diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 78466-0.txt | 1375 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1391 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/78466-0.txt b/78466-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4b81bf5 --- /dev/null +++ b/78466-0.txt @@ -0,0 +1,1375 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78466 *** +language: Finnish + + + + +JANNE KÄRKI + +Yksinäytöksinen huvinäytelmä + + +Kirj. + +LAURI HAARLA + + + + + +Helsingissä, +Kustannus Oy Näytelmä, +1929. + + + + +HENKILÖT: + +VELI VINTTURI, kauppias. +VIENO, hänen vaimonsa. +AXEL BITTER, apteekkari. +LEO VILANDER, papinpoika. +LEMPI SIRKIÄ. +MARY TILLON eli MARJA TILLANEN. +JANNE KÄRKI, puotipoika. +HEIKKI JOLMA, myllärinpoika. +LYYLI MAIKKU, ompelijatar. + +Tapahtuu Töykänän kylässä ajattomana aikana. + + + +NÄYTTÄMÖ. + +Metsikkö Korpijoen rannalla. Joki näkymättömissä vasemmalla taustalla. +["Vasen" ja "oikea" ajateltuna katsomosta käsin.] Kylän ajatellaan +olevan oikealla taustalla ja pappilan, samoin näkymättömissä, oikealla. +Vasemmalla puiden väliin on laitettu riippumatto, jonka erääseen +silmukkaan on pistetty avoin punainen päivävarjo, ja aivan etualalla +penkki. Oikealla etualalla kanto, joka on katkaistu sileäksi pöydäksi +ja jonka vieressä pari kiveä. Kannolla on heleänvärinen liina ja tällä +monenlaisia toalettitarpeita, kuten puuterirasioita, ihomaaleja ja +hajuvesipulloja y.m. Taka-alalla on pingoitettu nuora, jolla on eräitä +kesäisiä vaatekappaleita: hieno hame, kesäinen pusero, kaksi uimapukua +ja sievät, naiselliset pöksyt. On kirkas kesäiltapäivän valaistus. +Väliverhon avautuessa on näyttämö tyhjä. + + +I KOHTAUS. + +JANNE, (laihankälpeä ja joka hetki tärkeän näköinen puotipoika, +tulee hiipien oikealta, taka-alalta, lähestyy riippumattoa, katselee +ympärilleen, siirtyy pyykkinarun luo, painaa intomielisesti nuoralla +riippuvaa vaatekappaletta poskeansa vastaan ja huokaa syvään ja +kaihomielisesti; hyrähtää äkkiä hyvänmielen nauruun, tepastelee +iloisena; ottaa riippumatosta päivänvarjon, nostaa sen päänsä +yläpuolelle, pasteerailee taas pari askelta, panee sen kokoon ja +viittaa oikealle.) + +JANNE (hilliten ääntään:) Heikki-ii... Selvä on. Jolman Heikki, sassiin +sieltä. + + +II KOHTAUS. + +HEIKKI JOLMA, (vetelähkön näköinen, mutta myhäilevä ja hyvänahkaisesti +koirankurinen myllärinpoika, puettuna jauhoiseen myllärin pukuun, +jönkii näkyviin oikealta taka-alalle.) + +JANNE: Senkin jauhonaama, mitä sinä siellä jökötät... + +HEIKKI (harvakseen:) Jökötänpähän vaan... + +JANNE: ... kuin jauhosäkki tuutin alla. + +HEIKKI (virnuillen:) Tuolla vaan nurkan takana... + +JANNE: Etkö sinä näe? Katso ympärillesi. Paratiisi on tyhjä. (Levittää +käsiään, elehtii iloissaan.) + +HEIKKI (viitaten nuoralla riippuviin vaatteisiin, vetelästi:) +Pyykkituvalta tämä minusta näyttää eikä paratiisilta. + +JANNE (tärkeänä, lipevän nopsana:) Mitäs pulputat? Luuletko sinä, +ettei paratiisissa pyykkitupaa tarvita? (Kimmahtaa vaatteitten luo, +hypistellen pöksyjä:) Hellalletta sentään... Ilmetyt enkelinpöksyt. Ja +nämä sitten... (tarttuen uimapukuun:) selvää enkelinnahkaa, tiivistä ja +hataraa kuin nuoren naisen siveys. Kyllä tämä poika tietää ja tiedäks +poika, että näissä ne uivat ja pelkän viikunalehden alla ne nukkuvat, +jotta onkos paratiisi vai...? + +HEIKKI (on tarkastellut kannolla olevia esineitä ja ottanut +lopulla puuterirasian käteensä; avattuaan ja otettuaan rasiasta +puuterihuiskan:) No, sun pentele! Ovatko ne käyneet kähveltämässä +jauhontomua myllystä? Aikovatko ne taikinantekoon tällaisella +rippusella? Ja mikäs se on tämä... hännäntupsu? + +JANNE (ottaa puuterirasian Heikiltä:) Voi, poika...etpä paljoa näy +tietävän naisväen tilpehööreistä. Katso päältä nyt, miten tämä poika +Siltaa... (Puuteroi vahvasti leukansa.) Katso nyt, tämä on hienoa... + +HEIKKI (nauraen rehevästi.) No, onpa minulla tuota lajia hienoutta +ollut poikanallikasta saakka, hinkalot täynnä... + +JANNE (ylimielisen tietävästi:) Ei, poika, tämä on ylhäisten +olkapäitten ja tekolteerattujen rintojen hienoutta... Ja luuletkos sinä +tätä säkkijauhoksi tai sahajauhoksi? Ei, hyvä veli. Pariumkarponaattia, +oksiitia, talkkia ja... ja... jaa, jaa, kyllä me kauppiaat nämä seikat +tunnetaan... + +HEIKKI (oli ottanut hajuvesipullon ja haistellut sitä:) Haiseepa se +riivatusti. + +JANNE (pyhässä vihassa:) Haisee? Se ei haise. Se tuoksuu. Katsos, kun +kukkapomaata ekstraheerataan eetterillä ja petroolilla, niin... + +HEIKKI (on ottanut ihomaalilaatikon; äkkiä; tekeytyen tärkeäksi:) +Seisopas paikallasi. Silmät kiinni. Kas, noin... (Menee Jannen luo ja +maalaa punaiset täplät Jannen poskipäihin; ottaa Jannelta peilin ja +panee sen Jannen kasvojen eteen; koirankurisesti:) Eikös meilläkin +osata? (Nauraen hohottavasti:) Olen kurkistellut myllyn yläikkunasta +joka aamu, kun se rouva ja ryökinä maalaa... juuri tämännäköisillä +pötköillä. + +JANNE (katsellen itseään peilistä; tyytyväisesti:) Mnjaa, oikeastaan... +jos tuohon pantaisiin vielä lisäksi piippaus, ontoleeraus, pakkaus, ja +paklaus, ei minua voisi kukaan eroittaa ensiluokan näyttelijästä, — Vai +mitä arvelet? + +HEIKKI (on kuulostellut vasemmalle:) Sst! + +JANNE (pasteeraillen; hykertäen omasta ilostaan:) Ja näyttelijöihin ne +naiset vasta rakastuvat... + +HEIKKI (on siirtynyt vasemmalle, täältä nostaen molemmat kätensä:) +Hssst! Hiljaa... Airojen loisketta. + +JANNE (iloinen virnistys muuttuu hänen kasvoillaan toljottavaksi +säikähdykseksi:) Olisikohan se kauppias? (Panee puuterirasian ja peilin +kannolle, jonka luo jää jännittyneenä odottamaan Heikin kurkatessa +puiden lomitse joelle.) + +HEIKKI (kääntyy; silmää iskien:) Veli Vintturi siellä uistinta +viilettää myllylle päin. + +JANNE (yhä säikähtyneempänä:) Jestas sentään! Nyt oli piru merrassa +tänään... + +HEIKKI (salaisen ilkamoivasti; nauraen:) Niin, kukas siellä nyt puotia +hoitaa, kun puukhollari on täällä ja kauppias itse uistelee kultakaloja +eli myllärin kesävieraita? + +JANNE (hätäisen nopeasti:) Onhan siellä se syöjätär, se sen varsinainen +akka. Mutta minä kun livistin makasiinin takasolan kautta, ja kauppias +kun on tietysti käyttänyt hyväkseen samaa reittiä, niin rouva kun alkaa +etsiä, niin... No, voi nyt helkkarissa! Tulipas kun tulikin tästä +Paapelin sekotus ja pankrutti... Se kauppiaan naakka hynttää tänne ja +silloin... tulipas Töykänän kylään paniikki, oikea aviollisen rakkauden +tultasyöksevä kalapaliikki! (Vaikenee äkkiä, miettii otsa rypyssä; +alkaen tehdä lähtöä:) Ei, poika. Kyllä minä nyt taidan puikkia toista +tietä omalle maalleni... (Aikoo livistää vasemmalle.) + +HEIKKI (juoksee Jannen jälkeen, tuo hänet käsipuolesta takaisin; +painaen hänet istumaan vasemmalle penkille:) Istu tuohon nyt. Ei tässä +vielä hengenlähtö uhkaa. Ensin se lohikäärme toki ukkonsa syö ja sitten +vasta sinut. + +JANNE (surkeana, mutta nopeassa tempossa:) Niin, niin, mutta... +Eräs suuri mies on kysynyt kerran: Missä on nainen? Ja vastannut +kysymykseensä: joka paikassa, kaikkialla, missä hänen _ei pitäisi_ +olla. Ja minun täytyy tällä hetkenä peljätä _kahta_ naista. (Nostaen +kaksi sormeaan pystyyn:) Huomaa: kahta! Ja toinen näistä on minun +morsiameni Lyyli Maikku, se ompelijatar, joka on — sen myönnän — ollut +yhtä kanssani sekä nappikaupassa että rakkaudessa, mutta jolle nyt olen +äkkiä tullut kylmäksi kuin, kuin... (löytämättä sopivaa vertausta:) +niin jäätävän kylmäksi kuin, kuin... + +HEIKKI (nauraen koirankurisesti:)... kuin kivenkoloon juokseva +sisilisko, vai kuinka? + +JANNE (innostuen:) Juuri niin! Sillä toisen tähden, uuden ihmeellisen +rakkauden vuoksi minä nyt palan kuin salamanteri tulessa. Ja tämän +Lyyli Maikun tullessa puotiin minä pakenin makasiininsolaan, ettäs nyt +sen tiedät. + +HEIKKI (istuutuen oikealle:) Älä ole milläsikään. Tänne hän ei osaa. +Eikä tänne tule ketään, ennenkuin kuuluu (viitaten vasemmalle:) tuolta +joensuusta apteekkarin perämoottorin säkytys ja pappilan Leo herra +hönttää (viitaten oikealle:) tuolta peltojen yli tänne päin. Ja vasta +sitten kun kaikki nämä manööverit on suoritettu loppuun saakka, vasta +sitten tapahtuu ensimmäinen tulemus ja rouva ja ryökinä saapuvat +tänne... noita naimamiekkoja odottelemaan... + +JANNE. Ka, sitähän minä tarkoitin, että täällä saisin tilaisuuden +tulkita soveliain sanoin rakkauteni rouva Tillonille, ennenkuin nuo +riivatun herrat tulevat. (Ylpistellen:) Minulla on, näetkös, hänen +kanssaan jo _suhteita_, jotka oikeuttavat minut uskaltamaan... + +HEIKKI. Suhteita he-he... Mitäs ne sellaiset suhteet sitten +oikeastaan...? + +JANNE. No, ka lemmensuhteita. Sillä niin on — näin meidän kesken +sanoen — asia, että tämä rouva, jonka suunnattomista rikkauksista koko +maailma puhuu, on käynyt puodissa harva se päivä, ja toissapäivänä hän +otti minua (näyttäen:) näinikään leuan alta, katsoi minua hurmaavin +silmin ja kuiskasi tiskin yli: "Nätti poika! Juu, juu, ei ne Helsingin +nuoret herrat puukhollarin rinnalla ole muuta kuin kolmannen luokan +kundeja..." (Nousten; innostuen:) Silloin... uskotkos? Jos ei +tiski olisi ollut välissä... (Vähiin hämmästyen; lyhyen kuivasti; +itsetietoisesti:) No, niin, joka tapauksessa esiinnyin hienosti. +(Itserakkaasti:) Ja hän sanoi lähtiessään, tummain silmäripsiensä +varjosta pitkään katsoen: "Siellä meidän Korpijoella on ihana soudella +auringonlaskun aikaan..." + +HEIKKI. Äläs pentele! Ihanko sanoi? Ja lehvakka leski, ihankuin +leskikeisarinna... + +JANNE (nousee; sanomattoman hyvillään:) Ja käsitätkös sen, että kun +ylhäissyntyinen ja rikas nainen sanoo sillä tavalla, on se melkein kuin +käsky kosia. Ja juuri sitä varten tänne tulin, tekemään ratkaisevaa +kysymystä... (Alkaa kävellä tuohtuneena:) Ja silloin tuo peevelin +kauppias! Eikös alakin uistimensoutua joessa, jossa ei ole muita kaloja +kuin salakoita, särkiä ja lattareita... ? (On kääntynyt taka-alalle, +aikoen jatkaa kiivasta kävelyään, mutta pysähtyy äkkiä kuin naulittuna +paikalleen.) + + +III KOHTAUS. + +LYYLI MAIKKU, (ompelijatar, siro ja nuori tyttö, vasemmalta kiireisenä.) + +LYYLI (Jannelle; riitaisena:) Enkös sitä arvannut! Täälläpä +tietenkin... Missäpäs se harakka muualla kuin... + +JANNE (sekaisin tuntein:) Lyyli Maikku... + +LYYLI (kipakasti, riitelevästi:) Juuri niin, Lyyli Maikku, ompelijatar, +eikä mikään aatelisrouva ja miljonäärinleski, mutta siveä ja puhdas +kuin neulan silmä, jos onkin heivahtanut erään heittiön morsiameksi... + +JANNE (terävän virallisesti:) Ja ketä neiti Maikku tarkoittaa sillä... +hulttiolla, jos saan kysyä? + +LYYLI. Sinua juuri, hönttänä! Juoksen puodit, laivasillat, makasiinit +ja jos jotkin loukot, kun neulomakoneeni kuukausimaksu on suoritettava +tänään ja sinä olet minulle velkaa... + +JANNE (huolettoman kylmästi:) Oikeammin sanoen... olet sijoittanut +pienen pääoman alkavaan liikkeeseeni... + +LYYLI (melkein itkien:) Olkoot mitä ovat, mutta ne olivat ainoat +säästörahani... + +JANNE (hyvin tietävästi:) _Tuhlausrahoja_ ei ylimalkaan voida +liikkeeseen sijoittaa. + +LYYLI (joutuen ymmälle:) Höh, no niin, mitäs sinä sitten aiot? +(Lähestyy, mielevästi:) Tuutko mun mukaani, Janne? + +JANNE (kääntyen Heikin puoleen:) Käy todistajaksi, Heikki Jolma. Tämä +nainen sekoittaa raha-asiat rakkauteen. Minun siveellinen tajuni +närkästyy syvästi. Ja näin ollen otan minä... tänä hetkenä juuri +tulevasta aviostani eron eli toisin sanoen... puran kihlaukseni sekä +lemmessä että kapitaalissa. Todista siis, Heikki Jolma, että olen tästä +hetkestä alkaen vapaa mies kosimaan jokaista naista... + +HEIKKI. Todistan kyllä, jos maksat Lyylin säästörahat takaisin nyt +paikalla. + +JANNE (hätääntyen:) No, niin, niin, 110, tuota... (Vetää taskustaan +paksun lompakon:) Suvaitkaa katsoa! Tämä on pullollaan rahaa. Onko +vai ei? (Toisten nyökättyä myöntävästi:) Joo, joo, niin on. (Hetken +epäröityään; jyrkästi:) Mutta ne ovat afäärin rahoja, ja niihin ei +Janne Kärki koske, sillä hän on totuuden mies. Ja omat rahat ovat +pankissa. Mutta vielä huomisaamuna... + +LYYLI (jälleen lähestyen: tarttuen hyväilevästi Jannen takin +rintapieleen:) No mitä sinä nyt ylpistelet, Janne... Kyllähän niistä +nyt sovitaan, kun vaan muusta... kotomatkalla. + +JANNE (irtautuen; jäykistyen luoksepääsemättömäksi:) Huomisaamuna +tilitän teille, neiti Maikku, nappi- ja tupakkakauppaani sijoittamanne +kapitaalin ja... ja lisäksi koron ja osingot. (Lyylin aikoessa +lähestyä:) Siihen mennessä en tunne teitä. + +LYYLI (kimmastuen:) Jaha, vai et tunne. No maksa sitten. Mutta milläs +sinä maksat? Ja mitäs sitten, jos et maksa? + +JANNE. Janne Kärki maksaa laskunsa aina ja... ruhtinaallisesti. +(Kumartaen:) Valitan, neiti Maikku. (Poistuu vasemmalle.) + +LYYLI. Pyh, ja kattia kanssa... (Jannen jälkeen tiuskaisten:) Mutta +sen minä sanon, että jos tänne teerenpeliin itsesi sotket, et minun +ovelleni enää kolkuta... + +HEIKKI. He, siinäpä on tyttö kuin poutahaukka! + +LYYLI (pillahtaen itkemään:) Voi, voi sentään, nyt se taisi jättää +minut... ihan tähän paikkaan? + +HEIKKI (nousee, menee Lyylin luo; lohduttaen:) Älä Sure, Lyyli. +Kerrankos sitä jää kananlennoksi naisihmisen lemmet. Ja sitä paitsi: +Jannen kukonaskel on kananlentoakin lyhkäisempi. Saat olla siitä varma. + +LYYLI. Auta minua, Heikki. Sen on kyllä joku ruuvi höllällä päässä +ja siksi se on kaikenlaisten hepsankeikaleitten narrattavissa. Mutta +muuten se on sukkela poika. (Melkein itkien:) Ja hauskasti se on aina +minua rakastanut... (Alkaa kuulua vasemmalta moottorin säkytys.) + +HEIKKI (kuulostellen:) Äläs, nyt se tulee... apteekkarin prutku. + +LYYLI (kärsimättömänä:) Anna sen prutkuttaa. Ja lupaa että autat minua. +Minä niin tykkään siitä lurjuksesta... (Moottorin säkytys lakkaa.) + +HEIKKI. Ahaa, nyt se seisahti. Ja saapa herra kotvan aikaa sitä +niskavilloista tukistaa... (Istuutuu oikealle.) + +LYYLI (toivottoman kiukkuisena:) Ja minä tukistan sinut pyörryksiin, +jollet... + +HEIKKI. Milläs minä sinua sitten auttaisin? + +LYYLI (lähestyen:) Sanoisit sille edes, että minä toki olen hellempi +ja taatumpi tyttö kuin tuollaiset kaikenväriset kesälinnut, joilla +lie lainahöyhenet joka paikassa, kun kerran naamansakin maalaavat ja +viipottavat pientareilla kuin västäräkit rantakivillä... + +HEIKKI. Mihinkäs sinä olet menossa? + +LYYLI. Mihinkäs minä muualle kuin neulomukseni ääreen. Olen Kapalaukeen +Suoma-neidillä neulomatöissä. + +HEIKKI (ponnahtaen seisaalleen; lyöden kämmenellään reiteensä:) Nääpäs +kun lääpäs. Nyt ne mallasivat yhteen molemmat jauhinparit. Asianlaita +on, katsos, se, että se Suoma on lakannut käymästä myllyllä ja minä +kun... + +LYYLI (keskeyttää; kipakasti:) Ja miksikäs on lakannut? Etkös sitä +tiedä, että kylällä huhutaan sinun pelehtivän myllyn ylisillä sen +toisen, sen heiveröisemmän kesävarpusen kanssa... Niin juuri, samaa +sorttia se olet sinäkin. Ettäs kehtaat! Ja tuollaiseen vaihtaa koko +pitäjän kaunein talontytär? Ja vieläkös tuppaisi myllylle? Suoma-neiti +ei olekaan mikään raukka ja riepu, mutta surulliselta se on näinä +aikoina näyttänyt... + +HEIKKI. Ihankos totta? (Lyylin nyökättyä ottaa häntä vyötäisiltä ja +kiepauttaa riemuissaan ympäri:) Vannotkos tuohon silmään? + +LYYLI. No vaikka neulansilmään. Vingerporillisen se tyttö itkaisee joka +ilta ennen maata panoa. + +HEIKKI (käy vakavaksi, ottaa Lyyliä kädestä ja vie hänet istumaan +vasemmalle; istuuduttuaan hänen viereensä; synkästi:) Minulla kun +on, nääs, semmoinen luonnoton luonto, että kun se tyttö seisoo minun +edessäni ja katsoo noinikään altakulmainsa minun tyhmää naamaani, +silloin minä vasta tyhmistyn, niin etten saa suutani auki, en edes +ilmoista haastaakseni. Ja sitten kun sen silmänvalkuaiset päilyvät +kuin kaksi päärlyä ja silmäterät sihertävät kuin taivaalliset hyrrät +sieltä päärlyjen sisäpuolelta, silloin minun silmäni sokenevat, korvat +humisevat, ja minä olen kerta kaikkiaan kuuromykkä ja umpisokea koko +ajan, kun se siinä katsoo ja hymyilee. Mutta sen minä sanon, että +jos nyt saat sen tulemaan myllylle, puhun minä kuin paras pappi, +sillä pisaraakaan ei sen tytön tarvitse tähteni silmistään hukata. Ja +sen minä sanon sinulle, että noista mamselleista ja rouvista, jotka +sotkevat sekä sinun että minun asiani, otan selvän tässä paikassa. +Olenpa jo uumoillut heistä kotvan ajan yhtä ja toista. Ei ole kuulunut +koko kesänä maksua meille, ei ruoasta eikä asunnosta, ja puodissa on, +kuulema... + +LYYLI. Ja entäs minulle? Neulottavat ja parsittavat ja joka rippusen +ottavat laskuun... Vai sillä tavalla... No, en minä paremmin sano! Ja +nyt minä lähden. Terve, Heikki! Nyt alkaa leikki. (Poistuu oikealle.) + + +IV KOHTAUS. + +(Janne tulee vasemmalta kurkkaillen ja hiipien, kulkee yli näyttämön +huomaamatta Heikkiä.) + +JANNE (Heikki rykäistyä, selvittyään säikähdyksestään:) Jokos se meni? + +HEIKKI. Perästä kuuluu sano torventekijä. + +JANNE (tepastellen keskinäyttämöllä; tyytyväisenä:) Jaa, jaa, jospa hän +vain olisi nähnyt, miten ylhäisesti osasin käyttäytyä tuota tyttöriepua +kohtaan, hän ymmärtäisi ilman muuta, että olen valmis, niin... kaikesta +päättäen olen ollut jo kehdossa kypsä astumaan korkeampaan säätyyn. + +HEIKKI. Siltä näyttää. Mutta minkäs sankariteon sinä nyt oikein aiot +tehdä? + +JANNE (omissa maailmoissaan:) Mitäkö tehdä? Heittää nappi- ja +rihkamakaupan, ompelukoneet ja ompelijattaret hiiteen ja tulla +tirehtööriksi! Valuutta virtaa kuin Korpijoki Töykänän lävitse, +osakekirjat nousevat ja laskevat kuin purjelaivat merellä. Kupongit +leikataan, kramofoonit soivat ja ratiot laulavat ja kompanjuunien +kanssa juodaan sinun-maljat sampanjakaljassa vaan. (Alkaa kuulua +vasemmalta taas moottorin hetken kestävä säkytys, säikähtää:) Äsh, +apteekkarin peräprutku, kuuletko? + +HEIKKI. Kuulen ja haistan. Ja lyönpä vetoa, että rouva ja ryökinä +sipsuttelee parhaillaan joen pengertä tänne. + +JANNE (hyörien hädissään sinne ja tänne:) Herrajjee... ja millä minä +nyt ennätän toteuttaa suuren unelmani? Rakkaus sammuu, kultavirrat +juoksevat hiekkaan ja palatsit sortuvat, jos en nyt saa kyynärän verran +etumatkaa noilta riivatuilta herroilta... + +HEIKKI (nousten:) Minä autan sinua, sillä minulla on vanhaa närää +noita herroja kohtaan. (Kuin määräyksiä jakaen:) Sinä otat osallesi +tuon papinpojan, joka tuolla parhaillaan harppii ojien yli. (Jannen +juostessa jännittyneenä oikealle!) Toimita hänet keinolla millä hyvänsä +täältä pois, ennenkuin naiset saapuvat. Minä pidän jonkun aikaa +loitolla apteekkaria ja kauppiasta. (Turskisti:) Ymmärrätkös? + +JANNE (pyörällä päästään:) Juu, juu, mutta... papinpoika on suuri ja +lihava! + +HEIKKI Ja tomppeli! Ymmärrätkös? + +JANNE (täysin ymmällään; surkeana:) Juu, juu, sano Jusliini parka... + +HEIKKI Terve. (Poistun vasemmalle.) + +JANNE (Heikin jälkeen; avuttomana:) Terve, terve... (Seisoo hetken +paikallaan: hätkähtää, juoksee oikealle ja takaisin; suoraan katsomoon, +kuin apua anoen:) Nyt se tulee... Ja naiset tulevat ja herrat tulevat! +Ja kauppiaan rouva, se Potifaarin emäntä! Voi, Jooseppi parka... +(Juoksee taas oikealle, palaten takaisin; tyytyväisempänä katsomoon:) +Ahaa, jopa jönkii hitaammin, se ährys... palavissaan varmaan. (Ryhtyy +ankarasti miettimään.) Papinpoika on tomppeli, sanoi Heikki. Ja minä? +Neropatti ja maailmanmatti. Siis: ei tappelulla ja hälyllä, vaan +viisaudella ja älyllä... Oisko nakata kivellä sen tomppelin naamaan? +(Katselee ympärilleen löytääkseen kiven; luopuen aikeestaan:) Ei, +ei. Kuka takaa, että se osuu? Yksinkertaisia papinpoikia suojelee +sallimus... Jotain muuta! (Takoo otsaansa, kävelee edestakaisin:) +Jotain hienon hienoa ja ihmeellistä... (Pysähtyy oikealle etualalle, +tuijottaa nuoralta oleviin vaatteisiin:) Jotain naisellisen viekasta +tai... viekkaan naisellista... (Kuin hakien jotain ajatusta:) Hame. +Pöksyt ja pusero. Päivänvarjo ja hame. Hame ja... (Riemukkaana +keksintönä:) Oi, hame! Sinä taivaallinen kapine, sinä kaikkien +arvoituksien seesam... (Katsomoon, tuttavallisesti:) Se on selvä +nyt, uskokaa tai ette. (Riisuu takkinsa ja heittää sen maahan, ottaa +nuoralta hameen, painaen sen rintaansa vasten:) Sinä salaisuuksien +peite ja tyhmyreitten ansa... (Sovittaen sen eteensä:) Hoida virkas, +sua käskee äly kirkas. (Vetää housujen tavoin hameen yllensä; ottaa +puseron ja pujottaa sen nokkelasti päällensä; jääden katsomaan +paidanhihojansa, joita puseron lyhyet hihat eivät peitä:) Mutta kädet? +Kädet ovat Eesaun kädet... (Käärii paidanhihansa kokoon, niin että +ne peittyvät puseroon; menee pöydän luo, ottaa peilin ja katselee +itseään huolellisesti:) Ei mitään vikaa, joka päällepäin näkyisi. +Mutta posket... hieman hempeämmiksi. (Hankaa kädellä poskiaan, niin +että niiden maaliläikät tasoittuvat sopivasti; katsoo uudestaan +peiliin:) Jestas sentään, mikä kaino kauneus sinun poskiltasi hohtaa, +Janne parka... (Rientää ottamaan päivänvarjon, levittäen sen ja +nostaen päänsä päälle:) Ja nyt... piiloon pää ja hempeäksi ääni. +(Asettuu riippumattoon; jäljitellen naisen ääntä:) Sopii tulla, +kiireestä kantapäähän on valmis Lempi Sirkiä... (Kuulostelee; jää +äkkiä tuijottamaan housunlahkeisiinsa:) Helkkarissa! Muu kaikki +käy, mutta pukinsorkat on näkyvissä... (Nousee, kiirehtii oikealle; +hädissään:) Saakeli soikoon, nyt on tiukka paikka. (Huomaa kantoa +peittävän liinan:) Ahaa! (Hetken epäröityään:) Hätä ei lue lakia. +(Tempaa kannolta liinan, niin että kaikki sillä olevat esineet lentävät +hujan hajan maahan; liina kädessä:) Mitä tehtäis ei naisen takia? +(Asettuu jälleen riippumattoon, peittää liinalla jalkansa ja varjoo +päivänvarjolla kasvonsa; kurkistaa kerran vielä olkansa yli, ottaa +velton asennon ja jää odottamaan.) + + +V KOHTAUS. + +LEO VILANDER, (puoleksi maalaisesti, puoleksi herraskaisesti puettu, +lihavahko ja tyhmännäköinen papinpoika, tulee hengästyneenä ja +palavissaan oikealta.) + +VILANDER (puhuu hieman änkyttävästi:) Neiti Si-si-sirkiäkö siellä +hö-hö-hö... uinailee? + +JANNE huokaillen ja valittaen; matkien koko ajan naisen ääntä: Ooh, +älkää häiritkö minua... + +VILANDER. Sa-sa-sairastaako se neiti ihan tautia vai... ? + +JANNE. Päänsärkyä, hermosärkyä... kroonillista anemiaa ja, ja... Minun +hermoni eivät kestä tätä maalaiselämän karkeutta! Ja sitten... sisäisiä +ristiriitoja... + +VILANDER. O-o-onpas siinä tautia kerrakseen. (Lähestyen:) Mutta minä +kun vähän hierasen niskoilta ja nivusilta ja sitten pa-pa-pappilan +saunaan... (Kumartuu Jannen puoleen ryhtyäkseen hieromaan.) + +JANNE (omalla äänellään; unohtaen osansa:) Eikä helkkarissa! + +VILANDER. Ohhoh... + +JANNE (jälleen naista jäljitellen:) Ooh, jättäkää minut rauhaan. +(Ojentaen kätensä peittäen päivänvarjolla yhä tarkemmin kasvonsa:) +Saatte suudella kättäni, mutta menkää, menkää... + +VILANDER kömpelösti suudelmaan: Ky-ky-kyllähän minä... Mutta saisikos +tavata jossain rouva Tillonia? + +JANNE. Hän on soutelemassa... Killingin saaren ja Jänissaaren... ja... +ja... + +VILANDER (mustasukkaisena:) Y-y-yksinkö? Ka-ka-kauppiaanko kanssa? + +JANNE. Nuoren, tummatukkaisen, vieraan (matkien änkytystä:) +ka-ka-kavaljeerin kanssa. + +VILANDER raivoissaan; liikehtien: Va-va-vai niin! Pe-pe-petoskauppaa... +(Oli kompastua Jannen takkiin; ottaen sen maasta:) Ja si-si-siinä +on sen lurjuksen takki. Vai pa-pa-paitasillaan ne soutelevat +ke-ke-keskellä päivää. O-o-otanpa sen talteen ja se-sel-selkäsaunan saa +sen omistaja pappilan rengeiltä. (Aikoo lähteä.) + +JANNE unohtaen taas osansa: Piru vieköön, älä vie! + +VILANDER pysähtyen hämmästyneenä oikealle: Ohhoh. + +JANNE tekeytyen nopsasti sairaaksi: Ooh, miten päätäni särkee... + +VILANDER. Hö-hö-hö... na-na-naiset miehistyvät. Mu-mu-mutta ei meitä +petetä. (Poistuu kiivain askelin oikealle.) + +JANNE (vihan vimmassa:) Luuleeko se tolvana, että takiton mies voi +kosia ylhäistä naista? (Ponnahtaa pois riippumatosta: solahuttaa hameen +päältään ja jättää sen maahan:) Ja kehtaa vielä kilpailla _minun_ +kanssani ja kaiken lisäksi _minun_ tulevasta morsiamestani. (Sipaisee +puseron yltään ja heittää sen jonnekin taka-alalle; ottaa hyökkäävän +asennon:) Niin se, nään ma, on Suomen maassa, että jos muu ei auta, +niin tappelu auttaa. (Nyrkkiä heristäen oikealle päin:) Herran pojat ja +Kaitarannan Kustaa... Takki tänne! (Ryntää hirmuista vauhtia oikealle; +samassa alkaa taas kuulua moottorin säkytys, entistä lähempää, +lakatakseen jälleen seuraavan kohtauksen alussa.) + + +VI KOHTAUS. + +LEMPI SIRKIÄ, _laihahko ja kalpeahko neiti, sekä_ MARY TILLON, +_pyyleväksi ja koreaksi pyntätty nainen, tulevat oikealta taka-alalle +vilkkaasti keskustellen._ + +LEMPI. Minä en tahdo lähteä. Älä yritäkään, en tahdo. + +MARY _ivallisesti:_ Vai ei mamselli tahdo? Entäpä jos... + +LEMPI. Minäkö lähtisin ennen lomani loppua kaupunkiin, joka oli tappaa +minut numeroillaan? (Luettelee nopeassa tempossa puhelinnumeroita:) +2303, 4869, 4052, 6783. Onkos Tilta kotona? Onkos herrasväki jo poissa? +Yks auto Humalistonkatu 1 B. Yks konjakki ja sassiin kanssa, joo, joo, +autolla. Kyllä meillä maksetaan. 3606 prrr... Juu, juu, ukko matkusti +päiväjunalla. Kalle rakas, älä jätä minua ensi yöksi ikävään. Saat +ryypyn kanssa. — Näkemiin... Ooh, koko kaupunki on käynyt minulle +inhoittavaksi. + +MARY. Sopii käydä. Mutta täällä alkaa maa polttaa jalkojen alla, +sillä... djenki kaputj ja laskuja joka paikassa... + +LEMPI. Minä sinun laskuistasi viisi välitän, sillä minä olen rakastunut +syvästi ja korkeasti... + +MARY. Ja eikös matalalta ja leveästi. Ja kehenkäs sitten? + +LEMPI. Myllärin nuoreen poikaan. Ajatteles, hämärä mylly ja +unelias akkuna. Hiljainen hyrinä päivästä päivään ja lämmin tuoksu +uutisviljasta, joka soluu ja soluu... + +MARY (arkipäiväisesti:) Säkkiin, jauhosäkkiin. Ja mitäs sitten? + +LEMPI. Näkisitpäs kun se poika teroittaa myllynkiviä. Kivensirut ja +kipinät sinkoilevat. Käsi on varma ja silmä tarkka. Hän viheltelee ja +hän hyräilee. Ja, oi, hän ei puhu mitään, hän ei muista numeroita, hän +ei lausu numeroita, hän ei soita, hän ei puhu, hän ei tilaa mitään. +Hänellä ei ole mitään paheita ja hänen käsivartensa on voimakas. Oo, +miten hän taitaisikaan sen kiertää hoikan vyötärön ympäritse... + +MARY hieman karkeasti: Ja ilman paheita vai? + +LEMPI. Ooh... (Heittäytyy loukkautuneen? näköisenä riippumattoon.) + +MARY. Niin se nyt kuitenkin on, että asiat tänään reilaan ja yöllä +laivaan. Sinun hoikka vyötärösi kelpaa kyllä johonkin. Voit vipata +apteekkari Bitteriltä, joka kiertää sinua kuin pukki kaalimaan aitaa. + +LEMPI syvästi inhoten: Fi donc... mitä sinä ajattelet? + +MARY. Rahaa. Ja elämää kanssa. Tämä tyttö on kyllä herroja passannut. +Kumpikos meistä on ollut laivan päällä, Saimaalla, Näsijärvellä ja +Päijänteellä, ja kukas on restorangeissa, Kajaanista Hankoniemeen +saakka, kapinetteja steetannut ja serveerannut kanssa? Minä juuri, +Marja Tillanen, ja minä tunnen tämän elämän koktailit ja muutkin sakat. +Kaupungissa sitä sentään aina jotain ansaitsee, jollei muulla niin +trokaamalla, ja sinne tästä on lähdettävä. Mutta säädyllisesti, se on +ollut minun järkkymätön iteaalini aina ja joka hetki. + +LEMPI. Vai säädyllisesti! Onko se säädyllistä, että... + +MARY (jyrkästi:) On. Herroilta saa vipata ja niille voi jäädä velkaa. +Niin nekin jäävät. Mutta laskut on maksettava ja kuitti taskuun. Se +on laki restorangissa ja koko elämän hotellissa. Ja sinä vippaat +apteekkarilta ja sassiin kanssa. + +LEMPI (melkein kiusoitellen:) Enpäs vippaa! Minä vain rakastan +myllärinpoikaa ja luultavasti... toivottomasti. Sinäpä se olet +miljonäärinleski ja minä olen vain tällainen... seurustelevainen nainen. + +MARY (räjähtämäisillään:) Hvai-nee? Tjaa-jaa... Siinä sitä ollaan. +(Asiallisesti:) Hyvä. Riitelemiseen ei ole nyt aikaa. (Myhäillen +tyytyväisenä:) Onpa minulla täällä takataskussa vielä eräs Herran +pienimpiä, joka ei ole hukannut jaloa mielenlaatuaan... + +LEMPI. Kauppiasko? Älä luulekaan. Se havittelee vain sinun luultuja +rikkauksiasi, pelastuakseen muijastaan ja konkurssista kukaties. +Koetapas, lähteekö. Ei, vaikka antaisit kunniasi ja maineesi... + +MARY (nauraa raikuvasti:) No, niiden laita taitaa olla vähän niinkuin +minun rikkauksienikin. Aion kuitenkin sitä lerppahousuista narria vähän +koetella. Mutta minun ainoa todellinen kavaljeerini on... Arvaapas! + +LEMPI. Tietenkin tuo houna papinpoika... + +MARY. Eei... sinne päinkään. Minun ainoa pelastava ja uhriin valmis, +todellinen haaveen mies ja ainoa ritarini on, hän on — puotipoika +Janne Kärki. (Nauraen:) Ja hän se saa kalliisti maksaa rouva Tillonin +tämäniltaisen suosion ja armon. (Samassa kuuluu aivan läheltä moottorin +jyskytys, joka nopeasti taas lakkaa.) Jeskandeeraa! Nyt ne... Tämä +kapinetti on Steetattava. (Kääntyy taka-alaa kohti, aikoen korjaamaan +vaatteita pois nuoralta; huomaa samassa koko ympäröivän sekamelskan; +kauhistuen:) Herranjestas, sentään! Katso, nouse katsomaan... + +LEMPI kavahtaa pystyyn: Ja minun puuderini ja hameeni... + +MARY kävelee vasemmalle; uhkaavassa asennossa: Ja kuka riivattu on +saattanut tämän kaiken tehdä? (Heristää nyrkkiä:) Jospa minä sen +tietäisin... + + +VII KOHTAUS. + +JANNE KÄRKI (samassa vasemmalta, takki päällä, sangen siistinä ja +aidanseiväs kädessä.) + +JANNE (koko tilannetta halliten; kohteliaasti kumartaen:) +Palveluksenne, rouva Tillon. Tulen juuri antamasta selkään sille +miehelle, joka on saanut aikaan tämän epäjärjestyksen. + +MARY (lähestyen; tervehtii molemmin käsin, kuumasti:) Oo, herra Kärki! +Kuinka kohteliasta ja rohkeaa... Ja ken oli tuo raakalainen? + +JANNE (suudeltuaan rouvan kättä; mustasukkaisena:) Teidän ihailijanne! + +MARY. Minulla ei ole ketään muuta uskollista ihailijaa kuin... ehkä te, +herra Kärki... (Istuutuu oikealle kannolle.) + +JANNE (äärettömän hyvillään; elehtii hetken onnensa ylenpalttisuudessa; +vetää taskustaan pari kolme paperossilaatikkoa; tarjoo rouva +Tillonille:) Saakos olla. Klubia, Maltaa, Fenniaa... + +MARY (ottaa koko Klubi-laatikon, josta ottaa yhden paperossin käteensä.) + +JANNE (rientää neiti Sirkiän luo, aikoo suudella kädelle, +mutta epäonnistuu pahasti neiti Sirkiän vetäessä kätensä pois; +hätääntyneenä:) Saakos olla Maltaa vai Fenniaa? + +LEMPI. Poltan vain Klubia. (Heittäytyy riippumattoon avaten samalla +päivänvarjon.) + +JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen, juoksee rouva Tillonin luo, ottaa +hänen helmastaan Klubilaatikon ja paiskaa molemmat laatikot kädestään +hänen helmaansa; kiitää Sirkiän luo ja tarjoo; rientää takaisin rouva +Tillonin luo ja sytyttää hänen paperossinsa, sitten neiti Sirkilän luo +ja sytyttää; siirtyy keskinäyttämölle ja sytyttää ylpein elein oman +paperossinsa; hetken vaitiolon jälkeen:) Niin, rouva Tillon, minä kun +saavuin "näin auringonlaskun aikaan" teitä tervehtimään, tapaan tuon +Leo-herran, tuon papinpojan täällä hirvittävässä hävitystyössä. Ja kun +sivistynyt puhe ei auttanut, niin saatoin hänet tuonne pellolle ja +annoin aikalailla selkään... + +MARY. Ooh, se oli hänelle oikein. Hän on ollut jo kauan mitä +epämiellyttävimmällä tavalla mustasukkainen... teidän vuoksenne, herra +puukhollari. + +JANNE (kumartaen hyvillään:) Palvelukseksenne, rouva Tillon. + +MARY (käskevästi:) Antakaapas tuo liina tänne minun polvilleni. + +JANNE (ottaa liinan maasta ja levittää sen rouva Tillonin polville, +hyväillen samalla häntä kainosti ja huvittavasti.) + +MARY (tökäten Jannea viettelevästi:) Ja nyt, Janne poikani, kokoapas +nuo kapineet tänne minun helmoihini... + +JANNE (nauraa hykertää mielihyvästä; hyörii ja häärii ja esineitä +tuodessaan jatkaa hyväily-yrityksiään; siinä touhutessaan:) Kokoanhan +toki, jok'ikisen rippusen ja rahtusen... koko elämäni ajan ja... +helmaan kannan. + +MARY (Jannen tuodessa esineitä:) Minun helmaani toki. Ja sinne kun +mahtuu... + +JANNE (riemukkaasti:) Mahtuu kun mahtuu... + +MARY (mehevästi:) Ja kun annetaan mahtua... + +JANNE (melkein hyppien ilosta:) Hellanletta tentään! + +MARY (taas käskevästi:) Ja nyt korjaa vaatteet. (Järjestelee tavaroita +liinaan.) + +JANNE (ottaa salamannopeasti hameen ja puseron maasta ja ripustaa ne +nuoralle.) + +LEMPI (riippumatosta; ärtyneenä:) Ei niitä saa sinne panna, herroja +tulee. + +JANNE (närkästyneenä:) Vai herroja? Ketkäs ne ovat herroja neiti +Sirkiän mielestä? + +LEMPI (myrkyllisesti:) Kaikki muut paitsi nokikolarit ja puotipojat. + +MARY. Tyst likka siellä! Älä sotke meidän hommia täällä. (Jannelle +mielistelevästä) Oikeita herroja ovat vain liikemiehet ja tirehtöörit. +Ja kohta se on Janne-poika tirehtööri... minun tirehtööriin... + +JANNE (nauraa hohottaen:) Tirehtööri... afäärissä ja rakkaudessa... + +MARY. Kanna tänne ne vaatteet. + +JANNE. Ja minä kun kannan. (Tuo hameen ja puseron ja uimapuvut, +sipaisee ohimennessään mielenosoituksellisesti neiti Sirkiän +päivänvarjon maahan ja laskee vaatteet rouva Tillonin helmaan.) + +LEMPI on raivostumaisillaan, mutta kavahtaa rouva Tillonin silmäyksestä +ja jää makaamaan. + +JANNE (juoksee hakemaan nuoralta pöksyt, panee ne takkinsa alle ja +lähestyy kainostellen rouva Tillonia:) Tirehtöörskä, täällä on vielä +jotain... intiimiä ja tunteellista... Mihinkäs nämä pannaan? + +MARY. Samaan kasaan. + +JANNE (loukkaantuneena:) Kasaan? Sehän on jotain proosallista... + +MARY (hyvitellen viettelevästi:) Mikä on maallista tänään, on huomenna +taivaallista... + +JANNE. He-he-hö-höö... ja yöllä... autuasta. + +LEMPI (kiukkuisena:) Nostakaa oitis päivänvarjoni maasta. + +JANNE (itsepäisesti:) Enkä nosta. + +LEMPI. Nostakaa, minä käsken. + +JANNE (silmäten rouva Tilloniin; ylimielisesti:) Mikäs käskijä te +täällä olette? + +LEMPI (ivallisesti:) On siinäkin kavaljeeri, pyh... + +JANNE (rouva Tillanille:) Nostanko ma? + +MARY (on sitonut esineet ja tavarat nyyttiin; laskien sen maahan +vierelleen; ohimennen:) Tottahan toki... + +JANNE (kiirehtien antamaan päivänvarjon neiti Sirkiälle.) + +MARY. Janne poika se hyörii ja häärii, hommaa ja hankkii kaikki mitä +nämä tytöt tarvitsevat. — Eiks niin? + +JANNE (totisena:) Juuri niin. Ei tirehtööriksi ilman eestä tulla. + + +VIII KOHTAUS. + +HEIKKI (tulee takaperin vasemmalta, pitää kädessään uistinta ja vetää +perässään kireällä olevaa uistimensiimaa, tätä tuontuostakin nykäisten, +muiden jäädessä ihmetellen katsomaan.) + +HEIKKI (päästyään keskinäyttämölle; silmää iskien:) Kauppias, on +tulossa. Hän tulee tätä siimaa pitkin, sillä harasinpa joenmutkan +takana siiman kouraani, kiersin rantakoivun ympäri, ja kauppias +uututtaa nyt selkähaukea, joka on eksynyt Korpijokeen ensi kerran +maailmassa. (Vie uistimen ja kiinnittää sen taka-alalla puun kylkeen:) +Kas niin, sopii kiskoa vaan. (Nauraa hohottaa.) + +LEMPI (on kierinyt nopeasti riippumatosta ja lähestynyt Heikkiä; +viehkeästi mielistellen:) Olet hauska poika, Heikki... + +HEIKKI. Mutta nyt minä menen piiloon. (Poistuu oikealle.) + +LEMPI. Minä tulen samaan piiloon, Heikki! (Kiirehtii Heikin jälkeen.) + +JANNE (hetken vaitiolon jälkeen; kooten kaiken rohkeutensa, +juhlallisesti.) Rouva Tillon, saan kosia teitä kaikesta sydämestäni ja +sielustani. + +MARY (on istuutunut; ojentaa kätensä; riuskasti:) Tuohon kouraan. + +JANNE (laskeutuu toiselle polvelleen ja suutelee onnellisena.) + +MARY. Onkos sinulla paljon rahaa? + +JANNE (nousee:) Mnjaa, tuota... minulla on kyllä rahaa... + +MARY. Menepäs sitten hakemaan kauppiaalta kuitattu lasku, maksa +myllärille ruokalasku ja vuokra ja ompelijatar Lyyli Maikulle hänen +saatavansa. + +JANNE (seisoo hetken mykkänä kauhusta; koettaen näytellä rauhallista +naamaa:) Jaha, jaha... puotilasku tekee 2.800 markkaa... (Pelokkaana:) +Ja nuo toiset...? + +MARY. Kolme tuhatta riittää. Anna ne tänne. + +JANNE. Mutta tietääkös rouva, että... + +MARY (ottaa Jannea kaulasta; houkutellen:) Noo, kulta poju, kuka nyt on +kitupiikki... omalle jentalleen... + +JANNE (heltyen:) He-he-he-... vai omalle jentalleen... + +MARY. Ja sitten kun tullaan kaupunkiin, saat haltuusi kaiken +kapitaalin, minkä vaan pankkitililtäni löydät. + +JANNE (äkkiä, asiallisesti:) Paljonkos sitä sitten on? + +MARY. No, jaa... vähintäin kolme nollaa perään tuollaisille +pikkusummille... + +JANNE (röyhistäen rintaansa:) Siis kolme miljoonaa. + +MARY (nauraen; suudellen:) Ja kolme suudelmaa... + +JANNE (huumaantuneena:) Ja ne kun maksetaan. (Ottaa lompakostaan tukun +seteleitä ja ojentaa ne rouva Tillonille:) Siinä on. Kolme tuhatta +kolmesta suudelmasta. (Elehtien iloisena:) Ja kolme miljoonaa Janne +Kärjestä itsestään. Se on afääriä se. Ja sellaiseen pystyvät vain +tirehtöörit... + +MARY (on istuutunut kannolle, laskettuaan setelit; käskevästi:) Ja nyt, +juokse hakemaan puodista kuitattu lasku. + +JANNE _pysähtyen; välittömästi:_ Eipäs minulla olekaan enää rahaa. + +MARY (mietittyään hetken:) Mene ja kirjoita lasku ja kuittaus, lyö +liikkeen leimasimella nimi alle ja sen alle oma nimesi. + +JANNE. Ei käy, sillä leimasin on kauppiaan rouvan piironginlaatikossa +ja laatikon avain on sen kukkarossa ja kukkaro on alushameen taskussa +ja alushame... sehän on päällyshameen alla. Sieltä ei saa sitä itse +kauppiaskaan muuta kuin... ruikuttamalla. (Istuu vasemmalle penkille.) + +MARY (nousten, lähestyen:) Keksi sitten joku keino. (Taputtaen Jannea +poskelle ja silittäen hänen päätään; mielistellen:) Kun on pää kuin +partaveitsi, sukkela ja älykäs ja nerokas... oikea neropatti... + +JANNE (iloisesti:) Niin mitäs sitten muuta kuin keksiä vaan! (Nousee, +liikehtii vasemmalle.) + +MARY. Ja me kun keksitään. + +JANNE (ylpeänä.) Keksitäänpä niinkin. (Tärkeästi:) Mutta mikähän siinä +lienee, että tänä iltana olen tarvinnut puolessa tunnissa enemmän +neroutta kuin tähän saakka koko elämäni aikana? + +MARY. Suuri rakkaus voitetaan vain suurella neroudella. + +JANNE (yksinkertaisen välittömästi:) Niin se kai siten on... (Siirtyy +hyvin miettivänä vasemmalle; kääntyy äkkiä ylpeänä:) Keksitty, +keksitty, keksitty! Kaikki on selvää. (Istuutuu penkille, ottaa +lompakostaan paperia ja täytekynän, kirjoittaa nopeasti; nousee:) Tässä +on lasku, päivämäärä ja kuittaus. Se taitetaan sopivasti... Kas näin. +Te lupaatte tulkita kauppiaalle hänen luonnettaan nimikirjoituksesta. +Ja hän kirjoittaa, hän kirjoittaa! Ja lasku on maksettu. (Antaa paperin +rouva Tillonille; puoliksi itsekseen:) Ja kaiken tämän keksin minä. + + +IX KOHTAUS. + +LEMPI SIRKIÄ (oikealta kiukkuisen näköisenä.) + +LEMPI (melkein itkien:) Se juoksi myllyyn ja pani ovet lukkoon. Minä +tahdon pois täältä, heti, ensimmäisellä laivalla. + +MARY (Lempille puoliksi kuiskaten:) Kaikki on kunnossa... (Kaikille:) +Iltalaivalla lähdetään. + +JANNE. Me lähdemme täältä kaikki. Mutta sitä ennen kauppiaalle +pieni opetus, karvas pilleri ja kamppaus koipeen, jotta muistaa +minua kyynärpuulla suomineensa ja takapuoleen potkaisseensa, minua, +afäärimiestä ja tirehtööriä... + +MARY (on siirtynyt kuulostellen vasemmalle taka-alalle:) Sst. Hiljaa, +hän tulee. (Siirtyy hyräillen vasemmalle, istuu kannolle.) + +LEMPI (on heittäytynyt riippumattoon ja peittänyt päänsä päivänvarjoon.) + +JANNE (jää odottavana seisomaan vasemmalle etualalle.) + + +X KOHTAUS. + +VELI VINTTURI, (maalaiskauppias, hieman lerppahousuinen ja aviollisessa +liemessä pehmeäksi muokattu, mutta iloluontoinen ja herkkäverinen +viisissäkymmenissä oleva ukko, tulee vasemmalta kelaten uistimensiimaa, +etenee yli taka-alan näyttämön sitä mukaan kuin kela täyttyy, on +sanomattoman synkän ja vihaisen näköinen, ei katso oikealle eikä +vasemmalle.) + +MARY (nauraen hyväntahtoisesti:) Sepäs taisi olla mätäkuinen hauki, ui +vettä, juoksee maata ja puuhun kiipee... + +JANNE (yhtyen nauruun:) He-he-heipähän... se ilmassa lensi! + +VINTTURI (otettuaan uistimen puusta; kääntyy Jannea kohti; hitaasti +lähestyen, vihasta kuohuen:) Kyllä se taisi kävellä kahdella jalalla, +mutta neljällä jalalla se täältä konttaa... (On tullut aivan Jannen +eteen; ärjäisten:) Mitäs sinä, lurjus täällä teet? + +JANNE (säikähtyneen iloisesti:) Minä seurustelen ja konverseeraan... + +VINTTURI. Ja minä kyllä sinut sortteeraan. (Ottaa Jannea kauluksesta, +kuljettaa vasemmalle ja potkaisee takapuoleen, niin että Janne +lennähtää näkymättömiin.) + +MARY ja LEMPI (nauravat täyttä kurkkua.) + +VINTTURI (yhä ärtyneenä:) Ei tämä ole mikään naurun asia. Se on +disipliiniä, hyvät naiset. + +MARY (lähestyen, ottaen kauppiasta kädestä; hyvitellen:) Älkää nyt +suuttuko, herra kauppias. Viatonta leikkiä, joka saattoi teidät meidän +luoksemme suoraa päätä. Ja Janne parka on aivan viaton... + +JANNE, (kurkaten vasemmalta:) Niin, niin, kuulkaas nyt, kauppias. Mitäs +te viatonta rökitätte? + +LEMPI (kostonhaluisena:) Sen teki se hirmuinen ja inhoittava +myllärinpoika. Menkää ja antakaa sille niin, että tuntuu... + +MARY. Janne tuli tänne vain tuomaan eräitä tavaroita ja... + +VINTTURI (voitettuna:) Jaha, jaha... suokaa anteeksi. Sinä Janne, saat +mennä antamaan selkään tuolle myllärinpojalle. + +JANNE (puoliksi itsekseen, myrkyllisesti:) Vai niin sinä vanha kehno... +(Vintturille:) Se kävisi kyllä päinsä sangen hyvin, mutta meidän kahden +on nyt viisainta pysyä yhdessä, sillä meitä uhkaa hirvittävä rajuilma +ylemmistä piireistä. + +VINTTURI (naisille; nauraen:) Onko tuo poika mennyt päästään vialle? + +MARY. Hän tarkoittaa rouvaanne. + +VINTTURI (pelästyneenä:) Mitäs sitten hänestä? Onko hän tulossa tänne? +(Siirtyy pakoaikeissa oikealle.) + +JANNE. Hän voi olla täällä koska tahansa. Ja kun te hölmistytte hänen +uhkaavan rakkautensa alla, tarvitaan minun kaltaistani... + +VINTTURI (ärjähtäen:) So, soo, senkin vintiö! Juokse oitis ja kanna +veneestäni tänne gramofooni. (Jannen viivytellessä astuu uhkaavana +kohti:) Hae, sanon niinä. + +JANNE (puikkii vasemmalle.) + +VINTTURI (naisille, kohteliaasti:) Hyvät naiset, minulla on teille eräs +ehdotus... Me vietämme tämän illan hauskasti, me lähdemme... + + +XI KOHTAUS. + +AXEL BITTER, (apteekkari, vanhanmallisen keikarimaisesti puettu +herrasmies, tulee oikealta moottorin vääntökampi kainalossa ja pyyhkien +hikeä kasvoiltaan.) + +BITTER (hengästyneenä ja palavissaan; jo tullessaan puhuen; +kiihtyneesti:) Mitä pirullist', sanon minä. Minä veivaan ja veivaan... +Moottori käyp' lähtemään. Ja mitä pirullist'? Se seisoo taas. Minä +veivaan uudestaan, se sylkee ja pihisee, se hyrisee ja hyrrää. Ja +saamari soikoon. Se lakkaa taas... + +VINTTURI. Kerrankos sitä, kerrankos sitä... Mutta minä täällä aioin +juuri ehdottaa naisille, että me lähdemme sinun moottorillasi +Jänissaaren kallioille. (Ottaen taskustaan reseptin:) Tuossa on +resepti: hela konjakkia, ja toinen madeiraa. Käy, apteekkari, +hakemassa. Minulla on gramofooni. Ja me pidämme tanssiaiset siliällä +kalliolla, kaukana maailman murheista ja... peloittavista ihmisistä. + +BITTER. Mitä pirullist', kun minun piti juuri selittää, että veivaan ja +veivaan ja annan lopulta sille ryypyn. Mutta mitä pirullist', se seisoo +ja seisoo. Ja kun katson säiliöön, on bentsiini lopussa, se on vuotanut +pois. Ymmärrätkös, säiliössä on reikä... (Siirtyy Lempi Sirkiän luo, +suutelee rakastuneesti tämän kättä ja jää keskustelemaan. Samassa alkaa +vasemmalta, aivan läheltä kuulua gramofoonin soittoa.) + + +XII KOHTAUS. + +JANNE (tulee vasemmalla, kantaen gramofoonia, jotain laulukappaletta +soittaen; vie gramofoonin oikealle, kannolle, viheltäen sen säveltä +iloisin naamoin.) + +VINTTURI (sulkee heti gramofoonin, Jannelle:) Koko kylähän sen täältä +kuulee. Me lähdemme minun veneelläni matkaan. Janne-poika on kova +soutamaan. + +JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen.) + +LEMPI (Bitterille kärsimättömästi:) Ei, ei herra apteekkari, olen +pettynyt, olen onnettoman rakkauden uhri, en tahdo lähteä mihinkään, +en tee mitään enkä salli mitään, jollette keksi jotain hauskaa... +Kuuletteko? Hauskaa. + +BITTER. Armollinen neiti, sallitteko minun laulaa teille rakkauden +laulun? + +LEMPI (innostuen:) Laulakaapas... Ja kaikkien herrojen on laulettava +laulu, itkettävä laulu onnettomasta rakkaudesta. + +VINTTURI. Osaan minkä kyllä "Reisusällin laulun" ja "Iitin Tiltun". +Mutta minun täytyy laulaa ne hiljaisella äänellä, sillä akkani +tuntee sen muuten vaikka kilometrin päähän. Se tykkää, nääs, kovasti +musiikista, varsinkin omasta äänestään... + +MARY (Jannelle mielistellen:) No jaa, mitäs se Janne-poika laulaa? +(Taputtaen poskelle; näytellen rakastunutta ja pitäen samalla +kauppiasta silmällä:) Tietenkin oikean serenaadin nuoresta ja +onnellisesta rakkaudesta... + +VINTTURI (mustasukkaisena:) Eipäs se Janne parka osaa laulaa enemmän +kuin räkättirastas tai variksen poika. + +JANNE (myrkyllisesti:) Kummallista miten tämä kauppias pyrkii +minua sortamaan (lähestyy voitonvarmana rouva Tillonia:) varsinkin +rouva Tillonin silmien edessä... Ettenks' osaa? Minä taidan laulaa +yhtä hellästi kuin Iivari Kainulainen tai kansanlaulaja Iisakki +Hakkarainen... (Siirtyy gramofoonin luo ja alkaa järjestellä levyjä, +asettaen niistä yhden koneeseen, salaperäisen ja voitollisen näköisenä.) + +VINTTURI (pitää salaa silmällä Jannen hommia, menee hetken kuluttua +gramofoonin luo ja muuttaa leveästi nauraen toisen levyn Jannen +asettaman tilalle.) + +MARY. Siis kolmen herran kilpalaulanta kahdesta naisesta ja voittaja +saa minun kädestäni palkinnon, jonka laatua ja määrää ei paljasteta +ennen auringon laskua. Kelpaakos? + +BITTER ja VINTTURI. Loistavaa! Suurenmoista! + +JANNE. Ja voittaja seisoo tässä. + +BITTER ja VINTTURI (räjähtävät nauramaan.) + +LEMPI. Esiintymisjärjestyksen määrää arpa. Sassiin tänne, vetämään +pitkää tikkua. Ken pisimmän saa, on eka. (Herrat vetävät arvan.) + +JANNE. Tässä on eka. Ja minä aion laulaa lepikon siimeksestä, sillä +synnynnäinen kainous, nähkääs... + +LEMPI (yhä riippumatossa lojuen:) Yyks, kaaks, kol-me. No, alkakaa. +Yyks, kaaks... + +MARY. Ei vielä, ei vielä. Sitä ennen minä tahdon ennustaa kauppiaalle +koko tulevan elämän hänen nimikirjoituksestaan... (Viettelevästi:) +Kahden kesken, tuolla pientareen lehvistöissä... Tahdotteko? + +VINTTURI ihastuneena: Sitähän minä juuri tahdonkin. + +JANNE (lähestyen uhkaavasti:) Vai niin, vai tahdotaan, täällä jotain +ilman, että... + +VINTTURI. Kynä tänne. Ja paikalla, senkin tolvana. + +MARY (on ottanut esille paperin ja tekee merkkejä Jannelle.) + +JANNE hyrähtää nauramaan ja antaa täytekynän Vintturille, joka +kirjoittaa nimensä rouva Tillonin paperiin. + +MARY (tarttuen Vintturin käsivarteen; molemmat poistuvat keskustellen +oikealle.) + +BITTER (jatkaa innokkaasti keskustelua Lempi Sirkiän kanssa.) + +JANNE (keskinäyttämölle; katsellen poistuvien jälkeen:) Kyllä osaa olla +tuo naisihminen rakastuneen näköinen ja petos sydämessä... (Katsomoon; +hyvätuulisesti:) Mutta se se vasta on hauskaa, että muita petetään +ja meitä ei. (Katselee varovasti ympärilleen; toteaa apteekkarin +keskustelevan innokkaasti ja seisovan selin näyttämölle päin; ottaa +gramofoonin kainaloonsa, iloisen tuttavallisesti katsomolle:) Totta on, +että laulaa en osaa. (Taputellen gramofoonia:) Mutta Iivari Kainulainen +laulaa kohta puolestani, että maailma raikuu. Ja Janne Kärki nolaa +ja nujertaa kauppiasparan, lyö viimeisen naulan hänen rakkautensa +ruumiskirstuun... Ja itselleni? Kolme miljoonaa, mukavan muijan ja +ruhtinaallisen rouvan... (Poistuu ilosta hykertäen vasemmalle, josta +palaa nopsasti takaisin kuuntelemaan Lempi Sirkiän ja apteekkarin +keskustelua.) + +BITTER (on näyttänyt hiljaisen keskustelun aikana aste asteelta yhä +enemmän hermostuvan; levittäen toivottomana käsivarsiaan:) Mitä +pirullist'... olette uppiniskaisempi kuin... kuin... + +LEMPI (pahankurisesti nauraen:) Kuin äskeinen moottorinne. + +BITTER. Jaa, jaa, mitä pirullist'... minä veivaan ja veivaan, se +pyörähtää kerran ja seisoo taas. Minä kierrän ja pyöritän, sata kertaa, +tuhat kertaa... se pihahtaa ja paukahtaa. Ja lakkaa taas... Hanat avaan +ja hanat suljen, ruuvit kierrän auki ja kierrän kiinni. Kuin kuollut se +makaa... + +LEMPI (nauraen:) Katsokaas, kun moottori on vanha ja bentsiinisäiliö +on vuotanut tyhjiin... (Ponnahtaen pois riippumatosta:) Turha vaiva. +(Nauraa helakasti.) + +BITTER. Mitä pirullist'... + +JANNE osoitellen sormillaan apteekkarista lähtien: Ja summa summarum. +Hän rakastaa häntä, mutta hän ei rakasta häntä, sillä hän rakastaa +toista, mutta tuo toinen ei rakasta häntä, vaan erästä toista ja toinen +hänet ottaa. (Osoittaen oikealle:) Ja katsokaas tuonne: hän rakastaa +häntä, mutta hän ei rakasta häntä, vaan erästä toista... (Lyöden +rintaansa) Ja tämä toinen hänet ottaa! Kas, rakkauden afääritapaa on +olla viisaasti hullu ja hullusti vapaa. + + +XIII KOHTAUS. + +VINTTURI (ryntää oikealta kuin takaa-ajettuna, juosten suoraan Jannen +syliin, niin että molemmat ovat mennä nurin.) + +VINTTURI. Sata miestä mustanaan... peltoa pitkin... + +JANNE (katsoen oikealle:) Viisi miestä mustanaan ja seipäät kourassa. + +VINTTURI. Katsopas, onko minun akkani niitä johtamassa. + +JANNE. Papinpoika on kenraalina, ja pappilan renkipojat armeijana. Se +on rankaisuretkikunta minua vastaan. + +VINTTURI (kokonaan vapautuneena:) Ahaa... no se nyt on pikkuinen asia +ottaa selkäsauna miesten kädestä, toista se olisi, jos... + +JANNE (myrkyllisesti:) Vai niin, vai sillä tavalla? Mutta minä en +saakaan selkääni turhan vuoksi, niinkuin eräs narri, jolla vielä tänä +iltana on rukkaset kourassa ja kukkaset selässä. + +VINTTURI (räjähtää nauramaan.) + +VILANDER (oikealta näkymättömistä:) Ketjuun... mars! + + +XIV KOHTAUS. + +ROUVA TILLON (oikealta.) + +MARY. Mikä sitä pappilan herraa oikein riivaa? + +JANNE (varovasti:) Mustasukkaisuuden mato ei anna rauhaa hänen +sielulleen. (Ylevästi:) Mutta minä olen polkeva rikki sen käärmeen +pään... älyllä. Olkaa rauhassa, hyvät naiset. (Kaikki muut paitsi Janne +siirtyvät vasemmalle.) + + +XV KOHTAUS. + +LEO VILANDER (uhkaavana oikealta.) + +VILANDER (osoittaen Jannea:) Ahaa, nyt et pääse ko-kokouristani, olet +saarrettu edestä ja takaa. + +JANNE (kylmän kohteliaasti:) Olette varmaan erehtynyt, hyvä herra. + +VILANDER (ällistyneenä:) E-e-etkö muka tunnusta, että löit tuolla +pellolla minua takaapäin seipäällä päähän ja veit tuon takin, joka nyt +on pä-pä-päälläsi? + +JANNE (yhtä kohteliaasti:) Valitettavasti en voi muistaa mitään +senkaltaista urotekoa suorittaneeni... + +VILANDER (Lempi Sirkiälle:) Mutta neiti Sirkiä voi to-to-todistaa, että +kun hän äskettäin lepäsi riippumatossa ja minä kävin hänen luonaan, +niin ke-ke-keskusteltuamme... + +LEMPI. Mitä röyhkeätä valhetta? Kuinka te uskallatte? Minä en ole +nähnyt teitä koko päivänä enkä vaihtanut teidän kanssanne sanaakaan... + +JANNE (voitollisesti:) Näin ollen sitoo minun järkeni teidät +vangikseen. Jos luulette nähneenne täällä neiti Sirkiän, joka saapui +tänne vasta myöhemmin rouva Tillonin seurassa, on myöskin minun teille +antamani selkäsauna vain harhanäky, aistihairahdus. Ymmärrättekö? + +VILANDER (yhä nolompana:) Entäs tuo takki, joka on pä-pä-päälläsi? + +JANNE. Oma takkini, hyvä herra. Ja voisin sanoa teitä takinvarkaaksi, +jos haluaisin. Tämän toi minulle eräs sangen hyvä ystäväni, joka sanoi +sen teiltä riistäneensä... Toivottavasti kykenette käsittämään näin +yksinkertaisen asian ja lakkaatte säikyttämästä viattomia naisia. + +VILANDER. Ky-k-y-kyllä, mutta... + +MARY (ottaen Vilanderia käsivarresta; mukaansa tempaavasti:) Ei nyt +enää mitään muttia, Leo herra... Meillä on nyt kilpalaulanta, suuri +serenaadi, ja neljä kavaljeeria kilpailee kahdesta naisesta... + +VILANDER (kokonaan voitettuna; innostuen:) Si-si-siinä tapauksessa... +käsken armeijani pe-pe-perääntymään. + +VINTTURI. Älä hiivatissa... anna poikien pitää vahtia ja minä annan +niille käskyn, ettei yhtäkään naisenpuolta saa päästää ulos eikä +sisälle, eikä varsinkaan sisälle. (Poistuessaan oikealle:) Se on +turvallisinta sillä tavalla, ulkonaisen hyökkäyksen varalta... + +JANNE (keskinäyttämölle, vetäen kaikkien huomion puoleensa:) Hyvät +naiset ja herrat! Ennenkuin minä lähden voittamaan (katsoen hellästi +rouva Tillonin puoleen:) elämäni viheriöitsevintä seppeltä, sallikaa +minun osoittaa teille, että tänä iltapäivänä on heikossa asunut älyn +väkevyys. — Enkö minä saapunut tänne kuin... kuin lähetyssaarnaaja +Ovambomaalle, jossa minun piti pelkällä hengen voimalla kääntää +naisten sydämet kuin vesiojat ja tuhota (katsoen herrojen puoleen:) +mustat viholliseni tulella ja miekalla, hengen tulella ja järjen +säilällä nimittäin... Aluksi täytyi minun murskata naisen sydän, se +on: tuhota mennyt elämäni. Ja sitten... minun täytyi hameessa vaeltaa +ja haastaa naisen äänellä, taivuttaakseni (katsoo ylimielisesti +Vilanderin puoleen:) erään aarniometsän pedon tahtoni mukaan. Ja minun +yltäni ryöstettiin takki, mutta voimallinen käsivarsi toi sen minulle +takaisin. Sen jälkeen minä sain steetata ja passata Ovambomaan ihaninta +naista ja pelastaa hänet älyn voimalla karhujen luolasta, niin että ne +nyt makaavat voitettuina kuin karitsat... + +VINTTURI (on tullut puheen alkupuolella oikealle; epäluuloisesti:) +Mitäs, sinä poika, täällä oikein saarnaat? + +JANNE (jatkaen kuin mitään kuulematta:) Ja enkö minä saanut musertaa +kokonaista armeijaa paljaalla älyllä, joka hölmistytti sen kenraalin +suureksi tolvanaksi? — Ja kun minä nyt myöskin taiteessa olen +osoittanut itseni arvolliseksi suureen rakkauteen, niin, kun minä +nyt... niin tuota... kuunnelkaa, tarkasti, sillä nyt se alkaa... +(Poistuu vasemmalle voitollisen näköisenä.) + +VINTTURI. Tekikös se lurjus meistä pilkkaa? + +VILANDER. Mi-mi-minusta tuntuu, että... + +MARY. Sst, hiljaa... + +VILANDER... että hän ta-ta-tarkoitti minua sillä... to-to-tolvanalla. +(Samassa alkaa kuulua räikeää gramofoonin soittoa aivan läheltä, eikä +edes laulua, vaan — _torvisoittoa_, kaikki seisovat ällistyneinä.) + +VINTTURI alkaa nauraa hohottaa, muut yhtyvät. + + +XVI KOHTAUS. + +(Samassa alkaa naurun ja gramofoonin ääneen sekaantua taustalta +kuuluva toraisa melu. Gramofooni ja nauru lakkaa äkkiä ja rouva) VIENO +VINTTURIN (riitaisa ääni vaimentaa renkien kiellot ja estelyt, ja +samassa hän ryntää näyttämölle, syöksyen suoraan Vintturin luo, jota +tarttuu kauluksesta kiinni.) LYYLI MAIKKU (saapuu pian hänen jäljessään +ja tämän jäljessä) JANNE KÄRKI. + +VIENO miehelleen: Sinä lerppahousu ja syntisäkki, sinä +hepsankeikaleitten häntyri ja narri! Ettes häpeä... (Muille herroille:) +Ja samoja narrinaamoja olette kaikki, niin papinpojat kuin puotipojat +ja pillerimaakarit... (Kävelee leveänä etualalla; kääntyy ja käy +edestä hajoovan joukon keskitse taka-alalle; kädet lanteilla:) Hjaa +jaa... tulin tänne hyvän hyvyyttäni, vetämään teitä ylös häpeän ja +riettauden suosta. (Naisille:) Niin, niin, hyvät ryökkinät ja rouvat, +turha muikistella. Kyllä teidät tunnetaan. Otettiinpa selvä ja selvä +tuli. (Herroille:) Tiedättekös, keitä te olette miljonäärinleskinä ja +mamselleina pokkuroineet ja hännystelleet? (Osoittaen rouva Tillonia:) +Tuo tuossa on Marja Tillanen Haukiputaalta, passaa herroja kaupungin +restorangissa, joka nyt on suljettu viinan myönnistä ja viinan +hallussapidosta. (Lempi Sirkiää tarkoittaen:) Ja tämä mamselli tässä... +pikkuruinen numeronpiipittäjä saman kaupungin sentraalissa. Niin että +nyt sopii tehdä sitä lähempää tuttavuutta. (Ojentaen laskun Marja +Tillaselle:) Mutta tässä olisi lasku! + +MARJA (saaden takaisin koko puhetaitonsa; vetäen esille oman kuitatun +laskunsa; purevasti:) Kuinkas moneen kertaan Vintturin kaupassa oikein +näitä laskuja maksatetaan? Siellä meidän restorangissa on tapana +maksattaa vain yhteen kertaan. (Näyttää kuittausta:) Osaattekos lukea? +"Kuitataan. Veli Vintturi." + +VINTTURI (keksien pelastustien; viattomana:) Rakas vaimoni, minä en +ollenkaan voi käsittää sinun menettelyäsi. Minä kun kuulin, että naiset +matkustavat, tulin tuomaan tänne laskun ja... + +VIENO. Onkos rahat taskussa kanssa? + +VINTTURI (ärtyneenä:) No missäs ne sitten muualla olisivat. + +VIENO. Vai niin, noo... Mitäs siinä sitten muuta kuin... + +LYYLI. Mutta lasku se on vielä minullekin maksamatta! + +MARJA (ojentaen Lyylille rahaa; purevan kohteliaasti:) Tehkää hyvin, +neiti Maikku. + +JANNE (itsekseen; hammasta purren:) Hellanletta sitä rahan paljoutta +ja viekkauden määrää... + + +XVII KOHTAUS. + +HEIKKI (tulee oikealla hitaasti, synkän näköisenä.) + +MARJA (työntää Heikille tukun rahoja kouraan:) Ja siinä on sinulle +vuokra- ja ruokarahat. Vie mammallesi! (Ottaen oikealta nyytin +kainaloonsa:) Ja nyt, hyvä herrasväki, nyt nämä tytöt lähtevät... +Ja muistakaa minun sanoneeni (erikoisesti Jannelle:) että +Töykänän herrojen älyparka on vain varpusen viserrystä tällaisten +kesäpääskysten rinnalla. Ja pankaapa mieleenne, (rouva Vintturille:) te +tohvelisankarin kovakourainen rouva, että Marja Tillanen on ollut ja +tulee vielä olemaankin _monen miljonäärin leski_! (Poistuu remseesti +oikealle jäljessään Lempi Sirkiä.) + +VINTTURI (tuijottaa surkeana naisten jälkeen.) + +BITTER ja VILANDER (katoovat hiljaa hiipien vasemmalle.) + +VIENO (miehelleen:) Ja vieläkös sinä siinä toljotat? Kotiin, mars! +(Lähtevät, Vintturi edellä ja rouva jäljessä, poistuvat vasemmalle +taka-alalle.) + +JANNE jää seisomaan nolona vasemmalle etualalle ja katsoo surkeana +Lyyli Maikkua. + +LYYLI (lähestyy askel askeleelta Jannea, käyden sitä säälivämmäksi mitä +surkeammaksi Janne; tökäten hyväilevästi:) Ei nyt surra enää, Janne... + +JANNE (syvästi syyllisyyden tunnossa:) Mutta milläs minä nyt maksan +sinun ompelukoneesi, kun puijasivat multa kaikki säästörahani... + +LYYLI (iloisen reippaasti:) Sepäs kun on maksettu jo! Ja nyt sitä +mennään minun mökilleni... polkuja pitkin... + +JANNE (hykertää leppoisaa naurua.) + +HEIKKI (joka on istunut synkkänä kannolle; Lyylille:) Eipäs se +tullutkaan... Kapalaukeen Suoma myllylle. Heittänyt se on tämän pojan... + +LYYLI. Eipäs ole. Se istuu aittansa portailla ja vuottaa sinua auringon +laskiessa. Niin käski sanomaan. + +HEIKKI (nousee kokonaan muuttuneena, astuu pari askelta vasemmalle, +kurkkaa puiden lomitse; suuressa ilossa; osoittaen kädellään:) Ja +ihanhan se on siellä... laskemaisillaan. (Juoksee Lyylin ja Jannen ohi +oikealle hurjaa vauhtia.) + +LYYLI (osoittaen jo kaukana juoksevaa Heikkiä: Jannelle, nauravasti:) +Katsos, Janne. (Läheisesti:) Ja kuulepas, Janne, tässä maailmassa ei +taida olla mitään niin vaarallista kuin elämän koreus ja liian hyvä +sydän. + +JANNE. Ja liian hyvä äly! Se jos painaa laukkaa ja neliä, tulipas — +koira vieköön — kallista peliä... (Lähtevät oikealle.) + +Väliverho. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78466 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..55fac87 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78466 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/78466) |