diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76962-0.txt | 5136 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 5152 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76962-0.txt b/76962-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c85851e --- /dev/null +++ b/76962-0.txt @@ -0,0 +1,5136 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76962 *** + +language: Finnish + + + + +NARRIEN YHTEISKUNNASTA + +Muutamia kertomuksia + + +Kirj. + +AUGUST STRINDBERG + + +Suomentanut + +Väinö Tanner + + + + + +Porissa, +Osuuskunta Kehityksen r.l. kustannuksella, +1908. + + + + +SISÄLTÖ: + +Onnellisten saari. +Korkeampia tarkotusperiä. +Kaarle XII:n ruumiin ääressä. +Urakoitsijamme. +Satuja: + Lokit. + Pyhä härkä eli valheen riemuitseminen. + Miten pappi, joka uskoi Jumalaan, tulee käännetyksi + mehiläisen nokkeluuden kautta. + Omistusoikeutta. + + + + +ONNELLISTEN SAARI + + + +EHSIMMÄINEN LUKU. + + +Kolmimasto "Ruotsin Leijona" oli nostanut purjeet keulamastossa +Älfsborgin linnotuksen ulkopuolella ja oli juuri nostamaisillaan +ankkuria, kun muuan tullin soutuveneistä lähti maista ja antoi merkin, +että laiva ei saisi vielä lähteä; mutta tuuli oli jo täyttänyt +etupurjeen, ja laiva painoi ankkuriköyttä. Tullimiehet sousivat minkä +jaksoivat; pätkä heitettiin laivasta ja pian kiskottiin tullivene +suuren rungon viereen. Veneestä kapusi kaksi nuorta miestä ja hinattiin +kanuunaportin kautta laivaan; heidän jälkeensä heitettiin nahkasäkki, +joka näytti olevan heidän ainoana matkatavaranaan, ja sitte pistihe +tullivene taas ulos; mutta "Ruotsin Leijona", joka oli nyt saanut +ankkurin teljolle, purjehti pikkupurjeillaan merelle kajauttaen +oikean sivustan kanuunoistaan iloisen laukauksen, mihin vastattiin +linnotuksesta. + +"Ruotsin Leijonalla" oli lastina rautatakeita, vaatteita ja +kappaletavaraa; sen lisäksi 500 matkustajan, enimmäkseen rikoksellisia, +joita eli tuotu ankkuripajoista, vankiloista ja kuritushuoneista, ja se +oli määrätty lähtemään Uuteen Ruotsiin Pohjois-Amerikassa. + +Senjälkeen kun nuoret herrat olivat kunnialla tulleet välikannen +kautta ja seisoivat kannella, kääntyivät he, ja ikäänkuin yhteisen +ajatuksen kannustamina, ojensivat kieltään joko linnotukselle tai +maalle kokonaisuudessaan, joka sinersi heidän takanaan, sitä oli vaikea +ratkaista. Senjälkeen kun he täten olivat antaneet isänmaallisten +tunteittensa pulputa näkyviin, menivät he kapteenin kajuuttaan perässä +näyttääkseen paperinsa ja antaakseen selityksensä. + +Siitä selityksestä, jonka he nyt antoivat, kävi ilmi, että he olivat +ylioppilaita Upsalan yliopistossa, Dominus Lasse Hulling ja Peter +Snagg, molemmat syytettyinä siitä, että he niinhyvin kaupungin +kellarissa kuin myös osakunnan kemuissa olivat käyttäneet moitittavaa +puhetapaa kuninkaan professorista, Serenissimus Olaus Rudbeckiuksesta +ja tämän äskettäin painosta ilmestyneestä vuosisataisteoksesta Atland +eli Manhem, jossa isänmaan kunnia oli tähän saakka kuvittelemattomalla +ja aavistamattomalla tavalla tullut kohotetuksi, sanottu Serenissimus +kun oli täydelliseksi varmuudeksi todistanut ja johtanut, että Svean +valtakunta ei ollut vähempää kuin ihmiskunnan kehto. Surkuteltavain +ja sopimattamain epäilystensä takia oli sanotut Hulling ja Snagg +pantu karsseriin, mutta kun he tässä enemmän ahtaassa kuin +terveellisessä oleskelupaikassa olivat käyttäytyneet taitamattomasti ja +rangaistavasti, oli heidät tuomittu kujanjuoksuun ja kuritushuoneeseen. + +Kuninkaallisen majestetin erikoisen suosion kautta armotettuna olivat +he saaneet luvan lähteä valtakunnasta ja matkustaa "Ruotsin Leijonan" +kanssa Uuteen Ruotsiin. + +Kapteeni vastaanotti selityksen kelpo irvistyksellä. Hän ei ollut +kuullut puhuttavan Atlantica kirjasta, mutta kun hän kuuli, että +se käsitteli jotakin semmoista, kuin että Ruotsin valtakunta olisi +sama kuin vajonnut Atland eli Onnellisten saari, asettui hän heti +ylioppilasten puolelle ja selitti jokaisen merimiehen tietävän, että +Atlantica oli Suuressa Meressä, joka juuri samasta saaresta oli saanut +nimensä, eli Atlantinmeressä. Ja sitte hän lausui oppineet herrat +tervetulleiksi ja tuli heidän hyväksi ystäväkseen. + +Matka sujui hyvien tuulten vallitessa yli Pohjanmeren, Kanaalin läpi +ja ulos Espanjan merelle. Kun haaksirikon varalta ei uskallettu pitää +vankeja sidottuina ja muuten ei pelätty pakoa tai kapinaa, kaikki kun +olivat selittäneet olevansa tyytyväisiä siihen että saivat matkustaa, +kulkivat he vapaina ja käyttäytyivät sopivasti ja siivosti. Naineet +olivat saaneet takasin vaimonsa ja lapsensa, joita he eivät olleet +nähneet vuosikausiin, ja he olivat julman ilosia ja onni teki heidät +hyviksi. Mutta he eivät muuten olleetkaan niinkään vaarallisia. +Jotkut olivat humalapäissään vetäneet puukkonsa esille, toiset olivat +paenneet sotapalveluksesta ja jotkut olivat poimineet hedelmiä toisten +puista, senvuoksi ettei heillä itsellään ollut niitä. Päästyään ulos +pimeistä, epäterveellisistä vankiloista, nauttivat he täysin siemauksin +nähdessään suuren meren, joka kietoi heidät valoon. Kaikki oli heille +uutta ja he leikkivät kuin lapset kannella. Milloin oli heidän nähtävä +delfini, joka tanssi aalloilla, milloin katsottava, miten merimiehet +pyydystivät haikalan tai lentokalan. + +Työstä vapautettuina oli koko matka heille ikäänkuin pyhäpäivä, ja +he tulivat ilman mitään toimeentulohuolia katetun pöydän ääreen, +vajavaisen tosin, mutta riittävän. + +Molemmat ylioppilaat, joilla oli ollut nuora kaulassa, mutta olivat +päässeet irti, tunsivat tavallaan olevansa kanssarikoksellisia +ja tekivät tuttavuutta vapautettujen kanssa, joiden tuli heidän +tavallaan uudelleen alkaa elämänsä taistelu uudessa maassa, uusissa +oloissa. Lasse oli luonnostaan ja kasvatuksen kautta tullut siihen +maailmankatsomukseen, että kaikki mikä tapahtuu, on paraaksi; Peter +sensijaan oli sitä mieltä, että kaikki oli auttamatonta. Ja monasti +joutuivat nämä toverukset riitaan näistä maailmankäsityksistään, +jolloin aina tapahtui, että kumpikin sai puolet kuulijoista puolelleen, +mikä kerran antoi laivalääkärille aiheen ratkasta riidan siten, että +hän tunnusti kummankin olevan oikeassa. Elämä on sekä mustaa että +valoisaa, sanoi hän. Se, joka sattuu näkemään ainoastaan mustan puolen, +luulee että kaikki on mustaa; se joka sattuu näkemään ainoastaan +valoisan puolen, luulee että kaikki on valoisaa. Ja siihen se jäi. + +Siten saapuivat he Azorien yhdeksälle saarelle. Täällä saivat he mennä +maihin ja ojennella koipiaan. He luulivat tulleensa paratiisiin, +sillä täällä kasvoi viiniä, maissia, appelsinia, ananasia ja melonia +ulkona paljaan taivaan alla. Eräs veitsenleikkaaja, joka oli istunut +ankkuripajassa kuusi vuotta, tuli niin iloseksi, että hänet täytyi +sitoa, ja sidottuna makasi hän erään puron reunalla ja söi appelsinia +niin että nenä oli keltasena, ja huusi että hän on Aatami. Hän tahtoi +senvuoksi myös riisuutua alastomaksi, puettuna pelkkään tupakanlehteen, +mutta laivapappi otti hänet käsiinsä ja selitti, että oli syntistä +käydä alastomana. Mutta mies todisti pyhän kirjan ja Piplian historian +avulla, että Aatami syntiinlankeemuksen jälkeen kävi viikunalehteen +puettuna, jonka vuoksi hän katsoi olevansa oikeutettu käymään +tupakanlehdessä. Mutta silloin todisti pappi kirkkoisäin ja Flora +Exotican avulla, että viikunalehti ei ollut tupakanlehti. + +Vihdoin vietiin matkustajat laivaan; kulettiin täysillä purjeilla +ja suunta oli Antiguamia kohti. Tähän saakka oli kaikki käynyt +rauhallisesti ja hyvin, paitsi että oli saatu kestää pieni +myrsky Pohjanmerellä. Mutta kun he olivat siirtymäisillään +pasativyöhykkeeseen, saivat he tyyntä. Meri oli ympärillä ikäänkuin +elohopeahorisontti, jonka päällä laiva liikkui magnetineulan tavoin. +Kuumuus tuli sietämättömäksi, terva juoksi kaikesta seisovasta +tavarasta ja laivan saumoista. Huuhdottiin kantta kaiken päivää +ikäänkuin olisi pelätty sen tarttuvan tuleen. Siten kului kahdeksan +päivää. + +Silloin, aikasin eräänä aamuna, huomasi kurkistaja etumastossa, että +pilviä näkyi pohjosessa. Kapteeni, joka tiesi mitä tämä merkitsi, antoi +heti sitoa kanuunat ja kaiken irtaimen, sulkea luukut, ja antoi väen +olla valmiina pahinta vastaanottamaan. + +Muutamien tuntien jälkeen, aamiaisen aikaan, näkyi musta juova +taivaanrannalla; muutamia tunteja myöhemmin kuului jyskettä, ikäänkuin +laineet särkyisivät rantaa vastaan tai ikäänkuin vaunun jyrinää +kaupungissa; ja veden yli syöksyi myrsky. Ennenkuin purjeitten avulla +oli onnistuttu ohjata laivaa, olivat raa'at ja mastonhuiput meressä, +ja pelkillä alapurjeilla antoi "Ruotsin Leijona" mennä myötätuuleen +eteläänpäin, eteenpäin, eteenpäin, tietämättä mihin oltiin menossa. + +Myrsky raivosi kolme päivää ja joka hetki odotettiin saatavan kuulla +kölin raapivan pohjaa. Pappi luki, saarnasi ja selitti, että muuta +ei voitu odottaakaan, kun laivalla oli rikoksellisia. Hän muistutti +Joonasta ja ehdotti kapteenille, että profeta Michan XII luvun 16:n ja +seuraavien värssyjen nojalla heitettäisiin kaikki rikokselliset laidan +yli, jotta vanhurskaat pelastettaisiin, mutta kapteeni ei suostunut. +Kun vaara oli suurimmillaan, meni Lasse Hulling papin luo ja ehdotti +hänelle, että yleinen rippi- ja rukouspäivä oli toimeenpantava, sillä, +sanoi hän, ainoastaan katumattomat synnit painavat vaa’assa. Ehdotus +hyväksyttiin ja alkoi rippi, josta rikokselliset vapautettiin, koska +heillä ei ollut mitään tunnustamattomia syntejä. + +Tapahtuneessa tutkimuksessa ei havaittu ketään vanhurskaaksi. Mutta +myrsky jatkui siitä huolimatta. Silloin kuultiin hiljaista napinaa +eturuumasta. Joukko oli tuuminut sinne tänne ja vihdoin oli eräs +neropatti saanut päähänsä, että papinkin oli tunnustettava syntinsä, +sillä hän oli nyt ainoa, joka ei ollut syntejään tunnustanut. Ehdotus +hyväksyttiin huutoäänestyksellä ja senjälkeen oli vaan löydettävä +rippi-isä. + +Peter Snagg ilmottautui lopulta, sanoen tentanneensa hepreaa +papintutkintoa varten. Pappi pani vastaan, mutta turhaan. Hän sidottiin +suurmastoon ja saatuaan sekä ankaria uhkauksia ja ystävällisiä +kehotuksia, tunnusti hän kyynelten viljalti vuotaessa, että hän +nuoruudessaan oli vietellyt erään rippikoululapsen. + +Nyt syntyi neuvottelu, johon matkustajatkin ottivat osaa, ja kun +pappi oli äänestänyt sen puolesta, että heidät kaikki viisisataa oli +heitettävä mereen, lankesi tuomio pian siten, että papin oli jouduttava +mereen profeta Michan XII luvun 16:n ja seuraavien värssyjen nojalla. +Ja suoritettuaan viimeisen rukouksensa syöstiin hänet mereen. + +Mutta myrsky lisääntyi yhä. Vihdoin seitsemäntenä päivänä koiravahdin +aikana törmäsi laiva. Kiljahdus vastasi rungon kolinaan. Laiva oli +ajautunut keulallaan eräälle vedenalaselle karille, niin että se joutui +ylösalasin. Kanuunat irtaantuivat siteistään ja putosivat välikannen +läpi. Päivän koittaessa alkoi laiva vajota. Mutta silloin nähtiin maata +tuulen puolella. + +Useimmat olivat ennättäneet veneisiin, mutta ennättämättä ottaa +mukaansa jälkeäkään ruokatavaroista, vaatteista tai aseista. Kun +aurinko nousi, huomasivat he kaikki kuusisataa henkeä tulleensa +pelastetuiksi ja nousivat maihin hyvässä järjestyksessä, mutta laiva +upposi kiven tavoin kun he astuivat jalallaan maihin. + + + +TOINEN LUKU. + + +Seitsemän päivän vaivojen ja unettomuuden jälkeen olivat matkustajat +niin rasittuneet, että he heti laskeutuivat maahan nukkumaan niiden +puiden alle, joita kasvoi rannalla; mutta Lasse Hulling ja kapteeni +läksivät tutkimusretkelle. + +He eivät olleet milloinkaan nähneet niin ihmeen kaunista maata; se oli +heidän ensimäinen havaintonsa senjälkeen kun heidän kuumuuden takia oli +täytynyt heittää päältään vaatteensa. Mikä heitä enimmin kummastutti, +oli se, että he näin pohjosella leveysasteella, sillä he olivat +vielä kaukana päiväntasaajan pohjospuolella, tapasivat näin lämpimän +ilmanalan; mutta he löysivät pian syyn tähän siinä tulivuoressa, +joka hiljalleen ikäänkuin vallituksena kohoutui pohjatuulta vastaan +ja samalla maanalaisen lämpönsä kautta muutti maan kasvitarhaksi. +Kaikkialla näkivät he palmuja, joissa oli taateleja ja kokospähkinöitä, +leipäpuita, bananeja tai pisangeja, eräitä oranssin tapaisia hedelmiä, +ananasia, viikunoita, jättiläismansikoita, meloneja, jotka kaikki joko +kantoivat tai tulisivat kantamaan hedelmiä. Että maa oli saarta, siitä +ei ollut epäilystäkään. Purot kiemurtelivat tamarindien varjoisten +holvien alla ja punasessa granitissa löysivät he lähteitä, joissa oli +jääkylmää vettä, mikä hämmästytti heitä, kun he tiesivät maaperän +olevan tulista. + +Papukaijoja, hunajalintuja ja tukaneja punaisissa, viheriäisissä, +sinisissä, keltasissa ja kullanvärisissä höyhenissä lenteli ympäri +puissa laulaen miellyttävästi, ei niinkuin ne kirkuvat lajit, joita +he olivat nähneet häkeissä; mutta ne olivatkin ainoita eläviä mitä he +tapasivat. Heidän vaelluksensa tapahtui puiden siimeksessä, kukkivien +niittymaiden kautta, jotka ulottuivat aina meren rantaan saakka. Lämpö +tuli yhä painostavammaksi, niin että heidän täytyi jättää vaatekappale +toisensa jälkeen pois. Päivällisen aikaan nousivat he tulivuorelle, +joka näytti olevan sammunut, ja illan suussa voivat he sen juurella +mennä levolle, kumpikin palmulehvänsä alle, turvassa sekä eläinten että +ihmisten hyökkäyksiltä, sillä heillä oli nyt varmuus luuloonsa, että he +olivat saarella, jolla ei ollut vaarallisia eläimiä eikä ihmisiä. + +Kun he seuraavina päivänä päivällisen aikaan tulivat +maallenousupaikalle, tapasivat he matkatoverinsa pitkällään puiden +alla, kylläisinä, puolialastomina ja valveillaan uneksien. Lasse, joka +oli sekä tietorikkain että taitavin heistä, valittiin puheenjohtajaksi +siinä neuvottelussa, joka nyt pidettiin. Saari tosin havaittiin +suloisemmaksi kuin sitä kuvata voi, mutta oli ajateltava tulevaisuutta. +Ensimäinen kysymys koski asuntoja, sillä odotettiin talvea. Lasse +vastasi heti tähän kysymykseen, että kaiken olettamuksen mukaan oltiin +juuri keskitalvessa. Ne jotka tahtoivat asua ummehtuneissa majoissa, +voivat huvitella itseään menemällä katkasemaan puita ja kuorimaan niitä +kynsillään, sillä kaikkia työkaluja puuttui. Ne, jotka ennemmin pitivät +rauhasta ja levosta, voisivat tyytyä rakentamaan vajoja puiden alle. +Toinen pelko koski ruokaa. Lasse vakuutti, että senmukaan kuin hän oli +havainnut puista ja yrteistä, ei täällä tulisi puuttumaan ruokaa koko +vuotena, sillä kun yksi puu lakkasi kantamasta hedelmiä, alkoi toinen. +Kolmas väite tuli naisten puolelta, jotka pelolla odottivat sitä +päivää, jolloin heidän oli pakko käydä ilman vaatteita. Lasse kiinnitti +heidän huomiotaan siihen, että he ensiksikin jo nyt keskitalvella +kävivät puolialastomina, ja että heidän siis, kun kevät tuli, täytyi +kuumuuden vuoksi kulkea aivan alasti, joko he tahtoivat tai eivät. + +Kun siten oli huomattu oltavan turvassa ruu'an, vaatteiden ja +asumuksen puutetta vastaan, oli vaan jälellä sovittautua oloihin. Ja +he sovittautuivat. Mutta yhden neuvon antoi Lasse heille: että he +eivät pysähtyisi yhteen paikkaan, vaan levittäytyisivät yli saaren. +Kun heillä oli jotakin yhteisiä asioita, antaisi hän kutsua heidät +kokoon torven avulla, jonka hän kyllä tulisi hankkimaan. Ja senjälkeen +erosivat he tällä kertaa, senjälkeen kun Lasse oli huudettu päälliköksi +ja semmosena pitänyt puheen, jossa hän oli kehottanut heitä syömään, +juomaan ja olemaan ilosia, sillä nyt he olivat tulleet eräälle +Onnellisten saarista, siitä ei ollut epäilystäkään, ja hän toivoi +vaan, että hän olisi täällä professori Rudbeckin kanssa kahdenkesken, +niin hän kyllä olisi saanut tämän syömään Atlanticansa nahkakansineen +kaikkineen. + +Yöllä asettui jokainen asumaan muutamien lehväin alle, joita oli +ripustettu puiden oksille. + +Mutta seuraavana aamuna kutsui Lasse kokoon lähimmät ystävänsä, +kapteenin, Peter Snaggin ja lääkärin. Senjälkeen kun he ravistamalla +taatelipalmua olivat hankkineet itselleen aamiaisen, otti Lasse +keskusteltavaksi muutamia tärkeitä kysymyksiä, jotka tulevaisuus +varmimmin tulisi vastaamaan. Ensimäisen kysymyksen kohdisti hän +lääkärille: voisivatko he elää ilman liharuokia ja suolaa? Lääkäri +luuli, että senmukaan kun hän oli lukenut matkakertomuksista, he +eivät edes voisi syödä liharuokaa näin kuumassa ilmanalassa, ja mitä +suolaan tuli, niin oli hedelmissä niin paljon suoloja, että enempää ei +tarvittaisikaan. + +Tästä neuvotellessaan kuulivat he huutoa lähimmistä pensaista. Muuan +mies tuotiin esiin, kalpeana kuin ruumis, ja selvien myrkytysoireiden +alasena. Tapahtuneessa tutkimuksessa kävi selville, että hän haluten +lihaa oli kivellä tappanut linnun, jota hän oli koittanut syödä, mutta +että hän samalla oli tuntenut inhoa ja vatsanväänteitä. Lääkäri määräsi +hänelle, ettei hän enää saisi syödä lihaa, ja sillä oli tämä tärkeä +asia ratkastu. + +Toisen kysymyksen esitti Peter Snagg, ehdottaen julkisen +jumalanpalveluksen käytäntöönottamista, mantalikirjotusta ja laillisia +viranomaisia. Hän tunsi ihmisten pahuuden ja kun nämä monet kelvottomat +olivat jonkun aikaa käyneet jouten, tultaisiin pian näkemään miten +heidän yhteiskuntaansa tulisi rauhattomuus häiritsemään. Hän ehdotti +senvuoksi, että käytäisiin lävitse kirkon käsikirja, jonka hän erään +lakikirjan kera oli pelastanut. + +Lasse väitti, että nyt kun kaikki riidanaiheet, nimittäin ruu'an, +vaatteiden ja asunnon puute olivat poistettuina, tulisivat rikoksetkin +lakkaamaan. Kuka tahtoisi varastaa, kun hänellä oli tarpeeksi päivän +varalta eikä hänen tarvinnut kerätä varastoon? Kuka tahtoisi murhata, +kun ei ollut mitään aihetta kateuteen, koska kerran kaikki olivat yhtä +rikkaita ja mahtavia? Kuka tahtoisi tehdä lapsenmurhia, kun lapsilla +oli riittävästi ruokaa, eikä kenenkään tarvinnut pelätä tulevansa +yhteiskunnalle rasitukseksi? Hän tahtoi kokeen vuoksi ottaa lakikirjan +ja summamutikassa käydä lävitse muutamia kohtia. + +Lasse aukasi lakikirjan ja luki: + +"Ensiksi: Maakaari! Sen voimme aivan huoletta pyyhkiä, koska meillä ei +ole maanomistajia. Hyväksytäänkö?" + +"Jaa", vastasivat kokoontuneet. + +"Toiseksi: Perintökaari! Mitä olisi perittävä? Viikunalehti tai +kokospähkinä? Pyyhitäänkö? Hä?" + +"Jaa", täytyi kokouksen vastata. + +"Kolmanneksi: Rakennuskaari! 1 Luku. Miten kylän asema on määrättävä +ja tilukset jaettava. 2 Luku. Miten talonasemalle on rakentaminen! Kun +nyt ei ensinkään rakenneta tai jaeta, niin pyyhitään koko tämä kaari +myöskin, vai kuinka?" + +"Jaa", vastasi seurakunta. + +"Neljänneksi: Kirkkokaan! Koska meillä ei ole kirkkoa, niin saamme +pyyhkiä senkin?" + +"Jaa", vastasi kokous. + +"Viidenneksi: Rikoskaari! Raukeaa kai itsestään, sen nojalla mitä olen +esittänyt varkaudesta, ryöstöstä ja murhasta, kun kerran aiheet ovat +kadonneet." + +"Jaa", vastasi kokous. + +"Kuudenneksi: Naimakaan! Tahtooko kokous lykätä sen kysymyksen, kunnes +tulevaisuus tulee antamaan joitakin kokemuksia? Sillä naiminenhan +riippuu maasta ja kun ei mitään omaisuutta ole, ei ole avioliittoakaan." + +"Jaa", vastasi kokous. + +Peter Snagg pani vastaan. + +"Nyt", keskeytti Lasse, "olemme siis pyyhkineet koko lakikirjan, ja +kannet vaan ovat jälellä! Ne saa Peter Snagg muistoksi, vai kuinka?" + +"Jaa", nauroi kokous, mutta Peter ei antautunut. + +"Veto!" huusi hän. "Kuinka voi yhteiskunta pysyä pystyssä ilman lakeja". + +"Kuulehan Peter", vastasi Lasse. "Lait ovat tehdyt auttamaan +yhteiskunnan puutteita; yhteiskunta, jossa ei puutteita ole, ei +tarvitse mitään lakeja! Onko se oikein?" + +"Oikein on", vastasi kokous. + +"Mutta Peter Snagg", jatkoi Lasse, "haluaa kernaammin puutteellisen +yhteiskunnan lakineen kuin täydellisen ilman lakeja". + +Nyt sai Peter puheenvuoron. + +"Jätän kysymyksen porvarillisesta laista, olkoon sen laita miten +tahansa, mutta yhteiskunta ilman uskontoa ei voi seistä pystyssä!" + +"Oikein", sanoi Lasse, "siinä sinulla on oikein! Meillä täytyy olla +uskonto! Mutta tarkastelkaamme, kelpaako vanha uskontomme meidän uusiin +oloihimme! Tahtooko kokous kuulla minua hetkisen?" + +"Jaa", vastasi kokous. + +"Minä alan alusta", sanoi Lasse, "eli syntiinlankeemuksesta. Ihmiset +kävivät alastomina yrttitarhassa eivätkä tehneet työtä. Hyvä! Sitte +söivät he tottelemattomina tiedon puusta ja heidät ajettiin ympäri +maailmaa työtä tekemään! No niin! Me olemme löytäneet uudelleen +paratiisin, mutta paratiisin ilman tiedon puuta. Me emme siis voi tehdä +syntiä, vaikka kuinka kernaasti haluaisimme. Ja jos me voisimmekin, ei +meitä voisi karkottaa, sillä emme voi mennä mihinkään, eikä myöskään +pakottaa tekemään työtä, sillä meillä ei ole mitään tehtävänä. Siis +raukeaa syntiinlankeemus, eikä sitä voi soveltaa nykyisiin oloihin. +Tunnustetaanko tämä?" + +"Jaa", vastasi kokous ja raapi päätään, mutta kapteeni veti paidan pois +päältään ja meni rantaan kylpemään. + +"Siis", jatkoi Lasse, "koska ei ole mitään tiedon puuta, ei ole +mitään syntiä, ei tarvitse sovitusta, ja senkautta raukeaa koko oppi. +Hyväksytäänkö tämä? + +"Todistelu hyväksytään", sanoi Peter, "mutta ihmisen synnynnäistä +uskontarvetta ei voi juurruttaa pois". + +"Myönnetään", vastasi Lasse, "mutta jos kirkossakäyminen ja uruilla +soittaminen olisi synnynnäinen tarve, niin se olisi tavattavissa +kaikilla kansoilla. Nyt sitä ei kuitenkaan ole villeillä kansoilla, +siis ei tarve nukkua kirkoissa, soittaa urkuja, panna taululle virren +värssyjä ja kerätä kolehtia ole mikään synnynnäinen tarve, vaan +hankittu. Hyvä! Minkä on hankkinut, sen voi myöskin menettää. Saamme +nähdä, emmekö menetä tarvetta saada kyytiä ryypiskelevältä papilta, +antaa pois viimeinen lehmämme, kun papin on luettava ääneensä ruumiin +ääressä, ja niin edespäin, saammepa nähdä, sanon minä." + +Tohtori seurasi kapteenin esimerkkiä ja meni merenrannalle. + +"On liian kuumaa puhua teologiaa", sanoi hän. + +"Mutta", väitti Peter Snagg, "armonvälikappaleet, pyhäpäivät, kaikki +nämä autuaan levon hetket!" + +"Armonvälikappaleita ei voida jakaa, koska ei meillä ole vihittyä +pappia." + +"Mutta", vastasi Peter, "voimmehan vihkiä yhden." + +"Ei", vastasi Lasse, "silloinhan täytyisi olla piispa, eikä, meillä +ole. Muuten meillä ei ole viiniä, sillä en ole nähnyt viiniköynnöksiä." + +"Mitä tähän viimeksimainittuun tulee", väitti Peter, joka jo kylpi +hiessään, "niin voisi viinin korvata kokosmaidolla, ananas- tai +viikunamehulla." + +"Mahdotonta", sanoi Lasse, "sillä silloin täytyisi väärentää teksti. +Huomaa: Jesus sanoi opetuslapsilleen: Minä olen viinapuu ja te olette +oksat; hän ei sanonut: Minä olen kokospuu ja te olette pähkinät, tai +minä olen ananas ja te olette piikkejä, tai minä olen viikunapuu ja te +olette lehdet. Jos nyt alkaa väärentää tekstiä yhdessä paikassa, täytyy +väärentää kaikki tyyni, Sitten ei meillä ole leipääkään. Silloin saisi +ottaa pisangin ja ananasin ja muuttaa kaava tämmöseksi: Ottakaa ja +syökää tämä pisangi... + +"Ei", sanoi Peter, "nyt alkaa tulla liian lämmin. Nyt menen minä +kylpemään, tuletko mukaan?" + +"Ali right", sanoi Lasse, "ja sitte jätämme teologian!" Ja sitte he +menivät kylpemään. + + + +KOLMAS LUKU. + + +Vuosi oli kulunut. Ei mitään ollut tapahtunut siitä kaikesta mitä +oli pelätty. Talvi oli yhtä lämmin kuin kesäkin. Vuodenajat erosivat +toisistaan vaan niiden hedelmien kautta, joita ne tuottivat, ja näiden +kypsymisajan mukaan oli Lasse tehnyt kalenterin. Kaikki yksipuolisuus +ruo'assa oli siten vältetty ja kaikki olivat paraassa terveydessä. +Siten oli neljä vuodenaikaa, kussakin kolme kuukautta: Pisangi, +leipähedelmä, taateli ja kokospähkinä. Pisangia, eli tammi—maaliskuuta, +seurasi ananas ja oranssi; leipähedelmää, huhti—kesäkuuta, seurasi +jättiläismansikoita ja viikunoita; taatelin, heinä—syyskuun mukana, +tulivat persikat ja kirsikat; kokospähkinän, loka—joulukuun kanssa +seurasivat aprikosit ja metsäviikunat. Senlisäksi hankittiin alituista +vaihtelua melonien, granatiomenain, maissin, herneiden ja papujen +avulla, niin että ruokalista aina oli uusi ja voitiin vaihdella +lakkaamattomiin. Kun kukaan ei tehnyt työtä ja lämpö oli suuri, voitiin +syödä ainoastaan hiukan. Ja kun laivaruokana oli ollut pääasiallisesti +suolasta ruokaa, olivat hedelmät pitkäaikaisena parannuskuurina +keripukkia vastaan, ja tämän kuurin kautta tuli kasviksien syönti +vähitellen tavaksi. Muutamat yksityiset lihansyöntiyritykset tulivat +rangastuiksi vatsataudeilla. Muuan vanha juoppo oli keksinyt antaa +kokosmehun käydä väkijuomaksi, mutta hän tuli niin sairaaksi, ettei +hän tehnyt sitä uudelleen, eikä kukaan muukaan. Näiden yksinkertaisten +ravintoaineiden kautta lievennettiin intohimoja ja ainoastaan +ystävällisiä sanoja puhuttiin. Kateutta ei voinut syntyä, kun kaikilla +oli hyvä olo, eikä mitään epäjärjestystä sattunut. Kiukku ja viha +katosivat, ja "oli liian kuuma", jotta viitsisi vaivata itseään, +sanoi kapteeni. Senjälkeen kun oli totuttu olemaan ilman vaatteita, +jotka muuten olivat kuluneet rikki, totuttiin käymään puolialastomana +ja lopuksi pukivat miehet ja naiset ylleen ainoastaan hienosti +palmikoiduista lehdistä tehdyn vyön. Lapset kävivät aivan alasti. + +Ajan kuluttamiseksi keksittiin leikkejä, pallopelejä, kävelyjä, +souturetkiä, ja erittäinkin osottivat lapset suurta halua kiipeillä +puihin, missä taidossa ne pian saavuttivat suuren taituruuden. +Vielä oli Lasse toimittanut neljä suurta juhlaa jokaisen vuodenajan +alkaessa. Ja vilpittömällä ilolla käytiin tervehtimään jokaista uutta +elonkorjuuaikaa, sillä ilo vaihtelun saamisesta ruo'assa oli todella +sangen luonnollinen. Silloin keräännyttiin yhteen ja leikittiin koko +päivä. Miehet, naiset ja lapset tanssivat vastanoukituista hedelmistä +tehdyn suuren rovion ympärillä, ja esikoiset uhrattiin kaiken hyvän +antajille, niinkuin jo Abel ja Kain olivat uhranneet Herralle, ja +tämä tapa oli kaikkien mielestä, Peter Snagginkin, sekä kaunis että +raamatullinen. + +Peter Snagg oli yrittänyt perustaa vapaakirkon ja hän koitti lukea +saarnaa sen jäsenille, mutta kaikki tuntui niin hullunkuriselta, ja +kun hän rukoili esivallan puolesta ja sotalaitoksen puolesta, niin ei +sillä ollut mitään vastinetta todellisuudessa. Ja synnintunnustuksessa +ei ainoakaan voinut olla avomielinen, sillä kellään ei ollut syntiä +tunnustettavana. + +Sopu, rauha ja lepo vallitsi koko yhteiskunnassa; kaikkia kovia +sanoja lakattiin käyttämästä ja annettiinpa lopulta toisilleen +hyväilynimiäkin. Kun lapsi syntyi, tuli suuri riemu, ja se otettiin +yhteiskuntaan leikkien ja laulaen, luonnon lahjana, joka ei vanhempien +käsissä saanut pääoman raakaa sivumakua eikä näille tuntunut myöskään +taakalta tai rangaistukselta. Kun joku nuorukainen ja tyttö tahtoivat +yhdessä synnyttää lapsia ja tulla ystäviksi, ilmottivat he tästä +Lasselle, joka heti vietti ilosta tapahtumaa juhlana, ilman että +nuorikot kirjotettiin mihinkään kirjaan, tai heiltä vaadittiin +mitään lupauksia totella toisiaan, niin että jos toinen tahtoi syödä +viikunoita ja toinen pisangia, ei mikään laki voinut pakottaa heitä +syömään samaa. Kun ei myöskään ollut mitään huoneita siivottavana, +ei mitään astioita pestävänä, ei vaimon tarvinnut olla miehelleen +alamainen; ja pesä- sekä vuode-ero oli pakollinen, koska ei ollut pesiä +eikä vuodetta, vaan ainoastaan lehtikasa jonkun puun juurella. + +Kaikki oli siten niin vapaata, pakotonta ja yksinkertaista kuin +mahdollista, ja äitien ei tarvinnut vartioida tyttäriään, sillä heidän +ei tarvinnut pelätä, että vävyt ottaisivat tyttäriä rahojen vuoksi +tai että tyttäret hommaisivat itselleen lapsia, sillä lapsen saamista +pidettiin suurena siunauksena, ja sitä tilaa, jossa tyttö oli ennenkuin +sai lapsen, kutsuttiin senvuoksi, "siunatuksi". Oli ainoastaan yksi +asia, joka hämmensi rauhaa tällä Onnellisten saarella, nimittäin +menneisyyden muisto, joka esiintyi erittäinkin unissa. Siten kuultiin +usein nukkuvain huudahtavain unissaan. Muuan vanha mies uneksi usein +ankkuripajasta ja tunsi vanginvartijan herättävän hänet potkulla +kylkeen. Muuan tynnyrintekijä, joka oli varastanut, senvuoksi että +hänellä oli liian paljon lapsia, uneksi öisin, että lapset huusivat +leipää, ja kun hän heräsi ja näki auringon valasevan alati kantavia +puita, itki hän ilosta, lankesi polvilleen ja kiitti Jumalaa kaikesta +hyvästä; mutta sitte tuli ajatus tulevaisuudesta hänen mieleensä. +Silloin eivät mitkään lohdutukset auttaneet. Tämä oli tämän muuten +onnellisen yhteiskunnan painajaisena: ajatus tulevaisuudesta. Kun +he näkivät miten mainiosti heillä nyt oli, eivät he vavistuksetta +voineet ajatella minkälaista he tulisivat saamaan, jos esimerkiksi +jokin laiva tulisi heitä noutamaan. Koti-ikävää ei kenelläkään heistä +ollut syytä tuntea, sillä heidän takanaan oli joko kuritushuone tai +sotapalvelus, ja niitä ei kukaan kaivannut. Menneisyyden muisto ja +pelko tulevaisuudesta olivat niinä peikkoina, jotka häiritsivät heidän +ihanaa rauhaansa, ja sekä Lasse että lääkäri ajattelivat sinne tänne +keksiäkseen apua, mutta menestyksettä. Mutta mitä he eivät voineet +keksiä, sen antoi sattuma. + +Eräänä päivänä oli seppä mennyt metsään vilvottelemaan unettoman +yön jälkeen. Eräässä kallionrotkossa keksi hän pensaan, jossa oli +sinisiä marjoja ja jota hän ei ollut emien nähnyt. Hän otti muutamia +käteensä ja söi. Ne eivät maistuneet erityisemmin hyviltä, mutta hän +ei kiinnittänyt siihen huomiota. Ja sitte meni hän kotiinsa, se on sen +pensaan luo, jossa hänellä oli lehtikasansa yötä varten. Siellä tapasi +hän vaimonsa. Seppä oli erinomaisella tuulella ja puhui hullutuksia. + +"Luulen sinun ottaneen naukun liiveihisi", sanoi vaimo, jolla vielä oli +muisto menneisyydestä jälellä. + +"Mitä lajia?", sanoi seppä kummastellen. + +"Paloviinaa", sanoi vaimo ja maiskutti kieltään. + +"Paloviinaa? Siitä en ole koskaan-kuullut puhuttavankaan; mitä se on?" +sanoi seppä kummissaan. + +"Ellet muista, mitä se on, niin muistat kai varmasti että istuit +putkassa Karlskronassa!" + +"Karlskronassa. En suoraan sanoen ymmärrä sinua," finesakka + +"Silloin olet menettänyt muistisi", sanoi eukko. + +Ja juuri niin sepän oli käynytkin ja sillä oli keksintö selvä. +Lääkäri keräsi heti marjat ja antoi koko seuralle niitä syötäväksi, +unettomuutta vastaan, kuten hän sanoi, ja kaikki söivät, lääkärikin, +mutta Lasse antoi marjainsa pudota mäelle, sillä, ajatteli hän, ei sitä +tiedä mitä voi oppia menneisyydestä ja tulevaisuutta ei kukaan tunne. + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kolme vuotta oli kulunut maallenoususta, kun Lasse eräänä päivänä +matkusti kauemmaksi saarelle tutkiakseen vielä kerran sen +mahdollisuuksia tulevaisuuden varalta ja saadakseen selville, jos +se voisi kestää sitä vahvaa väenlisäystä, mikä kahden viime vuoden +kuluesa oli tapahtunut. Hän oli ottanut pienen kanootin, jolla hän oli +melonut ylös puroa bananipuiden tiheän holvin alla ja tullut muutamia +penikulmia sisämaahan. Väsyneenä soudusta astui hän veneestä ja +nautti aamiaisensa erään kirsikkapuun alla, jonka jälkeen hän asettui +nukkumaan. + +Hän ei ollut vielä nukahtanut montaakaan minuuttia, ennenkuin hän +heräsi kahinaan ylhäällä bananissa, jonka oksien alle hän oli +asettunut. Hän kurkisti ylös lehvien välitse ja sai nähdä ylhäällä +aivan latvassa apinan, kuten hän otaksui, joka istui oksalla ja +pitkillä kynsillään kaiveli siemeniä bananin paloista, joita se +sitte pisti kokonaan parran peitossa olevaan suuhunsa. Lasse tuli +levottomaksi, sillä tämä oli odottamaton kilpailija, joka kyllä, jos +sillä oli seuraa, kuten oli luultavaa, tulisi tekemään heille melkoista +haittaa. Hän päätti houkutella apinan luokseen ja joko vangita sen +tai tappaa se kiven avulla. Hän meni pois ja etsi itselleen melonin, +suurinta keltapunervaa lajia, ja tämä yhdessä ja kivi toisessa +kädessään lähestyi hän puuta, jossa apina istui. + +Ensin alkoi hän maiskuttaa kieltään: apina kuunteli ja paiskasi +bananilla Lassea päähän. + +"Coco", jatkoi Lasse ja näytti melonia. + +Mutta apina ei vastannut, vaan juoksi puun latvaan, joka jousen tavoin +taipui painon alla. + +"Coco poikaseni", houkutteli Lasse, "tule tänne niin saat jotakin hyvää." + +Mutta Coco ei tullut, vaan kääntyi selin ja käyttäytyi sopimattomasti, +niin ettei Lasse ennättänyt pois alta, vaan kuohuen raivosta huusi: +Tuhannen perkelettä! Tuhannen perkelettä! + +Näitä sanoja kuullessaan istahti Coco oksalle ja tuntui olevan syvän +liikutuksen vallassa. Se hieroi nenäänsä puun kuorta vastaan ja +kyyneleet tippuivat partaa myöten. Lasse kuuli sen huokailevan, mutta +pysyttäytyi vielä sopivan välimatkan päässä. + +"Kuuletko, sen tuhannen vietävä, etkö tahdo tulla alas ja maistaa minun +meloniani, senkin tuhannen vietävä!" + +Apinan liikutus tuntui kasvavan ja Lasse ei ollut vähemmän liikutettu, +kuullessaan ihmisäänen ylhäältä bananista. + +"Kotimaansäveliä, isänmaata ja ystäviä: minun silmäni itkevät sinun +siemenesi vuoksi; ei milloinkaan ole Norrönan murre kaikunut niin +suloiselta minun korvissani ja minun sydämeni on täynnään niinkuin +kurpitsi, kun syksyn aurinko täyttää sen maidolla ja ytimellä!" +"Luulenpa, piru vieköön, että siellä on pastori Axonius", puhkesi Lasse +sanomaan. Ja sanoen: "minä se olen", syöksyi pastori alas bananista +ja yhtyen pitkään syleilyyn makasivat molemmat maamiehet toistensa +karvasilla rinnoilla, kylpien papin kyynelissä. + +"Miten Herran nimessä te olette tullut tänne", oli nyt Lassen +ensimäinen kysymys. "Mehän heitimme teidät mereen, vai kuinka? Onko +joku valaskala niellyt teidät ja oksentanut maalle?" + +"Minua ei ole oksennettu maihin", vastasi pappi, "minä olen uinut +maihin". + +"Kerro, kerro", sanoi Lasse.. + +Pappi kuivasi kyyneleensä pisangin lehdellä ja istahti kivelle. Sitten +alkoi hän kertomuksensa. + +"Ikäänkuin unessa muistan nyt senjälkeen kun sinä, minä sanon sinä, +koska me tapaamme toisemme tällä tavalla, senjälkeen kun sinä minua +siitä muistutit, että minut heitettiin mereen, syytä en enää muista." + +"Oh, se oli kyllä riittävä, ratio sufficiens, kuten Aristoteles sanoo." + +"Kuka on Aristoteles?" kysyi pappi. + +"Ahaa", ajatteli Lasse, "hänkin on syönyt marjoista! − Anna mennä vaan +ja anna Aristoteleen olla", sanoi Lasse. + +Pappi jatkoi: "Senjälkeen kun olin uinut ympäriinsä määräämättömän +ajan, muistan että tapasin pohjaa jalkaini alla, jonka jälkeen vaelsin +maihin saarelle, joka muistutti tätä. Syötyäni marjoja ja juotuani +vettä, paneuduin makaamaan. Herättyäni tunsin omituista rauhaa ja +lepoa, jota en ennen ollut tuntenut. Luonto oli minulle ikäänkuin avoin +kirja ja yhteys luonnon ja luojan välillä tuntui niin yksinkertaselta. +Minä tunsin, että takanani oli jotakin mustaa menneisyyttä, mutta en +tiennyt mitä se oli. Pääni oli kevyt, eivätkä mitkään miettimiset +rasittaneet minua. Ilosena mieleltäni, jommosena en ollut koskaan +ennen ollut, vaelsin saaren sisäosiin. En ollut tullut kauas tielläni, +ennenkuin näin miehen, joka oli polvillaan epäjumalankuvan edessä, +jota hän palveli. Haha! ajattelin, olen tullut pakanamaahan, sillä +minun ajatuksiini oli vielä ikäänkuin sekotettuna vanhoja, hämäriä +kuvitteluja. + +"Poissa suunniltani raivosta nähdessäni semmosta sielun halpamaisuutta, +joka voi ryömiä ihmiskäsien valmistaman kuvan edessä, otin kiven ja +löin alas epäjumalankuvan. Olisitpa ollut kuulemassa! Mies huusi ja +repi tukkaansa ja kutsui minua pakanaksi. Kun hän oli rauhottunut, +kysyin häneltä mitä uskontoa hän tunnusti. Hän vastasi tunnustavansa +lempeätä nicealaista oppia. Kun en tuntenut sitä, sai hän selittää. Se +oli tuhmin oppi, mistä olin kuullut puhuttavan. Se olikin hyväksytty +ainoastaan neljän äänen enemmistöllä suuressa Nicean kirkonkokouksessa. +Minä pyysin saada selityksen, mitä jumalaa he palvelivat, sekä oliko +useampia kuin yksi jumala! Ei vastasi hän; he palvelivat ainoata +totista jumalaa! Hyvä, sanoin minä, silloin me palvelemme samaa +yhtä jumalaa! Mutta mitä hänellä silloin oli epäjumalankuvan kanssa +tekemistä, joka oli ripustettuna hirsipuuhun? Joo, se oli jumalan +poika! Sepä oli huono jumala, jonka poika antoi hirttää itsensä, +arvelin minä. Silloin vastasi hän, että sitä en minä ymmärtänyt. Minä +myönsin sen kernaasti, ja hän lausui toivovansa, että kun pyhä henki +saa vallan minun sydämessäni, tulisi asia paremmaksi. Pyhä henki; +teillä on siis kolme jumalaa? Hän vastasi, että perkele vielä ohjasi +minua, mutta että asia tulisi paremmaksi, kunhan minä joutuisin pois +tämän kynsistä! Haha! Teillä on neljä jumalaa! Jos perkele, maailman +ruhtinas vallitsee minua, niin pyydän saada pitää hänet. Jos hän (joka +minua johti) oli luonut kauniin maailman kaikkine ihanuuksineen, ja +jos hän oli maailman ruhtinas, niin tahdoin tunnustaa häntä, Ja minä +lankesin kasvoilleni ja rukoilin maailman ruhtinasta. Mutta silloin +päästi mies huudon ja kutsui kokoon koko joukon kannattajiaan. He +sitoivat minut käsistä ja jaloista. Senjälkeen johtivat he minut +pieneen ihmeelliseen taloon, jossa oli hirsipuu katolla. — Kuka täällä +asuu? kysyin minä. — Täällä asuu jumala, sillä tämä on herran huone, +vastasi eräs mustista, sillä he olivat kaikki mustiin puettuja. — +Oi jumalani, maailman ruhtinas, huudahdin minä, lyö alas heidän +hävyttömyytensä ukkosellasi! Sinä joka asut taivasten yläpuolella +ja jolla on aurinko, kuu ja tähdet astinlautanasi, sinäkö asuisit +tässä hökkelissä! — Nyt tuli vanhin mustista luokseni ja tahtoi +puhua ystävällisesti kanssani. Hän sanoi, että nicealainen oppi oli +lempeyden oppi, ja senvuoksi tahtoi hän voittaa minut lempeydellä. Hän +kysyi minulta, tahtoisinko minä rakastaa erästä juutalaista, joka oli +kärsinyt ja kuollut tämän opin puolesta. Siihen vastasin minä ei, koska +en ensiksikään tuntenut ketään juutalaista, enkä toiseksi tahtonut +rakastaa ketään muuta kuin jumalaa. Silloin suuttui hän ja sanoi että +tulisin menemään helvettiin. Kun minä luulin, että helvetti hänen +lempeän oppinsa mukaan olisi joku hyvä paikka, vastasin: kernaasti! — +Kuinka, puhkesi hän sanomaan, sinä tahdot mennä helvettiin? — Tottakai, +vastasin minä. — Silloin veivät he minut jumalan huoneeseen! Ovella +seisoi mies säästölaatikko kädessään ja tahtoi rahaa. Minä kysyin +näyttikö hän jumalaansa rahasta? Silloin tuli eräs palvelija ja löi +minua päähän kepillä. Minä pyysin häntä olemaan lempeän, sillä olin +juuri ottamassa selvää lempeyden opista. Senjälkeen veivät he minut +erään suuren taulun tuo. Se kuvasi helvettiä. Ylinnä näkyi vanha +kärtynen ja pitkäpartanen äijä, hänen yläpuolellaan kyyhkynen ja +hänen jalkainsa juuressa lammas; näiden ympärillä koko joukko muita +siivekkäitä epäjumalia, ja heidän allaan helvetti. Se ei näyttänyt +ensinkään houkuttelevalta. Joukko mustia epäjumalia nipisti pihdeillä +miehiä, naisia ja lapsia arimmista paikoista ja vyörytteli niitä +senjälkeen tulirovioon. — Se oli häijysti, sanoin minä, ja minut +valtasi sokea into kääntää kaikki nämä onnettomat epäjumaluudestaan. +— Onko tämä lempeätä nicealaista oppia, kysyin, ja jos helvetti +on tämänlainen, en tahdo olla nicealainen! — Ja silloin lankesin +polvilleni ja rukoilin heidän puolestaan! Oi jumala, maailman luoja ja +ylläpitäjä, katso alas näiden onnettomien sydänten puoleen ja pehmitä +heidän kovia hairahtuneita mieliään... Mutta pitemmälle en ennättänyt, +ennenkuin minut paiskattiin nurin, ja kannettiin ulos. + +"Seuraavana päivänä piti minut poltettaman elävältä senvuoksi etten +uskonut nicealaista oppia. Minä kysyin kohteliaasti vanhimmalta, +eikö heidän lempeässä opissaan ollut mitään lempeämpää rangaistusta +semmosesta rikoksesta kuin minun. Vastattiin ei. Rovio oli pystytetty, +ja puettuna pukuun, jossa oli häpeällisiä kuvia maailman ruhtinaasta, +jolla oli sarvi päässä ja joka ojensi kieltään, (ajattele semmosia +pilkkaajia!) vietiin minut puupinon päälle. Lauluja laulamalla +ja pitämällä epäjumalankuvia minun edessäni valmistivat he minua +kuolemaan. En ollut milloinkaan luullut, että semmosia villejä ihmisiä +voisi olla meren saarilla. No, hetki oli lyönyt, ja minä luulin että +kaikki oli lopussa. + +"Silloin meni taivas pilveen ja pilvestä singahti salama, useampia +salamoita, alas jumalan huoneeseen, alas epäjumalankuvien joukkoon. +— Näettekö, näettekö, huusin minä, jumala lyö alas oman huoneensa. +Vieläkö nyt uskotte, että hän asuu siellä sisällä! — Mustat miehet +hajaantuivat ja minä riistin itseni irti. Otettuani rannalta veneen, +pakenin merelle, sillä kernaammin halusin kuolla jumalan kuin näiden +pakanain kädestä. Ja nyt olen täällä, ja nyt tahdon kehottaa teitä +lähtemään minun kanssani kääntämään näitä pakanoita ainoaan oikeaan +oppiin." + +Lasse oli huomaavaisesti kuunnellut papin ihmeellistä kertomusta, mutta +lopulla olivat hänen silmänsä vielä suuremmalla huomaavaisuudella +olleet suunnattuina tulivuorta kohti, joka etäisyydessä puhalsi +itsestään heikon savupilven. + +"Lähtekäämme ensin puhumaan ystävillemme", sanoi hän, "ennenkuin +lähdemme käännytysretkelle." + +He menivät veneeseen ja soutivat kotiinpäin, opettavaisesti +keskustellen erilaisista pakanoista ja inhimillisten erehdysten +synnystä. Kun he tulivat kotiin, oli taivas aivan mustana savusta ja +heikkoa jyrinää kuului etäisyydestä. Levottomuus oli kaikkien mielessä, +eikä tiedetty mitä oli tuleva. Papin takasintulo ei herättänyt mitään +huomiota, sillä nyt oli muuta ajateltavana. Koko yö valvottiin ja +puuhailtiin veneiden kanssa, jotka oli oltu tarpeeksi varovaisia +säilyttämään ja pitämään varalla. + +Taivas oli punanen kuin tuli, ja ne jotka kiipeilivät puihin keräämään +ruokavaroja, voivat tulivuoren loisteessa nähdä mitä he tekivät. Koko +seuraava päivä jatkettiin veneiden täyttämistä vedellä, hedelmillä ja +lehdillä, sillä nyt oli pelättävänä sekä nälkää että vilua. Jyrinä +suureni ja maa keinui. Kolmantena päivänä kuului ukkosen jyrähdyksiä +ja tulivuoresta puhkesi vesiryöpyn tavoin sulava, hehkuvanpunanen +laavavirta. + +Nyt syöksyivät kaikki veneisiin ja surulla, itkien ja huo'aten +lähdettiin pois Onnellisten saaresta, missä kaikkea antava luonto oli +ruokkinut heitä ja vaatettanut heitä kolmen vuoden ajan, missä he +olivat eläneet levossa ja onnellisuudessa, ilman riitaa ja toraa, ja +joka heidän nyt oli jätettävä mennäkseen tuntemattomia kohtaloja kohti. + +Kun he olivat tulleet ulos merelle, alkoi saari vajota. Puut +laskeutuivat veden alle ja latvat huojuivat laineiden heitteleminä. +Alemmat töyräät vajosivat vähitellen; vihdoin alkoivat aaltojen tyrskyt +huuhtoa itse tulivuoren aukkoakin. Jokainen laine, joka löi aukosta +sisään, ruiskutettiin ulos höyrypilvenä, hohtavan laavan piinaamana, +palavan tulikiven sinertämällä ja viheliäisenä kuparin ja muiden +metallien vaikutuksesta, jotka sulivat tässä mahtavassa uunissa. + +Ja sitte hävisi Onnellisten saari näiden onnettomien silmien edessä, +jotka nyt jättivät itsensä laineiden ja tuulen kuljetettaviksi, +mennäkseen kuolemaa tai ehkä jotakin vielä pahempaa kohti. + + + +VIIDES LUKU. + + +Kun matkustajamme vihdoinkin viiden päivän harhailemisen jälkeen saivat +maata näkyviin, olivat he melkein menehtyneitä vilusta. Uusi maa, +joka aukeni heidän silmiensä edessä, tuntui olevan mannermaata tai +ainakin suunnattoman suuri saari. Kun he astuivat maihin, olivat heidän +ruokavaransa lopussa, ja he heittäytyivät ahneudella syömään muutamia +simpukoita, joita oli ajautunut rannalle, ja tästä traanisesta ruo'asta +saivat he vähitellen takasin ruumiinlämpönsä. Maassa tuntui olevan +kylmänpuoleinen ilmanala ja Onnellisten saaren kaikista hedelmäpuista +ei näkynyt jälkeäkään. Metsänä oli pyökkiä, tammia, koivuja ja +korkeammilla vuorilla mäntyjä sekä kuusia. Nälkäsiä kun olivat, +koittivat he syödä pyökin ja tammen terhoja, mutta niistä ei vatsa +täyttynyt, ja ne maistuivat sitäpaitsi vastenmielisiltä. Mutta puiden +välissä juoksenteli jäniksiä, petoeläimiä, villiä vuohia ja pukkia, ja +pensaissa kuherteli teiriä ja metsoja. He huomasivat senvuoksi heti, +että täällä oli elettävä matsästyksestä ja kalastuksesta, ja että +niin pian kuin mahdollista oli hankittava lämpimiä vaatteita eläinten +nahoista, ellei tahdottu kuolla viluun. + +Lasse kutsui heti suuren kokouksen ja teki seuraavan suunnitelman: + +Ensimäisenä päivänä sai kukin mennä rannalle ja elättää itseään +simpukoilla sekä etsiä rotkoja ja onttoja puita yösijaansa varten. +Mutta niiden, jotka olivat löytäneet itselleen luolan tai rotkon, +täytyisi heti senjälkeen hankkia simpukoita ja vettä joillekin +niistä, jotka valmistivat jousia otusten ampumista varten, sillä koko +näiden aika menisi tähän. Valmistavana työnä jousien valmistamiseen +kehotettiin etsimään teräviä kiviä, joita voitiin käyttää veitsinä. + +Yön saapuessa ei oltu päästy pitemmälle kuin terävien kivien +keräämiseen, ja yöksi ryömittiin makaamaan luoliin, rotkoihin ja +ylösalasin käännettyjen veneiden alle. Seuraavana aamuna alkoi jousien +valmistaminen, senjälkeen kun yksi ja toinen oli kiviä heittämällä +yrittänyt tappaa jonkun otuksen, joiden taljat heti nylettiin ja +käytettiin vaatteiksi alaikäisille lapsille. Kun senjälkeen kolmantena +päivänä osa jousia oli valmiina, menivät miehet metsälle, ja nekin +naiset, jotka eivät olleet raskaina tai joilla ei ollut lapsia +hoidettavana, seurasivat mukana. Tämä tapahtui hädän viime hetkellä, +sillä kaikki simpukat, joita myrsky oli heittänyt rannalle, olivat +syödyt. Metsästyssaalis ei ollut suuri. Pappi ja seppä, jotka olivat +sattuneet tähtäämään samaa jänistä, joutuivat keskenään riitaan siitä +kuka sen oli tappanut, ja he olisivat tapelleet, ellei Lasse olisi +tullut väliin ja ratkassut asian siten, että he saivat jakaa saaliin. + +"Nyt alkaa tappelu", sanoi Lasse itsekseen, ja kohtaus teki +läsnäoleviin synkän vaikutuksen. + +Otukset täytyi syödä raakana, mikä oli vastenmielistä. Mutta aterialle, +johon nyt käytiin, tulivat kaikki raskaat naiset ja ne naiset, jotka +olivat saaneet pysyä kotona lasten takia, ja pyysivät hekin syödäkseen. +Ei kukaan tahtonut jakaa omastaan. Silloin täytyi Lassen taas astua +välittämään, ja hän määräsi jokaisen miehen, joka oli syntyneiden +tai syntymättömien lasten isä, jakamaan saalistaan naisten kanssa. +Mutta oli aivan mahdotonta saada selkoa isistä, sillä kolmen vuoden +aikana Onnellisten saarella olivat miehet ja naiset sekaantuneet +toisiinsa pitämättä lukua isyydestä. Syntyi riitoja. Lassen täytyi +käydä välittämään. Ja senjälkeen kun hän oli jakanut miehet ja naiset +kahteen joukkoon, kehotti hän jokasta naista valitsemaan itselleen +miehen. Sitte täytyi jokaisen naisen luvata olla harjottamatta yhteyttä +kenenkään muun miehen kanssa niin kauan kun mies hankki hänelle ja +hänen lapsilleen ruokaa ja vaatteita. Tämä oli kaikkien mielestä aivan +oikein. Mutta Peter Snagg, joka aina tahtoi panna vastaan, esitti +kysymyksen, mitä miehen olisi tehtävä, jos nainen olisi uskoton, johon +Lasse vastasi, että hänen velvollisuutensa elättää naista lakkasi +silloin, se on, miehellä olisi oikeus erota naisesta tai ajaa hänet +pois, sillä luonto ei ollut tarkottanut, että toinen saisi työllään +maksaa toisen huvin. + +"Ja sitte meillä on avioliitto taas valmiina" ajatteli Lasse itsekseen. + +Kaikki keskenkasvaneet lapset saivat syötyjen otusten luista tehdä +ongenkoukkuja, ja kierrettyä ruohoa siimanaan voivat he alkaa hiukan +kalastaa. + +Siten eli nuori yhteiskunta sangen vaivaloista elämää jonkun aikaa. +Talvi oli julma rotkoissa, sillä vielä ei ollut tulta. + +Kun kevät tuli huomattiin kauhulla, että riista väheni. Retket tulivat +yhä pitemmiksi ja pitemmiksi metsiin, saatiin maata poissa kotoa ja +riistan kotiinkantaminen oli raskasta työtä. Riita saaliista alkoi +tulla yhä yleisemmäksi ja rauha oli rikottu. Silloin oikealla hetkellä, +kun yhteiskunta jo uhkasi luhistua, tuli pastori Axonius kylään, +tuoden kauan kaivatun tulikiven mukanaan. Se oli kappale rikkikiisua. +Mutta hän oli kateellinen löydöstään. Ja Lasse, joka oli ainoa, jonka +muisto oli tallella, kävi yhtiömieheksi Axoniuksen kanssa aarteesta. +He olivat kauan nähneet, miten kansa oli tyytymätöntä; he olivat +huomanneet miten oli syntynyt vastenmielisyyttä vaivaloista metsästystä +kohtaan ja miten kansa ikävöitsi takasin niihin onnellisiin päiviin, +jolloin ei kenenkään tarvinnut tehdä työtä. Kiihko oli yleinen ja halu +vetäytyä pois työstä levisi kuin synti läpi koko yhteiskunnan. Lassella +ja Axoniuksella, joilla oli täysi työ keksiä parannuksia jousien +valmistamisessa, vaatteiden laittamisessa ja riitojen ratkasemisessa, +ei ollut paljon aikaa metsästykseen, jonka vuoksi heidän täytyi +kerjätä ruokansa toisilta, jotka ainoastaan vastenmielisesti antoivat +omastaan. Nyt oli hetki käsissä, jolloin he pääsivät kerjäämästä, kun +he vastapalvelukseksi siitä suuresta palveluksesta, jonka tulisivat +suorittamaan yhteiskunnalle, voivat vaatia ruokaa ja vaatteita. Talvi +lähestyi ja tulen tarve oli suurempi kuin konsanaan. + +Lasse kutsui kaiken kansan koolle. Senjälkeen esitti hän heille miten +välttämätöntä oli mennä eri haaroille ja etsiä uusia metsästysmaita. Se +voi tapahtua viemällä asuntoja mukanaan, sillä luolan löytäminen joka +ilta oli epävarmaa. Jos siis voitaisiin saada muutettavia telttoja, +olisi koko kysymys ratkastu. Mutta voidakseen asua teltoissa, täytyisi +olla tulta. Se joka voisi hankkia tulta milloin tahansa, se olisi +nykyajan suurin mies. Pastori Axonius oli luonnon jumalilta saanut +suurempia tietoja luonnon alaisuuksista kuin kaikki muut, ja Lasse oli, +käyttämällä pastorin tietoa, yhdessä hänen kanssaan keksinyt keinon +saada tulta. Nyt kysyi hän yhteiskunnalta, tahtoiko se ruokkia hänet ja +pastorin saadessaan tulikiveä. + +Kokous vastasi kaikuvalla jaa!-huudolla. + +Senjälkeen antoi Lasse valmistaa rovion. Heitti mäyrän nahan papin +pään ylitse ja ketunnahan hänen hartioilleen. Senjälkeen mutisi hän +kääntyneenä aurinkoon päin, jota hän tervehti valon lähteenä, muutamia +heprealaisia sanoja, joihin pappi vastasi muutamilla käsittämättömillä +sanoilla. Senjälkeen käski hän kansan laskeutumaan polvilleen. Sitte +iski pappi tulta ja rovio oli ilmiliekissä. + +"Nyt", sanoi Lasse korkealla äänellä, "on uusi aikakausi alkanut. Tulen +avulla voimme vaeltaa ympäri maata ja metsänriistaa ei milloinkaan tule +puuttumaan. Hell, hokus, pokus, baraschit, baraj, Mahomet!" + +Ja kaikki kansa tanssi ikäänkuin humalaisena kauniin roihun ympärillä. +Mutta pappi, jota tahdottiin palvella, kääntyi nopeasti takasin +luolaan, johon hän piilottautui. + +Kun Lasse oli ottanut lupauksen kaikilta, että he määrättyinä aikoina +toisivat veronsa, jakoi hän tulikiveä ja käski kansan heti valmistamaan +itselleen telttoja, jakaantumaan viiteen joukkoon ja hajaantumaan. Kun +he tarvitsisivat enemmän tulta, oli heidän tultava takasin. + +Seitsemässä päivässä oli heillä teltat valmiina ja sitte menivät he +menojaan metsiin, mutta heille sanottiin, että paitsi silloin kun +he tulivat tuliveroa maksamaan, oli joka vuosi määrättynä päivänä +talvipäivän seisauksen aikana niin monen kuin mahdollista keräännyttävä +suurella roviolla viettämään auringon palaamista ja tulen keksimistä, +Senjälkeen selitti Lasse, että pastori Axoniuksella läheisen +kanssakäymisen takia jumalain kanssa ei enää ollut kunniaa nähdä heitä +niin usein kuin tähän saakka; jonka lisäksi tämä Lassen kautta antoi +tietää, ettei hän enää ollut nimeltään Axonius, vaan tahtoi tulla +kutsutuksi yksinkertasesti nimellä Uffka, syvämerkityksinen sana, jonka +oikeata merkitystä Lasse ei vielä ollut saanut selville, sillä se oli +niin syvä, että tarvittiin kuusi ihmisikää sen selville saamiseksi. Ja +sitte he hajaantuivat. + +Mutta Lasse ja Axonius, eli niinkuin häntä nyt kutsuttiin, Uffka, +joiden ei tarvinnut metsästää, istuivat kotona tulen ääressä ja +herkuttelivat. Kun heillä oli enemmän ruokaa kuin he voivat syödä, +lahjoivat he pian muutamia miehiä ja naisia, joilla ei myöskään ollut +halua juosta ympäri metsissä, hoitamaan heidän tiiltään, paistamaan +heidän ruokaansa ja neulomaan heidän vaatteensa. + +"Nyt on meillä herroja ja palvelijoita myöskin", sanoi Lasse itsekseen; +"saa nyt nähdä miten tämä loppuu". + + + +KUUDES LUKU. + + +Aika kulki eteenpäin ja Lasse istui kaikessa rauhassa vastaanottaen +veroa. Mutta seuraavana vuonna suuren uhrin jälkeen odotti hän turhaan, +ja nälkäkuolema oli lähellä. Silloin lähetti hän Uffkan, puettuna +pitkään takkiin, joka oli valmistettu korpin höyhenistä, tiedustelemaan +ja pelottamaan uppiniskaisilta veroaan. Kun, Uffka palasi, oli hän +rikkirevitty ja pahoin pidelty. Kansa ei enää kauemmin uskonut häneen +ja se ei enää tarvinnut Lassen tulikiviä, senjälkeen kun Peter Snagg +oli keksinyt, mistä niitä sai. Mutta Lassella oli muuta varalla, +sillä hän oli viisas mies ja hänellä oli muisto tallella. Heimojen +kokoonkutsuminen ei maksanut vaivaa, mutta hän meni Peter Snaggin ja +hänen heimonsa luo, sillä hän tahtoi lyödä hänet omalla maaperällään +ja todistajain läsnäollessa. Kun hän vihdoin rasittavan päivämatkan +jälkeen oli tullut Snaggin telttakylään, meni hän kunnioittaen +tervehtimään Peteriä, ja pidettyään yhteisen keskustelun olivat he +muodostaneet yhtiön erään toisen keksinnön varalle. Heimo kutsuttiin +koolle ja Snagg piti seuraavan puheen. + +Metsästäjän elämä ei ollut vailla ponnistuksia ja vaivannäköä. +Toisinaan oli liialti lihaa, niin että se oli maannut mätänemässä, +toisinaan sitä puuttui. Oli tosin tehty heikkoja yrityksiä säilyttää +liikoja lihoja kuivaamalla, mutta puutteelliset menettelytavat olivat +tehneet heidän toiveensa turhiksi. Nyt olivat kuitenkin Peter Snagg ja +Lasse Hulling keksineet erään salaisen kiven, joka voi säilyttää lihaa, +kaloja ja nahkoja mätänemiseltä. Tämän, nykyisen aikakauden suurimman +keksinnön seuraukset olivat aavistamattomat. Nyt voi metsästää +määrättyinä aikoina ja sitte istua rauhassa, ja rauhassa istuminen oli +kuitenkin elämän suurin, puhtain ja varmin nautinto. Tahtoiko heimo nyt +maksaa Lasselle ja Peterille veroa, niin saisi se heidän keksintönsä. + +Kaikuva jaa oli vastauksena. + +Peter jakoi senjälkeen valkosta, pieneksi muserrettua kiveä, jota +kutsuttiin suolaksi, ja kehotti kansaa joka viikko tulemaan noutamaan +varastonsa veronmaksua vastaan, Ja sitte Lasse palasi takasin kotiinsa. + +Mutta vero ei tullut erittäin suureksi, sillä kapteeni Skägg oli +heimonsa keskuudessa jo ottanut käytäntöön lihansavustusmenettelyn, +joka oli tehnyt hänet veronottajaksi, ja Skäggin heimo ei tahtonut +suolaa. + +Senjälkeen kun suola oli otettu käytäntöön oli ihmisillä parempaa +aikaa, ja ne alkoivat istuskella paikoillaan. Mutta nyt oltiin niin +tottuneita ankaraan työhön, että täten saatiin tilaisuutta ajatella +uusia keksintöjä. Siten oli esimerkiksi lääkäri, joka oli erään heimon +veronottaja, löytänyt erään punasen metallin, jota helposti voi +muokata ja jota edullisesti voi käyttää nuolien kärkinä. Metalli ei +ollut mitään muuta kuin kuparia, ja sen käytäntöönottamisen jälkeen +kävi metsästys vielä paremmin, jonka lisäksi siitä tehtiin veitsiä ja +kirveitä, joilla puita kaadettiin. Mutta nyt alkoi kaikkialla kuparin +etsiminen. Sitä ei voitu löytää. Toiset heimot lähettivät lähettejä +tohtori Gaddin luo ja pyysivät saada tietoonsa kuparin löytöpaikan. Hän +kieltäytyi ilmasemasta salaisuutta, mutta möi veitsiä ja nuolenkärkiä, +suolaa ja tulikiviä vastaan, joita häneltä puuttui, mutta piti hinnan +niin korkeana, että toiset heimot suuttuivat, ja eräänä kauniina +päivänä ryntäsi seppä Knip, joka oli erään heimon päällikkö, hänen +kyläänsä ja otti kapteenin ja hänen heimonsa vangiksi. Kapteeni ja +hänen väkensä rukoilivat henkensä puolesta ja saivatkin sen pitää, +kun työskentelivät sepän ja hänen väkensä hyväksi eli tulivat näiden +orjiksi. + +Mutta uhkaavan vaaran pelottama oli Lasse, joka myös oli kateellinen +sepälle ja kapteenille, mennyt ulos ja etsinyt käsiinsä erään uuden +metallin, joka oli terävämpi kuin kupari eikä taipunut iskuista, ja +rautakeihäillä ja kirveillä varusti hän heimonsa, joka nyt otti sepän +ja kapteenin heimot vangiksi. Mutta nyt sai Lasse enemmän ajateltavaa +kuin hän milloinkaan oli voinut kuvitella, sillä oli vaikeata ruokkia +ja vaatettaa niin paljon ihmisiä yhdellä paikalla, ja metsästys oli +vähentynyt. Täytyi ajatella uusia ravintoaineita, joita voi pitää +silmiensä alla tarvitsematta juosta metsissä. Tätä varten antoi hän +vangita muutamia villiä härkiä, lampaita ja vuohia, jotka sidottiin +puihin niityillä, ja joiden maitoa ja lihaa mielensä mukaan voi ottaa, +ja nyt hänellä oli paimentolaiskansa käskettävänään. Mutta talvella +täytyi elukoita ruokkia, ja sitä varten täytyi rakentaa navettoja ja +latoja sekä kerätä heinää. + +Mutta pian ikävystyttiin tähän yksitoikkoseen ravintoon ja vanhat +muistot ihanasta ajasta Onnellisten saarella alkoivat tuntua +vatsoissa. Lasse joka oli hyvin käyttänyt aikansa, oli keksinyt pari +ruoholajia, joiden siemenet maitoon sekotettuina olivat herkullista +ruokaa. Sitäpaitsi oli hän löytänyt paksujuurisia kasveja, jotka +olivat karvaita, kun ne kasvoivat laihassa maassa, mutta makeita, kun +ne kasvoivat lihavassa. Kun hänellä ei ollut auraa tai kesytettyä +vetojuhtaa, antoi hän kaataa metsää ja kasketa. Tuhkaan kylvi hän +ruohon- ja nauriinsiemeniään, ja siten oli maanviljelys käynnissä. +Kaikki heimot eivät heti seuranneet esimerkkiä. Mutta muutamat +seurasivat. Mutta metsän kaatamisen ja polttamisen vaikutuksesta +katosi metsänriista. Valituksia vaarallisen savun johdosta alkoi +kuulua naapurien taholta, jotka myöskin alkoivat tuntea viljeltyjen +yrttien maun, mutta eivät halunneet luopua metsästämisestä tai hävittää +metsiään. Ne tekivät senvuoksi silloin tällöin hyökkäyksiä Lassen +alueelle, eivätkä tunnustaneet hänen omistusoikeuttaan niin pitkälle, +että olisivat antaneet hänelle oikeutta kaskeamalla hävittää maata +ja metsästystä. Lassen täytyi karkottaa ne asevoimalla, mutta sillä +aikaa kun kansa oli sodassa, ei se voinut tehdä työtä. Siten täytyi +toisten ruokkia ja vaatettaa heitä, sillä aikaa kun he olivat ulkona +suojelemassa peltoja. Senvuoksi asetti Lasse yleisen puolustusveron. + +Nyt alettiin rakentaa taloja ja kuljeskeleminen oli hyljätty. Mutta +paikallaanistumisen nautinto oli kalliisti ostettu, ja Lassella ei +enää ollut ainoatakaan ilon päivää, sillä hän sai lakkaamatta istua +ratkasemassa riitoja ja keksiä lakeja ja asetuksia. + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Tavat tulivat yhä raaemmiksi. Liikkuva elämä metsissä oli vaikuttanut +jonkun verran elvyttävästi mieliin, ja mahdottomuus säilyttää +riistaa kauemman aikaa, teki ihmiset suvaitsevaisiksi. Nyt kun +voitiin piilottaa, tulivat ihmiset ahneiksi ja pikkumaisiksi. Ne +metsästäjäheimot, jotka vielä liikkuivat lähellä olevissa metsissä, +pitivät häpeällisenä toimena ryöstää lehmiltä maitoa, jonka luonto +oli määrännyt vasikoille, ja muutamat jalommat sielut päättivät +kerran väkivallalla estää tämänkaltasta eläinrääkkäystä. Metsästäjät +halveksivat kauan näitä "vasikoita", kuten he niitä kutsuivat; mutta +vielä enemmän halveksivat he niitä, kun he saivat nähdä teurastuksen, +jolloin mitä raaimman käsittelyn kautta sidotut eläimet pistettiin +kuoliaaksi ilman vastarintaa, ja niiden veri juoksutettiin ulos. +Tämä oli vastenmielinen näkö metsästäjille, jotka harvoin näkivät +kuolintaistelua, eivätkä milloinkaan verenvuodatusta. Peter Snagg, joka +oli metsästäjien päällikkö, ei voinut riittävästi ilmaista suruaan ja +halveksumistaan raakuuden edistymisestä. Pahemmaksi muuttui asia vielä +kun alettiin polttaa metsiä ja ihmiset alkoivat syödä ruohoa "niinkuin +eläimet". Ensiksikin katsoi Peter Snagg, että metsien hävittäminen +tulisi pilaamaan maan; lisäksi oli hänen mielestään hullunkurista +viljellä ruohon siemeniä, jolloin niin äärettömät alat tulivat täyteen +kuivia korsia. + +"Mikä likanen, kurja, eläimistynyt kansa!", huudahti hän, kun hän näki +heidät kumartuneina kuokan ja lapion varressa kävelevän ja tonkivan +maata, joka, sadon annettuaan, täytyi lannottaa sonnalla. "Niin +pitkälle on raakuus edistynyt, että he syövät likaa! Eivätkö he laahaa +sitä ulos navetoistaan pellolle, ja eivätkö he taas laahaa viljaa, joka +on siitä kasvanut, takasin latoihin. Hyi helkkari, semmoista kansaa! Ja +sitte rakentavat he tiiviitä tupia hirsistä, niin ettei ilmaa pääsee +sisälle; ja siellä istuvat he ja haisevat ja lämmittävät, niin että kun +he tulevat ulos raittiiseen ilmaan, voivat he pahoin. Ja sitte eivät he +koskaan saa nähdä maailmasta muuta kuin poltettuja peltotilkkasiaan ja +rakkaita lantatunkioitaan navetan nurkkauksen takana. Niistäpä tulee +reippaita ja hauskoja tällä tavalla!" + +Lasse, joka vielä jonkun kerran kohtasi ystävällisesti Peteriä, tapasi +keskustella hänen kanssaan ja väitti aina, että maanviljelys teki +ihmiset rauhallisiksi, sillä se, jolla on laiho paljaan taivaan alla, +varoi hankkimasta itselleen vihamiehiä, jotka voisivat ottaa häneltä +sadon hänen nukkuessaan. + +Mutta Peter väitti puolestaan, että ihminen, joka jotakin omisti, +ei voinut koskaan maata rauhassa ja että semmonen ihminen elää aina +pelossa jotakin menettävänsä. Ja, jatkoi hän, miten maahan sidotuksi +tuntisikaan hän itsensä, miten vaikea olisikaan hänen erota tästä +kurjasta elämästä, jolloin hän saa jättää omaisuutensa sattuman varaan. +Rankkasade, raesade ja kaatunut aituus voi milloin tahansa tehdä +tyhjäksi hänen työnsä hedelmät. Pelokas sukukunta tulisi tästä kaikesta +syntymään, orjamaisen, eläimistyneen kansan tulisi hän saamaan näistä +maatonkijoista, jotka lopuksi kasvaisivat siihen luuloon, ettei koko +maailmassa muuta ollut kuin nämä heidän maatilkkunsa. + +Lasse sai pian nähdä seuraukset. Orjat, jotka olivat vaikeita +elättää ja vaikeita vartioida, täytyi vapauttaa. Nämä menivät heti +metsiin ja kaskesivat. Ja pian oli koko Lassen maakunta täynnä +maanviljelijöitä. Syntyi riitoja metsäpalstoista ja syöttömaista. +Toisen elukat menivät toisen pelloille ja sotkivat ne. Silloin tuli +huuto sopimuksesta yleiseksi ja Lasse näki olevansa pakotettu taas +vetämään esiin lain ensimäisen kaaren eli maakaaren, jonka kautta +jokainen sai omistusoikeuden siihen maahan, minkä hän oli itselleen +ottanut. Mutta pian nähtiin että lakia ei toteltu. Täytyi senvuoksi +keksiä rangaistuksia. Kun liikakansotus jo uhkasi ja vankeus olisi +tullut epäoikeutetuksi veroksi syyttömille, ja kun lisäksi kaikki +halusivat päästä vankilaan saadakseen ruokaa ja asuntoa tarvitsematta +tehdä työtä, katsottiin yksinkertaisimmaksi tappaa lainrikkojat. Elämä +ei ollut vielä kenellekään niin suunnattoman rakas, sillä verratessa +nykyistä ja mennyttä ihanaa elämää Onnellisten saarella, oltiin yleensä +sitä mieltä, että elämä oli rasitus. Kuolemanrangaistus hyväksyttiin +senvuoksi riemulla ja Rikoskaari oli taas otettu käytäntöön. + +Mutta uudet selkkaukset uhkasivat. Lasse näki että asiat alkoivat +sotkeutua, mutta ei ollut mahdollista selvittää niitä; oli vaan +jatkettava niin kuin oli alettu. + +Parin vuoden kuluttua, alituisten riitojen ja lainsäädännön jatkuessa +aitausvelvollisuuksista, vesijaksoista, jotka muutamat olivat sulkeneet +myllyillä, minkä kautta toisten kalastus kärsi, teiden tekemisestä +toisten maalle, kun ihmiset eivät voineet tulla omalle maalleen +ajamatta toisten maan kautta, ja muusta semmosesta, tapahtui eräänä +päivänä, että eräs talonpoika, kuten nyt kutsuttiin niitä, jotka olivat +asettuneet peltojen ja syöttömaiden läheisyyteen, äkkiä kuoli. Hän +jätti jälkeensä vaimon ja kuusi lasta, joista kolme poikaa ja kolme +tytärtä. Kaikki tahtoivat he ottaa talon, mutta jaettuna ei se voinut +elättää kaikkia, ja Lasse halusi kernaammin pitää yhden talonpojan +kuin kuusi torpparia, senvuoksi täytyi Lassen ottaa esiin vanha +perintökaari, jonka kautta vanhin pojista tuomittiin istumaan talossa +ja elättämään äitiä. Muut sisarukset saivat mennä ulos maailmaan ja +etsiä palvelusta. Tämän varottamina alkoivat muut talonpojat tulla +varovaisemmiksi lasten siittämisessä, ja harvoin nähtiin talonpojan +siittävän enempää kuin kaksi lasta, sillä kukaan ei tahtonut lapsistaan +palvelijoita. Mutta nyt alkoi niistä, jotka jo olivat syntyneet ja +joille ei maata riittänyt, syntyä tyytymättömien luokka. Ne olivat +kovin vaarallisia, sillä kun niillä ei ollut mitään menetettävänä, +eivät ne pelänneet mitään. Ne muuttivat metsiin, sillä ne eivät voineet +nähdä mitään syytä, minkävuoksi heidän täytyisi käydä toisten orjina, +jotka ottivat heidän työnsä hedelmät. Lasse sulkeutui moneksi päiväksi +huoneeseensa papin kanssa ja koetti keksiä syytä, minkävuoksi muutamien +täytyi tehdä työtä ja toisten syödä, mutta he eivät voineet keksiä +mitään syytä. + +Kuitenkin, kun maata ei saanut jakaa, sattui toisinaan hyvinä vuosina, +että sato tuli niin suureksi, että jäi ylijäämää ja talonpojalla oli +enemmän yhtä lajia kuin hän voi syödä. Silloin keksi hän vaihtaa +tavaraansa toisten kanssa näiden liikaan tavaraan, ja pian tiedettiin +tarkalleen minä aikoina ja missä paikoin voi tavata niitä, joilla +oli jotakin vaihdettavana. Markkinapaikoilla tavattiin toisiaan, ja +sinne tulivat metsästäjät turkiksineen, suolan, kalan ja riistan kera +ja vaihtoivat sitä viljaan, juustoon, voihin ja karjaan. Vaihdon +helpottamiseksi keksittiin käyttää sinkkiplootuja, jotka leimattiin +numeroilla ja jotka kävivät vaihtovälineistä. Mutta kun tällä tavalla +rikkauksia alkoi kerääntyä, tuli kateus perinnöttömien ja osattomien +keskuudessa niin suureksi, että nämä antautuivat ryöstämään ja +rosvoamaan. + +Nyt oli yhteiskunta äärimmilleen uhattu ja Lassen täytyi näistä uusista +tyytymättömistä pestata sotajoukko vakinaisine soturineen, jonka +kautta vanha sotajoukko vielä enemmän lisääntyi ja uusia veroja täytyi +asettaa. Talonpojat maksoivat kernaasti veroa kunhan he vaan olivat +suojassa. Mutta nämä kelvottomat, jotka istuivat vastarakennetussa +tornissa, söivät, joivat, pelasivat ja tanssivat. Ei heillä ollut +mitään tehtävänä ja he saivat senkautta päähänsä, että he olivat +jotakin parempaa kuin maantonkijat. Heidän tapansa olivat raa'at ja +heillä ei ollut kunnioitusta Lassea kohtaan. He menivät ulos teille +ja poluille ja rosvosivat vaihtokaupalla käyviä matkustajia, kun nämä +tulivat markkinoilta. + +Kauan kuului kovaa tyytymättömyyttä talonpoikien taholta, joilla +ei ollut halua ruokkia itselleen tyranneja. Kuolemanrangastus ei +pelottanut ketään, sillä he odottivat kaikki kuolemansa jälkeen +tulevansa Onnellisten saarelle, ja he menivät kuolemaan niinkuin +pitoihin. Lasse oli nyt pakotettu keksimään jotakin, joka pelotti heitä +kuoleman suhteen. Ja hänen ei tarvinnut etsiä kauan. + +Uffka, eli entinen pappi Axonius, joka oli vajonnut jonkinlaiseen +nautamaiseen horrostilaan, herätettiin nyt ja lähetettiin ulos +saarnaamaan valtiollista eli helvettiuskontoa. Tämän kauniin opin +pääkohdat olivat seuraavat: kaikki ihmiset, jotka eivät ole saaneet +maata, ovat lurjuksia; jumala on luonut heidät, mutta he olivat +tottelemattomia ja tottelemattomuus esivaltaa vastaan on suurin synti, +senvuoksi pitääkin kaikkien, jotka eivät ole saaneet maata, ja jotka +eivät tahdo tehdä työtä toisille, kuolemansa jälkeen tulla helvettiin, +jossa heitä ijankaikkisesti elävältä korvennettaisiin. Tämä päättömyys +ei alussa tehnyt mitään vaikutusta kansan turmeltumattomiin mieliin, +mutta tottumuksen voima on suuri ja vähitellen onnistui Uffkan +maalattujen taulujen avulla pelottaa naisia kuoleman suhteen. Se oli +ensi askel. Mutta soturit vaan kujeilivat papin kanssa ja olivat +parantumattomia. Vihdoin täytyi Lassen käyttää toista menettelytapaa +heitä vastaan. Hän lahjoi heidät. + +Maa jaettiin lääneihin, joiden päälliköksi pantiin soturi. Nyt +voitiin jotakuinkin pitää talonpoikia kurissa, sillä jokaisella +lääninpäämiehellä oli torni ja soturia. Mutta nämä päämiehet +harjottivat rajatonta sortoa talonpoikien suhteen ja keksivät myöskin +ottaa veroa jokaiselta kauppamieheltä, joka kulki heidän alueensa +läpi. Tätä veroa kutsuttiin tulliksi, ja sen sanottiin olevan kaupan +suojelemista varten ("suojelijain" rosvousta vastaan nimittäin). + +Siten mentiin "eteenpäin" edistymisessä. + +Lasse oli mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Hänen menonsa lisääntyivät +ja hänen täytyi ottaa uusia veroja. Mutta silloin valittivat +talonpojat. Heillä oli itsellään niin paljon lapsia elätettävänä, +sanoivat he, että he eivät halunneet elättää toisten lapsia; ja pojat +ja tytöt tekivät lapsia aivan hillittömästi. Lasse näki olevansa +pakotettu ottamaan käytäntöön uuden säännön, jonka mukaan henkilöitä, +joilla ei ollut maata tai muuta omaisuutta, kiellettiin suuren sakon +uhalla tekemästä lapsia. Ja ankaran tarkastuksen ylläpitämiseksi niiden +suhteen, jotka synnyttivät lapsia, määrättiin jokainen, joka tahtoi +mennä naimisiin, ilmottautumaan Uffkan luona, jonka ensin tuli antaa +heille esitiedot helvettiopissa, johon uskomista jokaisen miehuuden +ikään tulleen miehen ja naimakuntoisen tytön oli valalla luvattava. +Vanhemmat valittivat ja ruikuttivat, mutta se ei auttanut, sillä +sotilasmahti ratkasi nykyään kaikki omantunnonasiat ensimäisessä ja +viime kädessä. Lisäksi tuli eräs toinen seikka. + +Naiset, jotka olivat asettuneet miesten suojeluksen alaisiksi +lastensa vuoksi, olivat senkautta joutuneet riippuvaisuuteen, joka +lähenteli palvelijain asemaa. Nainen teki kaikki pikkutehtävät kotona, +ja sisaret, jotka olivat perinnöttömiä, palvelivat veljiään. Kun +kuitenkin jokainen talonpojan poika, joka tahtoi mennä naimaan, pelkäsi +tulevansa huonoihin oloihin lisääntyneiden menojen takia, olivat tytöt +jäädä naimattomiksi. Vanhemmat alkoivat silloin antaa tyttärilleen +huomenlahjoja ja antoivat lopuksi heille puolen perintöoikeutta. Ne, +joilla oli suuri perintö, tulivat siten helpommin naiduiksi kuin ne, +joilla oli vähänen. Tämän kautta toimivat maanomistajat yhdessä niitä +vastaan, joilla ei ollut maata, ja siten syntyi maa-aateli raa'an +väkivallan eli varas-aatelin ohella, mutta sen alapuolelle. + +Mutta varas-aateliset olivat rauhattomia herroja, joiden mielissä +iloset muistot metsästysajoilta vielä elivät, ja saadakseen jotakin +huvitteluaan varten, ottivat he huostaansa ne harvat metsästysmaat, +jotka vielä olivat jälellä, ja talonpojilta kiellettiin aseiden +käyttö. Eräs toinen näiden vaikeiden tekemä keksintö, joka herätti +kaikkien talonpoikain oikeutettua harmia, oli kesyttää susia, jotka +eivät kuitenkaan koskaan tulleet kesymmiksi, kuin että ne tottelivat +herraansa, mutta purivat kaikkia muita. Niiden ilmotettiin olevan +metsästyksen vuoksi, mutta ne olivat oikeastaan suojelemassa +varasomaisuutta sillä aikaa kun varkaat makasivat humalaansa pois. +Tämä varkaiden kumppanuus villien eläinten kanssa harmitti talonpoikia +tavattomasti, mutta nyt ei heillä enää ollut mitään toivoa saada +ääntään kuuluviin. + +Lopulta alkoi herrain metsästysinto suuntautua toisiaan vastaan ja +he tekivät pieniä hyökkäyksiä toistensa torneja vastaan. Talonpojat +tulivat aina kärsimään tästä, sillä herrain hevoset tallasivat +heidän peltonsa; näidenkin, voimissa heitä itseään voimakkaampien +eläinten kanssa olivat herrat liittoutuneet. Talonpojat, jotka olivat +aseettomia, eivät mahtaneet mitään asestettuja miehiä ja villiä eläimiä +vastaan. Mutta he valittivat Lasselle. Tämä, joka oli nähnyt asiain yhä +enemmän sotkeentuvan, ei keksinyt muuta neuvoa kuin asestaa talonpojat +ja näiden sekä oman soturijoukkonsa avulla kurittaa herroja. Ja hän +teki niin. + +Tämän jälkeen tarvitsi vaan ottaa askel kokonaan, ja hän antoi +huudattaa itsensä kaikkien päällikköjen päälliköksi eli kuninkaaksi. +Antaakseen enemmän loistoa hommalle pani hän toimeen suuret +kruunaukset. Puettuna punaseen, siilinnahalla reunustettuun +sudennahkaturkkiin sekä majavannahkaseen lakkiin närhinhöyhenineen, +antoi hän ulkona suurella niityllä Uffkan voidella ympäri suunsa +tervaa, jonka jälkeen koko kansan täytyi vannoa helvettiopin kautta +että Lasse oli jumalan lähettämä sekä että hallitsijahuone Hulling +polveutui Japhetista, Noan pojasta, jonka vuoksi kaikkien muiden +tornipäälliköiden tuli olla hänelle alamaisia ja maksaa hänelle veroa. +Tämä viimeksimainittu velvollisuus ei ollut näille mikään vaikeus, +sillä he panivat vaan uuden veron talonpoikiensa maksettavaksi. Ja +siten oli Lasse I Hullingien suvusta voideltu kuninkaaksi Jumalan +armosta. Mutta antaakseen enemmän arvokkuutta kuninkaan nimelleen, +antoi hän kirjottaa sen tästälähin; Lasse I Hugo, Hulling von +Japhetinpoika. + +Nyt seurasi melkosen rauhallista aikaa. Helvettioppi oli nimittäin +levinnyt ja kuolemanpelko oli niin suuri, että harvoja rikoksia tehtiin. + +Mutta uusi maataviljelemättömäin luokka oli syntynyt. Muutamat näistä, +jotka eivät saaneet rauhassa retkeillä ympäri maata, sillä nyt oli +sakko maankiertämisestä, olivat asettuneet lääninpäällikön tornin +ympärille ja valmistivat vaatteita ja kenkiä laiskalle sotaväelle. +He saivat kohtalaisen maksun, mutta nauttivat päällikön suojaa, se +on: he saivat maksaa veroa siitä, että tekivät työtä laiskureille. +Mutta ihmisten mielet olivat jo niin harhaanjoutuneet, että räätäli- +ja suutariparat eivät huomanneet tätä petosta, ja helvettiopin +käytäntöönottamisen jälkeen oli kuolemanpelko tullut niin suureksi, +että kernaammin elettiin mistä hinnasta tahansa, minkä painon alla +tahansa ja minkälaisten nöyryytysten alaisina tahansa, ennenkuin +uskallettiin kuolla. Mutta suutarien ja räätälien täytyi myös syödä ja +juoda, eikä tornin ympärillä kasvanut mitään. + +Talonpoikien täytyi senvuoksi tuoda heille ruokaa, vaihtaen sitä +kenkiin, vaatteisiin ja rahaan. Mutta herrat rakensivat muurin, joka +aidotti alueen tornin ympärillä, ja muuriin panivat he portin, portin +luo kirjurin, sillä jo kauan oli ollut kirjureita, jotka ottivat maksun +talonpojilta siitä, että hän sai tuoda kaupunkiin ruokatavaroita ja +myydä. Talonpojat eivät voineet ymmärtää, minkä vuoksi heidän täytyi +maksaa siitä, että he vaivautuivat tuomaan ruokaa kaupunkiin, eikä +kukaan muukaan sitä ymmärtänyt, mutta "se oli niin kirjotettu". + +Lopuksi menivät eräänä kauniina päivänä muutamat viekkaat kauppiaat +Lassen luo ja saivat hänen päähänsä, että maanviljelys rappeutui, jos +talonpojat matkustaisivat kaupunkiin myymään; senvuoksi ottivat he +ostaakseen talonpojilta, luvaten siitä maksaa veroa "majavahatulle"; +niin kutsuttiin nyt Lassea. Hän suostui ehdotukseen, mutta silloin +kieltäytyivät talonpojat myymästä. Kaupungissa syntyi nälänhätä, +ja talonpojat määrättiin kuolemanrangaistuksen uhalla myymään +kauppiaille. Silloin asettivat talonpojat pahuuttaan niin korkeita +hintoja tavaroilleen, että Lasse heti antoi kirjotettuja taksoja, +jotka määräsivät hinnan talonpojan karjalle ja viljalle, ja nyt oli +kaupungin ja varkaiden tulevaisuus turvattu, ja rauha ja onni vallitsi +viiden pitkän kuukauden kuluessa, jonka vuoksi Lasse sotilailtaan sai +nimen Lasse Navetanlukko, koska hänellä ikäänkuin oli avain talonpojan +navettaan, jonka hän avasi ja sulki mielensä mukaan. + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Rauha oli kuitenkin vaan näennäinen eikä siihen ollut luottamista. +Vanhoilla talonpojilla, jotka olivat olleet mukana kaiken kehittyessä, +ei ollut tosin minkäänlaista kunnioitusta Lassea kohtaan, jonka kanssa +he kerran olivat olleet sinät ja veljet, mutta nyt hänellä oli valtaa +suojella heitä sotamahdin avulla, he olivat väsyneitä selkkauksiin ja +antautuivat. Mitä oli tehtävä? kysyivät he itseltään, ja kun ei mitään +ollut tehtävissä, totuttiin vaikenemaan ja kärsimään. + +Mutta ei ollut yhtä helppoa kesyttää nuorta sukupolvea, joka ei +tahtonut totella isää tai äitiä, vielä vähemmin vieraita henkilöitä. +Turhaan koetti Uffka pelotella heitä helvetillä. Heidän ajatuksensa +olivat vielä terveitä, niin että he käsittivät koko valehistorian +järjettömyyden ja nauroivat Uffkalle. He tulivat rajuiksi ja +hillittömiksi, eivät sietäneet istua sisällä epäterveellisissä ja +pahaltahaisevissa tuvissa, vaan juoksentelivat ympäri metsissä ja +kedoilla seikkailuja etsien. Vanhemmat antoivat heille selkään, mutta +pojat pistivät tulen tupiin ja heinäsuoviin ja karkasivat metsiin. +Yhteiskunta oli tällä kertaa vakavasti uhattuna ja joku ehdotti +tosissaan, että joka toinen poika oli salvettava, että vastaisuudessa +saataisiin työväkeä. Mutta Lasse inhosi tätä äärimmäistä, luonnotonta +toimenpidettä. Hänellä oli toinen menettelytapa, jonka hän oli +säästänyt mahdollisimman kauan, koska hän itse paheksui sen +luonnottomuutta ja epäinhimillisyyttä, sillä hän oli itse nuorena +läpikäynyt saman kuurin, ja sen muistot kummittelivat vielä hänen +mielessään kaameimpina, mitä hän oli kokenut. Jokaisen kylän oli +kustannettava rangaistuslaitos, johon lapset ennen kuudetta ikävuottaan +oli suljettava ja jossa heitä joka päivä puolinälkäsinä ja kepin +uhatessa oli totutettava orjuuteen, sekä kuuntelemalla vuosikausia +helvettioppia ja erästä uutta siveysoppia, jonka Lasse ja Uffka olivat +keksineet, vähitellen oli saatava itseensä imeytymään sen kunnioituksen +ja kuuliaisuuden, jota he luonnostaan eivät olleet velkapäät +herroilleen osottamaan. Menettelytapa oli suurimmassa määrässä +tunnoton, mutta sillä oli sama vaikutus kuin salvamisella. + +Joku aika tosin kului oppikirjojen kirjottelemiseen, mutta oli liian +paljon voitettavana, jotta ei olisi uhrattu aikaa ja huolta uuden +laitoksen aikaansaamiseksi. + +Kun laitos oli valmis, osottautuikin päämäärä tulleen saavutetuksi. +Lapset sulettiin huoneeseen aikaisin aamulla, ja ensimäinen asia, minkä +he oppivat, oli vaitioleminen. Se oli tärkeintä kaikesta, sillä nyt ei +tarvinnut yläluokan, kuten se kutsui itseään, koska "Jumala" oli pannut +sen alaluokan yläpuolelle, pelätä mitään arvostelua alaluokan taholta. +Toinen opittava asia oli totteleminen: se on taito tehdä toisen tahdon +mukaan ja olla omaamatta omaa tahtoa. Monien lasten sulkeminen samaan +huoneeseen tuotti loistavan menestyksen, sillä epäterveellinen ilma +pilasi terveyden, ja terveyden kadotessa katosivat voima ja tahto. +Mutta tottumus suunsa kiinnipitämiseen, se on totuuden vaikenemiseen, +tuotti erään vaikeuden, jota ei oltu otettu laskuihin. Lapset +huomasivat nimittäin, että vastaamalla jaa, silloin kun piti vastata +ei, voi hankkia itselleen etuja, kuten palkintoja tai vapautuksia +rangaistuksesta, ja senvuoksi alkoi valhe kukostaa. Tottelevaisuus taas +puolestaan synnytti kavaluutta. Lasten mielestä oli väärin pidellä +kiinni toveristaan, sillä aikaa kun opettaja piiskasi häntä, mutta +he toimivat vastoin sitä minkä katsoivat olevan oikein, ja tottuivat +vähitellen toimimaan vastoin vakaumustaan. Niitä, jotka valehtelivat +paraiten ja olivat kavalimpia, kutsuttiin kilteiksi lapsiksi, ja ne +saivat pipari- ja hunajakakkuja, ne, jotka puhuivat totta ja olivat +rehellisiä, saivat selkäänsä ja jäivät ilman ruokaa. Senkautta oli +kasvatuksen perustus laskettu. Lasse hämmästyi toisinaan tuloksia, +mutta mitä voi hän tehdä kun hän kerran oli lähtenyt liukkaalle jäälle. + +Kuitenkin oli lastenpiiskurien vaikea täyttää pitkää oppiaikaa pelkällä +kepillä, ja senvuoksi täytyi keksiä uusia oppiaineita. Koulussa +opetettiin senjälkeen, paitsi valetta ja kavaluutta, kokonaista +valeläjää, jota "siveysopin" yhteisellä nimellä istutettiin kalpeisiin +ja sairaaloisiin lapsiin. Ensimäinen siveysoppi kuului: Jumala on +luonut talonpojat ja käsityöläiset tekemään työtä niille, jotka eivät +tahdo tehdä työtä. Toinen siveysoppi: Ole tyytyväinen osaasi! (Tämän +käskyn täyttäminen ei ollut vaikeaa niille, joiden kadehdittavana +osana oli vapautua työnteosta, mutta niille, joiden kovana osana oli +työnteko, oli se mahdoton.) Kolmas siveysoppi: Sinä et saa harjottaa +sukupuoliyhteyttä, ellei sinulla ole kaksitoista tynnyrinalaa maata tai +Uffkan lupa. (Eräs suuri poika, joka väitti, että tämän käskyn olisi +pitänyt kuulua seuraavasti: Sinun on täytynyt olla mukana hakkaamassa +kaksitoista tynnyrinalaa maata, saadaksesi harjottaa sukupuoliyhteyttä! +— pantiin pimeään kellariin.) Neljäs siveysoppi: Älä ota toisen +omaisuudesta! (Muuan tyttö, joka sanoi muistavansa, miten hänen isänsä +otti omaisuutensa kaikkien yhteismaasta, sekä että hänen isänsä +siis oli rangaistava, saatiin kuudella parilla vitsoja vakuutetuksi +siitä, että hän oli väärässä.) Viides siveysoppi: Älä tapa ketään! +(Eräs alaikäinen, joka kysyi, tarkotettiinko tällä myöskin Lassea +ja pyöveliä, jotka tappoivat kaikki, jotka eivät tahtoneet tappaa +metsästäjäkansaa metsissä, pantiin jalkapuuhun.) Kuudes siveysoppi: +Sinä et saa edes ajatella, että se mikä nyt on, voi olla huonoa. (Tämä +oli hienoin kaikista siveysopeista, sillä se tappoi kaiken ajattelun ja +senkautta vastustuksen siemenessään!) + +Mutta se ei sittekään auttanut. Nuoriso teeskenteli ja valhetteli, +mutta toisinaan tunkeutui totuus esiin ja silloin oli yhteiskunta +taas uhattu. Ikävystyttiin niin elämiseen, että annettiin työn ja +kaiken mennä menojaan; nähtiin itse nälkää, mutta silloin alkoi +yläluokkakin nähdä nälkää ja menestyä huonosti ja se ei käynyt +päinsä. Helvetinpelko katosi, sillä oltiin sitä mieltä, että nyt maan +päällä jo oli helvetti, ja pahempaa ei voitu saada. Lasse ja Uffka +olivat pian pakotettuja, tekemään joitakin ajanmukaisia muutoksia +helvettioppiin, ja nyt alkoivat papit enemmän puhua taivaan tulevista +iloista kaikille niille, jotka elämässä olivat kärsineet ja olleet +huonossa asemassa. Se seikka, että muutamat vastustushaluiset silloin +esiintoivat otaksumisen, että Lasse ja yläluokka, joilla elämässä +oli ollut hyvä olla, johdonmukaisesti tulisivat helvettiin, ei +vaikuttanut asiaan, sillä vastustusmiehet poltettiin roviolla ja heidän +kysymyksensä jäivät vastaamatta. Mutta mahdollisuus päästä taivaaseen +löyhensi kuria ja täytyi keksiä uusia keinoja. Ja nyt viekoitteli +Lasse muutamia nahjuksia, jotka eivät tahtoneet tehdä työtä, tekemään +viisuja alaluokan valistamiseksi. Ja nyt tuli joukko runoilijoita. +Nämä pukeutuvat huonosti, vaikka heidän ei olisi tarvinnut, sillä +heillä oli valtion palkka, mutta heidän tuli ulkonäkönsä kautta +luulotella alaluokalle, että he olivat lähteneet "syvistä riveistä". He +kulkivat ympäri ja lauloivat, että elämä oli ihana; että oli uskottava +kaikista ihmisistä hyvää; että kaikki Lasset, Uffkat, lääninpäälliköt, +vanhemmat, sukulaiset, holhoojat ja kasvattajat olivat niin kovin hyviä +ja tahtoivat alaluokalle hyvää; että kaikki tyytymättömyys siitä, että +jotkut tekivät työtä ja toiset söivät, oli vaan kateutta ja huonoutta; +että kunhan vaan jokainen hoitaa tehtävänsä, käy kaikki hyvin, vaikka +mikä meitä kohdanneekin; että maanviljelys ja käsityö ei ollut työtä, +vaan että todellisen työn, raskaimman työn oli Jumala laskenut +hallituksen, sotamahdin ja Uffkain kannettavaksi; että täytyi ottaa +maailma semmosena kuin se oli (myöskin semmosena miksi se oli muuttunut +Lassein ja Uffkain koiranjuonien kautta). Tämä naula veti. Ensin +opittiin laulut ulkoa ja sitte ne kaikuivat korvissa ja siirtyivät +lopuksi ajatuksiin. + +Mutta pian huomattiin alaluokankin alkavan käyttää viisuja jyristäkseen +yläluokkaa vastaan. Lasse näki kauhulla tämän uhkaavan pilven, mutta +hän ei ollut huvikseen oppinut menneisyydestä. Hän koetti ensin +antaa viisunlaulajille valtion palkkaa. Se auttoi jonkun aikaa, +mutta pian oltiin vallan hukassa viisunlaulajilta, jotka tahtoivat +palkkaa, ja verot lisääntyivät. Silloin kun ei mikään muu auttanut, +näki hän olevansa pakotettu muodostamaan pienen nurkkakunnan. +Seitsemäntoista pahimmista viisunlaulajista valittiin ja selitettiin +olevan erehtymättömiä. Kaikki muut, jotka tahtoivat tehdä viisuja, +selitettiin kelvottomiksi. Sillä oli asia autettu. Kansa, joka maksoi +näille seitsemälletoista siitä hyvästä, että sai niiltä moitteita, +tottui pian kouluissa pitämään näitä seitsemäätoista erehtymättöminä, +ja kaikkia muita pidettiin kelvottomina. Ja sen kautta saatiin kaikki +tyytymättömät viisuniekat vaikenemaan, sillä kukaan ei tietysti +tahtonut olla saamatta edes kiitosta näiltä seitsemältätoista, ja siitä +johtui, että sittemmin kaikki viisut laulettiin samassa äänilajissa. + +Kun nyt koulut lisääntyivät ja vaikeus saada siveysoppikirjoja kaikille +tuli suureksi, täytyi Lassen vihdoin — sillä hän pelkäsi päästää irti +niin vaarallista keksintöä — panna pystyyn kirjapaino. Mutta jotta ei +tätä vaarallista laitosta käännettäisi häntä ja hänen tekojaan vastaan, +antoi hän asettaa sen kuninkaallisen valvonnan alaiseksi. + +Kuninkaallisen kirjapainon ensimäinen painotyö oli Painovapauslaki. +Salaisessa seurassa Tyytymättömät oli eräänä iltana kokous +heinäparvella, juuri siihen aikaan kun uusi Painovapauslaki ilmestyi. +Metsästäjä Paul oli saanut yhden kappaleen sitä ja hänen tuli lukea se +tarkastusta varten. Asetuttiin järjestykseen kuuntelemaan. Paul alkoi +lukea: + +"Painovapauslaki. 1 §. Jokaisella kansalaisella on oikeus lausua +ajatuksensa painotuotteissa!" + +"Eläköön!" vastasivat Tyytymättömät. "Eläköön vapaus!" + +"2 §", luki Paul. "Puhdasta helvettioppia, joka on jumalasta, ei saa +alistaa tarpeettoman arvostelun alaiseksi ". + +"Ohoo", sanoivat Tyytymättömät. "Juuri sitä olisi ensinnä ollut +arvosteltava." + +"3 §", luki Paul. "Jokainen kirjailija olkoon velvollinen kirjottamaan +kunnioittaen Lasseista, Uffkoista, lääninpäälliköistä, sotilaista, +kirjureista ja lastenpiiskureista, ja näiden tuttavista ja ystävistä." + +"4 §. Seura keskinäistä ylistystä varten eli 17 erehtymätöntä +ovat oikeutetut tukahuttamaan jokaisen kirjotusyrityksen, joka +on suunnattuna siveysoppeja vastaan". Tässä keskeytti Rudolf +hiilenpolttaja: "Muistelkaamme mitä siveysopeilla tarkotetaan!" + +Paul metsästäjä muisteli: "Siveysoppi, se on 1:o että kaikki talonpojat +ja käsityöläiset ovat syntyneet tekemään työtä Lasselle, Uffkalle, +j.n.e.; 2:o ettei kukaan saa harjottaa sukupuoliyhteyttä omistamatta +kaksitoista tynnyrinalaa maata tai saamatta Uffkan suostumusta". + +"Riittää, riittää", huusivat Tyytymättömät, "se muistetaan liiankin +hyvin. Jatka!" + +"5 §. Ei kukaan, paitsi seura keskinäistä ylistystä varten, saa lausua +mitään jostakin kuolleesta Lassesta". + +"6 §. Jokaisella kansalaisella on täysi oikeus ilmaista ajatuksensa +painotuotteissa!" + +Tyytymättömät erosivat vahvasti päättäen käyttää hyväkseen uutta +painovapautta ensimäisessä paraassa tilaisuudessa. Lastenpiiskurit +olivat ensimäisiä, jotka saivat painovapauden tuotteita, ja +Siveyskirjaa painettiin tuhansissa kappaleissa, naulattiin tupien +seinille ja jaettiin alaluokan keskuudessa, sillä yläluokka, joka oli +keksinyt Siveyskirjan, osasi sen ulkoa. Mutta Lasse väsyi ja vanheni ja +hän tunsi loppunsa lähenevän. Senjälkeen kun hän oli kutsunut kokoon +kaksituhatta soturia, antoi hän näiden valita perintöruhtinaan. Ja +katso vaali lankesi hänen poikansa päälle, jota kunnioitettiin nimellä +Lasse II Axel. Lasse itki liikutuksesta näin suurenmoisesta kansan +rakkauden osotuksesta hänen huonettaan kohtaan, ja hän käytti hyväkseen +etsimättä tullutta tilaisuutta ehdottaakseen, että majavannahkalakki +ja tuoli tulisivat perinnöllisiksi hänen suvussaan. Kun tämän johdosta +syntyi tyytymättömyyttä lääninpäälliköiden kesken, esiintyi Uffka +ja vetosi kansaan, joka seisoi kaukana metsässä soturien takana. +Kansa, joka vihasi sotureita eikä ollut kuullut muuta kuin että nämä +vastasivat ei, huusi luonnollisesti jaa, ja nyt täytyi soturien +perääntyä. Lasse kiitti tästä uudesta kansan rakkauden osotuksesta, ja +hänen mielestään oli tämä "syvistä riveistä" lähtenyt huuto ikään kuin +Jumala itse olisi puhunut, sillä Kansan ääni on Jumalan ääni, ja Lasse +II riensi ottamaan yhtä kauniin kuin valheellisen vaalilauseen: Kansan +rakkaus lähinnä palkkaani! + +Lasse, joka oli niin monien vaihtelevien liikkeiden järkyttämä, +laskeutui kuolinvuoteelleen kylläisenä vuosista ja kunniasta. Kun +hän oli antanut kaikille vihollisilleen näiden rikokset anteeksi ja +otettuaan Uffkalta vastaan vakuutuksen taivaaseen pääsystä, nukahti +hän. Kaikki 17 erehtymätöntä kirjoittelivat ylistyslauluja hänen +toimintarikkaasta elämästään, ja Uffka piti hautapuheen tekstistä: +autuaat ovat kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. Lasse II kuivasi +kyyneleensä ja astui valtaistuimelle. + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Lasse II Axel oli lempeä herra, joka ei rakastanut sotia, vaan piti +sivistyksestä ja tieteistä. Hänen ensimäisenä hallitustoimenpiteenään +oli antaa kirjottaa Lasse I:n historia. 17 erehtymätöntä kävivät työhön +käsiksi ja onnistuivat he aikaansaamaan oikein mestariteoksen, jonka +arvo tuli pysyväiseksi. Lassea kutsuttiin siinä Suureksi, ja syystä, +sillä hän oli pannut perustuksen koko uudelle yhteiskuntamuodolle, ja +hänellä oli aina ollut kansan menestys korkeimpana silmämääränään. +Mutta Tyytymättömien seura kirjotti toisen historian Lassesta, jossa +häntä yksinkertasesti ja suoraan kutsuttiin "Tyhmäksi Hullingiksi". He +selittivät, että hän oli pannut toimeen nykyisen orjuuden, jossa oli +elättäviä ja elätettäviä, veroja työtä tekeville ja verovapaus työstä +vapautetuille. Lisäksi, että hän oli turmellut nuorison ottamalla +käytäntöön vankilat ja lastenpiiskurit; että hän oli aasi ja hänen +yhteiskuntansa hullunkurinen. Kirja otettiin takavarikkoon ja se +poltettiin yhdessä tekijäinsä kanssa, jonka jälkeen Seura keskinäistä +ylistystä varten asetti palkinnon, jona oli 6 naulaa sinkkiä, sille, +joka kirjottaisi kauneimman kunniamuistomerkin Lasse I Hugosta, jota +kutsuttiin Suureksi. + +Kun Lasse II Axel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyyttä +yhteiskunnassa voinut yhtäkkiä tukahuttaa, antoi hän laatia valtakunnan +historian, jossa isä Lassen jälkeenjättämän kappaleen nojalla Rudbeckin +Atlanticaa täydellisesti todistettiin, että nykyinen valtakunta todella +oli täydellisin kaikista valtakunnista sekä että se itse asiassa oli +Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta, jossa heidän esi-isänsä +olivat asuneet ja jossa he olivat kuvitelleet olleensa onnellisia, ei +ollut milloinkaan ollut olemassa. Se oli vaan Tyytymättömien keksintöä +saattaakseen kansan tyytymättömäksi. Ja nyt ottivat lastenpiiskurit +käytäntöön uuden oppikirjan, jonka nimi oli Nykyajan Ylistys eli +Täydellisin Yhteiskunnista. + +Sillävälin oli joukko kirjurien ja soturien lapsia kasvanut +täysikäisiksi. Samoinkuin kuninkaan vaalissa, otettiin riidan ja +hajaannuksen välttämiseksi tässäkin käytäntöön se tapa, että toimet +tulivat perinnöllisiksi, mutta kun kirjurit ja soturit jatkoivat +sukuaan estelemättä ja ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata, sillä he +olivat luonnollisesti sen lain yläpuolella, jonka he olivat laatineet, +niin oli maa pian tulvillaan yläluokan lapsia, joilla ei ollut työtä. +Valtio niitä elätteli apurahoilla ja palkinnoilla, palkinnoilla siitä, +ettei niiden tarvinnut varastaa tai murhata, ja niin monelle kuin +mahdollista perustettiin toimia. Mutta kun toimettomilla oli vaikeaa +olla mitään tekemättä, keksivät he kaikenlaisia hassutuksia, enemmän +tai vähemmän typeriä. Muuan otti kerätäkseen nappeja, toinen kuusen, +männyn ja katajan käpyjä; kolmas hankki itselleen matka-apurahan +matkustaakseen ulos maailmalle. Viimemainittu oli palannut takasin +keksittyään kuolleen kielen, jonka hän oli löytänyt puutauluista. +Kun kielen avain seurasi mukana, oli sitä helppo lukea, ja keksijä, +joka kutsui kieltä Schoscho-kieleksi, oli kovin ylpeä osatessaan +kieltä, jota ei kukaan muu osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja, +oli saanut kokoon aivan kauhean kokoelman. Kun hän ei tiennyt, missä +hän lopulta olisi sitä säilyttänyt, sai hän valtion kassasta varoja +rakentaakseen talon kokoelmansa säilyttämistä varten. Täällä hän +ryhtyi järjestämään nappejaan. Oli monta tapaa jakaa niitä: voi jakaa +ne alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta +meidän miehemme keksi paljon taiteellisemman ja senvuoksi vaikeamman +järjestelmän. Mutta tähän tarvitsi hän apua. Hän kirjotti ensin +tutkielman Nappien Tutkimisen Välttämättömyydestä Tieteelliseltä +Näkökannalta. Senjälkeen esittäytyi hän Verotuskamarissa anoen +professorinpaikkaa Nappilogiassa, sekä kahta apulaisen paikkaa. +Anomukseen suostuttiin, pikemmin jotta hankittaisiin toimettomille +jotakin hommaa, kuin itse asian vuoksi, jonka arvoa ei vielä voitu +arvostella. Kun miehellä, hänen nimensä oli Hylling (luultiin hänen +syntyneen jostakin Hullingista ilman Uffkan lupaa), sattumalta oli +kaksi aviotonta poikaa, joiden piiskauskasvatusapua hänellä ei ollut +varaa maksaa, ei apulaisten paikkoja tarvinnut julistaa avonaisiksi. +Hylling oli pian tuleva hämmästyttämään maailmaa ensimäisellä +täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa vuodessa oli hän +saanut sen valmiiksi ja se oli ihmeellinen jättiläistyö, sillä sen +luokkien alaiseksi voi kaikki maailman napit luokitella. Järjestelmä +oli seuraavan näköinen: + + NAPPIA: + + Sinkki Kupari Tina Rauta Lasi Puu + + Lävellisiä; + 1 luokka: 1:llä lävellä j.n.e. + 2 " 2:lla " + 3 " 3:lla " + 4 " 4:llä " + Lävettömiä: j.n.e. + 1 luokka: Ilman 1 läpeä + 2 " " 2 " + 3 " " 3 " + 4 " " 4 " + + Hakasilla varustettuja: j.n.e. + a) pyöreillä hakasilla + a) rihlattuja + b) ilman rihloja + b) pitkulaisilla hakasilla + a) rihlattuja + 1) lyhytrihlasia + 2) pitkärihlasia + b) ilman rihloja + 1) avonainen + 2) avonainen + +Tämä herätti suunnatonta huomiota. + +Mutta se joka oli kerännyt käpyjä, ei tahtonut olla huonompi, ja hän +hämmästytti pian maailmaa suurella taiteellisella järjestelmällä, jossa +kaikki kävyt jaettiin 67 luokkaan, 23 sukuun ja 1,500 lajiin. + +Jo kauan oltiin oltu aikeissa laajentaa opetuskursseja ja kun pidettiin +sopimattomana, että alaluokan lapset saisivat oppia yhtä paljon kuin +yläluokan lapset, päätettiin perustaa yliopisto. Oli jo kolme tiedettä: +Schoscho-kieli, nappologia ja käpylogia, mitkä tieteet tästälähin +tulivat pakollisiksi. Mutta kun varakkaat talonpoikain lapset ja +käsityöläisten lapset myöskin lähettivät lapsiaan yliopistoon, pantiin +toimeen yksityisiä keskusteluja, joihin ainoastaan yläluokan lapset +pääsivät ja joita ilman ei voinut ottaa tutkintoa. Jos joku alaluokan +lapsi siitä huolimatta jonkun kerran keinotteli itsensä tutkinnosta +läpi, ei hän silti saanut tointa, sillä toimet olivat perinnöllisiä. + +Lasse II Axel, kuoli — sitä ei voitu estää, mutta sai kuoltuaan nimen +Lasse Viisas. + + + +KYMMENES LUKU. + + +Poika, joka astui valtaistuimelle, kutsui itseään yksinkertaisesti +Andreas VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta luullaan sen +tapahtuneen vissien historiallisten edellytysten vuoksi. Hänen +hallitusaikanaan syntyivät kaunotaiteet. Muuan leipurin oppipoika sotki +nimittäin eräänä päivänä taikinaa; hänen tuli tehdä rinkilä, mutta hän +teki sen sijaan vuohen. Schoscho-kielen professorin, joka sattumalta +astui sen ikkunan ohitse, missä poika seisoi työtä tehden, silmät +avautuivat näkemään tämän suuret taipumukset ja hän antoi pojan tehdä +vuohen savesta taikinan sijaan ja poltti sen sitte uunissa. + +Maalaustaiteen synty tapahtui toisella tavalla. Eräässä eristetyssä +seudussa saarella oli kauan huomattu, että joukko toimettomia +hiilimiilunpolttajapoikia otti hiiliä ja piirteli tukeille. Ensin +piirtelivät he ruokottomuuksia, mutta sitte piirustelivat he kaikkea +mitä näkivät. Luultiin ensin tämän olevan jonkinlaista hulluutta tai +matalajärkisyyttä, mikä oli puhjennut raivoamaan, sillä oli todella +hassua nähdä joukon nuorukaisia juoksentelevan ympäri harakkain +tavoin ja perustelevan kaikkea mitä näkivät. He piirustelivat pöytiä, +pöydänjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärriä, koiria, +kissoja, kaikkea mahdollista mitä vaan näkivät. Turhaan koettivat +vanhemmat saada heitä luopumaan näistä päähänpistoistaan ja tekemään +jotakin hyödyllistä, mutta se oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat +että he kernaammin tahtoivat nähdä nälkää ja kuolla, kuin jättää +piirustelemisen. Se oli todellakin hulluutta. + +Kun asia tuli Andreaksen tietoon, tuli hän ensin hyvin murheelliseksi, +sillä hän rakasti kansaansa, niinkuin ainoastaan ruhtinas voi tehdä. +Hän antoi sitte sulkea heidät erääseen taloon, missä he häiritsemättä +saivat antautua hulluuteensa kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän +kokeili heillä ja eräänä päivänä antoi hän viidenkymmenen piirustelijan +piirustaa samaa tuolinjalkaa. Mutta kas, ei ollut kahta samanlaista +piirustusta. Filosofit, joita kutsuttiin saapuville, selittivät +sen riippuvan erilaisesta personallisesta käsityksestä. Andreas, +joka ei ollut luullut, että tuolinjalan personallinen käsittäminen +voisi olla jotakin filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi +piirustamisen syvään merkitykseen tekijänä henkisessä elämässä, +ja hän antoi nimittää taitavimman piirustajan professoriksi. Tämä +kirjotti heti tutkielman piirustuksen sisällöstä ja muodosta. Hyvin +valitusta esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpailuaiheena, johti +hän: tuolinjalan sisältö, se oli personallinen käsitys; tuolinjalan +muoto, se oli piirustus. Kun sisältö ja muoto tarkalleen peittivät +toisensa tahi täysin sulautuivat toisiinsa, silloin oli piirustus +täydellinen piirustus eli kaunis. Kaikki mikä oli piirustettua oli +kaunista; sontiva lehmä oli ruma itsessään, sillä luonto oli ruma, +mutta piirustettu sontiva lehmä oli kaunis, sillä siihen oli painanut +leimansa personallinen käsitys sontivasta lehmästä. + +Eräänä päivänä löydettiin ruma piirustus Andreas VII:stä +piirustushuoneen ulkoseinällä. Ohikulkeva kansa nauroi. Piirustaja +kutsuttiin esiin ja hänet määrättiin piirustamaan kuningas Andreas, +mutta kauniilla tavalla. Piirustaja väitti, että hänen piirustuksensa +oli kaunis, sillä se oli hänen Andreas VII:stä saamansa personallisen +käsityksen leimaama ja sen herättämä. Piirustaja määrättiin +rangaistuksen uhalla muuttamaan personallista käsitystään Andreas +VII:stä. Kun piirustajalle luvattiin professorin palkka ja nimi, muutti +hän heti personallista käsitystään Andreas VII:stä ja nimitettiin +senjohdosta hovimaalariksi. + +Andreas nukahti kahdeksantena hallitusvuotenaan ja häntä kutsuivat 17 +erehtymätöntä Piirustuksen suojelijaksi. Häntä seurasi hallituksessa +Per Erik I. Tämä oli rajuluontoinen herra, joka ei voinut istua hiljaa. +Hän kävi sotaa metsästäjäin kanssa ja löi kuoliaaksi niin monta kun hän +taisi. Mutta kansa valitti sotaverojen takia eikä voinut huomata näiden +teurastusten hyötyä. Näiden pimeiden järkien valistamiseksi antoi Per +laatia uuden oppikirjan kouluissa käyttöä varten. Sitä kutsuttiin +Kuninkaankirjaksi ja se sisälsi kaikkien kuninkaiden kehumisia, +alkaen Lasse I:stä Per Erikiin asti; erittäinkin ylistettiin kaikkia +hyökkäyksiä vieraisiin valtioihin ja näiden ryöstämisiä. + +Sotaretket jatkuivat kuitenkin Per Erikin aikana, sillä soturit +rakastivat kunniaa ja etenkin toisten omaisuuden, kuten kellojen, +pöytäkalustojen ja rahan ryöstämistä. Tyytymättömät kirjottivat +tämän johdosta lentolehtisen: "Vertaamista erilaisten varkauksien, +Yksityisen ja Julkisen kesken, eli Varkaus Valtio-oikeudelliselta +kannalta ynnä taulu Kansainvälisistä Varkauksista viimeisten +Hulling-suvun kuningasten aikana". Lentolehtinen poltettiin, kuten +tavallista tekijöineen. Per Erik kuoli juoppouden takia sekä +(historiankirjottajina täytyy meidän pysyä tuskallisessa totuudessa) +ehkä myös jonkin muun irstailun johdosta. Häntä itkivät kaikki soturit +ja kutsuivat häntä Sankarikuninkaaksi eli Verrattomaksi. + +Häneen sammui Hullingien suku, joka oli alkanut Suurilla Lasseilla. +Kun jo oli ennätetty nuijia kasvavaan polveen käsitys, että kuninkaat +olivat Jumalasta, oli kiusallista nyt valita kuningas oman kansan +joukosta, sillä sitä ei kuitenkaan voitu uskotella kansalle, että +jonkun, joka eilen oli sotapäällikkö, kansa tänään voisi valita olemaan +Jumalasta. Lähetettiin senvuoksi lähetystö kaukana asuvien heimojen +luo, ja sieltä tuotiinkin todella esine, joka kaikessa kiireessä +kastettiin ja kruunattiin. Jotta hänestä tehtäisiin rakastettu, +kutsuttiin häntä Lasse III:ksi, ja hänen sanottiin olevan Hulling-suvun +kaukaista haaraa. Kun hän ei osannut maan kieltä eikä tiennyt mitään +siitä maasta, jota hänen tuli hallita, joutui valta Uffkan käsiin (eräs +upsalalaisen pastori Axoniuksen jälkeläisistä). Tämä teki kaikkensa +helvettiopin opettamiseksi ja antoi piirustushuoneen professorien +tehtäväksi maalata helvetti, joka ripustettiin kaikkiin kirkkoihin. +Lasse kuoli ja kutsuttiin kuolemansa jälkeen Lasse Pyhä. + +Hänen jälkeläisensä Per II Erikin aikana puhkesi kauhea uskonsota +maakuntien välillä. Muuan haaveilija oli nimittäin esiintynyt ja +selittänyt, että kadotettuja helvetissä ei nipistetty pihdeillä, +vaan pistettiin kahveleilla. Suuri koncilium kutsuttiin koolle ja +kuutenatoista päivänä ja kuutenatoista yönä väiteltiin pihdeistä ja +kahveleista, jonka mukaan puolueet saivat nimen Pihdit ja Kahvelit. +Kysymys ratkaistiin Pihtien eduksi. Mutta Kahvelit pysyivät lujana +uskossaan, eivätkä luopuneet edes rovionkaan uhatessa, Mutta nyt +alkoivat Kahvelit, jotka eräässä maakunnassa olivat saaneet ylivallan, +puolustautua Pihtien ylivaltaa vastaan. Pihdit joutuivat pulaan ja +lähettivät pyytämään apua Per II Erikiltä. Per Erik kutsui kansan +koolle ja kyyneleet silmissä vannoi hän puolustavansa oikeata +helvettioppia tai menettävänsä siinä henkensä. Ja sitte lähti hän +sotaan. Sitä kesti viisitoista vuotta ja kellolaatikko toisensa jälkeen +lähetettiin kotiin; väen ja verojen kirjotuksia pantiin toimeen toinen +toisensa perästä. Mutta Kahvelit puolustivat itseään urhoollisesti. +Vihdoin tuli kauhea kuolonsanoma, että Per Erik oli kaatunut. Mutta +suru laskeutui jonkun verran, kun kuultiin että Pihdit olivat ottaneet +kaksi maakuntaa, kuusituhatta lippua ja rumpua, viisisataa kelloa ja +kolme miljoonaa kullassa ja hopeassa. Per Erikin ruumis tuotiin kotiin +ja hänen tomunsa yläpuolelle rakennettiin kirkko, jossa oli kirjoitus: +Sankarikuninkaalle, Puhtaan Helvettiopin puolustajalle, kuoli pihtinsä +puolesta. Sielu luultavasti Jumalan luona! + +Tämä oli kaunein lehti Hullingien ylistyskirjassa. Mutta kahvelit +jatkoivat uskossaan kiinnipitämistä ja saivat lopulta vapaan +uskonnonharjottamisoikeuden. Niin, olipa ihmisiä (tyytymättömien +joukossa), jotka väittivät, että oli riidelty aivan joutavasta asiasta, +sillä joko helvetissä nipistetään kahveleilla tai pihdeillä, oli se +aivan samantekevää, kun tiedettiin ettei ollut mitään helvettiä. + +Per Erikiä seurasi Jöns I Philip. Hän toimeenpani näytäntöjä +pitääkseen tyytymättömiä hyvällä tuulella. Mutta kun tyytymättömätkin +tekivät näytelmiä, selitettiin heidän näytelmiensä olevan syntisiä +ja rakennettiin kansallinen näyttämö, jossa näyteltiin kappaleita +ylistyskirjasta ja Pihtien sodasta uskottomia vastaan. Senkautta +totutettiin kansaa kunnioituksella katsomaan "suuriin muistoihinsa." + +Jälkeläisen, Jöns II Petterin aikana alettiin julasta Valtiolehteä. +Se oli osaksi kuohuvan tyytymättömyyden aiheuttama, osaksi aiheutti +sen tarve saada yläluokan mielipiteet levitetyiksi niinpian kuin +mahdollista. Valtiolehden tehtävänä oli: alituisesti selittää, että +kaikki mitä alaluokka ajatteli, puhui ja kirjotti, oli valetta; että +kaikkiin alaluokan toimiin oli syynä huonot vaikuttimet, itsekkäisyys, +kateus ja pahansuopuus; selittää nykyisen yhteiskunnan olevan +täydellisimmän ja johtavan kaikkien onnellisuuteen; saarnata että +helvettioppi oli lempein, syvällisin ja nerokkain kaikista opeista sekä +että sitä ei milloinkaan mikään muu voinut korvata; että kaikki muut +opit olivat tyhmiä ja siveettömiä j.n.e. Tätä keksintöä tervehdittiin +riemulla ja Valtiolehti otti senvuoksi nimekseen Yleinen mielipide eli +Siunattu Paikallaanpysyminen. + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Yhteiskunta oli nyt saavuttanut huippukohdan eli takaperoisuuden +ihanteen. Hyödyllinen oli tullut halveksituksi ja hyödytön kunniaan. +Siten oli kunniakkaampaa piirtää omena, mistä toimesta voi tulla +professoriksi ja ritariksi, kuin viljellä omenapuuta, josta tuli +ainoastaan verovelvolliseksi. Kappaleen näytteleminen oli paljon +mainehikkaampaa ja kunniakkaampaa kuin kappaleen kirjottaminen, ja +yleisön nähtiin toisinaan menevän jonkin näyttelijättären vaunujen +aisoihin ja vetävän häntä teaterista, kun oli nähty oikein hyvä +kappale. Kaikkia, jotka tahtoivat estää oikeutta, vastustaa kurjan +olotilan selvittelyä, lisätä hätää, rangaista syytöntä, kunnioitettiin +viroilla, eläkkeillä ja kunniamerkeillä. + +Ihanteellisimmaksi kehittyi elämä kaupungeissa. Kuninkaan kaupungissa +asui kolmesataatuhatta ihmistä, alalla, joka ei ollut muutamaa +tynnyrinalaa suurempi. Voi niin ollen heti tämän kivihaudan nähdessään +laskea kuinka monen likakuorman päällä se lepäisi, sillä kaupunkia ei +puhdistettu joka päivä. + +Tämä aiheutti hajua, jota kaupungin asukas ei huomannut, mutta joka +synnytti tauteja. Tähän oli ihanteellinen rakennustapa myös suuressa +määrässä avullisena. Sensijaan että olisi asetettu talot rinteille +etelää kohti, oli ne rakennettu pitkiin linjoihin, joiden välissä kulki +kävelypolkuja, ja nämä olivat niin kapeita, että ainoastaan harvoilla +asukkaista oli valoa huoneessaan. Samoinkuin muutamien kansojen +keskuudessa, jotka asuvat laaksoissa korkeiden vuorien välissä, syntyi +täälläkin tauti, joka kretinismin nimellä muuttaa aivojen toimintaa ja +tekee epattomaisuuden perinnölliseksi. + +Kaupunkilaiset tulivatkin niin tämän taudin tartuttamiksi, ettei +talonpoika ymmärtänyt mitä he puhuivat. Heidän käsitteensä olivat +myöskin niin menneet sekasin, että ne, joilla oli varaa, makasivat +päivällä ja joivat yöllä, mikä luonnollisesti synnytti vielä useampia +tauteja. + +Tungettuina yhteen pienellä alalla olivat he alituisesti toistensa +tukassa, mikä ei ollut ihmeellistä, kun heidän suorastaan täytyi +häiritä toisiaan, tyrkkiä toisiaan, polkea toisiaan. Kasvavan +kretinismin ohessa seurasi saamattomuus, joka lähenteli lapsuuden +aikaista olotilaa. Monia tuhansia markkoja täytyi siten maksaa +vartijoille, jotka poliisin nimisinä vaelsivat katuja pitkin, +kulettivat kotiin liiaksi nauttineita, kantoivat kotiin yliajettuja, +juoksivat hakemaan vettä pyörtyneille, ottivat selville katunumeron, +sanoivat missä parturi asui, missä ilotyttöjä oli tavattavana, missä +tuli oli irti ja niin poispäin. + +Näihin epattokoteihin virtasivat maalaisväestöstä kaikki pojat ja +tytöt, joilla ei ollut maaomaisuutta perittävänä. Pojat otettiin +orjiksi ja tytöt etsivät paikkaa orjattarina tai odottivat tilaisuutta +tullakseen raiskatuiksi. Kaupungeissa oli nimittäin nuorille miehille +vaikeata mennä naimisiin ja senvuoksi raiskattiin poliisin ja tyttöjen +omalla suostumuksella kaikki tytöt, joiden lapset eivät voineet vaatia +mitään tointa tai jotain virkaa. + +Kun kaupungeissa oltiin onnettomia, etsittiin siellä alituista +parannusta alkoholipitoisissa juomissa, joita nautittiin julkisilla +paikoilla. Aina kun nautittiin suurempia määriä alkoholia, mikä +tapahtui ainoastaan miesseurassa, tavattiin juoda lasi alkoholia kotona +olevan naisen puolesta, joka ei voinut olla poissa lasten luota, sekä +lasi kodin puolesta, missä vuode ja vaimo odottivat. Oikein suurissa +juopotteluissa juotiin suuri lasi alkoholia kuninkaan puolesta. + +Koko tämän kolmensadantuhannen henkilön ihanneyhteiskunta väitti +tekevänsä työtä kansan hyväksi. Mutta jos meni tullien luo sekä torille +aamusin, jolloin talonpojat kulottivat heille ruokaa, niin näki kuka +heitä elätti. Korvaukseksi saivat talonpojat vähän rahaa, mikä kului +veroihin; lisäksi saivat he nähdä öljyväritauluja, kuulla luentoja, +nähdä näytäntöjä, joita heillä ei milloinkaan ollut aikaa kuulla, +mutta se oli heidän oma vikansa, sillä heillä oli vapaus kuulla niitä +milloin tahtoivat, erityistä maksua vastaan tietysti; lisäksi saivat +he opettajia, jotka opettivat heille helvettioppia ja ylistyskirjaa, +erityistä maksua vastaan tietysti, sekä sunnuntaisin paljon haukkumisia +papilta, joka sanoi heille, että he olivat suuria lurjuksia ja että +heidät salvettaisiin, elleivät he maksaisi verojaan. Kaiken tämän, jota +kutsuttiin sivistyksen siunatuiksi hedelmiksi, saivat he (erityistä +maksua vastaan tietysti) siitä, että he veivät kaupunkiin ruokaa +niille, jotka olisivat kuolleet nälkään, jos talonpojat jonakin aamuna +olisivat laimiinlyöneet tulla torille. Ja tämä meni talonpoikiin! + +Mutta kaupungissa oli aina köyhiä ja tyytymättömiä, ja niitä täytyi +lopulta hoitaa, sillä ne tulivat vaarallisiksi. Senvuoksi perustettiin +yleisiä armeliaisuuslaitoksia, joita kutsuttiin vankiloiksi ja joissa +kokeiltiin miten vähällä ihminen voi elää. Ja kun se oli saatu +selville, oli keksitty, että työläiset herkuttelivat. Kun työmiehet +kieltäytyivät tekemästä työtä, sillä työnteko oli vapaata, tehtiin +työnteko pakolliseksi, ja heitä pakotettiin asevoimalla tekemään työtä. + +Kun vihdoin tyytymättömyys ja kuohunta tulivat liian suuriksi, +verot sietämättömiksi ja kaikki syy pantiin hallituksen niskoille, +keksi tämä lopulta uuden hallintojärjestelmän, joka paljon +vaivan perästä hyväksyttiin parlamentarisen järjestelmän eli +vastuunalaisuusjärjestelmän nimellä. Samoinkuin painovapauslaki +pakotti suuren joukon sanomalehtimiehiä kiertämään sitä panemalla +sijaansa niinkutsuttuja vastaavia, valitsi kuningas nyt ministerejä, +jotka ottivat vastatakseen hänen tyhmyyksistään, ja senkautta oli +kuningas suojassa kaikilta moitteilta. Mutta vastuunalaisuus ei ollut +vaarallisempaa kuin että ministeri, joka oli ollut syntipukkina jonkin +kuninkaallisen tyhmyyden vuoksi, sai ottaa eron lääninpäällikkönä tai +kerubimiritarina. Nämä vastuunalaisuuspaikat olivat senvuoksi sangen +mukavia ja haluttuja. + +Lähimmässä yhteydessä tämän kanssa oli lörpöttelyjärjestelmä eli +parlamentarinen hallitusjärjestelmä. Joukko rikkaita kokoontui kerran +vuodessa ja koetti hiuksiahalkovan puhumisen kautta valita seuraavan +uhrin, jonka niskoille uusi vero oli vyörytettävä. Kun he olivat +toisilleen liian viisaita, sopivat he hyvällä joko olla vyöryttämättä +toistensa niskaan veroa tai sitte vaihtoivat ja kaupittelivat he +verokuormaa. + +Soma ja laatuaan hyvä esimerkki tästä hallitustavasta oli se +parlamentarinen päätös, joka koski nahkuri-ammattia. Kuusi nahkuria +oli kahtenakymmenäviitenä vuotena tehnyt huonoa nahkaa huonosta +hinnasta. Eräänä kauniina päivänä alkoivat metsästäjät, jotka vielä +asuivat naapuristossa, tuoda maahan hyvää nahkaa hyvästä hinnasta. +Kansa riemuitsi uutuudesta, mutta nämä kuusi nahkuria, jotka istuivat +lörpöttelyhuoneessa eli eduskunnassa, esittivät anomuksen saada kantaa +tullia metsästäjäin nahasta. Kotimaista teollisuutta oli suojeltava, +maan lapsia ei saanut nylkeä j.n.e. He saivat tullin metsästäjäin +nahalle. Näiden kuuden nahkurin takia täytyi kansan edelleen ostaa +huonoa nahkaa kalliilla hinnalla. Tätä tapaa kutsuttiin suojelukseksi, +koska sillä tavalla yksityisiä etuja suojeltiin yleisön kustannuksella. +Vastuunalainen ministeri näki kuitenkin paraaksi hakea lääninpäällikön +paikkaa, teeskenteli suurta suuttumusta ja erosi; hän sai paikan +samalla kerubimiritariston tähden, joka tavallisesti annettiin +palkintona suurille miehille. + +Mutta kaikista surullisinta oli että epattomaisuus vähitellen tuli +perinnölliseksi samoinkuin ruumiillisetkin heikkoudet. Epatot, jotka +kutsuivat itseään intelligenssiksi (sanasta intelligere, huomata), +senvuoksi että he eivät huomanneet epattomaisuuttaan, olivat vähitellen +niin lajistaan turmeltuneet, että he olivat kadottaneet tietoisuuden +aivojensa pehmentymisestä ja päinvastoin pitivät itseään viisaimpina +yhteiskunnassa. Kun heillä oli sotavoima käytettävänään, joutui +yhteiskunta lähimain vastaamaan hulluinhuonetta, missä sairaat +ovat tehneet kapinan ja sulkeneet sisään hoitajansa ja lääkärinsä. +Tämä antoi aihetta mitä hullunkurisimpiin kohtauksiin. Siten voi +lörpöttelyhuoneessa kuulla semmosia mielipiteitä täydellä todella +puolustettavan, kuin että Atlantica, se oli nyt valtakunnan nimi, jossa +oli ainoastaan 50,000 sotilasta, voisi puolustautua Aqviloniaa tai +mitä muuta valtakuntaa vastaan tahansa, jolla oli 20 kertaa enemmän +sotavoimaa. Toisella kertaa puolustettiin menestyksellä semmoista +mielipidettä, että yhteiskunta tulisi luhistumaan, ellei kansa tahtoisi +maksaa veroa muutamille komelianteille. Toisella kertaa tulisi valtio +luhistumaan, ellei kansa tahtoisi antaa palkkaa ja professorinpaikkaa +eräälle herralle, joka oli pistellyt suuren joukon itikoita +sinkkineuloihin. + +Seurauksena siitä että näki epattomaisuutta vuodesta vuoteen +hoidettavan, palkittavan ja haluttavan, oli, että moni onneton toivoi +joutuvansa epattomaisuudesta osalliseksi, koska se antoi kunniaa ja +rahoja. Ja nyt sitä oli levitettävä koulujen avulla, mutta se ei +käynyt nopeasti, sillä kansan mielet riippuivat muistojen kautta vielä +vanhassa, jossa oli ollut paljo järkevää, vaikkakin se oli monessa +suhteessa ollut huonompaa. Mutta kun he aina ja kaikkialla näkivät, +että ainoastaan se antoi arvoa, että omasi mahtavien mielipiteen, +täytyi heidän vastoin tahtoaan ainakin tunnustaa näitä hyväksyttyjä +mielipiteitä, vaikkeivät niitä omaksuneet, ja kun he lopulta olivat +tulleet samaan mielipiteeseen kuin ylemmät, olivat nämä ajatukset jo +vanhoja. + +Syntyi siten lakkaamaton tavottelu, ikuinen ristiriita ja levottomuus +yhteiskunnassa ja alati väsymätön tyytymättömyys. Ja kun voimattomat +nousivat joukoissa mahtavia vastaan ja ryöstivät näiltä vallan, nähtiin +heti vanhan uudistuvan, niin että ne, jotka juuri olivat olleet +sorrettuja, jokaisen kapinan jälkeen huomattiin olevan sortajia, mistä +he eivät milloinkaan olleet uneksineet. + +Silloin heittäytyvät kaikki ajattelevat raivolla pohtimaan kysymystä +yhteiskunnan parantamisesta ja syntyi joukko lahkoja, joita tulistuttaa +pyhä into mihin hintaan tahansa tehdä loppu onnettomuuksista, hädästä +ja kiistasta. + +Muuan lahko, jota kutsuttiin molskikouluksi, taisteli sen mielipiteen +puolesta, että yhteiskunnan oli saatava kasvaa rauhassa niinkuin +luonnonniitty, missä ruoho ja rikkaruoho saivat taistella ruokapaloista +silläkin uhalla, että rikkaruoho voimakkaampana tulisi voittamaan. + +Eräs toinen, joukko jota kutsuttiin yhdyskuntalaisiksi eli +pikkulintukouluksi, tavotteli kaikkien pienien, sairasten, heikkojen, +tuhmien ja laiskojen yleistä yhteenliittymistä, jonka kautta heikompien +oikeus sortaa vahvempia olisi saanut perustuslain pyhyyden. + +Kolmas lahko, jota kutsuttiin boschmanneiksi, ei nähnyt ainoata +pelastusta semmosten kysymysten ratkasemisessa, jotka olivat +ratkasemattomia, vaan koko Tellus taivaankappaleen yleisessä +räjähdyttämisessä, jonka, tyhjästä luotuna, oli palattava alkuperäänsä. + +Ja sillä aikaa kun nämä ja useat muut lahkot taistelivat ylivallasta, +jatkoi yhteiskunta vanhallaan olemista, etsien menneisyydestä +todistuksia nykyisyyden erinomaisuudesta kaikissa suhteissa, ottaen +käytäntöön vanhoja poisheitettyjä muotoja, sanellen päätöksiä ja +laatien lakeja, niin että ei milloinkaan ennen ollut vallinnut niin +suurta yksimielisyyttä hallitsevien kesken, jotka sentakia olivat +sitä mieltä ja antoivat todistaakin sen, että tämä oli todellinen +Onnellisten saari, sillä aikaa kuin hallittavat yhä lujittuivat +vanhassa uskossaan, että se todellisuudessa oli onnettomain saari. + + + + +KORKERMPIA TARKOTUSPERIÄ + + +Pienessä maakirkossa oli niin kylmä, että henki läksi savuna papin +ja niiden poikain suusta, jotka lauloivat kuorossa. Seurakunta, joka +seisaaltaan kuunteli messua; oli saanut olkia maapermannolle, ettei +sitä paleltaisi liian paljon polvilleen laskeutuessaan, mikä uudistui +aina kun kuoripojat soittivat pientä kelloa. Messussa oli paljon kansaa +tänään, sillä jumalanpalveluksen loputtua odotettiin tavallisuudesta +poikkeavaa näytelmää. Papin tuli nimittäin varottaa kahta keskenään +eripuraista aviopuolisoa, jotka eivät tahtoneet pitää rauhaa keskenään +eivätkä saaneet erota, koska mitään syntiä ei ollut tapahtunut eikä +kumpikaan tahtonut jättää kotia ja lapsia ja ottaa kantaakseen +hairahduksen häpeää. Messu-uhri oli lopussa ja litania, miserere +[Miserere ("armahda meitä"), katolilainen kirkkolaulu.], kaikui +rikkiraatelevasti kylmästä värisevillä äänillä. Aurinko punasi jäisiä +ikkunoita ja sytytetyt vahakynttilät eivät valasseet ensinkään, olivat +vaan keltasten pilkkujen näkösiä, joiden yläpuolella ilma väreili +ikäänkuin aitain kimaltelu keväällä. + +Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, lauloi pappi, ja pojat vastasivat +misererellä ja seurakunta yhtyi; syvät, matalat miesäänet ja korkeat, +jännitetyt naisäänet, miserere, armahda meitä. + +Viimeinen Miserere kaikui ikäänkuin epätoivon huudahdus, sillä samalla +hetkellä astuivat molemmat puolisot esiin siitä piilossa olevasta +paikasta, mikä heille ovensuussa oli osotettu, ja menivät suurta +käytävää pitkin alttarille. Mies oli pitkä, karkearakenteinen, ruskeine +kokopartoineen, ja hän ontui hiukan; nainen, pieni, hentovartaloinen, +pehmeäpiirteinen ja pehmeine, miellyttävine liikkeineen. Naisen kasvot +olivat puoliksi huivin peittämät, niin että näkyvissä oli ainoastaan +pari kalpean sinisiä silmiä, joissa oli kärsivä ilme, sekä ylempi osa +kalpeista poskista. + +Pappi suoritti hiljasen rukouksen ja kääntyi senjälkeen seurakuntaan +päin. Hän oli nuori mies, joka ei vielä ollut täyttänyt kolmeakymmentä +ja jonka terveet, hyväntahtoiset kasvot eivät näkyneet sopivan pitkään +pukuun ja niihin suuriin, ankariin sanoihin, joita hän lausui. Hän +oli vastaanottanut molempien aviopuolisojen synnintunnustuksen +paljon aikasemmin, ja ainoastaan piispan käskystä hän nyt saneli +rangaistussaarnansa. Nämä eripuraset aviopuolisot olivat nimittäin +olleet piispan luona pyytäen saada purkaa avioliittonsa, mutta tämä ei +nähnyt olevan syytä suostua heidän pyyntöönsä, koska kanoninen laki ja +dekretalit eivät sallineet avioeroa muusta syystä kuin synnin tähden, +hedelmättömyyden vuoksi muutamissa tapauksissa ja toisen puolison +poistumisen vuoksi kodista. + +Pappi alkoi puheensa kuivalla, soinnuttomalla äänellä, ikäänkuin hän ei +itse uskonut mitä hän sanoi. + +Avioliitto, sanoi hän, oli itse Jumalan perustama, joka miehen +kylkiluusta oli luonut naisen miehen takia, että hän olisi miehen +apuna. Mutta koska mies oli ensin luotu ja nainen vasta senjälkeen, +täytyi naisen olla miehelleen alamaisen ja miehen olla naisen herrana. + +Miehen taasen tulisi puolestaan kohdella naista kunnioituksella, +sillä nainen oli hänen kunniansa, ja hän senkautta kunnioitti itseään +vaimossaan. Siten Paavali kirjeessään Korinttilaisille, seitsemäs luku, +kolmas värsy, mikä kohta juuri on pohjana Gratianuksen dekretiin, +sanoo: Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä. + +Kun opetuslapset tulivat Jesuksen luokse ja kysyivät saavatko +aviopuolisot erota, vastasi hän ja sanoi: Mitä Jumala on yhdistänyt +älköön ihminen sitä erottako, ja tämän vuoksi ei kirkko sallinut +avioliiton purkamista. Se että maallinen laki salli toisenlaisia +myönnytyksiä, oli tullut ainoastaan ihmisten pahuuden takia, eikä +kirkko voinut sitä hyväksyä. + +Elämä ei ollut mikään ruusutarha eikä meidän tullut pyytää siltä +liian paljoa. Se joka tänään tässä saarnasi, oli itse avioliitossa. +(Se oli nimittäin siihen aikaan, jolloin katoliset papit vielä saivat +mennä naimisiin). Hän tiesi siis arvostella tässä asiassa; hän tiesi +miten toisen täytyi olla toiselle myöntyväinen, jotta ei riitaa ja +toraa syntyisi. Hän oli vihkinyt nämä nuoret aviopuolisot ja nähnyt +heidän ensi lempensä onnen; hän oli kastanut heidän lapsensa ja nähnyt +vanhempien ilon pyhittävän heidän rakkauttaan. Hän muistutti heille +näitä unohtumattomia hetkiä, jolloin elämä antoi heille parastaan +ja tulevaisuus oli heidän edessään ruusuisen kevätpäivän tavoin. +Hän vannotti heitä tämän muiston nimessä ojentamaan toisilleen +kätensä ja unohtamaan kaiken mitä oli tapahtunut senjälkeen kun +epäsovun henki oli astunut heidän sydämiinsä; hän pyysi heitä tämän +kristillisen seurakunnan nähdessä uudistamaan sen liiton, jonka he nyt +itsekkäisyydessään olivat koittaneet purkaa. + +Nyt syntyi hetken syvä hiljaisuus ja jännitys, jonka kestäessä +seurakunta ilmasi kärsimättömyyttään siirtymällä eteenpäin niin +pitkälle kuin tungos salli. + +Molemmat aviopuolisot pysyivät liikkumattomina. + +Silloin näytti pappi tulevan kärsimättömäksi, ja äänellä, joka vapisi +surusta ja vihasta, alkoi hän taas puhua. + +Hän puhui nyt vanhempain velvollisuuksista lapsiaan kohtaan, Jumalan +vihasta sovintoon taipumattoman mielen vuoksi, ja hän sanoi suoraan, +ettei avioliitto ollut ensinkään tarkotettu huvitukseksi kahdelle +lämminveriselle ihmiselle, vaan keinoksi ei ainoastaan suvun — hän +painosti sitä — lisäämiseksi, vaan myöskin kasvattamiseksi. Hän antoi +senjälkeen heille ajatusaikaa ensi sunnuntaihin saakka ja käski heidän +menemään rauhassa. + +Hän oli tuskin sanonut viimeisen sanansa ja tehnyt kädellään torjuvan +liikkeen, kun nuori nainen kääntyi ja meni. Kylmänä ja tyyneenä kävi +hän seurakunnan muodostaman kujan läpi ja katosi suuren sisäänkäytävän +kautta. + +Mies viipyi hetken, jonka jälkeen hän etsi pienemmän portin, +ristikäytävän päässä. + +Kun pappi meni kotiin vaimonsa kanssa, joka oli kuunnellut messua, +sanoi tämä hänelle lempeällä mutta soimaavalla äänellä: + +"Uskoitko sinä mitä sinä sanoit? Sinä tunnet ripin kautta, että +näiden molempien aviopuolisojen yhteys ei ole oikeata avioliittoa, +sinä tiedät, että tämä nainen on martyri, jonka elämä voi pelastua +ainoastaan senkautta, että hän pysyy kaukana tästä miehestä; tämän sinä +tiedät ja sinä kehotat häntä menemään kohti kadotustaan." + +"Kirkolla, näetkös ystäväni, on korkeampia päämääriä kuin pienten +ihmisten hyvinvointi." + +"Minä luulin, että ihmisten hyvinvointi, jota sinä kutsut heidän +autuudekseen, oli kirkon korkein päämäärä? Mikä on sitte kirkon korkein +päämäärä?" + +"Jumalan valtakunnan kasvaminen maan päällä", vastasi pappi jonkun +aikaa ajateltuaan. + +"Ajatelkaammehan nyt", vastasi vaimo. "Jumalan valtakunta? Jumalan +valtakunnassahan tulee ainoastaan autuailla olemaan asuinsijansa. Siis +tulee kirkon tehdä ihmisistä autuaita?" + +"Korkeammassa mielessä, niin." + +"Korkeammassa? Onko kahta mieltä?" + +"On, alempi ja korkeampi. Muuten voi pieni hupakko kysyä paljon enemmän +kuin seitsemän viisasta voi vastata." + +"Silloin on viisaiden viisauden laita huonosti, sillä mitä tulee heidän +vastata, kun joku viisas kyselee, kun maailman kaikki viisaat tulevat +kysymään", jatkoi pikku hupakko. + +"He tulevat vastaamaan, etteivät he mitään tiedä", kuiskasi pastori. + +He pudistivat lumen jaloistaan ja astuivat pieneen pappilaan, missä +heidät vastaanotti kaksi piskuista, jotka tahtoivat suudella isää +ja äitiä, jotka olivat niin sydämellisen tervetulleita, ei vähimmin +senvuoksi, että herkullinen sunnuntaipäivällinen odotti uunissa. + +Pappi pani pois pitkän kirkkotakin ja otti päälleen porvarillisemman +puvun, jossa hän ei kuitenkaan koskaan näyttäytynyt muille paitsi +omaisilleen ja kyökkipiialle. Pöytä oli katettu. Permanto oli niin +valkea ja hakatut kuusenoksat tuoksuivat niin hyvältä. Isä siunasi +hyvän päivällisruo'an, ja pöytään asetuttiin niin iloisina ja +tyytyväisinä maailmaan ja toisiinsa, ikäänkuin ei milloinkaan muutamia +sydämiä olisi särkynyt korkeampien tarkotusperien vuoksi. + + * * * * * + +Lumi oli sulanut, maa savusi ja kuohui synnytyshaluaan. Pappila +sijaitsi keskellä sitä rumaa lakeutta Upplandissa, joka kuuluu Rasbon +pitäjään. Mihin tahansa silmä kääntyi, näkyi ainoastaan kivinen maa, +savinen pelto ja muutamia katajapensaita, jotka näyttivät pelästyneiltä +jäniksiltä ikuisessa tuulessa. Kaukana taivaanrannalla näkyivät +metsänreunan korkeimmat huiput ikäänkuin mastot merellä uppoavasta +laivasta. Tuvan eteläiselle puolelle oli pappi istuttanut muutamia +puita ja kuokkinut hiukan maata, mihin hän oli kasvattanut kukkia ja +yrttejä, jotka, ollen tottumattomia tähän kovaan ilmanalaan, täytyi +peittää oljilla talveksi. Pieni joki, joka tuli pohjoisista metsistä, +juoksi pappilan ohitse ja oli paraiksi niin suuri, että siinä voi +soutaa ruuhta, jos pysytteli keskellä väylää. + +Dominus Peder Rasbossa oli herännyt auringon noustessa, tervehtinyt +vaimoaan ja lapsiaan ja mennyt kirkkoon, joka oli ainoastaan muutaman +kivenheiton päässä pappilasta. Hän oli lukenut aamumessun, pyhittänyt +päivän työn ja mennyt kotiin takasin niin loistavan ilosena ja +elämänhaluisena. Leivot, jotka varmaankaan eivät ymmärtäneet erottaa +kaunista rumasta, olivat laulelleet kivisten peltojen yläpuolella, +ikäänkuin olisivat siunanneet laihan laihon. Vesi lorisi ojissa, +missä keltaisia rentukoita loisti pientareilla. Hän oli tullut kotiin +ja juonut aamumaitonsa eteisessä, ja nyt hän seisoi mekkosillaan +puutarhassa ja vapautti kukkiaan talvipeitteistä. Hän otti kuokan ja +alkoi käännellä nukkuvaa maata. Aurinko poltti lämpimästi; työ, johon +hän oli tottumaton, pani hänen verensä liikkeeseen. Hän hengitti +kiivaasti voimakasta kevätilmaa, ja hän tunsi hyvinvointia, ikäänkuin +hän olisi herännyt uuteen elämään. Vaimo oli avannut ikkunaluukut +auringon puolella ja seisoi puoleksi pukeutuneena katsellen miehensä +työtä. + +"Tämä on toista kuin makailla kirjojen ääressä", sanoi mies. + +"Sinun olisi pitänyt ruveta talonpojaksi", sanoi vaimo. + +"Enhän saanut, rakkaani! Voi miten hyvältä tuntuu rinnassa ja selässä. +Minkävuoksi luulet Jumalan antaneen meille kaksi pitkää kättä, ellei +sitä varten, että niitä käytettäisiin." + +"Niin, ei niitä lukemiseen tarvita." + +"Ei! Vaan lumenluontiin, halkojen hakkuuseen, maan kaivamiseen, +lastensa kantamiseen ja itsensä puolustamiseen, sitä varten ne on +saatu, ja se rankasee itsensä, ellei niitä käytä. Me hengen miehet emme +saa koskea syntiseen maahan." + +"Hiljaa", sanoi vaimo ja pani sormen huulilleen: "lapset kuulevat +sinua." + +Mies otti lakin päästään ja kuivasi hikeä otsaltaan: + +"Otsasi hiessä pitää sinun leipääsi syömän, sanotaan sanassa. Voi miten +hauskasti minä hikoan. Se on toista kuin tuska siitä, ettei voi löytää +hämärän sanamuodon ajatusta, ajaa kylmän hien hiusrajaan, taikka kun +epäilyksen henget polttavat mehun verestä, niin että se kuuman hiekan +tavalla ryömii suonissa. Näetkö, miten liha käsivarressa hyppii ilosta +saadessaan liikkua; katsohan miten siniset suonet paisuvat samoin kuin +kevätpuro silloin kun jää sulaa; voi, rinta tulee niin suureksi, että +takin saumat ratkeavat; tämä on todella toista... + +"Hiljaa", sanoi vaimo, taas varottaen, ja lisäsi, johtaakseen toisaalle +keskustelun vaarallista kulkua: "Sinä olet vapauttanut kukkasi +pakkoröijystä, mutta sinä olet unohtanut elukkaparat, jotka ovat +seisseet kytkettyinä navetassa koko talven." + +"Niin olenkin", sanoi pappi ja pani pois kuokan, mutta silloin pitää +lasten olla näkemässä. + +Viipymättä meni pappi navettaan, joka oli ulommaisena siinä +rakennusrivissä, mikä muodosti talon; siellä irrotti hän molemmat +lehmät, avasi lammaskarsinan ja vasikkakopin sekä meni senjälkeen +mäelle ja avasi sikolätin luukun. Ensin tuli kellokaslehmä ulos ja +asettui navetan ovelle; valo näkyi häikäisevän sitä kun se kurotti +kaulaansa ja haisteli aurinkoa; senjälkeen kiipesi se varovasti +sillalle, vetäsi muutamia syviä henkäyksiä, niin että pötsi paisui; +sitte haisteli se maata, ja ikäänkuin viimekesäisten muistojen +riivaamana ojensi se häntänsä ilmaan ja loikkasi ulos mäelle, +hyppäsi kivien ja pensaiden yli ja lähti sitte kiivaasti laukkaamaan +kaivonkannen ylitse. Ulos tuli kantava lehmä, ulos tulivat vasikat ja +lampaat ja viimeksi porsaat. Mutta niiden jälkeen tuli pappi keppineen, +sillä hän oli unohtanut panna puutarhan veräjän paikoilleen, ja nyt +syntyi kilpajuoksu, johon molemmat tenavat ottivat pian sydämensä +halusta osaa ajaakseen elukat aitauksesta. Mutta kun vanha kyökkipiika +näki dominuksen laukkaavan mekkosillaan mäellä, tuli hän intoihinsa +siitä, mitä ihmiset sanoisivat, ja syöksyi ulos ikkunan luukusta, +silläaikaa kun vaimo seisoi rappusilla ja nauroi niin helkkyvästi ja +makeasti. Mutta nuori pappi, hän oli niin irtaimenaan ja iloisena +ja nautti lapsen tavalla nähdessään elukkain iloa talvivankeuden +loppumisesta, että hän unohti sekä seurakunnan että piispan, ja juoksi +kauas maantielle ottamaan vastaan elukoita santapellolla. + +Silloin kuuli hän vaimonsa huutavan nimeään ja kun hän kääntyi ja +näki hän erään vieraan naisen seisovan vaimonsa vieressä eteisessä. +Häveliäänä ja itsekseen suutuksissa järjesteli hän pukuaan, silitti +tukkaansa lakin alla ja kääntyi kotiin päin, ottaen juhlallisen ilmeen +kasvoilleen. + +Kun hän tuli lähemmäksi, tunsi hän naisen samaksi pieneksi ihmiseksi, +jota hän oli varottanut kirkossa eripuraisuudesta avioliitossa. Hän +ymmärsi, että tämä pyysi keskustelua, ja kutsui naisen käymään sisään; +hän tulisi pian jälestä kun hän saisi toisen takin päälleen. + +Toisessa takissa ja toisessa mielentilassa astui hän vähän ajan +kuluttua tupaan, missä eripurainen puoliso odotti häntä. Hän kysyi +tämän asiaa. Nainen selitti sopineensa miehensä kanssa, että hän tulisi +lähtemään kodistaan, koska ei kirkko suostunut avioeroon toisilla +ehdoilla. Pappi tuli kärsimättömäksi ja aikoi juuri marssia esiin +dekretaleineen ja Korinthilaiskirjeineen, kun hän avoimen tuvanikkunan +kautta kuuli hiekan kitisevän puutarhakäytävällä; hän tunsi niin hyvin +nämä kevyet, pehmeät askeleet, ja hiekkajyvästen kitinä tunkeutui hänen +omaantuntoonne. + +"Teidän tekonne, vaimo, on täynnä rohkeutta, mutta se on kuitenkin +rikos." + +"Se ei ole mikään rikos, ainoastaan te kutsutte sitä siksi", vastasi +nainen niin varmasti, ikäänkuin hän olisi epätoivoisina öinä ja päivinä +läpikotasin ajatellut tekoansa. + +Pappi tuli ärsytetyksi ja etsi mielessään jo joitakin surmasanoja, kun +hän taasen kuuli muutamia teräviä, pieniä huutoja kiusatusta hiekasta +ulkona. + +"Te annatte kuitenkin huonon esimerkin seurakunnalle", sanoi hän. + +"Huonomman, jos minä jään", vastasi nainen. + +"Te tulette perinnöttömäksi." + +"Tiedän sen." + +"Te menetätte maineenne." + +"Senkin tiedän, mutta minä kannan sen, kun olen viaton." + +"Mutta lapsenne." + +"Sen otan mukaani." + +"Mitä sanoo mies siitä? Teillä ei ole mitään oikeutta lapseen, kun te +hylkäätte kodin." + +"Eikö ole? Omaan lapseeni?" + +"Lapsella on aina kaksi omistajaa." + +"Silloin ei Salomon viisaus riitä ratkasemaan tätä riitaa. Mutta minä +ratkasen sen, jos minä voin tehdä lopun tästä. Minä tulin teidän +luoksenne pyytämään valoa, ja te johdatatte minut pimeään käytävään, +missä te sammutatte valon ja menette tiehenne. Yhden seikan tiedän: +missä rakkaus on loppunut, siinä on jälellä ainoastaan synti ja +alennus; en tahdo elää synnissä, senvuoksi rikon minä." + +Kiivaita hengenvetoja, ikäänkuin pidätetyistä tunteista johtuneita, +kuului läheltä ulkoa; pappi taisteli taistelunsa; senjälkeen sanoi hän: + +"Kirkon palvelijana on minun seurattava ainoastaan Herran sanaa ja +se on kova kuin kallio; ihmisenä voin sanoa ainoastaan mitä sydämeni +minulle ilmasee, mutta mikä mahdollisesti on syntiä, sillä ihmissydän +on särkyväinen astia. Menkää rauhassa, älkääkä purkako mitä Jumala on +yhdistänyt!" + +"Ei niin, ei mitä Jumala on yhdistänyt, vaan minkä puolisoiden +vanhemmat ovat aikaansaaneet. Teillä ei ole sanaakaan sanottavana +minulle lohdutukseksi sillä raskaalla tiellä, jolla minä tulen +vaeltamaan." + +Pappi pudisti päätään kieltäen. + +"Toivottavasti te ette milloinkaan tule saamaan kiviä, kun te pyydätte +leipää", sanoi nainen melkein uhkaavalla äänellä ja meni ulos. + +Pappi heitti jälleen takin päältään, huokasi ja koetti karkottaa niitä +epämieluisia tunteita, joita kohtaus oli hänessä herättänyt. Kun hän +tuli ulos, kohtasi hän vaimonsa, huomauttaen että hän sydämestään sääli +tätä naisparkaa. + +"Minkävuoksi et sanonut sitä hänelle?" huomautti vaimo, jolla asia +tuntui olevan selvillä. + +"On asioita, joita ei saa sanoa", vastasi mies. + +"Kenelle niitä ei saa sanoa?" + +"Kenelle? — Kirkko, samoinkuin valtiokin ovat jumalallisia +ajatuksia, mutta heikkojen ihmisten toimeenpanemina epätäydellisiä +toimeenpanossaan; senvuoksi ei saa tunnustaa heikoille ihmisille, että +nämä laitokset ovat epätäydellisiä, sillä senkautta tulisivat nämä +epäilemään niiden jumalallista alkuperää..." + +"Mutta jos ihminen näkemällä niiden epätäydellisyyden alkaisi epäillä +niiden jumalallista alkuperää, ja tutkimuksen kautta näyttäyisi, että +niiltä puuttuu jumalallinen alkuperä... + +"Luulenpa kaikkien pyhimysten nimessä, että epäilyksen perkeleet +leijailevat tämän ajan ilmassa! Etkö tiedä, että ensimäinen kysyjä +syöksi ihmiskunnan kadotukseen? Eipä paavillinen lähetti tosiaan ilman +syytä ole paraikaa tapahtuvassa kirkonkokouksessa kutsunut tätä maata +turmelluksi." + +Vaimo silmäsi häntä ikäänkuin katsoen laskiko hän leikkiä, mihin mies +vastasi hymyilyllä. + +"Älä laske leikkiä sillä tavalla", sanoi vaimo; "voinhan niin helposti +joutua uskomaan, mitä sinä sanot. Muuten en koskaan tiedä, milloin sinä +puhut totta, milloin lasket pilaa. Sinä uskot kyllä osittain siihen +mitä sanot, mutta sinä myöskään et usko siihen: sinä olet niin horjuva, +ikäänkuin sinuun itseesi olisivat tarttuneet nuo ilmassa leijailevat +henget, joista sinä puhuit." + +Jotta eivät tulisi syvemmälle kysymyksen selvittelyssä, jonka hän +kernaimmin tahtoi pitää selvittämättämänä, ehdotti pappi, että he +menisivät veneellä erääseen kauniiseen paikkaan, missä oli muutamia +lehtipuita, ja siellä syötäisiin päivällinen. + +Pian istui pappi airoissa ja viheriä ruuhi liukui eteenpäin tyynellä +vedenpinnalla, silläaikaa kun lapset koittivat temmata ylös entisvuoden +ruokoja, joiden kuivuneiden lehtien kautta kevättuuli kuiskasi +heräämistä talviunesta. Pappi oli heittänyt pois pitkän takkinsa ja +ottanut päälleen mekon, jota hän kutsui vanhaksi ihmisekseen, ja airoja +käytteli hän voimalla, ikäänkuin vanha tottunut soutaja, koko puolen +peninkulman matkan pieneen koivumäkeen saakka, joka saaren tavalla oli +keskellä kivimerta. Silläaikaa kun vaimo kattoi ruoan, juoksi mies +ympäriinsä poikien kanssa ja poimi valkovuokkoja ja esikkoja. + +Hän opetti heitä ampumaan jousella ja hän vuoli pajupilliä. Hän +kiipeili puissa ja vyörytteli ruohossa pojan tavoin, ja hän antoi ajaa +itseään hevosena ohjakset suussa, lasten raikuvasti nauraessa. Hän tuli +yhä rajummaksi, ja kun pojat ampuivat maaliin pitkään takkiin, jonka +hän oli ripustanut erääseen koivuun, purskahti hän semmoseen nauruun, +että hän tuli siniseksi kasvoiltaan. Mutta vaimo katseli varovaisesti +ympärilleen, tulisiko joku ihminen ja näkisi heidät. + +"Voi, anna minun olla ihminen edes ulkona Jumalan luonnossa", sanoi +mies. Ja vaimo ei voinut väittää mitään tätä asiaa vastaan. + +Päivällinen oli katettu ruohikkoon ja pappi oli niin nälkänen, että hän +unohti siunata ruoan, jonka vuoksi hän sai huomautuksen lapsilta. + +"Isä ei lue pöytäsiunausta", sanoivat he. + +"En minä näe mitään pöytää", vastasi hän ja pisti peukalonsa voihin. +Tämä huvitti niin tavattomasti. + +"Pidä jalkasi hiljaa pöydän alla, Pekka", sanoi hän. "Älä pane +jalkojasi pöydälle, Niilo", sanoi hän. Ja pienokaiset nauroivat, niin +että ruoka oli tarttua kurkkuun. Heillä ei ollut koskaan ollut niin +hauskaa, sillä eivät he koskaan olleet nähneet isää niin ilosena, +ja hänen täytyi sanoa hauskuutensa uudelleen kerta kerralta, ja ne +otettiin, aina vastaan samanlaisella ihastuksella. + +Mutta ilta lähestyi ja täytyi ajatella kotimatkaa. Koottiin tavarat +ja mentiin veneeseen. Vielä oli iloa jonkin aikaa, mutta pian vaikeni +nauru ja pienen nukahtivat äidin polvelle. Isä tuli hiljaseksi ja +vakavaksi, ja mitä lähemmäksi kotia lähestyttiin, sitä suljetummaksi +tuli hän. Hän koetti toisinaan sanoa jotakin iloista, mutta se kuulosti +niin leikkaavan surumieliseltä. Aurinko heitti vinoja säteitään +äärettömien kenttien ylitse, tuuli oli mennyt levolle ja koko luonnossa +vallitsi synkkä hiljaisuus ja rauha, jota silloin tällöin häiritsi +elukkain ammunta tai käen intohimoinen kukunta. + +"Pohjan käki, surun käki", sanoi pappi, ikäänkuin siten haluten kauan +etsityllä tavalla ilmaista ahdistavan mielialansa. + +"Se ei pidä paikkaansa muuta kuin ensi kerran kun sen kuulee", lohdutti +vaimo, "ja aamulla kukkui se lohdutusta idässä." + +Nyt näkyi navetan katto ja sen yläpuolella pisti esiin kirkon torni. +He laskivat siltaan ja nyt otti isä molemmat nukkuvat lapset ja kantoi +heidät tupaan. Senjälkeen sanoi hän hyvästit vaimolleen ja kiitti +hyvästä seurasta; nyt menisi hän kirkkoon lukemaan iltamessua. + +Hän otti kirjansa ja meni. Kun hän meni tielle, soittivat kellot +iltahartauteen. Hän kiirehti askeleitaan. Kirkkomäellä näki hän jo +kaukaa ihmisiä liikkuvan. Tämä oli jotakin tavatonta, sillä ei kukaan +muu kuin lukkari tavallisesti kuunnellut iltamessua. Hän ajatteli, +että joku oli nähnyt hänet koivumäellä. Hän ihmetteli itsekseen, +olisiko kuultu hänen keskusteluaan vaimonsa kanssa. Hän tunsi oikein +ahdistusta sydämessään, kun hän tuli lähelle kirkon porttia ja erotti +siinä kaksi loistaviin varustuksiin puettua hevosta ja arkkidiakonin +Upsalasta häntä seuraavine palvelijoilleen. Diakoni näkyi odottaneen, +sillä hän meni heti papin luo ja pyysi saada keskustella tämän kanssa +messun jälkeen. Tämä ei milloinkaan ollut rukoillut iltarukoustaan +niin palavalla sydämellä, ja tuska mielessään rukoili hän pyhien +suojelusta tuntemattomia vaaroja vastaan. Hän heitti silloin tällöin +silmäyksen oven luo, missä hän näki diakonin seisovan pyövelin tavoin, +joka odottaa uhriaan, ja kun hän oli sanonut amenen, meni hän raskain +askelin vastaanottamaan iskua, sillä nyt oli hän varma siitä, että +jokin onnettomuus oli kohtaava. + +"En tahtonut tavata kotona", sanoi arkkipiispan lähetti, "koska minun +asiani on sitä laatua, että se vaatii rauhotettua paikkaa ja niiden +pyhien esineiden läheisyyttä, jotka tekevät meidän sydämemme vahvaksi. +Minulla on nimittäin ilmotus kirkonkokoukselta, joka tulee koskemaan +syvästi yksityiselämän suhteisiin." + +Tässä keskeytti hän, nähdessään uhrinsa tuskan, ja ojensi pergamentin, +jonka nuori pappi kääri auki ja luki. + +"Dilectis in Christo fratribus! Rakastetut veljet Kristuksessa..." +luki hän; "Episcopus Sabinensis, apostolicae sedis legatus... Sabinan +piispa, romalaisen istuimen lähetti..." + +Silmät lensivät tiheiden kirjainrivien ylitse, kunnes ne yhtäkkiä +pysähtyivät riviin, joka tuntui olevan palavalla tulella kirjotettu, +sillä nuoren miehen kasvot ja katseet muuttuivat ikäänkuin tuhaksi. + +Diakoni tuntui saavan sääliä häntä kohtaan ja sanoi: + +"Kuten näkyy, ovat kirkon vaatimukset ankaroita: vuoden kuluttua +tulee kaikkien pappien avioliittojen olla purettuja; sillä oikea +Herran palvelija ei voi elää lihallisessa yhteydessä naisen kanssa, +saastuttamatta niitä pyhyyksiä, joita hän käsittelee, ja hänen +sydäntään ei voi jakaa Kristuksen ja ensimäisen naisen syntisen +jälkeläisen välillä." + +"Mitä Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihmisen pidä erottaman", vastasi +pappi, tultuaan ensin tajuihinsa. + +"Tämä koskee ainoastaan seurakuntaa; mutta kun Kristuksen kirkon +korkeammat tarkotusperät vaativat, silloin tulee rikoksesta laki. Ja +huomatkaa tarkoin ero: ihminen ei saa erottaa. On siis vaan kysymys +ihmisen esiintymisestä erottajana; mutta tässä esiintyy Jumala +palvelijansa kautta, ja erottaa mitä Jumala on yhdistänyt: siis ei +tässä tapauksessa pidä paikkaansa, mikä muuten pitää paikkansa kaikkiin +tapauksiin nähden." + +"Mutta Jumalahan on itse perustanut avioliiton?" väitti muserrettu +pappi. + +"Aivan, niinkuin jo sanoin, ja senvuoksi on hänellä myöskin oikeus se +purkaa." + +"Mutta tätä uhria ei Herra pyydä heikoilta palvelijoiltaan." + +"Herra vaati Abrahamilta, että hänen tuli uhrata poikansa Isak." + +"Mutta sydämet tulevat murtumaan." + +"Aivan; sydämet tulevat murtumaan, mutta sitä palavampina ne pysyvät." + +"Tämä ei milloinkaan saata olla lempeän Jumalan tarkotus." + +"Lempeä Jumala ripusti oman poikansa ristille! Maailma ei ole mikään +huvitarha! Turhuutta, katoovaista! Ja te voitte lohduttaa itseänne +dekretaleilla..." + +"Ei, kaikkivaltias Jumala, ei mitään dekretaleja; herra diakoni, +taivaan tähden, antakaa minulle hitunenkaan toivoa; kastakaa sormenne +pää ja sammuttakaa se epätoivon tuli, jonka te olette sytyttäneet. +Sanokaa, ettei se ole mahdollista, kuvitelkaa uskovanne, että tämä +kaikki on vaan ehdotus, jota ei ole hyväksytty." + +Diakoni osotti sinettiä ja sanoi: + +"Presentibus consulentibus et consentientibus... se on jo ratkastu +ja vahvistettu. Ja mitä dekretaleihin tulee, nuori ystäväni, niin on +niissä semmoisia viisauden aarteita, että ne hyvin soveltuvat sokaistun +mielen valaistukseksi, ja jos minä tahdon antaa hyvän neuvon hyvälle +ystävälle, niin sanon: lukekaa dekretaleja, lukekaa niitä aikasin +ja myöhään, ja te tulette näkemään, että te tulette rauhottumaan ja +voimaan hyvin." + +Onneton pappi ajatteli niitä kiviä, joita hän oli antanut +epätoivoiselle vaimolle saman päivän aamuna, ja hän taivutti päänsä +iskun alla. + +"Siis", sanoi diakoni, "nauttikaa lyhyestä ajasta; kesätuuli on +puhaltanut, kukat ovat nousseet maasta ja tunturikyyhkystä kuullaan +meidän maassamme. Sylvesterin päivänä, joulukuun lopussa tulen jälleen, +ja silloin täytyy teidän talonne olla laastu ja koristettu ikäänkuin +itse Herra Kristus astuisi sinne sisään, ja tämä pitää olla tapahtunut +pannaan julistamisen uhalla. Te voitte tutkia tätä kirjettä lähemmin +siksi. — Hyvästi! — Ja älkää unohtako lukea dekretaleja." + +Hän nousi valkean hevosensa selkään ja ratsasti pois, ennättääkseen +seuraavaan pitäjään ennen yötä ja levittääkseen siellä surua ja +kurjuutta samoinkuin ilmestyskirjan hevosmiehet. + +Herra Peder Rasbosta oli muserrettu. Hän ei uskaltanut heti mennä +kotiin, vaan syöksyi kirkkoon, missä lankesi alttarin juurelle. +Kullatun alttarikaapin ovet olivat avoinna, ja Vapahtajan vaellusta +Golgatalle valaisivat ilta-auringon punaset säteet. Pappi ei ollut +tällä hetkellä uhkaava ja rankaiseva Herran tuomari, vaan hän makasi +kuritetun seurakunnan tavoin polvillaan ja rukoili armoa. Hän katsoi +ylös Kristukseen, mutta ei löytänyt ensinkään sääliä. Tämä vastaanotti +kalkkiinsa tarjotusta kädestä ja tyhjensi sen pohjaan saakka; hän +kantoi ristiään raadellussa selässään ylös jyrkkää mäkeä, missä hänet +oli ristiinnaulittava, mutta ristiinnaulitun yläpuolella avaantui +taivas. Näiden kärsimysten takana ja yläpuolella oli siis jotakin. +Hän alkoi tutkia syitä tähän suureen ihmisuhraukseen, joka nyt tulisi +tapahtumaan koko maassa. Kirkko oli nähnyt, miten ihmiset olivat +alkaneet epäillä pappien sopivaisuutta olla tuomareina ja pyöveleinä, +sillä ihmiset olivat huomanneet tuomarinsa olevan täynnä inhimillisiä +heikkouksia. Nyt oli papiston näytettävä, että he itse voivat +Kristuksen asian vuoksi reväistä sydämen rinnastaan ja laskea sen +alttarille. Mutta, jatkoi hänen kapinallinen järkensä, kristinuskohan +oli poistanut ihmisuhrit. Ajatukset kulkivat omaa rataansa ja +ajattelivat: ehkä vanhain pakanain uhreissa oli jokin ajatus. Abraham +oli pakana, sillä hän ei tuntenut Kristusta ja hänhän oli valmis +uhraamaan poikansa Jumalan käskystä. Kristus uhrattiin, kaikki pyhät +marttyrit oli uhrattu, minkävuoksi oli siis häntä säästettävä? Siihen +ei ollut mitään syytä, ja hänen täytyi tunnustaa, että jos kansan oli +edelleen uskottava hänen saarnoihinsa, he myöskin vaatisivatnähdä hänen +uhraavan rakkaimpansa, itsensä, sillä hän ja vaimonsahan olivat yksi. +Hänen täytyi tunnustaa tämä, ja hän tunsi ajatuksissaan omituista +nautintoa ajatellessaan niitä hirveitä kärsimyksiä, jotka olivat +edessä, ja siihen tuli lisäksi ylpeys viittaillen marttyrikruunulla, +joka kohotti hänet yläpuolelle tätä seurakuntaa, johon hän oli +ylemmältä alttarilta tottunut katsomaan alas, mutta joka nyt oli +alkanut nostaa päätään ja uhmaillen uhannut rynnistää tälle korotetulle +paikalle. + +Tämän ajatuksen vahvistamana ja herättämättä meni hän alttariaitauksen +sisäpuolelle. Hän ei ollut enää muserrettu synnintekijä, vaan +vanhurskas, joka oli ansainnut seistä Kristuksen sivulla, koska +hän oli kärsinyt yhtä paljon kuin tämä. Hän katsoi ylpeästi alas +rukoustuoleihin, jotka hämärässä olivat polvistuneiden ihmisten +näköisiä, ja hän sinkautti vanhurskaan rangaistuksia heidän päihinsä, +senvuoksi että he eivät tahtoneet uskoa hänen saarnoihinsa. Hän +repäsi auki takkinsa ja näytti heille verisen rintansa, missä oli +tyhjä sija sydämen paikalla, jonka hän oli lahjottanut Jumalalle. Hän +käski heikkouskoisia pistämään kätensä hänen kylkeensä ja tulemaan +vakuutetuiksi. Hän tunsi kasvavansa kärsimyksien alasena ja hänen +liiaksi kiihottunut mielikuvituksensa saattoi hänet kiihottuneeseen +tilaan, niin että ajatusten toiminta hetkeksi lakkasi ja hän kuvitteli +olevansa yhtä Kristuksen kanssa. — Pitemmälle ei hän voinut tulla, +ja hän putosi läjään niinkuin tuulessa rikkoutunut purje, kun +kirkonvartija tuli sisään ja tahtoi sulkea. + +Kotimatkalla tunsi hän itsensä onnettomaksi kiihotustilaansa katoomisen +johdosta ja hän olisi kernaasti palannut kirkkoon, ellei jokin +selittämätön, esiintyen heikon velvollisuudentunnon tavalla, olisi +kutsunut häntä kotiin. Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä heikommaksi +tulivat hänen tunteensa ja sitä pienempi tunsi hän olevansa. Mutta kun +hän astui oven sisäpuolelle ja vaimonsa otti hänet vastaan avoimin +sylin ja levottomasti kysyen, minkävuoksi hän oli viipynyt, ja kun hän +tunsi hauskan lämmön säteilevän itseään kohtaan takasta ja näki lasten +nukkuvan niin rauhallisesti ja kukoistavina, silloin tunsi hän kaiken +sen arvon, minkä hän nyt tulisi luovuttamaan, ja hän avasi sydämensä, +mihin kaikki hänen nuori verensä virtasi, ja hän tunsi ensi rakkauden +koko maailmaa uhmaavaa voimaa, joka voi kantaa kaikkea, herätä +uudestaan, ja hän vannoi, ettei hän koskaan tulisi hylkäämään sitä +sydäntä, jota hänen sydämensä rakasti, ja molemmat puolisot tunsivat +itsensä taasen rauhallisiksi, ja he istuivat toistensa rinnalla +keskiyöhön saakka, ja he puhuivat tulevaisuudesta ja miten he voisivat +välttää uhkaavaa vaaraa. + + * * * * * + +Kesä kului onnellisilta puolisoilta kauniin unen tavalla, jonka +kestäessä he unohtivat, että herääminen oli edessä. + +Sillävälin oli seurakunta saanut tietää paavillisen käskyn ja +jollakin vahingonilolla se sen kuuli, sillä se soi hengelliselle +valtiaalleen kernaasti pienen kiirastulen, osaksi, koska se toivoi +saavansa pappinsa tästälähin huokeammalla, kun heidän täytyi elää +ilman perhettä. Vielä oli seurakunnassa joukko hurskaita, jotka +vastaanottivat kaiken mikä tuli piispalta tai paavilta, ikäänkuin se +tulisi taivaasta. He keskustelivat kysymyksestä edestakasin, ja jäivät +siihen mielipiteeseen, että lihallisen yhteyden papin ja naisen välillä +täytyi olla syntisen. Nämä hurskaat, jotka olivat odottaneet näkevänsä +pappilan puhdistetuksi synnistä heti ilmotuksen tultua, alkoivat +nurista, kun he eivät huomanneet paimenensa ensinkään osottavan +merkkejä siitä että hän aikoi totella. Napina kasvoi erään sattuman +jälkeen, kun ukkonen oli iskenyt kirkontorniin. Sitte syksyllä tuli +huono sato. Silloin kohotettiin huuto ja hurskaat lähettivät valitun +joukon pappilaan, ja siellä nämä selittivät, että he eivät aikoneet +ottaa vastaan sakramenttia papilta, joka eli synnissä. He vaativat, +että hän heti ryhtyisi vuode-eroon vaimostaan, jonka kanssa hänellä +ei ollut oikeutta siittää lapsia, koska nämä tultaisiin selittämään +äpäriksi, ja he uhkasivat puhdistavansa pappilan tulella, ellei se +olisi puhdas vanhan vuoden loputtua. + +Osottaakseen seurakunnalle, ettei hänen avioliittonsa ollut lihaa +varten, antoi herra Peder kantaa suuren vuoteen ulos mäelle, ja makasi +tästä lähin kyökissä. + +Sitte tuli hiljaista joksikin ajaksi, mutta papissa näyttäytyi +huomattava muutos. Hän kävi useammin kirkossa kuin hänen oli tarve, +ja viipyi siellä myöhäseen iltaan. Hän muuttui suljetuksi ja kylmäksi +vaimoaan kohtaan, ja ikäänkuin pelkäsi kohdata häntä. Lapsia voi hän +pitää sylissään useita tunteja ja hyväillä heitä puhumatta sanaakaan. + +Martinmessun aikana marraskuussa tuli tuomiokapitulin diakoni käymään +ja hänellä oli hyvin pitkä keskustelu herra Pederin kanssa. Yöllä +makasi tämä ylhäällä ullakolla, ja hän jatkoi makaamistaan siellä +tästä lähtien. Vaimo ei sanonut mitään, mutta hän näki koko asiain +kehittymisen ilman mahdollisuutta voida muuttaa mitään. Hänen sielunsa +ylpeys esti häntä lähestymästä, ja kun miehensä alkoi syödä ateriansa +omilla määräajoillaan, tapasivat he harvoin. Mies tuli tuhanharmaaksi +ja silmät vajosivat pään sisään; hän ei syönyt milloinkaan iltasin ja +makasi paljaalla lattialla hylkeennahan alla. + +Tuli joulu. Herra Peder tuli eräänä iltana kahta päivää ennen joulua +tupaan ja istahti takan ääreen. Vaimo laitteli lasten vaatteita. Pitkän +aikaa vallitsi hirvittävä hiljaisuus; vihdoin sanoi mies: + +"Lasten on saatava jotakin jouluksi; kuka lähtee kaupunkiin?" + +"Minä lähden", vastasi vaimo, "mutta minä otan lapset mukaani. Tahdotko +niin." + +"Olen rukoillut Herraa, että kalkki otettaisiin minulta pois, mutta +hän ei ole tahtonut, ja minä olen vastannut hänelle: tapahtukoon sinun +tahtosi, eikä minun." + +"Oletko varma, että tunnet Herran tahdon", sanoi vaimo alistuvaisesti. + +"Niin totta kuin sieluni elää." + +"Minä matkustan huomenna isän ja äidin luo, jotka odottavat minua", +sanoi vaimo soinnuttomalla, mutta varmalla äänellä. + +Pappi nousi ylös ja meni nopeasti ulos, ikäänkuin hän olisi kuullut +kuolemantuomionsa. Ilta oli säkenöivän kylmä, tähdet tuikkivat +sinisenvihreällä taivaalla, ja äärettömänä lepäsi lumipeitteinen +aavikko epätoivoisen vaeltajan silmien edessä, jonka tie näkyi kulkevan +suoraan niihin tähtiin, jotka olivat alimpana ja näkyivät nousevan +ylös valkeasta maasta. Hän vaelsi ja vaelsi, pois, pois; hän tunsi +olevansa ikäänkuin sidottu hevonen, joka juoksee, mutta joka temmastaan +alituisesti takasin nuorasta joka kerran kun se luulee olevansa vapaa. +Hän kulki majojen ohitse, mistä loisti valoa, ja hän näki miten +pestiin, laastiin, keitettiin ja leivottiin lähestyvää joulua varten. +Hänessä heräsi ajatuksia omasta lähestyvästä joulustaan. Hän ajatteli +kotiaan tyhjänä, lämmittämättömänä, ilman valoa, ilman häntä, ilman +lapsia. Jalat polttivat hänen allaan, mutta hänen ruumistaan palelsi. +Hän kulki ja kulki tietämättä mihin. Lopulta seisoi hän erään tuvan +edessä. Luukut olivat suljettuina, mutta valonsäde tunkeutui ulos ja +heitti rikkikeltasen loisteen lumelle. Hän meni lähemmäksi ja pani +silmänsä rakoseen. Hän katsoi huoneeseen, missä penkit ja pöydät +olivat täynnä vaatteita: pieniä lasten liinavaatteita, sukkia ja +mekkoja. Kirstu oli avattuna ja sen kannella riippui valkea hame, jonka +solakat uumat herättivät hänen huomiotaan; sen etupuolella tuntuivat +neitseellisten rintain jäljet; toiselle olkapäälle oli kiinnitetty +viheriä seppele. Oliko se käärinvaate vai morsiuspuku. Hän ihmetteli, +että ruumiita ja morsiamia puetaan samalla tavalla. Hän näki varjon +kuvastavan seinälle; toisinaan oli se pitkä, niin että se taittui ja +katosi kattoon, toisinaan ryömi se lattialla. Vihdoin pysähtyi se +valkealle hameelle. Pieni pää sidottavine myssyineen näkyi selvästi +vaaleata pohjaa vastaan. Tämän otsan, tämän nenän, tämän suun oli hän +nähnyt ennen. Missä hän oli? Varjo hävisi arkkuun ja valoon astuivat +kasvot, jotka eivät voineet kuulua elävälle, niin kalpeilta, niin +sanomattoman kärsineiltä ne näyttivät, ja ne katsoivat häntä silmiin +niin että niitä poltti ja hän tunsi miten, kyyneleet valuivat alas +hänen poskiaan ja sulattivat lumen ikkunalaudalla. Ja silloin tulivat +katseet tuolla sisällä niin lempeiksi, niin rukoileviksi, että hän +luuli näkevänsä Pyhän Katarinan teilattavana rukoilevan keisari +Deciukselta armoa. Niin, sama nainen se oli, ja hän oli keisari. +Antaisiko hän tuolle naiselle armoa? Ei, antakaa keisarille, mikä +keisarin on, sanoo sana, ja taivas ja maa hukkuvat, mutta minun sanani +ei tule katoomaan. Ei mitään armoa! Mutta hän ei voinut kestää näitä +katseita, jos hän tahtoi edelleen olla vahva; senvuoksi täytyi hänen +mennä. Ulos puutarhaan, missä lumi oli laskeutunut hänen peitetyille +pensailleen, niin että ne näyttivät pieniltä lastenhaudoilta, +sinne hän nyt vaelsi. Ketä makasi näissä pienissä haudoissa? Hänen +lapsensa? Hänen terveet, punakat lapsensa, jotka Jumala oli käskenyt +hänen uhraamaan, niinkuin Abraham uhrasi Isakin. Mutta Abraham +pääsi pelästyksellä. Se oli helvetillinen Jumala, joka voi olla +niin epäinhimillinen. Sen täytyi olla huono Jumala, joka saarnasi +rakkautta ihmisille, mutta käyttäytyi itse pyövelin tavalla. Hän +lähtisi heti etsimään tätä Jumalaa, etsimään häntä omassa huoneessaan, +ja hän tulisi puhumaan hänelle ja vaatimaan selitystä. Hän tuli +ulos puutarhasta halkomäelle. Siellä tapasi hän suunnattoman suuren +ruumisarkun, mutta se oli kahdelle hengelle. Ei, se oli sänky; se oli +täytetty mitä pehmeimmällä, vastasataneella lumella, joka lepäsi niin +valkeana kuin haahkan untuvat, ja tuntui niin lämpimältä kuin elävän +linnun untuvat. Sepä oli houkutteleva vuode. Tässä olisi Cleopatran +pitänyt viettää häitään Goliathin kanssa. — Hän purasi sängyn laitaan +koiran tavalla, kun sen nuorissa hampaissa kutiaa. — Mustaihoinen +Cleopatra valkeata lunta vasten! Sepä olisi näky! Hän kahlasi edelleen +lumikinoksissa ja sai käsiinsä pienen kuusen, joka seisoi halkovajan +luona. Se oli joulukuusi, semmonen, jonka ympärillä lapset tanssisivat, +jos he olisivat eläneet. Nyt muisti hän, että hänen oli etsittävä +käsiinsä Jumala, joka oli ottanut hänen lapsensa ja asetettava hänet +edesvastuuseen. Kirkko ei ollut kaukana, mutta kun hän tuli sinne, oli +se sulettu. Silloin hän raivostui. Hän kopeloi lumen alla, kunnes hän +sai käsiinsä kiven, ja sillä hän alkoi lyödä ovelle, niin että kirkon +sisältä tuli ukkosen jyrinän tapainen vastaus hänen ääneensä huutaessa: + +"Ulos, Molok, joka syöt lapsia, niin revin mahasi auki! Ulos Jesus +Kristus ja pyhä Katarina, ulos kaikki pyhimykset ja perkeleet, niin +saatte tapella keisari Deciuksen kanssa Rasbosta! Haa! Te tulette +selästä päin, te helvetin legionat!" + +Hän kääntyi takasin kirkkomaahan päin ja raivoavan voimalla taittoi hän +nuoren lehmuksen; ja tämä aseenaan hyökkäsi hän pienten hautaristien +sotajoukkoa vastaan, joka hänen mielestään tuli häntä vastaan +käsivarret levällään. Ne eivät väistäneet ja hän astui eteenpäin +niinkuin kuolema viikatteineen, eikä lopettanut, ennenkuin oli kaatanut +jokainoan, niin että maa oli pirstaleitten peittämä. + +Mutta hänen voimansa eivät olleet vielä tyhjentyneet. Nyt tulisi hänen +ryöstää ruumiit ja koota kuolleet ja haavottuneet, Kuorman kuormalta +kantoi hän kirkon seinämälle ja latoi erään ikkunan alle. Kun tämä +oli valmista, kiipesi hän ylös, löi rikki erään ikkunaruudun ja astui +kirkkoon. Siellä sisällä oli aivan valoisaa revontulista, jotka tähän +saakka olivat olleet hänelle piilossa kirkon korkean katon peittäminä. +Uusi hyökkäys ahdistavia rukoustuoleja vastaan, jotka hän murskasi +kasaksi puupirstaleita. Hänen katseensa pysähtyivät nyt alttarille, +missä piinakohtauksen yläpuolella Jehova istui valtaistuimellaan erään +pilven päällä, kädessään lain ukkonen. Hän pani käsivartensa ristiin +rinnoilleen ja tarkasteli halveksuen ankaraa miestä siellä pilven +yläpuolella. + +"Tule alas, sinä!" huusi hän. "Tule alas, niin painitaan!" + +Kun hän näki, ettei hänen vaatimukseensa suostuttu, otti hän halon +ja heitti vihollistaan vastaan. Räiskeellä kohtasi se erästä +kipsikoristusta, joka syöksyi alas ja repäsi irti pölypilven. + +Hän otti uuden halonkappaleen ja heitti pettymyksen nousevalla +raivolla. Pilvet putoilivat alas pala palalta hänen äänekkäästi +nauraessaan, lain ukkonen temmastiin kaikkivoivan kädestä; lopuksi +syöksyi raskas kuva hirvittävällä räiskeellä alas alttarille, murskaten +kynttiläkruunut pudotessaan. + +Mutta silloin pelästyi pilkkaaja ja juoksi ulos ikkunasta. + + * * * * * + +Päivää ennen jouluaattoa, aamulla, oli eräs pitäjän asukas nähnyt +ihmeellisen näyn pappilan pihalla. Reki oli tullut ulos pappilasta ja +siinä oli ollut nainen, kaksi lasta ja renki, ja se oli ajanut länteen +päin. Idästä päin, neljännespeninkulmaa reen perässä oli seurakunnan +pappi tullut juosten ja kovaa huutaen käskenyt rekeä pysähtymään. Tämä +oli kuitenkin jatkanut matkaansa maantietä pitkin ja kadonnut eräässä +mutkauksessa. Silloin oli pappi langennut lumikinokseen, puristettu +nyrkki kohollaan taivasta kohden. + +Myöhäisemmät tiedonannot tiesivät kertoa, että pappi oli vaikeasti +sairastunut kuumeeseen ja että perkele, kiukuissaan siitä, ettei hän +ollut saanut valtaansa Herran palvelijaa vasta käydyssä taistelussa +avioliiton purkamisesta, oli mitä hirvittävimmin raivonnut kirkossa; +mutta päästäkseen sisälle ja saadakseen valtaa siellä, oli se ensin +särkenyt kaikki ristit kirkkomaalla. Mikä kaikki yhteen asetettuna +kohotti herra Pederin maineen entiselleen ja vieläpä antoi hänelle +pyhyyden loistetta, mikä sai hurskaat sangen tyytyväisiksi, sillä he +olivat olleet pakottavana voimana pappilan puhdistamisessa. + + + + +KAARLE XII:N RUUMIIN ÄÄRESSÄ TISTEDALISSA + + +"Smak! pani se ikäänkuin silloin kun heitetään kivi mutaan, ja samalla +oli lopussa se suuri elämä, jota kutsutaan Kaarle kahdenneksitoista! +Herra meitä kaikkia suojelkoon!" + +Sillä tavalla kertoi jo kymmenennen kerran luutnantti Carlberg tämän +suuren tapahtuman henkilääkäri Neumannille sisällä tuvassa Tistedalin +kylässä, jossa nämä molemmat uskotut valvoivat ruumiin ääressä. + +"Ja silloin sanoi kenraali Maigret: _La pièce est finie. Allons +souper_!" [Kappale on lopussa. Lähtekäämme illalliselle.] lisäksi +henkilääkäri ikäänkuin itsekseen. "Jaajaa! — Allons souper! — Nyt +saadaan nähdä kuka maksaa viulut. Görtzin satatuhatta hopeataalaria, +jotka tulivat sotakassaan eilen, on perintöruhtinas jakanut +korkeimmalle päällystölle. Se tulee tekemään mitä se voi. Tehköön sen!" + +Kavionkapseen kuuluessa ulkoa nousi henkilääkäri ja meni +talikynttilöineen eteisen ovelle ottamaan vastaan jotakin +odottamatonta. Ulkona oli aivan pilkkosen pimeää ja putoava lumi suli +liaksi samalla kun se putosi. Mutta kuusimetsän yläpuolella, korkealla +taivaalla näkyi ikäänkuin revontulia Fredrikstenin huipuilla, missä +vihollinen oli sytyttänyt ilotulia. + +Kavionkapse läheni ja pian näkyivät kuriirin keltaset nahkahousut +neljän mustan hevosjalan välissä huristavan ohitse, ratsastajan piiskan +paukkuessa pistoolinlaukausten tavoin. + +"Se oli perintöruhtinaan lähetti Tukholmaan!" mutisi henkilääkäri +taaksepäin luutnantille, joka oli pysähtynyt sisälle eteiseen. + +Taas roiskui lumirännässä, lyömämiekka kalisi, nahkalaukku sinisen, +keltanappisen takin päällä vilkkui ohitse ja hävisi. + +"Vannopa että se oli holsteinilainen, joka meni Uddevallaan! Tulee +enemmänkin, luota siihen! Joo, minä kuulen niiden tulevan, sillä ne +tulevat miehissä!" + +Kolme mustaa liehuvaa viittaa, läpättäen purjeiden tavoin käännöksissä, +sekä kolme paria drabanttimiekkoja vilahti ohitse. + +"Ne olivat kuoleman husaareja, jotka menivät Strömstadiin panemaan +kiinni Görtziä, niin totta kuin arvaan oikein. Yhden on kuoltava +kansan puolesta, eikä siinä riitä hän, sillä siihen ne eivät uskalla, +eivät edes hänen kuolleeseen tomuunsa, mutta oikein se ei ole. Jaajaa, +on nähty paljon ja enemmän tullaan näkemään! Täällä koittaa aikoja, +luutnantti Carlberg, täällä koittaa aikoja." + +"Aina on koittanut aikoja, henkilääkäri, ja aina on tahdottu kaivaa +kuolleet ylös mullasta, senjälkeen kun heidät on heitelty hylyiksi, +eläessään, mutta tällä kertaa ihmettelen..." + +"Mitä!" korotti henkilääkäri ääntään, mutta ainoastaan heti laskeakseen +sen, ikäänkuin hän olisi muuttanut mieltään. + +Varjostaen kädellään kynttilää palasi hän takasin tupaan luutnantti +Carlbergin seuraamana, joka odotti luentoa, mikä todenmukaisesti ei +jäisi tulematta. + +Mutta sensijaan, että olisi pysähtynyt ulompaan huoneeseen, missä +molemmat miehet valvoivat, avasi henkilääkäri Neuman oven sisempään +huoneeseen, ja varpaillaan, ikäänkuin peläten herättävänsä nukkuvan, +astuivat he nyt sisään kamariin. + +Neljän niistämättömän talikynttilän valasemana näkyi pieni huone +puolipimeässä, ja kynttiläin savun lävitse näkyi silotetuilla seinillä +huonoja puupiirroksia tsaari Pietarista vilkkaine, sielukkaine +kasvoineen, ja hänen rinnallaan kuningas Augustin veltot, riippuvat +piirteet herasilmineen ja hekumallisine leukoineen, molemmat +ripustettuina penkin yläpuolelle, jolla lepäsi suuri alaupseerin miekka. + +Kun henkilääkäri oli niistänyt kynttilöitä, näkyivät pitkät kantopaarit +ja niillä tummansininen viitta, jonka alapäästä pari lintalle astuttuja +saappaita pisti näkyviin ja niillä näkyi kuivaneen saven jälkiä. + +Märän viitan alla näkyi vähitellen, kun silmä tottui valoon, +keskikokoisen miehen piirteet, terävine polvilleen, leveine lanteineen, +riippuvine, kapeine olkapäineen sekä hyvin esiinpistävine nenineen, +joka kannatti peittävää kangasta niin että ainoastaan korkean otsan +muotoa voi erottaa. + +Märän nahan, vasta teurastetun lihan ja ammoniakin ummehtunut haju +levisi huoneeseen ja tuntui hämärillä muistutuksillaan kaiken +vajavaisuudesta ja katoovaisuudesta painavan alaspäin surevien +hetkellisesti heränneitä tunteita. + +Henkilääkäri aikoi istahtaa penkille, mutta kuninkaallisen miekan +näkö pidätti häntä ja ikäänkuin muistutti hänelle, että kuninkaan +läsnäollessa ei istuta. Hämillään jäi hän seisomaan hetkeksi silmät yhä +kiinnitettyinä tummaan vartaloon, ikäänkuin hän olisi odottanut käskyä +tai lupaa saada vetäytyä pois. + +"Herra Jesus, hän liikuttaa itseään!" kuului luutnantin puoleksi +sammunut ääni kirurgin takana, joka samalla peräytyi ja silmät +levällään tarkasti ihmeellistä ilmiötä, miten ruumis ikäänkuin +ojentautui, kun jänteet ja nivelet veltostuivat ennenkuin ruumiin +jäykistyminen täydellisesti tapahtui. + +"Nivelissä vaan venähtelee", vakuutti henkilääkäri; "ja me saamme +pakkasta huomiseksi. Mutta kyllä hän on ainaiseksi loppu, varmasti! +Ja..." hän viivytteli sanojaan, "en luule hänen kummittelevan, sillä hän +ei koskaan tuntenut enteitä, paitsi yhden kerran..." + +"Ehkä henkilääkäri kuitenkin tahtoo katsoa, miten asian laita on!" +pyysi luutnantti, joka osotti jonkinlaista pelkoa siitä, että kuollut +nousisi ylös. "Kyllähän minä seisoin haudassa kun laukaus ammuttiin, +ja me molemmat näimme, mihin se sattui, mutta tiedetään kuitenkin +esimerkkejä siitä että luodit..." + +"Ei herraseni, en ole koskaan nähnyt luotien käyvän ohimoiden lävitse +tuottamatta kuolemaa", lopetti kirurgi keskustelun ja käytti samalla +tilaisuutta poistuakseen ruumishuoneesta. + +"Ihmeellinen mies oli hän joka tapauksessa", makasi kirurgi jonkun +aikaa senjälkeen vuoteellaan ulkona tuvassa ja jutteli itsekseen, +taistellessaan unta vastaan... "On ikäänkuin sielun laatu, puutteet +ja hyvät puolet vaeltaisivat aineen kudoksissa... Vanhat egyptiläiset +kutsuivat sitä metempsykosiksi eli sielunvaellukseksi, ja me sanomme +ainoastaan, että se on sukuun tulemista, vaikkakin usein luonnon +lex contradictionis eli ristiriitaisuuksien lain kautta kielteiset +ominaisuudet muuttuvat positivisiksi... Eikö isoisä, kymmenes Kaarlo, +ollut juopporatti, tyttöjen pyydystäjä ja tappelupukari. Mutta Kaarlo +kymmenes siitti raittiusmiehen ja naisvihaajan Kaarlo yhdennentoista... +kas, nyt alkavat ristiriitaisuudet, mutta tappelupukaria on vähä +jälellä, vaikkakin suuri valtakunnan taloudenhoitaja astuu esiin +aina liioteltuun ahneuteen saakka. Kaarlo yhdestoista siitti Kaarlo +kahdennentoista, ja luonto säilyttää raittiusmiehen ja naistenvihaajan, +tekee taka-askeleen ja saa esiin tappelupukarin isoisästä, mutta +pyyhkii pois itaruuden, jonka voi parantaa ainoastaan toisella +liiottelulla, ja tekee tuhlaajan... Sillä hän oli vaarallinen rahoja +käsittelemään... Herra Jesus, Timurtaschissa... jaa, jaa, jaa! Mutta +kas perhanaa, sanoo luonto, nythän me olemme tehneet oikein miesten +miehen, ja silloin tuntuu ikäänkuin parittelun jälkeen, saa halun +nukkua ja päästä siitä asiasta. Natura numquam perfectris, sanoo +Aristoteles, luonto ei koskaan tee mitään täydellisesti, ja tässä se +tarvitsi kolme sukupolvea leipoakseen suuren aiheen, niin, suuren, +että taikina loppui. Loppui, sillä jos ajattelee tarkemmin, niin +oli tässä jättiläisessä yksi heikko kohta jossakin keskellä nodus +vitalisia eli elinsolmua. Heikko, niinkuin suuressa äidinisässä — +sieltäkin on kai tullut hiukan sukuun — Fredik III:ssa Tanskassa. +Mahtava, viekas, taikauskoinen herra, joka oli niin vahva ja niin +heikko, niin viisas ja niin täynnä erehdyksiä. Ja sitte, katsokaamme +sankariamme. Urhoollinen kuin karhu, kun häneen katsottiin, mutta kun +yö ja onnettomuus tulivat, kas silloin ei hän voinut maata yksinään. +Silloin täytyi hänen maata jonkun sylissä tai toisinaan ukko Piperin +vuoteella; ja sitte rukouskirja esiin... Ja ajatelkaahan sitä, että +hän, joka komensi toisia, ei voinut komentaa itseään ja panna tahtoaan +oman tahtonsa ylitse. Ei se ollut voimaa, kun hän antoi moskovalaisen +raivota Itämerenmaakunnissa, silläaikaa kun hän oli hävittämäisillään +itsensä ja meidät kaikki kaukana Puolassa. Se oli tetanus eli +jäykistystauti... niin, sillä lailla oli Turkissakin. Mitä meillä oli +Turkissa tekemistä... Heikkoutta, herra! Ja ettei hän uskaltanut kotiin +Tukholmaan... se oli raukkamaista, niin raukkamaista, ja siihen hän +sortui. Ja siihenkin, että hänen piti ottaman itselleen vastuunalaisen +ministerin Görtzissä... joo, tämä saa siitä nauttia ja kantaa syyn, +tämä! Ja siinä oli niin paljon heikkoa!" + +"Sankari oli hän siitä huolimatta, sanokaa minun sanoneen, +henkilääkäri", puhkesi luutnantti, joka ei kauempaa voinut pidättää +itseään. + +"Sankari taistelukentällä, sitä hän oli! Ganz recht [Aivan oikein], +luutnantti Carlberg. Voi olla että hän oli enemmän kenraali kuin +sotamies... kas sitä minä en ymmärrä. Me luulimme tuntevamme hänen +hyveensä, mutta hänen puutteilleen me ummistimme silmämme tähän saakka, +ja senvuoksi on meidän niistä nyt puhuttava, kun ei kukaan meitä kuule; +sillä minä olen ruumiin repijä, enkä ruumiin koristaja. Sanoin, että +siinä oli jotakin heikkoa! Ja se näkyy aina kun jokin suku kuolee +sukupuuttoon. Eikö isälle ollut vastenmielistä maata laillisen vaimonsa +kanssa! Ja eikö jälkeläisten laita ollut hiukan huonosti. Meidän +kuninkaamme otti mitä oli otettavana, ja vähän lisäksi. Sisar Hedvig +naitiin, mutta hän ei ollut oikein luotu, sillä hänellä oli pieni vika, +pieni, mutta kuitenkin vika — hänellä oli kaksinkertaiset peukalot, +jota ette ehkä tiedä — ja hänen pojastaan tuli heikko ja hänellä oli +vaikeata puhua, jopa sanottiin, että hän oli mykkä. Ja sitte meidän +armollinen kuningattaremme, Ulrika Eleonora, ei — meidän kesken sanoen +— luonnolta saanut sitä hengenlahjani runsautta, jota toivoo tapaavansa +niin huomattavalla paikalla olevalta henkilöltä..." + +"Erittäin hyvin sanottu!" + +"Sanalla sanoen ja ottaen huomioon, että meidänkin armollinen herramme +ja kuninkaamme eli ainaisessa haluttomuudessa lahjottaa maalle +perintöruhtinasta, näyttää siltä, kuin salainen vaisto luonnossa +olisi järjestänyt niin että se suku loppui. Luonto oli tehnyt +tehtävänsä ja oli väsynyt. Se oli saanut tarpeekseen Kaarloista, ja +Kaarlot loppuivat! Mitään hienoa työtä ei luonto ollut tehnyt meidän +armollisessa herrassamme ja kuninkaassamme. Suurta ja karkeata! +Kernaasti; mutta ei hienoa! Ajatelkaa, tämä käsi, joka käytteli +lyömämiekkaa niin ylpeästi, ei voinut kulettaa kevyttä hanhenkynää +sileällä paperilla... Silloin ei koneisto totellut, silloin se +koukkuili ja oli vastahakonen, ikäänkuin häntä olisi huimannut +keskellä tätä valkeata kenttää. Hän sanoikin, että häntä huimasi, +kun hänen tuli kulkea paperiarkin yli. Mutta se ei ollut ainoastaan +sitä, vaan ajatukset, joiden tuli marssia eteenpäin suoristetuissa +rouduissa, ne kulkivat ja kamppasivat toisiaan, astuivat toistensa +kintuille, ja kun minä luin kerran erään sisarelle menevän kirjeen, +jonka hän pyysi minun korjaamaan, niin olivat sanat ikäänkuin pitkissä +pihdeissä, yhteensotkeutuneina, ikäänkuin olisi nähnyt koko aivosotkun +esillevedettynä... ei se ei ollut hienoa työtä! Ja sitte hän ei pitänyt +puhtaista sukista... asch! Hän oli porsas, sen me tiedämme ja älkäämme +puhuko siitä." + +"Hyi perhana, kuinka pikkumainen te olette, henkilääkäri! Sitä en +olisi koskaan teistä uskonut", keskeytti luutnantti ja heitti katseen +rikkinäisiin saappaisiinsa. "Kaksinkertaset peukalot ja paskaset sukat, +mitä niillä on tekemistä miehen kanssa!" + +"_Très bien_ [Oivallisesti!], luutnantti Carlberg, minä en oikeastaan +puhunut teille, sillä silloin olisin uskomattomalla taidollani +laskeutua kuulijaini alhaisen käsityskannan tasalle, puhunut toisella +tavalla... Tapellaan huomenna, mutta ei tänä yönä! — Minä loukkasin +teitä epäoikeutetulla epäluulollani, että olitte mies, joka ymmärsitte +panna arvoa kauneudelle ja sulavuudelle elämän pienissä oloissa, ja +minä uneksin, puolinukuksissa kun olen, että pienet sivellinvedokset +eivät voineet pilata muuta taulua kuin sitä, mistä puuttuu suuria. (Ja +sitä hän ei käsittänyt, kuiskasi henkilääkäri itsekseen.) Mutta jos +te tahdotte, niin minä puhun teille sankarimme suurista puutteista, +sillä minun täytyy puhua tänä yönä, puhua itsestäni tuo henki, joka +on painanut minua vuosikausia, jota olen ajatellut hiljaa niin +kauan, senvuoksi että minä olen pelännyt ajatella kovaa, henki, joka +senvuoksi, ettemme me uskaltaneet puhua ääneen, ei myöskään koskaan +saanut tietää mikä hän oli... Jos sitte tahdotte tapella minun +kanssani huomenna niin saatte! Minä olin mukana Pultavassa, ja minä +olin mukana monena muuna hyvänä päivänä ennenkuin te olitte syntyneet. +En ole senjälkeen, kun vuonna 1703 tulin kuninkaan palvelukseen, +omistanut sielulleni tuntiakaan, vaan se on ollut yksinvaltiaan herran +omaisuutta, samoinkuin asemani, leipäni ja elämäni. Minusta tuntuu +senvuoksi nyt siltä kuin astuisin ulos ankarasta vankeudesta, ikäänkuin +hengittäisin, löytäisin uudelleen vanhan tuttavuuden salaisessa +itsessäni, joka on kasvanut sammaleen, lumen ja kivien alla. Olen +rakastanut sitä miestä niinkuin koira rakastaa herraansa, jolta se +saa suojaa ja ruokaa, mutta minä olen vihannut häntä niinkuin koira +herraansa, jolle se on luovuttanut vapautensa ja tahtonsa. Kuulkaa +kaikki minun ajatukseni tuosta suuresta miehestä... Tapellaan huomenna, +mutta ei nyt yöllä, luutnantti Carlberg! — Älkääkä pelätkö, rotat ne +vaan tanssivat lattialla tuolla sisällä." + +"Nähkääs", avasi hän puheensa tulvan, "suurten miesten laita on +niinkuin tuon kynttilän tuossa; asettakaa se korkealle pöydälle, niin +se näkyy, asettakaa se pöydän alle, niin ei se valaise, vaikka sen valo +on yhtä kirkas kuin äsken. Pankaa toisin sanoen aasi valtaistuimelle, +ja se näyttää aina joltakin, ellei sen laita ole aivan hullusti. Bien! +[Hyvä.] — On sangen harvoja hallitsijoita, jotka ovat olleet niin +huonosti varustettuja, kuin autuas kuninkaamme tuolla sisällä. Vähän +tiesi hän valtion hallintotavasta ja yhteiskunnan järjestämisestä, +ei mitään nykyajasta ja hallitsevista salaperäisistä voimista, jotka +tekevät historiaa. Koko hänen elämänsä oli ketju täynnä erehdyksiä, +pukkia ja tyhmyyksiä..." + +"Niinpä, perhana soi, me tappelemme huomenna, henkilääkäri Neuman!" +keskeytti luutnantti. "Mutta jutelkaa nyt, sillä te olette piru vieköön +hauska." + +Mutta oli olemassa syitä, niinkuin kaikkeen muuhunkin, ja kun +mainitsen ne, niin mainitsen yhtä monta puolustusta... Minä olen +saksalaissyntyinen, sitä oli suuri kuninkaammekin, sillä hän kuului +Pfalzin hallitushuoneeseen, joka ei ole ruotsalainen; hänen isoäitinsä +oli Hedvig Eleonora Holstein Gottorpista, hänen äidinäitinsä Sophia +Amalia Braunschweig-Lüneburgista ja hänen äitinsä Ulrika Eleonora, +mainitun äidinäidin ja Fredrik III:n oldenburgilaisen tytär. + +"No saatana! Oliko Kaarlo XII nyt vielä saksalainenkin!" + +"Oli varmasti, niin varmasti kuin itse kantaisä Johan Casimir oli +naimisissa Maria pfalzilaisen, Kaarlo yhdeksännen tyttären kanssa. +Totta on, katsokaas luutnantti Carlberg, että siemen on otettava +naapurista, mutta oldenhurgilaisilla ja pfalzilaisilla ei ole ollut +parasta nestettä. Ja sitte tapahtuu, että kun ottaa siemenen pitkän +matkan takaa, niin saa rikkaruohoa laihoon, eikä se ole parasta, +mikä lähetetään kauas pois. Kustaa ensimäinen nai ensinnä Katarinan +Sachsen-Lauenburgista ja sai Erik hupakon, mutta kun hän sitte +ryhtyi harjottamaan kotimaista siitosta Lejonhufvudin kanssa, tuli +siitä kymmenen reipasta poikaa ja tyttöä ilman että valitettiin +kotimaisia sotia ja sukulaisten suosimista. Olkoon se sinään, mutta +sankarimme koko vaelluksessa olikin jotakin ratkasevasti ruotsalaista. +Luutnantti ei tiedä, mikä on ruotsalaista, arvelen. Joo, kun heimot +vielä vaelsivat ympäriinsä ja etsivät paraita maapalasia ja alkoivat +kiistellä pareista joenlaaksoista, merenrantamista ja edullisimmista +ilmansuunnista, työnnettiin heikommat pohjoseen ja lahjakkaimmat +ottivat haltuunsa makupalat. Mitä pohjosempana, sen huonompaa kansaa. +Samaten kuin maapallolla on ainoastaan yksi lämmön lähde, aurinko, +on Europalla ainoastaan yksi sivistyskeskus, Hellas, sitte Roma, +viimeksi Parisi. Ja koska lämpö leviää kääntäen verrannollisesti +välimatkan neliöön, niin tulee lämpö, niin hyvin henkinen kuin +aineellinenkin, aina viimeksi ja vähimmässä määrässä napamaihin, ja +senvuoksi paleltaa henkiä pohjoismaissa ja ne ovat jääneet jälkeen. +Senvuoksi on pohjoisessa aina säilynyt raakalaisheimoja, ja kun +yhteiskunnat etelässä olivat järjestäytyneet, lähtivät pohjoismaalaiset +ja viikingit ulos luolistaan ja ryöstivät villien tavoin. Toisinaan +oli niiden nimenä gootit ja longobardit, toisinaan svealaiset, +toisinaan kolmenkymmenenvuotisen sodan sotilaat ja nyt viimeksi +Kaarle kahdennentoista soturit. Kaarle kahdestoista on senvuoksi +enimmin ruotsalainen kaikista kuninkaista; ja yksinäisen, hyljätyn +ja syrjäytetyn ihmisen liialliseen itsensä arvioimiseen yhdisti hän +epäitsenäisen ihmisen taipumuksen käydä ja näytellä toista. Tietääkö +luutnantti kenen osaa Kaarle kahdestoista näytteli? Ette. Katsokaa +siis tätä kirjaa, jonka minä löysin hänen takkinsa takataskusta aivan +äskettäin. Se on Curtius: De rebus gestis Alexandri Magni, eli: +Aleksanteri suuren tekojen historia. Huono historioitsija, joka on +kirjottanut Aleksanterista samalla tavalla kuin luultavasti tullaan +kirjottamaan Kaarle kahdennestatoista pitkinä ajanjaksoina. Hänen +esikuvansa mukaan sankarimme koetti rynnistellä Europan silmien +edessä. Esikuva, joka oli neljätoistasataa vuotta vanha. Kuulkaa +muutamia vertauskohtia, vaikkakaan ne eivät aivan tarkalleen sopisikaan +yhteen. Kun Aleksanteri syntyi, paloi Efeson temppeli. Kun Kaarle +XII tuli täysikäiseksi, paloi Tukholman linna. Aleksanteri oli, +samoinkuin Kaarlo XII, aikasin ylpeä ja kunnianhimonen, ei, tahtonut +kilpailla olympialaisissa leikeissä, koska siellä ei ollut kuninkaita +voitettavana; tuhlasi omaisuutensa ja heitteli rahojaan ystävilleen; +katkasi poikki gordiolaisen solmun, kun hän ei pystynyt sitä avaamaan; +vallotti paljo maita, joita hän ei pystynyt hoitamaan ja hänellä oli +aina Persia silmäinsä edessä, samoinkuin eräällä toisella sittemmin +oli Venäjä, joko sitte Darius muutettaisiin Augustiksi tai Pietariksi. +Brandklipparin nimi on kreikaksi Bucephalus, ja turkkilaiset +voivat vastata persialaisia, joita Aleksanteri ei kursaillut ottaa +armeijaansa, milloin tarvittiin; Bessus voi olla Mazeppa ja Babylon +joko Dresden tai Moskova; Hyfasisjoki voi olla Pultava; ja molemmat +sankarit kuolivat keskimäärin kolmenkymmenenneljän ja puolen vuoden +ijässä, sillä toinen oli kuollessaan kolmenkymmenenkuuden ja toinen +kolmenkymmenenkolmen, ja niin edespäin, mielen mukaan. + +"Mutta molempien sankarien välillä oli eroavaisuus, paitsi +makedonialaisten irstaisuutta, ja se on siinä, että Aleksanteri +kulki Aristoteleen oppilaana levittäen sivistystä raakalaiskansojen +keskuudessa, kun sitävastoin parraton longobardi teki ainoastaan +yksinkertasia ryöstömatkoja, eikä lopulta katsonut arvolleen +alentavaksi rummuttaa liikkeelle turkkilaiskoiraa ja vetää tuon +syövän taas Europaan, missä sen ulosajamisesta kerran oli ollut sen +helvetinmoinen vaiva. + +"Nähkääs, luutnantti Carlberg, kun sivistys alkaa Europassa, +etsii se tukipaikakseen sisämeren, aikomuksessa päästä käsiksi +merikulkuneuvoihin, siihen aikaan kun ei ollut maanteitä. Senvuoksi +alkaa sivistys Välimeren ympärillä, ryömii ylöspäin rannikkoa +pitkin Espanjaan Ranskaan, Englantiin, sillä aikaa kun Saksa vielä +on metsämaina. Ruotsi ja Tanska kilpailivat saadakseen Itämeren +pohjoiseksi Välimereksi, ja tappelivat senvuoksi aina vallasta sen +rantamilla. Kun Kaarlo XI kuoli, oli Ruotsilla rannikkoa kolmeen mereen +ja se voi olla tyytyväinen. Ei kukaan vihollisista, jotka härnäsivät +Kaarlo XII:ta, uhannut maan silloisia luonnollisia rajoja. Tanska +tahtoi ainoastaan pyöristää maataan ja kävi käsiksi Holstein-Gottorpiin +— se ei koskenut Ruotsia; ja muistakaa se, luutnantti, että Kaarlo +XII sillä kertaa löi Tanskan ainoastaan Englannin, Hollannin ja +Hannoverin avulla — vähäinen kunnia. Että saksilainen tahtoi ottaa +Rigan, päästäkseen merelle, oli kohtuullista, ja että tsaari Pietari +halusi Inkerinmaata, oli selvää. Nyt unohti Kaarlo XII, tai oikeastaan +ei hän sitä koskaan ymmärtänyt, sillä hän ei ollut saanut mitään +kasvatusta, että Puolan vartiopalvelus idän laumoja vastaan oli käynyt +tarpeettomaksi senjälkeen kun Venäjä itse, Mikaelin ja Aleksein +sivistämättä, oli ottanut sen tehdäkseen, ja koko Kaarlon viha häntä +etevämpää Pietaria kohtaan esiintyy niin mieskohtasena, epäpolitisena, +epähistoriallisena, että ei tarvinnut nähdä sitä paljastettuna hänen +suurimmassa rikoksessaan hänen nostattaessaan Turkkia villiytymisestä +vapautuvaa Venäjää vastaan, joka juuri silloin oli perustautumaisillaan +europalaiseksi yhteiskunnaksi tsaarin alaisena, joka oli sekä Oxfordin +tohtori, että Ranskan institutin jäsen. Villi, se on Kaarle, päästi +maansa kesannoksi, kun sitävastoin moskovalainen laski auran omaansa. + +"Ruotsia ei tarvittu Itämerenmaakunnissa etuvartijana mongoleja vastaan, +ja senvuoksi menetti se Itämerenmaakunnat historian oikeudella; +Ruotsilla ei ollut mitään tekemistä Puolan afäärien kanssa, eikä +Holstein-Gottorpissa myöskään, senvuoksi se työnnettiin ulos näistä; +Kaarlo XII oli haamu, joka oli noussut ylös hunnien haudoista, gootti, +joka olisi polttanut Roman uudelleen, don Quixote, joka vapautti +sorrettuja, samalla kun hän löi omat alamaisensa rautaan ja vereen, ja +ellei se luoti, joka tänään putosi, olisi tullut lännestä, niin olisi +se kerran tullut idästä, vaikka ei itse pirukaan tiedä mistä se tuli." + +Nyt harppasi luutnantti ylös ikäänkuin hän olisi istunut ruutipanoksen +päällä. + +"Henkilääkäri, te sanoitte sanan! Mistä se kuula tuli! Niin, mistä se +tuli?" + +"Onko luutnantti Carlbergilla joitakin epäluuloja siihen suuntaan, +johon minä viittasin?" kysyi kirurgi katseella, joka olisi voinut +kiskasta luodin lanteista. + +"Ei! Ei minkäänlaisia!" vastasi luutnantti lyhyesti ja varmasti. + +"No, silloin minä tahdon vaan sanoa", lopetti kirurgi, "että ellei se +luoti tullut sieltä, niin olisi sen pitänyt tulla — sieltä!" + +"Ei, nyt saakeli soikoon juomme lasin!" puhkesi luutnantti sanomaan ja +kaivoi esiin viiniputelin laukustaan. + +"Mitä! Emmekö me tappele ensin, luutnantti?" + +"Emme, luunjärsijä! Me emme koskaan tappele. Te olette mestari +ruumiin repimisessä; ja sillä tavalla kuin te leikkasitte auki tuon +Aleksanterin, ei itse Turkkikaan olisi mies sitä tekemään. Ottakaa +käteni ja kiitokseni siitä, että minä pääsin oksentamasta itsestäni +kaikkea tuota!" + +"Veitikka, joka annoitte minun puhua pääni poikki! — Malja vanhalle +Ruotsille, ja uudelle!" + +"Kuningas on kuollut! Eläköön kuningatar!" + +"Tai maakreivi!" + +"Mutta ei herttua!" + +"Kernaimmin vapaus!" + +Vielä kuului puolihumalaista ääntä ruumishuoneesta, kun harmaankeltanen +joulukuunaamu sarasti ulkona, missä muonavaunut ja kanuunat vierivät +eteenpäin murskattujen likakasojen ylitse, jotka olivat olleet numeroja +Jönköpingin ja Henkiväenrykmentissä, sekotuksen yli, missä oli ihmisten +sisälmyksiä ja vaateräsyjä, kenkä, jossa oli jalka sisällä, hansikas, +missä oli muutamia sormia, korva hiustukon sisässä. Alhaalla laaksossa +valtakunnan rajaa vastaan melusi tykistö, kalisteli ratsuväki, astui +jalkaväki, samalla kun kuriiri lensi ohitse, alas ojien ja peltojen +yli, ylös vuorikukkulain yli, suorittaen kilpa-ajoa kuninkaan +perinnöstä maalle ja kansalle. + + + + +URAKOITSIJAMME + + +Pienissä yhteiskunnissa ja elähtäneissä kansoissa, jotka ovat +menettäneet yritteliäisyyden lahjan, syntyy helposti muuan epäkohta, +joka on riittävästi tunnettu urakoimisjärjestelmän nimellä; jonkun +herran, jolla on hiukkasen vaikutusvaltasia suhteita, tarvitsee +ainoastaan astua esiin, panna tuoli syrjälleen itseään varten ja sanoa: +tämä on minun, ja hänen ystävänsä ovat heti samaa mieltä ja sanovat: se +on hänen, ja se on sitte hänen koko elinikänsä. Voi sitä, joka uskaltaa +luoda katseensa siihen tuoliin. + +Ruotsissa, joka nyt todellisuudessa on pieni yhteiskunta, on tämä +epäkohta ollut alituinen, ja juuri senkautta on se pahe, joka +muuten on yhteinen koko ihmiskunnalle, kateus, sattunut esiintymään +ruotsalaisissa enemmän kuin muissa (sen mukaan kuin on väitetty). + +Ja kuitenkin! + +Argus-Johanssonin jälkeen, joka kuten tunnettu otti huostaansa Ruotsin +heti 1809 jälkeen, oli valtakunta maannut hunningolla jonkun verran yli +kaksikymmentä vuotta, kun Gregorius Ballhorn oli ennättänyt syntyä ja +kasvaa nuorukaiseksi. + +Vanhemmat tukholmalaiset muistavat kyllä erään omituisen kapineen, +joka kuvastui Skinnarviksvuoren reunalla ja joka näkyi kaikilta +Norrmalmin kujilta, jotka avautuvat Mälariin päin; se oli kuusisiipinen +tuulimylly, joka oli saanut nimensä käytäntönsä mukaan ja kutsuttiin +luujauhomyllyksi. Tämän kapineen juurella, Södermalmin korkeuksissa, +syntyi Gregorius Ballhorn. Tämä saattaisi nyt olla sangen samantekevää, +kun se koskee niin huomattavaa henkilöä kuin Ballhornia, mutta me +tiedämme uudemmasta filisofiasta, miten suuri vaikutus lapsuuden +vaikutteilla voi olla tulevaan suureen mieheen. Tässä pienessä +yhteiskunnassa Skinnarviksvuorella määrättiin aikaisin viidestä +veljeksestä Gregorius ylläpitämään perheen kunniaa ja jalostamaan +rotua. Hänen viisi veljeään jäivät myllärinrengeiksi, mutta Gregorius +sai käydä koulua. Kolme seikkaa, näöltään vähäpätöisiä, antoi nyt +suuntaa tälle nuorelle mielelle. Seurustelemalla myllärinrenkien +kanssa, jotka eivät tienneet että mensa merkitsee pöytää, oppi +Gregorius pian kohtelemaan kaikkia ihmisiä myllärinrenkeinä, +sitä enemmän, kuin nämä hänen sukulaisensa aina horjumattomalla +kunnioituksella ja ihailulla katsoivat ylös häneen, jonka tuli parantaa +heidän poloista rotuaan. + +Senkautta että hän päivittäin näki silmäinsä edessä, miten sellaiset +poisheitetyt esineet kuin vanhat loppuun keitetyt luut voivat olla +hyödyksi ja elättää perheen, jossa on kuusi poikaa, joutuivat +nuorukaiset ajatukset jo aikaisin polulle, joka yksipuolisuutensa +kautta oli johtava miehen järjettömyyden syvyyksiin. Hän huomasi +nimittäin pian, että kaikella mikä oli poisheitettyä, oli arvoa, +ja senkautta tottui hän pian ajattelemaan, että poisheitetty oli +parasta. Täytyi senvuoksi kerätä kaikkea poisheitettyä, ja siten +oli kokeilija syntynyt. Gregorius ravasi kaikissa tupakkamaissa +Maria-seudussa ja keräsi posliininpalasia; kun ne enimmäkseen olivat +erinäkösiä, muodostui niistä todella pian kokoelma. Jos jokin siru oli +maannut enemmän kuin kaksi vuotta maassa niin että sen lasitus oli +alkanut hävitä, oli se hyvin vanhaa posliinia. Minkä vuoksi piti sen +olla vanhaa? Joo, ollakseen suuremman arvonen omistajalleen. Tämän +kautta oli hän joutunut vanhojen esineiden keräämiskiihkoon. Veljiä, +jotka eivät tahtoneet katsoa näitä posliinipalasia tarpeellisella +kunnioituksella, kohdeltiin halveksumisella. Eräs nuorempi veli, jonka +keräämishalu tämän kautta heräsi, alkoi kerätä sardiinilaatikoita, +joita kuten tunnettu tavataan kaikissa tupakkamaissa, mutta tämä +kokoelma ei saavuttanut veljen hyväksymistä, yhtä vähän kun sekään, kun +hän myöhemmin alkoi kerätä osterinkuoria ja kangaslappuja. + +Muuan kolmas sivuseikka, joka oli tuleva onnettomuutta tuottavaksi +Gregoriukselle, oli se korkea näkökanta, jolta hän tottui katselemaan +alas yhteiskuntaan; kun hän nimittäin seisoi myllymäellä, näki hän aina +jalkainsa juuressa Tukholman, ja Tukholma oli hänelle luonnollisesti +samaa kuin koko Ruotsi. Tämmöisten korkeain näköalojen vaikutuksesta +syntyi hänessä ajatus, että hän oli tuleva Argus — Johanssonin +jälkeläiseksi ja ottava haltuunsa koko vanhan Ruotsin. Hänhän näki sen +päivittäin jalkainsa juuressa katselevan ylös hänen puoleensa ikäänkuin +rukoillen: ota minut. + +Teemme nyt harppauksen kehityksen vähemmin merkitseväin vaiheiden +ylitse ja heittäydymme suorastaan Upsalaan. Tottuneena myllymäen +korkeisiin näköaloihin täytyi Gregoriuksen heti pitää Upsalaa +pikkukaupunkipesänä ja ylioppilaita myllärinrenkeinä. Senkautta +saavutti hän heti kunnioitetun aseman ylioppilaskunnassa ja sai +Estetilliseltä seuralta kehotuksen esitelmän pitämiseen. Gregorius +on idealisti, tarvitseeko meidän sitä huomauttaa, ja semmosena on +hän luonnollisesti kaikkien Ruotsin idealististen kuninkaiden, ja +siis enimmin Kaarle XII:n ihailija. Hän päättää senvuoksi pitää +esitelmän Kaarle XII:sta, mutta saadakseen hänelle uutta viehätystä +ja muistaen luumyllyä, valitsee hän semmosen luun, jota ei ennen +oltu jauhettu. Kaarle XII filosofina, matematikona, kansantalouden +tutkijana, tykistöupseerina, se oli vanhaa, ei Kaarle XII estetikona, +se oli uutta. Seikka oli semmoinen, että Kaarle XII kerran Lundissa +oleskellessaan sai jonkin vatsavaivan ja sattui epähuomiosta juoksemaan +erääseen luentosaliin. Kaikeksi onnettomuudeksi luennoi professori +estetikaa. Kaarle, joka ei julkisesti halunnut nukahtaa, otti esiin +veitsensä ja kaiveli pöytää aivan samalla tavalla kuin muutkin +akatemiset kansalaiset. Luento koski borghesilaista miekkailijaa. +Kaarle, joka ei tuntenut borghesilaista miekkailijaa, ei kuunnellut, +vaan veisteli parin ratsusaappaita pöytään. Luennon jälestä tuli +professori hänen luokseen ja tahtoi puhua estetikaa, mutta tämä +potkasi häntä pakaroille tavallisella suorasukaisella tavallaan, joka +voitti kaikkien ylioppilasten sydämet. Kuningas valittiinkin heti +Estetisen seuran kunniajäseneksi ja pöytä liitettiin Lundin taidemuseon +kokoelmiin. + +Nyt oli vaan saatava kokoon jotakin kaikesta tästä ja sen Ballhorn +sai tekemällä otteita Estetisen seuran matrikkelista, jossa kuninkaan +nimi oli kirjotettuna, ja sen nimen kanssa voi ajaa pitkälle. Sitte +oli Kaarle XII:n julkaistujen kirjeiden joukossa eräs kirje, jossa +Kaarle pyytää heti paikalla saada erään kasarmin piirustukset. +Ahaa! Hän ymmärsi arkkitehturia! Tutkimus, jota seurasi kuvapiirros +saappaista, todisti täydellisesti, ettei Kaarle XII, "kuten tähän +saakka oli kuviteltu", ollut pelkästään upseeri, vaan että hän oli +erittäin etevä estetiko, ja harrasti erityisesti arkkitehturia, +tapasi (!) käydä luennoilla Lundissa ja oli ensi luokan piirtäjä, +joka hiukan suuremmalla harjottelemisella olisi voinut saada korkean +sijan meidän "valitettavasti kirjottamattomassa" taidehistoriassamme. +Tämän menestyksen jälkeen Ballhorn kehitti luumylläritoimintaansa +suuressa laajuudessa. Hän laahasi esiin vaatesäiliöistä ja vinneiltä +vanhoja paperilappuja, joille oli kirjoteltu. Tässä esiintyivät +nyt vaikutelmat tupakkamaasta ja loivat säännön, jota ei voi sanoa +ilmasematta tyhmyyttään, mutta kyllä panna käytäntöön. Kaikki mikä +oli kirjotettu runomuotoon menneellä vuosisadalla oli runoutta, ei +keskinkertaista runoutta, vaan mitä ihaninta runoutta ja ainoastaan +senvuoksi unohdettua, mutta se oli nyt julkaistava ja unohdettujen +nimet kirjotettava kirjallisuushistoriaan. Ballhorn sai valtionapua +julaistakseen Ruotsin klassilliset kirjailijat. + +Mitä kurjimmat riimusepät, jotka eivät koskaan olleet uneksineet +itselleen kunniaa tulla painetuiksi, kaivettiin nyt esiin, ja +koulujen kirjallisuushistorian uuteen painokseen otettiin koko joukko +ilosia tai surumielisiä ruukinpuukhollaria tai pappilanmamsellia, +joilla oli ollut onni kirjotella värssyjä sata vuotta takaperin — ja +älkäämme unohtako sitä — oli ollut kunnia tulla Gregorius Ballhornin +keksimiksi. Tämä viimemainittu seikka näkyy olleen tärkein, sillä +kirjallisuushistoriassa seisoi nyt "Gregorius Ballhornin julkasema" +ja jokaikisellä sivulla. Mutta että tämä viimemainittu seikka, että +nimittäin Ballhorn oli ne keksinyt, oli suurin merkitykseltään +näille "muinaisille" kirjailijoille, esiintyi aivan selvästi, kun +kokonainen kirstullinen värssyjä viime vuosisadalta oli löydetty +erään herraskartanon vinniltä ja alistettu Ballhornin tutkittavaksi, +jolloin tämä havaitsi ne aivan arvottomiksi. (Tässä on meidän vähemmin +kirjaataitaville selitettävä näiden kahden suuren sanan tarkotus. +Keksiä on sama kuin: lainata kirjastosta, ja julkaista samaa kuin: +lukea korehtuuria.) + +Ballhorn oli ottanut ruotsalaisen kirjallisuuden urakalle. Tästä lähin +olivat kaikki keksinnöt, joita vastaisuudessa tulisivat tekemään muut +kuin Ballhorn, selitetyt arvottomiksi! + +Kun nämä viattomat runoilijat täten olivat tulleet kuolemattomiksi +Gregorius Ballhornin avulla, eikä mitään uusia saanut keksiä, arveli +Ballhorn, että kirjallisuus oli hänelle tunnustettu ja nyttemmin +menettämätön vallotus. Uusia keksimättömiä maita häämötti kaukana ja +luujauhovaikutteet vaikuttivat mahtavasti. Ballhorn oli pian tehnyt +erään uuden keksinnön, joka näennäisen järjettömyytensä kautta oli +lyöpä maailman hämmästyksellä: "Ihmiskunnan historiaa ei ollut luettava +kirjoista, sillä kieli oli, kuten tunnettu, muodostunut ihmisten +ajatusten peittämistä varten, ei, vaan näiden kirjain ulkopuolelta, +jonne luonnon itsetiedottomalla asteella oleva taidetyömies +välittömästi oli painanut aikakauden leiman hieroglyfeissä, jotka +sumeasilmäiselle tosin olivat mahdottomia lukea, mutta näkevälle +olivat niin kaunopuheliaita. Kirjansitomisen historia on ihmiskunnan +historia — in nuce (pähkinään pantuna)". Tämä uusi väittämä, jota +olisi käsitelty ivalla, jos se olisi tullut jonkun muun suusta kuin +Ballhornin, otettiin vastaan riemulla, ja pian ei luettu enää mitään +nidottuja kirjoja oppineessa maailmassa; keräiltiin vaan sidottuja +kirjoja ja niitä ei enää luettu, vaan tarkasteltiin niiden kansia +suurennuslasin avulla. Pergamenttikansissa nähtiin (ei kuivaa nahkaa, +vaan) korkeamman eläinmaailman lämminverinen kuori, jolle ihmiskäsi +(messinkileima) oli painanut jalanjälkiä (!) vaeltaessaan sivistyksen +yhdeksän maailman läpitse, sillä aikaa kuin pahvikannet kudoksilleen +alemmasta kasvimaailmasta eivät voineet antaa samaa elävää vaikutelmaa. + +Hämmästyttiin semmosia ihania havaintoja, kuin että renesansiaikakauden +nidokset olivat koristettuja renesansikoristeilla, ja nidokset +rokokoajalta rokokokoristeilla. Nyt ei enää tarvinnut olla epäilyksessä +jonkin kirjan ijän suhteen, sillä nyt oli tiede hälventänyt kaiken +pimeyden. Ennen oli nimittäin täytynyt lyödä kirja auki ja lukea +painovuosi, nyt tarvitsi ainoastaan katsahtaa kansiin. Gregorius +Ballhorn oli nyt todellisuudessa ottanut Ruotsin Kirjansitomisen +historian — urakalle, ja hän keksi pian kaavan tätä toimintaa varten: +"Ruotsin kansan historia on sen kirjansitojain historia." + +Mutta korkeammista avaruuksista tuli pian pieni lintu toisensa jälkeen +ja kuiskasi Ballhornin korvaan toisista metsästysmaista, joille ei +kukaan ruotsalainen vielä ollut uskaltanut lähteä. Että Ballhorn oli +idealisti, olemme ylempänä selittäneet olevan tarpeetonta huomauttaa; +idealistiseen suuntaansa yhdisti hän suuren rakkauden riettauteen, +sillä semmosia vastakkaisuuksia voimme tavata tutkimattomassa +ihmissydämessä. Mutta hän lajitteli jonkun verran tässä. Kaikki +mikä koski sukupuolisuhteita ja oli kirjotettu ennen vuotta 1850, +oli humoria; mutta lialla (idealistina rakasti hän sanaa lika) +tarkotti hän kaikkia hyökkäyksiä (vuoden 1850 jälkeen) kuninkaita, +kuningattaria, serafimiritareja, päätirehtörejä, komendörejä, +kirjallisuushistorioitsijoita ja kokeilijoita vastaan. Nyt päätti +Ballhorn näyttää ruotsalaisille, mitä salattuja humorin aarteita +nämä omistivat, ja hän pani toimeen oikein perinpohjaisen kaivauksen +vuosikausien kuluessa painetuissa vanhoissa viisuissa, veti muististaan +esiin kaikki rivot jutut, joita hän oli kuullut kapakoissa ja +idealistiseuroissa, poimiskeli painamattomia palasia klassillisilta +kirjailijoilta, julkasi ne humoristisella nimellä: "Geranioita poimittu +Parnasson juurella". Kun ne enimmäkseen olivat värssyjä, ottivat +idealistit ne vastaan kädet ojennettuina, mutta oikeuskansleri, +joka oli äkänen realisti, se on, piti asiaa sinä kuin se oli, otti +takavarikkoon painoksen, josta sitte tuli seisova harvinaisuus +paremmissa kirjahuutokaupoissa. Kun oikeuskansleri oli komendöri, ei +kukaan idealisteista uskaltanut nostaa melua, vaan asia painettiin +alas toisten komendörien välityksellä. Ballhorn oli kuitenkin +ottanut Ruotsin humoristisen kirjallisuuden huostaansa, ja myöhemmät +yritykset, vaikkakin parempaan suuntaan käyvinä, ovat joutuneet hänen +häikäilemättömän vainonsa alaisiksi. + +Nyt oli kaksikymmentäviisi vuotta kulunut. Koko maa oli odottanut +Ballhornin Ruotsin taidehistoriaa, joka "vielä valitettavasti oli +kirjottamaton". Kukaan ei ollut uskaltanut julkasta muistiinpanojaan +tai kokoelmiaan; taidehistorian professorit eivät olleet uskaltaneet +ajatella mitään semmosta niinkauan kuin Ballhornin Ruotsin +taidehistoriaa kerran vuodessa ilmotettiin pian tulevaksi. Jopa +kerran ilmotettiin ja arvosteltiin julkasematonta taidehistoriaa +eräässä kirjallisessa Pääsiäislehdessä, jossa Ballhorn oli kuvattuna +sarjassa "Nuori Ruotsi", minkä monet ottivat karkeana pilana, +vaikka se oli mitä viattominta totta. Sillävälin valmistautui vuori +synnyttämään; se synnytti pienen satasivusen kirjan, joka päivää ennen +ilmestymistä lukematta ilmotettiin kaikissa idealistilehdissä; aukko +Ruotsin kirjallisuudessa oli täytetty, Ballhornin taidehistoria oli +tullut ulos. Sitä ostettiin ja se avattiin. Luettiin nimi: "Yleinen +taidehistoria, toimittanut Gregorius Ballhorn". Yleinen, se tahtoo +sanoa koko maailman kaikki taiteet! Ja tämä kaikki sadalla sivulla! +Suurenmoista! Mutta sitte siinä oli lisäys: "Muodosteltu professori +Schinderhannen saksalaisen Kunstgeschichten mukaan!" Silloin kuului +yksi ja toinen "äh!" Mutta ne, jotka lukivat esipuheen, jossa +annettiin tietää, että Ballhornin muodostelma oli muodostelma erään +mamseli Piffendorfin muodostelmasta Schinderhannen Kunstgescichtestä, +eivät voineet pidättää huudahdusta, jonka sanoiksi puettuna voisi +esittää täten: humpuukia! Mutta asia painettiin hiljaisuuteen, +sillä idealisteilla on tavaton kyky painaa hiljaisuuteen — muutamia +asioita. — Ruotsin taidehistorian kirjottamista oli viivytetty +kaksikymmentäviisi vuotta! Kas siinä urakoimisjärjestelmän vaikutuksia! +Ja seuraus! Niin, kaksi kuukautta senjälkeen ilmestyi ensimäinen +vihko erään toisen tekijän jo monta vuotta sitte kokoomaa Ruotsin +taidehistoriaa. Ballhorn iski alas kuin salama, kirjotti "varotuksia" +(uusi tapa ilmottaa kirjoja) kaikkiin idealistisanomalehtiin, hänen +ystävänsä ulvoivat, että työ, jota niin kauan oli odotettu, oli +joutunut niin likasiin käsiin, vaikka "mies" oli olemassa; muutamat +kutsuivat sitä murtovarkaudeksi, petokseksi j.n.e.; työ keskeytyi +ensimäiseen vihkoon, kustantaja menetti 20,000 kruunua ja tekijän +tulevaisuus oli turmeltu. + +Nyt ei ruotsalainen taidehistoria uskalla nousta esiin ennenkuin multa +viheriöitsee Ballhornin haudalla.. + +Rauha tomullesi, vanha luunjauhaja! + + * * * * * + +Läheistä sukua puhtaanapitourakoitsijoille ovat ne, jotka ovat ottaneet +ruotsalaisen siveettömyyden urakalle. Heillä on sangen opettavainen, +mutta epämieluisa toimi. Heidän täytyy lukea kaikki siveettömät +kirjat, joita ilmestyy, ja mikä pahempaa, tehdä selvää (tai varottaa) +niistä; heidän täytyy käydä kaikissa riettaissa varieteenäytännöissä, +jonka kautta he eivät koskaan saa aikaa nähdäkseen hyviä kappaleita +Kansallisteaterissa; heidän täytyy katsella kaikkia sopimattomia +valokuvia, joita myydään kaduilla ja myymälöissä; milloin ei ole +näytäntöä varieteessa, täytyy heidän viettää iltansa kapakoissa, +kuullakseen nuorten miesten juttuja ja pitääkseen silmällä kuinka +paljon nuoriso juo punssia; jos he lisäksi tahtovat olla uutteria, +täytyy heidän mennä ulos huonomaineisille kaduille ja hätyyttää +portituerattuja naisia, saadakseen tietoonsa yksityiskohtia heidän +salaisesta ammatistaan. + +Kohtalo, jolla toisinaan on julmia oikkuja, oli tämmöisen hyväätekevän +yhdistyksen yliurakotsijaksi määrännyt erään henkilön, joka ei +koskaan ollut uneksinut semmosta kunniaa. Hän oli hurjan nuoruuden +jälkeen vuosien kuluessa ja sukulaisuussuhteiden avulla turvannut +itselleen opettajapaikan eräässä laitoksessa, missä nuoret naiset +nauttivat opetusta ja jossa näiden täytyi maksaa hänen suosionsa +omalla suosiollaan. Silloin tällöin kuului uhkaavaa nurinaa, mutta +urakoitsijamme oli vapaamuurari ja asia painettiin hiljaisuuteen. Kun +nyt varhainen, ehkä liian varhainen vanhuus saapui, ja vanha mies, +kunnioitettu opettaja, oli väsynyt ja kyllästynyt ja halusi lepoa, +nousi hänessä joitakin hämäriä aavistuksia jostakin rankasemattomasta +rikollisuudesta ja lähestyvä kuolema johti hänen ajatuksensa +vakavampiin seikkoihin. Hän otti eron opettajatoimestaan, joka oli +suonut hänelle niin monta suloista, nyt kuitenkin niin katkeraa +muistoa; eron tapahtuessa, jota seurasi päivälliset värssyineen +ja ritariston jäseneksi nimittämisineen, oli monella, joka tunsi +tämän kaikkialla tunnetun irstailijan, vaikea pysyä vakavana, kun +sanomalehdet kehuivat hänessä hyveitä, joita hän ei milloinkaan +ollut uneksinut omaavansa. Eron jälkeen heittäytyi hän uskonnon ja +hyväntekeväisyyden helmoihin ja joutui heti hyväätekevien rouvien +käsiin, jotka juuri olivat tehneet sopimuksen siveettömyysurakoitsijain +kanssa. Mihin helvetilliseen asemaan tämä vaivainen syntinen nyt +joutuikaan ja mitä tuskia tämän onnettoman nyt täytyikään kärsiä, kun +hän eräänä päivänä joutui siveettömyysurakoitsijain päälliköksi! Hänen +viime vuotensa olivat alituinen helvetti, jommosen ainoastaan jokin +Dante voi keksiä pahimmalle vihamiehelleen. + +Hän herää eräänä aamuna levottoman yön jälkeen, sillä hänen on täytynyt +lukea Zolan viimeinen romaani ruotsalaisessa käännöksessä. + +Joku on odottanut vastaanottohuoneessa. + +Siellä on eräs hyväätekevä rouva, joka on hyvin rikas, mutta ei silti +häpeä kerjätä julkisesti sanomalehdissä. (Senjälkeen kun poliisi on +kieltänyt köyhiä kerjäämästä, ovat rikkaat rankasematta antautuneet +tätä elinkeinoa harjottamaan.) + +— Oletteko nähneet näin halpamaista? — huudahtaa rouva ja ottaa +taskustaan pakan valokuvia ja hengellisiä kirjotuksia. + +Tirehtöri ei ollut nähnyt, mutta nyt hänen täytyi nähdä. Oih, miten +hänen vanhoja syntisiä hermojaan puistattaa, hän kääntää pois kasvonsa! + +— Mutta tämähän on kauheata! sanoo hän, ja hänen tuhkanharmaat kasvonsa +hytkyvät mielenliikutuksesta. + +— Tästä voisi punastua, ellei itsetietosuudessaan omaisi eetillistä +momenttia. + +— Puhtaalle on kaikki puhdasta, sanoo tirehtöri ja lajittelee kortit +tavalla, joka todistaa suurta taituruutta korttien käsittelyssä. + +— Olitteko varieteessa eilen? + +— En, olen lukenut Zolaa. Mikä pohjaton lieju, mitä häpeämättömyyksiä +hän syytää hyväätekevän keisarin ja siveellisen keisarinnan niskoille. + +(Tässä on huomautettava, että siveettömyysurakoitsijat eivät +todellisina urakoitsijoina salli kenenkään muun pöyhiä lantaläjiä; sen +he tahtovat itse tehdä! Senvuoksi eivät he kärsi Zolaa.) + +Soitetaan taas tirehtörin ovella. Nuori tyttö, joka intoonsa ja +säälimättömyyteensä nähden voisi olla Perowskaja, astuu sisään: + +— Onko tirehtöri lukenut viimeistä tutkimusta perinnöllisestä kupasta +The Lancet lehdessä? + +— En, minä olen paraikaa kirjotellut esitystä Zolasta. + +— No, silloin teidän täytyy se lukea, sillä johtokunta on minun +kauttani antanut tirehtörin tehtäväksi kirjottaa perinnöllisestä +kupasta. + +Tirehtöri, vanha harmaantunut huorapukki, saa heikkoa punaa niihin +kohtiin poskiaan, joissa hän tavallisesti käyttää ihomaalia, mutta hän +vaalenee heti ja tulee kalmankalpeaksi. + +Minkävuoksi hän kalpeni? Oliko kaapissa jokin ruumis, jonka hajun nuori +Perowskaja oli tuntenut? Hänen katseensa etsivät rakoa lattiassa, +salaovea seinässä, hissiä katon lävitse, mikä päästäisi hänet ulos +tästä huoneesta, missä hän ei voi kauemmin olla palamatta niiden +katseiden edessä, jotka tarkastavat häntä. + +— Te lupaatte kirjottaa, herra tirehtöri? + +— Lupaan! Ja hän ojentaa kätensä hyvästiksi. + +Hän jää yksin. Muutamia minuuttia seisoo hän ajatuksiinsa vajonneena, +senjälkeen ottaa hän avainkimppunsa, laskee alas lipastokaapin kannen +ja vetää esiin erään pikkulaatikoista. Hänen katseensa viivähtävät +tahtomattaankin koreissa nauhoissa ja loistavissa tähdistöjen +merkeissä. Tuossa Pohjantähden musta nauha, musta kuin virkamiehen +vakavuus, musta kuin suru tulematta jääneestä ylennyksestä siniseen +nauhaan; ja tähti säteilee niin ystävällisesti nescit occasum, "häntä +ei voi erottaa", muistuttaen siten, että sen omistaja on onnistunut +pysymään toimessaan, huolimatta hiipivästä tyytymättömyydestä; tuossa +on ranskalainen kunnialegionan merkki; punasena kuin veripilkku loistaa +nauha muistuttaen niistä verisistä sankariteoista, jotka antoivat sille +synnyn ja siitä rauhallisesta sankariteosta (joka sisältyi siihen, että +sen saaja omisti tohtoriväitöskirjansa keisari Napoleonille), joka +sen oli hankkinut omistajalleen; turkkilainen Medjidi-ritarimerkki, +jonka hän sai siitä hyvästä, että hän auttoi Portin lähettiä +syömään erään päivällisen Hasselbackenin ravintolassa; italialainen +Kruunu-tähti, jonka hän vastaanotti Civita Vecchiassa, sen johdosta +että onnistui olemaan lääkärinä eräällä ruotsalaisella sotalaivalla, +joka kulki Välimerellä; venäläinen Stanislaun-tähti, jonka hän sai +vastalahjaksi siitä Vaasa-tähdestä, jonka hänen vaimonsa oli onnistunut +hankkimaan eräälle venäläiselle paloviinanpolttajalle ja todelliselle +valtioneuvokselle tämän olleskellessa Tukholmassa. + +Hän tarkasteli tätä ihanuutta synkein katsein. Miten vähän se +merkitsee omistajalleen ja miten paljon sille, joka ei sitä omista! +Hän vetää ulos laatikon ja asettaa sen kannelle. Senjälkeen pistää hän +kätensä sisään ja vetää ulos erään salalaatikon. Tähän hän on luullut +haudanneensa muutamia muistoja nuoruuden hairahduksista, mutta ne ovat +sukeltaneet jälleen esiin; hän tyhjentää laatikon sisällön, kokoelman +ranskalaisia valokuvia, ja hän heittää ne uuniin, missä palava tuli +muuttaa ne tuhaksi. Ne käpertyvät käärmeiden tavalla kuluttavassa +tulessa kaikki nämä viettelevät naiset uhkeine muotoineen, ja hän +luulee uuninsuussa näkevänsä osia Danten helvetistä ja Ehrenstrahlin +viimeisestä tuomiosta. + +Vihdoinkin ovat ne kadonneet nämä hekumalliset ja kiihottavat kuvat. +Hän hengittää kevyemmin ja menee ikkunan luokse lepuuttaakseen +silmiään päivänvalossa. Mitä se oli? Kuolleet ovat nousseet ylös! +Eikö kokonainen sotajoukko näitä synnintekijättäriä makaa hänen +kirjotuspöydällään? Tosiaan! — Hyväätekevä rouva oli ne unohtanut! +No, se ei merkitse mitään, sillä hän ei tiennyt mitä kaapissa +ritarimerkkien takana oli ollut. Hän kerää kortit ja asettaa ne +kirjotuspöytänsä laatikkoon; niitä möi eilen teaterin edustalla muuan +köyhä poika, jonka äiti makaa sairaalassa, ja ylihuomenna viedään poika +poliisin käsiin ja valokuvat saavat silloin olla todistajina. + +Senjälkeen asettuu hän siistimään itseään. Hän tuntee partansa olevan +ajelemattoman. Hm! Se on omituinen tunne, kun tuntee partansa olevan +ajelemattoman. Kasvot ovat vastenmieliset, tuntuu ikäänkuin ei olisi +siisti, ihon hienoimmat piirteet ovat kasvaneet umpeen, pieniä +varjoja risteilee siellä täällä, saaden aikaan että ihminen näyttää +ränsistyneeltä. Saippuaharja kulkee leuvan ja poskien yli, pehmeä +saippuan vaahto hyväilee ikäänkuin pieni hieno käsi, heikko mantelin +haju herättää muistoja sametista, metsäsianharjakset pyyhkivät pois +niinkuin jäniksen käpälä rihvelitaululta, ja kun katsoo itseään +peilissä, ei voi nähdä miten vanha on; on ikäänkuin lunta olisi satanut +syksyn likaa peittämään. Ja sitte tulee veitsi, joka kaapii kaiken +pois ja jättää ihon niin raikkaaksi ja uudeksi kuin nuorukaisella! +Hänen otsansa kirkastuu kun hän tarkastelee vastahankkimiaan kasvoja +peilissä, ja kun hän nousee ylös ja solmii kaulahuivinsa, on hän +voittanut itsensä. Hän on taas omassa osassaan, kunnian miehen, +kunnioitetun opettajan, kaikkien niiden ritarimerkkien ritarin osassa, +jotka ovat laatikossa valokuvien etupuolella... ei nehän ovat nyt +poltetut! + +Hän ottaa kysymyksessä olleen vihon The Lancetia, tarkastelee sitä +välinpitämättömin katsein niinkun tarkastellaan jokaista muuta +aikakauskirjaa, josta ei juuri odoteta huvia eikä oppia. Hän lukee +perinnöllisestä kupasta ikäänkuin hän lukisi lannotuskastelusta +maanviljelysakatemian aikakauskirjasta — se ei koskenut häntä. Ja kun +hän on lakannut lukemasta ottaa hän kynän ja alkaa kirjottaa. Ja hän +alkaa näin: + +"Kaikista niistä seurauksista, joita siveettömyys tuo mukanaan, ei +mikään liene niin levottomuutta herättävää ja vaarallista laadultaan +kuin" (tässä pysähtyi kynä hetkeksi, sillä hän pelkäsi kuulla sen +vihlovaa ääntä paperilla) "perinnöllinen kuppa. Tätä sairautta voi +syystä kutsua isäin pahoiksi teoiksi lasten päälle" (tässä hän pysähtyi +taasen, mutta pian oli kynä taas käynnissä ja kävi rataansa loppuun +saakka, sähisten siveettömän nuorison vuoksi ja parkuen naisten +kevytmielisyyttä). + +Senjälkeen meni hän aamiaispöytään ja joi puolikkaan punasta viiniä, +niinkuin todelliselle taistelijalle sopii. Minkävuoksi kalpeni sitte +tämä kunnioitettu opettaja nuoren naisen edessä? Oliko hänellä jotakin +omallatunnollaan, jonka saippua voi pestä pois ja veitsi raaputtaa +näkymättömiin? Kuka sen tietää? + +Kyllä, hän itse tiesi, että hänen ajatuksensa eräässä silmänräpäyksessä +asettuivat ajurinrattaille, ajoivat ylös Kuningattaren katua, +poikkesivat Putkirantakadulle, ajoivat koppivankilan ohitse, +harhailivat ylös Sapattivuorta ja menivät sairaalaan, missä muuan nuori +mies veti viime henkäyksiään, maksamalla kuolemallaan erään isäinsä +pahoista teoista. Mutta mitä se koski kunnian miestä ja kaikkien niiden +tähtien ritaria, jotka makasivat laatikossa valokuvien etupuolella? +Eihän sairaalla ollut hänen nimeään? Ei! Mutta hänellä olisi ollut +oikeus sitä kantaa. + +Ja vanhus, miten hänellä oli rohkeutta tehdä selvää The Lancetin +kiihotuksesta? Voiko saippua ja vesi puhdistaa omaatuntoa? Tai oliko +hän teeskentelijä? Hän oli itsensä pettäjä tavallisinta lajia; hän +suoritti niitä osia, mitä yhteiskunta oli antanut hänelle. Mutta +miksi ei yhteiskunta, joka tunsi hänet, hymyillyt nähdessään hänen +nimensä siveettömyysurakoitsijain etunenässä ja kuullessaan hänen +tähtinimityksistään. Yhteiskunta ei hymyillyt, senvuoksi että se antoi +tunnustuksensa yhteiskuntasopimuksen ensimmäiselle pykälälle, joka +koskee julkista valhetta. + + * * * * * + +Urakoimisjärjestelmä näyttäytyy myös muillakin aloilla. Että Ruotsin +Kansan historia muun muassa on sen piikivikalujen ja varmuusneulojen +historia, on vastikään tullut todistetuksi. Tämä on ollut helppo +tehtävä, kun ruotsalainen historia jo ammosista ajoista saakka on ollut +kuninkaallisena monopolina, jonka kautta historiankirjotus on jätetty +urakalle muutamille luotettaville ja varmakätisille henkilöille. +Uskaltakaapa yrittää piirtää jokin piikivikalu tai varmuusneula ja +saatte nähdä, että teitä kohdellaan ikäänkuin murtovarasta. Sitä ei +senvuoksi kukaan uskallakaan. + +Nämä urakoitsijat ovat julkaisseet säädöksen: että kaikki asiakirjat, +joita tullaan keksimään ja jotka todistavat muuta kuin että Kaarle XII, +Kustaa II Adolf ja Carl Michael Bellman olivat synnynnäisiä jumalia, +ovat väärennettyjä. Tällä perusteella on selitetty Kustaa II Adolfin +väärentäneen oman nimikirjotuksensa, kun hän omakätisessä kirjotuksessa +on ilmottanut kolmenkymmenvuotisen sodan syyksi politikan, ja ollaan +aikeissa saada seuraavassa riemujuhlassa hänen saastaton sikiämisensä +otetuksi Augsburgin tunnustukseen. Carl Michael Bellmanista ei +pitäisi koskaan kenenkään mainita, jolla on vaimo ja lapsia; kutsukaa +häntä Ruotsin etevimmäksi viisulaulajaksi ja unohtakaa vaan lisänimi +jumalainen, saavuttamaton j.n.e. niin teette paraiten kun myytte +huonekalustonne ja ostatte piletin jonnekin ulkomaille. + +Eräällä vanhalla miehellä, joka oli uskaltanut kutsua Bellmania +ylimykseksi, senvuoksi että hän oli ylistänyt valapaton Kustaa +III:n valtiokaappausta, oli semmosia kokemuksia asiasta, että hän +kuolinvuoteellaan testamenttasi seuraavan neuvon rakkaalle pojalleen: +"Kiellä Kristuksen jumaluus, poikani, sen saat tehdä, anna merkitä +itsesi henkikirjoihin jumalankieltäjäksi, hyökkää hallitsevaa +kuninkaallista huonetta vastaan, mutta älä p—a soi kajoo koskaan +Carl Michael Bellmaniin; älä koskaan uskalla omata hänestä muita +kuin toisten ajatuksia; jos sinua ahdistaa epäilys, niin mene ulos +erämaahan, mutta vaikene, vaikene; sano että hän on kansallisrunoilija, +kirjota sanomalehtiin, ettei neljän miljonan ruotsalaisen talonpojan +joukossa ole ainoatakaan, joka ei rakasta hänen viisujaan ja joka ei +niitä osaa ulkoa; vaikka sinulla olisi ääni kuin korpilla, niin opi +laulamaan Bellmania; jos saat pojan, niin kasta hänet Carl Michaeliksi, +jos saat tyttären, niin risti hänet Ullaksi, jos ostat viinapullon kun +joskus hankit oman pesän, niin piirrä hänen nimensä toiselle puolelle +ja Kustaan nimen toiselle. Minä, rakas poikani, olin kyllin onneton +omatakseni toisen mielipiteen kuin muut; mikä tuska, mikä suru? Mitä +oli heränneitten suvaitsemattomuus, ranskalaisen hirmuhallituksen +häikäilemättömyys sen vainon rinnalla, jonka vapaamieliset suuntasivat +minua kohtaan, samat vapaamieliset, jotka joka päivä saarnasivat +ajatuksen vapautta ja jotka voivat kuohua raivosta, nähdessään +väkivaltaa harjotettavan pyhää ajatus- ja sanavapautta vastaan; +täysiveriset demokratit tulivat sokeiksi raivosta ja luulivat näkevänsä +Bellmanissa demokratin, Bellmanissa. Jumalat! Ja kenen sinä luulet +panneen toimeen ja johtaneen Bellmanvainoja? Niin! Sen tekivät +Bellmanurakoitsijat! Poikani, täytä viimeinen toivoni ennenkuin suljen +silmäni! Tule urakoitsijaksi — ja sinusta tulee suuri — ja onnellinen!" + +Huolimatta liiottelusta tämän kuolevan miehen sanoissa emme voi kieltää +niissä olevan jonkun määrän totuutta. Kokemuksesta voimme antaa +nuorille kirjailijoille yhtä hyviä neuvoja, joita heidän ei tulisi +jättää käyttämättä. Jos sinä olet nuori, etkä ole vielä kirjottanut +mitään erityistä, korkeintaan joitakin värssyjä, joista ei vielä +kuitenkaan tule joulukirjaa, jos haluat eteenpäin, mutta sinulla ei ole +tarpeeksi vahvaa ruumista voidaksesi toisinaan olla ilman päivällistä, +jos sinä panet arvoa hyvälle sikarille etkä voi elää ilman ihmisten +imartelua, jos sinä sanalla sanoen haluat päästä eteenpäin ilman +kerrassaan mitään vaivaa, niin anna kuuluisuusurakoitsijain työntää ja +vetää sinua esille; se voi muuten olla sangen miellyttävääkin sinulle, +silloin kun nämä suojelijat ovat naissukupuolta. Vanha ystävämme, joka +kirjoitelee kirjallisuusarvosteluja Lahjomattomaan, sai eräänä päivänä +kutsukortin erääseen kirjalliseen istuntoon Grand Hotellissa. Kutsuvien +naisten nimien houkuttelemana ja toivossa saada hyvän illallisen, +oli hän kyllin ajattelematon saapuakseen paikalle. Siellä huomaa hän +koolla kaikkien Tukholman sanomalehtien kirjallisuusarvostelijat, +tungettuina ikkunasyvennyksiin ja suojelevien naisten piirittäminä, +niin ettei heillä ollut muuta pakomahdollisuutta kuin ikkunan kautta. +Varovaisuuden vuoksi olivat urakoitsijat ottaneet huoneen kolmannessa +kerroksessa, niin että paon ajatteleminenkin oli mahdotonta, sitä +enemmän kun oveakin ankarasti vartioi teetarjotin. Teetäkin tarjoiltiin +valvonnan alaisena, niin että kirjallisuusarvostelijamme olivat +pakotettuja kiusaamaan itseensä tuon vastenmielisen juoman ja vielä +kastamaan korppuja päälle päätteeksi. Teen jälkeen tarjoiltiin eräs +nuori mies, jolla oli edullinen ulkomuoto ja joka oli ollut kiltti ja +luvannut pitää esitelmän. Herra Lagerström, se oli hänen nimensä, oli +kyllin häveliäs pyytääkseen anteeksi, ennenkuin hän alkoi esitelmän +Henrik Ibsenistä. Mitä nautintorikkaita tunteja — esitelmää kesti kaksi +tuntia — meidän vanhoille kirjallisuusarvostelijoillemme saada pienen +kertauskurssin Ibsenin kirjotuksista, ja miten opettavaista saada uusi +katsantokanta asioista, etenkin kun tämä katsantokanta erosi heidän +omastaan! He vääntelivät itseään kuin madot, he loivat ikävöiviä +katseita ovea kohti, odottaen eikö sieltä vaeltaisi esiin joku +punssitarjotin (he olivat jo heittäneet kaiken toivon totin suhteen), +he heittelivät toisilleen tupakkakääröjä naisten selän takana jollakin +tavoin vastustaakseen heille tottumattoman teejuoman vaikutuksia. Kun +saarna oli lopussa täytyi heidän mennä esiin ja kiittää tuntematonta +nuorukaista, heidän täytyi vastata "erinomaista", kun suojelijattaret +kysyivät eikö se ollut hyvä. Senjälkeen annettiin merkki poislähtöön. +Entä illallinen? Sitä ei ollut. + +Mutta vielä oli jälellä mieluisa yllätys, jonka naiset tavallisella +rakastettavalla tavallaan ymmärtävät järjestää. Ovella istui +vahtimestari kynä kourassa ja lista edessään. Oliko vielä keräyskin? Ei! + +— Kaksi kruunua viisikymmentä äyriä, saanko pyytää! + +— Mistä? + +— Teeillallisesta, huoneustosta, valaistuksesta ja tarjoilusta. + +Vastustus ei auttanut, vannomiset vielä vähemmän. Saada maksaa siellä +missä piti saada maksu! Sehän oli ennen kuulumatonta. Mutta mitä se +teki. Tarkotushan oli saavutettu. Nuori mies oli tunnettu kirjallisessa +maailmassa. + +Tultuaan alas satamalaiturille vannoivat kirjallisuusarvostelijamme +kuun valossa kalliin valan, etteivät sanallakaan mainitse +sanomalehdissä koko esiintymisestä. + +Ja he tunnustivat ansaitsevansa tulla heitetyiksi Norrströmiin, jos he +rikkovat valansa. Ja he pitivät valansa. + +Se ei kuitenkaan ensinkään estänyt heitä seuraavana päivänä lukemasta, +kunkin omassa lehdessään, mitä imartelevimpia ylistyksiä nuoren miehen +esitelmästä. Viisaat rouvat olivat tarpeeksi ajoissa huomanneet teen +vaikutukset ja vainunneet tupakkarullat, antaakseen kalliin ajan mennä +käyttämätä. + +Herra Lagerström antoi edelleen pehmeiden käsien kannattaa itseään. +Kun hän oli kirjottanut ensimäisen yksinäytöksisen kappaleensa, +kutsuivat suojelevat rouvat koolle kuninkaallisen teaterin +taiteilijat ja sanomalehtien teateriarvostelijat, mutta varoivat +kutsumasta kirjallisuusarvostelijoita. Pikku kansallisteaterin +etevimmän näyttelijän täytyi lukea kappale, jonka hänen lukemanaan +täytyi onnistua. Päivää myöhemmin onniteltiin kansallisteateria +uuden kappaleen johdosta ja kotimaista näytelmäkirjallisuutta uuden +kirjailijan johdosta. Että kappale sen läksyn perästä otettiin +näyteltäväksi oli selvää. + +Parin vuoden perästä, jotka kuluivat ilman mitään puutteita ja +epäonnistumisia, oli meidän Lagerströmimme niin suuri kirjailija, että +hän omasta puolestaan oli alkanut suojella nuoria kirjailijoita. Hän +sovittaa siinä erästä periaatetta, jonka hän on saanut kokemuksesta: +ihmisen itsensä on vika, ellei hän voi päästä eteenpäin. + +No, entä ne, jotka eivät anna suojella itseään, tai ne, jotka eivät +ole kyllin onnellisia miellyttääkseen suojelevia naisia? He eivät +näitä naisia varten ole olemassakaan. Ensimäisenä vuonna vastaavat +he, etteivät he "ole kuulleet sitä nimeä". Jos tuo polonen on +nimeltään Petterman, niin alkavat he viidentenä vuonna puhua eräästä +Petterssonista ja kysyvät tuleeko hänestä mitään. Kahdeksantena vuonna +tuntevat he herra Pettermanin, mutta "eivät ole lukeneet häneltä +mitään." Kun häntä viidentenätoista vuotena ei enää voi kieltää, +alkavat he vihdoin tunnustaa, että hän on kirjailija, ja osottavat +hänelle sen kunnian, että alkavat näykkiä häntä aikakauskirjoissaan. +Kun häntä vihdoin aletaan kääntää saksankielelle, puhuvat he hänestä +nimittäen häntä nuoreksi lupaavaksi kirjailijaksi, ja sen nimen saa hän +pitää kuolinpäiväänsä saakka. + +Tämän urakoitsijayhtiön johtajana on eräs sangen oppinut nainen. Hän +osaa kahtakymmentäkuutta kieltä ja hänellä on aina höyrylaivalla +mukanaan koptilainen kielioppi, jota hän ei unohda asettaa avattuna +taakseen peräkannella. Muuan tukkukauppias, joka kuutena kesänä on +matkustanut samassa laivassa ja aina käy katsomassa avattua kirjaa kun +eukko menee kannen alle, on nyttemmin vakuutettu, että koptin kieli +on vaikeinta kieltä, ja hän vakuuttaa ystävilleen, että tarvitaan +vähintään kuusi vuotta oppiakseen sitä. + +Mutta tämä nainen ei tyydy siihen, että suojelee nuoria tuntemattomia +ruotsalaisia, hän suojelee myös kaikkia suuria ulkomaalaisia +kirjailijoita, joille hän kirjottaa kirjeitä ja kiittää heidän +viimeisestä työstään, kuitenkin liittäen aina jonkun oppineen +huomautuksen, jota hän ei voi pidättää, koska hänellä on avomielinen +luonne. + +Yhtiö on myöskin ottanut huostaansa ruotsalaisen säveltaiteen, +(säveltaiteella kokonaisuudessaan on jo suojelijansa) ja on +näyttäytynyt, että nuoret laulajat ja laulajattaret harvoin ovat +onnistuneet jättämättä kohtaloaan yhtiön käsiin. + +Yhteiskunnassa, missä suojelusjärjestelmä on näin kehittynyt, voisi +olla oikeutta odottaa loistavampia tuloksia kuin mitä todellisuudessa +tapaa. Valitettavasti on valistunut aikakautemme havainnut +urakoimisjärjestelmän vanhanaikuiseksi ja kehitystä estäväksi, mistä on +ollut seurauksena, että sitä sen lämpimämmin hellivät sen ystävät ja +suojelijat, ja että sillä näyttää olevan parempi tulevaisuus edessään +kuin mitä se ansaitsee. + + + + +SATUJA + + + +LOKIT + + +Oli kevät. Eräs vanha lokkimamseli, jota kutsuttiin rouva Sapeksi, oli +kerännyt kaiken lokkinaisväen Genèven kaupungista ja sen ympäristöstä +Niton kareille ulkopuolella Meripuutarhaa, neuvottelemaan kotoisista +asioista alkavaa kevättä varten. Edellisen vuoden kuluessa oli +nimittäin ilmaantunut eripuraisuutta lokkivaltakunnassa, ei oikein +tiedetty minkävuoksi. Lokkinaisväki (näissä piireissä ei koskaan sanota +naaraat) oli esiintuonut valituksia lokkiherroja vastaan uudistuneiden +laimiinlyöntien vuoksi näiden toimessa isinä ja aviomiehinä, nämä +herrat kun olivat havainneet sopivaksi aivan ujostelematta puittaa +tiehensä niin pian kuin naisväen lapsivuoteet olivat ohitse. + +— Se on kauheata — kaakotti rouva Sappi. + +— Aivan vastoin tervettä järkeä — vastasi eräs vanha rouva, +kolmenkymmenenkuuden lapsen äiti. + +— Vasten luontoa — vahvisti kolmas. + +— Aivan varmaan vastoin luontoa — alkoi taasen vanha mamseli, jonka +mielestä oli vastoin luontoa saada poikasia. — Juuri sinne tahdoin +tulla. Minkävuoksi teidän täytyi saattaa maailmaan neljät kaksoset +vuodessa, hautoa kolmen viikon ajan, kasvattaa neljä viikkoa ja raahata +niitä koko talvi perässänne opettaaksenne niitä kalastamaan? Eikö +meillä ole tarpeeksi lokkeja? Ja katsokaahan nyt noita niin kutsuttuja +luomisen herroja. Kuherruskuukausina lörpöttelevät ne tyhmyyksiä ja +ovat meille nöyriä, eivätkä voi elää ilman meitä. + +— Äh, me emme anna enää narrata itseämme. + +— Mitä te tahdotte tehdä asialle, uskalsi eräs tyttö kysyä. + +Meidän täytyy palauttaa tasa-arvosuus molempien sukupuolten välille. +Meidän täytyy tehdä lakko. + +Kauhea hiljasuus syntyi, kun rouva Sappi lausui nämä sanat. Nuoret +tytöt olivat huulet riipuksissa, vanhat rouvat pudistivat päätään. + +— Ainaiseksiko? — mutisi ensimäinen nuori neitonen, joka jo etukäteen +oli solminut vaarallisen suhteen. + +— Se vaiva tulee olemaan turhaa — väitti vanha rouva kuuden vuoden +kokemuksensa perusteella. + +Nyt kuului suurta kirkunaa Nyonin taholta, ja parvi lokkikoiraksia +lähestyi äkkiä Nitonkareja. + +— Mitä tuo velho nyt rääkyy? — alkoi vanhin näistä herroista. + +— Tulkaa tänne ja kuulkaa — kaakottivat nuoret. + +Mutta vanhus, joka aavisti petosta eikä ollut halukas ryhtymään +nokkasille, pysytteli sopivan välimatkan päässä lentelemällä sinne +tänne karin ympärillä. + +— Tuommonen raukka! Noin pelkuri! huusi matami Sappi niin paljo kun hän +jaksoi. — Tule tänne vaan! + +— En minä halua teitä matami Hameeton, mutta lähettäkää tänne tuo +hempukka tuosta, minulla on semmosta, mikä voi häikästä naisväkeä. + +— Haa, tuo hävytön, hän tekee meistä pilkkaa, mutta hän saa sen +takasin! Tehdään lakko naiset, tehdään lakko! + +Ja kaikki naiset nousivat kutsumatonta vastaan. Mutta hän nauroi yhä +kovemmin ja istahti kallion huipulle. + +— Tarkastelkaamme asiaa maltillisesti, hyvät naiset. Te tahdotte siis +tehdä lakon. + +— Ei mitään miehiä enää! Ja tasa-arvosuus on palautettava. + +— Tasa-arvosuus, hyvät naiset, miten niin? Onko se sitte +tasa-arvosuutta, että naiset saavat pitää hyviä päiviä lämpimässä +pesässä, sillä aikaa kun me hankimme ravintoa. + +— Luonnon laki, herraseni! + +— Kaunis luonto, joka muuttuu aina sen mukaan kuin sopii! Kaunis +luonto, joka vaatii että koirasstrutsi hautoo munia! Kaunis luonto, +joka käskee villihanhen puittamaan tiehensä juuri kun naisväen +muniminen on loppunut! + +— Minulla on täysi syy luulla, herraseni, että teidän luontonne tulee +muuttumaan heti — väitti matami Sappi. + +— Ennen maailmassa oli se teidän luontonne mukaista, että te piditte +naisillenne seuraa, hoiditte niitä lapsivuoteen aikana... + +— Aivan totta, mamseli. Mutta meidän täytyy ottaa tämä kysymys +tieteellisesti. Hyvät naiset ja herrat, kansantaloudessa, samoinkuin +muuallakin, on eräs rautanen laki, joka perustuu tarjontaan ja +kysyntään. Minun nuoruudessani oli sangen vähän ravintoa saatavana, +sillä Genèven järvi oli tyhjennetty hillittömän kalastuksen kautta. +Siihen aikaan elettiin päivästä päivään ja jokainen itsekseen, ja +sentakia saivat naiset elättää itsensä niin hyvin kuin taisivat. +Mutta toiset ajat, toiset tavat. Viisas lainsäädäntö kansotti +taas järven, jossa pian alkoi vilistä forellia, lahnoja, ahvenia +j.n.e. Siitä hetkestä alkaen kasvaa yhä aviomiehen ja isänrakkaus; +huoli toimeentulosta ei ole enää niin raskas, ettei se jätä +hiukan aikaa jälelle perhettä varten. Kaikeksi onnettomuudeksi on +olemassa myöskin eräs kultalaki, jonka Liittoneuvosto on päättänyt, +tarkotan lakia vapaakaupasta, jonka nojalla ensiksitulleen oikeuden +kumoo voimakkaamman oikeus. Kiitos tämän ihmisystävällisen +laitoksen olemme me nyt pakotettuja käymään sotaa, niin kutsuttua +vapaakauppasotaa harmaita lokkeja vastaan, jotka suurten kantonalisten +kalanviljelystoimenpiteiden kautta houkuteltuina siirtymään tänne +parvittain, eivät viivytelleet ruvetessaan Sveitsin kansalaisiksi. En +tahdo ajatella, mitä meistä olisi tullut, saatettuina tulevaisuudessa +kerjäläissauvan varaan, ellei sattuma olisi tullut meille avuksi. +Genève, joka on rikas kaupunki, mutta jolla on syvälle syöpynyt +vastenmielisyys kerjäläisiä vastaan, oli vastikään astunut rauhan +aikakauteen. Mont-Cenis-radan avaaminen oli suurin käännekohta sen, +samoinkuin meidän elämässämme. Rautatie vetää tänne joukottain +ulkomaalaisia, kaupunki tulee kauniiksi, liikkeet menevät eteenpäin, +höyrylaivat myllertävät ja muuan hullu englantilainen keksii ruveta +heittelemään meille leipää Mont-Blanc sillalta. Ja silloin täytyi +kaikkien ihmisten heittää leipää meille. Me olemme muodissa. Me +pääsemme tarpeettomasti kalastamasta, me pääsemme tappelemasta +harmaiden lokkien kanssa. Mitä mieluisia hetkiä olemmekaan viettäneet +sillan alla tai höyrylaivain vanavedessä. Tarvitsi vaan avata suunsa +samalla kuin paistatteli päivää kuparinsinisillä laineilla. Suuri +alaspäinmeno isän velvollisuuksissa! Ja te hyvät naiset, kaukana siitä, +että te olisitte lausuneet mitään moitteita meidän poisjäämisestämme! +Te päinvastoin näytitte hyvin tyytyväistä naamaa. Siitä alkaa meidän +vapautumisemme, siitä ajankohdasta meidän vapautemme miehinä, +oltuamme sitä ennen vaivojen rasittamia miehiä, kotoisia miehiä. +Hyvät naiset ja herrat, pitopäivät ovat ohitse, ja Schlaraffenmaa +on enää ainoastaan sulonen muisto. Siihen saakka oli kaikki käynyt +erinomasen hyvin, mutta täytyy antaa kohtalon täyttyä. St. Gotthardin +rata muuttui todellisuudeksi, ja silloin on Genèven ja Cenisin loppu +käsissä. Liikkeet seisovat, ulkomaalaiset häviävät, eikä enää tule +englantilaisia heittämään leipää. Kaikki katoo ja taasen julistetaan +rautasta lakia: jokainen pitäköön huolta itsestään! Mutta kehitys on +jo tapahtunut. Rajattoman vapauden tottumus on jo siirtynyt meidän +tapoihimme, meidän vereemme, eikä enää sovi palata takasin. Sanalla +sanoen, meidän luontomme on muuttunut. + +Matami Sappi, joka oli kuunnellut tätä pitkää puhetta suuremmalla +kärsivällisyydellä kuin olisi voinut odottaa, takertui kiinni +rautaseen lakiin ja kiiruhti laukasemaan vastauksensa. — Juuri niin +herraseni, jokainen itsekseen, ja siis: lakko miehiä vastaan! Menkää +ja huvitelkaa yksinäisyydessä, herrat vapaakauppiaat tieteellisine +menettelytapoinenne! + +— Rouva tahtoo siis tehdä kapinan herrojaan, luomisen todellisia +herroja vastaan? Varokaa itseänne! + +— Hyi, herroja! Vaikkakin eläisin sata vuotta, en paraalla +tahdollanikaan voisi tunnustaa semmosia pässinpäitä herroikseni. + +— Kysymystä täytyy tutkia — sammalsi lokkiherra. + +— Tieteellisen menettelytavan mukaan... — lisäsi mamseli. + +— Se on välttämätöntä. Mutta olkaamme järkeviä, ystäväni, ja suvaitkaa +kuulla sitä ehdotusta, jonka nyt tahdon esittää teidän valistuneen +neuvottelunne alaiseksi. Hyvät naiset ja herrat, me olemme täällä +joutuneet vakavaan riitaan, joka epäilemättä ei tuota mitään tuloksia, +ellemme sovi siitä, että kysymys on selvitettävä kaikessa ystävyydessä. +No niin, jos te suostutte tähän, ja ehdolla että lakko siirretään minun +takasin tulooni saakka, otan tehdäkseni tieteellisen retken perinpohjin +tutkiakseni naiskysymystä. Onko teillä halua siihen, mitä? + +— Kättä päälle, asia on selvä — vastasivat kaikki kuorossa, kovin +ilosina nähdessään lopun näille ikäville keskusteluille — mutta voi +sitä, joka rikkoo sopimuksen antautuakseen luvattomaan rakasteluun! + +— No hyvä, käykää käsiksi työhönne — sanoi matami Sappi halveksuvalla +hymyllä. + +— Tervetuloa takasin, herraseni, ja lähtekää nyt! + +— Lähtekää — yhtyivät kaikki läsnäolevat kuorossa. + +Ja vanha luonnontutkija teki kierron ylöspäin, otti ilmaa siipiinsä ja +lensi pois kaupunkia kohti. + + * * * * * + +Eräänä kauniina aamuna matkustajamme laskeutui saarelle Toscanan +ulkopuolella. Väsyneenä ja kovin huonolla tuulella, kun hän ei ollut +huomannut mitään, millä olisi ollut yhteyttä hänen retkensä päämäärän +kanssa, alkoi hän noukkia raakkuja merenrannalla tyydyttääkseen +nälkäänsä. Kun tämä on tehty, tahtoi hän alkaa yhteiskunnalliset +tutkimuksensa. Mutta miten tulisi hän siinä menettelemään? Hän ei +voinut keksiä ainoatakaan elävää olentoa ja oli jo vähällä joutua +epätoivoon, kun hän sai kuulla sorsan kaakottamista, joka täydellä +vauhdilla kulki pitkin rantaa. + +— Halloo sorsa! — huusi lokki, ilosena tavatessaan seuralaisen. + +— Päivää lokki — vastasi koirassorsa ja laskeutui lokin viereen — mitä +kuuluu? Ja mitä sinä täällä teet? + +— Minä tutkin naiskysymystä. + +— Ja oletko päässyt pitkälle siinä? — vastasi sorsa varovainen ilme +kasvoillaan. + +— Kyllä! Ja sinä, oletko sinä jo livistänyt naistesi luota? + +— Hm! Kaunista livistämistä, kun tulee ajetuksi pois. + +— Ajetuksi pois? Minä hämmästyn. Minulle on sanottu, että sorsaherrat +ovat niin häijyjä aviomiehiä, että ne hylkäävät vaimonsa juuri samassa +hetkessä kun nämä ovat lopettaneet munimisen. + +— Sanotaan, niin... Sanotaan niin paljo karkeita valeita +aviomiesraukkojen tiliin. + +— Mitä lajia? Valeita? + +— Ah ne naiset, kuinka hyvin minä ne tunnen! Kevätpuolella, kun +niitä alkaa kuumottaa siipien alta, silloin niillä riittää kiemailua +niin että siihen voi suuttua, mutta kun vaan kuherteluaika on +kunnolla ohitse, niin hyvästi hunsvotit! Tosiaan kaunis kohtalo olla +aviomiehenä! Kaikki aatteellinen ja ylevä meidän elämässämme on meiltä +kielletty. + +— Mutta mistä helkkarista se johtuu, että ne ajavat teidät sillä +tavalla luotaan, sen sijaan että ne pitäisivät teidät luonaan +elättäjinä? + +— Mikä liikuttava yksinkertasuus! Niin tiedä siis, että ne ovat +etukäteen hankkineet muonaa makuuajakseen ja että ne eivät halua ketään +syömätoveria, sekä että lopulta meidän läsnäolomme saattaisi heidät +vaaroille alttiiksi meidän alituisen menemisemme ja tulemisemme kautta. + +— Ne ovat tosiaan käytännöllisiä, teidän naisenne! + +— Sen minä vakuutan. Mutta kun kaikki otetaan lukuun, mikä nöyryyttävä +asema meille! Tiedättekö, että eräs nainen, joka muuten on melko +lailla sukkela, on tehnyt hyvän sukkeluuden määrittelemällä aviomiehen +seuraavalla tavalla: "Koiras", sanoi hän, "on todistus naisen +kykenemättömyydestä tehdä itse poikasia". + +— Mikä häikäilemättömyys! Mikä raakuus! Naisen koiras! Mutta onko sinun +avioelämäsi tällaista? + +— Se on samanlaista kaikkialla. + +— Oikeinko totta? + +— Ole varma siitä. + +— Mutta miksette nouse vastustamaan noita röyhkeitä! — Naisia ei enää +lyödä. + +— Miksei? + +— Joo, senvuoksi, että ne ovat vahvempia. + +— Vahvempia? + +— Niin herraseni. Tarvitaan enemmän voimaa muniakseen neljä munaa kuin +olla munimatta ainoatakaan. Naaras komentaa aina koirasta, niinkuin +pian tulet näkemään. Mutta sinä saat luvan alkaa tutkimuksesi alusta. + +— Kuulehan sorsa, juuri alkumunan johdosta minä olenkin tullut tänne. + +— Eikö muuta? Minä syön muutamia miljonia semmosia aamiaiseksi. + +— Voi, minä olisin sinulle kiitollinen, jos tahtoisit tuoda ylös +minulle näytteen; tunnen etten itse jaksa sukeltaa. + +— Niin mutta sinä et voi nähdä alkueläimiä paljaalla silmällä, ja +muuten ei siinä ole mitään näkemistä. Se on muna, joka aivan itsekseen +sikiää ja liikkuu, siinä kaikki. Jos sinulla sensijaan on halua tehdä +tuttavuutta alkuperäisen naisen kanssa, joka tekee miesten temppuja... + +— Kyllä, tietysti tahdon nähdä... + +— Kuten käsket siis. + +— Sanottu ja tehty. Sorsa syöksyy mereen ja on hetken perästä jälleen +lokin vieressä, mihin hän laskee pienen eläimen sileälle kivelle. + +— Tässä on meillä mustekala, hyvin alkuperäinen eläin. Ei maksa vaivaa +kysyä tältä naiselta, kuinka hänen herra miehensä jaksaa. + +− Koska?... + +— Koska sillä ei semmosta olekaan... Se tekee itse poikasensa. + +− Aivan itsekseen? + +— Aivan itsekseen! Näytä minulle mies, joka voi tehdä saman! + +— Voi semmosia pettureita! Entä se juttu naisesta, joka on lähtenyt +miehen kylkiluusta... Onko joku mies pannut sen kokoon? + +— Joku, joka on enemmän kuin mies: mies hameissa, pappi. Jos sinä +tahdot nousta ylöspäin kehitysportaita ja läheltä tarkastaa ihmisen +ensimäistä luomista, niin tarvitsee sinun vaan seurata minua. + +Sorsa lensi tiehensä lokki kintereillään, ja pysähtyi pian erään +peittyneen laivahylyn luo pienessä satamassa. + +Odotahan hiukan niin saat nähdä. — Ja sorsa esiintyi taas sukeltajana, +tullakseen hetken jälkeen ylös tuoden kölistä mukanaan omituisen +eläimen joka muistutti tulpania. + +— Katsohan tänne lokki! Tässä on minulla hanhenkaula, crustaceain +jalosta suvusta. Katsohan vaan: tässä näemme heikon sukupuolen suurena +kuin tulpani. + +— Entä vahvempi sukupuoli sitte? + +— Niin, mitä luomisen herraan tulee, niin heitähän silmäys tämän mamman +selkään! Näet siinä tuon pienen kukkaron, joka on siihen kiinninaulattu. + +Tämän pienen laukun, joka ei ole nappia suurempi? + +— Juuri sen. Se on aviomies. Näetkö, ei ole niinkään kehumisen arvoista +olla mies, mutta siinä on joka tapauksessa pirstaleita aviomiehestä, +muita uskollisemmasta. Siis kunnioitusta naisia kohtaan! + +Lokki tunsi olevansa melko lailla hämillään, kun hän muisti, miten hän +oli ottanut suun täydeltä keskustelussa Nitonkareilla. + +— Lopettakaamme nyt, jos mahdollista, — sanoi hän. — Mikäli voin nähdä, +täytyy maailman olla ylösalasin käännetty, kun asian perille pääsee. + +— Aivan varmasti; etkö tiedä että esineet kuvastuvat ylösalasin silmän +sisällä? + +— Miten täynnä sinä olet viisautta! Mutta palatkaamme +aviomiesraukkaamme: tässä on siis nainen tehnyt miehensä? + +— Ilman epäilystä — meritulpaanien joukossa! Mutta jatkakaamme +opintojamme. + +— Kestääkö sitä vielä kauan? + +— Eteenpäin, niin saat nähdä! + +Sorsa saavutti merenrannan ja kierteli jyrkänteen reunalla alati lokin +seuraamana. + +— No, kas tässä, mitä me tarvitsemme. + +Hän laskeutui kasalle kuivia lehtiä, missä kaksi etanaa makasi. + +— Tahdotko olla ystävällinen ja tarkastella tätä täysin onnellista +avioliittoa. + +— On tosiaan nautinto nähdä vapaa mies, + +— Miehiä? Kaikista vähimmin! Ei, vaan kaksi mies-naista, jotka +keskenään auttavat toisiaan rakastelupuuhissa. + +— Siis täydellinen tasa-arvosuus; ei mitään tämän sulosen työn jakoa. + +— Täydellinen; tässä ei ole mitään koiraksia, jotka vetelehtivät. + +— Mutta se on joka tapauksessa siveetöntä, kokonaan vastoin luontoa, +herraseni. + +— Luonto ei ole koskaan siveetön, herraseni, ja luonto ei koskaan tee +mitään vastoin luontoa, vaikkakin se on koko mutkikas. + +— Se on tosiaan käsittämätöntä. + +— Miten suuri sukupuolisankari lieneekin, niin kyllä jättää +pöyhkeilemättä tämmösten kokemusten jälkeen, Näetkös, täytyy tottua +siihen ajatukseen, että nainen on ensimäinen, sekä että me kaikki +olemme lähteneet äidin kohdusta, ennenkuin mitään isää oli olemassa. +Hämähäkit antavat sinulle siinä suhteessa uusia todistuksia. Tämä +suuri peto, joka riippuu verkon keskessä, on naaras. Ja tämä pieni, +hyväntahtoinen naapuri, joka on niin pelokkaan näkönen, on kosija eli +paremmin sanoen anoja. Polonen luomisen herra, kuinka tuhman näkönen +se on. Hiljaa, hän lähestyy. Nainen heittää häneen syrjäkatsauksen. +Hän ei ota kernaasti vastaan vierailukäyntejä tältä elolliselta +kautsukkioliolta. Katsohan nyt vaan miten naaras syöksyy koiraksen +kimppuun, lävistää sen, kiertää sen verkkoon ja imee sen verta! + +— Oi voi, semmoista hirviötä! Tuommoinen Siniparta naishaamussa! Ash, +noita juttuja, joita istutetaan lapsiin! + +— Älä usko mihinkään juttuihin, paitsi siivottomiin: totuus on aina +siivoton. + +— Tämähän on oikea amazonien valtakunta. + +— Eikä ole, sen olemme piilottaneen viimeiseksi! Kas niin, nyt +eteenpäin! + +He nousivat, syventyivät lähellä olevaan metsään ja pysähtyivät erään +suunnattoman suuren muurahaispesän luona. + +— Peitä kasvosi kuolevainen, täydellisimmän yhteiskunnan edessä! — +lausui sorsa. + +— Täydellisen yhteiskunnan? — toisti lokki. + +— Niin, ihannevaltion, missä naiset uudestaan ovat vallanneet sen +aseman, joka luonnostaan tulee heille. + +— Pyh, luonto! — huudahti laimealla äänellä pieni, kurja olento, joka +ryömi pesän harjalla. + +— Anteeksi, herraseni — sanoi sorsa — ettekö te tahtoisi olla niin hyvä +ja selittää tälle toverille teidän ihanneyhteiskuntanne järjestystä; +hän hartaasti haluaa saada tietää jotakin teistä. + +— Ehkä herra sitte tahtoo tulla hiukan lähemmäksi kuullakseen paremmin, +sillä minua on kielletty ottamasta askeltakaan talon ulkopuolelle... + +— Ettekö te herraseni ehkä sattumalta olisikaan vapaa? — kysyi lokki. + +− En erittäin, niinkuin herra pian voi päättää minun selonteostani. +Aluksi on ihannevaltio perustettu työn jaolle, ja valtiomuoto on +sukupuolta vailla. + +— Te tarkotatte salvettu? + +— Lähimain, sillä vallassaolevana luokkana ovat sukupuolta vailla +olevat naaraat eli naiseunukit, jotka muodostavat haaremivahdin. + +— Vai niin, onko teillä sulttaania? Tarvitsee siis vaan tulla +turkkilaiseksi... + +— Ei, herra, täällä ovat sulttaanittaret itse... sulttaaneja, ja me +miehet saamme ainoastaan suorintaa miehen aviollisen työn. + +— Tuhat tulimmaista! Ja viisas Salomo antoi meille kuuluisan neuvon: +"Sinä laiska, mene ja katso muurahaisia, ja kehottakoon heidän +ahkeruutensa näkeminen sinua parannukseen!" + +— Se kunnian mies ei ole valehdellut, sillä ei silloin kelpaa +laiskotella, kun jokaisella naisella on satakunta puolisoa. + +— Mikä siveettömyyden kuilu! Ja teillä herraseni, ei ole mitään tointa, +mitään virkaa? Oletteko te vaan joukko naisten elättejä? + +— Se on valitettavasti totta mitä te sanotte; me emme koskaan tee työtä +eivätkä naisetkaan koskaan. Eunukit ovat anastaneet kaikki työt. + +— Ja ovatko asiat aina olleet sillä tavalla? + +— Eipä suinkaan! Meidän valtiossamme on tapahtunut kehitys, samoinkuin +kaikkialla muuallakin! + +— Onpa kaunista kehitystä! + +— Se ei ole aina kaunis, vähimmin silloin kun mennään taaksepäin. + +— Kehitystä taaksepäin? Ei käy laatuun! + +— Käy kyllä ja mikäli oppineet sanovat, tulee se yhä huomattavammaksi +päivä päivältä, niin että esimerkiksi raakku on kehittynyt, taaksepäin +etanasta senkautta, että tämä on menettänyt päänsä, j.n.e. Varokaa +herraseni pitämästä jokaista kehitystä edistysaskeleena. + +— No jopa jotakin! + +— Antaakseni teille lyhyen historiallisen yleiskatsauksen meidän +kehityksestämme, mainitsen, että hallitus ennen vanhaan oli naisten +käsissä aivan niinkuin teillä. + +— Niinkuin meillä? + +— Niin herraseni, ja etymologia (oppi sanojen synnystä) säilyttää +vielä jälkiä siitä. Naiset vallitsivat ja miehet ohjasivat: miehet +olivat toimeenpanijoina ja naiset antoivat ohjeita. Naiset, tarkotan +naaraat, jäivät kotiin hoitaakseen poikasia, ja miehet lähetettiin +ulos hankkimaan ruokaa, sotimaan, ottamaan orjia ja kaikkea semmosta, +ja olivat aina vaimojensa nöyrimpiä palvelijoita. Silloin oli kyllä +kuningas, mutta hän oli vaan muodon vuoksi, koska kuningatar oli +varustettu kaikilla välikappaleilla tehdäkseen tahtonsa määrääväksi, +ja kaikki muu oli samassa suhteessa. Silloin olimme saavuttaneet +huippukohdan. Seurauksena alituisista sodista, joihin naiset eivät +ottaneet osaa, alkoivat rajattoman työn kautta murtuneet koiraat +tulla naaraksia harvalukuisemmiksi. Jälkimäisten liiallinen lukumäärä +toi mukanaan naimattomien naisten luokan, voimakkaan suvun, jolta +puuttui kaikkia tunteita, mitkä olisivat voineet olla esteenä +heidän astumiselleen julkiseen elämään. Siitä lähtien häviävät +suvustaan huonontuneet miehet taistelussa ja naimattomat naiset +vahaavat kaikki toimet, jopa sodankin. Päästyään valtaan alkoivat +nämä, jotka sitäpaitsi keinotekosesti perinnöllistä tietä oli tehty +sukupuolettomiksi, vähentää naarasten lukumäärää keinoilla, joita +tunnetaan malthusialaisuuden nimellä, ja siitä johtuu nykyinen +yhteiskuntamuoto, niin kutsuttu ihanneyhteiskunta. + +Lokki ei voinut olla ajattelematta rouva Sappea ja sitä lakkoa, joka +oli puhjennut heidän pienessä yhteiskunnassaan Genèvejärven rannoilla, +kun samalla kuului ääntä muurahaispesän sisästä ja parvi muurahaisia +yhtäkkiä syöksyi ulos, toiset siivekkäitä toiset siivettömiä. Se, +joka piti historiallista esitelmää, ei ennättänyt väistää ja sai +korvapuustin eräältä lihavalta eunukilta. + +Lokki ja sorsa pakenivat erään paatsaman taakse ja voivat sieltä +hyvässä rauhassa katsella sitä surullista näytelmää, joka tapahtui +heidän hämmästyneiden katseidensa edessä. + +Ensiksi tuli noin parikymmentä siivekästä naarasta ulos pesästä ja +muutamien valmistavien toimien jälkeen kohosivat ne auringonpaisteessa +suuren kuusen huipun yläpuolelle. Sen jälkeen muutamia satoja, +samoin siivekkäitä koiraita, jätti vankilansa täyttääkseen synkkää +kutsumustaan. + +— Tämä on häämatka — sanoi sorsa selitykseksi. + +— Se mitä tapahtui kuusen yläpuolella, oli peitetty itse siihen +pilveen, jonka nämä pienet elävät muodostivat, ja oli jokaiselta +kuolevaiselta silmältä salattuna, ollen ainoastaan hedelmöittävän +auringon katseiden alasena. + +Kun tunti oli kulunut ja häät olivat lopussa, laskeutuivat naaraat alas +ja astuivat jälleen äitiyshuoneeseen, missä työntekijättäret nyhtivät +niiltä pois siivet, joista niille ei tästä lähin ollut mitään hyötyä. + +— Langenneet enkelit pudottavat viattomuuden siipensä — lausui sorsa. + +— Entä murhaenkelit, mitä ne tuolla tekevät? — kysyi lokki +säikähtäneenä, kun hän näki työntekijättärien syöksyvän koiraksien +niskaan, joilla uupuneina ei ollut rohkeutta lähestyä muurahaispesää, +vaan pysähtyivät avuttomina ruohistoon sen ympärillä. + +— Ne panevat toimeen verilöylyn koirasten keskuudessa, jotka nyt ovat +tulleet tarpeettomiksi. + +— Semmosta kuulumatonta raakuutta! Tulkaa sitte ja sanokaa, että naiset +ovat orjuutettuja! Tarvittaisiin yhdistys miesten oikeuksien valvomista +varten. Mies parat! Minä olen saanut tarpeekseni ihannevaltiosta. + +— Mitä tehdä. Se on niiden luonto. + +— Sitä voi kutsua taaksepäin meneväksi kehitykseksi. Minä toivon +sinun myöntävän, että sukupuolettomiksi tehdyt olennot ovat suvustaan +huonontuneet. + +— Siitä ei ole epäilystäkään, etteivät ne ole suvustaan huonontuneet, +ja se on juuri kehitystä... + +— Onko suvustaan huonontuminen kehitystä? No niin. Onneksi tapaa vielä +korkeampien eläinten keskuudessa luomisen herroja paremmissa oloissa. + +— Missä sitte, ellei kysymys ole liian tunkeileva. + +— Joo, esimerkiksi kanoissa. + +— Oh, luuletko sinä että kukko on keisari? Erehdys! Katsohan, miten se +seuraa kanoja, miten kohtelias se on antaessaan käsistään makupalat, +kuopiessaan maata naisille. Kukko saa olla yövahtina, suojavahtina, +kenttävahtina. Hän on sanalla sanoen naisyhteiskunnan asiamies ja +juoksupoika. + +— Sinä olet kai kuitenkin samaa mieltä siinä, että mormonismi on +epäsiveellistä. + +— Onko sinusta sitte parempi, että on sukupuolestaan vapautettuja +naisia, kuin hedelmöitettyjä. Minusta on kanatarha parempi kuin +muurahaispesä. + +— Tiedätkös sorsa, että tästä hetkestä alkaen en pidä kummastakaan. +Luonto on yhtä puutteellinen kaikkialla. On yhtä hyvä ottaa luonto +semmosena kuin se on, kuin muualta etsiä ihanteita. Hyvää iltaa ja +kiitos ja kunnia! + +— Onnea matkalle! Muista nyt vaan ne opetukset, joita olen sinulle +antanut! + +Matkatoverit erosivat ja lokki lensi pohjosta kohti. Kun paraillaan oli +auringonlasku, ei hän lähtenyt merelle, vaan pysytteli maanpuolella. +Keskiyön paikkeilla oli kuu noussut ja lokki näki jalkainsa alla pitkän +valoviivan, kahden hopeanauhan tavoin kiemurtelevan Pohjosesta etelää +kohti. Hän seurasi korkealla rautatienrataa, jonka kiskot loistivat +kasteessa, samalla kun hän hengitti ilmaa, joka oli täynnä oranssin ja +magnoliakukkien tuoksua, ja sai näkyviinsä suuren pyöreän kehän täynnä +keltasia valopilkkuja. Se oli kaupunki. Uteliaana saamaan tietää, +miten kaksikätiset olennot käyttäytyivät kaunista sukupuolta kohtaan, +läksi lokki kaupunkiin, pysytellen sivulla, jotta ei saattaisi itseään +minkäänlaisen tunkeilevan huomion esineeksi. Hän näki silloin suuren +rakennuksen, jota valasivat suuret kynttiläjalat sähkövaloineen, +ja josta juhlapukuinen joukko astui ulos; naiset ensinnä ja miehet +jälestä, kantaen näiden saaleja. + +— Siinä on meillä miesrenki — mutisi lokki. + +— Hän lensi ja piilottautui kattoräystäälle. Siitä hän voi tarkastella +niitä kun ne vaelsivat eri tahoille. Naiset kulkivat suorina kuin +kuningattaret ja kavaljerit seurailivat heitä hattu kädessä, tarjosivat +käsivarttaan palvelevaisella tavalla ja osottivat seuralaiselle +alituista pientä huolenpitoa, ilman että voi nähdä ainoatakaan naista, +joka teki samalla tavalla kavaljerilleen. + +— Tasa-arvosuutta ei ole otettu käytäntöön täällä — lausui lokki. + +— Hän kurkisti erääseen vastapäätä olevaan ikkunaan, missä oli +unohdettu vetää alas verhot. + +Nuori nainen istui siellä leposohvalla ja tarkasteli kylmällä katseella +nuorta miestä, joka oli polvistuneena hänen edessään matolla. + +— Eihän tuo pyydä tuolla naiselta muuta kuin minkä nainen tulee myymään +hänelle? + +Lokki lensi ylös ja nousi korkealle ilmaan keksiäkseen tien kotiinpäin. + +Kuunvalossa pisti hänen silmiinsä suuri rakennus valkeasta marmorista. +Koristeltuna torneilla rajattomiin saakka, sekä tuhansilla +kuvanveistoksilla, kukilla, lehdillä, viireillä ja päädyillä, tarjosi +se verrattoman näyn. Lokki liukui alas tarkastellakseen veistokuvia. +Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja sekasin. Mutta keskellä tätä +minaretimetsää kohosi korkealle kupoli, korkeampi kuin kaikki toiset, +ja sen huipulla, korkeimmalla paikalla, oli kuparista tehty nainen, +joka tuuditti käsivarsillaan vastasyntynyttä lasta. + +— Temppeli, joka on pyhitetty naisten palvelukselle, päätteli lokki +itsekseen. — Tämä on toki kuitenkin äiti. Erittäin hyvä! + +Samassa hetkessä kuin lokki valmistautui lähtemään matkoihinsa, kuului +sulavaäänistä laulua katedralin syvyydestä. Säveleet tunkivat katon +läpi ja keskellä urkujen möyryämistä puhuivat ihmisäänet sanoja, jotka +tekivät suuren vaikutuksen vanhaan lokki-isoisään. Äänet lauloivat: + + Ave Maria, gratia piena, + Dominus tecum, + Benedicta tu in mulieribus + Et benedictus ventris... + +— Huolimatta täysin ihanteellisesta realismistaan on tämä laulu, mikäli +juuri olen saanut oppia, erittäin paikkansa pitävä. Ave mater! Siunattu +olkoon äitiys! + +Ja lokki läksi matkaan, äkkinäisen koti-ikävän pakottamana. + +Kun hän oli kulkenut Mont Cenis vuoren ohitse kevyen aamiaisen jälkeen +Annecyjärvessä, tuli hän takasin Genèven satamaan varhain aamulla. + +Suuri oli hänen hämmästyksensä kun hän ei nähnyt vilahdustakaan +lakkotovereistaan. Hän lensi selän ympäri tuloksetta, nuuski kaislikon +Coppèn, Thononkarien ja Nyonjärven luona, mutta menestyksettä. Katkeria +epäluuloja alkoi nousta hänen sieluunsa kun hän saapuessaan Genèven +satamaan luuli näkevänsä rouva Sapen kyyristyneenä eräällä lankulla +Collongen lastauspaikalla. Tämä näytti olevan häpeissään ja hämillään +eikä osottanut huomaavansa matkailijan paluuta. + +— Hyvää päivää rouva — huusi tämä kaukaa. — Miten käy lakon? + +Vanhus muutti tuskin asentoa ja vastasi, katsellen viistoon häneen: + +— Noin mukiinmenevästi. Kaikki ovat karanneet kaikessa hiljaisuudessa. + +— Yhdessäkö? + +— Sikin sokin. + +— Kirottua! Antamatta minun aavistaa hituistakaan! + +— Se on oikein teille, vanha pukki! + +— Kas siinä te näette, niin paljon kuin te saarnasittekin vastoin +luontoa, pysyy terve luonto kuitenkin jälellä! + +— Entä epäterve luonto? + +— Sekin on jälellä, mutta se tulee toisessa sijassa. Minä valitan +täydestä sydämestäni, vanha Sappi, muita kyttyräselällä ei koskaan ole +oikeutta ruveta harjottamaan kiihotusta selkärangan mutkistamiseksi. + + + +PYHÄ HÄRKÄ ELI VALHEEN RIEMUITSEMINEN + + +Faraojen maassa, missä leipä oli niin kallista ja uskontoa oli kovin +viljalti, missä kaikki muu oli pyhää paitsi veronmaksajat, missä pyhä +lantaeläin kiersi kokoon pyhiä lantakasojaan pyhän uskonnon pyhän +suojeluksen alaisena, siellä seisoi muuan nuori fellah eräänä kauniina +päivänä, jolloin pyhä Niili oli nostanut pyhän liejunsa huojuvien +palmupuiden juurelle, ja katseli sitä riemastuttavaa toimitusta, jonka +avulla sonni Aleksanteri oli paraikaa jatkamassa sukuaan, tietämättä +mitään niistä kolmestakymmenestä vuosisadasta, jotka pyramidien +harjoilta heittivät historiallisia katseitaan tämän keväiseen työhön. + +Silloin kohoaa punanen hiekkapilvi pohjosella taivaanrannalla ja jono +kamelinpäitä nousee vähitellen väreilevän erämaanpinnan yläpuolelle, +lähestyy, kasvaa suuremmaksi ja fellah heittäytyy pelokkaana Osiriksen +kolmen papin ja näiden hengellisen matkaseurueen eteen. + +Papit nousevat kameliensa selästä kiinnittämättä huomiotaan fellahiin, +joka makaa mahallaan. + +Hillitön sonni on nimittäin kiinnittänyt hengellisten herrain uteliaat +silmät puoleensa. He astuvat lähemmäksi ja tutkivat tulista eläintä +päästä kantapäihin, nipistävät sitä kyljistä, katsovat sitä suuhun ja +äkkiä tulee vavistus heidän päällensä ja he lankeavat polvilleen ja +alkavat veisata virttä. + +Kun härkä oli täyttänyt velvollisuutensa tulevia sukupolvia kohtaan, +haisteli se odottamattomia jumaloitsijoitaan, jonka jälkeen se kääntyi +ympäri ja sivalsi vienosti hännällään heitä kasvoihin. + +Mutta kun kunnon papit taasen olivat selvinneet jaloilleen, kävivät he +puhuttelemaan fellah polosta, joka ei enää tiennyt mitä ajatella. + +— Onnellinen kuolevainen, sinun epäpuhtaiden käsiesi hoidossa +on aurinko antanut syntyä ja kasvaa Apis-härän, Osiriksen +tuhannenkuudennenkymmenennen lihaksitulemisen. [Apis-härkä oli vanhan +ajan egyptiläisillä auringon jumalan Osiriksen lihaksi tullut edustaja.] + +— Herrain tulisi pikemmin kutsua sitä Aleksanteriksi — vastasi +hämmästynyt fellah. + +— Suus' kiinni, sinä arkkinauta, sinun härälläsi on kuun merkki +otsassa, ja sillä on merkit kyljissä ja sittiäinen kielen alla. Se on +auringon poika. + +— Ei, varmasti ei, hyvät herrat, sen isä oli kylän siitossonni. + +— Pois täältä, senkin aasi — huusivat papit raivostuneina — tästä +hetkestä alkaen ei sonni Memfin papillisen lain mukaan enää kuulu +sinulle. + +Turhaan koetti fellah polonen tehdä vastaväitteitä tätä tunkeutumista +vastaan yksityisen omistusoikeuden alalle. Papit tekivät parastaan +valistaakseen hänen vähäistä käsityskykyään, mutta heille oli +mahdotonta saada häntä käsittämään, että sonni oli jumala, ja he +velvottivat hänet lopuksi täydelliseen vaiteliaisuuteen sen sukuperän +suhteen, eivätkä vitkastelleet kulettaessaan sitä pois. + + * * * * * + +Apiksen temppeli oli aamuauringon valasema ja tarjosi verrattoman +nähtävän, joka vaikutti suorastaan musertavasti ja salaperäsesti asiaa +tuntemattomiin, mutta melkein naurettavasti salaisuuden tietäviin, +jotka ymmärsivät tutkia sen merkkejä, mitkä eivät mitään merkinneet. + +Joukko talonpoikaisnaisia oli kerääntynyt suuren portin eteen ja odotti +sitä hetkeä, jolloin portit avattaisiin ja heidät vapautettaisiin +maitopytyistään, joita he olivat kantaneet sinne niinkutsutun +uudestisyntyneen jumalan hyväksi. + +Vihdoinkin kuului temppelin sisustasta torven räikeä ääni ja pieni +luukku suuressa portissa avattiin. Näkymättömät kädet vastaanottivat +pytyt ja luukku sulettiin taasen. + +Mutta sisällä temppelissä, kaikkein pyhimmässä, seisoi sonni +Aleksanteri kopissaan ja pureskeli heinätukkoa, mulkoillen alempaa +papistoa, joka paraikaa kirnusi voita hunajakakkuja varten, jotka +korkeampi papisto tulisi hyväntahtosesti syömään Apis-jumalan puolesta. + +— Maito alkaa tulla huonommaksi — arveli eräs. + +— Kasvava epäusko! — vastasi toinen. + +— Tahdotko siirtyä senkin kaksinkertainen aasi! — huusi kolmas, joka +paraikaa suki härkää, ja antoi potkun härän kylkeen seurata sanojaan. + +— Uskonto menee taaksepäin — jatkoi ensimäinen. + +— Helvettiin uskonto, kun kaupat rotsii huonosti! + +— Niin, mutta joka tapauksessa tarvitaan uskontoa kansaa varten! Ja +miksei yhtä hyvin tämä kuin joku muu. + +— Käänny luuska kuului häränhoitajan suusta, joka jatkoi sukimistaan +— huomenna tulee sinun näytellä rakasta jumalaa, niin että piru ottaa +seurakunnan. + +Ja koko papisto kajahutti hillittömän, vilpittömän naurun, semmosen, +jonka valistunut papisto niin erinomaisesti osaa. + +Seuraavana päivänä, joksi juhla oli määrätty, kulotettiin Apis-härkää, +joka oli kukkien ja köynnösten koristama ja silkkinauhoihin kääritty, +ja jonka edellä joukko lapsia ja soittajia kulki ympäri temppeliä +vastaanottamassa kansan palvelusta. + +Kaikki kävi niin hyvin kuin voikin toivoa, eikä mikään häirinnyt iloa +ensimäisten puolituntisten aikana. Mutta häijy sattuma sovitti, että +Aleksanteri-polosen entinen omistaja, jota veronmaksuhuolet rasittivat, +oli tuonut lehmänsä torille myydäkseen sen. Ja se seisoi vielä siellä, +kun juhlakulkue marssi esiin eräältä lähikadulta ja toi sen sivutse +puolison, josta se oli ollut vuode- ja pesäerossa useampia kuukausia. +Tämä, joka pakollisen leskeytensä aikana tunsi itsessään aivan +uskomattoman voiman virtaavan ja jota nyt entisen puolisonsa erityinen +tuoksu houkutteli luokseen, unohti ne velvollisuudet, joita sillä +jumalanvirassaan oli, antoi jumalan näyttelemisensä jäädä sikseen ja +rynkäsi kohti puolisoaan. + +Asema tuli vakavaksi ja se täytyi pelastaa jos mahdollista. Kaikeksi +onnettomuudeksi papeille oli fellahin ilo sonninsa jälleennäkemisestä +liian suuri, niin ettei hän voinut hillitä itseään, vaan alkoi huutaa: + +— Voi sinua, polonen Aleksanteri, kuinka olen sinua kaivannut! + +— Mutta papit olivat valmiita vastaväitteilleen: + +— Hän pilkkaa jumalaa! Kuolema pyhyyden häväisijälle! + +Fellah, jonka raivostunut joukko yhdessä silmänräpäyksessä mukiloi +pehmeäksi, joutui poliisin käsiin ja vietiin oikeuden eteen. Kun häntä +käskettiin puhumaan totta, pysyi hän jyrkästi väitteessään, että härkä +kuului hänelle, ja että se Aleksanterin nimellä oli tehnyt kunnan +siitossonnin palvelusta hänen kylässään. + +Mutta nyt ei ollut kysymyksessä tosiasiain selville saaminen. Fellahin +oli vaan vastattava syytteeseen: + +— Oletko tai etkö ole pilkannut pyhää härkää kutsumalla sitä +Aleksanteriksi? + +— Tietysti olen kutsunut sitä Aleksanteriksi, koska... + +— Riittää! Sinä olet kutsunut sitä Aleksanteriksi. + +— Koska... se on totta. + +— Ei totuutta saa sanoa. + +— Onko sitten valehdeltava? + +— Ei sanota valehdella; käytetään sanontatapaa: kunnioittaa toisten +mielipiteitä. + +— Kenen toisten? + +— Sen sinä kyllä tiedät... lähimmäistensä... kaikkien ihmisten. + +— Siinä tapauksessa, kunnioitettava tuomari, suvaitkaa kunnioittaa +minun mielipidettäni härän suhteen ja jättäkää minut rauhaan! + +— Mutta, senkin pölkkypää, niillä toisilla ei tarkoteta sinua, +ymmärrätkö? + +— Niin, kyllä ymmärrän, toisia ovat kaikki muut paitsi fellah. + +— Sinäkö tässä minua kuulustelet? Mene matkoihisi; papit saavat +menetellä suhteesi niinkuin haluavat. + +Vietynä Osiriksen temppeliin tapasi fellah ylipapin enemmän +vastaanottavaisena selityksille, kuin hän oli uskaltanut toivoa. + +Se oli epäilemättä sonni Aleksanteri, sitä ei pappi tahtonut kieltää, +mutta sitä ei saanut sanoa, koska... no niin... koska kerran +yhteiskunta oli rakennettu äänettömien sopimusten varaan, oli aivan +välttämätöntä kunnioittaa toisten mielipiteitä. + +Mutta miksi taivaan nimessä ei sitte kunnioiteta fellahin mielipidettä, +koska hänkin on "toinen", joukkoon verrattuna. + +Ylipappi, rehellinen mies, jolla oli sydän oikealla paikallaan, tunsi +väsyneensä kaikkiin varastemppuihin ja tuli liikutetuksi fellahin +koristelemattomasta tavasta katsoa asioita. Hän huomasi nyt tilaisuuden +sopivaksi ehdottaa parannuksia ja neuvoteltuaan ammattiveljiensä +kanssa, päästi hän etukartanoihin kansan, joka oli seissyt porttien +edustalla, ja viittansa poisheitettyään astui hän kansalaisen pukuun +puettuna alttarille puhuakseen kansalle. + +Lapseni — alkoi hän. + +Mutta hämmästyneen kansan keskuudessa, joka ei enää tuntenut häntä, +syntyi liikettä. + +— Lapseni — huusi ylipappi — puku ei tee miestä. Ettekö näe ystäväni, +että se olen minä, Osiriksen ylipappi. + +Joukko alkoi mutista. + +No niin lapseni, hetki on nyt lyönyt, jolloin teille on tehtävä +tunnetuksi pyhät salaisuudet. Älkää pelästykö! Minä olen vaan +yksinkertainen kuolevainen, niinkuin te kaikki, ja rauhottaakseen +teitä olen heittänyt päältäni pitkäliepeisen pukuni. Te olette pitänyt +härkää, kaikkea hedelmöittävän auringon vertauskuvaa, itse jumalana. + +Ja kääntyen pappien puoleen, jatkoi hän: + +— Vetäkää pois esirippu! + +Joukko, joka ei milloinkaan ollut nähnyt temppelin sisustaa, heittäytyi +polvilleen sfinxin ja Osiriksen kuvien edessä, joita häämötti +puoliavointen esirippujen välistä. + +Ei kukaan uskaltanut katsella sinne. + +— Nouskaa ylös — jyrisi pappi — kas niin, nouskaa ylös! Ja vetäkää nyt +syrjään toinen esirippu! + +Esirippu vedettiin syrjään. Ja kansan hämmästyneiden silmäin eteen +avautui aivan tavallinen talli temppelin taustassa, ja siinä makasi +pyhä härkä aivan välinpitämättömästi märehtien. + +— Tässä näemme sonni Aleksanterin — huusi pappi — te luulette, että se +on jumala, ja kuitenkin se on vaan nautaparka, eli kuinka fellah? + +Mutta silloin kuului kauhea kiljahdus ja keskellä sekavaa melua huusi +naisen ääni: + +— Temppelin häpäsijä! Alas jumalanpilkkaaja, valehtelija! + +Ja vähemmässä ajassa kuin minuutissa olivat naiset kuristaneet, +raahanneet ulos ja heittäneet kaivoon ylipapin. + +Ja samalla tavalla kohdeltiin fellahia, joka oli hävässyt pyhää valetta. + +Mutta papit näkivät parhaaksi laskea alas esiriput ja he pakenivat +kaikkein pyhimpään, jossa he jatkoivat pyhää karjanhoitoaan ja yhä +edelleen omistivat elämänsä ainoalle autuaaksitekevälle erehdykselle. + + + +MITEN PAPPI, JOKA USKOI JUMALAAN, TULEE KÄÄNNETYKSI MEHILÄISTEN +NOKKELUUDEN KAUTTA JA KUOLEE PERHEENSÄ HELMASSA TOTISESSA +JUMALAAKIELTÄVÄSSÄ USKOSSA + + +Oli kerran pappi, joka uskoi Jumalaan; kiusallinen tapaus, joka ei +kuitenkaan ole niin aivan harvinainen kristillisessä kirkossa. + +Niin ei kuitenkaan ollut aina ollut laita, sillä nuoruudessaan oli hän +saanut oikeita käsityksiä yliluonnollisista asioista sen kasvatuksen +avulla, jonka hänen hurskas jumalaakieltävä äitinsä oli hänelle +antanut. Kaikeksi onnettomuudeksi oli tämä nuori mies, heitettynä +nuoruudenajan myrskyihin, joutunut huonoon seuraan, joka pian ryösti +häneltä hänen lapsellisen uskonsa. Niin että kun hän tuli kypsään +ikään, havaittiin hänen olevan innokkaan jumalaanuskojan ja valmiin +vastaanottamaan papin takin äitinsä suureksi suruksi. + +Tarkkaan otettuna ei tämä nuori mies ollut tyhmä, kaukana siitä. +Ja hän ei milloinkaan turvautunut pyhiin tai maallisiin kirjoihin +etsiäkseen niistä todistuksia Jumalan olemassaolosta; hän oli keksinyt +tästä jääväämättömän todistuksen luonnon täydellisyydessä, joka +ilmeni ennen kaikkea eläinten vaistossa. Nuori pastori oli antautunut +mehiläisiä hoitamaan, ja kaikki mehiläishoitajat muuttuvat mehiläisten +turmiollisen vaikutuksen alaisina jumalaapelkääviksi; vakava +seikka, jonka turmiolliset seuraukset ovatkin herättäneet huomiota +jumalankieltäjien joukossa, jotka ovat tehneet parastaan vastustaakseen +mehiläisiä suojelustullien avulla. + +— Katsokaamme lapseni — niin tapasi pastori lopettaa alituiset +saarnansa jumalan olemassaolosta — katsokaamme esimerkiksi mehiläisiä +(ainoat eläimet, joita hän oli tarkastellut), kukahan on opettanut +niitä valmistamaan näitä ihmeellisiä hunajakakkuja? Minäkö? +Piikaniko? Vanha puutarhurini Jaakkoko? Ei, tuhat kertaa ei! Olisiko +ajateltavissa, että jos me tapaisimme mehiläiset taivaassa (jota +minä toivon), olisiko ajateltavissa, että nämä mehiläiset eivät +osaisi valmistaa hunajaa? Ei, tuhat kertaa ei! Yksinomaan siitä +yksinkertaisesta syystä, että Jumalan lait ovat ikuisia. Reväiskää pois +siivet niiltä, nyhtäkää jalat niiltä, silpokaa niiden kieli, sittenkin +ne valmistavat hunajaa kaikesta huolimatta. Kaikissa oloissa, kaikissa +ilmanaloissa säilyttävät mehiläiset vaistonsa kerätä hunajaa. Se on +järkkymättä niiden luonto, jonka Jumalan, muuttumattoman, kaikkivoivan +tahto on niihin istuttanut. Amen! + +Eräänä kauniina päivänä määrätään nuori pastorimme siirtomaihin +laivapapiksi, ja hänen määräpaikkansa on Martinique Länsi-Intiassa. + +Pitkä matka kuumaan vyöhykkeeseen ei pelottanut pastoria, mutta +mehiläiset raskauttivat hänen sydäntään. Miten suoriutuisi hän +jumalaakieltävien neekerien keskuudessa, jos häneltä riistettäisiin +todistuksensa Jumalan olemassaolosta. + +Pitkän miettimisen jälkeen teki hän reippaan päätöksen ja otti mukaansa +hunajaa valmistavat maamiehensä. + +Näemme hänet vihdoin onnellisesti ja terveenä saapuneena Martiniquelle, +jossa hän jättää siipikarjansa erään neekerin, luotettavan +jumalankieltäjän hoidettavaksi. Tämä, joka oli kovin utelias ja sangen +omantunnontarkka sekä uuttera siinä mikä hänellä oli tehtävänään, +keksi ottaa mehiläiset yhden erältään siivistä laskeakseen ne, mistä +oli ainoana seurauksena, että herkkäuskoinen neekeri tuli käännetyksi +uskomaan perkeleeseen, niin, enemmän kuin sitä, tuhanteen perkeleeseen. + +Laivapappi riensi apuun kuullessaan mustan veljensä hillittömät huudot, +ja tarjosi hänen lohdutukseksensa tiedon, että mehiläiset ovat saaneet +neulasensa Jumalan tahdon kautta, mikä melkosessa määrässä vahvisti +neekerin uskoa häijyyn Jumalaan, jota kutsutaan perkeleeksi. Kaikki +toisetkin mustat siirtolaiset, jotka olivat useita kertoja koettaneet +syödä "sokerikärpäsiä", olivat valmiita suosiollisesti vastaanottamaan +tämän uuden perkeleopin, ja turhaan pani kunnon pastorimme +vastalauseitaan tätä vastaan. + +Niin pitkälle oli tultu, kun syksy saapui. Hunajasato tuotti ainoastaan +mitättömän vähän pastorille, ei oikeen tiedetty mistä syystä. + +Oikeastaan pääsi pastorissa vallalle imelänhapan tunne näitä +kansanvillitsijöitä vastaan, jotka ottivat itselleen vapauden olla +tekemättä mitään ja levittivät kirottua perkeleoppia. + +Talvi menee ohitse sateetta ja lumetta. Kunnon pastorimme makaa +riippumatossaan, joka on kiinitetty kahteen palmupuuhun, ja antaa +kastepuvussa olevan mustan sisaren leyhyyttää raitista ilmaa itselleen +sillä aikaa kun hän miettii kysymystä Jumalan olemassaolosta. +"Juoppojen Jumala", sen voi vielä ymmärtää, mutta neekerien ja +mehiläisten Jumala — sitä kannattaa miettiä. Ja hän miettii, +samalla kun suosiollisesti ja surkutellen silmäilee neekeritärtä, +joka oli kokonaan paljastettu — käsityksestä ensimäisen miehen +syntiinlankeemisen syistä. + +Siten kului talvi, kevät ja kesä, ja mehiläiset vaan yhä jatkoivat +neekerien kurjien sielujen turmelemista. Kun syksy oli saapunut, +oli pastori koko utelias saamaan tietää, miten mehiläiset olivat +menetelleet talvivarastojensa suhteen. Eräänä kauniina päivänä kävi hän +käsiksi työhön, Cesarin, mehiläisvartijan avulla, ja aikoi verottaa +pesiä. + +Voi käsittää hänen hämmästyksensä, kun hän ei nähnyt merkkiäkään +hunajasta. Hänen ensimäinen epäluulonsa lankesi Cesarin päälle. + +— Oletko syönyt hunajan, senkin nauta? — huusi hän. + +— Ei, massa, nigger ei syödä kärpäslikaa. + +— Tarkotat hunajaa. + +— Se, mitä kärpäset likaavat, niin massa. Kristityt olla liansyöjiä, +nigger ei. + +— Ei se ole lantaa, se on niiden talviruokaa. + +— Ei meillä ole mitään talvea. + +— Se on totta, sinulla on aivan oikein, mutta mehiläiset ovat joka +tapauksessa pakotettuja keräämään hunajaa, koska se on niiden vaisto, +käsitätkö, Jumalan tahto, sanalla sanoen. + +— Jumala tahtonut, että kärpäset syövät talvella, mitä likaavat +kesällä? Ei voida käsittää sitä, massa! + +— Mutta, senkin pässinpää, niiden täytyy joka tapauksessa kerätä kutsu +sitä miksi tahdot. Jos on Jumala taivaassa, niin tapahtukoon hänen +tahtonsa! + +— Mutta, pyhä isä, entä kärpästen tahto sitte? + +— Oh, älä tule puhumaan, että luontokappaleilla voisi olla tahtoa. + +— Miksikä ei, veli? Ja miksi kerätä talveksi, kun sokeriruokoja on koko +vuoden ympäri käsillä? Ei olla mitään tyhmeliiniä, nuo pikku elävät. + +Pastorin järki sumeni. Olisivatko mehiläiset todella huomanneet, ettei +niiden enää tarvinnut kerätä varastoa kylmän vuodenajan varalta, +senvuoksi että sokeriruokoja oli aina saatavana? + +Kauheat epäilykset saivat pastorin sielun valtaansa. Jos mehiläiset +voivat ajatella, olivat esteettömiä vetämään johtopäätöksiä ja +muuttamaan ikuisia määräyksiä mielensä mukaan, mihin joutuvat silloin +vaisto ja sallimus? Joutuneena toivottomuuteen ja täynnä suuttumusta +näitä mehiläiskelvottomia kohtaan, kävi hän eräänä päivänä vihapäissään +särkemään pesiä. Mehiläiset, jotka raivostuivat siitä, että niitä +tällä tavalla ajettiin ulos, syöksyivät laumottain pastorin päälle, +joka ei enää ollut sotakelpoinen, vaan lopuksi joutui tappiolle ja oli +pakotettu turvautumaan vuoteeseen. + +Kärsimysten pitkien öiden kuluessa sai hän aikaa katuakseen uskoaan +harhaoppiin. Äitinsä hoitamana, jonka hurskaisiin mielipiteisiin ei +harhaoppinen jumalaoppi ollut vaikuttanut, heitti pastori henkensä +hänen sylissään, voitettuna takasin lapsuuden uskolleen, tunnustaen +riemulla todellista jumalaakieltävää uskoa, suureksi iloksi mustille +seurakuntalaisilleen, jotka olivat saaneet niin kovasti kärsiä neulaa +terävämmistä todistuksista Jumalan olemassaolosta. + + + +OMISTUSOIKEUTTA + + +Komea pähkinäpensas kasvoi haassa. Pähkinät olivat kypsiä, kun orava +tuli sinne heleänä elokuun aamuna. + +— Tämä on minun pähkinäpensaani — sanoi se itsekseen ja hyppäsi oksalle +koitellakseen hampaittensa kestävyyttä herkullisissa hedelmissä. + +— Pois täältä, varas! — kuului heikko ääni pensaasta. + +— Kuka siellä? — huusi orava ja kurkisteli sinne tänne. + +Pian oli se keksinyt pähkinähiiren pensaan juurella. + +— Tahdotko laputtaa matkoihisi ja jättää minun pähkinäni rauhaan! — +jatkoi pähkinähiiri. + +— Sinun pähkinäsi — irvisteli orava ja kävi käsiksi pähkinöihin kaikin +voiminsa ja ensinkään ujostelematta. + +— Anna olla, senkin varas! + +— Millä oikeudella, jos saan luvan kysyä, kuuluu tämä pensas sinulle? + +— Jus primi venientis, ensiksi tulleen oikeudella, jos haluat tietää. + +— Erittäin hyvä, herraseni, ja minä otan sen jus primi occupantis, +ensiksi valtaajan oikeudella. Voima käy oikeuden edellä. Minä olen +voimakkaampi, siis on minulla etuoikeus sinun edelläsi, näetkös! + +— Mitä teillä on täällä tekemistä — löperteli närhi, melun paikalle +houkuttelemana. Antakaa minun pähkinäini olla rauhassa, muuten saatte +nähdä jotakin. + +Anteeksi, herraseni — vastasi orava heti, — mutta minä olen juuri +keksinyt tämän pensaan. + +— Että sinä olet keksinyt minun pensaani, sen kyllä uskon, mutta millä +oikeudella olet sen vallannut. + +— Olen ottanut sen sillä oikeudella, jonka... + +— Sinä olet aivan yksinkertasesti ottanut sen. Ja nyt tulen minä ja +otan sen takasin. + +Samassa silmänräpäyksessä kun närhi aikoo syöksyä oravan kimppuun, +lentää tiheä kivisade taistelevia kohti, joille tulee kiire lähteä +pakoon. + +— Senkin vietävät — huutavat pojat, jotka olivat tulleet sinne +keräämään pähkinöitä — nyt ne eivät saa mitään vaivoistaan. + +Ja pojat alkavat poimia pähkinöitä lakkeihinsa. + +Luulen että pensaiden takana pidetään hauskaa — mutisi vuokraaja, joka +nyt ilmestyi näyttämölle. — Sallikaa, herrat varkaat, minun hiukan +kuumentaa teidän korvianne, niin ettei teidän käskyksenne yksityisestä +omistusoikeudesta joutuisi harhateille. + +— Kauniita vapoja nuo, keskeytti hänet korpraali, joka oli tullut +sinne patrulleineen ja veti nyt esiin miekkansa, juuri semmosia me +tarvitsemme risukimppuihin. + +— Seis siellä — keskeyttää vuokraaja. + +— Oletteko te ehkä tilanomistaja? — kysyy korpraali. — Ei, sitä te ette +ole! Pitäkää sitte suunne kiinni! + +— Mutta minä olen vuokraaja. + +— Entä sitte! Teillä ei itsellänne ole oikeutta leikata poikki tätä +pensasta, mutta minulla on. + +— Olisivatko lait omistusoikeudesta lakkautetut? — kysyy vuokraaja. + +— Kyllä, tällä kertaa, hyvä mieheni; sodan aikana vaikenevat lait, ja +jos te tahdotte seurata minua tilanomistajan luo, näytän minä hänelle +määräykseni. Tässä se on. + +He menevät, mutta tuskin ovat he poissa, kun rautatie-insinööri astuu +paikalle työmiesjoukon seuraamana. + +Hän pystyttää vatupassinsa, tekee laskuja, sihtailee, kirjottaa +muistiinpanoja ja jakaa töitä. + +— Hakatkaa pois tuo pensas aluksi — sanoo hän. + +Sanottu ja tehty. + +— Millä oikeudella te otatte vapauden hakata metsää? kysyy +tilanomistaja, joka on tullut paikalle. + +— Pakkoluovutuslain nojalla. + +— Vai niin. Olkaa niin hyvä. + +Ja tilanomistaja menee tyytyväisenä saamaansa selitykseen. + +— Laillista yksityisen omistusoikeuden syrjäyttämistä tuo — sanoo +korpraali. + +— Viimeksi tulleen oikeudella — puhkeaa vuokraaja sanomaan. + +— Nyt on meidän kiiruhdettava pakkoluovuttamaan pähkinät — mutisevat +pojat. + +— Minä teen tilauksen — löperteli närhi. + +— Tulkaa sitte sanomaan, että löytyy mitään omistusoikeutta — piipittää +pähkinähiiri. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76962 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..304e496 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for book #76962 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76962) |