diff options
Diffstat (limited to '78444-0.txt')
| -rw-r--r-- | 78444-0.txt | 2013 |
1 files changed, 2013 insertions, 0 deletions
diff --git a/78444-0.txt b/78444-0.txt new file mode 100644 index 0000000..57591c1 --- /dev/null +++ b/78444-0.txt @@ -0,0 +1,2013 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78444 *** + + + + +ILOISIA HELKKEITÄ + +Runovalikoima + + +Kirj. + +LARIN-KYÖSTI + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1920. + + + + +SISÄLLYS: + +Tän pojan kevätrallatus. +Heilani on kuin helluntai. +Kosiovarsa. +Käen kukkuessa. +Kyläkujassa. +Se rakkaus. +Talon tiranni. +Tuli tuttu, vanha tuttu! +Teirin jäljillä. +Kylän lahdella. +Piirilaulu. +Nyt on helluntai. +Koko maailman polska. +Keinulaulu. +Mustalaislaulu. +Elon kulku. +Keväisiä sointuja. +Hääpolska. +Kaikki on ennallaan. +Tuulan tei. +Veräjän Mikko. +Kaajan keinulla. +Tukalassa pulassa. +Suutar-eukon hämypuhetta. +Suutar-Jussin ryyppypuhetta. + + + + +TÄN POJAN KEVÄTRALLATUS. + + +Hila hoi — ja se nummi kun vastasi: hoi, +hila hoi, hila hei sekä heisaa, +siron peipposen pilli jo koivussa soi, +ja pensaissa kerttuset veisaa. + +Ja nythän on touko ja pellolla työ +ja nythän on tuomessa tuoksu, +somat neitoset kankaan pirtoja lyö, +on pirtissä touhu ja juoksu. + +Kävin illalla helkaniemellein, +joka kunnaalla uus oli nuttu, +kalavirsuni talaan suojassa tein, +kävi lehdossa nauru ja juttu! + +Oli talvella hanki ja ummessa tie, +tytöt tympeitä, piilossa illoin — — +Mikä kultani mieleenkin tullunna lie, +oli äksy ja äyskivä silloin! + +Mut nyt minä tanhulla teuhata saan, +meni reppurin laukussa talvi, +minä hulivili nauran ja laulelen vaan +ja karjoja kaitsevi Malvi. + +No, voi sun kanttura, koitas vaan, +hila hoi, hila hei sekä heisaa, +kas, Malvi se laulavi kaitessaan, +suvikerttuset pensaissa veisaa! + + + + +HEILANI ON KUIN HELLUNTAI. + + +Heilani on kuin helluntai +ja oraspellon kukka, +sillä on silmät kuin sametista +ja poski kuin nurmennukka. + +Sillä on käynti ketterä +kuin kotivirran juoksu, +sillä on nauru hiipiä +kuin kesäheinän tuoksu. + +Kirkolla ja kylänteillä +kelpaa sitä näyttää, +pertunpäivän tienohissa +kuusitoista se täyttää. + +Ei oo rahaa kummallakaan, +mutta on nuori mieli, +joka korven komerossa +on oman oven pieli. + +Älä sinä kultani sitä sure, +jos köyhänä naida pitää, +köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa +ja köyhänkin jyvä itää! + + + + +KOSIOVARSA. + + +Nuori varsa mulla on, +silkkimusta tallissani, +kaarikaula, nopsajalka +hirnuu kaukaa vastahani. +Siitäpä heiluvaharjan ma saan, +orhiksi Purmo kun varttuu vaan, + niin laulelen vaan! + +Pienet tiuvut tinnittää, +kun ma naimateille lähden +helahilavaljahilla +talon tyttösien tähden, +Purmoni nopsasti jalkoja lyö, +helkkävi vemmel ja kaulassa vyö, + niin laulelen vaan! + +Somasti se teutaroi, +enkä käske, enkä kiellä, +kaviot ne tulta lyövät +katsottaissa kujatiellä, +virstat ne huilaa ja kankahat soi,. +Purmoni polkien kiitävi, hoi, + kun laulelen vaan! + +Kirkonkylän luona on +pulskin talo pitäjässä, +siellä oottaa mielitietty +tätä poikaa ikävässä. +Annapa polkata, Purmoni, kun +häistäni kuljetan kultani mun + ja laulelen vaan! + + + + +KÄEN KUKKUESSA. + + +Kulki tyttö aitoviertä +karjateitä loilotellen, +seppeleeksi vyötäröille +mättähiltä valkopäiltä +vuohensilmiä poimi; +— kukkuu — kukkuu — +noin se lauloi keltarinta, +tyttö hiipi kuusen alle, +— kukkuu — kukkuu — +mua armas aattelee! + +Karja kulki soita, maita, +kaikki kellot kilvan soitti, +vaaran alta leppätorvi +naapurin paimenen raikui, +salot kertoi kumuellen: +— hukkuu — hukkuu — +noin se lauloi kesän käki, +tyttö itki kuusen alla, +— hukkuu — hukkuu — +toista armas aattelee. + +Pensaikosta pujotellen +etsi poika kyyhkyänsä +metsäteille kuulostellen, +näki kultansa ja kulki +kaartain, kiertäin kuusta kohden, +— kukkuu — kukkuu — +vankan käden hiljaa kiersi +nuoren neidon vartalolle, +— kukkuu — kukkuu — +hongat häitä huminoi. + + + + +KYLÄKUJASSA. + + +Tula tuulan tuli tuli toi, +peli maantiellä hauskasti soi, +kylänraitilla poika kun huikeissaan +kotitorppihin saattavi hilsuistaan +ilosilmäistä laulaja-neittään. + +»Mesimarjani, pääskyni, hei, +emme erkane konsana, ei, +mökin puuntavan törmälle pystytän vaan, +minä kylvän ja kääntelen turpeita maan, +sinä vaatetta kehräät mulle! + +Oma onneni oot sinä mun, +ja tässä on torpparis sun +ja jollei nyt torppia saataisikaan, +niin emmehän itke, me raadamme vaan, +vaikka ankara oiskin vaiva!» + +Ja neito se rinnalla käy, +ei otsalla ryppyä näy, +tutun turvassa nauraa ja hymyää: +»kai mullekin palkasta puoliset jää, +on sormuskin muorilta mulla!» + +Tuta tuulan tuli tuli toi, +peli lehtohon hälveten soi, +tienhaarassa eroten kättä ne lyö +ja katsehet yhtyy, kun on valkea yö +ja elämä on toivoa täynnä. + + + + +SE RAKKAUS! + + +Onpa se rakkaus sukkela tauti, +riivaa se meitä ja riivaa se teitä, +varkaan tavalla se vaanii ja lyö, +olkohon päivä tai olkohon yö, +nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä + se rakkaus! + +Vehkeissä velmuu se veitikka vanha, +sillä on valta kuin keisarin valta, +kuusissa kuiskaa ja aitassa soi, +itkee ja nauraa: voi sua, voi, +ryntää se riiheltä, aidankin alta + se rakkaus! + +Torpparipoikasen päässä se teuhaa, +köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan, +viekkaan ja varman se pauloittaa, +hulivili hurjankin ansaansa saa, +aikeen se tuo, jok' ei vuosissa lakkaa, + se rakkaus! + +Yrtit ja velhot ne sille ei mahda, +mieron miehell' on kainalokulta, +hitto sen ties mitä lie, mitä ei — +Lampolan Jaskan se hirtehen vei; +niinhän se on kuin öljyä, tulta + se rakkaus! + + + + +TALON TIRANNI. + + +Hän makaa vain ja talonsa hän heittää muiden hoivaan, +hän äksy on ja ärtyisä ja huutaa minkä voi vaan, +hän onkin talon tiranni, hän sokeasti määrää, +ja äitiparka voivottaa ja piikaparvi häärää. +Hän vaappuu herrain helyissä, ei väisty syrjään tiestä +ja häntä valvein vaalitaan ja illoin kylvötellään; + +On hällä rimpsut Raumalta ja Helsingistä vaunu +ja sillä sitte ajetaan ja näytellähän miestä +ja äiti se vain lellittää ja katsoo aina hellään. +No, voi sun Kiinan keisari ja voi sen miehen mittaa, +en maksais siitä markkaakaan, en maksais piipunsittaa, +jos mies ois — vuotta vanhempi, tuo äidin pikku Maunu! + + + + +TULI TUTTU, VANHA TUTTU! + + +Tuli tuttu kevätkulta, +lumen alta pistää multa, +puro pulppuen rinteitä rientää saa, +kevätriemua täynnä on ilma ja maa, +jo ääretön taivaskin seestyy +ja lämpimän aika se eestyy, +ja tuulikin tuoksuja tuo. + +Taasen soivat vaskikellot, +vihreinä on oraspellot, +sirot kukkaset nostavat pienoisen pään, +sinisirkkuset soittavat niemissään, +ja nurkkihin lehväisen orren +vie peipponen mättäältä korren +ja mökkinsä pystyttää. + +Nyt on soilla, mailla juhlaa, +päivä säteitänsä tuhlaa, +ukon varsi se nuortuu kuin harmaja puu, +pojan posket ne kauniiksi ruskettuu, +soi loilotus, luikku jo raikuu, +ja kunnaat ne kummasta kaikuu +kun käki taas kummulla soi. + +Aidan luona kiiltää kuokat, +karhit, kanget, hevosluokat, +jyvän toivoen heittävi multaan mies : +»sadon runsaan pellosta saan, kukaties, +ken toivoo, se auraansa tarttuu +ja toivosta voimia karttuu, +ja niinhän sen taivaskin suo!» + +Tuli tuttu, vanha tuttu, +yllä uusi nurmen nuttu!» +taas paimenkin lauhtuvi laulamaan +talon karjoja aamulla kaitessaan, +taas leppätorvea koettaa +ja metsän mieliksi soittaa +kuin ei talvea ollut ois! + + + + +TEIRIN JÄLJILLÄ. + + +Olalla pyssy, seljässä reppu +saaressa harhaan ja koirani haukkuu, +harhaan jälkiä, muualla mieli, +teirit soittaa, ja pyssyni paukkuu. + +Pyssyni laukee, ja teirit lentää, +syyttä ne kulkurin hauleja säikkyy, +puiden lomista eistyy ja väistyy, +tyttöni vartalo silmiini väikkyy. + +Eksyn soihin ja murroksihin, +tiedänpä, mistä ma riistan löydän, +hallini juoksee tuvalle aina, +missä jo tyttöni kattaa pöydän. + +Kuulen Sioninkanteleen virren, +unhotan pyssyn ja metsästyspuukon, +hiivin niinkuin kavala kyttä, +kuistissa kuiskaan ja sieppaan suukon. + + + + +KYLÄN LAHDELLA. + + + +Jo lahdelta kuuluvi tyttöjen laulu +ja pojat ne soutavat jouten vaan, +ilo illalla on, surulaulu ja leikki, +ei huomista muistele ainoakaan; +on ruuhessa Ansu ja Veijari-Heikki +ja Henna se kirkas ja hiljainen Tilta, +niin lenseän lämmin on kesäinen ilta + humuharppua tuulonen lyö. + +Ja Heikki se veitikka viskovi vettä, +ja Henna se huiskivi huivillaan, +mut Tilta vaan Ansunsa polvilla kiikkuu, +ne kahden keulassa kuiskivat vaan. +Ja ruuhi se ääneti liukuu ja liikkuu, +jo saarien sorsat ja kaijat nukkuu, +vain männikön rinnassa käkönen kukkuu, + ruisrääkkäkin laihosta soi. + +Mut lahdelta kuuluvi sammuva laulu, +pois pojat jo soutivat teljoillaan, +yön sointuja viidakkorannat kantaa, +ne on kaikuja onnessa nukkuvan maan; +koin-rusko se kultavi lännen rantaa — +jo tirske ja laulelu toisiinsa vaihtuu +ja airojen loiskekin tuulessa haihtuu, + käen huilukin vaikeni jo... + + + + +PIIRILAULU. + +(Sävel: »Anna kättä sun kullallesi, pieni ruusunnuppu!») + + +:|: Neiot laulaa täyttä kaulaa, + minä keskellä harhaan; :|: + »Tule, ota kultasi, iki-omaks saat, + siron siistin ja parhaan!» + +:|: Minä kurkkaan joka nurkkaan, + joka katse on tulta. :|: + Voi, noita neitukan nuppusia vaan, + rauhan vievät ne multa! + +:|: Toi on korja ja tää on sorja, + minä seison ja emmin :|: + tulkaatte, heitukat, kaikki kilvan siis, + joka kukkaa ma lemmin! + + + + +NYT ON HELLUNTAI. + + +Ja nythän on taasen helluntai, +kevät tautisen talven voitti, +pihatuomi jo eilen kukkaset sai, +sitä saunan sirkkakin soitti: + nyt on helluntai, + suvisunnuntai, +nyt on kukkien armain aika! + +Sinitaivoja linnut kaiuttaa, +rusopilvet soutavat vettä, +vesiperhot, hyttyset piiriin saa +ja mettiset etsivät mettä, + nyt on helluntai, + suvisunnuntai, +nyt on laulun ja soiton aika! + +Iloliekit lautoilta leiskahtaa, +pyhävenheet veikaten luistaa, +kukin kuutamokultaa etsiä saa, +joll'ei oo, sekin entistä muistaa, + nyt on helluntai, + suvisunnuntai, +nyt on leikin ja lemmen aika! + +Pojat tuomen oksia kantaa vaan, +kuka painuisi pimeään loukkoon, +nyt laulelemaan, nyt naurelemaan +iloparvessa neitojen joukkoon, + nyt on helluntai, + suvisunnuntai, +nyt on teiskuvan tanhun aika! + +Nyt naapuri naapurin kättä lyö, +ei vanhoja riitoja kaiva, +maa vihreä on sekä valkea yö, +sai palkkion touvon vaiva, + nyt on helluntai, + suvisunnuntai, +sopujuhlan ja rauhan aika! + +Suru murtunut mullasta nousta voi, +kevät toiveen taimia kantaa, +elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi +ja se lupaa onnea antaa, + nyt on helluntai, + suvisunnuntai, +nyt on nuoruuden suurin aika! + + + + +KOKO MAAILMAN POLSKA. + + +Tän kylän miehet ja sinkut ja veikot, +älkäätte surko, jos hullusti ois, +tulkaatte rammat ja hienot ja heikot, +tulkaatte joutuen joukkohon pois! + +Maailma kulkee ja maailma tietää, +maailma tallaa ja nostaa ja lyö, +nyt kesän keijuset riemusi sietää, +huomenna halla jo toivosi syö. + +Anna sen maailman mennä ja tulla, +peijaiskemuhun häistä se vie, +suru se on sulla ja mure se on mulla, +meitähän varten riemukin lie! + +Saita on onni ja tuohta on mahti, +onnesta naura, kun nauraa voi, +kainalosauvalla kolkuta tahti, +surusi surmaten polska kun soi! + +Vanhuus ja vaiva ne hiipii kuin varjo, +jalka ei notkosta nousekkaan, +nyt ilon kättä sa neidolle tarjo, +päivä nyt paistaa yli koko maan! + + + + +KEINULAULU. + + +Heilu keinuni korkealle, +linnut ne viettävät häitä, +minä olen nuori kuin päivänkukka, +en muistele suruja näitä! + +Heilu keinuni korkealle, +nythän on juhannusilta, +mesimarja paistaa ja pihlaja tuoksuu +ja kirkas on taivahan silta! + +Heilu keinuni korkealle, +onneni riemuja laulan, +kedon helyt kullalle kuiskaten poimin +ja solmin sen vihreän paulan! + + + + +MUSTALAISLAULU. + + +Mit dschai, mit dschai, hyvä sun on olla +romanesgepojan nuotiolla, +mustalla varsalla mustalaispoika +kylästä kylään ajaa vaan, +ei ole majaa, ei ole maata, +eikä hän majaa kaipaakkaan! +Mit dschai, mit dschai, +hai, dussa me daari djimnasge aahhaa! + +[Tyttöni, tyttöni, +hei kumppaniksesi aina ma jään!] + +Maantien tähteni, mieroni kukka, +hiiluva silmä, tumma tukka, +sulle ma annan kultaisen renkaan +valkoisen hevosen arvoisen, +mit dschai, mit dschai, sorea Taafa, +älä sitä hukuta tulehen! +Mit dschai — — — + +Lammaslauman sulle ma ostan, +satulaan minä Taafan nostan; +sammuvan nuotion hiilokselta +mustalaispoika se ratsastaa, +mit dschai, mit dschai, kaukaa katsoo +kuinka se Taafa nyt paimentaa! +Mit dschai — — — + + + + +ELON KULKU. + + +Elon kulku on niinkuin purren, +joka lastuna laskettaa, +aavaan suuntaa, ja rannat jättää, +merten sointuja halajaa. + +Keulan kuohuissa riemu soittaa, +toivo purjeita pullistaa, +ruori rytkyy ja nuorat juoksee, +pursi kahtaalle kuljettaa. + +Teuhaa tummuvan pilven alla, +luistaa loistossa auringon +yli synkkien syvänteiden, +ohi siintävän suvannon. + +Karit kiiltää ja viimat viiltää, +pursi loitolle lennättää, +kultakankaita kohden puskee, +yhtä loitolle sentään jää. + +Antaa mennä kun mennä tahtoo, +antaa laulaa kun laulaa saa, +tämä kulku on vaarallista, +tämä kulku on ihanaa! + + + + +KEVÄISIÄ SOINTUJA. + + +1. + +Ma hengitän tuoksuja tuoreen maan +ja ma pingotan rintani paulaa, +joka oksalla lintuset visertää +ja ne uusista toiveista laulaa. + +Maan alta jo myyräkin kurkistaa, +kalasuomut ne välkkyy veessä, +ja sammakot letossa kurnuttaa +ja ne kutevat päivän eessä. + +Sisilisko se kivihin luikeroi, +ja suolta se kurki jo koikkuu, +jänö uudessa turkissa teutaroi +ja sen hännässä tappurat roikkuu. + +Näin elämä ilonsa ilmaisee, +minä näen niin kevyttä unta, +salon vihreissä saleissa vilisee +koko luonnon soittajakunta. + +Kedon nurmelle korvani kallistan, +maanalaiset salapurot solskaa, +ilon salvat ma laulaen vapautan, +veri tanssii keväistä polskaa. + +Kuin huumeessa leivoset leikkiä lyö +ja kiitosvirsiä raikaa, +suli soiluen hangen kireä vyö, +jään laine jo söi ja jo vaikeni yö, +taas lempeen ja toivoon on aikaa. + +Ja rinnankin lämpö se murtavi jään, +joka tuuditti tunteemme hallaa +ja se voittoa vaativi poutaisen sään, +elononnea laulaa se enteissään, +ruman aatteen alleen se tallaa. + +Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais +ja ma leivona nousta voisin +ja tahtoni talvesta ponnahtais +ja mun riemuni oikean kaiun sais +ja ma oikea laulaja oisin! + + + + +HÄÄPOLSKA. + +(Sävel: Hyppään, tanssaan kuitani kanssa, että on lakki kallellaan.) + + +Taas on koossa nuori kansa, +sillä on mieli rennollaan, +morsian harsohunnussansa +sulhastansa katsoo vaan. +:|: Lystinpää kuin näissä häissä +oistko ollut milloinkaan! :|: + +Voi, tämän kansan kauneutta, +kuinka se liukuu ja luikertaa, +voi, sitä silmän kirkkautta, +nurkasta viulu kun vingahtaa! +:|: Kaatakaatte oltta tuoppiin, +sitte ne palkit paukahtaa! :!: + +Katsohan meidän puhemiestä, +uudessa paidassa höyryilee, +pallona pyörii märkänä hiestä, +sukkansa säärillä lyllyilee, +:|: polvia heittää laipiolle, +hiirennahkoja näyttelee! :|: + +Sulho se on kuin rannan viita +juhannuksen aikana; +poijes pojat se vanha riita, +sulhasta täytyy nostella, +:|: kultansa kotiin kuljettaa se +silkkisessä kuomussa! :!: + +[Hiirennahkoja = puhemiesrahoja.] + +Morsian on kuin tuomenterttu +viheriäisellä varvulla, +poika se lensi kuin kiivas kerttu, +otti sen illalla ilolla, +:|: otti sen oksalta ylimmältä, +sirkutti sille polulla! :|: + +Morsian on kuin saksanviini, +yljän yrtti se vihannoi, +ken sen nyt saa sokkona kiinni, +morsiustanssihin päästä voi, +:|: silloinpa näitten häitten telme +kirkonaitaan asti soi! :|: + +Minä sitä lennän kultani kanssa +vaikk' olen halpa kuokkuri, +koskahan ystävä kruunussansa +omaksensa ottavi! +:|: Kaatakaatte oltta tuoppiin, +sitte ne palkit paukkuvi! :|: + + + + +KAIKKI ON ENNALLAAN. + +(Kaupunkikuva.) + + +»Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset.» + +Hämärässä välkkyy ikkunaverhot, +talvinen päivä on laskussaan, +lumihiuteet kuin valkeat perhot +peittävät katuja hurstillaan. + +Kuurassa seisovat naapurin tammet, +Birgerin linna se häämöittää, +Vanajaveden jäiset lammet +puiden puitteista kimmeltää. + +Ikkunalaudalla tintti hyppii: +titi, ti, talia talia, saan; +pihlajamarjoja tilhi nyppii +viippuen vaappuen varvullaan. + +Ruskea Poku se tallissa rustaa: +joulukauroja purressaan, +tallissa laulaa renki-Kustaa +piippunsa pohjat sammumaan. + +Päätään nyökkää tutulle tuttu, +tullinsuustapa kulkuset soi, +porteilla käy jo vilkas juttu, +siellä ne tiimoja seistä voi. + +Torille vaarit mennä heiskuu, +silkkihatut on kallellaan, +vanhanaikainen sortuuki leiskuu; +kaikki on aivan ennallaan. + +Kuperan kirkon puistikon puolla +»lintumaisteri» hiihtää pois, +kanslistit seisovat kulmassa tuolla +niinkuin senaattoreita ne ois. + +Hautaan vei ne jo lukkarivaarin, +sitä sen keväinen yskä ties; +mitalin saanut on, eihän määrin, +koikkuva, uninen poliisimies. + +Lahdelta pesurin kurikat paukkaa, +jäiset korennot heilahtaa, +»pitkällä sillalla» hevoset laukkaa, +asemalle neidit tepsuttaa. + +Raastuvan salissa ruunut hohtaa, +porvarit pohtivat aivoissaan, +samat puheet ne samaan johtaa; +kaikki on aivan ennallaan. + +Iltatoitotus valliin raikuu +Parolannummien perien taa, +yhtätoista jo kello kaikuu, +porvarit suojissa kuorsata saa. + +Öiset vartijat katuja kulkee +kolkkien kuhmurasauvoillaan; +kaikki kapakat ovensa sulkee, +enkeli käy kai nyt yli maan... + +Viisarit kääntyy ja väärin ne näyttää; +ihmiset kuolee ja ihmiset nai, +hyvä kun oikein lahjansa käyttää, +unessa ei ole syntiä kai. + +Maailman humusta huoletonna +vuos'sadan vanhassa loukossaan +kaupunki nukkuu kuin kilpikonna; +kaikki on aivan ennallaan. + + + + +TUULAN TEI. + + +Tula, tuulan, tuli, tuli, tei, +emme erkane konsana, ei, +mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun, +paras aarteeni oot, sinä mun, minä sun, +mitä toivoisin minä muuta! + +Tula, tuulan, tuli, tuli, tei, +oma onni se yhtehen vei +ja tulkohon hallat, harmit ja muut, +meillä toiveissa loistaa päivät ja kuut +ja kirkas on ihana ilta! + + + + +VERÄJÄN-MIKKO. + + +Ojalla istuu veräjän-Mikko, +sokeansuopea raajarikko. + +Viisto on veräjä, vanha ja harmaa, +harmaampi, huonompi Mikko on varmaan. + +Eihän ne kulkijat veräjää siedä, +vastus on Mikkokin, vaikkei hän tiedä. + +Almuja heittää kulkeva kansa, +Mikko se kopeloi sauvallansa. + +Ei ole Mikolla iloa muuta, +hyväillen silittää hän veräjänpuuta. + +Ojalla syö ja ojalla makaa, +nousee kuin kummitus veräjän takaa. + +Myöhään ja myötään hän horjuen avaa: +»kost jumal, kost jumal!» — änkäten tavaa. + +Pyörien töminään nukkuu ja herää, +maantientomusta roponsa kerää. + +Kerran se veräjä poikkehen joutaa, +kerran ne Mikonkin kirkolle noutaa. + +Silloin hän kuolemankaupungin rajaa +kultavaunuissa taivaaseen ajaa. + +Pietari pyhä se hymyillen tavaa: +»kost jumal, kost jumal!» — porttinsa avaa. + + + + +KAAJAN KEINULLA. + + +Voi, kuinka karjankellot kalkattaa +ja kylän tytöt kilvan rallattaa, + ne teiskaa, tirskuu keinullaan + ja ilmahyppyyn heittyy vaan, + ja helmat ne sinkoo, + kun riemu soi, + nyt kiikkukin linkoo; + jo Puuskakin toi + iloviulunsa hoippuen, laulellen, + hän istuvi mättäällä soitellen + yön kesäisen. + +Ja nauru raikuu, Taavi heiluttaa, +Mut korkeemmalle Teppo keinun saa, + hän piloillansa jalkaa lyö, + on nurmikolla kisatyö + ja piikaset laulaa: + »voi, hempuni mun, + ma solmin paulaa, + saan ansahan sun!» + Pojat notkuen polkevat keinua vaan, + huimaten käy yli kalliomaan, + kun kellot soi. + +Kah, peevelissä, voi sun, hahhahhaa, +kun Sampan Sanni lensi pensaan taa, + ja metsä vastaa: hahhahhaa, + kun karjankellot kalkattaa, + niin pojat ne telmii + ja leikkiä lyö, + hiki otsalla helmii, + ja heiluvi vyö; + jo mättäälle vaipui Puuskan pää, + mut toiset ne Kaajalla temmeltää + vain hurjemmin. + + + + +TUKALASSA PULASSA. + + +— Voi, kuules tyttö ja kuules tyttö, +käy syliin, polvella souda! + +En, kutti, kiitti, sa viekas poika, +en ansaas vielä ma jouda! + +— Mut tyttö, tyttö, ma markkinoilta +tuon kihlasilkit ja muuta...! + +Jos istun kerran, niin istun aina, +sa vielä tahtoisit suuta! + +— Voi, kullanterttu ja sievä Sirkku, +no, istu hetkeksi tuohon! + +No olkoon niinkin ja olkoon näinkin, +mut kuules, suukko se suohon! + +— No, nyt sa puutuitkin pihtiin vasta, +en marjahuultasi säästä! + +Pyh, turha vaiva, sa häijy hupsu, +pois heinätöilleni päästä! + +— En hienohelmaani irti laske, +kas, suukon ryöstin jo sulta! + +Voi, tuhma veijari, saithan yhden, +mut toista vuotakin multa! + +— Kai, armas, pappilan tielle joudut, +on sormus sulle jo mulla. + +Ai, päästä, päästä, ma kaikkiin suostun, +voi äiti pirtistä tulla! + + + + +SUUTAR-EUKON HÄMYPUHETTA. + + +Hm — se Jussikin meni vain, +vaikka saappaansa piiloon sain, +itkun ja vaivan se mulle suo, +naskalit, nauhat se myy sekä juo, +lestin heittää kesken joulutöitä, +kinoksissa kahlaa pitkin öitä, +köyhän, tyhjän taskun kotiin tuo! + +Tuossa Matleenan nahka on, +Saaran kenkäkin paikaton, +lempsatin nahjus, no varrohan vaan, +kun kylän kulmilta pirttiin sun saan, +kiskon viekkaan ketunkaljan päästä; +papin pateille sun vien, en säästä, +laulat sitte mitä lautatkaan! + +Vanha hempsuni, lupaat taas: +»tuikun, kaksi kai Puuska kaas, +mammani, mahlani, siihen se jää!» +aamulla sitten on häyryssä pää, +kengät palkeina ja rikki nuttu, +raitatanssin saat, ei auta juttu, +vaikka juorut siitä älähtää. + +Mitä se muita liikuttaa, +Jussin jos jalkoja kiikuttaa? +Kengät se päivässä tehdä voi, +viikoksi lakkaa, jos päivän se joi. +Kun ma sentään mietin, torat heitän, +naurispuuronkin ma sille keitän; +ukkokulta tule sisään, hoi! + + + + +SUUTAR-JUSSIN RYYPPYPUHETTA. + + +Heisaa, hauska on ollaksein, +tuikkuretken ma kylään tein, +surra ei viitsi suutari tää, +ryyppää ja rallaa ja pitoihin jää, +elo on kuin tanssilava häissä, +rahit raksaa, pillit pinkoo käissä, +nuoret, vanhat temmeltää! + +Suutari suuri on kuningas, +lestin ääressä valtias, +keisarinlinnani tölli on vaan, +tyydyn kun rauhassa olla ma saan, +mit ois herra sirokenkää vailla, — +verot maksan, nauran näillä mailla, +kuin ei huolta oisikaan! + +Tahtiin tallukat, suoraan vaan, +ei ne ees ole omatkaan, +eukko kun saappaani piiloon sai, +nuuski mun aamuisen matkani kai, +kantohupsu kun ma nuorna nainkin, +oikein hiiden torapussin sainkin, +siitä viisi, hui ja hai! + +Kylänkellot se pirttiin tuo, +siellä ne juoruu ja kahvit juo; +sentään kun tuumin, en vaihtaisi, huut, +hoitaa se lehmän ja porsaat ja muut, +kellä sit' on enkel'eukko, kellä? +Tää on sentään rehjullensa hellä, +joskin sill' on kovat luut! + + + + +KAHDEN VAIHEILLA. + + +Se kievarin Taava on keimeän kensti +ja ketterin lennossa karkelohon, +ja kievarin rikkaus kauas on kuulu, +silosilkkiä, kultaa arkussa on. + +Kun maantiellä keinuen vastaan hän astuu, +ma arkana käännän katseeni pois, +mut raitilta kurkkaan ja taakseni vilkun, +sen kievarin tyttösen saadapa vois! + +Taas Kuokkilan Lyyli on piskuinen piika +ja pirtehin tylykkä tän kylän maan, +hän laulavi aamut ja illat kuin lintu +ja huoleni haihtuvat naurustaan. + +Hän uuras on pirtissä, karjakkotöissä +ja hilpeähuulinen, Lyylini tuo, +ei penniä pientä oo kirstussa sillä, +mut sydän on kultaa, kun astelen luo. + +Se Taava on ylpeä, nyrpeä mulle +ja kirkolla katsovi karsaasti vaan, +voi, voi, voi, Taava, ma naurelen sulle, +kun pappilan kulmille Lyylini saan! + + + + +SOITTO-PUUSKA. + + +Kautta kuuden kyläkunnan +Soitto-Puuska tunnetaan, +viuluniekka Toppolasta, +siin' on niekkain niekka vasta, +joit' ei synny jouten vaan. + +Lasna lastuviuluansa +soitti hän jo leikeissään, +vaan kun isä viulun antoi, +metsän siimekseen sen kantoi, +soitti siellä yksinään. + +Latvat lauloi, purot polski +siellä aamut istuissaan, +sieltä hän sai soiton mahdin, +pelin taidon, oivan tahdin, +kumman äänen viulustaan. + +Kylän karkeloissa sitten +taitonsa hän näyttikin, +vauhtiin sai hän pojat norjat, +leikkiin lensi neidot sorjat, +purppurihin vanhatkin. + +— Nyt hän kulkee hoiperrellen, +juo ja työttä taivaltaa +häistä helkaleikkilöihin, +talkoo-öistä tanssi-öihin, +kumman kaiun viulu saa. + +Elon iskut loi ne soinnut, +niiss' on mieron maailmaa, +vanhat muistot kättä ohjaa, +soitossa on tulta, pohjaa, +rinnasta se pulpahtaa — —. + +»Polje, Puuska, väännä polkkaa, +tilkan saat, jos vinhempaan...!» +Puuska soittaa niinkuin hurja, +jonk' on elo ontto, kurja, +joka laulaa hulluuttaan. + +Polkee jalkaa, nauraa, laulaa, +— tuittan teijaa, tui ja tei! — +soittaa uutta, vanhaa toistaa, +kuinka Puuskan silmät loistaa, +»soita Puuska, soita, hei!» + + + + +KYLLÄPÄ KAI! + + +(Raatarin Kalle istuu jalat ristissä pöydällä +ja kasaveikat soittavat suutaan.) + +Hiljaa vekkulit! Kylläpä kai! +Mistä se syntikin alkunsa sai? +Elämä vieläkin Eedeni ois, +Eeva se elkeillä vietteli pois, +kesä olis aina ja sunnuntai; +naisinko, naisinko? Kylläpä kai! + +Jos minä naisin, niin akkani löis, +piippuni, sipseni kahviin se möis, +pirttini täyteen lapsia tois, +ristinä, rikkana kaikessa ois. +Entäs se rakkaus? Hui, minä hai; +naisinko, naisinko? Kylläpä kai! + +Aamusta iltaan liikkuis sen suu, +yölläkin löis tämä kylkeni luu, +näristen nälkää se voihkisi: »voi, +miksi mun Luoja sun luoksesi toi?» +Hupsu se poika ja ukko, ken nai; +naisinko, naisinko? Kylläpä kai! + +Silkissä aina se kulkisi vaan, +saattaisi velkaan mökin ja maan; +kylillä kyyryssä neuloessain +kitsurin nimen minä kuulisin vain, +vaikka näin sopuisan miehen hän sai. +Naisinko, naisinko? Kylläpä kai! + +Kuolinvuoteella maatessaan +kuiskais se: »hautaani kaivoit sa vaan!» +— Unessakin hahmona vierelläin +kuuvalon varjosta huutais se näin: +»Kuhnuri, vieläkö makaat, vai?» +Naisinko, naisinko? Kylläpä kai! + +Jos taas itse ma kuolisin pois, +pillit ja tumpelit haudalla sois, +peijaisissa se leikkiä löis, +sormusta vaihtais ja sanansa söis! +Hyvä mun on yksin, ai, pojat, ai; +naisinko, naisinko? Kylläpä kai! + + + + +KARJAPIHASSA. + + +»Hoi, Muurikki, Täplikki, Tessa ja Mansikki, +lehmäni kaikki jo tulkaa!» — +Karjakko-Anni se huutavi karjaa, +kujassa kellot ne kalkkaa ja soi, +puhtaat kiulut jo tyttönen toi +ja poskensa innosta hehkuu. + +Kas, Taavetti, veitikka, hiipivin askelin +nurkalta Annia väijyy, +pihlajanmarjoja heittävi kiuluun. +»Hyi, sinä Taavetti, hylkiö pois!» — +Anni se huus kuni suuttunut ois — +»niin, ootaskin, kostanpa vielä! + +Kun talkoot on tanhulla, näät sinä, silloin ma +tanssi en kanssasi lainkaan; +Luikalan Ansukin pulski on, näät sä, +silloinpa sappesi kiehuu kai, +poikia muitakin on, hui hai! — +Mene pellolle, Eero jo kyntää!» + +»No mitä sinä turhia, Annini, marjani, +heitä jo hiitehen riita! +Kaikista sievin oot sinä sentään, +anna kun hyttyset häädän noin, +tultakin viereesi laitella voin!» +— Sitä Taavia, nappasi suuta! + + + + +LUKKARI TUUSKA. + +(Kylänpoikien pilalaulu.) + + +No kukkuuhan käkönen kauniisti illoin, +ja rastahat raksavat puussa, +ja on sitä, on sitä aamulla ääntä +myös Lampolan kukonkin suussa. + +Ja on siinä Puuskassa soittajamiestä, +kas siltäkös liiruja piisaa, +ja kuuntele, veikkonen, karjassa kerran, +niin, kuulehan karjassa Liisaa! + +Mut tiedänpä, tunnenpa miehistä parhaan, +se meidän on lukkari Tuuska, +ei enkelit, Liisat niin soittoa taida, +ei kukko, ei pelmanni Puuska. + +Mut annapa Tuuska kun kirkossa veisaa, +niin voi sitä kummaa ja taikaa, +kuin Jerikon sympaali äänensä soipi +ja pappilan pelloille raikaa! + +Nyt muijat ei torku, ei haukota miehet, +kuin polskassa pyörivi virsi, +soi, kaikuvi katto ja akkunanpielet +ja holvissa ristikkohirsi. + +Kas, lukkarin kaulassa nauhat heiluu, +ja messinkisangat ne kiiltää, +ja on kuni kurkusta pasuuna soisi, +se selkäpiitäkin viiltää. + +Viis siitä, jos lukkari väärin laulaa +ja nauravi Liisa ja Puuska, +niin tuumipa sinne ja tuumipa tänne, +mut mestarikukko on Tuuska! + + + + +LASSIN SERENAATI. + + +Kuu yli pappilan tanhuan sousi, +naureli sille, kun käyskeli Lassi +kainalon koukussa peli; +Lassikin nauroi ja aidalle nousi, +katseli luttia, silmänsä eli, +heilahti piippu ja massi. + +Soitteli Hennalle Hollolan polkkaa, +tahdissa nousivat anturanpohjat, +hanuri puhkaa ja huutaa, +pojat jo riiheltä naukuu ja kolkkaa, +sieltähän lentävi salkoa, luutaa, +vinkuu piiskat ja ohjat. + +Lassipa aidalta loikaten kärkäs, +harppasi raitille pellavamaasta, +parkuvan hanurin heitti, +loukkasi jalkansa kantoon ja parkas, +kuu sepä nauroi, kun kasvonsa peitti, +Lassille pappilan haasta! + + + + +HEINÄÄN. + +(Tuokiokuva.) + + +Hipsutellen, veikistellen, +kuiskutellen, keikistelen +sirot tytöt polkein peltoviertä +haravoineen astuvat, +taaksensa vilkuvat veitikkasuut, +sieltähän kuhnivat pojat ja muut. + +Arastellen, nahjustellen, +hajamielin, hidastellen +vakaat niittopojat sieltä hiljaa +viikatteineen kulkevat, +tuumivat, tuumivat, katsovat pois, +mielensä hempujen rinnalle ois! + +Ehdoin tahdoin jätätellen, +nuorta jalkaa pidätellen +tytöt vuottaa poikain ryntäystä +polkutiellä vaieten, +pojatkin rientävät, kuhnurit nuo, +nopsemmin notkuvat neitojen luo. + +Kas, ne kääntyi rinteen alta, +yhtyivät — kuin sattumalta, +olkapäillä heiluu sinne tänne +viikatteet ja haravat, — +pois parit kiersivät viidakon taa, +naurusta raikuvi metsä ja maa. + + + + +MAIJAN KOSTO. + + +Ne pojan riijut ne keksi elkeen, +taas maidon kiulusta tyhjiin joivat +ja pukin parrasta luttiin toivat; +ne pyhäröijyni piiloitti +ja uuden raitaisen liinani, +no, toiste luttini telkeen! + +Ne puki eukoksi pihakannen, +ne lauloi piirissä hupsun hullut: +»kas, Maija häihinsä on jo tullut!» +Mut vuota, Ansuni, iltaan vaan, +en luttiin luokseni huolikkaan, +sen kiulun ääressä vannon! + +No, kyllä pyydät ja mangut illoin, +mut enpä huoli, vaikk' kuinka hellit +ja lupaat silkit ja karamellit; +ja mittumaarina, tiedä se, +vie kihlas kiltisti pukille +ja hypi hyrränä silloin! + + + + +MARKKINOILLA. + + +Täälläpä rattoisat markkinat on, +täällä on Hennakin, Vappu ja Heikki, +rimputus, rallatus, hoijakkaleikki, +täällä se hauska on sentään! +Suutarin Jussi on viinassa taas, +Puuska se krouvissa ryyppyjä kaas, +ja orhit ne korskuu ja lentää! + +Ei ole rengillä huolia nyt, +kello on käypä ja kirkas ja uusi, +lammasturkki ja vitjoja kuusi, +markkoja täynnä on tasku! +Täälläpä kiireessä vääntyä voin, +teuhaan kuin työkseni näin sekä noin, +on elo kuin mäenlasku! + +Suupelit, torvet ja kulkuset soi, +puuskassa seisovi Taavi ja Janne, +tahtia toistavi Liisankin lanne, +Heikki se nostavi jalkaa, +tattari huutaen huivia myö, +Viipurin ukkopa olkahan lyö +ja rinkelin osto se alkaa! + +Tuollapa meidänkin tyttöset käy, +Henna se Vappua selkään työkkää, +puoleeni vilkuu ja tirskuu ja nyökkää, +sillä on poski kuin marja! +Nyt sit' on kaikkien naurussa suu, +voi, johan mieleni hullaantuu, +kun tyttöjä sankka on sarja! + +Piiskat ne vinkuu ja pyörät ne lyö, +torppari täällä on arvossa herran, +nyt tahon teuhata kilvassa kerran, +tuntea tuulta ja tulta! +Pelmanni, raiuta pilliisi siis, +heiloja tässä nyt mulla on viis, +mut Hennapa sentään on kulta! + +Näytähän aarteesi, Aunuksen mies, +silkkisen liinan ma Hennalle ostan, +sitten ma kultuni kääsihin nostan. +Purmoni, lentohon suori, +juosta sa taidat ja kauroja saat, +kasvaahan koissani viljavat maat, +käy tänne nyt morsian nuori! + + + + +OMENAPUUN ALLA. + + +Kaunis ja kopea luotsin Jukka, +jok' oli saaren neitojen hukka, +asteli illansuussa, +hopea-ankkuri lakissa loisti, +narskuvat saappaat tahtia toisti, +nähnyt ei neitoja puussa. + +Jukalla taas oli vaatteet uudet, +liivillä roikkui vitjat kuudet, +hymyssä liikkui huuli, +keikahti, vihelsi polskan parhaan, +astui jo lähellä omenatarhaa, +puusta kun tirskeen kuuli. + +Omenapuussapa kolmisin voimin +neidot ne nauroi ja helmaansa poimi, +poskilla paloi hohde. +Inkeri tahtoi katseella jäätää, +Madli ja Katri hellästi häätää, +Jukka kun asteli kohden. + +Inkeri liepeensä lehvihin peitti, +vasunsa Madli ja Katrikin heitti, +puuta kun ravisti Jukka. +Neidot ne miehen kunnian muisti, +nyrpeä Inkeri oksalta luisti, +polvilta luisui sukka. + +Inkeri juoksi ja helmoja nosti, +toiset ne mädillä omenilla kosti, +siit' tuli hilpeä hoppu: +Jukan oli viiruissa sininen takki, +savess' oli silmät ja ojassa lakki, +siin' oli Jukan loppu. + + + + +VANHASSA KAJUUTASSA. + + +Pietarinmessuna piippuja polttaen +luotsi ja vaari ja kippari Lassa +paiskeli ensin pennin nakkia +kipparin vanhassa kajuutassa. + +»Nostappa valtti, herttainen kymppi, +vaari on viekas, katsos kun maltti, +tyttäres kaunis kuin ruuturouva», +— kippari huusi: »risti on valtti!» + +»Vie sun suutari, tappasin taasen, +jaalani kestää, luotsi sen takaa, +tee nyt työ sekä nosta, vaari, +maltas, lyötynä kortti jo makaa!» + +Kolmeen pekkaan miettivät miehet. +Kipparin harmiksi voittikin vaari. +»Kuules, pannaan tupa ja hynttyyt, +aseta vastaan verkot ja saari!» + +Hävisi vaari eikä hän nähnyt +akkunan aukossa tyttären päätä, +kippari iski nyt silmää ja nauroi, +kortit ja sormet ne liikkui kuin näätä. + +»Pannaan jaalani», kippari huusi, +»leskityttäres pelaan ma sulta!» +— »Jollet polta sormias, poika, +kun sinä lainaat naapurin tulta!» — + +Kippari korttia hiaan pisti. +»Pistä päälle, vaari, ja mieti. +Korttinsa pöytään paiskasi Lassa: +»nähkääs, vaarista tullut on pieti!» + +Savipiippunsa rikkoi vaari, +keksi nyt tyttären tirskumassa, +kihlausmaljat nauraen juotiin +kipparin vanhassa kajuutassa. + + + + +VEIJARI-HEIKKI. + + +Hän on hulivili poika ja reima ja huima, +ja viekas ja viisas se Heikki, +voi, elkäätte, tyttöset, luottako Heikkiin, +kas, rakkaus sille on leikki! + +Kun juuri hän Annille lehdossa vannoi, +jo riihellä Maijan sai paulaan; +ja illan tullen hän sieltäkin hiipi +ja kapsahti Kaisun kaulaan. + +Hän on leikissä lieto ja soitossa sorja, +paras teikari tanssissa illoin, +kun hän toista silmäänsä vilkuttaapi, +voi teitänne tyttöjä silloin! + +Sata heiliä halla ois, häitä jos viettäis, +sata syntiä hällä on varmaan, +ja poskenne marjat hän maistoi ja heitti +ja löysi ain uuden armaan. + +Hän on maailman kulussa maireensa saanut, +iloveitikka, veijari-Heikki. +Voi, elkäätte luottako tyttöset Heikkiin, +kas, rakkaus sille on leikki! — + + + + +KYYTIPOJAN RALLATUKSIA. + + +Juokse, vanha Purmo, taival taitavasti, +kyytipoika sulle laulaa iltaan asti, + joudu sukkelaan, + muuten toraa saan! + +Häijy kievar huusi: »nouse kyytiin siitä, +ohraleivän saat ja uutta päivää kiitä!» + Huutia ma saan, + sentään nauran vaan! + +Tiuvut tiheästi kengän kapseen toistaa, +päivänpaistehessa pyörät, valjaat loistaa, + niityt vihannoi, + kaukaa koski soi — + +Näillä rattahilla kulkee suuret herrat, +— keisar huolissaan kai itkee monet kerrat? + Enpä piiskaa vaan + vaihtais valtikkaan! + +— Kotipuolla on kai touvon aika parhain, +isä pellollansa, äiti työssä varhain, + siskot tuokon tuo, + veljet mahlaa juo. + +Voi, kun mittumaariks saan ma viikon lomaa, +kotitöllin nään ja silloin vast' on somaa + juosta nummet, haat, + nähdä järvet, maat! + +— — Vielä kaksi virstaa, ällös, Purmo, huokaa, +oot kai vanha jo, saat kohta vettä, ruokaa, + tuoll' on kievarhaat, + sieltä herkut saat! + +Lip-lap! Kylän nään, päivän loimu sammuu, +tytöt huutelee ja lehmät vastaan ammuu, + saunat sauhuaa, + kukot kiekattaa. + +Kotiin, kotiin, hoi, kas, jo vauhtiin pääsit, +heipparallalei, nytpä notkuu kääsit, + tuoss' on raitin suu... + seis jo Purmo, — ptruu! + + + + +LEENAN JUKKA. + + +Kyliä kulkevi Leenan Jukka +joka ilta joutessaan, +keikarihupsun on voideltu tukka, +helatuppi on kupeellaan; +korvalla keikkuvi samettilakki, +kaukaa jo loistavi punainen takki, +kyliä kulkevi Leenan Jukka +nakkia lyöden ja huijaten vaan. + +Leenan Jukka on kiertänyt maita, +moukat töilleen tallustaa, +kuokkikoon peltoja lampuri saita, +kadon siitä se palkaks saa; +maalaistyttö on litteä ruuhi, +renki on tuhkimon tuhma kuin uuhi; +tuumii kopea Leenan Jukka, +laiskan toimissa taivaltaa. + +Kaupungissakos riemua riitti, +siellä herrat käydä voi, +niijasi mampselit, ryökkinät kiitti, +siivosti silmän ne maahan loi; +siell' on vääpelit, kullat ja kuomat, +kestit jo pestissä, työssäkin juomat, +kun sitä asteli Leenan Jukka, +torvet ja rummut vastassa soi. + +Kyliä kulkevi Leenan Jukka, +vaihtaa lainavaatteitaan, +töllissä uurtavi Leena rukka, +kiskoo ja penkoo pellollaan, +toimii ja toivoo ja anteeksi antaa, +parhaimmat palat se pöydälle kantaa, +kullan muruksi poikaansa kutsuu, +poika se kyliä kulkevi vaan... + + + + +SALAKROUVISSA. + + +Katsohan tuttua krouvarin Siinaa, +aina sun pullean puhtaana nään, +kaadahan tuoppiin hopeista viinaa, +täällä on hauska ja tänne ma jään! +Viina on tippunut kohdussa korven, +kettujen häissä ja tahdissa torven. + Siinan vaari, sa oikein teit, + kun viljasi metsähän veit! + +Kippis suutari, iskeppä taulaa, +tässäkös juttu-a piisata vois, +Puuska se Kyöpelin kullasta laulaa, +vinguta viulusta katrilli pois, +siinä on nuuskaa, sylje nyt tappiin, +jotta sun äänesi kuuluisi Lappiin, + kengän ruojista huolikoon hiis, + jos varpaita vilkkuukin viis! + +Elämä se on kuin yrttien saari, +viiniä versoo kunnailla sen, +sukkela lautturi oot sinä vaari, +murheen ranta on kaukainen. +Tervepä suntio, kaulaasi kasta, +huomaatko kehdossa nauravaa lasta? + Jyväverot taskuissas kilkattaa, + siis suntio tarita saa. + +Sirkkojen soitossa räiskyvi takka; +suutarin Jussi, no, miks olet vait? +Rauhassa istu, kai kyläss' on akka, +maljasi mies, sinä kaksoset sait! — +Tulkoon niistäkin suutarit oivat, +jotta sun naulasi, naskalis soivat, + jos omat poikani parkuu vaan, + ne lukkarin oppiin paan! + +»Vait, varas liikkuu!» kielteli muori — +»ken siellä ulkona kolkkaa noin? +Naapurin Liisako, Anna, se nuori?» — +Raapaise tulta, niin suudella voin! +Anni on kihloissa, tuumii jo häitä, — +voi, älä naura ja, voi, älä väitä, + kuokkuri oon, jollen kutsua saa, + saan sulhonas ritkuttaa. + +Tuollapas Puuska jo töytävi pöytää, +viuluaan etsii ja tuoppeja kaas, +ainoan riemunsa pankolta löytää, +nauraa ja itkee ja soittavi taas. — +Parhaita polskia kuulua anna, +nyt sitä vaappuu vaari ja Anna, + suntio Siinan keskelle vie, + kera suutarin liikun mie! + +Haarikka-oltta nyt tahdon ma maistaa, +riemuhun riennän kuin päivä ois yö; +krouvarin naama se kuuna jo paistaa, +suntion anturat tähtiä lyö. +Kuulehan haasta nyt kelloja karjan, +hengitä tuoksua yrttisen tarhan, + Anna, ma sulle nyt hillikat tuon + ja onneksesi minä juon. + + + +Markkinamiehet, te pirttihin tulkaa, +harjaiskannuja eikö jo näy? +Voi, sitä Ansua, lakkia, sulkaa, +herrana heiluu ja pieksuissa käy! +Riimunne pois ja tulkaatte joukkoon, +pöydän päähän, ei kerjurin loukkoon, + varsanne appoo jo ruohoja tien, + nyt lähteestä vettä ma vien. + +Täällä on leikkiä, lentoa kyllä, +tuska se polttaa, mut surtaisko, ei! +Siitä ma viis, kun on housutkin yllä,, +krouvari ryypystä liivini vei, +Puuskalle tilkka ja mies sepä jaksaa, +lukkarin vaimo sun vaivasi maksaa... + Voi, miten suurelta näyttää kuu + ja himmeeltä maailma muu! + + + + +LYPSÄJÄN HYRÄILYÄ. + + +(Huomenna taas kun on lauantai) +hoi, kotiin karjani joutaa, +pusketko Herttaa Heluna vai! +(Jaakko mun lahdelle soutaa). + +(Vielä se vieraan leipää syö,) +nostatko noiduttu jalkaa, +sorkkasäärist' on vaiva ja työ, +kas, joko vaskakin alkaa! + +(Jaakoll' on tiedossa torpin maat +ja isäntä lainaa kai viljaa —) +kiulusta kuhmuraotsaasi saat, +jollet oo paikalla hiljaa! + +(Jaakko on siivokas mies eikä juo,) +soh, sonni, sen siunattu aasi!... +(Tuuloksen rattailla häihin mun tuo —) +voi, taivas, jo kiuluni kaasi! + + + + +PUUSKAN SURULAULU. + +Kipinteonvaarin haudalla. + + + (Sävel: Purppuri N:o 2.) + +Taitava mies olit, Kipinteon vaari, +joka teit hongasta luikuripuun, +hautaan jo virsillä vietihin paari, +nyt ajat kepeään kullassa kuun +mustaan rantaan, miss'ei enää soittaa voi, +missä kuolon kulkuset vain soi. + +Usein sä veit minut tarujen tarhaan, +sieltä ma iloiset intoni sain, +metsässä harhasin aamusta varhaan, +lintuja matkin ja säveliä hain, +pieni piltti olin silloin kasvussain, +kun ma pajupilliis soittaa sain. , + +Sitten ma astelin maailman rantaa, +luikurin äänestä maantie soi, +viuluni mainetta sain minä kantaa, +polkuni hyvän talon tanhuille toi, +kussa paimen yhteen kutsuu karjojaan, +kussa neidot poimii marjojaan. + +Kun humuhäissä ma soittelin illoin, +unhotin itseni, taivaan ja maan, +nyökytit, vaari, sä päätäsi silloin, +sua minä taatana muistella saan, +kiitos, vaari, annoit mulle elämän, +rintaan sytytit sä kipenän. + +Orava se oksilla polskia johti, +kerkkiä kiiti ja latvoja sous, +allikon pinnalla pilvet ne hohti, +soma puna kallion kulmille nous, +sinikellot kiilsi kultakasteessaan, +kaikki marjat keinui varsissaan. + +Muistelin iltaa, kun huoleni jäivät, +suru suli, outona onneni näin, +muistan ne nuoruuden päilyvät päivät, +kun suloneitosen näin edessäin, +kukan antoi, itki, hiljaa hiipi pois, +niinkuin mua rakastanut ois. + +Sammuu se lempi ja onnikin haihtuu, +pysty on usein kulkijan tie, +elämän kirjavat purppurit vaihtuu, +tänne ne paraankin taiturin vie. +Koleasti haudan kuuset huminoi, +taivaan harput heleämmin soi. + +Viuluseppä sä ain olit oiva, +elämään sait sinä kuolleen puun, +siksi on soittoni muistoas soiva, +sua minä siunaan varjossa kuun; +itke, Puuska, itkun imee ahne maa, +mitä elämä on? — kaiku vaan. + + + + +ENSI LUMEN TULLESSA. + + +Nouse, muorikulta, +kyllin näit jo unta, +pistä pesään tulta, +pane pöty pöytään, +nyt ei elämä oo enää ennallaan! +Katsos, tulee lunta, +pilven alta töytää, +tupruu tulvillansa pirtin akkunaan! + +Katsos muori sentään +lumihöytäleitä, +perhoina ne lentää, +nyt ne maata syyti +niinkuin tuhmat lampaat kautta hevoshaan! +Pitkin pihateitä +kulkee kylmä kyyti, +talven kirkkaat kellot sill' on kaulassaan. + +Nyt se talvi alkaa, +sill' on tuima puhti, +peittää kattomalkaa, +peittää peltomaita, +kannot katoavat villavaippoihin, +lumessa on luhti, +riihi, risuaita, +umpeen kiristyi jo kirkkopolkukin. + +Syksyn selkää pestään, +talvi sillat laittaa, +nyt se keli kestää, +nythän päästään metsiin, +halonhakkuu alkaa, luistaa tukkityö. +Juokse muori aittaan, +lammasturkki etsi, +naapukka ja kintaat, tuo myös rantuvyö! + +Ruunan vien nyt pajaan, +ryijyt päivänvaloon, +kesävaljaat vajaan! +Kas jo hiirakollaan +naapuri jo reellä kylään ajaa voi +appivaarin taloon, +siellä työssä ollaan, +rengit valtatieltä lunta lapioi. + +Ensi pyhän suussa +aamukuutamolla, +kun on kuura puussa, +ajaa saat jo reessä +niinkuin pulski ruustinna saat liukua, +heh, on hauska olla, +ruuna reutoo eessä +kuunnellessaan kirkkotiellä tiukua. + + + + +MELLAKKA KIEVARIN RAITILLA + +eräänä syysaamuyönä. + + + (Sävel: Undan ur vägen se hur...) + +Kievari kiltti, no, aukaise nyt ukkikulta, +täällä on Puuska ja pari muuta kai, +Tamb... hys, hiljaa Jussi, iske tulta, +Lassi se tarjoo, kun eilen varsan sai! + Liekki jo liehuu... + nyt on oikein peikkoin yö, — + ken siellä riehuu + ja kujassa lyö? + +Tienviitan varjossa seisoo tukkimiestä kuusi, +seipäitä viskoo ne saunannurkan taa, +Tamb... voi, kuka siellä avuks huusi? +Lassi on kauhea, kun hän kampittaa, + iske, ei auta, + Jukka, Heikki päälle käy, + suutarin nauta, + et missään näy? + +Hieroja voihkii ja kuistiin hiipi Henna, Taava, +kievari juoksee ja huitoo tapillaan, +Tamb... »seis miehet, saiko kukaan haavaa?» +»auta sun armias, kun sen kiinni saan!» + Vankkurit ryskii, + kievari se pampun tuo, + noituu ja yskii, + mut Jussi juo. + +Yks veti puukon ja tuokin, joll' on vihreet liivit, +häijysti nauraa ja Hennaa tirkistää. +Tamb... Jos Liisa läävän ohi hiivit, +saat sanan voudille, älä viikoks jää! + Hallikin haukkuu, + kuule tupen rapinaa, + ovissa paukkuu + ja vonkuu maa! + +»Vouti on kirkolla!» Juokse ukki kellariisi, — +ponttoolle junnit jo juoksujalkaa läks, +Tamb... »en pelkää, vaikka viel' ois viisi!» +piilosta piiat nyt tulkaa tännemmäks! + Vein puukon heiltä, + missähän nyt Puuska lie? + Koskaan ei meiltä + ne naista vie. — + +Raitilta Jussi se jumppii niinkuin voinsa myynyt, +kujasta viulun hän rikkinäisen toi, +Tamb... — »juo haarikasta, ettäs tyynnyt!» — +eikä sen kielet nyt kantta vasten soi, + purppuripolkkaan + ei ne vedä jalkaa, ei, + kolkasta kolkkaan + ne nuoret vei. + +Katsos, jo sorsatkin lentelevät pitkin rantaa, +airot ne loiskii ja sumussa on maa, +Tamb... ja palkovene lipuu santaan, +lautalta punainen tuli loimottaa, + lippu jo vilkkuu, + vorokilla nauraen + juutakset ilkkuu, + ma muistan sen! + +Henna on poissa, kai kuorsailee jo kievar-ukko, +Jussi se rippinsä varmaan kuulee nyt, +Tamb... jo kylässäkin kiekui kukko, +rusko on taivaalle hiljaa hiipinyt. + Kyntäjä herää + ojennellen jalkojaan, + kuokkansa kerää + ja käy unissaan. + +Tiehaaran mättäällä Puuska istuu, yksin nyyhkii, +— tintit ja varpuset puissa piipittää — +Tamb... hän viulunrokaa hellään pyyhkii, +taivasta katsoo ja kerran hymähtää. + Äänet jo hukkuu, + Puuskan korvaan soitto soi, + nurmelle nukkuu, + kun paistaa koi. + + + + +SAARIRETKI + +suvilauantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä. + + + (Sävel: Hvila vid denna källa.) + + Katsos, kun karit kiiltää +ja meidän ruuhet vettä viiltää + sillalla kahden taivaan, +kun laine laitaan liplattaa! + Henna, sun silmäs päilyy, +kun limo keulan yli häilyy, + sievästi soudat aivan. +Kas, sorsa kaislaan sukeltaa + pois perheineen; +nyt päiväs kunniaksi + ma laulun teen! + Katsos, kun karit kiiltää +ja myllyn siivet heloittaa, + Toitotus... harjulta heloittaa! + + Suntio ruuhta johtaa +ja mela molskii, lumpeet hohtaa, + vilkuvi Sanna Heikkiin +ja Joki-Tuomas Anniin päin. + Tiirat ne luodon eestä +nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä, + päivässä lahna leikkii; +ma kaukaa pienen mökin näin, + siell' yksinään +vain asuu Kala-Aapo, + jo talaan nään. +Suntio ruuhta johtaa + ja lippalakki varjostaa, +silmää se varjostaa. + + Tyyntä, jos katson minne, +jo puihin piilee kirkonrinne, + luhdalla leppätorvi +se kaiken karjan yhteen vie. + Rantaan jo juoksi uuhet +ja nienten taa käy maitoruuhet, + kuuntele herkin korvin: +on kaiku iltalaulun tie! + Oi, Henna, oi, +sun tähtes luonto loistaa + ja leikamoi! +Tyyntä, jos katson minne + ja päivän kuva kimmaltaa, +Toitotus.,. lahdesta kimmaltaa. + + Käännä jo rannan kautta, +niin sivu soljuu tukkilautta, + puomilta airot taipuu +ja yli köyden ruuhi käy! + Juo, juo nyt äyskäristä +ja leilinsuuhun tappi pistä; + mailleen nyt päivä vaipuu, +ei kirkkoristin kultaa näy! + On ihanaa, +kun lämmin rintaa liehtoo + ja laulaa saa! +Käännä jo rannan kautta, + kun hieno tuulenhenki käy, +Toitotus... väreissä tuuli käy! + + Ruuhell' on reitti auki, +taas puskee niinkuin vanha hauki + piirissä kultajuomun, +kun pilvisaaret viherjöi; + tummuu jo siniverhot, +ja veellä tanssii vesiperhot + kiiltäissä kalansuomun. +Kas, Aapo rantaan tulta löi, + taas tuohta tuo, +ja tervaskannot räiskyy + ja loimun luo! +Ruuhell' on reitti auki + ja meille nyökkää saaren puut, +koivut ja seljapuut. + + Airoille armahaiset +ja hyvät mäkitupalaiset, + väyläänsä Aapo näyttää +ja kättä huitoo, minkä voi! + Janne se kovin kolskaa, +taas koittaa martinvapunpolskaa, + sylkee ja kättä käyttää, +jo pilli pienen äänen toi, + nyt keulassaan +hän puhkaa, polkee jalkaa + niin innoissaan. + Airoille, armahaiset, +nyt kukin tempoo tuhdollaan, + tuimasti tuhdollaan! + + Suntio ohjas rantaan, +ja vene sinkui kauas santaan, + tulille nuori kansa, +nyt meill' on ilon lauantai! + Tervepä Aapo ukki, +myös terve Aapon vanha pukki, + kaikki on ennallansa, +vain pukki uuden parran sai! + Tuo kätes, noin +sun, Henna, pilviin nostaa + ma yksin voin! +Suntio ohjas rantaan + ja ruusun antoi Hennalle, +Toitotus... heljälle Hennalle. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78444 *** |