1 files changed, 1437 insertions, 0 deletions

diff --git a/78465-0.txt b/78465-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..6fd76eb
--- /dev/null
+++ b/78465-0.txt
@@ -0,0 +1,1437 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78465 ***
+
+
+
+
+JÄÄPEILI
+
+Runoja
+
+
+Kirj.
+
+AARO HELLAAKOSKI
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1928.
+
+
+
+
+SISÄLLYS
+
+I
+
+Keväinen junamatka
+Suvikuut
+Metsämajalla
+Ensimmäinen tähti
+Pantomiimi
+Yön hurtta
+Aallot lyö
+Kuutamo metsässä
+Sade
+Dolce far niente
+Suksilaulu
+Huhtikuu
+Muinaisegyptiläinen runo
+
+II
+
+Uni
+Kesien kesä
+Outo kieli
+Salaisuus
+Ilon pyyntö
+Tyranni
+Naurua
+Vieras
+Niin pieniksi
+Kahleet
+
+III
+
+Pyhät päät
+Haaste
+Pikkupätkiä
+Muurari
+Nokipoika
+Antero Suominen
+
+IV
+
+Tietäjät
+Veistäjä
+Muuan isä
+On nähty
+Kuolemanlaulaja
+Rukous
+Ylösnousemus
+Valtamerellä
+Hauen laulu
+
+
+
+
+
+
+I
+
+
+
+
+KEVÄINEN JUNAMATKA
+
+
+Trolliusten vasarat
+silmiäni takovat
+       hoi
+      mies herää!
+kevät tekee terää
+
+juna juoksee jyskyttäin
+halki kenttäin vihreäin
+         rentukoita
+     kulleroita
+kevään kultavasaroita
+
+valkoisessa harsossaan
+tuomet tanssii syliin
+         pian
+     pian joudutaan
+kukkivihin kyliin
+
+
+
+
+SUVIKUUT
+
+
+Läpi sielun on hersynyt kaksi
+suvikuuta kuulakkaa
+
+kuka riemun kiinni saa?
+
+mit' arinta aavistat
+se häilähti hereilleen
+ja silkkeihin sini-autereen
+se kietoi jäsenet alastomat
+
+juur' äsken hengittämättä
+oli hetken ilma ja maa
+
+kuka riemun kiinni saa?
+
+
+
+
+METSÄMAJALLA
+
+
+Kuusien katse akkunan takaa
+raskaan-vakaa
+riippu-oksien alta.
+Piirittänyt on kaikkialta
+metsien totinen kaikkivalta
+metsän hämärä sisin
+varjoin kummallisin.
+
+Pihkainen ilma liikkumaton
+päällä tuuhean sammalmaton.
+
+Ylhäällä kohina latvojen
+lakkaamaton läpi aikojen.
+
+Aatos lentää yksinään
+oksien alle hämärään
+viemänä vaistojen herääväin
+tiedotonten väkeväin
+kiihottaa
+houkuttaa
+syvälle hämärän-vaipan taa.
+
+Aatos palasi matkaltansa
+aivan toisena muodoltansa
+vanhaa Paania muistuttain
+veriltä villimpänä vain.
+Katso, se tulee metsäläinen
+synkkäverinen vauhkopäinen
+kierrätellen
+kuulostellen
+
+luihuna epäluuloisena
+tuttuna tuhatvuotisena.
+Pisara villiytynyttä verta!
+Täällä se on lymynnyt kerta
+väistäen savuja naapureitten
+takana viimeisten polkuteitten.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN TÄHTI
+
+
+Keltaisen-kipeät
+ulpukat veen.
+Helinä kaislojen
+kanteleen.
+Korennon leikki
+        _ja surviaisen
+        keinuvaisen._
+
+Suvi oli hienotunteinen.
+Hyvästeittä se lähti
+heti kun syttyi kuumeinen
+ensimmäinen tähti.
+
+
+
+
+PANTOMIIMI
+
+
+Polulle puikahti arka
+         harmaja jänö.
+Kuunteli. Kuukkien kaikkos
+         vitikon syliin.
+
+Pantomiimi se oli,
+         metsän mykän
+avuton murheviesti
+         danse macabre.
+
+Havahduin aamulla varhain
+         outoon päivään
+joss' oli aavistuksena
+         uhkaa tylyä.
+
+Ohitse kuukkiva jänö!
+         värähdys, ilme
+metsän, jolta on kieli
+         leikattu suusta:
+
+Äskeinen yö on nähnyt
+         laulajaparvien paon
+Tyhjien oksien lomiin
+      jäi vain sanaton syys.
+
+
+
+
+YÖN HURTTA
+
+
+Oon kuullut mustan koiran
+yöst' yöhön, äskettäin.
+Oon nähnyt mustan koiran,
+sen viime yönä näin.
+
+Yön kintereillä pinkoo
+se kautta kujien
+ja ulvontansa sinkoo
+yö yöltä yltyen.
+
+Yön koira, kauhun maistoi
+se sanomattoman,
+yön hurtta, haaskan haistoi
+se yölle kuuluvan.
+
+Yön hurtta, ken on kuollut
+sun herras nimenen?
+Oot kasvojani nuollut jo,
+silmät palaen.
+
+
+
+
+AALLOT LYÖ
+
+
+Sysimusta syksy-yö.
+Laine lyö. Laine lyö
+rantaan näkymättömään,
+
+pimeään. Pimeään
+maailmat on vajonneet,
+hajonneet
+
+avaruuden pimeään
+hautuumaahan rannattomaan
+pohjattomaan.
+
+Avaruuden laine lyö
+kylkeen tuntemattoman
+lahoavan maailman.
+
+_Laine lyö. Laine lyö.
+Rakas, hipiääsi syö
+täyttymätön yö._
+
+
+
+
+KUUTAMO METSÄSSÄ
+
+
+Alla unisen oksiston
+valoa kummallista on,
+
+metsän sisällä taikatie
+ei mistään tule, ei mihinkään vie.
+
+Varjoni karkasi. Vailla oon
+ruumista. Liuonnut kuutamoon.
+
+Askel jää ilmaan irralleen.
+Käteni koskee tyhjyyteen.
+
+
+
+
+SADE
+
+
+Pöydän takana
+          akkunan valkea silmä
+                     himmenee
+       s  s  s
+        a  a  a
+         t  t  t
+           a  a  a    soi    SOI
+            a  a  a     kohisee
+                  läiskyy
+              kadun
+             ahtaassa
+              kuilussa
+          kohinan lävitse
+       juoksevain askelten kaiku
+              etenee
+        s  s  s  s  s
+     elämä  a  a  häipyy
+           t  t  t  t  t
+            a  a  a  a  a
+           a  a  a  a  a  a
+              kivinen katu
+            _soi   soi  soi_
+
+
+
+
+DOLCE FAR NIENTE
+
+
+klo 9
+illan-virkeä katu
+kiiltävin kivin
+niinkuin värikäs satu
+on kotipolkusi alla lyhtyjen rivin
+     kun               hauska kiire
+        työstä         soipa jymy
+           palaat      mannekiinein
+                       tylsä hymy
+         puotien loistavat akkunat
+         tuhannet oudot kulkijat
+            _autojen_
+         _käpälät_
+       _katua_
+   kynsivät
+silmien täydeltä
+valoa päähäsi ryöppyää
+      valkea hansikas
+             SEIS
+valkea hansikas ojennetussa kädessä
+        _hrr-rr-rh_
+turvallisesti kulje uupunut mies
+_ilta        iltaties      ties_
+akkunat akkunat paistavat
+aatokset unta jo maistavat
+suloinen suloinen uupumus
+Illan kiihkeä kauneus
+               _dolce far niente_
+
+
+
+
+SUKSILAULU
+
+
+Suksien sihinä hangen
+rytmissä riemukkaassa
+puoliksi ilmassa
+puoliksi maassa
+käärmeenä lentäin
+lintuna matain
+tuolle puolen
+tuttujen ratain
+
+hankien veistos
+marmorimattona mailla
+valon ja varjon
+herkkyys vertoja vailla
+
+suksi sen tuntee
+hangen pintojen sulon
+
+hangen neitseys tuntee
+suksimiehen tulon:
+
+      liukuva käsi
+      iholla valkealla
+      ystäväsi
+      hengityksen alla
+
+
+
+
+HUHTIKUU
+
+
+Ei ankeampaa tuttavaa
+kuin hajoava huhtikuu.
+Kun siihen silmä kajoaa
+se riisuutuu
+se hajoaa.
+Se kaiken-paljastuksen kuu
+se häpeäänsä sairastaa.
+Ei ankeampaa tuttavaa
+kuin sielunsairas huhtikuu.
+
+
+
+
+MUINAISEGYPTILÄINEN RUNO
+
+(Saksalaisen tulkinnan mukaan)
+
+
+Kenelle puhun tänään?
+Sydämet ovat julkeat.
+Jokainen rupeaa lähimmäisensä tavaraan.
+
+Kenelle puhun tänään?
+Lempeä joutuu häviöön.
+Julkea tulee kaikkien tykö sisälle.
+
+Kenelle puhun tänään?
+Ei ole oikeamielisiä;
+maa on pahantekijäin perikuva.
+
+Kuolema on tänään edessäni
+kuin sairaan parantuminen
+kuin ulospääsy sairauden jälkeen.
+
+Kuolema on tänään edessäni
+kuin myrhan tuoksu,
+kuin tuulisena päivänä katveessa istuisi.
+
+Kuolema on tänään edessäni
+kuin lootoskukkien tuoksu
+kuin istuisi juopumuksen rannalla.
+
+
+
+
+
+
+II
+
+
+
+
+UNI
+
+
+Mun kainalossani mitä on?
+Se on muuan kallis pää.
+Kun heräjän, se siinä on,
+kun nukun, siihen jää.
+
+Se on hurman suuren tuntenut
+ja mennyt pyörryksiin,
+se on rikkauteensa rauennut
+ja unten untuviin.
+
+Vain hyväellen, hiljalleen
+ma tukkaa silitän.
+
+Niin kauas tuntuu nukkuneen
+mun tyköäni hän.
+
+Mut aamun tullen armahin
+tuo silmä juoruaa:
+Yht' unta silti nähtihin,
+yht' unta ihanaa.
+
+
+
+
+KESIEN KESÄ
+
+
+Kesien kesä
+on muisto vain
+     lämmössä värehti puut
+         _sekö oli päivää?_
+     lehvistöissä helisi tuhannet suut
+         _sekö oli yötä?_
+
+valkean uutimen laitaa
+liepoitti arka henkäys
+uteliaan   ?   ?   tuulen
+
+         _taivaan sinelle
+         pilkut pääskyjen
+         piirtävät säveltä
+         säihkyvää_
+
+    kaikkeuden taakse
+    hyrisee hymisee
+    yksinäinen lentokone
+    näkymätön
+
+
+
+
+OUTO KIELI
+
+
+Vitkaan yöstä kärsimyksen
+onnen aamu kirkastuu.
+Viihtymyksen, tyydytyksen
+pieni pyyde vaimentuu.
+Nousee altis uhrimieli
+syvyydestä sydämen,
+soperrellen lausuu kieli
+oudon ensi-aakkosen.
+
+On kuin toukkain murkinoilta
+ruumis nousuntahdon sais,
+on kuin päästä, hartioilta
+käärinliinat kirpoais.
+Mullan lapsi, ihmismieli,
+löytänetkö laulun sen,
+jost' on oppinut jo kieli
+oudon ensi-aakkosen.
+
+
+
+
+SALAISUUS
+
+
+Sen ylpeydelleni vannoin
+ett' onnehen sun vien.
+Kuin konttia sieluas kannoin
+päin onnea päässä tien.
+
+Tuli monta vaihetta tiellä.
+Tien päätä ei tullutkaan.
+Joka kievarin kohdalta siellä
+uus taipale tarjotaan.
+
+Olin laskenut latuni väärin.
+Valan turhan ja tuhman tein.
+Oli onnea täysin määrin
+jo taakassa, jota ma vein.
+
+Kun katson konttia, kohtaa
+mua ihme tuttu ja uus:
+sun silmies pohjalta hohtaa
+maan ihanin salaisuus.
+
+
+
+
+ILON PYYNTÖ
+
+
+Ilo, tule luokseni,
+käy istumaan,
+älä minun vuokseni
+ujostele ollenkaan.
+
+Uutisen jo kuullut lienet?
+Nääthän, tuoss' on vaunut pienet,
+siellä nauretaan,
+siell' on kaksi onnellista
+seurustelussaan.
+Nähnet äidin katsehista,
+poskipäistä hohtavista
+että siellä kuomun alla
+soutaa pienet kämmenpäät;
+siellä kuomun alla
+vastapestyn nyytin näät.
+
+Kenen povi paljastuu?
+Ken kehdon yli kumartuu?
+Ilo siunaa heitä.
+Älä väistä meitä.
+
+
+
+
+TYRANNI
+
+
+Tuli pikkuprinsessa maailmaan.
+Isä kynsi korvallistaan
+että mikä tuon lienee tuonutkaan
+tähän aivan talven niskaan.
+
+Tuli sangen alasti pakkaseen
+ja alkoi sen jeremiaadin,
+joka turvaa itkun tyrskeeseen
+ja merkitsee: minä vaadin.
+
+Sitä kuunnellessa sietää kait
+isäraukan raapia niskaa
+— tuo tulokas laatii uudet lait
+ja entiset syrjään viskaa.
+
+Voi sinuas, tyranni pikkuinen;
+olet mahtaja aikamoinen,
+sun valtas on kaksinkertainen:
+olet kuopus ja esikoinen.
+
+
+
+
+NAURUA
+
+
+Niin hassunkurisen touhun nään:
+suu tuoss' on sepposenseljällään,
+suu pieni ja hampaaton.
+Se naurua on!
+
+Suu pieni, sua mikä naurattaa?
+Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
+Näin kyselen turhaan lapseltain.
+Se nauraa vain.
+
+Se on lämmintä maitoa pullollaan.
+Sill' on äidin suukkonen otsallaan.
+Se on kurkkua myöten kylläinen
+peto pikkuinen.
+
+Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.
+Sinä siunaat kättemme toukomaat.
+Nyt vasta ne tähkän kantaa:
+Sinä annat meidän antaa.
+
+
+
+
+VIERAS
+
+
+Rakas silmä ummistui
+hymyyn huuli unohtui
+        ken on
+   ken on vierelläni
+hengittäin mun henkeäni
+
+onnen pöydän osakas
+aatosteni asukas
+oudon tuttu jäseniltään
+vieras mielenliikkehiltään
+
+uneen silmä ummistui
+hymyyn huuli unohtui
+
+rakas vieras vierelläni
+hengitätkö henkeäni
+
+
+
+
+NIIN PIENIKSI
+
+
+Niin pieniksi kasvoimme
+     äskettäin
+olit vaahteran lehdellä
+     vierelläin
+
+niin väljästi mahduimme
+     sekunnin rakoon
+kuin aika ois antaunut
+     onnemme jakoon
+
+     ei silmäni kanna
+ilon laidasta laitaan
+
+kuin pieniksi joskus
+     tulla takaan!
+
+
+
+
+KAHLEET
+
+
+Kaikin niin arkisin askarin
+kun sinun sivullas uurastin
+
+kaikin niin kuumin ja kukkivin öin
+kun sinun kerallas leikkiä löin
+
+olen ma kultaiset kahlehet
+takonut meille yhteiset
+
+punaista kultaa ja purppuraa
+vasten mustaa maailmaa
+
+
+
+
+
+
+III
+
+
+
+
+PYHÄT PÄÄT
+
+
+_Kansakunnan kaapin päällä
+näätkös päitten riviä!
+Onnellist' on olla täällä
+kun ne on vain kiviä._
+
+_Kivipäät on kiltit siellä
+kaapilla katon rajassa;
+ei ne käske, ei ne kiellä,
+ei ne ole Pekan ei Paavon tiellä,
+niin, ja ne jaksaa kyllä niellä
+paksunkin ilman majassa._
+
+_Siunatkohon kansakunta
+suurten vainajainsa unta._
+
+_Kivisuut jos kielen saisi,
+jäykät parrat järähtäis,
+luulen, ukset longahtaisi,
+lasiruudut särähtäis._
+
+_Siunatkohon kansakunta
+suurten vainajainsa unta._
+
+
+
+
+HAASTE
+
+
+— _Hoi, Aaro, vanha sotamies,
+lie aivus pehmenneet
+kun kaikki vanhat vainoties
+on ruohon kasvaneet._
+
+_Jos kuinka ruuti sauhuaa
+sa raukka vaikenet
+jos väärä ilkkuu oikeaa
+sinä kättäs nosta et!_
+
+— _Ei pilkaten ei kutkuttain
+mua sakkiin saa suunsoittajain.
+Siell' olkoot provokaattorit
+ja maine-gladiaattorit._
+
+_Jos maailmoita voitetaan
+tai juostaan pyytä pakoon
+en sormeani rakoon
+vie siihen tuhinaan._
+
+_En huoli nähdä taktiikkaa
+en ryhmäparaadeita
+en reklaamien raikunaa
+en humb — hm — sotureita._
+
+_Sen taktiikan vain ymmärrän
+sen suoran, vanhanaikaisen:
+läpi rintaluitten lennätän
+ma luodin tulisen._
+
+
+
+
+PIKKUPÄTKIÄ
+
+
+_Ken tietää sen, ken tietää tuon,
+mut kaikki tietää että juon.
+Se olkoon heille suotu!
+Jos lienee joskus juotu,
+ei piiloteltu lasia.
+Siin' on se koko asia._
+
+      *   *   *
+
+_Kun teki rahvas kieltolain,
+lain oivan teki siitä:
+monijuomaisuudesta vapahtain
+toi tilalle selvää spriitä.
+Se on tyranni demokraattisin,
+se tuntee laitakaupungin
+ja sen pretoriaanit
+on trokarikaravaanit._
+
+      *   *   *
+
+_Moni sitä pientä mainettansa
+vaalii työllä ja tuskalla,
+eikä sen heikkojen jalkain tähden
+vaaksaa erehtyä uskalla._
+
+_Moni, joka kuullut on sydän-äänet
+aikojen syntymättömäin,
+erehtyväisten aavistusten
+viemänä eksyi — mainetta päin._
+
+      *   *   *
+
+_Joku rakastaa koko maailmaa
+kuin riepumattoa kirjavaa;
+taas toisen rakkaus on valinnan tulos:
+yks sisään, ja muu kaikki ulos!_
+
+_Joku rakastaa silmää, kätöstä somaa;
+joku himoansa omaa.
+Joku rakastaa kaikkensa uhraten;
+joku kaiken säkkiinsä sulloen._
+
+_Ja useinpa lienee rakkaus
+kai näistäkin vielä sekoitus._
+
+      *   *   *
+
+_Almanakka on sittenkin
+kirjojen joukosta viisahin,
+vaikkei harput ja kanteleet
+sitä lie koskaan ylistäneet.
+Kunnian sille filosoofi antaa.
+Vekselimies sitä povella kantaa.
+Rakkauden riivaama tyttönen
+vavisten mittaa kuukautta sen._
+
+      *   *   *
+
+_Ei mitään niin rakastaa, vihata saata
+kuin omaa kansaa ja maata.
+Se peilinä julistaa voimas ja vikas.
+Ja se molemmista on miljoonarikas._
+
+      *   *   *
+
+_On hyvin terveellinen tapaus
+kun kaikilla on sama vapaus.
+Nyt nähdään kuinka harkittu ja fiini
+on joskus voinut olla disipliini._
+
+      *   *   *
+
+_Ne sanovat: sairas on aika tää.
+Ja sitäpä en pane vastaan.
+Mut sanoisin: Vaimo synnyttää
+nyt kaikkein vaikeinta lastaan._
+
+      *   *   *
+
+_Kuka ei ole ristiriitainen
+ei tunne riemua myrskyjen.
+Kuka ei sano vastaan itseään
+ei omista päätään ei sydäntään._
+
+
+
+
+MUURARI
+
+
+_Ettäkö taloja? Älkäähän nyt!
+Ei nykyaikana taloja tehdä.
+Värkätään asunto-osakeyhtiöitä.
+Ja minä, minä teen reikiä.
+Seiniä? Lattioita? Kattoja? — Eeei!
+Reikien rajoja vain. Läpien saumoja
+raudasta sementistä tiilestä.
+Nämä reiät sisustetaan
+nykyaikaisilla mukavuuksilla.
+Saadaan osakehuoneustoja._
+
+_Aiai mikä hekuma tästä sikiää.
+Ajatelkaa että veljeni putkimies
+ja monttööriveljeni toinen
+upottavat näihin reikiin kymmenen
+herkullista mukavuutta_
+
+KYLMÄVESI LÄMMINVESI LIKAVESI WC
+KYLPYHUONE KESKUSLÄMPÖ SÄHKÖ ja KAASU
+PUHELIINI RADIO YM YM
+
+_Vielä tulee rappari nikkari maalari
+silittämään somistamaan päältä ja sisältä.
+Kaikkein uusinta telikaattia
+moternisuutta!_
+
+_Eikös kelpaa
+tehdä velkaa
+asuskellen asustelehtien
+mukavuuksien reiässä._
+
+_Minä teen reikiä. Minä teen reikiä
+urakalla. Hei, tiiliä tiiliä!
+Rakennusmestari voittaa miljoonan
+tonttijobbari toisen miljoonan.
+Minäkin koitan. Minäkin voitan
+aikaa, rahaa, mukavuuksia._
+
+
+
+
+NOKIPOIKA
+
+
+_Kun minä nokipoika laulun teen
+en sitä tee kuin Ryynekreen,
+jykerrä en moderniin en klassilliseen stiiliin,
+näppää en lyyraan en automobiiliin._
+
+_Savupiippu ei lie Apollon maja.
+Eikä tänne Foordi ei Seuroletti aja._
+
+        Malta!
+        Katsoppas katua.
+        Onko se jalkojes alta
+        pudonnut syvälle pois?
+        Lausetta ainoaa
+        korvas ei kiinni saa.
+        Tuntuuko niinkuin yksin ois
+        keskellä maailmaa.
+
+_Eikös täällä ole tuulta viileää
+joka pillastunuttakin tyynnyttää?
+Eikös ole kylliksi hiljaisuutta
+sitä nihkivanhaa sitä ihkiuutta?_
+
+_Välkkyvät katot kuin aallokko meren
+uumenissaan uskallus ihmisveren.
+Kattojen alla tuhantinen luku
+— ihminen — se radion ja sähkövalon suku._
+
+_Tikapuut aurinko ja sauhu.
+Peltikatolla sateen pauhu —
+orkesteri,
+kohiseva meri._
+
+_Siitä minä nokipoika laulun teen
+kuusikerroksinen Ryynekreen._
+
+
+
+
+ANTERO SUOMINEN
+
+
+_Rakohon maan ja pilvien
+mahtuu Antero Suominen,
+mahtuu työn vuoret korkeatki,
+sanat työtä suuremmatki._
+
+_Pilven taakse mahtuvat
+Antero Suomisen unelmat.
+Jollei arasta omaa siipeä,
+vaikka auringon nenälle kiipeä!_
+
+_Touhu, kuin edellä mainitaan,
+lopuksi mahtuu rakohon maan.
+Haudalles jos saat kyynelen,
+iloitse, Antero Suominen._
+
+
+
+
+
+
+IV
+
+
+
+
+TIETÄJÄT
+
+
+Oli kolme wiisasta tietäjää
+maanpiiriä laajalti waeltamassa.
+Näki paljon he ihmeteltäwää
+oli tärkeitä töitä he todistamassa,
+ja kaikesta oppia tahtoi he jotain
+kuin oppia ihminen woi.
+He palatsijuhlissa filosofoi,
+he yöpyi suojassa köyhäin kotain,
+wäen kanssa leipänsä jakaen siellä.
+
+Niin kauwan he kiersiwät maailman tiellä
+ett' oliwat witkaan wanhenneet
+ja hiljaisiksi wiisastuneet.
+
+Taas joulun aikana kerrattain
+he walossa tähtien tuikkiwain
+yhä hankea kahlaten horjui.
+Oli illan hetki jo yllä.
+He kolkutti owia kyllä,
+mut portailta heidät torjui
+kaikk' isännät, emännät, piikaiset.
+Oli täynnä jo kaikki huonehet,
+oli kuusia, kynttilöitä.
+Ei kaiwattu häiritsijöitä.
+
+Ja miehet kulkiwat allapäin.
+Tuwan pienen luoksi he joutui näin.
+Tupa kurja, mut sen yläpuolla juuri
+oli tähti kirkas ja suuri.
+He astuiwat tölliin, toiwottain
+hywän illan ja joulun rauhan wain.
+Ja katso — he saiwat olla yötä
+sen perheen köyhyydessä myötä
+parin nuoren jatkona, jok' oli siellä
+sekin sattuman tuomana, kulkutiellä,
+pien' wastasyntynyt matkassaan,
+joka hymyten nukkui pahnoillaan.
+
+Ja se haasteli ensimmäinen mies,
+se waalea, lempeäsilmäinen:
+"Pien' piltti, sa siunaama köyhyyden,
+sun ihana olkoon elämänties,
+tule paremmaksi meitä.
+Ota siunaus paljon kokeneen.
+Ole altis iloon ja rakkauteen,
+älä lapsenmieltäsi heitä,
+waan ole se uusi ruhtinas,
+jonka waltakunta on taiwahass'.
+Nyt oot sitä sangen liki.
+Pysy yhtä likellä iki."
+
+Nyt hawahtui toinen kulkija wasta,
+mies mustapintainen, katsoi lasta:
+"Se on turha ja wäärä siunaus.
+Jos puuttuwa sult' on uskallus
+woit luottaa oljenkorteenkin,
+miks' et siis kernaasti taiwaihin.
+Mut parempi silti olla wois
+jos koskaan et tänne syntynyt ois.
+Jos halunnet altis olla ja wakaa,
+pian löydät itsesi wihojen takaa
+ja sydämes läwitse miekka käy
+eik' ystäwää sun tielläsi näy.
+Niin, parempi, jos et syntynyt ois.
+On turhuutta kaikki ja hengen waiwaa.
+Ole wiisas piltti ja kuole pois,
+ja riemuitse, kun mato silmääs kaiwaa."
+
+Mut kolmas oudoista kulkijoista,
+joka näytti wanhimmalta noista,
+niin kun oli harmaja, köyryks käynyt,
+myös terwehdyksin hän esittäy nyt:
+"Näin wiisaasti koska rupatetaan
+kai minäkin sanasen sanoa saan?
+Hywä ei ole syntyä rikkauteen,
+wiel' huonompi kaiken puutteeseen.
+Mut hywääkö huttua pyydämme täältä
+ja kermaa lihawan maidon päältä?
+Ei toki. Kai tahdomme jotain kyllä,
+me tahdomme tulla wiisahiksi,
+tänäpäiwänä eilistä kauniimmiksi
+ettei suru ankarin meitä yllä,
+suru olemisen, suru turhuuden.
+Miks manaisin sinua, lapsonen,
+jos poikkesit tähänkin maailmaan
+kun et wain ijäksi lapseks jääne.
+Elä warttuen! Uskalla kentille maan
+kun tuskan painossa hengittää ne.
+Älä ruikuta wierellä erheittesi.
+Suo armo muille ja itsellesi.
+Ole uskalias, ole suora ja wakaa,
+puhu edestä samaa kuin puhut takaa.
+Koe etsiä Jumala itsestäs
+ja niin myös lähimmäisestäs.
+Teon milloin sattunet löytään hywän,
+niin pienoisen kuin hiekanjywän,
+se arwoonsa nosta, ja nähdä saat
+miten kerran se kylwää kaikki maat.
+Ei — ehket näe että koskaan se itää,
+mut silti sun siihen uskoa pitää.
+Woi katkera olla elämän koulu,
+mut kerran on wuodessa sentään joulu,
+ja silloinhan pilttiin uskotaan,
+joka meidän jälkeemme kylwää maan."
+
+
+
+
+VEISTÄJÄ
+
+
+Taltallas kun kiween lyöt
+kuulen kiwen sanowan
+kauniimmat on ihmistyöt
+    kuin työt on jumalan
+
+kaipuun siiwin wäkewin
+silmin kiween näkewin
+
+taltallas kun kiween lyöt
+kuulen kiwen sanowan
+waikeroiwan anowan
+apuun apuun ihmiskäsi
+anna henki hengestäsi
+anna kauneus ja tunto
+loppuun weistä puolikunto
+
+
+
+
+MUUAN ISÄ
+
+
+Saattelin junalle wanhan
+            leppoisan ukon.
+Jätin yön selkään, yksin
+            tekemään matkaa,
+waikka jo todellisuuden
+            piiristä wäistyy,
+ajasta wäistyy hän jo
+            ajattomuuteen.
+
+Ei ole pojalla aikaa
+            seuranpitoon.
+
+Wanhus, hän mukaani pyrkii
+            näkemään työtä,
+josta jo luopunut hän on,
+            rauenneena
+warroten sammumista
+            elämän lampun.
+
+Hänelle ratoksi riitti
+            nähdä, miten
+on työn syrjässä kiinni
+            tuhlaajapoika,
+surujen poika, ja uhkan.
+. . . . . . . . . . . .
+. . . . . . Mitäpä tuota
+kieltää kannattaisi!
+            Maailma hywä
+tiennee kyllä ne jutut,
+            palwelustyttöin
+laulamat ympäri kylää:
+            lennähti meidän
+wälillä monasti sana
+            haawoja lyöwä.
+Jyrkkää päätä kun kaks on,
+            niin käy aina!
+Siinäpä poikuusajan
+            arkaa mieltä
+karkaisi ensimmäinen
+            taistelutahto.
+Tottui näkemään silmä
+            ihmisen sisään.
+
+Niin, isä, hywin ne tunnen
+            hywees ja wirhees.
+Awaimet sieluuni omaan
+            niistä mä löysin.
+Nuorra jo pakko mun oli
+            sieluni luoliin
+samota, tutkistellen
+            petoja siellä.
+Williä huutoa niitten
+            wawissut olen.
+
+Niin, isä, tietämättäs
+            opetit poikas
+kokemaan werensä kirot.
+            Tieten autoit
+yhteen: rehellisyyteen.
+            Kiitos sulle
+jos sun laillasi pään woin
+            pystyssä pitää
+waikka suoneni soittaa
+            rajumpaan tahtiin.
+
+Leipääsi sun olen purrut
+            kymmenin wuosin.
+Sinunpa ohjauksellas
+            awasin kerran
+luonnon suuren kirjan,
+            jota nyt saatan
+tulkita muille — ja siitä
+            leipäni ottaa.
+Sinunpa silmäsi alla
+            oppinut olen
+miehisen taiteen, josta
+            ylpeä lienen:
+taidon hallita purtta
+            tuulessa meren.
+Siinä taidossa nähnyt
+            en ole wertaasi
+Kun sinä, Pohjanlahden
+            pelottomimman
+kipparin kaswatti, lasket
+            kourasi ruoriin,
+nukkua saattaisin nytkin
+            pohjalle paatin
+niinkuin pikkuinen poika
+            monasti nukkui
+pauhussa waahtisen aallon
+            keinussa meren.
+
+Olethan, siittäjä, tehnyt
+            sen, minkä taisit.
+Kättä me lyötiin äsken
+            sowintomielin,
+silmissä tyytymys kirkas,
+            kiitollinen.
+Jyskäwä juna sun saattaa
+            etäälle taasen
+leikki-askares ääreen,
+            jolla sa täytät
+turhia tiimoja, ennen
+             pitkää unta.
+Wielä kuulunet aikaan
+             lastesi kautta.
+Mutta sun pilwetön silmäs,
+             lempeä äänes
+ujona tunnusti mulle:
+             siirtynyt liet jo
+ajasta ajattomuuteen,
+             ikuisuuteen,
+kauas, kauaksi meistä,
+             likelle meitä.
+
+
+
+
+ON NÄHTY
+
+
+Ma tahdoin nähdä korkean, ja nähdä matalan.
+Näin kyllin mieltä korkeaa, jos mieltä matalaakin.
+Ja wieras oli katse molemmilla.
+
+Ma tahdoin nähdä elämän. Ja nähdä kuoleman.
+On nähty wirta elämän. Ja kaista kuolemaakin.
+Ja soudeltu on niitten lainehilla.
+
+Oi elon wirta samea. Oi kuolon kirkas wuo.
+Ma löysin paikan, jossa yhtyy kumpainenkin nuo.
+Ja niitten kainaloon tein uutismajan.
+
+Ma katson kuinka tumma laine liittyy walkeaan.
+Käyn kerran niitten matkaan unhon wirtaan harmajaan
+ja tuudittaudun tuollepuolen ajan.
+
+
+
+
+KUOLEMANLAULAJA
+
+
+Yhä sieluni kuolemanlaulajan
+näen tekewän lujaa työtä.
+Mitä teit, sen allekirjoitan.
+Mitä aiot, siin' olen myötä.
+
+Sinä ylistit ikuista kuolemaa
+ja turhuutta maailmoitten
+ja taistoa wielä turhempaa
+    ihmiskohtaloinen.
+
+Sun silmilläs näyn nähdä sain
+jota en möis tuhansin hinnoin:
+maapallo tähtenä tuikuttain
+kuin juweeli, lumisin pinnoin;
+
+se kiersihe kylkensä werkalleen
+yön warjosta waloa kohti.
+Ja edessä katseeni huienneen
+sen maisemat tuttuina hohti,
+
+niin tuttuina, ikimykkinä niin
+etten sen lumosta pääse,
+waan kaikkiin, kaikkiin aatoksiin
+yhä pohjimmalle jää se.
+
+Olet, kuolemanlaulaja, päiwien
+ja öitteni pahahenki.
+Sinä tahtia lyöt, jos leikitsen
+tai muita kuuntelenki.
+
+Mut en wois kuulua elämään
+sua wailla, piinaajani.
+Jos waikenet, silloin yksin jään
+ja sekoan tahdistani.
+
+
+
+
+RUKOUS
+
+
+        O Seigneur, donnez-moi la force et le courage
+        De contempler mon corps et mon coeur sans dégoût.
+
+Suo Herra mulle rohkeus katsoa sieluni rumuuteen.
+Sitä en woi kätkeä silmiltäni edes walheen peitteeseen,
+
+sitä en woi kiertäen wälttää niinkuin raatoa haisewaa,
+en leikata irti, ja sywälle merten pohjiin upottaa.
+
+Kuin perintötauti on rumuus sieluuni juurtunut pohjimpaan
+ja elämästäni muistoksi sen ruumiskirstuuni saan.
+
+Se on teettänyt mulla, kuin orjallaan, monen inhottawan työn.
+Ja unen se päästäni torjua saattaa pitkinä hetkinä yön
+
+kun pimeydessä se esille ryömii rintani päälle mun
+ja sormin luisewin, niljakkain, mua tarttuu kurkkuhan.
+
+Sen tahdon hukuttaa, liuottaa mun wereeni lämpöiseen.
+Suo Herra mulle rohkeus katsoa sieluni rumuuteen.
+
+
+
+
+YLÖSNOUSEMUS
+
+
+Yö. Kirjaa woimallista luin.
+Sen sanain taakse taiwalsin.
+Ja sieltä nousi tuoksu kuin
+luun, lahoawan ruumihin.
+
+Kun pöytää wasten kallistuin
+yön siiwen alle nukkumaan,
+ma haudattuna hawahduin.
+Ja rintaa painoi multa maan.
+
+Mut haudan poween pimeään
+löys tiensä outo kirkkaus,
+ja rinnalta ja päältä pään
+pois ratkes paino, ahdistus.
+
+Maan kuori halkes. Ilma soi
+ja pursui wirttä lintujen,
+ja niityt, nurmet kirjawoi
+— kuin ennen — silmät kukkasten.
+
+Niin, aamuun katoomattomaan
+se räiskyi wirsi lintujen
+kuin pienet rinnat riemuaan
+ois räjähdelleet haljeten;
+
+ja keskeen kastepisarain
+ne satoi ruumiit pikkuiset
+— kuin ennen — siipi-laulajain
+luut wärisewät, lämpöiset.
+
+
+
+
+VALTAMERELLÄ
+
+
+Atlannilla, waltamerellä, aaltoa wiheriää
+mustakylkinen rahtilaiwa mennä höyryää
+silloin, kun miehestä mieheen lentää nopeasiipinen huhu:
+_"Tuli on irti!"_
+           Mit' aatellaan, ei muut kuin katseet puhu.
+Aawistus wain kaikkia wetää keulakannelle päin,
+jonne on perämiesten nähty rientäwän äskettäin.
+
+Sieltäpä, keularuuman luukulta, kapteeni löydetään,
+molemmat laiwan styyrmannit sanaharkassa wierellään.
+Lasti on tulessa jalkain alla. Sen tietää jokainen
+kärystä, joka jo luikertaa läpi luukun saumojen,
+sekottuen merituulen tuoksuun, tuttuun, suolaiseen.
+
+Mustakylkinen rahtilaiwa, tahtiin raskaaseen
+huojuu aallolta aallon päälle, ja uusien aaltojen lomiin.
+Kannella synkkien silmien piiri. Aatoksiinsa omiin
+tuijottaa jok'ainoa mies. Ja muistoja parwittain
+lentää, kaikkien olkapäille rakkaina istahtain.
+Muistoilla sointuwat kielet on, ja ne kutsuu, ne hymyilee.
+Muistoilla pehmeät kätöset on, ja ne kätöset hywäilee.
+Waaran lähellä muistot herää, herääwät pyyteet weren.
+Rantojen elämä heleinnä hohtaa waarassa waltameren.
+
+Kuka on käskenyt ruiskuihin? Ei ketään käskenyt kukaan.
+Työhön lie isketty elämänhimon — ei lihasten woiman mukaan.
+Kaksi letkua syöksee wettä tuuletusputkista ruumaan,
+kaksi on kannella walmiina, pyrkien otteluunsa kuumaan.
+Tiiwistysruuwit kiertywät auki. Luukkua raotetaan.
+Mustanpuhuwa sauhupilwi heti on walloillaan.
+Tuulessa yltywä palo yli laiwan kipunaparwia wiskaa.
+
+Näättekö tuolla, tuulen päällä, jättiläisaallon niskaa
+kuinka se wuorena lähenee, kaswaa, niinkuin se määrätty ois
+wiemään kerralla turhat touhut ja turhat toiwot pois.
+Kohta se keulan ylitse purkaa koskensa kuohupään
+— — — — —
+luukkua hetkisen tanssittain, ja sen wieden mennessään.
+
+Wapisten kohoaa laiwan keula waahtisen wyöryn alta
+nielaistuaan monet tonnit wettä mereltä kohisewalta.
+Halpa on elämän hinta. Halwempi pään ja käsien työ
+silloin, kun aalto ja liekki wapaina laiwasta arpaa lyö.
+
+Atlannilla, waltamerellä, aaltoa halkaisee
+laiwa, jonka rautainen kylki selwästi kuumenee.
+Komentosillalla kapteeni seisoo, piippu hampaissansa.
+Muut owat kawunneet weneisiin. Hän pysyy paikallansa.
+
+
+
+
+HAUEN LAULU
+
+
+Kosteasta kodostaan
+nous hauki puuhun laulamaan
+
+kun puhki pilwien harmajain
+jo himersi päiwän kajo
+ja järwelle heräsi naurawain
+lainehitten ajo
+nous hauki kuusen latwukseen
+punaista käpyä purrakseen
+
+lie nähnyt kuullut haistanut
+tai käwyn päästä maistanut
+sen aamun kasteenkostean
+loiston sanomattoman
+      _kun aukoellen
+       luista suutaan
+       longotellen
+       leukaluutaan_
+niin willin-raskaan
+se wirren weti
+että waikeni
+linnut heti
+kuin wetten paino
+ois tullut yli
+ja yksinäisyyden
+kylmä syli.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78465 ***