1 files changed, 1779 insertions, 0 deletions

diff --git a/78476-0.txt b/78476-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9442923
--- /dev/null
+++ b/78476-0.txt
@@ -0,0 +1,1779 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78476 ***
+
+
+
+
+PILAN PIPPURIA JA IVAN SUOLAA
+
+Kirj.
+
+Larin-Kyösti
+
+
+
+
+
+Jyväskylässä,
+K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
+1921.
+
+
+
+
+
+
+      Motto
+
+      Toiset on luotu luojan töihin,
+      toiset on luotu myyrän öihin,
+      toiset nostavat taiteen puun
+      luomaan kirkkaita kukkiaan,
+      toiset kalvaa sen kuin luun
+      juuria järsien alla maan.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Minun viinitarhani.
+Salonkisoinnuttajat.
+Sielunerittelyä.
+Lystikäs leipuri.
+Ahne-Antti.
+Syntipukari.
+Laiskurin lohdutus.
+Uni.
+Kapakkanero.
+Uhmaaja- yli-ihminen.
+Remu Rymysen päiväkirjasta.
+Muistojuhla.
+Sammuttaja.
+Nukkuva kaupunki.
+Käärmeenpistoksia.
+Papinsälli.
+Asiansa toimittanut.
+Runoilija-arvostelija.
+Kaupunginvouti.
+Veli Apollossa.
+Sotainen mies.
+Vänrikki.
+Nuuskarasiaritarit.
+Virantavoittelija.
+Ajatelma.
+Korkeat telineet.
+Kompia, 1, 2.
+Kivittäjä.
+Kuvia runohevosnäyttelystä.
+Häämuisto.
+Mahorkka-Mikon lohdutus.
+Kuu ja kukot.
+Alibi.
+Tuttua tuoksua.
+Laulavalle asuintoverille.
+Ylioppilaan huokaus.
+Eräälle näyttelijälle.
+Runoräätälit.
+Valheellinen nainen.
+Lemmenkateutta.
+Naamiaisten jälkeen.
+Muistikirjaan.
+Raha ja rakkaus.
+Naisjuristi.
+Eräälle lauluperhoselle.
+Tanssihaluiselle neidille.
+Viekas mies.
+Maineen matkoilla.
+Hampaankoloon.
+Kallis aika.
+Eräälle Thalian templin suntiolle.
+Laureatus.
+Pilanäytelmää.
+Post spectaculum.
+Onneton runoilija.
+Luoja.
+Muisto.
+Kunnia.
+Mietelmä.
+Kiertokulkua.
+Khodjá.
+Arvostelija.
+Pieni pilapommi.
+Qvasi Mefisto.
+Pilaa pilasta.
+Kompa.
+Eräälle taiteentuhrijalle.
+I. A. Krylov'ille.
+Hautakirjoitus.
+Metamorfosi.
+Veli Markkus.
+Tuhlari.
+Kompa.
+Nurja käänne.
+»Vesi vanhin voitehista.»
+Antti ja Liisa.
+Hidas Hippo.
+Arka asia.
+Runoa pyytävälle.
+Narrinlauluja 1, 2.
+
+PILATARINOITA
+
+Jalopeura ja aasit.
+Pormestarin pula.
+Professori.
+Käkeä kuulemassa.
+Hauturin valitus.
+Koirankujeita.
+Kävi tanssi tanhualla.
+Taiteilija ja yleisö.
+
+
+
+
+Minun viinitarhani.
+
+
+Henkeni viinitarhaa viljelen
+ja puristelen, poljen rypäleitä,
+saa mehu käydä, nähdä vaahto vaivan,
+saa paisutella täysiks tynnyreitä,
+mut viinikivet kylväin maahan kaivan.
+
+Nyt ootan päivän paistetta ja raadan,
+kun aika on, saa tulppa tulvan päästää,
+ma nuoren viinin vanhaan leiliin kaadan,
+sit' ensin maistan; jos on makeaa,
+niin osan ystäville tahdon säästää,
+muun kanssa kauniin armaani ma maistan.
+
+Nyt päivänpaistehessa tarhassain
+kuin Diogenes pohkeitani paistan.
+Kun viini loppuu, uutta tehdä saan,
+jos katkeralta tuntuu maultaan,
+niin oiva keino silloin mull' on:
+ma pilan pippurilla kirvennän
+nyt juoman, täytän monen homepullon
+ja väärät nimiliput kiinnitän
+kuin naurutuuli, oikku, järki määrää,
+niiss' sanat »myrkky» on tai »hullun huvitusta»;
+sen väitän, ei oo tääkään viini väärää,
+sen viinikaupille ma pilkkahintaan myyn,
+hän kiskoo voiton, myy sen houkkioille,
+kai ystäväni pienen pilan huomaa
+ja sulaa homeeriseen hymyilyyn,
+mut narrit ivalleni irvistää
+ja noituu nestettä kuin taikajuomaa.
+
+Käyn, katson valheen varjo-elämää,
+niin turhuuksien turuja ma harhaan,
+kun silmä hulluin huviin väsähtää,
+ma palaan omaan pieneen viinitarhaan.
+
+
+
+
+Salonkisoinnuttajat.
+
+
+Kai ootte jotain yli-ihmisluokkaa,
+on teillä tarkat kaavat, huonetaulut,
+salonkisoittonne nyt muodin muokkaa,
+kuin heisimadot teiltä luistaa laulut.
+
+Soi säkeet kuusta, ruusupuusta, muusta,
+naissuosiosta kilpalauluun käytte,
+ja pistinmiekkanne on tehty puusta;
+te suuren luonnon unhoittaneen näytte.
+
+Te kirjastoissa pengotte ja luette,
+te runovarkaat, vaihdatte vain vaiheet,
+te omaa mitätöntä minää tuette,
+vain uuteen narrinpukuun puette aiheet.
+
+Soi sirot sonetit ja loppusoinnut,
+kun tuumii, tuhrii, sievistellen sorvaa,
+on valhe virsissänne vaikeroinut,
+se sisällyksen syvyyden kai korvaa.
+
+On säkeissänne kursaileva käytös,
+mi kultakansin peittää salinpöytää.
+»Tekijä esille!» on loppunäytös
+ja laakeri, min pokkuroiden löytää.
+
+Te, »tekotavan taiturit», te loitte
+sen hengenhallan, joka taimet kaasi,
+töin turhin tyhmyyden kun laakeroitte;
+kaikk' aasin tuntee, vaan ei ketään aasi.
+
+Nyt idätätte itkusipulinne,
+kun taidatte sen tyhjän helkkeen homman,
+mua inhoittaa jo runoripulinne
+ja veistän vilpistänne verikomman.
+
+
+
+
+Sielunerittelyä.
+
+
+Sun sielus erittelen palasiksi
+kuin kelloseppä purkaa kehnon kellon,
+min oma tyhmyytesi kerran särki.
+Sen kultakuori loistaa kimmeltäin,
+lie sisävärkkein laita niin ja näin,
+mihinkään kelpaavan ei kello näy,
+se seisahtuu kun hiukankin se käy,
+ja mullakin jo alkaa seistä järki.
+
+
+
+
+Lystikäs leipuri.
+
+
+Hän joi
+niinkuin vain leipuri voi,
+hän leipänsä joi.
+
+
+
+
+Ahne-Antti.
+
+
+1.
+
+Hän säästää rahaa ja naulaa, nastaa,
+hän säästää pihkaa ja puuta, pahkaa,
+ei kylve saunassa, säästää vastaa,
+kun pelkää, kuluisi liiaks nahkaa.
+
+2.
+
+Niin kirkoss' säästää hän sielunhöylää,
+ei ääntään vaivaa hän moneen virteen,
+jos ei ois nuora niin hiiden kallis,
+ois aikaa sitten jo mennyt hirteen.
+
+
+
+
+Syntipukari.
+
+(Eräälle runosepolle).
+
+
+Sä kuvaat syntiä ja hiukan syntiäkin teet,
+ja runoilusi viihtyy siinä ainoastaan,
+ma anteeks annan kaikki pikkusyntisi,
+en suurta syntiäsi runoutta vastaan.
+
+
+
+
+Laiskurin lohdutus.
+
+
+Tuomiopäivään saakka nukkuisin,
+en heräis tähtienkään tuolla puolla,
+kun kalma kynnykseeni kolkuttaa,
+niin luulen, etten edes viitsis kuolla.
+
+
+
+
+Uni.
+
+
+Näin unta, että sua suutelin,
+ja silmin kerjäsin mä lisää,
+kun ovikoputukseen heräsin:
+sun miehes arvokkaana astui sisään.
+
+»Mies, nouse!», huus hän, ryhtyi ilveilyyn,
+»myöhemmin herätä et voisi!»
+Ma lausuin: »tietäisitpä unen syyn,
+näin myöhään et mua herättänyt oisi!»
+
+
+
+
+Kapakkanero.
+
+
+Hän estetikko on, niin aateveljet väittää,
+ja omaa herkullisen, hienostuneen aistin.
+En koskaan oo ma kuullut hänen aatelmistaan,
+mut tiedän, tarkemmin hän ryhtyy ruokalistaan
+kuin Brandes, vaikk' ei aina tiedä, mitä söisi,
+ja vihdoin, niinkuin runokirjaa repelöisi,
+hän tilattuaan leikkaa nerokkaasti paistin.
+
+
+
+
+Uhmaaja- yli-ihminen.
+
+
+      »Enfalden hoppar tankens afgrund öfver».
+                            J. J. Wecksell.
+
+Hän istuu kapakassa,
+ei ketään muuta huomaa,
+ja sauhuss' sakeassa
+hän latkii bolssijuomaa.
+
+On miehissäkin ero,
+ja häll' on neropatti,
+hän vait on, siks on nero,
+vaikk' kukkaross' on matti.
+
+On kaikki turhaa, tuhmaa!»
+hän hiljaa on kuin hiiri,
+mut nyt hän uhkuu uhmaa,
+kun saapuu iltapiiri.
+
+Kas pöydälle hän kiipee
+kuin vuorta yli vatsain,
+saa tuulta suureen siipeen,
+pois laukkaa runoratsain.
+
+Hän kohoo, nousee maasta,
+jää usviin rotkon nielut,
+maan kääpiöt ja saasta,
+muut kurjat pikkusielut.
+
+Ja lauseet tulvaa suusta
+kuin tulivuorten laavat,
+nyt kannustaa hän kuusta,
+sen tähdet nähdä saavat.
+
+Haa! Maailma on kurja!
+Hän alku«aikaan harhaa,
+kuin tulikotka hurja
+hän polttaa taivaan tarhaa.
+
+Hän hosuu, pienet painaa,
+ne puristaa kuin villat,
+kuin suuri Nietzsche-vainaa
+luo yli-ihmissillat.
+
+Hän loistaa lausein, riimein,
+soi keihään kalske, rymy.
+Hän alas astuu viimein,
+on homeerinen hymy.
+
+Muut humalassa huikkii,
+soi ilve, kehno kasku,
+— hän nousee, yöhön luikkii,
+jää maksamatta lasku.
+
+
+
+
+Remu Rymysen päiväkirjasta.
+
+
+Viinakurrilta lainan sain,
+siksi juon minä maanantain;
+jotta poistan höyryn häivän,
+juon ma vielä tiistaipäivän;
+koska keskiviikko paistaa,
+tahdon tiistain maljan maistaa;
+tuorstaina kun täysi oon,
+katson tyhjään kukkaroon;
+kun ei mua vaatteet paina,
+voin ne juoda perjantaina;
+päätän niinkuin alkaa sainkin
+täsmällensä lauvantainkin;
+sunnuntain' ei maistu viini,
+silloin, nääs, on krouvit kiinni.
+
+
+
+
+Muistojuhla.
+
+
+Ukko Collin täytti äsken kuusikymmentä,
+kultahäiden vuoksko juhlittihin miestä?
+Ei, hän piintynyt on vanhapoika,
+nytpä akat alkoi suuta piestä,
+että herrat sai vain syytä juominkeihin.
+Klubiss' ilo räiskähti ja naamat paistoi,
+koska puheen päätti arvon raatimies
+muistuttaen miehen sankaraikaa:
+»Veli Collin! Et sä kuulu enkeleihin,
+lemmen tähden veli kuolee niinkuin eli;
+siit' on neljäkymmentä nyt ajastaikaa — —,
+juokaamme sen hetken malja, jolloin veli
+ensi kerran kielletystä puusta maistoi!»
+
+Sinä yönä joka virkarouva ties,
+miksi puheen piti arvon raatimies.
+
+
+
+
+Sammuttaja,
+
+
+Kas ruiskumestar' Rankka
+hän taitaa tulipalot sammuttaa
+ja läpi pätsinkin hän tiensä raivaa,
+mut krouvissa se työ on vaikeempaa:
+ei janontultaan sammuksiin hän saa,
+kun vanha viinamato alkaa kaivaa.
+
+
+
+
+Nukkuva kaupunki.
+
+
+Ma lasna kauan katsoin vuorias,
+niin suurilta myös ihmiseskin näytti,
+nyt miesnä vuorelta sua hetken katsoin,
+näin kääpiös —, ne tuskin tuuman täytti.
+
+
+
+
+Käärmeenpistoksia.
+
+
+Ukko Liinus tuli usein kouluun päissään,
+kouluss' opetti hän käärmeennahka käissään
+keinon estää käärmeen myrkytystä
+suositellen viinan vastatyrkytystä.
+»Maisteria taitaa», kuiskas muuan silloin,
+»käärme pistää aina aamuin, illoin!»
+
+
+
+
+Papinsälli.
+
+
+»Miksi, Aapo, asut aina
+viimeisessä kerroksessa?»
+
+Aapo kädet ristiin sulki,
+huokasi ja lausui julki:
+»Palkan saan ma vaivastani,
+lähell' oon näin taivastani!»
+
+
+
+
+Asiansa toimittanut.
+
+
+»Mies, joudu!», vaimo varoitti,
+»käy kauppalaan ja osta kynttilöitä,
+mut muista, ettes eksy kapakkaan,
+niin pistät kynttiläsi vakan alle vaan
+siell' loilottaissas pitkin pöhnä=öitä.»
+Mies kotiin hoippui kolmen päivän päästä,
+nyt vaimo päästi oikein pitkän ruikun:
+»No, entä kynttilät?» — Mies sanoi: »säästä,
+en niitä saanut, sain vain pienen tuikun.»
+
+talituikku = pieni kynttilä,
+tuikku = pieni humala, ryyppy.
+
+
+
+
+Runoilija-arvostelija.
+
+
+Sä elät aina muiden muruilla
+valossa töitäs aina arastat
+myyt rihkamasi kauppaturuilla,
+varjossa aihees aina varastat.
+
+
+
+
+Kaupunginvouti.
+
+
+Hän virkahuoneesta krouvihin souti
+ja kuukauspalkkansa krouvista nouti,
+yöt kurkkua voiti,
+työt hoiti —
+kun jouti,
+kun oli vain kaupunginvouti.
+
+
+
+
+Veli Apollossa.
+
+(E. L:lle.)
+
+
+Miss' on nyt varjos, veli Apollossa?
+Ain yhteen tultiin, vaikka eri teitä
+tutkimaan viinin, taiteen temppeleitä;
+niin harvoin yhdessä nyt nähdään meitä,
+kasvakoon varjos, veli, »Apollossa».
+
+Apollo = entinen ravintola Helsingissä.
+
+
+
+
+Sotainen mies.
+
+
+Hänen murha-aseensa kupeella soi,
+ja kannus katuun kaikaa,
+ei rauhan aikana tappaa hän voi,
+siks tappaa hän aikaa.
+
+                  Julaistu v. 1908.
+
+
+
+
+Vänrikki.
+
+(Kuva entisiltä ajoilta).
+
+
+Hän käy, ja tähdet kimmeltää,
+ne lentää kirkon varjoon pois,
+mut rintaan nuoren vänrikin
+ne lentää, lentää harvemmin,
+miks ei ne lentää vois!
+
+Hän käy kuin ois hän keisari,
+on arka arvo kasvoillaan,
+ei kuule hän, ei mitään nää,
+ja olkapäällä kimmeltää
+yks pieni tähti vaan.
+
+
+
+
+Nuuskarasiaritarit.
+
+
+Ne nuuskarasioiden ritarit,
+ne kellertävän talon orjat,
+ne neuvospöydän ääress' istuivat,
+ja niskat oli nöyrännorjat.
+
+Ne palkaks saivat nuuskarasiat,
+ja nuuskall' oli idän tuoksu,
+siit' tuli porstuoissa pokkurointi
+ja virkarappusissa juoksu.
+
+Ja sitä nuuskaa paljon jauhettiin,
+sit' toivat kannusherrat, kaanit,
+kun mustat sotnjat miekoin maasta nous,
+yön piiskurit ja huligaanit.
+
+Mut kerran piru nuuskaan sekoitti
+kai jotain hiiden taikahiivaa,
+niin hännysherrat joutui hämminkiin:
+»kai hornan henget meitä riivaa!»
+
+Nyt niskat kyyryssä ne pakeni
+pois vapauden suurta puuskaa,
+ne salaa kultakannen kiinni löi,
+ei kukaan enään niellyt nuuskaa.
+
+Ne neuvospöydän luota syöksyivät
+pois sinne, missä yö on musta,
+ei Suomess' ole kuultu milloinkaan
+niin ankarata aivastusta.
+
+    Kirjoitettu suurlakon jälkeisenä aikana.
+
+
+
+
+Virantavoittelija.
+
+
+Hän teki valituksen paikkaan ylempään,
+ja siitä syntyi pieni virkakynäsota,
+se päättyi kilpailijan tappioksi.
+Oi, isänmaa, mies sotainen tää vastaanota,
+kuin luotu on hän sotakomisarioksi.
+
+    Kirjoitettu sortoajalla noin v. 1904, 1905.
+
+
+
+
+Ajatelma.
+
+
+Ei vapauden suurin vihamies
+oo Nero, jonka tähden kansa hyytyy,
+vaan nöyrä orja, joka kaulass' ies
+ja täysin vatsoin kaikkeen tyytyy.
+
+
+
+
+Korkeat telineet.
+
+
+Sä luulet, että korkeet telineet
+sun kaataa korkealta;
+ei korkeet telineet luo suurta taidetta.
+Jos kaadut omaa patsastasi luoden,
+mies raukka, putoot aivan matalalta.
+
+
+
+
+Kompia.
+
+(Aleksis Kiven kohtalon johdosta).
+
+
+1.
+
+Yöhuuhkat huus: »On raaka laulus laatu!»
+Sait sielus sairaaks, vamman tyhjään vatsaan.
+Kun kivenhakkaajaks ei sua saatu,
+sait nimes muistoks kylmän kivipatsaan.
+
+2.
+
+Langeten kivenheittoon tuntee tuskan luissaan,
+mut toiset kohoo kiveen kompastuissaan.
+
+
+
+
+Kivittäjä.
+
+
+Sä taiteen vaakamestarina mittaat
+ja annat tuomiosi nuijan paukkua,
+kun et voi nousta tähdeks etkä kuuksi,
+sait taiteellisen taidon niitä haukkua.
+
+
+
+
+Kuvia runohevosnäyttelystä.
+
+
+l.
+
+On siellä monta korskaa kuohilasta,
+on monta pattijalkaa, vauhkovammaa,
+mi pyrkii kilpajuoksuun karsinasta,
+kun sinne pyrkii monta tyhmää tammaa.
+
+2.
+
+Hevostohtorilautakunta
+se tarkistaa ja häärää,
+hevoshuijarit hinnan määrää,
+runoratsut kiskovat unta.
+
+3.
+
+(Eläkejaon johdosta.)
+
+On pyörinyt noppa,
+moni mies sitä nokki,
+kuta useampi kokki,
+sitä sekavampi soppa.
+
+4.
+
+Valtio, sä kiltti täti oot,
+kuin tuhlarpoikaa meitä hoivaat, hellit,
+näin varoitat: tee, poika, parannus,
+niin vääryydestä tehdään oikeus,
+saat viideks vuodeks kalliit karamellit. —
+
+                    O.-kylä 7.5.20.
+
+
+
+
+Häämuisto.
+
+
+Olin kerran maalla häissä,
+morsioon ma aivan suotta
+taisin olla pihkaantunut,
+siitä on jo monta vuotta...
+— Kohtasinpa miehen äsken,
+lausuin: »hauskat oli haanne,
+vaan en muista, minä vuonna,
+muistaa ehkä oma päänne.»
+
+Päätään raappi mies ja mietti:
+»Annas muistan, häitä hankin
+vuonna..., (eihän sentään muisti huku)
+jolloin veistin navetankin,
+hirressä on vuosiluku.»
+
+
+
+
+Mahorkka-Mikon lohdutus.
+
+
+Mahorkka-Mikkopa ei koskaan eronnut
+»keisarinsaunapiippu»-nysästänsä,
+vaikk' kyllä eronnut ois eukostaan;
+hän kuoli nurkantakusia kylväissänsä.
+Ja Mikon eukko, hellä huoneenristi,
+nyt rakkaan piipun, massin arkkuun pisti
+ja virkkoi: »tupakkaa nyt sull' on, ukkokulta,
+ja siellä, missä oot, sull' on kai kyllä tulta!»
+
+
+
+Kuu ja kukot.
+
+
+Kun »korpikyyneltä» miehet tuotti
+yo muuttui päiväksi, kun ne riekui,
+ne saaren kukkoja myöskin juotti
+mi erhein kiihkeinä kuulle kiekui.
+
+
+
+
+Alibi.
+
+
+»Miss' olit — vastaa Heipparjalli! —
+kuun ensi päivän edellisnä yönä,
+kun papin karsinasta vietiin sika?»
+niin tutki tuomari, ja vastas Heipparjalli:
+»On tutkinnossa tehty pieni vika,
+ma olin kyökissänne, piika sen niin salli.»
+Huus tuomari: »ei totuus viihdy heittiössä,
+sen yön ma itse olin keittiössä.»
+
+
+
+
+Tuttua tuoksua.
+
+
+Mist' äkkiä sait runoos ruusun tuoksun
+tuntui kuin runoistas se oisi paras?
+Sen tuoksun tunsin pitkän matkan päästä
+niin jouduit kiinni, hajuvesivaras.
+
+
+
+
+Laulavalle asuintoveville.
+
+
+Ma nöyränä kärsin laulelmaas'
+ja tukkoja korviini käärin;
+oi, armoa, mielilauluni taas
+sinä laulat kuin ennen ja — väärin.
+
+
+
+
+Ylioppilaan huokaus.
+
+
+Mistä saisin, mistä saisin
+kaksikymmentä penniä vaan?
+Kotiini ma kirjoittaisin,
+rahaa, rahaa tarvitaan,
+mistä postimerkin saan,
+vuokrarouva on kiukuissaan,
+kaksikymmentä penniä vaan!
+
+
+
+
+Eräälle näyttelijälle.
+
+
+Hän suurin ilmein kättään huitoin huutaa,
+käy yhä mahdottoman mahtavaksi. —
+Oi, Thalia, jo käytä templis luutaa,
+miesraukka laita ratavartijaksi.
+
+
+
+
+Runoräätälit.
+
+
+Ne pienet runoräätälit,
+ne helyriimein räätälöi
+ja pikku neulanpistoillaan
+ne narrinpaitaa nästäröi.
+
+Ne matkii hetken muotia,
+on uudet muka aattehet,
+on aatteet nurinkäännetyt
+kuin juutalaisten vaattehet.
+
+Ja turhuuksien turulla
+ne eduistansa elämöi,
+taas runonarriverstaissaan
+ne riimilöi ja räätälöi.
+
+
+
+
+Valheellinen nainen.
+
+
+Sä valhekyynelilläs keimaat vain,
+ain paisut niinkuin pieni pesusieni,
+vain pieness' olet ollut suuri ain
+kuin suuress' aina olet ollut pieni.
+
+
+
+
+Lemmenkateutta.
+
+
+Sinä häilyvä oot kuin ruovonpää
+ja rannalla välkkyvä santa,
+nyt kiittelet taivaan ylkää vaan,
+jolla tuhat on morsianta.
+
+Sä keimeän kaino siskoni,
+mun veljenä muistoosi suljet,
+sä peiliisi katsot ja huokailet
+ja iltakirkkohon kuljet.
+
+
+
+
+Naamiaisten jälkeen.
+
+
+Oi, musta domino, sun katsees tuikkaa,
+kun kuljet nauraen ja naamioin,
+suus keimaellen supsuttaa ja suikkaa,
+kuherruskyyhkyseltä näytät noin.
+Sun kauneutes arvo arvaillaan,
+kun yöllä naamiosi riisutaan,
+pois kaikki katsojasi yöhön luikkaa,
+kun muistutat vain vanhaa, kuivaa kuikkaa.
+
+            Käkisalmessa kesällä 1919.
+
+
+
+
+Muistikirjaan.
+
+
+Kun muistikirjaas piirsin pienen runon,
+nyt pieni palkka annettava sun on,
+ma pyydän siis... no niin, kun hymyilet,
+ma vaadin, vaadin... nyt sä lymyilet...
+säkeestä vaadin yhden suudelman.
+Kun muistikirjas täyteen kirjoitan,
+nuor' armautes on vielä anomatta
+ja monta säkeen sanaa sanomatta. —
+
+
+
+
+Raha ja rakkaus.
+
+(Vanhanpojan päiväkirjasta).
+
+
+»Miks itselles et vaimoa jo ota?»
+ne kysyy, »oisko siinä pelkkää pahaa?»
+Ma vastaan: »rakkaus on sota,
+ja sotaan, tiedät, tarvitaan
+nyt ensiks rahaa, toiseks rahaa vaan
+ja kolmanneksi rahaa!»
+
+
+
+
+Naisjuristi.
+
+
+Ei lempeen valmistu vaan tutkintoon,
+lain aan hän tuntee, tokko tuntee oon,
+naisparka lasketaan kai sairaspaariin,
+kun ei oo vielä päässyt naimakaariin.
+
+
+
+
+Eräälle lauluperhoselle.
+
+
+Kas päiväperhonen hyräilee,
+kas päiväperhon on lysti olla,
+se leijaa kukkien nurmikolla
+ja omaa laulua kuuntelee.
+
+Se kaunis perhonen karkeloi,
+ja kirjokiillot on sillä vyöllä,
+ei tiedä synnistä sydänyöllä,
+kun vaara varjosta tulla voi.
+
+Niin lennä päivällä perho vaan,
+kun sun on nuorena lysti olla,
+muut säistää sonettisoittelolla
+ja suitsuvat tunnetuoksujaan.
+
+
+
+
+Tanssihaluiselle neidille.
+
+
+Sun kanssas tanssin yhden kerran vaan,
+mut synti sadoin kerroin aina kostaa:
+nyt missä kaduilla sun kohtaankaan,
+saan iät kaiket lakkiani nostaa.
+
+
+
+
+Viekas mies.
+
+
+Hän viekas on, myös viisas mielestänsä,
+hän kehvelsi jo kolmet näytelmänsä,
+ei niillä maassa muka ole vertaa,
+lie viekas, koska yleisömme toiveetkin
+tuo peijakas jo petti kolme kertaa.
+
+
+
+
+Maineen matkoilla.
+
+
+Suomen laivat ne laskettaa,
+ne Suomen mainetta kantaa,
+ylpeinä purjehet pullistuu,
+kun ne laskevat outoa rantaa.
+
+Mitäpä ne laivat liikuttaa
+pois uusia ulapoita:
+meidänpä laivat ne kiikuttaa
+sitä meidän hyvää voita.
+
+
+
+
+Hampaankoloon.
+
+
+Myy miehet metsää, tyytyy tyhjään oloon
+ja kauppaharmin kätkee hampaankoloon,
+puut seilaa muille maille myötätuuleen
+ja hammastikkuina ne palaa huuleen.
+
+
+
+
+Kallis aika.
+
+
+Niin kallis on nyt aika ankara,
+saa näppiänsä täällä moni nuolla,
+niin paljon kiskoo haudankaivaja,
+ettei nyt kannata ees nälkään kuolla.
+
+
+
+
+Eräälle Thalian templin suntiolle.
+
+
+Sinuss' on aina ollut jotain tyhjän liikaa,
+turhuuden turulla sen huusit aina julki.
+Itseäs suurempana mainees kulki,
+kun kuljit taiteellisen toimetonna.
+Sä suuren ruumiis pienen sielun kätket
+luupanssariin kuin raskas kilpikonna.
+
+
+
+
+Laureatus.
+
+
+Viel' ostolaakerit sun seinäs täyttää,
+et kerskaten voi niitä kohta näyttää,
+kun vaimos niitä kurkun höysteeks' käyttää.
+
+
+
+
+Pilanäytelmää.
+
+
+»Hyvä, hyvä!» huutaa kansa,
+naurain ilkkuu innoissansa,
+eikä huomaa nauravansa
+omille vioilleen kansa.
+
+
+
+
+Post spectaculum.
+
+
+Sä, kevyt yleisö, et tohdi suurta surra,
+kai kovan pähkinän sun annoin purra,
+kun paljastin sun turhan tyhjyytes
+alhaisin arki-intohimoines,
+sun pintapuoles, kiiltokultakuoren
+vallalla taiteen ikuisen ja nuoren,
+mi tiensä raivaa läpi rautavuoren.
+
+Siis vaivu, näytelmäni väliverho,
+viel' aika nostaa taas sun kätköstään.
+Käy tanssiin, yleisö, sä iltaperho,
+käy tanssin jälkeen määrääs mässäämään,
+syö kalaa, että kasvais köyhät aivot!
+Kun viimein väsyy ruumiis riettaat raivot,
+»Elävinkuvin» paikkaa kuolleen sielus saumaa,
+narrien maulla, mi lumoo laumaa.
+Työhuoneessani puuhaan pitkin öitä,
+taas paksuun kalloos paiskaan pähkinöitä!
+
+                         V. 1917.
+
+
+
+
+Onneton runoilija.
+
+
+— »En tiedä», huokas kerran runoniekka,
+»miks Runotar mua kaihtaa kaikkialla?»
+— »Sua kävi tapaamassa», muuan vastas,
+»ei löytänyt sua koskaan kotosalla!»
+
+
+
+
+Luoja.
+
+
+Sä luulet, että tyhjästä kuin Luoja
+luot jotain uutta lainasäkeilläsi.
+Oi, runoilija ruoja,
+luot tyhjästä vain omaa — tyhjyyttäsi.
+
+
+
+
+Muisto.
+
+Carl Michael Bellman'in haudalta v. 1900.
+
+
+Näin haudallas vain kurjan rikkaruohon. —
+Ei alta helkkyvien haudanhiekkain
+saa nousta ruusut tosi runoniekkain,
+niin maine uupuu unhonvirran vuohon.
+
+Mut laulus riemunruusut kukkii aina,
+ei muiden rikkaruohot paljon paina,
+maas nosti maineeseen ne seppelöiden
+kuin hautaas varjostain vuoks turhain töiden.
+
+
+
+
+Kunnia.
+
+
+Oi, kunnia, sun mihin vertaankaan,
+sä onnen toivo, onnen perikato!
+Sun välkkees viekoittava kaukaa on,
+läheltä lämmötön ja valoton
+kuin kylmänkimmeltävä — kiiltomato.
+
+
+
+
+Mietelmä,
+
+
+»Oo uskollinen hautaan saakka!»
+En usko enään ihmisilveisiin,
+ma kolkutin, kun painoi tuskan taakka,
+mut onnellisten ovet suljettiin.
+Näin aattelin: Sä uskollinen koira,
+mua itket ehkä yksin haudallain,
+kun kerran kuollut olen, jäljet löydät.
+Nuo ihmisrakit, joita inhosin,
+ne laittaa ystävilleen pitopöydät,
+ne haudall' loistaa lainalausehin,
+ne kotiin kiitää, riekuu riemuissaan,
+kun itse eivät vielä kuolleetkaan
+nuo armottomat, ahneet arkityössä,
+mut koira, koira ulvoo yksin yössä.
+
+
+
+
+Kiertokulkua.
+
+
+Ja mato kalan koukkuun vie,
+ja ihminen ahmien kalan syö,
+kun loppuu ihmisen touhu ja työ,
+niin ruumiissa alkaa madon työ,
+ei muuta kuin syömistä luonnossa lie.
+
+
+
+
+Khodjá.
+
+
+Khodjá, sadun salskea poika
+näki kerran kaivossa kuun,
+sinne köyden hän laski ja kiskoi
+ja unhoitti kaiken muun.
+
+Khodjá lens' seljällensä,
+tuli outohon ratkaisuun,
+kuun taivaalla huomas ja huusi:
+»minä taivaalle lennätin kuun!»
+
+
+
+
+Arvostelija.
+
+
+Sä pienen luontees mukaan muita mittailet,
+ja pikkusormellasi taiteen vaaka viippuu,
+ma tunnen arvostelus häilyheitot,
+vain vatsas oikuista ne usein riippuu.
+
+
+
+
+Pieni pilapommi.
+
+
+Kun maan ärr, ähvät ja a, äs, ässit,
+muut pienet pässit
+käy kimppuun määkien: »pää on pää!»
+ne kompastuu tähän arkihuviin,
+kuin peiliin ryntää ne omiin kuviin,
+ja peili särkyy — muu ehjäks jää.
+
+On aina kehnolla tuhmat sarvet,
+siks syhyy arvet,
+ei pässi vahdiks oo kaalimaan,
+ei taiteen tarha oo kaalimaata,
+ei pässi ruusuja syödä saata,
+ei, pässi luotu on pässiks vaan!
+
+
+
+
+Qvasi Mefisto.
+
+
+On sulla hiukan pirun naamaa,
+en tiedä, mistä se on saamaa,
+mut tiedän tään:
+et nero oo, et ehkä tyhmeliinikään,
+mut piru seurassas' ois häpeissään.
+
+
+
+
+Pilaa pilasta.
+
+(Eräälle pilalehden toimittajalle).
+
+
+Kuin pilaks elät, huonon pilas myyt,
+juot toisten rahat monin juomaveikoin,
+et tyhjäntoimittaja, itse tiedäkään:
+oot Luojas pila pienin, huonoin, heikoin.
+
+
+
+
+Kompa.
+
+
+Henkesi lapsiksi kutsut sa taiteesi tekeleitä,
+lapsia kyllä ne lie, mut kuolleina syntyneitä.
+
+
+
+
+Eräälle taiteentuhrijalle.
+
+
+Sä väität tuhlanneesi värin kalliin
+jo monin markoin moneen paksuun malliin,
+mut taitees hengetär on heikkorintainen,
+siks taiteeskin on helppohintainen.
+
+
+
+
+I. A. Krylov'ille,
+
+venäläiselle sadunkertojalle.
+
+
+Sä eläintarhassasi kerran norsun näit,
+laiskana vuoteellas kun tapoit täit,
+niin ymmärsit myös velton kansas vaiheet,
+sait torakoiltas tarkat satu-aiheet.
+
+              Puhtautta rakastava »Aisopos».
+
+
+
+
+Hautakirjoitus.
+
+
+»Hän ei tanssinut ruusujen päällä!»
+Niin miehestä mainitaan,
+mut miehellä riemussa täällä
+ei jalkoja ollutkaan.
+
+
+
+
+Metamorfosi.
+
+
+Voi vanhaa naarasjalopeuraa,
+miks teeskentelet intohimoisuutta,
+sun kyntes kului, kissaksi jo muutuit?
+Et tunne taiteen suuntaa uutta,
+sun taitees on vain vanhaa taitoa,
+nyt janoot nuorten liehijöiden seuraa
+kuin vanha kissa nuorta maitoa.
+
+
+
+
+Veli Markkus.
+
+
+Oi, veli Markkus Markkanen,
+miks on sun muotos murheinen?
+Sä moitit uutta kuosia
+ja luet vain virkavuosia,
+sun aivos kuluu, vuodet jää,
+on vatsas täysi, tyhjä pää,
+kun sull' on vihdoin paljon lampaita
+ja oma pappila, — ei sull' oo hampaita.
+
+
+
+
+Tuhlari.
+
+
+Joppi, sä tuhlari oot,
+sinä tuhlasit pois monet markat,
+kun kera ystävien
+kävi kiertäen kuohuvat sarkat.
+
+Joppi, sä tuhlari oot,
+sanatulvia tuhlasit illoin,
+yhtä et tuhlannut vain:
+järkeä, järkeä, oi,
+sitä sulla ei ollut milloin!
+
+
+
+
+Kompa.
+
+
+Sä ennen lauloit iantalaulujas
+ja niillä laakereita veroitit,
+nyt merilaulaja sä koitat olla,
+taas tuhman hanhenkynäs teroitit.
+
+Kas varis ei oo kotka kalliolla,
+se taitaa rääkyä vain tunkiolla.
+
+
+
+
+Nurja käänne.
+
+
+Kun Heiskan Janne syntyi maailmaan,
+löys eukot ristinmerkin luoman koivestaan,
+kas siitäkös nyt kieli kiireen sai,
+ja saunapuoskarit ne kuiski kummissaan:
+»se poika kerran on piispa kai!»
+
+— Nyt Janne asuu kirkkorinteen alla
+ja leivän saa hän hautaa kaivamalla.
+
+
+
+
+»Vesi vanhin voitehista».
+
+
+Ja vedelle ja senkin semmoiselle
+se suutar-Jussi nauraa mahtavasti,
+kun salaa eukoltansa naukkaa viinaa.
+Mut ihme, huomenis jo vettä juo kuin hevonen
+ja voihkii iltaan asti,
+kun pohmeloinen riena häntä piinaa.
+
+
+
+
+Antti ja Liisa.
+
+
+Poika pimeässä Liisaa muiskas:
+— »Armas Antti, joku voisi luulla...»
+— »Liisa, eihän kukaan mitään luule,
+tahdon tunnustaa, oi, Liisa, kuule...»
+— »Iske tulta!» Liisa hiljaa kuiskas,
+»niin voin paremmin ma — kuulla».
+
+
+
+
+Hidas Kippo.
+
+
+Hän panee tupakan ja on niin kauan vait
+kuin ei ois kiirettä, jo istui tiiman kait
+ja imee piippuaan ja katsoo salaa,
+kun väki pirtinpäässä illastaa.
+— »No, mitäs Hippoon kuuluu?»
+             — »Siinä keikkuu!»
+— »Kai teidän maill' on kohta ohranleikkuu?»
+— »Hä — — mitäs meillä!»
+             — »Kylvöt kai jo itää?»
+— »He, itää ne! Ei oisi hätää mitään...
+mut meidän mökki parast'aikaa palaa!»
+
+
+
+
+Arvka asia.
+
+
+— »Sit' ei Luoja anteeks anna,
+— on asia niin arka —
+kas Santtusjallin Sanna
+viim' yönä syöksyi veteen!»
+
+           Kuoro:
+
+— »Voi, Sanna, Sanna-parka!»
+
+— »Mut Luoja toisin sääsi:
+— on asia niin arka —
+kas Sanna rantaan pääsi,
+nyt mitä tulee eteen?»
+
+           Kuoro:
+
+— »Voi, Santtu, Santtu-parka!»
+
+
+
+
+Runoa pyytävälle.
+
+
+Sä pyysit mun itsestäs laatimaan
+runokompaa, sä maitokuono,
+jos pieneen pyyntöösi suostuisin,
+tulis kommasta pitkä ja huono.
+
+
+
+
+Narrin lauluja.
+
+
+1.
+
+On sukkeluuteni totta puoli,
+lie lehtolapsi se tuhmuuden,
+mut suuri yleisö siit' ei huoli,
+se nauraa — omille vioillen.
+
+2.
+
+Narrissa on narrin leima,
+siksi hän hupsuna kulkea saa,
+moni viisas on narrin kaima,
+vaikka hän tiukunsa piiloittaa.
+Narri on viisas piloillaan,
+kaikki kai ollaan narreja vaan.
+
+
+
+
+
+
+PILÄTARINOITÄ
+
+
+
+
+Jalopeura ja aasit.
+
+
+Kun jalopeura kerran karjui,
+vain äänellään se aasit kaasi,
+kun kurja pelko pakoon pakoittaa,
+ei sitä kestä mikään aasi.
+
+Kun aasit taasen pystyyn pääsi,
+ne häntähaavojansa nuoli,
+ne kiersi kumarrellen leijonaa.
+Kun kerran vanhana se kuoli,
+
+sen saartaen ne potki, huusi:
+»vae victis! näin sun aasi kaasi!»
+niin kiljui kaikista nyt kiivaimmin
+maan pienin sekä tyhmin aasi.
+
+Jos leijonat ei koskaan kuolis,
+ei aasit enään elää voisi,
+jos meidän maass' ei oisi aaseja,
+ei tätä taruakaan oisi.
+
+
+
+
+Piru ja akka.
+
+
+Ja oli akka, joll' ei maassa missään vertaa,
+hän ukon hirteen oli saattaa monta kertaa,
+mut ukko keinon keksi, mairi akkaa,
+vei hiidensuolle, mikä kasvoi lakkaa
+ja aukolle, min salasammal peitti
+ja missä asui itse irnu, iso piru.
+Hän sinne herjan valtaan häijyn heitti
+ja virkkoi: »viime päiviin siellä viru!»
+Ja piru suostui saaliin saatuaan:
+»ei täältä paha pääse milloinkaan,
+siks, ettes akkas sieluparkaa säästä,
+saat arkun kultaa kolmen päivän päästä!»
+
+Ei oltu päästy päivän päähänkään,
+kun ukko aukkoon laski köydenpään
+ja kiskoi, kiskoi, kiskoi iltaan saakka,
+kuin raskas synti painoi kallis taakka;
+niin hiljaa nousi pahan pohjasakka,
+sen kanssa ponnahti nyt maalle akka
+ja kiljui: »kuolemakses kiusan tein mä
+ja itse pirultakin sisun vein mä!»
+Huus ukko: »sielua on sulla siru vaan,
+ei kanssas tullut toimeen pirukaan!»
+
+
+
+
+Pormestarin pula.
+
+
+»Kaupunginportit kiinni jälkeen yhdentoista!»
+Korkea oikeus, pormestari ja raati
+tään määräyksen porvareille laati,
+päänvaivaa siitä koitui kaikenmoista.
+
+Pormestaripa yöpyi kerran juominkihin,
+löi nyrkillään ja vanha portti paukkui,
+kun piski vieressänsä vimmoin haukkui,
+hän vannoi vahdin alimpahan helvettihin.
+
+— »Pormestari ma oon, hoi, avaa portinvahti,
+ei kukaan huomaa, tääll' ei ole keitaan muita!»
+— »En avaa, vaikk' ois suurempikin mahti,
+sen laki kieltää... nouskaa pitkin tikapuita!»
+
+Pormestari nyt kiipes yli vanhan muurin:
+— »Hiis vieköön, koira jäi, sen sudet voivat niellä!»
+— »On apu läsnä, kun on hätä suurin,
+portista koira käyköön, sit' ei laki kiellä!»
+
+
+
+
+Professori.
+
+
+Hän makaa vielä nahkasohvallansa,
+kun ovikello soi — ja luona oven
+hän huomaa kainon, kalpeen nuorukaisen,
+mi kiskoo runovihkon alta poven.
+
+Ja kuulu dekanus nyt nousee vihdoin,
+ei yöllä nukkunut hän moneen tuntiin,
+on paljon pohtimista osingoista,
+kun kuuluu moniin pankinjohtokuntiin.
+
+Hän tarttuu runovihkoon, tuhrii, tuumii
+kuin korkolippujaan hän tutkis tarkkaan,
+hän, taiteen tuomari, on taksoitettu
+kuin arvo vaatii moneen tuhatmarkkaan.
+
+»Mies nuori, runoja vain rustailette,
+ne öitten unen ehkä teiltä veivät,
+mut laulupuu ei kasva aina kultaa,
+taivaasta harvoin putoo mesileivät.
+
+Kas ensin virka, pieni varma oksa,
+siin' ylistää te voitte runotarta,
+mut teill' ei vielä ole kokemusta,
+se kasvaa kai, kun kasvaa kerran parta.
+
+Mä myöskin tuhrin ennen runonpäitä
+ja merkkihenkilöille niitä näytin,
+mut huomasin sen alan ahtahaksi,
+luin tutkintoni, virkatoimet täytin.
+
+On aika käytännön ja numeroiden,
+ei tunteiden, ei turhain haaveiluiden,
+ja niinpä järki, hyvä hännystakki
+voi miehen viedä viimein eelle muiden.
+
+Mua ymmärtäkää, kultakeskitieltä
+kun käännytte vain hiukan oikeahan,
+te saatte mielenmaltin, tyynen talttumuksen,
+myös rintaan tähden, pienen virkamahan...
+
+Ma lasken leikkiä, no leikki sikseen,
+ma suosin lepoa ja arkirauhaa,
+on aika täynnä tapain turmellusta,
+suupaltit turuilla nyt turhaa pauhaa. —
+
+Mä nään, te vapisette, silmät palaa,
+lie vatsa tyhjä, minun auttaa suokaa;
+jos teill' on puute, ehkä hiukan nälkä,
+niin kyökissäni piika antaa ruokaa.»
+
+— »Ei, herra professori... erehdytte...»
+mies nuori virkkoi, »siltä tässä näyttää:
+kai turhaan tulin, ihmistä mä etsin,
+mi sielun nälän voisi jollain täyttää!»
+
+- »Ei mitään intoilua... yllätystä,
+niin... nuoret näkee aina nuorten untaan,
+mut anteeks... toivon teille menestystä...
+nyt täytyy mennä... kuulun johtokuntaan.»
+
+Ja professori pyyhkii nenänvarttaan,
+hän jotain mutisee tai jotain myöntää;
+hän hyvästiksi tarjoo pikkusormen
+ja nuorukaisen hiljaa ulos työntää.
+
+Hän vääntyy, vaipuu vanhaan nahkasohvaan,
+taas unten mailla pieni harmi haihtuu,
+hän näkee unta runovihkosesta,
+min lehdet sadan seteleiksi vaihtuu.
+
+
+
+
+Käkeä kuulemassa.
+
+
+Kulki kaupungista neitiparvi
+ulkopuistoon kesäillan suussa,
+säyseiks säikähtäin ne siinä seisoi
+kuullen kukkua nyt kuusipuussa.
+
+Hienohipiäiset hiljaa hiipi,
+pensastoihin harsot, helmat hukkui.
+»Kukkuu, kukkuu!» tuhmat eivät tienneet,
+että nuoret herrat siellä kukkui.
+
+Neidot kiersi kohti kukkupuuta,
+suoraan herrain syliin, siks ne suuttui;
+illall' löysi kaikki kukkujansa,
+metsä nukkujansa, mielet muuttui.
+
+
+
+
+Hauturin valitus.
+
+
+Ei enään kuolinkellot soi,
+nyt ihmiset syntyy ja nai vaan,
+oli hauskaa, kun tääll' oli koleera
+tuli rahaa, kun yöt sain kaivaa.
+
+Ei kuole nyt kirkonrottakaan,
+vaikk' on palkkana riemut taivaan,
+miks rikkaat ei muista kuollakaan,
+niin saisin ma kunnian kaivaa.
+
+Nyt laihtuu itse Viikatemies,
+sillä puoskarit tieltä sen raivaa,
+ja hauturi heiluu kuin varjo yön,
+rovon viimeisen taskusta kaivaa.
+
+Tuo viinaa, krouvari, kuokkani myyn,
+hiis vieköön, jos enään kaivan!
+Veli Viikatemiehen maljan ma juon,
+me oltiin kuin ystävät aivan.
+
+Hän saa mun kotiini kuljettaa,
+hih, ei ole huolta, ei vaivaa,
+mulle suo hän viimeisen palvelustyön,
+maaherran kun viereen mun kaivaa.
+
+
+
+
+Koirankujeita.
+
+
+Ja kaupungin räätälimestarismies
+joi raastuvan kellarissa,
+pöydän toisessa pääss' oli rakkarimies,
+ja kumpikin juovuksissa.
+
+»Sano, rakkarimestari, hei, sano pois,
+miten saan minä koirannahan,
+kun koiranmatto nyt tehtävä on,
+tuo nahka, niin saat sinä rahan!»
+
+»Mulla nahka on», nauroi rakkari nyt,
+»saat halvalla valkean villan.»
+»Myy pois, herra rakkarimestari, hoi,
+juo, tarjoan nyt koko illan!»
+
+Kun juotihin ilta ja puoli-yö,
+kysyi portilla räätäli nahkaa.
+»Se on seljässäin!» niin rakkari huus,
+katos pöksäänsä päätäpahkaa.
+
+
+
+
+Kävi tanssi tanhualla.
+
+
+Kävi tanssi tanhualla,
+nuoret joikui joutessansa,
+pappi puikki pensastossa
+varpaillansa vaaniellen
+nuorten lemmen löyheyttä.
+
+Lehtoon kaarsi kolme poikaa
+pieni pilkka mielessänsä,
+naisten vaatteet vyötäröillään
+kapsahtain nyt papin kaulaan
+kuiskuttivat kujeillansa.
+
+Yksi painoi papin päätä,
+toinen kiersi käsivartta,
+kolmas kutsui kumppanikseen
+valhe-äänin vaikeroiden,
+matkien ja mairitellen.
+
+»Armas, armas, Anttikulta,
+mikset tanssi tanhualla
+niinkuin muutkin nuoret miehet,
+piilet vain kuin vanha pukki,
+vanhat synnin sarvet päässä.»
+
+Puhkui pappi pulmassansa,
+hämmentyen, hyppiellen
+vilkui, virkkoi viidakossa:
+»oi, te ratki tyhmät neitseet,
+ette tunne paimentanne!»
+
+Nuoret miehet kilvan kiljui:
+»tääll' on pappi, tääll' on pappi,
+häntä hullut halailimme,
+nyt sen tietää seurakunta,
+niin — ja pastorinkin rouva!»
+
+Pappi puikki pimeässä,
+harppas halki kaalimaansa
+läävän luota pappilaansa,
+kuuli kaukaa tanssin tahdin,
+pienten piikain pilkkanaurun.
+
+
+
+
+Taiteilija ja yleisö.
+
+
+Hän oli taiteilija verraton,
+kuin syvyydestä syntyi joka sana,
+hän markkinoilla laumaa lumosi,
+hän vieraili vain vatsapuhujana.
+
+Täys vatsa kun on, silloin nauretaan,
+on maku yleisön kuin märkä savi,
+sen muoti muovaa; lankee luonnostaan,
+mi mieleist' on, se sille taputtavi.
+
+Maantaitava hän oli taidossaan,
+ei ykskään ääni soinut koskaan väärin,
+yleisö oli hartaan halteissaan,
+hän porsaan ääntä matki mielinmäärin.
+
+Ja kuulijat ne yhä yltyi vaan,
+kun taitoniekka vatsavoimin äänsi,
+ne katketakseen nauroi kujeelleen,
+ne vallan vinkui, vatsojansa väänsi.
+
+Mut taituri nyt väsyi vinkuissaan,
+jo alkoi arveluttaa selvä peli,
+hän salaa porsaan pisti säkkiinsä,
+ja sitä verhon alla vingutteli.
+
+»Sä matkit muita, toistat itseäs,
+sä ennen parhain olit parhaimmista,
+et porsaan ääntä koskaan kuullutkaan,
+tuo vinku ei oo enään luonnollista!
+
+Sun vatsataitos meitä väsyttää,
+saat soittaa huoneille nyt autioille»,
+huus yleisö, »työn mauri tehnyt on,
+saa mauri mennä muille markkinoille!»
+
+Sai koivet alleen tyhmä taituri,
+muut seuras herjaten nyt tullinsuuhun,
+kun porsas karkuun pääsi pussistaan,
+ne hirttivät sen raukan puomipuuhun.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78476 ***