diff options
Diffstat (limited to '78649-0.txt')
| -rw-r--r-- | 78649-0.txt | 3352 |
1 files changed, 3352 insertions, 0 deletions
diff --git a/78649-0.txt b/78649-0.txt new file mode 100644 index 0000000..17b9e2f --- /dev/null +++ b/78649-0.txt @@ -0,0 +1,3352 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 *** + + + + +VALKEA MAA + +Uusia runoja + + +Kirj. + +NIILO MANTERE + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1918. + + + + + + +SISÄLLYS: + +I. Valkea maa. + +Valkea maa +Vapaan Suomen laulu +Suomen laulajien laulu +Punaisen kapinan puhjetessa +Maalleni +Valkokaartin marssi +Ruusut hangella +Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan! +Sotaan lähteville urhoillemme +Karjalan sankari +Terve, sankarit saksalaiset! +Sankari nukkuvi +Tervehdys jääkäreille +Rai'u, riemu, välky, valo! +Pro lege et patria! +Tervehdys sanomalehdilleni +Kas, puut ne leimuten palaa +Muistojen laulu +Ei saa antaa, ei saa antaa — +Äidinkieleni kultainen +Vapaussodasta palajaville pojilleni + +II. Valkeat viitat. + +Ma olen ihminen +Illall' on itku +Tähtien alla +Sodan oikeutus +Mit' on sota? +Riemuitse, mammona! +Köyhän laulu kukkarolleen + +III. Luonnon ja sydämen kannel. + +Oi, vaiti, oi, hiljaa! +Kesyt hanhet +Jänkälintu +Ihmisen ääni +Suvituulonen lempeä, leyhy! +Tuli, tuli kevähän kultainen aika — +Suvituulen suhistessa +Yli kukkien polkuni kulkenut ei — +Oi, saavu, sadepilvi! +Oi, nähdä oisin tahtonut! +Ja nähdä oisin tahtonut + +IV. Valkea lempi. + +Suvilinnut ne laulavat muille +Oi, valkea lintuni, kyyhkysein +Sano, ystäväin! +Mua palelee, mua palelee +Häälaulu + +V. Ikivaloa kohti. + +Rauhan puu +Korvessa kuljen +Tehkää portit avaroiksi! +Oi, onnea! +Laulavan leivosen lailla +Sanoma, oi, suuri, lennä! +Joululaulu +Tyhjä kors' on pystöpäinen +Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka — +Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen +Rukous + + + + + + +I. VALKEA MAA + + + + +VALKEA MAA. + + +Olet valkea maa nyt sa, Suomenmaa, +sinä taannoinen tappelotanner. +Olet valkeiden valtojen vapaa maa, +tuhatvetten ja virtojen manner. +Ja sortohon enää et sortua saa, +sinä valkeiden valtojen maa! + +Oi, vapaus kallis, oi, valkoisuus! +Sitä Luoja ei lahjaksi suonut. +Sukupolvipa Suomeni uljas, uus +verell' ostanut sen on ja luonut. +Veri vuotanut kallis maan eestä on tään +yli hankien, lunten ja jään. + +Veriruusut on punaiset puhjenneet, +monen urhon on riutunut rinta. +Sadat sankarihaudat on auenneet, — +oi, suuri on vapauden hinta! +Yli urhojen hautain käy vapauden tie. — +vie kukkia haudoille, vie! + +Oi, terve, te valkeat, vapahat +sulorannat ja tienohot Suomen! +Koin kirkkahan ootte te kultaamat: +jalo valkeni vapauden huomen. +Pyhät vapauden virret nyt Suomessa soi, — +ole kiitetty, Luojani, oi! + +Ilokai’uin te, kantelot, helkkykää! +Me nousimme sorron jo alta. +Kuni ollut se unta ois ilkeää, +niin vaipui jo pois väkivalta. +Se sorti ja särki ja raastoi ja söi, +vaan leijona Suomen sen löi. + +Ja se päivä se konsaan ei koittaa saa, +jona Suomess' on sortoa moista; +jona sortajat kansaani orjuuttaa, +veli vainoopi veljeä toista. +Ken tohtivi koskea Suomeeni, ken, +kova kostopa lyövä on sen. + +Ole, maani, sa polvesta polveen vaan +lumivalkoisien valtojen Suomi! +Kuki kauniisti kuin suviloistossaan +pihan pihlaja, tuoksuva tuomi! +Ole vapaa ja vahva ja horjumaton, +kuni uljahat kallios on! 7.V.1918. + + + + +VAPAAN SUOMEN LAULU. + + +Helky, laulu, soios, soitto! +Kai’u riemuin, kantelo! +Vapauden päivän koitto +Suomellemme loisti jo. +Vuosisatain pyhä haave +totta on nyt ihanaa. +Väistyi sorron synkkä aave: +vapaa on nyt Suomenmaa. +Helky, laulu, soios, soitto: +vapaa on nyt Suomenmaa! + +Yli Suomen saloin lennä +viesti suuri, verraton! +Kautta kansain sana ennä: +vapaa, vapaa Suomi on! +Kuni riemuviesti taivaan +rintaamme tää riemastaa, +että vapaa olet aivan +kaunis, kallis kotimaa. +Lennä, riemuviesti, lennä: +vapaa olet, Suomenmaa! + +Kuule! Vapaa on nyt aina +sorrettu tää synnyinmaa. +Sorto meit' ei enää paina, +eikä konsaan painaa saa. +Terve, vapauden voitto! +Terve, vapaa Suomenmaa! +Uuden päivän kirkas koitto +kumpus, laaksos kultoaa. +Lapses laulaa riemukkaina: +terve, vapaa synnyinmaa! + +Nosta pääsi, suomalainen! +Itsenäinen on sun maas. +Kaunist' unta ei se vainen, +eikä utuist' unelmaas. +Idän äärilt' ääni kaikui: +vapaa ollos, Suomenmaa! +Lännen rannat vastaan raikui: +vapaa ollos, Suomenmaa! +Nosta pääsi, suomalainen! +Vapaa on sun isänmaas. + +Koitti käänne kohtaloomme, +hetki suuri lyönyt on! +Jäsenet me vapaat oomme +vapaan Suomen valtion +Kiitos Luojani, päivä hohti, +päivä nousi siunatuin. +Aikaa uutta käymme kohti +uusin innoin, riemusuin. +Jäsenet, oi, vapaat oomme +vapaan Suomen valtion. + +Vapaus, oi, kallis sana, +kautta maailman sa soi! +Vaiheens' itse vapahana +Suomi suunnittaa nyt voi. +Paistaa salli päiväs, Luoja, +vapaan Suomen poluillen! +Isäimme sa ikisuoja, +ollos suoja vapauden! +Suo, ett' aina vapahana +kukkia tää Suomi voi! + + 10.I.1915. + + + + +SUOMEN LAULAJIEN LAULU. + + +Tää maa se on soittelon sorjan maa, +iki-ihanain laulujen kehto. +Tääll’ ammoin jo Väinämön kannel soi. +Tääll' es’isät laulunsa suuret loi. +Ja me laulamme, laulamme, soitamme myös, — +sehän meillen on elinehto. + +Me tahdomme kannelta kai’uttaa. +Sulosoinnuin, oi, pitää sen soiman. +Me tahdomme sävelin raiuttaa +sun salojas, rantojas, Suomenmaa, +ja laulumme taigalla tainnuttaa +vihamiestesi vimman ja voiman. + +Surus laulaa tahdomme, synnyinmaa, +ilos ihanat ilmi sun tuoda. +Me tahdomme rintoihin laulaa sen +pyhän, puhtahan innon ja rakkauden, +joka uhrata tahtoo ja uskaltaa, +jolla voima on suuria luoda. + +Oman sielumme sointuja tahdomme +me kantelon kaikua antaa. +Me tahdomme laulua Suomenmaan +yhä soinnuttaa sorjemmin soinnuin vaan +ja kansojen laulujen kalleuksiin +oman henkemme helmiä kantaa. + +Tää maa se on laulajakansan maa, +sävelsointuja luomahan luotu. +Siis tahdomme laulaa ja laulaa vaan, +kuni leivonen laulavi lennossaan, +kun syntymälahjana meillen jo +jalo laulajan lahja on suotu. 1917. + + + + +PUNAISEN KAPINAN PUHJETESSA.(Tammikuun lopulla 1918.) + + +Ensin kirkasta säätä, +sitten jo sakea sumu, +sitten jo tuulispäätä, +myrsky ja myrskyn humu. +Näin, näin tämä päivä tammikuun +suli, haipui ja vaipui vaihteluun. + +Noinko kohtalo Suomen +yhä vaihtuu myös vainen? +Sumuun hukkuuko huomen, +jalo vapauden huomen, +suurta onnea lupaavainen? +Joko joutuvi myrsky? +Joko taas ajan tyrsky +minun maatani, kansaani kohtaa, +veljessotaan sen veriseen johtaa? + +Eikö, eikö, oi, ymmärrä kansa +tämä vaalia vapauttansa? +Senkö keskellä kukkivi kurja +petos, ryövärimieli nurja, +joka heimoaan heleää vastaan +käy, tarttuvi tapparaan, miekkaan +kera sortajan vanhan, viekkaan? +Sekö sokkona vain yhä kulkee, +omaan säiläänsä sortuu ja lankee, +oven onneensa, onneton, sulkee, — +voi, aika tää raskas ja ankee! + +Voi, villitty kansa, voi, murheiden manner, +joka syytöntä verta joi! +Voi, veljien verellä tahrittu tanner! +Voi, häpeää ikuista, voi! + +Laki, niinkuni kuollut, nukkuu, +väkivalta vain valvoo ja riehuu, +sen liput niin ylpeinä liehuu, — +senkö kourihin kaikki jo hukkuu? + +Ei, ei! Viel' elävi Luoja, +isäin mahtava turva ja suoja, +joka vuossadat kansaani johti +yhä rikkaampaa onnea kohti! +Hän elää, hän valtikkaa kantaa, +hän apunsa meille viel' antaa! + +Hän antaa, — oi, viesti jo helää: +»Viel' isien urhous elää, +yhä Suomess' on sankarimieltä, +on uljuutta, urhoollisuutta. — +ja se syttävi toivoa uutta!» + +»Väkivallan raa'an ei tieltä +enää askelt' ees astuta pakoon, +ja vapauden laihoa lakoon +ei sallita polkea jaloin, — +niin vannottu on pyhin valoin!» + +»Ja sankarien nuorten jo sankka, +jalo parvi se taistohon entää, +ja myrskynä sinne se lentää, +miss' sortajan käsi on vankka. +Ja se iskuja uljaita antaa +ja kilpensä kirkkaana kantaa.» + +»Ja eessä sen sankarijoukon +väkivalta ja sorto se vaipuu. +Ilo täyttävä on joka loukon, +yö sorron kun haihtuu ja haipuu.» + +Näin viesti se valkea soipi, +sitä tuhannet kuiskinoipi. +Se Vaasan urhoista puhuu, +se Karjalan karhuista huhuu: +se Savonkin saloilta liitää +ja Hämehen kunnailta kiitää. +Se kaikuvi kaikkialta: +»Nyt noustahan sorron alta, +ja vuosien häpeä, saasta +pois pestähän Suomenmaasta.» + +Näin valkea viesti se soipi, +ja se lohtua tuoda voipi. +Iloviesti! Sua tervehdin, sentään +surun kyynelet silmiini entää. +Syvä murhe mun mieleni täyttää, +ja niin synkältä, synkältä näyttää +mun Suomeni vastaisuus. + +Ylös taivahan puolehen vain +voin huo’ata huolissain: +»Oi, taivahan, taivahan Herra, +sa suojele Suomeain! +Sa salli, ett' eheäks kerran +näkis kansani aika uus!» + + 31.I.1918. + + + + +MAALLENI. + + +Oi, Suomi, sulo-onnelain! +Sult' äidinlemmen suuren sain. +Ma muistan lempes sen. +Sun onnesi mun onnen' on. +Sun eestäs työhön, taistohon +ma valmis oon ja kuolohon, +oi, maani kultainen! + +Ain' ollos, maani, vapaa maa! +Ei polkea, ei orjuuttaa +sua väkivalta saa. +Vapautes vahdit oomme me, +sua vereen asti puollamme. +Tään valan sulle teemme me, +oi, kallis synnyinmaa! + + + + +VALKOKAARTIN MARSSI. + + +Me riennämme uljaina taistelemaan +eest' armahan syntymämaamme. +Sinis lippumme voitokas liehuvi vaan, +kunis sortajat lyödyiksi saamme. +Sinis luotimme lentävät, kalpamme lyö, +sodan liekkien liikumme teillä, +kunis suojattu Suomen on vapautustyö, +kunis voiton on seppele meillä. + +Jalo kulkumme kunnian kentille vie, +pyhä kutsu se kuuluvi sieltä. +Tuhat vaaraa ja vastusta eessämme lie, +ne ei säikytä sankarimieltä. +Sotajoukkojen Herra se kanssamme on: +toden, oikean seisoo hän puolla. +Veren, hengenkin taistelu vaatikohon, +eest' isänmaan kaunist' on kuolla. + +Pyhä kutsu se rinnoiss' on soinut ja soi. +ja sen velvoitus suur' on ja pyhä. +Hyväst' armahat! Teit' emme unohtaa voi, +toki vapaus kalliimp' on yhä. +Ken se raukkana syrjähän jäisi nyt, ken, +kun sortajat Suomea raastaa? +Kuka kuulisi ei, mitä sankarien +veri taistelokentiltä haastaa? + +Kuka kuulisi ei, mitä kertovi nuo +kodit raastetut, rauniot, tuhka? +Kuka näkisi ei, mitä tietävi tuo +punahurttien hurjuus ja uhka? +Veri syytön jo liiaksi vuotanut on. +esivalta kun maass' oli heikko. +Ylös, urhot, nyt vapauden taistelohon! +Aseveljeyden solmimme, veikko. + +Kuka, kurja, kun vaarass' on vapaus maan +sekä isien perintö kallis, +omaa itseään arkana aattelis vaan? +Kuka sortua Suomemme sallis? +Tuhat kertaa: ei! Valan vannomme sen: +Sinis soiva on säiläimme soitto, +kunis murrettu mahti on sortajien, +verihurtista saatu on voitto. + +Kuni sankarit muinoiset isäimme maan, +kuni Pohjolan leijona ennen, +yhä varjella vapautta viel’ osataan, +verileikkikin urhoina mennen. +Edest' uskon ja lain, edest' ylevimpäin +elon arvojen iskumme lyömme. +Ja huutomme soi: pojat, hei, eespäin! +Satavuosia varten on työmme. + +Isäin verta jos pisara suoniss' on sun, +tule, vapauden kaartihin yhdy! +Pyhän, oikean puolesta taisteluhun +sinä urhona uljaana ryhdy! +Petos, vääryys ei Suomessa vallita saa, +ei raakuus, ei väkivalta! +Sinut nostamme, kallehin syntymämaa, +vapaaks sortajan ansojen alta. + + + + +RUUSUT HANGELLA. + + +Oi, mitkä on ruususet punaset nuo, +joit' eessäni hangella nään mä? +Miten talvinen tanner noin kukkia luo? +Sitä mielessäin miettimään jään mä. + +Miten hangella kylmällä nähdä mä voin +suven kauneutta kuihtumatonta? +Äh, taivasko talveen on kylvänyt noin +punaruusuja monta, niin monta? + +Ei, rakkaus suuri ne kukkaset tais +lumen, hankien keskehen luoda. +Sadun kaunihin ruusuista niistä, oi, sais, +mikä kyynelet silmiin vois tuoda. + +Pyhät ruusut ne Suomeni hangilla, oi, — +ne on urhojen sankariverta! +Ja ne lemmestä kertoo, mi kaikkensa toi +maan vapauden lunnaiksi kerta. + +Oi, hankien hehkuvat ruususet, te! +Satu suuri on kertoa teillä. +Satu kaunis ja kallis on säilyvä se, +se on säilyvä mielessä meillä! + + + + +ISÄT ULJAHAT, RAUHASSA UINUKAA VAAN! + + +Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan, +sulountanne Suomesta nähden! +Sydän teillä on sykkinyt aikoinaan +pyhän, oikean, korkean tähden. +Jalon kilpenne kiiltoa konnantöin +te tahrinehet ette halvoin. +Oli kupeenne vyötetty kunnian vöin, +te soditte kaunehin kalvoin. +Jalo, siunattu, puhdas ja tahraamaton. +isät ylvähät, muistonne on. + +Mitä kuulivat hautainne kummuilla puut, +mitä näkivät tähtöset taivaan, +mitä kuiskivat inholla tuhanten suut, +mikä löi maan murheella aivan, +se untenne ei, isät, häiritä saa, +sitä ei saa kertoa teille: +On lapsia kasvattanut tämä maa, +ja se halpa on, arvoton heille. +Käden äitiään vastaan nostaa he voi, — +vihan lemmestä sille he soi. + +Sotatorvet ne soi, maa verta jo joi +veri veljien huutavi taivoon. +Mikä kalleinta on, sitä sortaa he, oi, +sitä vastahan ratkes he raivoon. +Väkivalta suur' on, laki mykkänä on, +väkivallan on uhreja monta. +Vihan, valheen valta on uskomaton, — +voi, maatani onnetonta! +Vaan pettää ei sentään toivomme saa: +ei sortua voi tämä maa! + +Isäin haamut ne huutavi haudoistaan, +minä kuulen sen kumpujen yöstä — +ne taisivat sittenkin alle maan +huhun kuulla kurjien työstä —: +»Ylös eestä maan onnen ja uskon ja lain. +Savonmaa, Häme, Karjala, Kainuu! +Ylös Pohjanmaa! Ylös kaikki jo vain! — +yö yllenne muutoin painuu. +Väkivallan ja raa’an sorron ies +luo yltäsi, Suomeni mies!» + +»Ja kutsu se kulkekoon ympäri maan, +se soikohon salosta saloon, +se kaikukoon, raikukoon, lentäköön vaan +tupa tuvalta, talosta taloon: +Isänmaa ja sen vapaus on vaarassa taas, +sen lait ja sen laitokset hukkuu, +jos nouse et, kansa, nyt puolesta maas, +jos vartijat Suomen nukkuu.» +Isäin huuto — oi, kuulkaa! — näin haudoista soi. +Kuka kylmänä kuulla sen voi? 31.I.1918. + + + + +SOTAAN LÄHTEVILLE URHOILLEMME. + + +Te soturit uljahat Suomenmaan, +jotk astuitte lippujen alle, +maan onnea, vapautta puoltamaan, +tueks Suomelle turvattomalle, +maa teihin ja sankaritöihinne +nyt luottaen katseensa luopi, +ja teille, oi, sankarit, teille se +pyhän siunauksensa suopi. + +Kodit tuhannet kourissa sortajaan +ne vartovi vapautustaan. +Jos leijona Suomen nyt uinuis vain, +maa vaipuisi yöhön mustaan. +Vaan ei! Jalopeura jo noussut on, +sen kulusta maa kumajaapi. +Sen voima on mahtava, voittamaton, +ja se lyö, ja se voittoja saapi. + +Oi, sankarit, teihin nyt katsoo maa» +isänmaan jalo, vakava kansa: +ja teille se voittoa toivottaa +ja anovi Luojaltansa. +Oi, kuulkaatte, kuinka se taivohon +yhä huutavi: saattaos, Luoja, +pyhä vapaudentaistomme voittohon! +Ole urhoimme turva ja suoja? + +Ma myös teitä, sankarit, siunaten +ain' aattelen lämpimin mietin, +ja eestänne taivasta rukoilen +ja kiittelen raikkahin kielin. +Ma huutelen laivahan puoleen ain: +Oi, siunaa sa, Herrani, heitä, +jotk' eestämme, itsensä unhottain, +nyt kulkevat taistojen teitä! + + 16.II.1918. + + + + +KARJALAN SANKARI. + +(Eversti Aarne Sihvo.) + + +Nimi yksi nyt Karjalassa +yli muiden on soinut ja soi. +Se sankarimainetta maalleen +ja Karjalan kansalle toi. +Se huulill' on nuorten ja vanhain, +sitä lausuvi lastenkin suu. +Sitä kuiskivi Karjala kauan, +ja sen muistavi Suomi muu. + +Ylivoimaa valtavaa vastaan +hän taisteli viikot ja kuut. +Hän seisoi, hän kesti, hän voitti, +miss' oisi jo väistyneet muut. +Hän Karjalan uljahat urhot +vei voitosta voittohon. +Ja Karjalan vapauttajan +nimen ylvään hän saanut on. + +Hän Karjalan kunnailla kasvoi, +kuni solakka, sorja puu, +ja Karjalahan yli kaiken +hänen lempensä kohdistuu. +Hänet tuntevi Karjala kaunis, +hän Karjalan kaunoisen; +ja rehtinä suomalaisna +hän meillen on kallis, jos ken. + +Sadat vastukset, vaarat ja vaivat, +ilot, riemut ja huolien yöt, +satumaiset seikkailuretket +ja mainiot mainetyöt, — +ne Karjalan kuulun karhun +elon nuoren sisällön loi. +Siis heijasti, lauluni, hälle +nyt kiitosta kai’u ja soi! + + 21.V.1918 + + + + +TERVE, SANKARIT SAKSALAISET + +(Saksalaisten saapumisen johdosta Hankoon 3 p. huhtik. 1918.) + + +Terve, sankarit saksalaiset, +avuks' armahan Suomenmaan +kera kansani sankareiden +Suomen sortajat suistamaan! + +Hengen aarteita, helmilöitä +Saksast' ennemmin saatu on. +Hengen kullan se kultavuori +ollut meille on verraton. + +Sieltä juuret on puhtaan uskon, +tieteen, taiteen ja taidon muun. +Sinne katsoimme, kuni katsoo +tytär äitiinsä ihailtuun. + +Sinne katsoimme, sinne katsoi +silmät Suomeni nuorison +äsken, aamua toivoin maalleen, +yössä sorron mi ollut on. + +Sinne riensi he sotaan, taistoon +eestä Saksan ja Suomenmaan. +Sieltä siirtyi he synnyinmaahan +vasten sortoa sotimaan. + +Sielt', oi, riensitte riemuksemme +tekin Suomea suojaamaan. +Terve, sankarit uljaan Saksan, +avuks' uhatun, pienen maan! + +Eestä korkean ihmisyyden, +eestä valkean vapauden, +eestä kaikenkin pyhän, kauniin, +mik' on kalleinta kansallen. — + +tääll', oi, kuolosta, elämästä +arpaa lyödähän, lyöty on, +sota suuri on käynti soipi, +kumu kuuluvi taistelon. + +Tääll' on näyttämö nähdä teidän, +mit' on sorto ja sorron ies, +mit' on valtius vainolaisten, +mit' on miehiä idän mies. + +Tääll' on näyttämö nähdä teidän, +mihin vie punavilleys maan: +viekö ihanneyhteiskuntaan +vaiko kurjuuden kukkuraan? + +Vainonvalkeat leiskuu, lentää, +loitos loimuna kuumottaa. +Voimat raa’at ne raivoo, raastaa, +veljesverta on täynnä maa. + +Töitä kauhun on tehty, joita +kieli kertoa kauhistuu, +joita jälkehen vuosisatain +vielä maailma kammoksuu. + +Tehty on, vaan ei kauan tehdä: +koston hetki jo suuri lyö! +Vallat valkeat taistoon nousi. +Moni tehtiin jo sankartyö. + +Kylki kyljessä teidän kanssa, +jalot sankarit Saksanmaan, +pian murramme muurit sorron, +verikoirille kostetaan. + +Kylki kyljessä, kuni muinen, +taasen yhdessä taistellaan. +Maineen, kunnian tanterilla +veljeys verellä solmitaan; + +veljeys vilpitön, vuorenvahva, +jot' ei särkene ajan säät: +liitto lämmin, mi kestää voipi +myrskyt, tuiskut ja tuulispäät + +Terve, sankarit saksalaiset +avuks’ armahan Suomenmaan +kera kansani sankareiden +Suomen vapautta suojaamaan! + +Terve! — Siunaten, kiitollisna +ain' on muistava maani sen, +kuinka suojaksi suuri Saksa +riensi orvolle Suomellen. + + + + +SANKARI NUKKUVI —. + +(Omistettu Vöyrin kaartilaisen Uuno Samuli Qvistin +muistolle; kaatui Tampereen taistelussa 29.III, +haudattu Kempeleeseen 14.IV.1918.) + + +Sankari nukkuvi, rauhan on saanut. +Taistelo hältä on viihtynyt, laannut. +Maallehen kaiken hän uhriksi kantoi: +lempensä, verensä, henkensä antoi. + +Sankari nukkuvi; totuuden puolla +uljaana elää hän tahtoi ja kuolla. +Vapauden eestä hän taistohon kulki, +Luojahan luottain hän silmänsä sulki. + +Sankari nukkuvi; työnsä hän täytti, +kunnian kentillä kuntonsa näytti. +Mut jalon polkunsa päähän jo ehti +urho tää uljas ja reipas ja rehti. + +Sankari nukkuvi tyynenä aivan: +ohi on hetket jo tuskan ja vaivan. +Ei sota, taistelo mainen, mi pauhaa, +häiritse nyt tämän sankarin rauhaa. + +Hiljaa hän nukkuvi, valkea vainaa. +Kaiho ja murhe nyt mieltämme painaa. +Vaan surun keskellä suuren ja syvän +on, kuni ääni sois enkelin hyvän: + +»Älkää, oi, itkekö, ystävä-kullat! +Kepeät urhon tän haudall' on mullat. +Ei ole elänyt, kuollut hän hukkaan, +vaikk' elons' vast' oli puhjennut kukkaan.» + +»Kaunis on kuolema sankarin moisen! +Kuollessaan alkaa hän sai elon toisen. +Maans' eestä urhona kuolla hän tohti: +katseensa tähtäs hän korkeutta kohti.» + +»Kaunis on kaatua turvissa Luojan, +turvissa Kristuksen, autuuden tuojan. +Kuolopa silloin on voitoista parhain, +on ovi riemuihin taivahan tarhain.» + +»Siellä on riemuja ääretön luku. +Siellä on kaikilla valkea puku. +Siellä ei lentele taistojen nuolet. +Siellä on rauha, ja poissa on huolet.» + +»Siellä ei murehet mielt' enää paina. +Siell' ikijuhla on voittajill' aina. +Vaivoja maan siell' ei vainajat muista: +autuas riemu soi kaikkien suista.» + +»Siellä ei konsana lyö eron hetki, +sinne jos suunnattu on elon retki. +Siellä, niin toivokaa, urhon tän näätte. +hetkeksi itse vain jälkehen jäätte.» + +»Taistelkaa, kristityt, sankarin lailla, +ettette kerran ois kruunua vailla! +Leijonaan Juudan te kiintäkää usko! — +Koht' ikiaamun jo koittavi rusko.» + +On, kuni enkelin ääni näin soisi, +siivin se valkoisin läsnä tuoss' oisi. +On, kuni valkean vainaan tän tähden +lohtua toisi se, surunne nähden. — + +Niin, nuku, sankari, huomassa Herran! +Ijäisess' isänmaass' yhtyä kerran +saanemme juhlassa ikuisen voiton, +kaikuissa taivahan kannelten soiton. + + + + +TERVEHDYS JÄÄKÄREILLE. + +(Heidän saapuessaan Saksasta kotimaahan helmikuun lopulla 1918.) + + +Tuhat kertaa terve teille, +jääkäreille, sankareille, +Suomen parhaille pojille! +Terve, Suomen mantereelle, +kotoiselle tantereelle! +Terve, syntymämaahanne! + +Mainehikkaan Saksan mailla +kotimaata olla vailla +saitte, sankarit, kauan niin. +Mutta lempi Suomeen pyhä +povissanne paloi yhä, +voimaa valoi se toiveisiin. + +Sotakoulu kova teillä, +vierahissa viipyneillä, +kautta vuosien raskasten. +Joskus viesti teistä kuultiin, +ikimenneiks' ehkä luultiin +teitä, sankarit, Suomellen. + +Ihailumme ottakaatte? +Sankaruudesta sen saatte: +kaiken alttihiks' annoitte. +Kansallemme kallihille, +isänmaamme alttarille +kaiken uhriksi kannoitte. + +Saksan rantoja kun kohti +mieli uljas teitä johti, — +vaalin teitte te vaikean: +isänmaa ja rakkaat jäivät, +jäivät levon, lemmen päivät, +eron koitte te haikean. + +Kaukanapa sitten siellä +kautta vuotten kaihomiellä +Suomeanne te muistitte. +Tänne aatos usein enti, +luokse rakkahitten lenti +rakkaan Suomenne rannoille. + +Kaiken, kaiken alttiiks pannen, +mik' on alla ilmankannen +kallist', armasta, ihanaa; +kaiken maanne kalliin tähden, +sorron suuren täällä nähden, +urhot, tahdoitte uskaltaa. + +Viisaat kyllä virkahteli: +»Suur' oi, suur' on uhkapeli, +mihin ryhtyvi nuoret nuo. +Taivas, auta, ett ei heille, +kotikullan jättäneille, +onnettuutta se retki tuo.» + +Vaan, kas, Luoja suuri tuolla +tähtitarhain yläpuolia +taiten ohjata tienne ties; +tiesi: vapaustaiston tiellä +kautta teidän täältä vielä +suistetahan pois sorron ies. + +Pohjalla nyt kotimaamme +teidät, urhot, nähdä saamme, — +terve, terve, te Suomehen! +Iloll' isänmaa, sen kansa +huutaa teille innoissansa: +terve, jääkärit, Suomehen! + +Tuhat kertaa terve teille, +sankareille saapuneille +suojaks' armahan Suomenmaani +Sota soi, ja liput liehuu, +voimat villit maassa riehuu: +sankareita nyt tarvitaan. + +Vainolaiset vanhat, kurjat, +punahurtat hullut, hurjat +löivät kauhulla kansan, maan. +Terve, urhot, lippuin juureen, +vapaustaistoon pyhään, suureen, +Suomen joukkoja johtamaan! + +Terve! Voittoon tiemme johtaa. +Taistoin takaa meille hohtaa +suuri, onnekas Suomenmaa. +Eikä konsaan jääkäreitään, +heidän sankartöitään, -teitään +uusi Suomi voi unhoittaa! + + + + +RAI’U, RIEMU, VÄLKY, VALO! + +(Suomen leijonalipun nostamisen johdosta 12.V.1918 +Suomenlinnan lipputankoon.) + + +Raiu, riemu» välky, valo, +suomalaisien rinnassa! +Katso, Suomen lippu jalo +liehuu Suomenlinnassa! +Ehrensvärdin linna ylväs, +Suomen vanha suojapylväs +on nyt meidän omana. +Ra’iu, riemu, välky, valo, +suomalaisten rinnassa! + +Raiu, riemu, raikkahinna! +Päivä suur' on ehtinyt. +Suomen lukko — Suomenlinna +meidän on se, meidän nyt. +Suomen lippu — Suomen valta! +Vieras lippu korkealta +sijaltaan on siirtynyt. +Rai’u, riemu, raikkahinna! +Päivä suur' on ehtinyt. + +Rai’u, riemu raikas, suuri, +ilo sorja, soinnahda! +Meill' on yksin, meillä juuri +valta, suuruus Suomessa. +Suomenlinna — Suomen vahti, +vapaan Suomen voima, mahti +seisoo Suomen suojana. +Rai’u, riemu raikas, suuri, +ilo sorja, soinnahda! + +Rai’u, riemu, kaikkialta +suista suomalaisien! +Sortunut on sortovalta, +mennyt on jo mahti sen. +Murheen lippu muukalainen +älköön täällä valtaa vainen +konsaan saako jällehen! +Liehu, lippu suomalainen, +korkealla hulmuten! + + + + +PRO LEGE ET PATRIA! + + +Lain puolesta ja isänmaan +on isät taistelleet, +on käyneet sankar'kuolemaan, +on kaikkeus' uhranneet. +Niin tanterilla taistojen +kuin töissä rauhan rientojen +nää sanat loisti lipussaan: +Lain puolesta ja maan! + +Lain puolesta ja isänmaan +on tehty isäin työ, +jos paistoi päivä kirkkainnaan +tai saapui sorron yö. +Tää maa, sen lait ja usko sen, +ne kallehint' ol' isillen, +kun löi he sankar’iskujaan +lain puolesta ja maan. + +Ei olleet sankarisille +ne tyhjä sana vain. +Maans' eestä eli, kuoli he. +pyhänä pitäin lain. +Ja vapaus kun vaati sen, +he lailla Spartan urhojen +kaikk' oli valmiit kaatumaan +lain puolesta ja maan. + +Ei nälissään, ei viluissaan +he vilppiin viehtyneet, +ei ilkipolkuin poljentaan +lain pohjalt' eksyneet. +Oi, urheus, oi, sankaruus, +oi, armas sielun aateluus! +Ah, löytäisinkö vertaistaan +ma mistään päältä maan? + +Lain puolesta ja isänmaan +myös ponnista, polv' uus! +Henk' isäin sinuss' asukaan, +sen kunto, sankaruus! +Lain pohjall' uhraa maalles työs — +ja jos se vaatii — veres myös! +Näin eletään, näin taistellaan +lain puolesta ja maan. + +Ja lakia jos polkee ken +ja maata sortanee, +hän nähdä saa, kuink' eellehen +tääll' urhot taistelee, +niin sotakalvoin kalskuvin, +kuin hengen asein kirkkahin, +ja seisoa kuink' osataan +lain puolesta ja maan! + + 27.IX.1917. + + + + +TERVEHDYS SANOMALEHDILLENI. + +(Kirjaltajain lakon jälkeen 11.VIII.1917.) + + +No, terve, te lehteni vanhat, rakkaat, +vuoskymmenin tunnetut, kunniakkaat, +te kansallishenkemme tulkit ylväät, +te pyrintöin pyhien vakaat pylväät! +Ma teitä, oi; riemuiten tervehdin. + +Oi, Luojalle kiitos! Jo lakko laukes, +ja akkunat suljetut jälleen aukes. +Ja viestit taas vierii, ja tiedot lentää, +ja sanomat oikeat saapuu ja entää. +Ajan valtimon lyönnit ma tunnen taas. + +Taas katselen kauas, kuin kaukoputkin, +ja maailman melskettä mietin ja tutkin. +Taas seison, kuin huipulla vuoren jalon, +mist' ylitse kyläin ja sinisen salon +voin kauas ja vapaasti katsahtaa. + +Vaan äsken ma kuljin kuin sumussa suolla, +miss' on epävarmuutta täällä, on tuolla. +Ja povea painosti tukala tunne, +kun tiennyt ei, kuss' on, ja tie vie kunne, — +olo outo on sumuhun sortuneen. + +Mut, oi, sumu sankka jo vihdoin haihtui, +ja oloni outo jo varmaksi vaihtui. +Taas nään, miten elämä liikkuu, sykkii, +ja kuink' ajan myrskyisen suoni tykkii, — +oi, terve, te lehteni rakkahat! + +Oi, terve, te tuhanten viestien tuojat, +te kansani valppauden vaalijat, luojat, +te vartijat vapauden, totuuden, valon +ja kaikenkin kauniin ja terveen ja jalon! — +Ilomielin, oi, teitä ma tervehdin. + +Taas on, kuni omaiset yhdessä oisi, +kotitakasta valkea loimua loisi, +ja kodin taas tunnelmaa tuntea saisi, +ja riemuni riemulle raikahtaisi, +kun omaiset, ystävät yhtehen sai... + +Ja on, kuni haastelo rattoisasti +takan lämmössä jatkuisi iltaan asti, +ja evähät kotoiset esihin tuotais, +ja kaunista, kotoista kaljaa taas juotais, +ja kotoinen laulu ja soitto sois ... + +Siis terve, te lehteni vanhat, rakkaat, +sanan julkisen sankarit kunniakkaat! +Te kansallishenkemme tulkit ylväät, +te viestien lippaat, te pyrintöin pylväät! +Ma teitä, oi, riemuiten tervehdin. + + + + +KAS, PUUT NE LEIMUTEN PALAA — + + +Kas, puut ne leimuten palaa, +kun yhdessä niitä on monta. +Ne toisiinsa hehkua valaa +ja liekkiä sammumatonta, +ne kunnes on hiiliksi hiipuneet +ja hiilinä hiljaa on sammuneet. + +Noin innon liekkikin pyhä +se kirkkaasti rinnoissa palaa, +kun, liittyen yhtehen, yhä +ne sytyttää toisiaan halaa. +Näin lämpöä luoden ne lämpöä saa, +ja liekki se leviää, leimuaa... + +Vaan pian sammuvi yksi puu, +ja pian intokin laimentuu, +jos yksin vain +ain' ahertain +saa sydän hehkua, huutaa suu, +oi, pian sammuvi yksi puu... + + + + +MUISTOJEN LAULU. + +(Oulun ent. Suomal. yksityislyseon +40-vuotisjuhlaan Oulussa 26.VI.1914.) I. + + + +I. + +NYT KAI’U, KANNEL MUISTOJEN! + + +Nyt kai’u, kannel muistojen, +ja siivillä vie sävelten +sa meidät taapäin aikaan, +mi kertovi, mit' innostus +ja uhraavainen rakkaus +suurt' ilmi täällä saikaan! + +Sa kai’u, kannel muistojen, +ja takaa vuosikymmenten +soi, kerro meille työstä, +mi kautta taiston tarmokkaan +pojille taivas Pohjanmaan +tien valoon hengen yöstä! + +Soi pontevuutta polven sen, +soi kunniaksi miehuuden, +mi, seisten vuoren lailla, +ei vastuksista vaipunut, +vaan aatteen suuren taistellut +on voittoon Pohjan mailla! + +Soi, kai’u, kannel muistojen, +ajasta, jolloin voittaen +pois noustiin sorron alta! +Ja kerro, ett ei oikeaa +voi sortaa ijäks' asiaa, +ei mikään mahti, valta! + + + +II. + +AAMU KOITTI, VALO VOITTI. + + +Hengen valon, opin teille +kaihos pojat Pohjanmaan, +mutta vastuksien vuori +vahva seisoi vastassaan: +kieli vieras kaikui tuolla, +henki vieras valtikoi; +sinne Suomen kielin sorjin +kansan laps' ei päästä voi. + +Alla sorron, poljettuina +viel’ on pojat Pohjolan. +Yötä kestää, talviyötä, +aikaa unen ankean. +Kenpä nousee, kuss' on urho +vuoren muurit murtamaan? +Konsa koittaa kevät kallis, +aamu armas Pohjolaan? + +Saapuu urho. Vuorta mittaa. +Mittaa hetken voimiaan. +Tuntee voimaa jäntereissään, +tulta suihkaa suonissaan. +Huutaa: »Vaikka pilviin asti +yltäis hornan vuori tuo, +uskon, rakkauden voima +syrjähän sen tuosta luo.» + +»Uskon, lemmen tenhovoima +jumalainen voipi sen. +Usko, lempi vuoret siirtää +kautta voiman taivaisen. +Päivyttä et paistamasta +estää, vuori, enää saa! +Aika on jo aamun koittaa, +kevään kauniin kajastaa.» + +Ryhtyy työhön, jaloon työhön +valon vakaa urho tuo. +Toiset valppaat valon urhot +avuksensa rientää luo. +Vallat öiset elämöivät, +raatajill' on raskas työ. +Mutta vuori murtuu, värjyy, +kaatuu, — poistuu pitkä yö. + +Vastuksien vaskivuori +tiet' ei enää suljekaan +sätehiltä sivistyksen +suomalaiseen Pohjolaan. +Talvi taukos, yö jo haipui, — +loisti aamun aurinko. +Opin teille Pohjan poiat +riemuin rientää voivat jo. + +Kevään kiuru, aamun airut, +huomenkelloin soitanto +tääll' ol’ Oulun Suomalainen +Yksityinen Lyseo. +Siitä ura uusi aukes, +alkoi uusi tiedon tie, +mikä opin kukkuloita +kohden nuorisoa vie. + +Lehden kirkkaan Pohjolamme +sivistyksen historiaan +piirsi kerran koulu tuo, min +muistoa nyt juhlitaan. +Innostuksen, ihanteiden +kehto kaunis oli se, +uhrauksen hengen kukka, +»Alma mater» sadoille. + +Kortta Suomen onnen kekoon, +onnen kekoon Pohjanmaan +kantanut se kaunist' ompi +monta, monta aikanaan. +Kylvöstänsä kaunihista +yhä herää hedelmää, +eikä muistons' eikä työnsä +konsaan unhoon meiltä jää. + +Kiitosta ja kunniata +kaikukoon siis kannel nyt +heille, jotk' on päivän helteen +paahtavaisen kestänyt! +Käyneekö he elon teitä +tai on nurmen alla jo, +kiitostansa äänin kirkkain +kaikukohon kantelo! + +Mutta kiitos korkein Hälle, +maan ja taivaan Luojalle, +kaiken hyvän antajalle, +lahjain suurten suojalle! +Hänpä eelleen siunatkohon +Suomea ja Pohjolaa, +niin ett' isänmaamme kerran +ihanammin kukoistaa! + + + + +EI SAA ANTAA, EI SAA ANTAA —. + + +Ei saa antaa, ei saa antaa +ajan mennä hukkaan. +Ei se laiskalle laiho kasva, +onni puhkee kukkaan. + +Ei saa keväällä uinaella, +kuhnaella hiljaa, +jos ken tahtovi syksyn tullen +aittahansa viljaa. + +Eikä saa nukkua nuoruuttansa +kylvötöitä vailla, +jos ken mielivi lyhteitä nähdä +syksy-illan mailla. + +Ei! Paras on kylvön kulta-aika +kaunihisti käyttää; +paras on nuoruus korkeoilla +ihanteilla täyttää. + +Paras on nuorena sydämeensä +kylvää hyvä siemen. +Nuorisossa on Suomen toivo, +suoja Suomenniemen. + +Eespäin, ylöspäin reippahasti +siis sa, kevään kansa! +Kylvä siementä syömes peltoon, +kylvä aikanansa! + +Kylvä siementä, toivon siivin +korkealle lennä! +Ei saa kaunihin nuoruuskevään +antaa hukkaan mennä. + + + + +ÄIDINKIELENI KULTAINEN! + + +Äidinkieleni kultainen! +Soi'os sa, sorja, +kaikuos, kaunis, +helise, hellä, +laaksojen läpi, +ylänköin yli, +äidinkieleni kultainen! + +Äidinkieleni kultainen! +Läikkyä lampein, +vilskettä virtain, +humua honkain, +kuisketta kukkain +sointusi soivat, +äidinkieleni kultainen. + +Äidinkieleni kultainen! +Tuores kuin tuoksu +lempeän lehdon, +saatua sateen; +raikas kuin raiku +kulkusen kauniin, — +niin olet, kieleni kultainen + +Äidinkieleni kultainen! +Nouse ja lennä, +ylemmäs ennä! +Notkoista nouse, +kummuille kulje, +arvoosi astu, +äidinkieleni kultainen! + +Äidinkieleni kultainen! +Heljä kuin helmi, +kirkas kuin kulta, +sorja kuin soitto, +kaunis kuin koitto +armahan aamun, — +niin olet, kieleni kultainen. + +Äidinkieleni kultainen! +Armas kuin aarre, +rikas kuin rikkain +kuningas konsaan, +hertas kuin hellän +äidin on ääni, — +niin olet, kieleni kultainen. + + + + +VAPAUSSODASTA PALAJAVILLE POJILLENI. + + +Oi, riemu suuren-suuri nyt rinnassani soi, +ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi, +kun taistoiss' oltuanne edestä isänmaan +taas teidät kaikki kolme tuoss' eessäin nähdä saan. + +Tää totta oikein onko, eik' unta, unta vaan? +Ah, aaveitako vainen te ette olekaan? +Ei! Taistotamineissa sodasta palanneen +nään teidän nyt, ja teille ma kunniata teen. + +Niin nuoret viel', oi, ootte ja sentään kokeneet +niin paljon, paljon nähneet ja paljon taistelleet. +Ah, vaihtaa koulun saitte te sodan näytelmiin, +sen läksyt sodan läksyyn, sen kirjat kivääriin. + +Ja missä taistoin myrskyt ne mylvi, pauhas, soi, +ja tulta, salamoita maa, taivas salamoi, +siell' omin ehdoin eestä soditte Suomenmaan, +ja vaivojanne ette te vaikeroineet vaan. + +Nyt reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! — +nään teidän urhoteiltä ma kotiin saapuvan. +Niin monta sankar’kuoloon vapauden taisto vei, +vaan teille sankarhaudat viel' auennehet ei. + +Niin liki kuolon arpa kyll' usein lankesi, +se veikon vierimmäisen ett' etsi, saavutti, +ja veri vierellänne maan, hangen purppuroi, +kun surman nuolet suihki ja sodan pauhu soi. + +Niin liki kuolo kulki, löi surman salamat, +niist' että puvussanne on merkit puhuvat, +ja veriruusun kalliin teist' yhdeltä ma nään +siell' auki puhjennehen lävitse olkapään. + +Mut reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! — +tuoss’ eessäin nään nyt teidät, ja riemuin huudahdan: +oi, onneani oivaa, iloan' ihanaa, +kun sankareita suotiin mun maallein kasvattaa! + +Oi, riemu suuren-suuri mun rinnassani soi, +ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi, +kun kotiin tervetulleiks nyt jälkeen taisteluin +ma lausun teidät, lausun, oi, lausun riemusuin! + + + + + + +II. + +VALKEAT VIITAT + + + + +MA OLEN IHMINEN. + + +Yks' ilo, riemu suur' on mulla. +Sen riemun mulle Luoja soi. +Mi kohtaloksein voiskin tulla, +se eloni ain' aateloi. +Ja siitä laulan riemumiellä +ma kulkeissain nyt elon tiellä: +ma olen ihminen. + +On valo järjen mulle luotu, — +oi, lahja kallis, verraton! +On tahto vapaa mulle suotu, +lain taulut tunnossani on. +Ja henkeni se ikisuurta +on jumalaista alkujuuria: +ma olen ihminen. + +Ma lausua ja laulaa suulla +voin tunteet, aatteet armahat, +ja riemumielin nähdä, kuulla +mun maani riennot rikkahat. +Ja mitä tunnen, mietin mielin, +voin virkkaa kaunein äidinkielin: +ma olen ihminen. + +Ma luonnon kirjast' avatusta +tuhannet ihmeet nähdä saan. +Sen kukkaa, tähtikirjoitusta +en konsaan väsy tutkimaan. +Ja kauneuden mailma avoin +on mulle tuhansinkin tavoin: +ma olen ihminen. + +Ma iltaruskot, aamunkoitot, +niin kaunihit, voin katsastaa, +ja suvilintuin sulosoitot +ja käen kukut kuulostaa. +Ja ihanaa tät' isäinmaata +ma ihailemast' en voi laata: +ma olen ihminen. + +Niin, isänmaa tää kallis mulle +on viime hengenvetohon. +Sen vannon, maani: sulle, sulle +mun työni pyhitetty on. +Sua kohtaan lempeä mä vailla +en eläimen voi elää lailla: +ma olen ihminen. + +Ja ajan riennot suuret, hyvät +mun sydäntäni sytyttää, +ja elon arvoitukset syvät +mun mieltäin kiehtoo, kiinnittää. +Ja määrä mull' on suuri, jalo: +on onni maan ja taivaan valo: +ma olen ihminen. + +Kuin kotka korkealle lentää, +niin lento henken' ylös on. +Taa tähtien se tahtoo entää, +ylitse kuun ja auringon. +Mun määrämaani ompi tuolla +ikuisten tähtein yläpuolla: +ma olen ihminen. + +Ja vaikk' on vaivans' ihmisellä +ja edesvastuu suuri on. +ja usein kärsii sydän hellä, +ja vaiheiss' elon taistelon +niin monta vierii kyynelettä, +siit' iloitsen ma sentään, että +ma olen ihminen. + +Ja eestä ihmisyyden voiton, +eest' ihmisyyden ihanteen, +eest' ihanamman päivänkoiton +ma taistelen ja työtä teen. +Oi, Herra, mieleheni paina +olenton aateluus tää aina: +ma olen ihminen! + + + + +ILLALL' ON ITKU —. + +(Ps 30:6.) + + +»Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», — +kohtalon arpa niin langeta voi. +Murheeni riemuksi Korkein voi muuttaa, +Hän, joka sieluni, ruumiini loi. + +Vaikka nyt, harppuni, suruja soitat, +vaikka nyt iltani itkuinen on, +toivoen, syömeni, sykkäile sentään! +Luottaos aamun, oi, aurinkohon! + +»Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», — +soi, sana kaunis, sa sieluuni, soi! +Vaikkakin itkuinen on mulla ilta, +aamupa riemuinen olla jo voi! + + + + +TÄHTIEN ALLA. + + +Tähtien alla ma taivalta teen, — +tähdet niin kauniisti hohtaa. +Tähtien loiste se kultaiseen +kotiin mun kulkuni johtaa. + +Saloa yössä mä samoan näin. +Synkeä öinen on salo. +Eksyä voisin, vaan kotihin päin +viittana tähtein on valo. + +»Kiiruhda, lapseni, kiiruhda vaan!» — +yössä niin kuiskehet soivat — +»kodiss’, oi, ollahan murheissaan, +eksyneen luulla sun voivat». — + +Kiiruhdan kulkuain, rakkaani, oi, +kiiruhdan kiiruhtamalla. +Älkää te surko! En eksyä voi +tähtisen laivahan alla. + +Älkää, oi, surko! Jos joskus ma lien +eksynyt, — käyn varovasti! +Tähdet ne vilkkuvi viittana tien, +vilkkuvi kotihan asti. + +Älkääkä surko, jos kannot mun kaas, +haavojain yössä jos itkin! +Nousin jo, kotia kohden ma taas +ponnistan polkua pitkin! + +Kohta, oi, kotiin kai ehtiä voin +öiseltä, himmeeltä tieltä; +kohta kai kuulen jo lauleloin +helkkyvän kodista sieltä. + +Älkää siis surko, mun rakkaani, oi! +Tähdet niin kauniisti hohtaa. +Tähtien johdolla kulkunsa voi +kotihin kultaiseen johtaa. 1917.SODAN OIKEUTUS. + + + + +SODAN OIKEUTUS. + + +En ihailla sotaa ja sotia +ja sotien sortoa saata. +Vaan rosvot kun uhkaa kotia +ja vihamies isienmaata, +mitä muuta vois tehdä kuin puolustaa +kotikultaa uljaimmasti +ja vainolaisjoukkoja vastustaa +veripisaraan viimeiseen asti? + +Mitä muuta vois tehdä, kuin torjua +vihamiestä, mi murhaa ja raastaa? +Kuka, kurja, se silloin vois horjua +ja raukkana rauhasta haastaa? +Kuka, kurja, se tallata, polkea sen, +mikä kallein!' on, sallia voisi? +Kuka eest' isänmaan, kodin kultaisen +ei taistohon valmis oisi? + +Jalo rauhan on aate, ja kerran se +on valtaava maan koko piirin. +Vaan sortajille ja rosvoille +ei paikkaa oo alla sen viirin. +Vast' aika se autuas päälle maan +voi sitten, voi sitten koittaa, +kun saapuvi Sankari voimassaan, +joka Henkensä voimalla voittaa. + + 21.II.1918. + + + + +MIT' ON SOTA? + + +Mit' on sota, sodan pauhu? — +Kansain kirous ja kauhu, +kehnon hengen keksintö; +surman susi, hornan hukka, +synnin kylvön verikukka, +entispahan perintö. + +Itsekkyyden riemuvoitto. +Manan kelloin hurja soitto, +humu mailta Haadeksen; +kumu kurja petoin, peikkoin, +eikä tointa ihmisveikkoin, +veljeyttä veljien. + +Väkivallan iskuin anto, +valtain veriveron kanto. +voima yli oikeuden; +jyly tuomioiden torven, +käypä kautta kansain korven, +koston kalpa hirmuinen. + +Kuohu vihan kosken kumman, +pauhinaa Styx-virran tumman, +suunnattuna päälle maan; +murhan juhlakulku täällä, +helvetti maan pinnan päällä, +kurjuus, hurjuus huipussaan. + +Tuhansien tuskain tuoja, +raunioiden, hautain luoja, +kyynelien kylväjä; +hengen viljelyksen turma, +varain viejä, suvun surma, +kotein onnen särkijä. + +Väisty, oi, jo voima raaka! +Oikeuden pyhä vaaka +kiistat kansain ratkaiskoon! +Nouse, rauhanaate, lennä, +kautta kansain, maitten ennä! +Voittos päivä valjetkoon? + +Kerran, kulta-aika, nouset: +vannaiks vaihtuu miekat, jouset, +keihäät viikatteiksi saa: +rauha suuri kukkii maassa, +mailma sovuss' autuaassa +tuhat vuotta kukoistaa! + +Siitä nään jo kaunist' unta: +syntyy rauhan valtakunta, +valo, vapaus vallitsee. +Kukkii luonto, maa ja kansa, +ihmisyys on kukassansa, +Herra, Herra hallitsee! + + 26.X.1917. + + + + +RIEMUITSE, MAMMONA! + + +Riemuitse, mammona, maan matalaisen sa valtias suuri! +Parvi sun palvelijat mahtavin, valtavin on. +Templisi kaaret ne, kas, yli kansojen, maailman yltää. +uhreja alttaris luo köyhät ja rikkahat tuo. +Ei sitä päiveä, ei sitä hetkeä, ei sitä yötä, +jolloin suosiotas etsisi ei tuhannet; +jolloin hetkeksi ees papitartesi, pappies parvi +unhoittaa sinut vois, mahtava maan jumaluus. + +Riemuitse, mammona! Suur; ylen suuri on valtas ja voimas: +miljoonien inehmoin herra ja käskijä oot! +Riemuitse! Hohdepa sun hopeoittesi, kultasi kiilto +niin kuni taikoa voi yksilöt, kansat ja maat. +Kun kipunankaan saat himontultasi sieluhun syttää, +lieskapa kohta jo käy, eikä se sammuvan näy. +Maan sekä aartehien sen herraksi ihminen luotiin, +vaan osat vaihtunehet kauan, oi, kauan jo on: +orjapa herrana käy, jalo herra se orjana kulkee. +Kuulkaa: selkähän sen orjanruoska jo soi! +Kuulkaa: mammonan eess' iki-ihminen nöyränä ryömii, +mammona kuin kuningas käskyjä vain jakelee: +yön lepo leppeä, työn hiki, päivien ponteva puuha, +arkien kaikk' aherrus, sunnuntain suloisuus, +nuoruus kukkea, mies-ijän voima ja vaappuva vanhuus, +myös poven puhtoisuus, taivahien ihanuus, +kuolematon ikihenk', elon korkeat, henkiset arvot, — +kaikkipa tuo sekä muu tähtesi menköhön vain! +Menköhön vain yhä uudestaan lähimäisien onni, +onnipa myös isänmaan, kansan ja maan menestys, +kunhan kirstuhun kultaa käy sekä kukkaro paisuu. +Siinähän onnemme on, siin' elon tarkoitus myös. +Riemuitse, mammona! Sun on voima ja valta ja suuruus' +Sullepa myös yli muun syömemme sykkii ja lyö. + +Riemuitse, mammona! Vuostuhannet sua on jumaloitu. +Voimasi, valtasi on vieläkin järkkymätön, +järkkymätön kuni kallio on meren kuohujen kesken, +järkkymätön, kuni on kuoleman valta ja työ. +Aikojen muinaisten jumaloistapa jäi moni unhoon, +temppelit raukesi pois, aika jo alttarit kaas, +templisi seinätpä vain yhä seisovi sortumatoinna, +uurtanut alttarias ei ajan pauhaava vuo. +Pappejas, uskovias vilisee joka maa, joka mantu, +kaupungit kaunoiset, kaukaiset salomaat. +Eip' ole ilmojen ääri, ei soppea auringon alla, +miss' olis tuntematon voima ja valtius sun, +miss' ei luoksesi ees joku hiipisi öin Nikodeemus, +vaikkapa ei väriään virkkaiskaan avosuin. + +Riemuitse, mammona! Sun kätes tuntuvi vaiheissa valtain, +kansojen kohtalohon leimasi lyödä sä saat. +Valtojen pöytien luo sanas mahtavan vaakahan viet sä, +kansalle myös katujen käskysi kaikua suot. +liika sun käskysi, ei sinun äänesi kaikuile turhaan, +vaikkapa sorroksikin ääntäsi huutane et. +Suososiohuutoja soi, ilohuutoja ilmahan kaikuu: +»Mammona, mielevä mies, neuvosi on nerokkaat!» +»Mammona, mielevä mies, jalo, mahtava ystävä kansan, +saakohon valtiuden, kauan hän eläköön!» +Niin kadun, niin turun, niin palatseinki ma pauhaavan kuulin, +laaksojen, kukkulain myös kuulin ma lausuvan noin. — +Riemuitse, mammona! Jos miten aikojen kohtalot vaihtuu, +varma sun valtasi on, varma sun tsaariutes. + +Riemuitse, mammona! Suur' on, suuri sun lastesi lauma, +leimana lastesi on hartaus kuulumaton, +hartaus kuulumaton, iki-ahkera into ja riento, +uskollisuus yhä uus, uhraus uupumaton. +Maailma konsana ei lie lapsias laiskoina nähnyt: +Yksinpä suin ylistää heit' yhä päivä ja yö, +päivä ja yö, anivarhainen aamu ja myöhäinen ilta, +niin suvi paahtava kuin talviset ankarat säät. + +Riemuitse, mammona! Ei unohduksihin oppisi joudu, +säilyvä, seisova ain' aikojen halki se on: +Uskolliset isät sen sydämiin sylilasten jo painaa, +maammosen maidossa sen lapsoset pienet jo juo. +Siksipä, vaikk' alas huudettais ikitaivahan tähdet +uskopa yksi se jäis: palvelus, mammona, sun! + +Riemuitse, mammona! Eip' ole vertaasi auringon alla. +Aikana ahtaanakin valtasi varttuvi vain, +valtasi varttuvi vain, himo kiihtyvi kiiltävän kullan: +kas, tuhannet kädet, päät kultias päin kurottuu! +Miekkonen se, joka saa ko’on korkean vain kerätyksi, +keinoin kelvollisin vai miten — siitäpä viis. +Nälkää nähköhöt muut, vilu vieköhön kuolohon kansaa, +haamuina hoippukohot ihmiset hautaan päin, +itkeköhön isänmaa kovan kohtalon kourien alla, +huolihin hukkukohon tai tuho tulkohon sen, +meilläpä, mammonan palvelijoill’, ylen armas on aika. +meilläpä joulu nyt on, joulu ja myös juhannus. +Keinoja on, varat syntyy, ja kasvaa ja kaupat ne kukkii, +käy hopeaa apajaan, kultaa hyrskyvi veet. +Kultaa hyrskynehet ei liekään niin tuhatvuosiin: +taannoin köyhäpä ken, Kroisos nyt olla jo vois. +Tervepä, terve sä siis, jalo mammona, herrojen herra +Sullepa elämme vain, sullepa kuolemme myös! + + + + +KÖYHÄN LAULU KUKKAROLLEEN + + +Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta! +Virkasi maailman mainio on. +Sinä otat multa, ja minä otan sulta, +anto ja otto on loppumaton. + +Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta! +Tyhjää sun täydeksi usein nään vaan. +Kun et saa multa, niin minä en saa sulta. +Milloin sa pulskana pullotatkaan? + +Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta! +Paljon jos saanet, niin paljon myös suot. +Köyhäill’ ei paljon oo saatavaa sulta, +köyhälle huolta ja murhetta tuot. + +Köyhän ei kukkaroon seisahdu markat: +kiirehen vilkkaa ne vierivät pois. +Köyhäll’ on useinkin asiat tarkat, — +köyhäll', oi, paljonkin tarpeita ois. + +En minä sentään kiiltävään kultaan +omaa mun onneain vaihtaisi, en. +Aartehes, maailma, vertaan ma multaan +rinnalla onneni rikkauden. + + + + + + +III. + +LUONNON JA SYDÄMEN KANNEL + + + + +OI, VAITI, OI, HILJAA! + + +Oi, vaiti, oi, hiljaa! Ma lasta +koen villiä viihdyttää, +last' orpoa, oikukasta: +mun sydäntän' itkevää. + +Ah, hetkeä niin monen monta +jo tuota ma tuuditin; +sitä raukkaa, oi, rauhatonta +kuni kehdossa keinutin. + +Ja viihdytysvirteni sille +kai kaikki jo laulaa sain, +vaan tuskaan ja valvehille +jäi vaivojen laps se vain. + +Se valittaa, vaikeroi, ärjyy, — +yhä keinuos, kehto, oi! +Se väriseepi, se värjyy, — +soi, viihdytysvirsi, soi! + +Yhä hyrskii se, itkuhun kiihtyy, — +se varmahan sairas on. +Oi, konsa se vihdoinkin viihtyy +ja raukeepi lepohon? + +Oi, keinuos hiljaa sa, kehto! +Soi, viihdytysvirsi, soi! +Pian ehtivi tuskille ehtoo: +laps' untansa uinua voi. + + + + +KESYT HANHET. + + +Kesyt hanhet, kas, kesän aian +oli ilona ihmisen. +Ja niin kuni lumoissa taian +jäi luokseen ne eellehen. +Vesialtaassa ahtaassa sousi +ne huuhtoen sulkiaan. +Maass' astui ne muutoin, — nousi +ylös lentohon harvoin vaan. + +Liki lainehti pohjan puolla +meren siintävät, vapaat veet. +Vaan eivät ne käynehet tuolla, +ei sinne ne siirtyneet. +Ja villit hanhoset yllä +jos lensivät toisinaan, +kesyt räpytti siipiä kyllä, +vaan tyyntyivät uudestaan. + +Kesän kuut näin maassa ne kulki, +maan nurmea nykki ja söi. +Ja joskus vain kaihonsa julki +ne huusi ja siipiä löi. +Ja lentohon konsa ne retken +teki taipalen pienen taa, +taas saapui ne jälestä hetken, +taas tannerta taapertaa. + +Näin olohon outoon ne jäivät, +kun saapui jo syksyn säät, +sen pimeät, viluiset päivät, +sen tuikeat tuulispäät; +kun lumi jo verhosi kukat, +ja routahan jäätyi jo maa, — +voi teitä, te hanhi-rukat, +tuho teidät jo saavuttaa! + +Ah, miks' ette kauan jo sitten +te etelään entäneet pois +kera veikkojen kiiruhtavitten? — +Olo onnekas ollut siell' ois. +Ah, tottumuksenko vuoksi +ja murujen muutamain +te itsekkään ihmisen luoksi +oi, hanhoset, jäitte vain? + + + + +JÄNKÄLINTU. + + +Lapin tunturein, soitten yli +kesäyön aurinko hohtaa. +Lapin suurilla, suurilla soilla +jänkälintusen kohtaa. + +Jänkälintu se liikuttavasti +valittaa yksinäisyyttä. +Eikä se surujaan soittele suotta, +valita varsin syyttä. + +Jänkälinnun, sen Lapin linnun, +laulun kulkija kuuli, +kyynel silmiinsä sirahti, vaiko +oisi sen tuonut tuuli? + + + + +IHMISEN ÄÄNI. + + +Se ääni soinnuin tuhansin +soi, helkkyy päällä maan. +Vivahtein lukemattomin +se purkaa sointujaan. + +Kaikk' ihmissielun liikkehet +se heijastaa, se soi. +Sen värähdykset vienoimmat +se ilmi tuoda voi. + +Se konsa hieno, hiottu +kuin jalokivi on; +kons' on kuin kivi kulmikas +ja tahkoamaton. + +Se kons' on tyyni, rauhaisa +kuin lampi laineeton. +Ja konsa taasen rauhaton +kuin kuohut aallokon. + +Se hiipiä voi hiljalleen +kuin sukkajalka mies, +tai saapua kuin salama +ja leimuta kuin lies. + +Se lämmin, hellä olla voi +kuin lämmin suvisää, +tai jäykkä, jäinen, kylmä niin +kuin talven routa, jää. + +Kuin äidinkäsi pehmoinen, +se pehmyt olla voi; +vaan kova myös kuin kallio, +kun kovana se soi. + +Se kirkas, kaunis olla voi +kuin nousu auringon. +Mut tummantumma, synkkä myös +kuin syksy-yökin on. + +Se iloisena helkkää voi +kuin laulu leivosen, +tai nyyhkyttää ja itkeä +kuin sairas lapsonen. + +Se viihdytellen soida voi +kuin kehtolaulu vaan, +tai jylistä kuin ukkonen, +kuin myrsky raivoissaan. + +Se kiehtoa voi, houkuttaa +kuin syli neitosen, +mut torjua myös luolahan +kuin häijy härkänen. + +Kuin enkel’ääni, lohtua +se tuskiin tuoda voi, +mut lailla veitsen viiltää myös, +kun ynseänä soi. + +Se vilpitön niin olla voi +kuin lapsi suorasuu. +tai olla verho, minkä taa +kaikk' aikeet piilo’uu. + +Oi, tuhatvivahteisena +se helkähdellä voi. +Ja kunkin ääni erikseen +se soinnuin omin soi. + + + + +SUVITUULONEN LEMPEÄ, LEYHY! + + +Suvituulonen lempeä, leyhy! +Suven lämpöä Suomehen tuo! +Kevätkukkia kummuille nosta, +ahot, viidat jo vihreiksi luo! + +Yhä pohjonen vinhasti viuhuu, +yhä jäässä on virrat ja veet; +yhä vielä, oi, pääskynen viipyy, +yhä virtens' on vaienneet. + +Yhä luonnossa talven on tuntu, +yhä harmaat on niityt ja haat; +yhä lehdot on lempeä vailla, +yhä paljaat on puut sekä maat. + + + + +TULI, TULI KEVAHÄN KULTAINEN AIKA —. + + +Tuli, tuli kevähän kultainen aika: +lumivaipan luonto jo yltänsä loi. +Sinitaivon kirkasti taas valontaika, +kedon yllä kiuru jo ilmassa soi. +Kiurua kuulen ja laulelen vaan: +Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan! + +Tuli, tuli taas suvituulien vuoro. +Suvisilkkiin vihreään verhouu maa. +Avoveessä soittavi sorsien kuoro, +kesälinnut parvissa Pohjolaan saa. +Riemuiten nään sen ja laulelen vaan: +Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan! + +Tuli, tuli kukkien kultainen hetki: +sinivuokko nurmesta nostaa jo pään. +Yli kevätkenttäin käy perhojen retki, +ilojuhlan ihanan luonnossa nään. +Juhlahan yhdyn ja laulelen vaan: +Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan! + +Tuli, tuli aika jo Ahdinkin soittaa +yli, alla aaltojen kanteloaan. +Kas, kevät kahlehet katkoo ja voittaa, +kevätlaineet laulavi vapauttaan. +Laulunsa kuulen ja laulelen vaan: +Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan! + + + + +SUVITUULEN SUHISTESSA. + + +Minä ulkona porraspuulla +suvituulessa istuskelen. +Humu hongikon on soma kuulla: +syvä, kaunis on sointu sen. + +Suvituulonen käy, puut häilyy, +ne häilyy, ne huojuu, ne soi. +Sinitaivolta päivönen päilyy, — +ja niin leuto mun olla on, oi! + +Kuni armahan kätönen hellä, +mua tuulonen hyväelee, +ja kuin kesän pääskysellä, +mulla rinta taas riemuitsee. + +Ja kuin kylvyssä ollut ma oisin, +ja kuin juhlahan kellot nyt sois, +ja ma kaikille hyvää soisin, +ja kaikki taas kirkasta ois, — + +niin tuntuvi, oi, kevätkulta, +suvituultasi huokuessain: +kevätriemua rintaani sulta, +kevättunteita tuomisiks sain. + + + + +YLI KUKKIEN POLKUNI KULKENUT EI —. + + +Yli kukkien polkuni kulkenut ei, +elo riemuja paljon ei suonut. +Läpi mustien murheiden kulkuni vei: +surun maljast' oon usein ma juonut. + +Ma en vienoja vesiä soudellut vain: +olen soudellut keskellä tyrskyin. +Kera venhoni, veikkoset, usein sain +minä keinua keskellä hyrskyin. + +Olen vuosia aaltojen pauhaavien +kera, keskellä taistella saanut. +Olen viimojen viuhinaa kuullut, jos ken, +ja se viuhina vielä ei laannut. + +Ja paljon, ah, armainta aallokkohon +meren saaliiks' on mennyt jo multa. +Vain henkeni vaivainen jälellä on, +se, min sain minä, Luojani, sulta. + +Tok' en tuomita töitäsi voi, en saa: +Surut tuottavat runsahan voiton, +surun pilvien tummien kätkit sä taa +elon korkeamman jalon koiton. + +Surut, tuskat, siis luokseni tulkaa vaan! +Te täytätte käskyjä Herran. +Jos kärsin ja itkenkin täällä, niin saan +ijäks' itkuni kuivata kerran. + + + + +OI, SAAVU, SADEPILVI! + + +Oi, saavu, sadepilvi! +Jo kuihtuu kukat, puut +ja lakastuvi laihot +ja kaatuu kasvit muut. +Maamiehen miel' on raskas, +hän huokaa huolissaan: +»Voi, jospa sataa, sataa +nyt Luoja soisi vaan!» + +Oi, saavu, sadepilvi! +Ja tuoreutta tuo +ja vilvakkuutta uutta +taas Pohjan luontoon luo! +Oi, saavu, sadepilvi +Jos vielä viivyt vaan, +niin kato viljat viepi +ja raukee ruohot maan. + +Oi, saavu, sadepilvi! +Maa huokaa janoaan, +ja kauan, raukka, kauan +jo huokas — turhaan vaan +Oi, saavu, sadepilvi! +Kuin sairas, kuumeinen, +maa vettä rukoelee, — +oi, kuule ääntä sen! + +Oi, kuule ruohoin rukous +ja kukkain kujerrus +ja laihoin pyhä pyyntö +ja harras halaus! +Oi, pilvi, sadepilvi! +Jo saavu, pisaroi! +Tuhannet tuloasi +ah, vartoo, vartioi. + +Oi, saavu, sadepilvi! +Nyt kiire, kiire on. +Kaikk, kaikki kärsii, poutii +nyt helteess' auringon. +Oi, saavu! Viileätä +jo salli vihmontaasi +Ja toiveet ihmistenkin +ja luonto elpyy taas. + +Taas elpyy luonto kaikki, +ja koivut, tuomet nuo +ja pihan pihlajatkin +taas tuoksuansa luo. +Ja lemu lehdot täyttää, +ja kukat kukoistaa, +ja luomisvoimaa uutta +taas uhkuu manner, maa. + +Oi, saavu, sadepilvi! +Kun virvoitat taas maat, +sua siunaa laihot, lehdot +ja nurmet, niityt, haat. +Sun kiitostas puut, pensaat +ja kukat kuiskinoi, +ja laulaa lintusetkin, +ja ihmisrinnat soi. + + + + +OI, NÄHDÄ OISIN TAHTONUT! + + +Oi, nähdä oisin tahtonut +ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen, +sen Akropolis-kukkulan +ja jalot, ylväät muistomerkit sen! + +Ma nousta oisin tahtonut +tuonn' ylös kukkulalle kuulullen, +kun loistettansa aamu-aurinko +loi halki taivaan kirkkaansinisen, +tai ilta-aurinko kun ihanaa +yl' Ateenan ois luonut purppuraa, +ja sätehet kun säihkynehet sen +ois yli jaloin marmorpintojen, +ja sunnuntainen suuri, syvä rauha +kun yllä Akropoliin ollut ois, +ja melu mainen viihtynyt ois pois. + +Ma nousta oisin tahtonut +tuonn' ylös ylvään vuoren huipullen — +josp' onnettaret suoneet oisi sen! — +leveitä marmor’portahia myöten, +kautt' uljaan propylaiain loistoportin. +Mnesikleen kauniin, kuulun merkkiluoman. + +Ja koruportin suuremmoisen tään +ma vieress' oisin, oisin viivähdellyt. +Ma tarkoin, tyystin oisin tutkinut +tän pylväspihan viisin porttineen +ja siroin siipirakennuksineen +ja ihanine eteissaleinensa +ja eteissalin kolmin kammioineen. +niin puhtoisine pylväsriveineen +ja kaunihine marmor’kattoineen. + +Ja nähdä, nähdä oisin tahtonut +nuo viidet uljaat, uhkeet portahat, +jotk' ylös luota jalon loistoportin +vei korkeoille vaskiporteille +ja kukkulalle johtivat. +Ja kukkulalla siellä nähnyt, oi, +ma oisin, mitä suuri taide loi: +Ma nähnyt oisin syömin sykkivin +siell' ylvään templin Pallas Athenen. +tuon Parthenonin kauniin, ihanan, +kautt' aikojen ja kansain kuuluisan +rakennustaiteen mestar’teoksen, +min Pentelikon-vuoren marmorista +loi helleenien henki ylevä, +loi Iktinon ja Kallikrateksen +ihana, suuri arkkitehtitaito. + +Siell' oisin nähnyt, siellä katsellut +sit' ympäröivää kaunokäytävää, +min kattoa niin kaunist', ylevää +ihanat, kauniit kantoi marmor’pylväät. + +Siell' oisin kauan, kauan katsellut +tuon juhlatemplin päätypintoja, +jotk' oli somistettu sorjimmin, +niin kuvaveistoin ihmeen ihanin, +mi suuren taiteen kielin kirkkahin +ja puhtoisin ois mullen puhelleet +niin synnystä kuin elonvaiheista +Ateenan suuren jumalattaren. + +Siell’ oisin eelleen kauan katsellut +ma templin katon reunan friisiä, +mi kuvat piirtein hienoin, tenhoisin +loi panathenaia-juhlan retkistä, +sen sulonherttaisista hetkistä, +sen tulisoihtujuoksuist' öisistä, +sen uhreista, sen asetansseista, +sen kilpailuista huiluin, kitaroin +ja kauniin, ihanaisin lauleloin. +sen urheiluista, sotalaivojen +myös kiivahista sountikiistailuista, +ja muusta, muusta paljosta, oi, niin. +Sen kaiken, mik' ol' armaint’, ihaninta +ja uhkeinta, kaikkein uljahinta, +sai panathenaian juhlasaatossa, +mill' Athenea ylhää kunnioitiin, +Ateenan kansa nähdä kulkevan +editse silmiensä jalan, ratsain +tai kaunihissa kilpavankkureissa. + +Tää panathenaian juhlakulkue +ois templin korkokuvavyöhykkeessä +mun silmieni sivu, kautta käynyt, — +oi, mikä näky jalo, verraton! +Vaan temppelsaliss' oisin, oisin nähnyt +ma kuvan itse jumalattaren, +mi norsunluust' ol' luotu, kullasta, — +se kuvapatsas kuulu Hellaanmaan +ol' ylväs luoma suuren Pheidiaan. +Sit' oisin kauan, kauan katsellut +ma, kattoaukost’ armaan auringon +säteiden säihkyessä kuvaan päin, +ja juhla suur' ois ollut syömessäin. +Ma kauneill' oisin nähnyt kasvoillaan +lepäävän vakavuuden lempeän, +ja nähnyt toisess' oisin kädessään +ma kuvan voiton jumalattaren +ja toisessa taas kilven kirkkahan +ja keihään uijaan, keihään komean, +min kultakärki näytti ylöspäin, +koht' ylhää korkeutt' ilmain siintäväin. + +Ja Parthenonin puolla toisella +viel' oisin nähnyt toisen templin ma, — +ma nähnyt oisin Erekhtheionin, +niin upean, niin kaunihin. +mi pyhitetty, vihitty myös se +ol' jumalattarelle suurelle. + +Ja läheisyydess' Erekhtheionin +ma kohdat' ylimmällä kukkulan +viel' oisin nähnyt kuvan toisenkin +Ateenan ylhän jumalattaren, +tuon kuvan seitsenkymmenjalkaisen, +mi Marathonin luona saadusta +valettu oli voittosaaliista. + +Kilp’ aseenaan ja keihäs se +siin’ uljahana seisoi niin, +ja katsein paljon merkitsevin se +tuonn' ulos katsoi kauas merelle, +sen avaralle siniseljälle, +mi näyttämö ol’ entis-Ateenan +niin vallan kuni kunnian. + +Ja kaukaa, kaukaa merenkyntäjät +tuon kuvapatsahan jo näkivät, +niist' Ateenata lähestyi jos ken. +Kas, loitos Sunion jo niemen luo — +viis peninkulmaa pitkä matka tuo! — +he näki, kuinka jumalattaren +kuvastui hahmo taivaan sinehen +ja kuinka uljas vaskikypärä +se välkkyi, säihkyi päivän säteissä. + +Ja juurell’ Akropoliin kukkulan +viel' oisin nähnyt Odeion ma myös, +tuon pyörörakennelman muhkean, +mi Kserkseen oli teltan kaltainen, +ja huippukattoa min kannatti +ne mastot monet sotalaivojen, +jotk' oli kautta sankar’taistojen +käsistä saatu persialaisien. +Tää asunnoks' ol’ armaaks' aiottu +niin soiton, laulun, kuni näytelmäin, +ja koristettu kuvateoksin +ja sisustettu marmor’istuimin. + +Nää nähnyt oisin ja myös muutakin, +niin paljon muuta kaunist', ihaninta, +jot’ aavistella vainen voi nyt rinta, +niin paljon taiteen iki-aarteita, +sen kauneimpia saavutuksia, +sen korkeimpia kauneusarvoja, +joill' isänmaataan jalo Perikles, +tuo toden, kauniin, taiteen ystävä, +jalosti, ihanasti kaunisti +ja joita Hellaan suuret miehet muut +maamiehillensä luoda soi tai loi. — + +Oi, nähdä oisin tahtonut +ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen, +sen Akropolis-kukkulan +ja jalot, ylväät taideluomat sen! + +Ja kantelein ma oisin kansallein +kaikk' ilmi tuonut, mitä suurta näin, +ja näyttänyt, kuin kansa pienikin +voi edistystä viedä eteenpäin. + +Ja innostusta suurta laulanut +ma oisin kalliiseen mun kansahain, +ja huutanut: oi, lailla Hellahan +sa pyri, nouse, kuki, kansan', ain! + +Sa, korkealle määräs aseta! +Näe saavutukset pienen Hellaanmaan! +Siis _sursum corda_! Ylös sydämet! +Ken ponnistaa, saa suurta aikaan vaan. + + + + +JA NÄHDÄ OISIN TAHTONUT! + + +Ja nähdä oisin tahtonut +tuon Galilean kauniin profeetan, +niin sanoissaan kuin töissähän +niin mahtavan, niin valtavan. + +Hän ruusu keskell' orjantappurain, +yön kolkon keskell' aamun kirkas koi. +Yön tähtein keskell' itse aurinko, +mi valaista maanpiirin kaiken voi. + +Hän ihmevesa Israelin puun, +ja kaikkein kaunein ihmisistä hän. +Niin, — ihmiskunnan kukka ihanin +ja paljon, paljon vielä enemmän. + +Maan vaivaisvesain pienten keskellä +hän taivoon yltävä on setripuu. +On Alpin huippu saavuttamaton, +mi matalan maan yli kohouu. + +On ijäisyyden meri rajaton +hän rinnall’ ajan ihmispisarain. +On taivas, mikä maata syleilee, +ja ihmiset maan matosia vain. + +Kaikk' ihmislempi häneen verraten +on säde heikko rinnall' auringon. +Kaikk' ihmisviisaus häneen verraten +laps' aakkosia alkava vain on. + +Kuin sammuu tähdet noustess' auringon, +maan suuruudet niin häipyy rinnallaan: +Ne katoaa, kuin kastepisarat, +hän, suurin suurist', elää ainiaan. + +Oi, persoonaans', oi, työtään, oppiaan! +Ei aikakirjat tiedä suurempaa. +Oi, rakkautensa loistetekoja! +Oi, sanojensa voimaa valtavaa! + +Jos sanan virkkoi, viihtyi myrskysää. +Jos kutsui, nousi kuollut haudastaan. +Jos viittas vain, niin vaivat vaimentui. +Jos siunas, lahjoja sai lapset maan. + +Niin korkea ja sentään alhainen. +Niin mahtava ja sentään nöyrä niin. +Niin voimakas ja salli sentään sen, +ett' ylös ristille hän raastettiin. + +Kun kiros muut, hän eipä kironnut. +Kun vihas muut, hän rakkautta soi. +Ja ristilläkin viel', oi, riippuissaan +hän siunata, hän anteeks' antaa voi. + +Oi, sankari, oi, Herran sankari, +mies suurten kiusausten, kipujen! +Oi, jalopeura, voittoon kulkenut +myös keskell’ itse kuolon kauhujen! + +Oi, nähdä oisin tahtonut +tään Galilean kauniin profeetan, +niin sanoissaan kuin töissähän +niin mahtavan, niin valtavan! + +Oi, nähdä oisin tahtonut +ma hänet, kun hän kulki päällä maan, +ja kuulla, kuulla hiljaa, nöyränä +ma hänen kaunist' äänenkaikuaan! + + + + + + +IV. + +VALKEA LEMPI + + + + +SUVILINNUT NE LAULAVAT MUILLE —. + + +Suvilinnut ne laulavat muille, +vaan mulle, oi, laula ne ei. +Suvenriemuni rinnasta multa +kova kohtalo armotta vei. + +Suvikukkaset muille ne kuiskii, +ilotunteita rintahan luo. +Vaan mulle ne muistoja murheen, +surun muistoja mielehen tuo. + +Suviaurinko muille se paistaa: +he iloita, riemuita voi. +Minä kuljen kuin syksyn yössä, +minun onneni mennyt on, oi! + +Se on vaipunut hautahan valjuun, +johon armaani vietiin pois. +Voi, jos saapua mullekin kerran +suvi suuri ja riemuinen vois! + + + + +OI, VALKEA LINTUNI, KYYHKYSEIN! + + +Oi, valkea lintuni, kyyhkysein! +Sa minnekä lensit, +voi, kuhunka ensit +sa vihreäin vuorten ja metsäin taa? +Oi, muistatko mua? +Ma muistelen sua. +Sua en, sua en voi ma unhoittaa. + +Oi, valkea kyyhkyni, kultasein! +Sua hellin ja hoidin, +sua suojella koitin, +sun onnesi katsoin ma onneksein. +Sua käsilläin kannoin +kuin kukkaa, kaikk' annoin +ma sulle, oi, armahin ainosein. + +Oi, kultani, kultani kultainen! +Tuhat riemua vietin +ma kanssas ja mietin: +tätä onnea kestävi ainiaan. +Vaan onneni päivät +jo taakseni jäivät, +ah, jälellä niistä on muisto vaan. + +Voi, kultani kallis ja kultainen! +Mitä tein minä sulle, +surun suuren kun mulle +sa saatoit, kun luotani riensit pois? +Oi, palaja, palaa! +Sua syömeni halaa, +sua ilman niin raskasta eloni ois. + +Oi, kultani, kultainen, kultaisin! +Ei toivoa mulla, +et luoksein voi tulla: +sun kätkevi vihreä kirkkomaa. +Jos kysyn, et vastaa, +vain kyynelin kastaa +voin hautasi kumpua kukkivaa. + + + + +SANO, YSTÄVÄIN! + + +Sano, ystäväin, mistä se aiheutuu, +ett' usein keskellä riemun +syvä kaiho mun rintaani laskeutuu, +surun suuren keskelle vie mun! + +Mitä kaihoelen, sitä tiedä ma en, +minä kaihoni syytä en tunne. +Minä lintuna liitää vain tahtoisin pois +niin kauas, vaan tiedä en, kunne. + + + + +MUA PALELEE, MUA PALELEE —. + + +Mua palelee, mua palelee, +mun sydäntäni palelee. +Ah, tiedätkö, pien' ystäväin, +ma miksi, miksi huokaan näin: +Mun sydäntäni palelee? + +Oi, armahain, voi, armahain, +käy vilun väreet rinnassain! +Siell’ on, kuin talven lunta ois +ja talven villit viimat sois, +ja sammunut ois aurinko. + +Voi, tule, tule, ystäväin! +Sa lämmitä mun sydäntäin! +Kuin paiste lämmin auringon +sun lempes sydämellein on, — +suo loistaa lempes' auringon! + +Sun syöntäs vasten sykkivää +suo sydäntäin mun lämmittää! +Kuin ennen, lempes tulla suo! +Kuin ennen, onnen päivyt luo +taas rinnassani loistamaan! + +Oi, hellyyttäs kun mulle suot, +niin riemun rintahani tuot +ja on, kuin suvi taasen ois +ja kukat tuoksuis, linnut sois, +ja onni Eedenin mull' ois. + + + + +HÄÄLAULU. + + +Laula, lintu, lehdossa, +laula riemusuulla! +Anna, käki, kultaista +kukuntaasi kuulla! +Loista, kukka, nurmella, +tuoksu, tuomi, pihalla! +Paista, paista, päivytkin, +sätein hellin, säihkyvin +pilviä nyt vailla! +Kera kullan kuljen ma +näillä pihamailla. + +Siinnä, taivas sininen, +siinnä kirkkahasti! +Leyhy, suvituulonen, +leyhy leppoisasti! +Riemuitkaatte, kukkamaat, +kotipellot, niityt, haat! +Iloitkaatte, ikkunat, +ovet, lautsat, lattiat +sekä kodin kansa! +Sain ma kullan oman, sai +koti vaalijansa. + +Kieu, kukko, kullallein +tervehdykses hyvin! +Hirnu, hirnu, heposein, +ilmi ilos syvin! +Kaiu, karjankellojen +kilke, ilmass' iloiten! +Soita, paimen, torvellas +riemutoitotuksias! +Häitteni on hetki! +Ilooni, oi, yhtykää, +lahden lainehetki! + +Vuokot, valmut, ruususet, +kukkaset te muutkin. +kotipihan koivuset, +pienet pensaspuutkin, +päätänne nyt nyökyttäin, +ystävääni tervehtäin, +kullalleni kuiskatkaa, +vienoisellein virkkakaa: +»Terve, seurallamme! +Onni aina asukoon +yhteiskodissamme!» + + + + + + +V. + +IKIVALOA KOHDEN + + + + +RAUHAN PUU. + + +Ah, kauan ma etsin puuta, +min siimeessä rauha ois; +min juurella rauhan kannel +mun rintaani lohtua lois. + +Ma etsin ja etsin ja löysin +sen rakkahan rauhan puun. +Ja silloin ma ilosta itkin +ja unhotin kaiken muun. + +Ja uusin, ah, silmin nähdä +jo taivahat, maatkin voin. +Ja kaikk' elon arvot toisin, +ah, toisin nyt arvioin. + +Sen puun alla rauhaa nauttein +sävel syömeeni syntyi uus. +Nyt virtteni vienoin on aihe +pyhä, korkea ikuisuus. + +Ah, rauhan puu pyhä, kallis, +puu siunattu, verraton, +min juurella rauha kukkii, — +se Golgatan risti on! + + + + +KORVESSA KULJEN + + +Korvessa kuljen. +Vaarat, ah, saartavi mun. +Herra, ma suljen +sieluni suojahan sun. + +Itse ma kohta +hoiperrun tieltäsi pois, +jollet sa johda, +jollet sa turvanain ois. + +Korvesta kaita +polku on kotihin vaan. +Henkes, oi, laita +lastasi johdattamaan! + +Jeesus, sa loista +valona tielläni ain! +Muut tuet poista, +turvan' ett' oisit sa vain! + +Juurtua anna +sinuhun vaan yhä mun, +toivoni panna +ainiaan armoosi sun! + +Halvaks', ah, vainen +tähtes mun lukea suo +kunnia mainen, +kaikk' ajan aartehet nuo! + +Irroita niistä +niin minun mieleni pois, +ett'ei ne riistää +multa mun kruunuain vois! + +Ain' ole mullen +elämä, totuus ja tie! +Kuoleman tullen +korvesta kotihin vie! + + + + +TEHKÄÄ PORTIT AVAROIKSI + + +Tehkää portit avaroiksi, +korkeoiksi +kuninkaalle kunnian! +Kas, hän on jo läsnä aivan, +sankar' taivaan, +Poika pyhä Jumalan. + +Armon, rauhan ruhtinaalle, +kuninkaalle +ovenne, oi, avatkaa! +Tervetulleeksi hän tänne +virsillänne, +lauluillanne lausukaa! + +Hosianna! Hän on meille, +langenneille, +tuova armon, autuuden. +Herrain Herra, kaiken Luoja; +rauhan tuoja +avuks' astui syntisten. + +Hosianna! Loistaa valo, +suuri, jalo +kuolon varjoin maassa nyt. +Entisaikain ennustukset, +lupaukset +pyhät ovat täytetyt. + +Tullut sankar' on, mi nosti, +meidät osti +alta synnin, kuoleman. +Kaikua siis virtes anna: +Hosianna +kuninkaalle kunnian! + +Terve, sankarille sulle. +siunatulle! +Terve, Poika Daavidin! +Sydämemme sulle suomme, +uhriks tuomme, +Herra suuri Siionin. + +Kuninkaani, kaivattuni, +sieluhuni +majasi sa valmista! +Suo, ett' aivan omas oisin, +sua voisin +oikein kiittää, palvella! + + + + +OI, ONNEA + + +Oi, onnea, kun olla saan +ma lapsi Jumalan, +laps' suuren taivaan kuninkaan, +laps' Isän korkeimman! +Oi, onnea, oi, autuutta, +oi, rikkahinta riemua, +mit' ajatella konsaan voi +ja minkä Jeesus mulle soi: +laps' olen Jumalan! + +Laps' olen vapaa Jumalan +ma tähden Kristuksen. +Ma, vanki synnin, kuoleman, +sain Herralt' armon sen. +Oi, onnea, oi, autuutta, +oi, rikkahinta riemua! +Sen uskoa saan todeks’, oi +Mua synnit kadottaa ei voi — +laps' olen Jumalan! + +Ma pesty olen synneistäin +verellä Karitsan. +Ja rauhan rintaani sain näin, — +laps' olen Jumalan! +Oi, onnea, oi, autuutta, +oi, rikkahinta riemua! +Vaikk' oon maan mato vaivainen, +on koti mulla taivainen, — +laps' olen Jumalan! + +Laps' olen Herran Jumalan, — +mit' oisi suurempaa? +Mua auttavi hän ainian +ja kotiin kuljettaa. +Oi, onnea, oi, autuutta, +oi, rikkahinta riemua! +Hän linnani, hän toivon' on +hän kallioni verraton, — +laps' olen Jumalan! + +Täst' iloita jo täällä saan +ma matkall' ollessain. +Ja kerran taivaass' ainiaan +saan soittaa harppuain. +Oi, onnea, oi, autuutta, +oi, rikkahinta riemua, +kun kerran taivaan kuorossa +saan pyhäin kanssa veisata: +laps' olen Jumalan! + + + + +LAULAVAN LEIVOSEN LAILLA. + + +Mun laulavan leivosen lailla +syy ylistää Luojaan' on ain, +ja huomenen huolia vailla +kaikk' uskoa hoitoonsa vain. +Ma vahvasti uskoa saan: +Ken pukevi kukkaset maan, +ken hoitavi lintuset nuo, +Hän mullekin tarpeeni suo. + +Maast' etsiä eineensä saapi +yhä liitävä leivokin tuo, +vaan lentoon se taas kohoaapi, +ylistyksensä helkkyä suo. +Maan mullasta, sieluni, näin +myös liitäös ain' ylöspäin! +Oi, liidä kuin leivonen tuo +ja kiitokses kaikua suo! + +Ei huomista huolta mun kantaa +ole tarvis, ois turhaakin tuo. +Jos Jumala huomenen antaa, +kyll' avun Hän silloinkin suo. +Siis uskossa laulelen vaan: +Ken pukevi kukkaset maan, +ken hoitavi lintuset nuo, +Hän mullekin tarpeeni suo. + +Saan rauhassa nukkua yöni, +surut joutavat torjua pois. +Saan iloiten tehdä mä työni, — +mitä auttaa mun murheeni vois? +Kaikk' eloni kohtalot mun +saan heittää mä huomahan sun, +Oi, Isä, ja ylistää vain +Sua, niin kuni leivonen ain. + +Sa pidät ain' eloni yllä, +Sa, joka mun lapsekses loit. +Kaikk' asiat parhaaksein kyllä +Sa ohjata tiedät ja voit. +Mitä suotkin, se onneksen' on, — +miks' oisin ma siis levoton? — +Oi, sieluni, kiitosta vain +sa laula kuin leivonen ain! + + + + +SANOMA, OI, SUURI, LENNÄ! + +(Joululaulu.) + + +Sanoma, oi, suuri, lennä, +riennä, ennä +yli maitten, mannerten: +Armo suur' on meille suotu, +autuus tuotu +kautta Herran Kristuksen! + +Lapsi pyhä, ihanainen, +kaunokainen +Betlehemin seimess' on. +Kauan, kauan kaipaeltu, +ennusteltu +jouluvieras verraton. + +Salaisuus, oi, suuri aivan: +Herra taivaan +on nyt orjan muodossa! +Itsens' uhras, meitä säästi, +meidät päästi +synnin, kuolon kahleista. + +Itsens' uhras, jätti taivaan, +astui vaivaan, +kuoli meidän kuoleman. +Verellänsä meidät osti, +yöstä nosti +valoon päivän kirkkahan. + +Kallihisti, oi, hän meille, +langenneille, +hankki Isän suosion. +Maailmaan siis tulostansa, +armostansa +ikikiitos soikohon! + +Soikoon kiitos, Jeesus, sulle, +että mulle +vapahduksen varman toit; +että tähten' itses annoit, +synnit kannoit, +yöhön armaan päivän loit! + +Päällä maan, ah, myrskyt pauhaa +mutta rauhaa +sulta, Jeesus rakas, saan. +Sinä hoidat, tuet, kannat, +anteeks' annat, — +sua kiitän ainiaan. + +Rauhan Herra, rauha luo’os, +sopu tuo'os +myöskin keskeen ihmisten! +Poista maasta sodan kauhut, +taistoin pauhut, +anna rauha kansoillen! + +Anna, Jeesus, loistaa jalon +armos valon +yli kaikkein kansojen! +Pakanainkin yöhön asti +kirkkahasti +anna, Jeesus, loistaa sen! + +Vihdoin meitä armos kautta +sinne auta +isänmaahan oikeaan, +minne pyhäis polut veivät, +missä eivät +jouluvalot sammukaan! + + + + +JOULULAULU. + + +Autuas aika: +Messias meitä +synnist' on tullut +vapahtamaan, +tuomahan turvaa, +riemua, rauhaa, +valoa keskeen +varjojen maan! + +Enkel', ah, joulun +kansain nyt kaikkein +riemuksi saattaa +sanoman tän: +»Teille on tänään +syntynyt Kristus: +Seimessä lasna +makaapi hän.» + +Herrain siis Herran, +luotujen Luojan +pahnojen päällä +seimessä nään. +Tähtemme tänne +hän — mikä armo! — +etsimään ehti +meit’ elämään. + +Täyttämään täällä +Jumalan tahdon, +syntimme synkät +sovittamaan +saapui hän suuri +ruhtinas rauhan, — +kiitosta soikoot +ääret nyt maan! + +Voi, miten meitä, +laupias Luoja, +rakastitkaan, kun +Poikasi soit! +Voi, miten Kristus, +kunnian Herra, +tähtemme tuskaan +tulla sa voit! + +Kunnia, kiitos +siitä nyt sulle, +kun vapahduksen +vangeille toit! +Kunnia, kiitos, +valtias valon, +yömme kun kolkon +päiväksi loit! + +Auetkoot aivan +suuriksi sulle +kaikk' ovet, portit, +jotta sa saat +iloa, rauhaa +tuntoihin luoda, +valaista valjut +varjojen maat! + + + + +TYHJÄ KORS' ON PYSTÖPÄINEN —. + + +Tyhjä kors' on pystöpäinen, +ylpeest’ ylös yllättäin. +Viljantähkä täyteläinen +painuu nöyräst' alaspäin. +Armon Herra, ah, mun anna +nöyrä olla ainiaan, +että voisit minuun panna +armos voiman asumaan! + +Tyhjä laiva korkealla +keinuu keskell' aallokon. +Täysi laiva lastin alla +syvään painuneena on. +Suo, oi, Jeesus, nöyryytesi +kaltaisuutta minuss' ois, +että armolahjoillesi +sijaa minuss' olla vois! + +Sa, oi, ylpeit' olet vastaan, +mutta nöyrät armos saa. +Heidät, Herra, ainoastaan +voit ja tahdot korottaa. +Alhaisissa voimas näytät, +vaan lyöt alas korskeat. +Köyhät hyvyydelläs täytät, +tyhjiks jätät rikkahat. + +Elävästi suo mun syvä +kurjuuteni tuntea. +sinuun yksin, Jeesus hyvä, +toivoa ja uskoa! +Sinä aina aarteenani, +voimanani ollos vaan, +sinä kaikki kaikessani, +Jeesus, nyt ja ainiaan! + + + + +AH, NIINKUIN RAUKEE RUOHO, KUKKA —. + + +Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka, +niin raukee, katoo ihmis-rukka, +jos ylhäinen hän lie tai alhainen. +Koht' ijäisyyttä tiemme kulkee, +ja syliinsä maa kerran sulkee, +niin rikkahan kuin köyhän vaivaisen. + +Etk’ ihminen, oi, arvaa, tiedä, +sun konsa, kurjan, kuolo viedä +jo täällä suureen ijäisyyteen voi. +Ah, kesken kevään kukoistusta +tai toukoajan aherrusta +jo kuolon kutsukello usein soi. + +Voit pitkäks' elonpäiväs luulla, +kun kutsu suuri sun jo kuulla +tää täytyvi: »Nyt talos toimita! +Et elää saa, sun täytyy kuolla, +ja haudassa sun majas tuolla +maan mullan mustan all' on oleva.» + +Eik' auta suku suur', ei valta, +ei maine, saatu maailmalta, +ei oppi, viisaus, ei aarteet maan; +ei heimos hellät toivotukset, +ei vaimos, lastes voivotukset, +ei valittelut, vastustelutkaan. + +Ei, viivyttyäs näillä mailla +vain hetken, sumun, sauhun lailla +sun elos riento kaikk' on katoova. +Jos pitkänkin saat iltapuhteen, +on elos ijäisyyden suhteen, +kuin meren suuren suhteen pisara. + +Oi, muista: kerran täytyy varmaan +sun mennä poveen haudan harmaan, — +se, ah, on laki peruuttamaton! +Ja kaikki, mik' on kallehinta, +ja mille sykki täällä rinta, +ja mik' on täältä, tänne jääpä on. + +Vaan vahingoks' ei kuolo sulle, +kun täällä Ristiinnaulitulle +sa sielus uskoit, sydämesi soit: +Käy kautta kuolon virran, vaivan +ties ylös ihanuuteen taivaan, +miss' ijät' ylistystä laulaa voit. + +Ja vaikka peittää multa musta +sun ruumiis raihnaan, lohdutusta +sun rakkahillas surevilla on. +He tietää: vaimentui jo vaivas, +ja kotis korkea on taivas, +ja tomumajas pääsi lepohon. + +Ja tää on toivo meillä vielä: +Ah, autuaitten mailla siellä +sun riemusuin me saamme kohdata. +Siell' yhdess' äänemme kai kerran +viel' ylistystä helkkyy Herran, — +meit ylös sinne, Herra, johdata! + + + + +OI, TAAS PYHÄN VIESTIN MA KUULEN SEN —. + + +Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen. +min kuulivat paimenet kerran, +min, loistaissa taivahan kirkkauden, +toi heille enkeli Herran. + +Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen: +Se rintani riemulla täyttää. +Ja syvyydet Jumalan rakkauden +se mullekin avaa ja näyttää. + +Se ei ole unta, se totta on: +On jouluyön lapsessa suotu +myös mullekin aarre arvaamaton, +on autuus ja pelastus tuotu. + +Se pyhä on totuus, ei unta vain: +Mull' on sanan todistus siitä, +ja todistus siitä on tunnossain, — +oi, sieluni, Jeesusta kiitä! + +Kun syömeni seimehen syntyi hän +ja rakkaudella mun voitti, +niin yöni hän haihdutti synkeän, +ja päivä mun sieluuni koitti. + +Sain silloin ma rintaani rauhan sen, +mit' antaa ei maailma voinut. +Ja, oi, ilolaulelo enkelten +on tällöin mun tähteni soinut! + +Ja siihen ma lauluhun, virtehen +mun vienoisen ääneni liitin, +ja autuuden ilosta itkien +mun Lunastajaani ma kiitin. + +Ja taas pyhän viestin kun kuulen sen +min kuulivat paimenet kerran, +niin huudan: oi, sieluni, riemuiten +sa veisaile kiitosta Herran! + + + + +RUKOUS. + +(Limingan kansanopiston avajaisissa 1.XI.1909.) + + +Jumala, oi, kaikkivoipa +kuningasten kuningas, +kaikkein valtain valtaherra, +valkeuden valtias! +Sinuun työmme alkaessa +nostamme nyt katsehen. +Rukouksen siivin luokses +käymme, siunaust’ anoen + +Tiedämme, oi, ett' on turhaa +kaikki työ ja ponnistus, +turhaa ihmisvoimin tehty +ihaninkin istutus, +jollet Sinä, Herra, siunaa, +jollet anna apuas, +jollet alle armosiipeis +kätke meitä armossas. + +Tuhannethan turmat, vaarat +täällä meitä vaanivat, +joilt' ei suojaa oppi suurin, +eikä voimat parahat: +joilt' ei suojaa kilvet, keihäät, +eikä suurin sankaruus, +eikä linnat lujimmatkaan, +eikä mainen mahtavuus. + +Jollet siunais, suojais, Herra, +kenpä kompastukset vois +välttää, kenpä kovan onnen +iskuilt' aina suojass' ois? +Kenpä murheet, pettymykset +torjua vois konsanaan? +Kenpä karttaa taudin kourat +taikka kuolon kuninkaan? + +Katso, Herra, — näin on laita +kaiken heikon ihmistyön! +Itse emme ehtimistä +estä minkään murheenyön. +Jollet Sinä siunaustas. +suojelustas meille suo. +kaikk' on silloin turhaa aivan, +minkä oma työmme luo. + +Kaikki kaunein, ihaninkin, +minkä luoda voimme me, +rakentamist', oi, on silloin +aalloille tai hiedalle: +Ensimäisen myrsky-ilman +tullen kaikki hajoaa: +pohja pettää, seinät sortuu, +katto kaatuu, vajoaa. + +Siispä, Herra, silmät luomme +ikikukkuloihis päin. +Siispä nytkin mielin nöyrin +huokajamme Sulle näin: +Herra, siunaa Sinä työmme, +armokatsees meihin luo! +Kalliolle kestävälle +työmme tehdyks tulla suo! + +Anna armos, tääll’ ett' aina +henki hyvä hallitseis, +rauhan, sopusoinnun henki +välillämme vallitseis! +Anna armos, että täällä +syttyis nuoret sydämet, +syttyis kaikki, valtais kaikki +jalot aatteet, aikehet! + +Anna armos, ett’ei konsaan +synti, mielen irstaus +viihtyis temppelissä tässä, +jok' on valon asumus, +vaan ett' ahkeruus ja hyveet +täällä asuis alati, — +kruununa ja seppeleenä +kaiken ois sun pelkosi! + +Ylös, ylös suuntaa, Herra, +aina meidän katseemme, +yli ajan hiedan, tomun +ikirauhan rannalle! +Unhoittaa äl' anna meidän, +miss' on meidän määrämaa, +missä täyden tyydykkeensä +valon-jano saavuttaa! + +Ylös, ylös suuntaa, Herra, +aina meidän katseemme! +Armos ikiauringolle +sydämemme aukaise! +Kautta Henkes sisimpämme +valontemppeliksi tee, — +silloin myös kaikk' elämämme +kirkastuu ja valkenee! + +Mutta, Herra, suojelukses +suo myös, — vaarat torju pois! +Kun sen teet, — oi, kenpä silloin +vahingoittaa meitä vois? +Turvanamme, linnanamme +kun Sa armossas oot vaan, +silloin käymme turvallisna +taivalta taas kulkemaan. + +Mutta Herra kaikkivoipa, +armorikas, laupias +katso myöskin isänmaamme +puolehen Sa armossasi +Anna Henkes herätellä +maassamme uutt’ elämää, +anna pyhää tulta uutta +sydämissä sytyttää! + +Anna kallihin tään kansan +teiltä synnin kääntyä, +ett'ei alla tuomioittes +tarvitseis sen nääntyä! +Anna, Herra, armossasi +meillen vielä aika uus! +Poista aika ahdinkojen, +valoisa suo vastaisuus! + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 *** |