diff options
Diffstat (limited to '78347-h')
| -rw-r--r-- | 78347-h/78347-h.htm | 1969 |
1 files changed, 1969 insertions, 0 deletions
diff --git a/78347-h/78347-h.htm b/78347-h/78347-h.htm new file mode 100644 index 0000000..6d1486e --- /dev/null +++ b/78347-h/78347-h.htm @@ -0,0 +1,1969 @@ +<!DOCTYPE html> +<html lang="fi"> +<head> + <meta charset="UTF-8"> + <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1"> + <title> + Meren äärillä | Project Gutenberg + </title> + <style> + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + +h1,h2,h3,h4,h5,h6 { + text-align: center; /* all headings centered */ + clear: both; +} + +p { + margin-top: .5em; + text-align: justify; + margin-bottom: .5em; +} + +.p2 {margin-top: 2em;} +.p4 {margin-top: 4em;} +.p6 {margin-top: 6em;} + +hr { + width: 33%; + margin-top: 2em; + margin-bottom: 2em; + margin-left: 33.5%; + margin-right: 33.5%; + clear: both; +} + +hr.tb {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;} +hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;} +@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} } +hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;} + +hr.r5 {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;} +hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;} + +div.chapter {page-break-before: always;} +h2.nobreak {page-break-before: avoid;} + +.center {text-align: center; text-indent: 0;} + +/* Poetry */ +/* uncomment the next line for centered poetry */ +/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */ +.poetry-container {text-align: center;} +.poetry {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;} +.poetry .stanza {margin: 1em auto;} +.poetry .verse {text-indent: -3em; padding-left: 3em;} + + </style> +</head> +<body> +<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***</div> + +<h1> +MEREN ÄÄRILLÄ +</h1> + + +<p class="center">Kirj.<br> +<br> +<b>Larin-Kyösti</b></p> + +<p class="p6"> + +<p class="center">Porvoossa,<br> +Werner Söderström Osakeyhtiö,<br> +1921.</p> + +<p class="p6"> + +<p> +SISÄLLYS:<br> + <br> + Vapaapurjehtija<br> + Meren saaressa<br> + Saarikuja<br> + Hiljaisia heijastuksia.<br> + Helatuorstain helkkeitä<br> + Verkot välkkyy<br> + Tullinuukari<br> + »Rantakäräjät»<br> + Kaupungin ryökkinä<br> + Saaren sunnuntai<br> + Vanha saarni<br> + Kalastajatuvassa<br> + Kukkashäälaulu<br> + Lapset liivalla<br> + Saaren ukko ja akka.<br> + Saaren suutari.<br> + Myrsky-yö.<br> + Kalastajapojan kaipaus.<br> + Ilta merellä.<br> + Kangastuksia.<br> + Merimietteitä.<br> + Lauantai-ilta.<br> + All right!<br> + Rannan hiekka helkkää.<br> + Kuolemannäky<br> + Kalastaja-äidin tuutulaulu<br> + Meren partaalla.<br> + Meri kuutamolla.<br> + Meri sumussa.<br> + »Tyhjän kukkaron» krouvari.<br> + Iltavarjoja.<br> + Syksyn säveliä.<br> + Aamu kalastajakylässä.<br> + Syksy soittaa.<br> + Seprain juhlille!<br> + Suursaarelaishäät.<br> + Meren laulu.<br> + Sanaselityksiä.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VAPAAPURJEHTIJA.<br> + <br> + <br> + Läpi hyrskyjen haapion luovin<br> + ja pingotan purjeeni tiukkaan,<br> + minä kiidätän kiireellä kuovin<br> + yli laskien lainehen liukkaan.<br> + <br> + Karit kierrän, kun tiirat tirskuu,<br> + päin merta ja kiinnitän kuotin,<br> + kohun suola mun silmiini pirskuu,<br> + näin onneeni ennenkin luotin.<br> + <br> + Käsi tarkkana tarttuvi ruoriin,<br> + meri katseeni varmaksi kiintää,<br> + kokan noustessa vaahtojen vuoriin<br> + minun silmiini taivahat siintää.<br> + <br> + Sodin myrskyltä tarmon ja tahdon.<br> + oman alkuni, voimani vaistoon,<br> + minä hallitsen vaihtuvan vahdon,<br> + minä riennän kuin riemuiten taistoon.<br> + <br> + Oma syy, jos en kuohuissa kestä,<br> + ja jos pettävi otteeni rauta,<br> + tuho uhkavi syvyydestä,<br> + yö yllä ja hyrskyissä hauta.<br> + <br> + Pois, pursi, mun kauas sa kannat<br> + yli vaahtovan, valkeaa pinnan,<br> + koska saavutan taivahan rannat,<br> + elost' annoin ma kallihin hinnan!<br> + <br> + Pois, pois! Soi mieleni myrsky,<br> + minun henkeni hehkuu ja laulaa,<br> + ylt'ympäri yltyvi tyrsky,<br> + en käskyä kärsi, en paulaa.<br> + <br> + Ura uus! läpi pilvien puuntaa,<br> + tiet viittovat voitosta voittoon,<br> + minä tähdistä etsin suuntaa<br> + päämääräni suureen soittoon.<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, 18.7;20.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MEREN SAARESSA.<br> + <br> + <br> + Kuljen saarikylän kujaa,<br> + kujan päässä päilyy meri,<br> + ikkunoissa »verikyynel»<br> + hohtaa niinkuin hylkeenveri.<br> + <br> + Päivänkukat kartanoilla<br> + levein lehdin rehoittavat,<br> + verkkoaidan suojuksessa<br> + puuntaa pienet kukkalavat.<br> + <br> + Vanhat vaimot aitoistansa<br> + punaraita-hameissansa<br> + kulkee kotaan rantatietä<br> + kantain hailimolttejansa.<br> + <br> + Päivä paahtaa päätä, rintaa,<br> + ruskeeks posket ahavoittaa,<br> + voiman virttä veri soittaa,<br> + valtavammin meri soittaa.<br> + <br> + Purjeet vilkkuu, purjeet katoo,<br> + minne päivä juuri laski,<br> + maan ja taivaan silta säihkyy<br> + kimmeltäin kuin kirkas vaski.<br> + <br> + Astuu rantaan neito nuori,<br> + katsoo ulko-ulapoita,<br> + sinne kulki kullan pursi,<br> + sit' ei mitkään myrskyt voita.<br> + <br> + Kauas kyntää meripoika<br> + suuren suvenpuolen pohjaa,<br> + silmiin siintää onnensaaret,<br> + lemmenaatos kättä ohjaa.<br> + <br> + <span style="margin-left: 3.0em;">Kaunissaari, kesällä, 1914.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SAARIKUJA.<br> + <br> + <br> + Kuin aatos, jota outo oikku ohjaa,<br> + niin vanha kuja mäkiin kiemuroi,<br> + pää puuntaa vasten taivaan tulipohjaa,<br> + sen raskas askel kerran kiviin loi.<br> + <br> + Se yllättää ja sinne tänne harhaa<br> + kuin miettis minne milloin mennäkään,<br> + pysähtyy, katsoo pihan ruusutarhaa,<br> + min immet istuttivat lemmessään.<br> + <br> + Se nähnyt on kai monen polven vaivat<br> + ja ahkeroivain aamu-askareet,<br> + on nähnyt kauas katoavat laivat<br> + ja monen äidin kurjat kyyneleet.<br> + <br> + Yöss' on se nähnyt monen kiistan kiivaan,<br> + syysmyrskyn kovan, karun kamppailun,<br> + kuin uneen uppoo lentohiekan liivaan<br> + kuin muisto monen mereen haudatun.<br> + <br> + Kuin ystävä se polut yhteen liittää,<br> + ja merenkulkijan se kotiin vie,<br> + se alla astujan vain häntä kiittää,<br> + se vanha, vanha saaren kujatie.<br> + <br> + Se poikkee, palaa alkukohtaan jälleen<br> + kuin elontyöstään näin se tarinois,<br> + hyvästit heittää viime veräjälleen<br> + ja meren hiekkaan hiutuu hiljaa pois.<br> + <br> + <span style="margin-left: 11.5em;">Suursaari, 1921.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + HILJAISIA HEIJASTUKSIA.<br> + <br> + <br> + Päivä paistaa kodan eteen<br> + hopeassa hohtain kaareen,<br> + hoikat hongat väikkyy veteen,<br> + laineet liukuu lehtosaareen.<br> + <br> + Hyttysparvi piiriin hyörii<br> + heilahdellen hetken häissä,<br> + tulipisteet veellä pyörii<br> + sannan, suomun kimmeltäissä.<br> + <br> + Tyynnä merenlahti läikkyy,<br> + lokit leijaa alla taivaan,<br> + taivaan seiniin siinnot väikkyy,<br> + pilvet päilyy purjelaivaan.<br> + <br> + Luodon luona tiirat tirskuu<br> + kiertäin kallioiden kaarta,<br> + hylkeen hyrske pintaan pirskuu,<br> + päivä soutaa suvisaarta.<br> + <br> + Kummelit ne kaukaa hohtaa,<br> + kaukaa oudot purret puuntaa,<br> + outo kaiho niitä johtaa,<br> + etsii aavan aamun suuntaa.<br> + <br> + Lepää luonto, luomakunta,<br> + tuutii päivän teitä tähtiin,<br> + nähden alkuaikain unta,<br> + jolloin suuret ihmeet nähtiin.<br> + <br> + Hiljaist' on kuin henki Herran<br> + lepäis jälkeen tähti-yönsä,<br> + kun hän luomisaikaan kerran<br> + valmiiks katsoi kaiken työnsä.<br> + <br> + <span style="margin-left: 10.0em;">Uuraa, 1919.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + HELATUORSTAIN HELKKEITÄ.<br> + <br> + <br> + Helky helkaa, hieno hilke,<br> + paista pilveen, päivänpilke,<br> + kun jo viidat vihannoi,<br> + suuret suvisoinnut soi!<br> + <br> + Pilvet, ääntä paisutelkaa,<br> + kun nyt neidot huutaa helkaa,<br> + kätkee kukkain taikavyön<br> + kastehelmiin kuulaan yön.<br> + <br> + Satu käy nyt kautta tarhain,<br> + soi nyt, soitto, ettei varhain,<br> + liian varhain syksyyn vain<br> + satu loppuis alkuun ain.<br> + <br> + Helkahuutoon vastaa vuori,<br> + laula, naura, kun oot nuori,<br> + ettei valheen peikko vois<br> + viedä vuoren valtaan pois.<br> + <br> + Helky hiljaa, hieno hilke,<br> + syty silmään, päivänpilke,<br> + paista paateen pimeään,<br> + soita sielun sisimpään!<br> + <br> + Helkatuorstain vuorivalkeet<br> + hulmutkaa, kun paisuu palkeet;<br> + kaikki taivaan tuulet soi,<br> + laakson viidat vihannoi!<br> + <br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Oulunkylä, 26.4.21.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VERKOT VÄLKKYY.<br> + <br> + <br> + Verkot välkkyy vapeillaan,<br> + meren suuri silmä kiiltää<br> + siintäin yli mannermaan,<br> + vilpas viri vettä viiltää.<br> + <br> + Päivänpaahde paaden kohtaa,<br> + lentohiekkaan loiston luo,<br> + valkopurje kaukaa hohtaa,<br> + tuuli suolatuoksun tuo.<br> + <br> + On kuin taivaan peili päilyis<br> + säkenöiden särmineen,<br> + on kuin Herran henki häilyis<br> + luomisaikaan yllä veen.<br> + <br> + Ikivanhat vuoret kaartaa,<br> + miettii alkuaikojaan,<br> + somerikko nientä saartaa,<br> + missä meri peitti maan.<br> + <br> + Astuu aamu pitkin merta,<br> + luonnon luomislaulu soi<br> + kuin soi aikaa sitte kerta,<br> + kun sen soimaan Luoja loi.<br> + <br> + Niin ma katson kuin ma oisin<br> + alku-aikain ihminen,<br> + kuin ma rantaan luolan loisin<br> + merta, maata mittaillen.<br> + <br> + On kuin oisi alku-aamu<br> + autio kun oli maa,<br> + nousee yöstä harjun haamu,<br> + tutkii tuntemattomaa...<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TULLINUUKARI.<br> + <br> + <br> + Nenä kuin kolmen korpin lepopuu,<br> + ja leukaa leikkaa vanhat synnin arvet,<br> + kuin muna mättäältään pään kohoo kuu,<br> + on hyljeviikset viinin tuntosarvet.<br> + <br> + Hän hännin katsein merta mittailee,<br> + ja laiskoin länkisäärin liivaa luistaa,<br> + ja noukka naukuu, puhkuu, puhisee,<br> + se palmuviinit, kipparkermat muistaa.<br> + <br> + Hän muistaa Honoluulun mustat yöt.<br> + Sumatran sulosiipat mangopuissa,<br> + kuparikuvut, kaulain hammasvyöt,<br> + ja vanha kutka kiehuu sääriluissa.<br> + <br> + Kas Portkundasta pyrkii matkoiltaan<br> + taas vanha viinalasti oottain tuulta,<br> + hän kiroo, katsoo kaukoputkellaan,<br> + taas myhäilee ja maiskuttavi huulta.<br> + <br> + Kun kippar' rantaan jahdin suojaan saa,<br> + jo vanha nuuskunenä tutkii ruumaa,<br> + heh, Viron viljoille tää haiskahtaa,<br> + jo tyhjät kanisterit hengen huumaa.<br> + <br> + — »John Bohman, Tallinnasta terve, hei,<br> + maatäitä täällä vain John Bohman tappaa,<br> + on lasti selvä kai, sen myrsky vei!»<br> + John Bohman nauraa, pestin paaluun nappaa.<br> + <br> + — »Good morning, Tilsa, tunnen tuhmat ties,<br> + taas kätkit kanisteris varmaan Viiriin,<br> + sun perskuta, oot karski merimies,<br> + mut eihän Viiri kuulu meidän piiriin!»<br> + <br> + Mut kippari vain iskee silmää nyt<br> + ja pyytää kajuuttaansa tuopin juomaan,<br> + ja ennenkuin on tuoppi tyhjennyt,<br> + John Bohman heittää kaikki herran huomaan.<br> + <br> + — »Hehhee!», niin nauraa vanha tullimies,<br> + — »juu, juu, oot viekas niinkuin Spanskan viini,<br> + ma tunnen jutkus, julkeet salaties,<br> + mut katso, junkkari, jos joudut kiinni!<br> + <br> + Niin silloin viipotan sun Viipuriin,<br> + saat linnass' olla ehkä pari vuotta,<br> + sun viinis, silkkis seilaa Meemeliin,<br> + saat silkkaa vettä juoda etkä suotta!<br> + <br> + John Bohman vihdoin vallan huumaantuu<br> + ja höystää juttujansa kannen alla,<br> + hän San Franciscoss' on, pää on kuin kuu,<br> + täyskuu, mi paistaa Päiväntasaajalla.<br> + <br> + Hän muistaa Singapooren simasuut,<br> + myös neekerkuninkaan, sen kuulun,<br> + min kruunun, tyttären ja norsunluut<br> + hän saanut ois ja koko Honoluulun.<br> + <br> + — »Ja bila, bangala ja tshing, tsjung, sjaa,<br> + all right, John Bohman, terve, Tilsa veikko!»<br> + John Bohman huokaa, kannun kallistaa,<br> + hohoo, kun ihminen on sentään heikko!<br> + <br> + — »Maakravun lailla täällä homehtuu<br> + ja ränstyy niinkuin vanha Nooan arkki,<br> + on ilmapuntarina sääriluu,<br> + mut viel' on nahka niinkuin vanha parkki!»<br> + <br> + John Bohman maihin hiljaa hoippuaa,<br> + hän ruumankannen on jo sinetöinyt,<br> + hän kipparille tuulta toivottaa,<br> + kaksioista kajuutassa kello löi nyt.<br> + <br> + Hän kompassitta kotiin keikkaloi,<br> + all right, hän virnistellen vielä kääntyy,<br> + lävitse yön kun ruutuun myrsky soi,<br> + hän tulta iskee, vaimon viereen vääntyy.<br> + <br> + Ja uness' silmiin siintää palmumaa,<br> + käy korpin lepopuu kuin sateenkaareen,<br> + John muistaa mustaa, pikku prinsessaa,<br> + John Bohman seilaa Honoluulun saareen.<br> + <br> + <span style="margin-left: 12.0em;">O.-kylä, 30.8.21.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + »RANTAKÄRÄJÄT».<br> + <br> + <br> + Saarenmiehet seisoo kalliolla<br> + niin kuin pingviinit ja kiikaroivat,<br> + toisten toimet siin' on tuomiolla,<br> + samaa vatkuttaa ne viikot voivat.<br> + <br> + Oisko vaarit nähneet koiranunta,<br> + nähdä voi nyt koko saarikunta:<br> + neljä venhekuntaa karin alta<br> + etsii ankkuria kaikkialta.<br> + <br> + Kieli käy ja pyörii niinkuin harkki:<br> + hukkui muinoin riigalainen parkki,<br> + mereen luisui ketjut, ankkuritkin,<br> + niitä etsitään nyt merta pitkin.<br> + <br> + — »Monta tuhatmarkkaa nyt ne raastaa!»<br> + — »Kyll’ ne löytää?» — »Ei ne löydä!» —<br> + <span style="margin-left: 12.0em;">Niin ne haastaa,</span><br> + kademielin miehet naurain ilkkuu<br> + tilkat olkapäillä, nilkat vilkkuu.<br> + <br> + — »Jumal' anna syys ja haaksirikko,<br> + rantaoikeus on, sopii ottaa!»,<br> + virnuu luotsin vanhin, viekas Mikko,<br> + — »tässä haudattiin kai laivarottaa!»<br> + <br> + — »Meri kurittaa ja meri kostaa»,<br> + virkkaa tulli-Bohman, piipuin näyttää:<br> + — »Voi sun perskuta, ne jotain nostaa,<br> + vinhaan vipuaan ne kälmit käyttää!»<br> + <br> + — »Tuhat sarvipäätä, sus ja siunaa»,<br> + saarenvanhin noituu, mällin nukkaa,<br> + »saaliist' emme saa nyt ristin riunaa,<br> + saimme, pölkkypäät, vain ajanhukkaa!<br> + <br> + Muistan vielä kuinka Hanski häissään<br> + ankkurpaikan neuvoi, puhui päissään,<br> + vaan ei hoksattu, — lyö pääsi puihin,<br> + viina parempain nyt viruu suihin.»<br> + <br> + Mutta saareneukot kahvin luona<br> + käräjöiden miesten pontta pohtii;<br> + — »nostettu on veestä vanha kuona,<br> + ken sen hintaa vielä tietää tohtii!»<br> + <br> + Nauraa ankkurmiesten vingat muijat:<br> + — »teidän miehillä on hameet, pelkään,<br> + meidän miehet on kuin visanuijat,<br> + teidän miesten tarttis saada selkään.<br> + <br> + Nyt käyn silkissä ja elän voilla,<br> + nyt kai ukko uuden tuvan laittaa,<br> + meidän Miinan voin nyt kapioilla<br> + vaikka Kiinan keisarille naittaa!»<br> + <br> + <span style="margin-left: 4.0em;">Suursaaren Kiiskinkylä, 30. 7. 20.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KAUPUNGIN RYÖKKINÄ.<br> + <br> + (Kuvaus, kuinka hän astuu laivasta saarikylään.)<br> + <br> + <br> + Hän korkokengillä kepsuttaa,<br> + häntä hupsuttaa ja hepsuttaa,<br> + käy, kurkkaa kenokauloin<br> + ja kureliivipauloin.<br> + <br> + Hän nenää nyrppii ja nirputtaa,<br> + ja kieli käy ja Urputtaa:<br> + onks täällä vossakoita,<br> + voi, näitä tossakoita!<br> + <br> + Ei saa, ei saa mua lykkiä;<br> + onks täällä miehet mykkiä,<br> + hyi, onks noi hyljekoirii,<br> + pian lenninkiin ne loirii!<br> + <br> + Onks hattuaskin kantajaa,<br> + onks opastuksen antajaa,<br> + ja kahren henken huane,<br> + eiks laukkua jo tua ne!<br> + <br> + Saaks täällä syärä mansikkaa,<br> + eiks täällä kukaan tanssikkaa<br> + one steppiä, foxtrottia,<br> + onks salissanne rottia!<br> + <br> + Onks täällä kunnon puatia,<br> + on uimahousuni muatia<br> + ihan viimestä — ja maine<br> + kuin puhras merenlaine!<br> + <br> + Mulla piäni koira Lolly on,<br> + mutta fiini parasolli on,<br> + jätinks laivaan hajupullon,<br> + ei, täällähän se mull' on!<br> + <br> + Voi, Helsingissä, hupakkaa,<br> + hän polttaa salonkitupakkaa,<br> + käy, kurkkaa kenokauloin<br> + ja kureliivipauloin.<br> + <br> + <span style="margin-left: 3.5em;">Suursaaressa, kesällä, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SAAREN SUNNUNTAI.<br> + <br> + <br> + On saaren suvisunnuntai,<br> + ei meri punapaasiin pauhaa,<br> + jo kirkonkellot kaiun sai,<br> + ne värjyy valkeuden rauhaa.<br> + <br> + Kuin pyhäuntaan unelmois<br> + niin meren silmä luomen sulkee,<br> + kuin syvyydenkin sielu sois,<br> + kun vanhat vaimot kirkkoon kulkee.<br> + <br> + Sen soiton saarnit kuulla saa,<br> + myös pienet sinikellot kaikaa,<br> + sen kuulee musta, mykkä maa,<br> + kun tarhat tuoksuu kesä-aikaa.<br> + <br> + Nyt silmän siintämättömiin<br> + pois pitkin merta kaiku soittaa,<br> + se menneisyyden mietteisiin<br> + maan mielen hartaaks haltioittaa.<br> + <br> + Se korkeuteen kumajaa<br> + ja Luojan luo se kaihon kantaa,<br> + mies vanha päänsä paljastaa<br> + kuin katsois iäisyyden rantaa.<br> + <br> + <span style="margin-left: 7.0em;">Suursaari, 21.7.20.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VANHA SAARNI<br> + <br> + <br> + Vanha, suhiseva saarni soittaa<br> + yllä vanhan, valkeen pappilan,<br> + merentuuli latvaa tarinoittaa<br> + on kuin kuulis öin sen kuiskaavan.<br> + <br> + Niin se katsoo kautta pienen puiston<br> + kuin se virttä säistäin vaikerois,<br> + kuin se kätkis jonkun vanhan muiston,<br> + illoin itsekseen se tarinois.<br> + <br> + Vanhan tarinan kun kirkko kuulee,<br> + tapulille kertoo kummissaan<br> + öin, kun haahdet hukkuu, syys kun tuulee,<br> + vanhat ristit kaatuu kummuillaan.<br> + <br> + Saarni huokaa hiljaa huokauksen<br> + kuin sen suruun sielukellot sois,<br> + kuin se kuulis kuolinkuulutuksen.<br> + liian kauan yksin yössä ois.<br> + <br> + <span style="margin-left: 6.5em;">Suursaari, heinäk. 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KALASTAJATUVASSA.<br> + <br> + <br> + Tupa henkii hiljaisuutta, rauhaa,<br> + kaukokaiuin meri louhiin pauhaa<br> + meurutessa myrskyn mainingin.<br> + Ikkunalla palsami ja hajuheinä<br> + hiljaa tuoksuu alla enkelin;<br> + monta kuvaa kantaa tuvanseinä,<br> + näkinkenkätähti-puitteissaan<br> + vanha muisto, purjealus hohtaa,<br> + vaarinkuva lapsenkatseellaan<br> + Vapahtajan kirkkaan katseen kohtaa,<br> + vanha virsikannel vailla kieltä<br> + pohtii jotain mykkää murheen mieltä.<br> + Päivä paistaa läpi ikkunoiden<br> + kimmellyttäin vanhan kanteleen,<br> + niinkuin vireissään se virsin soiden<br> + heljään hymniin hiutuis hiljakseen.<br> + <br> + <span style="margin-left: 9.0em;">Suursaari, kesällä, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KUKKASHÄÄLAULU.<br> + <br> + <br> + Armas tuoksu vanhan tuvan täyttää,<br> + kukat jotain kuuntelevan näyttää.<br> + Mustanmerenruusu, annansilmä,<br> + kodinilo etsii elvykettä<br> + päivän hohtaessa huoneeseen,<br> + nooanarkki pyytää hiukan vettä,<br> + palsami vain nyökkää kukkineen,<br> + minttu miettii turvanansa seinä,<br> + kaikki kaihoin katsoo ikkunasta,<br> + hiljaa huojuu heljä hajuheinä,<br> + myrtti tuutii untaan niinkuin lasta,<br> + kukkaset kun kuiskaa keskenään<br> + riemurikkaan kesän kyllyyttään.<br> + Elonlanka kiertäin monta vuotta<br> + pitkin kattoa vain kiemuroi,<br> + kasvanut ei yljänyrtti suotta,<br> + yhteen kasvamaan ne Luoja loi,<br> + elonlanka katsoo yljänyrttiin,<br> + kunnes yhtyy kerran morsiusmyrttiin.<br> + Kohoo kaikkein kukkain kruunupäät,<br> + liljat laulaa, pienet perhot soittaa:<br> + kohta aurinkoisin aika koittaa,<br> + kohta meill' on onnellisten häät!<br> + <br> + <span style="margin-left: 11.0em;">Suursaari; 9.8.20.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LAPSET LIIVALLA,<br> + <br> + <br> + Liivalla lapset<br> + hajalla hapset<br> + melskaa ja molskaa,<br> + veessä ne virskuu ja vingahtaa,<br> + hahhaa, hahhaa,<br> + ne työkkää, teiskaa ja tirskuaa<br> + ja teuhaa niinkuin pienet peikkoset polskaa.<br> + <br> + Santaa ne kaivaa<br> + ja ohjaa laivaa,<br> + ne leikkii ja luikkaa,<br> + kaikuvi kallio, mätkyvi maa,<br> + hahhaa, hahhaa,<br> + ja lastina luumut liekojen taa<br> + ne laskevat laivat ja silmät siintäen tuikkaa.<br> + <br> + Ne häärii ja hyörii<br> + ja palloina pyörii,<br> + ne tuuppaa ja telmii,<br> + hatrusta linnat ne valmiiksi saa,<br> + hahhaa, hahhaa,<br> + linnoissa kruunut kimmaltaa<br> + ja kristalliluolat ne loistaen helmii.<br> + <br> + Merirosvo on tullut!<br> + Ne huutaa kuin hullut,<br> + ne airoilla kolskaa,<br> + piikeillä pistää ne murjaanaa,<br> + hahhaa, hahhaa,<br> + ja kalliot kaikuvat, hahhahhaa,<br> + kun ne teuhaa kuin pienet peikkoset polskaa!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SAAREN UKKO JA AKKA.<br> + <br> + <br> + Jos mies on juhta, niin työ on synti,<br> + on kaikkein kauheinta akkavalta,<br> + mies kiskoi auraa ja akka kynti<br> + ja huusi: hii, hepo, hei, ja alta!<br> + <br> + Ken heistä lieneekin ollut laiskin,<br> + sai niille saaressa aina nauraa,<br> + se akka höplitti, hyppi, mäiski,<br> + kun ukko ähkyi ja kiskoi auraa.<br> + <br> + Kuin kiusaks akka vain syvään kynti,<br> + niin aura tarttui jo puolitiehen,<br> + se akka, akka kuin vanha synti<br> + näin aivan näännytti nurjan miehen.<br> + <br> + Kai aika rientää ja aika ryntää,<br> + miesraukan huolet kai kerran haihtuu,<br> + kai kerran kuoleman kenttää kyntää<br> + se ukko, akka ja vaiheet vaihtuu.<br> + <br> + Käy ukko jäljessä auran silloin,<br> + ja akka kiskoo kai kalmanauraa,<br> + ja entisyyttään kun muistaa milloin,<br> + niin vaon vieriltä korpit nauraa.<br> + <br> + On siellä pitkälti surman sarkaa,<br> + on siellä kynnöttä kyiset pellot,<br> + ei siellä auralta akka karkaa,<br> + kun akan kaulass' on narrinkellot.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SAAREN SUUTARI.<br> + <br> + <br> + Se saaren suutari, suutarismies,<br> + päänpistot sillä on hullut,<br> + hän yltä ja alta ja päältä on piess',<br> + ja se turhaan touhuten kääntyä saa,<br> + jok' on lahjatta tupaan tullut.<br> + <br> + Kyiäsuutari kenkäsi tarkastaa<br> + kuin oisi se raihnainen rääsy,<br> + mut jos hyvän palturin piippuun hän saa,<br> + kaks toppaa, niin, ja mälliksi myös,<br> + niin pirttihin sulla on pääsy.<br> + <br> + Mut jos olet saita ja saakutin mies<br> + ja silmäsi ilme ilkkuu,<br> + niin karta kinttujas, turha on ties,<br> + ei kouraansa laske hän kenkääsi,<br> + vaikka kärjestä varpaasi vilkkuu.<br> + <br> + Ilo ainoa hällä on piippu ja pii,<br> + hylemassi, kun massin täyttää,<br> + valo sammunut silmissä välkehtii,<br> + hän lestinsä kikkaa, on uuttera mies,<br> + ja työhönsä tyytyvän näyttää.<br> + <br> + Tuo itse nahka ja rasvo se myös<br> + ja paina massilla pöytää<br> + ja paikkaa itse pahkuratyös,<br> + sinä aamulla pilkkasi pilkkana saat,<br> + voit rääsysi raitilta löytää.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MYRSKY-YÖ.<br> + <br> + <br> + Hylekoirat ne hurjina haukkuu<br> + päin merta, kun yltyvi yö,<br> + kujaportit niin kummasti paukkuu,<br> + meri kummasti kallioon lyö.<br> + <br> + Korahduksissa yö nyt yskii,<br> + käy kuoleman kamppailuun,<br> + se raivoten rannoilla ryskii<br> + ja kaataa kallion puun.<br> + <br> + Ken aitassa yöllä nyt nukkuu,<br> + hätähuudot kun laivoista soi!<br> + Kuka onneton myrskyhyn hukkuu,<br> + kuka vaarassa valvoa voi!<br> + <br> + Meri tiemme nyt hautana sulkee,<br> + Herra siunaa ja ohjaa sun ties,<br> + yöss' yksin karjuen kulkee<br> + vain saaren hullu mies. —<br> + <br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Suursaari, kesäk. 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KALASTAJAPOJAN KAIPAUS.<br> + <br> + <br> + Ma merta, merta kuljen,<br> + en rauhaa, rauhaa saa.<br> + Vain yöllä kun silmät suljen,<br> + maa kaukaa kangastaa.<br> + <br> + Nään armaan synnyinsaaren,<br> + sen vanhat, vakaat puut,<br> + nään taivaan tyynen kaaren,<br> + kun kalvoon kuultaa kuut.<br> + <br> + Käy tanssin telme yöllä,<br> + nyt immet ilkamoi,<br> + soi helmet kaulavyöllä,<br> + kun vanha viulu soi.<br> + <br> + Mut missä kulkee kulta,<br> + sit' en nyt tiedäkään,<br> + vain murheen sai hän multa,<br> + kai yöss' on yksinään.<br> + <br> + Miks hylkäsin ma hurja<br> + maan maireen, saaren sen,<br> + ma merta kuljen kurja,<br> + kuin hullu harhailen!<br> + <br> + Kun laivan laine läikkyy,<br> + yön tähdet välkähtää,<br> + mun silmihini väikkyy<br> + kaks silmää siintävää.<br> + <br> + Ne seuraa kunne kuljen<br> + maan ääriin, merten taa,<br> + ne nään kun silmät suljen,<br> + kun mietin kuolemaa. —<br> + <br> + <span style="margin-left: 5.5em;">Suursaari, 25.7.21.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ILTA MERELLÄ.<br> + <br> + <br> + Sinipunaan pinta peittyy,<br> + tyrsky luotaan tyrskyn tyrkkää,<br> + somerikkoon soreet heittyy,<br> + meri huokaa, hengittää,<br> + hyökkää hurja vaahtopää<br> + vasten vuorenseinää jyrkkää.<br> + <br> + Möyryy, meuraa merenlahti,<br> + riuttain ryske rymyyn yhtyin.<br> + Kaksimasto purjejahti<br> + kuohuistansa kohoaa,<br> + loistaessa laivalyhtyin<br> + välkkeet veessä kimmaltaa.<br> + <br> + Vihrein virvoin vilkut väilyy,<br> + iltapilvet puuntaa verta,<br> + mastolyhdyt pintaan päilyy,<br> + sammuu, syttyy valovyö,<br> + merten yllä yltyy yö,<br> + vuoret syöksyy kohti merta.<br> + <br> + <span style="margin-left: 3.5em;">Suursaaren Kiiskinkylässä, 30.7.20.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KANGASTUKSIA.<br> + <br> + <br> + Kauniit kaupungit kangastaa,<br> + mainingit keinuvat kirkkaalla säällään,<br> + luodot ne leijuu kuin yllä veen,<br> + pilvet ne vaeltavat varjoineen,<br> + ja tornit seisovat päällään.<br> + <br> + Saaret ne soutaa kuin laivueet,<br> + mastoina haapaiset metsät häilyy,<br> + siinnossa kimmeltää kaukainen maa,<br> + aavelaivana laskettaa<br> + taivahan taa, joka päilyy.<br> + <br> + Nousee kuin Yoldian alkumeri,<br> + korkeimmat huiput ne luotoina hohtaa,<br> + näön Atlantican muinaisen<br> + nousevan, laskevan merehen,<br> + kangastus katseeni kohtaa.<br> + <br> + <span style="margin-left: 2.0em;">Suursaaren Kiiskinkylässä, elok. 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MERIMIETTEITÄ.<br> + <br> + <br> + <br> + 1.<br> + <br> + MA ETSIN,<br> + <br> + Maa, meri yhtyy, taivas tavoittaa<br> + maan äärtä, kaikkeuden kunniaa,<br> + ja rauhan saa.<br> + <br> + Ja kaikki auringot ne kumartaa<br> + sen hengen eessä, joka meitä johtaa,<br> + ne Luojan katseen kohtaa<br> + ja rauhan saa.<br> + <br> + Ma etsin suuruutensa syvyyttä,<br> + min kaikkeuden kaaret kirkastaa,<br> + ma etsin Luojaani ja hyvyyttä,<br> + en rauhaa saa. —<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, syysk. 1920</span><br> + <br> + <br> + <br> + 2.<br> + <br> + MERI JA MINÄ.<br> + <br> + <br> + Mun ylläni on aamun avaruus,<br> + on eessäin merten mittaamattomuus.<br> + Yks purje kaukaa kiitää kulkuaan,<br> + ja yksin rannall' istun minä vaan.<br> + Kai joku haahden kantta yksin käy<br> + ja katsoo tänne, vaikkei häntä näy.<br> + Saan silloin voiman, voiton varmuuden:<br> + tuoll' ihminen on, tääll' on ihminen.<br> + Käy sielussani aamun avaruus,<br> + syvällä merten mittaamattomuus.<br> + <br> + <span style="margin-left: 5.5em;">Suursaari, elok. lopulla 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LAUANTAI-ILTA.<br> + <br> + <br> + On tyyni ilta,<br> + jo saunat sauhuaa,<br> + ja kanervilta<br> + maa tumman tuoksun saa.<br> + <br> + Soi lasten luike,<br> + jo pirtti pimenee,<br> + vain päreen tuike<br> + sen himmeeks valaisee.<br> + <br> + Soi hongat hiljaa,<br> + jo kuusiin kohoo kuu,<br> + käy välke viljaa,<br> + kun hohtaa salmensuu.<br> + <br> + Ennustaa rusko poutaa,<br> + puut, pilvet purppuroi,<br> + kun sulhot soutaa,<br> + ja niemeen nauru soi.<br> + <br> + Pois äänet hukkuu,<br> + sen aitat aavistaa,<br> + joiss' immet nukkuu,<br> + yön yrtit tuoksuaa.<br> + <br> + Jo laitaan lahden<br> + kuu kultakaiteet luo,<br> + ja kohta kahden<br> + yö lemmen lohdun suo.<br> + <br> + Ei hiisku hiiri,<br> + ynähtää lehmä vain,<br> + nyt virskuu viiri<br> + kuin vaaraa varoittain.<br> + <br> + Nyt taittui aita. —<br> + Ken aitan varjoon jää?<br> + Nyt puuntaa paita<br> + ja nuoren neidon pää.<br> + <br> + Kuu kujaa kulkee<br> + kuin ei se huomaiskaan,<br> + vain silmän sulkee<br> + mut vait on, valveillaan.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ALL RIGHT!<br> + <br> + <br> + Hän hyllyen heiluu, ei käydä hän voi,<br> + merilt' tullut hän on, kirot kimmoten soi:<br> + <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Hällä knalli on päässä,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">ja nenä on räässä,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br> + <br> + — »Pois jänkkeen tieltä!», hän tanssissa huus,<br> + — »joka tyttö on mun; maakrapu, tuki suus,<br> + <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Well, seilasin merta,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">veti puukkoni verta,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br> + <br> + Ei puosu, ei kokki, ei timperikään<br> + mua kannelle kaada, ma puhkasen pään,<br> + <span style="margin-left: 6.0em;">ne ei piisaa, ei!</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Sitä vain minä pelkään,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">niin sai monet selkään,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">all right!»</span><br> + <br> + Hän hyppi kuin rienalta riivattu ois,<br> + tytöt tanssista kaikki nyt karkasi pois,<br> + <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Vaikka puukko oli vyöllä,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">sai selkäänsä yöllä,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br> + <br> + Kuin uitettu koira nyt maalla hän käy,<br> + on arka kuin alli, ei uhmaa näy,<br> + <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Kuin miehenä muuna</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">käy tuppisuuna,</span><br> + <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + RANNAN HIEKKA HELKKÄÄ.<br> + <br> + <br> + Rannan hiekka helkkää,<br> + hieno henki käy,<br> + leikkii pursipuulla;<br> + jossain telkkä telkkää<br> + kutsuu vaikkei näy<br> + salmensuulla.<br> + <br> + Ohi rannan rattain<br> + kukkassaarten vyö<br> + pilven varjoon väilyy;<br> + kautta nienten kaitain<br> + laine laitaan lyö,<br> + haaksi häilyy.<br> + <br> + Laulain laineet läikkyy,<br> + kukkastuoksut tuo<br> + autuaiden saariin;<br> + päivä vaahtoon väikkyy,<br> + loistolinnat luo<br> + pilvikaariin.<br> + <br> + Kiilto keulan eessä<br> + hyrskeen hopeoi,<br> + kiitäessä kuovin<br> + välkkyy rannan veessä;<br> + hiljaa hiekka soi<br> + kultajuovin.<br> + <br> + Pieni pilvi päilyy,<br> + tyyntyy tuulen tie,<br> + nukkuu rauhan rantaan,<br> + kaislan korret häilyy;<br> + hiljaa venhe vie,<br> + soiluu santaan.<br> + <br> + <span style="margin-left: 3.5em;">Keurunselällä, kesällä, 1918.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KUOLEMANNÄKY.<br> + <br> + <br> + Tuijotin tummaa<br> + taivahan rantaa kuin tuonelan tarhaan,<br> + kaikkeus, yö oli kummaa,<br> + sinne mun henkeni eksyi harhaan.<br> + <br> + Tuijotin merta,<br> + kuin olis vieras astunut laivaan,<br> + pilvillä välkkynyt verta,<br> + kaikki se sai minun mieleni vaivaan.<br> + <br> + Niinkuin hukkuva haave<br> + syyn, olemuksen ouruja pohjais,<br> + laiva se liikkui kuin aave<br> + kuin käsi kohtalon kulkua ohjais.<br> + <br> + Kuin maapallo<br> + vierisi pois alas liukuen veteen<br> + nousi nyt kuolemankallo<br> + väylingin varjosta katseeni eteen.<br> + <br> + Polkevin pauhuin<br> + käy kone kuin sydän liikkuvan ruumiin,<br> + kahleissa kalskuvin kauhuin<br> + henkeni nostaen näkyihin kuumiin.<br> + <br> + Saanko ma armon? —<br> + Aattelin, enteiden raivoa estin,<br> + ponnistin tahtoni tarmon,<br> + kuoleman suoran katseen ma kestin.<br> + <br> + Pois näky haihtui,<br> + kaamea kallo ja polttava piina,<br> + väylingin varjoksi vaihtui,<br> + kuin ohi liukunut ois tuhomiina.<br> + <br> + Taivaalle tähti<br> + syttyi ja lauhtuivat lainehet laivan,<br> + haaksi nyt huokaillen lähti<br> + kuin olis välttänyt vaaran ja vaivan.<br> + <br> + Kuuntelin vielä<br> + surman soittoa uhkaani vailla,<br> + tyrskyjen tyynellä tiellä<br> + käynyt kuin öisin tuonelan mailla.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KALASTAJA-ÄIDIN TUUTULAULU.<br> + <br> + <br> + Nukkuos nyt hiljaa, hiljaa,<br> + äiti lastaan kiikuttaa,<br> + liekuttaen lemmen liljaa,<br> + lempeet laineet, laulakaa.<br> + <br> + Tuutikaatte kultahasta,<br> + kultalatvaa kulkemaan<br> + valkeasta valkamasta<br> + untensaarten onnelaan.<br> + <br> + Tuutikaatte tuskan tyrskyt<br> + kauas toivon taivaan taa,<br> + hillitkäätte hurjat myrskyt,<br> + että raukka rauhan saa.<br> + <br> + Mustat pilvet päätä peittää,<br> + taatto merta purjehtii,<br> + minne myrskyt häntä heittää,<br> + kun hän kantta kuljeksii?<br> + <br> + Katsoo kaukaa onnensaarta,<br> + jossa pitkät palmut soi,<br> + katsoo tähtitaivaan kaarta,<br> + kun sen pilvet purppuroi.<br> + <br> + Kohta taatto saareen soutaa,<br> + auringossa aukee tie,<br> + hempeimmälleen helmen noutaa,<br> + liljallensa lemmen vie.<br> + <br> + Uinu, uinu, lemmenlilja,<br> + päivä, sille soittos suo,<br> + uinu, kirkkaan kaihon vilja,<br> + äidin riemun rintaa juo!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MEREN PARTAALLA.<br> + <br> + I.<br> + <br> + <br> + Vasten särkkää särkyy kirkas laine,<br> + paasiin pirstaleiks sen myrsky lyö,<br> + niin myös murtuu moni mainen maine,<br> + unhoon vaipuu niin myös monen työ.<br> + <br> + Alust' aikain tänne luokse luodon<br> + maailmoiltaan meri vaeltain<br> + muovannut on rantavyölle muodon,<br> + meren aallot täytti luonnon lain.<br> + <br> + Vasten särkkää särkyy hyrskyn harja,<br> + vesipatsaat pilviin kiemuroi.<br> + Syntyy, kuolee uusi ihmissarja,<br> + ikisäveleitään meri soi.<br> + <br> + <span style="margin-left: 2.5em;">Uuraan Ryövälinniemessä, 2.7.1919.</span><br> + <br> + <br> + <br> + II.<br> + <br> + <br> + Hongat huokuu yllä merenpartaan,<br> + meri vastaan huokaa hengen hartaan,<br> + alku-ajoist' yhtyneinä soimaan<br> + nyt kuin ennen aamun alkuvoimaan.<br> + <br> + Meri vei jo monen miehen parhaan,<br> + haaksirikkona sen heitti harhaan;<br> + meri kaikkeuden kuvaa kantoi,<br> + meri rohkeuden rautaa antoi.<br> + <br> + Meri antoi mulle tahdon terää,<br> + myrskyssä mun henkeni taas herää,<br> + myrsky saa taas luonnonlaulut soimaan<br> + yhtyneinä kaiken alkuvoimaan.<br> + <br> + <span style="margin-left: 9.5em;">Uuraassa, 2.7.1919,</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MERI KUUTAMOLLA.<br> + <br> + <br> + Kala-aittain hahmot häilyy<br> + tuijotellen paatten eteen,<br> + kuu käy taivaan lakeutta<br> + heijastuen rantaveteen.<br> + <br> + Sinimusta meri vyöryy,<br> + matkaa maihin maininkina,<br> + vaahdot välkkyy, syöksyt säihkyy<br> + kimmaltain kuin sula tina.<br> + <br> + Avaruuden aallokoilla<br> + kultakeulahaaksi huopaa,<br> + tulipisteet piiriin pyörii<br> + pitkin kuisen kujan juopaa.<br> + <br> + Vavetarhain verkot välkkyy<br> + niinkuin hienot harsopoimut,<br> + yllä taivaan keltarannan<br> + heijaa päivän viime loimut.<br> + <br> + Kuu käy niinkuin kummitellen,<br> + niinkuin enne eessä taivaan<br> + on kuin korkeet kuohut nousis,<br> + henget huojuis aavelaivaan.<br> + <br> + Seisoo synkkä, harmaa harju,<br> + uhkaa hiiden halkeemasta,<br> + vilkkuliekin leimut loistaa<br> + korkeasta majakasta.<br> + <br> + Yössä hiljaa uiskii miina<br> + hirviönä hyrskysäässä,<br> + puuntaa pää kuin hornan hehku,<br> + syttyy surman sarvet päässä.<br> + <br> + Kuuluu ryske, räiskähdellen<br> + kalliohon miina paukkuu,<br> + pirstoo paadet, somer sinkuu,<br> + hyljekoirat kaukaa haukkuu.<br> + <br> + On kuin tuska tuvat täyttäis,<br> + hirmu-untaan huoneet häilyis,<br> + aika seisois, mailma hukkuis,<br> + kuu kuin suuri pommi päilyis.<br> + <br> + Taas on hiljaa. — Kylä nukkuu. —<br> + Luodot loistaa, välkkeet värjyy,<br> + kuulle ulvoo hyljekoirat,<br> + yö kun yltyy, meri ärjyy.<br> + <br> + <span style="margin-left: 10.5em;">Suursaari, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MERI SUMUSSA.<br> + <br> + <br> + Kuulen kaukaa kuohun kumun,<br> + usviin karit kietoontuu,<br> + päivä kuultaa kautta sumun<br> + niinkuin kuumottava kuu.<br> + <br> + Sumuvyöryt ryömii, raahaa,<br> + louhikäärmein kiemuroi,<br> + harmaat pilvet pintaa laahaa,<br> + sumukellot kaukaa soi.<br> + <br> + Hätähuuto huudon kohtaa,<br> + haahdet harhaa eksyksiin,<br> + kummelit kuin haamut hohtaa,<br> + vaipuu vaahdon maininkiin.<br> + <br> + Sumu soutaa parkkilaivaan,<br> + purjeet sumuun sekaantuu,<br> + alla tahraantuneen taivaan<br> + masto on kuin hirsipuu.<br> + <br> + Pintaa käy kuin peikkoin juoksu,<br> + palaa metsät, mantereet,<br> + merta kiertää käryn tuoksu,<br> + on kuin virvaa välkkyis veet.<br> + <br> + On kuin vuoren onkaloissa<br> + noidat liehtois kattilaa,<br> + surman sauhu suitsuu soissa<br> + kiertäin harmaan harjun taa.<br> + <br> + Noidat nostaa kalmankaihin,<br> + noidat vyöryy vuoreltaan,<br> + lentää merta, kahlaa maihin,<br> + velhot ryskää rummuillaan.<br> + <br> + Silloin mielet kaartaa kauhu,<br> + sumu sielun saastuttaa,<br> + tunteet tahraa taikasauhu,<br> + uunat usviin uppoaa.<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, kesällä, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + »TYHJÄN KUKKARON» KROUVARI.<br> + <br> + Ja »Tyhjän kukkaron» krouvari, mies turkasen tuiman tarkka,<br> + ain pöydän luona istui hän kuin vanha patriarkka,<br> + hänen partansa polviin ulettui niin kiertäin pitkin pöytää,<br> + ei vertaistansa taivaan alla taida mistään löytää.<br> + Oli kerran vilkas stewardi, vaan joutui haaksirikkoon,<br> + karille elämän laivan vei ja joutui matalikkoon,<br> + nyt krouviss' istuu, punafetsi kaljun päänsä kuulla,<br> + olalla papukaija on ja nahkapullo suulla,<br> + Hollannin tulivettä juo ja turhaan aikaa vuottaa,<br> + kun inglit, kulit, lasjkarit sai pöydän alle juottaa,<br> + kun maihin saapui »kultakalat», sinitakkijoukot,<br> + ja naurusta ja kaskuista kajahti krouvin loukot.<br> + <br> + Ei Tyhjän kukkaron nurkissa soi enään naurut, kaskut,<br> + on merikarhut kadonneet, kun tyhjentyivät taskut,<br> + ei olvikulluun poikkea tseinmanni, rantasouvi,<br> + ne naapurissa nauraa nyt, on yöllä tyhjä krouvi,<br> + ei runnareita piilossa oo ketään ullakolla,<br> + pois arka askel loittonee kadulla autiolla.<br> + <br> + Päin pöytää vaipuu patriarkan vanha, kalju kallo,<br> + sen tunsi moni merimies, sen tunsi kai maapallo,<br> + Shanghai, Nord Cap ja Tulimaa, Port Said ja Pernambuco,<br> + kun muinoin merta kynti hän ja vyöllä heilui puukko.<br> + Hän satamaan on saapunut jo vanhuutensa vaivaan,<br> + hän purjehtii nyt uness' alla Tyynenmeren taivaan,<br> + yön myrskyssä, kuin skanssissa nyt naukuis laivakissa,<br> + kuin keula uppois, rotat ryskyis ruuman liitoksissa. —<br> + Nyt papukaija torkahtaa, kun krouvari jo nukkuu,<br> + kai seisoo käkikellokin, kun korahtain se kukkuu.<br> + <br> + <span style="margin-left: 15.5em;">Oulunkylä, 28.9.21.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ILTAVARJOJA.<br> + <br> + <br> + Rannan ruovot hiljaa häilyy,<br> + hiljaa liejuun laine lyö,<br> + lahdenpohjaan taivas päilyy,<br> + hiljaa hiipii ilta-yö.<br> + <br> + Hämyn henki vettä hiipii,<br> + kiiltäin kylmä kaisla soi,<br> + rantasipi puulta piipii,<br> + maassa mato kiemuroi.<br> + <br> + Neito yli lahden luikkaa<br> + vastarantaan rakkaalleen,<br> + aalto ajaa kahta kuikkaa<br> + himmeyteen hiljakseen.<br> + <br> + Rauhanraskas rannan raita<br> + kaihoin kaartuu yllä veen,<br> + kaislaan syöksyy vanha aita,<br> + luisuu lettoon kallelleen.<br> + <br> + Missä hauki haukkoo kitaa<br> + kiertäin, kaartain katiskaa,<br> + välkkyy vihreätä vitaa,<br> + pohjaa poreet samentaa.<br> + <br> + Lahdenpäästä valo tuikkaa<br> + yksinäisen torpan taa,<br> + yksinäistä kahta kuikkaa<br> + aalto kauas kuljettaa.<br> + <br> + Tuikkeen juopa kaislaan kiiltää,<br> + kuikkain varjot vaipuu pois,<br> + outo murhe mieltä viiltää<br> + kuin jo kesä kuollut ois....<br> + <br> + <span style="margin-left: 3.0em;">Kaukola, Kapeasalmi, kesällä, 1918.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SYKSYN SÄVELIÄ.<br> + <br> + <br> + Soittaa syksy säveleillään<br> + suuren saaren saarnipuissa,<br> + neidot notkuu metsäteillään<br> + harhaillen ja haaveiluissa.<br> + <br> + Saaren sulhot lehtoon luikkaa,<br> + rotkot nauruun retkahtaa,<br> + pienten piikain silmät luikkaa,<br> + kangas kaikuu, mätkyy maa.<br> + <br> + Nauru, laulu mäiskyy mäissä,<br> + kuuluu kutsu, soitto soi,<br> + neidot käyvät käsi käissä,<br> + nurmen kisaan karkeloi.<br> + <br> + Jopa joutuu sulhot joukkoon<br> + hihkaisten jo, heijuvei,<br> + huuto hyppää louhi loukkoon,<br> + vuori vastaa: hei ja hei!<br> + <br> + Taivas tanssii, riemuun ryhtyy,<br> + meri melskaa, meuruaa,<br> + koko luonto lempeen yhtyy:<br> + saakos, saakos armast.<br> + <br> + — »Eipäs, eipäs!» »Saapas kiinni!»<br> + — »Saanko, saanko! Saan ja sain,<br> + kun sa oot kuin marjaviini,<br> + helluntaiks sun ehkä nain!»<br> + <br> + — »Pyh ja pytty! Vai jo naisit,<br> + pahkapää ja piimäsuu!»<br> + — »Sulhon oikein sorjan saisit,<br> + huimat häät ja hui ja huu!»<br> + <br> + Niin ne huitoo, niin ne huikkaa,<br> + kunnes koittaa kuudanyö,<br> + yöstä neitten silmät luikkaa,<br> + kengät kuultain kiviin lyö.<br> + <br> + Kutsu kiehtoo, huivin huiske<br> + lehdonlaitaan, luhdan taa,<br> + metsään hiljaa hiutuu kuiske,<br> + katajikkoon kaarestaa. —<br> + <br> + <span style="margin-left: 10.0em;">Suursaari, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + AAMU KALASTAJAKYLÄSSÄ.<br> + <br> + <br> + Vinttikaivon-miekka varjon heitti,<br> + päivä metsänrantaan kohoaa,<br> + aidanseipään päissä välkkyy seitti,<br> + päivän pienoispyörää kuvastaa.<br> + <br> + Valo voittaa asteeltansa asteen,<br> + aittain ristiharjat kimmeltää,<br> + alla syyskuun aamun raikkaan kasteen<br> + vielä nukkuu vanhan riihen pää.<br> + <br> + Ilma värjyy, huhdat, luhdat puuntaa<br> + kivi-aidoin harmaa-hohdossaan,<br> + viirin kieli kirskuu tuulen suuntaa,<br> + päivä kiertää myllyn mäkimaan.<br> + <br> + Mutta kukonlauluun väki herää,<br> + renki miedoin mielin haukottaa,<br> + haparoiden nurkkaa vaatteet kerää,<br> + emäntä jo astuu aitan taa.<br> + <br> + Päivä poskeen kullan välkkeen valaa,<br> + liina loistaa niinkuin norsunluu,<br> + päivän tulipallo puissa palaa,<br> + hetkeks vaimo tiellään seisahtuu.<br> + <br> + Katsoo kirkonkylää yli lahden,<br> + katsoo nientä hiljaa haaveissaan,<br> + niinkuin nuorna armaan kanssa kahden<br> + katsoi kerran käyden pappilaan.<br> + <br> + Hiljaa huokaa, muistaa valan kalliin<br> + säpsähtäissään läävän hämärää,<br> + musta mies kun tallustavi talliin,<br> + pörröpäisnä piipun sytyttää.<br> + <br> + Kirkontornin tulipatsas kiiltää,<br> + hautain rautaristit loiston luo,<br> + vieno viri rantavettä viiltää,<br> + tuuli hanhenpajun tuoksun tuo<br> + <br> + suolta, missä vielä usvat soutaa,<br> + kirkuu kakarit ja sorsat, muut,<br> + päivä lupaa hyvää kaurapoutaa,<br> + punatertuin puuntaa pihlapuut.<br> + <br> + Armas aamu niinkuin pohja seulan,<br> + jonka reijät säihkyy säteillään,<br> + kultaa joka mäen männyn neulan<br> + kuusten välkyttäissä käpyjään.<br> + <br> + Poika metsään astuu, suorii saittaa,<br> + pitkin pitkospuita hyräilee,<br> + katsoo hetken taakseen armaan aittaa,<br> + haavat hilpeästi helisee.<br> + <br> + Äsken aitasta hän hiljaa hiipi<br> + vielä neidon hehku huulillaan;<br> + saloon suikahtaa nyt metsonsiipi,<br> + metsä valveentui jo vuoteellaan.<br> + <br> + Jänöt jumppii yli pensastöyrään,<br> + pyyt ne pilleillänsä piipittää,<br> + naaras-äänet vaihtuu sointuun nöyrään,<br> + tulta tuikkii palokärjen pää.<br> + <br> + Metsän yllä poutahaukka harhaa<br> + levein siivin vaakaa muistuttain<br> + niinkuin mittais aikaa, taivaan tarhaa,<br> + maitaan kuninkaana kaartaa vain.<br> + <br> + Poika astuu pitkin piennarviljaa,<br> + päivän polku tanssii silmissään,<br> + metsä kuuntelee ja on niin hiljaa,<br> + hiljaa tarjoo salo siimestään.<br> + <br> + Hiljaa laulun kantaa kylään tuuli,<br> + puutuu niinkuin lehti puusta pois,<br> + aitantiellään nyt sen armas kuuli<br> + kuin se sydämessä vielä sois.<br> + <br> + <span style="margin-left: 12.5em;">Kesällä, 1919.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SYKSY SOITTAA.<br> + <br> + <br> + Vanha syksy soittain<br> + istuu pieni pilli suussa,<br> + luonnon haltioittain<br> + keltaisessa kultapuussa.<br> + <br> + Kautta kelmeen puiston<br> + suven sorjat soinnut toistain<br> + syksy soittaa muiston,<br> + päivä kuulee, hetken loistain.<br> + <br> + Vanha syksy solkkaa<br> + jotain, jot' ei enään muista,<br> + pilkaks pistää polkkaa<br> + lehtein, lentäessä puista.<br> + <br> + Syksy turhaan tyytyy,<br> + ei saa ääntä vauhtiin, villiin,<br> + kesän kentät hyytyy,<br> + kylmä koura kiertyy pilliin.<br> + <br> + Soita, syksy, teillä<br> + kunnes viime polskas päätyy,<br> + sorasäveleillä<br> + kunnes pieni pillis jäätyy!<br> + <br> + <span style="margin-left: 4.5em;">Suursaarella, 24.9.20.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SEPRAIN JUHLILLE!<br> + <br> + <br> + Hei, löysää purje, lasketaan<br> + nyt seprain suuriin juhliin,<br> + nyt Viroon hailit haalitaan<br> + ja vaihdetaan ne tuhliin.<br> + Kas, jaalat, jahdit kelluaa,<br> + jo tummuu taivaanpiiri,<br> + <br> + jo Tytärsaari haamoittaa,<br> + kun kaukaa viittoo Viiri,<br> + mut Haapasaari heijastaa<br> + kuin sädeheitto laivaan,<br> + Suursaaren paadet paukkuaa,<br> + käy hyrskyt taakse taivaan,<br> + kun välkkyy vilkku majakkain<br> + kuin katinkullan kuori,<br> + sinessä usviin uinahtain<br> + jo nukkuu Haukkavuori.<br> + <br> + Kaljaasein lyhdyt loistelee<br> + kuin virvat hiitten häissä,<br> + kun kuohut kokkaan kohisee,<br> + vöin välkkyy lakkapäissä.<br> + Kai saarten neidot noudetaan,<br> + mi kallioilla huiskaa,<br> + mut kiihkeämmin kuisteillaan<br> + meille eestein Madlit kuiskaa.<br> + <br> + Portkundaan nyt, Portkundaan nyt<br> + kuin alli aallokosta!<br> + Näät kirkkoristin säteilyt,<br> + jo lippu mastoon nosta!<br> + Tollsburgin tornit kohoaa<br> + ja Räävellinnan päädyt,<br> + kas rantaa laajaa, laakeaa,<br> + se kimmeltää kuin käädyt.<br> + <br> + Maan tuuli telmii touveissa,<br> + se satamaan jo ohjaa,<br> + ankkuriketjut kalisee<br> + ja vanhaan paikkaan pohjaa,<br> + nyt souda maihin jolla jo,<br> + kas rannan teltat hohtavat,<br> + käy kujaa kansansaatto,<br> + maanmainiot on markkinat,<br> + on vielä vasta aatto,<br> + kas täällä vast’ on vilinää<br> + ja mastometsää häilyy,<br> + soi sirmankkojen kilinää,<br> + ja keulat veessä päilyy.<br> + Kas mekkomiehet moisioin<br> + ja yljät ylämaiden,<br> + nyt ystävinä yhtyy noin<br> + myös sinkut setukkaiden.<br> + Hei, terve, Tani mestari,<br> + John Bohman, Talsa, Tilsa,<br> + viel’ eletään kuin ennenkin,<br> + nyt täältä viedään hilsa.<br> + Hoi, vanha tuttu kippari,<br> + onks sulla kihlaliinaa,<br> + niin telttahan me työnnytään,<br> + nyt virtaa Viron viinaa,<br> + nyt seprain suuret juhlat on,<br> + nyt, seprat, saamme laulaa,<br> + ja alla armaan auringon<br> + nyt kastakaamme kaulaa<br> + tiistaista sunnuntaihin,<br> + niin haihtukoon kuin häissä yö,<br> + jo heitä pesti maihin,<br> + käy kajuuttaan ja tuoppis tuo,<br> + nyt et saa olla heikko,<br> + ka »tere tulemasta, no juo,<br> + »suur tänu»! vanha veikko!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SUURSAARELAISHÄÄT.<br> + <br> + <br> + SULHOLAAN TULO.<br> + <br> + <br> + Nyt täynnä on taas tupa taattolan,<br> + jo saapuvi sulhaskansa,<br> + helykruunussa kiiltävi morsian<br> + kun päivä on laskussansa,<br> + nyt kummit ja kaimat ne kättelee,<br> + puhemies oven onnelle aukaisee.<br> + <br> + Parikunnan pappi on vihkinyt<br> + ja veisannut lukkari virttä;<br> + on morsian »siteet» nästäillyt,<br> + nyt kiertäen aitanhirttä<br> + pojat arkkuja, kirstuja kuljettaa,<br> + häämuistoina kirjavat siteet ne saa.<br> + <br> + Pelimannien haiturit, viulut soi,<br> + puhemies nyt kuuluta kompaas,<br> + nyt läksiäissoitossa nauraa jo voi,<br> + pelimies, sinä käytä nyt sompaas,<br> + kujatietä kun sulho ja morsian käy,<br> + jäless' ei vakamustaa pappia näy!<br> + <br> + Ristkansaa sulholan portilla lie,<br> + sukukunta on alla peilin,<br> + parin hää-ilo soi, käy kukkainen tie,<br> + nyt kiertäissä tuliaisleilin,<br> + sajaspoikaset morsion nostattaa<br> + ylös ilmaan, jo pyssyt paukkua saa!<br> + <br> + Hei, kuule nyt, hei, meri myrskyten lyö<br> + nyt paasiin, kun pyssyt paukkuu,<br> + käy kallion kaiku, on häitten yö,<br> + sitä hyljekoiratkin haukkuu,<br> + nyt onneks onnellisten juo,<br> + ristkansan kauniina riemuta suo!<br> + <br> + Puhemies nyt morsion tanssitun vie<br> + ja sitten nanna ja taata,<br> + oma kulta se kullakin tiedossa lie,<br> + tänä yönä ei surra saata,<br> + lyö, polje ja paukuta lattiaa,<br> + edeskäyvät kun kannuja kuljettaa!<br> + <br> + Häälaulut soi yli merten ja maan;<br> + siks kunnes aamu jo koittaa,<br> + pelimies vedä viulua vinhempaan,<br> + saat ortta, kun voit vain soittaa,<br> + kiva kopse käy, jymy jyskyen soi,<br> + tytöt hulluiks jo heitoista tulla' voi!<br> + <br> + Tupa täynnä on tulta ja temmontaa,<br> + katon parrutkin vuotaa jo pihkaa,<br> + merikarhutkin koipiinsa kiihkon saa,<br> + pojat ulkona huutaa ja hihkaa,<br> + tulen turkaset, hei, hii, hei, hei, hei,<br> + taas sulhanen morsion tanssihin vei!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + HÄÄLAULU.<br> + <br> + <br> + Kolme tiedän saaren sorjaa,<br> + huiskaa hienot hunnunpäät,<br> + ken ne kerran, kerran korjaa,<br> + kell' on kerran huimat häät!<br> + <br> + Yhden hiusten hohtaa oljet,<br> + silmät siintää simpukkaa,<br> + toisen tumman tuikkaa soljet,<br> + kolmannella punertaa!<br> + <br> + Täyttäkää nyt täydet kulhot,<br> + muistonmaljat täyttäkää,<br> + katsokaa, te saaren sulhot<br> + ettei ykskään yksin jää!<br> + <br> + Meill' on kolme ruusunpuuta,<br> + jotka tuoksun tarhassaan,<br> + kolme sievää suppusuuta,<br> + jotka oottaa onneaan.<br> + <br> + Kun käy häitten tuimin telme,<br> + lehtoon astuu autuaat,<br> + morsiuskruunun hohtaa helme,<br> + onnes antain onnen saat!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LÄHTÖLAULU.<br> + <br> + <br> + Tuuli kantaa häistä telmeen,<br> + kautta myrskyn viulu soi,<br> + helmen hilke helkkyy helmeen,<br> + nuoret neijot karkeloi.<br> + <br> + Viulu soi ja kaunis kilke<br> + häitten huoneen kaikuun saa,<br> + saaren päällä pilven pilke<br> + karkelossa kaarestaa.<br> + <br> + Niin ne notkuu neijot saaren<br> + niinkuin korjat kaislanpäät<br> + permannolla kiertäin kaaren,<br> + kerran, kerran vain on häät.<br> + <br> + Morsiolla helkyt häilyy<br> + niinkuin päivä mereen käy,<br> + häikäisten se pilviin päilyy,<br> + kun ei murheen varjot näy.<br> + <br> + Tanssikaa, te vihreet vuoret,<br> + häitten hilke kuunnelkaa,<br> + tanssikaa, te lehdot nuoret,<br> + mainingit ja mannermaa!<br> + <br> + Käykööt laineet lakkapäissä,<br> + liehukoot nyt seppelpäät,<br> + soikoon soitto saaren häissä,<br> + kerran, kerran vain on häät!<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, 1920.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + HÄISTÄ LÄHTÖ.<br> + <br> + <br> + Kuule, soiton sävel taikaa,<br> + viime kerran korot lyö,<br> + marssi toistaa lähtöaikaa,<br> + himmeä on aamu-yö!<br> + <br> + Pitkin kujaa rientää remu,<br> + kalamiesten nauru soi,<br> + päättyy häitten kestein ketun,<br> + taatat rantaan hoiperoi.<br> + <br> + Huippupurjeet, touvit hohtaa,<br> + merest' astuu aamun koi,<br> + morsiamen sulho kohtaa,<br> + hyvästiksi huilut soi.<br> + <br> + Jaalat kelluu, laineet loistaa,<br> + mastot tekee kunniaa,<br> + tiirat tuiman tahdin toistaa,<br> + taivaan portit punertaa.<br> + <br> + Hienot helmat nurmeen kastuu,<br> + kyynelsilmin, kruunupäin<br> + morsian nyt purteen astuu,<br> + kotirannat jättää näin.<br> + <br> + Peräpuulla sulho ohjaa,<br> + myötätuulet, tuutikaa<br> + kohti illan päilypohjaa,<br> + siellä siintää saarimaa!<br> + <br> + Saaren immet, itkekäätte,<br> + kohta ette neittä nää,<br> + ikäviinne iltaan jäätte,<br> + pois nyt kiitää kruunupää.<br> + <br> + Toiset aallot sinne soutaa<br> + tiirat sorjat seurassaan,<br> + toiset aallot neijon noutaa<br> + unten uuteen valkamaan.<br> + <br> + Sinne hienohelma hiipi,<br> + kauas pienen pilven taa,<br> + nyt vain väikkyy valkosiipi,<br> + sitten kaikki katoaa.<br> + <br> + <span style="margin-left: 4.5em;">Suursaari, kesällä, 1920,</span><br> + <span style="margin-left: 4.5em;">O.-kylä, syksyllä, 1921.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MEREN LAULU,<br> + <br> + <br> + Meri eeltään esteensä raivaa,<br> + oman voimansa mittaa ja lyö,<br> + syvän tuskansa pohjia kaivaa,<br> + salamoissa kun yhtyy yö.<br> + <br> + Meri paasihin pärskyen pauhaa,<br> + ylös hurjina hyrskyt soi,<br> + meri saarilta ei saa rauhaa,<br> + se ei tähtihin nousta voi.<br> + <br> + Yhä uusia kuohuja kantain<br> + kuni kruunuja kulmillaan j<br> + ohi kaukaisten maiden ja rantain<br> + meri laukovi laumojaan.<br> + <br> + Sotasoittoon käy syöksyjen sarjat,<br> + lyö laivat, mastot ja muut,<br> + ne liehuu kuin leijonaharjat,<br> + käy kalvolla tähdet ja kuut.<br> + <br> + Maapalloll' ei mahtia, voimaa,<br> + joka kahlein sun kytkeä vois,<br> + sinä uhmasit taivaankin soimaa,<br> + yhä rynnistät riemussa pois.<br> + <br> + Sinun sointusi soittooni soivat,<br> + sinun voimasi voimaan mun saa,<br> + sinun taistosi tarmoa toivat,<br> + jota ei voi lannistaa.<br> + <br> + Sinä huuhdot mun mieleni hyrskyyn,<br> + päämäärään mun voimasi vie,<br> + vielä tahdon ma miehuuden myrskyyn,<br> + on eessäni elämän tie.<br> + <br> + Käy korkeena maininkis maine,<br> + sinä kuohujen kruunupää,<br> + kerran jäähtyvi loistoisin laine,<br> + ja jäykäksi jäytää sen jää.<br> + <br> + Minun uskoni uhkuu nyt verta,<br> + minä taistelen taivaiden taa,<br> + minä mittaan maata ja merta,<br> + meri, soittoni seppele saa!<br> + <br> + <span style="margin-left: 6.0em;">Uuraa, kesällä, 1919.</span><br> +<br> +<br> +<br> +<br> +SANASELITYKSIÄ.<br> +<br> +<br> +<p>liiva = Ientohiekkaranta.</p> + +<p>hatru = levä.</p> + +<p>»Saaren ukko ja akka»-runon johdosta huomautettakoon, ettei +ulkosaarilla ole hevosia.</p> + +<p>tseineman, tsenman — kiinalainen; merimieskieltä.</p> + +<p>Juhannuksen aikaan purjehtivat ulkosaarelaiset Viron puolelle sopimaan +syksyltä tapahtuvasta hailien ja »tuhtien», perunoiden vaihtokaupasta, +jolloin vietetään »seprojen», vaihtajien tuliaisjuhlia Virossa.</p> + +<p>pesti = keulaköysi.</p> + +<p>»siteet» — punakirjavat pieksunauhat.</p> + +<p>nanna = vanha vaimo.</p> + + +<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***</div> +</body> +</html> |