summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/78621-h
diff options
context:
space:
mode:
authorwww-data <www-data@mail.pglaf.org>2026-05-06 13:59:18 -0700
committerwww-data <www-data@mail.pglaf.org>2026-05-06 13:59:18 -0700
commit2d3524d0d8a05441fe71f19f13558fffb0ba5475 (patch)
treef4427e2ae99dd02fb1a76cec79a3a475da931cd8 /78621-h
Initial commit of ebook 78621 filesHEADmain
Diffstat (limited to '78621-h')
-rw-r--r--78621-h/78621-h.htm983
1 files changed, 983 insertions, 0 deletions
diff --git a/78621-h/78621-h.htm b/78621-h/78621-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..33f0e8b
--- /dev/null
+++ b/78621-h/78621-h.htm
@@ -0,0 +1,983 @@
+<!DOCTYPE html>
+<html lang="fi">
+<head>
+ <meta charset="UTF-8">
+ <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1">
+ <title>
+ Pajarin poika | Project Gutenberg
+ </title>
+ <style>
+
+body {
+ margin-left: 10%;
+ margin-right: 10%;
+}
+
+h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+ text-align: center; /* all headings centered */
+ clear: both;
+}
+
+p {
+ margin-top: .5em;
+ text-align: justify;
+ margin-bottom: .5em;
+}
+
+.p2 {margin-top: 2em;}
+.p4 {margin-top: 4em;}
+.p6 {margin-top: 6em;}
+
+hr {
+ width: 33%;
+ margin-top: 2em;
+ margin-bottom: 2em;
+ margin-left: 33.5%;
+ margin-right: 33.5%;
+ clear: both;
+}
+
+hr.tb {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;}
+hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} }
+hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;}
+
+hr.r5 {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;}
+hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+
+div.chapter {page-break-before: always;}
+h2.nobreak {page-break-before: avoid;}
+
+.center {text-align: center; text-indent: 0;}
+
+blockquote {
+ margin-top: 0;
+ margin-bottom: 0;
+ margin-left: 5%;
+ margin-right: 10%;
+}
+
+/* Poetry */
+/* uncomment the next line for centered poetry */
+/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */
+.poetry-container {text-align: center;}
+.poetry {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;}
+.poetry .stanza {margin: 1em auto;}
+.poetry .verse {text-indent: -3em; padding-left: 3em;}
+
+ </style>
+</head>
+
+<body>
+<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***</div>
+
+
+
+<h1>
+PAJARIN POIKA
+</h1>
+
+<p class="center">Karjalaisia kansantaruja<br>
+<br>
+<br>
+<p class="center">Kirj.<br>
+<br>
+<b>EINO LEINO</b></p>
+
+<p class="p6">
+
+<p class ="center">Helsingissä,<br>
+Kustannusosakeyhtiö Otava,<br>
+1922.</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p>
+ <span style="margin-left: 3.0em;">"Ukko, avita ulkomiestä,</span><br>
+ <span style="margin-left: 3.0em;">ettei hän eksyis ulkoisalle!"</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SISÄLLYS.<br>
+ <br>
+ Kansan hätä.<br>
+ Sanansaattajat.<br>
+ Ukko Kruunu.<br>
+ Tuomitun tuska.<br>
+ Sonja.<br>
+ Lemmenkohtaus.<br>
+ Suuri sunnuntai.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KANSAN HÄTÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tuop' oli Pajarin tuiman paikka<br>
+ järven kahden kaltahalla,<br>
+ pohjoispuolella Kiteen aallot,<br>
+ Hyypiän aallot etelän alla;<br>
+ siin' oli Pajarin kolkon koti,<br>
+ siinä peltoa, siinä ruista,<br>
+ siinä kasvua kaikenlaista,<br>
+ muuten kumpua kuusipuista.<br>
+ <br>
+ Humisi hiljaa kummun kuuset,<br>
+ huokasi Karjalan kansa hiljaa,<br>
+ kun oli ankara herra heillä,<br>
+ veroja kantoi, vaati viljaa,<br>
+ riisti rikkahat, ryösti köyhät,<br>
+ vei veren, hien hän viimeisenki,<br>
+ korjasi linnut, koppoi kalat;<br>
+ säilyi sentään herja henki.<br>
+ <br>
+ Vaan yhä muuttui mustemmaksi<br>
+ aikakausi ja kansan hätä;<br>
+ Pajari matkasi maille muille,<br>
+ jättänyt muuta ei käskijätä<br>
+ kuin oli Pajarin poika potra,<br>
+ hurja, huima, lieto liian,<br>
+ monen hän nauratti naisen nuoren,<br>
+ piteli myös monen pyhäisen piian.<br>
+ <br>
+ Vetosi lakiin vanhaan, julmaan,<br>
+ täällä jo unhoitettuun ammoin,<br>
+ jolla hän kansan kaiken täytti<br>
+ vihan ja viiltävän häpeän kammoin:<br>
+ viettää vihkimorsianten<br>
+ täytyi hää-yö häijyn luona;<br>
+ siks moni itki ihana impi,<br>
+ vaikeroi moni valkovuona.<br>
+ <br>
+ Myös moni isä ja äiti itki,<br>
+ vinhemmin vihisi veljein vihat,<br>
+ enimmän Karjalan sulhot suuttui,<br>
+ urhot uhkeat, nuoret brihat,<br>
+ vaan oli Pajarin valta vankka,<br>
+ Pajarin poika sukua suurta,<br>
+ heimokantaa herrallista;<br>
+ itse Ukko Kruunun juurta.<br>
+ <br>
+ Ukko Kruunua uskaltanut<br>
+ uhmata, vastustaa ei kukaan:<br>
+ Ukko Kruunun on kourat kovat,<br>
+ taipua täytyy sen tahdon mukaan.<br>
+ Ukko Kruunull' on urosta sata,<br>
+ tuhannen ratsua, rautamiestä,<br>
+ saattaa hän kaiken Karjalankin<br>
+ polkea polvilleen, tai piestä.<br>
+ <br>
+ Ukko Kruunu jos suuttuu, silloin<br>
+ iskevät ilmanpielet tulta,<br>
+ vaarat vankuu, järkkyy järvet,<br>
+ huohtaa hurmehin maa ja multa.<br>
+ Mutta jos mieltyy Ukko Kruunu,<br>
+ voi hän olla myös hyvä ja hellä:<br>
+ tärkki tietää, kuinka parhain<br>
+ pakista, miestä miellytellä.<br>
+ <br>
+ Niinpä kun muuttui mustemmaksi<br>
+ aikakausi ja kansan vaino,<br>
+ Pajarin poika kun paheni yhä,<br>
+ yltyi itku ja ies ja paino,<br>
+ miettimään kävi miehet kaikki,<br>
+ millä vaimentaa vois tuota,<br>
+ eikö ehkä löytyis lohtu<br>
+ itse Ukko Kruunun luota.<br>
+ <br>
+ Varoitteli vanhempaiset:<br>
+ "Suo on siellä, vetelä täällä,<br>
+ täällä Pajarin poika, siellä<br>
+ Pajari itse vallanpäällä.<br>
+ Monta on nähty mennehiksi,<br>
+ eipä paljoa palannehiksi,<br>
+ liekö Viipurin linnaan viety<br>
+ taikka tehty soturiksi."<br>
+ <br>
+ Mutta nurkui nuorempaiset:<br>
+ "Tulkoon päälle Kruunun takki!<br>
+ Ukko Kruunun on leveä leipä,<br>
+ turkki laaja, lämmin lakki.<br>
+ Taikka tyrmään työntäköhöt!<br>
+ Somempi samota Kruunun sarka,<br>
+ kuin on Pajarin pellonpiennar,<br>
+ sydämessä ailut arka."<br>
+ <br>
+ Itki immet, valitti vaimot:<br>
+ "Koreampi on jäädä kotiin,<br>
+ kuin on kuolla kahlehisin<br>
+ taikka Ukko Kruunun sotiin.<br>
+ Jos te menette meiltä, kenpä<br>
+ meitä, huonoja, sitten huoltaa,<br>
+ hunnullista, hunnutonta<br>
+ kenpä korjaa, kenpä puoltaa?"<br>
+ <br>
+ Kuitenkin matkaa miehet mietti<br>
+ itsensä Ukko Kruunun hoviin,<br>
+ vaikka vaarakin mietitytti<br>
+ joutua Kruunun kouriin koviin.<br>
+ Saip' on pauhata Pajarin poika<br>
+ sillä aikaa valloiltansa,<br>
+ tehdä montakin tihua työtä,<br>
+ joista kauan kertoi kansa.<br>
+ <br>
+ Teetti hän telapuisen tienkin,<br>
+ jota hän laski lauantaisin<br>
+ talosta saunarantaan saakka<br>
+ punapursin, nuorin naisin;<br>
+ loitos viuhui vitsan roiske,<br>
+ kauas impien itkun tyrsky,<br>
+ vaan jumu kuului kuin kumpuin alta,<br>
+ myräsi miesten ja mielten myrsky.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SANANSAATTAJAT.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Noinp' on temmelsi Pajarin poika;<br>
+ vaan kun vaati hän kylien kukkaa,<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen,<br>
+ Sonja-impeä soreatukkaa,<br>
+ taaton marjaa, maammon lasta,<br>
+ laulun mointa morsianta,<br>
+ silloin suuttui kansan kannel,<br>
+ iski tulta ilmanranta.<br>
+ <br>
+ Suuttui Ilja itse. Häänsä<br>
+ lykkäsi, sujahti suksillensa,<br>
+ hiihti hän talosta taloon, piti<br>
+ neuvoa suurine sukuinensa;<br>
+ syvään sylkähti sydämet siellä.<br>
+ Kohta jo arpakapulat kiersi,<br>
+ pitkin Karjalan kauniin maata<br>
+ yhtehen vanhat ja nuoret viersi.<br>
+ <br>
+ Yhteinen myös tuli kansan päätös:<br>
+ Ukko Kruunulle viedään sana,<br>
+ kuinka on korskea Pajarin poika,<br>
+ ylpeilee ylen mahtavana;<br>
+ kaikki kun kuulee Ukko Kruunu,<br>
+ varmaan sen silloin heltyy henki,<br>
+ joka kuin Jumala paistaa sallii<br>
+ päivänsä hurskaille, pahoillenki.<br>
+ <br>
+ Kukapa sanoman saattelijaksi?<br>
+ Itse Ilja, se isäntämiesi.<br>
+ Kukapa kumppani totisen toimen?<br>
+ Aimo Arhippa, mi tietkin tiesi.<br>
+ Oinas-Oinoinen kolmanneksi,<br>
+ Härkä-Härköinen neljänneksi,<br>
+ viidenneksi viisas Shemeikka,<br>
+ neuvosniekka, mi keinot keksi.<br>
+ <br>
+ Jalojen jatkoksi vielä monta<br>
+ muhkeata miestä muuta,<br>
+ sulhoa, salskeaa kuin salko,<br>
+ korkeaa kuin korvenpuuta;<br>
+ kun he seisoi orren alla,<br>
+ seisovan luulit Hiiden honkain,<br>
+ koska lautsoiltaan he lausi,<br>
+ kuulit kuin jymyä ukkoslonkain:<br>
+ <br>
+ "Läkkän Ukko Kruunun luoksi!<br>
+ Kun hän kuulee, mi tääll' on hätä,<br>
+ ei hän meitä kostohon kovaan,<br>
+ Pajarin poian jätöksi jätä.<br>
+ Tulkohon tuska taikka riemu,<br>
+ taivas taatkohon vitistä lunta,<br>
+ mutta vasten vainolaista<br>
+ lylynsä lykkää kansakunta!"<br>
+ <br>
+ Lyödähän leipää, voita laukkuun,<br>
+ pistetään myös piirahia,<br>
+ pieniä, suuria sultsinoita,<br>
+ Karjalan kaunojen paistamia,<br>
+ vieläpä lisäksi viidan viljaa,<br>
+ metsoa, teyriä, kettua, näätää<br>
+ Ukko Kruunulle tuomisiksi,<br>
+ lain mi laatii ja hädän mi häätää.<br>
+ <br>
+ Pannahan parhaat paidat ylle,<br>
+ sorjimmat soljet, kirjatut sukat,<br>
+ joita ne kutoi ruskeasilmät<br>
+ Karjalan neiet tuuheatukat;<br>
+ mutta on miekkoisin miesten, kellä<br>
+ yllensä vyöttää on ylpeä vyöhyt,<br>
+ jonka se antoi armain impi,<br>
+ ennen kuin oli onnensa yöhyt.<br>
+ <br>
+ Suorivat suksille. Mutta laulun<br>
+ lauloivat urohot lähtöä ennen,<br>
+ että ois myötäinen onni heillä<br>
+ heidän nyt linnain liepeille mennen,<br>
+ saapuen saleihin suurihin, missä<br>
+ kiilsi vain kirkkaus, hopea, kulta,<br>
+ paistoi kynttilät kuin kotikirkon,<br>
+ paloi parhainta tuohustulta:<br>
+ <br>
+ "Ukko, avita ulkomiestä,<br>
+ ettei hän eksyis ulkoisalle,<br>
+ Kiesus, kaitse metsämiestä,<br>
+ ettei hän yöpyis taivas-alle,<br>
+ Maaria, suuntaa marjamiestä<br>
+ suonkin pitkän pitkospuulle,<br>
+ Tahvana, taluta matkamiestä<br>
+ tuvankin tumman uksen suulle!<br>
+ <br>
+ Helppo on tarpoa taival, jota<br>
+ tuhat jo ollut on tarpomassa,<br>
+ vaan ei helppoa yksinäisen<br>
+ yössä, myrskyssä, arpomassa<br>
+ uraa uutta uuden ajaa,<br>
+ alkaa virret vienot siitä,<br>
+ aukoa umpi, puhkoa purku,<br>
+ missä ei mietteet vanhat riitä.<br>
+ <br>
+ Koska ei auta Venäjän tsaari,<br>
+ koska on kuollut kuningas Ruotsin,<br>
+ totta me tiedämme sentään tiemme,<br>
+ etsimme väljemmän väylän luotsin:<br>
+ varmaan on auttava Ukko Kruunu,<br>
+ valtias Suomen ja Karjalanki,<br>
+ kun hän kuulee, mi maass' on hätä,<br>
+ kuin paha olla on pajarin vanki."<br>
+ <br>
+ Suhisi sukset, siukoi sauvat,<br>
+ sakeni korvet ja vihisi virvet,<br>
+ koska ne Karjalan poiat potki<br>
+ niinkuin Vienan viitain hirvet;<br>
+ milloin ne nukkui nuotiolla,<br>
+ milloin vain havut päätä harjoi,<br>
+ mutta murhetta kansan kaiken<br>
+ päivä ja kuu ja tähdet varjoi.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ UKKO KRUUNU.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tultihin kylään Ukko Kruunun;<br>
+ istui hän talonsa portahilla,<br>
+ kourilla kovilla valtaa hoiti,<br>
+ vaikkakin paitahihaisilla;<br>
+ heti hän ärjäisi Äijön suulla:<br>
+ "Noh, mitä tahdotte, miehet Kiteen<br>
+ taikka urhot Uukuniemen?<br>
+ Kuullako Kruunun mielipiteen?<br>
+ <br>
+ Tiedän: teillä on Pajari paha,<br>
+ Pajarin poika pahempi yhä,<br>
+ mutta te tiedätte: valvoo, palvoo,<br>
+ paastoo Ukko Kruunu pyhä.<br>
+ Miksi? Vain siksi, että teillä<br>
+ tuska on, tuokion huoli ja haikeus,<br>
+ mutta mun tänäkin päivänä täytyy<br>
+ tuntea, mikä on valtani vaikeus!"<br>
+ <br>
+ Yrittivät ne Yrki ja Jyrki,<br>
+ aimo Arhippa ja kuulu Shemeikka,<br>
+ murtivat suuta, päätä, mutta<br>
+ kummallei tuli kuperinkeikka,<br>
+ koska se lausui Ukko Kruunu:<br>
+ "Liian on pienet teillä verot,<br>
+ tahdon ma määrätä taksan toisen,<br>
+ sitten me siitäkin tehdään erot.<br>
+ <br>
+ Määrään mä teille kiiskin mähnää<br>
+ tynnyrin, täyden kolminkerroin,<br>
+ jäniksen talia kaksi puutaa;<br>
+ jos ei riitä, niin moninkin verroin.<br>
+ Kaikki on tuotava tänne, koska<br>
+ vain sanansaattaja perille ehtii,<br>
+ ennen kuin on puussa mahla,<br>
+ maassa ruoho ja lehto lehtii.<br>
+ <br>
+ Siihen saakka ma teidät pyydän<br>
+ tään talon tyrmien vierahiksi,<br>
+ tai Valamossa vartomahan,<br>
+ luona monakon munkkien siksi,<br>
+ kunnes käskyni käypä on yli<br>
+ metsän riistan ja merenkin kalan<br>
+ mailla Kiteen, Uukuniemen,<br>
+ Käkisalmen ja Sortavalan."<br>
+ <br>
+ Löi hän kahta kämmentänsä,<br>
+ käski hän tyttönsä teetä tuomaan<br>
+ päreät nähdä kuin päivännousu,<br>
+ sirkeät silmää ja suuta suomaan,<br>
+ koht' oli karkelot kartanolla.<br>
+ Yksin yöpyi kulmakarvat<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen;<br>
+ mietti ja haastoi sanat hän harvat:<br>
+ <br>
+ "Kuules nyt, Ukko Kruunu! Nähty<br>
+ sorsia meillä on soreampiakin,<br>
+ hanhia havisevampia illan,<br>
+ aamunkoitossa koreampiakin.<br>
+ Sinis on tyttösi tyhjät mulle,<br>
+ kunis mun murheeni Sonja soutaa,<br>
+ allina meriä melastelevi,<br>
+ joutsenna vilussa joikua joutaa.<br>
+ <br>
+ Tiedä sa, Ukko Kruunu! Tänne<br>
+ tullehet emme me leikin vuoksi,<br>
+ vaan moni ihala impi itki,<br>
+ niin monen maammon mahla juoksi<br>
+ tähden tuon pahan Pajarin poian;<br>
+ pidä sa kiiskin mähnät ja määrää<br>
+ oravan nahkat ja jäniksen talit —<br>
+ koskaan et oikeaa, et väärää!<br>
+ <br>
+ Eikä mun Sonjaani soreahiusta,<br>
+ saane hän maassa, ei maailmalla!<br>
+ Ennen sun itsesi, Ukko Kruunu,<br>
+ tappanen tällä tapparalla.<br>
+ Sillä mun Sonjani soreahapsi<br>
+ on isän, äidin ja kylien kukka,<br>
+ vaan ei morsian Pajarin poian,<br>
+ ellei Ukko Kruunun hukka."<br>
+ <br>
+ Tempaa hän tapporaudan. Käskee<br>
+ Ukko Kruunu kämmenellään.<br>
+ Kohta kohti syöksyy sata<br>
+ miestä, miekat vyötärellään.<br>
+ Onko jo tulossa turman hetki<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen?<br>
+ Eipä! Hän kimpoaa kuin kotka,<br>
+ häviää hän korven tiehen.<br>
+ <br>
+ Korpi omansa kätkee. Mutta<br>
+ muut jo laivoin lastatahan<br>
+ Pajarin poian vastausta<br>
+ Valamossa vartomahan,<br>
+ saarella selällisellä, mistä<br>
+ laajan Laatokan ylitse yhä<br>
+ kirkas on kilinä kirkonkellon,<br>
+ kuulu on kuorolaulu pyhä.<br>
+ <br>
+ Mutta kuulumpi muita tuolla<br>
+ on taru Pajarin paasihaudan,<br>
+ missä hän nukkuu nurmen alla<br>
+ kanssa kylmän kylkiraudan,<br>
+ rautakilven, rautakalvan,<br>
+ polun päässä kummun kaidan,<br>
+ kanssa rautakannustensa,<br>
+ pahan kanssa rautapaidan.<br>
+ <br>
+ Kulje hiljaa kummun tietä,<br>
+ ettei heräis herja vainaa,<br>
+ joka löysi lohdun tumman,<br>
+ vaikka vieläi häntä painaa<br>
+ paasi omantunnon pahan,<br>
+ sydän-yönsä synkän taakka,<br>
+ seuraa häntä Häijyttäret<br>
+ viime tuomiolle saakka.<br>
+ <br>
+ Taikka kuulet, minkä kuuli<br>
+ sieltä Miihkali Arhippainen,<br>
+ kuulipa myöskin kuulu Shemeikka,<br>
+ kannelniekka karjalainen,<br>
+ koska toistaan myrsky-yössä<br>
+ vaahen valkeat keijut kauloi,<br>
+ jäät ja kalliot järkähteli,<br>
+ hylkeet haukkui, laineet lauloi.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ TUOMITUN TUSKA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ "Haserra hattara, pajata paasi<br>
+ Pajarin tuomitun tuskan yllä,<br>
+ kuoleman ukset ulvokaatte;<br>
+ tiedän, kelle ne ulvoo kyllä,<br>
+ kelle se huutaa Tuonen hukka,<br>
+ kelle se haukkuu Manalan rakki:<br>
+ hälle, jonka jo kiertää päätä<br>
+ Häijytärten häämeno-lakki.<br>
+ <br>
+ Juoda ma sammakon olutta saanen,<br>
+ karkeloida Kalman häitä,<br>
+ syödä herkkuja Syöjätärten,<br>
+ sisiliskojen liemiä näitä,<br>
+ koska turmelin sisarueni,<br>
+ sinisen paulan, punaisen sukan,<br>
+ mairehen niinkuin mäellä marjan,<br>
+ päreän niinkuin päivänkukan.<br>
+ <br>
+ Synnytti poian hän mulle, syöksi<br>
+ itse aaltoon synkeähän,<br>
+ koska ei jaksanut keinutella<br>
+ ainuttaan hän elämähän.<br>
+ Häntä nyt Hyypiän laineet laulaa;<br>
+ mutta mun suojiin autioihin<br>
+ heitti hän kanssa herjan lapsen<br>
+ niinkuin raakilon rahkasoihin.<br>
+ <br>
+ Ah, ei kukaan tiedä, kuinka<br>
+ kärsii, tuntee tuiretuinen,<br>
+ jolla eessä on elämä, mutta<br>
+ takana työ tihu, tehty muinen,<br>
+ kuinka on kuulla immen itku<br>
+ järven jäätyvän aallon alta,<br>
+ itse itkeä elämän itku,<br>
+ missä jo kuolon on kaikkivalta!<br>
+ <br>
+ Jospa ois kuollut jo kuusi-öisnä<br>
+ poikani, pahassa paatuva kerran,<br>
+ ei se ois ehtinyt seitsen-öisnä<br>
+ rakkaudelleni raipaksi Herran!<br>
+ Jospa ois kaonnut kaheksan-öisnä,<br>
+ vaiennut valittamasta sen ääni,<br>
+ ei se ois yltynyt yheksän-öisnä<br>
+ öykkäriksi mun päälle pääni!<br>
+ <br>
+ Mutta se kasvoi ja karttui, niinkuin<br>
+ syy, rikos, riena rinnan karttuu,<br>
+ hartevoitui ja vartevoitui,<br>
+ kuin pahan, hyvänkin hedelmä varttuu,<br>
+ pian jo puusta putoo, näyttää<br>
+ mikä on puu, mi sen siemen, laatu,<br>
+ juurta onko se Jumalan tammen,<br>
+ vaiko raidasta Rutimon saatu.<br>
+ <br>
+ Kohta jo keskenkasvuisena<br>
+ näytti se isän ja äidin eljet,<br>
+ katkoi kapalot kaiken hyvän,<br>
+ mursi tiedon ja taidon teljet,<br>
+ poikana teki jo tihuja töitä,<br>
+ nuorena nukutti synnintunnon,<br>
+ pilkkasi pyhintä, pahinta pyysi,<br>
+ kadotti kaiken hän miehenkunnon.<br>
+ <br>
+ Ah, ei miekkoiset tiedä, miltä<br>
+ taaton tuntuu nähdä lasta,<br>
+ jonka on tehnyt maailmahan,<br>
+ jonka tahtoisi maailmasta!<br>
+ Huoneesta huoneesen kuljin, huusin;<br>
+ sitten multai murtui sielu,<br>
+ sydän synkkeni, jäätyi järki,<br>
+ aukes allani kuolon nielu.<br>
+ <br>
+ Tänne ma pakenin, pannahinen,<br>
+ saavuin ma saarelle selälliselle,<br>
+ tänne ma hiivin, hirtehinen<br>
+ Jumalan julkisen istuimelle,<br>
+ kuulin ma kilinät kirkonkelloin,<br>
+ sain kopin kolkoilla kivillä maata,<br>
+ rukoilla, ruoskia ruumistani,<br>
+ miettiä, mitä ei sanoa saata.<br>
+ <br>
+ Saanut en rauhaa sielulleni;<br>
+ kumarsin kaikki ma jumalankuvat,<br>
+ tein minä tuhannet ristinmerkit,<br>
+ kuumotti mulle vain Tuonen tuvat.<br>
+ Vaivuin ma vihdoin multaan mustaan;<br>
+ vaan yhä paadet mun päälläni paukkaa,<br>
+ koska kuoleman orhit korskuu,<br>
+ ylläni yön unet kamalat laukkaa.<br>
+ <br>
+ Siksi nyt huuda, Tuonen hukka,<br>
+ siksi nyt hauku, Manalan rakki,<br>
+ koska nyt kiertää kuin painajainen<br>
+ päätäni kirojen kyynkähy-lakki!<br>
+ Rankaisee mua Raivottaret,<br>
+ kyntää kynsi, noukkii nokka,<br>
+ vaikka jo poikki Tuonen virran<br>
+ vei minut venhon kolkon kokka.<br>
+ <br>
+ Kuitenkin kammoan heräjämistä<br>
+ otollisempaan onnen aikaan,<br>
+ missä ei vedota enää saata<br>
+ Salliman tahtoon eikä taikaan,<br>
+ ainoastaan ihmistahtoon,<br>
+ ihmistahtoon, ihmistarmmoon,<br>
+ vaan ei koviin kohtaloihin<br>
+ eikä taivaisen Taaton armoon."<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SONJA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Istui aitan portahalla<br>
+ Sonja sorea illan suussa,<br>
+ katseli, kuunteli kauneutta<br>
+ maassa, ilmassa, veessä, puussa;<br>
+ vihersi viita, punersi pilvi,<br>
+ vaaleni vitkaan pohjanpuoli,<br>
+ usma lankesi laaksomaille,<br>
+ laineiden, lintujen laulu kuoli.<br>
+ <br>
+ Vain joku halli kaukaa haukkui,<br>
+ vain joku airo vettä viilsi,<br>
+ kalahti karjankello, hauki<br>
+ molskahti, sorsan sounti kiilsi,<br>
+ uneksi ulapan saaret, salmet,<br>
+ tuntui tuores urvun tuoksu,<br>
+ kuului purojen porina, kumpuin<br>
+ välitse viileän virran juoksu.<br>
+ <br>
+ Mutta yössä valkeassa<br>
+ vastarannan metsää vasten<br>
+ kolme joutsenta jolui vitkaan,<br>
+ kolme varjoa autuasten,<br>
+ kolme aatosta ihalan immen,<br>
+ kolme mietettä neitseen mielen,<br>
+ näkyä moisen morsiamen,<br>
+ jolta jo jumalat kielsi kielen.<br>
+ <br>
+ Tuop' on joikui ensi joutsen:<br>
+ "Oli lauha lapsuutesi,<br>
+ niinkuin kirkas on Kiteen aalto,<br>
+ tuulen suudella suvinen vesi;<br>
+ korkenit iloisen isän sa koissa,<br>
+ painuit parmaille äidin hyvän,<br>
+ heräsit aamulla aurinkohon,<br>
+ niinkuin lumme lammen syvän."<br>
+ <br>
+ Tuop' on joikui toinen joutsen:<br>
+ "Oli kaunis kasvin-aikas<br>
+ niinkuin kukka heinäkuinen<br>
+ taikka talvinen metsä raikas;<br>
+ paistoit niinkuin päivännousu<br>
+ niinkuin kuutamo kujilla kuljit,<br>
+ kautokengin keikahtelit,<br>
+ povehes polttavan lempes suljit."<br>
+ <br>
+ Mutta se joikui kolmas joutsen:<br>
+ "On nyt kolkko kuolintiesi,<br>
+ lepäät pian lumivalkeana<br>
+ niinkuin hyljätty, hyinen liesi;<br>
+ kohta jo katkee varsi kaunis,<br>
+ rinnasta ruusut punaiset puhkee,<br>
+ sammuu sirkeä silmänluonti,<br>
+ raukee runneltu muoto muhkee."<br>
+ <br>
+ Saipa jo sanoiksi immen itku,<br>
+ katsoi hän kajoon öisen pilven,<br>
+ näki hän Surman suuren sulhon,<br>
+ kultakalvan, hopeakilven,<br>
+ kuinka se raisuin ratsuin saapui,<br>
+ jäljessä joukko kuin vihuri viilsi,<br>
+ aamunkoissa jo orhit korskui,<br>
+ harja hulmusi, kannus kiilsi.<br>
+ <br>
+ Puhkesi ilmi immen tuska:<br>
+ "Tulekin Tuonen jo sulho suuri,<br>
+ kun mua kosii Pajarin poika,<br>
+ jätti jo tänne kihlat juuri,<br>
+ saapuvi aamulla anelemahan<br>
+ minua moision morsius-yöhön,<br>
+ minne jo vietihin isä ja äiti,<br>
+ pantihin panttivangin työhön.<br>
+ <br>
+ Eik' ole suojana sulho oma,<br>
+ turvani ainoo taivas-alla!<br>
+ Läksi hän lylyä lykäten. Missä<br>
+ matkanneekin maailmalla?<br>
+ Taikka jo unohti ulpukkansa<br>
+ kohta kun, kurja, koitui noihin<br>
+ pitoihin pitkiin Ukko Kruunun,<br>
+ hienohelmojen karkeloihin."<br>
+ <br>
+ Tuonp' on sai hän sanoneheksi,<br>
+ silloin viidakon lehvät liikkui,<br>
+ Iljan, uhkean isäntämiehen,<br>
+ kohta jo kaulassa Sonja kiikkui;<br>
+ samoten saloa, merta tullut<br>
+ tuo oli Ukko Kruunun luota,<br>
+ uiden luokse ulpukkansa,<br>
+ meloen monta virran vuota.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ LEMMENKOHTAUS.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Istuivat aitan kynnyksellä,<br>
+ laskivat kätensä kullan käteen,<br>
+ näkivät päilyvän päällä järven<br>
+ pian jo aamun ensi säteen,<br>
+ pilvet paloi, sydämet sykki;<br>
+ kuuli he, kuiski he toisillensa<br>
+ riemuja, suruja rinnan kahden,<br>
+ suloja, kaihoja rakkautensa.<br>
+ <br>
+ Virkahti Ilja isäntämiesi:<br>
+ "Jos sa tuntisit lemmen tulta,<br>
+ joka mun järkeni poroksi poltti,<br>
+ vei levon, rauhan ja leikin multa,<br>
+ et sinä enää epäeleisi,<br>
+ karkaisit kanssani kauas saloon,<br>
+ metsän sinisen siimeksehen,<br>
+ korven kotiin ja Tapion taloon.<br>
+ <br>
+ Hyvä on metsä niille, jotka<br>
+ maailma karsas hylyksi heittää,<br>
+ erämaassa on elämä armas,<br>
+ monet se kohtalon kohlut peittää,<br>
+ ei se syytä, ei vainoo ketään,<br>
+ ohjaa onnehen, uskoon uuteen,<br>
+ ijäisyydestä tekee hetken,<br>
+ siirtää kuolevan kuolottuuteen."<br>
+ <br>
+ Lausui Sonja, sorea lapsi:<br>
+ "Lemmin ma sinua ijästä ikään,<br>
+ erottaa ei meitä voine<br>
+ voima, valta, ei vaino mikään,<br>
+ vaan on isä ja äiti mulla,<br>
+ korea kotini pihtipieli,<br>
+ saattaisi mustaksi murhettua,<br>
+ kuullen, kuinka mun korpi nieli.<br>
+ <br>
+ Mitä se miettisi meidän Musti,<br>
+ ellen sitä ma silitteleisi?<br>
+ Mitä se Muurikki aholla ammuis,<br>
+ ellen ma tuokkosta tuolle veisi?<br>
+ Minne se poikkeisi metsän polku,<br>
+ ellen sen polvia asteleisi?<br>
+ Kuinka se kukkisi ruusu rukka,<br>
+ jos sit' en kyynelin kasteleisi?"<br>
+ <br>
+ Virkahti Ilja isäntämiesi:<br>
+ "Koti on korkea sinulla siellä,<br>
+ missä aavat on ilman rannat,<br>
+ metsät hiljaiset hirven tiellä,<br>
+ missä on kuusikot kultalehvät,<br>
+ vaarat vaskiset, kuparikummut,<br>
+ järvet kuin hopea hohtelevat,<br>
+ puhkeevat siniset, punaiset ummut.<br>
+ <br>
+ Siellä se miettii meidän Musti<br>
+ pihalla pienellä uutistalon,<br>
+ siellä sun karjasi käyskelevät<br>
+ ahoja armaita sankan salon,<br>
+ siellä sa itse polkus poljet,<br>
+ leivot leipäsi, sytytät lieden,<br>
+ omat sa kasvatat onnes kukat<br>
+ pihalta päivyttä pirttiin vieden."<br>
+ <br>
+ Lausui Sonja, sorea lapsi:<br>
+ "Niinpä lähdenkin kanssas sinne,<br>
+ missä mielu on metsä, missä<br>
+ mätäs on autuas, armas rinne,<br>
+ missä on taivas kuin sininen silkki<br>
+ kuin punaverka maa ja mäki,<br>
+ kussa vaskisen vaaran alta<br>
+ kukahtelevi kullan käki.<br>
+ <br>
+ Siellä mun auvoni asuu, minne<br>
+ mielivi Ilja isäntämiesi,<br>
+ sinne mun palaa sielun kaiho,<br>
+ kussa on korvessa kotinsa liesi,<br>
+ siellä mun lempeni leimahtelee<br>
+ kuusen kuuraisen oksain alla,<br>
+ kussa mun armaani astahtelee,<br>
+ istuvi mielellä iloisalla."<br>
+ <br>
+ Virkahti Ilja isäntämiesi:<br>
+ "Entä jos murhepäivät päätyy,<br>
+ kaataa kontio karjan, halla<br>
+ viljan vie, hätä eteen häätyy?<br>
+ Ehkäpä kiroat metsämiestä,<br>
+ kalamiestä sa kaikertelet,<br>
+ ähkyt auran ja äkeen miestä,<br>
+ vainion miestä vaikertelet?<br>
+ <br>
+ Ehkäpä entistä eloas muistat<br>
+ isän ja äidin kartanolla,<br>
+ miss' oli armaampi asua sulla,<br>
+ otollisempi sun elää, olla?<br>
+ Ehkäpä syytät minua kerran,<br>
+ kuihtumisesta sydämes kukan,<br>
+ vettymisestä sirkun silmän,<br>
+ runtumisesta onnen rukan?"<br>
+ <br>
+ Lausui Sonja, sorea lapsi:<br>
+ "En minä koskaan syytä sua,<br>
+ vaikka mun ruusuni runteleisit,<br>
+ monesti murhettaisit mua;<br>
+ vaikka ma kyynelin kasteleisin<br>
+ eloni kukkaa kultaisinta,<br>
+ sateenkaarena kajasteleisin,<br>
+ hohtaisin niinkuin hopearinta.<br>
+ <br>
+ Mutta siitä ma sinulle suutun,<br>
+ että et lakkaa jo kiusaamasta<br>
+ tytärtä tyhjää, neittä turhaa,<br>
+ tuskan, riemun ja lemmen lasta,<br>
+ rajattomuutta mun rakkauteni,<br>
+ hurmani hulluutta, äärettömyyttä,<br>
+ ajattomuutta kauniin kaihon,<br>
+ nauruni, itkuni ijäisyyttä."<br>
+ <br>
+ Syöksyi itkien kullan syliin,<br>
+ käsivarsin hän kaksin kauloi<br>
+ armastaan, kun aamunkoissa<br>
+ ensi lintu jo lehdon lauloi;<br>
+ helisi niinkuin helkanurmi<br>
+ ensi tuulen tuudittaissa,<br>
+ ehtoon mennen, päivän nousten<br>
+ autuaamman elämän maissa.<br>
+ <br>
+ Mutta Iljan isäntämiehen<br>
+ silloin silmissä salamat iski,<br>
+ taivahat jylisi, pilvet paloi,<br>
+ tuntehet tulta, verta viski;<br>
+ avoin vartoi aitan ovi<br>
+ kahta kauneuden, lemmen lasta,<br>
+ maata mennessä veli ja sisar,<br>
+ eivät noustessa nukkumasta.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SUURI SUNNUNTAI.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Mutta muita ei airueita<br>
+ sitten kuultu, ei nähty toviin,<br>
+ myöhään he palasi matkaltansa<br>
+ mainiolta Kruunun hoviin,<br>
+ saapuivat sentään maata, merta<br>
+ Kruunun kirje tullessansa<br>
+ viedä se papille pappilahan,<br>
+ että sen kuulisi kirkkokansa.<br>
+ <br>
+ Päivässä parissa Pajarin poika<br>
+ koonnut olikin, käskyn käyden,<br>
+ jäniksen talia kaksi puutaa,<br>
+ tynnyrin, kiisken mähnää täyden,<br>
+ tuosta huomannut Ukko Kruunu,<br>
+ ett' oli liian tuima vouti<br>
+ hänellä Karjalan kaskesmailla,<br>
+ liian nopsahan verot mi nouti.<br>
+ <br>
+ Julistanut kuni Jumalan laki:<br>
+ "Tehköhön kansa hänelle, mitä<br>
+ tahtoo, toivoo, tarkoittaakin,<br>
+ minä en kiellä, en käske sitä."<br>
+ Mutta tuosta ei kirkkokansa<br>
+ tiennyt, tullen temppelihin,<br>
+ luvan missä pappi luki,<br>
+ joka joutuin täytettihin.<br>
+ <br>
+ Kuuli sen kansa hämmästyksin,<br>
+ katsoi kummana toista toinen;<br>
+ painuipa silloin vihkipalliin<br>
+ sulho ja morsian kuulu, moinen,<br>
+ Ilja, uhkea isäntämiesi,<br>
+ Sonja sorea, maammon mansi,<br>
+ kaunihit niinkuin lipasta kaksi,<br>
+ yllään ylpeä kirjokansi.<br>
+ <br>
+ Pomiloida jo pappi alkoi;<br>
+ silloin ratsulla raikuvalla<br>
+ ajoi kirkkohon Pajarin poika,<br>
+ kuulutti kaunihin katoksen alla:<br>
+ "Tee pian työsi nyt, pitkäparta,<br>
+ sitten on omani Sonja sorja,<br>
+ vaikka en muuta kuin yön nyt yhden<br>
+ oisin onnen ja lemmen orja!"<br>
+ <br>
+ Pappi kätensä kumpaisenkin<br>
+ kohotti korkeutta kohti,<br>
+ aukesi templin kaarikatto,<br>
+ niinkuin hurme taivas hohti,<br>
+ jyrähti ukkonen, kansa huusi:<br>
+ "Jopa on koittanut koston hetki,<br>
+ päättynyt Pajarin poian päivä,<br>
+ tummunut hänelle Tuonen retki!"<br>
+ <br>
+ Liikahti niinkuin myrskylaine<br>
+ liikahtaa voi Laatokalla,<br>
+ kelmeni Pajarin poian poski<br>
+ niinkuin vaahto Imatran alla,<br>
+ sankea kaartui silmäkulma<br>
+ niinkuin kalju, kolkko Koli,<br>
+ mutta niinkuin korpi öinen<br>
+ sydämensä synkkä oli.<br>
+ <br>
+ Tunsi jo tuhonsa tulleheksi,<br>
+ laannut ei sentään tihulta työltä,<br>
+ surmasi Sonjan soreahapsen<br>
+ miekallaan, min tempas vyöltä,<br>
+ huusi hän niinkuin hurja peto:<br>
+ "Koska en onnea saanut itse,<br>
+ saane ei muutkaan, siksi säilän<br>
+ syöksen ma neitsyen sydämitse!"<br>
+ <br>
+ Tuo oli Sonjan sorean surma.<br>
+ Ilja karjahti, kansa parkas,<br>
+ kannusti oritta Pajarin poika,<br>
+ orhi korskuen tietään karkas,<br>
+ kansa jäljessä niinkuin myrsky,<br>
+ Ilja itse kansan päässä<br>
+ niinkuin iskevä noidannuoli<br>
+ tai sinisalama ukkossäässä.<br>
+ <br>
+ Syrjäsalmella tavoitti hänet;<br>
+ siitä Ruunusaaren kautta<br>
+ aikoi hevosin Pajarin poika<br>
+ uida herjan hengen tautta,<br>
+ päästä niemeltä petähiseltä<br>
+ poikki Pyhäjärven tuosta<br>
+ Himoniemelle hiljaiselle,<br>
+ antaa salohon orhin juosta.<br>
+ <br>
+ Uivat aaltoa salmen soukan<br>
+ rinnakkain nyt rikollinen<br>
+ ynnä syyttäjä synkkäsilmä,<br>
+ mielessänsä murhaaminen;<br>
+ tarjosi vyöltään Pajarin poika<br>
+ kukkaron, täynnä kultarahaa,<br>
+ pudisti päätään isäntä Ilja:<br>
+ <br>
+ "Ei nyt kulta pelasta pahaa!<br>
+ Ei nyt auttaisi, vaikka oisi<br>
+ sulla kultia vuoret vankat,<br>
+ on nyt Pajarin poian lähtö,<br>
+ eessäsi Manalan matkat sankat.<br>
+ Tuonne kun tullaan niemekkeelle,<br>
+ siellä sun nitistän niinkuin haukka,<br>
+ sammuu silmäsi, näkösi tummuu,<br>
+ loppuu uljahan upehes laukka."<br>
+ <br>
+ Heltisi kukkaro Pajarin poian,<br>
+ kullat järvehen pyhään putoi,<br>
+ hänen jo silmissä Häijyttäret<br>
+ huntuja kuolon ja koston kutoi;<br>
+ hänet jo jäljessä kiitävä kansa<br>
+ kivitti niemelle nimettömälle,<br>
+ hautasi miehen hevosinensa<br>
+ armoa antamatta hälle.<br>
+ <br>
+ Se oli surma Pajarin poian.<br>
+ Mutta kun saapuvat suviset illat,<br>
+ yhtyvät yössä valkeassa<br>
+ taivahan, maan ja merenkin sillat,<br>
+ silloin hän satulassa nousee,<br>
+ huutavi ylitse tyynten vetten<br>
+ niinkuin tuiman tuskan tyrske<br>
+ taikka koski kyyneletten.<br>
+ <br>
+ Eikä hän kujerra kuolemaansa,<br>
+ vaikka ei helvetti hänestä huoli,<br>
+ eikä hän armoa anele taivaan,<br>
+ kun hän pahassa paatui, kuoli,<br>
+ mutta hän huutaa sulkkuisia<br>
+ suitsiansa ritarin urheen,<br>
+ hoilaa hopeakannuksiaan,<br>
+ kaunehia mielen murheen.
+</p>
+<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78621 ***</div>
+</body>
+</html>
generated by cgit v1.2.3 (git 2.25.1) at 2026-05-30 17:43:49 +0000