1 files changed, 916 insertions, 0 deletions

diff --git a/78621-0.txt b/78621-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..850cad9
--- /dev/null
+++ b/78621-0.txt
@@ -0,0 +1,916 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***
+
+
+
+
+PAJARIN POIKA
+
+Karjalaisia kansantaruja
+
+
+Kirj.
+
+EINO LEINO
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1922.
+
+
+
+
+
+
+      "Ukko, avita ulkomiestä,
+      ettei hän eksyis ulkoisalle!"
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+Kansan hätä.
+Sanansaattajat.
+Ukko Kruunu.
+Tuomitun tuska.
+Sonja.
+Lemmenkohtaus.
+Suuri sunnuntai.
+
+
+
+
+KANSAN HÄTÄ.
+
+
+Tuop' oli Pajarin tuiman paikka
+järven kahden kaltahalla,
+pohjoispuolella Kiteen aallot,
+Hyypiän aallot etelän alla;
+siin' oli Pajarin kolkon koti,
+siinä peltoa, siinä ruista,
+siinä kasvua kaikenlaista,
+muuten kumpua kuusipuista.
+
+Humisi hiljaa kummun kuuset,
+huokasi Karjalan kansa hiljaa,
+kun oli ankara herra heillä,
+veroja kantoi, vaati viljaa,
+riisti rikkahat, ryösti köyhät,
+vei veren, hien hän viimeisenki,
+korjasi linnut, koppoi kalat;
+säilyi sentään herja henki.
+
+Vaan yhä muuttui mustemmaksi
+aikakausi ja kansan hätä;
+Pajari matkasi maille muille,
+jättänyt muuta ei käskijätä
+kuin oli Pajarin poika potra,
+hurja, huima, lieto liian,
+monen hän nauratti naisen nuoren,
+piteli myös monen pyhäisen piian.
+
+Vetosi lakiin vanhaan, julmaan,
+täällä jo unhoitettuun ammoin,
+jolla hän kansan kaiken täytti
+vihan ja viiltävän häpeän kammoin:
+viettää vihkimorsianten
+täytyi hää-yö häijyn luona;
+siks moni itki ihana impi,
+vaikeroi moni valkovuona.
+
+Myös moni isä ja äiti itki,
+vinhemmin vihisi veljein vihat,
+enimmän Karjalan sulhot suuttui,
+urhot uhkeat, nuoret brihat,
+vaan oli Pajarin valta vankka,
+Pajarin poika sukua suurta,
+heimokantaa herrallista;
+itse Ukko Kruunun juurta.
+
+Ukko Kruunua uskaltanut
+uhmata, vastustaa ei kukaan:
+Ukko Kruunun on kourat kovat,
+taipua täytyy sen tahdon mukaan.
+Ukko Kruunull' on urosta sata,
+tuhannen ratsua, rautamiestä,
+saattaa hän kaiken Karjalankin
+polkea polvilleen, tai piestä.
+
+Ukko Kruunu jos suuttuu, silloin
+iskevät ilmanpielet tulta,
+vaarat vankuu, järkkyy järvet,
+huohtaa hurmehin maa ja multa.
+Mutta jos mieltyy Ukko Kruunu,
+voi hän olla myös hyvä ja hellä:
+tärkki tietää, kuinka parhain
+pakista, miestä miellytellä.
+
+Niinpä kun muuttui mustemmaksi
+aikakausi ja kansan vaino,
+Pajarin poika kun paheni yhä,
+yltyi itku ja ies ja paino,
+miettimään kävi miehet kaikki,
+millä vaimentaa vois tuota,
+eikö ehkä löytyis lohtu
+itse Ukko Kruunun luota.
+
+Varoitteli vanhempaiset:
+"Suo on siellä, vetelä täällä,
+täällä Pajarin poika, siellä
+Pajari itse vallanpäällä.
+Monta on nähty mennehiksi,
+eipä paljoa palannehiksi,
+liekö Viipurin linnaan viety
+taikka tehty soturiksi."
+
+Mutta nurkui nuorempaiset:
+"Tulkoon päälle Kruunun takki!
+Ukko Kruunun on leveä leipä,
+turkki laaja, lämmin lakki.
+Taikka tyrmään työntäköhöt!
+Somempi samota Kruunun sarka,
+kuin on Pajarin pellonpiennar,
+sydämessä ailut arka."
+
+Itki immet, valitti vaimot:
+"Koreampi on jäädä kotiin,
+kuin on kuolla kahlehisin
+taikka Ukko Kruunun sotiin.
+Jos te menette meiltä, kenpä
+meitä, huonoja, sitten huoltaa,
+hunnullista, hunnutonta
+kenpä korjaa, kenpä puoltaa?"
+
+Kuitenkin matkaa miehet mietti
+itsensä Ukko Kruunun hoviin,
+vaikka vaarakin mietitytti
+joutua Kruunun kouriin koviin.
+Saip' on pauhata Pajarin poika
+sillä aikaa valloiltansa,
+tehdä montakin tihua työtä,
+joista kauan kertoi kansa.
+
+Teetti hän telapuisen tienkin,
+jota hän laski lauantaisin
+talosta saunarantaan saakka
+punapursin, nuorin naisin;
+loitos viuhui vitsan roiske,
+kauas impien itkun tyrsky,
+vaan jumu kuului kuin kumpuin alta,
+myräsi miesten ja mielten myrsky.
+
+
+
+
+SANANSAATTAJAT.
+
+
+Noinp' on temmelsi Pajarin poika;
+vaan kun vaati hän kylien kukkaa,
+Iljan, uhkean isäntämiehen,
+Sonja-impeä soreatukkaa,
+taaton marjaa, maammon lasta,
+laulun mointa morsianta,
+silloin suuttui kansan kannel,
+iski tulta ilmanranta.
+
+Suuttui Ilja itse. Häänsä
+lykkäsi, sujahti suksillensa,
+hiihti hän talosta taloon, piti
+neuvoa suurine sukuinensa;
+syvään sylkähti sydämet siellä.
+Kohta jo arpakapulat kiersi,
+pitkin Karjalan kauniin maata
+yhtehen vanhat ja nuoret viersi.
+
+Yhteinen myös tuli kansan päätös:
+Ukko Kruunulle viedään sana,
+kuinka on korskea Pajarin poika,
+ylpeilee ylen mahtavana;
+kaikki kun kuulee Ukko Kruunu,
+varmaan sen silloin heltyy henki,
+joka kuin Jumala paistaa sallii
+päivänsä hurskaille, pahoillenki.
+
+Kukapa sanoman saattelijaksi?
+Itse Ilja, se isäntämiesi.
+Kukapa kumppani totisen toimen?
+Aimo Arhippa, mi tietkin tiesi.
+Oinas-Oinoinen kolmanneksi,
+Härkä-Härköinen neljänneksi,
+viidenneksi viisas Shemeikka,
+neuvosniekka, mi keinot keksi.
+
+Jalojen jatkoksi vielä monta
+muhkeata miestä muuta,
+sulhoa, salskeaa kuin salko,
+korkeaa kuin korvenpuuta;
+kun he seisoi orren alla,
+seisovan luulit Hiiden honkain,
+koska lautsoiltaan he lausi,
+kuulit kuin jymyä ukkoslonkain:
+
+"Läkkän Ukko Kruunun luoksi!
+Kun hän kuulee, mi tääll' on hätä,
+ei hän meitä kostohon kovaan,
+Pajarin poian jätöksi jätä.
+Tulkohon tuska taikka riemu,
+taivas taatkohon vitistä lunta,
+mutta vasten vainolaista
+lylynsä lykkää kansakunta!"
+
+Lyödähän leipää, voita laukkuun,
+pistetään myös piirahia,
+pieniä, suuria sultsinoita,
+Karjalan kaunojen paistamia,
+vieläpä lisäksi viidan viljaa,
+metsoa, teyriä, kettua, näätää
+Ukko Kruunulle tuomisiksi,
+lain mi laatii ja hädän mi häätää.
+
+Pannahan parhaat paidat ylle,
+sorjimmat soljet, kirjatut sukat,
+joita ne kutoi ruskeasilmät
+Karjalan neiet tuuheatukat;
+mutta on miekkoisin miesten, kellä
+yllensä vyöttää on ylpeä vyöhyt,
+jonka se antoi armain impi,
+ennen kuin oli onnensa yöhyt.
+
+Suorivat suksille. Mutta laulun
+lauloivat urohot lähtöä ennen,
+että ois myötäinen onni heillä
+heidän nyt linnain liepeille mennen,
+saapuen saleihin suurihin, missä
+kiilsi vain kirkkaus, hopea, kulta,
+paistoi kynttilät kuin kotikirkon,
+paloi parhainta tuohustulta:
+
+"Ukko, avita ulkomiestä,
+ettei hän eksyis ulkoisalle,
+Kiesus, kaitse metsämiestä,
+ettei hän yöpyis taivas-alle,
+Maaria, suuntaa marjamiestä
+suonkin pitkän pitkospuulle,
+Tahvana, taluta matkamiestä
+tuvankin tumman uksen suulle!
+
+Helppo on tarpoa taival, jota
+tuhat jo ollut on tarpomassa,
+vaan ei helppoa yksinäisen
+yössä, myrskyssä, arpomassa
+uraa uutta uuden ajaa,
+alkaa virret vienot siitä,
+aukoa umpi, puhkoa purku,
+missä ei mietteet vanhat riitä.
+
+Koska ei auta Venäjän tsaari,
+koska on kuollut kuningas Ruotsin,
+totta me tiedämme sentään tiemme,
+etsimme väljemmän väylän luotsin:
+varmaan on auttava Ukko Kruunu,
+valtias Suomen ja Karjalanki,
+kun hän kuulee, mi maass' on hätä,
+kuin paha olla on pajarin vanki."
+
+Suhisi sukset, siukoi sauvat,
+sakeni korvet ja vihisi virvet,
+koska ne Karjalan poiat potki
+niinkuin Vienan viitain hirvet;
+milloin ne nukkui nuotiolla,
+milloin vain havut päätä harjoi,
+mutta murhetta kansan kaiken
+päivä ja kuu ja tähdet varjoi.
+
+
+
+
+UKKO KRUUNU.
+
+
+Tultihin kylään Ukko Kruunun;
+istui hän talonsa portahilla,
+kourilla kovilla valtaa hoiti,
+vaikkakin paitahihaisilla;
+heti hän ärjäisi Äijön suulla:
+"Noh, mitä tahdotte, miehet Kiteen
+taikka urhot Uukuniemen?
+Kuullako Kruunun mielipiteen?
+
+Tiedän: teillä on Pajari paha,
+Pajarin poika pahempi yhä,
+mutta te tiedätte: valvoo, palvoo,
+paastoo Ukko Kruunu pyhä.
+Miksi? Vain siksi, että teillä
+tuska on, tuokion huoli ja haikeus,
+mutta mun tänäkin päivänä täytyy
+tuntea, mikä on valtani vaikeus!"
+
+Yrittivät ne Yrki ja Jyrki,
+aimo Arhippa ja kuulu Shemeikka,
+murtivat suuta, päätä, mutta
+kummallei tuli kuperinkeikka,
+koska se lausui Ukko Kruunu:
+"Liian on pienet teillä verot,
+tahdon ma määrätä taksan toisen,
+sitten me siitäkin tehdään erot.
+
+Määrään mä teille kiiskin mähnää
+tynnyrin, täyden kolminkerroin,
+jäniksen talia kaksi puutaa;
+jos ei riitä, niin moninkin verroin.
+Kaikki on tuotava tänne, koska
+vain sanansaattaja perille ehtii,
+ennen kuin on puussa mahla,
+maassa ruoho ja lehto lehtii.
+
+Siihen saakka ma teidät pyydän
+tään talon tyrmien vierahiksi,
+tai Valamossa vartomahan,
+luona monakon munkkien siksi,
+kunnes käskyni käypä on yli
+metsän riistan ja merenkin kalan
+mailla Kiteen, Uukuniemen,
+Käkisalmen ja Sortavalan."
+
+Löi hän kahta kämmentänsä,
+käski hän tyttönsä teetä tuomaan
+päreät nähdä kuin päivännousu,
+sirkeät silmää ja suuta suomaan,
+koht' oli karkelot kartanolla.
+Yksin yöpyi kulmakarvat
+Iljan, uhkean isäntämiehen;
+mietti ja haastoi sanat hän harvat:
+
+"Kuules nyt, Ukko Kruunu! Nähty
+sorsia meillä on soreampiakin,
+hanhia havisevampia illan,
+aamunkoitossa koreampiakin.
+Sinis on tyttösi tyhjät mulle,
+kunis mun murheeni Sonja soutaa,
+allina meriä melastelevi,
+joutsenna vilussa joikua joutaa.
+
+Tiedä sa, Ukko Kruunu! Tänne
+tullehet emme me leikin vuoksi,
+vaan moni ihala impi itki,
+niin monen maammon mahla juoksi
+tähden tuon pahan Pajarin poian;
+pidä sa kiiskin mähnät ja määrää
+oravan nahkat ja jäniksen talit —
+koskaan et oikeaa, et väärää!
+
+Eikä mun Sonjaani soreahiusta,
+saane hän maassa, ei maailmalla!
+Ennen sun itsesi, Ukko Kruunu,
+tappanen tällä tapparalla.
+Sillä mun Sonjani soreahapsi
+on isän, äidin ja kylien kukka,
+vaan ei morsian Pajarin poian,
+ellei Ukko Kruunun hukka."
+
+Tempaa hän tapporaudan. Käskee
+Ukko Kruunu kämmenellään.
+Kohta kohti syöksyy sata
+miestä, miekat vyötärellään.
+Onko jo tulossa turman hetki
+Iljan, uhkean isäntämiehen?
+Eipä! Hän kimpoaa kuin kotka,
+häviää hän korven tiehen.
+
+Korpi omansa kätkee. Mutta
+muut jo laivoin lastatahan
+Pajarin poian vastausta
+Valamossa vartomahan,
+saarella selällisellä, mistä
+laajan Laatokan ylitse yhä
+kirkas on kilinä kirkonkellon,
+kuulu on kuorolaulu pyhä.
+
+Mutta kuulumpi muita tuolla
+on taru Pajarin paasihaudan,
+missä hän nukkuu nurmen alla
+kanssa kylmän kylkiraudan,
+rautakilven, rautakalvan,
+polun päässä kummun kaidan,
+kanssa rautakannustensa,
+pahan kanssa rautapaidan.
+
+Kulje hiljaa kummun tietä,
+ettei heräis herja vainaa,
+joka löysi lohdun tumman,
+vaikka vieläi häntä painaa
+paasi omantunnon pahan,
+sydän-yönsä synkän taakka,
+seuraa häntä Häijyttäret
+viime tuomiolle saakka.
+
+Taikka kuulet, minkä kuuli
+sieltä Miihkali Arhippainen,
+kuulipa myöskin kuulu Shemeikka,
+kannelniekka karjalainen,
+koska toistaan myrsky-yössä
+vaahen valkeat keijut kauloi,
+jäät ja kalliot järkähteli,
+hylkeet haukkui, laineet lauloi.
+
+
+
+
+TUOMITUN TUSKA.
+
+
+"Haserra hattara, pajata paasi
+Pajarin tuomitun tuskan yllä,
+kuoleman ukset ulvokaatte;
+tiedän, kelle ne ulvoo kyllä,
+kelle se huutaa Tuonen hukka,
+kelle se haukkuu Manalan rakki:
+hälle, jonka jo kiertää päätä
+Häijytärten häämeno-lakki.
+
+Juoda ma sammakon olutta saanen,
+karkeloida Kalman häitä,
+syödä herkkuja Syöjätärten,
+sisiliskojen liemiä näitä,
+koska turmelin sisarueni,
+sinisen paulan, punaisen sukan,
+mairehen niinkuin mäellä marjan,
+päreän niinkuin päivänkukan.
+
+Synnytti poian hän mulle, syöksi
+itse aaltoon synkeähän,
+koska ei jaksanut keinutella
+ainuttaan hän elämähän.
+Häntä nyt Hyypiän laineet laulaa;
+mutta mun suojiin autioihin
+heitti hän kanssa herjan lapsen
+niinkuin raakilon rahkasoihin.
+
+Ah, ei kukaan tiedä, kuinka
+kärsii, tuntee tuiretuinen,
+jolla eessä on elämä, mutta
+takana työ tihu, tehty muinen,
+kuinka on kuulla immen itku
+järven jäätyvän aallon alta,
+itse itkeä elämän itku,
+missä jo kuolon on kaikkivalta!
+
+Jospa ois kuollut jo kuusi-öisnä
+poikani, pahassa paatuva kerran,
+ei se ois ehtinyt seitsen-öisnä
+rakkaudelleni raipaksi Herran!
+Jospa ois kaonnut kaheksan-öisnä,
+vaiennut valittamasta sen ääni,
+ei se ois yltynyt yheksän-öisnä
+öykkäriksi mun päälle pääni!
+
+Mutta se kasvoi ja karttui, niinkuin
+syy, rikos, riena rinnan karttuu,
+hartevoitui ja vartevoitui,
+kuin pahan, hyvänkin hedelmä varttuu,
+pian jo puusta putoo, näyttää
+mikä on puu, mi sen siemen, laatu,
+juurta onko se Jumalan tammen,
+vaiko raidasta Rutimon saatu.
+
+Kohta jo keskenkasvuisena
+näytti se isän ja äidin eljet,
+katkoi kapalot kaiken hyvän,
+mursi tiedon ja taidon teljet,
+poikana teki jo tihuja töitä,
+nuorena nukutti synnintunnon,
+pilkkasi pyhintä, pahinta pyysi,
+kadotti kaiken hän miehenkunnon.
+
+Ah, ei miekkoiset tiedä, miltä
+taaton tuntuu nähdä lasta,
+jonka on tehnyt maailmahan,
+jonka tahtoisi maailmasta!
+Huoneesta huoneesen kuljin, huusin;
+sitten multai murtui sielu,
+sydän synkkeni, jäätyi järki,
+aukes allani kuolon nielu.
+
+Tänne ma pakenin, pannahinen,
+saavuin ma saarelle selälliselle,
+tänne ma hiivin, hirtehinen
+Jumalan julkisen istuimelle,
+kuulin ma kilinät kirkonkelloin,
+sain kopin kolkoilla kivillä maata,
+rukoilla, ruoskia ruumistani,
+miettiä, mitä ei sanoa saata.
+
+Saanut en rauhaa sielulleni;
+kumarsin kaikki ma jumalankuvat,
+tein minä tuhannet ristinmerkit,
+kuumotti mulle vain Tuonen tuvat.
+Vaivuin ma vihdoin multaan mustaan;
+vaan yhä paadet mun päälläni paukkaa,
+koska kuoleman orhit korskuu,
+ylläni yön unet kamalat laukkaa.
+
+Siksi nyt huuda, Tuonen hukka,
+siksi nyt hauku, Manalan rakki,
+koska nyt kiertää kuin painajainen
+päätäni kirojen kyynkähy-lakki!
+Rankaisee mua Raivottaret,
+kyntää kynsi, noukkii nokka,
+vaikka jo poikki Tuonen virran
+vei minut venhon kolkon kokka.
+
+Kuitenkin kammoan heräjämistä
+otollisempaan onnen aikaan,
+missä ei vedota enää saata
+Salliman tahtoon eikä taikaan,
+ainoastaan ihmistahtoon,
+ihmistahtoon, ihmistarmmoon,
+vaan ei koviin kohtaloihin
+eikä taivaisen Taaton armoon."
+
+
+
+
+SONJA.
+
+
+Istui aitan portahalla
+Sonja sorea illan suussa,
+katseli, kuunteli kauneutta
+maassa, ilmassa, veessä, puussa;
+vihersi viita, punersi pilvi,
+vaaleni vitkaan pohjanpuoli,
+usma lankesi laaksomaille,
+laineiden, lintujen laulu kuoli.
+
+Vain joku halli kaukaa haukkui,
+vain joku airo vettä viilsi,
+kalahti karjankello, hauki
+molskahti, sorsan sounti kiilsi,
+uneksi ulapan saaret, salmet,
+tuntui tuores urvun tuoksu,
+kuului purojen porina, kumpuin
+välitse viileän virran juoksu.
+
+Mutta yössä valkeassa
+vastarannan metsää vasten
+kolme joutsenta jolui vitkaan,
+kolme varjoa autuasten,
+kolme aatosta ihalan immen,
+kolme mietettä neitseen mielen,
+näkyä moisen morsiamen,
+jolta jo jumalat kielsi kielen.
+
+Tuop' on joikui ensi joutsen:
+"Oli lauha lapsuutesi,
+niinkuin kirkas on Kiteen aalto,
+tuulen suudella suvinen vesi;
+korkenit iloisen isän sa koissa,
+painuit parmaille äidin hyvän,
+heräsit aamulla aurinkohon,
+niinkuin lumme lammen syvän."
+
+Tuop' on joikui toinen joutsen:
+"Oli kaunis kasvin-aikas
+niinkuin kukka heinäkuinen
+taikka talvinen metsä raikas;
+paistoit niinkuin päivännousu
+niinkuin kuutamo kujilla kuljit,
+kautokengin keikahtelit,
+povehes polttavan lempes suljit."
+
+Mutta se joikui kolmas joutsen:
+"On nyt kolkko kuolintiesi,
+lepäät pian lumivalkeana
+niinkuin hyljätty, hyinen liesi;
+kohta jo katkee varsi kaunis,
+rinnasta ruusut punaiset puhkee,
+sammuu sirkeä silmänluonti,
+raukee runneltu muoto muhkee."
+
+Saipa jo sanoiksi immen itku,
+katsoi hän kajoon öisen pilven,
+näki hän Surman suuren sulhon,
+kultakalvan, hopeakilven,
+kuinka se raisuin ratsuin saapui,
+jäljessä joukko kuin vihuri viilsi,
+aamunkoissa jo orhit korskui,
+harja hulmusi, kannus kiilsi.
+
+Puhkesi ilmi immen tuska:
+"Tulekin Tuonen jo sulho suuri,
+kun mua kosii Pajarin poika,
+jätti jo tänne kihlat juuri,
+saapuvi aamulla anelemahan
+minua moision morsius-yöhön,
+minne jo vietihin isä ja äiti,
+pantihin panttivangin työhön.
+
+Eik' ole suojana sulho oma,
+turvani ainoo taivas-alla!
+Läksi hän lylyä lykäten. Missä
+matkanneekin maailmalla?
+Taikka jo unohti ulpukkansa
+kohta kun, kurja, koitui noihin
+pitoihin pitkiin Ukko Kruunun,
+hienohelmojen karkeloihin."
+
+Tuonp' on sai hän sanoneheksi,
+silloin viidakon lehvät liikkui,
+Iljan, uhkean isäntämiehen,
+kohta jo kaulassa Sonja kiikkui;
+samoten saloa, merta tullut
+tuo oli Ukko Kruunun luota,
+uiden luokse ulpukkansa,
+meloen monta virran vuota.
+
+
+
+
+LEMMENKOHTAUS.
+
+
+Istuivat aitan kynnyksellä,
+laskivat kätensä kullan käteen,
+näkivät päilyvän päällä järven
+pian jo aamun ensi säteen,
+pilvet paloi, sydämet sykki;
+kuuli he, kuiski he toisillensa
+riemuja, suruja rinnan kahden,
+suloja, kaihoja rakkautensa.
+
+Virkahti Ilja isäntämiesi:
+"Jos sa tuntisit lemmen tulta,
+joka mun järkeni poroksi poltti,
+vei levon, rauhan ja leikin multa,
+et sinä enää epäeleisi,
+karkaisit kanssani kauas saloon,
+metsän sinisen siimeksehen,
+korven kotiin ja Tapion taloon.
+
+Hyvä on metsä niille, jotka
+maailma karsas hylyksi heittää,
+erämaassa on elämä armas,
+monet se kohtalon kohlut peittää,
+ei se syytä, ei vainoo ketään,
+ohjaa onnehen, uskoon uuteen,
+ijäisyydestä tekee hetken,
+siirtää kuolevan kuolottuuteen."
+
+Lausui Sonja, sorea lapsi:
+"Lemmin ma sinua ijästä ikään,
+erottaa ei meitä voine
+voima, valta, ei vaino mikään,
+vaan on isä ja äiti mulla,
+korea kotini pihtipieli,
+saattaisi mustaksi murhettua,
+kuullen, kuinka mun korpi nieli.
+
+Mitä se miettisi meidän Musti,
+ellen sitä ma silitteleisi?
+Mitä se Muurikki aholla ammuis,
+ellen ma tuokkosta tuolle veisi?
+Minne se poikkeisi metsän polku,
+ellen sen polvia asteleisi?
+Kuinka se kukkisi ruusu rukka,
+jos sit' en kyynelin kasteleisi?"
+
+Virkahti Ilja isäntämiesi:
+"Koti on korkea sinulla siellä,
+missä aavat on ilman rannat,
+metsät hiljaiset hirven tiellä,
+missä on kuusikot kultalehvät,
+vaarat vaskiset, kuparikummut,
+järvet kuin hopea hohtelevat,
+puhkeevat siniset, punaiset ummut.
+
+Siellä se miettii meidän Musti
+pihalla pienellä uutistalon,
+siellä sun karjasi käyskelevät
+ahoja armaita sankan salon,
+siellä sa itse polkus poljet,
+leivot leipäsi, sytytät lieden,
+omat sa kasvatat onnes kukat
+pihalta päivyttä pirttiin vieden."
+
+Lausui Sonja, sorea lapsi:
+"Niinpä lähdenkin kanssas sinne,
+missä mielu on metsä, missä
+mätäs on autuas, armas rinne,
+missä on taivas kuin sininen silkki
+kuin punaverka maa ja mäki,
+kussa vaskisen vaaran alta
+kukahtelevi kullan käki.
+
+Siellä mun auvoni asuu, minne
+mielivi Ilja isäntämiesi,
+sinne mun palaa sielun kaiho,
+kussa on korvessa kotinsa liesi,
+siellä mun lempeni leimahtelee
+kuusen kuuraisen oksain alla,
+kussa mun armaani astahtelee,
+istuvi mielellä iloisalla."
+
+Virkahti Ilja isäntämiesi:
+"Entä jos murhepäivät päätyy,
+kaataa kontio karjan, halla
+viljan vie, hätä eteen häätyy?
+Ehkäpä kiroat metsämiestä,
+kalamiestä sa kaikertelet,
+ähkyt auran ja äkeen miestä,
+vainion miestä vaikertelet?
+
+Ehkäpä entistä eloas muistat
+isän ja äidin kartanolla,
+miss' oli armaampi asua sulla,
+otollisempi sun elää, olla?
+Ehkäpä syytät minua kerran,
+kuihtumisesta sydämes kukan,
+vettymisestä sirkun silmän,
+runtumisesta onnen rukan?"
+
+Lausui Sonja, sorea lapsi:
+"En minä koskaan syytä sua,
+vaikka mun ruusuni runteleisit,
+monesti murhettaisit mua;
+vaikka ma kyynelin kasteleisin
+eloni kukkaa kultaisinta,
+sateenkaarena kajasteleisin,
+hohtaisin niinkuin hopearinta.
+
+Mutta siitä ma sinulle suutun,
+että et lakkaa jo kiusaamasta
+tytärtä tyhjää, neittä turhaa,
+tuskan, riemun ja lemmen lasta,
+rajattomuutta mun rakkauteni,
+hurmani hulluutta, äärettömyyttä,
+ajattomuutta kauniin kaihon,
+nauruni, itkuni ijäisyyttä."
+
+Syöksyi itkien kullan syliin,
+käsivarsin hän kaksin kauloi
+armastaan, kun aamunkoissa
+ensi lintu jo lehdon lauloi;
+helisi niinkuin helkanurmi
+ensi tuulen tuudittaissa,
+ehtoon mennen, päivän nousten
+autuaamman elämän maissa.
+
+Mutta Iljan isäntämiehen
+silloin silmissä salamat iski,
+taivahat jylisi, pilvet paloi,
+tuntehet tulta, verta viski;
+avoin vartoi aitan ovi
+kahta kauneuden, lemmen lasta,
+maata mennessä veli ja sisar,
+eivät noustessa nukkumasta.
+
+
+
+
+SUURI SUNNUNTAI.
+
+
+Mutta muita ei airueita
+sitten kuultu, ei nähty toviin,
+myöhään he palasi matkaltansa
+mainiolta Kruunun hoviin,
+saapuivat sentään maata, merta
+Kruunun kirje tullessansa
+viedä se papille pappilahan,
+että sen kuulisi kirkkokansa.
+
+Päivässä parissa Pajarin poika
+koonnut olikin, käskyn käyden,
+jäniksen talia kaksi puutaa,
+tynnyrin, kiisken mähnää täyden,
+tuosta huomannut Ukko Kruunu,
+ett' oli liian tuima vouti
+hänellä Karjalan kaskesmailla,
+liian nopsahan verot mi nouti.
+
+Julistanut kuni Jumalan laki:
+"Tehköhön kansa hänelle, mitä
+tahtoo, toivoo, tarkoittaakin,
+minä en kiellä, en käske sitä."
+Mutta tuosta ei kirkkokansa
+tiennyt, tullen temppelihin,
+luvan missä pappi luki,
+joka joutuin täytettihin.
+
+Kuuli sen kansa hämmästyksin,
+katsoi kummana toista toinen;
+painuipa silloin vihkipalliin
+sulho ja morsian kuulu, moinen,
+Ilja, uhkea isäntämiesi,
+Sonja sorea, maammon mansi,
+kaunihit niinkuin lipasta kaksi,
+yllään ylpeä kirjokansi.
+
+Pomiloida jo pappi alkoi;
+silloin ratsulla raikuvalla
+ajoi kirkkohon Pajarin poika,
+kuulutti kaunihin katoksen alla:
+"Tee pian työsi nyt, pitkäparta,
+sitten on omani Sonja sorja,
+vaikka en muuta kuin yön nyt yhden
+oisin onnen ja lemmen orja!"
+
+Pappi kätensä kumpaisenkin
+kohotti korkeutta kohti,
+aukesi templin kaarikatto,
+niinkuin hurme taivas hohti,
+jyrähti ukkonen, kansa huusi:
+"Jopa on koittanut koston hetki,
+päättynyt Pajarin poian päivä,
+tummunut hänelle Tuonen retki!"
+
+Liikahti niinkuin myrskylaine
+liikahtaa voi Laatokalla,
+kelmeni Pajarin poian poski
+niinkuin vaahto Imatran alla,
+sankea kaartui silmäkulma
+niinkuin kalju, kolkko Koli,
+mutta niinkuin korpi öinen
+sydämensä synkkä oli.
+
+Tunsi jo tuhonsa tulleheksi,
+laannut ei sentään tihulta työltä,
+surmasi Sonjan soreahapsen
+miekallaan, min tempas vyöltä,
+huusi hän niinkuin hurja peto:
+"Koska en onnea saanut itse,
+saane ei muutkaan, siksi säilän
+syöksen ma neitsyen sydämitse!"
+
+Tuo oli Sonjan sorean surma.
+Ilja karjahti, kansa parkas,
+kannusti oritta Pajarin poika,
+orhi korskuen tietään karkas,
+kansa jäljessä niinkuin myrsky,
+Ilja itse kansan päässä
+niinkuin iskevä noidannuoli
+tai sinisalama ukkossäässä.
+
+Syrjäsalmella tavoitti hänet;
+siitä Ruunusaaren kautta
+aikoi hevosin Pajarin poika
+uida herjan hengen tautta,
+päästä niemeltä petähiseltä
+poikki Pyhäjärven tuosta
+Himoniemelle hiljaiselle,
+antaa salohon orhin juosta.
+
+Uivat aaltoa salmen soukan
+rinnakkain nyt rikollinen
+ynnä syyttäjä synkkäsilmä,
+mielessänsä murhaaminen;
+tarjosi vyöltään Pajarin poika
+kukkaron, täynnä kultarahaa,
+pudisti päätään isäntä Ilja:
+
+"Ei nyt kulta pelasta pahaa!
+Ei nyt auttaisi, vaikka oisi
+sulla kultia vuoret vankat,
+on nyt Pajarin poian lähtö,
+eessäsi Manalan matkat sankat.
+Tuonne kun tullaan niemekkeelle,
+siellä sun nitistän niinkuin haukka,
+sammuu silmäsi, näkösi tummuu,
+loppuu uljahan upehes laukka."
+
+Heltisi kukkaro Pajarin poian,
+kullat järvehen pyhään putoi,
+hänen jo silmissä Häijyttäret
+huntuja kuolon ja koston kutoi;
+hänet jo jäljessä kiitävä kansa
+kivitti niemelle nimettömälle,
+hautasi miehen hevosinensa
+armoa antamatta hälle.
+
+Se oli surma Pajarin poian.
+Mutta kun saapuvat suviset illat,
+yhtyvät yössä valkeassa
+taivahan, maan ja merenkin sillat,
+silloin hän satulassa nousee,
+huutavi ylitse tyynten vetten
+niinkuin tuiman tuskan tyrske
+taikka koski kyyneletten.
+
+Eikä hän kujerra kuolemaansa,
+vaikka ei helvetti hänestä huoli,
+eikä hän armoa anele taivaan,
+kun hän pahassa paatui, kuoli,
+mutta hän huutaa sulkkuisia
+suitsiansa ritarin urheen,
+hoilaa hopeakannuksiaan,
+kaunehia mielen murheen.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***