Update for 76972HEADmain

4 files changed, 6402 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/76972-0.txt b/76972-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..427c932
--- /dev/null
+++ b/76972-0.txt
@@ -0,0 +1,6386 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76972 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+MITÄ ON TAIDE?
+
+Kirj.
+
+Leo Tolstoi
+
+
+Tekijän luvalla suomentanut Jalmari A.
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström,
+1898.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Tuskinpa on meidän aikana olemassa yhtään ainoata sanomalehteä, jossa
+ei olisi erityistä osastoa teaatteria ja musiikkia varten. Melkeinpä
+jokaisessa numerossa on kertomus jostakin taulukokoelmasta tahi
+erityisestä taulusta ja harvoinpa käteenne sattuu sanomalehteä, jossa
+ei sitä paitsi löytyisi referaatteja uusista, juuri ilmestyneistä,
+taidetta käsittelevistä kirjoista, runokokoelmista, kertomuksista ja
+romaaneista.
+
+Tarkkaan ja kiireimmän kautta kerrotaan, että se ja se näyttelijätär
+tahi näyttelijä näytteli sen ja sen osan siinä ja siinä murhe- tai
+huvinäytelmässä tahi oopperassa, ja miten hän osastaan suoriutui;
+kerrotaanpa vielä uuden kappaleen sisältökin, sen ansiot ja puutteet.
+Samallaisella tarkkuudella ja huolellisuudella kerrotaan myöskin, miten
+se taiteilija lauloi tahi soitti sen ja sen kappaleen, ja mitkä ovat
+uuden sävellyksen ansiot ja puutteet. Jokaisessa suuressa kaupungissa
+on alituisesti yksi uusien taulujen näyttely, joiden ansioita ja
+puutteita arvostelijat ja taiteentuntijat mitä syvämielisimmissä
+kirjoituksissa selittelevät. Miltei jok'ainoa päivä tulee painosta
+uusia romaaneja, joko erityisinä kirjoina tahi aikakauskirjoissa,
+ja sanomalehdet pitävät velvollisuutenaan antaa lukijoilleen tarkan
+selonteon näistä taiteen tuotteista.
+
+Siellä missä kansansivistykseen uhrataan ainoastaan sadas osa siitä,
+mitä tarvittaisi yleisen kansanopetuksen aikaansaamiseen, tuhlaa
+valtio miljooneja akademiioihin, konservatoorioihin ja teaattereihin.
+Jokaisessa suurkaupungissa rakennetaan äärettömän suuria rakennuksia
+museoita, konservatoorioita, dramaattisia kouluja ja konsertteja
+varten. Satojatuhansia työmiehiä — salvumiehiä, muurareja, maalareja,
+nikkareja, räätälejä, peruukkimaakareja, kultaseppiä ja latojia —
+viettää koko elämänsä kovassa työssä ainoastaan taiteen vaatimusten
+tyydyttämiseksi. Lukuun ottamatta sotilasalaa löytyy tuskin yhtäkään
+inhimillisen toiminnan piiriä, joka nielisi niin paljon voimia kuin
+juuri tämä.
+
+Mutta eipä siinä kyllin että äärettömän paljon voimia tuhlataan tällä
+toiminta-alalla. Samoin kuin sodassa, uhrataan tässäkin suorastaan
+ihmishenkiä: sadat tuhannet ihmiset uhraavat jo nuoruudesta asti
+kaikki voimansa oppiakseen nopeasti liikuttelemaan jalkojansa; toiset
+taas oppiakseen nopeasti liikuttelemaan sormiansa ja valitsemaan
+oikean soittimen koskettimen tahi kielen; kolmannet oppiakseen
+maalaamaan ja piirustamaan mitä vaan näkevät; neljännet oppiakseen
+vääntämään minkä lauseen hyvänsä kaikkiin mahdollisiin muotoihin
+ja löytämään jokaiselle sanalle loppusoinnun. Ja tällaiset, usein
+hyväsydämiset, viisaat ja hyödylliseen työhön kelvolliset ihmiset
+villiintyvät näissä yksipuolisissa, tylsyttävissä harjoituksissa ja
+tulevat kykenemättömiksi ymmärtämään kaikkia elämän tosi-ilmiöitä,
+yksipuolisiksi ja täydellisesti tyytyväisiksi omaan erityisalaansa,
+vaikka eivät osaakkaan muuta kuin liikutella jalkojansa, kieltänsä tahi
+sormiansa.
+
+Mutta eipä siinä kyllin. Olin kerran läsnä kun harjoiteltiin yhtä
+tavallisimmista, uusimmista oopperoista, joita näytellään kaikissa
+Europan ja Amerikan teaattereissa.
+
+Tulin ensimäisen näytöksen kestäessä. Päästäkseni saliin, täytyi minun
+kulkea kulissien välitse. Minua kuletettiin pimeitä käytäviä ja kujia
+myöten äärettömän rakennuksen maakerroksessa, suurten koneiden ohi,
+joita tarvittiin valaistukseen ja dekoratsioonien muuttamiseen. Eroitin
+pimeässä ja tomussa muutamia ihmisiä työntouhussa. Yksi työmiehistä
+harmain, laihoin kasvoin, likaisin ja hajallaan olevin sormin,
+puettuna likaiseen työmekkoon, nähtävästi jo väsyneenä ja johonkin
+tyytymättömänä, meni ohitseni, vihaisesti haukkuen toista. Noustuani
+ylös pimeitä portaita, tulin näyttämölle, kulissien taakse. Kaatuneiden
+dekoratsioonien, esirippujen, jonkummoisten kankien ja ympyröiden
+keskellä liikkui ja hyöri kymmeniä, kenties satojakin maalatuita,
+koreisiin pukuihin puetuita miehiä ja naisia niin paljon kuin
+mahdollista paljastetuin ruumiin. He olivat laulajia, köörilaulajia
+ja -laulajattaria sekä balettitanssijattaria, jotka odottivat
+vuoroansa. Saattajani vei minut näyttämön ja lautasillan ylitse, joka
+yhdisti näyttämön parterriin. Orkesterissa istui satakunta soittajaa
+varustettuina kaikenlaatuisilla soittokoneilla. Korotetulla paikalla,
+kahden heijastuslampun välissä, istui johtaja pulpetin ääressä,
+tahtipuikko kädessä johtaen orkesteria, laulua ja yleensä koko oopperan
+kulkua.
+
+Saapuessani oli näytteleminen jo alkanut. Näyttämöllä nähtiin
+intialainen juhlakulkue, joka kuletti morsianta hänen uuteen kotiinsa.
+Paitsi omituisiin pukuihinsa puettuja miehiä ja naisia, juoksi ja hyöri
+näyttämöllä kaksi herrasmiestä tavallisissa lyhyissä takeissa. Toinen
+heistä oli draamallisen osan järjestäjä, toinen taas, joka erinomaisen
+vikkelästi juoksi paikasta paikkaan pehmeissä jalkineissaan, — oli
+tanssinopettaja, joka kuukaudessa saa palkkaa enemmän kuin kymmenen
+työmiestä vuodessa.
+
+Nämät kolme päämiestä johtivat laulua ja orkesteria ja järjestivät
+juhlakulkueen, joka, kuten aina, oli muodostettu parittain.
+
+Kaikki läksivät liikkeelle yhdestä paikasta ja kulettuaan kerran, pari
+näyttämön ympäri, seisahtuivat. Kulkue ei tahtonut järjestyä; milloin
+intialaiset allebardineen läksivät liikkeelle liian myöhään, milloin
+taas liian aikaseen. Välistä taas he kyllä läksivät aikanaan, mutta
+liian tiheässä joukossa, välistä taas asettuivat väärille paikoille
+näyttämön syrjillä. Joka kerta kulkue pysäytettiin ja alettiin alusta.
+Kulkue alkoi sillä, että eräs turkkilaiseksi puettu osanottaja,
+kummallisesti suutaan aukoen lauloi: "Minä morsianta saa-aa-tan".
+Laulettuaan tekee hän liikkeen kädellään, joka tietysti on paljastettu
+kainaloon asti. Kulkue alkaa, mutta silloin valtorni, säestäessään
+turkkilaisen laulua, soittaakin väärin. Johtaja vavahtaa kuten
+suurestakin onnettomuudesta ja lyö tahtipuikolla pulpettiinsa. Kaikki
+pysähtyy, johtaja kääntyy orkesteriin päin ja alkaa mitä raaimmilla
+sanoilla haukkua valtornia siitä, että tämä otti väärän nuotin. Ja
+taas aletaan kaikki alusta. Taas sama: "Minä morsianta saa-aa-tan",
+taas sama kädenliike viitan alla, taas asettuvat ympyrään samat parit,
+jotka pehmeästi astuskellen kantavat allebardejaan olkapäillään,
+toiset totisin, surullisin kasvoin, toiset puhellen keskenään ja
+hymyillen, ja alkavat laulaa. Kaikki kävi nähtävästi hyvin, mutta
+siitä huolimatta kuuluu taas tahtipuikon kolkutus ja kärsivällä,
+vihaisella äänellä alkaa johtaja haukkua köörilaulajia: syynä oli se,
+ett'eivät laulajat laulaessaan nostelleet käsiään muka innostuksen
+merkiksi. "Mitä, oletteko kuolleet siellä senkin lehmät, kun ette
+voi liikuttaa itseänne?" — Taas kaikki alusta asti, taas sama: "Minä
+morsianta saa-aa-tan", ja taas laulavat köörilaulajat surullisin
+kasvoin tuon tuostakin nostellen käsiään. Mutta kaksi laulajatarta
+puhelevat keskenään — taasen tahtipuikon kolkutus. "Keskustelemaanko
+tänne olette tulleetkin? Voitte kyllä kotonannekin juoruta, Te siellä
+punaisissa housuissa, tulkaa lähemmäksi. Katsokaa minuun. Alusta". Taas
+sama: "Minä morsianta saa-aa-tan". Ja näin sitä jatkuu tunti, kaksi
+tahi kolme. Kokonaisuudessaan kestää tällainen harjoitus kuusi tuntia
+yhtä mittaa, Tahtipuikon kolkuttamisia, toistamisia, asettelemisia,
+laulun, orkesterin, kulkueiden ja tanssien korjaamisia seuraa aina hyvä
+joukko haukkumasanoja. Sanoja sellaisia kuin: "aasit, tyhmyrit, siat",
+jotka olivat tarkoitetut soittajille ja laulajille, kuulin tunnin
+kuluessa ainakin neljäkymmentä kertaa. Ja onneton, ruumiillisesti ja
+siveellisesti raadeltu ihminen, huilunsoittaja, valtorni tai laulaja,
+jolle haukkumasanat ovat aijotut, on vaiti ja nöyrästi tekee, mitä
+käsketään: toistaa 20 kertaa "Minä morsianta saa-aa-tan", ja 20
+kertaa laulaa saman lauseen ja uudestaan ja yhä uudestaan kävelee
+määrätyn kierroksen keltaisissa jalkineissaan ja allebardi olallaan.
+Johtaja tietää että nuo ihmiset ovat jo niin raadellut, etteivät enään
+kelpaa mihinkään muuhun kuin puhaltamaan ja marssimaan allebardineen
+keltaisissa kengissä, mutta että he sen ohessa ovat tottuneet komeaan
+elämään ja että he kärsivät kaikkea, kunhan vaan saavat jatkaa vanhaa
+elämätään, — ja sentähden hän levollisesti laskettelee raakuuksiaan,
+sitä enemmän, kun on itse kuullut niitä Pariisissa ja pienissäkin,
+kun tietää että paraimmat johtajat tekevät samoin, että se on suurten
+taiteilijain musikaalinen traditsiooni, jotka ovat niin kokonaan
+antautuneet taiteensa palvelukseen, ettei heillä ole aikaa ajatella
+toisten tunteita.
+
+Harvoin saa nähdä vastenmielisempää näkyä. Olen kuullut, miten
+tavarain lossauksessa toinen työmies haukkuu toista siitä, ettei
+tämä kannattanut hänen päälleen työntyvää painoa, tahi miten
+heinänkorjuussa kylänvanhin haukkuu työmiestä siitä, ettei tämä osaa
+heinäsuovaa hajottaa, ja työmies vaikenee Onhan tämäkin ilkeätä kuulla,
+mutta vastenmielistä tunnetta lievittää tässä tieto siitä, että on
+edes tärkeästä tarpeellisesta työstä kysymys, että erehdys, josta
+päällysmies haukkuu työmiestä, voi turmella tarpeellisen työn.
+
+Mutta minkätähden ja kenen vuoksi tässä oikeastaan puuhataan? On
+tosin mahdollista, että musiikinjohtajakin, kuten äskeinen työmies, on
+vaivaantunut ja hermostunut; hän näyttää todellakin sitä olevan, mutta
+kuka häntä käskee vaivaamaan itseänsä? Ja minkälaisen asian vuoksi hän
+sitten vaivaa itseänsä? Ooppera, jota harjoiteltiin, oli yksi kaikkein
+tavallisimmista niiden mielestä, jotka sellaisiin ovat tottuneet,
+mutta samalla mitä suurinta tyhmyyttä: intialaisruhtinas tahtoo mennä
+naimisiin, hänelle tuodaan morsian, hän pukeutuu laulajaksi, morsian
+rakastuu luultuun laulajaan ja joutuu epätoivoon, mutta saa sittemmin
+kuulla että laulaja onkin itse ruhtinas, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
+
+Selvää on, ettei sellaisia intialaisia milloinkaan ole ollut eikä ole
+voinutkaan olla olemassa — että oopperan henkilöt ovat yhtä vähän
+intialaisia kuin muitakaan ihmisiä, että koko sisällön ansio on
+siinä, että se on muiden oopperojen kaltainen. Yhtä epäilemätöntä on,
+ettei missään muualla kuin teaatterissa puhuta sillä tavoin — seisoen
+määrätyn välimatkan päässä, määrätyillä käden liikkeillä tunteita
+ilmaista, eikä kävellä parittain, tohdeleissa ja allebardit olalla,
+ettei milloinkaan sillä tavoin suututa eikä hellytä, sillä tavoin
+naureta eikä itketä, ja ettei ketään maailmassa mokomat näytelmät voi
+liikuttaa.
+
+Tahtomattaan tulee tehneeksi itselleen kysymyksen: ketä varten tätä
+puuhaa ja vaivaa oikeastaan nähdään? Ketä se voi miellyttää? Jos
+oopperassa välistä onkin kauniita paikkoja, joita olisi mieluista
+kuulla, niin voisihan niitä laulaa muutenkin, ilman naurettavia pukuja,
+kulkueita ja kädenliikkeitä. Baletti taas, jossa puolialastomat
+naiset tekevät hekumallisia liikkeitään, kietoutuvat kaikenlaisiksi
+aistillisiksi ryhmiksi, on suorastaan epäsiveellistä. Mahdotonta
+on ymmärtää, mitä tällä kaikella tarkoitetaan. Sivistyneelle
+ihmiselle on se sietämätöntä, varsinaiselle työmiehelle taas
+käsittämätöntä. Mahdollisesti voi se miellyttää niitä, jotka tahtovat
+seurata herrastapoja, mutta jotka eivät vielä ole kyllästyneet
+herrashuvituksiin, epäsiveellisiä käsityöläisiä, jotka tahtovat näyttää
+olevansa sivistyneitä ja nuoria lakeijoita.
+
+Ja kaikkea tätä hirveätä tyhmyyttä valmistellaan ja harjoitellaan
+kauheassa touhussa, ei edes iloisesti, vapaasta tahdosta, vaan kiukulla
+ja petomaisella julmuudella.
+
+Sanotaan, että sitä tehdään taiteen vuoksi, ja että taide on sangen
+tärkeä asia. Mutta onkohan se todellakin taidetta ja onkohan taide
+itse niin tärkeätä, että sille täytyy tehdä sellaisia uhrauksia? Tämä
+kysymys on erittäin tärkeä sentähden, että taide, jolle uhrataan
+miljoonien ihmisten työ ja voima, vieläpä ihmishenkiäkin, ja joka
+hävittää ihmisistä lähimmäisen rakkauden, tulee päivä päivältä
+ihmisille yhä epäselvemmäksi ja epämääräisemmäksi.
+
+Kritiikki, josta taiteenihailijat ennen saivat tukea
+taidearvosteluilleen, on viime aikoina käynyt niin erilaiseksi ja
+ristiriitaiseksi, että jos taiteen alalta suljetaan pois kaikki, jolle
+eri kouluihin kuuluvat kriitikot itse eivät myönnä taiteen arvoa, niin
+taiteeseen ei jää jälelle yhtään mitään.
+
+Kuten eri suuntiin kuuluvat teoloogit, samoin myöskin eri koulujen
+taiteilijat, ovat mitä jyrkimmässä ristiriidassa toisiinsa. Joka
+taiteen alalla muodostuu eri suuntia, jotka eivät voi hyväksyä
+toisiaan: niinpä runouden alalla vanhat romantikot eivät voi kärsiä
+parnasseja ja dekadenteja; parnassit taas puolestaan eivät hyväksy
+romantikkoja eikä dekadenteja; dekadentit taas ovat kieltävällä
+kannalla kaikkiin edeltäjiinsä ja symbolisteihin; symbolistit
+kaikkiin edeltäjiinsä ja maageihin ja maagit kaikkiin edeltäjiinsä;
+romaanin alalla sama ilmiö: naturalistit, psykoloogit, naturistit
+eivät mitenkään voi sopia keskenänsä. Sama on asianlaita draaman,
+maalaustaiteen ja musiikin alalla. Siis taide, joka nielee niin
+suunnattoman paljon työtä ja voimia, vieläpä ihmishenkiäkin, ja
+joka hävittää lähimmäisenrakkauden, ei ainoastaan ole epäselvää ja
+epämääräistä, vaan käsitetään niin eri tavalla, että on vaikeata
+sanoa, mitä oikeastaan taiteella ymmärretään ja erittäinkin hyvällä,
+hyödyllisellä taiteella, sellaisella, jolle voi todella uhrata niin
+paljon kuin sille nykyään uhrataan.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Jokaista balettia, sirkusta, oopperaa, operettia, näyttelyä, taulua,
+konserttia, kirjaa varten tarvitaan ääretöntä työtä, tuhansien ihmisten
+ahkeraa toimintaa, jotka useinkin vastoin tahtoansa ovat pakoitetut
+tekemään murhaavaa, lannistavaa työtä. Sillä taiteilijat itse eivät
+tee lähimainkaan kaikkea. He tarvitsevat muiden apua ei ainoastaan
+taidetuotantoonsa vaan myöskin useimmiten sangen komeaan elämäänsä. Sen
+saavat he joko maksuna tuotteistaan rikkailta ihmisiltä tahi apurahoina
+valtiolta, joka tuhlaa miljoonia teaattereihin, konservatoorioihin ja
+akademiioihin. Nämät kootaan kansan taskuista, joka ei milloinkaan
+käytä hyväkseen taiteen tarjoamia esteettisiä nautintoja.
+
+Toinen oli asianlaita muinaisina aikoina, samoin kuin vielä tämän
+vuosisadan alkupuolella meidänkin maassamme, jolloin vielä löytyi orjia
+ja yleinen mielipide piti oikeana sen, että toisia ihmisiä pakoitettiin
+palvelemaan toisia, elämään toisten huviksi, mutta meidän aikanamme,
+jolloin kaikilla on ainakin hämärä tunne ihmisten yhdenvertaisuudesta,
+ei ketään voi pakottaa vastoin tahtoansa tekemään työtä ja uhraamaan
+varoja taiteen hyväksi, jollei ole aivan selvillä kysymys siitä, onko
+todellakin taide niin hyvä ja tärkeä asia, että se kannattaa tämän
+vaivannäön.
+
+Onhan mahdollista, että taide, jonka hyväksi uhrataan niin äärettömän
+paljon työtä jopa ihmishenkiäkin, ja joka sitäpaitsi voi tuoda mukanaan
+siveettömyyttäkin, ei ole hyödyllistä, vaan päinvastoin vahingollista.
+
+Ja sentähden sen yleisön vuoksi, jonka keskuudessa taidetuotteet
+syntyvät, ja joka sitä kannattaa, täytyy saada selville, onko kaikki se
+taidetta, joka sillä nimellä kulkee, ja onko kaikki taide hyödyllistä
+ja hyvää — luulo, joka on yleinen meidän yleisössämme — ja jos se taas
+on hyvää, niin onko se tärkeätä, kannattaako se niitä suuria uhrauksia,
+joita sen hyväksi vaaditaan. Ja vielä tärkeämpi on tämä tieto
+jokaiselle tunnolliselle taiteilijalle, jotta hän voisi olla vakuutettu
+siitä, että kaikissa, mitä hän tekee, on edes jonkummoista ajatusta,
+ettei se ole ainoastaan sen pienen ihmisjoukon valheellista innostusta,
+jonka keskuudessa hän elää, jotta hän ei muodostaisi itselleen
+valheellista vakaumusta siitä, että hän todellakin tekee hyvää ja että
+se, jonka hän ottaa toisilta useinkin komean elämänsä kannattamiseksi,
+tulee palkituksi hänen taiteenpa tuotteilla. Sentähden on vastauksilla
+näihin kysymyksiin erittäinkin meidän aikanamme suuri merkitys.
+
+Mitä on sitten taide, jota pidetään niin tärkeänä, jopa
+välttämättömänäkin ihmiskunnalle, että sille voi uhrata niin paljon, ei
+ainoastaan vaivaa ja ihmishenkiä, vaan myöskin hyvettä?
+
+Mitä on taide? — Mitäkö on taide? Taidettahan on — rakennustaide,
+kuvanveisto, maalaustaide, musiikki, runous kaikissa sen eri muodoissa,
+vastaa tavallinen ihminen, taiteen ihailija, jopa itse taiteilijakin,
+edellyttäen, että kysymyksessä oleva asia on päivänselvä ja että
+kaikki samalla tavalla sen käsittävät. Mutta, vastaatte te, onhan
+yksinkertaisiakin rakennuksia, jotka eivät suinkaan voi olla taiteen
+tuotteita, ja sitäpaitsi useat rakennukset, joiden pitäisi olla
+rakennetut taiteen vaatimusten mukaan, ovat epäonnistuneita ja rumia,
+eivätkä sentähden mitenkään voi olla taideteoksia. Mikä on sitten
+taideluoman tunnusmerkki?
+
+Sama on asian laita kuvanveiston, musiikin ja runoudenkin
+alalla. Taide kaikissa muodoissaan rajoittuu toiselta puolen
+käytännöllisesti hyödylliseen, toiselta puolen taas epäonnistuneisiin
+taideteoskokeisiin. Miten on eroitettava taide näistä viimeksi
+mainituista? Tavallinen sivistynyt ihminen, joka ei ole erityisesti
+tutkinut estetiikkaa, ei epäile vastata tähänkään kysymykseen. Hänen
+mielestään se on jo kauan sitten ratkaistu ja kaikille tunnettu asia.
+
+"Taide on sellaista toimintaa, joka saattaa ilmi kauneuden", — vastaa
+sellainen tavallinen ihminen.
+
+"Mutta jos taide on sellaista toimintaa, niin onko sitten baletti ja
+operetti myöskin taidetta, — kysytte te.
+
+"Tietysti, — vastaa hän tosin vähän epäillen. — Hyvä baletti ja sulava
+operetti ovat myöskin taidetta siinä määrässä kuin ne voivat tuoda
+esiin kauneutta."
+
+Jos jätätte kysymättä, missä suhteessa sulava baletti ja hyvä operetti
+eroavat huonosta — kysymys, johon olisi kovin vaikeata vastata — ja
+pyydätte vastausta siihen, voiko tunnustaa taiteeksi vaatettajan ja
+peruukkimaakarin toimintaa, joka kaunistaa baletti- ja operettinaisten
+vartaloja ja kasvoja, tahi räätäli Wortin tahi kokin toiminnan
+tuotteita, niin hän useimmiten kieltää räätälin, peruukkimaakarin,
+vaatettajan ja kokin toiminnalta kaiken taiteellisen arvon. Mutta siinä
+tavallinen ihminen erehtyy sentähden, ettei hän ole spesialisti, eikä
+ole tutkinut estetiikkaa. Jos hän olisi sitä tutkinut, niin hän olisi
+lukenut kuuluisan Rénan'in kirjassa Marc Auréle, että räätälinkin
+toiminta on taidetta, ja että ne ihmiset, jotka naispuvussa eivät näe
+korkeinta taidetta, ovat sangen rajoitettuja järkensä puolesta ja
+tylsiä, "C’est le grand art", sanoo hän. Sitä paitsi olisi hän saanut
+tietää, että useissa estetiikoissa, kuten esim. oppineen professorin
+Kralik'in kirjassa "Weltschönheit, Versuch einer allgemeinen Aesthetik"
+ja Guyot’in "Les problemes de l'estetique" taiteen luokkaan luetaan ei
+ainoastaan vaatetustaide, vaan myöskin makuaistin- ja tuntoaistintaide.
+
+"Es folgt nun ein Fünfblatt von Künsten, die der subjectiven
+Sinnlichkeit entkeimen" (seuraa sitten viisi eri taidetta, joiden
+perustuksena on subjektiivinen aistillisuus.). "Sie sind die
+ästhetische Behandlung der fünf Sinne".
+
+Nämät viisi taidetta ovat seuraavat:
+
+ Die Kunst des Geschmacksinns ... makuaistintaide. Die Kunst des
+ Geruchsinns ...... haistinaistintaide. Die Kunst des Tastsinns
+ ........ tuntoaistintaide. Die Kunst des Gehörsinns .......
+ kuuloaistintaide. Die Kunst des Gesichtsinns ..... näköaistintaide.
+
+Ensimäisestä, makuaistintaiteesta, sanotaan seuraavaa: "Man hält zwar
+gewöhnlich nur zwei oder höchstens drei Sinne für würdig, den Stoff
+künstlerischer Behandlung abzugeben, aber ich glaube nur mit bedingtem
+Rechte. Ich will kein allzu grosses Gewicht darauf legen, dass der
+gemeine Sprachgebrauch manch andere Künste, wie zum Beispiel die
+Kochkunst kennt". (Tavallisesti pidetään ainoastaan kahta, korkeintaan
+kolmea aistia mahdollisina olemaan taiteellisen käsittelyn esineinä.
+Sellainen käsitys on minun mielestäni oikea ainoastaan ehdollisesti. En
+tahdo panna aivan suurta painoa siihen, että jokapäiväisessä puheessa
+puhutaan monesta muustakin taiteesta, esim. keittotaiteesta).
+
+Edelleen:
+
+"Und es ist doch gewiss eine ästhetisehe Leistung, wenn es der
+Kochkunst gelingt aus einem thierischen Kadaver einen Gegenstand des
+Geschmacks in jedem Sinne zu machen. Der Grundsats der Kunst des
+Geschmacksinns (die weiter ist als die sogenannte Kochkunst) ist also
+dieser: Es soll alles Geniessbare als Sinnbild einer Idee behandelt
+werden und in jedesmaligem Einklang zur auszudrückenden Idee". (Ja
+kuitenkin täytyy myöntää keittotaidon olevan esteettistä tuotantoa, jos
+sille onnistuu eläinruumiista valmistaa kaikissa suhteissa maukkaan
+ruuan.) Makuaistintaiteen (joka on laajempi käsite kuin äskenmainittu
+keittotaide) perustuksena on siis pidettävä seuraavaa: Kaikki
+nautittava on jonkun aatteen kuva ja sopusoinnussa ilmaistavan aatteen
+kanssa.
+
+Tekijä, samoin kuin Renankin, sanoo löytyvän erityisen vaatetustaiteen
+y.m.
+
+Sama mielipide on myöskin ranskalaisella esteettikolla Guyott'illa,
+jota muutamat meidän aikamme kirjailijat pitävät hyvin etevänä
+alallaan. Kirjassaan "Les problèmes de l'esthétique" vakuuttaa hän,
+että kosketuksen; maun ja hajun tunteet voivat antaa esteettistä
+nautintoa:
+
+"Si la couleur manque au toucher, il nous fournit en revanche une
+nation, que l'oeil seul ne peut nous donner et qui a une valeur
+esthétique considérable: celle du doux, du soyeux, du poli. Ce qui
+caractérise la beauté du velours, c'est la douceur au toucheur non
+moins que son brillant. Dans l'idée, que nons nous faisons de la beauté
+d'une femme, la velouté de sa peau entre comme élément essentiel".
+
+"Chacun de nous probablement avec un peu d'attention se rappellera
+des jouissances du goût, qui ont'eté de véritables jouissances
+esthétiques". (Koskettamisen avulla emme tosin voi havaita värejä,
+mutta sen sijaan tarjoaa se meille sellaista, jota silmin emme voi
+nähdä, nimittäin sileyden, pehmeyden tunteen. Sametti on kaunista
+pehmeytensä ja loistonsa tähden. Kun me kuvittelemme mielessämme
+kaunista naista, niin me ennen kaikkia pidämme arvossa hänen ihonsa
+samettimaista hienoutta. Varmaankin jokainen meistä voi helposti
+muistaa mauntunteita, jotka ovat antaneet esteettistä nautintoa).
+
+Ja hän kertoo, miten vuorilla juomansa maitolasi antoi hänelle
+esteettistä nautintoa.
+
+Taiteen käsite, kauneuden ilmaiseminen, ei siis ole niinkään
+yksinkertainen kuin näyttää, erittäinkin nykyään, jolloin tähän
+kauneuden käsitteeseen luetaan sisältyväksi myöskin kosketuksen, maun
+ja hajun tunteet.
+
+Mutta tavallinen ihminen ei tiedä tahi ei tahdo tietää siitä. Hän on
+varmasti vakuutettu siitä, että kaikki taidetta koskevat kysymykset voi
+sangen helposti ratkaista määräämällä taiteen sisällöksi kauneuden.
+
+Mutta mitä on sitten kauneus, joka hänen mielestään on pidettävä
+taiteen sisältönä? Miten on se määriteltävä?
+
+Tavallista on, että mitä huonommin kieli kykenee ilmaisemaan jotakin
+käsitettä jollakin sanalla, sitä suuremmalla itsetietoisuudella
+käyttävät ihmiset tätä sanaa. Onhan muka se, jota sanalla ymmärretään,
+niin selvää ja yksinkertaista, ettei kannata edes puhua siitä, mitä
+se oikeastaan merkitsee. Oletetaan että se, jota ymmärretään sanalla
+"kauneus", on kaikille tiettyä. Mutta tällainen olettaminen on
+perusteeton, sillä huolimatta siitä, että 150 vuoden kuluessa, vuodesta
+1750 — jolloin Baumgarten laski estetiikan perustukset, — oppineimmat
+ja syvämietteisimmät miehet ovat kirjoittaneet tukuttain kirjoja tästä
+aineesta, kysymys siitä, mitä kauneus oikeastaan on, yhä vielä on
+avonaisena ja jokaisessa uudessa esteettisessä teoksessa vastataan
+siihen eri tavalla. Niiden esteettisten kirjojen joukossa, jotka
+viimeksi olen lukenut, on huomattava Julius Mithalterin jokseenkin hyvä
+teos Rätsel des Schönen (kauneuden arvoitus). Kirjan nimi täydellisen
+selvästi osoittaa, millä kannalla kysymys kauneuden olemuksesta on.
+Kauneus on jäänyt arvoitukseksi huolimatta siitä, että oppineet 150
+vuoden kuluessa ovat koettaneet sitä selvittää. Saksalaiset ratkaisevat
+tämän arvoituksen omalla tavallaan, tosin sadoilla eri vivahduksilla.
+Fysioloogiesteettikot, erittäinkin Spencer Grant-Allenin kouluun
+kuuluvat englantilaiset, niinikään omalla tavallaan; ranskalaiset
+eklektikot ja Guyot'n ja Tainen oppilaat samoin, ja kaikki nämät
+tuntevat kaikki edelliset ratkaisemistavat, Baumgartenin, Kantin,
+Schelling'in, Schillerin, Fichten, Winkelmannin, Lessingin, Hegelin,
+Schopenhauerin, Hartmannin, Schasslerin, Cousin'in, Levéque’n y.m.
+
+Mitä on sitten oikeastaan tuo kummallinen kauneuden käsite, joka on
+niin selvä niiden mielestä, jotka eivät ajattele mitä puhuvat, ja jonka
+määrittelemisen suhteen eri kansallisuuksiin ja suuntiin kuuluvat
+filosoofit puolentoista sadan vuoden kuluessa eivät ole voineet tulla
+yksimieliseen päätökseen? Mitä on kauneuden käsite, jolle vallalla
+oleva oppi taiteesta on perustettu? Sanalla kauneus venäjänkielessä
+ymmärretään ainoastaan sitä, joka miellyttää silmää. Viime aikoina
+on tosin alettu puhua myöskin "epäkauniista teosta", "kauniista
+musiikista", mutta se ei ole venäjänkielen luonteen mukaista.
+
+Venäläinen rahvaanmies, joka ei osaa vieraita kieliä, ei ymmärrä
+teitä, kun sanotte, että se joka antaa toiselle vaatetuksen tahi muuta
+sentapaista, tekee "kauniisti", tahi että se, joka toista pettää,
+menettelee "epäkauniisti", tahi että laulu on "kaunis". Venäjänkielen
+mukaan voi teko olla joko hyvä tai paha; musiikki voi olla mieluista
+tai epämieluista, mutta kaunista tai epäkaunista se ei koskaan voi olla.
+
+Kaunis voi olla ihminen, hevonen, talo, näköala, liike, mutta teoista,
+ajatuksista, luonteesta, musiikista, jos ne meitä miellyttävät, me
+voimme sanoa, että ne ovat hyviä, jos taas ne eivät meitä miellytä,
+että ne ovat huonoja; kauniin voimme sanoa olevan ainoastaan sen,
+joka miellyttää silmää. Siten siis "hyvän" käsite sisältää myöskin
+"kauneuden" käsitteen, vaan ei päinvastoin; "kauneuden" käsite ei
+sisällä "hyvän" käsitettä. Jos me sanomme jostakin esineestä, joka
+ulkomuotonsa puolesta meitä miellyttää, että se on "hyvä", niin sillä
+me lausumme, että se myöskin on kaunis meidän mielestämme, mutta jos me
+nimitämme sitä "kauniiksi", niin se ei merkitse, että esine myöskin on
+hyvä.
+
+Tämä merkitys on venäjänkielen — siis venäjänkansan ajatustavan mukaan,
+sanoilla ja käsitteillä kaunis ja hyvä.
+
+Samoin kaikissa europalaisissa kielissä, niiden kansojen kielissä,
+joiden keskuudessa kauneutta pidetään taiteen olemuksena, sana "beau",
+"schön", "beautiful", "bello" oikeastaan merkitsevät muodon kauneutta,
+mutta niillä on sittemmin alettu ilmaisemaan myöskin hyvyyttä, ovat
+saaneet saman merkityksen kuin sana — hyvä.
+
+Sentähden näissä kielissä jo aivan yleisesti käytetään lauseparsia:
+"belle âme", "schöne Gedanken", "beautiful deed". Muotokauneuden
+ilmaisemiseen näiltä kieliltä taas puuttuu vastaavaa sanaa, ja ovat
+sentähden pakoitetut käyttämään sanayhdistystä: "beau pour la forme"
+j.n.e.
+
+Jos otamme selvää siitä merkityksestä, joka sanoilla — "kauneus",
+"kaunis" on meidän kielessämme, samoin kuin kaikissa vanhoissa
+kielissä, myöskin europalaisissa, joissa jo on vakaantunut esteettinen
+teoriia, niin huomaamme, että sanalle "kauneus" on sittemmin annettu
+toinen merkitys — nimittäin hyvän merkitys.
+
+Merkillistä on, että siitä asti kun me, venäläiset, yhä enemmän ja
+enemmän olemme alkaneet omistaa europalaisen katsantokannan taiteen
+suhteen, myöskin meidän kielessämme on huomattavana sama ilmiö, joten
+jo nykyään aivan yleisesti ja epäilemättä puhutaan ja kirjoitetaan
+kauniista musiikista ja epäkauniista teoista, vieläpä ajatuksistakin,
+jota vastoin vielä 40 vuotta sitten, minun nuoruudessani, lauseparsia
+— "kaunis musiikki" ja "epäkauniit teot" ei milloinkaan käytetty eikä
+niitä kukaan olisi ymmärtänytkään. Nähtävästi tämä uusi merkitys,
+jonka europalainen tiede on antanut sanalle kaunis, alkaa yhä enemmän
+vakaantua myöskin venäläisessä yleisössä.
+
+Mikä on sitten tämä merkitys? Mitä on kauneus, miten käsittävät sen
+europalaiset kansat?
+
+Voidakseni vastata tähän kysymykseen siteeraan tässä osan niistä
+kauneuden määrityksistä, jotka enimmän pistävät silmään nykyaikaisissa
+estetiikoissa. Pyydän lukijan kärsivällisyydellä lukemaan nämät
+sitaatit, tahi, mikä olisi vielä parempi, jonkun tieteellisen
+estetiikan. Jättäen huomioonottamatta saksalaiset laveat estetiikat,
+ehdottaisin saksalaisen Kralikin, englantilaisen Knight'in tahi
+ranskalaisen Levéque'n kirjoja tästä aineesta.
+
+Jonkun tieteellisen estetiikan lukeminen on välttämätön sentähden, että
+jokainen itse voisi saada käsityksen mielipiteitten erilaisuudesta ja
+niiden tavattomasta epäselvyydestä, eikä tarvitsisi sokeasti luottaa
+toisen sanaan.
+
+Niinpä sanoo saksalainen Schassler kuuluisan, lavean ja seikkaperäisen
+estetiikkansa esipuheessa kaikista esteettisistä tutkimuksista
+seuraavaa:
+
+"Tuskin millään filosoofisten tieteiden alalla, sanoo hän, voi
+tavata niin raakoja tutkimus- ja esittämistapoja kuin estetiikan
+alalla. Toiselta puolen on huomattavana sisällyksettömiä korulauseita
+ja mitä yksipuolisinta pintapuolisuutta; toiselta puolen taas,
+tutkimuksen kieltämättömän syvyyden ja sisällön rikkauden ohella,
+filosoofisen terminologiian kankeus, joka pukee yksinkertaisimmatkin
+asiat abstraktiseen pukuun, ikäänkuin tehdäkseen ne siten systeemiin
+kelpaaviksi, ja näiden kahden tutkimis- ja esittämistavan välillä
+kolmas, joka ikäänkuin liittää ne toisiinsa, eklektismi, joka
+keikailee, milloin koreimmalla kaunopuheisuudella, milloin taas
+pedanttimaisella tieteellisyydellä... Sellaista esittämistapaa,
+joka olisi vapaa ainakin jostain näistä puutteista, olisi todella
+konkreettista, ja joka asiallisen sisällön ohella lausuisi sen
+selvällä, populaarilla, filosoofisella kielellä, ei missään tapaa
+harvemmin kuin estetiikan alalla." [Schassler: Kritische Geschichte der
+Aesthetik, 1872, I, p. XIII.]
+
+Kannattaa lukea koko tämän Schasslerin kirjan, jotta tulisi
+vakuutetuksi hänen mielipiteensä oikeudesta.
+
+"Il n'y a pas de science, — puhuu samasta aineesta ranskalainen
+kirjailija Veron erinomaisen hyvin kirjoitetun estetiikkansa
+esipuheessa, — qui ait été de plus, que l'esthétique, livrée aux
+rêveries des métaphysiciens. Depuis Platon jusqu'aux doctrines
+officielles de nos jours, on a fait de l'art je ne sais quel amalgame
+de fantaisies quintessenciées et de mystères transcendentaux, qui
+trouvent leur expression suprème dans la coneeption absolue du beau
+ideal prototype immuable et divin des choses reélles". [Veron.
+L'esthétique, 1878, p. V.] (Enemmän kuin mikään muu tiede on estetiikka
+ollut metafyysikkojen unelmien esineenä. Platosta aina meidän
+aikoihimme asti on estetiikka antanut sopivaa aihetta kaikenlaisten
+mielihoureiden ja transhendentaalisten mysteerioiden muodostamiselle,
+jotka kaikki koettavat löytää absoluuttista kauneuden ihannetta —
+reaalisten kappalten ikuista ja jumalallista peruskuvaa).
+
+Tämä mielipide on aivan oikea. Siitä voi lukija tulla vakuutetuksi, jos
+ottaa vaivakseen lukea ne kauneuden määritykset, jotka olen koonnut
+etevimpien esteettikojen teoksista.
+
+En siteeraa muinaisten kirjailijain: Sokrateen, Platon, Aristoteleen
+ja Plotinuksen mielipiteitä kauniista, sentähden että heillä ei
+oikeastaan ollut sellaista, hyvyydestä eroavaa, käsitystä kauneudesta,
+joka on nykyaikaisen estetiikan perustuksena. Nykyaikaiset esteettikot
+verratessaan muinaisten kirjailijain mielipiteitä kauneudesta
+nykyaikaisiin, antavat vanhojen kirjailijoiden sanoille merkityksen,
+jota niillä ei ole (katso Bénard'in erinomaista kirjaa — "L'esthétique
+d'Aristote" ja Walter’in "Geschichte der Aesthetik im Altertum").
+
+
+
+
+III.
+
+
+Alan estetiikan perustajasta Baumgartenista (1714 —1762).
+
+Baumgartenin mukaan [katso Schasslerin ylemp. mainittua teosta, siv.
+361] on loogillisen tiedon objekti — _totuus_, esteettisen taas —
+_kauneus._ Kauneus on absoluuttinen ja tunnetaan tunteen avulla. Totuus
+on myöskin absoluuttinen, mutta se saadaan selville järjen avulla.
+Samoin on hyve absoluuttinen ja saavutetaan siveellisen tahdon avulla.
+
+Kauneuden määrää, Baumgartenin mukaan, sopusointuisuus, s.o. osien
+vastaavaisuus toisiinsa ja kokonaisuuteen. Itse kauneuden tarkoitus
+taas on herättää mieltymystä ja halua (Wohlgefallen und Erregung eines
+Verlangens) — mielipide, joka Kantin mielestä on sula vastakohta
+kauneuden pääominaisuudelle ja tunnusmerkeille.
+
+Baumgartenin mielestä ilmenee kauneus korkeimmassa muodossaan
+luonnossa, ja sentähden on taiteen päätehtäväksi katsottava
+luonnon mukaileminen (tämäkin on jyrkässä ristiriidassa myöhempien
+esteettikojen mielipiteiden kanssa).
+
+Jättäen huomioonottamatta vähemmän huomattavat Baumgartenin oppilaat:
+Meyer'in, Eschenburg'in, Eberhardt'in, jotka ainoastaan jossain määrin
+ovat muuntaneet opettajansa mielipiteitä, erottaen mieluisen kauniista,
+siteeraan niiden kirjailijain kauneuden määritykset, jotka kokonaan
+eroavat Baumgartenin mielipiteistä. Nämät kirjailijat olivat: Schütz,
+Sulzer, Mendelssohn ja Moritz. Heidän mielestään on taiteen päämääränä
+hyvyys eikä kauneus. Niinpä sanoo Sulzer (1720 —1779), että kauniiksi
+on tunnustettava ainoastaan se, joka on hyvää. Sulzerin mukaan koko
+ihmiselämän päämääränä tulee olla yhteiskunnan paras. Se saavutetaan
+siveystunteen kehittämisen kautta, ja saman päämäärän tulee olla
+myöskin taiteella. Kaunista on se, joka herättää ja kasvattaa tällaisen
+tunteen.
+
+Melkein samoin ymmärtää kauneuden myöskin Mendelssohn (1729—1786).
+Hänen mielestään on taide kauneuden hämärän tunteen kehittämistä
+todelliseksi ja hyväksi. Taiteen päämaali taas on siveellinen
+täydellisyys. Tähän suuntaan kuuluvien esteettikojen mielestä on
+kauneuden ideaalina pidettävä kaunista sielua kauniissa ruumiissa.
+Nämät esteettikot hylkäävät siis kokonaan täydellisen (absoluuttisen)
+jakamisen sen kolmeen muotoon: totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen.
+Kauneus sulautuu yhteen hyvyyden ja totuuden kanssa.
+
+Mutta tätä käsitystä kauneudesta eivät kannata myöhemmät esteettikot.
+Winkelmann esiintyy oppeineen, jotka ovat täydellisessä ristiriidassa
+näiden mieli piteiden kanssa. Mitä pontevimmin eroittaa hän taiteen
+tehtävän hyvän saavuttamispyrinnöistä ja pitää kauneuden sisältönä
+ainoastaan ulkonaista, plastillista kauneutta, Samaa mieltä olivat
+sittemmin Lessing ja Göthe.
+
+Kuuluisassa teoksessaan väittää Winkelmann (1717 —1767), että kauneus,
+riippumatta hyvyydestä, on kaiken taiteen laki ja päämäärä. Kauneutta
+taas on kolmea lajia: l) muotokauneutta, 2) muodossa ilmenevää aatteen
+kauneutta ja 3) ilmaisun kauneutta, joka esiytyy vain yhteydessä kahden
+ensimäisen kanssa. Ilmaisun kauneus on taiteen korkein päämäärä ja
+ilmenee muinaisajan taiteessa. Sentähden tuleekin nykyajan taiteen
+jäljitellä muinaista.
+
+Samoin käsittävät taiteen myöskin Lessing, Herder ja Göthe, samoin kuin
+kaikki Saksan etevät esteettikot Kant’iin asti. Hänen jälkeensä saa
+taas uusi käsitys taiteesta jalansijaa.
+
+Samanaikaisilla, englantilaisilla, ranskalaisilla, itaalialaisilla
+ja hollantilaisilla on omat esteettiset teoriiansa, yhtä hämärät
+ja ristiriitaiset kuin saksalaistenkin. Kaikki nämät esteettikot
+panevat mietteittensä perusteeksi kauneuden käsitteen ja katsovat
+kauneuden absoluuttisesti olemassaolevaksi, ja enemmän tai vähemmän
+yhteensulavaksi hyvyyden kanssa tai ainakin lähteväksi samasta
+juuresta kuin se. Jo vähää ennen Baumgartenia kirjoittivat taiteesta
+englantilaiset kirjailijat Shaftesbury, Hutcheson, Home, Burke, Hogard
+y.m.
+
+Shaftesburyn mielestä on kaunis samalla myöskin sopusointuista ja
+suhteellista; kaunis ja sopusointuinen on myöskin oikeudenmukaista
+(true); kaunis ja oikeudenmukainen on taas mieluista ja hyvää (good).
+Kauneutta voi tuntea ainoastaan henkisesti. Jumala on kauneuden
+perustus, — kaunis ja hyvä saavat alkunsa samasta lähteestä. [Knight;
+The Philosophy of the Beautiful, I, p. 165-166]. Vaikka siis
+Shaftesburyn mukaan kauneus katsotaankin hyvyydestä eroavaksi, sulautuu
+se kuitenkin eroittumattomasti yhteen hyvyyden kanssa.
+
+Hutcheson (1694—1744) teoksessaan "Origin of our ideas of beauty
+and virtue" on sitä mielipidettä, että taiteen tarkoituksena on
+kauneus, joka on ykseyden ilmenemistä paljoudessa. Kauneuden me
+tunnemme siveellisen vaiston kautta (an internal sense), joka voi olla
+ristiriidassa esteettisen vaiston kanssa. Siten siis kaunis ei aina ole
+hyvää, usein eroaa se hyvästä, onpa ristiriidassakin sen kanssa.
+
+Home (1696—1782) taas pitää kaiken mieluisen kauniina. Senvuoksi
+riippuu kauneus mausta. Oikean maun perustuksena on taas se, että
+mitä suurin vaikutusten paljous, täydellisyys, voima ja erilaisuus
+on yhdistettynä mitä ahtaimpiin rajoihin. Siinä on täydellisen
+taideteoksen ihanne.
+
+Teoksessaan "Enquiry into the origin of our ideas of the sublime
+and the beautiful" tuo Burke (1730—1797) esiin sen mielipiteen,
+että suurenmoisen ja kauniin perustuksena on itsesäilytysvietti ja
+taipumus yhteiselämään. Nämät viimeksimainitut ovat alkuperäänsä
+katsoen ihmissuvun ylläpitämiskeinoja. Ensimäinen ilmenee
+ravinnon käyttämisessä, puolustuksessa ja sodassa, toinen taas
+sekaantumisessa ja ihmissuvun enentymisessä. Sentähden on suurenmoisuus
+itsesäilytyksessä ja sitä seuraavassa sodassa; taipumus yhteiselämään
+taas ja sen kanssa yhteydessä oleva sukupuolivietti ovat kauneuden
+perustuksena ja syynä. [Kralik: Weltschönheit, Versuch aller
+allgemeinen Aesthetik 304-6].
+
+Tällaisia ovat etevimpien englantilaisten esteettikojen kauneuden ja
+taiteen määritykset 18:lla vuosisadalla.
+
+Ranskassa kirjoittavat samaan aikaan taiteesta Père André, Batteux ja
+sittemmin Diderot ja D'Alembert, osaksi myöskin Voltaire.
+
+Père Andrén mukaan (Essai sur le Beau) on kauneutta kolmea lajia: l)
+jumalallista, 2) luonnollista ja 3) keinotekoista. [Knight, 101].
+
+Batteux (1713—1780) luulee taiteen olevan luonnon kauneuden
+jäljittelemisessä. Sen tarkoituksena on nautinto. [Schassler,
+316]. Samanlainen on Diderot'n mielipide taiteesta. Maun tulee
+määrätä, mikä on kaunista, tai epäkaunista. Siis sama mielipide kuin
+englantilaisillakin. Mutta maun lakia ei voi määrätä. Päinvastoin
+sanotaan sen olevan mahdotonta. Samaa mielipidettä on D'Alembert ja
+Voltaire. [Knight, 102-4].
+
+Samanaikuisen itaalialaisen esteettikon Paganon mukaan on taide luonnon
+erilaisten kauneuksien yhdistämistä. Maku on taito huomata näitä
+kauneuksia, taito yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi on taiteellinen
+nero. Paganon mukaan kauneus ja hyvyys ovat toisiinsa siinä suhteessa,
+että kauneus ilmenee hyvyytenä, ja hyvyys taas on sisällistä kauneutta.
+
+Toisten itaalialaisten mielestä — Muratorin (1672 —1750) (Riflessioni
+sopro il buon gusto intorno le scienze e le arti) ja erittäinkin
+Spaletti'n [Spaletti: Schassler, 328] (Saggio sopro la bellezza, 1765)
+on taiteen syynä egoistinen tunne, jonka perustuksena on pyrkimys
+itsesäilyttämiseen ja yhteiselämään.
+
+Hollantilaisista on huomattavin Hemsterhuis (1720 —1790), joka suuresti
+vaikutti saksalaisiin esteettikoihin ja Göthe'en. Hänen mielestään
+on kaunista se, mikä tuottaa suurinta nautintoa. Suurinta nautintoa
+matkaan saattaa taas se, joka lyhimmässä ajassa antaa meille suurimman
+määrän aatteita. Nautinto, jonka kauneus meissä aikaansaa, on korkeinta
+tietoa, jonka ihminen voi saavuttaa, sentähden että se lyhimmässä
+ajassa antaa — suurimman määrän perseptsiooneja. [Schassler, 331, 333].
+
+Tällaisia ovat ne esteettiset teoriiat, jotka viime vuosisadalla
+syntyivät ulkopuolella Saksanmaan rajoja. Saksassa taas ilmestyy
+Winkelmannin jälkeen aivan uusi esteettinen teoriia, jonka perustaja
+oli Kant (1724 —1804). Enemmän kuin edelliset selittää tämä teoriia
+kauneuden ja siis myöskin taiteen käsitteitä.
+
+Kantin teoriia perustuu seuraavaan: Ihminen tuntee luonnon ympärillään
+ja itsensä kuuluvaksi luontoon.
+
+Ulkopuolella itseään olevassa luonnossa hän hakee totuutta, itsessään
+taas hyvyyttä, — edellinen on puhtaan järjen toimintaa, jälkimäinen
+taas käytännöllisen järjen (vapauden) työtä. Paitsi näitä kahta
+tiedon saavuttamisen keinoa löytyy Kantin mukaan vielä arvostelukyky
+(Urtheilskraft), joka muodostaa arvosteluita ilman käsitteitä ja
+tuottaa huvia ilman haluja: "Urtheil ohne Begriff und Vergnügen ohne
+Begehren". Tämä kyky on juuri esteettisen tunteen perustuksena.
+Kaunista, subjektiivisessa suhteessa on se, joka yleensä — käsitteittä
+ja käytännöllisettä hyödyttä välttämättömästi meitä miellyttää,
+objektiivisesti kaunista taas on tarkoituksenmukaisen kappaleen muoto,
+jos me ihailemme sitä ajattelematta mitään tarkoitusta. [Schassler,
+525-28].
+
+Samoin määrittelevät kauneuden myöskin Kantin oppilaat, esim. Schiller
+(1759—1805). Schiller on paljon kirjoittanut estetiikasta ja on
+hänen, samoin kuin Kantinkin mielestä, taiteen tarkoituksena kauneus.
+Sen lähteenä on nautinto, johon ei ole yhdistetty käytännöllistä
+hyödyntunnetta. Taidetta voisi siis kutsua leikiksi, ei kuitenkaan
+siinä merkityksessä, että se olisi tuiki mitätöntä, vaan sentähden,
+että kauneus ilmenee itse elämässä, jolla ei ole muuta päämäärää kuin
+kauneus. [Knight, 61—63].
+
+Schillerin jälkeen on Kantin oppilaista huomattavin Wilhelm von
+Humboldt. Hän ei ole tosin mitään lisännyt kauneuden määritykseen,
+mutta on kuitenkin selittänyt sen eri muotoja, kuten esim. draamaa,
+musiikkia, koomillisuutta y.m. [Schassler, 740-43].
+
+Kantin jälkeisistä filosoofeista, jotka ovat kirjoittaneet
+estetiikasta, ovat mainittavat Fichte, Schelling ja Hegel sekä heidän
+oppilaansa. Fichten mukaan (1762—1814) kauneuden tunne saa alkunsa
+seuraavasta. Maailmassa, s.o. luonnossa on huomattavana kaksi puolta:
+meidän rajoittuutemme ja meidän vapaan, ideaallisen toimintamme
+tuote. Ensimäisessä tapauksessa on maailma rajoitettu, jälkimäisessä
+— vapaa. Ensimäisessä merkityksessä on jokainen kappale rajoitettu,
+typistetty, näemme ainoastaan rumuutta; jälkimäisessä taas huomaamme
+sisällisen täydellisyyden, elämän ja uudestasyntymisen, — näemme
+kauneuden. Kappaleen rumuus eli kauneus riippuu siis Fichten mielestä
+siitä, miltä kannalta sitä katsomme. Ja sentähden kauneutta ei löydy
+ulkonaisessa maailmassa, vaan kauniissa sielussa (schöner Geist). Taide
+onkin vaan tämän kauniin sielun ilmaisumuoto ja sen tarkoituksena ei
+ole ainoastaan järjen kehittäminen, sillä se on oppineen tehtävä,
+eikä myöskään sydämen ominaisuuksien kasvattaminen, sillä se on
+siveellisyyssaarnaajan tehtävä, vaan koko ihmisen. Ja sentähden
+kauneuden tunnusmerkki ei ole missään ulkonaisessa, vaan taiteilijan
+kauniissa sielussa. [Schassler, 769-71].
+
+Samaan suuntaan käyvät myöskin Friedrich Schlegelin ja Adam Müllerin
+kauneuden määritykset. Schlegelin (1778—1829) käsitys kauniista on
+liian epätäydellinen ja yksipuolinen; kauneutta ei ole olemassa
+ainoastaan taiteessa, vaan myöskin luonnossa ja rakkaudessa, joten
+todellinen kauneus ilmenee taiteessa, luonnossa ja rakkaudessa.
+Schlegel lukee siis esteettiseen taiteeseen eroittumattomasti
+kuuluvaksi myöskin siveellisen ja filosoofisen taiteen. [Ibid, 786-87].
+
+Adam Müllerin mielestä löytyy kahdenlaista kauneutta: Toinen niistä
+on yleistä laatua, joka vetää puoleensa ihmisiä, kuten aurinko
+planeetteja. Tällainen oli kauneus etupäässä muinaisaikoina. Toinen
+taas on individuaalista kauneutta, sentähden että katselija itse tulee
+auringoksi, joka vetää puoleensa kauneutta. Se ilmenee uuden ajan
+taiteessa. Maailma, jossa kaikki ristiriitaisuudet ovat sopusointuun
+saatetut, on korkeinta kauneutta. Jokainen taideteos on ainoastaan
+tämän maailmanharmoonian toistamista. [Kralik 148]. Korkeinta taidetta
+on elämän taide. [Ibid, 820].
+
+Samanaikainen ja pääasiassa yhtä mieltä Fichten ja hänen oppilaittensa
+kanssa oli filosoofi Schelling, joka on suuresti vaikuttanut meidän
+aikamme esteettisiin käsitteisin. Schellingin (1775—1854) mielestä on
+taide sen maailmankatsantokannan tulos, jonka mukaan subjekti muuttuu
+omaksi objektikseen tahi objekti omaksi subjektikseen. Kauneus on
+äärettömän ilmestymistä äärellisessä. Ja enin omituista taideteokselle
+on epätahallinen äärettömyys. Taide on subjektiivisen ja objektiivisen
+— luonnon ja järjen, tahallisen ja epätahallisen yhdistämistä toistensa
+kanssa. Ja sentähden on taide tiedon korkein välikappale. Kauneus on
+kappalten tarkastamista omassa itsessään, sellaisina kuin ne löytyvät
+kaikkien kappalten perusmuodoissa (in den Urbildern). Taiteilija ei voi
+tiedollaan eikä taidollaan muodostaa kaunista, sen luo hänessä itse
+kauneuden aate. [Schassler, 828-29, 834, 841].
+
+Schellingin seuraajista on huomattavin Solger (1780—1819) (Vorlesungen
+über Aesthetik). Solgerin mukaan on kauneuden aate kaikkien kappalten
+perusaate. Maailmassa me näemme ainoastaan perusaatteen väärentämistä.
+— Ainoastaan taide voi mielikuvituksen avulla kohota perusaatteeseen
+asti. Ja sentähden on taide luomista. [Schassler, 891].
+
+Toisen Schellingin oppilaan, Krausen (1781-1832) mielestä todellinen
+reaalinen kauneus on aatteen ilmestymistä individuaalisessa
+muodossa; taide taas on kauneuden toteuttamista ihmisen vapaan
+hengen ilmakehässä. Korkeinta taidetta on elämän taito, joka suuntaa
+toimintansa elämän kaunistamiseen, jotta se olisi hyvä asuinpaikka
+hyvälle ihmiselle. [Schassler, 917].
+
+Schellingin ja hänen seuraajiensa jälkeen ilmestyy Hegelin esteettinen
+teoriia, joka meidän päiviimme asti on säilynyt, muutamissa
+tajullisesti, mutta useimmissa tajuttomasti. Tämä teoriia ei ole
+edellisiä suinkaan selvempi, vaan päinvastoin, jos mahdollista,
+hämärämpi ja mystillisempi.
+
+Hegelin (1770—1831) mukaan ilmestyy Jumala kauneuden muodossa luonnossa
+ja taiteessa. Jumala on huomattavana subjektissa ja objektissa,
+— luonnossa ja hengessä. Kauneus taas on aatteen ilmenemistä
+mateeriassa. Todellinen kauneus on henkistä ja sentähden on luonnon
+kauneus ainoastaan henkisen kauneuden jäljennöstä: kauniilla voi
+olla ainoastaan henkinen sisällys. Mutta henkisen täytyy ilmestyä
+aineellisessa muodossa. Hengen aineellinen ilmestyminen on ainoastaan
+näennäistä (Schein). Tämä hengen heikko jälkikuva on ainoa muoto,
+jossa kaunis voi ilmestyä todellisuudessa. Taiteen tehtävänä on siis
+muodostaa aatteen jäljennös ja yhdessä uskonnon ja filosofiian kanssa
+herättää tajuntaan ja julkilausua ihmisten syvimmät velvollisuudet ja
+korkeimmat henkiset totuudet.
+
+Totuus on Hegelin mielestä sama kuin kauneus. Eroitus on ainoastaan
+siinä, että totuus on itse aate. Aate taas ilmestyessään ulkomaailmassa
+ei tunnu meistä ainoastaan todelliselta vaan myöskin kauniilta. Kauneus
+on aatteen ilmenemistä. [Schassler, 946, 1085, 984-85, 990].
+
+Hegelin monilukuisista seuraajista ovat mainittavat: Weisse, Arnold
+Ruge, Rosenkrantz, Theodor Fischer y.m.
+
+Weissen (1801—1867) mukaan on taide absoluuttisesti henkisen kauneuden
+olemuksen sovittamista ulkonaiseen, kuolleesen mateeriaan, jonka
+käsite ilman siihen sovitettua kauneutta on kaiken itsestäänolemisen
+negatsiooni (Negation alles Fürsichsein's).
+
+Totuuden aate, — sanoo Weisse, — sisältää ristiriitaisuuden
+subjektiivisen ja objektiivisen tiedon välillä. Tämän ristiriitaisuuden
+voi poistaa ainoastaan käsite, joka yhdistää yhdeksi — yleisyyden ja
+yksityisyyden, jotka totuuden käsitteessä ovat toisistaan eroitetut.
+Tämä käsite on kauneus. [Schassler, 966, 955—56].
+
+Rugen (1802—1880) mukaan, joka järkähtämättä pysyi Hegelin opissa, on
+kauneus itsensä ilmaiseva aate. Tarkastellessaan itseyttään, huomaa
+henki itsensä ilmaistuna joko kokonaan — ja tällainen täydellinen
+ilmestysmuoto on kauneutta — tahi epätäydellisesti ja silloin hengessä
+herää tarve muuttaa epätäydellistä ilmestymismuotoaan, jolloin henki
+tulee luovaksi taiteeksi. [Ibid, 1017].
+
+Fischerin (1807—1887) mielestä on kauneus aate äärellisessä
+ilmestymismuodossaan. Itse aate taas ei ole eroittamaton, vaan
+muodostaa aatteiden systeemin, jotka aatteet esiintyvät nousevana ja
+laskevana viivana. Mitä korkeampi on aate, sitä enemmän se sisältää
+kauneutta, mutta myöskin kaikkein alhaisin niistä ei ole ilman
+kauneutta, sillä se muodostaa välttämättömän renkaan systeemissä.
+Aatteen korkein muoto on persoonallisuus, ja sentähden korkeinta
+taidetta on se, jonka esineenä on korkein persoonallisuus. [Ibid,
+1065-66].
+
+Samaan aikaan heegeliläisten teoriiojen kanssa ilmestyy Saksassa toisia
+esteettisiä teoriioita, joiden edustajat eivät hyväksyneet sitä Hegelin
+mielipidettä, että kauneus muka on ideean ilmenemistä ja taide tämän
+ilmaisemista. Nämät teoriiat sisälsivät aivan vastakkaisia mielipiteitä
+ja pilkkasivat hegeliläistä katsantokantaa. Niiden edustajista
+mainittakoot Herbart ja Schopenhauer.
+
+Herbartin (1766—1841) mukaan kauneutta itsessään ei löydy eikä voi
+löytyä. On olemassa ainoastaan meidän arvostelumme ja välttämätöntä on
+löytää peruste tälle arvostelulle. Näiden arvostelujen perustuksena
+ovat vaikutuksien suhteet. Löytyy suhteita, joita me nimitämme
+kauniiksi ja taide on juuri näiden suhteiden löytämistä. Päinvastoin
+kuin edelliset esteettikot väittää Herbart, että kauniita esineitä
+ovat usein ne, jotka eivät ilmaise kerrassaan mitään, kuten esim.
+taivaankaari — joka on kaunis muotonsa ja väriensä vuoksi, eikä
+suinkaan siihen yhdistettyjen tarinoiden tähden Noakista y.m.
+[Schassler, 1097—1100].
+
+Toinen Hegelin vastustaja oli Schopenhauer, joka hylkäsi koko
+Hegelin systeemin ja hänen estetiikkansa. Schopenhauerin (1788—1860)
+mukaan tahto oleentuu maailmassa asteettain. Mitä korkeampi on sen
+oleentumisen aste, sitä kauniimpi se on. Mutta siitä huolimatta on joka
+asteella oma kauneutensa. Luopumalla omasta individuaalisuudestamme
+ja tarkastamalla yhtä näistä tahdon ilmenemisen asteista me tunnemme
+kauniin. Kaikki ihmiset kykenevät Schopenhauerin mielestä tuntemaan
+tämän aatteen sen eri asteissa ja siten hetkeksi vapautumaan omasta
+persoonallisuudestaan. Lahjakas taiteilija kykenee tekemään sen
+mitä suurimmassa määrässä ja sentähden luomaan korkeinta kauneutta.
+[Schassler, 1124, 1107].
+
+Näiden etevämpien saksalaisten kirjailijain ohella tulee mainita
+muutamia, vähemmän omintakeisia ja vaikuttavia, kuten Hartmann,
+Kirchmann, Schnasse, osaksi Helmholtz (esteettikona), Bergmann,
+Jungmann ja lukematon määrä muita.
+
+Hartmannin (1842) mielestä ei kauneus ole ulkonaisessa maailmassa
+löydettävissä, ei kappaleessa itsessään eikä ihmissielussakaan, vaan
+siinä näennäisessä kuvassa, jonka taiteilija luo. Kappale itsessään ei
+ole kaunis, vaan taiteilija tekee siitä kauniin. [Knight, 81-82].
+
+Myöskin Schnasse (1798—1875) oli sitä mieltä, ettei kauneutta
+löydy ulkonaisessa maailmassa. Luonnossa löytyy ainoastaan sen
+tavoittelemista. Taide antaa sen, jota luonto ei voi tarjota, Kauneus
+ilmaantuu vapaan yksilön toiminnassa, joka tuntee luonnossa puuttuvan
+harmoniaan. [Ibid, 83].
+
+Kirchmann kirjoitti kokeellisen estetiikan. Hänen mielestään löytyy
+kuusi historian alaa: 1) tietämisen, 2) rikkauden, 3) siveyden, 4)
+uskon, 5) politiikan, 6) kauneuden alat. Toiminta Viimeksimainitulla
+alalla on taidetta. [Schassler, 1121].
+
+Helmholtz (1821) on kirjoittanut musiikin kauneudesta. Musikaalisessa
+tuotteessa saavutetaan kauneus ainoastaan varmoja lakeja seuraamalla.
+Nämät lait ovat taiteilijalle tuntemattomia, joten kauneus ilmestyy
+taiteilijassa itsetiedottomasti eikä sitä siis voi tarkemmin tutkia
+eikä määritellä. [Knigt, 85-86].
+
+Bergmann (1840) tuo kirjassaan "Ueber das Schöne" (1887) esiin sen
+väitteen, ettei kauneutta voi objektiivisesti määritellä. Kauneutta
+voi tuntea ainoastaan subjektiivisesti, ja sentähden on estetiikan
+tehtävänä määritellä, mikä kutakin miellyttää. [Ibid, 88].
+
+Jungmannin (k. 1885) mielestä kauneus on puhtaasti henkinen ominaisuus;
+se herättää meissä mieltymystä ainoastaan, jos me sen näemme; se on
+rakkauden perustus. [Ibid, 88].
+
+Ranskalaisten, englantilaisten ja muiden kansojen esteettiset teoriiat,
+jotka viime aikoina ovat ilmestyneet, ovat niiden pääedustajien mukaan
+seuraavat:
+
+Etevimpiä ranskalaisista esteettikoista olivat: Cousin, Jouffroy,
+Petit, Ravaisson, Levéque.
+
+Cousin (1792—1867) oli eklektiko ja saksalaisten idealistien seuraaja.
+Hänen teoriiansa mukaan kauneudella on aina siveellinen peruste. Cousin
+vastustaa sitä mielipidettä, että taide olisi jäljittelemistä, ja
+että kaunista olisi ainoastaan se, mikä miellyttää. Hän väittää että
+kauneutta voi määritellä, ja sanoo hän sen olevan ykseydessä löytyvän
+vaihtelevaisuuden. [Ibid, 112].
+
+Cousin'in jälkeen kirjoitti estetiikasta Jouffroy (1796—1842). Hän
+kuului myöskin saksalaiseen esteettiseen suuntaan ja oli Cousin'in
+oppilas. Hänen määrityksensä mukaan on kauneus ilmaus, jota ei voi
+nähdä niiden luonnonlakien avulla, jotka sitä ilmaisevat. Ulkonainen
+maailma on se puku, jonka avulla me näemme kauneuden. [Ibid, 116].
+
+Schweitziläinen Petit [Knight, 118] on kirjoituksessaan kauneudesta
+seurannut Hegeliä ja Platoa. Hän sanoo kauneuden olevan jumalallisen
+aatteen vapaan ja välittömän ilmenemisen aineellisissa muodoissa.
+
+Levéque oli Schellingin ja Hegelin seuraaja. Hänen mielestään on
+kauneus näkymätöntä, joka piilee luonnossa.
+
+Yhtä epämääräisiä mielipiteitä kauneuden olemuksesta toi esiin myöskin
+ranskalainen metafyysikko Ravaisson, joka pitää kauneutta maailman
+lopullisena tarkoituksena. "La beauté la plus divine et principalement
+la plus parfaite contient le secret" [La philosophie en France (232)].
+Hänen mielestään kauneus on maailman tarkoitus.
+
+"Le monde entier est l'oeuvre d'une beauté absolue, qui n'est la cause
+des choses, que par l'amour, qu'elle met en elles".
+
+Jätän tahallani kääntämättä nämät metafyysilliset sanat, sillä
+ranskalaiset luettuaan saksalaisia kirjailijoita ja koettaessaan
+jäljitellä heitä voittavat jälkimäiset hämäryydessä. Niinpä
+ranskalainen filosoofi Renouvier puhuessaan kauneudesta sanoo: "Ne
+craignons pas de dire, qu'une vérité, qui ne serait pas belle, n'est
+qu'un jeu logique de notre esprit et que la seule verité solide et
+digne de ce nom c'est la beauté" [Du fondement de l'induction].
+
+Niistä kirjailijoista, jotka viime aikoina ovat vaikuttaneet taiteen ja
+kauneuden ymmärtämiseen Ranskassa, mainittakoon vielä, paitsi edellisiä
+idealisteja, joissa huomataan saksalaista vaikutusta, Taine, Guyot,
+Cherbuliez, Costère, Véron.
+
+Tainen (1828—1893) mukaan on kauneus jonkun huomattavan aatteen
+olemuksen ilmaus, joka on täydellisempi sitä, jossa se ilmenee
+todellisuudessa. [Taine, Philosophie de l'art, t.I. 1893, 47].
+
+Guyot'n (1854—1888) mielestä ei kauneus ole mitään vierasta itse
+kappaleelle, se ei ole mikään parasiitti, vaan on sen olennon
+korkein kehkeämismuoto, jossa se ilmenee. Taide taas on järjellisen
+ja tajullisen elämän ilmaus. Tämä elämä herättää meissä, toiselta
+puolen kaikkein syvimpää olemisen tuntemista, toiselta puolen taas
+kaikkein korkeimpia tunteita ja ajatuksia. Taide kohottaa ihmisen
+persoonallisesta elämästä yleiseen ei ainoastaan osanoton kautta
+samoihin tunteisiin ja vakaumuksiin, vaan myöskin samojen tunteiden
+kautta. [Knight, 139—141].
+
+Cherbuliez'n mielestä on taide toimintaa, joka 1) tyydyttää meidän
+synnynnäistä rakkauttamme kuviin (apparence), 2) sovittaa aatteita
+näihin kuviin ja 3) tarjoo nautintoa samaan aikaan meidän tunteillemme,
+sydämellemme ja järjellemme. Kauneus taas ei ole ominaista kappaleille,
+vaan on osa meidän sielumme toiminnasta. Kauneus on — illusioonia.
+Absoluuttista kauneutta ei löydy, vaan kauniilta näyttää meistä se,
+joka meidän mielestämme on karakteristista ja sopusointuista.
+
+Costèren mukaan kauneuden, hyvyyden ja totuuden aatteet ovat meissä
+synnynnäisiä. Nämät aatteet valistavat meidän järkeämme ja ovat
+verrattavat Jumalaan, joka juuri on hyvyys, totuus ja kauneus.
+Kauneuden aatteesen sisältyy olemuksen ykseys, muodostavien elementtien
+erilaisuus ja se järjestys, jonka ykseys tuo elämän ilmiöiden
+erilaisuuteen. [Knight, 134].
+
+Täydellisyyden vuoksi mainitsen vielä muutamia kirjoja, jotka koskevat
+taidetta.
+
+"La psychologie du Beau et de l'Art" par Mario Pilo (1895). Mario Pilon
+mukaan on kauneus meidän fyysillisten tunteittemme tuote, taiteen
+tarkoitus on nautinto, mutta tämä nautinto tahdotaan välttämättä tehdä
+siveelliseksi.
+
+"Essais sur l'art contemporain" par H. Fierens Gevaert (1897). Tämän
+kirjan mukaan riippuu taide siitä siteestä, jolla se on yhdistetty
+menneisyyteen, uskonnollisesta ihanteesta, jonka nykyajan taiteilija
+itsellensä luo, antamalla taideteokselle oman persoonallisuutensa
+leiman.
+
+Sitten mainittakoon Sar Peladan "L'art idealiste et mystiqve" (1894).
+Peladan'in mukaan kauneus on yksi Jumalan ilmestysmuoto. Il n'ya pas
+d'autre realité que Dieu, il n'ya pas d'autre Verité quc Dieu, il n'ya
+pas d'autre Beauté, que Dieu (s. 33). Tämä kirja on sangen fantastinen
+ja osoittaa tekijässään suurta tietämättömyyttä, mutta hyvin kuvaava
+niiden mielipiteiden tähden, jotka siinä esiintuodaan ja sen suosion
+tähden, jota se on saavuttanut Ranskan nuorisossa.
+
+Tällaisia ovat kaikki viime aikoihin asti Ranskassa ilmestyneet
+teokset estetiikan alalla. Selvyytensä ja järkevyytensä tähden tekee
+niistä loistavan poikkeuksen Véron'in kirja "L'esthétique" (1878).
+Vaikkei sekään täydellisen selvästi määrittele taidetta, on se ainakin
+poistanut estetiikasta absoluuttisen kauneuden hämärän käsitteen.
+
+Véron'in (1825—1889) mukaan on taide tunteen (emotion) ilmaisemista.
+Tämä tunne esiintuodaan viivojen, muotojen, värien yhteensovittamisen
+kautta tahi liikkeiden, äänien tai sanojen johdonmukaisuuden avulla.
+[L'esthétique, s. 106].
+
+Englannissa sitävastoin on ilmestynyt yhä useampia kirjailijoita, jotka
+eivät määrittele kauneutta sille kuuluvien ominaisuuksien avulla, vaan
+selittävät sen olevan maun asian. Kauneuden siasta koetetaan saada
+selville, mitä on maku.
+
+Reid'in jälkeen, joka väitti kauneuden kokonaan riippuvan katsojasta,
+toi Alisson kirjassaan "On the nature and principles of taste" (1790)
+esiin saman mielipiteen. Samaa, vaikka toiselta näkökannalta katsoen,
+väittää myöskin Erasme Darwin, kuuluisan Charles'in isoisä. Hänen
+mielestään me pidämme kauniina sitä, jota kuvittelemme rakastavamme.
+Samaan suuntaan käy myöskin Richard Knight'in kirja "Analytical inquiry
+on the principles of taste" (1805).
+
+Samantapaisia on suurin osa muistakin englantilaisten esteettikojen
+teoriioista. Kuuluisimpia englantilaisista esteettikoista tämän
+vuosisadan alussa olivat Darwin, Spenser, Morby, Grant-Allen, Kerd,
+Knight.
+
+Darwin (1809—1883) tuo kirjassaan "Descent of Man" (1871) esiin sen
+mielipiteen, että kauneus on tunne, jota ei voi tuntea ainoastaan
+ihminen, vaan eläinkin. Sentähden ei se ollut vieras ihmiskunnan
+esi-isillekkään. Linnut koristavat pesänsä ja pitävät arvossa parinsa
+kauneutta. Kauneus sisältää erilaisten luonteiden käsitteen. Musiikki
+on saanut alkunsa siitä äänestä, jolla koiraat kutsuvat naaraita.
+[Knight, 238].
+
+Spenserin mukaan on taiteen alkuna pidettävä leikkiä, — ajatus,
+jonka jo Schiller lausui. Alempien eläinten täytyy tuhlata kaiken
+elämäntarmonsa elämän ylläpitämiseen. Ihminen sitävastoin tyydyttää
+elämäntarpeensa verrattain helposti, joten hänellä säilyy voimaa
+muuhunkin. Tämän ylijääneen voiman käyttää hän leikkiin, joka muuttuu
+taiteeksi.
+
+Esteettisen nautinnon lähteenä on: 1) se, joka vähimmillä
+ponnistuksilla suurimmassa määrässä kehittää aisteja (näköä y.m.), 2)
+suurin vaihtelevaisuus, joka on omiaan herättämään tunteita, ja 3)
+näiden molempien yhteys niistä lähtevien mielikuvien kanssa. [Ibid,
+239-240]
+
+Todhunter'in mukaan (The Theory of the Beautiful, 1872) on kauneus
+rajatonta viehättäväisyyttä, jota me tunnemme sekä järjen että
+rakkauden kautta. Kauneus riippuu mausta, sitä ei sentähden voikkaan
+tarkemmin määritellä. Taideteos, joka vaikuttaa meihin piirteillään,
+väreillään, äänillään ja sanoillaan, ei ole sokeiden, vaan
+järjenvoimien tuote. Kauneus on ristiriitaisuuksien sovittamista.
+[Knight, 240-43].
+
+Morleyn mukaan löytyy kauneus ihmisen sielussa. Luonto puhuu meille
+jumalallisesta, ja taide on tämän jumalallisen hieroglyyfinen ilmaus.
+
+Grant-Allen'in, Spenserin seuraajan, mukaan (Physiological Aesthetics,
+1877), kauneus on syntynyt fyysillisesti. Hän sanoo esteettisen
+nautinnon saavan alkunsa kauniin katselemisesta; kauneuden käsite
+taas on fysioloogisen prosessin tuote. Leikki on taiteen alkuna.
+Jos ihmisellä on liian suuri määrä fyysillistä voimaa, antautuu hän
+taiteelliseen toimintaan.
+
+Se erilaisuus, joka vallitsee taiteen arvostelemisen suhteen, riippuu
+mausta. Makua voi kehittää. Täytyy luottaa hienosti sivistyneiden ja
+kehittyneimpien ihmisten arvosteluun. Tällaiset ihmiset muodostavat
+nousevan polven maun.
+
+Kerdin mielestä (Essay on Philosophy of Art, 1883) on kauneus keino
+objektiivisen maailman saavuttamiseen lukuunottamatta muita maailman
+osia, joka on välttämätöntä tieteelle. Ja sentähden taide poistaa
+ristiriitaisuuden ykseyden ja moninaisuuden, lain ja ilmiön, subjektin
+ja objektin välillä yhdistäen ne yhdeksi. [Ibid, 258—259].
+
+Knight (Philosophy of the Beautiful, II, 1893) seuraten Schellingin
+mielipidettä sanoo kauneuden olevan objektin yhdistymistä subjektiin,
+sen ilmenemistä luonnossa, joka on ihmiselle omituista ja sen
+yhdistämistä omassa itsessämme, joka on yleistä koko luonnossa.
+
+Yllä olevat lyhyet otteet niistä mielipiteistä, joita on lausuttu
+kauneuden ja taiteen suhteen, eivät tietysti voi antaa edes
+lähimaistakaan käsitystä tästä aineesta. Sitäpaitsi esiintyy joka
+päivä uusia esteettisiä kirjailijoita, joiden kauneuden määritykset
+ja arvostelut ovat yhtä hämäriä ja ristiriitaisia. Toiset jatkavat
+Baumgartenin ja Hegelin mystillisiä esteettisiä systeemejä, toiset
+ottavat asian subjektiiviselta kannalta ja tekevät kauneuden
+riippuvaksi mausta. Kaikkein uusimmat esteettikot taas hakevat
+perustusta kauneudelle fysioloogisista laeista, Onpa sellaisiakin,
+jotka tarkastelevat kysymystä aivan riippumatta kauneuden käsitteestä.
+Niinpä esim. Celli (Studies in Psychology and Aesthetics, 1874) tykkänään
+hylkää kauneuden käsitteen. Hänen mielestään on näet taide sellaisen
+tuotteen luomista, joka voi tarjota todellista iloa ja mieluisia
+vaikutuksia jollekin katselija- tai kuuntelijajoukolle, riippumatta
+hyödystä, joka siitä on odotettavissa.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Mihin johtopäätökseen voimme tulla kaikkien näiden estetiikassa
+lausuttujen kauneuden määrityksien johdosta? Lukuunottamatta
+epämääräisiä kauneuden määrityksiä, joiden mukaan se riippuu milloin
+hyödystä, milloin tarkoituksenmukaisuudesta, milloin symetriiasta,
+milloin järjestyksestä, milloin suhteellisuudesta, milloin sileydestä,
+milloin osien sopusoinnusta, — lukuunottamatta näitä onnistumattomia
+koetuksia objektiivisesti määritellä kauneutta, voimme supistaa kaikki
+esteettiset kauneuden määritykset kahteen perusajatukseen. Toinen
+näistä on se, että kauneus on itsenäisesti olemassa, että se on yksi
+absoluuttisesti täydellisen — Aatteen, Hengen, Tahdon, Jumalan tai muun
+ilmestysmuodoista. — Toinen taas on se, että kauneus on nautintoa, jota
+me tunnemme ajattelematta omaa hyötyämme.
+
+Edellistä mielipidettä olivat Fichte, Schelling, Hegel,
+Schopenhauer ja ranskalaiset filosoofit: Cousin, Jouffroy,
+Ravaisson y.m., mainitsematta keskinkertaisia esteettikoja. Tämän
+mystillis-objektiivisen käsityksen kauneudesta on omistanut myöskin
+suurin osa aikamme sivistyneistä. Se on sangen yleinen varsinkin vanhan
+polven ihmisissä.
+
+Toista mielipidettä taas, että kauneus on nautintoa, jota me tunnemme
+ajattelematta omaa hyötyämme, kannattavat englantilaiset esteettikot ja
+erittäinkin nuorempi osa meidän aikamme yleisöstä.
+
+Löytyy oikeastaan siis ainoastaan kaksi kauniin määritystä:
+objektiivinen, mystillinen, joka yhdistää tämän käsitteen korkeimman
+täydellisyyden, Jumalan, kanssa, — määritys, joka on kerrassaan
+fantastinen ja perusteeton; toinen sitä vastoin on hyvin yksinkertainen
+ja helposti käsitettävä, subjektiivinen, jonka mukaan kaunista on
+kaikki, joka miellyttää.
+
+Toisten mielestä on siis kauneus jotakin mystillistä ja ylevää, mutta
+valitettavasti sangen epämääräistä käsittäen sekä filosofiian ja
+uskonnon, että itse elämän (Schelling ja Hegel); Kant taas ja hänen
+seuraajansa väittävät kauniin olevan nautintoa, jota me tunnemme
+ajattelematta omaa hyötyämme. Mutta vaikka tämä viimeksi mainittu
+määritys tuntuukin sangen selvältä, on se valitettavasti kuitenkin yhtä
+epämääräinen kuin edellinenkin, mennen vastakkaiseen liiallisuuteen,
+sillä sen mukaan sekin nautinto, jonka meille tuottaa ruoka ja juoma,
+on kauneutta, kuten väittävät esim. Guyot, Kralik y.m.
+
+Jos tarkastelemme, miten oppi kauniista on kehittynyt estetiikassa,
+niin huomaamme, että ensi aikoina estetiikan perustamisen jälkeen, on
+vallalla metafyysinen käsitys kauneudesta, vaan että, mitä lähemmäksi
+tulemme nykyaikaa, sitä enemmän kauneuden määritykset tulevat
+kokeellisiksi, ovatpa ne viime aikoina saaneet fysioloogisenkin
+luonteen. On ilmestynyt sellaisia esteettikoja kuin Véron ja Sully,
+jotka koettavat kokonaan tulla toimeen ilman kauneuden käsitettä. Mutta
+sellaiset esteettikot saavat tuiki vähän kannatusta. Suurin osa niin
+hyvin yleisöä, kuin taiteilijoita ja oppineita pitää itsepintaisesti
+kiini kauneuden käsitteestä, sellaisena kuin se määritellään useimmissa
+estetilkoissa, siis sisältäen jotakin mystillistä tai metafyysillistä
+tahi erityistä nautintoa.
+
+Mitä on siis oikeastaan kauneuden käsite, jonka meidän aikamme ihmiset
+pitävät niin välttämättömänä taiteen määrittelemiselle?
+
+Subjektiivisessa suhteessa ymmärrämme kauneudella sitä, joka antaa
+meille määrättyä nautintoa. Objektiivisessa suhteessa taas me
+pidämme kauniina jotakin absoluuttisesti täydellistä ainoastaan
+siksi, että tämän absoluuttisesti täydellisen ilmeneminen tuottaa
+meille määrättyä nautintoa. Objektiivinen määritys on siis itse
+asiassa sama kuin subjektiivinen, lausuttuna toisilla sanoilla.
+Perusajatus molemmissa on se, että me pidämme kauniina kaikkea, joka
+meitä miellyttää herättämättä meissä itsekkäisiä pyyteitä. Näin
+ollen näyttäisi luonnolliselta, ettei tieteen pitäisi tyytyä taiteen
+määritykseen, joka perustuu kauneuteen, s.o. siihen, joka miellyttää,
+vaan että sen pitäisi etsiä yleistä, kaikkiin taiteen tuotteisiin
+soveltuvaa määritystä, jonka mukaan voisi heti päättää onko esine
+taideteos vai ei. Mutta, kuten lukija ylempänä olevista otteista voi
+huomata, sellaista määritystä ei löydy. Kaikki yritykset määritellä
+absoluuttisesti kaunista itsessään milloin luonnon mukailemiseksi,
+milloin tarkoituksenmukaisuudeksi, milloin sopusointuisuudeksi, milloin
+miksikin ovat joko aivan epämääräisiä tahi määrittelevät ainoastaan
+muutamien taideteosten muutamia piirteitä, eivätkä lähimainkaan kykene
+käsittämään kaikkea sitä, jota kaikki ihmiset aina ovat pitäneet ja
+vielä nytkin pitävät taiteena.
+
+Objektiivista määritystä kauniille ei löydy; ne määritykset, jotka
+löytyvät, niin hyvin metafyysinen, kuin kokeellinenkin, voi sovittaa
+yhteen subjektiivisen kanssa, vieläpä senkin mielipiteen kanssa, että
+taide on kauneuden ilmaisemista; kaunista taas on se, joka miellyttää.
+Monet esteettikot ovat huomanneet näiden määrityksien riittämättömyyden
+ja hataruuden. He tekivät itselleen kysymyksen, minkätähden joku
+esine meitä miellyttää, ja kysymys kauneudesta muuttui kysymykseksi
+mausta. Näin tekivät esim. Hutchinson, Voltaire, Diderot y.m. Mutta
+kaikki yritykset antaa selvää vastausta kysymykseen, mitä maku on,
+kuten lukija itse voi huomata estetiikan historiasta ja omasta
+kokemuksestaan, ovat aivan turhia. Mahdotointa on selittää, miksi joku
+esine miellyttää toista, vaan ei toista. Nykyinen estetiikka ei siis
+vastaa niitä vaatimuksia, joita meillä on tieteen suhteen. Tieteellisen
+estetiikan tehtävänä olisi määrätä taiteen ominaisuudet ja lait, samoin
+kuin kauneudenkin, jos se muodostaa taiteen sisällön, tahi maun, jos
+taide todellakin riippuu mausta, ja sitten näiden lakien perustuksella
+määrätä, mitkä taideteokset vastaavat taiteen vaatimuksia, mitkä
+eivät. Ja jos kerran asetutaan sille kannalle, että kaikki ne esineet
+ovat taiteellisia, jotka meitä miellyttävät, on sen muodostettava
+sellainen teoriia taiteesta, jonka mukaan kaikki ne taideteokset,
+jotka miellyttävät määrätyitä henkilöitä, olisivat pidettävät tämän
+teoriian mukaisina. On olemassa taiteellinen kaanon, jonka mukaan
+meidän piirissämme taideteokset arvostellaan (Fidias, Sofokles,
+Homerus, Titianus, Rafael, Bach, Beethoven, Dante, Shakespeare, Göthe
+y.m.) ja estetiikassa lausuttujen mielipiteiden tulee käsittää kaikki
+nämät taiteen tuotteet. Taiteen arvosta ja merkityksestä lausutut
+mielipiteet, jotka eivät perustu _määrätyille laeille_, joiden mukaan
+me pidämme jotakin kauniina tai rumana, vaan _sille, kuuluuko se
+meidän_ muodostamaamme kaanoniin, esiintyvät kaikkialla esteettisessä
+kirjallisuudessa. Näinä päivinä olen lukenut erään Folkeltin
+kirjan, joka ei ole huonoimpia alallaan. Puhuessaan siveellisyyden
+vaatimuksista taideteosten suhteen, sanoo tekijä suoraan, että
+taideluomia ei saa arvostella siveellisyyden vaatimuksien mukaan,
+sillä muutenhan Shakespearen Romeo ja Julia, Göthen Wilhelm Meister
+eivät olisi pidettävät taiteellisina. Mutta koska kumpikin näistä
+kuuluvat taiteen kaanoniin, niin moinen vaatimus on väärä. Sentähden on
+löydettävä sellainen taiteen määritys, jonka mukaan taiteen alaan voisi
+lukea myöskin mainitut teokset ja siveellisyyden vaatimuksen sijaan
+panee tekijä taiteen perustukseksi merkitseväisyyden (Bedeutungsvolles).
+
+Kaikki estetiikat ovat kirjoitetut tämän luonnoksen mukaan. Niiden
+pitäisi tarkalleen määritellä todellisen taiteen olemuksen ja sitten,
+sen mukaan, voiko taideteosta lukea määrityksen alle kuuluvaksi,
+päättää, mikä on taidetta, mikä taas ei. Mutta sen sijaan tunnustavat
+he taiteeksi määrätyn lajin taideteoksia, sentähden että ne
+miellyttävät määrättyyn piiriin kuuluvia henkilöitä, ja taiteelle
+haetaan sellainen määritys, joka käsittäisi alaansa kaikki nämät
+taideluomat. Ei kauvan sitten näin tämän ajatuksen selvästi lausuttuna
+Mutherin "XIX:n vuosisadan taiteen historiassa", joka epäilemättä
+on suuriarvoinen teos. Kertoessaan prerafaeliitoista, dekadenteista
+ja symbolisteista, jotka jo ovat päässeet taiteen kaanoniin, hän
+ei ryhdy ainoastaan arvostelemaan tätä suuntaa, vaan koettaa
+myöskin todistaa, että se on tärkeänä vastapainona naturalistien
+liiallisuuksille. Mitä mielettömyyksiä taiteilijat keksinevätkin, jos
+ne vaan tulevat hyväksytyiksi ylemmissä piireissä, niin muodostetaan
+kohta teoriia, jonka tarkoituksena on selittää ja tehdä laillisiksi
+mokomat mielihoureet. Aivan kun ei historiassa milloinkaan olisi ollut
+sellaisia aikoja, jolloin määrätyissä, yksityisissä piireissä ei ole
+hyväksytty valheellista, rumaa ja mieletöntä taidetta, joka ei ole
+jättänyt mitään jälkiä, ja jonka jälkimaailma on kerrassaan unohtanut.
+
+Taiteen teoriia, joka on perustettu kauneudelle, ja joka on esitettynä
+estetiikoissa, ja jonka suuri yleisö pitää uskontona, ei siis itse
+asiassa ole mitään muuta kuin sen tunnustamista kauniiksi, joka
+miellytti ja miellyttää meitä, s.o. määrättyä ihmisluokkaa.
+
+Voidaksemme määritellä jotakin inhimillistä toimintaa, täytyy meidän
+ymmärtää sen merkitys ja arvo. Jos taas mieli ymmärtää se merkitys ja
+arvo, joka jollakin inhimillisellä toiminnalla on, täytyy välttämättä
+tarkastella tätä toimintaa itsessään, ottaen huomioon sen syyt ja
+vaikutukset, eikä ainoastaan sitä huvia, jota se meille tuottaa.
+
+Jos taas myönnämme että jonkun toiminnan tarkoituksena on tuottaa
+meille nautintoa, ja tämän nautinnon mukaan määräämme sen, niin ei
+meidän määrityksemme nähtävästi tule olemaan oikea. Näin on juuri
+menetelty taidetta määriteltäessä. Jos on kysymys ruuasta, niin ei
+kenenkään päähän juolahda väittää ruu’an merkityksen olevan siinä
+nautinnossa, jota me tunnemme syödessämme. Jokainen käsittää, ettei
+meidän makumme tyydyttäminen mitenkään voi olla perustuksena ruu’an
+ansioita määrätessä, ja ett'emme me sentähden voi edellyttää, että ne
+päivälliset limburgilaisine juustoineen, viineineen y.m., joihin me
+olemme tottuneet, ja jotka meitä miellyttävät, ovat kaikkein parasta
+ruokaa ihmiselle.
+
+Aivan samoin ei kauneuskaan, eli se, mikä meitä miellyttää, mitenkään
+voi olla taiteen määrittelemisen perustuksena, eikä joukko esineitä,
+jotka meitä huvittavat, mitenkään voi vastata taiteen vaatimuksia.
+
+Pitää taiteen tarkoituksen ja merkityksen riippuvana sen tarjoamasta
+nautinnosta on aivan samaa kuin panna ruu'an tarkoituksen ja
+merkityksen riippuvaksi siitä nautinnosta, jota sen syöminen antaa —
+kuten tekevät alhaisimmalla siveellisellä asteella olevat ihmiset.
+
+Samoin kuin ihmiset, jotka luulevat ruu'an tarkoituksen ja merkityksen
+olevan sen antamassa nautinnossa, eivät voi ymmärtää syömisen
+todellista tarkoitusta, samoin myöskin ihmiset, jotka taiteen
+tarkoitusperänä pitävät nautintoa, eivät voi ymmärtää sen oikeata
+merkitystä sentähden, että he antavat toiminnalle, jonka merkitys on
+yhteydessä muiden elämänilmiöiden kanssa, valheellisen tarkoituksen
+tyydyttää yksinomaan nautinnonhimoa. Ihmiset ymmärsivät, että syömisen
+tarkoituksena on ruumiin ravitseminen vasta sitten, kun he olivat
+lakanneet pitämästä tämän toiminnan tarkoituksena nautintoa. Sama on
+asianlaita taiteen suhteen. Ihmiset käsittävät taiteen merkityksen
+ainoastaan silloin, kun he herkeävät pitämästä tämän toiminnan
+tarkoituksena kauneutta, s.o. nautintoa. Mielipide, jonka mukaan
+taiteen tarkoituksena on kauneus eli määrätty nautinto, ei suinkaan
+ole omiaan antamaan selvää käsitystä siitä, mitä taide oikeastaan on.
+Päinvastoin tekee se mahdottomaksi löytää oikeata määritystä taiteelle
+sentähden, että sen kautta kysymystä koetetaan ratkaista tavalla,
+joka on aivan vierasta taiteelle, — metafyysisten, psykoloogisten,
+fysioloogisten, vieläpä historiallistenkin mietteiden kautta siitä,
+miksi joku esine miellyttää toisia, vaan ei toisia. Mietteet siitä,
+miksi toiset pitävät puuperunoista, vaan toiset lihasta, eivät
+ollenkaan auta ratkaisemaan kysymystä, mitä ravitseminen oikeastaan on.
+Yhtä vähän on makukysymyksen ratkaiseminen taiteessa (jonka kysymyksen
+kanssa välttämättä sekoitetaan kaikki taidetta koskevat mietteet)
+omiaan selvittämään sen inhimillisen toiminnan olemusta, jota kutsutaan
+taiteeksi. Se tekee päinvastoin tällaisen selvittämisen kerrassaan
+mahdottomaksi.
+
+Kysymykseen, mitä taide on, jonka alttarille uhrataan miljoonien
+ihmisten vaiva ja työ, ihmishenkiä jopa siveellisyyttäkin, olemme
+estetiikoista saaneet erilaisia vastauksia, joille kaikilla kuitenkin
+on yhteinen se mielipide, että taiteen tarkoituksena on kauneus;
+kauneus taas on muka nautintoa ja taidenautinto on hyvää ja kaikille
+tärkeätä. Nautinto on siis hyvää, sentähden että se on nautintoa. Se
+siis, jota pidetään taiteen määrityksenä, ei lainkaan sitä ole. Se
+on ainoastaan keino nykyisen taiteen puolustamiseksi. Seurauksena
+tästä on ollut, niin kummalliselta kuin se kuuluukin, ettei vielä
+tähän saakka ole onnistuttu antamaan oikeata, vastaavaa määritystä
+taiteesta, huolimatta siitä, että tukuttain sitä käsitteleviä kirjoja
+on kirjoitettu. Syynä on se, että taiteen käsitteen perustukseksi on
+pantu kauneuden käsite.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Mitä on taide siinä tapauksessa, että hylkäämme kauneuden käsitteen,
+joka vaan sekottaa asiaa? Viimeisten ja selvempien taiteen määritysten
+mukaan, jotka ovat riippumattomia kauneudesta, on taide toimintaa,
+joka on saanut alkunsa jo eläinmaailmassa sukupuolivaistosta ja
+taipumuksesta leikkiin (Schiller, Darwin, Spenser), johon on yhdistetty
+hermojen mieluisa vavahteleminen. Tämä on fysioloogis-evolutsiooninen
+määritys. Toiset taas sanovat, että taide on inhimillisten tunteiden
+ilmaisemista. Tämä ilmaiseminen tapahtuu viivojen, värien, liikkeiden,
+äänien, sanojen kautta (Véron). Tämä on kokeellinen määritys. Kaikkein
+myöhimmän mielipiteen mukaan, jonka on julkilausunut Sully, on taide:
+the production of some permanent object or passing action, which is
+fitted not only to supply an active enjoyment to the producer but to
+convey a pleasurable impression to a number of spectators or listeners
+quite apart from any personal advantage to be derived from (toimintaa,
+jonka tuote on pysyväinen eli ajallinen, joka ei ainoastaan tuota
+huvia itse toimivalle henkilölle, vaan myöskin määrätylle katselija-
+eli kuulijajoukolle, riippumatta siitä saatavasta persoonallisesta
+hyödystä).
+
+Vaikka täytyykin myöntää näiden määritysten etevämmyyden metafyysisten
+rinnalla, jotka perustuvat kauneuden käsitteelle, eivät ne kuitenkaan
+ole läheskään tyydyttäviä. Fysioloogien-evolutsionistien määritys on
+epämääräinen sentähden, ettei siinä puhuta itse taiteelle oleellisesta
+toiminnasta, vaan taiteen tuloksista. Määritys, joka perustuu
+fysioloogiseen vaikutukseen ihmisen organismiin, on väärä sentähden,
+että sen alle voi alistaa monta muutakin inhimillisen toiminnan lajia.
+Niinpä uudenaikaiset esteettikot lukevatkin taiteen alaan kuuluviksi
+kauniiden vaatteiden, hyvänhajuisten vesien, vieläpä ruu’ankin
+valmistamisen. Kokeellinen määritys taas on väärä sentähden, että se
+sanoo ihmisen voivan ilmaista tunteensa viivojen, värien, äänien,
+sanojen y.m. kautta vaikuttamatta niiden kautta toisiin ihmisiin. Ja
+tällainen ilmaiseminen ei ole taidetta.
+
+Sullyn määritys taas ei ole tarkka sentähden, että sen toiminnan alaan,
+jonka tulokset ovat omiaan tuottamaan huvia toimivalle henkilölle ja
+mieluisesti vaikuttamaan katsojiin tai kuulijoihin, ilman että he
+ajattelevat niistä saatavissa olevaa hyötyä, voi lukea kuuluvaksi
+myöskin silmänkääntäjätemput, voimisteluharjoitukset y.m. toiminnat,
+joita ei voi pitää taiteellisina. Päinvastoin taas useat asiat, jotka
+vaikuttavat epämieluisasti, kuten esim. hermoja tärisyttävä, synkkä
+kohtaus runoteoksessa eli teaatterissa, ovat pidettävät taideteoksina.
+
+Kaikkien näiden määrityksien epätarkkuus riippuu siitä, että kaikissa
+niissä, samoin kuin metafyysilisissäkin määrityksissä taiteen
+tarkoitukseksi pannaan siitä saatava nautinto, eikä sen merkitystä
+ihmiselämässä. Jos mieli tarkalleen määritellä taidetta, täytyy ennen
+kaikkia hylätä se mielipide, että se on nautinnon välikappale, ja pitää
+sitä yhtenä inhimillisen elämän ehdoista. Silloin me emme voi olla
+huomaamatta, että taide on yksi ihmisen yhteiselämän välikappaleista.
+Jokainen taideteos vaikuttaa sen, että sen katselija tai kuuntelija
+joutuu henkiseen yhteyteen teoksen luojan ja muiden katselijoiden ja
+kuuntelijoiden kanssa. Kuten sanat, jotka ilmaisevat ajatuksia ja
+kokemuksia, ovat omiaan yhdistämään ihmisiä toisiinsa, samoin vaikuttaa
+myöskin taide. Eroitus on ainoastaan siinä, että sanojen avulla ihminen
+ilmoittaa ajatuksiaan toisille, taiteen avulla hän taas ilmaisee
+tunteitaan.
+
+Taiteen merkitys on siinä, että ihminen, joka kuulon tai näön avulla
+havaitsee toisen tunteenilmaukset, voi itse tuntea samoja tunteita,
+joita tunteiden ilmaisija kokee.
+
+Ottakaamme kaikkein yksinkertaisin esimerkki: Ihminen nähdessään toisen
+nauravan tulee itsekkin iloiseksi, nähdessään toisen itkevän herää
+hänessäkin surun tunteita. Jos joku suuttuu, vihastuu, niin myöskin
+toinen nähdessään hänet joutuu suuttumuksen valtaan. Liikkeillään
+ja äänellään ilmaisee ihminen reippautta, päättäväisyyttä tahi,
+päinvastoin, alakuloisuutta, haluttomuutta ja hänen sieluntilansa
+vaikuttaa toisiin. Ihminen kärsii, osoittaa huokauksillaan
+kärsimyksiään ja hänen huokauksensa saattavat toisetkin kärsimään.
+Joku ilmaisee ihastuksensa, onnen tai pelon tunteensa, joita hän
+tuntee nähdessään jonkun ihmisen, ilmiön ja hänen tunteensa ilmaukset
+vaikuttavat silloin muissa samoja tunteita.
+
+Juuri tähän ihmisen kykyyn vastaanottaa muiden tunteita perustuu taide.
+
+Jos ihminen voikin vaikuttaa muihin välittömästi muotonsa tai ääniensä
+kautta, saattaa toisen haukottelemaan itse haukottelemalla, tahi
+nauramaan tahi itkemään, kun häntä itseään naurattaa tai itkettää, tahi
+kärsimään, kun itse kärsii, niin se vielä ei ole taidetta.
+
+Taide saa alkunsa vasta silloin, kun ihminen, tahtoen ilmaista muille
+tunteitaan, uudestaan herättää ne omassa itsessään ja määrätyillä
+ulkonaisilla merkeillä ilmaisee ne.
+
+Ottakaamme pieni esimerkki: Poika, joka nähdessään suden pelästyy,
+kertoo muille asian. Herättääkseen toisissa sen tunteen, jota hän
+mainitussa tilaisuudessa tunsi, kertoo hän asian tarkalleen, antaen
+kuvan tilastaan ennen tapaamistaan suden kanssa, maisemasta, metsästä,
+sitten suden ulkonäöstä, sen liikkeistä, välimatkasta hänen ja suden
+välillä j.n.e. Jos poika kertoessaan uudestaan tuntee saman tunteen ja
+herättää kuulijoissaankin sen tunteen, jota itse on kokenut, niin on
+hänen kertomuksensa taidetta. Vaikkei poika olisi nähnytkään sutta,
+vaan usein pelännyt sitä ja, tahtoen herättää toisissa tuntemaansa
+pelon tunnetta, keksisi koko susijutun ja kertoisi sen niin, että
+kertomuksellaan herättäisi kuulioissaan samallaisen tunteen, kuin
+itsekin oli kokenut kuvitellessaan itselleen sutta — niin se on myöskin
+taidetta. Samoin on taidetta myöskin se, kun ihminen, tunnettuaan
+todellisuudessa tahi mielikuvituksessaan kärsimyksen kauhua tai
+nautinnon suloa, kuvaa nämät tunteensa kankaalle tai marmoriin niin,
+että ne tarttuvat toisiin. Taiteena täytyy pitää myöskin sitä, jos joku
+on tuntenut tai itselleen kuvitellut ilon, surun, epätoivon, reippauden
+tai haluttomuuden tunteita, tai jonkun näistä tunteista muuttumista
+toiseksi, ja äänillä ilmaissut ne niin, että ne tarttuvat kuulijoihin,
+jotka tuntevat ne samalla tavalla kuin hän itsekin.
+
+Taiteen esineenä voivat olla mitä erilaisimmat tunteet, voimakkaat ja
+heikot, tärkeät ja vähäpätöiset, hyvät ja huonot, jos ne vaan tarttuvat
+lukijaan, katsojaan tai kuulijaan. Itsekieltäymyksen ja nöyryyden
+tunne, jotka tuodaan ilmi jossain draamassa, nuorten kiihkeä rakkaus,
+jota kuvataan romaanissa, hekuman tunne, joka ilmenee taulussa, tahi
+reippauden, joka uhkuu juhlallisessa marssissa, tahi iloisuuden, jota
+herättää vilkas tanssi, tahi koomillisuuden, jonka aiheena on joku
+naurettava kertomus, tahi iltamaiseman herättämä hiljaisuuden tunne —
+ovat kaikki taidetta.
+
+Jos vaan katsojissa eli kuulijoissa herää sama tunne, jota on kokenut
+taiteilija itse, niin on se taidetta.
+
+_Taiteelliseen toimintaan vaaditaan siis, että ihminen uudestaan
+henkiin herättää jonkun ennen kokemansa tunteen ja sen tehtyänsä,
+ilmaisee sen liikkeiden, viivojen, värien tai äänten avulla niin,
+että toiset tuntevat saman tunteen. Taide on inhimillistä toimintaa.
+Tämä toiminta on siinä, että ihminen itsetietoisesti, määrättyjen
+ulkonaisten merkkien avulla ilmaisee toisille tuntemiansa tunteita, ja
+nämät tunteet tarttuvat toisiin._
+
+Taide ei ole, kuten metafyysikot sanovat, jonkun salaisen
+ideean, kauneuden, Jumalan ilmaisemista, ei myöskään, kuten
+fysioloogit-esteettikot väittävät, leikkiä, johon ihminen tuhlaa
+liiat kerääntyneestä energiiasta, yhtävähän kuin mieluisten esineiden
+tuotantoa, tai nautintoa, vaan se on välttämätöntä elämälle ja
+yksityisen ihmisen onnellisuudelle, ihmisten yhdyselämän välikappale,
+joka yhdistää heidät toisiinsa samojen tunteiden kautta.
+
+Kykynsä avulla ymmärtää sanoilla lausuttuja ajatuksia, voi jokainen
+ihminen saada tietoa siitä, mitä koko ihmiskunta on ajatusten
+maailmassa tehnyt hänen hyväkseen, kykynsä avulla ymmärtää vieraita
+ajatuksia, voi hän tulla osalliseksi muiden ihmisten toiminnasta
+ja itse ilmaista omia, samoin kuin muilta oppimiaan ajatuksia
+aikalaisilleen ja jälkimaailmalle. Samoin myöskin sen kautta, että
+toisten tunteet voivat taiteen välityksellä tarttua toisiin, hän voi
+tunteen avulla saada selvää siitä, mitä ihmiskunta ennen häntä on
+kokenut, samoin kuin aikalaistensakin tunteista ja voi ilmaista omat
+tunteensa toisille.
+
+Jolleivät ihmiset voisi saada tietoa ennen heitä eläneiden ihmisten
+tunteista ja ilmaista muille omiaan, olisivat he petojen kannalla tai
+Kaspar Hauserin kaltaisia.
+
+Jolleivat he taas voisi ymmärtää taidetta, olisivat he kenties vielä
+villimpiä, vieraat ja vihamieliset toisilleen.
+
+Ja sen vuoksi on taiteellinen toiminta yhtä tärkeätä kuin puhekykykin
+ja yhtä yleistä.
+
+Kuten sana vaikuttaa meihin ei ainoastaan puheiden, saarnojen ja
+kirjojen, vaan myöskin keskustelun muodossa, jonka kautta me ilmaisemme
+toisillemme ajatuksiamme ja kokemuksiamme, samoin myöskin taide, sanan
+laajemmassa merkityksessä, antaa leimansa koko meidän elämällemme, ja
+ainoastaan muutamia taiteen ilmenemismuotoja me nimitämme taiteeksi
+ahtaammassa merkityksessä.
+
+Me olemme tottuneet pitämään taiteena ainoastaan sitä, jota me luemme,
+kuulemme eli näemme teaattereissa, konserteissa ja näyttelyissä,
+rakennuksia, kuvapatsaita, runoja, romaania... Mutta kaikki tämä on
+ainoastaan pieni osa siitä taiteesta, joka ilmenee yhteiselämässämme.
+Koko ihmiselämä on täynnä kaikenlaatuisia taiteen tuotteita,
+kehtolaulusta, pilapuheesta, puvuista, koristeista — kirkonmenoihin ja
+juhlakulkueihin asti. Kaikki tämä on taiteellista toimintaa. Taiteella
+ahtaammassa merkityksessä emme siis ymmärrä kaikkea inhimillistä
+toimintaa, joka ilmaisee tunteita, vaan ainoastaan sellaista, jonka
+me tuntemattomasta syystä eroitamme koko tästä toiminnasta, ja jolle
+annamme erityisen merkityksen.
+
+Tällaisen erityismerkityksen ovat ihmiset aina antaneet sille tämän
+toiminnan osalle, joka on ollut ihmisten uskonnollisten tunteiden
+ilmaisijana, ja kutsuneet tämän pienen osan taiteesta taiteeksi, sanan
+täydessä merkityksessä.
+
+Tällainen oli muinaisajan ihmisten, Sokrateen, Platon ja Aristoteleen
+käsitys taiteesta, samaa mielipidettä olivat myöskin juutalaisten
+profeetat ja muinaisajan kristityt; siltä kannalta katselivat ja
+katsovat vielä nytkin taidetta muhamettilaiset, samoin kuin meidän
+aikamme uskonnolliset ihmiset ylipäänsä.
+
+Muutamat ihmiskunnan opettajat, kuten esim. Plato "Tasavallassaan",
+ensimäiset kristityt, ankarat muhamettilaiset ja buddalaiset usein
+kokonaan kieltävätkin kaiken taiteen.
+
+Vastoin nykyaikaista katsantokantaa, jonka mukaan taide aina pidetään
+hyvänä, jos se vaan tuottaa nautintoa, on taide niiden ihmisten
+mielestä, joilla on äsken mainittu käsitys siitä, sangen vaarallinen
+ihmiselle. Sanoja voi olla kuulematta, eivätkä ne siis muka ole
+läheskään niin vaarallisia kuin taide, joka tarttuu ihmisiin vastoin
+heidän tahtoansa. Ihmiskunta kärsii sentähden paljoa vähemmän, jos
+taide kokonaan hyljätään, kuin jos sitä suvaitaan minkälaisessa
+muodossa hyvänsä.
+
+Ihmiset, jotka hylkäsivät kaiken taiteen, eivät nähtävästi olleet
+oikeassa, sen tähden, että he hylkäsivät sellaista, jota itse asiassa
+on mahdotointa hyljätä. Sillä taidehan on yksi ihmisten yhteiselämän
+välttämättömistä välikappaleista, jota paitsi ihmiskunta ei voisi
+toimeen tulla. Mutta yhtä väärässä ovat nykyaikaiseen sivistyneesen
+europalaiseen yleisöön kuuluvat ihmiset, jotka hyväksyvät kaiken
+taiteen, kunhan se vaan on kauneuden palveluksessa, toisin sanoen
+tuottaa meille huvia.
+
+Ennen pelättiin taiteen turmelevan ihmisiä, ja sentähden se kokonaan
+kiellettiin. Nykyaikana taas pelätään, ettei vaan mitenkään jäätäisi
+vaille jotakin taiteen tarjoamaa nautintoa, ja suojellaan kaikkia
+taiteita eroituksetta. Minun mielestäni on jälkimäinen hairahdus paljoa
+suurempi ja seurauksiltaan paljoa vahingollisempi edellistä.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Mutta mitenkä on sellaista taidetta, joka muinaisaikana oli ainoastaan
+suvaittu tai tykkänään kielletty, meidän aikanamme ruvettu pitämään
+hyvänä ja välttämättömänä, jos se vaan tuottaa huvia?
+
+Se on tapahtunut seuraavista syistä.
+
+Ihmisten mielipide taiteesta, s.o. niistä tunteista, joita se ilmituo,
+riippuu siitä, millä silmillä he katsovat hyvään ja pahaan elämässä.
+Uskonto taas määrää, mitä on pidettävä hyvänä tai pahana.
+
+Ihmiskunnan elämänkäsitys on muuttuvainen. Lakkaamatta siirtyy se
+alemmasta, yksityisemmästä ja hämärämmästä yleisempään, ylevämpään ja
+selvempään maailmankatsantokantaan. Ja kuten kaikkia liikkeitä, niin
+tätäkin johtavat etevämmät, jotka selvemmin kuin muut ymmärtävät elämän
+tarkoituksen, ja kaikkien näiden etevämpien joukosta eroittautuu vielä
+yksi, joka muita selvemmin, ymmärrettävämmin, voimakkaammin — sanoilla
+ja teoilla — julkilausuu tämän elämän tarkoituksen. Tämän henkilön
+lausumaa elämänkäsitystä ja hänen muistoonsa yhdistettyjä tarinoita
+ja menoja kutsutaan uskonnoksi. Uskonnoissa kuvastuu se korkeampi
+elämänkäsitys, joka meidän aikana on selvillä ainoastaan paraimmille
+ja etevämmille henkilöille ja jonka ymmärtämiseen koettavat pyrkiä
+kaikki muut. Ja ainoastaan sentähden ovat uskonnot aina pidetyt ja yhä
+vieläkin pidettävät perustuksena ihmisten tunteiden arvostelemiselle.
+Jos tunteet lähentävät ihmisiä uskonnon osoittamaan ideaaliin, jos
+ne ovat sopusoinnussa sen kanssa, — niin ovat ne hyviä; jos taas ne
+vieroittavat siitä, ovat ristiriidassa sen kanssa, — niin ovat ne
+huonoja.
+
+Jos uskonto pitää elämän tarkoituksena yhden ainoan Jumalan
+palvelemista ja Hänen tahtonsa täyttämistä, niin taide, joka ilmituo
+tunteet, joiden alkuna on rakkaus tähän Jumalaan ja Hänen lakiinsa,
+— profeettain, psalmien pyhä runous, — on hyvää, ylevää taidetta.
+Mutta taide, jonka esineenä on vieraiden jumalien kunnioittaminen ja
+tunteiden ilmaiseminen, jotka ovat ristiriidassa Jumalan lain kanssa,
+ovat pidettävät huonoina. Jos uskonto pitää elämän tarkoituksena
+maallisen onnen, kauneuden ja voiman, niin elämäniloa ilmaiseva taide
+on pidettävä hyvänä taiteena; taide taas, joka ilmituo velttouden ja
+alakuloisuuden tunteita, on huonoa. Tällainen oli kreikkalainen käsitys
+asiasta. Jos taas elämän tarkoituksena on isänmaan paras, esi-isien
+kunnioittaminen ja vanhojen traditsioonien noudattaminen, niin se
+taide, joka ilmilausuu vaatimuksen yksityisen alistumisesta yleisen
+alle, rakkaudentunteita isänmaahan, esi-isiin ja kunnioitusta heiltä
+perittyihin tapoihin, on pidettävä hyvänä taiteena; taide taas, joka
+ilmituo vastakkaisia tunteita, on huonoa. Tällainen katsantokanta
+oli roomalaisilla ja kiinalaisilla. Mutta jos elämän tarkoitus on
+vapautuminen eläimellisyydestä, niin sellainen taide, joka ilmaisee
+sieluaylentäviä tunteita, on hyvää, jota vastoin kaikkea sitä, joka
+ilmituo fyysillisiä himoja yllyttäviä tunteita, täytyy pitää huonona
+taiteena.
+
+Uskonnollinen vakaumus hyvästä ja pahasta on aina yhteinen samaan
+luokkaan kuuluville ihmisille, ja tämä vakaumus juuri määrää niiden
+tunteiden arvon, jotka taide esiintuo. Ja sentähden ovat kaikki
+kansat kaikkina aikoina suosineet ja arvossapitäneet taidetta, joka
+ilmituo yhteisestä uskonnollisesta vakaumuksesta lähteviä tunteita,
+jota vastoin aina on halveksittu ja vastustettu sitä taidetta, jonka
+esineenä ei ole ollut tällaisten tunteiden ilmaiseminen. Muita
+taiteenaloja taas, joiden kautta ihmiset olivat vuorovaikutuksessa
+toistensa kanssa, ei pidetty missään arvossa, mutta niitä vastustettiin
+ainoastaan siinä tapauksessa, että ne olivat ristiriidassa ajan
+uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Tällainen oli asian laita
+kaikilla kansoilla: kreikkalaisilla, intialaisilla, egyptiläisillä,
+kiinalaisilla, samoin kuin kristillisen ajanluvun alussa.
+
+Arvokkaiksi taidetuotteiksi tunnusti ensi alussa kristinoppi
+ainoastaan legendat, pyhäin elämäkerrat, saarnat, rukoukset,
+hengellisten laulujen laulamisen, joka herätti ihmisissä rakkautta
+Kristukseen. Hänen elämänsä herättämät säälintunteet, pyrkimyksen
+seurata hänen esimerkkiään, maallisen elämän hylkäämisen, lähimmäisen
+rakkauden. Kaikki taidetuotteet taas, jotka ilmaisivat yksityisiä
+nautinnontunteita, piti se huonoina, ja hylkäsi sentähden kaiken
+pakanallisen plastillisen taiteen, hyväksyen ainoastaan symbooliset
+plastilliset, taideteokset.
+
+Tällainen oli ensimäisten vuosisatain kristittyjen käsitys
+taiteesta. Tosin se kristinoppi, jonka he olivat omistaneet, ei
+ollut aivan puhdasta, mutta se oli ainakin vielä turmeltumatonta ja
+pakanallisuudesta vapaata.
+
+Mutta kristinoppi muuttui aikain kuluessa. Erittäinkin kun hallitsijat,
+kuten esim. Konstantinus, Kaarle-Suuri ja Vladimir, alkoivat
+väkivallalla kääntää kansoja, ilmestyi todellisen kristinopin sijaan
+kirkollinen, joka oli lähempänä pakanuutta kuin Kristuksen oppia. Tämä
+kiitollinen kristinoppi rupesi aivan toisilla silmillä katselemaan
+ihmisten tunteita ja niitä ilmaisevia taideteoksia.
+
+Kirkollinen kristinoppi ei enään hyväksynyt todellisen kristinopin
+pääoppeja, nimittäin jokaisen ihmisen välitöntä suhdetta Isään,
+ja siitä johtuvaa veljeyttä, kaikkien yhdenvertaisuutta ja kaiken
+väkivallan poistamista. Se muodosti päinvastoin oman, pakanallisen
+kaltaisen, mytologiian ja taivaallisen hierarkiian, käski uskomaan
+Kristukseen, Jumalan äitiin, enkeleihin, apostoleihin, pyhimyksiin ja
+marttyyreihin, eikä ainoastaan heihin, vaan vieläpä heidän kuviinsakin.
+Kristinopin sisällykseksi pantiin siis sokea usko kirkkoon ja sen
+sääntöihin.
+
+Kirkon oppi, niin vähäarvoinen kuin se olikin todelliseen kristinoppiin
+verraten, vieläpä sellaisten roomalaistenkin mielestä kuin Julianus,
+oli se kuitenkin ylevämpi barbaarien entistä epäjumalain, sankarien
+hyvien ja pahojen henkien palvelemista. Sentähden tuli tämä oppi niiden
+barbaarien uskonnoksi, jotka sen itselleen omistivat. Tämän uskonnon
+kannalta katseltiin myöskin taidetta siihen aikaan. Taidetta, joka
+ilmitoi kunnioituksen tunteita Jumalan äitiin, Jesukseen, pyhimyksiin,
+enkeleihin, sokeaa uskoa kirkkoon, pelkoa helvetin vaivan johdosta
+ja toivoa autuudesta kuoleman jälkeen — tällaista taidetta pidettiin
+hyvänä, muunlaista taas huonona.
+
+Oppi, jonka perustuksella tämä taide syntyi, oli turmeltunutta
+kristinoppia, mutta siitä huolimatta oli tämä taide todellista, sillä
+se vastasi sen kansan uskonnollista vakaumusta, jonka keskuudessa se
+ilmestyi.
+
+Keskiaikaisilla taiteilijoilla oli samat uskonnolliset vakaumukset kuin
+kansallakin ja juuri sentähden he esittäessään kokemiansa tunteita
+ja mielialoja rakennus-, kuvanveisto- ja maalaustaiteen, musiikin,
+runouden ja draaman alalla, olivat todellisia taiteilijoita ja heidän
+toimintansa oli todellista ja koko kansalle yhteistä taidetta, vaikka
+se meistä näyttääkin vähäarvoiselta.
+
+Tällaisena pysyi taide niin kauvan, kun oltiin yhtämieltä kirkon
+opista, jolloin ylemmissä, rikkaimmissa ja sivistyneimmissä
+säädyissä ei vielä ollut herännyt epäilystä kirkon opin totuudesta.
+Ristiretkien jälkeen tapahtui tässä suhteessa muutos. Paavit rupesivat
+väärinkäyttämään saavuttamaansa suurta valtaa. Rikkaisiin luokkiin
+kuuluvat ihmiset oppivat tuntemaan muinaisten oppineiden teoksia,
+niiden järkevyyttä ja selvyyttä, ja huomasivat vallitsevan kirkon opin
+ristiriitaiseksi todellisen kristinopin kanssa. Siitä oli seurauksena
+se, että he kadottivat entisen sokean uskonsa kirkon oppiin.
+
+Muodollisesti he tosin seurasivat kirkonoppia, mutta uskoa siihen he
+eivät enään voineet. He pysyivät kirkon yhteydessä ainoastaan kansan
+tähden, joka yhä vieläkin sokeasti uskoi kirkon oppiin, ja jonka uskoa
+yliluokat omien etujensa vuoksi kaikin tavoin koettivat ylläpitää.
+Siten kirkollinen kristinoppi tähän aikaan lakkasi olemasta koko kansan
+yhteisenä uskontona. Yliluokat, joiden hallussa oli valta ja rikkaus,
+ja joilla sentähden oli aikaa ja varoja uhrata taiteen harrastamiseen,
+— herkesivät uskomasta kirkkonsa oppiin, kansa taas pysyi sokeasti
+vanhassa uskossaan.
+
+Keskiajan yliluokkien suhde uskontoon oli aivan sama kuin sivistyneiden
+roomalaisten vähää ennen kristinuskon ilmestymistä. He eivät enään
+uskoneet sitä, jota uskoi kansa, samalla kun heillä ei ollut mitään
+uskontoa, jonka olisivat voineet asettaa elähtäneen kirkollisen
+uskonopin sijaan, joka heidän suhteensa oli kadottanut kaiken
+merkityksensä.
+
+Eroitus oli ainoastaan siinä, että roomalaiset, kadotettuaan uskonsa
+entisiin jumaliin - keisareihin ja kotoisiin jumaliin, eivät enään
+voineet löytää mitään tyydyttävää siitä monimutkaisesta mytologiiasta,
+jonka he olivat omistaneet kukistamiltaan kansoilta, jonka vuoksi
+heidän täytyi omistaa itselleen aivan uusi maailmankatsanto. Keskiajan
+ihmisten taas, alettuaan epäilemään kirkon opin totuutta, ei tarvinnut
+hakea uutta oppia itselleen. Heidän olisi ainoastaan tarvinnut hylätä
+tunnustamastaan kirkon opista sen, mikä siinä oli väärennettyä ja
+omistaa itselleen Kristuksen todellisen opin sen alkuperäisessä
+muodossa, jollei kokonaan niin ainakin osaksi (mutta kuitenkin
+suuremmassa määrässä kuin kirkko oli omistanut). Näin tekivät ainakin
+osaksi Wiclif, Huss, Luther ja Kalvin, samoin kuin kaikkien niiden
+uskonnollisten liikkeiden edustajat, jotka tähän aikaan erosivat
+kirkon opista. Mutta ainoastaan harvat rikkaiden ja vallassa olevien
+säätyjen ihmisistä omistivat itselleen elävän kristinopin, huolimatta
+siitä, että se tuomitsi vääräksi heidän edullisen asemansa. Suurin
+osa yliluokkien ihmisistä oli tosin itse asiassa kadottanut uskonsa
+kirkon oppiin, mutta ei voinut tahi ei tahtonut itselleen omistaa
+todellista Kristuksen oppia, sillä se opetti, päin vastoin kuin kirkon
+oppi, kaikkien ihmisten veljeyttä ja yhdenvertaisuutta ja vastusti
+siis sitä etuoikeutettua asemaa, jossa he elivät, olivat syntyneet ja
+kasvaneet. Vaikka he siis syvimmässä sielussaan pitivätkin kirkon oppia
+elähtäneenä eivätkä siihen uskoneet, puuttui heiltä kuitenkin voimaa
+omistamaan todellista kristinoppia. Siten rikkaiden ja vallassa olevien
+luokkien ihmiset, paavit, kuninkaat, herttuat ja muut ylimykset jäivät
+vaille kaikkea uskontoa. Ainoastaan ulkonaisesti pysyivät he kirkon
+opissa, jota he pitivät itselleen edullisena, jopa välttämättömänäkin,
+sillä se hyväksyi ne etuoikeudet, joita he nauttivat. Itse asiassa
+eivät nämät ihmiset uskoneet kerrassaan mitään, aivan samoin kuin
+ensimäisten vuosisatain roomalaiset. Mutta heidän käsissään oli valta
+ja rikkaus ja olivat sentähden tilaisuudessa suosimaan taidetta ja
+johtamaan sen kehitystä.
+
+Sentähden alkoi taide näiden luokkien keskuudessa saada uuden
+luonteen. Sitä ei enään pidetty arvossa sentähden, että se ilmaisi
+uskonnollisesta vakaumuksesta lähteviä tunteita, vaan siinä määrässä
+kun se oli kaunista, toisin sanoen tuotti nautintoa.
+
+Kun nämät rikkaat ja vallassa olevat luokat eivät enään voineet uskoa
+kirkon oppiin, eivätkä kyenneet itselleen omistamaan todellista
+kristinoppia, joka tuomitsi heidän koko elämäntapansa, niin he
+oikeastaan jäivät vaille kaikkea uskontoa. Sentähden he tahtomattaan
+alkoivat ihailla sitä pakanallista maailmankatsantokantaa, jonka
+mukaan elämän tarkoituksena oli persoonallinen nautinto. Täten näissä
+yliluokissa tapahtui "tieteiden ja taiteiden jälleen virkoaminen",
+joka itse asiassa on kaiken uskonnon kieltämistä ja sen tarpeettomaksi
+julistamista.
+
+Kirkollinen ja varsinkin katoolinen oppi muodostaa niin monimutkaisen
+systeemin, että sitä on mahdotoin muutella tai parantaa kokonaan
+sitä purkamatta. Niin pian kuin ruvettiin epäilemään paavien
+erehtymättömyyttä, — ja epäilys siitä heräsi kaikissa sivistyneissä
+ihmisissä siihen aikaan —, niin samalla myöskin hävisi usko katooliseen
+oppiin. Mutta tämä epäilys ei järkähyttänyt ainoastaan paaviutta ja
+katoolisuutta, vaan hävitti myöskin koko kirkollisen uskon kaikkine
+dogmineen Kristuksen jumaluudesta, ylösnousemisesta, kolminaisuudesta
+ja raamatun auktoriteetin, sillä raamattua oli pidetty pyhänä
+ainoastaan sentähden, että kirkko niin opetti.
+
+Siten suurin osa yliluokkien ihmisistä siihen aikaan, vieläpä paavit
+ja hengellisetkin, itse asiassa eivät uskoneet mitään. Kirkon oppia
+eivät he voineet uskoa sentähden, että huomasivat sen valheellisuuden.
+Kristuksen siveellistä, yhteiskunnallista oppia taas he eivät voineet
+hyväksyä sentähden, että se oli jyrkässä ristiriidassa heidän
+yhteiskunnallisen asemansa kanssa. Siten jäivät he vaille kaikkea
+uskonnollista maailmankatsantokantaa. Mutta kun heiltä kerran puuttui
+uskonnollinen vakaumus, niin heillä ei myöskään voinut olla mitään
+muuta johtoa arvostellessaan taiteen arvoa, kuin persoonallinen
+nautinnon tunne. Mutta tunnustettuaan nautinnon eli, toisin sanoen,
+kauneuden hyvän taiteen kriteerioksi, he omistivat itselleen
+alkuperäisten kreikkalaisten raa’an käsityksen taiteesta, jonka
+aikoinaan jo hylkäsi Plato. Tämän käsityksen mukaan muodostui heidän
+keskuudessaan taiteen teoriia.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Siitä asti kun rikkaiden luokkien ihmiset kadottivat uskonsa kirkon
+oppiin, rupesivat he pitämään hyvän taiteen tunnusmerkkinä kauneutta,
+toisin sanoen taiteen tarjoamaa nautintoa ja tämän katsantotavan
+mukaiseksi muodostui yliluokkien keskuudessa myöskin esteettinen
+teoriia, — teoriia, jonka mukaan taiteen tarkoituksena on kauneuden
+ilmituominen. Tämän teoriian kannattajat tuovat sen puolustukseksi
+esiin, ettei se ole heidän keksimänsä, vaan että sillä on perustuksensa
+kappalten olemuksessa, ja että sen tunnustivat oikeaksi jo muinaiset
+kreikkalaiset. Mutta tämä väite on aivan tuulesta temmattu eikä sillä
+ole muuta perustusta kuin se, että muinaisten kreikkalaisten hyvyyden
+käsite ei vielä ollut kokonaan eroitettu kauneuden käsitteestä, joka
+seikka taas riippui siitä, että heidän siveellinen ideaalinsa oli
+paljoa alempi kuin kristittyjen.
+
+Korkein hyvyys ei ole ainoastaan kauneudesta eroava, vaan suurimmaksi
+osaksi ristiriidassa sen kanssa. Sen tunsivat jo juutalaiset Iisakin
+aikoina ja kristinusko on sen kokonaisuudessaan ilmilausunut, mutta
+kreikkalaisille oli se yleensä tuntematoin. He luulivat, että kauniin
+täytyy ehdottomasti olla myöskin hyvän. Tosin suuret ajattelijat,
+Sokrates, Plato ja Aristoteles aavistivat, että hyvyys voi olla
+kauneudesta eroava. Sokrates suorastaan alisti kauneuden käsitteen
+hyvyyden käsitteen alle; Plato taas, voidakseen yhdistää molemmat
+käsitteet, puhuu henkisestä kauneudesta; Aristoteles vaati, että
+taiteen tulee vaikuttaa siveellisesti ihmisiin. Mutta itse asiassa
+eivät edes nämät ajattelijat voineet täydellisesti vapautua siitä
+mielipiteestä, että kauneus ja hyvyys ovat pidettävät samoina
+käsitteinä.
+
+Sentähden myöskin sen ajan kielessä tuli käytäntöön yhdistetty
+sana _καλoκαγαϑία_ (kauneus-hyvyys) tämän yhdistetyn käsitteen
+ilmaisemiseksi.
+
+Kreikkalaiset ajattelijat nähtävästi jo alkoivat lähestyä sitä
+käsitystä hyvyydestä, jonka kristinusko on julkilausunut, mutta
+eivät voineet määrätä hyvän suhdetta kauneuteen. Platon mielipiteet
+kauniista ja hyvästä ovat ristiriitaisia. Näitä hämäriä käsitteitä
+koettivat keskiajan oppineet, kadotettuaan kaiken uskon, järjestää
+laeiksi ja todistaa, että kauneus ja hyvyys itse asiassa ovat
+toisiinsa yhdistettävät, että sana ja käsite _καλoκαγαϑία_ jolla oli
+merkityksensä kreikkalaisten, vaan ei kristittyjen kannalta katsoen, on
+pidettävä ihmiskunnan korkeimpana ideaalina. Tälle väärinkäsitykselle
+perustuu estetiikka. Mutta jotta voitiin jollain tavalla puolustaa tätä
+uutta tiedettä, selitettiin muinaisten kreikkalaisten käsitys taiteesta
+siihen suuntaan, että tämä keksitty tiede — estetiikka — muka jo oli
+olemassa kreikkalaisilla.
+
+Mutta itse asiassa vanhojen mielipiteet taiteesta suuresti eroavat
+meidän mielipiteistämme siitä. Bénard kirjassaan Aristoteleen
+estetiikasta sanookin sentähden aivan oikeen: "Pour qui vent y regarder
+de près, la théorie du beau et celle de l'art sont tout-à-fait
+séparés dans Aristote, comme elles le sont dans Platon et chez leurs
+successeurs" [Bénard, L'esthétique d'Aristote et de ses successeurs,
+Paris, 1889, p 28].
+
+Ja todellakaan eivät muinaisten kansain mielipiteet taiteesta
+ainoastaan ole poikkeavia meidän estetiikoissamme esiintuoduista,
+vaan pikemmin ristiriidassa niiden kanssa. Mutta siitä huolimatta
+kaikki esteettikot, Schasslerista aina Knight'iin asti väittävät, että
+tiede kauniista — estetiikka on jo Sokrateen, Platon ja Aristoteleen
+perustama, ja että sitä osaksi ovat kehittäneet epikurealaiset
+ja stooalaiset, Seneca, Plutarcus ja Plotinus, mutta että tämä
+tiede sitten jostain merkillisestä syystä yht'äkkiä katosi IV:llä
+vuosisadalla ja oltuaan unohduksissa 1500 vuotta, ilmestyi Saksassa v.
+1750 Baumgartenin opin muodossa.
+
+ "Die Lücke von fünf Jahrhunderten, welche zwischen die
+ kunstphilosophischen Betrachtungen des Plato und Aristoteles und
+ die des Plotins fällt, kann zwar auffällig erscheinen; dennoch kann
+ man eigentlich nicht sagen, dass in dieser Zwischenzeit überhaupt
+ von ästhetischen Dingen nicht die Rede gewesen, oder dass gar ein
+ völliger Mangel an Zusammenhang zwischen den Kunstanschauungen
+ des letztgenannten Philosophen und denen des ersteren existire.
+ Freilich wurde die von Aristoteles begründete Wissenschaft in Nichts
+ dadurch gefördert; immerhin aber zeigt sich in jener Zwischenzeit
+ noch ein gewisses Interesse für ästhetische Fragen. Nach Plotin
+ aber (die wenigen, ihm in der Zeit nahestehenden Philosophen, wie
+ Longin, Augustin u.s.w. kommen, wie wir gesehen, kaum in Betracht,
+ und schliessen sich übrigens in ihrer Anschauungsweise an ihn an),
+ vergehen nicht fünf, sondern fünfzehn Jahrhunderte, in denen von
+ irgend einem wissenschaftlichen Interesse für die Welt des Schönen und
+ der Kunst nichts zu spüren ist.
+
+ "Diese anderthalbtausent Jahre, innerhalb deren der Weltgeist durch
+ die mannigfachsten Kämpfe hindurch zu einer völlig neuen Gestaltung
+ des Lebens sich durcharbeitete, sind für die Ästhetik, hinsichtlich
+ des weiteren Ausbaus dieser Wissenschaft verloren."
+
+ Kritische Geschichte der Aesthetik von Max Schassler. Berlin, p. 253.
+ § 25.
+
+Plotinuksen jälkeen, sanoo Schassler, kuluu 15 vuosisataa, joiden
+kuluessa ei ole huomattavana vähintäkään tieteellistä intressiä
+kauniisen ja taiteesen. Nämät puolitoista tuhatta vuotta ovat muka
+menneet aivan hukkaan estetiikalta ja sen tieteelliseltä viljelemiseltä.
+
+Mutta itse asiassa on mokoma väite aivan perusteeton. Estetiikka, tiede
+kauniista, ei milloinkaan ole voinut hävitä ja joutua unhotuksiin
+sentähden, ettei sitä koskaan ole olemassakaan ollut. Kreikkalaiset,
+kuten kaikki kansat, pitivät taidetta, kuten muitakin asioita,
+hyvänä ainoastaan siinä tapauksessa, että se oli sopusoinnussa hyvän
+kanssa semmoisena kuin he hyvän käsittivät; huonona taas pitivät he
+sellaista taidetta, joka oli ristiriidassa heidän hyvän käsitteensä
+kanssa. Mutta kreikkalaiset olivat vielä niin alhaisella siveellisellä
+kehityskannalla, että hyvä ja kaunis olivat heidän mielestään samoja
+käsitteitä. Tälle kreikkalaisten vanhentuneelle mailmankatsannolle
+perustuu estetiikka, jonka keksivät XVIII vuosisadan oppineet,
+erittäinkin Baumgarten. Kreikkalaiset eivät tunteneet mitään
+esteettistä tiedettä. (Siitä voi tulla vakuutetuksi jokainen lukemalla
+Bénard'in mainion kirjan Aristoteleesta ja hänen seuraajistaan tai
+Walterin teoksen Platosta).
+
+Ensimäiset esteettiset teoriiat, vieläpä tämän tieteen nimikin,
+ilmestyivät maailmaan noin 150 vuotta sitten, kristillisen europalaisen
+maailman rikkaiden luokkien keskuudessa. Tämä tapahtui samaan aikaan
+Itaaliassa, Hollannissa, Ranskassa, ja Englannissa. Sen perustaja taas
+oli Baumgarten, joka antoi sille tieteellisen, teoreettisen muodon.
+
+Saksalaisille omituisella, ulkonaisesti pedanttimaisella tarkkuudella
+hän muodosti ja esitti merkillisen teoriiansa. Tuskinpa mikään
+muu teoriia on osaksensa saanut sellaista mieltymystä sivistyneen
+yleisön puolelta ja vastaanotettu sellaisella alttiudella ja
+kritiikin puutteella kuin tämä, huolimatta sen silmiinpistävästä
+perusteettomuudesta. Se ei tullut ainoastaan silloisten yliluokkien
+rajattoman ihailun esineeksi. Vieläpä meidänkin päivinämme oppineet
+ja oppimattomat pitävät sitä epäiltämättömänä ja selvänä totuutena,
+huolimatta siitä, että koko teoriia perustuu aivan mielivaltaisille,
+todistamattomille väitteille.
+
+Olkoon teoriia miten perusteeton ja valheellinen tahansa, kunhan se
+vaan kannattaa sitä valheellista käsitystä, joka on vallalla jossakin
+osassa yleisöä, omistetaan se ihastuksella ja tulee tämän yleisön
+uskonnoksi. Sellainen on esim. Malthuksen kuuluisa, mutta aivan
+perusteeton teoriia, jossa väitetään maapallon väestön lisääntyvän
+geomeetrisessa, vaan elantovarain aritmeettisessa sarjassa, josta muka
+on seurauksena se, että maapallo ennen pitkää tulee riittämättömäksi
+ihmisille. Samallainen on myöskin Malthuksen oppiin perustuva teoriia,
+jonka mukaan taistelu olemisesta on pidettävä ihmiskunnan edistymisen
+ehtona.
+
+Samaa laatua on myöskin Marx'in teoriia, joka on niin lavealle
+levinnyt, ja jonka mukaan kapitalismi ennen pitkää tulee nielemään ja
+hävittämään kaiken yksityisen yritteleväisyyden. Nämät, samoin kuin
+muutkin samanlaatuiset teoriiat ovat useimmiten aivan perusteettomia
+ja aivan ristiriidassa sen kanssa, joka ihmiskunnalle jo on tunnettua,
+vieläpä siveettömiäkin. Mutta siitä huolimatta tunnustetaan ne tosiksi
+ilman vähintäkään arvostelua ja saarnataan intohimoisesti useinkin
+vuosisatojen kuluessa, kunnes niissä puolustetut olosuhteet kadottavat
+merkityksensä tai niiden järjettömyys tulee liian silmiinpistäväksi.
+Aivan samaa laatua on Baumgartenin ihmeteltävä hyvän, kauneuden ja
+totuuden teoriia. Se vaatii, että 1800 vuotta kristinuskon valoa
+nauttineet kansat omistaisivat sen elämän ideaalin, jonka jo 200
+vuotta ennemmin omisti puolivilli, orjia käyttävä, kansa, joka tosin
+hyvin osasi kuvata paljaan ihmisruumiin ja rakentaa näennäisesti
+kauniita rakennuksia. Mutta kaikkia näitä järjettömyyksiä ei kukaan
+ole huomaavinaan. Oppineet kirjoittavat pitkiä, hämäriä tutkimuksia
+kauneudesta, toisin sanoen, yhdestä esteettisen kolmikon osasta.
+Das Schöne, das Wahre, das Gute — Le Beau, Le Vrai, Le Bon — näitä
+sanoja toistavat filosoofit, esteettikot, taiteilijat y.m., vieläpä
+romaanienkin kirjoittajat. Kaikkien mielestä nämät pyhät sanat
+ilmaisevat täydellisesti määrätyitä käsitteitä — sellaisia, joille
+epäilyksettä voi perustaa väitteensä. Mutta itse asiassa ilmaisevat
+ne hyvin häilyviä käsitteitä. Ne päinvastoin estävät meitä saamasta
+todellista käsitystä taiteesta ja ovat omiaan kannattamaan valheellista
+käsitystämme, jonka mukaan taiteen tulee ilmaista huvia tuottavia
+tunteita.
+
+Tätä kolmikkoa olemme tottuneet pitämään yhtä pyhänä kuin
+uskonnollista kolminaisuutta. Mutta jos edes hetkeksi vapaudumme tästä
+ennakkoluulosta ja tarkemmin ajattelemme, mitä me näillä kolmella
+sanalla oikeastaan ymmärrämme, niin huomaamme, miten mieletöntä on
+yhteenyhdistää näitä kolmea sanaa ja käsitettä, jotka merkitykseltään
+ovat aivan erilaiset.
+
+Hyvyys, kauneus ja totuus asetetaan samalle asteelle. Mutta
+todellisuudessa ei asian laita ole sellainen.
+
+Hyvyys on meidän elämämme ikuinen ja korkein päämäärä. Ymmärtäkäämme
+hyvyys millä tavalla tahansa, niin ei meidän elämämme missään
+tapauksessa ole muuta kuin hyvyyteen, Jumalaan pyrkimistä.
+
+Hyvyys on todellakin peruskäsite. Sitä on mahdotoin järjen avulla
+määritellä, sen ymmärrämme ainoastaan tunteen avulla.
+
+Hyvyyttä ei kukaan voi määrätä, mutta se määrää kaiken muun.
+
+Kaunista taas, jos me todellakin otamme selvää siitä, mitä me tällä
+sanalla ymmärrämme, on ainoastaan se, joka meitä miellyttää.
+
+Kauneuden käsite ei ole ainoastaan hyvyyden käsitteestä eroavainen,
+vaan pikemmin sille vastakkainen, sillä hyvyys on suurimmaksi osaksi
+himojen voittamisessa, kauneus taas on omiaan niitä herättämään.
+
+Mitä enemmän me ihailemme kauneutta, sitä enemmän me vieraannumme
+hyvästä. Tähän väitteesen vastataan tavallisesti, että kauneus voi
+olla siveellistä, henkistä laatua, mutta se on ainoastaan sanaleikkiä,
+sillä henkisellä, siveellisellä kauneudella ymmärretään juuri hyvyyttä.
+Henkinen kauneus eli hyvyys ei ainoastaan ole eroava kauneuden
+tavallisesta käsitteestä, vaan täydellisesti ristiriidassa sen kanssa.
+
+Vielä vähemmän voimme sanoa totuuden olevan samaa kuin hyvyys ja
+kauneus. Sen emme edes voi sanoa olevan itsenäisesti olemassa.
+
+Totuudeksi me kutsumme sanan tai määrityksen vastaavaisuutta sen asian
+kanssa, jota se ilmaisee, sen käsityksen kanssa, joka asiasta on
+yleinen. Mutta mitä yhteyttä on käsitteillä kauneus, totuus yhdeltä
+puolen ja hyvyydellä toiselta puolen.
+
+Kauneuden ja totuuden käsitteet ovat hyvyyden käsitteestä kerrassaan
+eroavia.
+
+Totuus on sanan vastaavaisuus sen ilmaiseman asian olemuksen kanssa ja
+sentähden on se yksi hyvyyden saavuttamiskeinoista, mutta itsessään ei
+totuus ole hyvyyttä, eikä kauneutta, vaan niistä eroava.
+
+Siten esim. Sokrates, Pascal ynnä monet muut pitivät totuuden
+tuntemista tarpeettomien asioiden suhteen hyvyydestä eroavana.
+Kauneuden kanssa taas ei totuudella ole mitään yhteistä, se on
+päinvastoin suurimmaksi osaksi ristiriidassa sen kanssa, sillä totuus
+paljastaen valheen hävittää illusioonin, joka on kauneuden pääehtona.
+
+Mielivaltaisesti ovat nämät kolme, aivan erilaista ja toisilleen
+vierasta käsitettä toisiinsa sekoitetut. Tähän mielivaltaiseen
+sekoitukseen perustuu se ihmeteltävä teoriia, jonka mukaan ei
+löydy mitään eroitusta hyviä tunteita ilmaisevan hyvän ja huonoja
+tunteita ilmituovan huonon eli taiteen välillä. Ja taiteen alimpaa
+ilmestysmuotoa, — taidetta, jonka tarkoituksena on nautinto, on ruvettu
+pitämään korkeimpana taiteena. Taide ei ole sitä, jota sen pitäisi
+olla, vaan joutilasten ihmisten tyhjää huvia.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Jos taide on sellaista inhimillistä toimintaa, jonka tarkoituksena
+on olla ihmiskunnan kokemien ylevimpien ja parhaimpien tunteiden
+ilmaisijana, niin mitenkä on ihmiskunta pitkän ajan voinut elää ilman
+tällaista toimintaa. Siitä asti kun ihmiset lakkasivat uskomasta
+kirkonoppiin aina meidän päiviimme asti, ovat he taiteen tarkoituksena
+pitäneet ainoastaan nautintoa.
+
+Ennenkuin ryhdymme vastaamaan tähän kysymykseen, täytyy meidän näyttää
+vääräksi se tavallinen luulo, että meikäläinen taide on todellista,
+yleisinhimillistä taidetta.
+
+Samoin kuin yleensä on totuttu pitämään kaukaasialaista rotua
+paraimpana, samoin kuin englantilaisten ja amerikalaisten mielestä
+anglosaksinen rotu voittaa kaikki muut, saksalaisten mielestä
+taas germaaninen on kaikkein parasta, ranskalaisten mielestä
+gallilais-latinalainen ja venäläisten slaavilainen, samoin olemme me
+varmasti vakuutetut siitä, että meidän taiteemme ei ainoastaan ole
+todellinen, vaan vieläpä paras ja ainoa taide. Mutta eihän meidän
+taiteemme ole ainoa. Se ei ole yhteistä edes koko kristikunnalle, vaan
+ainoastaan pienelle osalle siitä. Voi puhua ainoastaan kansallisesta
+taiteesta, sellaisesta, joka on yhteistä koko kansalle — juutalaisten,
+kreikkalaisten, egyptiläisten, vieläpä nykyään kiinalaisten,
+jaappanilaisten ja intialaistenkin taiteesta. Sellainen koko kansalle
+yhteinen taide oli venäläisillä ennen Pietarin aikoja ja europalaisilla
+kansoilla XIII:teen ja XIV:teen vuosisataan asti. Mutta siitä
+asti, kun Europan maiden yliluokat kadottivat uskonsa kirkonoppiin
+eivätkä sen sijaan omistaneet totista kristinuskoa, vaan jäivät
+vaille kaikkea uskoa — siitä asti ei enään voi puhua kristikunnan
+yliluokkien taiteesta, ymmärtäen sillä taidetta yleensä. Siitä asti
+näiden yliluokkain taide erosi koko kansan taiteesta; muodostui
+kaksi taidetta: kansantaide ja herrastaide. Koko ihmiskunta ei siis
+koskaan ole ollut todellista taidetta vailla, se ei kokonaisuudessaan
+koskaan ole vaihtanut tosi taidetta sellaiseen, jonka tarkoituksena on
+nautinto. Sen tekivät ainoastaan europalaisten kansain yliluokat.
+
+Tästä todellisen taiteen puutteesta oli tietysti seurauksena sen
+luokan turmelus, joka hyväkseenkäytti tämän taiteen hedelmiä. Kaikki
+hämärät, käsittämättömät taiteen teoriiat, kaikki ristiriitaiset
+ja valheelliset mielipiteet siitä, itsepintainen pysyminen siinä
+valheellisessa suunnassa, joka meidän taiteellemme oli annettu,
+— kaikki tämä on seurauksena siitä sangen yleisestä, mutta
+silminnähtävästi väärästä mielipiteestä, että meidän yliluokkiemme
+taide muka on ainoaa todellista taidetta koko maailmassa. Mokoma
+väite on yhtä mielivaltainen ja väärä kuin sekin, jonka tavallisesti
+lausuvat eri uskontunnustuksiin kuuluvat uskonnolliset ihmiset, että
+heidän uskontonsa muka on ainoa oikea. Mutta siitä huolimatta hokevat
+sitä kaikki meidän piiriimme kuuluvat ihmiset varmasti vakuutettuina
+sen oikeudesta. Taide, josta me nautimme, on muka ainoa todellinen
+taide koko maailmassa siitä huolimatta, että kaksi kolmatta osaa
+ihmiskunnasta, kaikki Aasian ja Afrikan kansat, elävät ja kuolevat
+ilman vähintäkään aavistusta siitä. Mutta eipä siinä kyllä, tuskin
+sadas osakaan kristillisestä yleisöstä käyttää hyväkseen taidetta,
+jonka me pidämme ainoana oikeana. Muut 99 % europalaisista kansoista
+elävät ja kuolevat ankarassa työssä ollenkaan nauttimatta tästä
+taiteesta, jota he sitä paitsi eivät voisi ymmärtääkään. Tunnustamamme
+teoriian mukaan luulemme me taiteen olevan joko yhden Aatteen, Jumalan
+tai Kauneuden korkeimmista ilmestysmuodoista tai ainakin korkeinta
+henkistä nautintoa. Mutta sitä paitsi me tunnustamme ihmisten
+yhdenvertaisuuden, jollei aineellisessa, niin ainakin henkisessä
+suhteessa. Siitä huolimatta 99 % meidän aikamme europalaisista viettää
+elämänsä raskaassa työssä taiteen hyväksi, saamatta siitä nauttia,
+ja kuitenkin väitämme me, että meidän viljelemämme taide on ainoaa
+todellista taidetta.
+
+Mutta jos meidän taiteemme kerran on todellista, niin pitäisi kai koko
+kansan päästä siitä osalliseksi. Tähän vastataan tavallisesti, ettei
+se ole taiteen, vaan valheellisten olosuhteiden vika, etteivät kaikki
+saa taiteesta nauttia. Tulevaisuudessa asiat muka kyllä parantuvat.
+Koneet tulevat osaksi ruumiillisen työn sijaan, joka muutenkin oikean
+jakamisen kautta tulee helpommaksi. Samoin myöskin työ taiteen hyväksi
+muka tulee paljoa pienemmäksi. Yhden ei enään silloin tarvitse
+alituisesti muutella dekoratsiooneja, hoitaa koneita, valmistaa pianoja
+ja muita soittokoneita, latoa ja painaa kirjoja. Työmiehet tulevat
+tekemään työtään ainoastaan muutaman tunnin päivässä, muun ajan voivat
+he käyttää taidenautintoon.
+
+Täten puhuvat meidän erityistaiteemme puolustajat. Mutta minä olen
+vakuutettu siitä, etteivät he itsekkään usko, mitä puhuvat. He eivät
+voi olla tietämättömiä siitä, että meidän hienostunut taiteemme sai
+alkunsa kansan ollessa orjuudessa, ja että se voi menestyä ainoastaan
+niin kauan kun kansan suuren enemmistön orjuudentila kestää. Ainoastaan
+sillä ehdolla, että suurin osa kansasta tekee ankaraa työtä, voivat
+taiteilijat, kirjailijat, soittoniekat, tanssijat, näyttelijät y.m.,
+saavuttaa täydellisyyden taiteessaan, ja ainoastaan sillä ehdolla voi
+olla olemassa hienostunut yleisö; joka heidän taidettaan arvossa pitää.
+Jos vapautamme kapitaalin orjat, niin ei tällaisesta hienostuneesta
+taidetuotannosta voi olla puhettakaan.
+
+Mutta jos myönnämmekin mahdollisiksi sellaiset olosuhteet, joiden
+vallitessa taide nykyisessä muodossaan voi olla koko kansalle
+alttiina, niin ei se kuitenkaan voi olla kaikkien taiteena sentähden,
+että se on kansalle kerrassaan käsittämätöin. Ennen kirjoitettiin
+runoja latinankielellä, mutta nykyiset taiteen tuotteet ovat
+yhtä käsittämättömiä kansalle kuin jos ne olisivat kirjoitetut
+sanskriitinkielellä. Tähän tavallisesti vastataan, että siihen on
+syynä ainoastaan kansan kehittymättömyys. Jokaista uutta taiteen
+edistysaskelta ei muka alussa ymmärretty, mutta sittemmin siihen
+vähitellen totuttiin.
+
+"Sama on asian laita nykyisenkin taiteen suhteen. Kun koko kansa tulee
+yhtä sivistyneeksi kuin me ylempien luokkien ihmiset, niin taide kyllä
+tulee käsitettäväksi." Näin puhuvat meidän taiteemme puolustajat
+Mutta tämä väite on nähtävästi vielä mielettömämpi kuin edellinen.
+Sillä tiettyähän on, että suurin osa taidetuotteista, oodeista,
+runoelmista, draamoista, kantaateista, tauluista y.m., ovat huvittaneet
+ainoastaan sen ajan yliluokkia, suurelle joukolle sitä vastoin ovat
+ne aina pysyneet käsittämättöminä. Ne olivat ja pysyivät ainoastaan
+sen ajan rikkaiden huvituksena, ainoastaan niille olivat ne jostain
+merkityksestä. Sama tulee olemaan meidän taiteemme laita, Sanotaan,
+että kansa kyllä aikaa voittain oppii ymmärtämään nykyistä taidetta.
+Todistukseksi tälle väitteelle huomautetaan sitä seikkaa, että muutamat
+niin kutsutun klassillisen runouden, musiikin ja maalaustaiteen
+tuotteet, jotka ennen olivat kansalle aivan käsittämättömät, sittemmin,
+senjälkeen kun niitä kaikilta tahoilta on sille tyrkytetty, ovat sitä
+miellyttäneet. Mutta tämä on ainoastaan todistuksena siitä, että
+alempi kansa, erittäinkin kaupungeissa asuva, on puoleksi turmeltunut;
+että sitä on helppo johtaa ja totuttaa sitä mihin tahansa. Sitä
+paitsi ei tällainen taide ole kansan keskuudesta lähtenyttä eikä sen
+valitsemaa, vaan sille tyrkytetty sellaisissa julkisissa paikoissa,
+joissa taide on sille alttiina. Suurin osa työkansasta on suljettu
+taiteen nauttimisesta pois sen kalleuden tähden. Sitä paitsi on taide
+sille vierasta sisältönsäkin puolesta, sillä se tulkitsee niiden
+tunteita, joille kansan vaikeat elämänehdot ovat tykkänään vieraat.
+Se, josta rikkaiden säätyjen ihmiset voivat nauttia, ei tuota mitään
+huvia työihmiselle, se ei herätä hänessä mitään tunteita, tahi ovat
+sen vaikuttamat tunteet aivan vastakkaiset niille, joita se aikaansaa
+joutilaissa ihmisissä. Niinpä esim. kunnian, isänmaanrakkauden ja
+rakkauden tunteet, jotka ovat nykyisen taiteen pääsisältönä, herättävän
+työihmisessä ainoastaan hämmennystä, halveksimista, jopa vihaakin.
+Jos suurin osa työkansasta olisi tilaisuudessa joutohetkinään käymään
+taulunäyttelyissä, kansankonserteissa, lukemaan kirjoja y.m., toisin
+sanoen nauttimaan kaikista nykyisen taiteen hedelmistä, kuten
+muutamissa kaupungeissa onkin tavallista, niin todellinen työkansa,
+joka ei vielä ole laiskuudesta turmeltunut, ei ymmärtäisi hituistakaan
+meidän hienostuneesta taiteestamme, ja jos ymmärtäisikin, niin suurin
+osa sen kuulemasta ja näkemästä ei olisi omiaan kohottamaan sen
+sielua, vaan päinvastoin turmelemaan sitä. Ajattelevien ja rehellisten
+ihmisten täytyy olla vakuutetut siitä, ettei korkeimpien luokkien taide
+milloinkaan voi tulla koko kansan omaisuudeksi. Jos se taas ei voi
+tulla koko kansan taiteeksi, niin täytyy tulla siihen johtopäätökseen,
+ettei taide yleensä ole ollenkaan niin tärkeätä ja välttämätöntä
+kuin tavallisesti hoetaan, tahi ettei ainakaan se, jota me kutsumme
+taiteeksi, sitä ole.
+
+Mahdotointa on valita näiden kahden mahdollisuuden välillä, ja
+sentähden viisaat ja siveettömät ihmiset julkeasti kieltävät toisen
+niistä, väittäen ettei kansalla ole mitään oikeutta taidenautintoon.
+Oikeastaan menevätkin tällaiset ihmiset suoraan asian ytimeen,
+nimittäin että osallisiksi ylevästä ja kauniista (heidän käsityksensä
+mukaan), s.o. korkeimmasta taidenautinnosta voivat päästä ainoastaan
+"schöne Geister", valitut, kuten heitä kutsuivat romantikot tahi
+"yli-ihmiset", kuten Nietzschen seuraajat heitä kutsuvat. Jälellä oleva
+raaka joukko taas ei kykene tuntemaan näitä nautintoja, sen tulee elää
+tämän ylevämmän ihmisrodun nautintoja varten. Ihmiset, jotka lausuvat
+tällaisen mielipiteen, eivät ainakaan teeskentele, vaan ottavat
+asian sen oikeassa valossa ja tunnustavat, että meidän taiteemme on
+ainoastaan yliluokkien taidetta. Itse asiassa ovat kaikki, jotka meidän
+keskuudessamme omistautuvat taiteen palvelukseen, katsoneet taidetta
+tältä kannalta.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Yliluokkain epäusko on ollut syynä siihen, että taide on muuttanut
+alkuperäisen luonteensa. Sen tarkoituksena oli ennen niiden ylevien
+tunteiden ilmaiseminen, joiden lähteenä oli ihmisten uskonnollinen
+vakaumus. Nykyään taas on sen tarkoitukseksi tullut tuottaa mitä
+suurinta huvia ja nautintoa määrätylle yleisölle. Taiteeksi on
+ruvettu kutsumaan ainoastaan sitä, joka saattaa nautintoa pienelle
+ihmisjoukolle.
+
+Taiteen arvoon kohotettiin se, joka sitä nimeä ei ansaitse.
+Puhumattakaan niistä siveellisistä seurauksista, joita tämä taiteen
+turmeleminen mukanaan toi eurooppalaiselle yleisölle, se samalla
+myöskin heikonsi, melkeinpä hävitti kaiken taiteen. Ensimäisenä
+seurauksena oli, että taide kadotti sille omituisen erilaisen
+uskonnollisen sisällyksen. Toisena seurauksena taas oli, että taide,
+tarkoittaen ainoastaan pientä osaa yleisöstä, kadotti muodon kauneuden,
+tuli rumaksi ja epäselväksi. Mutta tärkein kaikista seurauksista oli
+se, että taide kadotti todellisen luonteensa, tuli valheelliseksi.
+
+Taide tuli köyhäksi sisältönsä puolesta sentähden, että todellinen
+taideluoma on ainoastaan se, joka ilmaisee uusia, eikä jo koetuita
+tunteita. Kuten ajattelemisen tuote on todellinen ainoastaan siinä
+tapauksessa, että se julkilausuu uusia ajatuksia ja mietteitä eikä
+ainoastaan toista vanhoja, kaikille jo tunnettuja, samoin taideteoskin
+ainoastaan silloin kannattaa todellisen taideluoman nimen, kun se
+ilmaisee uusia (vaikka kuinkakin vähäpätöisiä) tunteita. Ainoastaan
+sentähden taideteokset niin voimakkaasti vaikuttavat lapsiin ja
+nuorukaisiin, että ne ilmaisevat heille vielä tuntemattomia tunteita.
+
+Yhtä voimakkaasti vaikuttavat aivan uudet tunteet myöskin aikuisiin.
+Ylempien luokkien taide on kadottanut tällaisten tunteiden lähteen,
+sillä se ilmaisee uskonnollisen vakaumuksen kanssa ristiriidassa
+olevia tunteita, joiden tarkoituksena on ainoastaan nautinto.
+Ei mikään ole vanhempaa ja kuluneempaa kuin nautinto, eikä
+mikään uudempaa kuin tunne, joka on lähtenyt jonkun aikakauden
+uskonnollisesta vakaumuksesta. Se onkin aivan luonnollista.
+Nautinnolla on luonnon määräämät rajansa, mutta ihmiskunnan
+kehittymisellä joka ilmenee uskonnollisessa vakaumuksessa, ei
+ole mitään rajoja. Ihmiskunnan kehittyminen on seurauksena yhä
+selvemmästä ja selvemmästä uskonnollisesta vakaumuksesta. Jokaisella
+kehitysasteella saavat ihmiset kokea uusia tunteita. Ja sentähden
+voivat uudet, ennen kokemattomat tunteet saada alkunsa ainoastaan
+uskonnollisesta vakaumuksesta, joka osoittaa, missä määrässä määrätyn
+ajanjakson ihmiset ymmärtävät elämää, Homerus ja kreikkalaiset
+murhenäytelmienkirjoittajat ilmaisivat teoksissaan todellakin uusia
+tunteita, mutta niillä olikin perustuksena silloisten kreikkalaisten
+uskonnollinen vakaumus. Sama oli juutalaisten laita, jotka jo olivat
+päässeet uskonnolliseen vakaumukseen yhden jumalan olemassa olosta.
+Tästä vakaumuksesta lähtivät kaikki ne uudet ja tärkeät tunteet, joita
+profeetat ilmilausuivat. Tällaiset uskonnollisesta vakaumuksesta
+lähtevät tunteet olivat mahdollisia myöskin keskiajan ihmisille, jotka
+uskoivat kirkon täydellisyyteen ja hierarkiiaan; samoin myöskin niille
+meidän aikamme ihmisille, jotka ovat itselleen omistaneet todellisen
+kristinopin — opin kaikkien ihmisten veljeydestä. Ne tunteet, jotka
+saavat alkunsa uskonnollisesta vakaumuksesta ovat sangen moninaisia
+ja uusia, sillä uskonnollinen vakaumus juuri on todistuksena ihmisen
+uudesta suhteesta maailmaan. Nautinnonhimosta lähteneet tunteet taas
+eivät ole ainoastaan rajoitettuja, vaan aikoja sitten koetuita ja
+ilmituotuja. Ja sentähden on Euroopan yläluokkien epäusko tehnyt heidän
+taiteensa köyhäksi sisällöltään.
+
+Tämä sisällön köyhyys tuli vielä suuremmaksi sen kautta, että taide,
+samalla kun se kadotti uskonnollisen luonteensa, tuli epäkansalliseksi.
+Tämän kautta vielä enemmän väheni sen ilmaisemien tunteiden piiri,
+sillä ylhäisten, rikkaiden ja työstä tietämättömien ihmisten tunteet
+ovat paljo köyhemmät, kuin todellisen työkansan.
+
+Esteettikot tavallisesti ajattelevat toista kuin puhuvat. Muistan,
+miten kirjailija Gontscharoff, viisas ja sivistynyt, mutta täydellinen
+kaupunki-ihminen, sanoi minulle, ettei Turgenjewin "Metsästäjän
+muistelmien" ilmestymisen jälkeen kansan elämästä enään kannata
+kirjoittaa. Aine on jo muka niin tyhjiin ammennettu. Työkansan elämä
+näytti hänestä niin köyhältä, ettei siinä enään voinut löytää mitään
+uutta senjälkeen, kun Turgenjew oli kirjoittanut kansan elämää
+kuvaavat kertomuksensa. Mutta rikkaiden elämä, jonka pääsisältönä on
+rakastuminen ja tyytymättömyys omaan itseensä, oli hänen mielestään
+loppumattoman sisältörikas. Toinen hänen kertomuksiensa sankareista
+suutelee naista kädelle, toinen olkapäälle, tai johonkin muuhun
+paikkaan; toinen kärsii siitä, että on laiska, toinen taas siitä,
+ettei häntä rakasteta. Ja hän kuitenkin luuli, ettei tällä alalla
+vaihtelevaisuudella ole loppuakaan. Useimmat meidän piiriimme kuuluvat
+ihmiset ovat aivan samaa mieltä. He ovat vakuutetut siitä, että
+työkansan elämä on sisältököyhää, vaan meidän, joutilasten sitävastoin
+täynnä sisältöä. Mutta täytyyhän työmiehen tehdä mitä erilaisimpia
+töitä, jotka erittäinkin merellä ja kaivoksissa ovat sangen
+vaaranalaisia, hänen tulee matkustaa paikasta paikkaan, tulla yhteyteen
+mitä erilaatuisimpien ihmisten kanssa, isäntiensä, päällikköjensä,
+toverien, eri uskontoihin ja kansallisuuksiin kuuluvien henkilöiden
+kanssa, hän on pakoitettu taistelemaan luonnon, villieläinten kanssa,
+tekemään työtä metsässä, aroilla, pellolla, puutarhassa ja ryytimaassa,
+hänen suhteensa vaimoonsa ja lapsiinsa ei ole ainoastaan läheisten,
+toisiaan rakastavien ihmisten suhdetta toisiinsa, vaan työtoverien,
+jotka auttavat toisiaan työssä; hän seuraa taloudellisia kysymyksiä
+sentähden, että ne ovat hänelle ja hänen perheelleen elinkysymyksiä,
+vaan ei järkeistelemisen halusta sai turhamaisuudesta; hän ylpeilee
+siitä, että saa palvella ihmiskuntaa; hän nauttii levostaan ja
+uskonnosta hakee hän itselleen neuvoa ja apua kaikissa elämän
+kohtaloissa. Näin vaihteleva on työmiehen elämä. Mutta meistä, joilla
+ei ole sellaisia pyrinnöitä, joilta puuttuu uskonnollinen vakaumus,
+— meistä hänen elämänsä näyttää yksitoikkoiselta, verrattuna oman
+elämämme vähäpätöisiin nautinnoihin ja huoliin. Meidän elämämme ei ole
+työtä eikä luomista, vaan sen nauttimista ja hävittämistä, jota muut
+meidän hyväksemme ovat tehneet. Me luulemme, että meidän aikamme ja
+piirimme ihmisten tunteet ovat hyvin monipuolisia, mutta itse asiassa
+ovat kaikki heidän tunteensa ainoastaan kolmea lajia: ylpeyden-,
+hekumallisuuden- ja ikäväntunteita. Nämä kolme tunnetta ja niistä
+lähtevät sivutunteet ovat rikkaitten luokkien taiteen miltei ainoana
+sisältönä.
+
+Ennen, jolloin yläluokkien taide vasta alkoi erota kansan taiteesta,
+oli sen pääsisältönä ylpeyden tunne. Näin oli asianlaita varsinkin
+renesansin ja sen jälkeisinä aikoina, jolloin taideteosten pääaineena
+oli paavien, kuninkaiden, herttuoiden, y.m. ylhäisten ylisteleminen.
+Heidän kunniakseen kirjoitettiin oodeja, kantaatteja ja hymnejä;
+kaikenmoisissa korskeissa asennoissa maalattiin heitä kankaalle
+tai muovailtiin marmoriin. Senjälkeen alkoi hekumallisuus ja
+sukupuolivietti saada yhä suurempaa jalansijaa taiteessa. Nykyään
+ovat ne jo tulleet aivan välttämättömiksi kaikissa rikkaiden luokkien
+taideluomissa, ainakin romaaneissa ja draamoissa.
+
+Sittemmin tuli näiden lisäksi vielä kolmas, nimittäin elämänkaipuun
+tunne. Tämän vuosisadan alussa olivat tämän tunteen tulkkeina
+ainoastaan miehet sellaiset kuin Beiron, Leonardi, sittemmin
+Heine, mutta viime aikoina on tämä tunne tullut muotiasiaksi ja
+sen ilmilausujiksi aivan tavalliset ihmiset. Aivan oikein sanoo
+ranskalainen kritiikko Doumic, että uusien kirjallisuustuotteiden
+pääominaisuutena on: "la lassitude de vivre, le mépris de l'époque
+présente, le regret d'un autre temps apercu à travers l'illusion
+de l'art, le gotût du paradoxe, le besoin de se singulariser, une
+aspiration de raffinés vers la simplicité, l'adoration enfantine du
+merveilleux, la séduction maladive de la rêverie, l'ébranlement des
+nerfs, surtout l'appel exaspéré de la sensualité" (Les jeunes, René
+Doumic). [Väsymys elämään, nykyajan halveksiminen, menneiden aikain
+jumaloitseminen, semmoisina kuin ne ovat esitetyt taiteessa, mieltymys
+paradokseihin, hienostuneiden ihmisten pyrkimys yksinkertaisuuteen,
+lapsellinen kummallisen ihaileminen, kivulloinen kuvitteleminen,
+heikkohermoisuus ja erittäinkin hirveä taipumus aistillisuuteen.]
+
+Todellakin on aistillisuus, joka on kaikkein alin ja eläimellisin
+näistä kolmesta tunteesta, uudenaikaisten taidetuotteiden pääaineena.
+
+Boccacciosta Marcel Prévost'hon asti kaikki romaanit, runoelmat ja muut
+kirjallisuuden tuotteet esittävät välttämättömästi sukupuolirakkautta
+sen eri muodoissa. Huoruus on kaikkien romaanien pää- ja ainoana
+sisältönä. Näytelmä kadottaa koko merkityksensä, jollei siinä jonkin
+tekosyyn nojassa esiinny nainen, niin alastomana kuin mahdollista.
+
+Suurin osa ranskalaisten taiteilijain tauluista esittää alastomia
+naisia erilaisissa asennoissa. Uudessa ranskalaisessa kirjallisuudessa
+on tuskin ainoatakaan sivua, jolla ei kuvattaisi alastomuutta, ja jolla
+ei ainakin pari kertaa käytettäisi kirjailijoille niin mieluista sanaa
+"nu". Sellaista kirjailijaa kuin René de Gourmond luetaan, pidetäänpä
+vielä lahjakkaanakin. Muodostaakseni itselleni käsityksen uusista
+kirjailijoista, luin hänen romaaninsa Les chevaux de Dioméde. Tarkasti
+kuvataan siinä niitä lihallisia suhteita, joissa eräs herrasmies
+oli eri naisiin. Jokainen sivu on täynnä hekumallisuutta. Samaa voi
+sanoa Pierre Louis'n kirjasta Aphrodite, jolla siitä huolimatta oli
+menestystä. Samaa mallia on myöskin Huysmans'in kirja "Certains" ja
+pienillä poikkeuksilla kaikki ranskalaiset romaanit. Kaikkien niiden
+tekijät sairastavat eroottista maniiaa. Nämä ihmiset ovat nähtävästi
+vakuutetut siitä, että koko ihmiskunnan elämän pääsisältönä on
+lihallisten intohimojen tyydyttäminen, sentähden että se on heille
+itselleen elinehtona. Näitä eroottista maniiaa sairastavia ihmisiä
+sitten jäljittelee koko Europan ja Amerikan taiteellinen maailma.
+
+Rikkaiden luokkien epäuskon ja erityisen elämän seurauksena on siis
+ollut, että heidän taiteensa on sisällykseltään köyhtynyt ja että
+sen päätarkoitukseksi on tullut turhamaisuuden, elämänkaipuun ja
+erittäinkin lihallisten tunteiden ilmituominen.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Korkeimpien luokkien epäusko on ollut syynä siihen, että heidän
+taiteensa on tullut köyhäksi sisällykseltään. Mutta sitä paitsi on se
+tullut yhä enemmän suljetuksi muilta ja samalla yhä monimutkaisemmaksi
+ja epäselvemmäksi.
+
+Kun todellakin kansallinen taiteilija — jommoisia olivat kreikkalaiset
+taiteilijat ja juutalaiset profeetat — loi jotakin teosta, niin koetti
+hän lausua sanottavansa niin selvästi kuin mahdollista, siten että
+kaikki häntä ymmärtäisivät. Kun taiteilija taas kirjoitti jollekin
+pienelle piirille, joka eli erilaisissa olosuhteissa kuin muut, tahi
+jos hänen teoksensa tarkoitti ainoastaan yhtä henkilöä, paavia,
+kardinaalia, kuningasta, herttuaa, kuningatarta tahi kuninkaan
+rakastajatarta, niin koetti hän vaikuttaa ainoastaan näihin ihmisiin,
+jotka elivät määrätyissä, hänelle tunnetuissa olosuhteissa. Tästä
+oli tietysti seurauksena, että hänen teoksensa sisällön ymmärsivät
+ainoastaan nämät ihmiset vaan ei muut. Tässä tapauksessa voi taiteilija
+sanoa enemmän kuin tavallisesti, ja sitä paitsi oli tällaisella
+esittämistavalla hämäryytensä vuoksi erityinen viehätyksensä asian
+tunteville. Tämä hämärä esittämistapa tulee yhä enemmän käytäntöön ja
+on viime aikoina nähtävästi saavuttanut korkeimman kehitysasteensa,
+dekadenttien taiteessa, Nykyaikaisen taideteoksen, ollakseen
+runollisen, täytyy välttämättä olla hämärän ja yhteiselle kansalle
+käsittämättömän. Epätäsmäisyys, epämääräisyys ja esityksen rumuus
+luetaan sille ansioksi.
+
+Theophile Gautier sanoo kuuluisan kirjansa "Fleurs du Mal'in"
+esipuheessa, että Baudelère vaati kaunopuheisuuden, intohimon ja
+oikeuden — "l'éloquence, la passion et la vérité calquée trop
+exactement" poistamista runoudesta niin paljon kuin mahdollista.
+
+Tätä Baudelère ei ainoastaan vaatinut, vaan pani omissa teoksissaan
+mielipiteensä käytäntöön. Siten hänen runonsa ja vielä enemmän
+suorasanaiset kertomuksensa (Petits poèmes en prose) ovat siihen määrin
+hämäriä, että niiden sisällön ajatusta täytyy arvata, joka useimmissa
+tapauksissa on aivan mahdotointa.
+
+Baudelèren seuraaja Verlaine, jota pidetään yhtä suurena runoilijana
+kuin edellistäkin, kirjoitti täydellisen "Art poétique", jossa hän
+antaa kirjailijoille seuraavia neuvoja:
+
+    De la musique avant toute chose,
+    Et pour cela préfère l'Impair
+    Plus vague et plus soluble dans l'air,
+    Sans rien en lui qui pèse ou qui pose.
+
+    — — —
+
+    Il faut aussi que tu n'aille point
+    Choisir tes mots sans quelque méprise:
+    Rien de plus cher que la chanson grise
+    Où l'Indécis au Précis se joint.
+    — — — — —
+
+Edelleen:
+
+    De la musique encore et toujours,
+    Que ton vers soit la chose envolée,
+    Qu'on sente qu'il fuit d'une âme en allée
+    Vers d'autres cieux à d'autres amours.
+
+    — — —
+
+    Que ton vers soit la bonne aventure
+    Eparse au vent crispé du matin,
+    Qui va fleurant la menthe et le thym.
+    Et tout le reste est littérature.
+
+Mallarmé, jota pidetään kaikkein etevimpänä nuorista runoilijoista,
+sanoo suoraan, että runotuotteen viehätys on juuri sen ajatuksien
+arvaamisessa, runoudessa tulee aina olla arvoituksia:
+
+"Je pense qu'il faut qu'il n'y ait qu'allusion. La contemplation
+des objets, l'image s'envolant des rêveries suscitées par eux, sont
+le chant: les Parnassiens, cux, prennent la chose entièrement et la
+montrent; par là ils manquent de mystère; ils retirent aux esprits
+cette joie délicieuse de croire qu' ils créent. Nommer un objet, c'est
+supprimer les trois quarts de la jouissance du poète qui est faite du
+bonheur de deviner peu à peu; le suggérer — voilà le rêve. C'est le
+parfait usage de ce mystère qui constitue le symbole: évoquer petit à
+petit un objet pour montrer un état d'âme, ou inversement, choisir un
+objet et en dégager un état d'âme par une série de déchiffrements.
+
+"... Si un être d'une intelligence moyenne et d'une préparation
+littéraire insuffisante ouvre par hasard un livre ainsi fait et prétend
+en jouir, s'il y a malentendu, il faut remettre les choses à leur
+place. Il doit y avoir toujours énigme en poésie, et c'est le but de la
+littérature; il n'y en a pas d'autre, — d'évoquer les objets. (Enquête
+sur l'évolution littéraire, Jules Huret, p. 60—61)"
+
+ Minun mielestäni tulee runouden sisältää ainoastaan viittauksia..
+ Aiheiden tarkastaminen, näiden aiheiden herättämän kuvittelun
+ synnyttämät kuvat ovat — laulua. Parnassit ottivat aineet
+ semmoisinaan, silloin ei jäänyt mitään sijaa salaperäisyydelle,
+ he ryöstivät ihmisiltä sen hurmaavan ilon, joka on siinä, että
+ he ajattelevat, luovat. Esittää aiheen semmoisenaan on sama kuin
+ hävittää 3/4 runoilijan tuottamasta nautinnosta, joka on arvaamisessa;
+ mietteiden herättäminen on — runoilijan ideaali.
+
+ Tämän salaperäisyyden oikea käyttäminen on symbolismia: sieluntilan
+ ilmaisemista jonkun aiheen kehittämisen kautta tahi aiheen
+ valitsemista ja sieluntilan eroittamista siitä arvoituksien avulla.
+ ...................................
+
+ Jos henkisesti tylsä tai kirjallisesti vähän kehittynyt ihminen
+ sattumalta avaa tällaisen kirjan, niin syntyy väärinymmärrys, tulee
+ asettaa asiat kunkin omalle paikalleen. Runoudessa täytyy aina olla
+ arvoituksia, sillä ei ole muuta tarkoitusta kuin kuvien luominen.
+
+Epäselvyys on tullut uusien runoilijoiden uskonkappaleeksi, kuten
+ranskalainen kriitikko Doumic aivan oikein sanoo.
+
+"Il serait temps aussi de finir, — sanoo hän, — avec cette fameuse
+théorie de l'obscurité que la nouvelle école a élevée en effet à la
+hauteur d'un dogme." ("Les jeunes" études et portraits par René Doumic).
+
+Mutta tällaista mielipidettä eivät ole ainoastaan ranskalaiset
+kirjailijat.
+
+Samoin ajattelevat ja toimivat kaikkien muittenkin kansojen runoilijat:
+saksalaiset, skandinaavialaiset, itaalialaiset, venäläiset ja
+englantilaiset, samoin ajattelevat kaikki uuden ajan taiteilijat,
+maalarit ja kuvanveistäjät, samoin kuin muusikeritkin. Vedoten
+Nietzscheen ja Wagneriin, uuden ajan taiteilijat luulevat, ettei raa'an
+joukon tarvitse heitä ymmärtää. Heidän tulee muka herättää runollista
+tunnelmaa ainoastaan paraiten kasvatetuissa ihmisissä: "best nurtured
+men", kuten eräs englantilainen esteetikko sanoo.
+
+Jottei väitteeni näyttäisi perusteettomilta, siteeraan ainakin muutamia
+kohtia niiden ranskalaisten runoilijain teoksista, jotka ovat käyneet
+tämän liikkeen etupäässä, ja niitä ei suinkaan ole vähän.
+
+Valitsen juuri ranskalaisia kirjailijoita sentähden, että heidän
+teoksissaan selvemmin kuin muiden kuvastuu taiteen uusi suunta. Suurin
+osa eurooppalaisia jäljittelee heitä.
+
+Mainitsen muutamia näistä runoilijoista. Paitsi sellaisia, jotka
+jo ovat saavuttaneet maineen, kuten Baudelère, Verlaine, mainitsen
+seuraavat: Jean Moreas, Charles Morrice, Henri de Régnier, Charles
+Vignier, Adrien Romaille, René Ghil, Maurice Maeterlinck, C. Albert
+Aurier, René de Goufmont, St. Paul, Roux le Magnifique, Georges
+Rodenbach, le comte Robert de Montesquiou, Fézansac, Nämät ovat kaikki
+symbolisteja ja dekadenteja. Maageista mainittakoot: Josephin Peladan,
+Paul Adam, Jules Bois, M. Papus y.m.
+
+Paitsi näitä mainitsee Doumic kirjassaan vielä 141 runoilijaa.
+
+Siteeraan muutamia otteita etevämpinä pidettyjen teoksista. Alan
+kaikkein etevimmästä, nimittäin Baudelère'ista, jota pidetään niin
+suurena, että hän kannattaisi muistopatsaan. Otan yhden runoista hänen
+kuuluisasta "Fleurs du Mal'istaan".
+
+                    XXV.
+
+    Je t'adore à l'égal de la voûte nocturne
+    O vase de tristesse, ô grande taciturne,
+    Et t'aime d'autant plus, belle, que tu me fuis,
+    Et que tu me parais, ornement de mes nuits,
+    Plus ironiquement accumuler les lieues,
+
+    Qui séparent mes bras des immensités bleues.
+    Je m'avance à l'attaque, et je grimpe aux assauts,
+    Comme après un cadavre un choeur de vermisseaux.
+    Et je cheris, ô béte implacable et cruelle!
+    Jusqu'à cette froideur par où tu m'es plus belle!
+
+Vielä toinen runo samalta runoilijalta:
+
+                       Duellum.
+
+    Deux guerriers ont couru l'un sur l'autre; leurs armes
+    Ont éclaboussé l'air de lueurs et de sang
+    — Ces jeux, ces cliquetis du fer sont vacarmes
+    D'une jeunesse on proie à l'amour vagissant.
+
+    — — —
+
+    Les glaives sont brisés! comme notre jeunesse,
+    Ma chère! Mais les dents, les ongles acérés.
+    Vengent biontôt l'épée et la dague traîtresse.
+    — O fureur des coeurs mûrs par l'amour ulcérés'.
+
+    — — —
+
+    Dans le ravin hanté des chats-pardts et des onces
+    Nos héros, s'étreignant méchamment, ont roulé,
+    Et leur peau fleurira l'aridité des ronces.
+
+    — — —
+
+    — Ce gouffre, c'est l'enfer, de nos amis peuplé!
+    Roulons y sans remords, amazone inhumaine,
+    Afin d'éterniser l'ardeur de notre haine!
+
+Täytyy tunnustaani, että kokoelmassa on helpommin käsitettäviä runoja,
+mutta ei ainoatakaan, joka olisi yksinkertainen, jota voisi ymmärtää
+vaivatta. Tällainen vaivannäkö on sitäpaitsi turhaa, koska runoilijan
+ilmaisemat tunteet ovat huonoja ja alhaisia.
+
+Näiden tunteiden ilmaisemistapa taas on tahallaan tehty omituiseksi
+ja rumaksi. Tahallinen epäselvyys on huomattavana erittäinkin
+suorasanaisessa tekstissä, jossa kirjailija olisi voinut lausua
+ajatuksensa yksinkertaisesti, jos olisi tahtonut.
+
+Siteeraan hänen Petits poèmes en prose kokoelmastaan ensimmäisen pätkän
+L'étranger.
+
+    L'étranger.
+
+— Qui aimes-tu le mieux, homme énigmatique, des ton père, ta mère, ton
+frère ou ta soeure?
+
+— Je n'ai ni père, ni mère, ni soeur, ni frère.
+
+— Tes amis?
+
+— Vous vous servez là d'une parole dont le sens m'est resté jusqu'à ce
+jour inconnu.
+
+— Ta patrie?
+
+— J'ignore sous quelle latitude elle est située.
+
+— La beauté?
+
+— Je l'aimerais volontiers, déesse et immortelle.
+
+— L'or?
+
+— Je le hais, comme vous haïssez Dieu.
+
+— Eh! qu'aimes tu donc, extraordinaire étranger?
+
+— J'aime les nuages... les nuages qui passent... là bas les merveilleux
+nuages!
+
+ Tuntematoin:
+
+ — Ketä rakastat sinä, selittämätön ihminen, ketä isästäsi äidistäsi,
+ veljestäsi, sisarestasi?
+
+ — Minulla ei ole isää eikä äitiä, veljeä eikä sisarta.
+
+ — Entäs ystävistäsi?
+
+ — Te käytitte sanaa, jonka merkitys minulle tähän asti on jäänyt
+ selittämättömäksi.
+
+ — Entäs isänmaatasi?
+
+ — En tiedä, millä leveysasteella se löytyy.
+
+ — Entäs kauneutta?
+
+ — Mielelläni rakastaisin sitä, jos se olisi jumalatar ja kuolematon.
+
+ — Entäs kultaa?
+
+ — Minä vihaan sitä, kuten te Jumalaa.
+
+ — No, mitä sinä sitten rakastat, kummallinen tuntematoin.
+
+ — Minä rakastan pilviä... tuolla liikkuvia ... kauniita pilviä.
+
+Toisen pätkän "La soupe" et "Les images" tarkoituksena lienee osoittaa,
+ettei runoilijaa ymmärrä edes hänen rakastettunsa. Se on näin kuuluva:
+
+"Ma petite folle bien-aimée me donnait à dîner, et par la fenêtre
+ouverte de la salle à manger je contemplais les mouvantes architectures
+que Dieu fait avec les vapeurs, les merveilleuses constructions de
+l'impalpable. Et je me disais à travers ma contemplation: — Toutes ces
+fantasmagories sont presque aussi belles que les yeux de ma belle bien
+aimée, la petite folle monstrueuse aux yeux verts.
+
+"Et tout-à-coup je reçus un violent coup de poing dans le dos, et
+j'entendis une voix rauque et charmante, une voix hystérique et comme
+enrouée par l'eau de vie, la voix de ma chère petite bien aimée, qui
+disait: — Allez-vous bien-tôt manger votre soupe, s... b... de marchand
+de nuages?"
+
+ Pieni mielitiettyni, rakastunut hupsu, antoi minulle päivälliset.
+ Avoimesta akkunasta katselin liikkuvia rakennuksia, joita Jumala
+ rakentelee höyryistä, näkymättömiä. Kauniita rakennuksia. Ja minä
+ puhuin itsekseni katsellessani niitä:
+
+ — Kaikki nämä utukuvat ovat yhtä kauniita, kuin rakastuneen
+ kaunottareni, pienen, kummituksen kaltaisen, hupsun viheriät silmät.
+
+ Yht'äkkiä sain kovan nyrkiniskun selkääni ja kuulin terävän ja
+ suloisen äänen, hysteerisen ja ikäänkuin viinasta käheän äänen, joka
+ sanoi:
+
+ — Milloin aiotte syödä soppanne, senkin pilvien kauppias.
+
+Olkoon tämä pätkä miten taiteellinen tahansa, joka tapauksessa voi
+ainoastaan vaivaloisesti arvata, mitä tekijä sillä tahtoo sanoa. Mutta
+onpa sellaisiakin, joita ainakaan minä en voi ollenkaan käsittää.
+
+Siteeraan yhden niistä, esim. "Le Galant tireur", jonka ajatusta en
+lainkaan voinut ymmärtää.
+
+    Le Galant tireur.
+
+Comme la voiture traversait le bois, il la fit arrêter dans le
+voisinage d'un tir, disant qu'il lui serait agréable de tirer quelques
+balles pour tuer le Temps.
+
+Tuer ce monstre-là, n'est ce pas l'occupation la plus ordinaire et la
+plus légitime do chacun? — Et il offrit galamment la main à sa chère,
+délicieuse et exécrable femme, à cette mystérieuse femme, à laquelle il
+doit tant de plaisirs, tant de douleurs, et peut-être aussi une grande
+partie de son génie.
+
+Plusieurs balles frappèrent loin du but proposé: l'une d'elle
+s'enfonça même dans le plafond, et comme la charmante créature riait
+follement, se moquant de la maladresse de son époux, celui-ci se tourna
+brusquement vers elle, et lui dit: "Observez cette poupée, là-bas, à
+droite, qui porte le nez en 'air et qui à la mine si hautaine. Eh bien!
+cher ange, je me figure que c'est vous." Et il ferma les yeux et il
+lâcha la détente. La poupée fut nettement décapitée.
+
+Alors s'inclinant vers sa chère, sa délicieuse, son exécrable femme,
+son inévitable et impitoyable Muse, et lui baisant respectueusement la
+main, il ajouta:
+
+"Ah, mon cher ange, combien je vous remercie de mon adresse!"
+
+ Kohtelias ampuja.
+
+ Kun vaunut olivat vierineet metsän läpi, käski hän pysäyttää sanoen
+ itselleen olevan mieluista ampua muutamia luoteja tappaakseen Ajan.
+
+ Eikö tämän kummituksen ampuminen ole kaikkein tavallisinta ja
+ laillisinta? — Ja kohteliaasti antoi hän kätensä tielleen, suloiselle
+ ja vastenmieliselle puolisolleen, salaperäiselle naiselle, jolle hän
+ on kiitollisuuden velassa niin monista huvituksista, suruista ja
+ kenties suurimmasta osasta neroaan.
+
+ Muutamat luodeista osuivat kauaksi määrätystä päämaalista: vieläpä
+ yksi kattoonkin; ja kun suloinen olento järjettömästi nauroi
+ puolisonsa kömpelyyttä, kääntyi mies äkkiä hänen puoleensa ja sanoi:
+ "Katsokaapas tuota nukkea oikealla, joka nenä pystyssä halveksivasti
+ hymyilee. No niin, kallis enkeliseni, minä kuvittelen mielessäni, että
+ te olette hänen sijassaan." Ja hän sulki silmänsä ja ampui. Nukke tuli
+ päätään lyhemmäksi.
+
+ Silloin hän teki kumarruksen tielleen, suloiselle ja vastenmieliselle
+ puolisolleen, eroittumattomalle ja säälimättömälle Runottarelleen ja
+ suudellen kunnioittavasti hänen kättään sanoi:
+
+ "Kallis enkelini, miten kiitollinen olenkaan teille onnellisesta
+ laukauksestani!"
+
+Toisen kuuluisuuden Verlaine'in teokset ovat yhtä monimutkaisia ja
+käsittämättömiä. Siteeraan esim. ensimäisen "Ariettes oubliées"
+nimisestä osastosta.
+
+    Le vent dans la plaine
+    Suspend son haleine
+    C'est l'extase langoureuse,
+    C'est la fatigue amoureuse.
+    C'est tous les frissons des bois.
+    Parmi l'étreinte des brises,
+    C'est, vers les ramures grises,
+    Le choeur des petites voix.
+    O le frêle et frais murmure!
+
+    Cela gazouille et surure,
+    Cela ressemble au cri doux
+    Que l'herbe agitée expire...
+    Tu dirais, sous l'eau qui vire,
+    Le roulis sourd des cailloux
+    Cette âme qui se lamente
+    En cette plainte dormante,
+    C'est la nôtre, n'est ce pas?
+    La mienne, dis, et la tienne,
+    Dont s'exhale l'humble antienne
+    Par ce tiède soir, tout bas.
+
+Mitä oikeastaan merkitsevät "choeur des petites voix" ja "cri doux
+l'herbe agitée expire"? Yhtä vähän voin ymmärtää ajatusta koko runossa.
+
+Siteeraan vielä toisen "ariette'in".
+
+          VIII.
+
+    Dans l'interminable
+    Ennui de la plaine,
+    La neige incertaine
+    Luit comme du sable.
+    Le ciel est de cuivre,
+    Sans lueur aucune.
+    On croirait voir vivre
+    Et mourir la lune.
+    Comme des nuées
+    Flottent gris les chênes
+    Des forêts prochaines
+    Parmi les buées.
+    Ce ciel est de cuivre.
+    Sans lueur aucune.
+    On croirait voir vivre
+    Et mourir la lune.
+    Corneille poussive
+    Et vous, les loups maigres,
+    Par ces bises aigres,
+    Quoi donc vous arrive?
+    Dans interminable
+    Ennui de la plaine,
+    La neige incertaine
+    Luit comme du sable.
+
+Mitenkä voi kuu elää ja kuolla vaskisella taivaalla, ja kuinka voi lumi
+kimallella kuten hiekka. Tämä runo ei ole ainoastaan käsittämätön, vaan
+suorastaan seos vääriä vertauksia ja sanoja.
+
+Paitsi näitä teennäisiä ja epäselviä runoja, on joukko
+ymmärrettäviäkin, mutta ne ovat kovin huonoja sekä muotonsa että
+sisällyksensä puolesta. Sellaisia ovat kaikki "La Sagesse" nimisen
+osaston runot. Näiden runojen pääsisältönä ovat mitä typerimmät
+katooliset ja isänmaalliset tunteet, jotka sitäpaitsi ovat esiintuodut
+sangen huonossa muodossa. Niissä on esim. tällaisia säkeitä:
+
+    Je ne veux plus penser qu'a ma mère Marie,
+    Siège de la sagesse et source de pardons,
+    Mère de France aussi de qui nous attendons
+    Inébranlablement l'honneur de la patrie.
+
+Ennenkun siteeraan esimerkkiä muiden runoilijoiden teoksista, en
+voi olla lausumatta paria sanaa näistä kahdesta kuuluisuudesta,
+Baudelère'ista ja Verlaine'ista, joita nykyään pidetään suurina
+runoilijoina. On hyvin kummallista, miten ranskalaiset, joilla on
+ollut Chénier, Musset, Lamartine ja Hugo, ja sitä paitsi ei vielä
+kauvan sitten niin kutsutut parnassit: Leconte de Lisle, Sully
+Prud'homme y.m., ovat voineet antaa niin suuren merkityksen näille
+kahdelle runoilijalle, joiden tuotteet ovat huonoja muotonsa ja typeriä
+sisältönsä puolesta. Baudelère'in maailmankatsanto perustuu raa'alle
+itsekkäisyydelle ja siveellisyyden sijaan asetetulle häilyvälle
+kauneuden käsitteelle — joka sitä paitsi on aivan keinotekoista. Hän
+piti maalatuita naiskasvoja, metallisia puita ja teaatterissa kuvattua
+vettä luonnollisia kauniimpina.
+
+Verlaine'in elämänviisauden perusteena taas on irstaisuus ja oman
+siveellisen voimattomuutensa tunnustaminen. Ainoaksi parannuskeinoksi
+tästä heikkoudentilasta tunnustaa hän mitä raaimman katoolisen
+epäjumalanpalveluksen. Molemmat ovat he sitä paitsi vailla kaikkea
+naiivisuutta, vilpittömyyttä ja yksinkertaisuutta, mutta sensijaan
+on heillä tavallista suurempi määrä teeskenteleväisyyttä, tehtyä
+omituisuutta ja itseensä luottavaisuutta. Paraimmistakin heidän
+teoksistaan ottaa sentähden hr Baudelère tai Verlaine suuremman sijan
+kuin heidän kuvattavansa. Ja nämät kaksi huonoa runoilijaa muodostavat
+koulun ja saavat satoja seuraajia.
+
+Tämän voi selittää ainoastaan yhdellä tavalla. Sen yleisön taide,
+jonka keskuudessa he vaikuttavat, ei ole todellista eikä välttämätöntä
+elämälle, vaan huvitusta. Mutta kaikki huvitukset tulevat ikäviksi,
+jos niitä usein toistetaan. Jo ikävystyttävää huvitusta täytyy siis
+jollakin tavalla uudistaa: jos bostoni on käynyt kuivaksi, keksitään
+visti, jos vistikin on alkanut kyllästyttää, keksitään preferansi,
+samoin preferansin sijaan joku muu peli j.n.e. Asia pysyy samana,
+ainoastaan muoto vaihtelee. Sama on taiteenkin laita. Sen sisältö
+käy yhä enemmän rajoitetuksi, ja lopulta luulevat taiteilijat, että
+taiteen alalla ei ole enään mitään uutta sanottavana. Mutta voidakseen
+siitä huolimatta antaa taiteelle uutuuden viehätystä, hakevat he uusia
+muotoja. Samoin Baudelère ja Verlainekin keksivät uuden muodon, jonka
+he vielä uusivat erityisillä pornograafisilla seikkaperäisyyksillä. Ja
+kritiikki ja yleisö tunnustaa heidät suuriksi kirjailijoiksi.
+
+Ainoastaan täten voi selittää Baudelèren ja Verlainen, samoin kuin koko
+dekadentismin, menestyksen.
+
+Muutamissa Mallarmén ja Mæterlinck'in runoelmissa esim. ei ole
+minkäänmoista ajatusta. Mutta siitä huolimatta, tahi kenties juuri
+sentähden, niistä painetaan kymmeniä tuhansia kappaleita ja sijoitetaan
+nuorten runoilijain parhaimpiin runokokoelmiin.
+
+Siteeraan esim. yhden Mallannen sonateista.
+
+       (Pan, 1895, N:o 1).
+
+    A la nuc accablante tu
+    Basse de basalte et de laves
+    A même les échos esclaves
+    Par une trompe sans vertu.
+    Quel sépulcral naufrage (tu
+    Le soir, écume, mais y brave)
+    Suprème une entre les épaves
+    Abôlit le mât dévêtu.
+    Ou cela que furibond faute
+    De quelque perdition haute,
+    Tout l'abime vain éployé
+    Dans le si blanc cheveu qui traîne
+    Avarement aura noyé
+    Le flâne enfant d'une sirène.
+
+Yhtä käsittämättömiä ovat monet muut runot. Olen lukenut muutamia
+niistä ja kaikissa niissä on yhtä vähän järkeä.
+
+Siteeraan yhden myöskin toisen kuuluisan runoilijan, Mæterlinck'in
+runoista, Se on samoin kuin edellinenkin, otettu aikakauskirjasta
+"Pan", 1895. N:o 2.
+
+    Quand il est sorti
+    (J'entend la porte)
+    Quand il est sorti
+    Elle avait souri.
+    Mais quand il rentra
+    (J'entendis la lampe)
+    Mais quand il rentra
+    Une autre était là...
+    Et j'ai vu la mort
+    (J'entendis son âme)
+    Et j'ai vu la mort
+    Qui l'attend encore...
+    On est venu dire
+    (Mon enfant, j'ai peur)
+    On est venu dire
+    Qu'il allait partir...
+    Ma lampe allumée
+    (Mon enfant, j'ai peur)
+    Ma lampe allumée
+    Me suis approchée...
+    A la première porte,
+    (Mon enfant, j'ai peur)
+    A la première porte,
+    La flamme a tremblé...
+    A la seconde porte
+    (Mon enfant, j'ai peur)
+    A la seconde porte,
+    La flamme a parlé...
+    A la troisième porte,
+    (Mon enfant, j'ai peur)
+    A la troisième porte,
+    La lumière est morte...
+    Et s'il revenait un jour
+    Que faut'il lui dire?
+    Dites lui qu'on l'attendit
+    Jusqu'à s'en mourir...
+    Et s'il interroge encore
+    Sans me reconnaître
+    Parlez lui comme une soeur,
+    Il souffre peut-être...
+    Et s'il demande où vous êtes
+    Que faut'il répondre?
+    Donnez lui mon anneau d'or
+    Sans rien lui répondre...
+    Et s'il veut savoir pourquoi
+    La salle est déserte?
+    Montrez lui la lampe éteinte
+    Et la porte ouverte...
+    Et s'il m'interroge alors
+    Sur la dernière heure?
+    Dites lui que j'ai souri
+    De peur qu'il ne pleure...
+
+Kukahan tässä runoelmassa oikeastaan menee ulos, kuka tulee, kuka
+kertoo, kuka kuolee.
+
+Samanlaisia ovat kaikki niiden satojen runoilijain tuotteet, joista
+ylempänä mainitsin muutamia. Samallaisia kirjoittavat myöskin
+saksalaiset, skandinaavialaiset, itaalialaiset, venäläiset. Tällaisista
+tuotteista painetaan jollei miljooneja, niin ainakin satoja-,
+muutamista kymmeniä tuhansia kappaleita. Näiden kirjojen latomiseen,
+painamiseen, sitomiseen vaaditaan miljoonia työpäiviä, yhtä paljon,
+luulen mä, kuin suuren pyramiidin rakentamiseen. Mutta eipä siinä
+kyllin. Sama on asian laita kaikkien muittenkin taiteiden alalla.
+Miljoonittain työpäiviä tuhlataan yhtä käsittämättömiin tuotteisiin
+maalaustaiteen, musiikin ja draaman alalla.
+
+Tässä suhteessa ei maalaustaide suinkaan anna perään runoudelle,
+vaan vieläpä voittaakin sen. Otan tähän otteen erään taiteenystävän
+päiväkirjasta, joka v. 1894 kävi Pariisin näyttelyssä.
+
+"Kävin tänään kolmessa taulunäyttelyssä: symbolistien, impressionistien
+ja ei-impressionistien. Tunnollisesti ja tarkkaan katselin tauluja,
+mutta jäin yhtä epätietoiseksi niiden suhteen, yhtä suuttuneeksi
+kuin ennenkin. Ensimmäisen näyttelyn, Camille Pissaron, taulut ovat
+vielä jotakuinkin ymmärrettäviä, vaikka niistä puuttuukin yhtä paljon
+taitavaa piirustusta, kuin sisältöäkin, ja vaikka niiden väritys onkin
+mitä kummallisin. Niiden piirustus on niin epämääräinen, että usein
+on mahdotointa käsittää minne päin käsi tahi pää on käännetty. Niiden
+sisältönä on suuremmaksi osaksi 'effets'. Effet de brouillard, Effet
+du soir, Soleil couchant. Muutamissa tauluissa on myöskin kuvioita,
+mutta sisällyksettömiä. Niiden väritys on suurimmaksi osaksi kirkkaan
+sininen tai kirkkaan viheriä. Jokaisessa taulussa on sitä paitsi oma
+perusvärinsä, jolla koko taulu on ikäänkuin pirskoitettu. Niinpä esim.
+hanhia vartioivan tytön perusvärinä on vert de gris ja kaikkialla on
+tämänvärisiä pilkkuja, kasvoissa, hiuksissa, käsissä ja vaatteissa,
+Saman näyttelyn muut taulut ovat impressionistien Puvis de Chavannen,
+Manet'in, Monet’in, Renoir'in ja Sisley'n y.m. Yksi niistä — en
+voinut saada selkoa nimestä — Redon, tahi mikä lienee ollutkaan —
+oli maalannut siniset, profiilista otetut, kasvot. Koko kasvoissa on
+ainoastaan sinistä väriä valkoisilla pilkuilla. Pissarrolta oli yksi
+akvarelli, kokoonpantu pisteistä. Etualalla on lehmä, joka on maalattu
+erivärisistä pisteistä. Yhteisväriä on mahdotoin huomata katseli sitten
+taulua läheltä tai kaukaa.
+
+"Sieltä menin katsomaan symbolisteja. Kauvan katselin kysymättä mitään
+keltään ja koetin itse arvata taulujen ajatusta, — mutta se menee yli
+inhimillisen järjen. Ensinnä pisti silmääni sangen huonosti tehty —
+puinen 'haut-relief'. Se kuvasi alastonta naista, joka molemmin käsin
+pusertaa nännistään verta.
+
+"Veri vuotaa maahan ja muodostuu vihdoin punasinerviksi kukiksi. Hiukset
+valuvat ensiksi alaspäin, sitten kohoutuvat ylöspäin ja muuttuvat
+puiksi. Vartalo on kokonaan maalattu keltaiseksi, hiukset ruskeiksi.
+
+"Sitten taulu, joka kuvasi keltaiseksi maalattua merta. Merellä
+ajelehti laivan tai sydämen näköinen esine. Taivaanrannalla näkyvät
+kasvot profiilista keltaisine hiuksineen, jotka vähitellen muuttuvat
+mereksi, katoavat siihen. Muutamiin tauluihin on pantu väriä niin
+paksulti, että luulisi niitä melkein kuvanveistotuotteiksi. Kolmas
+taulu, johon käänsin huomioni oli vielä vähemmän ymmärrettävä. Siinä
+oli miehen profiili, jonka eteen oli kuvattu liekki; hiukset olivat
+mustat, ja kuvasivat — iilimatoja, kuten sittemmin sain tietää.
+Vihdoin kysyin eräältä siellä olevalta herrasmieheltä, mitä nämät
+taulut oikeastaan tarkoittivat. Hän selitti minulle, että relieffi
+on symbooli, joka kuvaa 'La Terre', keltaisella merellä ajelehtiva
+sydän on 'Illusion', ja mies iilimatoineen — 'Le mal'. Siellä oli
+myöskin impressionistisia tauluja: sangen alkuperäisesti piirustettuja
+kasvoja ja vartaloita, käsiin oli tavallisesti asetettu jonkunlainen
+kukka. Kaikki ovat ne yksitoikkoisia värityksensä puolesta ja huonosti
+piirustettuja. Piirteet ovat joko kerrassaan epämääräisiä, tahi leveitä
+mustia viivoja."
+
+Näin oli asian laita v. 1894. Nykyään on tämä suunta taiteen alalla
+tullut vielä voimakkaammaksi. Sen edustajia ovat Böcklin, Stuck,
+Klinger, Sascha Schneider y.m.
+
+Aivan samaa voi huomata draaman alalla. Välistä kuvataan arkitehtia,
+joka jostakin syystä ei ole pannut käytäntöön suuria aikeitaan ja
+sentähden kiipee rakentamansa talon katolle hypätäkseen sieltä suinpäin
+alas. Välistä taas esitetään lukijoille aivan käsittämätöin rotta-ämmä,
+joka yhtä käsittämättömistä syistä vie mukanaan runollisen pojan meren
+rannalle ja upottaa hänet, tahi sokeita, jotka istuen meren rannalla
+yhä toistavat yhtä ja samaa, tahi kello, joka putoo järveen ja siellä
+soi.
+
+Sama on asian laita musiikinkin alalla, jonka kuitenkin, mielestäni,
+enemmän kuin muiden taiteiden pitäisi oleman kaikille ymmärrettävää.
+
+Tunnettu, kuuluisa soittoniekka istuutuu pianon ääreen ja soittaa
+teille omien sanojensa mukaan juuri säveltämänsä sävellyksen tahi
+jonkun muun uuden taiteilijan teoksen. Te kuulette kummallisia,
+kovia ääniä ja ihmettelette sormien voimisteluharjoituksia. Selvästi
+huomaatte säveltäjän tahtovan vakuuttaa teitä, että hänen aikaan
+saamansa äänet kuvaavat — sielun runollisia pyrinnöitä. Te huomaatte
+kyllä hänen aikomuksensa, mutta teissä ei herää muuta kuin ikävän
+tunne. Soittaminen kestää kauvan tahi teistä ainakin siltä tuntuu,
+sillä te ette selvästi ymmärrä mitään ja teille vastoin tahtoanne
+johtuu mieleen A. Carr'in sanat: "Plus ça va vite, plus ça dure
+longtemps." Ja teille pälkähtää päähän, että tämä mahtaakin kaikki
+olla leikkiä, että soittaja kenties vaan tahtoo koetella teitä, että
+hän tahallaan koskettelee soittimia, ilman eroitusta, toivoen, että
+ylistäisitte häntä, vaan että hän rupeaakin yhtäkkiä nauramaan ja
+tunnustaa, että hän ainoastaan tahtoi teitä koetella. Mutta kun soitto
+vihdoin loppuu ja hiestynyt ja kiihtynyt, nähtävästi kiitosta odottava,
+soittoniekka nousee ylös, niin te huomaatte, että kaikki olikin täyttä
+totta.
+
+Tämä tapahtuu kaikissa konserteissa, joissa soitetaan Lisztin,
+Wagnerin, Berlioz'in, Brahms'in ja Richard Straussin ja lukemattomien
+muiden kappaleita, jotka herkeämättä säveltelevät toisen oopperan
+toisensa perästä, toisen simfoniian toisensa jälkeen.
+
+Sama on asian laita romaanin ja kertomuksen alalla, jossa pitäisi olla
+hyvin helppo lausua ajatuksensa selvästi.
+
+Lukekaa Huysmens'in "Là bas" tahi Kipplingin kertomukset, Villier de
+l'Isle Adam'in "L'annonciateur", hänen "Contes cruels" nimisestä
+kokoelmastaan y.m., niin kaikki ne eivät ole teille ainoastaan "abscons
+" (uusien kirjailijain keksimä uusi sana), vaan myöskin kerrassaan
+käsittämättömiä sekä muotonsa, että sisältönsä puolesta. Tätä laatua
+on esim. hiljakkoin Revue blanche'ssa ilmestynyt E. Morel'in romaani
+"Terre Promise" ja suurin osa useista romaaneista. Kirjoitustapa on
+sangen sotkuista, tunteet ovat olevanaan yleviä, mutta mahdotointa on
+ymmärtää, mitä romaanissa oikeastaan tapahtuu.. Samallaista on koko
+nykyaikainen uusi taide.
+
+Ihmiset, jotka elivät tämän vuosisadan alkupuoliskolla — jotka
+pitivät arvossa Göthe'ä, Schiller'iä, Musset'tä, Hugo'ta, Dickens'iä,
+Beethoven'ia, Chopin'ia, Rafael'ia, Vinci'ä, Michel-Angelo'a,
+De-Laroche'a, eivät ymmärrä mitään uusimmasta taiteesta. He pitävät
+usein sen tuotteet mauttomina ja järjettöminä eivätkä tahdo tietää
+niistä mitään. Mutta tällainen kanta uuden taiteen suhteen on aivan
+perusteeton. Sillä tämä taide voittaa yhä suurempaa alaa ja on
+jo saanut yhtä vahvan jalansijan yleisössä kuin romantismi 30:n
+luvulla. Sitä paitsi, jos me katsomme olevamme oikeutetut tällä
+tavoin tuomitsemaan uusimman taiteen, niin kutsutun dekadentismin,
+tuotteita, ainoastaan sentähden, ettemme niitä ymmärrä, täytyy
+meidän ottaa huomioon se seikka, että on tavattoman suuri joukko
+ihmisiä — koko työkansa ja monet muihinkin luokkiin kuuluvista, —
+jotka ymmärtävät aivan yhtä vähän niitä taiteen tuotteita, jotka me
+pidämme erinomaisina, nimittäin Göthe'n, Schillerin, Hugo'on runoja,
+Dickensin romaaneja, Beethoven'in ja Chopin'in musiikkia, Rafaelin,
+Michel-Angelo'n, Vinci'n y.m. tauluja.
+
+Jos minä katson itseni oikeutetuksi luulemaan, että kansan suuri
+joukko ei ymmärrä eikä pidä siitä, jota minä pidän ehdottomasti
+hyvänä sentähden, että se on kehittymätön, niin minun täytyy myöntää,
+että itsekin voin olla ymmärtämättä ja pitämättä uuden taiteen
+tuotteista ainoastaan sentähden, etten ole kylliksi kehittynyt
+niitä ymmärtääkseni. Jos taas katson voivani sanoa, etten minä
+eikä suurin osa minun kanssani samanmielisistä ihmisistä ymmärrä
+uudenaikaisen taiteen tuotteita ainoastaan sentähden, ettei niissä
+ole mitään ymmärtämistä, sentähden että ne ovat huonoa taidetta, niin
+samallaisella oikeudella voi vielä suurempi enemmistö, koko työkansa,
+joka ei ymmärrä minun ihailemiani — taideteoksia, sanoa, että minun
+taiteeni on huonoa, ettei siinä ole mitään ymmärtämistä.
+
+Erittäinkin selvästi huomasin, miten oikeudetonta on uuden-aikaisen
+taiteen tuomitseminen, kun kerran kuulin erään runoilijan, joka itse
+kirjoitteli käsittämättömiä runoja, nauravan käsittämätöntä musiikkia,
+ja kun eräs soittoniekka, joka sävelteli käsittämättömiä simfoniioja
+suurella itseluottamuksella pilkkasi hämäriä runoelmia. Minulla ei ole
+oikeutta tuomita uuden aikaista taidetta sentähden, etten minä, joka
+olen kasvatettu vuosisadan alkupuoliskolla, sitä ymmärrä, minä voin
+ainoastaan sanoa, etten sitä käsitä. Ainoa eroitus vanhan taiteen ja
+dekadentismin välillä on siinä, että edellistä ymmärtää vähän suurempi
+luku ihmisiä kuin jälkimmäistä.
+
+Me ymmärrämme taidetta, johon olemme tottuneet, mutta emme käsitä
+taidetta, joka on vähemmän yleistä. Mutta tästä emme mitenkään voi
+tulla siihen johtopäätökseen, että minun hyväksymäni taide on oikeata,
+ja että se, jota minä en kykene käsittämään, on valheellista ja
+huonoa. Minä voin tehdä tästä ainoastaan sen johtopäätöksen, että
+taide, tultuaan yhä enemmän yksinomaiseksi, on samalla käynyt yhä
+käsittämättömämmäksi yhä suuremmalle ja suuremmalle ihmisjoukolle,
+joten sitä lopulta voivat ymmärtää ainoastaan muutamat valitut ja että
+näiden valittujenkin luku yhä vähenee.
+
+Samalla kun yliluokkien taide on eronnut kansan taiteesta, on myöskin
+vakaantunut se luulo, että taide voi olla todellista, vaikka se
+onkin kansalle kokonaisuudessaan käsittämätöintä. Tällaisen luulon
+seurauksena oli välttämättä se mielipide, että taidetta voi ymmärtää
+ainoastaan pieni joukko valituita ja lopulta ainoastaan pari tai yksi
+niistä. Tämän mielipiteen lausuvatkin nykyiset taiteilijat suoraan
+julki: "Minä luon ja ymmärrän itseni, jollei joku muu minua ymmärrä,
+sitä pahempi hänelle."
+
+Väite, että taide voi olla hyvää, ilman että suurin osa ihmisistä
+sitä ymmärtää, on siihen määrin perusteeton, — sen seuraukset siihen
+määrin vahingollisia itse taiteelle ja samalla niin yleinen, että on
+todellakin mahdotointa kyllin selvästi todistaa sen järjettömyyttä.
+
+Sangen usein kuulee luulluista taideteoksista sanottavan, että ne
+ovat sangen hyviä, mutta että on hyvin vaikea niitä ymmärtää. Me
+olemme tottuneet tällaiseen arvosteluun. Mutta itse asiassa on mokoma
+arvostelu jostakin taideteoksesta, nimittäin, että se on hyvä, mutta
+käsittämätöin, aivan samaa kuin sanoa, että joku ruoka on hyvää
+mutta mahdotonta syödä. Voivathan tosin muutamat herkkusuut, joilla
+on pilaantunut maku, pitää mädäntyneestä juustosta ja pahentuneista
+pyistä, mutta leipä, hedelmät ovat hyviä ainoastaan silloin, kun
+ne miellyttävät ihmisiä yleensä. Sama on taiteen laita. Ainoastaan
+huono, pilaantunut taide voi olla käsittämätöntä, hyvää taidetta taas
+ymmärtävät kaikki.
+
+Sanotaan, että suurin osa ihmisistä ei voi käsittää paraimpia
+taideteoksia, vaan että niiden ymmärtämiseen tarvitaan erityistä
+valmistusta. Mutta jos suurin osa yleisöä ei niitä ymmärrä, niin
+täytyisi sille selvittää, antaa sille ne tiedot, jotka käsittämiseen
+ovat välttämättömät. Mutta tällaisia tietoja ei ole olemassa,
+taideteoksia on mahdotoin selittää. Ne, jotka väittävät suurimman osan
+ihmisistä ei ymmärtävän hyviä taideteoksia, eivät sentähden voi antaa
+minkäänmoista selvitystä, vaan sanovat, että ymmärtämiseen vaaditaan,
+että yhä useammin luemme, näemme tai kuulemme jonkun taideteoksen.
+Mutta se ei ole selittämistä, vaan totuttamista. Totuttaa taas voi
+ihmisiä niihin tahansa, vieläpä huonoonkin. Samoin kuin voi ihmistä
+totuttaa pilaantuneesen ruokaan, viinaan, tupakkaan, ooppiumiin, samoin
+voi häntä myöskin totuttaa huonoon taiteeseen.
+
+Sitä paitsi on mahdotointa sanoa, että suurimmalla osalla ihmisistä
+ei ole makua voidakseen arvostella taideteoksia. Suurin osa ihmisistä
+on ymmärtänyt ja ymmärtää sitä, jota mekin pidämme ylevänä taiteena.
+Taiteellisesti yksinkertaisia raamatun kertomuksia, evankeliumien
+vertauksia, kansan legendoja, satuja ja lauluja ymmärtävät kaikki.
+Miksi kansan enemmistö yht'äkkiä on kadottanut kykynsä ymmärtää meidän
+taidettamme?
+
+Puheesta voi sanoa, että se on kaunis, mutta käsittämätöin niille,
+jotka eivät ymmärrä sitä kieltä, jolla se on pidetty. Kiinankielinen
+puhe voi jäädä minulle käsittämättömäksi, jollen ymmärrä kiinankieltä,
+mutta taideteokset eroavat juuri siinä muista henkisen toiminnan
+tuotteista, että niiden kieli on kaikille ymmärrettävää, että ne
+vaikuttavat kaikkiin ilman eroitusta. Kiinalaisen kyyneleet ja
+nauru vaikuttavat minuun samoin kuin venäläisen nauru ja itku,
+samoin myöskin maalaustaide, musiikki ja runous, jos se on käännetty
+minulle ymmärrettävälle kielelle. Kirgiisiläiset ja jaappanilaiset
+laulut liikuttavat minua, tosin vähemmän kuin itse kirgiisiä tai
+jaappanilaista. Samoin vaikuttavat minuun myöskin jaappanilainen
+maalaus, intialainen arkkitehtuuri ja araabialainen satu. Jos
+jaappanilainen laulu ja kiinalainen romaani eivät minuun vaikuta,
+niin syynä on se, että tunnen ja olen tottunut ylevämpiin taiteen
+tuotteisiin, eikä siinä, etten ymmärtäisi laulua tai romaania.
+Suuret taideteokset ovat suuria juuri sentähden, että niitä voidaan
+ymmärtää. Kertomus Joosefista, kiinankielelle käännettynä, liikuttaa
+kiinalaista. Kertomus Sakia Munista taas liikuttaa meitä. Samoin
+myöskin rakennukset, taulut, kuvapatsaat, musiikki. Jos taide ei tee
+mitään vaikutusta katselijaan tai kuuntelijaan, niin se ei riipu heidän
+ymmärtämättömyydestään, vaan siitä, että se on huonoa taidetta tahi ei
+taidetta ollenkaan.
+
+Taide on eroitettava järjen toiminnasta. Jälkimäinen vaatii valmistusta
+ja edellyttää määrätyitä tietoja (joten on mahdotointa opiskella
+trigonometriaa tuntematta geometriaa). Taide taas vaikuttaa ihmisiin
+riippumatta heidän sivistyskannastaan. Taulun, sävelten kauneus
+vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, olkootpa sitten millä kehityskannalla
+tahansa.
+
+Taiteen tarkoitus on juuri tehdä ymmärrettäväksi ja selväksi se,
+joka mietteiden muodossa voisi olla käsittämätöntä ja hämärää.
+Saatuamme kokea todellakin taiteellisen tunnelman näyttää meistä usein
+siltä, että jo ennen tiesimme saman asian, mutta emme kyenneet sitä
+julkilausumaan.
+
+Sellaista on aina ollut hyvä, ylevä taide. Iliaadi ja Odysseia,
+kertomukset Iisakista, Jaakopista ja Joosefista, juutalaisten
+profeetat, psalmit, evankeliumien vertaukset, kertomus Sakia Munista
+— ilmituovat hyvin yleviä tunteita. Siitä huolimatta voivat niitä
+nykyään ymmärtää sekä sivistyneet että sivistymättömät, samoin kuin ne
+olivat käsitettäviä muinaisajan ihmisille, jotka olivat vielä vähemmän
+sivistyneitä kuin meidän aikamme työkansa. Sanotaan, ettei taidetta
+ymmärretä. Mutta jos taide on ihmisten uskonnollisesta vakaumuksesta
+lähtevien tunteiden tulkki, niin mitenkä voi olla käsittämätön tunne,
+joka perustuu uskontoon, ihmisen suhteeseen Jumalaan? Tällainen
+taide on aina ollut kaikille ymmärrettävää, sentähden että jokaisen
+ihmisen suhde Jumalaan on sama. Senvuoksi myöskin temppelit, niiden
+koristeet ja niissä lauletut laulut ovat kaikille käsitettävät.
+Esteenä ylevämpien, parempien tunteiden ymmärtämiselle ei ole, kuten
+raamatussakin on sanottu, opin ja kehityksen puute, vaan valheellinen
+oppi ja valheellinen kehitys. Hyvä ja ylevä taideteos voi todellakin
+olla käsittämätön oppineille, pilaantuneille ja kaikkea uskontoa
+vailla oleville ihmisille, vaan ei suinkaan yksinkertaiselle,
+turmeltumattomalle työkansalle. Sangen yleistähän on, että meidän
+piiriimme kuuluvat ihmiset ovat kykenemättömät ymmärtämään ylevämpiä
+uskonnollisia tunteita. Tunnen ihmisiä, jotka pitävät itseään
+oppineina, mutta jotka sanovat, etteivät voi ymmärtää runoutta, jonka
+sisältönä on lähimmäisenrakkaus, itsensäuhraavaisuus ja siveys.
+
+Siis hyvä, ylevä, yleismaailmallinen ja uskonnollinen taide voi olla
+käsittämätöin ainoastaan muutamille turmeltuneille ihmisille.
+
+Mahdotonta on, että taide olisi käsittämätöntä suurelle joukolle
+sentähden, että se on liian hyvää, kuten meidän aikamme taiteilijat
+tavallisesti sanovat. Pikemmin on oletettavissa, että suuri joukko
+ei ymmärrä taidetta senvuoksi, että se on huonoa, tahi ettei se
+ole taidetta ollenkaan. Sivistyneiden mielilauseena, jonka he niin
+naiivisti ovat itselleen omistaneet, on se, että voidaksemme nauttia
+taiteesta, meidän tulee ymmärtää sitä (joka oikeastaan ei ole muuta
+kuin tottumista siihen). Tämä on paraana todistuksena siitä, että tällä
+tavoin ymmärrettävä taide on joko hyvin huonoa, yksinomaista, tahi ei
+taidetta ollenkaan.
+
+Sanotaan, että taiteen tuotteet eivät miellytä kansaa siitä syystä,
+ettei se kykene ymmärtämään niitä. Mutta jos taideteoksen tarkoituksena
+on herättää ihmisissä itse taiteilijan kokeman tunteen, niin miten voi
+puhua ymmärtämättömyydestä?
+
+Kirjan lukeminen, taulun tai draaman näkeminen tai simfoniian
+kuuleminen ei rahvaanihmisessä herätä mitään tunteita muka sentähden,
+ettei hän kykene niitä ymmärtämään. Jollekin luvataan näyttää
+määrätty näytelmä, — mutta sisään tultuaan ei hän näe mitään. Hänelle
+vakuutetaan, ettei hänellä ole tällaisia näytelmiä varten tarpeeksi
+tottunut silmä. Hän kyllä tietää kykenevänsä näkemään mitä tahansa. Jos
+taas hän ei näe sitä, jota hänelle luvattiin näyttää, niin hän tekee
+siitä sen aivan oikean johtopäätöksen, että ne, jotka lupasivat näyttää
+hänelle näytelmän, eivät ole täyttäneet lupaustaan. Aivan samaan
+ja oikeaan johtopäätökseen tulee rahvaan ihminen meidän taiteemme
+tuotteiden suhteen, jotka eivät ole herättäneet hänessä mitään
+tunnetta. Me väitämme, että sellainen ihminen, jota meidän taiteemme
+ei liikuta, on vielä tyhmä. Mutta mokoma väite on sangen julkea ja
+todistaa meissä suurta itseluottamusta.
+
+Voltaire sanoo, että "tous les genres sont bons, hors le genre
+ennuyeux"; vielä suuremmalla syyllä voi sanoa taiteesta, että tous les
+genres sont bons, hors celui qu'on ne conprend pas, tahi qui ne produit
+pas son effet, sillä mitä virkaa on esineellä, joka ei tee tehtäväänsä?
+
+Jos myönnetään taiteen arvo sellaiselle, jota eivät ymmärrä
+tervejärkiset ihmiset, niin ei mikään estä mitä turmeltunutta
+ihmisjoukkoa tahansa luomasta tuotteita, jotka kyllä kutkuttavat heidän
+turmeltuneita tunteitaan, mutta jotka ovat aivan käsittämättömiä muille
+paitsi heille itselleen. Näin todella menettelevätkin nykyaikana niin
+kutsutut dekadentit.
+
+Taiteen kulkemaa tietä voi verrata lävistäjään ympyrässä, joka yhä
+lyhenee, joten lopulta muodostuu piste, joka ei enään ole mikään
+ympyrä. Samoin on käynyt meidän aikamme taiteenkin.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Tullen yhä köyhemmäksi sisällykseltään ja yhä käsittämättömämmäksi
+muodoltaan, on aikamme taide kadottanut kaikki taiteen ominaisuudet.
+
+Ei siinä kyllin, että yliluokkien taide, erottuaan koko kansan
+taiteesta, on käynyt köyhäksi sisällykseltään ja kehnoksi muodoltaan,
+toisin sanoen yhä käsittämättömämmäksi, se on myöskin aikojen kuluessa
+kokonaan lakannut olemasta taidetta, ja sen sijaan on tullut taiteen
+väärentäminen.
+
+Tähän on ollut seuraavat syyt. Todella kansallinen taide saa alkunsa
+ainoastaan silloin, kun joku rahvaan keskuudesta ei voi olla
+julkilausumatta kokemaansa voimakasta tunnetta, Rikkaiden luokkien
+taiteen alkuna; taas ei ole taiteilijan tuntema tarve ilmaista
+tunteitaan, vaan yliluokkien huvituksen halu. Rikkaat vaativat
+taiteelta heille mieluisten tunteiden ilmaisemista, ja taiteilijat
+koettavat parhaansa mukaan tyydyttää tätä vaatimusta. Mutta se ei ole
+niinkään helppoa, sillä rikkaiden luokkien ihmiset viettävät koko
+elämänsä ylellisyydessä ja toimettomuudessa ja vaativat sentähden,
+että taide olisi heille tyhjentymättömänä huvituksien lähteenä;
+mutta taidetta, kaikkein huonointakaan, ei voi mielin määrin tehdä,
+on välttämätöntä, että se syntyy taiteilijan sielussa. Ja sentähden
+taiteilijat, koettaessaan tyydyttää yliluokkien vaatimuksia, ovat
+olleet pakoitetut keksimään keinoja tuotteiden aikaansaamiseksi, jotka
+ovat taideteosten kaltaisia.
+
+Yksi näistä keinoista on lainaaminen entisistä taiteen tuotteista,
+joko koko aineen tahi ainakin yksityisiä piirteitä, joita sitten
+hiukan muutellaan ja lisäillään, jotta niillä uudessa muodossaan olisi
+jonkummoista uutuuden viehätystä.
+
+Tällaiset taideteokset herättävät määrättyihin piireihin kuuluvissa
+ihmisissä muistoja ennen kokemistaan taiteellisista tunteista,
+tekevät samallaisen vaikutuksen kuin todelliset taideteokset ja
+nautinnonhaluisten ihmisten mielestä käyvätkin semmoisista. Entisistä
+taideluomista lainatut aineet kutsutaan tavallisesti runollisiksi.
+Muinaisista taiteen tuotteista otetut henkilöt ja esineet taas
+kutsutaan runollisiksi esineiksi. Meidän keskuudessamme pidetään
+kaikenlaatuiset legendat, sadut, muinaiset kertomukset — runollisina
+aineina. Runollisina henkilöinä ja esineinä taas pidetään neitoja,
+sankareita, paimenia, erakoita, enkeleitä, piruja, kuuvaloa, ukkosta,
+vuoria, merta, kuiluja, kukkia, pitkiä hiuksia, jalopeuraa, karitsaa,
+kyyhkystä, satakieltä; runollisina yleensä pidetään niitä esineitä,
+joita entiset taiteilijat useammin teoksissaan mainitsevat.
+
+Noin neljäkymmentä vuotta sitten kutsui eräs, ei erittäin lahjakas,
+mutta hyvin sivistynyt nainen — ayant beaucoup d'acquis — minua
+kuuntelemaan hänen kirjoittamaansa romaania. Teos alkoi sillä
+että päähenkilö, puettuna runolliseen valkoiseen pukuun ja tukka
+runollisesti levällään, järven rannalla runollisessa metsässä luki
+runoja. Toiminta oli tapahtuvinaan Venäjällä, mutta siitä huolimatta
+esiintyy pensaiden takaa yhtäkkiä sankari à la Guillaume Tell-sulalla
+varustettu hattu päässä ja häntä seurasi kaksi runollista valkoista
+koiraa. Tekijän mielestä oli kaikki tämä hyvin runollista. Kaikki
+olisikin sentään voinut käydä päinsä, jollei sankarin olisi tarvinnut
+puhua. Sillä heti kun hän alkoi puhua sankarittaren kanssa, kävi
+selville, ettei tekijällä ollut mitään sanomista. Lukemistaan
+kirjoista saamansa runolliset vaikutukset liikuttivat tekijää ja
+hän luuli näitä vaikutuksia ja muistoja esiintuomalla, voivansa
+aikaansaada runollisen vaikutuksen. Mutta taiteellisen vaikutuksen
+aikaansaaminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun taiteilija itse
+on kokenut jonkun tunteen ja julkilausuu sen, vaan ei ilmituomalla
+vierasta, muilta saatua tunnetta. Tällainen runouden runous ei voi
+vaikuttaa ihmisiin. Sen tuotteet ovat ainoastaan todellisen runouden
+näköisiä, ja sellaisinakin niitä pitävät ainoastaan ihmiset, joiden
+maku on turmeltunut. Tämä nainen oli hyvin tyhmä ja epälahjakas,
+ja sentähden olikin helppo heti huomata hänen kyhäyksensä oikean
+luonteen. Mutta kun lukeneet ja lahjakkaat henkilöt, joilla on
+taiteensa tekniikka hallussaan, rupeavat kirjoittamaan lainattujen
+vaikutusten perustuksella, niin koituu siitä teoksia, joiden aihe on
+lainattu kreikkalaisesta, muinaisesta, kristillisestä ja mytoloogisesta
+maailmasta, ja jotka nykyään ovat niin tavallisia. Yleisö pitää
+tällaiset tuotteet todellisina taideteoksina, kunhan vaan lainattu aihe
+on taitavasti muovaeltu nykyajan taiteen vaatimusten mukaan.
+
+Sangen karakteristinen tässä suhteessa on Rostan'in Princesse
+Lointaine, jossa ei ole hituistakaan taidetta, mutta jota monet,
+luultavasti myöskin sen tekijä, pitävät hyvin runollisena.
+
+Toinen keino, jota taiteilijat käyttävät antaakseen teoksilleen
+jonkummoista taiteellisuutta, on koristaminen. Sen tarkoituksena
+on teoksella miellyttää lukijan, kuuntelijan tai katsojan näköä ja
+kuuloa, tehdä häneen miellyttävän vaikutuksen. Tämän tarkoituksen
+saavuttamiseksi käytetään runoudessa mahdollisemman mukaan miellyttävää
+runomittaa, loppusointua, sanoja; suorasanaisessa kertomuksessa taas
+sujuvaa ja kaunista esittämistapaa; draaman alalla taas koetetaan
+saavuttaa sama tarkoitus näyttelijäin ja erittäinkin näyttelijättärien
+miellyttäväisyyden, pukujen ja dekoratsioonien kalleuden kautta;
+maalaustaiteessa taas kuvattavien esineiden kauneuden ja värien
+heleyden avulla j.n.e.
+
+Viime aikoina ovat nämät koristamiskeinot saavuttaneet sellaisen
+täydellisyyden, että yliluokkien ihmiset pitävät ainoastaan näitä
+koristeita taideteoksina, sitä enemmän kun nykyinen teoriia pitää
+kauneutta taiteen sisältönä.
+
+Paitsi ylempänä mainituita keinoja koetetaan vaikuttaa ulkonaisiin
+tunteisiin. Tällainen vaikutus on usein aivan fyysillistä laatua —
+jonka aikaansaa ulkonainen efekti. Tällainen ulkonainen vaikutus
+saavutetaan erittäinkin jyrkkien vastakohtien kautta. Asetetaan
+vastakkain hirmuisuus ja lempeys, kauneus ja rumuus, äänekkyys ja
+hiljaisuus, pimeys ja valo, tavaton ja tavallinen. Kirjallisuudessa
+koetetaan sitä paitsi ulkonaista efektiä aikaansaada kertomalla
+sellaista, jota ei vielä koskaan ennen ole kuvailtu, erittäinkin
+esiintuomalla yksityisseikkoja, jotka herättävät sukupuoliviettiä, tahi
+tarkkaan kertomalla kärsimyksiä ja kuolemaa, joka herättää kauhua.
+Niinpä murhasta puhuttaessa kuvaillaan tarkasti vaatteiden repeäminen,
+haju, veren paljous ja väri. Samoin menetellään maalaustaiteen
+alalla. Paitsi kaikellaisia muita vastakohtia käyttävät maalarit
+vielä sitä, joka aikaansaadaan maalaamalla yksi esine hyvin tarkasti
+ja jättämällä kaiken muun keskeneräiseksi. Kaikkein tavallisinta on
+kuitenkin tauluissa valoefektien käyttäminen ja kauheiden tapauksien
+kuvaaminen. Draamassa taas ovat tavallisimpia efektejä, kontrasteja
+lukuunottamatta, myrskyt, ukkonen, kuuvalo, merikohtaukset, moninaiset
+puvut, naisruumiin alastomuus, hulluus, murhat ja yleensä kuolema,
+kuolemankamppauksien tarkka kuvaileminen. Musiikissa taas saavutetaan
+efekti siten, että hiljaiset ja samallaiset äänet vähitellen
+kovenevat ja tulevat yhä erilaisemmiksi, joten lopulta koko orkesteri
+pauhaa voimiensa takaa, tahi että kaikki soittokoneet toistavat
+samat äänet apreggio kaikissa oktaaveissa, tahi että harmoniia ja
+rytmi ovat niin odottamattomia ja tavattomia kuin mahdollista. Sitä
+paitsi aikaansaadaan musiikissa suurta efektiä useasti suorastaan
+fyysillisillä keinoilla, äänien kovuudella.
+
+Tällaisia ovat muutamat niistä efekteistä, joita käytetään eri
+taiteissa. Mutta niitä paitsi on olemassa vielä yksi, yhteinen kaikille
+taiteille. Toinen taide koettaa aikaansaada sitä, mikä oikeastaan olisi
+toisen taiteen tehtävänä. Siten esim. pannaan musiikki "kuvailemaan",
+joka on omituista koko programmimusiikille ja Wagner'in sävellyksille
+ja niitä jäljitteleville. Maalaustaiteen, draaman ja runouden tulee
+"aikaansaada tunnelmaa", kuten dekadenttinen taide.
+
+Neljänneksi käännetään huomiota taideteoksen huvittavaisuuteen,
+siihen henkiseen intressiin, jota se voi tarjota. Teos voidaan tehdä
+huvittavaksi sisällön monimutkaisuuden kautta. Vähän aikaa takaperin
+oli tämä keino hyvin käytännössä englantilaisissa romaaneissa ja
+ranskalaisissa komediioissa ja draamoissa. Nykyään on se jo tullut pois
+muodista ja sama koetetaan saavuttaa jonkun historiallisen ajanjakson
+tai nykyisen elämänalan tarkan kuvailemisen kautta. Romaanissa
+kuvaillaan egyptiläistä tai roomalaista elämää, tai kaivostyömiesten
+tai kauppapalvelijain elintapoja. Se herättää intressiä lukijassa ja
+tätä intressiä pidetään taiteen vaikuttamana. Itse esittämistapakin voi
+intreseerata tekijää. Viime aikoina on tämä keino päässyt käytäntöön
+varsinkin runoudessa. Taulut, runot, suorasanaiset kertomukset,
+draamat, musikaaliset sävellykset ovat viime aikoina käyneet
+esittämistapansa puolesta niin hämäriksi, että niitä täytyy arvata,
+kuni kuva-arvoituksia. Tämä arvaaminen pidetään myöskin huvittavana ja
+tekee vaikutuksen, joka on taiteellisen vaikutuksen kaltainen.
+
+Usein kuulee sanottavan, että taideteos on hyvä sentähden, että se
+on niin runollinen, niin kaunis, niin täynnä efektejä tahi niin
+intresantti. Mutta ei yksikään näistä ominaisuuksista voi olla
+taiteellisen arvon määrääjänä, niillä ei ole mitään yhteistä taiteen
+kanssa.
+
+Runollisuus on lainaamista. Lainaamisen kautta taas herätetään
+lukijoissa, katsojissa ja kuulijoissa ainoastaan hämärä muisto
+entisien taideteosten aikaansaamista vaikutuksista. Se ei ilmaise
+itse taiteilijan kokemia tunteita. Taideteos, jonka aihe on lainattu,
+kuten Göthen Faust, voi olla sangen hyvin muovaeltu, täynnä järkeä ja
+kauneutta, mutta se ei voi tehdä todellista taiteellista vaikutusta,
+sillä siltä puuttuu taideteoksen pääominaisuus — nimittäin kokonaisuus.
+Muoto ja sisällys ei muodosta siinä katkeamatonta kokonaisuutta, joka
+ilmaisisi taiteilijan kokemia tunteita. Taiteilija, joka käyttää
+lainattua aihetta, ilmituo ainoastaan sen tunteen, jonka hänessä
+on herättänyt joku muu taideteos. Sentähden koko aiheen tai eri
+kohtauksien, mielipiteiden ja kertomuksien lainaaminen on ainoastaan
+taiteen jäljittelemistä, vaan ei taidetta. Sanoa tällaisen taideteoksen
+olevan hyvän sentähden, että se on runollinen, toisin sanoen todellisen
+taideteoksen kaltainen, on aivan samaa kuin sanoa väärän rahan olevan
+hyvän sentähden, että se on oikean näköinen. Tällainen ulkonainen
+koriste eli kauneus, kuten sanovat meidän aikamme esteettikot, voi
+muka olla taiteen mittapuuna. Mutta kauneus ei voi olla mittana
+taidetta arvosteltaessa. Sillä jos taiteen päätehtävänä on ilmaista
+taiteilijan kokemia tunteita, niin tällainen tunteiden ilmaiseminen
+ei aina ole kauneuden kanssa sopusoinnussa, vaan päinvastoin sille
+usein aivan vastakkainen. Mitä epäkauneimman kärsimyksen kuva voi
+herättää meissä säälin ja hellyyden tunteita, ihastusta kärsivän
+itsensäkieltäväisyyteen ja luonteen lujuuteen. Päinvastoin taas voimme
+jäädä aivan kylmiksi katsellessamme kaunista vahakuvaa.
+
+Jonkun teoksen taiteellisena pitäminen sen kauneuden tähden on samaa
+kuin pitää seudun kauneutta todistuksena sen hedelmällisyydestä,
+Jos me panemme kauneuden taiteen mittapuuksi, niin me emme puhu
+taideteoksesta, vaan sen jäljennöksestä.
+
+Kolmatta keinoa tehdyn taiteellisuuden saavuttamiseksi voi yhtä vähän
+kuin kahta ensimäistäkään sovittaa todelliseen taiteesen. Ulkonainen
+efekti ei ole tunteiden ilmaisemista, se vaikuttaa ainoastaan
+hermoihin. Jos maalari taitavasti maalaa verihaavan, niin voi tällainen
+taulu hämmästyttää minua, mutta taidetta se ei ole. Mahtavilla uruilla
+soitettu pitkäveteinen nuotti vaikuttaa hämmästyttävästi, voipa tuottaa
+kyyneleetkin silmiin, mutta se ei ole musiikkia, sillä se ei ilmaise
+mitään tunnetta. Mutta siitä huolimatta pitävät meidän piiriimme
+kuuluvat ihmiset tämänlaatuisia fysioloogisia efektejä taiteena ei
+ainoastaan musiikin alalla, vaan myöskin runoudessa, maalaustaiteessa
+ja draamassa. Sanotaan, että nykyinen taide on tullut hienoksi. Mutta
+efektien hakemisen tähden on se päinvastoin käynyt raa'aksi. Esimerkin
+vuoksi mainitsen uuden Hannele nimisen kappaleen, jota on näytelty
+kaikilla Europan näyttämöillä. Tässä koettaa tekijä herättää yleisössä
+myötätuntoisuutta ja sääliä kiusattua tyttöä kohtaan. Voidakseen
+herättää katsojissa tällaisen tunteen taiteen avulla, olisi tekijän
+täytynyt panna joku kappaleen henkilöistä lausumaan tämän säälin
+tunteen niin, että se olisi herännyt muissakin tahi todenmukaisesti
+kuvata tytön tunteita. Mutta tätä hän ei taida tahi ei tahdo tehdä.
+Hän valitsee toisen, taiteilijalle helpomman keinon. Hän panee tytön
+kuolemaan näyttämöllä. Vahvistaakseen fysioloogista vaikutusta
+katsojiin, sammuttaa hän valaistuksen teaatterissa, jättää yleisön
+istumaan pimeään ja surullisen musiikin ohella näyttää katsojille,
+miten juopunut isä kiusaa ja lyö tyttöä. Valittaen ja voihkien kaatuu
+tyttö, ja enkelit vievät hänet pois. Tätä nähdessään tuntee yleisö
+jonkunmoista liikutusta ja on varmasti vakuutettu siitä, että tämä se
+juuri on esteettistä tunnetta. Mutta tällaisessa liikutuksessa ei ole
+mitään esteettistä, sillä se ei ole tekijän herättämää tunnetta, se
+on ainoastaan sekavaa osanoton tunnetta toisen kärsimyksiin, ja iloa
+siitä, ettemme itse tarvitse kärsiä. Samallainen tunne herää meissä
+katsellessamme mestausta, samallainen oli myöskin se tunne, joka oli
+roomalaisilla katsellessaan näytelmiä sirkuksessa.
+
+Ulkonaisen efektin asettaminen esteettisen tunteen sijaan on
+tavallista varsinkin musiikissa — siinä taiteessa, joka välittömästi
+vaikuttaa ihmisten hermoihin. Uudenaikainen säveltäjä ei julkilausu
+sävelillä kokemiaan tunteita. Sen sijaan kokoo hän yhteen erilaisia
+ääniä, väliin koventaen, väliin taas heikontaen niitä. Tällä tavoin
+tekee hän yleisöön fysioloogisen vaikutuksen, jota voi suorastaan
+mitata erityisellä aparaatilla. [On olemassa aparaatti, jossa hyvin
+tunteellinen nuoli, joka on yhteydessä jonkun käden lihaksen kanssa,
+osoittaa musiikin tekemän fysioloogisen vaikutuksen hermoihin ja
+lihaksiin.] Tätä fysioloogista vaikutusta pitää yleisö musiikin
+tekemänä vaikutuksena.
+
+Neljäs mainituista keinoista, huvittavaisuus useammin kuin muut
+sekoitetaan taiteen kanssa, jolle se itse asiassa on aivan vieras.
+Puhumattakaan siitä, että romaanien ja kertomuksien kirjoittajat
+antavat usein lukijan arvata teoksessa piilevän ajatuksen, saa sangen
+usein kuulla tauluista ja sävellyksistä, että ne ovat intresanttia.
+Mitä oikeastaan merkitsee sana intresantti? Intresantti taideteos on
+joko sellainen, joka herättää meissä tyydyttämätöntä uteliaisuutta,
+tahi sellainen, josta voimme oppia jotakin, tahi joka on niin epäselvä,
+että meidän täytyy vähitellen ja vaivalla koettaa sitä selvittää, ja
+tämä arvaaminen tuottaa meille jonkunmoista huvia. Joka tapauksessa
+ei tällaisella huvittavaisuudella ole mitään yhteistä taiteellisen
+vaikutuksen kanssa. Taiteen tarkoituksena on herättää toisissa saman
+tunteen, joka taiteilijalla on ollut. Se henkinen työ, jota katsojan,
+kuuntelijan, lukijan tulee tehdä, tyydyttääkseen hänessä herännyttä
+uteliaisuutta, tahi voidakseen omistaa taideteoksesta saatavissa
+olevat uudet tiedot, tahi ymmärtää taideluoman oikean ajatuksen,
+häiritsee sanotun tunteen herättämistä. Huvittavaisuutta ei sentähden
+voi pitää taideteoksen ominaisuutena. Se päinvastoin pikemmin ehkäisee
+taiteellista vaikutusta.
+
+Runollisuutta, ulkonaista efektiä ja huvittavaisuutta voi tavata
+taideteoksessa, mutta ne eivät voi korvata taiteen pääominaisuutta,
+nimittäin taiteilijan kokemaa tunnetta. Viime aikoina on yliluokkien
+taiteen tuotteissa huomattavana juuri mainitut ominaisuudet. Siitä
+huolimatta pidetään niitä taideteoksina; itse asiassa ovat ne
+ainoastaan taiteen mukaelmia, sillä niiltä puuttuu taideteoksen
+pääominaisuus, taiteilijan kokema tunne.
+
+Todellisen taideteoksen luomiseen tarvitaan sangen paljon. Siihen
+vaaditaan, että taiteilijalla on aikansa ylevin maailmankatsantokanta,
+että hänellä on tunteita, joita hän tahtoo ja voi ilmaista muille,
+ja että hänellä sitäpaitsi on luontainen taipumus johonkin taiteen
+haaraan. Kaikki nämät todellisen taideteoksen luomiselle välttämättömät
+ehdot ovat harvoin yhdistettyinä yhteen henkilöön. Taiteen heikkojen
+jälkikuvien aikaansaamiseen lainaamisen, ulkonaisen efektin ja
+huvittavaisuuden avulla vaaditaan ainoastaan taipumusta johonkin
+taiteen alaan. Tällainen kyky on hyvin tavallinen. Kirjailijalla on
+se, jos hän voi helposti lausua ajatuksensa ja tunteensa, esiintuoda
+karakteristisia piirteitä. Plastillisen taiteen alalla taas esiintyy
+tämä kyky viivojen, muotojen ja värien eroittamisessa, muistamisessa
+ja jäljentämisessä, musiikissa taas intervallien eroittamisessa ja
+johdonmukaisten äänien aikaansaamisessa. Jos jollakin meidän päivinämme
+on tällainen kyky, niin voi hän aina kuolemaansa asti herkeämättä luoda
+teoksia, joita yleisö pitää taiteellisina. Hänen tulee ainoastaan hyvin
+oppia taiteensa tekniikki ja sen mukailemiskeinot, sitä paitsi täytyy
+hänellä olla kärsivällisyyttä ja tylstynyt esteettinen tunne, jotta
+hänen omat teoksensa eivät kävisi hänelle vastenmielisiksi.
+
+Tällaisilla taidemukaelmilla on kullakin taiteen alalla omat
+sääntönsä eli reseptinsä, joten lahjakas henkilö voi ne opittuaan
+ilman vähintäkään tunnetta luoda mokomia tuotteita. Kirjoittaakseen
+runoja, tulee henkilön, jolla on taipumusta kirjalliseen toimintaan,
+ainoastaan oppia jokaisen välttämättömän sanan ohella, katsoen
+loppusoinnun ja runomitan vaatimuksiin, käyttämään kymmentä muuta,
+melkein samaa merkitsevää sanaa, harjaantua lausumaan jokaisen lauseen,
+jolla, ollakseen selvän, voi olla ainoastaan yksi sille omituinen
+sanajärjestys, käyttämällä mitä sanajärjestystä tahansa, niin että
+siitä huolimatta se ilmaisee jonkummoisen ajatuksen. Tämän opittuaan
+voi hän jo herkeämättä valmistella runoja, jotka taipeen mukaan
+voivat olla lyhyitä tai pitkiä, uskonnollisia, yhteiskunnallisia tahi
+rakkausrunoja.
+
+Jos taas kirjalliseen toimintaan kykenevä henkilö tahtoo kirjoittaa
+kertomuksia ja romaania, niin tulee hänen ainoastaan kehittää
+stiiliänsä, hänen täytyy oppia kertomaan kaikki, mitä näkee ja
+muistamaan tahi muistiinkirjoittamaan pikkuseikkoja. Hankittuaan
+itselleen tällaisen kyvyn, voi hän kirjoittaa toisen romaanin ja
+kertomuksen toisensa perästä, jotka asianhaaroja myöten voivat olla
+historiallisia, naturalistisia, yhteiskunnallisia, eroottisia,
+psykoloogisia vieläpä uskonnollisiakin, jotka viimeksi mainitut viime
+aikoina ovat alkaneet tulla muotiin. Aiheen niihin voi hän saada joko
+lukemistaan kirjoista tai elämistään tapauksista, niissä esiintyvien
+henkilöiden luonteet taas voi hän saada tuttavistaan.
+
+Kunhan vaan tällaiset romaanit ja kertomukset ovat höystetyt
+seikkaperäisillä kertomuksilla, varsinkin eroottisilla, käyvät ne
+todellisista taideteoksista, vaikkei niissä olisi hituistakaan tunnetta.
+
+Sitä paitsi tulee kyvykkään kirjailijan, joka tahtoo luoda dramaattisen
+tuotteen, oppia panemaan henkilöittensä suuhun mahdollisimman paljon
+sattuvia sanoja, käyttämään teaatteriefektejä ja niin punomaan
+toiminnan, että näyttämöllä pitkien keskustelujen sijasta olisi mitä
+enemmän liikettä. Jos kirjailija kykenee tekemään kaiken tämän, voi hän
+herkeämättä kirjoitella näytelmiä tahi muita kirjallisia tuotteita.
+Aiheen voi hän saada jostakin tehdystä rikoksesta tahi viimeksi yleisöä
+huvittavasta kysymyksestä, kuten hypnotismistä, perinnöllisyydestä y.m.
+tahi muinaisuudesta, vieläpä fantastiseltakin alalta.
+
+Maalaus- ja kuvanveistotaiteen alalla voi kyvykäs henkilö vielä
+helpommin luoda näennäisiä taideteoksia. Hänen tulee ainoastaan
+oppia piirustamaan, maalaamaan ja muovailemaan erittäinkin
+alastomia ruumiita. Tämän opittuaan voi hän maalata tai muovaella
+toisen kuvan toisensa perästä, taipumuksiensa mukaan valita niihin
+aiheen joko mytologiiasta, uskonnollisista kertomuksista, omasta
+mielikuvituksestaan tahi kuvata sanomalehdissä kerrotuita tapauksia,
+kruunauksia, työlakkoja, turkkilais-kreikkalaisen sodan tapahtumia,
+nälänhädän kauhuja, tahi yleensä tehdä jotakin, jota pidetään kauniina,
+alastomista naisista aina vaskivateihin asti.
+
+Musiikin alalla vaaditaan lahjakkaalta henkilöltä vielä vähemmän sitä,
+joka on taiteelle omituista, nimittäin tunteen herättämistä toisissa,
+mutta sitä vastoin enemmän kuin muilla taiteen aloilla fyysillistä
+työtä. Ennen kaikkea tulee hänen oppia liikuttamaan sormiaan samalla
+nopeudella kuin ne, jotka ovat saavuttaneet täydellisyyden tällä
+alalla. Sitten täytyy hänen ottaa selvää siitä, miten menneinä aikoina
+kirjoitettiin moniäänistä musiikkia, sitten oppia hyväkseen käyttämään
+eri soittokoneitten efektejä. Hankittuaan tällaisen taidon, voi
+soittoniekka säveltää toisen musikaalisen tuotteen toisensa perästä,
+joko programmimusiikkia tahi oopperoita ja romanseja, keksien ääniä,
+jotka jossain määrin vastaisivat sanoja, tahi muutella vanhoja
+motiiveja toiseen muotoon tahi tavallisinta, fantastista musiikkia,
+toisin sanoen ottaa sattumalta mieleen johtuvia ääniyhteyksiä ja kaikin
+tavoin yhdistellä ja koristella niitä.
+
+Täten valmistetaan jokaisella taiteen alalla valmiin reseptin mukaan
+näennäisiä taideteoksia, joita yliluokkien yleisö pitää todellisena
+taiteena.
+
+Ja juuri tämä todellisen taiteen vaihtaminen näennäiseen, mukailtuun on
+kolmantena seurauksena yliluokkien taiteen eroamisesta kansan taiteesta.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Valheellisten, väärennettyjen taideteosten syntymiseen meidän
+yleisömme keskuudessa vaikuttaa varsinkin kolme seikkaa: 1) ne korkeat
+hinnat, joita taideteoksista maksetaan, ja siitä seurauksena oleva
+ammattitaiteilijain ilmaantuminen, 2) taidekritiikki, 3) taidekoulut.
+
+Niin kauvan kuin taide pysyi yhtenäisenä, kun kannatettiin ja
+arvossapidettiin ainoastaan uskonnollista taidetta, ei väärennettyä
+taidetta ollut olemassa, ja jos valheellisia taideteoksia ilmaantuikin,
+niin eivät ne saaneet kansan kannatusta, eikä niillä senvuoksi ollut
+mitään merkitystä. Mutta kun taide jakaantui ja rikkaiden luokkien
+ihmiset alkoivat pitää taiteena kaikkea, mikä heille tuotti nautintoa
+ja palkita tätä taidetta paremmin kuin mitään muuta yhteiskunnallista
+toimintaa, niin rupesi kohta suuri joukko ihmisiä työskentelemään
+tällä alalla. Taiteellinen toiminta sai aivan uuden leiman, se muuttui
+ammatiksi.
+
+Mutta taiteen muuttuessa ammatiksi kadotti se, ainakin osaksi,
+vilpittömyytensä, joka on sen pääominaisuus.
+
+Ammattitaiteilija elää taiteestaan ja sentähden täytyy hänen
+lakkaamatta keksiä uusia aiheita toiminnalleen. Suuri eroitus on
+entisen ja nykyisen taiteen välillä, Ennen muinoin oli taiteen
+edustajina miehiä sellaisia kuin juutalaisten profeetat, psalmien,
+Iliaadin ja Odysseian, kansan satujen, legendojen ja laulujen
+kirjoittajat, joilla ei taideteoksistaan ollut mitään rahallista
+hyötyä, jotka eivät edes liittäneet nimiään nuhin. Sen jälkeen
+siirtyi taiteellinen toiminta hovitaiteilijoille, runoilijoille,
+dramaturgeille, soittoniekoille, jotka teoksillaan niittivät kunniaa
+ja rahaa ja sittemmin ammattitaiteilijoiden käsiin, jotka elävät
+ammatistaan, saavat palkkioita sanomalehdistä, kustantajilta,
+impressaarioilta ja muilta, jotka ovat välittäjinä taiteilijain ja
+kaupunkiyleisön s.o. taiteen "nauttijain" välillä.
+
+Tämä ammattimaisuus on ollut ensimäisenä syynä siihen, että taide on
+saanut väärän, valheellisen suunnan.
+
+Toisena syynä on viime aikoina ilmaantunut taidekritiikki. Taiteen
+arvostelijoiksi ovat ruvenneet oppineet, toisin sanoen turmeltuneet
+ja itserakkaat ihmiset, sen sijaan että taide pitäisi olla kaikkien
+arvostelun esineenä.
+
+Eräs ystäväni sanoi kerran puoleksi leikillään kritiikin olevan tyhmien
+mietteitä viisaista. Tämä määritys on sangen yksipuolinen, jopa hiukan
+raakakin, mutta siinä on kuitenkin jotakin perää. Joka tapauksessa
+on se paljoa oikeampi sitä, jonka mukaan kriittikot muka selittävät
+taideteoksia.
+
+Sanotaan "kriittikojen selittävän". Mitä he sitten selittävät?
+
+Taiteilija, jos hän nimittäin on todellinen taiteilija, on teoksessaan
+ilmituonut toisille kokemansa tunteen; mitä siinä on selittämistä?
+
+Jos taideteos on hyvä, niin siinä ilmaistu tunne herää myöskin muissa,
+huolimatta siitä, onko teos siveellinen tai siveetön. Jos tunne
+taas herää muissa, niin on se heille selvä ilman selityksiäkin. Jos
+taideteos taas ei kykene herättämään ihmisissä tällaista tunnetta, niin
+eivät mitkään selityksetkään sitä voi tehdä. Taideteosta on mahdoton
+selittää. Jos sanoilla voisi ilmaista sitä, jota taiteilija tahtoi
+julkilausua, niin olisi hän sen siten ilmaissut. Mutta hän ilmaisi
+sen taiteensa avulla, sentähden että sanoilla oli mahdotonta kuvata
+sitä, jota hän tunsi. Taideteosten selittäminen todistaa ainoastaan,
+että selittäjä ei kykene vastaanottamaan siinä ilmaistua tunnetta.
+Arvostelijoina on aina ollut ihmisiä, joihin taide kaikkein vähimmän
+välittömästi vaikuttaa. Tavallisesti ovat he sivistyneitä, viisaita
+ihmisiä, joilla on sujuva kynä, mutta samalla kerrassaan turmeltuneita.
+Sentähden turmelevat he myöskin sen yleisön maun, joka lukee heidän
+arvostelujaan ja uskoo niihin.
+
+Taidekriitiikkiä ei ole ollut eikä voi olla, kun taide ei ole
+jakaantunut ja kun sen arvo riippuu koko kansan uskonnollisesta
+vakaumuksesta. Kritiikki ilmaantui ja voi ilmaantua ainoastaan
+yliluokkien taiteessa, — luokkien, joilta puuttuu aikansa uskonnollinen
+vakaumus. Uskonnollinen vakaumus on kansallisen taiteen määrättynä
+ja vältttämättömänä kriteeriona, Yliluokkien taiteelta puuttuu tämä
+sisällinen kriteerio ja sentähden ovat sen arvostelijat pakoitetut
+turvautumaan johonkin ulkonaiseen. Ja tällaisena kriteeriona on heillä
+enimmän sivistyneiden, eli kuten eräs englantilainen esteettiko sanoi
+the best nurtured men’ien maku, toisin sanoen sivistyneinä pidettyjen
+ihmisten auktoriteetti sekä kertomukset ennen eläneiden sivistyneiden
+mielipiteistä taiteen suhteen. Mutta nämät kertomukset ovat sangen
+erehdyttäviä, sillä best nurtured men'ien taidearvostelut ovat usein
+vääriä, ja jos ne joskus maailmassa ovatkin olleet oikeita, ei niitä
+enään voi sovittaa nykyiseen taiteeseen. Mutta siitä huolimatta
+kriittikot, joilla ei ole perusteita arvostelulleen, toistavat niitä
+lakkaamatta. Muinaisia traagikkoja pidettiin joskus maailmassa hyvinä
+ja etevinä ja nykyajan kritiikki on samaa mieltä. Dantea pidettiin
+suurena runoilijana, Rafaelia suurena maalarina, Bach'ia etevänä
+muusikerina, ja kritiikki, jolta puuttuu perustusta arvostelulleen,
+mittaa, jonka mukaan se voisi eroittaa hyvän taiteen huonosta, ei pidä
+ainoastaan näitä taiteilijoita, vaan myöskin kaikkia heidän teoksiaan
+suurina ja jäljittelemistä ansaitsevina. Mikään ei suuremmassa määrin
+turmele taidetta kuin nämät kritiikin asettamat auktoriteetit.
+Taiteilija luo jonkun taideteoksen ja ilmaisee siinä omalla tavallaan
+kokemiaan tunteita, — suurimmassa osassa yleisöä herää sama tunne kuin
+taiteilijassakin ja hänen teoksensa tulee kuuluisaksi. Kritiikki,
+arvostellessaan hänen teostaan sanoo sen olevan jokseenkin hyvän, mutta
+ettei se kuitenkaan ole Danten, Shakespearen, Göthen, Beethovenin tai
+Rafaelin teosten vertainen. Saatuaan tällaisen arvostelun, rupeaa nuori
+taiteilija jäljittelemään sitä, jonka kritiikki pani hänelle esikuvaksi
+ja siitä on seurauksena, että hänen teoksistaan tulee heikkoja ja
+valheellisia jäljennöksiä.
+
+Siten esimerkiksi Puschkinin pikku runot, Jevgenia Anjegin,
+Mustalainen, samoin kuin hänen kertomuksensakin ovat sangen
+eriarvoisia, mutta todellisia taideteoksia. Mutta valheellisen
+kritiikin vaikutuksesta rupesi hän matkimaan Shakespearea ja kirjoitti
+Boris Godynoffinsa, joka on mietitty, mutta kylmä teos. Tätä teosta
+kuitenkin kritiikki kehuu ja asettaa sen esikuvaksi muille. Ja
+todellakin saa Puschkin jäljittelijöitä. Ostrofskij kirjoittaa
+Minin'insä ja Tolstoi Tsar Boris'insa. Tällaiset jäljennöksien
+jäljennökset ovat kaikkein vähäpätöisimpiä ja tarpeettomimpia
+kirjallisuuden tuotteita. Kriitikot ovat itse ihmisiä, joihin taide
+ei välittömästi voi vaikuttaa, sillä muuten he eivät ryhtyisi
+selittämään taideteoksia, sillä se on itse asiassa mahdotonta. Paha,
+jonka he matkaansaattavat, on juuri siinä, että he kehuvat mietittyjä,
+keksityitä tuotteita ja asettavat ne esikuviksi muille. Sentähden
+ylistelevät he sellaisella varmuudella kreikkalaisia traagikkoja,
+Dantea, Tassoa, Miltonia, Shakespearea, Götheä, uusimmista taas Zola'ta
+ja Ibseniä, Beethovenia ja Wagneria. Ylistysvirsiensä puolustukseksi
+keksivät he kokonaisia teoriioja (sellainen on esim. kuuluisa kauneuden
+teoriia), ja näiden teoriiojen mukaan kyhäävät teoksiaan ei ainoastaan
+huonot, vaan myöskin etevät taiteilijat.
+
+Jokainen valheellinen, kritiikin ylistämä teos, tuo mukanaan muita
+samanlaatuisia.
+
+Häikäilemättä ylistelevät kriittikot muinaisten kreikkalaisten:
+Sofokleen, Euripideen, Aiskyloksen ja erittäinkin Aristofaneen raakoja
+ja meidän mielestämme usein järjettömiä teoksia, samoin kuin uudempien
+Danten, Tasson, Miltonin, Shakespearen, Michel Angelon, Rafaelin,
+Bach'in ja Beethovenin samallaisia teoksia. Ainoastaan tällaisen
+kritiikin synnyttämiä ovat meidän aikamme Ibsenit, Mæterlinckit,
+Verlaine'it, Mallarm'et, Klingerit, Böcklinit, Stuck'it, Schneiderit
+ja musiikin alalla Wagnerit, Lisztit, Berlioz'it, Brahmsit, Richard
+Straussit y.m. Kaikki ovat he alusta loppuun asti aivan tarpeettomia
+jäljittelijöiden jäljittelijöitä.
+
+Parhaimpana todistuksena kritiikin turmiollisesta vaikutuksessa on sen
+suhde Beethoveniin. Hänen lukemattomien, usein suorastaan tilatuiden
+teoksiensa joukossa on muutamia jotka keinotekoisesta muodosta
+huolimatta ovat tosi taiteellisia. Mutta hän tulee kuuroksi eikä enään
+voi kuulla. Silloin alkaa hän kirjoittaa keksityitä, keskeneräisiä ja
+sentähden usein järjettömiä, käsittämättömiä teoksia. Tiedän, että
+muusikerit voivat jokseenkin selvästi kuvitella mielessään ääniä,
+melkeinpä kuulla sen, mitä kirjoittavat, mutta kuvitellut äänet eivät
+koskaan voi korvata todellisia, ja jokaisen säveltäjän täytyy voida
+itse kuulla teoksensa, voidakseen sitä korjailla. Mutta Beethoven ei
+voinut kuulla eikä siis myöskään korjailla teoksiaan, jotka sen vuoksi
+ovat ainoastaan taiteellisen hourailemisen tuloksia. Kritiikki, joka
+jo oli tunnustanut hänet suureksi säveltäjäksi, otti vastaan nämät
+teokset mitä suurimmalla ilolla, se oli löytävinään niissä erinomaista
+kauneutta. Saadakseen perustusta kiitoksilleen, panee se musikaalisen
+taiteen tarkoitukseksi kuvata sellaista, jota se ei voi kuvata, siten
+väärentäen koko musikaalisen taiteen käsitteen. Pian rupeaa suuri
+joukko muita jäljittelemään kuuron Beethovenin säveltämiä raihnaita
+sävellyksiä.
+
+Ilmestyy Wagner, joka alussa kriitillisissä artikkeleissaan ylisteli
+Beethovenia, erittäinkin hänen toimintansa viimeistä perioodia, jonka
+hän yhdistää Schopenhauerin mystilliseen teoriiaan, — joka on yhtä
+järjetön kuin Beethovenin musiikkikin. Schopenhauerin teoriian mukaan
+on musiikki tahdon, ei kuitenkaan sen eri oleentumisasteiden, vaan sen
+olemuksen ilmausta. Saman teoriian mukaan kirjoittaa Wagner omankin
+musiikkinsa, seuraten systeemiä, johon hän yhdisti kaikki taiteet.
+Wagnerin jälkeen ilmautuu vielä toisia, Brahmsit, Richard Straussit
+y.m., jotka vielä enemmän etenevät todellisesta taiteesta.
+
+Tällaiset ovat kritiikin seuraukset. Mutta taidekoulut, jotka ovat
+kolmantena taiteen pilaantumisen syynä, kantavat kenties vielä
+vahingollisempia hedelmiä.
+
+Kun taide erosi kansan taiteesta ja tuli rikkaiden luokkien
+omaisuudeksi, muuttui se ammattimaiseksi ja samalla keksittiin
+erilaisia tämän ammatin oppimistapoja. Henkilöitä varten, jotka
+aikovat antautua taiteelliseen ammattiin, perustettiin ammattikouluja,
+kouluissa muodostettiin kursseja kaunopuheisuuden oppimista varten,
+perustettiin taideakatemioita, konservatoorioita, teaatterikouluja.
+
+Näissä kouluissa opetetaan taidetta. Mutta miten voi taidetta kouluissa
+opettaa, koska se ei ole muuta kuin erityisten tekijän kokemien
+tunteiden ilmaisemista muille?
+
+Mikään koulu ei voi herättää ihmisessä tunnetta ja vielä vähemmin voi
+se opettaa jollekin taiteen olemusta, joka on tunteen ilmaisemisessa
+erityisellä, sille omituisella tavalla.
+
+Koulu voi ainoastaan opettaa ilmaisemaan muiden taiteilijain tunteita
+samalla tavalla, kuin hekin ovat niitä ilmaisseet. Tätä juuri
+opetetaankin taidekouluissa. Mutta tällainen opetus ei suinkaan ole
+omiaan luomaan todellista taidetta. Levittämällä taiteen heikkoja
+jäljennöksiä se päinvastoin suuremmassa määrässä kuin mikään muu tekee
+ihmiset kykenemättömiksi ymmärtämään todellista taidetta.
+
+Kirjallisuuden alalla opetetaan ihmisiä kirjoittamaan monta sivua
+käsittäviä kirjoituksia jostakin aineesta, jota he eivät koskaan ole
+ajatelleet ja kirjoittamaan siten, että heidän kyhäyksensä olisi jonkun
+kuuluisan kirjailijan teoksen kaltainen. Tätä opetetaan gymnaasioissa.
+
+Maalaustaiteen alalla taas opetetaan oppilaita piirustamaan ja
+maalaamaan joko mallien mukaan tai luonnosta erittäinkin alastomia
+ruumiita, jotka eivät milloinkaan ole nähtävinä ja joita todellista
+taidetta harjoittava henkilö ei juuri milloinkaan tarvitse kuvata.
+Oppilaitten tulee koettaa jäljitellä vanhojen mestarien piirustamis- ja
+maalaamistapaa. Jotta oppilaat oppisivat itse luomaan taulun, annetaan
+heille aiheita, joista jo entiset kuuluisuudet ovat maalanneet. Samoin
+opetetaan oppilaita teaatterikoulussa lausumaan monolooginsa samalla
+tavalla kuin kuuluisat traagikot ovat ne lausuneet. Sama on asian
+laita musiikin alalla. Koko musiikin teoriia ei ole muuta kuin niiden
+temppujen toistamista, joita sävellyksissään käyttivät suuret mestarit.
+
+Siteeraan tässä venäläisen maalarin Bryloffin mielilauseen taiteesta,
+koska siitä hyvin käy selville, mitä kouluissa tulee opettaa, mitä
+taas ei. Korjatessaan erään oppilaan harjoitelmaa, hän muutamissa
+kohdin ainoastaan hiukan muutti sitä ja huono, kuollut harjoitelma
+tuli eläväksi. "Hiukan vaan koskitte siihen, mutta kuitenkin muuttui
+se aivan toiseksi", sanoi yksi oppilaista. "Taide alkaa juuri siinä,
+missä 'hiukan' alkaa", sanoi Bryloff, lausuen näillä sanoilla kaikkein
+karakterisimman piirteen taiteessa. Tämä huomautus on oikea kaikkien
+taiteiden suhteen, mutta sen oikeus on huomattavana erittäinkin
+musiikissa. Jotta soitto olisi taiteellista, tulee ottaa huomioon
+kolme seikkaa. (Paitsi näitä ehtoja on musikaalisen täydellisyyden
+saavuttamisella vielä monta muuta: siirtymisen toisesta äänestä toiseen
+tulee olla katkonaisen tahi yhtäjaksoisen, äänen täytyy tasaisesti
+koveta ja heiketä, sen tulee yhdistyä toiseen määrättyyn ääneen j.n.e.
+Mutta ottakaamme huomioon ainoastaan kolme pääehtoa — äänen korkeus,
+pituus ja voima). Soitto on taiteellista ainoastaan silloin, kun
+otettu ääni ei ole korkeampi eikä matalampi, kuin sen tulee olla,
+ja kun se on tarpeeksi pitkä ja voimakas. Pieninkin poikkeaminen
+äänen oikeasta korkeudesta, pieninkin oikean pituuden pidentäminen
+tai lyhentäminen, tahi oikean voiman lisääminen tai vähentäminen,
+turmelee kerrassaan soiton ja samalla sävellyksen vaikutuksen. Sen
+vaikutuksen, jonka me luulemme musiikin niin helposti tekevän, saamme
+me ainoastaan silloin kun soittaja kykenee täyttämään nämät ehdot.
+Sama on asian laita kaikilla taiteen aloilla: jos joku taulu on hiukan
+vaaleampi, hiukan tummempi, tai joku esine siinä hiukan ylempänä,
+alempana, hiukan enemmän oikealla tai vasemmalla; — jos näyttelijän
+äänenpaino on hiukan heikompi tai kovempi — tai runossa joku sana on
+asetettu hiukan varemmin tai myöhemmin, joku tunne hiukan liioiteltu
+j.n.e., kadottaa taideteos vaikutuksensa. On kerrassaan mahdotonta
+ulkonaisilla keinoilla opettaa löytämään kaikki nämät äärettömän hienot
+nyansit. Ainoastaan tunteensa valtaan antautunut taiteilija voi ne
+löytää. Mahdotonta on opettaa ihmistä tanssimaan musiikin todellisen
+tahdin mukaan, laulajaa tai viuluniekkaa löytämään nuotissa oikean
+keskitien, piirustajaa valitsemaan ainoan oikean monista mahdollisista
+viivoista tai runoilijaa löytämään yksinomaan oikeiden sanojen ainoan
+oikean järjestyksen. Kaiken tämän voi ihminen tehdä ainoastaan tunteen
+avulla. Sentähden voi koulu opettaa tekemään teoksia, jotka ovat hiukan
+taideteosten kaltaisia, vaan jotka eivät ole taidetta.
+
+Kouluopetus pysähtyy siihen, missä taide alkaa.
+
+Siellä opetetaan mukailemaan taidetta, mutta se ainoastaan ehkäisee
+ymmärtämästä todellista taidetta. Sentähden ei olekkaan ketään
+kehnompaa taiteessaan kuin se, joka menestyksellä on lopettanut
+taiteellisen ammattikoulun. Tällaiset koulut synnyttävät tekopyhiä
+taiteen alalla, samoin kuin hengelliset ammattikoulut, joissa
+valmistetaan pappeja ja muita uskonnonopettajia, synnyttävät tekopyhiä
+hengellisellä alalla. Yhtä vähän kuin koulussa voi opettaa ihmistä
+tulemaan muiden sielujen paimeneksi, yhtä vähän voi siellä opettaa
+ketään taiteilijaksi.
+
+Taidekoulut ovat siis kahdessa suhteessa vahingollisia taiteelle.
+Ensiksikin hävittävät ne kaiken kyvyn luoda todellista taidetta
+niissä, jotka onnettomuudekseen niihin joutuvat ja suorittavat
+niissä seitsemän-, kahdeksanvuotisen kurssin. Toiseksi levittävät ne
+äärettömässä määrässä sitä väärennettyä taidetta, joka pilaa suuren
+joukon maun, ja jonka tuotteita nyt jo on kaikkialla nähtävissä. Jotta
+taiteilijoiksi syntyneet henkilöt voisivat saada selvää entisten
+taiteilijain kehittämistä metoodeista eri taiteiden alalla, tarvitsisi
+alkeiskouluissa olla olemassa piirustus- ja musiikkikursseja, jotka
+suoritettuaan jokainen lahjakas oppilas voisi omintakeisesti kehittää
+itseään taiteessaan.
+
+Nämät kolme seikkaa: ammattitaiteilijat, kritiikki ja taidekoulut ovat
+syynä siihen, että useimmat meidän aikanamme eivät edes tiedä, mitä
+taide on, ja pitävät taiteena mitä kehnoimpia sen mukaelmia.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Missä määrin meidän piirimme ja aikamme ihmiset ovat kadottaneet
+kykynsä ymmärtää todellista taidetta ja tottuneet taiteessa arvossa
+pitämään sellaista, jolla ei ole mitään yhteistä sen kanssa, käy
+parhaiten selville Richard Wagnerin teoksista. Ei ainoastaan
+saksalaiset, vaan myöskin ranskalaiset ja englantilaiset ovat viime
+aikoina yhä enemmän ruvenneet niitä arvossa pitämään ja kunnioittamaan
+kaikkein korkeimpana, uusia näkökohtia luovana taiteena.
+
+Kuten tunnettu, asetti Wagner musiikin runouden palvelukseen, sen tuli
+muka ilmaista kaikki runotuotteen eri vivahdukset.
+
+Draama yhdistettiin musiikiin XV:llä vuosisadalla Itaaliassa.
+Tahdottiin näet jälleen henkiin herättää muinaiskreikkalainen
+musiikkidraama. Draamalle annettiin siten uusi, kerrassaan teennäinen
+muoto. Sillä oli ja on menestystä ainoastaan yliluokkien keskuudessa
+ja ainoastaan siinä tapauksessa, että lahjakkaat taiteilijat sellaiset
+kuin Mozart, Weber, Rossini y.m., innostuttuaan jostakin draamallisesta
+aiheesta ja vapaasti antauduttuaan innostuksensa valtaan, alistivat
+tekstin musiikin palvelukseen. Täten loivat he oopperoitaan, joissa
+tuli pääasiaksi musiikki eikä teksti. Usein ei niiden, kuten esim.
+Taikahuilun, sisällyksessä ollut kerrassaan mitään järkeä, mutta se ei
+kuitenkaan häirinnyt musiikin tekemää taiteellista vaikutusta.
+
+Wagner tahtoo parantaa oopperaa mukauttamalla sen runouden
+vaatimuksien mukaan ja sulattamalla sen yhteen jälkimmäisen kanssa.
+Mutta eri taiteiden alat eivät voi käydä yhteen toistensa kanssa,
+Kun sentähden tahdotaan yhteen yhdistää monta, tahi vaan kaksikin
+taidetta, dramaattinen ja musiikkitaide, niin tulee seuraukseksi, että
+toinen niistä sysää syrjään toisen. Tämä asianlaita onkin selvästi
+huomattavana tavallisissa oopperoissa, joissa draamallinen puoli
+saa väistyä musiikin tieltä. Wagner tahtoo alistaa musiikin draaman
+palvelukseen siten, että molemmat elementit niissä olisivat yhtä
+voimakkaat. Mutta se on mahdotonta, sillä jokainen todellinen taideteos
+on taiteilijan tunteiden ilmaisija. Se on siis aivan yksinomaista
+laatua, jolla ei ole yhteyttä minkään muun kanssa. Tällainen on sekä
+todellinen musikaalinen, että draamallinen tuote. Jotta siis toisen
+taiteen tuote voisi käydä yhteen toisen taiteen tuotteen kanssa, täytyy
+tapahtua se ihme, että kaksi eri alaan kuuluvaa taideteosta olisivat
+aivan yksinomaisia ja kaikista entisistä taideteoksista eriäviä ja
+samalla aivan samallaisia keskenään.
+
+Se on yhtä mahdotonta kuin että kaksi ihmistä tai edes kaksi lehteä
+puussa olisivat täydellisesti toistensa näköisiä. Vielä vähemmän voi
+kaksi eri taiteen tuotetta olla samallaiset. Jos ne asetetaan yhteen
+toistensa kanssa, niin täytyy joko molempien tai ainakin toisen niistä
+olla valheellisen, väärennetyn. Kaksi luonnollista lehteä eivät voi
+olla toistensa näköisiä, ne voivat olla ainoastaan kahden keinotekoisen
+lehden kaltaisia. Sama on taideteosten laita. Täydellisesti voivat ne
+käydä yhteen ainoastaan silloin, kun ei kumpikaan niistä ole taidetta,
+vaan keksittyjä taiteen jäljennöksiä.
+
+Runous ja musiikki voivat enemmän tai vähemmän olla toisiinsa
+yhdistettynä hymnissä, laulussa tai romanssissa (mutta kuitenkin
+ainoastaan siten, että ne molemmat aikaansaavat saman mielentilan,
+eikä, kuten Wagner tahtoo, siten että musiikki ilmaisisi jokaisen
+värssyn sisällön). Tämä on mahdollista ainoastaan siitä syystä, että
+runoudella ja musiikilla on osaksi sama tarkoitus — aikaansaada
+määrättyä mielentilaa, ja nämät mielentilat voivat olla enemmän
+tai vähemmän toistensa kaltaisia. Mutta näissäkin yhdistyksissä on
+painopiste aina jommankumman puolella, joten ainoastaan toinen niistä
+voi tehdä taiteellisen vaikutuksen, toinen taas jää huomaamattomaksi.
+Vielä vähemmän voi tällaista yhteyttä olla dramaattisen runouden
+ja musiikin välillä. Sitäpaitsi on taiteellisen luomisen pääehtona
+se, ettei taiteilijaa sido mitkään ennakkovaatimukset. Mutta jos
+taiteilijan tulee sovittaa sävellyksensä runouden tuotteesen, on hänen
+vapautensa sidottu ja taiteellinen luominen mahdotointa. Sentähden
+eivät tämänlaatuiset, toisiinsa sovitetut tuotteet, milloinkaan voi
+olla taiteen tuotteita, vaan ainoastaan niiden jäljennöksiä, kuten
+melodraamoihin sovitettu musiikki, tauluihin sovitetut selitykset,
+kuvittamiset ja oopperojen libretot.
+
+Samallaisia ovat myöskin Wagnerin teokset. Todistuksena siitä on
+se, että Wagnerin uudesta musiikista puuttuu jokaisen todellisen
+taideteoksen pääominaisuus — kokonaisuus. Jos hänen teoksensa olisivat
+orgaanisesti kokonaisia, niin niiden muotoa ei voisi muutella
+hävittämättä koko niiden merkitystä. Todellisessa taideteoksessa —
+runoelmassa, draamassa, taulussa, laulussa tai simfoniiassa — ei voi
+muuttaa yhtäkään värssyä, kohtausta, henkilöä tai tahtia toiseen
+paikkaan, hävittämättä tai turmelematta teoksen koko merkitystä,
+yhtä vähän kuin voi eroittaa jotakin orgaanisen olennon osaa sen
+oikealta paikalta ja asettaa sitä toiseen. Lukuun ottamatta muutamia
+paikkoja, joissa on itsenäinen musikaalinen ajatus, voi Wagnerin
+musiikissa, varsinkin sen viimeisen perioodin tuotteissa tehdä mitä
+muutoksia tahansa, asettaa sen, joka on alussa, loppuun ja päinvastoin,
+kuitenkaan muuttamatta niiden musikaalista ajatusta. Ja tämä ajatus ei
+muutu sentähden, että se piilee sanoissa eikä musiikissa.
+
+Samoin kuin Wagner sävelsi oopperoittensa musikaalisen tekstin, voisi
+myöskin runoilija, joka kykenee siten vääntämään kieltä, että voi
+kirjoittaa runoja kaikemmoisista aineista, kaikilla mahdollisilla
+runomitoilla ja loppusoinnuilla, joissa kuitenkin on jonkimmoista
+ajatusta — jos hän ottaisi tehtäväkseen runoissa kuvata Beethovenin
+simfoniian tai sonatin eli Chopinin ballaadin, kirjoittamalla värssyjä,
+jotka vastaisivat ensimäisiä saman luonteisia tahteja. Seuraaville
+toisenlaatuisille tahdeille kirjoittaisi hän myöskin värssyjä, jotka
+hänen mielestään vastaisivat näitä tahteja, mutta ilman vähintäkään
+yhteyttä ensimäisten värssyjen kanssa ja ilman loppusointua ja
+runomittaa. Tällainen runotuote olisi runollisessa suhteessa aivan
+samallainen Wagnerin oopperojen kanssa musikaalisessa suhteessa, jos ne
+olisivat ilman tekstiä.
+
+Mutta Wagner ei ole ainoastaan muusikeri, vaan myöskin runoilija.
+Voidaksemme häntä arvostella täytyy meidän sentähden tuntea myöskin
+hänen tekstinsä, jonka palvelukseen hän alisti musiikin. Huomattavin
+hänen runotuotteistaan on Niebelungenien mukaelma. Tämä teos on meidän
+aikanamme saanut niin suuren merkityksen, ja sillä on niin suuri
+vaikutus kaikkeen siihen, jota meidän aikanamme pidetään taiteena, että
+jokaisella täytyy välttämättä olla käsitys siitä. Tämä teos on mitä
+raainta ja naurettavinta runouden väärentämistä.
+
+Sanotaan, ettei saa arvostella Wagnerin teoksia, jollei ole nähnyt
+niitä näyttämöltä. Tänä talvena annettiin Moskovassa äsken mainitusta
+draamasta toinen näytös. Sen sanottiin olevan paraan kaikista. Menin
+näkemään sitä.
+
+Minun saapuessani oli tavattoman suuri teaatteri jo täpösen täynnä
+katsojia. Siellä oli edustettuna sekä korkein aristokratiia ja
+kauppiassääty, että oppineet ja keskiluokka. Suurimmalla osalla oli
+libretto, jonka sisältöön se koetti perehtyä. Muutamia vanhoja,
+harmaapäisiä muusikeria istui partituurit käsissä seuraten kappaleen
+musiikkia. Kaikesta näkyi, että tapausta pidettiin hyvin tärkeänä.
+
+Minä myöhästyin hiukan, mutta minulle sanottiin, että lyhyt alkusoitto,
+jolla kappale alkaa, ei ole tärkeä, että se on ainoastaan vähemmästä
+arvosta. Näyttämöllä dekoratsioonien keskellä; joiden tuli kuvata
+vuoren luolaa, jonkun esineen edessä, jonka piti olla alasimen, istui
+eräs näyttelijä. Hän oli puettu trikoihin ja eläimen-nahkaiseen
+vaippaan, peruukkiin ja tekopartaan, kätensä olivat valkoiset, heikot
+ja työhön tottumattomat (vapaista liikkeistä, ja erittäinkin vatsasta
+ja lihaksien heikkoudesta tuntee näyttelijän). Hän takoi vasaralla,
+jommoista ei muualla ole olemassa, miekkaa, jommoista ei ollenkaan
+voi löytyä ja hänen takomisensa oli sellaista, jommoista ei missään
+muualla voi nähdä. Takoessaan aukoili hän suutaan kummallisesti ja
+lauloi jotakin käsittämätöntä. Hänen laulamiaan kummallisia ääniä
+säesti orkesteri erilaisilla soittokoneilla. Libretosta huomasin,
+että näyttelijän piti kuvata mahtavaa vuoren luolassa asuvaa kääpiötä
+takovana miekkaa kasvatilleen Sigfridille. Kääpiöksi voi näyttelijää
+otaksua ainoastaan siitä, että hän käveli koko ajan polvet koukussa.
+Hän lauloi kauvan yhä aukoen suutaan kummallisesti, mutta hänen
+laulunsa ei ollut laulua eikä huutamistakaan. Musiikki oli yhtä
+kummallista. Siinä oli kaikenlaatuisia säveleitä, jotka kyllä alettiin,
+mutta joita ei lopetettu. Libretossa selitettiin, että kääpiö kertoi
+itsekseen eräästä sormuksesta, joka oli jonkun jättiläisen hallussa ja
+jonka hän aikoi hankkia Sigfridin avulla. Sitä varten tarvitsi muka
+Sigfrid hyvän miekan, jonka taonnassa kääpiö paraillaan toimi. Kun
+hän oli jokseenkin kauvan itsekseen jutellut eli laulanut, kajahutti
+orkesteri yht'äkkiä toisenlaisia säveleitä, yhtä kummallisia ja
+keskeneräisiä kuin entisetkin.
+
+Näyttämölle ilmestyi toinen näyttelijä, jolla oli torvi olan yli
+ripustettuna ja mukanaan karhuksi puettu, nelinryömin konttaava
+ihminen. Tämän tekokarhun usuttaa hän kääpiösepän kimppuun, joka lähtee
+käpälämäkeen muistamatta juostessaan edes taivuttaa polviaan. Toisen
+näyttelijän piti olla itse Sigfrid sankarin. Hänen ilmaantuessaan
+soitettujen säveleitten tuli kuvata hänen luonnettaan. Nämät säveleet
+toistetaan joka kerta, kun Sigfrid esiintyy ja niitä nimitetään
+Sigfridin leit-motiiviksi. Jokaisella henkilöllä on oma leit-motiivinsa.
+Se toistetaan aina sen henkilön ilmaantuessa, jota sen tulee
+kuvata, vieläpä jonkun henkilön nimeäkin mainittaessa kuuluu hänelle
+omistetun motiivin säveleet. Mutta eipä siinä kyllin, jokaisella
+esineelläkin on oma motiivinsa eli akordinsa. Kappaleessa on olemassa
+sormuksen, kypärin, omenan, tulen, keihään, miekan, veden y.m.
+motiivit. Kun vaan joku näistä esineistä mainitaan, kuuluu kohta
+niitä vastaavat motiivit. Näyttelijä torvineen aukoo suutaan yhtä
+epäluonnollisesti kuin kääpiökin ja laulaa kauan pitkäveteisellä
+nuotilla jotakin. Yhtä pitkäveteisesti vastaa hänelle Mime. Se on
+kääpiön nimi. Tämän keskustelun sisältönä, jonka voi saada selville
+ainoastaan libretosta, on se, että Sigfrid on kääpiön kasvattama ja
+siitä syystä vihaa jälkimäistä ja tahtoo alati tappaa häntä. Kääpiö
+on takonut Sigfridille miekan, mutta Sigfrid on tyytymätön siihen.
+Pitkästä, puoli tuntia kestävästä keskustelusta käy selville, että
+Sigfridin on äitinsä synnyttänyt metsässä. Isästä taas ei ollut muuta
+tietoa, kuin että hänellä oli ollut kappaleiksi mennyt miekka, jonka
+palaset olivat Mimen hallussa. Sigfrid on muka peloton ja tahtoo
+lähteä pois metsästä, mutta Mime ei tahdo laskea häntä, Kuri tämän
+keskustelun aikana on puhe isästä, miekasta y.m. muistaa musiikki aina
+henkilöille ja esineille omistetut motiivit. Keskustelun loputtua
+esiintyy näyttämölle vaeltaja. Se on Wotan jumala. Hänkin on puettu
+trikoihin ja peruukkiin. Seisoen tyhmässä asennossa keihäs kädessä
+kertoo hän sellaista, jota Mime ei voi ymmärtää, vaan jota täytyy
+kertoa kuulijoille. Hän ei kuitenkaan kerro suoraan, vaan arvoituksien
+muodossa, joita hän käskee itseään arvaamaan ja jostakin syystä panee
+päänsä pantiksi siitä, että hän ne arvaa. Kun vaeltaja lyö keihäällään
+maahan, leimahtaa maan alta tuli ja samassa kuuluu keihään ja tulen
+säveleet. Keskustelua säestää orkesteri. Sävellykseen punoutuu tuon
+tuostakin keskustelussa mainittujen henkilöiden ja esineiden motiivit.
+Sitä paitsi koetetaan musiikin avulla tuoda esiin erilaisia tunteita.
+Niinpä matalat äänet kuvaavat hirveätä j.n.e.
+
+Arvoituksilla on ainoastaan tarkoituksena kertoa katsojille, mitä
+olivat nibelungit, mitä jättiläiset, mitä jumalat ja mitä oli
+olemassa ennen. Tämäkin keskustelu on sangen pitkä, 8 kokonaista
+sivua libretossa. Se lauletaan yhtä pitkäveteisesti ja yhtä
+kummallisilla suun aukomisilla kuin edellisetkin. Vaeltajan hävittyä
+esiintyy näyttämölle uudestaan Sigfrid ja alkaa Mimen kanssa 13
+sivun pituisen keskustelun. Siinä ei ole yhtään ainoata melodiiaa.
+Se on kokonaan punottu siinä mainittujen henkilöiden ja esineiden
+leit-motiiveista. Mime tahtoo opettaa Sigfridille pelkoa, mutta tämä ei
+tiedä mitään siitä. Keskustelun päätyttyä ottaa Sigfrid yhden niistä
+raudankappaleista, joiden pitäisi esittää miekan kappaleita, sahaa sen
+palasiksi, panee ahjontapaiseen, kuumentaa ja senjälkeen takoo laulaen:
+Heaho, heaho hoho! Hoho, hoho, hoho, hoho; hoheo, haho, haheo, hoho.
+Näin loppuu ensimäinen näytös.
+
+Yhtä varmasti olin nyt saanut ratkaistuksi sen kysymyksen, jota varten
+olin tullut teaatteriin, kuin ennen kysymyksen tuttavani naisen
+kertomuksen arvosta, kun hän luki minulle kohtauksen valkohameisen,
+hajalla hiuksin olevan neidon ja sankarin välillä valkoisine koirineen.
+
+Kirjailijalla, joka voi kirjoittaa sellaisia valheellisia, esteettistä
+tunnetta vihlovia kohtauksia, joita nyt teaatterissa näin, —
+sellaiselta kirjailijalta ei enään voi odottaa kerrassaan mitään.
+Rohkeasti voi väittää, että kaikki, mitä mokoma kirjailija kirjoittaa,
+on huonoa, sillä hänellä ei nähtävästi ole käsitystäkään todellisesta
+taideteoksesta. Tahdoin lähteä tieheni, mutta ystäväni pyysivät minua
+jäämään vakuuttaen, ettei saa muodostaa arvosteluaan yhden ainoan
+näytöksen perustuksella ja että parempaa kyllä tulee toisessa ja minä
+jäin toistakin näytöstä katsomaan.
+
+Toisen näytöksen alkaessa on yö, joka vähitellen valkenee. Yleensä on
+koko kappale täynnä pimeyttä, päivänkoittoa, kuunvaloa, virvatulia,
+ukkosta y.m.
+
+Näyttämö kuvaa metsää ja siellä olevaa luolaa. Luolan suulla istuu
+kolmas näyttelijä trikoot päällä. Hän esittää toista kääpiötä.
+Päivä valkenee. Taas ilmestyy Wotan jumala vaeltajan muodossa. Taas
+kaikuvat hänelle pyhitetyt säveleet ja paitsi niitä kuuluu vielä
+uusia, niin syviä kuin suinkin voi aikaansaada. Äänet esittävät
+lohikäärmeen sanoja. Wotan herättää lohikäärmeen. Samat syvät äänet
+kuuluvat vielä kahta syvempinä. Aluksi sanoo lohikäärme: minä tahdon
+maata, mutta sitten kuitenkin matelee luolastaan. Lohikäärmettä
+esittää kaksi ihmistä. He ovat käärityt viheriään nahkaan, joka on
+asetettu suomukselle. Toinen heistä heiluttaa pyrstöä, toinen taas
+aukoo krokotiilin pään muotoista kitaa, josta ryöppyää tulta pienestä
+sähkölampusta. Lohikäärme, jonka pitäisi herättää kauhua ja luultavasti
+voisikin sitä tehdä viisvuotisissa lapsissa, laulaa mylvivällä bassolla
+joitakin sanoja. Koko kohtaus on niin tyhmä ja naurettava, että on
+todellakin ihmeellistä, että 7 vuotta vanhemmat voivat totisina sitä
+katsella; mutta siitä huolimatta katselee, kuuntelee ja nauttii siitä
+tuhannet kvasi-sivistyneet.
+
+Sitten tulevat näyttämölle Sigfrid torvineen ja Mime. Orkesteri
+soittaa heille pyhitetyt säveleet ja he keskustelevat keskenään
+siitä tietääkö Sigfrid mitään pelosta. Sen jälkeen häviää Mime ja
+nyt alkaa kohtaus, jonka pitäisi olla mitä runollisimman. Sigfrid
+panee pitkälleen maahan niin kauniisen asentoon kuin mahdollista,
+tuon tuostakin puhuen itsekseen. Hän haaveksii, kuuntelee lintujen
+laulua ja tahtoo jäljitellä sitä. Sitä varten katkaisee hän miekallaan
+vesan ja tekee siitä pillin. Päivä valkenee yhä enemmän ja enemmän
+ja linnut laulavat. Sigfrid koettelee jäljitellä niitä. Orkesterista
+kuuluu linnunlaulua mukailevia ääniä, joihin sekaantuu Sigfridin
+sanoja vastaavia säveleitä. Mutta Sigfrid ei osaakkaan soittaa
+pilliään ja alkaa senvuoksi soittaa torvea. Tämä kohtaus on kerrassaan
+sietämätön. Musiikkia, toisin sanoen taidetta, jonka avulla tekijä
+tahtoo herättää muissa tuntemaansa tunnelmaa — sitä ei ole nimeksikään.
+Kaikki on musikaalisessa suhteessa aivan käsittämätöntä. Kappaleen
+musiikkia kuunnellessa, tuntee alinomaa toivoa, mutta heti sen jälkeen
+pettymystä, juuri kun luulee musikaalisen ajatuksen alkavan, katkeaa
+se. On kohtia, jotka ovat todellista musiikkia, tahi alkavat olla sitä,
+mutta ne ovat sangen lyhyitä. Sitä paitsi on niitä hyvin vaikea edes
+huomata monimutkaisten sointujen ja kaikenlaatuisilla vastakohdilla
+saavutettujen efektien, ja sen inhottavan narripelin joukosta, joka
+on nähtävänä näyttämöllä. Mutta ennen kaikkia on tekijän aikomus
+huomattavana alusta loppuun asti jokaisessa nuotissa, ei voi nähdä
+eikä kuulla Sigfridiä eikä lintuja, vaan lyhytjärkisen, itserakkaan
+saksalaisen huonon maun, tekijän, jolla on mitä valheellisin käsitys
+runoudesta ja joka mitä raaimmalla ja alkuperäisimmällä tavalla tahtoo
+ilmaista muillekkin näitä valheellisia käsitteitään.
+
+Tekijän selvästi nähtävä, tahallinen aikomus herättää jokaisessa
+epäluottamusta ja vastustushalua. Jos esim. kertoja sanoo edeltäpäin
+kuulijoilleen: valmistautukaa nauramaan, niin ei varmaankaan kukaan
+tule sitä tekemään. Kun huomaatte tekijän vaativan, että tulisitte
+liikutetuksi sellaisesta, joka ei ole liikuttavaa, vaan päinvastoin
+naurettavaa ja vastenmielistä, ja kun sen ohessa huomaatte tekijän
+olevan vakuutetun siitä, että hän tekee teihin syvän vaikutuksen,
+valtaa teidät raskas, kiusaava tunne. Aivan sama tunne herää jokaisessa
+nähdessään vanhan, ruman naisen puettuna tanssiaispukuun hymyilevän ja
+keikailevan edessänne vakuutettuna teidän ihastuksestanne. Tämä tunne
+tuli vielä voimakkaammaksi nähdessäni ympärilläni kolmituhansisen
+ihmisjoukon, joka nöyrästi kuunteli kaikkea tätä hullutusta, pitipä
+vielä velvollisuutenaan innostuakkin siitä.
+
+Töin tuskin voin istua vielä seuraavan kohtauksen ajan. Sen alussa
+poistuu hirviö syvien bassosävelten kaikuessa, jotka säveleet
+sekaantuvat Sigfridin motiiviin. Sen lisäksi sain nähdä taistelun
+hirviön kanssa, tulen sylkemiset ja miekan iskut. Enempää en enään
+jaksanut katsella. Juoksin kiireimmän kautta pois teaatterista inhon
+tunteella, jota en vieläkään ole voinut unohtaa.
+
+Tätä oopperaa kuunnellessani johtui väkisinkin mieleeni kunnioitettava,
+ymmärtäväinen, lukutaitoinen talonpoika, yksi niistä viisaista ja tosi
+uskonnollisista ihmisistä, joita itse tunnen. Kuvittelin mielessäni
+sitä vaikutusta, jonka häneen olisi tehnyt minun sinä iltana näkemäni.
+
+Mitä ajattelisikaan hän, jos saisi käsityksen kaikesta siitä työstä
+ja vaivasta, jota oli nähty tätä näytelmää varten, jos saisi nähdä
+tämän yleisön, maailman rikkaat ja mahtavat, joita hän on tottunut
+kunnioittamaan, vanhat, harmaahapsiset ukot istuvina kokonaista 6
+tuntia hiiskumatta paikallaan tarkkaavasti kuunnellen ja katsoen
+kaikkia näitä tyhmyyksiä. Mutta puhumattakaan aikuisesta työmiehestä,
+on minun vaikea mielessäni kuvitella 7 vuotta vanhempaa lastakaan, jota
+tällainen tyhmä, ilman yhteyttä oleva taru voisi huvittaa.
+
+Mutta suuri yleisö, yliluokkien sivistyksen kukka, katselee tätä
+mielettömyyttä kokonaista kuusi tuntia ja teaatterista mennessään
+kuvittelee olevansa tämän jälkeen vielä enemmän oikeutettu pitämään
+itseään sivistyneenä ja valistuneena ihmisluokkana.
+
+Puhun Moskovan yleisöstä. Mitä on sitten Moskovan yleisö? Se on pieni
+osa siitä yleisöstä yleensä, joka pitää itseään valistuneena ja lukee
+ansiokseen sen, että se on siihen määrin kykenemätöin vastaanottamaan
+todellista taidevaikutusta, että se voi suuttumatta katsella mokomaa
+narripeliä, vieläpä nauttiakkin siitä.
+
+Kun tämä näytelmä ensi kerran annettiin, kokoontui sitä katsomaan
+kaikista maailman ääristä ihmisiä, jotka pitivät itseään hienosti
+sivistyneinä. Neljänä päivänä perätysten, kuusi tuntia päivässä,
+istuivat he teaatterissa ihailemassa tätä järjetöntä narripeliä.
+
+Mutta miksi ovat sitten ihmiset menneet ja vielä nytkin menevät
+katsomaan ja ihailemaan näitä näytelmiä? Miten on selitettävä Wagnerin
+teoksien osaksi tullut suuri menestys.
+
+Minä puolestani selitän sen hyvin yksinkertaisesti. Siinä
+erityisasemassa, jossa hän oli, voidessaan käyttää kuninkaallisia
+varoja, käytti hän taitavasti hyväkseen kaikkia, pitkällisen käytännön
+kautta kehittyneitä keinoja valetaiteen aikaansaamiseksi ja loi siitä
+syystä mallikelpoisia vale-taideteoksia. Juuri sentähden otinkin
+esimerkiksi juuri tämän kappaleen, että siinä on niin mestarillisesti
+ja niin suurella voimalla yhteen yhdistetty kaikki valotaiteessa
+käytetyt keinot, nimittäin lainaaminen, mukaileminen ja jännittäväisyys.
+
+Alkaen muinaisuudesta lainatulla aiheella ja lopettaen sumulla,
+kuunvalolla ja auringonnousulla, on Wagner tässä teoksessa hyväkseen
+käyttänyt kaikkea, jota runollisena pidetään. Siinähän on uinaileva
+kaunotar ja vedenneitoja, maanalaisia tulia ja haltioita, taisteluja ja
+miekkoja, rakkautta ja verensekotusta, hirviöitä ja lintujen laulua —
+koko runollisuuden arsenaali on tyhjennetty.
+
+Sen ohessa on kaikki myöskin jäljennöstä: jäljennettyjä ovat sekä
+dekoratsioonit että puvut. Ne ovat tehdyt sellaisiksi, jommoisia ne
+viimeisten arkeoloogisten tietojen mukaan olivat muinaisuudessa.
+Jäljennettyjä ovat itse säveleetkin. Wagner, jolta ei suinkaan
+puuttunut musikaalisia lahjoja, keksi sellaisia ääniä, jotka matkivat
+vasaran lyöntejä, kuumennetun raudan sihinää, lintujen laulua j.n.e.
+
+Sitä paitsi on tässä kappaleessa mitä suurinta efektiä. Hirviöt,
+virvatulet, vedessä tapahtuvat kohtaukset, salissa vallitseva pimeys,
+orkesterin näkymättömyys ja uudet ennen käyttämättömät soinnut — kaikki
+ovat ne mitä suurinta efektiä.
+
+Kappale on tehty myöskin jännittäväksi. Jännittävää ei siinä ole
+ainoastaan se, kuka kunkin tappaa, kuka kunkin kanssa menee naimisiin,
+kuka on kunkin poika, mitä tapahtuu minkin perästä, jännittävää on sitä
+paitsi musiikin suhde tekstiin, miten musiikki kuvaa esim. aaltojen
+loiskinaa Reinillä, tahi häijyn kääpiön luonnetta. Miten ilmaisee
+musiikki miehuutta, tulta tai omenaa? Miten punoutuu puhuvan henkilön
+leit-motiivi niiden henkilöiden ja esineiden leit-motiiviin, joista hän
+puhuu. Sitä paitsi on musiikki itsessään sangen jännittävä. Se eroaa
+jyrkästi kaikista entisistä laeista ja siinä on aivan odottamattomia ja
+uusia modulatsiooneja (mikä on hyvin helppoa musiikissa, jolta puuttuu
+sisällistä johdonmukaisuutta).
+
+Nämät vale-taiteen ulkonaiset keinot on Wagner suurten lahjojensa
+avulla ja sen aseman tähden, jossa hän oli, voinut kehittää korkeimpaan
+täydellisyyteen asti. Ne vaikuttavat katsojaan ja hypnotiseeraavat
+hänet, aivan samoin kuin jos hän useampien tuntien kuluessa kuuntelisi
+suurella puhujataidolla lausuttuja hullun houreiluja.
+
+Sanotaan olevan mahdotointa arvostella Wagnerin teoksia, jollei ole
+nähnyt niitä esitettävän täydellisessä pimeydessä, orkesterin ollessa
+näyttämön alla näkymättömänä. Juuri tämä todistaa, ettei ole lainkaan
+kysymys taiteesta, vaan hypnotismista. Samaa sanovat spiritistit.
+Vakuuttaakseen ihmisiä kokeittensa todellisuudesta, sanovat he
+tavallisesti: te ette voi arvostella asioita olematta läsnä istunnossa
+ja itse kokematta, toisin sanoen istukaa ääneti pimeässä muutamia
+tuntia perätysten puolihullujen ihmisten seurassa ja tehkää tätä noin
+kymmenen kertaa, niin näette kaiken sen, minkä mekin.
+
+Ja täytyyhän silloin jotakin nähdäkkin. Sellaisissa olosuhteissa näkee
+ihminen mitä tahansa. Vielä helpommin voi saavuttaa saman juomalla
+viiniä tai polttamalla ooppiumia. Sama on asian laita kuunnellessa
+Wagnerin oopperoita. Istukaahan pimeässä neljän päivän kuluessa enemmän
+tai vähemmän epänormaalien ihmisten seurassa samalla kun kuulohermojen
+kautta aivoja ärsyttämään aijotut äänet vaikuttavat aivoihinne, niin
+tulette varmaan epänormaaliin tilaan ja ihastutte tyhmyyksistä. Eikä
+siihen tarvita niinkään pitkää aikaa, siihen riittää kylliksi jo ne
+viisi tuntia, jotka kappaleen esittäminen vaati Moskovassa. Vieläpä
+yksi ainoakin tunti on täydellisesti riittävä sellaisille ihmisille,
+joilla ei ole selvää käsitystä todellisesta taiteesta, ja jotka jo
+edeltäpäin ovat vakuutettuja siitä, että kappale on erinomainen ja
+siitä että välinpitämättömyys ja tyytymättömyys kappaleesen heidän
+puoleltaan antaisi ihmisille aihetta pitää heitä sivistymättöminä ja
+vanhoillisina.
+
+Tarkastelin yleisöä sinä iltana, jona olin teaatterissa. Henkilöt,
+jotka johtivat yleisön makua, olivat jo ennestään hypnotiseerattuja
+ja joutuivat nyt ainoastaan vanhan vaikutuksen alaisiksi. Nämät
+hypnotiseeratut, epänormaalissa tilassa olevat ihmiset, olivat aivan
+haltioissaan. Taidekriitikot taas, joihin todellinen taide ei enään
+voi mitään vaikuttaa, ja jotka sentähden pitävät erittäinkin arvossa
+kaikkea, joka on kokonaan järjen tuotetta, kuten Wagnerin oopperat,
+antoivat syvämietteisen hyväksymisensä kappaleelle, joka antaa niin
+hyvän tilaisuuden järkeistelemiselle. Näiden kahden ihmislajin
+talutusnuorassa kulki sitten koko suuri kaupunkiyleisö, joka itse
+asiassa on aivan välinpitämätöin taiteesta, ja jonka maku jo on
+kylliksi turmeltunut — yleisö, rikkaat ja mesenaatit etunenässä, joka
+aina huonojen jahtikoirien tavoin liittyy niihin, jotka suuriäänisemmin
+ja varmemmin lausuvat mielipiteensä. "Todellakin suurta runoutta!
+Kerrassaan ihmeteltävää! Erittäinkin linnut!" — "Niin, niin, olen
+kerrassaan haltioissani", näin toistelee suuri joukko samoja fraaseja,
+joita se juuri on kuullut arvossa pidettyjen taiteentuntijain suusta.
+
+Jos joukossa olikin ihmisiä, joita kappaleen järjettömyys ja
+valheellisuus harmitti, niin olivat he nöyrästi vaiti, aivan samoin
+kuin selvät vaikenevat juopuneiden seurassa,
+
+Täten järjetön, raaka ja valheellinen kyhäys, jolla ei ole mitään
+yhteyttä taiteen kanssa, vaan jossa tekijä on osannut mestarillisesti
+taidetta väärentää, kiertää ympäri koko maailman, maksaa miljoonia
+ja turmelee yhä enemmän yliluokkien makua ja heidän käsitystään
+todellisesta taiteesta.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Suurin osa ihmisistä, joita ei ainoastaan pidetä viisaina, vaan
+jotka todella ovatkin viisaita, jotka voivat käsittää vaikeimpiakin
+filosoofisia mietteitä ja ratkaista sekavimpiakin matemaattisia
+tehtäviä — tällaiset ihmiset kykenevät ani harvoin ymmärtämään
+yksinkertaisinta ja selvintä totuutta, joka olisi omiaan näyttämään
+vääräksi heidän mielipiteensä jostakin asiasta, jonka he ovat
+suurilla vaikeuksilla muodostaneet, josta he ylpeilevät, jota he ovat
+opettaneet muillekin, ja jonka mukaan ovat asettaneet oman elämänsä.
+Sentähden onkin minulla vähän toivoa siitä, että ne johtopäätökset,
+joihin olen tullut taiteemme ja yleisömme maun turmeltumisesta,
+saisivat kannatusta, tahi että niitä edes viitsittäisiin arvostella.
+Siitä huolimatta täytyy minun sanoa loppuun mielipiteeni nykyisestä
+taiteesta. Tutkiessani kysymystä taiteesta olen tullut siihen
+vakuutukseen, että kaikki se, jota pidetään hyvänä ja ainoana taiteena,
+ei ole taidetta, vaan sen väärentämistä. Tiedän, että tämä väite
+on sangen kummallinen ja että se näyttää paradoksilta. Mutta jos
+tunnustamme oikeaksi sen, että taide on inhimillistä toimintaa, jonka
+kautta toinen ihminen ilmaisee tunteensa toiselle, eikä kauneuden ja
+aatteen ilmaisemista t.m.s., niin täytyy epäilemättä tunnustaa oikeaksi
+tämä väite. Jos taide todellakin on tunteiden tajullista ilmaisemista,
+niin täytyy meidän väkisinkin myöntää, että kaikesta siitä, jota
+nykyään pidetään taiteena — kaikista niistä romaaneista, kertomuksista,
+draamoista, komedioista, tauluista, veistokuvista, sinfoniioista,
+oopperoista, opereteista, baleteista y.m., joita pidetään
+taideteoksina, tuskin yksi sadasta tuhannesta on lähtenyt tekijän
+tuntemasta tunteesta, kaikki muut ovat ainoastaan tehdastavaraa,
+taiteen mukailemista, joissa todellisen taiteen sijasta vaikuttavat
+ulkonaiset keinot. Että olemassa olevien taideteosten joukossa
+ainoastaan yksi sadasta tuhannesta ansaitsee todellisen taideteoksen
+nimen, voi huomata seuraavasta. Olen jostakin lukenut, että maalareita
+on yksin Pariisissa 30,000. Yhtä paljon täytyy niitä olla Englannissa,
+saman verran Saksassa, saman verran Venäjällä, Itaaliassa ynnä
+kaikissa pikkuvaltioissa yhteensä. Koko Europassa täytyy siis olla
+maalareita noin 120,000, yhtä paljon täytyy olla soittotaiteilijoita
+ja kirjailijoita. Jos jokainen näistä 300 tuhannesta taiteilijasta
+valmistaa edes 3 teosta vuodessa (useat valmistavat 10 ja enemmänkin),
+niin tulee joka vuosi maailmaan noin miljoona taideteosta. Paljonko
+onkaan niitä kerääntynyt 10 viime vuoden kuluessa ja paljonko koko
+sillä ajalla kun yliluokkien taide on ollut eroitettuna kansan
+taiteesta? Nähtävästi — miljoonia. Kehenkähän suurimmistakaan
+taiteentuntijoista ovat kaikki nämät luullut taideteokset tehneet
+mitään vaikutusta? Puhumattakaan työkansasta, jolla ei ole
+käsitystäkään kaikista näistä teoksista, eivät yliluokkainkaan ihmiset
+voi tuntea tuhatta osaakaan kaikista eivätkä ymmärtää niitä, jotka
+he tuntevat. Kaikki nämät taideteosten nimellä kulkevat esineet
+eivät tee minkäänmoista vaikutusta kehenkään, korkeintaan voivat ne
+antaa jonkummoista huvia rikkaiden suurelle, joutilalle joukolle, ja
+sentähden häviävätkin ne jäljettömiin. Tähän vastataan tavallisesti,
+että jollei olisi olemassa suurta määrää onnistumattomia kokeita,
+ei myöskään voisi olla todellisia taideteoksia. Tällainen väite on
+samallainen kuin se, jonka tekee leipuri, jonka leipä on huonoa, että
+jollei olisi satoja huonosti leivottuja leipiä, ei muka myöskään voisi
+olla yhtään hyvin paistettua. On kyllä totta, että siellä, missä on
+kultaa, on myöskin paljon hiekkaa, mutta se ei anna meille oikeutta
+puhua tyhmyyksiä, jotta voisimme sanoa jotakin viisastakin.
+
+Kaikkialla näemme me taiteellisina pidetyitä teoksia. Samaan aikaan
+painetaan tuhansia runoelmia, tuhansia romaaneja, tuhansia draamoja,
+tuhansia tauluja, ja säveltuotteita. Kaikki runoteokset kuvaavat
+rakkautta tahi luontoa, tahi tekijän sielun tilaa, kaikki ovat
+kirjoitetut määrätyllä runomitalla ja loppusoinnulla, kaikki draamat
+ja komediat ovat erinomaisesti näyttämölle pannut ja niitä näyttelevät
+erinomaisen harjaantuneet näyttelijät; kaikki romaanit ovat jaetut
+lukuihin, kaikissa kuvataan rakkautta, niissä on vaikuttavia kohtauksia
+ja kerrottuna paljon todellisen elämän pikkuseikkoja; kaikissa
+sinfoniioissa on allegro, andante, scherzo ja finaali ja kaikki ovat
+ne kokoonpannut modulatsiooneista ja akordeista ja niitä esittävät
+harjaantuneet soittajat; kaikki kuvat ovat kullatuissa puitteissa ja
+kuvaavat joko henkilöitä tai muuta. Mutta kaikista näistä eri taiteen
+alaan kuuluvista teoksista on ainoastaan yksi sadasta tuhannesta
+sellainen, ettei se ainoastaan ole parempi muita, vaan myöskin eroaa
+niistä, kuten timantti lasista. Toista taideteosta ei voi ostaa millään
+rahoilla, sillä se on niin suuriarvoinen, toisella taas ei ole mitään
+arvoa, vieläpä on se pahennukseksikin, sillä se on omiaan pilaamaan
+ihmisten maun. Mutta sen mielestä, jonka tunne-elämä on pilaantunut
+ovat ne aivan samankaltaisia.
+
+Todellisen taideteoksen tunteminen on sangen vaikeata. Se on
+sitä vaikeampaa sentähden, että valheelliset taideteokset ovat
+ulkomuodoltaan yhtä hyviä, välistä parempiakin kuin todelliset,
+ne viehättävät enemmän ja niiden sisältö on intresantimpi, kuin
+todellisten. Miten on siis valittava, miten on satojen tuhansien,
+ulkonaisesti samannäköisten teosten joukosta löydettävä yksi todellinen.
+
+Ihmiselle, jolla on turmeltumatoin maku, maalaistyömiehelle, on se
+yhtä helppoa kuin eläimelle on turmeltumattoman vainunsa avulla
+löytää metsässä tai kedolla tuhansista jäljistä sen, jota se hakee.
+Erehtymättä löytää eläin haettavansa; samoin myöskin ihminen, jonka
+luontaiset ominaisuudet eivät ole turmeltuneet, valitsee erehtymättä
+tuhansista esineistä todellisen taideteoksen, sillä hänessä herää
+todellisen taiteilijan teoksessaan ilmaisema tunne, mutta ihmiselle,
+jonka maku kasvatuksen ja elämän kautta on pilaantunut, on se
+mahdotonta. Tunne, jolla heidän pitäisi vastaanottaa taiteellista
+vaikutusta, on heissä turmeltunut; sentähden täytyy heidän taidetta
+arvostellessaan turvautua järkeistelyyn ja opinnoihin, jotka vievät
+heidät väärälle uralle, joten suurin osa meidän yleisöstämme ei kykene
+eroittamaan todellista taideteosta mitä huonoimmin väärennetystä.
+Monet ihmiset istuvat kokonaisia tuntia konserteissa ja teaattereissa
+kuunnellen uusien säveltäjien sävellyksiä ja pitävät välttämättömänä
+lukea uusien kuuluisien kirjailijain teoksia ja nähdä tauluja,
+jotka esittävät joko aivan käsittämätöntä tahi sellaista, jota
+he paljoa paremmin voisivat nähdä luonnossa. Sitä paitsi pitävät
+he velvollisuutenaan innostua kaikesta tästä, koska ne muka ovat
+taideteoksia, mutta samalla he jättävät huomaamatta, vieläpä
+halveksivatkin todellisia taideteoksia ainoastaan sentähden, ettei
+niitä heidän seurapiirissään pidetä taiteena.
+
+Muutama päivä sitten palasin kotiin kävelyltä raskaalla mielellä.
+Lähestyessäni kotoa kuulin talonpoikaisnaisten esittämää laulua.
+Laulullaan tervehtivät he naimisiin mennyttä ja kotiin tullutta
+tytärtäni. Laulussa huutoineen ilmeni sellainen iloisuus, reippaus ja
+tarmo, että huomaamattani heräsi minussakin sama tunnelma ja iloisella,
+reippaalla mielellä tulin kotiin. Yhtä kiihtyneessä mielentilassa
+olivat myöskin kaikki omaiseni kuunneltuaan laulua. Samana iltana tuli
+luoksemme erinomainen soittoniekka, joka oli kuuluisa klassillisten ja
+varsinkin Beethovenin sävellysten esittäjä ja hän soitti meille opus
+101 Beethovenin sonateista.
+
+Katson tarpeelliseksi huomauttaa niille, jotka kenties pitävät minun
+arvosteluani tästä sonatista todistuksena minun epämusikaalisuudestani,
+että kaiken sen, minkä muut ymmärtävät tästä ja muista Beethovenin
+viimeisistä teoksista, ymmärsin minäkin aivan samoin kuin hekin ja
+että minä yleensä olen hyvin herkkä musiikin vaikutukselle. Kauan
+aikaa pakoitin itseäni ihailemaan näitä Beethovenin viimeisiä
+muodottomia sävellyksiä. Mutta kun aloin todenteolla ajatella taidetta,
+vertaamaan Beethovenin viimeisten teosten tekemää vaikutusta siihen
+mieluiseen, selvään ja musikaaliseen vaikutukseen, jonka minuun ovat
+tehneet Bachein, Mozartin, Chopin'in melodiiat — nimittäin ne niistä,
+jotka eivät ole kovin mutkikkaita — samoin kuin itse Beethoveninkin
+ensimäiset sävellykset ja erittäinkin kansanlaulut, hävisi minusta
+kohta teennäinen, kivulloinen ihastus Beethovenin viimeisiin
+sävellyksiin.
+
+Kun esitys oli lopussa rupesivat läsnäolijat, vaikka heidän nähtävästi
+olikin ollut sangen ikävä, suuresti ylistelemään Beethovenin
+syvämietteistä sävellystä, jonka ohessa he eivät unohtaneet huomauttaa
+siitä, ettei ennen ymmärretty säveltäjän viimeistä perioodia, vaikka
+se on kaikkein paras. Kun minä uskalsin verrata sitä vaikutusta,
+jonka minuun, samoin kuin muihinkin kuulijoihin, oli tehnyt
+talonpoikaisnaisten laulu tähän sonattiin, niin Beethovenin ihailijat
+hymyilivät ylenkatseellisesti eivätkä katsoneet olevan syytä edes
+vastata mokomaan kummalliseen puheesen.
+
+Mutta siitä huolimatta oli talonpoikaisnaisten laulu todellista
+taidetta, joka herätti todellisen ja voimakkaan tunteen. Beethovenin
+101:nen sonatti sitä vastoin ainoastaan onnistumatoin taideteoksen
+koe, jossa ei ole mitään määrättyä tunnetta, ja joka sen vuoksi ei voi
+herättää tunnetta muissakaan.
+
+Taidetta käsittelevää teostani varten luin tänä talvena suurella
+vaivalla Zolan, Bourget'n ja Kiplingin kuuluisat ja koko Europassa
+ylistellyt romaanit ja kertomukset. Samaan aikaan satuin eräässä lasten
+lehdessä lukemaan kertomuksen aivan tuntemattomalta tekijältä. Siinä
+kuvataan, miten köyhän lesken perheessä valmistaudutaan Pääsiäisjuhlaa
+vastaanottamaan. Suurella vaivalla saa äiti hankituksi vähän jauhoja,
+jotka hän ripottaa pöydälle sotkeakseen taikinaa. Sen jälkeen lähtee
+hän hakemaan hiivaa ja käskee lasten pysymään tuvassa jauhoja
+vartioimassa. Äidin mentyä tulevat naapurin lapset huutaen akkunan
+alle ja pyytävät mökinlapsia kadulle leikkimään. Lapset unohtavat
+äidin käskyn, menevät mökistä kadulle ja alkavat leikkiä. Äiti tulee
+hiivoineen ja huomaa, että hänen poissa ollessaan on hautova kana
+ripoitellut jauhot pöydältä mökin multapermannolle, jolta kananpojat
+niitä nokkivat tomun seasta. Epätoivossaan toruu äiti lapsia, jotka
+rupeavat itkemään. Äidin käy sääliksi lapsia. Kun nisujauhoja ei enään
+ole, päättää äiti leipoa pääsiäiskakun seulotuista ruisjauhoista,
+voidella sen munanvalkuaisella ja asettaa ympärille pääsiäismunat.
+
+"Musta leipä on valkoisen setä". Tämän sananparren sanoo äiti
+lapsille lohdutukseksi, kun pääsiäiskakku ei ole nisujauhoista. Ja
+lasten epätoivo muuttuu yht'äkkiä iloksi, yhteen ääneen toistavat he
+sananpartta ja vielä iloisemmalla mielellä odottavat pääsiäiskakun
+valmistumista.
+
+Kummallista kyllä, Zolan, Bourget'n, Kiplingin y.m. romaanit ja
+kertomukset jännittävine aiheineen, eivät hituistakaan minua
+liikuttaneet. Mitä lukiessani suututti minua koko ajan niiden tekijät,
+jotka pitävät lukijoitaan niin naiiveina, etteivät viitsi edes salata
+niitä keinoja, joilla he tahtovat pettää heitä. Ensimäisistä riveistä
+voi jo huomata tekijän aikomuksen ja kaikki pikkuseikat tulevat
+tarpeettomiksi ja ikäviksi. Mutta ennen kaikkea voi huomata, ettei
+tekijällä ole mitään muuta tunnetta kuin halu kirjoittaa romaanin tai
+kertomuksen. Sentähden ei hänen teoksensa teekkään mitään taiteellista
+vaikutusta. Mutta tuntemattoman tekijän kirjoittamaa kertomusta
+lapsista ja kananpojista en voinut kädestäni heittää, ennen kun olin
+sen lopettanut, sillä minussa heräsi heti sama tunne, jota oli kokenut
+itse tekijä, ja jonka hän kertomuksessaan toi esiin.
+
+Englantilaisessa Academy Albumissa on vieretysten kaksi kuvaa. Toinen,
+J.C. Dalmasin maalaama, kuvaa pyhää Antoniusta kiusauksen ahdistamana.
+Pyhimys rukoilee polvillaan. Hänen takanaan seisoo alaston nainen
+ja jonkummoisia petoja. Taiteilijaa on nähtävästi sangen suuresti
+miellyttänyt nainen, Antonius on hänelle sitä vastoin ollut aivan
+sivuseikka, ja kiusaus ei näytä hänestä (taiteilijasta) ollenkaan
+kauhistavalta, vaan päinvastoin hyvinkin miellyttävältä. Jos tässä
+taulussa onkin jotain taidetta, niin on se joka tapauksessa hyvin
+huonoa ja valheellista. Toinen kuva taas on pieni taulu Langleyltä. Se
+kuvaa kuljeksivaa kerjäläispoikaa, jonka nähtävästi juuri on kutsunut
+sisään joku säälivä emäntä. Poika on vääntänyt jalkansa koukkuun penkin
+alle ja syö. Emäntä seisoo vieressä nähtävästi pitääkseen huolta
+siitä, että ruokaa on tarpeeksi. Noin seitsenvuotias tyttö nojautuen
+käsivarteensa katselee totisena ja tarkkaavaisena nälkäistä poikaa.
+Ensi kertaa elämässään tyttö nähtävästi ymmärtää, mitä on köyhyys ja
+säätyeroitus ihmisten välillä ja ensi kertaa tulee hän ajatelleeksi:
+miksi hänellä on kaikkea, ja poika raukka on kengätöin ja nälkäinen?
+Hän tuntee sääliä ja iloa samaan aikaan. Hän rakastaa sekä poikaa että
+kaikkea hyvää... Katsoja tuntee, että taiteilija on rakastanut tyttöä
+ja kaikkea, jota tyttö rakastaa. Tämä taulu, jonka tekijä nähtävästi ei
+ollenkaan ole mikään kuuluisuus, on mainio, todellinen taideteos.
+
+Olen nähnyt Rossin esittävän Hamletia. Sekä näytelmää että pääosan
+esittäjän näyttelemistä pitävät meidän kriitikkomme dramaattisen
+taiteen mestariteoksina. Mutta siitä huolimatta tuotti minulle sekä
+itse draama, että myöskin sen esittäminen erityistä kärsimystä,
+jota aina aikaansaavat valheelliset taideteokset. Hiljakkoin luin
+kertomuksen voguulien teaatterista. Eräs läsnäolijoista kertoo
+siitä seuraavaa. Yksi suurikasvuinen ja yksi pienikasvuinen voguuli
+ovat puetut peuran nahkoihin. Toinen heistä esittää naaraspeuraa,
+toinen poikasta. Kolmas voguuli esittää metsästäjää jousineen ja
+suksineen, neljäs matkii linnun ääntä, joka varoittaa peuraa vaarasta.
+Draaman sisällys on se, että metsästäjä ajaa takaa peuraa poikineen.
+Peurat juoksevat näyttämöltä ja vähän ajan perästä näyttäytyvät
+uudelleen. Koko näytelmä esitetään pienessä jurtassa. Metsästäjä
+tulee yhä lähemmäksi ja lähemmäksi vainotuita. Poikanen on jo väsynyt
+ponnistuksista ja painautuu äitiään vasten. Naaraspeura pysähtyy
+hengähtääkseen. Metsästäjä saavuttaa heidät ja tähtää. Samassa visertää
+lintu ilmoittaen peuroille vaaran läheisyyden. Peurat alkavat uudelleen
+juosta. Metsästäjä seuraa ja saavuttaa heidät uudelleen ja ampuu. Nuoli
+sattuu poikaseen. Poikanen ei jaksa enään juosta. Hän nojautuu emäänsä,
+joka nuolee hänen haavaansa. Uudestaan jännittää metsästäjä jousensa.
+Katsojat jähmettyvät, kertoo läsnäollut, ja yleisöstä kuuluu raskaita
+huokauksia, jopa itkuakin. Kuvausta lukiessani tunsin heti, että
+näytelmä oli todellinen taideteos.
+
+Sitä, mitä nyt sanon, tullaan pitämään mielettömänä paradoksina,
+jonka tyhmyyttä voi ainoastaan ihmetellä. Ja kuitenkaan en voi olla
+sanomatta ajatustani. Olen vakuutettu siitä, että niin kutsutut
+sivistyneet, joista toiset kirjoittavat runoja, kertomuksia,
+romaaneita, oopperoita, sinfoniioja, sonatteja, maalailevat
+kaikenlaatuisia tauluja, muovailevat veistokuvia, toiset kuuntelevat ja
+katselevat niitä, kolmannet taas arvostelevat väitellen ja tuomiten,
+viettävät juhlia ja pystyttävät muistopatsaita toinen toisilleen
+ja tätä kestää useita sukupolvia, — että tällaiset ihmiset pieniä
+poikkeuksia lukuunottamatta eivät koskaan muulloin kuin aikaisemmassa
+lapsuudessaan ja nuoruudessaan, jolloin he vielä eivät ole kuulleet
+mitään taidearvosteluja, ole tunteneet sitä yksinkertaista,
+kehittymättömimmällekin ihmiselle, vieläpä lapsellekin tuttua tunnetta,
+jonka meissä herättää toisen tunne, joka saattaa meitä iloitsemaan
+toisen ilosta, suremaan toisen surua, koko sielullamme sulautumaan
+toisen sieluelämään, ja joka juuri on taiteen olemus. Sentähden
+eivät nämät ihmiset kykenekkään eroittamaan todellista taideteosta
+väärennetystä, vaan pitävät todellisena, suurena taiteena kaikkein
+huonointa ja valheellista. Todellista taidetta he eivät edes huomaa
+sentähden, että valetaide on aina koreata ja vaateliasta, todellinen
+taas vaatimatonta.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Meidän yleisömme taide on siihen määrään turmeltunut, ettei ainoastaan
+huonoa taidetta pidetä hyvänä, vaan vieläpä on kokonaan kadonnut
+käsitys taiteesta. Voidaksemme siis puhua meidän yleisömme taiteesta
+täytyy meidän ennen kaikkia eroittaa todellinen taide valheellisesta.
+Epäilemättömänä todellisen taiteen tunnusmerkkinä on sen ominaisuus
+herättää toisissa taiteilijan oman tunteen, sen tarttuvaisuus.
+Jos ihminen ilman minkäänmoista toimintaa, muuttamatta asemaansa,
+lukiessaan, kuullessaan tai nähdessään jonkun teoksen, tuntee sellaista
+tunnetta, joka yhdistää hänet tekijään ja muihin, jotka samoin kuin
+hänkin ovat teoksen vaikutuksen alaisina, niin sellainen teos on
+taideteos. Olkoon teos kuinka runollinen tahansa, kuinka täynnä
+efektejä ja kuinka jännittävä hyvänsä, olkoon se miten paljon tahansa
+todellisen taideteoksen näköinen, niin se ei ole taideteos, jollei
+se herätä sitä kaikista muista tunteista eroavaa ilontunnetta, joka
+yhdistää meidät henkisesti tekijän ja muiden kuulijoitten ja katsojien
+kanssa.
+
+Tämä tunnusmerkki on tosin sisällinen ja senvuoksi ne ihmiset, jotka
+ovat unohtaneet todellisen taiteen tekemän vaikutuksen ja odottavat
+siltä jotakin muuta — ja sellaisia on suurin osa meidän yleisöstämme
+— voivat luulla, että se huvitus ja kiihoitus, jota heissä vaikuttaa
+valheellinen taide on esteettistä tunnetta. Näitä ihmisiä on yhtä
+mahdotoin saada pois luulostaan, kuin värisokeata uskomaan, ettei
+viheriä väri ole punainen. Niille ihmisille taas, joiden maku on
+tärveltymätöin, on tämä tunnusmerkki täysin tyydyttävä, ja kylliksi
+eroittamaan taiteen herättämän tunteen kaikista muista.
+
+Tämän tunteen pääominaisuus on siinä, että taideteoksen vaikutuksen
+alaisena oleva siihen määrään yhdistyy taiteilijan kanssa, että hänestä
+tuntuu kuin olisi teos hänen itsensä tekemä, ja että hän itse jo kauvan
+sitten olisi tahtonut ilmaista samaa kuin taideteos ilmituo. Todellinen
+taideteos vaikuttaa sen, että meidän ja taiteilijan, samoin kuin meidän
+ja muiden sen vaikutuksen alaisina olevien välillä, häviää kaikki
+tunteitten erilaisuus. Juuri tässä persoonallisuuksien sulautumisessa
+toisiinsa on taiteen voima ja viehätys.
+
+Tuote, joka herättää meissä tällaisen tunteen, joka saattaa meidät
+tekijän omaan mielialaan ja yhdistää meidät henkisesti toisiin
+ihmisiin, on taideteos, muut ovat ainoastaan valheellista taidetta.
+Mutta ei siinä kyllin, että tarttuvaisuus on taiteen epäilemätöin
+tunnusmerkki, vaan on tarttuvaisuuden määrä myöskin ainoa mittapuu
+taiteen arvoa arvosteltaessa.
+
+_Mitä voimakkaampi tarttuvaisuus on, sitä parempaa on taide puhumatta
+sen sisällyksestä, toisin sanoen riippumatta niiden tunteiden arvosta,
+joita se ilmaisee._
+
+Taiteen suurempi eli pienempi tarttuvaisuus riippuu kolmesta ehdosta:
+1) sen ilmaisemien tunteiden omituisuudesta; 2) näiden tunteiden
+enemmän tai vähemmän selvästä ilmaisemisesta ja 3) taiteilijan
+vilpittömyydestä, sen tunteen voimakkuudesta, jota hän teoksessaan
+ilmaisee.
+
+Mitä omituisempi on ilmaistu tunne, sitä voimakkaammin se vaikuttaa. Me
+tunnemme sitä suurempaa nautintoa, mitä omituisempi mieliala on, johon
+taideteos meidät saattaa.
+
+Tunteen ilmaisemisen selvyys vaikuttaa sen tarttuvaisuuteen, sillä
+henkisesti yhtyessämme tekijän kanssa, olemme me sitä enemmän
+tyydytetyt, mitä selvemmin se tunne on ilmaistu, jonka me mielestämme
+jo kauvan sitten olemme kokeneet, mutta jonka me nyt vasta tapaamme
+oikein ilmaistuna.
+
+Mutta kaikkein enimmän vaikuttaa taiteen tarttuvaisuuteen taiteilijan
+vilpittömyys. Kun katsoja, kuulija tai lukija tuntee että taiteilija
+itse innostuu omasta tuotteestaan ja kirjoittaa, laulaa tai näyttelee
+itseään varten eikä ainoastaan vaikuttaakseen muihin, niin tämä
+taiteilijan mielentila vaikuttaa häneen, ja päinvastoin kun katsoja,
+lukija tai kuulija tuntee, ettei taiteilija kirjoita, laula tai
+näyttele tyydyttääkseen itseään ja ettei hän itse tunne sitä, mitä
+tahtoo ilmaista, niin ei omituisinkaan uusi tunne eikä täydellisinkään
+tekniikka tee mitään vaikutusta, vaan päin vastoin inhoittaa.
+
+Olen sanonut, että taiteen ollakseen todellista tulee täyttää nämät
+kolme ehtoa, mutta itse asiassa on pääehtona se, että taiteilija tuntee
+sisällistä tarvetta ilmituoda ilmaisemansa tunteen. Tähän sisältyy itse
+asiassa muut ehdot, sillä jos taiteilija on vilpitön, niin ilmilausuu
+hän tunteensa ainoastaan siten kun hän itse on sen tuntenut. Mutta
+koska ihmiset eivät ole toistensa kaltaisia, ei myöskään tunteet
+ole kaikilla samallaiset. Jokaisella on omat tunteensa, jotka ovat
+sitä omituisemmat, mitä syvemmin, sydämellisemmin ja vilpittömämmin
+taiteilija tuntee: Ja juuri tämä vilpittömyys saattaa taiteilijan
+löytämään selvän ilmaisumuodon sille tunteelle, jonka hän tahtoo
+julkilausua.
+
+Sen vuoksi onkin kolmas ehto — vilpittömyys, — tärkein kaikista.
+Tämän ehdon täyttää aina kansan taide ja sen vuoksi se vaikuttaakin
+niin voimakkaasti. Mutta yliluokkien taiteella ei ole tätä vilpitöntä
+tunnetta, sillä sen harjoittajat valmistelevat teoksiaan omia
+persoonallisia, itsekkäitä ja turhamaisia tarkoituksiaan varten.
+
+Nämät kolme ehtoa tulee todellisen taiteen täyttää ja samalla määräävät
+nämät ehdot myöskin jokaisen taideteoksen arvon riippumatta sen
+sisällyksestä.
+
+Jos yksikin ehdoista puuttuu, ei teos enään ole todellista vaan
+valheellista taidetta. Jollei teos selvästi ja ymmärrettävästi ilmaise
+taiteilijan omituista, individuaalista tunnetta ja jollei se ole
+lähtenyt tekijän sisällisestä tarpeesta, niin se ei ole taideteos.
+
+Taideteosten taiteellinen arvo riippuu siitä, missä määrin ne kykenevät
+täyttämään nämät kolme ehtoa. Tämä arvo on aivan riippumatoin
+taideteosten sisällyksestä.
+
+Toisessa taideteoksessa on enin silmään pistävä ilmaistun tunteen
+omituisuus, toisessa taas ilmaisutavan selvyys tai tunteen
+vilpittömyys, kolmannessa sekä omituisuus että vilpittömyys j.n.e.
+
+Siten eroittuu taide vale-taiteesta, siten voi määrätä taiteen arvon
+riippumatta sen sisällyksestä, toisin sanoen riippumatta siitä,
+ilmaiseeko se hyviä vai huonoja tunteita.
+
+Mutta miten voimme määrätä hyvän ja huonon taiteen sen sisällykseen
+katsoen?
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Taide, samoin kuin puhekkin, on yksi niistä välikappaleista,
+joiden avulla ihmiset lausuvat toisilleen ajatuksensa ja tunteensa
+ja sen vuoksi edistää se myöskin ihmiskunnan kehittymistä. Puhe
+tekee mahdolliseksi nykyiselle sukupolvelle saamaan selvää menneen
+sukupolven tai aikamme etevimpien henkilöiden kokemuksen tai
+ajattelemisen kautta hankkimista tiedoista; taide taas ilmaisee
+meille entisten sukupolvien ja oman aikamme etevimpien tunteet. Ja
+samoin kuin oikeammat, tarpeellisemmat tiedot saattavat unhotuksiin
+väärät ja tarpeettomat, aivan samoin myöskin paraimmat ja ihmisten
+onnellisuudelle välttämättömimmät tunteet sysäävät syrjään vähemmän
+hyvät ja välttämättömät. Siinä on taiteen tarkoitusperä. Sentähden on
+taide sisällykseltään sitä parempaa, mitä paremmin se voi täyttää tämän
+tarkoituksensa.
+
+Tunteitten arvon taas, s.o. ovatko ne pidettävät hyvinä vaiko huonoina,
+määrää ajan uskonnollinen vakaumus.
+
+Jokaisella historiallisella ajanjaksolla ja jokaisella säätyluokalla
+on oma käsityksensä elämästä, joka käsitys määrää sen korkeimman
+hyvän, johon aikakauden ihmiset pyrkivät. Tämä käsitys on määrätyn
+ajanjakson ja yleisön uskonnollinen vakaumus. Muutamat aikakauden
+etevämmät ihmiset lausuvat aina selvään julki tämän vakaumuksen, jonka
+kaikkikin enemmän tai vähemmän selvästi tuntevat. Jos meistä näyttää,
+ettei yleisössä ole mitään uskonnollista vakaumusta, niin tulee se
+siitä, ettemme tahdo nähdä sitä. Huomata sitä taas emme useasti tahdo
+sentähden, että se on ristiriidassa meidän elämämme kanssa ja tuomitsee
+sen vääräksi.
+
+Yleisön uskonnollista vakaumusta voi verrata juoksevan virran suuntaan.
+Virralla on aina määrätty juoksunsa. Uskonnollinen vakaumus osoittaa
+sitä suuntaa, jonne enemmän tai vähemmän tajullisesti pyrkivät kaikki
+tähän yleisöön kuuluvat ihmiset.
+
+Sentähden on jokaisella yleisöllä aina oma uskonnollinen vakaumuksensa.
+Ja tämän vakaumuksen mukaan on aina arvosteltu taiteen ilmaisemia
+tunteita. Tämän vakaumuksen perustuksella on monenlaatuisista taiteista
+aina eroittunut se taide, joka ilmaisee tunteita, jotka elämässä
+toteuttavat ajan uskonnollisen vakaumuksen. Tällaista taidetta on
+aina pidetty suuressa arvossa ja kannatettu. Taide taas, joka ilmituo
+menneitten aikain uskonnollisesta vakaumuksesta lähteviä tunteita,
+on elähtänyttä. Sentähden onkin se aina osakseen saanut ankaraa
+arvostelua ja halveksimista. Kaikki muu taide taas, joka ilmaisee mitä
+erilaisimpia tunteita, joiden kautta ihmiset ovat vuorovaikutuksessa
+keskenään on aina arvossa pidetty, kunhan sen ilmituomat tunteet
+vaan eivät ole ristiriidassa uskonnollisen vakaumuksen kanssa.
+Siten esim. kannattivat ja arvossapitivät kreikkalaiset kauneutta,
+voimaa ja miehuutta esittävää taidetta, jota vastoin he hylkäsivät
+ja halveksivat raakaa aistillisuutta, alakuloisuutta ja velttoutta
+ilmaisevaa taidetta. Juutalaiset taas pitivät arvossa sitä taidetta,
+joka ilmitoi uskollisuuden ja nöyryyden tunteita heidän Jumalaansa
+kohtaan ja kunnioitusta hänen käskyilleen (ensimäinen Mooseksen kirja,
+profeetat, psalmit), jota vastoin heidän keskuudessaan halveksittiin
+epäjumalanpalvelusta ylistelevää taidetta (kultainen vasikka). Kaikkeen
+muuhun taiteesen — kertomuksiin, lauluihin, tansseihin, talojen,
+talouskapineiden, pukujen koristamiseen — joka ei sotinut uskonnollista
+tunnetta vastaan, ei käännetty mitään huomiota. Aina ja kaikkialla
+on siis taidetta arvosteltu sisällyksensä mukaan ja siltä kannalta
+sitä tuleekin arvostella, sillä sellainen suhde taiteesen riippuu
+ihmisluonteen ominaisuuksista, jotka eivät milloinkaan muutu.
+
+Meidän aikanamme on hyvin levinnyt se mielipide, että uskonto on
+taikauskoa, jonka ihmiskunta jo on hyljännyt, ja sentähden otaksutaan,
+ettei nykyaikana ole mitään kaikille yhteistä uskonnollista vakaumusta,
+jonka mukaan voitaisiin taidetta arvostella. Tällainen mielipide on
+hyvin yleinen nykyajan puolisivistyneissä piireissä. Ihmiset, jotka
+eivät tunnusta kristinuskoa sen oikeassa merkityksessä sentähden,
+että se riistää heiltä heidän yhteiskunnalliset etuoikeutensa, ja
+jotka sentähden keksivät kaikenlaatuisia filosoofisia ja esteettisiä
+teoriioita, jotka salaavat heiltä heidän elämänsä järjettömyyden ja
+rikollisuuden, eivät voikkaan toisin ajatella. Nämät ihmiset sekottavat
+uskonnollisen vakaumuksen ulkonaisen uskontunnustuksen kanssa ja
+sentähden luulevat, että he kieltämällä uskontunnustuksen samalla
+myöskin kieltävät uskonnollisen vakaumuksen.
+
+Mutta kaikki nämät uskontoa vastaan tehdyt hyökkäykset ja
+kokeet muodostaa uskonnolliselle vakaumukselle vastaista
+maailmankatsantokantaa kaikkein parhaiten osoittavat tällaisen
+vakaumuksen olemassa olon — vakaumuksen joka tuomitsee ihmisten
+elämäntavan, joka ei ole sopusoinnussa sen kanssa.
+
+Jos ihmiskunta kehittyy, niin täytyy olla jotakin, joka antaa tälle
+kehitykselle määrätyn suunnan. Tällaisena suunnan määrääjänä on aina
+ollut uskonto. Koko historia osoittaa, että ihmiskunnan kehitystä
+aina on ohjannut uskonto. Koska ihmiskunta varmasti yhä kehittyy ja
+koska tämä kehittyminen ei ole mahdollinen ilman uskonnon johtoa, niin
+täytyy myöskin nykyaikana olla olemassa uskonto. Huolimatta siitä,
+miellyttääkö se n.k. sivistyneitä tahi ei, täytyy heidän kuitenkin
+myöntää uskonnon olevan olemassa — en tarkoita eri uskontunnustuksia,
+kreikkalaiskatoolista, roomalaiskatoolista, protestantista y.m.
+vaan uskonnollista vakaumusta —, joka on välttämätöin ihmiskunnan
+kehittymiselle. Jos siis meillä on uskonnollinen vakaumus, niin täytyy
+meidän myöskin arvostella taidetta tämän vakaumuksen perustuksella ja
+arvossa pitää ja kannattaa taidetta, joka julkilausuu uskonnollisesta
+vakaumuksesta lähteviä tunteita sekä hyljätä ja halveksia tämän
+vakaumuksen kanssa ristiriidassa olevaa taidetta.
+
+Aikamme uskonnollinen vakaumus, yleisimmässä ja käytännöllisimmässä
+merkityksessään, on vakaumus siitä, että meidän aineellinen ja
+henkinen, yksityinen ja yhteinen, ajallinen ja ikuinen onnemme on
+ihmisten veljellisessä yhteiselämässä ja heidän rakkaudessa toinen
+toisiinsa. Ei ainoastaan Kristus, vaan myöskin kaikki menneen ajan
+paraimmat ihmiset ovat julkilausuneet tämän vakaumuksen. Se on myöskin
+johtavana aatteena kaikissa niissä pyrinnöissä, joiden tarkoituksena
+on poistaa kaikki esteet ja keksiä keinoja ihmisten yhtymiselle
+yhdeksi ainoaksi veljeskunnaksi. Tämän vakaumuksen perustuksella tulee
+meidän arvostella kaikkia elämän ilmiöitä, siis myöskin taidetta,
+arvossa pitää ja edistää sellaista, joka ilmituo tästä uskonnollisesta
+vakaumuksesta lähteviä tunteita ja hylätä sellaisen, joka on
+ristiriidassa tämän vakaumuksen kanssa eikä antaa muulle taiteelle
+sille kuulumatonta merkitystä.
+
+Renesanssiajan ihmiset tekivät tässä suhteessa suuren erehdyksen,
+joka on vallalla vielä meidänkin päivinä. Erehdys ei ollut siinä,
+että tämän aikakauden yliluokat eivät arvossa pitäneet uskonnollista
+taidetta eivätkä myöntäneet sille mitään merkitystä (sen ajan ihmiset
+eivät voineetkaan olla antamatta sille merkitystä, sentähden että he,
+samoin kuin meidänkin aikamme yliluokat, eivät voineet uskoa sitä,
+jota yleensä pidettiin uskontona), vaan erehdys oli siinä, että he
+todellisen uskonnollisen taiteen sijaan asettivat sen vähäarvoisen
+taiteen, jonka tarkoituksena on ainoastaan ihmisten nautinto, toisin
+sanoen rupesivat uskonnollisena taiteena arvossa pitämään ja edistämään
+sellaista, joka ei ollenkaan olisi ansainnut arvossapitoa ja kannatusta.
+
+Yksi kirkkoisistä sanoo, ettei ihmisten suurin onnettomuus ole siinä,
+etteivät he tunne Jumalaa, vaan siinä, että he Jumalan sijaan asettavat
+sen, joka ei ole Jumala. Sama on asian laita taiteen suhteen. Meidän
+jalkamme yliluokkien suurin puute ei ole siinä, ettei heillä ole
+uskonnollista taidetta, vaan siinä, että he ylevimmän uskonnollisen
+taiteen sijaan ovat asettaneet mitä vähäarvoisimman, suurimmaksi osaksi
+vahingollisen taiteen, jonka tarkoitusperänä on muutamien harvojen
+nautinto, ja joka jo tämän erikoisasemansa vuoksi on ristiriidassa sen
+kristillisen kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden aatteen kanssa, joka
+muodostaa aikamme uskonnollisen vakaumuksen. Uskonnollisen taiteen
+sijaan on asetettu tyhjä, usein turmiollinenkin taide, jolla ihmiset
+koettavat tyydyttää todellisen uskonnollisen taiteen tarvetta, taiteen,
+joka on välttämätöin elämän jalostuttamiseksi.
+
+Tosin se taide, joka tyydyttää meidän aikamme uskonnollisen
+vakaumuksen vaatimuksia, ei ole entisen taiteen kaltainen, mutta tästä
+erilaisuudesta huolimatta on kuitenkin meidän aikamme uskonnollisen
+taiteen olemus selvä ja täysin ymmärrettävä sille, joka ei tahallaan
+itseltään salaa totuutta. Entisinä aikoina oli uskonnollinen vakaumus
+yhdyssiteenä suurempiin eli pienempiin yhdyskuntiin kuuluvien ihmisten
+välillä, kuten juutalaisten, ateenalaisten tai Rooman kansalaisten
+välillä. Sen vuoksi saivat sen ajan taiteen ilmaisemat tunteetkin
+alkunsa halusta hankkia näille yhdyskunnille mahtavuutta, suuruutta,
+voimaa ja menestystä ja taiteen sankareina voivat sentähden olla
+ainoastaan ne, jotka voimallaan, kavaluudellaan, tai julmuudellaan
+edistivät yhteistä hyvää (Odysseus, Jaakoppi, Simson, Herkules y.m.
+sankarit). Meidän aikanamme taas ei uskonnollinen vakaumus ole minkään
+erityisen yhdyskunnan eli yleisön yhteisenä omaisuutena. Se päinvastoin
+vaatii kaikkien ihmisten yhtymistä ilman eroitusta ja korkeampana
+kaikkia muita hyveitä pitää se veljellisen rakkauden kaikkiin ihmisiin
+ja sen vuoksi ovatkin meidän aikamme taiteen ilmaisemat tunteet
+täydellisessä ristiriidassa menneen ajan taiteen ilmaisemien tunteiden
+kanssa.
+
+Todellista kristillistä taidetta ei vielä tähän asti ole voinut
+vakaantua, sentähden, ettei kristillis-uskonnollinen vakaumus
+ollut mikään tavallinen, vaan tavattoman suuri askel ihmiskunnan
+kehityksessä, joka välttämättä tulee muuttamaan ihmisten koko
+elämänkäsityksen ja koko heidän elämänlaatunsa. Tosin ihmiskunnan,
+samoin kuin yksityisen ihmisenkin elämä, kulkee eteenpäin tasaisesti,
+mutta tässä tasaisessa kulussa on äkkinäisiä käännekohtia, jotka
+jyrkästi eroittavat entisen elämän sitä seuraavasta. Kristinusko oli
+juuri tällainen käännekohta ihmiskunnan elämässä, sellaisena tulee sitä
+pitää ainakin meidän kristittyjen. Kristuksen oppi antoi aivan uuden
+suunnan ihmisten tunteille ja sentähden se myöskin täydellisesti muutti
+taiteen sisällyksen ja merkityksen.
+
+Kreikkalaiset voivat hyväkseen käyttää perssialaisten taidetta,
+roomalaiset kreikkalaisten ja juutalaiset egyptiläisten, mutta
+perusideaalit olivat kaikissa samat. Ideaalina oli milloin
+perssialaisten mahtavuus ja onni, milloin taas roomalaisten tai
+kreikkalaisten. Sama taide muutti ainoastaan uuteen maaperään ja uudet
+kansat omistivat sen omakseen. Mutta kristillinen ideaali muutti kaikki
+niin, että "se mikä ihmisten mielestä oli hyvää, tuli kauhistukseksi
+Jumalan edessä". Ideaaliksi ei enään kelvannut faraonin tai roomalaisen
+keisarin mahtavuus, kreikkalaisen kauneus tai Foiniikkian rikkaus,
+vaan nöyryys, siveys, sääliväisyys ja rakkaus. Sankarina ei enään
+ylistetty pohattaa, vaan köyhää Lazarusta, ei rikkauden kerääjiä,
+vaan sen jakajia, ei palatsien asukkaita, vaan niitä, joiden koti oli
+mökeissä ja katakombeissa, ei vallanpitäjöitä, vaan niitä, jotka eivät
+tunnustaneet muuta valtaa kuin Jumalan. Ja ylevimpänä taideteoksena
+ei enään pidetty voitontemppeleitä, koristettuina voittajien
+kuvapatsailla, vaan ihmisen sielun kuvausta, jonka rakkaus on niin
+muuttanut, että miltei kuolemaan asti rääkätty ihminen säälii ja
+rakastaa kiusaajoitaan.
+
+Sentähden on kristityille niin vaikeata luopua pakanallisen taiteen
+mukailemisesta, taiteen, jonka kanssa koko heidän elämänsä on
+sopusoinnussa. Kristillisuskonnollisen taiteen sisällys on heille
+niin uusi, niin erilainen entisen taiteen sisällyksen kanssa, että
+kristillinen taide on heidän mielestään taiteen kieltämistä, ja
+epätoivoisesti pitävät he sen vuoksi kiinni entisestä. Mutta siitä
+huolimatta on vanha taide, jolla meidän aikanamme ei enään ole mitään
+tukea uskonnollisessa vakaumuksessa, kadottava kaiken merkityksensä ja
+täytyy meidän tahtomattammekin luopua siitä.
+
+Uskonnollinen vakaumus on siinä, että jokainen ihminen tunnustaa
+riippuvaisuutensa Jumalasta ja yhdistymisen Jumalaan ja muihin
+ihmisiin, kuten raamatussakin on sanottu (Joh. ev. XVII, 21) ja
+sentähden on kristillisen taiteen sisällyksenä sellaiset tunteet, jotka
+ovat omiaan yhdistämään ihmisiä Jumalaan ja keskenään.
+
+Sanat: — ihmisten yhdistyminen Jumalaan ja toinen toisiinsa, voivat
+tuntua epäselviltä niille, jotka niin usein ovat kuulleet näitä
+sanoja väärin käytettävän, mutta kuitenkin on näiden sanojen merkitys
+hyvin selvä. Ne merkitsevät, että kristillinen yhdistyminen ei ole
+osittaista, ainoastaan muutamien henkilöiden yhdistymistä toisiinsa,
+vaan kaikkien ilman eroitusta.
+
+Kaikki taide on omiaan yhdistämään ihmisiä toisiinsa. Taide yleensä
+vaikuttaa sen, että ihmiset, jotka; vastaanottavat taiteilijan
+ilmaisemia tunteita, tuntevat henkistä yhteyttä keskenään.
+Epä-kristillinen taide taas yhdistää tosin muutamia ihmisiä
+toisiinsa, mutta juuri sen kautta eroittaa heidät muista. Siten
+tällainen yhdistäminen on omiaan vieroittamaan ihmisiä toisistaan,
+jopa herättämään vihollisuuttakin heidän välillään. Tällaista
+epä-kristillistä taidetta on isänmaallinen taide hymneineen, runoineen,
+muistopatsaineen, samallaista on myöskin eri uskontunnustuksien
+taide emblemeineen — kuvapatsaineen, kulkueineen ja muine menoineen.
+Sellainen taide on vanhentunutta — epä-kristillistä. Se yhdistää
+toisiinsa ainoastaan samaan uskontunnustukseen kuuluvat ihmiset,
+samalla eroittaen heidät vielä jyrkemmin muihin uskontunnustuksiin
+kuuluvista, ja tekee heidät vihamielisiksi jälkimäisiä kohtaan.
+Kristillistä taidetta on ainoastaan se, joka yhdistää toisiinsa kaikki
+ihmiset ilman eroitusta. Tämä yhdistäminen tapahtuu sen kautta, että
+taide herättää ihmisissä vakaumuksen kaikkien samallaisesta suhteesta
+Jumalaan ja lähimmäisiin tahi sen kautta, että se herättää kaikissa
+saman tunteen, joka voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta joka ei
+ole ristiriidassa kristillisyyden kanssa ja joka on ominainen kaikille
+ihmisille eroituksetta.
+
+Nykyajan kristillinen hyvä taide voi olla ihmisille käsittämätöin
+sentähden, että siltä puuttuu määrättyä muotoa, tai siitä syystä,
+etteivät ihmiset ota sitä huomatakseen, mutta sen tulee olla joka
+tapauksessa sellaisen, että kaikki ihmiset voivat kokea sen herättämiä
+tunteita. Se ei saa olla jonkun pienen, yksityisen yleisön, säädyn,
+kansallisuuden tai uskonlahon taiteena, toisin sanoen se ei saa
+ilmaista tunteita, joita voivat ymmärtää ainoastaan määrätyllä
+tavalla kasvatetut ihmiset, aateliset tahi kauppiaat, venäläiset,
+jaappanilaiset, katooliset tahi buddalaiset j.n.e., vaan tulee sen
+ilmituoda jokaiselle ihmiselle käsitettäviä tunteita. Ainoastaan
+tällainen taide voi meidän aikana olla todellista taidetta, jota
+kannattaa arvossa pitää ja edistää.
+
+Kristillisen taiteen, s.o. meidän aikamme taiteen tulee olla
+yleismaailmallisen ja sen vuoksi yhdistää kaikki ihmiset toisiinsa.
+Mutta kaikkia ihmisiä voi toisiinsa yhdistää ainoastaan kahdenlaatuiset
+tunteet, nimittäin sellaiset, joiden lähteenä on ihmisten
+riippuvaisuudentunne Jumalasta ja heidän vakaumuksensa kaikkien
+ihmisten veljeydestä ja sellaiset, jotka ovat käsitettävät kaikille
+ihmisille, kuten ilon, hellyyden, reippauden, rauhan y.m. tunteet.
+Ainoastaan nämät kahdenlaatuiset tunteet voivat meidän aikanamme olla
+hyvän taiteen sisällyksenä.
+
+Mutta vaikka nämät kaksi taiteenhaaraa näyttävätkin erilaisilta, on
+niiden tekemä vaikutus kuitenkin sama. Tunteet, joiden alkuna on
+riippuvaisuus Jumalasta, kaikkien ihmisten veljeys tai oikeudentunto,
+Jumalan tahdon täyttäminen, itsekieltäymys, kunnioitus ihmisiin
+ja rakkaus heihin, samoin kuin kaikkein yksinkertaisimmatkin
+tunteet — laulun, naurettavan ja kaikille käsitettävän pilapuheen,
+liikuttavan kertomuksen, piirroksen herättämät liikutuksen tai
+iloisuuden tunteet tekevät kaikki saman vaikutuksen — ne aikaansaavat
+ihmisten yhdistymisen rakkauden kautta. Voi tapahtua, että kertomus,
+näytelmä, kuva, vieläpä rakennuskin, mutta kaikkein useammin musiikki
+sähkökipinän lailla yhdistää ihmiset, jotka mielialansa ja tunteittensa
+puolesta ovat aivan vieraat, jopa vihamielisetkin toisilleen, niin,
+että he tuntevat henkistä yhteyttä ja rakkautta toisiinsa. Jokainen
+iloitsee siitä yhteydestä, joka ei ole olemassa ainoastaan hänen ja
+kaikkien läsnäolevien välillä, vaan kaikkien nykyään elävien ihmisten
+välillä, jotka ovat saman vaikutuksen alaisina. Sitä paitsi tuntee
+jokainen salaista iloa sen yhteyden johdosta, joka haudan tuolla puolen
+tulee olemaan hänen ja niiden jo ennen häntä kuolleitten ihmisten
+välillä, joilla on ollut sama tunne, samoin kuin hänen ja saman
+vaikutuksen alaisina olevien tulevaisuuden ihmisten välillä. Tällaisen
+vaikutuksen tekee sekä se taide, joka ilmituo rakkauden tunteita
+Jumalaan ja lähimmäiseen, että myöskin taide, joka ilmaisee mitä
+yksinkertaisimpia, kaikille ihmisille yhteisiä tunteita.
+
+Nykyajan kristillinen taidearvostelu eroaa juuri siinä menneitten
+aikain taidearvostelusta, että se sisällykseltään hyvästä taiteesta
+eroittaa sellaisia tunteita ilmaisevan taiteen, jotka ovat omiaan
+eroittamaan ihmisiä toinen toisistaan, eikä yhdistämään heitä, pitäen
+sellaisen taiteen huonona. Hyvän taiteen luokkaan kuuluvaksi lukee se
+taas yleismaailmallisen taiteen, jota ennen ei arvossa pidetty eikä
+kunnioitettu, taidetta, joka voi ilmituoda mitä vähäpätöisimpiä ja
+yksinkertaisimpia tunteita, mutta sellaisia jotka ovat ymmärrettäviä
+kaikille ihmisille, ja jotka sentähden yhdistävät heidät toisiinsa.
+
+Tällaista taidetta ei meidän aikanamme voi olla tunnustamatta hyväksi
+sentähden, että se saavuttaa sen tarkoitusperän, jonka aikamme
+uskonnollinen vakaumus ihmiskunnan päämaaliksi asettaa.
+
+Kristillinen taide herättää ihmisissä joko sellaisia tunteita, jotka
+rakkauden kautta Jumalaan ja lähimmäiseen saattavat heidät yhä
+läheisempään yhteyteen keskenään ja tekevät heidät mahdollisiksi
+sellaiseen yhdistymiseen, tai sellaisia tunteita, jotka osoittavat
+ihmisille, että yhteiset elämän ilot ja murheet ovat yhdistäneet
+heidät toinen toisiinsa. Sentähden onkin aikamme kristillinen taide
+kahdenlaista: 1) uskonnollista taidetta, joka ilmituo uskonnollisesta
+vakaumuksesta lähteviä tunteita, vakaumus, joka määrää ihmisen
+suhteen Jumalaan ja lähimmäiseen, ja 2) taidetta, joka ilmaisee
+yksinkertaisimpia, jokapäiväisimpiä tunteita, mutta sellaisia, jotka
+ovat ymmärrettäviä kaikille ihmisille, — yleismaailmallista taidetta.
+Ainoastaan nämät kaksi taiteen lajia voidaan pitää meidän aikanamme
+hyvänä taiteena.
+
+Uskonnollinen taide, joka ilmaisee sekä rakkauden tunteita Jumalaan
+ja lähimmäiseen, että myöskin vihan ja kauhistuksen tunteita tämän
+rakkaussuhteen rikkomisen johdosta, ilmenee erittäinkin sanan, osaksi
+myöskin maalauksen ja kuvanveiston muodossa; yleismaailmallinen taide
+taas, joka ilmituo kaikille ymmärrettäviä tunteita, esiintyy sekä sanan
+muodossa, että myöskin maalauksissa, kuvanveistotuotteissa, tansseissa,
+arkitehtuurissa ja erittäinkin musiikissa.
+
+Uudenaikaisesta kirjallisuudesta pidän minä puolestani uskonnolliseen
+taiteesen, jonka lähteenä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen,
+kuuluvina Schillerin "Ryövärit", V. Hugon "Les pauvres gens" ja
+"Misérables", Dickens'in kertomukset ja romaanit "Tale of two cities",
+"Chimes" y.m., "Setä Tuomaan tuvan", Dostojevskyn teokset, erittäinkin
+hänen "Kuollut talo" nimisen kertomuksensa ja Georges Elliotin "Adam
+Bid'in."
+
+Uuden ajan maalaustaiteessa, niin kummalta kuin se kuuluukin, ei ole
+juuri ollenkaan teoksia, jotka ilmaisisivat kristillistä rakkautta
+Jumalaan ja lähimmäiseen. Tätä voi sanoa varsinkin kuuluisien maalarien
+teoksista. On tosin olemassa sangen paljon Uuden Testamentin tapauksia
+kuvaavia tauluja, mutta niistä puuttuu uskonnollinen tunne, jota ne
+eivät voikkaan ilmaista sentähden, ettei taiteilijalla itsellään
+sitä ole. On olemassa paljon tauluja, jotka kuvaavat eri ihmisten
+persoonallisia tunteita, mutta sellaisia tauluja, jotka kuvaisivat
+itsekieltäymyksen ja kristillisen rakkauden urotöitä, on sangen vähän
+ja niiden tekijät ovat enimmäkseen vähemmän kuuluisia, samoin kuin itse
+taulut useimmiten keskeneräisiä, enimmäkseen vaan piirroksia. Tällainen
+on esim. Kramskojn piirros, joka voittaa monet hänen tauluistaan, ja
+joka kuvaa salia parvekkeineen, jonka ohi juhlallisesti marssivat
+palaavat sotajoukot. Parvekkeella istuu imettäjä lapsen kanssa. He
+katselevat sotajoukkojen marssia. Mutta äiti on peittänyt kasvonsa
+nenäliinalla ja nojautuu itkien sohvan selkänojaa vasten. Samallainen
+on myöskin jo mainitsemani Langley'n taulu, samallainen myöskin
+ranskalaisen maalarin Morlon'in taulu, joka kuvaa pelastusvenettä,
+joka kovan myrskyn aikana kiiruhtaa uppoavan höyrylaivan avuksi. On
+olemassa vielä tauluja, joita ainakin jossain määrin voi lukea tämän
+laatuisten taulujen joukkoon kuuluviksi, ja joiden tekijät rakkaudella
+ja kunnioituksella ovat kuvanneet työn orjia. Sellaisia ovat Millet'n
+taulut, erittäinkin hänen lepäävää kaivajaa esittävä piirroksensa.
+Samanlaatuisia ovat myöskin Jules Bretonin taulut. Sellaisia tauluja
+taas, jotka herättävät katsojassa vihaa ja kauhua Jumalan ja
+lähimmäisen rakkauden halveksimisen johdosta, ovat Gé'n "Tuomioistuin",
+Liezen Mayerin "Kuolemantuomion allekirjoittaminen". Tämänlaatuisiakin
+tauluja on sangen vähän. Huolenpito ulkonaisesta tekniikasta ja
+kauneudesta suurimmaksi osaksi himmentävät tunteen. Niinpä Geromin
+taulu "Pollice verso" ei ilmaise niin paljon kauhun tunteita siinä
+esitetyn näytelmän johdosta kuin ihastusta sen kauneuteen.
+
+Vielä vaikeampaa on yliluokkien uuden ajan taiteessa, varsinkin
+kaunokirjallisuudessa ja soittotaiteessa, löytää tuotteita, joita
+voisi lukea kuuluviksi hyvään yleismaailmalliseen taiteesen. Jos onkin
+teoksia, joita voisi lukea tämän taiteen alaan kuuluviksi, kuten
+Molière'n komediiat, Dickensin "Kopperfield", Gogolin ja Puschkinin
+kertomukset ja muutamat Mopassant'in teoksista, kuitenkin ovat niissä
+ilmenevät tunteet niin yksinomaisia ja itse teokset niin seikkaperäisiä
+ja sisällykseltään niin köyhiä verrattuina muinaisen yleismaailmallisen
+taiteen tuotteisiin, jommoinen oli esim. kertomus Josefista, että niitä
+voivat suurimmaksi osaksi ymmärtää ainoastaan tekijäin omat kansalaiset
+ja säätyläiset. Kertomus siitä, miten Joosefin veljet kadehtien häntä
+isältä möivät hänet kauppiaille, miten Potifaarin emäntä tahtoi
+vietellä nuorukaisen, miten sama nuorukainen pääsi korkeesen asemaan ja
+siitä huolimatta sääli veljiään, on käsitettävä kaikille, venäläiselle
+talonpojalle ja kiinalaiselle, nuorelle ja vanhalle, sivistyneelle ja
+sivistymättömälle. Koko kertomus on kirjoitettu niin hillitysti, ilman
+turhia seikkaperäisyyksiä, että se pysyy samana luettakoon sitä missä
+piireissä tahansa, kaikille on se yhtä ymmärrettävä, kaikkiin tekee
+se saman liikuttavan vaikutuksen. Mutta yhtä ymmärrettäviä eivät ole
+Molière'n näytelmät (vaikka Molière onkin melkein yleismaailmallisin
+kaikista kirjailijoista ja sen vuoksi uuden taiteen etevimpiä
+edustajia). Näissä teoksissa ilmituodut tunteet ovat yksinomaisia, ja
+tehdäkseen ne kaikille ymmärrettäviksi ovat tekijät koristaneet niitä
+kaikemmoisilla seikkaperäisyyksillä. Tämä seikkaperäisyyksien paljous
+tekee nämät kertomukset vielä enemmän yksinomaisiksi ja vielä vähemmän
+ymmärrettäviksi ihmisille, jotka eivät kuulu tekijän kuvaamaan piiriin.
+
+Joosefin romaanin kirjoittajan ei tarvinnut kuvata seikkaperäisesti,
+kuten nykyään tehdään, Joosefin veristä hametta, Jaakopin asuntoa
+ja pukua eikä Potifaarin emännän asentoa ja koristeita silloin,
+kun hän korjaten rannerengasta vasemmassa kädessään sanoi: "Tule
+minun luokseni" y.m., sillä romaanissa ilmaistut tunteet ovat niin
+voimakkaat, että kaikki seikkaperäisyydet, lukuunottamatta aivan
+välttämättömiä, kuten esim. se, että Joosef meni toiseen huoneesen
+itkeäkseen — ovat turhia ja ainoastaan häiritsisivät tunteiden
+ilmaisemista. Sen vuoksi onkin tämä romaani kaikille ymmärrettävä,
+liikuttaa kaikkiin kansallisuuksiin, ikäluokkiin ja säätyihin kuuluvia
+ihmisiä. Tämän vaikutuksensa on se säilyttänyt meidän päiviimme
+asti ja säilyttää vielä tuhansia vuosia meidän jälkeemme. Mutta jos
+paraimmista aikamme romaaneista otetaan pois seikkaperäisyydet, niin
+mitä oikeastaan jää jälelle.
+
+Uudessa kaunokirjallisuudessa ei siis voi löytää teosta, joka vastaisi
+täydellisesti yleismaailmallisuuden vaatimuksia. Nekin, joita löytyy,
+ovat pilatut n.k. realismilla, jota paremmin voisi kutsua taiteen
+provinsialismiksi.
+
+Musiikin laita on sama kuin kaunokirjallisuudenkin ja samoista syistä.
+Uusien säveltäjien melodiiat ovat sangen köyhiä sisällykseltään
+sentähden, että niistä puuttuu rikassisältöisiä tunteita. Tehdäkseen
+voimakkaammaksi melodiiojensa vaikutusta, yhdistävät uudenaikaiset
+säveltäjät vähäpätöisimpäänkin säveleesen mutkikkaita modulatsiooneja,
+jotka eivät ole ainoastaan taiteilijain oman kansallisen mallin
+mukaisia, vaan usein myöskin erityiselle musikaaliselle koululle
+omituisia. Jokainen melodiia on vapaa ja kaikille käsitettävä, mutta
+jos siihen on yhdistetty määrätty harmoniia, niin käsittävät sen
+ainoastaan ne, joille tämä harmoniia on tuttu, mutta jää vieraaksi
+sekä muille kansallisuuksille että myöskin niille, jotka eivät
+kuulu siihen piiriin, jossa ihmiset ovat tottuneet määrättyyn
+harmoniiaan. Jotta vähäpätöiset, yksinomaiset melodiiat voitaisiin
+tehdä miellyttävämmiksi, koristellaan niitä monimutkaisilla
+soinnuilla, rytmeillä ja orkesteriefekteillä. Siitä tulevat ne vielä
+yksinomaisemmiksi ja käsitettäviksi ainoastaan muutamille ihmisille.
+
+Marsseja ja tansseja lukuunottamatta, jotka jossain määrin voivat
+tyydyttää yleismaailmallisen taiteen vaatimuksia, voi musiikin
+alalla tähän taiteen lajiin kuuluviksi lukea ainoastaan eri kansojen
+kansanlaulut, venäläisistä kiinalaisiin asti. Taiteellisesta
+musiikista taas voi yleismaailmallisena taiteena pitää ainoastaan
+harvoja sävellyksiä, kuten Bachin kuuluisaa viuluaariaa, Chopinin
+Esdur-nokturnia sekä osia muutamista Mozartin, Schubertin, Beethovenin
+ja Chopinin sävellyksistä.
+
+[Määrätessäni, mitkä taideteokset ovat pidettävät paraimpina, en pane
+suurta arvoa omalle valinnalleni, sillä paitsi sitä, ettei minulla ole
+kylliksi tietoja eri taiteen haaroissa, kuulun minä säätyyn, jonka maku
+valheellisen kasvatuksen kautta on pilaantunut. Ja sen vuoksi voin
+vanhan tottumuksen mukaan erehtyä, pitää ehdottomasti arvokkaana sitä
+vaikutusta, jonka minuun teki joku tuote minun nuoruudessani. Mainitsen
+esimerkkiä eri taidelajeihin kuuluvista tuotteista ainoastaan paremmin
+selvittääkseni ajatuksiani, osoittaakseni, miten nykyään käsitän
+taiteen arvon sen sisällykseen nähden.]
+
+[Sitä paitsi katson vielä tarpeelliseksi huomauttaa, että omat
+taiteelliset teokseni pidän huonona taiteena, lukuunottamatta
+kertomuksia "Jumala näkee totuuden" ja "Kaukaasialainen vanki".
+Edellisen tahtoisin lukea uskonnolliseen, jälkimäisen taas
+yleismaailmalliseen taiteesen kuuluvaksi.]
+
+Maalaustaiteessa tehdään samoin kuin runouden ja musiikinkin
+alalla. Jotta aiheeltaan heikot maalaukset tehtäisiin
+jännittävämmiksi, koristellaan niitä kaikenlaatuisilla ajallisilla
+ja paikallisilla pikkuseikoilla, jotka antavat niille ainoastaan
+ajallisen ja paikallisen intressin ja tekevät ne vielä vähemmän
+yleismaailmallisiksi. Mutta siitä huolimatta voi maalaustaiteen alalta
+helpommin kuin muista taiteen haaroista löytää teoksia, jotka vastaavat
+yleismaailmallisen taiteen vaatimuksia, — teoksia, jotka ilmaisevat
+kaikille tuttuja tunteita.
+
+Tällaisia sisällykseltään yleismaailmallisia taideteoksia ovat kaikki
+n.k. laatumaalaukset ja veistokuvat samaa lajia, eläimiä kuvaavat
+-taulut, maisemakuvat, karikatyyrit, joiden sisällys on kaikille
+ymmärrettävä, samoin kuin kaikenlaatuiset ornamentit. Tällaisia
+maalaus- ja kuvanveistotaiteen tuotteita (porsliininuket) on sangen
+paljon, mutta suurinta osaa tällaisista teoksista, kuten esim. kaikkia
+ornamentteja, ei pidetä taiteena tai luetaan ne alimpaan taiteen
+luokkaan kuuluviksi. Mutta itse asiassa ovat kaikki tällaiset tuotteet,
+jos ne vaan ilmaisevat taiteilijan vilpittömän tunteen (olkoon tämä
+tunne sitten miten vähäpätöinen hyvänsä) ja ovat ymmärrettäviä kaikille
+ihmisille, hyvän kristillisen taiteen tuotteita.
+
+Pelkään minulle tässä tehtävän sen huomautuksen, että itse tunnustan
+kauneuden taiteen perustukseksi, huolimatta siitä, että ennen olen
+kieltänyt sen. Mutta tällainen moite ei ole oikeutettu, sillä
+kaikellaisten koristeiden taiteellisuus ei ole kauneudessa, ihastuksen
+tunteissa, siinä viivojen ja värien sopusoinnussa, joka innostutti
+taiteilijaa ja jolla hän tahtoo vaikuttaa muihin. Taide ei ole eikä voi
+olla muuta kuin taiteilijan omien tunteiden herättämistä muissa: Näiden
+tunteiden joukossa on tietysti myöskin ihastuksentunne siihen, mikä
+miellyttää silmää. Silmää miellyttävät esineet voivat taas miellyttää
+suurempaa eli pienempää ihmisjoukkoa tahi kaikkia ihmisiä. Tällaisia
+esineitä ovat erittäinkin kaikki ornamentit. Omituista maisemaa
+kuvaava taulu tai erikoiskohtainen laatumaalaus ei tarvitse miellyttää
+kaikkia, mutta kaikki ornamentit, jakutskilaisista kreikkalaisiin
+asti, ovat kaikille ymmärrettävät ja vaikuttavat kaikissa samallaista
+ihastuksentunnetta. Sentähden täytyykin kristillisen yleisön pitää tätä
+halveksitun taiteen lajia paljoa suuremmassa arvossa kuin yksinomaisia,
+vaateliaita tauluja ja kuvanveistotuotteita.
+
+On siis olemassa ainoastaan kaksi lajia hyvää kristillistä taidetta.
+Kaikki muunlainen taide on huonoa, jota ei tule kannattaa, vaan
+vastustaa, hylkiä ja halveksia, sillä se on omiaan eroittamaan ihmisiä
+eikä yhdistämään heitä toinen toisiinsa.
+
+Tällaista taidetta ovat kaunokirjallisuudessa kaikki draamat, romaanit
+ja runoelmat, jotka ilmaisevat valekristillisiä, patrioottisia tai
+yksinomaisia tunteita, jotka ovat ominaisia ainoastaan rikkaalle,
+joutilaalle säädylle, — aristokraatisia kunniantunteita tai
+kyllästymisen, kaipuun, pessimismin tai hienostuneita, turmeltuneita
+tunteita, jotka lähtevät sukupuolirakkaudesta ja ovat kerrassaan
+käsittämättömiä suurimmalle osalle ihmisiä.
+
+Samoin täytyy maalaustaiteen alalla huonona taiteena pitää kaikki
+vale-kristilliset ja patrioottiset, s.o. yksinomaiset taulut, jotka
+kuvaavat rikkaan ja joutilaan elämän huvituksia ja iloja, kaikki
+n.k. symbolistiset taulut, joiden merkityksen voivat käsittää
+ainoastaan määrättyyn piiriin kuuluvat ihmiset ja — etupäässä —
+kaikki sisällykseltään hekumalliset taulut, kaikki ne ilettävät,
+alastomia naisia kuvaavat taulut, jotka täyttävät kaikki näyttelyt
+ja taulukokoelmat. Samallaista taidetta on myöskin aikamme kamari-
+ja oopperamusiikki, erittäinkin Beethovenista alkain. Sellaisia
+ovat Schumannin, Berliozin, Lisztin, Wagnerin sävellykset, sillä ne
+ilmaisevat sellaisia tunteita, jotka ovat ymmärrettäviä ainoastaan
+niille, joiden hermot jo ovat pilaantuneet tästä yksinomaisesta,
+teennäisestä ja mutkikkaasta musiikista.
+
+"Mitä, onko yhdeksäs sinfoniia pidettävä huonona taiteena?" — kuulen
+hämmyneiden ihmisten kysyvän.
+
+"Epäilemättä" — vastaan minä. Olen kirjoittanut taiteesta ainoastaan
+löytääkseni selvän ja ymmärrettävän kriteerion, jonka mukaan voisi
+arvostella taidetta. Ja tämä kriteerio, joka on yhtä selvän, terveen
+järjen kanssa, osoittaa minulle, ettei Beethovenin sinfoniia ole
+hyvää taidetta. Ihmisistä, jotka ovat tottuneet jumaloimaan muutamia
+taideteoksia ja niiden tekijöitä ja joiden maku tämän kautta on
+turmeltunut, on tietysti hyvin kummallista, että tämä heidän
+jumaloimansa taideteos julistetaan huonoksi. Mutta selvä, puhdas järki
+puhuu epäilemätöntä kieltä.
+
+Beethovenin yhdeksättä sinfoniiaa pidetään suurena taideteoksena.
+Oikaistakseni tätä väärää käsitystä, kysyn ensiksikin: ilmaiseeko
+tämä taideteos ylevintä uskonnollista tunnetta? Tähän kysymykseen
+vastaan kieltävästi, sillä musiikki itsessään ei voi ilmaista tällaisia
+tunteita. Jos tätä tuotetta siis ei voi lukea kuuluvaksi uskonnolliseen
+taiteesen, niin voiko sitä laatunsa puolesta pitää kuuluvana toiseen
+aikamme taiteen lajeista, onko se omiaan ilmaisemiensa tunteiden
+kautta yhdistämään henkisesti toisiinsa kaikki ihmiset, toisin sanoen,
+kuuluuko se yleismaailmallisen taiteen alaan.
+
+En voi olla vastaamatta kieltävästi, sillä minun nähdäkseni eivät
+tämän teoksen ilmaisemat tunteet voi yhdistää ihmisiä toisiinsa,
+jolleivät ne kasvatuksen kautta ole kadottaneet kykyään vastustamaan
+tällaisen hypnotismin vaikutusta. En voi ymmärtää, miten normaalit
+ihmiset voisivat ymmärtää tästä pitkästä, mutkikkaasta ja teennäisestä
+tuotteesta muuta kuin pieniä pätkiä, jotka miltei häviävät teoksen
+yleiseen käsittämättömään sekamelskaan. Sen vuoksi täytyy minun
+tahtomattanikin pitää tätä tuotetta huonona taiteena. Huomattava on,
+että tämän sinfoniian loppuun on liitetty Schillerin runoelma, joka,
+vaikka epäselvästikin, julkilausuu sen ajatuksen, että tunne (Schiller
+puhuu ilon tunteesta) lähentää ihmisiä ja herättää heissä rakkautta
+toisiinsa. Siitä huolimatta, että tämä runoelma lauletaan sinfoniian
+lopussa, ei musiikki kuitenkaan vastaa runoelman ajatusta, sillä se on
+yksinomaista eikä yhdistä toisiinsa kaikkia, vaan ainoastaan muutamia
+ihmisiä siten eroittaen heidät muista.
+
+Yhtä ankarasti täytyy arvostella sangen monia taideteoksia, joita
+pidetään ylevänä taiteena yliluokkiemme keskuudessa. Ylempänä lausutun
+kriteerion mukaan täytyy arvostella sekä Danten Divina Commedia'a
+ja Vapautettua Jerusalemia, että suurinta osaa Shakespearen ja
+Göthen teoksista, sekä Rafaelin maalauksia. Olkoon teos minkälainen
+tahansa, olkoon se kuinkakin kehuttu ja ylistetty, täytyy meidän
+aina, saadaksemme selvää sen arvosta, ottaa selvää siitä, kuuluuko se
+todellisen tai väärennetyn taiteen alaan. Jos me sillä perustuksella,
+että teoksen ilmaisemat tunteet ovat omiaan tarttumaan muihin,
+vaikkapa pieneenkin joukkoon ihmisiä, pidämme sen taiteellisena, tulee
+meidän sitten ottaa selvää siitä, kuuluuko se huonoon, yksinomaiseen
+taiteesen, joka on ristiriidassa aikamme uskonnollisen vakaumuksen
+kanssa, vai kristilliseen taiteesen, joka yhdistää ihmiset toisiinsa.
+Jos meidän tulee myöntää teoksen kuuluvan todelliseen kristilliseen
+taiteesen, tulee meidän katsoen siihen, ilmaiseeko se rakkauden
+tunteita Jumalaan ja lähimmäiseen tahi muita tunteita, jotka
+ovat omiaan olemaan yhdyssiteenä ihmisten välillä, lukea se joko
+uskonnolliseen tai yleismaailmalliseen taiteesen kuuluvaksi.
+
+Ainoastaan tämän menettelyn kautta voimme kaikesta siitä, mitä
+meidän yleisömme pitää taiteena, eroittaa ne teokset, jotka antavat
+todellista ja tarpeellista henkistä ravintoa, joten me hyödyllisen
+taiteen alasta voimme poissulkea vahingollisen, hyödyttömän taiteen ja
+sen jäljennökset. Ainoastaan täten voimme me vapautua vahingollisen
+taiteen palloista seurauksista ja käyttää hyväksemme todellisen hyvän
+taiteen hedelmiä, jotka vaikutukseltaan ovat niin terveelliset ja
+välttämättömät ihmisen ja koko ihmiskunnan henkiselle elämälle.
+
+
+
+
+XVII.
+
+
+Taide on yksi kahdesta ihmiskunnan kehityksen orgaanista. Sanan
+kautta vaihdamme ajatuksiamme, taiteen avulla taas tunteitamme muiden
+ihmisten kanssa, ei ainoastaan nykyään elävien, vaan myöskin entisten
+ja tulevien sukupolvien kanssa. Ihmiskunnan täytyy hyväkseen käyttää
+näitä kahta yhdyselämän orgaania ja sen vuoksi tuo niiden turmeltuminen
+välttämättä mukanaan vahingollisia seurauksia sille yleisölle, jonka
+keskuudessa turmeltuminen on tapahtunut. Meidän aikamme taide on
+turmeltunutta ja senvuoksi ei se kykenekkään täyttämään tehtäväänsä.
+Joka päivä ilmestyy toiselta puolen väärennettyjä taideteoksia,
+jotka tarjoovat ihmisille jonkimmoista huvia, mutta samalla tuovat
+mukanaan turmelusta, toiselta puolen taas vähäarvoisia, yksinomaisia
+taideteoksia, jotka ovat suurimmassa osassa yleisöä turmelleet maun ja
+hävittäneet kyvyn vastaanottaa todellista taidevaikutusta ja tuntea
+niitä tunteita, joita koko ihmiskunnan sydämissä liikkuu ja joiden
+tulkkina ainoastaan taide voi olla.
+
+Mitä ihmiskunta on parasta aikaan saanut taiteen alalla jää vieraaksi
+niille ihmisille, joihin taide ei enään voi mitään vaikuttaa ja sen
+sijaan tulee valheellinen tai vähäarvoinen taide. Aikamme yleisö
+ihailee silmittömästi kuuluisuuden saavuttaneita kirjailijoita,
+maalareja ja säveltäjiä y.m. kykenemättä enään arvostelemaan kaikkein
+ylevintä tai yksinkertaisinta taidetta.
+
+Kadotettuaan kykynsä vastaanottaa taiteen vaikutusta, elävät ja
+kasvavat yliluokkain ihmiset ilman taiteen jalostuttavaa vaikutusta.
+Sentähden vaikka he ulkonaisesti kehittyvätkin, ei heissä voi huomata
+mitään sisällistä kehitystä hyvyyteen, päinvastoin tulee heidän
+sielunsa yhä raaemmaksi.
+
+Tämä kaikki on seurauksena siitä, että meidän yleisöltämme puuttuu
+taidetta, joka on välttämätön kehityksen orgaani. Mutta turmeltuneen
+taiteen seuraukset ovat vielä moninaisemmat ja vahingollisemmat.
+
+Kaikkein silmäänpistävimpänä seurauksena on se, että tämän hyödyttömän
+ja suurimmaksi osaksi vahingollisen taiteen hyväksi uhrataan tavattoman
+paljon työvoimaa, jopa ihmishenkiäkin. Todellakin hirveätä on
+ajatella, millä jännityksellä ja kuinka suurilla uhrauksilla tekevät
+työtä tällä alalla miljoonat ihmiset, joilla ei ole aikaa eikä
+mahdollisuutta tehdä kaikkein välttämättömintä itseänsä ja perhettänsä
+varten. 10, 12, 14 tuntia yössä latovat he vale-taiteellisia
+kirjoja, jotka levittävät ainoastaan tapainturmelusta ihmisissä
+tahi raatavat teaattereissa, näyttelyissä, taulukokoelmissa, jotka
+samaten suuremmaksi osaksi ainoastaan turmelevat ihmisiä. Mutta
+vielä kauheampaa on se, että vilkkaita, kaikkeen hyvään taipuvaisia
+lapsia, pakoitetaan 10, 15 vuoden kuluessa 6, 8 jopa 10 tuntia
+päivässä joko soittamaan ilomusiikkia tai vääntelemään jäseniään,
+kävelemään varpaillaan ja nostelemaan jalkojaan päätä korkeammalle
+tai lausumaan runoja tai piirustamaan mallien tai luonnon mukaan tai
+kirjoittamaan aineita vissien sääntöjen mukaan. Näissä ihmiselle
+sopimattomissa harjoituksissa, jotka usein kestävät kauvan vielä heidän
+täysikasvuisiksikin tultuaan kadottavat he ruumiin ja sielun voimansa
+ja oikean elämänkäsityksen. Kauheata ja säälittävää sanotaan olevan
+nähdä pieniä akrobaatteja, jotka panevat jalkansa niskansa taakse,
+mutta yhtä säälittävää on nähdä 10-vuotisia lapsia antamassa konserttia
+tai samanikäisiä koulupoikia lukemassa ulkoa latinan kieliopin
+poikkeuksia... Mutta ei siinä kyllin, että tällaiset lapset pilaantuvat
+ruumiillisesti ja henkisesti, he turmeltuvat myöskin siveellisesti,
+tulevat kelvottomiksi kaikkeen, mikä todellakin olisi ihmiselle
+tarpeellista. Eläen rikkaiden ihmisten huviksi kadottavat he tunteen
+ihmisarvostaan, heissä kehittyy siihen määrään yleisön kiitoksen
+himo, että he kärsivät, jolleivät saa tyydytetyksi turhamaisuuttaan;
+kaikki henkiset voimansa uhraavat he tämän himon tyydyttämiseksi.
+Mutta kaikkein traagillisinta on se, etteivät tällaiset ihmiset,
+joiden elämä on uhrattu taiteen hyväksi, tuo taiteelle mitään hyötyä,
+vaan päinvastoin suurta vahinkoa. Akatemioissa, gymnaaseissa,
+konservatoorioissa opetetaan väärentämään taidetta ja tätä
+oppiessaan turmeltuvat oppilaat niin täydellisesti, että heille
+tulee mahdottomaksi luoda todellista taidetta ja siten tulevat he
+käsityöläisiksi, joiden velvollisuutena on valmistaa niitä väärennetyn,
+vähäarvoisen ja turmeltuneen taiteen tuotteita, joita kaikkialla voimme
+nähdä.
+
+Toisena seurauksena on se, että taideteokset, joita niin kauheassa
+määrässä valmistavat lukemattomat ammattitaiteilijat ja jotka ovat
+aikamme rikkaiden huvituksena, antavat näille tilaisuuden elää ei
+ainoastaan epäluonnollista, vaan myöskin heidän itsensä hyväksymiä,
+humaanisuusprinsiippiä vastaan sotivaa elämää. Mahdotointa olisi elää
+rikkaiden, joutilasten ihmisten ja varsinkin naisten tavoin, kaukana
+luonnosta ja eläinmaailmasta, teennäisissä olosuhteissa, veltostunein
+tai voimistelusta rumasti muodostunein jäsenin ja heikontuneella
+elämäntarmolla, jollei olisi olemassa n.k. taidetta, sitä ajanviettoa
+ja huvitusta, joka johtaisi heidän silmänsä näkemästä oman elämänsä
+järjettömyyttä ja pelastaisi heitä jäytävästä ikävän tunteesta. Ottakaa
+näiltä ihmisiltä pois teaatterit, konsertit, näyttelyt, pianonsoitot,
+romansit, romaanit, joilla he viettävät aikansa varmasti vakuutettuina
+siitä, että mokoma ajanvietto on hienostunutta, esteettistä ja
+hyvää, jos otetaan taide pois mesenaateilta, jotka ostavat tauluja,
+suojelevat soittoniekkoja, seurustelevat kirjailijain kanssa, niin
+tulee elämä heille sietämättömäksi, he menehtyvät ikävästä huomatessaan
+oman elämänsä järjettömyyden ja laittomuuden. Ainoastaan se, jota
+heidän keskuudessaan nimitetään taiteeksi, tekee heille mahdolliseksi
+kestämään omaa tyhjää elämäänsä, se kääntää pois heidän huomionsa
+heidän elämänsä järjettömyydestä.
+
+Kolmantena seurauksena taiteen turmeltumisesta on se hämmennys, jonka
+se aikaan saa lasten ja kansan käsitteissä. Ihmisillä, joita yleisömme
+valheelliset teoriiat eivät vielä ole pilanneet, työkansalla ja
+lapsilla on sangen määrätty käsitys siitä, mistä kannattaa ihmisiä
+ylistää ja kunnioittaa. Syynä ihmisten ylistämiseen voi lasten ja
+rahvaan mielestä olla joko ruumiillinen voima: Herkules, vanhat
+sankarit, valloittajat, tai henkinen, siveellinen voima: Kristus, joka
+vapaaehtoisesti kuoli ristillä lausumansa totuuden puolesta. Tällaiset
+ihmiset ovat rahvaalle ja lapsille käsitettäviä. He ymmärtävät,
+että ruumiillista voimaa täytyy kunnioittaa, sillä se pakoittaa
+kunnioittamaan itseään; siveellistä voimaa ei turmelematoin ihminen
+myöskään voi olla kunnioittamatta, sillä siihen pakoittaa häntä
+koko hänen henkinen olemuksensa. Mutta kansa ja lapset tulevatkin
+huomaamaan, että paitsi näitä heidän ylistämiään ja kunnioittamiaan
+voiman ja hyveen sankareita on olemassa ihmisiä, joita arvossa pidetään
+ja ylistellään vielä enemmän kuin heidän sankariaan ainoastaan
+sentähden, että ne osaavat hyvin laulaa, kirjoittaa runoja tai tanssia.
+He näkevät, miten laulajat, kirjailijat maalarit, tanssijattaret
+kokoovat taskuihinsa miljoonia ja saavat osalleen suurempia
+kunnianosotuksia kuin pyhimykset. Tämä kaikki saattaa lasten ja rahvaan
+mielen hämmennyksiin.
+
+Kun 50 vuotta oli kulunut Puschkinin kuolemasta, annettiin painosta
+helppohintainen painos hänen teoksistaan, jotka siten levisivät kansan
+keskuuteen ja Moskovassa pystytettiin hänelle muistopatsas. Siihen
+aikaan sain minä kirjeitä monelta talonpojalta, jotka tahtoivat tietää,
+miksi Puschkinia niin kunnioitettiin? Vielä näinä päivinä tuli luokseni
+eräs Saratovin pikkuporvari, jonka tämä kysymys nähtävästi oli vienyt
+järjiltä. Hän oli tullut Moskovaan syyttämään papistoa siitä, että se
+oli ollut mukana "monumentin" pystyttämisessä herra Puschkinille.
+
+Mutta itse asiassa voi sangen hyvin mielessään kuvitella tällaisen
+kansanmiehen hämmästystä, kun hän joko sanomalehdistä saa lukea tai
+muilta kuulla, että papisto, korkein virkamiehistö ja muut Venäjän
+etevimmät suurilla juhlallisuuksilla paljastavat muistopatsaan suurelle
+miehelle, Venäjän hyväntekijälle ja ylpeydelle — Puschkinille, josta
+hän sitä ennen ei ollut kuullut mitään. Kaikkialta kuulee ja lukee
+hän tästä tapauksesta ja hän otaksuu, että se, joka saa osakseen
+niin suuria kunnianosotuksia, varmaankin on ollut suuri ihminen joko
+voiman tai hyveen puolesta. Hän koettaa saada selville, mikä mies
+Puschkin oikeastaan oli. Kuultuaan, ettei Puschkin ollut sankari eikä
+sotapäällikkö, vaan yksityinen ihminen ja kirjailija, otaksuu hän,
+että Puschkin on ollut pyhimys, joka on johtanut ihmisiä hyvään, ja
+hän kiiruhtaa lukemaan tai kuulemaan jotakin hänen elämästään ja
+teoksistaan. Mutta kuinka suuri onkaan hänen hämmästyksensä saadessaan
+tietää, että Puschkin oli enemmän kuin kevytmielinen mies, että hän
+kuoli kaksintaistelussa, koettaessaan murhata toista, että koko hänen
+ansionsa on siinä, että hän kirjoitteli välistä hyvinkin sopimattomia
+rakkausrunoja.
+
+Hyvin ymmärtää hän, että vanhat bogatirit, Aleksanteri Suuri tai
+Napoleon olivat suuria miehiä, sillä jokainen heistä olisi voinut
+musertaa hänet ja tuhannen hänen vertaistaan; samoin ymmärtää hän,
+että Budda, Sokrates ja Kristus olivat suuria, sillä hän tietää ja
+tuntee, että hänen ja kaikkien ihmisten pitäisi olla samallaisia, mutta
+mitenkä ihminen on suuri sentähden, että hän on kirjoittanut runoja
+naisrakkaudesta, sitä hän ei voi käsittää.
+
+Samaa liikkuu varmaankin normandilaisen tai bretanjelaisen talonpojan
+mielessä, kun hän kuultuaan että Bodelère'lle pystytetään muistopatsas,
+"une statue", samallainen kuin Jumalan äidin kunniaksi on pystytetty,
+lukee tai kuulee muilta "Fleurs du malain" sisällyksen tahi kuultuaan
+muistopatsaasta Verlaine'ille saa tietää tämän miehen kurjista,
+turmeltuneista elintavoista ja lukea hänen runojaan. Minkälaista
+hämmennystä vaikuttaakaan rahvaan ihmisessä tieto siitä, että jollekin
+Patti'lle maksetaan 100 000 yhdestä konserttikaudesta, tai jollekin
+maalarille saman verran yhdestä ainoasta taulusta tai jollekin
+rakkausromaanin kirjoittajalle vielä enemmän.
+
+Sama on asianlaita lasten suhteen. Muistan, miten itse tunsin samaa
+kummastusta ja hämmästystä. Ainoastaan tukehuttamalla itsessäni
+siveellisen arvon tunteen ja antamalla taideteoksille valheellisen,
+luonnottoman merkityksen voin asettaa taiteilijat bogatirien ja
+siveellisten sankarien rinnalle. Ja samaa tuntee jokainen lapsi ja
+kansan ihminen saadessaan tietää niistä kummallisista palkinnoista ja
+kunnianosoituksista, jotka tulevat taiteilijain osaksi.
+
+Mutta onpa tällä meidän yleisömme valheellisella suhteella taiteesen
+vielä neljäskin seuraus. Se on siinä, että yliluokkien ihmiset
+totuttuaan ristiriitaisuuteen kauniin ja hyvän välillä asettavat
+korkeimmaksi ideaalikseen kauneuden siten unohtaen siveellisyyden
+vaatimukset. Sen sijaan että he tunnustaisivat taiteen vanhentuneeksi,
+pitävät he siveellisyyttä vanhanaikaisena, jolla ei muka ole merkitystä
+niin korkealla kehityskannalla olevien ihmisten suhteen kuin he ovat.
+
+Tämä katsantokanta on jo kauvan ollut vallalla yleisössä, mutta viime
+aikoina on se saanut vielä suurempaa jalansijaa Nietzschen ja hänen
+seuraajiensa sekä heidän kanssaan yhtä mieltä olevien dekadenttien ja
+englantilaisten esteetikkojen kannattamana. Dekadentit ja muutamat
+esteetikot kieltävät teoksissaan kaiken siveellisyyden ja ylistävät
+siveettömyyttä.
+
+Tämän taideteoriian ohella ja osaksi sen synnyttämä on samallainen
+filosoofinen teoriia. Äskettäin sain Amerikasta kirjan nimeltä "The
+survival of the fittest. Philosophy of Power" 1897 - by Ragnar Redbeard,
+Chicago 1896. Kirjan pääsisältönä on, kuten esipuheesta käy selville,
+se että on aivan järjetöntä arvostella hyvää juutalaisten profeettain
+ja mesiasten valheellisen filosofiian mukaan. Oikeus ei perustu
+oppiin, vaan valtaan. Kaikki lait, käskyt ja opit, joiden mukaan
+meidän ei pidä tehdä muille mitään, mitä emme toivoisi muiden meille
+tekevän, ovat itsessään aivan tehottomia, merkitystä antavat niille
+vasta ruoska, vankila ja miekka. Todellisesti vapaa ihminen ei ole
+velvollinen tottelemaan mitään määräyksiä, enempää jumalallisia kuin
+inhimillisiäkään. Totteleminen on heikkouden, tottelemattomuus taas
+miehuuden merkki. Ihmisiä ei saa sitoa traditsioonit, jotka heidän
+vihollisensa ovat keksineet. Koko maailma on liukas taistelukenttä.
+Ideaalinen oikeus on siinä, että voitetulta kiusataan ja halveksitaan.
+Vapaa ja urhoollinen voi valloittaa koko maailman. Sentähden tulee aina
+olemaan ikuinen sota elämästä, maasta, rakkaudesta, naisista, vallasta
+ja kullasta, (Vähän samaan tapaan kirjoitti muutama vuosi sitten
+kuuluisa, hienosti sivistynyt akadeemikko Vogué). Maa aarteineen on
+"rohkean saalis".
+
+Tekijä on nähtävästi Nietzschestä riippumatta tajuttomasti tullut
+samaan oppiin, jota saarnaavat uudenaikaiset taiteilijat.
+
+Nämät väitteet, opin muodossa esitettyinä, hämmästyttävät meitä.
+Itse asiassa sisältyvät ne kauneudelle perustuvan taiteen ideaaliin.
+Yliluokkiemme taide on antanut ihmisille tämän ideaalin, joka itse
+asiassa ei ole muuta kuin Neron, Stenko Eazinin, Napoleonin ja heidän
+puoluelaistensa, ihailijoittensa ja imartelijoittensa vanha ideaali, ja
+yhä syvemmälle juurruttaa taide sen ihmisten mieliin.
+
+Siveellisyyden ideaalin väistyminen kauneuden, nautinnon ideaalin
+tieltä on neljäntenä ja kauneimpana seurauksena yleisömme taiteen
+turmeltumisesta. Kauheata on ajatella ihmiskunnan kohtaloa, jos
+tällainen taide pääsee leviämään kansan syviin riveihin, ja alku siihen
+on jo huomattavissa.
+
+Viides seuraus on tärkein ja se on siinä, että Euroopan yliluokkain
+keskuudessa rehottava taide suorastaan turmelee ihmisiä tartuttamalla
+heihin huonoa ja ihmiskunnalle vahingollista taikauskoa, valheellista
+patriotismia ja erittäinkin hekumallisuutta.
+
+Jos käännämme huomiomme kansan tietämättömyyteen, niin huomaamme, että
+tärkeimpänä syynä siihen ei suinkaan ole koulujen ja kirjastojen puute,
+kuten me olemme tottuneet luulemaan, vaan se taikausko, joka kansaan
+on piintynyt ja jota yhä vielä taide kaikin tavoin levittää. Tämä
+taikausko on kahdenlaista — vale-uskonnollista ja patrioottista.
+
+Aikamme taide turmelee myöskin ihmisten käsityksen elämän tärkeimmästä
+kysymyksestä — sukupuoliyhteydestä. Kaikki tiedämme me itsestämme ja
+isät ja äidit sitäpaitsi lapsistaan, miten kauheat ruumiin ja sielun
+tuskat ja miten suuri voiman hukka on seurauksena sukupuolivietin
+hillitsemättömästä tyydyttämisestä. Aina maailman alusta asti, aina
+Troijan sodasta, jonka syynä oli irstaisuus, rakastuneiden itsemurhiin
+asti, joista saa lukea miltei jokaisesta sanomalehdestä, on suurin osa
+ihmiskunnan kärsimyksistä saanut alkunsa juuri irstaisuudesta.
+
+Mutta siitä huolimatta on hyvin harvoilla poikkeuksilla taiteen, sekä
+oikean että valheellisen, tarkoituksena ainoastaan kuvata ja kiihottaa
+sukupuoliviettiä kaikissa sen eri muodoissa. Ei tarvitse muuta kuin
+muistaa kaikkia niitä romaania sukupuoliviettiä kiihoittavine, raakoine
+rakkauskohtauksineen, joista nykyinen kirjallisuus on niin rikas, —
+kaikkia niitä tauluja ja kuvanveistoksia, jotka kuvaavat paljaita
+naisruumiita tai muita hävyttömyyksiä, ja jotka painetaan kuvalehtiin
+ja reklaami-ilmoituksiin, ei tarvitse muuta kuin kääntää huomionsa
+kaikkiin niihin roskamaisiin oopperoihin ja operetteihin, lauluihin ja
+romanseihin, joita kaikkialla on nähtävänä ja kuultavana, tullakseen
+siihen johtopäätökseen, että nykyisen taiteen tarkoituksena on
+ainoastaan tapainturmeluksen levittäminen.
+
+Nämät ovat tärkeimmät seuraukset meidän yleisömme turmeltumisesta.
+Siten se, jota yleisömme keskuudessa pidetään taiteena ei suinkaan
+ole omiaan auttamaan ihmiskuntaa eteenpäin kehityksessä, vaan miltei
+enemmän kuin mikään muu estää hyvän toteutumista meidän elämässämme.
+
+Epäilemättä tulee jokainen, jolla ei ole tekemistä taidetuotannon
+kanssa ja joka siis ei ole sidottu taiteen intresseihin, tehneeksi
+itselleen saman kysymyksen, jonka minä tein tämän kirjan alussa,
+nimittäin, onko oikeudenmukaista, että sille, jota me kutsumme
+taiteeksi, ja jota ainoastaan pieni osa yleisöä saa nauttia, uhrataan
+niin paljon työtä, ihmishenkiä ja siveellisyyttä. Tähän kysymykseen
+täytyy minun nyt vastata kieltävästi, sellaiset uhraukset ovat
+oikeudettomia. Näin vastaa terve järki ja turmeltumatoin siveellinen
+tunne. Sille, jota meidän keskuudessamme pidetään taiteena, ei
+ainoastaan pidä uhrata mitään, vaan tulee päinvastoin kaikkien
+ihmisten, jotka haluavat elää onnellisina, koettaa kaikin tavoin
+hävittää tätä taidetta, sillä se on yksi suurimmista paheista,
+jotka ihmiskuntaa raskauttavat. Jos nostettaisiin kysymys siitä,
+onko kristikunnalle parasta että se hylkää kaiken sen, jota nykyään
+pidetään taiteena, sekä hyvän että valheellisen taiteen, niin luulen
+jokaisen ymmärtäväisen ja siveellisen ihmisen vastaavan tähän
+kysymykseen samaten kuin Plato "Tasavallassaan" tai kaikki kristityt
+ja muhamettilaiset ihmiskunnan opettajat; hän sanoisi: "Parempi on
+olla vailla kaikkea taidetta kuin omata nykyinen turmeltunut taide
+ja nykyiset taidemukaelmat". Onneksi ei tämä kysymys ole kenenkään
+ratkaistavissa. Ihminen yleensä ainoastaan voi, mutta meidän
+sivistyneitten, jotka aseinamme tähden kykenemme käsittämään elämämme
+ilmiöiden merkityksen, täytyy ymmärtää erehdyksemme, jossa meidän ei
+tule itsepintaisesti pysyä, vaan koettaa vapautua siitä.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+
+Syynä meidän taiteemme valheellisuuteen on ollut se, että yliluokat
+kadotettuaan uskonsa kirkon opin totuuksiin eivät kyenneet itselleen
+omistamaan todellista kristinoppia ja siten jäivät kaikkea uskoa
+vaille. Tätä puutetta koettivat toiset korvata ulkokultaisuudella
+teeskennellen yhä vielä uskovansa kirkon opinkappaleisiin, toiset
+taas rohkeasti julistamalla uskottomuuttaan, kolmannet hienostuneella
+skeptisismillä, neljännet taas palaamalla kreikkalaisten kauneuden
+ihailemiseen, tunnustamalla egoismin laillisuuden ja kohottaen sen
+uskonopikseen.
+
+Syynä kaikkeen oli, kuten sanottu, se etteivät ihmiset kyenneet
+omistamaan omakseen Kristuksen oppia sen oikeassa, täydessä
+merkityksessä. Tästä taudista voivat he parantua ainoastaan
+tunnustamalla tämän opin koko sen laajuudessa. Meidän aikanamme
+ei tämä ainoastaan ole mahdollista, vaan myöskin välttämätöntä.
+Nykyään ei enään kukaan — olkoon hän oikeauskoinen, katoolinen tai
+protestantti — voi sanoa uskovansa ainoastaan kirkon dogmeihin, yhtä
+vähän voi häntä tyydyttää uskottomuus, skeptisismi, kauneuden tai
+egoismin jumaloitseminen ja ennen kaikkia ei hän voi sanoa, ettei hän
+tuntisi Kristuksen opin todellista merkitystä. Tämän opin merkitys ei
+ole ainoastaan ymmärrettävä kaikille aikamme ihmisille, vaan on se
+myöskin painanut leimansa koko aikamme elämään, joka tajullisesti tai
+tajuttomasti noudattaa sen johtoa.
+
+Määrätkööt ihmiset inhimillisen elämän tarkoituksen muodollisesti miten
+erilailla tahansa, niin täytyy kaikkien meidän aikanamme myöntää, että
+ihmisen tarkoitusperänä on onni. Korkein elämän onni voidaan taas
+saavuttaa kaikkien ihmisten veljeyden kautta.
+
+Yliluokkien ihmiset luulevat, että heidän merkityksensä on heidän,
+rikkaiden ja oppineiden, eroittumisessa köyhistä ja oppimattomista.
+Mutta mitä uusia maailmankatsantokantoja he koettanevatkin keksiä,
+kohottaen siksi milloin palaamisen muinaisuuteen, milloin mystisismin,
+milloin ellinismin, milloin kaiken yläpuolelle asettumisen, täytyy
+heidän tahtomattaankin tunnustaa oikeaksi sen elämässä vakaantuneen
+totuuden, että meidän onnellisuutemme voi olla ainoastaan kaikkien
+ihmisten veljeydessä.
+
+Tajuttomasti ilmenee tämä totuus kulkuneuvojen täydellisyydessä,
+telegraafeissa, telefooneissa ja painotuotteissa sekä siinä,
+että elämän mukavuudet tulevat yhä enemmän ja enemmän kaikkien
+käytettäviksi; tajullisesti taas taikauskon häviämisessä, joka
+oli omiaan eroittamaan ihmiset toisistaan, tietojen leviämisessä
+ja ihmisten veljeysideaalin ilmaisemisessa paraimmissa aikamme
+taideteoksissa.
+
+Taide on ihmiskunnan elämän henkinen orgaani ja sitä on mahdotoin
+hävittää; sentähden saakin ihmiskunnan uskonnollinen ideaali huolimatta
+kaikista yliluokkain ihmisten kokeista saattaa se huomaamattomiin
+yhä enemmän ja enemmän tunnustusta ihmisissä ja ilmenee yhä useammin
+meidän turmeltuneen yleisömme keskuudessa, osaksi myöskin taiteessa ja
+tieteessä. Tämän vuosisadan alusta alkaa yhä useammin kirjallisuuden
+ja maalaustaiteen alalla ilmaantua ylevimmän uskonnollisen samoin
+kuin kansallisen, kaikille ymmärrettävän taiteen tuotteita. Itse
+taide siis tuntee aikamme todellisen ideaalin ja pyrkii siihen.
+Toiselta puolen ilmituovat aikamme paraimmat taideteokset tunteita,
+jotka ovat omiaan yhdistämään ihmisiä veljellisyyden siteillä
+(sellaisia ovat kirjallisuuden alalla Dickensin, Hugon, Dostojevskyn
+teokset, maalaustaiteen alalla taas Millet'n, Bastien, Lepage'in,
+Jules Bretton'in y.m. tuotteet); toiselta puolen taas pyritään
+ilmituomaan sellaisia tunteita, jotka eivät ole tuttuja ainoastaan
+ylempien säätyjen ihmisille, vaan jotka voivat yhdistää kaikki
+ihmiset eroituksetta. Sellaisia taideteoksia on vielä vähän, mutta
+niiden tarpeellisuus ymmärretään jo. Sitä paitsi on viime aikoina yhä
+useammin ruvettu valmistamaan kansanpainoksia tauluista, pitämään
+helppohintaisia konsertteja ja avaamaan kansanteaattereita. Vaikka
+vielä ollaankin kaukana päämaalista, niin on jo kuitenkin nähtävänä se
+suunta, johon taide pyrkii päästäkseen oikealle tielle.
+
+Aikamme uskonnollinen vakaumus, joka on siinä, että niin hyvin yleisen
+kuin yksityisenkin elämän päämääräksi tunnustetaan ihmisten veljeys,
+on jo tarpeeksi selvinnyt ihmisille. Heidän tulee ainoastaan hylätä
+valheellinen kauneuden teoriia, jonka mukaan nautintoa pidetään taiteen
+tarkoitusperänä. Jos he sen tekevät, tulee uskonnollinen vakaumus
+itsestään aikamme taidetta ohjaamaan.
+
+Kun uskonnollinen vakaumus, joka jo tajuttomasti on painanut leimansa
+aikamme ihmisten elämään, tulee tajullisestikin tunnustetuksi, niin
+häviää itsestään eroitus alempien ja ylempien luokkien taiteen välillä.
+Taide tulee yleiseksi, veljelliseksi; itsestään hylätään taide, jonka
+ilmaisemat tunteet ovat ristiriidassa aikamme uskonnollisen vakaumuksen
+kanssa ja jotka eivät yhdistä, vaan eroittavat ihmiset toisistaan,
+samoin hylätään silloin myöskin vähäarvoinen, yksinomainen taide, jolle
+nykyään annetaan aivan liian suuri merkitys.
+
+Silloin lakkaa taide myöskin olemasta ihmisten raaistumisen ja
+turmeltumisen syynä, jona se on ollut viime aikoina ja tulee siksi,
+jona se aina on ollut ja jona sen tulee olla, nimittäin keinona
+ihmiskunnan yhdistymiselle ja onnellisuudelle.
+
+Niin kauheata kuin se onkin, on meidän yleisömme ja aikamme taiteen
+käynyt samoin kuin naisen, joka on myynyt naiselliset viehättävät
+ominaisuutensa, jotka hänelle on annettu voidaksensa tulla äidiksi,
+niiden huviksi, jotka tällaisia huvituksia himoitsevat.
+
+Yleisömme ja aikamme taidetta voi verrata langenneesen naiseen ja
+tämä vertaus on oikea pienimpiin yksityiskohtiin asti. Se on yhtä
+koristeltu, yhtä helppo ostaa, yhtä houkutteleva ja turmiota tuottava.
+
+Todellinen taideteos voi ainoastaan harvoin syntyä taiteilijan
+sielussa, sillä sen tulee olla eletyn elämän hedelmän, aivan samoin
+kuin lapsen siittäminen äidin kohdussa. Väärennetyn taiteen tuotteita
+taas valmistavat käsityöläiset kuinka paljon tahansa, sen mukaan kuin
+tarve vaatii.
+
+Todellinen taide ei kaipaa koristelua, yhtä vähän kuin rakastavan
+miehen vaimokaan. Väärennetyn taiteen taas, täytyy "puolimaailman
+naisen" lailla aina olla koristeltua.
+
+Todellisen taiteen ilmaantumisen syynä on jonkun sisällinen tarve
+julkilausua tunteensa, samoin kuin lapsen siittämisen syynä on rakkaus.
+Syynä väärennetyn taiteen syntymiseen taas on voitonpyynti, aivan
+samoin kuin prostitutsiooninkin.
+
+Todellinen taide tuo maailmaan uuden tunteen, samoin kuin naisen
+rakkaus uuden ihmisen. Väärennetyn taiteen seurauksena taas on ihmisten
+turmeltuminen, tyydyttämätön huvitteluhimo ja hänen henkisten voimiensa
+heikontuminen.
+
+Aikamme ja yleisömme ihmisten tulee ymmärtää tämä, jotta he voisivat
+vapautua turmeltuneesta taiteesta, joka likapuron tavoin syytää
+saastaisuutta päällemme.
+
+
+
+
+XIX.
+
+
+Puhutaan tulevaisuuden taiteesta ja ymmärretään sillä erityisesti
+hienostunutta uutta taidetta, jonka muka tulee kehittyä nykyään
+ylimpänä pidetyn säätyluokan taiteesta. Mutta tällaista uutta,
+tulevaisuuden taidetta ei milloinkaan tule olemaan. Kristikunnan
+yläluokkain yksinomainen taide on jo saavuttanut polttopisteensä. Sitä
+tietä, jota se on kulkenut, ei se enään voi kauvemmaksi mennä. Tämä
+taide ei ole täyttänyt taiteen päävaatimusta (nimittäin sitä, että
+taiteen perustuksena tulee olla uskonnollisen vakaumuksen), se on
+käynyt yhä enemmän yksinomaiseksi ja samalla yhä turmeltuneemmaksi, ja
+sentähden onkin se kadottanut kaiken merkityksen. Tulevaisuuden taide
+ei tule olemaan nykyisen jatkoa, vaan syntyy aivan toisilla, uusilla
+perusteilla, joilla ei ole mitään yhteyttä nykyisen yliluokkain taiteen
+kanssa.
+
+Tulevaisuuden taide ei tule ilmaisemaan tunteita, joita voivat ymmärtää
+ainoastaan muutamat rikkaiden luokkien ihmisistä, kuten nykyinen
+taide, vaan tulee olemaan taidetta, joka toteuttaa aikamme korkeimman
+uskonnollisen vakaumuksen. Taiteena tullaan pitämään ainoastaan niitä
+tuotteita, jotka ilmaisevat tunteita, jotka ovat omiaan yhdistämään
+ihmisiä yhdeksi veljeskunnaksi, toisin sanoen tunteita, jotka voivat
+toisiinsa yhdistää kaikki ihmiset. Ainoastaan sellaista taidetta
+tullaan suvaitsemaan, edistämään ja levittämään. Taidetta, joka
+ilmaisee vanhentuneita, ihmisten jo hylkäämästä kirkonopista lähteviä
+tunteita — kirkollista, isänmaallista ja hekumallista taidetta,
+joka ilmaisee taikauskoisen pelon ja turhamaisuuden tunteita tai
+ihastusta sankareihin — taidetta, joka herättää yksinomaista rakkautta
+kansaan tai lihallisuuteen, tullaan pitämään huonona, vahingollisena
+taiteena, se tulee yleisen mielipiteen tuomitsemaksi ja halveksimaksi.
+Kaikkea senlaista taidetta taas, joka ilmaisee ainoastaan muutamille
+ymmärrettäviä tunteita, ei tulla pitämään tärkeänä, sitä ei tulla
+hyväksymään eikä hylkäämään. Taiteen arvostelijoina ei tule olemaan,
+kuten nykyään, erityinen luokka rikkaita ihmisiä, vaan koko kansa.
+Jotta taideteos voidaan tunnustaa hyväksi, jotta se voidaan hyväksyä
+ja sitä levittää, ei sen tule tyydyttää ainoastaan muutamien,
+samallaisessa ja usein luonnottomassa asemassa olevien ihmisten
+vaatimuksia, vaan koko kansan, koko suuren joukon.
+
+Taidetta luovina taiteilijoina ei myöskään tule olemaan, kuten nykyään,
+määrättyyn säätyyn kuuluvat ihmiset, vaan kaikki ne lahjakkaat ihmiset,
+jotka näyttäytyvät kykeneviksi taiteelliseen toimintaan.
+
+Taiteellinen toiminta on silloin kaikille ymmärrettävä, sillä
+tulevaisuuden taiteessa ei tulla vaatimaan sitä monimutkaista
+tekniikkaa, joka rumentaa meidän aikamme taideteoksia ja vaatii
+suurempaa ponnistusta ja aikaa, vaan tullaan sen sijaan vaatimaan
+selvyyttä, yksinkertaisuutta ja lyhyyttä, — ominaisuuksia, joita ei
+saavuteta mekaanisilla harjoituksilla, vaan maun kasvattamisella. Taide
+tulee koko kansan omaisuudeksi vielä senkin tähden, että nykyisten
+ammattikoulujen sijaan, joihin voivat päästä ainoastaan muutamat
+harvat, kaikki tulevat jo kansakouluissa opettelemaan musiikkia ja
+maalaustaidetta (laulua ja piirustusta), niin että jokainen saatuaan
+ensimäiset alkeet tällä alalla, jos hänellä on kykyä ja kutsumusta
+johonkin taiteen lajiin, voi kehittää itseään siinä. Sitä paitsi
+tullaan kaikki ne voimat, jotka nykyään uhrataan valheelliseen
+taiteesen, käyttämään todellisen taiteen levittämiseen koko kansan
+keskuuteen.
+
+Luullaan, että taiteen tekniikki heikkonee, jollei ole olemassa
+erityisiä taidekouluja. Se onkin luonnollista, jos tekniikkinä pidetään
+monimutkaisuutta taiteessa, jota nykyään luetaan sen ansioksi; mutta
+jos tekniikillä ymmärretään taideteosten selvyyttä, kauneutta ja
+yksinkertaisuutta, niin se ei suinkaan heikkone, kuten koko kansan
+taide osoittaa, vaan päinvastoin tulee vielä täydellisemmäksi, vaikkei
+tulekkaan olemaan mitään ammattikouluja ja vaikkei kansakouluissa
+opetettaisikaan piirustuksen ja musiikin alkeita. Tekniikki tulee
+täydellisemmäksi sentähden, että kaikki ne lahjakkaat taiteilijat
+rahvaan joukossa, jotka nykyään jäävät huomaamattomiksi, tulevat
+osallisiksi taiteesta, luovat uusia todellisia taideteoksia
+tarvitsematta siihen, kuten nykyään, monimutkaista teknillistä
+opetusta, — taideteoksia, jotka tulevat olemaan taiteilijoille
+paraimpana kouluna tekniikissä. Eikä nykyäänkään kukaan todellinen
+taiteilija harjoita opinnoita koulussa, vaan elämässä, suurten
+mestarien teoksia tutkimalla. Kun taiteilijoina tulee olemaan koko
+kansan kaikkein lahjakkaimmat henkilöt, ja mallikelpoisia taideteoksia
+sen vuoksi tulee olemaan enemmän, niin sen kouluopetuksen, jota
+taiteilijalta tulee puuttumaan, korvaa monin kerroin se oppi, jonka
+taiteilija saa monista yleisön keskuuteen levinneistä hyvistä
+taideteoksista.
+
+Mutta tulevaisuuden taide tulee vielä muussakin suhteessa eroamaan
+nykyisestä. Se ei enään tule olemaan ammattitaiteilijain käsissä, jotka
+ovat tehneet taiteen ammatikseen ja saavat palkkiota teoksistaan.
+Tulevaisuudessa tulee taidetta harjoittamaan jokainen silloin, kun hän
+tuntee tarvetta sellaiseen toimintaan.
+
+Nykyinen yleisö luulee, että taiteilija tekee enemmän ja parempaa
+työtä, jos hänen elämänsä on aineellisesti taattu. Tämä mielipide
+olisi vielä mitä parhaimpana todistuksena, — jos nimittäin sitä enään
+tarvitsisi todistaa — siitä, että se, jota meidän keskuudessamme
+pidetään taiteena, ei ole mitään taidetta, vaan ainoastaan sen
+jäljittelemistä, On kyllä aivan totta, että suutarin tai leipurin
+ammateissa työn jaolla on suuri merkitys, että leipuri tai suutari,
+jonka ei tarvitse itse valmistaa päivällistään, tekee enemmän saappaita
+ja leipoo enemmän leipiä, kuin jos hänen tarvitsisi tuhlata aikaansa
+päivällisensä valmistamiseen. Mutta taide ei ole ammattia, vaan
+todellisen taiteilijan tunteiden ilmaisemista. Tunne taas voi syntyä
+ihmisessä ainoastaan silloin, kun hän saa kaikilta puolilta kokea
+luonnollista, ihmisille oleellista elämää. Ja sentähden vaikuttaa
+taiteilijan aineellisesti taattu asema sangen vahingollisesti hänen
+taiteelliseen tuotteliaisuuteensa, sillä se vapauttaa hänet siitä
+taistelusta luonnon kanssa, jota jokaisen ihmisen tulee taistella
+ylläpitääkseen itseänsä ja muita ja siten ryöstää taiteilijalta
+tilaisuuden kokea mitä tärkeimpiä ja ihmisille oleellisia tunteita.
+Mikään ei niin vahingollisesti vaikuta taiteilijan tuotteliaisuuteen
+kuin yltäkylläisyys ja loisto, jossa meidän aikamme taiteilijat
+tavallisesti elävät.
+
+Tulevaisuuden taiteilija tulee elämään ihmisten tavallista elämää,
+ansaitsemaan työllä toimeentulonsa. Hänessä olevan ylevämmän henkisen
+voiman tuotteet koettaa hän taas levittää mitä laajempiin piireihin,
+sillä hänessä heränneiden tunteiden ilmaiseminen mitä useimmille
+ihmisille, tuottaa hänelle iloa, joka on oleva hänen ainoana
+palkintonaan. Tulevaisuuden taiteilija ei voi edes ymmärtää, miten
+taiteilija, jonka suurin ilo on hänen teoksiensa leviämisessä mitä
+laveimpiin piireihin, voi myydä teoksiansa määrätystä hinnasta.
+
+Kunnes kauppiaita ei ajeta pois taiteen temppelistä, ei se ole
+todellinen temppeli; vasta tulevaisuuden taide puhdistaa sen.
+
+Sen vuoksi ei tulevaisuuden taide, sellaisena kuin minä sen itselleni
+kuvittelen, tule laisinkaan olemaan nykyisen taiteen kaltainen. Sen
+sisältönä ei tule olemaan turhamaisuuden, ikävän, kyllästymisen ja
+hekumallisuuden tunteiden ilmaiseminen kaikissa niiden eri muodoissa,
+joita voivat käsittää ainoastaan ne, jotka väkisin ovat vieroittaneet
+itsensä ihmiselle välttämättömästä työstä, vaan tulee se ilmaisemaan
+sellaisen ihmisen tunteita, joka elää kaikille ihmisille luonnollista
+elämää, tunteita, jotka lähtevät uskonnollisesta vakaumuksesta tahi
+joita voivat ymmärtää kaikki ihmiset eroituksetta.
+
+Ihmisistä, jotka eivät voi tahi eivät tahdo tietää mitään niistä
+tunteista, joiden tulee olla tulevaisuuden taiteen sisältönä, näyttää
+siltä, että sellainen taide verrattuna nykyiseen yksinomaiseen
+taiteesen, tulee olemaan sisältönsä puolesta hyvin köyhää. "Mitä
+uutta voi lausua kristillisestä rakkauden tunteesta lähimmäiseen?
+Tunteet taas, joita kaikki ihmiset voivat ymmärtää, ovat sangen
+vähäpätöisiä ja yksitoikkoisia", ajattelevat he. Mutta siitä huolimatta
+voivat todellakin uusia tunteita meidän aikanamme olla ainoastaan
+uskonnolliset, kristilliset ja kaikille käsitettävät tunteet. Tunteet,
+joiden lähteenä on aikamme uskonnollinen vakaumus, kristilliset tunteet
+ovat todellakin uusia ja moninaisia, ei kuitenkaan siinä merkityksessä,
+että niiden tulisi kuvata Kristusta ja evankeljumin kertomuksia
+tai uudessa muodossa toistaa kristillisiä totuuksia veljeydestä,
+yhdenvertaisuudesta ja rakkaudesta, vaan siinä, että kaikki vanhimmat,
+tavallisimmat ja tunnetuimmat elämän ilmiöt herättävät uusia,
+odottamattomia ja liikuttavia tunteita, kun ihminen kristilliseltä
+kannalta katselee näitä ilmiöitä.
+
+Voiko mikään olla vanhempaa kuin puolisoiden suhde toisiinsa,
+vanhempien suhde lapsiinsa ja lasten vanhempiinsa, ihmisten suhde
+toisiin ihmisiin, päällekarkaukseen, puolustukseen, omaisuuteen, maahan
+ja eläimiin. Mutta kun ihminen katselee näitä ilmiöitä kristilliseltä
+näkökannalta, niin herää hänessä kohta loppumattoman moninaisia, uusia
+ja liikuttavia tunteita. Entisessä taiteessamme pidettiin ilmaisemista
+ansaitsevina ainoastaan määrätyssä erikoisasemassa olevien ihmisten
+tunteita ja ne ilmilausuttiin hienostuneella tavalla, joka oli
+käsittämätön suurimmalle osalle ihmisiä. Kansan ja lapsien taidetta
+taas: pilapuheita, sananlaskuja, arvoituksia, lauluja, tansseja, lasten
+leikkejä, matkimisia — ei pidetty taiteen nimeä ansaitsevina.
+
+Tulevaisuuden taiteilija ymmärtää, että on paljoa tärkeämpää ja
+hyödyllisempää kirjoittaa liikuttavan sadun tai laulun, huvittavan
+sananlaskun tai arvoituksen, keksiä naurettavan pilapuheen, — maalata
+taulu, joka tulee huvittamaan kymmeniä sukupolvia tahi miljoonia lapsia
+ja aikuisia, kuin kirjoittaa romaani tai sinfoniia tai maalata taulu,
+joka jonkun aikaa huvittaa rikkaitten luokkain ihmisiä ja sitten iäksi
+joutuu unhotuksiin. Tämä yksinkertaisen kaikille ymmärrettävän taiteen
+ala on tavattoman lavea ja vielä melkein koskematoin.
+
+Tulevaisuuden taide ei siis suinkaan tule sisällöltään köyhemmäksi,
+vaan päinvastoin rikkaammaksi nykyistä. Samoin ei myöskään sen muoto
+tule huonommaksi nykyisen taiteen muotoa, vaan päinvastoin paremmaksi
+sitä, ei kuitenkaan siinä merkityksessä, että sen tekniikki tulisi
+hienostuneemmaksi ja monimutkaisemmaksi, vaan siinä, että se kykenee
+lyhyesti, yksinkertaisesti ja selvästi ilmituomaan sen tunteen, jota
+taiteilija on kokenut ja jonka hän tahtoo ilmaista.
+
+Sanoin kerran eräälle kuuluisalle astronoomille, joka oli pitänyt
+julkisen esitelmän tähtien spektraalianalyysista, että olisi ollut
+paljoa hyödyllisempää, jos hän olisi pitänyt esitelmänsä maan kaikkein
+tunnetuimmista liikkeistä, sillä kuuntelijoista ei varmaankaan moni,
+varsinkaan naisista, ollenkaan tiennyt, miksi päivä ja yö, kesä ja tahi
+vaihtelevat keskenään. Viisas astronoomi vastasi hymyillen: "Se olisi
+epäilemättä ollut hyödyllisempää, mutta se on sangen vaikeata. Paljoa
+helpompi on pitää esitelmä tähtien spektraalianalyysistä". Sama on
+asianlaita taiteen alalla. Paljoa helpompaa on kirjoittaa runomittainen
+romaani Kleopatran ajoilta tai maalata taulu, joka esittää Neroa
+Roomaa polttamassa tai säveltää Brahmsin ja Richard Straussin tapaisen
+sinfoniian tai Wagnerimaisen oopperan kuin kertoa jonkun yksinkertaisen
+kertomuksen ilman turhia lisäyksiä ja siten, että se ilmaisisi
+kertojan tunteen, tahi piirustaa lyijykynällä kuva, joka liikuttaisi
+tai huvittaisi katsojaa tai kirjoittaa neljä tahtia yksinkertaista,
+selvää melodiiaa ilman minkäänmoista säestystä, joka juurtuisi kuulijan
+muistiin ja herättäisi hänessä jotakin tunnelmaa.
+
+"Mahdotontahan on mennä takaisin kehityksessä, sanovat meidän aikamme
+taiteilijat. Mahdotonta on enään kirjoittaa sellaisia loruja, kuin
+kertomus Joosefista tai Odysseia ovat tai säestää kansan laulujen
+kaltaista musiikkia".
+
+Todellakin on se nykyaikaisille taiteilijoille mahdotonta, vaan ei
+tulevaisuuden taiteilijalle, joka ei tiedä mitään nykyaikaisesta
+täydellisestä mutta turmeltuneesta tekniikasta, joka jossain määrin
+korvaa sisällön köyhyyden. Tulevaisuuden taiteilija ei tule olemaan
+mikään ammattitaiteilija eikä saamaan mitään palkkiota teoksistaan ja
+sentähden tuleekin hän ryhtymään taiteelliseen toimintaan ainoastaan
+silloin kun hän tuntee vastustamatonta sisällistä tarvetta siihen.
+
+Siten tulevaisuuden taide tulee sekä sisällykseltään että muodoltaan
+aivan toisenlaiseksi sitä, jota nykyään kutsutaan taiteeksi. Sen
+sisältönä tulee olemaan ainoastaan sellaiset tunteet, jotka ovat omiaan
+yhdistämään ihmisiä toisiinsa, sen muoto taas tulee sellaiseksi, että
+sen voivat ymmärtää kaikki ihmiset. Tulevaisuuden taiteessa tulee
+täydellisyyden ideaalina olemaan kaikille käsitettävät eikä, kuten
+nykyään, yksinomaiset, ainoastaan muutamille ymmärrettävät tunteet.
+Muodon epäselvyyden ja monimutkaisuuden sijaan tulee esityksen selvyys,
+lyhyys ja yksinkertaisuus. Tällainen taide ei tule huvittamaan ja
+turmelemaan ihmisiä, kuten nykyinen, joka vaatii ihmisten uhraamaan
+sille paraimmat voimansa, vaan tulee se siksi, jota sen tuleekin olla,
+-keinoksi, joka tekee uskonnollisen, kristillisen vakaumuksen tunteen
+eikä järjen asiaksi siten kehittäen ihmisiä uskonnollisen vakaumuksen
+osoittamaan yhteyteen ja täydellisyyteen.
+
+
+
+
+XX.
+
+Loppulause.
+
+
+Voimieni mukaan olen koettanut selvittää kysymystä minulle niin
+läheisestä aineesta — taiteesta, kysymystä, joka jo 15 vuotta on
+huvittanut minua. Tällä en kuitenkaan tahdo sanoa, että olisin 15
+vuotta käyttänyt tämän teoksen kirjoittamiseen, vaan sitä, että 15
+vuotta sitten aloin kirjoittaa taiteesta luullen työhön ryhdyttyäni,
+voivani sen lopettaa ilman muitta mutkitta, mutta ajatukseni
+tästä aineesta olivat silloin vielä niin epäselviä, etten kyennyt
+tyydyttävästi niitä ilmaisemaan. Siitä asti olen herkeämättä asiaa
+ajatellut ja kuusi, seitsemän kertaa olen ryhtynyt kirjoittamaan,
+mutta joka kerran kirjoitettuani jo jokseenkin paljon tunsin itseni
+kykenemättömäksi lopettamaan ja herkesin kirjoittamasta. Nyt olen
+vihdoinkin päässyt loppuun. Niin huonosti kuin yritykseni ehkä onkin
+onnistunut, toivon kumminkin, että pääajatukseni taiteen nykyisestä
+valheellisesta suunnasta ja sen syistä sekä siitä, mitä on pidettävä
+taiteen todellisena tarkoituksena, on oikea ja ettei sen vuoksi minun
+työni, vaikkei se lähimainkaan ole täydellistä, vaan vaatii paljon
+lisäyksiä, ole aivan turhaan mennyttä, ja että taide ennen pitkää
+poikkeaa siltä valheelliselta tieltä, jota se on alkanut kulkea.
+Mutta, jotta taide saisi uuden suunnan, täytyy myöskin toisen yhtä
+tärkeän inhimillisen toiminnan — tieteen — johon taide aina on sangen
+läheisessä suhteessa — myöskin poiketa valheelliselta polulta, jolle se
+on joutunut.
+
+Tiede ja taide ovat toisiinsa yhtä läheisessä yhteydessä kuin keuhkot
+ja sydän toisiinsa, jos toinen orgaaneista on turmeltunut, ei
+toinenkaan voi säännöllisesti työskennellä.
+
+Todellinen tiede opettaa ihmiselle ne totuudet, tiedot, jotka määrätty
+yleisö määrättynä aikana pitää tärkeimpinä. Taide taas siirtää nämät
+totuudet tiedon alalta tunteen alalle. Jos siis tieteen suunta on
+valheellinen, alkaa myöskin taide kulkea yhtä valheelliseen suuntaan.
+Tiedettä ja taidetta voi verrata niihin aluksiin, jotka ennen muinoin
+varppiankkurin avulla kulkivat jokiloilla. Kuten ne veneet, jotka
+kulettivat ankkuria jonkun matkaa eteenpäin laskeaksensa sen pohjaan,
+määräsivät aluksen suunnan, antaa tiede suunnan uskonnolle ja kuten
+aluksella oleva kierto, joka hinaa alusta ankkuriin päin, saa taide
+aikaan itse liikkeen. Ja sen vuoksi tuo valheellinen tieteellinen
+toiminta välttämättä mukanaan valheellisen toiminnan taiteenkin alalla.
+
+Taide yleensä on kaikenlaisten tunteiden ilmaisemista. Mutta taiteena
+ahtaammassa merkityksessä pidetään ainoastaan sitä, joka ilmaisee
+meidän mielestämme tärkeitä tunteita. Samaten on tiedekin kaikkien
+mahdollisten tietojen ilmaisemista, mutta tieteeksi ahtaammassa
+merkityksessä kutsutaan ainoastaan sitä, joka voi ilmituoda meidän
+mielestämme tärkeitä tietoja. Taiteen ilmaisemien tunteiden, samoin
+kuin tieteen ilmaisemien tietojen tärkeyden taas määrää määrätyn
+ajanjakson ja yleisön uskonnollinen vakaumus, toisin sanoen tämän
+ajanjakson ja yleisön käsitys elämän tarkoituksesta.
+
+Siihen, joka suurimmassa määrässä edistää tämän tarkoituksen
+saavuttamista, käännetään suurin huomio ja sitä pidetään tärkeimpänä
+tieteenä, sitä taas, joka ei ole omiaan edistämään elämän tarkoituksen
+täyttämistä, ei pidetä tieteenä. Näin on asian laita ollut aina ja
+näin tulee sen olla nykyäänkin, sillä se on oleellista inhimilliselle
+tiedolle ja elämälle. Mutta meidän aikamme yliluokkain tiede, joka
+pitää kaiken uskonnon taikauskona, ei mitenkään voi tehdä sitä.
+
+Sentähden vakuuttavatkin meidän aikamme tiedemiehet, että he tutkivat
+_kaikkea_ ilman eroitusta yhtä suurella tarkkuudella, mutta kun
+kaikkea on mahdotonta tutkia ja yhtä mahdotonta on tehdä sitä yhtä
+suurella tarkkuudella, niin pysyy koko väite ainoastaan teoriiana.
+Todellisuudessa ei tutkita kaikkea eikä myöskään sitä tehdä yhtä
+suurella innolla, vaan tutkivat tiedemiehet ainoastaan sitä, joka on
+tärkeintä ja miellyttää heitä itseään. Tärkeintä taas on yliluokkien
+tieteilijöille — ylläpitää sitä asioiden tilaa, jossa nämät luokat
+saavat hyväkseen käyttää etuoikeuksiaan; miellyttävintä on taas se,
+mikä miellyttää turhaa tiedonhalua, mikä ei vaadi suurempia henkisiä
+ponnistuksia ja jota voi sovittaa käytännössä. Sentähden toinen
+tieteen haara, — uskonoppi, filosofiia, historia ja kansallistalous —
+koettaa ennen kaikkea todistaa, että nykyinen yhteiskuntajärjestys on
+kaikkein paras ja on saanut alkunsa ja on olemassa ihmisen tahdosta
+riippumattomien lakien perustuksella, ja että siis tämän järjestyksen
+rikkominen on laitonta ja hyödytöntä. Toisen tieteen haaran taas,
+— matematiikan, astronomiian, kemiian, fysiikan, botaniikan ja
+muiden luonnontieteiden — tutkimisaineena on se, jolla ei ole mitään
+suoranaista suhdetta elämään, vaan joka on intresanttia ja joka voi
+viedä yliluokille hyödyllisiin keksinnöihin. Puolustaakseen sitä tapaa,
+jolla he ovat valinneet tutkimusaineensa, ovat aikamme tieteilijät
+keksineet erityisen tieteen teoriian, aivan samoin kuin taiteessa on
+keksitty taiteen teoriia.
+
+Samoin kuin taiteen teoriian mukaan taiteena on pidettävä kaikkien
+sellaisten teosten luomista, jotka meitä miellyttävät, samoin myöskin
+on tieteen teoriian mukaan niiden aineiden tutkiminen, jotka meitä
+miellyttävät, tiedettä.
+
+Ensinmainittu tieteen haara, sen sijaan että se tutkisi, miten
+ihmisten tulee elää täyttääkseen tarkoituksensa, koettaa ainoastaan
+todistaa nykyisen huonon ja valheellisen elämäntavan laillisuutta
+ja muuttumattomuutta. Toisen tieteen haaran tutkimusesineenä taas
+ovat turhaa tiedonhalua herättävät aineet tai teknilliset keksinnöt.
+Ensimäinen tieteen haara ei ole vahingollinen ainoastaan sentähden,
+että se hämmentää ihmisten käsitteitä ja tulee valheellisiin
+johtopäätöksiin, vaan myöskin sentähden, että se sysää syrjään
+todellisen tieteen. Se on vahingollinen vielä senkin vuoksi, että
+jokaisen ihmisen, ennenkuin hän ryhtyy ratkaisemaan tärkeimpiä
+elämänkysymyksiä, tulee välttämättä näyttää vääräksi kaikki ne
+valheelliset mielipiteet näiden kysymysten suhteen, jotka vuosisatojen
+kuluessa ovat muodostuneet ja joita järki kaikin tavoin koettaa
+ylläpitää.
+
+Toinen tieteen haara taas, josta nykyinen tiede niin suuresti
+ylpeilee ja jota monet pitävät ainoana todellisena tieteenä, on
+vahingollinen siitä syystä, että se kääntää ihmisten huomion pois
+todellakin tärkeistä aineista vähäpätöisiin, sitäpaitsi tulevat niissä
+valheellisissa olosuhteissa, joita puolustaa ja kannattaa tieteen
+ensimäinen haara, tämän jälkimäisen alalla tehdyt keksinnöt ihmiskunnan
+vahingoksi eikä hyödyksi.
+
+Ainoastaan niistä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä luonnontieteille,
+näyttävät kaikki sen alalla tehdyt keksinnöt tärkeiltä ja
+hyödyllisiltä. Mutta se johtuu siitä, etteivät nämät ihmiset käännä
+huomiotaan ympäristöönsä, eivät huomaa sitä, joka elämässä todellakin
+on tärkeätä ja joka vaatii ratkaisua, vaan ovat sadusealaisten,
+kirkollisten fariseuksien ja valtiollisten sofistien alttiita
+palvelijoita.
+
+Heidän ei tarvitse muuta kuin hetkeksi erota siitä psykoloogisesta
+mikroskoopista, jonka läpi he katsovat tutkimiaan aineita ja hiukan
+katsella ympärilleen huomatakseen miten vähäarvoisia ovat kaikki
+ne tiedot, joista he niin lapsellisesta ylpeilevät. Puhumattakaan
+analyyttisestä geometriiasta, spektralianalyyseistä, atoomien muodoista
+tai kivikauden ihmisten pääkallon mitoista y.m. vähäpätöisyyksistä,
+ovat myöskin tiedot mikro-organismeista, Röntgen’in säteistä y.m.s.
+sangen vähäpätöisiä verrattuna niihin tietoihin, jotka me olemme
+hylänneet ja jättäneet lakitieteen, kansallistalouden, finanssiopin
+y.m. professorien väärennettäviksi. Meidän tulee vaan hiukan katsella
+ympärillemme huomataksemme, ettei todellinen tieteellinen toiminta ole
+sen, tutkimisessa, joka sattumalta meitä huvittaa, vaan sen kysymyksen
+ratkaisemisessa, millä tavoin ihmisen elämän tulee olla järjestetty —
+uskontoa, siveellisyyttä, yhteiskunnallista elämää koskevien kysymysten
+vastaamisessa. Jolleivät nämät kysymykset ole ratkaistuina, ovat kaikki
+meidän tietomme luonnosta vahingollisia ja vähäarvoisia.
+
+Me iloitsemme ja ylpeilemme siitä, että tiede tekee meille
+mahdolliseksi hyväksemme käyttää vesiputouksien voimaa,
+käyttää tämä voima tehtaiden käyttämiseen, tahi siitä, että me
+voimme rakentaa tunneleja vuorten läpi j.n.e. Mutta paha on
+siinä, ettemme me käytä koskien voimaa ihmisten hyödyksi, vaan
+raharuhtinoiden rikastuttamiseksi, ihmisten, jotka valmistavat
+joko ylellisyystavaroita, tahi aseita ihmiskunnan hävittämiseksi.
+Dynamiittia, jolla me puhkasemme vuoria rakentaessamme tunneleita,
+käytämme me myöskin sodassa, josta me emme mitenkään voi luopua, vaan
+jonka pidämme välttämättömänä ja johon herkeämättä itseämme valmistamme.
+
+Vaikka nykyään osataankin erityistä ainetta ymppäämällä pelastaa
+ihmisiä difteriitistä, Röntgen'in säteiden avulla löytää neulan
+ruumiissa, parantaa syfiliksen, tehdä ihmeteltäviä leikkauksia
+j.n.e., niin emme kuitenkaan, vaikka nämät keksinnöt täydellisesti
+vastaisivatkin tarkoitustaan, ylpeilisi niistä, jos me täydellisesti
+ymmärtäisimme todellisen tieteen oikean merkityksen. Jos edes niistä
+voimista, jotka nykyään uhrataan käytännöllisiin keksinnöihin tai
+turhan uteliaisuuden tyydyttämiseksi, käytettäisiin todellisen tieteen
+hyväksi, jonka esineenä on ihmiselämä, niin ei suurimmalla osalla
+ihmisistä olisi niitä kipuja, joista ainoastaan pieni osa nykyään
+parannetaan sairaaloissa, ei olisi tehtaissa kasvaneita kuihtuneita ja
+kyttyräselkäisiä lapsia, kuolevaisuus ei olisi lasten joukossa, kuten
+nyt, 50 %, ei olisi olemassa prostitutsioonia eikä syfilistä, sodissa
+ei murhattaisi satoja tuhansia, ei olisi olemassa niitä järjettömyyksiä
+ja kärsimyksiä, joita nykyinen tiede pitää ihmiselämän välttämättömänä
+ehtona.
+
+Me olemme siihen määrään väärentäneet tieteen käsitteen, että meidän
+aikamme ihmisistä tuntuu kummalliselta kuulla puhuttavan tieteistä,
+jotka poistaisivat prostitutsioonin, syfiliksen, kuolevaisuuden
+lapsissa, kokonaisten sukupolvien kuolemisen sukupuuttoon, suurien
+ihmisjoukkojen murhaamisen. Meistä näyttää, että ainoastaan ne
+harjoittavat todellista tiedettä, jotka laboratoorioissa kaatelevat
+nesteitä toisesta pullosta toiseen, leikkelevät sammakoita,
+kirjoittavat hämäriä filosoofisia, historiallisia, juriidisia,
+kansallistaloudellisia kyhäyksiä, jotka ovat kokoonpannut ehdollisista
+fraaseista ja joita he itsekin ainoastaan puoleksi kykenevät
+ymmärtämään ja joiden tarkoituksena on näyttää, että sen, mikä on
+olemassa, myöskin täytyy olla olemassa.
+
+Mutta todellisen tieteen, joka todellakin ansaitsisi sen kunnioituksen,
+jota nykyään itsellensä vaativat sangen vähäpätöisen tieteenhaaran
+edustajat, — todellisen tieteen tarkoitus ei ole se. Sen tehtävänä
+on ottaa selvää siitä, mihin tulee uskoa, mihin ei, miten ihmisten
+yhteiselämän tulee olla järjestetty, miten tulee järjestää
+sukupuolisuhteet, miten kasvattaa lapsia, mille kannalle on asetettava
+maanomistus, miten on kohdeltava muukalaisia, miten eläimiä ynnä
+monesta muusta ihmiselämälle tärkeästä seikasta.
+
+Tällainen on todellinen taide aina ollut ja sellaisen sen myöskin
+tulee olla. Tällainen tiede on meidänkin aikanamme syntymässä, mutta
+toiselta puolen vastustavat sitä ne oikeaoppiset totuuden väärentäjät,
+jotka puolustavat asioiden nykyistä tilaa, toiselta puolen taas pitävät
+kokeellisten tieteiden harjoittajat tyhjänä ja tarpeettomana tieteenä.
+
+Jos esim. ilmestyy teos, joka todistaa kirkollisen fanatismin
+vanhentuneeksi ja mielettömäksi ja näyttää järjellisen, ajanmukaisen
+uskonnollisen maailmankatsannon muodostumisen välttämättömäksi, niin
+panee koko nykyisen tieteen hyväksymä teologiia kaikki voimansa
+liikkeelle todistaakseen vääräksi tämän teoksen ja puolustaakseen
+ja ylläpitääkseen taikauskoa, joka jo kauvan sitten on vanhentunut
+ja jossa ei enään ole mitään järkeä. Yhtä ankaraa vastustusta
+herättää sellainen kirja, jossa väitetään, ettei maa saa olla
+yksityisomaisuutena, että yksityisen maaomaisuuden laillisena
+pitäminen on yksi kansan köyhyyden syistä. Nähtävästi tulisi
+tieteen, todellisen tieteen ottaa huomioonsa tällaisen saarnan ja
+tehdä siitä ne johtopäätökset, jotka siitä voi tehdä. Mutta meidän
+aikamme tiede ei tee sitä, päinvastoin tulee kansallistalous aivan
+vastakkaisiin johtopäätöksiin. Se vaatii, että maaomaisuuden,
+samoin kuin muunkin, tulee yhä enemmän keskittyä muutamien harvojen
+omistajien käsiin. Samoin luulisi todellisen tieteen asiaksi näyttää
+sodan, kuolemanrangaistuksen järjettömyyden, vahingollisuuden ja
+siveettömyyden, prostitutsioonin epäinhimillisyyden ja järjettömyyden,
+vahingollisuuden ja siveettömyyden tai isänmaallisen fanatismin
+järjettömyyden ja vahingollisuuden. Tällaisia teoksia on tosin
+olemassa, mutta ne pidetään epätieteellisinä. Tieteellisinä
+pidetään sellaisia teoksia, jotka väittävät kaikkia näitä ilmiöitä
+luonnollisiksi ja välttämättömiksi, joiden sisältönä ovat turhaa
+uteliaisuutta herättävät kysymykset, joilla ei ole mitään yhteyttä
+ihmiselämän kanssa.
+
+Tällainen on aikamme vallalla oleva tiede.
+
+Selvästi voi huomata, miten aikamme tiede poikkeaa oikealta uraltaan
+ja seuraa niitä ihanteita, jotka muutamat tieteenharjoittajat ovat
+itselleen luoneet ja jotka suurin osa oppineista tunnustaa oikeiksi.
+
+Nämät ideaalit eivät ilmene ainoastaan tyhmissä uudenaikaisissa
+kirjoissa, joissa kuvataan maailmaa 1000, 3000 vuoden perästä, vaan
+niitä julkilausuvat myöskin sosioloogit, jotka pitävät itseään
+todellisina tutkijoina. Näiden ihanteiden mukaan väitetään, ettei
+tulevaisuudessa ruokaa enään saada maanviljelyksen ja karjanhoidon
+kautta, vaan että se valmistetaan kemiallisesti laboratoorioissa, ja
+että ihmistyövoiman sijaan tulevat astumaan luonnon voimat.
+
+Tulevaisuudessa emme muka tule syömään munia, joita on muninut
+kasvattamamme kana tahi leipää, joka on kasvanut pellollamme tai
+kasvattamamme puun omenaa, jonka omin silmin olemme nähneet kukkivan
+ja kypsyvän, vaan tulemme nauttimaan maukasta, ravitsevaa ruokaa, joka
+yhteisin voimin valmistetaan laboratoorioissa.
+
+Silloin ei ihmisen enään tarvitse paljon ollenkaan tehdä työtä, joten
+kaikki voivat silloin heittäytyä samallaiseen toimettomuuteen, jossa
+yliluokat nykyään elävät.
+
+Nämät ihanteet osoittavat kaikkein parhaiten, missä määrässä meidän
+aikamme tiede on poikennut oikealta tieltä.
+
+Sangen suurella osalla ihmisiä ei ole nykyään hyvää eikä tarpeeksi
+ravintoa (sama on asianlaita asuntoon, vaatetukseen ja muihin
+välttämättömiin tarpeisiin nähden). Sitä paitsi ovat he pakoitetut
+menestykselleen vahingoksi tekemään alinomaista, raskasta työtä. Tämän
+kurjuuden voisi sangen helposti poistaa hävittämällä keskinäisen
+taistelun ylellisyydestä, rikkauden epätasaisen jaon ja yleensä
+valheellisen, vahingollisen asiain tilan ja järjellisesti järjestämällä
+ihmisten elämän. Mutta tieteen mukaan on nykyinen asiain tila yhtä
+muuttumatoin kuin tähtien liikunto. Tieteen tehtävänä ei sentähden
+muka olekkaan selittää nykyisen asiain tilan valheellisuutta ja
+muodostaa ihmisten elämä uudelle järjelliselle kannalle, vaan keksiä
+keinoja, miten nykyisen yhteiskuntajärjestyksen vallitessa kaikki
+ihmiset voisivat elää ja antautua samallaiseen laiskuuteen kuin nykyään
+vallassa olevat luokat, jotka elävät turmeltunutta elämää.
+
+Samalla unohdetaan, että leipä, vihannekset, hedelmät y.m.
+ravintoaineet, joita me työllämme voimme saada maan kasvamaan, ovat
+kaikkein terveellisintä, helpointa ja luonnollisinta ruokaa, ja että
+ruumiillinen työ on ihmiselle yhtä välttämätöin elämänehto kuin
+hengittäminen.
+
+Kun tahdotaan keksiä keinoja, joiden avulla ihmiset valheellisen
+omaisuuden ja työn jaon vallitessa voisivat elättää itseänsä
+kemiallisesti valmistetulla ravinnolla ja pakoittaa luonnon voimia
+tekemään työtä edestään, niin on se aivan samaa kuin keksiä keinoja,
+joiden avulla voitaisiin pumpata ummehtuneesen huoneesen suljetun
+ihmisen keuhkoihin hiilihappoa, kun siihen tarvittaisiin ainoastaan
+laskea hänet pois ummehtuneesta ilmasta.
+
+Kasvi- ja eläinmaailmassa on meitä varten valmistettu sellainen
+ruuanlaitoslaboratoorio, jommoista eivät mitkään professorit kykene
+laittamaan. Jotta ihminen voisi sitä hyväkseen käyttää, ei häneltä
+vaadita mitään muuta kuin että hän aina tyydyttää sisällistä tarvettaan
+työhön, jota ilman elämä käy ihmiselle kiusalliseksi. Mutta sen
+sijaan, että meidän aikamme oppineet koettaisivat kaikin voimin tehdä
+ihmisille mahdolliseksi hyväkseen käyttää näitä heille valmistettuja
+etuja, pitävät he sen yhteiskuntajärjestyksen, jonka vallitessa ihmiset
+eivät mitenkään voi näitä etuja nauttia, aivan välttämättömänä ja
+muuttumattomana. Sen sijaan, että ihmisten elämä muodostettaisiin sille
+kannalle, että he voisivat ilomielin tehdä työtään ja ravita itseään
+maan hedelmillä, tahdotaan hänestä tehdä keinotekoinen hirviö. Se on
+aivan samaa kuin keksiä keinoja, miten ihmisen keuhkoihin voisi pumpata
+tarpeellisen määrän hiilihappoa sen sijaan, että hänet vietäisiin
+puhtaasen ilmaan, miten hän voisi asua ummehtuneessa kellarissa eikä
+tavallisessa asunnossa.
+
+Mokomia valheellisia ihanteita ei voisi olla olemassa, jollei tiede
+olisi eksynyt väärälle uralle.
+
+Ja taiteen ilmituomat tunteet syntyvät tieteen tekemien johtopäätösten
+perustuksella.
+
+Mutta minkälaisia tunteita voi herättää tällainen valheellista uraa
+kulkeva tiede? Toinen tämän tieteen haaroista herättää vanhentuneita,
+ihmiskunnan jo aikoja sitten kokemia ja meidän aikanamme vahingollisia
+ja yksinomaisia tunteita. Toinen taas, jonka tutkimusesineillä ei ole
+mitään yhteyttä ihmiselämän kanssa, ei voi olla taiteen perustuksena.
+
+Aikamme taiteen tulee sen vuoksi, ollaksensa taidetta, tieteestä
+riippumatta luoda itselleen tie tahi totella todellisen tieteen
+johdatusta, — tieteen, jota oikeaoppiset tieteen harjoittajat eivät
+hyväksy. Tämän vaatimuksen täyttää juuri tiede silloin, kun se edes
+osaksikin täyttää tarkoituksensa.
+
+Toivottavaa olisi, että tiedettä arvosteltaisiin samalta kannalta,
+jolta minä olen koettanut arvostella taidetta, että ihmisille
+näytettäisiin vääräksi tiedettä varten keksitty tiedeteoriia ja
+osoitettaisiin, miten välttämätöntä on kristinopin tunnustaminen sen
+oikeassa merkityksessä, että tämän opin kannalta arvosteltaisiin
+kaikkia niitä tietoja, joita meillä on ja joista me ylpeilemme, että
+todistettaisiin kokeellisten tietojen vähäarvoisuus ja uskonnollisten,
+siveellisten ja yhteiskunnallisten tietojen tärkeys, ja ettei näiden
+tietojen edustajiksi asetettaisi, kuten nykyään, yksinomaan yliluokkia,
+vaan että ne tulisivat kaikkien niiden vapaiden ja oikeutta rakastavien
+ihmisten omaisuudeksi, jotka eivät aina ole yhtä mieltä yliluokkain
+kanssa, vaan vastoin heidän mielipiteitään ovat kehittäneet oikeata
+elämäntiedettä.
+
+Matematiikkaa, astronomiiaa, fysiikkaa, kemiiaa ja biologiiaa, samoin
+kuin teknillisiä tieteitä ja lääketiedettä tullaan harjoittamaan
+ainoastaan siinä määrässä kuin ne auttavat ihmisiä vapautumaan
+uskonnollisista, juriidisista ja yhteiskunnallisista harhaluuloista
+tahi edistävät kaikkien ihmisten eikä ainoastaan yhden ainoan luokan
+onnellisuutta.
+
+Ainoastaan silloin lakkaa tiede olemasta toiselta puolen
+systeemi sofismeja, jotka ovat välttämättömiä vanhentuneen
+yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi ja toiselta puolen taas
+muodoton joukko enemmän tai vähemmän tarpeettomia tietoja, ja muodostaa
+kauniin orgaanisen kokonaisuuden, jolla on määrätty, kaikille
+ymmärrettävä ja järjellinen tarkoitus, nimittäin tehdä ihmiset
+vakuutetuiksi niistä totuuksista, joiden perustuksena on aikamme
+uskonnollinen vakaumus.
+
+Ainoastaan silloin tulee taide, joka aina on riippuvainen tieteestä
+siksi, jota se voi ja jona sen tulee olla, — yhtä tärkeäksi elämän ja
+ihmiskunnan kehityksen orgaaniksi kuin tiedekin.
+
+Taide ei ole nautintoa eikä huvitusta, vaan paljoa tärkeämpää. Se on
+ihmiskunnan elämän orgaani, joka muuttaa järjen vakaumuksen tunteeksi.
+Nykyajan uskonnollisen vakaumuksen sisältönä on vakaumus kaikkien
+ihmisten veljeydestä ja siitä, että he ainoastaan yhtymisen kautta
+keskenään voivat saavuttaa todellisen onnen. Todellisen tieteen
+tehtävänä on keksiä keinoja, joiden avulla tämä vakaumus voidaan
+sovittaa elämääntaiteen taas tulee muuttaa tämä vakaumus tunteeksi.
+
+Taiteen tehtävä on sangen laaja. Todellisen taiteen tulee tieteen
+avulla ja uskonnon johtamana saada aikaan sen, että se rauhallinen
+yhteiskuntajärjestys, jota nykyään ylläpidetään ulkonaisten
+toimenpiteiden avulla, — tuomioistuinten, poliisivoiman,
+hyväntekeväisyyslaitosten kautta y.m. saavutettaisiin ihmisten
+vapaaehtoisen ja iloisen toiminnan kautta. Taiteen tulee poistaa
+väkivalta.
+
+Ja ainoastaan taide voi sen tehdä.
+
+Taiteen vaikutusta on se, ettei ihmisten yhdyselämä, yhteiskunnallinen
+järjestys enään nykyään ole kokonaan riippuvainen väkivallan ja
+rangaistuksen pelosta. Jos taide on voinut saada ihmiset määrätyllä
+tavalla käsittelemään uskonnollisia asioita, määrätyllä tavalla
+kohtelemaan vanhempiaan, lapsiaan, vaimojaan, sukulaisiaan,
+esivaltaansa, kärsiviä, vihollisia ja eläimiä — ja miljoonat ihmiset
+katsovat velvollisuudekseen seurata tässä suhteessa yleistä tapaa
+ilman vähintäkään pakkoa, — tapaa, jonka ainoastaan taide voisi
+muuttaa, — niin voihan sama taide aikaansaada muitakin tapoja, jotka
+lähemmin vastaisivat aikamme uskonnollista vakaumusta. Jos taide
+on voinut herättää ihmisissä harrasta kunnioitusta pyhäinkuviin,
+herranehtoolliseen, hallitsijan persoonaan, häpeätä toveruuden
+pettämisestä, uskollisuutta lipulle, tarvetta kostaa loukkaus; tarvetta
+uhrata vaivaa temppelien rakentamiseen ja koristamiseen, velvollisuuden
+tunnetta puolustaa kunniaansa ja isänmaatansa, niin voi taide myöskin
+herättää kunnioitusta ihmisarvoa ja jokaisen eläimen henkeä kohtaan,
+saattaa ihmisiä häpeämään ylellisyyttä, väkivaltaa, kostoa; saada
+ihmiset vapaaehtoisesti ja ilomielin huomaamattansa uhraamaan itsensä
+ihmiskunnan hyväksi.
+
+Taiteen tulee saada aikaan se, että veljellisyyden ja rakkauden
+tunteet lähimmäiseen, jotka nykyään piilevät ainoastaan paraimpien
+ihmisten sydämissä, tulisivat yleisiksi, vaistomaisiksi tunteiksi
+kaikille ihmisille. Herättämällä ihmisissä määrätyissä olosuhteissa
+veljellisyyden ja rakkauden tunteita, vaikuttaa uskonnollinen
+taide sen, että nämät tunteet tulevat heissä yhä tavallisemmiksi
+ja että kaikki heidän tekonsa tulevat olemaan sopusoinnussa näiden
+tunteiden kanssa. Yhdistämällä taas eriluontoiset ihmiset toisiinsa
+samojen tunteiden avulla ja poistamalla eroituksen heidän välillään
+kasvattaa yleismaailmallinen taide heidät keskinäiseen yhdistymiseen,
+näyttää heille ei järjen vaan itse elämän kautta, miten suurta iloa
+matkaansaattaa niiden rajojen poistaminen, joita elämä ihmisten välille
+asettaa.
+
+Nykyajan taiteen tarkoituksena on muuttaa järjen asiasta tunteen
+asiaksi se totuus, että ihmisten onnellisuus riippuu heidän
+keskinäisestä yhdistymisestään ja luoda nykyään vallitsevan väkivallan
+sijaan se Jumalan eli rakkauden valtakunta, joka meidän kaikkien
+mielestä on ihmiselämän korkein tarkoitusperä.
+
+Kenties tiede tulevaisuudessa avaa taiteelle vielä laveampia näköaloja
+ja ylevämpiä ihanteita, ja taide tulee ne toteuttamaan; mutta nykyään
+on taiteen tarkoitusperä selvä ja tarkoin määrätty. Kristillisen
+taiteen tehtävänä on — kaikkien ihmisten veljeysaatteen toteuttaminen.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76972 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..edd124f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for book #76972
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/76972)