Initial commit of ebook 78444 filesHEADmain

1 files changed, 2013 insertions, 0 deletions

diff --git a/78444-0.txt b/78444-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..57591c1
--- /dev/null
+++ b/78444-0.txt
@@ -0,0 +1,2013 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78444 ***
+
+
+
+
+ILOISIA HELKKEITÄ
+
+Runovalikoima
+
+
+Kirj.
+
+LARIN-KYÖSTI
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1920.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Tän pojan kevätrallatus.
+Heilani on kuin helluntai.
+Kosiovarsa.
+Käen kukkuessa.
+Kyläkujassa.
+Se rakkaus.
+Talon tiranni.
+Tuli tuttu, vanha tuttu!
+Teirin jäljillä.
+Kylän lahdella.
+Piirilaulu.
+Nyt on helluntai.
+Koko maailman polska.
+Keinulaulu.
+Mustalaislaulu.
+Elon kulku.
+Keväisiä sointuja.
+Hääpolska.
+Kaikki on ennallaan.
+Tuulan tei.
+Veräjän Mikko.
+Kaajan keinulla.
+Tukalassa pulassa.
+Suutar-eukon hämypuhetta.
+Suutar-Jussin ryyppypuhetta.
+
+
+
+
+TÄN POJAN KEVÄTRALLATUS.
+
+
+Hila hoi — ja se nummi kun vastasi: hoi,
+hila hoi, hila hei sekä heisaa,
+siron peipposen pilli jo koivussa soi,
+ja pensaissa kerttuset veisaa.
+
+Ja nythän on touko ja pellolla työ
+ja nythän on tuomessa tuoksu,
+somat neitoset kankaan pirtoja lyö,
+on pirtissä touhu ja juoksu.
+
+Kävin illalla helkaniemellein,
+joka kunnaalla uus oli nuttu,
+kalavirsuni talaan suojassa tein,
+kävi lehdossa nauru ja juttu!
+
+Oli talvella hanki ja ummessa tie,
+tytöt tympeitä, piilossa illoin — —
+Mikä kultani mieleenkin tullunna lie,
+oli äksy ja äyskivä silloin!
+
+Mut nyt minä tanhulla teuhata saan,
+meni reppurin laukussa talvi,
+minä hulivili nauran ja laulelen vaan
+ja karjoja kaitsevi Malvi.
+
+No, voi sun kanttura, koitas vaan,
+hila hoi, hila hei sekä heisaa,
+kas, Malvi se laulavi kaitessaan,
+suvikerttuset pensaissa veisaa!
+
+
+
+
+HEILANI ON KUIN HELLUNTAI.
+
+
+Heilani on kuin helluntai
+ja oraspellon kukka,
+sillä on silmät kuin sametista
+ja poski kuin nurmennukka.
+
+Sillä on käynti ketterä
+kuin kotivirran juoksu,
+sillä on nauru hiipiä
+kuin kesäheinän tuoksu.
+
+Kirkolla ja kylänteillä
+kelpaa sitä näyttää,
+pertunpäivän tienohissa
+kuusitoista se täyttää.
+
+Ei oo rahaa kummallakaan,
+mutta on nuori mieli,
+joka korven komerossa
+on oman oven pieli.
+
+Älä sinä kultani sitä sure,
+jos köyhänä naida pitää,
+köyhänkin pelto se kuokkien kasvaa
+ja köyhänkin jyvä itää!
+
+
+
+
+KOSIOVARSA.
+
+
+Nuori varsa mulla on,
+silkkimusta tallissani,
+kaarikaula, nopsajalka
+hirnuu kaukaa vastahani.
+Siitäpä heiluvaharjan ma saan,
+orhiksi Purmo kun varttuu vaan,
+      niin laulelen vaan!
+
+Pienet tiuvut tinnittää,
+kun ma naimateille lähden
+helahilavaljahilla
+talon tyttösien tähden,
+Purmoni nopsasti jalkoja lyö,
+helkkävi vemmel ja kaulassa vyö,
+     niin laulelen vaan!
+
+Somasti se teutaroi,
+enkä käske, enkä kiellä,
+kaviot ne tulta lyövät
+katsottaissa kujatiellä,
+virstat ne huilaa ja kankahat soi,.
+Purmoni polkien kiitävi, hoi,
+     kun laulelen vaan!
+
+Kirkonkylän luona on
+pulskin talo pitäjässä,
+siellä oottaa mielitietty
+tätä poikaa ikävässä.
+Annapa polkata, Purmoni, kun
+häistäni kuljetan kultani mun
+     ja laulelen vaan!
+
+
+
+
+KÄEN KUKKUESSA.
+
+
+Kulki tyttö aitoviertä
+karjateitä loilotellen,
+seppeleeksi vyötäröille
+mättähiltä valkopäiltä
+vuohensilmiä poimi;
+— kukkuu — kukkuu —
+noin se lauloi keltarinta,
+tyttö hiipi kuusen alle,
+— kukkuu — kukkuu —
+mua armas aattelee!
+
+Karja kulki soita, maita,
+kaikki kellot kilvan soitti,
+vaaran alta leppätorvi
+naapurin paimenen raikui,
+salot kertoi kumuellen:
+— hukkuu — hukkuu —
+noin se lauloi kesän käki,
+tyttö itki kuusen alla,
+— hukkuu — hukkuu —
+toista armas aattelee.
+
+Pensaikosta pujotellen
+etsi poika kyyhkyänsä
+metsäteille kuulostellen,
+näki kultansa ja kulki
+kaartain, kiertäin kuusta kohden,
+— kukkuu — kukkuu —
+vankan käden hiljaa kiersi
+nuoren neidon vartalolle,
+— kukkuu — kukkuu —
+hongat häitä huminoi.
+
+
+
+
+KYLÄKUJASSA.
+
+
+Tula tuulan tuli tuli toi,
+peli maantiellä hauskasti soi,
+kylänraitilla poika kun huikeissaan
+kotitorppihin saattavi hilsuistaan
+ilosilmäistä laulaja-neittään.
+
+»Mesimarjani, pääskyni, hei,
+emme erkane konsana, ei,
+mökin puuntavan törmälle pystytän vaan,
+minä kylvän ja kääntelen turpeita maan,
+sinä vaatetta kehräät mulle!
+
+Oma onneni oot sinä mun,
+ja tässä on torpparis sun
+ja jollei nyt torppia saataisikaan,
+niin emmehän itke, me raadamme vaan,
+vaikka ankara oiskin vaiva!»
+
+Ja neito se rinnalla käy,
+ei otsalla ryppyä näy,
+tutun turvassa nauraa ja hymyää:
+»kai mullekin palkasta puoliset jää,
+on sormuskin muorilta mulla!»
+
+Tuta tuulan tuli tuli toi,
+peli lehtohon hälveten soi,
+tienhaarassa eroten kättä ne lyö
+ja katsehet yhtyy, kun on valkea yö
+ja elämä on toivoa täynnä.
+
+
+
+
+SE RAKKAUS!
+
+
+Onpa se rakkaus sukkela tauti,
+riivaa se meitä ja riivaa se teitä,
+varkaan tavalla se vaanii ja lyö,
+olkohon päivä tai olkohon yö,
+nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä
+          se rakkaus!
+
+Vehkeissä velmuu se veitikka vanha,
+sillä on valta kuin keisarin valta,
+kuusissa kuiskaa ja aitassa soi,
+itkee ja nauraa: voi sua, voi,
+ryntää se riiheltä, aidankin alta
+          se rakkaus!
+
+Torpparipoikasen päässä se teuhaa,
+köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,
+viekkaan ja varman se pauloittaa,
+hulivili hurjankin ansaansa saa,
+aikeen se tuo, jok' ei vuosissa lakkaa,
+          se rakkaus!
+
+Yrtit ja velhot ne sille ei mahda,
+mieron miehell' on kainalokulta,
+hitto sen ties mitä lie, mitä ei —
+Lampolan Jaskan se hirtehen vei;
+niinhän se on kuin öljyä, tulta
+          se rakkaus!
+
+
+
+
+TALON TIRANNI.
+
+
+Hän makaa vain ja talonsa hän heittää muiden hoivaan,
+hän äksy on ja ärtyisä ja huutaa minkä voi vaan,
+hän onkin talon tiranni, hän sokeasti määrää,
+ja äitiparka voivottaa ja piikaparvi häärää.
+Hän vaappuu herrain helyissä, ei väisty syrjään tiestä
+ja häntä valvein vaalitaan ja illoin kylvötellään;
+
+On hällä rimpsut Raumalta ja Helsingistä vaunu
+ja sillä sitte ajetaan ja näytellähän miestä
+ja äiti se vain lellittää ja katsoo aina hellään.
+No, voi sun Kiinan keisari ja voi sen miehen mittaa,
+en maksais siitä markkaakaan, en maksais piipunsittaa,
+jos mies ois — vuotta vanhempi, tuo äidin pikku Maunu!
+
+
+
+
+TULI TUTTU, VANHA TUTTU!
+
+
+Tuli tuttu kevätkulta,
+lumen alta pistää multa,
+puro pulppuen rinteitä rientää saa,
+kevätriemua täynnä on ilma ja maa,
+jo ääretön taivaskin seestyy
+ja lämpimän aika se eestyy,
+ja tuulikin tuoksuja tuo.
+
+Taasen soivat vaskikellot,
+vihreinä on oraspellot,
+sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
+sinisirkkuset soittavat niemissään,
+ja nurkkihin lehväisen orren
+vie peipponen mättäältä korren
+ja mökkinsä pystyttää.
+
+Nyt on soilla, mailla juhlaa,
+päivä säteitänsä tuhlaa,
+ukon varsi se nuortuu kuin harmaja puu,
+pojan posket ne kauniiksi ruskettuu,
+soi loilotus, luikku jo raikuu,
+ja kunnaat ne kummasta kaikuu
+kun käki taas kummulla soi.
+
+Aidan luona kiiltää kuokat,
+karhit, kanget, hevosluokat,
+jyvän toivoen heittävi multaan mies :
+»sadon runsaan pellosta saan, kukaties,
+ken toivoo, se auraansa tarttuu
+ja toivosta voimia karttuu,
+ja niinhän sen taivaskin suo!»
+
+Tuli tuttu, vanha tuttu,
+yllä uusi nurmen nuttu!»
+taas paimenkin lauhtuvi laulamaan
+talon karjoja aamulla kaitessaan,
+taas leppätorvea koettaa
+ja metsän mieliksi soittaa
+kuin ei talvea ollut ois!
+
+
+
+
+TEIRIN JÄLJILLÄ.
+
+
+Olalla pyssy, seljässä reppu
+saaressa harhaan ja koirani haukkuu,
+harhaan jälkiä, muualla mieli,
+teirit soittaa, ja pyssyni paukkuu.
+
+Pyssyni laukee, ja teirit lentää,
+syyttä ne kulkurin hauleja säikkyy,
+puiden lomista eistyy ja väistyy,
+tyttöni vartalo silmiini väikkyy.
+
+Eksyn soihin ja murroksihin,
+tiedänpä, mistä ma riistan löydän,
+hallini juoksee tuvalle aina,
+missä jo tyttöni kattaa pöydän.
+
+Kuulen Sioninkanteleen virren,
+unhotan pyssyn ja metsästyspuukon,
+hiivin niinkuin kavala kyttä,
+kuistissa kuiskaan ja sieppaan suukon.
+
+
+
+
+KYLÄN LAHDELLA.
+
+
+
+Jo lahdelta kuuluvi tyttöjen laulu
+ja pojat ne soutavat jouten vaan,
+ilo illalla on, surulaulu ja leikki,
+ei huomista muistele ainoakaan;
+on ruuhessa Ansu ja Veijari-Heikki
+ja Henna se kirkas ja hiljainen Tilta,
+niin lenseän lämmin on kesäinen ilta
+       humuharppua tuulonen lyö.
+
+Ja Heikki se veitikka viskovi vettä,
+ja Henna se huiskivi huivillaan,
+mut Tilta vaan Ansunsa polvilla kiikkuu,
+ne kahden keulassa kuiskivat vaan.
+Ja ruuhi se ääneti liukuu ja liikkuu,
+jo saarien sorsat ja kaijat nukkuu,
+vain männikön rinnassa käkönen kukkuu,
+       ruisrääkkäkin laihosta soi.
+
+Mut lahdelta kuuluvi sammuva laulu,
+pois pojat jo soutivat teljoillaan,
+yön sointuja viidakkorannat kantaa,
+ne on kaikuja onnessa nukkuvan maan;
+koin-rusko se kultavi lännen rantaa —
+jo tirske ja laulelu toisiinsa vaihtuu
+ja airojen loiskekin tuulessa haihtuu,
+       käen huilukin vaikeni jo...
+
+
+
+
+PIIRILAULU.
+
+(Sävel: »Anna kättä sun kullallesi, pieni ruusunnuppu!»)
+
+
+:|: Neiot laulaa täyttä kaulaa,
+       minä keskellä harhaan; :|:
+    »Tule, ota kultasi, iki-omaks saat,
+       siron siistin ja parhaan!»
+
+:|: Minä kurkkaan joka nurkkaan,
+       joka katse on tulta. :|:
+    Voi, noita neitukan nuppusia vaan,
+       rauhan vievät ne multa!
+
+:|: Toi on korja ja tää on sorja,
+       minä seison ja emmin :|:
+    tulkaatte, heitukat, kaikki kilvan siis,
+       joka kukkaa ma lemmin!
+
+
+
+
+NYT ON HELLUNTAI.
+
+
+Ja nythän on taasen helluntai,
+kevät tautisen talven voitti,
+pihatuomi jo eilen kukkaset sai,
+sitä saunan sirkkakin soitti:
+      nyt on helluntai,
+      suvisunnuntai,
+nyt on kukkien armain aika!
+
+Sinitaivoja linnut kaiuttaa,
+rusopilvet soutavat vettä,
+vesiperhot, hyttyset piiriin saa
+ja mettiset etsivät mettä,
+      nyt on helluntai,
+      suvisunnuntai,
+nyt on laulun ja soiton aika!
+
+Iloliekit lautoilta leiskahtaa,
+pyhävenheet veikaten luistaa,
+kukin kuutamokultaa etsiä saa,
+joll'ei oo, sekin entistä muistaa,
+      nyt on helluntai,
+      suvisunnuntai,
+nyt on leikin ja lemmen aika!
+
+Pojat tuomen oksia kantaa vaan,
+kuka painuisi pimeään loukkoon,
+nyt laulelemaan, nyt naurelemaan
+iloparvessa neitojen joukkoon,
+      nyt on helluntai,
+      suvisunnuntai,
+nyt on teiskuvan tanhun aika!
+
+Nyt naapuri naapurin kättä lyö,
+ei vanhoja riitoja kaiva,
+maa vihreä on sekä valkea yö,
+sai palkkion touvon vaiva,
+      nyt on helluntai,
+      suvisunnuntai,
+sopujuhlan ja rauhan aika!
+
+Suru murtunut mullasta nousta voi,
+kevät toiveen taimia kantaa,
+elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi
+ja se lupaa onnea antaa,
+      nyt on helluntai,
+      suvisunnuntai,
+nyt on nuoruuden suurin aika!
+
+
+
+
+KOKO MAAILMAN POLSKA.
+
+
+Tän kylän miehet ja sinkut ja veikot,
+älkäätte surko, jos hullusti ois,
+tulkaatte rammat ja hienot ja heikot,
+tulkaatte joutuen joukkohon pois!
+
+Maailma kulkee ja maailma tietää,
+maailma tallaa ja nostaa ja lyö,
+nyt kesän keijuset riemusi sietää,
+huomenna halla jo toivosi syö.
+
+Anna sen maailman mennä ja tulla,
+peijaiskemuhun häistä se vie,
+suru se on sulla ja mure se on mulla,
+meitähän varten riemukin lie!
+
+Saita on onni ja tuohta on mahti,
+onnesta naura, kun nauraa voi,
+kainalosauvalla kolkuta tahti,
+surusi surmaten polska kun soi!
+
+Vanhuus ja vaiva ne hiipii kuin varjo,
+jalka ei notkosta nousekkaan,
+nyt ilon kättä sa neidolle tarjo,
+päivä nyt paistaa yli koko maan!
+
+
+
+
+KEINULAULU.
+
+
+Heilu keinuni korkealle,
+linnut ne viettävät häitä,
+minä olen nuori kuin päivänkukka,
+en muistele suruja näitä!
+
+Heilu keinuni korkealle,
+nythän on juhannusilta,
+mesimarja paistaa ja pihlaja tuoksuu
+ja kirkas on taivahan silta!
+
+Heilu keinuni korkealle,
+onneni riemuja laulan,
+kedon helyt kullalle kuiskaten poimin
+ja solmin sen vihreän paulan!
+
+
+
+
+MUSTALAISLAULU.
+
+
+Mit dschai, mit dschai, hyvä sun on olla
+romanesgepojan nuotiolla,
+mustalla varsalla mustalaispoika
+kylästä kylään ajaa vaan,
+ei ole majaa, ei ole maata,
+eikä hän majaa kaipaakkaan!
+Mit dschai, mit dschai,
+hai, dussa me daari djimnasge aahhaa!
+
+[Tyttöni, tyttöni,
+hei kumppaniksesi aina ma jään!]
+
+Maantien tähteni, mieroni kukka,
+hiiluva silmä, tumma tukka,
+sulle ma annan kultaisen renkaan
+valkoisen hevosen arvoisen,
+mit dschai, mit dschai, sorea Taafa,
+älä sitä hukuta tulehen!
+Mit dschai — — —
+
+Lammaslauman sulle ma ostan,
+satulaan minä Taafan nostan;
+sammuvan nuotion hiilokselta
+mustalaispoika se ratsastaa,
+mit dschai, mit dschai, kaukaa katsoo
+kuinka se Taafa nyt paimentaa!
+Mit dschai — — —
+
+
+
+
+ELON KULKU.
+
+
+Elon kulku on niinkuin purren,
+joka lastuna laskettaa,
+aavaan suuntaa, ja rannat jättää,
+merten sointuja halajaa.
+
+Keulan kuohuissa riemu soittaa,
+toivo purjeita pullistaa,
+ruori rytkyy ja nuorat juoksee,
+pursi kahtaalle kuljettaa.
+
+Teuhaa tummuvan pilven alla,
+luistaa loistossa auringon
+yli synkkien syvänteiden,
+ohi siintävän suvannon.
+
+Karit kiiltää ja viimat viiltää,
+pursi loitolle lennättää,
+kultakankaita kohden puskee,
+yhtä loitolle sentään jää.
+
+Antaa mennä kun mennä tahtoo,
+antaa laulaa kun laulaa saa,
+tämä kulku on vaarallista,
+tämä kulku on ihanaa!
+
+
+
+
+KEVÄISIÄ SOINTUJA.
+
+
+1.
+
+Ma hengitän tuoksuja tuoreen maan
+ja ma pingotan rintani paulaa,
+joka oksalla lintuset visertää
+ja ne uusista toiveista laulaa.
+
+Maan alta jo myyräkin kurkistaa,
+kalasuomut ne välkkyy veessä,
+ja sammakot letossa kurnuttaa
+ja ne kutevat päivän eessä.
+
+Sisilisko se kivihin luikeroi,
+ja suolta se kurki jo koikkuu,
+jänö uudessa turkissa teutaroi
+ja sen hännässä tappurat roikkuu.
+
+Näin elämä ilonsa ilmaisee,
+minä näen niin kevyttä unta,
+salon vihreissä saleissa vilisee
+koko luonnon soittajakunta.
+
+Kedon nurmelle korvani kallistan,
+maanalaiset salapurot solskaa,
+ilon salvat ma laulaen vapautan,
+veri tanssii keväistä polskaa.
+
+Kuin huumeessa leivoset leikkiä lyö
+ja kiitosvirsiä raikaa,
+suli soiluen hangen kireä vyö,
+jään laine jo söi ja jo vaikeni yö,
+taas lempeen ja toivoon on aikaa.
+
+Ja rinnankin lämpö se murtavi jään,
+joka tuuditti tunteemme hallaa
+ja se voittoa vaativi poutaisen sään,
+elononnea laulaa se enteissään,
+ruman aatteen alleen se tallaa.
+
+Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
+ja ma leivona nousta voisin
+ja tahtoni talvesta ponnahtais
+ja mun riemuni oikean kaiun sais
+ja ma oikea laulaja oisin!
+
+
+
+
+HÄÄPOLSKA.
+
+(Sävel: Hyppään, tanssaan kuitani kanssa, että on lakki kallellaan.)
+
+
+Taas on koossa nuori kansa,
+sillä on mieli rennollaan,
+morsian harsohunnussansa
+sulhastansa katsoo vaan.
+:|: Lystinpää kuin näissä häissä
+oistko ollut milloinkaan! :|:
+
+Voi, tämän kansan kauneutta,
+kuinka se liukuu ja luikertaa,
+voi, sitä silmän kirkkautta,
+nurkasta viulu kun vingahtaa!
+:|: Kaatakaatte oltta tuoppiin,
+sitte ne palkit paukahtaa! :!:
+
+Katsohan meidän puhemiestä,
+uudessa paidassa höyryilee,
+pallona pyörii märkänä hiestä,
+sukkansa säärillä lyllyilee,
+:|: polvia heittää laipiolle,
+hiirennahkoja näyttelee! :|:
+
+Sulho se on kuin rannan viita
+juhannuksen aikana;
+poijes pojat se vanha riita,
+sulhasta täytyy nostella,
+:|: kultansa kotiin kuljettaa se
+silkkisessä kuomussa! :!:
+
+[Hiirennahkoja = puhemiesrahoja.]
+
+Morsian on kuin tuomenterttu
+viheriäisellä varvulla,
+poika se lensi kuin kiivas kerttu,
+otti sen illalla ilolla,
+:|: otti sen oksalta ylimmältä,
+sirkutti sille polulla! :|:
+
+Morsian on kuin saksanviini,
+yljän yrtti se vihannoi,
+ken sen nyt saa sokkona kiinni,
+morsiustanssihin päästä voi,
+:|: silloinpa näitten häitten telme
+kirkonaitaan asti soi! :|:
+
+Minä sitä lennän kultani kanssa
+vaikk' olen halpa kuokkuri,
+koskahan ystävä kruunussansa
+omaksensa ottavi!
+:|: Kaatakaatte oltta tuoppiin,
+sitte ne palkit paukkuvi! :|:
+
+
+
+
+KAIKKI ON ENNALLAAN.
+
+(Kaupunkikuva.)
+
+
+»Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset.»
+
+Hämärässä välkkyy ikkunaverhot,
+talvinen päivä on laskussaan,
+lumihiuteet kuin valkeat perhot
+peittävät katuja hurstillaan.
+
+Kuurassa seisovat naapurin tammet,
+Birgerin linna se häämöittää,
+Vanajaveden jäiset lammet
+puiden puitteista kimmeltää.
+
+Ikkunalaudalla tintti hyppii:
+titi, ti, talia talia, saan;
+pihlajamarjoja tilhi nyppii
+viippuen vaappuen varvullaan.
+
+Ruskea Poku se tallissa rustaa:
+joulukauroja purressaan,
+tallissa laulaa renki-Kustaa
+piippunsa pohjat sammumaan.
+
+Päätään nyökkää tutulle tuttu,
+tullinsuustapa kulkuset soi,
+porteilla käy jo vilkas juttu,
+siellä ne tiimoja seistä voi.
+
+Torille vaarit mennä heiskuu,
+silkkihatut on kallellaan,
+vanhanaikainen sortuuki leiskuu;
+kaikki on aivan ennallaan.
+
+Kuperan kirkon puistikon puolla
+»lintumaisteri» hiihtää pois,
+kanslistit seisovat kulmassa tuolla
+niinkuin senaattoreita ne ois.
+
+Hautaan vei ne jo lukkarivaarin,
+sitä sen keväinen yskä ties;
+mitalin saanut on, eihän määrin,
+koikkuva, uninen poliisimies.
+
+Lahdelta pesurin kurikat paukkaa,
+jäiset korennot heilahtaa,
+»pitkällä sillalla» hevoset laukkaa,
+asemalle neidit tepsuttaa.
+
+Raastuvan salissa ruunut hohtaa,
+porvarit pohtivat aivoissaan,
+samat puheet ne samaan johtaa;
+kaikki on aivan ennallaan.
+
+Iltatoitotus valliin raikuu
+Parolannummien perien taa,
+yhtätoista jo kello kaikuu,
+porvarit suojissa kuorsata saa.
+
+Öiset vartijat katuja kulkee
+kolkkien kuhmurasauvoillaan;
+kaikki kapakat ovensa sulkee,
+enkeli käy kai nyt yli maan...
+
+Viisarit kääntyy ja väärin ne näyttää;
+ihmiset kuolee ja ihmiset nai,
+hyvä kun oikein lahjansa käyttää,
+unessa ei ole syntiä kai.
+
+Maailman humusta huoletonna
+vuos'sadan vanhassa loukossaan
+kaupunki nukkuu kuin kilpikonna;
+kaikki on aivan ennallaan.
+
+
+
+
+TUULAN TEI.
+
+
+Tula, tuulan, tuli, tuli, tei,
+emme erkane konsana, ei,
+mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,
+paras aarteeni oot, sinä mun, minä sun,
+mitä toivoisin minä muuta!
+
+Tula, tuulan, tuli, tuli, tei,
+oma onni se yhtehen vei
+ja tulkohon hallat, harmit ja muut,
+meillä toiveissa loistaa päivät ja kuut
+ja kirkas on ihana ilta!
+
+
+
+
+VERÄJÄN-MIKKO.
+
+
+Ojalla istuu veräjän-Mikko,
+sokeansuopea raajarikko.
+
+Viisto on veräjä, vanha ja harmaa,
+harmaampi, huonompi Mikko on varmaan.
+
+Eihän ne kulkijat veräjää siedä,
+vastus on Mikkokin, vaikkei hän tiedä.
+
+Almuja heittää kulkeva kansa,
+Mikko se kopeloi sauvallansa.
+
+Ei ole Mikolla iloa muuta,
+hyväillen silittää hän veräjänpuuta.
+
+Ojalla syö ja ojalla makaa,
+nousee kuin kummitus veräjän takaa.
+
+Myöhään ja myötään hän horjuen avaa:
+»kost jumal, kost jumal!» — änkäten tavaa.
+
+Pyörien töminään nukkuu ja herää,
+maantientomusta roponsa kerää.
+
+Kerran se veräjä poikkehen joutaa,
+kerran ne Mikonkin kirkolle noutaa.
+
+Silloin hän kuolemankaupungin rajaa
+kultavaunuissa taivaaseen ajaa.
+
+Pietari pyhä se hymyillen tavaa:
+»kost jumal, kost jumal!» — porttinsa avaa.
+
+
+
+
+KAAJAN KEINULLA.
+
+
+Voi, kuinka karjankellot kalkattaa
+ja kylän tytöt kilvan rallattaa,
+    ne teiskaa, tirskuu keinullaan
+    ja ilmahyppyyn heittyy vaan,
+    ja helmat ne sinkoo,
+    kun riemu soi,
+    nyt kiikkukin linkoo;
+    jo Puuskakin toi
+    iloviulunsa hoippuen, laulellen,
+    hän istuvi mättäällä soitellen
+          yön kesäisen.
+
+Ja nauru raikuu, Taavi heiluttaa,
+Mut korkeemmalle Teppo keinun saa,
+    hän piloillansa jalkaa lyö,
+    on nurmikolla kisatyö
+    ja piikaset laulaa:
+    »voi, hempuni mun,
+    ma solmin paulaa,
+    saan ansahan sun!»
+    Pojat notkuen polkevat keinua vaan,
+    huimaten käy yli kalliomaan,
+            kun kellot soi.
+
+Kah, peevelissä, voi sun, hahhahhaa,
+kun Sampan Sanni lensi pensaan taa,
+    ja metsä vastaa: hahhahhaa,
+    kun karjankellot kalkattaa,
+    niin pojat ne telmii
+    ja leikkiä lyö,
+    hiki otsalla helmii,
+    ja heiluvi vyö;
+    jo mättäälle vaipui Puuskan pää,
+    mut toiset ne Kaajalla temmeltää
+           vain hurjemmin.
+
+
+
+
+TUKALASSA PULASSA.
+
+
+— Voi, kuules tyttö ja kuules tyttö,
+käy syliin, polvella souda!
+
+En, kutti, kiitti, sa viekas poika,
+en ansaas vielä ma jouda!
+
+— Mut tyttö, tyttö, ma markkinoilta
+tuon kihlasilkit ja muuta...!
+
+Jos istun kerran, niin istun aina,
+sa vielä tahtoisit suuta!
+
+— Voi, kullanterttu ja sievä Sirkku,
+no, istu hetkeksi tuohon!
+
+No olkoon niinkin ja olkoon näinkin,
+mut kuules, suukko se suohon!
+
+— No, nyt sa puutuitkin pihtiin vasta,
+en marjahuultasi säästä!
+
+Pyh, turha vaiva, sa häijy hupsu,
+pois heinätöilleni päästä!
+
+— En hienohelmaani irti laske,
+kas, suukon ryöstin jo sulta!
+
+Voi, tuhma veijari, saithan yhden,
+mut toista vuotakin multa!
+
+— Kai, armas, pappilan tielle joudut,
+on sormus sulle jo mulla.
+
+Ai, päästä, päästä, ma kaikkiin suostun,
+voi äiti pirtistä tulla!
+
+
+
+
+SUUTAR-EUKON HÄMYPUHETTA.
+
+
+Hm — se Jussikin meni vain,
+vaikka saappaansa piiloon sain,
+itkun ja vaivan se mulle suo,
+naskalit, nauhat se myy sekä juo,
+lestin heittää kesken joulutöitä,
+kinoksissa kahlaa pitkin öitä,
+köyhän, tyhjän taskun kotiin tuo!
+
+Tuossa Matleenan nahka on,
+Saaran kenkäkin paikaton,
+lempsatin nahjus, no varrohan vaan,
+kun kylän kulmilta pirttiin sun saan,
+kiskon viekkaan ketunkaljan päästä;
+papin pateille sun vien, en säästä,
+laulat sitte mitä lautatkaan!
+
+Vanha hempsuni, lupaat taas:
+»tuikun, kaksi kai Puuska kaas,
+mammani, mahlani, siihen se jää!»
+aamulla sitten on häyryssä pää,
+kengät palkeina ja rikki nuttu,
+raitatanssin saat, ei auta juttu,
+vaikka juorut siitä älähtää.
+
+Mitä se muita liikuttaa,
+Jussin jos jalkoja kiikuttaa?
+Kengät se päivässä tehdä voi,
+viikoksi lakkaa, jos päivän se joi.
+Kun ma sentään mietin, torat heitän,
+naurispuuronkin ma sille keitän;
+ukkokulta tule sisään, hoi!
+
+
+
+
+SUUTAR-JUSSIN RYYPPYPUHETTA.
+
+
+Heisaa, hauska on ollaksein,
+tuikkuretken ma kylään tein,
+surra ei viitsi suutari tää,
+ryyppää ja rallaa ja pitoihin jää,
+elo on kuin tanssilava häissä,
+rahit raksaa, pillit pinkoo käissä,
+nuoret, vanhat temmeltää!
+
+Suutari suuri on kuningas,
+lestin ääressä valtias,
+keisarinlinnani tölli on vaan,
+tyydyn kun rauhassa olla ma saan,
+mit ois herra sirokenkää vailla, —
+verot maksan, nauran näillä mailla,
+kuin ei huolta oisikaan!
+
+Tahtiin tallukat, suoraan vaan,
+ei ne ees ole omatkaan,
+eukko kun saappaani piiloon sai,
+nuuski mun aamuisen matkani kai,
+kantohupsu kun ma nuorna nainkin,
+oikein hiiden torapussin sainkin,
+siitä viisi, hui ja hai!
+
+Kylänkellot se pirttiin tuo,
+siellä ne juoruu ja kahvit juo;
+sentään kun tuumin, en vaihtaisi, huut,
+hoitaa se lehmän ja porsaat ja muut,
+kellä sit' on enkel'eukko, kellä?
+Tää on sentään rehjullensa hellä,
+joskin sill' on kovat luut!
+
+
+
+
+KAHDEN VAIHEILLA.
+
+
+Se kievarin Taava on keimeän kensti
+ja ketterin lennossa karkelohon,
+ja kievarin rikkaus kauas on kuulu,
+silosilkkiä, kultaa arkussa on.
+
+Kun maantiellä keinuen vastaan hän astuu,
+ma arkana käännän katseeni pois,
+mut raitilta kurkkaan ja taakseni vilkun,
+sen kievarin tyttösen saadapa vois!
+
+Taas Kuokkilan Lyyli on piskuinen piika
+ja pirtehin tylykkä tän kylän maan,
+hän laulavi aamut ja illat kuin lintu
+ja huoleni haihtuvat naurustaan.
+
+Hän uuras on pirtissä, karjakkotöissä
+ja hilpeähuulinen, Lyylini tuo,
+ei penniä pientä oo kirstussa sillä,
+mut sydän on kultaa, kun astelen luo.
+
+Se Taava on ylpeä, nyrpeä mulle
+ja kirkolla katsovi karsaasti vaan,
+voi, voi, voi, Taava, ma naurelen sulle,
+kun pappilan kulmille Lyylini saan!
+
+
+
+
+SOITTO-PUUSKA.
+
+
+Kautta kuuden kyläkunnan
+Soitto-Puuska tunnetaan,
+viuluniekka Toppolasta,
+siin' on niekkain niekka vasta,
+joit' ei synny jouten vaan.
+
+Lasna lastuviuluansa
+soitti hän jo leikeissään,
+vaan kun isä viulun antoi,
+metsän siimekseen sen kantoi,
+soitti siellä yksinään.
+
+Latvat lauloi, purot polski
+siellä aamut istuissaan,
+sieltä hän sai soiton mahdin,
+pelin taidon, oivan tahdin,
+kumman äänen viulustaan.
+
+Kylän karkeloissa sitten
+taitonsa hän näyttikin,
+vauhtiin sai hän pojat norjat,
+leikkiin lensi neidot sorjat,
+purppurihin vanhatkin.
+
+— Nyt hän kulkee hoiperrellen,
+juo ja työttä taivaltaa
+häistä helkaleikkilöihin,
+talkoo-öistä tanssi-öihin,
+kumman kaiun viulu saa.
+
+Elon iskut loi ne soinnut,
+niiss' on mieron maailmaa,
+vanhat muistot kättä ohjaa,
+soitossa on tulta, pohjaa,
+rinnasta se pulpahtaa — —.
+
+»Polje, Puuska, väännä polkkaa,
+tilkan saat, jos vinhempaan...!»
+Puuska soittaa niinkuin hurja,
+jonk' on elo ontto, kurja,
+joka laulaa hulluuttaan.
+
+Polkee jalkaa, nauraa, laulaa,
+— tuittan teijaa, tui ja tei! —
+soittaa uutta, vanhaa toistaa,
+kuinka Puuskan silmät loistaa,
+»soita Puuska, soita, hei!»
+
+
+
+
+KYLLÄPÄ KAI!
+
+
+(Raatarin Kalle istuu jalat ristissä pöydällä
+ja kasaveikat soittavat suutaan.)
+
+Hiljaa vekkulit! Kylläpä kai!
+Mistä se syntikin alkunsa sai?
+Elämä vieläkin Eedeni ois,
+Eeva se elkeillä vietteli pois,
+kesä olis aina ja sunnuntai;
+naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
+
+Jos minä naisin, niin akkani löis,
+piippuni, sipseni kahviin se möis,
+pirttini täyteen lapsia tois,
+ristinä, rikkana kaikessa ois.
+Entäs se rakkaus? Hui, minä hai;
+naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
+
+Aamusta iltaan liikkuis sen suu,
+yölläkin löis tämä kylkeni luu,
+näristen nälkää se voihkisi: »voi,
+miksi mun Luoja sun luoksesi toi?»
+Hupsu se poika ja ukko, ken nai;
+naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
+
+Silkissä aina se kulkisi vaan,
+saattaisi velkaan mökin ja maan;
+kylillä kyyryssä neuloessain
+kitsurin nimen minä kuulisin vain,
+vaikka näin sopuisan miehen hän sai.
+Naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
+
+Kuolinvuoteella maatessaan
+kuiskais se: »hautaani kaivoit sa vaan!»
+— Unessakin hahmona vierelläin
+kuuvalon varjosta huutais se näin:
+»Kuhnuri, vieläkö makaat, vai?»
+Naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
+
+Jos taas itse ma kuolisin pois,
+pillit ja tumpelit haudalla sois,
+peijaisissa se leikkiä löis,
+sormusta vaihtais ja sanansa söis!
+Hyvä mun on yksin, ai, pojat, ai;
+naisinko, naisinko? Kylläpä kai!
+
+
+
+
+KARJAPIHASSA.
+
+
+»Hoi, Muurikki, Täplikki, Tessa ja Mansikki,
+lehmäni kaikki jo tulkaa!» —
+Karjakko-Anni se huutavi karjaa,
+kujassa kellot ne kalkkaa ja soi,
+puhtaat kiulut jo tyttönen toi
+ja poskensa innosta hehkuu.
+
+Kas, Taavetti, veitikka, hiipivin askelin
+nurkalta Annia väijyy,
+pihlajanmarjoja heittävi kiuluun.
+»Hyi, sinä Taavetti, hylkiö pois!» —
+Anni se huus kuni suuttunut ois —
+»niin, ootaskin, kostanpa vielä!
+
+Kun talkoot on tanhulla, näät sinä, silloin ma
+tanssi en kanssasi lainkaan;
+Luikalan Ansukin pulski on, näät sä,
+silloinpa sappesi kiehuu kai,
+poikia muitakin on, hui hai! —
+Mene pellolle, Eero jo kyntää!»
+
+»No mitä sinä turhia, Annini, marjani,
+heitä jo hiitehen riita!
+Kaikista sievin oot sinä sentään,
+anna kun hyttyset häädän noin,
+tultakin viereesi laitella voin!»
+— Sitä Taavia, nappasi suuta!
+
+
+
+
+LUKKARI TUUSKA.
+
+(Kylänpoikien pilalaulu.)
+
+
+No kukkuuhan käkönen kauniisti illoin,
+ja rastahat raksavat puussa,
+ja on sitä, on sitä aamulla ääntä
+myös Lampolan kukonkin suussa.
+
+Ja on siinä Puuskassa soittajamiestä,
+kas siltäkös liiruja piisaa,
+ja kuuntele, veikkonen, karjassa kerran,
+niin, kuulehan karjassa Liisaa!
+
+Mut tiedänpä, tunnenpa miehistä parhaan,
+se meidän on lukkari Tuuska,
+ei enkelit, Liisat niin soittoa taida,
+ei kukko, ei pelmanni Puuska.
+
+Mut annapa Tuuska kun kirkossa veisaa,
+niin voi sitä kummaa ja taikaa,
+kuin Jerikon sympaali äänensä soipi
+ja pappilan pelloille raikaa!
+
+Nyt muijat ei torku, ei haukota miehet,
+kuin polskassa pyörivi virsi,
+soi, kaikuvi katto ja akkunanpielet
+ja holvissa ristikkohirsi.
+
+Kas, lukkarin kaulassa nauhat heiluu,
+ja messinkisangat ne kiiltää,
+ja on kuni kurkusta pasuuna soisi,
+se selkäpiitäkin viiltää.
+
+Viis siitä, jos lukkari väärin laulaa
+ja nauravi Liisa ja Puuska,
+niin tuumipa sinne ja tuumipa tänne,
+mut mestarikukko on Tuuska!
+
+
+
+
+LASSIN SERENAATI.
+
+
+Kuu yli pappilan tanhuan sousi,
+naureli sille, kun käyskeli Lassi
+kainalon koukussa peli;
+Lassikin nauroi ja aidalle nousi,
+katseli luttia, silmänsä eli,
+heilahti piippu ja massi.
+
+Soitteli Hennalle Hollolan polkkaa,
+tahdissa nousivat anturanpohjat,
+hanuri puhkaa ja huutaa,
+pojat jo riiheltä naukuu ja kolkkaa,
+sieltähän lentävi salkoa, luutaa,
+vinkuu piiskat ja ohjat.
+
+Lassipa aidalta loikaten kärkäs,
+harppasi raitille pellavamaasta,
+parkuvan hanurin heitti,
+loukkasi jalkansa kantoon ja parkas,
+kuu sepä nauroi, kun kasvonsa peitti,
+Lassille pappilan haasta!
+
+
+
+
+HEINÄÄN.
+
+(Tuokiokuva.)
+
+
+Hipsutellen, veikistellen,
+kuiskutellen, keikistelen
+sirot tytöt polkein peltoviertä
+haravoineen astuvat,
+taaksensa vilkuvat veitikkasuut,
+sieltähän kuhnivat pojat ja muut.
+
+Arastellen, nahjustellen,
+hajamielin, hidastellen
+vakaat niittopojat sieltä hiljaa
+viikatteineen kulkevat,
+tuumivat, tuumivat, katsovat pois,
+mielensä hempujen rinnalle ois!
+
+Ehdoin tahdoin jätätellen,
+nuorta jalkaa pidätellen
+tytöt vuottaa poikain ryntäystä
+polkutiellä vaieten,
+pojatkin rientävät, kuhnurit nuo,
+nopsemmin notkuvat neitojen luo.
+
+Kas, ne kääntyi rinteen alta,
+yhtyivät — kuin sattumalta,
+olkapäillä heiluu sinne tänne
+viikatteet ja haravat, —
+pois parit kiersivät viidakon taa,
+naurusta raikuvi metsä ja maa.
+
+
+
+
+MAIJAN KOSTO.
+
+
+Ne pojan riijut ne keksi elkeen,
+taas maidon kiulusta tyhjiin joivat
+ja pukin parrasta luttiin toivat;
+ne pyhäröijyni piiloitti
+ja uuden raitaisen liinani,
+no, toiste luttini telkeen!
+
+Ne puki eukoksi pihakannen,
+ne lauloi piirissä hupsun hullut:
+»kas, Maija häihinsä on jo tullut!»
+Mut vuota, Ansuni, iltaan vaan,
+en luttiin luokseni huolikkaan,
+sen kiulun ääressä vannon!
+
+No, kyllä pyydät ja mangut illoin,
+mut enpä huoli, vaikk' kuinka hellit
+ja lupaat silkit ja karamellit;
+ja mittumaarina, tiedä se,
+vie kihlas kiltisti pukille
+ja hypi hyrränä silloin!
+
+
+
+
+MARKKINOILLA.
+
+
+Täälläpä rattoisat markkinat on,
+täällä on Hennakin, Vappu ja Heikki,
+rimputus, rallatus, hoijakkaleikki,
+täällä se hauska on sentään!
+Suutarin Jussi on viinassa taas,
+Puuska se krouvissa ryyppyjä kaas,
+ja orhit ne korskuu ja lentää!
+
+Ei ole rengillä huolia nyt,
+kello on käypä ja kirkas ja uusi,
+lammasturkki ja vitjoja kuusi,
+markkoja täynnä on tasku!
+Täälläpä kiireessä vääntyä voin,
+teuhaan kuin työkseni näin sekä noin,
+on elo kuin mäenlasku!
+
+Suupelit, torvet ja kulkuset soi,
+puuskassa seisovi Taavi ja Janne,
+tahtia toistavi Liisankin lanne,
+Heikki se nostavi jalkaa,
+tattari huutaen huivia myö,
+Viipurin ukkopa olkahan lyö
+ja rinkelin osto se alkaa!
+
+Tuollapa meidänkin tyttöset käy,
+Henna se Vappua selkään työkkää,
+puoleeni vilkuu ja tirskuu ja nyökkää,
+sillä on poski kuin marja!
+Nyt sit' on kaikkien naurussa suu,
+voi, johan mieleni hullaantuu,
+kun tyttöjä sankka on sarja!
+
+Piiskat ne vinkuu ja pyörät ne lyö,
+torppari täällä on arvossa herran,
+nyt tahon teuhata kilvassa kerran,
+tuntea tuulta ja tulta!
+Pelmanni, raiuta pilliisi siis,
+heiloja tässä nyt mulla on viis,
+mut Hennapa sentään on kulta!
+
+Näytähän aarteesi, Aunuksen mies,
+silkkisen liinan ma Hennalle ostan,
+sitten ma kultuni kääsihin nostan.
+Purmoni, lentohon suori,
+juosta sa taidat ja kauroja saat,
+kasvaahan koissani viljavat maat,
+käy tänne nyt morsian nuori!
+
+
+
+
+OMENAPUUN ALLA.
+
+
+Kaunis ja kopea luotsin Jukka,
+jok' oli saaren neitojen hukka,
+asteli illansuussa,
+hopea-ankkuri lakissa loisti,
+narskuvat saappaat tahtia toisti,
+nähnyt ei neitoja puussa.
+
+Jukalla taas oli vaatteet uudet,
+liivillä roikkui vitjat kuudet,
+hymyssä liikkui huuli,
+keikahti, vihelsi polskan parhaan,
+astui jo lähellä omenatarhaa,
+puusta kun tirskeen kuuli.
+
+Omenapuussapa kolmisin voimin
+neidot ne nauroi ja helmaansa poimi,
+poskilla paloi hohde.
+Inkeri tahtoi katseella jäätää,
+Madli ja Katri hellästi häätää,
+Jukka kun asteli kohden.
+
+Inkeri liepeensä lehvihin peitti,
+vasunsa Madli ja Katrikin heitti,
+puuta kun ravisti Jukka.
+Neidot ne miehen kunnian muisti,
+nyrpeä Inkeri oksalta luisti,
+polvilta luisui sukka.
+
+Inkeri juoksi ja helmoja nosti,
+toiset ne mädillä omenilla kosti,
+siit' tuli hilpeä hoppu:
+Jukan oli viiruissa sininen takki,
+savess' oli silmät ja ojassa lakki,
+siin' oli Jukan loppu.
+
+
+
+
+VANHASSA KAJUUTASSA.
+
+
+Pietarinmessuna piippuja polttaen
+luotsi ja vaari ja kippari Lassa
+paiskeli ensin pennin nakkia
+kipparin vanhassa kajuutassa.
+
+»Nostappa valtti, herttainen kymppi,
+vaari on viekas, katsos kun maltti,
+tyttäres kaunis kuin ruuturouva»,
+— kippari huusi: »risti on valtti!»
+
+»Vie sun suutari, tappasin taasen,
+jaalani kestää, luotsi sen takaa,
+tee nyt työ sekä nosta, vaari,
+maltas, lyötynä kortti jo makaa!»
+
+Kolmeen pekkaan miettivät miehet.
+Kipparin harmiksi voittikin vaari.
+»Kuules, pannaan tupa ja hynttyyt,
+aseta vastaan verkot ja saari!»
+
+Hävisi vaari eikä hän nähnyt
+akkunan aukossa tyttären päätä,
+kippari iski nyt silmää ja nauroi,
+kortit ja sormet ne liikkui kuin näätä.
+
+»Pannaan jaalani», kippari huusi,
+»leskityttäres pelaan ma sulta!»
+— »Jollet polta sormias, poika,
+kun sinä lainaat naapurin tulta!» —
+
+Kippari korttia hiaan pisti.
+»Pistä päälle, vaari, ja mieti.
+Korttinsa pöytään paiskasi Lassa:
+»nähkääs, vaarista tullut on pieti!»
+
+Savipiippunsa rikkoi vaari,
+keksi nyt tyttären tirskumassa,
+kihlausmaljat nauraen juotiin
+kipparin vanhassa kajuutassa.
+
+
+
+
+VEIJARI-HEIKKI.
+
+
+Hän on hulivili poika ja reima ja huima,
+ja viekas ja viisas se Heikki,
+voi, elkäätte, tyttöset, luottako Heikkiin,
+kas, rakkaus sille on leikki!
+
+Kun juuri hän Annille lehdossa vannoi,
+jo riihellä Maijan sai paulaan;
+ja illan tullen hän sieltäkin hiipi
+ja kapsahti Kaisun kaulaan.
+
+Hän on leikissä lieto ja soitossa sorja,
+paras teikari tanssissa illoin,
+kun hän toista silmäänsä vilkuttaapi,
+voi teitänne tyttöjä silloin!
+
+Sata heiliä halla ois, häitä jos viettäis,
+sata syntiä hällä on varmaan,
+ja poskenne marjat hän maistoi ja heitti
+ja löysi ain uuden armaan.
+
+Hän on maailman kulussa maireensa saanut,
+iloveitikka, veijari-Heikki.
+Voi, elkäätte luottako tyttöset Heikkiin,
+kas, rakkaus sille on leikki! —
+
+
+
+
+KYYTIPOJAN RALLATUKSIA.
+
+
+Juokse, vanha Purmo, taival taitavasti,
+kyytipoika sulle laulaa iltaan asti,
+         joudu sukkelaan,
+         muuten toraa saan!
+
+Häijy kievar huusi: »nouse kyytiin siitä,
+ohraleivän saat ja uutta päivää kiitä!»
+         Huutia ma saan,
+         sentään nauran vaan!
+
+Tiuvut tiheästi kengän kapseen toistaa,
+päivänpaistehessa pyörät, valjaat loistaa,
+         niityt vihannoi,
+         kaukaa koski soi —
+
+Näillä rattahilla kulkee suuret herrat,
+— keisar huolissaan kai itkee monet kerrat?
+         Enpä piiskaa vaan
+         vaihtais valtikkaan!
+
+— Kotipuolla on kai touvon aika parhain,
+isä pellollansa, äiti työssä varhain,
+         siskot tuokon tuo,
+         veljet mahlaa juo.
+
+Voi, kun mittumaariks saan ma viikon lomaa,
+kotitöllin nään ja silloin vast' on somaa
+         juosta nummet, haat,
+         nähdä järvet, maat!
+
+— — Vielä kaksi virstaa, ällös, Purmo, huokaa,
+oot kai vanha jo, saat kohta vettä, ruokaa,
+         tuoll' on kievarhaat,
+         sieltä herkut saat!
+
+Lip-lap! Kylän nään, päivän loimu sammuu,
+tytöt huutelee ja lehmät vastaan ammuu,
+         saunat sauhuaa,
+         kukot kiekattaa.
+
+Kotiin, kotiin, hoi, kas, jo vauhtiin pääsit,
+heipparallalei, nytpä notkuu kääsit,
+         tuoss' on raitin suu...
+         seis jo Purmo, — ptruu!
+
+
+
+
+LEENAN JUKKA.
+
+
+Kyliä kulkevi Leenan Jukka
+joka ilta joutessaan,
+keikarihupsun on voideltu tukka,
+helatuppi on kupeellaan;
+korvalla keikkuvi samettilakki,
+kaukaa jo loistavi punainen takki,
+kyliä kulkevi Leenan Jukka
+nakkia lyöden ja huijaten vaan.
+
+Leenan Jukka on kiertänyt maita,
+moukat töilleen tallustaa,
+kuokkikoon peltoja lampuri saita,
+kadon siitä se palkaks saa;
+maalaistyttö on litteä ruuhi,
+renki on tuhkimon tuhma kuin uuhi;
+tuumii kopea Leenan Jukka,
+laiskan toimissa taivaltaa.
+
+Kaupungissakos riemua riitti,
+siellä herrat käydä voi,
+niijasi mampselit, ryökkinät kiitti,
+siivosti silmän ne maahan loi;
+siell' on vääpelit, kullat ja kuomat,
+kestit jo pestissä, työssäkin juomat,
+kun sitä asteli Leenan Jukka,
+torvet ja rummut vastassa soi.
+
+Kyliä kulkevi Leenan Jukka,
+vaihtaa lainavaatteitaan,
+töllissä uurtavi Leena rukka,
+kiskoo ja penkoo pellollaan,
+toimii ja toivoo ja anteeksi antaa,
+parhaimmat palat se pöydälle kantaa,
+kullan muruksi poikaansa kutsuu,
+poika se kyliä kulkevi vaan...
+
+
+
+
+SALAKROUVISSA.
+
+
+Katsohan tuttua krouvarin Siinaa,
+aina sun pullean puhtaana nään,
+kaadahan tuoppiin hopeista viinaa,
+täällä on hauska ja tänne ma jään!
+Viina on tippunut kohdussa korven,
+kettujen häissä ja tahdissa torven.
+     Siinan vaari, sa oikein teit,
+     kun viljasi metsähän veit!
+
+Kippis suutari, iskeppä taulaa,
+tässäkös juttu-a piisata vois,
+Puuska se Kyöpelin kullasta laulaa,
+vinguta viulusta katrilli pois,
+siinä on nuuskaa, sylje nyt tappiin,
+jotta sun äänesi kuuluisi Lappiin,
+     kengän ruojista huolikoon hiis,
+     jos varpaita vilkkuukin viis!
+
+Elämä se on kuin yrttien saari,
+viiniä versoo kunnailla sen,
+sukkela lautturi oot sinä vaari,
+murheen ranta on kaukainen.
+Tervepä suntio, kaulaasi kasta,
+huomaatko kehdossa nauravaa lasta?
+     Jyväverot taskuissas kilkattaa,
+     siis suntio tarita saa.
+
+Sirkkojen soitossa räiskyvi takka;
+suutarin Jussi, no, miks olet vait?
+Rauhassa istu, kai kyläss' on akka,
+maljasi mies, sinä kaksoset sait! —
+Tulkoon niistäkin suutarit oivat,
+jotta sun naulasi, naskalis soivat,
+     jos omat poikani parkuu vaan,
+     ne lukkarin oppiin paan!
+
+»Vait, varas liikkuu!» kielteli muori —
+»ken siellä ulkona kolkkaa noin?
+Naapurin Liisako, Anna, se nuori?» —
+Raapaise tulta, niin suudella voin!
+Anni on kihloissa, tuumii jo häitä, —
+voi, älä naura ja, voi, älä väitä,
+     kuokkuri oon, jollen kutsua saa,
+     saan sulhonas ritkuttaa.
+
+Tuollapas Puuska jo töytävi pöytää,
+viuluaan etsii ja tuoppeja kaas,
+ainoan riemunsa pankolta löytää,
+nauraa ja itkee ja soittavi taas. —
+Parhaita polskia kuulua anna,
+nyt sitä vaappuu vaari ja Anna,
+     suntio Siinan keskelle vie,
+     kera suutarin liikun mie!
+
+Haarikka-oltta nyt tahdon ma maistaa,
+riemuhun riennän kuin päivä ois yö;
+krouvarin naama se kuuna jo paistaa,
+suntion anturat tähtiä lyö.
+Kuulehan haasta nyt kelloja karjan,
+hengitä tuoksua yrttisen tarhan,
+     Anna, ma sulle nyt hillikat tuon
+     ja onneksesi minä juon.
+
+
+
+Markkinamiehet, te pirttihin tulkaa,
+harjaiskannuja eikö jo näy?
+Voi, sitä Ansua, lakkia, sulkaa,
+herrana heiluu ja pieksuissa käy!
+Riimunne pois ja tulkaatte joukkoon,
+pöydän päähän, ei kerjurin loukkoon,
+     varsanne appoo jo ruohoja tien,
+     nyt lähteestä vettä ma vien.
+
+Täällä on leikkiä, lentoa kyllä,
+tuska se polttaa, mut surtaisko, ei!
+Siitä ma viis, kun on housutkin yllä,,
+krouvari ryypystä liivini vei,
+Puuskalle tilkka ja mies sepä jaksaa,
+lukkarin vaimo sun vaivasi maksaa...
+     Voi, miten suurelta näyttää kuu
+     ja himmeeltä maailma muu!
+
+
+
+
+LYPSÄJÄN HYRÄILYÄ.
+
+
+(Huomenna taas kun on lauantai)
+hoi, kotiin karjani joutaa,
+pusketko Herttaa Heluna vai!
+(Jaakko mun lahdelle soutaa).
+
+(Vielä se vieraan leipää syö,)
+nostatko noiduttu jalkaa,
+sorkkasäärist' on vaiva ja työ,
+kas, joko vaskakin alkaa!
+
+(Jaakoll' on tiedossa torpin maat
+ja isäntä lainaa kai viljaa —)
+kiulusta kuhmuraotsaasi saat,
+jollet oo paikalla hiljaa!
+
+(Jaakko on siivokas mies eikä juo,)
+soh, sonni, sen siunattu aasi!...
+(Tuuloksen rattailla häihin mun tuo —)
+voi, taivas, jo kiuluni kaasi!
+
+
+
+
+PUUSKAN SURULAULU.
+
+Kipinteonvaarin haudalla.
+
+
+           (Sävel: Purppuri N:o 2.)
+
+Taitava mies olit, Kipinteon vaari,
+joka teit hongasta luikuripuun,
+hautaan jo virsillä vietihin paari,
+nyt ajat kepeään kullassa kuun
+mustaan rantaan, miss'ei enää soittaa voi,
+missä kuolon kulkuset vain soi.
+
+Usein sä veit minut tarujen tarhaan,
+sieltä ma iloiset intoni sain,
+metsässä harhasin aamusta varhaan,
+lintuja matkin ja säveliä hain,
+pieni piltti olin silloin kasvussain,
+kun ma pajupilliis soittaa sain. ,
+
+Sitten ma astelin maailman rantaa,
+luikurin äänestä maantie soi,
+viuluni mainetta sain minä kantaa,
+polkuni hyvän talon tanhuille toi,
+kussa paimen yhteen kutsuu karjojaan,
+kussa neidot poimii marjojaan.
+
+Kun humuhäissä ma soittelin illoin,
+unhotin itseni, taivaan ja maan,
+nyökytit, vaari, sä päätäsi silloin,
+sua minä taatana muistella saan,
+kiitos, vaari, annoit mulle elämän,
+rintaan sytytit sä kipenän.
+
+Orava se oksilla polskia johti,
+kerkkiä kiiti ja latvoja sous,
+allikon pinnalla pilvet ne hohti,
+soma puna kallion kulmille nous,
+sinikellot kiilsi kultakasteessaan,
+kaikki marjat keinui varsissaan.
+
+Muistelin iltaa, kun huoleni jäivät,
+suru suli, outona onneni näin,
+muistan ne nuoruuden päilyvät päivät,
+kun suloneitosen näin edessäin,
+kukan antoi, itki, hiljaa hiipi pois,
+niinkuin mua rakastanut ois.
+
+Sammuu se lempi ja onnikin haihtuu,
+pysty on usein kulkijan tie,
+elämän kirjavat purppurit vaihtuu,
+tänne ne paraankin taiturin vie.
+Koleasti haudan kuuset huminoi,
+taivaan harput heleämmin soi.
+
+Viuluseppä sä ain olit oiva,
+elämään sait sinä kuolleen puun,
+siksi on soittoni muistoas soiva,
+sua minä siunaan varjossa kuun;
+itke, Puuska, itkun imee ahne maa,
+mitä elämä on? — kaiku vaan.
+
+
+
+
+ENSI LUMEN TULLESSA.
+
+
+Nouse, muorikulta,
+kyllin näit jo unta,
+pistä pesään tulta,
+pane pöty pöytään,
+nyt ei elämä oo enää ennallaan!
+Katsos, tulee lunta,
+pilven alta töytää,
+tupruu tulvillansa pirtin akkunaan!
+
+Katsos muori sentään
+lumihöytäleitä,
+perhoina ne lentää,
+nyt ne maata syyti
+niinkuin tuhmat lampaat kautta hevoshaan!
+Pitkin pihateitä
+kulkee kylmä kyyti,
+talven kirkkaat kellot sill' on kaulassaan.
+
+Nyt se talvi alkaa,
+sill' on tuima puhti,
+peittää kattomalkaa,
+peittää peltomaita,
+kannot katoavat villavaippoihin,
+lumessa on luhti,
+riihi, risuaita,
+umpeen kiristyi jo kirkkopolkukin.
+
+Syksyn selkää pestään,
+talvi sillat laittaa,
+nyt se keli kestää,
+nythän päästään metsiin,
+halonhakkuu alkaa, luistaa tukkityö.
+Juokse muori aittaan,
+lammasturkki etsi,
+naapukka ja kintaat, tuo myös rantuvyö!
+
+Ruunan vien nyt pajaan,
+ryijyt päivänvaloon,
+kesävaljaat vajaan!
+Kas jo hiirakollaan
+naapuri jo reellä kylään ajaa voi
+appivaarin taloon,
+siellä työssä ollaan,
+rengit valtatieltä lunta lapioi.
+
+Ensi pyhän suussa
+aamukuutamolla,
+kun on kuura puussa,
+ajaa saat jo reessä
+niinkuin pulski ruustinna saat liukua,
+heh, on hauska olla,
+ruuna reutoo eessä
+kuunnellessaan kirkkotiellä tiukua.
+
+
+
+
+MELLAKKA KIEVARIN RAITILLA
+
+eräänä syysaamuyönä.
+
+
+        (Sävel: Undan ur vägen se hur...)
+
+Kievari kiltti, no, aukaise nyt ukkikulta,
+täällä on Puuska ja pari muuta kai,
+Tamb... hys, hiljaa Jussi, iske tulta,
+Lassi se tarjoo, kun eilen varsan sai!
+     Liekki jo liehuu...
+     nyt on oikein peikkoin yö, —
+     ken siellä riehuu
+     ja kujassa lyö?
+
+Tienviitan varjossa seisoo tukkimiestä kuusi,
+seipäitä viskoo ne saunannurkan taa,
+Tamb... voi, kuka siellä avuks huusi?
+Lassi on kauhea, kun hän kampittaa,
+     iske, ei auta,
+     Jukka, Heikki päälle käy,
+     suutarin nauta,
+     et missään näy?
+
+Hieroja voihkii ja kuistiin hiipi Henna, Taava,
+kievari juoksee ja huitoo tapillaan,
+Tamb... »seis miehet, saiko kukaan haavaa?»
+»auta sun armias, kun sen kiinni saan!»
+     Vankkurit ryskii,
+     kievari se pampun tuo,
+     noituu ja yskii,
+     mut Jussi juo.
+
+Yks veti puukon ja tuokin, joll' on vihreet liivit,
+häijysti nauraa ja Hennaa tirkistää.
+Tamb... Jos Liisa läävän ohi hiivit,
+saat sanan voudille, älä viikoks jää!
+     Hallikin haukkuu,
+     kuule tupen rapinaa,
+     ovissa paukkuu
+     ja vonkuu maa!
+
+»Vouti on kirkolla!» Juokse ukki kellariisi, —
+ponttoolle junnit jo juoksujalkaa läks,
+Tamb... »en pelkää, vaikka viel' ois viisi!»
+piilosta piiat nyt tulkaa tännemmäks!
+     Vein puukon heiltä,
+     missähän nyt Puuska lie?
+     Koskaan ei meiltä
+     ne naista vie. —
+
+Raitilta Jussi se jumppii niinkuin voinsa myynyt,
+kujasta viulun hän rikkinäisen toi,
+Tamb... — »juo haarikasta, ettäs tyynnyt!» —
+eikä sen kielet nyt kantta vasten soi,
+     purppuripolkkaan
+     ei ne vedä jalkaa, ei,
+     kolkasta kolkkaan
+     ne nuoret vei.
+
+Katsos, jo sorsatkin lentelevät pitkin rantaa,
+airot ne loiskii ja sumussa on maa,
+Tamb... ja palkovene lipuu santaan,
+lautalta punainen tuli loimottaa,
+     lippu jo vilkkuu,
+     vorokilla nauraen
+     juutakset ilkkuu,
+     ma muistan sen!
+
+Henna on poissa, kai kuorsailee jo kievar-ukko,
+Jussi se rippinsä varmaan kuulee nyt,
+Tamb... jo kylässäkin kiekui kukko,
+rusko on taivaalle hiljaa hiipinyt.
+     Kyntäjä herää
+     ojennellen jalkojaan,
+     kuokkansa kerää
+     ja käy unissaan.
+
+Tiehaaran mättäällä Puuska istuu, yksin nyyhkii,
+— tintit ja varpuset puissa piipittää —
+Tamb... hän viulunrokaa hellään pyyhkii,
+taivasta katsoo ja kerran hymähtää.
+     Äänet jo hukkuu,
+     Puuskan korvaan soitto soi,
+     nurmelle nukkuu,
+     kun paistaa koi.
+
+
+
+
+SAARIRETKI
+
+suvilauantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä.
+
+
+    (Sävel: Hvila vid denna källa.)
+
+    Katsos, kun karit kiiltää
+ja meidän ruuhet vettä viiltää
+    sillalla kahden taivaan,
+kun laine laitaan liplattaa!
+    Henna, sun silmäs päilyy,
+kun limo keulan yli häilyy,
+    sievästi soudat aivan.
+Kas, sorsa kaislaan sukeltaa
+        pois perheineen;
+nyt päiväs kunniaksi
+        ma laulun teen!
+    Katsos, kun karit kiiltää
+ja myllyn siivet heloittaa,
+    Toitotus... harjulta heloittaa!
+
+    Suntio ruuhta johtaa
+ja mela molskii, lumpeet hohtaa,
+    vilkuvi Sanna Heikkiin
+ja Joki-Tuomas Anniin päin.
+    Tiirat ne luodon eestä
+nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä,
+    päivässä lahna leikkii;
+ma kaukaa pienen mökin näin,
+        siell' yksinään
+vain asuu Kala-Aapo,
+        jo talaan nään.
+Suntio ruuhta johtaa
+    ja lippalakki varjostaa,
+silmää se varjostaa.
+
+    Tyyntä, jos katson minne,
+jo puihin piilee kirkonrinne,
+    luhdalla leppätorvi
+se kaiken karjan yhteen vie.
+    Rantaan jo juoksi uuhet
+ja nienten taa käy maitoruuhet,
+    kuuntele herkin korvin:
+on kaiku iltalaulun tie!
+        Oi, Henna, oi,
+sun tähtes luonto loistaa
+        ja leikamoi!
+Tyyntä, jos katson minne
+    ja päivän kuva kimmaltaa,
+Toitotus.,. lahdesta kimmaltaa.
+
+    Käännä jo rannan kautta,
+niin sivu soljuu tukkilautta,
+    puomilta airot taipuu
+ja yli köyden ruuhi käy!
+    Juo, juo nyt äyskäristä
+ja leilinsuuhun tappi pistä;
+    mailleen nyt päivä vaipuu,
+ei kirkkoristin kultaa näy!
+        On ihanaa,
+kun lämmin rintaa liehtoo
+        ja laulaa saa!
+Käännä jo rannan kautta,
+    kun hieno tuulenhenki käy,
+Toitotus... väreissä tuuli käy!
+
+    Ruuhell' on reitti auki,
+taas puskee niinkuin vanha hauki
+    piirissä kultajuomun,
+kun pilvisaaret viherjöi;
+    tummuu jo siniverhot,
+ja veellä tanssii vesiperhot
+    kiiltäissä kalansuomun.
+Kas, Aapo rantaan tulta löi,
+        taas tuohta tuo,
+ja tervaskannot räiskyy
+        ja loimun luo!
+Ruuhell' on reitti auki
+    ja meille nyökkää saaren puut,
+koivut ja seljapuut.
+
+    Airoille armahaiset
+ja hyvät mäkitupalaiset,
+    väyläänsä Aapo näyttää
+ja kättä huitoo, minkä voi!
+    Janne se kovin kolskaa,
+taas koittaa martinvapunpolskaa,
+    sylkee ja kättä käyttää,
+jo pilli pienen äänen toi,
+        nyt keulassaan
+hän puhkaa, polkee jalkaa
+        niin innoissaan.
+    Airoille, armahaiset,
+nyt kukin tempoo tuhdollaan,
+    tuimasti tuhdollaan!
+
+    Suntio ohjas rantaan,
+ja vene sinkui kauas santaan,
+    tulille nuori kansa,
+nyt meill' on ilon lauantai!
+    Tervepä Aapo ukki,
+myös terve Aapon vanha pukki,
+    kaikki on ennallansa,
+vain pukki uuden parran sai!
+        Tuo kätes, noin
+sun, Henna, pilviin nostaa
+        ma yksin voin!
+Suntio ohjas rantaan
+    ja ruusun antoi Hennalle,
+Toitotus... heljälle Hennalle.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78444 ***