diff options
Diffstat (limited to '77616-0.txt')
| -rw-r--r-- | 77616-0.txt | 6655 |
1 files changed, 6655 insertions, 0 deletions
diff --git a/77616-0.txt b/77616-0.txt new file mode 100644 index 0000000..444c6f4 --- /dev/null +++ b/77616-0.txt @@ -0,0 +1,6655 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77616 *** +language: Finnish + + + + +VARASTAITEILIJA + +Kirj. + +Ernst William Hornung + + +Englanninkielestä ("The Amateur Cracksman") suomentanut + +Mary Hämeen-Anttila + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto, +1910. + + + + +SISÄLLYS: + +Idus Martii. +Pukuharjotus. +Lyömäpalloviikko. +Le premier pas. +Tahallinen murha. +Eräs Velasquezin taulu. +Uusinta-peli. +Keisarin lahja. + + + + +Entisen ajan kansanleikeistä sukeusi huvinäytelmä, päähenkilöinä pelkät +ilvehtijät ja veijarit. Tästä kehittyi Espanjassa veijariromaani, +vallaten siten sivistysmaiden kaunokirjallisuudessa huomattavan +aseman 1500-luvulta viime vuosisadan alkuun. Veijarien taistelu +järjestysvaltaa vastaan kävi kulkuneuvojen ja keksintöjen parantuessa +niin jännittäväksi, että jälkimäinen sai yhä suuremman merkityksen +tällä kirjallisuuden alalla ja päähenkilöiksi pääsivät sen edustajat, +saavuttaen lukijain myötätunnon ja suosion sillä kekseliäisyydellä, +jolla vainosivat lakien rikkojaa. Tämä osien vaihtuminen synnytti +salapoliisikirjallisuuden: ranskalainen _Émile Qaboriau_ loi ensimäiset +viralliset salapoliisit romaanisankareiksi, amerikalainen _Edgar Allan +Poe_ ensimäisen ihmeellisen tarkkaälyisiä johtopäätöksiä tekevän +arvotustenharrastajan, ja nämä yhdisti englantilainen _A. Conan Doyle_ +tieteen uusimpia tuloksia sekä järjen ja havaintokyvyn äärimäisiä +lahjoja käyttäväksi yksityis-salapoliisi Sherlock Holmesiksi. Nuo kolme +nimeä ovat viime vuosikymmenien runsaan salapoliisikirjallisuuden +keskus. + +Mutta historia uudistuu. Mikäli salapoliisikirjallisuus on yhä +enemmässä määrässä solunut tusinatuottajien käsiin, sikäli on siitä +jälleen palattu veijariromaaniin, otettu taasen armoihin yhteiskunnan +ahdistelema. Suorastaan salapoliisien vastakohdan, pahantekijän joka +koettaa näiden ansoja välttää, ei ole helppo saada sankarin asemaa; +varsinaisille kulkureille ja veijareille riittää paremmin lievikkeeksi +oveluus ja ehtymätön huumori. Ensimäisenä on englantilainen _E.W. +Hornung_ yrittänyt sitä, ja hänen varastaiteilijansa Raffles esiintyy +monien seikkailukirjain aiheena. Ranskalainen _Maurice Leblanc_ +on sitten Arsène Lupinillaan koettanut henkisesti joustavamman ja +eloisamman kansan pahantekijätyypin korottamista romaanisankariksi. +Kumpainenkin on jo saanut jäljittelijöitä. Varsinkin jälkimäinen on +saavuttanut suurta mielenkiintoa teoksillaan, jotka heti ilmestyttyään +on tähänkin sarjaan suomennettu; mutta epäilemättä on syytä — kun +kerran nykyajan yleisö kaipaa tällaista aatteellisista ongelmista +kevennettyä luettavaa — antaa hänen englantilaisen esikuvansakin tulla +sarjassa edustetuksi. Nyt suomennettu kokoelma Raffles-seikkailuja ei +ole tekijänsä paras, mutta välttämätöntä kait on tähän herrasmieheen +tutustua siitä asti kuin hänen yksinkertainen Bunny-toverinsakin, +joskin alku oli "nolo yritys", sankarin omienkin sanojen mukaan. + + + + +IDUS MARTII. + + + +I. + + +Kello puoli yhden seuduissa päätin viimeiseksi epätoivoiseksi +keinokseni palata Albanyn vuokrakasarmiin. Häviöni näyttämö oli pysynyt +jokseenkin sellaisenaan. Baccarat-pelimarkat olivat vielä huiskin +haiskin pöydällä tyhjien lasien ja kukkuraisten tuhkakuppien seassa. +Savun haihduttamiseksi oli avattu ikkuna, ja se hönkäili sijalle sumua. +Raffles itse oli ainoastaan vaihtanut flanellinutun ylleen. Mutta hän +rypisti silmäkulmiansa, kuin olisin kiskonut hänet ylös vuoteestaan. + +"Unohtanut jotakin?" hän virkkoi, nähdessään minun seisovan eteisen +matolla. + +"En", vastasin lyhyeen ja tunkeusin häikäilemättä hänen ohitsensa. +Ja minä kuljin edelleen hänen huoneeseensa, hävyttömyydellä, joka +hämmästytti itseänikin. + +"Ettehän liene palannut vaatimaan uutta peliä korvaukseksi? Sitä en +luule voivani omin neuvoin suoda. Olin itsekin pahoillani siitä, että +toiset..." + +Seisoimme vastatusten hänen kamiininsa edessä ja minä keskeytin: + +"Tietenkin kummastelette minun palaamistani tällä tavoin ja näin +myöhään. Tuskinhan tunnen teitä. Vasta ensi iltaa olin asunnossanne. +Mutta minä olin koulussa teidän käskyläisenänne ja te sanoitte vielä +muistavanne minut. Tämä ei tietysti kelpaa miksikään puolustukseksi, +mutta tahtoisitteko kuunnella minua — kaksi minuuttia?" + +Kiihdyksissäni täytyi minun aluksi työläästi henkäistä joka sana, mutta +hänen kasvonsa tyynnyttivät minut pian, enkä erehtynytkään niiden +ilmeestä. + +"Kernaasti, hyvä ystävä", lupasi hän, "niin monta minuuttia kuin +tahdotte. Ottakaahan hampaisiinne Sullivan ja istuutukaa." Ja hän +ojensi minulle hopeaista paperossikoteloansa. + +"Ei", kieltäysin päätäni pudistaen, ja nyt sain jo hallituksi ääntäni; +"ei, kiitos, minä en tahdo polttaa enkä istuutua. Ettekä tekään pyydä +minua tekemään kumpaistakaan, kuultuanne mitä sanottavaa minulla on." + +"Todellakin?" sanoi hän ja sytytti oman paperossinsa, suunnaten +kirkkaat siniset silmänsä minuun. "Mistä sen tiedätte?" + +"Siitä, että varmaankin näytätte minulle ovea", vastasin katkerasti, +"ja siinä teettekin aivan oikein. Mutta mitäpä hyötyä pitkistä +esipuheista. Kuten tiedätte, menetin äsken runsaasti kaksisataa puntaa." + +Hän nyökkäsi. + +"Minulla ei ollut rahoja matkassani." + +"Sen muistan." + +"Mutta minulla oli maksu-osotuskirjani, ja kirjotin teille kullekin +tuon pöydän ääressä maksu-osotuksen." + +"No?" + +"Yksikään niistä ei ollut paperin arvoinen, jolle sen kirjotin, +Raffles. Olen jo ottanut kaikki varani pankista." + +"Luultavasti vain tilapäisesti?" + +"Ei. Olen hävittänyt kaikki mitä omistin." + +"Mutta joku on minulle sanonut, että olitte aika varakas. Kuulin teidän +perineen rahoja?" + +"Kyllä, kolme vuotta takaperin. Se koitui tuhokseni; nyt ne ovat +tipo tiessään — jok'ainoa penni! Niin, minä olen ollut hullu, eikä +villitympää hullua ole koskaan ollutkaan. Eikö tämä riitä? Miks'ette +aja minua ulos?" + +Raffles mitteli lattiaa hämmästyneen näköisenä. + +"Eikö sukunne voi tulla apuun?" kysäisi hän viimein. + +"Ei, Jumalan kiitos", huudahdin, "sukua ei minulla ole. Olin ainoa +lapsi. Perin kaikki mitä oli. Ainoa lohdutukseni on, että omaiseni ovat +haudassa, eivätkä koskaan saa tietoa tästä." + +Heittäysin tuolille ja peitin kasvoni käsilläni. Raffles yhä asteli +edes takaisin upealla matollaan, joka suhtautui hyvin huoneen muuhun +kalustoon. Hänen pehmeät ja tasaiset askeleensa olivat yhtä säntilliset +kuin ennenkin. + +"Teissä oli hiukan kirjailijan vikaa", virkkoi hän lopulta; "ettekö te +toimittanut koululaisten lehteä ennen kuin lopetitte opintonne? Minä +ainakin muistan lyönneillä ja potkuilla pakottaneeni teitä sepittämään +minulle pikku runoja. Ja jonkinlainen sepustelu se juuri nykyään +vetelee; sellaisella saa elantonsa millainen tomppeli tahansa." + +Minä ravistin päätäni. "Mikään tomppeli maailmassa ei voi kyhätä kasaan +kylliksi rahaa minun velkojeni maksuksi", selitin minä. + +"Asuttehan jossakin?" pitkitti hän. + +"Kyllä, Mount Streetillä." + +"No niin — huonekalunne?" + +Puhkesin pilkkanauruun kaikessa kurjuudessani. "Niiden on jok'ainoan +kyljessä loistanut virkasinetti jo kuukausia!" + +Raffles seisahtui kohotetuin kulmin ja yrmein katsein, jotka saatoin +kohdata keveämmin nyt kun hän tiesi pahimman; sitte hän kohautti +hartioitaan ja alkoi jälleen astuskella, eikä kumpainenkaan meistä +tuokioon hiiskunut sanaakaan. Mutta hänen kauneista, järkähtämättömän +levollisista kasvoistaan luin kohtaloni ja kuolemantuomioni, ja +jokaisessa henkäyksessäni sadattelin typeryyttäni ja raukkamaisuuttani, +joka oli minut tänne palauttanut. Syystä, että hän oli ollut minulle +ystävällinen koulussa, jolloin hän oli lyömäpallo-joukkueen johtaja +ja minä hänen käskyläisensä, olin nyt rohjennut pyrkiä verottamaan +hänen hyväntahtoisuuttaan. Syystä, että olin joutunut häviöön, hänen +ollessaan kyllin rikas pelatakseen lyömäpalloa kesät kaiket ja +kulkeakseen muut vuoden-ajat jouten, olin herkkäuskoisesti luottanut +hänen armeliaisuuteensa, hänen sääliinsä, hänen apuunsa! Niin, olin +hiljaisuudessa toivonut — niin masentuneeksi ja tuskaiseksi kuin olin +sävyni saanutkin — ja tässä totisesti nyt tapahtui minulle oikein. Näki +yhtä vähän armeliaisuutta kuin sääliä hänen laajenneissa sieraimissaan, +hänen ankarassa leuassaan ja kylmissä sinisissä silmissään, jotka eivät +vilkaisseetkaan minuun päin. Otin hattuni ja nousin horjuen; olisin +lähtenyt sanattomana, mutta Raffles seisoi minun ja oven välissä. + +"Se on minun asiani", vastasin. "_Teitä_ en enää tahdo vaivata." + +"Miten voin silloin auttaa teitä?" + +"En ole pyytänyt apuanne." + +"Mitä varten siis tulittekaan luokseni?" + +"Niin, mitä varten?" kertasin minä. "Tahdotteko päästää minut menemään?" + +"En, ennen kuin sanotte minne menette ja mitä aijotte tehdä." + +"Ettekö voi sitä arvata?" huudahdin. Ja usean sekunnin seisoimme +katsellen toisiamme silmiin. + +"Onko teillä miehuutta siihen?" virkkoi hän keskeyttäen lumouksen niin +purevalla äänellä, että se pani vereni kiehumaan. + +"Saatte nähdä", uhkasin astahtaen taaksepäin ja siepaten pistoolin +päällystakki taskusta. "Päästättekö minut nyt, vai teenkö sen täällä?" + +Pistoolin suu kosketti ohimoani ja etusormeni oli liipasimessa. +Katkeruuteni puuskassa, tuhon omana, häväistynä ja nyt vihdoinkin +päättäneenä tehdä lopun hukkaantuneesta elämästäni — en voi vielä +tänä päivänäkään ymmärtää, etten sitä tehnyt heti. Alhainen tyydytys +siitä, että saisin vedetyksi toisenkin turmiooni, oli vielä lisänä +kiihottamassa luonteeni kehnompia piirteitä, ja minua värisyttää +ajatella, että jos puhuttelijani kasvot olisivat ilmaisseet pelkoa +tai kauhua, niin olisin voinut kuolla pirullisesti riemuiten tuosta +katseesta viimeisenä jumalattomana lohtunani. Mutta sen sijaan näin +katseen, joka pidätti käteni. Se ei kuvastanut pelkoa eikä kauhua, vaan +ainoastaan kummastusta, ihailua ja niin harrasta huvitettua odotusta, +että kiroten työnsin aseen taskuuni. + +"Te hornan henki!" sanoin. "Luulenpa teidän tahtoneen, että tekisin +sen!" + +"En aivan", oli vastaus, joka lausuttiin hiukan hämillään ja hiukan +liian myöhään punehtuen. "Mutta totta puhuen luulin melkein, että +olitte tosissanne, enkä ole koskaan elämässäni tuntenut moista +jännitystä. En osannut aavistaakaan, että sinussa oli niin paljon +sisua, Bunny! En, enpä lempo soikoon nyt anna sinun lähteä. Ja parasta +on, että sinä et uudestaan aiota tuota leikkiä, sillä etpä voi puijata +minua toistamiseen seisomaan katselijana. Meidän täytyy löytää joku +tie tästä pinteestä. En aavistanut sinua sellaiseksi. Kas niin, anna +minulle pistooli." + +Hän laski ystävällisesti kätensä olalleni ja sujautti toisen kätensä +päällystakkini taskuun, josta vastustelematta annoin hänen ottaa +aseeni. Eikä se tapahtunut ainoastaan syystä, että Rafflesilla oli +vastustamaton kyky saada tahtonsa totelluksi. Hän oli verrattomasti +tarmokkain mies, mitä konsanaan olen tuntenut, mutta sävyisyyteni +ei ollut ainoastaan heikomman luonteen alistumista voimakkaamman +ohjattavaksi. Se heikko toivo, joka oli ajanut minut Albanyyn, muuttui +kuin taikaiskulla miltei huimaavaksi turvan tunteeksi. Raffles +lopultakin auttaisi minua! A.J. Raffles lyöttyisi ystäväkseni! Oli +kuin olisi koko maailma äkkiä asettunut puolelleni; vastustusta +muistamattakaan puristin hänen kättänsä yhtä hillittömällä kiihkolla +kuin epätoivoni oli äsken ollut. + +"Jumala sinua siunatkoon!" puhkesin sanoiksi. "Suo minulle kaikki +anteeksi. Tahdon sanoa sinulle totuuden. Minä _luulin_, että auttaisit +minua hädässäni, vaikka varsin hyvin tiesin, ettei minulla voinut olla +mitään vaatimuksia sinuun nähden. Mutta — kouluajan vuoksi — entisten +aikain vuoksi — luulin sinun hankkivan minulle jonkun keinon. Toisin +käydessä aijoin ampua luodin otsaani — ja se on vieläkin aikomukseni, +jos muutat mieltäsi." + +Pelkäsin todellakin, että hän puhuessani oli muuttamaisillaan mieltään +samalla kun hänen kasvojensakin ilme vaihtui, vaikkakin hänen äänensä +oli äsken sointunut ystävälliseltä ja etenkin hänen käyttäessään vanhaa +hyväilynimeäni kouluajalta. Hänen seuraavista sanoistaan huomasin +erehtyneeni. + +"Olipa kovin lapsellista sinun tuomita niin ennenaikaisesti! Minulla +on omat vikani, Bunny, mutta tapani ei ole milloinkaan luvata enempää +kuin pystyn täyttämään. Istuuduhan, hyvä ystävä, ja polta paperossi, +tyynnyttääksesi hermojasi. Sitä lääkettä minä käytän. Whiskyäkö? +Se olisi sinulle pahinta; tästä saat kupillisen kahvia, jota olin +keittämässä juuri tullessasi. Kuuntelehan nyt. Puhut 'jostakin +keinosta'. Mitä tarkotat? Lisää baccaratia? Ei, jos tahdot noudattaa +neuvoani. Luulet onnen täytyvän kääntyä; mutta entä jollei niin käy? +Silloin olet vain pahentanut asiaa. Ei, poikaseni, sinä olet nyt +pelannut kylliksi. Antaudutko minun käsiini vai etkö? No, et siis +pelaa enempää, ja minä lupaan olla tarjoomatta maksu-osotustani +lunastettavaksi. Kovaksi onneksi on noilla toisillakin samallaiset +paperit, ja vielä pahempaa on se, Bunny, että minä itsekin olen +tällähaavaa yhtä ahtaalla kuin sinä." + +Nyt oli minun vuoroni hämmästyneenä tuijottaa Rafflesiin. + +"Uskoinhan minä samaa sinusta", vastasi hän myhäillen. "Ja luuletko +sinä oman kokemuksesi nojalla, että miehellä ehdottomasti täytyy olla +rahoja pankissa, jos hän vuokraa itselleen asunnon täältä, kuuluu +pariin klubiin ja pelaa hiukan lyömäpalloa? Ei, usko pois, hyvä ystävä, +olen juuri nyt yhtä ahtaalla kuin sinä konsanaan. Minulla ei ole mitään +muuta toimeentulon keinoa kuin älyni — ei totisesti mitään muuta. +Minulle oli yhtä välttämätöntä voittaa tän'iltana kuin sinullekin. +Olemme samassa pinteessä, Bunny; on parasta, että työskentelemme +yhdessä." + +"Yhdessä!" Tarrasin ahnaasti tähän sanaan. "Teen mitä ikinä tahansa +puolestasi, Raffles", sanoin, "jos toden teolla vakaasti aijot +pelastaa minut pulasta. Ajattele mitä hyvänsä vastapalvelusta, +niin minä sen teen. Olin tänne tullessani epätoivon kannustama, ja +samassa mielentilassa olen vieläkin. En välitä siitä, mihin minun on +ryhtyminen, kunhan vain pääsen tästä pulasta häväistyksettä." + +Olen vieläkin näkevinäni hänet niska kenossa istumassa eräässä upeassa +nojatuolissaan, jollaisia hänen huoneensa kalustoon kuului useampia. +Näen hänen rennon, atleettisen vartalonsa, kalpeat, teräväpiirteiset, +sileiksi ajellut kasvonsa, kiharaisen mustan tukkansa, tarmokkaan, +jämeän suunsa. Ja taaskin tunnen hänen ihalain silmäinsä kylminä ja +säihkyvinä kuin tähdet tunkeutuvan aivoihini kirkkaalla loisteellaan ja +tutkivan salaisimpiakin ajatuksiani. + +"Ihmettelenpä, tarkotatko kaikkea tätä!" virkkoi hän lopulta. +"Nykyisellä tuulellasi kylläkin, mutta kuka voi taata mielialojensa +pysyväisyyden? Mutta on vielä toivoa miehestä, kun hän puhuu tuossa +äänilajissa. Nyt muuten muistankin, että sinä koulussa olit urhea +pikku peijooni, ja kerran muistaakseni teit minulle hyvän palveluksen. +Muistatko sinä sitä, Bunny? Maltahan, kenties voin sen sinulle koron +keralla korvata. Anna minulle ajattelun aikaa." + +Hän nousi jaloilleen, sytytti uuden paperossin ja alkoi jälleen +mitellä lattiaa, mutta hitaammin ja miettiväisemmin askelin ja paljoa +pitemmäksi aikaa kuin ennen. Kahdesti hän pysähtyi tuolini ääressä kuin +aikoen sanoa jotakin, mutta ehkäisi yrityksensä ja pitkitti kävelyänsä +vaieten. Kerran hän avasi ikkunan, jonka oli äsken sulkenut, ja seisoi +tovin sen ääressä kumartuen ulos usmaan, joka täytti Albanyn pihamaan. +Kamiimilla raksuttava pöytäkello löi yksi ja puoli kaksi meidän koko +aikana hiiskumattamme sanaakaan keskenämme. + +Mutta minä en ainoastaan istunut kärsivällisesti tuolillani, vaan +ennätin tuossa puolessa tunnissa saavuttaa tavattoman tyyneyden. +Olin huomaamattomasti siirtänyt taakkani reiman ystäväni leveille +hartioille, ja ajatukseni harhailivat minuuttien vieriessä kuten +katseenikin. Neliömäinen huone oli tilava, kaksois-ovilla varustettu, +ja kalustettu Albanylle ominaisella vakavalla, vanhanaikaisella +loistolla. Kaikki oli sellaisessa miellyttävässä järjestyksessä, kuin +taiteellisen huoleton maku salli. Enimmin minua kummastutti lyömäpallon +pelaajan tavallisten kojeitten puute. Missä välttämättömien kuluneitten +karttujen telineen olisi pitänyt seistä, siinä anasti isomman osan +seinästä veistoksilla koristeltu tamminen kirjakaappi, kaikki hyllyt +hujan hajan. Ja missä odotin näkeväni lyömäpallojoukkueiden valokuvia, +näin jäljennöksiä sellaisista maalauksista kuin "Rakkaus ja Kuolema" +ja "Beata Beatrix" (Edellinen Watts'in, jälkimäinen Rossetti'n. Suom.) +tomuisissa puitteissa ja viistoon ripustettuina. Mies olisi saattanut +käydä toisen luokan runoilijasta, sen sijaan että hän oli mitä +täysiverisin voimailija. Mutta hänen monipuoliseen luonteeseensa oli +aina kuulunut heikko kaunotaiteen vivahdus; joitakuita noista samoista +tauluista olin itse tomuuttanut hänen kamarissaan kouluaikoina, ja ne +johdattivat muistiini vielä toisenkin hänen erilaisista piirteistään — +sekä sen pikku tapauksen, johon hän oli äsken viitannut. + +Kaikki tietävät, kuinka suuressa määrin lyseossa vallitseva henki +riippuu lyömäpallo-joukkueen ja erittäinkin sen johtajan luonteesta, +enkä ole koskaan kuullut kiellettävän, että koulussamme vallitsi +A.J. Rafflesin aikana hyvä henki tai että se vaikutus, jota hän +suvaitsi meihin käyttää, oli terveellinen. Kuitenkin kuiskailtiin +koulussa, että hänellä oli tapana kuljeksia öiseen aikaan ympäri +kaupunkia vaalearuutuisissa vaatteissa ja tekoparralla varustettuna; +sitä kuiskailtiin, vaan ei uskottu. Minä yksinäni tiesin tämän +todeksi, monen monituisena yönä laahattuani ylös ikkunasta hänen +käyttämänsä köyden, toveriemme vedellessä sikeätä unta yhteisessä +makuuhuoneessamme, ja makailtuani valveilla kunnes hän ilmestyi +antamaan merkin laskea se jälleen alas. No, eräänä yönä hän oli +tyhmän rohkea, ja oli hiuskarvan varassa, ettei hän juuri arvonsa +huippuun ylenneenä joutunut häpeällisesti erotetuksi. Hänen suunnaton +rohkeutensa ja ripeytensä, apuna minun osottamani rahtunen malttia, +torjui tämän ikävän seurauksen; eikä minun tarvitse sanoa enempää +tästä epämiellyttävästä tapauksesta. Mutta en tahdo väittää, että +olin unohtanut sen, kun nyt epätoivoissani vetosin tämän miehen +armeliaisuuteen. Ja aprikoitsin juuri, kuinka paljon Rafflesin +taipuvaisuus mahtoi johtua siitä, ettei hänkään ollut sitä unohtanut, +kun hän taaskin seisahtui tuolini eteen. + +"Olen muistellut sitä yötä, jolloin olimme joutua, kiinni", alotti hän. +"Miksi säpsähdät?" + +"Minäkin muistelin sitä." + +Hän hymyili, kuin olisi lukenut ajatuksiani. + +"Niin, sinä olit kelpo poika silloin, Bunny; et lörpötellyt etkä +antanut pelotella itseäsi. Et tehnyt mitään kysymyksiä etkä kavaltanut +mitään. Näinköhän vielä olet yhtäläinen?" + +"Enpä tiedä", sanoin hiukan kummastellen hänen sävyänsä. "Olen niin +sotkeutunut omissa asioissani, että luotan itseeni yhtä vähän kuin +oletan muiden luottavan minuun. Mutta en ole koskaan elämässäni +hyljännyt ystävää, sen voin sanoa; muutoin en kenties nyt olisi niin +pahassa pälkäässä." + +"Varsin oikein", vahvisti Raffles nyökäyttäen päätään ikäänkuin +vastaukseksi hiljaiselle ajatukselle, "aivan sellaisena olet +muistissani, ja lyönpä veikkaa, että se on yhtä totta nyt kuin kymmenen +vuotta takaperin. Me emme muutu, Bunny. Me vain kehitymme. En oleta +sinun enkä itseni muuttuneen sen koommin kuin sinä laskit alas köyden +ja minä kiipesin sen avulla ylös. Sinä et toverin hyväksi arkailisi +mitään palvelusta — vai mitä?" + +"En ikinä mitään", vakuutin iloisesti. + +"Et edes rikosta?" myhäili Raffles. + +Vaikenin pohtiakseni hiukan, sillä hänen sävynsä oli muuttunut ja olin +varma siitä, että hän laski leikkiä. Mutta hänen silmänsä tuntuivat +yhtä totisilta kuin ennenkin, enkä minä puolestani ollut sellaisella +päällä, että, olisin osottanut raukkamaisuutta. + +"Ei, en edes sitä", selitin minä. "Mainitse rikoksesi — minä olen +mukana." + +Hän silmäili minua hetkisen kummastuneena ja sitten epäröiden, mutta +käänsi puheen sillä päänsä pudistuksella ja ivallisella naurahduksella, +jonka tunsin hänelle omituiseksi. + +"Oletpa sinä aika veitikka, Bunny! Oikea hurjimus — niinkö? Toisena +hetkenä itsemurha ja toisena mikä tahansa tarjolle tuleva rikos! +Hillitsemistä sinä tarvitset, poikani, ja oikein teit kääntyessäsi +siivon, lainkuuliaisen kansalaisen puoleen, jolla on maineensa +menetettävänä. Rahaa meidän kuitenkin täytyy saada tänä yönä — tapahtui +se miten tahansa." + +"Tänä yönä, Raffles?" + +"Mitä pikemmin sen parempi. Jokainen tunti jälkeen kello kymmenen +aamulla tuottaa vaaraa. Jos joku maksu-osotuksistasi esitetään +pankkiisi, niin on hyvä nimesi mennyttä kalua. Ei, kolikoita on +hankittava tänä yönä, ja ensimäisenä tehtävänämme on aamulla uuden +tilin muodostaminen sinulle. Ja luulen melkein tietäväni, mistä saamme +lantit heltiämään." + +"Kello kaksi yöllä?" + +"Niin." + +"Mutta miten — mistä — näin myöhään?" + +"Eräältä ystävältäni tässä Bond Streetin varrella." + +"Sen täytyy olla hyvin likeinen ystävä." + +"Likeinenkään ei riitä suhdettamme määrittelemään. Minulla on vapaa +pääsy hänen kotiinsa, jopa oma avaimenikin." + +"Aijotko herättää hänet myöhään yöllä?" + +"Kyllä, jos hän makaa." + +"Ja onko välttämätöntä minun seurata mukana?" + +"Ehdottomasti." + +"Täytyneehän sitä sitten... mutta sanonpa suoraan, ettei minua tuo +aatos miellytä, Raffles." + +"Pidätkö toista vaihtoehtoa mieluisempana?" kysyi kumppanini ilvehtien. +"Ei, hitto, tämä ei ollut ritarillista", huudahti hän heti samassa +sellaisella äänellä, kuin olisi pyytänyt anteeksi. "Ymmärrän sinut +aivan hyvin. Onhan se hiivatin kiusallista. Mutta ei käy päinsä, +että sinä jäisit ulkopuolelle. Mutta sietää sinun todella saada +rohkaisuryyppy ennen lähtöämme — yksi vain. Tuossa on whisky, soodavesi +vieressä, ja minä sieppaan ylleni päällystakin sillä aikaa kun saat +kulauksesi." + +Tottelin empimättä, sillä hänen suunnitelmaansa ei tehnyt minulle +vähemmän vastenmieliseksi sen näennäinen välttämättömyys. Minun täytyy +kuitenkin tunnustaa, että matka menetti hiukan ikävyyttään ennen kuin +lasini oli tyhjä. Nyt palasi Raffles sadeviitta flanellinuttunsa +verhona ja pehmeä huopahattu huolettomasti painettuna kiharaiseen +päähän, jota hän hymyillen pudisti ojentaessani hänelle pulloa. + +"Kun palaamme takaisin", kieltäysi hän. "Työ ensin, sitten huvitus. +Katsohan, mikä päivämäärä meillä nyt on", lisäsi hän repäistessään +seinäkalenterista lehden samalla kun minä tyhjensin lasini. "Maaliskuun +viidestoista. 'Idus Martii' [Maalisk. 15. p:nä (Idus Martii) murhattiin +Caesar. Suom.], älä unohda Idus Martii'ta. Ethän kai sinäkään unohda +tätä Rooman historian ratkaisijana ollutta päivää, Bunny?" + +Ja nauraen lisäsi hän kivihiiliä lieteen, ennen kuin hyvää +säästeliäisyyttä osottaen väänsi kaasun sammuksiin. Läksimme yhdessä +ulos, juuri kun pöytäkello uuninreunalla kilautti kaksi. + + + +II. + + +Piccadilly oli kalsean, valkean usman täyttämä kuurna, jota verhosi +ohut kerros sitkeätä lokaa ja reunusti rivi uneliaita kaasulyhtyjä. +Emme tavanneet autiolla katukäytävällä muita jalan kulkijoita kuin +vahtipaikallaan marssivan poliisikonstaapelin, joka luotuaan meihin +terävän katseen kohotti kätensä kypäriinsä, kun tunsi toverini. + +"Olen tunnettu poliiseille, kuten näet", nauroi Raffles astuessamme +ohitse. "Niiden poloisten täytyy pitää silmät auki tällaisena yönä. +Sumu voi olla hankala sinulle ja minulle, Bunny, mutta se on oikea +taivaanlahja pahantekijöille, erittäinkin tähän vuodenaikaan. Kas niin, +olemme nyt perillä, ja eikö hiisi vieköön mies jo makaakin sängyssään +suloisessa unessa!" + +Olimme poikenneet Bond Streetille ja pysähtyneet katukäytävälle +muutaman metrin päässä oikealla. Raffles tähysteli kadun yli muutamiin +ikkunoihin, joita tuskin saattoi erottaa sumussa, varsinkaan kun niissä +ei näkynyt ainoatakaan valojuovaa. Ne olivat erään kultaseppämyymälän +yläpuolella, sen saatoin nähdä myymälän oven kurkistusreijästä, josta +virtasi voimakas valo kadulle. Mutta koko muu osa taloa sekä myymälän +viereinen yksityinen käytävä olivat pimeän peitossa. + +"Parasta on luopua hommasta täksi yöksi", pyytelin minä. "Onhan varmaan +aamullakin aikaa." + +"Ei tule kysymykseenkään", intti Raffles. "Minulla on hänen avaimensa. +Toimitamme hänelle pikku yllätyksen. Tule." + +Hän tarttui oikeaan käsivarteeni, veti minut kadun yli, avasi portin +avaimellansa ja sulki sen heti äänettömästi. Seisoimme pimeässä. +Ulkopuolella läheni täsmällisiä askeleita; olimme kadun yli käydessämme +kuulleet ne. Niiden nyt kajahdellessa lähempää kouraisivat toverini +sormet lujemmin käsivarttani. + +"Siellä kenties tulee hän itse", kuiskasi hän. "Mies on aikamoinen +yölintu. Ei äännähdystäkään, Bunny! Silloin toimitamme hänelle kelpo +säikähdyksen. — Ah!" + +Säntilliset askeleet olivat pysähtymättä kulkeneet ohitsemme. Raffles +hengähti syvään, ja hänen kummallinen puristuksensa hellitti vähitellen +käsivarteni. + +"Hiljaa, ei hivaustakaan", jatkoi hän yhä kuiskaten; "me teemme hänelle +pikku pilaa, olipa hän missä tahansa. Riisu kenkäsi ja seuraa minua." + +Kummastellaan ehkä, että minä tein työtä käskettyä, mutta silloin ei +tunneta A.J. Rafflesia. Hän sai puolet mahtiansa lahjovana kykynä, joka +esitti yksinvaltiaan pelkkänä johtajana. Ja oli mahdoton hangotella +vastaan, kun toinen moisella innolla antoi esimerkkiä. Oudostella kyllä +saattoi, mutta ensin seurasi mukana. Kun nyt kuulin hänen riisuvan omat +kenkänsä, tein minäkin samoin ja olin hänen kintereillään portaissa +ennen kuin tulin tajunneeksi miten eriskummallinen tapa tämä oli +herättää tuntematon mies keskellä yötä pyytääkseen häneltä rahoja +lainaksi. Mutta Raffles ja hän olivat nähtävästi tavattoman likeisissä +väleissä, ja oletin heillä olevan tapana kujeilla keskenään. + +Hapuilimme niin hiljalleen ylös portaita, että ennätin tehdä useitakin +havaintoja ennen kuin pääsimme perille. Portaissa ei ollut mattoa. +Ojentaessani oikean käteni hivelin kaidepuun paksua tomukerrosta. +Mieltäni painosti kolkko ahdistus aina siitä pitäen, kun astuimme +taloon. Se lisääntyi askel askeleelta. Minkä erakon ajaisimmekaan +jalkeille kammiostansa? + +Saavuimme porras-siltamalle. Kaidepuu johti vasempaan. Neljä askelta +lisää, jolloin olimme toisella, pitemmällä siltamalla, ja nyt leimahti +äkkiä tulitikku palamaan pimeässä. En ollut kuullut sitä raapaistavan. +Valo häikäisi silmäni. Pian kuitenkin näin Rafflesin pitelevän +tulitikkua toisessa kädessään ja varjostavan sitä toisella, ympärillä +paljaita lautoja, tyhjiä seiniä ja autioihin huoneisiin johtavia +avoimia ovia. + +"Minne olet minut vienyt?" huudahdin. "Talo on asumaton!" + +"Hiljaa! Odota!" kuiskasi hän ja astui edelläni erääseen noista +tyhjistä huoneista. Hänen tulitikkunsa sammui kynnyksen yli +astuessamme, ja hän sivalsi äärettömästi toiseen tulen. Sitte seisoi +hän selkä minuun päin ja hypisteli jotakin, mitä en voinut nähdä. Mutta +hänen heittäessään pois toisen tulitikun paloi sen sijassa muu valo, ja +tunsin heikkoa öljyn käryä. Astahdin kurkistamaan hänen olkansa yli, +mutta samassa hänkin kääntyi, suunnaten kasvoihini pienen taskulyhdyn +valon. + +"Mitä tämä merkitsee?" henkäisin minä. "Mitä kujetta nyt ajattelet?" + +"Se on jo tehty", vastasi hän kylmäverisesti naurahtaen. + +"Minuako vastaan?" + +"Arvattavastikin, Bunny." + +"Eikö siis talossa olekaan ketään?" + +"Ei muita kuin me." + +"Oli siis pelkkää lorua tuo puhe Bond Streetillä asuvasta ystävästäsi, +joka voisi antaa meille rahaa?" + +"Ei sentään ihan. On varma perä siinä, että Danby on ystäväni." + +"Danby?" + +"Alakerrassa liikettä harjottava kultaseppä." + +"Mitä tarkotat?" kuiskasin vapisten kuin haavan lehti, alkaen käsittää +hänen aikeensa. "Pitäisikö meidän saada rahat kultasepältä?" + +"Ei aivan niinkään." + +"Mitä sitten?" + +"Rahan arvoista tavaraa — hänen myymälästään." + +Enempiä kysymyksiä ei tarvittu. Ymmärsin kaikki paitsi oman tyhmyyteni. +Hän oli antanut minulle kymmenkunta vihjausta, mutta minä en ollut +älynnyt ainoatakaan. Siinä seisoin ällistellen häntä tyhjässä +huoneessa, hänen naurusuin valaistessaan noloa naamaani lyhdyllänsä. + +"Murtovaras!" läähätin. "Sinä — sinä!" + +"Sanoinhan sinulle, ettei minulla ollut muuta toimeentulon keinoa kuin +älyni." + +"Miksi et voinut ilmaista, mitä aijoit tehdä? Miksi et luottanut +minuun? Miksi täytyi sinun valehdella?" kysyin mitä syvimmän mielipahan +vallassa. + +"Aijoin kyllä ilmaista", selitti hän. "Useaankin kertaan olin siitä +puhumaisillani. Muistat ehkä, miten minä urkin mielipidettäsi rikoksen +mahdollisuudesta, vaikkakin olet kait unohtanut, mitä itse sanoit. +En uskonut sinun tarkottavan täyttä totta, mutta arvelin parhaaksi +panna sinut koetukseen. Nyt näen, että sanasi eivät mitään merkinneet, +enkä moiti sinua siitä. Minä yksin ansaitsen moitetta. Vetäydy pois +pelistä, ystäväiseni, niin joutuin kuin voit, ja jätä minut tätä hommaa +hoitamaan. Sinä et minua kavalla, mitä tahansa tehnetkin." + +Voi kuinka hän oli viekas! Kuinka hornamaisen ovela! Jos hän olisi +käyttänyt uhkauksia, pakotusta, pilkkaa, niin olisi kaikki voinut vielä +käydä toisin. Mutta hän jätti minulle vapaasti päätettäväksi heittää +hänet pälkääseen. Hän ei minua moittisi. Hän ei edes vaatinut minulta +vaiti-olon lupausta; hän luotti minuun. Hän tunsi minun heikon ja +voimakkaan puoleni, ja käytti mestarillisesti kumpaistakin. + +"Älähän huoli hätäillä", lausuin minä. "Minäkö annoin aiheen tälle +hankkeellesi vai aijoitko ryhtyä siihen kaikessa tapauksessa?" + +"En kaikessa tapauksessa", vastasi Raffles. "Avain on minulla tosin +ollut useampia päiviä, mutta kun tänä iltana voitin, päätin heittää +puuhan mielestäni, sillä se ei totta puhuen ole _yhden_ miehen työ." + +"Se muuttaa asian. Silloin olen minäkin mukana." + +"Vakavasti päättäneenä?" + +"Niin — tämän yötä." + +"Kiltti Bunnyseni", jupisi hän ja valaisi taas hetkeksi lyhdyllänsä +kasvojani. Sitte hän selitteli suunnitelmiansa, ja minä nyökkäilin kuin +olisimme koko ikämme olleet rikoskumppanuksia. + +"Tunnen myymälän", supatti hän, "sillä minä olen ostellut sieltä +muutamia kapineita. Tunnen myös talon yläosan; se on ollut +vuokrattavana jo kuukauden ajan, ja hankittuani luvan käydä sitä +tarkastamassa otin jäljennöksen avaimesta ennen kuin käytin sitä. +Sitä en vain tiedä, millä tavoin saan luoduksi yhteyden näiden kahden +asunnon välillä; nykyään ei mitään sellaista ole. Voimme kenties +tunkeutua myymälään täältä päin; mutta minä puolestani luulen sen +käyvän parhaiten päinsä kellarikerroksesta. Odotahan silmänräpäys, niin +otan asiasta heti selon." + +Hän asetti lyhtynsä lattialle, hiipi erään pihanpuoleisen ikkunan luo +ja avasi sen melkein äänettömästi, mutta sulki sen taas heti yhtä +varovasti ja palasi päätään pudistaen takaisin. + +"Se oli meidän ainoa mahdollisuutemme", sanoi hän, "pihanpuoleinen +ikkuna toisen samallaisen yläpuolella; mutta nyt on niin pimeä, +ettei näe mitään, emmekä me uskalla käytellä mitään valoa ikkunan +ulkopuolella. Lähde mukana kellarikertaan, ja paina mieleesi, että me +emme voi esiintyä liian hiljaisesti, joskaan ensimäisessä huonekerrassa +ei öisin oleksi yhtään elävää sielua, Kas niin — kuuletko?" + +Kuului äskeisten täsmällisten askelten töminää kadulta. Raffles +pimensi lyhtynsä ja me seisoimme taas hievahtamatta, kunnes kaikki oli +hiljaista. + +"Joko poliisikonstaapeli", mutisi hän, "tai yövartija, jonka kaikki +kaupungin-osan kultasepät paikkaavat yhteisesti. Yövartijaa meidän +on eniten varominen, sillä hänen ainoana toimenaan on ehkäistä juuri +tällaisia yrityksiä." + +Hiiviskelimme hyvin varovasti alas portaita, jotka silti väkisinkin +hiukan narahtelivat, ja riisuttuamme kenkämme eteisessä jatkoimme +matkaamme pitkin kapeita kiviportaita, joiden alapuolella Raffles +kiersi lyhtynsä valaisemaan ja veti kengät jalkaansa; kehottaessaan +minun tekemään samoin hän jo uskalsi puhua äänekkäämmin kuin äsken +ylhäällä. Olimme nyt melkoisen matkaa kadunpinnan alapuolella pienessä +kellarissa, johon joka puolelta johti ovi. Kolme oli raollaan ja niistä +tähystelimme tyhjiin tavarasäiliöihin, mutta neljännen lukko oli +salvassa, ja sitä tietä pääsimme nelikulmaisen, usvan täyttämän pienen +pihan pimentoon. Vastapäätä oli sen toisella puolella samallainen +ovi. Peittäen valon ruumiillaan piteli Raffles lyhtyään melkein +kiinni lukossa; äkillinen rasahdus sai sitte sydämeni seisahtumaan. +Seuraavassa silmänräpäyksessä näin oven edessäni avoinna, ja Raffles +seisoi sisällä, viitaten minulle sorkkaraudalla. + +"Ovi numero yksi", kuiskasi hän. "Ties lempo, kuinka monta tiellemme +tulee, mutta ainakin tiedän kaksi. Niistä ei meille suurtakaan vastusta +koidu, ja täällä alhaalla on vähemmän vaaraa." + +Olimme nyt juuri samallaisten kapeitten kiviportaiden juurella kuin +äskenkin; tuo pieni kaivomainen piha oli yhteinen myymälähuoneustolle +ja yksityis-asunnolle. Mutta nämä portaat eivät johtaneet avoimeen +käytävään; päin vastoin sulki ylhäällä tiemme erinomaisen vankka +mahonkinen ovi. + +"Sen saatoin uskoakin", jupisi Raffles, ojentaen minulle lyhdyn ja +työntäen tiirikkakimpun taskuunsa, tuokion aikaa kaiveltuaan lukkoa. +"Tästä pääseminen vaatii tunnin työn." + +"Etkö saa sitä auki tiirikalla?" + +"En. Minä tunnen nämä lukot. On turha yrittääkään. Meidän täytyy +nävertää lukko irti, ja se vie tunnin." + +Minun kelloni mukaan vaati se meiltä — eli oikeammin Rafflesilta — +neljänkymmenenseitsemän minuutin työn; enkä ole eläissäni nähnyt mitään +tehtävän niin huolellisesti. Minun tuli ainoastaan seistä vieressä +salalyhty toisessa kädessä ja pikku pullollinen vuoriöljyä toisessa. +Raffles oli ottanut esille hienosti kirjaillun kotelon, joka nähtävästi +oli aijottu hänen partaveitsiensä säiliöksi, mutta sisälsikin hänen +salaisen ammattinsa, työkapineet, niiden mukana vuoriöljyn. Kotelosta +hän valitsi kairan, jolla saattoi nävertää tuuman mittaisen reijän, ja +ruuvasi sen kiinni pieneen, mutta hyvin tukevaan teräksiseen kahvaan. +Sitte hän riisui yltään sadeviittansa ja flanellinuttunsa, levitti ne +kauniisti portaiden ylimmälle astuimelle, polvistui niille, kiersi +paidanhihansa kyynäspäihin ja alkoi nävertää lukon viertä. Mutta ensin +hän ehkäistäkseen kitkaa kuulumasta, öljysi kairan, ja tämän hän +teki aina ennen kuin alotti uutta reikää, vieläpä joskus välilläkin. +Tarvittiin kolmekymmentäkaksi reikää lukon koko ympärystään. + +Huomasin että Raffles pisti etusormensa ensimäiseen reikään heti sen +saatuansa näverretyksi; sitte kehän avautuessa pitemmälle hän pisti +sisälle kätensä peukaloa, myöten ja kuulin hänen noituvan hiljaa +itsekseen. + +"Sitäpä juuri pelkäsin!" + +"Mikä on hätänä?" + +"Toisella puolella on rautaristikko." + +"Miten ihmeessä pääsemme sen lävitse?" kysyin, säikähtäen. + +"Avaamalla tiirikalla siinä olevan lukon. Mutta kenties on lukkoja +kaksi. Siinä tapauksessa ne ovat ylhäällä ja alhaalla, ja meidän täytyy +raivata kaksi uutta reikää, koska tämä ovi avautuu sisään päin ja työni +valmistuttua pääsee aukenemaan vain kaksi tuumaa." + +Tunnustan olleeni jokseenkin epäuskoinen lukon avaamisesta sitte kun +olin nähnyt jo yhden lukon tekevän tiirikalle tenän; ja pettymykseni +ja kärsimättömyyteni olisivat minua hämmästyttäneet, jos minulla olisi +ollut aikaa ajatella. Olinhan jo tullut antautuneeksi rikolliseen +yritykseemme vastustamattomalla innolla, josta en itse vielä ollut +tietoinen. Koko yrityksen outous ja vaarallisuus pitivät minua +jännityksessä ja ikäänkuin lumouksen vallassa. Siveellinen tajuntani +ja tietoisuus asemani uhkarohkeudesta olivat yhtaikaa herpautuneet. +Ja siinä minä nyt seisoin valaisemassa lyhdylläni ja pidellen pikku +pulloani vilkkaammalla harrastuksella kuin olin konsanaan omistanut +mihinkään kunnialliseen tehtävään. Ja tuossa ahersi polvillaan A.J. +Raffles, musta tukka pörröisenä ja kasvoillaan sama odottava, tyyni, +päättäväinen myhäily, jonka olin niillä nähnyt hänen tehdessään +lyömäpallo-kilpailussa toisen mestarilyönnin toisensa jälkeen. + +Vihdoin oli reikien kehä täydellinen ja lukko otettu pois. Jäntevä, +paljas käsivarsi työntyi olkapäätä myöten aukkoon ja sen takana olevan +rautaristikon rakoihin. + +"Kas niin", kuiskasi Raffles, "jos lukkoja on vain yksi, niin on se +keskellä. Hei! Tässähän se onkin! Jos nyt vain saan sen tiirikalla +auki, niin olemme viimeinkin perillä." + +Hän veti käsivartensa takaisin, valitsi kimpusta tiirikan ja +ryhtyi jälleen hapuilemaan rautaristikon lukkoa. Se oli jännittävä +hetki. Kuulin sydämeni jyskyvän rinnassani, kelloni tikittävän +liivintaskussani ja tiirikan silloin tällöin kalisevan. Vihdoinkin +kuului napsahdus, jota ei voinut ymmärtää väärin. Seuraavassa hetkessä +olivat mahonki-ovi ja rautaristikko avoinna takanamme, ja Raffles istui +kirjotuspöydän ääressä pyyhkien hikeä kasvoiltaan, lyhdyn luodessa +rauhallista valoaan hänen ympärilleen. + +Olimme autiossa ja tilavassa konttorissa myymälän takana, mutta välissä +oli rautasäleinen kaihdin, jonka pelkkä näkeminen synkisti mieleni +toivottomaksi. Raffles ei kuitenkaan näyttänyt vähääkään masentuvan, +vaan ripusti takkinsa ja hattunsa konttorihuoneen vaatenaulaan, ennen +kuin lyhdyn valossa tarkasteli tätä kaihdinta. + +"Tämä ei ole mitään", virkkoi hän tovin kuluttua; "tästä me suoriudumme +tuossa paikassa, mutta toisella puolen on ovi, josta kenties tulee +suurikin vastus." + +"Vielä ovi!" vaikersin minä. "Ja miten aijot siitä suoriutua?" + +"Väännän sen auki nivelikkäällä sorkkaraudalla. Näiden rautakaihtimien +heikkona kohtana on se, että niihin pääsee käsiksi altapäin. Mutta +se työ tuottaa kamalaa kolinaa, ja tässä on aika sinun ottaa tehokas +osa, Bunny, sillä nyt en enää tulisi yksinäni toimeen. Sinun täytyy +vartioida yläkerrassa, nakuttaaksesi lattiaan silloin kun katu on +tyhjillään. Minä tulen mukanasi valaisemaan tietä." + +Minua tietenkään ei suuresti miellyttänyt lähteä yksinäiseen +vartijatoimeeni, mutta kuitenkin oli jotakin hyvin kannustavaa +sen tuottamassa tärkeässä vastuussa. Tähän asti olin ollut pelkkä +katselija. Nyt ottaisin osaa varsinaiseen työhön. Ja tämä uusi +ponnistus teki minut vielä välinpitämättömämmäksi omastatunnostani +ja turvallisuuteni huolehtimisesta; kaikki tuo oli jo häipynyt +ajatuksistani. + +Nurisematta siis asetuin myymälän yläpuolella olevaan kadunpuoleiseen +huoneeseen. Kalustosta oli jätetty jäljelle yhtä ja toista siltä +varalta, että uusi vuokralainen tahtoisi lunastaa sen, ja joukossa +oli onneksi kaihtimet, jotka jo oli laskettu alas. Oli mitä +yksinkertaisinta seistä tähystelemässä kadulle säleitten raosta ja +polkaista kahdesti jalallaan, kun joku lähestyi, sekä kerran, kun +kaikki oli jälleen rauhallista. Minäkin saatoin kuulla alhaalta ääniä, +mutta ne olivat uskomattoman heikkoja, paitsi alussa kuulunutta +rautakaihtimen rämähdystä, ja ne taukosivat kokonaan aina kun minä +annoin merkkini. Poliisikonstaapeli asteli ohitseni ihan alapuolellani +ainakin puolikymmentä kertaa, ja se mies, jonka oletin kultasepän +yövartijaksi, vielä useammin sen tunnin kuluessa minkä vietin +ikkunani ääressä. Kerran todella hypähti minulla sydän kurkkuun, +mutta ainoastaan kerran. Yövartija nimittäin pysähtyi tähystämään +tirkistysreijästä valaistuun myymälään. Odotin hänen vihellystään — +odotin kaleereja taikka vankilaa! Mutta minun merkkejäni oli tyystin +toteltu, ja mies läksi levollisena jatkamaan kierrostansa. Viimein sain +minä vuorostani merkin ja kuljin tulitikkuja raapiskellen samaa tietä +takaisin, pitkin leveitä portaita ja kapeita, pikku pihan poikitse ja +ylös konttoriin, missä Raffles kättä puristaen otti minut vastaan. + +"Hyvin tehty, veikkoseni!" puheli hän. "Olet yhäti kelpo apulainen +pinteessä, ja sinä saat palkintosi. Minulla on saalista varmasti +tuhannen punnan arvosta. Kaikki on taskuissani. Ja tässä on vielä +muuta, mitä löysin seinäkaapista: varsin kelvollista portviiniä ja +Danby poloisen liiketuttaville aijottuja sikaareja. Vedäppäs pari +savua, niin mielesi oitis virkistyy. Olen myös löytänyt pesutelineen, +ja meidän täytyy ennen lähtöämme hieman siistitä itseämme, sillä minä +olen musta kuin sinun saappaasi." + +Rautakaihdin oli jo taas vedetty alas, mutta hän tahtoi +välttämättömästi vetää sen ylös, jotta sain kurkistaa toisella puolen +olevan lasioven läpi myymälään, nähdäkseni mitä hän oli toimittanut. +Siellä paloi kaiken yötä kaksi sähkölamppua, enkä niiden kylmässä, +valjussa valossa voinut ensimältä nähdä mitään epäkunnossa. + +Edessäni olevalla myymälän lattialla ei ollut mitään epäjärjestyksen +merkkejä havaittavissa; vasemmalla oli tyhjä myymäläpöytä, oikealla +lasikaappi koskemattomine hopeateoksineen ja suoraan vastapäätä +tähystysreijän usvainen musta pyörylä, joka teatterikuun kaltaisena +loi hohdettansa kadulle. Raffles ei ollut tyhjentänyt myymäläpöytää, +sillä tämän sisältö oli kassakaapissa, johon hän ei ollut yrittänytkään +kajota; myöskään ei hän ollut piitannut hopeateoksista, valittuansa +niistä ainoastaan sikaarikotelon minulle. Hän oli kokonaan tyytynyt +puhdistamaan kyltti-ikkunan. Tässä oli kolme lokeroa, jokainen yöksi +teljetty siirrettävillä luukuilla, joissa oli erilaiset lukot. Raffles +oli ottanut pois luukut muutamia tunteja ennen aikojaan, ja sähkövalo +valaisi kolmea rautahyllyä niin tyhjää kuin luurangon kylkiluut. +Jok'ainoa arvoesine oli kadonnut siltä ainoalta paikalta, jota ei +voinut nähdä oven tähystysreijästä; muuten oli kaikki ennallaan. +Emmekä muuallakaan olleet jättäneet vierailustamme muita jälkiä kuin +joitakuita auki murrettuja ovia rautakaihtimen takana, maistellun +viinipullon ja sikaarilaatikon, pesutelineeseen jokseenkin mustan +pyyhinliinan, sinne tänne muutaman tulitikunpätkän ja sormiemme jäljet +tomuiseen porraskaiteeseen. + +"Oliko minulla hanke kauvan mielessäni?" kertasi Raffles kysymystäni, +samotessamme pitkin katuja aamun sarastaessa, kuin olisimme olleet +matkalla kotiin tanssiaisista. "Ei, Bunny, ajatus ei pistänyt päähäni +ennen kuin kuukausi takaperin huomasin yläkerran olevan tyhjillään +ja ostin myymälästä muutamia kapineita, nähdäkseni millainen oli +asema. Nytpä muistankin, etten ole niitä maksanut, mutta sen totisesti +teen aamulla ja sitä pitänee todella katsoa oikeudenmukaiseksi. Ensi +käynnilläni otin selvää paikan mahdollisuuksista, mutta toisella +älysin, etten mitenkään tulisi toimeen toveritta. Olin tosiaan +heittänyt sikseen koko hankkeen, mutta silloin juuri tulit sinä ja +aivan siinä pulassa, mikä oli välttämätön. Mutta nyt olemme Albanyssä, +ja toivon ettei takkavalkea ole sammunut, sillä tuntuipa sinusta miltä +tahansa, Bunny, minua ainakin viluttaa kuin koiraa." + +Paluumatkalla murtovarkaudesta saattoi hän ikävöidä kotiin lämpöiseen +pesäänsä kuin muutkin ihmiset! Tuntui kuin olisivat sulut ammahtaneet +auki sielussani ja seikkailumme oikea luonne tulvehtinut jäisenä +virtana ylitseni. Raffles oli murtovaras. Minä olin avustanut häntä +teossa, siispä minäkin olin murtovaras. Ja kuitenkin saatoin seistä +lämmittelemässä hänen lietensä ääressä ja katsella miten hän tyhjenteli +taskujansa, ikäänkuin emme olisi tehneet mitään merkillistä tahi väärää! + +Vereni jähmettyi. Sydäntäni kaiveli. Aivoissani pyöri. Kuinka olinkaan +pitänyt tuosta konnasta! Kuinka olinkaan ihaillut häntä! Nyt täytyi +myötätuntoni ja ihailuni muuttua halveksimiseksi ja inhoksi. Odotin +tätä muutosta. Ikävöitsin tuntea sen sydämessäni. Mutta — minä +ikävöitsin ja odotin turhaan! + +Näin hänen tyhjentävän taskujansa; pöytä säihkyi niiden sisällöstä. +Tusinoittain sormuksia, epälukuisia timantteja; ranne- ja +korvarenkaita, otsa- ja kaulanauhoja, helmiä, rubiineja, ametystejä, +safiireja ja yhä timantteja, timantteja kaikkialla, singoten +valosalamoita, jotka häikäisivät minut ja saivat epäilemään, eikö +kaikki ollutkin unta. Viimeisenä ilmestyi — ei jalokivi, vaan oma +revolverini eräästä sisätaskusta. Se vaikutti minuun syvästi. Luulen +sanoneeni jotakin — ja ojensin käteni. Olen vieläkin näkevinäni +miten Raffles tuijotti minuun kirkkailla silmillään ja kohotetuin +silmäkulmin. Näin hänen ottavan ulos patruunat, huulillaan tyyni, +ivallinen myhäilynsä, ennen kuin sai annetuksi minulle aseen takaisin. + +"Usko minua tai et, Bunny", hän sanoi, "mutta minä en ole milloinkaan +ennen pitänyt ladattua ampuma-asetta taskussani. Luulen että se +yleensä lujittaa ihmisen itseluottamusta. Mutta jos kävisi pahoin, +niin olisi kovin houkuttelevaa käyttää sitä, eikä se missään +tapauksessa ole lastenleikkiä, vaikka olenkin useasti ajatellut, että +murhaajan, joka vast'ikään on ampunut laukauksensa, on täytynyt kokea +voimakkaita tunteita, ennen kuin joutui niin pitkälle. Älä näytä niin +kauhistuneelta, veikkoseni. Minulla ei ole niitä tunteita koskaan ollut +eikä kaiketi ole vastakaan." + +"Mutta tällaista olet ennenkin tehnyt?" tokaisin käheästi. + +"Ennenkin? Sinä loukkaat minua, Bunny hyvä. Käyttäydynkö kuin olisi +tämä ollut ensimäinen yritykseni? Tietysti olen näissä puuhissa +ennenkin ollut." + +"Usein?" + +"No — enpä kylliksi usein, menettääkseni uutuuden viehätystä; enkä +niihin tosiaan ryhdykään milloinkaan muulloin kuin jouduttuani oikein +ahtaalle. Oletko kuullut puhuttavan Thimbleby-timanteista? Se oli +viime kerta — ja nekin vain kourallinen viheliäisiä jäljennöksiä. Ja +viimevuotinen pikku seikkailu Dormerin huvipurressa oli myöskin minun +töitäni — laiha saalis siitäkin. En ole vielä kertaakaan tehnyt oikein +hyvää kaappausta; kun sellainen onnistuu, niin lopetan." + +Niin, minä muistin varsin hyvin molemmat jutut. Ajatella, että hän oli +niiden päähenkilö! Se oli uskomatonta, järkyttävää, käsittämätöntä. +Mutta silloin sattui katseeni pöydälle, joka kimalteli ja salamoitsi +satoina täplinä, ja epäuskoni haihtui. + +"Miten tulit alottaneeksi?" kysyin, sillä uteliaisuus vei voiton +hämmästyksestä ja miestä kohtaan tuntemaani ihailuun alkoi vähitellen +sekaantua jonkinlaista ihailua hänen ammattiansakin kohtaan. + +"Se on pitkä juttu", vastasi Raffles. "Olin siihen aikaan Australiassa +lyömäpallokilpailuissa. Nyt ei ole aikaa siitä tarinoida, mutta +olin jokseenkin samassa pinteessä kuin sinä tänä yönä, ja se oli +ainoa pelastuksen keino. Aikomukseni ei ollut jatkaa, mutta olin +päässyt makuun ja sille tielle jäin. Miksi tekisin työtä, kun saatoin +varastaa? Miksi antautuisin johonkin ikävään, arkiaikaiseen ammattiin, +kun minua odotti jännitys, romanttisuus, vaara ja mukava elämä? Se +on luonnollisesti hyvin väärää, mutta kaikki eivät voi olla hyveen +esikuvia, ja ensiksikin on varallisuus kovin väärin jaettu. Eikä +ihminen noissa puuhissa muuten yhtämittaa olekaan. Saapas nähdä, +tuletko sinä pitämään tästä elämästä yhtä paljon kuin minä." + +"Pitämään siitä?" huudahdin. "Ei tule kysymykseenkään! Minulle ei se +elämä sovellu. Yksi kerta riittää." + +"Etkö tahdo antaa minulle apuasi toisella kerralla?" + +"Älä pyydä minulta sitä, Raffles. Älä Jumalan tähden!" + +"Sanoithan voivasi tehdä minun tähteni mitä tahansa! Pyysit minua +'mainitsemaan rikoksen'! Mutta tiesin silloin, että sinä et tarkottanut +totta; sinä et ole minua kavaltanut tänä yönä, ja siihen pitäisi minun +tyytyä. Minä olen kai kiittämätön ja kohtuuton. Minun pitäisi antaa +tämän päättyä tähän. Mutta sinä olet juuri oikea mies minulle, Bunny +— ihan oikea mies! Ajattelehan vain, kuinka hyvin suoriuduimme äsken. +Ei naarmuakaan — ei mitään vihiä. Työ ei ole perin kauhistavaa, senhän +näet, eikä se konsanaan olisi sitä, jos työskentelisimme yhdessä." + +Hän seisoi edessäni käsi kumpaisellakin olallani; hän hymyili niinkuin +ainoastaan hän yksin osasi hymyillä. Kierähdin poispäin, nojasin +kyynäspäitäni lieden reunustaan ja tulikuumaa otsaani käsiini. Hän +taputti minua sydämellisesti selkään. + +"Olkoon niin, veikko! Sinä olet aivan oikeassa ja minä enemmän kuin +väärässä. En enää koskaan pyytele sinua. Mene, jos niin tahdot, ja tule +puolenpäivän aikaan hakemaan kolikoita. Emme ole tulleet sopimukseen +mistään, mutta tietysti autan sinut pulasta — erittäinkin sen +avustuksen perusteella, mitä sinulta olen tänä yönä saanut." + +Käännyin taas häneen veri kuumana. + +"Autan toistekin", sanoin hammasta purren. + +Hän pudisti päätään. "Ei tule kysymykseenkään", vastasi hän ja hymyili +suopeasti minun järjettömälle innostukselleni. + +"Mutta minä teen sen", huudahdin sadattaen. "Olen apunasi niin usein +kuin tahdot! Mitä sillä on enää väliä? Olenhan jo kerran ollut mukana. +Tahdon olla toistekin. Hunningolle minä olen kaikessa tapauksessa +joutumassa. En voi tehdä käännöstä enkä tekisi, jos voisinkin. Kerta +enemmän tai vähemmän ei merkitse mitään. Milloin tarvitset minua, +mukana olen." + +Niin kävi, että murtovaras Raffles ja minä teimme liiton Idus +Martii-päivänä. + + + + +PUKUHARJOTUS. + + +Lontoossa puheltiin juuri silloin miehestä, jonka nimi jo on pelkkä +nimi eikä muuta. Ruben Rosenthal oli koonnut miljoonansa Etelä-Afrikan +timanttikentillä ja palannut kotimaahan nauttimaan niitä mikäli +osasi; miten hän siinä menetteli, sitä on tuskin unohtanut yksikään +pienempien iltalehtiemme lukija: nämähän ahmivat palstamäärin kaskuja +hänen entisestä köyhyydestään ja nykyisestä tuhlauksestaan, samalla +sisältäen huvittavia tietoja siitä eriskummallisesta seurueesta, minkä +miljoonamies oli St. John's Woodiin kerännyt. Siellä hän asusteli, +huonekuntanansa kaffereita, jotka todella olivat hänen orjiansa, +ja sieltä hän aina läksi retkeilyilleen, suunnattomia timantteja +paidanrinnassaan ja sormissaan näytellen, erään pahamaineisen +nyrkkitaistelijan seurassa, joka ei kuitenkaan ollut Rosenthalin +asunnon pahin osakas. Niin puhuivat pahat kielet, mutta olojen oikea +laatu kävi kyllin selväksi poliisin niihin ainakin kerran sekaantuessa. +Se johti esivallan taholta muutamiin toimenpiteisiin, joita +yllämainitut lehdet kuvailivat oikeutetulla ihastuksella ja lihavin +otsikoin. Tämän enempää ei Ruben Rosenthalista tiedetty, kunnes vanha +rappiolle joutunut Boheme-klubi katsoi sopivaksi toimeenpanna suuret +päivälliset, kunnioittaakseen noin äveriästä klubin periaatteiden +edustajaa. Minä en itse ollut kemuissa mukana, mutta muuan jäsen kutsui +Rafflesin, ja tämä kertoi minulle kaikki samana yönä. + +"Omituisemmissa pidoissa en ole eläissäni ollut", alotti hän. "Mitä +mieheen itseensä tulee — niin, olinhan valmistaunut näkemään jotakin +luonnotonta, mutta hän ihan hämmästytti minut hengähtämättömäksi. +Ensinnäkin hän näyttää suorastaan eläimelliseltä, pituutta on yli +kolmen kyynärän, rintakehä kuin tynnyri, kasvojen nähtävimpänä osana +suuri kotkannenä, ja takkuinen tukka ja tuuhea parta ihan tulipunaiset. +Joi kuin paloruisku, mutta ei humaltunut pahemmin kuin että saattoi +pitää meille puheen, jota en kymmenestäkään punnasta olisi tahtonut +olla kuulematta. Ikävää vain, että et siellä ollut, Bunny hyvä." + +Aloin itsekin pahotella, etten ollut joutunut mukaan, sillä Raffles ei +vähällä vilkastunut, enkä ollut koskaan nähnyt häntä noin pirteällä +tuulella. Oliko hän seurannut Rosenthalin esimerkkiä? Sellaiseen +epäluuloon oli jo itsessään riittävänä puolustuksena hänen tulonsa +minun asuntooni keskiyöllä vain tarinoimaan päivällisistä, joskin +tiesin Rafflesin tuiki kohtuulliseksi mieheksi tavoissaan. + +"Mitä hän puheli?" kysyin koneellisesti, aavistellen jotakin +mutkallisempaa aihetta hänen vierailuunsa ja kummastellen, mikä se +saattoi olla. + +"Mitäkö hän puheli?" huudahti Raffles. "Mitä jätti hän puhelematta? Hän +kerskui menestyksestään, kehui rikkauksiaan ja soimasi yhteiskuntaa, +joka otti hänet vastaan hänen rahojensa vuoksi ja katseli häntä +yli olkain pelkästä kateudesta, kun hänellä oli omaisuutta niin +paljon. Hän mainitsi nimiäkin aivan häikäilemättä ja vannoi olevansa +siinä hyvä missä toinenkin koko vanhassa Englannissa — niin, klubin +jäsenetkin lukuunottaen. Sitä todistaakseen hän osotti paidanrintansa +keskessä välkkyvää timanttia pikkusormellaan, jossa hohti toinen +samanlainen; kellä meidän suurpomoistamme oli moinen pari? Ne +näyttivät todella kerrassaan merkillisiltä jalokivillä, ja niiden +harvinainen purppurahohde epäilemättä vastasi aimo rahasummaa. +Mutta Rosenthal vannoi, ettei hän möisi noita kahta timanttia +viidestäkymmenestätuhannesta punnasta, ja lausui epäilevänsä löytyikö +ketään toista, jolla oli noin suuri rikkaus yksistään paidannappina ja +pikkusormen koristuksena. Ja jos niin varakas mies löytyisikin, niin ei +hänellä olisi rohkeutta pitää jalokiviänsä noin esillä. Mutta hän ei +peljännyt — ja siihen oli selvä syy. Ja ennen kuin aavistimmekaan, veti +hän esille suunnattoman tukevan revolverin." + +"Eihän toki pöydässä?" + +"Kyllä, pöydässä juuri. Kesken puheensa! Mutta se ei ollut mitään +siihen nähden mitä hän vielä aikoi. Hän tahtoi saada kirjottaa nimensä +luodeilla vastapäiseen seinään, osottaaksensa meille, minkätähden +häntä ei pelottanut kuljeskella kaikkialla timanttinensa. Tuon +Purvis roiston, nyrkkitaistelijan, joka on vasiten palkattu hänen +haukkujakseen, täytyi räyhätä isäntäänsä vastaan täyttä suuta, ennen +kuin sai tämän luopumaan. Tuokion aikaa vallitsi yleinen säikkyminen, +eräs vieraista makasi pöydän alla rukouksia ladellen, ja kaikki +tarjoilijat kapaisivat käpälämäkeen." + +"Naurettava kohtaus!" + +"Peräti naurettava, mutta soisinpa hänen saaneen tahtonsa täytäntöön. +Hän oli hurjan kiihkeä näyttämään kuinka hän puolusti purppuranpunaisia +timanttejaan, ja voithan arvata, Bunny, että _minä_ olin yhtä kiihkeä +näkemään sen." + +Ja Raffles nojaasi eteenpäin viekkaasti hymyillen, jolloin minulle +vihdoinkin selvisi hänen käyntinsä salainen tarkotus. + +"Vai niin, sinä aijot itse yrittää päästä hänen timantteihinsa käsiksi?" + +Hän kohautti hartioitansa. + +"Myönnän, että saattaa siltä näyttää — niin, ne tosiaankin miellyttävät +minua tavattomasti! Suoraan sanoen olen niitä ajatellut jo pitemmänkin +aikaa; eihän voi kuulla alituiseen puhuttavan miehestä ja hänen +nyrkkitaistelijastaan ja hänen timanteistaan, tuntematta jonkinlaiseksi +velvollisuudeksi yrittää siepata nämät. Mutta kun ollaan niin pitkällä, +että hän revolveria heilutellen haastaa kimppuunsa koko maailman +— silloin käy yrittäminen aivan välttämättömäksi! Olen suorastaan +pakotettu tuohon hommaan. Oli kohtalon vihjaus, että minun piti joutua +haasteen kuulijaksi, ja minun jos kenenkään täytyy ottaa se vastaan. +Olin vain pahoillani siitä, etten voinut nousta seisaalleni ja julistaa +sitä hänelle heti paikalla." + +"Hm", huomautin, "en nykyisissä rahaoloissa näe tuollaista +välttämättömyyttä; mutta luonnollisesti olen mukana." + +Ääneni ei kenties kuulostanut oikein miehuulliselta. Yritin parhaani +mukaan osottautua urhoolliseksi, mutta oli kulunut tuskin kuukauttakaan +urotyöstämme Bond-kadun varrella ja meillä olisi vielä jonkun aikaa +ollut aivan riittämään asti varoja pysyä alallamme. Olimme tulleet +toimeen varsin mukavasti. Rafflesin neuvosta olin minä kirjottanut +pari pikku kyhäystä, vieläpä laatinut sanomalehtikirjotuksen omasta +jalokivivarkaudestammekin, ja sillä hetkellä olin ihan kyllästynyt +moisiin seikkailuihin. Meidän olisi mielestämme pitänyt olla +kiitollisia siitä, että asiamme olivat hyvässä kunnossa, enkä +voinut nähdä syytä uuteen uhkayritykseen muun kuin pakon tullessa. +Toiselta puolen olin vastahakoinen ilmaisemaan pienintäkään penseyttä +kumppanuuttamme kohtaan. Mutta Rafflesia ei minun ilmeinen estelyni +pidättänyt. + +"Välttämättömyyttä, Bunnyseni? Työskenteleekö kirjailija ainoastaan +silloin kun karhut ärjyvät oven takana? Maalaako taiteilija ainoastaan +leivän tähden? Täytyykö sinun ja minun joutua ajetuiksi rikokseen kuten +köyhälistökorttelien Pekan ja Paavon? Minun käy sinua sääli, hyvä +ystävä, mutta ei siinä ole nauramista. Taide taiteen itsensä vuoksi on +ehkä vain tyhjä puheenparsi, mutta tunnustan että se viehättää minua. +Tässä tapauksessa ovat vaikuttimeni puhtaat, sillä epäilenpä, voimmeko +konsanaan saada mitään hyötyä noin tunnetuista jalokivistä. Mutta jos +en tämän illan jälkeen tee yritystä niiden sieppaamiseksi, niin en enää +ikinä voi katsoa kunniallista miestä kasvoihin." + +Hänen silmänsä säihkyivät, mutta niissä myöskin säteili elämänhalu. + +"Yritys kohtaa suuria vaikeuksia", oli ainoa vastaukseni. + +"Luuletko että muutoin olisin siihen niin hetas?" huudahti Raffles. +"Veikkoseni, minä varastaisin Paavalin tuomiokirkon, jos voisin, +mutta minulle olisi yhtä mahdotonta tyhjentää kassalaatikkoa myymälän +omistajan kääntäessä minulle selkänsä, kuin näpistää omenia toriämmän +korista. Tuokin pikku homma kuukausi takaperin oli nolo yritys, mutta +se oli välttämätön ja sitä hiukan paransi suunnitelman taidokkuus. +Mutta suurempaa kunniaa tuottaa ja paljon jännittävämpää on tunkeutua +paikkaan, missä kerskutaan oltavan varuillaan meitä kohtaan. Niinpä on +Englannin valtiopankki aivan ihanteellinen tehtävä, mutta se vaatisi +puolikymmentä apulaista ja vuosikausien valmistelun; toistaiseksi on +Ruben Rosenthal kylliksi iso otus sinulle ja minulle. Me tiedämme, +että hän on aseestettu. Me tiedämme, millainen mestarinyrkistelijä on +Billy Purvis. Siitä tulee olemaan leikki kaukana, sen vakuutan. Mutta +siitä viisi! Täytyyhän miehen asettaa päämääränsä korkealle, vai mitä +arvelet?" + +"Näkisin mieluummin, ettemme vielä vähiin aikoihin korottaisi sitä +aivan pilvien tasalle", vastasin nauraen, sillä hänen eloisuutensa oli +vastustamaton ja hanke viehätti mieltäni vastuksien uhallakin. + +"Luota minuun", takasi hän, "kyllä minä sinut kuivalle maalle luotsaan. +Luulenpa että lopultakin melkein kaikki vaikeudet ovat näennäisiä. +Molemmat pahukset ryyppäävät kuin viimeistä päivää, ja se helpottaa +hanketta melkoisesti. Mutta meidän pitänee valmistautua huolellisesti +ja välttää hätäilyä. Luultavasti huomaamme kymmenkuntakin eri +menettelytapaa ja silloin on niistä käytännöllisin valittava. Kaikessa +tapauksessa tulee meidän pitää taloa silmällä vähintäinkin viikon aika, +ja monet muut seikat saattavat vaatia pitempääkin odotusta, mutta +jahka käytän siihen viikonkin, niin annan sinulle varmempia tietoja. +Nimittäin jos todellakin olet mukana?" + +"Tietysti olen", vastasin loukkaantuneesti. "Mutta miksi pitää minun +olla viikko yksikseni? Miksi emme voi vartioida taloa yhdessä?" + +"Kaksi silmää riittää siinä missä neljäkin ja vie vähemmän tilaa. Älä +milloinkaan metsästä kahteen mieheen, ellei ole pakko. Mutta älä nyt +näytä närkästyneeltä, Bunny; sinulle tulee aikanaan kylliksi tehtävää, +sen lupaan. Sinä saat osuutesi huvista, ole siitä huoletta, ja +purppuranpunaisen timantin itsellesi — jos hyvin käy." + +Mutta ylipäätään tuntui harrastukseni hyvinkin laimealta tämän +keskustelun perästä, ja muistan vielä sen alakuloisuuden, joka minut +Rafflesin mentyä valtasi. Minä älysin miten hullu oli yritys, johon +olin osalliseksi lupautunut — sen aiheettoman, tarpeettoman uhittelun +ja ne kierot päätelmät, jotka Rafflesia elähyttivät, sekä, hänen +kevytmielisen puolustelunsa, joka silti oli puolittain vilpitöntä ja +jonka ainoastaan hänen persoonallisuutensa teki täysin uskottavaksi +sinä hetkenä, jolloin ne lausuttiin, niin vähän kuin ne minuun nyt +tyynemmin harkitessani vaikuttivatkin. Ihailin sitä poikamaista uhmaa, +jolla hän näytti valmiilta uskaltamaan vapautensa ja henkensä, mutta +rauhallisemmalla mielellä ollessani ei se voinut tarttua minuun. En +kuitenkaan hetkeksikään voinut ajatella peräytymistä. Päin vastoin +olin kärsimätön Rafflesin määräämästä viivytyksestä, ja salainen +vastahakoisuuteni kenties johtuikin suureksi osaksi hänen ärsyttävästä +päätöksestänsä tulla viimeiseen hetkeen asti toimeen ilman minua. + +Asiaa ei parantanut se että tämä oli luonteenomaista miehelle ja +hänen käytökselleen minua kohtaan. Kuukauden ajan olimme luultavasti +olleet Lontoon toverillisimmat varkaat, ja kuitenkin oli meidän +välinen luottamus omituisen puutteellinen. Kaikessa herttaisessa +avomielisyydessään oli Rafflesilla oikullisen umpinainen pohjasävy, +joka pisti silmään härnäävän selkeästi. Hänellä oli piintyneen +pahantekijän vaistomainen vaiteliaisuus. Hän teki salaisuuksia mitä +jokapäiväisimmistä asioista. Niinpä en milloinkaan saanut tietää, +kuinka ja missä hän oli muuttanut rahaksi Bond-kadun jalokivet, +joiden tuloilla nyt vietimme nuorten herrasmiesten elämää. Hän oli +itsepintaisen salaperäinen pikku seikoissa, joiden tietämiseen minä +mielestäni jo olin ansainnut täyden oikeuden. En ollut unohtanut, että +hän oli toimittanut minut salajuonella ensimäiseen murtovarkauteeni +ollessaan vielä epävarma siitä, saattoiko hän luottaa minuun. Tämän +olin jo aikoja sitten antanut hänelle anteeksi, mutta en voinut leppyä +hänen pitkittyvään epäluottamukseensa. En nurkunut sanallakaan, +mutta se kaiveli sisuani joka päivä, etenkin Rosenthalin päivällisen +jälkeisenä viikkona. Tavatessani Rafflesin klubissa, hän ei hiiskunut +minulle sanaakaan; käydessäni hänen asunnossaan hän oli kaupungilla +tahi oli olevinaan. Eräänä päivänä hän kertoi homman kehittyvän hyvään +suuntaan, mutta verkalleen; se oli mutkikkaampi kuin hän oli luullut. +Mutta kun aloin häneltä kysellä, hän ei virkkanut sanaakaan enempää. +Kiukustuneena päätin heti toimia omin päin. Koska hän ei tahtonut +minulle ilmaista vartioimisensa tuloksia, niin päätinpä itse tehdä +havaintojani ja läksin samana iltana miljoonamiehen asunnolle St. +John's Woodiin. + +Luulen että hänen asumansa talo oli koko korttelin isoin. Se on kahden +leveän kadun kulmassa, joista kumpaisellakaan ei ole raitiotietä, ja +rauhallisempaa soppea tuskin löytyy koko Lontoossa. Niinpä olikin aivan +hiljainen tuo suuri rakennus ruohokenttien ja pensastojen muodostamassa +puutarhassaan; valaistus oli heikko, sillä pohatta nähtävästi vietti +ystävinensä iltaa muualla. Puutarhan muurit olivat ainoastaan muutaman +jalan korkuiset. Eräässä niistä oli ovi, joka johti lasikattoiseen +käytävään; toisessa kaksi viisisäleistä maalattua veräjää, yksi pienen +puoliympyrän muotoisen ajotien kumpaisessakin päässä, ja molemmat selki +seljällään. Siellä oli niin äänetöntä ja rauhaisaa, että minun suuresti +teki mieleni astua aivan rohkeasti sisälle ja hiukan tutkiskella +talon paikkoja; olin juuri tekemäisilläni sen, kun takaapäin kuulin +nopeita, laahustavia askeleita katukivitykseltä. Käännyin päin, ja +edessäni seisoi uhkaavan näköisenä repaleinen mies heristellen likaisia +nyrkkejään. + +"Pöllö!" sähähti hän. "Kirottu hupelo!" + +"Raffles!" + +"Niin, oikein", kuiskasi hän vimmastuneesti, "hoilaa sitä koko +korttelille — kilju nimeäni minkä kurkustasi lähtee!" + +Samassa hän käänsi minulle selkänsä ja lynkytti alas katua; hän +kohautti olkapäitään ja jupisi itseksensä, kuin olisin minä +kieltäytynyt antamasta hänelle almua. Seisoin tovin tyrmistyneenä, +suutuksissani, ymmällä; sitte seurasin hänen perässään. Hän laahasi +jalkojaan, polvet hetkuivat, selkä oli köyry ja pää notkahteli kuin +kahdeksankymmenvuotiaan. Nyt odotti hän minua kahden katulyhdyn +keskitiessä. Perille saapuessani hän sytytti piippunysänsä viheliäistä +tupakkaa pahanhajuisella tulitikulla, ja sen valossa näin hänen +hymyilevän. + +"Sinun täytyy suoda anteeksi kiivauteni, Bunny, mutta tekosesi oli +tosiaankin ylen tyhmä. Koetan kaikkia mahdollisia juonia — yhtenä +iltana kerjäten ovella, toisena piileksien pensaissa — teen mitä +hyvänsä maailmassa, vaan en seiso töllistelemässä taloa kuten sinä +teit. Tämä on pukukappale, ja sinä ryntäät näyttämölle tavallisissa +vaatteissasi. He ovat yötä päivää varuillaan meitä vastaan. Tämä on +kovin pähkinä mitä minulla konsanaan on purtavana ollut." + +"No niin", vastasin minä, "jos olisit minulle tämän ennen sanonut, niin +en olisi tullut. Mutta sinä et hiiskunut mitään." + +Hän tuijotti minuun lerppahattunsa revenneiden lierien alta. + +"Olet oikeassa", myönsi hän lopuksi. "Olen ollut liian vaitelias. Se on +tullut toiseksi luonnokseni silloin kun minulla on jotain hankkeita. +Mutta nyt luovun siitä, ainakin sinuun nähden. Nyt menen kotiin, ja +tahdon että seuraat mukana, mutta pysy kaikin mokomin matkan päässä +äläkä puhuttele minua ennen kuin itse alotan. Kas niin — anna minun +nyt käydä edellä." Ja niin läksi hän jälleen tallustamaan ikäloppuna +kulkurina, kädet taskussa, kyynäspäät paikattuina ja rikkinäiset takin +liepeet liehumassa molemmin puolin. + +Minä seurasin häntä Finchley Roadille. Siellä hän nousi +raitiovaunuihin, ja minä istuuduin muutaman rivin päähän hänen taakseen +katolle, mutta en kyllin etäällä säästyäkseni hänen kehnon tupakkansa +katkusta. Että hän saattoikin muovailla osansa niin yksityispiirteitä +myöten — hän, jonka oli tapana polttaa ainoastaan erästä määrättyä +paperossilajia! Se oli viimeinen, hienon taiturin leima, ja se loihti +minusta pois suuttumukseni rippeetkin. Tunsin taas tämän toverini +viehätysvoiman, joka alituiseen hämmästytti uudella, aavistamattomalla +luonteensa särmällä. + +Lähestyessämme Piccadillyä, kummailin minne hän poikkeaisikaan. Eihän +hän toki aikonut tuossa kunnossa mennä Albanyyn? Ei, hän siirtyi +Sloane-kadulle meneviin raitiovaunuihin ja minä istahdin hänen taakseen +kuin ennenkin. Sloane-kadulla vaihdoimme vaunuja jälleen, ja olimme +nyt pitkällä, kapealla King's Roadilla. Olin jo kovin utelias saamaan +tietää määräpaikkamme, eikä minun tarvinnutkaan kauvan kummastella. +Raffles astui alas vaunuista. Minä seurasin hänen esimerkkiään. Hän +kiirehti kadun yli ja katosi erääseen pimeään kujaan. Riensin hänen +jälkeensä ja ehdin juuri parahiksi näkemään hänen takinliepeensä +katoavan vielä pimeämpään kivitettyyn solaan oikealle. Hän kulki nyt +suorana ja käveli kuin nuori mies, ja miten olleekaan, hän näytti jo +vähemmän renttumaiselta. Mutta minä yksin olin häntä näkemässä, sillä +sola oli apo autio ja toivottoman valoton. Tuonpuoleisessa päässä hän +avasi erään oven, ja sisällä oli yhäkin pimeämpää. + +Hätkähdin vaistomaisesti ja kuulin hänen nauraa tirskuvan. Emme enää +voineet nähdä toisiamme. + +"All right, Bunny! Nyt saa ilveily päättyä. Tämä on atelieri, +veikkonen, jonka olen vuokrannut." + +Seuraavassa hetkessä jouduimme tosiaankin korkeaan huoneeseen, +jonka ikkuna oli katossa ja jossa oli kalustona maalausteline, +piirustuspöytä, modellilava ja kaikkea muuta tarpeellista, vaikka +ei näkynytkään mitään merkkejä tekeillä olevista töistä. Rafflesin +sytytettyä kaasun oli ensimäisenä näkynäni hänen huopahattunsa, joka +riippui naulakossa hänen muiden vaatteittensa vieressä. + +"Etsitkö taideteoksia?" jatkoi Raffles, sytyttäen paperossin ja alkaen +riisua repaleitansa. "Pelkäänpä, ettet sellaisia löydä, mutta tuossa on +kangas, jolle aina aijon ryhtyä sivelemään värejä. Sanon haeskelevani +sopivaa modellia. Tavallisesti panen tulta kamiiniin kahdesti +viikossa ja käydessäni jätän jälkeeni jonkun sanomalehden ja hiukan +Sullivan-paperossin tuoksua — kuinka hyviltä nämä maistuvatkaan, kun +on tuprutellut palturia! Maksan säntillisesti vuokrani ja olen kaikin +puolin hyvä asukas, ja tämä on kerrassaan käytännöllinen tyyssija — +ei voi kuvaillakaan, kuinka hyödyllinen se olisi pulaan joutuessa. +Nyt menee lerppahattu sisälle ja huopahattu ulos, eikä kukaan ole +tietääkseen kumpaisestakaan; on varsin luultavaa, ettei niin myöhään +illalla ole talossa ainoatakaan sielua, paitsi me." + +"Et ole minulle milloinkaan maininnut, että sinulla on tapana pukeutua +eri asuihin", virkoin minä häntä tarkastellen, hänen pestessään likaa +pois kasvoistaan ja käsistään. + +"Olen toden totta kauttaaltaan kohdellut sinua häpeällisesti, Bunny. +Ei tosiaankaan ollut mitään syytä salata sinulta tätä paikkaa, eikä +tämä millään erityisellä tarkotuksella tapahtunutkaan. Saattaa varsin +hyvin ajatella sattuvaksi sellaisia olosuhteita kuitenkin, joissa olisi +ollut parasta meille molemmille, että sinä et olisi vähääkään tietänyt +oloistani. Minulla on tarpeen tullen makuupaikka, kuten näet, ja +tietysti ei nimeni King's Roadilla ole Raffles. Siinä koko juttu." + +"Ja nykyisin käytät tätä asuntoa pukuhuoneena?" + +"Niin, tämä on kaikkein pyhimpäni", selitti Raffles. "Taitava +pukeutuminen on joissakuissa tapauksissa puoli voittoa, ja on aina +mieluista tietää, ettei huonoimminkaan käydessä tarvitse joutua +tuomituksi omalla nimellään. Ja on aivan välttämätön käyttää valepukua +myöskin silloin kun tahtoo ryhtyä kauppoihin varastetun tavaran +ostajien kanssa. Niiden edessä esiinnyn aina sellaisessa asussa ja +sellaista murretta puhuen kuin olisin Shoreditchin köyhälistökorttelin +asukkaita. Muutoin saisi suorittaa suunnattomia lahjuksia. Nämä kaapit +ovat täynnä kaikenlaatuisia vaatekertoja. Huonetta siivoavalle eukolle +sanon, että ne on varattu modellejani varten, kun vaan saan tavatuksi +sopivia. Niin, toivoakseni on minulla jotakin sinulle sopivaa, sillä +sinä tarvitset puvun huomis-illaksi." + +"Huomis-illaksi!" huudahdin minä. "Mitä siis aijotkaan?" + +"Panemme kaappauksen toimeen", selitti Raffles. "Olisin heti kotiin +tultuani kirjottanut sinulle pyynnön saapua luokseni huomenna +ehtoopäivällä; sitte aijoin kertoa hyökkäyssuunnitelmani ja antaa +sinun oitis saada osasi toiminnasta. Ei ollenkaan kelpaa sallia +hermostuneiden apulaisten olla mukana alusta asti; pitkällisten +valmistelujen aikana ehtivät he tulla kärsimättömiksi ja kaataa kumoon +koko kuorman. Sekin oli yhtenä syynä siihen, että olin niin vietävän +vaitelias. Sinun täytyy koettaa antaa minulle anteeksi. Muistan kyllä +kuinka uljaasti käyttäydyit viime kerralla, jolloin kaikki kuitenkin +oli sinulle aivan äkkiarvaamatonta. Muuta en sinulta vaadikaan +kuin että olet yhtä kylmäverinen ja ovela huomen-illalla kuin olit +silloin... vaikkapa eipä näitä kahta tapausta todellakaan voi verrata +toisiinsa!" + +"Ajattelin juuri, että tulisit siihen tulokseen." + +"Siinä olit oikeassa. Mutta ota huomioon, minä en väitä, että tämä +juttu tulee olemaan läpeensä vaikea. Me voimme luultavasti puikkia +sisään ilman pienimpiäkään vaikeuksia; takaisin tulo se ehkä käy +pulmalliseksi. Mutta sen siitä saa, kun ihmisillä on säännöttömät +tavat!" huudahti Raffles siveellisellä närkästyksellä. "Ajattelehan, +Bunny, minä vietin koko maanantaiyön naapuripuutarhan pensaikossa +ja kurkistelin muurin yli, ja usko minua tai et, talossa oli joku +valveilla koko yön! En tarkota kaffereita. Ne poloiset eivät varmaan +milloinkaan mene vuoteeseen. Ei, tarkotan Rosenthalia itseänsä ja +pöhöttynyttä Purvisin peeveliä. Ne istuivat ylhäällä ja joivat puolesta +yöstä, kun tulivat kotia, aina valoisaan päivään asti, jolloin minä +luikin tieheni. Vieläpä silloinkin olivat kylliksi selviä kyetäkseen +suusotasille. Olipa niillä vähällä tulla tappelukin puutarhassa, +ainoastaan muutaman metrin päässä minusta, ja sain kuulla jotakin, +joka voi olla hyödyksi ja saattaa Rosenthalin ratkaisevalla hetkellä +aseettomaksi. Tiedätkö mitä jalokivi-shakaali merkitsee?" + +"Henkilöä, joka varkailta ostaa jalokiviä Etelä-Afrikassa?" + +"Aivan oikein. No, Rosenthal tuntuu olleen sellainen. Hän on kaiketi +hairahtanut päissään lörpöttelemään siitä Purvisille. Kaikessa +tapauksessa kuulin Purvisin häntä siitä pistelevän ja uhkaavan +kahleilla; ja alan uskoa, että kumppanukset ovat enemmän vihollisia +kuin ystävyksiä. Mutta puhukaamme huomis-illasta: suunnitelmassani ei +ole mitään erinomaista oveluutta. Meidän on vain pujahdettava taloon +noiden roikaleiden ollessa kaupungilla lurjustelemassa, ja pysyttävä +piilossa kunnes he tulevat takaisin, ja vielä kauvemminkin. Meidän +pitää, jos käy laatuun, höystää hieman whiskyä; se tekisi koko homman +yksinkertaiseksi, vaikka ei olekaan oikein urheilulle sopivaa — mutta +tuleehan meidän muistaa Rosenthalin revolverit; hänen ei pidä piirtää +nimikirjaimiaan _meihin_. Niin monta kuin noita kaffereita onkin, tulee +niitä vain kymmenen yhtä ja whiskyä vastaan, mutta sata yhtä vastaan, +jos emme whiskylle mitään mahda. Käsikähmä pakanoiden kanssa tärvelisi +kaiken, lievimmin sanoen. Siellähän sitäpaitsi on naisiakin..." + +"Mitä hiivattia, onko siellä niitäkin?" + +"On, ja oikeata lajia, sellaisia, jotka voivat tehdä itsensä +kuulluiksi. Minä pelkään heidän kirkumistaan, se olisi onnettomuutta +tuottavaa meille. Jos meidän taasen onnistuu piiloutua kaikessa +hiljaisuudessa, on puoli rynnäkköä voitettu. Jos Rosenthal päihtyy, +niin saamme kumpainenkin purppuranpunaisen timanttimme. Mutta jos +hän pysyy selvänä, niin saammekin luodin nahkaamme. Sitä älkäämme +kuitenkaan uskoko, Bunny, ja eihän kaikkia laukauksia ainoastaan +yhdeltä puolen ammuta... mutta se huoli lepää vielä jumalain helmassa." + +Me erosimme kättä lyöden Piccadillyllä — paljoa aikaisemmin kuin olin +toivonut. Raffles pyysi etten seuraisi häntä kotiin sinä iltana. Hän +sanoi ottaneensa säännökseen nukkua kauvan yöllä ennenkuin joutui +yrittämään lyömäpalloa — tai muita pelejä. Hänen viimeiset sanansa +perustuivat samaan periaatteeseen: + +"Pane muistiisi, ainoastaan yksi lasi whiskyä tänä iltana, Bunny. Kaksi +korkeintaan — jos panet arvoa omalle — ja minun hengelleni!" + +Muistan kuinka orjamaisen tottelevainen olin ja miten pitkän unettoman +yön se minulle tuotti; viimein näin talojen kattojen kuvastuvan +vasten siniharmaata Lontoon taivasta. Ihmettelin saisinko vielä nähdä +toisenkin aamun, ja soimasin ankarasti itseäni siitä pikku retkestä, +jonka olin tehnyt omalla vastuullani. + +Kello oli kahdeksan ja yhdeksän välillä illalla, kun otimme +vartiopaikkamme puutarhassa, joka oli Ruben Rosenthalin alueen +vieressä; itse talo oli suljettu, ja se oli irstailevan naapurin +ansio, joka ajamalla viereiset asukkaat pois oli suuresti edistänyt +itsensä luovuttamista meidän käsiimme. Varmoina siitä ettei meitä +siltä taholta yllätettäisi saatoimme pitää silmällä Rosenthalin taloa +erään muurin varjossa, joka oli juuri parahiksi korkea voidaksemme +sen yli kurkistella; pensasrivi kumpaisessakin puutarhassa oli +vielä lisäsuojana. Siten varustettuina olimme seisoneet tunnin ja +tuijottaneet pariin pyöreäpieliseen akkunaan, joissa hämärät varjot +yhtämittaa liikkuivat verhojen takana, ja kuunnelleet korkkien +pamauksia, lasien kilinää ja asteettain kohoavaa raakain äänten sorinaa +sisältä. Onni näytti meidät hyljänneen: purppuranpunaisten timanttien +omistaja söi päivällistä kotonaan, kerrassaan liian pitkällistä +päivällistä. Luulin että heillä oli vieraita. Raffles oli päinvastaista +mielipidettä, ja hän osottautui olevan oikeassa. Pyörät kitisivät +ajotiellä, ja kaksivaljakko seisahtui porrasten eteen; ruokasalissa +tehtiin poislähtöä, meluava puhelu häipyi ja alkoi taas kuulua +eteisestä. + +Teen nyt selkoa asemastamme. Me olimme muurin toisella puolen, talon +sivulla, muutaman jalan päässä ruokasalin akkunoista. Oikealla leikkasi +talon yksi kulma takapihaa, vasemmalla antoi kulma meidän nähdä +esiinpistävät portaat ja odottavat vaunut. Näimme Rosenthalin tulevan +ulos — näimme ennen kaikkea hänen timanttiensa kimaltelevan. Sitten +tuli nyrkkitaistelija, senjälkeen nainen, jonka tukkalaite oli kuin +pesusieni, sitten yksi vielä, ja niin oli seurue täysilukuinen. + +Raffles kyyristyi alas ja pakotti innokkaasti minut tekemään samoin. + +"Naiset seuraavat heitä", kuiskasi hän. "Se on mainiota." + +"Onhan siitä etua." + +"Aja Gardenia-varieteehen!" rääkyi pohatta. + +"Ja se oli parasta kaikesta", sanoi Raffles nousten, kun ajopelit +vierivät ulos veräjästä ja hävisivät rivakkaa vauhtia. + +"Ja nyt?" kuiskasin vapisten innosta. + +"Ne varmaan tyhjentävät pöytää. Niin, tuolla näen heidän varjonsa. +Vierashuoneen akkunat ovat avoinna takapihalle päin. Bunny, ratkaiseva +hetki on tullut. Missä on naamari?" + +Minä otin sen esille kädellä, jonka värinää koetin turhaan ehkäistä, +ja olisin voinut mennä kuolemaan Rafflesin edestä, kun hän ei sanonut +mitään siitä, mitä ei voinut olla näkemättä. Hänen omat kätensä olivat +vakaat ja kylmät, kun hän kiinnitti minun naamarini ja sitten omansa. + +"Voi turkanen, poikaseni", kuiskasi hän iloisesti, "sinä näytät +pahimmalta rosvolta mitä milloinkaan olen nähnyt! Yksistään nämä +naamarit tuottavat halvauksen neekerille, jos jonkun heistä tapaamme. +Mutta olen iloinen siitä, että muistin kieltää sinua ajattamasta +partaasi. Pahimmassa tapauksessa voidaan sinut luulla Whitechapelin +esikaupungin rentuksi, jos vain et unohda puhua murretta. Jos et ole +varma siitä, niin on parasta, että vaikenet kuin kala, ja jätät puhelun +minulle; mutta toivokaamme että kaikki tämä huoli on tarpeetonta. +Oletko nyt valmis?" + +"Olen." + +"Onko sinulla suukapula?" + +"Kyllä." + +"Revolveri?" + +"Sekin." + +"Tulehan siis." + +Silmänräpäyksessä olimme yli muurin ja seuraavassa nurmella talon +takana. Ei ollut kuutamoa. Tähdetkin olivat verhoutuneet meidän +tähtemme. Minä hiivin toverini perässä kaksoislasiovelle, joka johti +matalalle kuistille. Hän painoi kätensä ovea vasten. Tämä painui +sisäänpäin. + +"Yhä on onni myötäinen!" kuiskasi Raffles. "Pelkkää menestystä vain. +Nyt meidän pitää saada valoa." + +Ja valoa tuli! + +Tusina sähkölamppuja hehkui punaisina tuhannesosa sekunnissa, sitten +virtasi armottoman valkea loiste häikäistyihin silmiimme. Kun saimme +näkömme takaisin, oli neljä revolveria tähdättyinä meitä kohden, ja +kahden välissä seisoi jättiläismäinen Ruben Rosenthal ja nauroi, niin +että koko ruumis hytkyi. + +"Hyvää iltaa, pojat!" nikotteli hän. "Hauskaa saada viimeinkin tavata +teidät! Älä liikuta kättä tai jalkaa, sinä siellä vasemmalla, muutoin +olet mennyttä kalua. Minä tarkotan sinua, retku!" karjaisi hän +Rafflesille. "Minä tunnen sinut. Olen odotellut sinua. Olen pitänyt +sinua silmällä koko viikon. Luulit kai olevasi peijakkaan ovela, häh? +Yhtenä päivänä sinä kerjäsit, seuraavana näyttelit juopunutta ja +kolmantena esiinnyit tuttavanani Transvaalista, yhtenä niitä, jotka +eivät milloinkaan tule, kun minä olen kotona. Mutta sinä jätit samat +jäljet jälkeesi joka päivä, senkin rosvo, ja samat jäljet joka yö, +kaikkialle pitkin taloni nurkkia." + +"Se sattuu paikalleen kuin nakutettu", honotti Raffles, "mutta herra ei +saa ottaa kovin pahakseen. Ja ties hänen millä konstilla te olette sen +kaiken nuuskinut, mutta ei me ollakaan uteliaita. Älkää vaan huoliko +ampua, sillä aseettomia me ollaan, Herra nähköön." + +"Sinä olet viekas konna!" sanoi Rosenthal sormet liipasimella, "mutta +tässä olet tavannut miehen, joka on vieläkin viekkaampi." + +"Niin, voi hyväinen... arvaahan sen! Eikö toinen varas voisi päästä +voitolle toisesta varkaasta — kyllä, totta maar." + +Olin siirtänyt katseeni mustista pyöreistä revolverinpiipuista, +kirotuista timanteista, jotka olivat houkutelleet meidät satimeen, +paksun nyrkkitaisteljan pöhöttyneestä siankärsästä ja Rosenthalin +purppuranpunaisista poskista ja kotkannenästä. Katselin niiden ohitse +oviaukkoon, joka oli täynnä kahisevaa silkkiä ja samettia, mustia +kasvoja, töllisteleviä silmänvalkuaisia ja villaisia kalloja. Mutta +äkillinen äänettömyys käänsi huomioni takaisin miljoonamieheen. +Ainoastaan hänen nenänsä oli pitänyt värinsä. + +"Mitä tarkotat?" sähisi hän käheästi ja kirosi. + +"Terveisiä kaleereille!" honotti Raffles kylmäverisellä äänellä. + +"Mitä?" + +Rosenthalin revolverit piirsivät aina suurempaa ympyrää. + +"Terveisiä kaleereille, vanha jalokivi-shakaali! + +"Mistä hornasta olet tuon keksinyt?" kysyi Rosenthal, kurkussa korina, +joka koetti olla naurua. + +"Niin, sanos se!" vastasi Raffles. "Senhän tiesi jok'ainoa jehu siellä +missä _minä_ viimeksi olin." + +"Kuka on voinut levitellä sellaisia hullutuksia?" + +"Sitä en tiedä minä", sanoi Raffles; "kysykää tuolta herralta, joka +seisoo teidän vasemmallanne, _hän_ ehkä tietää sen." + +Vasemmalla seisova herra oli käynyt tuhkanharmaaksi +mielenliikutuksesta. Ei milloinkaan ole paha omatunto itseänsä sen +selvemmin ilmaissut. Hänen pienet silmänsä kieppuivat hänen ihraisessa +naamassaan kuin korintit, sitten pisti hän revolverit taskuunsa ja +syöksi meitä kohden nyrkit pystyssä. + +"Pois tieltä — pois tieltä!" karjui Rosenthal raivoissaan. + +Se oli liian myöhäistä. Tuskin oli leveä nyrkkitaistelija +heittäytymällä revolverien eteen estänyt Rosenthalin ampumasta, kun +Raffles teki hyppäyksen ulos lasi-ovesta, samassa kun minut, joka +seisoin hiljaa enkä sanonut mitään, iskettiin lattiaan kaikkien taiteen +sääntöjen mukaisesti. + +En kaiketikaan maannut pitkää aikaa tajuttomana. Tointuessani kuului +kauheaa meteliä puutarhasta, mutta salissa olin minä yksinäni. Nousin +istualleni. Rosenthal ja Purvis syöksivät edestakaisin ulkona, +noituivat kaffereita ja ärhentelivät toisilleen. + +"_Tuon_ muurin yli, sanon minä!" + +"Ei, vaan tämän. Emmekö voi viheltää poliisia?" + +"Hiiteen poliisit! Olen saanut tarpeekseni poliisin vintiöistä." + +"Sitten on parasta, että menemme sisälle ja passitamme toisen rosvoista +vaarattomaksi." + +"Passita itsesi, sen paremmin et voi tehdä. Niin, senkin musta +pässinpää, jos minä äkkään sinun yrittävän luikkia tiehesi, niin..." + +En kuullut uhkausta loppuun. Ryömin nelin kentän ulos salista +revolverini teräsrengas hampaiden välissä. + +Hetkisen luulin, että eteinenkin oli tyhjä. Siinä erehdyin, ja +tulin madelleeksi erään kafferin eteen. Mies parka, en hennonnut +antaa hänelle huumaavaa iskua, mutta häristelin hänelle hirmuisesti +revolveriani ja kuulin hänen vaikeitten hampaittensa kalisevan minun +harpatessani portaita ylös. En osaa selittää, miksi niin päättävästi +ryntäsin ylikertaan. Mutta puutarha ja alikerta tuntuivat kuhisevan +ihmisiä, eikä tekoni ollutkaan typerin. + +Luisuin sisälle ensimäiseen huoneeseen mikä tielleni sattui. Se oli +makuuhuone — tyhjä, mutta valaistu, enkä milloinkaan voi unohtaa, +kuinka kimmahdin, kun näin itseni kokonaan kaapin-oven kuvastimesta! +Naamioituna, aseestettuna, repaleihin verhottuna en todellakaan +ansainnut parempaa kohtaloa kuin luodin tai hirsipuun, ja jompikumpi +minua odotti, sen tiesin. Kätkeydyin kuitenkin vaatekaappiin kuvastimen +taakse, ja siellä seisoin vapisten ja kiroten kohtaloani, hulluuttani +ja Rafflesia ennen kaikkea — Rafflesia ensiksi ja viimeiseksi — ehkä +puolen tunnin ajan. Sitten temmattiin vaatekaapin ovi auki yht'äkkiä; +miehet olivat hiipineet äänettömästi huoneeseen ja laahasivat minut +vankina alikertaan. + +Eteisessä oli hirveä hälinä; naisetkin olivat jo uskaltaneet esille, +ja nähdessään hirvittävän pahantekijän kirkuivat he kaikki yhtaikaa. +Siihen heillä todellakin oli syytä, vaikka naamari nyt oli nykäisty +sivulle, niin että ainoastaan vasen korvani oli sen peitossa. +Rosenthal vastasi heidän kirkumiseensa ärjyvällä äänellä käskien heitä +vaikenemaan; se nainen, jonka tukkalaite muistutti pesusientä, syyti +hänelle kiukkuisia kiroiluja, ja eteinen kajahteli Babelina, jota on +mahdoton kuvailla. Muistan ihmetelleeni, miten kauan kestäisi ennenkuin +poliisi saapuisi. Purvis ja naiset vaativat poliisia kutsuttavaksi +ja minua heti jätettäväksi sen haltuun. Mutta siitä ei Rosenthal +tahtonut kuulla puhuttavankaan. Hän vannoi ampuvansa jokaisen miehen +tai naisen joka tahtoi lähteä ulos asialle. Hän oli saanut tarpeekseen +poliiseista. Hän ei tahtonut nähdä noita rauhanhäiritsijöitä silmäinsä +edessä, hän tahtoi pitää minusta huolen omalla tavallaan. Samassa hän +kiskaisi minut pois toisilta, lennätti ovea vasten ja ampui luodin, +joka tunkeutui puuhun tuuman verran korvastani. + +"Mitä se minuun kuuluu? Hänhän on aseestettu! Minä ammuin häntä +itsepuolustuksekseni. Se tulee olemaan varotus muille. Menetkö pois +tieltä, vai tahdotko itse luodin nahkaasi?" + +"Olette päissänne", intti Purvis yhä pysyen välissämme. "Näin teidän +tyhjentävän täysinäisen lasin sisään tultuanne ja se saattoi teidät +sikahumalaan. Ajatelkaa mitä teette, Rosenthal. Älkää tehkö sellaista, +jota perästäpäin saatte katua." + +"Sitten en minä ammu häntä, ammun vaan tuon pahuksen ympärille. Olet +aivan oikeassa, poikaseni. Minä en tee hänelle mitään pahaa, en millään +muotoa. Ympärille vain — kas näin!" + +Hänen pisamainen kouransa nousi yli Purvisin olkapään, hänen +sormuksensa säteili purppuranpunaista hohdettaan ja hänen revolverinsa +iski keltaisena salamana, ja naiset parkuivat pamauksen kuullessaan. +Joitakuita siruja tarttui ovesta tukkaani. + +Seuraavassa silmänräpäyksessä sieppasi Purvis häneltä aseen, ja nyt +olin turvassa tuolta paholaiselta; mutta sen sijaan uhkasi minua +vankila. Keskeemme ilmestyi poliisikonstaapeli. Hän oli tullut +lasi-ovesta saliin — harvasanainen mies, nopea ja varma liikkeissään. +Yhdessä käden käänteessä oli hän pannut minut käsirautoihin, sillävälin +kun nyrkkitaistelija selitti aseman ja hänen isäntänsä pilkkasi +oikeuden valvojia voimattomassa raivossaan. Niin, olipa tuo kaunista +huolenpitoa poliisivallan puolelta ja tuotti suurta hyötyä todellakin; +sitten saapuu poliisi, kun kaikki on ohitse ja koko huonekunta olisi +voitu murhata unessaan. Poliisikonstaapeli ei suonut hänelle sanaakaan +vastaukseksi, ennenkuin juuri silloin kun talutti minut ulos. + +"Teidät me tunnemme, sir", sanoi hän ylenkatseellisesti ja kieltäytyi +ottamasta kultarahaa, jonka Purvis hänelle ojensi. "Tapaamme +oikeussalissa, sir." + +"Tulenko minä ehkä mukaan nyt?" + +"Miten haluatte, sir. Mutta minä luulen, että tuo toinen herra +tarvitsee teitä paremmin, eikä tämä nuorukainen suurtakaan vastusta +minulle tuota." + +"Minä en yritä mitään vastustelua", lupasin minä. + +Ja sanani pidin. + +Kävelimme ehkä sata metriä aivan äänettöminä. Oli varmaan keskiyö. Emme +kohdanneet ainoatakaan sielua. Viimein kuiskasin minä: + +"Miten ihmeessä olet menetellyt?" + +"Se oli silkka onnenpotkaus", vastasi Raffles. "Minun onnistui livistää +sentähden, että tunsin jok'ainoan kiven näissä muureissa, ja vielä +suurempi onni oli se, että minulla sattui olemaan tämä puku Chelseassa. +Kypärä kuuluu erääseen kokoelmaan, joka minulla oli kerran Oxfordissa; +tässä me kiipeämme yli muurin. On parasta, että riisun päältäni takin +ja miehustan ennenkuin tapaamme oikean konstaapelin. Minä hankin ne +kerran naamiohuveihin — kuten silloin syyksi sanoin — niin, siihen +liittyy pitkä juttu. Olen aina otaksunut, että ne tulisivat joskus +tarpeeseen. Suurin vaikeuteni tänä-iltana oli päästä eroon ajurista, +joka toi minut tänne takaisin. Lähetin sen salapoliisikonttoriin, +taskussaan kymmenen shillinkiä ja mukanaan erityinen tervehdys +kunnon Mackenzielle. Koko salapoliisivoima tulee olemaan Rosenthalin +luona puolen tunnin kuluttua. Minä luotin tietysti tuon herran +vihaan poliisia kohtaan — onnen sattuma sekin. Jos sinä olit päässyt +puikkimaan pois, niin silloin oli tietysti kaikki hyvin; muussa +tapauksessa tiesin hänen leikkivän hiiren kanssa niin kauvan kuin +mahdollista. Niin, Bunny, siitä sukeusi pukukappale enemmässä määrässä +kuin olin tarkottanutkaan, ja me saimme siinä joltisenkin nolauksen. +Mutta, hitto vieköön, hyväpä niinkin, että pääsimme siitä ollenkaan." + + + + +LYÖMÄPALLOVIIKKO. + + +Voidaan olla eri mieltä siitä, oliko Raffles ensiluokan murtovaras, +mutta lyömäpallon pelaajana hän oli verraton, sen voin vannoa. +Itse oli hän vaarallinen lyöjä, loistava lyyryn ottaja ja ehkä +aikansa etevin heittäjä, mutta osotti tavallisesti ihan uskomatonta +välinpitämättömyyttä peliä kohtaan yleensä. Hän ei milloinkaan tullut +Lord'in lyömäpallokentälle ilman omaa pallosalkkuansa, eikä ilmaissut +vähintäkään harrastusta kilpailun tuloksia kohtaan, jos ei ollut itse +osan-ottajana. Tämä ei ollut mitään naurettavaa itserakkautta hänen +puoleltaan. Hän vakuutti menettäneensä kaiken innostuksensa peliin, ja +jatkoi pelaamista ainoastaan mitä alhaisimmista syistä. + +"Lyömäpallo", puheli Raffles, "kuten kaikki muukin voi olla peräti +hyvä urheilu, kunnes löytää jonkun paremman. Jännittäväisyydessä se on +suuresti takapajulla eräästä toisesta puuhasta, jonka tunnet, Bunny, ja +pelaajien ehdoton vertailu käy lopulta sietämättömäksi. Mitä tyydytystä +on ottaa toisen veräjä, kun mieli tekee hänen pöytähopeoitansa? +No niin, jos satuttaa lyöjän veräjää pallolla, niin onhan se aina +harjotusta laskelmienteon taitoon, ja vastapelaajansa heikkojen kohtien +ainainen valpas vaarin-ottaminen on juuri sitä lajia henkistä urheilua +kuin ihminen tarvitsee. Niin, kenties on jotakin sukulaisuuttakin +noiden kahden asian välillä, kun niitä oikein ajattelee. Mutta minä +luopuisin ainiaaksi lyömäpallosta milloin hyvänsä, Bunny, ellei se +antaisi suojelevaa loistetta sellaiselle kuin minä olen." + +"Kuinka niin?" sanoin minä. "Sehän pakottaa sinua esiintymään enemmän +julkisesti kuin on viisasta tai käytännöllistä, luulisin." + +"Hyvä Bunnyni, siinä sinä erehdyt. Antautuakseen rikokseen jotensakin +rankaisemattomasti _täytyy_ ihmisellä olla ehdottomasti joku +rinnakkainen, hyvin huomattu toimi — minkä julkisempi sitä parempi. +Sen periaatteen totuus on selvä kuin päivä. Mr. Peace, rauha hänen +tomullensa, häivytti epäluulon hankkimalla itsellensä paikkakunnallista +mainetta viulunsoittajana ja eläintenkesyttäjänä, ja varma vakaumukseni +on, että Jack halkaisija oli toden teolla silmäänpistävän julkinen +henkilö, jonka parlamenttipuheet kerrottiin sanomalehdissä hänen +julmien tekojensa rinnalla. Jos sinä esiinnyt ilmotuslehdessä jollakin +huomatulla sijalla, niin ei sinun milloinkaan epäillä näyttelevän +toista yhtä tärkeätä osaa. Sentähdenpä tahdon, että sinun tulee +harjottaa sanomalehtimiehen ammattia, poikani, ja kirjottaa omalla +nimelläsi niin paljon kuin kykenet. Ja se on ainoa syy, minkä vuoksi +minä en polta mailojani takkapuina." + +Mutta silloin kun hän pelasi, ei löytynyt ainoatakaan moista taituria +koko radalla, eikä myös ketään, joka olisi ollut innokkaampi +tekemään hyötyä puolueelleen. Muistan kuinka hän saapui radalle +ennen urheilukauden ensimäistä kilpailua, taskut täynnä kultarahoja, +joita hän asetteli veräjäpylväille poikkipienain tilalle. Oli +jumalien katsomisen arvoinen näky, kun ammattipelaajat heittivät kuin +mielettömät saadakseen kolikoita, sillä niin pian kuin veräjäpylvääseen +osui, viskattiin punta heittäjälle ja toinen asetettiin sijalle; niin, +eräs miekkonen kaappasi itselleen kolme puntaa yhdellä pallolla, joka +sinkautti hajalleen koko veräjän. Se tapa maksoi Rafflesille kahdeksan +tai yhdeksän kultarahaa, mutta hänellä olikin ensi luokan heittäjiä +koko ajan, ja hän sai seuraavana päivänä viisikymmentäseitsemän +pistettä. + +Minun huvituksekseni tuli saattaa häntä kaikkiin hänen kilpailuihinsa, +seurata katseellani jokaista palloa, minkä hän heitti, löi taikka +heitti takaisin ulkopuolueen taholta, sekä istua ja jutella hänen +kanssaan kenttäkatoksessa, milloin hän ei tehnyt kumpaakaan. Meidät +olisi voitu nähdä siellä vieretysten katsomassa enintä osaa The +Gentlemen-pallokunnan ensimäisistä kierroksista The Players-pallokuntaa +vastaan heinäkuun toisena maanantaina. Meidät voitiin nähdä, mutta ei +kuulla, sillä Rafflesin ei ollut onnistunut saada tarpeeksi pisteitä +päästäkseen yhdeksi edustajaksi pallokuntaan, joten hän oli harvinaisen +huonolla tuulella mieheksi, joka niin vähän piittäsi pelistä. Ollen +vain harvapuheinen minulle, oli hän suorastaan epäkohtelias useata +pallokunnan jäsentä kohtaan, joka kuvitteli tietävänsä kuinka tuo +vastus oli tapahtunut, tai tuli säälittelemään hänen kovaa onneansa. +Siinä hän istua mökötteli olkihattu vedettynä aina nenälle asti ja +paperossi suussa, joka vääristyi pilkallisesti aina hyvän heiton +tapahtuessa. + +Hämmästyin senvuoksi suuresti, kun eräs nuori mies kaikkein hienointa +keikarilajia tunkeutui väliimme ja sai tungettelustaan huolimatta +ylen kohteliaan vastaanoton. En tuntenut nuorukaista ulkonäöltä, +eikä Raffles esitellyt häntä minulle, mutta heidän keskustelunsa +ilmaisi niin pintapuolista tuttavuutta ja sellaista rentomielisyyttä +nuorukaisen puolelta, että ihmettelyni lisääntyi. Uteliaisuuteni nousi +korkeimmilleen, kun Rafflesille ilmotettiin, että toisen isä mielellään +tahtoisi tavata häntä ja hän heti oli valmis tyydyttämään tuon +mielijohteen. + +"Hän on naisten lavalla. Tuletteko heti mukaan?" + +"Mielelläni", vastasi Raffles. "Pidä paikka minulle, Bunny." + +"Nuori Crowley", selitti eräs ääni takanani. "Hän kuului Harrowin +pallokuntaan viime vuonna." + +"Kyllä muistan, hän oli laiskin luokallaan." + +"Mutta kelpo lyömäpallomies. Hän suoritti tutkintonsa vasta +kahdenkymmenen vuoden ijässä. Ja yksistään isänsä ansiosta hän läpäisi. +Ylhäistä sukua. Ja komea mies kylläkin!" + +Peli kyllästytti minua. Olin saapunut ainoastaan nähdäkseni Rafflesin +pelaavan. Pian aloin kaivata häntä takaisin, ja vihdoin huomasinkin +hänen viittovan minulle oikeanpuoleisesta aitauksesta. + +"Tahdon esitellä sinut vanhalle lordi Amerstethille", kuiskasi hän +ehtiessäni hänen luokseen. "Niillä on lyömäpalloviikko ensi kuussa, kun +nuori Crowley tulee täysi-ikäiseksi, ja me matkustamme molemmat sinne +pelaamaan." + +"Molemmat!" toistin minä. "Mutta minähän en pelaa lyömäpalloa!" + +"Hiljaa", kielsi Raffles, "se on yksinomaan minun asiani. Minä olen +valehdellut niinkuin hevonen juoksee", lisäsi hän haudankumealla +äänellä, kun olimme tulleet alas portaita; "toivon ettet sinä nyt sotke +minun peliäni." + +Hänen silmissään oli sellainen kiilto, minkä tunnen toisista +tilaisuuksista, mutta en sitä ollut odottanut täällä rauhallisessa +ja säntillisessä piirissä, ja ihan ilmeisinpä aavistuksin seurasin +hänen vaaleata flanellimekkoansa läpi hattujen ja hiuslaitteitten +köynnöksien, jotka kukoistivat naisten telttikatoksen alla. + +Lordi Amersteth oli komea vanha herrasmies, jossa pisti silmään +kaksoisleuka ja lyhyet viikset. Hän otti minut vastaan hyvin +kohteliaasti, vaikka hänen sävyssään silti ei ollut vaikea havaita +jotakin vähemmän imartelevaa. Minua kohdeltiin jonakin välttämättömänä +liitteenä verrattomaan Rafflesiin, johon tunsinkin suuttuvani, samalla +kun tein kumarruksen ylimykselle. + +"Olen rohjennut", lausui lordi Amersteth, "pyytää erästä The Gentlemen +of England-pallokunnan jäsentä pelaamaan yhden maalais-otteen +lyömäpalloa luonamme ensi kuussa. Hän on ystävällisesti vastannut, että +hän olisi saapunut kovin mielellään, ellette Te olisi ehtinyt kutsua +häntä pienelle kalastusretkelle, mr...mr..." ja lordi Amerstethin +todellakin onnistui muistaa nimeni. + +Tietysti kuulin ensi kertaa puhuttavan kalastusretkestä, mutta +kiirehdin vastaamaan, että se luultavasti niin, aivan varmaan +voitaisiin lykätä tuonnemmaksi. Raffles loi minuun vaivihkaa hyväksyvän +silmäyksen. Lordi Amersteth kumarsi jäykästi. + +"Erittäin ystävällistä Teiltä", sanoi hän. "Mutta tehän olette itsekin +lyömäpallon pelaaja?" + +"Kyllähän hän oli koulussa ollessaan", tokaisi Raffles hävyttömällä +innolla. + +"En mikään varsinainen lyömäpallon pelaaja", änkytin minä. + +"Ettekö kuulunut kilpailevaan pallokuntaan?" kysyi lordi. + +"Ei, en aivan", vastasin minä. + +"Mutta hyvin läheltä piti", selitti Raffles kauhukseni. + +"No niin, eiväthän kaikki voi kuulua The Gentlemen-pallokuntaan", sanoi +lordi Amersteth. "Poikani Crowley pääsi tuskalla ja vaivalla jäseneksi +pallokuntaan Harrowissa, ja hän tulee pelaamaan. Minä ehkä itsekin +lyöttäydyn mukaan, jos niin tarvitaan, niin että Te ette jää ainoaksi +harjotusta kaipaavaksi, jos kehityksenne on keskeneräinen, ja minua +suuresti ilahduttaisi, jos Tekin tulisitte avustamaan meitä. Voitte +kalastella joessa ennen aamiaista ja jälkeen päivällisen, jos Teitä +haluttaa." + +"Minulle olisi suuri kunnia..." alotin minä johdantona ehdottomaan +kieltäytymiseen, mutta Raffles katsahti minuun pitkään, ja minä aloin +empiä, heikko kun olen raukka, ja niin tietysti jouduin kiikkiin. + +"Sitten on asia päätetty", lopetti lordi Amersteth hieman ärtyisesti. +"Meillä, nähkääs, tulee olemaan pieni urheiluviikko, kun poikani tulee +täysi-ikäiseksi. Pelaamme Free Foresters-, The Dorsetshire Gentlemen- +ja ehkä erästä omankin paikkakunnan pallokuntaa vastaan. Mr Raffles +kyllä kertoo teille kaiken, ja Crowley voipi kirjottaa. No niin, +luotamme siis teidän molempain saapumiseen." Ja hiukan nyökäyttäen +nousi lordi Amersteth ja vetäytyi uloskäytävää kohden. + +Myöskin Raffles nousi, mutta minä tartuin häntä takinhihaan. + +"Mitä sinä oikein tarkotat?" kuiskasin minä raivoissani. "Enhän +milloinkaan ole ollut lähellä mihinkään kilpailujoukkoon pääsemistä. +Minä en laisinkaan ole lyömäpallon pelaaja. Minun täytyy päästä tästä +eroon!" + +"Eipä toki", kuiskasi hän vastaan. "Sinun ei tarvitse pelata, mutta +sinun pitää tulla mukaan. Jos odotat minua puoli seitsemään, sanon +sinulle minkä tähden." + +Mutta minä saatoin arvata syyn, ja minua hävettää tunnustaa, että se +herätti minussa paljoa vähemmän vastenmielisyyttä kuin pelkkä ajatus +tehdä itseni naurunalaiseksi lyömäpallokilpailussa. Se herätti minussa +nöyryytyksen tunteen, jollaista rikoksen ajatus ei enää voinut minussa +aikaansaada, enkä suinkaan rauhallisessa mielentilassa kuljeskellut +ympäri urheilukenttää, Rafflesin hävitessä kenttäkatokseen. Eikä +vähentänyt huonoa tuultani näkemäni pikku kohtaus nuoren Crowleyn ja +hänen isänsä välillä, jolloin jälkimäinen kohautellen olkapäitään +seisahtui ilmottamaan nuorelle miehelle tiedon, jonka tämä otti vastaan +vähän nolostuneena. Minuun kenties vain vaikutti paha omatuntoni, mutta +olisin voinut vannoa, että he olivat harmissaan, kun eivät voineet +saada suurta Rafflesia ilman hänen mitätöntä ystäväänsä. + +Sitten soi kello, ja minä kapusin kenttäkatoksen katolle katselemaan +Rafflesin pelaamista. Siellä ylhäällä ei jää näkemättä hienoinkaan +taituruuden piirre, ja jos milloinkaan lyömäpallon pelaaja oli pelkkää +taituruutta, niin sitä oli A.J. Raffles sinä päivänä, jonka koko +lyömäpallomaailma kyllä muistaa. Ei tarvinnut itse olla lyömäpallon +pelaaja ihaillakseen hänen täydellistä mestaruuttaan yli kaikkien +laskelmien, hänen kauniita vapaita liikkeitänsä, jotka olivat +aina yhtä miellyttävät, olivatpa kuinkakin nopeat, tai mutkikkaan +hyökkäysjärjestelmänsä loppumatonta älykkyyttä. Se ei ollut ainoastaan +voimailutemppujen näytös, se oli neron kilpataistoa, jolla oli +erikoinen merkitys minun silmissäni. Minä näin "noiden molempain +asiain sukulaisuuden" koko sen ehtoopäivän väsymättömässä taistelussa +Englannin ammattipelaajien valiojoukkoa vastaan. Minuun tehosi se voima +ja teräväjärkisyys, kärsivällisyys ja tarkkuus, ajatuksien ja lihaksien +yhteistoiminta, joka antoi kaikelle taiteellisen leiman. Kaikki oli +niin luonteenomaista sille toiselle Rafflesille, jonka yksistään minä +tunsin! + +"Minua huvitti pelata tänään", selitteli hän sitten vaunuissa. "Mutta +olen niin suutuksissani, että vereni kiehuu. Ei mikään ärsytä niin +minua, kuin tulla kutsutuksi lyömäpallopeliin, aivan kuin minä olisin +ammattipelaaja!" + +"Miksi ihmeessä menet sinne sitten?" + +"Rangaistakseni niitä, ja — sentähden että me olemme jotensakin tyhjät, +Bunny, ennen urheilukauden loppua." + +"Vai niin!" sanoin minä. "Sitähän jo minäkin arvailin." + +"Tietysti! Ne kait aikovat toimeenpanna oikein pramean juhlaviikon — +tanssiaisia, päivällisiä — pieniä ylellisiä illanviettoja tutummalle +piirille — yleisön päivällisiä — ja otaksuttavasti säihkyy koko talo +jalokiviä. Jalokiviä oikein kasoittain! Tavallisesti ei mikään saa +minua väärinkäyttämään kutsuvieraan asemaa. Sitä en ole milloinkaan +tehnyt, Bunny. Mutta tässä tapauksessa meidät on otettu palvelukseen +kuin tarjoilijat ja soittokunta, ja totisesti annamme heidän maksaa! +Käydäänpä jonnekin syömään päivällistä kaikessa rauhassa, puhellaksemme +asiasta." + +"Tämä tuntuu minusta olevan perin kehnoa lajia varkautta", en voinut +olla sanomatta, ja Raffles myönsi heti tämän ainoan vastaväitteeni +oikeaksi. + +"Kehnoahan se on lajiaan", tuumi hän, "mutta sitä en voi auttaa. Me +olemme juuri joutumaisillamme peräti kehnoon rahalliseen tilaan, ja +sitä on kartettava. Sitäpaitsi on moinen omiaan noille ihmisille, ja +niillä on yltäkyllin varoja. Äläkä kuvittele sen sujuvan niinkuin +lastenleikin; ei mikään ole helpompaa kuin siepata saalis, mutta eipä +mikään taas vaikeampaa kuin välttää kaikki epäluulot, kuten meidän +tietysti täytyy tehdä. Koko tulokseksi ehkä vain jääpi se, että voimme +perehtyä linnaan toista kertaa varten. Niin, kuka tietää? Meillä on +kaikessa tapauksessa viikkoja ajatella asiaa, sinulla ja minulla." + +En tahdo väsyttää lukijaa kuvailemalla näitä viikkoja; riittää sanoa, +että "ajattelemisen" suoritti tykkänään Raffles, joka ei aina vaivannut +itseään ilmottamalla ajatuksiaan minulle. Mutta hänen vaiti-olonsa ei +enää ollut niin härnäävä. Aloin tyytyä pitämään sitä välttämättömänä +aineksena näissä pikku hankkeissa. Ja viimeisen tällaisen seikkailumme +jälkeen, etenkin sen saavutettua ratkaisunsa, oli uskoni Rafflesiin +liian luja järkkyäkseen hänen puuttuvasta luottamuksestaan minua +kohtaan, jonka vieläkin katson olleen paremmin peräisin rikollisen +vaistosta kuin miehen harkinnasta. + +Maanantaina elokuun 10 p:nä saavuimme Milchester Abbeyhin Dorset'issa; +ja kuukauden alussa kuljeskelimme pitkin seutua ongenvapa olalla. +Tarkoituksena oli saada meidät heti tunnetuiksi paikkakunnalla +sävyisinä kalamiehinä ja jossain määrin tutustua seutuun vastaisia, +perusteellisemmin suunniteltavia hankkeita varten siltä varalta, +että urheiluviikko tuottaisi laihan tuloksen. Rafflesilla oli vielä +eräs toinenkin aije, jonka hän säilytti salaisuutenaan, kunnes sai +minut sinne. Muutamana päivänä otti hän esille lyomäpallon eräällä +niityllä, jonka poikki kuljimme, ja heitteli sitä minulle harjottelua +varten tunnin ajan. Me vietimme sitte monta tuntia lyömäpalloa +harjotellen läheisimmällä kentällä, ja jos en milloinkaan ennen ole +lyömäpalloa yrittänyt, niin oli minulla tuolla viikolla suurempi oikeus +lyömäpallomiehen nimeen kuin konsanaan ennen tai jälkeen. + +Jo maanantai-aamuna tapahtui meille jotakin. Olimme lähteneet +liikkeelle eräältä autiolta pikku rautatieasemalta hyvän matkan päässä +Milchesteristä, kun meidät yllätti sadekuuro, jolloin juoksimme +tiepuolessa olevasta majatalosta suojaa etsimään. Eräs punakka, +hienosti puettu herra istui salissa lasin ääressä, ja olisin voinut +vaikka vannoa, että hänen näkemisensä se Rafflesin peräytti takaisin +kynnykseltä ja sai sitten itsepintaisesti vaatimaan paluuta asemalle +takaisin sateessa. Hän taasen vakuutti minulle, että happaman oluen +lemu oli hänet tukehuttaa. Ja hänen miettiväisenä maata tähystelevät +silmänsä ja rypistyneet kulmakarvansa sain tulkita miten osasin. + +Milchester Abbey on harmaa, nelikulmainen rakennus, syvällä tuuheassa +metsäseudussa; ja sen kolmikertaisessa rivissä vanhanaikaisia +akkunoita näyttivät kaikki ruudut heijastavan valoa, kun me saavuimme +juuri parahiksi ennättääksemme pukeutua päivälliselle. Vaunut +olivat vierineet ties kuinka monen keskeneräisen kunniaportin läpi +ja ohi telttojen ja lipputankojen, jotka oli pystytetty rehevälle +vihreälle lyömäpallokentälle, jolla Raffles oli ottanut ylläpitääkseen +pelaajamainettaan. Mutta kaikkein juhlallisinta oli sisällä huoneissa, +missä tapasimme suunnattomat joukot vieraita koolla, niiden joukossa +useampia ylhäisiä ja huomattuja henkilöitä kuin milloinkaan olin +samassa huoneessa nähnyt. Tunnustan vilpittömästi hämmennykseni. +Asiamme ja näyteltävänäni oleva väärä osa riisti minulta sen varman +esiintymisen, jonka olin toisinaan kuvitellut ansiokseni, ja minulla +on kiusallinen muisto siitä hermostuneesta huojennuksesta, jota tunsin +ilmotettaessa, että päivällispöytä oli katettu. Vähänpä aavistin, mikä +kidutus vieläkin oli edessäni. + +Minä vein pöytään erään paljoa vähemmän pelottavan nuoren naisen kuin +mitä olisi voinut osalleni sattua. Alussa kiittelin itseäni todellakin +onnelliseksi tässä suhteessa. Miss Melhuish oli kirkkoherran tytär, +ja hänet oli kutsuttu ainoastaan jotta saataisiin täydet parit. Hän +ilmoitti minulle nämä molemmat tiedot ennenkuin liemi ehti eteemme, +ja hänen keskustelunsa jatkui yhtä viehättävän avomielisenä. Hänellä +näytti olevan melkein kiihko antaa tietoja. Minun tarvitsi vain +kuunnella, nyökäytellä päätäni ja olla kiitollinen. Kun tunnustin +tuntevani vain harvoja läsnäolijoita edes ulkonäöltä, alkoi hupaisa +pöytätoverini kertoa kuka kukin oli; hän alotti minun vasemmaltani +ja työskenteli tunnollisesti läpi koko piirin aina oikeanpuoleiseen +naapuriinsa asti. Tämä vei pitkän tovin ja huvitti minua todellakin, +mutta sitäpä en voi sanoa kaikesta mikä nyt seurasi, ja ilmeisesti +herättääkseen uudelleen mielenkiintoani kysyi miss Melhuish minulta +äkkiä merkitsevän kuiskaavalla äänellä, voinko minä säilyttää +salaisuuden. + +Vastasin siihen kyllä pystyväni, ja nyt seurasi toinen kysymys vielä +pidätetymmällä ja jännitetymmällä äänenpainolla: + +"Pelkäättekö murtovarkaita?" + +"Murtovarkaita!" Jopa viimeinkin hätkähdin valppaaksi. Tuo sana +vaikutti minuun syvästi. Minä kertasin sen kauhistuneena kysymyksenä. + +"Olenpa siis viimeinkin löytänyt jotakin, mikä kiinnittää mieltänne!" +virkkoi miss Melhuish viattomalla voitonriemulla. "Niin — +murtovarkaita! Mutta älkää puhuko niin kovaa. Asiaa pidetään syvänä +salaisuutena. Minun ei pitäisi todellakaan puhua siitä teille." + +"Mutta mitä siinä sitten on puhumista?" kuiskasin minä +kärsimättömyydellä, joka oli hänelle mieluinen. + +"Lupaatteko vaieta asiasta?" + +"Tietysti." + +"Niin, seudullamme liikkuu murtovarkaita." + +"Ovatko tehneet varkauksia?" + +"Eivät vielä." + +"Kuinka sitten tiedätte?" + +"Ne on nähty. Piirikunnassa. Kaksi hyvin tunnettua Lontoon varasta." + +"Kaksi!" Vilkaisin Rafflesiin. Niin olin tehnyt monta kertaa illan +kuluessa ja kadehtinut hänen hyvää tuultaan, hänen rautaisia hermojaan, +hänen kevyttä sukkeluuttaan, hänen täydellistä tyyneyttään ja +itsensähillitsemistään. Mutta nyt tuli minun häntä sääli; keskellä omaa +kauhuani ja hämmästystäni surkuttelin häntä, hänen tuossa istuessaan +syöden ja juoden, jutellen ja nauraen, ilman pelon tai hämmennyksen +varjoakaan kauniilla, miellyttävillä, urheilla kasvoillaan. Otin +samppanjalasini ja tyhjensin sen. + +"Kuka heidät on nähnyt?" kysyin sitte tyynesti. + +"Eräs salapoliisi. Jälkiä on seurattu Lontoosta joku päivä sitten. +Niiden luullaan suunnittelevan jotakin yritystä täällä linnassa." + +"Mutta miksi niitä ei vangita?" + +"Juuri samaa kysyin minä tänä iltana isältäni tänne tullessamme; hän +sanoi, ettei ole vielä saapunut vangitsemiskäskyä, joten voidaan +ainoastaan pitää heidän liikkeitään silmällä." + +"Vai niin, niitä vartioidaan?" + +"Kyllä, muuan salapoliisi on vasiten matkustanut tänne sitä varten. +Ja kuulin lordi Amerstethin sanovan isälle, että ne oli nähty tänään +ehtoopäivällä Warbeckin asemalla." + +Juuri siellä, missä Rafflesin ja minut sade yllätti! Meidän äkillinen +pakenemisemme majatalosta oli nyt selitetty; toiselta puolen ei enää +mikään vieruskumppanini puhe ollut minulle yllätys, ja minun onnistui +silmätä häntä kasvoihin ja hymyillä. + +"Tämä on todellakin kovin jännittävää, neiti Melhuish", sanoin. "Saanko +kysyä, kuinka olette saanut tietää noin paljon?" + +"Isäni kautta", kuului luottamuksellinen vastaus. "Lordi Amersteth +neuvotteli hänen kanssaan, ja hän neuvotteli minun kanssani. Mutta +Jumalan tähden! Älkää antako asian mennä edemmäs! En voi käsittää mikä +johti minut puhumaan tästä teille." + +"Voitte luottaa minuun, miss Melhuish. Mutta — pelkäättekö te?" + +Miss Melhuish nauraa kikatti. + +"En rahtuakaan! Ne eivät tule pappilaan. Sieltä ei löydy mitään heille. +Mutta katsokaa ympärillenne, katsokaa jalokiviä... silmätkää vain lady +Melrosen kaulaketjua!" + +Melrosen leskimarkiisitar oli niitä harvoja henkilöitä, joita oli ollut +tarpeeton nimeltä mainita minulle. Hän istui lordi Amerstethin oikealla +puolella kuulotorvi korvalla ja joi samppanjaa tavallisella, yleisesti +tunnetulla vapaamielisyydellään — suopein, kevytmielisin vanha rouva +mitä milloinkaan voi tavata. Timanteista ja safiireista sommiteltu +kaulaketju nousi ja laski hänen täyteläisellä povellaan. + +"Sen väitetään maksavan vähintäin viisituhatta puntaa", jatkoi +kumppanini. "Niin kertoi minulle lady Margaret tänä aamuna (lady +Margaret istuu ystävänne hra Rafflesin vieressä), ja tuo vanha kelpo +rouva tahtoo välttämättömästi koreilla sillä joka ilta. Ajatelkaahan +mikä saalis se olisi! Ei, me emme tunne minkään suoranaisen vaaran +uhkaavan meitä pappilassa." + +Kun naiset nousivat pöydästä, vaati miss Melhuish minulta uuden +vaiti-olon lupauksen ja jätti minut, tuntien tosin pikku tunnonvaivaa +suulautensa tähden, mutta kuitenkin enemmän tyytyväisyyttä siitä, että +oli epäilemättä joutunut huomattavaksi henkilöksi minun silmissäni. +Tämä saattaa kuulostaa itserakkaalta, mutta onhan kaiken keskustelun +lähteenä tämä tosi-inhimillinen, yleinen halu saada vaikuttaa +kuulijaansa. Miss Melhuish vaan tahtoi vaikuttaa hinnalla millä +hyvänsä. Ja hän oli tosiaankin onnistunut. + +En tahdo kuvailla mitkä tunteet kahden seuraavan tunnin kuluessa +kuohuivat sielussani. Ponnistelin saadakseni virkkaa pari sanaa +Rafflesille, mutta epäonnistuin lakkaamatta. Ruokasalissa sytyttivät +hän ja Crowley samalla tulitikulla paperossinsa ja pitivät +päänsä yhdessä koko ajan. Vierashuoneessa kuulin hänen suureksi +mielenkarvaudekseni latelevan loppumatonta lorua lady Melrosen +kuulotorveen. Raffles tunsi hänet jo Lontoosta. Lopuksi pelasivat he +biljardihuoneessa pitkän otteen, minun istuessani jonkun matkan päässä +mitä ikävimmässä seurassa, puhetoverinani kun oli eräs hyvin vakava +skotlantilainen, joka oli tullut jälkeen päivällisen eikä voinut puhua +muusta kuin uusimmista parannuksista silmänräpäysvalokuvauksen alalla. +Hän ei ollut tullut ottamaan osaa kilpailuihin (kertoi hän minulle), +vaan toimittamaan lordi Amerstethille sellaisen sarjan lyömäpallokuvia, +jonka veroista ei milloinkaan ennen oltu nähty; en kuitenkaan voinut +tulla selville, oliko hän tilapäinen vaiko ammattivalokuvaaja. +Muistan ainoastaan, että koetin hälventää ajatuksiani silloin tällöin +päättäväisesti kuuntelemalla tuon sietämättömän ihmisen puhelua. +Viimein tuli kidutuksestani loppu; lasit olivat tyhjennetyt, herrat +sanoivat hyvää yötä, ja minä seurasin Rafflesia ylös hänen huoneeseensa. + +"Kaikki on hukassa!" läähätin minä, kun hän kiersi kaasun palamaan ja +minä suljin oven. "Meitä vartioidaan. Jälkiämme on seurattu Lontoosta +asti. Täällä on salapoliisi!" + +"Mistä _sinä_ sen tiedät?" kysyi Raffles ja kääntyi nopeasti päin +minua, mutta ilman vähintäkään vastenmielisyyttä. Ja minä kerroin +hänelle, kuinka olin saanut tietää tämän kaiken. + +"Tietysti", lisäsin, "se oli tuo mies, jonka näimme majatalossa +ehtoopäivällä." + +"Salapoliisi?" sanoi Raffles. "Vai niin, sinä et siis tunne +salapoliisia, kun näet sellaisen, Bunny?" + +"Jos ei se ollut hän, niin kuka sitten?" + +Raffles puisteli päätään. + +"Ajatteles, että sinä olet jutellut hänen kanssaan kokonaisen tunnin +biljardihuoneessa, eikä sinulla kuitenkaan ole aavistustakaan kuka hän +oli!" + +"Skotlantilainen valokuvaaja!" + +Vaikenin säikähtäneenä. + +"Skotlantilainen hän on", virkkoi Raffles, "ja ehkä myös +valokuvaajakin. Sitä paitsi on hän apulaispäällikkö Mackenzie Scotland +Yardin etsivästä osastosta — sama mies, jolle minä lähetin kutsun +tuona huhtikuun iltana. Ja sinä et voinut kokonaisessa tunnissa saada +selville kuka hän oli! Voi, Bunny, Bunny, sinua ei ole luotu rikoksen +uralle!" + +"Mutta", huomautin minä, "jos hän on Mackenzie, niin kuka oli sitten se +mies, jonka vuoksi sinä käpälämäkeen Warbeckista läksit?" + +"Se, jota hän vartioitsee!" + +"Mutta meitähän hän vartioitsee!" + +Raffles loi minuun säälivän katseen ja ravisti taas päätään ennenkuin +ojensi minulle avonaisen paperossikotelonsa. + +"En tiedä onko polttaminen kielletty makuuhuoneissa, mutta parasta on, +että otat paperossin ja istuudut oikein tukevasti tuolille, sillä nyt +sanon sinulle jotakin hämmästyttävää." + +Otin nauraen paperossin. + +"Sano mitä tahdot, rakas ystävä, kunhan Mackenzie vain ei todellakaan +vaani minua ja sinua." + +"Ei, asianlaita ei ole niin, eikä voi olla niin, ja täytyy olla Bunny +voidakseen silmänräpäykseksikään otaksua, että se niin on. Luuletko +todellakin, että hän voisi istua ja aivan tyynesti katsella, kuinka +hänen murtovarkaansa pelaa biljardia aivan hänen nenänsä edessä? No +niin, sitä hän ehkä voisi, sillä Mackenzie on hyvin kylmäverinen; +mutta minä en ole kyllin kylmäverinen voittaakseni pelin sellaisissa +olosuhteissa. Sitä en ainakaan usko; olisipa muuten hauska koettaa. +Asema oli sellaisenaankin hyvin jännittävä, vaikka tiesin ettei hän +meitä ajatellut. Crowley kertoi minulle kaikki päivällisen jälkeen, ja +minähän olin itse nähnyt yhden noista veijareista ehtoopäivällä. Sinä +luulit, että salapoliisi se pani minut pyörtämään takaisin majatalosta. +En todellakaan tiedä, miksi en puhunut sinulle siitä heti; mutta +asia oli aivan päinvastoin. Tuo pyntätty punakka hölmö on Lontoon +ovelimpia murtovarkaita, ja olen kerran tyhjentänyt lasin hänen ja +meidän yhteisen varastetunkätkijämme kanssa. Minä olin sillä kertaa +eastend'iläinen sekä kieleltäni että asultani, mutta ymmärräthän etten +tarpeettomasti tahdo tulla vaaraan joutua tuollaisen tuntemaksi." + +"Hän ei ole yksin, kuulin." + +"Eipä tietystikään; hänellä on ainakin yksi apulainen mukanaan, ja +väitetään, että täällä talossakin joku on hänen puuhissaan." + +"Onko lordi Crowley kertonut sinulle niin?" + +"Crowley ja samppanja yhdessä. Tietystikin luottamuksessa, ihan +niinkuin sinun tyttösi, mutta eipä maininnut Mackenzieta. Kertoi +vain, että eräs salapoliisi oli väijyksissä, siinä kaikki. Että +he ovat tuoneet hänet tänne vieraana, se on selvästi heidän suuri +salaisuutensa, jota täytyy varoa muilta vierailta, koska se häiritsisi +heitä ja erittäinkin palvelijoita, joita hän on täällä pitämässä +silmällä. Se on minun käsitykseni asemasta, Bunny, ja sinun täytyy +myöntää, että tämä on suunnattomasti enemmän mieltäkiinnittävä kuin +milloinkaan olisimme voineet odottaa." + +"Mutta sanomattoman paljon vaikeampaa meille", huomautin minä huoaten +pelkurimaisesta huojennuksesta. "Kätemme ovat kaikessa tapauksessa +sidotut tällä viikolla." + +"Se ei ole välttämätöntä, Bunny hyvä, vaikkakin myönnän, että +mahdollisuudet ovat meitä vastaan. En kuitenkaan ole siitäkään +varma. On kaikenlaisia tilaisuuksia näissä kolmipuolisissa asioissa. +Pane A pitämään silmällä B:tä, niin hän ei voi tarkata C:tä. Sehän +on johdonmukaista; mutta Mackenzie on hyvin merkitsevä A. Minä en +mielelläni pitäisi varastettua tavaraa takanani, niin kauvan kuin hän +on talossa. Mutta olisi suuremmoista luikahtaa A:n ja B:n väliin, ja +pimittää heidät molemmat samalla kertaa. Maksaisi todellakin vaivan +tehdä se, Bunny; kannattaisipa yksistään voittaa tuollaisia vanhoja +suurveikaleita, kuin B ja hänen väkensä ovat, heidän omassa pelissään! +Eikö totta, Bunny? Se olisi melkein kuin voittelu... ottelu elämästä ja +kuolemasta Englannin etevimpäin lyömäpallomiesten kesken!" + +Hänen silmänsä loistivat kirkkaammin kuin pitkään aikaan olin nähnyt. +Ne loistivat sitä luonnotonta ihastusta, joka niissä syttyi ainoastaan +hänen ajatellessaan jotakin uutta urotyötä. Hän riisui kenkänsä ja +alkoi kävellä nopeasti ja äänettömästi edes takaisin huoneessa; sitten +Ruben Rosenthalin kunniaksi annettujen päivällisten ei Raffles ollut +näyttäynyt noin uhoissaan minun läsnäolossani; eikä minulla ollut +mitään sitä vastaan, että minua juuri tällä hetkellä muistutettiin +siitä surkeasta retkestä, johon nuo kekkerit olivat aiheen antaneet. + +"Hyvä ystävä", virkoin tavotellen hänen äänensä sävyä, "sinä olet aivan +liiaksi viehättynyt vaarallisiin hommiin; sinä kerran vielä kaadut +urheilu-intosi uhrina. Ota oppia viimeisestä seikkailustamme äläkä +lennä liian korkealle, jos mielit säästää oman nahkamme. Tutki taloa +niin paljon kuin haluat, mutta älä mene pistämään päätäsi Mackenzien +kitaan!" + +Minun kuvakieleni sai hänet seisahtumaan paperossi sormien välissä ja +naurunhaluinen kiilto silmissään. + +"Sinä olet aivan oikeassa, Bunny. Sitä minä en tee. En totta tosiaan. +— Mutta — näitkö vanhan lady Melrosen kaulaketjua? Sitä olen himoinnut +vuosikausia. En silti aijo käyttäytyä narrin tavoin, en, kautta +kunniani... mutta hitto vieköön, päästä voitolle sekä ammattivarkaista +että Mackenziestä! Se olisi suuremmoinen peli, Bunny, suuremmoinen +peli!" + +"Niin, mutta sinä et saa pelata sitä tällä viikolla." + +"En, en, sitä en tee. Mutta ihmettelenpä kuinka mestarivarkaat aikovat +menetellä? Sen tahtoisin mielelläni tietää. Näinköhän heillä todellakin +on rikostoveri tässä talossa? Voi miten soisinkaan tuntevani heidän +pelinsä! Mutta kaikki käy hyvin, Bunny, älä ole levoton; olkoon kaikki +kuten sinä tahdot." + +Ja saatuani tämän vakuutuksen menin omaan huoneeseeni ja sitten levolle +uskomattoman keveällä sydämellä. Olin vielä siksi rehellinen mies, että +iloitsin nykyisen tekosemme lykkäytymisestä, pelkäsin sen suorittamista +ja surkeilin sen välttämättömyyttä, mikä kaikki vain ilmaisee sen +selvän tosiasian, että olin verrattomasti heikompi kuin Raffles, mutta +aivan yhtä paljon siveellisesti rappiolla. Minulla oli kuitenkin +eräs luja puoli. Minulla oli kyky kerrassaan häätää mielestäni +kaikki epämieluiset ajatukset, jotka eivät olleet aivan läheisesti +liittyneet olevaiseen hetkeen. Harjottelemalla tätä ominaisuutta +olin elänyt kevytmielistä elämääni Lontoossa samalla synnillisellä +tyytyväisyydellä, jota se oli minulle edellisenä vuonna tuottanut. +Samaten oli minulla nytkin hauskaa tämän lyömäpalloviikon aikana +Milchesterissä, vaikka olin odottanut sitä sellaisella pelolla. + +Oli kyllä muitakin aiheita tälle odottamattomalle mielihyvälleni. +Ensinnäkin löytyi, _mirabile dictu_, pari muuta vieläkin verrempää +ääliötä kuin minä lyömäpalloradalla. Heti viikon alussa, jolloin +se minulle tärkeintä olikin, onnistui minun saada hyvinkin kehuvaa +ylistelyä eräällä näppärällä kaappauksella: pallo, jonka ainoastaan +kuulin suhisevan ilmassa, sinkosi nimittäin käteeni, ja lordi Amersteth +onnitteli minua julkisesti. Tätä onnellista sattumaa en edes itsekään +voinut saada unhotukseen, ja kun ei mikään paremmin auta eteenpäin +kuin menestys, ja etevimpäin lyömäpallopelaajain alinomaiset rohkaisut +olivat voimakkaana kannustimena minulle, onnistuin seuraavalla +kerralla mainiosti parilla juoksulla. Miss Melhuish sanoi minulle +paljon hyvää ja kaunista sinä iltana suurissa tanssiaisissa, jotka +annettiin varakreivi Crowleyn täysi-ikäiseksi tulemisen johdosta; +hän kertoi minulle myös, että juuri sinä yönä rosvot luultavasti +tekisivät yrityksensä, ja hän oli täynnä teeskenneltyä lapsellista +pelkoa, meidän istuessamme puutarhassa, vaikka se ja koko ympäristö oli +juhlatulituksin valaistu aina aamuun asti. Rauhallinen skotlantilainen +otti päivän mittaan lukemattomia valokuvia, joita hän kehitti öisin, +palvelusväen huonekerrassa sijaitsevassa pimeässä huoneessa, ja luja +vakaumukseni on, että ainoastaan kaksi vierasta tiesi mr Clephanen +Dundeesta salapoliisi Mackenzieksi. + +Viikko piti lopettaa lauvantaina juhlakilpailulla; pari kolme miestä +aikoi keskeyttää siinä-olonsa aikaisin matkustaakseen takaisin +Lontooseen. Mutta kilpailua ei milloinkaan tapahtunut. Aikaisin +lauvantai-aamuna sattui surullinen tapaus Milchester Abbeyssa. + +Kerron asian kuten itse sen näin ja kuulin. Huoneeni akkunat antoivat +keskiparvekkeelle eivätkä olleet edes samassa huonekerrassa, missä +Raffles — ja luultavasti kaikki muutkin — asustivat. Minä asuin +erään ison huoneuston pukuhuoneessa, ja lähimmät naapurini olivat +lady Melrose sekä isäntäväkeni. Perjantai-iltana olivat varsinaiset +juhlallisuudet loppuneet, ja ensi kertaa koko viikolla olin nukkunut +hyvin jälkeen puolenyön, kun äkkiä säikähdyksestä läähättäen hätkähdin +istualleni sängyssäni. Raskas mätkähdys oveani vasten ... ja sitten +kuulin huohotusta ja sukkasillaan polkevien jalkojen töminää. + +"Nyt olette kiinni", mutisi ääni. "Mikään vastustelu ei hyödytä." + +Puhuja oli skotlantilainen salapoliisi, ja vereni hyytyi uudesta +peljästyksestä. Mitään vastausta ei kuulunut, mutta huohotus kävi vielä +voimakkaammaksi ja jalat tömisivät lattiaan yhä kohoavalla vauhdilla. +Äkillisen säikähdyksen vallassa hyppäsin sängystäni ja työnnälsin oven +auki. Palava kynttilä valaisi eteistä, ja sen valossa näin Mackenzien +taistelevan pelottavan vastustajan kanssa. + +"Pidättäkää tätä miestä!" huusi hän, kun minä näyttäydyin. "Pidättäkää +lurjusta!" + +Mutta minä seisoin kuin hölmö, kunnes he molemmat hoippuivat taaksepäin +minua kohti; silloin huokasin syvään ja heittäydyin miehen kimppuun, +jonka kasvot olin vihdoinkin nähnyt. Se oli eräs palvelijoista, +joka oli tarjoillut pöydässä, ja tuskin olin häneen tarttunut, kun +salapoliisi hellitti irti. "Pitäkää kiinni", huusi hän. "Niitä on +useampia alhaalla." + +Ja hän juoksi alas rappusia. Sitten avautui toisia ovia, ja lordi +Amersteth ja hänen poikansa näyttäysivät housusillaan. Mies heitti +vastaan pinnistelemästä, mutta minä pitelin häntä vielä kiinni, kun +Crowley väänsi kaasun palamaan. + +"Mitä hittoa tämä kaikki merkitsee?" kysyi lordi Amersteth silmiään +siristellen. "Kuka se juoksi alas?" + +"Mac — Clephane", sanoin minä nopeasti. + +"Ahaa!" huudahti hän ja kääntyi palvelijaan. "Vai niin, te siis olette +varas? Hyvin tehty! Hyvin tehty! Missä saatiin hänet kiinni?" + +Siitä ei minulla ollut aavistustakaan. + +"Lady Melrosen ovi on auki", sanoi Crowley. "Lady Melrose! Lady +Melrose!" + +"Unohdat, että hän on kuuro", huomautti lordi Amersteth. + +"Kas, nyt tulee varmaan hänen kamarineitinsä..." + +Eräs sisäovi oli auennut, seuraavassa hetkessä kuului pieni huudahdus, +ja valkea olento liikehti kynnyksellä. + +"_Où est donc l'écrin de madame le marquise? La fenêtre est ouverte. Il +a disparu_!" + +"Tuhat tulimaista, akkuna auki ja jalokivilipas kadoksissa!" huudahti +lordi Amersteth. "_Mais comment est madame la marquise? Est-elle bien_?" + +"_Oui, milord. Elle dort_." + +"Onko hän nukkunut tällaisessa melussa?" ihmetteli mylord. "Sitten hän +on ainoa..." + +"Miksi juoksi Mackenzie — Clephane?" kysyi nuori Crowley. + +"Hän sanoi alhaalla olevan useampia." + +"Minkätähden ette voinut sanoa sitä ennen?" huudahti hän, ja nyt tuli +hänen vuoronsa syöstä alas portaita. + +Häntä seurasivat kintereillä melkein kaikki lyömäpallopelaajat, jotka +nyt yhtenä ryhmänä ilmestyivät näyttämölle, mutta ainoastaan heti +jättääkseen sen ja ottaakseen osaa takaa-ajoon. Raffles oli yhtenä +muassa, ja minä olisin mielelläni seurannut häntä, ellei palvelija +olisi juuri tempautunut livistämään käsistäni ja tehnyt hyppäystä sille +taholle, mistä he olivat tulleet. Lordi Amersteth otti hänet kiinni +silmänräpäyksessä, mutta hän ponnisteli hurjasti vastaan, ja meitä +täytyi olla kaksi laahaamassa häntä alas portaita, peljästyneiden +huudahduksien kajahdellessa puoliavoimista ovista. Me jätimme hänet +kahdelle toiselle palvelijalle, jotka näyttäytyivät yöpaidat housuihin +sullottuina, ja isäntäni oli kylliksi kohtelias lausuakseen imartelevia +huomautuksia mennessään edelläni ulos. + +"Luulen kuulleeni laukauksen", sanoi hän; "ettekö tekin kuullut?" + +"Minusta tuntui ammutun kolme laukausta." + +Ja me ryntäsimme ulos pimeään. + +Muistan miten vastenmieliseltä tuntui kävellä paljain jaloin hiekalla +ja märässä, kylmässä ruohossa, äänien perässä, jotka kuuluivat +etäältä ruohokentältä. Yö oli niin sysimusta, että olimme keskellä +lyömäpallomiehiä ennen kuin erotimme häämyäkään heidän vaaleista +housuistaan, ja lordi Amersteth oli vähällä polkea Mackenzieta, joka +makasi pitkällään kasteisella maalla. + +"Kuka tämä on?" huudahti hän. "Mitä onkaan tapahtunut?" + +"Se on Clephane", selitti eräs herrasmies, joka oli polvillaan hänen +vieressään. "Häneen on sattunut luoti." + +"Elääkö hän?" + +"Juuri hiukan." + +"Suuri Jumala! Missä on Crowley?" + +"Täällä olen", huusi hengästynyt ääni. "Ei maksa vaivaa, hyvät ystävät. +Ei ole merkkiäkään siitä minne päin he ovat hävinneet. Täällä on +Raffles; hänkin jo katsoo ajon hyödyttömäksi." Ja he tulivat juosten +henki kurkussa. + +"No niin, kaikessa tapauksessa on meillä yksi heistä", mutisi lordi +Amersteth. "Nyt meidän täytyy ennen kaikkea toimittaa tämä mies +poloinen kannetuksi sisälle. Ottakoon joku häntä kainaloista. Ja sitte +keskikohdalta... kaksi voi ottaa toisiansa käsistä kiinni ja tukea +häntä ristiluiden paikalta. Eteenpäin nyt yhtaikaa... tänne päin! Mies +parka, mies parka! Hänen nimensä ei ole Clephane, hän on salapoliisi +Lontoosta, vartavasten matkustanut tänne noiden rosvojen vuoksi." + +Raffles ensimäisenä ilmaisi hämmästystään, mutta hän oli myös +ensimäisenä nostamassa haavottunutta. + +Eikä kenenkään kädet olleet voimakkaammat tai hellävaraisemmat kuin +hänen tuolla pitkällä vaelluksella linnaan. Hetken kuluttua makasi +tajuton eräällä kirjastohuoneen sohvalla. Saatuaan jäätä haavalleen ja +konjakkia kurkkuunsa hän avasi silmänsä ja liikutti huuliaan. + +Lordi Amersteth kumartui hänen ylitseen saadakseen selvää hänen +sanoistaan. + +"Kyllä, kyllä", sanoi hän, "me olemme saaneet yhden heistä kiinni, +aivan haavoittumatta. Sen lurjuksen, jonka kanssa te ottelitte tuolla +ylhäällä." Lordi Amersteth kumartui yhä lähemmäs häntä. "Pahuus +vieköön, heittikö hän jalokivilippaan ulos ikkunasta? Ja ne ovat +vieneet sen? No niin... toivon vain, että voimme pelastaa tämän kunnon +miehen hengen; nyt pyörtyi hän taas." + +Tunti kului, aurinko teki nousuaan. + +Tusina nuoria herroja istuskeli biljardihuoneen sohvilla, juoden +whiskyä ja soodaa, päällystakissaan ja leveissä housuissaan ja jutellen +vielä vilkkaasti kaikki yhtaikaa. Aikataulu kulki kädestä käteen; +lääkäri oli yhä kirjastossa. Viimein avautui ovi, lordi Amersteth pisti +päänsä sisään. + +"Tila ei ole toivoton", hän sanoi, "mutta kuitenkin hyvin huono. Tänään +ei tule lyömäpallopelistä mitään." + +Jälleen tunnin kuluttua olivat useimmat meistä matkalla aamujunalle; +täytimme yhden vaunun melkein tungokseen asti. Yhä vielä puhuimme +kaikki yhtä aikaa yön tapahtumista, ja yhä vielä olin minä pikku +sankari tavallani sen tähden, että olin pidellyt rosvoa, joka oli +vangittu; tyytyväisyyteni oli ylen suuri. Raffles katseli minua +silmäkulmainsa alitse. Emme olleet sanaakaan vaihtaneet, emmekä +sanaakaan hiiskuneet, ennenkuin erosimme toisista Paddingtonin asemalla +ja ajoimme katuja pitkin ajurin äänettömillä rattailla ja kulkusten +kilistessä. + +"Vai niin, Bunny", virkkoi Raffles, "mestarivarkaat ne siis korjasivat +saaliin puoleensa?" + +"Niin", sanoin minä, "ja minä olen oikein sydämestäni iloinen..." + +"Siitä että Mackenzie parka sai luodin rintaansa?" + +"Siitä että minä ja sinä kerrankin olemme viattomalla puolella." + +"Sinä olet toivoton, Bunny, aivan toivoton! Otaksun ettet olisi +evännyt osuuttasi, jos saalis olisi sattunut meille? Ja kuitenkin sinä +oikein nautit siitä että olet päässyt toisena perille — siinä toisessa +juoksussa! Myönnän kuitenkin, että mestarivarkaiden menettelytavat +olivat erinomaisen mieltäkiinnittäviä minulle. Minä osaltani olen yhtä +paljon voittanut kokemuksena kuin hävinnyt muissa suhteissa. Heittää +jalokivilipas ulos akkunasta oli hyvin yksinkertainen ja tehoava keino; +kaksi niistä oli tuntikausia odotellut tuolla alhaalla." + +"Mistä sen tiedät?" kysyin. + +"Näin heidät omasta akkunastani, joka on aivan vastapäätä tuon vanhan +naisen huonetta. En voinut olla ajattelematta kaulanauhaa, kun menin +huoneeseeni paneutuakseni nukkumaan viimeistä yötä tässä linnassa — +ja satuin katsomaan ulos akkunasta. Suoraan sanoen tahdoin tutkia, +oliko akkuna alhaalla auki ja oliko pienintäkään mahdollisuutta +päästä lakanaköyden avulla sinne sisälle. Ryhdyin tietysti siihen +varokeinoon että sammutin kynttiläni, ja oli onni, että niin tein. Näin +kilpailijani aivan allani, mutta he eivät nähneet minua. Näin pienen +valoisen ympyrän silmänräpäyksen ajan, ja hetken kuluttua näin sen +vielä kerran. Tiesin tietysti mikä se oli, sillä omakin kellotauluni +on sivelty itsevalaisevalla värillä; sitä voi käyttää lyhtynä, kun ei +satu olemaan muuta. Mutta nuo miehet eivät sitä lyhtynä käyttäneet. Ne +seisoivat vain akkunan alla ja odottivat sovitun hetken tuloa. Kaikki +oli järjestetty heidän talossa olevan kätyrinsä kanssa. Ei kukaan voi +käsittää varasta niin hyvin kuin toinen varas: minuutissa olin arvannut +kuinka kaikki tulisi käymään." + +"Etkä sinä tehnyt mitään!" huudahdin minä. + +"Päinvastoin, menin alas ja suoraan lady Melrosen huoneeseen." + +"Todellakin?" + +"Silmänräpäystäkään epäröimättä. Pelastamaan hänen jalokiviään. +Ja valmistauduin kirkumaan hänen torveensa, niin että koko talo +heräisi. Mutta tuo kiltti eukko on liian kuuro ja liian ihastunut +päivällisviiniinsä herätäkseen helposti." + +"Entä sitten?" + +"Hän ei liikahtanutkaan paikaltaan." + +"Ja kuitenkin annoit mestarivarkaiden, kuten sinä heitä kutsut, ottaa +hänen jalokivensä lippaineen ja kaikkineen!" + +"Kaikki — paitsi tätä", sanoi Raffles ja ojensi suljetun kätensä. +"Olisin näyttänyt sinulle tämän jo ennen, mutta sinä olet todellakin +näyttänyt niin naurettavan onnelliselta koko päivän, että pidin syntinä +peljästyttää sinua." + +Hän aukaisi kätensä, mutta sulki siihen taas timanteista ja safiireista +sommitellun kaulanauhan, jota viimeksi olin nähnyt lady Melrosen +kantavan. + + + + +LE PREMIER PAS. + + +Sinä iltana kertoi hän minulle ensimäisen rikoksensa historian. +Jälkeen Idus Martii'n vaiherikkaan aamun, jolloin hän vihjasi siihen +eräällä lyömäpalloretkellä sattuneena välikohtauksena, en ollut +onnistunut saamaan Rafflesilta sanaakaan siitä asiasta. Olin kyllä +tehnyt yrityksiä; mutta hän puisteli päätään ja tähysteli ajatuksissaan +paperossinsa savua puolittain ivallinen, puolittain kaihoksiva katse +silmissään, ikäänkuin ei vanha hyvä aika, kun hänen sielunsa vielä +oli rehellinen, olisi ollut viehätystänsä vailla. Raffles saattoi +suunnitella uutta röyhkeätä yritystä tai kerskailla viimeisestä +hillittömällä ihastuksella. Oli mahdotonta ajatella ainoatakaan +katumuksen sykähdystä noiden tarttuvien ja peittelemättömän itsekkäiden +ihastuksen purkauksien takana. + +Ja kuitenkin tuntui kuoleutuneen omantunnonvaivan haamu vielä +koettelevan häntä hänen muistellessaan ensimäistä varkauttaan, niin +että minä olin luopunut toiveesta saada milloinkaan kuulla tuota +tarinaa, paljon ennen sitä päivää, jona palasimme Milchesteristä. +Lyömäpallopeli oli kuitenkin ajatuksissa, ja Rafflesin pallosalkku +sattui kuten joskus ennenkin olemaan poikittain liesiristikolla, +nahkaheloissa vielä jäännöksiä Australian-radan rahtitavaramerkeistä. +Olin tähystellyt tuota rautatiemerkkiä hetken, ja hänen silmänsä olivat +luultavasti seuranneet katsettani, sillä hän kysäisi äkkiä, oliko +minulla vielä halua kuulla tuota juttua. + +"Turha vastatakaan", tuumasin minä, "sinä et tahdo puhua siitä. Minun +täytyy arvailla se itse." + +"Kuinka voisit sen tehdä?" + +"Alanhan jo tuntea menettelytapojasi." + +"Sinä otaksut, että minä antauduin siihen avoimin silmin, kuten +nykyjään teet, eikö totta?" + +"En voi ajatella sinun ryhtyvän asiaan muulla tavalla." + +"Rakas Bunny, se oli ajattelemattomin teko mihin elämässäni olen +joutunut." + +Hän hyppäsi seisaalleen niin äkkiä, että tuoli oli lentää kumoon. Hänen +silmänsä hehkuivat suuttumuksesta. + +"En voi uskoa sitä", intin kavalasti. "Se olisi suorastaan +epäkohteliasta sinua kohtaan." + +"Täytyypä sinun sitten olla tyhmä kuin..." + +Hän keskeytti puheensa, tähysteli minua ja hymyili seuraavassa hetkessä +harmistaan huolimatta. + +"Tai suurempi veitikka kuin olen voinut uskoa, Bunny, ja veitikka +onkin, lempo soikoon, oikea nimesi! No! sinun tarkotuksesi on siis +udella minulta — olkoonhan menneeksi. Olen todella itsekin ajatellut +asiaa; tuo viimeöinen touhu muistuttaa sitä useammassakin suhteessa. +Tiedätkö mitä, tämä on kaikessa tapauksessa juhlallinen tilaisuus, ja +minä aijon viettää sitä loukkaamalla ainoata järkevää periaatetta mitä +minulla on. Otanpa yhden grogin lisää!" + +Pian oli lasissa whiskyä, soodavettä ja jääpalanen; ja siinä istui +Raffles yönutussaan välttämättömine paperosseineen ja kertoeli minulle +tarinaansa, jota en enää ollut toivonut kuulevanikaan. Akkunat olivat +seposeljällään; alussa tulvasi melu Piccadillyltä sisälle. Paljoa ennen +kuin hän lopetti oli viimeinen ajopeli vierinyt ohitse, viimeinen +kirkuja korjattu talteen, ja ainoastaan me keskeytimme kesäyön +hiljaisuutta. — — — + + * * * * * + +... "Ei, siellä kohdellaan ihmistä todellisella vieraanvaraisuudella. +Ei makseta muusta kuin mitä juopi, mutta minä olin varmaan juonut hyvin +tuntuvasti. Olin melkein rahaton, kun matkustin. Minun ei olisi toden +totta pitänyt ottaa vastaan kutsumusta, ja nyt olimme kaikki matkalla +kilpailemaan Melbourne-maljasta. Minä olin voitosta varma, mutta en +voittanutkaan, eikä se ollut ainoa tyhmyys, minkä voi Melbournessa +tehdä. En ollut silloin se nopeatoiminen ja varma keinojen mies kuin +nyt olen, Bunny, ja se olisi noiden toisten pitänyt ymmärtää itsestään. +Mutta he eivät tienneet kuinka pahassa pulassa olin, ja minä vannoin, +että he eivät myöskään tulisi sitä tietämään. Koetin juutalaisilta, +mutta he ovat tuolla tavallista varovaisempia. Sitte tulin ajatelleeksi +eräänlaista sukulaista, erästä isäni pikku-orpanaa, josta emme +kukaan tienneet mitään muuta kuin että hänen otaksuttiin asuvan +jossakin siirtomaassa. Jos hän oli rikas, no, sitä parempi, silloin +lainaisin häneltä; eikä olisi minulle vahinkoa siitä, että asianlaita +sattuisi olemaan toisinkin. Koetin etsiä häntä käsiini, ja minulla +oli todellakin onni yrityksessä (onneksi sitä ainakin luulin), juuri +silloin kun minulla sattui olemaan muutamia joutilaita päiviä. Olin +loukannut käteni juuri ennen suurta joulukilpailua enkä olisi voinut +lyödä palloa, vaikka olisivat mitä minulle tehneet. + +"Lääkäri, joka sitoi käteni, sattui kysymään minulta, olinko sukua +Kansallispankin Rafflesille, ja tämä suunnaton onnenpotkaus oli +minut läkähdyttää. Sukulainen, joka oli pankkipomoja, joka antaisi +minulle rahaa vain nimeni vuoksi — voiko sattua paremmin? Minulle oli +heti selvillä että tämä Raffles oli juuri se mies jota tarvitsin, +ja pelkäsinpä kamalasti seuraavassa hetkessä saavani kuulla, ettei +hän ollutkaan mikään pomo. Tohtori ei ollut edes nähnyt häntä, vaan +oli ainoastaan lukenut hänestä erään etukaupungin haarakonttorissa +sattuneen pikku tapauksen yhteydessä. Haarakonttorin johtajana oli +kaimani; tämä oli urhoollisesti ajanut pakoon erään aseestetun +murtovarkaan, lähettäen luodin hänen nahkaansa. Tuollaiset tapaukset +ovat siellä niin tavallisia, että minä vasta ensi kertaa kuulin siitä +puhuttavan. Etukaupungin haaraosaston — rahamieheni oli kutistunut +pikku virkailijaksi, jolla kenties oli tuskin varaa pitää yllä omaa +itseänsä. Mutta johtaja kuin johtaja, ja sanoin pian ottavani selon +oliko hän etsimäni sukulainen, kunhan hän vain hyväntahtoisesti +mainitsisi tuon haarakonttorin nimen. + +"Teen enemmänkin", sanoi tohtori; "hankin teille sen haarakonttorin +nimen, johon hänet on siirretty, sillä luulen kuulleeni, että hän on jo +saanut viran-ylennystä." Ja seuraavana päivänä ilmotti hän minulle Yean +kauppalan nimen, noin kahdeksan mailia Melbournesta pohjoiseen. Mutta +hän oli tässä kuten kaikissa tiedoissaan epävarma: — hän ei voinut +varmaan sanoa, tapaisinko sukulaiseni sieltä vai en. + +"Hän on naimaton, ja hänen etukirjaimensa ovat W.F.", kertoi tohtori, +joka oli hyvin varma kaikissa vähäpätöisissä sivuseikoissa. "Hän +jätti vanhan paikkansa useampia päiviä takaperin. Mutta hän ei kuulu +ottavan vastaan uutta tointaan ennen uutta vuotta. Hän matkustaa +sinne luultavasti aikaisemmin, muuttaakseen tavaransa ja laittaakseen +asuntonsa kuntoon. Mahdollisesti tapaatte hänet siellä, mahdollisesti +ette. Teidän asemassanne minä kirjottaisin hänelle." + +"Se vie kaksi päivää", sanoin minä, "ja enemmänkin, ellei hän ole +siellä." Olin käynyt hyvinkin innokkaaksi tapaamaan tuota maalaispankin +johtajaa, ja ajattelin, että jos kohtaisin hänet ennen pyhien ohimenoa, +niin pikku seurustelu-elämä auttaisi asiata tuntuvasti. + +"Silloin hankkisin itselleni säyseän hevosen ja ratsastaisin sinne", +neuvoi tohtori. "Teidän ei tarvitse käyttää kipeätä kättänne." + +"Enkö voi matkustaa sinne junalla?" + +"Te sekä voitte, että ette voi. Teidän täytyy kaikessa tapauksessa +ratsastaa. Otaksun osaavanne ratsastaa?" + +"Kyllä." + +"Siinä tapauksessa minä ehdottomasti ratsastaisin koko matkan. Tie +on täältä mitä ihanin Whittlesea'hin ja Plenty-harjanteiden yli. Se +antaa teille käsitystä australialaisista metsiköistä, ja saatte nähdä +ne lähteet, joista Melbourne vetensä ottaa. Näette kirkkaan Yan Yeen, +josta jokainen pisara tulee. Soisinpa että minulla olisi aikaa lähteä +mukaan." + +"Mutta mistä saan hevosen?" + +Tohtori mietti hetken. + +"Minulla on itselläni tamma, joka tiukkuu lihavuuttaan jaloittelemisen +puutteessa", esitti hän. "Olisi suorastaan hyvä palvelus minulle, jos +te tahtoisitte ratsastaa sillä nuo kuusitoista mailia, ja silloin +tietäisin myös, ettei teille tulisi kiusausta käyttää kipeätä kättänne." + +"Olette liian hyvä", vastustelin minä. + +"Olettehan A.J. Raffles", huomautti hän. + +"Ja jos milloinkaan on kuultu hienompaa kohteliaisuutta tai kauniimpaa +todistusta siirtomaan vieraanvaraisuudesta, niin minä sanon ainoastaan, +Bunny, etten _minä_ ole kuullut." + +Hän maisteli whiskyänsä, heitti pois paperossin pätkän ja sytytti +uuden, ennen kuin jatkoi kertomustaan. + +"No, minä kirjotin pari riviä W.F.:lle omakätisesti — käteni ei ollut +pahasti loukkaantunut, keskisormesta vain nahka poissa; ja seuraavana +päivänä auttoi lääkäri minut säyseän juhdan selkään, joka olisi ollut +omiaan ambulanssihevoseksi. Puolet lyömäpallokuntaa tuli katsomaan +ratsastustani; toiset olivat loukkaantuneita minulle siitä, etten +jäänyt kaupunkiin kilpailujen loppuun asti, niinkuin olisin voinut +katselijana heitä voittoon auttaa. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä +pelistä, jonka olin ottanut omin neuvoin suorittaakseni, mutta vielä +vähemmän aavistin itse, mikä peli minua odotti. + +"Ratsastusmatkani oli peräti mielenkiintoinen, erittäinkin sitte +kun olin sivuuttanut Whittlesean, täydellisessä luonnontilassa +olevan, alemmalla vuorenrinteellä sijaitsevan kylän, missä muistan +nauttineeni kamalan aterian kiehuvan kuumaa lampaanlihaa ja teetä +mitä sietämättömimmässä helteessä. Ensimäiset viisi mailia oli taival +oivallista viertotietä, jolla olisi tehnyt mieli ratsastaa maapallon +ympäri. Mutta Whittlesean tuolla puolen johti harjanteiden yli vain +kapea polku, jota useasti en edes voinut erottaa, vaan täytyi minun +kokonaan luottaa hevoseen. Nyt polvitteli se alas avaraan rotkoon ja +kulki joen poikitse, keskellä mitä rehevintä kummipuukasvullisuutta ja +kaikissa sateenkaaren väreissä koreilevia papukaijoja. Eräässä paikassa +oli kokonainen kummipuumetsä kuorittu, rungot törröttivät aivan kuin +valkeiksi maalattuina, eikä näkynyt ainoatakaan lehteä, ei elävää +olentoa lähimaillakaan. Ja ensimäinen elävä olento, minkä tapasin, oli +peräti kammottava ilmestys — hevonen ilman ratsastajaa täyttä laukkaa +ryntäämässä läpi metsän satula sivulle kiertyneenä ja jalustimet +irrallaan helisten. Vaistomaisesti käänsin hevoseni pysäyttääkseni +pillastuneen, ja pidätin sitä niin kauan että muuan mies, joka nelisti +sen perässä, voisi ottaa sen huostaansa. + +"Kiitos, sir", murisi mies, pitkä punamekkoinen roikale, jolla oli +tuuhea parta ja oikea rosvon naama. + +"Tapaturma varmaan?" sanoin pidättäen ohjaksista. + +"Niin", vastasi hän tavalla, josta saattoi ymmärtää, ettei hän tahtonut +vastata useampaan kysymykseen. + +"Ja varsin pahakin", jatkoin minä, "jos tuo on verta tuossa satulassa." + +Niin, Bunny, olenhan itsekin rosvo, mutta tuskinpa olen konsanaan +katsonut keneenkään ihmiseen sellaisella ilmeellä kuin tuo konna +muljautti silmiään minulle. Mutta minä tuijotin takaisin ja pakotin +hänet tunnustamaan, että näkemäni oli verta, ja sen jälkeen hän tuli +aivan kesyksi. Hän kertoi kaikki mitä oli tapahtunut. Eräs hänen +toverinsa oli murskannut nenänsä puuta vasten, siinä kaikki; hän oli +jäänyt hevosen selkään, mutta pudonnut alas verenvuodon heikontamana; +eräs toinen toveri oli jäänyt hänen luoksensa metsään. + +Kuten jo sanoin, Bunny, en ollut missään suhteessa sellainen vanha +käytännön mies kuin nyt olen —, ja me erosimme hyvinä ystävyksinä. +Hän kysyi minne aijoin, ja mainittuani hänelle sen sanoi hän, että +säästäisin runsaan mailin ratsastuksen ja saapuisin runsaan tunnin +aikaisemmin Yeaan, jos poikkeisin polulta ja suuntaisin matkani vuorta +kohti, jonka näimme puiden välitse, ja seuraisin jokea, jonka näkisin +vuorelta. Älä naura, Bunny! Sanoinhan sinulle jo alussa, että olin +vain lapsi siihen aikaan. Oikotie oli luonnollisesti mutkatie, ja oli +jo melkein pimeä, kun tamma parka ja minä näimme edessämme Yean ainoan +kadun. + +Etsiskelin katseillani pankkia, kun eräs valkopukuinen mies tuli +juosten eräältä kuistilta. + +"Mr. Raffles?" kysyi hän. + +"Niin — mr. Raffles", vastasin nauraen tyytyväisenä, puristaessani +hänen kättään. + +"Tulette myöhään." + +"Minut neuvottiin harhaan." + +"Vai niin, ei pahempaa? Sepä toki hyvä", sanoi hän. "Tiedättekö, mitä +kerrotaan? Että eräs uusi rosvoliitto menostelee tämän ja Whittlesean +välisellä taipaleella. Olisitte ollut lihava saalis heille." + +"Sen voisi paremmin sanoa teistä", vastasin minä, mutta hän ei +näyttänyt ollenkaan ymmärtävän. Ja kuitenkin oli huomautuksessani +paljon enemmän järkeä kuin hänen kohteliaisuudessaan, joka oli aivan +epäonnistunut. + +"Pelkään että olo täällä tulee teistä näyttämään liian köyhältä", +puheli hän, päästäessään matkalaukkuani ja jättäessään ohjakset +palvelijalleen. "On onni, että olette naimaton kuten minäkin." + +Minäkään en vuorostani ymmärtänyt hänen huomautuksensa tarkotusta, +sillä jos olisin ollut naimisissa, olisin tuskin tunkeutunut +ujostelematta hänen luokseen ja pakottanut häntä ottamaan vastaan vielä +vaimonikin. Vastasin siihen muutamilla kohteliailla lauseilla, ja hän +jatkoi, että kylläkin tulisin viihtymään, jahka pääsisin asettumaan — +ihan kuin aikomukseni olisi ollut majoittua useammaksi viikoksi hänen +luokseen! "Hm", ajattelin itsekseni, "nämä siirtomaalaiset vievät +voiton kaikesta vieraanvaraisuudesta!" Ja yhä vielä hämmästyksissäni +annoin viedä itseni pankkitalon yksityispuolelle. + +"Päivällinen valmistuu neljännestunnin kuluttua", virkkoi hän +sisääntullessamme. "Ajattelin haluavanne ensin kylpeä, ja kylpy on +valmiina käytävän päässä olevassa huoneessa. Huutakaa, jos tarvitsette +jotakin. Matkatavaranne eivät ole vielä saapuneet, mutta nytpä +muistan... täällä on kirje, joka tuli tänä aamuna." + +"Eihän minulle toki?" + +"Teille juuri; ettekö odottanut mitään?" + +"En todellakaan." + +"Niin, tässä se on." + +Ja hänen valaistessaan minulle tietä kylpyhuoneeseen luin sen +päällekirjotuksen, jonka itse olin edellisenä päivänä omakätisesti +kirjottanut — W.F. Raffles! + + * * * * * + +Oletko milloinkaan nyrkkitaistelussa saanut sellaista iskua rintaasi, +ettet ole voinut hengittää pitkään aikaan, Bunny? Tiedätkö, miltä se +tuntuu? En voi muuta sanoa kuin että tuo kirje sai minut sillä tavoin +ilmaa tapailemaan. En saanut sanaakaan suustani. Seisoin vain oma kirje +kädessäni, kunnes toinen hienotunteisesti oli jättänyt minut yksikseni. + +W.F. Raffles! Me olimme molemmat luulleet toisiamme W.F. Rafflesiksi +— uudeksi pankinjohtajaksi, joka ei vielä ollut saapunut! Ei +ollut siis ihmeellistä, että keskustelumme oli ollut hyvää päivää +— kirvesvartta; ihmeellisintä oli, ettemme olleet huomanneet +molemminpuolista erehdystämme. Kuinka hän olisikaan nauranut! Mutta +minua ei naurattanut. Hitto vieköön, minulle juttu ei suinkaan ollut +hupainen. Käsitin aseman yhtenä salaman väläyksenä, kauhistumatta, +mutta syvästi masentuneena, kun ajattelin olosuhteitani. Sinä voit +sanoa sitä tunnottomuudeksi, jos haluat, Bunny, mutta ota huomioon, +että olin samassa pinteessä kuin sinäkin myöhemmin olet ollut, että +olin pannut kaiken toivoni W.F. Rafflesiin, kuten sinä silloin luotit +minuun. Ajattelin punamekkoista miestä, ratsastajatonta hevosta +verisine satuloineen, tahallista väärää opastusta, joka oli viekotellut +minut pois polulta — ja sitten kadoksissa olevaa pankinjohtajaa sekä +rosvoliitosta liikkuvaa huhua. Mutta en tahdo ollenkaan teeskennellä +mitään sääliä miestä kohtaan, jota en ollut milloinkaan nähnyt; +sellainen säälin ilmaisu on tavallisesti ulkokultaisuutta, ja +sitäpaitsi tarvitsin osanottoni itselleni. + +Olin yhtä kireässä pulassa kuin ennenkin. Mitä lempoa oli tekeminen? En +tiedä, olenko kyllin selvästi esittänyt sinulle, että minulla _täytyi_ +välttämättömästi olla rahaa Melbourneen palatessani. Rahaa minun +täytyi saada — mutta miten, miten? Antaisiko tuo vieras suostutella +itseään, jos kertoisin koko totuuden? Ei, se johtaisi vain siihen että +saisimme etsiskellä kadonnutta koko yön. Miksi puhuisin siitä? Entä +jos antaisin hänen omasta alotteestaan huomata erehdyksen... olisiko +siitä mitään voittoa? Bunny, vakuutan kunniasanallani, että menin +päivälliselle ilman mitään varmaa päätöstä mielessäni tai harkittua +valhetta huulillani. Tietysti täytyisi minun menetellä oikeuden ja +luonnollisuuden mukaan, selittää asia ilman viivytystä; mutta toiselta +puolen ei ollut mitään kiirettä. En ollut avannut kirjettä, ja voisin +aina väittää, etten ollut pannut huomiota alkukirjaimiin; sillä aikaa +voisi joku keino ilmaantua. Voin odottaa hiukan ja katsoa. Kiusaus oli +iskenyt minuun, mutta vielä epäröivänä, ja jo sen epämääräisyyskin sai +minut suunniltani. + +"Huonoja uutisia, pelkään mä?" alotti johtaja, kun viimein istuuduin +hänen pöytäänsä. + +"Pikku kiusa vain", vastasin "— ihan hetken pakotuksesta, sen vakuutan. +Mutta olin lausunut valeeni ja ottanut asentoni; siitä hetkestä ei +ollut takaisin kääntymisen mahdollisuutta. Hiljaisella myöntymyksellä +olin itse tietämättäni selittänyt olevan! W.F. Raffles. Sentähden +täytyi minun olla W.F. Rafflesina pankissa sen yötä. Ja kyllähän +paholainen opettaisi minua käyttämään valettani hyväkseni." — — — + +Hän kohotti taas lasin huulillensa — minä olin unhottanut omani. Hänen +paperossikotelonsa välkkyi kaasun valossa, hänen ojentaessaan sitä +minulle. Pudistin päätäni, siirtämättä katsettani hänestä. + +"Ja sen hän tekikin", jatkoi Raffles nauraen. "Ennen kuin maistoin +lientä oli minulla selvillä miten menetellä. Olin päättänyt rosvota +pankin sen sijaan että menisin levolle ja lähtisin takaisin Melbourneen +ennen aamiaista, jos hevonen jaksaisi. Sanoisin vanhalle herralle, +että olin eksynyt ja harhaillut metsässä tuntikausia, kuten helposti +olisi voinut tapahtua, ollenkaan pääsemättäkään Yeaan. Yeassa taas +petos ja varkaus pantaisiin jonkun rosvoliiton jäsenen työksi, joka +oli ollut väijyksissä metsässä ja murhannut uuden pankinjohtajan juuri +siinä tarkotuksessa. Sinähän juuri parast'aikaa hankit kokemuksia +tuollaisissa asioissa, Bunny. Kysyn nyt sinulta, voiko ajatella +parempaa tapaa jälkiensä peittämiselle? Viime yön tapahtuma oli jonkun +verran samallainen, mutta lopputulos ei ollut _niin_ varma. Ja sen +ymmärsin jo edeltäkäsin — näin kaikki selvänä edessäni, ennen kuin olin +lakannut lientäni lusikoimasta. + +"Lisäetuna oli se, että rahastonhoitaja, joka myöskin asui +pankkitalossa, oli poissa juhlapäivät. Hän oli matkustanut Melbourneen +katsomaan meidän kilpailujamme. Mies, joka oli ottanut vastaan +hevoseni, tarjoili myös pöydässä; hän ja hänen vaimonsa olivat ainoat +palvelijat, ja he nukkuivat eri rakennuksessa. Luonnollisesti otin +kaikesta tästä selon, ennen kuin olimme lopettaneet päivällisen. Olin +todellakin tekemäisilläni liian monia kysymyksiä (näppärin ja hankalin +oli se, joka houkutteli esille isäntäni nimen, Ewbank), enkä ollut +kyllin valtioviisas salatakseni niiden tarkotusta. 'Tiedättekö mitä', +sanoi Ewbank, joka oli jotensakin avosanainen, 'jos ette olisi se +joka olette, niin uskoisin, että housunne tutisevat rosvojen pelosta. +Oletteko tullut hermostuneeksi?'" + +"Enhän toki", vastasin minä ja korvani kihahtivat kuumiksi, "mutta — no +niin, ei ole juuri hauskaa olla pakotettu ampumaan ihminen." + +"Eikö?" sanoi hän kylmästi. "Sitä vastaan ei minulla ainakaan olisi +mitään — sitäpaitsi ettehän ampunut ketään kuoliaaksi." + +"Toivon, että olisin niin tehnyt!" huudahdin minä ovelasti kylläkin. + +"Amen", sanoi hän siihen. + +Ja minä tyhjensin lasini; en tiennyt toden teolla, oliko haavottunut +pankkirosvoni vankilassa, kuollut tahi karannut! + +Mutta nyt, kun olin saanut enemmän kuin tarpeeksi tästä puheenaineesta, +jatkoi Ewbank sitä. Hän myönsi, että henkilökunta oli vähälukuinen, +mutta mitä häneen itseensä tuli, oli hänellä ladattu revolveri +päänalusen alla joka yö, tiskin takana päivät, ja hän odotti vain +tilaisuutta saadakseen sitä käyttää. + +"Tiskin takana?" olin kyllin typerä kysyäkseni. + +"Niin, niinhän teilläkin oli!" + +Hän katsahti minuun kummastuneena, ja vaistoni ilmaisi minulle, että +olisi ollut varomatonta sanoa: "Tietysti, sen minä unhotin!" ottaen +lukuun urotyöni, joka minun otaksuttiin tehneen. Tuijotin nenäni päähän +ja puistelin päätäni. + +"Mutta sanomalehdethän kertoivat, että teillä oli se!" huudahti hän. + +"Ei tiskin takana", vastasin minä. + +"Mutta sehän on ohjesäännössä säädetty!" + +Sillä hetkellä tunsin itseni noloksi, Bunny, mutta toivoakseni näytin +vain yhä enemmän ylimieliseltä, ja luullakseni menettelin kasvojeni +ilmeen mukaan. + +"Ohjesääntö!" sanoin viimein niin halveksivalla äänellä kuin voin. +"Niin, ohjesääntö on kuolettava meille kaikille. Hyvä herra, luuletteko +pankkirosvon antavan teille aikaa kurottaa revolverin sieltä missä +tietää teidän sitä säilyttävän? Minulla oli se taskussani, ja sain sen +esille peräytymällä tiskistä ilmeisen vastahakoisesti." + +Ewbank tuijotti minuun silmät selällään ja otsa rypyssä, sitte löi hän +nyrkkiä pöytään. + +"Se oli ovelaa, totta vieköön! Mutta", lisäsi hän sellaisella äänellä, +kuin olisi kuitenkin mielellään tahtonut sanoa viimeisen sanan, +"sanomalehdissähän oli toisenlainen tieto..." + +"Tietysti", puutuin minä puheeseen, "nehän sisälsivät mitä minä niille +ilmotin! Olisiko minun pitänyt avonaisesti tunnustaa muuttaneeni pankin +ohjesääntöä?" + +Niin meni se pilvi ohi, ja se oli todellakin kultareunainen pilvi, +ei hopeata vaan oikeata australialaista kultaa! Sillä siihen asti ei +Ewbank ollut riittävästi kunnioittanut minua; hänen kanssaan ei ollut +helppo tulla toimeen, paljon vanhempi minua kun oli, ja minä olin +tuntenut varmasti, että hän alussa piti minua aivan liian nuorena +johtajaksi ja kehuttua urotyötäni loruna. Mutta en milloinkaan ole +nähnyt ihmisen teeskentelemättömämmin muuttavan sävyään. Hän otti +esille parasta konjakkiansa ja pakotti minut panemaan pois sikarini, +jota poltin, ja avasi uuden laatikon. Hän näytti nyt hauskalta mieheltä +punaisine viiksineen ja hyvin iloisine kasvoineen, ja siitä hetkestä +asti pääsin minä kohtelemaan häntä iloisena juomaveikkona. Mutta hän +ei ollut mikään Rosenthal, Bunny, hänellä oli pää kuin raudasta ja hän +olisi juonut minut kymmeneen kertaan pöydän alle. + +"All right", ajattelin minä, "saatkin mennä selvänä vuoteellesi, mutta +nukut kuin pölkky!" Ja puolet siitä mitä hän minulle kaatoi heitin minä +ulos akkunasta, kun hän käänsi selkänsä. + +Mutta Ewbank oli sävyisä mies, eikä sinun pidä kuvitella hänen olleen +millään muotoa kohtuuton. Juomaveikko hän oli, mutta toivon että hän +olisi ollut sitä vielä enemmän. Hän kävi kuitenkin vilkkaammaksi, mitä +pitemmälle ilta kului, eikä minun ollut ollenkaan vaikea saada häntä +näyttämään minulle kaikkia pankin paikkoja sellaiselle tehtävälle +mitä luonnottomimmalla ajalla. Tämä tapahtui silloin kun hän meni +noutamaan revolveriaan, ennenkuin toivotimme toisillemme hyvääyötä. +Minä pidätin häntä vielä parikymmentä minuuttia levolle käymästä, ja +tunsin huoneuston jok'ainoan loukon, ennen kuin puristin Ewbankin kättä +huoneessani. + +Et voisi milloinkaan arvata mitä tein seuraavana tuntina. Riisuuduin +ja menin levolle. Se alinomainen jännitys, jota tuottaa parhaitenkin +harkittu toisen ihmisen osan näytteleminen, on väsyttävintä mitä +tunnen, saati sitten sen esittäminen aivan valmistamatta! Ei tiedä +mihin luo silmänsä, seuraava sana voi tärvellä kaiken, tuntuu koko +ajan kuin pelaisi lyömäpalloa hämyssä. En ole kertonut sinulle +puoliakaan niitä pulmia, joita eteeni sattui keskustelun aikana, +jota kesti useamman tunnin ja joka lopulla tuli yhä vaarallisemman +tuttavalliseksi. Voit ajatella niitä mielessäsi ja sitten kuvitella +minun makaamistani vuoteellani kokoomassa voimia yön yritykseen. + +Vielä kerran oli minulla onni puolellani, sillä en ollut maannut +kauan, kun jo kuulin kelpo Ewbankin urkujen lailla kuorsaavan, eikä +tuo soitto tauonnut hetkeksikään. Se pysyi yhtä äänekkäänä, kun minä +hiivin ulos ja suljin oven perässäni, ja kajahteli säännöllisempänä +kuin milloinkaan ennen, kun pysähdyin hänen ovensa taakse kuuntelemaan. +Ja kuulen yhäti tuon konsertin, joka tuotti minulle yhä suloisempaa +nautintoa. Tuo kunnon mies kuorsasi minut ulos pankkitalosta ja +kuorsasi vielä, kun seisoin ulkona hänen avonaisen akkunansa alla. + +Minkätähden menin ulos? Hakeakseni hevoseni, satuloidakseni sen +ja sitoakseni johonkin läheiseen puuhun, järjestääkseni helpon +pakenemisen, ennen kuin ryhdyin työhön. Olen monasti ihmetellyt +tämän toimenpiteen vaistomaista viisautta; menettelin tietämättäni +periaatteen mukaisesti, joka sen jälkeen aina on toimintaani johtanut. +Se vaati ponnistuksia ja kärsivällisyyttä; minun täytyi hakea satulani +herättämättä miestä, enkä ollut tottunut ottamaan hevosta kiinni +haasta. Mutta minä en luottanut tammaan, ja sentähden menin takaisin +talliin ottamaan hattuni täyteen kauroja, jotka annoin sille hattuineen +päivineen. Ja sitten oli koira otettava huomioon (meidän pahin +vihollisemme, Bunny); mutta minä olin älynnyt tekeytyä sen hyväksi +ystäväksi illan kuluessa, ja se heilutteli vain häntäänsä ei ainoastaan +silloin kun tulin alas portaita, vaan myöskin taas näyttäytyessä +takapihan veräjällä. + +Luultuna uutena pankinjohtajana oli minun aivan luonnollisella +tavalla onnistunut Ewbank-poloiseita urkkia tietooni kaikki mikä +koski pankkihuoneustoon pääsemistä, etenkin viimeisinä verrattomina +kahtenakymmenenä minuuttina ennen eroamistamme. Ja minä olin myös +tehnyt hänelle varsin oikeutetun kysymyksen, missä hän säilytti ja +neuvoi minua säilyttämään avaimia yöllä. Oletin tietysti, että hän otti +ne mukaansa huoneeseensa, mutta niin ei ollut asian laita: hänellä oli +kaksin verroin parempi piilopaikka. Missä se oli, on saman tekevä, +mutta kukaan asiaan perehtymätön ei olisi voinut löytää noita avaimia, +vaikkapa olisi tuomiopäivään asti hakenut. + +Minä löysin ne tietysti muutamassa sekunnissa, ja tuossa tuokiossa +olin kassaholvissakin. Unohdin sanoa, että kuu oli noussut ja loi +kirkkaan hohteensa pankkihuoneustoon. Olin huoneestani ottanut mukaani +kynttilänpätkän kassaholviin, joka oli muutaman porrasaskeleen verran +lattian alla pankkihuoneen tiskin takana. En empinyt, vaan sytytin +sen. Alhaalla ei ollut akkunaa, ja vaikka en kuullutkaan Ewbankin +kuorsausta, niin ei ollut vähintäkään syytä pelkoon että minua siltä +taholta häirittäisiin. Ajattelin lukita oven perässäni siksi aikaa +kuin työskentelin siellä, mutta rautaovessa ei ollut sisäpuolella +avaimenreikää. + +Niin, kaapissa oli kasoittain kultarahoja, mutta minä otin vain sen +verran kuin tarvitsin ja voin mukavasti kantaa, en paljoa enempää kuin +kaksisataa puntaa yhteensä. En koskenut ainoaankaan paperirahaan, ja +synnynnäinen varovaisuuteni osottautui siinäkin, että jaoin kultarahat +kaikkiin taskuihini, käärien ne ensin paperiin, jotteivät olisi +helisseet. Niin, sinä arvelet minua vieläkin liian varovaiseksi, mutta +siihen aikaan olin sitä hulluuteen asti. Ja siitä johtui, että kun +minun olisi pitänyt olla jo kymmenen minuuttia matkoissani, kuului +kiivasta naputusta ulko-ovelta. + +Se kuului pankkihuoneen ulko-ovelta! Oli kai nähty valoni. Ja siinä +seisoin kuuma tali valumassa pitkin sormiani kassaholvin muuratussa +haudassa. + +Oli ainoastaan yksi tehtävä. Minun täytyi luottaa Ewbankin raskaaseen +uneen, itse avata ovi, lyödä vieras tainnuksiin tai ampua hänet +revolverillani, jonka olin varovasti kyllä ottanut mukaani ennen +Melbournesta lähtöäni, ja syöksyä sitten pensastoon ja tohtorin hevosen +luo. Olin suunnitellut kaiken tämän silmänräpäyksessä ja jo juossut +ylös nuo pikku portaat koputusten yhä jatkuessa; silloin uusi ääni sai +minut peräytymään. Kuulin paljasten jalkain askelia käytävässä. + +Hiivin äänettömästi alas rautaportaita ja vedin rautaoven auki, sillä +olin jättänyt kassakaapin oveen avaimet. Samassa kuulin akkunan +aukeavan yläpuolellani, ja kiitin jumalia siitä, että olin sulkenut +kaikki ovet perässäni. Näetkös, poikaseni, ei voi milloinkaan olla +liian varovainen! + +"Kuka siellä kolkuttaa?" kysyi Ewbank ylhäältä. + +En kuullut vastausta; se kuulosti nääntyneen äänen rukoukselta. Mutta +selvästi kuulin pankkirevolverin hanan napsahduksen ennen kuin oven +teljet työnnettiin sivulle; sitten horjuvia askeleita, huohottavaa +hengitystä ja Ewbankin kauhistuneen äänen: + +"Hyvä Jumala, mitä teille on tapahtunut? Teistähän vuotaa verta kuin +teurastetusta eläimestä!" + +"Ei nyt", kuului ikäänkuin helpotuksesta huokaava vastaus. + +"Mutta teistä on vuotanut! Kuka on tämän tehnyt?" + +"Maantierosvot." + +"Maantiellä?" + +"Matkalla Whittleseaan — sidottuna puuhun — ampuivat maalitaulunaan, +jättivät minut vuotaakseni kuiviin..." + +Heikko ääni petti, ja paljaat jalat riensivät sisälle. Nyt oli minun +aikani tullut — jos tuo poloinen oli pyörtynyt. Mutta minä en voinut +olla siitä varma, ja minä kyyristelin pimeässä puoliavoimen rautaoven +luona, kauhun naulitsemana. Ja se olikin parasta, sillä Ewbank ei +viipynyt poissa puolta minuuttiakaan. + +"Juokaa tämä", kuulin hänen sanovan, ja kun toinen puhui taas, oli +hänen äänensä voimakkaampi. + +"Nyt tunnen itseni reippaammaksi..." + +"Älkää puhuko!" + +"Se tuntuu hyvältä. Ette voi kuvitella miltä tuntui laahautua yksinänsä +koko pitkä taival... kilometri tunnissa! En uskonut milloinkaan +pääseväni hengissä. Teidän täytyy antaa minun kertoa teille kaikki — +siltä varalta että kuolisin!" + +"No, ottakaa vielä kulaus." + +"Kiitos. Sanoin maantierosvot; tietystikään ei sellaisia nykyaikana +ole." + +"Mitä ne sitten olivat?" + +"Pankkivarkaita. Se, joka oli väijyksissä ja ampui, oli sama rosvo, +jonka häädin Coburgin pankkikonttorista palanen lyijyä nahassa." + + * * * * * + +"Sen arvasin!" huudahdin minä. + +"Tietysti, Bunny; niin tein minäkin alhaalla kassaholvissa, mutta +Ewbank ei ymmärtänyt sitä, ja luulin jo ettei hän sanoisi enää mitään. + +"Te houritte", vastasi hän vihdoin. "Kuka luulette olevanne?" + +"Uusi pankinjohtaja." + +"Uusi pankinjohtajahan makaa vuoteellaan tuolla ylhäällä ja nukkuu." + +"Milloin hän tuli?" + +"Tänä iltana." + +"Sanoiko hän olevansa Raffles?" + +"Sanoi." + +"Saakeli soikoon!" kuiskasi oikea pankinjohtaja. "Minä kun luulin sitä +vain kostoksi, mutta nyt ymmärrän, mitä oli tekeillä. Hyvä herra, mies +tuolla ylhäällä on petturi — jos hän vielä on siellä. Hänen täytyy olla +rosvoliiton jäseniä. Hän aikoo rosvota pankin — jos ei liene sitä jo +tehnytkin." + +"Jos ei liene sitä jo tehnytkin!" jupisi Ewbank. — "Jos hän vielä on +siellä! Jos hän siellä on, niin valitanpa hänen kohtaloansa!" + +Hänen äänensä oli hyvin rauhallinen, mutta mitään niin ilkeänsisuista +olen harvoin kuullut. Tiedätkös, Bunny, olin todellakin iloinen siitä, +että minulla oli revolveri mukanani. Näytti siltä kuin joutuisimme +laukausten vaihtoon, hän ja minä. + +"On parasta vilkaista tuonne alas ensin", arveli uusi pankinjohtaja. + +"Sillä välin kun hän hyppää ulos akkunastaan? Ei, ei, hän ei ole täällä +alhaalla." + +"Helppo on vilkaista." + +Jos kysyt minulta, Bunny, mikä hetki on ollut elämäni jännittävin, +niin vastaan, että se oli juuri tämä. Siinä seisoin nyt tuon kapean +porraskäytävän alapäässä, kassaholvissa, ovi puoli kyynärää avoinna, +enkä tiennyt narisiko se! Valo läheni, ja minä en tiennyt...! Minun +täytyi koettaa. Eikä se kitissyt ollenkaan. En olisi voinut sulkea +sitä lukkoon, jos olisin tahtonutkin, se oli liian raskas; mutta +se sulkeutui siksi kiinteästi, että ilma ainoastaan vaivalla pääsi +tunkeutumaan heikkona virtana kasvoihini. Kaikki valonsäteet hävisivät, +paitsi aivan alhaalta, mutta sieltä loistikin valoviiru kirkkaana. +Miten siunasinkaan tuota ovea! + +"Ei, tuolla alhaalla hän ei ole", kuulin kuin puuvillan läpi; sitte +sammui valoviiru alhaaltakin, ja muutaman sekunnin päästä uskalsin +avata oven, jolloin kuulin heidän hiipivän huoneeseeni. + +"Nyt ei ollut minulla aikaa menettää viidesosaa sekuntiakaan, ja +hiivin ulos pankkihuoneesta (he olivat jättäneet oven auki). En edes +unohtanut hattuani, josta tohtorin tamma söi kauroja niin hyvin kuin +kuolaimiltaan kykeni, muutoin olisi se yksistään minut ilmiantanut. +En lähtenyt edes neliä sieltä, vaan rauhallista hölkkää tienvieren +paksussa mullassa (vaikka sydämeni kyllä nelisti!), ja kiitin onneani +siitä, että pankki oli kauppalan äärimäisessä päässä, joten minun ei +ollenkaan tarvinnut samota läpi katujen. Viimeinen mitä kuulin oli +molempain johtajain pitämää hirveää melua. Ja nyt, Bunny..." + +Hän nousi ja venyttelihe, huulillaan hymy, joka päättyi haukotteluun. +Mustat akkunat olivat kalvenneet kaikkina sinivärin vivahduksina, nyt +ne jo laskivat sisälle harmajan sarastuksen, ja kaasuliekit näyttivät +häipyneen tyhjiin lasikuvuissaan. + +"Mutta eihän juttu suinkaan loppunut siihen!" huudahdin minä. + +"Kyllä, valitettavasti", väitti Raffles sellaisella äänellä, kuin +olisi tahtonut anteeksi pyytää. "Seikkailun olisi pitänyt päättyä +jännittävällä ajometsästyksellä, sen kyllä tiedän, mutta niin ei +ollut asian laita, en tiedä miksi. Ne uskoivat luultavasti, että olin +päässyt liian etäälle, ja olivathan he sitäpaitsi saaneet päähänsä, +että minä kuuluin lähistöllä kiertelevään rosvoliittoon... jolta toinen +jo oli saanut minkä sietikin. Mutta sitähän minä en voinut tietää, +niin etten laisinkaan tuntenut itseäni turvalliseksi. Hyvä Jumala, +kuinka annoin eläinparan nelistää tultuamme metsään! Mehän olimme jo +ratsastaneet kahdeksan mailia Melbournesta, vaikka se olikin käynyt +etanan vauhdilla, mutta varastettu kaura oli kuitenkin elvyttänyt +vanhaa tammaa siinä määrin, että se tuli oikein virmaksi, kun tunsi +turpansa etelää kohden kääntyneeksi. Ei ollut todellakaan mitään +lastenleikkiä ratsastaa tuolla tavoin metsässä puiden välitse ja oksain +alitse, kasvot painettuina hevosen kaulaa vasten! Kerroinhan sinulle +tuosta kuolleesta kummipuumetsästä? Se näytti aivan aavemaiselta +kuutamossa. Ja se oli yhtä autio ja äänetön kuin ennenkin — levähdin +siellä vasta ensi kerran ja painoin korvani maata vasten kuunnellakseni +pari kolme minuuttia. Mutta en kuullut mitään — muuta kuin hevosen +huohotuksen ja oman sydämeni pamppailun. Olen hyvin pahoillani, Bunny +— mutta jos jolloinkin kirjotat muistelmiani, niin eipä sinulle käyne +vaikeaksi tehdä suurta numeroa tuosta ajojahdista. Kerro laajasti +noista kuolleista kummipuista ja anna kuulain vinkua rakeina. Käännyn +satulassani ja näen Ewbankin lähestyvän tulista neliä valkeassa +puvussaan, jonka minä asianmukaisesti värjään veripunaiseksi. Älä +kirjota 'minä' vaan 'hän', niin eivät tiedä kuinka juttu loppui." + +"Mutta sitähän en tiedä minä itsekään", valitin minä. "Veikö tamma +sinut todellakin koko matkan Melbourneen asti?" + +"Kyllä, koko matkan, aivan perille asti! Annoin sitä hoitaa hyvin +hotellin tallissa ja jätin sen takaisin tohtorille illalla. Hän vallan +kauhistui kuullessaan, että olin ratsastanut eksyksissä metsässä, ja +seuraavana aamuna hän toi sanomalehden näyttääkseen minulle, mistä olin +säästynyt ollessani saapumatta Yeaan!" + +"Epäilemättä mitään?" + +"Niin..." sanoi Raffles pitkäveteisesti, sammuttaessaan kaasun, "siitä +asiasta minä en milloinkaan päässyt oikein selville. Olivathan tamma +ja sen väri tuntomerkkejä — onneksi se oli vain tavallinen raudikko — +ja otaksun sen nääntymisen tuntuneen epäiltävältä. Tohtorin käytös oli +ehdottomasti muuttunut. Olen hyvin taipuisa uskomaan, että hän aavisti +jotakin, vaikkakaan ei juuri asian oikeata laitaa. En odottanut häntä, +ja pelkään, että ulkomuotoni lisäsi hänen epäluulojaan." + +"Miksi niin?" + +"Näetkös, minulla oli ennen varsin tuuheat viikset, mutta ne menetin +päivää myöhemmin kuin viattomuuteni." + + + + +TAHALLINEN MURHA. + + +Niistä monista eri varkauksista, joita kahteen mieheen teimme, ovat +mielestäni ainoastaan jotkut harvat kertomisen arvoisia. Eivät nuo +muutkaan tosin sisällä mitään semmoista, jota empisin mainita; +päin vastoin tekee vastuksien puute ne nykyiseen tarkotukseeni +kelpaamattomiksi. Suunnitelmamme olivat todella niin ovelasti tehdyt +(Rafflesin ansiota), että mahdollisuudet mutkan sattumiseksi matkaan +olivat supistetut aina ihan vähäpätöisiksi ennen kuin ryhdyimme +tehtäväämme. + +Saatoimme kylläkin pettyä saaliin suhteen, mutta ainoastaan +poikkeustapauksissa kohtasi meitä arvaamaton vastus tai sattui joku +todella draamallinen pula. Saaliimme olivat yksitoikkoisia, sillä +ainoastaan kalleimmat jalokivet maksoivat vaivan antautua moisiin +vaivoihin ja vaaroihin. Sanalla sanoen onnistuneimmat yrityksemme +tuntuisivat kertoiltuina ikäviltä, etenkin Ardagh-smaragdien +viheliäinen juttu pari kuukautta Milchesterin lyömäpalloviikon jälkeen. +Mutta edellisellä tapauksella oli jatko, jonka minä mieluummin +unhottaisin kuin kaikki muut varkautemme yhteensä. + +Ilta oli ensimäinen Irlannista tulomme jälkeen, ja minä istuin +huoneessani odottaen Rafflesia, joka oli tavallisuuden mukaan lähtenyt +myymään saalistamme. Rafflesilla oli oma tapansa hoitaa tätä mitä +tärkeintä liikkeemme haaraa, jonka minä varsin tyytyväisenä luovutin +kokonaan hänen käsiinsä. Hän tietenkin teki kaupat jonkunlaisessa +rentunhienossa valepuvussa ja aina City-murteella, jossa hän oli +oikein mestari. Sitäpaitsi käytti hän aina samaa varas-ostajaa, joka +ammatiltaan oli pienoinen koronkiskuri, mutta itse asiassa yhtä +täydellinen veijari kuin Raffles itse. + +Vasta viime aikana olin minäkin käynyt tuon miehen luona, mutta ilman +valepukua. Me olimme tarvinneet pääomaa päästäksemme juuri noihin +smaragdeihin käsiksi, ja minä olin saanut sata puntaa ehdoilla, jotka +voipi hyvin arvata, loppumattomasti kumartelevalta harmaapartaiselta +herrasmieheltä, jolla oli lempeä ääni, imarteleva hymy ja kavalimmat +vanhat silmät mitä konsanaan on kieppunut rauhattomasti harhailemassa +silmälasien takana. Sota-kustannukset ja lopullinen sotasaalis tulivat +tässä tapauksessa samasta lähteestä, mikä seikka huvitti meitä molempia. + +Mutta rahoja saaliista en ollut vielä nähnyt, ja minä odotin ja odotin +kärsimättömyydellä, joka kasvoi sikäli kuin päivä hämärtyi. Olin +tähyillyt avonaisen akkunani ääressä, kunnes en enää voinut erottaa +alhaalla kadulla kulkevain kasvonpiirteitä. Ja nyt kävelin edes +takaisin huoneessani, hirveiden aavistusten kiusaamana; viimein kuulin +alhaalla portin paiskautuvan kiinni ja kuuntelin henkeäni pidätellen, +kunnes tuttu koputus ovelleni teki lopun jännityksestä. + +"Pimeässä!" virkkoi Raffles, kun vedin hänet sisään. "Mitä on tekeillä, +Bunny?" + +"Ei mitään — nyt kun sinä olet kotona", sanoin minä ja suljin oven +hänen jälkeensä kuumeisena ilosta ja levottomuudesta. "No? No? Mitä +sait?" + +"Viisisataa puntaa." + +"Käteistä?" + +"Kolikot ovat taskussani." + +"Kunnon mies!" huudahdin minä. "Et aavista, miten levoton olen ollut. +Minä sytytän tulen. En ole ajatellut muuta kuin sinua koko tämän +viimeisen tunnin ajan. Minä... minä olin kyllin hupsu uskomaan, että +jotakin oli hullusti." + +Raffles hymyili kalpean valon täyttäessä huoneen, mutta sillä hetkellä +en huomannut hänen hymyilynsä omituisuutta. Olin niin itsekkäästi +täynnä omaa äskeistä pelkoani ja nykyistä huojennustani, ja ensimäinen +ääliömäinen tekoni oli läikyttää whiskyä pöydälle ja antaa soodaveden +ruiskuta kattoon innokkaana heti juhlimaan iloista tapausta. + +"Vai niin, sinä luulit jotakin tapahtuneen?" sanoi Raffles ja +nojasi tuolini selkänojaa vasten, samalla sytyttäen paperossin ja +näyttäen hyvin huvitetulta. "Mitä sanoisit, jos jotakin todella olisi +tapahtunut? Rauhotu, poikaseni! Tapaus ei merkitse yhtään mitään, ja +se on torjuttu. Arveluttava ja pitkällinen ajojahti, Bunny, mutta nyt +luulen jo päässeeni rauhaan." + +Ja äkkiä huomasin, että hänen kauluksensa oli rutistunut, hänen +tukkansa pörröinen ja kenkänsä pölyiset. + +"Poliisi?" kuiskasin kauhistuneena. + +"Ei millään muotoa, ainoastaan ukko Baird." + +"Baird! Mutta eikö Baird juuri ostanut smaragdeja?" + +"Kyllä." + +"Kuinka hän siis saattoi ajaa sinua takaa?" + +"Hyvä ystävä, sen kerron sinulle, kun vain suot minulle sananvuoron. +Asiassa ei todellakaan ole mitään levottomuutta herättävää. Baird on +viimeinkin saanut vihiä siitä, etten ole ihan sellainen tavallinen +varas, joksi olen tekeytynyt. Hän on sentähden koettanut parastansa +seuratakseen minua luolaani." + +"Ja tuota sinä pidät merkityksettömänä?" + +"Se olisi merkinnyt jotakin, jos hän olisi onnistunut, mutta se jäi +häneltä vielä tällä kertaa. Kuitenkin tunnustan, että hän nolasi +minut aluksi. Kaikki johtuu siitä, että etsimme saaliimme liian +ylhäisistä piireistä. Vanha konna oli lukenut koko jutun aamulehdistä. +Hän _tiesi_, että varkaan oli täytynyt olla henkilö, joka voi käydä +herrasmiehestä, ja minä huomasin hänen rypistävän kulmiaan, kun kerroin +että homma oli minun, tavallisella honottavalla äänelläni, jota voi +leikata puukolla. Koetin kaikkeni päästäkseni pinteestä, vannoin, +että minulla oli toveri, joka oli todellakin hieno herra — mutta näin +selvästi, että olin ilmaissut itseni. Hän ei edes yrittänyt tinkiä. +Hän maksoi määräämäni hinnan, kuin ihastuneena sen kohtuullisuuteen. +Mutta minä _tunsin_, että hän seurasi minua, kun koetin häntä eksyttää, +vaikken tietystikään kääntynyt taakseni katsomaan." + +"Miksi et?" + +"Bunny hyvä, se on vihdoin viimeistä mitä voit tehdä. Niin kauan +kuin ei näytä epäilevältä, pysyvät he matkan päässä, ja niin kauvan +kuin he pysyvät matkan päässä on mahdollisuutta livahtaa käsistä. +Mutta näytäppäs vain tietäväsi, että sinua seurataan, niin silloin +ei auta muu kuin pako tai taistelu elämästä ja kuolemasta. Minä en +milloinkaan käänny taakseni katsomaan, ja muista ettet sinäkään saa +tehdä sitä, kun olet samassa pinteessä. Minä hyökkäsin Blackfriarsille +ja ostin kuuluvalla äänellä piletin Kensingtoniin; ja junan vieriessä +Sloane-torilta hyppäsin ulos ja kiidin oravan tavoin ylös kaikki +porrasaskeleet ja takakatuja pitkin atelieriini. Varmuuden vuoksi +makasin siellä koko ehtoopäivän; en kuullut mitään epäilyttävää ja +toivoin vain, että minulla olisi ollut tavallinen akkuna tirkistääkseni +kadulle, kiusallisen kattoakkunan sijasta. Kulkuväylä näytti kuitenkin +olevan selvä, ja olinhan siihen asti vain _ajatellut_ että hän oli +seurannut minua; ei ollut mitään todistusta siitä, että hän todella +niin oli tehnyt. Viimein läksin ulos puettuna omiin vaatteisiini — ja +jouduin melkein suoraan Bairdin syliin!" + +"Mitä ihmettä silloin teit?" + +"Harppasin ohitse, kuin en olisi eläissäni häntä nähnyt enkä nytkään; +otin ajurin Kings Roadilla ja ajoin tulista vauhtia Claphamin asemalle, +ryntäsin lähimmälle vaunusillalle ilman matkalippua ja hyppäsin +ensimäiseen junaan jonka näin, astuin pois Twickenhamissa, kiidin +vinhasti takaisin Richmondiin, matkustin junalla Charing Crossiin, ja +tässä olen nyt! Valmis kylpemään, muuttamaan pukuani ja nauttimaan +parhaimman päivällisen minkä klubi voipi meille tarjota. Tulin ensin +luoksesi, koska arvelin sinun käyvän levottomaksi. Tule nyt kanssani +kotiini, en tahdo pidättää sinua kauvempaa!" + +"Oletko varma siitä, että hän häipyi jäljiltäsi?" kysyin minä, +hattujamme päähän pannessamme. + +"Aivan varma, mutta siitähän voimme vielä ottaa selon", vastasi +Raffles, astui akkunaani ja katseli alas kadulle parin minuutin ajan. + +"All right?" kysyin minä. + +"All right", ilmotti hän ja me läksimme heti kadulle ja sitte Albanyyn +käsi kädessä. + +Mutta olimme molemmat jokseenkin vaiteliaita matkalla. Minä puolestani +ihmettelin mitä Raffles aikoi tehdä Chelseassa olevalle atelierilleen, +johon hänet oli kaikessa tapauksessa menestyksellä "vainuttu". Minusta +tämä tuntui hyvin kiireiseltä, mutta mainitessani siitä hänelle vastasi +hän, että oli kyllä aikaa ajatella asiata. Sen jälkeen hän ei hiiskunut +sanaakaan ennen kuin (Bond-kadulla) olimme tervehtineet erästä nuorta +tuttavaamme, joka oli alkanut joutua huonoon huutoon. + +"Jack Rutter parka!" virkkoi Raffles huoahtaen. "Ei mikään ole niin +surullista kuin nähdä mies noin alamäkeä menossa. Juoppous ja velat +ovat melkein vieneet häneltä järjen, mies paralta; näitkö hänen +silmiään? Ihmeellistä, että juuri tänä iltana hänet tapasimme; +väitetään, että ukko Baird se on hänet nylkenyt. Minullapa on hyvin +suuri halu nylkeä Baird!" + +Hänen äänensä sai äkkiä raivon kumean soinnun, joka kävi sitä +huomattavammaksi, kun vaiti-oloa nyt kesti kauvan; sitä kesti koko +hienon päivällissyöntimme ajan klubissa ja vielä senkin jälkeen, kun +olimme istuutuneet rauhalliseen tupakkahuoneen nurkkaan, kahvia juomaan +ja sikaareja polttamaan. Silloin näin vihdoinkin Rafflesin katselevan +minua rauhallisesti hymyillen ja tiesin jurouden kohtauksen menneen ohi. + +"Ihmettelet ehkä, mitä olen ajatellut koko tämän ajan?" alotti hän. +"Olen ajatellut miten typerää on tehdä mitään puolittain." + +"Saattaapa olla", vastasin minäkin hymyillen, "mutta sitäpä syytöstä et +voine itseesi suunnata?" + +"Siitä en ole ollenkaan varma", tuumiskeli Raffles ajatuksissaan +savua puhallellen. "Ajattelin nyt vähemmän itseäni kuin Jack Rutter +poloista. Hän on niitä, jotka tekevät kaiken puolinaisesti; hän +on vain puolittain pahalla tiellä, ja ajattele erotusta hänen ja +meidän välillämme! Hän on alhaisen koronkiskurin vallassa; me olemme +vakavaraisia porvareita. Hän on heittäytynyt juomaan; me olemme yhtä +kohtuullisia kuin luotettavia. Hänen ystävänsä vetäytyvät hänestä pois; +meidän sitä vastoin on vaikea päästä ystävistä eroon. Lopuksi, hän joko +kerjää tahi lainaa, mikä on puoleksi varastamista; ja me varastamme +ilman muuta, ja siitä jakselemme mainiosti. Meitä tietysti pidetään +kunniallisempina kuin häntä. Mutta minä en ole varma siitä, Bunny, +ettemme mekin tyydy puolinaisiin toimenpiteisiin." + +"Kuinka niin? Mitä enempää voimme tehdä?" huudahdin minä hillitysti +nauraen, mutta katselin ympärilleni varmistuakseni siitä, ettei kukaan +kuullut meitä. + +"Mitä enempää?" kertasi Raffles. "Kyllä, murhata — ensinnäkin." + +"Tuhmuuksia." + +"Siitä voipi olla eri mielipiteitä, rakas Bunny; minä en sitä +tuhmuutena pidä. Olen ennen lausunut sinulle mielipiteenäni, että +suurin nykyään elävä mies on ilmitulemisen välttänyt murhaaja; ainakin +pitäisi hänen olla, mutta hänellä on harvoin miehuutta antaa oikein +arvoa omalle itselleen. Ajattelehan asiaa! Ajattele tulevasi tänne +ja puhelevasi ihmisille, hyvin todenmukaisesti murhasta, tietäen +itse sen tehneesi, ja ihmetteleväsi miltä toiset näyttäisivät, jos +sen tietäisivät! Oi, se olisi suuremmoista, suorastaan suuremmoista! +Ja sitäpaitsi, jos joutuisit kiinni, niin olisihan se vaikuttava +ja draamallinen loppu. Olisit silloin yleisenä puheenaineena monet +viikot, ja sitten tekisit lähtösi erikoisen vaikuttavalla tavalla; eipä +tarvitsisi ruostua kurjassa toimettomuudessa vuosikausia." + +"Sinä rehellinen vanha Raffles!" myhäilin minä. "Alan antaa sinulle +anteeksi, että olit niin epäkohteliaan vaitelias koko päivällisen ajan." + +"Mutta en ole elämässäni ollut niin vakava kuin nyt." + +"Jatkahan vain." + +"Minä tarkotan täyttä totta." + +"Sinä tiedät varsin hyvin, ettet voi tehdä murhaa, mitä tahansa muuta +voisitkin tehdä." + +"Tiedän varsin hyvin, että teen sellaisen tänä yönä." + +Hän oli nojautunut taaksepäin lepotuolissaan ja silmäili minua +terävällä katseella väsyneesti puoli-umpeen painuneiden silmäluomiensa +alitse; sitte hän kumartui eteenpäin ja hänen silmänsä kohdistuivat +minuun kuin kylmä teräs huotrastaan. Se herätti minut tuumailuistani, +en voinut enää erehtyä niiden tarkotuksesta. Minä, joka tunsin miehen, +tajusin murhaa hänen puristetuista käsistään, murhaa hänen suljetuista +huulistaan ja murhaa hänen kovista sinisistä silmistään. + +"Baird?" änkytin ja kostutin huuliani kielelläni. + +"Tietysti." + +"Mutta sanoit ettei Chelsean asuntoasi koskenut seikkailu merkinnyt +mitään?" + +"Valehtelin." + +"Mutta hänhän eksyi sinusta lopulta." + +"Valehtelin senkin. Sitä hän ei tehnyt. Uskoin asian niin olevan, +kun tulin luoksesi tänä iltana, mutta kurkistaessani akkunasta — +muistathan? — varmistuakseni siitä, seisoi hän sivukäytävällä aivan +vastapäätä." + +"Etkä sinä hiiskunut siitä sanaakaan?" + +"En tahtonut turmella päivällistäsi, Bunny, enkä antaa sinun tärvellä +omaani. Mutta siinä hän seisoi ilmi elävänä, ja luonnollisesti seurasi +meitä Albanylle. Viehättävä peli hänelle, aivan hänen alhaisen makunsa +mukainen: lahjuksia minulta, lahjuksia poliisilta, toinen tarjoaa yli +toisen. Mutta hän ei pelaa sitä peliä minusta, hän ei elä niin kauvan, +että saa niin tehdyksi, ja sitten on maailmassa yksi koronkiskuri +vähemmän. Tarjoilija! Kaksi lasia whiskyä ja soodavettä. Lähden kello +yksitoista, Bunny; on välttämätöntä, että se tulee tehtyä..." + +"Tiedätkö sitten, missä hän asuu?" + +"Kyllä, Willesden-tiellä, ja yksinään: tuo lurjus on saiturikin. Olen +jo aikoja sitten ottanut selon kaikista hänen oloistaan." + +Taas vilkaisin ympäri huonetta; se oli nuorten miesten klubi, ja nuoret +miehet nauroivat, juttelivat, tupakoisivat ja joivat joka puolella. +Joku nyökäytti minulle savun läpi. Minä nyökäytin koneellisesti vastaan +ja käännyin tuskaisena Rafflesiin. + +"Ei sinun tarvitse henkeä häneltä ottaa!" intoilin. "Pelkkä pistoolisi +näkeminen saa hänet lupaamaan mitä hyvänsä." + +"Mutta ei pitämään lupaustansa." + +"Mutta voisithan koettaa, minkä vaikutuksen se tekee." + +"Sen luultavasti teenkin. Tässä on uusi lasi sinulle, Bunny. Toivota +minulle onnea." + +"Minä tulen mukaan." + +Uhkaava salama välähti teräksensinisistä silmistä. + +"Ehkäisemään minua?" sanoi Raffles. + +"En suinkaan..." + +"Annatko kunniasanasi siitä?" + +"Kyllä." + +"Jos rikot sen, Bunny..." + +"Niin saat ampua minutkin." + +"Sen tekisin aivan varmasti", vakuutti Raffles juhlallisesti. "Tulet +siis mukaan omalla vastuullasi; mutta jos tulet, niin on parasta että +lähdemme niin pian kuin mahdollista, sillä minun täytyy matkalla +poiketa asuntooni." + +Viisi minuuttia senjälkeen odotin häntä Piccadillyllä Albanyn portin +ulkopuolella. Minulla oli omat syyni jäädä ulkopuolelle. Puolittain +toivoin, puolittain pelkäsin nimittäin, että Angus Baird vielä voisi +olla jäljillämme, — että jokin välittömämpi, vähemmän julma muoto +tehdä hänet vahingottomaksi voisi ilmaantua minun ja koronkiskurin +äkkiä tavatessamme toisemme. En varottaisi häntä uhkaavasta vaarasta, +mutta ehkäisisin murhenäytelmän hinnalla millä hyvänsä. Ja kun ei +mitään kohtausta ollut tapahtunut ja Raffles ja minä olimme matkalla +Willesdeniin, oli tämä totisesti edelleenkin vakava aikomukseni. En +rikkoisi sanaani, jos voisin sen välttää, mutta oli lohdullista tietää, +että saatoin sen rikkoa, jos tahtoisin alistua rangaistukseen. Pelkään +sen pahempi kuitenkin, että hyviin aikeisiini sekaantui kalvavaa +uteliaisuutta ja sitä lumoavaa houkutusta, jota kaikki kamala herättää. + +Minulla on kiusallinen muisto siitä tunnista, joka kului ennen kuin +pääsimme matkamme perille. Menimme suoraan poikki St. James-puiston +(tuntuu kuin vieläkin näkisin valot, kirkkaina sillalla ja väreilevinä +vedessä), ja meidän täytyi muutaman minuutin ajan odottaa viimeistä +Willesdeniin menevää junaa. Se lähti klo 11,21 muistaakseni, ja +Raffles tuimistui kuullessaan, ettei se menisikään Kensal Riseen +saakka. Meidän oli jääpyminen Willesdenin asemalle ja asteleminen läpi +katujen oikealle maaseudulle, teitä, joita en ollenkaan tuntenut. En +milloinkaan enää voisi löytää sitä taloa. Muistan kuitenkin, että +samosimme pimeätä polkua metsien ja niittyjen välillä, kun kello alkoi +lyödä kahtatoista. + +"Tapaamme hänet kai vuoteeltaan nukkumassa?" sanoin minä. + +"Toivon niin", vastasi Raffles yrmeästi. + +"Onko siis aikomuksesi murtautua sisään?" + +"Mitä muuta saatoit otaksua?" + +En ollut lainkaan sitä miettinyt; olin ajatellut ainoastaan murhaa. Sen +rinnalla oli murto vain pikku asia, jota sitäkin silti mieluummin oli +vältettävä. Vastasyyt olivat päivänselvät: mies tunsi murtovarkaat ja +niiden toimintatavat, hän olisi varmaan varustettu ampuma-aseilla ja +voisi mahdollisesti ampua ensin. + +"En toivo mitään parempaa", sanoi Raffles. "Siinä tapauksessa tulee +mies miestä vastaan, ja paha perii sen, joka ampuu huonommin. Luuletko, +että minä pidän enemmän epärehellisestä pelistä kuin rehellisestä? +Mutta kuolla hänen täytyy tavalla tai toisella, muutoin koituu sinulle +ja minulle pitkä kidutuksen aika." + +"Mieluummin niinkin kuin näin!" + +"Pysähdy siis siihen missä olet, ystäväni. Sanoinhan, etten tarvitse +sinua, ja tässä on talo. — Hyvää yötä siis." + +En nähnyt mitään taloa, ainoastaan kulman korkeata muuria, joka kohosi +synkkänä yöhön, harja täynnä lasinsiruja, joista tähtivalo kimmelteli. +Muurissa oli korkea vihreä veräjä, pystyillä piikeillä reunustettu; +sen suunnattoman vankkoja ovenpuoliskoja valaisi himmeä kaasulyhty, +joka oli toisella puolella vasta raivattua tietä. Minusta se näytti +rakentamatonta aluetta halkaisevalta kadulta, jonka varrella ainoastaan +yksi talo kohosi toisessa päässä; mutta yö oli niin pimeä, että tämä +oli vain epämääräinen vaikutelma. + +Raffles kuitenkin oli nähnyt paikan päiväs-aikaan ja saapunut sinne +kaikkiin näihin vastuksiin valmistuneena. Hän kurottautui jo ylös ja +pisteli samppanjakorkkeja piikkien päihin, ja seuraavassa hetkessä oli +hän kietaissut kokoonlasketun päällystakkinsa korkkien päälle. Minä +peräydyin askeleen, kun hän heilautti itsensä ylös, ja näin pienen +kulmien katonharjasta kuvastumassa taivasta vasten portin päällä; hänen +hypätessään alas, juoksin minä esille ja laskin oman painoni korkkien +ja päällystakin päälle; silloin kiskaisi hän viimemainittua. "Tuletko +sinä kuitenkin mukaan?" + +"Tulen kuin tulenkin." + +"Ole sitten varovainen, täällä on joka paikka täynnä soittokellon +johtoja ja teräsjousia. Tämä ei ole lastenleikkiä. Kas niin, seisohan +alallasi, kunnes minä otan korkit pois." + +Puutarha oli hyvin pieni; siihen oli vasta laitettu nurmikko, joka +vielä oli hyvin pehkuinen, mutta joukko täysikasvuisia laakeripuita +seisoa törrötti hoitamattomilla, savisilla pihanvierillä. + +"Nuokin ovat kuin kelloja", kuiskasi Raffles, "mikään ei kahise niin +vietävästi — tuota vanhaa kavalaa vintiötä." + +Ja me väistimme niitä hyvin tarkoin, hiiviskellessämme nurmen yli. + +"Hän on mennyt levolle." + +"Sitä en usko, Bunny. Luulen, että hän on nähnyt meidät." + +"Mistä niin päätät?" + +"Näin valoa." + +"Missä?" + +"Tuolla alhaalla, hetki sitten, kun minä..." + +Hänen kuiskauksensa vaikeni; hän oli taas nähnyt valon tuikkeen, ja +minä myös. + +Oli kuin kultainen juova eteisen oven alla — ja se hävisi. Se näkyi +taas kultarihmana oven yläosan raosta — ja hävisi tykkänään. Kuulimme +rappujen natisevan, ja vaikenevan, myöskin tykkänään. Emme nähneet +emmekä kuulleet enempää, vaikka seisoimme ruohossa ja odotimme kunnes +kenkämme olivat märkinä kasteesta. + +"Minä menen sisään", virkkoi Raffles vihdoin. "En usko sentäänkään, +että hän näki meidät. Soisinpa hänen nähneen. Tätä tietä." + +Me astuimme varovaisesti tiellä, mutta hiekka tarttui märkiin +kengänpohjiimme ja narisi kamalasti pikku kuistin tiililattialla. +Kuistin lasioven läpi oli Raffles ensin valon nähnyt, ja nyt ryhtyi +hän lasiruutua leikkaamaan timantin, pienen siirappiruukun ja ruskean +paperiarkin avulla, jotka harvoin puuttuivat hänen tamineistansa. +Hän ei kieltäytynyt minun avustani, vaikka ottikin sen vastaan yhtä +koneellisesti kuin se tarjottiinkin. Kaikessa tapauksessa minun +sormeni ne auttoivat siirapin sivelemisessä ruskealle paperille ja +painoivat viimemainitun akkunaruutua vasten, kunnes timantti oli tehnyt +kierroksensa ja ruutu putosi kuulumattomasti käsiimme. + +Raffles pisti nyt kätensä sisälle, kiersi avainta lukossa, kurotti +käsivartensa niin pitkälle alas kuin ulettui ja sai vedetyksi auki +salvan alhaalta kynnyksen rajasta; se olikin ainoa, ja ovi aukesi, +mutta ei paljoa. + +"Mitä tämä on?" sanoi Raffles, kun jokin narskahti hänen jalkansa alla +ihan kynnyksellä. + +"Pari silmälaseja", kuiskasin minä ja otin ne ylös. Seisoin vielä +hypistellen murskaantuneita laseja ja käyristyneitä sankoja, kun +Raffles horjahti ja melkein kaatui, päästäen huudahduksen, jota hän ei +edes koettanut pidättää. + +"Hiljaa toki, mies hyvä", kuiskasin minä soimaten. "Hän kuulee äänesi!" + +Hänen hampaansa helisivät — hänenkin! —, ja kuulin hänen haparoivan +tulitikkujaan. + +"Ei, Bunny, hän ei kuule meitä", kuiskasi Raffles nyt ja nousi +sytyttämään kaasuliekin, kun tulitikku paloi loppuun. + +Angus Baird makasi omalla lattiallaan, kuolleena, harmajat hiukset +verestä vanukkeilla, vieressään hiilihanko, jonka musta kärki kiilsi +märkänä, ja eräässä loukossa kirjotuspöytä murrettuna, tyhjennettynä. +Kello naksutteli kovaa uuninreunalla; kenties sataan sekuntiin ei +kuulunut mitään muuta ääntä. + +Raffles seisoi hiljaa ja tuijotti kuollutta, kuten mies katselee +pohjatonta syvyyttä, kun on sokeasti syöksynyt sen reunalle. Hän +puhalsi kuuluvasti ilmaa laajenneista sieramistaan; hän ei näyttänyt +muulla tavoin mielenliikutustaan, ja hänen huulensa olivat kuin +sinetillä suljetut. + +"Valo!" sanoin minä käheästi. "Valo, jonka näimme oven alitse!" + +Hän hätkähti ja kääntyi minuun. + +"Se on totta! Sen olin unohtanut. Täällä sisällä sen ensin näin!" + +"Hänen täytyy vielä olla tuolla ylhäällä." + +"Siinä tapauksessa me pian houkuttelemme hänet esille. Tule!" + +Sen sijaan laskin käteni hänen käsivarrelleen ja vaadin häntä +miettimään — hänen vihollisensahan oli nyt kuollut — me tulisimme +varmasti sekotetuiksi juttuun — nyt tahi ei milloinkaan oli meidän +aika hiipiä pois. Hän puistausi äkillisessä kärsimättömyyden +puuskassa minusta irti, silmissään ynseän halveksumisen ilme; ja +neuvoen minua pelastamaan oman nahkani, jos halusin, hän käänsi +minulle taas selkänsä, ja tällä kertaa olin melkein taipuisa tekemään +sananmukaisesti. Oliko hän unhottanut, millä asialla hän oli täällä? +Sillä aikaa kun minä tein itselleni näitä kysymyksiä, räiskähti hänen +tulitikkunsa eteisessä; seuraavassa silmänräpäyksessä natisivat portaat +hänen jalkainsa alla, kuten ne olivat natisseet murhaajan askeleista, +ja se inhimillinen vaisto, joka hänet oli innostuttanut oman vaaransa +uhalla, herätti minutkin jäykistyneestä mielentilastani. Voimmeko antaa +murhaajan mennä? Vastaukseni oli juosta ylös rappusia ja tavottaa +Raffles eteisessä. + +Mutta siellä oli kolme ovea; ensimäinen johti makuuhuoneeseen, jossa +vuode oli koskemattomana; toinen huone oli kaikin puolin tyhjä; kolmas +oli lukittu. + +Raffles sytytti eteisessä kaasun. + +"Hän on tuolla sisällä", hän sanoi ja veti revolverinsa hanan +vireeseen. "Muistatko kuinka meillä oli tapana murtautua +kouluhuoneisiin? Pam!" + +Hän tähtäsi potkauksen avaimenreijän kohdalle, ovi lensi auki ja +äkillisessä ilmanvedossa taipui kaasuliekki eteisessä kuin kahila +tuulessa. Liekin noustessa jälleen näin edessäni kylpyhuoneen, kaksi +yhteen solmittua kylpyhurstia, avonaisen akkunan ja kokoon kyyristyneen +olennon — ja Raffles hätkähti hirmustuneena kynnyksellä. + +"Jack — Rutter?" + +Sanat olivat käheät ja vitkalliset kauhusta, ja kauhuissani kuulin +itseni kertaavan ne, sillä välin kun akkunan juureen lyyhistynyt olento +vähitellen ojentausi pystyyn. + +"Tekö siinä!" kuiskasi hän, ei vähemmin peljästyneenä kuin me. "Tekö +kaksi! Mikä on tarkotuksenne, Raffles? Näin teidän kiipeävän yli +veräjän; soittokello kilisi, talo on täynnä kelloja. Sitte murtausitte +sisään. Mitä tämä kaikki merkitsee?" + +"Sen kerromme teille, kun kerrotte meille mitä Jumalan nimessä olette +tehnyt, Rutter!" + +"Tehnyt? Mitä olen tehnyt?" Tuo kurja raukka tuli valoon veristynein, +vilkuvin silmin ja vereen tahratuin paidanrinnoin. "Te tiedätte +sen — te olette nähneet sen — mutta voinhan kertoa sen teille, jos +haluatte. Olen surmannut varkaan, siinä kaikki. Olen surmannut varkaan, +koronkiskurin, shakaalin, verenimijän, ovelimman ja julmimman roiston, +mikä milloinkaan on hirsipuun välttänyt. Olen valmis joutumaan hirteen +hänen tähtensä. Voisin surmata hänet vielä kerran!" + +Ja hän katsoi hurjasti meitä kasvoihin, kiukkuisesta uhmasta pyörivin +silmin; hänen rintansa kohoili, huulet olivat lujasti yhteen puristetut. + +"Kerronko teille, kuinka se kävi?" jatkoi hän kiihkeästi. "Hän on +tehnyt elämäni helvetiksi! Tänä iltana tapasin hänet Bond-kadulla. +Muistatteko, kun kohtasin teidät? Hän ei ollut kahtakaankymmentä metriä +teistä; hän seurasi teitä, Raffles, näki minun nyökäyttävän päätäni +teille, seisautti minut ja kysyi kuka te olitte. Hän näytti olevan +aivan hullaantunut tietämään sitä. Minä en ymmärtänyt syytä siihen, +enkä myöskään välittänyt, sillä nyt älysin keinon. Sanoin ilmottavani +kaikki mitä teistä tiesin, jos hän soisi minulle yksityisen puhelun. +Hän kieltäysi. Minä sanoin, että hänen täytyy suostua, ja pidätin häntä +takista; kun laskin hänet irti, olitte hävinneet näkyvistä, ja minä +odotin paikallani, kunnes hän tuli takaisin epätoivoisena. Nyt olin +voitolla. Minä sain määrätä missä keskustelumme tapahtuisi, ja pakotin +hänet ottamaan minut mukaansa kotiin ja vannoin ilmaisevani teistä +kaiken tietoni, jahka keskustelumme tapahtuisi. No, tänne tultuamme +pyysin häneltä jotakin syötävää ja kulutin aikaa niin paljon kuin +mahdollista, ja kymmenen ajoissa kuulin veräjää suljettavan. Odotin +hetken, ja sitten kysyin asuiko hän yksinään. + +"En, enhän mitenkään, vakuutti hän; ettekö nähnyt palvelustyttöä? + +"Myönsin nähneeni, mutta lisäsin, että olin ollut kuulevinani hänen +sitte poistuvan; jos olin erehtynyt ja hän todellakin oli talossa, niin +hän kyllä tulisi, jos häntä huutaisi, ja minä huusin kolmasti voimieni +takaa. Tietysti ei palvelijaa kuulunut. Tiesin sen, sillä olin ollut +täällä eräänä iltana viime viikolla, ja silloin puheli hän kanssani +veräjän läpi, mutta ei tahtonut avata sitä. No, kun olin huutanut eikä +tullut ainoatakaan sielua, oli hänen naamansa valkea kuin kipsikatto. +Sitte sanoin hänelle, että nyt vihdoinkin puhelisimme välimme suoriksi; +otin hiilihangon uuninnurkasta ja muistutin hänelle, kuinka hän +oli rosvonnut minut, mutta että kautta Jumalan hän ei tulisi enää +varastamaan minulta. Annoin hänelle kolme minuuttia aikaa kirjottaa ja +allekirjotuksellaan vahvistaa asiakirjan, jossa hän luopuisi kaikista +vääristä kiristysyrityksistä minua vastaan, muutoin löisin hänen +kallonsa halki. Hän mietti minuutin ja meni sitte kirjotuspöytänsä +luo etsimään kynää ja paperia. Parin sekunnin kuluttua hän käännähti +päin, revolveri ojossa, ja minä huitasin hänen paljaaseen päähänsä. Hän +ampui kaksi tai kolme kertaa harhaan; näette vieläkin luodin jäljet, +jos haluatte. Mutta minä osasin häntä joka kerran — oi, Jumalani, olin +kuin hullu, kunnes teko oli tehty. Sen perästä en piitannut mistään. +Tarkastin hänen kirjotuspöytänsä, saadakseni omat velkakirjani, ja olin +juuri lopettanut, kun te saavuitte. Sanoin, etten piitannut mistään, +enkä totisesti piittaakaan, vaan ajattelin mennä ilmiantamaan itseni +tänä iltana ja sen teenkin, niin etten ole teille suureksi vaivaksi, +kuten näette." + +"Tyhmyyksiä", sanoi Raffles hetken jälkeen, "me emme aijo antaa teidän +mennä ilmiantamaan itseänne." + +"Ette voi estää minua! Mitä se hyödyttäisi? Palvelustyttö näki minut; +kohtaloni olisi vain ajan kysymys, enkä minä voi kestää odotusta, +kunnes minut siepataan. Pitäisikö minun odottaa, että he tulevat ja +käyvät käsivarteeni kiinni! Ei, ei, ei, menen ilmottautumaan, niin saan +lopun tästä kaikesta." + +Hänen puheensa oli muuttunutta, vilkkaampaa ja monisanaisempaa. +Oli kuin olisi hän saanut selkeämmän käsityksen asemastaan vain +ajatellessaan päästä siitä eroon. + +"Kuulkaa minua", alotti Raffles; "me olemme itse täällä vaaralle +alttiina. Me murtausimme sisään kuin varkaat hankkiaksemme itsellemme +hyvitystä samansuuntaisesta kohtuuttomuudesta kuin tekin olette +kärsinyt. Ettekö käsitä? Olemme leikanneet akkunaruudun irti — +käyttäytyneet kuin tavalliset murtovarkaat. Kaikki muukin tullaan +panemaan meidän laskuumme." + +"Tarkotatte, ettei minua tulla epäilemään?" + +"Niin." + +"Mutta minä en tahdo välttää rangaistusta", huudahti Rutter +hysteerisesti. "Olen surmannut hänet. Tiedän sen. Mutta se oli +itsepuolustusta, se ei ollut murha. Minun täytyy tunnustaa ja alistua +seurauksiin. Menetän järkeni, ellen sitä tee!" + +Hänen kätensä vapisivat, hänen leukansa tärisi ja hänellä oli kyyneleet +silmissään. Raffles tarttui lujasti häntä olkapäähän. + +"Kuulkaa, hullu mies! Jos meidät kolme nyt vangittaisiin täällä, niin +tiedättekös, mikä silloin olisi seurauksena? Meidät hirtettäisiin +rivissä kuuden viikon kuluessa! Te puhutte, kuin istuisimme klubissa; +ettekö tiedä, että kello on yksi yöllä, että täällä palaa valo ja +tuolla makaa kuollut ihminen alhaalla? Jumalan tähden, reipastautukaa +ja tehkää kuten sanon, muutoin olette itse kuollut mies." + +"Soisinpa olevani", nyyhkytti Rutter. "Soisinpa, että minulla olisi +hänen revolverinsa, jotta ampuisin luodin otsaani. Se on jossakin hänen +allaan. Oi, Jumalani, Jumalani!" + +Hänen polvensa notkahtelivat, raju mielenliikutus oli vienyt häneltä +kaikki voimat. Meidän täytyi taluttaa hänet alas portaita ja +ulkoeteisen ovesta ulos raittiiseen ilmaan. + +Kaikki oli hiljaista ulkona, — kuulimme ainoastaan välillämme huojuvan +kurjan raukan tukahtunutta itkua. Raffles palasi hetkeksi taloon; sitte +pimeni siellä kaikki. Portti avautui sisältäpäin ilman avainta, me +suljimme sen huolellisesti perässämme, ja taas kimmeltelivät tähdet +lasinsirpaleilla ja kiiltävillä piikeillä, ihan kuten tullessammekin. + +Meidän onnistui paeta; ei kannata puuttua yksityiskohtiin. Murhaaja +näytti saaneen itsepintaisesti päähänsä jouduttautua mestauslavalle; +hänen tekonsa oli noussut hänelle päähän, hän oli enemmän sekamielinen +kuin päihtynyt. Uudelleen ja yhä uudelleen uhkasimme jättää hänet +oman onnensa nojaan ja pestä kätemme. Mutta meillä oli kaikilla +kolmella uskomaton ja ansaitsematon onni. Emme tavanneet ainoatakaan +sielua Willesdenin tiellä, ja niistä, jotka myöhemmin näkivät meidät, +ei kaiketi kukaan ajatellut niitä kahta nuorta miestä, joilla oli +rypistyneet valkeat kaulaliinat ja jotka taluttivat kolmatta jotensakin +silmiinpistävässä kunnossa olevaa toveriaan, kun iltalehdet ilmaisivat +Lontoon yleisölle Kensal Risessä tapahtuneen kammottavan verinäytelmän. + +Kävelimme Maida Valeen ja ajoimme sieltä minun asuntooni. Mutta +ainoastaan minä menin ylös, molemmat toiset lähtivät Albanyyn, enkä +nähnyt Rafflesia neljäänkymmeneenkahdeksaan tuntiin. Hän ei ollut +kotonaan, kun kävin häntä aamulla tapaamassa, eikä hän ollut jättänyt +mitään kirjelappua minulle. Hänen ilmestyessään takaisin kerrottiin +kaikissa lehdissä palstamäärin murhasta; ja mies, joka sen oli +tehnyt, oli kaukana Atlantilla, välikannen matkustajana Liverpoolista +New-Yorkiin. + +"Ei hyödyttänyt järkeillä hänelle", kertoi Raffles; "joko hänen +täytyi tunnustaa kaikki tai paeta maasta. Minä puin hänet sentähden +uuteen asuun atelierissani ja me matkustimme ensimäisellä junalla +Liverpooliin. Mikään ei saanut häntä reipastumaan ja nauttimaan +asiasta, kuten minä olisin yrittänyt tehdä hänen sijassaan, ja se oli +ehkä parasta. Menin hänen asuntoonsa hävittääkseni hänen paperinsa, +ja tiedätkö mitä sain kuulla? Poliisi oli ottanut takavarikkoon +hänen paperinsa; vangitsemiskäsky on jo annettu häntä vastaan! Nuo +ääliöt luulevat, että akkunaruutu on irrotettu järjestysvallan +harhaannuttamiseksi, ja sillä perusteella annettiin vangitsemiskäsky. +Eipä ole minun syyni, jos se johtaa johonkin tulokseen." + +Ja kaikkien näiden vuosien kuluttua en voi minäkään uskoa, että on +minun syyni. + + + + +ERÄS VELASQUEZIN TAULU. + + +"No", sanoi Raffles, "mitä sanot siitä?" + +Minä luin ilmotuksen vielä kertaalleen, ennen kuin vastasin. Se oli +_Daily Telegraphin_ viimeisellä palstalla ja kuului seuraavasti: + +_"Kahden tuhannen punnan palkkio._ Tämän summan voi ansaita henkilö, +joka kykenee ottamaan arkaluontoisen toimen tehdäkseen ja on valmis +panemaan itsensä hiukan vaaranalaiseksi. Sähköteitse vastaus: 'Turva, +Lontoo'." + +"Sen sanon", huomautin minä, "että tämä on kummallisin ilmotus, mitä +milloinkaan on painettu." + +Raffles hymyili. + +"Ei juuri aivan, Bunny, mutta sangen merkillinen, sen tunnustan." + +"Ajatteles numeroa!" + +"Niin, onhan se kylläkin korkea." + +"Ja tehtävä — ja vaara!" + +"Niin, sen muoto on suora, se täytyy myöntää. Mutta erikoisinta on +se, että hän pyytää vastausta sähköteitse! Henkilössä, joka tuon on +keksinyt, ja hänen pelissään on jotakin ihan omaperäistä; yhdellä +sanalla hän häätää sen miljoonan, joka vastaa hänen ilmotukseensa +joka päivä kun voi hankkia postimerkin. Minun vastaukseni maksoi +viisi shillinkiä, ja silloin olin myös maksanut vastauksen itselleni +tulevaksi." + +"Vai niin, sinä olet ilmottautunut?" + +"Niin tietysti", vastasi Raffles. "Minä tarvitsen kaksituhatta puntaa +yhtä hyvin kuin toinenkin." + +"Panitko oman allekirjotuksesi?" + +"Ei, sitä en tehnyt, Bunny. Minä vainuan hommassa jotakin houkuttelevaa +ja laitonta, ja sinä tiedät, kuinka varovainen olen. Allekirjotin +Glasspool, osoite Hickey, Conduit-katu 78; se on räätälini. Ja kun olin +lähettänyt sähkösanoman, menin hänen luoksensa ja kerroin hänelle, mitä +hänen oli odotettava. Hän lupasi lähettää vastauksen minulle niin pian +kuin se saapuisi. En yhtään ihmettelisi, jos se tulisi juuri tässä!" + +Hän oli jo ulkona ennenkuin koputus ulko-ovelle oli heittänyt +kaikumasta huoneissa, ja seuraavassa hetkessä hän tuli takaisin avattu +sähkösanoma kädessään ja kasvot täynnä uutisia. + +"Mitä arvelet?" sanoi hän. "'Turva' on Addenbrooke, asianajaja, ja hän +haluaa tavata minut mitä pikimmin!" + +"Tunnetko hänet sitten?" + +"Ainoastaan maineeltaan. Toivoakseni ei hän tunne minua. Hän on +se veitikka, joka sai kuusi viikkoa siitä, että esiintyi kierästi +Sutten-Wilmerin oikeusjutussa; kaikki ihmiset ihmettelivät, ettei häntä +erotettu asianajajain ammattikunnasta. Sensijaan on hän saanut aimo +määrän resuisempia asioita ajaakseen, ja jokainen hankalaan juttuun +sotkeutunut veijari menee suoraan Bennet Addenbrooken luo asiallansa. +Hän on luullakseni ainoa mies, joka julkeaisi panna lehteen tällaisen +ilmotuksen, ja ainoa, joka voisi sen tehdä herättämättä epäluuloja. Se +on hänelle luonteenomaista, mutta siitä voit olla varma, että asian +pohjalla on jotakin arveluttavaa. On omituinen sattuma, että olin +ajatellut pitkän aikaa itse mennä Addenbrooken luo, jos jotakin ikävää +tapahtuisi." + +"Ja nyt menet hänen luokseen?" + +"Suoraan", vastasi Raffles ja harjasi hattuaan, "ja niin teet sinä +myöskin." + +"Mutta minä tulin hakemaan sinua ulos aamiaiselle." + +"Syöt aamiaista kanssani, kun olemme tavanneet tuon miehen. Tule nyt, +Bunny; keksimme sinulle nimen matkalla; minun nimeni on Glasspool, älä +vain unhota sitä." + +Mr. Bennet Addenbrookella oli tilava konttorihuoneusto +Wellington-kadulla Strandilla, ja hän oli meidän saapuessamme +kaupungilla, mutta vain "pistäytyneenä raatihuoneelle". Jo viiden +minuutin kuluttua hän tuli takaisin. Hän oli ripeä, punakka, +tarmokas mies, jonka kasvojen ilme oli itseluottavainen, melkein +voitonriemuinen. Hänen mustat silmänsä lensivät seljälleen, Rafflesia +silmäillessään. + +"Mr. — Glasspool?" huudahti asianajaja. + +"Niin, se on nimeni", myönsi Raffles kuivasti ja julkeasti. + +"Mutta ei lyömäpalloklubissa", huomautti toinen kavalasti. "Hyvä +herraseni, olen nähnyt teidän lyövän liian monta porttia alas, +antaakseni itseäni johtaa harhaan." + +Yhden ainoan silmänräpäyksen näytti Raffles julmistuneelta; sitte hän +kohautti olkapäitään ja hymyily muuttui röyhkeäksi naurun hykähdykseksi. + +"Vai niin, te olette 'iskenyt' minut vuorostani", sanoi hän. "No +niin, eipä tässä luullakseni ole mitään selittämistä. Olen pahemmassa +rahapulassa kuin tahdoin omassa nimessäni tunnustaa, siinä koko juttu, +ja olen tuon tuhannen punnan palkkion tarpeessa." + +"Kahden tuhannen", oikaisi asianajaja. "Ja mies, joka ei mielellään +tahdo esiintyä omalla nimellään, on juuri sellainen henkilö, jota +haluan, niin että teidän ei siitä asiasta tarvitse olla laisinkaan +huolissanne. Asia on kuitenkin aivan yksityistä ja kahdenkeskistä +laatua." Hän katsahti terävästi minuun. + +"Luonnollisesti", sanoi Raffles. "Mutta siinähän puhuttiin jotakin +vaaranalaisuudestakin." + +"Kyllä, sitä siinä hommassa myös on." + +"Siinä tapauksessa on kaiketi kolme päätä parempi kuin kaksi. Sanoin +haluavani ansaita nuo tuhannen puntaa; ystäväni tässä haluaisi toisen +tuhannen. Olemme molemmat pahassa pinteessä, ja me otamme toimeksemme +tuon asian yhteisesti tai emme ollenkaan. Pitääkö teidän tietää hänen +nimensä myös? Minä ilmottaisin oikean nimeni, Bunny." + +Mr. Addenbrooke rypisti kulmiaan nimikortille, jonka jätin hänelle, +sitten hän naputteli sitä kynsillään, ja lopulta muuttui hänen +epäröimisensä hämilliseksi hymyilyksi. + +"Asian laita on sellainen, että minä itsekin olen hiukan pulassa", +tunnusti hän viimein. "Teidän vastauksenne on ensimäinen, minkä olen +saanut; ihmiset, joilla on varaa lähettää pitkiä sähkösanomia, eivät +lue 'Daily Telegraphin' ilmotuksia; mutta toiselta puolen en ollut +juuri valmistautunut siihen, että saisin vastauksen sellaisilta +henkilöiltä kuin te olette. Suoraan sanoen ja tarkemmin miettiessäni en +ole varma siitä, että te olisitte sopivia minulle — hienojen klubien +jäseninä! Käännyn mieluummin sellaisten puoleen... hm... joiden elämä +on seikkailemista." + +"Me olemme seikkailijoita", sanoi Raffles vakavasti. + +"Mutta te kunnioitatte lakia?" + +Mustat silmät kiiluivat häijysti. + +"Emme ole roistoja ammatiltamme, jos sitä tarkotatte", selitti Raffles +ja hymyili. "Mutta me olemme kaltevalla pinnalla, ja voisimme tehdä +paljon tuhannesta punnasta, eikö totta, Bunny?" + +"Mitä hyvänsä", mutisin minä. + +Asianajaja naputteli kirjotuspöytää sormillaan. + +"Sanon teille, mitä tahtoisin teidän tekevän. Teillä on vapaus +kieltäytyä. Hanke on laitonta, mutta tapahtuu hyvän asian vuoksi; +lisäksi se on hiukan vaarallinen, mutta asiatuttavani on valmis +maksamaan vaaran. Vieläpä maksaa hän yrityksestäkin, vaikka tämä ei +onnistuisi; rahat ovat siten melkein varmasti teidän niin pian kuin +olette suostuneet antautumaan vaaraan. Asiatuttavani on Sir Bernard +Debenham Broom Hallista, Esheristä." + +"Tunnen hänen poikansa", huomautin minä. + +Raffles tunsi hänet myöskin, mutta ei sanonut mitään, vaan loi minuun +paheksuvan katseen. Bennet Addenbrooke kääntyi minuun. + +"Siinä tapauksessa", sanoi hän, "on teillä onni tuntea eräs Lontoon +paatuneimpia lurjuksia, juuri ja alkusyy koko tähänkin selkkaukseen. +Koska tunnette pojan, niin tunnette kenties isänkin, ainakin +maineeltaan, eikä minun siinä tapauksessa tarvitse sanoa teille, että +hän on hyvin omituinen mies. Hän asustaa yksinään taideaarteittensa +keskessä, joita ei saa milloinkaan ihailla kenenkään muun kuin +hänen oma silmänsä. Hänen väitetään omistavan kauneimman yksityisen +taidekokoelman koko Etelä-Englannissa, vaikka sitä ei kukaan pääsekään +arvostelemaan. Taulut, viulut ja huonekalut ovat hänen kiihkonsa, ja +hän on epäilemättä hyvin oikullinen. Eikä kukaan voi kieltää, että hän +on osottanut suurta oikullisuutta poikansa kohtelemisessa. Vuosikausia +on sir Bernard maksanut hänen velkansa, mutta äskettäin hän kieltäytyi +ei ainoastaan — ilman vähintäkään valmistelua — tätä tekemästä, vaan +lakkautti nuoren miehen elatuksen kerrassaan: Niin, kerron teille, mitä +on tapahtunut; mutta ensin täytyy teidän tietää — tai ehkä muistatte +sen? — että minä esiinnyin nuoren Debenhamin puolustajana eräässä pikku +oikeusjutussa, joka hänelle sattui pari vuotta sitten. Autoin hänet +pinteestä, ja sir Bernard maksoi runsaasti ja puhtaassa rahassa. En +ollut sen jälkeen nähnyt vilaustakaan kumpaisestakaan ennen kuin eräänä +päivänä viime viikolla." + +Asianajaja veti tuolinsa lähemmäksi meitä ja kumartui eteenpäin kädet +polvien varassa. + +"Viime viikon tiistaina sain sähkösanoman sir Bernardilta; minun +piti heti saapua hänen luokseen. Hän odotti minua pihalla; sanaakaan +hiiskumatta vei hän minut taulukokoelmaansa, joka oli suljettu ja +pimeä, työnsi auki yhden akkunaluukun ja muitta mutkitta osotti minulle +erästä tyhjää taulunkehystä. Kesti kauvan ennen kuin sain sanaakaan +selitykseksi. Viimein kertoi hän minulle, että tuo kehys oli sisältänyt +erään harvinaisimpia ja kallisarvoisimpia maalauksia Englannissa — koko +maailmassa — suuren Velesquezin omaa tekoa. Olen hankkinut tietoja +asiasta", sanoi asianajaja, "ja se näyttää olevan kirjaimellisesti +totta: taulu on infantinna Maria Teresan muotokuva ja sen väitetään +olevan taiteilijan ihmeellisimpiä tuotteita, josta ainoastaan muuan +paavin muotokuva Roomassa vie voiton — niin sanottiin minulle +Kansallismuseossa, missä taulun historia tyyten tunnettiin. Sanoivat, +että taulu on suorastaan mahdoton rahassa arvioida. Ja nuori Debenham +on myynyt sen viidestätuhannesta punnasta!" + +"Hitto!" virkahti Raffles. + +Minä kysyin, kuka sen oli ostanut. + +"Eräs Queenslannin edusmies nimeltä Craggs — John Montagu Craggs, +australialaisen lainlaatijakunnan jäsen, esitelläkseni hänet +täydellisesti! Viime viikon tiistaina emme tienneet hänestä mitään, +emme edes olleet siitä varmat, että nuori Debenham oli varastanut +taulun. Mutta hän oli matkustanut kotiaan maanantai-iltana pyytämään +rahaa, saaden epäävän vastauksen, ja oli aivan selvää, että hän oli +auttanut itseään sillä tavalla; hän oli uhannut kostaa, ja tämä +oli kosto. Kun minä etsin hänet kaupungissa käsiini tiistai-yönä, +tunnusti hän sen mitä uppiniskaisimmalla hävyttömyydellä. Mutta hän ei +tahtonut ilmaista ostajaa, ja hänen etsimiseensä meni loppu viikkoa. +Minä onnistuin viimein, ja sittemmin on ollut tavatonta säihkinää +edes ja takaisin Esherin ja _Métropole_-hotellin välillä, jossa +queenslantilainen asuu, toisinaan kaksikin kertaa päivässä; uhkaukset, +tarjoukset, rukoukset, mikään ei ole vähääkään auttanut!" + +"Mutta asiahan on mitä yksinkertaisin", huomautti Raffles. "Myynti +oli laiton; te voitte maksaa hänelle rahat takaisin ja pakottaa hänet +luopumaan taulusta." + +"Luonnollisesti, mutta emme ilman oikeudenkäyntiä ja julkista +häväistysjuttua, ja siihen kieltäytyy asiatuttavani joutumasta. Hän +menettää mieluummin taulunsa, kuin lukee jutun sanomalehdistä; hän +on tehnyt poikansa perinnöttömäksi, mutta hän ei tahdo häntä tehdä +kunniattomaksi. Mutta taulun hän tahtoo takaisin joko rehellisellä +tai epärehellisellä tavalla. Hän antaa minulle avoimen valtuuden, ja +uskon totisesti, että hän antaisi minulle avoimen maksu-osotuksenkin, +jos sellaista, pyytäisin. Hän tarjosi sellaista queenslantilaiselle, +mutta Craggs siekailematta repi sen palasiksi; toinen ukko on yhtä +itsepintainen kuin toinenkin, ja minä olen pinteessä heidän välillään +enkä tiedä mitä tehdä." + +"Ja niin panitte ilmotuksen lehteen?" sanoi Raffles kuivakiskoisimmalla +sävyllä, mitä hän vielä oli koko keskustelun aikana käyttänyt. + +"Niin, sen tein, viimeisenä pelastuskeinona." + +"Ja te tahdotte, että me _varastaisimme_ tuon taulun?" + +Hän lausui tämän jyhkeällä äänenpainolla; asianajaja punastui +hiusmartoa myöten. + +"Tiesin, että te ette olleet niitä oikeita", murisi hän. "En ole +koskaan luottanut teidän asemassanne oleviin herrasmiehiin. Mutta eihän +se ole varastamista", huudahti hän kiivaasti, "sehän on varastetun +tavaran takaisin hankkimista. Sitäpaitsi sir Bernard maksaa hänelle +tuon viisituhatta niinpian kun saa taulunsa takaisin, ja saattepa +nähdä, että Craggs on yhtä haluton saattamaan asiaa julkiseksi, kuin +itse sir Bernardkin. Ei, ei, se on seikkailu, jos niin sanotte — mutta +varkautta se ei ole." + +"Te itse puhuitte laista", mutisi Raffles. + +"Ja vaarasta", lisäsin minä. + +"Siitä maksamme", sanoi hän. + +"Mutta ette riittävästi", vastasi Raffles ja pudisti päätään. "Hyvä +herraseni, ajatelkaa, mitä se meille merkitsee. Puhutte klubeistamme; +meitä ei ainoastaan häädettäisi näistä, vaan myöskin suljettaisi meidät +tyrmään kuin tavalliset varkaat. Me olemme tosin ahtaalla, mutta siitä +hinnasta emme myy itseämme. Lisätkää toinen verta tarjoukseenne, niin +minä puolestani ryhdyn siihen." + +Addenbrooke epäröitsi. + +"Luuletteko, että voisitte suorittaa sen?" + +"Voisimme yrittää." + +"Mutta teillä ei ole..." + +"Kokemusta? Eipä juuri." + +"Ja te todellakin panisitte itsenne vaaranalaiseksi neljästätuhannesta +punnasta?" + +Raffles katsoi minuun. Minä nyökkäsin. + +"Kyllä, me ryhdymme hommaan", sanoi hän, "ja välitämme siitä vähät, +että peli on epätasainen." + +"Summa on suurempi kuin voin pyytää asiatuttavaani maksamaan", väitti +Addenbrooke päättävällä äänellä. + +"Silloin on myöskin vaara liian suuri meille." + +"Puhutteko vakavassa mielessä?" + +"Kyllä, totta totisesti." + +"Sanokaamme kolmetuhatta, jos onnistutte." + +"Neljä on hintamme, mr. Addenbrooke." + +"Siinä tapauksessa kai ei mitään, jos epäonnistutte?" + +"Ei mitään tai kaksin verroin!" huudahti Raffles. + +"Niin veikataan pelissä." + +Addenbrooke avasi suunsa, nousi puolittain, istuutui takaisin +tuolilleen ja katseli Rafflesia kauvan ja tutkivasti — ei kertaakaan +minua. + +"Minä tunnen teidän pelinne", puheli hän miettivästä "Menen +lyömäpalloklubin radalle, kun tarvitsen tunnin todellisen levon, ja +olen nähnyt teidän pelaavan monta monituista kertaa — niin, ja lyövän +alas veräjiä tavalla, jota toinen ei voi Englannissa jäljitellä. En +milloinkaan unohda viime kilpailua herrasmiesten ja ammatti-urheilijain +välillä; minä olin katselijana. Te hallitsitte kaikkia temppuja... +kaikkia. Olen taipuisa uskomaan, että jos joku voisi voittaa tuon +kirotun australialaisen, niin... kyllä, minä uskon, lempo soikoon, että +te olette oikea mies siihen!" + +Sopimus tehtiin lopullisesti Cafe Royalissa, missä Bennet Addenbrooke +itsepintaisesti vaati saada tarjota oivan aamiaisen. Muistan +vieläkin, että hän tyhjensi samppanjalasinsa ankaraan jännitykseen +joutuneen miehen hermostuneella kiihkolla, ja luulenpa tukeneeni +häntä seuraamalla hänen esimerkkiään. Mutta Raffles, joka oli +aina esikuvaksi kelpaava tuollaisissa tapauksissa, oli tavallista +pidättyvämpikin eikä juuri näyttänyt mitään seurustelulahjojaan. Tuntuu +kuin näkisin hänet yhä vielä silmät lautaseen luotuina — ajatuksiin +vaipuneena. Näen asianajajan tarkastelevan vuoroin häntä ja vuoroin +minua levottomuudella, jota parhaani mukaan koetin rauhallisin katsein +tyynnyttää. Viimein pyysi Raffles hajamielisyyttään anteeksi, tilasi +aikataulun ja ilmotti aikovansa matkustaa Esheriin 3,2 junalla. + +"Teidän täytyy suoda minulle anteeksi, mr. Addenbrooke", puheli hän, +"mutta minulla on oma aatokseni, ja toistaiseksi tahtoisin pitää +sen omana tietonani. Se kenties vain johtaa hunningolle, niin että +mieluummin en hiisku sanaakaan siitä teille kumpaisellekaan. Mutta sir +Bernardin kanssa täytyy minun saada puhella; kirjottaisitteko siis +häntä varten muutaman sanan käyntikortillenne? Jos haluatte, niin +voitte tietysti tulla mukaan ja kuulla mitä sanon, mutta en ymmärrä +mitä se hyödyttäisi." + +Ja tavallisuuden mukaan sai Raffles tahtonsa tapahtumaan, vaikka +Bennet Addenbrooke näytti hiukan harmistuneelta hänen poistuttuaan ja +minä itsekin melkoisessa määrässä yhdyin hänen tyytymättömyyteensä. +Saatoin hänelle ainoastaan sanoa, että Rafflesin luonteeseen kuului +omapäisyys ja salamyhkäisyys, mutta ettei yksikään tuntemani mies ollut +puoleksikaan niin uskalias ja päättäväinen kuin hän. Vakuutin omasta +puolestani ehdottomasti luottavani häneen ja aina antavani hänen kulkea +omia teitään. Enempää en uskaltanut sanoa hälventääkseni sitä epäilevää +mielialaa, jossa tiesin asianajajan seurueesta poistuvan. + +En nähnyt Rafflesia koko päivänä, mutta sain sähkösanoman, ollessani +pukeutumassa päivälliselle. + +Se oli lähetetty Waterloon lennätinkonttorista 6,42. + +Raffles oli siis palannut kaupunkiin; tuttavuutemme aikaisemmalla +kaudella olisin heti etsinyt hänet käsiini, mutta nyt olin +ymmärtäväisempi. Hänen sähkösanomansa merkitsi, ettei hän tahtonut +tavata minua sinä päivänä; tapaisin hänet kyllä ajoissa, kun hän +minua tarvitsisi. Ja me todellakin kohtasimme toisemme kello yhden +seuduissa seuraavana päivänä. Seisoin akkunassani ja vaaniskelin häntä +Mount-kadulta, kun hän tuli huimaa vauhtia vuokra-ajurilla ja hyppäsi +katukäytävälle virkkamatta sanaakaan kyyditsi jälleen. Tapasin hänet +seuraavassa hetkessä nostolaitoksen ovella, ja hän melkein työnsi minut +edellään huoneeseeni. + +"Viisi minuuttia, Bunny!" huudahti hän. "Ei rahtuakaan enempää!" + +Ja hän kiepautti takin yltään, ennen kuin heittäytyi lähimmälle +tuolille. + +"Olen hyvässä vauhdissa", läähätti hän, "ja uurastaa olen saanutkin. +Ei sanaakaan ennen kuin olen sinulle kertonut kaiken mitä olen tehnyt. +Tein sotasuunnitelmani eilisen aamiaisen aikana. Ensinnäkin täytyi +päästä Craggsin puheille; mutta sellaista taloa kuin Metropolea ei voi +rynnäköllä vallata; sinne on mairittelulla pyrittävä. Ongelma n:o 1, +kuinka saa tavatuksi tuon miehen? Ainoastaan veruke kelpaa — sen täytyy +koskea tuota lemmon taulua, jotta saisin nähdä, missä hän säilyttää +sitä j.n.e. No, enhän voinut mennä pyytämään sitä nähdäkseni pelkästä +uteliaisuudesta, enkä myöskään tekeytyä tuon toisen ukon uudeksi +asiamieheksi, ja tämän kaiken pohtiminen se pani minut sellaiseksi +jöröpääksi aamiaisen aikana. Mutta olin keksinyt keinon ennen kuin +nousimme pöydästä. Jos vain voisin saada käsiini jäljennöksen +tuosta taulusta, niin sopisi minun pyytää päästä vertaamaan sitä +alkuperäiseen. Matkustin sentähden Esheriin kuulustamaan oliko mitään +jäljennöstä olemassa, ja vietin Broom Hallissa puolitoista tuntia eilen +ehtoopäivällä. Siellä ei ollut jäljennöstä, mutta niitä täytyy olla +olemassa, sillä sir Bernard itse on antanut luvan kahden sellaisen +valmistamiseen, sen jälkeen kun taulu hänen haltuunsa joutui. Hän haki +käsiinsä maalarien osoitteet, ja lopun iltaa käytin maalarien itsensä +etsimiseen. Mutta he olivat laatineet jäljennöksensä tilauksesta. +Toinen oli lähetetty ulkomaille, ja toista vielä paraillani etsin." + +"Siis et ole tavannut Craggsia vielä?" + +"Kyllä, sekä tavannut, että tullut hyväksi ystäväksi hänen kanssaan, +ja hän on, jos mahdollista, hupaisempi kekkuli noista kahdesta; mutta +sinun pitäisi tutustua heihin molempiin. Tein päätökseni tänä aamuna, +kapusin hänen luokseen ja valehtelin kuin hevonen juoksee, ja olipa +hyvä, että niin tein, sillä tuo vanha veijari matkustaa höyrylaivalla +huomenna Australiaan. Kerroin hänelle, että muuan mies kauppasi minulle +jäljennöstä kuuluisasta Velasquezin infantinna Maria Teresasta, +että olin matkustanut taulun luulotellun omistajan luo ja saanut +kuulla hänen myyneen sen mr. Craggsille. Sinun olisi pitänyt nähdä +hänen kasvojensa ilme, kun puhuin siitä! Hän irvisti koko ilkeällä +naamallaan. Tunnustiko vanha sir Debenham, että taulu oli myyty? sanoi +hän, ja kun vastasin myöntävästi, nauraa hykähteli hän viisi minuuttia +itsekseen. Hän oli niin ihastuksissaan, että teki juuri mitä olin +toivonut: hän näytti minulle tuon suuren taulun — onneksi se ei ole iso +—, ja kotelonkin, jossa hän sitä säilyttää. Se on rautainen laatikko, +jossa hän on kuljettanut tänne Brisbanessa olevain maa-alueittensa +kartat, ja hän vannoo, ettei kukaan osaisi epäillä sitä jonkun vanhan +mestarin maalauksen talletuspaikaksi. Mutta hän on panettanut siihen +uuden patenttilukon, ja minun onnistui saada avaimesta jäljennös hänen +tirkistellessään tauluansa. Minulla oli vahapalanen kourassani, ja +valmistan avaimen tänään ehtoopäivällä." + +Raffles katsoi kelloaan, hyppäsi seisaalleen ja sanoi viipyneensä +luonani minuutin liiaksi. + +"Nytpä muistan", lisäsi hän, "sinä syöt päivällistä hänen seurassaan +tänä iltana Metropolessa." + +"Minäkö?" + +"Niin; älä näytä noin peljästyneeltä. Meidät on kutsuttu molemmat +— vannoin, että sinun täytyi syödä päivällistä kanssani. Vastasin +myöntävästi meidän kumpaisenkin puolesta, mutta minä en tule." + +Hän suuntasi kirkkaat silmänsä minuun, ja ne välkkyivät +veitikkamaisesti ja tarkoittavasti. Pyysin häntä kaikin mokomin +sanomaan mitä hänellä oli mielessä. + +"Sinä syöt päivällistä hänen yksityissalissaan", selitti Raffles; "se +on hänen makuuhuoneensa vieressä. Sinun täytyy toimittaa niin, että hän +istuu paikallaan niin kauvan kuin mahdollista, Bunny, ja jaarittelee +koko ajan." + +Silmänräpäyksessä käsitin hänen suunnitelmansa. + +"Sinä aijot kehveltää taulun sill'aikaa kun me istumme päivällisellä?" + +"Niin." + +"Mutta jos hän kuulee sinut?" + +"Eikä kuule." + +Minä ihan vapisin sitä vain ajatellessanikin. + +"Jos kuulee", sanoi Raffles, "niin siitä tulee vain käsirysy, siinä +kaikki. Revolverit eivät sovi Metropolessa, mutta otan kuitenkin +mukaani puolustusvälineitä." + +"Sehän on hirveätä!" huudahdin minä. "Istua siinä puhelemassa vento +vieraan ihmisen kanssa samalla kun tietää sinun työskentelevän +viereisesssä huoneessa!" + +"Kaksituhatta mieheen", vastasi Raffles tyynesti. + +"Luulenpa totisesti, että luovun omasta osuudestani." + +"Ei tule kysymykseenkään, Bunny. Minä tunnen sinut paremmin kun sinä +tunnet itsesi." + +Hän veti päällystakin ylleen ja painoi hatun päähänsä. + +"Mihin aikaan pitää minun olla siellä?" kysyin ähkäisten. + +"Neljännestä vailla kahdeksan. Minulta tulee sähkösanoma, että olen +estetty saapumasta. Hän on vallan kauhea lörpöttelijä, eikä sinulle käy +ollenkaan vaikeaksi hoidella ruokarattoa, mutta varo kaikin mokomin, +ettei hän johdu ajattelemaan taulua. Jos hän tarjoutuu näyttämään +sitä sinulle, niin sano, että sinun täytyy lähteä. Hän sulki varmaan +laatikon ehtoopäivällä, eikä ole laisinkaan syytä avata sitä enää tässä +maan-osassa." + +"Missä tapaan sinut, kun olen lähtenyt?" + +"Olen Esherissä. Toivon ehtiväni 9,55 junaan." + +"Mutta tapaan kai sinut vielä kerran ehtoopäivällä?" huudahdin +levottomana, sillä hänen kätensä oli jo ovenrivassa. "En ole vielä +saanut puoleksikaan riittävää ohjausta. Tiedän turmelevani kaiken!" + +"Et suinkaan", arveli hän, "mutta minä turmelen, jos haaskaan vielä +aikaa. Minulla on koko joukko järjestämisiä ja juoksemisia vielä. Et +tapaa minua kotoa. Miksi et matkustaisikin Esheriin itse viimeisellä +junalla? Oivallista — tuot viimeiset uutiset! Sanon Debenhamille, +että hän odottaa sinua; hän antaa meille kummallekin vuoteen. Pahuus +vieköön, hän ei tiedä kuinka meitä kohtelisikaan, jos saapi taulunsa +takaisin." + +"Jos!" voihkasin minä, hänen nyökätessään hyvästiksi, ja hän jätti +minut tutisemaan kauhusta, sairaaksi pelosta, mitä säälittävimpään +ensi-esiintyjän arkailuun. + +Sillä teatteri-osaahan minun piti näytellä. Ellei Raffles epäonnistuisi +siinä, missä hänen tapansa ei ollut milloinkaan epäonnistua; ellei +liukas ja äänetön Raffles kerrankin olisi kömpelö ja tyhmä, niin ei +minulla ollut muuta tekemistä, kuin hymyillä ja hymyillä ja olla +roisto. Minä harjottelin tuota hymyilyä puolen ehtoopäivää. Kertailin +kuviteltua osaa oletetussa keskustelussa. + +Johdatin muistiini kaskuja. Selailin klubissa erästä Queenslantia +käsittelevää kirjaa. Ja vihdoin oli kello 7,45, ja minä kumarsin +vanhanpuoleiselle kaljupäiselle, korkeaotsaiselle miehelle. + +"Vai niin, te olette mr. Rafflesin ystävä?" sanoi hän ja tarkasteli +minua melkein törkeästi vaaleilla pienillä silmillään. "Oletteko +tavannut hänet? Odotin hänen saapuvan aikaisin; hänen piti näyttää +minulle jotakin, mutta häntä ei ole kuulunut." + +Ilmeisesti ei siis ollut hänen sähkösanomansakaan saapunut, ja +vaikeuteni alkoivat aikaisin. Sanoin, etten ollut tavannut Rafflesia +jälkeen kello yhden, ja nautin hartaasti totuuden puhumisesta, kun +ei heti tullut valehtelun pakkoa. Meidän vielä keskustellessamme +kuului koputusta ovelta: tuotiin viimeinkin sähkösanoma, ja ensin itse +luettuansa hän ojensi sen minulle. + +"Pakotettu matkustamaan Lontoosta!" murisi hän. "Läheinen sukulainen +äkkiä sairastunut. Mitä läheisiä sukulaisia hänellä on?" + +Minä en tiennyt ketään ja hätkähdin silmänräpäykseksi valehtelemisen +vaaraa; sitte vastasin, etten ollut milloinkaan nähnyt ketään hänen +omaistaan, ja tunsin taas voimistuvani totuudenrakkauteni johdosta. + +"Luulin teitä ihan likeisiksi ystäviksi?" sanoi hän ja kuvittelin +näkeväni epäluuloisuuden välähdyksen hänen kavalissa silmissään. + +"Ainoastaan Lontoossa", vastasin minä. "En ole milloinkaan ollut hänen +kotonaan maalla." + +"No niin", ärähteli hän, "sitä kai ei voi auttaa. En käsitä, miksi +hän ei voinut ensin tulla syömään päivällistä. Haluaisinpa nähdä sen +kuolinvuoteen, jonka ääreen _minä_ päivällisettä lähtisin — se on +mielestäni pohjatonta hulluutta. Niin, meidän täytyy kai syödä ilman +häntä, ja hän on ehkä ostanut sian säkissä, mitä hänen päivälliseensä +tulee. Tahdotteko olla hyvä ja painaa soittonappulaa? Luultavasti +tiedätte, miksi hän ei tullut luokseni? Pahoittelen, etten häntä enää +tapaa, hänen itsensä vuoksi. Pidin Rafflesista — hän miellytti minua +aika lailla. Hän on tunteeton. Pidän tunteettomista ihmisistä. Niitä +olen itsekin. Perhanan röyhkeä äiti taikka täti, toivon että heittää +henkensä liikoja aikoja siekailematta." + +Yhdistän nämä näytteet hänen puhelustaan, vaikkakin ne tietysti +lausuttiin hajallaan, minun vastausteni osuessa sinne ja tänne sekaan. +Ne täyttivät ajan päivälliseen asti ja antoivat minulle miehestä +käsityksen, jonka sitte todistivat hänen myöhemmät lausuntonsa +oikeaksi. Se vaikutus vapautti minut kaikista tunnonvaivoista, joita +salakavalan osan näytteleminen hänen vieraanansa ollessani oli minussa +herännyt. Hän oli typerän tunteettoman irvistelijän ilkeä perikuva; hän +yritteli purevasti arvostella kaikkea ja kaikkia, mutta sai puhelullaan +lausutuksi vain tyhmää pöyhkeyttä ja sisua. Alhaissäätyisenä ja +mitään kasvatusta saamatta oli hän (oman kertomuksensa mukaan) äkkiä +tullut rikkaaksi maan arvon kohoamisen kautta; mutta yhtä ovela oli +hän kuin häijykin, ja nauroi pakahtuakseen vähemmän teräväjärkisten +keinottelijain onnettomuuksille. Enpä vielä nytkään pysty tuntemaan +mitään erityistä katumusta käytöksestäni kunnian-arvoisaa J.M. +Craggsia, lainlaatijakunnan jäsentä kohtaan. + +Mutta en voi ikinä unohtaa omaa kiusallista asemaani, kuunnellessani +toisella korvalla isäntääni ja toisella Rafflesia! Kerran kuulin +hänet — vaikka huoneet eivät olleetkaan jaostetut vanhan-aikuisilla +luisulaudoituksilla ja vaikka niitä erottava ovi ei ollut ainoastaan +suljettu, vaan myöskin peitetty paksulla verholla, niin olisin voinut +vannoa, että kuulin hänet kerran. Kaadoin viinipikarini kumoon ja +nauroin täyttä kurkkua jollekin isäntäni karkealle sukkeluudelle. +Enkä kuullut enää mitään, vaikka heristelinkin korviani. Mutta +sittemmin, kun tarjoilija oli lopullisesti poistunut, hyppäsi Craggs +itse kauhukseni seisaalleen ja ryntäsi makuuhuoneeseen sanaakaan +hiiskumatta. Minä istuin kuin kivettyneenä, kunnes hän palasi. + +"Olin kuulevinani jotakin ovea suljettavan", sanoi hän. "Erehdyin +varmaan... kuvittelua... polveni ihan herpautuivat. Raffles on kai +kertonut, mikä verraton aarre minulla on tuolla sisällä?" + +Siinä se taulu nyt tuli; tähän asti olin houkutellut hänet puhumaan +pelkästään Queenslannista ja kuinka hän oli kasaillut rikkauksiaan. +Koetin saada häntä takaisin samalle tolalle, mutta turhaan. Hänen +mieleensä oli johtunut suuri, kehnosti hankittu aarteensa. Sanoin +Rafflesin maininneen siitä, ja silloin pääsi hän vauhtiin. Liian paljon +viiniä päivällisen kostukkeeksi maistelleen miehen puheliaisuudella hän +äityi mieliaineeseensa, ja minä katsoin hänen ohitsensa kelloa. Se oli +vasta neljännestä vailla kymmenen. + +Säädyllisyyteni esti minua vielä lähtemästä. Siinä siis sain värjötellä +(olimme vasta ehtineet portviiniin) ja kuunnella, mikä alkujaan oli +yllyttänyt isäntäni kunnianhimoa hankkimaan itselleen kalleutta, jota +hän mielihyvällä nimitteli "oikeaksi, täydelliseksi, kolmimastoiseksi, +kaksoispotkuriseksi, vaskikeulaiseksi vanhaksi mestariksi"; syynä oli +halu päästä voitolle eräästä keräilykiihkon valtaamasta kilpailevasta +lainsäätäjästä. Mutta pienikin ote hänen yksinpuhelustaan kävisi +ikäväksi; riittää sanoa, että juttu loppui siihen mitä olin pelkäillyt +kaiken iltaa. + +"Teidän täytyy nähdä se! Viereisessä huoneessa. Tulkaa mukaan." + +"Eikö se ole jo sijoitettu matkatavarani joukkoon?" kysyin kiireesti. + +"Ainoastaan yksi lukko avattava." + +"Älkää millään muotoa vaivatko itseänne!" intoilin minä. + +"Vaivatko mitä joutavia! Tulkaa vain!" + +Oivalsin äkkiä, että jos tekisin lisää vastaväitteitä, niin johtaisin +hänen epäluulonsa itseeni sen keksinnön jälkeen, joka nyt oli edessä. +Seurasin häntä sentähden hänen makuuhuoneeseensa ilman enempiä +inttelyjä, ja annoin hänen näyttää nurkkaan asetettua rautalaatikkoa; +hän oli suunnattoman ylpeä siitä, ja luulin jo, ettei hän milloinkaan +herkeisi kerskumasta sen viatonta näköä ja sen patenttilukkoa. Minusta +tuntui ijankaikkiselta odotus, ennen kuin hän pisti lukkoon avaimen. +Kuului napsahdus, ja valtimoni heitti tykyttämästä. + +"Voi hitto!" huudahdin sitte. + +Taulu oli paikoillaan karttojen välissä! + +"Ajattelinhan, että hämmästyttäisin teitä!" puheli Craggs, vetäessään +käärön esille ja kiertäessään sen eteeni auki. "Suuremmoinen, vai +mitä? Ei voisi uskoa, että se on maalattu kaksisataakolmekymmentä +vuotta takaperin? Mutta se _on_, lempo soikoon! Johnson saa +hiukan nolon naaman, kun näkee tämän; sen jälkeen hän ei toki voi +löyhötellä pöyhkeilemässä omista tauluistaan. Tämän arvo on yhtä +suuri kuin kaikkien Queenslannin taulujen yhteensä! Sen arvo on +viisikymmentätuhatta puntaa, poikaseni — ja minä olen sen saanut +viidellä!" + +Hän tyrkkäsi minua kylkeen ja näytti aikovan ilmaista yhä lisää +luottamuksia. Kasvojeni ilme ehkäisi hänet, ja hän hykerteli käsiään. + +"Jos _te_ olette noin typertynyt", hykähteli hän, "niin mikä onkaan +taulun teho Johnsoniin? Toivonpa hänen sydäntyvän hirttämään itsensä +omien taulujensa kannikkeihin!" + +Luoja ties mitä lopulta keksinkään sanoakseni. Ensin sanattomana +huojennuksesta, vaikenin nyt aivan toisesta syystä. Uusien +mielenliikutusten sekasorto kahlehti kieleni. Raffles oli +epäonnistunut! Enkö minä voisi onnistua? Oliko myöhäistä? Eikö ollut +mitään keinoa? + +"Hyvästi siihen asti", sanoi hän luodessaan viimeisen silmäyksen +maalaukseen, ennen kuin kääri sen kokoon, "hyvästi siihen asti kunnes +saavumme Brisbaneen." + +Voi miten hermostunut olinkaan hänen sulkiessaan laatikon! + +"Se oli viimeinen kerta", jatkoi hän, pistäessään avaimet taskuunsa. +"Nyt se joutuu suoraapäätä laivan kassaholviin." + +Viimeinen kerta! Jos sittenkin voisin lähettää hänet Australiaan +mukanaan ainoastaan kartat rautalaatikossaan! Jos kuitenkin onnistuisin +siinä missä Raffles oli vastuksensa tavannut! + +Palasimme toiseen huoneeseen. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, +kuinka kauvan hän jutteli, tai mistä. Whisky ja soodavesi oli nyt hänen +rakkaimpana ajatuksenansa. Minä tuskin enää huuliani kostutin, mutta +hän joi runsaasti, ja ennen yhtätoista jätin minä hänet tajuttomaan +tilaan. Viimeinen juna lähtisi Esheriin kello 11,50 Waterloon asemalta. + +Riensin ajurilla asuntooni. Puolen tunnin kuluttua olin jälleen +hotellissa. Menin ylös. Käytävä oli tyhjä; seisoin silmänräpäyksen +salin kynnyksellä, kuulin kuorsausta sisältä ja aukaisin oven +mr. Craggsin omalla avaimella, jonka olin ottanut häneltä ilman +pienintäkään vaikeutta. + +Craggs ei liikahtanutkaan; hän makasi pitkin pituuttaan sohvalla +syvässä unessa. Mutta ei tarpeeksi syvässä minun mielestäni. Kostutin +nenäliinani kloroformissa, jota minulla oli mukanani, ja laskin sen +varovasti hänen suulleen. Pari kolme kuorsaavaa hengenvetoa ja mies oli +kuin kuollut. + +Otin nenäliinani pois, vedin avaimet hänen taskustaan. Vähemmän kuin +viiden minuutin kuluttua panin ne takaisin, käärittyäni maalauksen +ympärilleni sadetakkini sisään. Join hiukan whiskyä ja soodaa ennenkuin +läksin. + +Minä ehdin junaan hyvissä ajoin — niin aikaisin, että istuin ja vapisin +kymmenen minuuttia ensimäisen luokan tupakkavaunussa, pelkäillen +ihan turhia lähtöön asti, jolloin viimeinkin nojauduin taaksepäin ja +sytytin; paperossin, Waterloon aseman kaasulyhtyjen hävitessä taaksemme. + +Joitakuita herrasmiehiä oli kotimatkalla teatterista. Vielä tänä +päivänäkin muistan mitä he puhelivat. He olivat tyytymättömiä +näkemäänsä näytelmään, erääseen nykyaikaiseen operettiin, ja +muistelivat kaiholla "Mikadon" ja "Geishan" päiviä. Muuan heistä +hyräili laulun säveltä, ja he kiistelivät siitä, oliko se "Mikadosta" +vai "Teekukasta". Kaikki poistuivat junasta Surbitonissa, ja minä +istuin yksin saaliineni muutaman hurmaavan minuutin. Että minun pitikin +onnistua siinä missä Raffles epäonnistui! Kaikista seikkailuistamme +oli tämä ensimäinen, jossa minä olin näytellyt merkitsevää osaa, ja +kaikista oli tämä verrattomasti vähimmän häpeällinen. En tuntenut +ollenkaan tunnonvaivoja; olinhan lopultakin ainoastaan varastanut +varkaalta. Ja sen olin tehnyt itse, aivan omin päin! + +Kuvittelin Rafflesia, hänen hämmästystään, hänen ihastustaan. Hänellä +olisi tästälähtein hiukan korkeammat ajatukset minusta. Olimme nyt +saaneet kaksituhatta kumpikin — totisesti riittävästi, alottaaksemme +uutta kunniallisen miehen elämää — ja kaikki tämä oli minun ansiotani! + +Innostunein mielin astuin junasta Esherissä ja otin ainoan ajurin, joka +odotteli sillan korvassa. Kuumeellisesti katselin Broom Hallia, jonka +alikerta oli valaistu, ja näin eteisen oven avautuvan, kun juoksin ylös +rappusia. + +"Tiesin tulijan sinuksi", tervehti Raffles iloisesti. "Kaikki on täällä +kunnossa. Sinulle on vuode valmiina. Sir Bernard istuu vielä ylhäällä +toivottaakseen sinut tervetulleeksi." + +Hänen hyvä tuulensa sai minut hiukan ihmettelemään. Mutta minä tunsin +hänet nyt; hän oli niitä, jotka näyttävät iloisinta hymyilyään +vastoinkäymisen hetkellä. Tunsin hänet jo liian hyvin, antaakseni +itseäni pettää. + +"Minulla on se", huusin hänen korvaansa. "Minulla on se!" + +"Mikä?" kysyi hän ja astahti taaksepäin. + +"Taulu!" + +"Mitä?" + +"Taulu. Hän näytti sitä minulle. Sinun täytyi lähteä ilman sitä, +huomasin. Päätinpä siis minä ottaa sen. Ja tässä se on." + +"Näytä se", sanoi hän yrmeästi. + +Heitin sadeviitan yltäni ja vedin maalauksen esille. Pörröinen vanha +herra tuli eteiseen ja katseli silmät seljällään. + +"Se näyttää varsin uudelta ollakseen vanhan mestarin tekoa, vai mitä?" +virkahti Raffles. + +Hänen äänensä oli kummallinen. Saatoin sen käsittää ainoastaan siten, +että hänen kävi kateeksi menestykseni. + +"Craggs sanoi samaa. Itse tuskin katsoin sitä." + +"No niin, katso ainakin nyt — katso tarkoin. Minä lienen savustanut sen +paremmin kuin luulinkaan." + +"Onko tämä jäljennös?" huudahdin minä. + +"Tämä on se jäljennös", vastasi Raffles. "Tätähän jäljennöstä +nuuskimassa minä olen myllännyt maat ja taivaat. Tämä on jäljennös, +jonka olen savustanut edestä ja takaa, niin että se tehoaisi +suuremmoisesti Craggsiin ja tekisi hänet onnelliseksi koko ijäkseen. Ja +sen menit sinä varastamaan häneltä!" + +En saanut sanaakaan suustani. + +"Kuinka menettelitte?" kysyi sir Bernard Debenham. + +"Murhasitko hänet?" kysyi Raffles pisteliäästi. + +En katsonut häneen; käännyin sir Bernardin puoleen ja kerroin koko +jutun, käheästi, kiihottuneena, ja minun oli työläs pysyä jaloillani. +Puhuessani tyynnyin, ja lopetin katkeralla äänellä huomauttaen, että +toisella kertaa voisi Raffles ilmaista minulle, mitä hän aikoi tehdä. + +"Toisella kertaa!" huudahti hän. "Rakas Bunny, niinhän sinä puhut, kuin +aikomuksemme olisi tulla murtovarkaiksi koko ijäksemme!" + +"Siksi en toivo teidän tulevan", sanoi sir Bernard ja hymyili, "sillä +te olette todella hyvin oivallisia nuoria miehiä molemmat. Toivokaamme, +että queenslantilainen ystävämme, kuten hän itse sanoi, ei avaa +laatikkoa ennen kuin saapuu kotiinsa. Siellä on pankki-osotukseni +odottamassa häntä, ja ihmettelisin suuresti, jos hän vielä antaa +itsestään kuulua mitään." + +Raffles ja minä emme vaihtaneet sanaakaan keskenämme ennen kuin olimme +siinä huoneessa, joka oli järjestetty meitä varten. Minulla ei ollut +halua edes silloin puhua hänen kanssaan. Mutta hän seurasi minua ja +tarttui käteeni. + +"Bunny", sanoi hän, "älä ole loukkaantunut, ystäväni! Minulla oli +kauhea kiire, enkä tiennyt silloin, ehtisinkö saamaan käsiini sen, +kuten aijoin... siinä asian oikea laita. Mutta olipa oikein minulle, +että sinä menit ja hävitit parhaimman tempun mitä milloinkaan olen +tehnyt. Mitä tekoosi tulee, niin et sitä niinkään pahaksi ota, jos +sanon sulle, etten uskonut sinusta niin paljoa. Vast'edes..." + +"Älä sano vast'edes!" huudahdin minä. "Minä inhoan koko surkeutta! Minä +aijon lopettaa." + +"Niin teen minäkin", yhtyi Raffles, "kun olen saanut kokoon sen minkä +olen pannut päämääräkseni." + + + + +UUSINTA-PELI. + + +Olin poikennut Piccadillylle eräänä sumuisena iltana seuraavassa +marraskuussa, kun syntinen sydämeni seisahtui tuntemattoman käden äkkiä +tarttuessa käsivarteeni. Ajattelin — sillä niin aina ajattelin —, että +välttämätön viimeinen hetkeni oli vihdoinkin tullut. Mutta Raffles +siinä vain seisoi hymyillen minulle sumusta. + +"Hyvä sattuma!" sanoi hän. "Olenkin etsinyt sinua klubista." + +"Olin juuri matkalla sinne", vastasin minä ja koetin salata +peljästystäni. Mutta se ei onnistunut, sen näin hänen leveästä +hymystään ja merkitsevästä päänpudistuksestaan. + +"Tule mieluummin kanssani kotiin", hän kehoitti. + +"Minulla on jotakin hupaista kerrottavaa sinulle." + +Koetin tehdä verukkeita, sillä hänen äänensä ilmaisi mitä tuo hupaisa +merkitsi, ja sitä oli minun onnistunut vastustaa useampia kuukausia. +Mutta en voi muuta kuin; uudistaa sen, mitä olen ennen sanonut, +ettei minulle ole muita vastustamattomia ihmisiä maailmassa kuin +Raffles, kun hän on oikein vauhdissaan. Että me molemmat olimme olleet +erillämme kaikista rikollisista yrityksistä siitä asti kuin teimme +tuon pikku palveluksen sir Bernard Debenhamille — ettei pitkään +aikaan ollut ilmestynyt tilaisuutta tuolle etevälle älylle suorittaa +mitään suurtöitä sillä alalla, se oli kieltämättä ainoa perussyy +siihen, etten minä koko tuttavuutemme aikana ollut nauttinut niin +pitkää rehellisyyden jaksoa. Tietysti kieltäisin sen, jos voisin, +mutta se teeskentely kumoutuisi jo sillä kertomuksella, jota nyt olen +alottamassa. Koetin, kuten sanottu, päästä tekosyyllä. Mutta hän otti +käsivarteni kainaloonsa, huolimattomasti, ylimielisesti naurahtaen. +Minun vielä jatkaessani vastaväittelyäni olimme saapuneet hänen +portaittensa eteen Albanylle. + +Hänen liesivalkeansa oli palanut loppuun. Hän kohenteli sitä ja lisäsi +puita, sitte sytytti hän kaasun. Minä puolestani seisoin nyreissäni +päällystakki yllä, kunnes hän riisui sen hartioiltani. + +"Mikä houkkio sinä oletkaan!" sanoi Raffles leikillisesti. "Voisi +todella uskoa, että olen esittänyt sinulle murtovarkautta tänä iltana! +Ei, se ei ole asiana, Bunny; istuuduhan tuohon nojatuoliin, sytytä +Sullivan ja ole aivan rauhallinen." + +Hän pidätti tulitikkua paperossilleni ja asetti whiskyä ja soodavettä +esille. Sitte hän meni eteiseen ja juuri kun aloin tuntea itseni +tyytyväiseksi kuulin salvan työntyvän oven eteen. Minun oli vaikea +jäädä istumaan tuolilleni; seuraavassa hetkessä hän laskeutui +hajareisin toiselle ja tarkasteli tyytymättömiä kasvojani yli ristiin +asetettujen käsivarsiensa. + +"Muistatko Milchesteriä, Bunny?" + +Hänen äänensä oli yhtä mielistelevä kuin minun oli juro, kun vastasin, +että kyllä sen hyvin muistin. + +"Pelasimme siellä pikku pelin, jota ei otettu pöytäkirjaan. +Herrasmiehet ja ammattimiehet, muistanethan?" + +"En ole unhottanut sitä." + +"Niin, herrasmiehet nostivat lopultakin pistemääränsä ylen korkealle +— me nimittäin — kun taasen ammattipelaajat hävisivät ihan itse +toimittaessaan voiton meidät käsiimme." + +"Ikävä heille." + +"Ei kaikille. Muistatko sitä miestä, jonka näimme majatalossa? +Punakkaa, ylellisen hienoa herrasmiestä, joka oli Lontoon ovelin varas, +kuten sinulle mainitsin?" + +"Muistan kyllä. Crawshay taisi olla hänen nimensä." + +"No niin, sillä nimellä hänet tuomittiin, joten voimme nimittää häntä +Crawshayksi. Sinun ei tarvitse tuhlata sääliäsi hänelle, poikaseni; hän +karkasi Dartmoorista eilen-illalla." + +"Hyvin tehty!" + +Raffles hymyili, mutta kohautti samalla kulmiaan, ja olkapäät nousivat +perässä. + +"Olet aivan oikeassa, se oli todellakin hyvin tehty. Kas kun et ole +lukenut sitä lehdistä. Sakealla sumulla pötki Crawshay pakoon ja pääsi +livistämään ilman naarmuakaan, vaikka olivat yrittäneet ahkerasti +ammuskella häntä. Hän ansaitsee kaikkea ylistelyä, sen myönnän; niin +oivallinen mies tarvitsee vapautensa. Mutta Crawshay on enemmänkin kuin +oivallinen. He ajoivat häntä takaa kaiken yötä, mutta eivät saaneet +kiinni; tuon olisit saanut nähdä aamulehdistä." + +Hän kääri auki "Pall Mall'in", joka hänellä oli mukanaan. + +"Mutta kuules tätä. Tässä on karkaamisen selostuksessa lisäys, joka +antaa vieläkin korkeammat ajatukset hänen kyvystään. Karkuria on +seurattu Totnesiin, missä hän näyttää tehneen oikein harvinaisen +julkean kolttosen aamulla varhain. Hän kuuluu murtautuneen kirkkoherra +A.H. Ellingworthin asuntoon, ja tältä puuttui aamulla pitovaatteet, kun +hän tavalliseen aikaan nousi jalkeille. Myöhemmin aamulla löydettiin +rangaistusvangin vaatteet huolellisesti asetettuna erääseen piirongin +laatikkoon. Crawshay oli sitte jatkanut matkaansa, mutta luullaan, että +hänet tuossa erikoisessa puvussaan kyllä vangitaan päivän kuluessa. +Mitä sanot siitä, Bunny?" + +"Hän on nero", vastasin minä ja kurotin häneltä sanomalehteä. + +"Hän on enemmän kuin sitäkin", puheli Raffles, "hän on taiteilija +alallaan, ja minä kadehdin häntä. Miksi juuri kirkkoherran? Se on +aistikasta — aistikasta! Mutta ei siinä kyllin. Luin juuri äsken +klubissa sähkösanomalehtisen, joka kertoi väkivaltaisesta ilkityöstä +rautatiellä lähellä Dawlishia. Joku pappi on löydetty tajuttomana +ratavallin vierestä. Ystävämme on esiintynyt taas! Sitä ei ollut +sähkösanomassa, mutta seikka on aivan selvä; hän on tietenkin iskenyt +matkatoverinsa pyörryksiin, vaihtanut vaatteita hänen kanssaan ja +heittänyt hänet ulos, ja nyt on hän aivan virkeästi jatkanut matkaansa +Lontooseen. Eikö ole suuremmoista? Luulen, että se on lajiansa paras +kepponen mitä olen kuullutkaan." + +"Mutta miksi tulisi hän Lontooseen?" + +Silmänräpäyksessä hävisi innostus Rafflesin kasvoilta; olin ilmeisesti +muistuttanut häntä jostakin vanhasta levottomuudesta, jonka hän oli +unohtanut epäitsekkäässä ilossaan toisen rikollisen urotyöstä. Hän +vilkaisi olkansa yli eteiseen ennen kuin vastasi. + +"Luulen", sanoi hän, "että tuo konna on _minun_ jäljilläni." + +Ja sen sanoessaan hän oli jälleen oma itsensä — rauhallisesti +hymyilevä, paatuneen kylmäverinen, nauttien asemasta ja minun +hämmästyksestäni. + +"Mutta kuules nyt, mitä tarkotatkaan?" sanoin minä. "Mitä tietää +Crawshay sinusta?" + +"Ei paljoa, mutta hän epäilee." + +"Mistä syystä?" + +"Sen tähden että hän on alallaan melkein yhtä etevä kuin minäkin; sen +tähden, että hän ei voinut olla epäilemättä, jos hänellä oli silmät +päässä ja aivot niiden takana. Hän näki minut tuona päivänä majatalossa +vähän matkaa Milchesteristä ja sittemmin myöskin pallokentällä. +Tiedänkin sen, sillä hän kirjotti ja puhui siitä ennen tutkintoa." + +"Kirjottiko hän sinulle? Ja siitä et ole minulle milloinkaan maininnut!" + +Hän vastasi vanhaan valitusvirteen olkapäitään kohauttaen vanhaan +tapaan. + +"Mitä olisi se hyödyttänyt, poikaseni? Se olisi vain tehnyt sinut +levottomaksi." + +"No, mitä kirjotti hän?" + +"Kirjotti olevansa pahoillaan siitä, että hänen oli täytynyt joutua +tyrmään ennen kuin palasi Lontooseen, sillä hän oli päättänyt käydä +tervehtimässä minua; hän toivoi kuitenkin, että se huvi oli vain +tuokioksi lykkäytynyt, ja pyysi minua käyttäytymään sillä tavalla, +etten itse joutuisi kiinni ennen kuin hän pääsisi vapaalle jalalle. +Hän tiesi luonnollisesti, että se Melrose-kaulaketju oli poissa, +vaikk'ei hän sitä ollutkaan saanut; ja hän sanoi, että se, joka oli +voinut ottaa sen ja jättää hänet pinteeseen, oli juuri hänen makunsa +mukainen mies, j.n.e... ja sitte hän teki muutamia esityksiä minulle +vastaisuuden varalle, jonka pelkään jo olevan hyvin lähellä! Minua vain +kummastuttaa, ettei hänestä vielä ole mitään kuulunut." + +Hän vilkaisi taas eteiseen, jonka oli jättänyt pimeäksi, sisäovi yhtä +huolellisesti suljettuna kuin ulko-ovikin. Kysyin häneltä mitä hän +aikoi tehdä. + +"Annan hänen koputtaa — jos hän pääsee niin pitkälle. Portinvartija +sanoo hänelle, että olen lähtenyt kaupungista, ja se onkin pian totta, +noin tunnin kuluttua." + +"Matkustatko tänä iltana?" + +"7,15 junalla Liverpool-kadulta. En koskaan puhu paljoa sukulaisistani, +Bunny, mutta minulla on mitä herttaisin sisar naimisissa erään +maalaispapin kanssa idässä päin. Siellä olen aina tervetullut, ja ne +lukevat minulle lakia, saadakseen minut käymään kirkossa. Vahinko, +ettet voi nähdä minua siellä sunnuntaina, Bunny. Olen pohtinut monia +parhaita suunnitelmiani tuossa pappilassa valmiiksi, enkä tiedä +parempaa satamaa myrskyssä. Mutta minun täytyy sulloa matkatamineeni. +Ajattelin olevan parasta antaa sinun tietää minne matkustan ja minkä +vuoksi, siinä tapauksessa että sinua haluttaisi noudattaa esimerkkiäni." + +Hän viskasi paperossinpätkän tuleen, ja nousi seisaalleen ja ojensi +jäseniään. Hän seisoi niin kauvan tuossa vähemmän soreassa asennossa, +että minun täytyi luoda kummastunut silmäys hänen kasvoihinsa; +seuraavassa silmänräpäyksessä oli katseeni kääntynyt hänen +tuijotuksensa suuntaan toiselle puolelle huonetta, ja minäkin hypähdin +jaloilleni. Kynnyksellä, makuuhuoneen ja salin välisessä oviaukossa +seisoi vanttera mies huonosti sopivassa puvussa ja kumarteli meille +niin syvään, että hänen pyöreä päänsä näytti litteältä lyhyeksi kerityn +tukan levyltä. + +Niin hät'hätää kuin vilkaisinkin odottamattomaan ilmestykseen, oli +Raffles kuitenkin ehtinyt saada malttinsa takaisin; hän seisoi kädet +taskuissa ja hymy huulilla, kun jälleen käänsin katseeni häneen. + +"Saanko esitellä sinut, Bunny", sanoi hän, "erinomaiselle +virkaveljelle, mr. Reginald Crawshaylle." + +Tuo pyöreä pää kohosi pystyyn ja minä näin ryppyisen otsan ja +alhaispiirteiset sileiksi ajellut kasvot, jotka useampia numeroja liian +pieni irtokaulus oli tukehuttanut purppuranpunaisiksi. Mutta siinä +silmänräpäyksessä en tehnyt mitään tajuttuja havaintoja. Olin tehnyt +omat johtopäätökset ja kiroten käännyin Rafflesiin. + +"Tämä on juoni!" huudahdin. "Taas sinun riivattuja vehkeitäsi. Sinä +hankit hänet tänne, ja sitte houkuttelit minut luoksesi. Tarkotuksesi +on kai, että käyn kumppaniksenne? Sitä minä en, horna vieköön, tee!" + +"Vai niin, vai et?" sanoi Raffles ja kääntyi olkapäitään kohauttaen +pois päin. + +"Vieläpäs mitä", huudahti Crawshay, "hän ei tiennyt mitään. _Hän_ ei +odottanut minua, _hän_ on aivan syytön. Ja te olette hieno ja arvokas +herra, sen kyllä tiedän", hän jatkoi kääntyen Rafflesiin, "mutta olette +kaikessa tapauksessa samaa sorttia miestä kuin minäkin, siitä olen +ylpeä!" Ja hän ojensi hänelle karvaisen kätensä. + +"Mitä vastaisin tuohon?" sanoi Raffles ja puristi sitä. "Mutta kaiketi +kuulittekin mielipiteeni itsestänne. Minulle on suuri kunnia saada +tutustua teihin. Miten hitossa tulitte sisälle?" + +"Älkää siitä välittäkö", sanoi Crawshay ja päästeli kaulustaan auki, +"puhukaamme mieluummin siitä, kuinka pääsen ulos. Se on, pahuus +minut periköön, paljoa parempi!" Hänellä oli sinisenmusta juova +häränkaulassaan, jota hän hellävaroen tunnusteli sormillaan. "En +tiennyt kuinka kauvan minun täytyisi näytellä hienoa herraa", selitteli +hän, "sillä enhän voinut arvata, kuka teillä oli mukana täällä +ylhäällä." + +"Maistuisiko teille whisky ja sooda?" kysyi Raffles, kun +rangaistusvanki oli istuutunut tuolille, jolta olin noussut. + +"Ei, otan whiskyä paljaaltaan", vastasi Crawshay, "mutta ensin puhumme +asiasta. Niin helpolla ette minusta pääse." + +"No, mitä voin tehdä hyväksenne?" + +"Sen tiedätte minun tarvitsemattani sitä teille sanoa." + +"Sanokaa kuitenkin." + +"Livistää, sitä minä kaikkein mieluimmin tahdon; kuinka se käy laatuun, +sen jätän teidän huoleksenne. Olemme aseveljiä... vaikka aseestettu en +sentään ole tällä kertaa, se ei ole tarpeellista — olette kyllin viisas +pysyttelemään erillänne ajattelemattomuuksista. Mutta veljiä olemme, ja +te kyllä autatte veljeä matkaan. Sopikaamme siitä asiasta. Saatte itse +keksiä jonkun tavan toimittaaksenne minut pois. Jätän kaikki teidän +huoleksenne." + +Hänen äänensä oli hyväntahtoinen ja aulis; hän kumartui eteenpäin ja +veti nappikengät paljaista jaloistaan, jotka ojensi takkavalkeaan päin, +vaivalla oikoen varpaitaan. + +"Toivon, että hankitte minulle suuremman numeron jalkineet kuin nämä +ovat", puheli hän. "Ottaisin mielelläni pikku unen, jos ehdin. Tulin +tänne juuri ennen teitä." + +"Ja te ette tahdo mainita millä tavoin tulitte sisälle?" + +"Mitä se hyödyttäisi? Enhän voi teille opettaa mitään. Siinä kyllin, +että tahdon pois. Tahdon pois Lontoosta, pois Englannista, niin, koko +Europasta. Siinä kaikki mitä vaadin teiltä, sir. En kysy teiltä, mitä +keinoja siinä käytätte. Te tiedätte mistä tulen, sen kuulin teidän +sanovan; te tiedätte, mihin aijon, sen sanoin äsken; yksityiskohdat +jätän kokonaan teidän määrättäväksenne." + +"No niin", sanoi Raffles, "meidän täytyy katsoa, mitä voimme tehdä." + +"Niin, se täytyy meidän tehdä", vahvisti Crawshay, nojautuen mukavasti +taaksepäin ja alkaen pyöritellä lyhyitä ja paksuja peukaloitansa. + +Raffles kääntyi minuun ja iski silmää, mutta hänen otsansa oli rypyissä +mietteistä ja piirteet suun ympärillä ilmaisivat samalla kertaa +päättäväisyyttä ja kohtaloon alistumista. Ja hän puheli aivan kuin hän +ja minä, olisimme olleet yksinämme huoneessa. + +"Ymmärrätkö aseman, Bunny? Jos ystävämme 'pannaan häkkiin', +käyttääkseni hänen kieltään, niin hän aikoo puhua suunsa puhtaaksi +sinusta ja minusta. Hän on kyllin hienotuntoinen ollakseen sanomatta +sitä suoraan, mutta asia on aivan selvä ja sitäpaitsi luonnollinenkin. +Minä tekisin samoin hänen asemassaan. Ennen olimme me voiton puolella, +nyt hän, se on ihan kohtuullista. Meidän täytyy ottaa toimeksemme +tämä pula, meillä ei ole tilaisuutta evätä, ja vaikka olisikin, niin +ottaisin minä kuitenkin hoitaakseni asian. Ystävämme tuottaa ammatille +mitä suurinta kunniaa, hänen on onnistunut paeta Dartmoorista, ja +silloin olisi kerrassaan vahinko antaa hänen joutua sinne takaisin. +Ja se ei saa tapahtua... ei, jos minä voin keksiä jonkun keinon hänen +toimittamisekseen ulkomaille." + +"Millä tavalla vain suvaitsette", mutisi Crawshay ummessa silmin. "Minä +jätän koko asian teidän haltuunne." + +"Mutta sitte täytyy teidän herätä ja puhua meille yhdestä ja toisesta." + +"All right, sir, mutta minä olen kovassa unen tarpeessa." + +Ja hän nousi silmiään räpytellen. + +"Luuletteko, että jälkiänne on seurattu Lontooseen?" + +"On varmastikin." + +"Ja tänne?" + +"Ei tällaisessa sumussa... se olisi liian huonoa onnea." + +Raffles astui makuuhuoneeseensa, sytytti siellä kaasun ja palasi heti +takaisin. + +"Vai niin, te siis tulitte ikkunasta?" + +"Niin oikein." + +"Olipa hiton nerokasta laskea mikä ikkuna kuului siihen huoneeseen; +en voi milloinkaan käsittää, kuinka saitte päässeeksi siitä sisälle +keskellä päivää, olipa sumua tai ei. Mutta emme nyt puhu siitä. Ettekö +luule kenenkään nähneen teitä?" + +"Ei, sitä en usko, sir." + +"Toivokaamme, että olette oikeassa. Minä tiedustelen ja pääsen pian +selville siitä asiasta. On parasta, että tulet mukaan, Bunny, niin +voimme syödessämme puhua asiasta." + +Rafflesin katsoessa minuun katsoin minä Crawshayhin, aavistaen rettelöä +koituvan, ja se näkyikin hänen kalpeista suuttuneista kasvoistaan, +suuriksi remahtaneiden silmien kiilumisesta ja käsien äkillisestä +kouristumisesta nyrkkiin. + +"Ja mihin minä joudun?" huudahti hän kiroten. + +"Te saatte odottaa täällä." + +"Ei, se ei käy laatuun", ärjäsi hän ja hyppäsi ovelle, teljeten sen +leveällä seljällään. "Niin helposti ette minua petä, senkin veijarit!" + +Raffles kohautti olkapäitään ja kääntyi minuun. + +"Pahin vika noilla ammattipelaajilla on se", puheli hän, "että eivät +käytä järkeään. He näkevät veräjätolpat ja koettavat osata niihin, +mutta siinä kaikki mitä he näkevät ja ymmärtävät, ja he luulevat että +me olemme samanlaisia kun he itsekin. Eipä ihme, että me viime kerralla +annoimme niille takkiin." + +"Älä puhu mokomaa pötyä!" sähähti rangaistusvanki. "Sano suoraan!" + +"Olette oikeassa", jatkoi Raffles; "puhun niin suoraa kieltä kuin +haluatte. Sanotte antautuvanne minun heteisiini, jättävänne asian +kokonaan minun hoidettavakseni, ja kuitenkaan ette hituistakaan luota +minuun! Minä tiedän mitä tapahtuu, jos epäonnistun. Minä alistun +siihen vaaraan. Minä otan tämän asian suorittaakseni. Ja kuitenkin +luulette te minun menevän ulos suoraapäätä antamaan teidät ilmi, jotta: +te sitte kavaltaisitte minut. Olette typerä, mr. Crawshay, vaikka +olettekin karannut Dartmoorista; teidän tulee kuunnella sitä, joka on +teitä viisaampi ja totella häntä. Minä pelastan teidät omalla tavallani +tai en ollenkaan. Minä menen ja tulen niinkuin tahdon ja kenen kanssa +tahdon, teidän sekaantumattanne siihen; pysytte täällä ja piileksitte +niin hyvin kuin osaatte, ollen järkevä ja jättäen koko asian minulle. +Jos ette sitä tahdo, jos olette kyllin tyhmä epäilemään minua, niin +— tuossa on ovi. Menkää tiehenne ja sanokaa mitä tahdotte, ja lempo +teidät periköön!" + +Crawshay löi reiteensä. + +"Sitä voi sanoa suoraksi puheeksi!" huudahti hän. "Kun puhutte tuolla +tavoin, niin tiedän millä kannalla asiat ovat. Tahdon uskoa teitä. +Kuulen heti, milloin ihmiset puhuvat vilpittömästi, ja te olette +rehellinen sielu. Minä en voi sanoa samaa tuosta toisesta nuoresta +herrasta, vaikka näinkin hänen työskentelevän teidän kanssanne siellä +maalla, mutta jos hän on toverinne, mr. Raffles, niin on kait hänkin +rehellinen sielu. Toivon vain, että te ette käy liian kovasydämisesti +asiaan käsiksi..." + +Ja hän silitteli takkiaan katuvaisin ilmein. + +"Minä tahdoin vain heidän vaatteitansa", sanoi hän. "Mutta en +elämässäni ole tavannut kahta niin vastahakoista hupeloa..." + +"Niin, hyvä on", huomautti Raffles. "Me kyllä autamme teidät sievällä +tavalla pinteestä. Jättäkää se vain meidän yksinomaiseksi asiaksemme, +ja olkaa aivan rauhallinen." + +"Mainiota", tuumi Crawshay. "Minä otan pikku unen, kun olette menneet. +Mutta ei mitään väkijuomia — ei, kiitoksia, ei vielä! Jos vain +lyöttäydyn pullon pariin, niin olen mennyttä miestä!" + +Raffles otti päällystakkinsa, pitkän, kevyen matkatakin, sen muistan, +ja hänen vetäessään sitä yllensä torkkui karkulaisemme jo tuolillaan; +poistuessamme istui hän mutisten hajanaisia sanoja pimeässä ja +paistellen paljaita jalkojaan tulen loimessa. + +"Hän ei ole mikään paha ihminen tuo mestarivaras", puheli +Raffles portaissa, "ja oikea nero hän on alallaan, vaikka hänen +menettelytapansa ovatkin hiukan liian yksinkertaisia minun maulleni. +Mutta teknilliset hienoudet eivät ole pääasiana; livistää Dartmoorista +Albanylle neljässäkolmatta tunnissa, se puhuu puolestaan. — Oh, hitto!" + +Olimme kohdanneet usmaisella pihalla miehen, ja Raffles otti minua +käsivarresta. + +"Kuka tuo oli?" + +"Viimeinen minkä olisin nyt halunnut nähdä! Toivon hartaasti, ettei hän +kuullut minua." + +"Mutta kuka hän sitten olikaan?" + +"Vanha ystävämme Mackenzie, salapoliisi." + +Seisahduin kauhusta. + +"Luuletko, että hän on Crawshayn jäljillä?" + +"En tiedä. Siitä otan selon." + +Ja ennen kuin ehdin tehdä mitään vastaväitteitä oli hän pyöräyttänyt +minut takaisin; kun sain puhekykyni jälleen, nauroi hän vain ja +kuiskasi, että oli aina turvallisinta olla rohkea. + +"Mutta onhan hulluutta..." + +"Ei suinkaan. Ole hiljaa! — Tekö siinä, mr. Mackenzie?" + +Salapoliisi kääntyi ja tarkasteli meitä terävästi, ja kaasun valaiseman +sumun läpi näin minä, että hänen tukkansa oli harmaantunut ohimoilta ja +että hänen kasvonsa vielä olivat kalmankalpeat haavasta, joka oli ollut +vähällä viedä häneltä hengen. + +"Minulla ei ole kunniaa tuntea teitä, hyvät herrat", sanoi hän. + +"Toivon, että olette tervehtynyt jälleen", sanoi toverini. "Nimeni on +Raffles, tapasimme toisemme Milchesterissä viime vuonna." + +"Vai niin, niinkö onkin asia", huudahti skotlantilainen hämmästyneenä. +"Niin, nyt muistan kasvonne, ja teidän myöskin, sir. Niin, se oli ikävä +juttu, mutta se päättyi hyvin, ja se on pääasia." + +Hän oli taas saanut tavallisen malttinsa. Raffles nipisti minua +käsivarresta. + +"Niin, se päättyi mainiosti, paitsi teille", sanoi hän. "Mutta nythän +on tuo liiton johtaja, tuo Crawshay, karannut? Mitä siitä sanotaan?" + +"En ole kuullut mitään lähempää", vastasi skotlantilainen. + +"Vai niin", huudahti Raffles, "minä luulin, että olitte taas +nuuskimassa hänen jälkiään." + +Mackenzie pudisti päätään karmeasti hymyillen ja sanoi hyvästi meille; +silloin aukeni näkymätön ikkuna ja heikko vihellys tunkeutui sumun läpi. + +"Meidän täytyy tutkia tämä juttu perinpohjin", kuiskasi Raffles. "Ei +mikään ole luonnollisempaa kuin että me olemme hiukan uteliaita. Hänen +jälkeensä heti!" + +Ja me seurasimme salapoliisia sisälle toisen käytävän kautta, joka oli +samalla puolella kuin sekin, josta olimme tulleet ulos, vasemmalla, +kun menee Piccadillylle päin. Me seurasimme häntä aivan julkisesti ja +tapasimme portaiden alapäässä erään taloryhmän portinvartijan. Raffles +kysyi häneltä, mitä oli tekeillä. + +"Ei mitään, sir", vastasi mies. + +"Tyhmyyksiä!" sanoi Raffles. "Tuohan oli Mackenzie, salapoliisi. +Minä puhelin juuri hänen kanssaan. Miksi on hän täällä? No, sanokaa +pois, ystäväiseni; emme me juoruile, jos teille on annettu käsky olla +puhumatta mitään." + +Mies näytti hullunkurisen houkutellulta saada tehdä itsensä tärkeäksi; +ovi suljettiin ylhäällä, ja hän lankesi kiusaukseen. + +"Niin, tällä tavalla on asia", kuiskaili hän. "Ehtoopäivällä tuli +tänne eräs herra, joka tahtoi nähdä huoneita, ja minä lähetin hänet +konttoriin. Yksi kirjanpitäjistä meni hänen mukaansa ja näytti hänelle +tyhjät huoneustot, ja hän kiinnitti enimmin huomiotansa siihen, jossa +poliisit nyt ovat. Hän lähetti kirjanpitäjän hakemaan isännöitsijää, +sillä hänellä oli puhuttavaa parista asiasta; ja kun he tulivat +takaisin, olikin mies poissa. Tuo perh... anteeksi, herra, mutta hän +oli aivan tipotiessään!" Portinvartija katseli meihin säihkyvin silmin. + +"No?" tiedusti Raffles. + +"Niin, sir, he hakivat joka paikasta, ja lopulta arvelivat he, +ettei maksanut vaivaa välittää hänestä sen enempää... he luulivat +että hän oli heittänyt huoneuston mielestään eikä tahtonut maksaa +kirjanpitäjälle hänen vaivoistaan, niin että he sulkivat huoneuston ja +menivät tiehensä. Niin, sitten oli hiljaista ja rauhallista, kunnes +puoli tuntia sitten vein isännöitsijälle _Star'in_ lisälehden; kymmenen +minuuttia sen jälkeen syöksyi hän ulos kirje kädessään ja lähetti +minut viemään sitä salapoliisiasemalle ajurilla. Ja siinä kaikki mitä +tiedän, sir — ainakaan varmaksi. Nuuskijat ovat tuolla ylhäällä nyt, ja +salapoliisi ja isännöitsijä, ja ne uskovat, että mies on jossakin vielä +siellä ylhäällä. Ainakin luulen, että he uskovat niin... mutta kuka hän +on ja miksi he tahtovat ottaa hänet kiinni, sitä en tiedä." + +"Hyvin jännittävää!" sanoi Raffles. "Minä menen ylös kuulustelemaan +asiata. Tule, Bunny! Tästä voi tulla hyvin hauskaa!" + +"Anteeksi, mr. Raffles, mutta ettehän sano minusta mitään?" + +"Ei tule kysymykseenkään, te olette kelpo mies, ja sitä en unohda, jos +tulee rettelöä. — Rettelöä!" kuiskasi hän, kun tulimme ylös eteiseen. +"Siitä näyttää tulevan hyvin epämiellyttävä rettelö sinulle ja minulle, +Bunny!" + +"Mitä aijot tehdä?" + +"Sitä en tiedä. En ehdi ajatella. Tämä olkoon alkua." + +Ja hän koputti suljetulle ovelle; eräs poliisikonstaapeli avasi sen. +Raffles meni hänen ohitsensa ylikonstaapelin ilmeellä, ja minä seurasin +perässä ennen kuin mies oli ehtinyt selvitä hämmästyksestään. Mackenzie +oli ensimäinen, joka nousi ylös, ja hän tervehti meitä näköjään +hämmästyneenä. + +"Saanko kysyä, mitä herrat tahtovat?" sanoi hän. + +"Tahdomme auttaa", sanoi Raffles rohkeasti. "Sen olemme tehneet kerran +ennenkin; ystäväni tässä se teiltä otti vastaan sen miehen, joka oli +eronnut toisista, ja piti häntä kiinni. Kaikessa tapauksessa kai se +antaa hänelle jonkunlaisen oikeuden olla mukana tässä, siltä varalta +että tästä koituu jotakin hauskaa? Minä puolestani autoin ainoastaan +kantamassa teitä linnaan, mutta vanhan tuttavuuden vuoksi toivon +teidän, hyvä herra Mackenzie, antavan meidän olla mukana tässä pikku +huvissa. Itse en missään tapauksessa voi jäädä tänne kuin muutamiksi +hetkiksi." + +"Sitten ette saa nähdä paljoa", murisi salapoliisi, "sillä hän ei ole +täällä ylhäällä. Konstaapeli, menkää ja asettukaa portaiden alapäähän +älkääkä antako ainoankaan sielun tulla ylös millään ehdolla; nämä +herrat voivat ehkä lopultakin auttaa meitä." + +"Siinäpä teette ystävällisesti, Mackenzie", huudahti Raffles +lämpimästi. "Mutta mitä tämä oikeastaan merkitsee? Kysyin eräältä +portinvartijalta, jonka tapasin tuolla alhaalla, mutta sain häneltä +ainoastaan sen selville, että joku oli ollut katsomassa näitä huoneita +ja sitte hävinnyt jäljettömiin." + +"Se on mies, jonka tahdomme saada kiinni", selitti Mackenzie. "Hän +on kätkeytynyt jonnekin tähän taloon, ellen erehdy. Asutteko täällä +Albanylla, mr. Raffles?" + +"Kyllä." + +"Onko huoneustonne lähellä tätä?" + +"On, toisessa porraskäytävässä täältä." + +"Olette luultavasti ollut sisällä koko ehtoopäivän?" + +"En koko ehtoopäivää." + +"Sitte täytyy minun tarkastaa huoneenne, sir. Olen valmis tarkastamaan +jok'ikisen huoneen koko Albanylla! Miehemme näyttää kavunneen ylös +katolle, mutta jos hän ei ole jättänyt enempää jälkiä ulkopuolelle kuin +sisäpuolellekaan tai emme löydä häntä sieltä ylhäältä, niin täytyy +meidän etsiä läpikotaisin kaikki huoneustot." + +"Jätän teille avaimeni", sanoi Raffles heti. "Syön ulkona päivällistä, +mutta minä jätän ne konstaapelille tuonne alas." + +Minä läähätin mykkänä hämmästyksestä. Mitä tarkotti hän tuolla +järjettömällä lupauksella? Se oli välinpitämättömyyttä, aiheetonta, +se oli samaa kuin itsemurha. Minä nykäisin häntä hihasta +teeskentelemättömästi kauhuissani ja suutuksissani, mutta Mackenzie oli +pari sanaa kiitokseksi lausuttuaan kääntynyt akkunalaudalle takaisin, +ja me menimme kenenkään huomaamatta kaksoisovesta huoneeseen. Täällä +oli ikkuna pihalle päin; se oli vielä auki; ja kun me kurkistimme ulos, +näköjään ilman sivutarkotusta, rauhotti Raffles minua. + +"Ei ole mitään vaaraa, Bunny; tee kuten neuvon sinua, loppu jätä minun +huolekseni. Tämä on paha pinnistys, mutta en joudu toivottomaksi. Sinun +tehtäväsi on vain iskeytyä kiinni noihin nahjuksiin, etenkin jos he +tarkastavat huoneustoani; he eivät saa nuuskia siellä enempää kuin on +tarpeellista, ja sitä he eivät teekään, jos sinä olet siellä." + +"Mutta minne suuntaat sinä tiesi? Et suinkaan jätä minua liisteriin?" + +"Jos sen teen nyt, niin se johtuu siitä, että koetan valtata oikealla +hetkellä. Sitäpaitsi on ikkunoita, ja Crawshay ei ole se mies, joka +häikäilee vaaraa. Mutta sinun täytyy luottaa minuun, Bunny; sinä olet +tuntenut minut kyllin kauvan." + +"Ja nyt menet?" + +"Minulla ei ole ollenkaan aikaa hukata. Pysy kiinni heissä, poikaseni; +mutta mitä teetkin, niin älä anna heidän epäillä _sinua_." + +Hänen kätensä viivähti hetken olallani; ja sitte hän jätti minut +seisomaan akkunan viereen ja meni poikki huoneen. + +"Nyt täytyy minun mennä", kuulin hänen sanovan, "mutta ystäväni jää +tänne, kunnes asia on saatu loppuun, ja minä annan kaasun palaa +huoneissani ja luovutan avaimen konstaapelille alhaalla. Onnea hommaan, +Mackenzie; soisinpa voivani jäädä." + +"Hyvästi, sir", vastasi hajamielinen ääni, "ja paljon kiitoksia." + +Mackenzie työskenteli vielä akkunansa luona, ja minä seisoin omani +vieressä. Olin sekä kauhun että vihan valtaamana, vaikkakin niin hyvin +tunsin Rafflesin ja kaikki hänen lukemattomat keinonsa. Luulin nyt +jotensakin tietäväni mitä Raffles yrittäisi jokaisessa sattuvassa +tapauksessa; ainakin luulin voivani suunnitella sellaisen viekkaan, +julkean juonen, joka olisi hänen tapaistansa. Hän menisi asuntoonsa, +varottaisi Crawshayta ja kätkisi hänet johonkin? Ei, "olihan +akkunoita". Minkätähden olisi Raffles muutoin mennyt matkoihinsa? +Mietin yhtä ja toista — viimeksi ajurinvaunuja. Makuuhuoneen akkunathan +olivat kaikki sivukadulle päin; ne eivät olleet perin korkealla; niistä +voi mies hyvin hypätä kuomivaunun katolle, niiden vieriessä sivutse, ja +puikkia pois aivan poliisin nenän ohi! Ajattelin Rafflesin ajavan noita +vaunuja, tuntemattomana yön hämärässä; tuo ajatus juolahti mieleeni, +kun hän meni akkunani ohitse ja nosti sadetakkinsa kauluksen ylös +matkalla asuntoonsa; se oli vielä mielessäni, kun hän tuli takaisin ja +jätti konstaapelille avaimet. + +"Olemme hänen jäljillään", virkahti ääni takanani! "Hän on aivan +varmaan kiivennyt ylös kattoräystästä myöten, mutta kuinka hän on +päässyt sille tästä ikkunasta, sitä en voi käsittää. Aijomme nyt sulkea +tämän ja katsoa miltä ullakolla näyttää. On siis kaiketi parasta, että +tulette mukaamme, jos haluatte." + +Ullakkokerrosta Albanylla käytetään, kuten muuallakin, palvelusväelle; +se on rivi pieniä keittiöitä makuuhuoneineen, joita monet käyttävät +romuhuoneina — Raffles m.m. Se ullakkohuoneusto, josta nyt oli +kysymys, oli tietysti tyhjillään, kuten huoneet alhaallakin, ja se oli +onni, sillä me täytimme sen kokonaan, me ja isännöitsijä, joka nyt +yhtyi meihin erään toisen vuokralaisen kanssa, tuoden tämän mukanaan +Mackenzien teeskentelemättömäksi harmiksi. + +"Eikö ole parasta laskea sisälle koko Piccadilly kolmesta shillingistä +hengeltä?" sanoi hän. "Tänne, konstaapeli, ryömikää ulos katolle, niin +vähenemme edes yhdellä, ja pitäkää patukka valmiina." + +Tunkeuduimme pienelle akkunalle, jonka Mackenzien tukeva vartalo +täytti, ja toviin emme kuulleet mitään muuta ääntä kuin konstaapelin +laahaavat askeleet nokisilla kattotiilillä. Sitte kuului huudahdus. + +"Mikä on?" huusi Mackenzie. + +"Nuora", kuulimme, "on kiinnitetty kattoräystääseen koukulla." + +"Hyvät herrat", puuttui Mackenzie siihen tyytyväisenä, "nyt tiedämme +kuinka hän on tullut ylös tuolta alhaalta! Kuinka pitkä on nuora, +konstaapeli?" + +"Aivan lyhyt, minulla on se." + +"Riippuiko se jonkun akkunan kohdalla? Kysykää häneltä!" huusi +isännöitsijä. "Hän näkee sen, jos hän kumartuu yli räystään." + +Kysymyksen uudisti Mackenzie; hetken vaitiolon jälkeen tuli vastaus: +"Kyllä se oli akkunan kohdalla." + +"Kysykää häneltä, kuinka mones akkuna täältä", huusi isännöitsijä +innostuneena. + +"Kuudes, sanoo hän", vastasi Mackenzie seuraavassa hetkessä ja veti +päänsä ja hartiansa sisälle. "Tahtoisin mielelläni tutkia huoneen, +johon kuuluu kuudes akkuna täältä." + +"Se on mr. Rafflesin", ilmotti isännöitsijä hetken mietittyään. + +"Onko varmasti?" huudahti Mackenzie. "Sitten se ei ole ollenkaan +vaikeata. Hän on jättänyt avaimensa minulle tuonne alas." + +Sanoilla oli mietiskelevä äänenpaino, joka ehti minussa heti ensi +hätkähdyksessänikin kuulostamaan pahalta; oli kuin olisi tämä seikka jo +herättänyt skotlantilaisessa epäluuloa. + +"Missä Raffles on?" kysyi isännöitsijä, kun me kaikki juoksimme +portaita alas. + +"Hän on mennyt päivällistä syömään", sanoi Mackenzie. + +"Minä näin hänen menevän", sanoin minä. Sydämeni sykki rajusti. En +uskaltanut hiiskua enempää. Tunkeusin eteenpäin etumaiselle paikalle +tuossa pienessä juhlakulkueessa ja olin toinen astumassa Rafflesin +kynnyksen, elämäni Rubiconin yli. Samassa pääsi minulta tuskan +huudahdus, sillä Mackenzie oli ponnahtanut askeleen taaksepäin ja +polkenut minua varpaille; seuraavassa hetkessä näin syyn ja päästin +vielä kovemman huudon. + +Mies makasi pitkin pituuttaan lieden edessä seljällään, otsassaan pieni +haava, josta veri tippui silmille. Ja mies oli Raffles! + +"Itsemurha", huomautti Mackenzie tyynesti. "Ei, tässä on hiilihanko — +tämä näyttää pikemmin murhalta." Hän laskeutui polvilleen ja pudisti +päätään melkein tyytyväisenä. "Mutta ei se sentään ole edes murhakaan", +jatkoi hän tyytymättömyyden vivahdus kuivassa, virallisessa äänessään, +"se on vain naarmu, ja epäilenpä, onko se kaatanut hänet; mutta, hyvät +herrat, täällähän on kloroformin tuoksua!" + +Hän nousi ja tähtäsi terävät harmaat silmänsä minuun; omani olivat +täynnä kyyneliä, mutta ne kohtasivat hänen katseensa empimättä. + +"Luulin teidän sanovan, että olitte nähnyt hänen menevän ulos", sanoi +hän ankarasti. + +"Näin pitkän sadetakin; luonnollisesti luulin, että hän oli sen alla." + +"Ja minä olisin voinut tehdä valani siitä, että sama herra antoi +minulle avaimet!" + +Se oli konstaapelin surkea ääni taampaa; Mackenzie kääntyi häneen +kalpein huulin. + +"Voitte ajatella mitä hyvänsä, senkin tollo", marisi hän. "Mikä on +numeronne, hutilus? P 34? Kuulettepa vielä tästä, mr. P 34! Jos tuo +herra olisi kuollut — sen sijaan, että hän jo heräilee eloon meidän +puhuessamme —, niin tiedättekö, mihinkä olisitte silloin tehnyt itsenne +syypääksi, te virkapukuinen lampaanpää? Murhaan! Tiedättekö, kenen +olette antanut livahtaa pakoon, senkin poropeukalo? Crawshayn — ette +enempää ettekä vähempää — hänet, joka on karannut Dartmoorista tänään. +Kautta Jumalan, joka on luonut teidät, P 34, jos hän pääsee käsistämme, +niin pyyhin teidät poliisiluettelosta!" + +Hänen kasvonsa olivat vääntyneet, hänen kätensä olivat nyrkkiin +puristuneet — tuo tavallisesti niin tyyni mies oli leimuavan raivon +vallassa. Se oli aivan uusi Mackenzie, jota ei vähällä unohda. +Seuraavassa silmänräpäyksessä oli hän syössyt ovelle. + +— — — + +"On vaikeata lyödä itseänsä kalloon", puheli Raffles sitten; +"suunnattomasti helpompaa on leikata kurkkunsa poikki. Kloroformi +on toista; kun on käyttänyt sitä muille, niin tietää kuinka suuren +annoksen uskaltaa itse ottaa. Vai niin, sinä luulit siis todellakin, +että minä olin kuollut? Bunny parka! Mutta toivoakseni näki Mackenzie +kasvojesi ilmeen?" + +"Kyllä, sen hän teki." Mutta minä en tahtonut sanoa, mitä kaikkea +Mackenzien oli täytynyt nähdä. + +"No, sepä hyvä. En olisi millään muotoa suonut sen jääneen häneltä +näkemättä. Sinun ei tarvitse luulla, että olen tässä tyhmä, poikaseni, +sillä minä pelkään tuota miestä. Ja sinä ja minä joko seisomme tai +kaadumme yhdessä." + +"Ja nyt seisomme tai kaadumme yhdessä myöskin Crawshayn kanssa", sanoin +minä surkealla äänellä. + +"Siinä ei ole mitään vaaraa!" huudahti Raffles varmasti ja +vakuuttavasti. "Crawshay on gentlemanni ja käyttäytyy meitä kohtaan +kuten me häntä. Sitäpaitsi olemme kuitit häneen nähden nyt tämän +uusinta-pelin jälkeen, enkä usko, että milloinkaan enää antaudumme +tekemisiin sellaisten suurpelaajien kanssa kuin hän on." + + + + +KEISARIN LAHJA. + + + +I. + + +Kun Kannibalisaarten kuningas tuotti kuningatar Victorialle tappioita +ja eräs europalainen hallitsija antoi sähkölennättimen kiidättää +onnittelunsa tuosta urotyöstä, oli suuttumus Englannissa yhtä suuri +kuin hämmästyskin, sillä asia ei silloin ollut yhtä tavallinen kuin +miksi se perästäpäin on tullut. Mutta sitte kun tuli selville, että +eräs erittäin tärkeä lahja seuraisi onnitteluja antaakseen niille +pontta, niin johduttiin ajattelemaan, että sekä valkoinen että musta +hallitsija olivat kumpainenkin joutuneet päästään pyörälle. Sillä lahja +oli helmi, sanomattoman kallisarvoinen, muinoin brittiläisen kalvan +irrottama polyneesialaisesta koristeesta ja brittiläisen majesteetin +lahjottama hallitsijalle, joka nyt käytti tilaisuutta palauttaakseen +sen takaisin alkuperäiselle omistajalleen. + +Tapaus olisi ollut aarre sanomalehdille muutamia viikkoja myöhemmin, +kuoleutuneimpana vuodenaikana. Mutta nyt kesäkuussakin sukeusi siitä +johtavia kiihotuksia, lähetettyjä kirjeitä, huomattavia uutisia, +lihavia otsikkoja; _Daily Chronicle_ omisti puoli kirjallisuussivuansa +viehättävälle kuvaukselle saarivaltakunnan pääkaupungista, jota +_Pall Mall_ pääkirjotuksessaan tahtoi hallituksen maan tasalle +hajottamaan. Minä itse harjotin vähätuloista, mutta en aivan lahjatonta +kirjailijatointa siihen aikaan, ja päivänkysymys kannusti minut +pilarunoon, joka sai lehdessä paremman sijan kuin mikään mitä olin +aikaisemmin julkaissut. Olin vuokrannut pois kaupunkilhuoneustoni ja +ottanut itselleni halvan asunnon Thames Dittonissa, sanoen syyksi +ihanteellisen kiihkoni saada myötäänsä pitää joen näkyvissäni. + +"Oivallisia säkeitä, veikkoseni!" sanoi Raffles, joka oli +välttämättömästi tahtonut tulla tervehtimään minua, lojuessaan veneessä +minun meloessani ja perää pitäessäni. "Kai maksavat sinulle runsaasti +näistä?" + +"Eivät penniäkään." + +"Mitä sanotkaan, Bunny! Ja minä kun luulin, että he maksavat hyvin. +Kärsivällisyyttä vain, niin saat kyllä rahaosotuksen." + +"Ei, varmaan en", vakuutin synkästi. "Minä saan tyytyä siihen +kunniaan, että näen runoni painettuna, niin kirjotti toimittaja +minulle nimenomaan", lisäsin, ja annoin tuolle suosiolliselle herralle +lisänimen, joka ei ollut aivan kohtelias. + +"Oletko ehkä ennen saanut maksua siitä mitä olet kirjottanut?" + +Ei, sitä en ollut milloinkaan aikonut tunnustaa, mutta olin todellakin +tehnyt sen, rikos oli tullut ilmi, eikä sitä enää kannattanut salailla. +Olin kirjottanut rahan vuoksi, koska todella olin rahan puutteessa; +olin riivatun kipeässä pulassa, jos hän välttämättömästi tahtoi +tietää sen. Raffles nyökkäsi, kuin olisi hän jo tiennyt sen. Minä +latelin valituksiani. Ei ollut helppo tulla toimeen vastaleivottuna +kirjailijana ilman vakinaista tointa; minä puolestani pelkäsin, etten +kirjottanut kyllin hyvin enkä kyllin huonosti saavuttaakseni onneani. +Kärsin säännöllisesti ja hedelmättömästi tyylin etsimisessä. Runoja +osasin sepittää, mutta ne eivät kannattaneet. Uutisten keruuseen tai +alempaan sanomalehtimiestoimintaan en voinut enkä tahtonut alentua. + +Raffles nyökkäsi taas, tällä kertaa hymyillen, ja hymy pysyi hänen +silmissään, kun hän kumartui taaksepäin ja katseli minua. Tiesin +hänen ajattelevan muita asioita, joihin olin alentunut, ja luulin +arvaavani, mitä hän aikoi sanoa. Hän oli sanonut sen niin monta +kertaa ennen, ja hän varmaan sanoisi sen vielä uudelleen. Minulla oli +vastaukseni valmiina, mutta hän oli varmaan kyllästynyt uudistamaan +samoja kysymyksiä minulle. Hän laski silmäluomensa alas, otti uudelleen +sanomalehden, jonka oli laskenut kädestään, ja minä ehdin meloa koko +Hampton Courtin punaisen muuririvin ohi, ennen kuin hän taas puhui. + +"Ja tästä he eivät ole antaneet sinulle mitään! Hyvä Bunnyseni, säkeesi +ovat erinomaisia, eivät ainoastaan muodon puolesta, vaan sinä olet +myös keskittänyt aiheesi ja sommitellut sen sattuviksi sanoiksi. Olet +varmasti antanut minulle selvemmän käsityksen asiasta kuin minulla on +ollut ennen. Mutta onko se todellakin viidenkymmenentuhannen punnan +arvoinen — yksi ainoa helmi?" + +"Sadankymmenen, luullakseni, mutta se ei sopinut runomittaan." + +"Satatuhatta puntaa!" sanoi Raffles silmät ummessa. Ja taas olin +varma siitä, mitä oli tulossa, mutta vielä kerran erehdyin. "Jos se +on niin paljon arvoinen", huudahti hän viimein, "niin siitä ei voisi +päästä eroon; se ei ole kuin timantti, jonka voisi jakaa. Mutta pyydän +anteeksi, Bunny... unohdin..." + +Emmekä me sanoneet sen enempää keisarin lahjasta, sillä ylpeys viihtyy +tyhjissä taskuissa hyvin, eikä pahinkaan puute maailmassa olisi voinut +houkutella minua siihen ehdotukseen, jonka olin odottanut Rafflesin +tekevän. Odotukseni oli ollut puolinainen toive, vaikka en tiennyt +sitä ennen kuin nyt. Mutta kumpikaan meistä ei viitannut sen enempää +siihen, minkä Raffles tekeytyi unohtaneeksi — minun "luopumiseni", +"palautumiseeni hyveeseen", joksi hän oli sitä piloillaan sanonut. +Olimme molemmat hiukan vaiteliaita ja häpeillämme, molemmat omiin +ajatuksiimme vaipuneina. Emme olleet kuukausiin toisiamme tavanneet, +ja kun minä seurasin häntä asemalle tuona sunnuntai-iltana vähää +ennen kello yhtätoista, uskoin, että sanoimme toisillemme jäähyväiset +vieläkin useammaksi kuukaudeksi. + +Mutta sillä välin, kun odotimme junaa, näin noiden kirkkaiden silmien +tarkastelevan minua asemalyhdyn alla, ja kohdatessani niiden katseen +Raffles pudisti päätään. + +"Sinä et näytä reippaalta, Bunny", hän sanoi. "Minä en ole milloinkaan +uskonut tätä Thamesin laaksoa terveelliseksi. Sinun pitäisi saada +ilmanalan muutosta." + +"Soisinpa totisesti, että voisin saada sitä." + +"Sinä todella tarvitset merimatkaa." + +"Ja talven St. Moritzissa, vai tahdotko mieluummin suositella Cannesia +tai Kairoa? Tuo on varsin oivallista, Raffles, mutta sinä unohdat, mitä +kerroin sinulle raha-asioistani." + +"En unohda mitään. Minä en vain tahtonut loukata sinua. Mutta kuule, +merimatka sinun kuitenkin täytyy saada. Minäkin tarvitsen ilmanalan +muutosta, ja sinun pitää tulla mukaan vieraanani. Vietämme heinäkuun +Välimerellä." + +"Sinunhan pitää pelata lyöntipalloa..." + +"Palttua lyöntipallolle." + +"Niin, jos uskoisin, että puhut vakavasti..." + +"Tietysti tarkotan täyttä totta. Tuletko mukaan?" + +"Silmänräpäyksessä, — jos sinä matkustat." + +Ja minä puristin hänen kättään ja huiskutin kättäni jäähyväisiksi siinä +täysin rauhallisessa vakaumuksessa, etten milloinkaan enää kuulisi +siitä asiasta puhuttavan. Tuo oli tietenkin vain haihtuva päähänpisto +eikä mitään muuta. Aloin pian toivoa, että puhe olisi merkinnyt jotakin +enempää; sillä viikolla tulin sellaiseen päätökseen, että olisi +parasta, jos voisin jättää Englannin tykkänään. En ansainnut mitään. +Töin tuskin sain elää kituutelluksi sillä vuokran lisällä, josta olin +kesäkaudeksi vuokrannut pois asuntoni kalustettuna. Sitten odottaisivat +minua velkojat jälleen Lontoossa. Oliko mahdollista olla täysin +rehellinen? En ollut tehnyt velkoja, kun minulla oli rahaa taskuissani, +ja suoranainen epärehellisyys tuntui minusta vähemmän häpeälliseltä +kuin se. + +Mutta Rafflesista en tietystikään kuullut mitään, viikko kului ja +puolet vielä toistakin. Mutta myöhään seuraavana sunnuntai-iltana +löysin hänen sähkösanomansa asunnostani, sen jälkeen kun olin turhaan +etsinyt häntä kaupungista ja epätoivoissani syönyt päivällistä +typötyhjässä klubissa, johon vielä kuuluin. + +"Laittaudu lähtemään Waterloo-asemalta Norddeutscher Lloydin +pikajunalla", sähkötti hän, "9.25 a.p. maanantaina, tapaat minut +'Uhlanin' kannella Southamptonissa, matkaliput valmiina. Kirjotan pian." + +Ja hän kirjotti todellakin hyvin herttaisen kirjeen, mutta ilmaisten +suurta levottomuutta minusta, terveydestäni ja toiveistani, oikein +liikuttavan kirjeen, kun ajattelee aikaisempaa tuttavuuttamme ja että +se nyttemmin oli rikkoutunut. Hän sanoi ottaneensa kaksi hyttipaikkaa +Neapeliin, matkustaaksemme Capriin, joka selvästi oli onnekkaan +rauhan saari, missä me yhdessä paahtelisimme itseämme auringossa ja +"unohtaisimme joksikin aikaa". Se oli viehättävä kirje. En ollut +milloinkaan nähnyt Italiaa; hänen etuoikeudekseen koituisi välittää se +tuttavuus. Ei ollut suurempaa erehdystä kuin väittää, että se maa oli +mahdoton kesällä; Neapelin lahti oli kerrassaan jumalallinen, ja hän +kirjotti "keijukaisten kadonneesta maasta", kuin olisi runous hänen +tahtomattansa pulppuillut hänen kynästään. Palatakseni maalliseen ja +suorasanaiseen, saatoin ehkä katsoa hänen olleen epäisänmaallinen +siinä, että valitsi saksalaisen laivan, mutta millään muulla linjalla +ei saanut niin paljoa mukavuutta ja kestitystä matkarahallaan. Olipa +kirjeessä vihjaus parempaankin syyhyn. Raffles kirjotti, kuten oli +sähköttänytkin, Bremenistä, ja minä ymmärsin, että hän oli käyttänyt +omakohtaista vaikutusvaltaansa viranomaisiin, saadakseen alennusta +matkalipuistamme. + +Voipi kuvitella minun iloni ja ihastukseni! Minun onnistui maksaa +mitä olin velkaa Thames Dittoniin, kiristää toimittajalta hyvin pieni +maksuosotus ja räätäliltäni vielä yksi flanellipuku. Muistan, että +vaihdoin viimeisen kultarahani ostaakseni laatikon Sullivan-savukkeita +Rafflesille matkatupakaksi. Mutta sydämeni oli yhtä kevyt kuin +kukkaronikin maanantai-aamuna, ihanimpana aamuna koko tuona koleana +kesänä, kun pikajuna huruutti päiväpaisteisen meren rannalle. + +Soutuvene odotti matkustajia Southamptonissa. Raffles ei ollut +vastassa, enkä minä hakenutkaan häntä silmiini ennen kuin lähenisimme +laivaa. Ja silloin etsin häntä turhaan. Hänen kasvonsa eivät olleet +niiden monien seassa, jotka kurottausivat laivan laidan yli, eikä hänen +kätensä niiden harvojen seassa, jotka huiskuttivat nenäliinojansa +ystävilleen. Kiipesin kannelle äkillisen levottomuuden valtaamana. +Minulla ei ollut matkalippua eikä rahaa millä sen ostaa. En tiennyt +edes hyttini numeroa. Minulla oli sydän kurkussa, kun pysäytin erään +tarjoilijan ja kysyin oliko mr. Raffles laivalla. Jumalan kiitos, +hän oli! Mutta missä? Sitä ei mies tiennyt, ja minun täytyi mennä +omin päin hakemaan häntä. Mutta en nähnyt hänestä vilahdustakaan +kävelykannella enkä salongissa; tupakkahuone oli tyhjä, paitsi erästä +pientä saksalaista, jonka punaiset viikset olivat harjatut ylös aina +silmien kohdalle; eikä Raffles ollut omassa hytissäänkään, jonka etsin +epätoivoissani, mutta jossa kuitenkin hänen nimensä matkatavarain +kyljessä lohdutti minua. Mutta miksi hän itse pysytteli poissa +näkyvistä, sitä en voinut käsittää, ja ainoastaan kamalia selityksiä +voin ajatella. + +"Ahaa, siinähän oletkin! Olen etsinyt sinua joka sopesta!" + +Huolimatta painetusta kiellosta olin kavunnut komentosillalle, +viimeisenä pelastuskeinona, ja siellä istui todellakin A.J. Raffles +kumartuneena erään päällystön pitkän lepotuolin yli, jossa istui nuori +valkopukuinen tyttö, hento, kalpea-ihoinen, tummatukkainen, hyvin +kaunis-silmäinen tyttö. Niin paljon ehdin huomata hänen noustessaan +ja käännähtäessään päin; sen jälkeen en voinut muuta ajatella kuin +pikku irvistystä, joka vilahti hänen hyvin näytellyn hämmästyksensä +purkauksen edellä. + +"Mitä ihmettä — Bunny?" huudahti Raffles. + +"Mistä _sinä_ tulet?" + +Minä änkytin jotakin, hänen puristaessaan kättäni. + +"Tuletko matkalle sinäkin? Neapeliin myös! No, mutta sepä merkillinen +sattuma... Miss Werner, saanko esitellä hänet teille?" + +Ja sen hän tekikin aivan empimättä, ja kertoi minun olevan hänen +vanha koulutoverinsa, jota hän ei ollut nähnyt moneen kuukauteen, +monin omavaltaisin laatusanoin ja tarpeettomin yksityiskohdin, jotka +heti herättivät nolostumista, epäluuloa ja uhmaa minussa. Tunsin +häpeäväni meidän molempain puolesta, ja se kiusasi minua. Menetin +kokonaan malttini enkä koettanutkaan saada sitä takaisin, selvitäkseni +hämmennyksestäni. En voinut muuta kuin jupista sanoja, joita Raffles +pani kielelleni, ja sen tein varmasti hyvin yrmeällä äänellä. + +"Vai niin, sinä näit nimeni matkustajaluettelossa ja tulit etsimään +minua? Sinä kunnon vanha Bunny! Mutta kuules, etkö haluaisi osalliseksi +hyttiini? Minulla on oikein erinomainen kansihytti, mutta eivät +luvanneet minun saavan pitää sitä yksin. Meidän täytyy järjestää se +asia, ennen kuin ehtivät työntää sinne jonkun tuntemattoman. Meidän +täytyy joka tapauksessa lähteä täältä." + +Sillä perämies oli tullut ohjaushyttiin ja meidän jutellessamme oli +luotsi ottanut komentosillan haltuunsa. Alas mennessämme lähtivät +soutuveneet liikkeelle liehuvin nenäliinoin ja jäähyväisten kaikuessa, +ja kumartaessamme neiti Wernerille kävelykannella, kuului syviä +pitkäveteisiä huokauksia altamme, ja matkamme oli alkanut. + +Se ei alkanut hauskasti Rafflesin ja minun kesken. Kannella hän oli +peittänyt visapäisen hämmästykseni väkinäisellä iloisuudella; hytissä +hän äityi suorasukaiseksi. + +"Senkin ääliö", sähisi hän. "Nyt olet jättänyt minut taas pinteeseen!" + +"Millä tavoin olen minä jättänyt sinut pinteeseen?" + +En ollut huomaavinani hänen viime sanoihinsa liittynyttä loukkausta. + +"Millä tavoin? Olisipa luullakseni pitänyt paksuimmallakin päällä +ymmärtää tarkotukseni olevan, että me tapaisimme toisemme sattumalta!" + +"Sinähän olit itse ostanut molemmat liput?" + +"Ei kukaan laivalla tiedä sitä; sitäpaitsi en ollut päättänyt _sitä_ +silloin kun ostin liput." + +"No, sinun olisi pitänyt antaa minunkin tietää mitä olit päättänyt. +Sinä sommittelet suunnitelmia, etkä hiisku sanaakaan minulle, mutta +vaadit, että minun pitäisi vaistomaisesti suoriutua niissä. Kuinka voin +minä tietää, että sinulla oli jotakin tekeillä?" + +Olin vaihtanut osia jonkunlaisella teholla. Raffles oli melkein +allapäin. + +"Asia on sellainen, Bunny, että tarkotukseni oli olla antamatta sinun +siitä mitään tietää. Sinä... sinä olet tullut niin hurskaaksi vanhoilla +päivilläsi!" + +Hänen äänensä sävy tuntuvasti lepytti minua, mutta vielä oli minulla +paljon anteeksi annettavaa. + +"Jos et uskaltanut kirjottaa siitä", jatkoin, "niin oli sinun +velvollisuutesi antaa minulle viittaus niin pian kuin astuin jalkani +laivalle. Olisin käyttäytynyt sen mukaisesti. En ole niin pyhä kuin +luulet." + +Oliko se kuvittelua, vai eikö Raffles näyttänyt olevan hiukan +häpeissään? Siinä tapauksessa se oli ensimäinen ja viimeinen kerta +niinä vuosina, joina olen hänet tuntenut, enkä voi vannoa nähneeni +oikein. + +"Juuri niin oli aikomukseni tehdä", sanoi hän, "odottaa hytissäni ja +huutaa sinua ohi kulkiessasi. Mutta..." + +"Sinulla oli hauskempaa seuraa?" + +"Sanokaamme muuta seuraa." + +"Tuo viehättävä miss Werner?" + +"Kyllä, hän on todellakin viehättävä." + +"Niin ovat useimmat australialaiset tytöt", sanoin minä. + +"Mistä tiedät, että hän on australialainen?" huudahti hän. + +"Kuulin hänen puheestaan." + +"Tyhmyri!" sanoi Raffles ja nauroi. "Hänellä ei ole enempää murretta +puheessaan kuin sinullakaan. Hänen vanhempansa ovat saksalaisia, hän on +käynyt koulua Dresdenissä ja on nyt kotimatkalla yksinänsä." + +"Rahoja?" kysyin minä. + +"Sinä veijari!" sanoi hän, ja vaikka hän nauroikin ymmärsin kuitenkin, +että olimme tulleet siihen kohtaan, jossa oli parasta vaihtaa +puheenainetta. + +"No", sanoin minä, "mutta ethän varmaan neiti Wernerin tähden tahtonut, +että näyttelisimme olevamme vieraita toisillemme? Sinulla on syvempiä +suunnitelmia kuin se, eikö niin?" + +"Ehkä on." + +"Eikö olisi parasta, että kertoisit minulle, mitä ne koskevat?" + +Raffles tarkasteli minua vanhalla varovaisella katseellaan, jonka +tunsin niin hyvin. Olimme taas vanhalla urallamme monen kuukauden +perästä, ja se houkutteli minut hymyilemään tavalla, jonka olisi +pitänyt tyynnyttää häntä, sillä minä aavistin jo mitä hänen +suunnitelmansa koski. + +"Kyllä, jos sinä et vain lähde takaisin luotsiveneellä —?" + +"En suinkaan, ole siitä huoletta." + +"No niin... muistat kai helmen, josta kirjotit..." Minä en antanut +hänen puhua loppuun. + +"Sinulla on se!" huudahdin tulipunaisena — sillä nyt näin kasvoni +seinäkuvastimesta. + +Raffles näytti hämmästyneeltä. + +"Ei vielä", sanoi hän, "mutta toivon saavani sen ennen kuin saavumme +Neapeliin." + +"Onko se laivassa?" + +"On." + +"Mutta kuinka — missä — kenellä se on?" + +"Eräällä pienellä saksalaisella upseerilla, eräällä nuorella +pystyviiksisellä nulikalla." + +"Minä näin hänet tupakkahuoneessa." + +"Se oli juuri hän, sillä hän on aina siellä. Herra kapteeni Wilhelm +von Heumann, jos katsot matkustajaluettelosta. Niin, hän on keisarin +ylimääräinen lähettiläs, ja hänellä on helmi mukanaan." + +"Bremenissäkö sinä sait tämän tietää?" + +"En, Berlinissä, eräältä sanomalehtimieheltä, jonka tunnen siellä. +Häpeän sanoa sinulle, että minä matkustin sinne vartavasten siinä +tarkotuksessa." + +Minä purskahdin nauruun. + +"Ei sinun tarvitse hävetä. Sinä teet nyt juuri sen, mitä toivoin sinun +esittävän minulle silloin joella soudellessamme." + +"_Toivoitko_ sinä?" sanoi Raffles, katsellen minua suurin silmin. Nyt +oli oikeastaan hänen vuoronsa näyttää hämmästyneeltä ja minun näyttää +paljoa enemmän häpeilevältä kuin todellisuudessa olin. + +"Kyllä", vastasin minä, "minä olin aivan mieltynyt tähän tuumaan, mutta +en halunnut ehdottaa sitä." + +"Mutta sinä olisit kuunnellut minua sinä päivänä?" Varmasti sen +olisin tehnyt, ja sanoin sen myös hänelle empimättä, en tietysti +ollenkaan julkeasti enkä edes osottaen sellaista innostusta kuin +mies, joka nauttii tuollaisesta seikkailusta sen itsensä vuoksi, vaan +hillityllä uhmalla, hampaiden välitse, kuten mies, joka on koettanut +elää kunniallisesti, mutta onnistumatta. Ja kun pääsin kerran alkuun, +kerroin hänelle paljon enemmän. Jotensakin kaunopuheliaasti, sen +voin vakuuttaa, kuvailin yksityiskohtia myöten hänelle toivottoman +taisteluni, välttämättömän tappioni, sillä toivottomia ja +välttämättömiä olivat ne miehelle, jolla oli minun entisyyteni, vaikka +sitä eivät tunteneetkaan muut kuin minä itse. Se oli vanha tarina +varkaasta, joka koetti tulla kunnialliseksi mieheksi; se oli vastoin +luontoa, sen tähden se nytkin päättyi, kuten päättyi. + +Raffles oli aivan toista mieltä. Hän pudisti päätään minun +vanhanaikaiselle käsitykselleni. Ihmisluonne on kuin shakkilauta; +miksikä ei tyydytä siihen, että valkoiset ja mustat ruudut vaihtelevat? +Miksi tahdotaan olla joko toista tai toista, kuten sankarit +vanhanaikaisissa näytelmissä ja romaaneissa? Hän puolestaan oli +tyytyväinen molempiin ruutuihin ja hänen mielestään vaaleat ruudut +ainoastaan mustien vastakohtina esiintyivät paremmassa valossa. Minun +päätelmiäni hän piti järjettöminä. + +"Mutta harhaannut hyvässä seurassa, Bunny, sillä kaikki arki-apostolit +veisaavat samaa virttä; ukko Vergilius oli ensimäinen ja pahin syntinen +teistä kaikista. Minä puolestani sovitan niin, että voin kavuta ylös +pimeyden valtakunnasta minä päivänä hyvänsä, ja aikaisemmin tai +myöhemmin minä sen teenkin oikein pysyvästi. En kylläkään voi juuri +ottaa vastatakseni siitä, että täyttäisin kaikki ne lovet, jotka olen +tehnyt, mutta minä voin vetäytyä yksinäisyyteen ja asettua lepoon, +elääkseni moitteettomasti. Ja minä luulen melkein, että se päämäärä +olisi saavutettavissa tuon helmen avulla!" + +"Sinä et siis enää pidä sitä liian epätavallisena myytäväksi?" + +"Me voisimme lyöttäytyä suurkalastajiksi ja vetää sen mukamas +merenpohjasta muun kaman kanssa. Se tulisi useamman kuukauden +huonon onnen jälkeen, juuri silloin kuin olisimme aikeissa myydä +kalastusveneemme; siitä koituisi, hitto vieköön, puheen-ainetta yli +koko Tyynenmeren rannikon!" + +"No niin, meidän täytyy saada se ensin. Onko herra von... mikä hänen +nimensä nyt olikaan... pelottava vastustaja?" + +"Hän on pelottavampi kuin miltä näyttää, ja peloton kuin paholainen." + +Hänen puhuessaan liehui valkoinen liinapuku avonaisen oven ohitse, ja +sen takana näin vilahdukselta ylöskierretyt viikset. + +"Mutta todellakin hänenkö kanssaan joudumme tekemisiin? Etkö luule, +että kapteenilla on se tallessaan?" + +Raffles seisoi ovessa kulmat tuimasti rypyssä, mutta sitte hän kääntyi +minuun päin ja sanoi kärsimättömästi: + +"Hyvä ystävä, kuvitteletko ehkä koko miehistön tietävän, että sellainen +kalleus on laivassa? Sinähän sanoit sen olevan sadantuhannen punnan +arvoinen; Berlinissä väitettiin, ettei sitä voi rahalla korvatakaan. +Minä epäilen suuresti, tokko itse kapteenikaan tietää, että von Heumann +kantaa sitä yllään." + +"Ja niinkö hän tekee?" + +"Varmastikin." + +"Meillä ei siis ole tekemistä kenenkään muun kuin hänen kanssaan?" + +Hänen vastauksensa oli toimintaa eikä sanoja. Taas liehui jotakin +valkoista ohi, ja Raffles meni ulos ja lyöttäytyi kolmanneksi mieheksi +molempien kävelijäin seuraan. + + + +II. + + +En voi ajatella komeampaa alusta kuin Norddeutscher Lloydin "Der Uhlan" +oli, herttaisempaa herrasmiestä kuin sen kapteeni ja kunnollisempia +ihmisiä kuin sen päällystö. Se täytyy minun kaikessa tapauksessa +tunnustaa. Muutoin oli matka inhottava. Laivassa ei mitään vikaa +ollut, eikä ilmassakaan, sillä se oli yksitoikkoisen ihanteellinen. +Ei edes omasta sydämestäni ollut syytä etsittävä, sillä omatunto +ja minä olimme tehneet totisen eron, ja päätös oli järkähtämätön. +Tunnonvaivojeni mukana oli kaikki pelkokin paennut, ja minä olin valmis +nauttimaan sinitaivaasta ja auringossa säteilevästä merestä samalla +suruttomuudella kuin Raffles. Raffles se minua esti siitä, mutta ei +hänkään yksinänsä. Raffles yhdessä tuon pienen australialaisen noidan +kanssa, joka oli kotimatkalla koulusta. + +Mitä Raffles saattoi hänessä nähdä — mutta sitä on turha kysyäkään. +Tietysti hän ei nähnyt tytössä enempää kuin minäkään, mutta +suututtaakseen minua tai kenties rangaistakseen minua pitkällisestä +luopumuksestani täytyi hänen ehdottomasti kääntää minulle selkänsä +ja omistaa kaikki huomaavaisuutensa tyttöletukalle Southamptonista +aina Välimerelle asti. He olivat aina yhdessä. Tuo oli kerrassaan +liian luonnotonta. He alottivat aamiaisen jälkeen ja jatkoivat kello +yhteen-, kahteentoista yöllä; ei kulunut hetkeäkään, ettei olisi +kuulunut hänen nenäänsä nauramista tai Rafflesin tyyntä ääntä, joka +puheli suloista hölyn pölyä hänen korvaansa. Tietysti se oli hölyn +pölyä! On käsittämätöntä, että sellainen mies kuin Raffles, niin paljon +kokenut maailmaa ja sellainen naisten tuntija (tähän luonnepiirteeseen +olen tahallani jättänyt koskematta, sillä se ansaitsee erikoisen +kirjan), onko uskottavaa, täytyy minun kysyä, että sellaisella miehellä +voisi olla muuta kuin lorua puhuttavana päivät päästään yhdessä +ajattelemattoman koulutytön kanssa? + +En tahdo millään muotoa olla kohtuuton; luulen myöntäneeni, että +tuossa nuoressa tytössä oli yhtä ja toista puolellansa. Hänen silmänsä +olivat epäämättömän kauniit, ja hänen pienten ruskeiden kasvojensa +muoto oli ihastuttava, jos pelkät piirteet voivat viehättää. Tunnustan +myös hänen olleen reippaampikin kuin katson naisessa miellyttäväksi, +sekä kadehdittavan terve, vilkas ja eloisa. En saa kenties +tilaisuutta käyttää otteita tämän nuoren naisen puheista (jos ne sitä +sietäisivätkään), ja olen sentähden sitä kerkeämpi kuvailemaan häntä +tasapuolisesti. Tietenkin olin hiukan ennakkoluuloinen häntä kohtaan. +En pitänyt siitä, että hän oli niin lyöttäytynyt Rafflesin seuraan, +joten minä päivä päivältä yhä harvemmin häntä tapasin. Halpaahan se on, +mutta minun täytyy tunnustaa, että minua vaivasi tunne, joka suuresti +muistutti mustasukkaisuutta. + +Mustasukkaisuus raateli myöskin erästä toista —, raju, hillitsemätön, +alhainen mustasukkaisuus, kapteeni von Heumann kierteli viiksiään, +työnteli kalvosimiansa sormusten yli ja tuijotteli hävyttömästi minuun +puitteettomien nenäkakkulainsa läpi; meidän olisi tullut lohduttaa +toisiamme, mutta me emme koskaan vaihtaneet sanaakaan keskenämme. +Kapteenilla oli ruma arpi toisessa poskessaan, muisto Heidelbergistä, +ja minä mietiskelin, miten hartaalla kaipuulla hän toivoikaan saada +antaa Rafflesille samanlaisen. Oli von Heumannillakin tilaisuutensa +olla esillä. Raffles antoi hänen liittyä heihin monta kertaa päivässä +ainoastaan saadakseen hänet taas lyödä pois pelistä, kun häntä halutti; +niin kuuluivat hänen omat sanansa, kun minä nuhtelin häntä hänen +epähienosta käytöksestään saksalaista kohtaan saksalaisella laivalla. + +"Sinä teet itsesi inhotuksi laivalla!" + +"Ainoastaan herra von Heumannin silmissä." + +"Mutta onko se viisasta, kun me juuri häntä tahdomme puijata?" + +"Viisainta mitä milloinkaan olen tehnyt. Tekeytyä ystäväksi hänen +kanssaan olisi ollut onnetonta — se on liian tavallinen temppu." + +Tunsin lohdutusta, kevennystä, melkein tyytyväisyyttä. Olin peljännyt, +että Raffles laiminlöi asiamme, ja sen sanoinkin hänelle suoraan. +Olimme nyt lähellä Gibraltaria, ja hän ei ollut virkkanut sanaakaan +siitä sen jälkeen kuin kuljimme Wightin ohitse. Hän hymyili ja pudisti +päätään. + +"Meillä on runsaasti aikaa, Bunny, varsin runsaasti aikaa. Emme +voi tehdä mitään ennen kuin saavumme Genuaan, ja se tapahtuu vasta +sunnuntai-illaksi. Ihminen ei ole kuin yhden kerran nuorena; täytyy +siis pitää niin hauskaa kuin voipi." + +Tätä haastelimme ehtoopäivällä peräkannella, ja puhuessamme Raffles +katseli terävästi ympärilleen, poistuen luotani seuraavassa hetkessä +varmoin askelin. Minä vetäydyin tupakkahuoneeseen polttamaan ja +lukemaan erääseen nurkkaan, ja tarkastelin von Heumannia, joka pian sen +jälkeen asettui toiseen nurkkaan, jurrottamaan ja juomaan olutta. + +Vain harvat matkustajat uskalsivat lähteä Punaiselle merelle +keskikesällä, ja "Der Uhlan" oli tosiaan melkein tyhjä. Siinä oli +kuitenkin ainoastaan joitakuita kansihyttejä, ja sillä verukkeella minä +olin joutunut Rafflesin kojutoveriksi. Minä olisin voinut saada oman +hytin välikannella, mutta minun täytyi välttämättä asustaa ylhäällä. +Raffles oli kivenkovaan vaatinut minua itsepintaisesti pitämään kiinni +siitä. Saimme siten olla yksissä herättämättä kenenkään epäluuloja, +mutta myöskin käyttämättä sitä seikkaa hyödyksemme, sikäli kuin minä +voin nähdä. + +Sunnuntaina ehtoopäivällä minä makasin hytissä nukkumassa, alakojussa, +kun Raffles ravisteli uutimiani, istuen paitahihasillaan sohvalla. + +"Achilles makaa ja kyräilee kojussaan!" + +"Mitäpä tässä muutakaan tehdä?" kysyin minä venytellen ja haukotellen. +Panin kuitenkin merkille sen, että hänen äänensä oli hyväntuulinen, ja +tein parhaani ollakseni hänen mieltänsä samentamatta. + +"Minä olen keksinyt muuta, Bunny." + +"Niin, sen kyllä tiedän." + +"Sinä käsität minua väärin. Nulikka saa palvella vuorostaan nyt +ehtoopäivällä. Minulla on ollut muuta ajattelemista." + +Minä heilautin jalkani kojun reunan yli ja istuin vastapäätä häntä +pelkkänä korvana. Sisempi ristikolla varustettu ovi oli suljettu ja +oviverholla peitetty, kuten akkunakin sen yläpuolella. + +"Me saavumme Genuaan ennen päivänlaskua", jatkoi Raffles. "Siellä on +urotyö suoritettava." + +"Vai niin, sinun aikomuksesi on edelleenkin ryhtyä siihen?" + +"Olenko milloinkaan sanonut, etten sitä tekisi?" + +"Sinä olet niin vähän vihjaillut, aijotko yrittää sitä tai tätä..." + +"Tahallani, Bunny; miksi pilaisin huvimatkan tarpeettomasti +liikeasioista puhumalla? Mutta nyt on aika tullut. Sen täytyy tapahtua +Genuassa, jos siitä tahtoo jotakin syntyväksi." + +"Maissa?" + +"Ei, laivalla, huomen-illalla. Tänä-iltanakin ehkä sopisi, mutta +huomenna on parempi, siltä varalta, että homma ei onnistuisi. Jos +olemme pakotetut käyttämään väkivaltaa, niin voimme lähteä tiehemme +ensimäisellä aamujunalla, eikä mitään tulisi tiedoksi, ennen kuin laiva +olisi merellä ja von Heumann löydettäisiin kuolleena tai tainnuksissa." + +"Ei kuolleena!" huudahdin minä. + +"Tietystikään ei", yhtyi Raffles siihen; "mutta jos meidän täytyy +paeta, on tiistai-aamu paras, sillä silloin laiva lähtee matkalle, +tapahtuipa mitä hyvänsä. Mutta minä en osaa ajatella, että väkivaltaa +tulisi käytettäväksi. Väkivalta on samaa kuin kykenemättömyytensä +tunnustaminen. Kuinka monta kertaa olet minun nähnyt lyövän näinä +vuosina? Et ainoatakaan, luulen; mutta minä olen ollut valmis lyömään +joka kerralla, jos se olisi käynyt aivan välttämättömäksi." + +Minä kysyin häneltä, kuinka hän pääsisi von Heumannin hyttiin kenenkään +huomaamatta, ja vaikka hytissämme olikin hämärä, huomasin kuitenkin +hänen kasvojensa kirkastuvan. + +"Kiipeä ylös kojuuni, Bunny, niin saat nähdä." + +Tein sen, mutta en voinut nähdä mitään. Raffles kurottausi eteenpäin ja +kopautti venttiiliin, liikkuvaan ilmanvaihtoluukkuun, joka oli seinässä +hänen makuusijansa yläpuolella. Se oli noin kahdeksantoista tuumaa +pitkä ja puoleksi niin leveä, ja aukeni ulospäin, ilmanvaihtotorveen. + +"Tämä on onnemme ovi", sanoi hän. "Avaa se, jos haluat; sinä et voi +nähdä paljoa, sillä se avautuu vain vähän, mutta asian saa autetuksi +irrottamalla pari ruuvia. Torvi on, kuten ehkä voit nähdä, melkein +pohjaton; sinä kuljet sen alitse joka kerta kun menet kylpyysi, ja se +päättyy ylhäällä erääseen komentosillan aukkoon. Senpä tähden on yritys +tehtävä Genuassa ollessamme, sillä satamassa ei kukaan pidä vahtia +komentosillalla. Meitä vastapäätä on von Heumannin ilmanvaihtoluukku. +Sekin avautuu irrottamalla pari ruuvia, ja torvessa on poikkipiena, +jonka päällä voipi seistä työskennellessään." + +"Mutta jos joku kurkistaa alhaalta päin?" + +"On kovin uskomatonta, että alhaalla kukaan sattuu kävelemään ohitse, +niin uskomatonta, että hyvin uskallamme antautua siihen vaaraan. Ei, +minä en voi asettaa sinua sinne alas vartioimaan. Pääasia on se, ettei +meitä kumpaakaan nähdä sen jälkeen kun olemme menneet hyttiimme. Pari +laivapoikaa pitää vartiota kannella, ja niistä saamme todistajat; siitä +koituu totisesti salaperäisin juttu mitä milloinkaan on kuultu." + +"Ellei von Heumann tee vastarintaa." + +"Vastarintaa! Siihen hän ei saa tilaisuutta! Hän juo liian paljon +olutta ollakseen herkkäuninen, eikä mikään ole helpompaa kuin +kloroformilla huumata sikeästi nukkuva mies; sinä olet tehnyt sen +itsekin erään kerran, josta ehkä on epähienoa muistuttaa sinua. Von +Heumann on tiedoton heti seuraavassa silmänräpäyksessä, kun minä saan +käteni sisälle hänen ilmanvaihtoluukustaan. Minä ryömin hänen ruumiinsa +yli, veikkoseni!" + +"Entäs minä?" + +"Sinä ojennat minulle mitä tarvitsen ja puolustat linnoitusta, jos +vastoinkäymistä sattuu, sekä ylimalkaan annat minulle sen siveellisen +tuen, johon olen sinun takiasi tottunut. Se on ylellisyyttä, Bunny, +mutta minun on ollut riivatun vaikeata tulla toimeen ilman sitä, sitte +kun sinusta on tullut pelikumppanini." + +Hän sanoi, että Heumann tietysti nukkuisi teljetyn oven takana, jonka +_hän_ tietysti avaisi, ja puhui muistakin tavoista harhaannuttavien +jälkien aikaansaamiseksi sillä välin kun penkoisi hytissä. Raffles ei +sentään odottanut mitään suuritöistä etsintää. + +Von Heumannilla kaiketikin olisi helmi taskussaan; Raffles sitäpaitsi +tiesikin, missä hän sitä säilytti. Minä kysyin tietysti, mistä hän +oli saanut sen urkituksi, ja hänen vastauksensa herätti hetkellisen +epäsoinnun välillemme. + +"Se on hyvin vanha tarina, Bunny. Olen todellakin unohtanut missä +kirjassa se esiintyy, vain Testamentista olen varma, ja se on Vanha. +Simson oli sen onneton sankari ja joku Delila sankarittarena." + +Ja hän katsoi minuun niin veitikkamaisesti, etten hetkeäkään voinut +olla epätietoinen siitä, mitä hän tarkotti. + +"Vai niin, kaunis australiatar on näytellyt Delilaa?" huomautin minä. + +"Hyvin viattomalla tavalla." + +"Onko hän viekotellut kapteenilta salaisuuden?" + +"Kyllä, minä olen pakottanut kapteenin ponnistamaan kaiken voitavansa +herättääksensä mielenkiintoa, ja helmestä kertominen oli hänen suuri +tehokeinonsa, niinkuin olin juuri harkinnutkin. Onpa hän näyttänytkin +Amylle helmen." + +"Amylle... vai niin tuttavallisesti sanot! Ja tyttö kertoi sen heti +sinulle?" + +"Ei suinkaan, kuinka voi juolahtaakaan mieleesi sellaista? Minulle oli +mitä vaikeinta saada asia livahtamaan hänen kieleltään." + +Hänen äänensä olisi pitänyt varottaa minua. Mutta minulla ei ollut +kylliksi huomiokykyä käsittääkseni tuota varotukseksi. Nyt olin +vihdoinkin ymmärtänyt hänen järjettömän liehakoimisensa, ja seisoin +siinä päätäni pudistellen ja häntä sormellani uhkaillen, suuren +keksintöni johdosta sokeana hänen tuimalle katsannolleen. + +"Sinä kavala käärme", naljailin minä. "Nyt käsitän kaiken; voi, kuinka +olen ollut typerä!" + +"Oletko varma siitä, ettet ole sitä yhä vieläkin?" + +"Ei, nyt älyän kaiken mitä olen koko viikon pohtinut. En kerrassaan +kyennyt käsittämään, mitä merkillistä sinä tuossa pikku tytössä voit +nähdä. En voinut uneksiakaan, että se kuului näytelmään." + +"Vai niin, sinä luulet sitä _siksi_, etkä miksikään muuksi?" + +"Tietysti, senkin vanha kettu!" + +"Etkö tiedä, että hän on rikkaan karjakauppiaan tytär?" + +"On tusinoittain rikkaita naisia, jotka olisivat valmiit menemään +naimisiin kanssasi vaikka huomispäivänä." + +"Etkö voisi ajatella, että minua saattaisi haluttaa lopettaa leikki, +alottaa uudella uralla ja sitte elää onnellista elämää — Australiassa?" + +"Ja sen sinä sanot tuolla äänellä? — Ei, ei, sitä en todellakaan voi +ajatella." + +"Bunny!" huudahti hän niin kiukustuneesti, että luulin hänen lyövän +minua. + +Mutta siihen se jäi. + +"Uskotko, että voisit elää onnellisena?" rohkenin kysyä. + +— "Luoja tiesi!" vastasi hän. Ja hän meni minun jäädessäni seisomaan +hämmästyneenä hänen katseestaan ja äänensä sävystä sekä kaiken tämän — +entistä enemmän — mitättömästä aiheesta. + + + +III. + + +Näppärin ja vaikein kaikista murtovarkauksista, mitä olen nähnyt +Rafflesin tekevän, oli se, jonka hän suoritti yhden ja kahden välillä +tiistaiyönä Genuan satamassa ankkurissa olevalla pohjoissaksalaisella +höyrylaiva "Uhlanilla". + +Ei pienintäkään vastusta sattunut. Kaikki oli otettu lukuun, kaikki +kävi, kuten hän oli minulle vakuuttanut täytyvän käydä. Ketään ei ollut +alhaalla, kannella ainoastaan laivapojat, ja komentosilta tyhjänä. +Kello kaksikymmentäviisi minuuttia yli yhden Raffles, ilman rihmaakaan +ruumiinsa ympärillä, ainoastaan pieni puuvillalla tulpattu lasipullo +hampaiden välissä ja pieni ruuvi taltta korvan takana, tunkeutui +jalat edellä läpi vuoteensa yläpuolella olevan ilmanvaihtoreijän. +Yhdeksäntoista minuuttia vailla kaksi hän tuli takaisin pää edellä, +pullo yhä hampaissaan, mutta nyt puuvillaan kiedottuna, jotta sen +sisällä olevan suuren valkoisen pavun muotoisen esineen kalinaa +ei kuuluisi. Hän oli irrottanut ruuveja ja kiertänyt ne jälleen +paikoilleen; hän oli irrottanut v. Heumannin venttiilin ja jälleen +asettanut sen ennalleen — samoin kuin hän nyt menetteli omansa kanssa. +Mitä von Heumanniin tuli, hänen oli tarvinnut ainoastaan asettaa +kostea puuvillatukko ensin hänen viiksilleen ja sitte pitää sitä +hänen avonaisen suunsa edessä; sen jälkeen oli anastaja ryöminyt edes +takaisin hänen sääriensä yli edes oihkausta aikaan saamatta. + +Ja tässä oli saalis — helmi suuri kuin pähkinä — viehkeän +ruusunpunainen kuin naisen kynsi — merirosvoaikojen saalis — +europalaisen keisarin lahja Eteläsaarten ruhtinaalle. Ihailimme sitä, +kun kaikki oli kunnossa. Joimme sen maljaksi whiskyä ja soodavettä, +jota olimme hankkineet yöksi suuren tapahtuman johdosta. Mutta tapaus +oli suurempi ja kunniakkaampi kuin olimme milloinkaan uskaltaneet +uneksia. Meillä ei ollut nyt muuta tehtävää kuin piilottaa helmi +(jonka Raffles oli irrottanut puitteestaan, jättäen tämän entiseen +paikkaansa), jotta voisimme läpäistä ankarimmankin tarkastuksen ja +kuitenkin viedä sen mukanamme maihin Neapelissa; ja Raffles jäi sitä +tekemään minun mennessäni makuulle. Minä olisin mieluummin halunnut +lähteä maihin heti ja paeta Genuasta saaliin kanssa, mutta siitä hän ei +tahtonut kuulla puhuttavankaan monen hyvän syyn vuoksi, joista puhun +myöhemmällä. + +Ylimalkaan en luule mitään huomatun tai epäillyn ennen kuin nostimme +ankkurin; mutta siitä en kuitenkaan ole varma. On mahdotonta, että mies +voidaan nukkuessaan kloroformilla huumata hänen huomaamattansa perästä +päin mitään seurauksia tai tuntemattansa epäiltävää hajua aamulla. +Silti näyttäysi von Heumann kuin ei hänelle olisi mitään tapahtunut, +saksalainen myssy silmille vedettynä ja viikset pystyyn kierrettyinä. +Ja kello kymmeneltä jäi Genua taaksemme; viimeinen laiha siniraitainen +virkamies oli poistunut laivamme kannelta; viimeinen hedelmien myyjä +oli ajettu pois useammalla vesiämpärillisellä ja soutanut maihin, +kiroten meitä veneessään; viimeinen matkustaja oli tullut laivaan +viimeisessä silmänräpäyksessä — harmaapartainen rettelöitsijä, joka +antoi ison höyrylaivan odottaa sen aikaa kuin hän tinki puolesta +liirasta soutajansa kanssa. Mutta vihdoinkin lähdimme matkalle, majakka +sivuutettiin ja Raffles ja minä seisoimme laitaa vasten, katsellen +varjojamme, jotka kuvastuivat valjunvihreässä juovikkaalta marmorilta +näyttävässä, keulavantaan halkomassa vedessä. + +Von Heumann oli taaskin vuorostaan virantoimituksessa; suunnitelmaan +kuului, että hänen tuli hääriä keikarina koko päivän, jotta välttämätön +ilmitulon hetki lykkäytyisi. Neitonen tosin näytti ikävystyneeltä ja +loi lakkaamatta silmäyksiä meihin, mutta von Heumann näytti erittäin +halukkaalta käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Silti oli Raffles levoton +ja huonolla tuulella. Hän ei tuntunut voittajalta. Minä saatoin vain +otaksua, että edessä oleva ero Neapelissa painoi hänen mieltään. + +Hän ei tahtonut puhua minulle, mutta ei myöskään antanut minun poistua. + +"Jäähän vielä paikoillesi, Bunny. Minulla on sanottavaa sinulle. +Osaatko uida?" + +"Hiukan." + +"Kahtakymmentä kilometriä?" + +"Kahtakymmentä?" Minä purskahdin nauramaan. + +"Tuskin yhtäkään kokonaista! Miksi sitä kysyt?" + +"Me pysymme parinkymmenen kilometrin päässä rannasta koko päivän." + +"Mitä ihmettä sinä nyt tarkotat?" + +"En mitään... mutta jos käy oikein huonosti, aijon uida maihin. +Arvatakseni et sinä laisinkaan osaa uida veden alla?" + +En vastannut hänen kysymykseensä, tuskin kuulin sitä; kylmä hiki kihosi +otsalleni. + +"Minkätähden kävisi hyvin huonosti?" kuiskasin. + +"Emmehän toki ole tulleet ilmi?" + +"Emme." + +"Miksi puhut kuin olisimme?" + +"Me voimme tulla ilmi; eräs vanha vihollisemme on laivassa." + +"Vanha vihollisemme?" + +"Mackenzie." + +"Mahdotonta —!" + +"Se parrakas mies, joka tuli laivalle viime hetkessä." + +"Oletko varma siitä?" + +"Olen. Minua vain harmittaa nähdä, ettet sinäkin häntä tuntenut." + +Pyyhin otsaani nenäliinallani. Lähemmin ajatellessani oli tuon vanhan +herran ryhdissä todellakin ollut jotakin tutunomaista, ja hänen +liikkeensä olivat olleet aivan liian nuorekkaat noin vanhan näköiselle; +hänen partansa ei tuntunut herättävän luottamusta, kun nyt ajattelin +sitä tämän hirmuisen havainnon valossa. Katselin ympärilleni kannella, +mutta vanhaa herraa ei näkynyt. + +"Sitä pahempi", sanoi Raffles. "Näin hänen menevän kapteenin hyttiin +parikymmentä minuuttia sitten." + +"Mutta mitä varten on hän täällä?" huudahdin minä surkealla äänellä. +"Voiko se olla sattumaa — seuraakohan hän jonkun muun jälkiä?" + +Raffles pudisti päätään. + +"Tuskin tällä kerralla." + +"Uskot siis, että sinua vainutaan...?" + +"Sitä olen peljännyt useampia viikkoja." + +"Ja kuiteinkin sinä seisot siinä!" + +"Mitä tekisin? En tahdo uida ennen kuin on pakko. Alan toivoa, että +olisin totellut neuvoasi, Bunny, ja jättänyt aluksen Genuassa. Mutta +nyt olen aivan varma siitä, että Mackenzie vartioitsi sekä laivaa että +rautatieasemaa viimeiseen hetkeen asti. Sentähden onnistui hän niin +luontevasti." + +Hän otti savukkeen ja ojensi minulle kotelon, mutta minä pudistin +kärsimättömästi päätäni. + +"Minä en vieläkään ymmärrä", sanoin. "Miksi ajaisi hän sinua takaa? +Ei suinkaan hän ole voinut matkustaa koko noin pitkää matkaa helmen +vuoksi, joka oli täydessä turvassa, sikäli kuin hän tiesi. Kuinka sen +selität?" + +"Aivan yksinkertaisesti siten, että hän on jo jonkun aikaa pitänyt +minua silmällä, luultavasti siitä asti kuin ystävämme Crawshay livahti +hänen sormiensa lomitse marraskuussa. Olen huomannut muitakin merkkejä +siitä. En ole ollenkaan valmistautumaton tähän. Mutta vastassani ei +voi olla muuta kuin epäluuloja. Vannonpa ettei hän saa mitään ilmi +eikä löydä helmeä! Selitystä tahdot, Bunny hyvä. Tiedän kuinka hän on +tänne tullut, aivan yhtä hyvin kuin itse olisin tuo skotlantilainen, ja +tiedän, mitä hän nyt aikoo tehdä. Hän sai kuulla, että olin matkustanut +ulkomaille ja koetti etsiä syytä siihen; hän kuuli puhuttavan von +Heumannin matkasta ja hänelle uskotusta tehtävästä, ja siinähän oli +syy päivänselvänä. Hyvät toiveet tavata minut keskellä uutta urotyötä! +Mutta hän ei siinä onnistu, Bunny; muista minun sanoneen, että hän +tarkastaa koko laivan ja meidät kaikki, kun varkaus tulee tunnetuksi; +mutta hän saa etsiä turhaan. Katso, tuolla seisoo kapteeni ja viittoo +nuuskijaa hyttiinsä; viiden minuutin päästä paukahtaa!" + +Mutta ei mitään pamausta tapahtunut, ei mitään hälyytystä, ei +tarkastettu matkustajia, ei edes kuulunut kuiskettakaan siitä mitä oli +tapahtunut. Rettelön sijasta vallitsi onnettomuutta ennustava rauha, +ja minä näin selvästi, että Raffles tunsi melkoista levottomuutta +siitä, ettei hänen ennustuksensa toteutunut. Jotakin kamalaa oli tässä +hiljaisuudessa sellaisen menestyksen jälkeen, ja hiljaisuutta kesti +useampia tunteja, joll'aikaa Mackenzie ei näyttäytynyt. Mutta hän oli +toimessa aamiaistunnilla — silloin hän oli meidän hytissämme! + +Olin laskenut kirjani Rafflesin kojuun, ja kun otin sen sieltä +aamiaisen jälkeen, tulin koskettaneeksi makuuvaatteita. Ne olivat vielä +lämpimät jonkun elävän olennon jäljiltä, ja vaistomaisesti heilautin +itseni venttiilin kohdalle; kun avasin sen, suljettiin salaman +nopeudella vastapäätä oleva venttiili. + +Kerroin havaintoni Rafflesille. "Se on saman tekevää. Antaa hänen etsiä +helmeä!" + +"Oletko heittänyt sen mereen?" + +"Sellaiseen kysymykseen en alennu vastaamaan." + +Hän pyörähti kengänkorollaan toisaanne, ja sen jälkeen näin hänen +useampana kertana koettavan parastaan käyttääkseen hyväkseen viimeistä +ehtoopäivää vastustamattoman miss Wernerin seurassa. Muistan +vieläkin kuinka miss Werner näytti sekä arvokkaalta että sorealta +yksinkertaisessa ruskeassa puvussaan, joka sopi erinomaisesti hänen +iholleen ja jota somisti tulipunainen reunus. Minä suorastaan ihailin +häntä sinä ehtoopäivänä, sillä hänen silmänsä olivat todella kauniit +ja hampaat myöskin, mutta en ollut milloinkaan ihaillut häntä enemmän +vastoin tahtoani. Sillä minä kävelin lakkaamatta heidän ohitsensa, +saadakseni vaihtaa jonkun sanan Rafflesin kanssa ja ilmottaakseni +hänelle, että tiesin vaaran olevan lähellä; mutta hän ei edes tahtonut +kohdata katsettani. Lopulta heitin koko yrityksen. Ja minä tapasin +hänet pian kapteenin hytissä. + +Ne olivat kutsuneet hänet sinne ensin; hän oli astunut sisälle +hymyillen ja hymyilevänä tapasin hänet siellä, kun minutkin kutsuttiin. +Kapteenin hytti oli tilava kuten laivan päällikön ainakin. Mackenzie +istui sohvalla parta kiiltävällä pöydällä edessään; mutta kapteenin +edessä oli revolveri, ja kun minä tulin sisälle, sulki ensimäinen +perämies, joka oli minut sinne kutsunut, oven ja asettui seisomaan +selkä sitä vasten. Von Heumann istui siellä myöskin viiksiänsä +hypistellen. + +Raffles nyökkäsi minulle. + +"Tämä on kovin hullunkurista!" huudahti hän. "Muistatko vielä helmen, +josta niin terävästi kirjotit, Bunny, keisarin helmen, jota ei voinut +rahalla maksaa? Nyt se kuuluukin tulleen annetuksi tälle pikku +ystävällemme toimitettavaksi perille, poika parka on sen hävittänyt, ja +kun me olemme englantilaisia, niin luullaan meidän anastaneen sen!" + +"Tiedän että olette sen tehneet", tokaisi Mackenzie ja nyökkäsi +parrallensa. + +"Tunnet kai tuon kunniallisen äänen", sanoi Raffles. "Se on vanha +tuttavamme Mackenzie Scotland Yardin etsivästä osastosta ja itse +Skotlannista." + +"Jo riittää", huudahti kapteeni. "Antaudutteko tarkastettavaksi, vai +pitääkö minun käyttää väkivaltaa?" + +"Kuten tahdotte", vastasi Raffles, "mutta toivoakseni annatte minun +ensin tehdä vastaväitteemme. Syytätte minun murtautuneen kapteeni von +Heumannin hyttiin aikaisin tänä aamuna ja sieltä varastaneen tuon +kirotun helmen. No, minä voin näyttää toteen, että olin koko yön +hytissäni, enkä epäile, että ystävänikin voi todistaa samaa." + +"Tietysti voin!" vakuutin minä kiukkuisesta "Sen voivat laivapojat +vakuuttaa." + +Mackenzie nauroi ja pudisti päätään kiiltävästä mahongista paistavalle +kuvalleen. + +"Olipa se ovelasti harkittua", sanoi hän, "ja olisikin luultavasti +auttanut teidät pälkäästä, ellen minä olisi saapunut laivaan. Mutta +minä olen juuri luonut silmäyksen venttiileihin, ja luulen tietäväni, +miten olette menetelleet. No, yhdentekevää, hra kapteeni. Pistän vain +käsirautoihin nämä nuoret keikarit, ja sitte..." + +"Millä oikeudella?" karjasi Raffles jyrisevällä äänellä, enkä ollut +milloinkaan nähnyt hänen kasvojansa niin tulistuneina. "Tarkastakaa +meidät, jos tahdotte, tutkikaa kaikki tavaramme, mutta älkää satuttako +kättänne meihin ilman vangitsemiskäskyä!" + +"Sitä en mitenkään uskaltaisi", vastasi Mackenzie vakavasti, +kopeloidessaan povitaskuaan, ja Raffles sujautti kätensä omaansa. +"Pidättäkää häntä!" huusi skotlantilainen, ja iso revolveri, joka +oli seurannut meitä niin monta yötä, mutta jonka laukausta en ollut +milloinkaan kuullut, sinkosi pöydälle ja joutui kapteenin käsiin. + +"All right", sanoi Raffles raivoissaan ensimäiselle perämiehelle, "nyt +voitte minut laskea. En yritä sitä toistamiseen. No niin, Mackenzie, +näyttäkää vangitsemiskäsky!" + +"Lupaatteko olla repimättä sitä?" + +"Mitä hyötyä olisi minulle siitä? Antakaa minun nähdä se", sanoi +Raffles käskevällä äänellä, ja salapoliisi totteli. Raffles rypisti +kulmiaan lukiessaan asiapaperia, hänen suunsa ympärille muodostui +jäykkä piirre, mutta silisi äkkiä, ja myhäillen ja olkapäitään +kohauttaen luovutti hän paperin takaisin. + +"Kelpoitatteko sen?" kysyi Mackenzie. + +"Olkoon menneeksi... onnittelen teitä, Mackenzie, mutta onpa +siinä huikea ansioluettelo, Bunny... kaksi murtovarkautta ja +Melrose-kaulanauha!" Ja hän kääntyi minuun viattomasti syytetyn +hymyilyllä. + +"Ja kaikkityyni helposti todistettavissa", virkkoi skotlantilainen ja +pisti käskyn taskuunsa. "Minulla on samanlainen teidän laskuunne", hän +lisäsi nyökäten minulle, "vaikka ei niin pitkä." + +"Surkeata ajatella", pahoitteli kapteeni, "että laivani on tullut +varkaiden pesäksi! Tästä koituu kovin ikävä juttu. Minä olen pakotettu +panettamaan teidät molemmat rautoihin kunnes pääsemme Neapeliin." + +"Ettehän toki!" huudahti Raffles. "Mackenzie, puhukaa hänen kanssaan, +älkää jättäkö maanmiehiänne pinteeseen kaikkien ihmisten silmissä. +Emmehän voi päästä pakoon, kapteeni; voittehan pitää asian salassa +tänään? Katsokaa, tässä on kaikki mitä minulla on taskuissani; tyhjennä +sinäkin omasi, Bunny, ja he voivat riisua meidät alasti, jos epäilevät, +että meillä on hihoihin piilotettuna aseita. En muuta pyydä kuin että +meitä ei panna käsirautoihin!" + +"Saatte sen", huudahti Raffles, "te saatte sen silmänräpäyksessä, +jos lupaatte, ettei meidän tarvitse alistua mihinkään julkiseen +häväistykseen laivalla." + +"Voidaanhan koettaa", arveli Mackenzie, "niin kauvan kuin käyttäydytte +kunnollisesti. No, missä se on?" + +"Pöydällä nenänne edessä." + +Laskin katseeni alas, kuten kaikki muutkin, mutta ei pöydällä mitään +helmeä näkynyt. Vain kapineet, jotka olimme taskuistamme tyhjentäneet — +kellomme, lompakkomme, kynämme, kynäveitsemme ja paperossikotelomme — +olivat levällään pöydällä, sekä mainitut revolverit. + +"Teette pilaa meistä", vastasi Mackenzie. "Mitä se hyödyttää?" + +"En teekään", nauroi Raffles. "Panen älykkyytenne koetukselle. Mitä +pahaa siinä on?" + +"Onko se tässä pöydällä, totta puhuen?" + +"On pöydällä, sen vakuutan kunniasanallani." + +Mackenzie avasi paperossikotelon ja pudisteli jokaista savuketta +erikseen. Raffles pyysi yhtä polttaakseen, ja kun hänen pyyntönsä +täytettiin, huomautti hän, että helmi oli ollut pöydällä paljoa +ennemmin kuin savukkeet. Mackenzie otti heti pistoolin ja aukaisi sen +tyvessä olevan pikku kolon. + +"Ei siellä, ei siellä", selitteli Raffles, "mutta nyt laukeaa! +Koettakaa patruunia!" + +Mackenzie kaatoi ne kämmenelleen ja ravisti jok'ainoata erikseen +korvansa vieressä, mutta ilman tulosta. + +"Antakaa ne minulle." + +Ja silmänräpäyksessä oli Raffles löytänyt oikean, hän puri luodin pois +ja asetti sirolla liikkeellä keisarin helmen keskelle pöytää. + +"Tämän jälkeen ehkä osotatte minulle sen verran taipuvaisuutta kuin on +vallassanne. Olen, kuten näette, käyttäytynyt lurjuksen tavoin, herra +kapteeni, ja sellaisena olen valmis makaamaan raudoissa koko yön, jos +katsotte sitä tarpeelliseksi laivan turvallisuuden vuoksi. Pyydän teitä +vain ensin suomaan minulle pikku suosionosotuksen." + +"Se riippuu siitä mitä pyyntönne koskee." + +"Kapteeni, olen tehnyt laivallanne ollessa pahemmankin teon kuin kukaan +teistä tietää. Olen mennyt kihloihin ja tahdon sanoa jäähyväiset!" + +Hämmästyimme luullakseni kaikin yhtä suuresti, mutta ainoa, jonka +ällistys puhkesi sanoiksi, oli von Heumann; sydämen syvyydestä lähtenyt +saksalainen kirous oli melkein ensimäinen äännähdys hänen taholtaan +koko keskustelun aikana. Mutta nopeastipa hän siihen liitti voimakkaan +vastalauseen pyydettyä hyvästijättöä vastaan, vaikka hänen sanojansa ei +otettu kuuleviin korviin, ja tarmokas vanki sai tahtonsa täytäntöön. +Hän saisi olla viisi minuuttia tytön kanssa kahden kesken perämiehen +ja Mackenzien seisoessa vähän matkan päässä heistä (ei kuitenkaan +kuuluvissa) revolverit seljän takana. Meidän kaikkien astuessa ulos +hytistä seisahtui hän ja tarttui käteeni. + +"Olen siis lopultakin toimittanut sinut pinteeseen, Bunny — +viimeinkin ja kaiken sen jälkeen mitä olemme yhdessä saaneet +aikaan! Jos tietäisit, kuinka pahoillani olen! Mutta sinulle ei +tule pitkää rangaistusta — en voi käsittää, minkätähden sinut +laisinkaan tuomittaisiin. Voitko antaa minulle anteeksi? Nyt eroamme +vuosikausiksi, kenties ijäksi! Sinä olet aina ollut hyvä toveri tarpeen +vaatiessa; jonakin päivänä sinä kukaties et pahoilla mielin muistele, +että olit hyvä toveri viimeiseen silmänräpäykseen asti!" + +Hänen katseessaan kuvastui tarkotus, jonka ymmärsin; purin kampaani +yhteen ja jännitin kaikki hermoni toimintaan, kun viimeisen kerran +elämässäni puristin tuota voimakasta ja taitavaa kättä. + +Kuinka elävästi viimeinen näytös on jäänyt mieleeni ja pysyy +muistissani kuolemaani asti! Kuinka selvästi kuvastuu eteeni jokainen +piirre, jokainen varjo tuolla auringon valaisemalla kannella! Olimme +niiden saarien välissä, joita on siroteltuina Genuan ja Neapelin +taipaleelle; purppuranpunainen pilkku, joka hävisi auringon hehkuun +ylähangan puolelle, oli Elba. Kapteenin hytti oli sillä puolella, ja +juuri se auringon kirkkaasti valaisema laita oli ihmisistä tyhjänä, +paitsi minua ympäröivää ryhmää ja tuota kalpeata, hentoa, ruskeaan +puettua olentoa etäämpänä peräpäässä Rafflesin vieressä. Kihloissa? +En voinut uskoa sitä, en voi uskoa vielä tänä päivänäkään. Mutta +siellä he seisoivat kahden kesken, meidän kuulemattamme sanaakaan +heidän keskustelustaan; siellä kuvastuivat he auringonlaskua vasten, +taustanansa se pitkä häikäisevä auringossa hohtava meren kaistale, +joka kimalteli Elban ja "Uhlanin" rungon välillä, ja heidän varjonsa +ulottuivat melkein meidän jalkoihimme asti. + +Äkkiä — vain silmänräpäys —, ja tehty oli tekonen, jota en milloinkaan +ole tiennyt ihaillako vai kammotako. Hän kietaisi käsivartensa tytön +ympärille, suuteli häntä kaikkien meidän nähden — ja heitti hänet sitte +luotaan, niin että hän oli kaatua. Tämä hänen liikkeensä ennusti mitä +nyt seurasi. Perämies ryntäsi häntä kohti ja minä perämiehen jäljessä. + +Raffles ponnahti kaiteelle, mutta viimeisellä sekunnilla... + +"Pidätä häntä, Bunny!" huusi hän. "Pidä häntä lujasti kiinni!" + +Ja noudattaessani tätä viimeistä käskyä kaikin voimin ja vähääkään +ajattelematta mitä tein, paitsi että hän oli käskenyt minua niin +tekemään, näin hänen nostavan kätensä yhteen päänsä yli, ja hänen +notkea vartalonsa viuhahti auringonlaskun rusossa samalla sorealla +täsmällisyydellä, kuin olisi hän hypännyt pää edellä uimalaitoksen +hyppysillalta! + + * * * * * + +Mitä sitte kannella tapahtui, siitä en voi mitään kertoa, sillä +minä en ollut siellä. Ei myöskään voi rangaistukseni, pitkällinen +vankilassa virumiseni eikä pysyväinen kunniattomuuteni herättää lukijan +mielenkiintoa, ellei mahdollisesti se seikka, että minun lopulta +onnistui karata. Mutta yksi tapaus täytyy minun mainita, uskotaan sitä +tai ei — ainoastaan yksi tapaus vielä ja siihen lopetan. + +Minut pantiin heti rautoihin toisen luokan ylähangan puoleiseen +hyttiin, ja ovi suljettiin perässäni, kuin olisin ollut toinen Raffles. +Sill'aikaa laskettiin vene vesille ja annettiin sen tehdä tuloksettomia +etsiskelyretkiä sinne tänne ulapalla. Mutta joko oli laskevan auringon +kilo laineilla sokaissut kaikkien silmät, tai sitten kohtasi minun +silmiäni merkillinen harhanäky. + +Sillä vene tuli takaisin potkurin käydessä ja vangin tirkistellessä +hytin akkunasta yli auringon valaiseman ulapan, jonka hän uskoi +ikuisesti sulkeutuneen hänen toverinsa yli. Äkkiä vaipui aurinko Elban +saaren taakse, väreilevä kimalluksen vyö haihtui silmänräpäyksessä +ja painui jäljettömiin veden kalvolta, ja puolivälissä rannasta, jo +pitkän matkan laivasta taampana, liikkui — ellei näköni pettänyt — +musta pilkku keskellä harmajaa äärettömyyttä. Päivälliskello oli +soinut, ja kenties olivat kaikki muut herenneet tähystelemästä. Ja nyt +se hävisi näkyvistä, sitte nousi uudelleen; nyt se painui ja lopulta +kokonaan katosi näköpiiristäni. Mutta vieläkin kerran se näyttäytyi, +vain pienenä hitusena, joka lipui harmajassa, hämärässä etäisyydessä +purppuranpunaista saarta kohden, lännen vaalenevalla kulta- ja +violettiviiruisella taivaanrannalla. Ja yö ehätti minut ennen kuin olin +päässyt selville siitä, olinko nähnyt ihmispään vai jotakin muuta. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77616 *** |