summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat
-rw-r--r--.gitattributes3
-rw-r--r--78621-0.txt916
-rw-r--r--78621-h/78621-h.htm983
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
5 files changed, 1915 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78621-0.txt b/78621-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..850cad9
--- /dev/null
+++ b/78621-0.txt
@@ -0,0 +1,916 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***
+
+
+
+
+PAJARIN POIKA
+
+Karjalaisia kansantaruja
+
+
+Kirj.
+
+EINO LEINO
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1922.
+
+
+
+
+
+
+ "Ukko, avita ulkomiestä,
+ ettei hän eksyis ulkoisalle!"
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+Kansan hätä.
+Sanansaattajat.
+Ukko Kruunu.
+Tuomitun tuska.
+Sonja.
+Lemmenkohtaus.
+Suuri sunnuntai.
+
+
+
+
+KANSAN HÄTÄ.
+
+
+Tuop' oli Pajarin tuiman paikka
+järven kahden kaltahalla,
+pohjoispuolella Kiteen aallot,
+Hyypiän aallot etelän alla;
+siin' oli Pajarin kolkon koti,
+siinä peltoa, siinä ruista,
+siinä kasvua kaikenlaista,
+muuten kumpua kuusipuista.
+
+Humisi hiljaa kummun kuuset,
+huokasi Karjalan kansa hiljaa,
+kun oli ankara herra heillä,
+veroja kantoi, vaati viljaa,
+riisti rikkahat, ryösti köyhät,
+vei veren, hien hän viimeisenki,
+korjasi linnut, koppoi kalat;
+säilyi sentään herja henki.
+
+Vaan yhä muuttui mustemmaksi
+aikakausi ja kansan hätä;
+Pajari matkasi maille muille,
+jättänyt muuta ei käskijätä
+kuin oli Pajarin poika potra,
+hurja, huima, lieto liian,
+monen hän nauratti naisen nuoren,
+piteli myös monen pyhäisen piian.
+
+Vetosi lakiin vanhaan, julmaan,
+täällä jo unhoitettuun ammoin,
+jolla hän kansan kaiken täytti
+vihan ja viiltävän häpeän kammoin:
+viettää vihkimorsianten
+täytyi hää-yö häijyn luona;
+siks moni itki ihana impi,
+vaikeroi moni valkovuona.
+
+Myös moni isä ja äiti itki,
+vinhemmin vihisi veljein vihat,
+enimmän Karjalan sulhot suuttui,
+urhot uhkeat, nuoret brihat,
+vaan oli Pajarin valta vankka,
+Pajarin poika sukua suurta,
+heimokantaa herrallista;
+itse Ukko Kruunun juurta.
+
+Ukko Kruunua uskaltanut
+uhmata, vastustaa ei kukaan:
+Ukko Kruunun on kourat kovat,
+taipua täytyy sen tahdon mukaan.
+Ukko Kruunull' on urosta sata,
+tuhannen ratsua, rautamiestä,
+saattaa hän kaiken Karjalankin
+polkea polvilleen, tai piestä.
+
+Ukko Kruunu jos suuttuu, silloin
+iskevät ilmanpielet tulta,
+vaarat vankuu, järkkyy järvet,
+huohtaa hurmehin maa ja multa.
+Mutta jos mieltyy Ukko Kruunu,
+voi hän olla myös hyvä ja hellä:
+tärkki tietää, kuinka parhain
+pakista, miestä miellytellä.
+
+Niinpä kun muuttui mustemmaksi
+aikakausi ja kansan vaino,
+Pajarin poika kun paheni yhä,
+yltyi itku ja ies ja paino,
+miettimään kävi miehet kaikki,
+millä vaimentaa vois tuota,
+eikö ehkä löytyis lohtu
+itse Ukko Kruunun luota.
+
+Varoitteli vanhempaiset:
+"Suo on siellä, vetelä täällä,
+täällä Pajarin poika, siellä
+Pajari itse vallanpäällä.
+Monta on nähty mennehiksi,
+eipä paljoa palannehiksi,
+liekö Viipurin linnaan viety
+taikka tehty soturiksi."
+
+Mutta nurkui nuorempaiset:
+"Tulkoon päälle Kruunun takki!
+Ukko Kruunun on leveä leipä,
+turkki laaja, lämmin lakki.
+Taikka tyrmään työntäköhöt!
+Somempi samota Kruunun sarka,
+kuin on Pajarin pellonpiennar,
+sydämessä ailut arka."
+
+Itki immet, valitti vaimot:
+"Koreampi on jäädä kotiin,
+kuin on kuolla kahlehisin
+taikka Ukko Kruunun sotiin.
+Jos te menette meiltä, kenpä
+meitä, huonoja, sitten huoltaa,
+hunnullista, hunnutonta
+kenpä korjaa, kenpä puoltaa?"
+
+Kuitenkin matkaa miehet mietti
+itsensä Ukko Kruunun hoviin,
+vaikka vaarakin mietitytti
+joutua Kruunun kouriin koviin.
+Saip' on pauhata Pajarin poika
+sillä aikaa valloiltansa,
+tehdä montakin tihua työtä,
+joista kauan kertoi kansa.
+
+Teetti hän telapuisen tienkin,
+jota hän laski lauantaisin
+talosta saunarantaan saakka
+punapursin, nuorin naisin;
+loitos viuhui vitsan roiske,
+kauas impien itkun tyrsky,
+vaan jumu kuului kuin kumpuin alta,
+myräsi miesten ja mielten myrsky.
+
+
+
+
+SANANSAATTAJAT.
+
+
+Noinp' on temmelsi Pajarin poika;
+vaan kun vaati hän kylien kukkaa,
+Iljan, uhkean isäntämiehen,
+Sonja-impeä soreatukkaa,
+taaton marjaa, maammon lasta,
+laulun mointa morsianta,
+silloin suuttui kansan kannel,
+iski tulta ilmanranta.
+
+Suuttui Ilja itse. Häänsä
+lykkäsi, sujahti suksillensa,
+hiihti hän talosta taloon, piti
+neuvoa suurine sukuinensa;
+syvään sylkähti sydämet siellä.
+Kohta jo arpakapulat kiersi,
+pitkin Karjalan kauniin maata
+yhtehen vanhat ja nuoret viersi.
+
+Yhteinen myös tuli kansan päätös:
+Ukko Kruunulle viedään sana,
+kuinka on korskea Pajarin poika,
+ylpeilee ylen mahtavana;
+kaikki kun kuulee Ukko Kruunu,
+varmaan sen silloin heltyy henki,
+joka kuin Jumala paistaa sallii
+päivänsä hurskaille, pahoillenki.
+
+Kukapa sanoman saattelijaksi?
+Itse Ilja, se isäntämiesi.
+Kukapa kumppani totisen toimen?
+Aimo Arhippa, mi tietkin tiesi.
+Oinas-Oinoinen kolmanneksi,
+Härkä-Härköinen neljänneksi,
+viidenneksi viisas Shemeikka,
+neuvosniekka, mi keinot keksi.
+
+Jalojen jatkoksi vielä monta
+muhkeata miestä muuta,
+sulhoa, salskeaa kuin salko,
+korkeaa kuin korvenpuuta;
+kun he seisoi orren alla,
+seisovan luulit Hiiden honkain,
+koska lautsoiltaan he lausi,
+kuulit kuin jymyä ukkoslonkain:
+
+"Läkkän Ukko Kruunun luoksi!
+Kun hän kuulee, mi tääll' on hätä,
+ei hän meitä kostohon kovaan,
+Pajarin poian jätöksi jätä.
+Tulkohon tuska taikka riemu,
+taivas taatkohon vitistä lunta,
+mutta vasten vainolaista
+lylynsä lykkää kansakunta!"
+
+Lyödähän leipää, voita laukkuun,
+pistetään myös piirahia,
+pieniä, suuria sultsinoita,
+Karjalan kaunojen paistamia,
+vieläpä lisäksi viidan viljaa,
+metsoa, teyriä, kettua, näätää
+Ukko Kruunulle tuomisiksi,
+lain mi laatii ja hädän mi häätää.
+
+Pannahan parhaat paidat ylle,
+sorjimmat soljet, kirjatut sukat,
+joita ne kutoi ruskeasilmät
+Karjalan neiet tuuheatukat;
+mutta on miekkoisin miesten, kellä
+yllensä vyöttää on ylpeä vyöhyt,
+jonka se antoi armain impi,
+ennen kuin oli onnensa yöhyt.
+
+Suorivat suksille. Mutta laulun
+lauloivat urohot lähtöä ennen,
+että ois myötäinen onni heillä
+heidän nyt linnain liepeille mennen,
+saapuen saleihin suurihin, missä
+kiilsi vain kirkkaus, hopea, kulta,
+paistoi kynttilät kuin kotikirkon,
+paloi parhainta tuohustulta:
+
+"Ukko, avita ulkomiestä,
+ettei hän eksyis ulkoisalle,
+Kiesus, kaitse metsämiestä,
+ettei hän yöpyis taivas-alle,
+Maaria, suuntaa marjamiestä
+suonkin pitkän pitkospuulle,
+Tahvana, taluta matkamiestä
+tuvankin tumman uksen suulle!
+
+Helppo on tarpoa taival, jota
+tuhat jo ollut on tarpomassa,
+vaan ei helppoa yksinäisen
+yössä, myrskyssä, arpomassa
+uraa uutta uuden ajaa,
+alkaa virret vienot siitä,
+aukoa umpi, puhkoa purku,
+missä ei mietteet vanhat riitä.
+
+Koska ei auta Venäjän tsaari,
+koska on kuollut kuningas Ruotsin,
+totta me tiedämme sentään tiemme,
+etsimme väljemmän väylän luotsin:
+varmaan on auttava Ukko Kruunu,
+valtias Suomen ja Karjalanki,
+kun hän kuulee, mi maass' on hätä,
+kuin paha olla on pajarin vanki."
+
+Suhisi sukset, siukoi sauvat,
+sakeni korvet ja vihisi virvet,
+koska ne Karjalan poiat potki
+niinkuin Vienan viitain hirvet;
+milloin ne nukkui nuotiolla,
+milloin vain havut päätä harjoi,
+mutta murhetta kansan kaiken
+päivä ja kuu ja tähdet varjoi.
+
+
+
+
+UKKO KRUUNU.
+
+
+Tultihin kylään Ukko Kruunun;
+istui hän talonsa portahilla,
+kourilla kovilla valtaa hoiti,
+vaikkakin paitahihaisilla;
+heti hän ärjäisi Äijön suulla:
+"Noh, mitä tahdotte, miehet Kiteen
+taikka urhot Uukuniemen?
+Kuullako Kruunun mielipiteen?
+
+Tiedän: teillä on Pajari paha,
+Pajarin poika pahempi yhä,
+mutta te tiedätte: valvoo, palvoo,
+paastoo Ukko Kruunu pyhä.
+Miksi? Vain siksi, että teillä
+tuska on, tuokion huoli ja haikeus,
+mutta mun tänäkin päivänä täytyy
+tuntea, mikä on valtani vaikeus!"
+
+Yrittivät ne Yrki ja Jyrki,
+aimo Arhippa ja kuulu Shemeikka,
+murtivat suuta, päätä, mutta
+kummallei tuli kuperinkeikka,
+koska se lausui Ukko Kruunu:
+"Liian on pienet teillä verot,
+tahdon ma määrätä taksan toisen,
+sitten me siitäkin tehdään erot.
+
+Määrään mä teille kiiskin mähnää
+tynnyrin, täyden kolminkerroin,
+jäniksen talia kaksi puutaa;
+jos ei riitä, niin moninkin verroin.
+Kaikki on tuotava tänne, koska
+vain sanansaattaja perille ehtii,
+ennen kuin on puussa mahla,
+maassa ruoho ja lehto lehtii.
+
+Siihen saakka ma teidät pyydän
+tään talon tyrmien vierahiksi,
+tai Valamossa vartomahan,
+luona monakon munkkien siksi,
+kunnes käskyni käypä on yli
+metsän riistan ja merenkin kalan
+mailla Kiteen, Uukuniemen,
+Käkisalmen ja Sortavalan."
+
+Löi hän kahta kämmentänsä,
+käski hän tyttönsä teetä tuomaan
+päreät nähdä kuin päivännousu,
+sirkeät silmää ja suuta suomaan,
+koht' oli karkelot kartanolla.
+Yksin yöpyi kulmakarvat
+Iljan, uhkean isäntämiehen;
+mietti ja haastoi sanat hän harvat:
+
+"Kuules nyt, Ukko Kruunu! Nähty
+sorsia meillä on soreampiakin,
+hanhia havisevampia illan,
+aamunkoitossa koreampiakin.
+Sinis on tyttösi tyhjät mulle,
+kunis mun murheeni Sonja soutaa,
+allina meriä melastelevi,
+joutsenna vilussa joikua joutaa.
+
+Tiedä sa, Ukko Kruunu! Tänne
+tullehet emme me leikin vuoksi,
+vaan moni ihala impi itki,
+niin monen maammon mahla juoksi
+tähden tuon pahan Pajarin poian;
+pidä sa kiiskin mähnät ja määrää
+oravan nahkat ja jäniksen talit —
+koskaan et oikeaa, et väärää!
+
+Eikä mun Sonjaani soreahiusta,
+saane hän maassa, ei maailmalla!
+Ennen sun itsesi, Ukko Kruunu,
+tappanen tällä tapparalla.
+Sillä mun Sonjani soreahapsi
+on isän, äidin ja kylien kukka,
+vaan ei morsian Pajarin poian,
+ellei Ukko Kruunun hukka."
+
+Tempaa hän tapporaudan. Käskee
+Ukko Kruunu kämmenellään.
+Kohta kohti syöksyy sata
+miestä, miekat vyötärellään.
+Onko jo tulossa turman hetki
+Iljan, uhkean isäntämiehen?
+Eipä! Hän kimpoaa kuin kotka,
+häviää hän korven tiehen.
+
+Korpi omansa kätkee. Mutta
+muut jo laivoin lastatahan
+Pajarin poian vastausta
+Valamossa vartomahan,
+saarella selällisellä, mistä
+laajan Laatokan ylitse yhä
+kirkas on kilinä kirkonkellon,
+kuulu on kuorolaulu pyhä.
+
+Mutta kuulumpi muita tuolla
+on taru Pajarin paasihaudan,
+missä hän nukkuu nurmen alla
+kanssa kylmän kylkiraudan,
+rautakilven, rautakalvan,
+polun päässä kummun kaidan,
+kanssa rautakannustensa,
+pahan kanssa rautapaidan.
+
+Kulje hiljaa kummun tietä,
+ettei heräis herja vainaa,
+joka löysi lohdun tumman,
+vaikka vieläi häntä painaa
+paasi omantunnon pahan,
+sydän-yönsä synkän taakka,
+seuraa häntä Häijyttäret
+viime tuomiolle saakka.
+
+Taikka kuulet, minkä kuuli
+sieltä Miihkali Arhippainen,
+kuulipa myöskin kuulu Shemeikka,
+kannelniekka karjalainen,
+koska toistaan myrsky-yössä
+vaahen valkeat keijut kauloi,
+jäät ja kalliot järkähteli,
+hylkeet haukkui, laineet lauloi.
+
+
+
+
+TUOMITUN TUSKA.
+
+
+"Haserra hattara, pajata paasi
+Pajarin tuomitun tuskan yllä,
+kuoleman ukset ulvokaatte;
+tiedän, kelle ne ulvoo kyllä,
+kelle se huutaa Tuonen hukka,
+kelle se haukkuu Manalan rakki:
+hälle, jonka jo kiertää päätä
+Häijytärten häämeno-lakki.
+
+Juoda ma sammakon olutta saanen,
+karkeloida Kalman häitä,
+syödä herkkuja Syöjätärten,
+sisiliskojen liemiä näitä,
+koska turmelin sisarueni,
+sinisen paulan, punaisen sukan,
+mairehen niinkuin mäellä marjan,
+päreän niinkuin päivänkukan.
+
+Synnytti poian hän mulle, syöksi
+itse aaltoon synkeähän,
+koska ei jaksanut keinutella
+ainuttaan hän elämähän.
+Häntä nyt Hyypiän laineet laulaa;
+mutta mun suojiin autioihin
+heitti hän kanssa herjan lapsen
+niinkuin raakilon rahkasoihin.
+
+Ah, ei kukaan tiedä, kuinka
+kärsii, tuntee tuiretuinen,
+jolla eessä on elämä, mutta
+takana työ tihu, tehty muinen,
+kuinka on kuulla immen itku
+järven jäätyvän aallon alta,
+itse itkeä elämän itku,
+missä jo kuolon on kaikkivalta!
+
+Jospa ois kuollut jo kuusi-öisnä
+poikani, pahassa paatuva kerran,
+ei se ois ehtinyt seitsen-öisnä
+rakkaudelleni raipaksi Herran!
+Jospa ois kaonnut kaheksan-öisnä,
+vaiennut valittamasta sen ääni,
+ei se ois yltynyt yheksän-öisnä
+öykkäriksi mun päälle pääni!
+
+Mutta se kasvoi ja karttui, niinkuin
+syy, rikos, riena rinnan karttuu,
+hartevoitui ja vartevoitui,
+kuin pahan, hyvänkin hedelmä varttuu,
+pian jo puusta putoo, näyttää
+mikä on puu, mi sen siemen, laatu,
+juurta onko se Jumalan tammen,
+vaiko raidasta Rutimon saatu.
+
+Kohta jo keskenkasvuisena
+näytti se isän ja äidin eljet,
+katkoi kapalot kaiken hyvän,
+mursi tiedon ja taidon teljet,
+poikana teki jo tihuja töitä,
+nuorena nukutti synnintunnon,
+pilkkasi pyhintä, pahinta pyysi,
+kadotti kaiken hän miehenkunnon.
+
+Ah, ei miekkoiset tiedä, miltä
+taaton tuntuu nähdä lasta,
+jonka on tehnyt maailmahan,
+jonka tahtoisi maailmasta!
+Huoneesta huoneesen kuljin, huusin;
+sitten multai murtui sielu,
+sydän synkkeni, jäätyi järki,
+aukes allani kuolon nielu.
+
+Tänne ma pakenin, pannahinen,
+saavuin ma saarelle selälliselle,
+tänne ma hiivin, hirtehinen
+Jumalan julkisen istuimelle,
+kuulin ma kilinät kirkonkelloin,
+sain kopin kolkoilla kivillä maata,
+rukoilla, ruoskia ruumistani,
+miettiä, mitä ei sanoa saata.
+
+Saanut en rauhaa sielulleni;
+kumarsin kaikki ma jumalankuvat,
+tein minä tuhannet ristinmerkit,
+kuumotti mulle vain Tuonen tuvat.
+Vaivuin ma vihdoin multaan mustaan;
+vaan yhä paadet mun päälläni paukkaa,
+koska kuoleman orhit korskuu,
+ylläni yön unet kamalat laukkaa.
+
+Siksi nyt huuda, Tuonen hukka,
+siksi nyt hauku, Manalan rakki,
+koska nyt kiertää kuin painajainen
+päätäni kirojen kyynkähy-lakki!
+Rankaisee mua Raivottaret,
+kyntää kynsi, noukkii nokka,
+vaikka jo poikki Tuonen virran
+vei minut venhon kolkon kokka.
+
+Kuitenkin kammoan heräjämistä
+otollisempaan onnen aikaan,
+missä ei vedota enää saata
+Salliman tahtoon eikä taikaan,
+ainoastaan ihmistahtoon,
+ihmistahtoon, ihmistarmmoon,
+vaan ei koviin kohtaloihin
+eikä taivaisen Taaton armoon."
+
+
+
+
+SONJA.
+
+
+Istui aitan portahalla
+Sonja sorea illan suussa,
+katseli, kuunteli kauneutta
+maassa, ilmassa, veessä, puussa;
+vihersi viita, punersi pilvi,
+vaaleni vitkaan pohjanpuoli,
+usma lankesi laaksomaille,
+laineiden, lintujen laulu kuoli.
+
+Vain joku halli kaukaa haukkui,
+vain joku airo vettä viilsi,
+kalahti karjankello, hauki
+molskahti, sorsan sounti kiilsi,
+uneksi ulapan saaret, salmet,
+tuntui tuores urvun tuoksu,
+kuului purojen porina, kumpuin
+välitse viileän virran juoksu.
+
+Mutta yössä valkeassa
+vastarannan metsää vasten
+kolme joutsenta jolui vitkaan,
+kolme varjoa autuasten,
+kolme aatosta ihalan immen,
+kolme mietettä neitseen mielen,
+näkyä moisen morsiamen,
+jolta jo jumalat kielsi kielen.
+
+Tuop' on joikui ensi joutsen:
+"Oli lauha lapsuutesi,
+niinkuin kirkas on Kiteen aalto,
+tuulen suudella suvinen vesi;
+korkenit iloisen isän sa koissa,
+painuit parmaille äidin hyvän,
+heräsit aamulla aurinkohon,
+niinkuin lumme lammen syvän."
+
+Tuop' on joikui toinen joutsen:
+"Oli kaunis kasvin-aikas
+niinkuin kukka heinäkuinen
+taikka talvinen metsä raikas;
+paistoit niinkuin päivännousu
+niinkuin kuutamo kujilla kuljit,
+kautokengin keikahtelit,
+povehes polttavan lempes suljit."
+
+Mutta se joikui kolmas joutsen:
+"On nyt kolkko kuolintiesi,
+lepäät pian lumivalkeana
+niinkuin hyljätty, hyinen liesi;
+kohta jo katkee varsi kaunis,
+rinnasta ruusut punaiset puhkee,
+sammuu sirkeä silmänluonti,
+raukee runneltu muoto muhkee."
+
+Saipa jo sanoiksi immen itku,
+katsoi hän kajoon öisen pilven,
+näki hän Surman suuren sulhon,
+kultakalvan, hopeakilven,
+kuinka se raisuin ratsuin saapui,
+jäljessä joukko kuin vihuri viilsi,
+aamunkoissa jo orhit korskui,
+harja hulmusi, kannus kiilsi.
+
+Puhkesi ilmi immen tuska:
+"Tulekin Tuonen jo sulho suuri,
+kun mua kosii Pajarin poika,
+jätti jo tänne kihlat juuri,
+saapuvi aamulla anelemahan
+minua moision morsius-yöhön,
+minne jo vietihin isä ja äiti,
+pantihin panttivangin työhön.
+
+Eik' ole suojana sulho oma,
+turvani ainoo taivas-alla!
+Läksi hän lylyä lykäten. Missä
+matkanneekin maailmalla?
+Taikka jo unohti ulpukkansa
+kohta kun, kurja, koitui noihin
+pitoihin pitkiin Ukko Kruunun,
+hienohelmojen karkeloihin."
+
+Tuonp' on sai hän sanoneheksi,
+silloin viidakon lehvät liikkui,
+Iljan, uhkean isäntämiehen,
+kohta jo kaulassa Sonja kiikkui;
+samoten saloa, merta tullut
+tuo oli Ukko Kruunun luota,
+uiden luokse ulpukkansa,
+meloen monta virran vuota.
+
+
+
+
+LEMMENKOHTAUS.
+
+
+Istuivat aitan kynnyksellä,
+laskivat kätensä kullan käteen,
+näkivät päilyvän päällä järven
+pian jo aamun ensi säteen,
+pilvet paloi, sydämet sykki;
+kuuli he, kuiski he toisillensa
+riemuja, suruja rinnan kahden,
+suloja, kaihoja rakkautensa.
+
+Virkahti Ilja isäntämiesi:
+"Jos sa tuntisit lemmen tulta,
+joka mun järkeni poroksi poltti,
+vei levon, rauhan ja leikin multa,
+et sinä enää epäeleisi,
+karkaisit kanssani kauas saloon,
+metsän sinisen siimeksehen,
+korven kotiin ja Tapion taloon.
+
+Hyvä on metsä niille, jotka
+maailma karsas hylyksi heittää,
+erämaassa on elämä armas,
+monet se kohtalon kohlut peittää,
+ei se syytä, ei vainoo ketään,
+ohjaa onnehen, uskoon uuteen,
+ijäisyydestä tekee hetken,
+siirtää kuolevan kuolottuuteen."
+
+Lausui Sonja, sorea lapsi:
+"Lemmin ma sinua ijästä ikään,
+erottaa ei meitä voine
+voima, valta, ei vaino mikään,
+vaan on isä ja äiti mulla,
+korea kotini pihtipieli,
+saattaisi mustaksi murhettua,
+kuullen, kuinka mun korpi nieli.
+
+Mitä se miettisi meidän Musti,
+ellen sitä ma silitteleisi?
+Mitä se Muurikki aholla ammuis,
+ellen ma tuokkosta tuolle veisi?
+Minne se poikkeisi metsän polku,
+ellen sen polvia asteleisi?
+Kuinka se kukkisi ruusu rukka,
+jos sit' en kyynelin kasteleisi?"
+
+Virkahti Ilja isäntämiesi:
+"Koti on korkea sinulla siellä,
+missä aavat on ilman rannat,
+metsät hiljaiset hirven tiellä,
+missä on kuusikot kultalehvät,
+vaarat vaskiset, kuparikummut,
+järvet kuin hopea hohtelevat,
+puhkeevat siniset, punaiset ummut.
+
+Siellä se miettii meidän Musti
+pihalla pienellä uutistalon,
+siellä sun karjasi käyskelevät
+ahoja armaita sankan salon,
+siellä sa itse polkus poljet,
+leivot leipäsi, sytytät lieden,
+omat sa kasvatat onnes kukat
+pihalta päivyttä pirttiin vieden."
+
+Lausui Sonja, sorea lapsi:
+"Niinpä lähdenkin kanssas sinne,
+missä mielu on metsä, missä
+mätäs on autuas, armas rinne,
+missä on taivas kuin sininen silkki
+kuin punaverka maa ja mäki,
+kussa vaskisen vaaran alta
+kukahtelevi kullan käki.
+
+Siellä mun auvoni asuu, minne
+mielivi Ilja isäntämiesi,
+sinne mun palaa sielun kaiho,
+kussa on korvessa kotinsa liesi,
+siellä mun lempeni leimahtelee
+kuusen kuuraisen oksain alla,
+kussa mun armaani astahtelee,
+istuvi mielellä iloisalla."
+
+Virkahti Ilja isäntämiesi:
+"Entä jos murhepäivät päätyy,
+kaataa kontio karjan, halla
+viljan vie, hätä eteen häätyy?
+Ehkäpä kiroat metsämiestä,
+kalamiestä sa kaikertelet,
+ähkyt auran ja äkeen miestä,
+vainion miestä vaikertelet?
+
+Ehkäpä entistä eloas muistat
+isän ja äidin kartanolla,
+miss' oli armaampi asua sulla,
+otollisempi sun elää, olla?
+Ehkäpä syytät minua kerran,
+kuihtumisesta sydämes kukan,
+vettymisestä sirkun silmän,
+runtumisesta onnen rukan?"
+
+Lausui Sonja, sorea lapsi:
+"En minä koskaan syytä sua,
+vaikka mun ruusuni runteleisit,
+monesti murhettaisit mua;
+vaikka ma kyynelin kasteleisin
+eloni kukkaa kultaisinta,
+sateenkaarena kajasteleisin,
+hohtaisin niinkuin hopearinta.
+
+Mutta siitä ma sinulle suutun,
+että et lakkaa jo kiusaamasta
+tytärtä tyhjää, neittä turhaa,
+tuskan, riemun ja lemmen lasta,
+rajattomuutta mun rakkauteni,
+hurmani hulluutta, äärettömyyttä,
+ajattomuutta kauniin kaihon,
+nauruni, itkuni ijäisyyttä."
+
+Syöksyi itkien kullan syliin,
+käsivarsin hän kaksin kauloi
+armastaan, kun aamunkoissa
+ensi lintu jo lehdon lauloi;
+helisi niinkuin helkanurmi
+ensi tuulen tuudittaissa,
+ehtoon mennen, päivän nousten
+autuaamman elämän maissa.
+
+Mutta Iljan isäntämiehen
+silloin silmissä salamat iski,
+taivahat jylisi, pilvet paloi,
+tuntehet tulta, verta viski;
+avoin vartoi aitan ovi
+kahta kauneuden, lemmen lasta,
+maata mennessä veli ja sisar,
+eivät noustessa nukkumasta.
+
+
+
+
+SUURI SUNNUNTAI.
+
+
+Mutta muita ei airueita
+sitten kuultu, ei nähty toviin,
+myöhään he palasi matkaltansa
+mainiolta Kruunun hoviin,
+saapuivat sentään maata, merta
+Kruunun kirje tullessansa
+viedä se papille pappilahan,
+että sen kuulisi kirkkokansa.
+
+Päivässä parissa Pajarin poika
+koonnut olikin, käskyn käyden,
+jäniksen talia kaksi puutaa,
+tynnyrin, kiisken mähnää täyden,
+tuosta huomannut Ukko Kruunu,
+ett' oli liian tuima vouti
+hänellä Karjalan kaskesmailla,
+liian nopsahan verot mi nouti.
+
+Julistanut kuni Jumalan laki:
+"Tehköhön kansa hänelle, mitä
+tahtoo, toivoo, tarkoittaakin,
+minä en kiellä, en käske sitä."
+Mutta tuosta ei kirkkokansa
+tiennyt, tullen temppelihin,
+luvan missä pappi luki,
+joka joutuin täytettihin.
+
+Kuuli sen kansa hämmästyksin,
+katsoi kummana toista toinen;
+painuipa silloin vihkipalliin
+sulho ja morsian kuulu, moinen,
+Ilja, uhkea isäntämiesi,
+Sonja sorea, maammon mansi,
+kaunihit niinkuin lipasta kaksi,
+yllään ylpeä kirjokansi.
+
+Pomiloida jo pappi alkoi;
+silloin ratsulla raikuvalla
+ajoi kirkkohon Pajarin poika,
+kuulutti kaunihin katoksen alla:
+"Tee pian työsi nyt, pitkäparta,
+sitten on omani Sonja sorja,
+vaikka en muuta kuin yön nyt yhden
+oisin onnen ja lemmen orja!"
+
+Pappi kätensä kumpaisenkin
+kohotti korkeutta kohti,
+aukesi templin kaarikatto,
+niinkuin hurme taivas hohti,
+jyrähti ukkonen, kansa huusi:
+"Jopa on koittanut koston hetki,
+päättynyt Pajarin poian päivä,
+tummunut hänelle Tuonen retki!"
+
+Liikahti niinkuin myrskylaine
+liikahtaa voi Laatokalla,
+kelmeni Pajarin poian poski
+niinkuin vaahto Imatran alla,
+sankea kaartui silmäkulma
+niinkuin kalju, kolkko Koli,
+mutta niinkuin korpi öinen
+sydämensä synkkä oli.
+
+Tunsi jo tuhonsa tulleheksi,
+laannut ei sentään tihulta työltä,
+surmasi Sonjan soreahapsen
+miekallaan, min tempas vyöltä,
+huusi hän niinkuin hurja peto:
+"Koska en onnea saanut itse,
+saane ei muutkaan, siksi säilän
+syöksen ma neitsyen sydämitse!"
+
+Tuo oli Sonjan sorean surma.
+Ilja karjahti, kansa parkas,
+kannusti oritta Pajarin poika,
+orhi korskuen tietään karkas,
+kansa jäljessä niinkuin myrsky,
+Ilja itse kansan päässä
+niinkuin iskevä noidannuoli
+tai sinisalama ukkossäässä.
+
+Syrjäsalmella tavoitti hänet;
+siitä Ruunusaaren kautta
+aikoi hevosin Pajarin poika
+uida herjan hengen tautta,
+päästä niemeltä petähiseltä
+poikki Pyhäjärven tuosta
+Himoniemelle hiljaiselle,
+antaa salohon orhin juosta.
+
+Uivat aaltoa salmen soukan
+rinnakkain nyt rikollinen
+ynnä syyttäjä synkkäsilmä,
+mielessänsä murhaaminen;
+tarjosi vyöltään Pajarin poika
+kukkaron, täynnä kultarahaa,
+pudisti päätään isäntä Ilja:
+
+"Ei nyt kulta pelasta pahaa!
+Ei nyt auttaisi, vaikka oisi
+sulla kultia vuoret vankat,
+on nyt Pajarin poian lähtö,
+eessäsi Manalan matkat sankat.
+Tuonne kun tullaan niemekkeelle,
+siellä sun nitistän niinkuin haukka,
+sammuu silmäsi, näkösi tummuu,
+loppuu uljahan upehes laukka."
+
+Heltisi kukkaro Pajarin poian,
+kullat järvehen pyhään putoi,
+hänen jo silmissä Häijyttäret
+huntuja kuolon ja koston kutoi;
+hänet jo jäljessä kiitävä kansa
+kivitti niemelle nimettömälle,
+hautasi miehen hevosinensa
+armoa antamatta hälle.
+
+Se oli surma Pajarin poian.
+Mutta kun saapuvat suviset illat,
+yhtyvät yössä valkeassa
+taivahan, maan ja merenkin sillat,
+silloin hän satulassa nousee,
+huutavi ylitse tyynten vetten
+niinkuin tuiman tuskan tyrske
+taikka koski kyyneletten.
+
+Eikä hän kujerra kuolemaansa,
+vaikka ei helvetti hänestä huoli,
+eikä hän armoa anele taivaan,
+kun hän pahassa paatui, kuoli,
+mutta hän huutaa sulkkuisia
+suitsiansa ritarin urheen,
+hoilaa hopeakannuksiaan,
+kaunehia mielen murheen.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***
diff --git a/78621-h/78621-h.htm b/78621-h/78621-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..33f0e8b
--- /dev/null
+++ b/78621-h/78621-h.htm
@@ -0,0 +1,983 @@
+<!DOCTYPE html>
+<html lang="fi">
+<head>
+ <meta charset="UTF-8">
+ <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1">
+ <title>
+ Pajarin poika | Project Gutenberg
+ </title>
+ <style>
+
+body {
+ margin-left: 10%;
+ margin-right: 10%;
+}
+
+h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+ text-align: center; /* all headings centered */
+ clear: both;
+}
+
+p {
+ margin-top: .5em;
+ text-align: justify;
+ margin-bottom: .5em;
+}
+
+.p2 {margin-top: 2em;}
+.p4 {margin-top: 4em;}
+.p6 {margin-top: 6em;}
+
+hr {
+ width: 33%;
+ margin-top: 2em;
+ margin-bottom: 2em;
+ margin-left: 33.5%;
+ margin-right: 33.5%;
+ clear: both;
+}
+
+hr.tb {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;}
+hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} }
+hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;}
+
+hr.r5 {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;}
+hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+
+div.chapter {page-break-before: always;}
+h2.nobreak {page-break-before: avoid;}
+
+.center {text-align: center; text-indent: 0;}
+
+blockquote {
+ margin-top: 0;
+ margin-bottom: 0;
+ margin-left: 5%;
+ margin-right: 10%;
+}
+
+/* Poetry */
+/* uncomment the next line for centered poetry */
+/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */
+.poetry-container {text-align: center;}
+.poetry {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;}
+.poetry .stanza {margin: 1em auto;}
+.poetry .verse {text-indent: -3em; padding-left: 3em;}
+
+ </style>
+</head>
+
+<body>
+<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***</div>
+
+
+
+<h1>
+PAJARIN POIKA
+</h1>
+
+<p class="center">Karjalaisia kansantaruja<br>
+<br>
+<br>
+<p class="center">Kirj.<br>
+<br>
+<b>EINO LEINO</b></p>
+
+<p class="p6">
+
+<p class ="center">Helsingissä,<br>
+Kustannusosakeyhtiö Otava,<br>
+1922.</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p>
+ <span style="margin-left: 3.0em;">"Ukko, avita ulkomiestä,</span><br>
+ <span style="margin-left: 3.0em;">ettei hän eksyis ulkoisalle!"</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SISÄLLYS.<br>
+ <br>
+ Kansan hätä.<br>
+ Sanansaattajat.<br>
+ Ukko Kruunu.<br>
+ Tuomitun tuska.<br>
+ Sonja.<br>
+ Lemmenkohtaus.<br>
+ Suuri sunnuntai.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KANSAN HÄTÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tuop' oli Pajarin tuiman paikka<br>
+ järven kahden kaltahalla,<br>
+ pohjoispuolella Kiteen aallot,<br>
+ Hyypiän aallot etelän alla;<br>
+ siin' oli Pajarin kolkon koti,<br>
+ siinä peltoa, siinä ruista,<br>
+ siinä kasvua kaikenlaista,<br>
+ muuten kumpua kuusipuista.<br>
+ <br>
+ Humisi hiljaa kummun kuuset,<br>
+ huokasi Karjalan kansa hiljaa,<br>
+ kun oli ankara herra heillä,<br>
+ veroja kantoi, vaati viljaa,<br>
+ riisti rikkahat, ryösti köyhät,<br>
+ vei veren, hien hän viimeisenki,<br>
+ korjasi linnut, koppoi kalat;<br>
+ säilyi sentään herja henki.<br>
+ <br>
+ Vaan yhä muuttui mustemmaksi<br>
+ aikakausi ja kansan hätä;<br>
+ Pajari matkasi maille muille,<br>
+ jättänyt muuta ei käskijätä<br>
+ kuin oli Pajarin poika potra,<br>
+ hurja, huima, lieto liian,<br>
+ monen hän nauratti naisen nuoren,<br>
+ piteli myös monen pyhäisen piian.<br>
+ <br>
+ Vetosi lakiin vanhaan, julmaan,<br>
+ täällä jo unhoitettuun ammoin,<br>
+ jolla hän kansan kaiken täytti<br>
+ vihan ja viiltävän häpeän kammoin:<br>
+ viettää vihkimorsianten<br>
+ täytyi hää-yö häijyn luona;<br>
+ siks moni itki ihana impi,<br>
+ vaikeroi moni valkovuona.<br>
+ <br>
+ Myös moni isä ja äiti itki,<br>
+ vinhemmin vihisi veljein vihat,<br>
+ enimmän Karjalan sulhot suuttui,<br>
+ urhot uhkeat, nuoret brihat,<br>
+ vaan oli Pajarin valta vankka,<br>
+ Pajarin poika sukua suurta,<br>
+ heimokantaa herrallista;<br>
+ itse Ukko Kruunun juurta.<br>
+ <br>
+ Ukko Kruunua uskaltanut<br>
+ uhmata, vastustaa ei kukaan:<br>
+ Ukko Kruunun on kourat kovat,<br>
+ taipua täytyy sen tahdon mukaan.<br>
+ Ukko Kruunull' on urosta sata,<br>
+ tuhannen ratsua, rautamiestä,<br>
+ saattaa hän kaiken Karjalankin<br>
+ polkea polvilleen, tai piestä.<br>
+ <br>
+ Ukko Kruunu jos suuttuu, silloin<br>
+ iskevät ilmanpielet tulta,<br>
+ vaarat vankuu, järkkyy järvet,<br>
+ huohtaa hurmehin maa ja multa.<br>
+ Mutta jos mieltyy Ukko Kruunu,<br>
+ voi hän olla myös hyvä ja hellä:<br>
+ tärkki tietää, kuinka parhain<br>
+ pakista, miestä miellytellä.<br>
+ <br>
+ Niinpä kun muuttui mustemmaksi<br>
+ aikakausi ja kansan vaino,<br>
+ Pajarin poika kun paheni yhä,<br>
+ yltyi itku ja ies ja paino,<br>
+ miettimään kävi miehet kaikki,<br>
+ millä vaimentaa vois tuota,<br>
+ eikö ehkä löytyis lohtu<br>
+ itse Ukko Kruunun luota.<br>
+ <br>
+ Varoitteli vanhempaiset:<br>
+ "Suo on siellä, vetelä täällä,<br>
+ täällä Pajarin poika, siellä<br>
+ Pajari itse vallanpäällä.<br>
+ Monta on nähty mennehiksi,<br>
+ eipä paljoa palannehiksi,<br>
+ liekö Viipurin linnaan viety<br>
+ taikka tehty soturiksi."<br>
+ <br>
+ Mutta nurkui nuorempaiset:<br>
+ "Tulkoon päälle Kruunun takki!<br>
+ Ukko Kruunun on leveä leipä,<br>
+ turkki laaja, lämmin lakki.<br>
+ Taikka tyrmään työntäköhöt!<br>
+ Somempi samota Kruunun sarka,<br>
+ kuin on Pajarin pellonpiennar,<br>
+ sydämessä ailut arka."<br>
+ <br>
+ Itki immet, valitti vaimot:<br>
+ "Koreampi on jäädä kotiin,<br>
+ kuin on kuolla kahlehisin<br>
+ taikka Ukko Kruunun sotiin.<br>
+ Jos te menette meiltä, kenpä<br>
+ meitä, huonoja, sitten huoltaa,<br>
+ hunnullista, hunnutonta<br>
+ kenpä korjaa, kenpä puoltaa?"<br>
+ <br>
+ Kuitenkin matkaa miehet mietti<br>
+ itsensä Ukko Kruunun hoviin,<br>
+ vaikka vaarakin mietitytti<br>
+ joutua Kruunun kouriin koviin.<br>
+ Saip' on pauhata Pajarin poika<br>
+ sillä aikaa valloiltansa,<br>
+ tehdä montakin tihua työtä,<br>
+ joista kauan kertoi kansa.<br>
+ <br>
+ Teetti hän telapuisen tienkin,<br>
+ jota hän laski lauantaisin<br>
+ talosta saunarantaan saakka<br>
+ punapursin, nuorin naisin;<br>
+ loitos viuhui vitsan roiske,<br>
+ kauas impien itkun tyrsky,<br>
+ vaan jumu kuului kuin kumpuin alta,<br>
+ myräsi miesten ja mielten myrsky.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SANANSAATTAJAT.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Noinp' on temmelsi Pajarin poika;<br>
+ vaan kun vaati hän kylien kukkaa,<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen,<br>
+ Sonja-impeä soreatukkaa,<br>
+ taaton marjaa, maammon lasta,<br>
+ laulun mointa morsianta,<br>
+ silloin suuttui kansan kannel,<br>
+ iski tulta ilmanranta.<br>
+ <br>
+ Suuttui Ilja itse. Häänsä<br>
+ lykkäsi, sujahti suksillensa,<br>
+ hiihti hän talosta taloon, piti<br>
+ neuvoa suurine sukuinensa;<br>
+ syvään sylkähti sydämet siellä.<br>
+ Kohta jo arpakapulat kiersi,<br>
+ pitkin Karjalan kauniin maata<br>
+ yhtehen vanhat ja nuoret viersi.<br>
+ <br>
+ Yhteinen myös tuli kansan päätös:<br>
+ Ukko Kruunulle viedään sana,<br>
+ kuinka on korskea Pajarin poika,<br>
+ ylpeilee ylen mahtavana;<br>
+ kaikki kun kuulee Ukko Kruunu,<br>
+ varmaan sen silloin heltyy henki,<br>
+ joka kuin Jumala paistaa sallii<br>
+ päivänsä hurskaille, pahoillenki.<br>
+ <br>
+ Kukapa sanoman saattelijaksi?<br>
+ Itse Ilja, se isäntämiesi.<br>
+ Kukapa kumppani totisen toimen?<br>
+ Aimo Arhippa, mi tietkin tiesi.<br>
+ Oinas-Oinoinen kolmanneksi,<br>
+ Härkä-Härköinen neljänneksi,<br>
+ viidenneksi viisas Shemeikka,<br>
+ neuvosniekka, mi keinot keksi.<br>
+ <br>
+ Jalojen jatkoksi vielä monta<br>
+ muhkeata miestä muuta,<br>
+ sulhoa, salskeaa kuin salko,<br>
+ korkeaa kuin korvenpuuta;<br>
+ kun he seisoi orren alla,<br>
+ seisovan luulit Hiiden honkain,<br>
+ koska lautsoiltaan he lausi,<br>
+ kuulit kuin jymyä ukkoslonkain:<br>
+ <br>
+ "Läkkän Ukko Kruunun luoksi!<br>
+ Kun hän kuulee, mi tääll' on hätä,<br>
+ ei hän meitä kostohon kovaan,<br>
+ Pajarin poian jätöksi jätä.<br>
+ Tulkohon tuska taikka riemu,<br>
+ taivas taatkohon vitistä lunta,<br>
+ mutta vasten vainolaista<br>
+ lylynsä lykkää kansakunta!"<br>
+ <br>
+ Lyödähän leipää, voita laukkuun,<br>
+ pistetään myös piirahia,<br>
+ pieniä, suuria sultsinoita,<br>
+ Karjalan kaunojen paistamia,<br>
+ vieläpä lisäksi viidan viljaa,<br>
+ metsoa, teyriä, kettua, näätää<br>
+ Ukko Kruunulle tuomisiksi,<br>
+ lain mi laatii ja hädän mi häätää.<br>
+ <br>
+ Pannahan parhaat paidat ylle,<br>
+ sorjimmat soljet, kirjatut sukat,<br>
+ joita ne kutoi ruskeasilmät<br>
+ Karjalan neiet tuuheatukat;<br>
+ mutta on miekkoisin miesten, kellä<br>
+ yllensä vyöttää on ylpeä vyöhyt,<br>
+ jonka se antoi armain impi,<br>
+ ennen kuin oli onnensa yöhyt.<br>
+ <br>
+ Suorivat suksille. Mutta laulun<br>
+ lauloivat urohot lähtöä ennen,<br>
+ että ois myötäinen onni heillä<br>
+ heidän nyt linnain liepeille mennen,<br>
+ saapuen saleihin suurihin, missä<br>
+ kiilsi vain kirkkaus, hopea, kulta,<br>
+ paistoi kynttilät kuin kotikirkon,<br>
+ paloi parhainta tuohustulta:<br>
+ <br>
+ "Ukko, avita ulkomiestä,<br>
+ ettei hän eksyis ulkoisalle,<br>
+ Kiesus, kaitse metsämiestä,<br>
+ ettei hän yöpyis taivas-alle,<br>
+ Maaria, suuntaa marjamiestä<br>
+ suonkin pitkän pitkospuulle,<br>
+ Tahvana, taluta matkamiestä<br>
+ tuvankin tumman uksen suulle!<br>
+ <br>
+ Helppo on tarpoa taival, jota<br>
+ tuhat jo ollut on tarpomassa,<br>
+ vaan ei helppoa yksinäisen<br>
+ yössä, myrskyssä, arpomassa<br>
+ uraa uutta uuden ajaa,<br>
+ alkaa virret vienot siitä,<br>
+ aukoa umpi, puhkoa purku,<br>
+ missä ei mietteet vanhat riitä.<br>
+ <br>
+ Koska ei auta Venäjän tsaari,<br>
+ koska on kuollut kuningas Ruotsin,<br>
+ totta me tiedämme sentään tiemme,<br>
+ etsimme väljemmän väylän luotsin:<br>
+ varmaan on auttava Ukko Kruunu,<br>
+ valtias Suomen ja Karjalanki,<br>
+ kun hän kuulee, mi maass' on hätä,<br>
+ kuin paha olla on pajarin vanki."<br>
+ <br>
+ Suhisi sukset, siukoi sauvat,<br>
+ sakeni korvet ja vihisi virvet,<br>
+ koska ne Karjalan poiat potki<br>
+ niinkuin Vienan viitain hirvet;<br>
+ milloin ne nukkui nuotiolla,<br>
+ milloin vain havut päätä harjoi,<br>
+ mutta murhetta kansan kaiken<br>
+ päivä ja kuu ja tähdet varjoi.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ UKKO KRUUNU.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tultihin kylään Ukko Kruunun;<br>
+ istui hän talonsa portahilla,<br>
+ kourilla kovilla valtaa hoiti,<br>
+ vaikkakin paitahihaisilla;<br>
+ heti hän ärjäisi Äijön suulla:<br>
+ "Noh, mitä tahdotte, miehet Kiteen<br>
+ taikka urhot Uukuniemen?<br>
+ Kuullako Kruunun mielipiteen?<br>
+ <br>
+ Tiedän: teillä on Pajari paha,<br>
+ Pajarin poika pahempi yhä,<br>
+ mutta te tiedätte: valvoo, palvoo,<br>
+ paastoo Ukko Kruunu pyhä.<br>
+ Miksi? Vain siksi, että teillä<br>
+ tuska on, tuokion huoli ja haikeus,<br>
+ mutta mun tänäkin päivänä täytyy<br>
+ tuntea, mikä on valtani vaikeus!"<br>
+ <br>
+ Yrittivät ne Yrki ja Jyrki,<br>
+ aimo Arhippa ja kuulu Shemeikka,<br>
+ murtivat suuta, päätä, mutta<br>
+ kummallei tuli kuperinkeikka,<br>
+ koska se lausui Ukko Kruunu:<br>
+ "Liian on pienet teillä verot,<br>
+ tahdon ma määrätä taksan toisen,<br>
+ sitten me siitäkin tehdään erot.<br>
+ <br>
+ Määrään mä teille kiiskin mähnää<br>
+ tynnyrin, täyden kolminkerroin,<br>
+ jäniksen talia kaksi puutaa;<br>
+ jos ei riitä, niin moninkin verroin.<br>
+ Kaikki on tuotava tänne, koska<br>
+ vain sanansaattaja perille ehtii,<br>
+ ennen kuin on puussa mahla,<br>
+ maassa ruoho ja lehto lehtii.<br>
+ <br>
+ Siihen saakka ma teidät pyydän<br>
+ tään talon tyrmien vierahiksi,<br>
+ tai Valamossa vartomahan,<br>
+ luona monakon munkkien siksi,<br>
+ kunnes käskyni käypä on yli<br>
+ metsän riistan ja merenkin kalan<br>
+ mailla Kiteen, Uukuniemen,<br>
+ Käkisalmen ja Sortavalan."<br>
+ <br>
+ Löi hän kahta kämmentänsä,<br>
+ käski hän tyttönsä teetä tuomaan<br>
+ päreät nähdä kuin päivännousu,<br>
+ sirkeät silmää ja suuta suomaan,<br>
+ koht' oli karkelot kartanolla.<br>
+ Yksin yöpyi kulmakarvat<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen;<br>
+ mietti ja haastoi sanat hän harvat:<br>
+ <br>
+ "Kuules nyt, Ukko Kruunu! Nähty<br>
+ sorsia meillä on soreampiakin,<br>
+ hanhia havisevampia illan,<br>
+ aamunkoitossa koreampiakin.<br>
+ Sinis on tyttösi tyhjät mulle,<br>
+ kunis mun murheeni Sonja soutaa,<br>
+ allina meriä melastelevi,<br>
+ joutsenna vilussa joikua joutaa.<br>
+ <br>
+ Tiedä sa, Ukko Kruunu! Tänne<br>
+ tullehet emme me leikin vuoksi,<br>
+ vaan moni ihala impi itki,<br>
+ niin monen maammon mahla juoksi<br>
+ tähden tuon pahan Pajarin poian;<br>
+ pidä sa kiiskin mähnät ja määrää<br>
+ oravan nahkat ja jäniksen talit —<br>
+ koskaan et oikeaa, et väärää!<br>
+ <br>
+ Eikä mun Sonjaani soreahiusta,<br>
+ saane hän maassa, ei maailmalla!<br>
+ Ennen sun itsesi, Ukko Kruunu,<br>
+ tappanen tällä tapparalla.<br>
+ Sillä mun Sonjani soreahapsi<br>
+ on isän, äidin ja kylien kukka,<br>
+ vaan ei morsian Pajarin poian,<br>
+ ellei Ukko Kruunun hukka."<br>
+ <br>
+ Tempaa hän tapporaudan. Käskee<br>
+ Ukko Kruunu kämmenellään.<br>
+ Kohta kohti syöksyy sata<br>
+ miestä, miekat vyötärellään.<br>
+ Onko jo tulossa turman hetki<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen?<br>
+ Eipä! Hän kimpoaa kuin kotka,<br>
+ häviää hän korven tiehen.<br>
+ <br>
+ Korpi omansa kätkee. Mutta<br>
+ muut jo laivoin lastatahan<br>
+ Pajarin poian vastausta<br>
+ Valamossa vartomahan,<br>
+ saarella selällisellä, mistä<br>
+ laajan Laatokan ylitse yhä<br>
+ kirkas on kilinä kirkonkellon,<br>
+ kuulu on kuorolaulu pyhä.<br>
+ <br>
+ Mutta kuulumpi muita tuolla<br>
+ on taru Pajarin paasihaudan,<br>
+ missä hän nukkuu nurmen alla<br>
+ kanssa kylmän kylkiraudan,<br>
+ rautakilven, rautakalvan,<br>
+ polun päässä kummun kaidan,<br>
+ kanssa rautakannustensa,<br>
+ pahan kanssa rautapaidan.<br>
+ <br>
+ Kulje hiljaa kummun tietä,<br>
+ ettei heräis herja vainaa,<br>
+ joka löysi lohdun tumman,<br>
+ vaikka vieläi häntä painaa<br>
+ paasi omantunnon pahan,<br>
+ sydän-yönsä synkän taakka,<br>
+ seuraa häntä Häijyttäret<br>
+ viime tuomiolle saakka.<br>
+ <br>
+ Taikka kuulet, minkä kuuli<br>
+ sieltä Miihkali Arhippainen,<br>
+ kuulipa myöskin kuulu Shemeikka,<br>
+ kannelniekka karjalainen,<br>
+ koska toistaan myrsky-yössä<br>
+ vaahen valkeat keijut kauloi,<br>
+ jäät ja kalliot järkähteli,<br>
+ hylkeet haukkui, laineet lauloi.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ TUOMITUN TUSKA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ "Haserra hattara, pajata paasi<br>
+ Pajarin tuomitun tuskan yllä,<br>
+ kuoleman ukset ulvokaatte;<br>
+ tiedän, kelle ne ulvoo kyllä,<br>
+ kelle se huutaa Tuonen hukka,<br>
+ kelle se haukkuu Manalan rakki:<br>
+ hälle, jonka jo kiertää päätä<br>
+ Häijytärten häämeno-lakki.<br>
+ <br>
+ Juoda ma sammakon olutta saanen,<br>
+ karkeloida Kalman häitä,<br>
+ syödä herkkuja Syöjätärten,<br>
+ sisiliskojen liemiä näitä,<br>
+ koska turmelin sisarueni,<br>
+ sinisen paulan, punaisen sukan,<br>
+ mairehen niinkuin mäellä marjan,<br>
+ päreän niinkuin päivänkukan.<br>
+ <br>
+ Synnytti poian hän mulle, syöksi<br>
+ itse aaltoon synkeähän,<br>
+ koska ei jaksanut keinutella<br>
+ ainuttaan hän elämähän.<br>
+ Häntä nyt Hyypiän laineet laulaa;<br>
+ mutta mun suojiin autioihin<br>
+ heitti hän kanssa herjan lapsen<br>
+ niinkuin raakilon rahkasoihin.<br>
+ <br>
+ Ah, ei kukaan tiedä, kuinka<br>
+ kärsii, tuntee tuiretuinen,<br>
+ jolla eessä on elämä, mutta<br>
+ takana työ tihu, tehty muinen,<br>
+ kuinka on kuulla immen itku<br>
+ järven jäätyvän aallon alta,<br>
+ itse itkeä elämän itku,<br>
+ missä jo kuolon on kaikkivalta!<br>
+ <br>
+ Jospa ois kuollut jo kuusi-öisnä<br>
+ poikani, pahassa paatuva kerran,<br>
+ ei se ois ehtinyt seitsen-öisnä<br>
+ rakkaudelleni raipaksi Herran!<br>
+ Jospa ois kaonnut kaheksan-öisnä,<br>
+ vaiennut valittamasta sen ääni,<br>
+ ei se ois yltynyt yheksän-öisnä<br>
+ öykkäriksi mun päälle pääni!<br>
+ <br>
+ Mutta se kasvoi ja karttui, niinkuin<br>
+ syy, rikos, riena rinnan karttuu,<br>
+ hartevoitui ja vartevoitui,<br>
+ kuin pahan, hyvänkin hedelmä varttuu,<br>
+ pian jo puusta putoo, näyttää<br>
+ mikä on puu, mi sen siemen, laatu,<br>
+ juurta onko se Jumalan tammen,<br>
+ vaiko raidasta Rutimon saatu.<br>
+ <br>
+ Kohta jo keskenkasvuisena<br>
+ näytti se isän ja äidin eljet,<br>
+ katkoi kapalot kaiken hyvän,<br>
+ mursi tiedon ja taidon teljet,<br>
+ poikana teki jo tihuja töitä,<br>
+ nuorena nukutti synnintunnon,<br>
+ pilkkasi pyhintä, pahinta pyysi,<br>
+ kadotti kaiken hän miehenkunnon.<br>
+ <br>
+ Ah, ei miekkoiset tiedä, miltä<br>
+ taaton tuntuu nähdä lasta,<br>
+ jonka on tehnyt maailmahan,<br>
+ jonka tahtoisi maailmasta!<br>
+ Huoneesta huoneesen kuljin, huusin;<br>
+ sitten multai murtui sielu,<br>
+ sydän synkkeni, jäätyi järki,<br>
+ aukes allani kuolon nielu.<br>
+ <br>
+ Tänne ma pakenin, pannahinen,<br>
+ saavuin ma saarelle selälliselle,<br>
+ tänne ma hiivin, hirtehinen<br>
+ Jumalan julkisen istuimelle,<br>
+ kuulin ma kilinät kirkonkelloin,<br>
+ sain kopin kolkoilla kivillä maata,<br>
+ rukoilla, ruoskia ruumistani,<br>
+ miettiä, mitä ei sanoa saata.<br>
+ <br>
+ Saanut en rauhaa sielulleni;<br>
+ kumarsin kaikki ma jumalankuvat,<br>
+ tein minä tuhannet ristinmerkit,<br>
+ kuumotti mulle vain Tuonen tuvat.<br>
+ Vaivuin ma vihdoin multaan mustaan;<br>
+ vaan yhä paadet mun päälläni paukkaa,<br>
+ koska kuoleman orhit korskuu,<br>
+ ylläni yön unet kamalat laukkaa.<br>
+ <br>
+ Siksi nyt huuda, Tuonen hukka,<br>
+ siksi nyt hauku, Manalan rakki,<br>
+ koska nyt kiertää kuin painajainen<br>
+ päätäni kirojen kyynkähy-lakki!<br>
+ Rankaisee mua Raivottaret,<br>
+ kyntää kynsi, noukkii nokka,<br>
+ vaikka jo poikki Tuonen virran<br>
+ vei minut venhon kolkon kokka.<br>
+ <br>
+ Kuitenkin kammoan heräjämistä<br>
+ otollisempaan onnen aikaan,<br>
+ missä ei vedota enää saata<br>
+ Salliman tahtoon eikä taikaan,<br>
+ ainoastaan ihmistahtoon,<br>
+ ihmistahtoon, ihmistarmmoon,<br>
+ vaan ei koviin kohtaloihin<br>
+ eikä taivaisen Taaton armoon."<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SONJA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Istui aitan portahalla<br>
+ Sonja sorea illan suussa,<br>
+ katseli, kuunteli kauneutta<br>
+ maassa, ilmassa, veessä, puussa;<br>
+ vihersi viita, punersi pilvi,<br>
+ vaaleni vitkaan pohjanpuoli,<br>
+ usma lankesi laaksomaille,<br>
+ laineiden, lintujen laulu kuoli.<br>
+ <br>
+ Vain joku halli kaukaa haukkui,<br>
+ vain joku airo vettä viilsi,<br>
+ kalahti karjankello, hauki<br>
+ molskahti, sorsan sounti kiilsi,<br>
+ uneksi ulapan saaret, salmet,<br>
+ tuntui tuores urvun tuoksu,<br>
+ kuului purojen porina, kumpuin<br>
+ välitse viileän virran juoksu.<br>
+ <br>
+ Mutta yössä valkeassa<br>
+ vastarannan metsää vasten<br>
+ kolme joutsenta jolui vitkaan,<br>
+ kolme varjoa autuasten,<br>
+ kolme aatosta ihalan immen,<br>
+ kolme mietettä neitseen mielen,<br>
+ näkyä moisen morsiamen,<br>
+ jolta jo jumalat kielsi kielen.<br>
+ <br>
+ Tuop' on joikui ensi joutsen:<br>
+ "Oli lauha lapsuutesi,<br>
+ niinkuin kirkas on Kiteen aalto,<br>
+ tuulen suudella suvinen vesi;<br>
+ korkenit iloisen isän sa koissa,<br>
+ painuit parmaille äidin hyvän,<br>
+ heräsit aamulla aurinkohon,<br>
+ niinkuin lumme lammen syvän."<br>
+ <br>
+ Tuop' on joikui toinen joutsen:<br>
+ "Oli kaunis kasvin-aikas<br>
+ niinkuin kukka heinäkuinen<br>
+ taikka talvinen metsä raikas;<br>
+ paistoit niinkuin päivännousu<br>
+ niinkuin kuutamo kujilla kuljit,<br>
+ kautokengin keikahtelit,<br>
+ povehes polttavan lempes suljit."<br>
+ <br>
+ Mutta se joikui kolmas joutsen:<br>
+ "On nyt kolkko kuolintiesi,<br>
+ lepäät pian lumivalkeana<br>
+ niinkuin hyljätty, hyinen liesi;<br>
+ kohta jo katkee varsi kaunis,<br>
+ rinnasta ruusut punaiset puhkee,<br>
+ sammuu sirkeä silmänluonti,<br>
+ raukee runneltu muoto muhkee."<br>
+ <br>
+ Saipa jo sanoiksi immen itku,<br>
+ katsoi hän kajoon öisen pilven,<br>
+ näki hän Surman suuren sulhon,<br>
+ kultakalvan, hopeakilven,<br>
+ kuinka se raisuin ratsuin saapui,<br>
+ jäljessä joukko kuin vihuri viilsi,<br>
+ aamunkoissa jo orhit korskui,<br>
+ harja hulmusi, kannus kiilsi.<br>
+ <br>
+ Puhkesi ilmi immen tuska:<br>
+ "Tulekin Tuonen jo sulho suuri,<br>
+ kun mua kosii Pajarin poika,<br>
+ jätti jo tänne kihlat juuri,<br>
+ saapuvi aamulla anelemahan<br>
+ minua moision morsius-yöhön,<br>
+ minne jo vietihin isä ja äiti,<br>
+ pantihin panttivangin työhön.<br>
+ <br>
+ Eik' ole suojana sulho oma,<br>
+ turvani ainoo taivas-alla!<br>
+ Läksi hän lylyä lykäten. Missä<br>
+ matkanneekin maailmalla?<br>
+ Taikka jo unohti ulpukkansa<br>
+ kohta kun, kurja, koitui noihin<br>
+ pitoihin pitkiin Ukko Kruunun,<br>
+ hienohelmojen karkeloihin."<br>
+ <br>
+ Tuonp' on sai hän sanoneheksi,<br>
+ silloin viidakon lehvät liikkui,<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen,<br>
+ kohta jo kaulassa Sonja kiikkui;<br>
+ samoten saloa, merta tullut<br>
+ tuo oli Ukko Kruunun luota,<br>
+ uiden luokse ulpukkansa,<br>
+ meloen monta virran vuota.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ LEMMENKOHTAUS.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Istuivat aitan kynnyksellä,<br>
+ laskivat kätensä kullan käteen,<br>
+ näkivät päilyvän päällä järven<br>
+ pian jo aamun ensi säteen,<br>
+ pilvet paloi, sydämet sykki;<br>
+ kuuli he, kuiski he toisillensa<br>
+ riemuja, suruja rinnan kahden,<br>
+ suloja, kaihoja rakkautensa.<br>
+ <br>
+ Virkahti Ilja isäntämiesi:<br>
+ "Jos sa tuntisit lemmen tulta,<br>
+ joka mun järkeni poroksi poltti,<br>
+ vei levon, rauhan ja leikin multa,<br>
+ et sinä enää epäeleisi,<br>
+ karkaisit kanssani kauas saloon,<br>
+ metsän sinisen siimeksehen,<br>
+ korven kotiin ja Tapion taloon.<br>
+ <br>
+ Hyvä on metsä niille, jotka<br>
+ maailma karsas hylyksi heittää,<br>
+ erämaassa on elämä armas,<br>
+ monet se kohtalon kohlut peittää,<br>
+ ei se syytä, ei vainoo ketään,<br>
+ ohjaa onnehen, uskoon uuteen,<br>
+ ijäisyydestä tekee hetken,<br>
+ siirtää kuolevan kuolottuuteen."<br>
+ <br>
+ Lausui Sonja, sorea lapsi:<br>
+ "Lemmin ma sinua ijästä ikään,<br>
+ erottaa ei meitä voine<br>
+ voima, valta, ei vaino mikään,<br>
+ vaan on isä ja äiti mulla,<br>
+ korea kotini pihtipieli,<br>
+ saattaisi mustaksi murhettua,<br>
+ kuullen, kuinka mun korpi nieli.<br>
+ <br>
+ Mitä se miettisi meidän Musti,<br>
+ ellen sitä ma silitteleisi?<br>
+ Mitä se Muurikki aholla ammuis,<br>
+ ellen ma tuokkosta tuolle veisi?<br>
+ Minne se poikkeisi metsän polku,<br>
+ ellen sen polvia asteleisi?<br>
+ Kuinka se kukkisi ruusu rukka,<br>
+ jos sit' en kyynelin kasteleisi?"<br>
+ <br>
+ Virkahti Ilja isäntämiesi:<br>
+ "Koti on korkea sinulla siellä,<br>
+ missä aavat on ilman rannat,<br>
+ metsät hiljaiset hirven tiellä,<br>
+ missä on kuusikot kultalehvät,<br>
+ vaarat vaskiset, kuparikummut,<br>
+ järvet kuin hopea hohtelevat,<br>
+ puhkeevat siniset, punaiset ummut.<br>
+ <br>
+ Siellä se miettii meidän Musti<br>
+ pihalla pienellä uutistalon,<br>
+ siellä sun karjasi käyskelevät<br>
+ ahoja armaita sankan salon,<br>
+ siellä sa itse polkus poljet,<br>
+ leivot leipäsi, sytytät lieden,<br>
+ omat sa kasvatat onnes kukat<br>
+ pihalta päivyttä pirttiin vieden."<br>
+ <br>
+ Lausui Sonja, sorea lapsi:<br>
+ "Niinpä lähdenkin kanssas sinne,<br>
+ missä mielu on metsä, missä<br>
+ mätäs on autuas, armas rinne,<br>
+ missä on taivas kuin sininen silkki<br>
+ kuin punaverka maa ja mäki,<br>
+ kussa vaskisen vaaran alta<br>
+ kukahtelevi kullan käki.<br>
+ <br>
+ Siellä mun auvoni asuu, minne<br>
+ mielivi Ilja isäntämiesi,<br>
+ sinne mun palaa sielun kaiho,<br>
+ kussa on korvessa kotinsa liesi,<br>
+ siellä mun lempeni leimahtelee<br>
+ kuusen kuuraisen oksain alla,<br>
+ kussa mun armaani astahtelee,<br>
+ istuvi mielellä iloisalla."<br>
+ <br>
+ Virkahti Ilja isäntämiesi:<br>
+ "Entä jos murhepäivät päätyy,<br>
+ kaataa kontio karjan, halla<br>
+ viljan vie, hätä eteen häätyy?<br>
+ Ehkäpä kiroat metsämiestä,<br>
+ kalamiestä sa kaikertelet,<br>
+ ähkyt auran ja äkeen miestä,<br>
+ vainion miestä vaikertelet?<br>
+ <br>
+ Ehkäpä entistä eloas muistat<br>
+ isän ja äidin kartanolla,<br>
+ miss' oli armaampi asua sulla,<br>
+ otollisempi sun elää, olla?<br>
+ Ehkäpä syytät minua kerran,<br>
+ kuihtumisesta sydämes kukan,<br>
+ vettymisestä sirkun silmän,<br>
+ runtumisesta onnen rukan?"<br>
+ <br>
+ Lausui Sonja, sorea lapsi:<br>
+ "En minä koskaan syytä sua,<br>
+ vaikka mun ruusuni runteleisit,<br>
+ monesti murhettaisit mua;<br>
+ vaikka ma kyynelin kasteleisin<br>
+ eloni kukkaa kultaisinta,<br>
+ sateenkaarena kajasteleisin,<br>
+ hohtaisin niinkuin hopearinta.<br>
+ <br>
+ Mutta siitä ma sinulle suutun,<br>
+ että et lakkaa jo kiusaamasta<br>
+ tytärtä tyhjää, neittä turhaa,<br>
+ tuskan, riemun ja lemmen lasta,<br>
+ rajattomuutta mun rakkauteni,<br>
+ hurmani hulluutta, äärettömyyttä,<br>
+ ajattomuutta kauniin kaihon,<br>
+ nauruni, itkuni ijäisyyttä."<br>
+ <br>
+ Syöksyi itkien kullan syliin,<br>
+ käsivarsin hän kaksin kauloi<br>
+ armastaan, kun aamunkoissa<br>
+ ensi lintu jo lehdon lauloi;<br>
+ helisi niinkuin helkanurmi<br>
+ ensi tuulen tuudittaissa,<br>
+ ehtoon mennen, päivän nousten<br>
+ autuaamman elämän maissa.<br>
+ <br>
+ Mutta Iljan isäntämiehen<br>
+ silloin silmissä salamat iski,<br>
+ taivahat jylisi, pilvet paloi,<br>
+ tuntehet tulta, verta viski;<br>
+ avoin vartoi aitan ovi<br>
+ kahta kauneuden, lemmen lasta,<br>
+ maata mennessä veli ja sisar,<br>
+ eivät noustessa nukkumasta.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SUURI SUNNUNTAI.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Mutta muita ei airueita<br>
+ sitten kuultu, ei nähty toviin,<br>
+ myöhään he palasi matkaltansa<br>
+ mainiolta Kruunun hoviin,<br>
+ saapuivat sentään maata, merta<br>
+ Kruunun kirje tullessansa<br>
+ viedä se papille pappilahan,<br>
+ että sen kuulisi kirkkokansa.<br>
+ <br>
+ Päivässä parissa Pajarin poika<br>
+ koonnut olikin, käskyn käyden,<br>
+ jäniksen talia kaksi puutaa,<br>
+ tynnyrin, kiisken mähnää täyden,<br>
+ tuosta huomannut Ukko Kruunu,<br>
+ ett' oli liian tuima vouti<br>
+ hänellä Karjalan kaskesmailla,<br>
+ liian nopsahan verot mi nouti.<br>
+ <br>
+ Julistanut kuni Jumalan laki:<br>
+ "Tehköhön kansa hänelle, mitä<br>
+ tahtoo, toivoo, tarkoittaakin,<br>
+ minä en kiellä, en käske sitä."<br>
+ Mutta tuosta ei kirkkokansa<br>
+ tiennyt, tullen temppelihin,<br>
+ luvan missä pappi luki,<br>
+ joka joutuin täytettihin.<br>
+ <br>
+ Kuuli sen kansa hämmästyksin,<br>
+ katsoi kummana toista toinen;<br>
+ painuipa silloin vihkipalliin<br>
+ sulho ja morsian kuulu, moinen,<br>
+ Ilja, uhkea isäntämiesi,<br>
+ Sonja sorea, maammon mansi,<br>
+ kaunihit niinkuin lipasta kaksi,<br>
+ yllään ylpeä kirjokansi.<br>
+ <br>
+ Pomiloida jo pappi alkoi;<br>
+ silloin ratsulla raikuvalla<br>
+ ajoi kirkkohon Pajarin poika,<br>
+ kuulutti kaunihin katoksen alla:<br>
+ "Tee pian työsi nyt, pitkäparta,<br>
+ sitten on omani Sonja sorja,<br>
+ vaikka en muuta kuin yön nyt yhden<br>
+ oisin onnen ja lemmen orja!"<br>
+ <br>
+ Pappi kätensä kumpaisenkin<br>
+ kohotti korkeutta kohti,<br>
+ aukesi templin kaarikatto,<br>
+ niinkuin hurme taivas hohti,<br>
+ jyrähti ukkonen, kansa huusi:<br>
+ "Jopa on koittanut koston hetki,<br>
+ päättynyt Pajarin poian päivä,<br>
+ tummunut hänelle Tuonen retki!"<br>
+ <br>
+ Liikahti niinkuin myrskylaine<br>
+ liikahtaa voi Laatokalla,<br>
+ kelmeni Pajarin poian poski<br>
+ niinkuin vaahto Imatran alla,<br>
+ sankea kaartui silmäkulma<br>
+ niinkuin kalju, kolkko Koli,<br>
+ mutta niinkuin korpi öinen<br>
+ sydämensä synkkä oli.<br>
+ <br>
+ Tunsi jo tuhonsa tulleheksi,<br>
+ laannut ei sentään tihulta työltä,<br>
+ surmasi Sonjan soreahapsen<br>
+ miekallaan, min tempas vyöltä,<br>
+ huusi hän niinkuin hurja peto:<br>
+ "Koska en onnea saanut itse,<br>
+ saane ei muutkaan, siksi säilän<br>
+ syöksen ma neitsyen sydämitse!"<br>
+ <br>
+ Tuo oli Sonjan sorean surma.<br>
+ Ilja karjahti, kansa parkas,<br>
+ kannusti oritta Pajarin poika,<br>
+ orhi korskuen tietään karkas,<br>
+ kansa jäljessä niinkuin myrsky,<br>
+ Ilja itse kansan päässä<br>
+ niinkuin iskevä noidannuoli<br>
+ tai sinisalama ukkossäässä.<br>
+ <br>
+ Syrjäsalmella tavoitti hänet;<br>
+ siitä Ruunusaaren kautta<br>
+ aikoi hevosin Pajarin poika<br>
+ uida herjan hengen tautta,<br>
+ päästä niemeltä petähiseltä<br>
+ poikki Pyhäjärven tuosta<br>
+ Himoniemelle hiljaiselle,<br>
+ antaa salohon orhin juosta.<br>
+ <br>
+ Uivat aaltoa salmen soukan<br>
+ rinnakkain nyt rikollinen<br>
+ ynnä syyttäjä synkkäsilmä,<br>
+ mielessänsä murhaaminen;<br>
+ tarjosi vyöltään Pajarin poika<br>
+ kukkaron, täynnä kultarahaa,<br>
+ pudisti päätään isäntä Ilja:<br>
+ <br>
+ "Ei nyt kulta pelasta pahaa!<br>
+ Ei nyt auttaisi, vaikka oisi<br>
+ sulla kultia vuoret vankat,<br>
+ on nyt Pajarin poian lähtö,<br>
+ eessäsi Manalan matkat sankat.<br>
+ Tuonne kun tullaan niemekkeelle,<br>
+ siellä sun nitistän niinkuin haukka,<br>
+ sammuu silmäsi, näkösi tummuu,<br>
+ loppuu uljahan upehes laukka."<br>
+ <br>
+ Heltisi kukkaro Pajarin poian,<br>
+ kullat järvehen pyhään putoi,<br>
+ hänen jo silmissä Häijyttäret<br>
+ huntuja kuolon ja koston kutoi;<br>
+ hänet jo jäljessä kiitävä kansa<br>
+ kivitti niemelle nimettömälle,<br>
+ hautasi miehen hevosinensa<br>
+ armoa antamatta hälle.<br>
+ <br>
+ Se oli surma Pajarin poian.<br>
+ Mutta kun saapuvat suviset illat,<br>
+ yhtyvät yössä valkeassa<br>
+ taivahan, maan ja merenkin sillat,<br>
+ silloin hän satulassa nousee,<br>
+ huutavi ylitse tyynten vetten<br>
+ niinkuin tuiman tuskan tyrske<br>
+ taikka koski kyyneletten.<br>
+ <br>
+ Eikä hän kujerra kuolemaansa,<br>
+ vaikka ei helvetti hänestä huoli,<br>
+ eikä hän armoa anele taivaan,<br>
+ kun hän pahassa paatui, kuoli,<br>
+ mutta hän huutaa sulkkuisia<br>
+ suitsiansa ritarin urheen,<br>
+ hoilaa hopeakannuksiaan,<br>
+ kaunehia mielen murheen.
+</p>
+<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***</div>
+</body>
+</html>
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0cedea7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78621
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78621)
generated by cgit v1.2.3 (git 2.25.1) at 2026-05-28 09:14:02 +0000