Initial commit of ebook 78466 filesHEADmain

4 files changed, 1391 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78466-0.txt b/78466-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..4b81bf5
--- /dev/null
+++ b/78466-0.txt
@@ -0,0 +1,1375 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78466 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+JANNE KÄRKI
+
+Yksinäytöksinen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+LAURI HAARLA
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannus Oy Näytelmä,
+1929.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+VELI VINTTURI, kauppias.
+VIENO, hänen vaimonsa.
+AXEL BITTER, apteekkari.
+LEO VILANDER, papinpoika.
+LEMPI SIRKIÄ.
+MARY TILLON eli MARJA TILLANEN.
+JANNE KÄRKI, puotipoika.
+HEIKKI JOLMA, myllärinpoika.
+LYYLI MAIKKU, ompelijatar.
+
+Tapahtuu Töykänän kylässä ajattomana aikana.
+
+
+
+NÄYTTÄMÖ.
+
+Metsikkö Korpijoen rannalla. Joki näkymättömissä vasemmalla taustalla.
+["Vasen" ja "oikea" ajateltuna katsomosta käsin.] Kylän ajatellaan
+olevan oikealla taustalla ja pappilan, samoin näkymättömissä, oikealla.
+Vasemmalla puiden väliin on laitettu riippumatto, jonka erääseen
+silmukkaan on pistetty avoin punainen päivävarjo, ja aivan etualalla
+penkki. Oikealla etualalla kanto, joka on katkaistu sileäksi pöydäksi
+ja jonka vieressä pari kiveä. Kannolla on heleänvärinen liina ja tällä
+monenlaisia toalettitarpeita, kuten puuterirasioita, ihomaaleja ja
+hajuvesipulloja y.m. Taka-alalla on pingoitettu nuora, jolla on eräitä
+kesäisiä vaatekappaleita: hieno hame, kesäinen pusero, kaksi uimapukua
+ja sievät, naiselliset pöksyt. On kirkas kesäiltapäivän valaistus.
+Väliverhon avautuessa on näyttämö tyhjä.
+
+
+I KOHTAUS.
+
+JANNE, (laihankälpeä ja joka hetki tärkeän näköinen puotipoika,
+tulee hiipien oikealta, taka-alalta, lähestyy riippumattoa, katselee
+ympärilleen, siirtyy pyykkinarun luo, painaa intomielisesti nuoralla
+riippuvaa vaatekappaletta poskeansa vastaan ja huokaa syvään ja
+kaihomielisesti; hyrähtää äkkiä hyvänmielen nauruun, tepastelee
+iloisena; ottaa riippumatosta päivänvarjon, nostaa sen päänsä
+yläpuolelle, pasteerailee taas pari askelta, panee sen kokoon ja
+viittaa oikealle.)
+
+JANNE (hilliten ääntään:) Heikki-ii... Selvä on. Jolman Heikki, sassiin
+sieltä.
+
+
+II KOHTAUS.
+
+HEIKKI JOLMA, (vetelähkön näköinen, mutta myhäilevä ja hyvänahkaisesti
+koirankurinen myllärinpoika, puettuna jauhoiseen myllärin pukuun,
+jönkii näkyviin oikealta taka-alalle.)
+
+JANNE: Senkin jauhonaama, mitä sinä siellä jökötät...
+
+HEIKKI (harvakseen:) Jökötänpähän vaan...
+
+JANNE: ... kuin jauhosäkki tuutin alla.
+
+HEIKKI (virnuillen:) Tuolla vaan nurkan takana...
+
+JANNE: Etkö sinä näe? Katso ympärillesi. Paratiisi on tyhjä. (Levittää
+käsiään, elehtii iloissaan.)
+
+HEIKKI (viitaten nuoralla riippuviin vaatteisiin, vetelästi:)
+Pyykkituvalta tämä minusta näyttää eikä paratiisilta.
+
+JANNE (tärkeänä, lipevän nopsana:) Mitäs pulputat? Luuletko sinä,
+ettei paratiisissa pyykkitupaa tarvita? (Kimmahtaa vaatteitten luo,
+hypistellen pöksyjä:) Hellalletta sentään... Ilmetyt enkelinpöksyt. Ja
+nämä sitten... (tarttuen uimapukuun:) selvää enkelinnahkaa, tiivistä ja
+hataraa kuin nuoren naisen siveys. Kyllä tämä poika tietää ja tiedäks
+poika, että näissä ne uivat ja pelkän viikunalehden alla ne nukkuvat,
+jotta onkos paratiisi vai...?
+
+HEIKKI (on tarkastellut kannolla olevia esineitä ja ottanut
+lopulla puuterirasian käteensä; avattuaan ja otettuaan rasiasta
+puuterihuiskan:) No, sun pentele! Ovatko ne käyneet kähveltämässä
+jauhontomua myllystä? Aikovatko ne taikinantekoon tällaisella
+rippusella? Ja mikäs se on tämä... hännäntupsu?
+
+JANNE (ottaa puuterirasian Heikiltä:) Voi, poika...etpä paljoa näy
+tietävän naisväen tilpehööreistä. Katso päältä nyt, miten tämä poika
+Siltaa... (Puuteroi vahvasti leukansa.) Katso nyt, tämä on hienoa...
+
+HEIKKI (nauraen rehevästi.) No, onpa minulla tuota lajia hienoutta
+ollut poikanallikasta saakka, hinkalot täynnä...
+
+JANNE (ylimielisen tietävästi:) Ei, poika, tämä on ylhäisten
+olkapäitten ja tekolteerattujen rintojen hienoutta... Ja luuletkos sinä
+tätä säkkijauhoksi tai sahajauhoksi? Ei, hyvä veli. Pariumkarponaattia,
+oksiitia, talkkia ja... ja... jaa, jaa, kyllä me kauppiaat nämä seikat
+tunnetaan...
+
+HEIKKI (oli ottanut hajuvesipullon ja haistellut sitä:) Haiseepa se
+riivatusti.
+
+JANNE (pyhässä vihassa:) Haisee? Se ei haise. Se tuoksuu. Katsos, kun
+kukkapomaata ekstraheerataan eetterillä ja petroolilla, niin...
+
+HEIKKI (on ottanut ihomaalilaatikon; äkkiä; tekeytyen tärkeäksi:)
+Seisopas paikallasi. Silmät kiinni. Kas, noin... (Menee Jannen luo ja
+maalaa punaiset täplät Jannen poskipäihin; ottaa Jannelta peilin ja
+panee sen Jannen kasvojen eteen; koirankurisesti:) Eikös meilläkin
+osata? (Nauraen hohottavasti:) Olen kurkistellut myllyn yläikkunasta
+joka aamu, kun se rouva ja ryökinä maalaa... juuri tämännäköisillä
+pötköillä.
+
+JANNE (katsellen itseään peilistä; tyytyväisesti:) Mnjaa, oikeastaan...
+jos tuohon pantaisiin vielä lisäksi piippaus, ontoleeraus, pakkaus, ja
+paklaus, ei minua voisi kukaan eroittaa ensiluokan näyttelijästä, — Vai
+mitä arvelet?
+
+HEIKKI (on kuulostellut vasemmalle:) Sst!
+
+JANNE (pasteeraillen; hykertäen omasta ilostaan:) Ja näyttelijöihin ne
+naiset vasta rakastuvat...
+
+HEIKKI (on siirtynyt vasemmalle, täältä nostaen molemmat kätensä:)
+Hssst! Hiljaa... Airojen loisketta.
+
+JANNE (iloinen virnistys muuttuu hänen kasvoillaan toljottavaksi
+säikähdykseksi:) Olisikohan se kauppias? (Panee puuterirasian ja peilin
+kannolle, jonka luo jää jännittyneenä odottamaan Heikin kurkatessa
+puiden lomitse joelle.)
+
+HEIKKI (kääntyy; silmää iskien:) Veli Vintturi siellä uistinta
+viilettää myllylle päin.
+
+JANNE (yhä säikähtyneempänä:) Jestas sentään! Nyt oli piru merrassa
+tänään...
+
+HEIKKI (salaisen ilkamoivasti; nauraen:) Niin, kukas siellä nyt puotia
+hoitaa, kun puukhollari on täällä ja kauppias itse uistelee kultakaloja
+eli myllärin kesävieraita?
+
+JANNE (hätäisen nopeasti:) Onhan siellä se syöjätär, se sen varsinainen
+akka. Mutta minä kun livistin makasiinin takasolan kautta, ja kauppias
+kun on tietysti käyttänyt hyväkseen samaa reittiä, niin rouva kun alkaa
+etsiä, niin... No, voi nyt helkkarissa! Tulipas kun tulikin tästä
+Paapelin sekotus ja pankrutti... Se kauppiaan naakka hynttää tänne ja
+silloin... tulipas Töykänän kylään paniikki, oikea aviollisen rakkauden
+tultasyöksevä kalapaliikki! (Vaikenee äkkiä, miettii otsa rypyssä;
+alkaen tehdä lähtöä:) Ei, poika. Kyllä minä nyt taidan puikkia toista
+tietä omalle maalleni... (Aikoo livistää vasemmalle.)
+
+HEIKKI (juoksee Jannen jälkeen, tuo hänet käsipuolesta takaisin;
+painaen hänet istumaan vasemmalle penkille:) Istu tuohon nyt. Ei tässä
+vielä hengenlähtö uhkaa. Ensin se lohikäärme toki ukkonsa syö ja sitten
+vasta sinut.
+
+JANNE (surkeana, mutta nopeassa tempossa:) Niin, niin, mutta...
+Eräs suuri mies on kysynyt kerran: Missä on nainen? Ja vastannut
+kysymykseensä: joka paikassa, kaikkialla, missä hänen _ei pitäisi_
+olla. Ja minun täytyy tällä hetkenä peljätä _kahta_ naista. (Nostaen
+kaksi sormeaan pystyyn:) Huomaa: kahta! Ja toinen näistä on minun
+morsiameni Lyyli Maikku, se ompelijatar, joka on — sen myönnän — ollut
+yhtä kanssani sekä nappikaupassa että rakkaudessa, mutta jolle nyt olen
+äkkiä tullut kylmäksi kuin, kuin... (löytämättä sopivaa vertausta:)
+niin jäätävän kylmäksi kuin, kuin...
+
+HEIKKI (nauraen koirankurisesti:)... kuin kivenkoloon juokseva
+sisilisko, vai kuinka?
+
+JANNE (innostuen:) Juuri niin! Sillä toisen tähden, uuden ihmeellisen
+rakkauden vuoksi minä nyt palan kuin salamanteri tulessa. Ja tämän
+Lyyli Maikun tullessa puotiin minä pakenin makasiininsolaan, ettäs nyt
+sen tiedät.
+
+HEIKKI (istuutuen oikealle:) Älä ole milläsikään. Tänne hän ei osaa.
+Eikä tänne tule ketään, ennenkuin kuuluu (viitaten vasemmalle:) tuolta
+joensuusta apteekkarin perämoottorin säkytys ja pappilan Leo herra
+hönttää (viitaten oikealle:) tuolta peltojen yli tänne päin. Ja vasta
+sitten kun kaikki nämä manööverit on suoritettu loppuun saakka, vasta
+sitten tapahtuu ensimmäinen tulemus ja rouva ja ryökinä saapuvat
+tänne... noita naimamiekkoja odottelemaan...
+
+JANNE. Ka, sitähän minä tarkoitin, että täällä saisin tilaisuuden
+tulkita soveliain sanoin rakkauteni rouva Tillonille, ennenkuin nuo
+riivatun herrat tulevat. (Ylpistellen:) Minulla on, näetkös, hänen
+kanssaan jo _suhteita_, jotka oikeuttavat minut uskaltamaan...
+
+HEIKKI. Suhteita he-he... Mitäs ne sellaiset suhteet sitten
+oikeastaan...?
+
+JANNE. No, ka lemmensuhteita. Sillä niin on — näin meidän kesken
+sanoen — asia, että tämä rouva, jonka suunnattomista rikkauksista koko
+maailma puhuu, on käynyt puodissa harva se päivä, ja toissapäivänä hän
+otti minua (näyttäen:) näinikään leuan alta, katsoi minua hurmaavin
+silmin ja kuiskasi tiskin yli: "Nätti poika! Juu, juu, ei ne Helsingin
+nuoret herrat puukhollarin rinnalla ole muuta kuin kolmannen luokan
+kundeja..." (Nousten; innostuen:) Silloin... uskotkos? Jos ei
+tiski olisi ollut välissä... (Vähiin hämmästyen; lyhyen kuivasti;
+itsetietoisesti:) No, niin, joka tapauksessa esiinnyin hienosti.
+(Itserakkaasti:) Ja hän sanoi lähtiessään, tummain silmäripsiensä
+varjosta pitkään katsoen: "Siellä meidän Korpijoella on ihana soudella
+auringonlaskun aikaan..."
+
+HEIKKI. Äläs pentele! Ihanko sanoi? Ja lehvakka leski, ihankuin
+leskikeisarinna...
+
+JANNE (nousee; sanomattoman hyvillään:) Ja käsitätkös sen, että kun
+ylhäissyntyinen ja rikas nainen sanoo sillä tavalla, on se melkein kuin
+käsky kosia. Ja juuri sitä varten tänne tulin, tekemään ratkaisevaa
+kysymystä... (Alkaa kävellä tuohtuneena:) Ja silloin tuo peevelin
+kauppias! Eikös alakin uistimensoutua joessa, jossa ei ole muita kaloja
+kuin salakoita, särkiä ja lattareita... ? (On kääntynyt taka-alalle,
+aikoen jatkaa kiivasta kävelyään, mutta pysähtyy äkkiä kuin naulittuna
+paikalleen.)
+
+
+III KOHTAUS.
+
+LYYLI MAIKKU, (ompelijatar, siro ja nuori tyttö, vasemmalta kiireisenä.)
+
+LYYLI (Jannelle; riitaisena:) Enkös sitä arvannut! Täälläpä
+tietenkin... Missäpäs se harakka muualla kuin...
+
+JANNE (sekaisin tuntein:) Lyyli Maikku...
+
+LYYLI (kipakasti, riitelevästi:) Juuri niin, Lyyli Maikku, ompelijatar,
+eikä mikään aatelisrouva ja miljonäärinleski, mutta siveä ja puhdas
+kuin neulan silmä, jos onkin heivahtanut erään heittiön morsiameksi...
+
+JANNE (terävän virallisesti:) Ja ketä neiti Maikku tarkoittaa sillä...
+hulttiolla, jos saan kysyä?
+
+LYYLI. Sinua juuri, hönttänä! Juoksen puodit, laivasillat, makasiinit
+ja jos jotkin loukot, kun neulomakoneeni kuukausimaksu on suoritettava
+tänään ja sinä olet minulle velkaa...
+
+JANNE (huolettoman kylmästi:) Oikeammin sanoen... olet sijoittanut
+pienen pääoman alkavaan liikkeeseeni...
+
+LYYLI (melkein itkien:) Olkoot mitä ovat, mutta ne olivat ainoat
+säästörahani...
+
+JANNE (hyvin tietävästi:) _Tuhlausrahoja_ ei ylimalkaan voida
+liikkeeseen sijoittaa.
+
+LYYLI (joutuen ymmälle:) Höh, no niin, mitäs sinä sitten aiot?
+(Lähestyy, mielevästi:) Tuutko mun mukaani, Janne?
+
+JANNE (kääntyen Heikin puoleen:) Käy todistajaksi, Heikki Jolma. Tämä
+nainen sekoittaa raha-asiat rakkauteen. Minun siveellinen tajuni
+närkästyy syvästi. Ja näin ollen otan minä... tänä hetkenä juuri
+tulevasta aviostani eron eli toisin sanoen... puran kihlaukseni sekä
+lemmessä että kapitaalissa. Todista siis, Heikki Jolma, että olen tästä
+hetkestä alkaen vapaa mies kosimaan jokaista naista...
+
+HEIKKI. Todistan kyllä, jos maksat Lyylin säästörahat takaisin nyt
+paikalla.
+
+JANNE (hätääntyen:) No, niin, niin, 110, tuota... (Vetää taskustaan
+paksun lompakon:) Suvaitkaa katsoa! Tämä on pullollaan rahaa. Onko
+vai ei? (Toisten nyökättyä myöntävästi:) Joo, joo, niin on. (Hetken
+epäröityään; jyrkästi:) Mutta ne ovat afäärin rahoja, ja niihin ei
+Janne Kärki koske, sillä hän on totuuden mies. Ja omat rahat ovat
+pankissa. Mutta vielä huomisaamuna...
+
+LYYLI (jälleen lähestyen: tarttuen hyväilevästi Jannen takin
+rintapieleen:) No mitä sinä nyt ylpistelet, Janne... Kyllähän niistä
+nyt sovitaan, kun vaan muusta... kotomatkalla.
+
+JANNE (irtautuen; jäykistyen luoksepääsemättömäksi:) Huomisaamuna
+tilitän teille, neiti Maikku, nappi- ja tupakkakauppaani sijoittamanne
+kapitaalin ja... ja lisäksi koron ja osingot. (Lyylin aikoessa
+lähestyä:) Siihen mennessä en tunne teitä.
+
+LYYLI (kimmastuen:) Jaha, vai et tunne. No maksa sitten. Mutta milläs
+sinä maksat? Ja mitäs sitten, jos et maksa?
+
+JANNE. Janne Kärki maksaa laskunsa aina ja... ruhtinaallisesti.
+(Kumartaen:) Valitan, neiti Maikku. (Poistuu vasemmalle.)
+
+LYYLI. Pyh, ja kattia kanssa... (Jannen jälkeen tiuskaisten:) Mutta
+sen minä sanon, että jos tänne teerenpeliin itsesi sotket, et minun
+ovelleni enää kolkuta...
+
+HEIKKI. He, siinäpä on tyttö kuin poutahaukka!
+
+LYYLI (pillahtaen itkemään:) Voi, voi sentään, nyt se taisi jättää
+minut... ihan tähän paikkaan?
+
+HEIKKI (nousee, menee Lyylin luo; lohduttaen:) Älä Sure, Lyyli.
+Kerrankos sitä jää kananlennoksi naisihmisen lemmet. Ja sitä paitsi:
+Jannen kukonaskel on kananlentoakin lyhkäisempi. Saat olla siitä varma.
+
+LYYLI. Auta minua, Heikki. Sen on kyllä joku ruuvi höllällä päässä
+ja siksi se on kaikenlaisten hepsankeikaleitten narrattavissa. Mutta
+muuten se on sukkela poika. (Melkein itkien:) Ja hauskasti se on aina
+minua rakastanut... (Alkaa kuulua vasemmalta moottorin säkytys.)
+
+HEIKKI (kuulostellen:) Äläs, nyt se tulee... apteekkarin prutku.
+
+LYYLI (kärsimättömänä:) Anna sen prutkuttaa. Ja lupaa että autat minua.
+Minä niin tykkään siitä lurjuksesta... (Moottorin säkytys lakkaa.)
+
+HEIKKI. Ahaa, nyt se seisahti. Ja saapa herra kotvan aikaa sitä
+niskavilloista tukistaa... (Istuutuu oikealle.)
+
+LYYLI (toivottoman kiukkuisena:) Ja minä tukistan sinut pyörryksiin,
+jollet...
+
+HEIKKI. Milläs minä sinua sitten auttaisin?
+
+LYYLI (lähestyen:) Sanoisit sille edes, että minä toki olen hellempi
+ja taatumpi tyttö kuin tuollaiset kaikenväriset kesälinnut, joilla
+lie lainahöyhenet joka paikassa, kun kerran naamansakin maalaavat ja
+viipottavat pientareilla kuin västäräkit rantakivillä...
+
+HEIKKI. Mihinkäs sinä olet menossa?
+
+LYYLI. Mihinkäs minä muualle kuin neulomukseni ääreen. Olen Kapalaukeen
+Suoma-neidillä neulomatöissä.
+
+HEIKKI (ponnahtaen seisaalleen; lyöden kämmenellään reiteensä:) Nääpäs
+kun lääpäs. Nyt ne mallasivat yhteen molemmat jauhinparit. Asianlaita
+on, katsos, se, että se Suoma on lakannut käymästä myllyllä ja minä
+kun...
+
+LYYLI (keskeyttää; kipakasti:) Ja miksikäs on lakannut? Etkös sitä
+tiedä, että kylällä huhutaan sinun pelehtivän myllyn ylisillä sen
+toisen, sen heiveröisemmän kesävarpusen kanssa... Niin juuri, samaa
+sorttia se olet sinäkin. Ettäs kehtaat! Ja tuollaiseen vaihtaa koko
+pitäjän kaunein talontytär? Ja vieläkös tuppaisi myllylle? Suoma-neiti
+ei olekaan mikään raukka ja riepu, mutta surulliselta se on näinä
+aikoina näyttänyt...
+
+HEIKKI. Ihankos totta? (Lyylin nyökättyä ottaa häntä vyötäisiltä ja
+kiepauttaa riemuissaan ympäri:) Vannotkos tuohon silmään?
+
+LYYLI. No vaikka neulansilmään. Vingerporillisen se tyttö itkaisee joka
+ilta ennen maata panoa.
+
+HEIKKI (käy vakavaksi, ottaa Lyyliä kädestä ja vie hänet istumaan
+vasemmalle; istuuduttuaan hänen viereensä; synkästi:) Minulla kun
+on, nääs, semmoinen luonnoton luonto, että kun se tyttö seisoo minun
+edessäni ja katsoo noinikään altakulmainsa minun tyhmää naamaani,
+silloin minä vasta tyhmistyn, niin etten saa suutani auki, en edes
+ilmoista haastaakseni. Ja sitten kun sen silmänvalkuaiset päilyvät
+kuin kaksi päärlyä ja silmäterät sihertävät kuin taivaalliset hyrrät
+sieltä päärlyjen sisäpuolelta, silloin minun silmäni sokenevat, korvat
+humisevat, ja minä olen kerta kaikkiaan kuuromykkä ja umpisokea koko
+ajan, kun se siinä katsoo ja hymyilee. Mutta sen minä sanon, että
+jos nyt saat sen tulemaan myllylle, puhun minä kuin paras pappi,
+sillä pisaraakaan ei sen tytön tarvitse tähteni silmistään hukata. Ja
+sen minä sanon sinulle, että noista mamselleista ja rouvista, jotka
+sotkevat sekä sinun että minun asiani, otan selvän tässä paikassa.
+Olenpa jo uumoillut heistä kotvan ajan yhtä ja toista. Ei ole kuulunut
+koko kesänä maksua meille, ei ruoasta eikä asunnosta, ja puodissa on,
+kuulema...
+
+LYYLI. Ja entäs minulle? Neulottavat ja parsittavat ja joka rippusen
+ottavat laskuun... Vai sillä tavalla... No, en minä paremmin sano! Ja
+nyt minä lähden. Terve, Heikki! Nyt alkaa leikki. (Poistuu oikealle.)
+
+
+IV KOHTAUS.
+
+(Janne tulee vasemmalta kurkkaillen ja hiipien, kulkee yli näyttämön
+huomaamatta Heikkiä.)
+
+JANNE (Heikki rykäistyä, selvittyään säikähdyksestään:) Jokos se meni?
+
+HEIKKI. Perästä kuuluu sano torventekijä.
+
+JANNE (tepastellen keskinäyttämöllä; tyytyväisenä:) Jaa, jaa, jospa hän
+vain olisi nähnyt, miten ylhäisesti osasin käyttäytyä tuota tyttöriepua
+kohtaan, hän ymmärtäisi ilman muuta, että olen valmis, niin... kaikesta
+päättäen olen ollut jo kehdossa kypsä astumaan korkeampaan säätyyn.
+
+HEIKKI. Siltä näyttää. Mutta minkäs sankariteon sinä nyt oikein aiot
+tehdä?
+
+JANNE (omissa maailmoissaan:) Mitäkö tehdä? Heittää nappi- ja
+rihkamakaupan, ompelukoneet ja ompelijattaret hiiteen ja tulla
+tirehtööriksi! Valuutta virtaa kuin Korpijoki Töykänän lävitse,
+osakekirjat nousevat ja laskevat kuin purjelaivat merellä. Kupongit
+leikataan, kramofoonit soivat ja ratiot laulavat ja kompanjuunien
+kanssa juodaan sinun-maljat sampanjakaljassa vaan. (Alkaa kuulua
+vasemmalta taas moottorin hetken kestävä säkytys, säikähtää:) Äsh,
+apteekkarin peräprutku, kuuletko?
+
+HEIKKI. Kuulen ja haistan. Ja lyönpä vetoa, että rouva ja ryökinä
+sipsuttelee parhaillaan joen pengertä tänne.
+
+JANNE (hyörien hädissään sinne ja tänne:) Herrajjee... ja millä minä
+nyt ennätän toteuttaa suuren unelmani? Rakkaus sammuu, kultavirrat
+juoksevat hiekkaan ja palatsit sortuvat, jos en nyt saa kyynärän verran
+etumatkaa noilta riivatuilta herroilta...
+
+HEIKKI (nousten:) Minä autan sinua, sillä minulla on vanhaa närää
+noita herroja kohtaan. (Kuin määräyksiä jakaen:) Sinä otat osallesi
+tuon papinpojan, joka tuolla parhaillaan harppii ojien yli. (Jannen
+juostessa jännittyneenä oikealle!) Toimita hänet keinolla millä hyvänsä
+täältä pois, ennenkuin naiset saapuvat. Minä pidän jonkun aikaa
+loitolla apteekkaria ja kauppiasta. (Turskisti:) Ymmärrätkös?
+
+JANNE (pyörällä päästään:) Juu, juu, mutta... papinpoika on suuri ja
+lihava!
+
+HEIKKI Ja tomppeli! Ymmärrätkös?
+
+JANNE (täysin ymmällään; surkeana:) Juu, juu, sano Jusliini parka...
+
+HEIKKI Terve. (Poistun vasemmalle.)
+
+JANNE (Heikin jälkeen; avuttomana:) Terve, terve... (Seisoo hetken
+paikallaan: hätkähtää, juoksee oikealle ja takaisin; suoraan katsomoon,
+kuin apua anoen:) Nyt se tulee... Ja naiset tulevat ja herrat tulevat!
+Ja kauppiaan rouva, se Potifaarin emäntä! Voi, Jooseppi parka...
+(Juoksee taas oikealle, palaten takaisin; tyytyväisempänä katsomoon:)
+Ahaa, jopa jönkii hitaammin, se ährys... palavissaan varmaan. (Ryhtyy
+ankarasti miettimään.) Papinpoika on tomppeli, sanoi Heikki. Ja minä?
+Neropatti ja maailmanmatti. Siis: ei tappelulla ja hälyllä, vaan
+viisaudella ja älyllä... Oisko nakata kivellä sen tomppelin naamaan?
+(Katselee ympärilleen löytääkseen kiven; luopuen aikeestaan:) Ei,
+ei. Kuka takaa, että se osuu? Yksinkertaisia papinpoikia suojelee
+sallimus... Jotain muuta! (Takoo otsaansa, kävelee edestakaisin:)
+Jotain hienon hienoa ja ihmeellistä... (Pysähtyy oikealle etualalle,
+tuijottaa nuoralta oleviin vaatteisiin:) Jotain naisellisen viekasta
+tai... viekkaan naisellista... (Kuin hakien jotain ajatusta:) Hame.
+Pöksyt ja pusero. Päivänvarjo ja hame. Hame ja... (Riemukkaana
+keksintönä:) Oi, hame! Sinä taivaallinen kapine, sinä kaikkien
+arvoituksien seesam... (Katsomoon, tuttavallisesti:) Se on selvä
+nyt, uskokaa tai ette. (Riisuu takkinsa ja heittää sen maahan, ottaa
+nuoralta hameen, painaen sen rintaansa vasten:) Sinä salaisuuksien
+peite ja tyhmyreitten ansa... (Sovittaen sen eteensä:) Hoida virkas,
+sua käskee äly kirkas. (Vetää housujen tavoin hameen yllensä; ottaa
+puseron ja pujottaa sen nokkelasti päällensä; jääden katsomaan
+paidanhihojansa, joita puseron lyhyet hihat eivät peitä:) Mutta kädet?
+Kädet ovat Eesaun kädet... (Käärii paidanhihansa kokoon, niin että
+ne peittyvät puseroon; menee pöydän luo, ottaa peilin ja katselee
+itseään huolellisesti:) Ei mitään vikaa, joka päällepäin näkyisi.
+Mutta posket... hieman hempeämmiksi. (Hankaa kädellä poskiaan, niin
+että niiden maaliläikät tasoittuvat sopivasti; katsoo uudestaan
+peiliin:) Jestas sentään, mikä kaino kauneus sinun poskiltasi hohtaa,
+Janne parka... (Rientää ottamaan päivänvarjon, levittäen sen ja
+nostaen päänsä päälle:) Ja nyt... piiloon pää ja hempeäksi ääni.
+(Asettuu riippumattoon; jäljitellen naisen ääntä:) Sopii tulla,
+kiireestä kantapäähän on valmis Lempi Sirkiä... (Kuulostelee; jää
+äkkiä tuijottamaan housunlahkeisiinsa:) Helkkarissa! Muu kaikki
+käy, mutta pukinsorkat on näkyvissä... (Nousee, kiirehtii oikealle;
+hädissään:) Saakeli soikoon, nyt on tiukka paikka. (Huomaa kantoa
+peittävän liinan:) Ahaa! (Hetken epäröityään:) Hätä ei lue lakia.
+(Tempaa kannolta liinan, niin että kaikki sillä olevat esineet lentävät
+hujan hajan maahan; liina kädessä:) Mitä tehtäis ei naisen takia?
+(Asettuu jälleen riippumattoon, peittää liinalla jalkansa ja varjoo
+päivänvarjolla kasvonsa; kurkistaa kerran vielä olkansa yli, ottaa
+velton asennon ja jää odottamaan.)
+
+
+V KOHTAUS.
+
+LEO VILANDER, (puoleksi maalaisesti, puoleksi herraskaisesti puettu,
+lihavahko ja tyhmännäköinen papinpoika, tulee hengästyneenä ja
+palavissaan oikealta.)
+
+VILANDER (puhuu hieman änkyttävästi:) Neiti Si-si-sirkiäkö siellä
+hö-hö-hö... uinailee?
+
+JANNE huokaillen ja valittaen; matkien koko ajan naisen ääntä: Ooh,
+älkää häiritkö minua...
+
+VILANDER. Sa-sa-sairastaako se neiti ihan tautia vai... ?
+
+JANNE. Päänsärkyä, hermosärkyä... kroonillista anemiaa ja, ja... Minun
+hermoni eivät kestä tätä maalaiselämän karkeutta! Ja sitten... sisäisiä
+ristiriitoja...
+
+VILANDER. O-o-onpas siinä tautia kerrakseen. (Lähestyen:) Mutta minä
+kun vähän hierasen niskoilta ja nivusilta ja sitten pa-pa-pappilan
+saunaan... (Kumartuu Jannen puoleen ryhtyäkseen hieromaan.)
+
+JANNE (omalla äänellään; unohtaen osansa:) Eikä helkkarissa!
+
+VILANDER. Ohhoh...
+
+JANNE (jälleen naista jäljitellen:) Ooh, jättäkää minut rauhaan.
+(Ojentaen kätensä peittäen päivänvarjolla yhä tarkemmin kasvonsa:)
+Saatte suudella kättäni, mutta menkää, menkää...
+
+VILANDER kömpelösti suudelmaan: Ky-ky-kyllähän minä... Mutta saisikos
+tavata jossain rouva Tillonia?
+
+JANNE. Hän on soutelemassa... Killingin saaren ja Jänissaaren... ja...
+ja...
+
+VILANDER (mustasukkaisena:) Y-y-yksinkö? Ka-ka-kauppiaanko kanssa?
+
+JANNE. Nuoren, tummatukkaisen, vieraan (matkien änkytystä:)
+ka-ka-kavaljeerin kanssa.
+
+VILANDER raivoissaan; liikehtien: Va-va-vai niin! Pe-pe-petoskauppaa...
+(Oli kompastua Jannen takkiin; ottaen sen maasta:) Ja si-si-siinä
+on sen lurjuksen takki. Vai pa-pa-paitasillaan ne soutelevat
+ke-ke-keskellä päivää. O-o-otanpa sen talteen ja se-sel-selkäsaunan saa
+sen omistaja pappilan rengeiltä. (Aikoo lähteä.)
+
+JANNE unohtaen taas osansa: Piru vieköön, älä vie!
+
+VILANDER pysähtyen hämmästyneenä oikealle: Ohhoh.
+
+JANNE tekeytyen nopsasti sairaaksi: Ooh, miten päätäni särkee...
+
+VILANDER. Hö-hö-hö... na-na-naiset miehistyvät. Mu-mu-mutta ei meitä
+petetä. (Poistuu kiivain askelin oikealle.)
+
+JANNE (vihan vimmassa:) Luuleeko se tolvana, että takiton mies voi
+kosia ylhäistä naista? (Ponnahtaa pois riippumatosta: solahuttaa hameen
+päältään ja jättää sen maahan:) Ja kehtaa vielä kilpailla _minun_
+kanssani ja kaiken lisäksi _minun_ tulevasta morsiamestani. (Sipaisee
+puseron yltään ja heittää sen jonnekin taka-alalle; ottaa hyökkäävän
+asennon:) Niin se, nään ma, on Suomen maassa, että jos muu ei auta,
+niin tappelu auttaa. (Nyrkkiä heristäen oikealle päin:) Herran pojat ja
+Kaitarannan Kustaa... Takki tänne! (Ryntää hirmuista vauhtia oikealle;
+samassa alkaa taas kuulua moottorin säkytys, entistä lähempää,
+lakatakseen jälleen seuraavan kohtauksen alussa.)
+
+
+VI KOHTAUS.
+
+LEMPI SIRKIÄ, _laihahko ja kalpeahko neiti, sekä_ MARY TILLON,
+_pyyleväksi ja koreaksi pyntätty nainen, tulevat oikealta taka-alalle
+vilkkaasti keskustellen._
+
+LEMPI. Minä en tahdo lähteä. Älä yritäkään, en tahdo.
+
+MARY _ivallisesti:_ Vai ei mamselli tahdo? Entäpä jos...
+
+LEMPI. Minäkö lähtisin ennen lomani loppua kaupunkiin, joka oli tappaa
+minut numeroillaan? (Luettelee nopeassa tempossa puhelinnumeroita:)
+2303, 4869, 4052, 6783. Onkos Tilta kotona? Onkos herrasväki jo poissa?
+Yks auto Humalistonkatu 1 B. Yks konjakki ja sassiin kanssa, joo, joo,
+autolla. Kyllä meillä maksetaan. 3606 prrr... Juu, juu, ukko matkusti
+päiväjunalla. Kalle rakas, älä jätä minua ensi yöksi ikävään. Saat
+ryypyn kanssa. — Näkemiin... Ooh, koko kaupunki on käynyt minulle
+inhoittavaksi.
+
+MARY. Sopii käydä. Mutta täällä alkaa maa polttaa jalkojen alla,
+sillä... djenki kaputj ja laskuja joka paikassa...
+
+LEMPI. Minä sinun laskuistasi viisi välitän, sillä minä olen rakastunut
+syvästi ja korkeasti...
+
+MARY. Ja eikös matalalta ja leveästi. Ja kehenkäs sitten?
+
+LEMPI. Myllärin nuoreen poikaan. Ajatteles, hämärä mylly ja
+unelias akkuna. Hiljainen hyrinä päivästä päivään ja lämmin tuoksu
+uutisviljasta, joka soluu ja soluu...
+
+MARY (arkipäiväisesti:) Säkkiin, jauhosäkkiin. Ja mitäs sitten?
+
+LEMPI. Näkisitpäs kun se poika teroittaa myllynkiviä. Kivensirut ja
+kipinät sinkoilevat. Käsi on varma ja silmä tarkka. Hän viheltelee ja
+hän hyräilee. Ja, oi, hän ei puhu mitään, hän ei muista numeroita, hän
+ei lausu numeroita, hän ei soita, hän ei puhu, hän ei tilaa mitään.
+Hänellä ei ole mitään paheita ja hänen käsivartensa on voimakas. Oo,
+miten hän taitaisikaan sen kiertää hoikan vyötärön ympäritse...
+
+MARY hieman karkeasti: Ja ilman paheita vai?
+
+LEMPI. Ooh... (Heittäytyy loukkautuneen? näköisenä riippumattoon.)
+
+MARY. Niin se nyt kuitenkin on, että asiat tänään reilaan ja yöllä
+laivaan. Sinun hoikka vyötärösi kelpaa kyllä johonkin. Voit vipata
+apteekkari Bitteriltä, joka kiertää sinua kuin pukki kaalimaan aitaa.
+
+LEMPI syvästi inhoten: Fi donc... mitä sinä ajattelet?
+
+MARY. Rahaa. Ja elämää kanssa. Tämä tyttö on kyllä herroja passannut.
+Kumpikos meistä on ollut laivan päällä, Saimaalla, Näsijärvellä ja
+Päijänteellä, ja kukas on restorangeissa, Kajaanista Hankoniemeen
+saakka, kapinetteja steetannut ja serveerannut kanssa? Minä juuri,
+Marja Tillanen, ja minä tunnen tämän elämän koktailit ja muutkin sakat.
+Kaupungissa sitä sentään aina jotain ansaitsee, jollei muulla niin
+trokaamalla, ja sinne tästä on lähdettävä. Mutta säädyllisesti, se on
+ollut minun järkkymätön iteaalini aina ja joka hetki.
+
+LEMPI. Vai säädyllisesti! Onko se säädyllistä, että...
+
+MARY (jyrkästi:) On. Herroilta saa vipata ja niille voi jäädä velkaa.
+Niin nekin jäävät. Mutta laskut on maksettava ja kuitti taskuun. Se
+on laki restorangissa ja koko elämän hotellissa. Ja sinä vippaat
+apteekkarilta ja sassiin kanssa.
+
+LEMPI (melkein kiusoitellen:) Enpäs vippaa! Minä vain rakastan
+myllärinpoikaa ja luultavasti... toivottomasti. Sinäpä se olet
+miljonäärinleski ja minä olen vain tällainen... seurustelevainen nainen.
+
+MARY (räjähtämäisillään:) Hvai-nee? Tjaa-jaa... Siinä sitä ollaan.
+(Asiallisesti:) Hyvä. Riitelemiseen ei ole nyt aikaa. (Myhäillen
+tyytyväisenä:) Onpa minulla täällä takataskussa vielä eräs Herran
+pienimpiä, joka ei ole hukannut jaloa mielenlaatuaan...
+
+LEMPI. Kauppiasko? Älä luulekaan. Se havittelee vain sinun luultuja
+rikkauksiasi, pelastuakseen muijastaan ja konkurssista kukaties.
+Koetapas, lähteekö. Ei, vaikka antaisit kunniasi ja maineesi...
+
+MARY (nauraa raikuvasti:) No, niiden laita taitaa olla vähän niinkuin
+minun rikkauksienikin. Aion kuitenkin sitä lerppahousuista narria vähän
+koetella. Mutta minun ainoa todellinen kavaljeerini on... Arvaapas!
+
+LEMPI. Tietenkin tuo houna papinpoika...
+
+MARY. Eei... sinne päinkään. Minun ainoa pelastava ja uhriin valmis,
+todellinen haaveen mies ja ainoa ritarini on, hän on — puotipoika
+Janne Kärki. (Nauraen:) Ja hän se saa kalliisti maksaa rouva Tillonin
+tämäniltaisen suosion ja armon. (Samassa kuuluu aivan läheltä moottorin
+jyskytys, joka nopeasti taas lakkaa.) Jeskandeeraa! Nyt ne... Tämä
+kapinetti on Steetattava. (Kääntyy taka-alaa kohti, aikoen korjaamaan
+vaatteita pois nuoralta; huomaa samassa koko ympäröivän sekamelskan;
+kauhistuen:) Herranjestas, sentään! Katso, nouse katsomaan...
+
+LEMPI kavahtaa pystyyn: Ja minun puuderini ja hameeni...
+
+MARY kävelee vasemmalle; uhkaavassa asennossa: Ja kuka riivattu on
+saattanut tämän kaiken tehdä? (Heristää nyrkkiä:) Jospa minä sen
+tietäisin...
+
+
+VII KOHTAUS.
+
+JANNE KÄRKI (samassa vasemmalta, takki päällä, sangen siistinä ja
+aidanseiväs kädessä.)
+
+JANNE (koko tilannetta halliten; kohteliaasti kumartaen:)
+Palveluksenne, rouva Tillon. Tulen juuri antamasta selkään sille
+miehelle, joka on saanut aikaan tämän epäjärjestyksen.
+
+MARY (lähestyen; tervehtii molemmin käsin, kuumasti:) Oo, herra Kärki!
+Kuinka kohteliasta ja rohkeaa... Ja ken oli tuo raakalainen?
+
+JANNE (suudeltuaan rouvan kättä; mustasukkaisena:) Teidän ihailijanne!
+
+MARY. Minulla ei ole ketään muuta uskollista ihailijaa kuin... ehkä te,
+herra Kärki... (Istuutuu oikealle kannolle.)
+
+JANNE (äärettömän hyvillään; elehtii hetken onnensa ylenpalttisuudessa;
+vetää taskustaan pari kolme paperossilaatikkoa; tarjoo rouva
+Tillonille:) Saakos olla. Klubia, Maltaa, Fenniaa...
+
+MARY (ottaa koko Klubi-laatikon, josta ottaa yhden paperossin käteensä.)
+
+JANNE (rientää neiti Sirkiän luo, aikoo suudella kädelle,
+mutta epäonnistuu pahasti neiti Sirkiän vetäessä kätensä pois;
+hätääntyneenä:) Saakos olla Maltaa vai Fenniaa?
+
+LEMPI. Poltan vain Klubia. (Heittäytyy riippumattoon avaten samalla
+päivänvarjon.)
+
+JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen, juoksee rouva Tillonin luo, ottaa
+hänen helmastaan Klubilaatikon ja paiskaa molemmat laatikot kädestään
+hänen helmaansa; kiitää Sirkiän luo ja tarjoo; rientää takaisin rouva
+Tillonin luo ja sytyttää hänen paperossinsa, sitten neiti Sirkilän luo
+ja sytyttää; siirtyy keskinäyttämölle ja sytyttää ylpein elein oman
+paperossinsa; hetken vaitiolon jälkeen:) Niin, rouva Tillon, minä kun
+saavuin "näin auringonlaskun aikaan" teitä tervehtimään, tapaan tuon
+Leo-herran, tuon papinpojan täällä hirvittävässä hävitystyössä. Ja kun
+sivistynyt puhe ei auttanut, niin saatoin hänet tuonne pellolle ja
+annoin aikalailla selkään...
+
+MARY. Ooh, se oli hänelle oikein. Hän on ollut jo kauan mitä
+epämiellyttävimmällä tavalla mustasukkainen... teidän vuoksenne, herra
+puukhollari.
+
+JANNE (kumartaen hyvillään:) Palvelukseksenne, rouva Tillon.
+
+MARY (käskevästi:) Antakaapas tuo liina tänne minun polvilleni.
+
+JANNE (ottaa liinan maasta ja levittää sen rouva Tillonin polville,
+hyväillen samalla häntä kainosti ja huvittavasti.)
+
+MARY (tökäten Jannea viettelevästi:) Ja nyt, Janne poikani, kokoapas
+nuo kapineet tänne minun helmoihini...
+
+JANNE (nauraa hykertää mielihyvästä; hyörii ja häärii ja esineitä
+tuodessaan jatkaa hyväily-yrityksiään; siinä touhutessaan:) Kokoanhan
+toki, jok'ikisen rippusen ja rahtusen... koko elämäni ajan ja...
+helmaan kannan.
+
+MARY (Jannen tuodessa esineitä:) Minun helmaani toki. Ja sinne kun
+mahtuu...
+
+JANNE (riemukkaasti:) Mahtuu kun mahtuu...
+
+MARY (mehevästi:) Ja kun annetaan mahtua...
+
+JANNE (melkein hyppien ilosta:) Hellanletta tentään!
+
+MARY (taas käskevästi:) Ja nyt korjaa vaatteet. (Järjestelee tavaroita
+liinaan.)
+
+JANNE (ottaa salamannopeasti hameen ja puseron maasta ja ripustaa ne
+nuoralle.)
+
+LEMPI (riippumatosta; ärtyneenä:) Ei niitä saa sinne panna, herroja
+tulee.
+
+JANNE (närkästyneenä:) Vai herroja? Ketkäs ne ovat herroja neiti
+Sirkiän mielestä?
+
+LEMPI (myrkyllisesti:) Kaikki muut paitsi nokikolarit ja puotipojat.
+
+MARY. Tyst likka siellä! Älä sotke meidän hommia täällä. (Jannelle
+mielistelevästä) Oikeita herroja ovat vain liikemiehet ja tirehtöörit.
+Ja kohta se on Janne-poika tirehtööri... minun tirehtööriin...
+
+JANNE (nauraa hohottaen:) Tirehtööri... afäärissä ja rakkaudessa...
+
+MARY. Kanna tänne ne vaatteet.
+
+JANNE. Ja minä kun kannan. (Tuo hameen ja puseron ja uimapuvut,
+sipaisee ohimennessään mielenosoituksellisesti neiti Sirkiän
+päivänvarjon maahan ja laskee vaatteet rouva Tillonin helmaan.)
+
+LEMPI on raivostumaisillaan, mutta kavahtaa rouva Tillonin silmäyksestä
+ja jää makaamaan.
+
+JANNE (juoksee hakemaan nuoralta pöksyt, panee ne takkinsa alle ja
+lähestyy kainostellen rouva Tillonia:) Tirehtöörskä, täällä on vielä
+jotain... intiimiä ja tunteellista... Mihinkäs nämä pannaan?
+
+MARY. Samaan kasaan.
+
+JANNE (loukkaantuneena:) Kasaan? Sehän on jotain proosallista...
+
+MARY (hyvitellen viettelevästi:) Mikä on maallista tänään, on huomenna
+taivaallista...
+
+JANNE. He-he-hö-höö... ja yöllä... autuasta.
+
+LEMPI (kiukkuisena:) Nostakaa oitis päivänvarjoni maasta.
+
+JANNE (itsepäisesti:) Enkä nosta.
+
+LEMPI. Nostakaa, minä käsken.
+
+JANNE (silmäten rouva Tilloniin; ylimielisesti:) Mikäs käskijä te
+täällä olette?
+
+LEMPI (ivallisesti:) On siinäkin kavaljeeri, pyh...
+
+JANNE (rouva Tillanille:) Nostanko ma?
+
+MARY (on sitonut esineet ja tavarat nyyttiin; laskien sen maahan
+vierelleen; ohimennen:) Tottahan toki...
+
+JANNE (kiirehtien antamaan päivänvarjon neiti Sirkiälle.)
+
+MARY. Janne poika se hyörii ja häärii, hommaa ja hankkii kaikki mitä
+nämä tytöt tarvitsevat. — Eiks niin?
+
+JANNE (totisena:) Juuri niin. Ei tirehtööriksi ilman eestä tulla.
+
+
+VIII KOHTAUS.
+
+HEIKKI (tulee takaperin vasemmalta, pitää kädessään uistinta ja vetää
+perässään kireällä olevaa uistimensiimaa, tätä tuontuostakin nykäisten,
+muiden jäädessä ihmetellen katsomaan.)
+
+HEIKKI (päästyään keskinäyttämölle; silmää iskien:) Kauppias, on
+tulossa. Hän tulee tätä siimaa pitkin, sillä harasinpa joenmutkan
+takana siiman kouraani, kiersin rantakoivun ympäri, ja kauppias
+uututtaa nyt selkähaukea, joka on eksynyt Korpijokeen ensi kerran
+maailmassa. (Vie uistimen ja kiinnittää sen taka-alalla puun kylkeen:)
+Kas niin, sopii kiskoa vaan. (Nauraa hohottaa.)
+
+LEMPI (on kierinyt nopeasti riippumatosta ja lähestynyt Heikkiä;
+viehkeästi mielistellen:) Olet hauska poika, Heikki...
+
+HEIKKI. Mutta nyt minä menen piiloon. (Poistuu oikealle.)
+
+LEMPI. Minä tulen samaan piiloon, Heikki! (Kiirehtii Heikin jälkeen.)
+
+JANNE (hetken vaitiolon jälkeen; kooten kaiken rohkeutensa,
+juhlallisesti.) Rouva Tillon, saan kosia teitä kaikesta sydämestäni ja
+sielustani.
+
+MARY (on istuutunut; ojentaa kätensä; riuskasti:) Tuohon kouraan.
+
+JANNE (laskeutuu toiselle polvelleen ja suutelee onnellisena.)
+
+MARY. Onkos sinulla paljon rahaa?
+
+JANNE (nousee:) Mnjaa, tuota... minulla on kyllä rahaa...
+
+MARY. Menepäs sitten hakemaan kauppiaalta kuitattu lasku, maksa
+myllärille ruokalasku ja vuokra ja ompelijatar Lyyli Maikulle hänen
+saatavansa.
+
+JANNE (seisoo hetken mykkänä kauhusta; koettaen näytellä rauhallista
+naamaa:) Jaha, jaha... puotilasku tekee 2.800 markkaa... (Pelokkaana:)
+Ja nuo toiset...?
+
+MARY. Kolme tuhatta riittää. Anna ne tänne.
+
+JANNE. Mutta tietääkös rouva, että...
+
+MARY (ottaa Jannea kaulasta; houkutellen:) Noo, kulta poju, kuka nyt on
+kitupiikki... omalle jentalleen...
+
+JANNE (heltyen:) He-he-he-... vai omalle jentalleen...
+
+MARY. Ja sitten kun tullaan kaupunkiin, saat haltuusi kaiken
+kapitaalin, minkä vaan pankkitililtäni löydät.
+
+JANNE (äkkiä, asiallisesti:) Paljonkos sitä sitten on?
+
+MARY. No, jaa... vähintäin kolme nollaa perään tuollaisille
+pikkusummille...
+
+JANNE (röyhistäen rintaansa:) Siis kolme miljoonaa.
+
+MARY (nauraen; suudellen:) Ja kolme suudelmaa...
+
+JANNE (huumaantuneena:) Ja ne kun maksetaan. (Ottaa lompakostaan tukun
+seteleitä ja ojentaa ne rouva Tillonille:) Siinä on. Kolme tuhatta
+kolmesta suudelmasta. (Elehtien iloisena:) Ja kolme miljoonaa Janne
+Kärjestä itsestään. Se on afääriä se. Ja sellaiseen pystyvät vain
+tirehtöörit...
+
+MARY (on istuutunut kannolle, laskettuaan setelit; käskevästi:) Ja nyt,
+juokse hakemaan puodista kuitattu lasku.
+
+JANNE _pysähtyen; välittömästi:_ Eipäs minulla olekaan enää rahaa.
+
+MARY (mietittyään hetken:) Mene ja kirjoita lasku ja kuittaus, lyö
+liikkeen leimasimella nimi alle ja sen alle oma nimesi.
+
+JANNE. Ei käy, sillä leimasin on kauppiaan rouvan piironginlaatikossa
+ja laatikon avain on sen kukkarossa ja kukkaro on alushameen taskussa
+ja alushame... sehän on päällyshameen alla. Sieltä ei saa sitä itse
+kauppiaskaan muuta kuin... ruikuttamalla. (Istuu vasemmalle penkille.)
+
+MARY (nousten, lähestyen:) Keksi sitten joku keino. (Taputtaen Jannea
+poskelle ja silittäen hänen päätään; mielistellen:) Kun on pää kuin
+partaveitsi, sukkela ja älykäs ja nerokas... oikea neropatti...
+
+JANNE (iloisesti:) Niin mitäs sitten muuta kuin keksiä vaan! (Nousee,
+liikehtii vasemmalle.)
+
+MARY. Ja me kun keksitään.
+
+JANNE (ylpeänä.) Keksitäänpä niinkin. (Tärkeästi:) Mutta mikähän siinä
+lienee, että tänä iltana olen tarvinnut puolessa tunnissa enemmän
+neroutta kuin tähän saakka koko elämäni aikana?
+
+MARY. Suuri rakkaus voitetaan vain suurella neroudella.
+
+JANNE (yksinkertaisen välittömästi:) Niin se kai siten on... (Siirtyy
+hyvin miettivänä vasemmalle; kääntyy äkkiä ylpeänä:) Keksitty,
+keksitty, keksitty! Kaikki on selvää. (Istuutuu penkille, ottaa
+lompakostaan paperia ja täytekynän, kirjoittaa nopeasti; nousee:) Tässä
+on lasku, päivämäärä ja kuittaus. Se taitetaan sopivasti... Kas näin.
+Te lupaatte tulkita kauppiaalle hänen luonnettaan nimikirjoituksesta.
+Ja hän kirjoittaa, hän kirjoittaa! Ja lasku on maksettu. (Antaa paperin
+rouva Tillonille; puoliksi itsekseen:) Ja kaiken tämän keksin minä.
+
+
+IX KOHTAUS.
+
+LEMPI SIRKIÄ (oikealta kiukkuisen näköisenä.)
+
+LEMPI (melkein itkien:) Se juoksi myllyyn ja pani ovet lukkoon. Minä
+tahdon pois täältä, heti, ensimmäisellä laivalla.
+
+MARY (Lempille puoliksi kuiskaten:) Kaikki on kunnossa... (Kaikille:)
+Iltalaivalla lähdetään.
+
+JANNE. Me lähdemme täältä kaikki. Mutta sitä ennen kauppiaalle
+pieni opetus, karvas pilleri ja kamppaus koipeen, jotta muistaa
+minua kyynärpuulla suomineensa ja takapuoleen potkaisseensa, minua,
+afäärimiestä ja tirehtööriä...
+
+MARY (on siirtynyt kuulostellen vasemmalle taka-alalle:) Sst. Hiljaa,
+hän tulee. (Siirtyy hyräillen vasemmalle, istuu kannolle.)
+
+LEMPI (on heittäytynyt riippumattoon ja peittänyt päänsä päivänvarjoon.)
+
+JANNE (jää odottavana seisomaan vasemmalle etualalle.)
+
+
+X KOHTAUS.
+
+VELI VINTTURI, (maalaiskauppias, hieman lerppahousuinen ja aviollisessa
+liemessä pehmeäksi muokattu, mutta iloluontoinen ja herkkäverinen
+viisissäkymmenissä oleva ukko, tulee vasemmalta kelaten uistimensiimaa,
+etenee yli taka-alan näyttämön sitä mukaan kuin kela täyttyy, on
+sanomattoman synkän ja vihaisen näköinen, ei katso oikealle eikä
+vasemmalle.)
+
+MARY (nauraen hyväntahtoisesti:) Sepäs taisi olla mätäkuinen hauki, ui
+vettä, juoksee maata ja puuhun kiipee...
+
+JANNE (yhtyen nauruun:) He-he-heipähän... se ilmassa lensi!
+
+VINTTURI (otettuaan uistimen puusta; kääntyy Jannea kohti; hitaasti
+lähestyen, vihasta kuohuen:) Kyllä se taisi kävellä kahdella jalalla,
+mutta neljällä jalalla se täältä konttaa... (On tullut aivan Jannen
+eteen; ärjäisten:) Mitäs sinä, lurjus täällä teet?
+
+JANNE (säikähtyneen iloisesti:) Minä seurustelen ja konverseeraan...
+
+VINTTURI. Ja minä kyllä sinut sortteeraan. (Ottaa Jannea kauluksesta,
+kuljettaa vasemmalle ja potkaisee takapuoleen, niin että Janne
+lennähtää näkymättömiin.)
+
+MARY ja LEMPI (nauravat täyttä kurkkua.)
+
+VINTTURI (yhä ärtyneenä:) Ei tämä ole mikään naurun asia. Se on
+disipliiniä, hyvät naiset.
+
+MARY (lähestyen, ottaen kauppiasta kädestä; hyvitellen:) Älkää nyt
+suuttuko, herra kauppias. Viatonta leikkiä, joka saattoi teidät meidän
+luoksemme suoraa päätä. Ja Janne parka on aivan viaton...
+
+JANNE, (kurkaten vasemmalta:) Niin, niin, kuulkaas nyt, kauppias. Mitäs
+te viatonta rökitätte?
+
+LEMPI (kostonhaluisena:) Sen teki se hirmuinen ja inhoittava
+myllärinpoika. Menkää ja antakaa sille niin, että tuntuu...
+
+MARY. Janne tuli tänne vain tuomaan eräitä tavaroita ja...
+
+VINTTURI (voitettuna:) Jaha, jaha... suokaa anteeksi. Sinä Janne, saat
+mennä antamaan selkään tuolle myllärinpojalle.
+
+JANNE (puoliksi itsekseen, myrkyllisesti:) Vai niin sinä vanha kehno...
+(Vintturille:) Se kävisi kyllä päinsä sangen hyvin, mutta meidän kahden
+on nyt viisainta pysyä yhdessä, sillä meitä uhkaa hirvittävä rajuilma
+ylemmistä piireistä.
+
+VINTTURI (naisille; nauraen:) Onko tuo poika mennyt päästään vialle?
+
+MARY. Hän tarkoittaa rouvaanne.
+
+VINTTURI (pelästyneenä:) Mitäs sitten hänestä? Onko hän tulossa tänne?
+(Siirtyy pakoaikeissa oikealle.)
+
+JANNE. Hän voi olla täällä koska tahansa. Ja kun te hölmistytte hänen
+uhkaavan rakkautensa alla, tarvitaan minun kaltaistani...
+
+VINTTURI (ärjähtäen:) So, soo, senkin vintiö! Juokse oitis ja kanna
+veneestäni tänne gramofooni. (Jannen viivytellessä astuu uhkaavana
+kohti:) Hae, sanon niinä.
+
+JANNE (puikkii vasemmalle.)
+
+VINTTURI (naisille, kohteliaasti:) Hyvät naiset, minulla on teille eräs
+ehdotus... Me vietämme tämän illan hauskasti, me lähdemme...
+
+
+XI KOHTAUS.
+
+AXEL BITTER, (apteekkari, vanhanmallisen keikarimaisesti puettu
+herrasmies, tulee oikealta moottorin vääntökampi kainalossa ja pyyhkien
+hikeä kasvoiltaan.)
+
+BITTER (hengästyneenä ja palavissaan; jo tullessaan puhuen;
+kiihtyneesti:) Mitä pirullist', sanon minä. Minä veivaan ja veivaan...
+Moottori käyp' lähtemään. Ja mitä pirullist'? Se seisoo taas. Minä
+veivaan uudestaan, se sylkee ja pihisee, se hyrisee ja hyrrää. Ja
+saamari soikoon. Se lakkaa taas...
+
+VINTTURI. Kerrankos sitä, kerrankos sitä... Mutta minä täällä aioin
+juuri ehdottaa naisille, että me lähdemme sinun moottorillasi
+Jänissaaren kallioille. (Ottaen taskustaan reseptin:) Tuossa on
+resepti: hela konjakkia, ja toinen madeiraa. Käy, apteekkari,
+hakemassa. Minulla on gramofooni. Ja me pidämme tanssiaiset siliällä
+kalliolla, kaukana maailman murheista ja... peloittavista ihmisistä.
+
+BITTER. Mitä pirullist', kun minun piti juuri selittää, että veivaan ja
+veivaan ja annan lopulta sille ryypyn. Mutta mitä pirullist', se seisoo
+ja seisoo. Ja kun katson säiliöön, on bentsiini lopussa, se on vuotanut
+pois. Ymmärrätkös, säiliössä on reikä... (Siirtyy Lempi Sirkiän luo,
+suutelee rakastuneesti tämän kättä ja jää keskustelemaan. Samassa alkaa
+vasemmalta, aivan läheltä kuulua gramofoonin soittoa.)
+
+
+XII KOHTAUS.
+
+JANNE (tulee vasemmalla, kantaen gramofoonia, jotain laulukappaletta
+soittaen; vie gramofoonin oikealle, kannolle, viheltäen sen säveltä
+iloisin naamoin.)
+
+VINTTURI (sulkee heti gramofoonin, Jannelle:) Koko kylähän sen täältä
+kuulee. Me lähdemme minun veneelläni matkaan. Janne-poika on kova
+soutamaan.
+
+JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen.)
+
+LEMPI (Bitterille kärsimättömästi:) Ei, ei herra apteekkari, olen
+pettynyt, olen onnettoman rakkauden uhri, en tahdo lähteä mihinkään,
+en tee mitään enkä salli mitään, jollette keksi jotain hauskaa...
+Kuuletteko? Hauskaa.
+
+BITTER. Armollinen neiti, sallitteko minun laulaa teille rakkauden
+laulun?
+
+LEMPI (innostuen:) Laulakaapas... Ja kaikkien herrojen on laulettava
+laulu, itkettävä laulu onnettomasta rakkaudesta.
+
+VINTTURI. Osaan minkä kyllä "Reisusällin laulun" ja "Iitin Tiltun".
+Mutta minun täytyy laulaa ne hiljaisella äänellä, sillä akkani
+tuntee sen muuten vaikka kilometrin päähän. Se tykkää, nääs, kovasti
+musiikista, varsinkin omasta äänestään...
+
+MARY (Jannelle mielistellen:) No jaa, mitäs se Janne-poika laulaa?
+(Taputtaen poskelle; näytellen rakastunutta ja pitäen samalla
+kauppiasta silmällä:) Tietenkin oikean serenaadin nuoresta ja
+onnellisesta rakkaudesta...
+
+VINTTURI (mustasukkaisena:) Eipäs se Janne parka osaa laulaa enemmän
+kuin räkättirastas tai variksen poika.
+
+JANNE (myrkyllisesti:) Kummallista miten tämä kauppias pyrkii
+minua sortamaan (lähestyy voitonvarmana rouva Tillonia:) varsinkin
+rouva Tillonin silmien edessä... Ettenks' osaa? Minä taidan laulaa
+yhtä hellästi kuin Iivari Kainulainen tai kansanlaulaja Iisakki
+Hakkarainen... (Siirtyy gramofoonin luo ja alkaa järjestellä levyjä,
+asettaen niistä yhden koneeseen, salaperäisen ja voitollisen näköisenä.)
+
+VINTTURI (pitää salaa silmällä Jannen hommia, menee hetken kuluttua
+gramofoonin luo ja muuttaa leveästi nauraen toisen levyn Jannen
+asettaman tilalle.)
+
+MARY. Siis kolmen herran kilpalaulanta kahdesta naisesta ja voittaja
+saa minun kädestäni palkinnon, jonka laatua ja määrää ei paljasteta
+ennen auringon laskua. Kelpaakos?
+
+BITTER ja VINTTURI. Loistavaa! Suurenmoista!
+
+JANNE. Ja voittaja seisoo tässä.
+
+BITTER ja VINTTURI (räjähtävät nauramaan.)
+
+LEMPI. Esiintymisjärjestyksen määrää arpa. Sassiin tänne, vetämään
+pitkää tikkua. Ken pisimmän saa, on eka. (Herrat vetävät arvan.)
+
+JANNE. Tässä on eka. Ja minä aion laulaa lepikon siimeksestä, sillä
+synnynnäinen kainous, nähkääs...
+
+LEMPI (yhä riippumatossa lojuen:) Yyks, kaaks, kol-me. No, alkakaa.
+Yyks, kaaks...
+
+MARY. Ei vielä, ei vielä. Sitä ennen minä tahdon ennustaa kauppiaalle
+koko tulevan elämän hänen nimikirjoituksestaan... (Viettelevästi:)
+Kahden kesken, tuolla pientareen lehvistöissä... Tahdotteko?
+
+VINTTURI ihastuneena: Sitähän minä juuri tahdonkin.
+
+JANNE (lähestyen uhkaavasti:) Vai niin, vai tahdotaan, täällä jotain
+ilman, että...
+
+VINTTURI. Kynä tänne. Ja paikalla, senkin tolvana.
+
+MARY (on ottanut esille paperin ja tekee merkkejä Jannelle.)
+
+JANNE hyrähtää nauramaan ja antaa täytekynän Vintturille, joka
+kirjoittaa nimensä rouva Tillonin paperiin.
+
+MARY (tarttuen Vintturin käsivarteen; molemmat poistuvat keskustellen
+oikealle.)
+
+BITTER (jatkaa innokkaasti keskustelua Lempi Sirkiän kanssa.)
+
+JANNE (keskinäyttämölle; katsellen poistuvien jälkeen:) Kyllä osaa olla
+tuo naisihminen rakastuneen näköinen ja petos sydämessä... (Katsomoon;
+hyvätuulisesti:) Mutta se se vasta on hauskaa, että muita petetään
+ja meitä ei. (Katselee varovasti ympärilleen; toteaa apteekkarin
+keskustelevan innokkaasti ja seisovan selin näyttämölle päin; ottaa
+gramofoonin kainaloonsa, iloisen tuttavallisesti katsomolle:) Totta on,
+että laulaa en osaa. (Taputellen gramofoonia:) Mutta Iivari Kainulainen
+laulaa kohta puolestani, että maailma raikuu. Ja Janne Kärki nolaa
+ja nujertaa kauppiasparan, lyö viimeisen naulan hänen rakkautensa
+ruumiskirstuun... Ja itselleni? Kolme miljoonaa, mukavan muijan ja
+ruhtinaallisen rouvan... (Poistuu ilosta hykertäen vasemmalle, josta
+palaa nopsasti takaisin kuuntelemaan Lempi Sirkiän ja apteekkarin
+keskustelua.)
+
+BITTER (on näyttänyt hiljaisen keskustelun aikana aste asteelta yhä
+enemmän hermostuvan; levittäen toivottomana käsivarsiaan:) Mitä
+pirullist'... olette uppiniskaisempi kuin... kuin...
+
+LEMPI (pahankurisesti nauraen:) Kuin äskeinen moottorinne.
+
+BITTER. Jaa, jaa, mitä pirullist'... minä veivaan ja veivaan, se
+pyörähtää kerran ja seisoo taas. Minä kierrän ja pyöritän, sata kertaa,
+tuhat kertaa... se pihahtaa ja paukahtaa. Ja lakkaa taas... Hanat avaan
+ja hanat suljen, ruuvit kierrän auki ja kierrän kiinni. Kuin kuollut se
+makaa...
+
+LEMPI (nauraen:) Katsokaas, kun moottori on vanha ja bentsiinisäiliö
+on vuotanut tyhjiin... (Ponnahtaen pois riippumatosta:) Turha vaiva.
+(Nauraa helakasti.)
+
+BITTER. Mitä pirullist'...
+
+JANNE osoitellen sormillaan apteekkarista lähtien: Ja summa summarum.
+Hän rakastaa häntä, mutta hän ei rakasta häntä, sillä hän rakastaa
+toista, mutta tuo toinen ei rakasta häntä, vaan erästä toista ja toinen
+hänet ottaa. (Osoittaen oikealle:) Ja katsokaas tuonne: hän rakastaa
+häntä, mutta hän ei rakasta häntä, vaan erästä toista... (Lyöden
+rintaansa) Ja tämä toinen hänet ottaa! Kas, rakkauden afääritapaa on
+olla viisaasti hullu ja hullusti vapaa.
+
+
+XIII KOHTAUS.
+
+VINTTURI (ryntää oikealta kuin takaa-ajettuna, juosten suoraan Jannen
+syliin, niin että molemmat ovat mennä nurin.)
+
+VINTTURI. Sata miestä mustanaan... peltoa pitkin...
+
+JANNE (katsoen oikealle:) Viisi miestä mustanaan ja seipäät kourassa.
+
+VINTTURI. Katsopas, onko minun akkani niitä johtamassa.
+
+JANNE. Papinpoika on kenraalina, ja pappilan renkipojat armeijana. Se
+on rankaisuretkikunta minua vastaan.
+
+VINTTURI (kokonaan vapautuneena:) Ahaa... no se nyt on pikkuinen asia
+ottaa selkäsauna miesten kädestä, toista se olisi, jos...
+
+JANNE (myrkyllisesti:) Vai niin, vai sillä tavalla? Mutta minä en
+saakaan selkääni turhan vuoksi, niinkuin eräs narri, jolla vielä tänä
+iltana on rukkaset kourassa ja kukkaset selässä.
+
+VINTTURI (räjähtää nauramaan.)
+
+VILANDER (oikealta näkymättömistä:) Ketjuun... mars!
+
+
+XIV KOHTAUS.
+
+ROUVA TILLON (oikealta.)
+
+MARY. Mikä sitä pappilan herraa oikein riivaa?
+
+JANNE (varovasti:) Mustasukkaisuuden mato ei anna rauhaa hänen
+sielulleen. (Ylevästi:) Mutta minä olen polkeva rikki sen käärmeen
+pään... älyllä. Olkaa rauhassa, hyvät naiset. (Kaikki muut paitsi Janne
+siirtyvät vasemmalle.)
+
+
+XV KOHTAUS.
+
+LEO VILANDER (uhkaavana oikealta.)
+
+VILANDER (osoittaen Jannea:) Ahaa, nyt et pääse ko-kokouristani, olet
+saarrettu edestä ja takaa.
+
+JANNE (kylmän kohteliaasti:) Olette varmaan erehtynyt, hyvä herra.
+
+VILANDER (ällistyneenä:) E-e-etkö muka tunnusta, että löit tuolla
+pellolla minua takaapäin seipäällä päähän ja veit tuon takin, joka nyt
+on pä-pä-päälläsi?
+
+JANNE (yhtä kohteliaasti:) Valitettavasti en voi muistaa mitään
+senkaltaista urotekoa suorittaneeni...
+
+VILANDER (Lempi Sirkiälle:) Mutta neiti Sirkiä voi to-to-todistaa, että
+kun hän äskettäin lepäsi riippumatossa ja minä kävin hänen luonaan,
+niin ke-ke-keskusteltuamme...
+
+LEMPI. Mitä röyhkeätä valhetta? Kuinka te uskallatte? Minä en ole
+nähnyt teitä koko päivänä enkä vaihtanut teidän kanssanne sanaakaan...
+
+JANNE (voitollisesti:) Näin ollen sitoo minun järkeni teidät
+vangikseen. Jos luulette nähneenne täällä neiti Sirkiän, joka saapui
+tänne vasta myöhemmin rouva Tillonin seurassa, on myöskin minun teille
+antamani selkäsauna vain harhanäky, aistihairahdus. Ymmärrättekö?
+
+VILANDER (yhä nolompana:) Entäs tuo takki, joka on pä-pä-päälläsi?
+
+JANNE. Oma takkini, hyvä herra. Ja voisin sanoa teitä takinvarkaaksi,
+jos haluaisin. Tämän toi minulle eräs sangen hyvä ystäväni, joka sanoi
+sen teiltä riistäneensä... Toivottavasti kykenette käsittämään näin
+yksinkertaisen asian ja lakkaatte säikyttämästä viattomia naisia.
+
+VILANDER. Ky-k-y-kyllä, mutta...
+
+MARY (ottaen Vilanderia käsivarresta; mukaansa tempaavasti:) Ei nyt
+enää mitään muttia, Leo herra... Meillä on nyt kilpalaulanta, suuri
+serenaadi, ja neljä kavaljeeria kilpailee kahdesta naisesta...
+
+VILANDER (kokonaan voitettuna; innostuen:) Si-si-siinä tapauksessa...
+käsken armeijani pe-pe-perääntymään.
+
+VINTTURI. Älä hiivatissa... anna poikien pitää vahtia ja minä annan
+niille käskyn, ettei yhtäkään naisenpuolta saa päästää ulos eikä
+sisälle, eikä varsinkaan sisälle. (Poistuessaan oikealle:) Se on
+turvallisinta sillä tavalla, ulkonaisen hyökkäyksen varalta...
+
+JANNE (keskinäyttämölle, vetäen kaikkien huomion puoleensa:) Hyvät
+naiset ja herrat! Ennenkuin minä lähden voittamaan (katsoen hellästi
+rouva Tillonin puoleen:) elämäni viheriöitsevintä seppeltä, sallikaa
+minun osoittaa teille, että tänä iltapäivänä on heikossa asunut älyn
+väkevyys. — Enkö minä saapunut tänne kuin... kuin lähetyssaarnaaja
+Ovambomaalle, jossa minun piti pelkällä hengen voimalla kääntää
+naisten sydämet kuin vesiojat ja tuhota (katsoen herrojen puoleen:)
+mustat viholliseni tulella ja miekalla, hengen tulella ja järjen
+säilällä nimittäin... Aluksi täytyi minun murskata naisen sydän, se
+on: tuhota mennyt elämäni. Ja sitten... minun täytyi hameessa vaeltaa
+ja haastaa naisen äänellä, taivuttaakseni (katsoo ylimielisesti
+Vilanderin puoleen:) erään aarniometsän pedon tahtoni mukaan. Ja minun
+yltäni ryöstettiin takki, mutta voimallinen käsivarsi toi sen minulle
+takaisin. Sen jälkeen minä sain steetata ja passata Ovambomaan ihaninta
+naista ja pelastaa hänet älyn voimalla karhujen luolasta, niin että ne
+nyt makaavat voitettuina kuin karitsat...
+
+VINTTURI (on tullut puheen alkupuolella oikealle; epäluuloisesti:)
+Mitäs, sinä poika, täällä oikein saarnaat?
+
+JANNE (jatkaen kuin mitään kuulematta:) Ja enkö minä saanut musertaa
+kokonaista armeijaa paljaalla älyllä, joka hölmistytti sen kenraalin
+suureksi tolvanaksi? — Ja kun minä nyt myöskin taiteessa olen
+osoittanut itseni arvolliseksi suureen rakkauteen, niin, kun minä
+nyt... niin tuota... kuunnelkaa, tarkasti, sillä nyt se alkaa...
+(Poistuu vasemmalle voitollisen näköisenä.)
+
+VINTTURI. Tekikös se lurjus meistä pilkkaa?
+
+VILANDER. Mi-mi-minusta tuntuu, että...
+
+MARY. Sst, hiljaa...
+
+VILANDER... että hän ta-ta-tarkoitti minua sillä... to-to-tolvanalla.
+(Samassa alkaa kuulua räikeää gramofoonin soittoa aivan läheltä, eikä
+edes laulua, vaan — _torvisoittoa_, kaikki seisovat ällistyneinä.)
+
+VINTTURI alkaa nauraa hohottaa, muut yhtyvät.
+
+
+XVI KOHTAUS.
+
+(Samassa alkaa naurun ja gramofoonin ääneen sekaantua taustalta
+kuuluva toraisa melu. Gramofooni ja nauru lakkaa äkkiä ja rouva) VIENO
+VINTTURIN (riitaisa ääni vaimentaa renkien kiellot ja estelyt, ja
+samassa hän ryntää näyttämölle, syöksyen suoraan Vintturin luo, jota
+tarttuu kauluksesta kiinni.) LYYLI MAIKKU (saapuu pian hänen jäljessään
+ja tämän jäljessä) JANNE KÄRKI.
+
+VIENO miehelleen: Sinä lerppahousu ja syntisäkki, sinä
+hepsankeikaleitten häntyri ja narri! Ettes häpeä... (Muille herroille:)
+Ja samoja narrinaamoja olette kaikki, niin papinpojat kuin puotipojat
+ja pillerimaakarit... (Kävelee leveänä etualalla; kääntyy ja käy
+edestä hajoovan joukon keskitse taka-alalle; kädet lanteilla:) Hjaa
+jaa... tulin tänne hyvän hyvyyttäni, vetämään teitä ylös häpeän ja
+riettauden suosta. (Naisille:) Niin, niin, hyvät ryökkinät ja rouvat,
+turha muikistella. Kyllä teidät tunnetaan. Otettiinpa selvä ja selvä
+tuli. (Herroille:) Tiedättekös, keitä te olette miljonäärinleskinä ja
+mamselleina pokkuroineet ja hännystelleet? (Osoittaen rouva Tillonia:)
+Tuo tuossa on Marja Tillanen Haukiputaalta, passaa herroja kaupungin
+restorangissa, joka nyt on suljettu viinan myönnistä ja viinan
+hallussapidosta. (Lempi Sirkiää tarkoittaen:) Ja tämä mamselli tässä...
+pikkuruinen numeronpiipittäjä saman kaupungin sentraalissa. Niin että
+nyt sopii tehdä sitä lähempää tuttavuutta. (Ojentaen laskun Marja
+Tillaselle:) Mutta tässä olisi lasku!
+
+MARJA (saaden takaisin koko puhetaitonsa; vetäen esille oman kuitatun
+laskunsa; purevasti:) Kuinkas moneen kertaan Vintturin kaupassa oikein
+näitä laskuja maksatetaan? Siellä meidän restorangissa on tapana
+maksattaa vain yhteen kertaan. (Näyttää kuittausta:) Osaattekos lukea?
+"Kuitataan. Veli Vintturi."
+
+VINTTURI (keksien pelastustien; viattomana:) Rakas vaimoni, minä en
+ollenkaan voi käsittää sinun menettelyäsi. Minä kun kuulin, että naiset
+matkustavat, tulin tuomaan tänne laskun ja...
+
+VIENO. Onkos rahat taskussa kanssa?
+
+VINTTURI (ärtyneenä:) No missäs ne sitten muualla olisivat.
+
+VIENO. Vai niin, noo... Mitäs siinä sitten muuta kuin...
+
+LYYLI. Mutta lasku se on vielä minullekin maksamatta!
+
+MARJA (ojentaen Lyylille rahaa; purevan kohteliaasti:) Tehkää hyvin,
+neiti Maikku.
+
+JANNE (itsekseen; hammasta purren:) Hellanletta sitä rahan paljoutta
+ja viekkauden määrää...
+
+
+XVII KOHTAUS.
+
+HEIKKI (tulee oikealla hitaasti, synkän näköisenä.)
+
+MARJA (työntää Heikille tukun rahoja kouraan:) Ja siinä on sinulle
+vuokra- ja ruokarahat. Vie mammallesi! (Ottaen oikealta nyytin
+kainaloonsa:) Ja nyt, hyvä herrasväki, nyt nämä tytöt lähtevät...
+Ja muistakaa minun sanoneeni (erikoisesti Jannelle:) että
+Töykänän herrojen älyparka on vain varpusen viserrystä tällaisten
+kesäpääskysten rinnalla. Ja pankaapa mieleenne, (rouva Vintturille:) te
+tohvelisankarin kovakourainen rouva, että Marja Tillanen on ollut ja
+tulee vielä olemaankin _monen miljonäärin leski_! (Poistuu remseesti
+oikealle jäljessään Lempi Sirkiä.)
+
+VINTTURI (tuijottaa surkeana naisten jälkeen.)
+
+BITTER ja VILANDER (katoovat hiljaa hiipien vasemmalle.)
+
+VIENO (miehelleen:) Ja vieläkös sinä siinä toljotat? Kotiin, mars!
+(Lähtevät, Vintturi edellä ja rouva jäljessä, poistuvat vasemmalle
+taka-alalle.)
+
+JANNE jää seisomaan nolona vasemmalle etualalle ja katsoo surkeana
+Lyyli Maikkua.
+
+LYYLI (lähestyy askel askeleelta Jannea, käyden sitä säälivämmäksi mitä
+surkeammaksi Janne; tökäten hyväilevästi:) Ei nyt surra enää, Janne...
+
+JANNE (syvästi syyllisyyden tunnossa:) Mutta milläs minä nyt maksan
+sinun ompelukoneesi, kun puijasivat multa kaikki säästörahani...
+
+LYYLI (iloisen reippaasti:) Sepäs kun on maksettu jo! Ja nyt sitä
+mennään minun mökilleni... polkuja pitkin...
+
+JANNE (hykertää leppoisaa naurua.)
+
+HEIKKI (joka on istunut synkkänä kannolle; Lyylille:) Eipäs se
+tullutkaan... Kapalaukeen Suoma myllylle. Heittänyt se on tämän pojan...
+
+LYYLI. Eipäs ole. Se istuu aittansa portailla ja vuottaa sinua auringon
+laskiessa. Niin käski sanomaan.
+
+HEIKKI (nousee kokonaan muuttuneena, astuu pari askelta vasemmalle,
+kurkkaa puiden lomitse; suuressa ilossa; osoittaen kädellään:) Ja
+ihanhan se on siellä... laskemaisillaan. (Juoksee Lyylin ja Jannen ohi
+oikealle hurjaa vauhtia.)
+
+LYYLI (osoittaen jo kaukana juoksevaa Heikkiä: Jannelle, nauravasti:)
+Katsos, Janne. (Läheisesti:) Ja kuulepas, Janne, tässä maailmassa ei
+taida olla mitään niin vaarallista kuin elämän koreus ja liian hyvä
+sydän.
+
+JANNE. Ja liian hyvä äly! Se jos painaa laukkaa ja neliä, tulipas —
+koira vieköön — kallista peliä... (Lähtevät oikealle.)
+
+Väliverho.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78466 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..55fac87
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78466
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78466)