diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76972-0.txt | 6386 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 6402 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76972-0.txt b/76972-0.txt new file mode 100644 index 0000000..427c932 --- /dev/null +++ b/76972-0.txt @@ -0,0 +1,6386 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76972 *** + +language: Finnish + + + + +MITÄ ON TAIDE? + +Kirj. + +Leo Tolstoi + + +Tekijän luvalla suomentanut Jalmari A. + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström, +1898. + + + + +I. + + +Tuskinpa on meidän aikana olemassa yhtään ainoata sanomalehteä, jossa +ei olisi erityistä osastoa teaatteria ja musiikkia varten. Melkeinpä +jokaisessa numerossa on kertomus jostakin taulukokoelmasta tahi +erityisestä taulusta ja harvoinpa käteenne sattuu sanomalehteä, jossa +ei sitä paitsi löytyisi referaatteja uusista, juuri ilmestyneistä, +taidetta käsittelevistä kirjoista, runokokoelmista, kertomuksista ja +romaaneista. + +Tarkkaan ja kiireimmän kautta kerrotaan, että se ja se näyttelijätär +tahi näyttelijä näytteli sen ja sen osan siinä ja siinä murhe- tai +huvinäytelmässä tahi oopperassa, ja miten hän osastaan suoriutui; +kerrotaanpa vielä uuden kappaleen sisältökin, sen ansiot ja puutteet. +Samallaisella tarkkuudella ja huolellisuudella kerrotaan myöskin, miten +se taiteilija lauloi tahi soitti sen ja sen kappaleen, ja mitkä ovat +uuden sävellyksen ansiot ja puutteet. Jokaisessa suuressa kaupungissa +on alituisesti yksi uusien taulujen näyttely, joiden ansioita ja +puutteita arvostelijat ja taiteentuntijat mitä syvämielisimmissä +kirjoituksissa selittelevät. Miltei jok'ainoa päivä tulee painosta +uusia romaaneja, joko erityisinä kirjoina tahi aikakauskirjoissa, +ja sanomalehdet pitävät velvollisuutenaan antaa lukijoilleen tarkan +selonteon näistä taiteen tuotteista. + +Siellä missä kansansivistykseen uhrataan ainoastaan sadas osa siitä, +mitä tarvittaisi yleisen kansanopetuksen aikaansaamiseen, tuhlaa +valtio miljooneja akademiioihin, konservatoorioihin ja teaattereihin. +Jokaisessa suurkaupungissa rakennetaan äärettömän suuria rakennuksia +museoita, konservatoorioita, dramaattisia kouluja ja konsertteja +varten. Satojatuhansia työmiehiä — salvumiehiä, muurareja, maalareja, +nikkareja, räätälejä, peruukkimaakareja, kultaseppiä ja latojia — +viettää koko elämänsä kovassa työssä ainoastaan taiteen vaatimusten +tyydyttämiseksi. Lukuun ottamatta sotilasalaa löytyy tuskin yhtäkään +inhimillisen toiminnan piiriä, joka nielisi niin paljon voimia kuin +juuri tämä. + +Mutta eipä siinä kyllin että äärettömän paljon voimia tuhlataan tällä +toiminta-alalla. Samoin kuin sodassa, uhrataan tässäkin suorastaan +ihmishenkiä: sadat tuhannet ihmiset uhraavat jo nuoruudesta asti +kaikki voimansa oppiakseen nopeasti liikuttelemaan jalkojansa; toiset +taas oppiakseen nopeasti liikuttelemaan sormiansa ja valitsemaan +oikean soittimen koskettimen tahi kielen; kolmannet oppiakseen +maalaamaan ja piirustamaan mitä vaan näkevät; neljännet oppiakseen +vääntämään minkä lauseen hyvänsä kaikkiin mahdollisiin muotoihin +ja löytämään jokaiselle sanalle loppusoinnun. Ja tällaiset, usein +hyväsydämiset, viisaat ja hyödylliseen työhön kelvolliset ihmiset +villiintyvät näissä yksipuolisissa, tylsyttävissä harjoituksissa ja +tulevat kykenemättömiksi ymmärtämään kaikkia elämän tosi-ilmiöitä, +yksipuolisiksi ja täydellisesti tyytyväisiksi omaan erityisalaansa, +vaikka eivät osaakkaan muuta kuin liikutella jalkojansa, kieltänsä tahi +sormiansa. + +Mutta eipä siinä kyllin. Olin kerran läsnä kun harjoiteltiin yhtä +tavallisimmista, uusimmista oopperoista, joita näytellään kaikissa +Europan ja Amerikan teaattereissa. + +Tulin ensimäisen näytöksen kestäessä. Päästäkseni saliin, täytyi minun +kulkea kulissien välitse. Minua kuletettiin pimeitä käytäviä ja kujia +myöten äärettömän rakennuksen maakerroksessa, suurten koneiden ohi, +joita tarvittiin valaistukseen ja dekoratsioonien muuttamiseen. Eroitin +pimeässä ja tomussa muutamia ihmisiä työntouhussa. Yksi työmiehistä +harmain, laihoin kasvoin, likaisin ja hajallaan olevin sormin, +puettuna likaiseen työmekkoon, nähtävästi jo väsyneenä ja johonkin +tyytymättömänä, meni ohitseni, vihaisesti haukkuen toista. Noustuani +ylös pimeitä portaita, tulin näyttämölle, kulissien taakse. Kaatuneiden +dekoratsioonien, esirippujen, jonkummoisten kankien ja ympyröiden +keskellä liikkui ja hyöri kymmeniä, kenties satojakin maalatuita, +koreisiin pukuihin puetuita miehiä ja naisia niin paljon kuin +mahdollista paljastetuin ruumiin. He olivat laulajia, köörilaulajia +ja -laulajattaria sekä balettitanssijattaria, jotka odottivat +vuoroansa. Saattajani vei minut näyttämön ja lautasillan ylitse, joka +yhdisti näyttämön parterriin. Orkesterissa istui satakunta soittajaa +varustettuina kaikenlaatuisilla soittokoneilla. Korotetulla paikalla, +kahden heijastuslampun välissä, istui johtaja pulpetin ääressä, +tahtipuikko kädessä johtaen orkesteria, laulua ja yleensä koko oopperan +kulkua. + +Saapuessani oli näytteleminen jo alkanut. Näyttämöllä nähtiin +intialainen juhlakulkue, joka kuletti morsianta hänen uuteen kotiinsa. +Paitsi omituisiin pukuihinsa puettuja miehiä ja naisia, juoksi ja hyöri +näyttämöllä kaksi herrasmiestä tavallisissa lyhyissä takeissa. Toinen +heistä oli draamallisen osan järjestäjä, toinen taas, joka erinomaisen +vikkelästi juoksi paikasta paikkaan pehmeissä jalkineissaan, — oli +tanssinopettaja, joka kuukaudessa saa palkkaa enemmän kuin kymmenen +työmiestä vuodessa. + +Nämät kolme päämiestä johtivat laulua ja orkesteria ja järjestivät +juhlakulkueen, joka, kuten aina, oli muodostettu parittain. + +Kaikki läksivät liikkeelle yhdestä paikasta ja kulettuaan kerran, pari +näyttämön ympäri, seisahtuivat. Kulkue ei tahtonut järjestyä; milloin +intialaiset allebardineen läksivät liikkeelle liian myöhään, milloin +taas liian aikaseen. Välistä taas he kyllä läksivät aikanaan, mutta +liian tiheässä joukossa, välistä taas asettuivat väärille paikoille +näyttämön syrjillä. Joka kerta kulkue pysäytettiin ja alettiin alusta. +Kulkue alkoi sillä, että eräs turkkilaiseksi puettu osanottaja, +kummallisesti suutaan aukoen lauloi: "Minä morsianta saa-aa-tan". +Laulettuaan tekee hän liikkeen kädellään, joka tietysti on paljastettu +kainaloon asti. Kulkue alkaa, mutta silloin valtorni, säestäessään +turkkilaisen laulua, soittaakin väärin. Johtaja vavahtaa kuten +suurestakin onnettomuudesta ja lyö tahtipuikolla pulpettiinsa. Kaikki +pysähtyy, johtaja kääntyy orkesteriin päin ja alkaa mitä raaimmilla +sanoilla haukkua valtornia siitä, että tämä otti väärän nuotin. Ja +taas aletaan kaikki alusta. Taas sama: "Minä morsianta saa-aa-tan", +taas sama kädenliike viitan alla, taas asettuvat ympyrään samat parit, +jotka pehmeästi astuskellen kantavat allebardejaan olkapäillään, +toiset totisin, surullisin kasvoin, toiset puhellen keskenään ja +hymyillen, ja alkavat laulaa. Kaikki kävi nähtävästi hyvin, mutta +siitä huolimatta kuuluu taas tahtipuikon kolkutus ja kärsivällä, +vihaisella äänellä alkaa johtaja haukkua köörilaulajia: syynä oli se, +ett'eivät laulajat laulaessaan nostelleet käsiään muka innostuksen +merkiksi. "Mitä, oletteko kuolleet siellä senkin lehmät, kun ette +voi liikuttaa itseänne?" — Taas kaikki alusta asti, taas sama: "Minä +morsianta saa-aa-tan", ja taas laulavat köörilaulajat surullisin +kasvoin tuon tuostakin nostellen käsiään. Mutta kaksi laulajatarta +puhelevat keskenään — taasen tahtipuikon kolkutus. "Keskustelemaanko +tänne olette tulleetkin? Voitte kyllä kotonannekin juoruta, Te siellä +punaisissa housuissa, tulkaa lähemmäksi. Katsokaa minuun. Alusta". Taas +sama: "Minä morsianta saa-aa-tan". Ja näin sitä jatkuu tunti, kaksi +tahi kolme. Kokonaisuudessaan kestää tällainen harjoitus kuusi tuntia +yhtä mittaa, Tahtipuikon kolkuttamisia, toistamisia, asettelemisia, +laulun, orkesterin, kulkueiden ja tanssien korjaamisia seuraa aina hyvä +joukko haukkumasanoja. Sanoja sellaisia kuin: "aasit, tyhmyrit, siat", +jotka olivat tarkoitetut soittajille ja laulajille, kuulin tunnin +kuluessa ainakin neljäkymmentä kertaa. Ja onneton, ruumiillisesti ja +siveellisesti raadeltu ihminen, huilunsoittaja, valtorni tai laulaja, +jolle haukkumasanat ovat aijotut, on vaiti ja nöyrästi tekee, mitä +käsketään: toistaa 20 kertaa "Minä morsianta saa-aa-tan", ja 20 +kertaa laulaa saman lauseen ja uudestaan ja yhä uudestaan kävelee +määrätyn kierroksen keltaisissa jalkineissaan ja allebardi olallaan. +Johtaja tietää että nuo ihmiset ovat jo niin raadellut, etteivät enään +kelpaa mihinkään muuhun kuin puhaltamaan ja marssimaan allebardineen +keltaisissa kengissä, mutta että he sen ohessa ovat tottuneet komeaan +elämään ja että he kärsivät kaikkea, kunhan vaan saavat jatkaa vanhaa +elämätään, — ja sentähden hän levollisesti laskettelee raakuuksiaan, +sitä enemmän, kun on itse kuullut niitä Pariisissa ja pienissäkin, +kun tietää että paraimmat johtajat tekevät samoin, että se on suurten +taiteilijain musikaalinen traditsiooni, jotka ovat niin kokonaan +antautuneet taiteensa palvelukseen, ettei heillä ole aikaa ajatella +toisten tunteita. + +Harvoin saa nähdä vastenmielisempää näkyä. Olen kuullut, miten +tavarain lossauksessa toinen työmies haukkuu toista siitä, ettei +tämä kannattanut hänen päälleen työntyvää painoa, tahi miten +heinänkorjuussa kylänvanhin haukkuu työmiestä siitä, ettei tämä osaa +heinäsuovaa hajottaa, ja työmies vaikenee Onhan tämäkin ilkeätä kuulla, +mutta vastenmielistä tunnetta lievittää tässä tieto siitä, että on +edes tärkeästä tarpeellisesta työstä kysymys, että erehdys, josta +päällysmies haukkuu työmiestä, voi turmella tarpeellisen työn. + +Mutta minkätähden ja kenen vuoksi tässä oikeastaan puuhataan? On +tosin mahdollista, että musiikinjohtajakin, kuten äskeinen työmies, on +vaivaantunut ja hermostunut; hän näyttää todellakin sitä olevan, mutta +kuka häntä käskee vaivaamaan itseänsä? Ja minkälaisen asian vuoksi hän +sitten vaivaa itseänsä? Ooppera, jota harjoiteltiin, oli yksi kaikkein +tavallisimmista niiden mielestä, jotka sellaisiin ovat tottuneet, +mutta samalla mitä suurinta tyhmyyttä: intialaisruhtinas tahtoo mennä +naimisiin, hänelle tuodaan morsian, hän pukeutuu laulajaksi, morsian +rakastuu luultuun laulajaan ja joutuu epätoivoon, mutta saa sittemmin +kuulla että laulaja onkin itse ruhtinas, ja kaikki ovat tyytyväisiä. + +Selvää on, ettei sellaisia intialaisia milloinkaan ole ollut eikä ole +voinutkaan olla olemassa — että oopperan henkilöt ovat yhtä vähän +intialaisia kuin muitakaan ihmisiä, että koko sisällön ansio on +siinä, että se on muiden oopperojen kaltainen. Yhtä epäilemätöntä on, +ettei missään muualla kuin teaatterissa puhuta sillä tavoin — seisoen +määrätyn välimatkan päässä, määrätyillä käden liikkeillä tunteita +ilmaista, eikä kävellä parittain, tohdeleissa ja allebardit olalla, +ettei milloinkaan sillä tavoin suututa eikä hellytä, sillä tavoin +naureta eikä itketä, ja ettei ketään maailmassa mokomat näytelmät voi +liikuttaa. + +Tahtomattaan tulee tehneeksi itselleen kysymyksen: ketä varten tätä +puuhaa ja vaivaa oikeastaan nähdään? Ketä se voi miellyttää? Jos +oopperassa välistä onkin kauniita paikkoja, joita olisi mieluista +kuulla, niin voisihan niitä laulaa muutenkin, ilman naurettavia pukuja, +kulkueita ja kädenliikkeitä. Baletti taas, jossa puolialastomat +naiset tekevät hekumallisia liikkeitään, kietoutuvat kaikenlaisiksi +aistillisiksi ryhmiksi, on suorastaan epäsiveellistä. Mahdotonta +on ymmärtää, mitä tällä kaikella tarkoitetaan. Sivistyneelle +ihmiselle on se sietämätöntä, varsinaiselle työmiehelle taas +käsittämätöntä. Mahdollisesti voi se miellyttää niitä, jotka tahtovat +seurata herrastapoja, mutta jotka eivät vielä ole kyllästyneet +herrashuvituksiin, epäsiveellisiä käsityöläisiä, jotka tahtovat näyttää +olevansa sivistyneitä ja nuoria lakeijoita. + +Ja kaikkea tätä hirveätä tyhmyyttä valmistellaan ja harjoitellaan +kauheassa touhussa, ei edes iloisesti, vapaasta tahdosta, vaan kiukulla +ja petomaisella julmuudella. + +Sanotaan, että sitä tehdään taiteen vuoksi, ja että taide on sangen +tärkeä asia. Mutta onkohan se todellakin taidetta ja onkohan taide +itse niin tärkeätä, että sille täytyy tehdä sellaisia uhrauksia? Tämä +kysymys on erittäin tärkeä sentähden, että taide, jolle uhrataan +miljoonien ihmisten työ ja voima, vieläpä ihmishenkiäkin, ja joka +hävittää ihmisistä lähimmäisen rakkauden, tulee päivä päivältä +ihmisille yhä epäselvemmäksi ja epämääräisemmäksi. + +Kritiikki, josta taiteenihailijat ennen saivat tukea +taidearvosteluilleen, on viime aikoina käynyt niin erilaiseksi ja +ristiriitaiseksi, että jos taiteen alalta suljetaan pois kaikki, jolle +eri kouluihin kuuluvat kriitikot itse eivät myönnä taiteen arvoa, niin +taiteeseen ei jää jälelle yhtään mitään. + +Kuten eri suuntiin kuuluvat teoloogit, samoin myöskin eri koulujen +taiteilijat, ovat mitä jyrkimmässä ristiriidassa toisiinsa. Joka +taiteen alalla muodostuu eri suuntia, jotka eivät voi hyväksyä +toisiaan: niinpä runouden alalla vanhat romantikot eivät voi kärsiä +parnasseja ja dekadenteja; parnassit taas puolestaan eivät hyväksy +romantikkoja eikä dekadenteja; dekadentit taas ovat kieltävällä +kannalla kaikkiin edeltäjiinsä ja symbolisteihin; symbolistit +kaikkiin edeltäjiinsä ja maageihin ja maagit kaikkiin edeltäjiinsä; +romaanin alalla sama ilmiö: naturalistit, psykoloogit, naturistit +eivät mitenkään voi sopia keskenänsä. Sama on asianlaita draaman, +maalaustaiteen ja musiikin alalla. Siis taide, joka nielee niin +suunnattoman paljon työtä ja voimia, vieläpä ihmishenkiäkin, ja +joka hävittää lähimmäisenrakkauden, ei ainoastaan ole epäselvää ja +epämääräistä, vaan käsitetään niin eri tavalla, että on vaikeata +sanoa, mitä oikeastaan taiteella ymmärretään ja erittäinkin hyvällä, +hyödyllisellä taiteella, sellaisella, jolle voi todella uhrata niin +paljon kuin sille nykyään uhrataan. + + + + +II. + + +Jokaista balettia, sirkusta, oopperaa, operettia, näyttelyä, taulua, +konserttia, kirjaa varten tarvitaan ääretöntä työtä, tuhansien ihmisten +ahkeraa toimintaa, jotka useinkin vastoin tahtoansa ovat pakoitetut +tekemään murhaavaa, lannistavaa työtä. Sillä taiteilijat itse eivät +tee lähimainkaan kaikkea. He tarvitsevat muiden apua ei ainoastaan +taidetuotantoonsa vaan myöskin useimmiten sangen komeaan elämäänsä. Sen +saavat he joko maksuna tuotteistaan rikkailta ihmisiltä tahi apurahoina +valtiolta, joka tuhlaa miljoonia teaattereihin, konservatoorioihin ja +akademiioihin. Nämät kootaan kansan taskuista, joka ei milloinkaan +käytä hyväkseen taiteen tarjoamia esteettisiä nautintoja. + +Toinen oli asianlaita muinaisina aikoina, samoin kuin vielä tämän +vuosisadan alkupuolella meidänkin maassamme, jolloin vielä löytyi orjia +ja yleinen mielipide piti oikeana sen, että toisia ihmisiä pakoitettiin +palvelemaan toisia, elämään toisten huviksi, mutta meidän aikanamme, +jolloin kaikilla on ainakin hämärä tunne ihmisten yhdenvertaisuudesta, +ei ketään voi pakottaa vastoin tahtoansa tekemään työtä ja uhraamaan +varoja taiteen hyväksi, jollei ole aivan selvillä kysymys siitä, onko +todellakin taide niin hyvä ja tärkeä asia, että se kannattaa tämän +vaivannäön. + +Onhan mahdollista, että taide, jonka hyväksi uhrataan niin äärettömän +paljon työtä jopa ihmishenkiäkin, ja joka sitäpaitsi voi tuoda mukanaan +siveettömyyttäkin, ei ole hyödyllistä, vaan päinvastoin vahingollista. + +Ja sentähden sen yleisön vuoksi, jonka keskuudessa taidetuotteet +syntyvät, ja joka sitä kannattaa, täytyy saada selville, onko kaikki se +taidetta, joka sillä nimellä kulkee, ja onko kaikki taide hyödyllistä +ja hyvää — luulo, joka on yleinen meidän yleisössämme — ja jos se taas +on hyvää, niin onko se tärkeätä, kannattaako se niitä suuria uhrauksia, +joita sen hyväksi vaaditaan. Ja vielä tärkeämpi on tämä tieto +jokaiselle tunnolliselle taiteilijalle, jotta hän voisi olla vakuutettu +siitä, että kaikissa, mitä hän tekee, on edes jonkummoista ajatusta, +ettei se ole ainoastaan sen pienen ihmisjoukon valheellista innostusta, +jonka keskuudessa hän elää, jotta hän ei muodostaisi itselleen +valheellista vakaumusta siitä, että hän todellakin tekee hyvää ja että +se, jonka hän ottaa toisilta useinkin komean elämänsä kannattamiseksi, +tulee palkituksi hänen taiteenpa tuotteilla. Sentähden on vastauksilla +näihin kysymyksiin erittäinkin meidän aikanamme suuri merkitys. + +Mitä on sitten taide, jota pidetään niin tärkeänä, jopa +välttämättömänäkin ihmiskunnalle, että sille voi uhrata niin paljon, ei +ainoastaan vaivaa ja ihmishenkiä, vaan myöskin hyvettä? + +Mitä on taide? — Mitäkö on taide? Taidettahan on — rakennustaide, +kuvanveisto, maalaustaide, musiikki, runous kaikissa sen eri muodoissa, +vastaa tavallinen ihminen, taiteen ihailija, jopa itse taiteilijakin, +edellyttäen, että kysymyksessä oleva asia on päivänselvä ja että +kaikki samalla tavalla sen käsittävät. Mutta, vastaatte te, onhan +yksinkertaisiakin rakennuksia, jotka eivät suinkaan voi olla taiteen +tuotteita, ja sitäpaitsi useat rakennukset, joiden pitäisi olla +rakennetut taiteen vaatimusten mukaan, ovat epäonnistuneita ja rumia, +eivätkä sentähden mitenkään voi olla taideteoksia. Mikä on sitten +taideluoman tunnusmerkki? + +Sama on asian laita kuvanveiston, musiikin ja runoudenkin +alalla. Taide kaikissa muodoissaan rajoittuu toiselta puolen +käytännöllisesti hyödylliseen, toiselta puolen taas epäonnistuneisiin +taideteoskokeisiin. Miten on eroitettava taide näistä viimeksi +mainituista? Tavallinen sivistynyt ihminen, joka ei ole erityisesti +tutkinut estetiikkaa, ei epäile vastata tähänkään kysymykseen. Hänen +mielestään se on jo kauan sitten ratkaistu ja kaikille tunnettu asia. + +"Taide on sellaista toimintaa, joka saattaa ilmi kauneuden", — vastaa +sellainen tavallinen ihminen. + +"Mutta jos taide on sellaista toimintaa, niin onko sitten baletti ja +operetti myöskin taidetta, — kysytte te. + +"Tietysti, — vastaa hän tosin vähän epäillen. — Hyvä baletti ja sulava +operetti ovat myöskin taidetta siinä määrässä kuin ne voivat tuoda +esiin kauneutta." + +Jos jätätte kysymättä, missä suhteessa sulava baletti ja hyvä operetti +eroavat huonosta — kysymys, johon olisi kovin vaikeata vastata — ja +pyydätte vastausta siihen, voiko tunnustaa taiteeksi vaatettajan ja +peruukkimaakarin toimintaa, joka kaunistaa baletti- ja operettinaisten +vartaloja ja kasvoja, tahi räätäli Wortin tahi kokin toiminnan +tuotteita, niin hän useimmiten kieltää räätälin, peruukkimaakarin, +vaatettajan ja kokin toiminnalta kaiken taiteellisen arvon. Mutta siinä +tavallinen ihminen erehtyy sentähden, ettei hän ole spesialisti, eikä +ole tutkinut estetiikkaa. Jos hän olisi sitä tutkinut, niin hän olisi +lukenut kuuluisan Rénan'in kirjassa Marc Auréle, että räätälinkin +toiminta on taidetta, ja että ne ihmiset, jotka naispuvussa eivät näe +korkeinta taidetta, ovat sangen rajoitettuja järkensä puolesta ja +tylsiä, "C’est le grand art", sanoo hän. Sitä paitsi olisi hän saanut +tietää, että useissa estetiikoissa, kuten esim. oppineen professorin +Kralik'in kirjassa "Weltschönheit, Versuch einer allgemeinen Aesthetik" +ja Guyot’in "Les problemes de l'estetique" taiteen luokkaan luetaan ei +ainoastaan vaatetustaide, vaan myöskin makuaistin- ja tuntoaistintaide. + +"Es folgt nun ein Fünfblatt von Künsten, die der subjectiven +Sinnlichkeit entkeimen" (seuraa sitten viisi eri taidetta, joiden +perustuksena on subjektiivinen aistillisuus.). "Sie sind die +ästhetische Behandlung der fünf Sinne". + +Nämät viisi taidetta ovat seuraavat: + + Die Kunst des Geschmacksinns ... makuaistintaide. Die Kunst des + Geruchsinns ...... haistinaistintaide. Die Kunst des Tastsinns + ........ tuntoaistintaide. Die Kunst des Gehörsinns ....... + kuuloaistintaide. Die Kunst des Gesichtsinns ..... näköaistintaide. + +Ensimäisestä, makuaistintaiteesta, sanotaan seuraavaa: "Man hält zwar +gewöhnlich nur zwei oder höchstens drei Sinne für würdig, den Stoff +künstlerischer Behandlung abzugeben, aber ich glaube nur mit bedingtem +Rechte. Ich will kein allzu grosses Gewicht darauf legen, dass der +gemeine Sprachgebrauch manch andere Künste, wie zum Beispiel die +Kochkunst kennt". (Tavallisesti pidetään ainoastaan kahta, korkeintaan +kolmea aistia mahdollisina olemaan taiteellisen käsittelyn esineinä. +Sellainen käsitys on minun mielestäni oikea ainoastaan ehdollisesti. En +tahdo panna aivan suurta painoa siihen, että jokapäiväisessä puheessa +puhutaan monesta muustakin taiteesta, esim. keittotaiteesta). + +Edelleen: + +"Und es ist doch gewiss eine ästhetisehe Leistung, wenn es der +Kochkunst gelingt aus einem thierischen Kadaver einen Gegenstand des +Geschmacks in jedem Sinne zu machen. Der Grundsats der Kunst des +Geschmacksinns (die weiter ist als die sogenannte Kochkunst) ist also +dieser: Es soll alles Geniessbare als Sinnbild einer Idee behandelt +werden und in jedesmaligem Einklang zur auszudrückenden Idee". (Ja +kuitenkin täytyy myöntää keittotaidon olevan esteettistä tuotantoa, jos +sille onnistuu eläinruumiista valmistaa kaikissa suhteissa maukkaan +ruuan.) Makuaistintaiteen (joka on laajempi käsite kuin äskenmainittu +keittotaide) perustuksena on siis pidettävä seuraavaa: Kaikki +nautittava on jonkun aatteen kuva ja sopusoinnussa ilmaistavan aatteen +kanssa. + +Tekijä, samoin kuin Renankin, sanoo löytyvän erityisen vaatetustaiteen +y.m. + +Sama mielipide on myöskin ranskalaisella esteettikolla Guyott'illa, +jota muutamat meidän aikamme kirjailijat pitävät hyvin etevänä +alallaan. Kirjassaan "Les problèmes de l'esthétique" vakuuttaa hän, +että kosketuksen; maun ja hajun tunteet voivat antaa esteettistä +nautintoa: + +"Si la couleur manque au toucher, il nous fournit en revanche une +nation, que l'oeil seul ne peut nous donner et qui a une valeur +esthétique considérable: celle du doux, du soyeux, du poli. Ce qui +caractérise la beauté du velours, c'est la douceur au toucheur non +moins que son brillant. Dans l'idée, que nons nous faisons de la beauté +d'une femme, la velouté de sa peau entre comme élément essentiel". + +"Chacun de nous probablement avec un peu d'attention se rappellera +des jouissances du goût, qui ont'eté de véritables jouissances +esthétiques". (Koskettamisen avulla emme tosin voi havaita värejä, +mutta sen sijaan tarjoaa se meille sellaista, jota silmin emme voi +nähdä, nimittäin sileyden, pehmeyden tunteen. Sametti on kaunista +pehmeytensä ja loistonsa tähden. Kun me kuvittelemme mielessämme +kaunista naista, niin me ennen kaikkia pidämme arvossa hänen ihonsa +samettimaista hienoutta. Varmaankin jokainen meistä voi helposti +muistaa mauntunteita, jotka ovat antaneet esteettistä nautintoa). + +Ja hän kertoo, miten vuorilla juomansa maitolasi antoi hänelle +esteettistä nautintoa. + +Taiteen käsite, kauneuden ilmaiseminen, ei siis ole niinkään +yksinkertainen kuin näyttää, erittäinkin nykyään, jolloin tähän +kauneuden käsitteeseen luetaan sisältyväksi myöskin kosketuksen, maun +ja hajun tunteet. + +Mutta tavallinen ihminen ei tiedä tahi ei tahdo tietää siitä. Hän on +varmasti vakuutettu siitä, että kaikki taidetta koskevat kysymykset voi +sangen helposti ratkaista määräämällä taiteen sisällöksi kauneuden. + +Mutta mitä on sitten kauneus, joka hänen mielestään on pidettävä +taiteen sisältönä? Miten on se määriteltävä? + +Tavallista on, että mitä huonommin kieli kykenee ilmaisemaan jotakin +käsitettä jollakin sanalla, sitä suuremmalla itsetietoisuudella +käyttävät ihmiset tätä sanaa. Onhan muka se, jota sanalla ymmärretään, +niin selvää ja yksinkertaista, ettei kannata edes puhua siitä, mitä +se oikeastaan merkitsee. Oletetaan että se, jota ymmärretään sanalla +"kauneus", on kaikille tiettyä. Mutta tällainen olettaminen on +perusteeton, sillä huolimatta siitä, että 150 vuoden kuluessa, vuodesta +1750 — jolloin Baumgarten laski estetiikan perustukset, — oppineimmat +ja syvämietteisimmät miehet ovat kirjoittaneet tukuttain kirjoja tästä +aineesta, kysymys siitä, mitä kauneus oikeastaan on, yhä vielä on +avonaisena ja jokaisessa uudessa esteettisessä teoksessa vastataan +siihen eri tavalla. Niiden esteettisten kirjojen joukossa, jotka +viimeksi olen lukenut, on huomattava Julius Mithalterin jokseenkin hyvä +teos Rätsel des Schönen (kauneuden arvoitus). Kirjan nimi täydellisen +selvästi osoittaa, millä kannalla kysymys kauneuden olemuksesta on. +Kauneus on jäänyt arvoitukseksi huolimatta siitä, että oppineet 150 +vuoden kuluessa ovat koettaneet sitä selvittää. Saksalaiset ratkaisevat +tämän arvoituksen omalla tavallaan, tosin sadoilla eri vivahduksilla. +Fysioloogiesteettikot, erittäinkin Spencer Grant-Allenin kouluun +kuuluvat englantilaiset, niinikään omalla tavallaan; ranskalaiset +eklektikot ja Guyot'n ja Tainen oppilaat samoin, ja kaikki nämät +tuntevat kaikki edelliset ratkaisemistavat, Baumgartenin, Kantin, +Schelling'in, Schillerin, Fichten, Winkelmannin, Lessingin, Hegelin, +Schopenhauerin, Hartmannin, Schasslerin, Cousin'in, Levéque’n y.m. + +Mitä on sitten oikeastaan tuo kummallinen kauneuden käsite, joka on +niin selvä niiden mielestä, jotka eivät ajattele mitä puhuvat, ja jonka +määrittelemisen suhteen eri kansallisuuksiin ja suuntiin kuuluvat +filosoofit puolentoista sadan vuoden kuluessa eivät ole voineet tulla +yksimieliseen päätökseen? Mitä on kauneuden käsite, jolle vallalla +oleva oppi taiteesta on perustettu? Sanalla kauneus venäjänkielessä +ymmärretään ainoastaan sitä, joka miellyttää silmää. Viime aikoina +on tosin alettu puhua myöskin "epäkauniista teosta", "kauniista +musiikista", mutta se ei ole venäjänkielen luonteen mukaista. + +Venäläinen rahvaanmies, joka ei osaa vieraita kieliä, ei ymmärrä +teitä, kun sanotte, että se joka antaa toiselle vaatetuksen tahi muuta +sentapaista, tekee "kauniisti", tahi että se, joka toista pettää, +menettelee "epäkauniisti", tahi että laulu on "kaunis". Venäjänkielen +mukaan voi teko olla joko hyvä tai paha; musiikki voi olla mieluista +tai epämieluista, mutta kaunista tai epäkaunista se ei koskaan voi olla. + +Kaunis voi olla ihminen, hevonen, talo, näköala, liike, mutta teoista, +ajatuksista, luonteesta, musiikista, jos ne meitä miellyttävät, me +voimme sanoa, että ne ovat hyviä, jos taas ne eivät meitä miellytä, +että ne ovat huonoja; kauniin voimme sanoa olevan ainoastaan sen, +joka miellyttää silmää. Siten siis "hyvän" käsite sisältää myöskin +"kauneuden" käsitteen, vaan ei päinvastoin; "kauneuden" käsite ei +sisällä "hyvän" käsitettä. Jos me sanomme jostakin esineestä, joka +ulkomuotonsa puolesta meitä miellyttää, että se on "hyvä", niin sillä +me lausumme, että se myöskin on kaunis meidän mielestämme, mutta jos me +nimitämme sitä "kauniiksi", niin se ei merkitse, että esine myöskin on +hyvä. + +Tämä merkitys on venäjänkielen — siis venäjänkansan ajatustavan mukaan, +sanoilla ja käsitteillä kaunis ja hyvä. + +Samoin kaikissa europalaisissa kielissä, niiden kansojen kielissä, +joiden keskuudessa kauneutta pidetään taiteen olemuksena, sana "beau", +"schön", "beautiful", "bello" oikeastaan merkitsevät muodon kauneutta, +mutta niillä on sittemmin alettu ilmaisemaan myöskin hyvyyttä, ovat +saaneet saman merkityksen kuin sana — hyvä. + +Sentähden näissä kielissä jo aivan yleisesti käytetään lauseparsia: +"belle âme", "schöne Gedanken", "beautiful deed". Muotokauneuden +ilmaisemiseen näiltä kieliltä taas puuttuu vastaavaa sanaa, ja ovat +sentähden pakoitetut käyttämään sanayhdistystä: "beau pour la forme" +j.n.e. + +Jos otamme selvää siitä merkityksestä, joka sanoilla — "kauneus", +"kaunis" on meidän kielessämme, samoin kuin kaikissa vanhoissa +kielissä, myöskin europalaisissa, joissa jo on vakaantunut esteettinen +teoriia, niin huomaamme, että sanalle "kauneus" on sittemmin annettu +toinen merkitys — nimittäin hyvän merkitys. + +Merkillistä on, että siitä asti kun me, venäläiset, yhä enemmän ja +enemmän olemme alkaneet omistaa europalaisen katsantokannan taiteen +suhteen, myöskin meidän kielessämme on huomattavana sama ilmiö, joten +jo nykyään aivan yleisesti ja epäilemättä puhutaan ja kirjoitetaan +kauniista musiikista ja epäkauniista teoista, vieläpä ajatuksistakin, +jota vastoin vielä 40 vuotta sitten, minun nuoruudessani, lauseparsia +— "kaunis musiikki" ja "epäkauniit teot" ei milloinkaan käytetty eikä +niitä kukaan olisi ymmärtänytkään. Nähtävästi tämä uusi merkitys, +jonka europalainen tiede on antanut sanalle kaunis, alkaa yhä enemmän +vakaantua myöskin venäläisessä yleisössä. + +Mikä on sitten tämä merkitys? Mitä on kauneus, miten käsittävät sen +europalaiset kansat? + +Voidakseni vastata tähän kysymykseen siteeraan tässä osan niistä +kauneuden määrityksistä, jotka enimmän pistävät silmään nykyaikaisissa +estetiikoissa. Pyydän lukijan kärsivällisyydellä lukemaan nämät +sitaatit, tahi, mikä olisi vielä parempi, jonkun tieteellisen +estetiikan. Jättäen huomioonottamatta saksalaiset laveat estetiikat, +ehdottaisin saksalaisen Kralikin, englantilaisen Knight'in tahi +ranskalaisen Levéque'n kirjoja tästä aineesta. + +Jonkun tieteellisen estetiikan lukeminen on välttämätön sentähden, että +jokainen itse voisi saada käsityksen mielipiteitten erilaisuudesta ja +niiden tavattomasta epäselvyydestä, eikä tarvitsisi sokeasti luottaa +toisen sanaan. + +Niinpä sanoo saksalainen Schassler kuuluisan, lavean ja seikkaperäisen +estetiikkansa esipuheessa kaikista esteettisistä tutkimuksista +seuraavaa: + +"Tuskin millään filosoofisten tieteiden alalla, sanoo hän, voi +tavata niin raakoja tutkimus- ja esittämistapoja kuin estetiikan +alalla. Toiselta puolen on huomattavana sisällyksettömiä korulauseita +ja mitä yksipuolisinta pintapuolisuutta; toiselta puolen taas, +tutkimuksen kieltämättömän syvyyden ja sisällön rikkauden ohella, +filosoofisen terminologiian kankeus, joka pukee yksinkertaisimmatkin +asiat abstraktiseen pukuun, ikäänkuin tehdäkseen ne siten systeemiin +kelpaaviksi, ja näiden kahden tutkimis- ja esittämistavan välillä +kolmas, joka ikäänkuin liittää ne toisiinsa, eklektismi, joka +keikailee, milloin koreimmalla kaunopuheisuudella, milloin taas +pedanttimaisella tieteellisyydellä... Sellaista esittämistapaa, +joka olisi vapaa ainakin jostain näistä puutteista, olisi todella +konkreettista, ja joka asiallisen sisällön ohella lausuisi sen +selvällä, populaarilla, filosoofisella kielellä, ei missään tapaa +harvemmin kuin estetiikan alalla." [Schassler: Kritische Geschichte der +Aesthetik, 1872, I, p. XIII.] + +Kannattaa lukea koko tämän Schasslerin kirjan, jotta tulisi +vakuutetuksi hänen mielipiteensä oikeudesta. + +"Il n'y a pas de science, — puhuu samasta aineesta ranskalainen +kirjailija Veron erinomaisen hyvin kirjoitetun estetiikkansa +esipuheessa, — qui ait été de plus, que l'esthétique, livrée aux +rêveries des métaphysiciens. Depuis Platon jusqu'aux doctrines +officielles de nos jours, on a fait de l'art je ne sais quel amalgame +de fantaisies quintessenciées et de mystères transcendentaux, qui +trouvent leur expression suprème dans la coneeption absolue du beau +ideal prototype immuable et divin des choses reélles". [Veron. +L'esthétique, 1878, p. V.] (Enemmän kuin mikään muu tiede on estetiikka +ollut metafyysikkojen unelmien esineenä. Platosta aina meidän +aikoihimme asti on estetiikka antanut sopivaa aihetta kaikenlaisten +mielihoureiden ja transhendentaalisten mysteerioiden muodostamiselle, +jotka kaikki koettavat löytää absoluuttista kauneuden ihannetta — +reaalisten kappalten ikuista ja jumalallista peruskuvaa). + +Tämä mielipide on aivan oikea. Siitä voi lukija tulla vakuutetuksi, jos +ottaa vaivakseen lukea ne kauneuden määritykset, jotka olen koonnut +etevimpien esteettikojen teoksista. + +En siteeraa muinaisten kirjailijain: Sokrateen, Platon, Aristoteleen +ja Plotinuksen mielipiteitä kauniista, sentähden että heillä ei +oikeastaan ollut sellaista, hyvyydestä eroavaa, käsitystä kauneudesta, +joka on nykyaikaisen estetiikan perustuksena. Nykyaikaiset esteettikot +verratessaan muinaisten kirjailijain mielipiteitä kauneudesta +nykyaikaisiin, antavat vanhojen kirjailijoiden sanoille merkityksen, +jota niillä ei ole (katso Bénard'in erinomaista kirjaa — "L'esthétique +d'Aristote" ja Walter’in "Geschichte der Aesthetik im Altertum"). + + + + +III. + + +Alan estetiikan perustajasta Baumgartenista (1714 —1762). + +Baumgartenin mukaan [katso Schasslerin ylemp. mainittua teosta, siv. +361] on loogillisen tiedon objekti — _totuus_, esteettisen taas — +_kauneus._ Kauneus on absoluuttinen ja tunnetaan tunteen avulla. Totuus +on myöskin absoluuttinen, mutta se saadaan selville järjen avulla. +Samoin on hyve absoluuttinen ja saavutetaan siveellisen tahdon avulla. + +Kauneuden määrää, Baumgartenin mukaan, sopusointuisuus, s.o. osien +vastaavaisuus toisiinsa ja kokonaisuuteen. Itse kauneuden tarkoitus +taas on herättää mieltymystä ja halua (Wohlgefallen und Erregung eines +Verlangens) — mielipide, joka Kantin mielestä on sula vastakohta +kauneuden pääominaisuudelle ja tunnusmerkeille. + +Baumgartenin mielestä ilmenee kauneus korkeimmassa muodossaan +luonnossa, ja sentähden on taiteen päätehtäväksi katsottava +luonnon mukaileminen (tämäkin on jyrkässä ristiriidassa myöhempien +esteettikojen mielipiteiden kanssa). + +Jättäen huomioonottamatta vähemmän huomattavat Baumgartenin oppilaat: +Meyer'in, Eschenburg'in, Eberhardt'in, jotka ainoastaan jossain määrin +ovat muuntaneet opettajansa mielipiteitä, erottaen mieluisen kauniista, +siteeraan niiden kirjailijain kauneuden määritykset, jotka kokonaan +eroavat Baumgartenin mielipiteistä. Nämät kirjailijat olivat: Schütz, +Sulzer, Mendelssohn ja Moritz. Heidän mielestään on taiteen päämääränä +hyvyys eikä kauneus. Niinpä sanoo Sulzer (1720 —1779), että kauniiksi +on tunnustettava ainoastaan se, joka on hyvää. Sulzerin mukaan koko +ihmiselämän päämääränä tulee olla yhteiskunnan paras. Se saavutetaan +siveystunteen kehittämisen kautta, ja saman päämäärän tulee olla +myöskin taiteella. Kaunista on se, joka herättää ja kasvattaa tällaisen +tunteen. + +Melkein samoin ymmärtää kauneuden myöskin Mendelssohn (1729—1786). +Hänen mielestään on taide kauneuden hämärän tunteen kehittämistä +todelliseksi ja hyväksi. Taiteen päämaali taas on siveellinen +täydellisyys. Tähän suuntaan kuuluvien esteettikojen mielestä on +kauneuden ideaalina pidettävä kaunista sielua kauniissa ruumiissa. +Nämät esteettikot hylkäävät siis kokonaan täydellisen (absoluuttisen) +jakamisen sen kolmeen muotoon: totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. +Kauneus sulautuu yhteen hyvyyden ja totuuden kanssa. + +Mutta tätä käsitystä kauneudesta eivät kannata myöhemmät esteettikot. +Winkelmann esiintyy oppeineen, jotka ovat täydellisessä ristiriidassa +näiden mieli piteiden kanssa. Mitä pontevimmin eroittaa hän taiteen +tehtävän hyvän saavuttamispyrinnöistä ja pitää kauneuden sisältönä +ainoastaan ulkonaista, plastillista kauneutta, Samaa mieltä olivat +sittemmin Lessing ja Göthe. + +Kuuluisassa teoksessaan väittää Winkelmann (1717 —1767), että kauneus, +riippumatta hyvyydestä, on kaiken taiteen laki ja päämäärä. Kauneutta +taas on kolmea lajia: l) muotokauneutta, 2) muodossa ilmenevää aatteen +kauneutta ja 3) ilmaisun kauneutta, joka esiytyy vain yhteydessä kahden +ensimäisen kanssa. Ilmaisun kauneus on taiteen korkein päämäärä ja +ilmenee muinaisajan taiteessa. Sentähden tuleekin nykyajan taiteen +jäljitellä muinaista. + +Samoin käsittävät taiteen myöskin Lessing, Herder ja Göthe, samoin kuin +kaikki Saksan etevät esteettikot Kant’iin asti. Hänen jälkeensä saa +taas uusi käsitys taiteesta jalansijaa. + +Samanaikaisilla, englantilaisilla, ranskalaisilla, itaalialaisilla +ja hollantilaisilla on omat esteettiset teoriiansa, yhtä hämärät +ja ristiriitaiset kuin saksalaistenkin. Kaikki nämät esteettikot +panevat mietteittensä perusteeksi kauneuden käsitteen ja katsovat +kauneuden absoluuttisesti olemassaolevaksi, ja enemmän tai vähemmän +yhteensulavaksi hyvyyden kanssa tai ainakin lähteväksi samasta +juuresta kuin se. Jo vähää ennen Baumgartenia kirjoittivat taiteesta +englantilaiset kirjailijat Shaftesbury, Hutcheson, Home, Burke, Hogard +y.m. + +Shaftesburyn mielestä on kaunis samalla myöskin sopusointuista ja +suhteellista; kaunis ja sopusointuinen on myöskin oikeudenmukaista +(true); kaunis ja oikeudenmukainen on taas mieluista ja hyvää (good). +Kauneutta voi tuntea ainoastaan henkisesti. Jumala on kauneuden +perustus, — kaunis ja hyvä saavat alkunsa samasta lähteestä. [Knight; +The Philosophy of the Beautiful, I, p. 165-166]. Vaikka siis +Shaftesburyn mukaan kauneus katsotaankin hyvyydestä eroavaksi, sulautuu +se kuitenkin eroittumattomasti yhteen hyvyyden kanssa. + +Hutcheson (1694—1744) teoksessaan "Origin of our ideas of beauty +and virtue" on sitä mielipidettä, että taiteen tarkoituksena on +kauneus, joka on ykseyden ilmenemistä paljoudessa. Kauneuden me +tunnemme siveellisen vaiston kautta (an internal sense), joka voi olla +ristiriidassa esteettisen vaiston kanssa. Siten siis kaunis ei aina ole +hyvää, usein eroaa se hyvästä, onpa ristiriidassakin sen kanssa. + +Home (1696—1782) taas pitää kaiken mieluisen kauniina. Senvuoksi +riippuu kauneus mausta. Oikean maun perustuksena on taas se, että +mitä suurin vaikutusten paljous, täydellisyys, voima ja erilaisuus +on yhdistettynä mitä ahtaimpiin rajoihin. Siinä on täydellisen +taideteoksen ihanne. + +Teoksessaan "Enquiry into the origin of our ideas of the sublime +and the beautiful" tuo Burke (1730—1797) esiin sen mielipiteen, +että suurenmoisen ja kauniin perustuksena on itsesäilytysvietti ja +taipumus yhteiselämään. Nämät viimeksimainitut ovat alkuperäänsä +katsoen ihmissuvun ylläpitämiskeinoja. Ensimäinen ilmenee +ravinnon käyttämisessä, puolustuksessa ja sodassa, toinen taas +sekaantumisessa ja ihmissuvun enentymisessä. Sentähden on suurenmoisuus +itsesäilytyksessä ja sitä seuraavassa sodassa; taipumus yhteiselämään +taas ja sen kanssa yhteydessä oleva sukupuolivietti ovat kauneuden +perustuksena ja syynä. [Kralik: Weltschönheit, Versuch aller +allgemeinen Aesthetik 304-6]. + +Tällaisia ovat etevimpien englantilaisten esteettikojen kauneuden ja +taiteen määritykset 18:lla vuosisadalla. + +Ranskassa kirjoittavat samaan aikaan taiteesta Père André, Batteux ja +sittemmin Diderot ja D'Alembert, osaksi myöskin Voltaire. + +Père Andrén mukaan (Essai sur le Beau) on kauneutta kolmea lajia: l) +jumalallista, 2) luonnollista ja 3) keinotekoista. [Knight, 101]. + +Batteux (1713—1780) luulee taiteen olevan luonnon kauneuden +jäljittelemisessä. Sen tarkoituksena on nautinto. [Schassler, +316]. Samanlainen on Diderot'n mielipide taiteesta. Maun tulee +määrätä, mikä on kaunista, tai epäkaunista. Siis sama mielipide kuin +englantilaisillakin. Mutta maun lakia ei voi määrätä. Päinvastoin +sanotaan sen olevan mahdotonta. Samaa mielipidettä on D'Alembert ja +Voltaire. [Knight, 102-4]. + +Samanaikuisen itaalialaisen esteettikon Paganon mukaan on taide luonnon +erilaisten kauneuksien yhdistämistä. Maku on taito huomata näitä +kauneuksia, taito yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi on taiteellinen +nero. Paganon mukaan kauneus ja hyvyys ovat toisiinsa siinä suhteessa, +että kauneus ilmenee hyvyytenä, ja hyvyys taas on sisällistä kauneutta. + +Toisten itaalialaisten mielestä — Muratorin (1672 —1750) (Riflessioni +sopro il buon gusto intorno le scienze e le arti) ja erittäinkin +Spaletti'n [Spaletti: Schassler, 328] (Saggio sopro la bellezza, 1765) +on taiteen syynä egoistinen tunne, jonka perustuksena on pyrkimys +itsesäilyttämiseen ja yhteiselämään. + +Hollantilaisista on huomattavin Hemsterhuis (1720 —1790), joka suuresti +vaikutti saksalaisiin esteettikoihin ja Göthe'en. Hänen mielestään +on kaunista se, mikä tuottaa suurinta nautintoa. Suurinta nautintoa +matkaan saattaa taas se, joka lyhimmässä ajassa antaa meille suurimman +määrän aatteita. Nautinto, jonka kauneus meissä aikaansaa, on korkeinta +tietoa, jonka ihminen voi saavuttaa, sentähden että se lyhimmässä +ajassa antaa — suurimman määrän perseptsiooneja. [Schassler, 331, 333]. + +Tällaisia ovat ne esteettiset teoriiat, jotka viime vuosisadalla +syntyivät ulkopuolella Saksanmaan rajoja. Saksassa taas ilmestyy +Winkelmannin jälkeen aivan uusi esteettinen teoriia, jonka perustaja +oli Kant (1724 —1804). Enemmän kuin edelliset selittää tämä teoriia +kauneuden ja siis myöskin taiteen käsitteitä. + +Kantin teoriia perustuu seuraavaan: Ihminen tuntee luonnon ympärillään +ja itsensä kuuluvaksi luontoon. + +Ulkopuolella itseään olevassa luonnossa hän hakee totuutta, itsessään +taas hyvyyttä, — edellinen on puhtaan järjen toimintaa, jälkimäinen +taas käytännöllisen järjen (vapauden) työtä. Paitsi näitä kahta +tiedon saavuttamisen keinoa löytyy Kantin mukaan vielä arvostelukyky +(Urtheilskraft), joka muodostaa arvosteluita ilman käsitteitä ja +tuottaa huvia ilman haluja: "Urtheil ohne Begriff und Vergnügen ohne +Begehren". Tämä kyky on juuri esteettisen tunteen perustuksena. +Kaunista, subjektiivisessa suhteessa on se, joka yleensä — käsitteittä +ja käytännöllisettä hyödyttä välttämättömästi meitä miellyttää, +objektiivisesti kaunista taas on tarkoituksenmukaisen kappaleen muoto, +jos me ihailemme sitä ajattelematta mitään tarkoitusta. [Schassler, +525-28]. + +Samoin määrittelevät kauneuden myöskin Kantin oppilaat, esim. Schiller +(1759—1805). Schiller on paljon kirjoittanut estetiikasta ja on +hänen, samoin kuin Kantinkin mielestä, taiteen tarkoituksena kauneus. +Sen lähteenä on nautinto, johon ei ole yhdistetty käytännöllistä +hyödyntunnetta. Taidetta voisi siis kutsua leikiksi, ei kuitenkaan +siinä merkityksessä, että se olisi tuiki mitätöntä, vaan sentähden, +että kauneus ilmenee itse elämässä, jolla ei ole muuta päämäärää kuin +kauneus. [Knight, 61—63]. + +Schillerin jälkeen on Kantin oppilaista huomattavin Wilhelm von +Humboldt. Hän ei ole tosin mitään lisännyt kauneuden määritykseen, +mutta on kuitenkin selittänyt sen eri muotoja, kuten esim. draamaa, +musiikkia, koomillisuutta y.m. [Schassler, 740-43]. + +Kantin jälkeisistä filosoofeista, jotka ovat kirjoittaneet +estetiikasta, ovat mainittavat Fichte, Schelling ja Hegel sekä heidän +oppilaansa. Fichten mukaan (1762—1814) kauneuden tunne saa alkunsa +seuraavasta. Maailmassa, s.o. luonnossa on huomattavana kaksi puolta: +meidän rajoittuutemme ja meidän vapaan, ideaallisen toimintamme +tuote. Ensimäisessä tapauksessa on maailma rajoitettu, jälkimäisessä +— vapaa. Ensimäisessä merkityksessä on jokainen kappale rajoitettu, +typistetty, näemme ainoastaan rumuutta; jälkimäisessä taas huomaamme +sisällisen täydellisyyden, elämän ja uudestasyntymisen, — näemme +kauneuden. Kappaleen rumuus eli kauneus riippuu siis Fichten mielestä +siitä, miltä kannalta sitä katsomme. Ja sentähden kauneutta ei löydy +ulkonaisessa maailmassa, vaan kauniissa sielussa (schöner Geist). Taide +onkin vaan tämän kauniin sielun ilmaisumuoto ja sen tarkoituksena ei +ole ainoastaan järjen kehittäminen, sillä se on oppineen tehtävä, +eikä myöskään sydämen ominaisuuksien kasvattaminen, sillä se on +siveellisyyssaarnaajan tehtävä, vaan koko ihmisen. Ja sentähden +kauneuden tunnusmerkki ei ole missään ulkonaisessa, vaan taiteilijan +kauniissa sielussa. [Schassler, 769-71]. + +Samaan suuntaan käyvät myöskin Friedrich Schlegelin ja Adam Müllerin +kauneuden määritykset. Schlegelin (1778—1829) käsitys kauniista on +liian epätäydellinen ja yksipuolinen; kauneutta ei ole olemassa +ainoastaan taiteessa, vaan myöskin luonnossa ja rakkaudessa, joten +todellinen kauneus ilmenee taiteessa, luonnossa ja rakkaudessa. +Schlegel lukee siis esteettiseen taiteeseen eroittumattomasti +kuuluvaksi myöskin siveellisen ja filosoofisen taiteen. [Ibid, 786-87]. + +Adam Müllerin mielestä löytyy kahdenlaista kauneutta: Toinen niistä +on yleistä laatua, joka vetää puoleensa ihmisiä, kuten aurinko +planeetteja. Tällainen oli kauneus etupäässä muinaisaikoina. Toinen +taas on individuaalista kauneutta, sentähden että katselija itse tulee +auringoksi, joka vetää puoleensa kauneutta. Se ilmenee uuden ajan +taiteessa. Maailma, jossa kaikki ristiriitaisuudet ovat sopusointuun +saatetut, on korkeinta kauneutta. Jokainen taideteos on ainoastaan +tämän maailmanharmoonian toistamista. [Kralik 148]. Korkeinta taidetta +on elämän taide. [Ibid, 820]. + +Samanaikainen ja pääasiassa yhtä mieltä Fichten ja hänen oppilaittensa +kanssa oli filosoofi Schelling, joka on suuresti vaikuttanut meidän +aikamme esteettisiin käsitteisin. Schellingin (1775—1854) mielestä on +taide sen maailmankatsantokannan tulos, jonka mukaan subjekti muuttuu +omaksi objektikseen tahi objekti omaksi subjektikseen. Kauneus on +äärettömän ilmestymistä äärellisessä. Ja enin omituista taideteokselle +on epätahallinen äärettömyys. Taide on subjektiivisen ja objektiivisen +— luonnon ja järjen, tahallisen ja epätahallisen yhdistämistä toistensa +kanssa. Ja sentähden on taide tiedon korkein välikappale. Kauneus on +kappalten tarkastamista omassa itsessään, sellaisina kuin ne löytyvät +kaikkien kappalten perusmuodoissa (in den Urbildern). Taiteilija ei voi +tiedollaan eikä taidollaan muodostaa kaunista, sen luo hänessä itse +kauneuden aate. [Schassler, 828-29, 834, 841]. + +Schellingin seuraajista on huomattavin Solger (1780—1819) (Vorlesungen +über Aesthetik). Solgerin mukaan on kauneuden aate kaikkien kappalten +perusaate. Maailmassa me näemme ainoastaan perusaatteen väärentämistä. +— Ainoastaan taide voi mielikuvituksen avulla kohota perusaatteeseen +asti. Ja sentähden on taide luomista. [Schassler, 891]. + +Toisen Schellingin oppilaan, Krausen (1781-1832) mielestä todellinen +reaalinen kauneus on aatteen ilmestymistä individuaalisessa +muodossa; taide taas on kauneuden toteuttamista ihmisen vapaan +hengen ilmakehässä. Korkeinta taidetta on elämän taito, joka suuntaa +toimintansa elämän kaunistamiseen, jotta se olisi hyvä asuinpaikka +hyvälle ihmiselle. [Schassler, 917]. + +Schellingin ja hänen seuraajiensa jälkeen ilmestyy Hegelin esteettinen +teoriia, joka meidän päiviimme asti on säilynyt, muutamissa +tajullisesti, mutta useimmissa tajuttomasti. Tämä teoriia ei ole +edellisiä suinkaan selvempi, vaan päinvastoin, jos mahdollista, +hämärämpi ja mystillisempi. + +Hegelin (1770—1831) mukaan ilmestyy Jumala kauneuden muodossa luonnossa +ja taiteessa. Jumala on huomattavana subjektissa ja objektissa, +— luonnossa ja hengessä. Kauneus taas on aatteen ilmenemistä +mateeriassa. Todellinen kauneus on henkistä ja sentähden on luonnon +kauneus ainoastaan henkisen kauneuden jäljennöstä: kauniilla voi +olla ainoastaan henkinen sisällys. Mutta henkisen täytyy ilmestyä +aineellisessa muodossa. Hengen aineellinen ilmestyminen on ainoastaan +näennäistä (Schein). Tämä hengen heikko jälkikuva on ainoa muoto, +jossa kaunis voi ilmestyä todellisuudessa. Taiteen tehtävänä on siis +muodostaa aatteen jäljennös ja yhdessä uskonnon ja filosofiian kanssa +herättää tajuntaan ja julkilausua ihmisten syvimmät velvollisuudet ja +korkeimmat henkiset totuudet. + +Totuus on Hegelin mielestä sama kuin kauneus. Eroitus on ainoastaan +siinä, että totuus on itse aate. Aate taas ilmestyessään ulkomaailmassa +ei tunnu meistä ainoastaan todelliselta vaan myöskin kauniilta. Kauneus +on aatteen ilmenemistä. [Schassler, 946, 1085, 984-85, 990]. + +Hegelin monilukuisista seuraajista ovat mainittavat: Weisse, Arnold +Ruge, Rosenkrantz, Theodor Fischer y.m. + +Weissen (1801—1867) mukaan on taide absoluuttisesti henkisen kauneuden +olemuksen sovittamista ulkonaiseen, kuolleesen mateeriaan, jonka +käsite ilman siihen sovitettua kauneutta on kaiken itsestäänolemisen +negatsiooni (Negation alles Fürsichsein's). + +Totuuden aate, — sanoo Weisse, — sisältää ristiriitaisuuden +subjektiivisen ja objektiivisen tiedon välillä. Tämän ristiriitaisuuden +voi poistaa ainoastaan käsite, joka yhdistää yhdeksi — yleisyyden ja +yksityisyyden, jotka totuuden käsitteessä ovat toisistaan eroitetut. +Tämä käsite on kauneus. [Schassler, 966, 955—56]. + +Rugen (1802—1880) mukaan, joka järkähtämättä pysyi Hegelin opissa, on +kauneus itsensä ilmaiseva aate. Tarkastellessaan itseyttään, huomaa +henki itsensä ilmaistuna joko kokonaan — ja tällainen täydellinen +ilmestysmuoto on kauneutta — tahi epätäydellisesti ja silloin hengessä +herää tarve muuttaa epätäydellistä ilmestymismuotoaan, jolloin henki +tulee luovaksi taiteeksi. [Ibid, 1017]. + +Fischerin (1807—1887) mielestä on kauneus aate äärellisessä +ilmestymismuodossaan. Itse aate taas ei ole eroittamaton, vaan +muodostaa aatteiden systeemin, jotka aatteet esiintyvät nousevana ja +laskevana viivana. Mitä korkeampi on aate, sitä enemmän se sisältää +kauneutta, mutta myöskin kaikkein alhaisin niistä ei ole ilman +kauneutta, sillä se muodostaa välttämättömän renkaan systeemissä. +Aatteen korkein muoto on persoonallisuus, ja sentähden korkeinta +taidetta on se, jonka esineenä on korkein persoonallisuus. [Ibid, +1065-66]. + +Samaan aikaan heegeliläisten teoriiojen kanssa ilmestyy Saksassa toisia +esteettisiä teoriioita, joiden edustajat eivät hyväksyneet sitä Hegelin +mielipidettä, että kauneus muka on ideean ilmenemistä ja taide tämän +ilmaisemista. Nämät teoriiat sisälsivät aivan vastakkaisia mielipiteitä +ja pilkkasivat hegeliläistä katsantokantaa. Niiden edustajista +mainittakoot Herbart ja Schopenhauer. + +Herbartin (1766—1841) mukaan kauneutta itsessään ei löydy eikä voi +löytyä. On olemassa ainoastaan meidän arvostelumme ja välttämätöntä on +löytää peruste tälle arvostelulle. Näiden arvostelujen perustuksena +ovat vaikutuksien suhteet. Löytyy suhteita, joita me nimitämme +kauniiksi ja taide on juuri näiden suhteiden löytämistä. Päinvastoin +kuin edelliset esteettikot väittää Herbart, että kauniita esineitä +ovat usein ne, jotka eivät ilmaise kerrassaan mitään, kuten esim. +taivaankaari — joka on kaunis muotonsa ja väriensä vuoksi, eikä +suinkaan siihen yhdistettyjen tarinoiden tähden Noakista y.m. +[Schassler, 1097—1100]. + +Toinen Hegelin vastustaja oli Schopenhauer, joka hylkäsi koko +Hegelin systeemin ja hänen estetiikkansa. Schopenhauerin (1788—1860) +mukaan tahto oleentuu maailmassa asteettain. Mitä korkeampi on sen +oleentumisen aste, sitä kauniimpi se on. Mutta siitä huolimatta on joka +asteella oma kauneutensa. Luopumalla omasta individuaalisuudestamme +ja tarkastamalla yhtä näistä tahdon ilmenemisen asteista me tunnemme +kauniin. Kaikki ihmiset kykenevät Schopenhauerin mielestä tuntemaan +tämän aatteen sen eri asteissa ja siten hetkeksi vapautumaan omasta +persoonallisuudestaan. Lahjakas taiteilija kykenee tekemään sen +mitä suurimmassa määrässä ja sentähden luomaan korkeinta kauneutta. +[Schassler, 1124, 1107]. + +Näiden etevämpien saksalaisten kirjailijain ohella tulee mainita +muutamia, vähemmän omintakeisia ja vaikuttavia, kuten Hartmann, +Kirchmann, Schnasse, osaksi Helmholtz (esteettikona), Bergmann, +Jungmann ja lukematon määrä muita. + +Hartmannin (1842) mielestä ei kauneus ole ulkonaisessa maailmassa +löydettävissä, ei kappaleessa itsessään eikä ihmissielussakaan, vaan +siinä näennäisessä kuvassa, jonka taiteilija luo. Kappale itsessään ei +ole kaunis, vaan taiteilija tekee siitä kauniin. [Knight, 81-82]. + +Myöskin Schnasse (1798—1875) oli sitä mieltä, ettei kauneutta +löydy ulkonaisessa maailmassa. Luonnossa löytyy ainoastaan sen +tavoittelemista. Taide antaa sen, jota luonto ei voi tarjota, Kauneus +ilmaantuu vapaan yksilön toiminnassa, joka tuntee luonnossa puuttuvan +harmoniaan. [Ibid, 83]. + +Kirchmann kirjoitti kokeellisen estetiikan. Hänen mielestään löytyy +kuusi historian alaa: 1) tietämisen, 2) rikkauden, 3) siveyden, 4) +uskon, 5) politiikan, 6) kauneuden alat. Toiminta Viimeksimainitulla +alalla on taidetta. [Schassler, 1121]. + +Helmholtz (1821) on kirjoittanut musiikin kauneudesta. Musikaalisessa +tuotteessa saavutetaan kauneus ainoastaan varmoja lakeja seuraamalla. +Nämät lait ovat taiteilijalle tuntemattomia, joten kauneus ilmestyy +taiteilijassa itsetiedottomasti eikä sitä siis voi tarkemmin tutkia +eikä määritellä. [Knigt, 85-86]. + +Bergmann (1840) tuo kirjassaan "Ueber das Schöne" (1887) esiin sen +väitteen, ettei kauneutta voi objektiivisesti määritellä. Kauneutta +voi tuntea ainoastaan subjektiivisesti, ja sentähden on estetiikan +tehtävänä määritellä, mikä kutakin miellyttää. [Ibid, 88]. + +Jungmannin (k. 1885) mielestä kauneus on puhtaasti henkinen ominaisuus; +se herättää meissä mieltymystä ainoastaan, jos me sen näemme; se on +rakkauden perustus. [Ibid, 88]. + +Ranskalaisten, englantilaisten ja muiden kansojen esteettiset teoriiat, +jotka viime aikoina ovat ilmestyneet, ovat niiden pääedustajien mukaan +seuraavat: + +Etevimpiä ranskalaisista esteettikoista olivat: Cousin, Jouffroy, +Petit, Ravaisson, Levéque. + +Cousin (1792—1867) oli eklektiko ja saksalaisten idealistien seuraaja. +Hänen teoriiansa mukaan kauneudella on aina siveellinen peruste. Cousin +vastustaa sitä mielipidettä, että taide olisi jäljittelemistä, ja +että kaunista olisi ainoastaan se, mikä miellyttää. Hän väittää että +kauneutta voi määritellä, ja sanoo hän sen olevan ykseydessä löytyvän +vaihtelevaisuuden. [Ibid, 112]. + +Cousin'in jälkeen kirjoitti estetiikasta Jouffroy (1796—1842). Hän +kuului myöskin saksalaiseen esteettiseen suuntaan ja oli Cousin'in +oppilas. Hänen määrityksensä mukaan on kauneus ilmaus, jota ei voi +nähdä niiden luonnonlakien avulla, jotka sitä ilmaisevat. Ulkonainen +maailma on se puku, jonka avulla me näemme kauneuden. [Ibid, 116]. + +Schweitziläinen Petit [Knight, 118] on kirjoituksessaan kauneudesta +seurannut Hegeliä ja Platoa. Hän sanoo kauneuden olevan jumalallisen +aatteen vapaan ja välittömän ilmenemisen aineellisissa muodoissa. + +Levéque oli Schellingin ja Hegelin seuraaja. Hänen mielestään on +kauneus näkymätöntä, joka piilee luonnossa. + +Yhtä epämääräisiä mielipiteitä kauneuden olemuksesta toi esiin myöskin +ranskalainen metafyysikko Ravaisson, joka pitää kauneutta maailman +lopullisena tarkoituksena. "La beauté la plus divine et principalement +la plus parfaite contient le secret" [La philosophie en France (232)]. +Hänen mielestään kauneus on maailman tarkoitus. + +"Le monde entier est l'oeuvre d'une beauté absolue, qui n'est la cause +des choses, que par l'amour, qu'elle met en elles". + +Jätän tahallani kääntämättä nämät metafyysilliset sanat, sillä +ranskalaiset luettuaan saksalaisia kirjailijoita ja koettaessaan +jäljitellä heitä voittavat jälkimäiset hämäryydessä. Niinpä +ranskalainen filosoofi Renouvier puhuessaan kauneudesta sanoo: "Ne +craignons pas de dire, qu'une vérité, qui ne serait pas belle, n'est +qu'un jeu logique de notre esprit et que la seule verité solide et +digne de ce nom c'est la beauté" [Du fondement de l'induction]. + +Niistä kirjailijoista, jotka viime aikoina ovat vaikuttaneet taiteen ja +kauneuden ymmärtämiseen Ranskassa, mainittakoon vielä, paitsi edellisiä +idealisteja, joissa huomataan saksalaista vaikutusta, Taine, Guyot, +Cherbuliez, Costère, Véron. + +Tainen (1828—1893) mukaan on kauneus jonkun huomattavan aatteen +olemuksen ilmaus, joka on täydellisempi sitä, jossa se ilmenee +todellisuudessa. [Taine, Philosophie de l'art, t.I. 1893, 47]. + +Guyot'n (1854—1888) mielestä ei kauneus ole mitään vierasta itse +kappaleelle, se ei ole mikään parasiitti, vaan on sen olennon +korkein kehkeämismuoto, jossa se ilmenee. Taide taas on järjellisen +ja tajullisen elämän ilmaus. Tämä elämä herättää meissä, toiselta +puolen kaikkein syvimpää olemisen tuntemista, toiselta puolen taas +kaikkein korkeimpia tunteita ja ajatuksia. Taide kohottaa ihmisen +persoonallisesta elämästä yleiseen ei ainoastaan osanoton kautta +samoihin tunteisiin ja vakaumuksiin, vaan myöskin samojen tunteiden +kautta. [Knight, 139—141]. + +Cherbuliez'n mielestä on taide toimintaa, joka 1) tyydyttää meidän +synnynnäistä rakkauttamme kuviin (apparence), 2) sovittaa aatteita +näihin kuviin ja 3) tarjoo nautintoa samaan aikaan meidän tunteillemme, +sydämellemme ja järjellemme. Kauneus taas ei ole ominaista kappaleille, +vaan on osa meidän sielumme toiminnasta. Kauneus on — illusioonia. +Absoluuttista kauneutta ei löydy, vaan kauniilta näyttää meistä se, +joka meidän mielestämme on karakteristista ja sopusointuista. + +Costèren mukaan kauneuden, hyvyyden ja totuuden aatteet ovat meissä +synnynnäisiä. Nämät aatteet valistavat meidän järkeämme ja ovat +verrattavat Jumalaan, joka juuri on hyvyys, totuus ja kauneus. +Kauneuden aatteesen sisältyy olemuksen ykseys, muodostavien elementtien +erilaisuus ja se järjestys, jonka ykseys tuo elämän ilmiöiden +erilaisuuteen. [Knight, 134]. + +Täydellisyyden vuoksi mainitsen vielä muutamia kirjoja, jotka koskevat +taidetta. + +"La psychologie du Beau et de l'Art" par Mario Pilo (1895). Mario Pilon +mukaan on kauneus meidän fyysillisten tunteittemme tuote, taiteen +tarkoitus on nautinto, mutta tämä nautinto tahdotaan välttämättä tehdä +siveelliseksi. + +"Essais sur l'art contemporain" par H. Fierens Gevaert (1897). Tämän +kirjan mukaan riippuu taide siitä siteestä, jolla se on yhdistetty +menneisyyteen, uskonnollisesta ihanteesta, jonka nykyajan taiteilija +itsellensä luo, antamalla taideteokselle oman persoonallisuutensa +leiman. + +Sitten mainittakoon Sar Peladan "L'art idealiste et mystiqve" (1894). +Peladan'in mukaan kauneus on yksi Jumalan ilmestysmuoto. Il n'ya pas +d'autre realité que Dieu, il n'ya pas d'autre Verité quc Dieu, il n'ya +pas d'autre Beauté, que Dieu (s. 33). Tämä kirja on sangen fantastinen +ja osoittaa tekijässään suurta tietämättömyyttä, mutta hyvin kuvaava +niiden mielipiteiden tähden, jotka siinä esiintuodaan ja sen suosion +tähden, jota se on saavuttanut Ranskan nuorisossa. + +Tällaisia ovat kaikki viime aikoihin asti Ranskassa ilmestyneet +teokset estetiikan alalla. Selvyytensä ja järkevyytensä tähden tekee +niistä loistavan poikkeuksen Véron'in kirja "L'esthétique" (1878). +Vaikkei sekään täydellisen selvästi määrittele taidetta, on se ainakin +poistanut estetiikasta absoluuttisen kauneuden hämärän käsitteen. + +Véron'in (1825—1889) mukaan on taide tunteen (emotion) ilmaisemista. +Tämä tunne esiintuodaan viivojen, muotojen, värien yhteensovittamisen +kautta tahi liikkeiden, äänien tai sanojen johdonmukaisuuden avulla. +[L'esthétique, s. 106]. + +Englannissa sitävastoin on ilmestynyt yhä useampia kirjailijoita, jotka +eivät määrittele kauneutta sille kuuluvien ominaisuuksien avulla, vaan +selittävät sen olevan maun asian. Kauneuden siasta koetetaan saada +selville, mitä on maku. + +Reid'in jälkeen, joka väitti kauneuden kokonaan riippuvan katsojasta, +toi Alisson kirjassaan "On the nature and principles of taste" (1790) +esiin saman mielipiteen. Samaa, vaikka toiselta näkökannalta katsoen, +väittää myöskin Erasme Darwin, kuuluisan Charles'in isoisä. Hänen +mielestään me pidämme kauniina sitä, jota kuvittelemme rakastavamme. +Samaan suuntaan käy myöskin Richard Knight'in kirja "Analytical inquiry +on the principles of taste" (1805). + +Samantapaisia on suurin osa muistakin englantilaisten esteettikojen +teoriioista. Kuuluisimpia englantilaisista esteettikoista tämän +vuosisadan alussa olivat Darwin, Spenser, Morby, Grant-Allen, Kerd, +Knight. + +Darwin (1809—1883) tuo kirjassaan "Descent of Man" (1871) esiin sen +mielipiteen, että kauneus on tunne, jota ei voi tuntea ainoastaan +ihminen, vaan eläinkin. Sentähden ei se ollut vieras ihmiskunnan +esi-isillekkään. Linnut koristavat pesänsä ja pitävät arvossa parinsa +kauneutta. Kauneus sisältää erilaisten luonteiden käsitteen. Musiikki +on saanut alkunsa siitä äänestä, jolla koiraat kutsuvat naaraita. +[Knight, 238]. + +Spenserin mukaan on taiteen alkuna pidettävä leikkiä, — ajatus, +jonka jo Schiller lausui. Alempien eläinten täytyy tuhlata kaiken +elämäntarmonsa elämän ylläpitämiseen. Ihminen sitävastoin tyydyttää +elämäntarpeensa verrattain helposti, joten hänellä säilyy voimaa +muuhunkin. Tämän ylijääneen voiman käyttää hän leikkiin, joka muuttuu +taiteeksi. + +Esteettisen nautinnon lähteenä on: 1) se, joka vähimmillä +ponnistuksilla suurimmassa määrässä kehittää aisteja (näköä y.m.), 2) +suurin vaihtelevaisuus, joka on omiaan herättämään tunteita, ja 3) +näiden molempien yhteys niistä lähtevien mielikuvien kanssa. [Ibid, +239-240] + +Todhunter'in mukaan (The Theory of the Beautiful, 1872) on kauneus +rajatonta viehättäväisyyttä, jota me tunnemme sekä järjen että +rakkauden kautta. Kauneus riippuu mausta, sitä ei sentähden voikkaan +tarkemmin määritellä. Taideteos, joka vaikuttaa meihin piirteillään, +väreillään, äänillään ja sanoillaan, ei ole sokeiden, vaan +järjenvoimien tuote. Kauneus on ristiriitaisuuksien sovittamista. +[Knight, 240-43]. + +Morleyn mukaan löytyy kauneus ihmisen sielussa. Luonto puhuu meille +jumalallisesta, ja taide on tämän jumalallisen hieroglyyfinen ilmaus. + +Grant-Allen'in, Spenserin seuraajan, mukaan (Physiological Aesthetics, +1877), kauneus on syntynyt fyysillisesti. Hän sanoo esteettisen +nautinnon saavan alkunsa kauniin katselemisesta; kauneuden käsite +taas on fysioloogisen prosessin tuote. Leikki on taiteen alkuna. +Jos ihmisellä on liian suuri määrä fyysillistä voimaa, antautuu hän +taiteelliseen toimintaan. + +Se erilaisuus, joka vallitsee taiteen arvostelemisen suhteen, riippuu +mausta. Makua voi kehittää. Täytyy luottaa hienosti sivistyneiden ja +kehittyneimpien ihmisten arvosteluun. Tällaiset ihmiset muodostavat +nousevan polven maun. + +Kerdin mielestä (Essay on Philosophy of Art, 1883) on kauneus keino +objektiivisen maailman saavuttamiseen lukuunottamatta muita maailman +osia, joka on välttämätöntä tieteelle. Ja sentähden taide poistaa +ristiriitaisuuden ykseyden ja moninaisuuden, lain ja ilmiön, subjektin +ja objektin välillä yhdistäen ne yhdeksi. [Ibid, 258—259]. + +Knight (Philosophy of the Beautiful, II, 1893) seuraten Schellingin +mielipidettä sanoo kauneuden olevan objektin yhdistymistä subjektiin, +sen ilmenemistä luonnossa, joka on ihmiselle omituista ja sen +yhdistämistä omassa itsessämme, joka on yleistä koko luonnossa. + +Yllä olevat lyhyet otteet niistä mielipiteistä, joita on lausuttu +kauneuden ja taiteen suhteen, eivät tietysti voi antaa edes +lähimaistakaan käsitystä tästä aineesta. Sitäpaitsi esiintyy joka +päivä uusia esteettisiä kirjailijoita, joiden kauneuden määritykset +ja arvostelut ovat yhtä hämäriä ja ristiriitaisia. Toiset jatkavat +Baumgartenin ja Hegelin mystillisiä esteettisiä systeemejä, toiset +ottavat asian subjektiiviselta kannalta ja tekevät kauneuden +riippuvaksi mausta. Kaikkein uusimmat esteettikot taas hakevat +perustusta kauneudelle fysioloogisista laeista, Onpa sellaisiakin, +jotka tarkastelevat kysymystä aivan riippumatta kauneuden käsitteestä. +Niinpä esim. Celli (Studies in Psychology and Aesthetics, 1874) tykkänään +hylkää kauneuden käsitteen. Hänen mielestään on näet taide sellaisen +tuotteen luomista, joka voi tarjota todellista iloa ja mieluisia +vaikutuksia jollekin katselija- tai kuuntelijajoukolle, riippumatta +hyödystä, joka siitä on odotettavissa. + + + + +IV. + + +Mihin johtopäätökseen voimme tulla kaikkien näiden estetiikassa +lausuttujen kauneuden määrityksien johdosta? Lukuunottamatta +epämääräisiä kauneuden määrityksiä, joiden mukaan se riippuu milloin +hyödystä, milloin tarkoituksenmukaisuudesta, milloin symetriiasta, +milloin järjestyksestä, milloin suhteellisuudesta, milloin sileydestä, +milloin osien sopusoinnusta, — lukuunottamatta näitä onnistumattomia +koetuksia objektiivisesti määritellä kauneutta, voimme supistaa kaikki +esteettiset kauneuden määritykset kahteen perusajatukseen. Toinen +näistä on se, että kauneus on itsenäisesti olemassa, että se on yksi +absoluuttisesti täydellisen — Aatteen, Hengen, Tahdon, Jumalan tai muun +ilmestysmuodoista. — Toinen taas on se, että kauneus on nautintoa, jota +me tunnemme ajattelematta omaa hyötyämme. + +Edellistä mielipidettä olivat Fichte, Schelling, Hegel, +Schopenhauer ja ranskalaiset filosoofit: Cousin, Jouffroy, +Ravaisson y.m., mainitsematta keskinkertaisia esteettikoja. Tämän +mystillis-objektiivisen käsityksen kauneudesta on omistanut myöskin +suurin osa aikamme sivistyneistä. Se on sangen yleinen varsinkin vanhan +polven ihmisissä. + +Toista mielipidettä taas, että kauneus on nautintoa, jota me tunnemme +ajattelematta omaa hyötyämme, kannattavat englantilaiset esteettikot ja +erittäinkin nuorempi osa meidän aikamme yleisöstä. + +Löytyy oikeastaan siis ainoastaan kaksi kauniin määritystä: +objektiivinen, mystillinen, joka yhdistää tämän käsitteen korkeimman +täydellisyyden, Jumalan, kanssa, — määritys, joka on kerrassaan +fantastinen ja perusteeton; toinen sitä vastoin on hyvin yksinkertainen +ja helposti käsitettävä, subjektiivinen, jonka mukaan kaunista on +kaikki, joka miellyttää. + +Toisten mielestä on siis kauneus jotakin mystillistä ja ylevää, mutta +valitettavasti sangen epämääräistä käsittäen sekä filosofiian ja +uskonnon, että itse elämän (Schelling ja Hegel); Kant taas ja hänen +seuraajansa väittävät kauniin olevan nautintoa, jota me tunnemme +ajattelematta omaa hyötyämme. Mutta vaikka tämä viimeksi mainittu +määritys tuntuukin sangen selvältä, on se valitettavasti kuitenkin yhtä +epämääräinen kuin edellinenkin, mennen vastakkaiseen liiallisuuteen, +sillä sen mukaan sekin nautinto, jonka meille tuottaa ruoka ja juoma, +on kauneutta, kuten väittävät esim. Guyot, Kralik y.m. + +Jos tarkastelemme, miten oppi kauniista on kehittynyt estetiikassa, +niin huomaamme, että ensi aikoina estetiikan perustamisen jälkeen, on +vallalla metafyysinen käsitys kauneudesta, vaan että, mitä lähemmäksi +tulemme nykyaikaa, sitä enemmän kauneuden määritykset tulevat +kokeellisiksi, ovatpa ne viime aikoina saaneet fysioloogisenkin +luonteen. On ilmestynyt sellaisia esteettikoja kuin Véron ja Sully, +jotka koettavat kokonaan tulla toimeen ilman kauneuden käsitettä. Mutta +sellaiset esteettikot saavat tuiki vähän kannatusta. Suurin osa niin +hyvin yleisöä, kuin taiteilijoita ja oppineita pitää itsepintaisesti +kiini kauneuden käsitteestä, sellaisena kuin se määritellään useimmissa +estetilkoissa, siis sisältäen jotakin mystillistä tai metafyysillistä +tahi erityistä nautintoa. + +Mitä on siis oikeastaan kauneuden käsite, jonka meidän aikamme ihmiset +pitävät niin välttämättömänä taiteen määrittelemiselle? + +Subjektiivisessa suhteessa ymmärrämme kauneudella sitä, joka antaa +meille määrättyä nautintoa. Objektiivisessa suhteessa taas me +pidämme kauniina jotakin absoluuttisesti täydellistä ainoastaan +siksi, että tämän absoluuttisesti täydellisen ilmeneminen tuottaa +meille määrättyä nautintoa. Objektiivinen määritys on siis itse +asiassa sama kuin subjektiivinen, lausuttuna toisilla sanoilla. +Perusajatus molemmissa on se, että me pidämme kauniina kaikkea, joka +meitä miellyttää herättämättä meissä itsekkäisiä pyyteitä. Näin +ollen näyttäisi luonnolliselta, ettei tieteen pitäisi tyytyä taiteen +määritykseen, joka perustuu kauneuteen, s.o. siihen, joka miellyttää, +vaan että sen pitäisi etsiä yleistä, kaikkiin taiteen tuotteisiin +soveltuvaa määritystä, jonka mukaan voisi heti päättää onko esine +taideteos vai ei. Mutta, kuten lukija ylempänä olevista otteista voi +huomata, sellaista määritystä ei löydy. Kaikki yritykset määritellä +absoluuttisesti kaunista itsessään milloin luonnon mukailemiseksi, +milloin tarkoituksenmukaisuudeksi, milloin sopusointuisuudeksi, milloin +miksikin ovat joko aivan epämääräisiä tahi määrittelevät ainoastaan +muutamien taideteosten muutamia piirteitä, eivätkä lähimainkaan kykene +käsittämään kaikkea sitä, jota kaikki ihmiset aina ovat pitäneet ja +vielä nytkin pitävät taiteena. + +Objektiivista määritystä kauniille ei löydy; ne määritykset, jotka +löytyvät, niin hyvin metafyysinen, kuin kokeellinenkin, voi sovittaa +yhteen subjektiivisen kanssa, vieläpä senkin mielipiteen kanssa, että +taide on kauneuden ilmaisemista; kaunista taas on se, joka miellyttää. +Monet esteettikot ovat huomanneet näiden määrityksien riittämättömyyden +ja hataruuden. He tekivät itselleen kysymyksen, minkätähden joku +esine meitä miellyttää, ja kysymys kauneudesta muuttui kysymykseksi +mausta. Näin tekivät esim. Hutchinson, Voltaire, Diderot y.m. Mutta +kaikki yritykset antaa selvää vastausta kysymykseen, mitä maku on, +kuten lukija itse voi huomata estetiikan historiasta ja omasta +kokemuksestaan, ovat aivan turhia. Mahdotointa on selittää, miksi joku +esine miellyttää toista, vaan ei toista. Nykyinen estetiikka ei siis +vastaa niitä vaatimuksia, joita meillä on tieteen suhteen. Tieteellisen +estetiikan tehtävänä olisi määrätä taiteen ominaisuudet ja lait, samoin +kuin kauneudenkin, jos se muodostaa taiteen sisällön, tahi maun, jos +taide todellakin riippuu mausta, ja sitten näiden lakien perustuksella +määrätä, mitkä taideteokset vastaavat taiteen vaatimuksia, mitkä +eivät. Ja jos kerran asetutaan sille kannalle, että kaikki ne esineet +ovat taiteellisia, jotka meitä miellyttävät, on sen muodostettava +sellainen teoriia taiteesta, jonka mukaan kaikki ne taideteokset, +jotka miellyttävät määrätyitä henkilöitä, olisivat pidettävät tämän +teoriian mukaisina. On olemassa taiteellinen kaanon, jonka mukaan +meidän piirissämme taideteokset arvostellaan (Fidias, Sofokles, +Homerus, Titianus, Rafael, Bach, Beethoven, Dante, Shakespeare, Göthe +y.m.) ja estetiikassa lausuttujen mielipiteiden tulee käsittää kaikki +nämät taiteen tuotteet. Taiteen arvosta ja merkityksestä lausutut +mielipiteet, jotka eivät perustu _määrätyille laeille_, joiden mukaan +me pidämme jotakin kauniina tai rumana, vaan _sille, kuuluuko se +meidän_ muodostamaamme kaanoniin, esiintyvät kaikkialla esteettisessä +kirjallisuudessa. Näinä päivinä olen lukenut erään Folkeltin +kirjan, joka ei ole huonoimpia alallaan. Puhuessaan siveellisyyden +vaatimuksista taideteosten suhteen, sanoo tekijä suoraan, että +taideluomia ei saa arvostella siveellisyyden vaatimuksien mukaan, +sillä muutenhan Shakespearen Romeo ja Julia, Göthen Wilhelm Meister +eivät olisi pidettävät taiteellisina. Mutta koska kumpikin näistä +kuuluvat taiteen kaanoniin, niin moinen vaatimus on väärä. Sentähden on +löydettävä sellainen taiteen määritys, jonka mukaan taiteen alaan voisi +lukea myöskin mainitut teokset ja siveellisyyden vaatimuksen sijaan +panee tekijä taiteen perustukseksi merkitseväisyyden (Bedeutungsvolles). + +Kaikki estetiikat ovat kirjoitetut tämän luonnoksen mukaan. Niiden +pitäisi tarkalleen määritellä todellisen taiteen olemuksen ja sitten, +sen mukaan, voiko taideteosta lukea määrityksen alle kuuluvaksi, +päättää, mikä on taidetta, mikä taas ei. Mutta sen sijaan tunnustavat +he taiteeksi määrätyn lajin taideteoksia, sentähden että ne +miellyttävät määrättyyn piiriin kuuluvia henkilöitä, ja taiteelle +haetaan sellainen määritys, joka käsittäisi alaansa kaikki nämät +taideluomat. Ei kauvan sitten näin tämän ajatuksen selvästi lausuttuna +Mutherin "XIX:n vuosisadan taiteen historiassa", joka epäilemättä +on suuriarvoinen teos. Kertoessaan prerafaeliitoista, dekadenteista +ja symbolisteista, jotka jo ovat päässeet taiteen kaanoniin, hän +ei ryhdy ainoastaan arvostelemaan tätä suuntaa, vaan koettaa +myöskin todistaa, että se on tärkeänä vastapainona naturalistien +liiallisuuksille. Mitä mielettömyyksiä taiteilijat keksinevätkin, jos +ne vaan tulevat hyväksytyiksi ylemmissä piireissä, niin muodostetaan +kohta teoriia, jonka tarkoituksena on selittää ja tehdä laillisiksi +mokomat mielihoureet. Aivan kun ei historiassa milloinkaan olisi ollut +sellaisia aikoja, jolloin määrätyissä, yksityisissä piireissä ei ole +hyväksytty valheellista, rumaa ja mieletöntä taidetta, joka ei ole +jättänyt mitään jälkiä, ja jonka jälkimaailma on kerrassaan unohtanut. + +Taiteen teoriia, joka on perustettu kauneudelle, ja joka on esitettynä +estetiikoissa, ja jonka suuri yleisö pitää uskontona, ei siis itse +asiassa ole mitään muuta kuin sen tunnustamista kauniiksi, joka +miellytti ja miellyttää meitä, s.o. määrättyä ihmisluokkaa. + +Voidaksemme määritellä jotakin inhimillistä toimintaa, täytyy meidän +ymmärtää sen merkitys ja arvo. Jos taas mieli ymmärtää se merkitys ja +arvo, joka jollakin inhimillisellä toiminnalla on, täytyy välttämättä +tarkastella tätä toimintaa itsessään, ottaen huomioon sen syyt ja +vaikutukset, eikä ainoastaan sitä huvia, jota se meille tuottaa. + +Jos taas myönnämme että jonkun toiminnan tarkoituksena on tuottaa +meille nautintoa, ja tämän nautinnon mukaan määräämme sen, niin ei +meidän määrityksemme nähtävästi tule olemaan oikea. Näin on juuri +menetelty taidetta määriteltäessä. Jos on kysymys ruuasta, niin ei +kenenkään päähän juolahda väittää ruu’an merkityksen olevan siinä +nautinnossa, jota me tunnemme syödessämme. Jokainen käsittää, ettei +meidän makumme tyydyttäminen mitenkään voi olla perustuksena ruu’an +ansioita määrätessä, ja ett'emme me sentähden voi edellyttää, että ne +päivälliset limburgilaisine juustoineen, viineineen y.m., joihin me +olemme tottuneet, ja jotka meitä miellyttävät, ovat kaikkein parasta +ruokaa ihmiselle. + +Aivan samoin ei kauneuskaan, eli se, mikä meitä miellyttää, mitenkään +voi olla taiteen määrittelemisen perustuksena, eikä joukko esineitä, +jotka meitä huvittavat, mitenkään voi vastata taiteen vaatimuksia. + +Pitää taiteen tarkoituksen ja merkityksen riippuvana sen tarjoamasta +nautinnosta on aivan samaa kuin panna ruu'an tarkoituksen ja +merkityksen riippuvaksi siitä nautinnosta, jota sen syöminen antaa — +kuten tekevät alhaisimmalla siveellisellä asteella olevat ihmiset. + +Samoin kuin ihmiset, jotka luulevat ruu'an tarkoituksen ja merkityksen +olevan sen antamassa nautinnossa, eivät voi ymmärtää syömisen +todellista tarkoitusta, samoin myöskin ihmiset, jotka taiteen +tarkoitusperänä pitävät nautintoa, eivät voi ymmärtää sen oikeata +merkitystä sentähden, että he antavat toiminnalle, jonka merkitys on +yhteydessä muiden elämänilmiöiden kanssa, valheellisen tarkoituksen +tyydyttää yksinomaan nautinnonhimoa. Ihmiset ymmärsivät, että syömisen +tarkoituksena on ruumiin ravitseminen vasta sitten, kun he olivat +lakanneet pitämästä tämän toiminnan tarkoituksena nautintoa. Sama on +asianlaita taiteen suhteen. Ihmiset käsittävät taiteen merkityksen +ainoastaan silloin, kun he herkeävät pitämästä tämän toiminnan +tarkoituksena kauneutta, s.o. nautintoa. Mielipide, jonka mukaan +taiteen tarkoituksena on kauneus eli määrätty nautinto, ei suinkaan +ole omiaan antamaan selvää käsitystä siitä, mitä taide oikeastaan on. +Päinvastoin tekee se mahdottomaksi löytää oikeata määritystä taiteelle +sentähden, että sen kautta kysymystä koetetaan ratkaista tavalla, +joka on aivan vierasta taiteelle, — metafyysisten, psykoloogisten, +fysioloogisten, vieläpä historiallistenkin mietteiden kautta siitä, +miksi joku esine miellyttää toisia, vaan ei toisia. Mietteet siitä, +miksi toiset pitävät puuperunoista, vaan toiset lihasta, eivät +ollenkaan auta ratkaisemaan kysymystä, mitä ravitseminen oikeastaan on. +Yhtä vähän on makukysymyksen ratkaiseminen taiteessa (jonka kysymyksen +kanssa välttämättä sekoitetaan kaikki taidetta koskevat mietteet) +omiaan selvittämään sen inhimillisen toiminnan olemusta, jota kutsutaan +taiteeksi. Se tekee päinvastoin tällaisen selvittämisen kerrassaan +mahdottomaksi. + +Kysymykseen, mitä taide on, jonka alttarille uhrataan miljoonien +ihmisten vaiva ja työ, ihmishenkiä jopa siveellisyyttäkin, olemme +estetiikoista saaneet erilaisia vastauksia, joille kaikilla kuitenkin +on yhteinen se mielipide, että taiteen tarkoituksena on kauneus; +kauneus taas on muka nautintoa ja taidenautinto on hyvää ja kaikille +tärkeätä. Nautinto on siis hyvää, sentähden että se on nautintoa. Se +siis, jota pidetään taiteen määrityksenä, ei lainkaan sitä ole. Se +on ainoastaan keino nykyisen taiteen puolustamiseksi. Seurauksena +tästä on ollut, niin kummalliselta kuin se kuuluukin, ettei vielä +tähän saakka ole onnistuttu antamaan oikeata, vastaavaa määritystä +taiteesta, huolimatta siitä, että tukuttain sitä käsitteleviä kirjoja +on kirjoitettu. Syynä on se, että taiteen käsitteen perustukseksi on +pantu kauneuden käsite. + + + + +V. + + +Mitä on taide siinä tapauksessa, että hylkäämme kauneuden käsitteen, +joka vaan sekottaa asiaa? Viimeisten ja selvempien taiteen määritysten +mukaan, jotka ovat riippumattomia kauneudesta, on taide toimintaa, +joka on saanut alkunsa jo eläinmaailmassa sukupuolivaistosta ja +taipumuksesta leikkiin (Schiller, Darwin, Spenser), johon on yhdistetty +hermojen mieluisa vavahteleminen. Tämä on fysioloogis-evolutsiooninen +määritys. Toiset taas sanovat, että taide on inhimillisten tunteiden +ilmaisemista. Tämä ilmaiseminen tapahtuu viivojen, värien, liikkeiden, +äänien, sanojen kautta (Véron). Tämä on kokeellinen määritys. Kaikkein +myöhimmän mielipiteen mukaan, jonka on julkilausunut Sully, on taide: +the production of some permanent object or passing action, which is +fitted not only to supply an active enjoyment to the producer but to +convey a pleasurable impression to a number of spectators or listeners +quite apart from any personal advantage to be derived from (toimintaa, +jonka tuote on pysyväinen eli ajallinen, joka ei ainoastaan tuota +huvia itse toimivalle henkilölle, vaan myöskin määrätylle katselija- +eli kuulijajoukolle, riippumatta siitä saatavasta persoonallisesta +hyödystä). + +Vaikka täytyykin myöntää näiden määritysten etevämmyyden metafyysisten +rinnalla, jotka perustuvat kauneuden käsitteelle, eivät ne kuitenkaan +ole läheskään tyydyttäviä. Fysioloogien-evolutsionistien määritys on +epämääräinen sentähden, ettei siinä puhuta itse taiteelle oleellisesta +toiminnasta, vaan taiteen tuloksista. Määritys, joka perustuu +fysioloogiseen vaikutukseen ihmisen organismiin, on väärä sentähden, +että sen alle voi alistaa monta muutakin inhimillisen toiminnan lajia. +Niinpä uudenaikaiset esteettikot lukevatkin taiteen alaan kuuluviksi +kauniiden vaatteiden, hyvänhajuisten vesien, vieläpä ruu’ankin +valmistamisen. Kokeellinen määritys taas on väärä sentähden, että se +sanoo ihmisen voivan ilmaista tunteensa viivojen, värien, äänien, +sanojen y.m. kautta vaikuttamatta niiden kautta toisiin ihmisiin. Ja +tällainen ilmaiseminen ei ole taidetta. + +Sullyn määritys taas ei ole tarkka sentähden, että sen toiminnan alaan, +jonka tulokset ovat omiaan tuottamaan huvia toimivalle henkilölle ja +mieluisesti vaikuttamaan katsojiin tai kuulijoihin, ilman että he +ajattelevat niistä saatavissa olevaa hyötyä, voi lukea kuuluvaksi +myöskin silmänkääntäjätemput, voimisteluharjoitukset y.m. toiminnat, +joita ei voi pitää taiteellisina. Päinvastoin taas useat asiat, jotka +vaikuttavat epämieluisasti, kuten esim. hermoja tärisyttävä, synkkä +kohtaus runoteoksessa eli teaatterissa, ovat pidettävät taideteoksina. + +Kaikkien näiden määrityksien epätarkkuus riippuu siitä, että kaikissa +niissä, samoin kuin metafyysilisissäkin määrityksissä taiteen +tarkoitukseksi pannaan siitä saatava nautinto, eikä sen merkitystä +ihmiselämässä. Jos mieli tarkalleen määritellä taidetta, täytyy ennen +kaikkia hylätä se mielipide, että se on nautinnon välikappale, ja pitää +sitä yhtenä inhimillisen elämän ehdoista. Silloin me emme voi olla +huomaamatta, että taide on yksi ihmisen yhteiselämän välikappaleista. +Jokainen taideteos vaikuttaa sen, että sen katselija tai kuuntelija +joutuu henkiseen yhteyteen teoksen luojan ja muiden katselijoiden ja +kuuntelijoiden kanssa. Kuten sanat, jotka ilmaisevat ajatuksia ja +kokemuksia, ovat omiaan yhdistämään ihmisiä toisiinsa, samoin vaikuttaa +myöskin taide. Eroitus on ainoastaan siinä, että sanojen avulla ihminen +ilmoittaa ajatuksiaan toisille, taiteen avulla hän taas ilmaisee +tunteitaan. + +Taiteen merkitys on siinä, että ihminen, joka kuulon tai näön avulla +havaitsee toisen tunteenilmaukset, voi itse tuntea samoja tunteita, +joita tunteiden ilmaisija kokee. + +Ottakaamme kaikkein yksinkertaisin esimerkki: Ihminen nähdessään toisen +nauravan tulee itsekkin iloiseksi, nähdessään toisen itkevän herää +hänessäkin surun tunteita. Jos joku suuttuu, vihastuu, niin myöskin +toinen nähdessään hänet joutuu suuttumuksen valtaan. Liikkeillään +ja äänellään ilmaisee ihminen reippautta, päättäväisyyttä tahi, +päinvastoin, alakuloisuutta, haluttomuutta ja hänen sieluntilansa +vaikuttaa toisiin. Ihminen kärsii, osoittaa huokauksillaan +kärsimyksiään ja hänen huokauksensa saattavat toisetkin kärsimään. +Joku ilmaisee ihastuksensa, onnen tai pelon tunteensa, joita hän +tuntee nähdessään jonkun ihmisen, ilmiön ja hänen tunteensa ilmaukset +vaikuttavat silloin muissa samoja tunteita. + +Juuri tähän ihmisen kykyyn vastaanottaa muiden tunteita perustuu taide. + +Jos ihminen voikin vaikuttaa muihin välittömästi muotonsa tai ääniensä +kautta, saattaa toisen haukottelemaan itse haukottelemalla, tahi +nauramaan tahi itkemään, kun häntä itseään naurattaa tai itkettää, tahi +kärsimään, kun itse kärsii, niin se vielä ei ole taidetta. + +Taide saa alkunsa vasta silloin, kun ihminen, tahtoen ilmaista muille +tunteitaan, uudestaan herättää ne omassa itsessään ja määrätyillä +ulkonaisilla merkeillä ilmaisee ne. + +Ottakaamme pieni esimerkki: Poika, joka nähdessään suden pelästyy, +kertoo muille asian. Herättääkseen toisissa sen tunteen, jota hän +mainitussa tilaisuudessa tunsi, kertoo hän asian tarkalleen, antaen +kuvan tilastaan ennen tapaamistaan suden kanssa, maisemasta, metsästä, +sitten suden ulkonäöstä, sen liikkeistä, välimatkasta hänen ja suden +välillä j.n.e. Jos poika kertoessaan uudestaan tuntee saman tunteen ja +herättää kuulijoissaankin sen tunteen, jota itse on kokenut, niin on +hänen kertomuksensa taidetta. Vaikkei poika olisi nähnytkään sutta, +vaan usein pelännyt sitä ja, tahtoen herättää toisissa tuntemaansa +pelon tunnetta, keksisi koko susijutun ja kertoisi sen niin, että +kertomuksellaan herättäisi kuulioissaan samallaisen tunteen, kuin +itsekin oli kokenut kuvitellessaan itselleen sutta — niin se on myöskin +taidetta. Samoin on taidetta myöskin se, kun ihminen, tunnettuaan +todellisuudessa tahi mielikuvituksessaan kärsimyksen kauhua tai +nautinnon suloa, kuvaa nämät tunteensa kankaalle tai marmoriin niin, +että ne tarttuvat toisiin. Taiteena täytyy pitää myöskin sitä, jos joku +on tuntenut tai itselleen kuvitellut ilon, surun, epätoivon, reippauden +tai haluttomuuden tunteita, tai jonkun näistä tunteista muuttumista +toiseksi, ja äänillä ilmaissut ne niin, että ne tarttuvat kuulijoihin, +jotka tuntevat ne samalla tavalla kuin hän itsekin. + +Taiteen esineenä voivat olla mitä erilaisimmat tunteet, voimakkaat ja +heikot, tärkeät ja vähäpätöiset, hyvät ja huonot, jos ne vaan tarttuvat +lukijaan, katsojaan tai kuulijaan. Itsekieltäymyksen ja nöyryyden +tunne, jotka tuodaan ilmi jossain draamassa, nuorten kiihkeä rakkaus, +jota kuvataan romaanissa, hekuman tunne, joka ilmenee taulussa, tahi +reippauden, joka uhkuu juhlallisessa marssissa, tahi iloisuuden, jota +herättää vilkas tanssi, tahi koomillisuuden, jonka aiheena on joku +naurettava kertomus, tahi iltamaiseman herättämä hiljaisuuden tunne — +ovat kaikki taidetta. + +Jos vaan katsojissa eli kuulijoissa herää sama tunne, jota on kokenut +taiteilija itse, niin on se taidetta. + +_Taiteelliseen toimintaan vaaditaan siis, että ihminen uudestaan +henkiin herättää jonkun ennen kokemansa tunteen ja sen tehtyänsä, +ilmaisee sen liikkeiden, viivojen, värien tai äänten avulla niin, +että toiset tuntevat saman tunteen. Taide on inhimillistä toimintaa. +Tämä toiminta on siinä, että ihminen itsetietoisesti, määrättyjen +ulkonaisten merkkien avulla ilmaisee toisille tuntemiansa tunteita, ja +nämät tunteet tarttuvat toisiin._ + +Taide ei ole, kuten metafyysikot sanovat, jonkun salaisen +ideean, kauneuden, Jumalan ilmaisemista, ei myöskään, kuten +fysioloogit-esteettikot väittävät, leikkiä, johon ihminen tuhlaa +liiat kerääntyneestä energiiasta, yhtävähän kuin mieluisten esineiden +tuotantoa, tai nautintoa, vaan se on välttämätöntä elämälle ja +yksityisen ihmisen onnellisuudelle, ihmisten yhdyselämän välikappale, +joka yhdistää heidät toisiinsa samojen tunteiden kautta. + +Kykynsä avulla ymmärtää sanoilla lausuttuja ajatuksia, voi jokainen +ihminen saada tietoa siitä, mitä koko ihmiskunta on ajatusten +maailmassa tehnyt hänen hyväkseen, kykynsä avulla ymmärtää vieraita +ajatuksia, voi hän tulla osalliseksi muiden ihmisten toiminnasta +ja itse ilmaista omia, samoin kuin muilta oppimiaan ajatuksia +aikalaisilleen ja jälkimaailmalle. Samoin myöskin sen kautta, että +toisten tunteet voivat taiteen välityksellä tarttua toisiin, hän voi +tunteen avulla saada selvää siitä, mitä ihmiskunta ennen häntä on +kokenut, samoin kuin aikalaistensakin tunteista ja voi ilmaista omat +tunteensa toisille. + +Jolleivät ihmiset voisi saada tietoa ennen heitä eläneiden ihmisten +tunteista ja ilmaista muille omiaan, olisivat he petojen kannalla tai +Kaspar Hauserin kaltaisia. + +Jolleivat he taas voisi ymmärtää taidetta, olisivat he kenties vielä +villimpiä, vieraat ja vihamieliset toisilleen. + +Ja sen vuoksi on taiteellinen toiminta yhtä tärkeätä kuin puhekykykin +ja yhtä yleistä. + +Kuten sana vaikuttaa meihin ei ainoastaan puheiden, saarnojen ja +kirjojen, vaan myöskin keskustelun muodossa, jonka kautta me ilmaisemme +toisillemme ajatuksiamme ja kokemuksiamme, samoin myöskin taide, sanan +laajemmassa merkityksessä, antaa leimansa koko meidän elämällemme, ja +ainoastaan muutamia taiteen ilmenemismuotoja me nimitämme taiteeksi +ahtaammassa merkityksessä. + +Me olemme tottuneet pitämään taiteena ainoastaan sitä, jota me luemme, +kuulemme eli näemme teaattereissa, konserteissa ja näyttelyissä, +rakennuksia, kuvapatsaita, runoja, romaania... Mutta kaikki tämä on +ainoastaan pieni osa siitä taiteesta, joka ilmenee yhteiselämässämme. +Koko ihmiselämä on täynnä kaikenlaatuisia taiteen tuotteita, +kehtolaulusta, pilapuheesta, puvuista, koristeista — kirkonmenoihin ja +juhlakulkueihin asti. Kaikki tämä on taiteellista toimintaa. Taiteella +ahtaammassa merkityksessä emme siis ymmärrä kaikkea inhimillistä +toimintaa, joka ilmaisee tunteita, vaan ainoastaan sellaista, jonka +me tuntemattomasta syystä eroitamme koko tästä toiminnasta, ja jolle +annamme erityisen merkityksen. + +Tällaisen erityismerkityksen ovat ihmiset aina antaneet sille tämän +toiminnan osalle, joka on ollut ihmisten uskonnollisten tunteiden +ilmaisijana, ja kutsuneet tämän pienen osan taiteesta taiteeksi, sanan +täydessä merkityksessä. + +Tällainen oli muinaisajan ihmisten, Sokrateen, Platon ja Aristoteleen +käsitys taiteesta, samaa mielipidettä olivat myöskin juutalaisten +profeetat ja muinaisajan kristityt; siltä kannalta katselivat ja +katsovat vielä nytkin taidetta muhamettilaiset, samoin kuin meidän +aikamme uskonnolliset ihmiset ylipäänsä. + +Muutamat ihmiskunnan opettajat, kuten esim. Plato "Tasavallassaan", +ensimäiset kristityt, ankarat muhamettilaiset ja buddalaiset usein +kokonaan kieltävätkin kaiken taiteen. + +Vastoin nykyaikaista katsantokantaa, jonka mukaan taide aina pidetään +hyvänä, jos se vaan tuottaa nautintoa, on taide niiden ihmisten +mielestä, joilla on äsken mainittu käsitys siitä, sangen vaarallinen +ihmiselle. Sanoja voi olla kuulematta, eivätkä ne siis muka ole +läheskään niin vaarallisia kuin taide, joka tarttuu ihmisiin vastoin +heidän tahtoansa. Ihmiskunta kärsii sentähden paljoa vähemmän, jos +taide kokonaan hyljätään, kuin jos sitä suvaitaan minkälaisessa +muodossa hyvänsä. + +Ihmiset, jotka hylkäsivät kaiken taiteen, eivät nähtävästi olleet +oikeassa, sen tähden, että he hylkäsivät sellaista, jota itse asiassa +on mahdotointa hyljätä. Sillä taidehan on yksi ihmisten yhteiselämän +välttämättömistä välikappaleista, jota paitsi ihmiskunta ei voisi +toimeen tulla. Mutta yhtä väärässä ovat nykyaikaiseen sivistyneesen +europalaiseen yleisöön kuuluvat ihmiset, jotka hyväksyvät kaiken +taiteen, kunhan se vaan on kauneuden palveluksessa, toisin sanoen +tuottaa meille huvia. + +Ennen pelättiin taiteen turmelevan ihmisiä, ja sentähden se kokonaan +kiellettiin. Nykyaikana taas pelätään, ettei vaan mitenkään jäätäisi +vaille jotakin taiteen tarjoamaa nautintoa, ja suojellaan kaikkia +taiteita eroituksetta. Minun mielestäni on jälkimäinen hairahdus paljoa +suurempi ja seurauksiltaan paljoa vahingollisempi edellistä. + + + + +VI. + + +Mutta mitenkä on sellaista taidetta, joka muinaisaikana oli ainoastaan +suvaittu tai tykkänään kielletty, meidän aikanamme ruvettu pitämään +hyvänä ja välttämättömänä, jos se vaan tuottaa huvia? + +Se on tapahtunut seuraavista syistä. + +Ihmisten mielipide taiteesta, s.o. niistä tunteista, joita se ilmituo, +riippuu siitä, millä silmillä he katsovat hyvään ja pahaan elämässä. +Uskonto taas määrää, mitä on pidettävä hyvänä tai pahana. + +Ihmiskunnan elämänkäsitys on muuttuvainen. Lakkaamatta siirtyy se +alemmasta, yksityisemmästä ja hämärämmästä yleisempään, ylevämpään ja +selvempään maailmankatsantokantaan. Ja kuten kaikkia liikkeitä, niin +tätäkin johtavat etevämmät, jotka selvemmin kuin muut ymmärtävät elämän +tarkoituksen, ja kaikkien näiden etevämpien joukosta eroittautuu vielä +yksi, joka muita selvemmin, ymmärrettävämmin, voimakkaammin — sanoilla +ja teoilla — julkilausuu tämän elämän tarkoituksen. Tämän henkilön +lausumaa elämänkäsitystä ja hänen muistoonsa yhdistettyjä tarinoita +ja menoja kutsutaan uskonnoksi. Uskonnoissa kuvastuu se korkeampi +elämänkäsitys, joka meidän aikana on selvillä ainoastaan paraimmille +ja etevämmille henkilöille ja jonka ymmärtämiseen koettavat pyrkiä +kaikki muut. Ja ainoastaan sentähden ovat uskonnot aina pidetyt ja yhä +vieläkin pidettävät perustuksena ihmisten tunteiden arvostelemiselle. +Jos tunteet lähentävät ihmisiä uskonnon osoittamaan ideaaliin, jos +ne ovat sopusoinnussa sen kanssa, — niin ovat ne hyviä; jos taas ne +vieroittavat siitä, ovat ristiriidassa sen kanssa, — niin ovat ne +huonoja. + +Jos uskonto pitää elämän tarkoituksena yhden ainoan Jumalan +palvelemista ja Hänen tahtonsa täyttämistä, niin taide, joka ilmituo +tunteet, joiden alkuna on rakkaus tähän Jumalaan ja Hänen lakiinsa, +— profeettain, psalmien pyhä runous, — on hyvää, ylevää taidetta. +Mutta taide, jonka esineenä on vieraiden jumalien kunnioittaminen ja +tunteiden ilmaiseminen, jotka ovat ristiriidassa Jumalan lain kanssa, +ovat pidettävät huonoina. Jos uskonto pitää elämän tarkoituksena +maallisen onnen, kauneuden ja voiman, niin elämäniloa ilmaiseva taide +on pidettävä hyvänä taiteena; taide taas, joka ilmituo velttouden ja +alakuloisuuden tunteita, on huonoa. Tällainen oli kreikkalainen käsitys +asiasta. Jos taas elämän tarkoituksena on isänmaan paras, esi-isien +kunnioittaminen ja vanhojen traditsioonien noudattaminen, niin se +taide, joka ilmilausuu vaatimuksen yksityisen alistumisesta yleisen +alle, rakkaudentunteita isänmaahan, esi-isiin ja kunnioitusta heiltä +perittyihin tapoihin, on pidettävä hyvänä taiteena; taide taas, joka +ilmituo vastakkaisia tunteita, on huonoa. Tällainen katsantokanta +oli roomalaisilla ja kiinalaisilla. Mutta jos elämän tarkoitus on +vapautuminen eläimellisyydestä, niin sellainen taide, joka ilmaisee +sieluaylentäviä tunteita, on hyvää, jota vastoin kaikkea sitä, joka +ilmituo fyysillisiä himoja yllyttäviä tunteita, täytyy pitää huonona +taiteena. + +Uskonnollinen vakaumus hyvästä ja pahasta on aina yhteinen samaan +luokkaan kuuluville ihmisille, ja tämä vakaumus juuri määrää niiden +tunteiden arvon, jotka taide esiintuo. Ja sentähden ovat kaikki +kansat kaikkina aikoina suosineet ja arvossapitäneet taidetta, joka +ilmituo yhteisestä uskonnollisesta vakaumuksesta lähteviä tunteita, +jota vastoin aina on halveksittu ja vastustettu sitä taidetta, jonka +esineenä ei ole ollut tällaisten tunteiden ilmaiseminen. Muita +taiteenaloja taas, joiden kautta ihmiset olivat vuorovaikutuksessa +toistensa kanssa, ei pidetty missään arvossa, mutta niitä vastustettiin +ainoastaan siinä tapauksessa, että ne olivat ristiriidassa ajan +uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Tällainen oli asian laita +kaikilla kansoilla: kreikkalaisilla, intialaisilla, egyptiläisillä, +kiinalaisilla, samoin kuin kristillisen ajanluvun alussa. + +Arvokkaiksi taidetuotteiksi tunnusti ensi alussa kristinoppi +ainoastaan legendat, pyhäin elämäkerrat, saarnat, rukoukset, +hengellisten laulujen laulamisen, joka herätti ihmisissä rakkautta +Kristukseen. Hänen elämänsä herättämät säälintunteet, pyrkimyksen +seurata hänen esimerkkiään, maallisen elämän hylkäämisen, lähimmäisen +rakkauden. Kaikki taidetuotteet taas, jotka ilmaisivat yksityisiä +nautinnontunteita, piti se huonoina, ja hylkäsi sentähden kaiken +pakanallisen plastillisen taiteen, hyväksyen ainoastaan symbooliset +plastilliset, taideteokset. + +Tällainen oli ensimäisten vuosisatain kristittyjen käsitys +taiteesta. Tosin se kristinoppi, jonka he olivat omistaneet, ei +ollut aivan puhdasta, mutta se oli ainakin vielä turmeltumatonta ja +pakanallisuudesta vapaata. + +Mutta kristinoppi muuttui aikain kuluessa. Erittäinkin kun hallitsijat, +kuten esim. Konstantinus, Kaarle-Suuri ja Vladimir, alkoivat +väkivallalla kääntää kansoja, ilmestyi todellisen kristinopin sijaan +kirkollinen, joka oli lähempänä pakanuutta kuin Kristuksen oppia. Tämä +kiitollinen kristinoppi rupesi aivan toisilla silmillä katselemaan +ihmisten tunteita ja niitä ilmaisevia taideteoksia. + +Kirkollinen kristinoppi ei enään hyväksynyt todellisen kristinopin +pääoppeja, nimittäin jokaisen ihmisen välitöntä suhdetta Isään, +ja siitä johtuvaa veljeyttä, kaikkien yhdenvertaisuutta ja kaiken +väkivallan poistamista. Se muodosti päinvastoin oman, pakanallisen +kaltaisen, mytologiian ja taivaallisen hierarkiian, käski uskomaan +Kristukseen, Jumalan äitiin, enkeleihin, apostoleihin, pyhimyksiin ja +marttyyreihin, eikä ainoastaan heihin, vaan vieläpä heidän kuviinsakin. +Kristinopin sisällykseksi pantiin siis sokea usko kirkkoon ja sen +sääntöihin. + +Kirkon oppi, niin vähäarvoinen kuin se olikin todelliseen kristinoppiin +verraten, vieläpä sellaisten roomalaistenkin mielestä kuin Julianus, +oli se kuitenkin ylevämpi barbaarien entistä epäjumalain, sankarien +hyvien ja pahojen henkien palvelemista. Sentähden tuli tämä oppi niiden +barbaarien uskonnoksi, jotka sen itselleen omistivat. Tämän uskonnon +kannalta katseltiin myöskin taidetta siihen aikaan. Taidetta, joka +ilmitoi kunnioituksen tunteita Jumalan äitiin, Jesukseen, pyhimyksiin, +enkeleihin, sokeaa uskoa kirkkoon, pelkoa helvetin vaivan johdosta +ja toivoa autuudesta kuoleman jälkeen — tällaista taidetta pidettiin +hyvänä, muunlaista taas huonona. + +Oppi, jonka perustuksella tämä taide syntyi, oli turmeltunutta +kristinoppia, mutta siitä huolimatta oli tämä taide todellista, sillä +se vastasi sen kansan uskonnollista vakaumusta, jonka keskuudessa se +ilmestyi. + +Keskiaikaisilla taiteilijoilla oli samat uskonnolliset vakaumukset kuin +kansallakin ja juuri sentähden he esittäessään kokemiansa tunteita +ja mielialoja rakennus-, kuvanveisto- ja maalaustaiteen, musiikin, +runouden ja draaman alalla, olivat todellisia taiteilijoita ja heidän +toimintansa oli todellista ja koko kansalle yhteistä taidetta, vaikka +se meistä näyttääkin vähäarvoiselta. + +Tällaisena pysyi taide niin kauvan, kun oltiin yhtämieltä kirkon +opista, jolloin ylemmissä, rikkaimmissa ja sivistyneimmissä +säädyissä ei vielä ollut herännyt epäilystä kirkon opin totuudesta. +Ristiretkien jälkeen tapahtui tässä suhteessa muutos. Paavit rupesivat +väärinkäyttämään saavuttamaansa suurta valtaa. Rikkaisiin luokkiin +kuuluvat ihmiset oppivat tuntemaan muinaisten oppineiden teoksia, +niiden järkevyyttä ja selvyyttä, ja huomasivat vallitsevan kirkon opin +ristiriitaiseksi todellisen kristinopin kanssa. Siitä oli seurauksena +se, että he kadottivat entisen sokean uskonsa kirkon oppiin. + +Muodollisesti he tosin seurasivat kirkonoppia, mutta uskoa siihen he +eivät enään voineet. He pysyivät kirkon yhteydessä ainoastaan kansan +tähden, joka yhä vieläkin sokeasti uskoi kirkon oppiin, ja jonka uskoa +yliluokat omien etujensa vuoksi kaikin tavoin koettivat ylläpitää. +Siten kirkollinen kristinoppi tähän aikaan lakkasi olemasta koko kansan +yhteisenä uskontona. Yliluokat, joiden hallussa oli valta ja rikkaus, +ja joilla sentähden oli aikaa ja varoja uhrata taiteen harrastamiseen, +— herkesivät uskomasta kirkkonsa oppiin, kansa taas pysyi sokeasti +vanhassa uskossaan. + +Keskiajan yliluokkien suhde uskontoon oli aivan sama kuin sivistyneiden +roomalaisten vähää ennen kristinuskon ilmestymistä. He eivät enään +uskoneet sitä, jota uskoi kansa, samalla kun heillä ei ollut mitään +uskontoa, jonka olisivat voineet asettaa elähtäneen kirkollisen +uskonopin sijaan, joka heidän suhteensa oli kadottanut kaiken +merkityksensä. + +Eroitus oli ainoastaan siinä, että roomalaiset, kadotettuaan uskonsa +entisiin jumaliin - keisareihin ja kotoisiin jumaliin, eivät enään +voineet löytää mitään tyydyttävää siitä monimutkaisesta mytologiiasta, +jonka he olivat omistaneet kukistamiltaan kansoilta, jonka vuoksi +heidän täytyi omistaa itselleen aivan uusi maailmankatsanto. Keskiajan +ihmisten taas, alettuaan epäilemään kirkon opin totuutta, ei tarvinnut +hakea uutta oppia itselleen. Heidän olisi ainoastaan tarvinnut hylätä +tunnustamastaan kirkon opista sen, mikä siinä oli väärennettyä ja +omistaa itselleen Kristuksen todellisen opin sen alkuperäisessä +muodossa, jollei kokonaan niin ainakin osaksi (mutta kuitenkin +suuremmassa määrässä kuin kirkko oli omistanut). Näin tekivät ainakin +osaksi Wiclif, Huss, Luther ja Kalvin, samoin kuin kaikkien niiden +uskonnollisten liikkeiden edustajat, jotka tähän aikaan erosivat +kirkon opista. Mutta ainoastaan harvat rikkaiden ja vallassa olevien +säätyjen ihmisistä omistivat itselleen elävän kristinopin, huolimatta +siitä, että se tuomitsi vääräksi heidän edullisen asemansa. Suurin +osa yliluokkien ihmisistä oli tosin itse asiassa kadottanut uskonsa +kirkon oppiin, mutta ei voinut tahi ei tahtonut itselleen omistaa +todellista Kristuksen oppia, sillä se opetti, päin vastoin kuin kirkon +oppi, kaikkien ihmisten veljeyttä ja yhdenvertaisuutta ja vastusti +siis sitä etuoikeutettua asemaa, jossa he elivät, olivat syntyneet ja +kasvaneet. Vaikka he siis syvimmässä sielussaan pitivätkin kirkon oppia +elähtäneenä eivätkä siihen uskoneet, puuttui heiltä kuitenkin voimaa +omistamaan todellista kristinoppia. Siten rikkaiden ja vallassa olevien +luokkien ihmiset, paavit, kuninkaat, herttuat ja muut ylimykset jäivät +vaille kaikkea uskontoa. Ainoastaan ulkonaisesti pysyivät he kirkon +opissa, jota he pitivät itselleen edullisena, jopa välttämättömänäkin, +sillä se hyväksyi ne etuoikeudet, joita he nauttivat. Itse asiassa +eivät nämät ihmiset uskoneet kerrassaan mitään, aivan samoin kuin +ensimäisten vuosisatain roomalaiset. Mutta heidän käsissään oli valta +ja rikkaus ja olivat sentähden tilaisuudessa suosimaan taidetta ja +johtamaan sen kehitystä. + +Sentähden alkoi taide näiden luokkien keskuudessa saada uuden +luonteen. Sitä ei enään pidetty arvossa sentähden, että se ilmaisi +uskonnollisesta vakaumuksesta lähteviä tunteita, vaan siinä määrässä +kun se oli kaunista, toisin sanoen tuotti nautintoa. + +Kun nämät rikkaat ja vallassa olevat luokat eivät enään voineet uskoa +kirkon oppiin, eivätkä kyenneet itselleen omistamaan todellista +kristinoppia, joka tuomitsi heidän koko elämäntapansa, niin he +oikeastaan jäivät vaille kaikkea uskontoa. Sentähden he tahtomattaan +alkoivat ihailla sitä pakanallista maailmankatsantokantaa, jonka +mukaan elämän tarkoituksena oli persoonallinen nautinto. Täten näissä +yliluokissa tapahtui "tieteiden ja taiteiden jälleen virkoaminen", +joka itse asiassa on kaiken uskonnon kieltämistä ja sen tarpeettomaksi +julistamista. + +Kirkollinen ja varsinkin katoolinen oppi muodostaa niin monimutkaisen +systeemin, että sitä on mahdotoin muutella tai parantaa kokonaan +sitä purkamatta. Niin pian kuin ruvettiin epäilemään paavien +erehtymättömyyttä, — ja epäilys siitä heräsi kaikissa sivistyneissä +ihmisissä siihen aikaan —, niin samalla myöskin hävisi usko katooliseen +oppiin. Mutta tämä epäilys ei järkähyttänyt ainoastaan paaviutta ja +katoolisuutta, vaan hävitti myöskin koko kirkollisen uskon kaikkine +dogmineen Kristuksen jumaluudesta, ylösnousemisesta, kolminaisuudesta +ja raamatun auktoriteetin, sillä raamattua oli pidetty pyhänä +ainoastaan sentähden, että kirkko niin opetti. + +Siten suurin osa yliluokkien ihmisistä siihen aikaan, vieläpä paavit +ja hengellisetkin, itse asiassa eivät uskoneet mitään. Kirkon oppia +eivät he voineet uskoa sentähden, että huomasivat sen valheellisuuden. +Kristuksen siveellistä, yhteiskunnallista oppia taas he eivät voineet +hyväksyä sentähden, että se oli jyrkässä ristiriidassa heidän +yhteiskunnallisen asemansa kanssa. Siten jäivät he vaille kaikkea +uskonnollista maailmankatsantokantaa. Mutta kun heiltä kerran puuttui +uskonnollinen vakaumus, niin heillä ei myöskään voinut olla mitään +muuta johtoa arvostellessaan taiteen arvoa, kuin persoonallinen +nautinnon tunne. Mutta tunnustettuaan nautinnon eli, toisin sanoen, +kauneuden hyvän taiteen kriteerioksi, he omistivat itselleen +alkuperäisten kreikkalaisten raa’an käsityksen taiteesta, jonka +aikoinaan jo hylkäsi Plato. Tämän käsityksen mukaan muodostui heidän +keskuudessaan taiteen teoriia. + + + + +VII. + + +Siitä asti kun rikkaiden luokkien ihmiset kadottivat uskonsa kirkon +oppiin, rupesivat he pitämään hyvän taiteen tunnusmerkkinä kauneutta, +toisin sanoen taiteen tarjoamaa nautintoa ja tämän katsantotavan +mukaiseksi muodostui yliluokkien keskuudessa myöskin esteettinen +teoriia, — teoriia, jonka mukaan taiteen tarkoituksena on kauneuden +ilmituominen. Tämän teoriian kannattajat tuovat sen puolustukseksi +esiin, ettei se ole heidän keksimänsä, vaan että sillä on perustuksensa +kappalten olemuksessa, ja että sen tunnustivat oikeaksi jo muinaiset +kreikkalaiset. Mutta tämä väite on aivan tuulesta temmattu eikä sillä +ole muuta perustusta kuin se, että muinaisten kreikkalaisten hyvyyden +käsite ei vielä ollut kokonaan eroitettu kauneuden käsitteestä, joka +seikka taas riippui siitä, että heidän siveellinen ideaalinsa oli +paljoa alempi kuin kristittyjen. + +Korkein hyvyys ei ole ainoastaan kauneudesta eroava, vaan suurimmaksi +osaksi ristiriidassa sen kanssa. Sen tunsivat jo juutalaiset Iisakin +aikoina ja kristinusko on sen kokonaisuudessaan ilmilausunut, mutta +kreikkalaisille oli se yleensä tuntematoin. He luulivat, että kauniin +täytyy ehdottomasti olla myöskin hyvän. Tosin suuret ajattelijat, +Sokrates, Plato ja Aristoteles aavistivat, että hyvyys voi olla +kauneudesta eroava. Sokrates suorastaan alisti kauneuden käsitteen +hyvyyden käsitteen alle; Plato taas, voidakseen yhdistää molemmat +käsitteet, puhuu henkisestä kauneudesta; Aristoteles vaati, että +taiteen tulee vaikuttaa siveellisesti ihmisiin. Mutta itse asiassa +eivät edes nämät ajattelijat voineet täydellisesti vapautua siitä +mielipiteestä, että kauneus ja hyvyys ovat pidettävät samoina +käsitteinä. + +Sentähden myöskin sen ajan kielessä tuli käytäntöön yhdistetty +sana _καλoκαγαϑία_ (kauneus-hyvyys) tämän yhdistetyn käsitteen +ilmaisemiseksi. + +Kreikkalaiset ajattelijat nähtävästi jo alkoivat lähestyä sitä +käsitystä hyvyydestä, jonka kristinusko on julkilausunut, mutta +eivät voineet määrätä hyvän suhdetta kauneuteen. Platon mielipiteet +kauniista ja hyvästä ovat ristiriitaisia. Näitä hämäriä käsitteitä +koettivat keskiajan oppineet, kadotettuaan kaiken uskon, järjestää +laeiksi ja todistaa, että kauneus ja hyvyys itse asiassa ovat +toisiinsa yhdistettävät, että sana ja käsite _καλoκαγαϑία_ jolla oli +merkityksensä kreikkalaisten, vaan ei kristittyjen kannalta katsoen, on +pidettävä ihmiskunnan korkeimpana ideaalina. Tälle väärinkäsitykselle +perustuu estetiikka. Mutta jotta voitiin jollain tavalla puolustaa tätä +uutta tiedettä, selitettiin muinaisten kreikkalaisten käsitys taiteesta +siihen suuntaan, että tämä keksitty tiede — estetiikka — muka jo oli +olemassa kreikkalaisilla. + +Mutta itse asiassa vanhojen mielipiteet taiteesta suuresti eroavat +meidän mielipiteistämme siitä. Bénard kirjassaan Aristoteleen +estetiikasta sanookin sentähden aivan oikeen: "Pour qui vent y regarder +de près, la théorie du beau et celle de l'art sont tout-à-fait +séparés dans Aristote, comme elles le sont dans Platon et chez leurs +successeurs" [Bénard, L'esthétique d'Aristote et de ses successeurs, +Paris, 1889, p 28]. + +Ja todellakaan eivät muinaisten kansain mielipiteet taiteesta +ainoastaan ole poikkeavia meidän estetiikoissamme esiintuoduista, +vaan pikemmin ristiriidassa niiden kanssa. Mutta siitä huolimatta +kaikki esteettikot, Schasslerista aina Knight'iin asti väittävät, että +tiede kauniista — estetiikka on jo Sokrateen, Platon ja Aristoteleen +perustama, ja että sitä osaksi ovat kehittäneet epikurealaiset +ja stooalaiset, Seneca, Plutarcus ja Plotinus, mutta että tämä +tiede sitten jostain merkillisestä syystä yht'äkkiä katosi IV:llä +vuosisadalla ja oltuaan unohduksissa 1500 vuotta, ilmestyi Saksassa v. +1750 Baumgartenin opin muodossa. + + "Die Lücke von fünf Jahrhunderten, welche zwischen die + kunstphilosophischen Betrachtungen des Plato und Aristoteles und + die des Plotins fällt, kann zwar auffällig erscheinen; dennoch kann + man eigentlich nicht sagen, dass in dieser Zwischenzeit überhaupt + von ästhetischen Dingen nicht die Rede gewesen, oder dass gar ein + völliger Mangel an Zusammenhang zwischen den Kunstanschauungen + des letztgenannten Philosophen und denen des ersteren existire. + Freilich wurde die von Aristoteles begründete Wissenschaft in Nichts + dadurch gefördert; immerhin aber zeigt sich in jener Zwischenzeit + noch ein gewisses Interesse für ästhetische Fragen. Nach Plotin + aber (die wenigen, ihm in der Zeit nahestehenden Philosophen, wie + Longin, Augustin u.s.w. kommen, wie wir gesehen, kaum in Betracht, + und schliessen sich übrigens in ihrer Anschauungsweise an ihn an), + vergehen nicht fünf, sondern fünfzehn Jahrhunderte, in denen von + irgend einem wissenschaftlichen Interesse für die Welt des Schönen und + der Kunst nichts zu spüren ist. + + "Diese anderthalbtausent Jahre, innerhalb deren der Weltgeist durch + die mannigfachsten Kämpfe hindurch zu einer völlig neuen Gestaltung + des Lebens sich durcharbeitete, sind für die Ästhetik, hinsichtlich + des weiteren Ausbaus dieser Wissenschaft verloren." + + Kritische Geschichte der Aesthetik von Max Schassler. Berlin, p. 253. + § 25. + +Plotinuksen jälkeen, sanoo Schassler, kuluu 15 vuosisataa, joiden +kuluessa ei ole huomattavana vähintäkään tieteellistä intressiä +kauniisen ja taiteesen. Nämät puolitoista tuhatta vuotta ovat muka +menneet aivan hukkaan estetiikalta ja sen tieteelliseltä viljelemiseltä. + +Mutta itse asiassa on mokoma väite aivan perusteeton. Estetiikka, tiede +kauniista, ei milloinkaan ole voinut hävitä ja joutua unhotuksiin +sentähden, ettei sitä koskaan ole olemassakaan ollut. Kreikkalaiset, +kuten kaikki kansat, pitivät taidetta, kuten muitakin asioita, +hyvänä ainoastaan siinä tapauksessa, että se oli sopusoinnussa hyvän +kanssa semmoisena kuin he hyvän käsittivät; huonona taas pitivät he +sellaista taidetta, joka oli ristiriidassa heidän hyvän käsitteensä +kanssa. Mutta kreikkalaiset olivat vielä niin alhaisella siveellisellä +kehityskannalla, että hyvä ja kaunis olivat heidän mielestään samoja +käsitteitä. Tälle kreikkalaisten vanhentuneelle mailmankatsannolle +perustuu estetiikka, jonka keksivät XVIII vuosisadan oppineet, +erittäinkin Baumgarten. Kreikkalaiset eivät tunteneet mitään +esteettistä tiedettä. (Siitä voi tulla vakuutetuksi jokainen lukemalla +Bénard'in mainion kirjan Aristoteleesta ja hänen seuraajistaan tai +Walterin teoksen Platosta). + +Ensimäiset esteettiset teoriiat, vieläpä tämän tieteen nimikin, +ilmestyivät maailmaan noin 150 vuotta sitten, kristillisen europalaisen +maailman rikkaiden luokkien keskuudessa. Tämä tapahtui samaan aikaan +Itaaliassa, Hollannissa, Ranskassa, ja Englannissa. Sen perustaja taas +oli Baumgarten, joka antoi sille tieteellisen, teoreettisen muodon. + +Saksalaisille omituisella, ulkonaisesti pedanttimaisella tarkkuudella +hän muodosti ja esitti merkillisen teoriiansa. Tuskinpa mikään +muu teoriia on osaksensa saanut sellaista mieltymystä sivistyneen +yleisön puolelta ja vastaanotettu sellaisella alttiudella ja +kritiikin puutteella kuin tämä, huolimatta sen silmiinpistävästä +perusteettomuudesta. Se ei tullut ainoastaan silloisten yliluokkien +rajattoman ihailun esineeksi. Vieläpä meidänkin päivinämme oppineet +ja oppimattomat pitävät sitä epäiltämättömänä ja selvänä totuutena, +huolimatta siitä, että koko teoriia perustuu aivan mielivaltaisille, +todistamattomille väitteille. + +Olkoon teoriia miten perusteeton ja valheellinen tahansa, kunhan se +vaan kannattaa sitä valheellista käsitystä, joka on vallalla jossakin +osassa yleisöä, omistetaan se ihastuksella ja tulee tämän yleisön +uskonnoksi. Sellainen on esim. Malthuksen kuuluisa, mutta aivan +perusteeton teoriia, jossa väitetään maapallon väestön lisääntyvän +geomeetrisessa, vaan elantovarain aritmeettisessa sarjassa, josta muka +on seurauksena se, että maapallo ennen pitkää tulee riittämättömäksi +ihmisille. Samallainen on myöskin Malthuksen oppiin perustuva teoriia, +jonka mukaan taistelu olemisesta on pidettävä ihmiskunnan edistymisen +ehtona. + +Samaa laatua on myöskin Marx'in teoriia, joka on niin lavealle +levinnyt, ja jonka mukaan kapitalismi ennen pitkää tulee nielemään ja +hävittämään kaiken yksityisen yritteleväisyyden. Nämät, samoin kuin +muutkin samanlaatuiset teoriiat ovat useimmiten aivan perusteettomia +ja aivan ristiriidassa sen kanssa, joka ihmiskunnalle jo on tunnettua, +vieläpä siveettömiäkin. Mutta siitä huolimatta tunnustetaan ne tosiksi +ilman vähintäkään arvostelua ja saarnataan intohimoisesti useinkin +vuosisatojen kuluessa, kunnes niissä puolustetut olosuhteet kadottavat +merkityksensä tai niiden järjettömyys tulee liian silmiinpistäväksi. +Aivan samaa laatua on Baumgartenin ihmeteltävä hyvän, kauneuden ja +totuuden teoriia. Se vaatii, että 1800 vuotta kristinuskon valoa +nauttineet kansat omistaisivat sen elämän ideaalin, jonka jo 200 +vuotta ennemmin omisti puolivilli, orjia käyttävä, kansa, joka tosin +hyvin osasi kuvata paljaan ihmisruumiin ja rakentaa näennäisesti +kauniita rakennuksia. Mutta kaikkia näitä järjettömyyksiä ei kukaan +ole huomaavinaan. Oppineet kirjoittavat pitkiä, hämäriä tutkimuksia +kauneudesta, toisin sanoen, yhdestä esteettisen kolmikon osasta. +Das Schöne, das Wahre, das Gute — Le Beau, Le Vrai, Le Bon — näitä +sanoja toistavat filosoofit, esteettikot, taiteilijat y.m., vieläpä +romaanienkin kirjoittajat. Kaikkien mielestä nämät pyhät sanat +ilmaisevat täydellisesti määrätyitä käsitteitä — sellaisia, joille +epäilyksettä voi perustaa väitteensä. Mutta itse asiassa ilmaisevat +ne hyvin häilyviä käsitteitä. Ne päinvastoin estävät meitä saamasta +todellista käsitystä taiteesta ja ovat omiaan kannattamaan valheellista +käsitystämme, jonka mukaan taiteen tulee ilmaista huvia tuottavia +tunteita. + +Tätä kolmikkoa olemme tottuneet pitämään yhtä pyhänä kuin +uskonnollista kolminaisuutta. Mutta jos edes hetkeksi vapaudumme tästä +ennakkoluulosta ja tarkemmin ajattelemme, mitä me näillä kolmella +sanalla oikeastaan ymmärrämme, niin huomaamme, miten mieletöntä on +yhteenyhdistää näitä kolmea sanaa ja käsitettä, jotka merkitykseltään +ovat aivan erilaiset. + +Hyvyys, kauneus ja totuus asetetaan samalle asteelle. Mutta +todellisuudessa ei asian laita ole sellainen. + +Hyvyys on meidän elämämme ikuinen ja korkein päämäärä. Ymmärtäkäämme +hyvyys millä tavalla tahansa, niin ei meidän elämämme missään +tapauksessa ole muuta kuin hyvyyteen, Jumalaan pyrkimistä. + +Hyvyys on todellakin peruskäsite. Sitä on mahdotoin järjen avulla +määritellä, sen ymmärrämme ainoastaan tunteen avulla. + +Hyvyyttä ei kukaan voi määrätä, mutta se määrää kaiken muun. + +Kaunista taas, jos me todellakin otamme selvää siitä, mitä me tällä +sanalla ymmärrämme, on ainoastaan se, joka meitä miellyttää. + +Kauneuden käsite ei ole ainoastaan hyvyyden käsitteestä eroavainen, +vaan pikemmin sille vastakkainen, sillä hyvyys on suurimmaksi osaksi +himojen voittamisessa, kauneus taas on omiaan niitä herättämään. + +Mitä enemmän me ihailemme kauneutta, sitä enemmän me vieraannumme +hyvästä. Tähän väitteesen vastataan tavallisesti, että kauneus voi +olla siveellistä, henkistä laatua, mutta se on ainoastaan sanaleikkiä, +sillä henkisellä, siveellisellä kauneudella ymmärretään juuri hyvyyttä. +Henkinen kauneus eli hyvyys ei ainoastaan ole eroava kauneuden +tavallisesta käsitteestä, vaan täydellisesti ristiriidassa sen kanssa. + +Vielä vähemmän voimme sanoa totuuden olevan samaa kuin hyvyys ja +kauneus. Sen emme edes voi sanoa olevan itsenäisesti olemassa. + +Totuudeksi me kutsumme sanan tai määrityksen vastaavaisuutta sen asian +kanssa, jota se ilmaisee, sen käsityksen kanssa, joka asiasta on +yleinen. Mutta mitä yhteyttä on käsitteillä kauneus, totuus yhdeltä +puolen ja hyvyydellä toiselta puolen. + +Kauneuden ja totuuden käsitteet ovat hyvyyden käsitteestä kerrassaan +eroavia. + +Totuus on sanan vastaavaisuus sen ilmaiseman asian olemuksen kanssa ja +sentähden on se yksi hyvyyden saavuttamiskeinoista, mutta itsessään ei +totuus ole hyvyyttä, eikä kauneutta, vaan niistä eroava. + +Siten esim. Sokrates, Pascal ynnä monet muut pitivät totuuden +tuntemista tarpeettomien asioiden suhteen hyvyydestä eroavana. +Kauneuden kanssa taas ei totuudella ole mitään yhteistä, se on +päinvastoin suurimmaksi osaksi ristiriidassa sen kanssa, sillä totuus +paljastaen valheen hävittää illusioonin, joka on kauneuden pääehtona. + +Mielivaltaisesti ovat nämät kolme, aivan erilaista ja toisilleen +vierasta käsitettä toisiinsa sekoitetut. Tähän mielivaltaiseen +sekoitukseen perustuu se ihmeteltävä teoriia, jonka mukaan ei +löydy mitään eroitusta hyviä tunteita ilmaisevan hyvän ja huonoja +tunteita ilmituovan huonon eli taiteen välillä. Ja taiteen alimpaa +ilmestysmuotoa, — taidetta, jonka tarkoituksena on nautinto, on ruvettu +pitämään korkeimpana taiteena. Taide ei ole sitä, jota sen pitäisi +olla, vaan joutilasten ihmisten tyhjää huvia. + + + + +VIII. + + +Jos taide on sellaista inhimillistä toimintaa, jonka tarkoituksena +on olla ihmiskunnan kokemien ylevimpien ja parhaimpien tunteiden +ilmaisijana, niin mitenkä on ihmiskunta pitkän ajan voinut elää ilman +tällaista toimintaa. Siitä asti kun ihmiset lakkasivat uskomasta +kirkonoppiin aina meidän päiviimme asti, ovat he taiteen tarkoituksena +pitäneet ainoastaan nautintoa. + +Ennenkuin ryhdymme vastaamaan tähän kysymykseen, täytyy meidän näyttää +vääräksi se tavallinen luulo, että meikäläinen taide on todellista, +yleisinhimillistä taidetta. + +Samoin kuin yleensä on totuttu pitämään kaukaasialaista rotua +paraimpana, samoin kuin englantilaisten ja amerikalaisten mielestä +anglosaksinen rotu voittaa kaikki muut, saksalaisten mielestä +taas germaaninen on kaikkein parasta, ranskalaisten mielestä +gallilais-latinalainen ja venäläisten slaavilainen, samoin olemme me +varmasti vakuutetut siitä, että meidän taiteemme ei ainoastaan ole +todellinen, vaan vieläpä paras ja ainoa taide. Mutta eihän meidän +taiteemme ole ainoa. Se ei ole yhteistä edes koko kristikunnalle, vaan +ainoastaan pienelle osalle siitä. Voi puhua ainoastaan kansallisesta +taiteesta, sellaisesta, joka on yhteistä koko kansalle — juutalaisten, +kreikkalaisten, egyptiläisten, vieläpä nykyään kiinalaisten, +jaappanilaisten ja intialaistenkin taiteesta. Sellainen koko kansalle +yhteinen taide oli venäläisillä ennen Pietarin aikoja ja europalaisilla +kansoilla XIII:teen ja XIV:teen vuosisataan asti. Mutta siitä +asti, kun Europan maiden yliluokat kadottivat uskonsa kirkonoppiin +eivätkä sen sijaan omistaneet totista kristinuskoa, vaan jäivät +vaille kaikkea uskoa — siitä asti ei enään voi puhua kristikunnan +yliluokkien taiteesta, ymmärtäen sillä taidetta yleensä. Siitä asti +näiden yliluokkain taide erosi koko kansan taiteesta; muodostui +kaksi taidetta: kansantaide ja herrastaide. Koko ihmiskunta ei siis +koskaan ole ollut todellista taidetta vailla, se ei kokonaisuudessaan +koskaan ole vaihtanut tosi taidetta sellaiseen, jonka tarkoituksena on +nautinto. Sen tekivät ainoastaan europalaisten kansain yliluokat. + +Tästä todellisen taiteen puutteesta oli tietysti seurauksena sen +luokan turmelus, joka hyväkseenkäytti tämän taiteen hedelmiä. Kaikki +hämärät, käsittämättömät taiteen teoriiat, kaikki ristiriitaiset +ja valheelliset mielipiteet siitä, itsepintainen pysyminen siinä +valheellisessa suunnassa, joka meidän taiteellemme oli annettu, +— kaikki tämä on seurauksena siitä sangen yleisestä, mutta +silminnähtävästi väärästä mielipiteestä, että meidän yliluokkiemme +taide muka on ainoaa todellista taidetta koko maailmassa. Mokoma +väite on yhtä mielivaltainen ja väärä kuin sekin, jonka tavallisesti +lausuvat eri uskontunnustuksiin kuuluvat uskonnolliset ihmiset, että +heidän uskontonsa muka on ainoa oikea. Mutta siitä huolimatta hokevat +sitä kaikki meidän piiriimme kuuluvat ihmiset varmasti vakuutettuina +sen oikeudesta. Taide, josta me nautimme, on muka ainoa todellinen +taide koko maailmassa siitä huolimatta, että kaksi kolmatta osaa +ihmiskunnasta, kaikki Aasian ja Afrikan kansat, elävät ja kuolevat +ilman vähintäkään aavistusta siitä. Mutta eipä siinä kyllä, tuskin +sadas osakaan kristillisestä yleisöstä käyttää hyväkseen taidetta, +jonka me pidämme ainoana oikeana. Muut 99 % europalaisista kansoista +elävät ja kuolevat ankarassa työssä ollenkaan nauttimatta tästä +taiteesta, jota he sitä paitsi eivät voisi ymmärtääkään. Tunnustamamme +teoriian mukaan luulemme me taiteen olevan joko yhden Aatteen, Jumalan +tai Kauneuden korkeimmista ilmestysmuodoista tai ainakin korkeinta +henkistä nautintoa. Mutta sitä paitsi me tunnustamme ihmisten +yhdenvertaisuuden, jollei aineellisessa, niin ainakin henkisessä +suhteessa. Siitä huolimatta 99 % meidän aikamme europalaisista viettää +elämänsä raskaassa työssä taiteen hyväksi, saamatta siitä nauttia, +ja kuitenkin väitämme me, että meidän viljelemämme taide on ainoaa +todellista taidetta. + +Mutta jos meidän taiteemme kerran on todellista, niin pitäisi kai koko +kansan päästä siitä osalliseksi. Tähän vastataan tavallisesti, ettei +se ole taiteen, vaan valheellisten olosuhteiden vika, etteivät kaikki +saa taiteesta nauttia. Tulevaisuudessa asiat muka kyllä parantuvat. +Koneet tulevat osaksi ruumiillisen työn sijaan, joka muutenkin oikean +jakamisen kautta tulee helpommaksi. Samoin myöskin työ taiteen hyväksi +muka tulee paljoa pienemmäksi. Yhden ei enään silloin tarvitse +alituisesti muutella dekoratsiooneja, hoitaa koneita, valmistaa pianoja +ja muita soittokoneita, latoa ja painaa kirjoja. Työmiehet tulevat +tekemään työtään ainoastaan muutaman tunnin päivässä, muun ajan voivat +he käyttää taidenautintoon. + +Täten puhuvat meidän erityistaiteemme puolustajat. Mutta minä olen +vakuutettu siitä, etteivät he itsekkään usko, mitä puhuvat. He eivät +voi olla tietämättömiä siitä, että meidän hienostunut taiteemme sai +alkunsa kansan ollessa orjuudessa, ja että se voi menestyä ainoastaan +niin kauan kun kansan suuren enemmistön orjuudentila kestää. Ainoastaan +sillä ehdolla, että suurin osa kansasta tekee ankaraa työtä, voivat +taiteilijat, kirjailijat, soittoniekat, tanssijat, näyttelijät y.m., +saavuttaa täydellisyyden taiteessaan, ja ainoastaan sillä ehdolla voi +olla olemassa hienostunut yleisö; joka heidän taidettaan arvossa pitää. +Jos vapautamme kapitaalin orjat, niin ei tällaisesta hienostuneesta +taidetuotannosta voi olla puhettakaan. + +Mutta jos myönnämmekin mahdollisiksi sellaiset olosuhteet, joiden +vallitessa taide nykyisessä muodossaan voi olla koko kansalle +alttiina, niin ei se kuitenkaan voi olla kaikkien taiteena sentähden, +että se on kansalle kerrassaan käsittämätöin. Ennen kirjoitettiin +runoja latinankielellä, mutta nykyiset taiteen tuotteet ovat +yhtä käsittämättömiä kansalle kuin jos ne olisivat kirjoitetut +sanskriitinkielellä. Tähän tavallisesti vastataan, että siihen on +syynä ainoastaan kansan kehittymättömyys. Jokaista uutta taiteen +edistysaskelta ei muka alussa ymmärretty, mutta sittemmin siihen +vähitellen totuttiin. + +"Sama on asian laita nykyisenkin taiteen suhteen. Kun koko kansa tulee +yhtä sivistyneeksi kuin me ylempien luokkien ihmiset, niin taide kyllä +tulee käsitettäväksi." Näin puhuvat meidän taiteemme puolustajat +Mutta tämä väite on nähtävästi vielä mielettömämpi kuin edellinen. +Sillä tiettyähän on, että suurin osa taidetuotteista, oodeista, +runoelmista, draamoista, kantaateista, tauluista y.m., ovat huvittaneet +ainoastaan sen ajan yliluokkia, suurelle joukolle sitä vastoin ovat +ne aina pysyneet käsittämättöminä. Ne olivat ja pysyivät ainoastaan +sen ajan rikkaiden huvituksena, ainoastaan niille olivat ne jostain +merkityksestä. Sama tulee olemaan meidän taiteemme laita, Sanotaan, +että kansa kyllä aikaa voittain oppii ymmärtämään nykyistä taidetta. +Todistukseksi tälle väitteelle huomautetaan sitä seikkaa, että muutamat +niin kutsutun klassillisen runouden, musiikin ja maalaustaiteen +tuotteet, jotka ennen olivat kansalle aivan käsittämättömät, sittemmin, +senjälkeen kun niitä kaikilta tahoilta on sille tyrkytetty, ovat sitä +miellyttäneet. Mutta tämä on ainoastaan todistuksena siitä, että +alempi kansa, erittäinkin kaupungeissa asuva, on puoleksi turmeltunut; +että sitä on helppo johtaa ja totuttaa sitä mihin tahansa. Sitä +paitsi ei tällainen taide ole kansan keskuudesta lähtenyttä eikä sen +valitsemaa, vaan sille tyrkytetty sellaisissa julkisissa paikoissa, +joissa taide on sille alttiina. Suurin osa työkansasta on suljettu +taiteen nauttimisesta pois sen kalleuden tähden. Sitä paitsi on taide +sille vierasta sisältönsäkin puolesta, sillä se tulkitsee niiden +tunteita, joille kansan vaikeat elämänehdot ovat tykkänään vieraat. +Se, josta rikkaiden säätyjen ihmiset voivat nauttia, ei tuota mitään +huvia työihmiselle, se ei herätä hänessä mitään tunteita, tahi ovat +sen vaikuttamat tunteet aivan vastakkaiset niille, joita se aikaansaa +joutilaissa ihmisissä. Niinpä esim. kunnian, isänmaanrakkauden ja +rakkauden tunteet, jotka ovat nykyisen taiteen pääsisältönä, herättävän +työihmisessä ainoastaan hämmennystä, halveksimista, jopa vihaakin. +Jos suurin osa työkansasta olisi tilaisuudessa joutohetkinään käymään +taulunäyttelyissä, kansankonserteissa, lukemaan kirjoja y.m., toisin +sanoen nauttimaan kaikista nykyisen taiteen hedelmistä, kuten +muutamissa kaupungeissa onkin tavallista, niin todellinen työkansa, +joka ei vielä ole laiskuudesta turmeltunut, ei ymmärtäisi hituistakaan +meidän hienostuneesta taiteestamme, ja jos ymmärtäisikin, niin suurin +osa sen kuulemasta ja näkemästä ei olisi omiaan kohottamaan sen +sielua, vaan päinvastoin turmelemaan sitä. Ajattelevien ja rehellisten +ihmisten täytyy olla vakuutetut siitä, ettei korkeimpien luokkien taide +milloinkaan voi tulla koko kansan omaisuudeksi. Jos se taas ei voi +tulla koko kansan taiteeksi, niin täytyy tulla siihen johtopäätökseen, +ettei taide yleensä ole ollenkaan niin tärkeätä ja välttämätöntä +kuin tavallisesti hoetaan, tahi ettei ainakaan se, jota me kutsumme +taiteeksi, sitä ole. + +Mahdotointa on valita näiden kahden mahdollisuuden välillä, ja +sentähden viisaat ja siveettömät ihmiset julkeasti kieltävät toisen +niistä, väittäen ettei kansalla ole mitään oikeutta taidenautintoon. +Oikeastaan menevätkin tällaiset ihmiset suoraan asian ytimeen, +nimittäin että osallisiksi ylevästä ja kauniista (heidän käsityksensä +mukaan), s.o. korkeimmasta taidenautinnosta voivat päästä ainoastaan +"schöne Geister", valitut, kuten heitä kutsuivat romantikot tahi +"yli-ihmiset", kuten Nietzschen seuraajat heitä kutsuvat. Jälellä oleva +raaka joukko taas ei kykene tuntemaan näitä nautintoja, sen tulee elää +tämän ylevämmän ihmisrodun nautintoja varten. Ihmiset, jotka lausuvat +tällaisen mielipiteen, eivät ainakaan teeskentele, vaan ottavat +asian sen oikeassa valossa ja tunnustavat, että meidän taiteemme on +ainoastaan yliluokkien taidetta. Itse asiassa ovat kaikki, jotka meidän +keskuudessamme omistautuvat taiteen palvelukseen, katsoneet taidetta +tältä kannalta. + + + + +IX. + + +Yliluokkain epäusko on ollut syynä siihen, että taide on muuttanut +alkuperäisen luonteensa. Sen tarkoituksena oli ennen niiden ylevien +tunteiden ilmaiseminen, joiden lähteenä oli ihmisten uskonnollinen +vakaumus. Nykyään taas on sen tarkoitukseksi tullut tuottaa mitä +suurinta huvia ja nautintoa määrätylle yleisölle. Taiteeksi on +ruvettu kutsumaan ainoastaan sitä, joka saattaa nautintoa pienelle +ihmisjoukolle. + +Taiteen arvoon kohotettiin se, joka sitä nimeä ei ansaitse. +Puhumattakaan niistä siveellisistä seurauksista, joita tämä taiteen +turmeleminen mukanaan toi eurooppalaiselle yleisölle, se samalla +myöskin heikonsi, melkeinpä hävitti kaiken taiteen. Ensimäisenä +seurauksena oli, että taide kadotti sille omituisen erilaisen +uskonnollisen sisällyksen. Toisena seurauksena taas oli, että taide, +tarkoittaen ainoastaan pientä osaa yleisöstä, kadotti muodon kauneuden, +tuli rumaksi ja epäselväksi. Mutta tärkein kaikista seurauksista oli +se, että taide kadotti todellisen luonteensa, tuli valheelliseksi. + +Taide tuli köyhäksi sisältönsä puolesta sentähden, että todellinen +taideluoma on ainoastaan se, joka ilmaisee uusia, eikä jo koetuita +tunteita. Kuten ajattelemisen tuote on todellinen ainoastaan siinä +tapauksessa, että se julkilausuu uusia ajatuksia ja mietteitä eikä +ainoastaan toista vanhoja, kaikille jo tunnettuja, samoin taideteoskin +ainoastaan silloin kannattaa todellisen taideluoman nimen, kun se +ilmaisee uusia (vaikka kuinkakin vähäpätöisiä) tunteita. Ainoastaan +sentähden taideteokset niin voimakkaasti vaikuttavat lapsiin ja +nuorukaisiin, että ne ilmaisevat heille vielä tuntemattomia tunteita. + +Yhtä voimakkaasti vaikuttavat aivan uudet tunteet myöskin aikuisiin. +Ylempien luokkien taide on kadottanut tällaisten tunteiden lähteen, +sillä se ilmaisee uskonnollisen vakaumuksen kanssa ristiriidassa +olevia tunteita, joiden tarkoituksena on ainoastaan nautinto. +Ei mikään ole vanhempaa ja kuluneempaa kuin nautinto, eikä +mikään uudempaa kuin tunne, joka on lähtenyt jonkun aikakauden +uskonnollisesta vakaumuksesta. Se onkin aivan luonnollista. +Nautinnolla on luonnon määräämät rajansa, mutta ihmiskunnan +kehittymisellä joka ilmenee uskonnollisessa vakaumuksessa, ei +ole mitään rajoja. Ihmiskunnan kehittyminen on seurauksena yhä +selvemmästä ja selvemmästä uskonnollisesta vakaumuksesta. Jokaisella +kehitysasteella saavat ihmiset kokea uusia tunteita. Ja sentähden +voivat uudet, ennen kokemattomat tunteet saada alkunsa ainoastaan +uskonnollisesta vakaumuksesta, joka osoittaa, missä määrässä määrätyn +ajanjakson ihmiset ymmärtävät elämää, Homerus ja kreikkalaiset +murhenäytelmienkirjoittajat ilmaisivat teoksissaan todellakin uusia +tunteita, mutta niillä olikin perustuksena silloisten kreikkalaisten +uskonnollinen vakaumus. Sama oli juutalaisten laita, jotka jo olivat +päässeet uskonnolliseen vakaumukseen yhden jumalan olemassa olosta. +Tästä vakaumuksesta lähtivät kaikki ne uudet ja tärkeät tunteet, joita +profeetat ilmilausuivat. Tällaiset uskonnollisesta vakaumuksesta +lähtevät tunteet olivat mahdollisia myöskin keskiajan ihmisille, jotka +uskoivat kirkon täydellisyyteen ja hierarkiiaan; samoin myöskin niille +meidän aikamme ihmisille, jotka ovat itselleen omistaneet todellisen +kristinopin — opin kaikkien ihmisten veljeydestä. Ne tunteet, jotka +saavat alkunsa uskonnollisesta vakaumuksesta ovat sangen moninaisia +ja uusia, sillä uskonnollinen vakaumus juuri on todistuksena ihmisen +uudesta suhteesta maailmaan. Nautinnonhimosta lähteneet tunteet taas +eivät ole ainoastaan rajoitettuja, vaan aikoja sitten koetuita ja +ilmituotuja. Ja sentähden on Euroopan yläluokkien epäusko tehnyt heidän +taiteensa köyhäksi sisällöltään. + +Tämä sisällön köyhyys tuli vielä suuremmaksi sen kautta, että taide, +samalla kun se kadotti uskonnollisen luonteensa, tuli epäkansalliseksi. +Tämän kautta vielä enemmän väheni sen ilmaisemien tunteiden piiri, +sillä ylhäisten, rikkaiden ja työstä tietämättömien ihmisten tunteet +ovat paljo köyhemmät, kuin todellisen työkansan. + +Esteettikot tavallisesti ajattelevat toista kuin puhuvat. Muistan, +miten kirjailija Gontscharoff, viisas ja sivistynyt, mutta täydellinen +kaupunki-ihminen, sanoi minulle, ettei Turgenjewin "Metsästäjän +muistelmien" ilmestymisen jälkeen kansan elämästä enään kannata +kirjoittaa. Aine on jo muka niin tyhjiin ammennettu. Työkansan elämä +näytti hänestä niin köyhältä, ettei siinä enään voinut löytää mitään +uutta senjälkeen, kun Turgenjew oli kirjoittanut kansan elämää +kuvaavat kertomuksensa. Mutta rikkaiden elämä, jonka pääsisältönä on +rakastuminen ja tyytymättömyys omaan itseensä, oli hänen mielestään +loppumattoman sisältörikas. Toinen hänen kertomuksiensa sankareista +suutelee naista kädelle, toinen olkapäälle, tai johonkin muuhun +paikkaan; toinen kärsii siitä, että on laiska, toinen taas siitä, +ettei häntä rakasteta. Ja hän kuitenkin luuli, ettei tällä alalla +vaihtelevaisuudella ole loppuakaan. Useimmat meidän piiriimme kuuluvat +ihmiset ovat aivan samaa mieltä. He ovat vakuutetut siitä, että +työkansan elämä on sisältököyhää, vaan meidän, joutilasten sitävastoin +täynnä sisältöä. Mutta täytyyhän työmiehen tehdä mitä erilaisimpia +töitä, jotka erittäinkin merellä ja kaivoksissa ovat sangen +vaaranalaisia, hänen tulee matkustaa paikasta paikkaan, tulla yhteyteen +mitä erilaatuisimpien ihmisten kanssa, isäntiensä, päällikköjensä, +toverien, eri uskontoihin ja kansallisuuksiin kuuluvien henkilöiden +kanssa, hän on pakoitettu taistelemaan luonnon, villieläinten kanssa, +tekemään työtä metsässä, aroilla, pellolla, puutarhassa ja ryytimaassa, +hänen suhteensa vaimoonsa ja lapsiinsa ei ole ainoastaan läheisten, +toisiaan rakastavien ihmisten suhdetta toisiinsa, vaan työtoverien, +jotka auttavat toisiaan työssä; hän seuraa taloudellisia kysymyksiä +sentähden, että ne ovat hänelle ja hänen perheelleen elinkysymyksiä, +vaan ei järkeistelemisen halusta sai turhamaisuudesta; hän ylpeilee +siitä, että saa palvella ihmiskuntaa; hän nauttii levostaan ja +uskonnosta hakee hän itselleen neuvoa ja apua kaikissa elämän +kohtaloissa. Näin vaihteleva on työmiehen elämä. Mutta meistä, joilla +ei ole sellaisia pyrinnöitä, joilta puuttuu uskonnollinen vakaumus, +— meistä hänen elämänsä näyttää yksitoikkoiselta, verrattuna oman +elämämme vähäpätöisiin nautinnoihin ja huoliin. Meidän elämämme ei ole +työtä eikä luomista, vaan sen nauttimista ja hävittämistä, jota muut +meidän hyväksemme ovat tehneet. Me luulemme, että meidän aikamme ja +piirimme ihmisten tunteet ovat hyvin monipuolisia, mutta itse asiassa +ovat kaikki heidän tunteensa ainoastaan kolmea lajia: ylpeyden-, +hekumallisuuden- ja ikäväntunteita. Nämä kolme tunnetta ja niistä +lähtevät sivutunteet ovat rikkaitten luokkien taiteen miltei ainoana +sisältönä. + +Ennen, jolloin yläluokkien taide vasta alkoi erota kansan taiteesta, +oli sen pääsisältönä ylpeyden tunne. Näin oli asianlaita varsinkin +renesansin ja sen jälkeisinä aikoina, jolloin taideteosten pääaineena +oli paavien, kuninkaiden, herttuoiden, y.m. ylhäisten ylisteleminen. +Heidän kunniakseen kirjoitettiin oodeja, kantaatteja ja hymnejä; +kaikenmoisissa korskeissa asennoissa maalattiin heitä kankaalle +tai muovailtiin marmoriin. Senjälkeen alkoi hekumallisuus ja +sukupuolivietti saada yhä suurempaa jalansijaa taiteessa. Nykyään +ovat ne jo tulleet aivan välttämättömiksi kaikissa rikkaiden luokkien +taideluomissa, ainakin romaaneissa ja draamoissa. + +Sittemmin tuli näiden lisäksi vielä kolmas, nimittäin elämänkaipuun +tunne. Tämän vuosisadan alussa olivat tämän tunteen tulkkeina +ainoastaan miehet sellaiset kuin Beiron, Leonardi, sittemmin +Heine, mutta viime aikoina on tämä tunne tullut muotiasiaksi ja +sen ilmilausujiksi aivan tavalliset ihmiset. Aivan oikein sanoo +ranskalainen kritiikko Doumic, että uusien kirjallisuustuotteiden +pääominaisuutena on: "la lassitude de vivre, le mépris de l'époque +présente, le regret d'un autre temps apercu à travers l'illusion +de l'art, le gotût du paradoxe, le besoin de se singulariser, une +aspiration de raffinés vers la simplicité, l'adoration enfantine du +merveilleux, la séduction maladive de la rêverie, l'ébranlement des +nerfs, surtout l'appel exaspéré de la sensualité" (Les jeunes, René +Doumic). [Väsymys elämään, nykyajan halveksiminen, menneiden aikain +jumaloitseminen, semmoisina kuin ne ovat esitetyt taiteessa, mieltymys +paradokseihin, hienostuneiden ihmisten pyrkimys yksinkertaisuuteen, +lapsellinen kummallisen ihaileminen, kivulloinen kuvitteleminen, +heikkohermoisuus ja erittäinkin hirveä taipumus aistillisuuteen.] + +Todellakin on aistillisuus, joka on kaikkein alin ja eläimellisin +näistä kolmesta tunteesta, uudenaikaisten taidetuotteiden pääaineena. + +Boccacciosta Marcel Prévost'hon asti kaikki romaanit, runoelmat ja muut +kirjallisuuden tuotteet esittävät välttämättömästi sukupuolirakkautta +sen eri muodoissa. Huoruus on kaikkien romaanien pää- ja ainoana +sisältönä. Näytelmä kadottaa koko merkityksensä, jollei siinä jonkin +tekosyyn nojassa esiinny nainen, niin alastomana kuin mahdollista. + +Suurin osa ranskalaisten taiteilijain tauluista esittää alastomia +naisia erilaisissa asennoissa. Uudessa ranskalaisessa kirjallisuudessa +on tuskin ainoatakaan sivua, jolla ei kuvattaisi alastomuutta, ja jolla +ei ainakin pari kertaa käytettäisi kirjailijoille niin mieluista sanaa +"nu". Sellaista kirjailijaa kuin René de Gourmond luetaan, pidetäänpä +vielä lahjakkaanakin. Muodostaakseni itselleni käsityksen uusista +kirjailijoista, luin hänen romaaninsa Les chevaux de Dioméde. Tarkasti +kuvataan siinä niitä lihallisia suhteita, joissa eräs herrasmies +oli eri naisiin. Jokainen sivu on täynnä hekumallisuutta. Samaa voi +sanoa Pierre Louis'n kirjasta Aphrodite, jolla siitä huolimatta oli +menestystä. Samaa mallia on myöskin Huysmans'in kirja "Certains" ja +pienillä poikkeuksilla kaikki ranskalaiset romaanit. Kaikkien niiden +tekijät sairastavat eroottista maniiaa. Nämä ihmiset ovat nähtävästi +vakuutetut siitä, että koko ihmiskunnan elämän pääsisältönä on +lihallisten intohimojen tyydyttäminen, sentähden että se on heille +itselleen elinehtona. Näitä eroottista maniiaa sairastavia ihmisiä +sitten jäljittelee koko Europan ja Amerikan taiteellinen maailma. + +Rikkaiden luokkien epäuskon ja erityisen elämän seurauksena on siis +ollut, että heidän taiteensa on sisällykseltään köyhtynyt ja että +sen päätarkoitukseksi on tullut turhamaisuuden, elämänkaipuun ja +erittäinkin lihallisten tunteiden ilmituominen. + + + + +X. + + +Korkeimpien luokkien epäusko on ollut syynä siihen, että heidän +taiteensa on tullut köyhäksi sisällykseltään. Mutta sitä paitsi on se +tullut yhä enemmän suljetuksi muilta ja samalla yhä monimutkaisemmaksi +ja epäselvemmäksi. + +Kun todellakin kansallinen taiteilija — jommoisia olivat kreikkalaiset +taiteilijat ja juutalaiset profeetat — loi jotakin teosta, niin koetti +hän lausua sanottavansa niin selvästi kuin mahdollista, siten että +kaikki häntä ymmärtäisivät. Kun taiteilija taas kirjoitti jollekin +pienelle piirille, joka eli erilaisissa olosuhteissa kuin muut, tahi +jos hänen teoksensa tarkoitti ainoastaan yhtä henkilöä, paavia, +kardinaalia, kuningasta, herttuaa, kuningatarta tahi kuninkaan +rakastajatarta, niin koetti hän vaikuttaa ainoastaan näihin ihmisiin, +jotka elivät määrätyissä, hänelle tunnetuissa olosuhteissa. Tästä +oli tietysti seurauksena, että hänen teoksensa sisällön ymmärsivät +ainoastaan nämät ihmiset vaan ei muut. Tässä tapauksessa voi taiteilija +sanoa enemmän kuin tavallisesti, ja sitä paitsi oli tällaisella +esittämistavalla hämäryytensä vuoksi erityinen viehätyksensä asian +tunteville. Tämä hämärä esittämistapa tulee yhä enemmän käytäntöön ja +on viime aikoina nähtävästi saavuttanut korkeimman kehitysasteensa, +dekadenttien taiteessa, Nykyaikaisen taideteoksen, ollakseen +runollisen, täytyy välttämättä olla hämärän ja yhteiselle kansalle +käsittämättömän. Epätäsmäisyys, epämääräisyys ja esityksen rumuus +luetaan sille ansioksi. + +Theophile Gautier sanoo kuuluisan kirjansa "Fleurs du Mal'in" +esipuheessa, että Baudelère vaati kaunopuheisuuden, intohimon ja +oikeuden — "l'éloquence, la passion et la vérité calquée trop +exactement" poistamista runoudesta niin paljon kuin mahdollista. + +Tätä Baudelère ei ainoastaan vaatinut, vaan pani omissa teoksissaan +mielipiteensä käytäntöön. Siten hänen runonsa ja vielä enemmän +suorasanaiset kertomuksensa (Petits poèmes en prose) ovat siihen määrin +hämäriä, että niiden sisällön ajatusta täytyy arvata, joka useimmissa +tapauksissa on aivan mahdotointa. + +Baudelèren seuraaja Verlaine, jota pidetään yhtä suurena runoilijana +kuin edellistäkin, kirjoitti täydellisen "Art poétique", jossa hän +antaa kirjailijoille seuraavia neuvoja: + + De la musique avant toute chose, + Et pour cela préfère l'Impair + Plus vague et plus soluble dans l'air, + Sans rien en lui qui pèse ou qui pose. + + — — — + + Il faut aussi que tu n'aille point + Choisir tes mots sans quelque méprise: + Rien de plus cher que la chanson grise + Où l'Indécis au Précis se joint. + — — — — — + +Edelleen: + + De la musique encore et toujours, + Que ton vers soit la chose envolée, + Qu'on sente qu'il fuit d'une âme en allée + Vers d'autres cieux à d'autres amours. + + — — — + + Que ton vers soit la bonne aventure + Eparse au vent crispé du matin, + Qui va fleurant la menthe et le thym. + Et tout le reste est littérature. + +Mallarmé, jota pidetään kaikkein etevimpänä nuorista runoilijoista, +sanoo suoraan, että runotuotteen viehätys on juuri sen ajatuksien +arvaamisessa, runoudessa tulee aina olla arvoituksia: + +"Je pense qu'il faut qu'il n'y ait qu'allusion. La contemplation +des objets, l'image s'envolant des rêveries suscitées par eux, sont +le chant: les Parnassiens, cux, prennent la chose entièrement et la +montrent; par là ils manquent de mystère; ils retirent aux esprits +cette joie délicieuse de croire qu' ils créent. Nommer un objet, c'est +supprimer les trois quarts de la jouissance du poète qui est faite du +bonheur de deviner peu à peu; le suggérer — voilà le rêve. C'est le +parfait usage de ce mystère qui constitue le symbole: évoquer petit à +petit un objet pour montrer un état d'âme, ou inversement, choisir un +objet et en dégager un état d'âme par une série de déchiffrements. + +"... Si un être d'une intelligence moyenne et d'une préparation +littéraire insuffisante ouvre par hasard un livre ainsi fait et prétend +en jouir, s'il y a malentendu, il faut remettre les choses à leur +place. Il doit y avoir toujours énigme en poésie, et c'est le but de la +littérature; il n'y en a pas d'autre, — d'évoquer les objets. (Enquête +sur l'évolution littéraire, Jules Huret, p. 60—61)" + + Minun mielestäni tulee runouden sisältää ainoastaan viittauksia.. + Aiheiden tarkastaminen, näiden aiheiden herättämän kuvittelun + synnyttämät kuvat ovat — laulua. Parnassit ottivat aineet + semmoisinaan, silloin ei jäänyt mitään sijaa salaperäisyydelle, + he ryöstivät ihmisiltä sen hurmaavan ilon, joka on siinä, että + he ajattelevat, luovat. Esittää aiheen semmoisenaan on sama kuin + hävittää 3/4 runoilijan tuottamasta nautinnosta, joka on arvaamisessa; + mietteiden herättäminen on — runoilijan ideaali. + + Tämän salaperäisyyden oikea käyttäminen on symbolismia: sieluntilan + ilmaisemista jonkun aiheen kehittämisen kautta tahi aiheen + valitsemista ja sieluntilan eroittamista siitä arvoituksien avulla. + ................................... + + Jos henkisesti tylsä tai kirjallisesti vähän kehittynyt ihminen + sattumalta avaa tällaisen kirjan, niin syntyy väärinymmärrys, tulee + asettaa asiat kunkin omalle paikalleen. Runoudessa täytyy aina olla + arvoituksia, sillä ei ole muuta tarkoitusta kuin kuvien luominen. + +Epäselvyys on tullut uusien runoilijoiden uskonkappaleeksi, kuten +ranskalainen kriitikko Doumic aivan oikein sanoo. + +"Il serait temps aussi de finir, — sanoo hän, — avec cette fameuse +théorie de l'obscurité que la nouvelle école a élevée en effet à la +hauteur d'un dogme." ("Les jeunes" études et portraits par René Doumic). + +Mutta tällaista mielipidettä eivät ole ainoastaan ranskalaiset +kirjailijat. + +Samoin ajattelevat ja toimivat kaikkien muittenkin kansojen runoilijat: +saksalaiset, skandinaavialaiset, itaalialaiset, venäläiset ja +englantilaiset, samoin ajattelevat kaikki uuden ajan taiteilijat, +maalarit ja kuvanveistäjät, samoin kuin muusikeritkin. Vedoten +Nietzscheen ja Wagneriin, uuden ajan taiteilijat luulevat, ettei raa'an +joukon tarvitse heitä ymmärtää. Heidän tulee muka herättää runollista +tunnelmaa ainoastaan paraiten kasvatetuissa ihmisissä: "best nurtured +men", kuten eräs englantilainen esteetikko sanoo. + +Jottei väitteeni näyttäisi perusteettomilta, siteeraan ainakin muutamia +kohtia niiden ranskalaisten runoilijain teoksista, jotka ovat käyneet +tämän liikkeen etupäässä, ja niitä ei suinkaan ole vähän. + +Valitsen juuri ranskalaisia kirjailijoita sentähden, että heidän +teoksissaan selvemmin kuin muiden kuvastuu taiteen uusi suunta. Suurin +osa eurooppalaisia jäljittelee heitä. + +Mainitsen muutamia näistä runoilijoista. Paitsi sellaisia, jotka +jo ovat saavuttaneet maineen, kuten Baudelère, Verlaine, mainitsen +seuraavat: Jean Moreas, Charles Morrice, Henri de Régnier, Charles +Vignier, Adrien Romaille, René Ghil, Maurice Maeterlinck, C. Albert +Aurier, René de Goufmont, St. Paul, Roux le Magnifique, Georges +Rodenbach, le comte Robert de Montesquiou, Fézansac, Nämät ovat kaikki +symbolisteja ja dekadenteja. Maageista mainittakoot: Josephin Peladan, +Paul Adam, Jules Bois, M. Papus y.m. + +Paitsi näitä mainitsee Doumic kirjassaan vielä 141 runoilijaa. + +Siteeraan muutamia otteita etevämpinä pidettyjen teoksista. Alan +kaikkein etevimmästä, nimittäin Baudelère'ista, jota pidetään niin +suurena, että hän kannattaisi muistopatsaan. Otan yhden runoista hänen +kuuluisasta "Fleurs du Mal'istaan". + + XXV. + + Je t'adore à l'égal de la voûte nocturne + O vase de tristesse, ô grande taciturne, + Et t'aime d'autant plus, belle, que tu me fuis, + Et que tu me parais, ornement de mes nuits, + Plus ironiquement accumuler les lieues, + + Qui séparent mes bras des immensités bleues. + Je m'avance à l'attaque, et je grimpe aux assauts, + Comme après un cadavre un choeur de vermisseaux. + Et je cheris, ô béte implacable et cruelle! + Jusqu'à cette froideur par où tu m'es plus belle! + +Vielä toinen runo samalta runoilijalta: + + Duellum. + + Deux guerriers ont couru l'un sur l'autre; leurs armes + Ont éclaboussé l'air de lueurs et de sang + — Ces jeux, ces cliquetis du fer sont vacarmes + D'une jeunesse on proie à l'amour vagissant. + + — — — + + Les glaives sont brisés! comme notre jeunesse, + Ma chère! Mais les dents, les ongles acérés. + Vengent biontôt l'épée et la dague traîtresse. + — O fureur des coeurs mûrs par l'amour ulcérés'. + + — — — + + Dans le ravin hanté des chats-pardts et des onces + Nos héros, s'étreignant méchamment, ont roulé, + Et leur peau fleurira l'aridité des ronces. + + — — — + + — Ce gouffre, c'est l'enfer, de nos amis peuplé! + Roulons y sans remords, amazone inhumaine, + Afin d'éterniser l'ardeur de notre haine! + +Täytyy tunnustaani, että kokoelmassa on helpommin käsitettäviä runoja, +mutta ei ainoatakaan, joka olisi yksinkertainen, jota voisi ymmärtää +vaivatta. Tällainen vaivannäkö on sitäpaitsi turhaa, koska runoilijan +ilmaisemat tunteet ovat huonoja ja alhaisia. + +Näiden tunteiden ilmaisemistapa taas on tahallaan tehty omituiseksi +ja rumaksi. Tahallinen epäselvyys on huomattavana erittäinkin +suorasanaisessa tekstissä, jossa kirjailija olisi voinut lausua +ajatuksensa yksinkertaisesti, jos olisi tahtonut. + +Siteeraan hänen Petits poèmes en prose kokoelmastaan ensimmäisen pätkän +L'étranger. + + L'étranger. + +— Qui aimes-tu le mieux, homme énigmatique, des ton père, ta mère, ton +frère ou ta soeure? + +— Je n'ai ni père, ni mère, ni soeur, ni frère. + +— Tes amis? + +— Vous vous servez là d'une parole dont le sens m'est resté jusqu'à ce +jour inconnu. + +— Ta patrie? + +— J'ignore sous quelle latitude elle est située. + +— La beauté? + +— Je l'aimerais volontiers, déesse et immortelle. + +— L'or? + +— Je le hais, comme vous haïssez Dieu. + +— Eh! qu'aimes tu donc, extraordinaire étranger? + +— J'aime les nuages... les nuages qui passent... là bas les merveilleux +nuages! + + Tuntematoin: + + — Ketä rakastat sinä, selittämätön ihminen, ketä isästäsi äidistäsi, + veljestäsi, sisarestasi? + + — Minulla ei ole isää eikä äitiä, veljeä eikä sisarta. + + — Entäs ystävistäsi? + + — Te käytitte sanaa, jonka merkitys minulle tähän asti on jäänyt + selittämättömäksi. + + — Entäs isänmaatasi? + + — En tiedä, millä leveysasteella se löytyy. + + — Entäs kauneutta? + + — Mielelläni rakastaisin sitä, jos se olisi jumalatar ja kuolematon. + + — Entäs kultaa? + + — Minä vihaan sitä, kuten te Jumalaa. + + — No, mitä sinä sitten rakastat, kummallinen tuntematoin. + + — Minä rakastan pilviä... tuolla liikkuvia ... kauniita pilviä. + +Toisen pätkän "La soupe" et "Les images" tarkoituksena lienee osoittaa, +ettei runoilijaa ymmärrä edes hänen rakastettunsa. Se on näin kuuluva: + +"Ma petite folle bien-aimée me donnait à dîner, et par la fenêtre +ouverte de la salle à manger je contemplais les mouvantes architectures +que Dieu fait avec les vapeurs, les merveilleuses constructions de +l'impalpable. Et je me disais à travers ma contemplation: — Toutes ces +fantasmagories sont presque aussi belles que les yeux de ma belle bien +aimée, la petite folle monstrueuse aux yeux verts. + +"Et tout-à-coup je reçus un violent coup de poing dans le dos, et +j'entendis une voix rauque et charmante, une voix hystérique et comme +enrouée par l'eau de vie, la voix de ma chère petite bien aimée, qui +disait: — Allez-vous bien-tôt manger votre soupe, s... b... de marchand +de nuages?" + + Pieni mielitiettyni, rakastunut hupsu, antoi minulle päivälliset. + Avoimesta akkunasta katselin liikkuvia rakennuksia, joita Jumala + rakentelee höyryistä, näkymättömiä. Kauniita rakennuksia. Ja minä + puhuin itsekseni katsellessani niitä: + + — Kaikki nämä utukuvat ovat yhtä kauniita, kuin rakastuneen + kaunottareni, pienen, kummituksen kaltaisen, hupsun viheriät silmät. + + Yht'äkkiä sain kovan nyrkiniskun selkääni ja kuulin terävän ja + suloisen äänen, hysteerisen ja ikäänkuin viinasta käheän äänen, joka + sanoi: + + — Milloin aiotte syödä soppanne, senkin pilvien kauppias. + +Olkoon tämä pätkä miten taiteellinen tahansa, joka tapauksessa voi +ainoastaan vaivaloisesti arvata, mitä tekijä sillä tahtoo sanoa. Mutta +onpa sellaisiakin, joita ainakaan minä en voi ollenkaan käsittää. + +Siteeraan yhden niistä, esim. "Le Galant tireur", jonka ajatusta en +lainkaan voinut ymmärtää. + + Le Galant tireur. + +Comme la voiture traversait le bois, il la fit arrêter dans le +voisinage d'un tir, disant qu'il lui serait agréable de tirer quelques +balles pour tuer le Temps. + +Tuer ce monstre-là, n'est ce pas l'occupation la plus ordinaire et la +plus légitime do chacun? — Et il offrit galamment la main à sa chère, +délicieuse et exécrable femme, à cette mystérieuse femme, à laquelle il +doit tant de plaisirs, tant de douleurs, et peut-être aussi une grande +partie de son génie. + +Plusieurs balles frappèrent loin du but proposé: l'une d'elle +s'enfonça même dans le plafond, et comme la charmante créature riait +follement, se moquant de la maladresse de son époux, celui-ci se tourna +brusquement vers elle, et lui dit: "Observez cette poupée, là-bas, à +droite, qui porte le nez en 'air et qui à la mine si hautaine. Eh bien! +cher ange, je me figure que c'est vous." Et il ferma les yeux et il +lâcha la détente. La poupée fut nettement décapitée. + +Alors s'inclinant vers sa chère, sa délicieuse, son exécrable femme, +son inévitable et impitoyable Muse, et lui baisant respectueusement la +main, il ajouta: + +"Ah, mon cher ange, combien je vous remercie de mon adresse!" + + Kohtelias ampuja. + + Kun vaunut olivat vierineet metsän läpi, käski hän pysäyttää sanoen + itselleen olevan mieluista ampua muutamia luoteja tappaakseen Ajan. + + Eikö tämän kummituksen ampuminen ole kaikkein tavallisinta ja + laillisinta? — Ja kohteliaasti antoi hän kätensä tielleen, suloiselle + ja vastenmieliselle puolisolleen, salaperäiselle naiselle, jolle hän + on kiitollisuuden velassa niin monista huvituksista, suruista ja + kenties suurimmasta osasta neroaan. + + Muutamat luodeista osuivat kauaksi määrätystä päämaalista: vieläpä + yksi kattoonkin; ja kun suloinen olento järjettömästi nauroi + puolisonsa kömpelyyttä, kääntyi mies äkkiä hänen puoleensa ja sanoi: + "Katsokaapas tuota nukkea oikealla, joka nenä pystyssä halveksivasti + hymyilee. No niin, kallis enkeliseni, minä kuvittelen mielessäni, että + te olette hänen sijassaan." Ja hän sulki silmänsä ja ampui. Nukke tuli + päätään lyhemmäksi. + + Silloin hän teki kumarruksen tielleen, suloiselle ja vastenmieliselle + puolisolleen, eroittumattomalle ja säälimättömälle Runottarelleen ja + suudellen kunnioittavasti hänen kättään sanoi: + + "Kallis enkelini, miten kiitollinen olenkaan teille onnellisesta + laukauksestani!" + +Toisen kuuluisuuden Verlaine'in teokset ovat yhtä monimutkaisia ja +käsittämättömiä. Siteeraan esim. ensimäisen "Ariettes oubliées" +nimisestä osastosta. + + Le vent dans la plaine + Suspend son haleine + C'est l'extase langoureuse, + C'est la fatigue amoureuse. + C'est tous les frissons des bois. + Parmi l'étreinte des brises, + C'est, vers les ramures grises, + Le choeur des petites voix. + O le frêle et frais murmure! + + Cela gazouille et surure, + Cela ressemble au cri doux + Que l'herbe agitée expire... + Tu dirais, sous l'eau qui vire, + Le roulis sourd des cailloux + Cette âme qui se lamente + En cette plainte dormante, + C'est la nôtre, n'est ce pas? + La mienne, dis, et la tienne, + Dont s'exhale l'humble antienne + Par ce tiède soir, tout bas. + +Mitä oikeastaan merkitsevät "choeur des petites voix" ja "cri doux +l'herbe agitée expire"? Yhtä vähän voin ymmärtää ajatusta koko runossa. + +Siteeraan vielä toisen "ariette'in". + + VIII. + + Dans l'interminable + Ennui de la plaine, + La neige incertaine + Luit comme du sable. + Le ciel est de cuivre, + Sans lueur aucune. + On croirait voir vivre + Et mourir la lune. + Comme des nuées + Flottent gris les chênes + Des forêts prochaines + Parmi les buées. + Ce ciel est de cuivre. + Sans lueur aucune. + On croirait voir vivre + Et mourir la lune. + Corneille poussive + Et vous, les loups maigres, + Par ces bises aigres, + Quoi donc vous arrive? + Dans interminable + Ennui de la plaine, + La neige incertaine + Luit comme du sable. + +Mitenkä voi kuu elää ja kuolla vaskisella taivaalla, ja kuinka voi lumi +kimallella kuten hiekka. Tämä runo ei ole ainoastaan käsittämätön, vaan +suorastaan seos vääriä vertauksia ja sanoja. + +Paitsi näitä teennäisiä ja epäselviä runoja, on joukko +ymmärrettäviäkin, mutta ne ovat kovin huonoja sekä muotonsa että +sisällyksensä puolesta. Sellaisia ovat kaikki "La Sagesse" nimisen +osaston runot. Näiden runojen pääsisältönä ovat mitä typerimmät +katooliset ja isänmaalliset tunteet, jotka sitäpaitsi ovat esiintuodut +sangen huonossa muodossa. Niissä on esim. tällaisia säkeitä: + + Je ne veux plus penser qu'a ma mère Marie, + Siège de la sagesse et source de pardons, + Mère de France aussi de qui nous attendons + Inébranlablement l'honneur de la patrie. + +Ennenkun siteeraan esimerkkiä muiden runoilijoiden teoksista, en +voi olla lausumatta paria sanaa näistä kahdesta kuuluisuudesta, +Baudelère'ista ja Verlaine'ista, joita nykyään pidetään suurina +runoilijoina. On hyvin kummallista, miten ranskalaiset, joilla on +ollut Chénier, Musset, Lamartine ja Hugo, ja sitä paitsi ei vielä +kauvan sitten niin kutsutut parnassit: Leconte de Lisle, Sully +Prud'homme y.m., ovat voineet antaa niin suuren merkityksen näille +kahdelle runoilijalle, joiden tuotteet ovat huonoja muotonsa ja typeriä +sisältönsä puolesta. Baudelère'in maailmankatsanto perustuu raa'alle +itsekkäisyydelle ja siveellisyyden sijaan asetetulle häilyvälle +kauneuden käsitteelle — joka sitä paitsi on aivan keinotekoista. Hän +piti maalatuita naiskasvoja, metallisia puita ja teaatterissa kuvattua +vettä luonnollisia kauniimpina. + +Verlaine'in elämänviisauden perusteena taas on irstaisuus ja oman +siveellisen voimattomuutensa tunnustaminen. Ainoaksi parannuskeinoksi +tästä heikkoudentilasta tunnustaa hän mitä raaimman katoolisen +epäjumalanpalveluksen. Molemmat ovat he sitä paitsi vailla kaikkea +naiivisuutta, vilpittömyyttä ja yksinkertaisuutta, mutta sensijaan +on heillä tavallista suurempi määrä teeskenteleväisyyttä, tehtyä +omituisuutta ja itseensä luottavaisuutta. Paraimmistakin heidän +teoksistaan ottaa sentähden hr Baudelère tai Verlaine suuremman sijan +kuin heidän kuvattavansa. Ja nämät kaksi huonoa runoilijaa muodostavat +koulun ja saavat satoja seuraajia. + +Tämän voi selittää ainoastaan yhdellä tavalla. Sen yleisön taide, +jonka keskuudessa he vaikuttavat, ei ole todellista eikä välttämätöntä +elämälle, vaan huvitusta. Mutta kaikki huvitukset tulevat ikäviksi, +jos niitä usein toistetaan. Jo ikävystyttävää huvitusta täytyy siis +jollakin tavalla uudistaa: jos bostoni on käynyt kuivaksi, keksitään +visti, jos vistikin on alkanut kyllästyttää, keksitään preferansi, +samoin preferansin sijaan joku muu peli j.n.e. Asia pysyy samana, +ainoastaan muoto vaihtelee. Sama on taiteenkin laita. Sen sisältö +käy yhä enemmän rajoitetuksi, ja lopulta luulevat taiteilijat, että +taiteen alalla ei ole enään mitään uutta sanottavana. Mutta voidakseen +siitä huolimatta antaa taiteelle uutuuden viehätystä, hakevat he uusia +muotoja. Samoin Baudelère ja Verlainekin keksivät uuden muodon, jonka +he vielä uusivat erityisillä pornograafisilla seikkaperäisyyksillä. Ja +kritiikki ja yleisö tunnustaa heidät suuriksi kirjailijoiksi. + +Ainoastaan täten voi selittää Baudelèren ja Verlainen, samoin kuin koko +dekadentismin, menestyksen. + +Muutamissa Mallarmén ja Mæterlinck'in runoelmissa esim. ei ole +minkäänmoista ajatusta. Mutta siitä huolimatta, tahi kenties juuri +sentähden, niistä painetaan kymmeniä tuhansia kappaleita ja sijoitetaan +nuorten runoilijain parhaimpiin runokokoelmiin. + +Siteeraan esim. yhden Mallannen sonateista. + + (Pan, 1895, N:o 1). + + A la nuc accablante tu + Basse de basalte et de laves + A même les échos esclaves + Par une trompe sans vertu. + Quel sépulcral naufrage (tu + Le soir, écume, mais y brave) + Suprème une entre les épaves + Abôlit le mât dévêtu. + Ou cela que furibond faute + De quelque perdition haute, + Tout l'abime vain éployé + Dans le si blanc cheveu qui traîne + Avarement aura noyé + Le flâne enfant d'une sirène. + +Yhtä käsittämättömiä ovat monet muut runot. Olen lukenut muutamia +niistä ja kaikissa niissä on yhtä vähän järkeä. + +Siteeraan yhden myöskin toisen kuuluisan runoilijan, Mæterlinck'in +runoista, Se on samoin kuin edellinenkin, otettu aikakauskirjasta +"Pan", 1895. N:o 2. + + Quand il est sorti + (J'entend la porte) + Quand il est sorti + Elle avait souri. + Mais quand il rentra + (J'entendis la lampe) + Mais quand il rentra + Une autre était là... + Et j'ai vu la mort + (J'entendis son âme) + Et j'ai vu la mort + Qui l'attend encore... + On est venu dire + (Mon enfant, j'ai peur) + On est venu dire + Qu'il allait partir... + Ma lampe allumée + (Mon enfant, j'ai peur) + Ma lampe allumée + Me suis approchée... + A la première porte, + (Mon enfant, j'ai peur) + A la première porte, + La flamme a tremblé... + A la seconde porte + (Mon enfant, j'ai peur) + A la seconde porte, + La flamme a parlé... + A la troisième porte, + (Mon enfant, j'ai peur) + A la troisième porte, + La lumière est morte... + Et s'il revenait un jour + Que faut'il lui dire? + Dites lui qu'on l'attendit + Jusqu'à s'en mourir... + Et s'il interroge encore + Sans me reconnaître + Parlez lui comme une soeur, + Il souffre peut-être... + Et s'il demande où vous êtes + Que faut'il répondre? + Donnez lui mon anneau d'or + Sans rien lui répondre... + Et s'il veut savoir pourquoi + La salle est déserte? + Montrez lui la lampe éteinte + Et la porte ouverte... + Et s'il m'interroge alors + Sur la dernière heure? + Dites lui que j'ai souri + De peur qu'il ne pleure... + +Kukahan tässä runoelmassa oikeastaan menee ulos, kuka tulee, kuka +kertoo, kuka kuolee. + +Samanlaisia ovat kaikki niiden satojen runoilijain tuotteet, joista +ylempänä mainitsin muutamia. Samallaisia kirjoittavat myöskin +saksalaiset, skandinaavialaiset, itaalialaiset, venäläiset. Tällaisista +tuotteista painetaan jollei miljooneja, niin ainakin satoja-, +muutamista kymmeniä tuhansia kappaleita. Näiden kirjojen latomiseen, +painamiseen, sitomiseen vaaditaan miljoonia työpäiviä, yhtä paljon, +luulen mä, kuin suuren pyramiidin rakentamiseen. Mutta eipä siinä +kyllin. Sama on asian laita kaikkien muittenkin taiteiden alalla. +Miljoonittain työpäiviä tuhlataan yhtä käsittämättömiin tuotteisiin +maalaustaiteen, musiikin ja draaman alalla. + +Tässä suhteessa ei maalaustaide suinkaan anna perään runoudelle, +vaan vieläpä voittaakin sen. Otan tähän otteen erään taiteenystävän +päiväkirjasta, joka v. 1894 kävi Pariisin näyttelyssä. + +"Kävin tänään kolmessa taulunäyttelyssä: symbolistien, impressionistien +ja ei-impressionistien. Tunnollisesti ja tarkkaan katselin tauluja, +mutta jäin yhtä epätietoiseksi niiden suhteen, yhtä suuttuneeksi +kuin ennenkin. Ensimmäisen näyttelyn, Camille Pissaron, taulut ovat +vielä jotakuinkin ymmärrettäviä, vaikka niistä puuttuukin yhtä paljon +taitavaa piirustusta, kuin sisältöäkin, ja vaikka niiden väritys onkin +mitä kummallisin. Niiden piirustus on niin epämääräinen, että usein +on mahdotointa käsittää minne päin käsi tahi pää on käännetty. Niiden +sisältönä on suuremmaksi osaksi 'effets'. Effet de brouillard, Effet +du soir, Soleil couchant. Muutamissa tauluissa on myöskin kuvioita, +mutta sisällyksettömiä. Niiden väritys on suurimmaksi osaksi kirkkaan +sininen tai kirkkaan viheriä. Jokaisessa taulussa on sitä paitsi oma +perusvärinsä, jolla koko taulu on ikäänkuin pirskoitettu. Niinpä esim. +hanhia vartioivan tytön perusvärinä on vert de gris ja kaikkialla on +tämänvärisiä pilkkuja, kasvoissa, hiuksissa, käsissä ja vaatteissa, +Saman näyttelyn muut taulut ovat impressionistien Puvis de Chavannen, +Manet'in, Monet’in, Renoir'in ja Sisley'n y.m. Yksi niistä — en +voinut saada selkoa nimestä — Redon, tahi mikä lienee ollutkaan — +oli maalannut siniset, profiilista otetut, kasvot. Koko kasvoissa on +ainoastaan sinistä väriä valkoisilla pilkuilla. Pissarrolta oli yksi +akvarelli, kokoonpantu pisteistä. Etualalla on lehmä, joka on maalattu +erivärisistä pisteistä. Yhteisväriä on mahdotoin huomata katseli sitten +taulua läheltä tai kaukaa. + +"Sieltä menin katsomaan symbolisteja. Kauvan katselin kysymättä mitään +keltään ja koetin itse arvata taulujen ajatusta, — mutta se menee yli +inhimillisen järjen. Ensinnä pisti silmääni sangen huonosti tehty — +puinen 'haut-relief'. Se kuvasi alastonta naista, joka molemmin käsin +pusertaa nännistään verta. + +"Veri vuotaa maahan ja muodostuu vihdoin punasinerviksi kukiksi. Hiukset +valuvat ensiksi alaspäin, sitten kohoutuvat ylöspäin ja muuttuvat +puiksi. Vartalo on kokonaan maalattu keltaiseksi, hiukset ruskeiksi. + +"Sitten taulu, joka kuvasi keltaiseksi maalattua merta. Merellä +ajelehti laivan tai sydämen näköinen esine. Taivaanrannalla näkyvät +kasvot profiilista keltaisine hiuksineen, jotka vähitellen muuttuvat +mereksi, katoavat siihen. Muutamiin tauluihin on pantu väriä niin +paksulti, että luulisi niitä melkein kuvanveistotuotteiksi. Kolmas +taulu, johon käänsin huomioni oli vielä vähemmän ymmärrettävä. Siinä +oli miehen profiili, jonka eteen oli kuvattu liekki; hiukset olivat +mustat, ja kuvasivat — iilimatoja, kuten sittemmin sain tietää. +Vihdoin kysyin eräältä siellä olevalta herrasmieheltä, mitä nämät +taulut oikeastaan tarkoittivat. Hän selitti minulle, että relieffi +on symbooli, joka kuvaa 'La Terre', keltaisella merellä ajelehtiva +sydän on 'Illusion', ja mies iilimatoineen — 'Le mal'. Siellä oli +myöskin impressionistisia tauluja: sangen alkuperäisesti piirustettuja +kasvoja ja vartaloita, käsiin oli tavallisesti asetettu jonkunlainen +kukka. Kaikki ovat ne yksitoikkoisia värityksensä puolesta ja huonosti +piirustettuja. Piirteet ovat joko kerrassaan epämääräisiä, tahi leveitä +mustia viivoja." + +Näin oli asian laita v. 1894. Nykyään on tämä suunta taiteen alalla +tullut vielä voimakkaammaksi. Sen edustajia ovat Böcklin, Stuck, +Klinger, Sascha Schneider y.m. + +Aivan samaa voi huomata draaman alalla. Välistä kuvataan arkitehtia, +joka jostakin syystä ei ole pannut käytäntöön suuria aikeitaan ja +sentähden kiipee rakentamansa talon katolle hypätäkseen sieltä suinpäin +alas. Välistä taas esitetään lukijoille aivan käsittämätöin rotta-ämmä, +joka yhtä käsittämättömistä syistä vie mukanaan runollisen pojan meren +rannalle ja upottaa hänet, tahi sokeita, jotka istuen meren rannalla +yhä toistavat yhtä ja samaa, tahi kello, joka putoo järveen ja siellä +soi. + +Sama on asian laita musiikinkin alalla, jonka kuitenkin, mielestäni, +enemmän kuin muiden taiteiden pitäisi oleman kaikille ymmärrettävää. + +Tunnettu, kuuluisa soittoniekka istuutuu pianon ääreen ja soittaa +teille omien sanojensa mukaan juuri säveltämänsä sävellyksen tahi +jonkun muun uuden taiteilijan teoksen. Te kuulette kummallisia, +kovia ääniä ja ihmettelette sormien voimisteluharjoituksia. Selvästi +huomaatte säveltäjän tahtovan vakuuttaa teitä, että hänen aikaan +saamansa äänet kuvaavat — sielun runollisia pyrinnöitä. Te huomaatte +kyllä hänen aikomuksensa, mutta teissä ei herää muuta kuin ikävän +tunne. Soittaminen kestää kauvan tahi teistä ainakin siltä tuntuu, +sillä te ette selvästi ymmärrä mitään ja teille vastoin tahtoanne +johtuu mieleen A. Carr'in sanat: "Plus ça va vite, plus ça dure +longtemps." Ja teille pälkähtää päähän, että tämä mahtaakin kaikki +olla leikkiä, että soittaja kenties vaan tahtoo koetella teitä, että +hän tahallaan koskettelee soittimia, ilman eroitusta, toivoen, että +ylistäisitte häntä, vaan että hän rupeaakin yhtäkkiä nauramaan ja +tunnustaa, että hän ainoastaan tahtoi teitä koetella. Mutta kun soitto +vihdoin loppuu ja hiestynyt ja kiihtynyt, nähtävästi kiitosta odottava, +soittoniekka nousee ylös, niin te huomaatte, että kaikki olikin täyttä +totta. + +Tämä tapahtuu kaikissa konserteissa, joissa soitetaan Lisztin, +Wagnerin, Berlioz'in, Brahms'in ja Richard Straussin ja lukemattomien +muiden kappaleita, jotka herkeämättä säveltelevät toisen oopperan +toisensa perästä, toisen simfoniian toisensa jälkeen. + +Sama on asian laita romaanin ja kertomuksen alalla, jossa pitäisi olla +hyvin helppo lausua ajatuksensa selvästi. + +Lukekaa Huysmens'in "Là bas" tahi Kipplingin kertomukset, Villier de +l'Isle Adam'in "L'annonciateur", hänen "Contes cruels" nimisestä +kokoelmastaan y.m., niin kaikki ne eivät ole teille ainoastaan "abscons +" (uusien kirjailijain keksimä uusi sana), vaan myöskin kerrassaan +käsittämättömiä sekä muotonsa, että sisältönsä puolesta. Tätä laatua +on esim. hiljakkoin Revue blanche'ssa ilmestynyt E. Morel'in romaani +"Terre Promise" ja suurin osa useista romaaneista. Kirjoitustapa on +sangen sotkuista, tunteet ovat olevanaan yleviä, mutta mahdotointa on +ymmärtää, mitä romaanissa oikeastaan tapahtuu.. Samallaista on koko +nykyaikainen uusi taide. + +Ihmiset, jotka elivät tämän vuosisadan alkupuoliskolla — jotka +pitivät arvossa Göthe'ä, Schiller'iä, Musset'tä, Hugo'ta, Dickens'iä, +Beethoven'ia, Chopin'ia, Rafael'ia, Vinci'ä, Michel-Angelo'a, +De-Laroche'a, eivät ymmärrä mitään uusimmasta taiteesta. He pitävät +usein sen tuotteet mauttomina ja järjettöminä eivätkä tahdo tietää +niistä mitään. Mutta tällainen kanta uuden taiteen suhteen on aivan +perusteeton. Sillä tämä taide voittaa yhä suurempaa alaa ja on +jo saanut yhtä vahvan jalansijan yleisössä kuin romantismi 30:n +luvulla. Sitä paitsi, jos me katsomme olevamme oikeutetut tällä +tavoin tuomitsemaan uusimman taiteen, niin kutsutun dekadentismin, +tuotteita, ainoastaan sentähden, ettemme niitä ymmärrä, täytyy +meidän ottaa huomioon se seikka, että on tavattoman suuri joukko +ihmisiä — koko työkansa ja monet muihinkin luokkiin kuuluvista, — +jotka ymmärtävät aivan yhtä vähän niitä taiteen tuotteita, jotka me +pidämme erinomaisina, nimittäin Göthe'n, Schillerin, Hugo'on runoja, +Dickensin romaaneja, Beethoven'in ja Chopin'in musiikkia, Rafaelin, +Michel-Angelo'n, Vinci'n y.m. tauluja. + +Jos minä katson itseni oikeutetuksi luulemaan, että kansan suuri +joukko ei ymmärrä eikä pidä siitä, jota minä pidän ehdottomasti +hyvänä sentähden, että se on kehittymätön, niin minun täytyy myöntää, +että itsekin voin olla ymmärtämättä ja pitämättä uuden taiteen +tuotteista ainoastaan sentähden, etten ole kylliksi kehittynyt +niitä ymmärtääkseni. Jos taas katson voivani sanoa, etten minä +eikä suurin osa minun kanssani samanmielisistä ihmisistä ymmärrä +uudenaikaisen taiteen tuotteita ainoastaan sentähden, ettei niissä +ole mitään ymmärtämistä, sentähden että ne ovat huonoa taidetta, niin +samallaisella oikeudella voi vielä suurempi enemmistö, koko työkansa, +joka ei ymmärrä minun ihailemiani — taideteoksia, sanoa, että minun +taiteeni on huonoa, ettei siinä ole mitään ymmärtämistä. + +Erittäinkin selvästi huomasin, miten oikeudetonta on uuden-aikaisen +taiteen tuomitseminen, kun kerran kuulin erään runoilijan, joka itse +kirjoitteli käsittämättömiä runoja, nauravan käsittämätöntä musiikkia, +ja kun eräs soittoniekka, joka sävelteli käsittämättömiä simfoniioja +suurella itseluottamuksella pilkkasi hämäriä runoelmia. Minulla ei ole +oikeutta tuomita uuden aikaista taidetta sentähden, etten minä, joka +olen kasvatettu vuosisadan alkupuoliskolla, sitä ymmärrä, minä voin +ainoastaan sanoa, etten sitä käsitä. Ainoa eroitus vanhan taiteen ja +dekadentismin välillä on siinä, että edellistä ymmärtää vähän suurempi +luku ihmisiä kuin jälkimmäistä. + +Me ymmärrämme taidetta, johon olemme tottuneet, mutta emme käsitä +taidetta, joka on vähemmän yleistä. Mutta tästä emme mitenkään voi +tulla siihen johtopäätökseen, että minun hyväksymäni taide on oikeata, +ja että se, jota minä en kykene käsittämään, on valheellista ja +huonoa. Minä voin tehdä tästä ainoastaan sen johtopäätöksen, että +taide, tultuaan yhä enemmän yksinomaiseksi, on samalla käynyt yhä +käsittämättömämmäksi yhä suuremmalle ja suuremmalle ihmisjoukolle, +joten sitä lopulta voivat ymmärtää ainoastaan muutamat valitut ja että +näiden valittujenkin luku yhä vähenee. + +Samalla kun yliluokkien taide on eronnut kansan taiteesta, on myöskin +vakaantunut se luulo, että taide voi olla todellista, vaikka se +onkin kansalle kokonaisuudessaan käsittämätöintä. Tällaisen luulon +seurauksena oli välttämättä se mielipide, että taidetta voi ymmärtää +ainoastaan pieni joukko valituita ja lopulta ainoastaan pari tai yksi +niistä. Tämän mielipiteen lausuvatkin nykyiset taiteilijat suoraan +julki: "Minä luon ja ymmärrän itseni, jollei joku muu minua ymmärrä, +sitä pahempi hänelle." + +Väite, että taide voi olla hyvää, ilman että suurin osa ihmisistä +sitä ymmärtää, on siihen määrin perusteeton, — sen seuraukset siihen +määrin vahingollisia itse taiteelle ja samalla niin yleinen, että on +todellakin mahdotointa kyllin selvästi todistaa sen järjettömyyttä. + +Sangen usein kuulee luulluista taideteoksista sanottavan, että ne +ovat sangen hyviä, mutta että on hyvin vaikea niitä ymmärtää. Me +olemme tottuneet tällaiseen arvosteluun. Mutta itse asiassa on mokoma +arvostelu jostakin taideteoksesta, nimittäin, että se on hyvä, mutta +käsittämätöin, aivan samaa kuin sanoa, että joku ruoka on hyvää +mutta mahdotonta syödä. Voivathan tosin muutamat herkkusuut, joilla +on pilaantunut maku, pitää mädäntyneestä juustosta ja pahentuneista +pyistä, mutta leipä, hedelmät ovat hyviä ainoastaan silloin, kun +ne miellyttävät ihmisiä yleensä. Sama on taiteen laita. Ainoastaan +huono, pilaantunut taide voi olla käsittämätöntä, hyvää taidetta taas +ymmärtävät kaikki. + +Sanotaan, että suurin osa ihmisistä ei voi käsittää paraimpia +taideteoksia, vaan että niiden ymmärtämiseen tarvitaan erityistä +valmistusta. Mutta jos suurin osa yleisöä ei niitä ymmärrä, niin +täytyisi sille selvittää, antaa sille ne tiedot, jotka käsittämiseen +ovat välttämättömät. Mutta tällaisia tietoja ei ole olemassa, +taideteoksia on mahdotoin selittää. Ne, jotka väittävät suurimman osan +ihmisistä ei ymmärtävän hyviä taideteoksia, eivät sentähden voi antaa +minkäänmoista selvitystä, vaan sanovat, että ymmärtämiseen vaaditaan, +että yhä useammin luemme, näemme tai kuulemme jonkun taideteoksen. +Mutta se ei ole selittämistä, vaan totuttamista. Totuttaa taas voi +ihmisiä niihin tahansa, vieläpä huonoonkin. Samoin kuin voi ihmistä +totuttaa pilaantuneesen ruokaan, viinaan, tupakkaan, ooppiumiin, samoin +voi häntä myöskin totuttaa huonoon taiteeseen. + +Sitä paitsi on mahdotointa sanoa, että suurimmalla osalla ihmisistä +ei ole makua voidakseen arvostella taideteoksia. Suurin osa ihmisistä +on ymmärtänyt ja ymmärtää sitä, jota mekin pidämme ylevänä taiteena. +Taiteellisesti yksinkertaisia raamatun kertomuksia, evankeliumien +vertauksia, kansan legendoja, satuja ja lauluja ymmärtävät kaikki. +Miksi kansan enemmistö yht'äkkiä on kadottanut kykynsä ymmärtää meidän +taidettamme? + +Puheesta voi sanoa, että se on kaunis, mutta käsittämätöin niille, +jotka eivät ymmärrä sitä kieltä, jolla se on pidetty. Kiinankielinen +puhe voi jäädä minulle käsittämättömäksi, jollen ymmärrä kiinankieltä, +mutta taideteokset eroavat juuri siinä muista henkisen toiminnan +tuotteista, että niiden kieli on kaikille ymmärrettävää, että ne +vaikuttavat kaikkiin ilman eroitusta. Kiinalaisen kyyneleet ja +nauru vaikuttavat minuun samoin kuin venäläisen nauru ja itku, +samoin myöskin maalaustaide, musiikki ja runous, jos se on käännetty +minulle ymmärrettävälle kielelle. Kirgiisiläiset ja jaappanilaiset +laulut liikuttavat minua, tosin vähemmän kuin itse kirgiisiä tai +jaappanilaista. Samoin vaikuttavat minuun myöskin jaappanilainen +maalaus, intialainen arkkitehtuuri ja araabialainen satu. Jos +jaappanilainen laulu ja kiinalainen romaani eivät minuun vaikuta, +niin syynä on se, että tunnen ja olen tottunut ylevämpiin taiteen +tuotteisiin, eikä siinä, etten ymmärtäisi laulua tai romaania. +Suuret taideteokset ovat suuria juuri sentähden, että niitä voidaan +ymmärtää. Kertomus Joosefista, kiinankielelle käännettynä, liikuttaa +kiinalaista. Kertomus Sakia Munista taas liikuttaa meitä. Samoin +myöskin rakennukset, taulut, kuvapatsaat, musiikki. Jos taide ei tee +mitään vaikutusta katselijaan tai kuuntelijaan, niin se ei riipu heidän +ymmärtämättömyydestään, vaan siitä, että se on huonoa taidetta tahi ei +taidetta ollenkaan. + +Taide on eroitettava järjen toiminnasta. Jälkimäinen vaatii valmistusta +ja edellyttää määrätyitä tietoja (joten on mahdotointa opiskella +trigonometriaa tuntematta geometriaa). Taide taas vaikuttaa ihmisiin +riippumatta heidän sivistyskannastaan. Taulun, sävelten kauneus +vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, olkootpa sitten millä kehityskannalla +tahansa. + +Taiteen tarkoitus on juuri tehdä ymmärrettäväksi ja selväksi se, +joka mietteiden muodossa voisi olla käsittämätöntä ja hämärää. +Saatuamme kokea todellakin taiteellisen tunnelman näyttää meistä usein +siltä, että jo ennen tiesimme saman asian, mutta emme kyenneet sitä +julkilausumaan. + +Sellaista on aina ollut hyvä, ylevä taide. Iliaadi ja Odysseia, +kertomukset Iisakista, Jaakopista ja Joosefista, juutalaisten +profeetat, psalmit, evankeliumien vertaukset, kertomus Sakia Munista +— ilmituovat hyvin yleviä tunteita. Siitä huolimatta voivat niitä +nykyään ymmärtää sekä sivistyneet että sivistymättömät, samoin kuin ne +olivat käsitettäviä muinaisajan ihmisille, jotka olivat vielä vähemmän +sivistyneitä kuin meidän aikamme työkansa. Sanotaan, ettei taidetta +ymmärretä. Mutta jos taide on ihmisten uskonnollisesta vakaumuksesta +lähtevien tunteiden tulkki, niin mitenkä voi olla käsittämätön tunne, +joka perustuu uskontoon, ihmisen suhteeseen Jumalaan? Tällainen +taide on aina ollut kaikille ymmärrettävää, sentähden että jokaisen +ihmisen suhde Jumalaan on sama. Senvuoksi myöskin temppelit, niiden +koristeet ja niissä lauletut laulut ovat kaikille käsitettävät. +Esteenä ylevämpien, parempien tunteiden ymmärtämiselle ei ole, kuten +raamatussakin on sanottu, opin ja kehityksen puute, vaan valheellinen +oppi ja valheellinen kehitys. Hyvä ja ylevä taideteos voi todellakin +olla käsittämätön oppineille, pilaantuneille ja kaikkea uskontoa +vailla oleville ihmisille, vaan ei suinkaan yksinkertaiselle, +turmeltumattomalle työkansalle. Sangen yleistähän on, että meidän +piiriimme kuuluvat ihmiset ovat kykenemättömät ymmärtämään ylevämpiä +uskonnollisia tunteita. Tunnen ihmisiä, jotka pitävät itseään +oppineina, mutta jotka sanovat, etteivät voi ymmärtää runoutta, jonka +sisältönä on lähimmäisenrakkaus, itsensäuhraavaisuus ja siveys. + +Siis hyvä, ylevä, yleismaailmallinen ja uskonnollinen taide voi olla +käsittämätöin ainoastaan muutamille turmeltuneille ihmisille. + +Mahdotonta on, että taide olisi käsittämätöntä suurelle joukolle +sentähden, että se on liian hyvää, kuten meidän aikamme taiteilijat +tavallisesti sanovat. Pikemmin on oletettavissa, että suuri joukko +ei ymmärrä taidetta senvuoksi, että se on huonoa, tahi ettei se +ole taidetta ollenkaan. Sivistyneiden mielilauseena, jonka he niin +naiivisti ovat itselleen omistaneet, on se, että voidaksemme nauttia +taiteesta, meidän tulee ymmärtää sitä (joka oikeastaan ei ole muuta +kuin tottumista siihen). Tämä on paraana todistuksena siitä, että tällä +tavoin ymmärrettävä taide on joko hyvin huonoa, yksinomaista, tahi ei +taidetta ollenkaan. + +Sanotaan, että taiteen tuotteet eivät miellytä kansaa siitä syystä, +ettei se kykene ymmärtämään niitä. Mutta jos taideteoksen tarkoituksena +on herättää ihmisissä itse taiteilijan kokeman tunteen, niin miten voi +puhua ymmärtämättömyydestä? + +Kirjan lukeminen, taulun tai draaman näkeminen tai simfoniian +kuuleminen ei rahvaanihmisessä herätä mitään tunteita muka sentähden, +ettei hän kykene niitä ymmärtämään. Jollekin luvataan näyttää +määrätty näytelmä, — mutta sisään tultuaan ei hän näe mitään. Hänelle +vakuutetaan, ettei hänellä ole tällaisia näytelmiä varten tarpeeksi +tottunut silmä. Hän kyllä tietää kykenevänsä näkemään mitä tahansa. Jos +taas hän ei näe sitä, jota hänelle luvattiin näyttää, niin hän tekee +siitä sen aivan oikean johtopäätöksen, että ne, jotka lupasivat näyttää +hänelle näytelmän, eivät ole täyttäneet lupaustaan. Aivan samaan +ja oikeaan johtopäätökseen tulee rahvaan ihminen meidän taiteemme +tuotteiden suhteen, jotka eivät ole herättäneet hänessä mitään +tunnetta. Me väitämme, että sellainen ihminen, jota meidän taiteemme +ei liikuta, on vielä tyhmä. Mutta mokoma väite on sangen julkea ja +todistaa meissä suurta itseluottamusta. + +Voltaire sanoo, että "tous les genres sont bons, hors le genre +ennuyeux"; vielä suuremmalla syyllä voi sanoa taiteesta, että tous les +genres sont bons, hors celui qu'on ne conprend pas, tahi qui ne produit +pas son effet, sillä mitä virkaa on esineellä, joka ei tee tehtäväänsä? + +Jos myönnetään taiteen arvo sellaiselle, jota eivät ymmärrä +tervejärkiset ihmiset, niin ei mikään estä mitä turmeltunutta +ihmisjoukkoa tahansa luomasta tuotteita, jotka kyllä kutkuttavat heidän +turmeltuneita tunteitaan, mutta jotka ovat aivan käsittämättömiä muille +paitsi heille itselleen. Näin todella menettelevätkin nykyaikana niin +kutsutut dekadentit. + +Taiteen kulkemaa tietä voi verrata lävistäjään ympyrässä, joka yhä +lyhenee, joten lopulta muodostuu piste, joka ei enään ole mikään +ympyrä. Samoin on käynyt meidän aikamme taiteenkin. + + + + +XI. + + +Tullen yhä köyhemmäksi sisällykseltään ja yhä käsittämättömämmäksi +muodoltaan, on aikamme taide kadottanut kaikki taiteen ominaisuudet. + +Ei siinä kyllin, että yliluokkien taide, erottuaan koko kansan +taiteesta, on käynyt köyhäksi sisällykseltään ja kehnoksi muodoltaan, +toisin sanoen yhä käsittämättömämmäksi, se on myöskin aikojen kuluessa +kokonaan lakannut olemasta taidetta, ja sen sijaan on tullut taiteen +väärentäminen. + +Tähän on ollut seuraavat syyt. Todella kansallinen taide saa alkunsa +ainoastaan silloin, kun joku rahvaan keskuudesta ei voi olla +julkilausumatta kokemaansa voimakasta tunnetta, Rikkaiden luokkien +taiteen alkuna; taas ei ole taiteilijan tuntema tarve ilmaista +tunteitaan, vaan yliluokkien huvituksen halu. Rikkaat vaativat +taiteelta heille mieluisten tunteiden ilmaisemista, ja taiteilijat +koettavat parhaansa mukaan tyydyttää tätä vaatimusta. Mutta se ei ole +niinkään helppoa, sillä rikkaiden luokkien ihmiset viettävät koko +elämänsä ylellisyydessä ja toimettomuudessa ja vaativat sentähden, +että taide olisi heille tyhjentymättömänä huvituksien lähteenä; +mutta taidetta, kaikkein huonointakaan, ei voi mielin määrin tehdä, +on välttämätöntä, että se syntyy taiteilijan sielussa. Ja sentähden +taiteilijat, koettaessaan tyydyttää yliluokkien vaatimuksia, ovat +olleet pakoitetut keksimään keinoja tuotteiden aikaansaamiseksi, jotka +ovat taideteosten kaltaisia. + +Yksi näistä keinoista on lainaaminen entisistä taiteen tuotteista, +joko koko aineen tahi ainakin yksityisiä piirteitä, joita sitten +hiukan muutellaan ja lisäillään, jotta niillä uudessa muodossaan olisi +jonkummoista uutuuden viehätystä. + +Tällaiset taideteokset herättävät määrättyihin piireihin kuuluvissa +ihmisissä muistoja ennen kokemistaan taiteellisista tunteista, +tekevät samallaisen vaikutuksen kuin todelliset taideteokset ja +nautinnonhaluisten ihmisten mielestä käyvätkin semmoisista. Entisistä +taideluomista lainatut aineet kutsutaan tavallisesti runollisiksi. +Muinaisista taiteen tuotteista otetut henkilöt ja esineet taas +kutsutaan runollisiksi esineiksi. Meidän keskuudessamme pidetään +kaikenlaatuiset legendat, sadut, muinaiset kertomukset — runollisina +aineina. Runollisina henkilöinä ja esineinä taas pidetään neitoja, +sankareita, paimenia, erakoita, enkeleitä, piruja, kuuvaloa, ukkosta, +vuoria, merta, kuiluja, kukkia, pitkiä hiuksia, jalopeuraa, karitsaa, +kyyhkystä, satakieltä; runollisina yleensä pidetään niitä esineitä, +joita entiset taiteilijat useammin teoksissaan mainitsevat. + +Noin neljäkymmentä vuotta sitten kutsui eräs, ei erittäin lahjakas, +mutta hyvin sivistynyt nainen — ayant beaucoup d'acquis — minua +kuuntelemaan hänen kirjoittamaansa romaania. Teos alkoi sillä +että päähenkilö, puettuna runolliseen valkoiseen pukuun ja tukka +runollisesti levällään, järven rannalla runollisessa metsässä luki +runoja. Toiminta oli tapahtuvinaan Venäjällä, mutta siitä huolimatta +esiintyy pensaiden takaa yhtäkkiä sankari à la Guillaume Tell-sulalla +varustettu hattu päässä ja häntä seurasi kaksi runollista valkoista +koiraa. Tekijän mielestä oli kaikki tämä hyvin runollista. Kaikki +olisikin sentään voinut käydä päinsä, jollei sankarin olisi tarvinnut +puhua. Sillä heti kun hän alkoi puhua sankarittaren kanssa, kävi +selville, ettei tekijällä ollut mitään sanomista. Lukemistaan +kirjoista saamansa runolliset vaikutukset liikuttivat tekijää ja +hän luuli näitä vaikutuksia ja muistoja esiintuomalla, voivansa +aikaansaada runollisen vaikutuksen. Mutta taiteellisen vaikutuksen +aikaansaaminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun taiteilija itse +on kokenut jonkun tunteen ja julkilausuu sen, vaan ei ilmituomalla +vierasta, muilta saatua tunnetta. Tällainen runouden runous ei voi +vaikuttaa ihmisiin. Sen tuotteet ovat ainoastaan todellisen runouden +näköisiä, ja sellaisinakin niitä pitävät ainoastaan ihmiset, joiden +maku on turmeltunut. Tämä nainen oli hyvin tyhmä ja epälahjakas, +ja sentähden olikin helppo heti huomata hänen kyhäyksensä oikean +luonteen. Mutta kun lukeneet ja lahjakkaat henkilöt, joilla on +taiteensa tekniikka hallussaan, rupeavat kirjoittamaan lainattujen +vaikutusten perustuksella, niin koituu siitä teoksia, joiden aihe on +lainattu kreikkalaisesta, muinaisesta, kristillisestä ja mytoloogisesta +maailmasta, ja jotka nykyään ovat niin tavallisia. Yleisö pitää +tällaiset tuotteet todellisina taideteoksina, kunhan vaan lainattu aihe +on taitavasti muovaeltu nykyajan taiteen vaatimusten mukaan. + +Sangen karakteristinen tässä suhteessa on Rostan'in Princesse +Lointaine, jossa ei ole hituistakaan taidetta, mutta jota monet, +luultavasti myöskin sen tekijä, pitävät hyvin runollisena. + +Toinen keino, jota taiteilijat käyttävät antaakseen teoksilleen +jonkummoista taiteellisuutta, on koristaminen. Sen tarkoituksena +on teoksella miellyttää lukijan, kuuntelijan tai katsojan näköä ja +kuuloa, tehdä häneen miellyttävän vaikutuksen. Tämän tarkoituksen +saavuttamiseksi käytetään runoudessa mahdollisemman mukaan miellyttävää +runomittaa, loppusointua, sanoja; suorasanaisessa kertomuksessa taas +sujuvaa ja kaunista esittämistapaa; draaman alalla taas koetetaan +saavuttaa sama tarkoitus näyttelijäin ja erittäinkin näyttelijättärien +miellyttäväisyyden, pukujen ja dekoratsioonien kalleuden kautta; +maalaustaiteessa taas kuvattavien esineiden kauneuden ja värien +heleyden avulla j.n.e. + +Viime aikoina ovat nämät koristamiskeinot saavuttaneet sellaisen +täydellisyyden, että yliluokkien ihmiset pitävät ainoastaan näitä +koristeita taideteoksina, sitä enemmän kun nykyinen teoriia pitää +kauneutta taiteen sisältönä. + +Paitsi ylempänä mainituita keinoja koetetaan vaikuttaa ulkonaisiin +tunteisiin. Tällainen vaikutus on usein aivan fyysillistä laatua — +jonka aikaansaa ulkonainen efekti. Tällainen ulkonainen vaikutus +saavutetaan erittäinkin jyrkkien vastakohtien kautta. Asetetaan +vastakkain hirmuisuus ja lempeys, kauneus ja rumuus, äänekkyys ja +hiljaisuus, pimeys ja valo, tavaton ja tavallinen. Kirjallisuudessa +koetetaan sitä paitsi ulkonaista efektiä aikaansaada kertomalla +sellaista, jota ei vielä koskaan ennen ole kuvailtu, erittäinkin +esiintuomalla yksityisseikkoja, jotka herättävät sukupuoliviettiä, tahi +tarkkaan kertomalla kärsimyksiä ja kuolemaa, joka herättää kauhua. +Niinpä murhasta puhuttaessa kuvaillaan tarkasti vaatteiden repeäminen, +haju, veren paljous ja väri. Samoin menetellään maalaustaiteen +alalla. Paitsi kaikellaisia muita vastakohtia käyttävät maalarit +vielä sitä, joka aikaansaadaan maalaamalla yksi esine hyvin tarkasti +ja jättämällä kaiken muun keskeneräiseksi. Kaikkein tavallisinta on +kuitenkin tauluissa valoefektien käyttäminen ja kauheiden tapauksien +kuvaaminen. Draamassa taas ovat tavallisimpia efektejä, kontrasteja +lukuunottamatta, myrskyt, ukkonen, kuuvalo, merikohtaukset, moninaiset +puvut, naisruumiin alastomuus, hulluus, murhat ja yleensä kuolema, +kuolemankamppauksien tarkka kuvaileminen. Musiikissa taas saavutetaan +efekti siten, että hiljaiset ja samallaiset äänet vähitellen +kovenevat ja tulevat yhä erilaisemmiksi, joten lopulta koko orkesteri +pauhaa voimiensa takaa, tahi että kaikki soittokoneet toistavat +samat äänet apreggio kaikissa oktaaveissa, tahi että harmoniia ja +rytmi ovat niin odottamattomia ja tavattomia kuin mahdollista. Sitä +paitsi aikaansaadaan musiikissa suurta efektiä useasti suorastaan +fyysillisillä keinoilla, äänien kovuudella. + +Tällaisia ovat muutamat niistä efekteistä, joita käytetään eri +taiteissa. Mutta niitä paitsi on olemassa vielä yksi, yhteinen kaikille +taiteille. Toinen taide koettaa aikaansaada sitä, mikä oikeastaan olisi +toisen taiteen tehtävänä. Siten esim. pannaan musiikki "kuvailemaan", +joka on omituista koko programmimusiikille ja Wagner'in sävellyksille +ja niitä jäljitteleville. Maalaustaiteen, draaman ja runouden tulee +"aikaansaada tunnelmaa", kuten dekadenttinen taide. + +Neljänneksi käännetään huomiota taideteoksen huvittavaisuuteen, +siihen henkiseen intressiin, jota se voi tarjota. Teos voidaan tehdä +huvittavaksi sisällön monimutkaisuuden kautta. Vähän aikaa takaperin +oli tämä keino hyvin käytännössä englantilaisissa romaaneissa ja +ranskalaisissa komediioissa ja draamoissa. Nykyään on se jo tullut pois +muodista ja sama koetetaan saavuttaa jonkun historiallisen ajanjakson +tai nykyisen elämänalan tarkan kuvailemisen kautta. Romaanissa +kuvaillaan egyptiläistä tai roomalaista elämää, tai kaivostyömiesten +tai kauppapalvelijain elintapoja. Se herättää intressiä lukijassa ja +tätä intressiä pidetään taiteen vaikuttamana. Itse esittämistapakin voi +intreseerata tekijää. Viime aikoina on tämä keino päässyt käytäntöön +varsinkin runoudessa. Taulut, runot, suorasanaiset kertomukset, +draamat, musikaaliset sävellykset ovat viime aikoina käyneet +esittämistapansa puolesta niin hämäriksi, että niitä täytyy arvata, +kuni kuva-arvoituksia. Tämä arvaaminen pidetään myöskin huvittavana ja +tekee vaikutuksen, joka on taiteellisen vaikutuksen kaltainen. + +Usein kuulee sanottavan, että taideteos on hyvä sentähden, että se +on niin runollinen, niin kaunis, niin täynnä efektejä tahi niin +intresantti. Mutta ei yksikään näistä ominaisuuksista voi olla +taiteellisen arvon määrääjänä, niillä ei ole mitään yhteistä taiteen +kanssa. + +Runollisuus on lainaamista. Lainaamisen kautta taas herätetään +lukijoissa, katsojissa ja kuulijoissa ainoastaan hämärä muisto +entisien taideteosten aikaansaamista vaikutuksista. Se ei ilmaise +itse taiteilijan kokemia tunteita. Taideteos, jonka aihe on lainattu, +kuten Göthen Faust, voi olla sangen hyvin muovaeltu, täynnä järkeä ja +kauneutta, mutta se ei voi tehdä todellista taiteellista vaikutusta, +sillä siltä puuttuu taideteoksen pääominaisuus — nimittäin kokonaisuus. +Muoto ja sisällys ei muodosta siinä katkeamatonta kokonaisuutta, joka +ilmaisisi taiteilijan kokemia tunteita. Taiteilija, joka käyttää +lainattua aihetta, ilmituo ainoastaan sen tunteen, jonka hänessä +on herättänyt joku muu taideteos. Sentähden koko aiheen tai eri +kohtauksien, mielipiteiden ja kertomuksien lainaaminen on ainoastaan +taiteen jäljittelemistä, vaan ei taidetta. Sanoa tällaisen taideteoksen +olevan hyvän sentähden, että se on runollinen, toisin sanoen todellisen +taideteoksen kaltainen, on aivan samaa kuin sanoa väärän rahan olevan +hyvän sentähden, että se on oikean näköinen. Tällainen ulkonainen +koriste eli kauneus, kuten sanovat meidän aikamme esteettikot, voi +muka olla taiteen mittapuuna. Mutta kauneus ei voi olla mittana +taidetta arvosteltaessa. Sillä jos taiteen päätehtävänä on ilmaista +taiteilijan kokemia tunteita, niin tällainen tunteiden ilmaiseminen +ei aina ole kauneuden kanssa sopusoinnussa, vaan päinvastoin sille +usein aivan vastakkainen. Mitä epäkauneimman kärsimyksen kuva voi +herättää meissä säälin ja hellyyden tunteita, ihastusta kärsivän +itsensäkieltäväisyyteen ja luonteen lujuuteen. Päinvastoin taas voimme +jäädä aivan kylmiksi katsellessamme kaunista vahakuvaa. + +Jonkun teoksen taiteellisena pitäminen sen kauneuden tähden on samaa +kuin pitää seudun kauneutta todistuksena sen hedelmällisyydestä, +Jos me panemme kauneuden taiteen mittapuuksi, niin me emme puhu +taideteoksesta, vaan sen jäljennöksestä. + +Kolmatta keinoa tehdyn taiteellisuuden saavuttamiseksi voi yhtä vähän +kuin kahta ensimäistäkään sovittaa todelliseen taiteesen. Ulkonainen +efekti ei ole tunteiden ilmaisemista, se vaikuttaa ainoastaan +hermoihin. Jos maalari taitavasti maalaa verihaavan, niin voi tällainen +taulu hämmästyttää minua, mutta taidetta se ei ole. Mahtavilla uruilla +soitettu pitkäveteinen nuotti vaikuttaa hämmästyttävästi, voipa tuottaa +kyyneleetkin silmiin, mutta se ei ole musiikkia, sillä se ei ilmaise +mitään tunnetta. Mutta siitä huolimatta pitävät meidän piiriimme +kuuluvat ihmiset tämänlaatuisia fysioloogisia efektejä taiteena ei +ainoastaan musiikin alalla, vaan myöskin runoudessa, maalaustaiteessa +ja draamassa. Sanotaan, että nykyinen taide on tullut hienoksi. Mutta +efektien hakemisen tähden on se päinvastoin käynyt raa'aksi. Esimerkin +vuoksi mainitsen uuden Hannele nimisen kappaleen, jota on näytelty +kaikilla Europan näyttämöillä. Tässä koettaa tekijä herättää yleisössä +myötätuntoisuutta ja sääliä kiusattua tyttöä kohtaan. Voidakseen +herättää katsojissa tällaisen tunteen taiteen avulla, olisi tekijän +täytynyt panna joku kappaleen henkilöistä lausumaan tämän säälin +tunteen niin, että se olisi herännyt muissakin tahi todenmukaisesti +kuvata tytön tunteita. Mutta tätä hän ei taida tahi ei tahdo tehdä. +Hän valitsee toisen, taiteilijalle helpomman keinon. Hän panee tytön +kuolemaan näyttämöllä. Vahvistaakseen fysioloogista vaikutusta +katsojiin, sammuttaa hän valaistuksen teaatterissa, jättää yleisön +istumaan pimeään ja surullisen musiikin ohella näyttää katsojille, +miten juopunut isä kiusaa ja lyö tyttöä. Valittaen ja voihkien kaatuu +tyttö, ja enkelit vievät hänet pois. Tätä nähdessään tuntee yleisö +jonkunmoista liikutusta ja on varmasti vakuutettu siitä, että tämä se +juuri on esteettistä tunnetta. Mutta tällaisessa liikutuksessa ei ole +mitään esteettistä, sillä se ei ole tekijän herättämää tunnetta, se +on ainoastaan sekavaa osanoton tunnetta toisen kärsimyksiin, ja iloa +siitä, ettemme itse tarvitse kärsiä. Samallainen tunne herää meissä +katsellessamme mestausta, samallainen oli myöskin se tunne, joka oli +roomalaisilla katsellessaan näytelmiä sirkuksessa. + +Ulkonaisen efektin asettaminen esteettisen tunteen sijaan on +tavallista varsinkin musiikissa — siinä taiteessa, joka välittömästi +vaikuttaa ihmisten hermoihin. Uudenaikainen säveltäjä ei julkilausu +sävelillä kokemiaan tunteita. Sen sijaan kokoo hän yhteen erilaisia +ääniä, väliin koventaen, väliin taas heikontaen niitä. Tällä tavoin +tekee hän yleisöön fysioloogisen vaikutuksen, jota voi suorastaan +mitata erityisellä aparaatilla. [On olemassa aparaatti, jossa hyvin +tunteellinen nuoli, joka on yhteydessä jonkun käden lihaksen kanssa, +osoittaa musiikin tekemän fysioloogisen vaikutuksen hermoihin ja +lihaksiin.] Tätä fysioloogista vaikutusta pitää yleisö musiikin +tekemänä vaikutuksena. + +Neljäs mainituista keinoista, huvittavaisuus useammin kuin muut +sekoitetaan taiteen kanssa, jolle se itse asiassa on aivan vieras. +Puhumattakaan siitä, että romaanien ja kertomuksien kirjoittajat +antavat usein lukijan arvata teoksessa piilevän ajatuksen, saa sangen +usein kuulla tauluista ja sävellyksistä, että ne ovat intresanttia. +Mitä oikeastaan merkitsee sana intresantti? Intresantti taideteos on +joko sellainen, joka herättää meissä tyydyttämätöntä uteliaisuutta, +tahi sellainen, josta voimme oppia jotakin, tahi joka on niin epäselvä, +että meidän täytyy vähitellen ja vaivalla koettaa sitä selvittää, ja +tämä arvaaminen tuottaa meille jonkunmoista huvia. Joka tapauksessa +ei tällaisella huvittavaisuudella ole mitään yhteistä taiteellisen +vaikutuksen kanssa. Taiteen tarkoituksena on herättää toisissa saman +tunteen, joka taiteilijalla on ollut. Se henkinen työ, jota katsojan, +kuuntelijan, lukijan tulee tehdä, tyydyttääkseen hänessä herännyttä +uteliaisuutta, tahi voidakseen omistaa taideteoksesta saatavissa +olevat uudet tiedot, tahi ymmärtää taideluoman oikean ajatuksen, +häiritsee sanotun tunteen herättämistä. Huvittavaisuutta ei sentähden +voi pitää taideteoksen ominaisuutena. Se päinvastoin pikemmin ehkäisee +taiteellista vaikutusta. + +Runollisuutta, ulkonaista efektiä ja huvittavaisuutta voi tavata +taideteoksessa, mutta ne eivät voi korvata taiteen pääominaisuutta, +nimittäin taiteilijan kokemaa tunnetta. Viime aikoina on yliluokkien +taiteen tuotteissa huomattavana juuri mainitut ominaisuudet. Siitä +huolimatta pidetään niitä taideteoksina; itse asiassa ovat ne +ainoastaan taiteen mukaelmia, sillä niiltä puuttuu taideteoksen +pääominaisuus, taiteilijan kokema tunne. + +Todellisen taideteoksen luomiseen tarvitaan sangen paljon. Siihen +vaaditaan, että taiteilijalla on aikansa ylevin maailmankatsantokanta, +että hänellä on tunteita, joita hän tahtoo ja voi ilmaista muille, +ja että hänellä sitäpaitsi on luontainen taipumus johonkin taiteen +haaraan. Kaikki nämät todellisen taideteoksen luomiselle välttämättömät +ehdot ovat harvoin yhdistettyinä yhteen henkilöön. Taiteen heikkojen +jälkikuvien aikaansaamiseen lainaamisen, ulkonaisen efektin ja +huvittavaisuuden avulla vaaditaan ainoastaan taipumusta johonkin +taiteen alaan. Tällainen kyky on hyvin tavallinen. Kirjailijalla on +se, jos hän voi helposti lausua ajatuksensa ja tunteensa, esiintuoda +karakteristisia piirteitä. Plastillisen taiteen alalla taas esiintyy +tämä kyky viivojen, muotojen ja värien eroittamisessa, muistamisessa +ja jäljentämisessä, musiikissa taas intervallien eroittamisessa ja +johdonmukaisten äänien aikaansaamisessa. Jos jollakin meidän päivinämme +on tällainen kyky, niin voi hän aina kuolemaansa asti herkeämättä luoda +teoksia, joita yleisö pitää taiteellisina. Hänen tulee ainoastaan hyvin +oppia taiteensa tekniikki ja sen mukailemiskeinot, sitä paitsi täytyy +hänellä olla kärsivällisyyttä ja tylstynyt esteettinen tunne, jotta +hänen omat teoksensa eivät kävisi hänelle vastenmielisiksi. + +Tällaisilla taidemukaelmilla on kullakin taiteen alalla omat +sääntönsä eli reseptinsä, joten lahjakas henkilö voi ne opittuaan +ilman vähintäkään tunnetta luoda mokomia tuotteita. Kirjoittaakseen +runoja, tulee henkilön, jolla on taipumusta kirjalliseen toimintaan, +ainoastaan oppia jokaisen välttämättömän sanan ohella, katsoen +loppusoinnun ja runomitan vaatimuksiin, käyttämään kymmentä muuta, +melkein samaa merkitsevää sanaa, harjaantua lausumaan jokaisen lauseen, +jolla, ollakseen selvän, voi olla ainoastaan yksi sille omituinen +sanajärjestys, käyttämällä mitä sanajärjestystä tahansa, niin että +siitä huolimatta se ilmaisee jonkummoisen ajatuksen. Tämän opittuaan +voi hän jo herkeämättä valmistella runoja, jotka taipeen mukaan +voivat olla lyhyitä tai pitkiä, uskonnollisia, yhteiskunnallisia tahi +rakkausrunoja. + +Jos taas kirjalliseen toimintaan kykenevä henkilö tahtoo kirjoittaa +kertomuksia ja romaania, niin tulee hänen ainoastaan kehittää +stiiliänsä, hänen täytyy oppia kertomaan kaikki, mitä näkee ja +muistamaan tahi muistiinkirjoittamaan pikkuseikkoja. Hankittuaan +itselleen tällaisen kyvyn, voi hän kirjoittaa toisen romaanin ja +kertomuksen toisensa perästä, jotka asianhaaroja myöten voivat olla +historiallisia, naturalistisia, yhteiskunnallisia, eroottisia, +psykoloogisia vieläpä uskonnollisiakin, jotka viimeksi mainitut viime +aikoina ovat alkaneet tulla muotiin. Aiheen niihin voi hän saada joko +lukemistaan kirjoista tai elämistään tapauksista, niissä esiintyvien +henkilöiden luonteet taas voi hän saada tuttavistaan. + +Kunhan vaan tällaiset romaanit ja kertomukset ovat höystetyt +seikkaperäisillä kertomuksilla, varsinkin eroottisilla, käyvät ne +todellisista taideteoksista, vaikkei niissä olisi hituistakaan tunnetta. + +Sitä paitsi tulee kyvykkään kirjailijan, joka tahtoo luoda dramaattisen +tuotteen, oppia panemaan henkilöittensä suuhun mahdollisimman paljon +sattuvia sanoja, käyttämään teaatteriefektejä ja niin punomaan +toiminnan, että näyttämöllä pitkien keskustelujen sijasta olisi mitä +enemmän liikettä. Jos kirjailija kykenee tekemään kaiken tämän, voi hän +herkeämättä kirjoitella näytelmiä tahi muita kirjallisia tuotteita. +Aiheen voi hän saada jostakin tehdystä rikoksesta tahi viimeksi yleisöä +huvittavasta kysymyksestä, kuten hypnotismistä, perinnöllisyydestä y.m. +tahi muinaisuudesta, vieläpä fantastiseltakin alalta. + +Maalaus- ja kuvanveistotaiteen alalla voi kyvykäs henkilö vielä +helpommin luoda näennäisiä taideteoksia. Hänen tulee ainoastaan +oppia piirustamaan, maalaamaan ja muovailemaan erittäinkin +alastomia ruumiita. Tämän opittuaan voi hän maalata tai muovaella +toisen kuvan toisensa perästä, taipumuksiensa mukaan valita niihin +aiheen joko mytologiiasta, uskonnollisista kertomuksista, omasta +mielikuvituksestaan tahi kuvata sanomalehdissä kerrotuita tapauksia, +kruunauksia, työlakkoja, turkkilais-kreikkalaisen sodan tapahtumia, +nälänhädän kauhuja, tahi yleensä tehdä jotakin, jota pidetään kauniina, +alastomista naisista aina vaskivateihin asti. + +Musiikin alalla vaaditaan lahjakkaalta henkilöltä vielä vähemmän sitä, +joka on taiteelle omituista, nimittäin tunteen herättämistä toisissa, +mutta sitä vastoin enemmän kuin muilla taiteen aloilla fyysillistä +työtä. Ennen kaikkea tulee hänen oppia liikuttamaan sormiaan samalla +nopeudella kuin ne, jotka ovat saavuttaneet täydellisyyden tällä +alalla. Sitten täytyy hänen ottaa selvää siitä, miten menneinä aikoina +kirjoitettiin moniäänistä musiikkia, sitten oppia hyväkseen käyttämään +eri soittokoneitten efektejä. Hankittuaan tällaisen taidon, voi +soittoniekka säveltää toisen musikaalisen tuotteen toisensa perästä, +joko programmimusiikkia tahi oopperoita ja romanseja, keksien ääniä, +jotka jossain määrin vastaisivat sanoja, tahi muutella vanhoja +motiiveja toiseen muotoon tahi tavallisinta, fantastista musiikkia, +toisin sanoen ottaa sattumalta mieleen johtuvia ääniyhteyksiä ja kaikin +tavoin yhdistellä ja koristella niitä. + +Täten valmistetaan jokaisella taiteen alalla valmiin reseptin mukaan +näennäisiä taideteoksia, joita yliluokkien yleisö pitää todellisena +taiteena. + +Ja juuri tämä todellisen taiteen vaihtaminen näennäiseen, mukailtuun on +kolmantena seurauksena yliluokkien taiteen eroamisesta kansan taiteesta. + + + + +XII. + + +Valheellisten, väärennettyjen taideteosten syntymiseen meidän +yleisömme keskuudessa vaikuttaa varsinkin kolme seikkaa: 1) ne korkeat +hinnat, joita taideteoksista maksetaan, ja siitä seurauksena oleva +ammattitaiteilijain ilmaantuminen, 2) taidekritiikki, 3) taidekoulut. + +Niin kauvan kuin taide pysyi yhtenäisenä, kun kannatettiin ja +arvossapidettiin ainoastaan uskonnollista taidetta, ei väärennettyä +taidetta ollut olemassa, ja jos valheellisia taideteoksia ilmaantuikin, +niin eivät ne saaneet kansan kannatusta, eikä niillä senvuoksi ollut +mitään merkitystä. Mutta kun taide jakaantui ja rikkaiden luokkien +ihmiset alkoivat pitää taiteena kaikkea, mikä heille tuotti nautintoa +ja palkita tätä taidetta paremmin kuin mitään muuta yhteiskunnallista +toimintaa, niin rupesi kohta suuri joukko ihmisiä työskentelemään +tällä alalla. Taiteellinen toiminta sai aivan uuden leiman, se muuttui +ammatiksi. + +Mutta taiteen muuttuessa ammatiksi kadotti se, ainakin osaksi, +vilpittömyytensä, joka on sen pääominaisuus. + +Ammattitaiteilija elää taiteestaan ja sentähden täytyy hänen +lakkaamatta keksiä uusia aiheita toiminnalleen. Suuri eroitus on +entisen ja nykyisen taiteen välillä, Ennen muinoin oli taiteen +edustajina miehiä sellaisia kuin juutalaisten profeetat, psalmien, +Iliaadin ja Odysseian, kansan satujen, legendojen ja laulujen +kirjoittajat, joilla ei taideteoksistaan ollut mitään rahallista +hyötyä, jotka eivät edes liittäneet nimiään nuhin. Sen jälkeen +siirtyi taiteellinen toiminta hovitaiteilijoille, runoilijoille, +dramaturgeille, soittoniekoille, jotka teoksillaan niittivät kunniaa +ja rahaa ja sittemmin ammattitaiteilijoiden käsiin, jotka elävät +ammatistaan, saavat palkkioita sanomalehdistä, kustantajilta, +impressaarioilta ja muilta, jotka ovat välittäjinä taiteilijain ja +kaupunkiyleisön s.o. taiteen "nauttijain" välillä. + +Tämä ammattimaisuus on ollut ensimäisenä syynä siihen, että taide on +saanut väärän, valheellisen suunnan. + +Toisena syynä on viime aikoina ilmaantunut taidekritiikki. Taiteen +arvostelijoiksi ovat ruvenneet oppineet, toisin sanoen turmeltuneet +ja itserakkaat ihmiset, sen sijaan että taide pitäisi olla kaikkien +arvostelun esineenä. + +Eräs ystäväni sanoi kerran puoleksi leikillään kritiikin olevan tyhmien +mietteitä viisaista. Tämä määritys on sangen yksipuolinen, jopa hiukan +raakakin, mutta siinä on kuitenkin jotakin perää. Joka tapauksessa +on se paljoa oikeampi sitä, jonka mukaan kriittikot muka selittävät +taideteoksia. + +Sanotaan "kriittikojen selittävän". Mitä he sitten selittävät? + +Taiteilija, jos hän nimittäin on todellinen taiteilija, on teoksessaan +ilmituonut toisille kokemansa tunteen; mitä siinä on selittämistä? + +Jos taideteos on hyvä, niin siinä ilmaistu tunne herää myöskin muissa, +huolimatta siitä, onko teos siveellinen tai siveetön. Jos tunne +taas herää muissa, niin on se heille selvä ilman selityksiäkin. Jos +taideteos taas ei kykene herättämään ihmisissä tällaista tunnetta, niin +eivät mitkään selityksetkään sitä voi tehdä. Taideteosta on mahdoton +selittää. Jos sanoilla voisi ilmaista sitä, jota taiteilija tahtoi +julkilausua, niin olisi hän sen siten ilmaissut. Mutta hän ilmaisi +sen taiteensa avulla, sentähden että sanoilla oli mahdotonta kuvata +sitä, jota hän tunsi. Taideteosten selittäminen todistaa ainoastaan, +että selittäjä ei kykene vastaanottamaan siinä ilmaistua tunnetta. +Arvostelijoina on aina ollut ihmisiä, joihin taide kaikkein vähimmän +välittömästi vaikuttaa. Tavallisesti ovat he sivistyneitä, viisaita +ihmisiä, joilla on sujuva kynä, mutta samalla kerrassaan turmeltuneita. +Sentähden turmelevat he myöskin sen yleisön maun, joka lukee heidän +arvostelujaan ja uskoo niihin. + +Taidekriitiikkiä ei ole ollut eikä voi olla, kun taide ei ole +jakaantunut ja kun sen arvo riippuu koko kansan uskonnollisesta +vakaumuksesta. Kritiikki ilmaantui ja voi ilmaantua ainoastaan +yliluokkien taiteessa, — luokkien, joilta puuttuu aikansa uskonnollinen +vakaumus. Uskonnollinen vakaumus on kansallisen taiteen määrättynä +ja vältttämättömänä kriteeriona, Yliluokkien taiteelta puuttuu tämä +sisällinen kriteerio ja sentähden ovat sen arvostelijat pakoitetut +turvautumaan johonkin ulkonaiseen. Ja tällaisena kriteeriona on heillä +enimmän sivistyneiden, eli kuten eräs englantilainen esteettiko sanoi +the best nurtured men’ien maku, toisin sanoen sivistyneinä pidettyjen +ihmisten auktoriteetti sekä kertomukset ennen eläneiden sivistyneiden +mielipiteistä taiteen suhteen. Mutta nämät kertomukset ovat sangen +erehdyttäviä, sillä best nurtured men'ien taidearvostelut ovat usein +vääriä, ja jos ne joskus maailmassa ovatkin olleet oikeita, ei niitä +enään voi sovittaa nykyiseen taiteeseen. Mutta siitä huolimatta +kriittikot, joilla ei ole perusteita arvostelulleen, toistavat niitä +lakkaamatta. Muinaisia traagikkoja pidettiin joskus maailmassa hyvinä +ja etevinä ja nykyajan kritiikki on samaa mieltä. Dantea pidettiin +suurena runoilijana, Rafaelia suurena maalarina, Bach'ia etevänä +muusikerina, ja kritiikki, jolta puuttuu perustusta arvostelulleen, +mittaa, jonka mukaan se voisi eroittaa hyvän taiteen huonosta, ei pidä +ainoastaan näitä taiteilijoita, vaan myöskin kaikkia heidän teoksiaan +suurina ja jäljittelemistä ansaitsevina. Mikään ei suuremmassa määrin +turmele taidetta kuin nämät kritiikin asettamat auktoriteetit. +Taiteilija luo jonkun taideteoksen ja ilmaisee siinä omalla tavallaan +kokemiaan tunteita, — suurimmassa osassa yleisöä herää sama tunne kuin +taiteilijassakin ja hänen teoksensa tulee kuuluisaksi. Kritiikki, +arvostellessaan hänen teostaan sanoo sen olevan jokseenkin hyvän, mutta +ettei se kuitenkaan ole Danten, Shakespearen, Göthen, Beethovenin tai +Rafaelin teosten vertainen. Saatuaan tällaisen arvostelun, rupeaa nuori +taiteilija jäljittelemään sitä, jonka kritiikki pani hänelle esikuvaksi +ja siitä on seurauksena, että hänen teoksistaan tulee heikkoja ja +valheellisia jäljennöksiä. + +Siten esimerkiksi Puschkinin pikku runot, Jevgenia Anjegin, +Mustalainen, samoin kuin hänen kertomuksensakin ovat sangen +eriarvoisia, mutta todellisia taideteoksia. Mutta valheellisen +kritiikin vaikutuksesta rupesi hän matkimaan Shakespearea ja kirjoitti +Boris Godynoffinsa, joka on mietitty, mutta kylmä teos. Tätä teosta +kuitenkin kritiikki kehuu ja asettaa sen esikuvaksi muille. Ja +todellakin saa Puschkin jäljittelijöitä. Ostrofskij kirjoittaa +Minin'insä ja Tolstoi Tsar Boris'insa. Tällaiset jäljennöksien +jäljennökset ovat kaikkein vähäpätöisimpiä ja tarpeettomimpia +kirjallisuuden tuotteita. Kriitikot ovat itse ihmisiä, joihin taide +ei välittömästi voi vaikuttaa, sillä muuten he eivät ryhtyisi +selittämään taideteoksia, sillä se on itse asiassa mahdotonta. Paha, +jonka he matkaansaattavat, on juuri siinä, että he kehuvat mietittyjä, +keksityitä tuotteita ja asettavat ne esikuviksi muille. Sentähden +ylistelevät he sellaisella varmuudella kreikkalaisia traagikkoja, +Dantea, Tassoa, Miltonia, Shakespearea, Götheä, uusimmista taas Zola'ta +ja Ibseniä, Beethovenia ja Wagneria. Ylistysvirsiensä puolustukseksi +keksivät he kokonaisia teoriioja (sellainen on esim. kuuluisa kauneuden +teoriia), ja näiden teoriiojen mukaan kyhäävät teoksiaan ei ainoastaan +huonot, vaan myöskin etevät taiteilijat. + +Jokainen valheellinen, kritiikin ylistämä teos, tuo mukanaan muita +samanlaatuisia. + +Häikäilemättä ylistelevät kriittikot muinaisten kreikkalaisten: +Sofokleen, Euripideen, Aiskyloksen ja erittäinkin Aristofaneen raakoja +ja meidän mielestämme usein järjettömiä teoksia, samoin kuin uudempien +Danten, Tasson, Miltonin, Shakespearen, Michel Angelon, Rafaelin, +Bach'in ja Beethovenin samallaisia teoksia. Ainoastaan tällaisen +kritiikin synnyttämiä ovat meidän aikamme Ibsenit, Mæterlinckit, +Verlaine'it, Mallarm'et, Klingerit, Böcklinit, Stuck'it, Schneiderit +ja musiikin alalla Wagnerit, Lisztit, Berlioz'it, Brahmsit, Richard +Straussit y.m. Kaikki ovat he alusta loppuun asti aivan tarpeettomia +jäljittelijöiden jäljittelijöitä. + +Parhaimpana todistuksena kritiikin turmiollisesta vaikutuksessa on sen +suhde Beethoveniin. Hänen lukemattomien, usein suorastaan tilatuiden +teoksiensa joukossa on muutamia jotka keinotekoisesta muodosta +huolimatta ovat tosi taiteellisia. Mutta hän tulee kuuroksi eikä enään +voi kuulla. Silloin alkaa hän kirjoittaa keksityitä, keskeneräisiä ja +sentähden usein järjettömiä, käsittämättömiä teoksia. Tiedän, että +muusikerit voivat jokseenkin selvästi kuvitella mielessään ääniä, +melkeinpä kuulla sen, mitä kirjoittavat, mutta kuvitellut äänet eivät +koskaan voi korvata todellisia, ja jokaisen säveltäjän täytyy voida +itse kuulla teoksensa, voidakseen sitä korjailla. Mutta Beethoven ei +voinut kuulla eikä siis myöskään korjailla teoksiaan, jotka sen vuoksi +ovat ainoastaan taiteellisen hourailemisen tuloksia. Kritiikki, joka +jo oli tunnustanut hänet suureksi säveltäjäksi, otti vastaan nämät +teokset mitä suurimmalla ilolla, se oli löytävinään niissä erinomaista +kauneutta. Saadakseen perustusta kiitoksilleen, panee se musikaalisen +taiteen tarkoitukseksi kuvata sellaista, jota se ei voi kuvata, siten +väärentäen koko musikaalisen taiteen käsitteen. Pian rupeaa suuri +joukko muita jäljittelemään kuuron Beethovenin säveltämiä raihnaita +sävellyksiä. + +Ilmestyy Wagner, joka alussa kriitillisissä artikkeleissaan ylisteli +Beethovenia, erittäinkin hänen toimintansa viimeistä perioodia, jonka +hän yhdistää Schopenhauerin mystilliseen teoriiaan, — joka on yhtä +järjetön kuin Beethovenin musiikkikin. Schopenhauerin teoriian mukaan +on musiikki tahdon, ei kuitenkaan sen eri oleentumisasteiden, vaan sen +olemuksen ilmausta. Saman teoriian mukaan kirjoittaa Wagner omankin +musiikkinsa, seuraten systeemiä, johon hän yhdisti kaikki taiteet. +Wagnerin jälkeen ilmautuu vielä toisia, Brahmsit, Richard Straussit +y.m., jotka vielä enemmän etenevät todellisesta taiteesta. + +Tällaiset ovat kritiikin seuraukset. Mutta taidekoulut, jotka ovat +kolmantena taiteen pilaantumisen syynä, kantavat kenties vielä +vahingollisempia hedelmiä. + +Kun taide erosi kansan taiteesta ja tuli rikkaiden luokkien +omaisuudeksi, muuttui se ammattimaiseksi ja samalla keksittiin +erilaisia tämän ammatin oppimistapoja. Henkilöitä varten, jotka +aikovat antautua taiteelliseen ammattiin, perustettiin ammattikouluja, +kouluissa muodostettiin kursseja kaunopuheisuuden oppimista varten, +perustettiin taideakatemioita, konservatoorioita, teaatterikouluja. + +Näissä kouluissa opetetaan taidetta. Mutta miten voi taidetta kouluissa +opettaa, koska se ei ole muuta kuin erityisten tekijän kokemien +tunteiden ilmaisemista muille? + +Mikään koulu ei voi herättää ihmisessä tunnetta ja vielä vähemmin voi +se opettaa jollekin taiteen olemusta, joka on tunteen ilmaisemisessa +erityisellä, sille omituisella tavalla. + +Koulu voi ainoastaan opettaa ilmaisemaan muiden taiteilijain tunteita +samalla tavalla, kuin hekin ovat niitä ilmaisseet. Tätä juuri +opetetaankin taidekouluissa. Mutta tällainen opetus ei suinkaan ole +omiaan luomaan todellista taidetta. Levittämällä taiteen heikkoja +jäljennöksiä se päinvastoin suuremmassa määrässä kuin mikään muu tekee +ihmiset kykenemättömiksi ymmärtämään todellista taidetta. + +Kirjallisuuden alalla opetetaan ihmisiä kirjoittamaan monta sivua +käsittäviä kirjoituksia jostakin aineesta, jota he eivät koskaan ole +ajatelleet ja kirjoittamaan siten, että heidän kyhäyksensä olisi jonkun +kuuluisan kirjailijan teoksen kaltainen. Tätä opetetaan gymnaasioissa. + +Maalaustaiteen alalla taas opetetaan oppilaita piirustamaan ja +maalaamaan joko mallien mukaan tai luonnosta erittäinkin alastomia +ruumiita, jotka eivät milloinkaan ole nähtävinä ja joita todellista +taidetta harjoittava henkilö ei juuri milloinkaan tarvitse kuvata. +Oppilaitten tulee koettaa jäljitellä vanhojen mestarien piirustamis- ja +maalaamistapaa. Jotta oppilaat oppisivat itse luomaan taulun, annetaan +heille aiheita, joista jo entiset kuuluisuudet ovat maalanneet. Samoin +opetetaan oppilaita teaatterikoulussa lausumaan monolooginsa samalla +tavalla kuin kuuluisat traagikot ovat ne lausuneet. Sama on asian +laita musiikin alalla. Koko musiikin teoriia ei ole muuta kuin niiden +temppujen toistamista, joita sävellyksissään käyttivät suuret mestarit. + +Siteeraan tässä venäläisen maalarin Bryloffin mielilauseen taiteesta, +koska siitä hyvin käy selville, mitä kouluissa tulee opettaa, mitä +taas ei. Korjatessaan erään oppilaan harjoitelmaa, hän muutamissa +kohdin ainoastaan hiukan muutti sitä ja huono, kuollut harjoitelma +tuli eläväksi. "Hiukan vaan koskitte siihen, mutta kuitenkin muuttui +se aivan toiseksi", sanoi yksi oppilaista. "Taide alkaa juuri siinä, +missä 'hiukan' alkaa", sanoi Bryloff, lausuen näillä sanoilla kaikkein +karakterisimman piirteen taiteessa. Tämä huomautus on oikea kaikkien +taiteiden suhteen, mutta sen oikeus on huomattavana erittäinkin +musiikissa. Jotta soitto olisi taiteellista, tulee ottaa huomioon +kolme seikkaa. (Paitsi näitä ehtoja on musikaalisen täydellisyyden +saavuttamisella vielä monta muuta: siirtymisen toisesta äänestä toiseen +tulee olla katkonaisen tahi yhtäjaksoisen, äänen täytyy tasaisesti +koveta ja heiketä, sen tulee yhdistyä toiseen määrättyyn ääneen j.n.e. +Mutta ottakaamme huomioon ainoastaan kolme pääehtoa — äänen korkeus, +pituus ja voima). Soitto on taiteellista ainoastaan silloin, kun +otettu ääni ei ole korkeampi eikä matalampi, kuin sen tulee olla, +ja kun se on tarpeeksi pitkä ja voimakas. Pieninkin poikkeaminen +äänen oikeasta korkeudesta, pieninkin oikean pituuden pidentäminen +tai lyhentäminen, tahi oikean voiman lisääminen tai vähentäminen, +turmelee kerrassaan soiton ja samalla sävellyksen vaikutuksen. Sen +vaikutuksen, jonka me luulemme musiikin niin helposti tekevän, saamme +me ainoastaan silloin kun soittaja kykenee täyttämään nämät ehdot. +Sama on asian laita kaikilla taiteen aloilla: jos joku taulu on hiukan +vaaleampi, hiukan tummempi, tai joku esine siinä hiukan ylempänä, +alempana, hiukan enemmän oikealla tai vasemmalla; — jos näyttelijän +äänenpaino on hiukan heikompi tai kovempi — tai runossa joku sana on +asetettu hiukan varemmin tai myöhemmin, joku tunne hiukan liioiteltu +j.n.e., kadottaa taideteos vaikutuksensa. On kerrassaan mahdotonta +ulkonaisilla keinoilla opettaa löytämään kaikki nämät äärettömän hienot +nyansit. Ainoastaan tunteensa valtaan antautunut taiteilija voi ne +löytää. Mahdotonta on opettaa ihmistä tanssimaan musiikin todellisen +tahdin mukaan, laulajaa tai viuluniekkaa löytämään nuotissa oikean +keskitien, piirustajaa valitsemaan ainoan oikean monista mahdollisista +viivoista tai runoilijaa löytämään yksinomaan oikeiden sanojen ainoan +oikean järjestyksen. Kaiken tämän voi ihminen tehdä ainoastaan tunteen +avulla. Sentähden voi koulu opettaa tekemään teoksia, jotka ovat hiukan +taideteosten kaltaisia, vaan jotka eivät ole taidetta. + +Kouluopetus pysähtyy siihen, missä taide alkaa. + +Siellä opetetaan mukailemaan taidetta, mutta se ainoastaan ehkäisee +ymmärtämästä todellista taidetta. Sentähden ei olekkaan ketään +kehnompaa taiteessaan kuin se, joka menestyksellä on lopettanut +taiteellisen ammattikoulun. Tällaiset koulut synnyttävät tekopyhiä +taiteen alalla, samoin kuin hengelliset ammattikoulut, joissa +valmistetaan pappeja ja muita uskonnonopettajia, synnyttävät tekopyhiä +hengellisellä alalla. Yhtä vähän kuin koulussa voi opettaa ihmistä +tulemaan muiden sielujen paimeneksi, yhtä vähän voi siellä opettaa +ketään taiteilijaksi. + +Taidekoulut ovat siis kahdessa suhteessa vahingollisia taiteelle. +Ensiksikin hävittävät ne kaiken kyvyn luoda todellista taidetta +niissä, jotka onnettomuudekseen niihin joutuvat ja suorittavat +niissä seitsemän-, kahdeksanvuotisen kurssin. Toiseksi levittävät ne +äärettömässä määrässä sitä väärennettyä taidetta, joka pilaa suuren +joukon maun, ja jonka tuotteita nyt jo on kaikkialla nähtävissä. Jotta +taiteilijoiksi syntyneet henkilöt voisivat saada selvää entisten +taiteilijain kehittämistä metoodeista eri taiteiden alalla, tarvitsisi +alkeiskouluissa olla olemassa piirustus- ja musiikkikursseja, jotka +suoritettuaan jokainen lahjakas oppilas voisi omintakeisesti kehittää +itseään taiteessaan. + +Nämät kolme seikkaa: ammattitaiteilijat, kritiikki ja taidekoulut ovat +syynä siihen, että useimmat meidän aikanamme eivät edes tiedä, mitä +taide on, ja pitävät taiteena mitä kehnoimpia sen mukaelmia. + + + + +XIII. + + +Missä määrin meidän piirimme ja aikamme ihmiset ovat kadottaneet +kykynsä ymmärtää todellista taidetta ja tottuneet taiteessa arvossa +pitämään sellaista, jolla ei ole mitään yhteistä sen kanssa, käy +parhaiten selville Richard Wagnerin teoksista. Ei ainoastaan +saksalaiset, vaan myöskin ranskalaiset ja englantilaiset ovat viime +aikoina yhä enemmän ruvenneet niitä arvossa pitämään ja kunnioittamaan +kaikkein korkeimpana, uusia näkökohtia luovana taiteena. + +Kuten tunnettu, asetti Wagner musiikin runouden palvelukseen, sen tuli +muka ilmaista kaikki runotuotteen eri vivahdukset. + +Draama yhdistettiin musiikiin XV:llä vuosisadalla Itaaliassa. +Tahdottiin näet jälleen henkiin herättää muinaiskreikkalainen +musiikkidraama. Draamalle annettiin siten uusi, kerrassaan teennäinen +muoto. Sillä oli ja on menestystä ainoastaan yliluokkien keskuudessa +ja ainoastaan siinä tapauksessa, että lahjakkaat taiteilijat sellaiset +kuin Mozart, Weber, Rossini y.m., innostuttuaan jostakin draamallisesta +aiheesta ja vapaasti antauduttuaan innostuksensa valtaan, alistivat +tekstin musiikin palvelukseen. Täten loivat he oopperoitaan, joissa +tuli pääasiaksi musiikki eikä teksti. Usein ei niiden, kuten esim. +Taikahuilun, sisällyksessä ollut kerrassaan mitään järkeä, mutta se ei +kuitenkaan häirinnyt musiikin tekemää taiteellista vaikutusta. + +Wagner tahtoo parantaa oopperaa mukauttamalla sen runouden +vaatimuksien mukaan ja sulattamalla sen yhteen jälkimmäisen kanssa. +Mutta eri taiteiden alat eivät voi käydä yhteen toistensa kanssa, +Kun sentähden tahdotaan yhteen yhdistää monta, tahi vaan kaksikin +taidetta, dramaattinen ja musiikkitaide, niin tulee seuraukseksi, että +toinen niistä sysää syrjään toisen. Tämä asianlaita onkin selvästi +huomattavana tavallisissa oopperoissa, joissa draamallinen puoli +saa väistyä musiikin tieltä. Wagner tahtoo alistaa musiikin draaman +palvelukseen siten, että molemmat elementit niissä olisivat yhtä +voimakkaat. Mutta se on mahdotonta, sillä jokainen todellinen taideteos +on taiteilijan tunteiden ilmaisija. Se on siis aivan yksinomaista +laatua, jolla ei ole yhteyttä minkään muun kanssa. Tällainen on sekä +todellinen musikaalinen, että draamallinen tuote. Jotta siis toisen +taiteen tuote voisi käydä yhteen toisen taiteen tuotteen kanssa, täytyy +tapahtua se ihme, että kaksi eri alaan kuuluvaa taideteosta olisivat +aivan yksinomaisia ja kaikista entisistä taideteoksista eriäviä ja +samalla aivan samallaisia keskenään. + +Se on yhtä mahdotonta kuin että kaksi ihmistä tai edes kaksi lehteä +puussa olisivat täydellisesti toistensa näköisiä. Vielä vähemmän voi +kaksi eri taiteen tuotetta olla samallaiset. Jos ne asetetaan yhteen +toistensa kanssa, niin täytyy joko molempien tai ainakin toisen niistä +olla valheellisen, väärennetyn. Kaksi luonnollista lehteä eivät voi +olla toistensa näköisiä, ne voivat olla ainoastaan kahden keinotekoisen +lehden kaltaisia. Sama on taideteosten laita. Täydellisesti voivat ne +käydä yhteen ainoastaan silloin, kun ei kumpikaan niistä ole taidetta, +vaan keksittyjä taiteen jäljennöksiä. + +Runous ja musiikki voivat enemmän tai vähemmän olla toisiinsa +yhdistettynä hymnissä, laulussa tai romanssissa (mutta kuitenkin +ainoastaan siten, että ne molemmat aikaansaavat saman mielentilan, +eikä, kuten Wagner tahtoo, siten että musiikki ilmaisisi jokaisen +värssyn sisällön). Tämä on mahdollista ainoastaan siitä syystä, että +runoudella ja musiikilla on osaksi sama tarkoitus — aikaansaada +määrättyä mielentilaa, ja nämät mielentilat voivat olla enemmän +tai vähemmän toistensa kaltaisia. Mutta näissäkin yhdistyksissä on +painopiste aina jommankumman puolella, joten ainoastaan toinen niistä +voi tehdä taiteellisen vaikutuksen, toinen taas jää huomaamattomaksi. +Vielä vähemmän voi tällaista yhteyttä olla dramaattisen runouden +ja musiikin välillä. Sitäpaitsi on taiteellisen luomisen pääehtona +se, ettei taiteilijaa sido mitkään ennakkovaatimukset. Mutta jos +taiteilijan tulee sovittaa sävellyksensä runouden tuotteesen, on hänen +vapautensa sidottu ja taiteellinen luominen mahdotointa. Sentähden +eivät tämänlaatuiset, toisiinsa sovitetut tuotteet, milloinkaan voi +olla taiteen tuotteita, vaan ainoastaan niiden jäljennöksiä, kuten +melodraamoihin sovitettu musiikki, tauluihin sovitetut selitykset, +kuvittamiset ja oopperojen libretot. + +Samallaisia ovat myöskin Wagnerin teokset. Todistuksena siitä on +se, että Wagnerin uudesta musiikista puuttuu jokaisen todellisen +taideteoksen pääominaisuus — kokonaisuus. Jos hänen teoksensa olisivat +orgaanisesti kokonaisia, niin niiden muotoa ei voisi muutella +hävittämättä koko niiden merkitystä. Todellisessa taideteoksessa — +runoelmassa, draamassa, taulussa, laulussa tai simfoniiassa — ei voi +muuttaa yhtäkään värssyä, kohtausta, henkilöä tai tahtia toiseen +paikkaan, hävittämättä tai turmelematta teoksen koko merkitystä, +yhtä vähän kuin voi eroittaa jotakin orgaanisen olennon osaa sen +oikealta paikalta ja asettaa sitä toiseen. Lukuun ottamatta muutamia +paikkoja, joissa on itsenäinen musikaalinen ajatus, voi Wagnerin +musiikissa, varsinkin sen viimeisen perioodin tuotteissa tehdä mitä +muutoksia tahansa, asettaa sen, joka on alussa, loppuun ja päinvastoin, +kuitenkaan muuttamatta niiden musikaalista ajatusta. Ja tämä ajatus ei +muutu sentähden, että se piilee sanoissa eikä musiikissa. + +Samoin kuin Wagner sävelsi oopperoittensa musikaalisen tekstin, voisi +myöskin runoilija, joka kykenee siten vääntämään kieltä, että voi +kirjoittaa runoja kaikemmoisista aineista, kaikilla mahdollisilla +runomitoilla ja loppusoinnuilla, joissa kuitenkin on jonkimmoista +ajatusta — jos hän ottaisi tehtäväkseen runoissa kuvata Beethovenin +simfoniian tai sonatin eli Chopinin ballaadin, kirjoittamalla värssyjä, +jotka vastaisivat ensimäisiä saman luonteisia tahteja. Seuraaville +toisenlaatuisille tahdeille kirjoittaisi hän myöskin värssyjä, jotka +hänen mielestään vastaisivat näitä tahteja, mutta ilman vähintäkään +yhteyttä ensimäisten värssyjen kanssa ja ilman loppusointua ja +runomittaa. Tällainen runotuote olisi runollisessa suhteessa aivan +samallainen Wagnerin oopperojen kanssa musikaalisessa suhteessa, jos ne +olisivat ilman tekstiä. + +Mutta Wagner ei ole ainoastaan muusikeri, vaan myöskin runoilija. +Voidaksemme häntä arvostella täytyy meidän sentähden tuntea myöskin +hänen tekstinsä, jonka palvelukseen hän alisti musiikin. Huomattavin +hänen runotuotteistaan on Niebelungenien mukaelma. Tämä teos on meidän +aikanamme saanut niin suuren merkityksen, ja sillä on niin suuri +vaikutus kaikkeen siihen, jota meidän aikanamme pidetään taiteena, että +jokaisella täytyy välttämättä olla käsitys siitä. Tämä teos on mitä +raainta ja naurettavinta runouden väärentämistä. + +Sanotaan, ettei saa arvostella Wagnerin teoksia, jollei ole nähnyt +niitä näyttämöltä. Tänä talvena annettiin Moskovassa äsken mainitusta +draamasta toinen näytös. Sen sanottiin olevan paraan kaikista. Menin +näkemään sitä. + +Minun saapuessani oli tavattoman suuri teaatteri jo täpösen täynnä +katsojia. Siellä oli edustettuna sekä korkein aristokratiia ja +kauppiassääty, että oppineet ja keskiluokka. Suurimmalla osalla oli +libretto, jonka sisältöön se koetti perehtyä. Muutamia vanhoja, +harmaapäisiä muusikeria istui partituurit käsissä seuraten kappaleen +musiikkia. Kaikesta näkyi, että tapausta pidettiin hyvin tärkeänä. + +Minä myöhästyin hiukan, mutta minulle sanottiin, että lyhyt alkusoitto, +jolla kappale alkaa, ei ole tärkeä, että se on ainoastaan vähemmästä +arvosta. Näyttämöllä dekoratsioonien keskellä; joiden tuli kuvata +vuoren luolaa, jonkun esineen edessä, jonka piti olla alasimen, istui +eräs näyttelijä. Hän oli puettu trikoihin ja eläimen-nahkaiseen +vaippaan, peruukkiin ja tekopartaan, kätensä olivat valkoiset, heikot +ja työhön tottumattomat (vapaista liikkeistä, ja erittäinkin vatsasta +ja lihaksien heikkoudesta tuntee näyttelijän). Hän takoi vasaralla, +jommoista ei muualla ole olemassa, miekkaa, jommoista ei ollenkaan +voi löytyä ja hänen takomisensa oli sellaista, jommoista ei missään +muualla voi nähdä. Takoessaan aukoili hän suutaan kummallisesti ja +lauloi jotakin käsittämätöntä. Hänen laulamiaan kummallisia ääniä +säesti orkesteri erilaisilla soittokoneilla. Libretosta huomasin, +että näyttelijän piti kuvata mahtavaa vuoren luolassa asuvaa kääpiötä +takovana miekkaa kasvatilleen Sigfridille. Kääpiöksi voi näyttelijää +otaksua ainoastaan siitä, että hän käveli koko ajan polvet koukussa. +Hän lauloi kauvan yhä aukoen suutaan kummallisesti, mutta hänen +laulunsa ei ollut laulua eikä huutamistakaan. Musiikki oli yhtä +kummallista. Siinä oli kaikenlaatuisia säveleitä, jotka kyllä alettiin, +mutta joita ei lopetettu. Libretossa selitettiin, että kääpiö kertoi +itsekseen eräästä sormuksesta, joka oli jonkun jättiläisen hallussa ja +jonka hän aikoi hankkia Sigfridin avulla. Sitä varten tarvitsi muka +Sigfrid hyvän miekan, jonka taonnassa kääpiö paraillaan toimi. Kun +hän oli jokseenkin kauvan itsekseen jutellut eli laulanut, kajahutti +orkesteri yht'äkkiä toisenlaisia säveleitä, yhtä kummallisia ja +keskeneräisiä kuin entisetkin. + +Näyttämölle ilmestyi toinen näyttelijä, jolla oli torvi olan yli +ripustettuna ja mukanaan karhuksi puettu, nelinryömin konttaava +ihminen. Tämän tekokarhun usuttaa hän kääpiösepän kimppuun, joka lähtee +käpälämäkeen muistamatta juostessaan edes taivuttaa polviaan. Toisen +näyttelijän piti olla itse Sigfrid sankarin. Hänen ilmaantuessaan +soitettujen säveleitten tuli kuvata hänen luonnettaan. Nämät säveleet +toistetaan joka kerta, kun Sigfrid esiintyy ja niitä nimitetään +Sigfridin leit-motiiviksi. Jokaisella henkilöllä on oma leit-motiivinsa. +Se toistetaan aina sen henkilön ilmaantuessa, jota sen tulee +kuvata, vieläpä jonkun henkilön nimeäkin mainittaessa kuuluu hänelle +omistetun motiivin säveleet. Mutta eipä siinä kyllin, jokaisella +esineelläkin on oma motiivinsa eli akordinsa. Kappaleessa on olemassa +sormuksen, kypärin, omenan, tulen, keihään, miekan, veden y.m. +motiivit. Kun vaan joku näistä esineistä mainitaan, kuuluu kohta +niitä vastaavat motiivit. Näyttelijä torvineen aukoo suutaan yhtä +epäluonnollisesti kuin kääpiökin ja laulaa kauan pitkäveteisellä +nuotilla jotakin. Yhtä pitkäveteisesti vastaa hänelle Mime. Se on +kääpiön nimi. Tämän keskustelun sisältönä, jonka voi saada selville +ainoastaan libretosta, on se, että Sigfrid on kääpiön kasvattama ja +siitä syystä vihaa jälkimäistä ja tahtoo alati tappaa häntä. Kääpiö +on takonut Sigfridille miekan, mutta Sigfrid on tyytymätön siihen. +Pitkästä, puoli tuntia kestävästä keskustelusta käy selville, että +Sigfridin on äitinsä synnyttänyt metsässä. Isästä taas ei ollut muuta +tietoa, kuin että hänellä oli ollut kappaleiksi mennyt miekka, jonka +palaset olivat Mimen hallussa. Sigfrid on muka peloton ja tahtoo +lähteä pois metsästä, mutta Mime ei tahdo laskea häntä, Kuri tämän +keskustelun aikana on puhe isästä, miekasta y.m. muistaa musiikki aina +henkilöille ja esineille omistetut motiivit. Keskustelun loputtua +esiintyy näyttämölle vaeltaja. Se on Wotan jumala. Hänkin on puettu +trikoihin ja peruukkiin. Seisoen tyhmässä asennossa keihäs kädessä +kertoo hän sellaista, jota Mime ei voi ymmärtää, vaan jota täytyy +kertoa kuulijoille. Hän ei kuitenkaan kerro suoraan, vaan arvoituksien +muodossa, joita hän käskee itseään arvaamaan ja jostakin syystä panee +päänsä pantiksi siitä, että hän ne arvaa. Kun vaeltaja lyö keihäällään +maahan, leimahtaa maan alta tuli ja samassa kuuluu keihään ja tulen +säveleet. Keskustelua säestää orkesteri. Sävellykseen punoutuu tuon +tuostakin keskustelussa mainittujen henkilöiden ja esineiden motiivit. +Sitä paitsi koetetaan musiikin avulla tuoda esiin erilaisia tunteita. +Niinpä matalat äänet kuvaavat hirveätä j.n.e. + +Arvoituksilla on ainoastaan tarkoituksena kertoa katsojille, mitä +olivat nibelungit, mitä jättiläiset, mitä jumalat ja mitä oli +olemassa ennen. Tämäkin keskustelu on sangen pitkä, 8 kokonaista +sivua libretossa. Se lauletaan yhtä pitkäveteisesti ja yhtä +kummallisilla suun aukomisilla kuin edellisetkin. Vaeltajan hävittyä +esiintyy näyttämölle uudestaan Sigfrid ja alkaa Mimen kanssa 13 +sivun pituisen keskustelun. Siinä ei ole yhtään ainoata melodiiaa. +Se on kokonaan punottu siinä mainittujen henkilöiden ja esineiden +leit-motiiveista. Mime tahtoo opettaa Sigfridille pelkoa, mutta tämä ei +tiedä mitään siitä. Keskustelun päätyttyä ottaa Sigfrid yhden niistä +raudankappaleista, joiden pitäisi esittää miekan kappaleita, sahaa sen +palasiksi, panee ahjontapaiseen, kuumentaa ja senjälkeen takoo laulaen: +Heaho, heaho hoho! Hoho, hoho, hoho, hoho; hoheo, haho, haheo, hoho. +Näin loppuu ensimäinen näytös. + +Yhtä varmasti olin nyt saanut ratkaistuksi sen kysymyksen, jota varten +olin tullut teaatteriin, kuin ennen kysymyksen tuttavani naisen +kertomuksen arvosta, kun hän luki minulle kohtauksen valkohameisen, +hajalla hiuksin olevan neidon ja sankarin välillä valkoisine koirineen. + +Kirjailijalla, joka voi kirjoittaa sellaisia valheellisia, esteettistä +tunnetta vihlovia kohtauksia, joita nyt teaatterissa näin, — +sellaiselta kirjailijalta ei enään voi odottaa kerrassaan mitään. +Rohkeasti voi väittää, että kaikki, mitä mokoma kirjailija kirjoittaa, +on huonoa, sillä hänellä ei nähtävästi ole käsitystäkään todellisesta +taideteoksesta. Tahdoin lähteä tieheni, mutta ystäväni pyysivät minua +jäämään vakuuttaen, ettei saa muodostaa arvosteluaan yhden ainoan +näytöksen perustuksella ja että parempaa kyllä tulee toisessa ja minä +jäin toistakin näytöstä katsomaan. + +Toisen näytöksen alkaessa on yö, joka vähitellen valkenee. Yleensä on +koko kappale täynnä pimeyttä, päivänkoittoa, kuunvaloa, virvatulia, +ukkosta y.m. + +Näyttämö kuvaa metsää ja siellä olevaa luolaa. Luolan suulla istuu +kolmas näyttelijä trikoot päällä. Hän esittää toista kääpiötä. +Päivä valkenee. Taas ilmestyy Wotan jumala vaeltajan muodossa. Taas +kaikuvat hänelle pyhitetyt säveleet ja paitsi niitä kuuluu vielä +uusia, niin syviä kuin suinkin voi aikaansaada. Äänet esittävät +lohikäärmeen sanoja. Wotan herättää lohikäärmeen. Samat syvät äänet +kuuluvat vielä kahta syvempinä. Aluksi sanoo lohikäärme: minä tahdon +maata, mutta sitten kuitenkin matelee luolastaan. Lohikäärmettä +esittää kaksi ihmistä. He ovat käärityt viheriään nahkaan, joka on +asetettu suomukselle. Toinen heistä heiluttaa pyrstöä, toinen taas +aukoo krokotiilin pään muotoista kitaa, josta ryöppyää tulta pienestä +sähkölampusta. Lohikäärme, jonka pitäisi herättää kauhua ja luultavasti +voisikin sitä tehdä viisvuotisissa lapsissa, laulaa mylvivällä bassolla +joitakin sanoja. Koko kohtaus on niin tyhmä ja naurettava, että on +todellakin ihmeellistä, että 7 vuotta vanhemmat voivat totisina sitä +katsella; mutta siitä huolimatta katselee, kuuntelee ja nauttii siitä +tuhannet kvasi-sivistyneet. + +Sitten tulevat näyttämölle Sigfrid torvineen ja Mime. Orkesteri +soittaa heille pyhitetyt säveleet ja he keskustelevat keskenään +siitä tietääkö Sigfrid mitään pelosta. Sen jälkeen häviää Mime ja +nyt alkaa kohtaus, jonka pitäisi olla mitä runollisimman. Sigfrid +panee pitkälleen maahan niin kauniisen asentoon kuin mahdollista, +tuon tuostakin puhuen itsekseen. Hän haaveksii, kuuntelee lintujen +laulua ja tahtoo jäljitellä sitä. Sitä varten katkaisee hän miekallaan +vesan ja tekee siitä pillin. Päivä valkenee yhä enemmän ja enemmän +ja linnut laulavat. Sigfrid koettelee jäljitellä niitä. Orkesterista +kuuluu linnunlaulua mukailevia ääniä, joihin sekaantuu Sigfridin +sanoja vastaavia säveleitä. Mutta Sigfrid ei osaakkaan soittaa +pilliään ja alkaa senvuoksi soittaa torvea. Tämä kohtaus on kerrassaan +sietämätön. Musiikkia, toisin sanoen taidetta, jonka avulla tekijä +tahtoo herättää muissa tuntemaansa tunnelmaa — sitä ei ole nimeksikään. +Kaikki on musikaalisessa suhteessa aivan käsittämätöntä. Kappaleen +musiikkia kuunnellessa, tuntee alinomaa toivoa, mutta heti sen jälkeen +pettymystä, juuri kun luulee musikaalisen ajatuksen alkavan, katkeaa +se. On kohtia, jotka ovat todellista musiikkia, tahi alkavat olla sitä, +mutta ne ovat sangen lyhyitä. Sitä paitsi on niitä hyvin vaikea edes +huomata monimutkaisten sointujen ja kaikenlaatuisilla vastakohdilla +saavutettujen efektien, ja sen inhottavan narripelin joukosta, joka +on nähtävänä näyttämöllä. Mutta ennen kaikkia on tekijän aikomus +huomattavana alusta loppuun asti jokaisessa nuotissa, ei voi nähdä +eikä kuulla Sigfridiä eikä lintuja, vaan lyhytjärkisen, itserakkaan +saksalaisen huonon maun, tekijän, jolla on mitä valheellisin käsitys +runoudesta ja joka mitä raaimmalla ja alkuperäisimmällä tavalla tahtoo +ilmaista muillekkin näitä valheellisia käsitteitään. + +Tekijän selvästi nähtävä, tahallinen aikomus herättää jokaisessa +epäluottamusta ja vastustushalua. Jos esim. kertoja sanoo edeltäpäin +kuulijoilleen: valmistautukaa nauramaan, niin ei varmaankaan kukaan +tule sitä tekemään. Kun huomaatte tekijän vaativan, että tulisitte +liikutetuksi sellaisesta, joka ei ole liikuttavaa, vaan päinvastoin +naurettavaa ja vastenmielistä, ja kun sen ohessa huomaatte tekijän +olevan vakuutetun siitä, että hän tekee teihin syvän vaikutuksen, +valtaa teidät raskas, kiusaava tunne. Aivan sama tunne herää jokaisessa +nähdessään vanhan, ruman naisen puettuna tanssiaispukuun hymyilevän ja +keikailevan edessänne vakuutettuna teidän ihastuksestanne. Tämä tunne +tuli vielä voimakkaammaksi nähdessäni ympärilläni kolmituhansisen +ihmisjoukon, joka nöyrästi kuunteli kaikkea tätä hullutusta, pitipä +vielä velvollisuutenaan innostuakkin siitä. + +Töin tuskin voin istua vielä seuraavan kohtauksen ajan. Sen alussa +poistuu hirviö syvien bassosävelten kaikuessa, jotka säveleet +sekaantuvat Sigfridin motiiviin. Sen lisäksi sain nähdä taistelun +hirviön kanssa, tulen sylkemiset ja miekan iskut. Enempää en enään +jaksanut katsella. Juoksin kiireimmän kautta pois teaatterista inhon +tunteella, jota en vieläkään ole voinut unohtaa. + +Tätä oopperaa kuunnellessani johtui väkisinkin mieleeni kunnioitettava, +ymmärtäväinen, lukutaitoinen talonpoika, yksi niistä viisaista ja tosi +uskonnollisista ihmisistä, joita itse tunnen. Kuvittelin mielessäni +sitä vaikutusta, jonka häneen olisi tehnyt minun sinä iltana näkemäni. + +Mitä ajattelisikaan hän, jos saisi käsityksen kaikesta siitä työstä +ja vaivasta, jota oli nähty tätä näytelmää varten, jos saisi nähdä +tämän yleisön, maailman rikkaat ja mahtavat, joita hän on tottunut +kunnioittamaan, vanhat, harmaahapsiset ukot istuvina kokonaista 6 +tuntia hiiskumatta paikallaan tarkkaavasti kuunnellen ja katsoen +kaikkia näitä tyhmyyksiä. Mutta puhumattakaan aikuisesta työmiehestä, +on minun vaikea mielessäni kuvitella 7 vuotta vanhempaa lastakaan, jota +tällainen tyhmä, ilman yhteyttä oleva taru voisi huvittaa. + +Mutta suuri yleisö, yliluokkien sivistyksen kukka, katselee tätä +mielettömyyttä kokonaista kuusi tuntia ja teaatterista mennessään +kuvittelee olevansa tämän jälkeen vielä enemmän oikeutettu pitämään +itseään sivistyneenä ja valistuneena ihmisluokkana. + +Puhun Moskovan yleisöstä. Mitä on sitten Moskovan yleisö? Se on pieni +osa siitä yleisöstä yleensä, joka pitää itseään valistuneena ja lukee +ansiokseen sen, että se on siihen määrin kykenemätöin vastaanottamaan +todellista taidevaikutusta, että se voi suuttumatta katsella mokomaa +narripeliä, vieläpä nauttiakkin siitä. + +Kun tämä näytelmä ensi kerran annettiin, kokoontui sitä katsomaan +kaikista maailman ääristä ihmisiä, jotka pitivät itseään hienosti +sivistyneinä. Neljänä päivänä perätysten, kuusi tuntia päivässä, +istuivat he teaatterissa ihailemassa tätä järjetöntä narripeliä. + +Mutta miksi ovat sitten ihmiset menneet ja vielä nytkin menevät +katsomaan ja ihailemaan näitä näytelmiä? Miten on selitettävä Wagnerin +teoksien osaksi tullut suuri menestys. + +Minä puolestani selitän sen hyvin yksinkertaisesti. Siinä +erityisasemassa, jossa hän oli, voidessaan käyttää kuninkaallisia +varoja, käytti hän taitavasti hyväkseen kaikkia, pitkällisen käytännön +kautta kehittyneitä keinoja valetaiteen aikaansaamiseksi ja loi siitä +syystä mallikelpoisia vale-taideteoksia. Juuri sentähden otinkin +esimerkiksi juuri tämän kappaleen, että siinä on niin mestarillisesti +ja niin suurella voimalla yhteen yhdistetty kaikki valotaiteessa +käytetyt keinot, nimittäin lainaaminen, mukaileminen ja jännittäväisyys. + +Alkaen muinaisuudesta lainatulla aiheella ja lopettaen sumulla, +kuunvalolla ja auringonnousulla, on Wagner tässä teoksessa hyväkseen +käyttänyt kaikkea, jota runollisena pidetään. Siinähän on uinaileva +kaunotar ja vedenneitoja, maanalaisia tulia ja haltioita, taisteluja ja +miekkoja, rakkautta ja verensekotusta, hirviöitä ja lintujen laulua — +koko runollisuuden arsenaali on tyhjennetty. + +Sen ohessa on kaikki myöskin jäljennöstä: jäljennettyjä ovat sekä +dekoratsioonit että puvut. Ne ovat tehdyt sellaisiksi, jommoisia ne +viimeisten arkeoloogisten tietojen mukaan olivat muinaisuudessa. +Jäljennettyjä ovat itse säveleetkin. Wagner, jolta ei suinkaan +puuttunut musikaalisia lahjoja, keksi sellaisia ääniä, jotka matkivat +vasaran lyöntejä, kuumennetun raudan sihinää, lintujen laulua j.n.e. + +Sitä paitsi on tässä kappaleessa mitä suurinta efektiä. Hirviöt, +virvatulet, vedessä tapahtuvat kohtaukset, salissa vallitseva pimeys, +orkesterin näkymättömyys ja uudet ennen käyttämättömät soinnut — kaikki +ovat ne mitä suurinta efektiä. + +Kappale on tehty myöskin jännittäväksi. Jännittävää ei siinä ole +ainoastaan se, kuka kunkin tappaa, kuka kunkin kanssa menee naimisiin, +kuka on kunkin poika, mitä tapahtuu minkin perästä, jännittävää on sitä +paitsi musiikin suhde tekstiin, miten musiikki kuvaa esim. aaltojen +loiskinaa Reinillä, tahi häijyn kääpiön luonnetta. Miten ilmaisee +musiikki miehuutta, tulta tai omenaa? Miten punoutuu puhuvan henkilön +leit-motiivi niiden henkilöiden ja esineiden leit-motiiviin, joista hän +puhuu. Sitä paitsi on musiikki itsessään sangen jännittävä. Se eroaa +jyrkästi kaikista entisistä laeista ja siinä on aivan odottamattomia ja +uusia modulatsiooneja (mikä on hyvin helppoa musiikissa, jolta puuttuu +sisällistä johdonmukaisuutta). + +Nämät vale-taiteen ulkonaiset keinot on Wagner suurten lahjojensa +avulla ja sen aseman tähden, jossa hän oli, voinut kehittää korkeimpaan +täydellisyyteen asti. Ne vaikuttavat katsojaan ja hypnotiseeraavat +hänet, aivan samoin kuin jos hän useampien tuntien kuluessa kuuntelisi +suurella puhujataidolla lausuttuja hullun houreiluja. + +Sanotaan olevan mahdotointa arvostella Wagnerin teoksia, jollei ole +nähnyt niitä esitettävän täydellisessä pimeydessä, orkesterin ollessa +näyttämön alla näkymättömänä. Juuri tämä todistaa, ettei ole lainkaan +kysymys taiteesta, vaan hypnotismista. Samaa sanovat spiritistit. +Vakuuttaakseen ihmisiä kokeittensa todellisuudesta, sanovat he +tavallisesti: te ette voi arvostella asioita olematta läsnä istunnossa +ja itse kokematta, toisin sanoen istukaa ääneti pimeässä muutamia +tuntia perätysten puolihullujen ihmisten seurassa ja tehkää tätä noin +kymmenen kertaa, niin näette kaiken sen, minkä mekin. + +Ja täytyyhän silloin jotakin nähdäkkin. Sellaisissa olosuhteissa näkee +ihminen mitä tahansa. Vielä helpommin voi saavuttaa saman juomalla +viiniä tai polttamalla ooppiumia. Sama on asian laita kuunnellessa +Wagnerin oopperoita. Istukaahan pimeässä neljän päivän kuluessa enemmän +tai vähemmän epänormaalien ihmisten seurassa samalla kun kuulohermojen +kautta aivoja ärsyttämään aijotut äänet vaikuttavat aivoihinne, niin +tulette varmaan epänormaaliin tilaan ja ihastutte tyhmyyksistä. Eikä +siihen tarvita niinkään pitkää aikaa, siihen riittää kylliksi jo ne +viisi tuntia, jotka kappaleen esittäminen vaati Moskovassa. Vieläpä +yksi ainoakin tunti on täydellisesti riittävä sellaisille ihmisille, +joilla ei ole selvää käsitystä todellisesta taiteesta, ja jotka jo +edeltäpäin ovat vakuutettuja siitä, että kappale on erinomainen ja +siitä että välinpitämättömyys ja tyytymättömyys kappaleesen heidän +puoleltaan antaisi ihmisille aihetta pitää heitä sivistymättöminä ja +vanhoillisina. + +Tarkastelin yleisöä sinä iltana, jona olin teaatterissa. Henkilöt, +jotka johtivat yleisön makua, olivat jo ennestään hypnotiseerattuja +ja joutuivat nyt ainoastaan vanhan vaikutuksen alaisiksi. Nämät +hypnotiseeratut, epänormaalissa tilassa olevat ihmiset, olivat aivan +haltioissaan. Taidekriitikot taas, joihin todellinen taide ei enään +voi mitään vaikuttaa, ja jotka sentähden pitävät erittäinkin arvossa +kaikkea, joka on kokonaan järjen tuotetta, kuten Wagnerin oopperat, +antoivat syvämietteisen hyväksymisensä kappaleelle, joka antaa niin +hyvän tilaisuuden järkeistelemiselle. Näiden kahden ihmislajin +talutusnuorassa kulki sitten koko suuri kaupunkiyleisö, joka itse +asiassa on aivan välinpitämätöin taiteesta, ja jonka maku jo on +kylliksi turmeltunut — yleisö, rikkaat ja mesenaatit etunenässä, joka +aina huonojen jahtikoirien tavoin liittyy niihin, jotka suuriäänisemmin +ja varmemmin lausuvat mielipiteensä. "Todellakin suurta runoutta! +Kerrassaan ihmeteltävää! Erittäinkin linnut!" — "Niin, niin, olen +kerrassaan haltioissani", näin toistelee suuri joukko samoja fraaseja, +joita se juuri on kuullut arvossa pidettyjen taiteentuntijain suusta. + +Jos joukossa olikin ihmisiä, joita kappaleen järjettömyys ja +valheellisuus harmitti, niin olivat he nöyrästi vaiti, aivan samoin +kuin selvät vaikenevat juopuneiden seurassa, + +Täten järjetön, raaka ja valheellinen kyhäys, jolla ei ole mitään +yhteyttä taiteen kanssa, vaan jossa tekijä on osannut mestarillisesti +taidetta väärentää, kiertää ympäri koko maailman, maksaa miljoonia +ja turmelee yhä enemmän yliluokkien makua ja heidän käsitystään +todellisesta taiteesta. + + + + +XIV. + + +Suurin osa ihmisistä, joita ei ainoastaan pidetä viisaina, vaan +jotka todella ovatkin viisaita, jotka voivat käsittää vaikeimpiakin +filosoofisia mietteitä ja ratkaista sekavimpiakin matemaattisia +tehtäviä — tällaiset ihmiset kykenevät ani harvoin ymmärtämään +yksinkertaisinta ja selvintä totuutta, joka olisi omiaan näyttämään +vääräksi heidän mielipiteensä jostakin asiasta, jonka he ovat +suurilla vaikeuksilla muodostaneet, josta he ylpeilevät, jota he ovat +opettaneet muillekin, ja jonka mukaan ovat asettaneet oman elämänsä. +Sentähden onkin minulla vähän toivoa siitä, että ne johtopäätökset, +joihin olen tullut taiteemme ja yleisömme maun turmeltumisesta, +saisivat kannatusta, tahi että niitä edes viitsittäisiin arvostella. +Siitä huolimatta täytyy minun sanoa loppuun mielipiteeni nykyisestä +taiteesta. Tutkiessani kysymystä taiteesta olen tullut siihen +vakuutukseen, että kaikki se, jota pidetään hyvänä ja ainoana taiteena, +ei ole taidetta, vaan sen väärentämistä. Tiedän, että tämä väite +on sangen kummallinen ja että se näyttää paradoksilta. Mutta jos +tunnustamme oikeaksi sen, että taide on inhimillistä toimintaa, jonka +kautta toinen ihminen ilmaisee tunteensa toiselle, eikä kauneuden ja +aatteen ilmaisemista t.m.s., niin täytyy epäilemättä tunnustaa oikeaksi +tämä väite. Jos taide todellakin on tunteiden tajullista ilmaisemista, +niin täytyy meidän väkisinkin myöntää, että kaikesta siitä, jota +nykyään pidetään taiteena — kaikista niistä romaaneista, kertomuksista, +draamoista, komedioista, tauluista, veistokuvista, sinfoniioista, +oopperoista, opereteista, baleteista y.m., joita pidetään +taideteoksina, tuskin yksi sadasta tuhannesta on lähtenyt tekijän +tuntemasta tunteesta, kaikki muut ovat ainoastaan tehdastavaraa, +taiteen mukailemista, joissa todellisen taiteen sijasta vaikuttavat +ulkonaiset keinot. Että olemassa olevien taideteosten joukossa +ainoastaan yksi sadasta tuhannesta ansaitsee todellisen taideteoksen +nimen, voi huomata seuraavasta. Olen jostakin lukenut, että maalareita +on yksin Pariisissa 30,000. Yhtä paljon täytyy niitä olla Englannissa, +saman verran Saksassa, saman verran Venäjällä, Itaaliassa ynnä +kaikissa pikkuvaltioissa yhteensä. Koko Europassa täytyy siis olla +maalareita noin 120,000, yhtä paljon täytyy olla soittotaiteilijoita +ja kirjailijoita. Jos jokainen näistä 300 tuhannesta taiteilijasta +valmistaa edes 3 teosta vuodessa (useat valmistavat 10 ja enemmänkin), +niin tulee joka vuosi maailmaan noin miljoona taideteosta. Paljonko +onkaan niitä kerääntynyt 10 viime vuoden kuluessa ja paljonko koko +sillä ajalla kun yliluokkien taide on ollut eroitettuna kansan +taiteesta? Nähtävästi — miljoonia. Kehenkähän suurimmistakaan +taiteentuntijoista ovat kaikki nämät luullut taideteokset tehneet +mitään vaikutusta? Puhumattakaan työkansasta, jolla ei ole +käsitystäkään kaikista näistä teoksista, eivät yliluokkainkaan ihmiset +voi tuntea tuhatta osaakaan kaikista eivätkä ymmärtää niitä, jotka +he tuntevat. Kaikki nämät taideteosten nimellä kulkevat esineet +eivät tee minkäänmoista vaikutusta kehenkään, korkeintaan voivat ne +antaa jonkummoista huvia rikkaiden suurelle, joutilalle joukolle, ja +sentähden häviävätkin ne jäljettömiin. Tähän vastataan tavallisesti, +että jollei olisi olemassa suurta määrää onnistumattomia kokeita, +ei myöskään voisi olla todellisia taideteoksia. Tällainen väite on +samallainen kuin se, jonka tekee leipuri, jonka leipä on huonoa, että +jollei olisi satoja huonosti leivottuja leipiä, ei muka myöskään voisi +olla yhtään hyvin paistettua. On kyllä totta, että siellä, missä on +kultaa, on myöskin paljon hiekkaa, mutta se ei anna meille oikeutta +puhua tyhmyyksiä, jotta voisimme sanoa jotakin viisastakin. + +Kaikkialla näemme me taiteellisina pidetyitä teoksia. Samaan aikaan +painetaan tuhansia runoelmia, tuhansia romaaneja, tuhansia draamoja, +tuhansia tauluja, ja säveltuotteita. Kaikki runoteokset kuvaavat +rakkautta tahi luontoa, tahi tekijän sielun tilaa, kaikki ovat +kirjoitetut määrätyllä runomitalla ja loppusoinnulla, kaikki draamat +ja komediat ovat erinomaisesti näyttämölle pannut ja niitä näyttelevät +erinomaisen harjaantuneet näyttelijät; kaikki romaanit ovat jaetut +lukuihin, kaikissa kuvataan rakkautta, niissä on vaikuttavia kohtauksia +ja kerrottuna paljon todellisen elämän pikkuseikkoja; kaikissa +sinfoniioissa on allegro, andante, scherzo ja finaali ja kaikki ovat +ne kokoonpannut modulatsiooneista ja akordeista ja niitä esittävät +harjaantuneet soittajat; kaikki kuvat ovat kullatuissa puitteissa ja +kuvaavat joko henkilöitä tai muuta. Mutta kaikista näistä eri taiteen +alaan kuuluvista teoksista on ainoastaan yksi sadasta tuhannesta +sellainen, ettei se ainoastaan ole parempi muita, vaan myöskin eroaa +niistä, kuten timantti lasista. Toista taideteosta ei voi ostaa millään +rahoilla, sillä se on niin suuriarvoinen, toisella taas ei ole mitään +arvoa, vieläpä on se pahennukseksikin, sillä se on omiaan pilaamaan +ihmisten maun. Mutta sen mielestä, jonka tunne-elämä on pilaantunut +ovat ne aivan samankaltaisia. + +Todellisen taideteoksen tunteminen on sangen vaikeata. Se on +sitä vaikeampaa sentähden, että valheelliset taideteokset ovat +ulkomuodoltaan yhtä hyviä, välistä parempiakin kuin todelliset, +ne viehättävät enemmän ja niiden sisältö on intresantimpi, kuin +todellisten. Miten on siis valittava, miten on satojen tuhansien, +ulkonaisesti samannäköisten teosten joukosta löydettävä yksi todellinen. + +Ihmiselle, jolla on turmeltumatoin maku, maalaistyömiehelle, on se +yhtä helppoa kuin eläimelle on turmeltumattoman vainunsa avulla +löytää metsässä tai kedolla tuhansista jäljistä sen, jota se hakee. +Erehtymättä löytää eläin haettavansa; samoin myöskin ihminen, jonka +luontaiset ominaisuudet eivät ole turmeltuneet, valitsee erehtymättä +tuhansista esineistä todellisen taideteoksen, sillä hänessä herää +todellisen taiteilijan teoksessaan ilmaisema tunne, mutta ihmiselle, +jonka maku kasvatuksen ja elämän kautta on pilaantunut, on se +mahdotonta. Tunne, jolla heidän pitäisi vastaanottaa taiteellista +vaikutusta, on heissä turmeltunut; sentähden täytyy heidän taidetta +arvostellessaan turvautua järkeistelyyn ja opinnoihin, jotka vievät +heidät väärälle uralle, joten suurin osa meidän yleisöstämme ei kykene +eroittamaan todellista taideteosta mitä huonoimmin väärennetystä. +Monet ihmiset istuvat kokonaisia tuntia konserteissa ja teaattereissa +kuunnellen uusien säveltäjien sävellyksiä ja pitävät välttämättömänä +lukea uusien kuuluisien kirjailijain teoksia ja nähdä tauluja, +jotka esittävät joko aivan käsittämätöntä tahi sellaista, jota +he paljoa paremmin voisivat nähdä luonnossa. Sitä paitsi pitävät +he velvollisuutenaan innostua kaikesta tästä, koska ne muka ovat +taideteoksia, mutta samalla he jättävät huomaamatta, vieläpä +halveksivatkin todellisia taideteoksia ainoastaan sentähden, ettei +niitä heidän seurapiirissään pidetä taiteena. + +Muutama päivä sitten palasin kotiin kävelyltä raskaalla mielellä. +Lähestyessäni kotoa kuulin talonpoikaisnaisten esittämää laulua. +Laulullaan tervehtivät he naimisiin mennyttä ja kotiin tullutta +tytärtäni. Laulussa huutoineen ilmeni sellainen iloisuus, reippaus ja +tarmo, että huomaamattani heräsi minussakin sama tunnelma ja iloisella, +reippaalla mielellä tulin kotiin. Yhtä kiihtyneessä mielentilassa +olivat myöskin kaikki omaiseni kuunneltuaan laulua. Samana iltana tuli +luoksemme erinomainen soittoniekka, joka oli kuuluisa klassillisten ja +varsinkin Beethovenin sävellysten esittäjä ja hän soitti meille opus +101 Beethovenin sonateista. + +Katson tarpeelliseksi huomauttaa niille, jotka kenties pitävät minun +arvosteluani tästä sonatista todistuksena minun epämusikaalisuudestani, +että kaiken sen, minkä muut ymmärtävät tästä ja muista Beethovenin +viimeisistä teoksista, ymmärsin minäkin aivan samoin kuin hekin ja +että minä yleensä olen hyvin herkkä musiikin vaikutukselle. Kauan +aikaa pakoitin itseäni ihailemaan näitä Beethovenin viimeisiä +muodottomia sävellyksiä. Mutta kun aloin todenteolla ajatella taidetta, +vertaamaan Beethovenin viimeisten teosten tekemää vaikutusta siihen +mieluiseen, selvään ja musikaaliseen vaikutukseen, jonka minuun ovat +tehneet Bachein, Mozartin, Chopin'in melodiiat — nimittäin ne niistä, +jotka eivät ole kovin mutkikkaita — samoin kuin itse Beethoveninkin +ensimäiset sävellykset ja erittäinkin kansanlaulut, hävisi minusta +kohta teennäinen, kivulloinen ihastus Beethovenin viimeisiin +sävellyksiin. + +Kun esitys oli lopussa rupesivat läsnäolijat, vaikka heidän nähtävästi +olikin ollut sangen ikävä, suuresti ylistelemään Beethovenin +syvämietteistä sävellystä, jonka ohessa he eivät unohtaneet huomauttaa +siitä, ettei ennen ymmärretty säveltäjän viimeistä perioodia, vaikka +se on kaikkein paras. Kun minä uskalsin verrata sitä vaikutusta, +jonka minuun, samoin kuin muihinkin kuulijoihin, oli tehnyt +talonpoikaisnaisten laulu tähän sonattiin, niin Beethovenin ihailijat +hymyilivät ylenkatseellisesti eivätkä katsoneet olevan syytä edes +vastata mokomaan kummalliseen puheesen. + +Mutta siitä huolimatta oli talonpoikaisnaisten laulu todellista +taidetta, joka herätti todellisen ja voimakkaan tunteen. Beethovenin +101:nen sonatti sitä vastoin ainoastaan onnistumatoin taideteoksen +koe, jossa ei ole mitään määrättyä tunnetta, ja joka sen vuoksi ei voi +herättää tunnetta muissakaan. + +Taidetta käsittelevää teostani varten luin tänä talvena suurella +vaivalla Zolan, Bourget'n ja Kiplingin kuuluisat ja koko Europassa +ylistellyt romaanit ja kertomukset. Samaan aikaan satuin eräässä lasten +lehdessä lukemaan kertomuksen aivan tuntemattomalta tekijältä. Siinä +kuvataan, miten köyhän lesken perheessä valmistaudutaan Pääsiäisjuhlaa +vastaanottamaan. Suurella vaivalla saa äiti hankituksi vähän jauhoja, +jotka hän ripottaa pöydälle sotkeakseen taikinaa. Sen jälkeen lähtee +hän hakemaan hiivaa ja käskee lasten pysymään tuvassa jauhoja +vartioimassa. Äidin mentyä tulevat naapurin lapset huutaen akkunan +alle ja pyytävät mökinlapsia kadulle leikkimään. Lapset unohtavat +äidin käskyn, menevät mökistä kadulle ja alkavat leikkiä. Äiti tulee +hiivoineen ja huomaa, että hänen poissa ollessaan on hautova kana +ripoitellut jauhot pöydältä mökin multapermannolle, jolta kananpojat +niitä nokkivat tomun seasta. Epätoivossaan toruu äiti lapsia, jotka +rupeavat itkemään. Äidin käy sääliksi lapsia. Kun nisujauhoja ei enään +ole, päättää äiti leipoa pääsiäiskakun seulotuista ruisjauhoista, +voidella sen munanvalkuaisella ja asettaa ympärille pääsiäismunat. + +"Musta leipä on valkoisen setä". Tämän sananparren sanoo äiti +lapsille lohdutukseksi, kun pääsiäiskakku ei ole nisujauhoista. Ja +lasten epätoivo muuttuu yht'äkkiä iloksi, yhteen ääneen toistavat he +sananpartta ja vielä iloisemmalla mielellä odottavat pääsiäiskakun +valmistumista. + +Kummallista kyllä, Zolan, Bourget'n, Kiplingin y.m. romaanit ja +kertomukset jännittävine aiheineen, eivät hituistakaan minua +liikuttaneet. Mitä lukiessani suututti minua koko ajan niiden tekijät, +jotka pitävät lukijoitaan niin naiiveina, etteivät viitsi edes salata +niitä keinoja, joilla he tahtovat pettää heitä. Ensimäisistä riveistä +voi jo huomata tekijän aikomuksen ja kaikki pikkuseikat tulevat +tarpeettomiksi ja ikäviksi. Mutta ennen kaikkea voi huomata, ettei +tekijällä ole mitään muuta tunnetta kuin halu kirjoittaa romaanin tai +kertomuksen. Sentähden ei hänen teoksensa teekkään mitään taiteellista +vaikutusta. Mutta tuntemattoman tekijän kirjoittamaa kertomusta +lapsista ja kananpojista en voinut kädestäni heittää, ennen kun olin +sen lopettanut, sillä minussa heräsi heti sama tunne, jota oli kokenut +itse tekijä, ja jonka hän kertomuksessaan toi esiin. + +Englantilaisessa Academy Albumissa on vieretysten kaksi kuvaa. Toinen, +J.C. Dalmasin maalaama, kuvaa pyhää Antoniusta kiusauksen ahdistamana. +Pyhimys rukoilee polvillaan. Hänen takanaan seisoo alaston nainen +ja jonkummoisia petoja. Taiteilijaa on nähtävästi sangen suuresti +miellyttänyt nainen, Antonius on hänelle sitä vastoin ollut aivan +sivuseikka, ja kiusaus ei näytä hänestä (taiteilijasta) ollenkaan +kauhistavalta, vaan päinvastoin hyvinkin miellyttävältä. Jos tässä +taulussa onkin jotain taidetta, niin on se joka tapauksessa hyvin +huonoa ja valheellista. Toinen kuva taas on pieni taulu Langleyltä. Se +kuvaa kuljeksivaa kerjäläispoikaa, jonka nähtävästi juuri on kutsunut +sisään joku säälivä emäntä. Poika on vääntänyt jalkansa koukkuun penkin +alle ja syö. Emäntä seisoo vieressä nähtävästi pitääkseen huolta +siitä, että ruokaa on tarpeeksi. Noin seitsenvuotias tyttö nojautuen +käsivarteensa katselee totisena ja tarkkaavaisena nälkäistä poikaa. +Ensi kertaa elämässään tyttö nähtävästi ymmärtää, mitä on köyhyys ja +säätyeroitus ihmisten välillä ja ensi kertaa tulee hän ajatelleeksi: +miksi hänellä on kaikkea, ja poika raukka on kengätöin ja nälkäinen? +Hän tuntee sääliä ja iloa samaan aikaan. Hän rakastaa sekä poikaa että +kaikkea hyvää... Katsoja tuntee, että taiteilija on rakastanut tyttöä +ja kaikkea, jota tyttö rakastaa. Tämä taulu, jonka tekijä nähtävästi ei +ollenkaan ole mikään kuuluisuus, on mainio, todellinen taideteos. + +Olen nähnyt Rossin esittävän Hamletia. Sekä näytelmää että pääosan +esittäjän näyttelemistä pitävät meidän kriitikkomme dramaattisen +taiteen mestariteoksina. Mutta siitä huolimatta tuotti minulle sekä +itse draama, että myöskin sen esittäminen erityistä kärsimystä, +jota aina aikaansaavat valheelliset taideteokset. Hiljakkoin luin +kertomuksen voguulien teaatterista. Eräs läsnäolijoista kertoo +siitä seuraavaa. Yksi suurikasvuinen ja yksi pienikasvuinen voguuli +ovat puetut peuran nahkoihin. Toinen heistä esittää naaraspeuraa, +toinen poikasta. Kolmas voguuli esittää metsästäjää jousineen ja +suksineen, neljäs matkii linnun ääntä, joka varoittaa peuraa vaarasta. +Draaman sisällys on se, että metsästäjä ajaa takaa peuraa poikineen. +Peurat juoksevat näyttämöltä ja vähän ajan perästä näyttäytyvät +uudelleen. Koko näytelmä esitetään pienessä jurtassa. Metsästäjä +tulee yhä lähemmäksi ja lähemmäksi vainotuita. Poikanen on jo väsynyt +ponnistuksista ja painautuu äitiään vasten. Naaraspeura pysähtyy +hengähtääkseen. Metsästäjä saavuttaa heidät ja tähtää. Samassa visertää +lintu ilmoittaen peuroille vaaran läheisyyden. Peurat alkavat uudelleen +juosta. Metsästäjä seuraa ja saavuttaa heidät uudelleen ja ampuu. Nuoli +sattuu poikaseen. Poikanen ei jaksa enään juosta. Hän nojautuu emäänsä, +joka nuolee hänen haavaansa. Uudestaan jännittää metsästäjä jousensa. +Katsojat jähmettyvät, kertoo läsnäollut, ja yleisöstä kuuluu raskaita +huokauksia, jopa itkuakin. Kuvausta lukiessani tunsin heti, että +näytelmä oli todellinen taideteos. + +Sitä, mitä nyt sanon, tullaan pitämään mielettömänä paradoksina, +jonka tyhmyyttä voi ainoastaan ihmetellä. Ja kuitenkaan en voi olla +sanomatta ajatustani. Olen vakuutettu siitä, että niin kutsutut +sivistyneet, joista toiset kirjoittavat runoja, kertomuksia, +romaaneita, oopperoita, sinfoniioja, sonatteja, maalailevat +kaikenlaatuisia tauluja, muovailevat veistokuvia, toiset kuuntelevat ja +katselevat niitä, kolmannet taas arvostelevat väitellen ja tuomiten, +viettävät juhlia ja pystyttävät muistopatsaita toinen toisilleen +ja tätä kestää useita sukupolvia, — että tällaiset ihmiset pieniä +poikkeuksia lukuunottamatta eivät koskaan muulloin kuin aikaisemmassa +lapsuudessaan ja nuoruudessaan, jolloin he vielä eivät ole kuulleet +mitään taidearvosteluja, ole tunteneet sitä yksinkertaista, +kehittymättömimmällekin ihmiselle, vieläpä lapsellekin tuttua tunnetta, +jonka meissä herättää toisen tunne, joka saattaa meitä iloitsemaan +toisen ilosta, suremaan toisen surua, koko sielullamme sulautumaan +toisen sieluelämään, ja joka juuri on taiteen olemus. Sentähden +eivät nämät ihmiset kykenekkään eroittamaan todellista taideteosta +väärennetystä, vaan pitävät todellisena, suurena taiteena kaikkein +huonointa ja valheellista. Todellista taidetta he eivät edes huomaa +sentähden, että valetaide on aina koreata ja vaateliasta, todellinen +taas vaatimatonta. + + + + +XV. + + +Meidän yleisömme taide on siihen määrään turmeltunut, ettei ainoastaan +huonoa taidetta pidetä hyvänä, vaan vieläpä on kokonaan kadonnut +käsitys taiteesta. Voidaksemme siis puhua meidän yleisömme taiteesta +täytyy meidän ennen kaikkia eroittaa todellinen taide valheellisesta. +Epäilemättömänä todellisen taiteen tunnusmerkkinä on sen ominaisuus +herättää toisissa taiteilijan oman tunteen, sen tarttuvaisuus. +Jos ihminen ilman minkäänmoista toimintaa, muuttamatta asemaansa, +lukiessaan, kuullessaan tai nähdessään jonkun teoksen, tuntee sellaista +tunnetta, joka yhdistää hänet tekijään ja muihin, jotka samoin kuin +hänkin ovat teoksen vaikutuksen alaisina, niin sellainen teos on +taideteos. Olkoon teos kuinka runollinen tahansa, kuinka täynnä +efektejä ja kuinka jännittävä hyvänsä, olkoon se miten paljon tahansa +todellisen taideteoksen näköinen, niin se ei ole taideteos, jollei +se herätä sitä kaikista muista tunteista eroavaa ilontunnetta, joka +yhdistää meidät henkisesti tekijän ja muiden kuulijoitten ja katsojien +kanssa. + +Tämä tunnusmerkki on tosin sisällinen ja senvuoksi ne ihmiset, jotka +ovat unohtaneet todellisen taiteen tekemän vaikutuksen ja odottavat +siltä jotakin muuta — ja sellaisia on suurin osa meidän yleisöstämme +— voivat luulla, että se huvitus ja kiihoitus, jota heissä vaikuttaa +valheellinen taide on esteettistä tunnetta. Näitä ihmisiä on yhtä +mahdotoin saada pois luulostaan, kuin värisokeata uskomaan, ettei +viheriä väri ole punainen. Niille ihmisille taas, joiden maku on +tärveltymätöin, on tämä tunnusmerkki täysin tyydyttävä, ja kylliksi +eroittamaan taiteen herättämän tunteen kaikista muista. + +Tämän tunteen pääominaisuus on siinä, että taideteoksen vaikutuksen +alaisena oleva siihen määrään yhdistyy taiteilijan kanssa, että hänestä +tuntuu kuin olisi teos hänen itsensä tekemä, ja että hän itse jo kauvan +sitten olisi tahtonut ilmaista samaa kuin taideteos ilmituo. Todellinen +taideteos vaikuttaa sen, että meidän ja taiteilijan, samoin kuin meidän +ja muiden sen vaikutuksen alaisina olevien välillä, häviää kaikki +tunteitten erilaisuus. Juuri tässä persoonallisuuksien sulautumisessa +toisiinsa on taiteen voima ja viehätys. + +Tuote, joka herättää meissä tällaisen tunteen, joka saattaa meidät +tekijän omaan mielialaan ja yhdistää meidät henkisesti toisiin +ihmisiin, on taideteos, muut ovat ainoastaan valheellista taidetta. +Mutta ei siinä kyllin, että tarttuvaisuus on taiteen epäilemätöin +tunnusmerkki, vaan on tarttuvaisuuden määrä myöskin ainoa mittapuu +taiteen arvoa arvosteltaessa. + +_Mitä voimakkaampi tarttuvaisuus on, sitä parempaa on taide puhumatta +sen sisällyksestä, toisin sanoen riippumatta niiden tunteiden arvosta, +joita se ilmaisee._ + +Taiteen suurempi eli pienempi tarttuvaisuus riippuu kolmesta ehdosta: +1) sen ilmaisemien tunteiden omituisuudesta; 2) näiden tunteiden +enemmän tai vähemmän selvästä ilmaisemisesta ja 3) taiteilijan +vilpittömyydestä, sen tunteen voimakkuudesta, jota hän teoksessaan +ilmaisee. + +Mitä omituisempi on ilmaistu tunne, sitä voimakkaammin se vaikuttaa. Me +tunnemme sitä suurempaa nautintoa, mitä omituisempi mieliala on, johon +taideteos meidät saattaa. + +Tunteen ilmaisemisen selvyys vaikuttaa sen tarttuvaisuuteen, sillä +henkisesti yhtyessämme tekijän kanssa, olemme me sitä enemmän +tyydytetyt, mitä selvemmin se tunne on ilmaistu, jonka me mielestämme +jo kauvan sitten olemme kokeneet, mutta jonka me nyt vasta tapaamme +oikein ilmaistuna. + +Mutta kaikkein enimmän vaikuttaa taiteen tarttuvaisuuteen taiteilijan +vilpittömyys. Kun katsoja, kuulija tai lukija tuntee että taiteilija +itse innostuu omasta tuotteestaan ja kirjoittaa, laulaa tai näyttelee +itseään varten eikä ainoastaan vaikuttaakseen muihin, niin tämä +taiteilijan mielentila vaikuttaa häneen, ja päinvastoin kun katsoja, +lukija tai kuulija tuntee, ettei taiteilija kirjoita, laula tai +näyttele tyydyttääkseen itseään ja ettei hän itse tunne sitä, mitä +tahtoo ilmaista, niin ei omituisinkaan uusi tunne eikä täydellisinkään +tekniikka tee mitään vaikutusta, vaan päin vastoin inhoittaa. + +Olen sanonut, että taiteen ollakseen todellista tulee täyttää nämät +kolme ehtoa, mutta itse asiassa on pääehtona se, että taiteilija tuntee +sisällistä tarvetta ilmituoda ilmaisemansa tunteen. Tähän sisältyy itse +asiassa muut ehdot, sillä jos taiteilija on vilpitön, niin ilmilausuu +hän tunteensa ainoastaan siten kun hän itse on sen tuntenut. Mutta +koska ihmiset eivät ole toistensa kaltaisia, ei myöskään tunteet +ole kaikilla samallaiset. Jokaisella on omat tunteensa, jotka ovat +sitä omituisemmat, mitä syvemmin, sydämellisemmin ja vilpittömämmin +taiteilija tuntee: Ja juuri tämä vilpittömyys saattaa taiteilijan +löytämään selvän ilmaisumuodon sille tunteelle, jonka hän tahtoo +julkilausua. + +Sen vuoksi onkin kolmas ehto — vilpittömyys, — tärkein kaikista. +Tämän ehdon täyttää aina kansan taide ja sen vuoksi se vaikuttaakin +niin voimakkaasti. Mutta yliluokkien taiteella ei ole tätä vilpitöntä +tunnetta, sillä sen harjoittajat valmistelevat teoksiaan omia +persoonallisia, itsekkäitä ja turhamaisia tarkoituksiaan varten. + +Nämät kolme ehtoa tulee todellisen taiteen täyttää ja samalla määräävät +nämät ehdot myöskin jokaisen taideteoksen arvon riippumatta sen +sisällyksestä. + +Jos yksikin ehdoista puuttuu, ei teos enään ole todellista vaan +valheellista taidetta. Jollei teos selvästi ja ymmärrettävästi ilmaise +taiteilijan omituista, individuaalista tunnetta ja jollei se ole +lähtenyt tekijän sisällisestä tarpeesta, niin se ei ole taideteos. + +Taideteosten taiteellinen arvo riippuu siitä, missä määrin ne kykenevät +täyttämään nämät kolme ehtoa. Tämä arvo on aivan riippumatoin +taideteosten sisällyksestä. + +Toisessa taideteoksessa on enin silmään pistävä ilmaistun tunteen +omituisuus, toisessa taas ilmaisutavan selvyys tai tunteen +vilpittömyys, kolmannessa sekä omituisuus että vilpittömyys j.n.e. + +Siten eroittuu taide vale-taiteesta, siten voi määrätä taiteen arvon +riippumatta sen sisällyksestä, toisin sanoen riippumatta siitä, +ilmaiseeko se hyviä vai huonoja tunteita. + +Mutta miten voimme määrätä hyvän ja huonon taiteen sen sisällykseen +katsoen? + + + + +XVI. + + +Taide, samoin kuin puhekkin, on yksi niistä välikappaleista, +joiden avulla ihmiset lausuvat toisilleen ajatuksensa ja tunteensa +ja sen vuoksi edistää se myöskin ihmiskunnan kehittymistä. Puhe +tekee mahdolliseksi nykyiselle sukupolvelle saamaan selvää menneen +sukupolven tai aikamme etevimpien henkilöiden kokemuksen tai +ajattelemisen kautta hankkimista tiedoista; taide taas ilmaisee +meille entisten sukupolvien ja oman aikamme etevimpien tunteet. Ja +samoin kuin oikeammat, tarpeellisemmat tiedot saattavat unhotuksiin +väärät ja tarpeettomat, aivan samoin myöskin paraimmat ja ihmisten +onnellisuudelle välttämättömimmät tunteet sysäävät syrjään vähemmän +hyvät ja välttämättömät. Siinä on taiteen tarkoitusperä. Sentähden on +taide sisällykseltään sitä parempaa, mitä paremmin se voi täyttää tämän +tarkoituksensa. + +Tunteitten arvon taas, s.o. ovatko ne pidettävät hyvinä vaiko huonoina, +määrää ajan uskonnollinen vakaumus. + +Jokaisella historiallisella ajanjaksolla ja jokaisella säätyluokalla +on oma käsityksensä elämästä, joka käsitys määrää sen korkeimman +hyvän, johon aikakauden ihmiset pyrkivät. Tämä käsitys on määrätyn +ajanjakson ja yleisön uskonnollinen vakaumus. Muutamat aikakauden +etevämmät ihmiset lausuvat aina selvään julki tämän vakaumuksen, jonka +kaikkikin enemmän tai vähemmän selvästi tuntevat. Jos meistä näyttää, +ettei yleisössä ole mitään uskonnollista vakaumusta, niin tulee se +siitä, ettemme tahdo nähdä sitä. Huomata sitä taas emme useasti tahdo +sentähden, että se on ristiriidassa meidän elämämme kanssa ja tuomitsee +sen vääräksi. + +Yleisön uskonnollista vakaumusta voi verrata juoksevan virran suuntaan. +Virralla on aina määrätty juoksunsa. Uskonnollinen vakaumus osoittaa +sitä suuntaa, jonne enemmän tai vähemmän tajullisesti pyrkivät kaikki +tähän yleisöön kuuluvat ihmiset. + +Sentähden on jokaisella yleisöllä aina oma uskonnollinen vakaumuksensa. +Ja tämän vakaumuksen mukaan on aina arvosteltu taiteen ilmaisemia +tunteita. Tämän vakaumuksen perustuksella on monenlaatuisista taiteista +aina eroittunut se taide, joka ilmaisee tunteita, jotka elämässä +toteuttavat ajan uskonnollisen vakaumuksen. Tällaista taidetta on +aina pidetty suuressa arvossa ja kannatettu. Taide taas, joka ilmituo +menneitten aikain uskonnollisesta vakaumuksesta lähteviä tunteita, +on elähtänyttä. Sentähden onkin se aina osakseen saanut ankaraa +arvostelua ja halveksimista. Kaikki muu taide taas, joka ilmaisee mitä +erilaisimpia tunteita, joiden kautta ihmiset ovat vuorovaikutuksessa +keskenään on aina arvossa pidetty, kunhan sen ilmituomat tunteet +vaan eivät ole ristiriidassa uskonnollisen vakaumuksen kanssa. +Siten esim. kannattivat ja arvossapitivät kreikkalaiset kauneutta, +voimaa ja miehuutta esittävää taidetta, jota vastoin he hylkäsivät +ja halveksivat raakaa aistillisuutta, alakuloisuutta ja velttoutta +ilmaisevaa taidetta. Juutalaiset taas pitivät arvossa sitä taidetta, +joka ilmitoi uskollisuuden ja nöyryyden tunteita heidän Jumalaansa +kohtaan ja kunnioitusta hänen käskyilleen (ensimäinen Mooseksen kirja, +profeetat, psalmit), jota vastoin heidän keskuudessaan halveksittiin +epäjumalanpalvelusta ylistelevää taidetta (kultainen vasikka). Kaikkeen +muuhun taiteesen — kertomuksiin, lauluihin, tansseihin, talojen, +talouskapineiden, pukujen koristamiseen — joka ei sotinut uskonnollista +tunnetta vastaan, ei käännetty mitään huomiota. Aina ja kaikkialla +on siis taidetta arvosteltu sisällyksensä mukaan ja siltä kannalta +sitä tuleekin arvostella, sillä sellainen suhde taiteesen riippuu +ihmisluonteen ominaisuuksista, jotka eivät milloinkaan muutu. + +Meidän aikanamme on hyvin levinnyt se mielipide, että uskonto on +taikauskoa, jonka ihmiskunta jo on hyljännyt, ja sentähden otaksutaan, +ettei nykyaikana ole mitään kaikille yhteistä uskonnollista vakaumusta, +jonka mukaan voitaisiin taidetta arvostella. Tällainen mielipide on +hyvin yleinen nykyajan puolisivistyneissä piireissä. Ihmiset, jotka +eivät tunnusta kristinuskoa sen oikeassa merkityksessä sentähden, +että se riistää heiltä heidän yhteiskunnalliset etuoikeutensa, ja +jotka sentähden keksivät kaikenlaatuisia filosoofisia ja esteettisiä +teoriioita, jotka salaavat heiltä heidän elämänsä järjettömyyden ja +rikollisuuden, eivät voikkaan toisin ajatella. Nämät ihmiset sekottavat +uskonnollisen vakaumuksen ulkonaisen uskontunnustuksen kanssa ja +sentähden luulevat, että he kieltämällä uskontunnustuksen samalla +myöskin kieltävät uskonnollisen vakaumuksen. + +Mutta kaikki nämät uskontoa vastaan tehdyt hyökkäykset ja +kokeet muodostaa uskonnolliselle vakaumukselle vastaista +maailmankatsantokantaa kaikkein parhaiten osoittavat tällaisen +vakaumuksen olemassa olon — vakaumuksen joka tuomitsee ihmisten +elämäntavan, joka ei ole sopusoinnussa sen kanssa. + +Jos ihmiskunta kehittyy, niin täytyy olla jotakin, joka antaa tälle +kehitykselle määrätyn suunnan. Tällaisena suunnan määrääjänä on aina +ollut uskonto. Koko historia osoittaa, että ihmiskunnan kehitystä +aina on ohjannut uskonto. Koska ihmiskunta varmasti yhä kehittyy ja +koska tämä kehittyminen ei ole mahdollinen ilman uskonnon johtoa, niin +täytyy myöskin nykyaikana olla olemassa uskonto. Huolimatta siitä, +miellyttääkö se n.k. sivistyneitä tahi ei, täytyy heidän kuitenkin +myöntää uskonnon olevan olemassa — en tarkoita eri uskontunnustuksia, +kreikkalaiskatoolista, roomalaiskatoolista, protestantista y.m. +vaan uskonnollista vakaumusta —, joka on välttämätöin ihmiskunnan +kehittymiselle. Jos siis meillä on uskonnollinen vakaumus, niin täytyy +meidän myöskin arvostella taidetta tämän vakaumuksen perustuksella ja +arvossa pitää ja kannattaa taidetta, joka julkilausuu uskonnollisesta +vakaumuksesta lähteviä tunteita sekä hyljätä ja halveksia tämän +vakaumuksen kanssa ristiriidassa olevaa taidetta. + +Aikamme uskonnollinen vakaumus, yleisimmässä ja käytännöllisimmässä +merkityksessään, on vakaumus siitä, että meidän aineellinen ja +henkinen, yksityinen ja yhteinen, ajallinen ja ikuinen onnemme on +ihmisten veljellisessä yhteiselämässä ja heidän rakkaudessa toinen +toisiinsa. Ei ainoastaan Kristus, vaan myöskin kaikki menneen ajan +paraimmat ihmiset ovat julkilausuneet tämän vakaumuksen. Se on myöskin +johtavana aatteena kaikissa niissä pyrinnöissä, joiden tarkoituksena +on poistaa kaikki esteet ja keksiä keinoja ihmisten yhtymiselle +yhdeksi ainoaksi veljeskunnaksi. Tämän vakaumuksen perustuksella tulee +meidän arvostella kaikkia elämän ilmiöitä, siis myöskin taidetta, +arvossa pitää ja edistää sellaista, joka ilmituo tästä uskonnollisesta +vakaumuksesta lähteviä tunteita ja hylätä sellaisen, joka on +ristiriidassa tämän vakaumuksen kanssa eikä antaa muulle taiteelle +sille kuulumatonta merkitystä. + +Renesanssiajan ihmiset tekivät tässä suhteessa suuren erehdyksen, +joka on vallalla vielä meidänkin päivinä. Erehdys ei ollut siinä, +että tämän aikakauden yliluokat eivät arvossa pitäneet uskonnollista +taidetta eivätkä myöntäneet sille mitään merkitystä (sen ajan ihmiset +eivät voineetkaan olla antamatta sille merkitystä, sentähden että he, +samoin kuin meidänkin aikamme yliluokat, eivät voineet uskoa sitä, +jota yleensä pidettiin uskontona), vaan erehdys oli siinä, että he +todellisen uskonnollisen taiteen sijaan asettivat sen vähäarvoisen +taiteen, jonka tarkoituksena on ainoastaan ihmisten nautinto, toisin +sanoen rupesivat uskonnollisena taiteena arvossa pitämään ja edistämään +sellaista, joka ei ollenkaan olisi ansainnut arvossapitoa ja kannatusta. + +Yksi kirkkoisistä sanoo, ettei ihmisten suurin onnettomuus ole siinä, +etteivät he tunne Jumalaa, vaan siinä, että he Jumalan sijaan asettavat +sen, joka ei ole Jumala. Sama on asian laita taiteen suhteen. Meidän +jalkamme yliluokkien suurin puute ei ole siinä, ettei heillä ole +uskonnollista taidetta, vaan siinä, että he ylevimmän uskonnollisen +taiteen sijaan ovat asettaneet mitä vähäarvoisimman, suurimmaksi osaksi +vahingollisen taiteen, jonka tarkoitusperänä on muutamien harvojen +nautinto, ja joka jo tämän erikoisasemansa vuoksi on ristiriidassa sen +kristillisen kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden aatteen kanssa, joka +muodostaa aikamme uskonnollisen vakaumuksen. Uskonnollisen taiteen +sijaan on asetettu tyhjä, usein turmiollinenkin taide, jolla ihmiset +koettavat tyydyttää todellisen uskonnollisen taiteen tarvetta, taiteen, +joka on välttämätöin elämän jalostuttamiseksi. + +Tosin se taide, joka tyydyttää meidän aikamme uskonnollisen +vakaumuksen vaatimuksia, ei ole entisen taiteen kaltainen, mutta tästä +erilaisuudesta huolimatta on kuitenkin meidän aikamme uskonnollisen +taiteen olemus selvä ja täysin ymmärrettävä sille, joka ei tahallaan +itseltään salaa totuutta. Entisinä aikoina oli uskonnollinen vakaumus +yhdyssiteenä suurempiin eli pienempiin yhdyskuntiin kuuluvien ihmisten +välillä, kuten juutalaisten, ateenalaisten tai Rooman kansalaisten +välillä. Sen vuoksi saivat sen ajan taiteen ilmaisemat tunteetkin +alkunsa halusta hankkia näille yhdyskunnille mahtavuutta, suuruutta, +voimaa ja menestystä ja taiteen sankareina voivat sentähden olla +ainoastaan ne, jotka voimallaan, kavaluudellaan, tai julmuudellaan +edistivät yhteistä hyvää (Odysseus, Jaakoppi, Simson, Herkules y.m. +sankarit). Meidän aikanamme taas ei uskonnollinen vakaumus ole minkään +erityisen yhdyskunnan eli yleisön yhteisenä omaisuutena. Se päinvastoin +vaatii kaikkien ihmisten yhtymistä ilman eroitusta ja korkeampana +kaikkia muita hyveitä pitää se veljellisen rakkauden kaikkiin ihmisiin +ja sen vuoksi ovatkin meidän aikamme taiteen ilmaisemat tunteet +täydellisessä ristiriidassa menneen ajan taiteen ilmaisemien tunteiden +kanssa. + +Todellista kristillistä taidetta ei vielä tähän asti ole voinut +vakaantua, sentähden, ettei kristillis-uskonnollinen vakaumus +ollut mikään tavallinen, vaan tavattoman suuri askel ihmiskunnan +kehityksessä, joka välttämättä tulee muuttamaan ihmisten koko +elämänkäsityksen ja koko heidän elämänlaatunsa. Tosin ihmiskunnan, +samoin kuin yksityisen ihmisenkin elämä, kulkee eteenpäin tasaisesti, +mutta tässä tasaisessa kulussa on äkkinäisiä käännekohtia, jotka +jyrkästi eroittavat entisen elämän sitä seuraavasta. Kristinusko oli +juuri tällainen käännekohta ihmiskunnan elämässä, sellaisena tulee sitä +pitää ainakin meidän kristittyjen. Kristuksen oppi antoi aivan uuden +suunnan ihmisten tunteille ja sentähden se myöskin täydellisesti muutti +taiteen sisällyksen ja merkityksen. + +Kreikkalaiset voivat hyväkseen käyttää perssialaisten taidetta, +roomalaiset kreikkalaisten ja juutalaiset egyptiläisten, mutta +perusideaalit olivat kaikissa samat. Ideaalina oli milloin +perssialaisten mahtavuus ja onni, milloin taas roomalaisten tai +kreikkalaisten. Sama taide muutti ainoastaan uuteen maaperään ja uudet +kansat omistivat sen omakseen. Mutta kristillinen ideaali muutti kaikki +niin, että "se mikä ihmisten mielestä oli hyvää, tuli kauhistukseksi +Jumalan edessä". Ideaaliksi ei enään kelvannut faraonin tai roomalaisen +keisarin mahtavuus, kreikkalaisen kauneus tai Foiniikkian rikkaus, +vaan nöyryys, siveys, sääliväisyys ja rakkaus. Sankarina ei enään +ylistetty pohattaa, vaan köyhää Lazarusta, ei rikkauden kerääjiä, +vaan sen jakajia, ei palatsien asukkaita, vaan niitä, joiden koti oli +mökeissä ja katakombeissa, ei vallanpitäjöitä, vaan niitä, jotka eivät +tunnustaneet muuta valtaa kuin Jumalan. Ja ylevimpänä taideteoksena +ei enään pidetty voitontemppeleitä, koristettuina voittajien +kuvapatsailla, vaan ihmisen sielun kuvausta, jonka rakkaus on niin +muuttanut, että miltei kuolemaan asti rääkätty ihminen säälii ja +rakastaa kiusaajoitaan. + +Sentähden on kristityille niin vaikeata luopua pakanallisen taiteen +mukailemisesta, taiteen, jonka kanssa koko heidän elämänsä on +sopusoinnussa. Kristillisuskonnollisen taiteen sisällys on heille +niin uusi, niin erilainen entisen taiteen sisällyksen kanssa, että +kristillinen taide on heidän mielestään taiteen kieltämistä, ja +epätoivoisesti pitävät he sen vuoksi kiinni entisestä. Mutta siitä +huolimatta on vanha taide, jolla meidän aikanamme ei enään ole mitään +tukea uskonnollisessa vakaumuksessa, kadottava kaiken merkityksensä ja +täytyy meidän tahtomattammekin luopua siitä. + +Uskonnollinen vakaumus on siinä, että jokainen ihminen tunnustaa +riippuvaisuutensa Jumalasta ja yhdistymisen Jumalaan ja muihin +ihmisiin, kuten raamatussakin on sanottu (Joh. ev. XVII, 21) ja +sentähden on kristillisen taiteen sisällyksenä sellaiset tunteet, jotka +ovat omiaan yhdistämään ihmisiä Jumalaan ja keskenään. + +Sanat: — ihmisten yhdistyminen Jumalaan ja toinen toisiinsa, voivat +tuntua epäselviltä niille, jotka niin usein ovat kuulleet näitä +sanoja väärin käytettävän, mutta kuitenkin on näiden sanojen merkitys +hyvin selvä. Ne merkitsevät, että kristillinen yhdistyminen ei ole +osittaista, ainoastaan muutamien henkilöiden yhdistymistä toisiinsa, +vaan kaikkien ilman eroitusta. + +Kaikki taide on omiaan yhdistämään ihmisiä toisiinsa. Taide yleensä +vaikuttaa sen, että ihmiset, jotka; vastaanottavat taiteilijan +ilmaisemia tunteita, tuntevat henkistä yhteyttä keskenään. +Epä-kristillinen taide taas yhdistää tosin muutamia ihmisiä +toisiinsa, mutta juuri sen kautta eroittaa heidät muista. Siten +tällainen yhdistäminen on omiaan vieroittamaan ihmisiä toisistaan, +jopa herättämään vihollisuuttakin heidän välillään. Tällaista +epä-kristillistä taidetta on isänmaallinen taide hymneineen, runoineen, +muistopatsaineen, samallaista on myöskin eri uskontunnustuksien +taide emblemeineen — kuvapatsaineen, kulkueineen ja muine menoineen. +Sellainen taide on vanhentunutta — epä-kristillistä. Se yhdistää +toisiinsa ainoastaan samaan uskontunnustukseen kuuluvat ihmiset, +samalla eroittaen heidät vielä jyrkemmin muihin uskontunnustuksiin +kuuluvista, ja tekee heidät vihamielisiksi jälkimäisiä kohtaan. +Kristillistä taidetta on ainoastaan se, joka yhdistää toisiinsa kaikki +ihmiset ilman eroitusta. Tämä yhdistäminen tapahtuu sen kautta, että +taide herättää ihmisissä vakaumuksen kaikkien samallaisesta suhteesta +Jumalaan ja lähimmäisiin tahi sen kautta, että se herättää kaikissa +saman tunteen, joka voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta joka ei +ole ristiriidassa kristillisyyden kanssa ja joka on ominainen kaikille +ihmisille eroituksetta. + +Nykyajan kristillinen hyvä taide voi olla ihmisille käsittämätöin +sentähden, että siltä puuttuu määrättyä muotoa, tai siitä syystä, +etteivät ihmiset ota sitä huomatakseen, mutta sen tulee olla joka +tapauksessa sellaisen, että kaikki ihmiset voivat kokea sen herättämiä +tunteita. Se ei saa olla jonkun pienen, yksityisen yleisön, säädyn, +kansallisuuden tai uskonlahon taiteena, toisin sanoen se ei saa +ilmaista tunteita, joita voivat ymmärtää ainoastaan määrätyllä +tavalla kasvatetut ihmiset, aateliset tahi kauppiaat, venäläiset, +jaappanilaiset, katooliset tahi buddalaiset j.n.e., vaan tulee sen +ilmituoda jokaiselle ihmiselle käsitettäviä tunteita. Ainoastaan +tällainen taide voi meidän aikana olla todellista taidetta, jota +kannattaa arvossa pitää ja edistää. + +Kristillisen taiteen, s.o. meidän aikamme taiteen tulee olla +yleismaailmallisen ja sen vuoksi yhdistää kaikki ihmiset toisiinsa. +Mutta kaikkia ihmisiä voi toisiinsa yhdistää ainoastaan kahdenlaatuiset +tunteet, nimittäin sellaiset, joiden lähteenä on ihmisten +riippuvaisuudentunne Jumalasta ja heidän vakaumuksensa kaikkien +ihmisten veljeydestä ja sellaiset, jotka ovat käsitettävät kaikille +ihmisille, kuten ilon, hellyyden, reippauden, rauhan y.m. tunteet. +Ainoastaan nämät kahdenlaatuiset tunteet voivat meidän aikanamme olla +hyvän taiteen sisällyksenä. + +Mutta vaikka nämät kaksi taiteenhaaraa näyttävätkin erilaisilta, on +niiden tekemä vaikutus kuitenkin sama. Tunteet, joiden alkuna on +riippuvaisuus Jumalasta, kaikkien ihmisten veljeys tai oikeudentunto, +Jumalan tahdon täyttäminen, itsekieltäymys, kunnioitus ihmisiin +ja rakkaus heihin, samoin kuin kaikkein yksinkertaisimmatkin +tunteet — laulun, naurettavan ja kaikille käsitettävän pilapuheen, +liikuttavan kertomuksen, piirroksen herättämät liikutuksen tai +iloisuuden tunteet tekevät kaikki saman vaikutuksen — ne aikaansaavat +ihmisten yhdistymisen rakkauden kautta. Voi tapahtua, että kertomus, +näytelmä, kuva, vieläpä rakennuskin, mutta kaikkein useammin musiikki +sähkökipinän lailla yhdistää ihmiset, jotka mielialansa ja tunteittensa +puolesta ovat aivan vieraat, jopa vihamielisetkin toisilleen, niin, +että he tuntevat henkistä yhteyttä ja rakkautta toisiinsa. Jokainen +iloitsee siitä yhteydestä, joka ei ole olemassa ainoastaan hänen ja +kaikkien läsnäolevien välillä, vaan kaikkien nykyään elävien ihmisten +välillä, jotka ovat saman vaikutuksen alaisina. Sitä paitsi tuntee +jokainen salaista iloa sen yhteyden johdosta, joka haudan tuolla puolen +tulee olemaan hänen ja niiden jo ennen häntä kuolleitten ihmisten +välillä, joilla on ollut sama tunne, samoin kuin hänen ja saman +vaikutuksen alaisina olevien tulevaisuuden ihmisten välillä. Tällaisen +vaikutuksen tekee sekä se taide, joka ilmituo rakkauden tunteita +Jumalaan ja lähimmäiseen, että myöskin taide, joka ilmaisee mitä +yksinkertaisimpia, kaikille ihmisille yhteisiä tunteita. + +Nykyajan kristillinen taidearvostelu eroaa juuri siinä menneitten +aikain taidearvostelusta, että se sisällykseltään hyvästä taiteesta +eroittaa sellaisia tunteita ilmaisevan taiteen, jotka ovat omiaan +eroittamaan ihmisiä toinen toisistaan, eikä yhdistämään heitä, pitäen +sellaisen taiteen huonona. Hyvän taiteen luokkaan kuuluvaksi lukee se +taas yleismaailmallisen taiteen, jota ennen ei arvossa pidetty eikä +kunnioitettu, taidetta, joka voi ilmituoda mitä vähäpätöisimpiä ja +yksinkertaisimpia tunteita, mutta sellaisia jotka ovat ymmärrettäviä +kaikille ihmisille, ja jotka sentähden yhdistävät heidät toisiinsa. + +Tällaista taidetta ei meidän aikanamme voi olla tunnustamatta hyväksi +sentähden, että se saavuttaa sen tarkoitusperän, jonka aikamme +uskonnollinen vakaumus ihmiskunnan päämaaliksi asettaa. + +Kristillinen taide herättää ihmisissä joko sellaisia tunteita, jotka +rakkauden kautta Jumalaan ja lähimmäiseen saattavat heidät yhä +läheisempään yhteyteen keskenään ja tekevät heidät mahdollisiksi +sellaiseen yhdistymiseen, tai sellaisia tunteita, jotka osoittavat +ihmisille, että yhteiset elämän ilot ja murheet ovat yhdistäneet +heidät toinen toisiinsa. Sentähden onkin aikamme kristillinen taide +kahdenlaista: 1) uskonnollista taidetta, joka ilmituo uskonnollisesta +vakaumuksesta lähteviä tunteita, vakaumus, joka määrää ihmisen +suhteen Jumalaan ja lähimmäiseen, ja 2) taidetta, joka ilmaisee +yksinkertaisimpia, jokapäiväisimpiä tunteita, mutta sellaisia, jotka +ovat ymmärrettäviä kaikille ihmisille, — yleismaailmallista taidetta. +Ainoastaan nämät kaksi taiteen lajia voidaan pitää meidän aikanamme +hyvänä taiteena. + +Uskonnollinen taide, joka ilmaisee sekä rakkauden tunteita Jumalaan +ja lähimmäiseen, että myöskin vihan ja kauhistuksen tunteita tämän +rakkaussuhteen rikkomisen johdosta, ilmenee erittäinkin sanan, osaksi +myöskin maalauksen ja kuvanveiston muodossa; yleismaailmallinen taide +taas, joka ilmituo kaikille ymmärrettäviä tunteita, esiintyy sekä sanan +muodossa, että myöskin maalauksissa, kuvanveistotuotteissa, tansseissa, +arkitehtuurissa ja erittäinkin musiikissa. + +Uudenaikaisesta kirjallisuudesta pidän minä puolestani uskonnolliseen +taiteesen, jonka lähteenä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, +kuuluvina Schillerin "Ryövärit", V. Hugon "Les pauvres gens" ja +"Misérables", Dickens'in kertomukset ja romaanit "Tale of two cities", +"Chimes" y.m., "Setä Tuomaan tuvan", Dostojevskyn teokset, erittäinkin +hänen "Kuollut talo" nimisen kertomuksensa ja Georges Elliotin "Adam +Bid'in." + +Uuden ajan maalaustaiteessa, niin kummalta kuin se kuuluukin, ei ole +juuri ollenkaan teoksia, jotka ilmaisisivat kristillistä rakkautta +Jumalaan ja lähimmäiseen. Tätä voi sanoa varsinkin kuuluisien maalarien +teoksista. On tosin olemassa sangen paljon Uuden Testamentin tapauksia +kuvaavia tauluja, mutta niistä puuttuu uskonnollinen tunne, jota ne +eivät voikkaan ilmaista sentähden, ettei taiteilijalla itsellään +sitä ole. On olemassa paljon tauluja, jotka kuvaavat eri ihmisten +persoonallisia tunteita, mutta sellaisia tauluja, jotka kuvaisivat +itsekieltäymyksen ja kristillisen rakkauden urotöitä, on sangen vähän +ja niiden tekijät ovat enimmäkseen vähemmän kuuluisia, samoin kuin itse +taulut useimmiten keskeneräisiä, enimmäkseen vaan piirroksia. Tällainen +on esim. Kramskojn piirros, joka voittaa monet hänen tauluistaan, ja +joka kuvaa salia parvekkeineen, jonka ohi juhlallisesti marssivat +palaavat sotajoukot. Parvekkeella istuu imettäjä lapsen kanssa. He +katselevat sotajoukkojen marssia. Mutta äiti on peittänyt kasvonsa +nenäliinalla ja nojautuu itkien sohvan selkänojaa vasten. Samallainen +on myöskin jo mainitsemani Langley'n taulu, samallainen myöskin +ranskalaisen maalarin Morlon'in taulu, joka kuvaa pelastusvenettä, +joka kovan myrskyn aikana kiiruhtaa uppoavan höyrylaivan avuksi. On +olemassa vielä tauluja, joita ainakin jossain määrin voi lukea tämän +laatuisten taulujen joukkoon kuuluviksi, ja joiden tekijät rakkaudella +ja kunnioituksella ovat kuvanneet työn orjia. Sellaisia ovat Millet'n +taulut, erittäinkin hänen lepäävää kaivajaa esittävä piirroksensa. +Samanlaatuisia ovat myöskin Jules Bretonin taulut. Sellaisia tauluja +taas, jotka herättävät katsojassa vihaa ja kauhua Jumalan ja +lähimmäisen rakkauden halveksimisen johdosta, ovat Gé'n "Tuomioistuin", +Liezen Mayerin "Kuolemantuomion allekirjoittaminen". Tämänlaatuisiakin +tauluja on sangen vähän. Huolenpito ulkonaisesta tekniikasta ja +kauneudesta suurimmaksi osaksi himmentävät tunteen. Niinpä Geromin +taulu "Pollice verso" ei ilmaise niin paljon kauhun tunteita siinä +esitetyn näytelmän johdosta kuin ihastusta sen kauneuteen. + +Vielä vaikeampaa on yliluokkien uuden ajan taiteessa, varsinkin +kaunokirjallisuudessa ja soittotaiteessa, löytää tuotteita, joita +voisi lukea kuuluviksi hyvään yleismaailmalliseen taiteesen. Jos onkin +teoksia, joita voisi lukea tämän taiteen alaan kuuluviksi, kuten +Molière'n komediiat, Dickensin "Kopperfield", Gogolin ja Puschkinin +kertomukset ja muutamat Mopassant'in teoksista, kuitenkin ovat niissä +ilmenevät tunteet niin yksinomaisia ja itse teokset niin seikkaperäisiä +ja sisällykseltään niin köyhiä verrattuina muinaisen yleismaailmallisen +taiteen tuotteisiin, jommoinen oli esim. kertomus Josefista, että niitä +voivat suurimmaksi osaksi ymmärtää ainoastaan tekijäin omat kansalaiset +ja säätyläiset. Kertomus siitä, miten Joosefin veljet kadehtien häntä +isältä möivät hänet kauppiaille, miten Potifaarin emäntä tahtoi +vietellä nuorukaisen, miten sama nuorukainen pääsi korkeesen asemaan ja +siitä huolimatta sääli veljiään, on käsitettävä kaikille, venäläiselle +talonpojalle ja kiinalaiselle, nuorelle ja vanhalle, sivistyneelle ja +sivistymättömälle. Koko kertomus on kirjoitettu niin hillitysti, ilman +turhia seikkaperäisyyksiä, että se pysyy samana luettakoon sitä missä +piireissä tahansa, kaikille on se yhtä ymmärrettävä, kaikkiin tekee +se saman liikuttavan vaikutuksen. Mutta yhtä ymmärrettäviä eivät ole +Molière'n näytelmät (vaikka Molière onkin melkein yleismaailmallisin +kaikista kirjailijoista ja sen vuoksi uuden taiteen etevimpiä +edustajia). Näissä teoksissa ilmituodut tunteet ovat yksinomaisia, ja +tehdäkseen ne kaikille ymmärrettäviksi ovat tekijät koristaneet niitä +kaikemmoisilla seikkaperäisyyksillä. Tämä seikkaperäisyyksien paljous +tekee nämät kertomukset vielä enemmän yksinomaisiksi ja vielä vähemmän +ymmärrettäviksi ihmisille, jotka eivät kuulu tekijän kuvaamaan piiriin. + +Joosefin romaanin kirjoittajan ei tarvinnut kuvata seikkaperäisesti, +kuten nykyään tehdään, Joosefin veristä hametta, Jaakopin asuntoa +ja pukua eikä Potifaarin emännän asentoa ja koristeita silloin, +kun hän korjaten rannerengasta vasemmassa kädessään sanoi: "Tule +minun luokseni" y.m., sillä romaanissa ilmaistut tunteet ovat niin +voimakkaat, että kaikki seikkaperäisyydet, lukuunottamatta aivan +välttämättömiä, kuten esim. se, että Joosef meni toiseen huoneesen +itkeäkseen — ovat turhia ja ainoastaan häiritsisivät tunteiden +ilmaisemista. Sen vuoksi onkin tämä romaani kaikille ymmärrettävä, +liikuttaa kaikkiin kansallisuuksiin, ikäluokkiin ja säätyihin kuuluvia +ihmisiä. Tämän vaikutuksensa on se säilyttänyt meidän päiviimme +asti ja säilyttää vielä tuhansia vuosia meidän jälkeemme. Mutta jos +paraimmista aikamme romaaneista otetaan pois seikkaperäisyydet, niin +mitä oikeastaan jää jälelle. + +Uudessa kaunokirjallisuudessa ei siis voi löytää teosta, joka vastaisi +täydellisesti yleismaailmallisuuden vaatimuksia. Nekin, joita löytyy, +ovat pilatut n.k. realismilla, jota paremmin voisi kutsua taiteen +provinsialismiksi. + +Musiikin laita on sama kuin kaunokirjallisuudenkin ja samoista syistä. +Uusien säveltäjien melodiiat ovat sangen köyhiä sisällykseltään +sentähden, että niistä puuttuu rikassisältöisiä tunteita. Tehdäkseen +voimakkaammaksi melodiiojensa vaikutusta, yhdistävät uudenaikaiset +säveltäjät vähäpätöisimpäänkin säveleesen mutkikkaita modulatsiooneja, +jotka eivät ole ainoastaan taiteilijain oman kansallisen mallin +mukaisia, vaan usein myöskin erityiselle musikaaliselle koululle +omituisia. Jokainen melodiia on vapaa ja kaikille käsitettävä, mutta +jos siihen on yhdistetty määrätty harmoniia, niin käsittävät sen +ainoastaan ne, joille tämä harmoniia on tuttu, mutta jää vieraaksi +sekä muille kansallisuuksille että myöskin niille, jotka eivät +kuulu siihen piiriin, jossa ihmiset ovat tottuneet määrättyyn +harmoniiaan. Jotta vähäpätöiset, yksinomaiset melodiiat voitaisiin +tehdä miellyttävämmiksi, koristellaan niitä monimutkaisilla +soinnuilla, rytmeillä ja orkesteriefekteillä. Siitä tulevat ne vielä +yksinomaisemmiksi ja käsitettäviksi ainoastaan muutamille ihmisille. + +Marsseja ja tansseja lukuunottamatta, jotka jossain määrin voivat +tyydyttää yleismaailmallisen taiteen vaatimuksia, voi musiikin +alalla tähän taiteen lajiin kuuluviksi lukea ainoastaan eri kansojen +kansanlaulut, venäläisistä kiinalaisiin asti. Taiteellisesta +musiikista taas voi yleismaailmallisena taiteena pitää ainoastaan +harvoja sävellyksiä, kuten Bachin kuuluisaa viuluaariaa, Chopinin +Esdur-nokturnia sekä osia muutamista Mozartin, Schubertin, Beethovenin +ja Chopinin sävellyksistä. + +[Määrätessäni, mitkä taideteokset ovat pidettävät paraimpina, en pane +suurta arvoa omalle valinnalleni, sillä paitsi sitä, ettei minulla ole +kylliksi tietoja eri taiteen haaroissa, kuulun minä säätyyn, jonka maku +valheellisen kasvatuksen kautta on pilaantunut. Ja sen vuoksi voin +vanhan tottumuksen mukaan erehtyä, pitää ehdottomasti arvokkaana sitä +vaikutusta, jonka minuun teki joku tuote minun nuoruudessani. Mainitsen +esimerkkiä eri taidelajeihin kuuluvista tuotteista ainoastaan paremmin +selvittääkseni ajatuksiani, osoittaakseni, miten nykyään käsitän +taiteen arvon sen sisällykseen nähden.] + +[Sitä paitsi katson vielä tarpeelliseksi huomauttaa, että omat +taiteelliset teokseni pidän huonona taiteena, lukuunottamatta +kertomuksia "Jumala näkee totuuden" ja "Kaukaasialainen vanki". +Edellisen tahtoisin lukea uskonnolliseen, jälkimäisen taas +yleismaailmalliseen taiteesen kuuluvaksi.] + +Maalaustaiteessa tehdään samoin kuin runouden ja musiikinkin +alalla. Jotta aiheeltaan heikot maalaukset tehtäisiin +jännittävämmiksi, koristellaan niitä kaikenlaatuisilla ajallisilla +ja paikallisilla pikkuseikoilla, jotka antavat niille ainoastaan +ajallisen ja paikallisen intressin ja tekevät ne vielä vähemmän +yleismaailmallisiksi. Mutta siitä huolimatta voi maalaustaiteen alalta +helpommin kuin muista taiteen haaroista löytää teoksia, jotka vastaavat +yleismaailmallisen taiteen vaatimuksia, — teoksia, jotka ilmaisevat +kaikille tuttuja tunteita. + +Tällaisia sisällykseltään yleismaailmallisia taideteoksia ovat kaikki +n.k. laatumaalaukset ja veistokuvat samaa lajia, eläimiä kuvaavat +-taulut, maisemakuvat, karikatyyrit, joiden sisällys on kaikille +ymmärrettävä, samoin kuin kaikenlaatuiset ornamentit. Tällaisia +maalaus- ja kuvanveistotaiteen tuotteita (porsliininuket) on sangen +paljon, mutta suurinta osaa tällaisista teoksista, kuten esim. kaikkia +ornamentteja, ei pidetä taiteena tai luetaan ne alimpaan taiteen +luokkaan kuuluviksi. Mutta itse asiassa ovat kaikki tällaiset tuotteet, +jos ne vaan ilmaisevat taiteilijan vilpittömän tunteen (olkoon tämä +tunne sitten miten vähäpätöinen hyvänsä) ja ovat ymmärrettäviä kaikille +ihmisille, hyvän kristillisen taiteen tuotteita. + +Pelkään minulle tässä tehtävän sen huomautuksen, että itse tunnustan +kauneuden taiteen perustukseksi, huolimatta siitä, että ennen olen +kieltänyt sen. Mutta tällainen moite ei ole oikeutettu, sillä +kaikellaisten koristeiden taiteellisuus ei ole kauneudessa, ihastuksen +tunteissa, siinä viivojen ja värien sopusoinnussa, joka innostutti +taiteilijaa ja jolla hän tahtoo vaikuttaa muihin. Taide ei ole eikä voi +olla muuta kuin taiteilijan omien tunteiden herättämistä muissa: Näiden +tunteiden joukossa on tietysti myöskin ihastuksentunne siihen, mikä +miellyttää silmää. Silmää miellyttävät esineet voivat taas miellyttää +suurempaa eli pienempää ihmisjoukkoa tahi kaikkia ihmisiä. Tällaisia +esineitä ovat erittäinkin kaikki ornamentit. Omituista maisemaa +kuvaava taulu tai erikoiskohtainen laatumaalaus ei tarvitse miellyttää +kaikkia, mutta kaikki ornamentit, jakutskilaisista kreikkalaisiin +asti, ovat kaikille ymmärrettävät ja vaikuttavat kaikissa samallaista +ihastuksentunnetta. Sentähden täytyykin kristillisen yleisön pitää tätä +halveksitun taiteen lajia paljoa suuremmassa arvossa kuin yksinomaisia, +vaateliaita tauluja ja kuvanveistotuotteita. + +On siis olemassa ainoastaan kaksi lajia hyvää kristillistä taidetta. +Kaikki muunlainen taide on huonoa, jota ei tule kannattaa, vaan +vastustaa, hylkiä ja halveksia, sillä se on omiaan eroittamaan ihmisiä +eikä yhdistämään heitä toinen toisiinsa. + +Tällaista taidetta ovat kaunokirjallisuudessa kaikki draamat, romaanit +ja runoelmat, jotka ilmaisevat valekristillisiä, patrioottisia tai +yksinomaisia tunteita, jotka ovat ominaisia ainoastaan rikkaalle, +joutilaalle säädylle, — aristokraatisia kunniantunteita tai +kyllästymisen, kaipuun, pessimismin tai hienostuneita, turmeltuneita +tunteita, jotka lähtevät sukupuolirakkaudesta ja ovat kerrassaan +käsittämättömiä suurimmalle osalle ihmisiä. + +Samoin täytyy maalaustaiteen alalla huonona taiteena pitää kaikki +vale-kristilliset ja patrioottiset, s.o. yksinomaiset taulut, jotka +kuvaavat rikkaan ja joutilaan elämän huvituksia ja iloja, kaikki +n.k. symbolistiset taulut, joiden merkityksen voivat käsittää +ainoastaan määrättyyn piiriin kuuluvat ihmiset ja — etupäässä — +kaikki sisällykseltään hekumalliset taulut, kaikki ne ilettävät, +alastomia naisia kuvaavat taulut, jotka täyttävät kaikki näyttelyt +ja taulukokoelmat. Samallaista taidetta on myöskin aikamme kamari- +ja oopperamusiikki, erittäinkin Beethovenista alkain. Sellaisia +ovat Schumannin, Berliozin, Lisztin, Wagnerin sävellykset, sillä ne +ilmaisevat sellaisia tunteita, jotka ovat ymmärrettäviä ainoastaan +niille, joiden hermot jo ovat pilaantuneet tästä yksinomaisesta, +teennäisestä ja mutkikkaasta musiikista. + +"Mitä, onko yhdeksäs sinfoniia pidettävä huonona taiteena?" — kuulen +hämmyneiden ihmisten kysyvän. + +"Epäilemättä" — vastaan minä. Olen kirjoittanut taiteesta ainoastaan +löytääkseni selvän ja ymmärrettävän kriteerion, jonka mukaan voisi +arvostella taidetta. Ja tämä kriteerio, joka on yhtä selvän, terveen +järjen kanssa, osoittaa minulle, ettei Beethovenin sinfoniia ole +hyvää taidetta. Ihmisistä, jotka ovat tottuneet jumaloimaan muutamia +taideteoksia ja niiden tekijöitä ja joiden maku tämän kautta on +turmeltunut, on tietysti hyvin kummallista, että tämä heidän +jumaloimansa taideteos julistetaan huonoksi. Mutta selvä, puhdas järki +puhuu epäilemätöntä kieltä. + +Beethovenin yhdeksättä sinfoniiaa pidetään suurena taideteoksena. +Oikaistakseni tätä väärää käsitystä, kysyn ensiksikin: ilmaiseeko +tämä taideteos ylevintä uskonnollista tunnetta? Tähän kysymykseen +vastaan kieltävästi, sillä musiikki itsessään ei voi ilmaista tällaisia +tunteita. Jos tätä tuotetta siis ei voi lukea kuuluvaksi uskonnolliseen +taiteesen, niin voiko sitä laatunsa puolesta pitää kuuluvana toiseen +aikamme taiteen lajeista, onko se omiaan ilmaisemiensa tunteiden +kautta yhdistämään henkisesti toisiinsa kaikki ihmiset, toisin sanoen, +kuuluuko se yleismaailmallisen taiteen alaan. + +En voi olla vastaamatta kieltävästi, sillä minun nähdäkseni eivät +tämän teoksen ilmaisemat tunteet voi yhdistää ihmisiä toisiinsa, +jolleivät ne kasvatuksen kautta ole kadottaneet kykyään vastustamaan +tällaisen hypnotismin vaikutusta. En voi ymmärtää, miten normaalit +ihmiset voisivat ymmärtää tästä pitkästä, mutkikkaasta ja teennäisestä +tuotteesta muuta kuin pieniä pätkiä, jotka miltei häviävät teoksen +yleiseen käsittämättömään sekamelskaan. Sen vuoksi täytyy minun +tahtomattanikin pitää tätä tuotetta huonona taiteena. Huomattava on, +että tämän sinfoniian loppuun on liitetty Schillerin runoelma, joka, +vaikka epäselvästikin, julkilausuu sen ajatuksen, että tunne (Schiller +puhuu ilon tunteesta) lähentää ihmisiä ja herättää heissä rakkautta +toisiinsa. Siitä huolimatta, että tämä runoelma lauletaan sinfoniian +lopussa, ei musiikki kuitenkaan vastaa runoelman ajatusta, sillä se on +yksinomaista eikä yhdistä toisiinsa kaikkia, vaan ainoastaan muutamia +ihmisiä siten eroittaen heidät muista. + +Yhtä ankarasti täytyy arvostella sangen monia taideteoksia, joita +pidetään ylevänä taiteena yliluokkiemme keskuudessa. Ylempänä lausutun +kriteerion mukaan täytyy arvostella sekä Danten Divina Commedia'a +ja Vapautettua Jerusalemia, että suurinta osaa Shakespearen ja +Göthen teoksista, sekä Rafaelin maalauksia. Olkoon teos minkälainen +tahansa, olkoon se kuinkakin kehuttu ja ylistetty, täytyy meidän +aina, saadaksemme selvää sen arvosta, ottaa selvää siitä, kuuluuko se +todellisen tai väärennetyn taiteen alaan. Jos me sillä perustuksella, +että teoksen ilmaisemat tunteet ovat omiaan tarttumaan muihin, +vaikkapa pieneenkin joukkoon ihmisiä, pidämme sen taiteellisena, tulee +meidän sitten ottaa selvää siitä, kuuluuko se huonoon, yksinomaiseen +taiteesen, joka on ristiriidassa aikamme uskonnollisen vakaumuksen +kanssa, vai kristilliseen taiteesen, joka yhdistää ihmiset toisiinsa. +Jos meidän tulee myöntää teoksen kuuluvan todelliseen kristilliseen +taiteesen, tulee meidän katsoen siihen, ilmaiseeko se rakkauden +tunteita Jumalaan ja lähimmäiseen tahi muita tunteita, jotka +ovat omiaan olemaan yhdyssiteenä ihmisten välillä, lukea se joko +uskonnolliseen tai yleismaailmalliseen taiteesen kuuluvaksi. + +Ainoastaan tämän menettelyn kautta voimme kaikesta siitä, mitä +meidän yleisömme pitää taiteena, eroittaa ne teokset, jotka antavat +todellista ja tarpeellista henkistä ravintoa, joten me hyödyllisen +taiteen alasta voimme poissulkea vahingollisen, hyödyttömän taiteen ja +sen jäljennökset. Ainoastaan täten voimme me vapautua vahingollisen +taiteen palloista seurauksista ja käyttää hyväksemme todellisen hyvän +taiteen hedelmiä, jotka vaikutukseltaan ovat niin terveelliset ja +välttämättömät ihmisen ja koko ihmiskunnan henkiselle elämälle. + + + + +XVII. + + +Taide on yksi kahdesta ihmiskunnan kehityksen orgaanista. Sanan +kautta vaihdamme ajatuksiamme, taiteen avulla taas tunteitamme muiden +ihmisten kanssa, ei ainoastaan nykyään elävien, vaan myöskin entisten +ja tulevien sukupolvien kanssa. Ihmiskunnan täytyy hyväkseen käyttää +näitä kahta yhdyselämän orgaania ja sen vuoksi tuo niiden turmeltuminen +välttämättä mukanaan vahingollisia seurauksia sille yleisölle, jonka +keskuudessa turmeltuminen on tapahtunut. Meidän aikamme taide on +turmeltunutta ja senvuoksi ei se kykenekkään täyttämään tehtäväänsä. +Joka päivä ilmestyy toiselta puolen väärennettyjä taideteoksia, +jotka tarjoovat ihmisille jonkimmoista huvia, mutta samalla tuovat +mukanaan turmelusta, toiselta puolen taas vähäarvoisia, yksinomaisia +taideteoksia, jotka ovat suurimmassa osassa yleisöä turmelleet maun ja +hävittäneet kyvyn vastaanottaa todellista taidevaikutusta ja tuntea +niitä tunteita, joita koko ihmiskunnan sydämissä liikkuu ja joiden +tulkkina ainoastaan taide voi olla. + +Mitä ihmiskunta on parasta aikaan saanut taiteen alalla jää vieraaksi +niille ihmisille, joihin taide ei enään voi mitään vaikuttaa ja sen +sijaan tulee valheellinen tai vähäarvoinen taide. Aikamme yleisö +ihailee silmittömästi kuuluisuuden saavuttaneita kirjailijoita, +maalareja ja säveltäjiä y.m. kykenemättä enään arvostelemaan kaikkein +ylevintä tai yksinkertaisinta taidetta. + +Kadotettuaan kykynsä vastaanottaa taiteen vaikutusta, elävät ja +kasvavat yliluokkain ihmiset ilman taiteen jalostuttavaa vaikutusta. +Sentähden vaikka he ulkonaisesti kehittyvätkin, ei heissä voi huomata +mitään sisällistä kehitystä hyvyyteen, päinvastoin tulee heidän +sielunsa yhä raaemmaksi. + +Tämä kaikki on seurauksena siitä, että meidän yleisöltämme puuttuu +taidetta, joka on välttämätön kehityksen orgaani. Mutta turmeltuneen +taiteen seuraukset ovat vielä moninaisemmat ja vahingollisemmat. + +Kaikkein silmäänpistävimpänä seurauksena on se, että tämän hyödyttömän +ja suurimmaksi osaksi vahingollisen taiteen hyväksi uhrataan tavattoman +paljon työvoimaa, jopa ihmishenkiäkin. Todellakin hirveätä on +ajatella, millä jännityksellä ja kuinka suurilla uhrauksilla tekevät +työtä tällä alalla miljoonat ihmiset, joilla ei ole aikaa eikä +mahdollisuutta tehdä kaikkein välttämättömintä itseänsä ja perhettänsä +varten. 10, 12, 14 tuntia yössä latovat he vale-taiteellisia +kirjoja, jotka levittävät ainoastaan tapainturmelusta ihmisissä +tahi raatavat teaattereissa, näyttelyissä, taulukokoelmissa, jotka +samaten suuremmaksi osaksi ainoastaan turmelevat ihmisiä. Mutta +vielä kauheampaa on se, että vilkkaita, kaikkeen hyvään taipuvaisia +lapsia, pakoitetaan 10, 15 vuoden kuluessa 6, 8 jopa 10 tuntia +päivässä joko soittamaan ilomusiikkia tai vääntelemään jäseniään, +kävelemään varpaillaan ja nostelemaan jalkojaan päätä korkeammalle +tai lausumaan runoja tai piirustamaan mallien tai luonnon mukaan tai +kirjoittamaan aineita vissien sääntöjen mukaan. Näissä ihmiselle +sopimattomissa harjoituksissa, jotka usein kestävät kauvan vielä heidän +täysikasvuisiksikin tultuaan kadottavat he ruumiin ja sielun voimansa +ja oikean elämänkäsityksen. Kauheata ja säälittävää sanotaan olevan +nähdä pieniä akrobaatteja, jotka panevat jalkansa niskansa taakse, +mutta yhtä säälittävää on nähdä 10-vuotisia lapsia antamassa konserttia +tai samanikäisiä koulupoikia lukemassa ulkoa latinan kieliopin +poikkeuksia... Mutta ei siinä kyllin, että tällaiset lapset pilaantuvat +ruumiillisesti ja henkisesti, he turmeltuvat myöskin siveellisesti, +tulevat kelvottomiksi kaikkeen, mikä todellakin olisi ihmiselle +tarpeellista. Eläen rikkaiden ihmisten huviksi kadottavat he tunteen +ihmisarvostaan, heissä kehittyy siihen määrään yleisön kiitoksen +himo, että he kärsivät, jolleivät saa tyydytetyksi turhamaisuuttaan; +kaikki henkiset voimansa uhraavat he tämän himon tyydyttämiseksi. +Mutta kaikkein traagillisinta on se, etteivät tällaiset ihmiset, +joiden elämä on uhrattu taiteen hyväksi, tuo taiteelle mitään hyötyä, +vaan päinvastoin suurta vahinkoa. Akatemioissa, gymnaaseissa, +konservatoorioissa opetetaan väärentämään taidetta ja tätä +oppiessaan turmeltuvat oppilaat niin täydellisesti, että heille +tulee mahdottomaksi luoda todellista taidetta ja siten tulevat he +käsityöläisiksi, joiden velvollisuutena on valmistaa niitä väärennetyn, +vähäarvoisen ja turmeltuneen taiteen tuotteita, joita kaikkialla voimme +nähdä. + +Toisena seurauksena on se, että taideteokset, joita niin kauheassa +määrässä valmistavat lukemattomat ammattitaiteilijat ja jotka ovat +aikamme rikkaiden huvituksena, antavat näille tilaisuuden elää ei +ainoastaan epäluonnollista, vaan myöskin heidän itsensä hyväksymiä, +humaanisuusprinsiippiä vastaan sotivaa elämää. Mahdotointa olisi elää +rikkaiden, joutilasten ihmisten ja varsinkin naisten tavoin, kaukana +luonnosta ja eläinmaailmasta, teennäisissä olosuhteissa, veltostunein +tai voimistelusta rumasti muodostunein jäsenin ja heikontuneella +elämäntarmolla, jollei olisi olemassa n.k. taidetta, sitä ajanviettoa +ja huvitusta, joka johtaisi heidän silmänsä näkemästä oman elämänsä +järjettömyyttä ja pelastaisi heitä jäytävästä ikävän tunteesta. Ottakaa +näiltä ihmisiltä pois teaatterit, konsertit, näyttelyt, pianonsoitot, +romansit, romaanit, joilla he viettävät aikansa varmasti vakuutettuina +siitä, että mokoma ajanvietto on hienostunutta, esteettistä ja +hyvää, jos otetaan taide pois mesenaateilta, jotka ostavat tauluja, +suojelevat soittoniekkoja, seurustelevat kirjailijain kanssa, niin +tulee elämä heille sietämättömäksi, he menehtyvät ikävästä huomatessaan +oman elämänsä järjettömyyden ja laittomuuden. Ainoastaan se, jota +heidän keskuudessaan nimitetään taiteeksi, tekee heille mahdolliseksi +kestämään omaa tyhjää elämäänsä, se kääntää pois heidän huomionsa +heidän elämänsä järjettömyydestä. + +Kolmantena seurauksena taiteen turmeltumisesta on se hämmennys, jonka +se aikaan saa lasten ja kansan käsitteissä. Ihmisillä, joita yleisömme +valheelliset teoriiat eivät vielä ole pilanneet, työkansalla ja +lapsilla on sangen määrätty käsitys siitä, mistä kannattaa ihmisiä +ylistää ja kunnioittaa. Syynä ihmisten ylistämiseen voi lasten ja +rahvaan mielestä olla joko ruumiillinen voima: Herkules, vanhat +sankarit, valloittajat, tai henkinen, siveellinen voima: Kristus, joka +vapaaehtoisesti kuoli ristillä lausumansa totuuden puolesta. Tällaiset +ihmiset ovat rahvaalle ja lapsille käsitettäviä. He ymmärtävät, +että ruumiillista voimaa täytyy kunnioittaa, sillä se pakoittaa +kunnioittamaan itseään; siveellistä voimaa ei turmelematoin ihminen +myöskään voi olla kunnioittamatta, sillä siihen pakoittaa häntä +koko hänen henkinen olemuksensa. Mutta kansa ja lapset tulevatkin +huomaamaan, että paitsi näitä heidän ylistämiään ja kunnioittamiaan +voiman ja hyveen sankareita on olemassa ihmisiä, joita arvossa pidetään +ja ylistellään vielä enemmän kuin heidän sankariaan ainoastaan +sentähden, että ne osaavat hyvin laulaa, kirjoittaa runoja tai tanssia. +He näkevät, miten laulajat, kirjailijat maalarit, tanssijattaret +kokoovat taskuihinsa miljoonia ja saavat osalleen suurempia +kunnianosotuksia kuin pyhimykset. Tämä kaikki saattaa lasten ja rahvaan +mielen hämmennyksiin. + +Kun 50 vuotta oli kulunut Puschkinin kuolemasta, annettiin painosta +helppohintainen painos hänen teoksistaan, jotka siten levisivät kansan +keskuuteen ja Moskovassa pystytettiin hänelle muistopatsas. Siihen +aikaan sain minä kirjeitä monelta talonpojalta, jotka tahtoivat tietää, +miksi Puschkinia niin kunnioitettiin? Vielä näinä päivinä tuli luokseni +eräs Saratovin pikkuporvari, jonka tämä kysymys nähtävästi oli vienyt +järjiltä. Hän oli tullut Moskovaan syyttämään papistoa siitä, että se +oli ollut mukana "monumentin" pystyttämisessä herra Puschkinille. + +Mutta itse asiassa voi sangen hyvin mielessään kuvitella tällaisen +kansanmiehen hämmästystä, kun hän joko sanomalehdistä saa lukea tai +muilta kuulla, että papisto, korkein virkamiehistö ja muut Venäjän +etevimmät suurilla juhlallisuuksilla paljastavat muistopatsaan suurelle +miehelle, Venäjän hyväntekijälle ja ylpeydelle — Puschkinille, josta +hän sitä ennen ei ollut kuullut mitään. Kaikkialta kuulee ja lukee +hän tästä tapauksesta ja hän otaksuu, että se, joka saa osakseen +niin suuria kunnianosotuksia, varmaankin on ollut suuri ihminen joko +voiman tai hyveen puolesta. Hän koettaa saada selville, mikä mies +Puschkin oikeastaan oli. Kuultuaan, ettei Puschkin ollut sankari eikä +sotapäällikkö, vaan yksityinen ihminen ja kirjailija, otaksuu hän, +että Puschkin on ollut pyhimys, joka on johtanut ihmisiä hyvään, ja +hän kiiruhtaa lukemaan tai kuulemaan jotakin hänen elämästään ja +teoksistaan. Mutta kuinka suuri onkaan hänen hämmästyksensä saadessaan +tietää, että Puschkin oli enemmän kuin kevytmielinen mies, että hän +kuoli kaksintaistelussa, koettaessaan murhata toista, että koko hänen +ansionsa on siinä, että hän kirjoitteli välistä hyvinkin sopimattomia +rakkausrunoja. + +Hyvin ymmärtää hän, että vanhat bogatirit, Aleksanteri Suuri tai +Napoleon olivat suuria miehiä, sillä jokainen heistä olisi voinut +musertaa hänet ja tuhannen hänen vertaistaan; samoin ymmärtää hän, +että Budda, Sokrates ja Kristus olivat suuria, sillä hän tietää ja +tuntee, että hänen ja kaikkien ihmisten pitäisi olla samallaisia, mutta +mitenkä ihminen on suuri sentähden, että hän on kirjoittanut runoja +naisrakkaudesta, sitä hän ei voi käsittää. + +Samaa liikkuu varmaankin normandilaisen tai bretanjelaisen talonpojan +mielessä, kun hän kuultuaan että Bodelère'lle pystytetään muistopatsas, +"une statue", samallainen kuin Jumalan äidin kunniaksi on pystytetty, +lukee tai kuulee muilta "Fleurs du malain" sisällyksen tahi kuultuaan +muistopatsaasta Verlaine'ille saa tietää tämän miehen kurjista, +turmeltuneista elintavoista ja lukea hänen runojaan. Minkälaista +hämmennystä vaikuttaakaan rahvaan ihmisessä tieto siitä, että jollekin +Patti'lle maksetaan 100 000 yhdestä konserttikaudesta, tai jollekin +maalarille saman verran yhdestä ainoasta taulusta tai jollekin +rakkausromaanin kirjoittajalle vielä enemmän. + +Sama on asianlaita lasten suhteen. Muistan, miten itse tunsin samaa +kummastusta ja hämmästystä. Ainoastaan tukehuttamalla itsessäni +siveellisen arvon tunteen ja antamalla taideteoksille valheellisen, +luonnottoman merkityksen voin asettaa taiteilijat bogatirien ja +siveellisten sankarien rinnalle. Ja samaa tuntee jokainen lapsi ja +kansan ihminen saadessaan tietää niistä kummallisista palkinnoista ja +kunnianosoituksista, jotka tulevat taiteilijain osaksi. + +Mutta onpa tällä meidän yleisömme valheellisella suhteella taiteesen +vielä neljäskin seuraus. Se on siinä, että yliluokkien ihmiset +totuttuaan ristiriitaisuuteen kauniin ja hyvän välillä asettavat +korkeimmaksi ideaalikseen kauneuden siten unohtaen siveellisyyden +vaatimukset. Sen sijaan että he tunnustaisivat taiteen vanhentuneeksi, +pitävät he siveellisyyttä vanhanaikaisena, jolla ei muka ole merkitystä +niin korkealla kehityskannalla olevien ihmisten suhteen kuin he ovat. + +Tämä katsantokanta on jo kauvan ollut vallalla yleisössä, mutta viime +aikoina on se saanut vielä suurempaa jalansijaa Nietzschen ja hänen +seuraajiensa sekä heidän kanssaan yhtä mieltä olevien dekadenttien ja +englantilaisten esteetikkojen kannattamana. Dekadentit ja muutamat +esteetikot kieltävät teoksissaan kaiken siveellisyyden ja ylistävät +siveettömyyttä. + +Tämän taideteoriian ohella ja osaksi sen synnyttämä on samallainen +filosoofinen teoriia. Äskettäin sain Amerikasta kirjan nimeltä "The +survival of the fittest. Philosophy of Power" 1897 - by Ragnar Redbeard, +Chicago 1896. Kirjan pääsisältönä on, kuten esipuheesta käy selville, +se että on aivan järjetöntä arvostella hyvää juutalaisten profeettain +ja mesiasten valheellisen filosofiian mukaan. Oikeus ei perustu +oppiin, vaan valtaan. Kaikki lait, käskyt ja opit, joiden mukaan +meidän ei pidä tehdä muille mitään, mitä emme toivoisi muiden meille +tekevän, ovat itsessään aivan tehottomia, merkitystä antavat niille +vasta ruoska, vankila ja miekka. Todellisesti vapaa ihminen ei ole +velvollinen tottelemaan mitään määräyksiä, enempää jumalallisia kuin +inhimillisiäkään. Totteleminen on heikkouden, tottelemattomuus taas +miehuuden merkki. Ihmisiä ei saa sitoa traditsioonit, jotka heidän +vihollisensa ovat keksineet. Koko maailma on liukas taistelukenttä. +Ideaalinen oikeus on siinä, että voitetulta kiusataan ja halveksitaan. +Vapaa ja urhoollinen voi valloittaa koko maailman. Sentähden tulee aina +olemaan ikuinen sota elämästä, maasta, rakkaudesta, naisista, vallasta +ja kullasta, (Vähän samaan tapaan kirjoitti muutama vuosi sitten +kuuluisa, hienosti sivistynyt akadeemikko Vogué). Maa aarteineen on +"rohkean saalis". + +Tekijä on nähtävästi Nietzschestä riippumatta tajuttomasti tullut +samaan oppiin, jota saarnaavat uudenaikaiset taiteilijat. + +Nämät väitteet, opin muodossa esitettyinä, hämmästyttävät meitä. +Itse asiassa sisältyvät ne kauneudelle perustuvan taiteen ideaaliin. +Yliluokkiemme taide on antanut ihmisille tämän ideaalin, joka itse +asiassa ei ole muuta kuin Neron, Stenko Eazinin, Napoleonin ja heidän +puoluelaistensa, ihailijoittensa ja imartelijoittensa vanha ideaali, ja +yhä syvemmälle juurruttaa taide sen ihmisten mieliin. + +Siveellisyyden ideaalin väistyminen kauneuden, nautinnon ideaalin +tieltä on neljäntenä ja kauneimpana seurauksena yleisömme taiteen +turmeltumisesta. Kauheata on ajatella ihmiskunnan kohtaloa, jos +tällainen taide pääsee leviämään kansan syviin riveihin, ja alku siihen +on jo huomattavissa. + +Viides seuraus on tärkein ja se on siinä, että Euroopan yliluokkain +keskuudessa rehottava taide suorastaan turmelee ihmisiä tartuttamalla +heihin huonoa ja ihmiskunnalle vahingollista taikauskoa, valheellista +patriotismia ja erittäinkin hekumallisuutta. + +Jos käännämme huomiomme kansan tietämättömyyteen, niin huomaamme, että +tärkeimpänä syynä siihen ei suinkaan ole koulujen ja kirjastojen puute, +kuten me olemme tottuneet luulemaan, vaan se taikausko, joka kansaan +on piintynyt ja jota yhä vielä taide kaikin tavoin levittää. Tämä +taikausko on kahdenlaista — vale-uskonnollista ja patrioottista. + +Aikamme taide turmelee myöskin ihmisten käsityksen elämän tärkeimmästä +kysymyksestä — sukupuoliyhteydestä. Kaikki tiedämme me itsestämme ja +isät ja äidit sitäpaitsi lapsistaan, miten kauheat ruumiin ja sielun +tuskat ja miten suuri voiman hukka on seurauksena sukupuolivietin +hillitsemättömästä tyydyttämisestä. Aina maailman alusta asti, aina +Troijan sodasta, jonka syynä oli irstaisuus, rakastuneiden itsemurhiin +asti, joista saa lukea miltei jokaisesta sanomalehdestä, on suurin osa +ihmiskunnan kärsimyksistä saanut alkunsa juuri irstaisuudesta. + +Mutta siitä huolimatta on hyvin harvoilla poikkeuksilla taiteen, sekä +oikean että valheellisen, tarkoituksena ainoastaan kuvata ja kiihottaa +sukupuoliviettiä kaikissa sen eri muodoissa. Ei tarvitse muuta kuin +muistaa kaikkia niitä romaania sukupuoliviettiä kiihoittavine, raakoine +rakkauskohtauksineen, joista nykyinen kirjallisuus on niin rikas, — +kaikkia niitä tauluja ja kuvanveistoksia, jotka kuvaavat paljaita +naisruumiita tai muita hävyttömyyksiä, ja jotka painetaan kuvalehtiin +ja reklaami-ilmoituksiin, ei tarvitse muuta kuin kääntää huomionsa +kaikkiin niihin roskamaisiin oopperoihin ja operetteihin, lauluihin ja +romanseihin, joita kaikkialla on nähtävänä ja kuultavana, tullakseen +siihen johtopäätökseen, että nykyisen taiteen tarkoituksena on +ainoastaan tapainturmeluksen levittäminen. + +Nämät ovat tärkeimmät seuraukset meidän yleisömme turmeltumisesta. +Siten se, jota yleisömme keskuudessa pidetään taiteena ei suinkaan +ole omiaan auttamaan ihmiskuntaa eteenpäin kehityksessä, vaan miltei +enemmän kuin mikään muu estää hyvän toteutumista meidän elämässämme. + +Epäilemättä tulee jokainen, jolla ei ole tekemistä taidetuotannon +kanssa ja joka siis ei ole sidottu taiteen intresseihin, tehneeksi +itselleen saman kysymyksen, jonka minä tein tämän kirjan alussa, +nimittäin, onko oikeudenmukaista, että sille, jota me kutsumme +taiteeksi, ja jota ainoastaan pieni osa yleisöä saa nauttia, uhrataan +niin paljon työtä, ihmishenkiä ja siveellisyyttä. Tähän kysymykseen +täytyy minun nyt vastata kieltävästi, sellaiset uhraukset ovat +oikeudettomia. Näin vastaa terve järki ja turmeltumatoin siveellinen +tunne. Sille, jota meidän keskuudessamme pidetään taiteena, ei +ainoastaan pidä uhrata mitään, vaan tulee päinvastoin kaikkien +ihmisten, jotka haluavat elää onnellisina, koettaa kaikin tavoin +hävittää tätä taidetta, sillä se on yksi suurimmista paheista, +jotka ihmiskuntaa raskauttavat. Jos nostettaisiin kysymys siitä, +onko kristikunnalle parasta että se hylkää kaiken sen, jota nykyään +pidetään taiteena, sekä hyvän että valheellisen taiteen, niin luulen +jokaisen ymmärtäväisen ja siveellisen ihmisen vastaavan tähän +kysymykseen samaten kuin Plato "Tasavallassaan" tai kaikki kristityt +ja muhamettilaiset ihmiskunnan opettajat; hän sanoisi: "Parempi on +olla vailla kaikkea taidetta kuin omata nykyinen turmeltunut taide +ja nykyiset taidemukaelmat". Onneksi ei tämä kysymys ole kenenkään +ratkaistavissa. Ihminen yleensä ainoastaan voi, mutta meidän +sivistyneitten, jotka aseinamme tähden kykenemme käsittämään elämämme +ilmiöiden merkityksen, täytyy ymmärtää erehdyksemme, jossa meidän ei +tule itsepintaisesti pysyä, vaan koettaa vapautua siitä. + + + + +XVIII. + + +Syynä meidän taiteemme valheellisuuteen on ollut se, että yliluokat +kadotettuaan uskonsa kirkon opin totuuksiin eivät kyenneet itselleen +omistamaan todellista kristinoppia ja siten jäivät kaikkea uskoa +vaille. Tätä puutetta koettivat toiset korvata ulkokultaisuudella +teeskennellen yhä vielä uskovansa kirkon opinkappaleisiin, toiset +taas rohkeasti julistamalla uskottomuuttaan, kolmannet hienostuneella +skeptisismillä, neljännet taas palaamalla kreikkalaisten kauneuden +ihailemiseen, tunnustamalla egoismin laillisuuden ja kohottaen sen +uskonopikseen. + +Syynä kaikkeen oli, kuten sanottu, se etteivät ihmiset kyenneet +omistamaan omakseen Kristuksen oppia sen oikeassa, täydessä +merkityksessä. Tästä taudista voivat he parantua ainoastaan +tunnustamalla tämän opin koko sen laajuudessa. Meidän aikanamme +ei tämä ainoastaan ole mahdollista, vaan myöskin välttämätöntä. +Nykyään ei enään kukaan — olkoon hän oikeauskoinen, katoolinen tai +protestantti — voi sanoa uskovansa ainoastaan kirkon dogmeihin, yhtä +vähän voi häntä tyydyttää uskottomuus, skeptisismi, kauneuden tai +egoismin jumaloitseminen ja ennen kaikkia ei hän voi sanoa, ettei hän +tuntisi Kristuksen opin todellista merkitystä. Tämän opin merkitys ei +ole ainoastaan ymmärrettävä kaikille aikamme ihmisille, vaan on se +myöskin painanut leimansa koko aikamme elämään, joka tajullisesti tai +tajuttomasti noudattaa sen johtoa. + +Määrätkööt ihmiset inhimillisen elämän tarkoituksen muodollisesti miten +erilailla tahansa, niin täytyy kaikkien meidän aikanamme myöntää, että +ihmisen tarkoitusperänä on onni. Korkein elämän onni voidaan taas +saavuttaa kaikkien ihmisten veljeyden kautta. + +Yliluokkien ihmiset luulevat, että heidän merkityksensä on heidän, +rikkaiden ja oppineiden, eroittumisessa köyhistä ja oppimattomista. +Mutta mitä uusia maailmankatsantokantoja he koettanevatkin keksiä, +kohottaen siksi milloin palaamisen muinaisuuteen, milloin mystisismin, +milloin ellinismin, milloin kaiken yläpuolelle asettumisen, täytyy +heidän tahtomattaankin tunnustaa oikeaksi sen elämässä vakaantuneen +totuuden, että meidän onnellisuutemme voi olla ainoastaan kaikkien +ihmisten veljeydessä. + +Tajuttomasti ilmenee tämä totuus kulkuneuvojen täydellisyydessä, +telegraafeissa, telefooneissa ja painotuotteissa sekä siinä, +että elämän mukavuudet tulevat yhä enemmän ja enemmän kaikkien +käytettäviksi; tajullisesti taas taikauskon häviämisessä, joka +oli omiaan eroittamaan ihmiset toisistaan, tietojen leviämisessä +ja ihmisten veljeysideaalin ilmaisemisessa paraimmissa aikamme +taideteoksissa. + +Taide on ihmiskunnan elämän henkinen orgaani ja sitä on mahdotoin +hävittää; sentähden saakin ihmiskunnan uskonnollinen ideaali huolimatta +kaikista yliluokkain ihmisten kokeista saattaa se huomaamattomiin +yhä enemmän ja enemmän tunnustusta ihmisissä ja ilmenee yhä useammin +meidän turmeltuneen yleisömme keskuudessa, osaksi myöskin taiteessa ja +tieteessä. Tämän vuosisadan alusta alkaa yhä useammin kirjallisuuden +ja maalaustaiteen alalla ilmaantua ylevimmän uskonnollisen samoin +kuin kansallisen, kaikille ymmärrettävän taiteen tuotteita. Itse +taide siis tuntee aikamme todellisen ideaalin ja pyrkii siihen. +Toiselta puolen ilmituovat aikamme paraimmat taideteokset tunteita, +jotka ovat omiaan yhdistämään ihmisiä veljellisyyden siteillä +(sellaisia ovat kirjallisuuden alalla Dickensin, Hugon, Dostojevskyn +teokset, maalaustaiteen alalla taas Millet'n, Bastien, Lepage'in, +Jules Bretton'in y.m. tuotteet); toiselta puolen taas pyritään +ilmituomaan sellaisia tunteita, jotka eivät ole tuttuja ainoastaan +ylempien säätyjen ihmisille, vaan jotka voivat yhdistää kaikki +ihmiset eroituksetta. Sellaisia taideteoksia on vielä vähän, mutta +niiden tarpeellisuus ymmärretään jo. Sitä paitsi on viime aikoina yhä +useammin ruvettu valmistamaan kansanpainoksia tauluista, pitämään +helppohintaisia konsertteja ja avaamaan kansanteaattereita. Vaikka +vielä ollaankin kaukana päämaalista, niin on jo kuitenkin nähtävänä se +suunta, johon taide pyrkii päästäkseen oikealle tielle. + +Aikamme uskonnollinen vakaumus, joka on siinä, että niin hyvin yleisen +kuin yksityisenkin elämän päämääräksi tunnustetaan ihmisten veljeys, +on jo tarpeeksi selvinnyt ihmisille. Heidän tulee ainoastaan hylätä +valheellinen kauneuden teoriia, jonka mukaan nautintoa pidetään taiteen +tarkoitusperänä. Jos he sen tekevät, tulee uskonnollinen vakaumus +itsestään aikamme taidetta ohjaamaan. + +Kun uskonnollinen vakaumus, joka jo tajuttomasti on painanut leimansa +aikamme ihmisten elämään, tulee tajullisestikin tunnustetuksi, niin +häviää itsestään eroitus alempien ja ylempien luokkien taiteen välillä. +Taide tulee yleiseksi, veljelliseksi; itsestään hylätään taide, jonka +ilmaisemat tunteet ovat ristiriidassa aikamme uskonnollisen vakaumuksen +kanssa ja jotka eivät yhdistä, vaan eroittavat ihmiset toisistaan, +samoin hylätään silloin myöskin vähäarvoinen, yksinomainen taide, jolle +nykyään annetaan aivan liian suuri merkitys. + +Silloin lakkaa taide myöskin olemasta ihmisten raaistumisen ja +turmeltumisen syynä, jona se on ollut viime aikoina ja tulee siksi, +jona se aina on ollut ja jona sen tulee olla, nimittäin keinona +ihmiskunnan yhdistymiselle ja onnellisuudelle. + +Niin kauheata kuin se onkin, on meidän yleisömme ja aikamme taiteen +käynyt samoin kuin naisen, joka on myynyt naiselliset viehättävät +ominaisuutensa, jotka hänelle on annettu voidaksensa tulla äidiksi, +niiden huviksi, jotka tällaisia huvituksia himoitsevat. + +Yleisömme ja aikamme taidetta voi verrata langenneesen naiseen ja +tämä vertaus on oikea pienimpiin yksityiskohtiin asti. Se on yhtä +koristeltu, yhtä helppo ostaa, yhtä houkutteleva ja turmiota tuottava. + +Todellinen taideteos voi ainoastaan harvoin syntyä taiteilijan +sielussa, sillä sen tulee olla eletyn elämän hedelmän, aivan samoin +kuin lapsen siittäminen äidin kohdussa. Väärennetyn taiteen tuotteita +taas valmistavat käsityöläiset kuinka paljon tahansa, sen mukaan kuin +tarve vaatii. + +Todellinen taide ei kaipaa koristelua, yhtä vähän kuin rakastavan +miehen vaimokaan. Väärennetyn taiteen taas, täytyy "puolimaailman +naisen" lailla aina olla koristeltua. + +Todellisen taiteen ilmaantumisen syynä on jonkun sisällinen tarve +julkilausua tunteensa, samoin kuin lapsen siittämisen syynä on rakkaus. +Syynä väärennetyn taiteen syntymiseen taas on voitonpyynti, aivan +samoin kuin prostitutsiooninkin. + +Todellinen taide tuo maailmaan uuden tunteen, samoin kuin naisen +rakkaus uuden ihmisen. Väärennetyn taiteen seurauksena taas on ihmisten +turmeltuminen, tyydyttämätön huvitteluhimo ja hänen henkisten voimiensa +heikontuminen. + +Aikamme ja yleisömme ihmisten tulee ymmärtää tämä, jotta he voisivat +vapautua turmeltuneesta taiteesta, joka likapuron tavoin syytää +saastaisuutta päällemme. + + + + +XIX. + + +Puhutaan tulevaisuuden taiteesta ja ymmärretään sillä erityisesti +hienostunutta uutta taidetta, jonka muka tulee kehittyä nykyään +ylimpänä pidetyn säätyluokan taiteesta. Mutta tällaista uutta, +tulevaisuuden taidetta ei milloinkaan tule olemaan. Kristikunnan +yläluokkain yksinomainen taide on jo saavuttanut polttopisteensä. Sitä +tietä, jota se on kulkenut, ei se enään voi kauvemmaksi mennä. Tämä +taide ei ole täyttänyt taiteen päävaatimusta (nimittäin sitä, että +taiteen perustuksena tulee olla uskonnollisen vakaumuksen), se on +käynyt yhä enemmän yksinomaiseksi ja samalla yhä turmeltuneemmaksi, ja +sentähden onkin se kadottanut kaiken merkityksen. Tulevaisuuden taide +ei tule olemaan nykyisen jatkoa, vaan syntyy aivan toisilla, uusilla +perusteilla, joilla ei ole mitään yhteyttä nykyisen yliluokkain taiteen +kanssa. + +Tulevaisuuden taide ei tule ilmaisemaan tunteita, joita voivat ymmärtää +ainoastaan muutamat rikkaiden luokkien ihmisistä, kuten nykyinen +taide, vaan tulee olemaan taidetta, joka toteuttaa aikamme korkeimman +uskonnollisen vakaumuksen. Taiteena tullaan pitämään ainoastaan niitä +tuotteita, jotka ilmaisevat tunteita, jotka ovat omiaan yhdistämään +ihmisiä yhdeksi veljeskunnaksi, toisin sanoen tunteita, jotka voivat +toisiinsa yhdistää kaikki ihmiset. Ainoastaan sellaista taidetta +tullaan suvaitsemaan, edistämään ja levittämään. Taidetta, joka +ilmaisee vanhentuneita, ihmisten jo hylkäämästä kirkonopista lähteviä +tunteita — kirkollista, isänmaallista ja hekumallista taidetta, +joka ilmaisee taikauskoisen pelon ja turhamaisuuden tunteita tai +ihastusta sankareihin — taidetta, joka herättää yksinomaista rakkautta +kansaan tai lihallisuuteen, tullaan pitämään huonona, vahingollisena +taiteena, se tulee yleisen mielipiteen tuomitsemaksi ja halveksimaksi. +Kaikkea senlaista taidetta taas, joka ilmaisee ainoastaan muutamille +ymmärrettäviä tunteita, ei tulla pitämään tärkeänä, sitä ei tulla +hyväksymään eikä hylkäämään. Taiteen arvostelijoina ei tule olemaan, +kuten nykyään, erityinen luokka rikkaita ihmisiä, vaan koko kansa. +Jotta taideteos voidaan tunnustaa hyväksi, jotta se voidaan hyväksyä +ja sitä levittää, ei sen tule tyydyttää ainoastaan muutamien, +samallaisessa ja usein luonnottomassa asemassa olevien ihmisten +vaatimuksia, vaan koko kansan, koko suuren joukon. + +Taidetta luovina taiteilijoina ei myöskään tule olemaan, kuten nykyään, +määrättyyn säätyyn kuuluvat ihmiset, vaan kaikki ne lahjakkaat ihmiset, +jotka näyttäytyvät kykeneviksi taiteelliseen toimintaan. + +Taiteellinen toiminta on silloin kaikille ymmärrettävä, sillä +tulevaisuuden taiteessa ei tulla vaatimaan sitä monimutkaista +tekniikkaa, joka rumentaa meidän aikamme taideteoksia ja vaatii +suurempaa ponnistusta ja aikaa, vaan tullaan sen sijaan vaatimaan +selvyyttä, yksinkertaisuutta ja lyhyyttä, — ominaisuuksia, joita ei +saavuteta mekaanisilla harjoituksilla, vaan maun kasvattamisella. Taide +tulee koko kansan omaisuudeksi vielä senkin tähden, että nykyisten +ammattikoulujen sijaan, joihin voivat päästä ainoastaan muutamat +harvat, kaikki tulevat jo kansakouluissa opettelemaan musiikkia ja +maalaustaidetta (laulua ja piirustusta), niin että jokainen saatuaan +ensimäiset alkeet tällä alalla, jos hänellä on kykyä ja kutsumusta +johonkin taiteen lajiin, voi kehittää itseään siinä. Sitä paitsi +tullaan kaikki ne voimat, jotka nykyään uhrataan valheelliseen +taiteesen, käyttämään todellisen taiteen levittämiseen koko kansan +keskuuteen. + +Luullaan, että taiteen tekniikki heikkonee, jollei ole olemassa +erityisiä taidekouluja. Se onkin luonnollista, jos tekniikkinä pidetään +monimutkaisuutta taiteessa, jota nykyään luetaan sen ansioksi; mutta +jos tekniikillä ymmärretään taideteosten selvyyttä, kauneutta ja +yksinkertaisuutta, niin se ei suinkaan heikkone, kuten koko kansan +taide osoittaa, vaan päinvastoin tulee vielä täydellisemmäksi, vaikkei +tulekkaan olemaan mitään ammattikouluja ja vaikkei kansakouluissa +opetettaisikaan piirustuksen ja musiikin alkeita. Tekniikki tulee +täydellisemmäksi sentähden, että kaikki ne lahjakkaat taiteilijat +rahvaan joukossa, jotka nykyään jäävät huomaamattomiksi, tulevat +osallisiksi taiteesta, luovat uusia todellisia taideteoksia +tarvitsematta siihen, kuten nykyään, monimutkaista teknillistä +opetusta, — taideteoksia, jotka tulevat olemaan taiteilijoille +paraimpana kouluna tekniikissä. Eikä nykyäänkään kukaan todellinen +taiteilija harjoita opinnoita koulussa, vaan elämässä, suurten +mestarien teoksia tutkimalla. Kun taiteilijoina tulee olemaan koko +kansan kaikkein lahjakkaimmat henkilöt, ja mallikelpoisia taideteoksia +sen vuoksi tulee olemaan enemmän, niin sen kouluopetuksen, jota +taiteilijalta tulee puuttumaan, korvaa monin kerroin se oppi, jonka +taiteilija saa monista yleisön keskuuteen levinneistä hyvistä +taideteoksista. + +Mutta tulevaisuuden taide tulee vielä muussakin suhteessa eroamaan +nykyisestä. Se ei enään tule olemaan ammattitaiteilijain käsissä, jotka +ovat tehneet taiteen ammatikseen ja saavat palkkiota teoksistaan. +Tulevaisuudessa tulee taidetta harjoittamaan jokainen silloin, kun hän +tuntee tarvetta sellaiseen toimintaan. + +Nykyinen yleisö luulee, että taiteilija tekee enemmän ja parempaa +työtä, jos hänen elämänsä on aineellisesti taattu. Tämä mielipide +olisi vielä mitä parhaimpana todistuksena, — jos nimittäin sitä enään +tarvitsisi todistaa — siitä, että se, jota meidän keskuudessamme +pidetään taiteena, ei ole mitään taidetta, vaan ainoastaan sen +jäljittelemistä, On kyllä aivan totta, että suutarin tai leipurin +ammateissa työn jaolla on suuri merkitys, että leipuri tai suutari, +jonka ei tarvitse itse valmistaa päivällistään, tekee enemmän saappaita +ja leipoo enemmän leipiä, kuin jos hänen tarvitsisi tuhlata aikaansa +päivällisensä valmistamiseen. Mutta taide ei ole ammattia, vaan +todellisen taiteilijan tunteiden ilmaisemista. Tunne taas voi syntyä +ihmisessä ainoastaan silloin, kun hän saa kaikilta puolilta kokea +luonnollista, ihmisille oleellista elämää. Ja sentähden vaikuttaa +taiteilijan aineellisesti taattu asema sangen vahingollisesti hänen +taiteelliseen tuotteliaisuuteensa, sillä se vapauttaa hänet siitä +taistelusta luonnon kanssa, jota jokaisen ihmisen tulee taistella +ylläpitääkseen itseänsä ja muita ja siten ryöstää taiteilijalta +tilaisuuden kokea mitä tärkeimpiä ja ihmisille oleellisia tunteita. +Mikään ei niin vahingollisesti vaikuta taiteilijan tuotteliaisuuteen +kuin yltäkylläisyys ja loisto, jossa meidän aikamme taiteilijat +tavallisesti elävät. + +Tulevaisuuden taiteilija tulee elämään ihmisten tavallista elämää, +ansaitsemaan työllä toimeentulonsa. Hänessä olevan ylevämmän henkisen +voiman tuotteet koettaa hän taas levittää mitä laajempiin piireihin, +sillä hänessä heränneiden tunteiden ilmaiseminen mitä useimmille +ihmisille, tuottaa hänelle iloa, joka on oleva hänen ainoana +palkintonaan. Tulevaisuuden taiteilija ei voi edes ymmärtää, miten +taiteilija, jonka suurin ilo on hänen teoksiensa leviämisessä mitä +laveimpiin piireihin, voi myydä teoksiansa määrätystä hinnasta. + +Kunnes kauppiaita ei ajeta pois taiteen temppelistä, ei se ole +todellinen temppeli; vasta tulevaisuuden taide puhdistaa sen. + +Sen vuoksi ei tulevaisuuden taide, sellaisena kuin minä sen itselleni +kuvittelen, tule laisinkaan olemaan nykyisen taiteen kaltainen. Sen +sisältönä ei tule olemaan turhamaisuuden, ikävän, kyllästymisen ja +hekumallisuuden tunteiden ilmaiseminen kaikissa niiden eri muodoissa, +joita voivat käsittää ainoastaan ne, jotka väkisin ovat vieroittaneet +itsensä ihmiselle välttämättömästä työstä, vaan tulee se ilmaisemaan +sellaisen ihmisen tunteita, joka elää kaikille ihmisille luonnollista +elämää, tunteita, jotka lähtevät uskonnollisesta vakaumuksesta tahi +joita voivat ymmärtää kaikki ihmiset eroituksetta. + +Ihmisistä, jotka eivät voi tahi eivät tahdo tietää mitään niistä +tunteista, joiden tulee olla tulevaisuuden taiteen sisältönä, näyttää +siltä, että sellainen taide verrattuna nykyiseen yksinomaiseen +taiteesen, tulee olemaan sisältönsä puolesta hyvin köyhää. "Mitä +uutta voi lausua kristillisestä rakkauden tunteesta lähimmäiseen? +Tunteet taas, joita kaikki ihmiset voivat ymmärtää, ovat sangen +vähäpätöisiä ja yksitoikkoisia", ajattelevat he. Mutta siitä huolimatta +voivat todellakin uusia tunteita meidän aikanamme olla ainoastaan +uskonnolliset, kristilliset ja kaikille käsitettävät tunteet. Tunteet, +joiden lähteenä on aikamme uskonnollinen vakaumus, kristilliset tunteet +ovat todellakin uusia ja moninaisia, ei kuitenkaan siinä merkityksessä, +että niiden tulisi kuvata Kristusta ja evankeljumin kertomuksia +tai uudessa muodossa toistaa kristillisiä totuuksia veljeydestä, +yhdenvertaisuudesta ja rakkaudesta, vaan siinä, että kaikki vanhimmat, +tavallisimmat ja tunnetuimmat elämän ilmiöt herättävät uusia, +odottamattomia ja liikuttavia tunteita, kun ihminen kristilliseltä +kannalta katselee näitä ilmiöitä. + +Voiko mikään olla vanhempaa kuin puolisoiden suhde toisiinsa, +vanhempien suhde lapsiinsa ja lasten vanhempiinsa, ihmisten suhde +toisiin ihmisiin, päällekarkaukseen, puolustukseen, omaisuuteen, maahan +ja eläimiin. Mutta kun ihminen katselee näitä ilmiöitä kristilliseltä +näkökannalta, niin herää hänessä kohta loppumattoman moninaisia, uusia +ja liikuttavia tunteita. Entisessä taiteessamme pidettiin ilmaisemista +ansaitsevina ainoastaan määrätyssä erikoisasemassa olevien ihmisten +tunteita ja ne ilmilausuttiin hienostuneella tavalla, joka oli +käsittämätön suurimmalle osalle ihmisiä. Kansan ja lapsien taidetta +taas: pilapuheita, sananlaskuja, arvoituksia, lauluja, tansseja, lasten +leikkejä, matkimisia — ei pidetty taiteen nimeä ansaitsevina. + +Tulevaisuuden taiteilija ymmärtää, että on paljoa tärkeämpää ja +hyödyllisempää kirjoittaa liikuttavan sadun tai laulun, huvittavan +sananlaskun tai arvoituksen, keksiä naurettavan pilapuheen, — maalata +taulu, joka tulee huvittamaan kymmeniä sukupolvia tahi miljoonia lapsia +ja aikuisia, kuin kirjoittaa romaani tai sinfoniia tai maalata taulu, +joka jonkun aikaa huvittaa rikkaitten luokkain ihmisiä ja sitten iäksi +joutuu unhotuksiin. Tämä yksinkertaisen kaikille ymmärrettävän taiteen +ala on tavattoman lavea ja vielä melkein koskematoin. + +Tulevaisuuden taide ei siis suinkaan tule sisällöltään köyhemmäksi, +vaan päinvastoin rikkaammaksi nykyistä. Samoin ei myöskään sen muoto +tule huonommaksi nykyisen taiteen muotoa, vaan päinvastoin paremmaksi +sitä, ei kuitenkaan siinä merkityksessä, että sen tekniikki tulisi +hienostuneemmaksi ja monimutkaisemmaksi, vaan siinä, että se kykenee +lyhyesti, yksinkertaisesti ja selvästi ilmituomaan sen tunteen, jota +taiteilija on kokenut ja jonka hän tahtoo ilmaista. + +Sanoin kerran eräälle kuuluisalle astronoomille, joka oli pitänyt +julkisen esitelmän tähtien spektraalianalyysista, että olisi ollut +paljoa hyödyllisempää, jos hän olisi pitänyt esitelmänsä maan kaikkein +tunnetuimmista liikkeistä, sillä kuuntelijoista ei varmaankaan moni, +varsinkaan naisista, ollenkaan tiennyt, miksi päivä ja yö, kesä ja tahi +vaihtelevat keskenään. Viisas astronoomi vastasi hymyillen: "Se olisi +epäilemättä ollut hyödyllisempää, mutta se on sangen vaikeata. Paljoa +helpompi on pitää esitelmä tähtien spektraalianalyysistä". Sama on +asianlaita taiteen alalla. Paljoa helpompaa on kirjoittaa runomittainen +romaani Kleopatran ajoilta tai maalata taulu, joka esittää Neroa +Roomaa polttamassa tai säveltää Brahmsin ja Richard Straussin tapaisen +sinfoniian tai Wagnerimaisen oopperan kuin kertoa jonkun yksinkertaisen +kertomuksen ilman turhia lisäyksiä ja siten, että se ilmaisisi +kertojan tunteen, tahi piirustaa lyijykynällä kuva, joka liikuttaisi +tai huvittaisi katsojaa tai kirjoittaa neljä tahtia yksinkertaista, +selvää melodiiaa ilman minkäänmoista säestystä, joka juurtuisi kuulijan +muistiin ja herättäisi hänessä jotakin tunnelmaa. + +"Mahdotontahan on mennä takaisin kehityksessä, sanovat meidän aikamme +taiteilijat. Mahdotonta on enään kirjoittaa sellaisia loruja, kuin +kertomus Joosefista tai Odysseia ovat tai säestää kansan laulujen +kaltaista musiikkia". + +Todellakin on se nykyaikaisille taiteilijoille mahdotonta, vaan ei +tulevaisuuden taiteilijalle, joka ei tiedä mitään nykyaikaisesta +täydellisestä mutta turmeltuneesta tekniikasta, joka jossain määrin +korvaa sisällön köyhyyden. Tulevaisuuden taiteilija ei tule olemaan +mikään ammattitaiteilija eikä saamaan mitään palkkiota teoksistaan ja +sentähden tuleekin hän ryhtymään taiteelliseen toimintaan ainoastaan +silloin kun hän tuntee vastustamatonta sisällistä tarvetta siihen. + +Siten tulevaisuuden taide tulee sekä sisällykseltään että muodoltaan +aivan toisenlaiseksi sitä, jota nykyään kutsutaan taiteeksi. Sen +sisältönä tulee olemaan ainoastaan sellaiset tunteet, jotka ovat omiaan +yhdistämään ihmisiä toisiinsa, sen muoto taas tulee sellaiseksi, että +sen voivat ymmärtää kaikki ihmiset. Tulevaisuuden taiteessa tulee +täydellisyyden ideaalina olemaan kaikille käsitettävät eikä, kuten +nykyään, yksinomaiset, ainoastaan muutamille ymmärrettävät tunteet. +Muodon epäselvyyden ja monimutkaisuuden sijaan tulee esityksen selvyys, +lyhyys ja yksinkertaisuus. Tällainen taide ei tule huvittamaan ja +turmelemaan ihmisiä, kuten nykyinen, joka vaatii ihmisten uhraamaan +sille paraimmat voimansa, vaan tulee se siksi, jota sen tuleekin olla, +-keinoksi, joka tekee uskonnollisen, kristillisen vakaumuksen tunteen +eikä järjen asiaksi siten kehittäen ihmisiä uskonnollisen vakaumuksen +osoittamaan yhteyteen ja täydellisyyteen. + + + + +XX. + +Loppulause. + + +Voimieni mukaan olen koettanut selvittää kysymystä minulle niin +läheisestä aineesta — taiteesta, kysymystä, joka jo 15 vuotta on +huvittanut minua. Tällä en kuitenkaan tahdo sanoa, että olisin 15 +vuotta käyttänyt tämän teoksen kirjoittamiseen, vaan sitä, että 15 +vuotta sitten aloin kirjoittaa taiteesta luullen työhön ryhdyttyäni, +voivani sen lopettaa ilman muitta mutkitta, mutta ajatukseni +tästä aineesta olivat silloin vielä niin epäselviä, etten kyennyt +tyydyttävästi niitä ilmaisemaan. Siitä asti olen herkeämättä asiaa +ajatellut ja kuusi, seitsemän kertaa olen ryhtynyt kirjoittamaan, +mutta joka kerran kirjoitettuani jo jokseenkin paljon tunsin itseni +kykenemättömäksi lopettamaan ja herkesin kirjoittamasta. Nyt olen +vihdoinkin päässyt loppuun. Niin huonosti kuin yritykseni ehkä onkin +onnistunut, toivon kumminkin, että pääajatukseni taiteen nykyisestä +valheellisesta suunnasta ja sen syistä sekä siitä, mitä on pidettävä +taiteen todellisena tarkoituksena, on oikea ja ettei sen vuoksi minun +työni, vaikkei se lähimainkaan ole täydellistä, vaan vaatii paljon +lisäyksiä, ole aivan turhaan mennyttä, ja että taide ennen pitkää +poikkeaa siltä valheelliselta tieltä, jota se on alkanut kulkea. +Mutta, jotta taide saisi uuden suunnan, täytyy myöskin toisen yhtä +tärkeän inhimillisen toiminnan — tieteen — johon taide aina on sangen +läheisessä suhteessa — myöskin poiketa valheelliselta polulta, jolle se +on joutunut. + +Tiede ja taide ovat toisiinsa yhtä läheisessä yhteydessä kuin keuhkot +ja sydän toisiinsa, jos toinen orgaaneista on turmeltunut, ei +toinenkaan voi säännöllisesti työskennellä. + +Todellinen tiede opettaa ihmiselle ne totuudet, tiedot, jotka määrätty +yleisö määrättynä aikana pitää tärkeimpinä. Taide taas siirtää nämät +totuudet tiedon alalta tunteen alalle. Jos siis tieteen suunta on +valheellinen, alkaa myöskin taide kulkea yhtä valheelliseen suuntaan. +Tiedettä ja taidetta voi verrata niihin aluksiin, jotka ennen muinoin +varppiankkurin avulla kulkivat jokiloilla. Kuten ne veneet, jotka +kulettivat ankkuria jonkun matkaa eteenpäin laskeaksensa sen pohjaan, +määräsivät aluksen suunnan, antaa tiede suunnan uskonnolle ja kuten +aluksella oleva kierto, joka hinaa alusta ankkuriin päin, saa taide +aikaan itse liikkeen. Ja sen vuoksi tuo valheellinen tieteellinen +toiminta välttämättä mukanaan valheellisen toiminnan taiteenkin alalla. + +Taide yleensä on kaikenlaisten tunteiden ilmaisemista. Mutta taiteena +ahtaammassa merkityksessä pidetään ainoastaan sitä, joka ilmaisee +meidän mielestämme tärkeitä tunteita. Samaten on tiedekin kaikkien +mahdollisten tietojen ilmaisemista, mutta tieteeksi ahtaammassa +merkityksessä kutsutaan ainoastaan sitä, joka voi ilmituoda meidän +mielestämme tärkeitä tietoja. Taiteen ilmaisemien tunteiden, samoin +kuin tieteen ilmaisemien tietojen tärkeyden taas määrää määrätyn +ajanjakson ja yleisön uskonnollinen vakaumus, toisin sanoen tämän +ajanjakson ja yleisön käsitys elämän tarkoituksesta. + +Siihen, joka suurimmassa määrässä edistää tämän tarkoituksen +saavuttamista, käännetään suurin huomio ja sitä pidetään tärkeimpänä +tieteenä, sitä taas, joka ei ole omiaan edistämään elämän tarkoituksen +täyttämistä, ei pidetä tieteenä. Näin on asian laita ollut aina ja +näin tulee sen olla nykyäänkin, sillä se on oleellista inhimilliselle +tiedolle ja elämälle. Mutta meidän aikamme yliluokkain tiede, joka +pitää kaiken uskonnon taikauskona, ei mitenkään voi tehdä sitä. + +Sentähden vakuuttavatkin meidän aikamme tiedemiehet, että he tutkivat +_kaikkea_ ilman eroitusta yhtä suurella tarkkuudella, mutta kun +kaikkea on mahdotonta tutkia ja yhtä mahdotonta on tehdä sitä yhtä +suurella tarkkuudella, niin pysyy koko väite ainoastaan teoriiana. +Todellisuudessa ei tutkita kaikkea eikä myöskään sitä tehdä yhtä +suurella innolla, vaan tutkivat tiedemiehet ainoastaan sitä, joka on +tärkeintä ja miellyttää heitä itseään. Tärkeintä taas on yliluokkien +tieteilijöille — ylläpitää sitä asioiden tilaa, jossa nämät luokat +saavat hyväkseen käyttää etuoikeuksiaan; miellyttävintä on taas se, +mikä miellyttää turhaa tiedonhalua, mikä ei vaadi suurempia henkisiä +ponnistuksia ja jota voi sovittaa käytännössä. Sentähden toinen +tieteen haara, — uskonoppi, filosofiia, historia ja kansallistalous — +koettaa ennen kaikkea todistaa, että nykyinen yhteiskuntajärjestys on +kaikkein paras ja on saanut alkunsa ja on olemassa ihmisen tahdosta +riippumattomien lakien perustuksella, ja että siis tämän järjestyksen +rikkominen on laitonta ja hyödytöntä. Toisen tieteen haaran taas, +— matematiikan, astronomiian, kemiian, fysiikan, botaniikan ja +muiden luonnontieteiden — tutkimisaineena on se, jolla ei ole mitään +suoranaista suhdetta elämään, vaan joka on intresanttia ja joka voi +viedä yliluokille hyödyllisiin keksinnöihin. Puolustaakseen sitä tapaa, +jolla he ovat valinneet tutkimusaineensa, ovat aikamme tieteilijät +keksineet erityisen tieteen teoriian, aivan samoin kuin taiteessa on +keksitty taiteen teoriia. + +Samoin kuin taiteen teoriian mukaan taiteena on pidettävä kaikkien +sellaisten teosten luomista, jotka meitä miellyttävät, samoin myöskin +on tieteen teoriian mukaan niiden aineiden tutkiminen, jotka meitä +miellyttävät, tiedettä. + +Ensinmainittu tieteen haara, sen sijaan että se tutkisi, miten +ihmisten tulee elää täyttääkseen tarkoituksensa, koettaa ainoastaan +todistaa nykyisen huonon ja valheellisen elämäntavan laillisuutta +ja muuttumattomuutta. Toisen tieteen haaran tutkimusesineenä taas +ovat turhaa tiedonhalua herättävät aineet tai teknilliset keksinnöt. +Ensimäinen tieteen haara ei ole vahingollinen ainoastaan sentähden, +että se hämmentää ihmisten käsitteitä ja tulee valheellisiin +johtopäätöksiin, vaan myöskin sentähden, että se sysää syrjään +todellisen tieteen. Se on vahingollinen vielä senkin vuoksi, että +jokaisen ihmisen, ennenkuin hän ryhtyy ratkaisemaan tärkeimpiä +elämänkysymyksiä, tulee välttämättä näyttää vääräksi kaikki ne +valheelliset mielipiteet näiden kysymysten suhteen, jotka vuosisatojen +kuluessa ovat muodostuneet ja joita järki kaikin tavoin koettaa +ylläpitää. + +Toinen tieteen haara taas, josta nykyinen tiede niin suuresti +ylpeilee ja jota monet pitävät ainoana todellisena tieteenä, on +vahingollinen siitä syystä, että se kääntää ihmisten huomion pois +todellakin tärkeistä aineista vähäpätöisiin, sitäpaitsi tulevat niissä +valheellisissa olosuhteissa, joita puolustaa ja kannattaa tieteen +ensimäinen haara, tämän jälkimäisen alalla tehdyt keksinnöt ihmiskunnan +vahingoksi eikä hyödyksi. + +Ainoastaan niistä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä luonnontieteille, +näyttävät kaikki sen alalla tehdyt keksinnöt tärkeiltä ja +hyödyllisiltä. Mutta se johtuu siitä, etteivät nämät ihmiset käännä +huomiotaan ympäristöönsä, eivät huomaa sitä, joka elämässä todellakin +on tärkeätä ja joka vaatii ratkaisua, vaan ovat sadusealaisten, +kirkollisten fariseuksien ja valtiollisten sofistien alttiita +palvelijoita. + +Heidän ei tarvitse muuta kuin hetkeksi erota siitä psykoloogisesta +mikroskoopista, jonka läpi he katsovat tutkimiaan aineita ja hiukan +katsella ympärilleen huomatakseen miten vähäarvoisia ovat kaikki +ne tiedot, joista he niin lapsellisesta ylpeilevät. Puhumattakaan +analyyttisestä geometriiasta, spektralianalyyseistä, atoomien muodoista +tai kivikauden ihmisten pääkallon mitoista y.m. vähäpätöisyyksistä, +ovat myöskin tiedot mikro-organismeista, Röntgen’in säteistä y.m.s. +sangen vähäpätöisiä verrattuna niihin tietoihin, jotka me olemme +hylänneet ja jättäneet lakitieteen, kansallistalouden, finanssiopin +y.m. professorien väärennettäviksi. Meidän tulee vaan hiukan katsella +ympärillemme huomataksemme, ettei todellinen tieteellinen toiminta ole +sen, tutkimisessa, joka sattumalta meitä huvittaa, vaan sen kysymyksen +ratkaisemisessa, millä tavoin ihmisen elämän tulee olla järjestetty — +uskontoa, siveellisyyttä, yhteiskunnallista elämää koskevien kysymysten +vastaamisessa. Jolleivät nämät kysymykset ole ratkaistuina, ovat kaikki +meidän tietomme luonnosta vahingollisia ja vähäarvoisia. + +Me iloitsemme ja ylpeilemme siitä, että tiede tekee meille +mahdolliseksi hyväksemme käyttää vesiputouksien voimaa, +käyttää tämä voima tehtaiden käyttämiseen, tahi siitä, että me +voimme rakentaa tunneleja vuorten läpi j.n.e. Mutta paha on +siinä, ettemme me käytä koskien voimaa ihmisten hyödyksi, vaan +raharuhtinoiden rikastuttamiseksi, ihmisten, jotka valmistavat +joko ylellisyystavaroita, tahi aseita ihmiskunnan hävittämiseksi. +Dynamiittia, jolla me puhkasemme vuoria rakentaessamme tunneleita, +käytämme me myöskin sodassa, josta me emme mitenkään voi luopua, vaan +jonka pidämme välttämättömänä ja johon herkeämättä itseämme valmistamme. + +Vaikka nykyään osataankin erityistä ainetta ymppäämällä pelastaa +ihmisiä difteriitistä, Röntgen'in säteiden avulla löytää neulan +ruumiissa, parantaa syfiliksen, tehdä ihmeteltäviä leikkauksia +j.n.e., niin emme kuitenkaan, vaikka nämät keksinnöt täydellisesti +vastaisivatkin tarkoitustaan, ylpeilisi niistä, jos me täydellisesti +ymmärtäisimme todellisen tieteen oikean merkityksen. Jos edes niistä +voimista, jotka nykyään uhrataan käytännöllisiin keksinnöihin tai +turhan uteliaisuuden tyydyttämiseksi, käytettäisiin todellisen tieteen +hyväksi, jonka esineenä on ihmiselämä, niin ei suurimmalla osalla +ihmisistä olisi niitä kipuja, joista ainoastaan pieni osa nykyään +parannetaan sairaaloissa, ei olisi tehtaissa kasvaneita kuihtuneita ja +kyttyräselkäisiä lapsia, kuolevaisuus ei olisi lasten joukossa, kuten +nyt, 50 %, ei olisi olemassa prostitutsioonia eikä syfilistä, sodissa +ei murhattaisi satoja tuhansia, ei olisi olemassa niitä järjettömyyksiä +ja kärsimyksiä, joita nykyinen tiede pitää ihmiselämän välttämättömänä +ehtona. + +Me olemme siihen määrään väärentäneet tieteen käsitteen, että meidän +aikamme ihmisistä tuntuu kummalliselta kuulla puhuttavan tieteistä, +jotka poistaisivat prostitutsioonin, syfiliksen, kuolevaisuuden +lapsissa, kokonaisten sukupolvien kuolemisen sukupuuttoon, suurien +ihmisjoukkojen murhaamisen. Meistä näyttää, että ainoastaan ne +harjoittavat todellista tiedettä, jotka laboratoorioissa kaatelevat +nesteitä toisesta pullosta toiseen, leikkelevät sammakoita, +kirjoittavat hämäriä filosoofisia, historiallisia, juriidisia, +kansallistaloudellisia kyhäyksiä, jotka ovat kokoonpannut ehdollisista +fraaseista ja joita he itsekin ainoastaan puoleksi kykenevät +ymmärtämään ja joiden tarkoituksena on näyttää, että sen, mikä on +olemassa, myöskin täytyy olla olemassa. + +Mutta todellisen tieteen, joka todellakin ansaitsisi sen kunnioituksen, +jota nykyään itsellensä vaativat sangen vähäpätöisen tieteenhaaran +edustajat, — todellisen tieteen tarkoitus ei ole se. Sen tehtävänä +on ottaa selvää siitä, mihin tulee uskoa, mihin ei, miten ihmisten +yhteiselämän tulee olla järjestetty, miten tulee järjestää +sukupuolisuhteet, miten kasvattaa lapsia, mille kannalle on asetettava +maanomistus, miten on kohdeltava muukalaisia, miten eläimiä ynnä +monesta muusta ihmiselämälle tärkeästä seikasta. + +Tällainen on todellinen taide aina ollut ja sellaisen sen myöskin +tulee olla. Tällainen tiede on meidänkin aikanamme syntymässä, mutta +toiselta puolen vastustavat sitä ne oikeaoppiset totuuden väärentäjät, +jotka puolustavat asioiden nykyistä tilaa, toiselta puolen taas pitävät +kokeellisten tieteiden harjoittajat tyhjänä ja tarpeettomana tieteenä. + +Jos esim. ilmestyy teos, joka todistaa kirkollisen fanatismin +vanhentuneeksi ja mielettömäksi ja näyttää järjellisen, ajanmukaisen +uskonnollisen maailmankatsannon muodostumisen välttämättömäksi, niin +panee koko nykyisen tieteen hyväksymä teologiia kaikki voimansa +liikkeelle todistaakseen vääräksi tämän teoksen ja puolustaakseen +ja ylläpitääkseen taikauskoa, joka jo kauvan sitten on vanhentunut +ja jossa ei enään ole mitään järkeä. Yhtä ankaraa vastustusta +herättää sellainen kirja, jossa väitetään, ettei maa saa olla +yksityisomaisuutena, että yksityisen maaomaisuuden laillisena +pitäminen on yksi kansan köyhyyden syistä. Nähtävästi tulisi +tieteen, todellisen tieteen ottaa huomioonsa tällaisen saarnan ja +tehdä siitä ne johtopäätökset, jotka siitä voi tehdä. Mutta meidän +aikamme tiede ei tee sitä, päinvastoin tulee kansallistalous aivan +vastakkaisiin johtopäätöksiin. Se vaatii, että maaomaisuuden, +samoin kuin muunkin, tulee yhä enemmän keskittyä muutamien harvojen +omistajien käsiin. Samoin luulisi todellisen tieteen asiaksi näyttää +sodan, kuolemanrangaistuksen järjettömyyden, vahingollisuuden ja +siveettömyyden, prostitutsioonin epäinhimillisyyden ja järjettömyyden, +vahingollisuuden ja siveettömyyden tai isänmaallisen fanatismin +järjettömyyden ja vahingollisuuden. Tällaisia teoksia on tosin +olemassa, mutta ne pidetään epätieteellisinä. Tieteellisinä +pidetään sellaisia teoksia, jotka väittävät kaikkia näitä ilmiöitä +luonnollisiksi ja välttämättömiksi, joiden sisältönä ovat turhaa +uteliaisuutta herättävät kysymykset, joilla ei ole mitään yhteyttä +ihmiselämän kanssa. + +Tällainen on aikamme vallalla oleva tiede. + +Selvästi voi huomata, miten aikamme tiede poikkeaa oikealta uraltaan +ja seuraa niitä ihanteita, jotka muutamat tieteenharjoittajat ovat +itselleen luoneet ja jotka suurin osa oppineista tunnustaa oikeiksi. + +Nämät ideaalit eivät ilmene ainoastaan tyhmissä uudenaikaisissa +kirjoissa, joissa kuvataan maailmaa 1000, 3000 vuoden perästä, vaan +niitä julkilausuvat myöskin sosioloogit, jotka pitävät itseään +todellisina tutkijoina. Näiden ihanteiden mukaan väitetään, ettei +tulevaisuudessa ruokaa enään saada maanviljelyksen ja karjanhoidon +kautta, vaan että se valmistetaan kemiallisesti laboratoorioissa, ja +että ihmistyövoiman sijaan tulevat astumaan luonnon voimat. + +Tulevaisuudessa emme muka tule syömään munia, joita on muninut +kasvattamamme kana tahi leipää, joka on kasvanut pellollamme tai +kasvattamamme puun omenaa, jonka omin silmin olemme nähneet kukkivan +ja kypsyvän, vaan tulemme nauttimaan maukasta, ravitsevaa ruokaa, joka +yhteisin voimin valmistetaan laboratoorioissa. + +Silloin ei ihmisen enään tarvitse paljon ollenkaan tehdä työtä, joten +kaikki voivat silloin heittäytyä samallaiseen toimettomuuteen, jossa +yliluokat nykyään elävät. + +Nämät ihanteet osoittavat kaikkein parhaiten, missä määrässä meidän +aikamme tiede on poikennut oikealta tieltä. + +Sangen suurella osalla ihmisiä ei ole nykyään hyvää eikä tarpeeksi +ravintoa (sama on asianlaita asuntoon, vaatetukseen ja muihin +välttämättömiin tarpeisiin nähden). Sitä paitsi ovat he pakoitetut +menestykselleen vahingoksi tekemään alinomaista, raskasta työtä. Tämän +kurjuuden voisi sangen helposti poistaa hävittämällä keskinäisen +taistelun ylellisyydestä, rikkauden epätasaisen jaon ja yleensä +valheellisen, vahingollisen asiain tilan ja järjellisesti järjestämällä +ihmisten elämän. Mutta tieteen mukaan on nykyinen asiain tila yhtä +muuttumatoin kuin tähtien liikunto. Tieteen tehtävänä ei sentähden +muka olekkaan selittää nykyisen asiain tilan valheellisuutta ja +muodostaa ihmisten elämä uudelle järjelliselle kannalle, vaan keksiä +keinoja, miten nykyisen yhteiskuntajärjestyksen vallitessa kaikki +ihmiset voisivat elää ja antautua samallaiseen laiskuuteen kuin nykyään +vallassa olevat luokat, jotka elävät turmeltunutta elämää. + +Samalla unohdetaan, että leipä, vihannekset, hedelmät y.m. +ravintoaineet, joita me työllämme voimme saada maan kasvamaan, ovat +kaikkein terveellisintä, helpointa ja luonnollisinta ruokaa, ja että +ruumiillinen työ on ihmiselle yhtä välttämätöin elämänehto kuin +hengittäminen. + +Kun tahdotaan keksiä keinoja, joiden avulla ihmiset valheellisen +omaisuuden ja työn jaon vallitessa voisivat elättää itseänsä +kemiallisesti valmistetulla ravinnolla ja pakoittaa luonnon voimia +tekemään työtä edestään, niin on se aivan samaa kuin keksiä keinoja, +joiden avulla voitaisiin pumpata ummehtuneesen huoneesen suljetun +ihmisen keuhkoihin hiilihappoa, kun siihen tarvittaisiin ainoastaan +laskea hänet pois ummehtuneesta ilmasta. + +Kasvi- ja eläinmaailmassa on meitä varten valmistettu sellainen +ruuanlaitoslaboratoorio, jommoista eivät mitkään professorit kykene +laittamaan. Jotta ihminen voisi sitä hyväkseen käyttää, ei häneltä +vaadita mitään muuta kuin että hän aina tyydyttää sisällistä tarvettaan +työhön, jota ilman elämä käy ihmiselle kiusalliseksi. Mutta sen +sijaan, että meidän aikamme oppineet koettaisivat kaikin voimin tehdä +ihmisille mahdolliseksi hyväkseen käyttää näitä heille valmistettuja +etuja, pitävät he sen yhteiskuntajärjestyksen, jonka vallitessa ihmiset +eivät mitenkään voi näitä etuja nauttia, aivan välttämättömänä ja +muuttumattomana. Sen sijaan, että ihmisten elämä muodostettaisiin sille +kannalle, että he voisivat ilomielin tehdä työtään ja ravita itseään +maan hedelmillä, tahdotaan hänestä tehdä keinotekoinen hirviö. Se on +aivan samaa kuin keksiä keinoja, miten ihmisen keuhkoihin voisi pumpata +tarpeellisen määrän hiilihappoa sen sijaan, että hänet vietäisiin +puhtaasen ilmaan, miten hän voisi asua ummehtuneessa kellarissa eikä +tavallisessa asunnossa. + +Mokomia valheellisia ihanteita ei voisi olla olemassa, jollei tiede +olisi eksynyt väärälle uralle. + +Ja taiteen ilmituomat tunteet syntyvät tieteen tekemien johtopäätösten +perustuksella. + +Mutta minkälaisia tunteita voi herättää tällainen valheellista uraa +kulkeva tiede? Toinen tämän tieteen haaroista herättää vanhentuneita, +ihmiskunnan jo aikoja sitten kokemia ja meidän aikanamme vahingollisia +ja yksinomaisia tunteita. Toinen taas, jonka tutkimusesineillä ei ole +mitään yhteyttä ihmiselämän kanssa, ei voi olla taiteen perustuksena. + +Aikamme taiteen tulee sen vuoksi, ollaksensa taidetta, tieteestä +riippumatta luoda itselleen tie tahi totella todellisen tieteen +johdatusta, — tieteen, jota oikeaoppiset tieteen harjoittajat eivät +hyväksy. Tämän vaatimuksen täyttää juuri tiede silloin, kun se edes +osaksikin täyttää tarkoituksensa. + +Toivottavaa olisi, että tiedettä arvosteltaisiin samalta kannalta, +jolta minä olen koettanut arvostella taidetta, että ihmisille +näytettäisiin vääräksi tiedettä varten keksitty tiedeteoriia ja +osoitettaisiin, miten välttämätöntä on kristinopin tunnustaminen sen +oikeassa merkityksessä, että tämän opin kannalta arvosteltaisiin +kaikkia niitä tietoja, joita meillä on ja joista me ylpeilemme, että +todistettaisiin kokeellisten tietojen vähäarvoisuus ja uskonnollisten, +siveellisten ja yhteiskunnallisten tietojen tärkeys, ja ettei näiden +tietojen edustajiksi asetettaisi, kuten nykyään, yksinomaan yliluokkia, +vaan että ne tulisivat kaikkien niiden vapaiden ja oikeutta rakastavien +ihmisten omaisuudeksi, jotka eivät aina ole yhtä mieltä yliluokkain +kanssa, vaan vastoin heidän mielipiteitään ovat kehittäneet oikeata +elämäntiedettä. + +Matematiikkaa, astronomiiaa, fysiikkaa, kemiiaa ja biologiiaa, samoin +kuin teknillisiä tieteitä ja lääketiedettä tullaan harjoittamaan +ainoastaan siinä määrässä kuin ne auttavat ihmisiä vapautumaan +uskonnollisista, juriidisista ja yhteiskunnallisista harhaluuloista +tahi edistävät kaikkien ihmisten eikä ainoastaan yhden ainoan luokan +onnellisuutta. + +Ainoastaan silloin lakkaa tiede olemasta toiselta puolen +systeemi sofismeja, jotka ovat välttämättömiä vanhentuneen +yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi ja toiselta puolen taas +muodoton joukko enemmän tai vähemmän tarpeettomia tietoja, ja muodostaa +kauniin orgaanisen kokonaisuuden, jolla on määrätty, kaikille +ymmärrettävä ja järjellinen tarkoitus, nimittäin tehdä ihmiset +vakuutetuiksi niistä totuuksista, joiden perustuksena on aikamme +uskonnollinen vakaumus. + +Ainoastaan silloin tulee taide, joka aina on riippuvainen tieteestä +siksi, jota se voi ja jona sen tulee olla, — yhtä tärkeäksi elämän ja +ihmiskunnan kehityksen orgaaniksi kuin tiedekin. + +Taide ei ole nautintoa eikä huvitusta, vaan paljoa tärkeämpää. Se on +ihmiskunnan elämän orgaani, joka muuttaa järjen vakaumuksen tunteeksi. +Nykyajan uskonnollisen vakaumuksen sisältönä on vakaumus kaikkien +ihmisten veljeydestä ja siitä, että he ainoastaan yhtymisen kautta +keskenään voivat saavuttaa todellisen onnen. Todellisen tieteen +tehtävänä on keksiä keinoja, joiden avulla tämä vakaumus voidaan +sovittaa elämääntaiteen taas tulee muuttaa tämä vakaumus tunteeksi. + +Taiteen tehtävä on sangen laaja. Todellisen taiteen tulee tieteen +avulla ja uskonnon johtamana saada aikaan sen, että se rauhallinen +yhteiskuntajärjestys, jota nykyään ylläpidetään ulkonaisten +toimenpiteiden avulla, — tuomioistuinten, poliisivoiman, +hyväntekeväisyyslaitosten kautta y.m. saavutettaisiin ihmisten +vapaaehtoisen ja iloisen toiminnan kautta. Taiteen tulee poistaa +väkivalta. + +Ja ainoastaan taide voi sen tehdä. + +Taiteen vaikutusta on se, ettei ihmisten yhdyselämä, yhteiskunnallinen +järjestys enään nykyään ole kokonaan riippuvainen väkivallan ja +rangaistuksen pelosta. Jos taide on voinut saada ihmiset määrätyllä +tavalla käsittelemään uskonnollisia asioita, määrätyllä tavalla +kohtelemaan vanhempiaan, lapsiaan, vaimojaan, sukulaisiaan, +esivaltaansa, kärsiviä, vihollisia ja eläimiä — ja miljoonat ihmiset +katsovat velvollisuudekseen seurata tässä suhteessa yleistä tapaa +ilman vähintäkään pakkoa, — tapaa, jonka ainoastaan taide voisi +muuttaa, — niin voihan sama taide aikaansaada muitakin tapoja, jotka +lähemmin vastaisivat aikamme uskonnollista vakaumusta. Jos taide +on voinut herättää ihmisissä harrasta kunnioitusta pyhäinkuviin, +herranehtoolliseen, hallitsijan persoonaan, häpeätä toveruuden +pettämisestä, uskollisuutta lipulle, tarvetta kostaa loukkaus; tarvetta +uhrata vaivaa temppelien rakentamiseen ja koristamiseen, velvollisuuden +tunnetta puolustaa kunniaansa ja isänmaatansa, niin voi taide myöskin +herättää kunnioitusta ihmisarvoa ja jokaisen eläimen henkeä kohtaan, +saattaa ihmisiä häpeämään ylellisyyttä, väkivaltaa, kostoa; saada +ihmiset vapaaehtoisesti ja ilomielin huomaamattansa uhraamaan itsensä +ihmiskunnan hyväksi. + +Taiteen tulee saada aikaan se, että veljellisyyden ja rakkauden +tunteet lähimmäiseen, jotka nykyään piilevät ainoastaan paraimpien +ihmisten sydämissä, tulisivat yleisiksi, vaistomaisiksi tunteiksi +kaikille ihmisille. Herättämällä ihmisissä määrätyissä olosuhteissa +veljellisyyden ja rakkauden tunteita, vaikuttaa uskonnollinen +taide sen, että nämät tunteet tulevat heissä yhä tavallisemmiksi +ja että kaikki heidän tekonsa tulevat olemaan sopusoinnussa näiden +tunteiden kanssa. Yhdistämällä taas eriluontoiset ihmiset toisiinsa +samojen tunteiden avulla ja poistamalla eroituksen heidän välillään +kasvattaa yleismaailmallinen taide heidät keskinäiseen yhdistymiseen, +näyttää heille ei järjen vaan itse elämän kautta, miten suurta iloa +matkaansaattaa niiden rajojen poistaminen, joita elämä ihmisten välille +asettaa. + +Nykyajan taiteen tarkoituksena on muuttaa järjen asiasta tunteen +asiaksi se totuus, että ihmisten onnellisuus riippuu heidän +keskinäisestä yhdistymisestään ja luoda nykyään vallitsevan väkivallan +sijaan se Jumalan eli rakkauden valtakunta, joka meidän kaikkien +mielestä on ihmiselämän korkein tarkoitusperä. + +Kenties tiede tulevaisuudessa avaa taiteelle vielä laveampia näköaloja +ja ylevämpiä ihanteita, ja taide tulee ne toteuttamaan; mutta nykyään +on taiteen tarkoitusperä selvä ja tarkoin määrätty. Kristillisen +taiteen tehtävänä on — kaikkien ihmisten veljeysaatteen toteuttaminen. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76972 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..edd124f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for book #76972 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76972) |