diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75622-0.txt | 9776 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 9793 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75622-0.txt b/75622-0.txt new file mode 100644 index 0000000..2ccdab4 --- /dev/null +++ b/75622-0.txt @@ -0,0 +1,9776 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75622 *** + +language: Finnish + + + + +TAKA-LAPPIA + +Kirj. + +Samuli Paulaharju + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Kirja, +1927. + + + + + + +SISÄLLYS + +Aluksi +Tunturi +Autiotupa +Järvikansaa +Tenolaisia +Tenomies kalamiehenä +Tunturien viljaa +Karjanhoitoa +Vanhaa tunturiväkeä +Tämän ajan poromiehiä +Poronhoitoa +Taivaan ja maan merkkejä +Kotaväen perukirjoista +Kaarasjoki +Lapin joulu +Lapin nainen +Lapin naisen käsitöitä +Häätapoja +Lapin lapsi +Lapin katekeetta +Pielpajärven kirkko +Utsjoen kirkko +Vanhat jumalat +Sanaselityksiä + + + + +Aluksi + + +Kesällä 1910 jouduin ensi kerran käymään Taka-Lapissa, Inarin +itärajalla, Patsjoen puolessa. Sitten kesällä 1914 kulkiessani +Suomalais-ugrilaisen seuran lähettinä kolttain luona sain taas tutustua +Inarin-maahan, etupäässä kaakkoiseen rajaseutuun ja sen kansaan. Mutta +vasta 1925 pääsin uudelleen kiertämään Inarin suuria erämaita, jopa +koko Taka-Lappia. Tätä matkaa varten sain avustusta Alfred Kordelinin +säätiöltä. Jutaminen kävi Inarin kirkolta järviseutujen kautta ja +Vaskojoen vartta Angeliin, ja siitä Inarijokea sekä Tenoa alas +aina Jäämerelle asti, poiketen matkalla Kaarasjoella, Puolmakissa, +Puolmakjäyrillä, Uuniemessä ja Vesisaaressa sekä palaten Utsjoen kautta +Inarin kirkolle. Tuli sitten vielä toinenkin matka. Kesällä 1926 +kuljin Patsjoen kautta Vesisaareen ja sieltä Taanaan, Reisivuonoon, +Vuoreijaan, Hammerfestiin, Alattioon, Bossekoppaan, josta Repparfjordin +ja Porsangerin kautta Kaarasjoelle. Täältä oli taas tuttu taival Tenoa +alas Utsjoen Maddajäyrille sekä edelleen yli Petsikon Inarin kirkolle. + +Näiden keräysretkieni tuloksia olen tämän kirjan kappaleisiin +sovitellut, lisäten myös jonkin verran asioita ennen Länsi-Lappiin +tekemiltäni retkiltä. Muistelijoina on ollut nuorta ja vanhaa +lappia, kota- ja pirttikansaa, kalanpyytäjää, jokimiestä ja +tunturilaista, miestä ja naista. Vanhimmat tietomiehet ovat olleet jo +yhdeksättäkymmentään lähenteleviä ikävaareja. Kuollan-Lapin retken +aikaisista puhekumppaneista moni jo makaa Inarin maassa, jopa kolme +1925:nkin kesän kertojamiestä, Andaras Kitti, Heikki Mattus ja Juhana +Lantto, ovat isiensä luona. Nämä kolme vanhaa vaaria olivatkin parhaita +"saarnujia", Heikki Mattus koulumiehenä, Lantto ja valkkopäinen Andaras +vanhoina tunturimiehinä. Hiljainen, hyvänsävyinen Lantto-ukko vaipui +jo parin kuukauden kuluttua, kun oli tietonsa sanellut, Kitti-äijä +pääsi paremmille porotuntureille viime pääsiäiseksi, ja entinen +edelläveisaaja ja nousevan lapin opastaja kutsuttiin lepoonsa kesän +koittaessa. Näitä ikiteilleen menneitä mieluisia ukkoja kirjoitusmies +saa kiittää monista kirjaanpanoistaan, uskoen, että vanhan +Andaraksenkin ääni, joka ei enää tahtonut sujua joikaukseen, on saanut +kirkkaamman soinnun. Hyviä muistelijoita olivat myöskin Jalven muori, +Leppälän Uula ja Ollilan Piettar sekä Lemminvuonon Rasmus Porsanger +ynnä vanha Piera Saara. Monet vielä sekä Inarissa että Tenolla ja +Tunturi-Lapissa mahtoivat kirkkaasti joiatakin. + +Kansan muistelusten ja tietojen kirjoitusmiehen on monessa asiassa +täytynyt turvautua myös pappilain papereihin täydentääkseen kuulemiaan. +Samoin on monesti tullut käytettyä kynää piirtämiseenkin sekä +vielä useammin askaroitua valokuvauskoneella. Pieninä innokkaina +piirtomestari-apulaisina on kynämiehellä ollut joitakuita 10-12, +20-vuotiaita lapinpoikia, kuten Sammel Valle Inarin Jurmusta, Juhana +ja Uula Lantto Angelista, Niila Poini Kaarasjoen Inarijoelta ja Oula +Lukkari Utsjoen Veätshagnjargasta. Muutamia heidän lyijykynänsä +tuotteita on tushipiirroksina jäljennetty alku- ja loppukuviksi. +Näinpä kirjan tekijä saakin monesta mainiosta otsakkeesta ja hyvästä +luvunlopusta olla kiitollinen pienille apumiehilleen. Auliista +valokuva-avustuksesta saan kiittää metsänhoitaja O. Virkkulaa, ja +pappilan paperien monipäiväisestä penkomisestani taas kirkkoherroja +J. Aholaa Utsjoella sekä T. Itkosta Inarissa. + +Taka-Lapin pitkillä taipaleilla on erämiestä juovatellut +vaimonsa, Jenny Paulaharju, myöskin lappeja haastatellen. Hänen +muistiinpanoihinsa pohjautuvat suureksi osaksi naisen elämää, lasten +hoitoa, häätapoja sekä naisten käsitöitä ja karjataloutta koskevat +selostukset. + +Lukujen alkukirjaimina on käytetty vanhojen lapinukkojen puumerkkejä, +joita on poimittu kirkonarkistoista, ja otsakkeihin on jäljennetty +Utsjoen entisten kirkkoväärtien, P. Helanderin, Andaras Helanderin ja +Jousep Lukkarin sekä seksmanni J.W. Holmbergin käsialoja. + +Oulussa marraskuulla 1926. + +Samuli Paulaharju. + + + + +Tunturi. + + +Lapinmaa on suuri äärimmäisyyksien maa. Kun Lappi tahtoo laatiutua +oikein järveksi, se levittäy rannattomaksi tuhatsaariseksi Inariksi, ja +kun se paneutuu erämaaksi, se pystyttää miltei läpi käymättömän korven. +Kun lappi laskeutuu matalaksi jänkämaaksi, syntyy ääretön aapa, ja kun +Saamienmaa kohottaa kamaransa, nousee taivaita tavoitteleva tunturi. + +Tunturit ovatkin laajan Lapinmaan kaikkein valtavimpia ja +ihmeellisimpiä ilmennyksiä, sellaisia suuren Lapin Mestarin +käsi-aloja, joiden rinnalla lattean Lannanmaan suuruudet painaltuvat +matalaan maakamaraan. Aivan sanattomaksi etelän asukas joutuu ensi +kerran nähdessään taivaan rannalla kohoavan tunturin, joka ylväänä ja +paljaslakisena katselee yli metsien. + +Yksinäisinä tahi harvalukuisten vertaistensa seurassa Lapin +eteläisimmät tunturit saavat katsella ympäristöänsä, mikä Lannanmaata +kohden vain latistuu, mutta pohjoiseen päin käy yhä ylpeämmäksi. +Sellaisina Lapinkorven ensimmäisinä etumiehinä seisoo Tornion tiellä +kolarilainen Yllästunturi, Ounaan pitkän tunturijuonnon komea +loppunousu. Kittilänmaan etumaisimpina kumottavat Kumpu-, Levi-, Kätkä- +ja Aakenustunturit, ja Sodankylän tien vartiota hoitavat Käyräs ja +Luosto. Kemijärven takalistoilla on taas paljon kuultu Pyhätunturi +seuralaisineen, Kuolajärvellä komeat naapurukset, Salla ja Rohmoivi, +muita mahtavampina, sekä vielä Kuusamossa Ruka- ja Lunnastunturit +monien pienten joukossa. + +Maanselän vedenjakaja-ylämaa on jo palanen aitoa tunturien Lappia. +Täällä korkeat pyöreälakiset "oaivet" epälukuisina sivuavat toisiaan +ulottuen pitkänä jonona poikki maan aina mahtavaan Talkkunaoaiveen ja +Korvatunturiin saakka. Mutta vasta näiden taivaanpankkojen takainen +lappalaisten maa, Taka-Lappi, on täyttä tunturien maata. Vasta täällä +saa nähdä Lapin luonnon kaikessa mahtavuudessaan, täällä koko maailma +on, niin pitkälti kuin katse kantaa, alastonta puutonta erämaata, jossa +ei metsä peitä silmän tietä. Koko neljän valtakunnan Lapin äärimmäistä +takamaata vallitsevatkin yhtämittaiset ylpeät tunturit kohoten toinen +toistaan korkeammalle, jopa Norjan-Lapissa yleten ikuisen lumen +kattamiksi "gaissoiksi", kunnes Ruijan rannoilla kaikki pirstoutuvat +tuhansiksi kalliopahdoiksi ja äkkipäätä aivan alastomina syöksyvät +sumuiseen Jäämereen. + +Toinen jumala lienee luonut ja myllertänyt Lapin tunturit ja toinen +kyhännyt Lannanmaan kuuluisuudet, Pyynikit, Puijot, Pisavuoret, +jylhähkön Kolin ja harmajan Vuokatti-Pöllyn sekä Perä-Pohjan korkeahkot +Aavasaksat ja Ounasvaarat, Kivalon-penikat ja Karhujupukat. Etelän +ylhäisyyksien tekijä lienee ollut hyväntahtoinen hymyhuulinen +taivahainen Taatto, joka hymähdellen on paiskinut kallioita kokoon +ja kuopaissut niiden väliin hymyileviä lehtorantaisia tuhatjärvlä. +Vähän vain Ukko lienee kulmiaan rypistänyt Kolia kokoon pannessaan ja +valmistaessaan Vuokattia sekä puristaessaan kourastaan Perä-Pohjan +vaaroja. Mutta Lapin tunturien luoja on ollut mahtava korkeuksien +Herra, totinen ja yksivakainen valtias, jonka synkkiä kasvoja ei +liene koskaan hymy liennyttänyt. "Hän katsahtaa maan päälle, niin se +vapisee; hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat", saattaa hänestä sanoa. +Ja kun hän tahtoo, niin "vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat +alas sijallensa, johonkas heidät perustanut olet". Valtavalla, koko +maailmaa tärisyttävällä ukkosen jyrinällä Kallionjylkyttäjä lienee +vyöräytellyt mahtavia vuoria helmoistaan ja sitten suunnattomalla +voimalla ja pitkäisenjylinällä myllertänyt ne epälukuisiksi, taivaita +tavoitteleviksi harjanteiksi, kumuiksi, keiloiksi ja kukkuloiksi. +Ja niin onkin sitten syntynyt Lapin jylhä ja karu, mutta valtava +tunturimaailma, joka ei hymyillen hemmoittele kansaansa. + +Tuskin mikään vaikuttaa erämaan matkamieheen niin voimakkaasti kuin +taivaanrannan täyttävä suurtunturi. Jo kauas, penikulmien päähän, se +monilakisena ja ylväänä komottaa — muistamme vaikkapa suurta +Pallastunturia Muonion ja Kittilän rajoilla tahi eteläisempää +Yllästunturia, muistamme Inarin Maarastatunturista a ja Peldoaivea +taikka Utsjoen kolmea komeaa Ailigasta, muistamme Ruijan monia mahtavia +gaissoja. Oikein päiväkaupoin saa tunturia lähestyä, sen pysyessä aina +vain yhtä etäällä, miltei yhtä käsittämättömissä kuin aavisteltu onni +taikka itse korkeuden Herra. Näet sen joka päivä silmäisi edessä, +tiedät sen olevan taivaan äärellä, vaikka et aina näekään, mutta et +tunne pääseväsi sen lähemmäksi. Ja iltaan painuvassa päivässä tahi +sydänyön auringossa tunturi heittää ylleen kaikkein värikkäimmän ja +pyhimmän haltiahuntunsa sulkeutuen ihmislapsen pääsemättömään +salaperäiseen satujen ja maahiaisten valtakuntaan. Monet suuret jängät +ja vuomat saat vaeltaa, monet porojen polkemat ranniot kierrellä, monet +purot kahloa tahi muuten ylitse keinotella, viimeiset voimasikin +ponnistaa, ennenkuin olet päässyt tunturin jalkojen juurille. + +Siinä se on edessäsi, kohoten niin korkeana ja ylväänä kuin itse +Jumala. Maallisilla mittakaavoilla et saata sitä määritellä, niin +valtava voima ja suuruus asuu suunnattomassa jättiläiskumussa, mikä +harmaanruskeana, jylhäntotisena nostaa pyöreää lakeansa pilvien äärille +asti. Tunnet itsesi vain pieneksi ihmisraukaksi, ja alhaalla aukeava +maailma näyttää kovin kaukaiselta, matalalta ja vähäpätöiseltä. + +Ja kuitenkin olet vasta erämaan valtiaan vierillä, puurajassa, jossa +käkkyräiset koivut vielä kasvavat harvana outana, ja siellä täällä +joukossa seisoo joku kuivunut piippolatvainen kuusenkärrikäs tahi +matala männynkärväs taikka vielä elämästään taisteleva kuusiparka, joka +ihan maahan kyyristyen nöyränä matelee tunturin rinteessä hädissään +tarrautuen joka kynnellään kiinni kovaan kamaraan. + +Sillä suuri tunturi tahtoo olla yksinään. Se ei suvaitse kiireellään +eikä hartioillaan matalan maan kasvillisuutta, vaan ylpeänä, voimansa +tuntevana valtiaana se tahtoo kohota kaikkien kuolevaisten yläpuolelle. +Enintään ne saavat seisoa hänen juurellaan ja suojata hänen jalkojaan, +mutta niiden, jotka uskaltavat yrittää ylemmäksi, täytyy madella +maassa tahi kumartaa selkänsä köykkyyn. Ja sittenkin suuri valtias +hetken kärsittyään karistaa ne pois tahi kohtelee niin yrmeästi, että +itsepintaisimmankin täytyy vähitellen nääntyä ja kuolla. Vain ruskea +riekko ja pieni kiiruna saattavat kesäisin asustella ylhäisimmissäkin +pensaikoissa, ja yksinäinen tunturikurmitsa, kapustarinta, lentelee +kuin haltialintu mättäältä toiselle lasketellen pitkiä haikeita +vihellyksiä. Ja vilpoista tunturituulta noudattaen Lapin sataiset +porolaumat laukkaavat pahimman räkän aikana tunturin raittiiseen +ilmapiiriin. Mutta talven lähestyessä nämäkin elävät pakenevat +armottomasta korkeudesta alemmaksi. Vain tunturien ylimpien rinteiden +kuruissa ja notkelmissa lorisevat pienet hopeanhohtavat puroset +kokoontuen kirkkaiksi kaltioiksi, joista sitten syvistä uumenista +pulpunnut elävä vesi lähtee hyppelehtien rientämään alas avaraan +maailmaan. "Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten +välitse vuotavat", sanakin toteaa. + +Tunturin suuruuden tulet oikein tuntemaan vasta, kun lähdet kiipeämään +sen pyhiin korkeuksiin. Ylin huippu näyttää olevan aivan edessäsi, +ettei muuta kuin juoksaiset ylös. Mutta kun väsyksiin asti ponnistellen +olet sinne päässyt, huomaatkin pettyneesi: olet vasta puolitiessä, +tunturinlaki on vielä korkeammalla. Saatpa toistamiseenkin, vieläpä +monet kerrat pettyä, sillä yhä vain ylin ja pyhin pakenee edestäsi. +Mutta noustessasi saat sentään huomata, että on sitä helpompi +hengittää, mitä korkeammalle kohoat. Sillä pyhien korkeuksien ilmapiiri +on aina raitis ja puhdas. Kun vain jaksat alhaisen maan raskaasta, +tukahduttavasta ilmasta kohota tunturien korkeille vierille, saat +siellä tuntea uuden ja ihanan, ylhäisen ilmanalan, joka ihan kannattaa +ja nostaa sinuakin ylöspäin pyrkiessäsi. + +Pääset viimeinkin tunturin korkeimmalle laelle. Se on suuri, pyöreä ja +tasainen tanner, joka saattaa joka suunnalle syöksyä jyrkkänä alas. +Paljasta alastonta kivirakkaa se vain on, tahi tuulenpieksämä kova +sammal ja jäkälä sekä joku lyhyt korsi kattavat kamaran. Ja ympärilläsi +on avara erämaa levällään kuin suunnaton korkokartta. "Koko maailma" on +täällä silmäisi edessä, niinkuin ennen muinoin Ihmisen Pojalla, koska +hän kiusaajan kanssa seisoi sangen korkealla vuorella. Mutta Lapin +tunturien korkeuksiin ei näy maailman valtakuntia eikä niiden kunniaa, +vaan sieltä saa katsella ainoastaan köyhää ja karua Lapin maata. Ja — +tämän saa suurten ponnistustensa palkaksi. + +Mutta sittenkin: "Huutakaat korkeasti te korvet, riemuitkaat te, jotka +kallioissa asutte ja huutakaat vuorten kukkuloilta". Sillä tämä köyhä +ja karu maa on rikas ja suuri ja ihmeellinen. Tunturinnousija saa +nähdä, miten koko Saamienmaa on täynnä tuntureita, tuntureita vielä +tunturien takanakin aina kaukaisimpaan maailmanrannan sineen saakka, +missä etäisimmät huiput nousevat pilvenlonkina taivaanliepeille. +Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturienjuonnot, toisaalla +kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet ja tshohkat, skaidit, gielakset, +vaddat ja varret. Ja näiden välissä välkkyvät monilukuiset järvet +ja lammet, kohisevat virrat ja koukkuiset joet pikku lompoloineen, +taikka aukenee tunturin alla ääretön alaston aapa tahi suuri +käkkyrämäntyjen seivästämä ruskea jänkä. Joltakulta suunnalta saattaa +näkyä kaukainen lapinkylä, toisaalta pieni pirtti, ja jostakin +tunturin turvasta nousee yksinäisen erämaan eläjän sininen savusuitsu. +Pilkoittaapa jonkin tunturin lomasta pieni valkea kirkkokin, +syrjäisen erämaaseurakunnan vaatimaton Kaikkein Pyhin. Äärimmäisenä +pohjoisessa täyttää taivaanrannan Ruijan tunturien pitkä piiri. +Siellä komeat keilahuippuiset gaissat monikymmenlukuisina, lumisina +ja sinisinä kiertävät ilman äärtä rakentaen suurta selkää halki +Ruijan Tshorgashnjargaa kohden. Ylinnä muita ylpeilee pyhä ja suuri +Rastegaissa, joka monesti peittää päänsä pilviin, joskus nousee pilvien +ylitsekin kurkistelemaan maailmaa. Rohkealle kiipeejälle se näyttää +huipultaan yhdeksän suohkanan maat — Utsjoen ja Inarin, Kaarasjoen, +Koutokeinon, Porsangerin, Läijispiirin, Taanan, Puolmakin ja Uuniemen +— lisäksi vielä suuren Jäämeren. + +Alkuperäinen ja villi on tuntureille näkyvä erämaa. Se on vielä miltei +samassa luonnontilassa, mihin Lapin suuri ja totinen Luoja ajan alussa +sen laittoi. Suurta ja mahtavaa hän silloin rakensi, suurena ja +mahtavana on hänen tekonsa pysynyt. + +Tämä suuri ja mahtava erämaa on saamekansan vanha asuinmaa. +Väkevämpäinsä vainoamana lappalainen on saanut kerta kerralta heittää +monet mieluisemmat maat ja rehevämmät asuinpaikat joutuakseen viimein +jylhän ja karun tunturimaan isännäksi. Mutta jylhässä ja karussa +tunturimaassa lappi sai ammentaa vesistä kaikkein rasvaisinta kalaa, +pyytää erämaista kaikkein komeinta villipeuraa ja jutaa tuhatpäisine +porotokkineen parhaita jäkäläkankaita myöten tunturista tunturiin. Ja +autio maa oli avoinna joka ilman äärelle, meni minne tahansa. Eikä +siellä hako jalkaan pistänyt. Jopa moniin tuntureihin asettuivat +kaikkein väkevimmät lapinjumalat, toiset taas ottivat sijansa +tunturien, vaarojen ja vesien vierille merkillisen näköisiin pyhiin +seitakiviin, ja muutamissa tuntureissa ja tievoissa nähtiin majailevan +ihmeellistä, salaperäistä maahiaiskansaa. Osasipa hirveä Staalukin +valita olinpaikakseen kaikkein kamalimmat erämaat. + +Niinpä tunturienmaa tuli lappalaisten luvatuksi maaksi ja saamekansa +tunturien omaksi kansaksi. Vanha lapinhenki huokui joka suunnalta, ja +lappalaiseen meni tunturinhenki, niin että hän pian oli samaa verta +koko erämaansa kanssa. Pieni nahkoihin puettu saamelaisäijä kepsutteli +tunturien yläisillä puolilla yhtä tuttuna ja pehmeänä kuin pikkuinen ja +karvainen gufitaräijä tunturien alaisilla mailla. + +Sama erämaan kasvatti saamelainen on vieläkin. Järvet ja virrat, +jängät, vuomat ja aavat ovat yhäkin hänen mielimaitaan, mutta +kaikkein parhaita ovat korkeat vapaat tunturit. Matala käkkyräinen +tunturikoivikko on hänen kaunein metsistönsä, vaivaiskoivu, +"tunturipuu", hänen mieluisin polttopuunsa, ja vilpoinen tunturien +tuuli hänen ihanin ilmanhenkensä. + + + + +Autiotupa + + +Vanhan avaran valtamaansa on pikkuinen lappalaisväki jaksanut +kansoittaa kovin harvaan. Vain omille mielipaikoilleen järvien ja +jokien rannoille se on raajinut pälven sinne, toisen tänne. Matkamies +saa monesti päivämäärin painella tunturien palkaita päästäkseen +lappalaisen lämpöisistä toisen lappalaisen lämpöisiin. Varsinkin ne +lapinkeinot, jotka ajavat toisesta asutusta maasta toiseen, kulkevat +leveiden autiomaiden halki. Niinpä Utsjoelle pyrkijän täytyy talven +aikana taivaltaa neljättä penikulmaa autiota järvenselkää ja +tunturia, ennenkuin Inarin Syysjärveltä lähdettyään joutuu Utsjoen +Mierasjärvelle Sammel Laitin uuden pirtin piisin ääreen lämmittelemään. +Kittilän—Inarin pitkän tien taivaltaja saa Ivalo-Matin jätettyään +tunnustella erämaata viisin penikulmin päästäkseen Menesjärvelle, +Jomppas-Jussan turviin, ja jos joku mieletön lähtee Enontekiön +Nunnasesta oiustamaan Inarijoen Angeliin, hänen täytyy kuin metsän +elukan tarpoa villitunturia seitsemin, kahdeksin penikulmin. Mutta +puhkaistakseen autiomaan Koutokeinosta Päiveskentän kautta +Kaarasjoelle lapinkävijä joutuu parin-, kolmensadan kilometrin +eräpolulle. + +Näillä loppumattomilla erämaan keinoilla, jotka eteläisessä +Lapissa halkovat tummia korpimaitakin sekä Taka-Lapissa ajautuvat +viittoja seuraten yli suurien tunturilakeuksien, matkamiehen ei +kuitenkaan tarvitse joutua kokonaan paljaan taivaan armoille, ei +aavalla tunturiselälläkään. Sillä valtateiden varsille on suuriin +autiomaihin pystytetty penikulman, puolentoista päähän pikku pirttejä, +"autiotupia", "välitupia", tienkävijän levähdyspaikoiksi. Utsjoen +tien tunturitaipaleella matkaavainen saa huoahtaa kolmessakin pirtissä: +_Perum-ämmirillä, Petsikolla ja Mierastuvalla_. Kittilän—Inarin +tien kävijälle on varattu _Nilitupa, Mirhaminpirtti, Karvaselän ja +Menesjoen_ välituvat. Ylimuoniosta Hettaan suoraan astuttaessa voidaan +levähtää _Petäjämaan_ pienessä pirtissä ja Hetasta Näkkäläjärven +lappalaisiin käytäessä _Kaijanmaan_ pikku tupasessa. Joka suunnalla, +kaikkein etäisimmissäkin erämaissa, missä ei lappalainenkaan +halua asustaa, on autiotupa saanut sijansa, kun sinne lapinkansa +vain on tallannut valtatiensä. Isolta Inarilta Ruijaan vetävien +vanhojen keinojen kulkijat saavat vieläkin levähtää Tshuolisvuonon +suulla _Pisterinniemen_ pirtissä sekä _Tshuolisvuonon_ tuvassa +ja _Kahkusaaren_ tuvassa Väylävuonon varrella, ja Inarin suurien +selkien soutajat saattavat matkansa mukaan laskea maihin milloin +_Kärppäsaaren_, milloin _Petäjäsaaren_ tuvalle. Inarin takaisen +Iijärven tunturimaiden kiertäjä voi viivähtää vanhassa _Tshielgjäyrin_ +tuvassa Iijärven takana, ja Inarista Tenolle oiustettaessa saadaan +pysähtyä huokaamaan Muotkatunturien mailla, _Giellajoen ja +Luomusjoen_ uusiin pirtteihin. Voipa tummien kiveliöiden kiertäjä +löytää vanhan autiopirtin, _Skietshemtuvan_, Enontekiön, Inarin ja +Norjan rajamailta, Nunnasen ja Angelin väliseltä suurtaipaleelta. + +Jokaiselle lapinkävijälle on autiotupa kyllä tuttu käymätalo. +Yksinäisenä, isännätönnä, emännätönnä se kyhjöttää kaukaisessa +erämaassaan. Milloin vilkahtaa sen harmaa seinä harmaasta lepiköstä +pikku tievalta, milloin se töröttää mäntyisellä kalliosaarella suuren +järven ulapalla; milloin taas pitää vartiota kohisevan erämaan virran +rantatörmällä. Joskus löytää pikkupirtin tunturijärven liepeeltä niin +piiloutuneena, että vain palanen kirkasta järveä, korkeat rantakalliot, +kohiseva pikku puronen ja halkopino mahtuvat samaan maailmaan eräpirtin +kanssa. Mutta tapaa taas aukealla tunturiselänteellä jo kauas +pilkottavan pirtin, joka ylhäisellä asentopaikallaan näyttää olevan +koko Lapinmaan keskellä ja ylimmäisenä. Veden äärelle autiotupa on aina +asettunut, ellei isomman niin ainakin pikkuisen tunturipuron kaltaalle, +niin että puronen voi tarjota erämaan väsyneelle vaeltajalle raitista +virvoittavaa vettänsä. + +Isännätönnäkin autiotupa ottaa ja päästää vieraita kuin ainakin +kestikievari, ja emännätönnäkin toimittaa matkamiehille lämpöisen +yösijan yksin tammipakkasellakin. Kovan laajan lautsan se vain levittää +makuusijaksi ja seinän takaa pitkästä pinosta tarjoo tunturimaan +käkkyräkoivuista hakatuita puita piisiin; lainaapa joskus hyvän +keittokattilankin, vesiämpärin sekä kauhan, ja akkunan edessä on pöytä +raheineen aina valmiina. Ja majan ovelta on tasoitettu pieni palas +tievan alle, niin että outokin heti osaa astua puron parhaalle +paikalle, missä vesi on kirkkain ja rantamätäs matalin. + +Hyvin hauska on levähtää erämaan hiljaisessa pirtissä, ja varsinkin +on mieluista yöpyä yksinäiseen tuntuntupaan yläpuolelle matalan +maailman. Alhaalle painunut kesäpäivä kyllä hiipii pohjoisella +taivaalla tunturihuipulta toiselle, mutta vaisuna ja unihuntu +silmillään, ja tunturi sekä tunturitupa verhoutuu herkkään ja +pehmeään, punertavaan kesäyön harsoonsa. Pirtin piipusta nouseva, +elämää ja asutusta ilmaiseva savukin ylenee punertuen ja hiljalleen +häipyy yhteiseen yötunnelmaan. Mutta alhaalla maailmassa ja +lapinjängillä asuu hallava autereinen murku, aapahaltioiden kostea +öinen hengähdys... Iloisesti tuli liekehtii ja tarinoi avonaisessa +harmaassa lapintakassa tuvan ovinurkassa. Hämärässä pirtissä +tunturikoivujen tuli häilähtelee ja kisailee pienestä ikkunasta +hiipivän öisen päiväpaisteen kanssa. Päivä levittää hienon punahuntunsa +pirtin pöydälle, leveälle lautsalle, ja lopuksi ripustaa sen tummalle +seinällekin yhä uuteen ja uuteen kohtaan, mutta lapintakka +leiskahdellen yrittää aina pyyhkäistä sen pois. Viimein siirtyy päivä +syrjään ja tunturikoivutkin valahtavat nukkuvaksi hiilokseksi. Pirttiin +astuu hiljainen lyhyt tunturin kesäyö. Pirtinhaltiakin, joka tupaan +tulijalle antoi äänettömän tervetulonsa, lepää jossakin lautsan alla +tahi piisin takana. Pieni puro pihan vieressä vain ymmärtävän +hiljaisesti, kuin matkamiestä uneen viihdytellen, haastelee haltioin ja +gufittarien kanssa. Mutta muuta elämän ilmausta ei kuulu. Tunturimaja +vieraineen on nukahtanut, ja erämaa haltioineen on sulkenut suureen +syliinsä pienen pirtinkin. + +Aamulla herättäessä lapinaurinko kiirii jo korkealla tunturien +yläpuolella. Maailma on jälleen laajentunut ja ruvennut elämään. +Suurena kumuna kohoaa taivas yli avaran tunturimaan, yli kaukaisten +ilmanpieliä kannattavien gaissojenkin. Eilisiltainen, öiseen hämärään +häipynyt polkukin on avautunut ja näyttää vetävän viitta viitalta +avaraan rannattomaan maailmaan. Sinne on taas matkamiehen painuttava, +ja palkaalle lähdettäessä tuntuu pirtin lämpöinen haltia äännähtävän: +"Lihku matki!" + +Hyvän suojan tunturien tupa suo vaeltajalle synkällä syyssateellakin, +jolloin avara korkeuksien maailma näyttää häipyvän olemattomiin, +yksin ylhäinen taivaskin alentuvan tavoittelemaan tunturikoivikkoa, +jopa jänkien matalaa vaivaispensastoakin. Vettä tihkuvasta harmaasta +hämäryydestä silloin pirtti nousee polun viereen avaten ovensa ja +tarjoten takkavalkeansa iloisen loimun, joka kuivaa märät rievut ja +lämmittää myrtyneen mielen. + +Mutta vasta talvella, kun pimeä ja pakkanen ovat ohjaksissa tahi +määrätön purkuilma riehuu tunturissa ja jängillä, on tunturin pieni +tupa matkamiehelle pelastuksen pirtti. Miltei kokonaan lumeen +hautautunut pahainen pöksä on umpeutuneen tien tarpojalle kuin taivaan +talo, ja lapintakan tuli lämmittää suloisemmin kuin konsanaan kotoinen +takkavalkea. Pohjaton yö on kyllä ulkona ja saattaa vielä myrsky +seiniä ryskyttää, taikka taas pakkanen panee parhaansa ja pohjoinen +taivas yhä vain loimuaa pakkasiksi, mutta pirtissä on lämmintä ja +valoisaa. Keskellä autiointa lumitunturia lapinvaeltaja on löytänyt +pienen turvallisen kodin, jonka onnellinen asukas, jopa isäntä hän +sillä hetkellä tuntee olevansa. Tuli takassa vain hulmuaa, tohisee ja +tarinoi, ja hehkuvia kipunoita kimmahtaa tuon tuostakin savutorvesta +piirtäen mustaan yöhön kymmeniä kirkkaita kaarroksia... Lapin myrsky +möyrytköön seinän takana mielensä mukaan... kunhan vain vanhat +lapinhenget antavat pirtin asukkaalle yörauhan. + +Sillä kaikissa tunturituvissa ei matkamiehelle anneta rauhallista +yösijaa, vaikka hän sitä sievästi pyytäisikin. On sellaisiakin suuren +erämaan pirttejä, joissa vanhat henget elämöivät joskus niin kovasti, +että kulkijan täytyy paeta yön selkään. Kaijanmaan tuvastakin on +yöpyjä väliin ajettu pois kesken unensa, ja Vaddevarren pirttiin Ruijan +tuntureilla vanhat äijät tulevat toisinaan sellaisella voimalla, että +maa jalmahtelee ja seinät sekä kaapit tärähtelevät. Moonas-Mooninkin +täytyi sieltä kesken yötä painua viisipenikulmaiselle talvitielle, +kun äijät rupesivat repimään kattoa pois päältä. Samanlaista möykettä +pidetään eräässä Taanan tunturien pirtissäkin ja pelotellaan vieraita +ulos. Mutta Uulas-Aslak ei kyllä pelännyt, keitteli vain lihaa ja kalaa +ja heittäytyi lautsalle nukkumaan, vaikka vanhat tulivat jyristen +pihamaalle ja lopulta nostivat katonkin pois, niin että tähdet vain +lautsalle tuikkivat. Mutta kun Aslak makasi vain ja odotteli aamua, +pantiin katto paikoilleen ja lakattiin meluamasta. + +Autiotuvan ovi on alati avoinna kaikille käydä mielensä mukaan ulos +ja sisälle sekä yöllä että päivällä, niin kesällä kuin talvellakin. +Tuli vaikka kuninkaasta ensimmäinen suurherra Englannista tahi Aukusti +Hietanen Muoniosta, tulivat vaikka herrat Thingstad ja Iversen +Berlevaagista tahi Sateri Iämsä ja Jauhiainen Lannanmaasta, tuli +Filemon Flink etelästä tahi Klemet Helander Utsjoelta, kaikki otetaan +vastaan samalla tavalla. Iso-Kruunu onkin isännättömän talon näkymätön +isäntä, ja Ison-Kruunun sekä Oulun länin "Kuvernöörinviran puolesta" +Ivar Poppius ja A.V. Lindholm julistavatkin seinään kiinnitetyn +paperin, N:o 4663, ensi pykälässä, että "Jokainen matkustaja tahi +luvallisilla asioilla kulkija on oikeutettu yhden vuorokauden ajan +asumaan autiotuvissa ja sinä aikana tarpeekseen polttamaan tuvalla +olevia kruunun halkoja". Vain "Riekonpyytäjät, poromiehet ja +kalastajat, jotka oleskelevat samalla seudulla... eivät saa käyttää +matkustavaisten tarvetta varten rakennettuja autiotupia asuntoinaan". + +Ja Suomen sekä Lapinmaan kansa vaeltaa tietä ja käy tuvassa, ynnä +suuren maailman matkamiehetkin tulevat ja menevät. "Tästä ovesta +on moni poika kulkenut", toteaa erään tuvan ovipieleen piirretty +kirjoituskin. Oven ahkerasta käynnistä kyllä kertovatkin monen +pirtin kiiltäviksi hankautuneet lautsat, kulunut lattia ja kaikkein +enimmin lukemattomat nimikirjoitukset ja kuvat pitkin seiniä, ovi- ja +ikkunapieliä. Poppius ja Lindholm kyllä paperinsa neljännessä pykälässä +lukevat lakia. "Nimien, puumerkkien y.m. piirteleminen seiniin tahi +muualle tuvissa sekä kaikellainen muu vahingonteko tuville tahi +kalustolle on ankarasti kielletty", he sanovat, terästäen kuudennessa +pykälässä: "Rikkomuksesta rangaistaan uhkasakolla 10-20 markkaan". +Vieläpä jotkut tuntemattomat matkamiehet esiintyvät virkamiesten +apumiehinä ja muiden kulkijain kirjallisina neuvonantajina. "On kovin +ruma että seiniin piirtelevät nimiä", joku moitteeton moittii, toisen +toimittaessa ilmiannon: "Jauhiainen on pilannu huonee", ja kolmannen +kirjanoppineen manatessa: "Net on laiskat ja sivistämättövät ihmiset +sanno Pramatu". + +Mutta matkamiehen, niin suomalaisen kuin lappalaisen sekä +ulkomaalaisenkin, pitää sakon uhallakin saada kirjoittaa, piirtää +taikka veistää nimensä tahi puumerkkinsä ja varsinkin "y.m:n" joka +paikkaan, missä vähänkin on sijaa. Vielä enemmän, kun tunturikievarissa +ei ole vieraskirjaa, johon saattaisi piirtää ja merkata, mutta seiniä +kyllä on. Ja seinät sanovatkin tuvassa majailleen, milloin Gabriel +Mujoa, Jaako Kempiä, Olli Tapijolaa, Magga Katarina Helanderia, J.V. +Holmbergia, Piera Lensmania, Juhan Erkki Angelia, milloin ketäkin. +Otto Grönholma antaa tietää tulevansa Norjasta, ja Villiam Mämmi +ilmoittaa: "På väg till sverge, reser genom finlant till sverge". Mutta +pitkä Roopinpoika on lyhykäisten lappalaisten kummaksi lyijykynäillyt +käyntikorttinsa suoraan kattohirteen: "J.R. Robinson Clements +Strand London". Nimismiehen ajelema viinatrokarikin on heittänyt +vierailukorttinsa Petäjäsaaren pirtin oviseinään ohjeeksi jäljestä +tulijalle: "kulki tästä kerran Villeeniki ohi". Jopa samassa pirtissä +nähdään, että "tästä kulki kolme hessua ja yksi kuollehen ruumis". + +Mutta "luvallisilla asioilla kulkijat" eivät riipustele autiotupiin +ainoastaan luvattomia nimikcrttejaan, vaan paljon muitakin sydämensä +kyllyyksiä. Kun Ivar Poppius kumppaneineen manaa: "Jokainen +autiotuvissa kävijä lakaiskoon tuvalta lähtiessään lattian, kantakoon +rikat paikkaan, joka on vähintäin 10 metrin päässä tuvalta", ja tämän +vielä joku suurkiitoksen ansaitseva vieras vahvistaa, lisäten paperiin: +"Huomaa jokkainen tuvasa kävijä laskan lattian", niin jo muuan epeli +niskuroi: "Enkä viitti lakasta lattian kun en ole talon mies". Toinen +vähän toimellisempi kyllä todistaa: "Lattian lakasin muta en viiti +kanta rikoja 10 m pähän". + +Vaikeat ovat Lapin tunturitien taipaleet, jos ne niikseen heittyvät, +ja matkamiehen täytyy toisinaan viimeisin voimin riehkaista talvisissa +erämaissa. Moni matkustavainen onkin huokaillut tunturituvan seinille +matkansa vaivoja. Niinpä muuan on piirtänyt Peruna-ämmir-tuvan +ovipieleen: "minä tullin 5.6.-23 utsjovelta Ja lunta olli niin paljon +että en voinut kostuvan paikoin olli 3 korteli Olli kova pakkanen". +Toinen taas pelkää, kun "Lunta sataa oikein kosolta en tietä miten +pitänee päästä yli petsikon". Tähän kyllä kolmas höräyttää: "huono mies +kun yhen Petsikon ei pääse yli". Mutta Utsjoen lappalais-paralla on +kyllä ollut kaikkein kovimmat kokemukset. Hänen matkakertomuksestaan +saamme palasen lukea Perum-ämmir-tuvan oviseinästä: "minä dulin +Jnarissa marrasgun vimisen Päivä mutta se oli gehnoton matka gun Jnarin +laiset oliivat goonet däitä Pussia minun dian Palle". Mutta vieläkin +kovemmat vastukset olivat inarilaisella Utsjoelta tullessaan. "Utsjoven +Jsot tääi laukoivat tietää pitkin että olivat ainna poikitai nin kuin +tunturi", Inarin ukko selostaa Petsikko-taivallustaan, lisäten perään: +"eikö ollut Jso tääi". + +Porojenmailla puhutaan poroista, ja poroissa tunturitupienkin +lappalais-vieraitten ajatukset usein askaroivat. Perum-ämmir +-tuvankin seinässä nähdään muiden kuvatusten rinnalla useita porokuvia +selityksineen. Siellä muuan lapinukkopahanen päästää pitkäkoipista +jutoaan puusta huutaen: "Ostaka hyvä ajohärgä tästä niin saatte monta +lystijä tunnija ajosta". Seisoo siellä tunturinharjalla, Utsjoen +tienviitan juurella, "Kouho utsjokilainen" kädet levällään uhkaamassa +etelänmiestä, joka mäen alta ajaa porolla manaten: "kyllä piru väistyt +silmäni verran". On seinälle kuvattu kokonaiset kilpa-ajotkin lapin +judoilla. Siinä eräskin peskiukko rukattaa Jäärällään täyttä laukkaa +arvellen saavansa ensi palkinnon, toiset ruukaltavat perässä minkä +ennättävät, ja kaikkein kauimmaisena ajaa jutkistaa piippusuinen vaari +laiskalla porolla. Mutta tämän viimeisenkin vain "ensimmäisen palkinon +pitäs savuta". + +Muutamat matkamiehet taas ovat vaivattuja muista asioista, kuka +mistäkin. Joku tytär-ihminen purkaa harmiaan eräpirtin oviseinälle: + + "Ennen minä kiviä + ja kantoja niitän + ennenku oman kylän + poikia kiitän". + +Muuan luvallisilla asioilla kulkija on luultavasti kateellisin mielin +ahertanut esiin: + + "Eigä se kellän + niin hauska oo olla + kuin Kunnan antin muialla". + +Mutta kun Mamselli-Pekka on päässyt rikkaan lesken isännäksi, niin jo +muuan, luultavasti osattomaksi jäänyt kilpakosija, paiskaa mielialansa +Petäjäsaaren pirtin peräseinään, ihmetellen: "Miksi on tuolla mamselli +Pekalla niin pitkä ja väärä nenä ja kuin se on vielä akanki saanu". + +Yksinäisen erämaan tuvan suuressa painostavassa hiljaisuudessa +lapintien taivaltaja, yksinään pitkää pimeää iltaa istuessaan ja +sammuvaan hiilokseen tuijottaessaan, joutuu helposti mietiskelemään +ikävänsä ja apean mielensä perusteita. Viimeistä savukettaan haiutellen +hän saattaa silloin pistellä tyhjän savukelaatikon kanteen: + + "Miksi kaipaa Ihmis + lapsi miksi kaipaa + ystävän miksi ei vihdy + Ihmis lapsi miksi ei + vihdy yksinän. + + Siksi kaipa Ihmis + lapsi siksi kaipa + ystävän: kun on + luotu Ihmis lapsi + kuin on luotu + lempimän". + +Monet autiotuvan matkamiehistä lienevät ikuisia maailmanrannan +kiertomiehiä, jotka alituisesti ollen menossa ovat polkeneet jänkää jos +tunturiakin. Sellainen ikuinen vaeltaja saattaa lopulta jo katkerana +kapinoiden vuodattaa sydäntänsä äänettömälle pirtillekin: + + "Voi jos sais jo tästä + kulkian elämästä laata + ettei aina tarttis täsä + autiotuvan pritsillä maata". + +Mutta toinen maailman matkalainen ei viritä valitusvirttä, vaan +alistuen kohtaloonsa ottaa vastaan tuulet ja tuiskut vain lauleskellen: + + "Kulkia poika huikeissaan + näkee myötä ja vasta maata + ajatella tuulella tyventä + ei kulkia poika saata". + +Näin kaukaisen tunturituvan vieraat tulevat ja menevät, toiset +huolissaan ja vaivojansa valitellen, toiset vain nauraen, leikkiä +laskien ja lauleskellen. Sillä sama tapa on ylhäällä tunturien mailla +kuin alhaalla isossa maailmassakin. Toiset lähtiessään paukauttavat +tyytymättöminä tuvan oven kiinni, kiroilevat hyvästiksi ja iskevät +seinään: "Hyvästi nyt hiton mägitupa en ole vain huomena täsä se on +ensimäine ja viminen". Mutta toiset taas eroavat hyvässä sovinnossa +pirtistä ja pirtinhaltiasta saaden mukaansa haltian matkasuosion. +Elli Maarit Nuorgamkin piirtää ihastuneena Petsikkotuvan ovipieleen: +"Hyvästi Nyt Kaunis Talo". + +Niinkuin vaihtuvat päivät ja yöt, aurinkoiset kesät ja pimeät talvet +aution erämaan tuvan vaiheilla, niin alituisesti erämaan palkaiden +kulkijatkin tulevat ja menevät. Lapin loputon keino tuo ja vie, +pitää ja päästää. Matkamies saapuu tunturista, viivähtää tuvassa ja +taas katoaa tunturiin, monet enää koskaan palaamatta. Eikä tie tiedä +kävijäänsä, eikä tupa tunne tulijaansa. Mistä lienee tullut ja mihin +mennyt sekin matkamies, joka on piirtänyt Petsikkotuvan seinään kenties +hyvinkin monen tuvasta lähtijän ajatuksen: + + "Edesmenneet + jättävät terveisiä + peräs tuleville". + + + + +Järvikansaa. + + +Inarinmaa on suurien järvien sekä suunnattomien jänkien ja aapojen +maa, jota vahvat tunturit ja tunturijonot pitävät vallassaan vain +reunapuolilta ja rajamailta. Kaikkein ylpeimpänä vallitsee täällä +mahtava Inari, kaikkien Lappien laajin järvi, melkein merellinen +ulappa, johon mahtuu kolmisentuhatta saartakin, vielä saarillekin pikku +järvensä, ja jonka kymmenet vuonot ja rantapoukamatkin, Joensuunselät, +Ukonselät, Satapetäjäselät ja Tsharmivuonot jo saattavat käydä +suurjärvistä. Rannatonta ilmanäärta kohden Inari saattaa soudattaa +tuntikaupoin pitäen kuitenkin aina vierillä saaren saarensa perästä, ja +taas vuorostaan ohjailla kulkijaa monin neljänneksin kapeita "nuoria" +pitkin selältä toiselle. Pieniksi jäävät tämän valtaveden rinnalla +Inarin muut isot ulapat, _Paadar- ja Muddusjäyritkin_ länsipuolen +tunturien lähiseuduilla sekä _Iijärvi_ pohjoisissa erämaissa, +puhumattakaan vähän pienemmistä vesistä, _Hammas- ja Syysjärvistä, +Peldo-, Säyts-, Paudi- ja Njaammijäyreistä_ ynnä monista muista. +Avarat ovat Inarin aapamaatkin. Monet järviseutujen jängät ajautuvat +komeina tunturista tunturiin vain kurotellen kättä toisilleen +petäjäisten karimaiden ja koivikkosaarekkeiden lomitse, rakennellen +kaikkein mieluisimpia kesämaita kenokaulaisten kurkien kahlata ja +luikkailla sekä reheviä rantapuolia lappalaisen viikatteineen liikkua. +Toimeentulostaan ja arvostaan arka synkkäluontoinen kuusi ei enää +viihdy näillä mailla, vaan pysähtyy jo Ivalon lantalaisrannoille. +Mutta vähemmän ylpeä petäjä kyllä saa riittävän elatuksen ja pystyttää +suuren seurakunnan vielä Syysjärven rantamaille, jopa kokoaa joukkonsa +kaukaiselle Puksaljäyrillekin, muutamien rohkeimpien ponnistellessa +ylös aina Utsjoen suulle asti sekä seikkaillessa kevein kengin kauas +vetelien jänkien navoille. + +Täällä kuusimetsien takana, petäjien ja koivujen kasvinkumppaleina, +elää Inarin lappalainen. Monilukuisten järviensä ja jänkiensä vaiheilla +tämä järvikansa asuu ja hyvin viihtyy, vieläpä pitää maatansa kaikkein +kauneimpana ja parhaimpana maailmassa, ainakin Utsjoen, Reisivuonon, +Koltan ja Lannanmaan rinnalla. "Kauniimpi paljon on Inari... ja +puoremus", järvilappalainen ylistää asuinmaataan, "koska täällä ei ole +vuoria eikä korkeita maita... suuria jänkiä vain isojen ja kalaisten +järvien ympärillä". + +Jo ikivanhoista ajoista ovat inarilaiset, Suomen muinaisten +lappalaisten lapintavoissa säilynyt jälkijoukko, eläneet erämaassaan. +Toistakymmentä sukua kierteli kiveliöitä siihen aikaan, kun heistä +ruvettiin pitämään pykällyskirjaa, ja toistakymmentä vanhaa sukua +asustaa samoilla järvikentillä vieläkin. Suurimpana sukuna, +sadankolmenkymmenen sielun voimana, vallitsee vanha _Valle_, joka +ennen eleli etupäässä Patsjoen puolessa. Miltei yhtä suurena ja +vanhana, yli satalukuisena, asuu _Aikiokin_, joka piti majaansa +Inarinmaan keskivaiheilla, mutta on jo nostanut vankkaa polvea +ulkopuolelle Inariakin, Utsjoen varsille, Varenginvuonolle, +Kaarasjoelle ja kaukaiselle Puolmakjäyrillekin. Lähes satasieluinen +on Patsjoen puolia kansoittanut _Sarren_ suku, ja keskimaita hallinnut +_Saijets_ on saanut maailmaan kahdeksisenkymmentä inarilaista. +Vahva ja vanha on _Morottajan_ seitsenkymmeninen pesue, joka on +raapinut parhaastaan Patsjoen seutuja ynnä Ivalon suupuolen maita +sekä antanut alun lantalaistuneille Akujärville, Kiviniemille ja +Huhtamelloille, joita lienee yhtä iso pahna kuin vanhaa pääsukuakin. +Seitsemääkymmentä lähentelee _Mattustenkin_ joukkokunta, joka asustaa +parhaastaan Paadarjäyrin seuduilla. Paljon on _Paadareitakin_, lähes +kuusikymmeninen kansa, vaikka he näyttävät polveutuvan Aikioista, +jotka entisaikaan asettuivat kalamiehiksi Paadarjäyrille, sekä taas +puolestaan joutuessaan lantalaisten kanssa sekauksiin muuttuivat +Mannermaiksikin. Vanha _Kuuva_ on saanut nimiinsä vain kolmisenkymmentä +lapineläjää, eikä itäpuolen mailla liikkunut _Paltto_ ole ennättänyt +kolmeenkaankymmeneen inarilaiseen, mutta on sensijaan toimittanut ison +joukon jälkeläisiä Utsjoen Tenolle. Mutta _Mustan_ pahnasta on päässyt +vain parikymmentä eläjää, ja pohjoisia erämaita raatavan _Mujon_ +kietkamessa kiikuteltuja seurakuntalaisia on pystyssä ainoastaan +puolitoistakymmentä. + +Seitsemänsadan vaiheilla on tämän järvikansan koko nykyinen pääluku. +Mutta parisataa vuotta takaperin asui Inarin järvikentillä vain +viitisenkymmentä kotakuntaa käsittäen puolikolmatta sataa kalansyöjää. +Silloin — vv. 1731-1750 kirkonkirjan mukaan — kierteli Inarin +erämaita Valleja jo kuusitoista perhettä, Aikioita seitsemän +kotakuntaa, Saijetseja viisi ja Morottajia neljä joukkuetta, Kuuvaa +ja Mattusta kolme kotaa sekä Palttoa ja Mujoa kaksi savua. Mustaa ei +silloin vielä ollut mukana, ei myöskään Sarrea eikä Paadaria. [Musta +ja Paadar esiintyvät ensi kerran kirkonkirjoissa 1751-1765. Sarre +vasta myöhemmin.] Mutta sen sijaan oli joukossa vanha _Paukuni-Jouni_ +perillisineen ynnä _Uddaisin Yrjänä_ ison joukkonsa kanssa sekä pari +kotaa vanhaa _Sauvan_ sukua. Näistä kyllä Taukurn joutui aikaisin +Ruijan puolelle, ja sinne Uddais-Yrjänänkin pojanpojat 1800:n vaiheilla +sukeusivat. Sauvan Sammel-Andaraksen pojat, Piettar ja Jussa, +siirtyivät Utsjoelle, edellinen asettuen Mierasjärvelle kotamieheksi, +jälkimmäinen lasketellen alas Nuorgamiin, jossa nai Norganin Mikkelin +Biritin, nousi seksmanniksikin ja mainittiin vanhana "Kontti-Hannuksi", +koska halvauksen saaneena liikkui konttaamalla. + +Mutta hyvin kaukaisina kirjattomina aikoina oli Inarin järvi-kansaa +ollut vielä vähemmän. Vanhan Paltto-Sammelin tutkimusten ja +muistelusten mukaan oli Inarin saarilla ja erämaissa asustanut +muinaiseen aikaan vain joitakin kymmeniä metsäläisiä, joista +muu maailma ei tietänyt mitään. Omia olojaan olivat inarilaiset +eläneet, tulenkin tehneet vain kahta kuivaa koivukalikkaa vastakkain +hiomalla ja ruukaltaneet pakoon kuin metsänelukat, kun heidät oli +sattumalta löydetty. He olivatkin olleet tavattomia juoksemaan, +koska olivat syöneet vain peuran ja linnun lihaa sekä kalaa, eivätkä +ensinkään olleet harjaantuneet suolaan. Sillä se ihmissuku, joka +ei syö suolaa, on paljon keveämpää kuin suolaan harjaantunut. Vain +talvella paksun lumen aikana oli inarilaiset voitu ajaa kiinni sekä +kastaa kristinuskoon, ja sitten oli heille annettu suolaakin. Mutta +kun metsäläiset olivat keittäneet jousella ammuttua viljaansa, he +olivat paiskanneet lihakattilaansa erinomaisiksi kiitettyjä suoloja +kauhallisen jokaista syöjää kohden ja saaneet väkevän keiton. Kiireesti +olivat vastakristityt lennättäneet suolan takaisin antajilleen, että +"i lee puerre..." ei ole hyvää. + +Eri heimoa on tämä Inarinmaan järvikansa kuin muu lapinsuku. +Sen tietävät inarilaiset kyllä itsekin, ja sen tietää koko Lappi +ja varsinkin Tunturi-Lappi sekä Utsjoki. Kolttain rajanaapurina +inarilainen on aina asunut, jopa monet koltat muistelusten mukaan +ovat ennen asustelleet monilla inarilaisten nykyisillä olinsijoilla +kalaa pyytäen, yksin talvellakin verkoilla jään alta juomustaen, ja +jättäen kotasijojaan kaikkialle kaukaisten tunturi- ja metsäjärvien +saariin ja rantamille. Joku inarilainen taas on puolestaan ajautunut +Koltanmaalle. Utsjokelainen uskookin inarilaisen olevan koltan kanssa +samaa sukujuurta. Ja kaikki kyllä tietävät koltan puolestaan olevan +itse kontion kanssa samaa pahnaa, jopa niin vahvasti, että kolttaäijä +vieläkin saattaa milloin tahansa muutaltua karhuksi ja nukkua talvensa +ryteikössä hangen alla, päältä kyllä vain kontiona, mutta sisältä +kolttana. Siksi koltta ei syökään karhun lihaa eikä salli rikkoa sen +luita. Eikä vanha inarilainenkaan rikkonut kontion konttiluita, mutta +lihaa kyllä söi. Luut hän vei metsään kiven alle, kallon nosti puuhun +ja pari hammasta ripusti vyöhönsä selän taakse. + +Inarilaisen puheenparsikin on toisenlaista kuin muu lappi. Senkin +tietää koko Lappi. "Se on sellaista kuin se alussa on ollut, kun siellä +saarissa ovat asuneet ja puhuneet", utsjokelainenkin on Paltto-Sammelin +mukaan tutkinut. Ja niin onkin, Inarinkieli on ikivanhan suomeniapin +rikasäänteistä haastelua, joka vieläkin soi pehmeäsävyisenä ja +taipuisana kuin linnun liverrys — samoin kuin itse inarilainenkin +on liikkeissään sävyisä ja hillitty. Yksin kotoiset kirosanansakin +inarilainen suhauttaa pehmeästi ja sievästi. "Puallu-njunni!" hän +saattaa suutahtaessaan noitaista, ja se merkitsee samaa kuin nappinenä, +paholainen, tahi hän manaa: "Tuonne-rokke!" vainaja-raukka, taikka +suhahtaa: "Tshuajatsh!" varjo, kuvajainen. Voi hän manata vieläkin +vaatimattomamman asian kautta, niinkuin "Tshote-piddä!" takinkappale, +vieläpä saattaa joskus kuulla vanhan muorin vannovan: "Vuoi, +miessi-rokki, fiermi ko lie tshurrum". [Voi vasaraukka, vasanraato, +verkko kun on sotkeutunut.] Vain ankarammin paatuessaan inarilainen voi +kirota lannanmaan tapaan: "berkkula — berk-rokoo" tahi voivotella: +"Vuoi Anarish birru, kullaa munji!" [Voi Inarin piru, kuule minua.] + +Mutta muu Lappi ei pidä inarilaisen kielestä eikä puheenparresta. +Kaikki naapurit sitä vain halveksivat. Koko Lappi tietää kyllä, että +silloin kuin Baabelissa kielet sekoitettiin, sekaantui lappalaistenkin +kieli, mutta "inarinkieli meni niin sekaisin, ettei selvene ennenkuin +tuomiopäivänä". Tenolaisenkin täytyy todeta, että "inarinkiili on +huonu lappi... Se on niin kuin russankiili... mii emmen ummarra". +Niinpä inarilainen sanoo, että hän "saarnuu" silloin kun hän puhuu, +mutta tenolainen taas "haarlaa", ja kun järvikansa sanoo saarnuvansa +"sudnista" tarkoittaen hiekkaa, Tenon asukas haarlaa "sandusta". +Järvillään Inarin kalamies soutelee "käärbasilla", kun taas tenolainen +istuu onkineen "vanasissa", ja kumppalina on Inarin ukolla "kueimin", +kun tunturimiehellä on "skihpar". Länsipuolen inarilaisen kanssa +Tenon mies jotakuinkin pysyy asiassa, mutta "toisen puolen", Patsjoen +seudun lappalaisen puhe jo menee käsityskyvyn ylitse. Tenojokelainen +ei ennätä kuulla, mitä Patsjoen puolelainen puhuu, "kun sen kieli +on kuin maahiaisen kieli... se puhisee vain kuin manalainen... puhe +menee kuin koski, elikkä Porsangarin kieli... po-po-po-po-po..." +Nauraa utsjokelainen ja tunturilappi vain inarilaisen palvelustyttönsä +merkilliselle saarnumiselle ja surkuttelee hänen taitamattomuuttaan. + +Köyhiksikin isoisemmat naapurit Inarin järvikansaa halveksien sanovat. +"Vieläpä ne... Mitäpä kun inarilainen", Teno ja tunturilappi helposti +naurahtaa. Tshorgashnjargankin entinen noita vanhassa, kautta Lapin +tunnetussa, eri seutujen lappalaisia pilkkaavassa joiussaan sanoo +inarilaisia "Anarash kaitshiijuöligeiksi", Inarin keiturikoiviksi. +Eivätkä vähäväkiset järviensoutajat suinkaan mitään maannapoja olekaan, +eivätkä suuria tunturien isäntiä. Järviensä rannoilla inarilaiset ovat +iänkaiken asuneet, kesänsä isolla Inarilla tahi muulla suurjärvellä, +talvensa taas syrjempänä suojaisessa metsässä pikku järven tai +jokipahasen äärellä. + +Turvekodassa entinen inarilainen yletaikojaan asui. Se oli paljaalle +maalle, kolmi-, nelikertaisen hirsisalvoksen varaan tahi vain +hirsisalvoksettakin istutettu matala metsäläismaja. Käyrät +puunrungot sekä niihin isketyt poikkirungot kannattivat seinä- ja +kattopuita, peittona oli turvetta ja turpeen painona muutamia rankoja +ja riukuja. Lattia oli ladottu koivunrisuista ja jaettu puunrungoilla +eri osastoihin turvetalon isäntäväkeä, lapsia ja muuta perhettä sekä +kotakalustoa varten. Mutta keskellä oli kodan paras paikka, kivillä +varattu tulisija, josta lämmin lähti ja saatiin rasvainen höyryävä +kalakeitto. Ja savu kohosi kattoräppänän kautta ylös taivaalle yhtä +iloisesti ja sievästi kuin rikkaan tunturilaisenkin asunnosta tahi +ylpeän lantalaisen hirsipirtin kivisestä piisistä. + +Mutta vanha turvekota on jo aikoja sitten vaihtunut hirsistä salvetuksi +pirtiksi. Köyhimmälläkin järveläisellä on jo hirsikömmänänsä, eikä +turvekota enää jaksa lämmittää ketään talvipakkasella. Vain joku vanha +pyyntiukko kaukaisella kalaretkellään saattaa kesäiset viikkonsa +ajelehtia entiseen tapaansa risupermannolla kotatulen ääressä, ja +jonkun lapintalon pihamaalla vielä vanha lautakattoinen hökkeli hoitaa +keittokodan ammattia. + +Jo satakunta vuotta ovat aikaisimmat lantalaisilta opitut hirsipirtit +savunneet Inarin lappalaismailla. Vain neliseinäisinä matalina +metsänmökkeinä nämä lapintupien esikoiset kyhjöttivät. Korkeutta +saattoi olla kattoharjaan ainoastaan vähän kolmatta metriä, räystääseen +seitsemän, kahdeksan hirsikertaa, ja katto oli kodan tapaan vain +yksinkertainen, laudoista ja turpeista ladottu, lattia rakennettu +koivunrisuista tai pahaisista puunrungoista. Ovikin oli pieni ja +matala, metrin korkuinen kota-aukko, josta piskuinen peskiukkokin sai +kyyristyen kömpiä. Ikkunatkin olivat hyvin pienet, pielipuuttomat, +ovipielessä maakivistä koottu avonainen, avopiippuinen lapintakka, +ja peränurkassa seinään isketty lintukotolaisen sänky. Mutta +iänikuisesta kotakansasta oli tällainenkin hirsimaja jo kuin suurtalo +ja pikku pirtin pikkuinen äijä kuin aikatalon isäntä. Ja tavallisesti +olikin pirtti-isännäksi noussut ukko muutenkin muita verrempi: joku +kirkonisäntä, lukkari tai katekeetta tahi lautamies. Mutta silti pirtin +iso isäntä ei elänyt juuri komeammin kuin kotanaapurinsa. Lampaatkin +joskus saattoivat talvella ottaa osaa kanssa-asumiseen, niin että +kiiltävät silmät vain pimeässä killistelivät sängyn alta. + +Neliseinäinen pikku pirtti on vieläkin monen rantalaisen kotina, +ja moni taas on koonnut talonsa parista pöksästä asettaen ne vain +vastakkain, niin että väliköstä pääsee toiseen ja toiseen pirttiin, +joskus vierekkäinkin, ovet samalle suunnalle. Mutta monen pirtti on +kohonnut korkeammaksi, levittänyt lattiansa ja avartanut ikkunansa, +vaatinut välikatonkin. Parhaat ovat saaneet pienen porstuankin +ja pikkuisen porstuakamarin, jopa lapintakan sijalle lantalaisen +leivinuunin keittoliesineen. Ja penkit kiertävät seinäin viertä aivan +kuin lannanpirtissä, on seinähyllyjä ja vaatenauloja, lattialla +raheja, jakkaroita ja joku tuolikin sekä katon alla orsia. Entisestä +kotalapista ei ensi hetkellä huomaa muuta muistoa kuin pirttikansan +oudon kielen ja yhtä oudon puvun. + +Mutta on vielä paljon vanhaa lappia. Isiltä peritty, jo kotapäivinä +perustettu lapinkenttä on kyllä laajentunut sieväksi niittynunnikoksi +ja saanut monien rakennustensa joukkoon pienen, matalan ja pimeän +navetankin latopahasineen. Mutta pihamaalla tönöttää kuin ylpeänä +kansallismerkkinä pystyinen musta seiväskota, liemus-koatte, +keittosuojana, ellei siinä ole vieläkin vanhempana perintönä vain +suojaton paljas tulisija liesikivineen ja keittovipuineen. Ja +ikivanhat, petäjänkuorilevyillä katetut pikku aitat pikkuruikkuisine +konttausovineen seisovat yhä edelleenkin neljin jaloin kentän +reunapuolessa, rantavierellä on isien rakentama kahdella tai neljällä +patsaalla lepäävä _arttu-kadus_, ja vastaisella laidalla metsän +reunassa kohoaa moniorsinen _saldeluövvi_, siltalava, kymmenien +vartain tuettuna ja seivästettynä. On metsän laidassa vielä vanha +lammaskettakin, _sautsa-puore_, kodan malliin rakennettu turvemökki +tahi pieni turpeilla katettu hirsihökkeli. Rannassa on entiseen +tapaansa veneet, verkot ja nuottaulut sekä rannassa että pitkin kenttää +pystyyn kuivaneita oksikkaita petäjänrunkoja kalanpääkiestojen, +verkkojen, köysien, vaatteiden ja kenkien kesäisinä kuivaustelineinä. +Aittojen alla on vielä Lapin ajopelejä, ahkioita ja poronlänkiä tahi +ajelehtii niitä kentällä. Vanhalappi elää vielä entisellä kotamaallaan. + +Entisinä kotapäivinään inarilaiset kiertelivät järviseutuja, asuen +milloin missäkin, kukin omilla perityillä pyyntimaillaan, samoin +kuin vielä nytkin Petsamon ja Kuolan-Lapin koltat. Niinpä entinen +Mattuksen Junnas-ukko asui kesäpuolen Paadarjäyrillä Junnaksen +kentällä, muuttaen syksyllä Keptujoelle ja talvella taas ylemmäksi +pienen metsäjärven rannalle. Hannu Mattus eleli talvensa Vaskojoen +mutkassa, Tirrossa, mutta muutti juhannuksen tienoissa kesäkaudeksi +Muddusjäyrin salmelle. Paadarin vanha Jussa-vaari sekä hänen isänsä, +"Utshavielja", asustelivat kesällä Paadarjäyrillä, Lusmaniemen kodassa, +ja talveksi vetivät väkensä Kotkajärven metsäkulmalle. Samalla +Lusmaniemellä oli kesäkenttä myöskin Sammun-Heikillä — Mattuksella — +sekä Iisakin-Andaraksella — Morottajalla —, mutta talveksi Heikki +meni Vaskojoen suuhun ja Andaras Lemmetsuuhun. Vanha Sammel Mattus +taas asui kesällä Ahkioniemessä, syksyllä Junnussa, talvella Illesjoen +metsässä ja keväällä Honkalahdessa. Entinen Sarre-ukko, Väri-Matin +isävaari, vietti kesää Paltossa, syksyä Akonsaaressa, talvea Akonvaaran +mökillä, ja keväällä ukko oleskeli kesää odotellen Akonlahdella. +Samoin myöskin Inarin takaiset erämaan eläjät ja Patsjoen puolen +lappalaiset kiertelivät metsiään, toiset kaksin verroin, toiset kolmin +ja neljin kiertokerroin. Sulkushjäyrin Sarre-äijä pysytteli isohkolla +järvellään kesäkalan pyynnissä, mutta talvet möyri metsäkömmänässä +Kivijärvenlompolon vierillä. Vuoskujäyrin Morottaja muutti talveksi +Kodojäyrille, ja Mujon Andaras-äijä asusteli talvikauden Paksunmaan +metsissä mennen kesäkalan mieliteoissaan Säytsjäyrin rannalle. Mutta +entinen "Pittus-Maaret", pahankurinen ämmä, karjan kähveltelijä ja +naapurien lampaiden kivittäjä, muutteli asuinpaikkaansa alinomaa, +rähjäten milloin missäkin järvenrannalla tahi tunturissa, niin että +"Pittus-Maaretin kotasijoja" on ympäri erämaita ja Kaamasjoessa on +vielä "Pittus-Maaretin koskikin". + +Lapin iänikuinen eränkiertäjäveri ja vanha vatsa panivat kotakunnat +näin muuttelehtimaan ja etsimään evästään toisesta ja toisesta +järvestä, ja ankaran talven ajaksi oli aina sopivin asettua suojaiseen +metsäseutuun. Oli paljon helpompaa siirtyä koko syöjäjoukon +kanssa kalajärven rannalle ja oleskella siellä kylläisenä kuin +neljänneksittäin, penikulma-määrinkin kanniskella raskaita kalasaaliita +moniin nälkäisiin suihin. Saattoipa lapinäijä, sattumalta löydettyään +hyvän kalapaikan, saatella koko perhekuntansa sen äärelle muutamiksi +kesäpäiviksi herkuttelemaan. Ja siellä voitiin hyvin. Kelleteltiin +vain rannalla päiväpaisteessa tahi tilapäisessä havumajassa ja syötiin +rasvaista siikaa, niin paljon kuin vatsa veti. David Högmankin, vanha +tunturimies, näin kerran marssitti väkensä metsän halki Iijärven +luusuan kylläisille kala-apajille. + +Muinaisten ukkojen lapinkenttä kasvatti vain ruohoa, jota lampaat +kesällä saivat näperrellä. Silloisilla kotakunnilla olikin toisinaan +parikymmentäkin sautsa-puoren asukasta, joita emännät milloin +lypsivät saadakseen makeita pikku juustoja, milloin taas keritsivät +valmistaakseen vahvoja koreita vanttuita ja kestäviä sarkoja, ja +lopuksi, lihan himoaan tyydyttääkseen, käsittelivät suurpuukolla. Mutta +lehmiä ei entisillä emännillä ollut. Noin 60 vuotta takaperin oli +Inarissa vain neljä, viisi lehmälappia: Hoikkaniemen Piettar Paadar, +Musta-Yrjänä ja Nuorran Saijets-ukko Inarin eteläpuolella, Heikki Aikio +Kaamaksessa ja Mattuksen Sammel-ukko Suolujäyrin Jurmussa. Vain lehmä, +pari oli kullakin. Kentältä niitettiin niille talvielatusta, kalvettiin +metsäjänkiä ja karhottiin jäkälää kankailta. Vähitellen kyllä muutkin +kalanpyytäjät opastuivat hoitamaan lehmää, niin että viimein miltei +joka mökissä oli matala navetta ja navetassa maitomuori, toisissa +kolme, neljä, parhaissa viisi, kuusikin. Silloin jo täytyi raivata +niittyjä matalille jokivarsille ja järvien rannoille, rakennella +niityille heinäpieleksiä ja kotikentille korkeita siltalavoja. Mutta +saatiin maitoa kotiväelle, saatiin joskus juustoakin, ja voita riitti +vähän ruijalaisellekin, jopa lehmännahasta tuli parkittuna kesäksi +kestäviä vuotakenkiä. + +Entinen kotakenttä ei tuottanut isännälleen jumalanviljaa, ei edes +perunan-pyöreää. + +Vasta 60-70 vuotta sitten peruna rupesi saamaan olinsijaa +lapinkentässäkin. [Inarin kappalainen J.W. Durchman on 1839 +kirjoittanut kirkonkirjan kanteen m.m.: "Kyrössä ei ohrankylvöä kuin +kolmessa talossa. Halla ei pannut, potakat menestyvät".] Hoikkaniemen +äijän hoivissa oli Ulkuniemen 70-vuotias ukko pikku poikasena nähnyt +pienen pienen tuherruksen kasvattamassa perunanvartta, ja Säytsjäyrin +kahdeksattakymmentään käyvä Sammel Mujo toisellakymmenellään näki +ensimmäiset perunat Veskonniemen Iisakin kentässä sekä pian taas Aatami +Tepsellin pellossa Kaamaksessa. Mutta hiljalleen peruna lisääntyi +lapinjärvien rantamullassa, vaikka halla monesti teki vastakynttä +ja korjasi koko kylvön. Helposti se oli korjattukin. Sillä useimmat +perunamaat olivat vain pieniä, muutama-sylisiä aitauksia navetan tahi +pirtin takana. Vain joku toimekkaampi ukko saattoi peittää kenttäänsä +kymmenkunta leiviskää. Suomalaista valkeaa perunaa viljeltiin +ensi aikoina, mutta sitten nimismies Nordling toi amerikkalaisen +punaperunan, ja sitä on nyt meikein jokaisella. — Ohraa ei järveläinen +juuri ole yrittänyt viljellä. Vain Lusmaniemen Piettar Paadar kerran, +kymmenkunta vuotta takaperi kylvi perunatilkkunsa laitaan muutaman +sylen levyisen kaistan oikeata Lannanmaan viljaa. Se nousi sievästi +oraalle, kasvatti pitkätukkaisen tähän, tekipä teränkin, ja Piettarin +muori sai ukkonsa siemennyksestä monta hyvää kahvikeittoa. + +Vanhaan aikaan järvikansalla ei juuri ollut poroja, vaan se tuli +toimeen vain lammastensa ja kalan sekä metsänotusten varassa. Mutta +sitten Järveläiset oppivat tunturilaisilta porojen hoitamisen, saaden +siitä entisten pyytöjensä lisäksi hyvän elämisen avun ja työmaan. +Mitään mahtavia poromiehiä järvirantojen miehistä ei kyllä tullut, +eikä tunturilappalaisten kaltaisia alituisia erämaan kiertäjiä, vaan +he asuivat edelleenkin kiintonaisissa majoissaan paimentaen niistä +käsin poroeloaan vain talviaikoina, mutta laskien laumansa kesäkaudeksi +omiin valtoihinsa. Muutamia satoja sarvipäitä oli parhaiten toimeen +tulevilla Inarin kalamiehillä. Sammel Mujollakin oli kolmisensataa, +Jouni Saijetsilla ja Paulus Vallella parisataa, samoin Jouni ja Oula +Paadarillakin. Mutta lukkari Mattuksella Jurmussa oli tuhatkuntainen +tokka, ja miltei yhtä iso elo liikkui mahtavan äijän, Junnas +Mattuksen hoidoissa. Poroistaan järvikansa sai rasvaisia, lämmittäviä +lihakeittoja talvipakkasten aikana, sai lämmittäviä peskejä sekä muita +talviparseeleja, sai vielä kauppatavaraa ruijalaisillekin. Ja talvisin +tehtiin poroilla parikymmenpenikulmaisia raitoretkiä Jäämeren rannalle +Reisivuonoon tai Näätämöön, milloin hakemaan elämisen tarpeita omiksi +varoiksi, milloin noutamaan kauppamiesten rahtitavaraa, milloin taas +annettiin hyvää kyytiä Lannanmaan herroille, kun he vaelsivat Lapissa +virkamatkoillaan tahi muilla asioilla. Viemisinä Jäämerelle inarilaisen +ahkiossa oli porontaljoja, -lihoja ja -juustoja, lampaanlihaa sekä +riekkoa ja metsoakin, ynnä oravan, kärpän ja muidenkin metsänelukkain +nahkoja, ketun, naalin, ahman, hukan ja joskus karhunkin. Väliin ukolla +oli ahkiossa jäkäliäkin. Ja paluukuormiin sälytettiin jauhoja, suoloja, +tupakkaa, kahvia, sokeria, jopa Jäämeren kalaakin, enimmin saitaa. +Kauppoja tehtiin tavaraa tavaraan vaihtamalla, jäkäläahkiostakin +voitiin saada 15-20 saitaa. + +Entinen inarilainen oli ahkera metsänmieskin. Riekkoja, vähin +metsojakin, hän pyyteli ansoilla, kärpille hän viritteli loukkuja, +ketuille pystytti käpylautoja, oravia otti ampumalla. Syksyllä ukko +kiersi karhun pesäänsä, tehden sen niin salaisin puolin, ettei +muistellut asiaa edes kotiväelleen, eikä naisille ensinkään. Sillä +silloin olisi kontio saanut asiasta tiedon ja paennut kierroksesta, +ennenkuin kiertäjä-ukko olisi ennättänyt käydä tarinoille. Keväällä +inarilainen taas hiihtää kalhusi toisen karhun kintereillä, kun se oli +talviselta makaukseltaan noussut keväthangille jaloittelemaan. Jotkut +kontiot eivät kyllä osanneet olla varuillaan, pahnassaan vain uneksivat +kesäntulosta ja joikailivat naapurilleen: + + "Katso jo veliseni, + nanna nan nan nan naa: + Päivä jo vaaroihin paistaa, + nanna nan nan nan naa, + nanna nan nan nan naa, + lintujen laulu jo korviin ottaa, + nanna nan nan nan naa, + nanna nan nan nan naa, + muurahaiset jo puissa juoksevat, + nanna nan nan nan naa, + akka jo nuottaansa korjailee, + nanna nan nan nan naa, + ukko jo käpyään käyttelee, + nanna nan nan nan naa, + nanna nan nan nan naa". + +Sitten kesäisten muuttolintujen palattua syntymäseuduilleen alkoi +lintujen verottaminen. Käytiin hanhien, joutsenien, sorsien, kuikkien, +koskeloiden sekä kaikenlaisten vesilintujen ja kahlaajain kimppuun. +Patsjoen puoli ja jokivarsi ahdisteli varsinkin joutsenia ja muita +suurlintuja, joiden valtatie Jäämerelle oli viitoitettu Patsjoen +kautta. Kesällä taas ryöstettiin lintujen pesiä, keitettiin munia ja +herkuteltiin, laitettiinpa kelohongasta pesäpönttöjä pitkin rantoja +telkille, sotkille ja koskeloille ja munitettiin niitä viikkomäärin. +jopa joskus kaiken lopuksi viritettiin ansa pesäaukolle, niin että +kurja pesänemäntä viimein joutui kuristuneena riippumaan kotinsa +ovelle. Kaapin-Kaapikin ennen pyhäpäivätkin raatoi, rakenteli +pesäuuttuja, viritteli ansoja ja pyyteli hanhia ja sitten antoi +saanneistaan kiitokset Herralle, niinkuin vanha joikukin muistelee: + + "Kaapin-Kaapi, + nannana nannaa, + pitkin pyhäpäivää + hilloja kokoo, + nannana nannaa, + pitkin pyhäpäivää + hanhia pyytää, + nannana nannaa. + Papin polven vieressä + polvillaan kyköttää, + nannana nannaa, + hanhisaaliin edestä + Jumalaa kiittelee, + nannana nannaa, + sormet ylös haroittaa, + nannana nannaa". + +Mutta kaikkein suurinta ja arvokkainta entisäijien eränkäyntiä oli +villipeurojen pyynti. Silloin vielä villipeuroja laumoittain liikkui +Inarin tunturi- ja vaaramaillakin, tullen Ruijan lumisilta gaissoilta +ja taas sinne palaten. Samoin kuin tunturien villit sarvipäät +liikkuivat joukoittain, samoin metsien lappalaisetkin liittyivät +suuriin seurauksiin ajelemaan metsän toisia kiertolaisia. Suuret +piilukkoiset peurapyssyt vain naksuivat ja paukkuivat, kun +peskijoukosta lenteli surmanluoteja peurajoukkoon. Monesti lappalaiset +rakentelivat pitkiä aitoja, _hankaita_, yli vaarojen viritellen +aidanaukkoihin vahvoja ansoja, ja sitten suurin meluavin parttioin +ajoivat peuralaumoja ansoja kohden. Peurojen palkimapaikoille ja +rannioille ukot kaivoivat kavalia hautoja, _kodde-haudi_, joihin +taas peuraparat sortuivat. Hautoja saattoi olla kymmenittäin samalla +jänkien tahi järvien välisellä kankaalla, ja vieläkin näkee näiden +jäännoskuoppia pitkät rivit pitkin kankaita, kymmenen, parikymmentä +metriä aina väliä. Peurojen pyyntimaat oli jaettu, niinkuin muutkin +pyyntimaat, ukkoja myöten. Niinpä Lusmaniemen Paadar-Jussa, +Hammasjärven Jouni Morottaja ja Suolujäyrin vanha Sammel Mattus +rakentelivat hankaita ja muutenkin pyydystelivät Korsa-, Appis- +ja Viipastunturien mailla. Sulkushjäyrin Sarre-äijän appivaarilla +oli peurain pyytömaana Luton ja Suomujoen väliin pistäytyvä laaja +Suomuniemi. + +Yhteisiä pyyntimaitaan ja pyyntejään varten Lapin peuraukot joskus +laativat oikein kirjallisen sopimuksen, jossa tarkoin määriteltiin +pyyntiajat ja jota kaikkien piti tarkasti noudattaa. Niinpä Ivalon +seutujen lappalaiset yhdessä Kyrön kylän lannanmiesten kanssa kerran +kirjoituttivat, puumerkeillään vahvistivat ja vieraillamiehillä +todistuttivat seuraavan ankaran paperin: + + SOPIMUS + + joka koskee villipeurain pyyntiä Ivalon kylässä Inarin Lapissa, + on tehty allekirjoittaneiden kesken. + + 1:ksi. Ei kukaan saa aloittaa pyyntiä syksyllä ennen 22 p. syysk., + josta päivästä se saa keskeytymättä jatkua jouluun asti. + + 2:ksi. Talvipyynti toimitetaan erityisen sopimuksen mukaan, + kuitenkin niin, että koko kyläkunta saa siitä tiedon sekä jatkuu + 1 p:ään toukok., jolloin se lakkaa vasomisajaksi eli 18 p:ään + toukok., josta ajasta se jälleen saa jatkua räkänaikaan asti. + + 3:ksi. Ei kukaan saa kiellettyinä aikoina tehdä matkoja + metsästysmaille muka sitomaan ja asettamaan peuranansoja, jotka + kaikki on syksyllä jokaisen asetettava yhtaikaa. + + Näin sovituksi todistetaan. Inarissa 28 p. jouluk. 1843. + + Michel Jonsson Kyrö Anders Johansson Kyrö Henrik Johansson Kyrö + Michel Michelson Kyrö Pehr Samuelsson Saijets Jonas Isaaksson + Padar Johan Jonsson Hammasjärvi Matts Henriksson Kyrö Jonas + Mattisson Veskoniemi Jon Huhtamella Johan Riesto Anders Jonsson + Aikio Pehr Jakobsson Viekonelo Johan Johansson Mudenia + + Todistavat: + + Henrik Aikio eli Muddusniemi Johan Fredrik Högman + + Kirj. Carl Jacob Asp. + +Mutta sitten Utsjoen tunturilappalaiset tuhantisine porolaumoineen +tunkeutuivat Inarin tunturimaihinkin elämöimään ja tupruttelemaan +kotasavujaan kaikkialla. Siitä arat villipeurat pelästyivät ja +kaikkosivat Inarin mailta pois Sompion-Lappiin ja Kittilänmaahan sekä +Kuollan-Lapin äärettömiin tunturiseutuihin. Ja Inarin järvikansalta +loppui peuranpyynti, eikä enää tarvittu peuranpyynti-sopimuksiakaan. + +Mutta järvi oli inarilaisen paras pyyntipaikka. Se antoi melkein +aina ja ahkerasti, ja suurten järvien hengessä oli kaikkein mokaisin +oleskella. Lusmaniemen Paadar-Piettarkin eleli niemennokassaan, sai +ja söi tynnyreittäin kalaa ja oli kylläinen, niin että naapuritkin +voivat häntä joikailla: + + "Na, järvenranta-herra, + niin niin niin niin, + pukinnahka-roukoin alla nukkuu, + oi joi joi jaa jaa, + pukinnahka-roukoin alla, + ai jai jaa jaa". + +Kala olikin entisen inarilaisen kaikki kaikessa, hänen jokapäiväinen +leipänsäkin, kun maa ei kasvanut leipäviljaa, eikä metsänpyynti +eikä poronhoito tuottanut kylliksi varoja vaihtaa leivänaineita +ruijalaiselta. Hyvä ja rasvainen kala kasvoikin inarilaisen järvissä. +Ja kasvaa vieläkin. Siikakin on lihavampi ja taurompi kuin Lannanmaan +parhaimmisssakaan siika-apajissa. Lappalaisen mielestä sitä vain +kannattaakin nimittää kalaksi, _kuelliksi_, muut kalat ovat mitä mikin. +Makeata kuelliaan inarilainen joikaakin: + + "Kuelli, kuelli, kuelli ui, + nannaa nannaa, + nuotanpovessa ui, + nannaa nannaa". + +Hyvä ja rasvainen on sentään taimenkin, kuovtshas, niin että sitäkin +kannattaa joikastaa: + + "Na, kuovtshusdets se uipi, + järven pohjassa uipi, + niin niin niin niin". + +Vieläpä harriakin, _suavvilia_, kelpaa keittää, kuoria rasvaa kauhaan, +kastaa siihen kalaa, syöntipalaansa, ja kylläisenä sitten joiata: + + "Na, suavvilatsha-go, + niin niin niin-go, + juroo pohjassa-go, + niin niin niin niin-go, + uiskentelee piilossa-go, + niin niin niin-go". + +Mutta laajakitainen hauki, pusko, on vain pusko joiussakin. Syö +inarilainen kyllä sitäkin paremman puutteessa ja joikaa: + + "Pusko de-go pusko, + nanna nannaa, + pusko de-go pusko, + nanna nannaa". + +Nuotta on jo vanhastaan ollut järvikansan parhaita kalanpyydyksiä, +ja samoin myöskin kotona kudotut, monilukuiset verkot. Pyyntiaikana +inarilainen ahertaa kaiket kesäillat kalajärvellään. Kaksin venekunnin +rantakansa hoitelee suurta, lähes satasylistä nuottaa, vetäen apajan +toisensa perästä. Ilta kuluu, päivä painuu pohjoiselle, pysyttelee +taivaanrannalla uneliaana katsellen hiljaisella järvellä hääriviä +ihmisiä, ja sitten jo taas sipaisee verhon silmiltään ruveten uudelle +korkealle kierrolleen. Silloin vasta nuottakansakin soutaa rantaan, +laittaa pyydyksensä uluille, puhdistaa saaliinsa, panee parhaat pataan, +syö ankaran panoksen ja väsyneenä kellahtaa kyljelleen. Kiireimmän +heinänteon aikanakin inarilaisen pitää olla kalamies ainakin senverran, +että illansuussa käy kotijärvestään vetämässä vereksen kalakeiton +maatamenoikseen. + +Välitöinä hoidellaan verkkoja järven rantapuolissa. Vanha muorikin +saattaa niiden kanssa puuhailla illoin aamuin, laskien ja kokien. Vanha +vaari voi taas yksinään hoidella taanneja, rysiään, viritellen niitä +pikku jokiin saadakseen taimenta ja harria, sekä keväällä potkien niitä +suliin jokisuihin nousuhaukien surmaksi. Talvellakin järvikansa käy +kalan kimppuun juomustaen saalista jään alta. Avantoja vain hakataan +jäähän, lasketaan verkot, juomukset, järveen ja nostetaan talviruokaa, +sillä kala liikkuu ja menee pyydyksiin niinkuin kesälläkin. + +Mutta pimeinä syysöinä, kun päivän valo puuttui, entinen lappalainen +lähti omine valoineen koskisille virroille ja jokisuvannoille +tuohustamaan. Tuli loimotti vain veneen kokassa paarrelissa, kun +äijä härssee kädessä vaani pimeää syvyyttä ja porautteli vedeneläjiä +niskaan. Lemmetjoki varsinkin antoi yöpyytäjälle paljon haukea ja +harria. Entisten ukkojen pyytöjä oli myöskin pahainen _muorru-vuogga_, +katajainen koukku, joka veti mateita. Syyskesällä, kun yöt pimenivät, +muorru-vuoggaila ongittiin, samoin talvella avannosta. Pikkuinen siika +vain pistettiin koukkuun syötiksi, ja pyydys laskettiin pitkän siiman +nokassa järveen yöksi odottamaan pohjassa jurovaa madetta. + +Vaikka Inarin järvissä oli kalaa kaikenlaista yltäkyllin, ei sitä +entiselle kalamiehelle annettu, ellei hän ollut oikea pyytäjä. Piti +tietää vanhojen hyvät tavat ja noudattaa niitä. Niinpä piti muistaa, +ennenkuin nuotalle lähdettiin, kaapia kalan paistinvarras entisistä +jätteistään aivan puhtaaksi, jos tahtoi saada verestä saalista. +Sattui joskus asia unohtumaankin, niin että muori vasta järvellä +äkkäsi: "Ukko, et muistanutkaan varrasta puhdistaa!" Eikä ollut muuta +neuvoa kuin soutaa rantaan, juosta kaapimaan varras puhtaaksi, ja +sitten vasta ruveta karistamaan nuottaa järveen. Hyvin tarkka ja +varovainen piti olla kalansaanneiltaan. Vanha kalamies ei näyttänyt +saalistaan vieraalle, eikä myös muistellut pyyntejään, ja jos vieras +sattui huomaamaan saaliin, oli paras viskata kalain joukkoon puukko, +ettei paha silmä panisi piloja. Jos tahtoi pitää kalaonnensa, ei +ollut hyvä laskea saaliinsa päälukua, ei ainakaan kevätpyynnistä +tultua. Eikä saanut koskaan panna kalaa kuivaan keittokattilaan, ja +kaloja kattilasta ammennettaessa oli aina ensin kostealla kapustalla +piirrettävä kaaraan risti. Vanhakansa kyllä tiesi kalaonnensa pysyvän, +jos kalat pyydyksestä veneeseen viskattuina sattuivat käännähtämään +uimukset pystyyn, samoin myös, jos ne keittokattilassa kellettelivät +evät pystyssä, ja vielä, kun kapustan kärkeen jäi vaahtokierre. + +Keittokattilaan inarilainen heti heitti saaliinsa parhaat, loput taas +laittoi suolaan taikka kuivamaan. Varsinkin entiseen aikaan, kun +suolaa oli kovin vähän, kuivattiin kaloja paljon. Haukea, ahventa, +hartia, siikaa, mitä vain järvi antoi, laitettiin koshkkuelliksi. +Kalat vain perattiin, isot viillettiin selästä halki ja pingoitettiin +puutikuilla levälleen, pienemmät avattiin vatsapuolesta tahi leikattiin +kyljittäin lävitse ja pikkuisimmista kiskaistiin vain suolet pois +sekä pistettiin pyrstöpuoleen rassinreikä. Pikku vartaisiin ja +rasseihin pujoteltuina kalat saivat kuivaa petäjän juurella ulkujen +varassa tahi vartavastisissa arttukatoksissa, joita oli kaikilla +vanhoilla lapinkentillä, vieläpä monilla Inarin kalastussaarillakin, +hauskannäköisiä, patsailla seisovia, petäjänkuorista ja tuohista +ladottuja kattosuojia. Sadoittain, monissa pitkissä riveissä, riippui +isoa ja pientä kalaa katon alla, riippui viikonpäivät, parikin, kunnes +kaikki joutuivat aittaan talven varaksi, isot kalat vitsanippuihin, +_kiemortoksiin_, kytkettyinä, pienet koreihin sullottuina. + +Mutta kallista suolaansa köyhä inarilainen käytti hyvin säästellen. +Pienen, maahan istutetun kala-aittansa astioihin ja metsän maapurnuihin +järveläinen suolasi kalansa, pannen tuohia peitoksi ja vielä kiviä +painoksi. Mutta vähäsuolaisina kalat säilöissään kovin kesäytyivät. +Samoin myöskin metsäluoveihin ja njolliin pyyntiretkillä kerätyt +peurojen lihat ennättivät lahoa ja hapata haiseviksi makupaloiksi, +ennenkuin niihin käytiin. Mutta pehmeäksi kesäytynyt kala oli +inarilaisen mielestä väkevää ja herkullista sekä helpommin syötävää +kuin kovasuolainen kala, jota saattoi purra vain jonkun palasen, +ennenkuin jo alkoi janottaa. Koko kotakunnalle, pirtille ja +lapinkentälle kala antoi väkevän henkensä, vieläpä parhaana aikana +seurasi järvikansaa kirkkoonkin, niin että sielunpaimenkin, ainakin +Hornborg, joskus sai aihetta huomauttaa saarnatuolista laumaansa: + +— Te syötte niin väkeviä ruokia, että se tulee minun nokkaani. + +Ennen, kun inarilaisella "ei ollut leipää, ei jauhoja, ei pernoita, +ei maitoa, ei kahvia, eikä paljon suolaakaan", järvikansa eleli aivan +omilla erämaan eväillään: vedenviljalla ja metsänviljalla ja poroelon +viljalla. Hyvää metsänviljaa oli petäjäinenkin, jolla monet keitot +suurustettiin. Tuoretta petäjänkuorta hienonnettiin kalakeittoon ja +saatiin makeaa velliä, _peetshimälliä_, ja kuivattua petäjänkuorta +survottiin sarviteräisellä petkeleellä, _norddomoksella_, suurimoiksi +ja keitettiin suurimoista rasvaiseen kalaliemeen vielä makeampi +paksu puuro, _vueijepeetshi_, rasvapetäjä. Ja kapakalaansa, jota oli +tulen loisteessa paistanut mureaksi, lappalainen syödä karskutti +keittojen ohella hyvänä ja ravitsevaisena leipänä. Hyvät kyllä +olivat järvikansan metsälliset eväät, ja hyvin se jaksoikin, oli +punaveristä ja pulleaposkista. Tenolaiset ja muut ylpeät naapurit kyllä +moittivat järveläisiä likaisiksi ja keittoasioissaan epäsiisteiksi. +Jotkut levittivät sellaistakin juorua, että inarilainen puhdistaa +keittokattilansa ainoastaan kerran kolmessa vuodessa, arvellen vain: + +— Ei tarvitse puhdistaa... eihän ruoka ruokaa pilaa. + +Järvillään inarilainen liikkuu kolmilaitaisella veneellä, +_käärbasilla_, soudellen. Se on omien veneseppien, _Musta-Yrjänän, +Sammutjäyrin Hannun, Mikko Aikion_ tahi muidenkin rakentama, toista +metriä leveä järvivene, joka äkkijyrkkänä keikauttaa ylpeän keulansa +vedestä ylös. Matalan rotomaan sitkasta petäjää on täydenkuun aikana +hakattu veneen laitalaudoiksi ja emäpuuksi, petäjän juurikäyristä +hankittu keula- ja peräjatkot ja luonnonkäyristä petäjistä tahi +petäjän oksista tai juurakoista katsottu kaaret, jotka vielä vanhaan +tapaan on petäjäisillä nelikulmaisilla puunauloilla kiilaten isketty +laitoihin. Ja vanhat vaarit vetelivät veneeseensä omatekoisen tervan, +_biegga-bihkan_, tuulitervan, jota sopivalla säällä, tuulen puhuessa, +oli pienessä pitkäkkäässä maakuopassa, turpeiden ja keskusten +välissä korvennettu tervaisista juurakoista. Vuorokauden äijä oli +"pihkahautaansa" kytöstänyt ja joikaillut ja saanut muutaman kannun +paksua tervaa. + +Ennenvanhainen Inarin mies osasi kyllä joiata yhtä hyvin kuin +tunturilappalainenkin, vaikka elelikin vain köyhästi ja söi paljon +kalaa. Moni mahtaa vieläkin lasketella komeita joikauksia, vaikka +nuori väki on jo opastunut muihinkin lauluihin, ja hurskas tenolainen +— joka kyllä salaisin puolin itsekin joikaa — kauhistuen nimittää +joikauksia ryöttälauluiksi ja pirunvirsiksi sekä joikaamista suruttoman +ihmisen pirunpalvelukseksi. "Mitäpä kun inarilainen... mahtaahan se +pirunvirsiä", tenolainen halveksii. Mutta inarilainen vain joikaa, kun +sen pään ottaa. Tunturien Pikku-Hannuakin hän kuvailee: + + "Pikkuu-uu Hannuu-uu, + niin niin niin niin, + Pikkuu-uu Hannuu-uu, + niin niin niin niin". + +Ja Pikku-Niilaa: + + "Pikku de-go Niila, + nin nin nin nii, + Pikku de-go Niila + nin nin nin nii". + +Jounin Kiilasta inarilainen saa joiun: + + "Jouni-Niila-sa no, + niin niin niin, + Jouni-Niila-sa no, + nin nin nii". + +Suurta metsärosvoa, Menes-Jussaa, joka koko tunturimaailman poroja +naaki, tappoi ja nylki ja söi, vanha lukkari ja Musta-Matti, Jussan +käräjiltä palatessaan, alkoivat Karvaselän tunturituvalla joikastaa: + + "Junna-i nen-gu, + niin niin Junna, + kaikkein pahinta rosvoa, + niin niin niin-gu, + Inarin ja Koutokeinon + välille-gu palkisenki teki, joo, + niin niin niin-gu, Junna-i nen-gu. + Rauta-gu oli kaulassa-gu + ja suolissa-gu suuri vanne-gu, + niin niin Junna". + +Kun Yrrin-Heikki komeasti ajeli huuliharppua soitellen, inarilainen +katsoi, kummasteli ja rupesi ylpeätä ajomiestä joikaamaan: + + "Yrrin-Heikki kun ajeli, + niin niin niin niin, + etupuolella meni hurraa, + niin niin niin, + itse Heikki ajoi perässä, + ai jai jai jaa". + +Mutta kun maisteri Forsman kulki runonkeräysmatkalla Inarin +järvikylillä, niin Lusmaniemen Piettar Paadar puristi komean +joikauksen, jota hän vieläkin, vuosikymmenien perästä, hyvillään +muistelee: + + "Na, härra oli Forsman, + härra oli nannan nannaa, + härra oli nannan nannaa, + nappirinta härra, nannaa, + saappaissa käveleskeli, + nannan nannaa, + mustatkengät narisivat, + niin niin niin niin. + Hammarfeestast oli tullut, + nannan nannaa, + ja dampskiipillä oli ajanut, + niin niin niin niin, + härra oli nannan nannaa". + +Rikasta kauppasaksaansakin inarilainen uskaltaa ainakin selkäpuolella +hiljalleen joikailla: + + "Ransu de-go Ransu, + niin nin nii, + peeri de-go ruhtaid, + niin nin nii. + Ransu niinku Ransu, + aivan niinkun rahoja, + niin nin nii". + +Mutta kun Lannanmaan mies asettuu Inarin järvimaille rehkimään ja +pukee päälleen oudot Lapin parseelit, käyvät ne hänen hoidoissaan +pian niin hullunnäköisiksi, että lapinmiestä oikein huvittaa, jopa +siksi, että hän joutuu joikaustuulelle. Ja kohta järvikansa saa kuulla +laulun lannanmiehestä, joka käyskentelee risaisissa, karvattomissa +paltsarajoissa ja lapinkengät länttäisevät jaloissa, niin että pohja +sivulla heilahtelee. Joikaus saattaa ukkopahasta muistella: + + "Na, Lohilahti-ga joo-o, + niin niin niin niin, + Lapin-ga lakkikin joo-o, + nejjän-gä-tuulenkin joo-o, + Lapin-ga vilkkimet joo-o + jalan-ga vieressä heiluvat-taa joo-o, + Lapin-ga paltsarajat-taa joo-o, + päälle-gä vääntää joo-o, + pitäishän paltsarajat joo-o, + päälle-gä vääntää joo-o". + + + + +Tenolaisia + + +Suuri Teno ajaa halki koko perimmän Lapin laajan tunturimaan. Lähtien +Maanselän vedenjakaja-erämaista, Jäämeren ja Lannanmaan vesien +rajaseuduilta, se taivaltaa Taka-Lappia neljättäkymmentä penikulmaa, +kunnes päätyy suureen Jäämereen. Tunturien päivättömällä puolella, +jota vain kesäyön auringon hiljainen punerrus sivelee ja talvisten +taivaanvalkeoiden kumma loimu kohtaa, Tenon kaukaisimmat haarat, +_Skietshem, Njuolas- ja Bauhtajoet_ sekä monilukuiset muut pienet +alkupurot nuorekkaina kuohuvat, kunnes _Inari- ja Kaarasjokina_ +yhtyvät valtavaksi _Dädnuksi_, Tenoksi. Päin pohjoista, kuin entisten +noitien taikavirrat, käy jo alkupurojen veto, ja samoin sitten +päätenokin miltei koko matkansa pitää pääsuuntanaan ilmojen pimeintä +ja ankarinta puolta sekä kylmää Jäämerta. Ja kiire on pitkän erämaan +juoksijalla. Sadoin kerroin se kiihtyy nopeaksi nivaksi, kymmenisti +hyppelee kohisevana koskena ja pari, kolme kertaa kuohahtaa kiivaaksi +äkäpäiseksi könkääksikin: Ala- ja Yläkönkäässä sekä Inarijoen +kapeassa köngäskurussa. Äkäisiä mutkia virta heittelee, kahmaisten +matkaansa kappaleen pehmeää hiekkatöyrää milloin Suomen rannasta, +milloin Norjan maaemästä. Mutta kun joskus rannat kohoutuvat jyrkiksi +koviksi kallioiksi, täytyy virran ähistä omassa uomassaan. Korkeat +hiekkaiset rantatievat vartioivatkin melkein myötäänsä virran juoksua, +useasti työntyen veden vaiheelle. Mutta monesti myöskin lukemattomat +paljaslakiset vaarat yhtyvät rantavartioon, ja kerran itse pyhä +Ailigastunturikin astuu erämaan vaeltajan vierelle. Nuvvuksessa sen +jylhät ja jyrkät korkeudet käyvät kiipeemään heti virran ääreltä, ja +Ailigasnjargassa tunturi kuuntelee kosken kuohuja aivan Lasse Pokan +asuntokentän tauksilta, samalla kuin vastaista rantaa vallitsee korkea +Kualssinjunni. Ihan vieriltä katselee Tenoa toinenkin pyhä tunturi, +Utsjoensuun Ailigas, mutta Eliastshohka Veätshagnjargassa työntyy niin +tuttavaksi, että kosken kuohut huuhtelevat sen kivisiä perusteita. +Miltei pystyinä ponnahtavat Eliaan kalliopahdat kymmenien sylien +korkeuteen, jylhinä ja harmaina tunturiväylän vartijoina. Mutta kaukaa +kaikkien pienempäinsä takaa katsoo suuri Rastegaissa sekä muut Ruijan +gaissat. + +Mäntymetsien mailla Teno syntyy, koivuoutain valtamaita se kulkee +pisimmät taipaleensa, ja alastomien kalliopahtojen katsoessa se +katoaa Ruijanmereen, työntäen tummat saivovetensä Jäämeren suolaisiin +vihreäharjäisiin aaltoihin. Ja koko erämaan matkansa se vaeltaa +lappalaisten mailla. Tenolaiset asuvat tämän lapinvirran varrella. + +Niinkuin Inarin suuret järvet ovat vetäneet äärilleen miltei kaikki +inarilaiset ja kasvattaneet heistä rantamailla viihtyvän järvikansan, +niin on valtava Tenokin kutsunut varsilleen enimmän osan Utsjoen +lappalaisia, opastaen heidät toimekkaiksi jokirantalaisiksi. Jo +silloin, kun inarilainen vaatimattomana ja omia aikojaan eleli +järviensä piiloissa, utsjokelainen souteli ja aherteli Lapin suurella +kulkuväylällä, tullen tuon tuostakin kosketuksiin liikkuvan maailman +kanssa. Sillä Tenoa myöten kävi ennen, ja käy vieläkin, koko jokivarren +matka sekä kesällä että talvella. Milloin mennään Maddajäyrin +kirkkopaikalle, milloin Kaarasjoen suureen kirkonkylään, milloin +lasketaan alas Ruijaa ja Jäämerta kohden ja taas takaisin. Se on +Norjan puolenkin kulkuväylä. Iso Kaarasjokikin sitä monesti vaeltaa, +ja Ruijan posti, tehdessään laajan tunturimaa-mutkan Kaarasjoen kautta +Jäämereltä Jäämerelle, laskee ja sauvoo Tenoa aina Puolinakin kirkolle +ja Suoppanjargaan asti. Silloin tällöin joku lantalainenkin joutuu +vaeltamaan Taka-Lapin vanhaa valtaväylää. + +Tenolainen, valtaväylän vanha vartiomies, onkin mielestään jo +koko maailman viisas köyhän ja vähäpätöisen järvikansan rinnalla. +Tshorgashnjargan noita kyllä pilkkajoiussaan soimasi utsjokelaisia +"Otsjohka skoarre-muoddak'eiksi", Utsjoen kinnipeskeiksi, mutta +tämä on tapahtunut jo niin vanhaan aikaan, ettei sitä enää kannata +muistellakaan. Se oli ainakin jo silloin, "kun utsjokelaiset, vaikka +olivatkin kristityitä ihmisiä, olivat vielä niin eksyneitä, etteivät +käyttäneet paitaakaan" — enempää kuin muutkaan "eksyneet" lappalaiset. +Mutta nyt Utsjoen lappalaiset ovat niinkuin kaikki muutkin kristityt +ihmiset, jopa viisaammukset kaikista Taka-Lapin asukkaista, sellaisista +kuin Kaarasjoen "ylpeät", Koutokeinon "vorraniibit" [veriveitset], +Avjovaaran "gibmipollut" [kiimajoukot] ja Varenginniemen "tshermak +kuhkemus ruovgad" [kermakat kauimpaa roukuvat], puhumattakaan +Läijisvuonon tihkiturkkisista ja mädänneistä "jaaroista", jotka ovat +kaikkein huiluimpia ihmisiä, sekä Porsangerin merilappalaisista, jotka +kirkossakin papin parhaillaan toimiessa vain istuvat ja tuhnaavat ja +jyrsivät kapakalaa keskustellen: "Juo lek dievdnasin? — Naa, im lek +monnom, muhto aikum galle". [Joko olet käynyt Herran Ehtoollisella? — +Naa, en ole käynyt, mutta aion kyllä.] + +Tenolainen saattaa ylpeillä jo kielestäänkin. Inarilainen, +pehmeän kielen sievästi haastaja, sanoo kyllä tenolaisen — ja +tunturilappalaisen — puhuvan karkeankovasti ja kolinalla, ja +utsjokelainen itsekin tietää, että "meidän kieli on raskas kieli", +mutta "me puhumme oikeaa kieltä niinkuin täällä puhutaan", sillä +"mii kiela lee dego girjest lee", meidän kieli on niinkuin kirjassa +on. Utsjoen puhe on nimittäin hyvin samanlaista kuin lapinkielisissä +kirjoissa enimmin käytetty Norjan-Lapin murre, utsjokelaiset "ei muuta +kuin venyttävät vähän pitempään vain puhettaan". Jopa tenolainen pitää +kieltään parempana darokieltäkin, norjaa, joka hänen mielestään on +"keuha kiela". Siinä kun hänen tutkimustensa mukaan "on monta sanaa, +jotka sanoo samaa... Ja se on otettu lapista ja suomesta... ja +sentähden se on keuha kiela". + +Muutenkin Tenon tarpojat ovat erilaista lapinrotua kuin Inarin järvien +soutajat. Entiseen aikaan, 1750:n vaiheilla, merkittiin Utsjoen +seurakunnan pieneen, muutama-kymmenlehtiseen kirkonkirja-vihkoseen +viidettäkymmentä kotakuntaa. Siinä nähdään lukusorkkineen ja +ripilläkäynti-merkkeineen enimmäkseen sukunimetöntä joukkoa: +Pehrssonia, Påhlssonia, Nilssonia, Jonssonia, Aslakssonia, +Klemetssonia, Mårtenssonia, Rasmussonia ja Olofssonia. Mutta on +joukossa sentään joku sukunimellinenkin, kuten Guttorm, joka lienee +saanut nimensä Guttorm-äijästä — vanhin kirkonkirjan Guttorm on +Guttorm ja Pehr Olofssonin isä, 1662 syntynyt Olof Pehrsson Guttorrn. +On kirjassa myöskin kuulu vanha lappi, Päiviö (Anders Pehrsson s. +1688), sekä muutamia muita vanhoja lapinsukuja, _Inger, Paut, Taita, +Paavi,_ vielä _Pieti, Nicki ja Laitikin_. Melkein kaikki nämä entiset +alkuasukas-suvut vanhoissa nimissään ovat jo Utsjoelta hävinneet, +menneet Ruijaan, Kolttaankin ja muualle, tai muuten loppuneet. Mutta +Guttormin jälkipahna on vieläkin pystyssä, jopa kaikkein lukuisimpana +jokivartelaisten joukossa. Samoin Laidinkin perikunta asuu vielä +vanhoja kenttiään levittäen sukupuutaan pitkin Tenoa, jopa Tenon +toisellekin rannalle. Laidit kertovatkin esi-isänsä, "Laites-Aanundin", +satoja vuosia sitten saapuneen Suomesta Kittilänmaasta tahi +jostakin Suomen Laitilasta. Vanhimpana Laiti-ukkona nähdäänkin +kirkonkirjoissa Anund Niilanpoika, joka on syntynyt 1688. Mutta +hävinneiden sukujen ja nimien tilalle on noussut uusia sukuja, ja +entiset nimettömät isänsä-pojat ovat ansainneet ja saaneet sukunimen. +Muuan, 1675 syntynyt Pehr Pehrsson, "Pieras-Piera", veisaili kirkossa +itselleen ja jälkeläisilleen sukunimen Klockare, _Lukkari_, jopa +niin vahvasti, että Lukkareita elää vieläkin Utsjoella. Veätshagjoen +suussa on vanha, 5-6-taloinen Lukkarikylä useine Lukkareineen, +ja seurakunnan hiljakkoin kuollut, yli 80-vuotias edelläveisaaja, +Jousep Lukkari, oli vanhan Pieras-Pieran ansaitseman nimen ja viran +pitäjä. Muuan toinen Pieras-Piera, syntynyt 1713, paukutti Lapin +katekeetta-koulumestarina niin voimallisesti, että sai papin kirjoihin +_Katekeetta_-nimen, joka on pysynyt jälkimiehillä aina näihin asti, +viidenteen, kuudenteen polveen. Monet nimettömät saivat myöhemmin +sukunimen asuinpaikkansa mukaan. Niinpä eräs _Outakoskelle_ asettunut +Pieras-Piera, syntynyt 1725, ristittiin Outakoskeksi, kun taas +hänen pojastaan, Pieras-Klemmasta, joka siirtyi ylemmäksi Nillukan +rantakentälle, syntyi _Nillukoita_. Mutta toisen pojan, Pieras-Niilan, +perillisestä, Karigasjoen seuduille asettuneesta Niilas-Uulasta, kasvei +Niittyvuopioiden joukkokunta. Nuorgamin kotamaalla asuva kalalappi sai +nimekseen _Nuorgan_ (Norgan, Nuorgam). Toisia sukuja sekä nimiä saapui +Inarista, Ruijasta ja Ruotsista. Ruijasta tuli varsinkin poromiehiä, +Inarista asteli _Aikio, Paltto, Valle, Sauva, Mattus ja Morottajakin_, +ja Ruotsin-Lapista kerrotaan koituneen vanhan _Pokka_-ukon, jonka +viimeinen jälkimies elää vielä Lasse-Pokkana Ailigasnjargassa. +Porsangerista sanotaan jutaneen _Vestin_, jota vielä tavataan +Tenolla, ja samalta Jäämeren vuonolta polveutui lantalaisrotuinen +_Porsanger_-ukkokin, Pieras-Klemma, joka jätti jälkeensä koko pahnan +Porsangereita. + +Onpa Tenon mailla muutaman papinkin jälkijoukkoa, ja tunturien +hengessä on sielunpaimenesta lähtenyt haara, saadessaan yhä ja yhä +uutta lapin verta, paisunut monikymmensieluiseksi lapinsuvuksi. Suuri +tokka "Heugmanneja" sai alkunsa entisen papin David Högmanin ja Maria +Garvolian pojasta, nimismies Högmanista, joka jäi lapineläjäksi. +Utsjoen ensimmäisen papin, Anders Hellanderin sukulainen, joku +rakennusmestari Anders Abram Hellander, maatui emäntänsä, Sofia +Ekengrenin, kanssa kokonaan Lappiin, ja heistä juontuu Tenon +Helanderien monipäinen sukukunta. Mutta Holmbergien sukujuurta eivät +papin kirjat täysin selvittele. Sen vain, että Nuorganin Mihkelin +tytär, Birit, "Mikku-Bigga", joka meni emännäksi Inarista tulleelle +Sauvan Andaras-Jussalle, "Kontti-Hannulle", on ensimmäisen Holmbergin +äiti, mutta isästä ei ole tietoa. Tämä Johan Vilhelm Holmberg +eli sitten Nuorgamissa seksmannina niinkuin isäpuolikin, vieläpä +lisäksi porvarina. [Tenolla kerrottu tarina, että Holmbergit olisivat +kirkkoherra Stjerncreutzin jälkeläisiä, ei ole tosi. Miggu-Biggan +poika, J.W. Holmberg, on syntynyt 1820, ja Stjerncreutz, s. 1809, tuli +Utsjoelle papiksi vasta 1845.] + +Näin on suuren Tenon satapäisessä kansassa sekä lapin- että lannanverta +monikertaan sekaisin seulottuna ja saatuna joka ilmansuunnalta, +pappeja, inarilaisia ja tunturilappalaisia myöten. + +Mutta monissa paikoissa Tenolla on jo ennen nykyisten eläjien tuloa +asunut toista kansaa. Niinpä Lukkarpaikankin törmillä, Valjasjoen +lähellä, on useita entisten asujainten kotasijoja. Vanhat ovat +muistelleet, että lapinsukua, "selviä lappalaisia", on siinä ennen +asustellut, ja "siitä on ainakin kaksisataa vuotta". Sitten vasta +"oikea ihmissuku" saapui paikalle, ensinnä joku Jooreppi-äijä, joka +asui jonkin aikaa turvekodassa, kunnes muutti Ruijan puolelle, ja +sen jälkeen Sammel-ukko, joka rakensi paikalle hirsikömmänän. Tämän +hävittyä tuli viimein Guttormin lukkari Oula vallaten koko kentän +omiin nimiinsä. Samoja selviä lappalaisia lienee asunut muissakin +vanhoissa autiokentissä ja kotasijoissa, mutta muutamista "ei tiijä +muut kuin Jumala", minkälainen äijä missäkin kentässä on möyrinyt, +ennenkuin se on saanut oikeat eläjänsä. Ei tiedetä, kuka on Laitinkaan +kentän laidassa asustellut, mutta kotasijoja siinä vain on. Oli kyllä +kerran, kun Laiti-ukko kuokki peltotilkkuansa, outo mies tullut unissa +torumaan, että rupesit hänen taloaan hävittämään, ja toisen kerran +taas Laitin tyttö oli hilloja poimiessaan nähnyt ruskean, "tervalla +kuivatun" ruumisarkun, joka kuitenkin yhtäkkiä oli hävinnyt. Mutta +Gaavan talon lähellä olevan Kivikosken vanhan kotasijan entinen +eläjä oli kerran valkoisena vaarina tullut Uula Helanderille unissa +muistelemaan, että hänen nimensä on Kirkas ja hänet on vainolainen +polttanut kotineen kaikkineen. Nuorgamin muinaisilla kotasijoilla +kerrotaan vanhaan aikaan asustelleen Vuoinga-Erkin, ja Nuvvuksen +tienoilla oli majaillut entinen Stuorra-Jouni, iso ja peloton +lapinäijä, joka kerran oli sivakoilla laskea huijauttanut Tsihkagurraa +myöten Ailigastunturin harjalta alas Tenolle, niin että suksenjäljet +vieläkin näkyvät kurussa. Ankaraa vauhtia Jouni oli luikunut, väliin +jalkapuolellakin seisten ja vain keskimyötäleen suuressa luokassa +hätääntyen, niin että kalliossa yhäkin tuntuu musta jälki. Ruijan +puolelle, Iikkajoelle, sivakka-lappi oli sitten lähtenyt ja kaatanut +siellä niin suuren petäjän, että sen rungosta oli tullut talo, oksista +suuria sahatukkia, oksain oksista hirsiä, oksain oksain oksista veneen +emäpuita ja niiden oksista veneen perä- ja kokkapuita sekä niiden +oksista veneen kaaria. Ruijassa sanotaan Jouni-äijän sukua tänäänkin +asuvan, ja Ailigasnjargan luona Kualssinjunnin rinteellä kasvaa vielä +toinen Stuorra-Jounin suurpetäjä, joka on tyvestä ympäri mitattuna +puolikolmatta Lasse Pokan syltä. + +Stuorra-Jounit ja Vuoinga-Eerikit ja muut vanhat lapit ovat Tenolta +hävinneet, ja uutta lappia on tullut vanhoille kentille. Pitkin koko +Tenoa asukkaita onkin aina vähän päästä, alkaen Inarijoen Angelista, +jonka sekarotuiset, Enontekiön Peltovuoman sekä Koutokeinon kautta +saapuneen Lanton Jussan jälkeläiset, Eirat ja Lantot, mieleltään ja +kieleltään lukeutuvat tenolaisiin, vaikka nimi onkin Inarin papin +papereissa. Mutta vasta Utsjoen rajalta alkaa oikeiden tenoihmisten +valtakunta, ja ensimmäisenä on vastassa muuan vanhan Laiti-suvun +jälkimies, vaikka muita Laiteja tavataan vasta alempana, Parssissa, +Nuvvuksessa sekä Utsjoen suun alapuolella, Kamnjargassa, missä +Laidit askaroivat jo ainakin viidennessä polvessa. Laites-Aanundin +pojanpoika, 1756 syntynyt Mahti-Aanund, oli siihen nostanut kotansa +ja samalla kentällä oli sitten asunut ja kalastellut Aanundin poika +Hans, ja Hansin poika Hans, ja siinä edelleen elävät Hansin pojat +Hans ja Uula perillisineen. Mutta vanhan Mahti-Aanundin veljen, +Mahti-Sammelin, jälkimiehet menivät ylöskäsin Parssiin ja Nuvvukseen +Tenoa kansoittamaan. Ja Laiteja asuu Tenon mailla, Suomen puolella, +nykyään neljäkymmentä henkeä. Sitten on kullakin sukukunnalla oma +vanha valtapiirinsä. Niinpä Outakoskien jälkeläisten Niittyvuopioiden +rantamaa ulottuu Kuoppanivasta Kangasniemen ohitse alas aina +Kaarasjoen suun vanhaan Uulas-Uulaan asti ja käsittää heidän väkensä +kolmattakymmentä sielua. Helanderien hallussa taas on koko jokiranta +Utsjoen suusta ylös Paadukseen saakka, onpa pari ukkoa sauvonut vielä +ylemmäksi, Rovasuvantoon ja Iskuraksen äärelle, kansoittaen Suomen +rannan lähes 70:llä jäsenellään, lisäksi vielä antaen sukua Norjan +puolelle. Yli kolmikymmenlukuisen Lukkari-suvun vanha kotimaa on +Lukkarikylä Veätshagnjargassa, ja siitä on joku Lukkari kohonnut +ylemmäksikin jokivarrelle, muuan Utsjoen suun seuduille ja muuan +aina Piessjoen suulle. Porsangerien pääpaikkana on Akkukoski, josta +he ovat saaneet Tenon rannoille puoliväliin neljättäkymmentä isoa ja +pientä Porsangeria, ja Guttormeja on pitkin jokivartta Lukkarpaikassa, +Nuvvuksessa, Paaduksessa sekä Utsjoen suun alapuolella parissa, +kolmessa rantakentässä, aina Ala-Jalvessa asti niin runsaasti, että +heidän nimissään on yli 70 sielua. Holmbergejä on vain kolmattakymmentä +ja heidän kotiseutunaan ja asuinmaanaan on Suomen pohjoisin kylä, +Nuorgam, Puoltoakin kirkonkylän naapuri. Katekeetoilla, kirkonmiehen +jälkeläisillä, on asuntona Talvadaksen vanha kirkonpaikka, ja +tämännimisiä utsjokelaisia on vain kuusi henkeä. Inarin lähtöiset +Paltot, kuusi, seitsemän perhettä, asuvat enimmäkseen köyhinä +muukalaisina, nelikymmenlukuisena väkenä muiden joukossa siellä täällä +pitkin rantaa Uulas-Uulasta alaskäsin. Ruijalaisen jälkimies, Vest, +elää perheineen Rovasuvannossa ja muuan vanhan Norganin jälkeläinen +asuu Nuorgamin kylän yläpuolella. Högmanit eivät kuulu tenolaisiin, +vaan he elelevät entisillä maillaan Utsjoen "sisällä" Jomppalassa, +eikä Maddajäyrin pappilan kirjoissa ole koko vanhan papin pahnaa +enempää kuin toistakymmentä ihmistä, koska poromiehiksi muuttuneet +Högmanit ovat muuttaneet muualle. Utsjoen latvoilla ja latvavesillä +asustaa Inarista tulleiden Alkioidenkin jälkijoukko nelikymmenisenä +järvikansana. + +Tenon korkeat karut rantatörmät eivät kyllä juuri ole aiotut ihmisten, +ei lappalaistenkaan, asuinsijoiksi. Mutta sinne tänne mutkapaikkoihin, +rantavaarojen ja luokkien vierille, joki on luonut matalahkoja +tasamaita ja kuolpanoita, ja monilukuiset, penikulman, parin kolmen +pituiset pienet tunturijoet, jotka iloisesti kohisten laskettelevat +jyrkkiä myötäleitään, ovat suupuoleensa rakennelleet ja tasoitelleet +kuin vartavastisia asuntokenttiä, jopa muutamat, niinkuin isohko +Karigasjoki, luoneet suuren sievän suistomaankin. + +Vähään tyytyvä lappalainen on omistellut parhaita rantapaikkoja sekä +raajinut niihin asuinsijansa. Ja vähän pyytävälle on annettu paljon: +edessä rantatöyrään alla on komea kohiseva koski, vieressä pieni +soliseva tunturipuro, ympärillä matalien tunturikoivujen viheriä +metsistö ja takana taivaita hipova tunturi, jonka laelta saa katsella +koko tenolaisten valtakuntaa sekä Tenon takaista erämaata, missä +kymmenet ylpeät gaissat pitävät isännyyttä. Mutta laajojen järviensä +ja jänkiensä hengessä asuva inarilainen ei kyllä ihaile tenolaisen +tunturimaata. "Se on ruma maa", Inarin ukko saattaa paneskella, "se on +joka paikasta yhtä rumaa... ei ole muuta kuin tuntureita... vaaratkin +niin jyrkkiä, ettei pääse tuntureihinkaan... Kauniimpi paljon on +Inari". + +Reppänäkattoinen, koivunrisu-permantoinen turvekota oli tenolaisenkin +entisaikaisia asumuksia, ja vieläkin joku alokas pyrkiessään +hirsipirtin isännäksi viettää vaihtovuotensa pienessä turvegammissa, +joka kyllä on jo saanut lämmityslaitoksen nurkkaansa sekä lasi-ikkunan +seinään ynnä laudoista ladotun lattian. Pienenlainen on tenomiehen +pirttikin ja lapintalojen tapaan useinkin porstuaton. Suoraan +ulkoilmasta siihen vain työnnytään, pakkasen ja lumipyryn puhaltuessa +kintereillä aina peräseinään asti. Vanhat pirtit ovat vain matalia +lapintupia, joiden tuohilla tiivistetty, turvemättäillä peitetty +vesikatto on samalla lämpöisenä kattona, ja ovinurkkaan on kasattu +harmaa lapintakka. Mutta uusien pirttien mestarit — tenolaiset +ovat melkein järjestään omia rakennusmestareitaan — ovat jo paljon +suurellisempia. Rakennus on nostettu entistä korkeammaksi, niin että +pirtin yläpuolelle on saatu lisähuone, useinkin makuusuojana käytetty +_lohta_, mihin päätyikkuna antaa valoa. Ovinurkasta kiipaistaan lohtaan +pystyjä lautarappusia myöten, ja laudoista ladottu, yksinkertainen +lohdanlattia on samalla pirtin välikattona. Vesikattona on edelleenkin +lämpöisen pitävä tuohiturvekatto, joka kesäisin kukkii ja vihannoi +kuin paras nurmikenttä, tehden koivikosta pilkoittavan pikku majan +oikein mieluisen näköiseksi. Lapin vanhasta takasta moni tenolainen on +jo luopunut ja tuonut Ruijasta pirttinsä peränurkkaan rautaisen uunin, +mikä sukkelaan keittää ja paistaa ja antaa äkkiä kovan lämpöisen, +mutta yhtä nopeasti sen lopettaakin. Talvella tammipakkasessakin on +Tenon ukon rautauuni-pirtissä illalla hiottava lämmin, niin että +saattaa ohuissakin vaatteissa oleskella, mutta aamulla jo peskeihinkin +kääriytynyt lapinäijä tuntee pikku hytinää. Ankara lämmin on yön aikana +painunut joskus pakkasasteiksi. Sillä vähäinen rautakamiina on pian +huokunut lämpöisensä, pirtin ohuet, hatarahkot seinät eivät jaksa +pitää pakkasta ulkona, ovi on hatara, ja ikkunoissa on useinkin vain +yksinkertainen jäätynyt lasiruutu. + +Uuden pirttirakennuksensa oven suojaksi tenomies on tavallisesti saanut +laudoista kyhätyn eteisen, ja pirtin perässä on vielä pieni kamari, +oikein tiiliuunilla lämmitettävä. Onpa joku rikas mies päässyt parin, +kolmenkin kamarin, vieläpä maalitalon herraksi, niinkuin Hans Laiti +Karnnjargassa ja Fredrik Holmberg Nuorgamissa. + +Kentän laidassa joen äyräällä tahi rantavaaran alla ovat talon +ulkohuonerakennukset, aitat, navetta, sautsapuore, niinkuin talossa +ainakin. Sautsapuore on usein lyöty turpeista, joskus navettakin, ja +vanhat hauskat nelijalkaiset lapinaitat, jotka vielä Inarin järvillä +entisillään seisoa tönöttävät, ovat täällä asettuneet maahan tai +ainakin laskeutuneet matalammille jaloille. + +Tenolaisen pihamaalla, vastapäätä pirtin ovea, pitää olla talon +polttopuuvarasto. Lastukon, _muorrarändegis_, ääressä, toistensa +nojalle pystyyn ladottuina, on iso röykkiö käkkyräisiä koivurankoja, +jalastukolla on kirves sekä hakkuupölkky, niin että tarvittaessa aina +voidaan pystypuista pilkkoa polttopuita. Tunturikoivuista talo sentään +saa lämmitys- ja keittopuunsa, mutta rakennuspetäjänsä tenomiehen pitää +hakata ja lautata valtion metsästä, kaukaa Inarijoen varrelta. Omien +tunturien alarinteiden muutamiin petäjänkäkkyröihin ei utsjokelaisen +ole lupa kirveellään koskea, vaan pahainenkin männynkärväs saa Utsjoen +matalissa koivumetsissä rehennellä sen kuin jaksaa. Ankara ilmanlaatu +kyllä pitelee mäntyparkaa niin kovilla, ettei se paljoon kykene, eikä +koskaan täytä aikapetäjän mittaa. + +Teno on rantakansansa, paitsi viljava kalakaukalo, myös hyvä +kulkukeino, ja vene, _vanas_, on rantalaisen paras kesäinen liikeneuvo. +Harvoin tenolainen viitsii lähteä jalkaisin juoksemaan lyhyttäkään +rantapalasta. Veneellään hän vain laskettelee keskijokea myötävirtaan, +pahimmissa koskissa sauvoimilla kulkua pidätellen, ja veneellä taas +nousee vastavirtaan sauvoen pitkin rantapuolia. Köyhä tenolainen, +joka ei talvella ole jaksanut hankkia kylliksi kesävaroja, saa joskus +sadoin kilometrin jutaa virtaansa ylös ja alas, noutaakseen muutamaisen +kalliin jauhosäkin Ala-Tenolta, Suoppanjargan Tapiolta, tahi ylhäältä +Kaarasjoen kauppiailta. Kesäkuivan aikana suuri Teno on kovin matala +sekä lukemattomien virran ajamien hiekkasärkkien, fierramien, +poikittelema, niin että kulkija saa alituisesti luovia rannalta +toiselle ja tuon tuostakin tarttua sauvoimeen veneen puuttuessa +hiekkasärkkään. Mutta keväällä, kun pitkä talvi on viimeinkin voitettu +ja jäät suurella rytinällä siinä toukokuun lopulla ajettu alas [Tenon +jäidenlähtö tapahtui 1924 27.5; 1918 24.5; 1910 12.5; 1909 3.6; +1908 29.5; 1905 8.5. Levojoen tunturituvan päiväkirjasta], Tenon +pohjasärkät eivät tunnu. Kun kaikki rantapurot täysin sylin kaatavat +kevätvesiään, kuohahtaa tunturimaan virta joskus kolme, neljäkin +syltä yli määränsä, käyden toisinaan uhkaamaan rantavartioitaankin, +huuhtelemaan Uulas-Uulan seinänvierustoita sekä viruttelemaan +Uulas-Uulas-Uulan pirtin permantoa tahi ahdistelemaan Talvadaksen +taloja. Viimeisten villivetten matkassa, kun virta on vähän tyyntynyt, +Norjan puolen lappalainen laskettelee ylpeästi suurella puulautallaan +alas Tenon suulle, Taanaan, myymään alastomien kalliorantojen +asukkaille kalliita poltto- ja rakennuspuita. Joskus on Suomen puolen +ukkokin ruijalaisen renkimiehenä samassa matkassa, ja veneellä miehet +sitten ponnistelevat takaisin. + +Veneensä tenomies rakentaa virtansa mukaisen: pitkän ja kapean +sukkulaisen, joka helposti ui sekä myötä- että vastavirtaan ja keveästi +pujahtelee kovissakin koskissa kivien lomitse. Tavallisen veneen +pituus on 7-8 metriä, leveys 80-90 cm, ja syvyyttä on vain 30-35 cm. +Kolmilaitaiseksi on vene rakennettu, Inarijoen rantapetäjistä on +sahattu sen laudat, kaaret katkottu kotikoivuista, ja oman rannan +tervalla sekä omilla poronkarvoilla tiivistetty sen saumat. Monet +rantamiehet osaavatkin itse valmistaa veneensä, mutta parhaita +venemestareita on _Fredrik Högman_, Utsjoen Jomppalan seppä, joka +ennen on omassa pajassaan joskus nakutellut venenaulatkin. _Erkki +Katekeetta_ Talvadaksessa myös veistää veneitä, samoin _Jousep +Laiti_ Veätshagnjargassa, onpa Tortti-Jousepkin, Laiteja hänkin, +entisen torttimestarin poika Parssista, yrittänyt laatia alusta. +Ainakin muuan parisylinen purtilo, jota saattaisi kanniskella +selässään tunturijärvestä toiseen, on Parssin vanhallapojalla ollut +tekeillä jo kolmattakymmentä vuotta, keskeneräisenä vieläkin sekä +harmaana ja aidastuneena. Mutta oikein vanhaan aikaan oli jossakin +Utsjoen suupuolessa tehty veneitä neulomalla. Puunjuurista oli vain +värttinällä, _snaldulla_, punottu säiettä, jolla veneen laidat oli +vetäisty kokoon. + +Moni tenolainen oppi tunturimiesten tavoin jo aikoinaan +poromieheksikin. Tunturilaisilta jokimies sai poroja sekä +poronhoitotaidon, hankkien siten hyvän lisän pieneen omaisuuteensa +ja keittokattilaansa. Usea kalanpyytäjä onnistui pyytämään rikkaan +poroäijän tyttären emännäkseen, vieläpä tyttären turvissa ison +joukon äijän eloakin hyväksi aluksi omalle karjalleen, jota sitten +omin neuvoinsa rupesi hoitamaan ja kartuttamaan. Poroja omistavat +tenolaiset ovatkin aina olleet koko rantakansan rikkaammuksia, niinkuin +Niittyvuopion veljeksetkin Kangasniemen kentällä ja Kaarasjoen suulla +sekä Rasmuksen ukko Talvadaksessa. + +Toimeen tuleva tenomies ajaa rukatti komeasti porolla. Eikä entiseen +aikaan koko Tenon valtakunnassa ollut ainoatakaan hevosta. Vasta +viitisenkymmentä vuotta takaperin Nuorgamin porvari Holmberg, +Mikku-Biggan poika, toi Kittilän Välimaasta ensimmäisen hevosen, +yhdeksäkorttelisen punaruunan koko seudun kummaksi, ja Puolinakin +porvari Skanke hankki toisen. Mutta useat ukot, joilla ei ollut poroja +eikä hevosta, ajella julkistivat vain _sonnilla_ — ja monet miehet +ajavat vieläkin. Litteät länget luokkeineen painettiin niskan kautta +sonnin kaulaan ja ajohihnapari — tai vain yksi hihna — pujotettiin +kuvetta pitkin aisainpäiden ylitse pankaan sonnin leuan alle, ja siitä +ohjattiin. Aikuinen navettajuto oli aika väkevä: saattoi hyvinkin +kiskoa parin, kolmen hevosen kuorman, eikä ajomiehen tarvinnut +muuta kuin astella sivulla ja risulla rapsutella hännänjuurta. +Kirkkoherra Gummeruskin istui ajopukilla ohjaillen sarvipäätä rouvan +kenottaessa perässä. Edelläveisaajakin, Veätshagnjargan Jousep +Lukkari, ajeli pullilla, ja joskus kirkonmiehet saattoivat väkäisillä +judoillaan peräkkäin mennä junnata Isonvuonon markkinoille. Kaukaisen +Puolmakjäyrin Aikion muorikin istui ja ajeli navettaäijällä aina +Taanassa ja Uuniemessä asti. Samoin myöskin monet Norjan Puolinakin +ukot käyttivät sonnia vetojuhtanaan, ja Inarissa ainakin Tepsellin äijä +ajeli pullilla. Mutta kun Jakolan Sammu sonnillaan juti Reisivuonoon, +niin Gunnarin Tuomas vei vetäjän vanhoista veloista, ja Sammu sai +palata takaisin kasvattamaan uutta sonnia. + +Ruijanrannan markkinoille Utsjoki ajoikin monet kerrat talvessa sekä +pororaidoilla että sonnipeleissä. Tenomiehet laskettelivat poroillaan +yli tunturien Kaarasjoen kautta _Porsangeriin_ Lemminvuonoon tahi vielä +etemmäksi _Alattioon_ ja Bossekoppaan, tahi suuntasivat kulkunsa pitkin +Tenoa jokisuulle Taanaan. Mutta kaikkein ahkerimmin ja suurimmalla +kansanpaljoudella ajettiin _Stuorravuodnaan_, Isoon vuonoon. Siellä +Varenginvuonon perässä, eteläisen lahden pohjukassa, pidettiin +entisaikaan joulun edellä suuret Jäämeren maiden markkinat, joille +kokoontui lapinkansaa, paitsi Ruijan rannoilta, Utsjokea, Inaria, +Kaarasjokea, Koutokeinoa, Enontekiötä, Kaaressuvantoa, Muoniota, +Kittilää ja Sodankylää myöten. Tunturikansa tuli pororaidoissa, rikkaat +Ruijan kauppasaksat saapuivat hevosilla helkytellen, ja tenomiehet +ajoivat sekä porolla että sonnilla, niin että väliin sonnimiehiäkin +oli koko raito. Navettajutoineen saattoi siinä hääriä Rovasuvannon +Piennas-äijä sekä Kuoppanivan ukko ja Piessjoen Hansi-Uula ynnä +Äimäjoen Piettar Helander, käppelehtipä joukossa vielä Uulas-Uula, +joka kerran oli rinnustellut länsmannin kanssa, jopa pitkä +Piittus-Pierakin, joka kerran oli tapellut itse kirkkoherran kanssa. +Mutta jos Tenojoki oli jääkaljamalla, sonnimiehet nousivat Utsjoen +tai Veätshagjoen suusta tunturiin ja jutivat suoraan Puolmakjäyrille +sekä alas Puolmakkiin, josta keinoteltiin vähän matkaa jokivartta, +kunnes taas oiustettiin tunturimaita Varenginvuonolle. Joen ylitse +yritettäessä täytyi kirvestää jäähän koloja sekä syytää tuhkaa +tielle, etteivät kengättömät juhdat olisi keikahtaneet pitkälleen. +Mutta umpisella taipaleella sonniäijät puskivat paremmin kuin hyvät +hevosetkaan. Äimäjoeltakin lähdettäessä sonnit painuivat edellä +tekemään reikää hevosmiehille. Ja hyvällä tiellä sonnit taas +nulkkasivat kuin hevosetkin, mutta hiostuessaan ne helposti rapasivat +koko keinon mustaksi. + +Porontaljoja, kallo- ja koipinahkoja, suonia, lihoja sekä juustoja, +verivatsoja ja maitotshalmaksia, peskejä, lapinkenkiä, eläviä +porojakin, sivakoita, ajo- ja raitoahkioita, vasikannahkoja, +metsänelukkain turkiksia, riekkoja ja jäniksiä, kenkäheiniä ja +lattialuutiakin oli markkinamiehillä myytävänä. Ruijan kauppamiehillä +taas oli omat tavaransa: Norjan ja Venäjän jauhot, ryynit ja suolat, +tupakat, kahvit ja traanit, lisäksi monenlaisia merikaloja ladottuina +seinävieret täyteen niinkuin halot pinoon, vielä valtavat kasat kuivia +kalanpääkiestoja. Näihin merimaan tavaroihin vaihtuivat tunturimaan +tuotteet, sillä näitä kaikkia kalanpyytäjä ja poromies tarvitsi +kotoisen ruokahoitonsa täytteeksi. Tarvitsi kylmien maiden mies +vielä kovat annokset viinaakin, joka pahassa pakkasessa piti miehen +lämpöisenä, antaen vielä hyvän mielen ja erinomaisen joikausluonnon. +Jo markkinasiljolla tunturi- ja jokikansa eli hyvässä nousussa ajellen +poroilla ja sonneilla edestakaisin iloisesti joikaillen. Itse pitäjän +pääpaimenkin saattoi täällä karistaa pois papillisuutensa ja todistaa: +"Utsjoella mie olen kirkkoherra, mutta täällä niinkuin muutkin +ihmiset". Ja niin sitten olikin. + +Hyvällä tuulella ja mieluista lämmintä tuntien markkinakansa lähti +ajelemaan kotikenttiä kohden. Jo monen neljänneksen päästä kuului +pitkin Tenoa porokellojen pouke ja iloisten äijien juorotus: + + "... joi joi joi joo, + joi joi joi joi joo..." + +Ja kun matkue saapui lähemmäksi, erottui jo tenomiehen joikaileminen: + + "Pieras-Piera-aa jo go, + lollol lollo, + Pieras-Piera-aa jo go, + lollol lollo". + +Tahi kuului Koutokeinon "veriveitsien" mainelaulu: + + "Naa, Koutokeino, + niin niin niin niin, + vuoi, te veriveitset, + niin niin niin niin". + +Sitten kuului joen keinolla joku juorottavan: + + "Länsmanni nyt Hiegga, + nu nu nu goo, + saaminieidain go, + lu lu lu goo, + kultakoppana on, + nu nu nu goo". + +Kirkkaana kuutamoiltana oli Tenon rantakansasta hyvin hauskaa seisoa +korkealla töyräällään katsomassa, kun markkinakansan pitkät raidot +alhaalla joenuomaa myöten jutivat ohitse. Sen mukana yksinäiselle +lapinmiehelle tuli kuin tuulahdus tuonnempaa iloisesta maailman +menosta. Hyvin kauniisti helkyttelivät monilukuiset kulkuset ja +tiuvut, jääkin toisinaan pitkään ulvahteli joukkoon, porojen sorkat +naksuivat ja sarvet keikkuivat, ja lumiset rannat sekä valkeat tunturit +kajahtelivat, kun jutava lappi komeasti joikaili: + + "Oulas-Oula go, + lei lei lei lee, + lei jo niinkuin heinäkäärö go, + lei lei lei lee, + ja go takka go oli selässä, + niinkuin heinäkäärö go, + lei lei lei lee". + +Kauan Tenon rantakansa seisoi ja kuunteli, ja mieli paloi samaan +joukkoon. Vasta sitten katsoja siirtyi pikku pirttiinsä, kun raito oli +kadonnut niemen taakse ja kuului enää vain kaukainen: + + "... lei lei lei lee". + + + + +Tenomies Kalamiehenä + + +Kala on vetänyt lappalaisen Tenolle, kala vieläkin häntä parhaasta +päästä elättää ja kaikkein parhaiten _luossa_, lohi. Lohta onkin +Tenossa ollut kautta maailman aikojen. Tenon puhtaat tuntunvirrat +ovat aina olleet lohen mielivesiä. Jäämeren kirkkaassa suolavedessä +lohi helposti tuntee Tenon tumman, raittiista tuntureista eikä +mistään turmiollisista jängistä tulevan saivoveden ja lähtee sitä +noudattamaan. Koko kesän lohi jutaa Jäämerestä ylös joen latvoja +kohden, nousten Inarijokea aina Angelin yläpuolelle sekä Kaarasjokea +ainakin Jiesjoen yhtymille. Keväällä jo heti tulvan aikana, joskus +toukokuun loppupäivistä alkaen, lohi on matkalla kesävesilleen, ja +sitten pitkin suvea, kun vesi vähänkään nousee, Tenon taivaltaja myös +nousee, levähdellen vain nivojen ja koskien kivikoloissa. Yhä ja yhä +vain suolaisen veden vaeltajain pitää jutaa makeisiin maavesiin aina +elokuuhun asti, kaikkein ahkerimmin kesä- ja heinäkuun vaiheilla. +Mutta sitten taas syksyllä alkaa kesämajoilta muutto kovasuolaisille +talvivesille Jäämereen. Lokakuulla lohet jo laskettelevat alas +myötävirtaa, yöllä ollen kutupuuhissa, päivällä menossa. Muutamat kalat +kyllä ovat niin hitaita toimissaan ja niin hyvästyneet kesäoloihinsa, +etteivät ennätä muiden muuttomiesten mukaan, vaan jäävät Tenoon koko +talveksi ja vasta keväällä rupeavat luikumaan alas, ollen kumminkin +sitten taas jo kesän mittaan toisten matkassa yrittelemässä ylöspäin. +Sellaiset aikaansa seuraamattomat talvikot, _vuorrut_, ovat pyydykseen +joutuessaan hyvin laihoja ja huonoja, eikä niistä pyytäjä paljon +kostu. Jotkut lohet taas ovat niin päättömiä, että syksyllä, kun Tenon +kesävieraat oikeassa järjestyksessä ovat alamatkallaan, täysissä +tosissaan nousta hoseltavat ylöspäin. Tällaiset syksynnousijat, +_tsuentsät_, ovatkin vain mahoja kummittelijoita, joista ei kenellekään +ole suurta lukua, vaikka tsuentsä onkin hyvin lihava ja rasvainen kala. + +Mutta Tenon oikea kesälohi on kumminkin kaikkein paras kala. Se on niin +makeaa ja rasvaista, että se hyvin pitää miehen kylläisenä ja sulana +pakkasellakin. Eikä missään ole, koko Teno sen kyllä tietää, parempaa +lohta. Taanankin kauppamies, Niilas Hansen, joka tunnetaan koko +Norjassa ja joka tuntee koko Norjan, on sanonut, että Taanan luossa on +parasta koko maailmassa, vaikka Norjassa on paljon jokia ja maailmassa +on paljon lohia. Vain inarilainen pitää omaa järvikalaansa parempana, +sillä se ei janota, vaikka sitä söisi paljonkin. Mutta jos Inarin ukko +pistää palasenkin Dädnun luossaa, rupeaa häntä heti janottamaan. + +Tenolaista ei kyllä luossansa liikoja janota, vaan hän pyytää +ja syö sitä niin paljon kuin saa. Keväällä, heti kun jäät ovat +paenneet ja sameat villivedet vielä ovat vallassaan, rantalainen +käy ajoverkoillaan, _kulkutusverkoillaan_, vetämään tuoretta kalaa +talvipaastonsa päättimiksi. Kaksi venemiestä on silloin toimessa. +He laskevat virtaan, puoliväylään, etemmäksikin ulottuvan verkon, +jonka ulkopäätä ohjailee vedessä kelluva ristilauta ja rantapuolta +hoitelee veneen perämies, toisen miehen airoilla ohjaillessa +venettä. Teno työntää verkkoa alaspäin, samoin kuin venettäkin, jota +soutaja pysyttelee lähellä rantaa. Lasketaan, lasketaan... sitten +pysähdytään ja annetaan verkon väyläpään painua rantaan sekä korjataan +kalat, joiden varhainen kevätretki on päättynyt kulkuttajamiesten +kavalaan liikkuvaan surman aitaan. Sekä suvantoja että nivoja ja +koskia tenolainen ajaa verkoillaan, leveitä suvantoja laskee väliin +parikymmensyliselläkin aidalla, mutta kapeita koskia ja könkäitä hän +kalkuttaa vain seitsemä-, kahdeksasylisellä verkolla. + +Hyvin tuotti kulkuttaminen entiselle tenolaiselle kevätlohta. Mutta +vielä paremmin Jumala antoi kalansa eksyä tenomiehen ajoverkkoon, jopa +soi hänelle vedenviljaa koko kesänkin, jos kalakansa kevätpyynnin +alkaessa kävi Maddajäyrin kirkossa Jumalaa palvelemassa. Siihen +oli helluntain kirkkopyhä varsin sopiva, ja seurakunnan papitkin +siitä muistuttivat. Johan Michael Stenbäck ilmoitti kansalleen +5. toukokuuta 1833: "Tästedes tuleva kokous pidetään Helluntaina, +joka sisälle lankee kolmen viikon perästä tästä päivästä ja odotan +minä teitä silloin yksimielisesti tänne Herran huoneeseen. Kuitenkin +toivon minä teidän tulevan jos Jumala meille siksi antaa venet-kelin. +Silloin alkaa teidän kalastamisenne-aika ja pitäisi teidän sentähden +halullisesti tulla Jumalan Templin — Häneldä onnia ja apua anomaan". + +Mutta sitten, kun kevättulva on laskeutunut, pitkä Teno panee +pystyyn _lohipatonsa_. Patoja ilmestyy virtaan sadoittain, avarasta +suupuolesta aina ahtaille latvavesille asti. Niitä on rakennettu +niva- ja koskipaikkoihin sekä suvantoihin pitkin rantoja, aina vähän +päästä, joskus miltei aivan peräkkäinkin, milloin Suomen, milloin +Norjan puolelle. Ne on työnnetty rannasta aina puoliväylään, joskus +kauemmaskin, niin että nousijalohi saa mitä taitavimmin sukkuloida +ja keinotella päästäkseen mieluisille ylimaiden vesille. On oikein +ihmeellistä, että ainoatakaan vaeltajaa ennättää kaukaisen Angelin +rannoille tahi Jiesjoen vesille. Mutta Jumala, joka pitää huolen +lappalaisistaan, pitää myös huolen kaloistaankin. Hän sallii tämän +kalan joutua lappalaisen ravinnoksi, mutta tuon hän ohjaa kaikkein +vaaranpaikkain ohitse niin, ettei sitä ihminen voi estää. On monesti +nähty, että patoon joutunut lohi äkkiä ponnahtaa aidan ylitse ja +ui eteenpäin. Entiseen aikaan vesien vaeltaja oli vielä enemmän +tarvinnut jumalansa ohjausta, sillä vanhat lappalaiset olivat vetäneet +lohipatonsa yli koko väylän, niin ettei kalalle jäänyt vapaata +tietä ensinkään. Sellainen poikkipato, _rastä-puoddu_, oli ollut +m.m. Outakoskella vanhan rukoushuoneen seuduilla, Njuärbinjargassa +Jäggelvedjen luona, ja siinä olivat yhteisesti saalistaneet sekä +Suomen että Norjan miehet. Olipa patoon ollut osaa Utsjoen papillakin, +vaikka hänellä oli oma poikkipatonsa kirkon alapuolella, Utsjoen +Maddakoskessa. Mutta entisen papin jälkeläisellä, Högmanilla, oli +poikkipato Jomppalan alapuolella Patonivassa. + +Tenon kalamiehillä on kullakin oma vanhastaan katsottu, "joka talolle +nimitetty" pyytöpaikkansa, johon saa rakentaa patonsa. Niinpä Angelin +Vuollin talolla on pato kylän yläpuolella, Hukkasaaren rannassa, ja +siitä alaskäsin järämän alla, Reikäkiven niskassa, on Lanton patosija, +Ranttilan ukolla on pato kotikoskessaan, Niittyvuopion Uulas-Uulan +Hansilla jonkin matkan yläpuolella asuinkenttäänsä. Samoin muutkin +padot ovat tavallisesti isäntänsä lähimailla. + +Hyvin yksinkertaisen ja alkuperäisen padon lapinukko pystyttää, +samanlaisen kuin isätkin ovat laittaneet, ties kuinka monessa polvessa. +Palomestari istuttaa vain kolmijalkaisia, kivillä kuormitettuja +koivunrunkohaarukoita, _renkkuk_, virtaan — tahi tyynempään veteen +ainoastaan yksinäisiä patsaita — vähän matkan päähän toisistaan, +joko suoraan väylälle käsin tahi hiukan vastavirtaan kaartaen. +Renkkujen ja patsaiden varaan patomies rakentaa pystyrisuista tiheän +aidan, ja aidan selälliseen päähän pitkälleen ladotuista risuista, +koivunoksista ja lehtisistä latvuksista myötävirtaan juoksevan pitkän +johteen, _shuolluh_, tekaiseepa joskus koko padonkin päällekkäin +lyödyistä risuista. Aukottomaan risuaitaansa kohenpyytäjä virittää +toistakymmentä syltä pitkän, mutkalle lasketun _joddu-verkon_, toisiin +parikin verkkoa, joiden nieluun asettaa vielä lisäjohteet niin, että +lohi risukon takaisin käännyttämänä sukeltuu verkonmutkaan, jonka +perä- ja alapaulat on vetäisty yhteen, samoin kuin yläpaulatkin, niin +että on saatu säkintapainen povi. Tällaista aukotonta verkkopatoa +lappalainen sanoo _joddu-puodduksi_. Mutta koskipaikkoihin tenolainen, +varsinkin Inarijoen asukas, istuttaa _märti-puoddun_, mertapadon, joka +on samanlainen kuin verkkopatokin, mutta patoaidassa on aukko, johon +voidaan sovittaa vastavirtaan potkettu pitkä rysä, märti. + +Pato pyytää kalaa yöt, päivät, ja lappalainen käy sen padolta +pyytämässä. Uulas-Uulan Hanskin sauvoilee pyytöaikana joka yöksi +patorannalleen turvekotaan vartioimaan, käyden yölläkin kokemassa. +Sillä Hans on huomannut, että lohi liikkuu ja menee pyydykseen +parhaiten kuuden ja kymmenen välillä illalla sekä taas aamulla +neljästä kahdeksaan. Ja kala pitää heti ottaa pois pyydyksestä, jotta +toinenkin pelkäämättä menisi. Sieltä nouseekin väliin kovalla tohinalla +oikein aikamiehinen, yli leiviskäinen _stuorra-luossa_, suurlohi, +koukkuleukainen _guatjim_ tai naaras _duövvi_, väliin vähäisempi, +leiviskäinen johtuu-luossa tahi puolileiviskäinen _luossa-juölgi_, +lohijalka, jopa joskus vain pikkuinen, muutamakilonen _diddi_. Hyviä +kyllä kaikki ja mieluista vedenviljaa. Entisaikainenkin lappalainen +kyllä ymmärsi suuren saaliinsa arvon ja otti pyytönsä kiitoksella +vastaan. Ainakin Jäyribainjargan pyytömies rukoili hyvää kalaonnea +ja taas kantoi kiitosuhrinsa jokirannan komealle seitakivelle. Mutta +Uulas-Uulan Hans, Niittyvuopio, astelee sellaisten kivien ohitse antaen +tunnustuksen vain taivaan Herralle. Hans saakin lohta paremmin kuin +moni muu. Kaikki näet eivät saa, vaikka pyytävätkin, jotkut eivät +saa juuri koskaan, vaikka heillä on aivan samanlaiset pyytöneuvot +kuin muillakin. Mutta toiset taas saavat kalaa, vieläpä jotkut, +"ihet ainuat", ovat sellaisia onnenihmisiä, että saavat aina. Sillä +Jumala antaa muutamille, mutta ei kaikille, eikä oikein köyhille ja +saamattomille Jumala anna muutakaan kalaa, mitäpä kun lohta. Ja "tämä +kyllä lienee sanottu Bibalissakin, johon on kaikki asiat kirjoitettu". + +Onhan Bibalissa kyllä kirjoitettu kaloista ja kaikenlaisista +vesieläimistä, mutta lieneekö puhuttu suuresta merikäärmeestä, joka +kerran Tenon lohimiehiä piti suuressa pelossa ja vapistuksessa. Oli +hyvin uskallettua liikkua Tenolla, varsinkin öisin, sillä juuri +silloin, iltakahdeksasta aamukuuteen, meripeto oli menossa, vönkien +parikymmensylisenä hirviönä, milloin ylöspäin, milloin alaskäsin, +väliin poikkivesinkin, heitellen koukkua niin, että päivä katseli +alatse. Sen kyllä monet lapinukot näkivät, parhaiten ne rohkeat äijät, +jotka kerran myöhäisenä pyhäiltana seisoivat Kuahpiljoen luona hyvin +korkealla töyräällä, oikein uhalla huutaen ja meluten ja taajoen, vielä +vasiten ollen puettuina valkoisiin parseeleihin. Sillä ukot olivat +kuulleet, että merikäärme aina yrittää valkoisen olion kimppuun. Mutta +peto ei sittenkään tullut kovin lähelle. Eikä se koskaan erehtynyt +tenolaisen lohipatoon, ei sitä tavannut Puolmakin länsmannikaan, +vaikka pyssyineen etsiskeli, eikä se liioin puuttunut monilukuisten +lohimiesten ongenkoukkuihin. Ja viimein se omia aikojaan katosi. Jotkut +viisastelijat, jotka eivät edes olleet otusta nähneetkään, koettivat +kyllä uskotella, että Tenon merikäärme oli vain karkuun päässyt +stuorra-luossa, joka uitti perässään lohimiehen pitkää ongensiimaa. + +Merikäärme ei — ainakaan tiettävästi — vahingoittanut tenolaisten +lohipatoja. Mutta kateelliset naapurit kyllä joskus saattoivat tehdä +sitäkin. Ainakin Andaras Helanderin, saman ukon, joka ensimmäisenä +asettui Paaduksen alapuolelle, Kuadnil-joen suuhun, lohipatoa pitkät +ajat pahoittiin niin kovasti, ettei se antanut mitään. Mutta sitten +Andaras kerran unissaan näki Piittus-äijän istuvan kahdareisin padolla +ja heti juoksi ja ampua pamautti niin, että Piittus putosi Tenoon. Kun +Andaras vielä katajoilla pieksi ja piiskasi sekä patoa että äijää, +niin pato kyllä rupesi ottamaan ja antamaan kalaa niinkuin ennenkin. +Mutta kun Oulas-Hans sattui rakentamaan patonsa "hiukan" kauemmas +keskiväylää, ja sai hyvästi luossaa, niin jo kateelliset kylänmiehet +kantelivat tämän länsmanille, joka tuli ja puratti padon. Siitä +kylänmiehet olivat mielissään, mutta Hansin pieni Birit-eukko itkeä +tuherteli, pyyhki silmiään ja päivitteli: "Eikö nyt jumalanmiehet +Suomesta tulisi ja auttaisi, että Kansikin saisi muutampia diddejä". + +Mutta kun padot ovat oikeassa järjestyksessä rakennetut, saavat ne +pyytää kalaa koko kesäkauden, diddiä ja stuorra-luossaa tarvitsematta +kutsua jumalanmiestä avuksi. Vasta syyskuulla pitää padot purkaa pois, +vetää risut, vaajat, renkut ja kivet rannalle vartomaan seuraavaa suvea. + +Kesäkuun lopulla ja heinäkuulla, kun kevättulva on kokonaan loppunut, +alkaa lohen pyytäminen _onkimalla_. Silloin koko jokivarren mieskansa +on ahkerasti "Tenolla" — tenolainen sanoo jokeaan lyhyesti vain +Tenoksi, Dädnuksi (= väylä, virta), ja joella olemista "tenolla" +olemiseksi; Inarijoella olijakin on "tenolla", sillä "vaikka joen +nimi onkin Inarijoki, niin se kuitenkin on dädnu, ja iso Patsjoki on +Patsvei-dädnu". Yökausin ja päivälläkin aamuhetkin ynnä iltapuolisin +Tenon mies soutelee nivojen ja koskien vaiheilla sekä suvannoilla, +missä nousulohi matkallaan levähtelee, soutelee, soutelee kuin tunnon +vaivoissa tuntikausia äänetönnä sinne, tänne uistaen onkeaan. Vuoroin +on soutaja lohen kuljettamana, vuoroin hän taas kuljettaa lohta, kunnes +hetki on täytetty, stuorra-luossakin vaipuu ja joutuu veneen viereen, +niin että terävä kalakoukku vain heilahtaa ilmassa, iskee kyntensä +kalan selkään ja kiskaltaa sen veneeseen. + +Toiset lohimiehet liikkuvat vain kotivirrallaan, mutta toiset sekä +ylempää että alempaa keräytyvät hyvien pyyntipaikkojen lähelle +taloihin oikein viikkokausiksi asennoimaan ja "tappamaan" lohta. +Lukkarpaikankin pojat laskevat Levojoelle, Pihtiojalainen Jalveen, +Äimejoen Helanderit nousevat Aslak Helanderin kesäpaikkaan, ja +Rovakentän Helander, "Ulkomaan Iivari", sauvoo Gaavan taloon. Päivänsä +pyytömiehet nukkuvat talon aitassa tai ladossa, yönsä kellivät Tenolla. +Mutta yhdeksättäkymmentään nouseva Uulas-Uula Niittyvuopio laskee +jo juhannukselta Ylä-Jalven Yläkönkään niskalle, pystyttää rannalle +hurstisen laavun, rötistää koskenlaitaan pari-, kolmisylisen risupadon, +virittää siihen verkon ja sitten pyytää lohta ongellakin. Saaliinsa +ukko suolaa astioihin puun juurelle maakuoppaan, paistaa kalansa ja +keittää kahvinsa rannalla kivenkolossa ja joutoaikansa nukkuu laavussa +roukojen alla. Syksyyn asti Uula-äijä tuhertaa kalarannallaan, pimeinä +öinä vain nukkuu kuin kontio pesässään. Kalaa pyytäjä saa, väliin +kolmatta leiviskää painavia stuorra-luossiakin, vaikka joskus sattuu +käymään niinkin, että äijärukka luossan kanssa kamppailussaan horjahtaa +Tenoon. Mutta "Jumala on varjellut" vanhaa pyytömiestä, niin ettei Teno +ole vielä häntä ottanut. + +Jokaisella lohensoutajalla on pieni lukollinen kiisa, jossa hän +säilyttää kalleutensa: monilukuiset Oulusta, Helsingistä, Oslostakin +asti tilatut, rahoja maksaneet lohionkensa. Mutta on joukossa omienkin +seppien tekemiä neuvoja, pyrstöuistimia ja lusikkapäitä. Uula Laitikin +Karnnjargassa laittelee kuparisia ja messinkisiä pyytöneuvoja +muillekin, samoin Lukkarin miehet Veätshagnjargassa ovat seppiä +rakentamaan monenlaisia uistimia. Englantilaisilta lohimiehiltä Tenon +mies on oppinut onkitaitonsa, ja onkilajeista sekä lohiuistimista +hän juttelee kuin paras pyytömies, osaten niitä aina asian mukaan +käytölläkin. Ja saa kalaa myös. Keskenkasvuisetkin Guttormin lohipojat +saattavat pika pikaa palata takaisin iltapyynnistään tuohatuksissaan +kantaen parileiviskäistäkin suurlohta. Ja samaa vauhtia pojat rientävät +uudestaan Tenolle. Juokseepa veljesten perässä nuorinkin vesa, joka +ei kyllä vielä kykene lohta tappamaan, mutta on mukana oppipoikana ja +harreja onkien harjoittelemassa. Toisinaan kyllä pyytäjiltä pääsee +hyväkin saalis karkuun, juuri kun on veneeseen nousemassa, viepä joskus +muassaan hyvän ja kalliin ongenkin. Mutta uusi koukku on kiisassa +varana ja entistä kiihkeämmin heitetään se veteen. + +Mutta kun syksyn hämärät yöt saapuvat, tenomiehet lähtevät taas +käyttämään ajoverkkojaan, jopa oikein koko joukolla. Suomen ja Norjan +puolen lappalaiset yhtyvät samaan kulkutukseen, jamaavat verkkonsa +yhteen yli joen, hoidellen sitten pyydystään veneestä käsin kummastakin +rantapuolesta sekä keskijoelta. Hyville kulkutuspaikoille, Piltamoon, +Alakönkäälle, Sirman seuduille, keräytyy toisinaan useita venekuntia. +Silloin ruvetaan sovinnossa vuorotellen ajamaan verkkoineen alas, +kulkutetaan koko yö ja työnnetään kalat yhteiseen kasaan. Aamulla +sitten jaetaan saalis yhtä moneen osaan kuin veneitä miehineen on +pyynnissä, ja määrätään arvalla, kuka minkin osan saa. Pyyntimiehet +valitsevat rannalta kukin oman merkkikivensä yhteiseen kasaan, josta +syrjässä ollut mies asettelee ne kalaosien viereen, siten merkiten +kullekin omansa. Mutta sattuupa jaettaessa osa joutumaan juuri omalle +kohdalle, on se huono merkki. Tyytymätönnä kalamies päivittelee: "Emme +taida enää saada kalaa, kun noin sattui juuri nokan alle". + +Mutta kun syksyn yöt oikein pimenevät, tenonukot kummaltakin rannalta +lähtevät yhteiselle _goldemille_. Silloin jamataan raskaiksi kivitetyt +verkot poikki joen, takapaaluja vasten, ja sitten kaukaa yläpuolelta +lähdetään toisella poikkiverkolla miehissä ja veneissä ajamaan +alaskäsin samalla tavalla kuin kulkuttaessakin. Ajetaan alla olevaan +patoverkkoon asti ja kierretään ajoverkolla sen viereen karsina, josta +sitten nuotalla kaivetaan esiin kaikki kalat. Tämä pimeän syysyön +salakähmäinen kalansaalistus oli varsinkin vanhojen tenomiesten +mieluisimpia ja tuottavimpia pyyntejä. Monissa sileäpohjaisissa +suvannoissa ajoverkko liikkui ennen varsin ahkerasti. Vahdit vain +olivat kahden puolen vartioimassa, ettei kukaan syrjäinen päässyt +ukkoja yllättämään. Inari- ja Kaarasjoen yhtymiltä entiset äijät +vetivät verkkoaan penikulman matkan aina Biesnjargaan asti, samoin +taas Ailigasnjargasta lasketeltiin verkkojen kanssa alaskäsin Andaras +Lukkarin kesäpaikan seuduille. Vanhoja hyviä goldim-paikkoja oli +myöskin pitkä Kesäsuvanto Pihtijoen alapuolella ja Suoppasuvanto +Levojoen luona sekä Gortshamin ja Äimejoen välinen suvanto. + +Paljon kesän mittaan Tenon lohta nostetaan, mutta se ei silti, joskin +entisestä yltäkylläisyydestään on kovin vähentynytkin, lopu, "vaikka +ihmiskunta sitä tappaa koko kesän, muutamat alhaalla niin, että oikein +rikastuvat". Vähän kyllä Tenon mies saattaa myydä hyvää lohtansa, +sillä kaikilla on kalaa kylliksi, Ruijan rannoilla liiatenkin. +Entisaikaan sentään vietiin Outakoskelta asti lohta Tenonsuun +juhantiusmarkkinoille, ja nytkin monet Ala-Tenon porvarit toimivat +lohen ostajina. Hans Laitillekin jo saa kaupata kalansa, samoin Sirman +Hansille sekä Vanasgiedden Klemetille, ja sitten pitkin jokivartta on +rahaporvareita: Alleknjargan Jounas-Niilan Aslakka, Horinan Niilas, +Suoppanjargan ja Seidan Tapiot, vieläpä Maskjoen Andaras Pihtikin tekee +lohikauppoja ja Olli Koskamokin ostaa ainakin omiksi tarpeikseen. +Pyydettäessä vikaantuneet lohetkin saa kyllä menemään kauppiaille +täydestä kalasta, kun vain taitavasti paikkaa vertyneen kohdan +terveellä lohenkappaleella. Mutta Yli-Tenon miehet eivät enää paljon +kulje kalatarjoilulla, vaan enimmäkseen itse syövät saantinsa. Suolaan +lohimies painaa kalansa sekä osan saaliistaan kuivaa — entisaikaan +lohen pääpuoli syötiin tai suolattiin, mutta pyrstöpuoli kuivattiin. +Ainakin 50-60 kg taloa kohden suolataan lohta talvivaroiksi, mutta +monet ahkerat ja taitavat pyytömiehet saavat kesäkautena Tenon +komeata kalaa kolme, neljä, jopa viisikinsataa kiloa. Lihavaa +punaista lohtansa, toisinaan kovin kesäytynyttä, Tenon asukas syö koko +talvensa. Mutta kevättalvella oma kala jo rupeaa puuttumaan, ja sen +tilalle nousee Ruijasta tuotu merikala, turska ja saita. Mutta koko +kesänsä tenolainen syö vain lohta ja muuta hyvää kalaa. + +Tätä muuta hyvää kalaa, erinomaista harria, samoin kuin kolmattakin +mielikalaa, siikaa, pyydetään verkoilla ja nuotalla pitkin kesää. +Verkot, niin tavalliset kuin patoverkotkin, saavat kyllä pyytää yötä +päivää, vaikka pyhisinkin, ja nuottaa vedetään aina silloin tällöin, +milloin arvellaan kalaa lähtevän. Nousee joesta harria ja siikaa, jopa +syksyllä taimentakin, joka Jäämerestä on lähtenyt Tenoon vierailemaan. +Joskus tapaturmasta tulee pyydykseen haukikin, ja tämä on ainakin +huonoksi kalaonneksi, ellei suorastaan pahemmaksi onnettomuudeksi. +Guttorm-ukkokin kerran sai hauen, eikä heittänyt sitä takaisin Tenoon. +Ei kyllä ukko enää muista, sattuiko sinä vuonna mitään onnettomuutta, +mutta kova tauti on äijää sen jälkeen jäytänyt. Paras on siis olla +haukea ottamatta, vaikka Teno sitä tarjoisikin. Voi tulla mitä hyvänsä +ikävyyttä. + +Eikä liioin ole hyvä lauantaina kuuden jälkeen mennä nuottineen +Tenolle, jos tahtoo ikävyyksiä välttää. Andaras Porsangerkin oli kerran +lauantai-iltana nuotalla, kun Kaarasjoen länsmanin assistentti sattui +soutamaan ohitse. Tämä oli niin kelvoton, että juorusi asian Utsjoen +länsmanille, joka olisi tuominnut Andaraksen suuriin sakkoihin, mutta +onneksi sattui olemaan armovuosi, koska keisarille oli syntynyt poika, +ja Andaras pääsi pelkällä säikähdyksellä. Nimismies oli kyllä hyvä +tuttu, jopa väärtikin, mutta "laki menee keinoansa eikä armahda, vaikka +tuomari armahtaisikin". + +Mutta tunturijärvissä saa kyllä pyytää kalaa vaikka pyhäpäivätkin, +sillä Kaarasjoen länsmanin assistentti ei siellä kuljeskele asioillaan, +eikä liioin ole lähellä pahansuopia naapureita, jotka myöskin +saattaisivat käydä kantelemassa. Vaikka vähän kyllä tenolaiset +turvautuvat tunturijärviinsä. Jumalan hyviä, ja kauniita järviähän +ne kaikki ovat ja kaikille lappalaisille hyväksi annettu, niin että +niistä saa pyytää, kuka vain haluaa. Sellainen on isohko kaunis +Luomusjärvikin, joka on aivan tunturien hoidoissa parin penikulman +päässä, Ruöhtudoaiven takana. Sinne kyllä toisinaan Kangasniemen, +Rovasuvannon ja Outakosken seutujen tenolainen käy kalalle, saattaapa +joskus tenotalon emäntäkin apulaisineen astella sinne kontti +selässä. Viikkokauden kalamiehet asustelevat tunturijärven +turvekodassa, iltaa, aamua laskien ja kokien verkkoja, saaden ja +suolaten hyvää rautua ja taimenta talven varaksi. Lukottomaan +turvekotaan heitetään kala-astiat odottamaan talvea, jolloin ne +poroilla noudetaan kotiin. Liian vähän ripoteltu suola ei kyllä ole +voinut varjella turvekotaankaan kätkettyjä kaloja kesäytymästä. Eikä +ole tarvinnutkaan, sillä vähän kesääntyneenä maistuu tunturijärvenkin +kala vielä paremmalta. + +Mutta pikku lompolostaan Tenon rannalta, aivan kesäkotinsa viereltä, +Guttormin ukko ei viitsi vaivautua vetämään kalaa, vaikka tietääkin +järven ihan porisevan muikkua ja pikku siikaa. Poriskoon vain, mutta +Teno antaa lohta, harria ja isoa siikaa. + +Utsjoen itäisillä tunturijärvillä tenolaiset eivät juuri kalastele. +Veätshagjäyriä ja Tuolbajäyriä käyttävät kalavesinään "Utsjoen sisällä +asuvaiset" Aikiot, Inarin järvikansan jälkeläiset, Leppälän, Ollilan +ja Mieraslompolon asukkaat. Jo vanhastaan Aikioiden suuräijä, Sauvan +Piettarin vävy, Ollilan Paksujalka, kävi Veätshagjäyriä ahkerasti +pyytämässä, ja yhtä ahkerasti vieläkin vanha Ollilan Piettar ja nuori +Leppälän Uula liikkuvat samalla järvellä. Miehillä on kalapirtit +järvenrannalla, ja kesäisin he oleskelevat erämaassa toisinaan +kuukausittain, syksylläkin aina lumiin saakka. Verkkoja ukot vain +käyttävät pyytöneuvoinaan ja saavat enimmäkseen siikaa, joka on järven +valtakala, mutta antaa vesi heille harria ja haukeakin. Kalamajassaan +erämiehet asustelevat, pyhäpäivin ja muinakin joutohetkinä he +vuorottain lueskelevat ääneensä Raamattua, Salmakirjaa, Andelinin +postillaa sekä kirjaa "Sielu ja Jeesus puhuvat", ynnä muita hyviä +kirjoja. + +Mutta kaukainen tunturien kiertämä Puolmakjäyri on omien rantalaistensa +kalavesi. Vain pari, kolme talonsavua ison järven autioita rantoja +elähdyttää, muuan Aikio täälläkin savustamassa sekä vanhan porolapin +Länsmanin perikunta. Siialla ja harrilla järvi rantakansaansa ruokkii +ja syksyisin taas antaa heille hyvää muikkua, _reäskaa_, talvikalaksi. + + + + +Tunturien viljaa + + +Vanha tenolainen, oltuaan kesän ahkerana kalamiehenä, muuttui — kuten +Inarin järveläinenkin — syksyn tullen talvikautiseksi metsämieheksi. + +Villipeuroja entinen utsjokelainen ajeli tuntureillaan sekä kaivoi +niiden surmaksi kankaille kymmenittäin salahautoja. Oikein vanhaan +aikaan peuroja ei kyllä ollut Lapin tuntureissa, ennenkuin suuri ja +kuuluisa noita, Paavus-Niila, joikaten kutsui ja juovsatti Suomenmaasta +niitä mahdottoman tokan. Suomen noidat kyllä kolmena peurahirvaana +rukattivat perässä. Mutta kun Paavus-Bigga, Niilan sisar, suuri +noita-akka, purhautti puksujaan ja heilautti takinhelmojaan, niin +helmain alta yhdeksän sutta syöksähti hirvaiden kimppuun, ja peurat +jäivät Lapin tuntureihin. Kun vielä Paavus-Niila ja Bigga sitoivat +peuravaatimen Gallupuoltsaan manaten: "Tässä pitää löytymän peuraa +vielä pojanpojallekin", niin villipeuran suku pysyi Lapissa. Sataisin +parvin villejä peuroja ennen vaelleli villituntureissa, mutta nyt +ei niitä enää montakaan liene. Viimeiseksi on niitä kyllä nähty +Gallupuoltsassa Rastegaissan takana sekä Rastegaissan jäätiköillä. +Siellä entisinä aikoina Rasti-äijäkin peuroja juovsatteli, antaen +nimensä suurelle tunturille. + +Paljon Utsjoen mies surmasi muutakin metsänriistaa, susia, ahmoja, +kärppiä, näätiä ja saukkoja, ynnä naaleja sekä repoja, mustia ja +ristikettujakin, vieläpä joskus sinisiäkin naaleja. Kettuja tenolainen +pyysi samoin kuin inarilainen, käpylaudalla, _rievsa-säggillä_, johon +pani riekonpään syötiksi, ja ahmoille hän rakensi raskaan loukun, +_ridän_. Mutta jäniksestä lappalainen ei ole koskaan suuria välittänyt. +Vaikka se on kaunis ja pehmeäkarvainen elävä, on sen liha niin huonoa, +että lappalainen mieluummin kuin syö, myö sen ruijalaiselle karvoineen +kaikkineen kruunu-parista. Sitäpaitsi jänis aina ennustaa näkijälleen +huonoa onnea. + +Karhujakin oli ennen tuntureissa. Ainakin kolme hullua kontiota, suurta +ja pelkäämätöntä pahantekijää, liikkui vanhassa Lapissa. Muuan teki +tuhojaan tunturissa, Kitin porokylässä ja Karigasniemen seuduilla, +repien eväikseen eläviltä häriltäkin lapoja sekä ryöstellen luovista +rasvaisia paisteja, toinen elämöi Inarissa Jurmun lukkarin tanhuvilla, +ja kolmas kouhotteli yökausittain Kaarasjoen porosiidoissa paiskellen +palasiksi ahkiot, kattilat ja kirvesvarretkin. Mistä lienevät äijät +tulleet, vaikkapa aina Spetsbergistä, jossa sanotaan olevan kovin +vihaisia kontioita, mutta äkäisiä ne vain olivat. Inarilaiset kyllä +saivat ilkimyksensä tapetuksi, ja iso peto se olikin. Nahkakin oli +ruma ja suuri kuin sonninnahka, ja viisi sieppuria siitä lapinäijät +saivat, vaikka tavallisesta karhunnahasta tulee vain kolme. Kaarasjoen +karhun tappoi Piemmu-Andaras erään toisen miehen kanssa. Kolmena +yönä miehet saivat kodalla naakia karhua ja joka yö sitä yhä uudelleen +pamauttaa, ennenkuin saivat sen lihat keittopataan. Mutta vanhan +rumahisen paistitkin olivat niin kuivettuneet, etteivät pehmenneet, +vaikka kuinka kauan olisi keitetty. + +Mutta _rievska-bivdo_, riekonpyynti, on aina ollut koko Lapin +tunturimaan kaikkein tuotteliainta pyyntiä. Samoin vieläkin. Tenolaiset +ovat yhäkin ahkeria riekkomiehiä, samoin monen inarilaisen miltei +ainoana talvityönä on liikkua riekkomailla ja tappaa talven valkoista +kanaa. + +Riekko on tunturimaan talvivilja. Sen on Jumala antanut +talvielatukseksi köyhälle tunturien kansalle, niinkuin hän on antanut +merikalan ruijalaiselle ja lohen tenolaiselle kesäruoaksi ynnä +inarilaiselle järvikalan. Jumala itse hoitaa ja lähettää sekä kalan +että "riekun". Niinkuin merikala tulee ja menee, niin että sitä väliin +on yltäkyllin, eikä sitten taas ole yhtään, ja niinkuin lohikin +nousee Tenoon sataisin laumoin ja taas pakenee pois jättäen koko joen +tyhjäksi, niin myös riekkokin Jumalan käskyä seuraten tulee ja menee. +Toisinaan se niinkuin lumisateena lankeaa maalle, mutta sitten se +taas katoaa aivan yhdettömiin. Korkeille tuntureille saattaa joskus +tuntuririekko, kiiruna, ilmestyä sata-, jopa tuhatlukuisin parvin, niin +että ilma on ihan sakeana siipien suhinaa. + +Kiiruna onkin asetettu tunturien ikuiseksi asukkaaksi. Korkeilla +aukeoilla, puurajan yläpuolella, tämä viiruposkinen, mustahelmainen +tunturien lapsi elelee kesät ja talvet. Siellä se syntyy ja kasvaa ja +etsii köyhän ravintonsa talvellakin. Kun tuuli lietsoo pälviä tunturien +lumikinoksiin, riekko rientää niistä etsimään niestaansa. Varpujen +kovia kylmettyneitä lehtisilmuja sekä jäätyneitä marjoja on siellä vain +tarjona, mutta tyytyväisenä kiiruna nappii niitäkin, syöden samalla +kertaa lyhyen talvipäivänsä aamiaisen, murkinan ja ilta-aterian, ja +sitten se menee sekä nukkuu pitkän yönsä pehmeässä lumikiepissä. +Vain pahojen ilmojen ja pakkasten aikana kiiruna laskeutuu alemma +outaseutuun, sitä alemmaksi, mitä ankarampi ilma on liikkeellä. Mutta +pahan sään tauottua, tunturilainen heti palaa ylhäiseen kotimaahansa. + +Mutta tunturien riekkoa hiukan isompi maariekko eli pajuriekko asustaa +aina alhaalla tunturin laidassa, outamaassa, eikä sen heikko pää kestä +koskaan nousta yli puurajan suurille vapaille tunturilakeuksille, +missä sen sisar majailee. Ollen matalaa jo syntyperältäänkin, ei +se ymmärrä suuria korkeuksia kaivatakaan. Sillä maariekko rakentaa +pahaisen kotinsa vain alarinteelle katajan alle, hoitaen siinä ja +ilmoille saattaen kaksitoistakymmenisen perillisparvensa. Mutta niin +ankarasti katajaperän muori vartioi matalaa majaansa, että vasta +sitten, kun ollaan hänet ihan polkemassa, poistuu kotoaan noituen ja +siipivalkeaisiaan välkytellen. + +Talven tullen kumpaisetkin riekot riisuvat ruskean kesäverhonsa +ja pukeutuvat puhtaisiin valkoisiin, pysyen siten hyvässä +yhteisymmärryksessä lumisen kotinsa kanssa. Samalla läheiset +katajaperäläiset ja vaivaiskoivujen alaiset yhtyvät samaan seurueeseen +jutamaan tunturiseutua. Outamaan riekko rakentelee lentokuntia, joihin +liittyy pari "pesällistä" eli neljä-, viisikolmatta siivekästä, ja +hyvinä vuosina voi syntyä neljänkin pesällisen tunturikiertueita. + +On tunturien valkealla lentäjällä vainoojansa. Maankiertäjät ketut ja +naalit ja ahmat ja kärpät ovat alituisesti sitä uhkaamassa, ja ilmasta +saattaa milloin tahansa iskeä suuri kotka, haukka tahi viirunaamainen +tunturipöllö. Mutta kaikkein hirmuisin vainolainen on kaksin jaloin +kulkeva karvainen hirviö, joka saattaa siepata sekä ilmasta että +maasta. Kesällä kyllä lappalainen ei häiritse Jumalan lähettämää +riekkoaan, eikä juuri ryöstä sen kodin ainoita kalleuksia, kuten +säälimättä tyhjentää monien vesilintujen pesät. Mutta syksyllä alkaa +ankara aika. Silloin lapinmies ei enää säästä tunturiviljaansa, vaan +säälimättä pyssyineen naakii pitkin erämaita ampuen minkä ennättää. +Riekkoja pyssymies ei kyllä kovin monia saa ammutuksi, sillä koko tokka +tohauttaa tiehensä, kun yhden pudottaa. Mutta kiiruna on vähemmän arka +ja joutuu useammin surmilleen. + +Mutta vasta talvella alkaa riekko parkojen ankarin aika. Silloin kun +lumi paksuna peittää maan, ja pakkanen oikein porottaa, ja riekko +rukka kylmissään ja nälissään parvittain kiertelee ruokapaikasta +toiseen, on koko Lappikin nälissään. Kymmenin, sadoin miehin se +virittelee tuhantisia surmansilmukoitaan pitkin riekkojen ja kiirunain +ikivanhoja perintömaita. + +Riekkojen talvisia mielimaita ovat tunturijokien ja purojen +pajukkorannat, joita kyllä on lukemattomat määrät pitkin laajaa +tunturimaata, sekä isoja jokiuomia ja kuruja että pieniä puro-orkuja +ja lompoloiden notkelmuksia. Niiden vaiheilla riekot asustavat pitkät +yönsäkin painautuen heti iltakoiton valahdettua lumikieppiinsä +ja taas aamukoitolta heräten askareihinsa. Alemmilla jokirannoilla +outamaiden riekko asustelee, mutta ylhäisillä latvoilla liikkuu +kiiruna. + +Näin ovat tunturinotkelmien pajukot riekkoparvien lumisia +elämänkenttiä. Mutta ne ovat myöskin niiden valkoisia kuolemanlehtoja. +Sillä lapinmies on virittänyt rantapajukkoon kavalia ansojansa. +Pitkin pensaikkoa ristiin, rastiin hän on rakennellut risuaitauksia, +gärdejä, jättäen aina sinne tänne giella-muorrakien väliin pikku +_gärd-uksan_, aukon, johon on sonnustanut hamppurihmaisen +— tai messinkilankaisen — giellan. Kävdag-haarukkaan kiinnitettynä +se on aina avosuin odottamassa. Sadoittain saattaa samalla pyytäjällä +olla ansoja vireissä, kolmesataa, neljäsataa, jopa ahkeralla +riekkomiehellä viisikinsataa yhtaikaa yrittämässä. Näihin sitten +valkoinen varpujen näpertelijä sotkeutuu ja kuristuu kuoliaaksi. +Lumisesta levostaan vasta nousseena riekko, käkertäen aamuvirttään, +kiirehtii suuruspalalleen tassutellen karvaisin tallukoin pehmeää +tannerta, väliin napaten varvunnenän sieltä, toisen täältä. Ja siinä +halpaa aamuateriaa nauttiessaan, taapertaessaan ja käkertäessään +taitamaton tunturinlapsi erehtyy viisaamman vehkeisiin. Erehtyy +toinen... kolmaskin... ja valkoiselle hangelle kuukertuu sinne +tänne pieni valkoinen höyhenpallero, kylmettyen varpu vatsassaan +suuruspalansa viereen. Toiset, joiden hetki ei ole vielä tullut, +kerääntyvät taas iltakoitolta yömajaansa. Ehkä muutamat tyhjät +makuusijat haastavat heille kaameaa kieltä, ehkä jollakulla on hämärä +muisto pensaikkoon temmeltäen kuukahtaneesta sisarestaan, vaikka +pienet kananpäät eivät osaakaan lukua laskien määritellä, että parvi +on pienentynyt. Ja aamulla taas vain käkerretään huomenvirsi sekä +riennetään ruokarannalle. Sillä pikku kupu jo jälleen vaatii täytettä, +samalla kun hangelle sinne tänne tulee siroteltua pieniä ruskeita +kierukoita. Saapa riekkoparvi toisinaan säikähtyäkin, jopa aivan kurjan +kupunsa pohjia myöten. Karvainen jättiläishirviö kahahtaa hiihtäen +pensaikkoon. Luminen pyrähdys ja tohahdus, siipien hengenhätäinen +hosuminen ja väkättävä hätähuuto sekoittuvat suureksi pakokauhuksi, +kun ruokakunta tohistaa tunturin toiseen pensaikkoon. Kuolemanlehto +sekin. Sinnekin on lapinmies rakennellut surmanaitauksiaan. Saattaapa +pieni riekonpää pian unohtaa vanhat vaaranpaikkansa ja kohta uudelleen +ohjata lentonsa entiseen ansapajukkoon. + +Monet rantapajukot lappalainen ennättääkin ansoittaa. Jokaisella +riekkomiehellä on oma vanha pyytömaansa, jonka isäntänä hän +yksin häärii. Eikä toinen pyri hänen pajukkoihinsa, sillä "se +on omantunnon laki, joka kieltää". Niinpä Uulas-Uulan Hansin, +Niittyvuopion, riekkopensastot ovat Luomusjoen rannalla tunturissa, +karigasniemeläisten Karigas- ja Passejokien rannoilla, Veätshagnjargan +pyytäjillä Veätshagjoen varsilla, ja niin aina kullakin omalla +lähiseudullaan. Puolmakjärveläiset riekostavat järven rantapurojen +pajukoissa, ja Mieraslompolon miehet Mierasjärveen laskevan Kuhktsjoen +uomassa, Kuorbusoaiven seuduilla, sekä Leppälän Uula, uupumaton +erämies, pitää pyytömaanaan talon niittyseutuja Veätshagmukassa. +Utsjoen kirkolla ennen turvekodassa asustellut Aapo Helander piti +eukkoineen riekkomainaan Seitikkojokien kuruja, viritellen ansojansa +ihan pappilan aidan taakse. Inarin parhaat riekkomaat taas ovat +Inarijärven takaisilla tunturiseuduilla. Siellä m.m. Iijärven ja +Sammutjärven Aikiot rakentelevat pyytöaitojaan. + +Parin neljänneksen, penikulmankin mittainen pyytömaa on monella +riekkomiehellä hallussaan. Tunturiin, erämaansa vierille, +moni on rakentanut vartavastisen turvekodankin, jossa saattaa +talvisella eräretkellään asustaa, syksytalvella jo useat kerrat ja +taas kevätpuoleen parhaana pyyntiaikana, helmi- ja maaliskuussa, +oikein viikoittain. Kodalta käsin sitten hyvin ehtii joka päivä +pistäytyä ansoja kokemassa ja korjaamassa saaliin, ennenkuin pedot ja +riettalinnut ennättävät niitä kovin raastaa. Sillä nekin, niinkuin +pyytömiehet ainakin, käyvät kokemassa saalista, eikä heitä omantunnon +laki kiellä koskemasta. + +Useat eränkävijät, kuten Veätshagnjargan miehet, nousevat +riekkotunturiinsa porolla, heittäen jutonsa pyytöajaksi jäkälää +kaivamaan, jotkut, niinkuin Uulas-Uulan Hans, ajavat hevosella — +pyytäjillä on tunturissa turpeinen hevostalli — tuoden palatessaan +tunturiniityltä heinäkuorman. Hans saattaa elellä erämaassa viisin, +kuusin viikoin, aina pyhäaikana ajaen heinäkuorman ja riekkosaaliin +kotiin. Mutta monet taas taivaltavat riekkotanhuvilleen sivakoilla +hiihtäen. Vetäen perässään leveäjalaksista keveätä kelkkaa, he +vievät mennessään viikon eväät sekä tuovat palatessaan viikon saaliit. +Lukkarpaikan Jouni kyllä, päästyään kelkka perässä tunturikodalleen, +asustaa siellä yhteen menoon kolme, neljä viikkoa, ja Leppälän Uula +möyrii Veätshagmukan niittypirtillä yksinään koko talven. Muutamat +taas, joiden riekkorannat ovat lähiseuduilla, käyvät vain kotoa käsin +kokemassa pajukkojaan. Monet naisetkin siten liikkuvat riekkomiehinä. +Vanha, 75-vuotias Aikion muorikin Puolmakjäyrillä hiihtää kahnustelee +ansoja viritellen ja kokien. Viime talvenakin, vaikka riekkoja oli +jotenkin vaana, muori oli saalistanut toistakymmentä lintua. + +Vanhalle muorille, joka vain silloin tällöin joutaa muutamaisen +ansan virittämään, on tällainenkin saalis jo kylliksi. Mutta miehinen +riekonpyytäjä, joka tosityönään hoitelee ansojansa, tahtoo ja saa +toki paljon enemmänkin. Inarin kaamakselaisetkin ja Patsjoen puolen +erämiehet, vaikka ovat huonojen riekkomaiden isäntiä, saavat +parisataa talvessa, Mieraslompolon miehet pari-, kolmesataa, hyvinä +talvina neljä, viisikin. Mutta tenolaiset tuovat tunturistaan +tavallisina talvina kolme-, neljäsataa, ja hyvän vuoden tulona hyvät +pyytäjät, niinkuin Jouni Guttorm, saavat viisin-, kuusinkinsadoin, +jopa Niilas Paltto kahdeksinkin. Oikein ahkerille ja hyväonnisille +riekkomiehille annetaan joskus tuhatkin lintua. Uula Aikiokin, +Riekko-Uulaksi sanottu, oli aikoinaan Iijärven paras pyytäjä ja sai +joskus toistatuhattakin kanaa talvessa. Pyytömiehet eivät kyllä +koskaan ilmoita oikein saantejaan, olivat ne hyvät tai huonot. +Uulas-Uulan Hanskaan ei milloinkaan muistele muille, paljonko on +mistäkin pajukosta korjannut, sillä "kateus on maailmassa suuri". Monet +saattaisivat tulla kateellisiksi ja tehdä pahat. Hans kyllä onkin +kaikkein parhaita pyytömiehiä ja saamamiehiä. Vahvasti hän uskoo, että +Jumala antaa, kun vain pyytää, mutta se, joka ei viitsi pyytää, saa +nälkyä. + +Mutta Jumala ei aina anna hyvällekään pyytömiehelle. Riekko ei kyllä +lopu maailmasta, vaikka kuinka paljon tahansa sitä tapettaisiinkin. +Jumala vain kuljettaa riekot toisina vuosina toisiin maailman osiin, +niin että Tenon tunturit tahi Inarin tunturimaat jäävät aivan tyhjiksi. +Sillä Jumala antaa riekon lappalaiselle, kun on siihen tyytyväinen, +mutta jos Hän tahtoo rangaista tunturiväkeänsä, ottaa Hän "riekun" +pois, niin että sitä on hyvin vaana. Voi kesken talvea tulla suuri +suvi, ja sitten heti kova pakkanen, joka jäätää pajukot, niin ettei +riekko saa ravintoansa. Sillä riekko ei syö jäätynyttä varpua, vaan +lähtee sinne, mistä löytää puhtaan varvun, vaikka se olisi kaukanakin. +Silloin hyvän pyytäjänkin koko talvinen saalis saattaa supistua +kymmenkuntaan kanapahaseen, jopa joskus, niinkuin kerran Lukkarpaikan +Jouni Guttormin, yhteen ainoaan. + +Sellainen talvi on pyytömiehelle ankara talvi, ja sitä seuraava +kesä miltei vielä ankarampi. Sillä tunturien valkoinen suuri sato on +monen lapinmiehen sekä talvenniesta että kesän leipä. Ruijanrannoille +Alattioon, Porsangeriin, Taanaan, Nyborgiin, Reisivuonoon +riekonpyytäjät ajavat saaliinsa, saaden 1:40-1:60 kruunua kappaleesta, +saman kiirunasta minkä maariekostakin. Jauhoiksi, ryyneiksi, suoloiksi, +kahviksi ja tupakaksi vaihtuvat tenolaisen taivisaaliit. Ahkera +riekkomies saakin ei vain talven ruokatarpeita, vaan koko seuraavan +kesän varastonkin. Mutta pienet pyytäjät ja porottomat miehet joutuvat +myymään saaliinsa kotonaan 1:30-1:40 kruunusta kauppasaksoille, +toimellisille jokivarren miehille, jotka, niinkuin Andaras Porsanger, +ajelevat taloja myöten ostellen kaikenlaista poro- ja riekkomiesten +tuotetta ja kuljettaen niitä voitoikseen Ruijaan. + +Tavattomat määrät tunturien kanaa karttuukin Ruijanrannan +markkinasiljoille, joille joka suunnalta jutaa lappalaista, ja miltei +kaikilla on riekkoa ahkioissaan. Alattionkin markkinoilla oli kerran +samana päivänä kaupattu 30,000 riekkoa ja kiirunaa. Samoin muillakin +Jäämeren maiden markkinoilla, missä meren ja tunturien kansa liikkuu +meren ja tunturien viljaa vaihtaen. Niinkuin siellä aavan meren suurta +eloa, turskaa, hyysää ja saitaa, liikutellaan tuhatmäärin, niin +myöskin avaran tunturimaan satoa, riekkoa ja kiirunaa, käsitellään +kymmenintuhansin. Merien taakse kumpaisetkin suurviljat suurimmaksi +osaksi vaeltavat, ja sijaan saadaan mereltä tuotua etelän tavaraa. + +Leivätön tunturien Lappikin, jonka karu maa ei jaksa kasvattaa +pellonviljaa, saa tunturiviljallaan sitä Ruijan rannoilta kumminkin +vaihettaa. + + + + +Karjanhoitoa + + +Jo kauan Tenon kalamies on osannut hoitaa Lannanmaan karjaakin, ensin +vähään tyytyvää lammaskatrasta, sitten jo lisäksi vaateliaampia +lehmiäkin. Asunnon äärinen rantakenttä on vähitellen muuttunut +kauniiksi nurmikentäksi, joka kasvattaa heinää karjalle talven +tarpeiksi, — samalla kun se antaa hiukan perunoita talonväelle. +Monta suurta ja rehevää asuntomaata on noussut Tenolle, sellaisia +komeita raivauksia kuin Niittyvuopion Niila-äijältä peritty viiden +veljeksen omistama tasamaa Karigasjoen suistamolla tai Talvadaksen +vanhan kirkkopaikan iso nurmikko Nilijoen suulla tai Klemet Laidin +komea koivikkoheinikko Nuvvuksessa tai Outakosken kansakoulun seutu, +Parssin kenttä, Lukkarpaikka, Uulas-Uulan asuinkylä, Veätshagnjarga, +Laidin perintömaa, ja Nuorgam, tahi monet hyvin raajitut kentät +Norjan puolella, kuten Iskurasjoensuu, Sirman seutu, Vanasgiedde ja +Alleknjarga. + +Pienet kyllä ovat lappalaisten heinämaat etelän niittyjen rinnalla, +eikä niistä, vaikka lisäksi käydään tunturissakin kalvamassa jänkiä +ja jokivarsia, kerätä kovin suuria heinävarastoja. Mutta lapintalon +karjakaan ei ole varsin monipäinen. Kolmen, neljän lehmän emäntä on jo +hyvän talon emäntä, ja viisi-, kuusilehmäinen talo on jo aikatalo. +Hans Laitikin, kaupanmies, on jo aikamies, omistaessaan kolme hevosta +ja neljä lehmää, ja entinen Niittyvuopion äijä Karigasniemessä +oli suuri rikas ajaessaan kahdella hevosella heiniä kuudelle, +seitsemälle lehmälleen. Samanlainen suuräijä on Norjan rannalla +nykyinen Iskurasjoen isäntä hevosineen ja kahdeksine lehmineen, vaikka +taloon onkin toisinaan lainattava pulli viiden penikulman päästä Inarin +Angelista. Lukkarpaikan Jouni Guttormkin on jo isäntäin joukkoa, +koska ajaa hevosella ja ruokkii viittä lehmää, kolmea vasikkaa ja +neljäätoista lammasta, samoin Talvadaksen Andaras Rasmussen hevosineen, +kuusine lehmineen ja neljine nuorukaisineen, niinikään Uula Porsanger +hevosineen ja neljine lehmineen. Mutta monet talot ovat tavallisia +tenolaisia koteja parine, kolmine lypsävineen ja nuorukaisineen. +Toimeen tuleva on jo Paalkatjoen Helanderkin, Iskuras-ukon naapuri, +omistaessaan lehmän, kahdeksan lammasta, lohipadon ja tervahaudan, ja +elää köyhä Aikiokin, vaikka turvenavetassa ynisee vain yksi lehmä ynnä +purruvasikka. + +Monella karjaa hoitavallakin lapinmiehellä on lappalaisen luonto, +joka ajaa hänet muuttamaan asuinsijaa ainakin kesää ja talvea +seuraten. Omalle Tenolleen, mutta vain ylemmäksi, joskus alemmaksi +kotikenttäänsä, harvoin syrjään tunturijärvelle tai -joelle, +rantalainen on raivannut toisen kotimaan, kesäpaikan, asuntoineen, +turvenavettoineen, sautsapuoreineen ja ruohokenttineen. Kesäpaikan +asuinmajana on monesti vain matala turvegammi tai pienen pieni +pirtti, joka samalla on maitohuoneena. Joskus on pirtin peräpuolen +maapermanto peitetty vain koivunrisuilla ja hirrellä erotettu +makuualaksi, mutta usein on pirtissä tavalliset lapintuvan laitokset. +Läheiset talvinaapurukset ovat useasti asettuneet kesänaapureiksikin, +rakentaen kesätalonsa samalle kentälle. Niittyvuopionkin +veljesviitosella on Koihkenavven äyräällä pitkä rantamaa, jossa +kullakin on oma navettansa, sautsapuorensa ja ruohokenttänsä +aitauksineen ja heinähaasioineen, mutta pirttejä on vain pari, kolme +sekä muuan turvekota. Entiseen aikaan Tenon ukot joskus soutivat vain +Norjan rannalle ja raajivat sinne kesäpaikan, samoin taas tuon puolen +miehet asuivat kentän tälle rannalle. Eikä kukaan sanonut mitään. +Laidin Hansin Mattikin, Sauvan Piettarin vävy, laittoi kesätalon Norjan +puolelle, jopa vanhana muutti sinne talveksikin asumaan, ja pari +ukon poikaa jäi kentälle edelleenkin, ruveten viimein Norjan miehiksi. +Turvekömmänöissään pojat vieläkin vanhoinapoikina, ikä-äijinä, ypö +yksinään isän perinnöllä oleskelevat. + +Silloin, kun Lannanmaa viettää suven suurta juhannusjuhlaa, kesä +on ennättänyt Tenollekin jo niin toimellisena, että koivu täysissä +tosissaan työntää esiin pientä tuoreelta tuoksuvaa pihkalehteä, ja +rantanurmikko nostaa viheriää teräänsä, ja puron viertä ilahduttaa +ajarassin, rentukan, kullankeltainen kukka, sekä lampaat ja pikku +pullit iloisina kirmailevat pitkin kenttää, ja vanha karjakin on +hyvillään tuoreesta ruohosta, joka tuoksuu ja maistuu toiselta +kuin surkeat talviravinnon jätteet ynnä kankailta nälissään koottu +kova kanerva ja kuiva jäkälä. Lunta kyllä komottaa vielä suurissa +tuntureissa, ja Tenon varjoisissa rantapoukamissa piilee isoja +jääharkkoja, ja päivän painuessa pojoiselle puhaltuu viileä hengähdys +yli koko maan. Mutta päivällä, kun aurinko alkaa kiiriä korkeimmilleen, +ja tenopirtit aamukahvia keitellen suitsuttavat ensimmäisiä savujaan, +laskeutuu heräävän suven suuri tuntu pienen rantakylän vaiheille. +Rohkeasti levittää lehti laitaansa, ruoho nostaa varttansa, ajarassi +lisää kultakukkiaan, ja kesälinnut tirittävät pensaikossa, västäräkki +keikuttaa pyrstöänsä sautsapuoren harjalla, pääskynen korjailee +pesäänsä pirtin räystään alla ja leivonenkin jaksaa kohottaa +laulunsa taivaan siniin, jopa ensimmäiset sääsketkin, kirsisääsket, +hoippuen yrittelevät ensi lentojaan, jotkut koettaen hyräillä suuren +kesävirtensä alkusointuja. + +Kesän tuleminen kaukaiselle Tenolle onkin kuin suuren herran +juhlakulkua. Ryskien ja tohisten talvi lähtee matkaansa, huutaen ja +pauhaten Tenokin purkaa jääpeittonsa, ja sitten saapuu viihdytellen ja +lepytellen ja iloa tuoden ihana kesä. + +Juhannuksen tienoissa ja jo ennen juhannustakin tenolainen muuttaa +kesämajalleen. Tavallisesti koko talo lähtee liikkeelle, lampaat, +lapset ja purrutkin juoksemassa mukana. Veneellä sauvotaan pienimmät +perilliset ja muut tavarat. Sautsat saattavat kyllä jo etukäteen omin +päinsä vanhasta lampaanpään muististaan juosta kipittää pitkin rantoja +mieluisille kesämailleen, jopa pitkällä matkalla viettää yönsä tien +varrella naapurin kesätalossa. + +Mutta kun Angelin Andaras Nuorgam muutti pitkän, tiettömän penikulman +päähän uudelle kesäpaikalleen Vaskojoelle, hän jo edeltäkäsin +selässään kanniskeli sinne kahvit, jauhot, suolat, lihat, makaukset, +keittokalut ja muut astiat. Ja sitten muuanna lauantai-iltana +perhe lähti koko joukolla astumaan. Pari lehmää kelkutteli edellä, +viisivuotias Niila-Andaras ja vasikka sekä neljä lammasta kepsuttelivat +niiden perässä, parivuotias Juhan-Aadolf ratsasti säkkiin sidottuna +vanhalla sitkeällä Maiju-tädillä, joka samalla hypäten ja huutaen +huolehti, että vilkkaat lampaat pysyivät samassa matkassa; sitten +asteli isä-Andaras kantaen suurta evässäkkiä, ja joukon viimeisenä +oli ketterä Eeva-emäntä, jolla oli selässään komsio nelikuukautisine +Uula-Hanseineen. Yötä myöten matkattiin, levähdettiin ja matkattiin, ja +perille päästyä oli ensimmäisenä työnä turvekodan rakentaminen. + +Kesäpaikallaan tenolainen asustelee syksypuoleen saakka, aina siksi, +kunnes talvinen kotikenttä on niitetty ja korjattu. Kalastellen ja +karjaa hoitaen eletään kesärannalla, muokataan ja siemennetään pikku +naurisaitauskin viljelyksen merkiksi ja silmäniloksi. Naiset hoitavat +maitotaloutta, laittaen viilit nousemaan ja pikkuisella kirnulla +sylkyttäen sylissään voita. Juustoakin emännät laittavat. Lampaankin +juustoa, kun loppukesästä ruvetaan lypsämään lammasta, he tekevät +pieniä pyöreitä levysiä, joita kuivaavat vitsaristikon varassa orsilla. +Ja lampaanjuusto on melkein yhtä makeata kuin poronjuustokin, mutta +lehmän juusto on huonoa, eikä sitä monesti tehdäkään. Välitöikseen +naiset suoltavat koreita pauloja ja vöitä, kurovat kenkiä, karttaavat +ja kehräävät saranloimia, leikkaavat kenkäheiniä, kurikoivat ja punovat +niitä talven tarpeiksi. Mutta kun tulee pyhä passebäivi, niin maataan +pitkin pirttiä tai kotamaata koko joukolla ja nukutaan viettäen +taivaan Herran sapattia. Vain vanha muori saattaa pyhäpäivästään +uhrata hetkisen sen antajallekin, lueskellen Odda-Testamenttia +tai Salmagirjiä, ja pikku tytärten ja poikapahasten pyhätyönä on +katkismuksen tankkaaminen. Jonkin pienen pirtin ovinurkassa voi +kylmän alkukesän päivinä nuhjustella paripäiväinen pullivasikkakin, +ja sen virkana on vain pysytellä horjuvilla säärillään, juoda maitoa +kauhasta, imeä tarjottua sormea, ynistä ja haileilla silmillään +katsella muuta pirttikansaa. + +Perttulin aikoina on vanha kotikenttä jo valmiina ottamaan vastaan +asukkaitaan. Ja silloin taas tulee maaltamuutto. Karjakansa saapuu +talvitalolleen kesän rehevällä ruoholla kyllästettynä sekä pirttiväki +kalaruoan kasvattamana ja kesäpäivän paahtamana. + +Lantalaisperäisen karjansa tenolainen tavallisesti ristii +lantalaisperäisillä nimillä. Niinpä lapinkentällä käydä kelkuttelee +Kirjua, Perjua, Kesua, Laukua, Tuorikia, Sunnikia, Kaunikia, Kyllikiä, +Muarijaa... Sonni vain häärii Staffanina joukossa, ja joku maitomuori +on saanut saamelaiset ristiäiset, tullen Kobbaksi, Kuällaksi, +Tshelkuksi, Tshoarvaksi, Tuövletiksi. Mutta vanhastaan hoidetut +lampaat on enimmäkseen ristitty lapiksi. Emännän sautsaparvessa +saattaa olla pitkävillainen Koiba-sautsa, laiha Rueida-sautsa, harmaa +Raanis-sautsa, huppukorvainen Hubba-sautsa ja Piennäs-Ingalta ostettu +Piennäs sekä Uula-Hansille nimitetty Uula-Hansin-sautsa. + +Hiljaisessa tunturimaassaan tenolainen asuu hyvässä ystävyydessä +karjakuntansa kanssa. Vaikka tenotalo kyköttääkin suurväylän varrella, +se sentään harvoin saa nähdä muita eläviä olentoja kuin oman kenttänsä +pirtti-, navetta- ja puorekansan. Niinpä lapintalon koko elävä väki +isännästä nelijalkaiseen purravasikkaan ja pahaiseen karitsaan asti +tuntee tavallista enemmän olevansa samaa joukkokuntaa ja saman talon +kansaa. Tunturista pitkältä virkamatkalta palattuaan karja käyskentelee +pihamaalla pirtin luona nuuskien ikkunoita, portaita ja ovia ja +seurustellen ihmiskunnan kanssa. Talonväki puhuttelee ja kohtelee +hyvin ystävällisesti navettaväkeä, lampaatkin saavat kepsutella +kesäkentällä kaiket päivät, lepäillen väliin pirtin seinustalla vieri +vieressä suutaan käyttäen, väliin kelletellen omassa viileässä +sautsapuoressaan, joka alituisesti avoimine ovineen kyhjöttää +pienessä aitauksessa. Jos kentälle ilmestyy joku vieras kulkija, +niin koko talo kerääntyy uteliaana häntä puhuttelemaan, ei vain +ihmiskansa, vaan myöskin karjakunta väkäisistä lehmistä aina ketterästi +keikkuvia karitsoita myöten. Silloin kun talon isäntä tai emäntä muun +väen avustaessa kysellen tutkii tulijaa, saattaa talon lehmämuori tai +nuorukainen tahi pikku pulli ottaa hänestä selvää nuuskien reppua ja +nuoleskellen kättä. Ja tämä kaikki toimitetaan karjakansankin puolesta +mitä herttaisimmassa ystävyydessä. Pieni musta nappulasaparo +karitsainenkin voi pian olla niin opas ja luottavainen, että kentällä +istuttaessa asettuu vieraan säärtä vasten kellelleen, leväten siinä +mustakielistä suutaan sukkelasti naputtaen ja toisinaan pikku saparoaan +viipertäen. + +Yli kahdeksan kuukautta, syyskuun lopulta kesäkuun alkupuolelle, +tenotalon emäntä saa ruokkia karjaansa talvinavetassa. Kenttä- ja +jänkäheiniä on sitä varten varattu, jopa jotkut ovat kylväneet ja +niittäneet kauraakin. Moni emäntä on pikku viikatteella leikannut +järven rantapajukoista "lehtiheiniä", moni taitellut lehteviä +koivunoksia, joku yksitellen poiminut rannoilta pieniä makeita +vesikortteitakin, ja joka talossa on koottu suuret varastot jäkäliä. +Syksyllä, kun muut kesätyöt ovat päättyneet, on toimekas talo voinut +panna kasaan kahdeksansataa, tuhannen, pari tuhattakin "limppua" +jäkäliä, eli parisataa kutakin lehmää kohden, lisäksi jonkun määrän +nuorukaisille ja lampaille. Leiviskän, parinkin painoisiksi pyöreiksi +limpuiksi on jäkälät koottu, häärien monta päivää vaarojen vierillä, +ahkerimmat keräten syyskuisena päivännäkönä 80-100 limppua, jopa +oikein äkäiset nuoret naiset 140:kin. + +Näistä kaikista: lehdistä, kortteista, jäkälistä ja lehtiheinistä +keitetään navettapadassa karjalle haudetta, lisäksi vielä pannaan +keittoon kesällä koottuja kalantotkuja ja kesällä kuivattuja kalanpäitä +ynnä talvella Ruijasta tuotuja kuivia turskanpäitä. Varsinkin +jäkälistä ja merikalan päistä keitetty moska on navettaväen +mieliruokaa, jonka lehmäkin palkitsee runsailla maitomäärillä. +Pikkuvasikalle keitettyä koivunlehti- ja kalantotkusoppaa suurustetaan +hiukan jauhoillakin, jotta vasikka hyvin hyötyisi, mutta aikuiselle +karjalle ei kallista jumalanviljaa juuri kannata tärvätä. Muutamat +vanhat lappalaiset olivat ennen vanhojen lantalaisten tapaan keittäneet +väkevää haudetta ihmissonnasta, josta karja oli oikein hyvin +hyötynyt ja antanut sijaan oikein rasvaista maitoa. Lampailla on +tavallisesti sama niesta kuin lehmilläkin, mutta toisinaan heitetään +niille puoreen vain vettä, kuivia heiniä ja kuivaa jäkälää. Mutta +kun lammas tulee kuivasta ruuasta ummelle, sidotaan sen kaulaan +helminauhaksi koko joukko petäjäpäreistä kiskottuja oksanreikiä. +Mutta jos sautsan jalka naksahtaa poikki, sivellään se tervalla ja +kääräistään lepänkuoritorveen siksi, kunnes luunpäät ovat juuttuneet +yhteen. + +Mutta kun Levojoella painajainen tuli navettaan istahtaen lehmän +selkään, kutsuttiin naapurin äijä, joka meni ja sohaisi rietasta +suurpuukoila. Siitä painajainen säikähti ja jätti Levojoen lehmän +rauhaan. Ja kun Ränhtel-Mahtin lehmä lypsi verta, kaadettiin sitä +nurkan taakse sellaiseen paikkaan, jota ei kukaan saattanut jaloillaan +polkea. + + + + +Vanhaa tunturiväkeä + + +Sellaisia saamelaisia kuin kurjia kolttia ja täiturkkisia Läijisvuonon +asukkaita ynnä likaisia Uuniemen merilappalaisia ei kehtaa juuri +mainoakaan, eikä myös paljon pakista köyhistä inarilaisista, eikä +liioin pitää pitkiä puheita tenolaisistakaan silloin, kun on saapuvilla +suuri tunturien isäntä, jonka rinnalla ylpeä tenolainenkin käpertyy +vain vähäpätöiseksi kalankaivajaksi. _Tuoddar-olbmusta_, tunturimiestä, +eli padje-olbmusta, yli-ihmistä, ylilappalaista kannattaa kyllä +muistella, sillä tunturiväki on aina ollut kaikkein ylpeintä ja arvossa +pidettävintä kansaa lappalaisten joukossa. + +Niinkuin ylhäisiä tuntureita jutava porolauman haltija suuren osan +elämästään liikkuu yläpuolella matalan maan kansaa, niin hän tuhantisen +porotokan omistajana tuntee myös olevansa yläpuolella kaikkia +muita tunturimaan eläjiä, jopa kuin koko Lapinmaan isäntä. Jo +puvusta, käytöksestä ja liikunnasta kyllä tuntee tunturilappalaisen, +sillä rikkaana miehenä hän käy ylpeästi puettuna, ajaa komealla +porolla ja osoittaa jo koko olennollaan olevansa muita parempi — +jopa luulee olevansa muita viisaampikin. Muut melkein peräperää ovat +hänen mielestään "fastak", köyhiä ja rumanrepimiä, joille saattaa +ylpeimmällä päällä ollessaan kyllä joikastaakin, raamoa ja haukkua: + + "Minä olen rikas, + ai jai jai jaa, + köyhät perkeleet saavat pelätä + minun jälkiänikin, + ai jai jai jaa. + Minä olen rikas kuitenkin". + +Tällaista ylpeiden maiden ylpeätä itsetietoista isäntää, Lapin +"yli-ihmistä", voi aivan hyvin mainoa, vaikka hän onkin vain pieni +länkisäärinen tunturikotolainen, pienempikasvuinen kuin esim. +lannanverellä kostutettu tenomies, johon verraten tuoddar-olbmus +on kuin tuntuririekko maariekon rinnalla. Varsinkin muinaiset +suuret poroisännät, jotka tuhantisine suurlaumoineen iät kaiket +jutivat tunturista tunturiin antaen elämää autiolle erämaalle, ovat +muisteluksen arvoisia. Niinpä vanhalappi vielä nytkin joskus tarinoi +monesta entisen ajan pienestä suuräijästä, jopa sellaisistakin +vanhoista tunturivaareista, jotka ovat jutaneet Lapinmaata jo satoja +vuosia takaperin. + +Sellaisia vanhojen muistelusten ukkoja oli _Niku-Fulli_, jonka +sanotaan olleen kaikkein ensimmäinen lappalainen koko Ruijan ja +Utsjoen kulmakunnalla sekä epälukuisten tunturimiesten alkuisä. +Ei tiedä jälkipolven ukko, mistä lienee etelästä esi-isä tullut, +mutta seitsemän, kahdeksan polvea sitten hän on elänyt eli "ainakin +seitsemänsataa vuotta" takaperin. Tämän alkulapin tyttäriä oli +_Niku-Fullis-Raudna_, joka synnytti pojan, _Raudn-Niilan_. +Tämä taas siitti _Raudn-Niilas-Pieran_, jonka perillinen oli +_Raudn-Niilas-Pieras-Niila_. Samaa suurta sukua olivat myöskin tyttäret +_Raudn-Niilas-Birit, Raudn-Niilas-Kristi ja Raudn-Niilas-Kadja_. Ja +kaikki he olivat Lapin alkuihmisiä; he asuivat Ruijassa, ynnä naivat +siellä, ja monet vanhat tunturilappalaiset ovat siitä pahnasta +lähtöisin. + +Niku-Fulli ja muut vanhimmat ukot olivat vanhojen jumalien +palvelijoita. Raudn-Niilas-Pierakin kävi miehuutensa päivinä ahkerasti +aina Koitanmaalla kumartamassa seitojansa, tehden sen niin hartaasti, +että sai porotokkansa nousemaan 12,000:een. Mutta sitten vanhana ukko +tuli kristityksi, jopa oppi lukemaankin. Polvillaan Piera rukoili ja +taas luki kirjaa, ja taas rukoili ja luki. Äijä pelkäsi ankarasti, kun +piti mennä papin eteen osoittamaan kirjantaitoaan. Mutta varasi Piera +kirkkoon mennessään hyvän raitoporon sakastin ovipieleen, jotta pappi +näkisi. Pappi näki ja rupesi luettamaan uskontunnustusta: + +— Juo mon uskum killa... juo mon uskum killa... [Jo minä uskon +kyllä] Piera luki. + +— Lukkee, lukkee se vähä Pierakin, pappi todisti. Ja Piera hyvillään +sitten saarnaili toisille, että kyllä hän sen arvasikin... se oli hyvä +raitoporo. + +Mutta niin vain sitten tapahtui, vaikka Piera polvillaan rukoilikin +ja luki pyhää kirjaa, että kaksi kolmannesta hänen suuresta +porolaumastaan karkasi Koltanmaalle, mennen tolvaa-nulkkaa, niin että +maa jytisi, eikä perään rukattanut Niila-poikakaan saanut palautetuksi +takaisin muuta kuin yhden ainoan härän. Ei auttanut Pieraa sekään, että +akka vanhassa uskossaan pysyen koetti hoitaa eloa, kun kerran ukko itse +oli hylännyt Koltanmaan jumalansa. + +Vanha suuri tunturiäijä oli _Riggis-Hans_, Rikas-Hannu, Hans Jonsson, +joka 1700:n vaiheilla, eli "vanhan puukirkon aikana", asui Utsjoen +maassa. Eivät tiedä vanhat enää, mitä sukua Rikas-Hannu lienee ollut, +vaikkapa Niku-Pullinkin lähtöä, mutta rikas ja mahtava hän kyllä +on ollut ja oikea kristitty sekä harras taivaan Herran kumartaja. +Utsjoen vasta rakennetulle ristinkirkollekin hän lahjoitti messinkisen +kynttiläkruunun, joka painoi leiviskän ja neljätoista naulaa, ja sama +messinkikruunu on vieläkin Utsjoen kirkossa. + +Rikkaalla-Hannulla oli paljon poroja, ja hänen tokassaan oli +sellainenkin merkillinen pailakkaporo, jonka selässä "saparon kautta +oli linnunhöyhemiä". Se oli mainio poro, onnen poro, ja kova menemään. +Mutta enemmän kuin porokarjallaan, Hannu sai rikkautta tappelemalla +Staalujen kanssa, surmaten heitä ja perien heidän määrättömät +hopeavarastonsa. Tunturissa Hannu voitti ja tappoi yksitoista +tavallista Staalua, mutta sitten kahdestoista, edellisiä ylpeämpi, jo +uskalsi tulla Hannun kodanovesta huutamaan: + +— Kost lee Riggis-Hans? Olet piilottanut minun silparahani... +Tuleppas tappelemaan! + +Hannu jo peloissaan vapisi. Mutta Hannun akka hyppäsi kodannurkasta +roukojen alta kirves kourassa ja ilkoisen alastonna, karjaisten: + +— Tast lem, tässä olen! + +Staalu säikähti alastonta, mieletöntä kimppuunsa hyökkääjää ja laukkasi +pakoon parkuen: + +— Hullu mies ja guolak rinnassakin! + +Mutta kirveskourainen akka rukatti perässä ja tappoi Staalun, ja +saatiin taas periä kahdennettoista silparahat. + +Staaluilta valtaamansa rahat Rikas-Hannu piilotti neljässä isossa +kuparikattilassa tunturiin, Uvjaladnejoen jylhään rumaan kortsiin, +könkään viereen pajukkoon, suuren pahdan alle niin salaisesti, +etteivät niitä ole sukulaiset eivätkä kutkaan muutkaan löytäneet, ja +niin väkeväin haltiain hoitoon, ettei niitä kukaan saisikaan, vaikka +löytäisikin. Moni on nähnyt kurusta tuikkivan tulia sekä kesällä +että talvella, ja moni on rohjennut mennä aarretta etsimäänkin. +Norjalaisiakin kerran tuli aikoen ruudilla pamauttaa kalliopahdan +palasiksi, mutta kun pari päivää olivat kurun äärellä paukutelleet, +ilmestyikin heille manalaisia ja vaikka minkälaisia kuolleita +tunturien äijiä, pelottaen miehet pois. Saapui kaukaa Norjasta +tietäjäkin yrittämään, mutta aarteenhaltia ilmoitti, ettei tarvitse +tulla, kyllä täällä tiedetään enemmän. Jotkut Ruijan suomalaisetkin +ovat turhaan kokeilleet, mutta Västälän tietäjäntapainen ei ole +uskaltanut koettaakaan. Mutta Joun-Niilas, Puolinakin vallesmanni, +pukeutui koreisiin vanhanlapin parseeleihin, astellen itse +juhannusyönä jokitörmälle istumaan ja odottamaan, että haltia +ilmestyisi rahoineen. Silloin koko töyrä äkkiä rupesi ankarasti +vyörymään, suuri pahtakin paukahti alas, ja kuului vain rautakankien +helinää. Joun-Niilaksen täytyi nopeasti paeta pois. Viimein +Aapa-Hanskin, voimallinen sananselittäjä ja seurojen pitäjä, lähti +raamattu kainalossa Uvjaladnen rahakurulle aikoen jumalansanalla ajaa +pois pahat henget ja vallata Rikkaan-Hannun perinnöt. Mutta jymähti +tunturista ukonilma ja ankara raekuuro pakottaen raamattumiehenkin +henkensä edestä kiirehtimään kotiin. + +Vanhojen staalujen rahoja ei kyllä viekoiteltu jumalansanallakaan, +ei noitavoimalla eikä vanhanlapin kuvatteluilla. Tunturien perinnöt +tuskin olisivat sittenkään irtautuneet, vaikka niitä olisi lähtenyt +kaivamaan sellaisella sauvalla, joka kahdesta eri puulajista oli +kasvettunut yhteen. Vielä vähemmin, kun ei sitä tahtonut siunatussa +mullassa makaava rahojen kätkijäkään. + +Samoihin kaukaisiin aikoihin, jolloin Rikas-Hannu eli ja tappeli +Staalujen kanssa, vaelleli Utsjoen papin paimennettavina monia muitakin +tunturilaisia, jotka kyllä eivät tehneet sen merkillisempää kuin, +paimentaen hekin laumaansa, kuljeskelivat tuntureissa ja huolehtivat +omalta osaltaan, että tunturien kansa heidän edesmentyäänkin +jäisi jutamaan luvattua maatansa. Näistä tarinain tuntemattomista +tunturimiehistä on kyllä heidän paimenensa pitänyt pykällyskirjaa, +piirtäen talteen nimiä, numeroita ja taitopiiruja, niin että monet +sellaisetkin erämaan kiertäjät, joiden jälkipolvi on jo seudulta +hävinnyt tahi supistunut muutamaan nimeen, ovat saaneet piirunsa. +Niinpä nähdään kirjoissa _Pauteja_, aina 1671 syntyneestä +Jouni-vaarista alkaen 1808 seuduille, jolloin monet Pantit rukattivat +Ruijan puolelle, sekä 1865:een, jolloin Jouni Paut muutti Inariin. +Rikkaan-Hannun aikaisia tunturienkiertäjiä olivat myöskin _Ingerit_ +— merkitty myös Ingriksi —, joiden esiäijänä esiintyy 1695 syntynyt +Jounas-Jouni ja viimeisenä ukkona toinen Jounas-Jouni, kuollen 1879. +Samoja ikä- ja tunturimiehiä olivat vielä _Tuutiot_ — mainittu myös +nimillä Tuita, Tuitio, Tutio — juovattaen monipolvisena joukkona +ensimmäisen, 1707 syntyneen Oula-vaarin jälkiä, niin että Tuution +nimissä on viime aikoihin saakka joku henkilö vaeltanut isiensä maata. + +Vanhimmat _Jomppaisetkin_ olivat Rikkaan-Hannun aikaisia erämaan +kulkijoita. Ainakin papinkirjojen vanhimus, 1716 syntynyt Jounas-Klemma +"Iompanen" sekä hänen poikansa, Klemmas-Jouni ja Klemmas-Andaras — +"Iumpanen" ja "Iumpainen" — jo mainitaan poromiehinä, ja sitten heidän +jälkeläisensä monin polvin vaeltavat maata. Klemmas-Andaras asennoi +Utsjoen Jomppalassakin saaden tyttärensä Biritin avulla vallesmanni +Högmanin vävymiehekseen, kun taas hänen poikansa, Andras-Andaras, +vuorostaan pääsi saman vallesmannin vävyksi naimalla hänen tyttärensä +Marian. Joku Jomppais-Andaras muutti Ruijaan, ja muuan viidennen polven +mies, Niilas-Aslak, meni Inariin, asuen sinne uuden Jomppais-joukon, +kun vanha rupesi Utsjoelta loppumaan. Moni muukin lapinmies, paitsi +Högman nimismies, sai Jomppaisten tyttäriä, kuten Kitti, Pieski, +Länsman, Vuolabba, samoin kuin Jomppaiset korjasivat Pauteja, Hagmaneja +sekä muita arvoisiansa. + +Mutta jo vähän myöhemmin esiintyviä tunturilaisia olivat monet +Norjasta tulleet _Poinit_, Aslakat ja Aslakkain pojat, Klemetit, +Jounit, Jousepit, Pierat, jotka kumminkin jälleen vähitellen +jutivat takaisin Ruijaan, jättäen vain tyttäriään emänniksi Utsjoen +poromiehille. Poinien ikätovereita taas olivat rikkaat _Tommat +ja Biggat_, Raudn-Niilas-Pieran heimolaiset, jotka kyllä olivat +aivan "nuortta-padje-olbmuksia" — itätunturilaisia — sekä jutivat +vain Tshorgashnjargan, Utsjoen ja Inarin tunturien väliä, joskus +aina Sompion, Sodankylän ja Kittilänmaan ääriä myöten, mutta eivät +panettaneet nimiänsä Utsjoen paimenkirjoihin, vaan pysyivät Ruijan +valtakunnan alamaisina. Vanha Oula Tomma, 1800:n vaiheilla elänyt +äijä, oli tunturilaisten rikkaammuksia, sellainen suurtaatto, että +saattoi jo eläessään osittaa pojilleen, Andarakselle ja Aslakalle, +parituhatta poroa kummallekin, saman määrän Elle-tyttärelleenkin, +ja silti itselle jäi vielä parituhatta. Mutta Tshorgashnjargan +Pieras-Niila Bigga oli kerrassaan tunturiennapa rytistäessään +erämaata 12,000:n porolauman kanssa Jäämeren rannalta Inariin ja +taas takaisin. Suuri oli Kadja-Piera Biggankin sekä hänen sisarensa, +Kadja-Biritin karja, kun yhtaikaa 4,000 sarviparia keikkui kummankin +hoidoissa. Poroineen, poikineen ja tyttärineen Tomman ja Biggan +ukot mennen tullen jutivat Utsjoen maan halki, vieden aina poronsa +mukanaan Ruijan rannoille. Mutta tyttäriään he eivät aina saaneet +viedyiksi, ja samalla kun jäi tyttäriä, puuttui porojakin. +Tomma-äijän Ellenkin parituhantisine tokkineen sai suopunkiinsa +Pieras-Jouni Vuolabba, Bigga-Oulan Kristi joutui Niilas-Jousep +Vuolabballe ja Bigga-Niilan tyttärykset, Kristi ja Inga, päätyivät +perintöeloineen Kitti-veljesten, Jounin ja Hansin, hoitoihin. + +Tavattomia tunturitaattoja ja nuortta-padje-olbmuksia oli myöskin +entinen Pannen ukko, _Panne-galles_, jota niinikään mainitaan +Raudn-Niilas-Pieran sukulaiseksi. Niinkuin Tomma ja Bigga, +Panne-galleskin vaelsi 1800-luvun vaiheilla karjoineen edestakaisin +Tshorgashnjargan ja Inarin tunturien väliä. Mutta Panne-äijä oli +niin hurskas mies, että hän joka aamu auringon noustessa käväisi +syrjäpuolessa rukoilemassa, jopa toisinaan vielä kauempana +yksinäisyydessä uhraamassa isien jumalillekin. Vanhana totisena +tunturiäijänä Panne-galles osasi niin hyvin palvoa ja niin taitavasti +hoitaa elonsa, että siinä aina asui onni, ja lauma yhä lisääntyi. Mutta +oli äijällä sellainen muorikin, joka myös saattoi osansa säilyttää. +Kaaren-akka oli aikoinaan saanut maanitelluksi hoitoihinsa gufittarien +porotokan ja onnen sellaisella välipuheella, ettei koskaan anna +vieraalle porojansa, ei pahaista kisuraakaan, ei rahasta eikä ilman. +Ja muori muisti aina välipuheensa. Yhdessä äijänsä kanssa Kaaren-akka +aina juti Jäämerelle ja taas takaisin vanhoja keinojaan. Ja kun porot +pudottelivat sarviaan, muori muisti aina ne vanhaan lappalaisten +tapaan asettaa pystyyn jutamakeinon viereen. Niinpä Pannein tokka +kasvoikin viimein valtavaksi eloksi. Sanotaan Panne-parin aikoinaan +raitioineen 12,000:n suurlaumaa. + +Panne-galles olikin mahtava mies, ja hän oli vielä senluontoinen äijä, +että kaikki pahankuriset tappelusmiehet ja poronvarkaat sekä muut +yltiöpäät määrättiin hänen rengeikseen sen sijaan, että sellaiset nyt +toimitetaan Kittilän linnaan tahi Trondhjemiin. Panne-äijä nimittäin +varta vasten maksoi "staatille" ison veron, saadakseen palkattomia +renkejä paimentamaan suunnatonta karjaansa. Houvi tai suntio miehet +sinne tuomitsi, ja ilmaiseksi piti äijää palvella kuukausittain, +vuosiakin. Mutta Panne-galleen siidassa oli hyvä olla. Jos ei palkkaa +saanutkaan, sai ainakin syödä poronkuuta ja konttiluun ydintä vatsan +täydeltä, jopa juoda viinaakin ja tapella nujuuttaa toisten renkien +kanssa. Piettar-Niilakin Iskurasjoelta ja Guttorm-ukko saivat +palvella Panne-äijää ja purra hänen poronkuutaan kuusi kuukautta. +Mutta Klemmas-Lasse, vanha poronvaras, joka oli Kaarasjoen läänin +lappalaisia, sai laukkoa Pannen porokarjan perässä neljä vuotta. +Siidaan mennessään Lasse sai kyllä viedä mukanaan omatkin poronsa, +40-50 hengellistä elukkaa, ja kun palvelus oli päättynyt, Panne-galles +sanoi Lasselle: + +— Saat ottaa kaksisataa poroa. + +Suuresta porokarjastaan hurskas Panne-galles kyllä jakeli elukoita, +kisuraporojakin anniskeli ilmaiseksi kaikille köyhille, kuka vain tuli +kerjäämään. Mutta akka-Panne kyllä ei antanut. Hän marisi vain, kun +ukko tuhlasi, ettei heille itselleen lopulta enää jää vetoporoakaan, +jotta voitaisiin edes kotaa muuttaa. Mutta ukko-Panne vain paneskeli: + +— Naa, kyllä me kota voidaan muuttaa... minä vedän yhden ahkion, ja +sinä vedät toisen ahkion. + +Eivätkä äijän porot loppuneet, vaikka hän niitä jakeli osattomille. +Mutta tuli kerran vanha ruijalais-muori kerjäämään tappoporoa Pannen +muorilta, eikä saanut. Sanoi Ruijan muori silloin Pannen muorille: + +— Et antanut minulle, mutta vielä annatkin, kun tulee sellainen, +joka ottaa... Oarjesta ovat porosi tulleet ja oarjes-bieggaan ne taas +menevätkin. + +Ja pian sitten suuri susilauma tulikin, ajoi tokan järvelle +— Panne-galles asusti silloin Kaaren-muorinsa kanssa +Kaare-aahu-koatte-sai-jäyrillä, Juollomoaiven luona Inarin +tunturimaassa — ja kaatoi kymmenittäin muorin poroja. Mutta kun +Panne-galles antoi suden tappaman poron raadon Syysjärven Martille, +tuli vielä suuremmat tuhot. Panne-äijä ja Panne-muori olivat juuri +ennättäneet suurlaumoineen Varenginniemelle, kun melkein koko tokka +yhtäkkiä lähti jutamaan oarjes-bieggaa kohden välittämättä vähääkään +entisistä rajoista. Koutokeinoon asti porot mennä rynnistivät, ja sinne +ne jäivät. Ja siitä ovat koutokeinolaisten porot vieläkin suivakoita ja +valkoisia. Mutta jäi poroja vähän Panne-ukollekin, niin ettei hänen +varsin tarvinnut muorinsa kanssa kiskoa kota-ahkiota. Jäi sukua +sitten äijän jälkimiehillekin, joista pari Pannea, Aslakan pojat, +Maggas-Andaras ja Maggas-Oula, panettivat nimensä Utsjoen +kirkonkirjoihin. Maggas-Oula yritti jo elää uudisasukkaana +Puolmakjäyrillä, ja Andaras joukkoineen muutti Inariin 1862, tullen +kuitenkin heti takaisin omille tuntureille kuolemaan. Mutta Inarin +hyville jäkälämaille ukon pojat jonkin ajan kuluttua taas jutivat. + +Panne-Oulan ja Andaraksen aikaisia poromiehiä oli jo pari +_Högman_-papin jälkimiestäkin. Lappiin jääneellä papinpojalla, +nimismies Johan Högmanilla, Andaras Jomppaisen vävyllä, oli kymmenen +perillistä, puoliksi kumpiakin, niin että niistä kyllä jo pari poikaa +voi antautua tunturilaiseksikin elämään poroista ja porojen kanssa, +silloin kun isä-äijä vallesmannin virkaa hoitaessaan asusteli +ja kalasteli, valtasi ja raivasi niittyjä milloin Jomppalassa +ja Kevonsuussa, milloin Puksaijäyrillä, Mieraslompolossa ja +Maddajäyrillä. Lapintyttären saamina tuli nimismiehen pojista, +Johan Fredrikistä, Pannen vävystä, sekä David Erik Evaldista +helposti tunturimiehiä, ja heidän jälkeläisistään yhä lapinverellä +kyllästettyinä tuli täysiä tunturin tuttuja. Padje-olbmus Johan Fredrik +pysyi eloineen Utsjoen kirjoissa toimien samalla kyytirättärinä, samoin +David Erik Evaldkin kierteli Utsjokea. Mutta Davidin pojat muuttivat +sitten myöhemmin Inariin lisäämään sekä porojen että poromiesten +sukua ja lukua. Neljän tuhannen poron tokkaa sanotaan Davidin pojan +Johaninkin raitioineen. + +Panne-galleen jutamakumppaneita olivat Utsjoelle merkityt _Vuolabbain_ +vanhimmat veljekset, Jousepinpojat Niila ja Oula, jotka 1800:n +vaiheilla vaeltelivat milloin Suomen-Lapin, milloin Ruijan tuntureita, +käyden papin pyhinä kirkon alttarin ääressä ja taas toisin vuoroin +omina pyhinään Ailigastunturin alttarin ääressä. Suomesta sanotaan +Vuolabbain jutaneen pohjoisiin tuntureihin. Rikkaita äijiä he olivat, +ja rikkaita olivat Vuolabbain pojatkin, Jomppaisten, Biggain, Tommain +ja Poinien vävymiehiä, jotka taas naittivat tyttäriään toisille +rikkaille ympäri tunturimaata Suomeen ja Ruijaan, Panneille, +Pieskeille, Porsangereille ja muille. Norjan puolelle muutamat +Vuolabbat muuttivat, Ivvars-Oulakin jo 1833, samoin Oulas-Aslak ja +sitten jo 1846 Oulas- Niilakin, ankaran Kadja Poinin siivo ja hiljainen +ukko, jota Kadja porokarjoineen kuljetteli ympäri Ruijan tuntureita. + +Niila Vuolabban Kadja, _Juoksan-Kadja_, olikin aivan erinäinen +lapinmuori. Eukko oli sekä Niila-äijänsä että koko porotokkansa ynnä +renkiensä ja piikojensa vääjäämätön isäntä, joka aina oli äänessä, +antoi käskyjä joukoilleen, johtaen kotakuntansa muuttomatkoja, osti +tavaraa ja myi poroja mielensä mukaan ja kokosi paljon silparahoja +sekä vaatetti itsensä koreaksi. Väliin muori komeili sinisissä, väliin +viheriäisissä verkatakeissa, väliin hän taas pöyhisteli punaisissa +tai keltaisissa veroissa. Ja suuri laajukappir keikkui äkäisesti +muorin päälaella. Mutta kun Kadja oikein paneutui parhaisiinsa ja ajoi +markkinasiljolle, hän oli kuin Pranskan kuningas. Leveä vyö oli täynnä +vanhoja silparahoja, speisejä, ortteja, killinkejä ja päivätaalojakin, +joita muori oli reikinyt ja siihen ripustellut. Samoin oli rinta sekä +hihansuut täynnä hopearahoja ja soljuja. Helisi vain ja kilisi ja +kalisi, kun korea Kadja-muori liikahteli, ja kaikki katselivat häntä +ihastellen. Saattoi muori helposti ryypätä viinaakin ja sitten +joikastaa kuin parhaat miehet. Ajaessaankin Kadja aina joikasi, niin +että etemmäksikin jo kuului, missä muori oli menossa. + +Liikoja silparahojaan Vuolabban Kadja piilotteli tuntureihin tehden +aarteita milloin mihinkin salaiseen paikkaan ja hoidellen niitä niin +visusti, etteivät sivulliset niitä löytäneet. Aina kolmen vuoden +kuluttua muori kävi katsomassa kätköjänsä, joko lisäten tai ottaen, +ettei maanhaltia olisi saanut niitä haltuunsa. Vielä ikäloppunakin +Kadja-muori laittoi ison aarrekätkön Porsangerinvuonolle, +Spierttanjargaan. Soalakentästä, jossa muorin kesäsiida silloin +oli, Kadja kannatti raskaan rahakiisansa tunturiin, itse laahustaen +perässä, ja sitten salaisesti hautasi sen sinne Pyssyjoen latvoille +Luostegaissaan. Pian sen jälkeen muori kuoli, eikä hänen kätköjään +ole löydetty, vaikka monta kertaa on etsitty. Muorin poikakin, +Kadja-Nilla, oli kerran aikojen kuluttua mennyt eukkoineen äitinsä +vanhalle kotasijalle Luostegaissan luo Soalakenttään, uneksiakseen ja +löytääkseen edes jonkin maakätkön. Aarretta ei ollut kyllä ilmoitettu, +mutta aamulla oli tunturista kuulunut vanhan Kadjan komea joikaus. +Vain yksi muorin aarteista lienee löydetty, sama, jota hänen sanotaan +lähteneen viemään tyttärelleen Maaritille, Niila Pieskin emännälle, +mutta kätkeneenkin erämaahan. Kadjan pojan, Oulan, tytär Kristin oli +sen sattumalta löytänyt Porsangerinvuonon tuntureista. Muorin vanha +sauva oli ollut lähellä pystyssä ja kymmenen suurpuukkoa lyöty maahan +aarteen ympärille. Pienessä kuparikattilassa oli ollut hopearahoja +ja iso kuparikattila kumollaan päällä sekä kaiken peittona vanha +mädännyt raanu. + +Kadja-muori ja Niila-ukko kuolivat Ruijan suuriin tunturimaihin, +mutta heidän poikansa, Kadja-Nilla, ei kyllä jäänyt Norjaan, kuten +vanhempi veli Oula. Kierreltyään vuosikymmenin Ruijan erämaita +Niila palasi 1894 isiensä entisille jutamakeinoille Utsjoen ja +Tenon maille lisäämään vanhan Vuolabban sukua Suomen tuntureissakin. +Muotkatuntureista Ailigaksiin asti Niila-äijä ajeli laumoineen, ja pian +tunturit kaikuivat, kun Ruijasta tullutta tunturimiestä joiattiin: + + "Kadja-Nilla-go lollo, + lollo lollo lollo-go, + Ailigas-go lollo-go, + pyöreälakki-go lollo-go, + lollo lollo lollo-go, + Muotkatunturien hukka-go, + lollo lollo lollo-go + kelloja, tiukuja täytyi sitoa, + lollo lollo lollo-go". + +Entisten Vuolabbain ja Pannein aikoina esiintyivät Utsjoen tuntureissa +myöskin Pieskit, joiden ensi ukkona mainitaan 1792 syntynyt +Oulas-Niila, Jomppais-Jounin vävy ja suuri poromies. Mahtavana +poromiehenä, jopa aikoinaan Utsjoen rikkaimpana liikuskeli Niilan +poikakin, Ivvar Pieski, vanhan Niila Vuolabban vävy. Ei kyllä ukolla +ollut sellaista suurlaumaa kuin Tshorgashnjargan suurmiehillä, mutta +neljäntuhannen tokan päämiehenä sanotaan hänen kuljeskelleen erämaissa, +jopa rakennelleen tuntureihin kivisiä porokaarteita ja saaneen +tyttäriä toisille pororikkaille emänniksi sekä poikia ottamaan +heiltä jälleen korvauksen luonnossa. Niilakin, Ivvarin poika, juovatti +isänsä jälkiä naiden Vuolabbeja, Kadja-Maaritin, ankaran Kadja Poinin +tyttären, äitinsä serkun, Oulas-Niilan perillisen. Parintuhannen lauman +haltijana Niila kierteli niinkuin isä-Pieskikin kesällä Paistunturien +mailla, talvella Kevujoen ja Utsjoen laaksossa Mierasjärveä myöten. + +Jo puukirkon aikoina ja suurten poromiesten päivinä saapui Ruijasta +Taka-Lapin tuntureille pari veljes-kotakuntaa panettaen nimensä +Utsjoen pappilan papereihin. Isänsä poikina, Pehrssoneina, +Pieras-Niila ja Pieras-Piera merkittiin puukirkon miehiksi, +riipustettiin hakumerkkien paikalle: "läser Danska språket", vieläpä +pantiin paperin otsikkoon: "Länsmans son ifrån Norige". Sillä miehet +olivat oikein "vallismannin poikia Vuoreijan fästingistä", jopa +olivat olleet siellä "kolme vuotta ekseeringissäkin" ja osasivat +haastaa sekä suomea että lappia ja ruijankieltä. Mutta oikeita +tunturilaisia miehet silti olivat, jopa sanottiin olevan alkulapin, +Raund-Niilas-Pieran sekä muiden suurten poromiesten heimolaisia. + +Ruijasta tulleen länsmanin pojista polveutui sitten Suomen tuntureihin +suuri Länsmanien poromiessuku; varsinkin nuoremman veljen, 1788 +syntyneen Pieras-Pieran perilliset levisivät Taka-Lapin tunturimaille +laidasta toiseen. Piera-ukko oli iso pitkä mies, joka pystyi +tappelemaankin vaikka kolmea tavallista lappalaista vastaan, ja +Tshalkku-Pieraksi häntä nimitettiin, koska hän sanoi vettä "kuin russan +koltta, tshaaska", ja Tshalkku-lisänimellä mainittiin sitten myös +kaikkia hänen perillisiäänkin. Niitä Tshalkku-Piera saikin Aslak Pantin +Biritin kanssa kolme Tshalkku-poikaa, Pieran, Aslakan ja Niilan, jotka +taas vuorostaan saivat uusia Tshalkkuja. Aslak sentään eli vain +vanhanapoikana Tshakmokjäyrillä Paltto-Uulan Kristin kanssa, vaikka +olikin niin vahva mies, että Anundi-Hans ja Niila Pieski poikineen +vaivoin saivat hänet pieksetyksi jostakin pororötöksestä. + +Mutta toiset veljet naivat — Piera otti Outakosken Annan sekä +Niila ensin Niila Jomppaisen Margitin, sitten Oula Tuution Maggan +— ja saivat perikuntaa ja olivat suuria poromiehiä sekä oikeita +tunturilaisia. Aslakin porokarja oli vain muutamia satoja, mutta Pieran +ja Niilan tokka laskettiin tuhansissa. Nuorempi Tshalkku-Piera oli +parhaillaan parintuhannen päänä, oleskellen kesäisin Utsjoensuun +Ailigaksessa ja Annivaarassa sekä muissa itäpuolen tuntureissa ja +talvella jutaen Inarin mäntymetsiin aina Kaamasjoen seuduille. Kodassa +ukko aina asusteli muutellen vain porotokkansa perässä paikasta +toiseen. Niin oli äijä musta kuin "pataräydi", puri mälliä niin +että sylki valui leuoille ja peskin rintamukselle, ja taas päissään +ollessaan ulvoi, kiroili ja joikaili niin että tunturi kaikui. Mutta +Pieran perilliset muuttivat 1880 Inariin, ja sinne ukko-Pierakin +juti eukkoineen. Vain Oula, vanhimus pojista, Ivvar Pieskin Margitin +mies, jäi isien tunturien poromieheksi, rakentaen viimein uudistalon +Rauduskaidiin, Utsjoen latvojen erämaahan. Tuli Inarista taas +takaisin Andaraskin jättäen asuntonsa Giellajoella autioksi, asettui +Puolmakjäyrin itärannalle tehden sinne talon. + +Vaikka vanha Tshalkku-Piera oli osannut selvittää kirjaa +norjankielellä, ei poika Tshalkku-Piera tahtonut oikein selvitä sanasta +omalla kielelläänkään eikä suomen luvuilla. Ainakin papin papereihin on +Pieran tiliin pistetty: "ytterst dålig läsning" [kovin huono lukemaan]. +Mutta Piera-äijä ei silti sentään ollut aivan kirjantaitamaton. +Kerrankin hän kinkereillä osasi lukea ihan kirjaan katsomatta: + +— Sallikat lasten tulla minun tikeni... + +Ja siinä olikin kyllä siksi kerraksi: neljä, viisi selvää raamatun +sanaa, joihin pappikin sai tyytyä, kun Piera ei antanut enempää. + +Mutta silti Piera aina tarvitsi ja harrasti aapistaan. Isämeitää +tutkien äijä vain istuskeli kodassa, kun porot olivat tunturissa, ja +saattoi siinä kirjamies yhtäkkiä sanoa: "Kaksi hukkaa on tokassa... +valkean runon kaatoivat petäjän alle... Rukattakaa kiivaasti hätään!" +Ja näin asia olikin. Taikka ukko voi lukea aapisestaan: "Naa, postimies +eksyi nyt tunturiin, kun on siellä kovin paha murku... Mennäänpä +se hajoittamaan". Ja Piera-äijä köppelehti kodasta ulos, asteli +tunturiin päin ja kiljahti kolme kertaa, ja siitä sumu hajosi. Muitakin +asioita ukko aapisestaan tutki ja ennusteli, selvittipä sen avulla +kuolemansakin niin tarkoin, että kun tulee kolme kahdeksaista, ottaa +niin koville, ettei hän enää kestä, mutta kun tulee kolme yhdeksäistä, +on se niin kova paikka, ettei kestä enää mikään. Piera-ukko kuolikin +kolmella kahdeksaisella eli 1888. + +Kolmas veli, Tshalkku-Niila, oli muita Tshalkkuja sekä Länsmaneja +mahtavampi poromies. Nuorena ollessaan hän juti Utsjoen tuntureita, +pysyen puukirkon papereissa, mutta vanhempana mies muutaltihe Inarin +Pielpajärven kirkon kirjoihin ja tuntureihin, asettuen viimein +uudismökkiin Ivalon latvoille Lismajoen suuhun. Sieltä käsin Niila +paimenteli 4,000-5,000:n tokkaansa Hammas- ja Appistuntuteissa ja +kävi ahkerasti tunturien piiloissa vanhojen seitojen luona sekä +laitteli silparaha-aarteita erämaihin. Tshalkku-Niilalla sanotaan +Olleenkin jo äidiltä peritty onnenmerkki, veriristi rinnassa. Vai +lieneekö ollut onnettomuuden ja kärsimysten risti. Sillä vanhana ukko +menetti kaiken omaisuutensa peräperää tulleisiin onnettomuuksiin: porot +kuolivat joukoittain ruttoon, katosivat parttioittain erämaihin, ukon +rahakätköjä löydettiin ja varastettiin, ja viimein Lismajoen pirttiin +ilmestyi kamala möykkääjä, joka vuosikausittain piti kaiket yöt ihmisiä +alituisessa pelossa. Ikäloppuna, kiusattuna raukkana, 90-vuotisena +vanhana höperönä ja melkein tyhjäksi riistettynä entinen suuri +tunturimies viimein kuoli 1912. Mutta pari poikaa ja suuri tytärparvi +jäi elämään Inarin poromaille, sekä Tshalkku-Niilan joiku: + + "Na vuoi Tshalkku-Niila, + niin niin niin niin niin, + Tshalkku-Niila niin niin niin, + na peurakorva vasa, + niin niin niin niin niin, + ympäri elotokan laukkasi, + niin niin niin niin niin". + +Samoihin aikoihin kuin Tshalkut, vaelteli Utsjoen tuntureita +myös suuri Kittien suku. Silloin kuin Länsmanit tulivat Taka-Lapin +tuntureihin Ruijasta käsin, Kitit saapuivat muistelusten mukaan +etelästä Kittilänmaasta, missä jo aikoja sitten oli elänyt +Kitti-niminen lappalainen antaen nimensä koko seudulle. Ensimmäisenä +Kittinä merkittiin Utsjoen kirjoihin Andaras Hansinpoika, 1786 +syntynyt tunturimies, jolla oli emäntänä Andaras Jomppaisen Magga, +"vanhan Heugmannin rouvan systeri, oikein herrastalosta". Vain 60 poroa +oli Andaraksella ja 60 poroa Maggalla perintöinään, kun he aloittivat +yhteisen tunturi kiertonsa, mutta niin hyvin he menestyivät, että +lopulta yhteinen tokka oli jo 1,500, ja poikia oli sekä tyttäriä +yhteensä puolentusinan parttio. Näistä sitten monilukuinen Kittien +tokka laajeni Taka-Lapin maille. Klemetkin, Jomppaisen Niilan +Biritin korjaaja, sai pojan sekä useita tyttäriä, ja Hansia, Niila +Biggan vävyä, seurasi puolitusinainen perillisten joukko, jotka taas +toimittivat uutta kansaa poromaille. Tuntureita kaikki kiersivät +elämänikänsä, ensin jutaen Utsjoen ja Inarin väliä, mutta sitten +muuttaen melkein järjestään 1880:n vaiheilla Inariin, jääden yksinomaan +sen maan kiertolaisiksi. Sinne Klemma juti joukkoineen, sinne Hans +rukatti poikineen, samoin kolmas veli, Jouni, joutui perillisineen, ja +kun koko Kittien porokunta oli samoilla tuntureilla, saattoi siinä olla +koolla 7,000-8,000:n lauma poroja sekä koko tokka poronkaitsijoita. +Siinä toisen polven vanhat, Klemma-, Hans- ja Jouni-äijät +köpöttelivät, siinä kolmannen polven Hansit, Andarakset, Niilat ja +Jounit liikkuivat parhaina miehinä, ja siinä jo neljännenkin polven +Niilat, Hansit ja Oulat pikkupeskeissään pyörähtelivät heitellen +suopunkia toistensa kaulaan. Tällaisen hyvän siidan ja suuren lauman +kokoamiseksi vanhat Kitti-äijät kyllä olivat saaneet käydä joskus +Muotkatunturien vanhoissa pyhissä paikoissa palvomassa. Mutta sitten +elo menestyikin hyvin, ja uusi polvi Kittejä nousi tuntureihin. + +Nämä ovat mainittavimmat Taka-Lapin porolappalaiset Niku-Fullista ja +Riggis-Hansista alkaen nykyisen poromiespolven rajoille. Tunturissa +kaikki nämä entiset ukot syntyivät ja tunturista löysivät parhaan +kiertolaiskumppalinsa, tunturien kiertäjiksi he opettivat poikansa +ja tunturimiehille kasvattivat tyttärensä, ja viimein he ikäloppuina +kupsahtivat erämaahan saaden ikuisen leponsa siunatussa kirkkokentässä +omien tunturiensa äärillä. + +Tunturi ja poro olikin padje-olbmuksen koko elämän sisällys, niesta +ja ylläpito. Lapinmies oli aikoinaan taamonut villin tunturien +elävän alamaisekseen, mutta villi erämaan elävä oli samalla taamonut +lapinmiehen alamaisekseen, pakottaen hänet jutamaan autiomaata +sen mukaan kuin porolauman mielihalu kulloinkin vaati. Ja niin +tuli lapinmiehestä tunturimies ja ikuinen erämaan kiertäjä sekä +villin poron ainainen toveri. Entiset äijät elivätkin niin hyvässä +yhteisymmärryksessä porojen kanssa, että alituisesti asustivat elonsa +äärellä sitä vaalien ja pitäen silmällä, ja monet turvautuivat elonsa +hyviksi erämaan ikuisiin jumaliinkin. Siksipä saattoikin vanhojen +ukkojen lauma laajeta tuhatpäiseksi, jopa muutamien suuräijien tokka +nousta toisellekymmenelle tuhannelle. Mutta kun tunturit olivat +avarat, ja maa avoinna sekä porokansa harvalukuinen, niin oli kyllä +kaikille elämisenainetta. Yksin Muotkatuntureissakin saattoi entiseen +aikaan palkia samalla kertaa parikymmentätuhatta poroa. + +Tällainen suuri tunturielo jo tuottikin isännälleen kasoittain +kiiltäviä silparahoja, speisejä ja päivätaalereita, joita säilytettiin +lukollisissa kiisoissa omassa kotanurkassa tahi hyvin lukituissa +aitoissa taikka kaikkein salaisimmissa metsien piiloissa, +joskus tulisijan arinakivien alle kotapermantoon kuopattuina, +joka oli kaikkein vakaisin kätkö. Tuotti elo vielä komeita +helylaitaisia silpatsherggejä, silpabastuja, heliseviä silpasuorbmaksia +ja kiiltäviä hopeasolkia, rintataskuja sekä monihelaisia hopeavöitä +ynnä kaulaketjuja isoine hopeapolluineen. Ja näillä koristeltuina +rikkaimmat tunturimiehet sekä tunturinaiset suurina juhlina helisten ja +välkkyen, sekä sinisissä, punaisissa ja keltaisissa veroissa hohtaen +ylpeinä kulkea kepsuttelivat kirkkokentällä. + +Mutta tunturissa nämä markkinasiljojen ja kirkkopyhien monikirjaiset +ja hopeavälkkyiset valtiaat asustelivat vain ahtaissa savuisissa +loudekodissa, useallakin ainoastaan likainen lammasnahkarouko mustalla +ihollaan sekä siivoton paltsaraja lammasnahkarouon peittona. Paitaa +entinen tunturin asukas ei tarvinnut, eikä myöskään tunturilaisen +ruumis, enempää kuin vaatekaan, kaivannut pesemistä. Oli kylliksi, +jos joskus kasvoja pesaistiin. Tshalkku-Piera ei kyllä pessyt +koskaan kasvojaankaan, enempää kuin Koutokeinon ja Kaarasjoen +tunturilaisetkaan, joiden naama oli aina pesemätön ja musta kuin +kotapuun nokka. Ellei ihoa pesuilla rasitettukaan, saattoi sitä +kynsimällä ja kyhnyttämällä pitää kurissa ja raaputtaa varsinkin +silloin, kun epälukuinen "tihki porai". Eikä monen tunturiäijän +tuulen ja pakkasen ja tihkin purema iho, joka oli "kova kuin +pullinnahka", kovin pientä nipistystä tuntenutkaan. Eikä liioin +nenäkään vieroksunut ikivanhoja padje-olbmuksen tuoksuja, jotka kyllä +helposti haihtuivat tunturien raittiisiin tuuliin sekä avoräppänäisestä +kodastakin kohosivat ja katosivat laajaan erämaahan. Mutta +kun pesemätön, omissa oloissaan ja nahoissaan asuva tunturimies +kotanokineen ja kalantraanilla muokattuine parseeleineen ja kosteine +paltsarajoineen työntyi lämpöiseen pirttiin, saattoi hän yksinäänkin +vahvalla tuoksullaan täyttää ja kyllästyttää koko huoneen ilmanalan +niin, "että oikein syämet pilausi". Samanlaista menoa oli monen +tunturilaisen ruokahoitokin. Tshalkku-Pierankin kodassa sanotaan +olleen vain yksi vanha pata, yksi puukaara ja yksi kauha, jotka kaikki +kelpasivat hyvin monenlaisiin asioihin. Vettä ja velliä kaivettiin +samalla kauhalla, kattilassa keitettiin ihmisten syötävät, ja sitten +siitä porokoirat hökelsivät herkkunsa, ja vielä se sai olla pienen +tunturilaisen pesualtaanakin. Saattoipa Koutokeinon kotaemäntä joskus +huuhtoa perillisensä lihankeittoliemessä ja tyynnytellä hätiköivää +pesulle pyrkijää: + +— Älä vielä, poika! Isä ensin juo sitä kyllikseen... kyllä sitten +saat mennä. + +Poronliha ja varsinkin poronkuu ynnä ydin oli parasta poromiehen +herkkua. Mitä rasvaisempaa, sitä parempaa keitto oli, ja sitä paremmin +se piti pakkasella sulana. Mutta viina lämmitti vielä paremmin kylmien +tunturien miestä. Sille ei vetänyt vertoja paraskaan poronkuu, +ei rasvaisinkaan lihaliemi, eikä kalanmaksatraani. Sitä kun +tunturilainen sai majaansa, niin lämmin tunnelma ja iloinen mieliala +läikähti koko kodassa, vaikka pakkanen olisi kuinka paukannut +seinäraanujen takana. Matkoillaan tunturimies kuljetti tätä parasta +ainettaan puolenkannun eli "kahen peilin" vetoisessa _tadnii-laskussa_, +tinapuilossa, joka aina oli peskinpovessa, rintaa vasten mieluisesti +mölkkerehtämässä. "Hiva on viina, kun on pakkanen... pari riippia kun +juopi, niin on niin hiva olla", tunturilainen tunsi ja totesi. Mutta +moni poromies ei lämmennytkään parilla ryypyllä, vaan tarvitsi koko +tadnii-laskun. Monet vanhat tunturiäijät olivat tavattomia +viinanjuojia, usean sanotaan kiskoneen sitä kuolemakseen, kuten vanhan +Vuolabban sekä entisen Pieski-ukon. Guttorm-äijäkin ja Morottaja kerran +särpivät Andaras Kitin väärteinä ollessaan seitsemän kannua suoraan +ankasta vain, niin että Guttorm huokaisi henkensä ulos. Eikä Andaras +säälinyt hyvää juotavaansa, selittihän vain sitten vallesmannille: + +— Kun väärtille antaa viinaa... kun on hiva tuttu... niin pitää antaa +niin paljo kun se haluaa... + +Kylmässä kärvistelevät Lapin äijäparat erehtyivätkin helposti, +varsinkin markkinasiljolla ja kirkkopaikalla liikkuessaan, lämmittämään +pakkasen puremaa pientä varttaan liiaksi, niin että seurasi +pahennus. Kruununmies oli kohta ukkopahasen kimpussa, jopa tuli ruma +merkki papereihinkin. Hyvin monen tunturimiehen papinkirja saikin +lisämerkinnän: "pliktat första resan fylleri... pliktat för andra resan +fylleri..." [Sakotettu ensimm. kerran juopumuksesta... sak. toisen +kerr. juopum.] Tällaisista joutavista riipustuksista tunturiäijä ei +kyllä paljoa perustanut. "Mitäpä kun pahpan paperi", äijä saattoi vain +arvioida, "mutta kun piti maksaa rahat". Mutta vanha Kitti-Hans kiitti +Jumalaa siitä armosta, että oli poro- ja muista rötöksistään joutunut +istumaan toistakymmentä vuotta linnassa sekä siten pelastunut viinan +juonnista. Muuten olisi "kuollut viinaan niinkuin Pieskin äijäkin". + +Mutta kaikkein kovin paikka tunturimiehellä oli silloin, kun pappi +pani hänet tilille kirjantaitamisesta. Siinä asiassa rikas ja ylpeä +padje-olbmus oli aivan alakynnessä muista lappalaisista. Yksin +halveksittu Inarin järveläinenkin kykeni häntä nauramaan silloin, +kun oltiin yhtaikaa papin pöydän edessä. Eihän kylmässä ahtaassa +loudekodassa asuvalla, porojen perässä laukkovalla tunturilaisella +ollut koskaan sellaista rauhanhetkeä eikä paikkaa kirjallisiin +harrastuksiin ja sanan viljelemiseen kuin hirsimajoissa asuvaisilla. +Niinpä tunturimies aina saikin papilta ensin ankaria sanoja, sitten +kirjatiliinsä vain viiruja sekä sorkkia, kun muut saivat jopa kiitoksia +ja ristejäkin. Ja kun piispa tuli tarkastamaan seurakuntaansa, +täytyi kirjoihin useinkin merkitä tunturimiesten tiliin, että he +ovat paljon huonompia lukemaan kuin muut lappalaiset, eivätkä opeta +lapsiaankaan kirjalle. + +Mutta olisipa pappi pannut tunturimiehen joikaamaan, silloin mies +olisi laskenut sellaisen laulun, että kirjanoppinut inarilainen +olisi saanut hävetä. Inarilaisten joiut olivatkin padje-olbmusten +mielestä kaikkein huonoimmuksia, melkein kuin koltan lauluyritykset +tahi niinkuin varenkilaisten, jotka samalla rumalla sävelellä laulaa +jutkuttivat melkein kaikki joikunsa. Mutta tunturilaisten joikaukset +olivat kauniita ja kirkkaita. Komeasti ne kaikuivat poromailla, ja +niitä kehtasi laulaa, vaikka itse pahpalle, jopa joskus pahpakin +niitä kuullessaan niin innostui, että joiaten lähti astelemaan. Hyvin +osasivat vanhat poroäijät juorottaa sekä Suomen tuntureissa että +Kaarasjoella ja Koutokeinossakin ynnä Puolmakissa, mutta kaikkein +parhaiten joikasivat Tshorgashnjargan miehet. Ei joikaamista kyllä +kouluissa opetettu, eikä Lapin katekeetat niitä neuvoneet, vaan +poromiehet itse sepittivät niitä toisistaan. Kaarasjoellakin oli +melkein joka miehestä joiku, muutamista kolme, neljäkin. Useat +joikasivat oman elämänsä menoa, rikkauttaan ja tavaroitaan, suurta +sukuaan ja hyviä porojaan taikka jurnuttivat omaa kulkunuottiansa +mainiten niitä maita ja tuntureita, joiden kautta he karjoineen olivat +jutaneet. Monet vanhat lappalaiset, kuten Kitti-Niila, joikasivat +tunturijumalalleen. Mutta kovimmin joiattiin tunturissa, kun pimeinä +öinä oltiin eloa raitioimassa. Silloin ei susi uskaltanut tulla +tokkaan. Siellä vanha Kitti-Andaraskin luikautteli kirkkaasti ja oli +iloisella mielellä. Mitäpä kun ei ollut! Olihan miehellä "raitis ruumis +ja terveus kans hiva", ja avara jumalan tunturimaa oli ympärillä, niin +että siihen kyllä yhden miehen ääni mahtui kiirimään, vaikka olikin +pimeä yö, ja tunturit mustina köyryinä komottivat taivaan rannalla. +Mutta sitä komeammalta kajahti, kun kaukaa kuuluvaan hukan ulvontaan +yhtyi pimeässä hiipivän hukan vihamiehen täysiääninen kumppi-joikaus: + + "Hukka se hiiviskeli, + noo noo niin niin, + pimeässä yössä-goo, + joi joi joi joo, + hukka se hiiviskeli, + luu luu luu luu". + +Mutta nyt on vanhan Andaraksen raitis ruumis jo marrastunut, niin +ettei joikauskaan enää juokse. Käheästi vain pihisee rintaputki, ja +sanat lähtevät epäselvinä ja voimattomina, kun Andaras yrittää laulaa +Galguoaiven gabba-jievjaa. Vanhan poromiehen suuri tunturiaika on jo +mennyt. + + + + +Tämän ajan poromiehiä + + +Vanhat tunturimiehet, jotka jo entisinä aikoina jaksoivat viljellä ja +elävöittää äärimmäisen Lapin suuria alastomia erämaita, lepäävät jo +hyvin ansaitsemassaan rauhassa isiensä vierellä, toiset maaten papin +siunaamassa kentässä kirkon juurella, toiset, kaikkein vanhimmat +vaarit, leväten isien katsomissa kalmasijoissa autiossa tunturissa tai +järvien saarissa. Vain silloin tällöin vanhalappi vieläkin vaeltaa +entisiä erämaitaan. Ei kyllä ole mitään nähty, mutta monesti vain +kuultu, kun tunturissa äijät ovat kiljuneet, koirat haukkuneet, kellot +kilkattaneet, vasatkin ja kermakat roukuneet, ja maa on tuntunut +ihan jytisevän, niinkuin suuri tokka olisi mennä rymistänyt ohitse. +Edesmenneet suuret taatot eivät ole malttaneet kokonaan jättää +mieluisia tuntureitaan, vaan yhä vieläkin nousevat entiseen eloonsa. +Vuolabban toimekkaan Kadja-Poininkin on kuultu joikailevan vanhan +tunturikotansa tienoilla vielä senkin jälkeen, kun aika oli hänet +jättänyt. + +Vanhat tunturikotolaiset olivatkin erämaiden suurtaattoja, joiden +monituhantinen elo lainehti laajassa Lapinmaassa laidasta laitaan. +Silloin elettiin Lapissa suurten poromiesten valta-aikaa. + +Mutta nykyiset tunturimiehet, edesmenneitten suurtaattojen pienet pojat +ja jälkeläiset, ovat vain vähäisiä poropaimenia entisten isiensä +rinnalla, hirsipirteissä pehmenneitä paitapoikia, jotka vain kotoa +käsin kaitsevat karjaansa. Hirsistä salvettu, maakiville istutettu, +vielä multiaisilla sisältä ja ulkoa tukehdutettu tunkkainen tupa on +jo jokaisen poromiehen parhaana tyyssijana. Ja tuvan ympärille on +koottu muitakin lannanmiehen laitoksia: latoa, aittaa, jopa talliakin. +On käyty karhoamaan lantalaisen lailla perunapeltoakin ja ruvettu +elättämään siivottomia, tyhmiä lehmiä, joita ei entinen padje-olbmus +kärsinyt nähdäkään. Sellaisetkin poromiehet, jotka ovat tunturikodassa +siinneet ja syntyneet ikuisista tunturien kiertäjistä, ovat jo +hylänneet isäinsä elintavat ja syntymämajansa sekä asuneet itselleen +hirsitalon. Jopa kauimmas isäinsä poluilta poikenneet nukkuvat yönsä +maalisängyssä roukojen piilossa, vaikkeivät isävaarit saattaneet edes +yhtä yötä huokua ummehtuneessa hirsitalossa, vaan täytyi äijäpahasten, +milloin sattuivat lannantaloon, kovimmallakin pakkasella etsiä +yösijansa avonaisen ladon nurkasta tahi lumihangesta. Eikä nykyisten +tunturimiesten tokka ole niin yletön kuin entisten isien: nyt lasketaan +elo vain kymmenissä, mikä ennen sadoissa, sekä sadoissa, mikä ennen +tuhansissa. + +Useimmat entisten tunturimiesten jälkeläisistä ovat vallanneet Inarin +suuret tunturiseudut porolaitumikseen. Inari, järvikansan valtamaa, +ei omasta puolestaan olekaan juuri koskaan kasvattanut varsinaista +tunturiväkeä. Vanhat _Ingerit, Skåret, Haltit_ sekä jotkut Pehrssonit +ja Johnssonit, jotka satakunta vuotta takaperin poromiehinä kiertelivät +Inarin tuntureita ja piirrettiin Pielpajärven pappilan kirjoihin, +olivat Norjasta tai Utsjoelta tulleita tunturilaisia, jotka taas +siirtyivät pois tahi kuolivat tai muuten menettivät nimensä. Mutta +Utsjoen ja Tshorgashnjargan suuret poromiehet kävivät laumoineen joka +talvi Inarin tuntureissakin, ja siitä perillisetkin opastuivat sekä +viimein olojen muututtua kokonaan antautuivat Inarinmaan alamaisiksi. +Siellä kun muun hyvän lisäksi piti olla halvat verotkin. + +Ensimmäisiä Inarin nykyisiä tunturilaisia oli _Lasse-Pieras Jouni +Vest_, nimismies Högmanin tyttärenpoika, Kitti-Biritin kolmas +mies, joka tuli Inariin 1864, mutta kuitenkin jo taas 1892 muutti +Enontekiölle. Vestin poromiespolvi pääsi kumminkin jälleen pystyyn, +kun kymmeniä vuosia myöhemmin tuli toinen veli, Lasse-Pieras-Lasse, +Uuniemestä Inarin tunturilaiseksi. Hänen poikansa, Lasse-Oula, +Kitti-Klemman vävy, asettui Paadarjäyrin puoleen. + +Mutta sitten 1865 Tshalkku-Niila joukkoineen saapui Inariin sekä +myöhemmin 1880 Tshalkku-Pieran perikunta, ja näistä tulijoista sekä +heidän poroistaan Inarin länsitunturit pian elävöityivät. Siinä +oli Länsmaneja kumpaakin puolikuntaa, Niilas-Pieraa, -Niilaa, +-Oulaa, -Biritiä, -Margitia, -Elleä, -Raudnaa ja -Inga-Maria sekä +Pieras-Pieraa, -Andarasta, -Niilaa, -Aslakia ja -Biggaa, jotka kaikki +olivat pororaitioita ja porojen omistajia pienestä pitäen. Miehet +naivat lapintyttäriä, ja tyttäret siirtyivät lapinmiehille, joten +porokansa yhä jatkui, ja niinpä on taaskin uusi tunturilaispolvi +miestymässä, vaikka vain pienien porotokkien isäntinä. Lismajoella, +vanhassa Tshalkun kylässä, elää entisen Tshalkku-Niilan Niila +Kaapin Ellen kanssa, Naunagaksessa asuu Niilas-Oulan joukko, mutta +Vaskojoella, Njärrijäyrin uudistalolla, liikkuu Pieras-Niilan +poikakolmikko, tuhatkuntaisen yhteistokan hoitajana, raitioiden +laumaansa Muotkatuntureissa. + +Saapui taas 1878 Niilas-Aslak, vanhan _Jomppaisen_ suvun miehiä, jolla +oli emäntänä inarilainen Elle Sarre sekä suuri porotokka, ynnä poikia +ja tyttäriä. Länsitunturien maille Utsjoen mies poroineen ja komeine +pailakkoineen asettui palkimaan. Järvikansa katseli miehen menoa ja +kohta joikasikin: + + "Nikku-Aslak niin niin niin, + viisikymmentä pailakkaa, + niin niin niin niin, + seisoi niinkuin yksi, + niin niin niin". + +Ja siitä taas kolme Jomppais-poikaa pääsi Inarin tuntureihin. +Menesjärven puolessa ja Lemmetjoella miehet pirteissään asuvat ja +lähituntureissa hoitelevat porotokkiaan. Siellä veljesten vanhimustakin +joiku rupesi mainomaan: + + "Jouna-go, Jouna-go, + lei jaa lei jaa goo goo, + äänestää niinkuin sopuli". + +Samana vuonna kuin Jomppaiset, jutivat Inariin myöskin Johan Högman, +Davidin kodan poika, sekä Aaslak Panne, Maggas-Andaraksen poika, +suuren Panne-galleen sukua. Itäpuolen tuntureita Näätämön rajamailla +kumpaisetkin rupesivat kansoittamaan. Täällä itäisillä erämailla, +Suprussa, Jalossa ja Varpuniemessä, "Heugmanin" pojat, Johan ja +David, poikineen ja tyttärineen ja muutamine satoine poroineen vielä +viljelevät tunturia ja pirttikenttää, Uuniemestä tulleen poromiehen ja +vävymiehen, Piera Siirin — nyt jo kuollut — poikineen ja tyttärineen +ollessa apumiehinä. Pirttimiehinä ja poromiehinä Aslak Pannenkin pojat +ja tyttäret sekä vanha äitimuori, Kitti-Klemman Birit elävät Tshurnussa +muutamasataisen porotokan kanssa. + +Kaikkein suurimmalla voimalla vyöryivät Inarinmaahan 1880-81 +_Kitti-veljesten_ jutamakunnat. Länsipuolen Hammas-, Viipas-, Appis- +ja Maarestatunturit he yhdessä Länsmanien ja Jomppaisten kanssa +valtasivat alusmaikseen. Kaikki Kitit olivat suuria poromiehiä, +Pikku-Hannollakin, joka asettui Tshalkku-Niilan, appiukkonsa, +vierusmieheksi Lismajoelle, oli aikoinaan 2,000-3,000:n tokka, onpa +puhuttu 4,000-5,000:stäkin. Mutta kova kohtalo käyskenteli Kittien +kantapäillä. Vanha Hans menetti viimein suuren karjansa, eikä +Pikku-Hannullakaan ole enää kuin joku poro, ja entinen tuhannen poron +Andaras on nyt aivan valkkopäiseksi haalistunut poroton poromies, +jolta tunturi on ottanut lainansa takaisin viimeistä myöten. Vain +valkko-äijän pojalla, Hansilla, on jo taas kolmisensataa poroa, ja +köyhälle Pikku-Hannulle Enontekiön pororikas Näkkälä antaa joka talvi +lahjaksi jonkun niestaporon. Mutta Pyhäjärvellä elää Kitti- Niilan +Uula, Tshalkku-Niilan vävy hänkin, Kittien parhaimpana poromiehenä, +raitioiden Muotkatuntureissa tuhatkuntaista tokkaansa. Siinä kyllä on +poikien ja tyttärienkin nimikkoja, Birit-Annellakin 100 poroa, Ellellä +60, Niilalla 100 ja Kristillä 90 sekä 13-vuotisen Hansin merkeissä 300. +Isä kyllä kieltää kuopuspoikansa merkit, mutta Kristin parttiota äijä +lupaa parantaa, jos saa vävykseen mainion Lantto-Hansin, jonka mukana +näyttää tokkaan tulleen onni ja hyvä menestys. Ja välitöinään +Uula-ukko saarnaa kansalleen parannusta ja syntien anteeksi saamista, +vaikka synnit veriruskeatkin olisivat. Mutta joikaamista Uula ei +harrasta, vaikka isä-Niila kyllä joikasi ja oli sellainen äijä, ettei +juuri koskaan ottanut kirjaa käteensä. + +Tulipa Inarin tuntureille joku asuntamies lännestäkin päin, +Koutokeinosta ja Enontekiöstä. _Mihkel Gaup_, Kauppi, tuli +Koutokeinosta, korjasi Tshalkku-Niilan Raudnan ja sai poroja sekä +lapsia. Käväisi kerran suuri porokas, _Ponku-Mattikin_, painuen +pian taas Sodankylän Purnumukkaan ja Sompioon. Jo tuli iso rymyäijä +_Guttorm Magga_ Enontekiöstä, "Kutturana" kuulu kautta Lapin, asettuen +maanselän tuntureihin. Ja pian äijälle alkoi karttua tunturieloa +sekä vasoittamalla että peurakorvia merkitsemällä. Sanotaan vanhan +Kutturan merkeissä liikkuneen 3,000-4,000 nulppoa ja suurta ynnä +pientä sarvipäätä. Mutta sitten joku vielä suurempi sarvipää lienee +pistänyt keiturinkoparansa porotokkaan, niin että Kuttura-paran +lauma kutistui vielä nopeammin kuin se oli kasonnut. Pahnan +perillisellä, Kuttura-Niilalla, joka asuu Ivalojoella, kolmisen +penikulmaa Ivalo-Mattia alempana, on enää ainoastaan kolmetoista +poroa, vaikka häntäkin aikoinaan joiattiin: + + "Gutturm Niila-sa, + noo läi joo, + rikas poika oli joo, + nun nun nuu". + +Vieläpä muistettiin hänen emoaankin, Kadja Nikodemusta: + + "Kadjis-ahku oli joo, + lullul lullul luu, + Kadjis-ahku oli joo, + niin niin niin niin", + +Palasipa Inariin viimein taitavana poromiehenä Utsjoella opin käynyt +järvikansankin jälkeläinen. Aikoinaan oli Inarista muuttanut Utsjoen +järville ja jokivarrelle kalamiehiksi useita _Aikioita_, toiset suopuen +sinne vakinaisiksi asukkaiksi, toiset jatkaen muuttoaan Norjaan asti, +ja jotkut opastuen tunturimiehiksi. Niinpä Puolmakjäyrille asettuneen +Gabrielin pojan, Kaapin Jounin, poika-Gabriel, Armas-Kaapi, saatuaan +Jouni Vuolabban Ellen emännäkseen, palasi 1890 Inariin ulosoppineena +poromiehenä. Avaroihin länsituntureihin, entisten poromiesten +lähimmäiseksi, tämäkin tulija asettui, ja rikkaana padje-olbmuksena +häntäkin joiattiin: + + "Armas-Kaapi, + niin niin niin niin, + suuri-go rikas, + niin niin niin niin". + +Näillä samoilla mailla jutavat vielä ukon pojat, Kaapin-Aslak ja +Kaapin-Jouni. Aslak on pieni poromies, mutta Jouni hallitsee 500-600:n +tokkaa liikkuen milloin Maarestatunturissa, milloin Hammas- ja +Viipastuntureissa sekä asuen väliin Lemmetjoella, väliin Ivalo-Matissa. +Punaisissa lakeissa ja fietter-housuissa mies aina liikkuu, +vakuutellen, ettei hänellä kyllä koskaan housunmalli muutu, vaikka +muut kuinkakin uudenmallisia laittaisivat. Vaikka tämä Kaapin-Jounin +toinen panos on lappalaiseksikin jäänyt aivan pikkuruiseksi +tunturitontuksi, vain "kinthankokoiseksi", on hänessä kyllä sekä +miehen mieli että varsinkin ääni. Jos Jouni osaa hyvin käsitellä +suurta tunturieloaan, niin vielä paremmin hän taitaa käsitellä isoa +kurkkuansa. Jouni onkin ankara joikaamaan. Kun pikku mies tunturilla +puhaltaa kurkustansa joikauksen, on koko kehveli äänenä, niin että +sananpuhuvainen Kitti-Uulakin neljänneksien päässä sen kuulee ja +kauhistuu. Mutta toiset tunturimiehet joikaavat pikku toveriaan: + + "Naa Kaapin-Jouni, + niin niin niin, + pikku poika sannaa lei, + lullu lullu lugu luu". + +Pari muutakin Inarin järvimiestä ihan kotoisiltaan vain lyöttäytyi +tunturilaiseksi ja poromieheksi, niinkuin _Iisko Paadar_ naituaan +Ingerin Ellen eloineen sekä _Heikki Valle_ saatuaan Tshalkku-Pieran +Biggan poroperintöineen. Vallesta tuli jo taitava poromies, ja Vallen +Niilasta vielä taitavampi, Niila etsi ja nai rikkaan Panne-äijän, +Maggas-Andaras-Jounin lesken Kaaren Aikion, saaden samassa kaupassa +sekä itseään iäkkäämmän eukon että paljon poroja. Porotokkineen ja +Kaarenineen Niila muutti Utsjoen puolelle sen sijaan, että entiset +poromiehet olivat Utsjoelta tulleet Inariin. Muotkatunturien +pohjoispäähän, Kaamasjoen latvoille, Kaamasmukkaan, Niila asettui +entiseen Jomppaisen taloon, ruveten siitä käsin kaitsemaan karjaansa +lähituntureissa. Sanotaankin Niilan olevan tämänaikaisen Utsjoen +suurimman poromiehen, 500-600:n porotokan isännän. + +Sillä kovin pieniksi ovat Taka-Lapin entiset tunturiennavat jo +joutuneet. _Kadja-Nillakin_, suuren Vuolabban suvun viimeisiä suuria +poromiehiä, Kadja Poinin poika, joka juti Ruijan tuntureitakin +ja aikoinaan ajeli 3,000:n laumaa Utsjoen tuntureissa, tullen +monissa joiuissakin mainotuksi, on nyt vain parinsadan omistaja, +70-vuotias tunturiäijä. Suuret porolaumat ovat sulaneet kuin +lumi, hävinneet niinkuin tuuli olisi puhaltanut, entiset komeat +valkkoporotkin menneet, ja ukko itse nyt vanhana valkkoäijänä asustelee +Kevujoen jylhässä tunturimaassa pienessä uudismökissä hoidellen +nautakarjaakin. Ja entisaikaan häntä joikailtiin: + + "Kadja-Nilla, + joo jou joo jou, + menee kuin lintu, + joo jou joo jou". + +Kaikki muut Utsjoen muutamat poromiesten jälkeläiset ovat jo +nuorempaa polvea, eivätkä juuri vanhaa poroisäntää parempia. +Kadja-Nillan pojallakin, Pikku-Nillalla, joka asuu isänsä entisessä +komeassa maalitalossa Nilijoen suussa Tenolla, on vain 400-500:n +sarvipään omaisuus, vaikka on saanut emäntänsä Maaritin avulla +periä Pieras-Niila-vainajankin karjasta 70-80 päätä. Samanlaisia +poromiehiä ovat _Niila ja lvvar Pieski_, parituhantisen Niilan +poikia, joista jälkimmäinen asuu appiukkonsa, Oula Länsman-vainajan +ja anoppitätinsä talossa Rauduskaidissa, samanlaisia vielä Jomppalan +lähimailla asustava Rauduskaidin poika, _Piera Länsman_. Kaikki vain +parinsadan poron miehiä. Vain Puolmakjäyrille asettuneen Andaras +Länsmanin lesken, Kristin Siiman, ja viiden pojan yhteisissä hoidoissa +liikkuu viisi-kuusisatainen tokka. Mutta vanhalla _Jomppaisella_, +Mahtis-Niilalla, joka asuu Niila Vallen kanssa Kaamasmukassa, on vain +muutama kymmeninen, vaikka ukko hurskaana raamatun ja evankeliumin +miehenä kulkee sanaakin saarnaten. + +Mutta monet tenolaiset ovat lohen ja riekonpyyntinsä sekä karjanpitonsa +lisäksi ruvenneet hankkimaan toimeentuloa poroillakin, yrittäen matalan +rannan tenokansasta nousta, ellei juuri tunturiväeksi, niin kumminkin +hyviksi poromiehiksi. On kyllä monissa tenotaloissa vain joku poro +ja ajohärkä, jolla saattaa pyöräyttää "handelissakin" sukkelammin +kuin entisellä navettasonnilla, mutta on myös jo monia parempiakin +porotaloja. Karigasniemen heinäkentällä asuvaiset ja hyvin toimeen +tulevat Niittyvuopion veljeksetkin omistavat kukin muutaman satasen, +toimekkaimmat pari, kolmekin, samoin Mierasjärven eteläpään erämaahan +jutanut uudispirttiläinen, Sammel Laiti, tunturilaiseksi lyöttäytynyt +Oula Länsmanin entinen ruokkopoika ja oppipoika sekä renkimies. On +sitten tenomiehiä, joiden poroluku lasketaan kymmenittäin, kuten +Porsangerin veljesten, Uulas-Uulan poikain, jonkun Palton ja Nillukan +ynnä Laitin, joilla on kenellä neljä-, viisikymmentä, kenellä +kahdeksankin. Muutamilla Helandereilla on vain joku kymmen, toisilla +vain nimeksi, vaikka entisaikoina muuan katekeetan poika, Jouni +Helander, naituaan kyytirättärin ja poromiehen Johan Högmanin tyttären +Ellen, tuli niin suureksi poromieheksi, että rupesi muoreilleen +tuhrailemaan kodassa sekä juti muiden isoisten mukana Inarin +tuntureihin, kulkien aina Luttojoelle asti ja merkityttäen nimensä +Inarin kirjoihin. Mutta rajantakaiset hukat, koltat, söivät melkein +kaikki ukon elukat, ja Jouni Helander kuoli Luton jäkälätuntureissa +yhtä porottomana kuin oli Tenon mailla syntynytkin. + +Muotkatuntureissa ja Paistuntureissa sekä Ailigaksissa pitkin koko +Utsjoen läntistä valtamaata länsipuolen miesten eli Paistunturin +paliskunnan porot kiertävät, kun taas itäpuolen porolaisten eli +Kaldoaiven paliskunnan elukat pitävät valtamaanaan suuria +itätuntureita Utsjoesta ja Tshuoggajoesta alkaen Puolmakjäyrille ja +Norjan rajaan saakka. Vaikka isännät ovatkin vain pikku parttioiden +miehiä, karttuu heidän kymmenistään ja sadoistaan koko iso tokka, +kun porot tunturissa käyvät yhteiseen seuranpitoon. Länsipuolen +miehet joskus raitioivatkin elukoitaan yhdessä laumassa. Niinpä Niila +Valle, Niila Niittyvuopio, Niila Jomppainen, Uulas-Uulan Andaras, Uula +Porsanger, Andaras Paltto ja Anne Nuorgam koitelevat eloaan yhdessä +tokassa sekä kesällä että talvellakin, samoin taas Hans Kitti ja +Pikku-Niila Vuolabba ynnä jotkut muut ovat yksissä tokissa. Vallen +ja kumppanien hoivissa saattaa olla lähes parituhatta poroa sekä +Kitin ja Vuolabban vaalittavina tuhatkuntakin. Koko Paistunturin +paliskunnassa onkin poroja kohta kolmisentuhatta. Mutta Kaldoaiven +ympärystuntureita kiertelee vain parituhatta sarvipäätä, enimmät +niistä Andaras Länsmanin perillisten, Piera Länsmanin ja Sammel +Laitin korvamerkeissä. + +Mutta ennen sanotaan Paistunturin paliskunnassa yksinäänkin olleen +6,000-7,000. Ja vanhaan aikaan juti Utsjoenmaan halki poroja kymmenin +tuhansin. Nykyisen tunturiväen poronhoito on vain entisen suuren +elämän heikkoa kuvattelua. + + + + +Poronhoitoa + + +Oikein vanhoina aikoina Lapinmaassa eli paljon ihmisiä, ja heillä +oli isot tokat poroja. Mutta sitten tuli joukoittain vihollisia ja +rosvoja Ruotsista ja Suomesta ja Russanmaalta, ja he tappoivat melkein +kaiken kansan, niin ettei ihmisiä jäänyt juuri muualle kuin meren +rannalle Läijisvuonoon sekä Inarin saarille. Porot jäivät hoitajitta ja +villiintyivät, ja siitä villipeurat saivat alkunsa. Peurat saattoivat +elää ja lisääntyä rauhassa, kun metsät ja tunturit olivat autiot, eikä +ihmisiä ollut missään. Ja peuroja oli Lapinmaassa hyvin paljon. + +Mutta sitten Niku-Fulli tuli, ja hän oli taas Lapinmaan alkuihmisiä +sekä ensimmäisiä poromiehiä. Hän otti kiinni villipeurojen vasoja ja +kermakoita sekä niitä paimentaen ja hihnassa pitäen kasvatti itselleen +poroelon. Aikuisista villipeuroista ei kyllä olisi saanut kesytetyksi +poroa, mutta vasoista ja kermakoista sai, niinkuin Niku-Fullikin +teki. Ja Niku-Fullista sikisi koko Lapinmaahan taas uusi suuri +porokansa sekä Niku-Fullin kasvattamasta karjasta nousi ja lisääntyi +tuntureihin uusi suuri porosuku. + +Näin vanha saamelaisäijä muistelee Lapinmaan suuren poroelämän +alkuhistorian. + +Neljän valtakunnan Lappi on avara maa, jossa on yltäkyllin sekä kylmää +puutonta tunturia että tiheätä mäntymetsää, ynnä kolkkoa Ruijanmeren +rannikkoa ja matalaa koivuoutaa. Siitä seuraakin, että laajan +Lapinmaan poro on hyvin monenlainen. Maanlaadun mukaan se on kullakin +maanpaikalla kasonnut erilaiseksi, jopa niinkin paljon, että vanha +poromies nähdessään tunturissa poroparttion jo kaukaa tuntee, ovatko +palkijat Inarin, Utsjoen vai Ruijan poroja. + +Inarin porot kyllä tuntee. Ne kun palkivat mäntymetsissä, niin ne +muuttuvat muita tummemmiksi ja ruskeammiksi, niinkuin olisi nokea +pyyhkäisty karvoihin. Mäntymetsistä karisee naavaa porojen selkään +antaen väriä valkealle karvalle, lisäksi porot syövät tummia +pihkaisia havuja, niin että sekin vaikuttaa, sitä enemmän, kun sitten +vielä päivä paahtaa päällisiksi. Mutta Utsjoella ei ole mäntymetsiä, +on vain tunturi- ja jokilaaksoissa harvoja koivuoutia, joissa ei ole +sellaista voimaa kuin pihkaisissa, tervaa antavissa männiköissä. +Siitä syystä Utsjoen porot ovatkin ylipäänsä vaaleammat Inarin +poroja. Norjankin porot ovat vaaleahkoja. Siellä tunturimaa vaikuttaa +sen, että mutsikkaporojenkin karvannokka on vaalea niinkuin olisi +huurteessa. Ja kylmässä Jäämeren tunturi-ilmassa Ruijan porot +kasvattavat pitemmän ja tiheämmän karvan kuin Suomen porot, jotka ovat +närpeämpikarvaisia. + +Inarin suurissa tuntureissa ja kiveliöissä on aina ollut hyviä +jäkäläkenttiä ja kaivosmaita suurellekin porolaumalle. Sentähden +Inarin porot saavat syödä hyvin ja siitä kasvavat isoiksi ja väkeviksi, +niinkuin myös kuuluvat Koltanmaan porot olevan, jotka varsinkin +entisaikaan olivat hyvin vahvoja ja kestivät ajaa, kun vain neuvot +kestivät. Mutta Ruijan poroilla on talvella huono jäkälä, ja kesällä +ne meren rannalla saavat jyrsiä vain kivienkarpeita sekä juoda +suolavettä Maahkarasmerestä. Niinpä Norjan porot ovat paljoa pienemmät +kuin Suomen porot ja keveämmät, jos puntarinnokkaan pannaan. Niin myös +Muonion porot ovat suurempia kuin Näkkälän ukkojen judot, jotka taas +ovat Lätäsenon puolen tunturiporoja paremmat. Mutta kaikkein huonoin +on Koutokeinon poro. Se on pieni, lyhyt ja matala, hoikkakoipinen ja +lyhytturpainen, mutta pitkäkarvainen. Se on vain sellainen kisuraporo. + +Varsinkin ennenvanhaiset Inarin porot olivat isoja ja komeita. +Inarilaiset kun laskivat poronsa kesäksi vapaasti tuntureihin +palkimaan, niin peurahirvaitakin sattui joskus siellä tokkaan, ja +siten saatiin eloon villipeuran suurta ja ylpeätä sukua. Iisakin +Andaraksenkin poroissa oli peuransukuisia isoja härkiä, niin että niitä +mainottiin kyllä kauempanakin. Lusman Piettarkin sai Andarakselta +peuran polkeman ajokkaan, joka oli pitkäraatoinen ja säärevä ja osasi +katkaista taivalta paremmin kuin kenenkään muun poro. + +Paimennettavaan tokkaan villipeura ei juuri uskaltanut tulla. Jos se +joskus sattui siihen eksymään, niin heti ruukalti pakoon, kun tuuli +vähänkään pyyhkäisi sen nokkaan ihmisenhajua. Porokelloakin se +pelkäsi. Kadja-Nillan tokassa peurahirvas sentään usein nähtiin ja +väliin taas Niila Eiran porolaumassa. + +Vaikka porot eri maanpaikkojen mukaan ovat vaalea- tai tummataljaisia, +ja niiden pääväri on vaaleanharmaa, on sentään joka tokassa +hyvin tummiakin tahi aivan vaaleita elukoita. Voi joku poro olla +aivan mutsikka, niin että vatsanaluskin on musta, tahi tumma, +valkeaturpainen _kalppinokka_, tahi kauniinharmaa _suivakko_, tahi +vaaleakylkinen _luostakko_, tahi aivan valkea _valkko_ eli _vielkis_. +Ja valkkoporo saattaa olla hyvin valkea _jievja_ tai vaaleankirjavahko +_raanis-jievja_ tai vaaleanruskea _ruossa-jievja_ eli _koltta-valkko_, +Koltasta alkuaan saatu porolaji, rumakarvainen kuin keväthukka. +Mutta Tshorgashnjargasta on taas lähtenyt oikein valkea poro, +_gabba-jievja_, jonka koparatkin sekä silmät ovat aivan valkeat. +Tällaiset ihmeelliset vaikot ovat kyllä alkuperäisin gufittarien +karjasta, vaikka ne nyt vaatimesta syntyvätkin. Ne ovat kaikki +merkillisen unisiakin. Niitä aina nukuttaa, jopa niin raskaasti, että +ne muiden porojen lähtiessä voivat jäädä torkkumaan, ja niitä täytyy +oikein kopsaista päähän, ennenkuin ne heräävät. Samoja gufittarien +jutoja lienee sellainenkin elukka, jonka etupää on valkea ja takapää +musta. Mutta niin kovin hervoitetusta porosta ei ole muuta kuin hukan +ruoaksi. Gufittarien gabba-jievjoja oli aikoinaan ollut Kadja-Piera +Biggalla, olipa Andaras ja Hans Kitilläkin kerran muutamia +valkkovaatimia, vaikka ne sitten katosivat tunturiin. Kun gabba-jievjat +hyötyivät hyvin ja kasvattivat sarvensa sakeiksi, merkitsi se karjalle +menestystä, mutta huonoa onnea seurasi, jos valkkojen sarvet rupesivat +heikontumaan, ja vielä enemmän, jos porot kokonaan katosivat. +Kitti-veljeksetkin vähitellen menettivät koko karjansa, kun ensin +kadottivat gabba-jievjansa. + +Yhtä merkillisiä kuin gufittarien valkot, olivat sellaiset porot, +joilla oli linnunhöyheniä selässä saparon puolessa. Rikkaalla-Hannulia +sellainen oli ollut, ja toisellakin rikkaalla Hannulla, Kitti-Hannulla, +oli samanlainen ihmeporo, ja se oli kova menemään. Mutta jos +sai sellaisen härän, jolla oli yhdeksän hammasta leukapielessä — +tavallisesti on vain kahdeksan —, niin ei tarvinnut toisella kiinni +tavoitella. Kitti-Andaraskin oli sellaisella kerran päivässä ajanut +Jalvesta Inarijoen Matti Saijetsiin, eikä muuta kuin "biegga helmiid +padjel", tuuli helmoja nosteli. + +On lappalainen kyllä sellainen herra, että lennättää vaikka gufittaren +porollakin, niin että tuuli helmoja heittelee, onpa vielä niinkin +mahtava poronsa isäntä, että voi milloin tahansa kuoraista taljan +sen selästä tehdäkseen siitä pöykkyrin omaan selkäänsä. Mutta +sittenkin hän on vain tunturielonsa paimenpoika ja renkimies, +jonka täytyy asettaa päivänsä ja vaelluksensa sen mukaan kuin +monipäinen lauma yksituumaisesti päättää. Tunturimiehen hoidokissa +on yhä vieläkin vanhaa erämaan eläjän verta. Vielä satojen vuosien +kuluttua tunturipeuran monien polvien takaisella perillisellä on +yhä samat mieliteot kuin esivanhemmillaankin. Se ei juuri kovin suovu +ihmiseen eikä kaipaa talvellakaan hirsiseinien suojaa, se ei ole +kauan tyytyväinen samoilla kentillä, eikä se viihdy synkkien metsien +pimennoissa. Mutta suuret aavat tunturilakeudet sekä valkeajäkäläiset +petäjäkankaat ovat sen mielimaita. Niillä sen pitää saada vapaana +vaeltaa jokaiseen ilmansuuntaan, mutta varsinkin pohjoiseen silloin, +kun kesä nousee tunturiin, ja taas etelään, kun päivä rupeaa katoamaan +Lapista. Tämän mukaan entiset suuret poroisännät vaelsivatkin +laumoineen Jäämeren rannan ja Inarin tunturien väliä, vaelsivat +ikuista vuoroaan niinkuin kesä ja talvi. Suurlauma määräsi suunnan ja +matkan menon, isännät vain kulkivat paimenina mukana, ohjaten karjansa +parhaita maita. Miltei samoja seutuja myöten tokka joka vuosi vaelsi. +Muuan vanha Jouni-äijäkin kulki aina Tenon poikki nykyisen Gaavan talon +luota suuren kiven vieritse, jota vieläkin sanotaan _Jounas-gädgeksi_, +ja Koutokeinon tunturikiertäjät ajoivat keinonsa Shusjäyrin ohitse. +Vanhoja tunturilaisia ei häirinnyt vielä rajakieltokaan, vaan kaikki +sekä Suomen että Ruijan porolaumat ja -paimenet saivat vapaasti +vaeltaa rajan yli puolin ja toisin. Inarinmaankin "sisään" mentiin +aina kirkon seuduille ja Vaskojoelle asti, niin että "eikö siinä +jo nokko ollut jäkälämaata" Tshorgashnjargan ja Vaskojoen välillä. +Mutta sitten 1852 vedettiin raja niin tiukaksi, että kummankin puolen +poromiesten oli karjoineen pysyttävä omilla maillaan. Koutokeinon ja +Kaarasjoen lappalaiset saattoivat kyllä tämän jälkeenkin laumoineen +laskeutua kesäksi Jäämeren niemille ja saarille, Vuorjenjargaan, +Mahkarauvnjasaarelle, Spierttanjargaan, Tshorgashnjargaan... ja taas +talven kanssa nousta omaan tunturimaailmaansa sekä niiden outaseutuihin +aina Alattio- ja Inarijokien latvoille asti. Mutta Utsjoen ja Inarin +tunturimiesten, joille ei merenrantaa sallittu, täytyi totuttaa +tokkansa pysyttelemään aina vain meren näkemättömillä tuntureilla, +jängillä ja metsämailla, jutaen kesäksi pohjoiseen Utsjoen tuntureille +ja talveksi palaten Muotkatunturien tienoille. + +Talvella tummimpana kaamosaikana Muotkatunturien kiertolaiset +asustelevat Angelin seutujen ja Vaskojoen varsien jäkälöisillä +kankailla. Kuukauden päivät voivat porot täällä viettää pisimmän +talviyön pimeitä viikkoja, vaikka muuten talvisilla hangilla viihtyvät +samoilla ruokasijoilla vain parisenkin viikkoa. Inarijoen takana +vastaisella Norjan puolella palkivat Kaarasjoen porot raitioineen ja +kotakuntineen, ja päiväkaudet kuuluu Tenon takaa poromiesten mekastus, +korraaminen ja joikaaminen, koirain haukunta ja kellojen kalkatus. +Samoin Suomenkin puolella on ääntä ja elämää. Sielläkin metsä kaikaa, +lapin vilja liikkuu lumisella tantereella, ja elomies vartioitsee +laumaansa. + +Hajaantuneina ympäri kangasta puolen neljänneksen ja neljänneksenkin +alalle porot liikkuvat lumisella laitumellaan. Helposti ne vaistoavat +jäkälän hangen alta ja sukkelaan kaapaisevat etukoparoillaan paksunkin +kinoksen puhki, jyrsivät kaivoksensa jäkälän ja taas kaapivat uuden +lumikuopan, joutuen usein naapurinsa kanssa sarvirysyynkin hyvästä +jäkäläpaikasta. Laidunta kyllä riittää, vaikka kaivosmestareitakin on +metsä täynnä, väliin vieri vieressä pyllyämässä turpa syvällä hangessa, +niin että sarvihäkyrät vain karhoavat kaivoksen reunaa, ja kuopasta +kuuluu kellon kalahtelu. Usean poron kaulassa on rautainen kello, +messinkikulkunen tai pikku tiuku, jota kuunnellen tokkakin pysyy +paremmin koossa, ja taas paimen kuulee, jos ylpeä kellopailakka yrittää +karata laumasta. Kun poro on saanut kaivetuksi jäkälätarpeensa, ei +sillä ole muuta tehtävänä kuin heittäytyä lepäämään ja märehtimään. +Lepohetkensä poro käyttää vanhassa hyvässä järjestyksessä, huoahtaen +kolme kertaa vuorokaudessa. Rakennettuaan talvisen päiväsydämen +lumikuoppia se iltakoiton joutuessa paneutuu hetkiseksi iltalevolle ja +taas nousee yötyöhönsä, mutta sydänyön hetket se jälleen lepäilee ja +taas aamuyön töikseen kaivelee kuoppia päivänkoittoon asti. Aamukoiton +aikana poro laskeutuu kolmannelle levolleen, ja sen perästä aloittaa +päivätyönsä. Kevättalven ja kesän pitkinä päivinä poro levähtää +päivälläkin, mutta sen sijaan silloin on yöllä kaivamassa. Suuria +lepoja ja ettoneita ei virkeä tunturienkasvatti tarvitse. Tunniksi, +pariksi se kellahtaa kyljelleen ummistaen hetkiseksi silmänsä. Vain +gufittaren aito- valkoinen gabba-jievja nukkuu sikeästi, ja +valkeakoparainen mutsikkakin lepää raskaammassa unessa kuin muut porot. + +Pian on koko kenttä suurena myllerryksenä, kun porolauma on siinä +jonkun aikaa häärinyt kaivostöissään. Tällaiseen kovaksi tallattuun +kiekeröön poron kopara ei enää pysty, vaan täytyy koko lauman +siirrältyä verekseen hankeen tekemään uutta kiekeröä. Heitetään +vain hiljainen, rauhallinen _laidistaja-härkä_ kiinni, talutetaan +sitä edellä ja koirien kanssa ajetaan toisia perässä. Ja kohta +taas tunturikarja on turpa hangessa kylmällä ateriallaan. Mutta +kevätpuoleen, kun päiväpaiste ja yöpakkanen rakentelevat kovia hankia, +on porolla ankara koparoiminen saadakseen jäkälän esiin. Kun poro ei +jaksa koparoida hankea rikki, se laukkaa nälissään ympäri metsiä +etsien pehmeitä kenttiä ja pälviä. Ja poromiehen täytyy koirineen +rukattaa perässä pitääkseen laumansa vähänkään koossa. Siinä miehillä +on täytinen työ, ja koiratkin saavat henkeään haukkoen laukata pitkin +hankia ja räkyttäen ajaa elukkaa sieltä, toista täältä. + +Koira onkin poromiehen paras apulainen, parempi kuin hyväkään mies. +Koiratta ei tunturilainen tulisi toimeen eikä saisi pidetyksi +laumaansa koossa, ei tavoitetuksi ainoatakaan poroa. Mutta koira kyllä +tavoittaa pahimmankin menentelijän ja ajaa sen takaisin tokkaan. +Milloin vain porot poistuvat laumasta kovin kauas, paimenen ei tarvitse +muuta kuin viitata kädellään ja sanoa: "Tshouh, tshouh!" niin kohta +rakki kapaisee perässä ja haukkuen lennättää porot muiden joukkoon. +Porot kovin pelkäävät koiraa. Ne ovat monikertaan kokeneet, että vaikka +kuinka yrittäisi paeta, rakki aina rukattaa räkyttäen kintereillä, +jopa hampainkin napsii kinttuja, ellei poro käänny takaisin. Älyääpä +viisas koira komentamattakin laukata palauttamaan karannutta poroa, +onpa joskus yksinään kapaissut omille teilleen lähteneen tokan jälkeen +sekä haukkuen ja kinttuja näykkien tuonut sen rytinällä takaisin +penikulmien päästä. + +Jo pennusta pitäen koira on tottunut toimeensa. Emoltaan se on +jo perinyt hyvän halun, ja koiran isäntä vielä valinnut pentupahnasta +parhaansa: tavallisesti urospuoliset sikiöt, joilla on pitkä +pääkallon niskaluu ja takajaloissa kaksinkertaiset pikkukynnet +sekä turvannokka myötäänsä kostea ja jotka selälleen käännettyinä +eivät pysy kohdallaan, vaan heti vierähtävät kyljelleen. Mutta +pienet naaras-vielpikset isäntä on useinkin vetänyt hirteen. Muuten +tunturilappi ei välitä koirarotunsa jalostamisesta. Hallit saavat +vain oman etsiskelynsä mukaan taajoa, ja sitten poromies toimittaa +pentupahnassa valintansa. Kotakentällä pieni pentu saa jo opetella +haukkumaan poroa, kotalaisten usuttaessa terhentämään vielä äkäisemmin. +Isompana se pääsee jo tokkaankin katsomaan, miten mestarihaukkujat +menettelevät, ja pian pikku rakkikin on mukana hampaat irvessä ja ääni +kimakkana. Mutta jos se yltyy haukkumaan, laukottamaan ja puremaan +poroa tokassakin, saa se selkäänsä. Jokaisella paimenella on oma +koiransa, joka juovattaa vain häntä ja tottelee hänen käskyjänsä, +makaa kodalla silloin kuin paimenkin ja taas hänen mukanaan lähtee +tokkaan. Mutta muiden saman kotalaistenkaan seurassa se ei halua +lähteä virkatöihinsä. Muutamat paimenet kulkevat kaksin koirin. +Lantto-Jussaakin aina juovatti kaksi pystykorvaista karvarakkia, ja +vuoroonsa hän niitä laukotti. Ensin viittasi toista oikealla kädellä, +jotta tshouh, tshouh, mutta toista vasemmalla kielsi, sitten taas +viittasi toista vasemmalla kädellä ja toista oikealla epäsi. Näin +koirat saivat vuoroonsa levätä ja laukata, eivätkä koskaan väsyneet. +Sillä jos poromiehen koira vaipuu, on hän laumoineen hukassa. Joskus +koira on kovin innokas laukottamaan poroa ja ajamaan sitä aivan +armottomasti. Sellaisen villikon kaulaan ripustetaan puuhaarukka tai +iso puukalkare, tshulkku, eikä silloin rakki saata kovin kovasti +laukottaa eikä tyhjään taajoa. Ovatpa jotkut koirat niin villejä, että +purevat kuin hukat kuoliaiksi vasoja sekä kermakoita. Sellaisesta +rikoksesta koira saa kovan selkäsaunan, vieläpä se, ellei tee +parannusta, joutuu hirteen. + +Koko parttio, toistakymmentä avosuuta, on ison lapinkodan +palveluksessa, ollen vuoroin työssä, vuoroin levolla tahi kodan luona +räyhäämässä. Siinä on monennäköistä haukkujaa: mustakarvaista +Murjua ja Tshähpistä, punaruskeaa Runnea ja Ruisea, valkeaa Jievjaa, +vaaleaa Kuugea ja Skuolehvia, kirjavaa Kirjistiä, harmaata Rannea, +valkeajalkaista Piittusta, pilkkaniskaista Tilkkua, sepelkaulaista +Sirkistä, vielä Karrista, Tshammoa, Tsorgia, Tshuorista ja Nästiä. +On joukossa joskus pitkäkarvainen Borgi, närpeäkarvainen Naugi ja +paksu Parri, jonka pitkät peräkarvat kähärinä reuhuavat. Jossakussa +siidassa on vielä kovakurkkuinen Shaihki, kippurahäntäinen Seippu, +reppukorvainen Luuhke ja iso riippukitainen Lumpu. Vieläpä muiden +mukana pieni Penne, lyhyt tassukka Norri ja töpöhäntäinen Naappulkin +panevat parastaan, ja joukossa koettaa kiepsahdella aivan hännätön +Jorbikin, vaikka se ei oikein osaakaan hallita menoaan, vaan +töksähtelee tuon tuostakin turvalleen, koska sillä ei ole häntää, joka +on "koiran styyri". + +Kodassa taljavuoteella koirat saavat isäntänsä kanssa nukkua, ja +verivelliä keitetään vartavasten heidän ateriakseen. Velli aamulla ja +velli illalla on heille varattu, ja päivällä haukattaessa heitetään +vielä suupalasia. Ruokapalkoilla ja kotasijan oikeudella tunturimies +saa parhaan palvelijansa. Jos hän joskus rupeaa sitä toiselle +luovuttamaan, hän saattaa vaatia hinnaksi hyvän poron, eikä oikein +hyvää koiraa myydä monesta porostakaan. + +Mutta porotokka ei sentään pysy koossa vain pelkkien koirien +avulla, vaan tarvitaan vielä paimeniakin, ihmisälyä, ohjaamassa +koirien taitoa ja toimintaa. Iso karja vaatii useita raitioita, +tuhannenkin tokka tarvitsee jo neljä hoitajaa, jotka kaksittain +käyvät vuoroin paimenessa, vuoroin lepäävät. Poromiesten omat pojat +ja tyttäret joutuvat jo toisellakymmenellään porosiidaan, ja ellei +poromiehellä itsellä ole menijää, täytyy hänen ottaa vieraita +raitioita. Entisillä suurilla tunturi-isännillä oli renkejä ja piikoja +kaksin, kolmin kumpaistakin. Jotkut ahneet äijät eivät kyllä raskineet +palkata palvelusväkeä, mutta silloin tuli karja huonosti hoidetuksi. +Pikku-Hannunkin tokka katosi lopuksi Näkkälän tuntureihin sekä joutui +pitäjän kauppasaksalle. Mutta ne, jotka monien raitioiden kanssa aina +olivat elonsa äärellä, menstyivät paremmin. Eikä palkkaväelle tarvinnut +suuria maksaa, eikä juuri kaivella kiisasta kalliita silparahoja. +Niinkuin Lannanmaan isäntä ennen hyvitti työmiehensä pellonviljalla, +niin tunturi-isäntäkin korvasi renkinsä ja piikansa työt tunturielossa. +Kitti-ukkokin antoi piialleen vuodessa kolme vasavaadinta, Kadja-Nilla +työnsi neljä, ja Lantto-Jussa sai Ruijan lappalaisilla "renkyessään" +vuosipalkakseen neljä hyvää tiinettä vaadinta. Joidenkuiden pienien +piikatyttöjen isä sai tyttärensä palkkana periä poroisännältä pari, +kolme tappoporoa. Lisäksi palvelijat saivat vasannahkoja peskikseen, +koipinahkoja kenkiä varten, vieläpä verkatakinkin. Lantto-Jussalle +annettiin Ruijassa kaikki arkiset pitovaatteet sekä vuoden lopussa +kirkkopeski, lakki ja verkatakki. Jos rengille maksettiin rahapalkka, +ansaitsi parhain mies sata kruunua, joskus 30 speisiä. Hyvä oli +rikkaassa lapinkodassa palvella, poronkuutakin ja vasanlihaa sai +syödä ja röyhtäillä, antoipa hyvä isäntä viinaakin. Monet rengit ja +piiat jo palvelusvuosinaan kokosivat omiin merkkeihinsä poroja pikku +parttion, ja toimekkaat piiat pääsivät joskus palveluskotansa +emännäksi. + +Pororaitiolla oli kyllä ankara työ. Talvellakin, pyryllä ja pakkasella +sekä kevään ja syksyn lumisohjuissa ja vetisillä jängillä piti +koko vuorokauden yhteen menoon olla tokkaa vartioimassa, vaikka +sitten taas vuorostaan sai vuorokauden makailla kodalla. + +Mutta silloin kun hukka oli mailla, paimenet eivät paljoa +joutaneet huoahtamaan. Entiseen aikaan hukkia olikin hyvin paljon. +Lantto-Jussankin tokkaa kerran ahdisteli viisi-, kuusikymmeninen +susilauma, ja Inarin Suolujäyrillä nämä "helvetin hurtat" monina +talviöinä esiintyivät sellaisella metsäläisulvonnalla, ettei Jurmun +lukkari saanut nukkumarauhaa. Hukkien ulvonnan kuuluessa piti porotokka +pitää hyvin koossa ja koirien kanssa alituisesti valvoa, ettei +yksikään elukka erkanisi kovin kauas toisista. Raitiot hiihtivät yhtä +päätä elon ympäritse tai ajoivat porolla ahkiossa istuen ja kovasti +huudellen. Sivakkamiehet löivät tuon tuostakin sauvalla sivakkaa tai +kuivan puun kylkeä ja hoilasivat rumalla äänellä: + + "Ho-ho, ero-go guu-umppee, + don suoladet, poattek dee-eikkii!" + +[Ho-ho, mene pois hukka, sinä varastat, tulet tänne.] + +Muutamat taas kovasti joikailivat hukan nuottia: + + "Luossagaissan alla hukka laukkaa, + sitten hän näkee poron, + sitten hän rukattaa jälkeen, + sitten hän kaataa poron, + sitten hän syöpi poron. + Kun hän on poron syönyt, + niin hän juoksee pois". + +Mutta kaunista lapinjoikua susi ei pelkää, oikein rumaa karjuntaa vain. + +Pimeän keskiyön aikana hukka ei kyllä ole kärkäs käymään poron +kimppuun, peläten metsässä risun rapsaavan silmään, mutta hämärässä +iltayössä se uskaltaa ja kaikkein parhaiten aamun vaietessa. Silloin +se tulee jos tulee, ajaa poron aavalle jängälle, missä ei ole risua +silmää sorkkimassa, ja kaataa elukan. Oikein nälkäiset pedot eivät +pelkää karjuvaa ihmistäkään. Silloin kun paimen huutelee tokan toisella +reunalla, sudet sieppaavat toiselta laidalta poron, repivät ja syövät +sen karvoineen kaikkineen, ennenkuin raitio ennättää häsyihin. Pahimmat +roistot eivät enää säiky pyssynkään pauketta, ja paimenen varomattoman, +liian rohkean koiran ne helposti saalistavat. Mutta vasavaadin on +joskus sikiönsä puolesta niin äkäinen, että uskaltaa hyökätä vasaa +ahdistavan rosvon kimppuun. Sammel Laitikin oli pikku poikasena poroja +kaivattamassa, kun susi häsähti erään vasan kimppuun. Silloin emo +julmana kävi sarvillaan häkyröimään ja laukottamaan sutta niin, että +sen hädissään täytyi turvautua Sammeliin. Mutta kun poika päästi kovan +karjunnan, peto pelästyi vielä enemmän ja pakeni poron sarvillaan +sohikoidessa metsään. Monta kertaa sudet kyllä tulevat suurin laumoin +ja saattavat samana yönäkin surmata samasta tokasta kolmattakymmentä +poroa, kuten kerran Lasse Porsangerin ja Sammel Laitin nelisataisesta +karjasta, niin että oli vain raato raadon vieressä, ja taas toisesti, +lokakuussa viisi vuotta sitten, Tshalkkulaisten ja Sammel Laitin yli +1,000:n laumasta puoli toistasataa. + +Hyvillään hukat vain olivat, kun saivat oikein raastaa tunturimiehen +eloa ja vetää verta ja höyryävää lihaa suureen nälkäiseen +kitaansa. Niiden silmät sitten vain loistivat pimeässä kuin +kahdenkymmenen äyrin silparahat, ja elukka ulvoi hyvillään. +Kevujoellakin sudet kylläisinä kokoontuivat Paldojäyrin lähelle +Gumppi-kirkun pikku kukkulalle kuin kirkonmenokseen yhteiseen suureen +ulvontaan. Kadja-Nillan poroja metsäläiset olivat saaneet vatsaansa +ja siitä sitten talviaamuna veisasivat villiä kiitosta. Lieneekö +sitten Kadja-Nilla erehtynyt ydintä kaivaessaan ja jättänyt jonkun +poronkonttiluun osan eheäksi putkeksi, ja siitä hukka heti saanut +kiikertin, katsonut sillä, nähnyt ja rukattanut Nillan tokkaan. + +Mutta vanhaan aikaan poroja ahdistavassa susijoukossa saattoi +joskus olla ihmishukkakin. Koltta-äijät ja jotkut muutkin pahat +noitalappalaiset näet voivat noitua ihmisen hukaksi. He etsivät +vain käyrän puun, soju-muorran, sujauttivat sen latvan maahan asti +ja taikoen työnsivät ihmisen siitä alitse vastapäivään — ja heti +ihmisrukka lähti hukkana laukkomaan. Aslak Pannenkin tokkaa sellainen +ihmishukka oli juovattanut kolme vuotta tappaen paljon poroja. Viimein +oli Aslakan eukko saanut sitä ampua, ja metsästä oli alkanut kuulua +kuin surkea ihmisen valitus: + + "Hoo hoo hoo hoo, + hoo hoo hoo hoo!" + +Ja kun vasta kuukausien perästä oli uskallettu mennä katsomaan, oli +metsästä löytynyt hukanraato, jonka nahan alla oli ollut lappalaisen +tuppivyö. + +Talven kuluessa porotokka, muutellen paikasta toiseen, vähitellen +jutaa pohjoiseen päin, ja kotakansa seuraa mukana, raitiot ja +isäntäväki kotineen, kaikkineen. Ja elo on aina päivän ja yön huolena. +Hurskas lappalainen ei kiroile porojaan, siivosti vain sivupuolesta +koirilla haukuttaa ja ohjailee. Raudn-Niiias-Pierakaan, ristinkirjalle +opittuaan, ei enää kiroillut, vaikka paimenteli 12,000 poroa. Vain +silloin kun häpeemätön hukka tulee tokkaan, hurskaskin lappalainen +saa lasketella "pärgalakkeja" suun täydeltä, samoin kuin silloinkin, +kun suurta porolaumaa muutettaessa tulee sekaannus. + +Suurlauman liikehtiminen onkin kuin koko maailman menoa. Siinä tuhannet +sorkat naksuvat, sadat kellot ja kulkuset kilisevät, kalisevat ja isot +häränkellot möykyttävät, vasat ja emot roukuvat, raitiot puolin ja +toisin kiljuvat ja kiroilevat koirilleen ja toisilleen, ja maa jytisee, +niin että neljänneksen päähän kuuluu, missä elo on menossa. Jos kesällä +ukkonen liikkuu samoilla mailla kuin suurtokkakin, ei kuulla ukkosen +jyminääkään, salamain vain nähdään leimahtelevan. + +Tällainen suuri meno saattaa tulla kevättalvella, kun porot +ihan itsestään lähtevät jutamaan pohjoiseen, Inarin porotkin +Muotkatuntureita kohden. Silloin kantavat vaatimet johtavat koko +jutamakuntaa, sillä porot vanhasta vaistostaan aina kiirehtivät +poikimaan entisille syntymä- ja poikimasijoilleen. Vaatimet menevätkin +sellaista vauhtia, etteivät hyvät härätkään tahdo pysyä matkassa. +Kova kiire niillä vain on, jängät, metsät ja vaarat nulkataan samaa +menoa, eikä paljon malteta syödäkään. Jotkut emot laukkaavat vielä +neljänneksittäin, vaikka vasan jalat näkyvät, jotkut saavat vasan +kesken menoansa ja sitten roukuen juoksevat ahkion perässä, jossa pikku +tulokasta vedätetään. + +Toukokuussa vaatimet vasovat, ja silloin ne tavallisesti ovatkin jo +vanhoilla vasomakentillään, kankaalla jonkun vetisen jängän reunassa. +Siellä vaatimet, raitioiden tarkasti valvoessa, saavat asua vain omassa +rauhassaan, sillä härät ja hirvaat ja kaikki urosporot kermakoita +myöten on erotettu eri tokkaan ja viety syrjään koko vasomissiidasta. +Asian ymmärtämättöminä niistä ei olisi muuta kuin vastusta. Kermakatkin +tuppautuvat haistelemaan pientä kummannäköistä lynkäpolvea, +laukottavatkin sitä ja kopsivat koparoillaan, vaikka se olisi omia +sisaruksia. Siksipä emo on äkäinen viimevuotiselle kermakalleenkin +ja ajaa sen heti pois. Mutta keskenään kaikki vaatimet ja vasat +elävät hyvässä sovussa. Jos pienet ällipäät joskus aivan sekautuvat +keskenään ja eksyksissä nostavat surkean rouvunnan, selviää asia +kinastelematta, ja jokainen emo roukuen ja nuuskien löytää pian omansa. +Ja kaikki ovat saaneet parhaan ja ovat tyytyväisiä. Mutta joskus nuori +aivan kokematon vaadin hylkää vasansa. Vastasyntynyt sikiö kun alkaa +hoippuen lähestyä kantajaansa, nuori emorukka säikähtää oudonnäköistä +oliota niin pahasti, että laukkaa pakoon. Eikä se sen jälkeenkään +enää huoli sikiöstään, vaan täytyy vasaparka, jota ei kukaan muukaan +kykene hoitamaan, surmata. Kuolee vasoja kyllä paljon tappamattakin. +Sattuu vain vasomisaikana kylmät ilmat ja lumisateet, niin pienet arat +vasaparat paleltuvat kuoliaiksi. Huonona keväänä saattaa isosta tokasta +kylmettyä vasoja kymmenittäin, ja pienet kotalapset saavat peskinahkoja +sekä viimevuotiset kermakat pääsevät taas emonsa armoille. Muutaman +kymmenen menetys ei isossa tokassa, jossa saadaan satoja vasoja — +Kutturallakin oli usein kolmesataa — paljon tunnu. Mutta sellainen +kato jo tuntuu, mikä kerran sattui Kitti-Hansin suurlaumalle. Tuli +kova lumipurku ja kylmä sää surmaten äijän vasat niin tarkoin, ettei +jäänyt kuin kolme viluista raukkaa. + +Mutta _runo_ ei saa vasaa niinkuin muut vaatimet, vaan se jää syystä +tai toisesta tilapäisesti mahoksi. Eikä urosmainen _stainak_ tee vasaa +milloinkaan. Se onkin väkevä ja luja kuin härkä ja sarvet sillä on +kuin kunteuksella, ja _piippu-stainakan_ "pahta heilaa ja hengaa kuin +piippu". Mutta oikeiden hyväonnisten vaatimien vasa, kylmettymisistä ja +muista turmista pelastuneena, juoksee emonsa perässä niin ketteränä ja +nopsana, että poron isäntäkin sitä hyvillään katsoo ja joikaa: + + "Vasa ja vasa, + niin se se niin se, + roukuu ja roukuu, + emonsa perässä, + niin se se niin se, + roukuu ja roukuu". + +Keskikesällä, kun vasat ovat niin varttuneet, että saattavat seurata +emoansa erämaan retkillä, päästetään porot omiin valtoihinsa. +Tuntureihin ne heti kaikki kapaisevat, härätkin ja muut porot yhtyvät +samaan seuraan. Muotkatuntureihin keräytyvät Kittien, Länsmannien +ja muiden lähiseutulaisten porot. Siellä onkin tilaa suurellekin +laumalle, penikulmittain kun on vaaroja, tshohkia ja oaiveja, +Gaissavaarasta ja Kaskugielaksesta Vihellyspäähän ja Pirunhartioihin +asti. Laaja tunturisto kesäporon poljeskella on myöskin Maaresta-, +Viipas-, Appis- ja Hammastunturien juonto, samoin kuin Utsjoen ylpeät +Paistunturit sekä monet Ailigakset ynnä itäinen Kaldoaiven seutu. +Pitkin tuntureita ja tunturijänkiä porot vapaina samoilevat. Eikä +tarvitse niiden nyt kaivella kuivaa jäkälää hangen alta, vaan ne +saavat mielin määrin haukata kesän rehevää ravintoa, puiden lehtiä, +maan ruohoa ja jänkien saroja sekä makeita kortteita. Palavimman +päiväpaisteen ajaksi porot vain painuvat varjoisiin metsiin, mutta +yöksi taas juoksaisevat viileille tuntureille. + +Vanhat tunturimiehet paimensivat porojaan kesälläkin, niinkuin +Norjan lappalaiset vieläkin tekevät, Koutokeinon ja Kaarasjoen +tunturilaisetkin ovat itse aina porojensa mukana Jäämeren +rantatuntureissa, merivuorissa, alituisesti huolehtimassa elostaan. +Vain Puolmakin ja Uuniemen poromiehet laskevat tokkansa merituntureihin +hajalleen kuin riekkoparven. Jäämerelle Ruijan porot kyllä menisivät +väkisinkin, vaikka yksittäin, elleivät pääsisi tokissa, samoin kuin +taas sieltä talveksi oman päänsä mukaan palaisivat pois. Suomen +tunturiäijät hoitivat rajasulun jälkeen kesäporonsa omilla tuntureilla, +ollen aina itse matkassa. Ja kotakansalla koko joukkoineen oli kyllä +työtä ja huolta suuresta elostaan. Yötä päivää raitiot olivat tokan +mukana. Viileähkö kaalo alkukesä kyllä meni hyvin ja helposti, joiaten +vain ja päivää paistatellen. Mutta kun tuli kuuma heinäkuu sääskineen +ja saivartajineen, se oli seka porokunnan että kotakunnan kaikkein +raskain ja kamalin aika. + +Sillä pieni sääskipaholainen on Lapinmaan suuri vitsaus ja pahin peto. + +Kesäkuulla jo lentää hoipperoi kömpelö _jienga-tshuöikka_, joka +kyllä ei vielä kykene suuriin kiusantöihin. Mutta vasta kesäpäivän +palauksen jälkeen, heti kun ilmat lämpenevät, alkaa oikean _tshuöikkan_ +vuoro. Vanhat lappalaiset sanovat, että sääsket tulevat Stokholmista +Ruotsinmaalta, toiset taas ovat nähneet niiden nousevan maasta. +Tulivat mistä tahansa, sääsket itse sanovat, että heidän pitää jo +juhannukselta olla Lapinmaassa laulamassa, vaikka kahden sauvan +varassa. Niinpä ne sitten ovatkin, kaikkein pahimmin tunturien +varjoisissa notkelmissa, missä ilmanheki ei liiku. Miltei mustana +pilvenä ne inisevät ilmassa kiusaten kaikkia, joissa elävä henki on. +Ahkerina niiden pitääkin olla, kun niillä ei ole elämänaikaa enempää +kuin kolme päivää ja kolme yötä. Jos ne eläisivät kauemmin, tulisi +Lappi sääskillä niin täytetyksi, ettei siellä mikään muu voisi elääkään. + +Pahaisen sääsken apupirulaisina pörisevät isot _poattso-poarut_ ja +_njunni-poarut_, jättäen porotokkaan kamalat jälkensä. Edelliset +painavat takapäänsä poron selkään ja työntävät siihen aineksensa, jotka +vasta kevättalvella mätänevät ilkeiksi kurmuiksi täyttäen ja reikien +toisinaan poron koko selkänahan. Njunni-poaru taas purkaa sisunsa poron +sieraimiin, niin että siitä syntyy pahoja matoja, _saulakoita_, elukan +kurkkuun. Kevättalvella poro niitä joukoittain yskii hangelle. + +Miljoonaisissa parttioissa sääsket piirittävät poron, ja tuhatlukuisin +tokin poattso- ja njunni-poarut pörräävät mukana, niin että +elukat ihan hulluina laukkaavat sinne ja tänne, työntyen viimein +tuulisille tuntureille kokoon suuriin tokkiin. Silloin ne saavat +paremmin olla rauhassa, sillä porojen erittämä väkevä hikinen höyry +peloittaa räkkää. + +Pahimman räkän aikana vanhat lappalaiset ajoivat porotokkansa joka +päivä tunturien rinteille suuriin aitauksiinsa ja laittoivat savuja +tuulenpuoleiselle laidalle, ja silloin elo viihtyi hyvästi. Aitaukset, +_gärdet_, oli rakennettu maahan kaadetuista lehtikoivuista ja risuista, +ja niitä oli useilla porolappalaisilla sopivissa tunturimaissa +koivumetsien läheisyydessä. Mutta puuttomiin tuntureihin jotkut suuret +tunturiäijät kasailivat porokaarteita kivistä. Sellaisia vanhojen +vuorelaisten suurtöitä on Utsjoen tuntureissa ainakin kolme. Jalven +lähimailla on entisen Kitti-Jounin rakentama pieni Paukkuoaiven +_gädge-gärde_ jo kovin maahan sortuneena, ja Paaduksen lähellä +tunturissa on Ivvar Pieskin latoma Paaduksen kivikaarre, joka vielä +korkeaseinäisenä kohoaa Paadusjoen varrella, louhisella perustalla. +Mutta isoin ja parhaiten säilynyt ja parhaalla maalla on Erttigvaaran +kaarre. Sekin on vanhan Pieskin suurtöitä, ja sitten jälkeenpäin +Kadja-Nilla on sitä korjaillut ja laajentanut. Tämä kivikaarre onkin +kuin mikäkin tunturipeikkojen linnoitus, kuudettakymmentä metriä +leveä, pyöreähkö kenttä, ympäröitynä laakakivistä ladotulla, paikoin +lähes puolitoista metriä korkealla aidalla. Se on aivan autiossa +tunturimaassa, Erttigvaaran huipulta neljänneksen päässä etelään, +pieneen tunturipuroon kallistuvalla rinteellä, ja pitkät maahan +sortuneet, kivistä, koivunrungoista ja risuista ladotut johtoaidat, +saajat, ohjaavat sekä yläpuolen että alareunan leveälle veräjälle. +Parituhatta poroa sanotaan kaarteeseen yhtaikaa mahtuneen. Vastatörmään +porot siihen ajettiin, sillä poron luonto on sellainen, että se aina +pakenee — hukankin edellä laukatessaan — vastatörmään, mutta alaspäin +se ei mielellään juokse. Kaarteeseen porot kyllä, kun olivat +opastuneet, menivät mielellään, oleskelivat sen savuisessa ilmassa +iltapuoleen ja sitten taas lähtivät ruokamailleen. + +Porokaarteita vanhat lappalaiset eivät käyttäneet ainoastaan sääskiä +savuttaakseen, vaan yhtä paljon myöskin lypsytarhoina. Sillä +entiseen aikaan kaikki tunturilaiset lypsivät eloaan, kesäpuolesta +aina marraskuulle asti, niinkuin Enontekiön, Koutokeinon ja +Kaarasjoen lappalaiset vieläkin tekevät, jopa Niila Vallenkin +Kaaren Kaamasmukassa. Inarin ja Utsjoenkin raitiot joskus, kun ovat +janoissaan, lypsävät poroa kouraansa ja ryyppäävät suuhunsa. + +Kaarteessa miehet heittelivät suopungilla vaatimia kiinni, sitten +pojat niitä pitelivät ja naiset kävivät nykäisemässä maidon pyöreään +pahkanaappuun. Vasa kyllä vieressä roukui osaansa, ja emon irti päästyä +se heti rupesi heruttelemaan tyhjää ruokamaataan. Vähän ajan päästä +sieltä kyllä tirahti jotakin sillekin, ja vasa saikin pitkät ajat +pitää omat jälkivuoronsa. Mutta kun sitten poron nisät töhrittiin +poronsonnalla, johon oli vielä sekoitettu poronverta ja vasan omaakin +lantaa, oli se niin sydäntä ellottava paikka, että vain harva vasa +kykeni siitä ruokailemaan. Mutta lappalaiset ottivat vasankin osan, ja +vasaparka sai vain nälissään roukua. + +Isot kattilat ja leilit lypsettiin täyteen poronmaitoa. Lappalaiset +söivät sitä vähän siltäänkin, ja se oli paljon parempaa ja +terveellisempää kuin lehmän ja lampaan maito. Paljon ei sitä saanut +syödä, sillä se oli niin väkevää, että kovotti lappalaisen vatsan +aivan lampaan papanoille. Niinpä laitettiinkin maitoa paljon kuivamaan. +Hyvin puhdistettuja vatsalaukkuja ja tshalmaksia täytettiin tuoreella +maidolla — vatsalaukkuun mahtui kolme kannua, tshalmakseen kannu —, +pantiinpa sekaan hiukan mustikoitakin, mutta juoksutinta ei tarvittu. +Sitten sidottiin laukunsuu kiinni ja pisteltiin neulalla pieniä reikiä, +että hera pääsi valumaan pois. Ulkona luovassa sateelta suojattuna, +puuristikoilla, maitovatsat litteähköiksi painettuina kuivattiin sekä +lopuksi kodan suovvumuorrassa, kunnes kyllin kovina ja kuivina vietiin +aittaan. Kymmenkuntakin maitovatsaa saattoi olla isolla poromiehellä +kotaväen vatsojen hyviksi. Tehtiin myöskin juustoja, vuostait. Poron +tungalla, toggilla, juoksutettiin äsken lypsetty maito kattilassa, ja +juustoaine puristettiin reikäpohjaisessa pyöreässä kaavassa, kiertussa, +kiinteäksi korttelin, puolentoista levyiseksi kiekoksi. Semmoisena +juusto vain kuivattiin ulkona luovassa ja kodan orressa. Samankokoisia +kaikki juustot olivat, ja kymmenittäin kotaeukko niitä ennen teki, myi +ja söi. Mutta Näkkälän poroemäntien sanotaan poronmaidosta valmistaneen +voitakin. Isossa kattilassa eukot vain olivat paljaalla kädellään +velkuttaneet maitoa, ja paljon oli tullut väkevää voita. Lehmiä +hoitavat poroemännät panivat joskus vasta poikineen poron maitoa lehmän +maidon sekaan keittäen väkevää terniä, ja se maistui lappalaisen suussa +oikein makealta. + +Samalla kun porot olivat kaarteessa sääskisavussa tai lypsettävinä, +toimitettiin peurakorvien vasojen merkitseminen. Se oli tarpeellinen +toimitus, sillä parhaitenkin paimennetut porot pääsivät tuon tuostakin +sekaantumaan toisiin tokkiin, eikä niitä voinut sieltä mitenkään +muuten tuntea ja erottaa kuin korvaan leikatuista merkeistä. Lisäksi +vielä peurakorviksi jääneet vasat villiintyivät kovin helposti ja +pelkäsivät ihmistä enemmän kuin merkityt. Mahkara-Jouninkin vasoja +jäi kerran peurakorvina Jäämeren niemelle, ja ne olivat kohta niin +villejä, ettei niitä tavoitettu muuten kuin ampumalla. + +Suurpuukollaan poromies sivaltelee vasan korviin omat pykälänsä, +"sanansa", jotka ilmoittavat elukan olevan hänen porotokkansa jäsen. +On satoja poronomistajia ja satoja erilaisia merkkejäkin tarvitaan. +Leikataan monenlaista lovea, halkeinta, isoa ja pientä viillettä: +_rastää, pihtää, guoviriä, skievniä, njauhkia, tsärgiä, tsoastakia, +luddistasta_... Näistä jokin tai useampiakin nipistetään vasan oikeaan +tai vasempaan tahi molempiinkin korviin, niin että saattaa olla toinen +peurakorva, toinen merkitty tai molemmat merkityt monellakin sanalla, +vaikkapa: vasemmassa alla skievni ja siinä tsärgi, päällä pihtä, +oikeassa päällä njauhki ja siinä tsärgi, päällä ja alla pihtä. + +Vasaa merkitessään vanhat ukot työnsivät silpomansa korvanpalaset +leikkauspaikalle maanpeittoon, ennenkuin laskivat elukan irti. + +Peurakorvista ja merkityistäkin poroista lappalaiset joutuivat hyvin +usein keskinäisiin riitoihin. Varsinkin ennenvanhaiset tunturilaiset +olivat tavattomia toraamaan, sillä vaikka "sielu heillä kyllä oli, he +olivat muuten niinkuin elävät, tappoivat ja söivät kuin hukat toistensa +poroja". Ruijan puoleltakin joskus kuului Angeliin pakanallinen meno, +kun Kaarasjoen lappalaiset siellä oikein riitelivät ja kiroilivat +ja syyttivät toisiaan poron varastamisesta. Joltakin äijältä oli +taas hävinnyt muutamia elukoita, jonkun härkä oli löydetty metsästä +kinttusuonet poikki viillettyinä. Käräjilläkin ukot siellä toisiaan +uhkailivat, mutta kun ei kukaan ollut nähnyt korven tihutöitä, täytyi +tyytyä vain toisiaan haukkumaan, kiroilemaan ja joikaamaan, sekä +sitten taas sopivassa tunturikurussa ottamaan lainansa takaisin tai +maksamaan velkansa tuhoamalla toisen elukoita. Torailivat Suomenkin +tunturiäijät eloistaan monta kertaa, ja moni tuntureita kiertävä +peskipoika päästi päiviltä sattumalta kohtaamansa yksinäisen poron, +useampiakin. Metsän elukoitahan ne vain olivat, vaikka olivatkin +saaneet korviinsa joitakuita naarmuja. Jotkut ahneet tunturipojat +kähvelsivät ja tappoivat poroja vanhan isävaarinsakin karjasta, ja +kerran eräät inarilaiset iskivät ja nylkivät rikkaan Pieras-Jounin +tokasta pari nulppoa sillä aikaa, kun äijää kohdeltiin talossa hyvänä +väärtinä. Heinäpuoressa pojat vain Jounin matkaan sonnustautuessa +paloittelivat saalistaan ja joikailivat. + + "Kaksi nulppoa, niin niin, + syömävälissä heitettiin, + niin niin niin, + ja nyljettiin, niin niin, + eikä Pieras-Jouni tiennytkään, + niin niin niin". + +Hyvin moni lapinmies joutui "metsän elukan" hävittämisestä kaakinpuuhun +ja linnaan. Mutta oli sellaisiakin tunturipeikkoja, jotka mestaroivat +poron entiset merkinnät omikseen. Siinä kyllä tarvittiinkin taitoa. +Muutamat purivat hampain elukan korviin omat pykälänsä kuolleelle +lihalle, niin että merkityt kohdat vähitellen itsestään lohkesivat +pois. Toiset taas keväällä sarvien kasvaessa leikkasivat korviin +merkkinsä ja vielä viilsivät puukolla sarvenjuuret ympäriinsä. Eikä +sarvi siihen enää milloinkaan noussut. Poro jäi nulpoksi, ja sillä +saattoi vaikka kirkkaana päiväsydännä ajaa entisen omistajan kodalle, +omistajan tuntematta jutoaan. Vanhan Kutturan sanotaan Patatuntureissa +monet kerrat häärineen poronkorvien kimpussa. Siitä sitten Kutturan +tokka nopeasti nousikin tuhatlukuiseksi. Pariin, kolmeen otteeseen +Kuttura kyllä joutui korvanparannustöistään asustamaan Lannanmaan +kivitaloissa. Mutta Menes-Jussa, taitava suopungin heittäjä, ei +viitsinyt ruveta merkkejä mestaroimaan. Hän vain pisti poroja puukolla +ja söi, joutui Kittilän linnaankin, tuli takaisin ja taas pisti poroja +ja söi, joutui jälleen linnaan parit kerrat, mutta tuli taaskin +takaisin poroja tappamaan ja syömään, kunnes viimein äijäpaha katosi +tunturiin niin tarkoin, ettei löytynyt muuta kuin kahvipannu. Suuri +porojensurma oli entinen Jullas-Mahti-Klemmakin, joka joutui töistään +kahdeksan vuoden palvelukseen, ja erinomaiset tunturityöt veivät kerran +1858 vanhan Kitti-Andaras-Andaraksenkin Trondhjemin linnaan, josta +päästyään Andaras kuitenkin vielä huijaili komeassa kaupungissa, niin +että Trondhjem sai aihetta velkoa Utsjoen kunnalta ukolle antamaansa +15 taalerin 2 ortin avustusta, mitä se kyllä ei saanut. Mutta eri mies +oli entinen Kitti-Hannu, Kunku-Hansiksi sanottu ja hyvin tunnettu +menoistaan aina Porsangerissa asti. Monet kerrat äijä tarttui kiinni +pororötöksistään, saaden raippoja, seisoen rautakaulassa ja viimein +joutuen Käkisalmen linnaan syytettynä inarilaisen tappamisesta. +Ikipäiviksi mies joutui, "kun oli voimassa se Vanhan Testamentin +laki, mutta keisari armahti sitten". Kahdeksan vuotta tunturimies +palveli Suomen kruunua, palaten takaisin lihavana ja komeana ja hyvissä +parseeleissa. Mutta kun äijä pian taas rötösteli Ruijan puolella, +niin joutui hän Trondhjemin linnaan neljäksi vuodeksi. Eikä siellä +saanutkaan syödä muuta kuin suolaista silliä ja vanhan konin lihaa. +Laihana ja resuisena Hans horjuen palasi Norjan kruunun palveluksesta, +ja nälissään ensi töikseen tappoi lihavan pailakan, ahmien ensi +paloikseen sen paistit ja kuut sekä imien ytimet. + +Mutta kun porot pääsivät Ruijan puolelle, niin sinne ne usein +katosivat, samoin kuin taas vuorostaan ruijalaisten porot Suomen +tuntureissa. Piera-Niilaltakin kerran hävisi 300:n tokka niin tarkoin, +ettei karvaakaan löydetty, samoin Tshalkku-Niilalta karkasi ja +katosi suuret parttiot. Vanhat viisaat Ruijan tunturipeikot olivat yhtä +hyviä mestareita kuin Suomenkin poroäijät kadottamaan poroja sekä +puremaan korvamerkkejä. + +Sattui tunturimiehelle toisinaan suurempiakin menetyksiä kuin sataisen +tokan katoaminen naapurimaan tuntureihin. Tuli joskus hirveä +pororutto ja kaatoi koko karjan. Siitä on ainakin kolmekymmentä vuotta, +kun rutto alkoi Peldo-oaivesta tappaen härkiä ja emäporoja ja vieden +vasat perässä. Piera-Niilaltakin se tappoi Muotkatuntureihin samaan +makaukseen kolmesataa elukkaa, eikä Kitti-Uulankaan tuhantisesta +tokasta jäänyt kuin yksi kermakka ja muutamia vaatimia. Äkeissään +Uula tappoi viimeisenkin kermakan sanoen: "Siina on nit koko vuuen +saalis!" Piera-Niila ja Kitti-Uula eivät olleet kyllin nopeita +pakenemaan pois ruttotunturista. Mutta toisilta lappalaisilta ei mennyt +koko eloa, kun he kiireesti, niinkuin Kitti-Andaraskin, lähtivät +jutamaan pois rukattaen vastatuuleen, minkä ennättivät, että rutto +yhä vain jäisi jäljemmäksi. Sillä rutto ajaa aina myötätuuleen, +vaikka ihimisiä surmaamaan lähtenyt espanjan paha rutto, joka alkoi +Inarin Pyhäjärvestä, kulki laitatuuleen, jutaen päivää vasten +Viipastuntureihin ja Maarestaan tappaen lappalaisia, mutta ei +saanut surmatuksi Kitti-Andarasta, koska hän aina maatessaan sulki +peskinsä sepaluksen ja peitti tyynyllä nenänsä. Sattui taas joskus +hyvin kuuma ja kuiva kesä, jolloin ei satanut vähääkään, ukkonen +vain jyrisi, niin että tunturit jalmahtelivat mutta ei vain annettu +sadetta. Silloin pororievut nälkyivät ja laihtuivat ja lopuksi +kuolivat, vasatkin suurin joukoin. Kitti-Andarakseltakin joutui hukkaan +300-400 poroa ja vasaa. Se oli paha vuosi. Mutta tuli taas kerran +ankara sadekesäkin, vaikka niin lämminsyksyinen, että paarmojakin oli +mikkeliin asti. Alituisesta sateesta kurmujen tekemät reiät eivät +päässeet kuivamaan eikä paranemaan, vaan rupesivat kasvattamaan matoja +mädättäen poron koko selän. Sekin oli paha vuosi, vei melkein puolet +karjasta. + +Suuria kylmiä tuntureita ja suunnattomia vetisiä aapoja sekä jänkiä +iät kaiket samoilemaan pantu pororukka saa kyllä kokea monet taudit +ja tuskat. Kun kuivana kesäaikana poron koparat kuluvat ja sitten +menee niihin vesi sekä kauan samaa kesämaata polkiessa virtsan +ja lannansekainen sotku, niin siitä tulee pilaus, paha _slubbu_, +saattaen koparan märkimään. Siitä koko jalka turpoaa, ja tauti +nousee suonia myöten sydämeen ja tappaa. Varsinkin etukoparasta +kuolee äkisti. Toisiinkin poroihin tauti helposti tarttuu, eikä sitä +saata parantaa millään keinolla, ei tervalla, ei pikiöljyllä, eikä +pajunparkkivedellä. Ei parane myöskään päätauti, _oaive-vihki_, +kun se iskee poroon, eikä liioin _vaibmu-tauda_, sydäntauti, joka +kasvattaa märkää sydämen ympäryskalvoon ja ajaa siitä surman sydämeen. +Umpitaudit kyllä saa paranemaan rasvaa ja karvoja syöttämällä ja +hullun _vuerrii-taudan_, pyörätaudin, korvasta verta leikkaamalla, +mutta kun vihamiehen panema kirous sattuu jutoon, niin se keikahtaa +ajomatkallakin ahkion eteen samoista jalansijoista sukkelammin kuin +puukolla pistäen. + +Syksyllä painuessaan tuntureista outamaihin kaikki porot ovat mitä +parhaimmissa voimissaan saatuaan pitkän valoisan kesän kuljeskella +tuntureilla ja jängillä parhaita ruokamaita myöten. Talven pitkä, jo +keväällä ruokoton takku on kesän kuluessa karissut pois, kurmujen +rumat reiät ovat kasvaneet umpeen, ja uusi komea pehmeä karva, joka +hyvin kelpaa sekä pyhänä että arkena, on kaiken peittona. Hontelot +vasatkin ovat varttuneet niin nopsajalkaisiksi, ettei niitä enää +pahinkaan hukka eikä ketterinkään koira tavoittaisi. Mutta hyvät +hirvaat ovat saaneet kaikkein komeimman ja ylpeimmän asun. Suuret +kiiltävät kelosarvet keikkuvat äkäisinä, koparat naksahtelevat +kiukkuisesti, ja kaula on paisunut paksuksi ja väkeväksi. Hirvas on +liikkeiltään ja ryhdiltään kuin koko tunturitokan isäntä. Se se +aikoo ollakin, ja sitä varten se on paneutunut parhaisiinsa. Tulee +kolea mikkelin aika ja porotokan suuri _rahkam-aike_, rykimäaika, +jolloin hirvaan pitää vimmatusti tapella kaikkein muiden hirvaiden +kanssa saadakseen yksin vallita vaikka tuhantistakin laumaa. Silloin +hirvaat ovat täysiä tappelupukareita, min äkäisiä, että joskus käyvät +ihmisenkin kimppuun, eivätkä ylpeyksissään syökään muuta kuin +hiekkaa ja vettä. Pienet hirvaat eivät uskalla tulla lähellekään, +isot ja vankat vain vartioivat tokkaa, ja kun sattuu vastakkain kaksi +samanväkistä sarvikasta, isketään siinä yhteen niin kiukkuisesti, +että sarvet raksahtelevat, eikä loppua tule, ennenkuin toinen +makaa raatona. Huonosti purrut härätkin pyrkivät rykimään, jopa +tappelemaankin hirvaiden kanssa, mutta pian on tällaisilta piettiöiltä +tappeluinto pois, kun niiltä sahataan sarvet poikki. Jotkut härät +kuitenkin ennättänevät saada aikaan huonoja vasoja; ainakin +lappalaiset kehnosyntyisistä vasoistaan syyttävät piettiöitä. Vieläpä +stainakatkin innostuvat taajomaan, iskien sarvikkain härkien ja +hirvaiden kansa ja keikkuen ylpeästi kuin parhaat hirvaat. Kolme, +neljäkin viikkoa rykiminen kestää, eikä sinä aikana paimenten tarvitse +huolehtia tokan koossa pitämisestä, sillä sen kyllä hirvaat tekevät. +Ne eivät laske ainoatakaan vaadinta laumasta pois. Sarvilla tönien +ja koparoilla kopsien ne ajavat jokaisen karkulaisen takaisin tokkaan. +Mutta kun rykiminen on loppunut, hirvaat vaipuneina poistuvat koko +karjasta, mennen metsään yksikseen makailemaan. Siellä ne syövät ja +lihovat, pudottavat pian sarvensakin ja palaavat sitten nulppoina +ja rauhanmiehinä takaisin muiden joukkoon. Rykimiseen osallistuneet +piettiötkin pudottavat syksyllä sarvensa, mutta muut härät kadottavat +ne vasta kevättalvella samoin kuin runotkin. Vasavaatimet saavat +pitää sarvihäkyränsä aina siihen saakka, kunnes ovat vasoneet. + +Komeiden sarvien jokavuotinen uudistaminen on porokunnan tavaton +suurtyö. Kesäkauden kun elukka on saanut niitä karvaisella nahalla +suojattuina _naamasarvina_ kasvatella ja loppukesällä joka pensaaseen +kahnuttaen ajaa ne nahattomiksi kiiltäviksi kelosarviksi, niin +jo muutaman kuukauden komeilun perästä ne heittävät vahvoista +kannoistaan ja putoavat pois. Ja ikääntyessään poro kasvattaa yhä +suuremmat sarvet, kunnes aikuiseksi päästyään pitää joka vuosi aivan +saman mallinsa, ja sitten taas jo vanhenemaan ruvetessaan saa +häkyröihinsä yhä vähemmän oksia. Vanha poromies tietää kyllä, että +poron miehuudenaika on painumassa, kun se alkaa muuttaa sarviansa. +On emosta lähtien aina joitakuita poroja sarvettomiakin, nulppoja, +varsinkin vaatimia. Mutta kerran syntyi Oula Vuolabballe nulppo hirvas, +samoin Panne-ukolle Varenginniemellä sekä vielä Inarin kuululle +Kutturalle. Sellaisen hirvaan tuleminen on kyllä onnettomuudeksi. +Vuolabba-ukkokin pian kadotti poronsa, samoin kävi Panne-äijälle ja +niin myös rikkaalle Kutturalle. Mutta Kitti-Andarakselle annettiin +kerran kaksi kolmisarvista kermakkaa ja yksi vaamen, ja siihen aikaan +Andaras kyllä eli parhainta porokauttaan. + +Syksyllä mikkelin tienoissa toimitetaan hirvaitten kuohitseminen, +_kaskimus_ eli pureminen. Vahvat miehet voivat yksinäänkin +keikauttaa ja lujin leuoin purra heikon poron, mutta tavallisesti +toinen on pitämässä, ja toinen käyttää hampaitaan. Mutta kun sattuu +käsiteltäväksi oikein väkevä elukka, niin siinä kolmekin tunturiukkoa +saa olla toimessa, ja hirvas voi sittenkin suopungin mutkassa +lennättää asiakkaitaan ympäri kenttää, niin että kodat keikkuvat +kumoon. Poro purraan tavallisesti kunteuksena, mutta kaunista valkkoa +tai mutsikkaa ei raskita menettää, eikä hyvää luostakkoakaan, vaan +jätetään ne rykimään uutta sukua. Samoin oikein iso ja väkevä hirvas +saa pysyä semmoisenaan ikämieheksi asti. + +Viisikymmentä hirvasta, enemmänkin voitiin entisaikaan isosta laumasta +samalla kertaa muuttaa härkäporoiksi, eikä vielä suku loppunut. +Tuhatlukuisessa laumassa olikin poroa kyllitellen joka lajia, niistä +hyvinkin puolet vasan tekeviä vaatimia. Tuhannen pään tokassa saattoi +urosporoja, ikähirvaasta urakkaan ja kermakkapulliin asti, olla +parisataa, täysiä härkiä satakunta ja vaatimia viisisataa sekä loppu +vasaväkeä, joka voi olla suurempi tai pienempi aina vuosia myöten. +Toiset poromiehet kyllä pitivät paljon vaatimia, että elo yhä kasvaisi +ja lisääntyisi, ja Tshalkku-Pieran isossa tokassa oli täysiä härkiä +kuusisataa. Eri porolajiensa määrää tunturimies ei oikein tietänyt, +eikä hän liioin tietänyt tarkoin koko karjansa lukua. Oikein suurta +laumaa ukko ei osannut laskeakaan, mutta sen vain tiesi, että paljon +oli poroja; ja vaikka äijä olisi elonsa määrän tarkoin tietänytkin, hän +ei ruvennut sitä muille muistelemaan. Joskus vain viinanhöyryissään +äityi rikkauksiaan raamomaan ja joikaamaan, ja silloin äijän tokassa +kyllä oli sukua enemmän kuin oli kuultukaan. + +Tunturimiesten suuret tokat joutuivat toisinaan sekaannuksiin +toisen tunturitokan kanssa. Oli suuri työ niitä selviteltäessä. +Ruijan puuttomilla tuntureilla toimitettiin sekaantuneiden laumojen +erottaminen siltään sauvoilla _ratkomalla_. Asteltiin vain sauva +kädessä laitapuolta erotellen vieraita elukoita syrjään, toisten +paimenten pitäessä huolta, etteivät erotetut enää päässeet sotkeutumaan +laumaan. Suopungilla heitettiin ja kiskottiin porot tokan sisästä, ja +sitten kun oli karjat erotettu, lähdettiin kumpaisiakin viemään eri +taholle. Kellohärkää vain talutettiin edellä puhellen, "tsis, tsis, +tsis", ja toisia ajettiin perässä haukuttaen koirilla ja huudellen: +"huh, huh, huh!" + +Mutta metsäseuduissa rakennettiin erottamissijoiksi pieniä aitauksia, +gärdeja, kaarteita. Iskettiin vain maahan pystyyn koivunrungon +kappaleita ja tuettiin niiden yläpäät poikittain vitsastetuilla +riuvuilla, ja tällaiseen pikku aitaukseen saattoi mahtua 100-200 +poroa kerrallaan. Käytettiin erotukseen myös lypsytarhoja sekä +isoja kivikaarteita. Tokka ajettiin lähelle aitausta, vieraan siidan +porot heitettiin suopunkiin ja kiskottiin tarhaan, vedettiin sinne +sarvistakin, ja pieniä elukoita raahattiin takajaloista maata myöten +makuullaan. Säikähtynyt tunturielo laukkasi ympäri kaarretta älyttömänä +kuin juopunut lappalainen, ja yhä uusia tuotiin samaan piirihyppyyn. +Mutta kun kaikki vieraat oli saatu karsinaan, ja sitten tokanisäntä +lähti ajamaan ahkiolla, juoksuttaen kellokaulaista laidistushärkää +perässään ja vielä komeasti joikastaen, ja kun sitten avattiin tarhan +veräjä sekä huudettiin, "huh, huh, huh!" niin koko karsinakansa lähti +rukattamaan kellohärän ja joikaavan miehen jälkeen. Tällaisia +pieniä erotuskaarteita oli ennen siellä täällä Muotkatuntureissa ja +Paistuntureissa, ja niitä käytettiin aina, milloin tarvittiin erottaa +vieraan siidan eloa tokasta, sekä silloinkin, kun elosta piti erottaa +iso joukko myytäviä elukoita. + +Mutta sitten saatiin Suomen tunturimaihin suuria poronhoitoyhtymiä, +_paliskuntia_ eli palkisia, ja ne rakensivat yhteisiä isoja +porotarhoja, _pykällyskaarteita_, joihin syystalvella koko seutukunnan +porot koottiin erotettaviksi ja merkittäviksi pykällysluetteloihin. +Pykällyskaarteita saatiin m.m. Utsjoen Paistuntureihin ja Kaldoaiven +puoleen Ivvanastautsin lähelle sekä Inarin Muotkatunturien maille, +missä ne ovat vieläkin. Kaarteessa on tavaton satasylinen päätarha, +johon pienen parikymmensylisen esikartanon kautta ohjaavat +monisatasyliset leveälle haarautuvat siulat. Päätarhan sivuissa on +ympäriinsä pieniä kymmensylisiä aitauksia, _konttuureita_, joihin vie +veräjä aitauksesta, ja toinen saattelee ulos. + +Koko paliskunnan porokansalla ajettiin porotokkaa kaarteeseen. +Kellohärkää talutettiin edellä, ja ihmistokka koirineen kävi +järjestystä pitäen jäljessä, kunnes saatiin elukat siipiaitojen +suojaan ja siitä hiljalleen pääkaarteeseen. Tuhansia poroja saattoi +joutua samaan aitaukseen, ja siellä ne sitten korvamerkkiensä mukaan +heitettiin kiinni ja vedettiin oman isäntänsä karsinaan. Oli kaarteella +elämää. Porot laukkasivat yhtä päätä ympäriinsä pitkin aidan viertä ja +saaloivat, niin että höyrypilvi vain asui kaarteen yllä pakkasilmassa, +miehet häärivät ja suopungit viuhahtelivat sinne ja tänne. Vaikka poro +olisi kuinkakin laukannut, suopunki sittenkin sujahti, kymmenenkin +sylen päästä lennätettynä, sarveen tai kaulaan tahi takakoparaan, +kiristyi ja alkoi kiskoa mukaansa. Viikon päivätkin isolla kaarteella +ison porotokan kanssa taajottiin, maattiin yöt vain nuotiolla syöden +poronlihaa ja taas päivät telmäten porojen kanssa. Oli poronostajia, +Ransu-porvarikin oli tavarakuormineen, viinasaksojakin oli joukossa, ja +kaiken keskustana oli tarhassa höyryten laukkaava porokunta. + +Miehet kyllä saivat pykällyskaarteella istuskella lihapatain +ääressä ja juoda viinaa, mutta poroille oli kaarre kauhun ja +kiusaannuksen kenttä, vieläpä kymmenille kuoleman tarha. Siellä nämä +vapautta rakastavat tunturilaiset joutuivat nälkymäänkin monia päiviä +ja yhtä päätä suopungin viuhahdellessa säikkymään ja polkemaan +heikompiaan kuoliaiksi. Vanhat poromiehet eivät rykimisen jälkeen +kovin koirillakaan ajattaneet poroja, mutta sitten jo jälkimiehet +ajoivat elonsa turmiollisiin pykällysaitauksiin. Muotkatunturien +ja Paistunturien palkijat ovat kyllä taas jo hylänneet suuren +pykällysaitansa, erotellen elonsa entiseen tapaan vain pienissä +tarhoissa. Mutta Kaldoaiven miehet edelleenkin ajavat joka syksy joulun +edellä karjansa Ivvanastautsin isolle kaarteelle, missä sitten +taajotaan kolme, neljäkin vuorokautta. + +Syksyllä ja syystalvella poroerotuksien ja pykällyksien jälkeen +toimitetaan porojen joukkoteurastus. Keväisiä vasoja on kyllä +menetetty jo syyskuulla närpeän karvan aikana ja riistetty niiltä +pehmeät taljat peskinahoiksi, mutta isojen porojen aika täyttyy +vasta talven saapuessa. Silloin porolla on kaikkein paksuin pinta +päällään ja vahvimmat vatsakuut, vaikka Ruijan porojen sanotaan olevan +lihavimmillaan vasta joulun jälkeen. + +Rikas tunturimies saattoi samalla kertaa teurastaa toistakymmentäkin, +pari-, kolmekinkymmentä poroa omiksi ruokaveroikseen. Vanhahkot ja +huonosaattoiset ajohärät, runot sekä vasansa kadottaneet vaatimet +silloin ensinnä joutuivat surmilleen. Kotakentälle kodan taakse +porot vain talutettiin ja siinä vuoroonsa iskettiin entisiltä +ukoilta perittyyn tapaan. Elukka väännettiin maahan ja söhäistiin +suurpuukko rintaan, niin että se puri sydämeen asti, ja jos puukko oli +kovarautainen, elukka kuoli melkein värähtämättä. Piti vain varoa, +ettei kovalla huutamisella säikäyttänyt poroa, sillä silloin ei veri +olisi juossut hyvästi. Poron piti saada rauhassa heittää henkensä ja +veren valua rintakomeroon. Mutta jos kotakunnassa sattui olemaan joku +kylmänvikainen tai heikkoverinen ihminen, hän saattoi mennä imemään +verta puukonreijästä saadakseen elävää lämmintä sisäänsä, ja veri oli +niin makeaa kuin rieskamaito. Vain ulkona lumihangessa poro nyljettiin +ja paloiteltiin, veri kaadettiin vatsalaukkuun, vatsarasvat ahdettiin +tunkaan ja tshalmakseen, suolet ja osa verta vietiin naisväelle +kotaan makkaratarpeiksi, talja levitettiin hangelle kylmettymään, ja +lihakappaleet, verivatsat, tshalmakset, ripustettiin puiden oksille. +Keuhkot ja perna joutuivat koirien osalle. Mutta poron selkäpuolesta +kiskaistiin kaksi kolmen sormen levyistä, pitkää ohutta suonivyötä, +samoin takakoivista saatiin neljä, etujaloista kolme sormenpaksuista +suonikimppua. Nekin ripustettiin puuhun jäätymään ja kuivumaan, sillä +ne tulivat siten pehmeämmiksi kuin kodassa kuivattaessa. Joskus sattui +komean poron kaulasta nahan alta löytymään pieni sormenpituinen ja +-paksuinen nahkapeittoinen karvatuppi, _tshorgi_. Se otettiin talteen +ja säilytettiin kiisassa, jotta elo paremmin pysyisi onnessaan. + +Teurastuspäivän aterioikseen isäntä laittoi porostaan kymmenen kannun +kattilaan selkäkappaleen, maksan ja munuaiset. Vielä pantiin samaan +pataan naisten laittamia makkaroitakin, joita oli saatu viisi joka +porosta. Ja kattilasta nousi tunturikansalle voimallinen ateria. +Mutta muut lihat saivat olla jäätyneinä koko talven. Vasta keväällä, +kun ne sulivat, isäntä laittoi ne suolaan muutamiksi päiviksi ja +sitten ripusti luovan orsille kevätahavan kuivattaviksi. Niistä tuli +erinomainen kesäniesta, joka isoilla isännillä riitti seuraavaan +syksyyn ja jouluunkin asti, jopa napaäijillä aina siksi, kunnes saatiin +uutta kuivaa lihaa. Jotkut kuivasivat lihaa syksyisin kotasavussa, ja +se oli kuin palvattua paistia ainakin. Entiset ukot eivät kovin paljoa +poron teuraslihoja myyneet, paisteja vain veivät Norjaan sekä suuret +määrät taljoja ja sarvia. Tshalkku-Piera ei myynyt eläviä porojaan kuin +yhden kerralla. Jos ostaja halusi toisenkin, hän sai tulla uuden kerran +vaikka jo viikon perästä. + +Mutta pitkin syksyä ja talvea piti saada aina tarpeen mukaan +tuoretta lihaa. Suuresta tunturiviljasta sitä kyllä riittikin. +Tshalkku-Pierankin kodassa syötiin syys- ja lokakuulla melkein joka +päivä kermakka tai urakka, Piera-äijä itse iski elukkansa sekä laittoi +lihakeitot, pannen vielä kuivaa lihaa tai poronkuuta kattilaan, koska +vasanliha yksinään ei ollut kylliksi rasvaista. Talven selällä ukko +taas tappoi joka viikko ison poron, joskus kaksikin, aina Maariaan +asti. Kymmenkunta suuta olikin Pietan kaaran ympärillä käynnissä, +koirat vielä lisäksi luita kaluamassa ja kaaroja nuolemassa. +Tunturikodan isäntä aina oli itse lihakeiton päämestarina. Vanha +Kitti-Andaraskin suurpuukollaan paloitteli poronlihat karvaisella +taljalla vain, ja sitten viskeli karvoineen kattilaan, keitti ja söi, +vaikka se keitto ei kelvannut emännälle, joka oli vallesmannin rouvan +sisar Jomppalasta. + +Porometsässä liikkuessaankin raitiot voivat teurastaa poron, kun +kaukana kotakylästä oltaessa eväs sattui loppumaan. Miehet laittoivat +silloin maahan pari kivilaakaa syrjälleen ja kolmannen koperolaa'an +niiden varaan lappeelleen. Teurastamansa poron vatsalaukun he täyttivät +tuoreella lihalla ja sitoivat suun kiinni, latoivat kiven koperoon +sammalia, panivat siihen lihapanoksensa ja vielä peittivät sammalilla +sekä lopuksi valoivat vedellä. Kun sitten hyvästi hoidettiin tulta +koperolaa'an alla ja aina valettiin vettä sammaliin, ettei keitto +palaisi pohjaan, saatiin mitä mieluisin tunturilaisen ruoka-ateria. + +Vanha tunturikansa asui aina kodassa, niinkuin ennen muinoin +suuret karjatokkain isännät, Aapraham ja Loot. Ja niinkuin nämäkin +pyhät miehet karjoineen ja tavaroineen vaelsivat ympäri maata "ja +vielä hyvästi pärjäsivätkin", vaikka heidän raitionsa kyllä joskus +riitelivät, niinkuin Lapin raitiotkin, niin myös lappalaiset +vaelsivat tunturia ja outamaata ja tulivat hyvin toimeen ynnä olivat +terveitä, ja heillä "seisoi tavara niinkuin Aaprahamillakin, jonka +päälle ei Jumalan kirous langennut". Kotapuiden, neljän käyräkön, +harjapuun ja pitkien riukujen varaan laitettu vaatekota oli porokansan +ainaisena kotina sekä kesän helteellä ja syksyn sateella että talven +purkuilmalla ja pakkasella. Kesällä vain sonnustettiin kotapuiden +varaan suuret valkeat louteet, talvella saatiin seinät paksuista +kaksinkertaisistakin villaraanuista. Kylmä routainen tanner oli +talvimajan pohjana, ja siinä vain peittona koivunrisukerros sekä +raanut ja porontaljat makuusijoina. Kivillä ympäröity tulikenttä +keskellä kotaa tuotti mieluisaa lämmintä sekä antoi kuumaa kahvia +ja keittoruokaa, vaikka tunturimaissa lumen alta kaivettava matala +vaivaiskoivikko oli lappalaisen pclttopuumetsänä. Mutta kodassaan ja +kodallaan lappalainen askaroi kuin kotonaan ainakin, vaikka hänellä +kotinaan oli koko tunturimaa. Tehtiin kotatöitä, minkä tarvittiin +ja voitiin, ja paimenet vuorottain tulivat ja menivät, sekä kesyt +_siljoporot ja kusikkaat_ kuljeskelivat useasti kotakentällä ollen +niin leppeitä, että sallivat kotakansan kosketella sarviaankin ja +taputella selkäänsä. Varsinkin aamuhetkinä tällaiset porot tulivat +nuuskimaan ja koparoimaan kotasiljoa, etsien ja napsien sieltä täältä +mieluisia lumikinoksia. + +Sen mukaan kuin porotokan piti siirtyä uuteen ruokamaahan, kodankin +täytyi siirtyä toiseen paikkaan. Vieläpä kesällä, vaikka pitkät ajat +asuskeltiin samoilla tuntureilla, muutettiin kota aina jonkin ajan +kuluttua uuteen kohtaan. Sillä maa tuli "pahaksi", kun siinä kauan +yhtä päätä oleskeltiin, ja lappalainenkin tahtoi mielellään asustaa +puhtaalla sijalla. Talvella ladottiin kotapuut isoon _kota-ahkioon_, +jota kuljetettiin viimeisenä viiden, kuuden ahkion perässä, joihin +oli kuormitettu muita taloustarpeita. Kotapuut vain piirtelivät +pitkin hankia piirujansa, niin että hyvin näkyi, mistä lapintalo oli +jutanut. Kesäisin taas sälytettiin tavarat poron selkään, kotapuutkin +ladottiin _kotapuuhärän_ kannettaviksi kahden puolen perään venymään, +niin että latvat viistivät maata. + +Kovin suurta porolaumaa ei saattanut samassa siidassa paimentaa, koska +se olisi kaivanut ja polkenut hangen niin laajalti, että toisille +olisi jäänyt kaivettavaksi vain kovaksi tallattu kiekerö. Isot tokat +jakautuivatkin eri siidoihin. Vanhan koutokeinolaisen Asiak-äijän +sanotaan hajoittaneen 8,000:ntisen tokkansa talvella viiteen siidaan. +Kitti-Hans juti tyttärineen ja kaimapoikineen samassa kotakunnassa, kun +taas toiset pojat, Andaras ja Niila, raitioivat omaa siidaansa. + +Poro on tunturimiehen ainoa ajokas. Sen hän talvella sonnustaa +ahkionsa eteen ja laskettelee tuntureiltaan asuttuun maailmaan, ja +sillä hän vedättää tavaransa muuttomatkoillaan. Isossa siidassa ja +porotalossa tarvitaan kymmeniä ajoporoja. Tshalkku-Pierallakin oli +60-70 vetohärkää. Ajohärät ovatkin porotokan ahkeria työmuurahaisia, +joiden varassa koko kotakunnan veto- ja ajotyöt ovat. Silloin kun +muut porot saavat olla miten kuten, vuoroin kaivaa jäkälää, vuoroin +lepäillä, ajohärkien täytyy alituisesti raataa, kiskoa raskaita +ahkioita tai kiidättää isäntäänsä yli maiden. Vain kesällä vetoporot +saavat kuljeskella vapaina muiden mukana. Hyvässä kotakunnassa on +jokaisella kykenevällä kotalaisella oma nimikkojutonsa, muutamilla +kolme, neljäkin, isännällä ja emännällä parhaat, rengillä ja piialla +huonoimmukset. Varsinkin isännällä pitää olla kova ja hyvä juto, +emännällä taas hiljainen ja vireä, samoin tyttärellä, mutta pojat +tarvitsevat kovan ja vireän menijän. Toiset porot nimittäin ovat +kovia menentelijöitä, toiset hiljaisia ja vireitä, mutta muutamat +aivan laiskoja. Ajokkaiksi kyllä aina koetetaan valita parhaita +poroja, sellaisia vireitä pitkäruumiisia, hoikkavatsaisia härkiä, +joiden lapaharja on saparonpuolta korkeampi. Lyhytraatoinen, +isovatsainen elukka on nähty laiskaksi. Jotkut tunturimiehet ennen +ajoivat vaatimellakin, ja kun oli hyvä iso vaamen, se saattoi mennä +niin kovasti, että lumiryöppy vain "niinkuin sauvu seisoi kahta +puolta". Lantto-äijäkin kerran pyräytti vaamella hevospelin ohitse niin +äkäisesti, että tallijudon ajaja jäi vain ihmettelemään: "Kuka oli se, +joka lennätti vastaan niinkuin olisi vihollinen ajanut?" Inarilaiset +ennen kulkivat vaamiraidoilla Reisivuonossa asti, jopa jotkut +valjastivat tiineenkin elukan ahkion eteen. Norjan lappalaiset useasti +ajelivat runolla ja stainakalla, ja nekin olivat tavattomia menemään. + +Vain hiljaisen ja lauhkean, _kesun_ siljoporon, joka ahkerasti +asustelee kotakentällä kotakansan kanssa seurustellen, saa kiinni +vaikka sarvesta ottaen. Ne saattavat tuntea isäntänsä sekä näöstä +että äänestä ja olla hyvillään kuullessaan isäntänsä puhelevan: +"Tsissa paarni... tsissa paarni". Mutta niin paljon parhaimmassakin +porossa on villiä erämaan elävää, ettei se opi tuntemaan nimeään. +Ja tavallisesti täytyy poro ottaa kiinni _suopungilla_, joka +raitiolla ja poromiehellä on aina matkassa olkapäällä kainalon alatse +vyyhdettynä, samoin kuin vanttuut edessä vyön alla sekä _tuhpapursa_ +toisessa kainalossa, kannatusnauha ristissä suopungin kanssa. Suopunki +on 12-13 syltä pitkä, tervattu ohuehko hamppunuora. Sen toisessa +päässä on sievästi tehty solmu, toisessa poronsarvesta kaverrettu +rengas, _giella_, jonka lävitse koko nuora helposti saattaa sujahtaa +silmukaksi. Suopungin poromies vyyhteää oikeaan käteensä ja pitäen +solmupäätä vasemmassa, heittää sujauttaa sitten, niin että yhä +supistuva silmukka sattuu määräänsä. "Galle lek, birra, gidda!" [kyllä +olet, p—u kiinni] mies vain manailee, vatkaten vaikka alakäteen +paulansa poron kopataan, ellei saata sarviin heittää, kun elukka kovin +taajoo toisten joukossa. Menentelijäporosta on ihminen melkein kuin +hukka. Sitä täytyy koiralla laukkauttaa saapuville ja suopunkia hyvin +piiloitellen lähestyä sekä sitten viuhauttaa kiinni. + +Pienet kotapoikaset, jotka talvitöikseen alituisesti häärivät pikku +suopunkeineen ja monet kerrat valjastavat porokoirankin lautapalasen +eteen ajellen kuin porolla pitkin kotakenttää, rupeavat jo _urakan_, +toisvuotisen poron kanssa taajomaan, valjastellen sitä ajopeliensä +eteen, mutta vielä _vuorsonakin_ poro saa juoksennella pailakkana. +Vasta sitten, kun hirvas kunteuksena on purtu, alkaa sen varsinainen +taamominen. Silloin on poron paras oppiaika, kosotuksena ja +maakkanaksena se on jo liian vanha taamottavaksi, jopa jo liian +pehmeäkin karaistuakseen ajokkaaksi, seitsenvuotisesta nimilapusta +puhumattakaan. Vanhoilla lappalaisilla oli kyllä laumassaan vanhojakin +pailakkahärkiä, joilla ei ollut muuta virkaa kuin olivat vain muiden +joukossa, ja isäntäkin voi ylpeänä katsella komeaa tokkaansa. + +Poroa saattaa taamoa kuka vain kulloinkin ennättää. Naiset eivät +juuri taajo pailakan kanssa, vaikka monet kyllä kykenevät suopunkia +heittämään. Monesti lappalaiset lainaavat porottomille naapureilleen +pailakoita ajoporoiksi, saaden ne sitten taamottuina takaisin. +Hyvin opetetulla porolla voidaan sitten ajella, miten halutaan. +_Garraa-herggi_, kova härkä kyllä taajoo niin kovasti, että pitää +väliin olla kaksi miestä valjastamassa, ja menentelijäporo laukkaa +kuin vimmattu ahkion edessäkin, mutta _oius- härällä_ saattaa ajaa +vaikka umpihankeakin. Kun vain ajohihnalla sitä hoputtaa ja kädellä +siivosti viuhtoo, niin se menee suoraan kuin sivakkamies latuaan. +Lauhkea _laidistushärkä_ taas kaaloo vakavasti koko raidon johtoporona +sivakkamiehen perässä mihin tahansa. + +Ennen käytettiin poron kaulassa länkien asemesta pehmeää nahkavyötä, +_kesättiä_, johon jalkojen välitse kulkeva vetohihna, _vuottoraippa_, +oli kiinnitetty, ja selässä oli vielä komea leveä kirjovyö. Mutta +sitten opittiin käyttämään länkiä, ja käytetään yhäkin, ja niihin +sonnustetaan vuottoraippa. Ajohihna, _vuodjim-labtsi_, taas +kiinnitetään poron päitsiin leuan alle. Tällä ainoalla hihnalla poroa +ajettaessa ohjataan, milloin oikealle, milloin vasemmalle, milloin +taas pysäytetäänkin, jopa anotaan kovempaakin vauhtia. Vain ajohihnaa +taidolla käyttäen saattaa hyvin opetetulla judolla laskettaa vaikka +pirtin porstuaan, eikä tarvitse muuta kuin joikastaa vain. Taidolla +poron kanssa pitää elääkin, voimalla ei sen kanssa auta. Kun taitavasti +ohjaa ja komeasti joikaa, niin poro nulkkaa, tolvaa ja laukkaa, että +sorkat vain naksuvat. Ja se on komeaa menoa. Elleivät poron jalkasuonet +pääsisi niin liikkumaan sinne tänne, että oikein naksuvat ja paukkuvat, +niin poro ei olisi niin kova menemään. Poron komeasta menosta +lappalainen joikaakin jutonsa jalantahdin mukaan: + + "Poro se, poro nulkkaa nulkkaa, + nannana nannaa nannana nannaa, + härkä se nulkkaa nulkkaa nulkkaa, + nannana nannaa nannana nannaa, + sarvetkin päässä käyristyvät, + nannana nannaa nannana nannaa". + +Tunturimiehet kohtelevat jutojaan jotenkin hyvin, paitsi viinapäissä +ollessaan, jolloin he hulluina riuhtovat ohjasta ja huutavat säikyttäen +ajokkaansa suunniltaan, ajavatpa elukkansa aivan uuvuksiin. Poro kyllä +usein ajautuu loppuun, ja meneekin silloin niin loppuun, ettei pysy +edes seisoallaan. Äkäinen se silloin vain on ajomiehelleen, yrittäen +vielä kimppuunkin käydä aina välillä kaatuen maahan. Mutta pitkässä +raidossa, johon on toistakymmentä vetäjää kollostettu peräkkäin aina +edellisensä ahkioon, judetaan hiljalleen ja siivosti. Kello vain +kalkattaa johtohärän kaulassa, ja kello on viimeiselläkin vetäjällä, +jotta etumies kuulee, onko jälkipää matkassa. Ja kaikkein perimmäisenä +nulkuttaa ahkioton varaporo samalla ollen myötäleissä vastahangan +vetäjänä. Eikä pitkille Ruijanrannan matkoillekaan tarvitse varata +mukaan ajokkaan ruokaa. Lepopaikoissa saa elukan vain laskea laitumelle +etsimään lumen alta evästänsä. Ja pari kolme penikulmaa saattaa +porolla ajaa yhteen menoon samalla syöttämällä. Hyvin levähtäneellä, +_vuongahana_ seisoneella härällä voi laskettaa penikulmittain samaan +menoon. + +Ahkio, _kierris_, on ylilappalaisen ikivanha ajovehe. Entislappalaiset +kyllä jättivät Jäämerelle mennessään, talven lopuilleen joutuessa, +ahkionsa taipaleelle jutaen muilla keinoin loppumatkan. Ruijan +lappalaisetkin, Koutokeinon ja Kaarasjoen ja Gaissatunturien miehet +jättävät vieläkin ahkionsa, talvikotansa ja talvivaatteensa matkan +varrelle ja tehdä kopeltavat tuoreista koivunkappaleista pikku +kelkkoja, joilla jutavat Jäämerelle keittäen siellä kelkkapuillaan +kahvia ja merikalan tauroa. Ja entisaikaan tunturiäijät syksyllä +merimaasta pois lähtiessään käärivät ja sitoivat omaisuutensa +hylkeennahkaan, jonka sonnustivat vuottoraippaan laahaten sitä poron +perässä, kunnes taas pääsivät ahkioilleen. Ovatpa monet lappalaiset +viime aikoina lannanmiehiltä oppineet rakentamaan keveitä jalaksellisia +porokelkkojakin, joita käytetään paljon ajetuilla kulkuteillä. Mutta +ahkio on lappalaisen oikea ajopeli. Sillä hän poronsa perässä soutelee +metsät ja jängät ja tunturit, siihen hän kaaristaa tavaransakin. Ja +isoilla poromiehillä, tullakseen toimeen, pitää olla kymmenkunta, +parikymmentäkin ahkiota. Komesti tehdyllä _vuodjem-kierriksellä_, +jossa on korkea, mukava selkänoja ja ylpeä nokkapuu, hän itse ajelee, +leveällä avoperäisellä _raiddu-kierriksellä_ hän kuljettaa tavaransa +raidossa sekä toimittaa kotoiset ajonsa. Isolla kota-ahkiolla +tunturilainen ennen vedätti kotapuunsa, ja kansipeittoiseen +_lohk-kierrikseen_ hän lukon suojaan uskoi muuttoretkellä parhaat ja +mieluisimmat esineensä. Veneen malliin, emäpuun ja käyrien kaarien +varaan rakennettu suippokeulainen ahkio sukellelee ja ui keveästi +umpihangessakin, ja lylyinen emäpuu liukuu kovalla pohjalla kuin +hiihtomiehen siloinen sivakka. + +Omat lapinmestarit rakentelevat ahkioita oman seutukunnan tarpeiksi +niinkuin veneitäkin, mutta utsjokelainen seppämies saa hankkia +tarvepuunsa monien penikulmien päästä Tenolta tahi Inarin rajamailta. + +Niinkuin muuallakin maailmassa rikkaus ja köyhyys vaihtelevat sekä +viljavuodet ja nöyrät vuodet vuorottelevat, niin myös tunturilaisen +elon kaitsennassa. Kun on onnea ja hyviä vaatimia, niin porot toisina +vuosina hyvin lisääntyvät, mutta sitten ne taas toisina vuosina +onnettomuuksien tullessa vähentyvät, ja vähentyvätkin paljoa nopeammin +kuin konsanaan lisääntyivät. Jumalan käsissä on tunturimiehenkin elo, +taivaan ilmat vaikuttavat hänenkin vuodentuloonsa. + + + + +Taivaan ja maan merkkejä + + +Avaraa tunturimaata jutava kotakansa eli alituisesti taivaan armoilla. +Taivas häntä paahtoi ja satoi, joka pakkanen häntä puri, joka tuuli +oli hänen tuttunsa, ja jokainen rajuilma häntä riepoitti, taivas +katsoi aina avoimen räppänän kautta häntä silloinkin, kun hän lepäili +kodassaan. Niinkuin laivakansa purjehti maailmanmerillä paikasta +toiseen taivas vain kattonaan sekä oppainaan taivaan ja maan merkit, +niin Lapin erämaiden kiertäjäkansakin kulki porotokkineen ja kaikkineen +ympäri rannatonta tunturimertaan reimareinaan tunturien huiput sekä +oppainaan ja ajanmerkkeinään taivaankannen kirkkaat nastat ynnä +aurinko ja kuu. Avara tunturimeri olikin ylilappalaiselle vain laaja +kotikenttä, jossa kaikki sekä näkyväiset että näkymättömät olivat samaa +jumalan suurta luontoa, samaa kotiseudun oliota kuin padje-olbmuskin. +Kulki tunturilainen missä tahansa Jäämeren rannan ja Maanselän välillä, +aina hän liikkui kuin kotasiljollaan. Pimeä ei häntä pelottanut, +murku ei häntä eksyttänyt, eikä hän liioin kovassa lumituiskussakaan +häkärtynyt. Kaikkialla erämaan kiertäjä tapasi tuttujaan. Tunturit, +järvet, jängät ja virrat tervehtivät vanhoina väärteinä, isot petäjät +ja käkkyräiset koivut kohtelivat oppaanaan, ja vakaiset harmaat +kalliopahdatkin jo etäältä viittoivat ohjaamaan keinonsa heidänkin +lähettyvilleen. Vanhat tunturijumalatkin näyttivät kutsuvan juurelleen. + +Aurinko oli kaikkein parhain kaikista näkyväisistä. Se antoi +tunturikansalle päivät ja päiväpaisteet. Aamulla herättyään se aina +kaikkein ensimmäiseksi paistoi tavattoman korkeaan Siioninvuoreen, +jonka laella kohosi Jumalan kaupunki, vaikkei sen vuoren nimeä joka +tunturiäijä muistanutkaan, koska se oli kirjoitettu vain isoon +Raamattuun eikä pikku Raamattuun. Sitten valo kohtasi Ruijan korkeita +gaissoja sekä sen jälkeen Lapin muita tuntureita. Kesällä päivä paahtoi +tunturimaata pari kuukautta samaan vetoon, mutta talvella kaamosaikana +se tuskin paistoi Siionin tunturiinkaan; ainakin Lapin tunturit se +heitti parikuukautiseen pimeyteen. Aurinko oli melkein aina kaunis ja +kirkaskatseinen, mutta joskus sekin vikaantui, jopa niinkin pahoin, +että aivan mustaksi meni koko näkö. Silloin ihminen ei saanut sitä +katsoa, koska siitä silmätkin saattoivat vikaantua ja pimetä niin +pahasti, etteivät selvinneet muuten kuin kurkistelemalla kuutamossa +kalmakaltioon tahi vaskikattilaan silloin, kun siihen paistoi kuu. + +Auringon mukaan vanha lappalainen järjesti menonsa. Kotaukolla ei +ollut kelloa, joka olisi hänelle näyttänyt päivän kiertokulkua. +Sellainen ihmeellinen laitos, jopa oikein liivin rintaankin +kollostettu pikku elävä, oli vain papilla ja vallesmannilla +sekä Kaarasjoen rikkaalla kauppamiehellä, jotka muuten eivät +ymmärtäneetkään päivänmenosta paljon mitään. Mutta lappalainen kyllä +ymmärsi. Kesäyön vaisusta auringostakin hän huomasi, että se heti, kun +oli ajanut sydänyönhetkensä ohitse, alkoi katsella kirkkaammin, ja +päivällä taas tunturienhuiput mittailivat hänelle auringon taivalta. +Pilvipäivinä ja kaamosaikana Lappi eli entisestä tottumuksestaan, +maaten ja valvoen parhaan ymmärryksensä mukaan. Aika vain vieri +edelleen, ja Lappi pysyi matkassa. + +Mutta pitkien talviöiden mittaajina toimivat taivaan tähdet, jotka +vanhalielapille olivat paljon parempia ajantietoja kuin konsanaan +pappien ja vallesmannien tikuttavat vehkeet. + + "Tähdet ja merkit taivahast' + neuvovat meitä hartahast'" — + +vanha lapinukko tiesi sanassakin muisteltavan, ja hän kyllä osasi +paremmin selvitellä taivaan lukemattomien tähtien juoksua kuin kirjan +monilukuisia koukeroita. Varsinkin vanhat ylilappalaiset olivat niin +viisaita, että tiesivät kaikkien isojen tähtien nimenkin. Olisivatpa he +heti ruvenneet kaipaamaan, jos yksikään tähti olisi joukosta kadonnut. +Ja vanhat tunturimiehet ovat vieläkin oppaita taivaannastojen kanssa. + +Pohjantähti, _buahi-nasti_, on koko taivaan vahvuuden napana, joka ei +koskaan liiku minnekään. "Se pisyy niinkuin se on", ja aurinko, kuu +sekä tähdet juoksevat sen ympäritse samoin kuin merennavan ympäritse +kaukana pohjoisessa paljon vettä alituisesti kiertää ja juoksee. + +Pohjantähdessä taivaannavalla riippuu komea seitsennastainen _taugak_ +pyörittäen pyrstöään ympäriinsä sitä myöten kuin päiväkin vaeltaa. +Taivaannavoilla, lähellä pohjantähteä, majailee myöskin _sarva_, +taivaan iso sarvipäinen hirvi. Mutta niinkuin maallisella hirvellä +usein on ajajansa, niin taivaallisellakin suursarvalla. Sarvan +rukattaessa ympäri taivaan avaruutta viuhtoo sen kintereillä kaksi +sivakkamiestä, _tsuiga-täddik_, kummallakin vielä koira nuorassa +mukanaan: pikku tähti kumpaisenkin ison tähden vierellä, toisella +aivan lähellään, toisella hiukan etempänä. Eikä sarva näytä pääsevän +pakoonkaan, sillä yksinäinen vanha akka, _boares-galgu_, on +asettunut sen eteen peloittaakseen saaliin ajajien käsiin. Vanhalappi +poropaimenessa ollessaan aina jännityksellä seurasi öistä sarvanajoa, +ja kun sarva oli rukattanut tutun tunturihuipun liepeille, oli aina +aamunkoitto alkamassa. Sarvan lähilaitumilla, keskellä avaruutta, +majailee myös kaksitahtinen _reiggik_, kuitenkin yön kuluessa kääntyen +länttä kohden ja asettuen aamukoitolla puoltapäivää vasten kohdakkain +kuin kellonosoittajat. Samoilla korkeilla navoilla viettää iltayötään +_nieida-kärreg_, neitojen kokous. Kuusin, seitsemin pieniä kauniita +ja lempeitä yön tyttäriä istuu pikku parttiossa katsellen alhaalla +ikävissään vaeltavaa tunturien öistä raitiotytärtä ja valvoen hänen +kanssaan pitkää ja kylmää pimeyttä samalla hiljalleen hipuen ja +painuen päivän noustessa länteen maan äärelle. Yön tietämöisissä +vanha paimen näkee idän äärellä nousevan myös kolme onkimiestä, +_oagguk_, jotka kantavat kädessän _kiedda-vaddaa_, käsisiimaa, pikku +tähtiä kun on tähtikolmikon alla rivissä kuin ongensiimana. Mutta +onkijain yläpuolella on _jakta_, useita tähtiä niinkuin mastona tahi +vaa'an vartena kohoten pystyyn. Oagguk ja jakta ovatkin taivaallisia +punnitsemislaitteita, jotka arvioivat taivaan menoa ja avaruutta. +Joka yö pororaitio saa nähdä jaktan seisovan vakaana pystyssä, mutta +oaggukin kallistuvan ja painuvan toiselle puolelleen sitä enemmän, mitä +pitemmälle yö kuluu. Yön pimetessä ilma tulee yhä raskaammaksi painaen +oaggukin vinoon. + +Mutta aamukoiton sanansaattajana kulkee ennen joulua kirkas ja kaunis +_guovsa-nasti_, kointähti, joka niinkuin päiväkin nousee Siionin vuoren +kautta. Mutta joulun jälkeen kointähti rupeaa jutamaan päivän perässä +kulkien yönilmoittajana ja heittäen aina viimeiset katseensa Lapin +tuntureihin ja Siioninvuoreen. Suuren maailmansodan edellä nähtiin +Lapin tunturimaailmassa yhtaikaa kaksikin kointähteä, vaikka toinen +viimein katosi kokonaan. Muut tähdet eivät kyllä tykkänään katoa, +vaikka ne lykkäävät itsestään pikku palasia niinkuin tulikipunoita +vinkuen ilmaan. _Nasti luhtso_, poropaimen sanoo katsellessaan taivaan +tuliviirun heittoa. + +Taivaan avaruuksien vaeltaja on kummallinen kuukin, _maano_, joka +vuoroin kasvaa ja vuoroin kuluu ja taas joskus menee vialle niinkuin +päiväkin. Se on merkillinen taivaan valkeus, kun se loistaa vain +pimeässä niinkuin jumalattoman ihmisen pahat työt, mutta päivällä +ei jaksa valaista vähääkään. Mutta vielä merkillisempää on, että +tällä pimeän yön kulkijalla on väkevä vaikutus ihmisiin ja eläimiin +ja kaikkiin kuin maan päällä on. Kasvavan kuun aikana lappalainen +hakkaa tarvispuunsa ja kiskoo koivun parkkinsa, koska ne silloin +tulevat parempia, ja kasvavalla kuulla hän teurastaa poronsakin +saadakseen makeampaa lihaa. Onpa uudenkuun aikana purtu porokin luja +ja kelopäinen, kun taas kuluvalla kuulla purtu jää mätäsarveksi +ja naamasarveksi, jopa kasvavalla kuulla maailmaan lähtenyt +tunturilainenkin on paljon lujempaa tekoa kuin vanhallakuulla saatu +sikiö. Mutta kuppaaminen pitää toimittaa vanhallakuulla. Silloin ei +paha veri enää lisäänny, ja uudellakuulla veri juoksisi liian kovasti. + +Öitä myöten kuu kiertää ympäri Lapin tunturimaata yhä ja yhä kadoten +ja taas uudistuen. Kolmetoistakymmentä kertaa se vuoden mittaan +loistaa täysin muodoin, ja kolmetoista kuuta "päivän jälkeen" +mahtuu lappalaisenkin ajastaikaan, vaikka kuun nimiä hänelläkin +on vain kaksitoista. _Odda-jagi-maano_, uudenvuodenkuu astuu +lapinkodalle ensimmäisenä joulun mentyä, ja sen perässä käy ankara +_garraa-guovva-maano_, kova kurja kuu pakkasineen ja pyryineen. +Mutta tämän kintereillä seuraavat kevättuntuiset _njuvtsa-maano_ ja +_gaaranas-maano_, joutsen- ja korppikuut. Sitten tunturienmaahan +joutuu jo _tsuongu-maano_, hankikuu, jolloin Lannanmaa laatii +toukopeltojaan, mutta Lappi viettää vielä hankien aikaa ja sulattelee +paksuja kinoksiaan. Tulee ihana _miessi-maano_, vasakuu, vasojen +aika ja kesän valoisa alkupuoli. Mutta kun päästään _kässe-maanoon_, +kesäkuuhun, jolloin Lannanmaa elää jo heinäkuutaan, kesä vasta paahtaa +lappalaiselle kaikkein kuumimpana, ruohot ja korret työntävät terää +täysin voimin ja pihlajakin jokivarsilla jo avaa valkean tuoksuvan +kukkansa sekä räkkä kaikkein kiukkuisimmin ahdistaa eloa, joka +takkukarvaisena kuljeskelee tuntureilla. Mutta _snjilttsha-maanon_ +aikana elo ajaa pois lopunkin vanhaa karvaansa, niin että kaikilla +on _borhge-maanossa_, purkakuussa, uusi ja komea karva hyvässä alussa. +Seuraavassa _rahkam-maanossa_, jolloin etelä elää kesänloppuista +lokakuutaan ja Lappikin korjaa vuodentuloaan, tapahtuu tunturien +tokassa tuimat temmellykset. Silloin on tuntureilla "rykimäkuu" ja +villipäiset hirvaat vallitsevat lappalaisen koko eloa. Mutta kun tämä +on loppunut, tulee _golggo-maano_, vaipumisen ja väsymisen kuu. Hirvaat +ovat vaipuneet, kesä ja syksykin ovat vaipuneet, ja päivä on kokonaan +painunut tunturien taakse. Mutta tämän jälkeen jo joutuukin suuri +_juovla-maano_, joulukuu, jota seuraa uusi vuosi uusine päivineen. + +Yöllä valaisevat myöskin _guovsa-kazah_, revontulet, Lapin suuret +talviyön nuotiot, jotka pohjoisella ilmanäärellä väliin leimuavat +taivaannavalle asti. Kun ne oikein kovasti riehuvat ja lentävät kuin +savu joka haaralle, ne ennustavat lumimyrskyjä, mutta kun ne vain +kojottavat poikittain pohjoisella taivaanrannalla, ne palavat +pakkasiksi. Monen pimeän talviyön ne lietsovat valoisaksi, ja +vasta kevättalvella, kun koitto rupeaa käymään läpi yön, niin että +iltakoitto ja aamukoitto kohtaavat toisensa, taivaantulien valo +sammuu. + +Kova tulen voima saattaa nämä Lapin öiset taivaanpalot roihuamaan +talvipakkasellakin. Onkin olemassa neljä kovaa ainetta, _päivä, tuli, +vesi ja tuuli_. Kun päivä Lapissakin ja Ruijanmerellä oikein lämmittää +— ja suurella päivällä on voimaa lämmittää koko maailma ja Lapinmaa +— niin höyryt ja kovat aineet nousevat merestä ilmaan, tuulikin tulee +ja pilvet ja taivaanpalot, ja aurinko yhä antaa niihin voimaa. Siitä +syntyy ukkonenkin, _äijig_ eli _pajan_, joka väliin jyristen aukaisee +ilmaa ja lennättelee loistavia tuliaan tunturista tunturiin, pilvestä +toiseen sekä taivaasta maahan. Kovalla terävällä kivikynnellään äijig +toisinaan pirstoo pitkänkin puun sälöiksi ja karheaa vielä maata ja +jänkää, joskus kouraisee lappalaisen isoa porotokkaakin tappaen +300-400:kin elukkaa. Jota lämpöisempi ilma on, sitä ärhäkämpänä äijig +jymäyttelee, mutta kylmällä ilmalla äijig _kullaa_ aivan eri äänellä, +eikä sen leimuava _aaldagas_ silloin iske niin äkäisesti. + +Kovat aineet ovat tuulessakin, koska se saa alkunsa päivästä ja +merenhöyryistä, ja vielä kovempi se on silloin, kun siihen iskee +_biegga-oaivadag_, tuulispää, ruveten pieksämään hirveänä pyörteenä +koko maata. Eri ilmoilta puhaltavat tunturimaahankin erilaiset +tuulet. Etelän tuuli, _lulle-biegga_, on alussa kylmää, mutta kun se +on kolme päivää puhaltanut, niin se ajettuaan kylmän pois muuttuu +lämpöiseksi. Tästä tuulesta tunturilainenkin kyllä pitää ja kutsuu sitä +tulemaankin, huutaen: "Lannan ptruu... lannan ptruu!" _Oarjes-biegga_, +lounastuuli, taas on luja ja kylmä tuuli, jopa monesti niin pahakin, +että heittelee tunturilaisten kodatkin nurin. Se ei ole lappalaisesta +hauskaa, eikä hän sitä tuulta koskaan kerjääkään, päinvastoin vanhat +kotamuoritkin sitä ajavat pois, kumarrellen ja huitoen ja äkäillen: +"Ei pidä tulla... ei pidä tulla!" Idästä puhuva _nuortti-biegga_ on +kesällä kyllä lämmin tuuli, mutta tuo tauteja matkassaan, koska se +tulee Russanmaalta. Syksyllä se taas lietsoo kylmyyttä, ja silloin +lappalainenkin sitä maanittelee: "Nuortta-biegga, tule kilmuta kaikki, +jotta porolla päästään". Mutta pohjoisesta puhaltaa kaikkein parhain +tuuli, _davve-biegga_. Se on raitis ja terveellinen, siellä pohjoisessa +kun ovat kylmät Spetsbergit ja suuri Jäämeri. Kylmiltä periltä +tullessaan pohjatuuli tuo tunturimaihin lumituiskut ja vesisateetkin. +Davve-bieggaa tunturilainen monta kertaa kerjää huhuten: "Meri musta +tule maalle!" + +Vesikin on väkevää ainetta, ja se on hyvin erilaista eri paikoissa. +Norjanmeressä on kovin suolainen vesi sekä paljon valkeampi ja +kirkkaampi kuin Lapinmaan suolaton saivovesi. Meressä varsin selvästi +näkyy tumma raja, kun keveä saivo tunturivesi siihen jokia myöten +puskeutuu. Kaikkein parhain, kaunein ja terveellisin vesi tulee +maan sisästä, varsinkin puolta päivää vasten tunturista. Sitä kyllä +uskaltaa juoda sekä pestä sillä silmänsäkin, minkään pahan tarttumatta. +Muutamissa tunturijärvissä ja lammikoissa on kuollut vesi, jossa ei +kalakaan saata elää. Mutta lätäköissä ja kuoppapaikoissa on kaikkein +huonoin ja myrkyllisin vesi, josta helposti saattaa tulla tappavia +tautejakin. Sellaista vettä ei voi juoda edes poron sääriluusta +tehdyllä _tshatshi-juhkam-pottshillakaan_, vedenjuontiputkella, +jolla vanhat lappalaiset janoissaan joivat huonoja ja kylmiä +kevätvesiä. Niistä voi saada sisuksiinsa kaikenlaisia tiuria, vaikkapa +kuolemankin kalvamaan. Piittuksen eukko veti pahasta vedestä sisäänsä +sammakonkutua, niin että siitä sammakot rupesivat kasvamaan muorin +vatsassa pudistaen sen suureksi ja rumaksi ja kovasti roukuen, kun +muori vähänkään liikahti. Eikä ymmärretty edes suolavedellä ajaa niitä +ulos. Saattaa huonoista vesistä pahat tarttua kahlaajaankin, ja silloin +pitää mennä polskimaan ja huuhtelemaan itseään puhtaissa vesissä, +jotka ajavat pahan pois. Puhtaassa Patsveidädnussa Patsjoen koltatkin +loppiaispakkasella aivan alastomina käyvät avannossa huuhtomassa +suddua, syntiä, pois itsestään. Mutta lähteneekö silti suddu suuren +porovarkaan sisästä, vaikka vahva likaisuus ulkoa vähän liukeneisikin. + +Maasta huono vesi saa myrkkynsä, sillä maassa on myrkkyä paljon. +Varsinkin keskikesällä, kun vesi rupeaa kuivumaan kuopista, on maa +hyvin myrkyllinen. Silloin ei saa paneutua nukkumaan paljaalle maalle, +jos tahtoo pysyä terveenä. Huono ja myrkyllinen on jänkämaakin sekä +jänkien suuret pounikot. Mutta suuret ja korkeat tunturit ja kuivat +kuolpanat sekä hiekkatievat ovat terveellisiä. Kuivien maiden peittoon +vanhat lappalaiset uskoivat rahakätkönsäkin, ja kuivissa tievamaissa +useimmin gufittaretkin majailevat. + + + + +Kotaväen perukirjoista + + +Tavallisen erämaita kiertävän tunturimiehen maallinen omaisuus +ei ollut kovin yletön, enempää kuin järviä porkkailevan +kalastajalappalaisenkaan. Koko tunturisto jänkineen, aapoineen ja +jäkälistöineen oli kyllä poromiehen ikivanhaa perintökiinteimistöä, +jota hän karjoineen sai mielin määrin nauttia aina Ruijanmeren +rantoja myöten, samoin kuin kalanpyytäjäkin sai käytellä vanhoja +viljavia vesiään. Mutta irtaimisto, kuten vaatteet, koto, kartano +ja muut jokapäiväiseen leipään liittyvät asiat, joita padje-olbmus +aina kuljetteli matkassaan sekä usein kalamieskin siirteli paikkaa +vaihtaessaan, oli jotenkin vaatimaton. Tunturilaisen elämäntarpeet, +pääomaisuutta, poroeloa lukuun ottamatta, mahtuivat loudekotaan, +muutamaan luovaan, suonjeriin ja pikku aittaan sekä kotakentälle, eikä +kalastajan pieni pirtti, enempää kuin pienet aitatkaan, ollut liiaksi +tavaralla täytetty. + +Ei ollut erinomaisen suuri padje-olbmuksen, Jousep Vuolabban +omaisuus, kun hän varsin nuorena kutsuttiin pois tuntureistaan 1847. +Toistasataa poroa — 40 härkää, 60 vaadinta, 10 vasaa — ja vuoden +vanha Niila-poika jäi leskelle, Kristin Biggalle, sekä rahoja 5 Ruotsin +hopeariksiä ja 5 Norjan speisiä, ynnä saatavia Oula Bonakakselta +5 speisiä, Erik Peltovuomalta 4 speisiä, kauppias Skankelta kolme +poroa, herastuomari Sammel Laitilta pari poroa ja Oula Aikiolta +yksi. Muuta tavaraa oli samanmukaisesti. Niinpä Kristin sai poikineen +periä vanhan rikkinäisen hopeatserkin, messinkisen porokellon, neljän +kannun kuparikattilan, neljän kannun rautapadan, luotipyssyn ja +ketunraudat, vielä kirveen, näverin ja vuolimen ynnä pienen +höyläpahasen, lisäksi puisia ruoka-astioita kaaran ja kauhan. +Pitoparseeleita jäi Jousepilta kaksi verkatakkia, puolipitoinen +sarkatakki, vanha peski sekä kintaat ja koipikengät, makuuvaatteita +pari ruijanraanua ja vanhat lammasnahkaiset rouot. Poroaskareissaan +Vuolabba-vainaja oli tarvinnut suopungin, 3 kesättiä, 3 vuottoraippaa, +5 ajohihnaa, pari raitoahkiota ja yhden ajoahkion sekä kaksi +kaaristusremmiä ynnä suksiparin. Siinä oli koko perintö, josta Kristin +sai kolmanneksen huomenlahjoineen ja naimaosineen sekä Niila kaksi +kolmannesta. Perintöineen ja poikineen nuori leski joutuikin jo parin +vuoden kuluttua kaarasjokelaisen Porsangerin emännäksi. + +Kuulun Tshalkku-Niilankaan tavarasto ei ollut vielä kovin tavaton, +kun hän pienen Piera poikansa kanssa toimitti perunkirjoituksen +ensimmäisen vaimonsa, Marget Jomppaisen jälkeen, joka kuoli 1852. +Niila-ukon kiisassa, jossa myöhemmin läikkyi satoja silparahoja, +piileskeli silloin vain kaksitoista ruplaa 25 kopeekkaa, lisäksi oli +saatavaa Andaras Nuorgamilta rupla 37 kopeekkaa. Hopeatavaroita +oli Tshalkun kätköissä viinatserkki, pari solkea, sormus ja kolme +nappia, vaikka niitä myöhemmin karttui monin verroin, aina läikkyviin +hopeavöihin asti. Monituhantinen oli myöhemmin Tshalkku-äijän +porotokka, vaikka tällöin Marget-vainajan perukirjaan saatiin vain 45 +härkää, 80 vaadinta ja 30 vasaa. Loudekota oli pienellä perheellä ja +siinä Marget-vainaja oli häärinyt lieden ääressä käytellen milloin +kuparikattilaa, milloin messinkikattilaa, milloin isoa 4 1/2 kannun +rautapataa tai pikkuista 1/4 kannun patasta ja rautakauhaa, jopa +oli oppinut hoitelemaan pientä kahvipannuakin. Niila-ukon hallussa +oli tinainen viinapullo, mutta kotakentällä puukasan luona ajelehti +vanha kirves, ja puukkopahanen oli missä milloinkin. Hopeatavarat ja +rahat olivat lukollisessa kiisassa, jossa myös säilytettiin kotaväen +ainoata katkismusta. Perheen vuodevaatteina olivat lammasnahkarouot +sekä villaraami, ja pitovaatteita pantiin Margetin perukirjaan +peski, pari verkalakkia, uusi punainen lakki, keltapohjainen huivi, +sinipohjainen huivi ja kaksi punapohjaista huivia sekä uusi sininen +verkatakki, uusi viheriäinen verkatakki ynnä uusi vaaleansininen +verkatakki, lammasnahkaiset turkit sekä vyö ja paulat. Porolla +ajaessaan Tshalkut olivat tulleet toimeen yhdellä ajoahkiolla, kolmella +raitoahkiolla, kuudella vuottoraipalla, kolmella kesätillä ja +viidellä ajohihnalla. + +Mutta kun rikkaan porolappalaisen, Ivvar Pieskin, poika, Niila, joutui +1891 jättämään tunturit, oli hän edellisiin verraten pannut kokoon +aika ison elämäntarpeiden varaston, vaikka olikin ennättänyt vasta +neljänkymmeniinsä. Rahaakin oli miehen kiisassa 157 markkaa 72 penniä +sekä hopeatavaroita kaksi komeaa vyötä, kaksi koristeltua lusikkaa, +kaksi pikaria ja ryyppytserkki. Porokuntaa oli Niilan hallussa 100 +härkää, 450 vaadinta, 153 vuorsoa ja urakkaa sekä 200 kermakkaa; olipa +karjan jatkona vielä yksi viidenkymmenen markan hintainen lehmäkin. +Ja pororaitioita oli omasta kodasta nousemassa kolme poikaa, kolme +tytärtä. Kesäkota ja talvikota lisälouteineen, arvioidut yhteensä +79 markkaan, olivat poroperheen asuinmajana, ja ainoana kirjoihin +merkittynä varastosuojana oli 20:n markan arvoinen aitta Jomppalassa. +Kodan emäntä, Marit Vuolabba, Kadja Poinin tytär, voi aivan komeasti +askarrella asunnossaan. Kahviakin hän saattoi keittää vaikka kolmella +pannulla ja muita keittoja toimitella kolmella vaskikattilalla, +viidellä, kuudella isolla ja pienellä rautapadalla, vieläpä voi samalla +kertaa ripustaa kolmekin keittovehettä tulelle suovvumuorran kolmiin +rautahaahloihin. Härkkimellä Maarit voi hämmentää keittoansa, kolmella +puukauhalla ammentaa ruokaa neljälle puukaaralle, ja kymmenelle +suulle talo saattoi tarjota sievän sarvilusikan tarvitsematta +koskea hopeatavaroihin. Vettä ei kotaväen tarvinnut kanniskella +kattilalla, koska oli kolme kannellista ämpäriä, vieläpä kannellinen +saavikin. Lehmän hoitoa varten oli lypsyämpäri ynnä kahdeksan +maitopyttyä. Maitoa voitiin säilyttää leilissäkin sekä kolmen +kannun läkkipeltiastiassa, mutta viinaksiansa Niila oli hoidellut +ottingissa, vanhassa ankassa ja tinapullossa. + +Tavarain talletusesineitä oli lapintalossa poronkoipisäkki, +hylkeennahkainen säkki ja vasikaxmahkainen säkki sekä neljä kiisaa. +Niissä oli minkä mitäkin, vaatetavaraa ja muuta; vanhassa kiisassa +oli kymmenen markan arvosta roskatavaraa. Kiisoissa, kodannurkassa +tai kesäisellä kentällä kannonnoksassa tai puukasalia saivat omin +neuvoinsa ajelehtia muutamat työkalut. Niitä oli Niilan varastossa pari +kirvestä, vasara, hohtimet, pari näveriä, pieni höylä sekä 10 pennin +arvoinen nahkatuppi ja 20 pennin hintainen vanha läkkipelti-lyhty ynnä +lamppu ja pari puntaria. Susia oli Niila ahdistellut kaksilla raudoilla +ja parilla pyssyllä — vanha pyssy arvioitu vain 50 penniin — kantaen +povessaan 50 pennin hintaista ruutisarvea. + +Pieski-ukon vaatevarasto oli runsaanlainen. Valkoisia sarka- takkeja +tuli Niila-vainajan kirjoihin neljä, ynnä yksi verkatakki ja yksi +"halkaistu" takki, lisäksi kuusi kyynärää valkoista sarkaa. Muuta +pukupuolta oli valkkopeski, uusi peski ja kermakkapeski, ynnä +kahden markan arvoiset housut, markan hintainen vanha sieppura ja +kahteen markkaan arvioitu sarkaluhka. Päähineitä oli kesä- ja +talvilakki sekä saukonnahkainen lakinvierki, käsineitä valkkokintaat, +jalkavarusteitä valkoiset kallokkaat, kahdet vuotakengät, kuntura +valkkokoipia ja puolikas sonnin- nahkaa, vielä vyötärölle nahkavyö sekä +kaulaan rintaliina. Makuutilaa varten Niila oli tarvinnut härän- ja +kermakantaljan, kolme villaraanua, joista yksi oli aivan uusi, toiset +vanhoja, lisäksi talvella tarvittiin uudet ja vanhat rouot sekä kesällä +sääskien varalta rankisvaate. + +Lähes tuhantisen poroelon hoitoon ja käyttelyyn oli Pieskin +kotakunnalla tarpeelliset varusteet. Pari messinkistä porotiukua +voitiin ripustaa elukkain kaulaan, suopungilla heitettiin poro kiinni +ja sivakoilla sai hiihtomies lennättää tokan kintereillä. Poron +takkasatuloita oli kuusi paria, kesättejä tusina sekä länkejä +seitsemät. Vuottoraippoja oli yhdeksän, kaaristusnuoria, joilla tavarat +köytettiin ahkioihin, oli neljä sekä hylkeennahkaisia ja lehmän +vuotaisia hihnoja kymmenkunta. Ahkioita tarvittiin toistakymmentä, +niistä pari ajoahkiota, yksi kansiahkio, ynnä yhdeksän raitoahkiota. + +Jumalansanaakin harrastettiin tunturimiehen asunnossa. Ainakin +kiisoissa talletettiin vanhaa ja uutta virsikirjaa, suomen- ja +lapinkielistä Uutta Testamenttia, ja Maarit-emännän mielikirjana +oli pieni lapinkielinen katkismus sekä Pontoppidanin lapin- ja +norjankielinen hartauskirja. + +Saamisiakin tunturimiehellä oli hiukan. Eerik Katekeettakin oli +unohtanut suorittaa kirveen hinnan, 5 markkaa, Klemet Laiti oli velkaa +12 markkaa 80 penniä, Jousep Guttorm 11 markkaa 40 penniä, ja Andaras +Rasmussenin oli maksamatta kahden vuoden poronhoito eli 67 markkaa +40 penniä. Koko kotakunnan omaisuus arvioitiin 12,483 markaksi 47 +penniksi. Tästä summasta oli kyllä vähennettävä pois jonkin verran +menojakin, kuten Vuolabba-äijän saatava sekä kunnan ja kruunun verot. +— Olihan entisaikaan kyllä tunturilaisia, joilla saattoi olla +paremmatkin maalliset varustelut kuin Niila Pieskillä, ja oli taas +monia huonompiakin. + +Mutta kaikkein vähimmillä jokapäiväisen leivän apuneuvoilla +keinottelivat itsensä maailman lävitse köyhät kalastajalappalaiset. +Inarilainen Jouni Aikiokaan ei ollut suinkaan maailmanrikas, vaikka +olikin monia muita kalanpyytäjiä verrempi omistaessaan parin lampaan +lisäksi kymmenkunta poroakin — neljä vaadinta, kaksi härkää, kaksi +vasaa, urakan ja vuonnilon. Kun Jounin emäntä, Andaras-Mari, 1853 kuoli +jättäen miehensä Jouni-pojan kanssa pikku pirttinsä perillisiksi, +syntyi kalamiehen toimeentulosta vain jotenkin lyhykäinen perukirja, +ainoastaan muuan köyhä sivu luetellen pienen rantaeläjän jokapäiväisiä +halpoja kapistuksia ja parseeleja. Niinpä rautatavaraa saatiin +kokoon kolme pataa, — kahden, neljän ja kuuden kannun padat +— kirves, viikate ja jäätuura, ketunraudat ja luotipyssy sekä +muuta metallia messinkinen porokello ja korttelin vetoinen tinapullo. +Vaatteita merkittiin Mari-vainajan papereihin kaksi sarkatakkia, +vanha peski, liivi, kaksi lakkia, lapinkengät, lammasnahkaiset turkit +ja rouot sekä vanha rankinen. Oli Mari-emännän peruissa vielä puolen +ruplan arvoinen rukkikin. + +Kalanpyyntiä varten Aikiolla oli kuuteen ruplaan arvioitu nuotta sekä +viisi hyvää verkkoa, kahden ja puolen ruplan arvoisia, ynnä sama +määrä huonompia ruplan hintaisia verkkoja. Nuottaa oli Jouni Marinsa +kanssa soutanut ja Mari hoidellut verkkoja kahdella veneellä, joista +toinen oli arvioitu puolentoista, toinen puolen ruplan hintaiseksi. +Porollakin oli ajettu ja ajoneuvoja oli merkitty perukirjaan viisi +puolen ruplan vuottoraippaa, kolme hyvää 90 kopeekan, ja viisi huonoa +50 kopeekan ajohihnaa sekä viisi puolen ruplan ahkiota. + +Ei ollut Aikio-ukon tallessa rahoja papereihin panemisen arvosta, +eikä ollut hänellä saamisiakaan. Mutta velkoja pikku pirtin +isännällä oli. Tunturimies Andaras Aikio oli saamassa kaksi ruplaa, +ja kaupustelija Oula Paadar velkoi ruplaa 38 kopeekkaa, vieläpä pesän +arviomiehetkin verottivat ruplan 64 kopeekkaa ja "köyhien" tiliin piti +merkitä viisi kopeekkaa. Eikä Aikion Andaras-Marin jälkeen jäänyt +omaisuus, joka kaikkiaan arvattiin 40 ruplaan 10 kopeekkaan, ollut +lopulta kuin 34 ruplan 53 kopeekan arvoinen. + + + + +Kaarasjoki + + +Kaukana Lapin sydämessä on _Kaarasjoen_ kirkkopaikka, Norjan-Lapin +sisämaiden suurin tunturiasutus. Monikymmentaloinen suurkylä +on valinnut laakean asuinkenttänsä isohkon Kaarasjoen laajalla +rantasiljolla, saaden siihen tarpeelliset ja erinomaiset +kristikansan laitoksetkin, kirkot, pappilat ja komeat koulut, +vallesmannit, metsäherrat, tohtorit ja sairastalot sekä suuret +kauppapirtit ja matkailijamajat, vieläpä hyvän postinkäynninkin +ynnä puhetta kuljettavat ilmalangat, jopa jonkin kansaa kuljettavan +"moottorbootinkin". + +Tuntuu melkein, että tämä on jotakin muuta kuin syvintä saamienmaata. + +Mutta samaa tunturien Taka-Lappia kuin Tenon itäpuolienkin lappikunta, +on Kaarasjoki. Saamekieltä haastava lapinsuku on täällä kylän kaiken +pohjana sekä ympärillä aito lappalainen maailma. Kaarasjokelaisella on +alituisesti tunturi silmäinsä edessä, ja tunturit sekä monet korkeat +tunturivaarat häntä alinomaa katselevat, kaukaisimmat valkopäisinä +toisten takaa kurkistellen. Itse kyläsiljo on toistasataa metriä +korkealla, mutta ympärysvaarat ja tunturit, Olgevarre, Tofteroavve, +Jäilvarre, Tiljavarre, Haldde, Iesvarre ja muut nostavat lakensa +neljä-, viisi- ja kuusikinsataa metriä korkealle, jopa kaukaiset +gaissat, Vuorjegaissa, Suonirgaissa, Rastegaissa, kohoavat toiselle +tuhannelle. + +Maanselän tuntureilta tuleva Kaarasjoki jutaa kylän ohitse kääntäen +sen suureen kierrokseensa, ja sitten se jatkaa alasmenoansa heitellen +yhtämittaista vikerkoukkua, kalvaen joka mutkassa hiekkatievojaan +ja raastaen alas köyhiä rantakoivuja sekä alituisesti rakennellen +ja muutellen uusia fierrameja yli väylän, kunnes pari penikulmaa +koukuteltuaan yhtyy pää-Tenoon vanhan Uulas-Uulan luona. Laihaa petäjää +kasvaa hiekkatievoilla ja alamailla, jaksaen joku tössäke kohota +tummana tunturiäijänä alarinteellekin, mikä on varattu vihannalle +koivuoudalle. Mutta kauemmas ja korkeammalle erämaahan noustaessa +joudutaan avaraan tunturien maailmaan, joka on aina autio ja tyhjä. + +Parisataa vuotta takaperin ei Kaarasjoesta vielä paljoa tiedetty, hädin +tuskin se oli valtaherrojen papereissa, _Koutokeino, Avjovaara ja +Utsjoki_ olivat kyllä jo vanhastaan tunnetuita veronkanto-, käräjä- +ja markkinapaikkoja, joihin voudit tulivat kiskomaan lappalaisilta +veroa, tuomarit ratkaisemaan tunturimiesten riitoja ja Tornion porvarit +tekemään kauppoja tunturimaan kanssa. Mutta Kaarasjoella ei toimitettu +mitään tällaisia suuren maailman menoja. Avjovaarassa kyllä, joka +oli vain neljän, viiden penikulman päässä Kaarasjoelta ylöskäsin, +Iesjoen rannalla, aivan villitunturissa, Shusjäyrin lähimailla, +kaarasjokelaisetkin saivat maksaa lapinveronsa, tehdä kauppoja +torniolaisten kanssa sekä käräjöidä keskinäisistä pororötöksistään ja +muista jutkuistaan. Vanhat muistelukset vieläkin kertovat Avjovaaran +"tinkasijasta", jossa yhä näkyy entisen "tinkatuvan" kenttäkin, +samoin kuin vanha markkinasiljo _Marhkansai-kuoihkan_ rannalla. Kaksi +hirsipirttiä sanotaan tinkasijalla ennen olleen, ja muitakin vanhoja +asumusten jälkiä on pitkin kenttää. Onpa maata kaivettaessa löydetty +luitakin, ihmisenluita, poron- ja savikarjankin luita. Kolmattakymmentä +lapinmiestä oli Avjovaarassa suorittanut kuninkaanveroa, ja sitten oli +vielä kiskottu tihunteja "houville", papille ja lukkarillekin. Mutta +käräjiä pidettäessä houvi oli sentään aina kysynyt lautamiehiltä, +jaksaako se ja se maksaa, ja jos lautakunta oli todistanut: "Ei jaksa, +se on keuha", niin ei tarvinnut maksaa. + +Pahaa ja synnillistä menoa tunturikansa oli viettänyt Avjovaaran +markkinakentällä. Vieläkin muistellaan, että Kaarasjoki ja kaiken +maailman tunturiväki kokoontui sinne kauppaa tekemään ja riitelemään +ja juomaan sekä sitten pitkin kenttää suurissa rykelmissä joikaamaan +ja rumasti taajomaan niinkuin porot rykimäaikana tunturissa. Siksipä +Tshorgashnjargan tietäjäkin nimitti markkinasiljon väkeä Avjovaaran +"gibmi-polluiksi". + +Jumalansanalla oli kyllä tunturiväkeä johdettu jo pitkät ajat — +samalla kun Tornion kauppasaksat puolestaan ravitsivat sitä viinalla. +Pimeänperän karvaturkkista kansaa oli huuhdottu pyhillä kastevesillä, +ja Avjovaarassakin jumalanmies kävi julistamassa sanaa pari kertaa +vuodessa, juuri silloin kun siellä pidettiin markkinoita ja kansa +synnillisimmin taajoi. Tunturilaaksoihin oli rakennettu temppeleitä, +joista valkeuden piti paistaa pimeään ja pakanalliseen Lapinkorpeen. +Koutokeinon lappalainen sai oman kirkkonsa 1701 — papin se oli +saanut jo 1674 —, ja Kaarasjoen kansakin katsottiin kirkonarvoiseksi +sekä määrättiin Tenon ja Avjovaaran lappalaiset vedättämään hirsiä +Herran temppeliksi. Mutta tunturiväki ei halunnut taivaanpirttiä +ainakaan Kaarasjoen kaukaiseen erämaahan, vaan mieluummin Utsjoelle, +johon kirkko kohosikin 1700. Maasiin, Alattijoen rannalle, neljän, +viiden penikulman päähän Avjovaarasta, taas tanskalaiset ja Norjan +miehet Thomas von Westenin toimesta ehättivät kirkon 1721, ja siinä +oli kyllä herranhuonetta sekä Avjovaaralle että Kaarasjoelle. Tämän +Maasin pikku temppelin perilliseksi sitten viimein Kaarasjoen kansa +pääsi, kun Koutokeino ja Kaarasjoki erotettiin Ruotsista ja liitettiin +Norjaan 1751. Alattion jokirannan pyhäpirtti sanotaan jaoitetun maahan +1778 sekä sen ikkunat ja kello ynnä muut pyhät tavarat, hopeakalkki, +messinkinen kynttiläjalkapari, tinainen kastemalja, messukasukat ja +alttarivaate, viedyn Kaarasjoen vasta valmiiksi saatuun kirkkoon. +Viisi suomalaisukkoa oli ollut tätä tunturitemppeliä pystyttämässä, ja +koulumestari Petter oli veistellyt siihen saarnatuolin. Tämä temppeli +on kuitenkin jo hävinnyt, ja kylän kentällä kohoaa uusi, kukkoviirinen, +1807 rakennettu kaunis ristikirkko, joka saattaa kerralla ottaa +vastaan puolitoistasataa sielua. Inarista Varengin kautta tulleen +lukkarinpojan, _Iisak Aikion_, Jounas-Iskon, sanotaan olleen kirkon +rakennusmestarina. + +Kaarasjoen vanhin kansa, sama, joka riiteli Avjovaaran tinkatuvassa ja +mellasti markkinasiljolla, oli ollut pakanallista väkeä, vaikkapa itse +paholaisen pahnasta polveutunutta. Sen kyllä koko nykyinen kirkkosiljo +tietää. Piruja vain on siitä kansasta jäänyt pitkin tuntureita, +kaikkein enimmin Avjovaaran tinkasijalle. Siellä vieläkin pimeällä +kuuluu kiroileminen ja joikaaminen, eikä läheisessä tunturituvassa +anneta matkamiehellekään lepoa. Ainakin muuan lapinäijä oli koko yön +saanut pitää tulta sekä polttaa kaikki lattiapalkit, penkit ja rahit, +sillä heti, kun valkea oli ruvennut sammumaan, oli pimeästä ilmestynyt +tavoittelevia käsiä ja peukaloita sekä keiturinkoipia. Samanlaista +jumalatonta menoa vietetään monessa muussakin tunturiseudussa ja +autiopirtissä. Raunastuvallakin Johan Klemetsen Paltto oli kerran +kuullut trollin parkaisevan tunturissa niin kamalasti, että vaarat +olivat vastanneet, ja tukka seisonut Palton päässä. Toinen äijä +oli taas tuvassa nähnyt elävän birrun, hyvillä sarvilla varustetun +vihollisen, joka oven kamanasta oli vain mennä kiristänyt ulos. + +Nykyinen Kaarasjoki tuskin enää pystyisi kuolemansa jälkeen +saamaan aikaan tällaista menoa. Ovatkin eri väkeä: kristittyä +porolappalaissukua ja yhtä kristillistä karjanhoitajakansaa. +Tunturilainen lienee jo satoja vuosia ollut tunturiensa ja porotokkansa +isäntänä, mutta karjalappi on saapunut myöhemmin. Kaikkein vanhimpiin +karjamiesten ja pirtti-isäntien kanta pohjustuu Suomeen. Vanhat +muistelukset kertovat, että suurena sota- ja ruttoaikana tuli +Peltovuomasta Ruijan tuntureihin kolme perhekuntaa, asettuen muuan +Koutokeinoon, toinen Kaarasjoelle, kolmas Porsangerinvuonoile. Olikin +tarpeellista, että väkeä tuli, sillä rutto oli tappanut kansan niin +tarkoin, ettei ollut jäänyt kuin yksi vanha ämmä ilmaa haukkomaan. Jo +1720-luvulla mainitaan Kaarasjoella asuneen neljä, viisi suomalaista +uudiseläjää, jotka olivat tulleet Muoniosta ja Alkkulasta. Ja 1776 +norjalainen pappi Hjort kertoo, että "Kaarasjoki on kveenikylä +muutamine perheineen, aikaisemmin 10, mutta lastenrokon ja köyhyyden +takia (kun lohensaanti on vähentynyt) ei niitä enää ole niin monta". +Tuli sitten jälkeenpäin muitakin Suomen ja Tornionlaakson miehiä, +tuli myöhemmin myös järvilappalaisia Inarista ja jokimiehiä Tenolta. +Inarista paineli m.m. Paltto, joutuen vallesmannin rengiksi sekä +Aikio, ruveten kirkon rakennusmestariksi, ja heistä sai Kaarasjoki +monet _Palttonsa_ ja _Aikionsa_. Tenon ja Utsjoen joukkoa ovat +_Guttormit, Jomppaiset, Painit_, ja Suomen puolelle vetänevät _Juksin_ +ja _Pihtinkin_ haarat, samoin kuin monien Klemetsenien, Andersenien, +Johansenien ja Persenien perimmäiset juuret. Jaakko Fellmanin aikana +asui Kaarasjoen markkinasiljolla 15 talokuntaa, kaikki kainulaista +perua, ja vielä nelisenkymmentä vuotta takaperin ei kylässä ollut +kuin "kolme darolaista: pahpa, länsmanni ja Fandröm". Mutta nyt on +taloja kymmenittäin, darolaisiakin, sekä suomalaista ja lappalaista +jälkipahnaa. + +Muiden lappalaisten mielestä kaikki kaarasjokelaiset ovat ylpeätä +väkeä, ja Tshorgashnjargan tietomieskin joikasi heitä Kaarasjoen +"goarggo-tsoarveiksi", korkeasarviksi. Ylpeiksi ja korkeamielisiksi +tenomieskin suurkylän naapureitaan mainoo ja niin korkeahenkisiksi, +että tahtovat loistaa komeudessa ja kauneudessa yli kaikkein sekä +käyskennellä niin pienissä kengissäkin, että varpaiden sijat näkyvät +lumessa. Ja kumminkin komeat kaarasjokelaiset ovat tenolaisten mielestä +rumia ja "isunokkaisia" sekä laihoja kuin kuivat kalat, eivätkä +suinkaan niin kauniita kuin muut ihmiset. + +Hiukan eri kieltäkin kuin muu Lappi Kaarasjoki puhuu, antaen sanansa +"hoon päältä", niin että sen sivullisetkin huomaavat, lisäksi vielä +nimitellen asioita aivan eri sanoilla kuin muut. Koutokeinolainenkin +kun sanoo: "Njorri munji kaavi", kaarasjokelainen käskee: "Leihki munji +kaavi" [kaada minulle kahvia]. Ylpeä Kaarasjoen kansa uskoo kuitenkin +puhuvansa aina oikein ja nauraa koutokeinolaisen "homman" kielelle. +Mutta Koutokeinosta tullut Andaras-Piera ei kyllä pitänyt Kaarasjoen +puhetta omaansa parempana, eikä sitä käyttänyt, vaan oli pojalleenkin +äkäinen kuullessaan hänen sanovan kaarasjoeksi "loimolu-lavtshi", +sen sijaan, että olisi maininnut Koutokeinon kielellä "loim-lavtshi". +Antoipa ukko vielä perilliselleen risuakin, määräten: + +— Pitää puhua äidinkieltä, vaikka onkin Koutokeinosta muutettu +Kaarasjoelle! + +Samanlaisissa hirsitaloissa kuin Tenon kansakin tämä Kaarasjoen +kirkkosiljon korkeamielinen väki asuu. Vain isoisempia parhaat talot +ovat, mutta rautainen uuni täälläkin antaa pirtille talvilämpöisen, +ja turvekatto vihannoi kesällä niinkuin tenolaisenkin pirtissä, +kasvattaen keskikesän kauneudeksi päivänkukkia ja muita koreita +ruohoja. Taloja on pitkin jokinientä sekä latoja, navetoita, aittoja. +Kylätie vaeltaa vakaisena majatalon rannasta pappilan, vallesmannin, +kirkon ja koulun, kauppiasten ja muiden pääpaikkain kautta, polut +pujottelevat ja juoksentelevat kuin lappalaiset ympäri kenttää +talosta toiseen, kierrellen pienistä veräjistä tahi kiipeillen yli +aitojen, jotka epälukuisina ovat kyläniemellä toimittaneet oikean +suurjaon, pirstoen kentän lukemattomiin pikku palstoihin. Vanhaa lappia +haastavat kylän monet pienet patsasjalka-aitat, lava-aitat ja ahkiot +aittojen luona sekä vanhat turvehökkelit ynnä talojen turpeiset katot +samoin kuin katonalainen kansakin. Mutta valtaherrojen ja porvarien +näökkäät, valkeiksi sivutut, peltikattoiset talot ja komea koulukartano +puhuvat ylpeää darokieltä, niin myös pieni valkea kirkkokin ylhäisine +kukkoineen katsoo valoisaan etelään, vaikkakin temppeli aivan +vaatimatonna tasamaan olijana painautuu talojen taakse. + +Mutta vanha kyläsiljo riitelee Lappinsa puolesta. Nurmea ja karjanrehua +se kyllä lupaa nostaa, mutta Lannanmaan leipäheinälle ja hedelmille se +ei ole suopea. Jo Fellmanin aikaiset kainulaiset koettivat suostutella +siljoaan kasvattamaan edes ikivanhaa ohraa, ja kasvattihan se jotakin, +mutta Lappi itse korjasi saaliin. Tämänaikaiset ukot ovat erästä +entistä pahpaansa seuraten heittäneet heinäpeltoonsa kauraa, Johan +Palttokin "kilvanut kaksikimmenta mihtuu", ja lehmänheinän mitalle +kenttä on kylvön kasvattanut. Mutta perunaan on Kaarasjoenkin siljo +saatu suostumaan; Lukkar-Jousep, suurin peruna-ukko, kaivaa pellostaan +joskus seitsemän, kahdeksan tynnyriä. Ja valtaherrat poimivat +tarhoistaan sipulia, porkkanaa ja punajuuriakin. + +Mutta karjanhoitaminen on elättävämpää työtä kuin perunapellon +penkominen. Joka talossa, niin hyvin järvi- ja jokilapin syntyisessä +kuin kveeninsukuisessa, on lehmiä kolmin, neljin, viisinkin, +enimmäkseen valkoisia sarvipäitä, vielä lampaitakin kymmenkunta, +toistakymmentäkin. Ja kaarasjokelainen muuttaa niinkuin tenokansakin +karjoineen kesämajoille. Pari penikulmaa koukkupolvista jokea ylöskäsin +on Assebakten kesäpaikka, ja siitä vielä penikulma koskia sauvoen +tullaan Buollanjargan kesäkentälle. Parikymmentä karjakuntaa asuu +Assebakten pitkällä kapealla rantakentällä, ja Buollanjargassa on +toistakymmentä kesävierasta. Pikku-pikkuruisia turvekattoisia +hirsipirttejä tai turvegammeja, turvenavetoita ja sautsapuoreja, +monilukuisia aitauksia ja heinäsauran luovia on koko kesäkenttä täynnä. +Joku karjapirtti on kiivennyt rantavaaran vierteellekin. Ja heti kentän +reunasta kohoavat korkeat hiekkaiset tievat, joiden takana asuu villi +erämaa ääretönnä kuin iankaikkisuus. Koko talon kansa, pirttiväestä +navetta- ja tallikuntaan sekä sautsapuoren asukkaisiin asti, elää +kesäkentällä. Päivätöikseen karja käy tuntureissa, mutta iltapuolisin +koko kesäranta on karjanlaitumena, 30-40 maidonkantajaa saattaa siinä +kuljeskella, pari, kolme hevostakin joukossa. [V. 1900 Kaarasjoella oli +186 lehmää, 246 lammasta, 59 hevosta.] Lampaat vain mielensä mukaan +milloin näpertävät kenttää, milloin pitkässä jonossa perä perää +kepsuttavat omatekoisia, syviksi uriksi tallattuja polkujaan +turvetaloonsa lepäämään. Miehet kesätöikseen onkivat lohta tai pyytävät +verkolla siikaa ja harria — "hauki ja ahven ei ole hiva kala, emme +tikkaa niistä" — tai makaavat pirtissä, naiset tekevät käsitöitä, +lapset taajovat rantakentällä, ja Johan Klemetsen Paltto ajella +sätkyttää vasta ostamallaan "moottorbootilla" jokea ylös ja alas +tärkeänä kuin "kapseeni". Huonommat ja toimettomammat saavat soutaa ja +sauvoa veneellä, elleivät tahdo laukata pitkin rantapolkua, joka kyllä +on "akkurat som kongsvei". + +Karjalla ja kalalla sekä pienellä perunapellolla Kaarasjoen +talokansa elää. Monella hyvällä isännällä on vielä hevonenkin — +Klemmas-Klemmalla, Klemmas-Iisakilla ja Lindillä on parikin hevosta +—, jolla ajelee kauppiaille ja herroille rahtia. Toisilla taas on +muutamia poroja lappalaisten hoidoissa, toiset elävät miten kuten +päivästä toiseen. Onpa muutamilla äijillä vesisahakin rahaa sahaamassa. +Parikymmentä parhaanpuoleista isäntämiestä rakensi aikoinaan vesisahan +Giemasjoen korkean suukönkään alle, aikoen ruveta sillä karskuttamaan +kokoon komeita kruunuja. Alussa kyllä ei koko hoidosta tahtonut tulla +mitään, kun Vesisaaresta saatu sahamestari oli "sellainen trolli, että +lasketti vettä aukirennilla niinkuin saavista, ettei juula pierinut +ihtaan". Mutta kun Johan Klemetsen Paltto kirjoitti insinöörille, että +sahamestari on trolli, että mitä nyt pitää tehdä, niin saatiin neuvot +ja laitettiin umpiränni ja laskettiin vettä vain luukunraosta, jolloin +juulat ja sirkkelit alkoivat pyöriä kuin villit ja sahata ylijoelta +uitettuja petäjiä laudoiksi. Mutta eivät sentään sahanneet tarpeeksi +paljon kruunuja. Päinvastoin mylly karskutti miesten omia kukkaroita, +niin että yhä vain piti laitokseen työntää kruunuja sen sijaan, että +niitä olisi sieltä saatu. Johan Palttokin aivan tuskastui, kun oli +pannut osaltaan 60 kruunua, luopui pois ja sanoi, ettei hän enää +viitsi köyhäin kanssa rähjätä. Se oli viisas teko, sillä Giemasjoen +vesisaha laskettiin pian konkurssiin, jolloin Juun Klemetsen yngre +seitsemän miehen etunenässä huusi sen 400 kruunusta, ja juulat ja +sirkkelit alkoivat uudelleen pyöriä. Paltto-Johan on saanut rahaa +kyllä muutenkin, sillä hän ei olekaan "tien teolla rikastunut, mutta +hommaamalla". Äijä on toisinaan ostellut poroja, poronlihoja ja taljoja +vieden voitoikseen niitä rantaporvareille. Paltto onkin napaäijiä +vertaistensa joukossa, jopa niin yletön, että hänellä mielestään "on +paremmat päivät kuin Norjan kuninkaalla". Sillä ukon "ei tarvitse mennä +talvellakaan ulos... panee rengin vain polttopuitakin noutamaan". +Vaikka hyvät päivät Paltto-ukolla oli kyllä silloinkin, kun hän +pistooli vyössä kahdellatoista porolla 26 vuotta ajoi postia tunturien +ylitse lähes parikymmentä penikulmaa Alattiosta Kaarasjoelle, ja piti +olla taipaleella yhtä hyvin pyryssä kuin pakkasessakin. Eikä ole +Paltolla ollut pahat päivät istuessaan seitsemän muun miehen kanssa 25 +vuotta "häradstyyrissä". Ja hätäkös oli miesten siellä istua +jaarittelemassa, kun "ordföörarina" oli lukkari Mats Isaksen Aikio. +Tämä, Matti lisakinpoika, Inarista tulleen kirkkomestarin, +Jounas-Iskon, poika, oli oikein Ruijan ensimmäisiä miehiä, "oppinut ja +viisas äijä, joka tiesi ainakin yhtä paljon kuin net, jotka ovat olleet +simenaareissa, ja osasi laulaa kirkossakin, vaikkei ollut simenaarissa +ollutkaan, eksaamissa vain". Osasi Lukkar-Matti kyllä "saarnata +terveyttä Ruotsin kuninkaallekin". Kesällä 1873 kun Oskar II matkusti +Ruijassa, Kaarasjoen etumies Tenolla Suoppanjargassa piti hänelle +komean lapinkielisen tervehdyspuheen, jonka professori J.A. Friis +tulkitsi. + +Mutta pää-äijiä ja tunturiennapoja ovat Kaarasjoellakin ylilappalaiset, +jotka porojensa kanssa alituisesti vaeltavat maailmanrannalla. +Nämä suuräijät sukuineen ovat Kaarasjoen tunturikunnan oikeita +rintaperillisiä, jotka jo niinä aikoina kuin lannanmiehet +Tornionlaaksosta tänne tunkeutuivat, olivat vallanneet ja tehneet +alamaisekseen koko erämaan. Täällä vieläkin tunturimiesten +joukossa vaeltaa sellaisia vanhoja sukuvaareja kuin Vuolabba, +Sombi, Poini, Tuuri, Raudna, Siiri, Saara, Bigga, Jomppainen, +Uttsha, Kemi, Guttorm, joista useat ovat satojen vuosien ikäistä +tunturien valtiassukua. Omilla kotanimillään ukkoja kyllä vain +kunnioitetaan, kuten Ingas-Matti, Oulas-Niila, Pieras-Aslakas-Matti, +ja Pieras-Aslakas-Piera, Pikku-Heikki ja Pikku-Niila, Puorju-Jouni ja +Puorju-Piera... + +Ikivanhaan tapaansa Kaarasjoen tunturilaiset vaeltavat poroineen +joka kevät Jäämerelle sekä taas talveksi palaavat tuntureihin ja +metsäseutuihin. Joulun edellä jo saavutaan Kaarasjoen tienoille, ja +joulua ollaan Kaarasjoen kirkolla. Silloin on koko 700-800-lukuinen +tunturiseurakunta koolla [v. 1900 oli Kaarasjoella 679 asukasta, niistä +tunturilappalaisia 191, poroja oli samaan aikaan 15,615], tunturi- ja +karjalappi viettämässä sydäntalven kaamosaikaa, käyden vuoroin kirkossa +pappia kuulemassa, vuoroin seurapirtissä riemuitsemassa, vuoroin taas +juoden ja tapellen kyläsiljolla. Sitten kyllä taas jaksetaan mennä +metsäkotaankin elämään. + +Varsinkin entisaikaan Kaarasjoki oli kova juomaan ja tappelemaan, +eikä ensinkään omistanut Jumalan armoa eikä tunnustanut uskoa. Vain +vanha Aslakas-Andaras yksin oli uskomassa jo Koutokeinon mellakoista +asti, mutta kaikki muu kansa eli synnissä. Pirtin permannolle vain +asetettiin viina-ankka, josta miehissä ja naisissa kilvan särvettiin ja +sitten ajeltiin hevosilla ja poroilla ympäri kylää kiljuen ja paiskien +tyhjiä viinapulloja vallesmannin talon seinään, niin että se oli aivan +karrella, eikä vallesmanni uskaltanut pistää nenäänsä ovesta ulos. +Mutta kun Aapa-Hans ja Olli Koskamo tulivat saarnaamaan sinne Jumalan +lakia ja iankakkista kadotusta ja helvetin tulta, niin kansaa luokonaan +kaatui ympäri pirttiä ja ulkopuolellekin pitkin seiniä, muutamat +mennen aivan hengettömiksi. Viina-ankkoja lyötiin palasiksi, pulloja +pirstottiin ja viina laskettiin hankeen, itkettiin ja huudettiin, +ja kymmeniä ihmisiä tuli luonnostansa hulluiksi. Oula Porsangerkin +silmät vain päässä seisoen laukkasi ympäri kylää huudellen: "Sotomma +tyhjäksi... Sotomma tyhjäksi!" Mutta kun Olli Koskamo sitten rupesi +todistamaan kansalle syntien anteeksi saamisesta ja veriyljästä +Kristuksesta, niin tunnoiltaan lyödyt vähitellen selvisivät, ja ainakin +viisikymmentä Kaarasjoen parhaimpia ja isoimpia miehiä heräsi, lisäksi +paljon vaimoja sekä nuorta kansaa. Ja siitä alkaen on Kaarasjoen +kirkkosiljolla aina joulun aikana, ensin Sammelin ja Lukkar-Jousepin +pirtissä, sitten seuratuvassa, saarnattu Kristuksesta, Aapa-Hans ja +Olli Koskamo kaikkein ahkerimmin. Vanha Olli on joskus innostunut +saarnaamaan Siionin tyttäristä, jotka "ovat ylpiät ja käyvät kenosa +kauloin, kiilussilminä, kävelevät ja korjasti astelevat niinkuin jalat +sidotut olisit", saarnaamaan viisikin tuntia yhteen menoon täydelle +pirtille, jossa on istunut kuulemassa Kaarasjoen pappikin ja kaksi +tinkaherraa, jopa Kristianian professorikin. — Sitten Aapa-Hansin ja +Koskamon jälkeen on kaarasjokelaisille käynyt uskoa saarnaamassa Niila +Jomppainen ja Kitti-Uulakin. Ja synninpalkaita kulkenut tunturimaa +on tehnyt parannuksen. Poronvarkaudetkin ovat vähentyneet. Suuri +metsäpeikkokin, Sarrin-Sammu, tuli aikoinaan niin uskoon, että kulki +harmaissa eteläntakeissa taloja myöten puhuen Jumalasta, meni nöyränä +kirkkoonkin ja notkisti polvensa kuin paavi. + +Isoja tunturiukkoja ovat Kaarasjoenkin entiset ylilappalaiset olleet, +tuhansienkin isäntiä. Niinkuin Piera Raudnakin, joka oli ainakin +4,000-5,000:n mies. Piera olikin gufittarien sukua; muuan vanha +poroäijä oli hänet kerran löytänyt tunturista, ottanut ruokkopojakseen +ja ruvennut nimittämään Banneksi, poikaseksi. Ja Banne-Pierana +tunturien löytöläinen pysyi koko ikänsä sekä tuli rikkaaksi mieheksi, +kun kerran tavoitti tunturista suuren gufittarien poroelon. Saipa +Piera rikkaan emännänkin, Oula Vuolabban Kristin, Kadja-Nillan tädin, +jota sanottiin Golle-ahkuksi, Kulta-akaksi, sillä hän oli löytänyt +maantavaran ja hänellä oli kiisoissaan paljon kultaa ja hopeaa. Mutta +Banne- Pieran kuoleman jälkeen suuri porolauma taas katosi tuntureihin, +ja Golle-ahku kätki taas kiisansa maahan Tshalbmerai-geavtsheen, +Pyssyjoen rantaan Porsangerinvuonolla. Ei niitä ole hänen tyttärensä +Banne-Biggakaan löytänyt, eikä Biggan poika Rasmus Larsen ole edes +etsinytkään. + +Mutta ikuisesti erämaita kiertänyt Kaarasjoen porolappalainen ei +ole enää isiensä vertainen. Entiset äijät eivät säikkyneet tunturia +eivätkä kovintakaan lapinsäätä, tunturissa vain olivat joukkoineen +yöt päivät, pojatkin avorinnoin viilettelivät pakkasviimassa. Jos +viima näytti pojanpahasia leikkaavan, isä vain neuvoi: "Menkää kivien +taakse piiloon... se on teidän rouko". Mutta nyt jo tunturilaisetkin +tekevät pitkiä mutkia taloja myöten saadakseen suojaisen yösijan. Ja +moni pehmennyt poroisäntä on jo rakentanut Kaarasjoen kirkonkylille +hirsipirtin, jossa eukkoineen ja lapsineen kellettelee rautauunin +lämpöisissä talven pahimmat pakkasajat, pannen vain renkinsä ja +poikansa hoitamaan penikulmien päässä palkivaa porotokkaa. Joskus +vain ukko asioikseen käy katsomassa porosiidaansa, joka kyllä ei +tule niin hyvin hoidetuksi kuin silloin, jos äijä itse siellä aina +isännöisi. Mutta on kyllä sellaisiakin tunturien vaareja, joita voidaan +joikaillakin, niinkuin Rasti-Jussaakin: + + "Rasu-Jussan elo on on on, + kaksituhatta on on, + Rasti-Jussan elo on on on, + elo on kaksituhatta. + Maahkaraijanuoraa uimaan + huuhtoi ja hosui poroja, + Rasti-Jussa hosui, + porot laukkasivat + ja uivat nuoran poikki, + Maahkaraijanuoran". + +[Maahkaraijanuora = Magerön salmi.] + +Mutta moni rikas porojen isäntä on aivan yhdettömiin menettänyt isonkin +elonsa, eikä ukkopahaselle ole lopulta jäänyt muuta kuin paljas +paltsaraja päälle ja likainen akka. Meren rannalle, Läijisvuonoon, +turvegammin asukkaaksi ja kalanonkijaksi, on tavallisesti ollut +tällaisen tuntureiltaan hävinneen miehen matka. Läijisvuonon +pohjukassa eleleekin useita entisiä porojen isäntiä kurjan turvekodan +isäntänä raviten itseänsä rasvaisen poronkuun ja ytimen sijasta itse +pyytämällään merikalalla. Talvellakin äijät kelkkoineen, kattiloineen +ja puukalikkoineen laahustavat jäätyneelle vuonolle, onkivat +kututurskaa avannosta, keittävät sitä heti nälkäänsä, työntävät +loput säkkiin ja vievät eukolle kotaansa. Mutta yhdeksättäkymmentään +nouseva Piera Saara, joka ennen satojen porojen kanssa kesäkausin +kierteli Porsangerin vuonon rantoja tunturista tunturiin, kiertelee nyt +akkoineen ja kerjuupusseineen Lemminvuonon rantoja talosta taloon. + +Koulukin tekee pilaustaan tunturilaisissa, sanoo lapinkansa. Kun +tunturien raittiissa tuulissa karaistut lapset tuodaan kuumiin, +ahtaisiin hirsihuoneisiin ja siellä makautetaan "alastomina" roukojen +alla, niin siitä he pilautuvat niin pehmeiksi, etteivät enää viihdy +kylmissä loudekodissa, joissa savu kirvelee silmiä, pakkanen istuu +suovvumuorralla, ja tuuli puhuu alta ja päältä sekä kaiken lisäksi +maataan ja nukutaan täysissä vaatteissa ja eletään siivottomuudessa +kuin ainakin lappalaiset. Koulun käynyt, ihmistapoja ja darokieltä +oppinut, puolitoista-kymmeninen lapintytär ja poroisännän alku ei +enää alistukaan vanhaan isien aikaiseen lappalaiselämään. Nousevista +tyttäristäkin on paljon mieluisempaa käyskennellä korkeakantaisissa +narukengissä kuin karvaisissa, heinillä täytetyissä lapinlänttänöissä. + +Entiset suuret poroisännät olivat tunturiennapoja, mutta vanha Fandrem +oli entiseen aikaan koko Kaarasjoen napa ja Ruijan napa. Fandrem oli +Komagfjordista tullut kauppamies, niin iso ja rikas, että täytti koko +suuren ahkion, ja hyvä porohärkä piti olla häntä vetämässä. Ukolla oli +kauppatalo joen rannalla, nykyisen majatalon paikalla. Yksinään Fandrem +hallitsi koko Kaarasjoen kaupantekoa myyden ja ostaen kaikenlaista +tavaraa, viinaakin mitaten niinkuin muutakin kalua, Viina olikin +parasta kauppatavaraa, varsinkin silloin, kun ylilappalaiset olivat +lähimaissa. Siihen aikaan näet "Lapissa oli vielä se saatanan valta", +ja ylilappalaiset olivat kaikkein ahkerimpia viinanjuojia. Kalliita +hopeariksejään ja taalereitaan sekä porojaan he kyllä raahtivat vaihtaa +Fandremin viinaan. Mutta kauppaäijä oli viisas ja järjellinen mies, +eikä viinan villitsemiä tunturilaisia varsin pettänyt, vaikka auttoikin +heidät hyvälle joikausluonnolle. Oli Fandrem vielä sellainen mies, +että tunsi koko Ruijan ja tiesi sen asiat ja menot niinkuin olisi +ollut koko Ruijan kuningas, eikä vain Kaarasjoen kauppasaksa. Kaikki +maaherratkin asioissaan usein "nojasivat häntä vastaan". Ja isot Norjan +herrat, kun ajoivat halki Ruijan Alattiosta Vesisaareen — silloin ei +ollut vielä "tampin" kulkua — poikkesivat Kaarasjoella aina Fandrenin- +äijän taloon, ja talon rikas isäntä antoi heille parhaan kestityksen +sekä toimitti hyvät ajoporot ja kyytimiehet. Mutta kun iso +Fandremin-äijä istui suureen ahkioonsa ja lähti ajamaan, niin joka +paikasta huudeltiin: "Tule meille, tule meille!" Pikkuiset +tunturimiehetkin kumartelivat lakki kourassa kotansa ovella piipittäen: +"Boade deihki!" Taanan rikas kauppamieskin otti hänet huoneeseensa +niinkuin kuninkaan, mennen suuräijää vastaan ihan laivarantaan asti. +Ihmeissään tenolaiset katsoivat, kun Taanan porvarikin Fandremia oikein +lakki kourassa kumarteli. Koko Ruija tunsi Kaarasjoen ison rikkaan, ja +hyvin kyllä saatettiin hänestä sanoa: "Käydä Ruijassa näkemättä +Fandremia oli samaa kuin käydä Roomassa näkemättä paavia". + +Iso Fandrem on jo aikoja sitten edesmennyt, poikakin jo makaa +Kaarasjoen pienessä vanhassa kalmistokoivikossa muiden edesmenneitten +erämaan asukasten joukossa. Kaarasjoelle on noussut uusia suuria +kaupanmiehiä kolmin, neljin, mutta Ruija tuskin lienee saanut uutta +omaa kuningasta, jota vastaan kaikki maaherrat saattaisivat nojata. + +Vanha Kaarasjoki jo makaa manalaisten maakunnassa. Kylän keskelle, +pieneen koivikkoon, on kuolleitten kansa koottu. Mutta kaikkein +vanhimmat raatajat maatuvat joen takana hiekkatievassa. Sinne entiset +äijät on viety levolle, kuka ahkiossa, kuka puunauloilla kootussa +lautakiisassa. Sieltä vain matalista maakuopista nousee muinaisten +tunturienkiertäjien lahoneita luita ennen aikojaan ylös. Ovatpa etelän +tietomiehet käyneet niitä vasiten kaivamassa. + +Kaarasjoki, entinen pieni erämaan lapinsiljo, on kasvanut Ruijan +suurimmaksi tunturikyläksi. Sinne on keräytynyt jo niin paljon kansaa, +että metsän elukatkin pelkäävät ja karkaavat pois lähimailta, +vesilinnutkin kaikkoavat muualle koko joelta, missä sätkyttäjä-vene +ahkerasti ajelee. Ihminen on erämaassakin sellainen peto, etteivät +metsän eläimet kestä hänen naapuruudessaan. Eivätkä liioin +oikeat hiljaiseloon kasvaneet lappalaisetkaan. Omaan rauhaansa +tottunut tenolainenkaan ei vaihtaisi jokivarren pientä majaansa +Kaarasjoen suurkylän isoisimpiinkaan pirtteihin. Tuskin, vaikka +saisi osuuden Giemasjoen vesisahaankin, eikä sittenkään, vaikka +tehtäisiin osalliseksi suureen moottorisahaan, jonka koko Kaarasjoki +yhteisvoimin on vasta saanut valmiiksi Lukkar-Jousepin ollessa +päämestarina. + +Mutta kaarasjokelainen kyllä viihtyy laajalla komealla kotiniemellään, +jopa on ylpeäkin suurkylästään. Mutta hänpä onkin korkeahenkinen +kylänasukas. + + + + +Lapin joulu + + +Marraskuun lopulla, jo tuomiopyhän tai ainakin ensimmäisen +adventtisunnuntain tienoissa, suuri päivä katsahtaa viimeisen kerran +Taka-Lapin tunturimaata, heittäen sen sitten viikkokausiksi omien +valojensa hoitoihin. Tunturien takainen maa muuttuu silloin päivättömän +pohjoisen kotimaaksi, jossa asuu vain yksi ainoa pitkän pitkä yö. +Vain määräajoin, aina kahden kellonympäryksen täyttyessä, hipuu +etelätunturien ylitse hiljainen kalpea päivän haamu, josta yöpuolen +kansa arvaa, että päiväpuolen lapset parhaillaan taajovat korkeimmassa +valkeudessa. Päivän harmaa häivähdys viivähtää vain muutaman tunnin, ja +taas kaikkivaltias yo rupeaa isännäksi tahtoen uuvuttaa iankaikkiseen +uneen jokaisen, jossa elävä sielu asuu. Kummallinen, päivää pakeneva +kuukin uskaltaa nyt ylpeillä mielin määrin, näytellen milloin kapeaa +näköpuoltaan laidalta ja toiselta, milloin taas antaen koko muotonsa +komottaa sekä pohjoisesta että etelästä. Pimeimmän Jäämeren kuohujen +kautta nousevat ruijantuletkin saattavat roihuta entistä rohkeammin, +jopa kilpailla kuun kanssa öisten hankien valaisemisessa. Taivaan +nastatkin killittävät kirkkaammin. Ylpeä sarva laukkaa säihkyvin sarvin +avaruuden kentillä, ja sivakkamiehet koirineen katsovat sitä tulisin +silmin. Pienet taivaan neitosetkin tiirailevat ylhäisyydestään, mutta +suuri taugak vakavana yhä osoittelee pyrstöllään, missä näkymätön päivä +milloinkin piilee. + +Mutta yöhön ja pakkaseen painettu tunturimaan kansa ei sentään yöhönsä +vaivu. Se on siitä saakka, kun on tunturien taakse sortunut, saanut yhä +uudelleen ja uudelleen taistella pimeän kaamosajan kanssa. Tunturimies +kuuhkii poroineen vain petäjäoudassa, pitää kodassaan tulta, valvoo +ja nukkuu. Pirttilappalainen polttaa näkövalkeaa takassaan tai +tuhrailee lampun valossa yhtä päätä. Vanhat lappalaiset laittoivat +pienen puukoperoisen, merikalanrasvalla ravittavan _traanilampun_ +pirttinsä seinänaulaan palaa tuikuttamaan, niin että Lapin pikku +pirtissä kiilui pienen pieni elävän tulen silmä, kansa asui valossa ja +toinen näki toisensa, vaikka seinän takana oli pohjaton yö. Koperoon +vain kaadettiin yhä uutta voimaa, ja kupin laidalla olevalla tikulla +kohenneltiin sydäntä. + +Juuri silloin, kun kaamosaika on kaikkein kovimmillaan, ja päivänhaamu +kaikkein nopeimmin häivähtää ohitse, suuri _juovla_, joulu, saapuu +lappalaisellekin. Se on tänne, kaiken pimeydenkin ja pakkasen +keskelle yhtä haluttu mielivieras kuin konsanaan päiväpuolen maille. +Yksitoikkoiseen talven yöhön se tuo aivan eri tunnun, pimeään kotaan +ja pieneen pirttiin se antaa elämää, jopa se kantaa matkassaan +suuren lupauksen uudesta päivänkoitosta, niin että jo siitäkin koko +Lapinmaa saattaa riemuita. Varsinkin vanha lappalainen piti kaamosajan +taittojuhlaa vuoden kaikkein suurimpana ja merkillisimpänä pyhäaikana, +jolloin elämä juovatti aivan toisia palkaita kuin muina aikoina. Joulua +varten piti hyvin varustautua. Jo kesällä kuivattiin suurimmat ja +lihavimmat kalat joulukaloiksi, varattiin myös poronmaidot ja parhaat +juustot, ja syksyllä teurastusaikana pantiin talteen parhaat paistit. +Tenolainen suolasi ja kuivasi sekä säästi parhaat lohensa, varasipa +hän joulukseen maitoakin. Jos lehmä oli joulun alla ehtymässä, niin +tenoemäntä jäädytti ja talletti maitoa joulun hyviksi. Sillä tenolaisen +joulu kaipasi maitoa niin kovin, että sitä piti hankkia naapurista, +vaikka penikulmien takaa, ellei itsellä ollut. + +Pimeässä Lapissakin oli, niinkuin päiväpuolenkin mailla, hyvä syöminen +ja juominen joulun tärkeimpiä menoja. Mutta vanhojen lappalaisten piti +muistaa muitakin yhtä tärkeitä asioita. Jouluaatto, _ruohta-beivi_, +oli joulun ankarin ja pyhin päivä. Jo täksi ajaksi piti laittaa kaikki +kuntoon: puita pilkkoa niin paljon, että riitti sekä ruohtapäiväksi +että joulunpyhiksi, ja vettä piti varata aina yöksi kotaan. Koko +kotasiljo smakko-muorraa myöten oli siistittävä aivan puhtaaksi, ei +saanut jättää risuakaan hangelle, samoin piti pirtin pihamaalta korjata +pois kaikki kelkat ja puut ja joutavat risut. Sillä ruohtapäivän +yönä oli näkymättömien olioiden joulu- ja markkinapäivä, jolloin +ne viettivät häitään ja kraviaisiaan ajaen kovasti ympäri koko +neljän valtakunnan Lappia. Siinä oli menossa koko näkymättömien ja +ruohtagallesten ja juovla-staalujen joukkokunta, jutaen pitkissä +raidoissa, mikä rukattaen porolla, kuka koiralla, mikä ajaen sonnilla, +jäärällä ja pullivasikallakin, kuka istuen keiturin kelkassa, jopa +toisilla oli jutoina jäniksiä, oravia ja hiiriäkin. Kotien ja pirttien +pihoitse ruukallettiin täyttä vauhtia, ja jos ahkiot tarttuivat +kotasiljolla vaikka risuunkin, niin ajajat heti suuttuivat ja tuottivat +kotaväelle onnettomuutta. Jotakuta ajajaa saattoi matkalla hyvin ruveta +janottamaankin. Äijä pistäytyi silloin lähimpään kotaan juomaan, imien +vaikka veren nuorimmasta lapsesta, ellei kodassa ollut vettä varattuna. + +Tätä näkymättömän väen ja ruohta-gallesten markkinamenoa jotkut +rohkeat tunturimiehet uskalsivat joskus mennä sivusta katsomaan +nähdäkseen, millaisia äijiä siinä ajelee. Kitti-Andaraskin kerran +ruohtapäivän keskiyönä, kun koko kristitty markkinakansa nukkui, meni +tovereineen Pielpajärven kirkkosiljolle kolmen tien haaraan istumaan +ja kuuntelemaan. Mutta ei näkynyt sen kummempaa, kuin että vanha +kolttaäijä ketunnahkalakki päässä astui pimeästä kysyen Kittilän, +Utsjoen ja Inarin teitä. Kitti-Andaras äyskähti: + +— Mistä pärgalakista sinä olet, kun et tietä tiedä? + +— Nah, ketunnahkalakki-äijä vain tuhahti, lähtien kepsuttelemaan +kirkolle päin. + +Vanhassa Lapissa tällainen ankara _säldi-igja_ kesti pari viikkoa. +Silloin jok'ainoa vuorokausi iltapuolesta aamuun saakka oli pyhitettävä +hiljaisella elämällä. Ei kukaan saanut tehdä minkäänlaista työtä, +eivätkä lapsetkaan taajoa, eivät edes mennä lähitievalta mäkeä +laskemaan, eipä yhtä sivakkaluikua pihatörmältä Tenolle. "Siellä +on mäen alla Staalun laukku... joudutte sinne... Staalu tulee ja +vie metsään ja syö", vanhemmat peloittelivat lapsia. Ja pienet +peskipojatkin olivat niin kauhuissaan, että luulivat jo näkevänsä +Staalun killistelevän tievan takaa, eivätkä uskaltaneet mennä +kelkkamäen lähellekään. Joku poika tai tyttö saattoi kyllä ylpeillä, +että hän potkaisee laukun rikki, mutta kun sanottiin, että laukku +on rautainen, niin eipä tehnyt mieli sitä koetella. Kaikkein +siivoimmin piti pienen väen olla ruohtapäivän iltana. Jos silloin +pahasti taajoi, joutui ehdottomasti Staalun käsiin. Näin surkeasti +oli kerran sattunutkin kotalapsille Turkihanvaarassa, Koutokeinon +Oskalon lähimailla. Siellä lapset olivat omin päinsä kodalla — +vanhemmat olivat menneet joulukirkkoon Koutokeinoon — ja taajoivat +hyvin kovasti, ripustivat koiran kaulaan kelloja ja ajelivat sillä +sekä muutenkin elämöivät huolimatta vähääkään, vaikka naapurikodan +muori kävi heitä kieltämässä, ettei saa taajoa, Staalu tulee. Viimein +Staalu tulikin niinkuin täysikuuna istuen ensin koivunlatvaan, sitten +smakko-muorralle, jo räppänän reunalle, siitä jo suovvu-muorralle ja +siitä viimein rumana äijänä hypäten kotaan, jossa heitti lapset +toisen toisensa perästä kattilaan, keitti ja söi. Sitten Staalu +muutti kaikki, kodat ja porot ja porokoirat sekä kotiin palanneet +vanhemmatkin, kiviksi. Ja samat kivet nähdään vieläkin Turkihanvaaralla +Rengajäyrin takana, ollen ne yhäkin näkyväisinä varoituksina +vaarallisen ruohtapäivän rikkomisesta. + +Ruohtapäivänä ainakin tenolaisella oli eri syötävänsä kuin muina +joulunpyhinä. Silloin hän ravitsi itseään vain kesällä pyydetyllä +kotivirran luossalla, kuivalla _raak-guellilla_ ja suolatulla lohella, +sekä pisteli vielä lisäksi ruisjauhopuuroa maidon kanssa — ja juuri +tätä varten olikin maitoa varattu. Lihaa tenolainen ei uskaltanut +ruohtapäivänä syödä, sillä hän oli vanhoilta kuullut, että se olisi +halkaissut vatsan. Kalaa Koutokeinonkin lappalaiset keittivät +ruohtapäivän syötäväksi, joko Alattiosta tuotua merikalaa tai oman +seudun tunturijärvistä saatua rasvaista siikaa ja taimenta. + +Mutta sitten jo joulupäivänä koko Lappi sai syödä, mitä mieli teki, +eikä tarvinnut pelätä, että vatsaan tulee liikoja reikiä, sai pistellä +poronpaistia, rintaa, kylkeä ja kuuta sekä konttiluun makeinta ydintä. +Jopa jokaisen piti saada kaikkea, mikä vain parasta oli, sillä "suuri +vika tuli, jos joku jäi ilman". + +Hyvä oli pimeän kaamosajan vaarallisina päivinä valita ruokansa, +hyvä oli olla kovin taajomatta ja vielä parempi oli istua sanan +ääressä lukien vaikka salmakirjaa. Vanha Laiti-Hanskin luki ahkerasti +salmakirjaansa sekä aamuin että illoin. Silloin ei kyllä "se", +eikä mikään muukaan ilmestynyt. Mutta kaikkein parasta oli mennä +"markkinaan" kuulemaan papin pauhaamista joulukirkossa. Silloin kyllä +kaikki meni parhain päin, jos vain kotiin jääneetkin osasivat elää +oikein. + +Vanhalappi olikin kyllä niin pyhä, että juti joulumarkkinaansa suurella +kansanpaljoudella. Silloin rukatettiin kirkolle kaukaisimmiltakin +metsäperiltä, tunturilaisetkin jättivät siidaansa vain pari henkeä +poroja paimentamaan, ajaen itse pitkissä raidoissa jutamakuntansa +pääraition pyhälle siljolle. Matkaa saattoi olla kymmenen, +toistakymmentäkin penikulmaa, mutta vanha joulutapa ja joulukirkko +kutsui, ja vanhalappi kuuli kutsun. Piti vain lähteä jo päiviä ennen ja +ennättää kirkkosiljolle ainakin ruohtapäiväksi. Helisten ja kilisten +ajettiin pitkissä jonoissa pitkin hiljaisia erämaita. Kaamosajan +taivaantulet, tähdet ja kuutamo vain antoivat vaisua valoa öiselle +taipaleelle, jota myöten kirkkokansa juti. Joka mies ja nainen, poika +ja tytär, ajoi omassa ahkiossaan. Kiedgamkääröt vain nukkua tuhersivat +emonsa ahkion nokkaan kaaristettuina. Ja miehet, vaikka olivatkin +pyhiä kirkkomiehiä, joikasivat matkan menoksi. Talvisessa erämaassa +kirkkokansa joutui yötäänkin viettämään. Suuren nuotion ääressä vain +syötiin ja levättiin, ja porot kaivoivat eväänsä hangen alta. + +Erämaista keräytynyt kansa asettui kirkko kentälle pieniin +kirkkotupiinsa. Mutta tunturimiehillä, joilla tuntureita jutaessaan +oli aina koti matkassa, ei tavallisesti ollut kirkkosiljolla omaa +tupaa. Mutta äveriäinä äijinä he olivat tervetulleita muiden majaan. +Inarinkin Pielpaljärvellä kirkkotupiinsa tullut järvikansa jo kaukaa +kuuli tunturilaisten tiukujen helinän ja riensi heitä vastaan tielle. +Ja kilvan siinä koetettiin tulijoita palvella, saatella omalle pirtille +ja päästää poroa valjaista. Jota rikkaampi ja ylpeämpi tunturimies oli, +sitä useampi oli häntä palvomassa. Toiset järviäijät kumartelivat lakki +kourassa tupansa ovelta ja puhuttelivat kuin herroja toivotellen: + +— Buurist, buurist poattamist! [Terve, terve tuloa.] + +Herran näköisiä tunturilaiset olivatkin. Sillä kaikki, sekä suuret että +pienet, olivat parhaissa parseeleissa, joulukirkkoa varten laitetuissa +uusissa purkapeskeissä, karhunnahkaisissa sieppureissa, koipikengissä +ja kirjokintaissa. Siinä suuret Tshorgashnjargan miehet parhaina +joukossa, niinkuin Pieras-Jouni ja Stuorra-Jouni, Panne-galleskin ja +Oulas-Aslak sekä Paados-äijä, Tomma-Piera ja Piettar-Ivvarkin. Komeina +ukkoina liikkuivat omien tunturienkin kiertolaiset, Kitit, Länsmanit, +Vuolabbat, Pieskit, Jomppaiset. Köyhän inarilaisen silmät tämä loisto +ihan häikäisi, ja oli erinomainen kunnia hänen majalleen, kun suuri +tunturiennapa saattoi sen pienestä ovesta sukeltua sisään. + +Parhaina väärteinä otettiin tunturilaiset tupaan, ja annettiin parasta, +mitä pieni pirtti oli saanut kokoon: kalaa kaikenlaista, lehmän maitoa +ja voita ynnä lampaanjuustoa. Tunturilaiset taas puolestaan tarjosivat +rasvaista porokeittoansa sekä konttiluuta, ja näin puolin sekä toisin +oltiin väärtejä ja väärtinarvoisia. Vieläpä inarilaiset saivat +ylilappalaisilta lupaan pailakoita taamottaviksi, luvattiinpa heille +tappoporojakin ilman mitään, kunhan käyvät tunturista noutamassa. Ja +suden repimiä poronraatoja oli heille tarjona, milloin vain hukka niitä +tuntureihin laittelee. + +Pitkin suurta siljoa erämaan kansa käyskenteli pirtistä pirttiin, +joka pirtissä syöden ja juoden. Eikä tarvinnut pelätä vatsan +repeämistä, jos ruohtapäivä oli mennyt ohitse. Viinaakin saatiin. +Sillä kirkkokentälle oli saapunut Tornion porvarejakin ja lantalaisia +tavaroineen ja viinoineen tekemään kauppaa lappalaisten kanssa. +Siljolla voi ostaa tavaroita, ja viinaa sai salaisin puolin jossakin +syrjäpuolessa, vaikka kirkon takana koivikossa. Viina oli kylmän +tunturien kasvattipojista hyvää ja lämmittävää. Sitä kyllä +vanha kristitty lapinmieskin saattoi vaikka kirkonseinustalla +ruuvikorkkisesta tinalaskustaan kallistaa hopeaiseen pikku tserkkiinsä +ja kulauttaa kurkkuunsa. Se lämmitti miehen, lämmitti naisenkin, +saattaen hyvän joulumielen vielä paremmaksi, niin että tunturien +yksinäisyydessä koko pimeän syksyn jutanut väki tunsi voimakasta iloa, +kun kerrankin taas oli pitkästä pimeästä päästy yhteen. Toisinaan +puskeuduttiinkin samaan karvapeskiseen kasaan, joka kirkkosiljolla +lumihangessa pyöri ja hyppi niin voimallisesti, että vahva hikihöyry +ja viinahöyry ynnä suuri joikaus vain kohosivat pimeään avaruuteen. +Eikä tästä taajomisesta joulustaalokaan pahastunut, päinvastoin hän +ikivanhana tunturilaisena sille ymmärtäväisesti hymähteli. Ymmärsihän +vanha tunturipeikko, että tulisessa Lannanmaan viljassa oli niin väkevä +voima, että se teki pienen tunturikotolaisen melkein mielettömän +iloiseksi. Vanhat vakavat äijätkin, jopa hiljaisen akkaväenkin se +saattoi samaan hyppyrysyyn ja joikaukseen. + +Pitkin iltaa ja yötäkin kirkkokansa taajoi kentällä. Pimeää siljoa +valaisivat vain taivaan tähdet tai kuu ja ruijantulet, ja monien +pirttien matalista savupiipuista loimottivat honkaisten halkojen liekit +ylös taivaalle. Niinkuin suuret joulukynttilät ne valaisivat öistä +lapinkenttää. + +Mutta ruohtapäivän iltana parhaitenkin joikaillut tunturiväki ja +järvikansa asteli jouluaamuna jo pimeässä pyhään temppeliin, joka pian +täyttyi seiniä myöten. Siellä kansaa istui peski peskissä kiinni, +ja Aikio-Heikin sytyttämät kynttilät loistivat kuin pyhät tulet ja +Betlehemin tähdet, ja itse pappikin oli verhoutunut valkeaan pitkään +paitaan, jonka rinnassa paistoi kirkas päivä sekä selässä kimalteli +kultainen risti. Pappi pauhasi komeasti, Lukkari-Jouni ja koko kirkko +lauloi salmakirjasta, kynttilät lepattivat kuin ruijantulet, ja +kansa tunsi olevansa turvallisella tiellä, sillä tiellä, joka antaa +sekä maallista menestystä että hyvän lopun. Eikä täällä ollut pelkoa +joulustaalun eikä ruohtagalleen pahoistakaan. Saattoi Staalu-äijä +sentään tulla salaa pilkistämään oven raosta tai avaimenreiästä, +uskaltamatta kumminkaan kauemmaksi. Ja keskiyöllä, kun kristikansa +oli levolla, näkymättömät vuorostaan pitivät kirkonmenoa niinkin +voimallisesti, että kynttilätulet loistivat ikkunoista. + +Toista viikkoakin lappalaiset viipyivät joulusiljollaan, ollen aina +vuoroväärtejä toisilleen, käyden monet kerrat kirkossa ja myös +toimittaen asioitaan sielunpaimenensa kanssa. Tunturimiehet maksoivat +papille tihuntejaan. Kitti-Andaraskin vei poron ryyhpypuolen, kielen ja +tungan sekä vasan purkataljan. Ja pappi puolestaan kohteli Andarasta +kuin parasta väärtiä, antaen sekä kahvia että pari hyvää ryyppyä. + +Samoin kuin inarilaiset keräytyivät Pielpajärven kirkolleen, +samoin Utsjoen lappi juti Maddajäyrin kirkkorannalle, ja samoin +myös Kaarasjoen erämaakirkko kokosi kansansa äärelleen. Kaarasjoen +joulukirkolle keräytyikin ennen vanhaan laaja lappi viettämään +oikeita Lapin joulumarkkinoita ja joulumenoja. Tuli kansaa aina +Varengista ja Alattiosta asti, ja Porsangerista lemminvuonolaiset ynnä +Pillavuonon lappalaiset tulivat tunturien ja gaissojen takaa kolmin-, +neljinkymmeninkin ajopelein, väliin toistakymmentä hevoskuormaa +samassa jonossa, tuoden matkassaan pauloja, vöitä, toukoja sekä +ruijanraanuja, ynnä vantutparia ja kangaskyynärää, jopa merikalaakin +ja merikalantraania. Ala-Tenon miehet toivat ahkioita, ja Puolinakin +lappi ajoi vain väärtiksi sukulaisiinsa. Mutta Inari, tenomies +ja Koutokeino tulivat vaihettamaan porontuotteillaan merenrannan +tavaraa. Vanhat kauppaskipparit tuntureilta ja merenrantamaasta taas +tapasivat toisensa ja vaihtoivat tuomisiaan. Lemminvuonon Anna +Niittykuru antoi monivuotiselle kauppaskipparilleen, Angelin Eeva +Eiralle, korean paulaparin, joskus kaksikin, koipikunturasta sekä +suonikunturasta kirjaillun vantutparin. Kadja-Nilla taas työnsi +kokonaisen tanskansäkillisen poronsuonia Parpalan ukolle jauhosäkistä, +ollen Nillan säkissä ainakin sata suonikunturaa, kun taas Parpalaisen +tavara oli tavallinen jauhosäkki. Antoivatpa tunturimiehet vanhoille +tutuilleen poronlihoja kuka selän, kuka kyljen, kuka kaulan, jotta +sitten merenrantakylille mennessään taas saivat käydä heidän +väärteinään. + +Markkinain ohella käytiin Kaarasjoen kauniissa kirkossakin. Pieni +temppeli ahtautui peskiväkeä täyteen, käytävät sekä kapea ovenpäällinen +lohtakin täyttyivät, ja vielä suuren joukon piti jäädä ulkopuolelle +armonhuonetta ja sanaa. Mutta rikkaat ja hurskaat tunturilaiset +joulukirkossa käydessään astuivat ennen saarnan alkua vuoro vuoroon +kirkon perälle alttarin ääreen uhraamaan rahaa alttaripöydälle, jotkut +vanhurskaat kymmenenkin kruunua. Niinkuin ennen vanhaan pyhät tietäjät +tulivat joulupäivänä tuomaan lahjojaan Jeesus-lapselle, niin myöskin +tunturien kiertäjät tahtoivat antaa pienen jouluroponsa. + +Vasta sitten, kun vuosikin oli astunut uudelle palkaalle, lapinkansa +lähti joulukirkoltaan ajelemaan erämaitaan kohden. Isoja remuavia +raitoja rupesi markkinasiljolta komeasti ruukaltamaan joka +ilmansuunnalle. Mutta matkan varrella joukot yhä hupenivat, ja lopuksi +aina yksinäinen kotakunta tai pirttiväki joutui omin päinsä jutamaan +hiljaisia pimeitä taipaleitaan päätyen viimein kaukaiseen kiveliöönsä, +joka nyt vastasi entistä yksinäisemmältä ja hiljaisemmalta. Monesta +tuntui oikein ikävältä, että kaamosajan suuri juhla oli niin pian +vierähtänyt... ja oli vain edessä pitkä ankara talven taival, jopa +kohta käsissä kyntteli, porottavin pakkasten aika. + +Mutta kylmän kynttelin mukana jo nousi uusi päiväkin. Jos pimeän +kaamoksen juhla oli hyvin odotettu, niin kovin koko Lappi vartoi uutta +valoakin. Lapsetkin yhä uudelleen kävivät katsomassa, eikö jo päivä +pääse tunturista. Pitkä yö lopultakin rupesi uuvuttamaan. Mutta sitten +jo Paavalin aikoina, siinä kolmannen loppiaissunnuntain tienoissa päivä +pilkahti Inariin, jopa punersi Utsjoen tuntureitakin, mutta syvään +Tenon laaksoon se jaksoi katsoa vasta myöhemmin. Tämä oli pimeälle +Lapille kuin uusi suuri joulu tai kaamosjoulun kaunis loppuhetki. +Tunturilappi viettikin niinkuin juhlana sitä päivää, jolloin aurinko +ensi kerrn hyväili ja kosketteli kotapuiden latvoja. "Bäivve loktan +passe!" [päivä lohtaan paistaa] kotalainen totesi iloissaan, ja +koko joukolla kotakansa riensi tervehtimään vanhaa tuttuansa, pienet +peskinpitäjät kaikkein iloisimpina. Kannettiinpa sairas lapsikin, +jonka pää vapisi ja niskat tutisivat, päivän nähtäväksi, että lapsonen +päivää katsottuaan ja päivän katsomana saisi terveytensä. Kätensä +ristien vanha valkkopää äijäkin katseli kaunista kultakehrää muistellen +salmakirjansa sanoja: + + "Se on Kriste valo valkeuden, + Isäst' iankaikkinen, + Armas aurinko paistaa + Ja luo päivän uuden'". + +Tätä hetkeä varten tunturilainen oli varannut poronmaitoa ja juustoa, +jopa poronmaidosta kirnuttua voitakin. Olipa ukoilla viinaakin. +Ja siitä päästiin parhaalle joikausluonnolle, niin että kilvan +kehuskeltiin toinen toistaan, kuinka kukin on rikas ja viisas ja suuri +poromies. + +Mutta Kaarasjoen vanha lukkari, Matti Aikio, lauloi sinä päivänä +koululastensa kanssa salmakirjasta jumalisia lauluja. Vanhatkin +kokoontuivat sitä kuulemaan ja ylistämään Jumalaa, kun ovat jaksaneet +elää pimeän ajan ja taas saavat nähdä Jumalan kirkkaan auringon. + +Kovin lyhyen hetken päivä viivähti tunturin yllä, sen vain näytti, +että on vielä entisellään. Aamukoitto ja iltakoittokin yhtyivät +samaksi ihanaksi tunturien takaisen taivaan hehkuksi. Mutta tämäkin +oli kylliksi. Kansa, joka pimeydessä vaelsi, oli saanut nähdä suuren +kirkkauden. Päivä oli taas koittanut päivättömään tunturimaahan, ja +koko Lappi rupesi jälleen elämään. + +Ruohtagalleet eivät enää viettäneet markkinoitaan, eikä Staalun laukku +ollut tievan alla pikku poikia pelottamassa. + +Päivä oli paistanut kotapuihin. + + + + +Lapin nainen + + +Jylhä Lapinmaa pitää pientä kansaansa ankarassa kurissa. Tunturimaa +ei kovista kouristaan hellitä ilmaiseksi mitään, vaan vaatii kaikista +antimistaan uupumatonta työtä. Köyhä järvikansa saa raataa vesillään +yökaudet, samoin jokimies ahkeroida Tenollaan, samoin karjalappalainen +alinomaa huolehtia elukkainsa konnusta, ja ennen kaikkea tunturilaisen +täytyy aina olla poroelonsa äärellä. + +Ja sittenkin on lapinraatajan palkkana vain — sama iankaikkinen +aherrus päivästä päivään, sama vaellus ahtaasta kiedgamesta hataran +tunturikodan tai pienen kylmän pirtin kautta vielä ahtaampaan +asuntoon kirkkomaan mullassa. Tämä on monen tunturien täkäläisen +maailmanvaelluksen mutkaton viiva. Sillä samaa iänikuista latteata +suoraa suuntaa ovat yksin tunturilaisen tuhannet mutkatkin porotokan +mukana Lapin erämaissa, ja elämän nousuina sekä laskuina ovat vain +vuotuiset vuorottelut taivahaisilta tunturiharjuilta mataliin +outamaihin. + +Tässä yksitoikkoisessa, ankarassa tunturi- ja erämaavaelluksessa +lapinkodan ja pikku pirtin nainen on saanut kuljettavakseen yhtä +vaikean ja raskaan palkaan kuin konsanaan mieskin. Jopa vielä +raskaamman. Miehensä rinnalla lapinemäntä toimittelee melkein mitä +töitä tahansa, ja veljensä vierellä kotatytär hiihtelee pororaitiona +polttavana pakkasyönäkin. Mutta kun mies pyytöjensä ja puuhiensä +väliaikoina saattaa päiväkausia olla vain miten kuten, naisen täytyy +silloinkin ahertaa kotitoimissa. Lapin pieni hintelö peskiukko saattaa +vähän aikaa riehkaista ankarastikin, mutta pian hän väsähtää, kyllästyy +ja luopuu. Mutta Lapin vielä pienempi ja hintelömpi nainen ei saa uupua +koskaan. Hänen täytyy olla aina toimessa. + +Varsin varhain alkaa lapintyttären kova koulu. Jo toisellakymmenellään +"nieida" saattaa joutua poropaimeneksi; 12-13 ikäisenä hän jo kykenee +vartioimaan vaatimia, kun ne keväällä vasomisaikana petäjään lieattuina +etsivät ravintoansa jängän reunapälvistä. Pikku tytöstä on kyllä +hyvin mieluista olla aikuisten mukana "porokylässä". Kevätpäivä +jo lämmittää suloisesti, laavulla jängän rantatievalla on mukava +oleskella, ja pikku vasat ovat hyvin sieviä, jopa muutamat ovat pikku +tyttären nimikkojakin. Mutta sitten isompana alkavat ankarammat päivät. +Tytön pitää täytenä raitiona muiden mukana hoitaa vartiovuoronsa. +Suopunki hartioille vyyhdettynä, oma koira kintereillään, tyttö seuraa +porotokkaa erämaissa, käskien ja kieltäen koiraansa, ja taas joikaillen +peloitellakseen tuntureissa ulvovia susia. Monta kertaa tyttöpaimenkin +sattuu vastakkain häpeemättömän hukan kanssa ja joutuu ajamaan sen +huudoillaan ja melullaan pakoon. Tuttuja ovat porotytölle koko seudun +tunturimaat vaaroineen, jokineen ja metsineen. Hän saattaa yhtä hyvin +kuin kuka lappalainen tahansa kulkea eksymättä erämaiden halki, +ottaen vain matkanmerkkinsä tutuista tunturihuipuista. Ilmansuunnat +hän tietää auringosta ja tähdistä, ja päivän peittyessä pilviin +lapinnainen, samoin kuin mieskin, ottaa oppaakseen luonnon, jolloin +puut hänelle puhuvat sekä kivet ja kusiaispesätkin haastavat. Petäjän +paksuimmat oksat viittaavat suvituulen puoleen, samoin koivujen ohuin +tuohikerros: muurahaiskekokin on kaltossa päivään päin, mutta kivissä +on pohjatuulen puolella paljon jäkälää, kun taas eteläsivusta päivä +on sen polttanut pois, ja koivunkyljestä irtautunut tuohisuikale +käpristyy aina yöpuolelle. Tietää erämaan tytär vanhat pyhät paikat ja +lähestyy niitä varoen ja vielä varovaisemmin vanhoja kotasijoja, joista +saattaa kuulua kaikenlaisten pelätysten ja näkymättömien rääkymistä +ja huohotusta niinkuin Luovusvaarankin kotasijalta Kaldautshijoen +varrella. Joutuu tyttö tunturissa joskus kosketuksiin salaperäisten +gufittarienkin kanssa, kun ne tulevat houkuttelemaan häntä +luokseen, saattaa hän nähdä, niinkuin Kadja Nillan pikku piikanen, +hallavapeskisen gufitaräijän seisovan tievan laella katsoa tiiraillen +häntä kämmeniensä alatse. + +Mutta keväällä, kun jängät ja joet ja kaikki notkot ovat tulvillaan, +lapintyttö saa poropaimenessaan päiväkausin kahlailla kaaloja +kevätvesiä, niin että vaatteet ovat likomärkinä, joutuupa vielä +kanniskelemaan selässään raskaita evässäkkejä, kun ei enää saata ajaa +porolla. Osaa tyttö kyllä ajaa porollakin. Täytenä poromiehenä hän +hyvin kykenee hallitsemaan ja ohjailemaan ajokastansa, ja yksinäänkin +lapintyttö vain laskettelee pitkät tunturitaipaleet. Aili Paadarkin jo +12-vuotisena ajoi pororaidolla jäkäliä ja heiniä penikulmien päästä. +Muiden matkassa lapinnainen saattaa tehdä pitkiä Jäämeren rannan +retkiäkin, hoitaen jutojansa yhtä hyvin kuin muutkin poromiehet. +Ruijan matkalaisilla voi olla taivalta parikymmentäkin penikulmaa, +tunturia vain ja aavaa aapaa, järvenselkiä, jokia ja autiota outamaata. +Yömajan antajana useinkin on vain luminen korpi ja metsänuotio petäjän +suojassa. Parhaana vieraanvaraisuutena ovat liehuvat loimot Ruijan +takaisella taivaalla sekä polttava pakkanen, mutta usein kohdellaan +matkamiehiä taivaantäytisellä lumen purkamisella. Tällaiseenkin yömajan +hoitoon porotytär on kyllä tottunut. + +Raskasta raatamista on kalanpyyntikin. Inarin järvillä naiset häärivät +miesten mukana nuottaa vetämässä, ja pikku tytöt jo saavat veljiensä +kanssa täysin voimin soutaa kiskaltaa nuottavenettä. Tenon naiset +käyvät tunturijärvilläkin kalassa sen lisäksi, mitä kotivirralla +käyttelevät nuottaa ja verkkoa, ja yhtä rintaa miestensä kanssa he +jokea noustaessa työntelevät sauvoimilla kapeaa venettään kokkapuolessa +seisoen, kun taas miehen paikka on perässä. Jokea laskettaessa nainen +niinikään on kokassa soutaa kiskomassa miehen kenottaessa perämelassa. + +Kesällä on kiireellinen heinänteko, kotinurmen, jokirantojen ja +tunturijänkien harvahapsisen sadon korjaaminen, ja sitten taas syksyllä +on kova jäkälänpano — kaikki yhtä paljon naiskansan kuin miestenkin +niskoilla. Vaikka onkin kesällä koreat, lämpöiset päivät, ja aurinko +paistaa yhtä päätä, vuoroin edestä ja takaa, on lapinemännällä +yhtämittainen työnhelle, miltei kuin lyhytikäisillä sääskillä porotokan +kimpussa. Aamulla emäntä, saatuaan kahvinsa, kipaisee kiireesti +lehmiä lypsämään mennessään levittäen eilen keräämänsä kenkäheinät +pihamaalle kuivamaan, saattelee sitten lehmät laitumelle ja virittää +niille sääskisavun, käyttää lampaitakin ojalla juomassa, etteivät ne +räkän käsissä kokonaan uupuisi johonkin aidannurkkaan. Sen jälkeen on +käytävä verkkoja kokemassa, sitten jo jouduttava niityllekin, jossa +pitää välitöikseen juosta rantapajukosta kenkäheiniä leikkaamassa. +Iltapuolella jo taas emännän on ehätettävä ennen muita kotiin +ennättääkseen kenkäheinät tuoreeltaan piestä pehmeiksi sekä lypsää ja +palastaa lehmät ja sulkea navettaan, juottaa lampaat, keittää kahvia +ja laittaa ilta-ateria. Kaiken päivätyönsä ohella on emännän pitänyt +muistaa kiedgamkääröään ja kentälle levitettyjä kenkäheiniä. Kiedgamen +asukasta hän on tämän tästä juossut vaalimassa, kenkäheiniä +kääntelemässä päivän näköisälle. Ja vielä silloinkin, kun muut +jo aamupäivän noustessa kellahtavat yötilalleen, emäntä istahtaa +kangaspuihin kapsatakseen muutaman langan sarkaan, josta pitäisi +saada talvipukuja, katsoo myöskin parkkiastiansa, missä kenkänahat +ovat hautumassa. Ennättääpä emäntä pistää jonkin ompeleen +kengänteokseensakin. Samanlaista paahdetta on myötäänsä syksyyn saakka. +Jäkälänpanoonkin lähtiessään äiti heittää vain pienet pahaiset kotiin, +mutta avuttoman kiedgamkotolaisen hän kiepauttaa selkäänsä ja asettaa +sen tunturissa kuivalle paikalle, käyden itse karhuna möyrimään +jäkäläkenttää, ja sitten samoin kuin karhukin aina sivusilmällään +vartioiden lähellä olevaa pienokaistaan, ollen pikkuisenkin kirahduksen +kuuluessa heti valmiina juoksemaan hätään. + +Kesän kiireissä monen Inarin naisen pitää ennättää punoa +juuriköyttäkin. Pehmeiltä petäjäkankailta vanhat muorit käyvät +poronsarvikoukulla kiskomassa juuria, kuorien, halkoen ja keittäen +niitä tuhkakattilassa sekä kelaten pitkiksi köysiksi, entisaikaan +niinkin pitkiksi, että ulottuivat aina Tenolle ja Utsjoelle asti. +Onpa vieläkin sellaisia mestareita kuin Mujonkin muori, joka on aina +kelannut nuoraa niin paljon, ettei talossa ole koskaan tarvittu +palastakaan ostoköyttä. Pitkät paksut nuottatauotkin muori on +vääntänyt, puhumattakaan hienoista verkonpauloista. Saavat monet naiset +välitöinään vielä roukata verkkojakin, jopa silloin tällöin panna +kokoon taloudessa tarpeellisen tuohiropeen, pienen _puartin_ tai ison +_luastun_. + +Eikä talvenkaan tullen Lapin naisen kiinnittäminen juuri helpota. +Lokakuun välitöinä jo alkaa talviparseelien, peskien, takkien, +säpikkäiden, kenkien, kintaiden laittaminen, ja kun tulee pimeä +kaamosaika, jolloin ei voi toimittaa tarkkoja ompelutöitä, täytyy +paikata vanhoja vaatteita. Silloin kun miehet ovat riekonpyynnissä, +naiset saavat huolehtia puidenkin pilkkomisesta, jopa useasti +silloinkin, kun miehet ovat kotosalla. Pitkät pystyrungot on kyllä +miesten toimesta saatu puurantteelle, mutta siitä saavat sitten tarpeen +mukaan kirvestää milloin miehet, milloin naiset. Kirves ja pölkky, +_smakko-muorra_, ovat aina ja kaikille valmiina. Huhtikuussa taas alkaa +ahkera kehruutyö, sillä talvipakkasten aikana lapintakka ei saata +pirttiä niin lämmittää, että siinä villaleve juoksisi, mutta vasta kun +kevätpäivä hohtaa ja lämmittää ikkunoista, alkaa villakin juosta ja +emännän tortti hyrrätä. Entiset emännät, "äiti-vainajat" ja jo kuolleet +vanhat muorit, kuten Aili Helanderkin ja Kaarin Högman, saivat viruttaa +villansa värttinällä, _snaldulla_, jota vieläkin näkee jossakin +lapintalossa talletettavan. Mutta jo kymmeniä vuosia on osattu käyttää +rukkia, _torttia_. Vanha jo aikoja kuollut _Tortti-Aslak_ Outakoskella +oli niitä rakennellut, pikkuisia kömpelökehräisiä kojeita. + +Vaikka tunturimaan nainen onkin vain pieni heikko leivättömän Lapin +kasvatti, jonka ei luulisi voimavähäisillään saavan suuria aikaan, +on häneen kuitenkin panostettu väkeä ja sisua enemmän kuin moneen +rehevämpäänkään Lannanmaan vaimoihmiseen. Lapin naiset saavat monesti +raahata selässään raskaita heinä- ja puutaakkoja, ja tunturien +kalajärville he nousevat kantaen painavia eväskurppia hartioillaan. +Eiran Maria-Susannakin, pieni ja kuivettunut, viisiinkymmeniinsä +päässyt Angelin eukko, kantaa Kitti-Uulan palkkalaisena keväisin +monet kerrat parin leiviskän evässäkkejä parin penikulman päähän +tunturikotaan. Päivässä kantaja mennä retuuttaa perille kahlaten parin +vyötäisiin ulottuvan jäisen joenkin ylitse, levähtää ja kuivailee +kodalla vähän aikaa ja palaa taas takaisin, lepää talossa yönsä sekä +seuraavana aamuna uudelleen kiikertää säkki selässä tunturiin. Hammasta +purren pikku eukko vain pinnistää, imee piippua ja syleksii, sillä +säkin kantonuorat kihnuttavat ja leikkaavat laihoja olkapäitä miltei +verille asti. + +Nuorina tunturien tyttäret kyllä kirmailevat kuin vuonniloporot +välittämättä jänkien viileistä kevätvesistäkään ja talvien +purkuilmoista. Keveästi nousee nopsa jalka, nilkasta punapaulalla +tiukkaan huoliteltu, pehmeästi sipsahtaa heinillä sisustettu +kippuranokkainen kenkä, vaikka sen kärkipuoli käännähtääkin sisäänpäin +ja sitä liikuttelee hiukan käyrähkö säärivarsi. Hyvillä mielin vanha +ukkokin katsellessaan miniänsä reipasta liikuntoa toteaa: "Se ei killa +jalkoihinsa sotkeuvu". Eikä sotkeudukaan. Kahta maitopyttyä kantaen +miniä kiepsahtaa ovestakin, pukaten vain varpaallaan oven auki ja +taas kantapäällään kopsauttaen sen kiinni. Mutta sitten aikaa ja ikää +myöten monelle Lapin naiselle annetaan ankarat jälkivaatimukset. Hyvin +moni, nuorena porosiidassa asunut ja poroja pakkasöisin paimennellut +sekä talvisia erämaita ajellut ynnä kevätvesiä kahlaillut nainen saa +ikäihmiseksi tultuaan kiusaantua kovan kolotuksen kourissa, jopa +jalkavaivaisena kuukkia lopun ikäänsä. Tällaisia pakkasen panemia +ja kylmänvihoihin joutuneita, entisiä tunturimaan kiertäjiä tapaa +varsinkin Inarin pikku pirteissä, ja näkee niitä ylpeällä Tenollakin. + +Mutta kaiken raatamisensa ja puutteensa ohella Lapin pienet naiset +ovat iloisia ja tyytyväisiä. Tunturien pikkuisissa, vaatimattomissa +pirteissä ja kodissa voi tavata yhtä onnellisia emäntiä kuin missä +tahansa isoisissa Lannanmaan salituvissa. Matalan turvekodan +punamyssyinen äiti voi ruskeilla silmillään katsella pientä, +vasannahkoihin käärittyä perillistään yhtä kirkkaasti kuin etelän +sinisilmäinen riuku valkoisiin pitseihin vaalittua esikoistaan; ja +järvenniemen köyhässä pirtissä kymmenlukuisen lapsiparven emo saattaa +maata lapsivuoteessaan yhtä onnellisen näköisenä kuin rikkaan talon +komea emäntä, jopa kaikessa puutteessaankin vain iloisena leperrellä +paripäiväiselle kitisevälle käärölleen. Lannanmaan puheenparressa +on lapinkielen _vaibmu_, sydän, pantu vaimoksi, mutta Lapinmaan +vaimoihmiset ovat yhtä hyviä kotansa ja kotinsa sydämiä, vaalijoita ja +herkkämielisiä huoltajia sekä miehensä uskollisia apulaisia, vaikka +heitä mainitaankin nimillä, _nisson, ahka ja galgu_. Ankara luonto +ja kova elämän taistelu ei ole vaivuttanut eikä taamonut lapinnaisen +valoisaa mielenlaatua. Pienet pirttiemännätkin saattavat joskus +saarnata ja pilpattaa ja laskea leikkiä hymyillen ja hyväntuulisina +kuin nuoret tytöt. Kuuntelevatpa hyvillään pientä joikaustakin, jopa +vaivaloisesti liikkuva vanha eukkokin yhtyy huvitettuna joukkoon. +Entinen tunturikodan emäntä, tunturissa siinnyt ja syntynyt sekä +suurimman osan ikäänsä erämaassa elänyt, katselee kirkkain silmin +pitkää takataivaltaan, ollen hurskas ja hyvämielinen hyvässä +hellapirtissäänkin, puhelias ja tarinakas, saattaapa vähäisen +joiatakin, kun kovin hurskas ukkohyvänsä pistäytyy pihalle. Yksin +vanhalle poroukolle mennyt nuorehko vaimokin osaa iloisesti +haastella ja muistella Staaluista, gufittarista, kummituksista ja +gumppikirkoista, saattaa lopuksi laulellakin, laskea leikkiä ja +joikailla, vaikka eukolla onkin vain vanha köyhä pirtti suojanaan, +pahainen lapsilauma kintereillään sekä elämäntovereinaan valkkopäinen +äijä ynnä kova nivelkolotus. + +On kyllä joitakuita lapinnaisia, joille päivä ei juuri näytä paistavan, +synkkämuotoisia emäntiä, jotka vain jurovat omissa oloissaan, katsoen +karsaasti kaikkia vieraita, naapureitakin, joutuen joskus aivan pois +taidoltaankin, jotkut väliin kuollenkin ja taas viroten henkiin. +Tällaiset onnettomat lienevät kovien kohtaloiden liiaksi taamomia. +Yksinäisten jylhien tunturien ikuinen ankara taivallus ja alituinen +taistelu elämästä ja kuolemasta ja poroista, pimeine töineen ja +kummituksineen, ovat käyneet ylimääräisesti painamaan herkkää mieltä. +Taikka on voinut joku pahansuopa vihamies, poronvaras, panna hänelle +pahat, syöttää kirkonmullat tahi muuten saattaa hänet riettaiden +vaivattavaksi niin ankarasti, ettei vanha kuulu Gooven-noitakaan ole +kyennyt päästämään, puhumattakaan Puhakan yrityksistä. + +Lapin naiset ovat aina miehellensä nöyrät ja alamaiset, sillä he +tietävät, että mies on vaimon pää, ja ovat kuulleet senkin, että +Saara oli Aaprahamille kuuliainen. Vain voimakkaat ja toimekkaat +emännät, jotka ovat sattuneet saamaan heikon ja saamattoman miehen, +ottavat isännänkin ohjakset omiin käsiinsä ruveten itse johtamaan +koko kotakuntaa tai talonmenoa. Tällaisia toimennaisia tunturimaakin +pitää niin jaloina, että mainitsee heidän lapsiaankin emon nimellä +jättäen isän kokonaan pois luvusta. Lapissa näet sukunimet ovat +ainoastaan kirkonkirjoja ja muita papereita varten, mutta tavallisten +ihmisten kesken tenolaiset, järvimiehet ja padje-olbmukset ovat vain +isän nimikkoja: Uulas-Uulia, Andi-Raudnoja, Pieras-Niiloja, jopa +Uulas-Uulas-Uuliakin, elleivät jollakin erikoisansiollaan tai muulla +tavalla ole saaneet omaa tunnustaan, sellaisia kuin Njuammel-Sammel, +Kettu-Matti, Karhu-Antti, Riekko-Uula, Nirro-Piettar, Ranta-Antti, +Kumppus-Jussa ja Simperna-Hannu. Mutta äitivallan talossa lapset ovat +kaikki äidin nimikkoja. Niinpä mahtavan Kadja-Vuolabban lapset olivat +Kadja-Nilloja, -Maaritia, -Biritiä, vaikka olivatkin Niila Vuolabban +rintaperillisiä, eikä kukaan olisi heitä isän nimellä tuntenutkaan. +Samoin Mattuksen Martin pojat olivat äidin merkeissä Leidna-Matteja +ja -Martteja sekä taas Aikion ukon aikaan saamat Saara-Ullia, -Jussoja +ja -Issoja, ja Aslak Pannen poikaparia mainittiin Maggas-Oulaksi ja +Maggas-Andarakseksi. + +Oppimattomia, koulua käymättömiä kaikki vanhan polven naiset +ovat. Lukea he kyllä osaavat, toiset suomen-, toiset lapinkirjaa, +mutta eivät kynällä lukua laskea eivätkä piirrellä paperille +sanoja, kun "ei ole opetettu... talvella piti poroa ajaa... käydä +Reisivuonossakin asti tavaraa noutamassa". Mutta oppimattomuudessaan ja +koulunkäymättömyydessäänkin tunturien takaiset kasvatit ovat monesti +paljon miellyttävämpiä ja taitavampia kuin opin käyneet tunturien +päiväpuolen ihmiset. Savuisen loudekodankin emäntä tunturissa ottaa +oudot kulkijat vastaan niinkuin he olisivat vanhoja väärtejä. Nousee +eukko kiireesti makuutaljoiltaan ja heti laittaa kahvipannun +haahloihin. Permannolla tulen ääressä istuen hän hyväntahtoisesti +hymyillen hoitaa väärtiensä kohtelun: kaataa kuppeihin kahvia, kaivaa +siihen poronmaitoa, pilkkoo sokeria suurpuukolla kämmenellään ja +kurottaa tarjoilut tulen toisella puolella istuville vierailleen. +Etsiipä kotaemäntä sitten ison poronkyljenkin varastostaan ja siitä saa +vieras talon suurpuukolla itse mielin määrin kiskoa kuuta ja lihaa. +Sattuu tunturikotaan tulemaan köyhä merilappalaisakka poikineen. +Väärtin kohtelut hekin saavat: ystävälliset puheet, poronmaitokahvit ja +ison poronkyljen suurpuukkoineen. Eihän ahdas asumus, ihmisillä ja +koirilla kansoitettu, ole suinkaan mallikunnossa. Poronkylkikin on +karvoissa, ruokatavarat ja astiat sekaisin kodan poassupuolessa, ja +kotaemännän käsi pesun puutteessa, mutta iloisella katseella ja hyvillä +sanoilla kurotettu kahvikuppi ja poronkylki maistuvat erinomaisesti. +Luonnonkansan luontainen ja ihmeellinen vaisto opastaa usein matalan +turvekodankin emännän sovittamaan koristelemattomat sanansa somasti +ja miellyttävästi, samalla kuin hän itse sulavasti ja pehmeästi +sipsuttelee sinne tänne, älykkään hyvänsuopaisen ilmeen kirkastaessa +kasvoja. Ei osaa erämaan emäntä parempiosaisten tapaan teeskennellä +ystävällisyyttä, vaan hän on ystävällinen omasta luonnostaan. Pienen +uudismökin nuori haltiatar, jonka on pitänyt sijoittaa vieraansa +yötiloille naapuritalon eteiseen ja sinne järven ylitse soutaa +porontaljansa ja raanunsa, saattaa, vieraitten pahoitellessa hänen +suurta vaivannäköänsä, vastata: + +— Ei tämä vaiva ole, mutta se minulle vaiva on, kun en saanut teitä +omiin huoneisiin sijoittaa... kun ei aitta ole vielä valmis. + +Ei ole opetettu Lapin naiselle kotiseudun rakkautta. Mutta sitä +hänessä on opettamattakin. Tunturilaistytöstä ovat vapaat tunturit +ja suuret porolaumat kaikkein ihaninta, mitä hän tietää. Lannanmaan +ahtaaseen pirttiin joutuneena, laiskojen, tyhmien ja likaisten +lehmien emännäksi sorrettuna, tunturien tytär ilman puutteessa ihan +näivettyy ja typertyy, ja aina, aina vain kaipaa korkeita gaissojaan, +missä raittiit ilmanhenget ja pohjatuuletkin vaeltavat pitäen pään +selvänä sekä mielen kirkkaana ja raittiina. Järven takana kohoavalle +vaatimattomalle tunturille hänen pitää vielä vanhana ja kivulloisenakin +kiivetä saadakseen edes hetkisen hengittää tunturituulta sekä +katsella kaukaisia kotimaan gaissoja, jotka taivaanrannalta hänelle +viittovat. Tenon koivikkorannoilla kasvanut emäntä taas ihailee +kaikkein kauneimpina valoisia koivuoutiaan, joissa päivä pääsee +hivelemään puiden tyveäkin. Mutta siellä täällä jurovat tummat +käkkyrämännyt ovat jo vikapaikkoja muuten kovin ihanan viheriässä +tunturien koivurinteessä, ja Inarin mäntymetsästä hän kauhistuen +pakenee takaisin valoisalle koivurannalleen, koska siellä "peetsit" +olivat synkkiä ja mustia kuin viholliset ja seisoivat suurissa tiheissä +tokissa niikuin "russat". Vanha leskimuorikin, Kristin Laiti, joka +ypö yksinään hevosineen ja lehmineen ahertaa pikku talossaan Parssin +kentällä pilviä hiipovan harmaan tunturin jalkain juurella, ihailee +kovin "kaunista vaaraansa", jonka alarinnettä koivut koristavat. Inarin +naiskansasta kuitenkin on suuri järvimaansa, suunnattomat aapansa ja +pienet petäjämetsänsä kaikkein kauneimmuksia ihmisen asuinmaita. Etelän +kuusikoissa kulkenut järvikansan nainen taas oikein ilomielin rientää +kotimetsiinsä kiittäen hyvää Jumalaa, ettei tarvitse elää sellaisilla +mailla eikä asua kaameissa kuusirotkoissa, joissa tuntuu niin kolkolta +ja raskaalta, ettei tahdo jaksaa henkeään huokua. + +Sillä naisihmisenkin on sentään kaikkein parhainta ja mieluisinta elää +ja asua Lapinmaassa. + + + + +Lapin naisen käsitöitä + + +Pieni lapinkansa on, niin kauan kuin se on asustellut maailman +takamailla, aina liikkunut omissa parseeleissaan. Se ei ole koskaan +rukattanut turhuuden markkinoilla eikä tavoitellut uusia pukumalleja, +vaan se on aina vaatettanut itsensä omaan vanhaan tapaansa, monissa +polvissa edesmenneitten isien ja äitien hyviksi katsomiin kappaleisiin. +Koreutta lappi on kyllä halunnut, jopa oikein kyllitellyt loistavissa +väreissä, mutta itse se on aina keksinyt loistovärinsä sekä sommitellut +ne sopivasti, eikä siinäkään asiassa juossut muiden jäljessä. +Lappalainen on aina pitänyt itsensä kyllin hyvänä mestarina — tai +oikeammin pitänyt ahkansa maailman parhaana parseelitaiturina, +kotaräätälinä ja kotiompelijana sekä kaikin puolin Lapinmaan mestarina. +Eikä lappalainen aivan väärässä olekaan, sillä lapinakka tyttärineen +panee kokoon kaikki vaatteet, mitä koko kotakunta ja pirttikansa +kaipaa, ja on seppä vielä paljoon muuhunkin. Nopsa pirttiemäntä ja +kotaeukko kehrää, kutoo ja ompelee, muokkaa nahat, kuroo kengät, +pistelee vanttuut sekä suoltaa kymmenin kyynärin paulaa ja vyötä. + +Jo nuorena täytyy lapintyttären aloittaa opastuakseen oikein sepäksi +sekä jaloksi lapinemännäksi. Viisi-, kuusitalvisetkin pikku sormet +pannaan jo pitelemään sukkapuikkoja sekä tuhertamaan pientä vantutta, +jossa kapea ranneraita korvaa koristetta. Ja siitä sitten alkaa pitkä +taivallus. Kirjosuisen vanttuunkin, _hiervavattshan_, kudonnassa jo +tarvitaan taitoa, vaikkeivät koristeet kovin monenlaisia olekaan; +utsjokelainen koristaa vain kaitaisemmin, mutta värirakas inarilainen +laskee koreutta leveämmin. Silti kyllä muutamat mestarikutojat +sommittelevat omasta päästään yhä uusia hiervoja. Vanha Birit +Lukkarikin Veätshagnjargassa rupesi jo nuorena sommittelemaan kuvia ja +miettimään, montako silmää punaista ja sinistä pitää pistältää, ja +miten kuvat sopisivat vanttuuseen. Sininen ja punainen valkoisella +pohjalla onkin Lapin tavallinen vanttuun väri, vaikka Inarin +värimestarit siihen lisäävät vielä viheriää, keltaista, mustaa, milloin +mitäkin. Saattaahan värejä kyllä tuhlata, itsepä ne on laitettukin. +Vanha lapinemäntä värjäsi lankansakin omilla taidoillaan, keräten +rannoilta, metsistä ja kivienpinnalta ruohoja ja jäkäliä tahi +lepänkuoriakin painaen niillä keltaista, punaista ja ruskeaa. + +Suonirihman, _suodnan_, punominen on niinikään jo nuorten tyttöjen +ensimmäisiä oppitöitä. Kuivatuista poron kinttu- ja selkäjänteistä +tyttö riipii hampain hienoja kuituja, niin että hampaat kitisevät, +mutta samalla pysyvät kauniina ja terveinä. Kuiduista sitten hampailla +kiinni pitäen ja kämmenellä poskeaan vasten hiertäen tyttö punoo +säiettä, punoo vielä polvellaankin sen sitkeäksi kaksinkertaiseksi +rihmaksi. Paljon tytär saakin punoa, ja paljon lappalainen tarvitsee +suonirihmaa, sillä kaikki nahkapukineet kengistä alkaen ommellaan +suonella. Lapin naisella onkin aina mukana joko vanttuunkudin tai +suonikimppu. Poropaimenessakin ollessaan tyttö keväisinä päivinä +vain istuu ulkona hangella kutoen vantutta tai hiertäen suonta. +Ahkerasta punomisesta on lapinnaisen arkitakin helma polvien kohdalta +tavallisesti kovin kulunut, tai paistaa siinä iso paikka polvella jos +toisellakin. Jotkut ahkerat pieniperheiset emännät ennättävät punoa +rihmaa toisillekin. Angelin emäntäkin muuanna talvena riipi ja hierteli +kaarasjokelaiselle suonia kymmenen kunturaa eli kymmenen poron kinttu- +ja selkäsuonet, saaden joka kunturasta 25-30 rihmaa, joiden pituus oli +kaksinkerroin hyppysistä olkapäähän (= 120 cm). Päivä kului kunturan +punomiseen, ja puolitoista kruunua irtausi. Mutta suu siinä tahtoi +loppua ja pilautua, kun yhtäpäätä piti suonia riipiä ja kastella. + +Jo toisella kymmenellään tyttö joutuu käyttämään punomaansa suonirihmaa +kenkien ja kintaiden ompelemiseen. Omaan pieneen jalkaansa hän saa +ensi töikseen yrittää kuroa pehmeää heinäkenkää. Äiti vain leikkaa +palaset poronkoipinahasta, neuvoo kokoonpanoa, ja kippuranokkainen +kenkä rupeaa syntymään. Terävä äimä, suonta perässään vetäen, +sukeltelee vain nahanreunojen lävitse, kun pieni kenkäseppä sormeensa +pistetyllä nahkaisella _suorbma-goattella_ sitä työntelee. Myöhemmin +pikku mestari saa jo leikatakin ja pistellä kenkiä ynnä kintaita +nuoremmille sisaruksilleen sekä vähitellen oppia muitakin jalkinetöitä. +Ja siinä taas on työmaa avoinna, sillä tunturienmaillakin tarvitaan +monenlaisia jalkineita. Kovilla pakkasilla vetäistään jalkoihin +poron kallonahasta tehdyt kallokkaat, pikku pakkasilla pannaan +pehmeät, koipinahoista kurotut nutukkaat, ja suvisäillä astellaan +lehmän- tai hylkeennahkaisissa karvakengissä. Mutta keväällä ja kesällä +käytetään paljaita parkkinahkaisia vuotakenkiä. Ja eri kengillä on +eri mallinsa. Inarilainenkin kuraisee koipikengän kymmenkunnasta +palasesta sovittaen vielä saumoihin punaisen verkatereen. Tunturilainen +kyllä tulee toimeen punatereettäkin, mutta hänen kenkäkoreutensa +vaatii kapeata ruojuspuolta sekä pitkää kautoa ja matalaa kärkeä +niinkuin tenolaisenkin kenkämalli, kun taas inarilaisen jalkineessa on +ruojuspuoli avarampi, niin että kenkä hyvästi menee jalkaan, sopiipa +vielä nilkkapuoleen heiniäkin. Mutta kun Utsjoen kaunotar tahtoo +saada jalkaansa oikein sievän kirkkokepsuttimen, hän panee pohjan +parkkinahasta, kaudon valkoisesta vasikan koipinahasta ja varren +mustasta vasannahasta sekä vielä iskee saumoihin punaisen verkatereen. + +Itse Lapin naiset muokkaavat ja parkitsevat sekä kenkä- että muut +tarvenahat, nivottaen ne ensin vedessä, sitten käyttäen parkkiliemessä, +tavallisesti pajunparkissa. Kiedgamensa päällisiksi katsotun ohuen +vasannahan emo joskus parkitsee vain pureksien samalla kertaa sekä +lepänkuorta että kiedgamnahkaa, niin että punainen liemi vain suusta +tursuaa, ja nahka saa siinä sekä parkituksen että punaisen värin. +Ja joskus muitakin poronnahkoja inarilainen parkitsee lepänkuorella +pannen liemeensä avuksi vielä tuhkaakin. Toisinaan lappalainen käyttää +lehmännahkaa nivottamattakin. Karvaisesta vuodasta leikatuista +kengäksistä eukko vain kaapii puukolla karvan pois ja panee kengäkset +parkkiastiaan muutamiksi päiviksi, näskää lihaa irti ja sitten jo +kuraisee niistä kengät, käyttäen kautoon ja ruojukseen parkittua +poronnahkaa. Törröttää kengänteoksessa vielä karvojakin, niin että +pitää niitä saksillakin keritä, ja yöksi pistetään suutarintyö +kosteiden parkkien väliin, ettei se kuivettuisi käsiin. Mutta hyvät +ja kestävät kengät sitten tuleekin, kun vielä valmiina vetäistään +pintaan kotiukkojen tervaa sekä Ruijanmeren turskantraania. +Lannanmaan mestarimiestenkään kenkä ei kyllä ole niin hyvä ja kestävä +kuin lapinnaisen laittama, sillä lantalainen ei osaa parkita nahkaa, +vaan polttaa sen liian väkevillä liemillään ja pitkällä hautomisella. + +Kenkänsä lappalainen täyttää heinillä tarvitsematta sukkia ollenkaan. +Elokuulla, kun maanruohot ovat kasvaneet täyteen mittaansa, +lapinnaiset pikku viikatteella — joskus vain puukolla — leikkaavat +rantapajukoista pitkiä _tshatsi-sueiniä_, vesiheiniä, saroja, jotka +kasvavat kaikkein parhaimmiksi tunturijokien tiheillä pensaikkomailla. +Säkillisittäin naiset saavat heiniä leikata ja kantaa kotiin +sekä puunuijalla maakiviä vasten niitä tuoreeltaan pehmitellä, +hieroa käsissään ja taas nuijia ja sitten huolellisesti kuivata +päiväpaisteessa, punoa palmikkoihin tai kiertää suuriin leiviskäisiin +rengaskääröihin, _suein-vierroihin_ ja viedä aittaan. Kolme, neljä isoa +heinärengasta ison väen emännän pitää talveksi varata. + +Enemmän kuin parkkinahoista, naisilla on työtä peski-, kenkä-, kinnas-, +laukku- ja roukonahkojen sekä muiden karvanahkojen peittoamisessa +ja muokkaamisessa. Turskanmaksatraaniin tai vielä paremmin +paltaanmaksatraaniin sekoitetulla jauhovellillä Lapin nahkapeitturi +käsittelee taljojansa, pitäen niitä vuoroin hautumassa, vuoroin +kuivaten, hieroen ja näskäten jieggiöllä ja lopuksi sivuten jauhoilla +valkeiksi. + +Valmiiksi pehmitetyistä porontaljoista — sekä lampaannahoista — +lappalainen saa parhaat talvitamineensa. Kovassa pakkasessa tunturien +asukas onkin kokonaan verhoutunut eläinten nahkoihin käpsehtien +lumihangessa pörheänä ja matalana kuin joku muukin metsienkiertäjä +elävä. Lapinmaan naisväki näin vaalii ja vaatehtii kansansa kovan +talvenkin varalle. Karvaisia kenkiä ja kintaita kyllä osaa moni +kuroa, samoin laittaa poronnahkaisia _kalssuhoita_ eli säpäkkäitä +säärien suojaksi, niinkuin parkkinahkaisia säärien kesäsuojuksia, +_sistahia_, sisnakoita. Mutta taituri jo pitää olla tehdäkseen +hyvät lampaannahkaiset villasisustaiset _fiettarpuvsat_, aukottomat +nahkapuksut, jollaisia pieni Kaapin-Jounikin vielä käyttää, kuraisten +ne vain palmikoidulla _fiettar-päddillä_ niin lujasti vyötäröönsä, +että punainen pykälä vain jää tilalle. Taitava tekijä tarvitaan +rakentamaan parkkinahkaisia sisnahousujakin, joita talviset suvisäät, +keväthölskeet ja kesäiset kalaretket kaipaavat. Mutta vasta täysi +mestari pystyy tekemään peskejä, lappalaisen komeimpia ja kalleimpia +parseeleita. Viisi, kuusi, seitsemänkin Perttulin aikana otettua vasan +hienoa purkataljaa sekä punaisia ja keltaisia päärmenauhoja ompelija +saa tuhlata rikkaan lappalaisen hyvään peskiin, mutta karkeaan köyhän +miehen pöykkyriin kelpaa lumenaikanakin nyljetty pitkäkarvainen nahka +ynnä joku punapäärme. Moni rikas lappalainen pitää mustaa peskiä +kaikkein kauneimpana, varsinkin utsjokelaiset sitä rakastavat, vain +Jomppalan Uula yksin ajelee valkkopeskeissä. Useat kyllä pitävät +valkkopeskiäkin kauniina ja rikkaan parseelina. Varsinkin vanhat +tunturilaiset pitivät sitä kaikkein kauneimpana. Silloin vasta suuri +tunturiäijä oli oikein järjestyksessä, kun hän valkkopeskissään istui +ahkiossa ajellen valkkohärällä. + +Oli peski musta tai valkoinen, on se komea ja hyvä lappalaisen +vaatekappale; samoin myöskin on kaunis samojen kaavojen mukaan +tehty verka- ja sarkatakki, _mahtsak_, joka kesällä on lappalaisen +päällimäisimpänä verhona. Takin tekoon tarvitaan yhtä hyvä taituri kuin +peskien kokoonpanoon. Vain isot tyttäret kykenevät äidin apulaisina +ompelemaan, ja vasta aikuisina he saavat päähänsä peskin kaavat +sekä koristetavat, jotka kullakin maanpaikalla ovat omaa malliansa, +jopa kaikkein parhainta ja kauneinta. Ja niitä kukin asianomainen +paikkakuntalainen noudattakoon, jos tahtoo elää suvaittuna ja hyvänä +kylänmiehenä kanssaihmistensä seurassa. + +Jo ensi silmäyksellä lappalainen tuntee, mistä maasta vieras on +kotoisin. Ainakin utsjokelainen arvaa inarilaisen vaatteista, sillä +hänen takkinsa ja peskinsä on tenomiehen mielestä "eri rumasti neulottu +ja laitettu niin kemiallisesti, että päältäkäsinkin tuntuu, ettei se +ole ihmisen vaate". Kaarasjokelainenkin nauraa Inarin miehen takin +punaista helmusta, jotta "kun on naisen takki päällä... kyllä se +on hirviä, kun miehellä on hulpa..." Värejä harrastava inarilainen +puolestaan ilkamoi tenolaisten ja tunturilaisten punahulvatonta +parseelia, vieläpä nauraa heidän leveitä hartiuksiaan, jotka ulottuvat +ja roikkua lököttävät kyynäspäissä asti. + +Sivullinenkin kyllä oppii pian huomaamaan, mikä on tenolaista, mikä +taas "konnallisesti" tehtyä, mikä Kaarasjoen, mikä Uuniemen sukua, +sillä paitsi mallissa, on eroa kirjallussakin. Niinpä värikylläinen +Inarin mestariemäntä ompelee yhtähyvin miehensä takkiin kuin omaansakin +hartioihin leveän poikkivyön sekä kolme tähän yhtyvää pitkittäistä +punaraitaa, kapeat keltaiset tereet vierillään, ynnä olkapäiden +etupuoleen leveät punaiset ja keltaiset verkanauhat vihreine tereineen. +Omaan pukuunsa emäntä panee lisäksi selkäsaumoihin sekä punaisen että +keltaisen teresuikaleen. Mutta tenolalsemäntä ei osaa näin koreilla, +vaikka onkin mielestään inarilaista etevämpi. Hän laittaa isäntänsä +takkiin vain leveän punaisen verkanauhan keltaisine tereineen +hartioihin ja olkapäiden eteen sekä selkäpuolelle inarilaisten +tiilikien asemesta vain kapeat keltaiset tai punaiset tereet saumoihin, +samoin helmaan kapean punanauhan. Oman takkinsa olkapäihin emäntä +laskee tereettömät punalistat, mutta hartiosaumoihin selkäpuolelle +istuttaa kapeat punanauhat. Takin hiansuut utsjokelainen päärmää vain +leveällä punaisella verkanauhalla, kun taas inarilainen siihen ompelee +monenväriset verkapäärmeet. Naisen takissa ei ole kaulusta enempää kuin +peskissäkään, mutta miehen takissa ja peskissä se laaja-aukkoisena ja +korkeana tönöttää pystyssä. Miehen takin kauluksen utsjokelainen +koristaa vain punaisella ja keltaisella kapealla rannulla sekä +yläreunasta leveällä punavyöllä, joka jatkuu ja kiertää sepalusta +rinnalle asti, mutta Inarin mies saa koko kauluksensa sekä rinta-aukon +ympäryksen leveälti keltaisen ja punaisen verkanauhoituksen +koristamaksi. Silloin kun Inarin tytär laittaa helmaansa kolme, neljä +vain hiukan rypytettyä moniväristä hulpaa ja miehenkin helmaan pari +koruvannetta. Utsjoen kaunotar ja emäntä rakentaa takkinsa helmaan +ainoastaan pari hulpaa — ennen oli sentään useampiakin —, joista +vain toinen saattaa olla punainen, mutta rypyttääkin ne niin kovasti, +että helma "seisoo kuin vanne". Inarilaista takkikoreutta noudattaa +myös Vuotson lappalainen, mutta Kaarasjoki liittyy Utsjoen +yksitoikkoisiin punaväreihin, kun taas Varengin vuonon Uuniemi suosii +rikkaampia värejä. + +Ennenvanhaisilla lappalaisilla oli monesti vain kotikutoinen valkea +sarkatakki kirkkopukunakin. Eikä silloin — n. 50 vuotta takaperin — +lappalaisilla ollut paitaakaan. Sukellettiin ensin vain sarkatakkiin +ja sitten peskiin. Vanhoilla muoreilla oli vanha paltsaraja takin alla +paitana, mutta Sammel Saijets oli sellainen äijä, joka saattoi kerskua, +ettei ole ikinä paita hänen päällään käynyt. Jalkojen suojina olivat +sekä miesväellä että naiskansalla valkoiset, umpinaiset sarkahousut, +pehmeää lampaanvalkoista vain kaikki. Valkeissa takeissa ja housuissa +varakas Maaret Vallekin kepsutteli saaden sitä vielä vanhanakin +muistella: "Vaikka olin ainua titar, niin valkeat vain oli". Ainakin +kerran vuodessa täytyi valkoiset pestä, kun satuttiin huomaamaan: +"Ka, kun viime vuonna pestiin, ja nyt on jo likainen". Mutta sitten +naiset saivat mustan housumallin, ja vain miehet jäivät liikkumaan +valkoisissa, saaden mustistaan heti kuulla: "Oletko pannut jalkaasi +akkasi housut?" + +Opastuttiin sitten verkaan ja ruvettiin siitä laittamaan kirkkotakkeja. +Koreanhaluiset naiset laittoivat entisaikaan juhlatakkinsa +punaisesta verasta ja hyvin koristivat sen keltaisilla ja sinisillä +verkanauhoilla, ja Kadja Poini, Vuolabba, koreili punaisissa, +keltaisissa ja kaiken värisissä takeissa. Pari vuotta takaperin kuollut +Inga-muorikin, Katekeetta-sukua, kulki vielä punaisissa verkatakeissa. +Mutta nyt käytetään vain sinistä tai mustaa kirkkotakkia, inarilainen +varsinkin ahkeroi sinisissä veroissa. Kotikutoinen, nelivartinen +valkea mustaksi värjätty villasarka, kotona vanutettukin — sarka +kastellaan kuumassa vedessä ja sitten kahdelta puolen vastakkain +potkitaan pohjattomassa, lattialle seinän viereen pitkälleen asetetussa +tynnyrissä — on enää vain arkivaatteena. Kirkkomatkalleen säästeliäs +lappalainen saattaa kyllä lähteä vain arkisessakin takissa ja sitten +vasta kirkkopaikalla pukea peitoksi paremman puvun. Saattaapa joku hyvä +muori toimittaa pukeutumisen vasta kirkossa, jopa kansan paljouden +takia astua kirkonperän väljemmille tiloille panemaan parasta päälleen. + +Lappalaisilla on oma lakkimallinsakin, koltilla ketunnahkainen +korvalakkinsa, Ruotsin porokansalla korkea tupsuhuippuinen piippansa +sekä Suomen ja Norjan tunturiperäläisillä hyvin tunnettu, komea +nelikolkka-päähineensä. Mutta vaikka järvikansa ja tenomies +käyskenteleekin samassa lakkikunnassa, on heillä kumpaisellakin oma +hyvä päähinemuotonsa. Musta tai sininen, linnunhöyhenillä täytetty +verkaperä — Kaapin-Jounilla on punainen — ja saukonnahkainen alaosa, +_viergi_, on kumpaisenkin lakissa, mutta hiljainen järvimies tyytyy +vain tasaiseen nelikolkkaan, kun taas ylpeän jokipojan ja tunturilaisen +lakinperän nurkat, _tshiuvat_, hyvin äkäisennäköisinä pukkaavat +neljään suuntaan tai seisovat pystyssä kuin kiukkuisen suden karvat. +Inarin lakkimestari kyllä sovittelee saumojen koreaksi punaista ja +keltaista terettä, paneepa vielä saukonnahan alareunaankin vasannahkaa +ja väriverkaa, mutta tunturimies, Kaarasjoki ja Teno käydä jollottaa +vain värittömänä ja pukkaavan näköisenä. Mutta tenolainen käyttää +nelikolkkaansa, jossa saukonnahan sijasta on punaverka alareunassa, +kesälläkin, kun taas inarilainen on jo suopeutunut Lannanmaan hattuun +ja lippalakkiin. + +Vanhat Lapin naiset sekä Suomen että Ruijan tunturimaassa komeilivat +ylpeässä sarvilakissa, _laaju-kahperissa_, merkillisennäköisessä +pääkappaleessa, joka isona käyränä sarvena koukistui päälaelta +eteenkäsin. Puunrungosta koverrettu käyrä torvenkappale oli peitetty +punaisella veralla sinisine ja keltaisine verkanauhoineen ja +päärmeineen, ja päähän sopiva, nauhoilla leuan alle solmittava alaosa +oli niinikään värikästä verkaa sekä silkkiäkin. Laaju-kahpereita +ei kyllä osannut kuka tahansa rakennella. Anna Mujo "Utsjoen tien +päällä" sekä vanhan lukkarin emännän sisar tekivät niitä ennen koko +seutukunnalle, ja Varenginniemen Sammel Valle koverteli lakinsarvia. +Komeannäköinen lapinnainen oli laaju-kahpereissaan, ja komeana +naiskansa istui omalla puolellaan kirkossa, jokaisen otsasarvi +nököttäen pystyssä pappia kohden kuin koukatakseen kiinni jokaisen +sanan, mikä saarnatuolista sinkosi. Mutta sarvilakki oli kovin +epäkäytännöllinen. Metsissä oli vaikea kulkea, vieläpä piti selvä tie +olla edessä porolla ajettaessakin, ettei otsasarvi olisi siepannut +puunoksasta kiinni. Olipa se naisen niskojen kannettavaksi kovin +raskaskin. Reisivuononkin matkalla jo oikein pää rupesi vaipumaan, +ulkona kun vielä piti huivi olla peittona, talvella varsinkin. +Niinpä vanha lakki on jo aikoja kokonaan jäänyt pois — Inarissa siinä +1870-luvulla —, sarvi on kadonnut otsalta, ja vain päätä peittävä, +leuan alle solmittava lapinnaisen tuttu punahilkka on jäänyt. Ja se +kyllä on hyvin kaunis, jopa joka maanpaikalla kauniimpi kuin missään +muualla. Tenolaistytär ja emäntä asettaa lakkinsa pussipuolen taakse ja +vetäisee koko lakin hyvin niskaan nauraen Inarin naiselle, jonka lakki +on otsapuolesta korkeampi sekä muutenkin enemmän otsalla kuin Utsjoen +päähine. Mitäs metsässä asuva järvikansa ymmärtää, komeilee vain +rumaksi moititussa lakissaan ja panee paljon koreuksia uskoen, että se +on kaunis. + +Lapin omaa pukumallia on myöskin _luhka_, sarasta tai verasta +tehty pääreiällinen hartiavaate, joka sadeilmoilla ja kylmillä +säillä asetetaan suojaamaan rintaa ja hartioita. Vanhalla rikkaalla +lapilla oli ennen, ja vieläkin näkee jollakulla vanhalla äijällä, +luhkanmallinen tuuhea, karhunnahkainen _sieppuri_, joka talvipakkasilla +pantiin hartioille. Silloin ylpeä tunturiäijä oli kaikkia muita +mahtavampi, kun valkean purkapeskin päällä oli hopeavyö ja tummanruskea +karhunnahkasieppuri. Mutta kun Inarin eukko lammasnahkarouoissaan +laahusti pitkin talvista markkinasiljoa, niin että kaikki rikat +tarttuivat helmasta riippuviin karvoihin, niin se ei ollut paljon +minkäännäköistä. + +Mutta kaikkein kauneimpia Lapin naisten käsialoja ovat kirjavat paulat +ja kirjovyöt, joilla koko Lappi, niin mies kuin nainen koreilee. +Paulojen ja vöiden kutominen vaatii jo suurta taituruutta, ja vasta +16-17-vuotisena tytöt rupeavat niitä harjoittelemaan, kun jo jokseenkin +osaavat kaikkea muuta. Pauloja ja vöitä kutoessaan kauniita värejä +rakastavat Lapin tyttäret saavatkin olla mielityössään, käsitellä +kirkkaita, sinisiä, punaisia ja keltaisia ynnä monen muun värisiä +lankoja sekä rakennella niistä monenlaisia hiervoja ja väriyhtymiä. +Useita syliä pitkän loimiletin eriväriset langat kutoja pujottelee +luupirtansa piinrakoihin ja -reikiin, kiinnittäen toisen pään seinään, +toisen vyöhönsä, istuu jakkaralle, ja kirjopaula pääsee matkaan. +Nopeasti liikkuu käyränokkainen sileäksi kulunut käpy, sukeltuen +loimiin nostaa langan ylös, painaa toisen alas aina kuvan mukaan, +vetäen kudinlangan perässään ja painaen sen parilla nykäyksellä +tiukkaan. Toisen käden käyttelemänä pirta keikkuu yhä ylös ja alas, +käpy sukeltelee, ja kuva ajaa toista takaa. Saattaa kutoja koreana +kesäpäivänä siirtyä uloskin istumaan kiinnittäen loimiletin vaikka +aidan seipääseen, saattaa hän ottaa paulatyönsä yksin porokyläänkin. +Entiset ahkerat tytöt kyllä porosiidassa ollessaan jo keväällä, kun +päivä kirkkaasti paistaen kutoi värejä tuntureihin, istuivat ulkona +kodan seinustalla kutoen kirkkaita värejä kirjovyöhönsä. + +Syli syleltä jatkuu kudelma kiertyen kerälle, ja siitä sitten kutoja +mittaa ja katkoo pauloja. Naisen syli ja pari korttelia on tavallinen +miehen paulamitta, lisäksi vielä pitkä tupsupäinen palmikkonauha, +jolla paulan nitominen nilkkaan päätetään, niin että kirjava tupsu jää +sivulle lipattamaan. + +Mestarikutojakaan ei kyllä saa rajattoman mielivaltaisesti suoltaa +millaista paulaa tahansa. Miehelle pitää kutoa miehen paulaa ja +naiselle naisen, ja vielä kussakin tunturimaassa pitää pysyä omassa +vanhastaan hyväksi nähdyssä mallissa. Silloin kun miehen paula on +käsillä, pitää loimina olla valkeat pumpulilangat, vain vähän punaista +ja sinistä villalankaa joukossa, ja kuteena punaista villalankaa, mutta +naisen paula vaatii punaisen villaloimen, vähän sinistä ja keltaista +silmännäöksi sekä kuteeksi punaista villalankaa. Miesten paulan +valkoisella pohjalla ilakoivat monennäköiset risti- ja hakakuviot, +mutta naisen punapaulassa käydä jonottaa vain yksinkertainen sininen +tai keltainen koukutus keltaisen tai sinisen kaksoisrannun ohjissa, tai +punainen koukutus sinisellä keskiviivalla, joskus mustiakin kuvioita +joukossa. Vanhoissa Inarin naispauloissa esim. oli vain punaista, +keltaista ja mustaa väriä. Kauniita kyllä silti kaikki. Tenolainenkin, +vaikka näpertää kapeaan naispaulaansa vain yhden houkutuksen +keskiviivalle sen sijaan kuin inarilainen paulaseppä koukuttaa kolmin +kerroin, ihastelee kovin omaa käsialaansa, sillä "ei vain Inarissa +kuota näin kauniita... Utsjoella killa kuotaan". Ja Utsjoen erinomaista +mallia tunturilappikin seuraa. Mutta Inarin köyhä järvikansa ei +vain saa tenolaisen tunnustusta, vaikka hän herkästä väriaististaan +pinnistäisi kuinka koreaa tahansa. Tenolainen ja tunturilainen +lastaavat hänen leveää valkopohjaista vyötäänkin, kun itse sonnustavat +vartalonsa kapeammalla punapohjaisella kirjanauhalla. Mutta inarilainen +vain tässäkin pitää oman hyvän mallinsa, keikuttaa pirtaa, nappaa käpyä +ja kutoo kolme koreaa nauhaa, jotka sitten ompelee yhteen leveäksi +vyöksi. Kolmesta nauhasta tenolainenkin kokoaa suolivyönsä, mutta kutoo +punanauhansa kapeammiksi kuin inarilainen. + +Komeana ilmiönä tunturin asukas liikkuu juhlapuvussaan koristeltuna +jaloista ja nilkoista alkaen päänkukkuraa myöten. Loistavissa +hehkuvissa väreissä välkkyy ja vilisee kirkkosiljo ja kirkkokin +silloin, kun on koko tunturimaan kirkkopyhä. Kylmän ja karun Lapin +kaukainen kirkkokenttä on koonnut äärelleen kaiken erämaassaan piilevän +väririkkauden. Kaikkein kauneimpana ja kirkkaimpana liikkuu ison Inarin +metsäkansa. Siinä joukossa paistaa sinisestä keltainen jos punainenkin, +ja vilkkuvat monikirjaiset paulat ja vyöt. + +Ja kaiken tämän silmää ja mieltä ilahduttavan värikylläisyyden on +saanut aikaan Lapinmaan pieni ja ahkera, yksinäisissä metsäpirteissä ja +tunturikodissa asustava nainen. + + + + +Häätapoja + + +Punaverinen, pyöreä muoto, pieni kiverä nenä ja pienet ruskeat silmät +ovat parhaimmankin tunturipojan ja kalamiehen mieluisinta katseltavaa. +Ne ilahduttavat häntä enemmän kuin kauneinkaan ajohärkä tahi komeinkaan +nousulohi, varsinkin jos vielä monikirjainen punahilkka puristaa +pyöreätä muotoa, ja hopeasoljet ynnä silkkiliinat hohtavat rinnoilla +sekä kirjovyöt, paulat ja kaikki muut parseelit, jotka ympäröivät +tervettä lihavaa vartaloa, ovat tyttären omaa käsialaa, ynnä vielä +tytön merkeissä liikkuu jonkin satasen poroparttio. Jos lisäksi +neidolla on lämmin veri, jota helposti hikoilevat kasvot todistavat, +ja hän osaa astella pystynä ja sievästi, on hän sitä mieluisempi. +Tällainen tunturien tytär on jo "riggis ja tshabba", rikas ja kaunis, +niin kaunis, että koko Lappi häntä joikaa, eikä liene syntikään +sellainen joikaus. Tunturista tunturiin saattaa kiiriä: + + "Janssa-Maaret, haa laa laa, + tshabba nieida, haa laa laa, + ja vielä kemppa ja komea + ja kauniisti kävelee, + ja niinkuin mustat kengät jaloissa, + haa laa laa". + +Ja toisaalta voi toinen joiku vastata: + + "Elle-Maaret on niin tshabba nieida, + ja viisi, kuusi, seitsemän poikaa + ajattelee hänen päälleen, + kun hän on niin kaunis. + Mutta Elle-Maaret on tshabba nieida + ja ajattelee kahden pojan päälle: + Siurin kaupparengin päälle + ja Lukkarpaikan Andaraksen". + +Saattaapa vielä kolmannelta taholta kuulua oikein sydämen pohjasta +purkautunut huikahtelu: + + "Vuoi jos minä saisin + tuon Iskon Saaran, + vuoi jaa vuoi jaa! + Se on näökäs ja kaunis, + vuoi jaa vuoi jaa, + ja se on vielä rikas". + +Kaunista nuoruuden neitoansa vanhat vaaritkin saattavat vielä +muistella. Piera Saarakin, 83-vuotias Kaarasjoen tunturiäijä, +kerjäläiseksi vaipunut iso rikas, vieläkin hyvillä mielin hyräilee +kuivettuneen pikku muorinsa muinaista joikua: + + "Andaras-Pieras-Susanna + on kaunis nieida, + ja se on vielä rikas. + Minä aion sinut ottaa. + Sinä olet niin punainen, + hyvä kaunis takki on päällä + ja silkkiliina kaulassa, + nanna nannaa voi voi voi". + +Mutta pitkämuotoinen, kalpea neito, jolla on niin hienot veret, +etteivät yhtään näy, ei kiinnitä poromaan poikien katsetta, sitä +vähemmän, jos hän lisäksi on isonenäinen. Eipä liioin kovinkaan +juovatella kovin mustaveristä tytärtä, sillä musta veri on huono ja +rouvi veri. Hyvin vähän katsellaan tyttöä, jolla on terävät silmät, +sillä ne puhuvat vihaisesta luonnonlaadusta, ynnä vielä vähemmän, +jos tytär ei ole kätevä käsistään, sekä kaikkein vähimmin, jos hän +ei ole poromerkinkään omistaja. Eipä sellaista sikiötä juuri kannata +joiatakaan, joskus vain pilanpäiten jollottaa: + + "Naa Raudna-goo, Raudna-goo, + leija-goo leija-goo. + Raudna-goo, leija-goo, + gutsha-goo gurra-goo". + +Käsien kätevyys on lapinneidon parhaita avuja. Näppäräkätisestä tytöstä +pojat puhuvat paljon hyvää, ja tunturien joikukin häntä mainoo: + + "Joenmukan Elle, sehän se on seppä: + hän kutoo paulat ja kuroo kengät, + ja kaunis hän on". + +Mutta sellainen tyttö, joka ei osaa edes kenkiä kuraista, on melkein +hylätty. Jounin pikkuista Anne-rukkaakin joiataan, ymmärtäen kyllä +hänen kohtalonsa: + + "Ei pidä, pojat, nauraa, + jos min' en mahda kenkää kuroa, + lollol lollol loilota nonnoo. + Minähän olenkin se Maaretan Mihkun + porotokan raitio, + lollol lollol loilota nonnoo". + +Mutta rikkaus, satainen poroperintö tahi paljon muuta maallista +hyvyyttä, on kumminkin kaikkein suurin tunturitytön avu. Sillä köyhä +tunturimaa rukattaa maailman mammonan perässä yhtä väkevästi kuin rikas +Lannanmaakin. Rikkaat, jotka hyvin tietävät, että silparahat ja iso +poroelo tekevät miehen suureksi, väkeväksi ja mainittavaksi, varsinkin +valitsevat rikkaita ja mahtavia, mutta köyhien täytyy tyytyä +vertaisiinsa. Iso Junnas-äijäkin, tuhannen poron isäntämies, tahtoi +tehdä pojastaan vielä isoisemman valiten hänelle "rikkaimmuksen ja +parhaimmuksen akan", mitä tiesi. Oula-ukko, toinen suuri tunturimies, +kävi puhumassa pojalleen ison kauppamiehen komeaa punaveristä +tytärtä. Hyvä on koota suuria rikkauksia, mutta vielä parempi on pitää +ne suvussa, kun kerran on saatu. Niinpä onkin tunturimailla tavallista, +että suku nai omaa sukuansa. Monesti ensi nepaimetkin naitetaan +keskenään, ettei tarvitsisi poroeloa ositella vieraille. Pojan äiti +ja tytön isä saattavat olla sisarukset, vieläpä joskus lisäksi tytön +äiti voi olla pojan isän kanssa toiset nepaimet. Näin ovat monet Kitit +naittuneet keskenään sekä Länsmanien kanssa, samoin myös Kitit ja +Jomppaiset, Pieskit ja Länsmanit sekä Pieskit ja Vuolabbat ynnä Poinit, +niin että tunturien porokansa on järjestään samaa suurta pahnaa. Ja +tällä keinoin poroelo sekä muu tavara kyllä monin kerroin pysytetään +samassa porokunnassa. Eikä ison rikkauden tarjolla ollen aina +katsota ihmisen muotoa. Sillä tunturimaankin mammona on monesti niin +mahtava valtias, että se peittää pahan näönkin eikä pyydä punaveristä +pyöreyttä, oli sitten kysymyksessä oma pahna tai aivan vieras veri. +Niilan-Pekkakin kulki Koutokeinosta asti kosimassa rikasta silmäpuolta +poroneitaa niin ahkerasti, että oikein "kuja" syntyi taipaleelle, ja +tunturi rupesi joikaamaan: + + "Na, Niilas-Pähki jo-go niin niin, + lähti Koutokeinosta-go, + kujan teki vielä niin niin, + läpi Koutokeinoon, + linjan teki vielä-go, + lullu lullu lullu luu". + +Nuori mies voi helposti ottaa vanhan ja ruman lesken päästäkseen +maailman rikasten rinnalle, ja yhtä hyvin voidaan työntää nuori tytär +valkkopäälle äijälle, jonka suuri elo täyttää tuntureita. Rikkaan +leskiakan uutta isäntää Lappi kyllä saattaa vielä ihaillen joiatakin: + + "Vuoi sitä Koutokeinon miljuneeraa, + kun se pärjäilee rahan räntyillä, + vuoia naana naana, + aivan rahan räntyillä. + Emäntä istuskelee kullassa, + ja joka sormessa kultasormus, + vuoia naana naana". + +Joskus sentään rikkaankin tytön rumuus saattaa säikäyttää nuoren +kosijan. Vaimoa kaipaava tenolainenkin oli kuullut paljon kiitettävän +Kaarasjoen tytärtä, jonka merkeissä oli kolmesataa poroa ja rahaa ja +tavaraa. Ja tenonsoutaja sauvoi Kaarasjoelle, ajatellen: "Mie nouan sen +Suomen puolelle". Mutta tyhjin venein tenopoika lasketteli jälleen +kotirannalleen, sillä "nieida oli niin ruma... pitkä nokka ja väärä... +ja isu suu ja huulet paksut... eikä ollut punainen". Ei auttanut +sekään, vaikka tyttö oli verkatakeissa sekä näytteli omatekoisia +valkkopeskejään ja kirjopaulojaan. + +Ovat Lapin nuoret miehet tunturissa joskus nähneet gufittarien +tyttäriäkin, jotka ovat kaikkein kauneimmuksia, lihavia ja pyöreitä +sekä koreasti puettuja. Tyttäret ovat tulleet houkuttelemaan +tunturipoikia sekä joskus saaneetkin heidät yrkämiehikseen, toisinaan +taas ovat vain muuten ilvehtineet kauniin maanpäällisen pojan +kanssa. Puolmakjärvenkin mies ollessaan kerran Nuorgamin tuntureissa +riekonpyynnissä sai nähdä gufittarien tyttäriä. Kun mies muuanna iltana +istuskeli turvekodassa kenkiään riisuskellen, helähti tunturissa oikein +kaunis tyttärien joikaus, ja pian kuukahti kotaan pari punaveristä +neitaa. Toinen alkoi heti ilvehtien nykkiä pojan paulaa ja naureskella, +vaikka toinen kielteli: "Älä petä... älä petä!" Mutta kun poika +hypähti ylös ja aikoi siepata ilkailijan syliinsä, tunturityttäret +juoksivat nauraen ulos ja katosivat. Joikaus vain vielä kauan +helähteli, niin ettei kotapoika koko yönä päässyt uneen. Kauniiden +gufitarneitojen mieliteoissa riekonpyytäjä sitten oli pitkät ajat, niin +etteivät verevimmätkään kristityt tyttäret näyttäneet hänestä takkuista +kevätporoa paremmilta. + +Jos lapinukko etsii rikasta pojalleen, niin rikasta hän toivoo +tyttärelleenkin. Monet kosijat saattavat rikkaan punahilkan perässä +juovatella, mutta iso äijä voi olla niin ylpeä, ettei aina lähde edes +kodalleenkaan kosijoita katsomaan, äyskäisten vain kuin suuri Näkkälän +ukkokin: "Ei Saara ole niin löyhässä kuin poro!" Jousas-Niilakin, +neljäätuhatta paimentava Raisin äijä voi yksin Alattion +markkinoijiakin, Bossekopan siljolla huijautella: + + "Minä olen rikas, jaa jaa jaa, + ja minulla on poroja, jaa jaa jaa, + ja minä otan vävyksi, jaa jaa jaa, + kenen minä tahdon, niin niin niin". + +Ja sellaista menoa köyhät saavat katsella vain taampaa jostakin +tunturikolosta. Sillä rikkaat siinä vain rehentelevät. Voi sentään +joskus köyhää miestä onnistaakin: pääsee rikkaan rengiksi ja hoitaa +niin hyvin isäntänsä tokkaa, että elo yhä ja yhä lisääntyy, ja oma +parttiokin kasvaa. Siitä isäntä mielistyy niin, ettei päästäkään miestä +tokastaan pois, vaan tarjoaa tyttärensä saadakseen pitää hyvän onnen +omassa siidassaan. Samoin taas saattaa taitavasta piikatytöstä tulla +kodanemäntä. Moni kotaisäntä on nainut reippaan piikansa mieluummin +kuin laskenut pois. Mutta toisinaan köyhä mies jälkeenpäin joutuu +harmittelemaan kohtaloaan, kun eukkonsa kanssa riidellessään saa +kuulla, kenen rahat ja tavarat oikeastaan ovat. + +Mutta ei jokainen rikaskaan ja hyvä lapintyttö ole aivan mielitietty +ja haluttu. Joku ylpeä tenolainen ei uskalla yhtyä tunturilappalaisen +tyttäreen, sillä tunturilaisen suku on hänen mielestään huono suku. +Ankara tunturi on padje-olbmuksen niin pilannut, että hän on pienempi +kuin muu lappalainen, samoin kuin tuntuririekko on pienempi +maariekkoa. Lisäksi vielä tunturilaiset ovat kovin mustanahkaisia. +Niinpä tuleekin, jos naittuu tunturilaisen kanssa, mustia, pieniä +ja laihoja lapsia. Entisaikaiset tunturimiehet varsinkin olivat +tummaa kansaa, mutta aikaa myöten he ovat paljon vaalenneet ja tulleet +sellaisiksi kaamosvärisiksi. Ja tämän lienee vaikuttanut ilmanala +sekä sekaantuminen toisiin, vaaleampiin sukukuntiin. Eivät kyllä +muutkaan lappalaiset kaikki ole kiitettävän kaunista lajia. Inarilaisia +tenolaiset pitävät rumanlaisina, koska heillä muka on "isu suu ja isu +naama". Suvuittain kulkee Utsjoellakin ihmisten ulkonäkö, niin että +toisia sukuja pidetään hyvin kauniina, kun taas toiset ovat rumia. +Muutamat ovat kovin tummia. Toisilla ovat silmät terävät ja pystyvät, +ja jonkun suvun siittämät ovat sellaisia "skuoivvia", sekä kuivia ja +laihoja ja "nokkakin niin kuiva". Vieläpä muuan suku tuottaa ihmisiä, +joilla järjestään on "isu muoto ja nokka pitkä kuin hevosen tanko sekä +silmät pyöreät kuin jäneksellä". Ja he kaikki ovat muiden mielestä +"oikein rumia". Mutta on sitten kaunistakin lapinrotua. Guttormejakin +pidetään jotenkin hyvännäköisinä, eivätkä Tshalkutkaan, vaikka +ovatkin mustia, ole rumia. Mutta Vuolabbat ovat kauniita, ja kaikkein +kauneimmiksi kiitetään Kittejä, heillä kun on tavallisen kokoinen näkö +ja kiverä nenä ynnä punaiset veret. + +Kelpaavathan sentään rumatkin tyttäret pojille, ellei toiselle, +niin toiselle. Mutta joskus lapintyttärellä on sellainen merkillinen +_luhka_ päällään, etteivät pojat saata heihin suopua, vaikka tyttö +olisi kauniskin. Tytöllä on koko olemuksessaan sellainen hahmo, +ettei mies voi hänestä huolia. Sellaisen ilkeän luhkan joku +kaarasjokelainen kerran pani Tenon tyttäreen, niin ettei kukaan mies +häneen katsonutkaan. Vasta sitten, kun tytär meni tietäjä Puhakan +puheille, ja Puhakka käytti häntä kaltiolla, katsoi kaltiosta alaisin +puolin ja julisti, että puhdas on, tyttö pääsi luhkastaan. Kermakan ja +kruunu-kymmenisen se vain maksoi, ja miehen tytär sai seuraavana +talvena. Joillakuilla Läijisvuonon tyttärilläkin oli ollut huono +menestys yrkämiehen saannissa. Mutta kun Hilpis-äijä oli katsonut heitä +sormiensa lävitse ja todennut, että "luhka on", ja sitten kuljettanut +kaltiolle sekä tehnyt taikojaan, niin luhka oli pudonnut pois, ja pian +oli lapinpoikia alkanut ajella Läijisvuononkin rannoilla. + +Mutta oikeat tavalliset punaveriset lapintyttäret, joita ei ole +pahottu, odottelevat _irgäänsä_ hiljaisin mielin ja katselevat kauniita +tunturipoikiaan ruskeilla silmillään, jotka ihan ilosta loistavat, kun +mielipoika tekee komeita suopunginheittoja tai ajelee joikastellen +tahi komeana liikkuu Bossekopan markkinasiljolla ostellen tyttärille +rintasokeria ja lakritsaa ja muuta makeaa. Parhaimpia poikia tytöt +joikaavat monellakin nuotilla. Rikkaan oarjespojankin kunnioiksi +tunturi monesti kaikuu: + + "Maaret-Mihkel rikas oarjella, + neljä-, viisituhatta veroa on on on, + kuusituhatta poroa on on on, + hän on Koutokeinon rikkain, + rahaa pankossa on on on, + ja poroja kuusituhatta on on on". + +Yhtä komeasti kaikuu tunturi, kun tytöt joikaavat Ammon-Hansia: + + "Ammon-poika, Päiveskenttä, + keittää kultaa kotona, + go luu luu luu, + Ammon kultaruoho, + go luu luu luu, + niinkuin kukko yhdellä jalalla seisoo, + go luu luu luu, + väkevänä seisoo niinkuin kukko + ja juo viinaa, + go luu luu luu". + +Jopa Tenon tunturit ja vaarat ihan helkähtelevät, kun ilmassa kiirii +Uulas-Andaraksen joiku: + + "Kitti-poika-go, + nu nu nu goo, + nieidain mielen pyöritti, + nu nu nu goo". + +Ja yhtä heleästi Tenon ranta kuuluttaa komeata poromiestä: + + "Uulas-Aslak-go, + luu luu lu-go luu luu luu, + Suomen tunturien kynttiläjalka, + luu luu lu-go luu luu luu". + +Mutta kaunis Andaras-Pieras-Susanna oli nuorena tyttärenä joikaillut +Kaarasjoen tuntureissa komeata Piera Saaraansa oikein ihanasti. Vanha +Piera-äijä vieläkin, kuudenkymmenen vuoden kuluttua, muistaa, kuinka +suloisesti Susannan ääni kaikui, kun hän joikasi: + + "Jos sinä rupeat, + niin otan minä kyllä, + sinä olet kaunis poika: + käyrä nenä ja punainen muoto, + ja pesty takki päällä, + ja kultavyö ympärillä, + ja närpeä valkkopeski, + ja saukonnahkaviergi lakissa". + +Mutta kun ei kukaan tunturipojista ole vielä varmaa katsetta antanut, +tyttösien täytyy keinoilla kokeilla saadakseen selville edes, miltä +tuulelta mielipoika on tuleva. Niinpä tytöt heittävät keppiä ilmaan, +niin että se maahan pystyyn pudottuaan kaatuu ja kaatuu sinnepäin, +missä tuleva oma asustaa. Mutta jos keppi putoaa pitkälleen, ei yrkää +ole olemassakaan. Pirtin lattian lakaisemisenkin tyttären pitää aina +toimittaa yhteen menoon, vielä rikatkin viedä ulos, ettei yrkämieskään +jättäisi kosimistaan kesken. Onhan tytöillä pieniä hyviä tapoja sekä +keinoja, joita eivät pojat tiedäkään. Mutta kun Birit-leski hökelsi +saadakseen uutta yrkää, niin se kyllä tiedettiin, jopa sitä joikukin +muisteli: + + "Birit juuriköyttä kelaa, + vääntää suopungiksi, + ja sillä heittää aikoo. + Kaksi nulppoa olisi, + mutta ei tiedä, + kumman niistä heittäisi. + Taitaa hän Mahti Sarren heittää. + Mutta sen jos ottaa, + tulee vanha paltsarajakin valkkopeskiksi. + Uula Sarrea hän ei taida — + se on kovin lämmin". + +Jo parissakymmenissään lapintyttö voi joutua naimisiin, saattaapa +joku tulla valituksi jo 18 vuoden vanhanakin. Kolmenkymmenen ylitse +päästyään nainen on jo kolkkakymmenellä, mutta jos tyttärellä vain on +paljon rahaa ja tavaraa, käy hän kyllä vielä hyvästä neidosta, voipa +rikas muori saada kosijoita vielä 70-80 ikäisenäkin. Mutta 20-25:n +välillä tyttärillä on parhain menonsa ja valinta-aikansa. Saaran +tunturikodan 16-17-vuotias Kristikin, raitiotyttö, sanoo palvelevansa +ja ansaitsevansa poroja, kunnes 20 vuotta täytettyään menee naimisiin. +Eikä Kristillä vielä edes ole mielipoikaakaan. + +Harvaan kansoitetussa tunturimaassa nuorilla on harvoin yhdessäolon +iloa. Talvisilla markkinoilla joskus tavataan, mutta kaikkein parhaiten +suurina pyhinä kirkkosiljolla. Saman järven rantalaiset kyllä voivat +milloin tahansa soutaa toisiinsa, samoin taas Tenoa saattaa sauvoa +ylös ja alas, ja talvella pääsee porolla yli pahojen jänkienkin. Pojat +hyvinkin osaavat ajaa etäisiinkin tyttäriin, ja tyttöset paneutuvat +mieleisen miehen iloiksi parhaisiin pukuihinsa ja helyihinsä, jopa +päästävät tulijan poronkin valjaista vieden sen jäkäläpaikan ääreen. +Saattaapa käyntien yhä uudistuessa kylänkävijä pois lähtiessään jo olla +niin hyvissä sovuissa, että valjastaakin tytön ajokkaan ahkionsa eteen +lähtien sillä viilettelemään kotia kohden, tyttären samassa ahkiossa +istuen myötäillessä mukana jonkun matkaa. Niinpä sitten tunturipoika, +mieli kirkkaana kuin kevätpäivä lennättelee lainaporollaan joiaten +sen iki-ihanaa omistajaa, ja kotatyttö taas vaalii ja hoitelee ja +hyvänä pitää poikansa poroa ajellen sillä ahkerasti ja muistellen +jutonsa erinomaista isäntää. Mutta ennenkuin pojat käyvät etsiskelemään +kaukaseutujen tyttäriä, he kyllä jo etukäteen tiedustelevat hänen +rikkauksiaan ja muita avujaan. Tenopoikakin juovatellessaan Inarin +tyttöä kävi naapureilta kuulustelemassa, onko tytöllä 50 poroa, +niinkuin sitä mainotaan. + +Näin on asia saatu jo hyvälle palkaalle, niin ettei kosiskelijan, +lähtiessään kosioretkelle, tarvitse antautua aivan tiettömälle +taipaleelle, eikä tytönkään kodassa tai kotipirtissä kovin hämmästytä, +jos kerran sitten hiilet takasta äkkiä poukkuvatkin lattialle +ilmoittaen vieraita saapuvaksi, ellei ennen niin ainakin huomispäivänä +samoihin aikoihin. Saattaapa syötäessä jonkun suusta pudota palanenkin, +vieraan osa, niinikään ennustaen väärtien tuloa, saattaapa samoista +syistä joku kenkiessään saada paulansa moniin solmuihin. + +Jopahan kerran koirat ulkona oikein ärhentelevät, ja kohta ajaakin +jänkätietä, tunturikeinoa tai Tenon töyrää kotikentälle komea väki +mitä komeimmin vaalituilla härillä, niin että kulkuset ja tiuvut vain +helkkävät. Ajajat ovat parhaassa väriloistossaan, ja härkien kirjovyöt +sekä monet tupsut välkähtelevät punaisina ja keltaisina. Edellä tulla +tomauttaa yrkäpojan puhemies, perässä hän itse, ja vielä mukana +kosijan isä, jopa jo äitikin asioita valvomassa. Suurina väärteinä +tulijat saatetaan sisään, ja "buörre bäivit" sanotaan. Viina on hyvä +asian alkuun panija. Puhemies heti kohteleekin hyvillä ryypyillä koko +talonväkeä, niin että kaikki ovat pian parhaalla puhetuulella ja +toisilleen hyviä väärtejä. Silloin puhemies jo rohkeneekin kysäistä: +"Onko täällä meille neitaa?" Siihen voi tulla vastaus: "On kyllä!" Ja +silloin ollaan entistä parempia ja iloisempia ystäviä. Mutta saatetaan +kysyjille myös vastata: "Ei ole teitä varten neitaa". Ja silloin on +paras painua tunturiin. + +Tunturi-Lapissa yrkämies saa varustaa kosintamatkalleen hyvät +eväät viinasta ja kahvista alkaen poron juustoihin, -paisteihin +ja -konttiluihin asti ja sitten evässäkkeineen, puhemiehineen, +kihlakaluineen ja vanhempineen lähteä onnentaipaleelle mielitytön +metsäsiidaan. Sinne päästyään yrkämies helisevin kelloin ja joikaillen +ajaa kolme kertaa ylpeästi ympäri koko kodan. Tuleepa kosittava +tyttö kurkistamaan kodanovesta, se on jo pojalle mieluisa merkki, +mutta jos ei tyttöä eikä ketään muitakaan kuulu, koirat vain +kiukkuisina ärhentelevät kintereillä, kosijoista alkaa jo tuntua +kolkolta. Astuu puhemies kotaan kysymään: "Olisiko täällä kahvin +keittosijaa?" — "On tässä vieraat ennenkin saaneet kahvia keittää", +kotaäijä voi vastata, ja se on hyvän alun merkki, mutta huonosti +ovat asiat, jos ukko jurnuttaa: "Kyllä talosta on vieraille ennenkin +kahvi tarjottu". Asian hyvin luonnistuessa toisetkin uskaltavat +astua kotaan, sulhanenkin, joka odotellessaan on istua kyykähtänyt +smakko-muorralle. Kotaväen tarjoomaa kahvia juoden ja ruokaa syöden +puhellaan poroista, hukista, Alattion markkinoista, Ruijanmatkoista +ja monista muista tärkeistä tunturikansan asioista. Jopa siitä +yrkämiehen äitikin noutaa evässäkkinsä, keittää kahvit sekä syöttää +ja juottaa kotaväkeä, ja puhemies pitää huolen ryypyistä. Ja hyvän +huolen pitääkin, sillä sitä paremmin asiat jutavat, jota enemmän +sulhanen on varannut viinaa. Jo viimein ryypyn antaja uskaltaa julistaa +oikean asiansa: "Tämä nuorimies tahtoo tytärtä akakseen". Kotaukko +ja -eukko siihen myöntyen sanovat: "Se on oikein meidän mieleen... ja +jo aikoja ajateltu". Näin tulee sulhasen isä-äijänkin vuoro. Hän kantaa +kihlakalut tyttärelle, joka ne suostuen ottaa vastaan. + +Komeat ovat rikkaan tunturipojan kihlatavarat. Vanhat lappalaiset +miellyttivät tytön leveäkantaisilla hopeaisilla helysormuksilla, +antaen niitä neljin, viisin, jopa kuusinkin, toiset oikein kullattuja +_golle-suorbmaksia_. Antoipa oikein äveriäs mahtimies kahdeksankin +kullattua sormihelyä. Sai hyvä tytär vielä hopeasolkia, sai +hopeahelaisen vyönkin, _silba-boaganin_, sekä lasihelmet, _pärilit_, +hopeapallukkoineen, ynnä punaisia, sinisiä, keltaisia, valkoisiakin +silkkihuiveja joskus neljin, viisinkin, ja kaiken kukkuraksi +hopearahaa sata kirkasta helähtävää kruunua, jopa vieläkin komeammin: +kaksisataisen kasan kruunun hopearahoja. Onnellinen morsian sai kätkeä +kaikki "kiiluvaiskiisaansa". Ison rikkaan poika, Junnaksen Matti, +antoi kihlatulleen kasan kultarahoja, mutta kuulun Kutturan Niila +heläytti toistasataa, ja tämä oli niin komea teko, että sitä kelpasi jo +joikastaakin: + + "Kuttura-Niila-sa joo, + satakaksikymmentä markkaa + kultarahoja nakkasi joo, + morsiamelleen joo joo joo". + +Vanhaan aikaan lapintyttäret olivat saaneet sulhaseltaan tinahelaisen +_nasta-boaganin_, kauniin veralla päällystetyn nahkavyön, joka oli +koristeltu tinahelyillä päästä niin toiseen. + +Rikkaan miehen kihloja nykyisetkin tunturipojat monesti antavat. +Suomen padje-oibmuskin kihlasi Kaarasjoen tunturitytön seitsemänsadan +kruunun koreuksilla, työntäen silkkejä, rintasolkia ja kultaisia +sormuksiakin viisin, kuusin. Jopa joskus vähäväkisenkin tunturimiehen, +järveläisen ja jokipojan pitää kosiessaan olla yhtä rikas ja ylpeä kuin +kenen tahansa. + +Köyhtyneen tenolaisen poikakin, vaikka omistaa vain yhden ainoan +kermakka-pahasen ja ajelee lainaporoissa sekä velkarahoissa, työntää +silkkiä ja kultaa Inarin porotyttärelle kehuskellen rikkauksiaan ja +luvaten pitää niin komeat häät, ettei ole vielä koskaan sellaisia nähty. + +Yötäkin sulhasväärtit viipyvät kosittavan kodissa lähtien vasta aamulla +kotimatkalle. Elleivät nuoret jo ennestään ole niin hyvissä väleissä, +että olisivat vaihtaneet ajokkaitaan, niin onnellinen yrkämies saa +nyt sonnustaa mielityttönsä poron ahkionsa eteen ja lähteä sillä +tyytyväisenä joikaillen kotitaipaleelle. Ja morsian vuorostaan saa +pojan härän hoidokikseen. + +Mutta onni ei aina näin ole kosiomiesten mukana. Jo ajomatkalla voi +sattua vastusta, porokin vikuroida ja teniä, niin ettei kulusta tahdo +tulla kalua. Ja se on jo niin huonö enne, että on paras kääntyä +takaisin ja yrittää toisen kerran. Sillä jos tästä huolimatta ajetaan +perille asti, käy helposti niin, ettei tyttöä annetakaan, eikä luvata +kodassa kahvin keittosijaa. Silloin sulhasmiehet saavat noloina istua +ja nauttia talonhyviä ja sitten eväineen ja kihloineen painua pois ja +ajaa synkkinä kotiinsa, yrkämieskin kiukutellen oman jutonsa kanssa. +Mutta toisinaan yrkäväki kimpautuu ja lennättää toisiin tyttäriin, ehkä +siellä paremmin onnistaisi. Utsjokelainen saattaa kiertää läheisen +tunturimaan, Enontekiön kosijat kulkea Koutokeinoa, Kaarasjokea ja +Kaaressuvantoa myöten, missä vain tietävät olevan mainittavia rikkaita. +Inariin enontekiöläinen ei juuri ohjaa ahkiotaan, eikä Utsjoelle, mutta +utsjokelainen kyllä saattaa siepata inarilaistytön emännäkseen, vaikkei +hän muuten pidä inarilaisia vertaisinaan. + +Saahan kyllä ajella, vaikka ympäri koko Lapinmaata, kun vain ei väkisin +rupea tytärtä maanittelemaan eikä vastoin vanhempain mieltä. Silloin +voi helposti käydä niinkuin entisen Pieras-Klemman, joka kosiskeli +rikasta Kadja Pannen Raudnaa. Kadja Panne kutsui avukseen Andi-Raudnan, +noitaämmän, ja yksissä tuumin galgut noituivat istuen vastakkain +kotamaalla, sarvilakit takaisinpuolin päässä ja käsi toisen haaroissa, +noituivat ja manasivat Klemmaa, joka vain heitä nauroi. Mutta mustat +rumat akat noituivat niin väkevästi, että Klemman nauru muuttui viimein +hullun hohotukseksi ja sellaisena aina pysyikin. Mutta ei myöskään +ollut hyvä olla ylpeänä kenelle tahansa. Hylätty Kutturakin suuttui +kovin, kun ei saanut Tshalkku-Niilan tytärtä. Sanotaanpa, että hän +laittoi Tshalkun pirttiin pahan möykkääjän, joka vuosikausia kiusasi +Lismajoen pientä erämaataloa. + +Pian koko tunturiseutu saa tietää yrkämiesten turhan yrityksen, mutta +yhtä pian sanoma kuuluu onnellisestakin matkasta. Nähdäänhän asian +meno jo vaihtoporosta, jolla iloinen poika palaa naimaretkeltään. Jos +on voitettu kuulu ja kovin kosittu tyttö, silloin kohta tunturitkin +kaikuvat joikauksesta: + + "Nyt se meni rikas ja kaunis, + vuoi jaa vuoi jaa, + se suohkanan tähti". + +Eikä kaikkien kosima punapaula ole enää toisten tavoiteltavissa. +Syrjään jääneet kosijat saavat vain kademielin katsella, kun tyttö +ajelee toisen kanssa, katsella ja joiata neidon nimiin: + + "Ei minua tartte kenenkään koskea, + luu luu lugu luu luu luu, + minulla kun on jo Ränhtel-Mahti, + luu luu lugu luu luu luu". + +Ja läikkyvien silkkien, hohtavien solkien ja helysormusten onnellinen +omistajaneito saa katsella kauniita korujaan sekä kuunnella niiden +hiljaista kahinaa ja helinää. Anna Vallekin aina taloon tullessaan +puukalikalla kovasti pudisteli lunta kengistään, jotta talonväkikin +kuulisi, että hän tässä morsiamena helisee. + +Kihlaus voi kyllä purkautuakin. Voi tapahtua vaikkapa niin, että +pojan isä käskee miniänkokelaansa, joka jo kuukausia on talossa +ollut yrkäsijassa, painua keinoonsa. Ja tyttö lähtee vieden satoja +maksavat kihlatavarat matkassaan. Joskus taas kotatytär voi ottaa +kihlat poropojalta ja sitten pelätä ja piileskellä tunturissa, kun +kihlainantaja tulee tapaamaan. Tällainen mielenmuutos on kyllä +jo ilkeiden ihmisten aikaan saamia pahuuden töitä. Saattaapa +joku lapintyttö työntää kihlakoreutensa yrkäpojalle takaisin, +vieläpä porohärällä ja kultarahalla viekoitella toisenkin tytön +rikkomaan lupauksensa, saadakseen häneltä komean ja koreasti puetun +Jounas-Hannun. Jopa muuan tunturityttö kihlattunsa kanssa ajaa +kahauttaa kuulutuksille, mutta pappilan veräjillä onkin jo odottamassa +toinen poika, joka nappaa ja taluttaa tyttären papin luokse. Kovin +nolona syrjään heitetty kosija saa yksinään ajella takaisin erämaahansa +ja joikailla mielensä hyvitteeksi: + + "Jounas-Niila-sa, + niin niin niin niin, + vei minulta valmiin akan, + niin niin niin niin, + ja seitsemänsataa poroa". + +Saattaapa joikaaja jouotukseensa jonkun kuukauden kuluttua lisätä: + + "Ja valmiit kaksoiset, + niin niin niin niin". + +Nuoret kyllä kävivät liitolleen saamassa papin siunauksen, mutta +ikämiesten kärrikät toisinaan asustivat katsottunsa kanssa vuosikausia +välittämättä papista vähääkään. Varsinkin tunturilaiset tahtoivat elää +omin päinsä. Vanhaa Salkkoakin pappi sai monet kerrat manata, ennenkuin +hän viimein irvistellen saapui emäntänsä kanssa vihille. Entinen +Kitti-äijä eli eukon kanssa tunturissa vain omien vihkilukujensa +varassa. Ja perillisiä tuli. Mutta ukko ei tullut kirkkoraadin eteen +eikä käräjiinkään, ennenkuin käytiin noutamassa. "Laillisia esteitään" +äijä sitten vain marisi, selittäen, ettei ole voinut tulla, kun on +ollut valvottavina "hukat ja porot, koirat ja lapset, pata ja valkea". +Olisi ukko mennyt eukon kanssa yhteenkin, mutta eukko ei ole hänestä +huolinut... Joskus vain on huolinut, mutta silloin ei ole ollut pappia +vihkimässä... + +Komeasti helisten ja kilisten, porotkin sinisissä ja punaisissa +tupsuissa, Lapin nuoret ajavat kirkolle kuulutuksen ottoon, ja sitten +taas jonakin suurpyhänä sinne häitänsä viettämään. Yrkäpoika astua +hepsuttelee komeana kuin paraskin tunturien isäntä, peskinhelma +vain pyrstönä perässä keikkuen. Sillä sulhasen koko parseelisto on +morsiamen käsistä lähtenyt. Poika on vain vienyt tarpeet, ja tyttö +on pannut parhaansa, jotta yrkä saisi nähdä, mihin hän kykenee. Ja +näin lapintytär on ensi kerran saanut isännälleen mitata ja neuloa +kengät, kintaat, säpäkkeet, housut, takit, peskit ja samalla joutunut +pitkän pitkälle työmaalle, jossa ei ole esillä vain isännän verhot, +vaan kaiken tulevankin pirttiväen. Parhaissaan on morsiankin, uusissa +takeissa ja valkoisissa koipikengissä, silkit päässä ja hartioilla, +hopeariskuja rinta täynnä, sormet täynnä sormuksia. Onpa sormuksia +sulhasellakin. Koutokeinon kirkolla vihittäessä pannaan morsiamen +päähän komea kruunu, joka saadaan lainata Riitta-Jussan Riitalta +tai Speinin Biri-Hannalta. Rikkaalla Biri-Hannalla onkin komea +laitos, niinkuin lakki, josta korkea ja leveä, koreilla papereilla +koristeltu torni kohoaa ylös. Se kun istutetaan lapintytön päähän, niin +sivullinenkin kyllä näkee, kuka on morsian. + +Taloissa asuvaiset viettävät häitään joko morsiamen tai sulhasen +kotona, mutta tunturiväki toimittaa häämenonsa kirkolla suurpyhinä, +tavallisesti talvenaikana, jolloin koko erämaan kiertäjäkansa jutaa +yhteiseen suureen jumalanpalvelukseen. Entiseen aikaan hääkansa +iloitsi markkinasiljon kirkkotuvissa, nyt se kokoontuu pitoihinsa +johonkin kirkonkylän taloon. Vieraita kutsutaan, mutta hyvä on, +kun kutsumattomiakin saapuu. Kahvia juodaan poronjuustoineen ja +vehnäsineen, sitten taas jo syödäänkin rasvaista lihakeittoa ja kalaa. +Entiseen aikaan saatiin syödessä hyvät viinaryypyt. Sulhanen hankki +juomiset, ja sulhasen sekä morsiamen omaiset pitivät huolen muusta +ravinnosta. Nostettiinpa oikein vaskinen viinakattila kauhoineen ja +kuppeineen pöydälle, ja puhemies kuulutti: "Jotka tässä on syöneet ja +juoneet, muistais nyt varainsa jälkeen tätä nuorta paria!" Heimolaiset +heti vuoroonsa veivätkin isojakin rahasummia, ja kuuluttaja kohta +suurella äänellä kiitti ja ilmoitti, että se ja se antoi niin ja niin +muistettavan summan. Ja "muistettavan summan" antaja sai hyvän ryypyn, +vieläpä oikein muistettavan summan lahjoittaja pullon poveensa. Siitä +toisetkin innostuivat. Ryypyn saaneet maiskutelivat hyvillä mielin +suutaan, saamattomienkin suu jo alkoi maiskahdella, kun he kopeloivat +poveaan ja kaivoivat rintaliinansa taskusta helisevää hopeaa, jolla +saattoi vaihettaa ryyppyjä. "Uusille ihmisille pitää antaa", ukot ja +akat sanoivat juoksuttaen lahjojaan niin ahkerasti, että kuuluttaja +sai myötäänsä ilmoittaa, morsian ammentaa ryyppyjä ja sulhanen niitä +jaella, jopa aina jollekulle pistää pullon poveen. Monet antoivat +kruunuja moneenkin kertaan, saaden joka annolleen kuulutuksen ja +mieliryypyn. Naisväki antoi sekä rahoja että vaatetavaraa, huiveja, +silkkejä ynnä liinasia, ottaen ryypyn yhtä hyvällä halulla kuin +miehetkin. Monet pororikkaat lupasivat poroja, kymmenittäinkin, +kun ryyppy oli ennättänyt tehdä sydämen iloiseksi. Niin kauan kuin +kirkkopyhää pidettiin, häämenojakin kesti, pari, kolme päivää +ainakin ja viikonkin, jos vain kestivarat riittivät. Kansa kantoi +lahjojansa "uusille ihmisille", saaden luonnossa kiitokset ja ryypyt, +ja oli tyytyväinen. Se kuului kaikesta menostakin. Joiattiin monella +nuotilla, taajottiin väliin monessa kihermässä kirkkosiljolla, ja +joka joukosta kuului oma juorotuksensa. Missä joiattiin sulhasparia, +missä muistettavan summan antajaa, missä morsiamen rikasta isää, missä +taas nuoret miehet laskettelivat pilkkajoikuja tyttökansasta tai +toisistaan. Ja aina väliin käytiin morsiusparin ryypyillä. + +Viimein, kun viinat ja varat olivat loppuneet, hääilotkin loppuivat. +Lähdettiin helisten, iloiten ja remuten ajamaan joka suunnalle kohti +kotia ja kotakenttää. Ja morsian lähti uudelle taipaleelle, yrkämiehen +matkassa uutta kotiaan kohden. + +Tunturikotaan joutuessaan lapinnuorikko miehineen saa olinsijakseen +toisen puolen kotamaata, vanhan isännän emäntineen hallitessa toista +puolta. Taloon viedyllä miniällä on sijansa pirtissä, ellei muuta +huonetta ole. Voimiensa mukaan nuoret kyllä pian hankkivat oman kodan +tai jatkavat pirttiä uudella huoneella taikka nostavat oman pienen +pirttinsä. + +Isän majasta lähtiessään tytär saa mukaansa kaikki vaatteensa, +raanunsa, roukonsa, taljansa ja polsterinsa. Annetaan hänelle +vielä joku kattilakin, muutamia puumaljoja, kaaroja ja kiisoja. Ja +tunturimiesten tyttäret saavat myötäjäisikseen vielä poroja. Monella +on jo omissa merkeissään koko parttio, ja tytön lähtiessä isä vielä +sitä varojensa mukaan parantaa. Näkkälän Iskokin antoi tyttärelleen +300 päätä, ja Tshalkku-Niilan sanotaan parhaana aikana palkinneen +tyttärensä 700:n tokalla. Sata ja parikin monet vielä voivat luovuttaa. +Kitti-Uulakin on lupaillut toistasataa. + +Ja siitä taas uusi kotakunta alkaa kiertää Lapin tuntureita, tahi uusi +pirtti nousee erämaahan levittämään saamekansan pientä sukukuntaa. +Tunturimaan ahkera tytär on päässyt virkaan, jota varten hän pienestä +pitäen on valmistunut, ja jota hän jo vuosikausia on haaveillut. + + + + +Lapin lapsi + + +Jokaisen lapinvaimon on saatava lapsia se määrä, mikä itse kullekin +on asetettu eli kirvoitettava ne solmut, jotka hänen kohtuunsa, +yksi kutakin lasta kohden, jo syntymästä saakka on laitettu. Tämä +on Lapinkin vanha laki. Sillä vaikka suuren tunturimaan pieni +lapinsuku on kansana tuomittu vähitellen katoamaan maailman isoisten +joukosta, ei kuitenkaan tunturiväen suku ole loppumassa. Jumalan +edessä on pienen turvegammin nahkoihin puettu aviopari yhtä otollinen +kuin Lannanmaan suurtilan ylpeä isäntäväki, ja tunturikodassa +kasvava aution erämaan raatajapolvi on Herralle yhtä mieluisa kuin +rehevien ruispeltojen äärellä nouseva suku. Jos rukihinen isäntä +pitääkin itseään kovin tärkeänä tehdessään savimaillaan mahtavaa +jälkeä ja kasvattaessaan viljaa kaikelle kansalle, niin kyllä Lapin +pikku mieskin koettaa huolellisesti hoitaa pientä leiviskäänsä, +täyttäen parhaansa mukaan sen paikan, mihin hän on asetettu: +pitämään huolta karusta tunturimaasta. Eikä sentähden kaiken +Luoja katso tunturikansaansakaan muita halvemmaksi, vaan antaa +pienten peskiniekkojensakin lisääntyä ja täyttää maata sitä mukaa +kuin maa vetää ja suuret porolaumatkin lisääntyvät. Niinpä onkin +Lapin pirteissä ja kotasissa uusi polvi nousemassa yhtä nopeasti +kuin vanha on vaipumassa, jopa lukuisampana kuin manalle menevä +puoli. Neljin, viisin, kuusinkin on monissa perheissä perillisiä, +onpa useita niinkin toimekkaita lapintaloja, että kahdeksinen, +yhdeksinenkin lapsiparvi on kentällä taajomassa, jopa joskus +kymmeninenkin. Vanhoissa tunturikotasissakin oli raitioita omasta takaa +toisinaan tuhansien tokalle. Ivvar Pieskilläkin oli kahdeksan, +Tshalkku-Niilalla ja Kitti-Niilalla yhdeksän perillistä, ja Aslak Poini +toimitti tunturiin kymmenen raitiota. Samoin vanhojen tenolaisten +ja järveläistenkin rantakentillä taajoi iso lauma pikkulappeja. +Paksujalankin Oulan kalarannalla Ollilassa kasvoi kymmenen kalansyöjää +sekä vanhojen Outakosken etumiesten, Niilas-Oulan ja Pieras-Klemman +turvegammeihin saatiin mahtumaan kaksitoista jälkeläistä. Jonkun +kotaäijän sanotaan kiittäneen Herraa, että se on antanut hänelle +neljätoistakymmentä apulaista. Sillä aivan oikein lappikin ymmärtää, +että lapset ovat Herran lahjoja, ja oikein ilolla vastaan otettavia. +Varsinkin tunturilappi on mielissään, kun saa paljon lapsia porojen +perään laukkomaan, ja moni äiti on hyvillään saadessaan tyttäriä +avukseen lukemattomiin töihinsä, vaikka yleensä pojat ovatkin +halutumpia kuin tyttäret. + +Suomenkansan ikivanhaa lapsenpäästölaitosta, savusaunaa, ei +lappalaisilla juuri ole — koko suomenpuolisella Tenolla on vain +neljä, viisi saunaa: Ranttilan Matilla, Outakosken koululla, Gaavassa, +Hans Laitilla, Nuorgamissa — vaan hän aloittaa tämän maailman +vaelluksensa milloin missäkin, tunturilappalaiset talvellakin vain +kylmässä kodassaan. Onpa moni tunturilainen joutunut esivanhempiensa +ankaralle taipaleelle talvisella tunturilla tuottaen vain vähäisen +keskeytyksen emonsa ajoretkeen. Mutta sitten onkin kaksin hengin +jatkettu matkaa samassa ahkiossa, ja siinä pieni padje-olbmus on +alkanut tunturivaelluksensa eli oikeammin, hänkin puolestaan on +lähtenyt jatkamaan iankaikkista erämaan kiertoansa, jonka alku on +kaukaisessa hämäryydessä ja loppukin tuntemattomassa tulevaisuudessa. + +Oikeassa kristillisessä järjestyksessä lapinsuku tavallisesti saapuu +tälle ilmalle. Jotenkin harvoin lapintytär vain omiin nimiinsä +tuottaa kansalaisen, mutta aina sentään, kerran siellä, toisen täällä, +nähdään pappilankirjoihin merkityn tytön jälkeen avioton perillinen, +joskus kaksikin — tyttären silti joutumatta naimattomaksi, jos vain +hänellä on vähänkään varoja ja poroja. Sattuu joskus piikapaimenkin +lahjoittamaan isännälleen pienen raition samoihin aikoihin, kuin emäntä +ilahduttaa kodan pää miestä samanlaisella pikku lahjalla. Ja moni +lappalainen on käynyt seurakuntansa sielunpaimenen luona saamassa +synninpäästön paitsi poronvarkaudesta myöskin salavuoteudesta. +Hyviä lappalaisia sentään kasvaa siunaamattomankin liiton sikiöistä. +Joskus kyllä lapinäiti on salassa saanut ja surmannut lapsensa sekä +piilottanut metsään, ja siitä on syntynyt _äpärä_, jonka toisinaan +erämaasta kuuluva rääkyminen kovin vistottaa kristittyä ihmistä. +Mutta jos äiti on asettanut hopearahan surmatun sikiönsä kielelle, +niin äpärä ei ole saattanut äännellä, vielä vähemmän, jos pikkuraukka +on ennen surmaamista pantu hätäkasteeseen. Muuankin tunturiukko +oli piikansa kanssa saadun sikiön kastanut Kristiniksi, emäntänsä +kaimaksi, sitten surmannut ja pannut vielä hopearahankin suuhun sekä +piilottanut tunturiin. Lapsi rukka oli saanut rauhan, eikä ollut +ruvennut koskaan äpäränä syyttämään surmaajaansa, eikä häiritsemään +muitakaan. Vanhaan aikaan lapsensa surmaaja oli mestattu. Inarin +kirkollakin oli muuan Parta-Hanna parka joutunut pölkylle pyövelin +piilun alle. [Hanna Martintytär Aikio mestattiin lapsenmurhasta 18. +helmik. 1740 ja ruumis poltettiin.] Tämä, lähes parisataa vuotta +takaperin tapahtunut asia on niin hirveä, että edesmenneet vanhatkin +olivat vielä sitä kammolla muistelleet. Siunaamattomaan maahan, +kalmasaaren laitaan, oli ruumis kuopattu, ja haudalle nostettu suuri +kanto. Mutta Saija-Valpu oli joutunut vain Kittilän linnaan, vaikka +olikin piilottanut sikiönsä ruumiin kirkkotuvan lattian alle, mistä +sitten alituisesti oli kuulunut raaputus ja sormennaputus. Pikku ruumis +oli kyllä löydetty ja asetettu arkkusessa kirkonporstuaan kaiken kansan +pelvoksi ja häväistykseksi. + +Tällaiset asiat ovat niin harvinaisia, että kaamea muistelus vielä +vuosikymmenien, satojenkin perästä niitä mainitsee. Kristikansaahan +on tunturimaan väkikin, ja siunaten sekä iloiten se ottaa vastaan +pienen tulokkaansa, pesee sen kuparikattilassa, ellei ole vartavastista +ristillä suojattua pesukaaraa. Eikä suinkaan kenkään etukäteen rupea +odotetulle pikkuvieraalleen valmistamaan vaatteita, sillä siitä +helposti seuraisi lapsen kuolema, onpa jollekulle varomattomalle +seurannutkin. Erään tenolaisvaimonkin lapsi kuoli ennen syntymistään, +kun äiti ahkeroi sille vaatteita, ja isä hyvillä mielin jo koperteli +kiedgamenpohjaa. On paras kääräistä pieni vain riepuihin tai lainata +ensihätään parseeleita naapurilta — enontekiöläinen sentään +valmistaa vaatteita etukäteenkin. Avuttomanahan piskuinen tunturimaan +kansakin tänne saapuu. Lastenmuorin, _jortamorin_ eli _sielgi-ädnin_ +pitää yksin pääkalloakin käsin puristella paremmannäköiseksi kuin se +on omasta luonnostaan sekä hieroa valekuollutta henkiin tahi herättää +se oikean käden pikkusormeen pistetyllä taulanpalasella. Äännellen +kyllä moni aloittaa maailmankiertonsa, mutta pahanluontoisen ihmisen +alku lähtee matkaan kovasti parkuen, vieläpä oikein pahansisuinen +juuri kovimman myrskyilman ulkona riehuessa. Onnellinen on, joka +pääsee tänne kasvavalla kuulla, mutta kaikkein onnellisin sellainen +harvinainen matkamies, joka astuu maailmaan _lihku-kahper_, onnenlakki, +päässään. Tämä tuottaa iloa sekä omalle äidille että selkä-äidillekin. +Lakki kuivataan emon polvella ja talletetaan tarkoin, kunnes +sen omistaja saattaa sitä hoitaa rahakukkarossaan ja hoitaa koko +elämänsä iän, vieläpä kuoltuansa viedä arkussaan hautaan. Tällainen +onnen ja menestyksen kappale oli aikoinaan ollut Lukkari-Jounilla. +Myöskin Hans Laitin sanotaan saapuneen lihku-kahpereissa, ja hyvin on +Hans elämässään hyötynytkin, saanut komean talon sekä päässyt rikkaaksi +kauppamieheksi. + +Vain parin vuorokauden, yhdenkin pimeän talvipäivän katsomana pääsee +erämaan pieni eläjä kristillisen seurakunnan jäseneksi. Pikkuista +kitisevää ja tuhisevaa kääröä ei kyllä penikulmien päästä lähdetä +papille näyttämään, vaan isä itse tahi joku muu kirjanoppinut mies tai +nainen valaa lapsen vedellä sekä lukee virsikirjasta hätäkasteen +sanat, ja niin on asia valmis. Kastevesi on vain vietävä ulos +puhtaalle kentälle ja viskattava korkealle ilmaan, että kastettu +kasvaisi isoksi ja rikkaaksi. Junnas-Hannukin kastettuaan Piettar +Morottajan kaahloi kauas puhtaalle hangelle ryöpsäyttäen veden +hyvin komeasti ylös, ja Piettarista tulikin iso mies ynnä rikas +myös. Sitten vasta aikojen kuluttua kuljetetaan hätäkasteen saanut +ahkion keulassa kirkolle papin siunattavaksi, ellei kirkkoherra +pitäjänkierrollaan satu tulemaan aivan omille kentille. Mutta monesti +aika rientää llman vain, kasaten lapselle vuosia viisin, kuusinkin, +ennenkuin hän ennättää papin näköisälle. Joskus joutuu pappi metsän +pirttiin, jossa jo kaksikin eri-ikäistä sisarusta odottaa hänen +pyhiä sanojaan. Aksuniemenkin perillisiä pantiin pari samalla kertaa +seurakunnan lukuihin, ja kolmella riekolla se asia korvattiin. + +Lantalainen kyllä panee lapsilleen nimiä "ilmanahkast" mutta lapinsuku +juovattaa tässäkin aina edesmenneitten isiensä jälkiä saatellen +omia vanhoja nimiään polvesta polveen, antaen isiensä ja äitiensä +uudelleen nuortua esikoisissaan ja ensimmäisissään, sitten jo muun +sukunsa, lopulta tehden kaiman, "Pikku-Nillan", "Pikku-Hansin", omiksi +iloikseenkin. Niinpä onkin halki satavuosien Lapissa elänyt ja +kierrellyt Aslakkaa, Niilaa, Pieraa, Oulaa, Jounaa, Jousepia, Sammelia, +Hansia, Klemmaa, Kaapia ja Andarasta sekä kota-emäntinä häärinyt Ailia, +Maaritia, Biritiä, Maggaa, Biggaa, Ingaa, Saaraa, Raudnaa, Kadjaa, +Elleä, Kristiniä, Biri-Hannaa ja Kaarin-Maria. Viisin, kuusin parein +lapsia kummitetaan, hyvistä sukulaisista ja tuttavista alkaen pitäjän +pappeihin ja vallesmanneihin asti. Jaksaapa joku äveriäs äijä +koota pojalleen kummeja koko kolloksen, ainakin kolmekymmentä henkeä +pitäjän parhainta väkeä. + +Isän kopertamassa, äidin nahoittamassa kiedgamessa pikku lappalainen +saa enimmät aikansa asua, kiikkuen siinä milloin kodan tai pirtin +orteen ripustettuna, milloin äidin polvella hypitellen tai selässä +heiluen, milloin ahkion kokassa tai veneen keulassa matkaa tehden, +milloin ulkona puunoksassa riippuen tai kyköttäen kiveä vasten +nojallaan. Niinkuin emolintu pesäänsä varten, äitikin keräilee metsästä +pehmikettä pienensä pesäkoperoon, kaapien ja puiden oksilla kuivaten +isot kasat jänkäsammalia, punertavia poikalapsen, valkoisia tyttären +kiedgamen pohjalle. Pieni untuvatyyny sekä jäniksennahkapalanen on +kiedgamen päänalaisena, jäniksennahkaa jalkopuolenkin lämpöisinä, ja +etupuolen nahkaliepeet kaaristetaan peitoksi. Hyvä ja lämmin lapsen on +siinä majailla, ja kiedgamen etunauhoihin ripustetut napit, helmet ja +helyt vielä pitävät hänen mielikseen pikku kilinää ja välkettä. + +Hyvä on siunata lapsen pesuallas ja kiedgam pohjaan piirretyllä +ristillä, hyvä on varustaa kiedgam pikku helyillä, ja tarpeellista +on vielä varoiksi piilottaa vanhoja virsikirjan lehtiä tai muuta +oikeaa sanaa pienen olijan kapaloksiin. Sillä Staalut ja gufittaret +ja maahiaiset sekä muut kummitukset ovat iänkaiken pitäneet valtaansa +tunturissa ja vainonneet kristittyä ihmissukua. Varsinkin vakahaiset +lapset ovat aina olleet kaikenkaltaisten pahojen ahdistamia. Hyvin +helposti gufittaret saattavat ryöstää kastamattoman lapsen, jota +ei vielä Jumalan henki ole varjelemassa, ja heittää sijaan oman +muodottoman sikiönsä, jonka pää vain kasvaa ja silmät vilisevät +niinkuin Näkkälän vaihdokkaan, tahi kutistuu olio pikkuiseksi +kurttunaamaiseksi hampaattomaksi muoriksi, kuten Vallen Maarit. Paras +on tällaista pahantuomaa hosua tulisilla katajanhavuilla, jotta +vaihtajan täytyy tuoda oikea lapsi pois ja korjata omansa. Näkkälän +sikiötäkin kun hosuttiin, jo maahiainen tuli hädissään huutamaan: +"Ei saa vanhaa äitiä piiskata!" Tenolaiset teurastivat sonnin ja +tekivät oikein suuren makkaran, ripustivat sen pirtinkattoon ja +menivät piiloon. Vuosikausia kiedgamessa lojunut vanhannäköinen, ruma +poikasikiö syöksähti heti syötävän kimppuun hyvillään paneskellen: +"Näin hyvää ja suurta makkaraa en ole ikinä saanut, vaikka olenkin +jo kauhean vanha". Mutta kun makkaramestarit hyökkäsivät pirttiin ja +pieksivät vaihdokasta katajilla, gufitar toi talon lapsen takaisin, +vaikka olikin jo ennättänyt vääntää sen jalat nurinpäisiksi. Voivat +gufittaret joskus vaihtaa kastetunkin lapsen, ennenkuin se on +saanut hampaita. Jomppalan Maaritinkin ne vaihtoivat puhumattomaan +sikiöönsä, ja Kitti-Niilan poika, joka oli juuri kävelemään kostunut, +katosi kotakentältä ikipäiviksi, eikä annettu sijaan mitään. Vain pieni +puukuppi, joka oli ollut poikasen kädessä, löytyi kodan vierestä. +On sentähden kovin tarpeellista pitää kastetun ja isonkin lapsen +kiedgamessa kirjanlehtiä, varsinkin, jos viedään lapsi niitylle tai +metsään. Pirtissä ja kodassa ei niinkään ole väliä, koska siellä on +kirjoja muutenkin. Angelin Eevakin, kun lähti metsään Vaskojoelle +kesäkaudeksi, pisteli pienen Uula-Hansinsa kiedgameen vanhoja +salmakirjan lehtiä. + +Pikku paita tai ainoastaan äidin huivi on kiedgamen asukkaan +ensi aikojen parhainta parseelia, mutta parin viikon vanhanakin +tunturilainen jo alkaa ylvästellä turkeissa, oikein hienosta +pikkuvasan nahasta ommellussa pukineessa, jonka punertava +samettikarva painautuu paitaa vasten. Sitten lapsi saa jo lakin, +tytär pienen punamyssyn ja miehenalku sinisen kairalakin, jossa on +punaiset saumanauhat, ja jo ennen puolta vuotta on lapsella pienet omat +halkohousut sekä sukatkin ynnä parkki- nahasta karaistut paulakengät +jaloissa. Kävelemään ruvetessaan on lapinlapsi jo yhtä komeissa +vaatekappaleissa kuin isätunturilamenkin, talvellakin pyöriskellen +kotasiljon hangilla kuin pieni karvainen metsäläinen. Mutta jos lapsi +sattuu kuolemaan, niin moni tunturiäiti polttaa hänen vaatteensa tahi +antaa ne köyhille. + +Elatuksensa pieni kiedgamlainen saa ottaa omasta emostaan tai taas +imeä lehmänmaidolla täytettyä sarveakin, jonka kärkeen on sidottu +poronnahasta kiskottua hienoa kalvoa, sekä sitten jo ikääntyessään +imeskellä kuivaa lihapalaakin ynnä ydinluuta. Hyvin tyytyväisenä +Lapin pikku äiti kiikuttelee kiedgameaan, milloin polvellaan, milloin +orressa, loruten ja nauraen pienelle ystävälleen, joka killistelee +nahkojen liepeiden välistä kiedgamen nahkakuomusta, loruten ja nauraen +vastaan, kun äiti oikein herttaisesti hymyillen puistauttaa päätään ja +painaa kasvonsa kuomua vasten. Kääröä uneen kiikuttaessaan äiti osaa +sille laulaakin. Kadja-Nillan Maaritkin tullitteli pikku pojalleen: + + "Tuullii-i lullaa, + tuullii-i lullaa, + uttsha-a maanas. + tuullii-i lullaa. + + Uttsha lee paarnas, + tuullii-i lullaa, + nohka-a dal paarnas, + tuullii-i lullaa. + + Tuuli lulli lullaa, + tulli luuli lullaa, + nohkaa uttsha maanas, + nohkaa uttsha maanas". + +Koutokeinon lappalainen lauloi kiedgamenisännälleen unta miltei kuin +joiaten: + + "Uttsha-Mihkel-go le nohkaa, + tuuli lullaa-go lollaa, + tillillii de-go lollaa, + nohkaa uttsha-go Mihkel". + +Entinen Kittilän lappalaiseukko huijautteli käärämälleen: + + "Viehk' Uula, viehk' Uula, + Uula uu! + Viehk' Uula, viehk' Uula, + Uula uu!" + +Mutta Pyhäjärven Kristin Länsman kiikutteli pikku piikastaan +kiedgamessa polvillaan lullutellen vain: + + "Pissii lullaa maana, + pissii lullaa maana". + +Ja Angelin kirkassilmäinen Eeva-emäntä viihdytteli nelikuu- kautista +Uula-Hansiaan sievästi laulaa helkytellen: + + "Ullin tullin tuuliin, + pikku paska tuullin". + +Mutta entinen emäntä, joka salaa suositteli renkiään, lauleli isännän +pirtissä istuessa: + + "Aa kiiku lullaa, + musta kissa on aitan nurkassa, + aa kiiku lullaa, + avaimet on aitan portaan alla, + aa kiiku lullaa". + +["Mustalla kissalla" emäntä tarkoitti viinapulloa.] + +Kiedgamen nauhat, helmet ja helyt ovat lapsen ensimmäisiä +leikkitavaroita. Siinä muiden joukossa etumaisena kummin tuoma +hopeasormuskin helisee ja välkkyy, joutuakseen vastedes lapsen omiin +hoitoihin. Sitten jo vakahaisen varttuessa tuottavat iloa isän ja ison +veljen veistämät tai päreistä taittelemat porot, ahkiot ja kelkat +sekä äidin laittamat nuket ja pikku kiedgamet. + +Mutta kun isona jo itse kostutaan ulos juoksentelemaan, niin otetaan +leikin ohjat omiin käsiin ja haetaan ilo omin neuvoin. Pojat +kopeltelevat puukapuloista poroja, tyttäret keräilevät käpyjä, ja +siitä päästään suuren poroelon rikkaiksi paimeniksi. Toisilla on +lisäksi kivistä ja risuista rakennettuja aitauksia, joissa kivilehmät +käyvät laitumella, ja käpylampaat asustavat puoreinsa luona. +Pystytetään siinä kesäkentälle pieni louekotakin, jossa taas on +paljon ahertamista. Muuttuvatpa jo muutamat tytöt ja pojat poroiksi, +joita toiset suopungilla heittelevät kiinni, sitovat vaatimia kantoon +lypsettäviksi, taajovat härkien kanssa kollostaen niitä raitoihin ja +ajellen ympäri kenttää. Mutta yksinäisen Mierasjärven turvekodan pieni +Elle sonnustaa vielä pienemmän Kristi-sisarensa nahkahihnaan talutellen +häntä sinne tänne, niinkuin on nähnyt isänkin porohärkää taluttelevan. +Talvella taas taajotaan lumisella kentällä, tievoilta ja jokitöyriitä +lasketellen pikku ahkioilla, sivakoilla ja sivakankappaleilla, +kiisankansilla ja vanhoilla kiedgamenpohjillakin. Mutta joulun +aikana entisen lapinlapsen piti siivosti istuskella pirtissä tai +kotapermannolla. + +Yksinäisissä metsäpirteissä sisarukset saavat aivan vain keskenään +taajoa näkemättä juuri muuta kuin omaa väkeä. Monet kasvavat niin +aroiksi, että ruukaltavat piiloon vieraan tullessa tupaan. Jonkin +tunturitalon lapset ovat niin tottumattomia, että lappalaisenkin +tullessa juoksevat toiseen pirttiin tiirailemaan ovenraosta, ja +lantalaisen astuessa esiin he kapaisevat takan taa piiloon tai +sukeltavat sängyn alle. Sarren Heikku pelkäsi vierasta niin kovasti, +että parkui itsensä tainnuksiin. Mutta Tenolla ja muilla suurilla +kulkuteillä lapset ovat kyllä opastuneet vieraisiinkin, ja kun on +lähellä naapureita, on pienillä lapsilla kahta somempi. Andaras +Porsangerinkin perilliset, kuusivuotias Inga, nelivuotias Klemma +ja kaksiinsa päässyt, halkohousuinen turkkipoika Ivvar, juoksevat +joka päivä koivumetsän taakse Klemet Lukkariin. Ja siellä on niin +paljon työtä ja puuhaa, että äidin pitää väliin saatella heille +sinne eväätkin, väliin taas on talon ruoka jos työkin. Mutta kun +lapset sitten myöhään illalla palaavat päivätöistään, niin voileivän +syötyään heti kellahtavat pitkälleen kuka kunnekin, pikku Ivvarkin +nurinpuolisissa lammasnahoissaan nutkahtaa lattialle, ja Klemet +käpertyy nurkkaan. Täydessä unessa päiväläiset jo tuhisevat, kun +naapurin leikkitoveri, kuutostaan täyttelevä Heikka, puoliyön seuduissa +vielä saapuu iltavierailulle. Kesällä ei Lappia eikä Lapin lapsiakaan +päivää paistava iltayö nukuta. Joskus vielä aamukahden ja -kolmenkin +aikana lapset saattavat kouhottaa ympäri kartanoa leikkien piilosilla, +niin että kangas kumisee. Mutta sitten pidetäänkin uni vuoroa, kunnes +päivä puolisilla käytyään jo alkaa vaipua alaskäsin. + +Kirkolla, "markkinassa", käyminen, kirkon ja papin näkeminen, on +erämaata laukkovan lapinlapsen suurin unelma. Jurmun lukkarin +kymmenvuotias Sammelkaan ei ole vielä koskaan käynyt kirkolla, +Lusmaniemessä vain, penikulman päässä Paadarjäyrillä. Eikä ole +Anna-Marikaan, vaikka on jo 12-vuotias, nähnyt kirkkoa. Mutta kunhan +Sammelin uusi takki joutuu valmiiksi, niin jo pian kirkkokin alkaa +näkyä. Lusmaniemen Anna-Birit, joka on jo puolissatoistakymmenissä, +taas kaikkein mieluimmin tahtoisi päästä Reisivuonoon, koska ei ole +vielä milloinkaan "sellaista taloa nähnyt". Norjan tunturilapset, +jotka saavat jutaa erämaata sinne ja tänne ja asua kesänsä Jäämeren +äärillä, näkevät kyllä kirkkoja jos muutakin. Tunturikodassa syntynyt, +tuntureilla kasvanut Maarit Vuolabbakin vielä vanhana muistelee erämaan +kiertojaan ja Jäämeren kesiään, jolloin asusteltiin kylmien tunturien +ympäröimällä Porsangerinvuonolla, juostiin ja leikittiin rannalla, +soudeltiin vuonolla ja joikasteltiin. Ja kotikodat olivat tunturien +juurella meren rantakentällä. + +Joikausluonto monella lapinlapsella onkin jo pienestä pitäen. +Muutamat peskipojat alkavat huijautella jo heti, kun kieli rupeaa +puhetta pitämään... Vanhan Uulas-Uulankin toisen polven perillinen, +kuusivuotias Uula-kehveli uskaltaa joskus ovipuolesta luikaista äijille: + + "Uulas-Uula-go luu-go luu luu, + Ailigakselta kurppa kurppaa, + liha liha-go luu lu luu luu, + nylkee vaamen-go luu lu luu luu..." + +Mutta pienen miehen joikausesitys päättyy sukkelaan oven kahaukseen +ja kinttujen vilinään, kun suuttunut äijä ryöpsähtää laulajaa kohden. + +Tunturilaisten ja poromiesten lapset, tyttäretkin, kasvavat jo +kiedgamesta alkaen poroelon pitäjiksi. Sukujuuretkin jo vetävät +sinnekäsin, sitten hyvät kummit panevat elolle pohjan luvaten kuka +kermakan, kuka vuonnilon, kuka useammankin poron. Näkkälän Kaari-Marja +sai kummiltaan valkkohärän ja sitten kun alkoi sanoja sommitella, sai +kermakkavasan sekä Jussa-sedältä toisen vasan. Vanhemmatkin merkitsevät +jo muutamakuukautiselle perilliselleen poroja, sillä jokaisella +lapsella on oma onnensa, haltiansa ja suojelijansa, jotka huolehtivat +heistä ynnä heidän osastaan. Lusman Piettarinkin jokaisella lapsella on +porotokan alku: Sammelilla vasa, Elle-Marilla vasa ja urakka, +Anna-Biritiliä ja Aili-Valpulla vuonnilo kumpaisellakin. Ja jos vain +onni on myötäinen, on jo parin, kolmen vuoden kuluttua heidän +merkeissään oma pieni parttio. Mierasjärven pienen pienellä +Kristilläkin on jo, vaikka hän taitamattomana pikku valkkona +juovatteleekin vanhemman siskonsa nahkahihnassa ymmärtämättä mitään +poroista ja korvaleikkauksista, omissa merkeissään toistakymmentä +elukkaa, joita on saanut kummeilta, isoisältä, Martti-enolta, +Niila-Vallen emännältä, ja isäkin on silloin tällöin merkinnyt hänelle +vasan. Hyvän ja arvokkaan tunturiäijän lapset voivat saada kummien +antimina toistakymmentäkin poroa, ja kun niitä isä vielä lisäilee, +saattaa Lapin vasta kävelemään kostuneella lapsella olla kymmenien +poroparttio. Jos hän lisäksi on syntynyt kasvavalla kuulla sekä saanut +ihoonsa rikkautta ennustavan syntymäsyylän, jopa jos vielä sukeutunut +maailmaan onnenlakeissa, niin hän on aikuiseksi joutuessaan jo hyvän +joikauksen arvoinen. Häntä kyllä koko tunturimaa mainoo. Jos hän on +tyttö, on hän sellainen tyttö, että kymmenet pojat käyvät häntä +katsomassa, mutta jos hän on poika, niin kymmenet tunturien silmät +häntä odottavat ja vartioitsevat. + + + + +Lapin katekeetta + + +Saattavat lapinlapset kyllä taajoa ja tehdä tosiakin töitä, mutta +kristikansan perillisinä heidän pitää ajallaan oppia kirjaviisauttakin. +Jotkut vanhat valkkopäät äijät ja pienet hallavat muorit pitkine +elämänkokemuksineen eivät kyllä enää tarvinne muuta, kunhan osaavat +vain, että "mun uskum killa", mutta nousevassa lapissa tapahtuu +aina ankara taistelu sanan kanssa. Suuri tunturimaa ei kyllä kysy +kirjantaitoa, sitä vaatii vain kirkon pahpa, jonka täytyy haltuunsa +uskotuista sieluista kerran vastata Jumalalleen. Niinpä metsäpirtin +pitää pistää kirja jo pieneen käteen, ja tunturikodankin täytyy +koettaa pikkuraitioilleen opastaa kirjanmerkkejä, vaikka kodassa +helpommin muistetaankin sadat poromerkkien sanat kuin aapisen muutamat +vikerkoukut. Mutta koska kirjan mustien koukeroitten oppiminen +karkoittaa paljon ikävyyksiä tästä ja varsinkin tulevaisesta elämästä, +täytyy joka pirtin ja kodan sitä harrastaa. Kota- ja pirttiopetus +tahtoo sittenkin tuottaa epävarmoja tuloksia. Sillä kylmä ja savuinen +porokansan asuinmaja ei ole varsin lukuhuoneeksi rakennettu, eikä moni +pieni hirsipirttikään ole noussut siinä hengessä, että sen asukas +ahkeroisi sanan ääressä. Lapin isien ja äitien pitää aina ensi sijassa +muistella tämän maailman asioita, niinkuin porotokan paimentamista, +kalan- ja riekonpyyntiä ja Ruijanrannan matkoja sekä sitten vasta, +minkä aikaa riittää, huolehtia sananviljelyksestä ainakin niin paljon, +että pysyy sovinnossa sielunpaimenensa kanssa. Ja mitäpä aikuinen +ihminen kovin tuhlaisikaan päiviänsä vaikeaan lasten opettamiseen, +kun kerran on koulumestareita. Juuri sitä vartenhan _skulla-olbmaik_ +ovatkin, että he panevat sikiöitä kirjalle, ja siitähän heille +maksetaan suuret rahatkin. Mitäpä kun skulla-olbmaik. Hehän ovat +kovin oppineita ja viisaita kirjamiehiä, jotka tietävät nokko yhtä +paljon kuin huono pappi ja osaavat opettaa paremmin kuin taitamattomat +ihmiset, jotka ovat saaneet kirjanymmärrystä vain omiksi tarpeikseen. + +Skulla-olbmaik, koulumiehet, Lapinmaan katekeetat, ovatkin +lapinkansaa, metsien pieniä lapsia ja metsien isojakin lapsia, +opastaneet kirjalle jo satoja vuosia. Niinkuin muuta kristikansaa, +ruvettiin tunturimaan kansaakin jo hyvin aikaisin kasvattamaan +kirjantaitavaksi, toisia jo verekseltään heti, kun pakanuus oli saatu +kastevedellä huuhdotuksi pois. Jo yli parisataa vuotta takaperin +ensimmäiset Lapin erämaan lapset oppivat lukemaan. _Esaias Fellmankin_, +Suomen Taka-Lapin ensimmäinen pappi, joka vaikutti pakanallisessa +tunturimaassa toistakymmentä vuotta (1648-61), käänsi ja kastoi koko +Inarin metsäkansan, vieläpä opetti sen lukemaankin. _Olaus Sirma_, +lappalaissyntyinen lapinpaimen, yritti jo 1700:n vaiheilla Enontekiön +tunturilaisiaan lukumiehiksi, kääntäen heidän hyödykseen lapinkieleen +katkismuksenkin, joka kuitenkaan ei aikoinaan tullut painetuksi. +Jo 1744 mainitaan Enontekiöön asetetun ensimmäinen koulu, jossa +seutukunnan kansaa istutettiin kirjan ääressä. Samoihin aikoihin +_Anders Hellander_ toimi Utsjoen pappina ja koulumestarina opettaen +kaukaisen Tenovirran kansaa ja tunturiväkeä, ja silloin askaroi saman +kansan katekeettana myös _Iisak Tornensis_. + +Lapin pappeja sekä pappien sukulaisia ensimmäiset lukumestarit olivat, +mutta sitten jo lapinmiehet itsekin niin opastuivat ja tulivat +jaloiksi, että kelpasivat kotakansan opetusmiehiksi. Utsjoellakin jo +1700-luvun jälkipuoliskolla _Pieras-Piera_ kiersi erämaata ja opetti +sanaa saaden virkanimestään itselleen komean sukunimen, _Katekeetta_. +Uuden nimensä täyttäjänä Pieras-Pieran poikakin, _Guttorm Katekeetta_, +pysyi harjoittaen hänkin tenolaisia ja tunturikansaa kirjanoppineeksi +ristirahvaaksi. Anund _Laidinkin_ pari jälkimiestä, _Mattis-Sammel_ ja +_Aslakas-Sammel_, opettivat sanaa kansalle, edellinen ollen samalla +kirkkoväärtinä, jälkimmäinen seksmannina, ja vanhan Lukkari-suvun +jäsen, Jousas-Jousep, niinikään istutti kirjaa lapinlasten päähän. +Oulas-Oula Guttorm, lukkarin poika, oli yhtaikaa kahden kovan viran +isäntänä, katekeettana ja lukkarina, ja Johan Hellander, papin +sukulaisen jälkipolven mies, oli niin jalo mies, että pystyi samalla +kertaa sekä seksmanniksi että kirkkoväärtiksi ja koulumestariksi. + +Samoin Inarinkin järvikansasta nousi kirjanoppineita ohjaamaan +kalamiesten perillisiä sanan ymmärtämiseen. Niinpä jo vanhoina +aikoina 1800:n vaiheilla Jouni Aikio, Kaapin-Juhanin poika oli sekä +lukkarina että koulumestarina. Entistä Vallen katekeetta-äijää vieläkin +muistellaan, samoin kuin Matti Morottajaa ja Mikkel Aikiota sekä +Utsjoelta tullutta Aslak Laitia. + +Kaarasjoen kansaa opetti aikoinaan lukkari Matti Aikio, Iisakin +poika, kirkonrakentajan poika ja inarilaisen lukkari-koulumestarin, +Jouni Aikion pojanpoika. Ja Kaarasjoen tunturilasten lukupeikkona +kierteli kotia myöten entisiin aikoihin Länsman-Andaras, kirjantaitava +porolappalainen. + +Lapin entiset koulumestarit olivat vain koulua käymättömiä kirjamiehiä. +Ainoastaan vanhan lukumestarin opastusta he olivat saaneet samoin kuin +muutkin lappalaiset, mutta olivat olleet muita jalompia selvittämään +sanaa sekä kirjasta että ulkomuistista, ja siten vuorostaan päässeet +lukutaidon johtomiehiksi. Vanhimmat koulumiehet eivät osanneet +kirjoittaa edes nimeänsä, tuskalla tunsivat sen kirjoituksesta. Mutta +joskus pitäjän papit opettivat joillekuille kirjoittamisen taidonkin. +Kirkkoherra Borgkin Inarissa pani nuoren Mattus-Heikin kirjoittamaan, +opettipa virsiäkin veisaamaan sekä nuotteja tuntemaan, ja sitten ylensi +miehen katekeetaksi ja lukkariksi. + +Kova oli kyllä tunturien koulumiesten työ. Talvi oli parasta +toiminta-aikaa, ja silloin piti kirjamiesten kiertää erämaata asunnosta +toiseen kooten opetuslapsia jalkojensa juureen. Inarin järvillä ja +Tenolla kävi kulku pirttejä myöten, mutta tunturilapissa oli vain kota +koulutalona. Jopa entiseen aikaan, kun koko Lappi oli kotalappina, +kirjanoppinut sai aina jakaa jaloa taitoansa kotapermannolla. + +Porolla koulumestari ajeli, kirjakiisa matkassaan, ja pani heti taloon +päästyään koulun käyntiin. Yksinäisissä metsäpirteissä ja kotapahasissa +saattoi olla vain yksi ainoakin ihmisalku opastettavana, mutta sitäkin +kyllä piti muutamia päiviä saatella kirjantaipaleelle ja sitten taas +rukattaa toiseen pirttiin, jossa voi odottaa pari, kolme neuvottavaa. +Toisinaan, kun oli lähellä naapureita, koulattavia kokoontui kuusin, +seitsemin, ja silloin mestari viipyi talossa parikin viikkoa. Samassa +ahtaassa pirtissä, missä talon väki asui ja ahersi, koulumieskin +ahersi opetuslastensa kanssa, pimeän aikana takkavalkean valossakin +lukien ja luettaen. Mutta vielä ahtaampi oli tunturikodassa. Lähes +kymmenkuntakin opetettavaa keräytyi lähisiidoista koulukotaan. Lähellä +valoisaa oviaukkoa oppivaiset istuivat jalat ristissä porontaljoilla +oppi-isänsä ympärillä lukupuikolla tunnustellen aapisen merkkejä. Kodan +peräpuolessa asui muu kotaväki, miehet maaten tai istuskellen, emäntä +kyköttäen lieden luona keittohommissa, kuusi, seitsemän koiraa ollen +omissa oloissaan. Mutta koulukansa vain ahkerasti aapisteli ovensuussa. +Vain silloin, kun koiraväki syystä tai toisesta sydäntyi tappelemaan, +täytyi heittää aapisen paukutus syrjään ja antaa koirille suunvuoro. + +Aapinen, katkismus ja raamatunhistoria olivat pirtti- ja kotakoulujen +oppikirjoina. Pienet aloittelijat tuskailivat aapisen ääressä, +oppineemmat ajoivat päähänsä katkismusta ja raamatunhistoriaa, +mutta pariakymmentäkin lähentelevä pororaitio saattoi joskus vasta +tunnustella aapisen alkumerkkejä tahi tavoitella ulkomuististaan +isämeitää, joka kyllä oli hyvä osata tunturissakin. Suomenkirjaa moni +luki, varsinkin inarilaiset olivat siihen jo vanhastaan harjaantuneita. +Entiset lappalaiset pitivätkin suomensanaa paljon voimallisempana +kuin lapinkielista kirjaa ja sentähden opettelivat selvittelemään +suomenlukua. Sitähän moni pappikin vain ymmärsi, ja Jumalakin kuuli +paremmin kuin halpaa lapinkieltä, jonka käyttäminen oikeassa kirjassa +oli melkein synnillistä. Eikä se kaikkien mielestä oikein sopinut papin +saarnakieleksikään. Saattoipa lapinakka kuullessaan saarnatuolista +pehmeätä kotikieltään arvella, että tuntuu kuin pahpa puhuisi ryöttiä. +Mutta silti sentään koetettiin lappeja heidän omalla kielellään opastaa +oikealle tielle, ja toimitettiin heille lapinkielistä sanaa. Suomenkin +lapinpapit käänsivät muutamia kirjoja paimennettaviensa kielelle. +Vaikeinta kirjalappia oli "Andeliinin lappi", joka saamelaisten +mielestä oli niin merkillistä, että sitä tuskin Jumalakaan ymmärsi, +vaikka rovastin tarkastuksessa 1858 eräs vanha ukko seurakunnan +puolesta sanoi, ettei Utsjoella ole koskaan ollut niin hyvää pahpaa +kuin Andelin ja joka ei ymmärrä hänen lappiaan ei myös ymmärrä hänen +suomeaankaan. Tunturiväki ja tenolaiset, jotka osasivat heikosti +suomea, lukivatkin mieluummin omakielistä sanaansa, Norjassa painettuja +norjaniappalaisia kirjojaan. Vanha Maarit Vuolabbakin tallettaa +vieläkin rakkaimpana sananaan pikkuruista "Dr Morten Luther uccab +Katekismusas" kirjaa, joka on painettu Kristianiassa 1837, tallettaa ja +muistelee: + +— Itkusilmin olen sitä kirjaa lukenut... enkä tuntenut puustaimia, +kun vesi oli silmässä. + +Päivätyönsä koulumies aloitti ja lopetti rukouksella ja +virrenveisuulla, jota talonväkikin hartaana kuuntelu. Aikio-Mihkelkin +veisasi ja veisautti omalla nuotillaan kaikkein pisimpiä virsiä, ollen +sitten hyvin tyytyväinen päivänmenoonsa. Heikki Mattus, lukkarimies, +otti hyvän ja juoksevan nuotin virsikanteleesta, joka hänellä oli +matkassaan. Utsjoen koulumies, lukkari Oula Guttorm, luikautteli +ylpeästi vain virren alusta loppuun, vaikka oli unohtanutkin sen oikean +nuotin. Mutta hyvin virsi vieri ja kaikui, sillä Oulalla oli oikein +kova ja luja ääni. + +Koulumestarien virkana oli vielä rukousten pito pyhäpäivisin +kouluseutunsa kansalle, joten he samalla puolestaan noudattivat 1828 +lappalaisille annettua määräystä, että jokaisessa lapintalossa ja +kodassa oli pidettävä pyhäpäiväinen rukoushetki. Tällaiset pienet +hartaushetket olivat suuria jumalanpalvelustilaisuuksia kaukaisten +erämaiden asukkaille. Ne paloittelivat ja merkitsivät pyhäpäivien +viitoilla pitkän talven harmaan arkitaipaleen. Tunturilaisetkin tulivat +parin, kolmenkin penikulman päästä koulumiehen siidaan kuulemaan +virrenveisuuta ja sananlukemista. Koulumies istui kodan poassupuolessa +opetuslapset vierellään ja sitten ympärillä muuta kansaa senkuin +kotaan mahtui, toisia ulkonakin vain ristijaloillaan hangella +istumassa. Taitonsa mukaan kansa yhtyi virteenkin. Heikki Mattus +veisasi tavallisesti: "Jesus ystävän' on paras" tahi: "Jesu, sanallas' +sä sielun" tai: "Anna, Jesu, Henges valo, Sieluum' paistaa pimiään". +Avopäin, kädet ristissä rinnalla ja pää painuksissa, pieni tunturitokka +kykötti kylmässä kodassa sekä ulkona hangella, kun koulumies aloitti +"Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ammen", lukien ensin rukouksen, +sitten pitkän saarnan Ranckenin, Wegeliuksen tai "Aataminpojan" +postillasta. Heikki Mattus luki useinkin Aataminpojan postillaa, joka +oli sama kuin "M. Johan Samuel Adamin Pojan eli Misanderin Jumalalle +Pyhitetty _Sabbatin-lepo_, sisällänsä pitävä kaikkein sunnuntai- +ja juhla-päiväin evankeliumein jumaliset tutkistelemukset yli koko +vuoden. Kaikille siviöille kristityille, liiatenkin maalla asuvaisille +eli matkustavaisille palvelukseksi ja hyödyksi kirjoitettu. Suomeksi +käännetty Dan. Wirzenius'elta" [painettu Helsingissä 1873]. Päivän +saarnan Mattus luki lausuen lopuksi Herran siunauksen sekä veisaten +virren: "Me sinua Jesu! ylistäm'" tai "Jesus puheen, aivoituksen". Ja +tunturien kansa tunsi olleensa kosketuksissa taivaan Herran kanssa. +Vanhat poroäijätkin puhelivat: "Jumala armostansa auttakoon minua", ja +pikku muorit kotakentällä pyyhkivät vanttuilla silmiään vakuutellen: +"Minä uskun, että minä Jumalan sanan kautta tulen autuaaksi". + +Tällaisissa tuntemuksissa oli taas mieluista ajella yksinäisille +asunnoilleen. + +Ahkerasti koulumestarit pitivät opetuslapsiaan kirjan ääressä. +Aikio-Mikkokin istutti aamusta iltaan asti miltei yhteen menoon, niin +ettei juuri ulkonakaan saanut käväistä. Mikkel-äijä opetti milloin +i:tä tuntemaan, milloin isämeitää muistamaan, milloin taas antoi +opetuslapsilleen ankaria toria viheltämisestä ja joikaamisesta, +sillä "se ei ole ihmisten tapa, vaan se on langenneen enkelin tapa". +Saivat pienet lappalaiset tietää myöskin, että "maa ei pieri, vaikka +niin sanotaan", saivat kuulla senkin, että vanhanlapin palvoma pyhä +seitakivi on niin väkevä, että sen saattaa hävittää ainoastaan "Isän, +Pojan ja Pyhän Henkken nimmeen". Utsjoen Jousep Lukkari oli niin +ahkera, että lasten lukiessa kaverteli luisia paulatiuhtoja, käpyjä +sekä sarvilusikoita. Joskus ukko kyllä väsähti ja nukahti työnsä +ääreen, ja silloin lukumiehet kapaisivat mäkeä laskemaan. Mestarikin +herättyään juoksi kentälle huutelemaan: "Maanak, maanak, poatted +lohkad!" [Lapset, lapset, tulkaa lukemaan.] Ja sitten taas ruvettiin +lukemaan ja luuta kavertamaan. Siitäpä Jousep Lukkari saikin rinnassa +kannettavan kunniamerkin, johon oli kirjoitettu: "Ahkeruudesta". Heikki +Mattuskin oli iso koulumestari, joka luki ja veisasi ja otti nuotin +virsikanteleesta sekä piti opettaessaan aina risua näköisällä, sillä +"ilman risua lapsi ei ole myöntyväinen". Ja niin myös Mattus-ukko sai +hopeaisen kunniamerkin, jossa sanottiin: "Isänmaan hyväksi". Se oli +niin kaunis ja mieluinen, että vanha mestari säilytti sitä kuolemaansa +asti rintaliinansa taskussa, kätkettynä nahkakukkaroon karvojen +väliin. Johan Hellander ei kyllä kiusannut kasvattejaan liian pitkillä +päivillä, luettihan vain jonkin aikaa ja tavautti taitamattomia sekä +sitten iltapuhteet saarnaili vain muisteluksia Staaluista, gufittarista +ja kaikenlaisista pelätyksistä, joita entiseen aikaan Lapinmaassa oli +vielä paljon. Mutta jotkut koulumestarit ryypiskelivät viinaakin, +jopa joskus oman opetuslapsensa kanssa. Sillä kun isoa parrakasta +miestä piti asettaa aapisen ymmärtämiseen, niin siinä kyllä toinen +jos toinenkin tarvitsi vahvistusta. Sammel-Oulalla oli oppipoikana +pieni pyöreä paksu kummipoikansa, Jorba-Jousi, aikamies kyllä, joka +seuraili opetusisäänsä koulupaikasta toiseen. Saattoi joskus pitkillä +taipaleilla, kun nähtiin tien ohessa poroja palkimassa, koulumestarille +tulla tuoreen lihan himo, niin että hän ehdotteli: + +— Na, kummipoikani, heittäkäämme ja nylkekäämme tässä kermakka. + +— Eikös viides käsky kiellä, ettei saa varastaa, kummipoika vastasi, +nojaten kumminsa opetuksiin. + +— Naa, ajallansa se kyllä kieltää, mutta ei se nyt kiellä, oppi-isä +antoi lisäselitystä "viidenteen" käskyyn vyyhdeten suopunkia, jolla +heitti kermakan. + +Seurakunnan sielunpaimen oli koulumestarienkin pääpaimen. Häneltä +koulumies sai vitkansa ja työohjelmansa sekä myöskin palkkansa, mutta +asian sattuessa pahpa saattoi ottaa viran poiskin. Rovastin- ja +piispantarkastuksissa pidettiin koulumiehiä kovilla. Silloin hekin +vuorostaan joutuivat näyttämään lukutaitoaan sen sijaan, että aina +ylpeästi vaativat sitä muilta. Niinpä 1757 tutkittiin katekeettojen +Sammu-Hansin ja Pieras-Pieran sisä- ja ulkolukutaitoa ynnä käsitystä +sekä huomattiin heidät kelvollisiksi virkaansa. Tarkastuksessa +1777 todettiin, että katekeetat opettivat kristinopin alkutietoja +kodeissa niin paljon kuin mahdollista pitäen vielä rukouksia aamuin +illoin. Sitten taas 1847 piispantarkastuksessa annettiin tietää, +että Jousep Lukkari ja Oula Guttorm innolla ja huolella hoitivat +tehtävänsä opettaen lapsia, pitäen rukouksia ja lukien sunnuntaisin +ylösrakentavaisen saarnan. Mutta Johan Hellander sai muistutuksen, +koska joskus oli lyönyt laimin vitkansa vaatimukset. + +Oli kyllä työtä tehdä kirjamiehiä lapinkansasta, joka koko elämänsä +eli erämaiden kiertolaisena. Tunturiväki juti alinomaa, ja kalakansa +teki muuttoa vuodenaikojen mukaan, niin ettei kumpaisissakaan +kirjanopetus oikein päässyt kantamaan hyvää hedelmää. Vaikka Esaias +Fellmanin sanotaan kymmenkunnassa vuodessa opettaneen koko Inarin +kansan lukemaan, lienee silti jälkipolvessa elänyt monta ukkoa, +jotka eivät enää osanneet Esaiaksen taitoa. Njuammel-Andaraskaan ei +muistanut kinkereillä muuta kuin papattaa papin perässä, luullen +katkismusta lukevansa: "Sinä-nuori-riski-mies-et-osaa-mitään..." Mutta +sittenkin Inarissa on Fellmanin kylvö parhaiten menestynyt. Inari on +aina ollut parempi kirjanoppinut kuin Utsjoki ja saanut taidostaan +parhaan kiitoksen silloin kuin Utsjokea on lastattu. Mutta kaikkein +huonoimmin on sananselvityksessä menetellyt tunturiväki. Utsjoen +piispantarkastuksessa 1847 kuultiin, että vaikka kirkkoherra ja kolme +katekeettaa oli kolme, neljä viikkoa työskennellyt seurakunnan 10-15 +rippilapsen kanssa, niin ei voitu ainoatakaan teno- ja tunturikansan +toivoa huonon lukutaitonsa takia laskea Herran Ehtoolliselle. Samalla +myös todettiin, että tunturilappalaiset vain häärivät porojensa kanssa, +eivätkä ensinkään pane lapsiaan kirjalle. Eikä koulumestarikaan +saata tunturilaisia paljon opettaa, kun he aina ovat muuttoretkellä. +Olivatpa tunturiäijät jumalansanalle niin kovakorvaisia, etteivät edes +saapuneet piispantarkastukseen, vaikka oli hyvä ilma ja huhtikuun +hankikeli. Muuta kansaa oli kyllä saapunut 120 henkeä, mutta 20:sta +porolappalaisesta oli tullut vain yksi ainoa ukko, Oula Panne, ja +hänkin olisi kyllä jäänyt tunturiinsa, jos olisi tiennyt saavansa +kirkossa kovat nuhteet ja varoitukset jumalattomasta elämästään. +Rovastintarkastuksessa 1836 manattiin ankarasti padje-olbmuksia Piera +Vestiä, Andaras Ingeriä, Andaras Pautia ja Andaras Pannea sentähden, +että he olivat aivan taitamattomia kristinopissa, eivätkä sittenkään +olleet saapuneet kuulusteltaviksi. Hyvin luonnollisesta syystä pois +jääneet poroukot tuomittiin hyvittämään kirkkoa kukin 24 kopeekalla. +Mutta tunturilaisen renki, Jouni Paut, joka ei osannut lukea +sanaakaan, manattiin yhdeksi pyhäpäiväksi jalkapuuhun, ellei hän saavu +ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen näyttämään pahpalle kyllä +tunnettua lukutaidottomuuttaan. Kaikkein vähäisimmät olivat Inarin +tunturilaisen, Lasse Haltin kirjalliset ymmärrykset. Ukko asusteli +alituisesti kaukaisissa erämaissa saapumatta milloinkaan kirkolle, +eikä häntä tavannut koulumestarikaan, jonka kirkkoherra oli lähettänyt +opettamaan edes hänen lapsiaan. Haltista ei tiedetty juuri muuta, kuin +ettei hän eivätkä hänen lapsensakaan käsitä Jumalasta paljon mitään, +tuskin tietävät hänen olemassaolostaankaan, kun eivät osaa lukea. +Turhaan kaivattiin tunturien Lasse-ukkoa tarkastustilaisuudessa 1851. +Äijä antoi kirkonmiesten kaivata ja vaelteli vain omia teitänsä. + +Saivat katekeettojen opetuslapset näyttää taitoaan myöskin +rippikoulussa sekä aina parikin kertaa vuodessa pidettävillä +lukukinkereillä. Mutta näihinkään tilaisuuksiin eivät kaikki olleet +halukkaita tulemaan. Niinpä piispantarkastuksessa 1847 todettiin, että +tenolaiset, Birit Katekeetta ja Pieras-Elle sekä Mierasjärven Piettar +Sauvan poika, Pieras-Oula, eivät olleet käyneet rippikouluaan, vaikka +sen laiminlyömisestä oli määrätty ruplan sakko. Lukukinkereillekin piti +manata kansaa saapumaan. Johan Michael Stenbäck kuulutti huhtikuussa +1833 Inarin kirkkopaikassa: "Huomenna ja keskiviikkona pidetään täsä +lukukinkerit ja pitävät net nyt markkinasa olevaiset itsens silloin +täällä löydyttää. Niin myös tulee kuudennusmiesten itsens saapuvilla +pitää antaman mitä valistuksia niildä vaaditaan — kokous alkaa koska +kello soipi". + +Vaikeahan erämaan kansan oli pitkien matkojen takaa jutaa epävarmaa +lukutaitoaan esittämään. Ainakin talvimatkan vaikeutta metsien miehet +kävivät papillekin valittamassa. Niinpä lappalaisten rakastama +"hyvä pahpa", Jaakko Fellman, antoi 1821 kansalleen seuraavaisen +"Julistuksen": + + "Niinkuin moni ja erinomattain ne kuin asuvat eembänä kirkosta + ovat valittanet sen olevan vaivaloisen että Talvi-aikana itsiänsä + luku Gingerihin löydyttä, jonga tähen erinomattain Lapset ovat + poisa ollet näistä heille sangen hyödyllisistä kokoustiloista, olen + minä vaadittu, että sinä 23 päivänä kesäkuusa, joka on Johanneksen + päivän aattona, pitä Luku-Gingerit, jona Gingeri-päivänä ei + ainoastansa kaikki ripillänsä käymättömät Nuorukaiset ja Lapset, + mutta myös ne mennen vuotiset rippilapset, jotka puutuit heidän + Christillisyydensä tiedosa ja Seurakunnasa saapuvilla ovat + välttämättömästi, ilman muitta syitä saapuvilla oleman. Utsjoesta + sinä 10 päivänä kesäkuusa vuona 1821. + + Jacob Fellman". + +Ja tätä toisinaan kovakorvaistakin ja penseätä tunturiväkeä pahpat +olivat tulleet kutsumaan Herran seurakuntaan, ja koulumiehet olivat +tässä kutsumistyössä pahpojen parhaina apumiehinä. Katekeettain +tärkeänä tehtävänä oli ensimmäisten viittojen pystyttäminen oikealle +elämän palkaalle sekä kansan ohjaaminen sille ranniolle, jota taivaan +valtakunnan perillisten pitää vaeltaa. Parhaansa Lapin koulumestarit +koettivat, vaikka joskus panivatkin virren kulkemaan omaa nuottiaan +sekä selittivät kymmeniä käskyjä omalla tavallaan. + + + + +Pielpajärven kirkko + + +Ylpeänä ja kovin uudenaikaisena Inarin kirkko kohoaa matalalla +mäntykentällään Inarijärven lounaiskolkassa, Juutuanjoen suulla, +seuranpitäjinään tavalliset kirkon naapurit: sairastalo ja tohtorin +asumus ynnä Posti-Aikio, Uunon ja Hannun kaupat, Ransu-porvari ja +Ranta-Antti sekä muutamia mökkejä. Lapin kaukaisen kirkonkylän on +suuren maailman meno jo temmannut mukaansa. Siellä muuan ajelee autolla +ja moottoriveneellä, toinen ajelee niittokoneella ja moottoriveneellä, +kolmas laskettelee joka vehkeellä, ja useat haastelevat keskenään tai +muun maailman kanssa vain rautaisia ilmalankoja myöten. Kyläkentällä +kyllä kyhjöttää käkkyräinen lapinpetäjä, metsän takaa katselee +oudoissaan Otsamotunturi, ja järvikansa saapuu kirkolle kirjavissa +lapin puvuissa. Mutta sittenkin: Inarin kirkolta löytää lapin kohta +enää vain pappilan vanhoista isoista kirjoista. + +Mutta metsän takana, kolme neljännestä koillista kohden, on +monien metsälamperoisten tuolla puolen pikkuinen metsäjärvi, +Pieni-Pielpajärvi, sitten hiukan tuonnempana vähän laajempi +Iso-Pielpajärvi, ja sen takana matalassa koivuoudassa kohoaa yksinäinen +vanha lapin temppeli — ennenmuinoinen järvikansan kirkko, mutta nyt +vain metsänväen pyhäkkö. Sillä täällä ei asu kukaan, tänne ei kulje +kukaan, ei tänne kuulu auton maailmallinen meno, eikä tänne osu +vihoissaan puuskuttava moottorivenekään. Kovin kaukana tuntuu olevan +suuri maailma, ei näy edes isoa Inariakaan. Paljasharteinen Luosmavaara +vartioi pohjoisen puolta, ja lännen äärellä on iso Otsamotunturi. +Siksipä täällä vielä vanhalappi hyvin viihtyy, ja muinaisen +peskikansan henget saavat asua hiljaisessa levossaan. + +Vanha lapintemppeli on etsinyt itselleen oikean sijan. + +Siitä on jo kohta kolmesataa vuotta, kun pieni taivaan Herran +temppeli tehtiin Taka-Lappiin, Inarin metsärannoille. Jumalansanaa +oli kyllä jo pitkät ajat saarnattu erämaan kansalle ja ilmoitettu, +että metsäjärvien aroilla kalastajilla oli yhtä hyvä taivasosa kuin +kenellä tahansa lantalaisella, kunhan vain hylkäävät vanhat jumalansa +ja antavat huuhtoa itsensä pyhillä vesillä. Mutta vasta sitten, kun +1648 oli rakennettu ristinkirkko Pielpajärven metsäseudulle ja samana +vuonna _Esaias Fellman_ tullut Inarin ensimmäiseksi papiksi sekä +kastanut kaksi suurta lapinukkoa, sompiolaisen mahtiäijän, Suaksen, +ja Inarin ison napamiehen, _Vallen_, metsäkansa koko joukolla kääntyi +uuteen oppiin. Arkana ja ihmeissään pieni lappalainen hiipi äsken +rakennettuun Lannanmaan jumalan komeaan hirsikotaan, johon oikein +isolla porokellolla kansatokka koottiin ja asetettiin istumaan, ei +jalat ristissä permannolle, vaan ahtaisiin parsiin ihan peski peskiin +kiinni. Ei kyllä metsätemppeli ollut kuin toistakymmentä kyynärää +pitkä, eikä kymmentäkäan leveä ja korkeutta oli vain kahdeksantoista +hirsikertaa. Mutta hartaana ja hiljaisena vasta kastettu kansa istui +pyhässä kodassa kuunnellen ja katsellen, vaikka ei ymmärtänytkään +kauniisti puetun papin lukua ei laulua, ei ymmärtänyt sittenkään, +vaikka tulkki niitä sovitteli lapinsanoiksi. Sen vain kansa käsitti, +että väkevää ibmeliä tässä kumarretaan ja palvotaan sekä sille luetaan +lukuja ja joikaillaan. Oli siis hyvä olla nöyrä ja kuuliainen sekä +kumartaa alamaisesti pappiakin. + +Pielpajärven seutu oli koko Inarin ikivanha keskuspaikka. Entinen +Inari kokoontui sinne aina talvisydämeksi yhteiseen kaamosajan +viettoonsa, kuten vielä nykyiset koltat erämaistaan vetäytyvät +talvikyliinsä. Kolmattakymmentä turvekotaa sanotaan entisaikaan +kyhjöttäneen pienen metsäjärven rantakankaalla, ja _Talvas-koadih_ +oli kotakylän yhteisenä nimenä. Tänne talvikotien lähimaille, +kotakansan pyhäpirtiksi, rakennettiin Inarin ensimmäinen kirkko ja +Suomen lapinkirkkojen esikoinen. Mutta ei tiedetä tarkoin tämän +esikoistemppelin paikkaa, jotkut vanhat äijät vain muistelevat +kuulleensa, että kirkko olisi ollut nykyisen Pielpajärven pyhäkön +lähitienoilla, jopa muutaman tiedon mukaan Pielpajärven vanhalla +Kirkkoniemellä. Tämän temppelin turvissa tehtiin Inarin villistä +metsäkansasta kristikansa. Siinä ensimmäisenä pappina Esaias Fellman +pauhasi kotaväelle kaksitoista ajastaikaa asuen itsekin metsäläisenä +kotapahasessa Kolmenkuninkaanjärvellä. Saamasi täällä Fellmanin jälkeen +ankara jumalanmies ja kiukkuinen vanhan uskon vainooja, _Gabriel +Tuderus_, sekä sitten moni muukin erämaan apostoli, _Forbus, Chydenius, +Hellander, Wegelius_... Alun toistasataa vuotta huudettiin tässä +temppelissä kansalle parannusta. Mutta sitten vanha metsäkirkko vaipui. +Jo 1752 todettiin temppelin olevan niin huonossa kunnossa, ettei siihen +enää uskalla astua jumalanpalvelustakaan toimittamaan, jonka takia +olisi saatava uusi kirkko. Vanhat turvekodatkin hävisivät. Pielpajärven +metsätanhuvilla onkin vielä vanhojen talvikotien sijoja siellä täällä. +Ja näiltä entiskansan aherruspaikoilta yhäkin "luuta nousee ylös, +vaikka minkä kautta siinä maata kaivaisi". + +Nostettiin uusi temppeli Pielpajärven rannalle 1760, sama matala +metsäpyhäkkö, joka siellä vieläkin hylättynä kyhjöttää. Ja kirkon +äärelle kohosi uusi kota- ja markkinakeuttä. Utsjoen papin +sukulaisen, _Anders Abram Hellanderin_, joka oli oikein "insinööri +eli rakennusmestari", sanotaan olleen kirkon tekomiehenä, viisi +kirvesmiestä apulaisinaan. Hyvä metsätemppelistä tulikin, vaikka +vain pienoinen, niinkuin oli pieni kirkon hallitsema metsätokkakin. +Ristikirkoksi rakennettiin tämä toinen ristinkirkko. Pituutta oli +pohjoisrististä eteläoveen 23 ja 5/12 kyynärää sekä itäpäästä, +sakastin ulkoseinästä länsioveen 22 ja 3/4 kyynärää, ja ristin leveys +oli 8 kyynärää. Korkeutta saatiin perushirrestä räystääseen vain 7 +kyynärää 9 tuumaa, lattia laskettiin veistetyistä haljispuolikkaista, +ja lautakatto kohotettiin keskikohdalta hiukkasen holville. Penkkejä +mahtui kirkkoon 54, mutta kun käytävien leveys oli pari kyynärää, ei +pisimpiinkään sopinut istumaan kuin kolme, neljä pientä lappalaista, +jos he komeilivat isoissa peskeissään. Osa sanankuulijoista saattoi +kyllä kaahaista kahteen lohtaankin, joko pohjois- tai länsiristille, +sekä ahtautua kummassakin kolmeen pitkään penkkiin. Jumalan aurinkoa +pikku temppeli ja seurakunta sai kahdestatoista ikkunasta, joista 8 +isoa, 16-ruutuista oli sivuseinissä vastakkain, 4 pientä puolipyöreätä +6-ruutuista ristien päätyseinissä tai ovien yläpuolella. Alttaripöytä +lyötiin laudoista itäristille, ja saarnatuoli istutettiin itä- ja +pohjoisristien yhtymille, vieläpä saarnatuolin ylle nostettiin taivasta +esittävä katos, jonka huipulla seisoi pyöreämuotoinen pasuunaa +puhaltava keruubi paljaine miekkoineen. Lappalaiset kyllä luulivat, +että se oli "Kristus, joka torvella puhaltaa julki, koska maailman +loppu tulee". Oli itäpäädyssä pikkuruinen sakastikin, ulottuen +pituuttaan seinästä seinään, mutta omistaen leveyttä vain kyynärän 18 +tuumaa sekä korkeutta 3 kyynärää 6 tuumaa. Toista korttelia leveä lauta +oli pienen ikkunan alla pöytänä sekä pöydän pääpuolissa pari seinään +iskettyä lautapalasta istuimina. + +Pian saatiin, 1766, kirkon länsipäähän pieni matala kellotapulikin, +jonka 5 kyynärää korkea alaosa kannatti 8 kyynärää korkeaa yläosaa eli +kellotornia. Kuusileiviskäinen malmikello siellä pyhäisinä hetkinä +kumahteli juhlallisesti ja oli niin hyvä kello, että sen sanoma kuului +"puolen penikuorman päähän". Kello olikin vanhan kirkon peruja, +Kristiina kuningattaren lahjoittama 1649. [Kello valettiin uudestaan +1818, ja saatiin siihen kirjoitus: "De gloria in exelsis gjuten af Joh. +Jac. Granberg. Stockholm 1818".] + +Halpa ja yksinkertainen oli alussa temppelin sisustus. Mutta sitten +siveltiin ikkunapielet ja ovet öljymaalilla, jopa saarnatuoli +koristettiin kuvilla ja kultalistoilla, ja myöhemmin vielä maalattiin +seinätkin valkoisiksi, penkit ja lehterinseinämät siniharmaiksi. +Saatiin viimein kirkkoon uusi tervattu paanukatto sekä punamaalilla +sivelty laudoitus. + +Joulukirkko kynttilöineen piti olla lapinkansallakin, ja pimeä +kaamosaika kaipasikin sitä enemmän kuin valoisa Lannanmaa. Pielpajärven +kirkossa pistettiin talikynttilät kuusihaaraiseen messinkikruunuun sekä +pariin seinäpitimeen, jotka olivat Tornion kauppasaksain, Hjulbergin +ja Tornbergin, lahjoittamat 1789. Tuikutti tuli myöskin vallesmanni +Ekdahlin kynttiläjalassa, ja alttaria valaisi kolmitulinen puujalka +sekä pari tinaista kynttiläpidintä. Näistäkin harvoista käryävistä +kynttilöistä loisti pimeänperän kansalle miltei kuin taivaan kirkkaus. +Mutta kun peskeihin puettu kansa astui alttarin äärelle, niin valkea +pahpa, joka oli kuin itse Herran valittu, tarjosi sille pyhän aterian +hopeaisesta kalkista, joka kimalteli kauniimmin kuin kirkkainkaan +silpataaleri. [Kalkki painoi 25 1/2 luotia.] Sai siinä ehtoollisvieras +samalla ihailla vanhaa alttaritaulua, jossa itse Ehtoollisen asettaja +oppilaineen hartaana istui ensimmäisellä pyhällä aterialla. Mutta +saattoi tarkka katselija pelästyen mennä itseensä, sillä ruma perkele +katsella killisteli ehtoollispöydän alta. [Alttaritaulu oli 2 11/24 +kyyn. leveä, 1 19/24 kyyn, korkea.] + +Vanhojen turvekotien sijaan kohosi Pielpajärven uuden kirkon naapuriksi +vähitellen hirsistä rakennettujen kirkkotupien seurakunta. + +Kalajärvien kiertäjät kopsivat kirkkokentälle pikku pirttejä, joissa +saattoivat kirkkopyhinään asustaa. Toiset laittoivat mökin yksinään, +toiset taas yhteisvoimin naapurin kanssa. Pitkin Pielpajärven +itärantaa, kirkosta etelään käsin, nousi tupakömmänöitä toisensa +viereen, niin että niitä oli kaikkiaan neljättäkymmentä. Monet tuvat +olivat jalkeillaan vielä pielpajärveläiselämän viimeisinä vuosina. +Nähtiin joukossa Morottajan, Lusmaniemen, Pahtalan ja lukkari Mattuksen +pirtit siljon pohjoispäässä lähinnä kirkkoa. Sitten olivat Aikioiden, +Saijetsin, Patsjoen puolelaisten, Veskonniemen, Kaapin-Piettarin ja +Partakkolaisten sekä Kettu-Matin, Vallen ja Kyröläisten tuvat. Vain +pieniä, matalia pöksiä pirtit olivat. Avonaisen lapintakan loimut +loiskuivat yli katon pimeään yöhön, kun lappalaiset lämmittelivät +tervaisten kelohonkien paisteessa. Pitkä lannanmies ei saattanut joka +tuvassa selkäänsä suoristaa, ja makuulavalla istuessaan mies voi +kädellään nojata kattohirteen. Pieni ikkuna oli pirtin peräseinässä, ja +muutamissa oli permantona kotalaisen tapaan vain koivunrisuja. + +Pikku tupamökkien seurassa, lähellä kirkkoa, oli pitäjän pappila. +Esikoispapin, Esaias Fellmanin, sanotaan kyllä asuneen vain +turvekodassa, ja hänen seuraajansa, Tuderus, asui aivan Torniossa +käyden vain kerran vuodessa kovistelemassa seurakuntalaisiaan. Eikä +sitten moniin aikoihin Inarissa ollutkaan omaa sielunpaimenta, +vaan kiinnitettiin järvikansan metsäperukka ensin Kuusamoon, +sitten Utsjokeen, joiden papit joskus pistäysivät erämaalaisiaan +katsomassa. Tällaisia käyntipappeja varten olikin entisinä aikoina +Inarin kirkkokentän pappilana vain vähäpätöinen kirkkotupa, 1780 +rakennettu pakopirtti, seitsemän kyynärää seiniltään ja harjan +kohdalta korttelin yli kolmea kyynärää korkea. Nurkassa oli vain +harmaa lapinpiisi sekä seinillä penkit ja makuulava, ikkunan edessä +veistetyistä laudoista koottu pöytä. Tällaisena tupa otti vastaan +Jaakko Fellmanin, kun hän 1820 ensi kertaa saapui seurakuntaansa. +Myöhemmin nostettiin tuvan perään pieni kamari lapintakkoineen, +ikkunoineen, veistettyine pöytineen ja lautsoineen. Täällä sitten +Jaakko Fellman ja muutkin Utsjoen papit, jotka samalla hoitivat Inarin +kappeliseurakuntaa, kävivät asustamassa joulun aikana, pääsiäisviikolla +sekä jonkin kerran kesälläkin. Tässä "pappilassa" Lönnrotkin majaili +pitkällä lapinretkellään 1837. Mutta kun Inari 1838 sai oman +pappinsa, laitettiin parempi papintalokin, oikein "iso" pappila +kolmine kamareineen, saleineen ja keittiöineen sekä tarpeellisine +ulkorakennuksineen, ja vanha kirkkotupa joutui "pihtipuoleksi". Kun +Lönnrot taas 1842 matkusti Lapissa, saattoi hän kirjoittaa: "Kun 1837 +keväällä kävin Inarissa, oli siellä vain kirkko ja joukko kurjia +lappalaistupia. Nyt paikka on kokonaan muuttunut, sittenkuin se on +saanut oman papin. Kirkko on maalattu punaiseksi; papilla on omia +tarpeitaan varten viisihuoneinen asunto. Sitäpaitsi on toinen rakennus, +missä on sali ja kaksi huonetta". Josef Wilhelm Durchman Inarin +ensimmäisenä asujapappina tuli Pielpajärven metsäkansan ja kirkkotupien +päämieheksi, sekä sitten hänen jälkeensä _Hornborg, Borg, Favorin, von +Konov, Kekoni, Kulhanen_... toinen toisensa perästä saapuivat erämaan +yksinäisiksi sananjulistajiksi, viihtyen metsäpappina kuka pitemmän, +kuka lyhyemmän ajan. + +Sillä Pielpajärven saarnamies sai metsäkentällä enimmät ajat asua ypö +yksinään. Lappalaiset asuivat pikku tuvissaan vain kirkkomatkallaan, +tullen korvesta sekä taas muutaman päivän kuluttua kadoten korpeensa. +Ja pappila jäi taas yksin, ympärillään hiljainen ikuinen erämaa. +Kesäisin vain Pielpajärvi iloisesti loiskutteli rantakivikossa, mutta +syksyn myrskyt tuntuivat riehuvan entistä väkevämmin, ja talven pitkä +pimeä selkä oli entistä kaameampi. Lappalaisten tulo kirkolle jo +oli kuin virkeä puistatus tylsästä lamaannustilasta. Kirkkopyhinä +olikin lapinsiljolla elämää, sillä vanhat inarilaiset olivat hyvin +vireitä kirkkomiehiä. Kesällä kirkkoliitolle mennessään Inarin +rantalaiset soutivat isoilla veneillään kirkkovalkamansa pohjukkaan, +josta astelivat Pielpajärvelle kivisiä metsäpolkuja pitkin toista +neljännestä. Toisilta suunnilta kansaa tuli penikulmittain halki +erämaiden. Talvella taas pääsi mistä tahansa porolla perille asti. +Mutta kaikkein enimmin kansaa karttui Pielpajärvelle joulunaikana. +Silloin pidettiin kirkkokentällä suuret markkinat, joille saapui +lappeja etempääkin, ja siitä Inarin kirkkosiljoa sanottiinkin vain +Markkinaksi. Yksinäisellä pappilalla oli silloin kyllä naapureita, +papinrouvalla vieraita ja kirkko täynnä sanankuulijoita. + +Oli pappilan naapurina myöskin käräjätupa, jossa oli käräjäpirtti +ja houvinkamari. Rakennusta varten parhaillaan vedettiin hirsiä, +kun Lönnrot helmikuussa 1842 oleskeli Inarin pappilassa. +Käräjätuvassa tuomari kävi istumassa oikeutta ja houvi kantamassa +veroja. Entisaikaan houville "piti antaa hyvä ketunnahka palkinnoksi, +kun hän istui ja kantoi verot". Mutta ovelat lappalaiset joskus +laskivat pirtin savua täyteen, niin ettei houvi saattanutkaan istua +ja kantaa veroja, eikä saanut hyvää ketunnahkaa. Tuomari taas sai +ahkerasti tutkistella lappalaisten pororiitoja, tuomiten poron +varkauden syntiin langenneelle lapinukolle 28:nkin paria raippoja, +joka oli jo "hengellinen rangaistus". Pienelle tunturiaijäpahaselle, +joka nälissään tai oikeutetusta kostonhalusta oli tappanut tai +"lainannut" puolivillin metsänelukan, vitsominen olikin melkein +hengelle käypä selkäsauna, varsinkin kun se annettiin vanhan kirkon +luona kaakinpuussa. Menes-Jussakin sai selkäänsä, vieläpä päällisiksi +pantiin seisomaan rauta kaulassa kaakinpuun juurelle, tunnin selin, +toisen päin kaakkiinsa. Asiat selviteltyään tuomari lähti ajamaan, ja +kun hän jo istui ahkiossa, niin pitäjän lukkari veisasi kokoontuneen +käräjäkansan kanssa lähtiäisiksi tuomarin virren. Pimeässä aamussa ja +pakkasen porotuksessa natisivat ja höyrysivät pirttien ovet, seinät +paukahtelivat, ja koko kenttä kajahteli, ja porotkin pelosta taajoivat, +kun pienet avopäiset veisuumiehet puhalsivat kurkustaan höyryä ja ääntä +saaden sanoiksi: + + "Sen suuren Herran Jumalan + Ankara, pyhä laki + Kullekin omans' antamaan, + Tuntoom' sitoo ja vaatii". + +Pielpajärven vanha pyhä temppeli, josta moni sai lohdutuksen ja +rauhan tunnollensa sekä hyvän lupauksen tulevaisesta elämästä, +oli erinomaisena apuna maallisessakin vaelluksessa. Se oli koko +seutukunnan paljon mainottu palvoskirkko, ainakin yhtä hyvä kuin monet +metsä- ja tunturijumalat, joita myös palvottiin. Jo vanhalle kirkolle +lappalaiset kantoivat uhrejaan. Niinpä 1731 lukkari Heikkas-Piera +poikineen uhrasi seitsemättä riksiä, kirkkoväärti Andaras Valle sekä +Andaras Saijets kumpikin poronvasan, ja Matti Saijets antoi urakan. +Varenkilainen Andi-Andaras uhrasi 1732 revonnahan. Samalla tavalla +kannettiin lahjoja uudelle kirkollekin. Milloin vain sattui joku apua +kaipaava asia, niin heti piti _kirhkoi tshuorravum_, kirkkoon huutaa. +Kaukainen utsjokelainenkin uskoi niin vahvasti Inarin kirkkoon, +että jonkin tavaran tai eläimen hukkuessa tai sairauden sattuessa +heti huomasi, että "Inarin kirkolle pitäisi panna anomus... se kun +on onnellinen kirkko ja aina auttaa". Toisinaankin utsjokelaiset +neuvoivat: "Älä hae! Lähetä Inarin kirkolle rahaa ja hae sitten, niin +kyllä löydät". Kaarasjoenkin lappalainen, Bigga-äijä, menetti kerran +poronsa — elukka katkaisi hihnansa ja karkasi metsään — ja lähetti +heti Inarin Kirkko-Juhanille rahaa ilmoittaen, että kirkko saa sen, jos +poro löytyy. Juto löytyikin pian Passeoaivesta Norjan puolelta. Mutta +kun Kitti-Andaraksen hyvä musta härkä sairastui, niin Andaras hädissään +lähetti Pielpajärven papille sanan ja pyynnön, jotta pappi rukoilisi +kirkossa härän puolesta. Jos poro paranee, niin Andaras antaisi +kirkolle ruplan. Pappi rukoili, musta härkä sai terveytensä takaisin, +ja kirkko sai ruplan esirukouksestaan. + +Kirkkoon huutamisia ja esirukouksia Pielpajärven temppelissä kyllä +toimitettiin elävien puolesta sekä saarnattiin heille parannusta, +ja kuolleetkin kirkko otti huostaansa, mutta ei kätkenyt niitä +permantopalkkiensa alle eikä kirkkotarhaansakaan. Vainajia varten +oli oma pyhämaansa. Penikulman päässä Inarijärvessä oli pieni matala +metsikköluoto, jonka kirkkoherra Henrik Sund oli 1793 vihkinyt +kuolleitten valtakunnaksi, ja tänne vesien taakse Pielpajärven temppeli +saatteli edesmenneet matkamiehensä. Lähellä kalmasaarta oli toinenkin +vainajien saari, johon entinen Inari oli myöskin kätkenyt kuolleensa. +Eikä ollut kaukana kuulu Ukkokaan, vanhan järvikansan merkillinen +seitasaari, joka varsin monelle kalanpyytäjälle oli antanut apuansa +maallisessa toimeen tulossa. + +Mutta esikoiskirkon päivinä kerrotaan kuolleet haudatun oman +temppelinsä turviin, joko kirkon permannon alle tai kirkkotarhaan. +Samoin lienee Pielpajärvenkin kirkko alkuvuosinaan ottanut vainajat +aitauksensa suojaan. Mutta riettaeläimet, karhut ja ahmat, eivät +antaneet kuolleitten levätä rauhassa metsäkankaallaan, vaan raastoivat +heidät ylös kesken uniansa. Siitä sitten katsottiinkin kuolleitten +kotimaa Inarin saarelle. Ja sinne järvikansa toinen toisensa jälkeen +juti levolle. Mutta täälläkin joskus riettaat pedot raastoivat +ruumiita. Sillä entinen lappalainen hautasi vainajansa kovin matalaan. +Ainakaan Piettar-Paaval ja Pitkä-Matti eivät saaneet haudassaan lepoa. +Nälkäinen ahma kaivoi ruumiit esiin, raastoi arkut rikki ja raateli +pahasti Piettar-Paavalin sekä söi Pitkän Matin melkein poikki. Mutta +Kaapin-Matti viritti haudalle raudat, ja kun ahma taas tuli syömään +Pitkää-Mattia, se tarttui rautoihin. Kaapin-Matti tuli ja tappoi pedon +sekä keitti sen, sillä ruumiinrosvo oli tavattoman lihava. + +Harvoin kyllä tällaista häväistystä on pyhitetyllä saarella sattunut. +Hyvässä levossa on erämaita kiertävä järvikansa saanut nukkua. Iso +kotijärvi on vain huokunut saaren suojateille univirttä aina asian +mukaan. Sielujen tyynesti levätessä se on hiljaiesti viihdytellyt, +sitten taas laulanut voimakkaammin, kun sielut ovat levottomasti +liikehtineet, joskus myrskynäkin ulvonut, koska jotkut väkevät vainajat +eivät aina ole jaksaneet maata ahtaassa majassaan. Mutta pimeäksi +talveksi järvi on säännöllisesti vaiennut, ruveten itsekin lepoon, ja +siitä vainajien valtakunta on kuullut, että on taas kulunut palanen +pitkää iankaikkisuutta. + +Aina tuon tuostakin saaren vainajat saivat seuraansa uuden +toverin, kaikki vanhoja tuttuja metsienkiertäjiä, hyviä kalmankin +vierustovereiksi. Mutta sitten tapahtui niin merkillisesti, ettei +enää ketään saapunutkaan. Järvi vain huokaili ja myrskyssä möyrysi +ja taas asettui talvilepoonsa kerran toisensa jälkeen, eikä vain +kenkään halunnut saaren ikuiseen lepoon. Inari oli hylännyt +Pielpajärven pienen pyhäkön sekä ikivanhat kalmasaarensa. Se oli +rakentanut 1888 uuden uhkeamman kirkon kauas näkyvälle rantalakealle +sekä taas jonkin ajan kuluttua etsinyt uuden vainajien pellon komean +temppelinsä lähimailta. + +Tämän sai vainajiensaaren vanhalappi surumielin todeta. Se huomasi, +että jälkipolvi ei enää viihtynyt entis-isien asumilla pyhillä +sijoilla eikä halunnut heidän seuraansa kuoltuaankaan. He vain, +kalmasaarien kalvenneet asukkaat, tunsivat kyllä entisen pyhäkenttänsä +Pielpajärvellä, muistivat kallioisen kirkkopihan jokaisen kivenkin, +kaksi suurta kallionjärkälettäkin ihan kellotapulin rappusten +edessä, muistivat joka mökin suurella kentällä sekä pappilan ja +käräjätuvan. Tunsivat vainajat monikertaan kuljetun mutkaisen polun, +joka vei kirkkovalkamaan Inarille sekä toisen palkaan, joka saatteli +Juutuanjoen suulle, tunsivat kentän laidasta alkavan louhikkoisen ja +synkän, jäkäläisen sydänmaan, johon aina markkina- ja kirkkopäiviksi +laskettiin porot laitumelle. Ja markkinat! Sinne vieläkin moni entinen +markkinamies entisiä ilopäiviä muistellen palasi kalmasaaresta +joikailemaan... + +Mutta nyt on kaikki hiljaista. Päivän paahtama, ruskea temppeli on vain +metsänväkeä ja vainajien yöllisiä kirkonmenoja varten. Pappilasta on +jäljellä ainoastaan matala lahonut hirsikehys sekä vanha ränsistynyt +sauna, ja siellä täällä kyhjöttää joku ikäloppu, oveton ikkunaton +kirkkotupa. Ja kesäisin nostaa erämaita kiertäneen kotakansan +satavuotinen asuinmaa, kirkkokenttä ja markkinasiljo, rehevää heinää +nautakarjaa hoitavalle, hirsipirteissä asuvalle jälkipolvelle. + + + + +Utsjoen kirkko + + +Ylhäällä Taka-Lapissa, pienen Maddajäyrin korkealla rantakalliolla, +kohoaa Utsjoen harmaa kivitemppeli, Suomen kaukaisin kirkko ja +äärimmäisen tunturimaan Kaikkein Pyhin. Suurta Tenoa myöten se +hallitsee ja valvoo Lapin korkeaa ylämaata. Alhaalla jalkojen juurella +palvoo sitä pieni kirkkotupien ryhmä, vanha turvemökki ja valkoinen +pappila, Maddajäyrin matalana pestessä sen kallioisia jalkoja. Ylempänä +sivuilta turvaa temppeliä ylhäisten tunturien kierto, ja korkeimpana +suojana on lapintaivas miltei puuttumattomine kesävaloineen ja +talvisine pohjantulineen. + +Vanhat pohjat on jo Utsjoenkin kirkolla. Kaikkein vanhimpana +ristinkirkon aikana kyllä kaukainen Koutokeinon pappi paimensi Utsjoen +tunturimaatakin. Jo niihin aikoihin, ehkä jo ennenkin, pystytettiin +Tenon kansalle pieni temppeli _Talvadakseen_, Tenojoen rannalle, ja +"se oli niitä alkumaailman kirkkoja". Siinä Nilijoen suun alapuolella +oli sopiva tasainen kenttä pyhälle pirtille ja Jumalaa palvelemaan +kokoontuneelle kansanpaljoudelle, joka Talvadaksessa samalla majaili +sydäntalveaankin. Mutta kun niihin aikoihin jumalattomat tsuudit +vielä täyttä päätä samoilivat ympäri Lapinmaata ryöstäen ja tappaen +ihmisiä, täytyi pieni temppelikin laittaa hyvin piiloisaan paikkaan. +Se kätkettiin niin sakeaan rantakoivikkoon, ettei paljon taivastakaan +näkynyt, ja kirkkoa suojelevat koivut olivat niin isoja kuin Inarinmaan +petäjät. Kerran pari vuodessa pappi kävi puhumassa peskikansalle +ristinkirkon Jumalasta, ja pienellä kellolla ilmoitettiin milloin on +lupa astua jumalanpirttiin. + +Mutta tsuudit ja ryssät samoilivat ahkerasti ryöstöretkillä, ei +ainoastaan rantapuolilla, vaan myöskin kaukaisimmissa sydänmaissa. +Seitsemän ajastaikaa peräperää ne oikein kovasti ryöstivät +tunturimaan kansaa. Kerrankin tsuudit laskettelivat Tenoakin alas +niin taajaan, ettei ennättänyt poronlihavelliä keittää, kun jo taas +toinen rosvojoukko oli menossa. Kansan kaiken he surmasivat niin +tarkoin, ettei jäänyt elämään kuin yksi mies Alattioon ja toinen +Varenginvuonolle. Talvadaksen koivumetsistön piilotemppelinkin +tsuudit löysivät ja polttivat sinne paenneine lappalaisineen. Ja näin +surkeasti hävisi Tenon ensimmäinen temppeli. Talvadaksen rehevällä +nurmirannalla humisee vain nyt tuuhea koivikko, ja lähellä Tenoa on +vanha pieni lapintalo, jota vieläkin sanotaan Boareskirkoksi. Kerrotaan +sen olevan entisellä kirkkokentällä. Ja Nuvvuksen alapuolella on +korkean jokitörmän pitkässä kapeassa tievassa ikivanha kalmismaa, +johon sanotaan entiset Talvadaksen temppelin palvojat haudatun; +kerrotaan joitakuita vainajia kätketyn Nuvvus-Ailigaksen jyrkkään +hiekkarinteeseenkin Tenon äärelle. Siinä lepää "niitä kaikkein +vanhimuksia lappalaisia", ja makaa Nuvvuksen tievassa kaksi vanhaa +vallesmanniakin, jotka inarilaisten ja utsjokelaisten kalariitaa +ratkaistessaan — inarilaiset olivat tulleet kalanpyyntiin Utsjoen +puolelle — joutuivat Inarijoen Doarramuskuoihkalla kalamiestensä +puolestä niin kovaan sotaan, että tappoivat toisensa. Kovin matalaan +haudattuina Nuvvuksenkin vainajat lepäävät. Vain muutamainen kortteli +kun on maata kaivettu, niin jo on vainajan luita noussut ylös. + +Saatiinpa Talvadaksen temppelin jälkeen pieni kirkko ja kirkonpelto +Äimejoen suupuoleen, jossa vieläkin on vanha _Tshualkkasporri_, Tenon +rannalla "Piettar-Juhanin talon kautta". Kirkon lähimailla, Äimejoen +ja Tenon välillä, oli markkinakenttäkin, _Markkansaje_, ja kansan +kokoontuessa pappi saapui sille saarnaamaan. Ja kuolleet kuopattiin +Tshualkkas-porriin, jabmein kuolpanaan, jossa vieläkin nähdään useita +hautakuoppia sekä niiden lähimailla lapinkotien sijoja arinoineen. +Äimejoen kuolleitten kuolpanaa olivat sitten aikojen kuluttua jotkut +etelän tietomiehetkin käyneet kaivamassa, jotta minkälaisia äijiä +sieltä nousee, ja Oula Helanderkin oli ollut apumiehenä. Mutta oli +Helanderin ukko heittänyt avustamisensa, kun vainajat olivat yöllä +tulleet hänelle sanomaan: "Lähemmä nyt Tshualkkas-porriin!" + +Mutta viimein ruvettiin rakentamaan oikeaa kirkkoa Maddajäyrin +rannalle, kolmatta neljännestä Utsjoen suusta ylöskäsin, vastapäätä +Annivaaraa, vanhaa pyhää tunturia. Oli lähellä Utsjoen suussa toinen, +vielä pyhempi tunturi, Ailigas, sekä samoilla mailla pari vanhanlapin +jumalaakin. Niinpä sitten "perkele" tulikin pimenä yönä kirkkoa +rakennuttavan papin luo sanoen: + +— Ei saa kirkkoa kiskoa! + +— Kiskon minä! pappi sanoi. + +Mutta kun pappi rupesi rakentamaan sakastiakin, "perkele" kävi taas +kimppuun kieltäen: + +— Ei saa sakastia tehdä! + +— Teen minä, vaikka tulisi kymmenen perkelettä! pappi jyräytti. + +Eikä kirkon vihollinen mahtanut mitään. Uusi lapinkirkko kohosi +Maddajäyrin länsirannalle 1700. Tämäkin oli vain pienen pieni +puutemppeli, alussa ainoastaan 11 1/2 kyynärää pitkä. Mutta myöhemmin, +1745, lisättiin pituutta toisen verran, eli 23:een kyynärään. +Leveyttä oli vain 9 kyynärää ja korkeutta 5 kyynärää 8 tuumaa. Kuusi +pikkuruista lyijypuiteikkunaa laski päivänvaloa Jumalaa palveleville, +hengenvaloa etsiville lapinsieluille, yksi auringonnousun mailta, kolme +suvipäivän puolesta ja kaksi pohjoisesta ruijantulien taholta. Muutamat +ikkunat olivat 1 1/2 x 1 1/2 kyynärää, 48-ruutuiset, muutamat 1 5/12 X +1 1/2 kyynärää, 40 ruutuiset, mutta joku vain 3/8 X 3/4 kyynärää ja +20-ruutuinen. Länsipäässä oli komea ovi, josta kansa astui pyhäkköönsä, +kolme kyynärää korkea, kaksi leveä, tervalla ja punamullalla sivelty, +tukkilukolla suljettava kaksoisovi, mutta eteisessä oli vain puoli +kolmatta kyynärää korkea, puolitoista leveä, rautaha'alla kiinnitettävä +yksinkertainen lapinuksi. Länsipäädyssä kohosi kirkon kellotorni, +laudoista neljän pylvään varaan naulattu pikku tönterö, jonka harja +nousi puoli kahdeksatta kyynärää yli kirkon katon. Tornissa riippui +kahden pylvään varassa kuusileiviskäinen malmikello, ristinkirkon +huutavanääni, tunturipeikkojen pelko, ja kovin vistottava kumahtelija +kaikille poronvarkaillekin, mutta mieluinen temppeliinkutsuja +hurskaille lappalaisille. Kellon laitaan oli kirjoitettu: "Me fecit +Holmiae Gerhardt Meyer anno 1705. under Konung Carl XII segersamma +regering, ähr thenna klocka guten till St Ulricae kyrckia uthi Utziochi +sochn och Tårneå Lappmarck med församblingens egen bekostnad". [Minut +teki Tukholmassa G.M. vuona 1705. Kaarle XII:n voittoisan hallituksen +aikana on tämä kello valettu Pyhän Ulrikan kirkkoon Utsjoen pitäjään +ja Tornion Lappiin seurakunnan omalla kustannuksella.] Sitten kun 1755 +kirkko ulkoa laudoitettiin, vieläpä vedettiin tervalla ja punamullalla +sekä 1759 suojattiin tervatulla paanukatolla, Anders Abram Hellanderin +ollessa mestarina, oli tempppeli niinkuin ainakin Herran huone. Ja kun +vielä 1776 saatiin kirkon kylkeen pieni tuohikattoinen sakasti, jota +varten Turun ja Porvoon hiippakuntain kirkoissa oli kerätty kollehtia, +eivät tunturijumalat enää kovinkaan rohjenneet ahdistaa taivaan +temppeliä. + +Vielä vähemmän tunturinväellä oli asiaa Maddajäyrin pyhäkköön sen +jälkeen, kun monet lappalaiset, vanhat metsäjumalien palvojatkin, +rupesivat sen hyviksi kantamaan lahjojaan. Suuri tunturimies, +Rikas-Hannu, oli niin hurskas, että heti ensimmäisenä lahjoitti +kirkkoon kalliin, kahdeksakouraisen, toista leiviskää painavan +kynttiläkruunun, joka ripustettiin pääkäytävälle, kirkon parhaimmalle +paikalle. Lautamies Rasmus-Jouni laittoi kolmipiippuisen kynttiläjalan +sekä lappalaiset, Rasmus-Piera ja Aslak Paut, antoivat kumpainenkin +kynttilän seinäpitimen, samoin Ruijan lappalainen, Andaras-Piera, mutta +vanha lukkari, Pieras-Piera vei kulkusen. Seurakunnan pääpaimenkin, +Henrik Wegelius, muisti kirkkoa lahjoittaen 1765 sille hopeaisen +kullatun ehtoolliskalkin, entisen 1730 ostetun tinamaljan sijaan, +ja Tornion pormestari, Erik Isaacson, peitti 1732 yksinkertaisen +alttaripöydän punaisella veralla. Sitten taas kirkkoherra David +Högman asetti lahjansa, viheriäiseksi maalatun raamatunjalan, +alttarin punaiselle verkavaatteelle, ja kirkkoherran rouva, Maria +Högman, laittoi kirkkohaavin punaisesta sametista kultahetuleineen, +hopeatupsuineen ja messinkikulkusineen ynnä vaaleansinisine varsineen. +Mutta yhteisin voimin seurakunta ja sen edesseisojat rakensivat +jalkapuun ja leveän selkänojallisen maalaamattoman mustanpenkin sekä +ostivat 1744 silkkirimssuisen paarivaatteen ja 1751 viheriäisen +3 kyynärää ja 18 tuumaa pitkän, kyynärää ja 18 tuumaa leveän +vihkimä-katosvaatteen. + +Kirkossa käydessäänkin monet lappalaiset muistivat pikku lahjoillaan +pyhää huonettansa, vaikkakaan ei Maddajäyrin tunturitemppeliä pidetty +niin voimallisena palvoskirkkona kuin Pielpajärven metsäpyhäkköä. +Pappilan papereissa nähdään pitkät luettelot uhreista, joita on +kannettu kirkolle sekä rahana että luonnossa. Niinpä 1725 temppeli +sai Oulas-Niilalta vasannahan sekä Oula Tuutiolta porontaljan ja +1729 toisena adventtisunnuntaina keräytyi alttaripöydäile 9 taaleria +24 äyriä, kirkkohaaviin 4 taaleria 4 äyriä ynnä vielä erikseen 50 +poronkieltä, joita Inarin, Varengin, Tenovuonon, Läijisvuonon, +Puolinakin ja Kaarasjoen lappalaiset lahjoittelivat. Taas 1731 +inarilainen Sammus-Sammel antoi 18 äyriä, läijisvuonolainen +Heikkas-Heikka 1:22 taaleria ja Lemminvuonon Pieras-Andaras pisti +16 äyriä vihkimäkatosta varten. Samana vuonna kolmantena adventtina +pantiin alttarille 11:21 taaleria ja 10 poronkieltä ynnä haaviin 1:08 +taaleria. Kerran taas, 1734, inarilainen Elias-Andaras kantoi kirkolle +kinnasparin sekä Pieras-Margit pienen juuston, 1735 Anundi-Piera antoi +villipeuran vasantaljan, ja 1738 Germundin Agneta Lemmin vuonosta +uhrasi pari pientä hopeatsherggiä. Pieras-Hans ja Jounas-Jouni +luopuivat kirkon hyviksi kahdesta ketunnahasta, ja kaarasjokelainen +Erikas-Matti neljästä sudentaljasta, mutta Lemminvuonon +Pieras-Andaras antoi kirkonkellon remmiksi hylkeennahkaisen ajohihnan. +Monet uhrintuojat nimenomaan etsivät terveyttään. Piikatyttönen +Pieras-Kaarinkin uhrasi 1751 pienistä varoistaan 1:04 taaleria +saadakseen terveytensä takaisin, ja Porsangerin vuonolle jutava +Lannanmaan mies, Kippaisen Sammel, etsi terveyttään 1:04 taalerilla, +mutta Aslak-Andaras arvioi terveytensä saamisen vain 18 äyrin +hintaiseksi. Oula Tuutio työnsi lastensa terveyden takia 1:04 taaleria, +Oulas-Margit 1:22 ja Pieras-Oulakin pisti 18 äyriä, mutta Jousas-Piera +pani lapsivuoteessa makaavan vaimonsa hyviksi 1:04 taaleria. Iloissaan +monet taas toivat rahansa, kun olivat jaksaneet voittaa sairautensa. +Pieras-Margit antoi 8 äyriä, katekeetta Tornensis 18, mutta pieni +poropiika, Aslakas-Kaarin, kantoi 2 taaleria. Jounas-Aslak hyvillään +sairaan akkansa tervehtymisestä lahjoitti kirkolle messinkisen +kynttiläpitimen, Anundin-Birit, Niilas-Kaarin ja Jouni Paut taas +uhrasivat 12-18 äyriä sairaiden porojensa tähden. Mutta Oula Tuutio, +Paulus-Oula, Rasmus-Piera sekä inarilaiset Matti ja Paulus Valle ynnä +Matti Uddais heläyttivät ilomielin, kuka 12, kuka 15-18 äyriä, ken +taalerinkin kiitokseksi hyvin onnistuneesta pyynnistään. + +Suurina kokouspyhinä kansa tuntureista ja Tenolta tuli kirkolle, mutta +tavallisina pyhäpäivinä temppeli oli useinkin tyhjänä. Varsinkin +kesäisin kirkko sai kuulla vain lyhyen rukoushetken, eikä aina +sitäkään, kun rukous pidettiin pappilassa. Mutta Joulunaikana joutuivat +Maddajäyrin kirkkosiljolle kaukaisetkin tunturien ja Lannanmaan miehet, +sillä entispäivinä Lappi ja Lannanmaa vaihtoivat täälläkin tavaroitaan. +Tornion porvarit, jotka olivat tämänkin seudun valtasaksoja, ajoivat +Inarin Tirron kautta ja siellä jo Tervattievalla kohtasivat ja +tervehtivät muita Lapin markkinamiehiä. Saapui Maddajäyrin rannalle +vienalaisiakin "kaupparussia" laukkuineen vaihtamaan koreita huivejaan +ja kankaitaan Lapin turkiksiin. Ja lappalaisia tuli omilta tuntureilta +sekä Ruijasta. Markkinoita lienee vietetty kirkon ja järven välisellä +rantasiljolla. Siinä kerrotaan ennen olleen markkinapirttejä +sekä lappalaisten kirkkokotia ja -tupia. Pappilan entisen saunankin +paikalla oli aikoinaan ollut kauppias Gulie Buchtin ränsistynyt +markkinatupa, mutta 1767 seurakuntalaiset ostivat sen 48 +kuparitaalerilla kirkkoherra Högmanille saunanhirsiksi. Pormestari +Pippingin pirtti ja pieni aitta ostettiin 1743 pappilan rakennuksiksi. +Oli kirkkokentän lähellä joku vanhastaan Markkinasaareksi +sanottu paikkakin, joka kuului pappilan maihin. Ainakin pappilan +tarkastuksessa 1743 määrättiin lappalainen Isko Paadar parine lehmineen +ja lampaineen muuttamaan pois Markkinasaarelta (Marknadsholmen), koska +se kuuluu papille. Vielä nytkin on pappilan rantaniityllä, entisellä +kirkkosiljolla, ainakin parikymmentä pikku kumpua sekä joku isompikin +joukossa. Ja kaivettaessa nousee kummuista palaneita kiviä. Entisaikaan +siinä joulukansa taajana liikkui, käyden kirkossa kuulemassa papin +saarnaa ja virrenveisuuta sekä uhraamassa lahjansa alttarille ja +kirkonkukkaroon, sitten taas taajoen markkinasiljolla. Porolappalaiset +varsinkin pitivät markkinoita pääasiana pyhittäen ne juonnilla ja +joikauksella. Joskus tunturiäijät menivät papiltakin tahtomaan viinaa; +ainakin hyvältä papilta, Jaakko Fellmanilta, he uskalsivat sitä +kerjätä. Mutta pahpa käski mennä "Briitan luokse". Ja Esun-Briita, +pappilan palvelija, antoikin äijille pikku tilkkasen. + +Mutta kirkonkävijöiksi tunturilaisista ei oikein ollut. Muut +lappalaiset tunsivat tarvitsevansa käydä alttarin ateriallakin kaksi +ja kolmekin kertaa vuodessa, mutta ylilappalaisilla ei ollut niin +suurta tarvetta. Ainakin piispantarkastuksessa 1847 annettiin ankara +muistutus Oula Pannelle ja Jussa Jomppaiselle sekä muutamille muillekin +tunturimiehille pyhän Ehtoollisen laiminlyömisestä. + +Piispantarkastukset olivatkin kaikkein kovimpia kirkkopyhiä koko +tunturimaalle. Joulumarkkinoille ja pääsiäistemmellykseen ja +juhannusjuhlille kyllä käskemättäkin osattiin kaukaisimmastakin +erämaasta jutaa, mutta kun pelottava piispa apumiehineen saapui +tunturikirkolle ahdistelemaan kirjantaitamattomuudesta, niin kauhu +valtasi köyhän kansan. Silloin matkakin oli pitkä ja paha sekä +paljon muitakin syitä esiintyi. Inarilaisetkin, kun eivät saapuneet +piispantarkastukseen 6. helmikuuta 1757, ajoivat esille kolme +varsin pätevää estettä: piti suojella vähälukuisia poroja suurilta +susilaumoilta, piti ruoan puutteessa juomustaa verkoilla kaloja +jään alta, ynnä vielä nälissään käydä kerjäämässä aina Varengissa +asti. Kaikki eivät edes tietäneet, mikä ja millainen mies piispa +olikaan. Ainakin Inarin pikkupojat kapaisivat metsään kuullessaan +piispan tulevan, sillä he luulivat, että hän niinkuin Staalukin +pyydystää pikkupoikia laukkuunsa, syöttää sitten ne lihaviksi ja +viimein pistää poskeensa. Isot utsjokelaiset eivät sentään niin kovin +pelänneet. Kerrankin tarkastustilaisuudessa 1858 he viinaa saatuaan +pitivät kirkkosiljolla sellaista mökää, ettei koko pappila saanut +nukkumarauhaa. Tuomarinkin täytyi keskellä yötä juosta ulos, etsiä +lautakuntansa ja ruveta käymään oikeutta aivan verekseltään. + +Jo aikaisin tunturikirkko sai vierelleen pappilan. Kruunun +kustannuksella rakennettiin 1728 järven rantatörmälle kouluhuone, +jossa oli pari pirttiä ja keittiö. Sitten jaettiin isompi pirtti +kolmeen kamariin ja saatiin koulutalosta erämaan pappila, jossa oli +iso pirtti harmaakivisine, pellittömine piiseineen, keittiö pienine +leivinuuneineen sekä kolme pientä kamaria. Ja ulkorakennuksia +pystytettiin kentälle vähitellen sauna, pirtti, navetta, keittokota +ja rehulato. Huonosti rakennettu ja kylmä oli pappilan päämaja. +Kirkkoherra Högmanin jälkeen toimitetussa tarkastuksessa 1787 +huomattiin se kovin rappeutuneeksi. Niinpä jo 1775 lappalaiset olivat +omin voimin pystyttäneet papilleen pari tupaa, inarilaiset toisen +pihan itäpuolelle, utsjokelaiset toisen länsilaidalle, yhdistäen ne +läpi käytävällä porstualla. Inarilaisten huonoista puista kopsima tupa +oli kyllä kylmä, vaikka siinä olikin pelleillä varustettu valkoiseksi +sivuttu takka, mutta utsjokelaisten pirtti oli parempi. Vasta 1799 +rakennettiin, ylioppilas Jacob Wegeliuksen ollessa mestarina, +Maddajäyrille uusi pappilan päärakennus, joka sisälsi salin, kamarin, +kahtia jaetun huoneen, keittiön ja eteisen. Mutta tämä rakennus, joka +jo 1832:n tarkastuksessa todettiin olevan aivan kelvottomassa kunnossa, +paloi 1834, ja erämaahan saatiin ruveta nostamaan kolmatta pappilaa. +Ostetiin 167 riikintaalerilla 24 äyrillä nimismies Högmanilta valmis +rakennus ja laitettiin siitä tilapäinen papin talo saleineen, parine +kamareineen ja keittiöineen. Mutta viimein 1843 valmistui itse Engelin +piirustusten ja arvion mukaan rakennettu tunturijärven nykyinen valkea +paimenkoti. + +Tässä kolmeen, neljään kertaan rakennetussa Taka-Lapin pappilassa, +tunturien kaikesta maailmasta erottamina, lappalaisten apostolit ovat +toinen toisensa jälkeen saaneet yksinään värjötellä. Moni ihmiskohtalo, +moni sielunpaimenen oma sieluntaistelu, moni pohjaton ikävyys on +täällä eletty. Tunturien piirittämä Maddajäyrin kuopanne on kuin oma +maailmansa, vain pappilan ja kirkon käsittävä yhteiskunta, jonka +asukkaat ovat aina eläneet erillistä elämäänsä, vain silloin tällöin +joutuen tekemisiin ulkomaailman kanssa. Pahainen kalliopolku on vain +ollut ohjaamassa ihmisten äärille, ja sitä myöten ovat metsänelukat +rukattaneet ahkerammin kuin koskaan ihmiset, ja tuntureista on +useammin kuulunut susien ulvonta kuin lappalaisenkaan joikaus. +Ensimmäisenä seurakunnan omana raitiona täällä _Anders Hellander_ +asui koulutalopappilan isäntänä, tullen 1742 ensin koulumieheksi ja +saarnaajaksi, sitten 1747 kirkkoherraksi. Ja täällä tunturien takana +Utsjoen esikoispappi joutui viettämään koko elämänsä. Eikä se liene +ollut kovinkaan valoisa. Rovastin tarkastuksessakin 1757 merkittiin +kirjaan: "Kirkkoherra Hellander sekä hänen rouvansa ovat hyvin +sairaalloisia ja heikkoja, joka on sitäkin surkuteltavampaa, kun heidän +täytyy sellaisessa valitettavassa tilassa asua erämaassa hirvittävien +vuorien ja tunturien keskellä, ollen ilman sopivaa seuraa, tarpeellista +hoitoa ja kaikkia lääkitystarpeita". Tänne Hellander ikuisesti +sortuikin. Eksyttyään kerran pitkällä tunturimatkalla pappi-raukka +vilustui ja sairastui, kuoli ja joutui levolle omaan kirkkoonsa pyhän +alttarin eteen 1757. Leski _Margareta Tornberg_ muutti Ylitorniolle +1760. Tuli nyt tunturipappilaan muutamiksi vuosiksi _Henrik Wegelius_ +sekä hänen jälkeensä vuosikaudeksi _Henrik Sund_. Sitten saatiin 1767 +erämaan seurakunnan paimeneksi _David Högman_. Toistakymmentä vuotta +Högman eli Tukholman sivistyksen saaneen kauniin _Maria Garvoliansa_ +kanssa tunturien takana saaden kymmenkunta perillistä, joista puolet +jo aivan pieninä joutuivat parhaaseen turvaan kirkon sillan alle. +Mutta kun David pastori lähti etelään etsimään parempia virkoja, kuoli +hän Oulussa 1781, ja Maria jäi ison lapsiparvensa kanssa suureen +köyhyyteen. Seitikkojoen kurusta riekkoja pyydellen sanotaan hänen +perhettään elätelleen ja kerrotaanpa, että hän lappalaisten avustamana +rakensi itselleen pikku mökin pappilan törmälle päästäkseen pois +pappilasta uuden isännän tieltä. Parin vuoden kuluttua tulikin uusi +pappi, vanha tunturin tuttu kyllä, _Henrik Sund_, joka pian korjasi +Maria-lesken köyhyydestään, vieden hänet uudelleen pappilan emännäksi +sekä sitten jo emännäksi Lannanmaan suurpappilaan, muuttaessaan Iihin +1792. Tuli taas tunturimaahan veres saarnamies, nuori _Erik Castrén_. +Mutta hän ei ennättänyt hoitaa erämaalaisiaan kuin muutaman vuoden, +kun hänkin vilustui matkoillaan ja kuoli ja joutui kirkon lattian alle +Hellanderin toveriksi. Saarnasivat tämän jälkeen Maddajärven kirkossa +veljekset _Johan ja Henrik Wegelius_ yhteensä 17-18 vuotta sekä sitten +kuulu Lapin pahpa _Jaakko Fellman_ 11 vuotta, _Karl Fredrik Stenbäck_ +13 vuotta ja sitten muutamia vuosia _Fredrik Wilhelm Stjerncreutz_, +joka myöskin joutui tunturimaan multiin, ei enää kirkon alle, vaan +kirkon kalmistoon 1852. Ja niin edelleen tuli ja meni yhä uusia +paimenia, _Andelin, Borg, Von Konov, Kekoni, Gummerus, Virkkula, +Koivisto_... toiset viipyen vain viisin, kuusin vuosin, kun jo Lapin +taamomina rukattivat takaisin omaan maahansa. + +Oli papilla huolta laajasta tunturipitäjästään, vaikka sen erämaissa +asusti vain muutamia satoja sieluja. Pari kertaa vuodessa piti käydä +kaukana ylhäällä Tenolla Outakosken lappalaisille saarnaamassa ja +kinkereitä pitämässä, samoin alhaalla Nuorgamissa. Outakoskella +pidettiin toimitukset ennen vain tenolaisissa turvekodissa, kunnes +sinne Njuärbinjargan poikkipadon luokse saatiin 1853 pieni rukoushuone. +Nuorgamissa taas pidettiin kinkerit ja kirkonmenot seksmanni Sauvan +talossa, ja seksmanni sai siitä hyvästä kylänmiehiltänsä korvaukseksi +vuosittain lohen joka savulta. Toisinaan piti papin lähteä pitkälle +taipaleelle sairaan luokse pyryyn ja pakkaseenkin taikka taas syksyn +vesiroiskeeseen tai kevään upottavaan lumisohjuun. Ja vanhassa +temppelissään sielunpaimen sai julistaa jumalantöitä, saarnaten +ja taas messuten kilpaa lukkarin kanssa, joka hoiti vuoroa omasta +penkistään, johtaen sitten taas tunturikirkkoa virrenveisuussa. +Lukkari oli tavallisesti paikkakunnan omia kasvatteja, useasti papin +itse opettama, muita heimolaisiansa kyvykkäämpi, juoksevaääninen +lapinmies. Eikä aina sentään lukkari aivan juoksevaääninenkään ollut. +_Oula Guttormistakin_ 1847 piispantarkastuksessa todettiin, että +katekeettana hän on tyydyttävä, mutta edelläveisaajana kirkossa hän on +"kaikkein surkeimpia, mitä tarkastaja vielä missään maanpaikassa on +kuullut olevan, vielä vähemmin tavannut, koska hänen laulunsa on vain +erilaisten äänien esille työntämistä". Ja koska lukkari ei tiedä mitään +laulun säännöistä eikä osaa laittaa ääntään virren nuotin mukaan, +niin "hän saa aikaan ainakin sille, joka häntä kuulee ensi kerran, +kirkonpahennuksen". + +Mutta nuorena miehenä ei tunturiseurakunnan paimenen ollut hyvä +yksinänsä olla. Maddajärvenkin nuori pappi sai enimmät ajat vain +palvelijainsa kanssa olla koko pappilan ja näkyväisen maailman +asukkaana. Samoin yksinään täytyi Pielpajärvenkin paimenen elää. +Toiset papit kävivät Lannanmaasta noutamassa itselleen elämäntoverin, +mutta muutamat taas saivat asuinkumppanikseen ruskeasilmäisen +lapintyttären. Hornborg löysi neidon Inarista, ja siellä +"Säärnäkräkiäkin" 1852 kolme kertaa saarnatuolista mainittiin: +"Korkiasti oppinut ja korkiasti kunnioitettava Vapasukuinen Herra +Kirkkoherra Utsjoen ja Inarin seurakunnisa Fredrik Wilhelm Stjerncreutz +ja Kunniallinen siviä ja hyvillä avuilla kaunistettu nuori Neitty +Katriina Hanhivaara". Hyvillä avuilla kaunistettu Katrina vihittiin +sitten Katrina Hanneberginä Utsjoen pappilassa, ja kirkkoherransa +kuoleman jälkeen hän pikkuisen Ida Katrinansa kanssa siirtyi 1853 +syntymäseuduilleen Kittilään. + +Inarin järvikansa saatteli vainajat suuren ulappansa suojiin, mutta +Maddajäyrin temppelin kasvatit kätkivät kuolleensa kirkon hoitoihin. +Entisinä aikoina haudattiin parhaat vainajat pyhäpirtin lattian +peittoon. Sinne ensimmäisenä joutui Rikas-Hannu lahjoittamansa +kynttiläkruunun alle, sitten sinne pääsivät katekeetat Johan ja Iisak +Tornensis sekä kirkkoherrat Hellander ja Castrén. Joutui kirkon alle +myöskin David Högmanin pikkuisia perillisiä neljin, viisin. Mutta muut +vainajat saivat leposijansa kirkon vierellä kalmistossa. Seitikon ja +kirkon väliltä, matalasta koivikosta, erotettiin puolitoista kyynärää +korkealla hirsiaidalla viisikymmentä syltä ristiinsä vainajien +pelloksi, ja siihen tuttujen tunturikoivujen suojaan vanha Teno ja +Tunturi-Lappi vuoro vuoroltaan joutui levolle. Entiset vanhat pääsivät +vieri viereen hyvinä naapureina suuriin yhteishautoihin. Kirkkoherra +Anders Hellanderkin kaivatti kalmistoon ison haudan useille vainajille. +Mutta myöhemmin kyllä luotiin hauta aina kuolijaa varten kerrallaan. +Vanhat tunturien vainajat ajoivat omissa ahkioissaan erämaasta +siunattuun maahan mullan peittoihin asti. Bigga-Pierakin kuoli talvella +tunturissa korkeatievaisessa Vuolitsaskirkon maassa, ja täysissä +peskeissään äijä pantiin kansiahkioon, ajettiin Utsjoelle ja peitettiin +sellaisenaan Maddajäyrin kirkkomaahan. + +Mutta jo ennen, kun kalmatieva otti omansa, annettiin maan multiin +joutuvalle erämaan asukkaalle enteitä kohtalostaan. Rovakentänkin +Maaret ja Jouni näkivät talvella, kun olivat Yli-Tenolta heiniä +noutamassa, mustan linnun lentävän kirkolle käsin, ja siitä heti +arvasivat, että heistä ainakin toinen ensi vuonna samoihin aikoihin +jo makaa maan mullassa. Keväällä Maaret tulikin sairaaksi ja kuoli, ja +kesällä kuoli Jounikin. Lintu monesti aavistelikin ihmisille kuoleman +sanomia. Sammel Mattuksenkin mökin ikkunaan tuli pieni tiainen aina +nokkimaan ja torumaan: "tii tii tii!" Siitä jonkin ajan kuluttua +Sammel Mattus sairastui ja kuoli. Anna Morottajan pois lähtöä kävi +taas ilmoittamassa musta kottarainen monella lailla rumasti äännellen. +Mutta kun Morottajan pirtillä Ahvenjoella vene itsestään kuin tuulen +työntämänä ui yli joen, niin Morottajan ukko arvasi, että se jotakin +tahtoo, mitä sitten tahtoneekaan. Sitä tahtoi, että syyskesällä +kuoli talosta isä ja äiti sekä poika ja tytär. Mutta Raudna Sarre +Outakoskella näki kuolemansa edellä oman haamunsa, säikähtäen huomasi, +kun aivan hänen itsensä näköinen olio hääri pirtissä samoin kuin +hänkin. Ja seuraavana vuonna samoihin aikoihin Raudna Sarre joutui +Maddajäyrin kirkko tievaan. + +Mutta kaikki lappalaiset eivät viihtyneet siunatussa mullassakaan. +Toiset siellä valittelivat vaivojaan, toiset tuskissaan lähtivät +liikkeelle. Joskus säikäytti matkamiestä, joka kuutamossa ajeli +Maddajäyrillä, kalmistosta kuuluva kamala parkaisu, joka oikein +jäätäkin jalmahdutti, joskus huomattiin vainajien käyskentelevän +metsistössään. Jaakon-Yrjäkin yritteli oikein porolla ajella, ja +Junnaksen Isko-vainaja ajatti vanhoilla härillään heinäkelkkoja pitkin +Paadarjäyriä, kun Antti Morottaja palasi Ruijasta. Oula Pieski taas +nähtiin monta kertaa punaisissa tupsulakeissaan kiertelevän Maddajäyrin +kirkkotörmällä. Kerran Jouni-Sammel ilmestyi autioon pappilaan, kun +Paksujalan ukko oli papin tuloa varten sitä lämmittämässä. Oli juuri +hiilos viimeisiään hehkumassa, kun Jouni-Sammelkin pelokkaana ja +arannäköisenä hämärästä tulla hipsutteli siihen lämmittelemään. Mutta +Paksujalan äijä tunsi heti ja sanoi: + +— Kyllä minä sinut tunnen, sinä olet Jouni-Sammel.. Sinähän olet +kuollut. + +— Niin olen, ukko-rukka tuhahti. + +— Ei sinulla ole tekemistä täällä elävitten joukossa... Mene hautaan! +Paksujalka vain komensi kovalla äänellä. Ja Jouni-Sammelin täytyi +lähteä pimeään kylmään kammioonsa. + +Kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet jo "puukirkon aikana", silloin +kun Teno ja Tunturi-Lappi palvoivat taivaan Herraa pienessä +puutemppelissä, joka oli vain kuin talollisen tuparakennus, jo +vanha ja rapistunut. + +Mutta sitten kohotettiinkin 1853 Maddajäyrin kiviselle toyrälle, +vähän matkan päähän vanhasta temppelistä pohjoiseen, uusi kivinen +kirkko. Silloin puukirkon aikakausi päättyi. Anders Hellander oli ollut +vanhan temppelin ensimmäisenä pappina, Anders Abram Hellander oli sitä +korjaillut ja uudestaan rakennellut, ja viimein Andaras Helander sai +repiä esi-isiensä työn maahan ja viedä Norjaan, Tenonsuuhun, mihin +kirkko myytiin. Vanha harmaa sakastirakennus sai vain jäädä paikoilleen +ruumishuoneeksi ja pienen hautausmaan pyhäksi vartijaksi. + +Uudesta temppelistä tuli komea ja ylpeä kallion valtias. Se oli ainakin +yhtä kaunis kuin kuningas Salomon, ensimmäisen kirkon tekijän, +rakennuttama temppeli Jerusalemissa, josta sitten kirkkojenkin malli +on saatu. Ja kun Utsjoen uutta kirkkoa "kastettiin", niin seitsemän +pappia, kirkkoherroja ja rovasteja, oli siinä toimessa. Andelin oli +itse kivikirkon herrana, ja toisia tuli Inarista, Sodankylästä, +Kittilästä, Muoniosta ja muualtakin. Paljon oli muitakin herroja +sekä vieraita, ja Inarin kirkkoherra Borg piti voimallisen saarnan. +Lappalaisiakin oli silloin Maddajäyrin kirkkosiljolla hyvin paljon. + +Ja uuden kivitemppelin jalkain juurelle, järven rantakentälle keräytyi +lappalaisten kirkkotupien seura. Vanhalle pyhälle maalle käytiin vain +silloin kuin joku vainaja oli sinne menemässä. Sillä kuoltuaan teno- +ja tunturikansa edelleenkin tahtoi siirtyä omiensa viereen ikivanhan +temppelinsä pyhittämään multaan. + + + + +Vanhat Jumalat + + +Suuri ja voimallinen oli Pielpajärven ja Maddajäyrinkin kirkon jumala, +ja auttoi kyllä, jos vain häntä palvottiin tahi "huudettiin" hänen +temppeliinsä. + +Mutta silloin kun toiset lappalaiset huusivat komean ristinkirkon +jumalaa avukseen, toiset astelivat lahjoineen hiljaiseen erämaahan ja +tulivat myös autetuiksi. Jopa monet kirkon kumartajatkin, kun eivät +heti tulleet kuulluiksi, turvautuivat metsien apuun. Sillä vanhalappi +oli elämänikänsä, hamasta lapsuudestaan saakka, satoja, tuhansia +vuosia vaeltanut erämaita, saaden sieltä elatuksensa ja kotasijansa, +seurustellen siellä gufittarien keralla ja tapellen Staalujen kanssa +sekä viimein löytäen leposijansa jossakin järvensaaressa tai jokirannan +hiekkatievassa. Ja tunturimaitten suuri valtias, vanhanlapin jumala, +oli aina valvonut kansaansa, koetellen sitä kovilla kohtaloilla ja +väkevämpien vainoilla, mutta myöskin antaen sille vedenviljaa, +metsänriistaa ja porolaumoja sekä siunaten, niin että kansa yhä sikesi +ja porotokka lisääntyi. + +Lapinmaan jumala ilmestyi kansalleen monella muotoa, mutta niin +selvästi, että erämaita kiertävä lappalainen hänet helposti käsitti. +Muutamat suuret tunturit olivat hänen pelottavia olinpaikkojaan, +mahtavimpina suuri Rastegaissa sekä myöskin Utsjoen kolme komeaa +Ailigasta, Utsjoensuun Ailigas, Nuvvus-Ailigas ja Inarijoensuun +Ailigas. Jumalan voima kätkeytyi moniin merkillisennäköisiin kiviin, +jotka vanhalappi heti tunsi "jumalan siunaamiksi kiviksi", ja palvoi +niitä, "kun ei muuta palveltavaa ollut". Ja "niinkuin Vanhassa +Testamentissä ihmiset uhrasivat Jumalalle, niin myös lappalaiset +uhrasivat niinkuin jumalansanassa sanotaan". Sillä "ihmisen suku +on sellaista luontoa, että pitää palvella jotakin, vaikka ei tiedä +jumalasta mitään". + +Vanhassa Lapinmaassa koko luonto uhrasi ja palvoi. Yksin villit +sudetkin kokoontuivat Gumppikirkkoon talviaamuisin ulvomaan kiitosta, +ja Kevujoen Pietshänkirkossa korkean kallion juurella seisovat petäjät +aina pitivät hartauttaan kallion harjalla kohoavan pääaihkin johdolla, +sekä Vuolitsaskirkossa suuri tunturimaa palvoi koko erämaan luojaa. +Miksi eivät siis täysipäiset ihmiset olisi uhranneet ja palvoneet? +Hehän aina tarvitsivat apua ja menestystä ja sitä saatuaankin heidän +piti kiitellä, että paremmin saisivat vastedeskin. + +Ja metsien ja tunturien kansa palvoi jumaliaan. Avara erämaa oli +heidän suuri kirkkonsa, aina kaikille avoinna, ja itse he olivat +omia pappejaan, itse vain omasta puolestaan kantoivat uhrinsa ja +kiitoksensa, ken kalasaaliistaan, ken villipeuroista, ken taas +poroelonsa puolesta. + +Kalakansan vanhat jumalat olivat asettuneet vesien vaiheille. Suurimpia +vesien valtiaita oli ison Inarijärven Ukko, pieni, mutta korkea, +terävähuippuinen jylhä kalliosaari keskellä Ukonselkää. Kalliosaaren +synkkään sydämeen, röyhyiseen luolaan, vanhalappi saatteli uhrinsa, +sekä kalamies että poromies ja peuranpyytäjäkin. Kalamies kantoi +taimenenpäitä, metsänkävijä peuransarvia, linnun- ja karhunkin luita, +ja poronhoitaja uhrasi eloaan. Luolassa on aina viime aikoihin saakka +säilynyt entisten uhrien jätteitä, peuransarvia ja eläintenluita. + +Mutta Ukonselän Ukolla oli akkakin. Järven rannalla, Galguvaarassa oli +naisjumala, _Akku_, sellainen juppurakallio, jolle uhrattiin samoin +kuin Ukollekin. Olipa Inarin lähimailla toinenkin jumalainen parikunta. +Ivalon suupuolen seuduilla, kauniin Ukonjärven saarella myöskin kohosi +korkea kalliopahta, jota Ukkona palvottiin, ja mantereella Koppelon +puolessa hallitsi arvossa pidetty Akku. + +Inarin takarantalaisten jumala oli ottanut asuntonsa Gonjalvuonon +Golle-akkuun, Kulta-akkaan, joka pienenä kalliosaaren kuppurana +nykötti vuonossa Tshuolisjärveen mentäessä. Hyvillä pidettiin +Golle-akkua, eikä siinä asuvaa jumalaa turhanpäiten häiritty. Ohitse +ajaessaankin lappalaiset panivat porojensa tiukuihin heiniä tai lunta, +jotta jumalainen saisi olla rauhassa. Sillä levostaan häirittynä se +helposti saattoi suuttua. Samoilla mailla oli toinenkin pyhä paikka. +_Nitsjäyrin_ pohjoisrannalle, Kuosk-kuollejoen suuhun, kosken alle, +Karsikkoniemen lähimaille, moni lapinäijä ennen kantoi uhrinsa. +Siellä oli, aivan kosken alla järven rannalla, siunattu kivi, ei +kovin iso kyllä, mutta hyvin ruma ja ruskea sekä halkeillut. Kiven +jumala sai kasoittain peuransarvia juurelleen, ja kalamiehet valoivat +sitä kalanrasvalla niin ahkerasti, että se oikein vieläkin on siitä +keltainen. + +Tunturin toisella puolella, _Iijärvellä_, kalamies löysi jumalansa +Iijärven pikku saaresta, vieden sinne lihavimman kalansa. Saaren jumala +olikin hyvin ahnas antimille. Se saattoi joskus kouraista kalamiestä +koivestakin, niin että kalanpyytäjän täytyi huutaa: + +— Älä vedä minun jalkaani! Parempi lihava kala kuin minun likainen +jalkani. + +_Säytsjärven_ kalajumala taas oli asettunut itärannalle isohkoon +maakiveen, joka rantatörmästä työntyi viistosti esiin kuin jonkun +kalahirviön suuri kuono kehittäen kärkensä rosot ikäänkuin olisi +aikonut rakentaa ihmismuodon nenää ja silmäkuoppia. Suuria siikoja +palvoskivi oli pyytäjälleen antanut, ja satakunta vuotta takaperin oli +pyhän kiven ääressä vanhalla kentällä kesäisin asustellut Aikio-Jussa, +sitten hänen jälkeensä Jouni Saijets, ja lienee Piettar Sauvakin sitä +lyylitellyt. + +Inarin länsipuolen lappalaisilla oli taas omat jumalansa. Juutuanjoen +rannalla, Jurmunkosken alla, oli _Sieid-ämmir_, Seitajuppura, jokeen +pistävällä niemellä. Se oli kalamiesten uhripaikka. Mutta kaikki, +sekä kalamiehet että peuranpyytäjät kumarsivat komeaa _Muddusjäyrin_ +seitakiveä, joka oli järven eteläpäässä selältä toiselle saattelevan +salmen lähimailla. Pyöreässä toista metriä korkeassa kivessä oli +lapinjumala itsensä ilmoittanut, ja kansa kantoi peuransarvia kiven +laelle ja juurelle sekä siveli sitä rasvalla niin että kivi puuntaa +vieläkin ruskeana. Kivellä olikin ennen hallussaan suuret sarvikasat. +Oli Muddusjäyrillä ennen ollut toinenkin seitakivi, mutta sen oli +Päiviö-äijä hävittänyt, kun jumala ei ollut antanut hänelle kylliksi +kaloja. Päiviö oli poikineen yrittänyt seitaa polttaa, mutta ei +ollut saanut tulta syttymään, vaikka oli kuivia tuohiakin kasannut +rovioon. Vasta kun papin neuvosta ukko oli virittänyt nuotionsa +kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tuli oli leimahtanut ilmiliekkiin. +Paukahtaen oli kivi haljennut ja paiskautunut järveen, ja vedestä +oli noussut koskeloparvi, joka oli lentää viheltänyt yli Muddusjäyrin +sekä sukeltanut suurimpaan syöveriin, jossa oli ollut vettä ainakin +neljäkymmentä syltä. + +Tenokansallakin oli omituinen uhripaikkansa. Tenon rantakivikossa +_Jäyribainjargan_ luona komotti toista syltä korkea kuutiomainen +harmaa kallionlohkare, jonka tunturinpuoleinen yläreuna nousi kuin +Jumalan armoistuimen selkänojaksi tai pyhän alttarin takaseinämäksi. +Tenolaisilla oli lohipato vähän alapuolella uhrikiveänsä. Lohta +jumala antoikin pyytäjille, pyytäjät vuorostaan kantoivat lohenrasvaa +jumalalleen ja tyytyväisiä oltiin molemmin puolin. Kerran kyllä +lohenpyytäjä ei saanut kalaa muutamaan päivään. Siitä ukko suutahti, +meni ja pieksi koivunrisuilla kiveä, kirosi ja manasi: + +— Sinä et ole mikään jumala! Vaikka olen sinua voidellut, et ole +antanut kalaa. + +Mutta jumalaton äijä sai nähdä, että kivi oli jumala. Kun ukko souti +padolleen, niin äkkinäinen tuulenpuuska paiskasi veneen kumoon, ja +pyytäjä joutui Tenon varaan, josta hädin tuskin pääsi rannalle. + +Toinen Tenon kalojen valtias asui Utsjoen rannassa. Siellä ihan +jokisuulla, lähellä päävirtaa, on vesivarassa rantapuolessa matala +metrinen kivi, ruskea ja rosoinen kuin rokonrikkoma, vielä vyöllä +keskeltä poikittain vyötetty. Keväällä villivetten aikana kivi asuu +umpipäässä, mutta kesäpyynnin joutuessa jumalainen nousee ylös vedestä. +Entiset lohenpyytäjät saattoivat sitä silloin sivellä lohensuolilla. +Paljon se soi tenolaisille kalaa, ja hyvin siihen kaikki kalamiehet +luottivat, voitelivat sitä usein, ja heillä oli "niinkuin Raamatun +sanat, joita he lukivat jumalalleen". + +Utsjoen suulla, vähän ylempänä kalamiesten pyhää rantaa, oli toinenkin +palvoskivi. Se oli peuranpyytäjien _passe-paikki_, pyhä-paikka, +sillä kivessä asusti villipeuroja antavan jumalan voima. Merkillinen +kivi oli kesävedellä aivan vesirajassa, maaten kuin harmaa sonni +rähmällään rantatörmän pensaikon suojassa, ja tasaisesta takapäästä +kävi käden mentävä reikä kiven sisään. Sinne peuramiehet pistivät +pienet lahjansa, mutta peuransarvia he latelivat kiven juurelle, niin +että niitä oli siinä suuret kasat. Ja kun entiset iso-isät palvoivat +pyhää seitaansa, niin he myöskin samalla _juovsattivat_ peuroja, +manasivat tulemaan, niin että niitä tuli oikein kovalla rytinällä, +eikä tarvinnut muuta kuin kaataa vain. Utsjoen uhrikivelläkin muuan +lapinäijä makasi juovsattaen ja kielsi poikaansa puhumasta sanaakaan, +vaikka kuinka kummaa näkisi. Pian alkoikin Ailigastunturista joen takaa +tulla villipeuraa ihan tokittain. Mutta poika ei malttanutkaan olla +parkaisematta: + +— Goddik duokke duoddarast! [Peuroja tuolla tunturissa.] + +Silloin peurat heti hävisivät, ja isä poikineen paukahti kivipaatena +keskelle jokea, jossa ovat vieläkin kaikkein nähtävinä. + +Vanhojen peuramiesten jumalia oli myöskin Utsjoen ja Inarin rajoilla +pienen tunturijärven, _Roavvisielgjäyrin_ saarella asuva seita. Se +oli pyöreähkö, metriä leveä, toista korkea suivakkoharmaa kivi, joka +pienempäinsä joukosta kohosi koivikossa. Sen saamia uhrisarvia on +vieläkin kiven vierellä, ja kaukaisina aikoina Säytsjärvellä asunut +Sauva-Piettar on ainakin osan niistä siihen kasannut, palvoen kiveä +myöskin kalanpyyntinsä hyviksi. Hartaina olivat vanhat peuramiehet +jo etukäteen käyneet pyhäkiveltään kysymässä, mihin päin olisi +paras lähteä saalistamaan. Lähteäkö sinne, vai sinne... vai sinne? +Mitä nimeä mainittaessa seita oli liikahtanut, niin sinne oli paras +painua, ja sieltä oli peuroja saatukin. Eikä koskaan pyynti ollut +mennyt turhaan, jos seita vain oli sen tunnustanut. Mutta sitten oli +pitänytkin hyvästä saaliista saatella kivelle peuranpäitä sarvineen +sekä konttia ja kuuta. + +Tenolaisten peuranantajana oli taas mahtava _Sieidibakti_ Outakosken +alapuolella, vähässä matkaa jokirannasta. Vaaran rinteessä +tunturikoivikossa se vieläkin seisoo, harmaa kallionjärkäle, toista +syltä korkea, kolmatta pitkä ja paria leveä. On moni äijä jumalaa +kivestä kutsunut ja uhrisavuaan sen luona suitsuttanut, kantanut sarvia +sen hyviksi, ja moni on hartaana ryöminyt kiven joenpuoleisen alakulman +ahtaaseen komeroon työntäen antimensa kolosta urkenevaan syvään +sydänreikään, jumalaisen salaisimpaan piiloon. Lahoneet sarvet kiven +luona maassa ovat vieläkin muistona muinaisesta pyhästä palvontasijasta +sekä silloin tällöin kiven vierestä löydetyt vanhat rahat, joilla +myöskin on jumalalta ostettu onnea. — Samoilla mailla, mutta alempana +_Aittjohktshohkan_ laella oli toinen peuranpyytäjien — ja poromiesten +— palvontapaikka. Täällä vanhalappi kantoi uhrinsa, vieläkin näkyviä +peuransarvia, merkilliselle pyhälle reiälle, joka painui vain suoraan +tunturiin, ilman korkeampia palvospahtoja. + +Mutta Muotkatunturien ja Inarijoensuun Ailigaksen seutujen suuria +villipeuramaita vallitsi _Ailigastunturin_ vanha jumala. Siellä +Kangasniemen lähimailla oli muinaiseen aikaan hirsistä rakennettu pitkä +peura-aita, _vuobman_, johon pyyntimiehet ajoivat tunturien villejä +sarvipäitä, ja vanhat suuret tietäjätkin niitä sinne juovsattivat sekä +sitten ampuivat jousilla. Peuroja tulla rukatti pitkin tuntureita aina +Peltovuomasta asti. Ja Ailigaksessa, _Ivvarkuivissa_, Karigasjoen +latvoilla sitten palvottiin jumalaa ja uhrattiin niin vahvasti, että +mahdottomat kasat peuransarvia ja pääkalloja ja konttiluita oli siellä +kivikuopassa, ison kallion juurella, olipa vielä hopeataalereitakin +joukossa. Vahva, syvälle jäkälikköön tallattu palas lähti uhripaikasta +suoraan yli Ailigaksen ja Karigasvuoman Muotkatuntureihin kulkien +etelää kohden viisin, kuusin penikulmin. Mutta aikojen kuluessa +sitten suurelle uhritievalle on kasvanut komeita koivuja, isoja kuin +kirkkomaan lehtipuut. + +Ailigaksen tunturijumalaa palvoivat monet poromiehetkin elonsa +menestykseksi. Entisten Vuolabbainkin sanotaan sen luona käyneen, +vanhan Vuolabban emäntä, Marget Jomppainenkin oli sille kantanut +uhria, ja jo aikoja multiin mennyt Jomppais-Niila oli niinikään sitä +lyylitellyt. + +Vanhat suuret poromiehet, tuhantisten elojen omistajat, olivat aina +ensimmäisiä tunturijumalien kumartajia. Monella heistä oli erämaassa +oma seitansa, jota he salaisesti palvoivat. Muuan Jouni-äijäkin +jutaessaan Tshorgashnjargan ja Suomen tunturien väliä joka vuosi +meni laumoineen Tenon ylitse Gaavan tienoilta, suuren rantakiven, +_Jounas-gädgen_, ohitse. Ruijan isolla rikkaalla, Aslak-äijällä, +oli jumalansa jossakin Inarin tuntureissa, ja sille Aslak toi joka +syksy ankallisea Ruijan viinaa, ja elo menestyi hyvästi, tokka +nousi lopulta tuhansiin. Mutta kerran äijä unohti viinan viennin +määräaikanaan ja kun hän sitten meni viemään, niin löysikin kauneimman +gabba-jievjansa kuolleena jumalan juurelta. Tuli Aslak-äijälle sitten +kerran suurempikin vahinko, mitä lienee ukko tehnyt Tshorgashnjargassa +kesää viettäessään. Toinen puoli tokkaa, niinkuin olisi puukolla +poikki viilletty, lähti syksyllä ennen etelään muuttoa yhtäkkiä omin +päinsä jutamaan suvea kohden. Yli Tenon elukat vain menivät, halki +Utsjoen, halki Inarin, yli etelän tunturiselänkin kadoten suureen +Kittilänmaahan. Porot rukattivat ikivanhaa tietänsä Jalven ohitse +mennen tolvaa-nulkkaa peräperää hirveän pitkässä jonossa, niin että +kaikki polkivat melkein samaan jalanjälkeen. Rengit kyllä koirain +kanssa mennä räyhäsivät perässä, mutta eivät pysyneet matkassa. Joku +suuri Kittilän noita lienee äijän poroja päässyt juovsattamaan. + +Edesmenneitten tunturimiesten jumala asui _Annivaarassakin_, +Maddajäyrin itäpuolella, vastapäätä Utsjoen vanhaa ristinjumalan +palvontapaikkaa. Entiset poromiehet siellä kumarsivat samaan aikaan, +kun järven länsipuolella kumarrettiin taivaan Herraa, ja siitä tunturi +tuli niin vaativaiseksi, että joka poromiehen, joka vain saapui maille, +olisi pitänyt antaa uhria. Oula Länsmanilta vielä kolmattakymmentä +vuotta takaperin toukokuulla tunturi tappoi 700 poroa, kun Oula ei +huomannut palvoa Annivaaran jumalaa. Sillä tunturien kalliojumala on +aina paljon voimallisempi ja äkäisempi kuin veden äärellä kellettelevä +kalajumala, joka saattaa vain pyyhältää nuotan nurin tahi keikauttaa +miehen vesivaraan. Yhtä äkäinen entisten poroäijien pyhäpaikka oli +_Njuohkargtunturissa_. Puolmakjärven ja Veätshagjoen väliselle +kairalle, Njuohkargjärvestä vähän matkaa kaakkoon, oli jumala asettunut +isoon valkeaan kiveen, joka oli kuin istuva lapinäijä. Sitä ei Oula +Länsman uskaltanut koskaan laumoineen lähestyä, sillä Njuohkargtunturin +isäntä olisi itse ottanut runsaat uhrinsa, ellei niitä olisi vapaasti +antanut. Eräältäkin poromieheltä jumala iski pitkäisentulella parisataa +elukkaa, kun ne olivat lahjomatta tulleet ja paneutuneet makaamaan +aivan passepaikan äärelle. + +Eteläisissä tuntureissa oli vanhoilla padje-olbmuksilla useita +uhripaikkoja. Kuulun Tshalkku-Niilankin sanotaan palvoneen milloin +Viipastunturissa, milloin Maanselän tunturistossa Inarijoen latvoilla, +milloin Lemmetkorsassa Lemmetjoella, milloin missäkin erämaan +kaukaisessa kätkössä. Uhriksi ukko oli vienyt mustaa ja suivakkaa +poroa, hirvasta ja vaamenta. Salaisesti Tshalkku oli saatellut uhrinsa, +mutta julkisesti jumala oli hänelle maksanut. Äijä oli kostunut +vähitellen sellaiseksi maailmanrikkaaksi, että hänellä oli ollut poroja +tuhansittain ja silparahaakin joka kiisa täynnä, vieläpä monissa +maakätköissäkin. Mutta kun onnettomuudet olivat tulleet, niin Niila oli +aivan köyhtynyt ja vielä kuollessaan ennustanut: + +— Katsokaa nyt, perilliset, porot menevät yli tuvan! + +Näinpä viimein oli käynytkin. Kaikki porot olivat loppuneet, kadonneet +kuin kevätlumi tuntureilta. Ja perilliset olivat aivan köyhtyneet, osa +joutunut "kassan päällekin". + +Mutta vanhan Kitti-äijän suuri porojumala asui Muotkatunturien +valkopäisessä Galguoaivessa. Sinne, pohjoispuolen rumiin jylhiin +kallioihin, Kitti-ukko joka vuosi katosi valkoisine pailakkoineen ja +sieltä aina yksinään palasi, eikä koskaan muistellut, mihin valkoinen +pailakka oli joutunut. Mutta kaikki kyllä kysymättäkin tiesivät, että +vanha Kitti kulki vanhoissa jumalissa. Ja kadehtien kaikki näkivät, +kuinka Kitin jumala ajoi ukon porolauman kokoon aina sillä aikaa, +kun sen isäntä oli salaperäisellä tunturimatkallaan. Mutta äijä ei +muistellut mitään, hoiteli vain hyvillään suurta eloansa ja joskus +itsekseen hiljalleen joikaili. Ja tarkkakorvaiset kumppalit kuulivat, +kun vanha Kitti juorotteli valkopäisestä tunturista ja valkkoporoistaan: + + "Galguoaive gabba-jievja, + gog-goo gog-goo goo, + gog-goo gog-goo goo, + Galguoaive njälja-logi + gabba-jievja joo joo joo. + Galguoaive gabba-jievja, + gog-gog gog-gog goo. + Galguoaive girjotallat joo, + gabba gabbaa lihkti joo, + riggii ukkii joo. + Galguoaive, Galguoaive + gabba-ädjä joo joo joo. + Galguoaive riggis joo, + gog-gog gog-gog goo, + Galguoaive gabba-isid, + gog-gog gog-gog goo, + gog-gog goo — — houpp!" + +Valkopäisen tunturin isäntä antoikin palvojalleen eloa, varsinkin +valkkoporoja, niin että koko tokka loisteli komeana jo kauas tunturien +rinteiltä. Parisataa valkkovaamentakin oli laumassa sekä neljäkymmentä +gabba-jievjaa. + +Sinne Galguoaiven pyhille maille jäi vanhan Kitti-ukon henki asumaan +vielä senkin jälkeen, kun hän jo oli poistunut poromailtaan. +Gaissavaarassakin, jossa valkkoäijä aina joka syksy laumoineen +oleskeli, vielä jälkeenpäinkin kuultiin komeaa joikausta. Ei siellä +kyllä enää ukkoa ollut, eikä ketään muitakaan, mutta joikaus vain +kajahteli. Itse kirkkopyhänäkin kuultiin Kitin entiseltä kotasijalta: + + "Vuoi dak riggäk, + vuoi dak riggäk, + ukkuu kukkuu, + oo-oo oo-oo oo! + Vuoi dak riggäk, + riggäk, riggäk, + ukkuu kukkuu, + uu-uu uu-uu uu!" + +Vanhan Kitti-äijän joikaus on Gaissavaarassakin jo vaiennut. Vain +kotasijalta on vielä joskus kuultu niinkuin ihmisen ääntelyä ja +huohotusta. Sillä entiset suuret tunturijumalien palvojat eivät tahdo +viihtyä ristinkirkon maassa. Ikuiset tunturit vanhoine tuttuine +kotasiljoineen ja suurine jumalineen ovat erämaan miehistä mieluisempia +kuin kirkon outo pelto. Vanhat jumalatkin kun siellä yhä ovat +asemillaan ikäänkuin entisiä palvojiaan edelleenkin kutsumassa luokseen. + +Suuret pyhät tunturit kyllä pysyvät pystyssä niin kauan kuin maailma +on raiteillaan, eivätkä vankat kalliojumalatkaan horjahtele, eivät +kalamiesten siunatut paadetkaan katoa. Kirkonkävijä kansa ei niitä enää +kumarra, mutta tietää kyllä, mikä virka niillä on ollut ja mihin ne +ovat kyenneet. + +Mutta jylhässä Lemmetkorsassa Lemmetjoella sanotaan jonkun +tunturikotolaisen vieläkin käyvän vanhoilla pyhillä retkillä. Ja +niinkuin entisten palvoja-äijien lauma lisääntyi, niin Lemmetkorsassa +kävijänkin palvoselo sanotaan nopeasti nousevan. + +Lapinmaan vanha jumala ei ole vieläkään menettänyt voimaansa. + + + + +SANASELITYKSIÄ + + +jutaminen, jutaa, lap. johtet = olla matkalla. +muistelija = kertoja. +muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina. +juovatella, juovattaa, lap. tshuövvot = seurata jonkun perässä, + noudattaa jälkiä. +jänkä, lap. jiegge = räme, suo, jossa saattaa kasvaa puitakin. +aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo. +Lannanmaa = Suomi; lantalainen, lap. laddelas = suomalainen. +oaive = pyöreälakinen tunturi, oaive = pää. +gaissa — korkea tunturi, jonka huipuilla lumi ei kesälläkään sula. +pahta, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä. +maahiainen = maanalainen taruolento, myös gufitar. +vuoma, lap. vuobmi = suuri puuton suo. +rannio, lap. radno = kankaita kiertelevä porojen (ja ennen + peurojen) polku. +outa, lap. vuövte = metsä. +räkkä, = sääsket ja lentävät poro-loiset +tunturien juonto = tunturijono. +tshohka = tunturihuippu, terävämpi oaivea. +skaidi = maaselänne kahden joen tai jängän välissä. +gielas — matala tunturiharju. +vadda = paljas puuton kallio. +varre = vaara, Lapissa paljaslakinen, tunturimainen. +lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, tav. jokilaajentuma. +suohkana, lap. suohkkan = pitäjä. +raajia = raivata. +palas, lap. paalkes = polku. +lapinkeino, lap. gäidno = tie. +tieva, lap. dievva = hiekkakumpu t. mäki. +murku, lap. murkko = usva, sumu. +rukattaa, lap. ruohttat = kiirehtiä, laukata. +ruukaltaa — rukattaa. +nuora, lap. nuörre = pitkä kapea salmi. +pykällyskirja = kirja, johon paliskunnan poronomistajat, poroluku + ja porojenmerkit on kirjoitettu. +kiedgam = lapinlapsen kätkyt, komsio. +keituri = vuohi, pukki. +lapinkenttä = lappalaisen asuinpaikka. +nuottaulut — nuottaorret. +kalanpääkiesto = kalanpäitä pujoteltuina vitsarenkaaseen t. + pajuhaarukkaan. +tokka, lap. tohkke = iso porolauma. +talviparseeli, parseeli — puku. +saita = turskansukuinen Jäämeren kala (Gadus virens). +parttio = joukko, esim, poroparttio, pienempi kuin tokka. +palkimapaikka = paikka, jossa porot t. villit peurat käyvät + laitumella, etsivät ravintoaan. +rouot, lap. rouhko = nahkavällyt. +tauro, lap. davrro = kuohkeaksi kiehuva, rasvainen kala. +paarrel = parila, tuulaskoura. +härssee = arina, atrain. +uimukset = kalanevät. +njolla = syltä, toistakin syltä korkean kannon nokkaan rakennettu + pikku aittanen. +rotomaa, lap. rohto = matala, pajupensaikkoinen maa. +naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen jonkun perässä t. lähelle. +palkinen, poropalkinen = poronhoitoalue, paliskunta. +paltsaraja = kulunut, karvaton peski. +saivovesi = maavesi, suolaton vesi. +tihki, lap. tihkke = täi. +jaara = pässi. +kuru, lap. gurra = ahdas tunturirotko. +luokka, lap. luokas = mäkiköyry. +kuolpana, lap. guölban = tasainen kangasmaa. +tortti = rukki. +rikkaammuksia = rikkaimpia. Peräpohjan ja Lapin asukas käyttää + useasti laatusanojen superlatiivia lappalaiseen tapaan: rikkaammus, + nuorimus, suurimus. +navettajuto, juto = vetäjä, ajokas. Lap. johtet = jutaa, kulkea. +raito, lap. raido = useampia poroja ahkioineen, tai ilmankin, + valjastettu ja sonnustettu peräkkäin. +nulkata, lap. njolkastet = juosta hiljalleen (porosta). +niva, lap. njavve = kova virtapaikka joessa. +taajoa, lap. dajotet = leikkiä, telmätä. +laavu, lap. lavvo = eräretkillä ja poropaimenessa mukana + kuljetettava pieni teltta. +kiisa, lap. kiisa = lipas, arkkunen. +seppä = mestari, taitava tekemään jotakin; myös: seppä joikaamaan. +salmakirja, lap. salbma-girje = virsikirja. +puksut, lap. buvsak = housut. +juovsattaa, lap. juovsatet. +siida = lapinkylä, kotakylä. +sieppuri, lap. sieben = karhunnahasta tehty hartiosuojus. +niesta, lap. nieste = ruoka, eväs. +vaana, lap. vadne = puute, niukasti. +markkinasiljo, siljo, lap. shiljo = tasainen kenttä esim, kodan luona, + markkinapaikalla. +hyysä — turskansukuinen Jäämeren kala (Gadus aeglefinus). +ajarassi = rentukka (Caltha palustris). +suoltaa, lap. tshuolddet — kutoa koreakuvaista paulaa t. vyötä. +Odda-Testamentti — Uusi Testamentti. +opas, lap. ohpes = tuttu, tunnettu (sekä ihmisistä että asioista). +raamoa, lap. ramedet = kerskua, kiitellä itseään. +mainoa, lap. maidnot = puhua hyvää, kiittää, ylistää. +tolvaa-nulkkaa = vuoroin tolvata, vuoroin nulkata; tolvata, lap. + tolvastet = juosta kovasti, ravata (porosta). +pailakka, lap. spailek = opettamaton ajoporo. +silparaha = hopearaha, lap. silba = hopea. +kortsi, lap. gorzze = äkkijyrkkä, louhikkoinen vesiputous. +suopunki, lap. suohppan. +galles = rikas mies, jolla on paljon eloa. +kisura, lap. gisur = pieni, kurja. +houvi = vouti, kruununvouti. +poronkuu, kuu = rasva. +oarje = lounainen, paikoin myös etelä. +biegga = tuuli. +suivakko, lap. tshuoivag = vaaleanharmaa poro. +laajukapper, esiäitien sarvilakki. +speisi, lap. speisig, vanha raha (taaleri) = n. 5:60 mk. +ortti, lap. ortug = joku vanha raha, paikoin ryssän raha, 10 kop. +päivätaala = joku vanha hopearaha; "päivätaala oli hopearaha ennen + speisiä... se oli niinkuu 5 kruunua". +solju = hopeahely. +pataräydi = patarauta. +runo, lap. rodno. +peurakorva vasa = vasa, jonka korvissa ei ole omistajan merkkejä, + no. taamoa, lap. dabmat = kesyttää, taltuttaa, masentaa. +silpatsherggi = hopeainen ryyppykuppi. +silpabastu = hopealusikka. +silpasuorbmas — hopeasormus. +rintarisku = rintasolki. +loudekota = porolappalaisen vaatekerta, kotariukujen varaan pystytetty. +seinäraanu = kodan seinäverhot; talvella käytetään kotaverhoina + hamppulouteiden sijasta villaisia paksuja raanuja. +ankka, lap. ankkar = puinen pieni tynnyri (ankkuri = 15 kannua). +väärti = kestiystävä. +pahpa = pappi. +raitioida = paimentaa poroja; raitio, lap. raihte = poropaimen. +kumppi, lap. gumpe = susi. +gabba-jievja, eräs joiku. +kermakka, lap. tshärmak = vuoden vanha poronvasa. +nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro. +fietterhousut = lammasnahkaiset housut, joiden villapuoli on sisäänpäin. +paliskunta = poronhoitopiiri. +palkija = laitumellaan liikkuva, ruokaansa etsivä poro. +närpeä, lap. njarbbad = harva, ei tiheäkasvuinen (esim, karvasta). +kiveliö = suuri, asumaton erämaa. +kaivosmaa = jäkälämaa, josta poro saattaa ottaa ruokansa talvellakin + hangen alta kaivaen. +Maahkarasmeri, myös Makreijanmeri — Jäämeri Magerön saaren lähimailla. +hirvas, lap. sarves = kuohitsematon urosporo. +kopara, lap. guöpper = poron sorkka. +hervoitettu = koristeltu; lap. härvas = hyvin kaunis, loistava. +pöykkyri = karkeakarvainen peski. +nokko = kylliksi. +kaamosaika, lap. skabmo = pimeä aika. +korrata — kirota. +laidistaja-härkä, lap. laiddestam-herggi = johtohärkä, jonka perässä + toiset porot kulkevat. +menentelijä = arka poro, kova laukkomaan. +vielpis, lap. vielpes — koiranpentu. +vaadin, myös vaami, vaamen, lap. vaatsham = porolehmä. +roukua, lap. ruovggat = poron ja poronvasan sammakon kurnutusta + muistuttava äänteleminen. +kaalo, lap. kaallo = kylmä sää kevät- ja kesäaikana. +jienga-tshuöikka = jääsääski. +poattso-poaru = poropaarma, saivartaja, kiiliäinen. +njunni-poaru = nenäpaarma, saulakantekijä, nenäsaivartaja. +tshalmas — poron vatsalaukku, oik. kuninkaankypäri. +suovvumuorra = savupuu, kodan haahlaorsi. +tunka, lap. toggi, myös loppehus = poron juoksutusmaha, täytetään + toisinaan myös veritaikinalla makkaraksi, toggimarfi, sekä kuulla + kuutungaksi. +heinäpuore = heinäsuoja. +kunteus, lap. goddodas = neljännellä vuodella oleva urosporo. +urakka, lap. orehk, varek = toisella vuodella oleva urosporo. +saaloa, lap. saallot = huohottaa, läähättää. +kusikas, lap. gozzahas = poro, joka on opastunut ihmisen virtsaan, + niin että tulee sitä etsimään kotasiljoltakin. +tuhpapursa — tupakkakukkaro. +kollostaa = valjastaa, sonnustaa porot perättäin raitoon. +kaaristaa, lap. gaarrat = nuorittaa tavarat ahkioon. +kihnuta = kylmätä. +tiuria = pikku eläviä esim, sääskentoukkia. +pounikko, pounu, lap. bovdna = jänkämätäs. +ottinki = pitkäkäs pyöreä, leilinkaltainen astia. +kermakkapeski — kermakantaljasta tehty peski. +lakinvierki = lakin päätä ympäröivä alaosa, tav. saukonnahkaa. +kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät. +kuntura, lap. goddor = yhden poron koipinahat (gamas-goddor); + myös suodna-goddor = yhden poron suonet. +vuonnilo, lap. vuonjal = toisella vuodella oleva naarasporo. +tinkasija = käräjäpaikka. +kveeni = norjalaisten Ruijan suomalaisista käyttämä nimitys. +darolainen = norjalainen. +risu = vitsa. +maantavara = aarre. +smakko-muorra — hakkuupölkky. +säldi-igja = ankara, pelottava yö. +ryyhpypuoli = puolet nyljettyä poroa l. rintapieli, paisti, + kylki ja lapa. +eväskurppa, kurppa lap. gurppe = eväsreppu. +juroa = olla liikkumatta, jurottaa. +kauto = kengänpäällinen. +nivottaa = ajaa karva nahasta pois. +näskätä lap. njaskot = kaapia t. riipiä jotakin. +pallas = Jäämeren kampela. +tiilik = lapintakin saumoihin ommeltu koristeverka. +kemppa, lap. gämpa = hyvännäköinen, kaunis. +skuoivve = vastenmielinen. +hevosen tanko — luokka. +kaltio, lap. galddo = lähde. +buörre bäivi = hyvää päivää. +vistottaa = kammottaa, pelottaa. +lastata = moittia, painaa. +ibmel = jumala. +aihki = iso petäjä. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75622 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1e4d728 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75622 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75622) |