Update for 76962HEADmain

4 files changed, 5152 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/76962-0.txt b/76962-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..c85851e
--- /dev/null
+++ b/76962-0.txt
@@ -0,0 +1,5136 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76962 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+NARRIEN YHTEISKUNNASTA
+
+Muutamia kertomuksia
+
+
+Kirj.
+
+AUGUST STRINDBERG
+
+
+Suomentanut
+
+Väinö Tanner
+
+
+
+
+
+Porissa,
+Osuuskunta Kehityksen r.l. kustannuksella,
+1908.
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+Onnellisten saari.
+Korkeampia tarkotusperiä.
+Kaarle XII:n ruumiin ääressä.
+Urakoitsijamme.
+Satuja:
+   Lokit.
+   Pyhä härkä eli valheen riemuitseminen.
+   Miten pappi, joka uskoi Jumalaan, tulee käännetyksi
+      mehiläisen nokkeluuden kautta.
+   Omistusoikeutta.
+
+
+
+
+ONNELLISTEN SAARI
+
+
+
+EHSIMMÄINEN LUKU.
+
+
+Kolmimasto "Ruotsin Leijona" oli nostanut purjeet keulamastossa
+Älfsborgin linnotuksen ulkopuolella ja oli juuri nostamaisillaan
+ankkuria, kun muuan tullin soutuveneistä lähti maista ja antoi merkin,
+että laiva ei saisi vielä lähteä; mutta tuuli oli jo täyttänyt
+etupurjeen, ja laiva painoi ankkuriköyttä. Tullimiehet sousivat minkä
+jaksoivat; pätkä heitettiin laivasta ja pian kiskottiin tullivene
+suuren rungon viereen. Veneestä kapusi kaksi nuorta miestä ja hinattiin
+kanuunaportin kautta laivaan; heidän jälkeensä heitettiin nahkasäkki,
+joka näytti olevan heidän ainoana matkatavaranaan, ja sitte pistihe
+tullivene taas ulos; mutta "Ruotsin Leijona", joka oli nyt saanut
+ankkurin teljolle, purjehti pikkupurjeillaan merelle kajauttaen
+oikean sivustan kanuunoistaan iloisen laukauksen, mihin vastattiin
+linnotuksesta.
+
+"Ruotsin Leijonalla" oli lastina rautatakeita, vaatteita ja
+kappaletavaraa; sen lisäksi 500 matkustajan, enimmäkseen rikoksellisia,
+joita eli tuotu ankkuripajoista, vankiloista ja kuritushuoneista, ja se
+oli määrätty lähtemään Uuteen Ruotsiin Pohjois-Amerikassa.
+
+Senjälkeen kun nuoret herrat olivat kunnialla tulleet välikannen
+kautta ja seisoivat kannella, kääntyivät he, ja ikäänkuin yhteisen
+ajatuksen kannustamina, ojensivat kieltään joko linnotukselle tai
+maalle kokonaisuudessaan, joka sinersi heidän takanaan, sitä oli vaikea
+ratkaista. Senjälkeen kun he täten olivat antaneet isänmaallisten
+tunteittensa pulputa näkyviin, menivät he kapteenin kajuuttaan perässä
+näyttääkseen paperinsa ja antaakseen selityksensä.
+
+Siitä selityksestä, jonka he nyt antoivat, kävi ilmi, että he olivat
+ylioppilaita Upsalan yliopistossa, Dominus Lasse Hulling ja Peter
+Snagg, molemmat syytettyinä siitä, että he niinhyvin kaupungin
+kellarissa kuin myös osakunnan kemuissa olivat käyttäneet moitittavaa
+puhetapaa kuninkaan professorista, Serenissimus Olaus Rudbeckiuksesta
+ja tämän äskettäin painosta ilmestyneestä vuosisataisteoksesta Atland
+eli Manhem, jossa isänmaan kunnia oli tähän saakka kuvittelemattomalla
+ja aavistamattomalla tavalla tullut kohotetuksi, sanottu Serenissimus
+kun oli täydelliseksi varmuudeksi todistanut ja johtanut, että Svean
+valtakunta ei ollut vähempää kuin ihmiskunnan kehto. Surkuteltavain
+ja sopimattamain epäilystensä takia oli sanotut Hulling ja Snagg
+pantu karsseriin, mutta kun he tässä enemmän ahtaassa kuin
+terveellisessä oleskelupaikassa olivat käyttäytyneet taitamattomasti ja
+rangaistavasti, oli heidät tuomittu kujanjuoksuun ja kuritushuoneeseen.
+
+Kuninkaallisen majestetin erikoisen suosion kautta armotettuna olivat
+he saaneet luvan lähteä valtakunnasta ja matkustaa "Ruotsin Leijonan"
+kanssa Uuteen Ruotsiin.
+
+Kapteeni vastaanotti selityksen kelpo irvistyksellä. Hän ei ollut
+kuullut puhuttavan Atlantica kirjasta, mutta kun hän kuuli, että
+se käsitteli jotakin semmoista, kuin että Ruotsin valtakunta olisi
+sama kuin vajonnut Atland eli Onnellisten saari, asettui hän heti
+ylioppilasten puolelle ja selitti jokaisen merimiehen tietävän, että
+Atlantica oli Suuressa Meressä, joka juuri samasta saaresta oli saanut
+nimensä, eli Atlantinmeressä. Ja sitte hän lausui oppineet herrat
+tervetulleiksi ja tuli heidän hyväksi ystäväkseen.
+
+Matka sujui hyvien tuulten vallitessa yli Pohjanmeren, Kanaalin läpi
+ja ulos Espanjan merelle. Kun haaksirikon varalta ei uskallettu pitää
+vankeja sidottuina ja muuten ei pelätty pakoa tai kapinaa, kaikki kun
+olivat selittäneet olevansa tyytyväisiä siihen että saivat matkustaa,
+kulkivat he vapaina ja käyttäytyivät sopivasti ja siivosti. Naineet
+olivat saaneet takasin vaimonsa ja lapsensa, joita he eivät olleet
+nähneet vuosikausiin, ja he olivat julman ilosia ja onni teki heidät
+hyviksi. Mutta he eivät muuten olleetkaan niinkään vaarallisia.
+Jotkut olivat humalapäissään vetäneet puukkonsa esille, toiset olivat
+paenneet sotapalveluksesta ja jotkut olivat poimineet hedelmiä toisten
+puista, senvuoksi ettei heillä itsellään ollut niitä. Päästyään ulos
+pimeistä, epäterveellisistä vankiloista, nauttivat he täysin siemauksin
+nähdessään suuren meren, joka kietoi heidät valoon. Kaikki oli heille
+uutta ja he leikkivät kuin lapset kannella. Milloin oli heidän nähtävä
+delfini, joka tanssi aalloilla, milloin katsottava, miten merimiehet
+pyydystivät haikalan tai lentokalan.
+
+Työstä vapautettuina oli koko matka heille ikäänkuin pyhäpäivä, ja
+he tulivat ilman mitään toimeentulohuolia katetun pöydän ääreen,
+vajavaisen tosin, mutta riittävän.
+
+Molemmat ylioppilaat, joilla oli ollut nuora kaulassa, mutta olivat
+päässeet irti, tunsivat tavallaan olevansa kanssarikoksellisia
+ja tekivät tuttavuutta vapautettujen kanssa, joiden tuli heidän
+tavallaan uudelleen alkaa elämänsä taistelu uudessa maassa, uusissa
+oloissa. Lasse oli luonnostaan ja kasvatuksen kautta tullut siihen
+maailmankatsomukseen, että kaikki mikä tapahtuu, on paraaksi; Peter
+sensijaan oli sitä mieltä, että kaikki oli auttamatonta. Ja monasti
+joutuivat nämä toverukset riitaan näistä maailmankäsityksistään,
+jolloin aina tapahtui, että kumpikin sai puolet kuulijoista puolelleen,
+mikä kerran antoi laivalääkärille aiheen ratkasta riidan siten, että
+hän tunnusti kummankin olevan oikeassa. Elämä on sekä mustaa että
+valoisaa, sanoi hän. Se, joka sattuu näkemään ainoastaan mustan puolen,
+luulee että kaikki on mustaa; se joka sattuu näkemään ainoastaan
+valoisan puolen, luulee että kaikki on valoisaa. Ja siihen se jäi.
+
+Siten saapuivat he Azorien yhdeksälle saarelle. Täällä saivat he mennä
+maihin ja ojennella koipiaan. He luulivat tulleensa paratiisiin,
+sillä täällä kasvoi viiniä, maissia, appelsinia, ananasia ja melonia
+ulkona paljaan taivaan alla. Eräs veitsenleikkaaja, joka oli istunut
+ankkuripajassa kuusi vuotta, tuli niin iloseksi, että hänet täytyi
+sitoa, ja sidottuna makasi hän erään puron reunalla ja söi appelsinia
+niin että nenä oli keltasena, ja huusi että hän on Aatami. Hän tahtoi
+senvuoksi myös riisuutua alastomaksi, puettuna pelkkään tupakanlehteen,
+mutta laivapappi otti hänet käsiinsä ja selitti, että oli syntistä
+käydä alastomana. Mutta mies todisti pyhän kirjan ja Piplian historian
+avulla, että Aatami syntiinlankeemuksen jälkeen kävi viikunalehteen
+puettuna, jonka vuoksi hän katsoi olevansa oikeutettu käymään
+tupakanlehdessä. Mutta silloin todisti pappi kirkkoisäin ja Flora
+Exotican avulla, että viikunalehti ei ollut tupakanlehti.
+
+Vihdoin vietiin matkustajat laivaan; kulettiin täysillä purjeilla
+ja suunta oli Antiguamia kohti. Tähän saakka oli kaikki käynyt
+rauhallisesti ja hyvin, paitsi että oli saatu kestää pieni
+myrsky Pohjanmerellä. Mutta kun he olivat siirtymäisillään
+pasativyöhykkeeseen, saivat he tyyntä. Meri oli ympärillä ikäänkuin
+elohopeahorisontti, jonka päällä laiva liikkui magnetineulan tavoin.
+Kuumuus tuli sietämättömäksi, terva juoksi kaikesta seisovasta
+tavarasta ja laivan saumoista. Huuhdottiin kantta kaiken päivää
+ikäänkuin olisi pelätty sen tarttuvan tuleen. Siten kului kahdeksan
+päivää.
+
+Silloin, aikasin eräänä aamuna, huomasi kurkistaja etumastossa, että
+pilviä näkyi pohjosessa. Kapteeni, joka tiesi mitä tämä merkitsi, antoi
+heti sitoa kanuunat ja kaiken irtaimen, sulkea luukut, ja antoi väen
+olla valmiina pahinta vastaanottamaan.
+
+Muutamien tuntien jälkeen, aamiaisen aikaan, näkyi musta juova
+taivaanrannalla; muutamia tunteja myöhemmin kuului jyskettä, ikäänkuin
+laineet särkyisivät rantaa vastaan tai ikäänkuin vaunun jyrinää
+kaupungissa; ja veden yli syöksyi myrsky. Ennenkuin purjeitten avulla
+oli onnistuttu ohjata laivaa, olivat raa'at ja mastonhuiput meressä,
+ja pelkillä alapurjeilla antoi "Ruotsin Leijona" mennä myötätuuleen
+eteläänpäin, eteenpäin, eteenpäin, tietämättä mihin oltiin menossa.
+
+Myrsky raivosi kolme päivää ja joka hetki odotettiin saatavan kuulla
+kölin raapivan pohjaa. Pappi luki, saarnasi ja selitti, että muuta
+ei voitu odottaakaan, kun laivalla oli rikoksellisia. Hän muistutti
+Joonasta ja ehdotti kapteenille, että profeta Michan XII luvun 16:n ja
+seuraavien värssyjen nojalla heitettäisiin kaikki rikokselliset laidan
+yli, jotta vanhurskaat pelastettaisiin, mutta kapteeni ei suostunut.
+Kun vaara oli suurimmillaan, meni Lasse Hulling papin luo ja ehdotti
+hänelle, että yleinen rippi- ja rukouspäivä oli toimeenpantava, sillä,
+sanoi hän, ainoastaan katumattomat synnit painavat vaa’assa. Ehdotus
+hyväksyttiin ja alkoi rippi, josta rikokselliset vapautettiin, koska
+heillä ei ollut mitään tunnustamattomia syntejä.
+
+Tapahtuneessa tutkimuksessa ei havaittu ketään vanhurskaaksi. Mutta
+myrsky jatkui siitä huolimatta. Silloin kuultiin hiljaista napinaa
+eturuumasta. Joukko oli tuuminut sinne tänne ja vihdoin oli eräs
+neropatti saanut päähänsä, että papinkin oli tunnustettava syntinsä,
+sillä hän oli nyt ainoa, joka ei ollut syntejään tunnustanut. Ehdotus
+hyväksyttiin huutoäänestyksellä ja senjälkeen oli vaan löydettävä
+rippi-isä.
+
+Peter Snagg ilmottautui lopulta, sanoen tentanneensa hepreaa
+papintutkintoa varten. Pappi pani vastaan, mutta turhaan. Hän sidottiin
+suurmastoon ja saatuaan sekä ankaria uhkauksia ja ystävällisiä
+kehotuksia, tunnusti hän kyynelten viljalti vuotaessa, että hän
+nuoruudessaan oli vietellyt erään rippikoululapsen.
+
+Nyt syntyi neuvottelu, johon matkustajatkin ottivat osaa, ja kun
+pappi oli äänestänyt sen puolesta, että heidät kaikki viisisataa oli
+heitettävä mereen, lankesi tuomio pian siten, että papin oli jouduttava
+mereen profeta Michan XII luvun 16:n ja seuraavien värssyjen nojalla.
+Ja suoritettuaan viimeisen rukouksensa syöstiin hänet mereen.
+
+Mutta myrsky lisääntyi yhä. Vihdoin seitsemäntenä päivänä koiravahdin
+aikana törmäsi laiva. Kiljahdus vastasi rungon kolinaan. Laiva oli
+ajautunut keulallaan eräälle vedenalaselle karille, niin että se joutui
+ylösalasin. Kanuunat irtaantuivat siteistään ja putosivat välikannen
+läpi. Päivän koittaessa alkoi laiva vajota. Mutta silloin nähtiin maata
+tuulen puolella.
+
+Useimmat olivat ennättäneet veneisiin, mutta ennättämättä ottaa
+mukaansa jälkeäkään ruokatavaroista, vaatteista tai aseista. Kun
+aurinko nousi, huomasivat he kaikki kuusisataa henkeä tulleensa
+pelastetuiksi ja nousivat maihin hyvässä järjestyksessä, mutta laiva
+upposi kiven tavoin kun he astuivat jalallaan maihin.
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Seitsemän päivän vaivojen ja unettomuuden jälkeen olivat matkustajat
+niin rasittuneet, että he heti laskeutuivat maahan nukkumaan niiden
+puiden alle, joita kasvoi rannalla; mutta Lasse Hulling ja kapteeni
+läksivät tutkimusretkelle.
+
+He eivät olleet milloinkaan nähneet niin ihmeen kaunista maata; se oli
+heidän ensimäinen havaintonsa senjälkeen kun heidän kuumuuden takia oli
+täytynyt heittää päältään vaatteensa. Mikä heitä enimmin kummastutti,
+oli se, että he näin pohjosella leveysasteella, sillä he olivat
+vielä kaukana päiväntasaajan pohjospuolella, tapasivat näin lämpimän
+ilmanalan; mutta he löysivät pian syyn tähän siinä tulivuoressa,
+joka hiljalleen ikäänkuin vallituksena kohoutui pohjatuulta vastaan
+ja samalla maanalaisen lämpönsä kautta muutti maan kasvitarhaksi.
+Kaikkialla näkivät he palmuja, joissa oli taateleja ja kokospähkinöitä,
+leipäpuita, bananeja tai pisangeja, eräitä oranssin tapaisia hedelmiä,
+ananasia, viikunoita, jättiläismansikoita, meloneja, jotka kaikki joko
+kantoivat tai tulisivat kantamaan hedelmiä. Että maa oli saarta, siitä
+ei ollut epäilystäkään. Purot kiemurtelivat tamarindien varjoisten
+holvien alla ja punasessa granitissa löysivät he lähteitä, joissa oli
+jääkylmää vettä, mikä hämmästytti heitä, kun he tiesivät maaperän
+olevan tulista.
+
+Papukaijoja, hunajalintuja ja tukaneja punaisissa, viheriäisissä,
+sinisissä, keltasissa ja kullanvärisissä höyhenissä lenteli ympäri
+puissa laulaen miellyttävästi, ei niinkuin ne kirkuvat lajit, joita
+he olivat nähneet häkeissä; mutta ne olivatkin ainoita eläviä mitä he
+tapasivat. Heidän vaelluksensa tapahtui puiden siimeksessä, kukkivien
+niittymaiden kautta, jotka ulottuivat aina meren rantaan saakka. Lämpö
+tuli yhä painostavammaksi, niin että heidän täytyi jättää vaatekappale
+toisensa jälkeen pois. Päivällisen aikaan nousivat he tulivuorelle,
+joka näytti olevan sammunut, ja illan suussa voivat he sen juurella
+mennä levolle, kumpikin palmulehvänsä alle, turvassa sekä eläinten että
+ihmisten hyökkäyksiltä, sillä heillä oli nyt varmuus luuloonsa, että he
+olivat saarella, jolla ei ollut vaarallisia eläimiä eikä ihmisiä.
+
+Kun he seuraavina päivänä päivällisen aikaan tulivat
+maallenousupaikalle, tapasivat he matkatoverinsa pitkällään puiden
+alla, kylläisinä, puolialastomina ja valveillaan uneksien. Lasse, joka
+oli sekä tietorikkain että taitavin heistä, valittiin puheenjohtajaksi
+siinä neuvottelussa, joka nyt pidettiin. Saari tosin havaittiin
+suloisemmaksi kuin sitä kuvata voi, mutta oli ajateltava tulevaisuutta.
+Ensimäinen kysymys koski asuntoja, sillä odotettiin talvea. Lasse
+vastasi heti tähän kysymykseen, että kaiken olettamuksen mukaan oltiin
+juuri keskitalvessa. Ne jotka tahtoivat asua ummehtuneissa majoissa,
+voivat huvitella itseään menemällä katkasemaan puita ja kuorimaan niitä
+kynsillään, sillä kaikkia työkaluja puuttui. Ne, jotka ennemmin pitivät
+rauhasta ja levosta, voisivat tyytyä rakentamaan vajoja puiden alle.
+Toinen pelko koski ruokaa. Lasse vakuutti, että senmukaan kuin hän oli
+havainnut puista ja yrteistä, ei täällä tulisi puuttumaan ruokaa koko
+vuotena, sillä kun yksi puu lakkasi kantamasta hedelmiä, alkoi toinen.
+Kolmas väite tuli naisten puolelta, jotka pelolla odottivat sitä
+päivää, jolloin heidän oli pakko käydä ilman vaatteita. Lasse kiinnitti
+heidän huomiotaan siihen, että he ensiksikin jo nyt keskitalvella
+kävivät puolialastomina, ja että heidän siis, kun kevät tuli, täytyi
+kuumuuden vuoksi kulkea aivan alasti, joko he tahtoivat tai eivät.
+
+Kun siten oli huomattu oltavan turvassa ruu'an, vaatteiden ja
+asumuksen puutetta vastaan, oli vaan jälellä sovittautua oloihin. Ja
+he sovittautuivat. Mutta yhden neuvon antoi Lasse heille: että he
+eivät pysähtyisi yhteen paikkaan, vaan levittäytyisivät yli saaren.
+Kun heillä oli jotakin yhteisiä asioita, antaisi hän kutsua heidät
+kokoon torven avulla, jonka hän kyllä tulisi hankkimaan. Ja senjälkeen
+erosivat he tällä kertaa, senjälkeen kun Lasse oli huudettu päälliköksi
+ja semmosena pitänyt puheen, jossa hän oli kehottanut heitä syömään,
+juomaan ja olemaan ilosia, sillä nyt he olivat tulleet eräälle
+Onnellisten saarista, siitä ei ollut epäilystäkään, ja hän toivoi
+vaan, että hän olisi täällä professori Rudbeckin kanssa kahdenkesken,
+niin hän kyllä olisi saanut tämän syömään Atlanticansa nahkakansineen
+kaikkineen.
+
+Yöllä asettui jokainen asumaan muutamien lehväin alle, joita oli
+ripustettu puiden oksille.
+
+Mutta seuraavana aamuna kutsui Lasse kokoon lähimmät ystävänsä,
+kapteenin, Peter Snaggin ja lääkärin. Senjälkeen kun he ravistamalla
+taatelipalmua olivat hankkineet itselleen aamiaisen, otti Lasse
+keskusteltavaksi muutamia tärkeitä kysymyksiä, jotka tulevaisuus
+varmimmin tulisi vastaamaan. Ensimäisen kysymyksen kohdisti hän
+lääkärille: voisivatko he elää ilman liharuokia ja suolaa? Lääkäri
+luuli, että senmukaan kun hän oli lukenut matkakertomuksista, he
+eivät edes voisi syödä liharuokaa näin kuumassa ilmanalassa, ja mitä
+suolaan tuli, niin oli hedelmissä niin paljon suoloja, että enempää ei
+tarvittaisikaan.
+
+Tästä neuvotellessaan kuulivat he huutoa lähimmistä pensaista. Muuan
+mies tuotiin esiin, kalpeana kuin ruumis, ja selvien myrkytysoireiden
+alasena. Tapahtuneessa tutkimuksessa kävi selville, että hän haluten
+lihaa oli kivellä tappanut linnun, jota hän oli koittanut syödä, mutta
+että hän samalla oli tuntenut inhoa ja vatsanväänteitä. Lääkäri määräsi
+hänelle, ettei hän enää saisi syödä lihaa, ja sillä oli tämä tärkeä
+asia ratkastu.
+
+Toisen kysymyksen esitti Peter Snagg, ehdottaen julkisen
+jumalanpalveluksen käytäntöönottamista, mantalikirjotusta ja laillisia
+viranomaisia. Hän tunsi ihmisten pahuuden ja kun nämä monet kelvottomat
+olivat jonkun aikaa käyneet jouten, tultaisiin pian näkemään miten
+heidän yhteiskuntaansa tulisi rauhattomuus häiritsemään. Hän ehdotti
+senvuoksi, että käytäisiin lävitse kirkon käsikirja, jonka hän erään
+lakikirjan kera oli pelastanut.
+
+Lasse väitti, että nyt kun kaikki riidanaiheet, nimittäin ruu'an,
+vaatteiden ja asunnon puute olivat poistettuina, tulisivat rikoksetkin
+lakkaamaan. Kuka tahtoisi varastaa, kun hänellä oli tarpeeksi päivän
+varalta eikä hänen tarvinnut kerätä varastoon? Kuka tahtoisi murhata,
+kun ei ollut mitään aihetta kateuteen, koska kerran kaikki olivat yhtä
+rikkaita ja mahtavia? Kuka tahtoisi tehdä lapsenmurhia, kun lapsilla
+oli riittävästi ruokaa, eikä kenenkään tarvinnut pelätä tulevansa
+yhteiskunnalle rasitukseksi? Hän tahtoi kokeen vuoksi ottaa lakikirjan
+ja summamutikassa käydä lävitse muutamia kohtia.
+
+Lasse aukasi lakikirjan ja luki:
+
+"Ensiksi: Maakaari! Sen voimme aivan huoletta pyyhkiä, koska meillä ei
+ole maanomistajia. Hyväksytäänkö?"
+
+"Jaa", vastasivat kokoontuneet.
+
+"Toiseksi: Perintökaari! Mitä olisi perittävä? Viikunalehti tai
+kokospähkinä? Pyyhitäänkö? Hä?"
+
+"Jaa", täytyi kokouksen vastata.
+
+"Kolmanneksi: Rakennuskaari! 1 Luku. Miten kylän asema on määrättävä
+ja tilukset jaettava. 2 Luku. Miten talonasemalle on rakentaminen! Kun
+nyt ei ensinkään rakenneta tai jaeta, niin pyyhitään koko tämä kaari
+myöskin, vai kuinka?"
+
+"Jaa", vastasi seurakunta.
+
+"Neljänneksi: Kirkkokaan! Koska meillä ei ole kirkkoa, niin saamme
+pyyhkiä senkin?"
+
+"Jaa", vastasi kokous.
+
+"Viidenneksi: Rikoskaari! Raukeaa kai itsestään, sen nojalla mitä olen
+esittänyt varkaudesta, ryöstöstä ja murhasta, kun kerran aiheet ovat
+kadonneet."
+
+"Jaa", vastasi kokous.
+
+"Kuudenneksi: Naimakaan! Tahtooko kokous lykätä sen kysymyksen, kunnes
+tulevaisuus tulee antamaan joitakin kokemuksia? Sillä naiminenhan
+riippuu maasta ja kun ei mitään omaisuutta ole, ei ole avioliittoakaan."
+
+"Jaa", vastasi kokous.
+
+Peter Snagg pani vastaan.
+
+"Nyt", keskeytti Lasse, "olemme siis pyyhkineet koko lakikirjan, ja
+kannet vaan ovat jälellä! Ne saa Peter Snagg muistoksi, vai kuinka?"
+
+"Jaa", nauroi kokous, mutta Peter ei antautunut.
+
+"Veto!" huusi hän. "Kuinka voi yhteiskunta pysyä pystyssä ilman lakeja".
+
+"Kuulehan Peter", vastasi Lasse. "Lait ovat tehdyt auttamaan
+yhteiskunnan puutteita; yhteiskunta, jossa ei puutteita ole, ei
+tarvitse mitään lakeja! Onko se oikein?"
+
+"Oikein on", vastasi kokous.
+
+"Mutta Peter Snagg", jatkoi Lasse, "haluaa kernaammin puutteellisen
+yhteiskunnan lakineen kuin täydellisen ilman lakeja".
+
+Nyt sai Peter puheenvuoron.
+
+"Jätän kysymyksen porvarillisesta laista, olkoon sen laita miten
+tahansa, mutta yhteiskunta ilman uskontoa ei voi seistä pystyssä!"
+
+"Oikein", sanoi Lasse, "siinä sinulla on oikein! Meillä täytyy olla
+uskonto! Mutta tarkastelkaamme, kelpaako vanha uskontomme meidän uusiin
+oloihimme! Tahtooko kokous kuulla minua hetkisen?"
+
+"Jaa", vastasi kokous.
+
+"Minä alan alusta", sanoi Lasse, "eli syntiinlankeemuksesta. Ihmiset
+kävivät alastomina yrttitarhassa eivätkä tehneet työtä. Hyvä! Sitte
+söivät he tottelemattomina tiedon puusta ja heidät ajettiin ympäri
+maailmaa työtä tekemään! No niin! Me olemme löytäneet uudelleen
+paratiisin, mutta paratiisin ilman tiedon puuta. Me emme siis voi tehdä
+syntiä, vaikka kuinka kernaasti haluaisimme. Ja jos me voisimmekin, ei
+meitä voisi karkottaa, sillä emme voi mennä mihinkään, eikä myöskään
+pakottaa tekemään työtä, sillä meillä ei ole mitään tehtävänä. Siis
+raukeaa syntiinlankeemus, eikä sitä voi soveltaa nykyisiin oloihin.
+Tunnustetaanko tämä?"
+
+"Jaa", vastasi kokous ja raapi päätään, mutta kapteeni veti paidan pois
+päältään ja meni rantaan kylpemään.
+
+"Siis", jatkoi Lasse, "koska ei ole mitään tiedon puuta, ei ole
+mitään syntiä, ei tarvitse sovitusta, ja senkautta raukeaa koko oppi.
+Hyväksytäänkö tämä?
+
+"Todistelu hyväksytään", sanoi Peter, "mutta ihmisen synnynnäistä
+uskontarvetta ei voi juurruttaa pois".
+
+"Myönnetään", vastasi Lasse, "mutta jos kirkossakäyminen ja uruilla
+soittaminen olisi synnynnäinen tarve, niin se olisi tavattavissa
+kaikilla kansoilla. Nyt sitä ei kuitenkaan ole villeillä kansoilla,
+siis ei tarve nukkua kirkoissa, soittaa urkuja, panna taululle virren
+värssyjä ja kerätä kolehtia ole mikään synnynnäinen tarve, vaan
+hankittu. Hyvä! Minkä on hankkinut, sen voi myöskin menettää. Saamme
+nähdä, emmekö menetä tarvetta saada kyytiä ryypiskelevältä papilta,
+antaa pois viimeinen lehmämme, kun papin on luettava ääneensä ruumiin
+ääressä, ja niin edespäin, saammepa nähdä, sanon minä."
+
+Tohtori seurasi kapteenin esimerkkiä ja meni merenrannalle.
+
+"On liian kuumaa puhua teologiaa", sanoi hän.
+
+"Mutta", väitti Peter Snagg, "armonvälikappaleet, pyhäpäivät, kaikki
+nämä autuaan levon hetket!"
+
+"Armonvälikappaleita ei voida jakaa, koska ei meillä ole vihittyä
+pappia."
+
+"Mutta", vastasi Peter, "voimmehan vihkiä yhden."
+
+"Ei", vastasi Lasse, "silloinhan täytyisi olla piispa, eikä, meillä
+ole. Muuten meillä ei ole viiniä, sillä en ole nähnyt viiniköynnöksiä."
+
+"Mitä tähän viimeksimainittuun tulee", väitti Peter, joka jo kylpi
+hiessään, "niin voisi viinin korvata kokosmaidolla, ananas- tai
+viikunamehulla."
+
+"Mahdotonta", sanoi Lasse, "sillä silloin täytyisi väärentää teksti.
+Huomaa: Jesus sanoi opetuslapsilleen: Minä olen viinapuu ja te olette
+oksat; hän ei sanonut: Minä olen kokospuu ja te olette pähkinät, tai
+minä olen ananas ja te olette piikkejä, tai minä olen viikunapuu ja te
+olette lehdet. Jos nyt alkaa väärentää tekstiä yhdessä paikassa, täytyy
+väärentää kaikki tyyni, Sitten ei meillä ole leipääkään. Silloin saisi
+ottaa pisangin ja ananasin ja muuttaa kaava tämmöseksi: Ottakaa ja
+syökää tämä pisangi...
+
+"Ei", sanoi Peter, "nyt alkaa tulla liian lämmin. Nyt menen minä
+kylpemään, tuletko mukaan?"
+
+"Ali right", sanoi Lasse, "ja sitte jätämme teologian!" Ja sitte he
+menivät kylpemään.
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Vuosi oli kulunut. Ei mitään ollut tapahtunut siitä kaikesta mitä
+oli pelätty. Talvi oli yhtä lämmin kuin kesäkin. Vuodenajat erosivat
+toisistaan vaan niiden hedelmien kautta, joita ne tuottivat, ja näiden
+kypsymisajan mukaan oli Lasse tehnyt kalenterin. Kaikki yksipuolisuus
+ruo'assa oli siten vältetty ja kaikki olivat paraassa terveydessä.
+Siten oli neljä vuodenaikaa, kussakin kolme kuukautta: Pisangi,
+leipähedelmä, taateli ja kokospähkinä. Pisangia, eli tammi—maaliskuuta,
+seurasi ananas ja oranssi; leipähedelmää, huhti—kesäkuuta, seurasi
+jättiläismansikoita ja viikunoita; taatelin, heinä—syyskuun mukana,
+tulivat persikat ja kirsikat; kokospähkinän, loka—joulukuun kanssa
+seurasivat aprikosit ja metsäviikunat. Senlisäksi hankittiin alituista
+vaihtelua melonien, granatiomenain, maissin, herneiden ja papujen
+avulla, niin että ruokalista aina oli uusi ja voitiin vaihdella
+lakkaamattomiin. Kun kukaan ei tehnyt työtä ja lämpö oli suuri, voitiin
+syödä ainoastaan hiukan. Ja kun laivaruokana oli ollut pääasiallisesti
+suolasta ruokaa, olivat hedelmät pitkäaikaisena parannuskuurina
+keripukkia vastaan, ja tämän kuurin kautta tuli kasviksien syönti
+vähitellen tavaksi. Muutamat yksityiset lihansyöntiyritykset tulivat
+rangastuiksi vatsataudeilla. Muuan vanha juoppo oli keksinyt antaa
+kokosmehun käydä väkijuomaksi, mutta hän tuli niin sairaaksi, ettei
+hän tehnyt sitä uudelleen, eikä kukaan muukaan. Näiden yksinkertaisten
+ravintoaineiden kautta lievennettiin intohimoja ja ainoastaan
+ystävällisiä sanoja puhuttiin. Kateutta ei voinut syntyä, kun kaikilla
+oli hyvä olo, eikä mitään epäjärjestystä sattunut. Kiukku ja viha
+katosivat, ja "oli liian kuuma", jotta viitsisi vaivata itseään,
+sanoi kapteeni. Senjälkeen kun oli totuttu olemaan ilman vaatteita,
+jotka muuten olivat kuluneet rikki, totuttiin käymään puolialastomana
+ja lopuksi pukivat miehet ja naiset ylleen ainoastaan hienosti
+palmikoiduista lehdistä tehdyn vyön. Lapset kävivät aivan alasti.
+
+Ajan kuluttamiseksi keksittiin leikkejä, pallopelejä, kävelyjä,
+souturetkiä, ja erittäinkin osottivat lapset suurta halua kiipeillä
+puihin, missä taidossa ne pian saavuttivat suuren taituruuden.
+Vielä oli Lasse toimittanut neljä suurta juhlaa jokaisen vuodenajan
+alkaessa. Ja vilpittömällä ilolla käytiin tervehtimään jokaista uutta
+elonkorjuuaikaa, sillä ilo vaihtelun saamisesta ruo'assa oli todella
+sangen luonnollinen. Silloin keräännyttiin yhteen ja leikittiin koko
+päivä. Miehet, naiset ja lapset tanssivat vastanoukituista hedelmistä
+tehdyn suuren rovion ympärillä, ja esikoiset uhrattiin kaiken hyvän
+antajille, niinkuin jo Abel ja Kain olivat uhranneet Herralle, ja
+tämä tapa oli kaikkien mielestä, Peter Snagginkin, sekä kaunis että
+raamatullinen.
+
+Peter Snagg oli yrittänyt perustaa vapaakirkon ja hän koitti lukea
+saarnaa sen jäsenille, mutta kaikki tuntui niin hullunkuriselta, ja
+kun hän rukoili esivallan puolesta ja sotalaitoksen puolesta, niin ei
+sillä ollut mitään vastinetta todellisuudessa. Ja synnintunnustuksessa
+ei ainoakaan voinut olla avomielinen, sillä kellään ei ollut syntiä
+tunnustettavana.
+
+Sopu, rauha ja lepo vallitsi koko yhteiskunnassa; kaikkia kovia
+sanoja lakattiin käyttämästä ja annettiinpa lopulta toisilleen
+hyväilynimiäkin. Kun lapsi syntyi, tuli suuri riemu, ja se otettiin
+yhteiskuntaan leikkien ja laulaen, luonnon lahjana, joka ei vanhempien
+käsissä saanut pääoman raakaa sivumakua eikä näille tuntunut myöskään
+taakalta tai rangaistukselta. Kun joku nuorukainen ja tyttö tahtoivat
+yhdessä synnyttää lapsia ja tulla ystäviksi, ilmottivat he tästä
+Lasselle, joka heti vietti ilosta tapahtumaa juhlana, ilman että
+nuorikot kirjotettiin mihinkään kirjaan, tai heiltä vaadittiin
+mitään lupauksia totella toisiaan, niin että jos toinen tahtoi syödä
+viikunoita ja toinen pisangia, ei mikään laki voinut pakottaa heitä
+syömään samaa. Kun ei myöskään ollut mitään huoneita siivottavana,
+ei mitään astioita pestävänä, ei vaimon tarvinnut olla miehelleen
+alamainen; ja pesä- sekä vuode-ero oli pakollinen, koska ei ollut pesiä
+eikä vuodetta, vaan ainoastaan lehtikasa jonkun puun juurella.
+
+Kaikki oli siten niin vapaata, pakotonta ja yksinkertaista kuin
+mahdollista, ja äitien ei tarvinnut vartioida tyttäriään, sillä heidän
+ei tarvinnut pelätä, että vävyt ottaisivat tyttäriä rahojen vuoksi
+tai että tyttäret hommaisivat itselleen lapsia, sillä lapsen saamista
+pidettiin suurena siunauksena, ja sitä tilaa, jossa tyttö oli ennenkuin
+sai lapsen, kutsuttiin senvuoksi, "siunatuksi". Oli ainoastaan yksi
+asia, joka hämmensi rauhaa tällä Onnellisten saarella, nimittäin
+menneisyyden muisto, joka esiintyi erittäinkin unissa. Siten kuultiin
+usein nukkuvain huudahtavain unissaan. Muuan vanha mies uneksi usein
+ankkuripajasta ja tunsi vanginvartijan herättävän hänet potkulla
+kylkeen. Muuan tynnyrintekijä, joka oli varastanut, senvuoksi että
+hänellä oli liian paljon lapsia, uneksi öisin, että lapset huusivat
+leipää, ja kun hän heräsi ja näki auringon valasevan alati kantavia
+puita, itki hän ilosta, lankesi polvilleen ja kiitti Jumalaa kaikesta
+hyvästä; mutta sitte tuli ajatus tulevaisuudesta hänen mieleensä.
+Silloin eivät mitkään lohdutukset auttaneet. Tämä oli tämän muuten
+onnellisen yhteiskunnan painajaisena: ajatus tulevaisuudesta. Kun
+he näkivät miten mainiosti heillä nyt oli, eivät he vavistuksetta
+voineet ajatella minkälaista he tulisivat saamaan, jos esimerkiksi
+jokin laiva tulisi heitä noutamaan. Koti-ikävää ei kenelläkään heistä
+ollut syytä tuntea, sillä heidän takanaan oli joko kuritushuone tai
+sotapalvelus, ja niitä ei kukaan kaivannut. Menneisyyden muisto ja
+pelko tulevaisuudesta olivat niinä peikkoina, jotka häiritsivät heidän
+ihanaa rauhaansa, ja sekä Lasse että lääkäri ajattelivat sinne tänne
+keksiäkseen apua, mutta menestyksettä. Mutta mitä he eivät voineet
+keksiä, sen antoi sattuma.
+
+Eräänä päivänä oli seppä mennyt metsään vilvottelemaan unettoman
+yön jälkeen. Eräässä kallionrotkossa keksi hän pensaan, jossa oli
+sinisiä marjoja ja jota hän ei ollut emien nähnyt. Hän otti muutamia
+käteensä ja söi. Ne eivät maistuneet erityisemmin hyviltä, mutta hän
+ei kiinnittänyt siihen huomiota. Ja sitte meni hän kotiinsa, se on sen
+pensaan luo, jossa hänellä oli lehtikasansa yötä varten. Siellä tapasi
+hän vaimonsa. Seppä oli erinomaisella tuulella ja puhui hullutuksia.
+
+"Luulen sinun ottaneen naukun liiveihisi", sanoi vaimo, jolla vielä oli
+muisto menneisyydestä jälellä.
+
+"Mitä lajia?", sanoi seppä kummastellen.
+
+"Paloviinaa", sanoi vaimo ja maiskutti kieltään.
+
+"Paloviinaa? Siitä en ole koskaan-kuullut puhuttavankaan; mitä se on?"
+sanoi seppä kummissaan.
+
+"Ellet muista, mitä se on, niin muistat kai varmasti että istuit
+putkassa Karlskronassa!"
+
+"Karlskronassa. En suoraan sanoen ymmärrä sinua," finesakka
+
+"Silloin olet menettänyt muistisi", sanoi eukko.
+
+Ja juuri niin sepän oli käynytkin ja sillä oli keksintö selvä.
+Lääkäri keräsi heti marjat ja antoi koko seuralle niitä syötäväksi,
+unettomuutta vastaan, kuten hän sanoi, ja kaikki söivät, lääkärikin,
+mutta Lasse antoi marjainsa pudota mäelle, sillä, ajatteli hän, ei sitä
+tiedä mitä voi oppia menneisyydestä ja tulevaisuutta ei kukaan tunne.
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+Kolme vuotta oli kulunut maallenoususta, kun Lasse eräänä päivänä
+matkusti kauemmaksi saarelle tutkiakseen vielä kerran sen
+mahdollisuuksia tulevaisuuden varalta ja saadakseen selville, jos
+se voisi kestää sitä vahvaa väenlisäystä, mikä kahden viime vuoden
+kuluesa oli tapahtunut. Hän oli ottanut pienen kanootin, jolla hän oli
+melonut ylös puroa bananipuiden tiheän holvin alla ja tullut muutamia
+penikulmia sisämaahan. Väsyneenä soudusta astui hän veneestä ja
+nautti aamiaisensa erään kirsikkapuun alla, jonka jälkeen hän asettui
+nukkumaan.
+
+Hän ei ollut vielä nukahtanut montaakaan minuuttia, ennenkuin hän
+heräsi kahinaan ylhäällä bananissa, jonka oksien alle hän oli
+asettunut. Hän kurkisti ylös lehvien välitse ja sai nähdä ylhäällä
+aivan latvassa apinan, kuten hän otaksui, joka istui oksalla ja
+pitkillä kynsillään kaiveli siemeniä bananin paloista, joita se
+sitte pisti kokonaan parran peitossa olevaan suuhunsa. Lasse tuli
+levottomaksi, sillä tämä oli odottamaton kilpailija, joka kyllä, jos
+sillä oli seuraa, kuten oli luultavaa, tulisi tekemään heille melkoista
+haittaa. Hän päätti houkutella apinan luokseen ja joko vangita sen
+tai tappaa se kiven avulla. Hän meni pois ja etsi itselleen melonin,
+suurinta keltapunervaa lajia, ja tämä yhdessä ja kivi toisessa
+kädessään lähestyi hän puuta, jossa apina istui.
+
+Ensin alkoi hän maiskuttaa kieltään: apina kuunteli ja paiskasi
+bananilla Lassea päähän.
+
+"Coco", jatkoi Lasse ja näytti melonia.
+
+Mutta apina ei vastannut, vaan juoksi puun latvaan, joka jousen tavoin
+taipui painon alla.
+
+"Coco poikaseni", houkutteli Lasse, "tule tänne niin saat jotakin hyvää."
+
+Mutta Coco ei tullut, vaan kääntyi selin ja käyttäytyi sopimattomasti,
+niin ettei Lasse ennättänyt pois alta, vaan kuohuen raivosta huusi:
+Tuhannen perkelettä! Tuhannen perkelettä!
+
+Näitä sanoja kuullessaan istahti Coco oksalle ja tuntui olevan syvän
+liikutuksen vallassa. Se hieroi nenäänsä puun kuorta vastaan ja
+kyyneleet tippuivat partaa myöten. Lasse kuuli sen huokailevan, mutta
+pysyttäytyi vielä sopivan välimatkan päässä.
+
+"Kuuletko, sen tuhannen vietävä, etkö tahdo tulla alas ja maistaa minun
+meloniani, senkin tuhannen vietävä!"
+
+Apinan liikutus tuntui kasvavan ja Lasse ei ollut vähemmän liikutettu,
+kuullessaan ihmisäänen ylhäältä bananista.
+
+"Kotimaansäveliä, isänmaata ja ystäviä: minun silmäni itkevät sinun
+siemenesi vuoksi; ei milloinkaan ole Norrönan murre kaikunut niin
+suloiselta minun korvissani ja minun sydämeni on täynnään niinkuin
+kurpitsi, kun syksyn aurinko täyttää sen maidolla ja ytimellä!"
+"Luulenpa, piru vieköön, että siellä on pastori Axonius", puhkesi Lasse
+sanomaan. Ja sanoen: "minä se olen", syöksyi pastori alas bananista
+ja yhtyen pitkään syleilyyn makasivat molemmat maamiehet toistensa
+karvasilla rinnoilla, kylpien papin kyynelissä.
+
+"Miten Herran nimessä te olette tullut tänne", oli nyt Lassen
+ensimäinen kysymys. "Mehän heitimme teidät mereen, vai kuinka? Onko
+joku valaskala niellyt teidät ja oksentanut maalle?"
+
+"Minua ei ole oksennettu maihin", vastasi pappi, "minä olen uinut
+maihin".
+
+"Kerro, kerro", sanoi Lasse..
+
+Pappi kuivasi kyyneleensä pisangin lehdellä ja istahti kivelle. Sitten
+alkoi hän kertomuksensa.
+
+"Ikäänkuin unessa muistan nyt senjälkeen kun sinä, minä sanon sinä,
+koska me tapaamme toisemme tällä tavalla, senjälkeen kun sinä minua
+siitä muistutit, että minut heitettiin mereen, syytä en enää muista."
+
+"Oh, se oli kyllä riittävä, ratio sufficiens, kuten Aristoteles sanoo."
+
+"Kuka on Aristoteles?" kysyi pappi.
+
+"Ahaa", ajatteli Lasse, "hänkin on syönyt marjoista! − Anna mennä vaan
+ja anna Aristoteleen olla", sanoi Lasse.
+
+Pappi jatkoi: "Senjälkeen kun olin uinut ympäriinsä määräämättömän
+ajan, muistan että tapasin pohjaa jalkaini alla, jonka jälkeen vaelsin
+maihin saarelle, joka muistutti tätä. Syötyäni marjoja ja juotuani
+vettä, paneuduin makaamaan. Herättyäni tunsin omituista rauhaa ja
+lepoa, jota en ennen ollut tuntenut. Luonto oli minulle ikäänkuin avoin
+kirja ja yhteys luonnon ja luojan välillä tuntui niin yksinkertaselta.
+Minä tunsin, että takanani oli jotakin mustaa menneisyyttä, mutta en
+tiennyt mitä se oli. Pääni oli kevyt, eivätkä mitkään miettimiset
+rasittaneet minua. Ilosena mieleltäni, jommosena en ollut koskaan
+ennen ollut, vaelsin saaren sisäosiin. En ollut tullut kauas tielläni,
+ennenkuin näin miehen, joka oli polvillaan epäjumalankuvan edessä,
+jota hän palveli. Haha! ajattelin, olen tullut pakanamaahan, sillä
+minun ajatuksiini oli vielä ikäänkuin sekotettuna vanhoja, hämäriä
+kuvitteluja.
+
+"Poissa suunniltani raivosta nähdessäni semmosta sielun halpamaisuutta,
+joka voi ryömiä ihmiskäsien valmistaman kuvan edessä, otin kiven ja
+löin alas epäjumalankuvan. Olisitpa ollut kuulemassa! Mies huusi ja
+repi tukkaansa ja kutsui minua pakanaksi. Kun hän oli rauhottunut,
+kysyin häneltä mitä uskontoa hän tunnusti. Hän vastasi tunnustavansa
+lempeätä nicealaista oppia. Kun en tuntenut sitä, sai hän selittää. Se
+oli tuhmin oppi, mistä olin kuullut puhuttavan. Se olikin hyväksytty
+ainoastaan neljän äänen enemmistöllä suuressa Nicean kirkonkokouksessa.
+Minä pyysin saada selityksen, mitä jumalaa he palvelivat, sekä oliko
+useampia kuin yksi jumala! Ei vastasi hän; he palvelivat ainoata
+totista jumalaa! Hyvä, sanoin minä, silloin me palvelemme samaa
+yhtä jumalaa! Mutta mitä hänellä silloin oli epäjumalankuvan kanssa
+tekemistä, joka oli ripustettuna hirsipuuhun? Joo, se oli jumalan
+poika! Sepä oli huono jumala, jonka poika antoi hirttää itsensä,
+arvelin minä. Silloin vastasi hän, että sitä en minä ymmärtänyt. Minä
+myönsin sen kernaasti, ja hän lausui toivovansa, että kun pyhä henki
+saa vallan minun sydämessäni, tulisi asia paremmaksi. Pyhä henki;
+teillä on siis kolme jumalaa? Hän vastasi, että perkele vielä ohjasi
+minua, mutta että asia tulisi paremmaksi, kunhan minä joutuisin pois
+tämän kynsistä! Haha! Teillä on neljä jumalaa! Jos perkele, maailman
+ruhtinas vallitsee minua, niin pyydän saada pitää hänet. Jos hän (joka
+minua johti) oli luonut kauniin maailman kaikkine ihanuuksineen, ja
+jos hän oli maailman ruhtinas, niin tahdoin tunnustaa häntä, Ja minä
+lankesin kasvoilleni ja rukoilin maailman ruhtinasta. Mutta silloin
+päästi mies huudon ja kutsui kokoon koko joukon kannattajiaan. He
+sitoivat minut käsistä ja jaloista. Senjälkeen johtivat he minut
+pieneen ihmeelliseen taloon, jossa oli hirsipuu katolla. — Kuka täällä
+asuu? kysyin minä. — Täällä asuu jumala, sillä tämä on herran huone,
+vastasi eräs mustista, sillä he olivat kaikki mustiin puettuja. —
+Oi jumalani, maailman ruhtinas, huudahdin minä, lyö alas heidän
+hävyttömyytensä ukkosellasi! Sinä joka asut taivasten yläpuolella
+ja jolla on aurinko, kuu ja tähdet astinlautanasi, sinäkö asuisit
+tässä hökkelissä! — Nyt tuli vanhin mustista luokseni ja tahtoi
+puhua ystävällisesti kanssani. Hän sanoi, että nicealainen oppi oli
+lempeyden oppi, ja senvuoksi tahtoi hän voittaa minut lempeydellä. Hän
+kysyi minulta, tahtoisinko minä rakastaa erästä juutalaista, joka oli
+kärsinyt ja kuollut tämän opin puolesta. Siihen vastasin minä ei, koska
+en ensiksikään tuntenut ketään juutalaista, enkä toiseksi tahtonut
+rakastaa ketään muuta kuin jumalaa. Silloin suuttui hän ja sanoi että
+tulisin menemään helvettiin. Kun minä luulin, että helvetti hänen
+lempeän oppinsa mukaan olisi joku hyvä paikka, vastasin: kernaasti! —
+Kuinka, puhkesi hän sanomaan, sinä tahdot mennä helvettiin? — Tottakai,
+vastasin minä. — Silloin veivät he minut jumalan huoneeseen! Ovella
+seisoi mies säästölaatikko kädessään ja tahtoi rahaa. Minä kysyin
+näyttikö hän jumalaansa rahasta? Silloin tuli eräs palvelija ja löi
+minua päähän kepillä. Minä pyysin häntä olemaan lempeän, sillä olin
+juuri ottamassa selvää lempeyden opista. Senjälkeen veivät he minut
+erään suuren taulun tuo. Se kuvasi helvettiä. Ylinnä näkyi vanha
+kärtynen ja pitkäpartanen äijä, hänen yläpuolellaan kyyhkynen ja
+hänen jalkainsa juuressa lammas; näiden ympärillä koko joukko muita
+siivekkäitä epäjumalia, ja heidän allaan helvetti. Se ei näyttänyt
+ensinkään houkuttelevalta. Joukko mustia epäjumalia nipisti pihdeillä
+miehiä, naisia ja lapsia arimmista paikoista ja vyörytteli niitä
+senjälkeen tulirovioon. — Se oli häijysti, sanoin minä, ja minut
+valtasi sokea into kääntää kaikki nämä onnettomat epäjumaluudestaan.
+— Onko tämä lempeätä nicealaista oppia, kysyin, ja jos helvetti
+on tämänlainen, en tahdo olla nicealainen! — Ja silloin lankesin
+polvilleni ja rukoilin heidän puolestaan! Oi jumala, maailman luoja ja
+ylläpitäjä, katso alas näiden onnettomien sydänten puoleen ja pehmitä
+heidän kovia hairahtuneita mieliään... Mutta pitemmälle en ennättänyt,
+ennenkuin minut paiskattiin nurin, ja kannettiin ulos.
+
+"Seuraavana päivänä piti minut poltettaman elävältä senvuoksi etten
+uskonut nicealaista oppia. Minä kysyin kohteliaasti vanhimmalta,
+eikö heidän lempeässä opissaan ollut mitään lempeämpää rangaistusta
+semmosesta rikoksesta kuin minun. Vastattiin ei. Rovio oli pystytetty,
+ja puettuna pukuun, jossa oli häpeällisiä kuvia maailman ruhtinaasta,
+jolla oli sarvi päässä ja joka ojensi kieltään, (ajattele semmosia
+pilkkaajia!) vietiin minut puupinon päälle. Lauluja laulamalla
+ja pitämällä epäjumalankuvia minun edessäni valmistivat he minua
+kuolemaan. En ollut milloinkaan luullut, että semmosia villejä ihmisiä
+voisi olla meren saarilla. No, hetki oli lyönyt, ja minä luulin että
+kaikki oli lopussa.
+
+"Silloin meni taivas pilveen ja pilvestä singahti salama, useampia
+salamoita, alas jumalan huoneeseen, alas epäjumalankuvien joukkoon.
+— Näettekö, näettekö, huusin minä, jumala lyö alas oman huoneensa.
+Vieläkö nyt uskotte, että hän asuu siellä sisällä! — Mustat miehet
+hajaantuivat ja minä riistin itseni irti. Otettuani rannalta veneen,
+pakenin merelle, sillä kernaammin halusin kuolla jumalan kuin näiden
+pakanain kädestä. Ja nyt olen täällä, ja nyt tahdon kehottaa teitä
+lähtemään minun kanssani kääntämään näitä pakanoita ainoaan oikeaan
+oppiin."
+
+Lasse oli huomaavaisesti kuunnellut papin ihmeellistä kertomusta, mutta
+lopulla olivat hänen silmänsä vielä suuremmalla huomaavaisuudella
+olleet suunnattuina tulivuorta kohti, joka etäisyydessä puhalsi
+itsestään heikon savupilven.
+
+"Lähtekäämme ensin puhumaan ystävillemme", sanoi hän, "ennenkuin
+lähdemme käännytysretkelle."
+
+He menivät veneeseen ja soutivat kotiinpäin, opettavaisesti
+keskustellen erilaisista pakanoista ja inhimillisten erehdysten
+synnystä. Kun he tulivat kotiin, oli taivas aivan mustana savusta ja
+heikkoa jyrinää kuului etäisyydestä. Levottomuus oli kaikkien mielessä,
+eikä tiedetty mitä oli tuleva. Papin takasintulo ei herättänyt mitään
+huomiota, sillä nyt oli muuta ajateltavana. Koko yö valvottiin ja
+puuhailtiin veneiden kanssa, jotka oli oltu tarpeeksi varovaisia
+säilyttämään ja pitämään varalla.
+
+Taivas oli punanen kuin tuli, ja ne jotka kiipeilivät puihin keräämään
+ruokavaroja, voivat tulivuoren loisteessa nähdä mitä he tekivät. Koko
+seuraava päivä jatkettiin veneiden täyttämistä vedellä, hedelmillä ja
+lehdillä, sillä nyt oli pelättävänä sekä nälkää että vilua. Jyrinä
+suureni ja maa keinui. Kolmantena päivänä kuului ukkosen jyrähdyksiä
+ja tulivuoresta puhkesi vesiryöpyn tavoin sulava, hehkuvanpunanen
+laavavirta.
+
+Nyt syöksyivät kaikki veneisiin ja surulla, itkien ja huo'aten
+lähdettiin pois Onnellisten saaresta, missä kaikkea antava luonto oli
+ruokkinut heitä ja vaatettanut heitä kolmen vuoden ajan, missä he
+olivat eläneet levossa ja onnellisuudessa, ilman riitaa ja toraa, ja
+joka heidän nyt oli jätettävä mennäkseen tuntemattomia kohtaloja kohti.
+
+Kun he olivat tulleet ulos merelle, alkoi saari vajota. Puut
+laskeutuivat veden alle ja latvat huojuivat laineiden heitteleminä.
+Alemmat töyräät vajosivat vähitellen; vihdoin alkoivat aaltojen tyrskyt
+huuhtoa itse tulivuoren aukkoakin. Jokainen laine, joka löi aukosta
+sisään, ruiskutettiin ulos höyrypilvenä, hohtavan laavan piinaamana,
+palavan tulikiven sinertämällä ja viheliäisenä kuparin ja muiden
+metallien vaikutuksesta, jotka sulivat tässä mahtavassa uunissa.
+
+Ja sitte hävisi Onnellisten saari näiden onnettomien silmien edessä,
+jotka nyt jättivät itsensä laineiden ja tuulen kuljetettaviksi,
+mennäkseen kuolemaa tai ehkä jotakin vielä pahempaa kohti.
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+Kun matkustajamme vihdoinkin viiden päivän harhailemisen jälkeen saivat
+maata näkyviin, olivat he melkein menehtyneitä vilusta. Uusi maa,
+joka aukeni heidän silmiensä edessä, tuntui olevan mannermaata tai
+ainakin suunnattoman suuri saari. Kun he astuivat maihin, olivat heidän
+ruokavaransa lopussa, ja he heittäytyivät ahneudella syömään muutamia
+simpukoita, joita oli ajautunut rannalle, ja tästä traanisesta ruo'asta
+saivat he vähitellen takasin ruumiinlämpönsä. Maassa tuntui olevan
+kylmänpuoleinen ilmanala ja Onnellisten saaren kaikista hedelmäpuista
+ei näkynyt jälkeäkään. Metsänä oli pyökkiä, tammia, koivuja ja
+korkeammilla vuorilla mäntyjä sekä kuusia. Nälkäsiä kun olivat,
+koittivat he syödä pyökin ja tammen terhoja, mutta niistä ei vatsa
+täyttynyt, ja ne maistuivat sitäpaitsi vastenmielisiltä. Mutta puiden
+välissä juoksenteli jäniksiä, petoeläimiä, villiä vuohia ja pukkia, ja
+pensaissa kuherteli teiriä ja metsoja. He huomasivat senvuoksi heti,
+että täällä oli elettävä matsästyksestä ja kalastuksesta, ja että
+niin pian kuin mahdollista oli hankittava lämpimiä vaatteita eläinten
+nahoista, ellei tahdottu kuolla viluun.
+
+Lasse kutsui heti suuren kokouksen ja teki seuraavan suunnitelman:
+
+Ensimäisenä päivänä sai kukin mennä rannalle ja elättää itseään
+simpukoilla sekä etsiä rotkoja ja onttoja puita yösijaansa varten.
+Mutta niiden, jotka olivat löytäneet itselleen luolan tai rotkon,
+täytyisi heti senjälkeen hankkia simpukoita ja vettä joillekin
+niistä, jotka valmistivat jousia otusten ampumista varten, sillä koko
+näiden aika menisi tähän. Valmistavana työnä jousien valmistamiseen
+kehotettiin etsimään teräviä kiviä, joita voitiin käyttää veitsinä.
+
+Yön saapuessa ei oltu päästy pitemmälle kuin terävien kivien
+keräämiseen, ja yöksi ryömittiin makaamaan luoliin, rotkoihin ja
+ylösalasin käännettyjen veneiden alle. Seuraavana aamuna alkoi jousien
+valmistaminen, senjälkeen kun yksi ja toinen oli kiviä heittämällä
+yrittänyt tappaa jonkun otuksen, joiden taljat heti nylettiin ja
+käytettiin vaatteiksi alaikäisille lapsille. Kun senjälkeen kolmantena
+päivänä osa jousia oli valmiina, menivät miehet metsälle, ja nekin
+naiset, jotka eivät olleet raskaina tai joilla ei ollut lapsia
+hoidettavana, seurasivat mukana. Tämä tapahtui hädän viime hetkellä,
+sillä kaikki simpukat, joita myrsky oli heittänyt rannalle, olivat
+syödyt. Metsästyssaalis ei ollut suuri. Pappi ja seppä, jotka olivat
+sattuneet tähtäämään samaa jänistä, joutuivat keskenään riitaan siitä
+kuka sen oli tappanut, ja he olisivat tapelleet, ellei Lasse olisi
+tullut väliin ja ratkassut asian siten, että he saivat jakaa saaliin.
+
+"Nyt alkaa tappelu", sanoi Lasse itsekseen, ja kohtaus teki
+läsnäoleviin synkän vaikutuksen.
+
+Otukset täytyi syödä raakana, mikä oli vastenmielistä. Mutta aterialle,
+johon nyt käytiin, tulivat kaikki raskaat naiset ja ne naiset, jotka
+olivat saaneet pysyä kotona lasten takia, ja pyysivät hekin syödäkseen.
+Ei kukaan tahtonut jakaa omastaan. Silloin täytyi Lassen taas astua
+välittämään, ja hän määräsi jokaisen miehen, joka oli syntyneiden
+tai syntymättömien lasten isä, jakamaan saalistaan naisten kanssa.
+Mutta oli aivan mahdotonta saada selkoa isistä, sillä kolmen vuoden
+aikana Onnellisten saarella olivat miehet ja naiset sekaantuneet
+toisiinsa pitämättä lukua isyydestä. Syntyi riitoja. Lassen täytyi
+käydä välittämään. Ja senjälkeen kun hän oli jakanut miehet ja naiset
+kahteen joukkoon, kehotti hän jokasta naista valitsemaan itselleen
+miehen. Sitte täytyi jokaisen naisen luvata olla harjottamatta yhteyttä
+kenenkään muun miehen kanssa niin kauan kun mies hankki hänelle ja
+hänen lapsilleen ruokaa ja vaatteita. Tämä oli kaikkien mielestä aivan
+oikein. Mutta Peter Snagg, joka aina tahtoi panna vastaan, esitti
+kysymyksen, mitä miehen olisi tehtävä, jos nainen olisi uskoton, johon
+Lasse vastasi, että hänen velvollisuutensa elättää naista lakkasi
+silloin, se on, miehellä olisi oikeus erota naisesta tai ajaa hänet
+pois, sillä luonto ei ollut tarkottanut, että toinen saisi työllään
+maksaa toisen huvin.
+
+"Ja sitte meillä on avioliitto taas valmiina" ajatteli Lasse itsekseen.
+
+Kaikki keskenkasvaneet lapset saivat syötyjen otusten luista tehdä
+ongenkoukkuja, ja kierrettyä ruohoa siimanaan voivat he alkaa hiukan
+kalastaa.
+
+Siten eli nuori yhteiskunta sangen vaivaloista elämää jonkun aikaa.
+Talvi oli julma rotkoissa, sillä vielä ei ollut tulta.
+
+Kun kevät tuli huomattiin kauhulla, että riista väheni. Retket tulivat
+yhä pitemmiksi ja pitemmiksi metsiin, saatiin maata poissa kotoa ja
+riistan kotiinkantaminen oli raskasta työtä. Riita saaliista alkoi
+tulla yhä yleisemmäksi ja rauha oli rikottu. Silloin oikealla hetkellä,
+kun yhteiskunta jo uhkasi luhistua, tuli pastori Axonius kylään,
+tuoden kauan kaivatun tulikiven mukanaan. Se oli kappale rikkikiisua.
+Mutta hän oli kateellinen löydöstään. Ja Lasse, joka oli ainoa, jonka
+muisto oli tallella, kävi yhtiömieheksi Axoniuksen kanssa aarteesta.
+He olivat kauan nähneet, miten kansa oli tyytymätöntä; he olivat
+huomanneet miten oli syntynyt vastenmielisyyttä vaivaloista metsästystä
+kohtaan ja miten kansa ikävöitsi takasin niihin onnellisiin päiviin,
+jolloin ei kenenkään tarvinnut tehdä työtä. Kiihko oli yleinen ja halu
+vetäytyä pois työstä levisi kuin synti läpi koko yhteiskunnan. Lassella
+ja Axoniuksella, joilla oli täysi työ keksiä parannuksia jousien
+valmistamisessa, vaatteiden laittamisessa ja riitojen ratkasemisessa,
+ei ollut paljon aikaa metsästykseen, jonka vuoksi heidän täytyi
+kerjätä ruokansa toisilta, jotka ainoastaan vastenmielisesti antoivat
+omastaan. Nyt oli hetki käsissä, jolloin he pääsivät kerjäämästä, kun
+he vastapalvelukseksi siitä suuresta palveluksesta, jonka tulisivat
+suorittamaan yhteiskunnalle, voivat vaatia ruokaa ja vaatteita. Talvi
+lähestyi ja tulen tarve oli suurempi kuin konsanaan.
+
+Lasse kutsui kaiken kansan koolle. Senjälkeen esitti hän heille miten
+välttämätöntä oli mennä eri haaroille ja etsiä uusia metsästysmaita. Se
+voi tapahtua viemällä asuntoja mukanaan, sillä luolan löytäminen joka
+ilta oli epävarmaa. Jos siis voitaisiin saada muutettavia telttoja,
+olisi koko kysymys ratkastu. Mutta voidakseen asua teltoissa, täytyisi
+olla tulta. Se joka voisi hankkia tulta milloin tahansa, se olisi
+nykyajan suurin mies. Pastori Axonius oli luonnon jumalilta saanut
+suurempia tietoja luonnon alaisuuksista kuin kaikki muut, ja Lasse oli,
+käyttämällä pastorin tietoa, yhdessä hänen kanssaan keksinyt keinon
+saada tulta. Nyt kysyi hän yhteiskunnalta, tahtoiko se ruokkia hänet ja
+pastorin saadessaan tulikiveä.
+
+Kokous vastasi kaikuvalla jaa!-huudolla.
+
+Senjälkeen antoi Lasse valmistaa rovion. Heitti mäyrän nahan papin
+pään ylitse ja ketunnahan hänen hartioilleen. Senjälkeen mutisi hän
+kääntyneenä aurinkoon päin, jota hän tervehti valon lähteenä, muutamia
+heprealaisia sanoja, joihin pappi vastasi muutamilla käsittämättömillä
+sanoilla. Senjälkeen käski hän kansan laskeutumaan polvilleen. Sitte
+iski pappi tulta ja rovio oli ilmiliekissä.
+
+"Nyt", sanoi Lasse korkealla äänellä, "on uusi aikakausi alkanut. Tulen
+avulla voimme vaeltaa ympäri maata ja metsänriistaa ei milloinkaan tule
+puuttumaan. Hell, hokus, pokus, baraschit, baraj, Mahomet!"
+
+Ja kaikki kansa tanssi ikäänkuin humalaisena kauniin roihun ympärillä.
+Mutta pappi, jota tahdottiin palvella, kääntyi nopeasti takasin
+luolaan, johon hän piilottautui.
+
+Kun Lasse oli ottanut lupauksen kaikilta, että he määrättyinä aikoina
+toisivat veronsa, jakoi hän tulikiveä ja käski kansan heti valmistamaan
+itselleen telttoja, jakaantumaan viiteen joukkoon ja hajaantumaan. Kun
+he tarvitsisivat enemmän tulta, oli heidän tultava takasin.
+
+Seitsemässä päivässä oli heillä teltat valmiina ja sitte menivät he
+menojaan metsiin, mutta heille sanottiin, että paitsi silloin kun
+he tulivat tuliveroa maksamaan, oli joka vuosi määrättynä päivänä
+talvipäivän seisauksen aikana niin monen kuin mahdollista keräännyttävä
+suurella roviolla viettämään auringon palaamista ja tulen keksimistä,
+Senjälkeen selitti Lasse, että pastori Axoniuksella läheisen
+kanssakäymisen takia jumalain kanssa ei enää ollut kunniaa nähdä heitä
+niin usein kuin tähän saakka; jonka lisäksi tämä Lassen kautta antoi
+tietää, ettei hän enää ollut nimeltään Axonius, vaan tahtoi tulla
+kutsutuksi yksinkertasesti nimellä Uffka, syvämerkityksinen sana, jonka
+oikeata merkitystä Lasse ei vielä ollut saanut selville, sillä se oli
+niin syvä, että tarvittiin kuusi ihmisikää sen selville saamiseksi. Ja
+sitte he hajaantuivat.
+
+Mutta Lasse ja Axonius, eli niinkuin häntä nyt kutsuttiin, Uffka,
+joiden ei tarvinnut metsästää, istuivat kotona tulen ääressä ja
+herkuttelivat. Kun heillä oli enemmän ruokaa kuin he voivat syödä,
+lahjoivat he pian muutamia miehiä ja naisia, joilla ei myöskään ollut
+halua juosta ympäri metsissä, hoitamaan heidän tiiltään, paistamaan
+heidän ruokaansa ja neulomaan heidän vaatteensa.
+
+"Nyt on meillä herroja ja palvelijoita myöskin", sanoi Lasse itsekseen;
+"saa nyt nähdä miten tämä loppuu".
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+
+Aika kulki eteenpäin ja Lasse istui kaikessa rauhassa vastaanottaen
+veroa. Mutta seuraavana vuonna suuren uhrin jälkeen odotti hän turhaan,
+ja nälkäkuolema oli lähellä. Silloin lähetti hän Uffkan, puettuna
+pitkään takkiin, joka oli valmistettu korpin höyhenistä, tiedustelemaan
+ja pelottamaan uppiniskaisilta veroaan. Kun, Uffka palasi, oli hän
+rikkirevitty ja pahoin pidelty. Kansa ei enää kauemmin uskonut häneen
+ja se ei enää tarvinnut Lassen tulikiviä, senjälkeen kun Peter Snagg
+oli keksinyt, mistä niitä sai. Mutta Lassella oli muuta varalla,
+sillä hän oli viisas mies ja hänellä oli muisto tallella. Heimojen
+kokoonkutsuminen ei maksanut vaivaa, mutta hän meni Peter Snaggin ja
+hänen heimonsa luo, sillä hän tahtoi lyödä hänet omalla maaperällään
+ja todistajain läsnäollessa. Kun hän vihdoin rasittavan päivämatkan
+jälkeen oli tullut Snaggin telttakylään, meni hän kunnioittaen
+tervehtimään Peteriä, ja pidettyään yhteisen keskustelun olivat he
+muodostaneet yhtiön erään toisen keksinnön varalle. Heimo kutsuttiin
+koolle ja Snagg piti seuraavan puheen.
+
+Metsästäjän elämä ei ollut vailla ponnistuksia ja vaivannäköä.
+Toisinaan oli liialti lihaa, niin että se oli maannut mätänemässä,
+toisinaan sitä puuttui. Oli tosin tehty heikkoja yrityksiä säilyttää
+liikoja lihoja kuivaamalla, mutta puutteelliset menettelytavat olivat
+tehneet heidän toiveensa turhiksi. Nyt olivat kuitenkin Peter Snagg ja
+Lasse Hulling keksineet erään salaisen kiven, joka voi säilyttää lihaa,
+kaloja ja nahkoja mätänemiseltä. Tämän, nykyisen aikakauden suurimman
+keksinnön seuraukset olivat aavistamattomat. Nyt voi metsästää
+määrättyinä aikoina ja sitte istua rauhassa, ja rauhassa istuminen oli
+kuitenkin elämän suurin, puhtain ja varmin nautinto. Tahtoiko heimo nyt
+maksaa Lasselle ja Peterille veroa, niin saisi se heidän keksintönsä.
+
+Kaikuva jaa oli vastauksena.
+
+Peter jakoi senjälkeen valkosta, pieneksi muserrettua kiveä, jota
+kutsuttiin suolaksi, ja kehotti kansaa joka viikko tulemaan noutamaan
+varastonsa veronmaksua vastaan, Ja sitte Lasse palasi takasin kotiinsa.
+
+Mutta vero ei tullut erittäin suureksi, sillä kapteeni Skägg oli
+heimonsa keskuudessa jo ottanut käytäntöön lihansavustusmenettelyn,
+joka oli tehnyt hänet veronottajaksi, ja Skäggin heimo ei tahtonut
+suolaa.
+
+Senjälkeen kun suola oli otettu käytäntöön oli ihmisillä parempaa
+aikaa, ja ne alkoivat istuskella paikoillaan. Mutta nyt oltiin niin
+tottuneita ankaraan työhön, että täten saatiin tilaisuutta ajatella
+uusia keksintöjä. Siten oli esimerkiksi lääkäri, joka oli erään heimon
+veronottaja, löytänyt erään punasen metallin, jota helposti voi
+muokata ja jota edullisesti voi käyttää nuolien kärkinä. Metalli ei
+ollut mitään muuta kuin kuparia, ja sen käytäntöönottamisen jälkeen
+kävi metsästys vielä paremmin, jonka lisäksi siitä tehtiin veitsiä ja
+kirveitä, joilla puita kaadettiin. Mutta nyt alkoi kaikkialla kuparin
+etsiminen. Sitä ei voitu löytää. Toiset heimot lähettivät lähettejä
+tohtori Gaddin luo ja pyysivät saada tietoonsa kuparin löytöpaikan. Hän
+kieltäytyi ilmasemasta salaisuutta, mutta möi veitsiä ja nuolenkärkiä,
+suolaa ja tulikiviä vastaan, joita häneltä puuttui, mutta piti hinnan
+niin korkeana, että toiset heimot suuttuivat, ja eräänä kauniina
+päivänä ryntäsi seppä Knip, joka oli erään heimon päällikkö, hänen
+kyläänsä ja otti kapteenin ja hänen heimonsa vangiksi. Kapteeni ja
+hänen väkensä rukoilivat henkensä puolesta ja saivatkin sen pitää,
+kun työskentelivät sepän ja hänen väkensä hyväksi eli tulivat näiden
+orjiksi.
+
+Mutta uhkaavan vaaran pelottama oli Lasse, joka myös oli kateellinen
+sepälle ja kapteenille, mennyt ulos ja etsinyt käsiinsä erään uuden
+metallin, joka oli terävämpi kuin kupari eikä taipunut iskuista, ja
+rautakeihäillä ja kirveillä varusti hän heimonsa, joka nyt otti sepän
+ja kapteenin heimot vangiksi. Mutta nyt sai Lasse enemmän ajateltavaa
+kuin hän milloinkaan oli voinut kuvitella, sillä oli vaikeata ruokkia
+ja vaatettaa niin paljon ihmisiä yhdellä paikalla, ja metsästys oli
+vähentynyt. Täytyi ajatella uusia ravintoaineita, joita voi pitää
+silmiensä alla tarvitsematta juosta metsissä. Tätä varten antoi hän
+vangita muutamia villiä härkiä, lampaita ja vuohia, jotka sidottiin
+puihin niityillä, ja joiden maitoa ja lihaa mielensä mukaan voi ottaa,
+ja nyt hänellä oli paimentolaiskansa käskettävänään. Mutta talvella
+täytyi elukoita ruokkia, ja sitä varten täytyi rakentaa navettoja ja
+latoja sekä kerätä heinää.
+
+Mutta pian ikävystyttiin tähän yksitoikkoseen ravintoon ja vanhat
+muistot ihanasta ajasta Onnellisten saarella alkoivat tuntua
+vatsoissa. Lasse joka oli hyvin käyttänyt aikansa, oli keksinyt pari
+ruoholajia, joiden siemenet maitoon sekotettuina olivat herkullista
+ruokaa. Sitäpaitsi oli hän löytänyt paksujuurisia kasveja, jotka
+olivat karvaita, kun ne kasvoivat laihassa maassa, mutta makeita, kun
+ne kasvoivat lihavassa. Kun hänellä ei ollut auraa tai kesytettyä
+vetojuhtaa, antoi hän kaataa metsää ja kasketa. Tuhkaan kylvi hän
+ruohon- ja nauriinsiemeniään, ja siten oli maanviljelys käynnissä.
+Kaikki heimot eivät heti seuranneet esimerkkiä. Mutta muutamat
+seurasivat. Mutta metsän kaatamisen ja polttamisen vaikutuksesta
+katosi metsänriista. Valituksia vaarallisen savun johdosta alkoi
+kuulua naapurien taholta, jotka myöskin alkoivat tuntea viljeltyjen
+yrttien maun, mutta eivät halunneet luopua metsästämisestä tai hävittää
+metsiään. Ne tekivät senvuoksi silloin tällöin hyökkäyksiä Lassen
+alueelle, eivätkä tunnustaneet hänen omistusoikeuttaan niin pitkälle,
+että olisivat antaneet hänelle oikeutta kaskeamalla hävittää maata
+ja metsästystä. Lassen täytyi karkottaa ne asevoimalla, mutta sillä
+aikaa kun kansa oli sodassa, ei se voinut tehdä työtä. Siten täytyi
+toisten ruokkia ja vaatettaa heitä, sillä aikaa kun he olivat ulkona
+suojelemassa peltoja. Senvuoksi asetti Lasse yleisen puolustusveron.
+
+Nyt alettiin rakentaa taloja ja kuljeskeleminen oli hyljätty. Mutta
+paikallaanistumisen nautinto oli kalliisti ostettu, ja Lassella ei
+enää ollut ainoatakaan ilon päivää, sillä hän sai lakkaamatta istua
+ratkasemassa riitoja ja keksiä lakeja ja asetuksia.
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+
+Tavat tulivat yhä raaemmiksi. Liikkuva elämä metsissä oli vaikuttanut
+jonkun verran elvyttävästi mieliin, ja mahdottomuus säilyttää
+riistaa kauemman aikaa, teki ihmiset suvaitsevaisiksi. Nyt kun
+voitiin piilottaa, tulivat ihmiset ahneiksi ja pikkumaisiksi. Ne
+metsästäjäheimot, jotka vielä liikkuivat lähellä olevissa metsissä,
+pitivät häpeällisenä toimena ryöstää lehmiltä maitoa, jonka luonto
+oli määrännyt vasikoille, ja muutamat jalommat sielut päättivät
+kerran väkivallalla estää tämänkaltasta eläinrääkkäystä. Metsästäjät
+halveksivat kauan näitä "vasikoita", kuten he niitä kutsuivat; mutta
+vielä enemmän halveksivat he niitä, kun he saivat nähdä teurastuksen,
+jolloin mitä raaimman käsittelyn kautta sidotut eläimet pistettiin
+kuoliaaksi ilman vastarintaa, ja niiden veri juoksutettiin ulos.
+Tämä oli vastenmielinen näkö metsästäjille, jotka harvoin näkivät
+kuolintaistelua, eivätkä milloinkaan verenvuodatusta. Peter Snagg, joka
+oli metsästäjien päällikkö, ei voinut riittävästi ilmaista suruaan ja
+halveksumistaan raakuuden edistymisestä. Pahemmaksi muuttui asia vielä
+kun alettiin polttaa metsiä ja ihmiset alkoivat syödä ruohoa "niinkuin
+eläimet". Ensiksikin katsoi Peter Snagg, että metsien hävittäminen
+tulisi pilaamaan maan; lisäksi oli hänen mielestään hullunkurista
+viljellä ruohon siemeniä, jolloin niin äärettömät alat tulivat täyteen
+kuivia korsia.
+
+"Mikä likanen, kurja, eläimistynyt kansa!", huudahti hän, kun hän näki
+heidät kumartuneina kuokan ja lapion varressa kävelevän ja tonkivan
+maata, joka, sadon annettuaan, täytyi lannottaa sonnalla. "Niin
+pitkälle on raakuus edistynyt, että he syövät likaa! Eivätkö he laahaa
+sitä ulos navetoistaan pellolle, ja eivätkö he taas laahaa viljaa, joka
+on siitä kasvanut, takasin latoihin. Hyi helkkari, semmoista kansaa! Ja
+sitte rakentavat he tiiviitä tupia hirsistä, niin ettei ilmaa pääsee
+sisälle; ja siellä istuvat he ja haisevat ja lämmittävät, niin että kun
+he tulevat ulos raittiiseen ilmaan, voivat he pahoin. Ja sitte eivät he
+koskaan saa nähdä maailmasta muuta kuin poltettuja peltotilkkasiaan ja
+rakkaita lantatunkioitaan navetan nurkkauksen takana. Niistäpä tulee
+reippaita ja hauskoja tällä tavalla!"
+
+Lasse, joka vielä jonkun kerran kohtasi ystävällisesti Peteriä, tapasi
+keskustella hänen kanssaan ja väitti aina, että maanviljelys teki
+ihmiset rauhallisiksi, sillä se, jolla on laiho paljaan taivaan alla,
+varoi hankkimasta itselleen vihamiehiä, jotka voisivat ottaa häneltä
+sadon hänen nukkuessaan.
+
+Mutta Peter väitti puolestaan, että ihminen, joka jotakin omisti,
+ei voinut koskaan maata rauhassa ja että semmonen ihminen elää aina
+pelossa jotakin menettävänsä. Ja, jatkoi hän, miten maahan sidotuksi
+tuntisikaan hän itsensä, miten vaikea olisikaan hänen erota tästä
+kurjasta elämästä, jolloin hän saa jättää omaisuutensa sattuman varaan.
+Rankkasade, raesade ja kaatunut aituus voi milloin tahansa tehdä
+tyhjäksi hänen työnsä hedelmät. Pelokas sukukunta tulisi tästä kaikesta
+syntymään, orjamaisen, eläimistyneen kansan tulisi hän saamaan näistä
+maatonkijoista, jotka lopuksi kasvaisivat siihen luuloon, ettei koko
+maailmassa muuta ollut kuin nämä heidän maatilkkunsa.
+
+Lasse sai pian nähdä seuraukset. Orjat, jotka olivat vaikeita
+elättää ja vaikeita vartioida, täytyi vapauttaa. Nämä menivät heti
+metsiin ja kaskesivat. Ja pian oli koko Lassen maakunta täynnä
+maanviljelijöitä. Syntyi riitoja metsäpalstoista ja syöttömaista.
+Toisen elukat menivät toisen pelloille ja sotkivat ne. Silloin tuli
+huuto sopimuksesta yleiseksi ja Lasse näki olevansa pakotettu taas
+vetämään esiin lain ensimäisen kaaren eli maakaaren, jonka kautta
+jokainen sai omistusoikeuden siihen maahan, minkä hän oli itselleen
+ottanut. Mutta pian nähtiin että lakia ei toteltu. Täytyi senvuoksi
+keksiä rangaistuksia. Kun liikakansotus jo uhkasi ja vankeus olisi
+tullut epäoikeutetuksi veroksi syyttömille, ja kun lisäksi kaikki
+halusivat päästä vankilaan saadakseen ruokaa ja asuntoa tarvitsematta
+tehdä työtä, katsottiin yksinkertaisimmaksi tappaa lainrikkojat. Elämä
+ei ollut vielä kenellekään niin suunnattoman rakas, sillä verratessa
+nykyistä ja mennyttä ihanaa elämää Onnellisten saarella, oltiin yleensä
+sitä mieltä, että elämä oli rasitus. Kuolemanrangaistus hyväksyttiin
+senvuoksi riemulla ja Rikoskaari oli taas otettu käytäntöön.
+
+Mutta uudet selkkaukset uhkasivat. Lasse näki että asiat alkoivat
+sotkeutua, mutta ei ollut mahdollista selvittää niitä; oli vaan
+jatkettava niin kuin oli alettu.
+
+Parin vuoden kuluttua, alituisten riitojen ja lainsäädännön jatkuessa
+aitausvelvollisuuksista, vesijaksoista, jotka muutamat olivat sulkeneet
+myllyillä, minkä kautta toisten kalastus kärsi, teiden tekemisestä
+toisten maalle, kun ihmiset eivät voineet tulla omalle maalleen
+ajamatta toisten maan kautta, ja muusta semmosesta, tapahtui eräänä
+päivänä, että eräs talonpoika, kuten nyt kutsuttiin niitä, jotka olivat
+asettuneet peltojen ja syöttömaiden läheisyyteen, äkkiä kuoli. Hän
+jätti jälkeensä vaimon ja kuusi lasta, joista kolme poikaa ja kolme
+tytärtä. Kaikki tahtoivat he ottaa talon, mutta jaettuna ei se voinut
+elättää kaikkia, ja Lasse halusi kernaammin pitää yhden talonpojan
+kuin kuusi torpparia, senvuoksi täytyi Lassen ottaa esiin vanha
+perintökaari, jonka kautta vanhin pojista tuomittiin istumaan talossa
+ja elättämään äitiä. Muut sisarukset saivat mennä ulos maailmaan ja
+etsiä palvelusta. Tämän varottamina alkoivat muut talonpojat tulla
+varovaisemmiksi lasten siittämisessä, ja harvoin nähtiin talonpojan
+siittävän enempää kuin kaksi lasta, sillä kukaan ei tahtonut lapsistaan
+palvelijoita. Mutta nyt alkoi niistä, jotka jo olivat syntyneet ja
+joille ei maata riittänyt, syntyä tyytymättömien luokka. Ne olivat
+kovin vaarallisia, sillä kun niillä ei ollut mitään menetettävänä,
+eivät ne pelänneet mitään. Ne muuttivat metsiin, sillä ne eivät voineet
+nähdä mitään syytä, minkävuoksi heidän täytyisi käydä toisten orjina,
+jotka ottivat heidän työnsä hedelmät. Lasse sulkeutui moneksi päiväksi
+huoneeseensa papin kanssa ja koetti keksiä syytä, minkävuoksi muutamien
+täytyi tehdä työtä ja toisten syödä, mutta he eivät voineet keksiä
+mitään syytä.
+
+Kuitenkin, kun maata ei saanut jakaa, sattui toisinaan hyvinä vuosina,
+että sato tuli niin suureksi, että jäi ylijäämää ja talonpojalla oli
+enemmän yhtä lajia kuin hän voi syödä. Silloin keksi hän vaihtaa
+tavaraansa toisten kanssa näiden liikaan tavaraan, ja pian tiedettiin
+tarkalleen minä aikoina ja missä paikoin voi tavata niitä, joilla
+oli jotakin vaihdettavana. Markkinapaikoilla tavattiin toisiaan, ja
+sinne tulivat metsästäjät turkiksineen, suolan, kalan ja riistan kera
+ja vaihtoivat sitä viljaan, juustoon, voihin ja karjaan. Vaihdon
+helpottamiseksi keksittiin käyttää sinkkiplootuja, jotka leimattiin
+numeroilla ja jotka kävivät vaihtovälineistä. Mutta kun tällä tavalla
+rikkauksia alkoi kerääntyä, tuli kateus perinnöttömien ja osattomien
+keskuudessa niin suureksi, että nämä antautuivat ryöstämään ja
+rosvoamaan.
+
+Nyt oli yhteiskunta äärimmilleen uhattu ja Lassen täytyi näistä uusista
+tyytymättömistä pestata sotajoukko vakinaisine soturineen, jonka
+kautta vanha sotajoukko vielä enemmän lisääntyi ja uusia veroja täytyi
+asettaa. Talonpojat maksoivat kernaasti veroa kunhan he vaan olivat
+suojassa. Mutta nämä kelvottomat, jotka istuivat vastarakennetussa
+tornissa, söivät, joivat, pelasivat ja tanssivat. Ei heillä ollut
+mitään tehtävänä ja he saivat senkautta päähänsä, että he olivat
+jotakin parempaa kuin maantonkijat. Heidän tapansa olivat raa'at ja
+heillä ei ollut kunnioitusta Lassea kohtaan. He menivät ulos teille
+ja poluille ja rosvosivat vaihtokaupalla käyviä matkustajia, kun nämä
+tulivat markkinoilta.
+
+Kauan kuului kovaa tyytymättömyyttä talonpoikien taholta, joilla
+ei ollut halua ruokkia itselleen tyranneja. Kuolemanrangastus ei
+pelottanut ketään, sillä he odottivat kaikki kuolemansa jälkeen
+tulevansa Onnellisten saarelle, ja he menivät kuolemaan niinkuin
+pitoihin. Lasse oli nyt pakotettu keksimään jotakin, joka pelotti heitä
+kuoleman suhteen. Ja hänen ei tarvinnut etsiä kauan.
+
+Uffka, eli entinen pappi Axonius, joka oli vajonnut jonkinlaiseen
+nautamaiseen horrostilaan, herätettiin nyt ja lähetettiin ulos
+saarnaamaan valtiollista eli helvettiuskontoa. Tämän kauniin opin
+pääkohdat olivat seuraavat: kaikki ihmiset, jotka eivät ole saaneet
+maata, ovat lurjuksia; jumala on luonut heidät, mutta he olivat
+tottelemattomia ja tottelemattomuus esivaltaa vastaan on suurin synti,
+senvuoksi pitääkin kaikkien, jotka eivät ole saaneet maata, ja jotka
+eivät tahdo tehdä työtä toisille, kuolemansa jälkeen tulla helvettiin,
+jossa heitä ijankaikkisesti elävältä korvennettaisiin. Tämä päättömyys
+ei alussa tehnyt mitään vaikutusta kansan turmeltumattomiin mieliin,
+mutta tottumuksen voima on suuri ja vähitellen onnistui Uffkan
+maalattujen taulujen avulla pelottaa naisia kuoleman suhteen. Se oli
+ensi askel. Mutta soturit vaan kujeilivat papin kanssa ja olivat
+parantumattomia. Vihdoin täytyi Lassen käyttää toista menettelytapaa
+heitä vastaan. Hän lahjoi heidät.
+
+Maa jaettiin lääneihin, joiden päälliköksi pantiin soturi. Nyt
+voitiin jotakuinkin pitää talonpoikia kurissa, sillä jokaisella
+lääninpäämiehellä oli torni ja soturia. Mutta nämä päämiehet
+harjottivat rajatonta sortoa talonpoikien suhteen ja keksivät myöskin
+ottaa veroa jokaiselta kauppamieheltä, joka kulki heidän alueensa
+läpi. Tätä veroa kutsuttiin tulliksi, ja sen sanottiin olevan kaupan
+suojelemista varten ("suojelijain" rosvousta vastaan nimittäin).
+
+Siten mentiin "eteenpäin" edistymisessä.
+
+Lasse oli mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Hänen menonsa lisääntyivät
+ja hänen täytyi ottaa uusia veroja. Mutta silloin valittivat
+talonpojat. Heillä oli itsellään niin paljon lapsia elätettävänä,
+sanoivat he, että he eivät halunneet elättää toisten lapsia; ja pojat
+ja tytöt tekivät lapsia aivan hillittömästi. Lasse näki olevansa
+pakotettu ottamaan käytäntöön uuden säännön, jonka mukaan henkilöitä,
+joilla ei ollut maata tai muuta omaisuutta, kiellettiin suuren sakon
+uhalla tekemästä lapsia. Ja ankaran tarkastuksen ylläpitämiseksi niiden
+suhteen, jotka synnyttivät lapsia, määrättiin jokainen, joka tahtoi
+mennä naimisiin, ilmottautumaan Uffkan luona, jonka ensin tuli antaa
+heille esitiedot helvettiopissa, johon uskomista jokaisen miehuuden
+ikään tulleen miehen ja naimakuntoisen tytön oli valalla luvattava.
+Vanhemmat valittivat ja ruikuttivat, mutta se ei auttanut, sillä
+sotilasmahti ratkasi nykyään kaikki omantunnonasiat ensimäisessä ja
+viime kädessä. Lisäksi tuli eräs toinen seikka.
+
+Naiset, jotka olivat asettuneet miesten suojeluksen alaisiksi
+lastensa vuoksi, olivat senkautta joutuneet riippuvaisuuteen, joka
+lähenteli palvelijain asemaa. Nainen teki kaikki pikkutehtävät kotona,
+ja sisaret, jotka olivat perinnöttömiä, palvelivat veljiään. Kun
+kuitenkin jokainen talonpojan poika, joka tahtoi mennä naimaan, pelkäsi
+tulevansa huonoihin oloihin lisääntyneiden menojen takia, olivat tytöt
+jäädä naimattomiksi. Vanhemmat alkoivat silloin antaa tyttärilleen
+huomenlahjoja ja antoivat lopuksi heille puolen perintöoikeutta. Ne,
+joilla oli suuri perintö, tulivat siten helpommin naiduiksi kuin ne,
+joilla oli vähänen. Tämän kautta toimivat maanomistajat yhdessä niitä
+vastaan, joilla ei ollut maata, ja siten syntyi maa-aateli raa'an
+väkivallan eli varas-aatelin ohella, mutta sen alapuolelle.
+
+Mutta varas-aateliset olivat rauhattomia herroja, joiden mielissä
+iloset muistot metsästysajoilta vielä elivät, ja saadakseen jotakin
+huvitteluaan varten, ottivat he huostaansa ne harvat metsästysmaat,
+jotka vielä olivat jälellä, ja talonpojilta kiellettiin aseiden
+käyttö. Eräs toinen näiden vaikeiden tekemä keksintö, joka herätti
+kaikkien talonpoikain oikeutettua harmia, oli kesyttää susia, jotka
+eivät kuitenkaan koskaan tulleet kesymmiksi, kuin että ne tottelivat
+herraansa, mutta purivat kaikkia muita. Niiden ilmotettiin olevan
+metsästyksen vuoksi, mutta ne olivat oikeastaan suojelemassa
+varasomaisuutta sillä aikaa kun varkaat makasivat humalaansa pois.
+Tämä varkaiden kumppanuus villien eläinten kanssa harmitti talonpoikia
+tavattomasti, mutta nyt ei heillä enää ollut mitään toivoa saada
+ääntään kuuluviin.
+
+Lopulta alkoi herrain metsästysinto suuntautua toisiaan vastaan ja
+he tekivät pieniä hyökkäyksiä toistensa torneja vastaan. Talonpojat
+tulivat aina kärsimään tästä, sillä herrain hevoset tallasivat
+heidän peltonsa; näidenkin, voimissa heitä itseään voimakkaampien
+eläinten kanssa olivat herrat liittoutuneet. Talonpojat, jotka olivat
+aseettomia, eivät mahtaneet mitään asestettuja miehiä ja villiä eläimiä
+vastaan. Mutta he valittivat Lasselle. Tämä, joka oli nähnyt asiain yhä
+enemmän sotkeentuvan, ei keksinyt muuta neuvoa kuin asestaa talonpojat
+ja näiden sekä oman soturijoukkonsa avulla kurittaa herroja. Ja hän
+teki niin.
+
+Tämän jälkeen tarvitsi vaan ottaa askel kokonaan, ja hän antoi
+huudattaa itsensä kaikkien päällikköjen päälliköksi eli kuninkaaksi.
+Antaakseen enemmän loistoa hommalle pani hän toimeen suuret
+kruunaukset. Puettuna punaseen, siilinnahalla reunustettuun
+sudennahkaturkkiin sekä majavannahkaseen lakkiin närhinhöyhenineen,
+antoi hän ulkona suurella niityllä Uffkan voidella ympäri suunsa
+tervaa, jonka jälkeen koko kansan täytyi vannoa helvettiopin kautta
+että Lasse oli jumalan lähettämä sekä että hallitsijahuone Hulling
+polveutui Japhetista, Noan pojasta, jonka vuoksi kaikkien muiden
+tornipäälliköiden tuli olla hänelle alamaisia ja maksaa hänelle veroa.
+Tämä viimeksimainittu velvollisuus ei ollut näille mikään vaikeus,
+sillä he panivat vaan uuden veron talonpoikiensa maksettavaksi. Ja
+siten oli Lasse I Hullingien suvusta voideltu kuninkaaksi Jumalan
+armosta. Mutta antaakseen enemmän arvokkuutta kuninkaan nimelleen,
+antoi hän kirjottaa sen tästälähin; Lasse I Hugo, Hulling von
+Japhetinpoika.
+
+Nyt seurasi melkosen rauhallista aikaa. Helvettioppi oli nimittäin
+levinnyt ja kuolemanpelko oli niin suuri, että harvoja rikoksia tehtiin.
+
+Mutta uusi maataviljelemättömäin luokka oli syntynyt. Muutamat näistä,
+jotka eivät saaneet rauhassa retkeillä ympäri maata, sillä nyt oli
+sakko maankiertämisestä, olivat asettuneet lääninpäällikön tornin
+ympärille ja valmistivat vaatteita ja kenkiä laiskalle sotaväelle.
+He saivat kohtalaisen maksun, mutta nauttivat päällikön suojaa, se
+on: he saivat maksaa veroa siitä, että tekivät työtä laiskureille.
+Mutta ihmisten mielet olivat jo niin harhaanjoutuneet, että räätäli-
+ja suutariparat eivät huomanneet tätä petosta, ja helvettiopin
+käytäntöönottamisen jälkeen oli kuolemanpelko tullut niin suureksi,
+että kernaammin elettiin mistä hinnasta tahansa, minkä painon alla
+tahansa ja minkälaisten nöyryytysten alaisina tahansa, ennenkuin
+uskallettiin kuolla. Mutta suutarien ja räätälien täytyi myös syödä ja
+juoda, eikä tornin ympärillä kasvanut mitään.
+
+Talonpoikien täytyi senvuoksi tuoda heille ruokaa, vaihtaen sitä
+kenkiin, vaatteisiin ja rahaan. Mutta herrat rakensivat muurin, joka
+aidotti alueen tornin ympärillä, ja muuriin panivat he portin, portin
+luo kirjurin, sillä jo kauan oli ollut kirjureita, jotka ottivat maksun
+talonpojilta siitä, että hän sai tuoda kaupunkiin ruokatavaroita ja
+myydä. Talonpojat eivät voineet ymmärtää, minkä vuoksi heidän täytyi
+maksaa siitä, että he vaivautuivat tuomaan ruokaa kaupunkiin, eikä
+kukaan muukaan sitä ymmärtänyt, mutta "se oli niin kirjotettu".
+
+Lopuksi menivät eräänä kauniina päivänä muutamat viekkaat kauppiaat
+Lassen luo ja saivat hänen päähänsä, että maanviljelys rappeutui, jos
+talonpojat matkustaisivat kaupunkiin myymään; senvuoksi ottivat he
+ostaakseen talonpojilta, luvaten siitä maksaa veroa "majavahatulle";
+niin kutsuttiin nyt Lassea. Hän suostui ehdotukseen, mutta silloin
+kieltäytyivät talonpojat myymästä. Kaupungissa syntyi nälänhätä,
+ja talonpojat määrättiin kuolemanrangaistuksen uhalla myymään
+kauppiaille. Silloin asettivat talonpojat pahuuttaan niin korkeita
+hintoja tavaroilleen, että Lasse heti antoi kirjotettuja taksoja,
+jotka määräsivät hinnan talonpojan karjalle ja viljalle, ja nyt oli
+kaupungin ja varkaiden tulevaisuus turvattu, ja rauha ja onni vallitsi
+viiden pitkän kuukauden kuluessa, jonka vuoksi Lasse sotilailtaan sai
+nimen Lasse Navetanlukko, koska hänellä ikäänkuin oli avain talonpojan
+navettaan, jonka hän avasi ja sulki mielensä mukaan.
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+
+Rauha oli kuitenkin vaan näennäinen eikä siihen ollut luottamista.
+Vanhoilla talonpojilla, jotka olivat olleet mukana kaiken kehittyessä,
+ei ollut tosin minkäänlaista kunnioitusta Lassea kohtaan, jonka kanssa
+he kerran olivat olleet sinät ja veljet, mutta nyt hänellä oli valtaa
+suojella heitä sotamahdin avulla, he olivat väsyneitä selkkauksiin ja
+antautuivat. Mitä oli tehtävä? kysyivät he itseltään, ja kun ei mitään
+ollut tehtävissä, totuttiin vaikenemaan ja kärsimään.
+
+Mutta ei ollut yhtä helppoa kesyttää nuorta sukupolvea, joka ei
+tahtonut totella isää tai äitiä, vielä vähemmin vieraita henkilöitä.
+Turhaan koetti Uffka pelotella heitä helvetillä. Heidän ajatuksensa
+olivat vielä terveitä, niin että he käsittivät koko valehistorian
+järjettömyyden ja nauroivat Uffkalle. He tulivat rajuiksi ja
+hillittömiksi, eivät sietäneet istua sisällä epäterveellisissä ja
+pahaltahaisevissa tuvissa, vaan juoksentelivat ympäri metsissä ja
+kedoilla seikkailuja etsien. Vanhemmat antoivat heille selkään, mutta
+pojat pistivät tulen tupiin ja heinäsuoviin ja karkasivat metsiin.
+Yhteiskunta oli tällä kertaa vakavasti uhattuna ja joku ehdotti
+tosissaan, että joka toinen poika oli salvettava, että vastaisuudessa
+saataisiin työväkeä. Mutta Lasse inhosi tätä äärimmäistä, luonnotonta
+toimenpidettä. Hänellä oli toinen menettelytapa, jonka hän oli
+säästänyt mahdollisimman kauan, koska hän itse paheksui sen
+luonnottomuutta ja epäinhimillisyyttä, sillä hän oli itse nuorena
+läpikäynyt saman kuurin, ja sen muistot kummittelivat vielä hänen
+mielessään kaameimpina, mitä hän oli kokenut. Jokaisen kylän oli
+kustannettava rangaistuslaitos, johon lapset ennen kuudetta ikävuottaan
+oli suljettava ja jossa heitä joka päivä puolinälkäsinä ja kepin
+uhatessa oli totutettava orjuuteen, sekä kuuntelemalla vuosikausia
+helvettioppia ja erästä uutta siveysoppia, jonka Lasse ja Uffka olivat
+keksineet, vähitellen oli saatava itseensä imeytymään sen kunnioituksen
+ja kuuliaisuuden, jota he luonnostaan eivät olleet velkapäät
+herroilleen osottamaan. Menettelytapa oli suurimmassa määrässä
+tunnoton, mutta sillä oli sama vaikutus kuin salvamisella.
+
+Joku aika tosin kului oppikirjojen kirjottelemiseen, mutta oli liian
+paljon voitettavana, jotta ei olisi uhrattu aikaa ja huolta uuden
+laitoksen aikaansaamiseksi.
+
+Kun laitos oli valmis, osottautuikin päämäärä tulleen saavutetuksi.
+Lapset sulettiin huoneeseen aikaisin aamulla, ja ensimäinen asia, minkä
+he oppivat, oli vaitioleminen. Se oli tärkeintä kaikesta, sillä nyt ei
+tarvinnut yläluokan, kuten se kutsui itseään, koska "Jumala" oli pannut
+sen alaluokan yläpuolelle, pelätä mitään arvostelua alaluokan taholta.
+Toinen opittava asia oli totteleminen: se on taito tehdä toisen tahdon
+mukaan ja olla omaamatta omaa tahtoa. Monien lasten sulkeminen samaan
+huoneeseen tuotti loistavan menestyksen, sillä epäterveellinen ilma
+pilasi terveyden, ja terveyden kadotessa katosivat voima ja tahto.
+Mutta tottumus suunsa kiinnipitämiseen, se on totuuden vaikenemiseen,
+tuotti erään vaikeuden, jota ei oltu otettu laskuihin. Lapset
+huomasivat nimittäin, että vastaamalla jaa, silloin kun piti vastata
+ei, voi hankkia itselleen etuja, kuten palkintoja tai vapautuksia
+rangaistuksesta, ja senvuoksi alkoi valhe kukostaa. Tottelevaisuus taas
+puolestaan synnytti kavaluutta. Lasten mielestä oli väärin pidellä
+kiinni toveristaan, sillä aikaa kun opettaja piiskasi häntä, mutta
+he toimivat vastoin sitä minkä katsoivat olevan oikein, ja tottuivat
+vähitellen toimimaan vastoin vakaumustaan. Niitä, jotka valehtelivat
+paraiten ja olivat kavalimpia, kutsuttiin kilteiksi lapsiksi, ja ne
+saivat pipari- ja hunajakakkuja, ne, jotka puhuivat totta ja olivat
+rehellisiä, saivat selkäänsä ja jäivät ilman ruokaa. Senkautta oli
+kasvatuksen perustus laskettu. Lasse hämmästyi toisinaan tuloksia,
+mutta mitä voi hän tehdä kun hän kerran oli lähtenyt liukkaalle jäälle.
+
+Kuitenkin oli lastenpiiskurien vaikea täyttää pitkää oppiaikaa pelkällä
+kepillä, ja senvuoksi täytyi keksiä uusia oppiaineita. Koulussa
+opetettiin senjälkeen, paitsi valetta ja kavaluutta, kokonaista
+valeläjää, jota "siveysopin" yhteisellä nimellä istutettiin kalpeisiin
+ja sairaaloisiin lapsiin. Ensimäinen siveysoppi kuului: Jumala on
+luonut talonpojat ja käsityöläiset tekemään työtä niille, jotka eivät
+tahdo tehdä työtä. Toinen siveysoppi: Ole tyytyväinen osaasi! (Tämän
+käskyn täyttäminen ei ollut vaikeaa niille, joiden kadehdittavana
+osana oli vapautua työnteosta, mutta niille, joiden kovana osana oli
+työnteko, oli se mahdoton.) Kolmas siveysoppi: Sinä et saa harjottaa
+sukupuoliyhteyttä, ellei sinulla ole kaksitoista tynnyrinalaa maata tai
+Uffkan lupa. (Eräs suuri poika, joka väitti, että tämän käskyn olisi
+pitänyt kuulua seuraavasti: Sinun on täytynyt olla mukana hakkaamassa
+kaksitoista tynnyrinalaa maata, saadaksesi harjottaa sukupuoliyhteyttä!
+— pantiin pimeään kellariin.) Neljäs siveysoppi: Älä ota toisen
+omaisuudesta! (Muuan tyttö, joka sanoi muistavansa, miten hänen isänsä
+otti omaisuutensa kaikkien yhteismaasta, sekä että hänen isänsä
+siis oli rangaistava, saatiin kuudella parilla vitsoja vakuutetuksi
+siitä, että hän oli väärässä.) Viides siveysoppi: Älä tapa ketään!
+(Eräs alaikäinen, joka kysyi, tarkotettiinko tällä myöskin Lassea
+ja pyöveliä, jotka tappoivat kaikki, jotka eivät tahtoneet tappaa
+metsästäjäkansaa metsissä, pantiin jalkapuuhun.) Kuudes siveysoppi:
+Sinä et saa edes ajatella, että se mikä nyt on, voi olla huonoa. (Tämä
+oli hienoin kaikista siveysopeista, sillä se tappoi kaiken ajattelun ja
+senkautta vastustuksen siemenessään!)
+
+Mutta se ei sittekään auttanut. Nuoriso teeskenteli ja valhetteli,
+mutta toisinaan tunkeutui totuus esiin ja silloin oli yhteiskunta
+taas uhattu. Ikävystyttiin niin elämiseen, että annettiin työn ja
+kaiken mennä menojaan; nähtiin itse nälkää, mutta silloin alkoi
+yläluokkakin nähdä nälkää ja menestyä huonosti ja se ei käynyt
+päinsä. Helvetinpelko katosi, sillä oltiin sitä mieltä, että nyt maan
+päällä jo oli helvetti, ja pahempaa ei voitu saada. Lasse ja Uffka
+olivat pian pakotettuja, tekemään joitakin ajanmukaisia muutoksia
+helvettioppiin, ja nyt alkoivat papit enemmän puhua taivaan tulevista
+iloista kaikille niille, jotka elämässä olivat kärsineet ja olleet
+huonossa asemassa. Se seikka, että muutamat vastustushaluiset silloin
+esiintoivat otaksumisen, että Lasse ja yläluokka, joilla elämässä
+oli ollut hyvä olla, johdonmukaisesti tulisivat helvettiin, ei
+vaikuttanut asiaan, sillä vastustusmiehet poltettiin roviolla ja heidän
+kysymyksensä jäivät vastaamatta. Mutta mahdollisuus päästä taivaaseen
+löyhensi kuria ja täytyi keksiä uusia keinoja. Ja nyt viekoitteli
+Lasse muutamia nahjuksia, jotka eivät tahtoneet tehdä työtä, tekemään
+viisuja alaluokan valistamiseksi. Ja nyt tuli joukko runoilijoita.
+Nämä pukeutuvat huonosti, vaikka heidän ei olisi tarvinnut, sillä
+heillä oli valtion palkka, mutta heidän tuli ulkonäkönsä kautta
+luulotella alaluokalle, että he olivat lähteneet "syvistä riveistä". He
+kulkivat ympäri ja lauloivat, että elämä oli ihana; että oli uskottava
+kaikista ihmisistä hyvää; että kaikki Lasset, Uffkat, lääninpäälliköt,
+vanhemmat, sukulaiset, holhoojat ja kasvattajat olivat niin kovin hyviä
+ja tahtoivat alaluokalle hyvää; että kaikki tyytymättömyys siitä, että
+jotkut tekivät työtä ja toiset söivät, oli vaan kateutta ja huonoutta;
+että kunhan vaan jokainen hoitaa tehtävänsä, käy kaikki hyvin, vaikka
+mikä meitä kohdanneekin; että maanviljelys ja käsityö ei ollut työtä,
+vaan että todellisen työn, raskaimman työn oli Jumala laskenut
+hallituksen, sotamahdin ja Uffkain kannettavaksi; että täytyi ottaa
+maailma semmosena kuin se oli (myöskin semmosena miksi se oli muuttunut
+Lassein ja Uffkain koiranjuonien kautta). Tämä naula veti. Ensin
+opittiin laulut ulkoa ja sitte ne kaikuivat korvissa ja siirtyivät
+lopuksi ajatuksiin.
+
+Mutta pian huomattiin alaluokankin alkavan käyttää viisuja jyristäkseen
+yläluokkaa vastaan. Lasse näki kauhulla tämän uhkaavan pilven, mutta
+hän ei ollut huvikseen oppinut menneisyydestä. Hän koetti ensin
+antaa viisunlaulajille valtion palkkaa. Se auttoi jonkun aikaa,
+mutta pian oltiin vallan hukassa viisunlaulajilta, jotka tahtoivat
+palkkaa, ja verot lisääntyivät. Silloin kun ei mikään muu auttanut,
+näki hän olevansa pakotettu muodostamaan pienen nurkkakunnan.
+Seitsemäntoista pahimmista viisunlaulajista valittiin ja selitettiin
+olevan erehtymättömiä. Kaikki muut, jotka tahtoivat tehdä viisuja,
+selitettiin kelvottomiksi. Sillä oli asia autettu. Kansa, joka maksoi
+näille seitsemälletoista siitä hyvästä, että sai niiltä moitteita,
+tottui pian kouluissa pitämään näitä seitsemäätoista erehtymättöminä,
+ja kaikkia muita pidettiin kelvottomina. Ja sen kautta saatiin kaikki
+tyytymättömät viisuniekat vaikenemaan, sillä kukaan ei tietysti
+tahtonut olla saamatta edes kiitosta näiltä seitsemältätoista, ja siitä
+johtui, että sittemmin kaikki viisut laulettiin samassa äänilajissa.
+
+Kun nyt koulut lisääntyivät ja vaikeus saada siveysoppikirjoja kaikille
+tuli suureksi, täytyi Lassen vihdoin — sillä hän pelkäsi päästää irti
+niin vaarallista keksintöä — panna pystyyn kirjapaino. Mutta jotta ei
+tätä vaarallista laitosta käännettäisi häntä ja hänen tekojaan vastaan,
+antoi hän asettaa sen kuninkaallisen valvonnan alaiseksi.
+
+Kuninkaallisen kirjapainon ensimäinen painotyö oli Painovapauslaki.
+Salaisessa seurassa Tyytymättömät oli eräänä iltana kokous
+heinäparvella, juuri siihen aikaan kun uusi Painovapauslaki ilmestyi.
+Metsästäjä Paul oli saanut yhden kappaleen sitä ja hänen tuli lukea se
+tarkastusta varten. Asetuttiin järjestykseen kuuntelemaan. Paul alkoi
+lukea:
+
+"Painovapauslaki. 1 §. Jokaisella kansalaisella on oikeus lausua
+ajatuksensa painotuotteissa!"
+
+"Eläköön!" vastasivat Tyytymättömät. "Eläköön vapaus!"
+
+"2 §", luki Paul. "Puhdasta helvettioppia, joka on jumalasta, ei saa
+alistaa tarpeettoman arvostelun alaiseksi ".
+
+"Ohoo", sanoivat Tyytymättömät. "Juuri sitä olisi ensinnä ollut
+arvosteltava."
+
+"3 §", luki Paul. "Jokainen kirjailija olkoon velvollinen kirjottamaan
+kunnioittaen Lasseista, Uffkoista, lääninpäälliköistä, sotilaista,
+kirjureista ja lastenpiiskureista, ja näiden tuttavista ja ystävistä."
+
+"4 §. Seura keskinäistä ylistystä varten eli 17 erehtymätöntä
+ovat oikeutetut tukahuttamaan jokaisen kirjotusyrityksen, joka
+on suunnattuna siveysoppeja vastaan". Tässä keskeytti Rudolf
+hiilenpolttaja: "Muistelkaamme mitä siveysopeilla tarkotetaan!"
+
+Paul metsästäjä muisteli: "Siveysoppi, se on 1:o että kaikki talonpojat
+ja käsityöläiset ovat syntyneet tekemään työtä Lasselle, Uffkalle,
+j.n.e.; 2:o ettei kukaan saa harjottaa sukupuoliyhteyttä omistamatta
+kaksitoista tynnyrinalaa maata tai saamatta Uffkan suostumusta".
+
+"Riittää, riittää", huusivat Tyytymättömät, "se muistetaan liiankin
+hyvin. Jatka!"
+
+"5 §. Ei kukaan, paitsi seura keskinäistä ylistystä varten, saa lausua
+mitään jostakin kuolleesta Lassesta".
+
+"6 §. Jokaisella kansalaisella on täysi oikeus ilmaista ajatuksensa
+painotuotteissa!"
+
+Tyytymättömät erosivat vahvasti päättäen käyttää hyväkseen uutta
+painovapautta ensimäisessä paraassa tilaisuudessa. Lastenpiiskurit
+olivat ensimäisiä, jotka saivat painovapauden tuotteita, ja
+Siveyskirjaa painettiin tuhansissa kappaleissa, naulattiin tupien
+seinille ja jaettiin alaluokan keskuudessa, sillä yläluokka, joka oli
+keksinyt Siveyskirjan, osasi sen ulkoa. Mutta Lasse väsyi ja vanheni ja
+hän tunsi loppunsa lähenevän. Senjälkeen kun hän oli kutsunut kokoon
+kaksituhatta soturia, antoi hän näiden valita perintöruhtinaan. Ja
+katso vaali lankesi hänen poikansa päälle, jota kunnioitettiin nimellä
+Lasse II Axel. Lasse itki liikutuksesta näin suurenmoisesta kansan
+rakkauden osotuksesta hänen huonettaan kohtaan, ja hän käytti hyväkseen
+etsimättä tullutta tilaisuutta ehdottaakseen, että majavannahkalakki
+ja tuoli tulisivat perinnöllisiksi hänen suvussaan. Kun tämän johdosta
+syntyi tyytymättömyyttä lääninpäälliköiden kesken, esiintyi Uffka
+ja vetosi kansaan, joka seisoi kaukana metsässä soturien takana.
+Kansa, joka vihasi sotureita eikä ollut kuullut muuta kuin että nämä
+vastasivat ei, huusi luonnollisesti jaa, ja nyt täytyi soturien
+perääntyä. Lasse kiitti tästä uudesta kansan rakkauden osotuksesta, ja
+hänen mielestään oli tämä "syvistä riveistä" lähtenyt huuto ikään kuin
+Jumala itse olisi puhunut, sillä Kansan ääni on Jumalan ääni, ja Lasse
+II riensi ottamaan yhtä kauniin kuin valheellisen vaalilauseen: Kansan
+rakkaus lähinnä palkkaani!
+
+Lasse, joka oli niin monien vaihtelevien liikkeiden järkyttämä,
+laskeutui kuolinvuoteelleen kylläisenä vuosista ja kunniasta. Kun
+hän oli antanut kaikille vihollisilleen näiden rikokset anteeksi ja
+otettuaan Uffkalta vastaan vakuutuksen taivaaseen pääsystä, nukahti
+hän. Kaikki 17 erehtymätöntä kirjoittelivat ylistyslauluja hänen
+toimintarikkaasta elämästään, ja Uffka piti hautapuheen tekstistä:
+autuaat ovat kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. Lasse II kuivasi
+kyyneleensä ja astui valtaistuimelle.
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+
+Lasse II Axel oli lempeä herra, joka ei rakastanut sotia, vaan piti
+sivistyksestä ja tieteistä. Hänen ensimäisenä hallitustoimenpiteenään
+oli antaa kirjottaa Lasse I:n historia. 17 erehtymätöntä kävivät työhön
+käsiksi ja onnistuivat he aikaansaamaan oikein mestariteoksen, jonka
+arvo tuli pysyväiseksi. Lassea kutsuttiin siinä Suureksi, ja syystä,
+sillä hän oli pannut perustuksen koko uudelle yhteiskuntamuodolle, ja
+hänellä oli aina ollut kansan menestys korkeimpana silmämääränään.
+Mutta Tyytymättömien seura kirjotti toisen historian Lassesta, jossa
+häntä yksinkertasesti ja suoraan kutsuttiin "Tyhmäksi Hullingiksi". He
+selittivät, että hän oli pannut toimeen nykyisen orjuuden, jossa oli
+elättäviä ja elätettäviä, veroja työtä tekeville ja verovapaus työstä
+vapautetuille. Lisäksi, että hän oli turmellut nuorison ottamalla
+käytäntöön vankilat ja lastenpiiskurit; että hän oli aasi ja hänen
+yhteiskuntansa hullunkurinen. Kirja otettiin takavarikkoon ja se
+poltettiin yhdessä tekijäinsä kanssa, jonka jälkeen Seura keskinäistä
+ylistystä varten asetti palkinnon, jona oli 6 naulaa sinkkiä, sille,
+joka kirjottaisi kauneimman kunniamuistomerkin Lasse I Hugosta, jota
+kutsuttiin Suureksi.
+
+Kun Lasse II Axel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyyttä
+yhteiskunnassa voinut yhtäkkiä tukahuttaa, antoi hän laatia valtakunnan
+historian, jossa isä Lassen jälkeenjättämän kappaleen nojalla Rudbeckin
+Atlanticaa täydellisesti todistettiin, että nykyinen valtakunta todella
+oli täydellisin kaikista valtakunnista sekä että se itse asiassa oli
+Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta, jossa heidän esi-isänsä
+olivat asuneet ja jossa he olivat kuvitelleet olleensa onnellisia, ei
+ollut milloinkaan ollut olemassa. Se oli vaan Tyytymättömien keksintöä
+saattaakseen kansan tyytymättömäksi. Ja nyt ottivat lastenpiiskurit
+käytäntöön uuden oppikirjan, jonka nimi oli Nykyajan Ylistys eli
+Täydellisin Yhteiskunnista.
+
+Sillävälin oli joukko kirjurien ja soturien lapsia kasvanut
+täysikäisiksi. Samoinkuin kuninkaan vaalissa, otettiin riidan ja
+hajaannuksen välttämiseksi tässäkin käytäntöön se tapa, että toimet
+tulivat perinnöllisiksi, mutta kun kirjurit ja soturit jatkoivat
+sukuaan estelemättä ja ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata, sillä he
+olivat luonnollisesti sen lain yläpuolella, jonka he olivat laatineet,
+niin oli maa pian tulvillaan yläluokan lapsia, joilla ei ollut työtä.
+Valtio niitä elätteli apurahoilla ja palkinnoilla, palkinnoilla siitä,
+ettei niiden tarvinnut varastaa tai murhata, ja niin monelle kuin
+mahdollista perustettiin toimia. Mutta kun toimettomilla oli vaikeaa
+olla mitään tekemättä, keksivät he kaikenlaisia hassutuksia, enemmän
+tai vähemmän typeriä. Muuan otti kerätäkseen nappeja, toinen kuusen,
+männyn ja katajan käpyjä; kolmas hankki itselleen matka-apurahan
+matkustaakseen ulos maailmalle. Viimemainittu oli palannut takasin
+keksittyään kuolleen kielen, jonka hän oli löytänyt puutauluista.
+Kun kielen avain seurasi mukana, oli sitä helppo lukea, ja keksijä,
+joka kutsui kieltä Schoscho-kieleksi, oli kovin ylpeä osatessaan
+kieltä, jota ei kukaan muu osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja,
+oli saanut kokoon aivan kauhean kokoelman. Kun hän ei tiennyt, missä
+hän lopulta olisi sitä säilyttänyt, sai hän valtion kassasta varoja
+rakentaakseen talon kokoelmansa säilyttämistä varten. Täällä hän
+ryhtyi järjestämään nappejaan. Oli monta tapaa jakaa niitä: voi jakaa
+ne alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta
+meidän miehemme keksi paljon taiteellisemman ja senvuoksi vaikeamman
+järjestelmän. Mutta tähän tarvitsi hän apua. Hän kirjotti ensin
+tutkielman Nappien Tutkimisen Välttämättömyydestä Tieteelliseltä
+Näkökannalta. Senjälkeen esittäytyi hän Verotuskamarissa anoen
+professorinpaikkaa Nappilogiassa, sekä kahta apulaisen paikkaa.
+Anomukseen suostuttiin, pikemmin jotta hankittaisiin toimettomille
+jotakin hommaa, kuin itse asian vuoksi, jonka arvoa ei vielä voitu
+arvostella. Kun miehellä, hänen nimensä oli Hylling (luultiin hänen
+syntyneen jostakin Hullingista ilman Uffkan lupaa), sattumalta oli
+kaksi aviotonta poikaa, joiden piiskauskasvatusapua hänellä ei ollut
+varaa maksaa, ei apulaisten paikkoja tarvinnut julistaa avonaisiksi.
+Hylling oli pian tuleva hämmästyttämään maailmaa ensimäisellä
+täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa vuodessa oli hän
+saanut sen valmiiksi ja se oli ihmeellinen jättiläistyö, sillä sen
+luokkien alaiseksi voi kaikki maailman napit luokitella. Järjestelmä
+oli seuraavan näköinen:
+
+                      NAPPIA:
+
+      Sinkki   Kupari   Tina   Rauta   Lasi   Puu
+
+  Lävellisiä;
+  1 luokka: 1:llä lävellä          j.n.e.
+  2   "     2:lla    "
+  3   "     3:lla    "
+  4   "     4:llä    "
+  Lävettömiä:                      j.n.e.
+  1 luokka: Ilman 1 läpeä
+  2   "       "   2   "
+  3   "       "   3   "
+  4   "       "   4   "
+
+  Hakasilla varustettuja:          j.n.e.
+  a) pyöreillä hakasilla
+     a) rihlattuja
+     b) ilman rihloja
+  b) pitkulaisilla hakasilla
+     a) rihlattuja
+        1) lyhytrihlasia
+        2) pitkärihlasia
+     b) ilman rihloja
+        1) avonainen
+        2) avonainen
+
+Tämä herätti suunnatonta huomiota.
+
+Mutta se joka oli kerännyt käpyjä, ei tahtonut olla huonompi, ja hän
+hämmästytti pian maailmaa suurella taiteellisella järjestelmällä, jossa
+kaikki kävyt jaettiin 67 luokkaan, 23 sukuun ja 1,500 lajiin.
+
+Jo kauan oltiin oltu aikeissa laajentaa opetuskursseja ja kun pidettiin
+sopimattomana, että alaluokan lapset saisivat oppia yhtä paljon kuin
+yläluokan lapset, päätettiin perustaa yliopisto. Oli jo kolme tiedettä:
+Schoscho-kieli, nappologia ja käpylogia, mitkä tieteet tästälähin
+tulivat pakollisiksi. Mutta kun varakkaat talonpoikain lapset ja
+käsityöläisten lapset myöskin lähettivät lapsiaan yliopistoon, pantiin
+toimeen yksityisiä keskusteluja, joihin ainoastaan yläluokan lapset
+pääsivät ja joita ilman ei voinut ottaa tutkintoa. Jos joku alaluokan
+lapsi siitä huolimatta jonkun kerran keinotteli itsensä tutkinnosta
+läpi, ei hän silti saanut tointa, sillä toimet olivat perinnöllisiä.
+
+Lasse II Axel, kuoli — sitä ei voitu estää, mutta sai kuoltuaan nimen
+Lasse Viisas.
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+
+Poika, joka astui valtaistuimelle, kutsui itseään yksinkertaisesti
+Andreas VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta luullaan sen
+tapahtuneen vissien historiallisten edellytysten vuoksi. Hänen
+hallitusaikanaan syntyivät kaunotaiteet. Muuan leipurin oppipoika sotki
+nimittäin eräänä päivänä taikinaa; hänen tuli tehdä rinkilä, mutta hän
+teki sen sijaan vuohen. Schoscho-kielen professorin, joka sattumalta
+astui sen ikkunan ohitse, missä poika seisoi työtä tehden, silmät
+avautuivat näkemään tämän suuret taipumukset ja hän antoi pojan tehdä
+vuohen savesta taikinan sijaan ja poltti sen sitte uunissa.
+
+Maalaustaiteen synty tapahtui toisella tavalla. Eräässä eristetyssä
+seudussa saarella oli kauan huomattu, että joukko toimettomia
+hiilimiilunpolttajapoikia otti hiiliä ja piirteli tukeille. Ensin
+piirtelivät he ruokottomuuksia, mutta sitte piirustelivat he kaikkea
+mitä näkivät. Luultiin ensin tämän olevan jonkinlaista hulluutta tai
+matalajärkisyyttä, mikä oli puhjennut raivoamaan, sillä oli todella
+hassua nähdä joukon nuorukaisia juoksentelevan ympäri harakkain
+tavoin ja perustelevan kaikkea mitä näkivät. He piirustelivat pöytiä,
+pöydänjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärriä, koiria,
+kissoja, kaikkea mahdollista mitä vaan näkivät. Turhaan koettivat
+vanhemmat saada heitä luopumaan näistä päähänpistoistaan ja tekemään
+jotakin hyödyllistä, mutta se oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat
+että he kernaammin tahtoivat nähdä nälkää ja kuolla, kuin jättää
+piirustelemisen. Se oli todellakin hulluutta.
+
+Kun asia tuli Andreaksen tietoon, tuli hän ensin hyvin murheelliseksi,
+sillä hän rakasti kansaansa, niinkuin ainoastaan ruhtinas voi tehdä.
+Hän antoi sitte sulkea heidät erääseen taloon, missä he häiritsemättä
+saivat antautua hulluuteensa kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän
+kokeili heillä ja eräänä päivänä antoi hän viidenkymmenen piirustelijan
+piirustaa samaa tuolinjalkaa. Mutta kas, ei ollut kahta samanlaista
+piirustusta. Filosofit, joita kutsuttiin saapuville, selittivät
+sen riippuvan erilaisesta personallisesta käsityksestä. Andreas,
+joka ei ollut luullut, että tuolinjalan personallinen käsittäminen
+voisi olla jotakin filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi
+piirustamisen syvään merkitykseen tekijänä henkisessä elämässä,
+ja hän antoi nimittää taitavimman piirustajan professoriksi. Tämä
+kirjotti heti tutkielman piirustuksen sisällöstä ja muodosta. Hyvin
+valitusta esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpailuaiheena, johti
+hän: tuolinjalan sisältö, se oli personallinen käsitys; tuolinjalan
+muoto, se oli piirustus. Kun sisältö ja muoto tarkalleen peittivät
+toisensa tahi täysin sulautuivat toisiinsa, silloin oli piirustus
+täydellinen piirustus eli kaunis. Kaikki mikä oli piirustettua oli
+kaunista; sontiva lehmä oli ruma itsessään, sillä luonto oli ruma,
+mutta piirustettu sontiva lehmä oli kaunis, sillä siihen oli painanut
+leimansa personallinen käsitys sontivasta lehmästä.
+
+Eräänä päivänä löydettiin ruma piirustus Andreas VII:stä
+piirustushuoneen ulkoseinällä. Ohikulkeva kansa nauroi. Piirustaja
+kutsuttiin esiin ja hänet määrättiin piirustamaan kuningas Andreas,
+mutta kauniilla tavalla. Piirustaja väitti, että hänen piirustuksensa
+oli kaunis, sillä se oli hänen Andreas VII:stä saamansa personallisen
+käsityksen leimaama ja sen herättämä. Piirustaja määrättiin
+rangaistuksen uhalla muuttamaan personallista käsitystään Andreas
+VII:stä. Kun piirustajalle luvattiin professorin palkka ja nimi, muutti
+hän heti personallista käsitystään Andreas VII:stä ja nimitettiin
+senjohdosta hovimaalariksi.
+
+Andreas nukahti kahdeksantena hallitusvuotenaan ja häntä kutsuivat 17
+erehtymätöntä Piirustuksen suojelijaksi. Häntä seurasi hallituksessa
+Per Erik I. Tämä oli rajuluontoinen herra, joka ei voinut istua hiljaa.
+Hän kävi sotaa metsästäjäin kanssa ja löi kuoliaaksi niin monta kun hän
+taisi. Mutta kansa valitti sotaverojen takia eikä voinut huomata näiden
+teurastusten hyötyä. Näiden pimeiden järkien valistamiseksi antoi Per
+laatia uuden oppikirjan kouluissa käyttöä varten. Sitä kutsuttiin
+Kuninkaankirjaksi ja se sisälsi kaikkien kuninkaiden kehumisia,
+alkaen Lasse I:stä Per Erikiin asti; erittäinkin ylistettiin kaikkia
+hyökkäyksiä vieraisiin valtioihin ja näiden ryöstämisiä.
+
+Sotaretket jatkuivat kuitenkin Per Erikin aikana, sillä soturit
+rakastivat kunniaa ja etenkin toisten omaisuuden, kuten kellojen,
+pöytäkalustojen ja rahan ryöstämistä. Tyytymättömät kirjottivat
+tämän johdosta lentolehtisen: "Vertaamista erilaisten varkauksien,
+Yksityisen ja Julkisen kesken, eli Varkaus Valtio-oikeudelliselta
+kannalta ynnä taulu Kansainvälisistä Varkauksista viimeisten
+Hulling-suvun kuningasten aikana". Lentolehtinen poltettiin, kuten
+tavallista tekijöineen. Per Erik kuoli juoppouden takia sekä
+(historiankirjottajina täytyy meidän pysyä tuskallisessa totuudessa)
+ehkä myös jonkin muun irstailun johdosta. Häntä itkivät kaikki soturit
+ja kutsuivat häntä Sankarikuninkaaksi eli Verrattomaksi.
+
+Häneen sammui Hullingien suku, joka oli alkanut Suurilla Lasseilla.
+Kun jo oli ennätetty nuijia kasvavaan polveen käsitys, että kuninkaat
+olivat Jumalasta, oli kiusallista nyt valita kuningas oman kansan
+joukosta, sillä sitä ei kuitenkaan voitu uskotella kansalle, että
+jonkun, joka eilen oli sotapäällikkö, kansa tänään voisi valita olemaan
+Jumalasta. Lähetettiin senvuoksi lähetystö kaukana asuvien heimojen
+luo, ja sieltä tuotiinkin todella esine, joka kaikessa kiireessä
+kastettiin ja kruunattiin. Jotta hänestä tehtäisiin rakastettu,
+kutsuttiin häntä Lasse III:ksi, ja hänen sanottiin olevan Hulling-suvun
+kaukaista haaraa. Kun hän ei osannut maan kieltä eikä tiennyt mitään
+siitä maasta, jota hänen tuli hallita, joutui valta Uffkan käsiin (eräs
+upsalalaisen pastori Axoniuksen jälkeläisistä). Tämä teki kaikkensa
+helvettiopin opettamiseksi ja antoi piirustushuoneen professorien
+tehtäväksi maalata helvetti, joka ripustettiin kaikkiin kirkkoihin.
+Lasse kuoli ja kutsuttiin kuolemansa jälkeen Lasse Pyhä.
+
+Hänen jälkeläisensä Per II Erikin aikana puhkesi kauhea uskonsota
+maakuntien välillä. Muuan haaveilija oli nimittäin esiintynyt ja
+selittänyt, että kadotettuja helvetissä ei nipistetty pihdeillä,
+vaan pistettiin kahveleilla. Suuri koncilium kutsuttiin koolle ja
+kuutenatoista päivänä ja kuutenatoista yönä väiteltiin pihdeistä ja
+kahveleista, jonka mukaan puolueet saivat nimen Pihdit ja Kahvelit.
+Kysymys ratkaistiin Pihtien eduksi. Mutta Kahvelit pysyivät lujana
+uskossaan, eivätkä luopuneet edes rovionkaan uhatessa, Mutta nyt
+alkoivat Kahvelit, jotka eräässä maakunnassa olivat saaneet ylivallan,
+puolustautua Pihtien ylivaltaa vastaan. Pihdit joutuivat pulaan ja
+lähettivät pyytämään apua Per II Erikiltä. Per Erik kutsui kansan
+koolle ja kyyneleet silmissä vannoi hän puolustavansa oikeata
+helvettioppia tai menettävänsä siinä henkensä. Ja sitte lähti hän
+sotaan. Sitä kesti viisitoista vuotta ja kellolaatikko toisensa jälkeen
+lähetettiin kotiin; väen ja verojen kirjotuksia pantiin toimeen toinen
+toisensa perästä. Mutta Kahvelit puolustivat itseään urhoollisesti.
+Vihdoin tuli kauhea kuolonsanoma, että Per Erik oli kaatunut. Mutta
+suru laskeutui jonkun verran, kun kuultiin että Pihdit olivat ottaneet
+kaksi maakuntaa, kuusituhatta lippua ja rumpua, viisisataa kelloa ja
+kolme miljoonaa kullassa ja hopeassa. Per Erikin ruumis tuotiin kotiin
+ja hänen tomunsa yläpuolelle rakennettiin kirkko, jossa oli kirjoitus:
+Sankarikuninkaalle, Puhtaan Helvettiopin puolustajalle, kuoli pihtinsä
+puolesta. Sielu luultavasti Jumalan luona!
+
+Tämä oli kaunein lehti Hullingien ylistyskirjassa. Mutta kahvelit
+jatkoivat uskossaan kiinnipitämistä ja saivat lopulta vapaan
+uskonnonharjottamisoikeuden. Niin, olipa ihmisiä (tyytymättömien
+joukossa), jotka väittivät, että oli riidelty aivan joutavasta asiasta,
+sillä joko helvetissä nipistetään kahveleilla tai pihdeillä, oli se
+aivan samantekevää, kun tiedettiin ettei ollut mitään helvettiä.
+
+Per Erikiä seurasi Jöns I Philip. Hän toimeenpani näytäntöjä
+pitääkseen tyytymättömiä hyvällä tuulella. Mutta kun tyytymättömätkin
+tekivät näytelmiä, selitettiin heidän näytelmiensä olevan syntisiä
+ja rakennettiin kansallinen näyttämö, jossa näyteltiin kappaleita
+ylistyskirjasta ja Pihtien sodasta uskottomia vastaan. Senkautta
+totutettiin kansaa kunnioituksella katsomaan "suuriin muistoihinsa."
+
+Jälkeläisen, Jöns II Petterin aikana alettiin julasta Valtiolehteä.
+Se oli osaksi kuohuvan tyytymättömyyden aiheuttama, osaksi aiheutti
+sen tarve saada yläluokan mielipiteet levitetyiksi niinpian kuin
+mahdollista. Valtiolehden tehtävänä oli: alituisesti selittää, että
+kaikki mitä alaluokka ajatteli, puhui ja kirjotti, oli valetta; että
+kaikkiin alaluokan toimiin oli syynä huonot vaikuttimet, itsekkäisyys,
+kateus ja pahansuopuus; selittää nykyisen yhteiskunnan olevan
+täydellisimmän ja johtavan kaikkien onnellisuuteen; saarnata että
+helvettioppi oli lempein, syvällisin ja nerokkain kaikista opeista sekä
+että sitä ei milloinkaan mikään muu voinut korvata; että kaikki muut
+opit olivat tyhmiä ja siveettömiä j.n.e. Tätä keksintöä tervehdittiin
+riemulla ja Valtiolehti otti senvuoksi nimekseen Yleinen mielipide eli
+Siunattu Paikallaanpysyminen.
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+
+Yhteiskunta oli nyt saavuttanut huippukohdan eli takaperoisuuden
+ihanteen. Hyödyllinen oli tullut halveksituksi ja hyödytön kunniaan.
+Siten oli kunniakkaampaa piirtää omena, mistä toimesta voi tulla
+professoriksi ja ritariksi, kuin viljellä omenapuuta, josta tuli
+ainoastaan verovelvolliseksi. Kappaleen näytteleminen oli paljon
+mainehikkaampaa ja kunniakkaampaa kuin kappaleen kirjottaminen, ja
+yleisön nähtiin toisinaan menevän jonkin näyttelijättären vaunujen
+aisoihin ja vetävän häntä teaterista, kun oli nähty oikein hyvä
+kappale. Kaikkia, jotka tahtoivat estää oikeutta, vastustaa kurjan
+olotilan selvittelyä, lisätä hätää, rangaista syytöntä, kunnioitettiin
+viroilla, eläkkeillä ja kunniamerkeillä.
+
+Ihanteellisimmaksi kehittyi elämä kaupungeissa. Kuninkaan kaupungissa
+asui kolmesataatuhatta ihmistä, alalla, joka ei ollut muutamaa
+tynnyrinalaa suurempi. Voi niin ollen heti tämän kivihaudan nähdessään
+laskea kuinka monen likakuorman päällä se lepäisi, sillä kaupunkia ei
+puhdistettu joka päivä.
+
+Tämä aiheutti hajua, jota kaupungin asukas ei huomannut, mutta joka
+synnytti tauteja. Tähän oli ihanteellinen rakennustapa myös suuressa
+määrässä avullisena. Sensijaan että olisi asetettu talot rinteille
+etelää kohti, oli ne rakennettu pitkiin linjoihin, joiden välissä kulki
+kävelypolkuja, ja nämä olivat niin kapeita, että ainoastaan harvoilla
+asukkaista oli valoa huoneessaan. Samoinkuin muutamien kansojen
+keskuudessa, jotka asuvat laaksoissa korkeiden vuorien välissä, syntyi
+täälläkin tauti, joka kretinismin nimellä muuttaa aivojen toimintaa ja
+tekee epattomaisuuden perinnölliseksi.
+
+Kaupunkilaiset tulivatkin niin tämän taudin tartuttamiksi, ettei
+talonpoika ymmärtänyt mitä he puhuivat. Heidän käsitteensä olivat
+myöskin niin menneet sekasin, että ne, joilla oli varaa, makasivat
+päivällä ja joivat yöllä, mikä luonnollisesti synnytti vielä useampia
+tauteja.
+
+Tungettuina yhteen pienellä alalla olivat he alituisesti toistensa
+tukassa, mikä ei ollut ihmeellistä, kun heidän suorastaan täytyi
+häiritä toisiaan, tyrkkiä toisiaan, polkea toisiaan. Kasvavan
+kretinismin ohessa seurasi saamattomuus, joka lähenteli lapsuuden
+aikaista olotilaa. Monia tuhansia markkoja täytyi siten maksaa
+vartijoille, jotka poliisin nimisinä vaelsivat katuja pitkin,
+kulettivat kotiin liiaksi nauttineita, kantoivat kotiin yliajettuja,
+juoksivat hakemaan vettä pyörtyneille, ottivat selville katunumeron,
+sanoivat missä parturi asui, missä ilotyttöjä oli tavattavana, missä
+tuli oli irti ja niin poispäin.
+
+Näihin epattokoteihin virtasivat maalaisväestöstä kaikki pojat ja
+tytöt, joilla ei ollut maaomaisuutta perittävänä. Pojat otettiin
+orjiksi ja tytöt etsivät paikkaa orjattarina tai odottivat tilaisuutta
+tullakseen raiskatuiksi. Kaupungeissa oli nimittäin nuorille miehille
+vaikeata mennä naimisiin ja senvuoksi raiskattiin poliisin ja tyttöjen
+omalla suostumuksella kaikki tytöt, joiden lapset eivät voineet vaatia
+mitään tointa tai jotain virkaa.
+
+Kun kaupungeissa oltiin onnettomia, etsittiin siellä alituista
+parannusta alkoholipitoisissa juomissa, joita nautittiin julkisilla
+paikoilla. Aina kun nautittiin suurempia määriä alkoholia, mikä
+tapahtui ainoastaan miesseurassa, tavattiin juoda lasi alkoholia kotona
+olevan naisen puolesta, joka ei voinut olla poissa lasten luota, sekä
+lasi kodin puolesta, missä vuode ja vaimo odottivat. Oikein suurissa
+juopotteluissa juotiin suuri lasi alkoholia kuninkaan puolesta.
+
+Koko tämän kolmensadantuhannen henkilön ihanneyhteiskunta väitti
+tekevänsä työtä kansan hyväksi. Mutta jos meni tullien luo sekä torille
+aamusin, jolloin talonpojat kulottivat heille ruokaa, niin näki kuka
+heitä elätti. Korvaukseksi saivat talonpojat vähän rahaa, mikä kului
+veroihin; lisäksi saivat he nähdä öljyväritauluja, kuulla luentoja,
+nähdä näytäntöjä, joita heillä ei milloinkaan ollut aikaa kuulla,
+mutta se oli heidän oma vikansa, sillä heillä oli vapaus kuulla niitä
+milloin tahtoivat, erityistä maksua vastaan tietysti; lisäksi saivat
+he opettajia, jotka opettivat heille helvettioppia ja ylistyskirjaa,
+erityistä maksua vastaan tietysti, sekä sunnuntaisin paljon haukkumisia
+papilta, joka sanoi heille, että he olivat suuria lurjuksia ja että
+heidät salvettaisiin, elleivät he maksaisi verojaan. Kaiken tämän, jota
+kutsuttiin sivistyksen siunatuiksi hedelmiksi, saivat he (erityistä
+maksua vastaan tietysti) siitä, että he veivät kaupunkiin ruokaa
+niille, jotka olisivat kuolleet nälkään, jos talonpojat jonakin aamuna
+olisivat laimiinlyöneet tulla torille. Ja tämä meni talonpoikiin!
+
+Mutta kaupungissa oli aina köyhiä ja tyytymättömiä, ja niitä täytyi
+lopulta hoitaa, sillä ne tulivat vaarallisiksi. Senvuoksi perustettiin
+yleisiä armeliaisuuslaitoksia, joita kutsuttiin vankiloiksi ja joissa
+kokeiltiin miten vähällä ihminen voi elää. Ja kun se oli saatu
+selville, oli keksitty, että työläiset herkuttelivat. Kun työmiehet
+kieltäytyivät tekemästä työtä, sillä työnteko oli vapaata, tehtiin
+työnteko pakolliseksi, ja heitä pakotettiin asevoimalla tekemään työtä.
+
+Kun vihdoin tyytymättömyys ja kuohunta tulivat liian suuriksi,
+verot sietämättömiksi ja kaikki syy pantiin hallituksen niskoille,
+keksi tämä lopulta uuden hallintojärjestelmän, joka paljon
+vaivan perästä hyväksyttiin parlamentarisen järjestelmän eli
+vastuunalaisuusjärjestelmän nimellä. Samoinkuin painovapauslaki
+pakotti suuren joukon sanomalehtimiehiä kiertämään sitä panemalla
+sijaansa niinkutsuttuja vastaavia, valitsi kuningas nyt ministerejä,
+jotka ottivat vastatakseen hänen tyhmyyksistään, ja senkautta oli
+kuningas suojassa kaikilta moitteilta. Mutta vastuunalaisuus ei ollut
+vaarallisempaa kuin että ministeri, joka oli ollut syntipukkina jonkin
+kuninkaallisen tyhmyyden vuoksi, sai ottaa eron lääninpäällikkönä tai
+kerubimiritarina. Nämä vastuunalaisuuspaikat olivat senvuoksi sangen
+mukavia ja haluttuja.
+
+Lähimmässä yhteydessä tämän kanssa oli lörpöttelyjärjestelmä eli
+parlamentarinen hallitusjärjestelmä. Joukko rikkaita kokoontui kerran
+vuodessa ja koetti hiuksiahalkovan puhumisen kautta valita seuraavan
+uhrin, jonka niskoille uusi vero oli vyörytettävä. Kun he olivat
+toisilleen liian viisaita, sopivat he hyvällä joko olla vyöryttämättä
+toistensa niskaan veroa tai sitte vaihtoivat ja kaupittelivat he
+verokuormaa.
+
+Soma ja laatuaan hyvä esimerkki tästä hallitustavasta oli se
+parlamentarinen päätös, joka koski nahkuri-ammattia. Kuusi nahkuria
+oli kahtenakymmenäviitenä vuotena tehnyt huonoa nahkaa huonosta
+hinnasta. Eräänä kauniina päivänä alkoivat metsästäjät, jotka vielä
+asuivat naapuristossa, tuoda maahan hyvää nahkaa hyvästä hinnasta.
+Kansa riemuitsi uutuudesta, mutta nämä kuusi nahkuria, jotka istuivat
+lörpöttelyhuoneessa eli eduskunnassa, esittivät anomuksen saada kantaa
+tullia metsästäjäin nahasta. Kotimaista teollisuutta oli suojeltava,
+maan lapsia ei saanut nylkeä j.n.e. He saivat tullin metsästäjäin
+nahalle. Näiden kuuden nahkurin takia täytyi kansan edelleen ostaa
+huonoa nahkaa kalliilla hinnalla. Tätä tapaa kutsuttiin suojelukseksi,
+koska sillä tavalla yksityisiä etuja suojeltiin yleisön kustannuksella.
+Vastuunalainen ministeri näki kuitenkin paraaksi hakea lääninpäällikön
+paikkaa, teeskenteli suurta suuttumusta ja erosi; hän sai paikan
+samalla kerubimiritariston tähden, joka tavallisesti annettiin
+palkintona suurille miehille.
+
+Mutta kaikista surullisinta oli että epattomaisuus vähitellen tuli
+perinnölliseksi samoinkuin ruumiillisetkin heikkoudet. Epatot, jotka
+kutsuivat itseään intelligenssiksi (sanasta intelligere, huomata),
+senvuoksi että he eivät huomanneet epattomaisuuttaan, olivat vähitellen
+niin lajistaan turmeltuneet, että he olivat kadottaneet tietoisuuden
+aivojensa pehmentymisestä ja päinvastoin pitivät itseään viisaimpina
+yhteiskunnassa. Kun heillä oli sotavoima käytettävänään, joutui
+yhteiskunta lähimain vastaamaan hulluinhuonetta, missä sairaat
+ovat tehneet kapinan ja sulkeneet sisään hoitajansa ja lääkärinsä.
+Tämä antoi aihetta mitä hullunkurisimpiin kohtauksiin. Siten voi
+lörpöttelyhuoneessa kuulla semmosia mielipiteitä täydellä todella
+puolustettavan, kuin että Atlantica, se oli nyt valtakunnan nimi, jossa
+oli ainoastaan 50,000 sotilasta, voisi puolustautua Aqviloniaa tai
+mitä muuta valtakuntaa vastaan tahansa, jolla oli 20 kertaa enemmän
+sotavoimaa. Toisella kertaa puolustettiin menestyksellä semmoista
+mielipidettä, että yhteiskunta tulisi luhistumaan, ellei kansa tahtoisi
+maksaa veroa muutamille komelianteille. Toisella kertaa tulisi valtio
+luhistumaan, ellei kansa tahtoisi antaa palkkaa ja professorinpaikkaa
+eräälle herralle, joka oli pistellyt suuren joukon itikoita
+sinkkineuloihin.
+
+Seurauksena siitä että näki epattomaisuutta vuodesta vuoteen
+hoidettavan, palkittavan ja haluttavan, oli, että moni onneton toivoi
+joutuvansa epattomaisuudesta osalliseksi, koska se antoi kunniaa ja
+rahoja. Ja nyt sitä oli levitettävä koulujen avulla, mutta se ei
+käynyt nopeasti, sillä kansan mielet riippuivat muistojen kautta vielä
+vanhassa, jossa oli ollut paljo järkevää, vaikkakin se oli monessa
+suhteessa ollut huonompaa. Mutta kun he aina ja kaikkialla näkivät,
+että ainoastaan se antoi arvoa, että omasi mahtavien mielipiteen,
+täytyi heidän vastoin tahtoaan ainakin tunnustaa näitä hyväksyttyjä
+mielipiteitä, vaikkeivät niitä omaksuneet, ja kun he lopulta olivat
+tulleet samaan mielipiteeseen kuin ylemmät, olivat nämä ajatukset jo
+vanhoja.
+
+Syntyi siten lakkaamaton tavottelu, ikuinen ristiriita ja levottomuus
+yhteiskunnassa ja alati väsymätön tyytymättömyys. Ja kun voimattomat
+nousivat joukoissa mahtavia vastaan ja ryöstivät näiltä vallan, nähtiin
+heti vanhan uudistuvan, niin että ne, jotka juuri olivat olleet
+sorrettuja, jokaisen kapinan jälkeen huomattiin olevan sortajia, mistä
+he eivät milloinkaan olleet uneksineet.
+
+Silloin heittäytyvät kaikki ajattelevat raivolla pohtimaan kysymystä
+yhteiskunnan parantamisesta ja syntyi joukko lahkoja, joita tulistuttaa
+pyhä into mihin hintaan tahansa tehdä loppu onnettomuuksista, hädästä
+ja kiistasta.
+
+Muuan lahko, jota kutsuttiin molskikouluksi, taisteli sen mielipiteen
+puolesta, että yhteiskunnan oli saatava kasvaa rauhassa niinkuin
+luonnonniitty, missä ruoho ja rikkaruoho saivat taistella ruokapaloista
+silläkin uhalla, että rikkaruoho voimakkaampana tulisi voittamaan.
+
+Eräs toinen, joukko jota kutsuttiin yhdyskuntalaisiksi eli
+pikkulintukouluksi, tavotteli kaikkien pienien, sairasten, heikkojen,
+tuhmien ja laiskojen yleistä yhteenliittymistä, jonka kautta heikompien
+oikeus sortaa vahvempia olisi saanut perustuslain pyhyyden.
+
+Kolmas lahko, jota kutsuttiin boschmanneiksi, ei nähnyt ainoata
+pelastusta semmosten kysymysten ratkasemisessa, jotka olivat
+ratkasemattomia, vaan koko Tellus taivaankappaleen yleisessä
+räjähdyttämisessä, jonka, tyhjästä luotuna, oli palattava alkuperäänsä.
+
+Ja sillä aikaa kun nämä ja useat muut lahkot taistelivat ylivallasta,
+jatkoi yhteiskunta vanhallaan olemista, etsien menneisyydestä
+todistuksia nykyisyyden erinomaisuudesta kaikissa suhteissa, ottaen
+käytäntöön vanhoja poisheitettyjä muotoja, sanellen päätöksiä ja
+laatien lakeja, niin että ei milloinkaan ennen ollut vallinnut niin
+suurta yksimielisyyttä hallitsevien kesken, jotka sentakia olivat
+sitä mieltä ja antoivat todistaakin sen, että tämä oli todellinen
+Onnellisten saari, sillä aikaa kuin hallittavat yhä lujittuivat
+vanhassa uskossaan, että se todellisuudessa oli onnettomain saari.
+
+
+
+
+KORKERMPIA TARKOTUSPERIÄ
+
+
+Pienessä maakirkossa oli niin kylmä, että henki läksi savuna papin
+ja niiden poikain suusta, jotka lauloivat kuorossa. Seurakunta, joka
+seisaaltaan kuunteli messua; oli saanut olkia maapermannolle, ettei
+sitä paleltaisi liian paljon polvilleen laskeutuessaan, mikä uudistui
+aina kun kuoripojat soittivat pientä kelloa. Messussa oli paljon kansaa
+tänään, sillä jumalanpalveluksen loputtua odotettiin tavallisuudesta
+poikkeavaa näytelmää. Papin tuli nimittäin varottaa kahta keskenään
+eripuraista aviopuolisoa, jotka eivät tahtoneet pitää rauhaa keskenään
+eivätkä saaneet erota, koska mitään syntiä ei ollut tapahtunut eikä
+kumpikaan tahtonut jättää kotia ja lapsia ja ottaa kantaakseen
+hairahduksen häpeää. Messu-uhri oli lopussa ja litania, miserere
+[Miserere ("armahda meitä"), katolilainen kirkkolaulu.], kaikui
+rikkiraatelevasti kylmästä värisevillä äänillä. Aurinko punasi jäisiä
+ikkunoita ja sytytetyt vahakynttilät eivät valasseet ensinkään, olivat
+vaan keltasten pilkkujen näkösiä, joiden yläpuolella ilma väreili
+ikäänkuin aitain kimaltelu keväällä.
+
+Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, lauloi pappi, ja pojat vastasivat
+misererellä ja seurakunta yhtyi; syvät, matalat miesäänet ja korkeat,
+jännitetyt naisäänet, miserere, armahda meitä.
+
+Viimeinen Miserere kaikui ikäänkuin epätoivon huudahdus, sillä samalla
+hetkellä astuivat molemmat puolisot esiin siitä piilossa olevasta
+paikasta, mikä heille ovensuussa oli osotettu, ja menivät suurta
+käytävää pitkin alttarille. Mies oli pitkä, karkearakenteinen, ruskeine
+kokopartoineen, ja hän ontui hiukan; nainen, pieni, hentovartaloinen,
+pehmeäpiirteinen ja pehmeine, miellyttävine liikkeineen. Naisen kasvot
+olivat puoliksi huivin peittämät, niin että näkyvissä oli ainoastaan
+pari kalpean sinisiä silmiä, joissa oli kärsivä ilme, sekä ylempi osa
+kalpeista poskista.
+
+Pappi suoritti hiljasen rukouksen ja kääntyi senjälkeen seurakuntaan
+päin. Hän oli nuori mies, joka ei vielä ollut täyttänyt kolmeakymmentä
+ja jonka terveet, hyväntahtoiset kasvot eivät näkyneet sopivan pitkään
+pukuun ja niihin suuriin, ankariin sanoihin, joita hän lausui. Hän
+oli vastaanottanut molempien aviopuolisojen synnintunnustuksen
+paljon aikasemmin, ja ainoastaan piispan käskystä hän nyt saneli
+rangaistussaarnansa. Nämä eripuraset aviopuolisot olivat nimittäin
+olleet piispan luona pyytäen saada purkaa avioliittonsa, mutta tämä ei
+nähnyt olevan syytä suostua heidän pyyntöönsä, koska kanoninen laki ja
+dekretalit eivät sallineet avioeroa muusta syystä kuin synnin tähden,
+hedelmättömyyden vuoksi muutamissa tapauksissa ja toisen puolison
+poistumisen vuoksi kodista.
+
+Pappi alkoi puheensa kuivalla, soinnuttomalla äänellä, ikäänkuin hän ei
+itse uskonut mitä hän sanoi.
+
+Avioliitto, sanoi hän, oli itse Jumalan perustama, joka miehen
+kylkiluusta oli luonut naisen miehen takia, että hän olisi miehen
+apuna. Mutta koska mies oli ensin luotu ja nainen vasta senjälkeen,
+täytyi naisen olla miehelleen alamaisen ja miehen olla naisen herrana.
+
+Miehen taasen tulisi puolestaan kohdella naista kunnioituksella,
+sillä nainen oli hänen kunniansa, ja hän senkautta kunnioitti itseään
+vaimossaan. Siten Paavali kirjeessään Korinttilaisille, seitsemäs luku,
+kolmas värsy, mikä kohta juuri on pohjana Gratianuksen dekretiin,
+sanoo: Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä.
+
+Kun opetuslapset tulivat Jesuksen luokse ja kysyivät saavatko
+aviopuolisot erota, vastasi hän ja sanoi: Mitä Jumala on yhdistänyt
+älköön ihminen sitä erottako, ja tämän vuoksi ei kirkko sallinut
+avioliiton purkamista. Se että maallinen laki salli toisenlaisia
+myönnytyksiä, oli tullut ainoastaan ihmisten pahuuden takia, eikä
+kirkko voinut sitä hyväksyä.
+
+Elämä ei ollut mikään ruusutarha eikä meidän tullut pyytää siltä
+liian paljoa. Se joka tänään tässä saarnasi, oli itse avioliitossa.
+(Se oli nimittäin siihen aikaan, jolloin katoliset papit vielä saivat
+mennä naimisiin). Hän tiesi siis arvostella tässä asiassa; hän tiesi
+miten toisen täytyi olla toiselle myöntyväinen, jotta ei riitaa ja
+toraa syntyisi. Hän oli vihkinyt nämä nuoret aviopuolisot ja nähnyt
+heidän ensi lempensä onnen; hän oli kastanut heidän lapsensa ja nähnyt
+vanhempien ilon pyhittävän heidän rakkauttaan. Hän muistutti heille
+näitä unohtumattomia hetkiä, jolloin elämä antoi heille parastaan
+ja tulevaisuus oli heidän edessään ruusuisen kevätpäivän tavoin.
+Hän vannotti heitä tämän muiston nimessä ojentamaan toisilleen
+kätensä ja unohtamaan kaiken mitä oli tapahtunut senjälkeen kun
+epäsovun henki oli astunut heidän sydämiinsä; hän pyysi heitä tämän
+kristillisen seurakunnan nähdessä uudistamaan sen liiton, jonka he nyt
+itsekkäisyydessään olivat koittaneet purkaa.
+
+Nyt syntyi hetken syvä hiljaisuus ja jännitys, jonka kestäessä
+seurakunta ilmasi kärsimättömyyttään siirtymällä eteenpäin niin
+pitkälle kuin tungos salli.
+
+Molemmat aviopuolisot pysyivät liikkumattomina.
+
+Silloin näytti pappi tulevan kärsimättömäksi, ja äänellä, joka vapisi
+surusta ja vihasta, alkoi hän taas puhua.
+
+Hän puhui nyt vanhempain velvollisuuksista lapsiaan kohtaan, Jumalan
+vihasta sovintoon taipumattoman mielen vuoksi, ja hän sanoi suoraan,
+ettei avioliitto ollut ensinkään tarkotettu huvitukseksi kahdelle
+lämminveriselle ihmiselle, vaan keinoksi ei ainoastaan suvun — hän
+painosti sitä — lisäämiseksi, vaan myöskin kasvattamiseksi. Hän antoi
+senjälkeen heille ajatusaikaa ensi sunnuntaihin saakka ja käski heidän
+menemään rauhassa.
+
+Hän oli tuskin sanonut viimeisen sanansa ja tehnyt kädellään torjuvan
+liikkeen, kun nuori nainen kääntyi ja meni. Kylmänä ja tyyneenä kävi
+hän seurakunnan muodostaman kujan läpi ja katosi suuren sisäänkäytävän
+kautta.
+
+Mies viipyi hetken, jonka jälkeen hän etsi pienemmän portin,
+ristikäytävän päässä.
+
+Kun pappi meni kotiin vaimonsa kanssa, joka oli kuunnellut messua,
+sanoi tämä hänelle lempeällä mutta soimaavalla äänellä:
+
+"Uskoitko sinä mitä sinä sanoit? Sinä tunnet ripin kautta, että
+näiden molempien aviopuolisojen yhteys ei ole oikeata avioliittoa,
+sinä tiedät, että tämä nainen on martyri, jonka elämä voi pelastua
+ainoastaan senkautta, että hän pysyy kaukana tästä miehestä; tämän sinä
+tiedät ja sinä kehotat häntä menemään kohti kadotustaan."
+
+"Kirkolla, näetkös ystäväni, on korkeampia päämääriä kuin pienten
+ihmisten hyvinvointi."
+
+"Minä luulin, että ihmisten hyvinvointi, jota sinä kutsut heidän
+autuudekseen, oli kirkon korkein päämäärä? Mikä on sitte kirkon korkein
+päämäärä?"
+
+"Jumalan valtakunnan kasvaminen maan päällä", vastasi pappi jonkun
+aikaa ajateltuaan.
+
+"Ajatelkaammehan nyt", vastasi vaimo. "Jumalan valtakunta? Jumalan
+valtakunnassahan tulee ainoastaan autuailla olemaan asuinsijansa. Siis
+tulee kirkon tehdä ihmisistä autuaita?"
+
+"Korkeammassa mielessä, niin."
+
+"Korkeammassa? Onko kahta mieltä?"
+
+"On, alempi ja korkeampi. Muuten voi pieni hupakko kysyä paljon enemmän
+kuin seitsemän viisasta voi vastata."
+
+"Silloin on viisaiden viisauden laita huonosti, sillä mitä tulee heidän
+vastata, kun joku viisas kyselee, kun maailman kaikki viisaat tulevat
+kysymään", jatkoi pikku hupakko.
+
+"He tulevat vastaamaan, etteivät he mitään tiedä", kuiskasi pastori.
+
+He pudistivat lumen jaloistaan ja astuivat pieneen pappilaan, missä
+heidät vastaanotti kaksi piskuista, jotka tahtoivat suudella isää
+ja äitiä, jotka olivat niin sydämellisen tervetulleita, ei vähimmin
+senvuoksi, että herkullinen sunnuntaipäivällinen odotti uunissa.
+
+Pappi pani pois pitkän kirkkotakin ja otti päälleen porvarillisemman
+puvun, jossa hän ei kuitenkaan koskaan näyttäytynyt muille paitsi
+omaisilleen ja kyökkipiialle. Pöytä oli katettu. Permanto oli niin
+valkea ja hakatut kuusenoksat tuoksuivat niin hyvältä. Isä siunasi
+hyvän päivällisruo'an, ja pöytään asetuttiin niin iloisina ja
+tyytyväisinä maailmaan ja toisiinsa, ikäänkuin ei milloinkaan muutamia
+sydämiä olisi särkynyt korkeampien tarkotusperien vuoksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lumi oli sulanut, maa savusi ja kuohui synnytyshaluaan. Pappila
+sijaitsi keskellä sitä rumaa lakeutta Upplandissa, joka kuuluu Rasbon
+pitäjään. Mihin tahansa silmä kääntyi, näkyi ainoastaan kivinen maa,
+savinen pelto ja muutamia katajapensaita, jotka näyttivät pelästyneiltä
+jäniksiltä ikuisessa tuulessa. Kaukana taivaanrannalla näkyivät
+metsänreunan korkeimmat huiput ikäänkuin mastot merellä uppoavasta
+laivasta. Tuvan eteläiselle puolelle oli pappi istuttanut muutamia
+puita ja kuokkinut hiukan maata, mihin hän oli kasvattanut kukkia ja
+yrttejä, jotka, ollen tottumattomia tähän kovaan ilmanalaan, täytyi
+peittää oljilla talveksi. Pieni joki, joka tuli pohjoisista metsistä,
+juoksi pappilan ohitse ja oli paraiksi niin suuri, että siinä voi
+soutaa ruuhta, jos pysytteli keskellä väylää.
+
+Dominus Peder Rasbossa oli herännyt auringon noustessa, tervehtinyt
+vaimoaan ja lapsiaan ja mennyt kirkkoon, joka oli ainoastaan muutaman
+kivenheiton päässä pappilasta. Hän oli lukenut aamumessun, pyhittänyt
+päivän työn ja mennyt kotiin takasin niin loistavan ilosena ja
+elämänhaluisena. Leivot, jotka varmaankaan eivät ymmärtäneet erottaa
+kaunista rumasta, olivat laulelleet kivisten peltojen yläpuolella,
+ikäänkuin olisivat siunanneet laihan laihon. Vesi lorisi ojissa,
+missä keltaisia rentukoita loisti pientareilla. Hän oli tullut kotiin
+ja juonut aamumaitonsa eteisessä, ja nyt hän seisoi mekkosillaan
+puutarhassa ja vapautti kukkiaan talvipeitteistä. Hän otti kuokan ja
+alkoi käännellä nukkuvaa maata. Aurinko poltti lämpimästi; työ, johon
+hän oli tottumaton, pani hänen verensä liikkeeseen. Hän hengitti
+kiivaasti voimakasta kevätilmaa, ja hän tunsi hyvinvointia, ikäänkuin
+hän olisi herännyt uuteen elämään. Vaimo oli avannut ikkunaluukut
+auringon puolella ja seisoi puoleksi pukeutuneena katsellen miehensä
+työtä.
+
+"Tämä on toista kuin makailla kirjojen ääressä", sanoi mies.
+
+"Sinun olisi pitänyt ruveta talonpojaksi", sanoi vaimo.
+
+"Enhän saanut, rakkaani! Voi miten hyvältä tuntuu rinnassa ja selässä.
+Minkävuoksi luulet Jumalan antaneen meille kaksi pitkää kättä, ellei
+sitä varten, että niitä käytettäisiin."
+
+"Niin, ei niitä lukemiseen tarvita."
+
+"Ei! Vaan lumenluontiin, halkojen hakkuuseen, maan kaivamiseen,
+lastensa kantamiseen ja itsensä puolustamiseen, sitä varten ne on
+saatu, ja se rankasee itsensä, ellei niitä käytä. Me hengen miehet emme
+saa koskea syntiseen maahan."
+
+"Hiljaa", sanoi vaimo ja pani sormen huulilleen: "lapset kuulevat
+sinua."
+
+Mies otti lakin päästään ja kuivasi hikeä otsaltaan:
+
+"Otsasi hiessä pitää sinun leipääsi syömän, sanotaan sanassa. Voi miten
+hauskasti minä hikoan. Se on toista kuin tuska siitä, ettei voi löytää
+hämärän sanamuodon ajatusta, ajaa kylmän hien hiusrajaan, taikka kun
+epäilyksen henget polttavat mehun verestä, niin että se kuuman hiekan
+tavalla ryömii suonissa. Näetkö, miten liha käsivarressa hyppii ilosta
+saadessaan liikkua; katsohan miten siniset suonet paisuvat samoin kuin
+kevätpuro silloin kun jää sulaa; voi, rinta tulee niin suureksi, että
+takin saumat ratkeavat; tämä on todella toista...
+
+"Hiljaa", sanoi vaimo, taas varottaen, ja lisäsi, johtaakseen toisaalle
+keskustelun vaarallista kulkua: "Sinä olet vapauttanut kukkasi
+pakkoröijystä, mutta sinä olet unohtanut elukkaparat, jotka ovat
+seisseet kytkettyinä navetassa koko talven."
+
+"Niin olenkin", sanoi pappi ja pani pois kuokan, mutta silloin pitää
+lasten olla näkemässä.
+
+Viipymättä meni pappi navettaan, joka oli ulommaisena siinä
+rakennusrivissä, mikä muodosti talon; siellä irrotti hän molemmat
+lehmät, avasi lammaskarsinan ja vasikkakopin sekä meni senjälkeen
+mäelle ja avasi sikolätin luukun. Ensin tuli kellokaslehmä ulos ja
+asettui navetan ovelle; valo näkyi häikäisevän sitä kun se kurotti
+kaulaansa ja haisteli aurinkoa; senjälkeen kiipesi se varovasti
+sillalle, vetäsi muutamia syviä henkäyksiä, niin että pötsi paisui;
+sitte haisteli se maata, ja ikäänkuin viimekesäisten muistojen
+riivaamana ojensi se häntänsä ilmaan ja loikkasi ulos mäelle,
+hyppäsi kivien ja pensaiden yli ja lähti sitte kiivaasti laukkaamaan
+kaivonkannen ylitse. Ulos tuli kantava lehmä, ulos tulivat vasikat ja
+lampaat ja viimeksi porsaat. Mutta niiden jälkeen tuli pappi keppineen,
+sillä hän oli unohtanut panna puutarhan veräjän paikoilleen, ja nyt
+syntyi kilpajuoksu, johon molemmat tenavat ottivat pian sydämensä
+halusta osaa ajaakseen elukat aitauksesta. Mutta kun vanha kyökkipiika
+näki dominuksen laukkaavan mekkosillaan mäellä, tuli hän intoihinsa
+siitä, mitä ihmiset sanoisivat, ja syöksyi ulos ikkunan luukusta,
+silläaikaa kun vaimo seisoi rappusilla ja nauroi niin helkkyvästi ja
+makeasti. Mutta nuori pappi, hän oli niin irtaimenaan ja iloisena
+ja nautti lapsen tavalla nähdessään elukkain iloa talvivankeuden
+loppumisesta, että hän unohti sekä seurakunnan että piispan, ja juoksi
+kauas maantielle ottamaan vastaan elukoita santapellolla.
+
+Silloin kuuli hän vaimonsa huutavan nimeään ja kun hän kääntyi ja
+näki hän erään vieraan naisen seisovan vaimonsa vieressä eteisessä.
+Häveliäänä ja itsekseen suutuksissa järjesteli hän pukuaan, silitti
+tukkaansa lakin alla ja kääntyi kotiin päin, ottaen juhlallisen ilmeen
+kasvoilleen.
+
+Kun hän tuli lähemmäksi, tunsi hän naisen samaksi pieneksi ihmiseksi,
+jota hän oli varottanut kirkossa eripuraisuudesta avioliitossa. Hän
+ymmärsi, että tämä pyysi keskustelua, ja kutsui naisen käymään sisään;
+hän tulisi pian jälestä kun hän saisi toisen takin päälleen.
+
+Toisessa takissa ja toisessa mielentilassa astui hän vähän ajan
+kuluttua tupaan, missä eripurainen puoliso odotti häntä. Hän kysyi
+tämän asiaa. Nainen selitti sopineensa miehensä kanssa, että hän tulisi
+lähtemään kodistaan, koska ei kirkko suostunut avioeroon toisilla
+ehdoilla. Pappi tuli kärsimättömäksi ja aikoi juuri marssia esiin
+dekretaleineen ja Korinthilaiskirjeineen, kun hän avoimen tuvanikkunan
+kautta kuuli hiekan kitisevän puutarhakäytävällä; hän tunsi niin hyvin
+nämä kevyet, pehmeät askeleet, ja hiekkajyvästen kitinä tunkeutui hänen
+omaantuntoonne.
+
+"Teidän tekonne, vaimo, on täynnä rohkeutta, mutta se on kuitenkin
+rikos."
+
+"Se ei ole mikään rikos, ainoastaan te kutsutte sitä siksi", vastasi
+nainen niin varmasti, ikäänkuin hän olisi epätoivoisina öinä ja päivinä
+läpikotasin ajatellut tekoansa.
+
+Pappi tuli ärsytetyksi ja etsi mielessään jo joitakin surmasanoja, kun
+hän taasen kuuli muutamia teräviä, pieniä huutoja kiusatusta hiekasta
+ulkona.
+
+"Te annatte kuitenkin huonon esimerkin seurakunnalle", sanoi hän.
+
+"Huonomman, jos minä jään", vastasi nainen.
+
+"Te tulette perinnöttömäksi."
+
+"Tiedän sen."
+
+"Te menetätte maineenne."
+
+"Senkin tiedän, mutta minä kannan sen, kun olen viaton."
+
+"Mutta lapsenne."
+
+"Sen otan mukaani."
+
+"Mitä sanoo mies siitä? Teillä ei ole mitään oikeutta lapseen, kun te
+hylkäätte kodin."
+
+"Eikö ole? Omaan lapseeni?"
+
+"Lapsella on aina kaksi omistajaa."
+
+"Silloin ei Salomon viisaus riitä ratkasemaan tätä riitaa. Mutta minä
+ratkasen sen, jos minä voin tehdä lopun tästä. Minä tulin teidän
+luoksenne pyytämään valoa, ja te johdatatte minut pimeään käytävään,
+missä te sammutatte valon ja menette tiehenne. Yhden seikan tiedän:
+missä rakkaus on loppunut, siinä on jälellä ainoastaan synti ja
+alennus; en tahdo elää synnissä, senvuoksi rikon minä."
+
+Kiivaita hengenvetoja, ikäänkuin pidätetyistä tunteista johtuneita,
+kuului läheltä ulkoa; pappi taisteli taistelunsa; senjälkeen sanoi hän:
+
+"Kirkon palvelijana on minun seurattava ainoastaan Herran sanaa ja
+se on kova kuin kallio; ihmisenä voin sanoa ainoastaan mitä sydämeni
+minulle ilmasee, mutta mikä mahdollisesti on syntiä, sillä ihmissydän
+on särkyväinen astia. Menkää rauhassa, älkääkä purkako mitä Jumala on
+yhdistänyt!"
+
+"Ei niin, ei mitä Jumala on yhdistänyt, vaan minkä puolisoiden
+vanhemmat ovat aikaansaaneet. Teillä ei ole sanaakaan sanottavana
+minulle lohdutukseksi sillä raskaalla tiellä, jolla minä tulen
+vaeltamaan."
+
+Pappi pudisti päätään kieltäen.
+
+"Toivottavasti te ette milloinkaan tule saamaan kiviä, kun te pyydätte
+leipää", sanoi nainen melkein uhkaavalla äänellä ja meni ulos.
+
+Pappi heitti jälleen takin päältään, huokasi ja koetti karkottaa niitä
+epämieluisia tunteita, joita kohtaus oli hänessä herättänyt. Kun hän
+tuli ulos, kohtasi hän vaimonsa, huomauttaen että hän sydämestään sääli
+tätä naisparkaa.
+
+"Minkävuoksi et sanonut sitä hänelle?" huomautti vaimo, jolla asia
+tuntui olevan selvillä.
+
+"On asioita, joita ei saa sanoa", vastasi mies.
+
+"Kenelle niitä ei saa sanoa?"
+
+"Kenelle? — Kirkko, samoinkuin valtiokin ovat jumalallisia
+ajatuksia, mutta heikkojen ihmisten toimeenpanemina epätäydellisiä
+toimeenpanossaan; senvuoksi ei saa tunnustaa heikoille ihmisille, että
+nämä laitokset ovat epätäydellisiä, sillä senkautta tulisivat nämä
+epäilemään niiden jumalallista alkuperää..."
+
+"Mutta jos ihminen näkemällä niiden epätäydellisyyden alkaisi epäillä
+niiden jumalallista alkuperää, ja tutkimuksen kautta näyttäyisi, että
+niiltä puuttuu jumalallinen alkuperä...
+
+"Luulenpa kaikkien pyhimysten nimessä, että epäilyksen perkeleet
+leijailevat tämän ajan ilmassa! Etkö tiedä, että ensimäinen kysyjä
+syöksi ihmiskunnan kadotukseen? Eipä paavillinen lähetti tosiaan ilman
+syytä ole paraikaa tapahtuvassa kirkonkokouksessa kutsunut tätä maata
+turmelluksi."
+
+Vaimo silmäsi häntä ikäänkuin katsoen laskiko hän leikkiä, mihin mies
+vastasi hymyilyllä.
+
+"Älä laske leikkiä sillä tavalla", sanoi vaimo; "voinhan niin helposti
+joutua uskomaan, mitä sinä sanot. Muuten en koskaan tiedä, milloin sinä
+puhut totta, milloin lasket pilaa. Sinä uskot kyllä osittain siihen
+mitä sanot, mutta sinä myöskään et usko siihen: sinä olet niin horjuva,
+ikäänkuin sinuun itseesi olisivat tarttuneet nuo ilmassa leijailevat
+henget, joista sinä puhuit."
+
+Jotta eivät tulisi syvemmälle kysymyksen selvittelyssä, jonka hän
+kernaimmin tahtoi pitää selvittämättämänä, ehdotti pappi, että he
+menisivät veneellä erääseen kauniiseen paikkaan, missä oli muutamia
+lehtipuita, ja siellä syötäisiin päivällinen.
+
+Pian istui pappi airoissa ja viheriä ruuhi liukui eteenpäin tyynellä
+vedenpinnalla, silläaikaa kun lapset koittivat temmata ylös entisvuoden
+ruokoja, joiden kuivuneiden lehtien kautta kevättuuli kuiskasi
+heräämistä talviunesta. Pappi oli heittänyt pois pitkän takkinsa ja
+ottanut päälleen mekon, jota hän kutsui vanhaksi ihmisekseen, ja airoja
+käytteli hän voimalla, ikäänkuin vanha tottunut soutaja, koko puolen
+peninkulman matkan pieneen koivumäkeen saakka, joka saaren tavalla oli
+keskellä kivimerta. Silläaikaa kun vaimo kattoi ruoan, juoksi mies
+ympäriinsä poikien kanssa ja poimi valkovuokkoja ja esikkoja.
+
+Hän opetti heitä ampumaan jousella ja hän vuoli pajupilliä. Hän
+kiipeili puissa ja vyörytteli ruohossa pojan tavoin, ja hän antoi ajaa
+itseään hevosena ohjakset suussa, lasten raikuvasti nauraessa. Hän tuli
+yhä rajummaksi, ja kun pojat ampuivat maaliin pitkään takkiin, jonka
+hän oli ripustanut erääseen koivuun, purskahti hän semmoseen nauruun,
+että hän tuli siniseksi kasvoiltaan. Mutta vaimo katseli varovaisesti
+ympärilleen, tulisiko joku ihminen ja näkisi heidät.
+
+"Voi, anna minun olla ihminen edes ulkona Jumalan luonnossa", sanoi
+mies. Ja vaimo ei voinut väittää mitään tätä asiaa vastaan.
+
+Päivällinen oli katettu ruohikkoon ja pappi oli niin nälkänen, että hän
+unohti siunata ruoan, jonka vuoksi hän sai huomautuksen lapsilta.
+
+"Isä ei lue pöytäsiunausta", sanoivat he.
+
+"En minä näe mitään pöytää", vastasi hän ja pisti peukalonsa voihin.
+Tämä huvitti niin tavattomasti.
+
+"Pidä jalkasi hiljaa pöydän alla, Pekka", sanoi hän. "Älä pane
+jalkojasi pöydälle, Niilo", sanoi hän. Ja pienokaiset nauroivat, niin
+että ruoka oli tarttua kurkkuun. Heillä ei ollut koskaan ollut niin
+hauskaa, sillä eivät he koskaan olleet nähneet isää niin ilosena,
+ja hänen täytyi sanoa hauskuutensa uudelleen kerta kerralta, ja ne
+otettiin, aina vastaan samanlaisella ihastuksella.
+
+Mutta ilta lähestyi ja täytyi ajatella kotimatkaa. Koottiin tavarat
+ja mentiin veneeseen. Vielä oli iloa jonkin aikaa, mutta pian vaikeni
+nauru ja pienen nukahtivat äidin polvelle. Isä tuli hiljaseksi ja
+vakavaksi, ja mitä lähemmäksi kotia lähestyttiin, sitä suljetummaksi
+tuli hän. Hän koetti toisinaan sanoa jotakin iloista, mutta se kuulosti
+niin leikkaavan surumieliseltä. Aurinko heitti vinoja säteitään
+äärettömien kenttien ylitse, tuuli oli mennyt levolle ja koko luonnossa
+vallitsi synkkä hiljaisuus ja rauha, jota silloin tällöin häiritsi
+elukkain ammunta tai käen intohimoinen kukunta.
+
+"Pohjan käki, surun käki", sanoi pappi, ikäänkuin siten haluten kauan
+etsityllä tavalla ilmaista ahdistavan mielialansa.
+
+"Se ei pidä paikkaansa muuta kuin ensi kerran kun sen kuulee", lohdutti
+vaimo, "ja aamulla kukkui se lohdutusta idässä."
+
+Nyt näkyi navetan katto ja sen yläpuolella pisti esiin kirkon torni.
+He laskivat siltaan ja nyt otti isä molemmat nukkuvat lapset ja kantoi
+heidät tupaan. Senjälkeen sanoi hän hyvästit vaimolleen ja kiitti
+hyvästä seurasta; nyt menisi hän kirkkoon lukemaan iltamessua.
+
+Hän otti kirjansa ja meni. Kun hän meni tielle, soittivat kellot
+iltahartauteen. Hän kiirehti askeleitaan. Kirkkomäellä näki hän jo
+kaukaa ihmisiä liikkuvan. Tämä oli jotakin tavatonta, sillä ei kukaan
+muu kuin lukkari tavallisesti kuunnellut iltamessua. Hän ajatteli,
+että joku oli nähnyt hänet koivumäellä. Hän ihmetteli itsekseen,
+olisiko kuultu hänen keskusteluaan vaimonsa kanssa. Hän tunsi oikein
+ahdistusta sydämessään, kun hän tuli lähelle kirkon porttia ja erotti
+siinä kaksi loistaviin varustuksiin puettua hevosta ja arkkidiakonin
+Upsalasta häntä seuraavine palvelijoilleen. Diakoni näkyi odottaneen,
+sillä hän meni heti papin luo ja pyysi saada keskustella tämän kanssa
+messun jälkeen. Tämä ei milloinkaan ollut rukoillut iltarukoustaan
+niin palavalla sydämellä, ja tuska mielessään rukoili hän pyhien
+suojelusta tuntemattomia vaaroja vastaan. Hän heitti silloin tällöin
+silmäyksen oven luo, missä hän näki diakonin seisovan pyövelin tavoin,
+joka odottaa uhriaan, ja kun hän oli sanonut amenen, meni hän raskain
+askelin vastaanottamaan iskua, sillä nyt oli hän varma siitä, että
+jokin onnettomuus oli kohtaava.
+
+"En tahtonut tavata kotona", sanoi arkkipiispan lähetti, "koska minun
+asiani on sitä laatua, että se vaatii rauhotettua paikkaa ja niiden
+pyhien esineiden läheisyyttä, jotka tekevät meidän sydämemme vahvaksi.
+Minulla on nimittäin ilmotus kirkonkokoukselta, joka tulee koskemaan
+syvästi yksityiselämän suhteisiin."
+
+Tässä keskeytti hän, nähdessään uhrinsa tuskan, ja ojensi pergamentin,
+jonka nuori pappi kääri auki ja luki.
+
+"Dilectis in Christo fratribus! Rakastetut veljet Kristuksessa..."
+luki hän; "Episcopus Sabinensis, apostolicae sedis legatus... Sabinan
+piispa, romalaisen istuimen lähetti..."
+
+Silmät lensivät tiheiden kirjainrivien ylitse, kunnes ne yhtäkkiä
+pysähtyivät riviin, joka tuntui olevan palavalla tulella kirjotettu,
+sillä nuoren miehen kasvot ja katseet muuttuivat ikäänkuin tuhaksi.
+
+Diakoni tuntui saavan sääliä häntä kohtaan ja sanoi:
+
+"Kuten näkyy, ovat kirkon vaatimukset ankaroita: vuoden kuluttua
+tulee kaikkien pappien avioliittojen olla purettuja; sillä oikea
+Herran palvelija ei voi elää lihallisessa yhteydessä naisen kanssa,
+saastuttamatta niitä pyhyyksiä, joita hän käsittelee, ja hänen
+sydäntään ei voi jakaa Kristuksen ja ensimäisen naisen syntisen
+jälkeläisen välillä."
+
+"Mitä Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihmisen pidä erottaman", vastasi
+pappi, tultuaan ensin tajuihinsa.
+
+"Tämä koskee ainoastaan seurakuntaa; mutta kun Kristuksen kirkon
+korkeammat tarkotusperät vaativat, silloin tulee rikoksesta laki. Ja
+huomatkaa tarkoin ero: ihminen ei saa erottaa. On siis vaan kysymys
+ihmisen esiintymisestä erottajana; mutta tässä esiintyy Jumala
+palvelijansa kautta, ja erottaa mitä Jumala on yhdistänyt: siis ei
+tässä tapauksessa pidä paikkaansa, mikä muuten pitää paikkansa kaikkiin
+tapauksiin nähden."
+
+"Mutta Jumalahan on itse perustanut avioliiton?" väitti muserrettu
+pappi.
+
+"Aivan, niinkuin jo sanoin, ja senvuoksi on hänellä myöskin oikeus se
+purkaa."
+
+"Mutta tätä uhria ei Herra pyydä heikoilta palvelijoiltaan."
+
+"Herra vaati Abrahamilta, että hänen tuli uhrata poikansa Isak."
+
+"Mutta sydämet tulevat murtumaan."
+
+"Aivan; sydämet tulevat murtumaan, mutta sitä palavampina ne pysyvät."
+
+"Tämä ei milloinkaan saata olla lempeän Jumalan tarkotus."
+
+"Lempeä Jumala ripusti oman poikansa ristille! Maailma ei ole mikään
+huvitarha! Turhuutta, katoovaista! Ja te voitte lohduttaa itseänne
+dekretaleilla..."
+
+"Ei, kaikkivaltias Jumala, ei mitään dekretaleja; herra diakoni,
+taivaan tähden, antakaa minulle hitunenkaan toivoa; kastakaa sormenne
+pää ja sammuttakaa se epätoivon tuli, jonka te olette sytyttäneet.
+Sanokaa, ettei se ole mahdollista, kuvitelkaa uskovanne, että tämä
+kaikki on vaan ehdotus, jota ei ole hyväksytty."
+
+Diakoni osotti sinettiä ja sanoi:
+
+"Presentibus consulentibus et consentientibus... se on jo ratkastu
+ja vahvistettu. Ja mitä dekretaleihin tulee, nuori ystäväni, niin on
+niissä semmoisia viisauden aarteita, että ne hyvin soveltuvat sokaistun
+mielen valaistukseksi, ja jos minä tahdon antaa hyvän neuvon hyvälle
+ystävälle, niin sanon: lukekaa dekretaleja, lukekaa niitä aikasin
+ja myöhään, ja te tulette näkemään, että te tulette rauhottumaan ja
+voimaan hyvin."
+
+Onneton pappi ajatteli niitä kiviä, joita hän oli antanut
+epätoivoiselle vaimolle saman päivän aamuna, ja hän taivutti päänsä
+iskun alla.
+
+"Siis", sanoi diakoni, "nauttikaa lyhyestä ajasta; kesätuuli on
+puhaltanut, kukat ovat nousseet maasta ja tunturikyyhkystä kuullaan
+meidän maassamme. Sylvesterin päivänä, joulukuun lopussa tulen jälleen,
+ja silloin täytyy teidän talonne olla laastu ja koristettu ikäänkuin
+itse Herra Kristus astuisi sinne sisään, ja tämä pitää olla tapahtunut
+pannaan julistamisen uhalla. Te voitte tutkia tätä kirjettä lähemmin
+siksi. — Hyvästi! — Ja älkää unohtako lukea dekretaleja."
+
+Hän nousi valkean hevosensa selkään ja ratsasti pois, ennättääkseen
+seuraavaan pitäjään ennen yötä ja levittääkseen siellä surua ja
+kurjuutta samoinkuin ilmestyskirjan hevosmiehet.
+
+Herra Peder Rasbosta oli muserrettu. Hän ei uskaltanut heti mennä
+kotiin, vaan syöksyi kirkkoon, missä lankesi alttarin juurelle.
+Kullatun alttarikaapin ovet olivat avoinna, ja Vapahtajan vaellusta
+Golgatalle valaisivat ilta-auringon punaset säteet. Pappi ei ollut
+tällä hetkellä uhkaava ja rankaiseva Herran tuomari, vaan hän makasi
+kuritetun seurakunnan tavoin polvillaan ja rukoili armoa. Hän katsoi
+ylös Kristukseen, mutta ei löytänyt ensinkään sääliä. Tämä vastaanotti
+kalkkiinsa tarjotusta kädestä ja tyhjensi sen pohjaan saakka; hän
+kantoi ristiään raadellussa selässään ylös jyrkkää mäkeä, missä hänet
+oli ristiinnaulittava, mutta ristiinnaulitun yläpuolella avaantui
+taivas. Näiden kärsimysten takana ja yläpuolella oli siis jotakin.
+Hän alkoi tutkia syitä tähän suureen ihmisuhraukseen, joka nyt tulisi
+tapahtumaan koko maassa. Kirkko oli nähnyt, miten ihmiset olivat
+alkaneet epäillä pappien sopivaisuutta olla tuomareina ja pyöveleinä,
+sillä ihmiset olivat huomanneet tuomarinsa olevan täynnä inhimillisiä
+heikkouksia. Nyt oli papiston näytettävä, että he itse voivat
+Kristuksen asian vuoksi reväistä sydämen rinnastaan ja laskea sen
+alttarille. Mutta, jatkoi hänen kapinallinen järkensä, kristinuskohan
+oli poistanut ihmisuhrit. Ajatukset kulkivat omaa rataansa ja
+ajattelivat: ehkä vanhain pakanain uhreissa oli jokin ajatus. Abraham
+oli pakana, sillä hän ei tuntenut Kristusta ja hänhän oli valmis
+uhraamaan poikansa Jumalan käskystä. Kristus uhrattiin, kaikki pyhät
+marttyrit oli uhrattu, minkävuoksi oli siis häntä säästettävä? Siihen
+ei ollut mitään syytä, ja hänen täytyi tunnustaa, että jos kansan oli
+edelleen uskottava hänen saarnoihinsa, he myöskin vaatisivatnähdä hänen
+uhraavan rakkaimpansa, itsensä, sillä hän ja vaimonsahan olivat yksi.
+Hänen täytyi tunnustaa tämä, ja hän tunsi ajatuksissaan omituista
+nautintoa ajatellessaan niitä hirveitä kärsimyksiä, jotka olivat
+edessä, ja siihen tuli lisäksi ylpeys viittaillen marttyrikruunulla,
+joka kohotti hänet yläpuolelle tätä seurakuntaa, johon hän oli
+ylemmältä alttarilta tottunut katsomaan alas, mutta joka nyt oli
+alkanut nostaa päätään ja uhmaillen uhannut rynnistää tälle korotetulle
+paikalle.
+
+Tämän ajatuksen vahvistamana ja herättämättä meni hän alttariaitauksen
+sisäpuolelle. Hän ei ollut enää muserrettu synnintekijä, vaan
+vanhurskas, joka oli ansainnut seistä Kristuksen sivulla, koska
+hän oli kärsinyt yhtä paljon kuin tämä. Hän katsoi ylpeästi alas
+rukoustuoleihin, jotka hämärässä olivat polvistuneiden ihmisten
+näköisiä, ja hän sinkautti vanhurskaan rangaistuksia heidän päihinsä,
+senvuoksi että he eivät tahtoneet uskoa hänen saarnoihinsa. Hän
+repäsi auki takkinsa ja näytti heille verisen rintansa, missä oli
+tyhjä sija sydämen paikalla, jonka hän oli lahjottanut Jumalalle. Hän
+käski heikkouskoisia pistämään kätensä hänen kylkeensä ja tulemaan
+vakuutetuiksi. Hän tunsi kasvavansa kärsimyksien alasena ja hänen
+liiaksi kiihottunut mielikuvituksensa saattoi hänet kiihottuneeseen
+tilaan, niin että ajatusten toiminta hetkeksi lakkasi ja hän kuvitteli
+olevansa yhtä Kristuksen kanssa. — Pitemmälle ei hän voinut tulla,
+ja hän putosi läjään niinkuin tuulessa rikkoutunut purje, kun
+kirkonvartija tuli sisään ja tahtoi sulkea.
+
+Kotimatkalla tunsi hän itsensä onnettomaksi kiihotustilaansa katoomisen
+johdosta ja hän olisi kernaasti palannut kirkkoon, ellei jokin
+selittämätön, esiintyen heikon velvollisuudentunnon tavalla, olisi
+kutsunut häntä kotiin. Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä heikommaksi
+tulivat hänen tunteensa ja sitä pienempi tunsi hän olevansa. Mutta kun
+hän astui oven sisäpuolelle ja vaimonsa otti hänet vastaan avoimin
+sylin ja levottomasti kysyen, minkävuoksi hän oli viipynyt, ja kun hän
+tunsi hauskan lämmön säteilevän itseään kohtaan takasta ja näki lasten
+nukkuvan niin rauhallisesti ja kukoistavina, silloin tunsi hän kaiken
+sen arvon, minkä hän nyt tulisi luovuttamaan, ja hän avasi sydämensä,
+mihin kaikki hänen nuori verensä virtasi, ja hän tunsi ensi rakkauden
+koko maailmaa uhmaavaa voimaa, joka voi kantaa kaikkea, herätä
+uudestaan, ja hän vannoi, ettei hän koskaan tulisi hylkäämään sitä
+sydäntä, jota hänen sydämensä rakasti, ja molemmat puolisot tunsivat
+itsensä taasen rauhallisiksi, ja he istuivat toistensa rinnalla
+keskiyöhön saakka, ja he puhuivat tulevaisuudesta ja miten he voisivat
+välttää uhkaavaa vaaraa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesä kului onnellisilta puolisoilta kauniin unen tavalla, jonka
+kestäessä he unohtivat, että herääminen oli edessä.
+
+Sillävälin oli seurakunta saanut tietää paavillisen käskyn ja
+jollakin vahingonilolla se sen kuuli, sillä se soi hengelliselle
+valtiaalleen kernaasti pienen kiirastulen, osaksi, koska se toivoi
+saavansa pappinsa tästälähin huokeammalla, kun heidän täytyi elää
+ilman perhettä. Vielä oli seurakunnassa joukko hurskaita, jotka
+vastaanottivat kaiken mikä tuli piispalta tai paavilta, ikäänkuin se
+tulisi taivaasta. He keskustelivat kysymyksestä edestakasin, ja jäivät
+siihen mielipiteeseen, että lihallisen yhteyden papin ja naisen välillä
+täytyi olla syntisen. Nämä hurskaat, jotka olivat odottaneet näkevänsä
+pappilan puhdistetuksi synnistä heti ilmotuksen tultua, alkoivat
+nurista, kun he eivät huomanneet paimenensa ensinkään osottavan
+merkkejä siitä että hän aikoi totella. Napina kasvoi erään sattuman
+jälkeen, kun ukkonen oli iskenyt kirkontorniin. Sitte syksyllä tuli
+huono sato. Silloin kohotettiin huuto ja hurskaat lähettivät valitun
+joukon pappilaan, ja siellä nämä selittivät, että he eivät aikoneet
+ottaa vastaan sakramenttia papilta, joka eli synnissä. He vaativat,
+että hän heti ryhtyisi vuode-eroon vaimostaan, jonka kanssa hänellä
+ei ollut oikeutta siittää lapsia, koska nämä tultaisiin selittämään
+äpäriksi, ja he uhkasivat puhdistavansa pappilan tulella, ellei se
+olisi puhdas vanhan vuoden loputtua.
+
+Osottaakseen seurakunnalle, ettei hänen avioliittonsa ollut lihaa
+varten, antoi herra Peder kantaa suuren vuoteen ulos mäelle, ja makasi
+tästä lähin kyökissä.
+
+Sitte tuli hiljaista joksikin ajaksi, mutta papissa näyttäytyi
+huomattava muutos. Hän kävi useammin kirkossa kuin hänen oli tarve,
+ja viipyi siellä myöhäseen iltaan. Hän muuttui suljetuksi ja kylmäksi
+vaimoaan kohtaan, ja ikäänkuin pelkäsi kohdata häntä. Lapsia voi hän
+pitää sylissään useita tunteja ja hyväillä heitä puhumatta sanaakaan.
+
+Martinmessun aikana marraskuussa tuli tuomiokapitulin diakoni käymään
+ja hänellä oli hyvin pitkä keskustelu herra Pederin kanssa. Yöllä
+makasi tämä ylhäällä ullakolla, ja hän jatkoi makaamistaan siellä
+tästä lähtien. Vaimo ei sanonut mitään, mutta hän näki koko asiain
+kehittymisen ilman mahdollisuutta voida muuttaa mitään. Hänen sielunsa
+ylpeys esti häntä lähestymästä, ja kun miehensä alkoi syödä ateriansa
+omilla määräajoillaan, tapasivat he harvoin. Mies tuli tuhanharmaaksi
+ja silmät vajosivat pään sisään; hän ei syönyt milloinkaan iltasin ja
+makasi paljaalla lattialla hylkeennahan alla.
+
+Tuli joulu. Herra Peder tuli eräänä iltana kahta päivää ennen joulua
+tupaan ja istahti takan ääreen. Vaimo laitteli lasten vaatteita. Pitkän
+aikaa vallitsi hirvittävä hiljaisuus; vihdoin sanoi mies:
+
+"Lasten on saatava jotakin jouluksi; kuka lähtee kaupunkiin?"
+
+"Minä lähden", vastasi vaimo, "mutta minä otan lapset mukaani. Tahdotko
+niin."
+
+"Olen rukoillut Herraa, että kalkki otettaisiin minulta pois, mutta
+hän ei ole tahtonut, ja minä olen vastannut hänelle: tapahtukoon sinun
+tahtosi, eikä minun."
+
+"Oletko varma, että tunnet Herran tahdon", sanoi vaimo alistuvaisesti.
+
+"Niin totta kuin sieluni elää."
+
+"Minä matkustan huomenna isän ja äidin luo, jotka odottavat minua",
+sanoi vaimo soinnuttomalla, mutta varmalla äänellä.
+
+Pappi nousi ylös ja meni nopeasti ulos, ikäänkuin hän olisi kuullut
+kuolemantuomionsa. Ilta oli säkenöivän kylmä, tähdet tuikkivat
+sinisenvihreällä taivaalla, ja äärettömänä lepäsi lumipeitteinen
+aavikko epätoivoisen vaeltajan silmien edessä, jonka tie näkyi kulkevan
+suoraan niihin tähtiin, jotka olivat alimpana ja näkyivät nousevan
+ylös valkeasta maasta. Hän vaelsi ja vaelsi, pois, pois; hän tunsi
+olevansa ikäänkuin sidottu hevonen, joka juoksee, mutta joka temmastaan
+alituisesti takasin nuorasta joka kerran kun se luulee olevansa vapaa.
+Hän kulki majojen ohitse, mistä loisti valoa, ja hän näki miten
+pestiin, laastiin, keitettiin ja leivottiin lähestyvää joulua varten.
+Hänessä heräsi ajatuksia omasta lähestyvästä joulustaan. Hän ajatteli
+kotiaan tyhjänä, lämmittämättömänä, ilman valoa, ilman häntä, ilman
+lapsia. Jalat polttivat hänen allaan, mutta hänen ruumistaan palelsi.
+Hän kulki ja kulki tietämättä mihin. Lopulta seisoi hän erään tuvan
+edessä. Luukut olivat suljettuina, mutta valonsäde tunkeutui ulos ja
+heitti rikkikeltasen loisteen lumelle. Hän meni lähemmäksi ja pani
+silmänsä rakoseen. Hän katsoi huoneeseen, missä penkit ja pöydät
+olivat täynnä vaatteita: pieniä lasten liinavaatteita, sukkia ja
+mekkoja. Kirstu oli avattuna ja sen kannella riippui valkea hame, jonka
+solakat uumat herättivät hänen huomiotaan; sen etupuolella tuntuivat
+neitseellisten rintain jäljet; toiselle olkapäälle oli kiinnitetty
+viheriä seppele. Oliko se käärinvaate vai morsiuspuku. Hän ihmetteli,
+että ruumiita ja morsiamia puetaan samalla tavalla. Hän näki varjon
+kuvastavan seinälle; toisinaan oli se pitkä, niin että se taittui ja
+katosi kattoon, toisinaan ryömi se lattialla. Vihdoin pysähtyi se
+valkealle hameelle. Pieni pää sidottavine myssyineen näkyi selvästi
+vaaleata pohjaa vastaan. Tämän otsan, tämän nenän, tämän suun oli hän
+nähnyt ennen. Missä hän oli? Varjo hävisi arkkuun ja valoon astuivat
+kasvot, jotka eivät voineet kuulua elävälle, niin kalpeilta, niin
+sanomattoman kärsineiltä ne näyttivät, ja ne katsoivat häntä silmiin
+niin että niitä poltti ja hän tunsi miten, kyyneleet valuivat alas
+hänen poskiaan ja sulattivat lumen ikkunalaudalla. Ja silloin tulivat
+katseet tuolla sisällä niin lempeiksi, niin rukoileviksi, että hän
+luuli näkevänsä Pyhän Katarinan teilattavana rukoilevan keisari
+Deciukselta armoa. Niin, sama nainen se oli, ja hän oli keisari.
+Antaisiko hän tuolle naiselle armoa? Ei, antakaa keisarille, mikä
+keisarin on, sanoo sana, ja taivas ja maa hukkuvat, mutta minun sanani
+ei tule katoomaan. Ei mitään armoa! Mutta hän ei voinut kestää näitä
+katseita, jos hän tahtoi edelleen olla vahva; senvuoksi täytyi hänen
+mennä. Ulos puutarhaan, missä lumi oli laskeutunut hänen peitetyille
+pensailleen, niin että ne näyttivät pieniltä lastenhaudoilta,
+sinne hän nyt vaelsi. Ketä makasi näissä pienissä haudoissa? Hänen
+lapsensa? Hänen terveet, punakat lapsensa, jotka Jumala oli käskenyt
+hänen uhraamaan, niinkuin Abraham uhrasi Isakin. Mutta Abraham
+pääsi pelästyksellä. Se oli helvetillinen Jumala, joka voi olla
+niin epäinhimillinen. Sen täytyi olla huono Jumala, joka saarnasi
+rakkautta ihmisille, mutta käyttäytyi itse pyövelin tavalla. Hän
+lähtisi heti etsimään tätä Jumalaa, etsimään häntä omassa huoneessaan,
+ja hän tulisi puhumaan hänelle ja vaatimaan selitystä. Hän tuli
+ulos puutarhasta halkomäelle. Siellä tapasi hän suunnattoman suuren
+ruumisarkun, mutta se oli kahdelle hengelle. Ei, se oli sänky; se oli
+täytetty mitä pehmeimmällä, vastasataneella lumella, joka lepäsi niin
+valkeana kuin haahkan untuvat, ja tuntui niin lämpimältä kuin elävän
+linnun untuvat. Sepä oli houkutteleva vuode. Tässä olisi Cleopatran
+pitänyt viettää häitään Goliathin kanssa. — Hän purasi sängyn laitaan
+koiran tavalla, kun sen nuorissa hampaissa kutiaa. — Mustaihoinen
+Cleopatra valkeata lunta vasten! Sepä olisi näky! Hän kahlasi edelleen
+lumikinoksissa ja sai käsiinsä pienen kuusen, joka seisoi halkovajan
+luona. Se oli joulukuusi, semmonen, jonka ympärillä lapset tanssisivat,
+jos he olisivat eläneet. Nyt muisti hän, että hänen oli etsittävä
+käsiinsä Jumala, joka oli ottanut hänen lapsensa ja asetettava hänet
+edesvastuuseen. Kirkko ei ollut kaukana, mutta kun hän tuli sinne, oli
+se sulettu. Silloin hän raivostui. Hän kopeloi lumen alla, kunnes hän
+sai käsiinsä kiven, ja sillä hän alkoi lyödä ovelle, niin että kirkon
+sisältä tuli ukkosen jyrinän tapainen vastaus hänen ääneensä huutaessa:
+
+"Ulos, Molok, joka syöt lapsia, niin revin mahasi auki! Ulos Jesus
+Kristus ja pyhä Katarina, ulos kaikki pyhimykset ja perkeleet, niin
+saatte tapella keisari Deciuksen kanssa Rasbosta! Haa! Te tulette
+selästä päin, te helvetin legionat!"
+
+Hän kääntyi takasin kirkkomaahan päin ja raivoavan voimalla taittoi hän
+nuoren lehmuksen; ja tämä aseenaan hyökkäsi hän pienten hautaristien
+sotajoukkoa vastaan, joka hänen mielestään tuli häntä vastaan
+käsivarret levällään. Ne eivät väistäneet ja hän astui eteenpäin
+niinkuin kuolema viikatteineen, eikä lopettanut, ennenkuin oli kaatanut
+jokainoan, niin että maa oli pirstaleitten peittämä.
+
+Mutta hänen voimansa eivät olleet vielä tyhjentyneet. Nyt tulisi hänen
+ryöstää ruumiit ja koota kuolleet ja haavottuneet, Kuorman kuormalta
+kantoi hän kirkon seinämälle ja latoi erään ikkunan alle. Kun tämä
+oli valmista, kiipesi hän ylös, löi rikki erään ikkunaruudun ja astui
+kirkkoon. Siellä sisällä oli aivan valoisaa revontulista, jotka tähän
+saakka olivat olleet hänelle piilossa kirkon korkean katon peittäminä.
+Uusi hyökkäys ahdistavia rukoustuoleja vastaan, jotka hän murskasi
+kasaksi puupirstaleita. Hänen katseensa pysähtyivät nyt alttarille,
+missä piinakohtauksen yläpuolella Jehova istui valtaistuimellaan erään
+pilven päällä, kädessään lain ukkonen. Hän pani käsivartensa ristiin
+rinnoilleen ja tarkasteli halveksuen ankaraa miestä siellä pilven
+yläpuolella.
+
+"Tule alas, sinä!" huusi hän. "Tule alas, niin painitaan!"
+
+Kun hän näki, ettei hänen vaatimukseensa suostuttu, otti hän halon
+ja heitti vihollistaan vastaan. Räiskeellä kohtasi se erästä
+kipsikoristusta, joka syöksyi alas ja repäsi irti pölypilven.
+
+Hän otti uuden halonkappaleen ja heitti pettymyksen nousevalla
+raivolla. Pilvet putoilivat alas pala palalta hänen äänekkäästi
+nauraessaan, lain ukkonen temmastiin kaikkivoivan kädestä; lopuksi
+syöksyi raskas kuva hirvittävällä räiskeellä alas alttarille, murskaten
+kynttiläkruunut pudotessaan.
+
+Mutta silloin pelästyi pilkkaaja ja juoksi ulos ikkunasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Päivää ennen jouluaattoa, aamulla, oli eräs pitäjän asukas nähnyt
+ihmeellisen näyn pappilan pihalla. Reki oli tullut ulos pappilasta ja
+siinä oli ollut nainen, kaksi lasta ja renki, ja se oli ajanut länteen
+päin. Idästä päin, neljännespeninkulmaa reen perässä oli seurakunnan
+pappi tullut juosten ja kovaa huutaen käskenyt rekeä pysähtymään. Tämä
+oli kuitenkin jatkanut matkaansa maantietä pitkin ja kadonnut eräässä
+mutkauksessa. Silloin oli pappi langennut lumikinokseen, puristettu
+nyrkki kohollaan taivasta kohden.
+
+Myöhäisemmät tiedonannot tiesivät kertoa, että pappi oli vaikeasti
+sairastunut kuumeeseen ja että perkele, kiukuissaan siitä, ettei hän
+ollut saanut valtaansa Herran palvelijaa vasta käydyssä taistelussa
+avioliiton purkamisesta, oli mitä hirvittävimmin raivonnut kirkossa;
+mutta päästäkseen sisälle ja saadakseen valtaa siellä, oli se ensin
+särkenyt kaikki ristit kirkkomaalla. Mikä kaikki yhteen asetettuna
+kohotti herra Pederin maineen entiselleen ja vieläpä antoi hänelle
+pyhyyden loistetta, mikä sai hurskaat sangen tyytyväisiksi, sillä he
+olivat olleet pakottavana voimana pappilan puhdistamisessa.
+
+
+
+
+KAARLE XII:N RUUMIIN ÄÄRESSÄ TISTEDALISSA
+
+
+"Smak! pani se ikäänkuin silloin kun heitetään kivi mutaan, ja samalla
+oli lopussa se suuri elämä, jota kutsutaan Kaarle kahdenneksitoista!
+Herra meitä kaikkia suojelkoon!"
+
+Sillä tavalla kertoi jo kymmenennen kerran luutnantti Carlberg tämän
+suuren tapahtuman henkilääkäri Neumannille sisällä tuvassa Tistedalin
+kylässä, jossa nämä molemmat uskotut valvoivat ruumiin ääressä.
+
+"Ja silloin sanoi kenraali Maigret: _La pièce est finie. Allons
+souper_!" [Kappale on lopussa. Lähtekäämme illalliselle.] lisäksi
+henkilääkäri ikäänkuin itsekseen. "Jaajaa! — Allons souper! — Nyt
+saadaan nähdä kuka maksaa viulut. Görtzin satatuhatta hopeataalaria,
+jotka tulivat sotakassaan eilen, on perintöruhtinas jakanut
+korkeimmalle päällystölle. Se tulee tekemään mitä se voi. Tehköön sen!"
+
+Kavionkapseen kuuluessa ulkoa nousi henkilääkäri ja meni
+talikynttilöineen eteisen ovelle ottamaan vastaan jotakin
+odottamatonta. Ulkona oli aivan pilkkosen pimeää ja putoava lumi suli
+liaksi samalla kun se putosi. Mutta kuusimetsän yläpuolella, korkealla
+taivaalla näkyi ikäänkuin revontulia Fredrikstenin huipuilla, missä
+vihollinen oli sytyttänyt ilotulia.
+
+Kavionkapse läheni ja pian näkyivät kuriirin keltaset nahkahousut
+neljän mustan hevosjalan välissä huristavan ohitse, ratsastajan piiskan
+paukkuessa pistoolinlaukausten tavoin.
+
+"Se oli perintöruhtinaan lähetti Tukholmaan!" mutisi henkilääkäri
+taaksepäin luutnantille, joka oli pysähtynyt sisälle eteiseen.
+
+Taas roiskui lumirännässä, lyömämiekka kalisi, nahkalaukku sinisen,
+keltanappisen takin päällä vilkkui ohitse ja hävisi.
+
+"Vannopa että se oli holsteinilainen, joka meni Uddevallaan! Tulee
+enemmänkin, luota siihen! Joo, minä kuulen niiden tulevan, sillä ne
+tulevat miehissä!"
+
+Kolme mustaa liehuvaa viittaa, läpättäen purjeiden tavoin käännöksissä,
+sekä kolme paria drabanttimiekkoja vilahti ohitse.
+
+"Ne olivat kuoleman husaareja, jotka menivät Strömstadiin panemaan
+kiinni Görtziä, niin totta kuin arvaan oikein. Yhden on kuoltava
+kansan puolesta, eikä siinä riitä hän, sillä siihen ne eivät uskalla,
+eivät edes hänen kuolleeseen tomuunsa, mutta oikein se ei ole. Jaajaa,
+on nähty paljon ja enemmän tullaan näkemään! Täällä koittaa aikoja,
+luutnantti Carlberg, täällä koittaa aikoja."
+
+"Aina on koittanut aikoja, henkilääkäri, ja aina on tahdottu kaivaa
+kuolleet ylös mullasta, senjälkeen kun heidät on heitelty hylyiksi,
+eläessään, mutta tällä kertaa ihmettelen..."
+
+"Mitä!" korotti henkilääkäri ääntään, mutta ainoastaan heti laskeakseen
+sen, ikäänkuin hän olisi muuttanut mieltään.
+
+Varjostaen kädellään kynttilää palasi hän takasin tupaan luutnantti
+Carlbergin seuraamana, joka odotti luentoa, mikä todenmukaisesti ei
+jäisi tulematta.
+
+Mutta sensijaan, että olisi pysähtynyt ulompaan huoneeseen, missä
+molemmat miehet valvoivat, avasi henkilääkäri Neuman oven sisempään
+huoneeseen, ja varpaillaan, ikäänkuin peläten herättävänsä nukkuvan,
+astuivat he nyt sisään kamariin.
+
+Neljän niistämättömän talikynttilän valasemana näkyi pieni huone
+puolipimeässä, ja kynttiläin savun lävitse näkyi silotetuilla seinillä
+huonoja puupiirroksia tsaari Pietarista vilkkaine, sielukkaine
+kasvoineen, ja hänen rinnallaan kuningas Augustin veltot, riippuvat
+piirteet herasilmineen ja hekumallisine leukoineen, molemmat
+ripustettuina penkin yläpuolelle, jolla lepäsi suuri alaupseerin miekka.
+
+Kun henkilääkäri oli niistänyt kynttilöitä, näkyivät pitkät kantopaarit
+ja niillä tummansininen viitta, jonka alapäästä pari lintalle astuttuja
+saappaita pisti näkyviin ja niillä näkyi kuivaneen saven jälkiä.
+
+Märän viitan alla näkyi vähitellen, kun silmä tottui valoon,
+keskikokoisen miehen piirteet, terävine polvilleen, leveine lanteineen,
+riippuvine, kapeine olkapäineen sekä hyvin esiinpistävine nenineen,
+joka kannatti peittävää kangasta niin että ainoastaan korkean otsan
+muotoa voi erottaa.
+
+Märän nahan, vasta teurastetun lihan ja ammoniakin ummehtunut haju
+levisi huoneeseen ja tuntui hämärillä muistutuksillaan kaiken
+vajavaisuudesta ja katoovaisuudesta painavan alaspäin surevien
+hetkellisesti heränneitä tunteita.
+
+Henkilääkäri aikoi istahtaa penkille, mutta kuninkaallisen miekan
+näkö pidätti häntä ja ikäänkuin muistutti hänelle, että kuninkaan
+läsnäollessa ei istuta. Hämillään jäi hän seisomaan hetkeksi silmät yhä
+kiinnitettyinä tummaan vartaloon, ikäänkuin hän olisi odottanut käskyä
+tai lupaa saada vetäytyä pois.
+
+"Herra Jesus, hän liikuttaa itseään!" kuului luutnantin puoleksi
+sammunut ääni kirurgin takana, joka samalla peräytyi ja silmät
+levällään tarkasti ihmeellistä ilmiötä, miten ruumis ikäänkuin
+ojentautui, kun jänteet ja nivelet veltostuivat ennenkuin ruumiin
+jäykistyminen täydellisesti tapahtui.
+
+"Nivelissä vaan venähtelee", vakuutti henkilääkäri; "ja me saamme
+pakkasta huomiseksi. Mutta kyllä hän on ainaiseksi loppu, varmasti!
+Ja..." hän viivytteli sanojaan, "en luule hänen kummittelevan, sillä hän
+ei koskaan tuntenut enteitä, paitsi yhden kerran..."
+
+"Ehkä henkilääkäri kuitenkin tahtoo katsoa, miten asian laita on!"
+pyysi luutnantti, joka osotti jonkinlaista pelkoa siitä, että kuollut
+nousisi ylös. "Kyllähän minä seisoin haudassa kun laukaus ammuttiin,
+ja me molemmat näimme, mihin se sattui, mutta tiedetään kuitenkin
+esimerkkejä siitä että luodit..."
+
+"Ei herraseni, en ole koskaan nähnyt luotien käyvän ohimoiden lävitse
+tuottamatta kuolemaa", lopetti kirurgi keskustelun ja käytti samalla
+tilaisuutta poistuakseen ruumishuoneesta.
+
+"Ihmeellinen mies oli hän joka tapauksessa", makasi kirurgi jonkun
+aikaa senjälkeen vuoteellaan ulkona tuvassa ja jutteli itsekseen,
+taistellessaan unta vastaan... "On ikäänkuin sielun laatu, puutteet
+ja hyvät puolet vaeltaisivat aineen kudoksissa... Vanhat egyptiläiset
+kutsuivat sitä metempsykosiksi eli sielunvaellukseksi, ja me sanomme
+ainoastaan, että se on sukuun tulemista, vaikkakin usein luonnon
+lex contradictionis eli ristiriitaisuuksien lain kautta kielteiset
+ominaisuudet muuttuvat positivisiksi... Eikö isoisä, kymmenes Kaarlo,
+ollut juopporatti, tyttöjen pyydystäjä ja tappelupukari. Mutta Kaarlo
+kymmenes siitti raittiusmiehen ja naisvihaajan Kaarlo yhdennentoista...
+kas, nyt alkavat ristiriitaisuudet, mutta tappelupukaria on vähä
+jälellä, vaikkakin suuri valtakunnan taloudenhoitaja astuu esiin
+aina liioteltuun ahneuteen saakka. Kaarlo yhdestoista siitti Kaarlo
+kahdennentoista, ja luonto säilyttää raittiusmiehen ja naistenvihaajan,
+tekee taka-askeleen ja saa esiin tappelupukarin isoisästä, mutta
+pyyhkii pois itaruuden, jonka voi parantaa ainoastaan toisella
+liiottelulla, ja tekee tuhlaajan... Sillä hän oli vaarallinen rahoja
+käsittelemään... Herra Jesus, Timurtaschissa... jaa, jaa, jaa! Mutta
+kas perhanaa, sanoo luonto, nythän me olemme tehneet oikein miesten
+miehen, ja silloin tuntuu ikäänkuin parittelun jälkeen, saa halun
+nukkua ja päästä siitä asiasta. Natura numquam perfectris, sanoo
+Aristoteles, luonto ei koskaan tee mitään täydellisesti, ja tässä se
+tarvitsi kolme sukupolvea leipoakseen suuren aiheen, niin, suuren,
+että taikina loppui. Loppui, sillä jos ajattelee tarkemmin, niin
+oli tässä jättiläisessä yksi heikko kohta jossakin keskellä nodus
+vitalisia eli elinsolmua. Heikko, niinkuin suuressa äidinisässä —
+sieltäkin on kai tullut hiukan sukuun — Fredik III:ssa Tanskassa.
+Mahtava, viekas, taikauskoinen herra, joka oli niin vahva ja niin
+heikko, niin viisas ja niin täynnä erehdyksiä. Ja sitte, katsokaamme
+sankariamme. Urhoollinen kuin karhu, kun häneen katsottiin, mutta kun
+yö ja onnettomuus tulivat, kas silloin ei hän voinut maata yksinään.
+Silloin täytyi hänen maata jonkun sylissä tai toisinaan ukko Piperin
+vuoteella; ja sitte rukouskirja esiin... Ja ajatelkaahan sitä, että
+hän, joka komensi toisia, ei voinut komentaa itseään ja panna tahtoaan
+oman tahtonsa ylitse. Ei se ollut voimaa, kun hän antoi moskovalaisen
+raivota Itämerenmaakunnissa, silläaikaa kun hän oli hävittämäisillään
+itsensä ja meidät kaikki kaukana Puolassa. Se oli tetanus eli
+jäykistystauti... niin, sillä lailla oli Turkissakin. Mitä meillä oli
+Turkissa tekemistä... Heikkoutta, herra! Ja ettei hän uskaltanut kotiin
+Tukholmaan... se oli raukkamaista, niin raukkamaista, ja siihen hän
+sortui. Ja siihenkin, että hänen piti ottaman itselleen vastuunalaisen
+ministerin Görtzissä... joo, tämä saa siitä nauttia ja kantaa syyn,
+tämä! Ja siinä oli niin paljon heikkoa!"
+
+"Sankari oli hän siitä huolimatta, sanokaa minun sanoneen,
+henkilääkäri", puhkesi luutnantti, joka ei kauempaa voinut pidättää
+itseään.
+
+"Sankari taistelukentällä, sitä hän oli! Ganz recht [Aivan oikein],
+luutnantti Carlberg. Voi olla että hän oli enemmän kenraali kuin
+sotamies... kas sitä minä en ymmärrä. Me luulimme tuntevamme hänen
+hyveensä, mutta hänen puutteilleen me ummistimme silmämme tähän saakka,
+ja senvuoksi on meidän niistä nyt puhuttava, kun ei kukaan meitä kuule;
+sillä minä olen ruumiin repijä, enkä ruumiin koristaja. Sanoin, että
+siinä oli jotakin heikkoa! Ja se näkyy aina kun jokin suku kuolee
+sukupuuttoon. Eikö isälle ollut vastenmielistä maata laillisen vaimonsa
+kanssa! Ja eikö jälkeläisten laita ollut hiukan huonosti. Meidän
+kuninkaamme otti mitä oli otettavana, ja vähän lisäksi. Sisar Hedvig
+naitiin, mutta hän ei ollut oikein luotu, sillä hänellä oli pieni vika,
+pieni, mutta kuitenkin vika — hänellä oli kaksinkertaiset peukalot,
+jota ette ehkä tiedä — ja hänen pojastaan tuli heikko ja hänellä oli
+vaikeata puhua, jopa sanottiin, että hän oli mykkä. Ja sitte meidän
+armollinen kuningattaremme, Ulrika Eleonora, ei — meidän kesken sanoen
+— luonnolta saanut sitä hengenlahjani runsautta, jota toivoo tapaavansa
+niin huomattavalla paikalla olevalta henkilöltä..."
+
+"Erittäin hyvin sanottu!"
+
+"Sanalla sanoen ja ottaen huomioon, että meidänkin armollinen herramme
+ja kuninkaamme eli ainaisessa haluttomuudessa lahjottaa maalle
+perintöruhtinasta, näyttää siltä, kuin salainen vaisto luonnossa
+olisi järjestänyt niin että se suku loppui. Luonto oli tehnyt
+tehtävänsä ja oli väsynyt. Se oli saanut tarpeekseen Kaarloista, ja
+Kaarlot loppuivat! Mitään hienoa työtä ei luonto ollut tehnyt meidän
+armollisessa herrassamme ja kuninkaassamme. Suurta ja karkeata!
+Kernaasti; mutta ei hienoa! Ajatelkaa, tämä käsi, joka käytteli
+lyömämiekkaa niin ylpeästi, ei voinut kulettaa kevyttä hanhenkynää
+sileällä paperilla... Silloin ei koneisto totellut, silloin se
+koukkuili ja oli vastahakonen, ikäänkuin häntä olisi huimannut
+keskellä tätä valkeata kenttää. Hän sanoikin, että häntä huimasi,
+kun hänen tuli kulkea paperiarkin yli. Mutta se ei ollut ainoastaan
+sitä, vaan ajatukset, joiden tuli marssia eteenpäin suoristetuissa
+rouduissa, ne kulkivat ja kamppasivat toisiaan, astuivat toistensa
+kintuille, ja kun minä luin kerran erään sisarelle menevän kirjeen,
+jonka hän pyysi minun korjaamaan, niin olivat sanat ikäänkuin pitkissä
+pihdeissä, yhteensotkeutuneina, ikäänkuin olisi nähnyt koko aivosotkun
+esillevedettynä... ei se ei ollut hienoa työtä! Ja sitte hän ei pitänyt
+puhtaista sukista... asch! Hän oli porsas, sen me tiedämme ja älkäämme
+puhuko siitä."
+
+"Hyi perhana, kuinka pikkumainen te olette, henkilääkäri! Sitä en
+olisi koskaan teistä uskonut", keskeytti luutnantti ja heitti katseen
+rikkinäisiin saappaisiinsa. "Kaksinkertaset peukalot ja paskaset sukat,
+mitä niillä on tekemistä miehen kanssa!"
+
+"_Très bien_ [Oivallisesti!], luutnantti Carlberg, minä en oikeastaan
+puhunut teille, sillä silloin olisin uskomattomalla taidollani
+laskeutua kuulijaini alhaisen käsityskannan tasalle, puhunut toisella
+tavalla... Tapellaan huomenna, mutta ei tänä yönä! — Minä loukkasin
+teitä epäoikeutetulla epäluulollani, että olitte mies, joka ymmärsitte
+panna arvoa kauneudelle ja sulavuudelle elämän pienissä oloissa, ja
+minä uneksin, puolinukuksissa kun olen, että pienet sivellinvedokset
+eivät voineet pilata muuta taulua kuin sitä, mistä puuttuu suuria. (Ja
+sitä hän ei käsittänyt, kuiskasi henkilääkäri itsekseen.) Mutta jos
+te tahdotte, niin minä puhun teille sankarimme suurista puutteista,
+sillä minun täytyy puhua tänä yönä, puhua itsestäni tuo henki, joka
+on painanut minua vuosikausia, jota olen ajatellut hiljaa niin
+kauan, senvuoksi että minä olen pelännyt ajatella kovaa, henki, joka
+senvuoksi, ettemme me uskaltaneet puhua ääneen, ei myöskään koskaan
+saanut tietää mikä hän oli... Jos sitte tahdotte tapella minun
+kanssani huomenna niin saatte! Minä olin mukana Pultavassa, ja minä
+olin mukana monena muuna hyvänä päivänä ennenkuin te olitte syntyneet.
+En ole senjälkeen, kun vuonna 1703 tulin kuninkaan palvelukseen,
+omistanut sielulleni tuntiakaan, vaan se on ollut yksinvaltiaan herran
+omaisuutta, samoinkuin asemani, leipäni ja elämäni. Minusta tuntuu
+senvuoksi nyt siltä kuin astuisin ulos ankarasta vankeudesta, ikäänkuin
+hengittäisin, löytäisin uudelleen vanhan tuttavuuden salaisessa
+itsessäni, joka on kasvanut sammaleen, lumen ja kivien alla. Olen
+rakastanut sitä miestä niinkuin koira rakastaa herraansa, jolta se
+saa suojaa ja ruokaa, mutta minä olen vihannut häntä niinkuin koira
+herraansa, jolle se on luovuttanut vapautensa ja tahtonsa. Kuulkaa
+kaikki minun ajatukseni tuosta suuresta miehestä... Tapellaan huomenna,
+mutta ei nyt yöllä, luutnantti Carlberg! — Älkääkä pelätkö, rotat ne
+vaan tanssivat lattialla tuolla sisällä."
+
+"Nähkääs", avasi hän puheensa tulvan, "suurten miesten laita on
+niinkuin tuon kynttilän tuossa; asettakaa se korkealle pöydälle, niin
+se näkyy, asettakaa se pöydän alle, niin ei se valaise, vaikka sen valo
+on yhtä kirkas kuin äsken. Pankaa toisin sanoen aasi valtaistuimelle,
+ja se näyttää aina joltakin, ellei sen laita ole aivan hullusti. Bien!
+[Hyvä.] — On sangen harvoja hallitsijoita, jotka ovat olleet niin
+huonosti varustettuja, kuin autuas kuninkaamme tuolla sisällä. Vähän
+tiesi hän valtion hallintotavasta ja yhteiskunnan järjestämisestä,
+ei mitään nykyajasta ja hallitsevista salaperäisistä voimista, jotka
+tekevät historiaa. Koko hänen elämänsä oli ketju täynnä erehdyksiä,
+pukkia ja tyhmyyksiä..."
+
+"Niinpä, perhana soi, me tappelemme huomenna, henkilääkäri Neuman!"
+keskeytti luutnantti. "Mutta jutelkaa nyt, sillä te olette piru vieköön
+hauska."
+
+Mutta oli olemassa syitä, niinkuin kaikkeen muuhunkin, ja kun
+mainitsen ne, niin mainitsen yhtä monta puolustusta... Minä olen
+saksalaissyntyinen, sitä oli suuri kuninkaammekin, sillä hän kuului
+Pfalzin hallitushuoneeseen, joka ei ole ruotsalainen; hänen isoäitinsä
+oli Hedvig Eleonora Holstein Gottorpista, hänen äidinäitinsä Sophia
+Amalia Braunschweig-Lüneburgista ja hänen äitinsä Ulrika Eleonora,
+mainitun äidinäidin ja Fredrik III:n oldenburgilaisen tytär.
+
+"No saatana! Oliko Kaarlo XII nyt vielä saksalainenkin!"
+
+"Oli varmasti, niin varmasti kuin itse kantaisä Johan Casimir oli
+naimisissa Maria pfalzilaisen, Kaarlo yhdeksännen tyttären kanssa.
+Totta on, katsokaas luutnantti Carlberg, että siemen on otettava
+naapurista, mutta oldenhurgilaisilla ja pfalzilaisilla ei ole ollut
+parasta nestettä. Ja sitte tapahtuu, että kun ottaa siemenen pitkän
+matkan takaa, niin saa rikkaruohoa laihoon, eikä se ole parasta,
+mikä lähetetään kauas pois. Kustaa ensimäinen nai ensinnä Katarinan
+Sachsen-Lauenburgista ja sai Erik hupakon, mutta kun hän sitte
+ryhtyi harjottamaan kotimaista siitosta Lejonhufvudin kanssa, tuli
+siitä kymmenen reipasta poikaa ja tyttöä ilman että valitettiin
+kotimaisia sotia ja sukulaisten suosimista. Olkoon se sinään, mutta
+sankarimme koko vaelluksessa olikin jotakin ratkasevasti ruotsalaista.
+Luutnantti ei tiedä, mikä on ruotsalaista, arvelen. Joo, kun heimot
+vielä vaelsivat ympäriinsä ja etsivät paraita maapalasia ja alkoivat
+kiistellä pareista joenlaaksoista, merenrantamista ja edullisimmista
+ilmansuunnista, työnnettiin heikommat pohjoseen ja lahjakkaimmat
+ottivat haltuunsa makupalat. Mitä pohjosempana, sen huonompaa kansaa.
+Samaten kuin maapallolla on ainoastaan yksi lämmön lähde, aurinko,
+on Europalla ainoastaan yksi sivistyskeskus, Hellas, sitte Roma,
+viimeksi Parisi. Ja koska lämpö leviää kääntäen verrannollisesti
+välimatkan neliöön, niin tulee lämpö, niin hyvin henkinen kuin
+aineellinenkin, aina viimeksi ja vähimmässä määrässä napamaihin, ja
+senvuoksi paleltaa henkiä pohjoismaissa ja ne ovat jääneet jälkeen.
+Senvuoksi on pohjoisessa aina säilynyt raakalaisheimoja, ja kun
+yhteiskunnat etelässä olivat järjestäytyneet, lähtivät pohjoismaalaiset
+ja viikingit ulos luolistaan ja ryöstivät villien tavoin. Toisinaan
+oli niiden nimenä gootit ja longobardit, toisinaan svealaiset,
+toisinaan kolmenkymmenenvuotisen sodan sotilaat ja nyt viimeksi
+Kaarle kahdennentoista soturit. Kaarle kahdestoista on senvuoksi
+enimmin ruotsalainen kaikista kuninkaista; ja yksinäisen, hyljätyn
+ja syrjäytetyn ihmisen liialliseen itsensä arvioimiseen yhdisti hän
+epäitsenäisen ihmisen taipumuksen käydä ja näytellä toista. Tietääkö
+luutnantti kenen osaa Kaarle kahdestoista näytteli? Ette. Katsokaa
+siis tätä kirjaa, jonka minä löysin hänen takkinsa takataskusta aivan
+äskettäin. Se on Curtius: De rebus gestis Alexandri Magni, eli:
+Aleksanteri suuren tekojen historia. Huono historioitsija, joka on
+kirjottanut Aleksanterista samalla tavalla kuin luultavasti tullaan
+kirjottamaan Kaarle kahdennestatoista pitkinä ajanjaksoina. Hänen
+esikuvansa mukaan sankarimme koetti rynnistellä Europan silmien
+edessä. Esikuva, joka oli neljätoistasataa vuotta vanha. Kuulkaa
+muutamia vertauskohtia, vaikkakaan ne eivät aivan tarkalleen sopisikaan
+yhteen. Kun Aleksanteri syntyi, paloi Efeson temppeli. Kun Kaarle
+XII tuli täysikäiseksi, paloi Tukholman linna. Aleksanteri oli,
+samoinkuin Kaarlo XII, aikasin ylpeä ja kunnianhimonen, ei, tahtonut
+kilpailla olympialaisissa leikeissä, koska siellä ei ollut kuninkaita
+voitettavana; tuhlasi omaisuutensa ja heitteli rahojaan ystävilleen;
+katkasi poikki gordiolaisen solmun, kun hän ei pystynyt sitä avaamaan;
+vallotti paljo maita, joita hän ei pystynyt hoitamaan ja hänellä oli
+aina Persia silmäinsä edessä, samoinkuin eräällä toisella sittemmin
+oli Venäjä, joko sitte Darius muutettaisiin Augustiksi tai Pietariksi.
+Brandklipparin nimi on kreikaksi Bucephalus, ja turkkilaiset
+voivat vastata persialaisia, joita Aleksanteri ei kursaillut ottaa
+armeijaansa, milloin tarvittiin; Bessus voi olla Mazeppa ja Babylon
+joko Dresden tai Moskova; Hyfasisjoki voi olla Pultava; ja molemmat
+sankarit kuolivat keskimäärin kolmenkymmenenneljän ja puolen vuoden
+ijässä, sillä toinen oli kuollessaan kolmenkymmenenkuuden ja toinen
+kolmenkymmenenkolmen, ja niin edespäin, mielen mukaan.
+
+"Mutta molempien sankarien välillä oli eroavaisuus, paitsi
+makedonialaisten irstaisuutta, ja se on siinä, että Aleksanteri
+kulki Aristoteleen oppilaana levittäen sivistystä raakalaiskansojen
+keskuudessa, kun sitävastoin parraton longobardi teki ainoastaan
+yksinkertasia ryöstömatkoja, eikä lopulta katsonut arvolleen
+alentavaksi rummuttaa liikkeelle turkkilaiskoiraa ja vetää tuon
+syövän taas Europaan, missä sen ulosajamisesta kerran oli ollut sen
+helvetinmoinen vaiva.
+
+"Nähkääs, luutnantti Carlberg, kun sivistys alkaa Europassa,
+etsii se tukipaikakseen sisämeren, aikomuksessa päästä käsiksi
+merikulkuneuvoihin, siihen aikaan kun ei ollut maanteitä. Senvuoksi
+alkaa sivistys Välimeren ympärillä, ryömii ylöspäin rannikkoa
+pitkin Espanjaan Ranskaan, Englantiin, sillä aikaa kun Saksa vielä
+on metsämaina. Ruotsi ja Tanska kilpailivat saadakseen Itämeren
+pohjoiseksi Välimereksi, ja tappelivat senvuoksi aina vallasta sen
+rantamilla. Kun Kaarlo XI kuoli, oli Ruotsilla rannikkoa kolmeen mereen
+ja se voi olla tyytyväinen. Ei kukaan vihollisista, jotka härnäsivät
+Kaarlo XII:ta, uhannut maan silloisia luonnollisia rajoja. Tanska
+tahtoi ainoastaan pyöristää maataan ja kävi käsiksi Holstein-Gottorpiin
+— se ei koskenut Ruotsia; ja muistakaa se, luutnantti, että Kaarlo
+XII sillä kertaa löi Tanskan ainoastaan Englannin, Hollannin ja
+Hannoverin avulla — vähäinen kunnia. Että saksilainen tahtoi ottaa
+Rigan, päästäkseen merelle, oli kohtuullista, ja että tsaari Pietari
+halusi Inkerinmaata, oli selvää. Nyt unohti Kaarlo XII, tai oikeastaan
+ei hän sitä koskaan ymmärtänyt, sillä hän ei ollut saanut mitään
+kasvatusta, että Puolan vartiopalvelus idän laumoja vastaan oli käynyt
+tarpeettomaksi senjälkeen kun Venäjä itse, Mikaelin ja Aleksein
+sivistämättä, oli ottanut sen tehdäkseen, ja koko Kaarlon viha häntä
+etevämpää Pietaria kohtaan esiintyy niin mieskohtasena, epäpolitisena,
+epähistoriallisena, että ei tarvinnut nähdä sitä paljastettuna hänen
+suurimmassa rikoksessaan hänen nostattaessaan Turkkia villiytymisestä
+vapautuvaa Venäjää vastaan, joka juuri silloin oli perustautumaisillaan
+europalaiseksi yhteiskunnaksi tsaarin alaisena, joka oli sekä Oxfordin
+tohtori, että Ranskan institutin jäsen. Villi, se on Kaarle, päästi
+maansa kesannoksi, kun sitävastoin moskovalainen laski auran omaansa.
+
+"Ruotsia ei tarvittu Itämerenmaakunnissa etuvartijana mongoleja vastaan,
+ja senvuoksi menetti se Itämerenmaakunnat historian oikeudella;
+Ruotsilla ei ollut mitään tekemistä Puolan afäärien kanssa, eikä
+Holstein-Gottorpissa myöskään, senvuoksi se työnnettiin ulos näistä;
+Kaarlo XII oli haamu, joka oli noussut ylös hunnien haudoista, gootti,
+joka olisi polttanut Roman uudelleen, don Quixote, joka vapautti
+sorrettuja, samalla kun hän löi omat alamaisensa rautaan ja vereen, ja
+ellei se luoti, joka tänään putosi, olisi tullut lännestä, niin olisi
+se kerran tullut idästä, vaikka ei itse pirukaan tiedä mistä se tuli."
+
+Nyt harppasi luutnantti ylös ikäänkuin hän olisi istunut ruutipanoksen
+päällä.
+
+"Henkilääkäri, te sanoitte sanan! Mistä se kuula tuli! Niin, mistä se
+tuli?"
+
+"Onko luutnantti Carlbergilla joitakin epäluuloja siihen suuntaan,
+johon minä viittasin?" kysyi kirurgi katseella, joka olisi voinut
+kiskasta luodin lanteista.
+
+"Ei! Ei minkäänlaisia!" vastasi luutnantti lyhyesti ja varmasti.
+
+"No, silloin minä tahdon vaan sanoa", lopetti kirurgi, "että ellei se
+luoti tullut sieltä, niin olisi sen pitänyt tulla — sieltä!"
+
+"Ei, nyt saakeli soikoon juomme lasin!" puhkesi luutnantti sanomaan ja
+kaivoi esiin viiniputelin laukustaan.
+
+"Mitä! Emmekö me tappele ensin, luutnantti?"
+
+"Emme, luunjärsijä! Me emme koskaan tappele. Te olette mestari
+ruumiin repimisessä; ja sillä tavalla kuin te leikkasitte auki tuon
+Aleksanterin, ei itse Turkkikaan olisi mies sitä tekemään. Ottakaa
+käteni ja kiitokseni siitä, että minä pääsin oksentamasta itsestäni
+kaikkea tuota!"
+
+"Veitikka, joka annoitte minun puhua pääni poikki! — Malja vanhalle
+Ruotsille, ja uudelle!"
+
+"Kuningas on kuollut! Eläköön kuningatar!"
+
+"Tai maakreivi!"
+
+"Mutta ei herttua!"
+
+"Kernaimmin vapaus!"
+
+Vielä kuului puolihumalaista ääntä ruumishuoneesta, kun harmaankeltanen
+joulukuunaamu sarasti ulkona, missä muonavaunut ja kanuunat vierivät
+eteenpäin murskattujen likakasojen ylitse, jotka olivat olleet numeroja
+Jönköpingin ja Henkiväenrykmentissä, sekotuksen yli, missä oli ihmisten
+sisälmyksiä ja vaateräsyjä, kenkä, jossa oli jalka sisällä, hansikas,
+missä oli muutamia sormia, korva hiustukon sisässä. Alhaalla laaksossa
+valtakunnan rajaa vastaan melusi tykistö, kalisteli ratsuväki, astui
+jalkaväki, samalla kun kuriiri lensi ohitse, alas ojien ja peltojen
+yli, ylös vuorikukkulain yli, suorittaen kilpa-ajoa kuninkaan
+perinnöstä maalle ja kansalle.
+
+
+
+
+URAKOITSIJAMME
+
+
+Pienissä yhteiskunnissa ja elähtäneissä kansoissa, jotka ovat
+menettäneet yritteliäisyyden lahjan, syntyy helposti muuan epäkohta,
+joka on riittävästi tunnettu urakoimisjärjestelmän nimellä; jonkun
+herran, jolla on hiukkasen vaikutusvaltasia suhteita, tarvitsee
+ainoastaan astua esiin, panna tuoli syrjälleen itseään varten ja sanoa:
+tämä on minun, ja hänen ystävänsä ovat heti samaa mieltä ja sanovat: se
+on hänen, ja se on sitte hänen koko elinikänsä. Voi sitä, joka uskaltaa
+luoda katseensa siihen tuoliin.
+
+Ruotsissa, joka nyt todellisuudessa on pieni yhteiskunta, on tämä
+epäkohta ollut alituinen, ja juuri senkautta on se pahe, joka
+muuten on yhteinen koko ihmiskunnalle, kateus, sattunut esiintymään
+ruotsalaisissa enemmän kuin muissa (sen mukaan kuin on väitetty).
+
+Ja kuitenkin!
+
+Argus-Johanssonin jälkeen, joka kuten tunnettu otti huostaansa Ruotsin
+heti 1809 jälkeen, oli valtakunta maannut hunningolla jonkun verran yli
+kaksikymmentä vuotta, kun Gregorius Ballhorn oli ennättänyt syntyä ja
+kasvaa nuorukaiseksi.
+
+Vanhemmat tukholmalaiset muistavat kyllä erään omituisen kapineen,
+joka kuvastui Skinnarviksvuoren reunalla ja joka näkyi kaikilta
+Norrmalmin kujilta, jotka avautuvat Mälariin päin; se oli kuusisiipinen
+tuulimylly, joka oli saanut nimensä käytäntönsä mukaan ja kutsuttiin
+luujauhomyllyksi. Tämän kapineen juurella, Södermalmin korkeuksissa,
+syntyi Gregorius Ballhorn. Tämä saattaisi nyt olla sangen samantekevää,
+kun se koskee niin huomattavaa henkilöä kuin Ballhornia, mutta me
+tiedämme uudemmasta filisofiasta, miten suuri vaikutus lapsuuden
+vaikutteilla voi olla tulevaan suureen mieheen. Tässä pienessä
+yhteiskunnassa Skinnarviksvuorella määrättiin aikaisin viidestä
+veljeksestä Gregorius ylläpitämään perheen kunniaa ja jalostamaan
+rotua. Hänen viisi veljeään jäivät myllärinrengeiksi, mutta Gregorius
+sai käydä koulua. Kolme seikkaa, näöltään vähäpätöisiä, antoi nyt
+suuntaa tälle nuorelle mielelle. Seurustelemalla myllärinrenkien
+kanssa, jotka eivät tienneet että mensa merkitsee pöytää, oppi
+Gregorius pian kohtelemaan kaikkia ihmisiä myllärinrenkeinä,
+sitä enemmän, kuin nämä hänen sukulaisensa aina horjumattomalla
+kunnioituksella ja ihailulla katsoivat ylös häneen, jonka tuli parantaa
+heidän poloista rotuaan.
+
+Senkautta että hän päivittäin näki silmäinsä edessä, miten sellaiset
+poisheitetyt esineet kuin vanhat loppuun keitetyt luut voivat olla
+hyödyksi ja elättää perheen, jossa on kuusi poikaa, joutuivat
+nuorukaiset ajatukset jo aikaisin polulle, joka yksipuolisuutensa
+kautta oli johtava miehen järjettömyyden syvyyksiin. Hän huomasi
+nimittäin pian, että kaikella mikä oli poisheitettyä, oli arvoa,
+ja senkautta tottui hän pian ajattelemaan, että poisheitetty oli
+parasta. Täytyi senvuoksi kerätä kaikkea poisheitettyä, ja siten
+oli kokeilija syntynyt. Gregorius ravasi kaikissa tupakkamaissa
+Maria-seudussa ja keräsi posliininpalasia; kun ne enimmäkseen olivat
+erinäkösiä, muodostui niistä todella pian kokoelma. Jos jokin siru oli
+maannut enemmän kuin kaksi vuotta maassa niin että sen lasitus oli
+alkanut hävitä, oli se hyvin vanhaa posliinia. Minkä vuoksi piti sen
+olla vanhaa? Joo, ollakseen suuremman arvonen omistajalleen. Tämän
+kautta oli hän joutunut vanhojen esineiden keräämiskiihkoon. Veljiä,
+jotka eivät tahtoneet katsoa näitä posliinipalasia tarpeellisella
+kunnioituksella, kohdeltiin halveksumisella. Eräs nuorempi veli, jonka
+keräämishalu tämän kautta heräsi, alkoi kerätä sardiinilaatikoita,
+joita kuten tunnettu tavataan kaikissa tupakkamaissa, mutta tämä
+kokoelma ei saavuttanut veljen hyväksymistä, yhtä vähän kun sekään, kun
+hän myöhemmin alkoi kerätä osterinkuoria ja kangaslappuja.
+
+Muuan kolmas sivuseikka, joka oli tuleva onnettomuutta tuottavaksi
+Gregoriukselle, oli se korkea näkökanta, jolta hän tottui katselemaan
+alas yhteiskuntaan; kun hän nimittäin seisoi myllymäellä, näki hän aina
+jalkainsa juuressa Tukholman, ja Tukholma oli hänelle luonnollisesti
+samaa kuin koko Ruotsi. Tämmöisten korkeain näköalojen vaikutuksesta
+syntyi hänessä ajatus, että hän oli tuleva Argus — Johanssonin
+jälkeläiseksi ja ottava haltuunsa koko vanhan Ruotsin. Hänhän näki sen
+päivittäin jalkainsa juuressa katselevan ylös hänen puoleensa ikäänkuin
+rukoillen: ota minut.
+
+Teemme nyt harppauksen kehityksen vähemmin merkitseväin vaiheiden
+ylitse ja heittäydymme suorastaan Upsalaan. Tottuneena myllymäen
+korkeisiin näköaloihin täytyi Gregoriuksen heti pitää Upsalaa
+pikkukaupunkipesänä ja ylioppilaita myllärinrenkeinä. Senkautta
+saavutti hän heti kunnioitetun aseman ylioppilaskunnassa ja sai
+Estetilliseltä seuralta kehotuksen esitelmän pitämiseen. Gregorius
+on idealisti, tarvitseeko meidän sitä huomauttaa, ja semmosena on
+hän luonnollisesti kaikkien Ruotsin idealististen kuninkaiden, ja
+siis enimmin Kaarle XII:n ihailija. Hän päättää senvuoksi pitää
+esitelmän Kaarle XII:sta, mutta saadakseen hänelle uutta viehätystä
+ja muistaen luumyllyä, valitsee hän semmosen luun, jota ei ennen
+oltu jauhettu. Kaarle XII filosofina, matematikona, kansantalouden
+tutkijana, tykistöupseerina, se oli vanhaa, ei Kaarle XII estetikona,
+se oli uutta. Seikka oli semmoinen, että Kaarle XII kerran Lundissa
+oleskellessaan sai jonkin vatsavaivan ja sattui epähuomiosta juoksemaan
+erääseen luentosaliin. Kaikeksi onnettomuudeksi luennoi professori
+estetikaa. Kaarle, joka ei julkisesti halunnut nukahtaa, otti esiin
+veitsensä ja kaiveli pöytää aivan samalla tavalla kuin muutkin
+akatemiset kansalaiset. Luento koski borghesilaista miekkailijaa.
+Kaarle, joka ei tuntenut borghesilaista miekkailijaa, ei kuunnellut,
+vaan veisteli parin ratsusaappaita pöytään. Luennon jälestä tuli
+professori hänen luokseen ja tahtoi puhua estetikaa, mutta tämä
+potkasi häntä pakaroille tavallisella suorasukaisella tavallaan, joka
+voitti kaikkien ylioppilasten sydämet. Kuningas valittiinkin heti
+Estetisen seuran kunniajäseneksi ja pöytä liitettiin Lundin taidemuseon
+kokoelmiin.
+
+Nyt oli vaan saatava kokoon jotakin kaikesta tästä ja sen Ballhorn
+sai tekemällä otteita Estetisen seuran matrikkelista, jossa kuninkaan
+nimi oli kirjotettuna, ja sen nimen kanssa voi ajaa pitkälle. Sitte
+oli Kaarle XII:n julkaistujen kirjeiden joukossa eräs kirje, jossa
+Kaarle pyytää heti paikalla saada erään kasarmin piirustukset.
+Ahaa! Hän ymmärsi arkkitehturia! Tutkimus, jota seurasi kuvapiirros
+saappaista, todisti täydellisesti, ettei Kaarle XII, "kuten tähän
+saakka oli kuviteltu", ollut pelkästään upseeri, vaan että hän oli
+erittäin etevä estetiko, ja harrasti erityisesti arkkitehturia,
+tapasi (!) käydä luennoilla Lundissa ja oli ensi luokan piirtäjä,
+joka hiukan suuremmalla harjottelemisella olisi voinut saada korkean
+sijan meidän "valitettavasti kirjottamattomassa" taidehistoriassamme.
+Tämän menestyksen jälkeen Ballhorn kehitti luumylläritoimintaansa
+suuressa laajuudessa. Hän laahasi esiin vaatesäiliöistä ja vinneiltä
+vanhoja paperilappuja, joille oli kirjoteltu. Tässä esiintyivät
+nyt vaikutelmat tupakkamaasta ja loivat säännön, jota ei voi sanoa
+ilmasematta tyhmyyttään, mutta kyllä panna käytäntöön. Kaikki mikä
+oli kirjotettu runomuotoon menneellä vuosisadalla oli runoutta, ei
+keskinkertaista runoutta, vaan mitä ihaninta runoutta ja ainoastaan
+senvuoksi unohdettua, mutta se oli nyt julkaistava ja unohdettujen
+nimet kirjotettava kirjallisuushistoriaan. Ballhorn sai valtionapua
+julaistakseen Ruotsin klassilliset kirjailijat.
+
+Mitä kurjimmat riimusepät, jotka eivät koskaan olleet uneksineet
+itselleen kunniaa tulla painetuiksi, kaivettiin nyt esiin, ja
+koulujen kirjallisuushistorian uuteen painokseen otettiin koko joukko
+ilosia tai surumielisiä ruukinpuukhollaria tai pappilanmamsellia,
+joilla oli ollut onni kirjotella värssyjä sata vuotta takaperin — ja
+älkäämme unohtako sitä — oli ollut kunnia tulla Gregorius Ballhornin
+keksimiksi. Tämä viimemainittu seikka näkyy olleen tärkein, sillä
+kirjallisuushistoriassa seisoi nyt "Gregorius Ballhornin julkasema"
+ja jokaikisellä sivulla. Mutta että tämä viimemainittu seikka, että
+nimittäin Ballhorn oli ne keksinyt, oli suurin merkitykseltään
+näille "muinaisille" kirjailijoille, esiintyi aivan selvästi, kun
+kokonainen kirstullinen värssyjä viime vuosisadalta oli löydetty
+erään herraskartanon vinniltä ja alistettu Ballhornin tutkittavaksi,
+jolloin tämä havaitsi ne aivan arvottomiksi. (Tässä on meidän vähemmin
+kirjaataitaville selitettävä näiden kahden suuren sanan tarkotus.
+Keksiä on sama kuin: lainata kirjastosta, ja julkaista samaa kuin:
+lukea korehtuuria.)
+
+Ballhorn oli ottanut ruotsalaisen kirjallisuuden urakalle. Tästä lähin
+olivat kaikki keksinnöt, joita vastaisuudessa tulisivat tekemään muut
+kuin Ballhorn, selitetyt arvottomiksi!
+
+Kun nämä viattomat runoilijat täten olivat tulleet kuolemattomiksi
+Gregorius Ballhornin avulla, eikä mitään uusia saanut keksiä, arveli
+Ballhorn, että kirjallisuus oli hänelle tunnustettu ja nyttemmin
+menettämätön vallotus. Uusia keksimättömiä maita häämötti kaukana ja
+luujauhovaikutteet vaikuttivat mahtavasti. Ballhorn oli pian tehnyt
+erään uuden keksinnön, joka näennäisen järjettömyytensä kautta oli
+lyöpä maailman hämmästyksellä: "Ihmiskunnan historiaa ei ollut luettava
+kirjoista, sillä kieli oli, kuten tunnettu, muodostunut ihmisten
+ajatusten peittämistä varten, ei, vaan näiden kirjain ulkopuolelta,
+jonne luonnon itsetiedottomalla asteella oleva taidetyömies
+välittömästi oli painanut aikakauden leiman hieroglyfeissä, jotka
+sumeasilmäiselle tosin olivat mahdottomia lukea, mutta näkevälle
+olivat niin kaunopuheliaita. Kirjansitomisen historia on ihmiskunnan
+historia — in nuce (pähkinään pantuna)". Tämä uusi väittämä, jota
+olisi käsitelty ivalla, jos se olisi tullut jonkun muun suusta kuin
+Ballhornin, otettiin vastaan riemulla, ja pian ei luettu enää mitään
+nidottuja kirjoja oppineessa maailmassa; keräiltiin vaan sidottuja
+kirjoja ja niitä ei enää luettu, vaan tarkasteltiin niiden kansia
+suurennuslasin avulla. Pergamenttikansissa nähtiin (ei kuivaa nahkaa,
+vaan) korkeamman eläinmaailman lämminverinen kuori, jolle ihmiskäsi
+(messinkileima) oli painanut jalanjälkiä (!) vaeltaessaan sivistyksen
+yhdeksän maailman läpitse, sillä aikaa kuin pahvikannet kudoksilleen
+alemmasta kasvimaailmasta eivät voineet antaa samaa elävää vaikutelmaa.
+
+Hämmästyttiin semmosia ihania havaintoja, kuin että renesansiaikakauden
+nidokset olivat koristettuja renesansikoristeilla, ja nidokset
+rokokoajalta rokokokoristeilla. Nyt ei enää tarvinnut olla epäilyksessä
+jonkin kirjan ijän suhteen, sillä nyt oli tiede hälventänyt kaiken
+pimeyden. Ennen oli nimittäin täytynyt lyödä kirja auki ja lukea
+painovuosi, nyt tarvitsi ainoastaan katsahtaa kansiin. Gregorius
+Ballhorn oli nyt todellisuudessa ottanut Ruotsin Kirjansitomisen
+historian — urakalle, ja hän keksi pian kaavan tätä toimintaa varten:
+"Ruotsin kansan historia on sen kirjansitojain historia."
+
+Mutta korkeammista avaruuksista tuli pian pieni lintu toisensa jälkeen
+ja kuiskasi Ballhornin korvaan toisista metsästysmaista, joille ei
+kukaan ruotsalainen vielä ollut uskaltanut lähteä. Että Ballhorn oli
+idealisti, olemme ylempänä selittäneet olevan tarpeetonta huomauttaa;
+idealistiseen suuntaansa yhdisti hän suuren rakkauden riettauteen,
+sillä semmosia vastakkaisuuksia voimme tavata tutkimattomassa
+ihmissydämessä. Mutta hän lajitteli jonkun verran tässä. Kaikki
+mikä koski sukupuolisuhteita ja oli kirjotettu ennen vuotta 1850,
+oli humoria; mutta lialla (idealistina rakasti hän sanaa lika)
+tarkotti hän kaikkia hyökkäyksiä (vuoden 1850 jälkeen) kuninkaita,
+kuningattaria, serafimiritareja, päätirehtörejä, komendörejä,
+kirjallisuushistorioitsijoita ja kokeilijoita vastaan. Nyt päätti
+Ballhorn näyttää ruotsalaisille, mitä salattuja humorin aarteita
+nämä omistivat, ja hän pani toimeen oikein perinpohjaisen kaivauksen
+vuosikausien kuluessa painetuissa vanhoissa viisuissa, veti muististaan
+esiin kaikki rivot jutut, joita hän oli kuullut kapakoissa ja
+idealistiseuroissa, poimiskeli painamattomia palasia klassillisilta
+kirjailijoilta, julkasi ne humoristisella nimellä: "Geranioita poimittu
+Parnasson juurella". Kun ne enimmäkseen olivat värssyjä, ottivat
+idealistit ne vastaan kädet ojennettuina, mutta oikeuskansleri,
+joka oli äkänen realisti, se on, piti asiaa sinä kuin se oli, otti
+takavarikkoon painoksen, josta sitte tuli seisova harvinaisuus
+paremmissa kirjahuutokaupoissa. Kun oikeuskansleri oli komendöri, ei
+kukaan idealisteista uskaltanut nostaa melua, vaan asia painettiin
+alas toisten komendörien välityksellä. Ballhorn oli kuitenkin
+ottanut Ruotsin humoristisen kirjallisuuden huostaansa, ja myöhemmät
+yritykset, vaikkakin parempaan suuntaan käyvinä, ovat joutuneet hänen
+häikäilemättömän vainonsa alaisiksi.
+
+Nyt oli kaksikymmentäviisi vuotta kulunut. Koko maa oli odottanut
+Ballhornin Ruotsin taidehistoriaa, joka "vielä valitettavasti oli
+kirjottamaton". Kukaan ei ollut uskaltanut julkasta muistiinpanojaan
+tai kokoelmiaan; taidehistorian professorit eivät olleet uskaltaneet
+ajatella mitään semmosta niinkauan kuin Ballhornin Ruotsin
+taidehistoriaa kerran vuodessa ilmotettiin pian tulevaksi. Jopa
+kerran ilmotettiin ja arvosteltiin julkasematonta taidehistoriaa
+eräässä kirjallisessa Pääsiäislehdessä, jossa Ballhorn oli kuvattuna
+sarjassa "Nuori Ruotsi", minkä monet ottivat karkeana pilana,
+vaikka se oli mitä viattominta totta. Sillävälin valmistautui vuori
+synnyttämään; se synnytti pienen satasivusen kirjan, joka päivää ennen
+ilmestymistä lukematta ilmotettiin kaikissa idealistilehdissä; aukko
+Ruotsin kirjallisuudessa oli täytetty, Ballhornin taidehistoria oli
+tullut ulos. Sitä ostettiin ja se avattiin. Luettiin nimi: "Yleinen
+taidehistoria, toimittanut Gregorius Ballhorn". Yleinen, se tahtoo
+sanoa koko maailman kaikki taiteet! Ja tämä kaikki sadalla sivulla!
+Suurenmoista! Mutta sitte siinä oli lisäys: "Muodosteltu professori
+Schinderhannen saksalaisen Kunstgeschichten mukaan!" Silloin kuului
+yksi ja toinen "äh!" Mutta ne, jotka lukivat esipuheen, jossa
+annettiin tietää, että Ballhornin muodostelma oli muodostelma erään
+mamseli Piffendorfin muodostelmasta Schinderhannen Kunstgescichtestä,
+eivät voineet pidättää huudahdusta, jonka sanoiksi puettuna voisi
+esittää täten: humpuukia! Mutta asia painettiin hiljaisuuteen,
+sillä idealisteilla on tavaton kyky painaa hiljaisuuteen — muutamia
+asioita. — Ruotsin taidehistorian kirjottamista oli viivytetty
+kaksikymmentäviisi vuotta! Kas siinä urakoimisjärjestelmän vaikutuksia!
+Ja seuraus! Niin, kaksi kuukautta senjälkeen ilmestyi ensimäinen
+vihko erään toisen tekijän jo monta vuotta sitte kokoomaa Ruotsin
+taidehistoriaa. Ballhorn iski alas kuin salama, kirjotti "varotuksia"
+(uusi tapa ilmottaa kirjoja) kaikkiin idealistisanomalehtiin, hänen
+ystävänsä ulvoivat, että työ, jota niin kauan oli odotettu, oli
+joutunut niin likasiin käsiin, vaikka "mies" oli olemassa; muutamat
+kutsuivat sitä murtovarkaudeksi, petokseksi j.n.e.; työ keskeytyi
+ensimäiseen vihkoon, kustantaja menetti 20,000 kruunua ja tekijän
+tulevaisuus oli turmeltu.
+
+Nyt ei ruotsalainen taidehistoria uskalla nousta esiin ennenkuin multa
+viheriöitsee Ballhornin haudalla..
+
+Rauha tomullesi, vanha luunjauhaja!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Läheistä sukua puhtaanapitourakoitsijoille ovat ne, jotka ovat ottaneet
+ruotsalaisen siveettömyyden urakalle. Heillä on sangen opettavainen,
+mutta epämieluisa toimi. Heidän täytyy lukea kaikki siveettömät
+kirjat, joita ilmestyy, ja mikä pahempaa, tehdä selvää (tai varottaa)
+niistä; heidän täytyy käydä kaikissa riettaissa varieteenäytännöissä,
+jonka kautta he eivät koskaan saa aikaa nähdäkseen hyviä kappaleita
+Kansallisteaterissa; heidän täytyy katsella kaikkia sopimattomia
+valokuvia, joita myydään kaduilla ja myymälöissä; milloin ei ole
+näytäntöä varieteessa, täytyy heidän viettää iltansa kapakoissa,
+kuullakseen nuorten miesten juttuja ja pitääkseen silmällä kuinka
+paljon nuoriso juo punssia; jos he lisäksi tahtovat olla uutteria,
+täytyy heidän mennä ulos huonomaineisille kaduille ja hätyyttää
+portituerattuja naisia, saadakseen tietoonsa yksityiskohtia heidän
+salaisesta ammatistaan.
+
+Kohtalo, jolla toisinaan on julmia oikkuja, oli tämmöisen hyväätekevän
+yhdistyksen yliurakotsijaksi määrännyt erään henkilön, joka ei
+koskaan ollut uneksinut semmosta kunniaa. Hän oli hurjan nuoruuden
+jälkeen vuosien kuluessa ja sukulaisuussuhteiden avulla turvannut
+itselleen opettajapaikan eräässä laitoksessa, missä nuoret naiset
+nauttivat opetusta ja jossa näiden täytyi maksaa hänen suosionsa
+omalla suosiollaan. Silloin tällöin kuului uhkaavaa nurinaa, mutta
+urakoitsijamme oli vapaamuurari ja asia painettiin hiljaisuuteen. Kun
+nyt varhainen, ehkä liian varhainen vanhuus saapui, ja vanha mies,
+kunnioitettu opettaja, oli väsynyt ja kyllästynyt ja halusi lepoa,
+nousi hänessä joitakin hämäriä aavistuksia jostakin rankasemattomasta
+rikollisuudesta ja lähestyvä kuolema johti hänen ajatuksensa
+vakavampiin seikkoihin. Hän otti eron opettajatoimestaan, joka oli
+suonut hänelle niin monta suloista, nyt kuitenkin niin katkeraa
+muistoa; eron tapahtuessa, jota seurasi päivälliset värssyineen
+ja ritariston jäseneksi nimittämisineen, oli monella, joka tunsi
+tämän kaikkialla tunnetun irstailijan, vaikea pysyä vakavana, kun
+sanomalehdet kehuivat hänessä hyveitä, joita hän ei milloinkaan
+ollut uneksinut omaavansa. Eron jälkeen heittäytyi hän uskonnon ja
+hyväntekeväisyyden helmoihin ja joutui heti hyväätekevien rouvien
+käsiin, jotka juuri olivat tehneet sopimuksen siveettömyysurakoitsijain
+kanssa. Mihin helvetilliseen asemaan tämä vaivainen syntinen nyt
+joutuikaan ja mitä tuskia tämän onnettoman nyt täytyikään kärsiä, kun
+hän eräänä päivänä joutui siveettömyysurakoitsijain päälliköksi! Hänen
+viime vuotensa olivat alituinen helvetti, jommosen ainoastaan jokin
+Dante voi keksiä pahimmalle vihamiehelleen.
+
+Hän herää eräänä aamuna levottoman yön jälkeen, sillä hänen on täytynyt
+lukea Zolan viimeinen romaani ruotsalaisessa käännöksessä.
+
+Joku on odottanut vastaanottohuoneessa.
+
+Siellä on eräs hyväätekevä rouva, joka on hyvin rikas, mutta ei silti
+häpeä kerjätä julkisesti sanomalehdissä. (Senjälkeen kun poliisi on
+kieltänyt köyhiä kerjäämästä, ovat rikkaat rankasematta antautuneet
+tätä elinkeinoa harjottamaan.)
+
+— Oletteko nähneet näin halpamaista? — huudahtaa rouva ja ottaa
+taskustaan pakan valokuvia ja hengellisiä kirjotuksia.
+
+Tirehtöri ei ollut nähnyt, mutta nyt hänen täytyi nähdä. Oih, miten
+hänen vanhoja syntisiä hermojaan puistattaa, hän kääntää pois kasvonsa!
+
+— Mutta tämähän on kauheata! sanoo hän, ja hänen tuhkanharmaat kasvonsa
+hytkyvät mielenliikutuksesta.
+
+— Tästä voisi punastua, ellei itsetietosuudessaan omaisi eetillistä
+momenttia.
+
+— Puhtaalle on kaikki puhdasta, sanoo tirehtöri ja lajittelee kortit
+tavalla, joka todistaa suurta taituruutta korttien käsittelyssä.
+
+— Olitteko varieteessa eilen?
+
+— En, olen lukenut Zolaa. Mikä pohjaton lieju, mitä häpeämättömyyksiä
+hän syytää hyväätekevän keisarin ja siveellisen keisarinnan niskoille.
+
+(Tässä on huomautettava, että siveettömyysurakoitsijat eivät
+todellisina urakoitsijoina salli kenenkään muun pöyhiä lantaläjiä; sen
+he tahtovat itse tehdä! Senvuoksi eivät he kärsi Zolaa.)
+
+Soitetaan taas tirehtörin ovella. Nuori tyttö, joka intoonsa ja
+säälimättömyyteensä nähden voisi olla Perowskaja, astuu sisään:
+
+— Onko tirehtöri lukenut viimeistä tutkimusta perinnöllisestä kupasta
+The Lancet lehdessä?
+
+— En, minä olen paraikaa kirjotellut esitystä Zolasta.
+
+— No, silloin teidän täytyy se lukea, sillä johtokunta on minun
+kauttani antanut tirehtörin tehtäväksi kirjottaa perinnöllisestä
+kupasta.
+
+Tirehtöri, vanha harmaantunut huorapukki, saa heikkoa punaa niihin
+kohtiin poskiaan, joissa hän tavallisesti käyttää ihomaalia, mutta hän
+vaalenee heti ja tulee kalmankalpeaksi.
+
+Minkävuoksi hän kalpeni? Oliko kaapissa jokin ruumis, jonka hajun nuori
+Perowskaja oli tuntenut? Hänen katseensa etsivät rakoa lattiassa,
+salaovea seinässä, hissiä katon lävitse, mikä päästäisi hänet ulos
+tästä huoneesta, missä hän ei voi kauemmin olla palamatta niiden
+katseiden edessä, jotka tarkastavat häntä.
+
+— Te lupaatte kirjottaa, herra tirehtöri?
+
+— Lupaan! Ja hän ojentaa kätensä hyvästiksi.
+
+Hän jää yksin. Muutamia minuuttia seisoo hän ajatuksiinsa vajonneena,
+senjälkeen ottaa hän avainkimppunsa, laskee alas lipastokaapin kannen
+ja vetää esiin erään pikkulaatikoista. Hänen katseensa viivähtävät
+tahtomattaankin koreissa nauhoissa ja loistavissa tähdistöjen
+merkeissä. Tuossa Pohjantähden musta nauha, musta kuin virkamiehen
+vakavuus, musta kuin suru tulematta jääneestä ylennyksestä siniseen
+nauhaan; ja tähti säteilee niin ystävällisesti nescit occasum, "häntä
+ei voi erottaa", muistuttaen siten, että sen omistaja on onnistunut
+pysymään toimessaan, huolimatta hiipivästä tyytymättömyydestä; tuossa
+on ranskalainen kunnialegionan merkki; punasena kuin veripilkku loistaa
+nauha muistuttaen niistä verisistä sankariteoista, jotka antoivat sille
+synnyn ja siitä rauhallisesta sankariteosta (joka sisältyi siihen, että
+sen saaja omisti tohtoriväitöskirjansa keisari Napoleonille), joka
+sen oli hankkinut omistajalleen; turkkilainen Medjidi-ritarimerkki,
+jonka hän sai siitä hyvästä, että hän auttoi Portin lähettiä
+syömään erään päivällisen Hasselbackenin ravintolassa; italialainen
+Kruunu-tähti, jonka hän vastaanotti Civita Vecchiassa, sen johdosta
+että onnistui olemaan lääkärinä eräällä ruotsalaisella sotalaivalla,
+joka kulki Välimerellä; venäläinen Stanislaun-tähti, jonka hän sai
+vastalahjaksi siitä Vaasa-tähdestä, jonka hänen vaimonsa oli onnistunut
+hankkimaan eräälle venäläiselle paloviinanpolttajalle ja todelliselle
+valtioneuvokselle tämän olleskellessa Tukholmassa.
+
+Hän tarkasteli tätä ihanuutta synkein katsein. Miten vähän se
+merkitsee omistajalleen ja miten paljon sille, joka ei sitä omista!
+Hän vetää ulos laatikon ja asettaa sen kannelle. Senjälkeen pistää hän
+kätensä sisään ja vetää ulos erään salalaatikon. Tähän hän on luullut
+haudanneensa muutamia muistoja nuoruuden hairahduksista, mutta ne ovat
+sukeltaneet jälleen esiin; hän tyhjentää laatikon sisällön, kokoelman
+ranskalaisia valokuvia, ja hän heittää ne uuniin, missä palava tuli
+muuttaa ne tuhaksi. Ne käpertyvät käärmeiden tavalla kuluttavassa
+tulessa kaikki nämä viettelevät naiset uhkeine muotoineen, ja hän
+luulee uuninsuussa näkevänsä osia Danten helvetistä ja Ehrenstrahlin
+viimeisestä tuomiosta.
+
+Vihdoinkin ovat ne kadonneet nämä hekumalliset ja kiihottavat kuvat.
+Hän hengittää kevyemmin ja menee ikkunan luokse lepuuttaakseen
+silmiään päivänvalossa. Mitä se oli? Kuolleet ovat nousseet ylös!
+Eikö kokonainen sotajoukko näitä synnintekijättäriä makaa hänen
+kirjotuspöydällään? Tosiaan! — Hyväätekevä rouva oli ne unohtanut!
+No, se ei merkitse mitään, sillä hän ei tiennyt mitä kaapissa
+ritarimerkkien takana oli ollut. Hän kerää kortit ja asettaa ne
+kirjotuspöytänsä laatikkoon; niitä möi eilen teaterin edustalla muuan
+köyhä poika, jonka äiti makaa sairaalassa, ja ylihuomenna viedään poika
+poliisin käsiin ja valokuvat saavat silloin olla todistajina.
+
+Senjälkeen asettuu hän siistimään itseään. Hän tuntee partansa olevan
+ajelemattoman. Hm! Se on omituinen tunne, kun tuntee partansa olevan
+ajelemattoman. Kasvot ovat vastenmieliset, tuntuu ikäänkuin ei olisi
+siisti, ihon hienoimmat piirteet ovat kasvaneet umpeen, pieniä
+varjoja risteilee siellä täällä, saaden aikaan että ihminen näyttää
+ränsistyneeltä. Saippuaharja kulkee leuvan ja poskien yli, pehmeä
+saippuan vaahto hyväilee ikäänkuin pieni hieno käsi, heikko mantelin
+haju herättää muistoja sametista, metsäsianharjakset pyyhkivät pois
+niinkuin jäniksen käpälä rihvelitaululta, ja kun katsoo itseään
+peilissä, ei voi nähdä miten vanha on; on ikäänkuin lunta olisi satanut
+syksyn likaa peittämään. Ja sitte tulee veitsi, joka kaapii kaiken
+pois ja jättää ihon niin raikkaaksi ja uudeksi kuin nuorukaisella!
+Hänen otsansa kirkastuu kun hän tarkastelee vastahankkimiaan kasvoja
+peilissä, ja kun hän nousee ylös ja solmii kaulahuivinsa, on hän
+voittanut itsensä. Hän on taas omassa osassaan, kunnian miehen,
+kunnioitetun opettajan, kaikkien niiden ritarimerkkien ritarin osassa,
+jotka ovat laatikossa valokuvien etupuolella... ei nehän ovat nyt
+poltetut!
+
+Hän ottaa kysymyksessä olleen vihon The Lancetia, tarkastelee sitä
+välinpitämättömin katsein niinkun tarkastellaan jokaista muuta
+aikakauskirjaa, josta ei juuri odoteta huvia eikä oppia. Hän lukee
+perinnöllisestä kupasta ikäänkuin hän lukisi lannotuskastelusta
+maanviljelysakatemian aikakauskirjasta — se ei koskenut häntä. Ja kun
+hän on lakannut lukemasta ottaa hän kynän ja alkaa kirjottaa. Ja hän
+alkaa näin:
+
+"Kaikista niistä seurauksista, joita siveettömyys tuo mukanaan, ei
+mikään liene niin levottomuutta herättävää ja vaarallista laadultaan
+kuin" (tässä pysähtyi kynä hetkeksi, sillä hän pelkäsi kuulla sen
+vihlovaa ääntä paperilla) "perinnöllinen kuppa. Tätä sairautta voi
+syystä kutsua isäin pahoiksi teoiksi lasten päälle" (tässä hän pysähtyi
+taasen, mutta pian oli kynä taas käynnissä ja kävi rataansa loppuun
+saakka, sähisten siveettömän nuorison vuoksi ja parkuen naisten
+kevytmielisyyttä).
+
+Senjälkeen meni hän aamiaispöytään ja joi puolikkaan punasta viiniä,
+niinkuin todelliselle taistelijalle sopii. Minkävuoksi kalpeni sitte
+tämä kunnioitettu opettaja nuoren naisen edessä? Oliko hänellä jotakin
+omallatunnollaan, jonka saippua voi pestä pois ja veitsi raaputtaa
+näkymättömiin? Kuka sen tietää?
+
+Kyllä, hän itse tiesi, että hänen ajatuksensa eräässä silmänräpäyksessä
+asettuivat ajurinrattaille, ajoivat ylös Kuningattaren katua,
+poikkesivat Putkirantakadulle, ajoivat koppivankilan ohitse,
+harhailivat ylös Sapattivuorta ja menivät sairaalaan, missä muuan nuori
+mies veti viime henkäyksiään, maksamalla kuolemallaan erään isäinsä
+pahoista teoista. Mutta mitä se koski kunnian miestä ja kaikkien niiden
+tähtien ritaria, jotka makasivat laatikossa valokuvien etupuolella?
+Eihän sairaalla ollut hänen nimeään? Ei! Mutta hänellä olisi ollut
+oikeus sitä kantaa.
+
+Ja vanhus, miten hänellä oli rohkeutta tehdä selvää The Lancetin
+kiihotuksesta? Voiko saippua ja vesi puhdistaa omaatuntoa? Tai oliko
+hän teeskentelijä? Hän oli itsensä pettäjä tavallisinta lajia; hän
+suoritti niitä osia, mitä yhteiskunta oli antanut hänelle. Mutta
+miksi ei yhteiskunta, joka tunsi hänet, hymyillyt nähdessään hänen
+nimensä siveettömyysurakoitsijain etunenässä ja kuullessaan hänen
+tähtinimityksistään. Yhteiskunta ei hymyillyt, senvuoksi että se antoi
+tunnustuksensa yhteiskuntasopimuksen ensimmäiselle pykälälle, joka
+koskee julkista valhetta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Urakoimisjärjestelmä näyttäytyy myös muillakin aloilla. Että Ruotsin
+Kansan historia muun muassa on sen piikivikalujen ja varmuusneulojen
+historia, on vastikään tullut todistetuksi. Tämä on ollut helppo
+tehtävä, kun ruotsalainen historia jo ammosista ajoista saakka on ollut
+kuninkaallisena monopolina, jonka kautta historiankirjotus on jätetty
+urakalle muutamille luotettaville ja varmakätisille henkilöille.
+Uskaltakaapa yrittää piirtää jokin piikivikalu tai varmuusneula ja
+saatte nähdä, että teitä kohdellaan ikäänkuin murtovarasta. Sitä ei
+senvuoksi kukaan uskallakaan.
+
+Nämä urakoitsijat ovat julkaisseet säädöksen: että kaikki asiakirjat,
+joita tullaan keksimään ja jotka todistavat muuta kuin että Kaarle XII,
+Kustaa II Adolf ja Carl Michael Bellman olivat synnynnäisiä jumalia,
+ovat väärennettyjä. Tällä perusteella on selitetty Kustaa II Adolfin
+väärentäneen oman nimikirjotuksensa, kun hän omakätisessä kirjotuksessa
+on ilmottanut kolmenkymmenvuotisen sodan syyksi politikan, ja ollaan
+aikeissa saada seuraavassa riemujuhlassa hänen saastaton sikiämisensä
+otetuksi Augsburgin tunnustukseen. Carl Michael Bellmanista ei
+pitäisi koskaan kenenkään mainita, jolla on vaimo ja lapsia; kutsukaa
+häntä Ruotsin etevimmäksi viisulaulajaksi ja unohtakaa vaan lisänimi
+jumalainen, saavuttamaton j.n.e. niin teette paraiten kun myytte
+huonekalustonne ja ostatte piletin jonnekin ulkomaille.
+
+Eräällä vanhalla miehellä, joka oli uskaltanut kutsua Bellmania
+ylimykseksi, senvuoksi että hän oli ylistänyt valapaton Kustaa
+III:n valtiokaappausta, oli semmosia kokemuksia asiasta, että hän
+kuolinvuoteellaan testamenttasi seuraavan neuvon rakkaalle pojalleen:
+"Kiellä Kristuksen jumaluus, poikani, sen saat tehdä, anna merkitä
+itsesi henkikirjoihin jumalankieltäjäksi, hyökkää hallitsevaa
+kuninkaallista huonetta vastaan, mutta älä p—a soi kajoo koskaan
+Carl Michael Bellmaniin; älä koskaan uskalla omata hänestä muita
+kuin toisten ajatuksia; jos sinua ahdistaa epäilys, niin mene ulos
+erämaahan, mutta vaikene, vaikene; sano että hän on kansallisrunoilija,
+kirjota sanomalehtiin, ettei neljän miljonan ruotsalaisen talonpojan
+joukossa ole ainoatakaan, joka ei rakasta hänen viisujaan ja joka ei
+niitä osaa ulkoa; vaikka sinulla olisi ääni kuin korpilla, niin opi
+laulamaan Bellmania; jos saat pojan, niin kasta hänet Carl Michaeliksi,
+jos saat tyttären, niin risti hänet Ullaksi, jos ostat viinapullon kun
+joskus hankit oman pesän, niin piirrä hänen nimensä toiselle puolelle
+ja Kustaan nimen toiselle. Minä, rakas poikani, olin kyllin onneton
+omatakseni toisen mielipiteen kuin muut; mikä tuska, mikä suru? Mitä
+oli heränneitten suvaitsemattomuus, ranskalaisen hirmuhallituksen
+häikäilemättömyys sen vainon rinnalla, jonka vapaamieliset suuntasivat
+minua kohtaan, samat vapaamieliset, jotka joka päivä saarnasivat
+ajatuksen vapautta ja jotka voivat kuohua raivosta, nähdessään
+väkivaltaa harjotettavan pyhää ajatus- ja sanavapautta vastaan;
+täysiveriset demokratit tulivat sokeiksi raivosta ja luulivat näkevänsä
+Bellmanissa demokratin, Bellmanissa. Jumalat! Ja kenen sinä luulet
+panneen toimeen ja johtaneen Bellmanvainoja? Niin! Sen tekivät
+Bellmanurakoitsijat! Poikani, täytä viimeinen toivoni ennenkuin suljen
+silmäni! Tule urakoitsijaksi — ja sinusta tulee suuri — ja onnellinen!"
+
+Huolimatta liiottelusta tämän kuolevan miehen sanoissa emme voi kieltää
+niissä olevan jonkun määrän totuutta. Kokemuksesta voimme antaa
+nuorille kirjailijoille yhtä hyviä neuvoja, joita heidän ei tulisi
+jättää käyttämättä. Jos sinä olet nuori, etkä ole vielä kirjottanut
+mitään erityistä, korkeintaan joitakin värssyjä, joista ei vielä
+kuitenkaan tule joulukirjaa, jos haluat eteenpäin, mutta sinulla ei ole
+tarpeeksi vahvaa ruumista voidaksesi toisinaan olla ilman päivällistä,
+jos sinä panet arvoa hyvälle sikarille etkä voi elää ilman ihmisten
+imartelua, jos sinä sanalla sanoen haluat päästä eteenpäin ilman
+kerrassaan mitään vaivaa, niin anna kuuluisuusurakoitsijain työntää ja
+vetää sinua esille; se voi muuten olla sangen miellyttävääkin sinulle,
+silloin kun nämä suojelijat ovat naissukupuolta. Vanha ystävämme, joka
+kirjoitelee kirjallisuusarvosteluja Lahjomattomaan, sai eräänä päivänä
+kutsukortin erääseen kirjalliseen istuntoon Grand Hotellissa. Kutsuvien
+naisten nimien houkuttelemana ja toivossa saada hyvän illallisen,
+oli hän kyllin ajattelematon saapuakseen paikalle. Siellä huomaa hän
+koolla kaikkien Tukholman sanomalehtien kirjallisuusarvostelijat,
+tungettuina ikkunasyvennyksiin ja suojelevien naisten piirittäminä,
+niin ettei heillä ollut muuta pakomahdollisuutta kuin ikkunan kautta.
+Varovaisuuden vuoksi olivat urakoitsijat ottaneet huoneen kolmannessa
+kerroksessa, niin että paon ajatteleminenkin oli mahdotonta, sitä
+enemmän kun oveakin ankarasti vartioi teetarjotin. Teetäkin tarjoiltiin
+valvonnan alaisena, niin että kirjallisuusarvostelijamme olivat
+pakotettuja kiusaamaan itseensä tuon vastenmielisen juoman ja vielä
+kastamaan korppuja päälle päätteeksi. Teen jälkeen tarjoiltiin eräs
+nuori mies, jolla oli edullinen ulkomuoto ja joka oli ollut kiltti ja
+luvannut pitää esitelmän. Herra Lagerström, se oli hänen nimensä, oli
+kyllin häveliäs pyytääkseen anteeksi, ennenkuin hän alkoi esitelmän
+Henrik Ibsenistä. Mitä nautintorikkaita tunteja — esitelmää kesti kaksi
+tuntia — meidän vanhoille kirjallisuusarvostelijoillemme saada pienen
+kertauskurssin Ibsenin kirjotuksista, ja miten opettavaista saada uusi
+katsantokanta asioista, etenkin kun tämä katsantokanta erosi heidän
+omastaan! He vääntelivät itseään kuin madot, he loivat ikävöiviä
+katseita ovea kohti, odottaen eikö sieltä vaeltaisi esiin joku
+punssitarjotin (he olivat jo heittäneet kaiken toivon totin suhteen),
+he heittelivät toisilleen tupakkakääröjä naisten selän takana jollakin
+tavoin vastustaakseen heille tottumattoman teejuoman vaikutuksia. Kun
+saarna oli lopussa täytyi heidän mennä esiin ja kiittää tuntematonta
+nuorukaista, heidän täytyi vastata "erinomaista", kun suojelijattaret
+kysyivät eikö se ollut hyvä. Senjälkeen annettiin merkki poislähtöön.
+Entä illallinen? Sitä ei ollut.
+
+Mutta vielä oli jälellä mieluisa yllätys, jonka naiset tavallisella
+rakastettavalla tavallaan ymmärtävät järjestää. Ovella istui
+vahtimestari kynä kourassa ja lista edessään. Oliko vielä keräyskin? Ei!
+
+— Kaksi kruunua viisikymmentä äyriä, saanko pyytää!
+
+— Mistä?
+
+— Teeillallisesta, huoneustosta, valaistuksesta ja tarjoilusta.
+
+Vastustus ei auttanut, vannomiset vielä vähemmän. Saada maksaa siellä
+missä piti saada maksu! Sehän oli ennen kuulumatonta. Mutta mitä se
+teki. Tarkotushan oli saavutettu. Nuori mies oli tunnettu kirjallisessa
+maailmassa.
+
+Tultuaan alas satamalaiturille vannoivat kirjallisuusarvostelijamme
+kuun valossa kalliin valan, etteivät sanallakaan mainitse
+sanomalehdissä koko esiintymisestä.
+
+Ja he tunnustivat ansaitsevansa tulla heitetyiksi Norrströmiin, jos he
+rikkovat valansa. Ja he pitivät valansa.
+
+Se ei kuitenkaan ensinkään estänyt heitä seuraavana päivänä lukemasta,
+kunkin omassa lehdessään, mitä imartelevimpia ylistyksiä nuoren miehen
+esitelmästä. Viisaat rouvat olivat tarpeeksi ajoissa huomanneet teen
+vaikutukset ja vainunneet tupakkarullat, antaakseen kalliin ajan mennä
+käyttämätä.
+
+Herra Lagerström antoi edelleen pehmeiden käsien kannattaa itseään.
+Kun hän oli kirjottanut ensimäisen yksinäytöksisen kappaleensa,
+kutsuivat suojelevat rouvat koolle kuninkaallisen teaterin
+taiteilijat ja sanomalehtien teateriarvostelijat, mutta varoivat
+kutsumasta kirjallisuusarvostelijoita. Pikku kansallisteaterin
+etevimmän näyttelijän täytyi lukea kappale, jonka hänen lukemanaan
+täytyi onnistua. Päivää myöhemmin onniteltiin kansallisteateria
+uuden kappaleen johdosta ja kotimaista näytelmäkirjallisuutta uuden
+kirjailijan johdosta. Että kappale sen läksyn perästä otettiin
+näyteltäväksi oli selvää.
+
+Parin vuoden perästä, jotka kuluivat ilman mitään puutteita ja
+epäonnistumisia, oli meidän Lagerströmimme niin suuri kirjailija, että
+hän omasta puolestaan oli alkanut suojella nuoria kirjailijoita. Hän
+sovittaa siinä erästä periaatetta, jonka hän on saanut kokemuksesta:
+ihmisen itsensä on vika, ellei hän voi päästä eteenpäin.
+
+No, entä ne, jotka eivät anna suojella itseään, tai ne, jotka eivät
+ole kyllin onnellisia miellyttääkseen suojelevia naisia? He eivät
+näitä naisia varten ole olemassakaan. Ensimäisenä vuonna vastaavat
+he, etteivät he "ole kuulleet sitä nimeä". Jos tuo polonen on
+nimeltään Petterman, niin alkavat he viidentenä vuonna puhua eräästä
+Petterssonista ja kysyvät tuleeko hänestä mitään. Kahdeksantena vuonna
+tuntevat he herra Pettermanin, mutta "eivät ole lukeneet häneltä
+mitään." Kun häntä viidentenätoista vuotena ei enää voi kieltää,
+alkavat he vihdoin tunnustaa, että hän on kirjailija, ja osottavat
+hänelle sen kunnian, että alkavat näykkiä häntä aikakauskirjoissaan.
+Kun häntä vihdoin aletaan kääntää saksankielelle, puhuvat he hänestä
+nimittäen häntä nuoreksi lupaavaksi kirjailijaksi, ja sen nimen saa hän
+pitää kuolinpäiväänsä saakka.
+
+Tämän urakoitsijayhtiön johtajana on eräs sangen oppinut nainen. Hän
+osaa kahtakymmentäkuutta kieltä ja hänellä on aina höyrylaivalla
+mukanaan koptilainen kielioppi, jota hän ei unohda asettaa avattuna
+taakseen peräkannella. Muuan tukkukauppias, joka kuutena kesänä on
+matkustanut samassa laivassa ja aina käy katsomassa avattua kirjaa kun
+eukko menee kannen alle, on nyttemmin vakuutettu, että koptin kieli
+on vaikeinta kieltä, ja hän vakuuttaa ystävilleen, että tarvitaan
+vähintään kuusi vuotta oppiakseen sitä.
+
+Mutta tämä nainen ei tyydy siihen, että suojelee nuoria tuntemattomia
+ruotsalaisia, hän suojelee myös kaikkia suuria ulkomaalaisia
+kirjailijoita, joille hän kirjottaa kirjeitä ja kiittää heidän
+viimeisestä työstään, kuitenkin liittäen aina jonkun oppineen
+huomautuksen, jota hän ei voi pidättää, koska hänellä on avomielinen
+luonne.
+
+Yhtiö on myöskin ottanut huostaansa ruotsalaisen säveltaiteen,
+(säveltaiteella kokonaisuudessaan on jo suojelijansa) ja on
+näyttäytynyt, että nuoret laulajat ja laulajattaret harvoin ovat
+onnistuneet jättämättä kohtaloaan yhtiön käsiin.
+
+Yhteiskunnassa, missä suojelusjärjestelmä on näin kehittynyt, voisi
+olla oikeutta odottaa loistavampia tuloksia kuin mitä todellisuudessa
+tapaa. Valitettavasti on valistunut aikakautemme havainnut
+urakoimisjärjestelmän vanhanaikuiseksi ja kehitystä estäväksi, mistä on
+ollut seurauksena, että sitä sen lämpimämmin hellivät sen ystävät ja
+suojelijat, ja että sillä näyttää olevan parempi tulevaisuus edessään
+kuin mitä se ansaitsee.
+
+
+
+
+SATUJA
+
+
+
+LOKIT
+
+
+Oli kevät. Eräs vanha lokkimamseli, jota kutsuttiin rouva Sapeksi, oli
+kerännyt kaiken lokkinaisväen Genèven kaupungista ja sen ympäristöstä
+Niton kareille ulkopuolella Meripuutarhaa, neuvottelemaan kotoisista
+asioista alkavaa kevättä varten. Edellisen vuoden kuluessa oli
+nimittäin ilmaantunut eripuraisuutta lokkivaltakunnassa, ei oikein
+tiedetty minkävuoksi. Lokkinaisväki (näissä piireissä ei koskaan sanota
+naaraat) oli esiintuonut valituksia lokkiherroja vastaan uudistuneiden
+laimiinlyöntien vuoksi näiden toimessa isinä ja aviomiehinä, nämä
+herrat kun olivat havainneet sopivaksi aivan ujostelematta puittaa
+tiehensä niin pian kuin naisväen lapsivuoteet olivat ohitse.
+
+— Se on kauheata — kaakotti rouva Sappi.
+
+— Aivan vastoin tervettä järkeä — vastasi eräs vanha rouva,
+kolmenkymmenenkuuden lapsen äiti.
+
+— Vasten luontoa — vahvisti kolmas.
+
+— Aivan varmaan vastoin luontoa — alkoi taasen vanha mamseli, jonka
+mielestä oli vastoin luontoa saada poikasia. — Juuri sinne tahdoin
+tulla. Minkävuoksi teidän täytyi saattaa maailmaan neljät kaksoset
+vuodessa, hautoa kolmen viikon ajan, kasvattaa neljä viikkoa ja raahata
+niitä koko talvi perässänne opettaaksenne niitä kalastamaan? Eikö
+meillä ole tarpeeksi lokkeja? Ja katsokaahan nyt noita niin kutsuttuja
+luomisen herroja. Kuherruskuukausina lörpöttelevät ne tyhmyyksiä ja
+ovat meille nöyriä, eivätkä voi elää ilman meitä.
+
+— Äh, me emme anna enää narrata itseämme.
+
+— Mitä te tahdotte tehdä asialle, uskalsi eräs tyttö kysyä.
+
+Meidän täytyy palauttaa tasa-arvosuus molempien sukupuolten välille.
+Meidän täytyy tehdä lakko.
+
+Kauhea hiljasuus syntyi, kun rouva Sappi lausui nämä sanat. Nuoret
+tytöt olivat huulet riipuksissa, vanhat rouvat pudistivat päätään.
+
+— Ainaiseksiko? — mutisi ensimäinen nuori neitonen, joka jo etukäteen
+oli solminut vaarallisen suhteen.
+
+— Se vaiva tulee olemaan turhaa — väitti vanha rouva kuuden vuoden
+kokemuksensa perusteella.
+
+Nyt kuului suurta kirkunaa Nyonin taholta, ja parvi lokkikoiraksia
+lähestyi äkkiä Nitonkareja.
+
+— Mitä tuo velho nyt rääkyy? — alkoi vanhin näistä herroista.
+
+— Tulkaa tänne ja kuulkaa — kaakottivat nuoret.
+
+Mutta vanhus, joka aavisti petosta eikä ollut halukas ryhtymään
+nokkasille, pysytteli sopivan välimatkan päässä lentelemällä sinne
+tänne karin ympärillä.
+
+— Tuommonen raukka! Noin pelkuri! huusi matami Sappi niin paljo kun hän
+jaksoi. — Tule tänne vaan!
+
+— En minä halua teitä matami Hameeton, mutta lähettäkää tänne tuo
+hempukka tuosta, minulla on semmosta, mikä voi häikästä naisväkeä.
+
+— Haa, tuo hävytön, hän tekee meistä pilkkaa, mutta hän saa sen
+takasin! Tehdään lakko naiset, tehdään lakko!
+
+Ja kaikki naiset nousivat kutsumatonta vastaan. Mutta hän nauroi yhä
+kovemmin ja istahti kallion huipulle.
+
+— Tarkastelkaamme asiaa maltillisesti, hyvät naiset. Te tahdotte siis
+tehdä lakon.
+
+— Ei mitään miehiä enää! Ja tasa-arvosuus on palautettava.
+
+— Tasa-arvosuus, hyvät naiset, miten niin? Onko se sitte
+tasa-arvosuutta, että naiset saavat pitää hyviä päiviä lämpimässä
+pesässä, sillä aikaa kun me hankimme ravintoa.
+
+— Luonnon laki, herraseni!
+
+— Kaunis luonto, joka muuttuu aina sen mukaan kuin sopii! Kaunis
+luonto, joka vaatii että koirasstrutsi hautoo munia! Kaunis luonto,
+joka käskee villihanhen puittamaan tiehensä juuri kun naisväen
+muniminen on loppunut!
+
+— Minulla on täysi syy luulla, herraseni, että teidän luontonne tulee
+muuttumaan heti — väitti matami Sappi.
+
+— Ennen maailmassa oli se teidän luontonne mukaista, että te piditte
+naisillenne seuraa, hoiditte niitä lapsivuoteen aikana...
+
+— Aivan totta, mamseli. Mutta meidän täytyy ottaa tämä kysymys
+tieteellisesti. Hyvät naiset ja herrat, kansantaloudessa, samoinkuin
+muuallakin, on eräs rautanen laki, joka perustuu tarjontaan ja
+kysyntään. Minun nuoruudessani oli sangen vähän ravintoa saatavana,
+sillä Genèven järvi oli tyhjennetty hillittömän kalastuksen kautta.
+Siihen aikaan elettiin päivästä päivään ja jokainen itsekseen, ja
+sentakia saivat naiset elättää itsensä niin hyvin kuin taisivat.
+Mutta toiset ajat, toiset tavat. Viisas lainsäädäntö kansotti
+taas järven, jossa pian alkoi vilistä forellia, lahnoja, ahvenia
+j.n.e. Siitä hetkestä alkaen kasvaa yhä aviomiehen ja isänrakkaus;
+huoli toimeentulosta ei ole enää niin raskas, ettei se jätä
+hiukan aikaa jälelle perhettä varten. Kaikeksi onnettomuudeksi on
+olemassa myöskin eräs kultalaki, jonka Liittoneuvosto on päättänyt,
+tarkotan lakia vapaakaupasta, jonka nojalla ensiksitulleen oikeuden
+kumoo voimakkaamman oikeus. Kiitos tämän ihmisystävällisen
+laitoksen olemme me nyt pakotettuja käymään sotaa, niin kutsuttua
+vapaakauppasotaa harmaita lokkeja vastaan, jotka suurten kantonalisten
+kalanviljelystoimenpiteiden kautta houkuteltuina siirtymään tänne
+parvittain, eivät viivytelleet ruvetessaan Sveitsin kansalaisiksi. En
+tahdo ajatella, mitä meistä olisi tullut, saatettuina tulevaisuudessa
+kerjäläissauvan varaan, ellei sattuma olisi tullut meille avuksi.
+Genève, joka on rikas kaupunki, mutta jolla on syvälle syöpynyt
+vastenmielisyys kerjäläisiä vastaan, oli vastikään astunut rauhan
+aikakauteen. Mont-Cenis-radan avaaminen oli suurin käännekohta sen,
+samoinkuin meidän elämässämme. Rautatie vetää tänne joukottain
+ulkomaalaisia, kaupunki tulee kauniiksi, liikkeet menevät eteenpäin,
+höyrylaivat myllertävät ja muuan hullu englantilainen keksii ruveta
+heittelemään meille leipää Mont-Blanc sillalta. Ja silloin täytyi
+kaikkien ihmisten heittää leipää meille. Me olemme muodissa. Me
+pääsemme tarpeettomasti kalastamasta, me pääsemme tappelemasta
+harmaiden lokkien kanssa. Mitä mieluisia hetkiä olemmekaan viettäneet
+sillan alla tai höyrylaivain vanavedessä. Tarvitsi vaan avata suunsa
+samalla kuin paistatteli päivää kuparinsinisillä laineilla. Suuri
+alaspäinmeno isän velvollisuuksissa! Ja te hyvät naiset, kaukana siitä,
+että te olisitte lausuneet mitään moitteita meidän poisjäämisestämme!
+Te päinvastoin näytitte hyvin tyytyväistä naamaa. Siitä alkaa meidän
+vapautumisemme, siitä ajankohdasta meidän vapautemme miehinä,
+oltuamme sitä ennen vaivojen rasittamia miehiä, kotoisia miehiä.
+Hyvät naiset ja herrat, pitopäivät ovat ohitse, ja Schlaraffenmaa
+on enää ainoastaan sulonen muisto. Siihen saakka oli kaikki käynyt
+erinomasen hyvin, mutta täytyy antaa kohtalon täyttyä. St. Gotthardin
+rata muuttui todellisuudeksi, ja silloin on Genèven ja Cenisin loppu
+käsissä. Liikkeet seisovat, ulkomaalaiset häviävät, eikä enää tule
+englantilaisia heittämään leipää. Kaikki katoo ja taasen julistetaan
+rautasta lakia: jokainen pitäköön huolta itsestään! Mutta kehitys on
+jo tapahtunut. Rajattoman vapauden tottumus on jo siirtynyt meidän
+tapoihimme, meidän vereemme, eikä enää sovi palata takasin. Sanalla
+sanoen, meidän luontomme on muuttunut.
+
+Matami Sappi, joka oli kuunnellut tätä pitkää puhetta suuremmalla
+kärsivällisyydellä kuin olisi voinut odottaa, takertui kiinni
+rautaseen lakiin ja kiiruhti laukasemaan vastauksensa. — Juuri niin
+herraseni, jokainen itsekseen, ja siis: lakko miehiä vastaan! Menkää
+ja huvitelkaa yksinäisyydessä, herrat vapaakauppiaat tieteellisine
+menettelytapoinenne!
+
+— Rouva tahtoo siis tehdä kapinan herrojaan, luomisen todellisia
+herroja vastaan? Varokaa itseänne!
+
+— Hyi, herroja! Vaikkakin eläisin sata vuotta, en paraalla
+tahdollanikaan voisi tunnustaa semmosia pässinpäitä herroikseni.
+
+— Kysymystä täytyy tutkia — sammalsi lokkiherra.
+
+— Tieteellisen menettelytavan mukaan... — lisäsi mamseli.
+
+— Se on välttämätöntä. Mutta olkaamme järkeviä, ystäväni, ja suvaitkaa
+kuulla sitä ehdotusta, jonka nyt tahdon esittää teidän valistuneen
+neuvottelunne alaiseksi. Hyvät naiset ja herrat, me olemme täällä
+joutuneet vakavaan riitaan, joka epäilemättä ei tuota mitään tuloksia,
+ellemme sovi siitä, että kysymys on selvitettävä kaikessa ystävyydessä.
+No niin, jos te suostutte tähän, ja ehdolla että lakko siirretään minun
+takasin tulooni saakka, otan tehdäkseni tieteellisen retken perinpohjin
+tutkiakseni naiskysymystä. Onko teillä halua siihen, mitä?
+
+— Kättä päälle, asia on selvä — vastasivat kaikki kuorossa, kovin
+ilosina nähdessään lopun näille ikäville keskusteluille — mutta voi
+sitä, joka rikkoo sopimuksen antautuakseen luvattomaan rakasteluun!
+
+— No hyvä, käykää käsiksi työhönne — sanoi matami Sappi halveksuvalla
+hymyllä.
+
+— Tervetuloa takasin, herraseni, ja lähtekää nyt!
+
+— Lähtekää — yhtyivät kaikki läsnäolevat kuorossa.
+
+Ja vanha luonnontutkija teki kierron ylöspäin, otti ilmaa siipiinsä ja
+lensi pois kaupunkia kohti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräänä kauniina aamuna matkustajamme laskeutui saarelle Toscanan
+ulkopuolella. Väsyneenä ja kovin huonolla tuulella, kun hän ei ollut
+huomannut mitään, millä olisi ollut yhteyttä hänen retkensä päämäärän
+kanssa, alkoi hän noukkia raakkuja merenrannalla tyydyttääkseen
+nälkäänsä. Kun tämä on tehty, tahtoi hän alkaa yhteiskunnalliset
+tutkimuksensa. Mutta miten tulisi hän siinä menettelemään? Hän ei
+voinut keksiä ainoatakaan elävää olentoa ja oli jo vähällä joutua
+epätoivoon, kun hän sai kuulla sorsan kaakottamista, joka täydellä
+vauhdilla kulki pitkin rantaa.
+
+— Halloo sorsa! — huusi lokki, ilosena tavatessaan seuralaisen.
+
+— Päivää lokki — vastasi koirassorsa ja laskeutui lokin viereen — mitä
+kuuluu? Ja mitä sinä täällä teet?
+
+— Minä tutkin naiskysymystä.
+
+— Ja oletko päässyt pitkälle siinä? — vastasi sorsa varovainen ilme
+kasvoillaan.
+
+— Kyllä! Ja sinä, oletko sinä jo livistänyt naistesi luota?
+
+— Hm! Kaunista livistämistä, kun tulee ajetuksi pois.
+
+— Ajetuksi pois? Minä hämmästyn. Minulle on sanottu, että sorsaherrat
+ovat niin häijyjä aviomiehiä, että ne hylkäävät vaimonsa juuri samassa
+hetkessä kun nämä ovat lopettaneet munimisen.
+
+— Sanotaan, niin... Sanotaan niin paljo karkeita valeita
+aviomiesraukkojen tiliin.
+
+— Mitä lajia? Valeita?
+
+— Ah ne naiset, kuinka hyvin minä ne tunnen! Kevätpuolella, kun
+niitä alkaa kuumottaa siipien alta, silloin niillä riittää kiemailua
+niin että siihen voi suuttua, mutta kun vaan kuherteluaika on
+kunnolla ohitse, niin hyvästi hunsvotit! Tosiaan kaunis kohtalo olla
+aviomiehenä! Kaikki aatteellinen ja ylevä meidän elämässämme on meiltä
+kielletty.
+
+— Mutta mistä helkkarista se johtuu, että ne ajavat teidät sillä
+tavalla luotaan, sen sijaan että ne pitäisivät teidät luonaan
+elättäjinä?
+
+— Mikä liikuttava yksinkertasuus! Niin tiedä siis, että ne ovat
+etukäteen hankkineet muonaa makuuajakseen ja että ne eivät halua ketään
+syömätoveria, sekä että lopulta meidän läsnäolomme saattaisi heidät
+vaaroille alttiiksi meidän alituisen menemisemme ja tulemisemme kautta.
+
+— Ne ovat tosiaan käytännöllisiä, teidän naisenne!
+
+— Sen minä vakuutan. Mutta kun kaikki otetaan lukuun, mikä nöyryyttävä
+asema meille! Tiedättekö, että eräs nainen, joka muuten on melko
+lailla sukkela, on tehnyt hyvän sukkeluuden määrittelemällä aviomiehen
+seuraavalla tavalla: "Koiras", sanoi hän, "on todistus naisen
+kykenemättömyydestä tehdä itse poikasia".
+
+— Mikä häikäilemättömyys! Mikä raakuus! Naisen koiras! Mutta onko sinun
+avioelämäsi tällaista?
+
+— Se on samanlaista kaikkialla.
+
+— Oikeinko totta?
+
+— Ole varma siitä.
+
+— Mutta miksette nouse vastustamaan noita röyhkeitä! — Naisia ei enää
+lyödä.
+
+— Miksei?
+
+— Joo, senvuoksi, että ne ovat vahvempia.
+
+— Vahvempia?
+
+— Niin herraseni. Tarvitaan enemmän voimaa muniakseen neljä munaa kuin
+olla munimatta ainoatakaan. Naaras komentaa aina koirasta, niinkuin
+pian tulet näkemään. Mutta sinä saat luvan alkaa tutkimuksesi alusta.
+
+— Kuulehan sorsa, juuri alkumunan johdosta minä olenkin tullut tänne.
+
+— Eikö muuta? Minä syön muutamia miljonia semmosia aamiaiseksi.
+
+— Voi, minä olisin sinulle kiitollinen, jos tahtoisit tuoda ylös
+minulle näytteen; tunnen etten itse jaksa sukeltaa.
+
+— Niin mutta sinä et voi nähdä alkueläimiä paljaalla silmällä, ja
+muuten ei siinä ole mitään näkemistä. Se on muna, joka aivan itsekseen
+sikiää ja liikkuu, siinä kaikki. Jos sinulla sensijaan on halua tehdä
+tuttavuutta alkuperäisen naisen kanssa, joka tekee miesten temppuja...
+
+— Kyllä, tietysti tahdon nähdä...
+
+— Kuten käsket siis.
+
+— Sanottu ja tehty. Sorsa syöksyy mereen ja on hetken perästä jälleen
+lokin vieressä, mihin hän laskee pienen eläimen sileälle kivelle.
+
+— Tässä on meillä mustekala, hyvin alkuperäinen eläin. Ei maksa vaivaa
+kysyä tältä naiselta, kuinka hänen herra miehensä jaksaa.
+
+− Koska?...
+
+— Koska sillä ei semmosta olekaan... Se tekee itse poikasensa.
+
+− Aivan itsekseen?
+
+— Aivan itsekseen! Näytä minulle mies, joka voi tehdä saman!
+
+— Voi semmosia pettureita! Entä se juttu naisesta, joka on lähtenyt
+miehen kylkiluusta... Onko joku mies pannut sen kokoon?
+
+— Joku, joka on enemmän kuin mies: mies hameissa, pappi. Jos sinä
+tahdot nousta ylöspäin kehitysportaita ja läheltä tarkastaa ihmisen
+ensimäistä luomista, niin tarvitsee sinun vaan seurata minua.
+
+Sorsa lensi tiehensä lokki kintereillään, ja pysähtyi pian erään
+peittyneen laivahylyn luo pienessä satamassa.
+
+Odotahan hiukan niin saat nähdä. — Ja sorsa esiintyi taas sukeltajana,
+tullakseen hetken jälkeen ylös tuoden kölistä mukanaan omituisen
+eläimen joka muistutti tulpania.
+
+— Katsohan tänne lokki! Tässä on minulla hanhenkaula, crustaceain
+jalosta suvusta. Katsohan vaan: tässä näemme heikon sukupuolen suurena
+kuin tulpani.
+
+— Entä vahvempi sukupuoli sitte?
+
+— Niin, mitä luomisen herraan tulee, niin heitähän silmäys tämän mamman
+selkään! Näet siinä tuon pienen kukkaron, joka on siihen kiinninaulattu.
+
+Tämän pienen laukun, joka ei ole nappia suurempi?
+
+— Juuri sen. Se on aviomies. Näetkö, ei ole niinkään kehumisen arvoista
+olla mies, mutta siinä on joka tapauksessa pirstaleita aviomiehestä,
+muita uskollisemmasta. Siis kunnioitusta naisia kohtaan!
+
+Lokki tunsi olevansa melko lailla hämillään, kun hän muisti, miten hän
+oli ottanut suun täydeltä keskustelussa Nitonkareilla.
+
+— Lopettakaamme nyt, jos mahdollista, — sanoi hän. — Mikäli voin nähdä,
+täytyy maailman olla ylösalasin käännetty, kun asian perille pääsee.
+
+— Aivan varmasti; etkö tiedä että esineet kuvastuvat ylösalasin silmän
+sisällä?
+
+— Miten täynnä sinä olet viisautta! Mutta palatkaamme
+aviomiesraukkaamme: tässä on siis nainen tehnyt miehensä?
+
+— Ilman epäilystä — meritulpaanien joukossa! Mutta jatkakaamme
+opintojamme.
+
+— Kestääkö sitä vielä kauan?
+
+— Eteenpäin, niin saat nähdä!
+
+Sorsa saavutti merenrannan ja kierteli jyrkänteen reunalla alati lokin
+seuraamana.
+
+— No, kas tässä, mitä me tarvitsemme.
+
+Hän laskeutui kasalle kuivia lehtiä, missä kaksi etanaa makasi.
+
+— Tahdotko olla ystävällinen ja tarkastella tätä täysin onnellista
+avioliittoa.
+
+— On tosiaan nautinto nähdä vapaa mies,
+
+— Miehiä? Kaikista vähimmin! Ei, vaan kaksi mies-naista, jotka
+keskenään auttavat toisiaan rakastelupuuhissa.
+
+— Siis täydellinen tasa-arvosuus; ei mitään tämän sulosen työn jakoa.
+
+— Täydellinen; tässä ei ole mitään koiraksia, jotka vetelehtivät.
+
+— Mutta se on joka tapauksessa siveetöntä, kokonaan vastoin luontoa,
+herraseni.
+
+— Luonto ei ole koskaan siveetön, herraseni, ja luonto ei koskaan tee
+mitään vastoin luontoa, vaikkakin se on koko mutkikas.
+
+— Se on tosiaan käsittämätöntä.
+
+— Miten suuri sukupuolisankari lieneekin, niin kyllä jättää
+pöyhkeilemättä tämmösten kokemusten jälkeen, Näetkös, täytyy tottua
+siihen ajatukseen, että nainen on ensimäinen, sekä että me kaikki
+olemme lähteneet äidin kohdusta, ennenkuin mitään isää oli olemassa.
+Hämähäkit antavat sinulle siinä suhteessa uusia todistuksia. Tämä
+suuri peto, joka riippuu verkon keskessä, on naaras. Ja tämä pieni,
+hyväntahtoinen naapuri, joka on niin pelokkaan näkönen, on kosija eli
+paremmin sanoen anoja. Polonen luomisen herra, kuinka tuhman näkönen
+se on. Hiljaa, hän lähestyy. Nainen heittää häneen syrjäkatsauksen.
+Hän ei ota kernaasti vastaan vierailukäyntejä tältä elolliselta
+kautsukkioliolta. Katsohan nyt vaan miten naaras syöksyy koiraksen
+kimppuun, lävistää sen, kiertää sen verkkoon ja imee sen verta!
+
+— Oi voi, semmoista hirviötä! Tuommoinen Siniparta naishaamussa! Ash,
+noita juttuja, joita istutetaan lapsiin!
+
+— Älä usko mihinkään juttuihin, paitsi siivottomiin: totuus on aina
+siivoton.
+
+— Tämähän on oikea amazonien valtakunta.
+
+— Eikä ole, sen olemme piilottaneen viimeiseksi! Kas niin, nyt
+eteenpäin!
+
+He nousivat, syventyivät lähellä olevaan metsään ja pysähtyivät erään
+suunnattoman suuren muurahaispesän luona.
+
+— Peitä kasvosi kuolevainen, täydellisimmän yhteiskunnan edessä! —
+lausui sorsa.
+
+— Täydellisen yhteiskunnan? — toisti lokki.
+
+— Niin, ihannevaltion, missä naiset uudestaan ovat vallanneet sen
+aseman, joka luonnostaan tulee heille.
+
+— Pyh, luonto! — huudahti laimealla äänellä pieni, kurja olento, joka
+ryömi pesän harjalla.
+
+— Anteeksi, herraseni — sanoi sorsa — ettekö te tahtoisi olla niin hyvä
+ja selittää tälle toverille teidän ihanneyhteiskuntanne järjestystä;
+hän hartaasti haluaa saada tietää jotakin teistä.
+
+— Ehkä herra sitte tahtoo tulla hiukan lähemmäksi kuullakseen paremmin,
+sillä minua on kielletty ottamasta askeltakaan talon ulkopuolelle...
+
+— Ettekö te herraseni ehkä sattumalta olisikaan vapaa? — kysyi lokki.
+
+− En erittäin, niinkuin herra pian voi päättää minun selonteostani.
+Aluksi on ihannevaltio perustettu työn jaolle, ja valtiomuoto on
+sukupuolta vailla.
+
+— Te tarkotatte salvettu?
+
+— Lähimain, sillä vallassaolevana luokkana ovat sukupuolta vailla
+olevat naaraat eli naiseunukit, jotka muodostavat haaremivahdin.
+
+— Vai niin, onko teillä sulttaania? Tarvitsee siis vaan tulla
+turkkilaiseksi...
+
+— Ei, herra, täällä ovat sulttaanittaret itse... sulttaaneja, ja me
+miehet saamme ainoastaan suorintaa miehen aviollisen työn.
+
+— Tuhat tulimmaista! Ja viisas Salomo antoi meille kuuluisan neuvon:
+"Sinä laiska, mene ja katso muurahaisia, ja kehottakoon heidän
+ahkeruutensa näkeminen sinua parannukseen!"
+
+— Se kunnian mies ei ole valehdellut, sillä ei silloin kelpaa
+laiskotella, kun jokaisella naisella on satakunta puolisoa.
+
+— Mikä siveettömyyden kuilu! Ja teillä herraseni, ei ole mitään tointa,
+mitään virkaa? Oletteko te vaan joukko naisten elättejä?
+
+— Se on valitettavasti totta mitä te sanotte; me emme koskaan tee työtä
+eivätkä naisetkaan koskaan. Eunukit ovat anastaneet kaikki työt.
+
+— Ja ovatko asiat aina olleet sillä tavalla?
+
+— Eipä suinkaan! Meidän valtiossamme on tapahtunut kehitys, samoinkuin
+kaikkialla muuallakin!
+
+— Onpa kaunista kehitystä!
+
+— Se ei ole aina kaunis, vähimmin silloin kun mennään taaksepäin.
+
+— Kehitystä taaksepäin? Ei käy laatuun!
+
+— Käy kyllä ja mikäli oppineet sanovat, tulee se yhä huomattavammaksi
+päivä päivältä, niin että esimerkiksi raakku on kehittynyt, taaksepäin
+etanasta senkautta, että tämä on menettänyt päänsä, j.n.e. Varokaa
+herraseni pitämästä jokaista kehitystä edistysaskeleena.
+
+— No jopa jotakin!
+
+— Antaakseni teille lyhyen historiallisen yleiskatsauksen meidän
+kehityksestämme, mainitsen, että hallitus ennen vanhaan oli naisten
+käsissä aivan niinkuin teillä.
+
+— Niinkuin meillä?
+
+— Niin herraseni, ja etymologia (oppi sanojen synnystä) säilyttää
+vielä jälkiä siitä. Naiset vallitsivat ja miehet ohjasivat: miehet
+olivat toimeenpanijoina ja naiset antoivat ohjeita. Naiset, tarkotan
+naaraat, jäivät kotiin hoitaakseen poikasia, ja miehet lähetettiin
+ulos hankkimaan ruokaa, sotimaan, ottamaan orjia ja kaikkea semmosta,
+ja olivat aina vaimojensa nöyrimpiä palvelijoita. Silloin oli kyllä
+kuningas, mutta hän oli vaan muodon vuoksi, koska kuningatar oli
+varustettu kaikilla välikappaleilla tehdäkseen tahtonsa määrääväksi,
+ja kaikki muu oli samassa suhteessa. Silloin olimme saavuttaneet
+huippukohdan. Seurauksena alituisista sodista, joihin naiset eivät
+ottaneet osaa, alkoivat rajattoman työn kautta murtuneet koiraat
+tulla naaraksia harvalukuisemmiksi. Jälkimäisten liiallinen lukumäärä
+toi mukanaan naimattomien naisten luokan, voimakkaan suvun, jolta
+puuttui kaikkia tunteita, mitkä olisivat voineet olla esteenä
+heidän astumiselleen julkiseen elämään. Siitä lähtien häviävät
+suvustaan huonontuneet miehet taistelussa ja naimattomat naiset
+vahaavat kaikki toimet, jopa sodankin. Päästyään valtaan alkoivat
+nämä, jotka sitäpaitsi keinotekosesti perinnöllistä tietä oli tehty
+sukupuolettomiksi, vähentää naarasten lukumäärää keinoilla, joita
+tunnetaan malthusialaisuuden nimellä, ja siitä johtuu nykyinen
+yhteiskuntamuoto, niin kutsuttu ihanneyhteiskunta.
+
+Lokki ei voinut olla ajattelematta rouva Sappea ja sitä lakkoa, joka
+oli puhjennut heidän pienessä yhteiskunnassaan Genèvejärven rannoilla,
+kun samalla kuului ääntä muurahaispesän sisästä ja parvi muurahaisia
+yhtäkkiä syöksyi ulos, toiset siivekkäitä toiset siivettömiä. Se,
+joka piti historiallista esitelmää, ei ennättänyt väistää ja sai
+korvapuustin eräältä lihavalta eunukilta.
+
+Lokki ja sorsa pakenivat erään paatsaman taakse ja voivat sieltä
+hyvässä rauhassa katsella sitä surullista näytelmää, joka tapahtui
+heidän hämmästyneiden katseidensa edessä.
+
+Ensiksi tuli noin parikymmentä siivekästä naarasta ulos pesästä ja
+muutamien valmistavien toimien jälkeen kohosivat ne auringonpaisteessa
+suuren kuusen huipun yläpuolelle. Sen jälkeen muutamia satoja,
+samoin siivekkäitä koiraita, jätti vankilansa täyttääkseen synkkää
+kutsumustaan.
+
+— Tämä on häämatka — sanoi sorsa selitykseksi.
+
+— Se mitä tapahtui kuusen yläpuolella, oli peitetty itse siihen
+pilveen, jonka nämä pienet elävät muodostivat, ja oli jokaiselta
+kuolevaiselta silmältä salattuna, ollen ainoastaan hedelmöittävän
+auringon katseiden alasena.
+
+Kun tunti oli kulunut ja häät olivat lopussa, laskeutuivat naaraat alas
+ja astuivat jälleen äitiyshuoneeseen, missä työntekijättäret nyhtivät
+niiltä pois siivet, joista niille ei tästä lähin ollut mitään hyötyä.
+
+— Langenneet enkelit pudottavat viattomuuden siipensä — lausui sorsa.
+
+— Entä murhaenkelit, mitä ne tuolla tekevät? — kysyi lokki
+säikähtäneenä, kun hän näki työntekijättärien syöksyvän koiraksien
+niskaan, joilla uupuneina ei ollut rohkeutta lähestyä muurahaispesää,
+vaan pysähtyivät avuttomina ruohistoon sen ympärillä.
+
+— Ne panevat toimeen verilöylyn koirasten keskuudessa, jotka nyt ovat
+tulleet tarpeettomiksi.
+
+— Semmosta kuulumatonta raakuutta! Tulkaa sitte ja sanokaa, että naiset
+ovat orjuutettuja! Tarvittaisiin yhdistys miesten oikeuksien valvomista
+varten. Mies parat! Minä olen saanut tarpeekseni ihannevaltiosta.
+
+— Mitä tehdä. Se on niiden luonto.
+
+— Sitä voi kutsua taaksepäin meneväksi kehitykseksi. Minä toivon
+sinun myöntävän, että sukupuolettomiksi tehdyt olennot ovat suvustaan
+huonontuneet.
+
+— Siitä ei ole epäilystäkään, etteivät ne ole suvustaan huonontuneet,
+ja se on juuri kehitystä...
+
+— Onko suvustaan huonontuminen kehitystä? No niin. Onneksi tapaa vielä
+korkeampien eläinten keskuudessa luomisen herroja paremmissa oloissa.
+
+— Missä sitte, ellei kysymys ole liian tunkeileva.
+
+— Joo, esimerkiksi kanoissa.
+
+— Oh, luuletko sinä että kukko on keisari? Erehdys! Katsohan, miten se
+seuraa kanoja, miten kohtelias se on antaessaan käsistään makupalat,
+kuopiessaan maata naisille. Kukko saa olla yövahtina, suojavahtina,
+kenttävahtina. Hän on sanalla sanoen naisyhteiskunnan asiamies ja
+juoksupoika.
+
+— Sinä olet kai kuitenkin samaa mieltä siinä, että mormonismi on
+epäsiveellistä.
+
+— Onko sinusta sitte parempi, että on sukupuolestaan vapautettuja
+naisia, kuin hedelmöitettyjä. Minusta on kanatarha parempi kuin
+muurahaispesä.
+
+— Tiedätkös sorsa, että tästä hetkestä alkaen en pidä kummastakaan.
+Luonto on yhtä puutteellinen kaikkialla. On yhtä hyvä ottaa luonto
+semmosena kuin se on, kuin muualta etsiä ihanteita. Hyvää iltaa ja
+kiitos ja kunnia!
+
+— Onnea matkalle! Muista nyt vaan ne opetukset, joita olen sinulle
+antanut!
+
+Matkatoverit erosivat ja lokki lensi pohjosta kohti. Kun paraillaan oli
+auringonlasku, ei hän lähtenyt merelle, vaan pysytteli maanpuolella.
+Keskiyön paikkeilla oli kuu noussut ja lokki näki jalkainsa alla pitkän
+valoviivan, kahden hopeanauhan tavoin kiemurtelevan Pohjosesta etelää
+kohti. Hän seurasi korkealla rautatienrataa, jonka kiskot loistivat
+kasteessa, samalla kun hän hengitti ilmaa, joka oli täynnä oranssin ja
+magnoliakukkien tuoksua, ja sai näkyviinsä suuren pyöreän kehän täynnä
+keltasia valopilkkuja. Se oli kaupunki. Uteliaana saamaan tietää,
+miten kaksikätiset olennot käyttäytyivät kaunista sukupuolta kohtaan,
+läksi lokki kaupunkiin, pysytellen sivulla, jotta ei saattaisi itseään
+minkäänlaisen tunkeilevan huomion esineeksi. Hän näki silloin suuren
+rakennuksen, jota valasivat suuret kynttiläjalat sähkövaloineen,
+ja josta juhlapukuinen joukko astui ulos; naiset ensinnä ja miehet
+jälestä, kantaen näiden saaleja.
+
+— Siinä on meillä miesrenki — mutisi lokki.
+
+— Hän lensi ja piilottautui kattoräystäälle. Siitä hän voi tarkastella
+niitä kun ne vaelsivat eri tahoille. Naiset kulkivat suorina kuin
+kuningattaret ja kavaljerit seurailivat heitä hattu kädessä, tarjosivat
+käsivarttaan palvelevaisella tavalla ja osottivat seuralaiselle
+alituista pientä huolenpitoa, ilman että voi nähdä ainoatakaan naista,
+joka teki samalla tavalla kavaljerilleen.
+
+— Tasa-arvosuutta ei ole otettu käytäntöön täällä — lausui lokki.
+
+— Hän kurkisti erääseen vastapäätä olevaan ikkunaan, missä oli
+unohdettu vetää alas verhot.
+
+Nuori nainen istui siellä leposohvalla ja tarkasteli kylmällä katseella
+nuorta miestä, joka oli polvistuneena hänen edessään matolla.
+
+— Eihän tuo pyydä tuolla naiselta muuta kuin minkä nainen tulee myymään
+hänelle?
+
+Lokki lensi ylös ja nousi korkealle ilmaan keksiäkseen tien kotiinpäin.
+
+Kuunvalossa pisti hänen silmiinsä suuri rakennus valkeasta marmorista.
+Koristeltuna torneilla rajattomiin saakka, sekä tuhansilla
+kuvanveistoksilla, kukilla, lehdillä, viireillä ja päädyillä, tarjosi
+se verrattoman näyn. Lokki liukui alas tarkastellakseen veistokuvia.
+Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja sekasin. Mutta keskellä tätä
+minaretimetsää kohosi korkealle kupoli, korkeampi kuin kaikki toiset,
+ja sen huipulla, korkeimmalla paikalla, oli kuparista tehty nainen,
+joka tuuditti käsivarsillaan vastasyntynyttä lasta.
+
+— Temppeli, joka on pyhitetty naisten palvelukselle, päätteli lokki
+itsekseen. — Tämä on toki kuitenkin äiti. Erittäin hyvä!
+
+Samassa hetkessä kuin lokki valmistautui lähtemään matkoihinsa, kuului
+sulavaäänistä laulua katedralin syvyydestä. Säveleet tunkivat katon
+läpi ja keskellä urkujen möyryämistä puhuivat ihmisäänet sanoja, jotka
+tekivät suuren vaikutuksen vanhaan lokki-isoisään. Äänet lauloivat:
+
+    Ave Maria, gratia piena,
+    Dominus tecum,
+    Benedicta tu in mulieribus
+    Et benedictus ventris...
+
+— Huolimatta täysin ihanteellisesta realismistaan on tämä laulu, mikäli
+juuri olen saanut oppia, erittäin paikkansa pitävä. Ave mater! Siunattu
+olkoon äitiys!
+
+Ja lokki läksi matkaan, äkkinäisen koti-ikävän pakottamana.
+
+Kun hän oli kulkenut Mont Cenis vuoren ohitse kevyen aamiaisen jälkeen
+Annecyjärvessä, tuli hän takasin Genèven satamaan varhain aamulla.
+
+Suuri oli hänen hämmästyksensä kun hän ei nähnyt vilahdustakaan
+lakkotovereistaan. Hän lensi selän ympäri tuloksetta, nuuski kaislikon
+Coppèn, Thononkarien ja Nyonjärven luona, mutta menestyksettä. Katkeria
+epäluuloja alkoi nousta hänen sieluunsa kun hän saapuessaan Genèven
+satamaan luuli näkevänsä rouva Sapen kyyristyneenä eräällä lankulla
+Collongen lastauspaikalla. Tämä näytti olevan häpeissään ja hämillään
+eikä osottanut huomaavansa matkailijan paluuta.
+
+— Hyvää päivää rouva — huusi tämä kaukaa. — Miten käy lakon?
+
+Vanhus muutti tuskin asentoa ja vastasi, katsellen viistoon häneen:
+
+— Noin mukiinmenevästi. Kaikki ovat karanneet kaikessa hiljaisuudessa.
+
+— Yhdessäkö?
+
+— Sikin sokin.
+
+— Kirottua! Antamatta minun aavistaa hituistakaan!
+
+— Se on oikein teille, vanha pukki!
+
+— Kas siinä te näette, niin paljon kuin te saarnasittekin vastoin
+luontoa, pysyy terve luonto kuitenkin jälellä!
+
+— Entä epäterve luonto?
+
+— Sekin on jälellä, mutta se tulee toisessa sijassa. Minä valitan
+täydestä sydämestäni, vanha Sappi, muita kyttyräselällä ei koskaan ole
+oikeutta ruveta harjottamaan kiihotusta selkärangan mutkistamiseksi.
+
+
+
+PYHÄ HÄRKÄ ELI VALHEEN RIEMUITSEMINEN
+
+
+Faraojen maassa, missä leipä oli niin kallista ja uskontoa oli kovin
+viljalti, missä kaikki muu oli pyhää paitsi veronmaksajat, missä pyhä
+lantaeläin kiersi kokoon pyhiä lantakasojaan pyhän uskonnon pyhän
+suojeluksen alaisena, siellä seisoi muuan nuori fellah eräänä kauniina
+päivänä, jolloin pyhä Niili oli nostanut pyhän liejunsa huojuvien
+palmupuiden juurelle, ja katseli sitä riemastuttavaa toimitusta, jonka
+avulla sonni Aleksanteri oli paraikaa jatkamassa sukuaan, tietämättä
+mitään niistä kolmestakymmenestä vuosisadasta, jotka pyramidien
+harjoilta heittivät historiallisia katseitaan tämän keväiseen työhön.
+
+Silloin kohoaa punanen hiekkapilvi pohjosella taivaanrannalla ja jono
+kamelinpäitä nousee vähitellen väreilevän erämaanpinnan yläpuolelle,
+lähestyy, kasvaa suuremmaksi ja fellah heittäytyy pelokkaana Osiriksen
+kolmen papin ja näiden hengellisen matkaseurueen eteen.
+
+Papit nousevat kameliensa selästä kiinnittämättä huomiotaan fellahiin,
+joka makaa mahallaan.
+
+Hillitön sonni on nimittäin kiinnittänyt hengellisten herrain uteliaat
+silmät puoleensa. He astuvat lähemmäksi ja tutkivat tulista eläintä
+päästä kantapäihin, nipistävät sitä kyljistä, katsovat sitä suuhun ja
+äkkiä tulee vavistus heidän päällensä ja he lankeavat polvilleen ja
+alkavat veisata virttä.
+
+Kun härkä oli täyttänyt velvollisuutensa tulevia sukupolvia kohtaan,
+haisteli se odottamattomia jumaloitsijoitaan, jonka jälkeen se kääntyi
+ympäri ja sivalsi vienosti hännällään heitä kasvoihin.
+
+Mutta kun kunnon papit taasen olivat selvinneet jaloilleen, kävivät he
+puhuttelemaan fellah polosta, joka ei enää tiennyt mitä ajatella.
+
+— Onnellinen kuolevainen, sinun epäpuhtaiden käsiesi hoidossa
+on aurinko antanut syntyä ja kasvaa Apis-härän, Osiriksen
+tuhannenkuudennenkymmenennen lihaksitulemisen. [Apis-härkä oli vanhan
+ajan egyptiläisillä auringon jumalan Osiriksen lihaksi tullut edustaja.]
+
+— Herrain tulisi pikemmin kutsua sitä Aleksanteriksi — vastasi
+hämmästynyt fellah.
+
+— Suus' kiinni, sinä arkkinauta, sinun härälläsi on kuun merkki
+otsassa, ja sillä on merkit kyljissä ja sittiäinen kielen alla. Se on
+auringon poika.
+
+— Ei, varmasti ei, hyvät herrat, sen isä oli kylän siitossonni.
+
+— Pois täältä, senkin aasi — huusivat papit raivostuneina — tästä
+hetkestä alkaen ei sonni Memfin papillisen lain mukaan enää kuulu
+sinulle.
+
+Turhaan koetti fellah polonen tehdä vastaväitteitä tätä tunkeutumista
+vastaan yksityisen omistusoikeuden alalle. Papit tekivät parastaan
+valistaakseen hänen vähäistä käsityskykyään, mutta heille oli
+mahdotonta saada häntä käsittämään, että sonni oli jumala, ja he
+velvottivat hänet lopuksi täydelliseen vaiteliaisuuteen sen sukuperän
+suhteen, eivätkä vitkastelleet kulettaessaan sitä pois.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Apiksen temppeli oli aamuauringon valasema ja tarjosi verrattoman
+nähtävän, joka vaikutti suorastaan musertavasti ja salaperäsesti asiaa
+tuntemattomiin, mutta melkein naurettavasti salaisuuden tietäviin,
+jotka ymmärsivät tutkia sen merkkejä, mitkä eivät mitään merkinneet.
+
+Joukko talonpoikaisnaisia oli kerääntynyt suuren portin eteen ja odotti
+sitä hetkeä, jolloin portit avattaisiin ja heidät vapautettaisiin
+maitopytyistään, joita he olivat kantaneet sinne niinkutsutun
+uudestisyntyneen jumalan hyväksi.
+
+Vihdoinkin kuului temppelin sisustasta torven räikeä ääni ja pieni
+luukku suuressa portissa avattiin. Näkymättömät kädet vastaanottivat
+pytyt ja luukku sulettiin taasen.
+
+Mutta sisällä temppelissä, kaikkein pyhimmässä, seisoi sonni
+Aleksanteri kopissaan ja pureskeli heinätukkoa, mulkoillen alempaa
+papistoa, joka paraikaa kirnusi voita hunajakakkuja varten, jotka
+korkeampi papisto tulisi hyväntahtosesti syömään Apis-jumalan puolesta.
+
+— Maito alkaa tulla huonommaksi — arveli eräs.
+
+— Kasvava epäusko! — vastasi toinen.
+
+— Tahdotko siirtyä senkin kaksinkertainen aasi! — huusi kolmas, joka
+paraikaa suki härkää, ja antoi potkun härän kylkeen seurata sanojaan.
+
+— Uskonto menee taaksepäin — jatkoi ensimäinen.
+
+— Helvettiin uskonto, kun kaupat rotsii huonosti!
+
+— Niin, mutta joka tapauksessa tarvitaan uskontoa kansaa varten! Ja
+miksei yhtä hyvin tämä kuin joku muu.
+
+— Käänny luuska kuului häränhoitajan suusta, joka jatkoi sukimistaan
+— huomenna tulee sinun näytellä rakasta jumalaa, niin että piru ottaa
+seurakunnan.
+
+Ja koko papisto kajahutti hillittömän, vilpittömän naurun, semmosen,
+jonka valistunut papisto niin erinomaisesti osaa.
+
+Seuraavana päivänä, joksi juhla oli määrätty, kulotettiin Apis-härkää,
+joka oli kukkien ja köynnösten koristama ja silkkinauhoihin kääritty,
+ja jonka edellä joukko lapsia ja soittajia kulki ympäri temppeliä
+vastaanottamassa kansan palvelusta.
+
+Kaikki kävi niin hyvin kuin voikin toivoa, eikä mikään häirinnyt iloa
+ensimäisten puolituntisten aikana. Mutta häijy sattuma sovitti, että
+Aleksanteri-polosen entinen omistaja, jota veronmaksuhuolet rasittivat,
+oli tuonut lehmänsä torille myydäkseen sen. Ja se seisoi vielä siellä,
+kun juhlakulkue marssi esiin eräältä lähikadulta ja toi sen sivutse
+puolison, josta se oli ollut vuode- ja pesäerossa useampia kuukausia.
+Tämä, joka pakollisen leskeytensä aikana tunsi itsessään aivan
+uskomattoman voiman virtaavan ja jota nyt entisen puolisonsa erityinen
+tuoksu houkutteli luokseen, unohti ne velvollisuudet, joita sillä
+jumalanvirassaan oli, antoi jumalan näyttelemisensä jäädä sikseen ja
+rynkäsi kohti puolisoaan.
+
+Asema tuli vakavaksi ja se täytyi pelastaa jos mahdollista. Kaikeksi
+onnettomuudeksi papeille oli fellahin ilo sonninsa jälleennäkemisestä
+liian suuri, niin ettei hän voinut hillitä itseään, vaan alkoi huutaa:
+
+— Voi sinua, polonen Aleksanteri, kuinka olen sinua kaivannut!
+
+— Mutta papit olivat valmiita vastaväitteilleen:
+
+— Hän pilkkaa jumalaa! Kuolema pyhyyden häväisijälle!
+
+Fellah, jonka raivostunut joukko yhdessä silmänräpäyksessä mukiloi
+pehmeäksi, joutui poliisin käsiin ja vietiin oikeuden eteen. Kun häntä
+käskettiin puhumaan totta, pysyi hän jyrkästi väitteessään, että härkä
+kuului hänelle, ja että se Aleksanterin nimellä oli tehnyt kunnan
+siitossonnin palvelusta hänen kylässään.
+
+Mutta nyt ei ollut kysymyksessä tosiasiain selville saaminen. Fellahin
+oli vaan vastattava syytteeseen:
+
+— Oletko tai etkö ole pilkannut pyhää härkää kutsumalla sitä
+Aleksanteriksi?
+
+— Tietysti olen kutsunut sitä Aleksanteriksi, koska...
+
+— Riittää! Sinä olet kutsunut sitä Aleksanteriksi.
+
+— Koska... se on totta.
+
+— Ei totuutta saa sanoa.
+
+— Onko sitten valehdeltava?
+
+— Ei sanota valehdella; käytetään sanontatapaa: kunnioittaa toisten
+mielipiteitä.
+
+— Kenen toisten?
+
+— Sen sinä kyllä tiedät... lähimmäistensä... kaikkien ihmisten.
+
+— Siinä tapauksessa, kunnioitettava tuomari, suvaitkaa kunnioittaa
+minun mielipidettäni härän suhteen ja jättäkää minut rauhaan!
+
+— Mutta, senkin pölkkypää, niillä toisilla ei tarkoteta sinua,
+ymmärrätkö?
+
+— Niin, kyllä ymmärrän, toisia ovat kaikki muut paitsi fellah.
+
+— Sinäkö tässä minua kuulustelet? Mene matkoihisi; papit saavat
+menetellä suhteesi niinkuin haluavat.
+
+Vietynä Osiriksen temppeliin tapasi fellah ylipapin enemmän
+vastaanottavaisena selityksille, kuin hän oli uskaltanut toivoa.
+
+Se oli epäilemättä sonni Aleksanteri, sitä ei pappi tahtonut kieltää,
+mutta sitä ei saanut sanoa, koska... no niin... koska kerran
+yhteiskunta oli rakennettu äänettömien sopimusten varaan, oli aivan
+välttämätöntä kunnioittaa toisten mielipiteitä.
+
+Mutta miksi taivaan nimessä ei sitte kunnioiteta fellahin mielipidettä,
+koska hänkin on "toinen", joukkoon verrattuna.
+
+Ylipappi, rehellinen mies, jolla oli sydän oikealla paikallaan, tunsi
+väsyneensä kaikkiin varastemppuihin ja tuli liikutetuksi fellahin
+koristelemattomasta tavasta katsoa asioita. Hän huomasi nyt tilaisuuden
+sopivaksi ehdottaa parannuksia ja neuvoteltuaan ammattiveljiensä
+kanssa, päästi hän etukartanoihin kansan, joka oli seissyt porttien
+edustalla, ja viittansa poisheitettyään astui hän kansalaisen pukuun
+puettuna alttarille puhuakseen kansalle.
+
+Lapseni — alkoi hän.
+
+Mutta hämmästyneen kansan keskuudessa, joka ei enää tuntenut häntä,
+syntyi liikettä.
+
+— Lapseni — huusi ylipappi — puku ei tee miestä. Ettekö näe ystäväni,
+että se olen minä, Osiriksen ylipappi.
+
+Joukko alkoi mutista.
+
+No niin lapseni, hetki on nyt lyönyt, jolloin teille on tehtävä
+tunnetuksi pyhät salaisuudet. Älkää pelästykö! Minä olen vaan
+yksinkertainen kuolevainen, niinkuin te kaikki, ja rauhottaakseen
+teitä olen heittänyt päältäni pitkäliepeisen pukuni. Te olette pitänyt
+härkää, kaikkea hedelmöittävän auringon vertauskuvaa, itse jumalana.
+
+Ja kääntyen pappien puoleen, jatkoi hän:
+
+— Vetäkää pois esirippu!
+
+Joukko, joka ei milloinkaan ollut nähnyt temppelin sisustaa, heittäytyi
+polvilleen sfinxin ja Osiriksen kuvien edessä, joita häämötti
+puoliavointen esirippujen välistä.
+
+Ei kukaan uskaltanut katsella sinne.
+
+— Nouskaa ylös — jyrisi pappi — kas niin, nouskaa ylös! Ja vetäkää nyt
+syrjään toinen esirippu!
+
+Esirippu vedettiin syrjään. Ja kansan hämmästyneiden silmäin eteen
+avautui aivan tavallinen talli temppelin taustassa, ja siinä makasi
+pyhä härkä aivan välinpitämättömästi märehtien.
+
+— Tässä näemme sonni Aleksanterin — huusi pappi — te luulette, että se
+on jumala, ja kuitenkin se on vaan nautaparka, eli kuinka fellah?
+
+Mutta silloin kuului kauhea kiljahdus ja keskellä sekavaa melua huusi
+naisen ääni:
+
+— Temppelin häpäsijä! Alas jumalanpilkkaaja, valehtelija!
+
+Ja vähemmässä ajassa kuin minuutissa olivat naiset kuristaneet,
+raahanneet ulos ja heittäneet kaivoon ylipapin.
+
+Ja samalla tavalla kohdeltiin fellahia, joka oli hävässyt pyhää valetta.
+
+Mutta papit näkivät parhaaksi laskea alas esiriput ja he pakenivat
+kaikkein pyhimpään, jossa he jatkoivat pyhää karjanhoitoaan ja yhä
+edelleen omistivat elämänsä ainoalle autuaaksitekevälle erehdykselle.
+
+
+
+MITEN PAPPI, JOKA USKOI JUMALAAN, TULEE KÄÄNNETYKSI MEHILÄISTEN
+NOKKELUUDEN KAUTTA JA KUOLEE PERHEENSÄ HELMASSA TOTISESSA
+JUMALAAKIELTÄVÄSSÄ USKOSSA
+
+
+Oli kerran pappi, joka uskoi Jumalaan; kiusallinen tapaus, joka ei
+kuitenkaan ole niin aivan harvinainen kristillisessä kirkossa.
+
+Niin ei kuitenkaan ollut aina ollut laita, sillä nuoruudessaan oli hän
+saanut oikeita käsityksiä yliluonnollisista asioista sen kasvatuksen
+avulla, jonka hänen hurskas jumalaakieltävä äitinsä oli hänelle
+antanut. Kaikeksi onnettomuudeksi oli tämä nuori mies, heitettynä
+nuoruudenajan myrskyihin, joutunut huonoon seuraan, joka pian ryösti
+häneltä hänen lapsellisen uskonsa. Niin että kun hän tuli kypsään
+ikään, havaittiin hänen olevan innokkaan jumalaanuskojan ja valmiin
+vastaanottamaan papin takin äitinsä suureksi suruksi.
+
+Tarkkaan otettuna ei tämä nuori mies ollut tyhmä, kaukana siitä.
+Ja hän ei milloinkaan turvautunut pyhiin tai maallisiin kirjoihin
+etsiäkseen niistä todistuksia Jumalan olemassaolosta; hän oli keksinyt
+tästä jääväämättömän todistuksen luonnon täydellisyydessä, joka
+ilmeni ennen kaikkea eläinten vaistossa. Nuori pastori oli antautunut
+mehiläisiä hoitamaan, ja kaikki mehiläishoitajat muuttuvat mehiläisten
+turmiollisen vaikutuksen alaisina jumalaapelkääviksi; vakava
+seikka, jonka turmiolliset seuraukset ovatkin herättäneet huomiota
+jumalankieltäjien joukossa, jotka ovat tehneet parastaan vastustaakseen
+mehiläisiä suojelustullien avulla.
+
+— Katsokaamme lapseni — niin tapasi pastori lopettaa alituiset
+saarnansa jumalan olemassaolosta — katsokaamme esimerkiksi mehiläisiä
+(ainoat eläimet, joita hän oli tarkastellut), kukahan on opettanut
+niitä valmistamaan näitä ihmeellisiä hunajakakkuja? Minäkö?
+Piikaniko? Vanha puutarhurini Jaakkoko? Ei, tuhat kertaa ei! Olisiko
+ajateltavissa, että jos me tapaisimme mehiläiset taivaassa (jota
+minä toivon), olisiko ajateltavissa, että nämä mehiläiset eivät
+osaisi valmistaa hunajaa? Ei, tuhat kertaa ei! Yksinomaan siitä
+yksinkertaisesta syystä, että Jumalan lait ovat ikuisia. Reväiskää pois
+siivet niiltä, nyhtäkää jalat niiltä, silpokaa niiden kieli, sittenkin
+ne valmistavat hunajaa kaikesta huolimatta. Kaikissa oloissa, kaikissa
+ilmanaloissa säilyttävät mehiläiset vaistonsa kerätä hunajaa. Se on
+järkkymättä niiden luonto, jonka Jumalan, muuttumattoman, kaikkivoivan
+tahto on niihin istuttanut. Amen!
+
+Eräänä kauniina päivänä määrätään nuori pastorimme siirtomaihin
+laivapapiksi, ja hänen määräpaikkansa on Martinique Länsi-Intiassa.
+
+Pitkä matka kuumaan vyöhykkeeseen ei pelottanut pastoria, mutta
+mehiläiset raskauttivat hänen sydäntään. Miten suoriutuisi hän
+jumalaakieltävien neekerien keskuudessa, jos häneltä riistettäisiin
+todistuksensa Jumalan olemassaolosta.
+
+Pitkän miettimisen jälkeen teki hän reippaan päätöksen ja otti mukaansa
+hunajaa valmistavat maamiehensä.
+
+Näemme hänet vihdoin onnellisesti ja terveenä saapuneena Martiniquelle,
+jossa hän jättää siipikarjansa erään neekerin, luotettavan
+jumalankieltäjän hoidettavaksi. Tämä, joka oli kovin utelias ja sangen
+omantunnontarkka sekä uuttera siinä mikä hänellä oli tehtävänään,
+keksi ottaa mehiläiset yhden erältään siivistä laskeakseen ne, mistä
+oli ainoana seurauksena, että herkkäuskoinen neekeri tuli käännetyksi
+uskomaan perkeleeseen, niin, enemmän kuin sitä, tuhanteen perkeleeseen.
+
+Laivapappi riensi apuun kuullessaan mustan veljensä hillittömät huudot,
+ja tarjosi hänen lohdutukseksensa tiedon, että mehiläiset ovat saaneet
+neulasensa Jumalan tahdon kautta, mikä melkosessa määrässä vahvisti
+neekerin uskoa häijyyn Jumalaan, jota kutsutaan perkeleeksi. Kaikki
+toisetkin mustat siirtolaiset, jotka olivat useita kertoja koettaneet
+syödä "sokerikärpäsiä", olivat valmiita suosiollisesti vastaanottamaan
+tämän uuden perkeleopin, ja turhaan pani kunnon pastorimme
+vastalauseitaan tätä vastaan.
+
+Niin pitkälle oli tultu, kun syksy saapui. Hunajasato tuotti ainoastaan
+mitättömän vähän pastorille, ei oikeen tiedetty mistä syystä.
+
+Oikeastaan pääsi pastorissa vallalle imelänhapan tunne näitä
+kansanvillitsijöitä vastaan, jotka ottivat itselleen vapauden olla
+tekemättä mitään ja levittivät kirottua perkeleoppia.
+
+Talvi menee ohitse sateetta ja lumetta. Kunnon pastorimme makaa
+riippumatossaan, joka on kiinitetty kahteen palmupuuhun, ja antaa
+kastepuvussa olevan mustan sisaren leyhyyttää raitista ilmaa itselleen
+sillä aikaa kun hän miettii kysymystä Jumalan olemassaolosta.
+"Juoppojen Jumala", sen voi vielä ymmärtää, mutta neekerien ja
+mehiläisten Jumala — sitä kannattaa miettiä. Ja hän miettii,
+samalla kun suosiollisesti ja surkutellen silmäilee neekeritärtä,
+joka oli kokonaan paljastettu — käsityksestä ensimäisen miehen
+syntiinlankeemisen syistä.
+
+Siten kului talvi, kevät ja kesä, ja mehiläiset vaan yhä jatkoivat
+neekerien kurjien sielujen turmelemista. Kun syksy oli saapunut,
+oli pastori koko utelias saamaan tietää, miten mehiläiset olivat
+menetelleet talvivarastojensa suhteen. Eräänä kauniina päivänä kävi hän
+käsiksi työhön, Cesarin, mehiläisvartijan avulla, ja aikoi verottaa
+pesiä.
+
+Voi käsittää hänen hämmästyksensä, kun hän ei nähnyt merkkiäkään
+hunajasta. Hänen ensimäinen epäluulonsa lankesi Cesarin päälle.
+
+— Oletko syönyt hunajan, senkin nauta? — huusi hän.
+
+— Ei, massa, nigger ei syödä kärpäslikaa.
+
+— Tarkotat hunajaa.
+
+— Se, mitä kärpäset likaavat, niin massa. Kristityt olla liansyöjiä,
+nigger ei.
+
+— Ei se ole lantaa, se on niiden talviruokaa.
+
+— Ei meillä ole mitään talvea.
+
+— Se on totta, sinulla on aivan oikein, mutta mehiläiset ovat joka
+tapauksessa pakotettuja keräämään hunajaa, koska se on niiden vaisto,
+käsitätkö, Jumalan tahto, sanalla sanoen.
+
+— Jumala tahtonut, että kärpäset syövät talvella, mitä likaavat
+kesällä? Ei voida käsittää sitä, massa!
+
+— Mutta, senkin pässinpää, niiden täytyy joka tapauksessa kerätä kutsu
+sitä miksi tahdot. Jos on Jumala taivaassa, niin tapahtukoon hänen
+tahtonsa!
+
+— Mutta, pyhä isä, entä kärpästen tahto sitte?
+
+— Oh, älä tule puhumaan, että luontokappaleilla voisi olla tahtoa.
+
+— Miksikä ei, veli? Ja miksi kerätä talveksi, kun sokeriruokoja on koko
+vuoden ympäri käsillä? Ei olla mitään tyhmeliiniä, nuo pikku elävät.
+
+Pastorin järki sumeni. Olisivatko mehiläiset todella huomanneet, ettei
+niiden enää tarvinnut kerätä varastoa kylmän vuodenajan varalta,
+senvuoksi että sokeriruokoja oli aina saatavana?
+
+Kauheat epäilykset saivat pastorin sielun valtaansa. Jos mehiläiset
+voivat ajatella, olivat esteettömiä vetämään johtopäätöksiä ja
+muuttamaan ikuisia määräyksiä mielensä mukaan, mihin joutuvat silloin
+vaisto ja sallimus? Joutuneena toivottomuuteen ja täynnä suuttumusta
+näitä mehiläiskelvottomia kohtaan, kävi hän eräänä päivänä vihapäissään
+särkemään pesiä. Mehiläiset, jotka raivostuivat siitä, että niitä
+tällä tavalla ajettiin ulos, syöksyivät laumottain pastorin päälle,
+joka ei enää ollut sotakelpoinen, vaan lopuksi joutui tappiolle ja oli
+pakotettu turvautumaan vuoteeseen.
+
+Kärsimysten pitkien öiden kuluessa sai hän aikaa katuakseen uskoaan
+harhaoppiin. Äitinsä hoitamana, jonka hurskaisiin mielipiteisiin ei
+harhaoppinen jumalaoppi ollut vaikuttanut, heitti pastori henkensä
+hänen sylissään, voitettuna takasin lapsuuden uskolleen, tunnustaen
+riemulla todellista jumalaakieltävää uskoa, suureksi iloksi mustille
+seurakuntalaisilleen, jotka olivat saaneet niin kovasti kärsiä neulaa
+terävämmistä todistuksista Jumalan olemassaolosta.
+
+
+
+OMISTUSOIKEUTTA
+
+
+Komea pähkinäpensas kasvoi haassa. Pähkinät olivat kypsiä, kun orava
+tuli sinne heleänä elokuun aamuna.
+
+— Tämä on minun pähkinäpensaani — sanoi se itsekseen ja hyppäsi oksalle
+koitellakseen hampaittensa kestävyyttä herkullisissa hedelmissä.
+
+— Pois täältä, varas! — kuului heikko ääni pensaasta.
+
+— Kuka siellä? — huusi orava ja kurkisteli sinne tänne.
+
+Pian oli se keksinyt pähkinähiiren pensaan juurella.
+
+— Tahdotko laputtaa matkoihisi ja jättää minun pähkinäni rauhaan! —
+jatkoi pähkinähiiri.
+
+— Sinun pähkinäsi — irvisteli orava ja kävi käsiksi pähkinöihin kaikin
+voiminsa ja ensinkään ujostelematta.
+
+— Anna olla, senkin varas!
+
+— Millä oikeudella, jos saan luvan kysyä, kuuluu tämä pensas sinulle?
+
+— Jus primi venientis, ensiksi tulleen oikeudella, jos haluat tietää.
+
+— Erittäin hyvä, herraseni, ja minä otan sen jus primi occupantis,
+ensiksi valtaajan oikeudella. Voima käy oikeuden edellä. Minä olen
+voimakkaampi, siis on minulla etuoikeus sinun edelläsi, näetkös!
+
+— Mitä teillä on täällä tekemistä — löperteli närhi, melun paikalle
+houkuttelemana. Antakaa minun pähkinäini olla rauhassa, muuten saatte
+nähdä jotakin.
+
+Anteeksi, herraseni — vastasi orava heti, — mutta minä olen juuri
+keksinyt tämän pensaan.
+
+— Että sinä olet keksinyt minun pensaani, sen kyllä uskon, mutta millä
+oikeudella olet sen vallannut.
+
+— Olen ottanut sen sillä oikeudella, jonka...
+
+— Sinä olet aivan yksinkertasesti ottanut sen. Ja nyt tulen minä ja
+otan sen takasin.
+
+Samassa silmänräpäyksessä kun närhi aikoo syöksyä oravan kimppuun,
+lentää tiheä kivisade taistelevia kohti, joille tulee kiire lähteä
+pakoon.
+
+— Senkin vietävät — huutavat pojat, jotka olivat tulleet sinne
+keräämään pähkinöitä — nyt ne eivät saa mitään vaivoistaan.
+
+Ja pojat alkavat poimia pähkinöitä lakkeihinsa.
+
+Luulen että pensaiden takana pidetään hauskaa — mutisi vuokraaja, joka
+nyt ilmestyi näyttämölle. — Sallikaa, herrat varkaat, minun hiukan
+kuumentaa teidän korvianne, niin ettei teidän käskyksenne yksityisestä
+omistusoikeudesta joutuisi harhateille.
+
+— Kauniita vapoja nuo, keskeytti hänet korpraali, joka oli tullut
+sinne patrulleineen ja veti nyt esiin miekkansa, juuri semmosia me
+tarvitsemme risukimppuihin.
+
+— Seis siellä — keskeyttää vuokraaja.
+
+— Oletteko te ehkä tilanomistaja? — kysyy korpraali. — Ei, sitä te ette
+ole! Pitäkää sitte suunne kiinni!
+
+— Mutta minä olen vuokraaja.
+
+— Entä sitte! Teillä ei itsellänne ole oikeutta leikata poikki tätä
+pensasta, mutta minulla on.
+
+— Olisivatko lait omistusoikeudesta lakkautetut? — kysyy vuokraaja.
+
+— Kyllä, tällä kertaa, hyvä mieheni; sodan aikana vaikenevat lait, ja
+jos te tahdotte seurata minua tilanomistajan luo, näytän minä hänelle
+määräykseni. Tässä se on.
+
+He menevät, mutta tuskin ovat he poissa, kun rautatie-insinööri astuu
+paikalle työmiesjoukon seuraamana.
+
+Hän pystyttää vatupassinsa, tekee laskuja, sihtailee, kirjottaa
+muistiinpanoja ja jakaa töitä.
+
+— Hakatkaa pois tuo pensas aluksi — sanoo hän.
+
+Sanottu ja tehty.
+
+— Millä oikeudella te otatte vapauden hakata metsää? kysyy
+tilanomistaja, joka on tullut paikalle.
+
+— Pakkoluovutuslain nojalla.
+
+— Vai niin. Olkaa niin hyvä.
+
+Ja tilanomistaja menee tyytyväisenä saamaansa selitykseen.
+
+— Laillista yksityisen omistusoikeuden syrjäyttämistä tuo — sanoo
+korpraali.
+
+— Viimeksi tulleen oikeudella — puhkeaa vuokraaja sanomaan.
+
+— Nyt on meidän kiiruhdettava pakkoluovuttamaan pähkinät — mutisevat
+pojat.
+
+— Minä teen tilauksen — löperteli närhi.
+
+— Tulkaa sitte sanomaan, että löytyy mitään omistusoikeutta — piipittää
+pähkinähiiri.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76962 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..304e496
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for book #76962
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/76962)