Initial commitHEADmain

4 files changed, 9793 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75622-0.txt b/75622-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..2ccdab4
--- /dev/null
+++ b/75622-0.txt
@@ -0,0 +1,9776 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75622 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+TAKA-LAPPIA
+
+Kirj.
+
+Samuli Paulaharju
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1927.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS
+
+Aluksi
+Tunturi
+Autiotupa
+Järvikansaa
+Tenolaisia
+Tenomies kalamiehenä
+Tunturien viljaa
+Karjanhoitoa
+Vanhaa tunturiväkeä
+Tämän ajan poromiehiä
+Poronhoitoa
+Taivaan ja maan merkkejä
+Kotaväen perukirjoista
+Kaarasjoki
+Lapin joulu
+Lapin nainen
+Lapin naisen käsitöitä
+Häätapoja
+Lapin lapsi
+Lapin katekeetta
+Pielpajärven kirkko
+Utsjoen kirkko
+Vanhat jumalat
+Sanaselityksiä
+
+
+
+
+Aluksi
+
+
+Kesällä 1910 jouduin ensi kerran käymään Taka-Lapissa, Inarin
+itärajalla, Patsjoen puolessa. Sitten kesällä 1914 kulkiessani
+Suomalais-ugrilaisen seuran lähettinä kolttain luona sain taas tutustua
+Inarin-maahan, etupäässä kaakkoiseen rajaseutuun ja sen kansaan. Mutta
+vasta 1925 pääsin uudelleen kiertämään Inarin suuria erämaita, jopa
+koko Taka-Lappia. Tätä matkaa varten sain avustusta Alfred Kordelinin
+säätiöltä. Jutaminen kävi Inarin kirkolta järviseutujen kautta ja
+Vaskojoen vartta Angeliin, ja siitä Inarijokea sekä Tenoa alas
+aina Jäämerelle asti, poiketen matkalla Kaarasjoella, Puolmakissa,
+Puolmakjäyrillä, Uuniemessä ja Vesisaaressa sekä palaten Utsjoen kautta
+Inarin kirkolle. Tuli sitten vielä toinenkin matka. Kesällä 1926
+kuljin Patsjoen kautta Vesisaareen ja sieltä Taanaan, Reisivuonoon,
+Vuoreijaan, Hammerfestiin, Alattioon, Bossekoppaan, josta Repparfjordin
+ja Porsangerin kautta Kaarasjoelle. Täältä oli taas tuttu taival Tenoa
+alas Utsjoen Maddajäyrille sekä edelleen yli Petsikon Inarin kirkolle.
+
+Näiden keräysretkieni tuloksia olen tämän kirjan kappaleisiin
+sovitellut, lisäten myös jonkin verran asioita ennen Länsi-Lappiin
+tekemiltäni retkiltä. Muistelijoina on ollut nuorta ja vanhaa
+lappia, kota- ja pirttikansaa, kalanpyytäjää, jokimiestä ja
+tunturilaista, miestä ja naista. Vanhimmat tietomiehet ovat olleet jo
+yhdeksättäkymmentään lähenteleviä ikävaareja. Kuollan-Lapin retken
+aikaisista puhekumppaneista moni jo makaa Inarin maassa, jopa kolme
+1925:nkin kesän kertojamiestä, Andaras Kitti, Heikki Mattus ja Juhana
+Lantto, ovat isiensä luona. Nämä kolme vanhaa vaaria olivatkin parhaita
+"saarnujia", Heikki Mattus koulumiehenä, Lantto ja valkkopäinen Andaras
+vanhoina tunturimiehinä. Hiljainen, hyvänsävyinen Lantto-ukko vaipui
+jo parin kuukauden kuluttua, kun oli tietonsa sanellut, Kitti-äijä
+pääsi paremmille porotuntureille viime pääsiäiseksi, ja entinen
+edelläveisaaja ja nousevan lapin opastaja kutsuttiin lepoonsa kesän
+koittaessa. Näitä ikiteilleen menneitä mieluisia ukkoja kirjoitusmies
+saa kiittää monista kirjaanpanoistaan, uskoen, että vanhan
+Andaraksenkin ääni, joka ei enää tahtonut sujua joikaukseen, on saanut
+kirkkaamman soinnun. Hyviä muistelijoita olivat myöskin Jalven muori,
+Leppälän Uula ja Ollilan Piettar sekä Lemminvuonon Rasmus Porsanger
+ynnä vanha Piera Saara. Monet vielä sekä Inarissa että Tenolla ja
+Tunturi-Lapissa mahtoivat kirkkaasti joiatakin.
+
+Kansan muistelusten ja tietojen kirjoitusmiehen on monessa asiassa
+täytynyt turvautua myös pappilain papereihin täydentääkseen kuulemiaan.
+Samoin on monesti tullut käytettyä kynää piirtämiseenkin sekä
+vielä useammin askaroitua valokuvauskoneella. Pieninä innokkaina
+piirtomestari-apulaisina on kynämiehellä ollut joitakuita 10-12,
+20-vuotiaita lapinpoikia, kuten Sammel Valle Inarin Jurmusta, Juhana
+ja Uula Lantto Angelista, Niila Poini Kaarasjoen Inarijoelta ja Oula
+Lukkari Utsjoen Veätshagnjargasta. Muutamia heidän lyijykynänsä
+tuotteita on tushipiirroksina jäljennetty alku- ja loppukuviksi.
+Näinpä kirjan tekijä saakin monesta mainiosta otsakkeesta ja hyvästä
+luvunlopusta olla kiitollinen pienille apumiehilleen. Auliista
+valokuva-avustuksesta saan kiittää metsänhoitaja O. Virkkulaa, ja
+pappilan paperien monipäiväisestä penkomisestani taas kirkkoherroja
+J. Aholaa Utsjoella sekä T. Itkosta Inarissa.
+
+Taka-Lapin pitkillä taipaleilla on erämiestä juovatellut
+vaimonsa, Jenny Paulaharju, myöskin lappeja haastatellen. Hänen
+muistiinpanoihinsa pohjautuvat suureksi osaksi naisen elämää, lasten
+hoitoa, häätapoja sekä naisten käsitöitä ja karjataloutta koskevat
+selostukset.
+
+Lukujen alkukirjaimina on käytetty vanhojen lapinukkojen puumerkkejä,
+joita on poimittu kirkonarkistoista, ja otsakkeihin on jäljennetty
+Utsjoen entisten kirkkoväärtien, P. Helanderin, Andaras Helanderin ja
+Jousep Lukkarin sekä seksmanni J.W. Holmbergin käsialoja.
+
+Oulussa marraskuulla 1926.
+
+Samuli Paulaharju.
+
+
+
+
+Tunturi.
+
+
+Lapinmaa on suuri äärimmäisyyksien maa. Kun Lappi tahtoo laatiutua
+oikein järveksi, se levittäy rannattomaksi tuhatsaariseksi Inariksi, ja
+kun se paneutuu erämaaksi, se pystyttää miltei läpi käymättömän korven.
+Kun lappi laskeutuu matalaksi jänkämaaksi, syntyy ääretön aapa, ja kun
+Saamienmaa kohottaa kamaransa, nousee taivaita tavoitteleva tunturi.
+
+Tunturit ovatkin laajan Lapinmaan kaikkein valtavimpia ja
+ihmeellisimpiä ilmennyksiä, sellaisia suuren Lapin Mestarin
+käsi-aloja, joiden rinnalla lattean Lannanmaan suuruudet painaltuvat
+matalaan maakamaraan. Aivan sanattomaksi etelän asukas joutuu ensi
+kerran nähdessään taivaan rannalla kohoavan tunturin, joka ylväänä ja
+paljaslakisena katselee yli metsien.
+
+Yksinäisinä tahi harvalukuisten vertaistensa seurassa Lapin
+eteläisimmät tunturit saavat katsella ympäristöänsä, mikä Lannanmaata
+kohden vain latistuu, mutta pohjoiseen päin käy yhä ylpeämmäksi.
+Sellaisina Lapinkorven ensimmäisinä etumiehinä seisoo Tornion tiellä
+kolarilainen Yllästunturi, Ounaan pitkän tunturijuonnon komea
+loppunousu. Kittilänmaan etumaisimpina kumottavat Kumpu-, Levi-, Kätkä-
+ja Aakenustunturit, ja Sodankylän tien vartiota hoitavat Käyräs ja
+Luosto. Kemijärven takalistoilla on taas paljon kuultu Pyhätunturi
+seuralaisineen, Kuolajärvellä komeat naapurukset, Salla ja Rohmoivi,
+muita mahtavampina, sekä vielä Kuusamossa Ruka- ja Lunnastunturit
+monien pienten joukossa.
+
+Maanselän vedenjakaja-ylämaa on jo palanen aitoa tunturien Lappia.
+Täällä korkeat pyöreälakiset "oaivet" epälukuisina sivuavat toisiaan
+ulottuen pitkänä jonona poikki maan aina mahtavaan Talkkunaoaiveen ja
+Korvatunturiin saakka. Mutta vasta näiden taivaanpankkojen takainen
+lappalaisten maa, Taka-Lappi, on täyttä tunturien maata. Vasta täällä
+saa nähdä Lapin luonnon kaikessa mahtavuudessaan, täällä koko maailma
+on, niin pitkälti kuin katse kantaa, alastonta puutonta erämaata, jossa
+ei metsä peitä silmän tietä. Koko neljän valtakunnan Lapin äärimmäistä
+takamaata vallitsevatkin yhtämittaiset ylpeät tunturit kohoten toinen
+toistaan korkeammalle, jopa Norjan-Lapissa yleten ikuisen lumen
+kattamiksi "gaissoiksi", kunnes Ruijan rannoilla kaikki pirstoutuvat
+tuhansiksi kalliopahdoiksi ja äkkipäätä aivan alastomina syöksyvät
+sumuiseen Jäämereen.
+
+Toinen jumala lienee luonut ja myllertänyt Lapin tunturit ja toinen
+kyhännyt Lannanmaan kuuluisuudet, Pyynikit, Puijot, Pisavuoret,
+jylhähkön Kolin ja harmajan Vuokatti-Pöllyn sekä Perä-Pohjan korkeahkot
+Aavasaksat ja Ounasvaarat, Kivalon-penikat ja Karhujupukat. Etelän
+ylhäisyyksien tekijä lienee ollut hyväntahtoinen hymyhuulinen
+taivahainen Taatto, joka hymähdellen on paiskinut kallioita kokoon
+ja kuopaissut niiden väliin hymyileviä lehtorantaisia tuhatjärvlä.
+Vähän vain Ukko lienee kulmiaan rypistänyt Kolia kokoon pannessaan ja
+valmistaessaan Vuokattia sekä puristaessaan kourastaan Perä-Pohjan
+vaaroja. Mutta Lapin tunturien luoja on ollut mahtava korkeuksien
+Herra, totinen ja yksivakainen valtias, jonka synkkiä kasvoja ei
+liene koskaan hymy liennyttänyt. "Hän katsahtaa maan päälle, niin se
+vapisee; hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat", saattaa hänestä sanoa.
+Ja kun hän tahtoo, niin "vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat
+alas sijallensa, johonkas heidät perustanut olet". Valtavalla, koko
+maailmaa tärisyttävällä ukkosen jyrinällä Kallionjylkyttäjä lienee
+vyöräytellyt mahtavia vuoria helmoistaan ja sitten suunnattomalla
+voimalla ja pitkäisenjylinällä myllertänyt ne epälukuisiksi, taivaita
+tavoitteleviksi harjanteiksi, kumuiksi, keiloiksi ja kukkuloiksi.
+Ja niin onkin sitten syntynyt Lapin jylhä ja karu, mutta valtava
+tunturimaailma, joka ei hymyillen hemmoittele kansaansa.
+
+Tuskin mikään vaikuttaa erämaan matkamieheen niin voimakkaasti kuin
+taivaanrannan täyttävä suurtunturi. Jo kauas, penikulmien päähän, se
+monilakisena ja ylväänä komottaa — muistamme vaikkapa suurta
+Pallastunturia Muonion ja Kittilän rajoilla tahi eteläisempää
+Yllästunturia, muistamme Inarin Maarastatunturista a ja Peldoaivea
+taikka Utsjoen kolmea komeaa Ailigasta, muistamme Ruijan monia mahtavia
+gaissoja. Oikein päiväkaupoin saa tunturia lähestyä, sen pysyessä aina
+vain yhtä etäällä, miltei yhtä käsittämättömissä kuin aavisteltu onni
+taikka itse korkeuden Herra. Näet sen joka päivä silmäisi edessä,
+tiedät sen olevan taivaan äärellä, vaikka et aina näekään, mutta et
+tunne pääseväsi sen lähemmäksi. Ja iltaan painuvassa päivässä tahi
+sydänyön auringossa tunturi heittää ylleen kaikkein värikkäimmän ja
+pyhimmän haltiahuntunsa sulkeutuen ihmislapsen pääsemättömään
+salaperäiseen satujen ja maahiaisten valtakuntaan. Monet suuret jängät
+ja vuomat saat vaeltaa, monet porojen polkemat ranniot kierrellä, monet
+purot kahloa tahi muuten ylitse keinotella, viimeiset voimasikin
+ponnistaa, ennenkuin olet päässyt tunturin jalkojen juurille.
+
+Siinä se on edessäsi, kohoten niin korkeana ja ylväänä kuin itse
+Jumala. Maallisilla mittakaavoilla et saata sitä määritellä, niin
+valtava voima ja suuruus asuu suunnattomassa jättiläiskumussa, mikä
+harmaanruskeana, jylhäntotisena nostaa pyöreää lakeansa pilvien äärille
+asti. Tunnet itsesi vain pieneksi ihmisraukaksi, ja alhaalla aukeava
+maailma näyttää kovin kaukaiselta, matalalta ja vähäpätöiseltä.
+
+Ja kuitenkin olet vasta erämaan valtiaan vierillä, puurajassa, jossa
+käkkyräiset koivut vielä kasvavat harvana outana, ja siellä täällä
+joukossa seisoo joku kuivunut piippolatvainen kuusenkärrikäs tahi
+matala männynkärväs taikka vielä elämästään taisteleva kuusiparka, joka
+ihan maahan kyyristyen nöyränä matelee tunturin rinteessä hädissään
+tarrautuen joka kynnellään kiinni kovaan kamaraan.
+
+Sillä suuri tunturi tahtoo olla yksinään. Se ei suvaitse kiireellään
+eikä hartioillaan matalan maan kasvillisuutta, vaan ylpeänä, voimansa
+tuntevana valtiaana se tahtoo kohota kaikkien kuolevaisten yläpuolelle.
+Enintään ne saavat seisoa hänen juurellaan ja suojata hänen jalkojaan,
+mutta niiden, jotka uskaltavat yrittää ylemmäksi, täytyy madella
+maassa tahi kumartaa selkänsä köykkyyn. Ja sittenkin suuri valtias
+hetken kärsittyään karistaa ne pois tahi kohtelee niin yrmeästi, että
+itsepintaisimmankin täytyy vähitellen nääntyä ja kuolla. Vain ruskea
+riekko ja pieni kiiruna saattavat kesäisin asustella ylhäisimmissäkin
+pensaikoissa, ja yksinäinen tunturikurmitsa, kapustarinta, lentelee
+kuin haltialintu mättäältä toiselle lasketellen pitkiä haikeita
+vihellyksiä. Ja vilpoista tunturituulta noudattaen Lapin sataiset
+porolaumat laukkaavat pahimman räkän aikana tunturin raittiiseen
+ilmapiiriin. Mutta talven lähestyessä nämäkin elävät pakenevat
+armottomasta korkeudesta alemmaksi. Vain tunturien ylimpien rinteiden
+kuruissa ja notkelmissa lorisevat pienet hopeanhohtavat puroset
+kokoontuen kirkkaiksi kaltioiksi, joista sitten syvistä uumenista
+pulpunnut elävä vesi lähtee hyppelehtien rientämään alas avaraan
+maailmaan. "Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten
+välitse vuotavat", sanakin toteaa.
+
+Tunturin suuruuden tulet oikein tuntemaan vasta, kun lähdet kiipeämään
+sen pyhiin korkeuksiin. Ylin huippu näyttää olevan aivan edessäsi,
+ettei muuta kuin juoksaiset ylös. Mutta kun väsyksiin asti ponnistellen
+olet sinne päässyt, huomaatkin pettyneesi: olet vasta puolitiessä,
+tunturinlaki on vielä korkeammalla. Saatpa toistamiseenkin, vieläpä
+monet kerrat pettyä, sillä yhä vain ylin ja pyhin pakenee edestäsi.
+Mutta noustessasi saat sentään huomata, että on sitä helpompi
+hengittää, mitä korkeammalle kohoat. Sillä pyhien korkeuksien ilmapiiri
+on aina raitis ja puhdas. Kun vain jaksat alhaisen maan raskaasta,
+tukahduttavasta ilmasta kohota tunturien korkeille vierille, saat
+siellä tuntea uuden ja ihanan, ylhäisen ilmanalan, joka ihan kannattaa
+ja nostaa sinuakin ylöspäin pyrkiessäsi.
+
+Pääset viimeinkin tunturin korkeimmalle laelle. Se on suuri, pyöreä ja
+tasainen tanner, joka saattaa joka suunnalle syöksyä jyrkkänä alas.
+Paljasta alastonta kivirakkaa se vain on, tahi tuulenpieksämä kova
+sammal ja jäkälä sekä joku lyhyt korsi kattavat kamaran. Ja ympärilläsi
+on avara erämaa levällään kuin suunnaton korkokartta. "Koko maailma" on
+täällä silmäisi edessä, niinkuin ennen muinoin Ihmisen Pojalla, koska
+hän kiusaajan kanssa seisoi sangen korkealla vuorella. Mutta Lapin
+tunturien korkeuksiin ei näy maailman valtakuntia eikä niiden kunniaa,
+vaan sieltä saa katsella ainoastaan köyhää ja karua Lapin maata. Ja —
+tämän saa suurten ponnistustensa palkaksi.
+
+Mutta sittenkin: "Huutakaat korkeasti te korvet, riemuitkaat te, jotka
+kallioissa asutte ja huutakaat vuorten kukkuloilta". Sillä tämä köyhä
+ja karu maa on rikas ja suuri ja ihmeellinen. Tunturinnousija saa
+nähdä, miten koko Saamienmaa on täynnä tuntureita, tuntureita vielä
+tunturien takanakin aina kaukaisimpaan maailmanrannan sineen saakka,
+missä etäisimmät huiput nousevat pilvenlonkina taivaanliepeille.
+Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturienjuonnot, toisaalla
+kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet ja tshohkat, skaidit, gielakset,
+vaddat ja varret. Ja näiden välissä välkkyvät monilukuiset järvet
+ja lammet, kohisevat virrat ja koukkuiset joet pikku lompoloineen,
+taikka aukenee tunturin alla ääretön alaston aapa tahi suuri
+käkkyrämäntyjen seivästämä ruskea jänkä. Joltakulta suunnalta saattaa
+näkyä kaukainen lapinkylä, toisaalta pieni pirtti, ja jostakin
+tunturin turvasta nousee yksinäisen erämaan eläjän sininen savusuitsu.
+Pilkoittaapa jonkin tunturin lomasta pieni valkea kirkkokin,
+syrjäisen erämaaseurakunnan vaatimaton Kaikkein Pyhin. Äärimmäisenä
+pohjoisessa täyttää taivaanrannan Ruijan tunturien pitkä piiri.
+Siellä komeat keilahuippuiset gaissat monikymmenlukuisina, lumisina
+ja sinisinä kiertävät ilman äärtä rakentaen suurta selkää halki
+Ruijan Tshorgashnjargaa kohden. Ylinnä muita ylpeilee pyhä ja suuri
+Rastegaissa, joka monesti peittää päänsä pilviin, joskus nousee pilvien
+ylitsekin kurkistelemaan maailmaa. Rohkealle kiipeejälle se näyttää
+huipultaan yhdeksän suohkanan maat — Utsjoen ja Inarin, Kaarasjoen,
+Koutokeinon, Porsangerin, Läijispiirin, Taanan, Puolmakin ja Uuniemen
+— lisäksi vielä suuren Jäämeren.
+
+Alkuperäinen ja villi on tuntureille näkyvä erämaa. Se on vielä miltei
+samassa luonnontilassa, mihin Lapin suuri ja totinen Luoja ajan alussa
+sen laittoi. Suurta ja mahtavaa hän silloin rakensi, suurena ja
+mahtavana on hänen tekonsa pysynyt.
+
+Tämä suuri ja mahtava erämaa on saamekansan vanha asuinmaa.
+Väkevämpäinsä vainoamana lappalainen on saanut kerta kerralta heittää
+monet mieluisemmat maat ja rehevämmät asuinpaikat joutuakseen viimein
+jylhän ja karun tunturimaan isännäksi. Mutta jylhässä ja karussa
+tunturimaassa lappi sai ammentaa vesistä kaikkein rasvaisinta kalaa,
+pyytää erämaista kaikkein komeinta villipeuraa ja jutaa tuhatpäisine
+porotokkineen parhaita jäkäläkankaita myöten tunturista tunturiin. Ja
+autio maa oli avoinna joka ilman äärelle, meni minne tahansa. Eikä
+siellä hako jalkaan pistänyt. Jopa moniin tuntureihin asettuivat
+kaikkein väkevimmät lapinjumalat, toiset taas ottivat sijansa
+tunturien, vaarojen ja vesien vierille merkillisen näköisiin pyhiin
+seitakiviin, ja muutamissa tuntureissa ja tievoissa nähtiin majailevan
+ihmeellistä, salaperäistä maahiaiskansaa. Osasipa hirveä Staalukin
+valita olinpaikakseen kaikkein kamalimmat erämaat.
+
+Niinpä tunturienmaa tuli lappalaisten luvatuksi maaksi ja saamekansa
+tunturien omaksi kansaksi. Vanha lapinhenki huokui joka suunnalta, ja
+lappalaiseen meni tunturinhenki, niin että hän pian oli samaa verta
+koko erämaansa kanssa. Pieni nahkoihin puettu saamelaisäijä kepsutteli
+tunturien yläisillä puolilla yhtä tuttuna ja pehmeänä kuin pikkuinen ja
+karvainen gufitaräijä tunturien alaisilla mailla.
+
+Sama erämaan kasvatti saamelainen on vieläkin. Järvet ja virrat,
+jängät, vuomat ja aavat ovat yhäkin hänen mielimaitaan, mutta
+kaikkein parhaita ovat korkeat vapaat tunturit. Matala käkkyräinen
+tunturikoivikko on hänen kaunein metsistönsä, vaivaiskoivu,
+"tunturipuu", hänen mieluisin polttopuunsa, ja vilpoinen tunturien
+tuuli hänen ihanin ilmanhenkensä.
+
+
+
+
+Autiotupa
+
+
+Vanhan avaran valtamaansa on pikkuinen lappalaisväki jaksanut
+kansoittaa kovin harvaan. Vain omille mielipaikoilleen järvien ja
+jokien rannoille se on raajinut pälven sinne, toisen tänne. Matkamies
+saa monesti päivämäärin painella tunturien palkaita päästäkseen
+lappalaisen lämpöisistä toisen lappalaisen lämpöisiin. Varsinkin ne
+lapinkeinot, jotka ajavat toisesta asutusta maasta toiseen, kulkevat
+leveiden autiomaiden halki. Niinpä Utsjoelle pyrkijän täytyy talven
+aikana taivaltaa neljättä penikulmaa autiota järvenselkää ja
+tunturia, ennenkuin Inarin Syysjärveltä lähdettyään joutuu Utsjoen
+Mierasjärvelle Sammel Laitin uuden pirtin piisin ääreen lämmittelemään.
+Kittilän—Inarin pitkän tien taivaltaja saa Ivalo-Matin jätettyään
+tunnustella erämaata viisin penikulmin päästäkseen Menesjärvelle,
+Jomppas-Jussan turviin, ja jos joku mieletön lähtee Enontekiön
+Nunnasesta oiustamaan Inarijoen Angeliin, hänen täytyy kuin metsän
+elukan tarpoa villitunturia seitsemin, kahdeksin penikulmin. Mutta
+puhkaistakseen autiomaan Koutokeinosta Päiveskentän kautta
+Kaarasjoelle lapinkävijä joutuu parin-, kolmensadan kilometrin
+eräpolulle.
+
+Näillä loppumattomilla erämaan keinoilla, jotka eteläisessä
+Lapissa halkovat tummia korpimaitakin sekä Taka-Lapissa ajautuvat
+viittoja seuraten yli suurien tunturilakeuksien, matkamiehen ei
+kuitenkaan tarvitse joutua kokonaan paljaan taivaan armoille, ei
+aavalla tunturiselälläkään. Sillä valtateiden varsille on suuriin
+autiomaihin pystytetty penikulman, puolentoista päähän pikku pirttejä,
+"autiotupia", "välitupia", tienkävijän levähdyspaikoiksi. Utsjoen
+tien tunturitaipaleella matkaavainen saa huoahtaa kolmessakin pirtissä:
+_Perum-ämmirillä, Petsikolla ja Mierastuvalla_. Kittilän—Inarin
+tien kävijälle on varattu _Nilitupa, Mirhaminpirtti, Karvaselän ja
+Menesjoen_ välituvat. Ylimuoniosta Hettaan suoraan astuttaessa voidaan
+levähtää _Petäjämaan_ pienessä pirtissä ja Hetasta Näkkäläjärven
+lappalaisiin käytäessä _Kaijanmaan_ pikku tupasessa. Joka suunnalla,
+kaikkein etäisimmissäkin erämaissa, missä ei lappalainenkaan
+halua asustaa, on autiotupa saanut sijansa, kun sinne lapinkansa
+vain on tallannut valtatiensä. Isolta Inarilta Ruijaan vetävien
+vanhojen keinojen kulkijat saavat vieläkin levähtää Tshuolisvuonon
+suulla _Pisterinniemen_ pirtissä sekä _Tshuolisvuonon_ tuvassa
+ja _Kahkusaaren_ tuvassa Väylävuonon varrella, ja Inarin suurien
+selkien soutajat saattavat matkansa mukaan laskea maihin milloin
+_Kärppäsaaren_, milloin _Petäjäsaaren_ tuvalle. Inarin takaisen
+Iijärven tunturimaiden kiertäjä voi viivähtää vanhassa _Tshielgjäyrin_
+tuvassa Iijärven takana, ja Inarista Tenolle oiustettaessa saadaan
+pysähtyä huokaamaan Muotkatunturien mailla, _Giellajoen ja
+Luomusjoen_ uusiin pirtteihin. Voipa tummien kiveliöiden kiertäjä
+löytää vanhan autiopirtin, _Skietshemtuvan_, Enontekiön, Inarin ja
+Norjan rajamailta, Nunnasen ja Angelin väliseltä suurtaipaleelta.
+
+Jokaiselle lapinkävijälle on autiotupa kyllä tuttu käymätalo.
+Yksinäisenä, isännätönnä, emännätönnä se kyhjöttää kaukaisessa
+erämaassaan. Milloin vilkahtaa sen harmaa seinä harmaasta lepiköstä
+pikku tievalta, milloin se töröttää mäntyisellä kalliosaarella suuren
+järven ulapalla; milloin taas pitää vartiota kohisevan erämaan virran
+rantatörmällä. Joskus löytää pikkupirtin tunturijärven liepeeltä niin
+piiloutuneena, että vain palanen kirkasta järveä, korkeat rantakalliot,
+kohiseva pikku puronen ja halkopino mahtuvat samaan maailmaan eräpirtin
+kanssa. Mutta tapaa taas aukealla tunturiselänteellä jo kauas
+pilkottavan pirtin, joka ylhäisellä asentopaikallaan näyttää olevan
+koko Lapinmaan keskellä ja ylimmäisenä. Veden äärelle autiotupa on aina
+asettunut, ellei isomman niin ainakin pikkuisen tunturipuron kaltaalle,
+niin että puronen voi tarjota erämaan väsyneelle vaeltajalle raitista
+virvoittavaa vettänsä.
+
+Isännätönnäkin autiotupa ottaa ja päästää vieraita kuin ainakin
+kestikievari, ja emännätönnäkin toimittaa matkamiehille lämpöisen
+yösijan yksin tammipakkasellakin. Kovan laajan lautsan se vain levittää
+makuusijaksi ja seinän takaa pitkästä pinosta tarjoo tunturimaan
+käkkyräkoivuista hakatuita puita piisiin; lainaapa joskus hyvän
+keittokattilankin, vesiämpärin sekä kauhan, ja akkunan edessä on pöytä
+raheineen aina valmiina. Ja majan ovelta on tasoitettu pieni palas
+tievan alle, niin että outokin heti osaa astua puron parhaalle
+paikalle, missä vesi on kirkkain ja rantamätäs matalin.
+
+Hyvin hauska on levähtää erämaan hiljaisessa pirtissä, ja varsinkin
+on mieluista yöpyä yksinäiseen tuntuntupaan yläpuolelle matalan
+maailman. Alhaalle painunut kesäpäivä kyllä hiipii pohjoisella
+taivaalla tunturihuipulta toiselle, mutta vaisuna ja unihuntu
+silmillään, ja tunturi sekä tunturitupa verhoutuu herkkään ja
+pehmeään, punertavaan kesäyön harsoonsa. Pirtin piipusta nouseva,
+elämää ja asutusta ilmaiseva savukin ylenee punertuen ja hiljalleen
+häipyy yhteiseen yötunnelmaan. Mutta alhaalla maailmassa ja
+lapinjängillä asuu hallava autereinen murku, aapahaltioiden kostea
+öinen hengähdys... Iloisesti tuli liekehtii ja tarinoi avonaisessa
+harmaassa lapintakassa tuvan ovinurkassa. Hämärässä pirtissä
+tunturikoivujen tuli häilähtelee ja kisailee pienestä ikkunasta
+hiipivän öisen päiväpaisteen kanssa. Päivä levittää hienon punahuntunsa
+pirtin pöydälle, leveälle lautsalle, ja lopuksi ripustaa sen tummalle
+seinällekin yhä uuteen ja uuteen kohtaan, mutta lapintakka
+leiskahdellen yrittää aina pyyhkäistä sen pois. Viimein siirtyy päivä
+syrjään ja tunturikoivutkin valahtavat nukkuvaksi hiilokseksi. Pirttiin
+astuu hiljainen lyhyt tunturin kesäyö. Pirtinhaltiakin, joka tupaan
+tulijalle antoi äänettömän tervetulonsa, lepää jossakin lautsan alla
+tahi piisin takana. Pieni puro pihan vieressä vain ymmärtävän
+hiljaisesti, kuin matkamiestä uneen viihdytellen, haastelee haltioin ja
+gufittarien kanssa. Mutta muuta elämän ilmausta ei kuulu. Tunturimaja
+vieraineen on nukahtanut, ja erämaa haltioineen on sulkenut suureen
+syliinsä pienen pirtinkin.
+
+Aamulla herättäessä lapinaurinko kiirii jo korkealla tunturien
+yläpuolella. Maailma on jälleen laajentunut ja ruvennut elämään.
+Suurena kumuna kohoaa taivas yli avaran tunturimaan, yli kaukaisten
+ilmanpieliä kannattavien gaissojenkin. Eilisiltainen, öiseen hämärään
+häipynyt polkukin on avautunut ja näyttää vetävän viitta viitalta
+avaraan rannattomaan maailmaan. Sinne on taas matkamiehen painuttava,
+ja palkaalle lähdettäessä tuntuu pirtin lämpöinen haltia äännähtävän:
+"Lihku matki!"
+
+Hyvän suojan tunturien tupa suo vaeltajalle synkällä syyssateellakin,
+jolloin avara korkeuksien maailma näyttää häipyvän olemattomiin,
+yksin ylhäinen taivaskin alentuvan tavoittelemaan tunturikoivikkoa,
+jopa jänkien matalaa vaivaispensastoakin. Vettä tihkuvasta harmaasta
+hämäryydestä silloin pirtti nousee polun viereen avaten ovensa ja
+tarjoten takkavalkeansa iloisen loimun, joka kuivaa märät rievut ja
+lämmittää myrtyneen mielen.
+
+Mutta vasta talvella, kun pimeä ja pakkanen ovat ohjaksissa tahi
+määrätön purkuilma riehuu tunturissa ja jängillä, on tunturin pieni
+tupa matkamiehelle pelastuksen pirtti. Miltei kokonaan lumeen
+hautautunut pahainen pöksä on umpeutuneen tien tarpojalle kuin taivaan
+talo, ja lapintakan tuli lämmittää suloisemmin kuin konsanaan kotoinen
+takkavalkea. Pohjaton yö on kyllä ulkona ja saattaa vielä myrsky
+seiniä ryskyttää, taikka taas pakkanen panee parhaansa ja pohjoinen
+taivas yhä vain loimuaa pakkasiksi, mutta pirtissä on lämmintä ja
+valoisaa. Keskellä autiointa lumitunturia lapinvaeltaja on löytänyt
+pienen turvallisen kodin, jonka onnellinen asukas, jopa isäntä hän
+sillä hetkellä tuntee olevansa. Tuli takassa vain hulmuaa, tohisee ja
+tarinoi, ja hehkuvia kipunoita kimmahtaa tuon tuostakin savutorvesta
+piirtäen mustaan yöhön kymmeniä kirkkaita kaarroksia... Lapin myrsky
+möyrytköön seinän takana mielensä mukaan... kunhan vain vanhat
+lapinhenget antavat pirtin asukkaalle yörauhan.
+
+Sillä kaikissa tunturituvissa ei matkamiehelle anneta rauhallista
+yösijaa, vaikka hän sitä sievästi pyytäisikin. On sellaisiakin suuren
+erämaan pirttejä, joissa vanhat henget elämöivät joskus niin kovasti,
+että kulkijan täytyy paeta yön selkään. Kaijanmaan tuvastakin on
+yöpyjä väliin ajettu pois kesken unensa, ja Vaddevarren pirttiin Ruijan
+tuntureilla vanhat äijät tulevat toisinaan sellaisella voimalla, että
+maa jalmahtelee ja seinät sekä kaapit tärähtelevät. Moonas-Mooninkin
+täytyi sieltä kesken yötä painua viisipenikulmaiselle talvitielle,
+kun äijät rupesivat repimään kattoa pois päältä. Samanlaista möykettä
+pidetään eräässä Taanan tunturien pirtissäkin ja pelotellaan vieraita
+ulos. Mutta Uulas-Aslak ei kyllä pelännyt, keitteli vain lihaa ja kalaa
+ja heittäytyi lautsalle nukkumaan, vaikka vanhat tulivat jyristen
+pihamaalle ja lopulta nostivat katonkin pois, niin että tähdet vain
+lautsalle tuikkivat. Mutta kun Aslak makasi vain ja odotteli aamua,
+pantiin katto paikoilleen ja lakattiin meluamasta.
+
+Autiotuvan ovi on alati avoinna kaikille käydä mielensä mukaan ulos
+ja sisälle sekä yöllä että päivällä, niin kesällä kuin talvellakin.
+Tuli vaikka kuninkaasta ensimmäinen suurherra Englannista tahi Aukusti
+Hietanen Muoniosta, tulivat vaikka herrat Thingstad ja Iversen
+Berlevaagista tahi Sateri Iämsä ja Jauhiainen Lannanmaasta, tuli
+Filemon Flink etelästä tahi Klemet Helander Utsjoelta, kaikki otetaan
+vastaan samalla tavalla. Iso-Kruunu onkin isännättömän talon näkymätön
+isäntä, ja Ison-Kruunun sekä Oulun länin "Kuvernöörinviran puolesta"
+Ivar Poppius ja A.V. Lindholm julistavatkin seinään kiinnitetyn
+paperin, N:o 4663, ensi pykälässä, että "Jokainen matkustaja tahi
+luvallisilla asioilla kulkija on oikeutettu yhden vuorokauden ajan
+asumaan autiotuvissa ja sinä aikana tarpeekseen polttamaan tuvalla
+olevia kruunun halkoja". Vain "Riekonpyytäjät, poromiehet ja
+kalastajat, jotka oleskelevat samalla seudulla... eivät saa käyttää
+matkustavaisten tarvetta varten rakennettuja autiotupia asuntoinaan".
+
+Ja Suomen sekä Lapinmaan kansa vaeltaa tietä ja käy tuvassa, ynnä
+suuren maailman matkamiehetkin tulevat ja menevät. "Tästä ovesta
+on moni poika kulkenut", toteaa erään tuvan ovipieleen piirretty
+kirjoituskin. Oven ahkerasta käynnistä kyllä kertovatkin monen
+pirtin kiiltäviksi hankautuneet lautsat, kulunut lattia ja kaikkein
+enimmin lukemattomat nimikirjoitukset ja kuvat pitkin seiniä, ovi- ja
+ikkunapieliä. Poppius ja Lindholm kyllä paperinsa neljännessä pykälässä
+lukevat lakia. "Nimien, puumerkkien y.m. piirteleminen seiniin tahi
+muualle tuvissa sekä kaikellainen muu vahingonteko tuville tahi
+kalustolle on ankarasti kielletty", he sanovat, terästäen kuudennessa
+pykälässä: "Rikkomuksesta rangaistaan uhkasakolla 10-20 markkaan".
+Vieläpä jotkut tuntemattomat matkamiehet esiintyvät virkamiesten
+apumiehinä ja muiden kulkijain kirjallisina neuvonantajina. "On kovin
+ruma että seiniin piirtelevät nimiä", joku moitteeton moittii, toisen
+toimittaessa ilmiannon: "Jauhiainen on pilannu huonee", ja kolmannen
+kirjanoppineen manatessa: "Net on laiskat ja sivistämättövät ihmiset
+sanno Pramatu".
+
+Mutta matkamiehen, niin suomalaisen kuin lappalaisen sekä
+ulkomaalaisenkin, pitää sakon uhallakin saada kirjoittaa, piirtää
+taikka veistää nimensä tahi puumerkkinsä ja varsinkin "y.m:n" joka
+paikkaan, missä vähänkin on sijaa. Vielä enemmän, kun tunturikievarissa
+ei ole vieraskirjaa, johon saattaisi piirtää ja merkata, mutta seiniä
+kyllä on. Ja seinät sanovatkin tuvassa majailleen, milloin Gabriel
+Mujoa, Jaako Kempiä, Olli Tapijolaa, Magga Katarina Helanderia, J.V.
+Holmbergia, Piera Lensmania, Juhan Erkki Angelia, milloin ketäkin.
+Otto Grönholma antaa tietää tulevansa Norjasta, ja Villiam Mämmi
+ilmoittaa: "På väg till sverge, reser genom finlant till sverge". Mutta
+pitkä Roopinpoika on lyhykäisten lappalaisten kummaksi lyijykynäillyt
+käyntikorttinsa suoraan kattohirteen: "J.R. Robinson Clements
+Strand London". Nimismiehen ajelema viinatrokarikin on heittänyt
+vierailukorttinsa Petäjäsaaren pirtin oviseinään ohjeeksi jäljestä
+tulijalle: "kulki tästä kerran Villeeniki ohi". Jopa samassa pirtissä
+nähdään, että "tästä kulki kolme hessua ja yksi kuollehen ruumis".
+
+Mutta "luvallisilla asioilla kulkijat" eivät riipustele autiotupiin
+ainoastaan luvattomia nimikcrttejaan, vaan paljon muitakin sydämensä
+kyllyyksiä. Kun Ivar Poppius kumppaneineen manaa: "Jokainen
+autiotuvissa kävijä lakaiskoon tuvalta lähtiessään lattian, kantakoon
+rikat paikkaan, joka on vähintäin 10 metrin päässä tuvalta", ja tämän
+vielä joku suurkiitoksen ansaitseva vieras vahvistaa, lisäten paperiin:
+"Huomaa jokkainen tuvasa kävijä laskan lattian", niin jo muuan epeli
+niskuroi: "Enkä viitti lakasta lattian kun en ole talon mies". Toinen
+vähän toimellisempi kyllä todistaa: "Lattian lakasin muta en viiti
+kanta rikoja 10 m pähän".
+
+Vaikeat ovat Lapin tunturitien taipaleet, jos ne niikseen heittyvät,
+ja matkamiehen täytyy toisinaan viimeisin voimin riehkaista talvisissa
+erämaissa. Moni matkustavainen onkin huokaillut tunturituvan seinille
+matkansa vaivoja. Niinpä muuan on piirtänyt Peruna-ämmir-tuvan
+ovipieleen: "minä tullin 5.6.-23 utsjovelta Ja lunta olli niin paljon
+että en voinut kostuvan paikoin olli 3 korteli Olli kova pakkanen".
+Toinen taas pelkää, kun "Lunta sataa oikein kosolta en tietä miten
+pitänee päästä yli petsikon". Tähän kyllä kolmas höräyttää: "huono mies
+kun yhen Petsikon ei pääse yli". Mutta Utsjoen lappalais-paralla on
+kyllä ollut kaikkein kovimmat kokemukset. Hänen matkakertomuksestaan
+saamme palasen lukea Perum-ämmir-tuvan oviseinästä: "minä dulin
+Jnarissa marrasgun vimisen Päivä mutta se oli gehnoton matka gun Jnarin
+laiset oliivat goonet däitä Pussia minun dian Palle". Mutta vieläkin
+kovemmat vastukset olivat inarilaisella Utsjoelta tullessaan. "Utsjoven
+Jsot tääi laukoivat tietää pitkin että olivat ainna poikitai nin kuin
+tunturi", Inarin ukko selostaa Petsikko-taivallustaan, lisäten perään:
+"eikö ollut Jso tääi".
+
+Porojenmailla puhutaan poroista, ja poroissa tunturitupienkin
+lappalais-vieraitten ajatukset usein askaroivat. Perum-ämmir
+-tuvankin seinässä nähdään muiden kuvatusten rinnalla useita porokuvia
+selityksineen. Siellä muuan lapinukkopahanen päästää pitkäkoipista
+jutoaan puusta huutaen: "Ostaka hyvä ajohärgä tästä niin saatte monta
+lystijä tunnija ajosta". Seisoo siellä tunturinharjalla, Utsjoen
+tienviitan juurella, "Kouho utsjokilainen" kädet levällään uhkaamassa
+etelänmiestä, joka mäen alta ajaa porolla manaten: "kyllä piru väistyt
+silmäni verran". On seinälle kuvattu kokonaiset kilpa-ajotkin lapin
+judoilla. Siinä eräskin peskiukko rukattaa Jäärällään täyttä laukkaa
+arvellen saavansa ensi palkinnon, toiset ruukaltavat perässä minkä
+ennättävät, ja kaikkein kauimmaisena ajaa jutkistaa piippusuinen vaari
+laiskalla porolla. Mutta tämän viimeisenkin vain "ensimmäisen palkinon
+pitäs savuta".
+
+Muutamat matkamiehet taas ovat vaivattuja muista asioista, kuka
+mistäkin. Joku tytär-ihminen purkaa harmiaan eräpirtin oviseinälle:
+
+    "Ennen minä kiviä
+    ja kantoja niitän
+    ennenku oman kylän
+    poikia kiitän".
+
+Muuan luvallisilla asioilla kulkija on luultavasti kateellisin mielin
+ahertanut esiin:
+
+    "Eigä se kellän
+    niin hauska oo olla
+    kuin Kunnan antin muialla".
+
+Mutta kun Mamselli-Pekka on päässyt rikkaan lesken isännäksi, niin jo
+muuan, luultavasti osattomaksi jäänyt kilpakosija, paiskaa mielialansa
+Petäjäsaaren pirtin peräseinään, ihmetellen: "Miksi on tuolla mamselli
+Pekalla niin pitkä ja väärä nenä ja kuin se on vielä akanki saanu".
+
+Yksinäisen erämaan tuvan suuressa painostavassa hiljaisuudessa
+lapintien taivaltaja, yksinään pitkää pimeää iltaa istuessaan ja
+sammuvaan hiilokseen tuijottaessaan, joutuu helposti mietiskelemään
+ikävänsä ja apean mielensä perusteita. Viimeistä savukettaan haiutellen
+hän saattaa silloin pistellä tyhjän savukelaatikon kanteen:
+
+    "Miksi kaipaa Ihmis
+    lapsi miksi kaipaa
+    ystävän miksi ei vihdy
+    Ihmis lapsi miksi ei
+    vihdy yksinän.
+
+    Siksi kaipa Ihmis
+    lapsi siksi kaipa
+    ystävän: kun on
+    luotu Ihmis lapsi
+    kuin on luotu
+    lempimän".
+
+Monet autiotuvan matkamiehistä lienevät ikuisia maailmanrannan
+kiertomiehiä, jotka alituisesti ollen menossa ovat polkeneet jänkää jos
+tunturiakin. Sellainen ikuinen vaeltaja saattaa lopulta jo katkerana
+kapinoiden vuodattaa sydäntänsä äänettömälle pirtillekin:
+
+    "Voi jos sais jo tästä
+    kulkian elämästä laata
+    ettei aina tarttis täsä
+    autiotuvan pritsillä maata".
+
+Mutta toinen maailman matkalainen ei viritä valitusvirttä, vaan
+alistuen kohtaloonsa ottaa vastaan tuulet ja tuiskut vain lauleskellen:
+
+    "Kulkia poika huikeissaan
+    näkee myötä ja vasta maata
+    ajatella tuulella tyventä
+    ei kulkia poika saata".
+
+Näin kaukaisen tunturituvan vieraat tulevat ja menevät, toiset
+huolissaan ja vaivojansa valitellen, toiset vain nauraen, leikkiä
+laskien ja lauleskellen. Sillä sama tapa on ylhäällä tunturien mailla
+kuin alhaalla isossa maailmassakin. Toiset lähtiessään paukauttavat
+tyytymättöminä tuvan oven kiinni, kiroilevat hyvästiksi ja iskevät
+seinään: "Hyvästi nyt hiton mägitupa en ole vain huomena täsä se on
+ensimäine ja viminen". Mutta toiset taas eroavat hyvässä sovinnossa
+pirtistä ja pirtinhaltiasta saaden mukaansa haltian matkasuosion.
+Elli Maarit Nuorgamkin piirtää ihastuneena Petsikkotuvan ovipieleen:
+"Hyvästi Nyt Kaunis Talo".
+
+Niinkuin vaihtuvat päivät ja yöt, aurinkoiset kesät ja pimeät talvet
+aution erämaan tuvan vaiheilla, niin alituisesti erämaan palkaiden
+kulkijatkin tulevat ja menevät. Lapin loputon keino tuo ja vie,
+pitää ja päästää. Matkamies saapuu tunturista, viivähtää tuvassa ja
+taas katoaa tunturiin, monet enää koskaan palaamatta. Eikä tie tiedä
+kävijäänsä, eikä tupa tunne tulijaansa. Mistä lienee tullut ja mihin
+mennyt sekin matkamies, joka on piirtänyt Petsikkotuvan seinään kenties
+hyvinkin monen tuvasta lähtijän ajatuksen:
+
+    "Edesmenneet
+    jättävät terveisiä
+    peräs tuleville".
+
+
+
+
+Järvikansaa.
+
+
+Inarinmaa on suurien järvien sekä suunnattomien jänkien ja aapojen
+maa, jota vahvat tunturit ja tunturijonot pitävät vallassaan vain
+reunapuolilta ja rajamailta. Kaikkein ylpeimpänä vallitsee täällä
+mahtava Inari, kaikkien Lappien laajin järvi, melkein merellinen
+ulappa, johon mahtuu kolmisentuhatta saartakin, vielä saarillekin pikku
+järvensä, ja jonka kymmenet vuonot ja rantapoukamatkin, Joensuunselät,
+Ukonselät, Satapetäjäselät ja Tsharmivuonot jo saattavat käydä
+suurjärvistä. Rannatonta ilmanäärta kohden Inari saattaa soudattaa
+tuntikaupoin pitäen kuitenkin aina vierillä saaren saarensa perästä, ja
+taas vuorostaan ohjailla kulkijaa monin neljänneksin kapeita "nuoria"
+pitkin selältä toiselle. Pieniksi jäävät tämän valtaveden rinnalla
+Inarin muut isot ulapat, _Paadar- ja Muddusjäyritkin_ länsipuolen
+tunturien lähiseuduilla sekä _Iijärvi_ pohjoisissa erämaissa,
+puhumattakaan vähän pienemmistä vesistä, _Hammas- ja Syysjärvistä,
+Peldo-, Säyts-, Paudi- ja Njaammijäyreistä_ ynnä monista muista.
+Avarat ovat Inarin aapamaatkin. Monet järviseutujen jängät ajautuvat
+komeina tunturista tunturiin vain kurotellen kättä toisilleen
+petäjäisten karimaiden ja koivikkosaarekkeiden lomitse, rakennellen
+kaikkein mieluisimpia kesämaita kenokaulaisten kurkien kahlata ja
+luikkailla sekä reheviä rantapuolia lappalaisen viikatteineen liikkua.
+Toimeentulostaan ja arvostaan arka synkkäluontoinen kuusi ei enää
+viihdy näillä mailla, vaan pysähtyy jo Ivalon lantalaisrannoille.
+Mutta vähemmän ylpeä petäjä kyllä saa riittävän elatuksen ja pystyttää
+suuren seurakunnan vielä Syysjärven rantamaille, jopa kokoaa joukkonsa
+kaukaiselle Puksaljäyrillekin, muutamien rohkeimpien ponnistellessa
+ylös aina Utsjoen suulle asti sekä seikkaillessa kevein kengin kauas
+vetelien jänkien navoille.
+
+Täällä kuusimetsien takana, petäjien ja koivujen kasvinkumppaleina,
+elää Inarin lappalainen. Monilukuisten järviensä ja jänkiensä vaiheilla
+tämä järvikansa asuu ja hyvin viihtyy, vieläpä pitää maatansa kaikkein
+kauneimpana ja parhaimpana maailmassa, ainakin Utsjoen, Reisivuonon,
+Koltan ja Lannanmaan rinnalla. "Kauniimpi paljon on Inari... ja
+puoremus", järvilappalainen ylistää asuinmaataan, "koska täällä ei ole
+vuoria eikä korkeita maita... suuria jänkiä vain isojen ja kalaisten
+järvien ympärillä".
+
+Jo ikivanhoista ajoista ovat inarilaiset, Suomen muinaisten
+lappalaisten lapintavoissa säilynyt jälkijoukko, eläneet erämaassaan.
+Toistakymmentä sukua kierteli kiveliöitä siihen aikaan, kun heistä
+ruvettiin pitämään pykällyskirjaa, ja toistakymmentä vanhaa sukua
+asustaa samoilla järvikentillä vieläkin. Suurimpana sukuna,
+sadankolmenkymmenen sielun voimana, vallitsee vanha _Valle_, joka
+ennen eleli etupäässä Patsjoen puolessa. Miltei yhtä suurena ja
+vanhana, yli satalukuisena, asuu _Aikiokin_, joka piti majaansa
+Inarinmaan keskivaiheilla, mutta on jo nostanut vankkaa polvea
+ulkopuolelle Inariakin, Utsjoen varsille, Varenginvuonolle,
+Kaarasjoelle ja kaukaiselle Puolmakjäyrillekin. Lähes satasieluinen
+on Patsjoen puolia kansoittanut _Sarren_ suku, ja keskimaita hallinnut
+_Saijets_ on saanut maailmaan kahdeksisenkymmentä inarilaista.
+Vahva ja vanha on _Morottajan_ seitsenkymmeninen pesue, joka on
+raapinut parhaastaan Patsjoen seutuja ynnä Ivalon suupuolen maita
+sekä antanut alun lantalaistuneille Akujärville, Kiviniemille ja
+Huhtamelloille, joita lienee yhtä iso pahna kuin vanhaa pääsukuakin.
+Seitsemääkymmentä lähentelee _Mattustenkin_ joukkokunta, joka asustaa
+parhaastaan Paadarjäyrin seuduilla. Paljon on _Paadareitakin_, lähes
+kuusikymmeninen kansa, vaikka he näyttävät polveutuvan Aikioista,
+jotka entisaikaan asettuivat kalamiehiksi Paadarjäyrille, sekä taas
+puolestaan joutuessaan lantalaisten kanssa sekauksiin muuttuivat
+Mannermaiksikin. Vanha _Kuuva_ on saanut nimiinsä vain kolmisenkymmentä
+lapineläjää, eikä itäpuolen mailla liikkunut _Paltto_ ole ennättänyt
+kolmeenkaankymmeneen inarilaiseen, mutta on sensijaan toimittanut ison
+joukon jälkeläisiä Utsjoen Tenolle. Mutta _Mustan_ pahnasta on päässyt
+vain parikymmentä eläjää, ja pohjoisia erämaita raatavan _Mujon_
+kietkamessa kiikuteltuja seurakuntalaisia on pystyssä ainoastaan
+puolitoistakymmentä.
+
+Seitsemänsadan vaiheilla on tämän järvikansan koko nykyinen pääluku.
+Mutta parisataa vuotta takaperin asui Inarin järvikentillä vain
+viitisenkymmentä kotakuntaa käsittäen puolikolmatta sataa kalansyöjää.
+Silloin — vv. 1731-1750 kirkonkirjan mukaan — kierteli Inarin
+erämaita Valleja jo kuusitoista perhettä, Aikioita seitsemän
+kotakuntaa, Saijetseja viisi ja Morottajia neljä joukkuetta, Kuuvaa
+ja Mattusta kolme kotaa sekä Palttoa ja Mujoa kaksi savua. Mustaa ei
+silloin vielä ollut mukana, ei myöskään Sarrea eikä Paadaria. [Musta
+ja Paadar esiintyvät ensi kerran kirkonkirjoissa 1751-1765. Sarre
+vasta myöhemmin.] Mutta sen sijaan oli joukossa vanha _Paukuni-Jouni_
+perillisineen ynnä _Uddaisin Yrjänä_ ison joukkonsa kanssa sekä pari
+kotaa vanhaa _Sauvan_ sukua. Näistä kyllä Taukurn joutui aikaisin
+Ruijan puolelle, ja sinne Uddais-Yrjänänkin pojanpojat 1800:n vaiheilla
+sukeusivat. Sauvan Sammel-Andaraksen pojat, Piettar ja Jussa,
+siirtyivät Utsjoelle, edellinen asettuen Mierasjärvelle kotamieheksi,
+jälkimmäinen lasketellen alas Nuorgamiin, jossa nai Norganin Mikkelin
+Biritin, nousi seksmanniksikin ja mainittiin vanhana "Kontti-Hannuksi",
+koska halvauksen saaneena liikkui konttaamalla.
+
+Mutta hyvin kaukaisina kirjattomina aikoina oli Inarin järvi-kansaa
+ollut vielä vähemmän. Vanhan Paltto-Sammelin tutkimusten ja
+muistelusten mukaan oli Inarin saarilla ja erämaissa asustanut
+muinaiseen aikaan vain joitakin kymmeniä metsäläisiä, joista
+muu maailma ei tietänyt mitään. Omia olojaan olivat inarilaiset
+eläneet, tulenkin tehneet vain kahta kuivaa koivukalikkaa vastakkain
+hiomalla ja ruukaltaneet pakoon kuin metsänelukat, kun heidät oli
+sattumalta löydetty. He olivatkin olleet tavattomia juoksemaan,
+koska olivat syöneet vain peuran ja linnun lihaa sekä kalaa, eivätkä
+ensinkään olleet harjaantuneet suolaan. Sillä se ihmissuku, joka
+ei syö suolaa, on paljon keveämpää kuin suolaan harjaantunut. Vain
+talvella paksun lumen aikana oli inarilaiset voitu ajaa kiinni sekä
+kastaa kristinuskoon, ja sitten oli heille annettu suolaakin. Mutta
+kun metsäläiset olivat keittäneet jousella ammuttua viljaansa, he
+olivat paiskanneet lihakattilaansa erinomaisiksi kiitettyjä suoloja
+kauhallisen jokaista syöjää kohden ja saaneet väkevän keiton. Kiireesti
+olivat vastakristityt lennättäneet suolan takaisin antajilleen, että
+"i lee puerre..." ei ole hyvää.
+
+Eri heimoa on tämä Inarinmaan järvikansa kuin muu lapinsuku.
+Sen tietävät inarilaiset kyllä itsekin, ja sen tietää koko Lappi
+ja varsinkin Tunturi-Lappi sekä Utsjoki. Kolttain rajanaapurina
+inarilainen on aina asunut, jopa monet koltat muistelusten mukaan
+ovat ennen asustelleet monilla inarilaisten nykyisillä olinsijoilla
+kalaa pyytäen, yksin talvellakin verkoilla jään alta juomustaen, ja
+jättäen kotasijojaan kaikkialle kaukaisten tunturi- ja metsäjärvien
+saariin ja rantamille. Joku inarilainen taas on puolestaan ajautunut
+Koltanmaalle. Utsjokelainen uskookin inarilaisen olevan koltan kanssa
+samaa sukujuurta. Ja kaikki kyllä tietävät koltan puolestaan olevan
+itse kontion kanssa samaa pahnaa, jopa niin vahvasti, että kolttaäijä
+vieläkin saattaa milloin tahansa muutaltua karhuksi ja nukkua talvensa
+ryteikössä hangen alla, päältä kyllä vain kontiona, mutta sisältä
+kolttana. Siksi koltta ei syökään karhun lihaa eikä salli rikkoa sen
+luita. Eikä vanha inarilainenkaan rikkonut kontion konttiluita, mutta
+lihaa kyllä söi. Luut hän vei metsään kiven alle, kallon nosti puuhun
+ja pari hammasta ripusti vyöhönsä selän taakse.
+
+Inarilaisen puheenparsikin on toisenlaista kuin muu lappi. Senkin
+tietää koko Lappi. "Se on sellaista kuin se alussa on ollut, kun siellä
+saarissa ovat asuneet ja puhuneet", utsjokelainenkin on Paltto-Sammelin
+mukaan tutkinut. Ja niin onkin, Inarinkieli on ikivanhan suomeniapin
+rikasäänteistä haastelua, joka vieläkin soi pehmeäsävyisenä ja
+taipuisana kuin linnun liverrys — samoin kuin itse inarilainenkin
+on liikkeissään sävyisä ja hillitty. Yksin kotoiset kirosanansakin
+inarilainen suhauttaa pehmeästi ja sievästi. "Puallu-njunni!" hän
+saattaa suutahtaessaan noitaista, ja se merkitsee samaa kuin nappinenä,
+paholainen, tahi hän manaa: "Tuonne-rokke!" vainaja-raukka, taikka
+suhahtaa: "Tshuajatsh!" varjo, kuvajainen. Voi hän manata vieläkin
+vaatimattomamman asian kautta, niinkuin "Tshote-piddä!" takinkappale,
+vieläpä saattaa joskus kuulla vanhan muorin vannovan: "Vuoi,
+miessi-rokki, fiermi ko lie tshurrum". [Voi vasaraukka, vasanraato,
+verkko kun on sotkeutunut.] Vain ankarammin paatuessaan inarilainen voi
+kirota lannanmaan tapaan: "berkkula — berk-rokoo" tahi voivotella:
+"Vuoi Anarish birru, kullaa munji!" [Voi Inarin piru, kuule minua.]
+
+Mutta muu Lappi ei pidä inarilaisen kielestä eikä puheenparresta.
+Kaikki naapurit sitä vain halveksivat. Koko Lappi tietää kyllä, että
+silloin kuin Baabelissa kielet sekoitettiin, sekaantui lappalaistenkin
+kieli, mutta "inarinkieli meni niin sekaisin, ettei selvene ennenkuin
+tuomiopäivänä". Tenolaisenkin täytyy todeta, että "inarinkiili on
+huonu lappi... Se on niin kuin russankiili... mii emmen ummarra".
+Niinpä inarilainen sanoo, että hän "saarnuu" silloin kun hän puhuu,
+mutta tenolainen taas "haarlaa", ja kun järvikansa sanoo saarnuvansa
+"sudnista" tarkoittaen hiekkaa, Tenon asukas haarlaa "sandusta".
+Järvillään Inarin kalamies soutelee "käärbasilla", kun taas tenolainen
+istuu onkineen "vanasissa", ja kumppalina on Inarin ukolla "kueimin",
+kun tunturimiehellä on "skihpar". Länsipuolen inarilaisen kanssa
+Tenon mies jotakuinkin pysyy asiassa, mutta "toisen puolen", Patsjoen
+seudun lappalaisen puhe jo menee käsityskyvyn ylitse. Tenojokelainen
+ei ennätä kuulla, mitä Patsjoen puolelainen puhuu, "kun sen kieli
+on kuin maahiaisen kieli... se puhisee vain kuin manalainen... puhe
+menee kuin koski, elikkä Porsangarin kieli... po-po-po-po-po..."
+Nauraa utsjokelainen ja tunturilappi vain inarilaisen palvelustyttönsä
+merkilliselle saarnumiselle ja surkuttelee hänen taitamattomuuttaan.
+
+Köyhiksikin isoisemmat naapurit Inarin järvikansaa halveksien sanovat.
+"Vieläpä ne... Mitäpä kun inarilainen", Teno ja tunturilappi helposti
+naurahtaa. Tshorgashnjargankin entinen noita vanhassa, kautta Lapin
+tunnetussa, eri seutujen lappalaisia pilkkaavassa joiussaan sanoo
+inarilaisia "Anarash kaitshiijuöligeiksi", Inarin keiturikoiviksi.
+Eivätkä vähäväkiset järviensoutajat suinkaan mitään maannapoja olekaan,
+eivätkä suuria tunturien isäntiä. Järviensä rannoilla inarilaiset ovat
+iänkaiken asuneet, kesänsä isolla Inarilla tahi muulla suurjärvellä,
+talvensa taas syrjempänä suojaisessa metsässä pikku järven tai
+jokipahasen äärellä.
+
+Turvekodassa entinen inarilainen yletaikojaan asui. Se oli paljaalle
+maalle, kolmi-, nelikertaisen hirsisalvoksen varaan tahi vain
+hirsisalvoksettakin istutettu matala metsäläismaja. Käyrät
+puunrungot sekä niihin isketyt poikkirungot kannattivat seinä- ja
+kattopuita, peittona oli turvetta ja turpeen painona muutamia rankoja
+ja riukuja. Lattia oli ladottu koivunrisuista ja jaettu puunrungoilla
+eri osastoihin turvetalon isäntäväkeä, lapsia ja muuta perhettä sekä
+kotakalustoa varten. Mutta keskellä oli kodan paras paikka, kivillä
+varattu tulisija, josta lämmin lähti ja saatiin rasvainen höyryävä
+kalakeitto. Ja savu kohosi kattoräppänän kautta ylös taivaalle yhtä
+iloisesti ja sievästi kuin rikkaan tunturilaisenkin asunnosta tahi
+ylpeän lantalaisen hirsipirtin kivisestä piisistä.
+
+Mutta vanha turvekota on jo aikoja sitten vaihtunut hirsistä salvetuksi
+pirtiksi. Köyhimmälläkin järveläisellä on jo hirsikömmänänsä, eikä
+turvekota enää jaksa lämmittää ketään talvipakkasella. Vain joku vanha
+pyyntiukko kaukaisella kalaretkellään saattaa kesäiset viikkonsa
+ajelehtia entiseen tapaansa risupermannolla kotatulen ääressä, ja
+jonkun lapintalon pihamaalla vielä vanha lautakattoinen hökkeli hoitaa
+keittokodan ammattia.
+
+Jo satakunta vuotta ovat aikaisimmat lantalaisilta opitut hirsipirtit
+savunneet Inarin lappalaismailla. Vain neliseinäisinä matalina
+metsänmökkeinä nämä lapintupien esikoiset kyhjöttivät. Korkeutta
+saattoi olla kattoharjaan ainoastaan vähän kolmatta metriä, räystääseen
+seitsemän, kahdeksan hirsikertaa, ja katto oli kodan tapaan vain
+yksinkertainen, laudoista ja turpeista ladottu, lattia rakennettu
+koivunrisuista tai pahaisista puunrungoista. Ovikin oli pieni ja
+matala, metrin korkuinen kota-aukko, josta piskuinen peskiukkokin sai
+kyyristyen kömpiä. Ikkunatkin olivat hyvin pienet, pielipuuttomat,
+ovipielessä maakivistä koottu avonainen, avopiippuinen lapintakka,
+ja peränurkassa seinään isketty lintukotolaisen sänky. Mutta
+iänikuisesta kotakansasta oli tällainenkin hirsimaja jo kuin suurtalo
+ja pikku pirtin pikkuinen äijä kuin aikatalon isäntä. Ja tavallisesti
+olikin pirtti-isännäksi noussut ukko muutenkin muita verrempi: joku
+kirkonisäntä, lukkari tai katekeetta tahi lautamies. Mutta silti pirtin
+iso isäntä ei elänyt juuri komeammin kuin kotanaapurinsa. Lampaatkin
+joskus saattoivat talvella ottaa osaa kanssa-asumiseen, niin että
+kiiltävät silmät vain pimeässä killistelivät sängyn alta.
+
+Neliseinäinen pikku pirtti on vieläkin monen rantalaisen kotina,
+ja moni taas on koonnut talonsa parista pöksästä asettaen ne vain
+vastakkain, niin että väliköstä pääsee toiseen ja toiseen pirttiin,
+joskus vierekkäinkin, ovet samalle suunnalle. Mutta monen pirtti on
+kohonnut korkeammaksi, levittänyt lattiansa ja avartanut ikkunansa,
+vaatinut välikatonkin. Parhaat ovat saaneet pienen porstuankin
+ja pikkuisen porstuakamarin, jopa lapintakan sijalle lantalaisen
+leivinuunin keittoliesineen. Ja penkit kiertävät seinäin viertä aivan
+kuin lannanpirtissä, on seinähyllyjä ja vaatenauloja, lattialla
+raheja, jakkaroita ja joku tuolikin sekä katon alla orsia. Entisestä
+kotalapista ei ensi hetkellä huomaa muuta muistoa kuin pirttikansan
+oudon kielen ja yhtä oudon puvun.
+
+Mutta on vielä paljon vanhaa lappia. Isiltä peritty, jo kotapäivinä
+perustettu lapinkenttä on kyllä laajentunut sieväksi niittynunnikoksi
+ja saanut monien rakennustensa joukkoon pienen, matalan ja pimeän
+navetankin latopahasineen. Mutta pihamaalla tönöttää kuin ylpeänä
+kansallismerkkinä pystyinen musta seiväskota, liemus-koatte,
+keittosuojana, ellei siinä ole vieläkin vanhempana perintönä vain
+suojaton paljas tulisija liesikivineen ja keittovipuineen. Ja
+ikivanhat, petäjänkuorilevyillä katetut pikku aitat pikkuruikkuisine
+konttausovineen seisovat yhä edelleenkin neljin jaloin kentän
+reunapuolessa, rantavierellä on isien rakentama kahdella tai neljällä
+patsaalla lepäävä _arttu-kadus_, ja vastaisella laidalla metsän
+reunassa kohoaa moniorsinen _saldeluövvi_, siltalava, kymmenien
+vartain tuettuna ja seivästettynä. On metsän laidassa vielä vanha
+lammaskettakin, _sautsa-puore_, kodan malliin rakennettu turvemökki
+tahi pieni turpeilla katettu hirsihökkeli. Rannassa on entiseen
+tapaansa veneet, verkot ja nuottaulut sekä rannassa että pitkin kenttää
+pystyyn kuivaneita oksikkaita petäjänrunkoja kalanpääkiestojen,
+verkkojen, köysien, vaatteiden ja kenkien kesäisinä kuivaustelineinä.
+Aittojen alla on vielä Lapin ajopelejä, ahkioita ja poronlänkiä tahi
+ajelehtii niitä kentällä. Vanhalappi elää vielä entisellä kotamaallaan.
+
+Entisinä kotapäivinään inarilaiset kiertelivät järviseutuja, asuen
+milloin missäkin, kukin omilla perityillä pyyntimaillaan, samoin
+kuin vielä nytkin Petsamon ja Kuolan-Lapin koltat. Niinpä entinen
+Mattuksen Junnas-ukko asui kesäpuolen Paadarjäyrillä Junnaksen
+kentällä, muuttaen syksyllä Keptujoelle ja talvella taas ylemmäksi
+pienen metsäjärven rannalle. Hannu Mattus eleli talvensa Vaskojoen
+mutkassa, Tirrossa, mutta muutti juhannuksen tienoissa kesäkaudeksi
+Muddusjäyrin salmelle. Paadarin vanha Jussa-vaari sekä hänen isänsä,
+"Utshavielja", asustelivat kesällä Paadarjäyrillä, Lusmaniemen kodassa,
+ja talveksi vetivät väkensä Kotkajärven metsäkulmalle. Samalla
+Lusmaniemellä oli kesäkenttä myöskin Sammun-Heikillä — Mattuksella —
+sekä Iisakin-Andaraksella — Morottajalla —, mutta talveksi Heikki
+meni Vaskojoen suuhun ja Andaras Lemmetsuuhun. Vanha Sammel Mattus
+taas asui kesällä Ahkioniemessä, syksyllä Junnussa, talvella Illesjoen
+metsässä ja keväällä Honkalahdessa. Entinen Sarre-ukko, Väri-Matin
+isävaari, vietti kesää Paltossa, syksyä Akonsaaressa, talvea Akonvaaran
+mökillä, ja keväällä ukko oleskeli kesää odotellen Akonlahdella.
+Samoin myöskin Inarin takaiset erämaan eläjät ja Patsjoen puolen
+lappalaiset kiertelivät metsiään, toiset kaksin verroin, toiset kolmin
+ja neljin kiertokerroin. Sulkushjäyrin Sarre-äijä pysytteli isohkolla
+järvellään kesäkalan pyynnissä, mutta talvet möyri metsäkömmänässä
+Kivijärvenlompolon vierillä. Vuoskujäyrin Morottaja muutti talveksi
+Kodojäyrille, ja Mujon Andaras-äijä asusteli talvikauden Paksunmaan
+metsissä mennen kesäkalan mieliteoissaan Säytsjäyrin rannalle. Mutta
+entinen "Pittus-Maaret", pahankurinen ämmä, karjan kähveltelijä ja
+naapurien lampaiden kivittäjä, muutteli asuinpaikkaansa alinomaa,
+rähjäten milloin missäkin järvenrannalla tahi tunturissa, niin että
+"Pittus-Maaretin kotasijoja" on ympäri erämaita ja Kaamasjoessa on
+vielä "Pittus-Maaretin koskikin".
+
+Lapin iänikuinen eränkiertäjäveri ja vanha vatsa panivat kotakunnat
+näin muuttelehtimaan ja etsimään evästään toisesta ja toisesta
+järvestä, ja ankaran talven ajaksi oli aina sopivin asettua suojaiseen
+metsäseutuun. Oli paljon helpompaa siirtyä koko syöjäjoukon
+kanssa kalajärven rannalle ja oleskella siellä kylläisenä kuin
+neljänneksittäin, penikulma-määrinkin kanniskella raskaita kalasaaliita
+moniin nälkäisiin suihin. Saattoipa lapinäijä, sattumalta löydettyään
+hyvän kalapaikan, saatella koko perhekuntansa sen äärelle muutamiksi
+kesäpäiviksi herkuttelemaan. Ja siellä voitiin hyvin. Kelleteltiin
+vain rannalla päiväpaisteessa tahi tilapäisessä havumajassa ja syötiin
+rasvaista siikaa, niin paljon kuin vatsa veti. David Högmankin, vanha
+tunturimies, näin kerran marssitti väkensä metsän halki Iijärven
+luusuan kylläisille kala-apajille.
+
+Muinaisten ukkojen lapinkenttä kasvatti vain ruohoa, jota lampaat
+kesällä saivat näperrellä. Silloisilla kotakunnilla olikin toisinaan
+parikymmentäkin sautsa-puoren asukasta, joita emännät milloin
+lypsivät saadakseen makeita pikku juustoja, milloin taas keritsivät
+valmistaakseen vahvoja koreita vanttuita ja kestäviä sarkoja, ja
+lopuksi, lihan himoaan tyydyttääkseen, käsittelivät suurpuukolla. Mutta
+lehmiä ei entisillä emännillä ollut. Noin 60 vuotta takaperin oli
+Inarissa vain neljä, viisi lehmälappia: Hoikkaniemen Piettar Paadar,
+Musta-Yrjänä ja Nuorran Saijets-ukko Inarin eteläpuolella, Heikki Aikio
+Kaamaksessa ja Mattuksen Sammel-ukko Suolujäyrin Jurmussa. Vain lehmä,
+pari oli kullakin. Kentältä niitettiin niille talvielatusta, kalvettiin
+metsäjänkiä ja karhottiin jäkälää kankailta. Vähitellen kyllä muutkin
+kalanpyytäjät opastuivat hoitamaan lehmää, niin että viimein miltei
+joka mökissä oli matala navetta ja navetassa maitomuori, toisissa
+kolme, neljä, parhaissa viisi, kuusikin. Silloin jo täytyi raivata
+niittyjä matalille jokivarsille ja järvien rannoille, rakennella
+niityille heinäpieleksiä ja kotikentille korkeita siltalavoja. Mutta
+saatiin maitoa kotiväelle, saatiin joskus juustoakin, ja voita riitti
+vähän ruijalaisellekin, jopa lehmännahasta tuli parkittuna kesäksi
+kestäviä vuotakenkiä.
+
+Entinen kotakenttä ei tuottanut isännälleen jumalanviljaa, ei edes
+perunan-pyöreää.
+
+Vasta 60-70 vuotta sitten peruna rupesi saamaan olinsijaa
+lapinkentässäkin. [Inarin kappalainen J.W. Durchman on 1839
+kirjoittanut kirkonkirjan kanteen m.m.: "Kyrössä ei ohrankylvöä kuin
+kolmessa talossa. Halla ei pannut, potakat menestyvät".] Hoikkaniemen
+äijän hoivissa oli Ulkuniemen 70-vuotias ukko pikku poikasena nähnyt
+pienen pienen tuherruksen kasvattamassa perunanvartta, ja Säytsjäyrin
+kahdeksattakymmentään käyvä Sammel Mujo toisellakymmenellään näki
+ensimmäiset perunat Veskonniemen Iisakin kentässä sekä pian taas Aatami
+Tepsellin pellossa Kaamaksessa. Mutta hiljalleen peruna lisääntyi
+lapinjärvien rantamullassa, vaikka halla monesti teki vastakynttä
+ja korjasi koko kylvön. Helposti se oli korjattukin. Sillä useimmat
+perunamaat olivat vain pieniä, muutama-sylisiä aitauksia navetan tahi
+pirtin takana. Vain joku toimekkaampi ukko saattoi peittää kenttäänsä
+kymmenkunta leiviskää. Suomalaista valkeaa perunaa viljeltiin
+ensi aikoina, mutta sitten nimismies Nordling toi amerikkalaisen
+punaperunan, ja sitä on nyt meikein jokaisella. — Ohraa ei järveläinen
+juuri ole yrittänyt viljellä. Vain Lusmaniemen Piettar Paadar kerran,
+kymmenkunta vuotta takaperi kylvi perunatilkkunsa laitaan muutaman
+sylen levyisen kaistan oikeata Lannanmaan viljaa. Se nousi sievästi
+oraalle, kasvatti pitkätukkaisen tähän, tekipä teränkin, ja Piettarin
+muori sai ukkonsa siemennyksestä monta hyvää kahvikeittoa.
+
+Vanhaan aikaan järvikansalla ei juuri ollut poroja, vaan se tuli
+toimeen vain lammastensa ja kalan sekä metsänotusten varassa. Mutta
+sitten Järveläiset oppivat tunturilaisilta porojen hoitamisen, saaden
+siitä entisten pyytöjensä lisäksi hyvän elämisen avun ja työmaan.
+Mitään mahtavia poromiehiä järvirantojen miehistä ei kyllä tullut,
+eikä tunturilappalaisten kaltaisia alituisia erämaan kiertäjiä, vaan
+he asuivat edelleenkin kiintonaisissa majoissaan paimentaen niistä
+käsin poroeloaan vain talviaikoina, mutta laskien laumansa kesäkaudeksi
+omiin valtoihinsa. Muutamia satoja sarvipäitä oli parhaiten toimeen
+tulevilla Inarin kalamiehillä. Sammel Mujollakin oli kolmisensataa,
+Jouni Saijetsilla ja Paulus Vallella parisataa, samoin Jouni ja Oula
+Paadarillakin. Mutta lukkari Mattuksella Jurmussa oli tuhatkuntainen
+tokka, ja miltei yhtä iso elo liikkui mahtavan äijän, Junnas
+Mattuksen hoidoissa. Poroistaan järvikansa sai rasvaisia, lämmittäviä
+lihakeittoja talvipakkasten aikana, sai lämmittäviä peskejä sekä muita
+talviparseeleja, sai vielä kauppatavaraa ruijalaisillekin. Ja talvisin
+tehtiin poroilla parikymmenpenikulmaisia raitoretkiä Jäämeren rannalle
+Reisivuonoon tai Näätämöön, milloin hakemaan elämisen tarpeita omiksi
+varoiksi, milloin noutamaan kauppamiesten rahtitavaraa, milloin taas
+annettiin hyvää kyytiä Lannanmaan herroille, kun he vaelsivat Lapissa
+virkamatkoillaan tahi muilla asioilla. Viemisinä Jäämerelle inarilaisen
+ahkiossa oli porontaljoja, -lihoja ja -juustoja, lampaanlihaa sekä
+riekkoa ja metsoakin, ynnä oravan, kärpän ja muidenkin metsänelukkain
+nahkoja, ketun, naalin, ahman, hukan ja joskus karhunkin. Väliin ukolla
+oli ahkiossa jäkäliäkin. Ja paluukuormiin sälytettiin jauhoja, suoloja,
+tupakkaa, kahvia, sokeria, jopa Jäämeren kalaakin, enimmin saitaa.
+Kauppoja tehtiin tavaraa tavaraan vaihtamalla, jäkäläahkiostakin
+voitiin saada 15-20 saitaa.
+
+Entinen inarilainen oli ahkera metsänmieskin. Riekkoja, vähin
+metsojakin, hän pyyteli ansoilla, kärpille hän viritteli loukkuja,
+ketuille pystytti käpylautoja, oravia otti ampumalla. Syksyllä ukko
+kiersi karhun pesäänsä, tehden sen niin salaisin puolin, ettei
+muistellut asiaa edes kotiväelleen, eikä naisille ensinkään. Sillä
+silloin olisi kontio saanut asiasta tiedon ja paennut kierroksesta,
+ennenkuin kiertäjä-ukko olisi ennättänyt käydä tarinoille. Keväällä
+inarilainen taas hiihtää kalhusi toisen karhun kintereillä, kun se oli
+talviselta makaukseltaan noussut keväthangille jaloittelemaan. Jotkut
+kontiot eivät kyllä osanneet olla varuillaan, pahnassaan vain uneksivat
+kesäntulosta ja joikailivat naapurilleen:
+
+    "Katso jo veliseni,
+    nanna nan nan nan naa:
+    Päivä jo vaaroihin paistaa,
+    nanna nan nan nan naa,
+    nanna nan nan nan naa,
+    lintujen laulu jo korviin ottaa,
+    nanna nan nan nan naa,
+    nanna nan nan nan naa,
+    muurahaiset jo puissa juoksevat,
+    nanna nan nan nan naa,
+    akka jo nuottaansa korjailee,
+    nanna nan nan nan naa,
+    ukko jo käpyään käyttelee,
+    nanna nan nan nan naa,
+    nanna nan nan nan naa".
+
+Sitten kesäisten muuttolintujen palattua syntymäseuduilleen alkoi
+lintujen verottaminen. Käytiin hanhien, joutsenien, sorsien, kuikkien,
+koskeloiden sekä kaikenlaisten vesilintujen ja kahlaajain kimppuun.
+Patsjoen puoli ja jokivarsi ahdisteli varsinkin joutsenia ja muita
+suurlintuja, joiden valtatie Jäämerelle oli viitoitettu Patsjoen
+kautta. Kesällä taas ryöstettiin lintujen pesiä, keitettiin munia ja
+herkuteltiin, laitettiinpa kelohongasta pesäpönttöjä pitkin rantoja
+telkille, sotkille ja koskeloille ja munitettiin niitä viikkomäärin.
+jopa joskus kaiken lopuksi viritettiin ansa pesäaukolle, niin että
+kurja pesänemäntä viimein joutui kuristuneena riippumaan kotinsa
+ovelle. Kaapin-Kaapikin ennen pyhäpäivätkin raatoi, rakenteli
+pesäuuttuja, viritteli ansoja ja pyyteli hanhia ja sitten antoi
+saanneistaan kiitokset Herralle, niinkuin vanha joikukin muistelee:
+
+    "Kaapin-Kaapi,
+    nannana nannaa,
+    pitkin pyhäpäivää
+    hilloja kokoo,
+    nannana nannaa,
+    pitkin pyhäpäivää
+    hanhia pyytää,
+    nannana nannaa.
+    Papin polven vieressä
+    polvillaan kyköttää,
+    nannana nannaa,
+    hanhisaaliin edestä
+    Jumalaa kiittelee,
+    nannana nannaa,
+    sormet ylös haroittaa,
+    nannana nannaa".
+
+Mutta kaikkein suurinta ja arvokkainta entisäijien eränkäyntiä oli
+villipeurojen pyynti. Silloin vielä villipeuroja laumoittain liikkui
+Inarin tunturi- ja vaaramaillakin, tullen Ruijan lumisilta gaissoilta
+ja taas sinne palaten. Samoin kuin tunturien villit sarvipäät
+liikkuivat joukoittain, samoin metsien lappalaisetkin liittyivät
+suuriin seurauksiin ajelemaan metsän toisia kiertolaisia. Suuret
+piilukkoiset peurapyssyt vain naksuivat ja paukkuivat, kun
+peskijoukosta lenteli surmanluoteja peurajoukkoon. Monesti lappalaiset
+rakentelivat pitkiä aitoja, _hankaita_, yli vaarojen viritellen
+aidanaukkoihin vahvoja ansoja, ja sitten suurin meluavin parttioin
+ajoivat peuralaumoja ansoja kohden. Peurojen palkimapaikoille ja
+rannioille ukot kaivoivat kavalia hautoja, _kodde-haudi_, joihin
+taas peuraparat sortuivat. Hautoja saattoi olla kymmenittäin samalla
+jänkien tahi järvien välisellä kankaalla, ja vieläkin näkee näiden
+jäännoskuoppia pitkät rivit pitkin kankaita, kymmenen, parikymmentä
+metriä aina väliä. Peurojen pyyntimaat oli jaettu, niinkuin muutkin
+pyyntimaat, ukkoja myöten. Niinpä Lusmaniemen Paadar-Jussa,
+Hammasjärven Jouni Morottaja ja Suolujäyrin vanha Sammel Mattus
+rakentelivat hankaita ja muutenkin pyydystelivät Korsa-, Appis-
+ja Viipastunturien mailla. Sulkushjäyrin Sarre-äijän appivaarilla
+oli peurain pyytömaana Luton ja Suomujoen väliin pistäytyvä laaja
+Suomuniemi.
+
+Yhteisiä pyyntimaitaan ja pyyntejään varten Lapin peuraukot joskus
+laativat oikein kirjallisen sopimuksen, jossa tarkoin määriteltiin
+pyyntiajat ja jota kaikkien piti tarkasti noudattaa. Niinpä Ivalon
+seutujen lappalaiset yhdessä Kyrön kylän lannanmiesten kanssa kerran
+kirjoituttivat, puumerkeillään vahvistivat ja vieraillamiehillä
+todistuttivat seuraavan ankaran paperin:
+
+    SOPIMUS
+
+    joka koskee villipeurain pyyntiä Ivalon kylässä Inarin Lapissa,
+    on tehty allekirjoittaneiden kesken.
+
+    1:ksi. Ei kukaan saa aloittaa pyyntiä syksyllä ennen 22 p. syysk.,
+    josta päivästä se saa keskeytymättä jatkua jouluun asti.
+
+    2:ksi. Talvipyynti toimitetaan erityisen sopimuksen mukaan,
+    kuitenkin niin, että koko kyläkunta saa siitä tiedon sekä jatkuu
+    1 p:ään toukok., jolloin se lakkaa vasomisajaksi eli 18 p:ään
+    toukok., josta ajasta se jälleen saa jatkua räkänaikaan asti.
+
+    3:ksi. Ei kukaan saa kiellettyinä aikoina tehdä matkoja
+    metsästysmaille muka sitomaan ja asettamaan peuranansoja, jotka
+    kaikki on syksyllä jokaisen asetettava yhtaikaa.
+
+    Näin sovituksi todistetaan. Inarissa 28 p. jouluk. 1843.
+
+    Michel Jonsson Kyrö Anders Johansson Kyrö Henrik Johansson Kyrö
+    Michel Michelson Kyrö Pehr Samuelsson Saijets Jonas Isaaksson
+    Padar Johan Jonsson Hammasjärvi Matts Henriksson Kyrö Jonas
+    Mattisson Veskoniemi Jon Huhtamella Johan Riesto Anders Jonsson
+    Aikio Pehr Jakobsson Viekonelo Johan Johansson Mudenia
+
+        Todistavat:
+
+    Henrik Aikio eli Muddusniemi Johan Fredrik Högman
+
+        Kirj. Carl Jacob Asp.
+
+Mutta sitten Utsjoen tunturilappalaiset tuhantisine porolaumoineen
+tunkeutuivat Inarin tunturimaihinkin elämöimään ja tupruttelemaan
+kotasavujaan kaikkialla. Siitä arat villipeurat pelästyivät ja
+kaikkosivat Inarin mailta pois Sompion-Lappiin ja Kittilänmaahan sekä
+Kuollan-Lapin äärettömiin tunturiseutuihin. Ja Inarin järvikansalta
+loppui peuranpyynti, eikä enää tarvittu peuranpyynti-sopimuksiakaan.
+
+Mutta järvi oli inarilaisen paras pyyntipaikka. Se antoi melkein
+aina ja ahkerasti, ja suurten järvien hengessä oli kaikkein mokaisin
+oleskella. Lusmaniemen Paadar-Piettarkin eleli niemennokassaan, sai
+ja söi tynnyreittäin kalaa ja oli kylläinen, niin että naapuritkin
+voivat häntä joikailla:
+
+    "Na, järvenranta-herra,
+    niin niin niin niin,
+    pukinnahka-roukoin alla nukkuu,
+    oi joi joi jaa jaa,
+    pukinnahka-roukoin alla,
+    ai jai jaa jaa".
+
+Kala olikin entisen inarilaisen kaikki kaikessa, hänen jokapäiväinen
+leipänsäkin, kun maa ei kasvanut leipäviljaa, eikä metsänpyynti
+eikä poronhoito tuottanut kylliksi varoja vaihtaa leivänaineita
+ruijalaiselta. Hyvä ja rasvainen kala kasvoikin inarilaisen järvissä.
+Ja kasvaa vieläkin. Siikakin on lihavampi ja taurompi kuin Lannanmaan
+parhaimmisssakaan siika-apajissa. Lappalaisen mielestä sitä vain
+kannattaakin nimittää kalaksi, _kuelliksi_, muut kalat ovat mitä mikin.
+Makeata kuelliaan inarilainen joikaakin:
+
+    "Kuelli, kuelli, kuelli ui,
+    nannaa nannaa,
+    nuotanpovessa ui,
+    nannaa nannaa".
+
+Hyvä ja rasvainen on sentään taimenkin, kuovtshas, niin että sitäkin
+kannattaa joikastaa:
+
+    "Na, kuovtshusdets se uipi,
+    järven pohjassa uipi,
+    niin niin niin niin".
+
+Vieläpä harriakin, _suavvilia_, kelpaa keittää, kuoria rasvaa kauhaan,
+kastaa siihen kalaa, syöntipalaansa, ja kylläisenä sitten joiata:
+
+    "Na, suavvilatsha-go,
+    niin niin niin-go,
+    juroo pohjassa-go,
+    niin niin niin niin-go,
+    uiskentelee piilossa-go,
+    niin niin niin-go".
+
+Mutta laajakitainen hauki, pusko, on vain pusko joiussakin. Syö
+inarilainen kyllä sitäkin paremman puutteessa ja joikaa:
+
+    "Pusko de-go pusko,
+    nanna nannaa,
+    pusko de-go pusko,
+    nanna nannaa".
+
+Nuotta on jo vanhastaan ollut järvikansan parhaita kalanpyydyksiä,
+ja samoin myöskin kotona kudotut, monilukuiset verkot. Pyyntiaikana
+inarilainen ahertaa kaiket kesäillat kalajärvellään. Kaksin venekunnin
+rantakansa hoitelee suurta, lähes satasylistä nuottaa, vetäen apajan
+toisensa perästä. Ilta kuluu, päivä painuu pohjoiselle, pysyttelee
+taivaanrannalla uneliaana katsellen hiljaisella järvellä hääriviä
+ihmisiä, ja sitten jo taas sipaisee verhon silmiltään ruveten uudelle
+korkealle kierrolleen. Silloin vasta nuottakansakin soutaa rantaan,
+laittaa pyydyksensä uluille, puhdistaa saaliinsa, panee parhaat pataan,
+syö ankaran panoksen ja väsyneenä kellahtaa kyljelleen. Kiireimmän
+heinänteon aikanakin inarilaisen pitää olla kalamies ainakin senverran,
+että illansuussa käy kotijärvestään vetämässä vereksen kalakeiton
+maatamenoikseen.
+
+Välitöinä hoidellaan verkkoja järven rantapuolissa. Vanha muorikin
+saattaa niiden kanssa puuhailla illoin aamuin, laskien ja kokien. Vanha
+vaari voi taas yksinään hoidella taanneja, rysiään, viritellen niitä
+pikku jokiin saadakseen taimenta ja harria, sekä keväällä potkien niitä
+suliin jokisuihin nousuhaukien surmaksi. Talvellakin järvikansa käy
+kalan kimppuun juomustaen saalista jään alta. Avantoja vain hakataan
+jäähän, lasketaan verkot, juomukset, järveen ja nostetaan talviruokaa,
+sillä kala liikkuu ja menee pyydyksiin niinkuin kesälläkin.
+
+Mutta pimeinä syysöinä, kun päivän valo puuttui, entinen lappalainen
+lähti omine valoineen koskisille virroille ja jokisuvannoille
+tuohustamaan. Tuli loimotti vain veneen kokassa paarrelissa, kun
+äijä härssee kädessä vaani pimeää syvyyttä ja porautteli vedeneläjiä
+niskaan. Lemmetjoki varsinkin antoi yöpyytäjälle paljon haukea ja
+harria. Entisten ukkojen pyytöjä oli myöskin pahainen _muorru-vuogga_,
+katajainen koukku, joka veti mateita. Syyskesällä, kun yöt pimenivät,
+muorru-vuoggaila ongittiin, samoin talvella avannosta. Pikkuinen siika
+vain pistettiin koukkuun syötiksi, ja pyydys laskettiin pitkän siiman
+nokassa järveen yöksi odottamaan pohjassa jurovaa madetta.
+
+Vaikka Inarin järvissä oli kalaa kaikenlaista yltäkyllin, ei sitä
+entiselle kalamiehelle annettu, ellei hän ollut oikea pyytäjä. Piti
+tietää vanhojen hyvät tavat ja noudattaa niitä. Niinpä piti muistaa,
+ennenkuin nuotalle lähdettiin, kaapia kalan paistinvarras entisistä
+jätteistään aivan puhtaaksi, jos tahtoi saada verestä saalista.
+Sattui joskus asia unohtumaankin, niin että muori vasta järvellä
+äkkäsi: "Ukko, et muistanutkaan varrasta puhdistaa!" Eikä ollut muuta
+neuvoa kuin soutaa rantaan, juosta kaapimaan varras puhtaaksi, ja
+sitten vasta ruveta karistamaan nuottaa järveen. Hyvin tarkka ja
+varovainen piti olla kalansaanneiltaan. Vanha kalamies ei näyttänyt
+saalistaan vieraalle, eikä myös muistellut pyyntejään, ja jos vieras
+sattui huomaamaan saaliin, oli paras viskata kalain joukkoon puukko,
+ettei paha silmä panisi piloja. Jos tahtoi pitää kalaonnensa, ei
+ollut hyvä laskea saaliinsa päälukua, ei ainakaan kevätpyynnistä
+tultua. Eikä saanut koskaan panna kalaa kuivaan keittokattilaan, ja
+kaloja kattilasta ammennettaessa oli aina ensin kostealla kapustalla
+piirrettävä kaaraan risti. Vanhakansa kyllä tiesi kalaonnensa pysyvän,
+jos kalat pyydyksestä veneeseen viskattuina sattuivat käännähtämään
+uimukset pystyyn, samoin myös, jos ne keittokattilassa kellettelivät
+evät pystyssä, ja vielä, kun kapustan kärkeen jäi vaahtokierre.
+
+Keittokattilaan inarilainen heti heitti saaliinsa parhaat, loput taas
+laittoi suolaan taikka kuivamaan. Varsinkin entiseen aikaan, kun
+suolaa oli kovin vähän, kuivattiin kaloja paljon. Haukea, ahventa,
+hartia, siikaa, mitä vain järvi antoi, laitettiin koshkkuelliksi.
+Kalat vain perattiin, isot viillettiin selästä halki ja pingoitettiin
+puutikuilla levälleen, pienemmät avattiin vatsapuolesta tahi leikattiin
+kyljittäin lävitse ja pikkuisimmista kiskaistiin vain suolet pois
+sekä pistettiin pyrstöpuoleen rassinreikä. Pikku vartaisiin ja
+rasseihin pujoteltuina kalat saivat kuivaa petäjän juurella ulkujen
+varassa tahi vartavastisissa arttukatoksissa, joita oli kaikilla
+vanhoilla lapinkentillä, vieläpä monilla Inarin kalastussaarillakin,
+hauskannäköisiä, patsailla seisovia, petäjänkuorista ja tuohista
+ladottuja kattosuojia. Sadoittain, monissa pitkissä riveissä, riippui
+isoa ja pientä kalaa katon alla, riippui viikonpäivät, parikin, kunnes
+kaikki joutuivat aittaan talven varaksi, isot kalat vitsanippuihin,
+_kiemortoksiin_, kytkettyinä, pienet koreihin sullottuina.
+
+Mutta kallista suolaansa köyhä inarilainen käytti hyvin säästellen.
+Pienen, maahan istutetun kala-aittansa astioihin ja metsän maapurnuihin
+järveläinen suolasi kalansa, pannen tuohia peitoksi ja vielä kiviä
+painoksi. Mutta vähäsuolaisina kalat säilöissään kovin kesäytyivät.
+Samoin myöskin metsäluoveihin ja njolliin pyyntiretkillä kerätyt
+peurojen lihat ennättivät lahoa ja hapata haiseviksi makupaloiksi,
+ennenkuin niihin käytiin. Mutta pehmeäksi kesäytynyt kala oli
+inarilaisen mielestä väkevää ja herkullista sekä helpommin syötävää
+kuin kovasuolainen kala, jota saattoi purra vain jonkun palasen,
+ennenkuin jo alkoi janottaa. Koko kotakunnalle, pirtille ja
+lapinkentälle kala antoi väkevän henkensä, vieläpä parhaana aikana
+seurasi järvikansaa kirkkoonkin, niin että sielunpaimenkin, ainakin
+Hornborg, joskus sai aihetta huomauttaa saarnatuolista laumaansa:
+
+— Te syötte niin väkeviä ruokia, että se tulee minun nokkaani.
+
+Ennen, kun inarilaisella "ei ollut leipää, ei jauhoja, ei pernoita,
+ei maitoa, ei kahvia, eikä paljon suolaakaan", järvikansa eleli aivan
+omilla erämaan eväillään: vedenviljalla ja metsänviljalla ja poroelon
+viljalla. Hyvää metsänviljaa oli petäjäinenkin, jolla monet keitot
+suurustettiin. Tuoretta petäjänkuorta hienonnettiin kalakeittoon ja
+saatiin makeaa velliä, _peetshimälliä_, ja kuivattua petäjänkuorta
+survottiin sarviteräisellä petkeleellä, _norddomoksella_, suurimoiksi
+ja keitettiin suurimoista rasvaiseen kalaliemeen vielä makeampi
+paksu puuro, _vueijepeetshi_, rasvapetäjä. Ja kapakalaansa, jota oli
+tulen loisteessa paistanut mureaksi, lappalainen syödä karskutti
+keittojen ohella hyvänä ja ravitsevaisena leipänä. Hyvät kyllä
+olivat järvikansan metsälliset eväät, ja hyvin se jaksoikin, oli
+punaveristä ja pulleaposkista. Tenolaiset ja muut ylpeät naapurit kyllä
+moittivat järveläisiä likaisiksi ja keittoasioissaan epäsiisteiksi.
+Jotkut levittivät sellaistakin juorua, että inarilainen puhdistaa
+keittokattilansa ainoastaan kerran kolmessa vuodessa, arvellen vain:
+
+— Ei tarvitse puhdistaa... eihän ruoka ruokaa pilaa.
+
+Järvillään inarilainen liikkuu kolmilaitaisella veneellä,
+_käärbasilla_, soudellen. Se on omien veneseppien, _Musta-Yrjänän,
+Sammutjäyrin Hannun, Mikko Aikion_ tahi muidenkin rakentama, toista
+metriä leveä järvivene, joka äkkijyrkkänä keikauttaa ylpeän keulansa
+vedestä ylös. Matalan rotomaan sitkasta petäjää on täydenkuun aikana
+hakattu veneen laitalaudoiksi ja emäpuuksi, petäjän juurikäyristä
+hankittu keula- ja peräjatkot ja luonnonkäyristä petäjistä tahi
+petäjän oksista tai juurakoista katsottu kaaret, jotka vielä vanhaan
+tapaan on petäjäisillä nelikulmaisilla puunauloilla kiilaten isketty
+laitoihin. Ja vanhat vaarit vetelivät veneeseensä omatekoisen tervan,
+_biegga-bihkan_, tuulitervan, jota sopivalla säällä, tuulen puhuessa,
+oli pienessä pitkäkkäässä maakuopassa, turpeiden ja keskusten
+välissä korvennettu tervaisista juurakoista. Vuorokauden äijä oli
+"pihkahautaansa" kytöstänyt ja joikaillut ja saanut muutaman kannun
+paksua tervaa.
+
+Ennenvanhainen Inarin mies osasi kyllä joiata yhtä hyvin kuin
+tunturilappalainenkin, vaikka elelikin vain köyhästi ja söi paljon
+kalaa. Moni mahtaa vieläkin lasketella komeita joikauksia, vaikka
+nuori väki on jo opastunut muihinkin lauluihin, ja hurskas tenolainen
+— joka kyllä salaisin puolin itsekin joikaa — kauhistuen nimittää
+joikauksia ryöttälauluiksi ja pirunvirsiksi sekä joikaamista suruttoman
+ihmisen pirunpalvelukseksi. "Mitäpä kun inarilainen... mahtaahan se
+pirunvirsiä", tenolainen halveksii. Mutta inarilainen vain joikaa, kun
+sen pään ottaa. Tunturien Pikku-Hannuakin hän kuvailee:
+
+    "Pikkuu-uu Hannuu-uu,
+    niin niin niin niin,
+    Pikkuu-uu Hannuu-uu,
+    niin niin niin niin".
+
+Ja Pikku-Niilaa:
+
+    "Pikku de-go Niila,
+    nin nin nin nii,
+    Pikku de-go Niila
+    nin nin nin nii".
+
+Jounin Kiilasta inarilainen saa joiun:
+
+    "Jouni-Niila-sa no,
+    niin niin niin,
+    Jouni-Niila-sa no,
+    nin nin nii".
+
+Suurta metsärosvoa, Menes-Jussaa, joka koko tunturimaailman poroja
+naaki, tappoi ja nylki ja söi, vanha lukkari ja Musta-Matti, Jussan
+käräjiltä palatessaan, alkoivat Karvaselän tunturituvalla joikastaa:
+
+    "Junna-i nen-gu,
+    niin niin Junna,
+    kaikkein pahinta rosvoa,
+    niin niin niin-gu,
+    Inarin ja Koutokeinon
+    välille-gu palkisenki teki, joo,
+    niin niin niin-gu, Junna-i nen-gu.
+    Rauta-gu oli kaulassa-gu
+    ja suolissa-gu suuri vanne-gu,
+    niin niin Junna".
+
+Kun Yrrin-Heikki komeasti ajeli huuliharppua soitellen, inarilainen
+katsoi, kummasteli ja rupesi ylpeätä ajomiestä joikaamaan:
+
+    "Yrrin-Heikki kun ajeli,
+    niin niin niin niin,
+    etupuolella meni hurraa,
+    niin niin niin,
+    itse Heikki ajoi perässä,
+    ai jai jai jaa".
+
+Mutta kun maisteri Forsman kulki runonkeräysmatkalla Inarin
+järvikylillä, niin Lusmaniemen Piettar Paadar puristi komean
+joikauksen, jota hän vieläkin, vuosikymmenien perästä, hyvillään
+muistelee:
+
+    "Na, härra oli Forsman,
+    härra oli nannan nannaa,
+    härra oli nannan nannaa,
+    nappirinta härra, nannaa,
+    saappaissa käveleskeli,
+    nannan nannaa,
+    mustatkengät narisivat,
+    niin niin niin niin.
+    Hammarfeestast oli tullut,
+    nannan nannaa,
+    ja dampskiipillä oli ajanut,
+    niin niin niin niin,
+    härra oli nannan nannaa".
+
+Rikasta kauppasaksaansakin inarilainen uskaltaa ainakin selkäpuolella
+hiljalleen joikailla:
+
+    "Ransu de-go Ransu,
+    niin nin nii,
+    peeri de-go ruhtaid,
+    niin nin nii.
+    Ransu niinku Ransu,
+    aivan niinkun rahoja,
+    niin nin nii".
+
+Mutta kun Lannanmaan mies asettuu Inarin järvimaille rehkimään ja
+pukee päälleen oudot Lapin parseelit, käyvät ne hänen hoidoissaan
+pian niin hullunnäköisiksi, että lapinmiestä oikein huvittaa, jopa
+siksi, että hän joutuu joikaustuulelle. Ja kohta järvikansa saa kuulla
+laulun lannanmiehestä, joka käyskentelee risaisissa, karvattomissa
+paltsarajoissa ja lapinkengät länttäisevät jaloissa, niin että pohja
+sivulla heilahtelee. Joikaus saattaa ukkopahasta muistella:
+
+    "Na, Lohilahti-ga joo-o,
+    niin niin niin niin,
+    Lapin-ga lakkikin joo-o,
+    nejjän-gä-tuulenkin joo-o,
+    Lapin-ga vilkkimet joo-o
+    jalan-ga vieressä heiluvat-taa joo-o,
+    Lapin-ga paltsarajat-taa joo-o,
+    päälle-gä vääntää joo-o,
+    pitäishän paltsarajat joo-o,
+    päälle-gä vääntää joo-o".
+
+
+
+
+Tenolaisia
+
+
+Suuri Teno ajaa halki koko perimmän Lapin laajan tunturimaan. Lähtien
+Maanselän vedenjakaja-erämaista, Jäämeren ja Lannanmaan vesien
+rajaseuduilta, se taivaltaa Taka-Lappia neljättäkymmentä penikulmaa,
+kunnes päätyy suureen Jäämereen. Tunturien päivättömällä puolella,
+jota vain kesäyön auringon hiljainen punerrus sivelee ja talvisten
+taivaanvalkeoiden kumma loimu kohtaa, Tenon kaukaisimmat haarat,
+_Skietshem, Njuolas- ja Bauhtajoet_ sekä monilukuiset muut pienet
+alkupurot nuorekkaina kuohuvat, kunnes _Inari- ja Kaarasjokina_
+yhtyvät valtavaksi _Dädnuksi_, Tenoksi. Päin pohjoista, kuin entisten
+noitien taikavirrat, käy jo alkupurojen veto, ja samoin sitten
+päätenokin miltei koko matkansa pitää pääsuuntanaan ilmojen pimeintä
+ja ankarinta puolta sekä kylmää Jäämerta. Ja kiire on pitkän erämaan
+juoksijalla. Sadoin kerroin se kiihtyy nopeaksi nivaksi, kymmenisti
+hyppelee kohisevana koskena ja pari, kolme kertaa kuohahtaa kiivaaksi
+äkäpäiseksi könkääksikin: Ala- ja Yläkönkäässä sekä Inarijoen
+kapeassa köngäskurussa. Äkäisiä mutkia virta heittelee, kahmaisten
+matkaansa kappaleen pehmeää hiekkatöyrää milloin Suomen rannasta,
+milloin Norjan maaemästä. Mutta kun joskus rannat kohoutuvat jyrkiksi
+koviksi kallioiksi, täytyy virran ähistä omassa uomassaan. Korkeat
+hiekkaiset rantatievat vartioivatkin melkein myötäänsä virran juoksua,
+useasti työntyen veden vaiheelle. Mutta monesti myöskin lukemattomat
+paljaslakiset vaarat yhtyvät rantavartioon, ja kerran itse pyhä
+Ailigastunturikin astuu erämaan vaeltajan vierelle. Nuvvuksessa sen
+jylhät ja jyrkät korkeudet käyvät kiipeemään heti virran ääreltä, ja
+Ailigasnjargassa tunturi kuuntelee kosken kuohuja aivan Lasse Pokan
+asuntokentän tauksilta, samalla kuin vastaista rantaa vallitsee korkea
+Kualssinjunni. Ihan vieriltä katselee Tenoa toinenkin pyhä tunturi,
+Utsjoensuun Ailigas, mutta Eliastshohka Veätshagnjargassa työntyy niin
+tuttavaksi, että kosken kuohut huuhtelevat sen kivisiä perusteita.
+Miltei pystyinä ponnahtavat Eliaan kalliopahdat kymmenien sylien
+korkeuteen, jylhinä ja harmaina tunturiväylän vartijoina. Mutta kaukaa
+kaikkien pienempäinsä takaa katsoo suuri Rastegaissa sekä muut Ruijan
+gaissat.
+
+Mäntymetsien mailla Teno syntyy, koivuoutain valtamaita se kulkee
+pisimmät taipaleensa, ja alastomien kalliopahtojen katsoessa se
+katoaa Ruijanmereen, työntäen tummat saivovetensä Jäämeren suolaisiin
+vihreäharjäisiin aaltoihin. Ja koko erämaan matkansa se vaeltaa
+lappalaisten mailla. Tenolaiset asuvat tämän lapinvirran varrella.
+
+Niinkuin Inarin suuret järvet ovat vetäneet äärilleen miltei kaikki
+inarilaiset ja kasvattaneet heistä rantamailla viihtyvän järvikansan,
+niin on valtava Tenokin kutsunut varsilleen enimmän osan Utsjoen
+lappalaisia, opastaen heidät toimekkaiksi jokirantalaisiksi. Jo
+silloin, kun inarilainen vaatimattomana ja omia aikojaan eleli
+järviensä piiloissa, utsjokelainen souteli ja aherteli Lapin suurella
+kulkuväylällä, tullen tuon tuostakin kosketuksiin liikkuvan maailman
+kanssa. Sillä Tenoa myöten kävi ennen, ja käy vieläkin, koko jokivarren
+matka sekä kesällä että talvella. Milloin mennään Maddajäyrin
+kirkkopaikalle, milloin Kaarasjoen suureen kirkonkylään, milloin
+lasketaan alas Ruijaa ja Jäämerta kohden ja taas takaisin. Se on
+Norjan puolenkin kulkuväylä. Iso Kaarasjokikin sitä monesti vaeltaa,
+ja Ruijan posti, tehdessään laajan tunturimaa-mutkan Kaarasjoen kautta
+Jäämereltä Jäämerelle, laskee ja sauvoo Tenoa aina Puolinakin kirkolle
+ja Suoppanjargaan asti. Silloin tällöin joku lantalainenkin joutuu
+vaeltamaan Taka-Lapin vanhaa valtaväylää.
+
+Tenolainen, valtaväylän vanha vartiomies, onkin mielestään jo
+koko maailman viisas köyhän ja vähäpätöisen järvikansan rinnalla.
+Tshorgashnjargan noita kyllä pilkkajoiussaan soimasi utsjokelaisia
+"Otsjohka skoarre-muoddak'eiksi", Utsjoen kinnipeskeiksi, mutta
+tämä on tapahtunut jo niin vanhaan aikaan, ettei sitä enää kannata
+muistellakaan. Se oli ainakin jo silloin, "kun utsjokelaiset, vaikka
+olivatkin kristityitä ihmisiä, olivat vielä niin eksyneitä, etteivät
+käyttäneet paitaakaan" — enempää kuin muutkaan "eksyneet" lappalaiset.
+Mutta nyt Utsjoen lappalaiset ovat niinkuin kaikki muutkin kristityt
+ihmiset, jopa viisaammukset kaikista Taka-Lapin asukkaista, sellaisista
+kuin Kaarasjoen "ylpeät", Koutokeinon "vorraniibit" [veriveitset],
+Avjovaaran "gibmipollut" [kiimajoukot] ja Varenginniemen "tshermak
+kuhkemus ruovgad" [kermakat kauimpaa roukuvat], puhumattakaan
+Läijisvuonon tihkiturkkisista ja mädänneistä "jaaroista", jotka ovat
+kaikkein huiluimpia ihmisiä, sekä Porsangerin merilappalaisista, jotka
+kirkossakin papin parhaillaan toimiessa vain istuvat ja tuhnaavat ja
+jyrsivät kapakalaa keskustellen: "Juo lek dievdnasin? — Naa, im lek
+monnom, muhto aikum galle". [Joko olet käynyt Herran Ehtoollisella? —
+Naa, en ole käynyt, mutta aion kyllä.]
+
+Tenolainen saattaa ylpeillä jo kielestäänkin. Inarilainen,
+pehmeän kielen sievästi haastaja, sanoo kyllä tenolaisen — ja
+tunturilappalaisen — puhuvan karkeankovasti ja kolinalla, ja
+utsjokelainen itsekin tietää, että "meidän kieli on raskas kieli",
+mutta "me puhumme oikeaa kieltä niinkuin täällä puhutaan", sillä
+"mii kiela lee dego girjest lee", meidän kieli on niinkuin kirjassa
+on. Utsjoen puhe on nimittäin hyvin samanlaista kuin lapinkielisissä
+kirjoissa enimmin käytetty Norjan-Lapin murre, utsjokelaiset "ei muuta
+kuin venyttävät vähän pitempään vain puhettaan". Jopa tenolainen pitää
+kieltään parempana darokieltäkin, norjaa, joka hänen mielestään on
+"keuha kiela". Siinä kun hänen tutkimustensa mukaan "on monta sanaa,
+jotka sanoo samaa... Ja se on otettu lapista ja suomesta... ja
+sentähden se on keuha kiela".
+
+Muutenkin Tenon tarpojat ovat erilaista lapinrotua kuin Inarin järvien
+soutajat. Entiseen aikaan, 1750:n vaiheilla, merkittiin Utsjoen
+seurakunnan pieneen, muutama-kymmenlehtiseen kirkonkirja-vihkoseen
+viidettäkymmentä kotakuntaa. Siinä nähdään lukusorkkineen ja
+ripilläkäynti-merkkeineen enimmäkseen sukunimetöntä joukkoa:
+Pehrssonia, Påhlssonia, Nilssonia, Jonssonia, Aslakssonia,
+Klemetssonia, Mårtenssonia, Rasmussonia ja Olofssonia. Mutta on
+joukossa sentään joku sukunimellinenkin, kuten Guttorm, joka lienee
+saanut nimensä Guttorm-äijästä — vanhin kirkonkirjan Guttorm on
+Guttorm ja Pehr Olofssonin isä, 1662 syntynyt Olof Pehrsson Guttorrn.
+On kirjassa myöskin kuulu vanha lappi, Päiviö (Anders Pehrsson s.
+1688), sekä muutamia muita vanhoja lapinsukuja, _Inger, Paut, Taita,
+Paavi,_ vielä _Pieti, Nicki ja Laitikin_. Melkein kaikki nämä entiset
+alkuasukas-suvut vanhoissa nimissään ovat jo Utsjoelta hävinneet,
+menneet Ruijaan, Kolttaankin ja muualle, tai muuten loppuneet. Mutta
+Guttormin jälkipahna on vieläkin pystyssä, jopa kaikkein lukuisimpana
+jokivartelaisten joukossa. Samoin Laidinkin perikunta asuu vielä
+vanhoja kenttiään levittäen sukupuutaan pitkin Tenoa, jopa Tenon
+toisellekin rannalle. Laidit kertovatkin esi-isänsä, "Laites-Aanundin",
+satoja vuosia sitten saapuneen Suomesta Kittilänmaasta tahi
+jostakin Suomen Laitilasta. Vanhimpana Laiti-ukkona nähdäänkin
+kirkonkirjoissa Anund Niilanpoika, joka on syntynyt 1688. Mutta
+hävinneiden sukujen ja nimien tilalle on noussut uusia sukuja, ja
+entiset nimettömät isänsä-pojat ovat ansainneet ja saaneet sukunimen.
+Muuan, 1675 syntynyt Pehr Pehrsson, "Pieras-Piera", veisaili kirkossa
+itselleen ja jälkeläisilleen sukunimen Klockare, _Lukkari_, jopa
+niin vahvasti, että Lukkareita elää vieläkin Utsjoella. Veätshagjoen
+suussa on vanha, 5-6-taloinen Lukkarikylä useine Lukkareineen,
+ja seurakunnan hiljakkoin kuollut, yli 80-vuotias edelläveisaaja,
+Jousep Lukkari, oli vanhan Pieras-Pieran ansaitseman nimen ja viran
+pitäjä. Muuan toinen Pieras-Piera, syntynyt 1713, paukutti Lapin
+katekeetta-koulumestarina niin voimallisesti, että sai papin kirjoihin
+_Katekeetta_-nimen, joka on pysynyt jälkimiehillä aina näihin asti,
+viidenteen, kuudenteen polveen. Monet nimettömät saivat myöhemmin
+sukunimen asuinpaikkansa mukaan. Niinpä eräs _Outakoskelle_ asettunut
+Pieras-Piera, syntynyt 1725, ristittiin Outakoskeksi, kun taas
+hänen pojastaan, Pieras-Klemmasta, joka siirtyi ylemmäksi Nillukan
+rantakentälle, syntyi _Nillukoita_. Mutta toisen pojan, Pieras-Niilan,
+perillisestä, Karigasjoen seuduille asettuneesta Niilas-Uulasta, kasvei
+Niittyvuopioiden joukkokunta. Nuorgamin kotamaalla asuva kalalappi sai
+nimekseen _Nuorgan_ (Norgan, Nuorgam). Toisia sukuja sekä nimiä saapui
+Inarista, Ruijasta ja Ruotsista. Ruijasta tuli varsinkin poromiehiä,
+Inarista asteli _Aikio, Paltto, Valle, Sauva, Mattus ja Morottajakin_,
+ja Ruotsin-Lapista kerrotaan koituneen vanhan _Pokka_-ukon, jonka
+viimeinen jälkimies elää vielä Lasse-Pokkana Ailigasnjargassa.
+Porsangerista sanotaan jutaneen _Vestin_, jota vielä tavataan
+Tenolla, ja samalta Jäämeren vuonolta polveutui lantalaisrotuinen
+_Porsanger_-ukkokin, Pieras-Klemma, joka jätti jälkeensä koko pahnan
+Porsangereita.
+
+Onpa Tenon mailla muutaman papinkin jälkijoukkoa, ja tunturien
+hengessä on sielunpaimenesta lähtenyt haara, saadessaan yhä ja yhä
+uutta lapin verta, paisunut monikymmensieluiseksi lapinsuvuksi. Suuri
+tokka "Heugmanneja" sai alkunsa entisen papin David Högmanin ja Maria
+Garvolian pojasta, nimismies Högmanista, joka jäi lapineläjäksi.
+Utsjoen ensimmäisen papin, Anders Hellanderin sukulainen, joku
+rakennusmestari Anders Abram Hellander, maatui emäntänsä, Sofia
+Ekengrenin, kanssa kokonaan Lappiin, ja heistä juontuu Tenon
+Helanderien monipäinen sukukunta. Mutta Holmbergien sukujuurta eivät
+papin kirjat täysin selvittele. Sen vain, että Nuorganin Mihkelin
+tytär, Birit, "Mikku-Bigga", joka meni emännäksi Inarista tulleelle
+Sauvan Andaras-Jussalle, "Kontti-Hannulle", on ensimmäisen Holmbergin
+äiti, mutta isästä ei ole tietoa. Tämä Johan Vilhelm Holmberg
+eli sitten Nuorgamissa seksmannina niinkuin isäpuolikin, vieläpä
+lisäksi porvarina. [Tenolla kerrottu tarina, että Holmbergit olisivat
+kirkkoherra Stjerncreutzin jälkeläisiä, ei ole tosi. Miggu-Biggan
+poika, J.W. Holmberg, on syntynyt 1820, ja Stjerncreutz, s. 1809, tuli
+Utsjoelle papiksi vasta 1845.]
+
+Näin on suuren Tenon satapäisessä kansassa sekä lapin- että lannanverta
+monikertaan sekaisin seulottuna ja saatuna joka ilmansuunnalta,
+pappeja, inarilaisia ja tunturilappalaisia myöten.
+
+Mutta monissa paikoissa Tenolla on jo ennen nykyisten eläjien tuloa
+asunut toista kansaa. Niinpä Lukkarpaikankin törmillä, Valjasjoen
+lähellä, on useita entisten asujainten kotasijoja. Vanhat ovat
+muistelleet, että lapinsukua, "selviä lappalaisia", on siinä ennen
+asustellut, ja "siitä on ainakin kaksisataa vuotta". Sitten vasta
+"oikea ihmissuku" saapui paikalle, ensinnä joku Jooreppi-äijä, joka
+asui jonkin aikaa turvekodassa, kunnes muutti Ruijan puolelle, ja
+sen jälkeen Sammel-ukko, joka rakensi paikalle hirsikömmänän. Tämän
+hävittyä tuli viimein Guttormin lukkari Oula vallaten koko kentän
+omiin nimiinsä. Samoja selviä lappalaisia lienee asunut muissakin
+vanhoissa autiokentissä ja kotasijoissa, mutta muutamista "ei tiijä
+muut kuin Jumala", minkälainen äijä missäkin kentässä on möyrinyt,
+ennenkuin se on saanut oikeat eläjänsä. Ei tiedetä, kuka on Laitinkaan
+kentän laidassa asustellut, mutta kotasijoja siinä vain on. Oli kyllä
+kerran, kun Laiti-ukko kuokki peltotilkkuansa, outo mies tullut unissa
+torumaan, että rupesit hänen taloaan hävittämään, ja toisen kerran
+taas Laitin tyttö oli hilloja poimiessaan nähnyt ruskean, "tervalla
+kuivatun" ruumisarkun, joka kuitenkin yhtäkkiä oli hävinnyt. Mutta
+Gaavan talon lähellä olevan Kivikosken vanhan kotasijan entinen
+eläjä oli kerran valkoisena vaarina tullut Uula Helanderille unissa
+muistelemaan, että hänen nimensä on Kirkas ja hänet on vainolainen
+polttanut kotineen kaikkineen. Nuorgamin muinaisilla kotasijoilla
+kerrotaan vanhaan aikaan asustelleen Vuoinga-Erkin, ja Nuvvuksen
+tienoilla oli majaillut entinen Stuorra-Jouni, iso ja peloton
+lapinäijä, joka kerran oli sivakoilla laskea huijauttanut Tsihkagurraa
+myöten Ailigastunturin harjalta alas Tenolle, niin että suksenjäljet
+vieläkin näkyvät kurussa. Ankaraa vauhtia Jouni oli luikunut, väliin
+jalkapuolellakin seisten ja vain keskimyötäleen suuressa luokassa
+hätääntyen, niin että kalliossa yhäkin tuntuu musta jälki. Ruijan
+puolelle, Iikkajoelle, sivakka-lappi oli sitten lähtenyt ja kaatanut
+siellä niin suuren petäjän, että sen rungosta oli tullut talo, oksista
+suuria sahatukkia, oksain oksista hirsiä, oksain oksain oksista veneen
+emäpuita ja niiden oksista veneen perä- ja kokkapuita sekä niiden
+oksista veneen kaaria. Ruijassa sanotaan Jouni-äijän sukua tänäänkin
+asuvan, ja Ailigasnjargan luona Kualssinjunnin rinteellä kasvaa vielä
+toinen Stuorra-Jounin suurpetäjä, joka on tyvestä ympäri mitattuna
+puolikolmatta Lasse Pokan syltä.
+
+Stuorra-Jounit ja Vuoinga-Eerikit ja muut vanhat lapit ovat Tenolta
+hävinneet, ja uutta lappia on tullut vanhoille kentille. Pitkin koko
+Tenoa asukkaita onkin aina vähän päästä, alkaen Inarijoen Angelista,
+jonka sekarotuiset, Enontekiön Peltovuoman sekä Koutokeinon kautta
+saapuneen Lanton Jussan jälkeläiset, Eirat ja Lantot, mieleltään ja
+kieleltään lukeutuvat tenolaisiin, vaikka nimi onkin Inarin papin
+papereissa. Mutta vasta Utsjoen rajalta alkaa oikeiden tenoihmisten
+valtakunta, ja ensimmäisenä on vastassa muuan vanhan Laiti-suvun
+jälkimies, vaikka muita Laiteja tavataan vasta alempana, Parssissa,
+Nuvvuksessa sekä Utsjoen suun alapuolella, Kamnjargassa, missä
+Laidit askaroivat jo ainakin viidennessä polvessa. Laites-Aanundin
+pojanpoika, 1756 syntynyt Mahti-Aanund, oli siihen nostanut kotansa
+ja samalla kentällä oli sitten asunut ja kalastellut Aanundin poika
+Hans, ja Hansin poika Hans, ja siinä edelleen elävät Hansin pojat
+Hans ja Uula perillisineen. Mutta vanhan Mahti-Aanundin veljen,
+Mahti-Sammelin, jälkimiehet menivät ylöskäsin Parssiin ja Nuvvukseen
+Tenoa kansoittamaan. Ja Laiteja asuu Tenon mailla, Suomen puolella,
+nykyään neljäkymmentä henkeä. Sitten on kullakin sukukunnalla oma
+vanha valtapiirinsä. Niinpä Outakoskien jälkeläisten Niittyvuopioiden
+rantamaa ulottuu Kuoppanivasta Kangasniemen ohitse alas aina
+Kaarasjoen suun vanhaan Uulas-Uulaan asti ja käsittää heidän väkensä
+kolmattakymmentä sielua. Helanderien hallussa taas on koko jokiranta
+Utsjoen suusta ylös Paadukseen saakka, onpa pari ukkoa sauvonut vielä
+ylemmäksi, Rovasuvantoon ja Iskuraksen äärelle, kansoittaen Suomen
+rannan lähes 70:llä jäsenellään, lisäksi vielä antaen sukua Norjan
+puolelle. Yli kolmikymmenlukuisen Lukkari-suvun vanha kotimaa on
+Lukkarikylä Veätshagnjargassa, ja siitä on joku Lukkari kohonnut
+ylemmäksikin jokivarrelle, muuan Utsjoen suun seuduille ja muuan
+aina Piessjoen suulle. Porsangerien pääpaikkana on Akkukoski, josta
+he ovat saaneet Tenon rannoille puoliväliin neljättäkymmentä isoa ja
+pientä Porsangeria, ja Guttormeja on pitkin jokivartta Lukkarpaikassa,
+Nuvvuksessa, Paaduksessa sekä Utsjoen suun alapuolella parissa,
+kolmessa rantakentässä, aina Ala-Jalvessa asti niin runsaasti, että
+heidän nimissään on yli 70 sielua. Holmbergejä on vain kolmattakymmentä
+ja heidän kotiseutunaan ja asuinmaanaan on Suomen pohjoisin kylä,
+Nuorgam, Puoltoakin kirkonkylän naapuri. Katekeetoilla, kirkonmiehen
+jälkeläisillä, on asuntona Talvadaksen vanha kirkonpaikka, ja
+tämännimisiä utsjokelaisia on vain kuusi henkeä. Inarin lähtöiset
+Paltot, kuusi, seitsemän perhettä, asuvat enimmäkseen köyhinä
+muukalaisina, nelikymmenlukuisena väkenä muiden joukossa siellä täällä
+pitkin rantaa Uulas-Uulasta alaskäsin. Ruijalaisen jälkimies, Vest,
+elää perheineen Rovasuvannossa ja muuan vanhan Norganin jälkeläinen
+asuu Nuorgamin kylän yläpuolella. Högmanit eivät kuulu tenolaisiin,
+vaan he elelevät entisillä maillaan Utsjoen "sisällä" Jomppalassa,
+eikä Maddajäyrin pappilan kirjoissa ole koko vanhan papin pahnaa
+enempää kuin toistakymmentä ihmistä, koska poromiehiksi muuttuneet
+Högmanit ovat muuttaneet muualle. Utsjoen latvoilla ja latvavesillä
+asustaa Inarista tulleiden Alkioidenkin jälkijoukko nelikymmenisenä
+järvikansana.
+
+Tenon korkeat karut rantatörmät eivät kyllä juuri ole aiotut ihmisten,
+ei lappalaistenkaan, asuinsijoiksi. Mutta sinne tänne mutkapaikkoihin,
+rantavaarojen ja luokkien vierille, joki on luonut matalahkoja
+tasamaita ja kuolpanoita, ja monilukuiset, penikulman, parin kolmen
+pituiset pienet tunturijoet, jotka iloisesti kohisten laskettelevat
+jyrkkiä myötäleitään, ovat suupuoleensa rakennelleet ja tasoitelleet
+kuin vartavastisia asuntokenttiä, jopa muutamat, niinkuin isohko
+Karigasjoki, luoneet suuren sievän suistomaankin.
+
+Vähään tyytyvä lappalainen on omistellut parhaita rantapaikkoja sekä
+raajinut niihin asuinsijansa. Ja vähän pyytävälle on annettu paljon:
+edessä rantatöyrään alla on komea kohiseva koski, vieressä pieni
+soliseva tunturipuro, ympärillä matalien tunturikoivujen viheriä
+metsistö ja takana taivaita hipova tunturi, jonka laelta saa katsella
+koko tenolaisten valtakuntaa sekä Tenon takaista erämaata, missä
+kymmenet ylpeät gaissat pitävät isännyyttä. Mutta laajojen järviensä
+ja jänkiensä hengessä asuva inarilainen ei kyllä ihaile tenolaisen
+tunturimaata. "Se on ruma maa", Inarin ukko saattaa paneskella, "se on
+joka paikasta yhtä rumaa... ei ole muuta kuin tuntureita... vaaratkin
+niin jyrkkiä, ettei pääse tuntureihinkaan... Kauniimpi paljon on
+Inari".
+
+Reppänäkattoinen, koivunrisu-permantoinen turvekota oli tenolaisenkin
+entisaikaisia asumuksia, ja vieläkin joku alokas pyrkiessään
+hirsipirtin isännäksi viettää vaihtovuotensa pienessä turvegammissa,
+joka kyllä on jo saanut lämmityslaitoksen nurkkaansa sekä lasi-ikkunan
+seinään ynnä laudoista ladotun lattian. Pienenlainen on tenomiehen
+pirttikin ja lapintalojen tapaan useinkin porstuaton. Suoraan
+ulkoilmasta siihen vain työnnytään, pakkasen ja lumipyryn puhaltuessa
+kintereillä aina peräseinään asti. Vanhat pirtit ovat vain matalia
+lapintupia, joiden tuohilla tiivistetty, turvemättäillä peitetty
+vesikatto on samalla lämpöisenä kattona, ja ovinurkkaan on kasattu
+harmaa lapintakka. Mutta uusien pirttien mestarit — tenolaiset
+ovat melkein järjestään omia rakennusmestareitaan — ovat jo paljon
+suurellisempia. Rakennus on nostettu entistä korkeammaksi, niin että
+pirtin yläpuolelle on saatu lisähuone, useinkin makuusuojana käytetty
+_lohta_, mihin päätyikkuna antaa valoa. Ovinurkasta kiipaistaan lohtaan
+pystyjä lautarappusia myöten, ja laudoista ladottu, yksinkertainen
+lohdanlattia on samalla pirtin välikattona. Vesikattona on edelleenkin
+lämpöisen pitävä tuohiturvekatto, joka kesäisin kukkii ja vihannoi
+kuin paras nurmikenttä, tehden koivikosta pilkoittavan pikku majan
+oikein mieluisen näköiseksi. Lapin vanhasta takasta moni tenolainen on
+jo luopunut ja tuonut Ruijasta pirttinsä peränurkkaan rautaisen uunin,
+mikä sukkelaan keittää ja paistaa ja antaa äkkiä kovan lämpöisen,
+mutta yhtä nopeasti sen lopettaakin. Talvella tammipakkasessakin on
+Tenon ukon rautauuni-pirtissä illalla hiottava lämmin, niin että
+saattaa ohuissakin vaatteissa oleskella, mutta aamulla jo peskeihinkin
+kääriytynyt lapinäijä tuntee pikku hytinää. Ankara lämmin on yön aikana
+painunut joskus pakkasasteiksi. Sillä vähäinen rautakamiina on pian
+huokunut lämpöisensä, pirtin ohuet, hatarahkot seinät eivät jaksa
+pitää pakkasta ulkona, ovi on hatara, ja ikkunoissa on useinkin vain
+yksinkertainen jäätynyt lasiruutu.
+
+Uuden pirttirakennuksensa oven suojaksi tenomies on tavallisesti saanut
+laudoista kyhätyn eteisen, ja pirtin perässä on vielä pieni kamari,
+oikein tiiliuunilla lämmitettävä. Onpa joku rikas mies päässyt parin,
+kolmenkin kamarin, vieläpä maalitalon herraksi, niinkuin Hans Laiti
+Karnnjargassa ja Fredrik Holmberg Nuorgamissa.
+
+Kentän laidassa joen äyräällä tahi rantavaaran alla ovat talon
+ulkohuonerakennukset, aitat, navetta, sautsapuore, niinkuin talossa
+ainakin. Sautsapuore on usein lyöty turpeista, joskus navettakin, ja
+vanhat hauskat nelijalkaiset lapinaitat, jotka vielä Inarin järvillä
+entisillään seisoa tönöttävät, ovat täällä asettuneet maahan tai
+ainakin laskeutuneet matalammille jaloille.
+
+Tenolaisen pihamaalla, vastapäätä pirtin ovea, pitää olla talon
+polttopuuvarasto. Lastukon, _muorrarändegis_, ääressä, toistensa
+nojalle pystyyn ladottuina, on iso röykkiö käkkyräisiä koivurankoja,
+jalastukolla on kirves sekä hakkuupölkky, niin että tarvittaessa aina
+voidaan pystypuista pilkkoa polttopuita. Tunturikoivuista talo sentään
+saa lämmitys- ja keittopuunsa, mutta rakennuspetäjänsä tenomiehen pitää
+hakata ja lautata valtion metsästä, kaukaa Inarijoen varrelta. Omien
+tunturien alarinteiden muutamiin petäjänkäkkyröihin ei utsjokelaisen
+ole lupa kirveellään koskea, vaan pahainenkin männynkärväs saa Utsjoen
+matalissa koivumetsissä rehennellä sen kuin jaksaa. Ankara ilmanlaatu
+kyllä pitelee mäntyparkaa niin kovilla, ettei se paljoon kykene, eikä
+koskaan täytä aikapetäjän mittaa.
+
+Teno on rantakansansa, paitsi viljava kalakaukalo, myös hyvä
+kulkukeino, ja vene, _vanas_, on rantalaisen paras kesäinen liikeneuvo.
+Harvoin tenolainen viitsii lähteä jalkaisin juoksemaan lyhyttäkään
+rantapalasta. Veneellään hän vain laskettelee keskijokea myötävirtaan,
+pahimmissa koskissa sauvoimilla kulkua pidätellen, ja veneellä taas
+nousee vastavirtaan sauvoen pitkin rantapuolia. Köyhä tenolainen,
+joka ei talvella ole jaksanut hankkia kylliksi kesävaroja, saa joskus
+sadoin kilometrin jutaa virtaansa ylös ja alas, noutaakseen muutamaisen
+kalliin jauhosäkin Ala-Tenolta, Suoppanjargan Tapiolta, tahi ylhäältä
+Kaarasjoen kauppiailta. Kesäkuivan aikana suuri Teno on kovin matala
+sekä lukemattomien virran ajamien hiekkasärkkien, fierramien,
+poikittelema, niin että kulkija saa alituisesti luovia rannalta
+toiselle ja tuon tuostakin tarttua sauvoimeen veneen puuttuessa
+hiekkasärkkään. Mutta keväällä, kun pitkä talvi on viimeinkin voitettu
+ja jäät suurella rytinällä siinä toukokuun lopulla ajettu alas [Tenon
+jäidenlähtö tapahtui 1924 27.5; 1918 24.5; 1910 12.5; 1909 3.6;
+1908 29.5; 1905 8.5. Levojoen tunturituvan päiväkirjasta], Tenon
+pohjasärkät eivät tunnu. Kun kaikki rantapurot täysin sylin kaatavat
+kevätvesiään, kuohahtaa tunturimaan virta joskus kolme, neljäkin
+syltä yli määränsä, käyden toisinaan uhkaamaan rantavartioitaankin,
+huuhtelemaan Uulas-Uulan seinänvierustoita sekä viruttelemaan
+Uulas-Uulas-Uulan pirtin permantoa tahi ahdistelemaan Talvadaksen
+taloja. Viimeisten villivetten matkassa, kun virta on vähän tyyntynyt,
+Norjan puolen lappalainen laskettelee ylpeästi suurella puulautallaan
+alas Tenon suulle, Taanaan, myymään alastomien kalliorantojen
+asukkaille kalliita poltto- ja rakennuspuita. Joskus on Suomen puolen
+ukkokin ruijalaisen renkimiehenä samassa matkassa, ja veneellä miehet
+sitten ponnistelevat takaisin.
+
+Veneensä tenomies rakentaa virtansa mukaisen: pitkän ja kapean
+sukkulaisen, joka helposti ui sekä myötä- että vastavirtaan ja keveästi
+pujahtelee kovissakin koskissa kivien lomitse. Tavallisen veneen
+pituus on 7-8 metriä, leveys 80-90 cm, ja syvyyttä on vain 30-35 cm.
+Kolmilaitaiseksi on vene rakennettu, Inarijoen rantapetäjistä on
+sahattu sen laudat, kaaret katkottu kotikoivuista, ja oman rannan
+tervalla sekä omilla poronkarvoilla tiivistetty sen saumat. Monet
+rantamiehet osaavatkin itse valmistaa veneensä, mutta parhaita
+venemestareita on _Fredrik Högman_, Utsjoen Jomppalan seppä, joka
+ennen on omassa pajassaan joskus nakutellut venenaulatkin. _Erkki
+Katekeetta_ Talvadaksessa myös veistää veneitä, samoin _Jousep
+Laiti_ Veätshagnjargassa, onpa Tortti-Jousepkin, Laiteja hänkin,
+entisen torttimestarin poika Parssista, yrittänyt laatia alusta.
+Ainakin muuan parisylinen purtilo, jota saattaisi kanniskella
+selässään tunturijärvestä toiseen, on Parssin vanhallapojalla ollut
+tekeillä jo kolmattakymmentä vuotta, keskeneräisenä vieläkin sekä
+harmaana ja aidastuneena. Mutta oikein vanhaan aikaan oli jossakin
+Utsjoen suupuolessa tehty veneitä neulomalla. Puunjuurista oli vain
+värttinällä, _snaldulla_, punottu säiettä, jolla veneen laidat oli
+vetäisty kokoon.
+
+Moni tenolainen oppi tunturimiesten tavoin jo aikoinaan
+poromieheksikin. Tunturilaisilta jokimies sai poroja sekä
+poronhoitotaidon, hankkien siten hyvän lisän pieneen omaisuuteensa
+ja keittokattilaansa. Usea kalanpyytäjä onnistui pyytämään rikkaan
+poroäijän tyttären emännäkseen, vieläpä tyttären turvissa ison
+joukon äijän eloakin hyväksi aluksi omalle karjalleen, jota sitten
+omin neuvoinsa rupesi hoitamaan ja kartuttamaan. Poroja omistavat
+tenolaiset ovatkin aina olleet koko rantakansan rikkaammuksia, niinkuin
+Niittyvuopion veljeksetkin Kangasniemen kentällä ja Kaarasjoen suulla
+sekä Rasmuksen ukko Talvadaksessa.
+
+Toimeen tuleva tenomies ajaa rukatti komeasti porolla. Eikä entiseen
+aikaan koko Tenon valtakunnassa ollut ainoatakaan hevosta. Vasta
+viitisenkymmentä vuotta takaperin Nuorgamin porvari Holmberg,
+Mikku-Biggan poika, toi Kittilän Välimaasta ensimmäisen hevosen,
+yhdeksäkorttelisen punaruunan koko seudun kummaksi, ja Puolinakin
+porvari Skanke hankki toisen. Mutta useat ukot, joilla ei ollut poroja
+eikä hevosta, ajella julkistivat vain _sonnilla_ — ja monet miehet
+ajavat vieläkin. Litteät länget luokkeineen painettiin niskan kautta
+sonnin kaulaan ja ajohihnapari — tai vain yksi hihna — pujotettiin
+kuvetta pitkin aisainpäiden ylitse pankaan sonnin leuan alle, ja siitä
+ohjattiin. Aikuinen navettajuto oli aika väkevä: saattoi hyvinkin
+kiskoa parin, kolmen hevosen kuorman, eikä ajomiehen tarvinnut
+muuta kuin astella sivulla ja risulla rapsutella hännänjuurta.
+Kirkkoherra Gummeruskin istui ajopukilla ohjaillen sarvipäätä rouvan
+kenottaessa perässä. Edelläveisaajakin, Veätshagnjargan Jousep
+Lukkari, ajeli pullilla, ja joskus kirkonmiehet saattoivat väkäisillä
+judoillaan peräkkäin mennä junnata Isonvuonon markkinoille. Kaukaisen
+Puolmakjäyrin Aikion muorikin istui ja ajeli navettaäijällä aina
+Taanassa ja Uuniemessä asti. Samoin myöskin monet Norjan Puolinakin
+ukot käyttivät sonnia vetojuhtanaan, ja Inarissa ainakin Tepsellin äijä
+ajeli pullilla. Mutta kun Jakolan Sammu sonnillaan juti Reisivuonoon,
+niin Gunnarin Tuomas vei vetäjän vanhoista veloista, ja Sammu sai
+palata takaisin kasvattamaan uutta sonnia.
+
+Ruijanrannan markkinoille Utsjoki ajoikin monet kerrat talvessa sekä
+pororaidoilla että sonnipeleissä. Tenomiehet laskettelivat poroillaan
+yli tunturien Kaarasjoen kautta _Porsangeriin_ Lemminvuonoon tahi vielä
+etemmäksi _Alattioon_ ja Bossekoppaan, tahi suuntasivat kulkunsa pitkin
+Tenoa jokisuulle Taanaan. Mutta kaikkein ahkerimmin ja suurimmalla
+kansanpaljoudella ajettiin _Stuorravuodnaan_, Isoon vuonoon. Siellä
+Varenginvuonon perässä, eteläisen lahden pohjukassa, pidettiin
+entisaikaan joulun edellä suuret Jäämeren maiden markkinat, joille
+kokoontui lapinkansaa, paitsi Ruijan rannoilta, Utsjokea, Inaria,
+Kaarasjokea, Koutokeinoa, Enontekiötä, Kaaressuvantoa, Muoniota,
+Kittilää ja Sodankylää myöten. Tunturikansa tuli pororaidoissa, rikkaat
+Ruijan kauppasaksat saapuivat hevosilla helkytellen, ja tenomiehet
+ajoivat sekä porolla että sonnilla, niin että väliin sonnimiehiäkin
+oli koko raito. Navettajutoineen saattoi siinä hääriä Rovasuvannon
+Piennas-äijä sekä Kuoppanivan ukko ja Piessjoen Hansi-Uula ynnä
+Äimäjoen Piettar Helander, käppelehtipä joukossa vielä Uulas-Uula,
+joka kerran oli rinnustellut länsmannin kanssa, jopa pitkä
+Piittus-Pierakin, joka kerran oli tapellut itse kirkkoherran kanssa.
+Mutta jos Tenojoki oli jääkaljamalla, sonnimiehet nousivat Utsjoen
+tai Veätshagjoen suusta tunturiin ja jutivat suoraan Puolmakjäyrille
+sekä alas Puolmakkiin, josta keinoteltiin vähän matkaa jokivartta,
+kunnes taas oiustettiin tunturimaita Varenginvuonolle. Joen ylitse
+yritettäessä täytyi kirvestää jäähän koloja sekä syytää tuhkaa
+tielle, etteivät kengättömät juhdat olisi keikahtaneet pitkälleen.
+Mutta umpisella taipaleella sonniäijät puskivat paremmin kuin hyvät
+hevosetkaan. Äimäjoeltakin lähdettäessä sonnit painuivat edellä
+tekemään reikää hevosmiehille. Ja hyvällä tiellä sonnit taas
+nulkkasivat kuin hevosetkin, mutta hiostuessaan ne helposti rapasivat
+koko keinon mustaksi.
+
+Porontaljoja, kallo- ja koipinahkoja, suonia, lihoja sekä juustoja,
+verivatsoja ja maitotshalmaksia, peskejä, lapinkenkiä, eläviä
+porojakin, sivakoita, ajo- ja raitoahkioita, vasikannahkoja,
+metsänelukkain turkiksia, riekkoja ja jäniksiä, kenkäheiniä ja
+lattialuutiakin oli markkinamiehillä myytävänä. Ruijan kauppamiehillä
+taas oli omat tavaransa: Norjan ja Venäjän jauhot, ryynit ja suolat,
+tupakat, kahvit ja traanit, lisäksi monenlaisia merikaloja ladottuina
+seinävieret täyteen niinkuin halot pinoon, vielä valtavat kasat kuivia
+kalanpääkiestoja. Näihin merimaan tavaroihin vaihtuivat tunturimaan
+tuotteet, sillä näitä kaikkia kalanpyytäjä ja poromies tarvitsi
+kotoisen ruokahoitonsa täytteeksi. Tarvitsi kylmien maiden mies
+vielä kovat annokset viinaakin, joka pahassa pakkasessa piti miehen
+lämpöisenä, antaen vielä hyvän mielen ja erinomaisen joikausluonnon.
+Jo markkinasiljolla tunturi- ja jokikansa eli hyvässä nousussa ajellen
+poroilla ja sonneilla edestakaisin iloisesti joikaillen. Itse pitäjän
+pääpaimenkin saattoi täällä karistaa pois papillisuutensa ja todistaa:
+"Utsjoella mie olen kirkkoherra, mutta täällä niinkuin muutkin
+ihmiset". Ja niin sitten olikin.
+
+Hyvällä tuulella ja mieluista lämmintä tuntien markkinakansa lähti
+ajelemaan kotikenttiä kohden. Jo monen neljänneksen päästä kuului
+pitkin Tenoa porokellojen pouke ja iloisten äijien juorotus:
+
+    "... joi joi joi joo,
+    joi joi joi joi joo..."
+
+Ja kun matkue saapui lähemmäksi, erottui jo tenomiehen joikaileminen:
+
+    "Pieras-Piera-aa jo go,
+    lollol lollo,
+    Pieras-Piera-aa jo go,
+    lollol lollo".
+
+Tahi kuului Koutokeinon "veriveitsien" mainelaulu:
+
+    "Naa, Koutokeino,
+    niin niin niin niin,
+    vuoi, te veriveitset,
+    niin niin niin niin".
+
+Sitten kuului joen keinolla joku juorottavan:
+
+    "Länsmanni nyt Hiegga,
+    nu nu nu goo,
+    saaminieidain go,
+    lu lu lu goo,
+    kultakoppana on,
+    nu nu nu goo".
+
+Kirkkaana kuutamoiltana oli Tenon rantakansasta hyvin hauskaa seisoa
+korkealla töyräällään katsomassa, kun markkinakansan pitkät raidot
+alhaalla joenuomaa myöten jutivat ohitse. Sen mukana yksinäiselle
+lapinmiehelle tuli kuin tuulahdus tuonnempaa iloisesta maailman
+menosta. Hyvin kauniisti helkyttelivät monilukuiset kulkuset ja
+tiuvut, jääkin toisinaan pitkään ulvahteli joukkoon, porojen sorkat
+naksuivat ja sarvet keikkuivat, ja lumiset rannat sekä valkeat tunturit
+kajahtelivat, kun jutava lappi komeasti joikaili:
+
+    "Oulas-Oula go,
+    lei lei lei lee,
+    lei jo niinkuin heinäkäärö go,
+    lei lei lei lee,
+    ja go takka go oli selässä,
+    niinkuin heinäkäärö go,
+    lei lei lei lee".
+
+Kauan Tenon rantakansa seisoi ja kuunteli, ja mieli paloi samaan
+joukkoon. Vasta sitten katsoja siirtyi pikku pirttiinsä, kun raito oli
+kadonnut niemen taakse ja kuului enää vain kaukainen:
+
+    "... lei lei lei lee".
+
+
+
+
+Tenomies Kalamiehenä
+
+
+Kala on vetänyt lappalaisen Tenolle, kala vieläkin häntä parhaasta
+päästä elättää ja kaikkein parhaiten _luossa_, lohi. Lohta onkin
+Tenossa ollut kautta maailman aikojen. Tenon puhtaat tuntunvirrat
+ovat aina olleet lohen mielivesiä. Jäämeren kirkkaassa suolavedessä
+lohi helposti tuntee Tenon tumman, raittiista tuntureista eikä
+mistään turmiollisista jängistä tulevan saivoveden ja lähtee sitä
+noudattamaan. Koko kesän lohi jutaa Jäämerestä ylös joen latvoja
+kohden, nousten Inarijokea aina Angelin yläpuolelle sekä Kaarasjokea
+ainakin Jiesjoen yhtymille. Keväällä jo heti tulvan aikana, joskus
+toukokuun loppupäivistä alkaen, lohi on matkalla kesävesilleen, ja
+sitten pitkin suvea, kun vesi vähänkään nousee, Tenon taivaltaja myös
+nousee, levähdellen vain nivojen ja koskien kivikoloissa. Yhä ja yhä
+vain suolaisen veden vaeltajain pitää jutaa makeisiin maavesiin aina
+elokuuhun asti, kaikkein ahkerimmin kesä- ja heinäkuun vaiheilla.
+Mutta sitten taas syksyllä alkaa kesämajoilta muutto kovasuolaisille
+talvivesille Jäämereen. Lokakuulla lohet jo laskettelevat alas
+myötävirtaa, yöllä ollen kutupuuhissa, päivällä menossa. Muutamat kalat
+kyllä ovat niin hitaita toimissaan ja niin hyvästyneet kesäoloihinsa,
+etteivät ennätä muiden muuttomiesten mukaan, vaan jäävät Tenoon koko
+talveksi ja vasta keväällä rupeavat luikumaan alas, ollen kumminkin
+sitten taas jo kesän mittaan toisten matkassa yrittelemässä ylöspäin.
+Sellaiset aikaansa seuraamattomat talvikot, _vuorrut_, ovat pyydykseen
+joutuessaan hyvin laihoja ja huonoja, eikä niistä pyytäjä paljon
+kostu. Jotkut lohet taas ovat niin päättömiä, että syksyllä, kun Tenon
+kesävieraat oikeassa järjestyksessä ovat alamatkallaan, täysissä
+tosissaan nousta hoseltavat ylöspäin. Tällaiset syksynnousijat,
+_tsuentsät_, ovatkin vain mahoja kummittelijoita, joista ei kenellekään
+ole suurta lukua, vaikka tsuentsä onkin hyvin lihava ja rasvainen kala.
+
+Mutta Tenon oikea kesälohi on kumminkin kaikkein paras kala. Se on niin
+makeaa ja rasvaista, että se hyvin pitää miehen kylläisenä ja sulana
+pakkasellakin. Eikä missään ole, koko Teno sen kyllä tietää, parempaa
+lohta. Taanankin kauppamies, Niilas Hansen, joka tunnetaan koko
+Norjassa ja joka tuntee koko Norjan, on sanonut, että Taanan luossa on
+parasta koko maailmassa, vaikka Norjassa on paljon jokia ja maailmassa
+on paljon lohia. Vain inarilainen pitää omaa järvikalaansa parempana,
+sillä se ei janota, vaikka sitä söisi paljonkin. Mutta jos Inarin ukko
+pistää palasenkin Dädnun luossaa, rupeaa häntä heti janottamaan.
+
+Tenolaista ei kyllä luossansa liikoja janota, vaan hän pyytää
+ja syö sitä niin paljon kuin saa. Keväällä, heti kun jäät ovat
+paenneet ja sameat villivedet vielä ovat vallassaan, rantalainen
+käy ajoverkoillaan, _kulkutusverkoillaan_, vetämään tuoretta kalaa
+talvipaastonsa päättimiksi. Kaksi venemiestä on silloin toimessa.
+He laskevat virtaan, puoliväylään, etemmäksikin ulottuvan verkon,
+jonka ulkopäätä ohjailee vedessä kelluva ristilauta ja rantapuolta
+hoitelee veneen perämies, toisen miehen airoilla ohjaillessa
+venettä. Teno työntää verkkoa alaspäin, samoin kuin venettäkin, jota
+soutaja pysyttelee lähellä rantaa. Lasketaan, lasketaan... sitten
+pysähdytään ja annetaan verkon väyläpään painua rantaan sekä korjataan
+kalat, joiden varhainen kevätretki on päättynyt kulkuttajamiesten
+kavalaan liikkuvaan surman aitaan. Sekä suvantoja että nivoja ja
+koskia tenolainen ajaa verkoillaan, leveitä suvantoja laskee väliin
+parikymmensyliselläkin aidalla, mutta kapeita koskia ja könkäitä hän
+kalkuttaa vain seitsemä-, kahdeksasylisellä verkolla.
+
+Hyvin tuotti kulkuttaminen entiselle tenolaiselle kevätlohta. Mutta
+vielä paremmin Jumala antoi kalansa eksyä tenomiehen ajoverkkoon, jopa
+soi hänelle vedenviljaa koko kesänkin, jos kalakansa kevätpyynnin
+alkaessa kävi Maddajäyrin kirkossa Jumalaa palvelemassa. Siihen
+oli helluntain kirkkopyhä varsin sopiva, ja seurakunnan papitkin
+siitä muistuttivat. Johan Michael Stenbäck ilmoitti kansalleen
+5. toukokuuta 1833: "Tästedes tuleva kokous pidetään Helluntaina,
+joka sisälle lankee kolmen viikon perästä tästä päivästä ja odotan
+minä teitä silloin yksimielisesti tänne Herran huoneeseen. Kuitenkin
+toivon minä teidän tulevan jos Jumala meille siksi antaa venet-kelin.
+Silloin alkaa teidän kalastamisenne-aika ja pitäisi teidän sentähden
+halullisesti tulla Jumalan Templin — Häneldä onnia ja apua anomaan".
+
+Mutta sitten, kun kevättulva on laskeutunut, pitkä Teno panee
+pystyyn _lohipatonsa_. Patoja ilmestyy virtaan sadoittain, avarasta
+suupuolesta aina ahtaille latvavesille asti. Niitä on rakennettu
+niva- ja koskipaikkoihin sekä suvantoihin pitkin rantoja, aina vähän
+päästä, joskus miltei aivan peräkkäinkin, milloin Suomen, milloin
+Norjan puolelle. Ne on työnnetty rannasta aina puoliväylään, joskus
+kauemmaskin, niin että nousijalohi saa mitä taitavimmin sukkuloida
+ja keinotella päästäkseen mieluisille ylimaiden vesille. On oikein
+ihmeellistä, että ainoatakaan vaeltajaa ennättää kaukaisen Angelin
+rannoille tahi Jiesjoen vesille. Mutta Jumala, joka pitää huolen
+lappalaisistaan, pitää myös huolen kaloistaankin. Hän sallii tämän
+kalan joutua lappalaisen ravinnoksi, mutta tuon hän ohjaa kaikkein
+vaaranpaikkain ohitse niin, ettei sitä ihminen voi estää. On monesti
+nähty, että patoon joutunut lohi äkkiä ponnahtaa aidan ylitse ja
+ui eteenpäin. Entiseen aikaan vesien vaeltaja oli vielä enemmän
+tarvinnut jumalansa ohjausta, sillä vanhat lappalaiset olivat vetäneet
+lohipatonsa yli koko väylän, niin ettei kalalle jäänyt vapaata
+tietä ensinkään. Sellainen poikkipato, _rastä-puoddu_, oli ollut
+m.m. Outakoskella vanhan rukoushuoneen seuduilla, Njuärbinjargassa
+Jäggelvedjen luona, ja siinä olivat yhteisesti saalistaneet sekä
+Suomen että Norjan miehet. Olipa patoon ollut osaa Utsjoen papillakin,
+vaikka hänellä oli oma poikkipatonsa kirkon alapuolella, Utsjoen
+Maddakoskessa. Mutta entisen papin jälkeläisellä, Högmanilla, oli
+poikkipato Jomppalan alapuolella Patonivassa.
+
+Tenon kalamiehillä on kullakin oma vanhastaan katsottu, "joka talolle
+nimitetty" pyytöpaikkansa, johon saa rakentaa patonsa. Niinpä Angelin
+Vuollin talolla on pato kylän yläpuolella, Hukkasaaren rannassa, ja
+siitä alaskäsin järämän alla, Reikäkiven niskassa, on Lanton patosija,
+Ranttilan ukolla on pato kotikoskessaan, Niittyvuopion Uulas-Uulan
+Hansilla jonkin matkan yläpuolella asuinkenttäänsä. Samoin muutkin
+padot ovat tavallisesti isäntänsä lähimailla.
+
+Hyvin yksinkertaisen ja alkuperäisen padon lapinukko pystyttää,
+samanlaisen kuin isätkin ovat laittaneet, ties kuinka monessa polvessa.
+Palomestari istuttaa vain kolmijalkaisia, kivillä kuormitettuja
+koivunrunkohaarukoita, _renkkuk_, virtaan — tahi tyynempään veteen
+ainoastaan yksinäisiä patsaita — vähän matkan päähän toisistaan,
+joko suoraan väylälle käsin tahi hiukan vastavirtaan kaartaen.
+Renkkujen ja patsaiden varaan patomies rakentaa pystyrisuista tiheän
+aidan, ja aidan selälliseen päähän pitkälleen ladotuista risuista,
+koivunoksista ja lehtisistä latvuksista myötävirtaan juoksevan pitkän
+johteen, _shuolluh_, tekaiseepa joskus koko padonkin päällekkäin
+lyödyistä risuista. Aukottomaan risuaitaansa kohenpyytäjä virittää
+toistakymmentä syltä pitkän, mutkalle lasketun _joddu-verkon_, toisiin
+parikin verkkoa, joiden nieluun asettaa vielä lisäjohteet niin, että
+lohi risukon takaisin käännyttämänä sukeltuu verkonmutkaan, jonka
+perä- ja alapaulat on vetäisty yhteen, samoin kuin yläpaulatkin, niin
+että on saatu säkintapainen povi. Tällaista aukotonta verkkopatoa
+lappalainen sanoo _joddu-puodduksi_. Mutta koskipaikkoihin tenolainen,
+varsinkin Inarijoen asukas, istuttaa _märti-puoddun_, mertapadon, joka
+on samanlainen kuin verkkopatokin, mutta patoaidassa on aukko, johon
+voidaan sovittaa vastavirtaan potkettu pitkä rysä, märti.
+
+Pato pyytää kalaa yöt, päivät, ja lappalainen käy sen padolta
+pyytämässä. Uulas-Uulan Hanskin sauvoilee pyytöaikana joka yöksi
+patorannalleen turvekotaan vartioimaan, käyden yölläkin kokemassa.
+Sillä Hans on huomannut, että lohi liikkuu ja menee pyydykseen
+parhaiten kuuden ja kymmenen välillä illalla sekä taas aamulla
+neljästä kahdeksaan. Ja kala pitää heti ottaa pois pyydyksestä, jotta
+toinenkin pelkäämättä menisi. Sieltä nouseekin väliin kovalla tohinalla
+oikein aikamiehinen, yli leiviskäinen _stuorra-luossa_, suurlohi,
+koukkuleukainen _guatjim_ tai naaras _duövvi_, väliin vähäisempi,
+leiviskäinen johtuu-luossa tahi puolileiviskäinen _luossa-juölgi_,
+lohijalka, jopa joskus vain pikkuinen, muutamakilonen _diddi_. Hyviä
+kyllä kaikki ja mieluista vedenviljaa. Entisaikainenkin lappalainen
+kyllä ymmärsi suuren saaliinsa arvon ja otti pyytönsä kiitoksella
+vastaan. Ainakin Jäyribainjargan pyytömies rukoili hyvää kalaonnea
+ja taas kantoi kiitosuhrinsa jokirannan komealle seitakivelle. Mutta
+Uulas-Uulan Hans, Niittyvuopio, astelee sellaisten kivien ohitse antaen
+tunnustuksen vain taivaan Herralle. Hans saakin lohta paremmin kuin
+moni muu. Kaikki näet eivät saa, vaikka pyytävätkin, jotkut eivät
+saa juuri koskaan, vaikka heillä on aivan samanlaiset pyytöneuvot
+kuin muillakin. Mutta toiset taas saavat kalaa, vieläpä jotkut,
+"ihet ainuat", ovat sellaisia onnenihmisiä, että saavat aina. Sillä
+Jumala antaa muutamille, mutta ei kaikille, eikä oikein köyhille ja
+saamattomille Jumala anna muutakaan kalaa, mitäpä kun lohta. Ja "tämä
+kyllä lienee sanottu Bibalissakin, johon on kaikki asiat kirjoitettu".
+
+Onhan Bibalissa kyllä kirjoitettu kaloista ja kaikenlaisista
+vesieläimistä, mutta lieneekö puhuttu suuresta merikäärmeestä, joka
+kerran Tenon lohimiehiä piti suuressa pelossa ja vapistuksessa. Oli
+hyvin uskallettua liikkua Tenolla, varsinkin öisin, sillä juuri
+silloin, iltakahdeksasta aamukuuteen, meripeto oli menossa, vönkien
+parikymmensylisenä hirviönä, milloin ylöspäin, milloin alaskäsin,
+väliin poikkivesinkin, heitellen koukkua niin, että päivä katseli
+alatse. Sen kyllä monet lapinukot näkivät, parhaiten ne rohkeat äijät,
+jotka kerran myöhäisenä pyhäiltana seisoivat Kuahpiljoen luona hyvin
+korkealla töyräällä, oikein uhalla huutaen ja meluten ja taajoen, vielä
+vasiten ollen puettuina valkoisiin parseeleihin. Sillä ukot olivat
+kuulleet, että merikäärme aina yrittää valkoisen olion kimppuun. Mutta
+peto ei sittenkään tullut kovin lähelle. Eikä se koskaan erehtynyt
+tenolaisen lohipatoon, ei sitä tavannut Puolmakin länsmannikaan,
+vaikka pyssyineen etsiskeli, eikä se liioin puuttunut monilukuisten
+lohimiesten ongenkoukkuihin. Ja viimein se omia aikojaan katosi. Jotkut
+viisastelijat, jotka eivät edes olleet otusta nähneetkään, koettivat
+kyllä uskotella, että Tenon merikäärme oli vain karkuun päässyt
+stuorra-luossa, joka uitti perässään lohimiehen pitkää ongensiimaa.
+
+Merikäärme ei — ainakaan tiettävästi — vahingoittanut tenolaisten
+lohipatoja. Mutta kateelliset naapurit kyllä joskus saattoivat tehdä
+sitäkin. Ainakin Andaras Helanderin, saman ukon, joka ensimmäisenä
+asettui Paaduksen alapuolelle, Kuadnil-joen suuhun, lohipatoa pitkät
+ajat pahoittiin niin kovasti, ettei se antanut mitään. Mutta sitten
+Andaras kerran unissaan näki Piittus-äijän istuvan kahdareisin padolla
+ja heti juoksi ja ampua pamautti niin, että Piittus putosi Tenoon. Kun
+Andaras vielä katajoilla pieksi ja piiskasi sekä patoa että äijää,
+niin pato kyllä rupesi ottamaan ja antamaan kalaa niinkuin ennenkin.
+Mutta kun Oulas-Hans sattui rakentamaan patonsa "hiukan" kauemmas
+keskiväylää, ja sai hyvästi luossaa, niin jo kateelliset kylänmiehet
+kantelivat tämän länsmanille, joka tuli ja puratti padon. Siitä
+kylänmiehet olivat mielissään, mutta Hansin pieni Birit-eukko itkeä
+tuherteli, pyyhki silmiään ja päivitteli: "Eikö nyt jumalanmiehet
+Suomesta tulisi ja auttaisi, että Kansikin saisi muutampia diddejä".
+
+Mutta kun padot ovat oikeassa järjestyksessä rakennetut, saavat ne
+pyytää kalaa koko kesäkauden, diddiä ja stuorra-luossaa tarvitsematta
+kutsua jumalanmiestä avuksi. Vasta syyskuulla pitää padot purkaa pois,
+vetää risut, vaajat, renkut ja kivet rannalle vartomaan seuraavaa suvea.
+
+Kesäkuun lopulla ja heinäkuulla, kun kevättulva on kokonaan loppunut,
+alkaa lohen pyytäminen _onkimalla_. Silloin koko jokivarren mieskansa
+on ahkerasti "Tenolla" — tenolainen sanoo jokeaan lyhyesti vain
+Tenoksi, Dädnuksi (= väylä, virta), ja joella olemista "tenolla"
+olemiseksi; Inarijoella olijakin on "tenolla", sillä "vaikka joen
+nimi onkin Inarijoki, niin se kuitenkin on dädnu, ja iso Patsjoki on
+Patsvei-dädnu". Yökausin ja päivälläkin aamuhetkin ynnä iltapuolisin
+Tenon mies soutelee nivojen ja koskien vaiheilla sekä suvannoilla,
+missä nousulohi matkallaan levähtelee, soutelee, soutelee kuin tunnon
+vaivoissa tuntikausia äänetönnä sinne, tänne uistaen onkeaan. Vuoroin
+on soutaja lohen kuljettamana, vuoroin hän taas kuljettaa lohta, kunnes
+hetki on täytetty, stuorra-luossakin vaipuu ja joutuu veneen viereen,
+niin että terävä kalakoukku vain heilahtaa ilmassa, iskee kyntensä
+kalan selkään ja kiskaltaa sen veneeseen.
+
+Toiset lohimiehet liikkuvat vain kotivirrallaan, mutta toiset sekä
+ylempää että alempaa keräytyvät hyvien pyyntipaikkojen lähelle
+taloihin oikein viikkokausiksi asennoimaan ja "tappamaan" lohta.
+Lukkarpaikankin pojat laskevat Levojoelle, Pihtiojalainen Jalveen,
+Äimejoen Helanderit nousevat Aslak Helanderin kesäpaikkaan, ja
+Rovakentän Helander, "Ulkomaan Iivari", sauvoo Gaavan taloon. Päivänsä
+pyytömiehet nukkuvat talon aitassa tai ladossa, yönsä kellivät Tenolla.
+Mutta yhdeksättäkymmentään nouseva Uulas-Uula Niittyvuopio laskee
+jo juhannukselta Ylä-Jalven Yläkönkään niskalle, pystyttää rannalle
+hurstisen laavun, rötistää koskenlaitaan pari-, kolmisylisen risupadon,
+virittää siihen verkon ja sitten pyytää lohta ongellakin. Saaliinsa
+ukko suolaa astioihin puun juurelle maakuoppaan, paistaa kalansa ja
+keittää kahvinsa rannalla kivenkolossa ja joutoaikansa nukkuu laavussa
+roukojen alla. Syksyyn asti Uula-äijä tuhertaa kalarannallaan, pimeinä
+öinä vain nukkuu kuin kontio pesässään. Kalaa pyytäjä saa, väliin
+kolmatta leiviskää painavia stuorra-luossiakin, vaikka joskus sattuu
+käymään niinkin, että äijärukka luossan kanssa kamppailussaan horjahtaa
+Tenoon. Mutta "Jumala on varjellut" vanhaa pyytömiestä, niin ettei Teno
+ole vielä häntä ottanut.
+
+Jokaisella lohensoutajalla on pieni lukollinen kiisa, jossa hän
+säilyttää kalleutensa: monilukuiset Oulusta, Helsingistä, Oslostakin
+asti tilatut, rahoja maksaneet lohionkensa. Mutta on joukossa omienkin
+seppien tekemiä neuvoja, pyrstöuistimia ja lusikkapäitä. Uula Laitikin
+Karnnjargassa laittelee kuparisia ja messinkisiä pyytöneuvoja
+muillekin, samoin Lukkarin miehet Veätshagnjargassa ovat seppiä
+rakentamaan monenlaisia uistimia. Englantilaisilta lohimiehiltä Tenon
+mies on oppinut onkitaitonsa, ja onkilajeista sekä lohiuistimista
+hän juttelee kuin paras pyytömies, osaten niitä aina asian mukaan
+käytölläkin. Ja saa kalaa myös. Keskenkasvuisetkin Guttormin lohipojat
+saattavat pika pikaa palata takaisin iltapyynnistään tuohatuksissaan
+kantaen parileiviskäistäkin suurlohta. Ja samaa vauhtia pojat rientävät
+uudestaan Tenolle. Juokseepa veljesten perässä nuorinkin vesa, joka
+ei kyllä vielä kykene lohta tappamaan, mutta on mukana oppipoikana ja
+harreja onkien harjoittelemassa. Toisinaan kyllä pyytäjiltä pääsee
+hyväkin saalis karkuun, juuri kun on veneeseen nousemassa, viepä joskus
+muassaan hyvän ja kalliin ongenkin. Mutta uusi koukku on kiisassa
+varana ja entistä kiihkeämmin heitetään se veteen.
+
+Mutta kun syksyn hämärät yöt saapuvat, tenomiehet lähtevät taas
+käyttämään ajoverkkojaan, jopa oikein koko joukolla. Suomen ja Norjan
+puolen lappalaiset yhtyvät samaan kulkutukseen, jamaavat verkkonsa
+yhteen yli joen, hoidellen sitten pyydystään veneestä käsin kummastakin
+rantapuolesta sekä keskijoelta. Hyville kulkutuspaikoille, Piltamoon,
+Alakönkäälle, Sirman seuduille, keräytyy toisinaan useita venekuntia.
+Silloin ruvetaan sovinnossa vuorotellen ajamaan verkkoineen alas,
+kulkutetaan koko yö ja työnnetään kalat yhteiseen kasaan. Aamulla
+sitten jaetaan saalis yhtä moneen osaan kuin veneitä miehineen on
+pyynnissä, ja määrätään arvalla, kuka minkin osan saa. Pyyntimiehet
+valitsevat rannalta kukin oman merkkikivensä yhteiseen kasaan, josta
+syrjässä ollut mies asettelee ne kalaosien viereen, siten merkiten
+kullekin omansa. Mutta sattuupa jaettaessa osa joutumaan juuri omalle
+kohdalle, on se huono merkki. Tyytymätönnä kalamies päivittelee: "Emme
+taida enää saada kalaa, kun noin sattui juuri nokan alle".
+
+Mutta kun syksyn yöt oikein pimenevät, tenonukot kummaltakin rannalta
+lähtevät yhteiselle _goldemille_. Silloin jamataan raskaiksi kivitetyt
+verkot poikki joen, takapaaluja vasten, ja sitten kaukaa yläpuolelta
+lähdetään toisella poikkiverkolla miehissä ja veneissä ajamaan
+alaskäsin samalla tavalla kuin kulkuttaessakin. Ajetaan alla olevaan
+patoverkkoon asti ja kierretään ajoverkolla sen viereen karsina, josta
+sitten nuotalla kaivetaan esiin kaikki kalat. Tämä pimeän syysyön
+salakähmäinen kalansaalistus oli varsinkin vanhojen tenomiesten
+mieluisimpia ja tuottavimpia pyyntejä. Monissa sileäpohjaisissa
+suvannoissa ajoverkko liikkui ennen varsin ahkerasti. Vahdit vain
+olivat kahden puolen vartioimassa, ettei kukaan syrjäinen päässyt
+ukkoja yllättämään. Inari- ja Kaarasjoen yhtymiltä entiset äijät
+vetivät verkkoaan penikulman matkan aina Biesnjargaan asti, samoin
+taas Ailigasnjargasta lasketeltiin verkkojen kanssa alaskäsin Andaras
+Lukkarin kesäpaikan seuduille. Vanhoja hyviä goldim-paikkoja oli
+myöskin pitkä Kesäsuvanto Pihtijoen alapuolella ja Suoppasuvanto
+Levojoen luona sekä Gortshamin ja Äimejoen välinen suvanto.
+
+Paljon kesän mittaan Tenon lohta nostetaan, mutta se ei silti, joskin
+entisestä yltäkylläisyydestään on kovin vähentynytkin, lopu, "vaikka
+ihmiskunta sitä tappaa koko kesän, muutamat alhaalla niin, että oikein
+rikastuvat". Vähän kyllä Tenon mies saattaa myydä hyvää lohtansa,
+sillä kaikilla on kalaa kylliksi, Ruijan rannoilla liiatenkin.
+Entisaikaan sentään vietiin Outakoskelta asti lohta Tenonsuun
+juhantiusmarkkinoille, ja nytkin monet Ala-Tenon porvarit toimivat
+lohen ostajina. Hans Laitillekin jo saa kaupata kalansa, samoin Sirman
+Hansille sekä Vanasgiedden Klemetille, ja sitten pitkin jokivartta on
+rahaporvareita: Alleknjargan Jounas-Niilan Aslakka, Horinan Niilas,
+Suoppanjargan ja Seidan Tapiot, vieläpä Maskjoen Andaras Pihtikin tekee
+lohikauppoja ja Olli Koskamokin ostaa ainakin omiksi tarpeikseen.
+Pyydettäessä vikaantuneet lohetkin saa kyllä menemään kauppiaille
+täydestä kalasta, kun vain taitavasti paikkaa vertyneen kohdan
+terveellä lohenkappaleella. Mutta Yli-Tenon miehet eivät enää paljon
+kulje kalatarjoilulla, vaan enimmäkseen itse syövät saantinsa. Suolaan
+lohimies painaa kalansa sekä osan saaliistaan kuivaa — entisaikaan
+lohen pääpuoli syötiin tai suolattiin, mutta pyrstöpuoli kuivattiin.
+Ainakin 50-60 kg taloa kohden suolataan lohta talvivaroiksi, mutta
+monet ahkerat ja taitavat pyytömiehet saavat kesäkautena Tenon
+komeata kalaa kolme, neljä, jopa viisikinsataa kiloa. Lihavaa
+punaista lohtansa, toisinaan kovin kesäytynyttä, Tenon asukas syö koko
+talvensa. Mutta kevättalvella oma kala jo rupeaa puuttumaan, ja sen
+tilalle nousee Ruijasta tuotu merikala, turska ja saita. Mutta koko
+kesänsä tenolainen syö vain lohta ja muuta hyvää kalaa.
+
+Tätä muuta hyvää kalaa, erinomaista harria, samoin kuin kolmattakin
+mielikalaa, siikaa, pyydetään verkoilla ja nuotalla pitkin kesää.
+Verkot, niin tavalliset kuin patoverkotkin, saavat kyllä pyytää yötä
+päivää, vaikka pyhisinkin, ja nuottaa vedetään aina silloin tällöin,
+milloin arvellaan kalaa lähtevän. Nousee joesta harria ja siikaa, jopa
+syksyllä taimentakin, joka Jäämerestä on lähtenyt Tenoon vierailemaan.
+Joskus tapaturmasta tulee pyydykseen haukikin, ja tämä on ainakin
+huonoksi kalaonneksi, ellei suorastaan pahemmaksi onnettomuudeksi.
+Guttorm-ukkokin kerran sai hauen, eikä heittänyt sitä takaisin Tenoon.
+Ei kyllä ukko enää muista, sattuiko sinä vuonna mitään onnettomuutta,
+mutta kova tauti on äijää sen jälkeen jäytänyt. Paras on siis olla
+haukea ottamatta, vaikka Teno sitä tarjoisikin. Voi tulla mitä hyvänsä
+ikävyyttä.
+
+Eikä liioin ole hyvä lauantaina kuuden jälkeen mennä nuottineen
+Tenolle, jos tahtoo ikävyyksiä välttää. Andaras Porsangerkin oli kerran
+lauantai-iltana nuotalla, kun Kaarasjoen länsmanin assistentti sattui
+soutamaan ohitse. Tämä oli niin kelvoton, että juorusi asian Utsjoen
+länsmanille, joka olisi tuominnut Andaraksen suuriin sakkoihin, mutta
+onneksi sattui olemaan armovuosi, koska keisarille oli syntynyt poika,
+ja Andaras pääsi pelkällä säikähdyksellä. Nimismies oli kyllä hyvä
+tuttu, jopa väärtikin, mutta "laki menee keinoansa eikä armahda, vaikka
+tuomari armahtaisikin".
+
+Mutta tunturijärvissä saa kyllä pyytää kalaa vaikka pyhäpäivätkin,
+sillä Kaarasjoen länsmanin assistentti ei siellä kuljeskele asioillaan,
+eikä liioin ole lähellä pahansuopia naapureita, jotka myöskin
+saattaisivat käydä kantelemassa. Vaikka vähän kyllä tenolaiset
+turvautuvat tunturijärviinsä. Jumalan hyviä, ja kauniita järviähän
+ne kaikki ovat ja kaikille lappalaisille hyväksi annettu, niin että
+niistä saa pyytää, kuka vain haluaa. Sellainen on isohko kaunis
+Luomusjärvikin, joka on aivan tunturien hoidoissa parin penikulman
+päässä, Ruöhtudoaiven takana. Sinne kyllä toisinaan Kangasniemen,
+Rovasuvannon ja Outakosken seutujen tenolainen käy kalalle, saattaapa
+joskus tenotalon emäntäkin apulaisineen astella sinne kontti
+selässä. Viikkokauden kalamiehet asustelevat tunturijärven
+turvekodassa, iltaa, aamua laskien ja kokien verkkoja, saaden ja
+suolaten hyvää rautua ja taimenta talven varaksi. Lukottomaan
+turvekotaan heitetään kala-astiat odottamaan talvea, jolloin ne
+poroilla noudetaan kotiin. Liian vähän ripoteltu suola ei kyllä ole
+voinut varjella turvekotaankaan kätkettyjä kaloja kesäytymästä. Eikä
+ole tarvinnutkaan, sillä vähän kesääntyneenä maistuu tunturijärvenkin
+kala vielä paremmalta.
+
+Mutta pikku lompolostaan Tenon rannalta, aivan kesäkotinsa viereltä,
+Guttormin ukko ei viitsi vaivautua vetämään kalaa, vaikka tietääkin
+järven ihan porisevan muikkua ja pikku siikaa. Poriskoon vain, mutta
+Teno antaa lohta, harria ja isoa siikaa.
+
+Utsjoen itäisillä tunturijärvillä tenolaiset eivät juuri kalastele.
+Veätshagjäyriä ja Tuolbajäyriä käyttävät kalavesinään "Utsjoen sisällä
+asuvaiset" Aikiot, Inarin järvikansan jälkeläiset, Leppälän, Ollilan
+ja Mieraslompolon asukkaat. Jo vanhastaan Aikioiden suuräijä, Sauvan
+Piettarin vävy, Ollilan Paksujalka, kävi Veätshagjäyriä ahkerasti
+pyytämässä, ja yhtä ahkerasti vieläkin vanha Ollilan Piettar ja nuori
+Leppälän Uula liikkuvat samalla järvellä. Miehillä on kalapirtit
+järvenrannalla, ja kesäisin he oleskelevat erämaassa toisinaan
+kuukausittain, syksylläkin aina lumiin saakka. Verkkoja ukot vain
+käyttävät pyytöneuvoinaan ja saavat enimmäkseen siikaa, joka on järven
+valtakala, mutta antaa vesi heille harria ja haukeakin. Kalamajassaan
+erämiehet asustelevat, pyhäpäivin ja muinakin joutohetkinä he
+vuorottain lueskelevat ääneensä Raamattua, Salmakirjaa, Andelinin
+postillaa sekä kirjaa "Sielu ja Jeesus puhuvat", ynnä muita hyviä
+kirjoja.
+
+Mutta kaukainen tunturien kiertämä Puolmakjäyri on omien rantalaistensa
+kalavesi. Vain pari, kolme talonsavua ison järven autioita rantoja
+elähdyttää, muuan Aikio täälläkin savustamassa sekä vanhan porolapin
+Länsmanin perikunta. Siialla ja harrilla järvi rantakansaansa ruokkii
+ja syksyisin taas antaa heille hyvää muikkua, _reäskaa_, talvikalaksi.
+
+
+
+
+Tunturien viljaa
+
+
+Vanha tenolainen, oltuaan kesän ahkerana kalamiehenä, muuttui — kuten
+Inarin järveläinenkin — syksyn tullen talvikautiseksi metsämieheksi.
+
+Villipeuroja entinen utsjokelainen ajeli tuntureillaan sekä kaivoi
+niiden surmaksi kankaille kymmenittäin salahautoja. Oikein vanhaan
+aikaan peuroja ei kyllä ollut Lapin tuntureissa, ennenkuin suuri ja
+kuuluisa noita, Paavus-Niila, joikaten kutsui ja juovsatti Suomenmaasta
+niitä mahdottoman tokan. Suomen noidat kyllä kolmena peurahirvaana
+rukattivat perässä. Mutta kun Paavus-Bigga, Niilan sisar, suuri
+noita-akka, purhautti puksujaan ja heilautti takinhelmojaan, niin
+helmain alta yhdeksän sutta syöksähti hirvaiden kimppuun, ja peurat
+jäivät Lapin tuntureihin. Kun vielä Paavus-Niila ja Bigga sitoivat
+peuravaatimen Gallupuoltsaan manaten: "Tässä pitää löytymän peuraa
+vielä pojanpojallekin", niin villipeuran suku pysyi Lapissa. Sataisin
+parvin villejä peuroja ennen vaelleli villituntureissa, mutta nyt
+ei niitä enää montakaan liene. Viimeiseksi on niitä kyllä nähty
+Gallupuoltsassa Rastegaissan takana sekä Rastegaissan jäätiköillä.
+Siellä entisinä aikoina Rasti-äijäkin peuroja juovsatteli, antaen
+nimensä suurelle tunturille.
+
+Paljon Utsjoen mies surmasi muutakin metsänriistaa, susia, ahmoja,
+kärppiä, näätiä ja saukkoja, ynnä naaleja sekä repoja, mustia ja
+ristikettujakin, vieläpä joskus sinisiäkin naaleja. Kettuja tenolainen
+pyysi samoin kuin inarilainen, käpylaudalla, _rievsa-säggillä_, johon
+pani riekonpään syötiksi, ja ahmoille hän rakensi raskaan loukun,
+_ridän_. Mutta jäniksestä lappalainen ei ole koskaan suuria välittänyt.
+Vaikka se on kaunis ja pehmeäkarvainen elävä, on sen liha niin huonoa,
+että lappalainen mieluummin kuin syö, myö sen ruijalaiselle karvoineen
+kaikkineen kruunu-parista. Sitäpaitsi jänis aina ennustaa näkijälleen
+huonoa onnea.
+
+Karhujakin oli ennen tuntureissa. Ainakin kolme hullua kontiota, suurta
+ja pelkäämätöntä pahantekijää, liikkui vanhassa Lapissa. Muuan teki
+tuhojaan tunturissa, Kitin porokylässä ja Karigasniemen seuduilla,
+repien eväikseen eläviltä häriltäkin lapoja sekä ryöstellen luovista
+rasvaisia paisteja, toinen elämöi Inarissa Jurmun lukkarin tanhuvilla,
+ja kolmas kouhotteli yökausittain Kaarasjoen porosiidoissa paiskellen
+palasiksi ahkiot, kattilat ja kirvesvarretkin. Mistä lienevät äijät
+tulleet, vaikkapa aina Spetsbergistä, jossa sanotaan olevan kovin
+vihaisia kontioita, mutta äkäisiä ne vain olivat. Inarilaiset kyllä
+saivat ilkimyksensä tapetuksi, ja iso peto se olikin. Nahkakin oli
+ruma ja suuri kuin sonninnahka, ja viisi sieppuria siitä lapinäijät
+saivat, vaikka tavallisesta karhunnahasta tulee vain kolme. Kaarasjoen
+karhun tappoi Piemmu-Andaras erään toisen miehen kanssa. Kolmena
+yönä miehet saivat kodalla naakia karhua ja joka yö sitä yhä uudelleen
+pamauttaa, ennenkuin saivat sen lihat keittopataan. Mutta vanhan
+rumahisen paistitkin olivat niin kuivettuneet, etteivät pehmenneet,
+vaikka kuinka kauan olisi keitetty.
+
+Mutta _rievska-bivdo_, riekonpyynti, on aina ollut koko Lapin
+tunturimaan kaikkein tuotteliainta pyyntiä. Samoin vieläkin. Tenolaiset
+ovat yhäkin ahkeria riekkomiehiä, samoin monen inarilaisen miltei
+ainoana talvityönä on liikkua riekkomailla ja tappaa talven valkoista
+kanaa.
+
+Riekko on tunturimaan talvivilja. Sen on Jumala antanut
+talvielatukseksi köyhälle tunturien kansalle, niinkuin hän on antanut
+merikalan ruijalaiselle ja lohen tenolaiselle kesäruoaksi ynnä
+inarilaiselle järvikalan. Jumala itse hoitaa ja lähettää sekä kalan
+että "riekun". Niinkuin merikala tulee ja menee, niin että sitä väliin
+on yltäkyllin, eikä sitten taas ole yhtään, ja niinkuin lohikin
+nousee Tenoon sataisin laumoin ja taas pakenee pois jättäen koko joen
+tyhjäksi, niin myös riekkokin Jumalan käskyä seuraten tulee ja menee.
+Toisinaan se niinkuin lumisateena lankeaa maalle, mutta sitten se
+taas katoaa aivan yhdettömiin. Korkeille tuntureille saattaa joskus
+tuntuririekko, kiiruna, ilmestyä sata-, jopa tuhatlukuisin parvin, niin
+että ilma on ihan sakeana siipien suhinaa.
+
+Kiiruna onkin asetettu tunturien ikuiseksi asukkaaksi. Korkeilla
+aukeoilla, puurajan yläpuolella, tämä viiruposkinen, mustahelmainen
+tunturien lapsi elelee kesät ja talvet. Siellä se syntyy ja kasvaa ja
+etsii köyhän ravintonsa talvellakin. Kun tuuli lietsoo pälviä tunturien
+lumikinoksiin, riekko rientää niistä etsimään niestaansa. Varpujen
+kovia kylmettyneitä lehtisilmuja sekä jäätyneitä marjoja on siellä vain
+tarjona, mutta tyytyväisenä kiiruna nappii niitäkin, syöden samalla
+kertaa lyhyen talvipäivänsä aamiaisen, murkinan ja ilta-aterian, ja
+sitten se menee sekä nukkuu pitkän yönsä pehmeässä lumikiepissä.
+Vain pahojen ilmojen ja pakkasten aikana kiiruna laskeutuu alemma
+outaseutuun, sitä alemmaksi, mitä ankarampi ilma on liikkeellä. Mutta
+pahan sään tauottua, tunturilainen heti palaa ylhäiseen kotimaahansa.
+
+Mutta tunturien riekkoa hiukan isompi maariekko eli pajuriekko asustaa
+aina alhaalla tunturin laidassa, outamaassa, eikä sen heikko pää kestä
+koskaan nousta yli puurajan suurille vapaille tunturilakeuksille,
+missä sen sisar majailee. Ollen matalaa jo syntyperältäänkin, ei
+se ymmärrä suuria korkeuksia kaivatakaan. Sillä maariekko rakentaa
+pahaisen kotinsa vain alarinteelle katajan alle, hoitaen siinä ja
+ilmoille saattaen kaksitoistakymmenisen perillisparvensa. Mutta niin
+ankarasti katajaperän muori vartioi matalaa majaansa, että vasta
+sitten, kun ollaan hänet ihan polkemassa, poistuu kotoaan noituen ja
+siipivalkeaisiaan välkytellen.
+
+Talven tullen kumpaisetkin riekot riisuvat ruskean kesäverhonsa
+ja pukeutuvat puhtaisiin valkoisiin, pysyen siten hyvässä
+yhteisymmärryksessä lumisen kotinsa kanssa. Samalla läheiset
+katajaperäläiset ja vaivaiskoivujen alaiset yhtyvät samaan seurueeseen
+jutamaan tunturiseutua. Outamaan riekko rakentelee lentokuntia, joihin
+liittyy pari "pesällistä" eli neljä-, viisikolmatta siivekästä, ja
+hyvinä vuosina voi syntyä neljänkin pesällisen tunturikiertueita.
+
+On tunturien valkealla lentäjällä vainoojansa. Maankiertäjät ketut ja
+naalit ja ahmat ja kärpät ovat alituisesti sitä uhkaamassa, ja ilmasta
+saattaa milloin tahansa iskeä suuri kotka, haukka tahi viirunaamainen
+tunturipöllö. Mutta kaikkein hirmuisin vainolainen on kaksin jaloin
+kulkeva karvainen hirviö, joka saattaa siepata sekä ilmasta että
+maasta. Kesällä kyllä lappalainen ei häiritse Jumalan lähettämää
+riekkoaan, eikä juuri ryöstä sen kodin ainoita kalleuksia, kuten
+säälimättä tyhjentää monien vesilintujen pesät. Mutta syksyllä alkaa
+ankara aika. Silloin lapinmies ei enää säästä tunturiviljaansa, vaan
+säälimättä pyssyineen naakii pitkin erämaita ampuen minkä ennättää.
+Riekkoja pyssymies ei kyllä kovin monia saa ammutuksi, sillä koko tokka
+tohauttaa tiehensä, kun yhden pudottaa. Mutta kiiruna on vähemmän arka
+ja joutuu useammin surmilleen.
+
+Mutta vasta talvella alkaa riekko parkojen ankarin aika. Silloin kun
+lumi paksuna peittää maan, ja pakkanen oikein porottaa, ja riekko
+rukka kylmissään ja nälissään parvittain kiertelee ruokapaikasta
+toiseen, on koko Lappikin nälissään. Kymmenin, sadoin miehin se
+virittelee tuhantisia surmansilmukoitaan pitkin riekkojen ja kiirunain
+ikivanhoja perintömaita.
+
+Riekkojen talvisia mielimaita ovat tunturijokien ja purojen
+pajukkorannat, joita kyllä on lukemattomat määrät pitkin laajaa
+tunturimaata, sekä isoja jokiuomia ja kuruja että pieniä puro-orkuja
+ja lompoloiden notkelmuksia. Niiden vaiheilla riekot asustavat pitkät
+yönsäkin painautuen heti iltakoiton valahdettua lumikieppiinsä
+ja taas aamukoitolta heräten askareihinsa. Alemmilla jokirannoilla
+outamaiden riekko asustelee, mutta ylhäisillä latvoilla liikkuu
+kiiruna.
+
+Näin ovat tunturinotkelmien pajukot riekkoparvien lumisia
+elämänkenttiä. Mutta ne ovat myöskin niiden valkoisia kuolemanlehtoja.
+Sillä lapinmies on virittänyt rantapajukkoon kavalia ansojansa.
+Pitkin pensaikkoa ristiin, rastiin hän on rakennellut risuaitauksia,
+gärdejä, jättäen aina sinne tänne giella-muorrakien väliin pikku
+_gärd-uksan_, aukon, johon on sonnustanut hamppurihmaisen
+— tai messinkilankaisen — giellan. Kävdag-haarukkaan kiinnitettynä
+se on aina avosuin odottamassa. Sadoittain saattaa samalla pyytäjällä
+olla ansoja vireissä, kolmesataa, neljäsataa, jopa ahkeralla
+riekkomiehellä viisikinsataa yhtaikaa yrittämässä. Näihin sitten
+valkoinen varpujen näpertelijä sotkeutuu ja kuristuu kuoliaaksi.
+Lumisesta levostaan vasta nousseena riekko, käkertäen aamuvirttään,
+kiirehtii suuruspalalleen tassutellen karvaisin tallukoin pehmeää
+tannerta, väliin napaten varvunnenän sieltä, toisen täältä. Ja siinä
+halpaa aamuateriaa nauttiessaan, taapertaessaan ja käkertäessään
+taitamaton tunturinlapsi erehtyy viisaamman vehkeisiin. Erehtyy
+toinen... kolmaskin... ja valkoiselle hangelle kuukertuu sinne
+tänne pieni valkoinen höyhenpallero, kylmettyen varpu vatsassaan
+suuruspalansa viereen. Toiset, joiden hetki ei ole vielä tullut,
+kerääntyvät taas iltakoitolta yömajaansa. Ehkä muutamat tyhjät
+makuusijat haastavat heille kaameaa kieltä, ehkä jollakulla on hämärä
+muisto pensaikkoon temmeltäen kuukahtaneesta sisarestaan, vaikka
+pienet kananpäät eivät osaakaan lukua laskien määritellä, että parvi
+on pienentynyt. Ja aamulla taas vain käkerretään huomenvirsi sekä
+riennetään ruokarannalle. Sillä pikku kupu jo jälleen vaatii täytettä,
+samalla kun hangelle sinne tänne tulee siroteltua pieniä ruskeita
+kierukoita. Saapa riekkoparvi toisinaan säikähtyäkin, jopa aivan kurjan
+kupunsa pohjia myöten. Karvainen jättiläishirviö kahahtaa hiihtäen
+pensaikkoon. Luminen pyrähdys ja tohahdus, siipien hengenhätäinen
+hosuminen ja väkättävä hätähuuto sekoittuvat suureksi pakokauhuksi,
+kun ruokakunta tohistaa tunturin toiseen pensaikkoon. Kuolemanlehto
+sekin. Sinnekin on lapinmies rakennellut surmanaitauksiaan. Saattaapa
+pieni riekonpää pian unohtaa vanhat vaaranpaikkansa ja kohta uudelleen
+ohjata lentonsa entiseen ansapajukkoon.
+
+Monet rantapajukot lappalainen ennättääkin ansoittaa. Jokaisella
+riekkomiehellä on oma vanha pyytömaansa, jonka isäntänä hän
+yksin häärii. Eikä toinen pyri hänen pajukkoihinsa, sillä "se
+on omantunnon laki, joka kieltää". Niinpä Uulas-Uulan Hansin,
+Niittyvuopion, riekkopensastot ovat Luomusjoen rannalla tunturissa,
+karigasniemeläisten Karigas- ja Passejokien rannoilla, Veätshagnjargan
+pyytäjillä Veätshagjoen varsilla, ja niin aina kullakin omalla
+lähiseudullaan. Puolmakjärveläiset riekostavat järven rantapurojen
+pajukoissa, ja Mieraslompolon miehet Mierasjärveen laskevan Kuhktsjoen
+uomassa, Kuorbusoaiven seuduilla, sekä Leppälän Uula, uupumaton
+erämies, pitää pyytömaanaan talon niittyseutuja Veätshagmukassa.
+Utsjoen kirkolla ennen turvekodassa asustellut Aapo Helander piti
+eukkoineen riekkomainaan Seitikkojokien kuruja, viritellen ansojansa
+ihan pappilan aidan taakse. Inarin parhaat riekkomaat taas ovat
+Inarijärven takaisilla tunturiseuduilla. Siellä m.m. Iijärven ja
+Sammutjärven Aikiot rakentelevat pyytöaitojaan.
+
+Parin neljänneksen, penikulmankin mittainen pyytömaa on monella
+riekkomiehellä hallussaan. Tunturiin, erämaansa vierille,
+moni on rakentanut vartavastisen turvekodankin, jossa saattaa
+talvisella eräretkellään asustaa, syksytalvella jo useat kerrat ja
+taas kevätpuoleen parhaana pyyntiaikana, helmi- ja maaliskuussa,
+oikein viikoittain. Kodalta käsin sitten hyvin ehtii joka päivä
+pistäytyä ansoja kokemassa ja korjaamassa saaliin, ennenkuin pedot ja
+riettalinnut ennättävät niitä kovin raastaa. Sillä nekin, niinkuin
+pyytömiehet ainakin, käyvät kokemassa saalista, eikä heitä omantunnon
+laki kiellä koskemasta.
+
+Useat eränkävijät, kuten Veätshagnjargan miehet, nousevat
+riekkotunturiinsa porolla, heittäen jutonsa pyytöajaksi jäkälää
+kaivamaan, jotkut, niinkuin Uulas-Uulan Hans, ajavat hevosella —
+pyytäjillä on tunturissa turpeinen hevostalli — tuoden palatessaan
+tunturiniityltä heinäkuorman. Hans saattaa elellä erämaassa viisin,
+kuusin viikoin, aina pyhäaikana ajaen heinäkuorman ja riekkosaaliin
+kotiin. Mutta monet taas taivaltavat riekkotanhuvilleen sivakoilla
+hiihtäen. Vetäen perässään leveäjalaksista keveätä kelkkaa, he
+vievät mennessään viikon eväät sekä tuovat palatessaan viikon saaliit.
+Lukkarpaikan Jouni kyllä, päästyään kelkka perässä tunturikodalleen,
+asustaa siellä yhteen menoon kolme, neljä viikkoa, ja Leppälän Uula
+möyrii Veätshagmukan niittypirtillä yksinään koko talven. Muutamat
+taas, joiden riekkorannat ovat lähiseuduilla, käyvät vain kotoa käsin
+kokemassa pajukkojaan. Monet naisetkin siten liikkuvat riekkomiehinä.
+Vanha, 75-vuotias Aikion muorikin Puolmakjäyrillä hiihtää kahnustelee
+ansoja viritellen ja kokien. Viime talvenakin, vaikka riekkoja oli
+jotenkin vaana, muori oli saalistanut toistakymmentä lintua.
+
+Vanhalle muorille, joka vain silloin tällöin joutaa muutamaisen
+ansan virittämään, on tällainenkin saalis jo kylliksi. Mutta miehinen
+riekonpyytäjä, joka tosityönään hoitelee ansojansa, tahtoo ja saa
+toki paljon enemmänkin. Inarin kaamakselaisetkin ja Patsjoen puolen
+erämiehet, vaikka ovat huonojen riekkomaiden isäntiä, saavat
+parisataa talvessa, Mieraslompolon miehet pari-, kolmesataa, hyvinä
+talvina neljä, viisikin. Mutta tenolaiset tuovat tunturistaan
+tavallisina talvina kolme-, neljäsataa, ja hyvän vuoden tulona hyvät
+pyytäjät, niinkuin Jouni Guttorm, saavat viisin-, kuusinkinsadoin,
+jopa Niilas Paltto kahdeksinkin. Oikein ahkerille ja hyväonnisille
+riekkomiehille annetaan joskus tuhatkin lintua. Uula Aikiokin,
+Riekko-Uulaksi sanottu, oli aikoinaan Iijärven paras pyytäjä ja sai
+joskus toistatuhattakin kanaa talvessa. Pyytömiehet eivät kyllä
+koskaan ilmoita oikein saantejaan, olivat ne hyvät tai huonot.
+Uulas-Uulan Hanskaan ei milloinkaan muistele muille, paljonko on
+mistäkin pajukosta korjannut, sillä "kateus on maailmassa suuri". Monet
+saattaisivat tulla kateellisiksi ja tehdä pahat. Hans kyllä onkin
+kaikkein parhaita pyytömiehiä ja saamamiehiä. Vahvasti hän uskoo, että
+Jumala antaa, kun vain pyytää, mutta se, joka ei viitsi pyytää, saa
+nälkyä.
+
+Mutta Jumala ei aina anna hyvällekään pyytömiehelle. Riekko ei kyllä
+lopu maailmasta, vaikka kuinka paljon tahansa sitä tapettaisiinkin.
+Jumala vain kuljettaa riekot toisina vuosina toisiin maailman osiin,
+niin että Tenon tunturit tahi Inarin tunturimaat jäävät aivan tyhjiksi.
+Sillä Jumala antaa riekon lappalaiselle, kun on siihen tyytyväinen,
+mutta jos Hän tahtoo rangaista tunturiväkeänsä, ottaa Hän "riekun"
+pois, niin että sitä on hyvin vaana. Voi kesken talvea tulla suuri
+suvi, ja sitten heti kova pakkanen, joka jäätää pajukot, niin ettei
+riekko saa ravintoansa. Sillä riekko ei syö jäätynyttä varpua, vaan
+lähtee sinne, mistä löytää puhtaan varvun, vaikka se olisi kaukanakin.
+Silloin hyvän pyytäjänkin koko talvinen saalis saattaa supistua
+kymmenkuntaan kanapahaseen, jopa joskus, niinkuin kerran Lukkarpaikan
+Jouni Guttormin, yhteen ainoaan.
+
+Sellainen talvi on pyytömiehelle ankara talvi, ja sitä seuraava
+kesä miltei vielä ankarampi. Sillä tunturien valkoinen suuri sato on
+monen lapinmiehen sekä talvenniesta että kesän leipä. Ruijanrannoille
+Alattioon, Porsangeriin, Taanaan, Nyborgiin, Reisivuonoon
+riekonpyytäjät ajavat saaliinsa, saaden 1:40-1:60 kruunua kappaleesta,
+saman kiirunasta minkä maariekostakin. Jauhoiksi, ryyneiksi, suoloiksi,
+kahviksi ja tupakaksi vaihtuvat tenolaisen taivisaaliit. Ahkera
+riekkomies saakin ei vain talven ruokatarpeita, vaan koko seuraavan
+kesän varastonkin. Mutta pienet pyytäjät ja porottomat miehet joutuvat
+myymään saaliinsa kotonaan 1:30-1:40 kruunusta kauppasaksoille,
+toimellisille jokivarren miehille, jotka, niinkuin Andaras Porsanger,
+ajelevat taloja myöten ostellen kaikenlaista poro- ja riekkomiesten
+tuotetta ja kuljettaen niitä voitoikseen Ruijaan.
+
+Tavattomat määrät tunturien kanaa karttuukin Ruijanrannan
+markkinasiljoille, joille joka suunnalta jutaa lappalaista, ja miltei
+kaikilla on riekkoa ahkioissaan. Alattionkin markkinoilla oli kerran
+samana päivänä kaupattu 30,000 riekkoa ja kiirunaa. Samoin muillakin
+Jäämeren maiden markkinoilla, missä meren ja tunturien kansa liikkuu
+meren ja tunturien viljaa vaihtaen. Niinkuin siellä aavan meren suurta
+eloa, turskaa, hyysää ja saitaa, liikutellaan tuhatmäärin, niin
+myöskin avaran tunturimaan satoa, riekkoa ja kiirunaa, käsitellään
+kymmenintuhansin. Merien taakse kumpaisetkin suurviljat suurimmaksi
+osaksi vaeltavat, ja sijaan saadaan mereltä tuotua etelän tavaraa.
+
+Leivätön tunturien Lappikin, jonka karu maa ei jaksa kasvattaa
+pellonviljaa, saa tunturiviljallaan sitä Ruijan rannoilta kumminkin
+vaihettaa.
+
+
+
+
+Karjanhoitoa
+
+
+Jo kauan Tenon kalamies on osannut hoitaa Lannanmaan karjaakin, ensin
+vähään tyytyvää lammaskatrasta, sitten jo lisäksi vaateliaampia
+lehmiäkin. Asunnon äärinen rantakenttä on vähitellen muuttunut
+kauniiksi nurmikentäksi, joka kasvattaa heinää karjalle talven
+tarpeiksi, — samalla kun se antaa hiukan perunoita talonväelle.
+Monta suurta ja rehevää asuntomaata on noussut Tenolle, sellaisia
+komeita raivauksia kuin Niittyvuopion Niila-äijältä peritty viiden
+veljeksen omistama tasamaa Karigasjoen suistamolla tai Talvadaksen
+vanhan kirkkopaikan iso nurmikko Nilijoen suulla tai Klemet Laidin
+komea koivikkoheinikko Nuvvuksessa tai Outakosken kansakoulun seutu,
+Parssin kenttä, Lukkarpaikka, Uulas-Uulan asuinkylä, Veätshagnjarga,
+Laidin perintömaa, ja Nuorgam, tahi monet hyvin raajitut kentät
+Norjan puolella, kuten Iskurasjoensuu, Sirman seutu, Vanasgiedde ja
+Alleknjarga.
+
+Pienet kyllä ovat lappalaisten heinämaat etelän niittyjen rinnalla,
+eikä niistä, vaikka lisäksi käydään tunturissakin kalvamassa jänkiä
+ja jokivarsia, kerätä kovin suuria heinävarastoja. Mutta lapintalon
+karjakaan ei ole varsin monipäinen. Kolmen, neljän lehmän emäntä on jo
+hyvän talon emäntä, ja viisi-, kuusilehmäinen talo on jo aikatalo.
+Hans Laitikin, kaupanmies, on jo aikamies, omistaessaan kolme hevosta
+ja neljä lehmää, ja entinen Niittyvuopion äijä Karigasniemessä
+oli suuri rikas ajaessaan kahdella hevosella heiniä kuudelle,
+seitsemälle lehmälleen. Samanlainen suuräijä on Norjan rannalla
+nykyinen Iskurasjoen isäntä hevosineen ja kahdeksine lehmineen, vaikka
+taloon onkin toisinaan lainattava pulli viiden penikulman päästä Inarin
+Angelista. Lukkarpaikan Jouni Guttormkin on jo isäntäin joukkoa,
+koska ajaa hevosella ja ruokkii viittä lehmää, kolmea vasikkaa ja
+neljäätoista lammasta, samoin Talvadaksen Andaras Rasmussen hevosineen,
+kuusine lehmineen ja neljine nuorukaisineen, niinikään Uula Porsanger
+hevosineen ja neljine lehmineen. Mutta monet talot ovat tavallisia
+tenolaisia koteja parine, kolmine lypsävineen ja nuorukaisineen.
+Toimeen tuleva on jo Paalkatjoen Helanderkin, Iskuras-ukon naapuri,
+omistaessaan lehmän, kahdeksan lammasta, lohipadon ja tervahaudan, ja
+elää köyhä Aikiokin, vaikka turvenavetassa ynisee vain yksi lehmä ynnä
+purruvasikka.
+
+Monella karjaa hoitavallakin lapinmiehellä on lappalaisen luonto,
+joka ajaa hänet muuttamaan asuinsijaa ainakin kesää ja talvea
+seuraten. Omalle Tenolleen, mutta vain ylemmäksi, joskus alemmaksi
+kotikenttäänsä, harvoin syrjään tunturijärvelle tai -joelle,
+rantalainen on raivannut toisen kotimaan, kesäpaikan, asuntoineen,
+turvenavettoineen, sautsapuoreineen ja ruohokenttineen. Kesäpaikan
+asuinmajana on monesti vain matala turvegammi tai pienen pieni
+pirtti, joka samalla on maitohuoneena. Joskus on pirtin peräpuolen
+maapermanto peitetty vain koivunrisuilla ja hirrellä erotettu
+makuualaksi, mutta usein on pirtissä tavalliset lapintuvan laitokset.
+Läheiset talvinaapurukset ovat useasti asettuneet kesänaapureiksikin,
+rakentaen kesätalonsa samalle kentälle. Niittyvuopionkin
+veljesviitosella on Koihkenavven äyräällä pitkä rantamaa, jossa
+kullakin on oma navettansa, sautsapuorensa ja ruohokenttänsä
+aitauksineen ja heinähaasioineen, mutta pirttejä on vain pari, kolme
+sekä muuan turvekota. Entiseen aikaan Tenon ukot joskus soutivat vain
+Norjan rannalle ja raajivat sinne kesäpaikan, samoin taas tuon puolen
+miehet asuivat kentän tälle rannalle. Eikä kukaan sanonut mitään.
+Laidin Hansin Mattikin, Sauvan Piettarin vävy, laittoi kesätalon Norjan
+puolelle, jopa vanhana muutti sinne talveksikin asumaan, ja pari
+ukon poikaa jäi kentälle edelleenkin, ruveten viimein Norjan miehiksi.
+Turvekömmänöissään pojat vieläkin vanhoinapoikina, ikä-äijinä, ypö
+yksinään isän perinnöllä oleskelevat.
+
+Silloin, kun Lannanmaa viettää suven suurta juhannusjuhlaa, kesä
+on ennättänyt Tenollekin jo niin toimellisena, että koivu täysissä
+tosissaan työntää esiin pientä tuoreelta tuoksuvaa pihkalehteä, ja
+rantanurmikko nostaa viheriää teräänsä, ja puron viertä ilahduttaa
+ajarassin, rentukan, kullankeltainen kukka, sekä lampaat ja pikku
+pullit iloisina kirmailevat pitkin kenttää, ja vanha karjakin on
+hyvillään tuoreesta ruohosta, joka tuoksuu ja maistuu toiselta
+kuin surkeat talviravinnon jätteet ynnä kankailta nälissään koottu
+kova kanerva ja kuiva jäkälä. Lunta kyllä komottaa vielä suurissa
+tuntureissa, ja Tenon varjoisissa rantapoukamissa piilee isoja
+jääharkkoja, ja päivän painuessa pojoiselle puhaltuu viileä hengähdys
+yli koko maan. Mutta päivällä, kun aurinko alkaa kiiriä korkeimmilleen,
+ja tenopirtit aamukahvia keitellen suitsuttavat ensimmäisiä savujaan,
+laskeutuu heräävän suven suuri tuntu pienen rantakylän vaiheille.
+Rohkeasti levittää lehti laitaansa, ruoho nostaa varttansa, ajarassi
+lisää kultakukkiaan, ja kesälinnut tirittävät pensaikossa, västäräkki
+keikuttaa pyrstöänsä sautsapuoren harjalla, pääskynen korjailee
+pesäänsä pirtin räystään alla ja leivonenkin jaksaa kohottaa
+laulunsa taivaan siniin, jopa ensimmäiset sääsketkin, kirsisääsket,
+hoippuen yrittelevät ensi lentojaan, jotkut koettaen hyräillä suuren
+kesävirtensä alkusointuja.
+
+Kesän tuleminen kaukaiselle Tenolle onkin kuin suuren herran
+juhlakulkua. Ryskien ja tohisten talvi lähtee matkaansa, huutaen ja
+pauhaten Tenokin purkaa jääpeittonsa, ja sitten saapuu viihdytellen ja
+lepytellen ja iloa tuoden ihana kesä.
+
+Juhannuksen tienoissa ja jo ennen juhannustakin tenolainen muuttaa
+kesämajalleen. Tavallisesti koko talo lähtee liikkeelle, lampaat,
+lapset ja purrutkin juoksemassa mukana. Veneellä sauvotaan pienimmät
+perilliset ja muut tavarat. Sautsat saattavat kyllä jo etukäteen omin
+päinsä vanhasta lampaanpään muististaan juosta kipittää pitkin rantoja
+mieluisille kesämailleen, jopa pitkällä matkalla viettää yönsä tien
+varrella naapurin kesätalossa.
+
+Mutta kun Angelin Andaras Nuorgam muutti pitkän, tiettömän penikulman
+päähän uudelle kesäpaikalleen Vaskojoelle, hän jo edeltäkäsin
+selässään kanniskeli sinne kahvit, jauhot, suolat, lihat, makaukset,
+keittokalut ja muut astiat. Ja sitten muuanna lauantai-iltana
+perhe lähti koko joukolla astumaan. Pari lehmää kelkutteli edellä,
+viisivuotias Niila-Andaras ja vasikka sekä neljä lammasta kepsuttelivat
+niiden perässä, parivuotias Juhan-Aadolf ratsasti säkkiin sidottuna
+vanhalla sitkeällä Maiju-tädillä, joka samalla hypäten ja huutaen
+huolehti, että vilkkaat lampaat pysyivät samassa matkassa; sitten
+asteli isä-Andaras kantaen suurta evässäkkiä, ja joukon viimeisenä
+oli ketterä Eeva-emäntä, jolla oli selässään komsio nelikuukautisine
+Uula-Hanseineen. Yötä myöten matkattiin, levähdettiin ja matkattiin, ja
+perille päästyä oli ensimmäisenä työnä turvekodan rakentaminen.
+
+Kesäpaikallaan tenolainen asustelee syksypuoleen saakka, aina siksi,
+kunnes talvinen kotikenttä on niitetty ja korjattu. Kalastellen ja
+karjaa hoitaen eletään kesärannalla, muokataan ja siemennetään pikku
+naurisaitauskin viljelyksen merkiksi ja silmäniloksi. Naiset hoitavat
+maitotaloutta, laittaen viilit nousemaan ja pikkuisella kirnulla
+sylkyttäen sylissään voita. Juustoakin emännät laittavat. Lampaankin
+juustoa, kun loppukesästä ruvetaan lypsämään lammasta, he tekevät
+pieniä pyöreitä levysiä, joita kuivaavat vitsaristikon varassa orsilla.
+Ja lampaanjuusto on melkein yhtä makeata kuin poronjuustokin, mutta
+lehmän juusto on huonoa, eikä sitä monesti tehdäkään. Välitöikseen
+naiset suoltavat koreita pauloja ja vöitä, kurovat kenkiä, karttaavat
+ja kehräävät saranloimia, leikkaavat kenkäheiniä, kurikoivat ja punovat
+niitä talven tarpeiksi. Mutta kun tulee pyhä passebäivi, niin maataan
+pitkin pirttiä tai kotamaata koko joukolla ja nukutaan viettäen
+taivaan Herran sapattia. Vain vanha muori saattaa pyhäpäivästään
+uhrata hetkisen sen antajallekin, lueskellen Odda-Testamenttia
+tai Salmagirjiä, ja pikku tytärten ja poikapahasten pyhätyönä on
+katkismuksen tankkaaminen. Jonkin pienen pirtin ovinurkassa voi
+kylmän alkukesän päivinä nuhjustella paripäiväinen pullivasikkakin,
+ja sen virkana on vain pysytellä horjuvilla säärillään, juoda maitoa
+kauhasta, imeä tarjottua sormea, ynistä ja haileilla silmillään
+katsella muuta pirttikansaa.
+
+Perttulin aikoina on vanha kotikenttä jo valmiina ottamaan vastaan
+asukkaitaan. Ja silloin taas tulee maaltamuutto. Karjakansa saapuu
+talvitalolleen kesän rehevällä ruoholla kyllästettynä sekä pirttiväki
+kalaruoan kasvattamana ja kesäpäivän paahtamana.
+
+Lantalaisperäisen karjansa tenolainen tavallisesti ristii
+lantalaisperäisillä nimillä. Niinpä lapinkentällä käydä kelkuttelee
+Kirjua, Perjua, Kesua, Laukua, Tuorikia, Sunnikia, Kaunikia, Kyllikiä,
+Muarijaa... Sonni vain häärii Staffanina joukossa, ja joku maitomuori
+on saanut saamelaiset ristiäiset, tullen Kobbaksi, Kuällaksi,
+Tshelkuksi, Tshoarvaksi, Tuövletiksi. Mutta vanhastaan hoidetut
+lampaat on enimmäkseen ristitty lapiksi. Emännän sautsaparvessa
+saattaa olla pitkävillainen Koiba-sautsa, laiha Rueida-sautsa, harmaa
+Raanis-sautsa, huppukorvainen Hubba-sautsa ja Piennäs-Ingalta ostettu
+Piennäs sekä Uula-Hansille nimitetty Uula-Hansin-sautsa.
+
+Hiljaisessa tunturimaassaan tenolainen asuu hyvässä ystävyydessä
+karjakuntansa kanssa. Vaikka tenotalo kyköttääkin suurväylän varrella,
+se sentään harvoin saa nähdä muita eläviä olentoja kuin oman kenttänsä
+pirtti-, navetta- ja puorekansan. Niinpä lapintalon koko elävä väki
+isännästä nelijalkaiseen purravasikkaan ja pahaiseen karitsaan asti
+tuntee tavallista enemmän olevansa samaa joukkokuntaa ja saman talon
+kansaa. Tunturista pitkältä virkamatkalta palattuaan karja käyskentelee
+pihamaalla pirtin luona nuuskien ikkunoita, portaita ja ovia ja
+seurustellen ihmiskunnan kanssa. Talonväki puhuttelee ja kohtelee
+hyvin ystävällisesti navettaväkeä, lampaatkin saavat kepsutella
+kesäkentällä kaiket päivät, lepäillen väliin pirtin seinustalla vieri
+vieressä suutaan käyttäen, väliin kelletellen omassa viileässä
+sautsapuoressaan, joka alituisesti avoimine ovineen kyhjöttää
+pienessä aitauksessa. Jos kentälle ilmestyy joku vieras kulkija,
+niin koko talo kerääntyy uteliaana häntä puhuttelemaan, ei vain
+ihmiskansa, vaan myöskin karjakunta väkäisistä lehmistä aina ketterästi
+keikkuvia karitsoita myöten. Silloin kun talon isäntä tai emäntä muun
+väen avustaessa kysellen tutkii tulijaa, saattaa talon lehmämuori tai
+nuorukainen tahi pikku pulli ottaa hänestä selvää nuuskien reppua ja
+nuoleskellen kättä. Ja tämä kaikki toimitetaan karjakansankin puolesta
+mitä herttaisimmassa ystävyydessä. Pieni musta nappulasaparo
+karitsainenkin voi pian olla niin opas ja luottavainen, että kentällä
+istuttaessa asettuu vieraan säärtä vasten kellelleen, leväten siinä
+mustakielistä suutaan sukkelasti naputtaen ja toisinaan pikku saparoaan
+viipertäen.
+
+Yli kahdeksan kuukautta, syyskuun lopulta kesäkuun alkupuolelle,
+tenotalon emäntä saa ruokkia karjaansa talvinavetassa. Kenttä- ja
+jänkäheiniä on sitä varten varattu, jopa jotkut ovat kylväneet ja
+niittäneet kauraakin. Moni emäntä on pikku viikatteella leikannut
+järven rantapajukoista "lehtiheiniä", moni taitellut lehteviä
+koivunoksia, joku yksitellen poiminut rannoilta pieniä makeita
+vesikortteitakin, ja joka talossa on koottu suuret varastot jäkäliä.
+Syksyllä, kun muut kesätyöt ovat päättyneet, on toimekas talo voinut
+panna kasaan kahdeksansataa, tuhannen, pari tuhattakin "limppua"
+jäkäliä, eli parisataa kutakin lehmää kohden, lisäksi jonkun määrän
+nuorukaisille ja lampaille. Leiviskän, parinkin painoisiksi pyöreiksi
+limpuiksi on jäkälät koottu, häärien monta päivää vaarojen vierillä,
+ahkerimmat keräten syyskuisena päivännäkönä 80-100 limppua, jopa
+oikein äkäiset nuoret naiset 140:kin.
+
+Näistä kaikista: lehdistä, kortteista, jäkälistä ja lehtiheinistä
+keitetään navettapadassa karjalle haudetta, lisäksi vielä pannaan
+keittoon kesällä koottuja kalantotkuja ja kesällä kuivattuja kalanpäitä
+ynnä talvella Ruijasta tuotuja kuivia turskanpäitä. Varsinkin
+jäkälistä ja merikalan päistä keitetty moska on navettaväen
+mieliruokaa, jonka lehmäkin palkitsee runsailla maitomäärillä.
+Pikkuvasikalle keitettyä koivunlehti- ja kalantotkusoppaa suurustetaan
+hiukan jauhoillakin, jotta vasikka hyvin hyötyisi, mutta aikuiselle
+karjalle ei kallista jumalanviljaa juuri kannata tärvätä. Muutamat
+vanhat lappalaiset olivat ennen vanhojen lantalaisten tapaan keittäneet
+väkevää haudetta ihmissonnasta, josta karja oli oikein hyvin
+hyötynyt ja antanut sijaan oikein rasvaista maitoa. Lampailla on
+tavallisesti sama niesta kuin lehmilläkin, mutta toisinaan heitetään
+niille puoreen vain vettä, kuivia heiniä ja kuivaa jäkälää. Mutta
+kun lammas tulee kuivasta ruuasta ummelle, sidotaan sen kaulaan
+helminauhaksi koko joukko petäjäpäreistä kiskottuja oksanreikiä.
+Mutta jos sautsan jalka naksahtaa poikki, sivellään se tervalla ja
+kääräistään lepänkuoritorveen siksi, kunnes luunpäät ovat juuttuneet
+yhteen.
+
+Mutta kun Levojoella painajainen tuli navettaan istahtaen lehmän
+selkään, kutsuttiin naapurin äijä, joka meni ja sohaisi rietasta
+suurpuukoila. Siitä painajainen säikähti ja jätti Levojoen lehmän
+rauhaan. Ja kun Ränhtel-Mahtin lehmä lypsi verta, kaadettiin sitä
+nurkan taakse sellaiseen paikkaan, jota ei kukaan saattanut jaloillaan
+polkea.
+
+
+
+
+Vanhaa tunturiväkeä
+
+
+Sellaisia saamelaisia kuin kurjia kolttia ja täiturkkisia Läijisvuonon
+asukkaita ynnä likaisia Uuniemen merilappalaisia ei kehtaa juuri
+mainoakaan, eikä myös paljon pakista köyhistä inarilaisista, eikä
+liioin pitää pitkiä puheita tenolaisistakaan silloin, kun on saapuvilla
+suuri tunturien isäntä, jonka rinnalla ylpeä tenolainenkin käpertyy
+vain vähäpätöiseksi kalankaivajaksi. _Tuoddar-olbmusta_, tunturimiestä,
+eli padje-olbmusta, yli-ihmistä, ylilappalaista kannattaa kyllä
+muistella, sillä tunturiväki on aina ollut kaikkein ylpeintä ja arvossa
+pidettävintä kansaa lappalaisten joukossa.
+
+Niinkuin ylhäisiä tuntureita jutava porolauman haltija suuren osan
+elämästään liikkuu yläpuolella matalan maan kansaa, niin hän tuhantisen
+porotokan omistajana tuntee myös olevansa yläpuolella kaikkia
+muita tunturimaan eläjiä, jopa kuin koko Lapinmaan isäntä. Jo
+puvusta, käytöksestä ja liikunnasta kyllä tuntee tunturilappalaisen,
+sillä rikkaana miehenä hän käy ylpeästi puettuna, ajaa komealla
+porolla ja osoittaa jo koko olennollaan olevansa muita parempi —
+jopa luulee olevansa muita viisaampikin. Muut melkein peräperää ovat
+hänen mielestään "fastak", köyhiä ja rumanrepimiä, joille saattaa
+ylpeimmällä päällä ollessaan kyllä joikastaakin, raamoa ja haukkua:
+
+    "Minä olen rikas,
+    ai jai jai jaa,
+    köyhät perkeleet saavat pelätä
+    minun jälkiänikin,
+    ai jai jai jaa.
+    Minä olen rikas kuitenkin".
+
+Tällaista ylpeiden maiden ylpeätä itsetietoista isäntää, Lapin
+"yli-ihmistä", voi aivan hyvin mainoa, vaikka hän onkin vain pieni
+länkisäärinen tunturikotolainen, pienempikasvuinen kuin esim.
+lannanverellä kostutettu tenomies, johon verraten tuoddar-olbmus
+on kuin tuntuririekko maariekon rinnalla. Varsinkin muinaiset
+suuret poroisännät, jotka tuhantisine suurlaumoineen iät kaiket
+jutivat tunturista tunturiin antaen elämää autiolle erämaalle, ovat
+muisteluksen arvoisia. Niinpä vanhalappi vielä nytkin joskus tarinoi
+monesta entisen ajan pienestä suuräijästä, jopa sellaisistakin
+vanhoista tunturivaareista, jotka ovat jutaneet Lapinmaata jo satoja
+vuosia takaperin.
+
+Sellaisia vanhojen muistelusten ukkoja oli _Niku-Fulli_, jonka
+sanotaan olleen kaikkein ensimmäinen lappalainen koko Ruijan ja
+Utsjoen kulmakunnalla sekä epälukuisten tunturimiesten alkuisä.
+Ei tiedä jälkipolven ukko, mistä lienee etelästä esi-isä tullut,
+mutta seitsemän, kahdeksan polvea sitten hän on elänyt eli "ainakin
+seitsemänsataa vuotta" takaperin. Tämän alkulapin tyttäriä oli
+_Niku-Fullis-Raudna_, joka synnytti pojan, _Raudn-Niilan_.
+Tämä taas siitti _Raudn-Niilas-Pieran_, jonka perillinen oli
+_Raudn-Niilas-Pieras-Niila_. Samaa suurta sukua olivat myöskin tyttäret
+_Raudn-Niilas-Birit, Raudn-Niilas-Kristi ja Raudn-Niilas-Kadja_. Ja
+kaikki he olivat Lapin alkuihmisiä; he asuivat Ruijassa, ynnä naivat
+siellä, ja monet vanhat tunturilappalaiset ovat siitä pahnasta
+lähtöisin.
+
+Niku-Fulli ja muut vanhimmat ukot olivat vanhojen jumalien
+palvelijoita. Raudn-Niilas-Pierakin kävi miehuutensa päivinä ahkerasti
+aina Koitanmaalla kumartamassa seitojansa, tehden sen niin hartaasti,
+että sai porotokkansa nousemaan 12,000:een. Mutta sitten vanhana ukko
+tuli kristityksi, jopa oppi lukemaankin. Polvillaan Piera rukoili ja
+taas luki kirjaa, ja taas rukoili ja luki. Äijä pelkäsi ankarasti, kun
+piti mennä papin eteen osoittamaan kirjantaitoaan. Mutta varasi Piera
+kirkkoon mennessään hyvän raitoporon sakastin ovipieleen, jotta pappi
+näkisi. Pappi näki ja rupesi luettamaan uskontunnustusta:
+
+— Juo mon uskum killa... juo mon uskum killa... [Jo minä uskon
+kyllä] Piera luki.
+
+— Lukkee, lukkee se vähä Pierakin, pappi todisti. Ja Piera hyvillään
+sitten saarnaili toisille, että kyllä hän sen arvasikin... se oli hyvä
+raitoporo.
+
+Mutta niin vain sitten tapahtui, vaikka Piera polvillaan rukoilikin
+ja luki pyhää kirjaa, että kaksi kolmannesta hänen suuresta
+porolaumastaan karkasi Koltanmaalle, mennen tolvaa-nulkkaa, niin että
+maa jytisi, eikä perään rukattanut Niila-poikakaan saanut palautetuksi
+takaisin muuta kuin yhden ainoan härän. Ei auttanut Pieraa sekään, että
+akka vanhassa uskossaan pysyen koetti hoitaa eloa, kun kerran ukko itse
+oli hylännyt Koltanmaan jumalansa.
+
+Vanha suuri tunturiäijä oli _Riggis-Hans_, Rikas-Hannu, Hans Jonsson,
+joka 1700:n vaiheilla, eli "vanhan puukirkon aikana", asui Utsjoen
+maassa. Eivät tiedä vanhat enää, mitä sukua Rikas-Hannu lienee ollut,
+vaikkapa Niku-Pullinkin lähtöä, mutta rikas ja mahtava hän kyllä
+on ollut ja oikea kristitty sekä harras taivaan Herran kumartaja.
+Utsjoen vasta rakennetulle ristinkirkollekin hän lahjoitti messinkisen
+kynttiläkruunun, joka painoi leiviskän ja neljätoista naulaa, ja sama
+messinkikruunu on vieläkin Utsjoen kirkossa.
+
+Rikkaalla-Hannulla oli paljon poroja, ja hänen tokassaan oli
+sellainenkin merkillinen pailakkaporo, jonka selässä "saparon kautta
+oli linnunhöyhemiä". Se oli mainio poro, onnen poro, ja kova menemään.
+Mutta enemmän kuin porokarjallaan, Hannu sai rikkautta tappelemalla
+Staalujen kanssa, surmaten heitä ja perien heidän määrättömät
+hopeavarastonsa. Tunturissa Hannu voitti ja tappoi yksitoista
+tavallista Staalua, mutta sitten kahdestoista, edellisiä ylpeämpi, jo
+uskalsi tulla Hannun kodanovesta huutamaan:
+
+— Kost lee Riggis-Hans? Olet piilottanut minun silparahani...
+Tuleppas tappelemaan!
+
+Hannu jo peloissaan vapisi. Mutta Hannun akka hyppäsi kodannurkasta
+roukojen alta kirves kourassa ja ilkoisen alastonna, karjaisten:
+
+— Tast lem, tässä olen!
+
+Staalu säikähti alastonta, mieletöntä kimppuunsa hyökkääjää ja laukkasi
+pakoon parkuen:
+
+— Hullu mies ja guolak rinnassakin!
+
+Mutta kirveskourainen akka rukatti perässä ja tappoi Staalun, ja
+saatiin taas periä kahdennettoista silparahat.
+
+Staaluilta valtaamansa rahat Rikas-Hannu piilotti neljässä isossa
+kuparikattilassa tunturiin, Uvjaladnejoen jylhään rumaan kortsiin,
+könkään viereen pajukkoon, suuren pahdan alle niin salaisesti,
+etteivät niitä ole sukulaiset eivätkä kutkaan muutkaan löytäneet, ja
+niin väkeväin haltiain hoitoon, ettei niitä kukaan saisikaan, vaikka
+löytäisikin. Moni on nähnyt kurusta tuikkivan tulia sekä kesällä
+että talvella, ja moni on rohjennut mennä aarretta etsimäänkin.
+Norjalaisiakin kerran tuli aikoen ruudilla pamauttaa kalliopahdan
+palasiksi, mutta kun pari päivää olivat kurun äärellä paukutelleet,
+ilmestyikin heille manalaisia ja vaikka minkälaisia kuolleita
+tunturien äijiä, pelottaen miehet pois. Saapui kaukaa Norjasta
+tietäjäkin yrittämään, mutta aarteenhaltia ilmoitti, ettei tarvitse
+tulla, kyllä täällä tiedetään enemmän. Jotkut Ruijan suomalaisetkin
+ovat turhaan kokeilleet, mutta Västälän tietäjäntapainen ei ole
+uskaltanut koettaakaan. Mutta Joun-Niilas, Puolinakin vallesmanni,
+pukeutui koreisiin vanhanlapin parseeleihin, astellen itse
+juhannusyönä jokitörmälle istumaan ja odottamaan, että haltia
+ilmestyisi rahoineen. Silloin koko töyrä äkkiä rupesi ankarasti
+vyörymään, suuri pahtakin paukahti alas, ja kuului vain rautakankien
+helinää. Joun-Niilaksen täytyi nopeasti paeta pois. Viimein
+Aapa-Hanskin, voimallinen sananselittäjä ja seurojen pitäjä, lähti
+raamattu kainalossa Uvjaladnen rahakurulle aikoen jumalansanalla ajaa
+pois pahat henget ja vallata Rikkaan-Hannun perinnöt. Mutta jymähti
+tunturista ukonilma ja ankara raekuuro pakottaen raamattumiehenkin
+henkensä edestä kiirehtimään kotiin.
+
+Vanhojen staalujen rahoja ei kyllä viekoiteltu jumalansanallakaan,
+ei noitavoimalla eikä vanhanlapin kuvatteluilla. Tunturien perinnöt
+tuskin olisivat sittenkään irtautuneet, vaikka niitä olisi lähtenyt
+kaivamaan sellaisella sauvalla, joka kahdesta eri puulajista oli
+kasvettunut yhteen. Vielä vähemmin, kun ei sitä tahtonut siunatussa
+mullassa makaava rahojen kätkijäkään.
+
+Samoihin kaukaisiin aikoihin, jolloin Rikas-Hannu eli ja tappeli
+Staalujen kanssa, vaelleli Utsjoen papin paimennettavina monia muitakin
+tunturilaisia, jotka kyllä eivät tehneet sen merkillisempää kuin,
+paimentaen hekin laumaansa, kuljeskelivat tuntureissa ja huolehtivat
+omalta osaltaan, että tunturien kansa heidän edesmentyäänkin
+jäisi jutamaan luvattua maatansa. Näistä tarinain tuntemattomista
+tunturimiehistä on kyllä heidän paimenensa pitänyt pykällyskirjaa,
+piirtäen talteen nimiä, numeroita ja taitopiiruja, niin että monet
+sellaisetkin erämaan kiertäjät, joiden jälkipolvi on jo seudulta
+hävinnyt tahi supistunut muutamaan nimeen, ovat saaneet piirunsa.
+Niinpä nähdään kirjoissa _Pauteja_, aina 1671 syntyneestä
+Jouni-vaarista alkaen 1808 seuduille, jolloin monet Pantit rukattivat
+Ruijan puolelle, sekä 1865:een, jolloin Jouni Paut muutti Inariin.
+Rikkaan-Hannun aikaisia tunturienkiertäjiä olivat myöskin _Ingerit_
+— merkitty myös Ingriksi —, joiden esiäijänä esiintyy 1695 syntynyt
+Jounas-Jouni ja viimeisenä ukkona toinen Jounas-Jouni, kuollen 1879.
+Samoja ikä- ja tunturimiehiä olivat vielä _Tuutiot_ — mainittu myös
+nimillä Tuita, Tuitio, Tutio — juovattaen monipolvisena joukkona
+ensimmäisen, 1707 syntyneen Oula-vaarin jälkiä, niin että Tuution
+nimissä on viime aikoihin saakka joku henkilö vaeltanut isiensä maata.
+
+Vanhimmat _Jomppaisetkin_ olivat Rikkaan-Hannun aikaisia erämaan
+kulkijoita. Ainakin papinkirjojen vanhimus, 1716 syntynyt Jounas-Klemma
+"Iompanen" sekä hänen poikansa, Klemmas-Jouni ja Klemmas-Andaras —
+"Iumpanen" ja "Iumpainen" — jo mainitaan poromiehinä, ja sitten heidän
+jälkeläisensä monin polvin vaeltavat maata. Klemmas-Andaras asennoi
+Utsjoen Jomppalassakin saaden tyttärensä Biritin avulla vallesmanni
+Högmanin vävymiehekseen, kun taas hänen poikansa, Andras-Andaras,
+vuorostaan pääsi saman vallesmannin vävyksi naimalla hänen tyttärensä
+Marian. Joku Jomppais-Andaras muutti Ruijaan, ja muuan viidennen polven
+mies, Niilas-Aslak, meni Inariin, asuen sinne uuden Jomppais-joukon,
+kun vanha rupesi Utsjoelta loppumaan. Moni muukin lapinmies, paitsi
+Högman nimismies, sai Jomppaisten tyttäriä, kuten Kitti, Pieski,
+Länsman, Vuolabba, samoin kuin Jomppaiset korjasivat Pauteja, Hagmaneja
+sekä muita arvoisiansa.
+
+Mutta jo vähän myöhemmin esiintyviä tunturilaisia olivat monet
+Norjasta tulleet _Poinit_, Aslakat ja Aslakkain pojat, Klemetit,
+Jounit, Jousepit, Pierat, jotka kumminkin jälleen vähitellen
+jutivat takaisin Ruijaan, jättäen vain tyttäriään emänniksi Utsjoen
+poromiehille. Poinien ikätovereita taas olivat rikkaat _Tommat
+ja Biggat_, Raudn-Niilas-Pieran heimolaiset, jotka kyllä olivat
+aivan "nuortta-padje-olbmuksia" — itätunturilaisia — sekä jutivat
+vain Tshorgashnjargan, Utsjoen ja Inarin tunturien väliä, joskus
+aina Sompion, Sodankylän ja Kittilänmaan ääriä myöten, mutta eivät
+panettaneet nimiänsä Utsjoen paimenkirjoihin, vaan pysyivät Ruijan
+valtakunnan alamaisina. Vanha Oula Tomma, 1800:n vaiheilla elänyt
+äijä, oli tunturilaisten rikkaammuksia, sellainen suurtaatto, että
+saattoi jo eläessään osittaa pojilleen, Andarakselle ja Aslakalle,
+parituhatta poroa kummallekin, saman määrän Elle-tyttärelleenkin,
+ja silti itselle jäi vielä parituhatta. Mutta Tshorgashnjargan
+Pieras-Niila Bigga oli kerrassaan tunturiennapa rytistäessään
+erämaata 12,000:n porolauman kanssa Jäämeren rannalta Inariin ja
+taas takaisin. Suuri oli Kadja-Piera Biggankin sekä hänen sisarensa,
+Kadja-Biritin karja, kun yhtaikaa 4,000 sarviparia keikkui kummankin
+hoidoissa. Poroineen, poikineen ja tyttärineen Tomman ja Biggan
+ukot mennen tullen jutivat Utsjoen maan halki, vieden aina poronsa
+mukanaan Ruijan rannoille. Mutta tyttäriään he eivät aina saaneet
+viedyiksi, ja samalla kun jäi tyttäriä, puuttui porojakin.
+Tomma-äijän Ellenkin parituhantisine tokkineen sai suopunkiinsa
+Pieras-Jouni Vuolabba, Bigga-Oulan Kristi joutui Niilas-Jousep
+Vuolabballe ja Bigga-Niilan tyttärykset, Kristi ja Inga, päätyivät
+perintöeloineen Kitti-veljesten, Jounin ja Hansin, hoitoihin.
+
+Tavattomia tunturitaattoja ja nuortta-padje-olbmuksia oli myöskin
+entinen Pannen ukko, _Panne-galles_, jota niinikään mainitaan
+Raudn-Niilas-Pieran sukulaiseksi. Niinkuin Tomma ja Bigga,
+Panne-galleskin vaelsi 1800-luvun vaiheilla karjoineen edestakaisin
+Tshorgashnjargan ja Inarin tunturien väliä. Mutta Panne-äijä oli
+niin hurskas mies, että hän joka aamu auringon noustessa käväisi
+syrjäpuolessa rukoilemassa, jopa toisinaan vielä kauempana
+yksinäisyydessä uhraamassa isien jumalillekin. Vanhana totisena
+tunturiäijänä Panne-galles osasi niin hyvin palvoa ja niin taitavasti
+hoitaa elonsa, että siinä aina asui onni, ja lauma yhä lisääntyi. Mutta
+oli äijällä sellainen muorikin, joka myös saattoi osansa säilyttää.
+Kaaren-akka oli aikoinaan saanut maanitelluksi hoitoihinsa gufittarien
+porotokan ja onnen sellaisella välipuheella, ettei koskaan anna
+vieraalle porojansa, ei pahaista kisuraakaan, ei rahasta eikä ilman.
+Ja muori muisti aina välipuheensa. Yhdessä äijänsä kanssa Kaaren-akka
+aina juti Jäämerelle ja taas takaisin vanhoja keinojaan. Ja kun porot
+pudottelivat sarviaan, muori muisti aina ne vanhaan lappalaisten
+tapaan asettaa pystyyn jutamakeinon viereen. Niinpä Pannein tokka
+kasvoikin viimein valtavaksi eloksi. Sanotaan Panne-parin aikoinaan
+raitioineen 12,000:n suurlaumaa.
+
+Panne-galles olikin mahtava mies, ja hän oli vielä senluontoinen äijä,
+että kaikki pahankuriset tappelusmiehet ja poronvarkaat sekä muut
+yltiöpäät määrättiin hänen rengeikseen sen sijaan, että sellaiset nyt
+toimitetaan Kittilän linnaan tahi Trondhjemiin. Panne-äijä nimittäin
+varta vasten maksoi "staatille" ison veron, saadakseen palkattomia
+renkejä paimentamaan suunnatonta karjaansa. Houvi tai suntio miehet
+sinne tuomitsi, ja ilmaiseksi piti äijää palvella kuukausittain,
+vuosiakin. Mutta Panne-galleen siidassa oli hyvä olla. Jos ei palkkaa
+saanutkaan, sai ainakin syödä poronkuuta ja konttiluun ydintä vatsan
+täydeltä, jopa juoda viinaakin ja tapella nujuuttaa toisten renkien
+kanssa. Piettar-Niilakin Iskurasjoelta ja Guttorm-ukko saivat
+palvella Panne-äijää ja purra hänen poronkuutaan kuusi kuukautta.
+Mutta Klemmas-Lasse, vanha poronvaras, joka oli Kaarasjoen läänin
+lappalaisia, sai laukkoa Pannen porokarjan perässä neljä vuotta.
+Siidaan mennessään Lasse sai kyllä viedä mukanaan omatkin poronsa,
+40-50 hengellistä elukkaa, ja kun palvelus oli päättynyt, Panne-galles
+sanoi Lasselle:
+
+— Saat ottaa kaksisataa poroa.
+
+Suuresta porokarjastaan hurskas Panne-galles kyllä jakeli elukoita,
+kisuraporojakin anniskeli ilmaiseksi kaikille köyhille, kuka vain tuli
+kerjäämään. Mutta akka-Panne kyllä ei antanut. Hän marisi vain, kun
+ukko tuhlasi, ettei heille itselleen lopulta enää jää vetoporoakaan,
+jotta voitaisiin edes kotaa muuttaa. Mutta ukko-Panne vain paneskeli:
+
+— Naa, kyllä me kota voidaan muuttaa... minä vedän yhden ahkion, ja
+sinä vedät toisen ahkion.
+
+Eivätkä äijän porot loppuneet, vaikka hän niitä jakeli osattomille.
+Mutta tuli kerran vanha ruijalais-muori kerjäämään tappoporoa Pannen
+muorilta, eikä saanut. Sanoi Ruijan muori silloin Pannen muorille:
+
+— Et antanut minulle, mutta vielä annatkin, kun tulee sellainen,
+joka ottaa... Oarjesta ovat porosi tulleet ja oarjes-bieggaan ne taas
+menevätkin.
+
+Ja pian sitten suuri susilauma tulikin, ajoi tokan järvelle
+— Panne-galles asusti silloin Kaaren-muorinsa kanssa
+Kaare-aahu-koatte-sai-jäyrillä, Juollomoaiven luona Inarin
+tunturimaassa — ja kaatoi kymmenittäin muorin poroja. Mutta kun
+Panne-galles antoi suden tappaman poron raadon Syysjärven Martille,
+tuli vielä suuremmat tuhot. Panne-äijä ja Panne-muori olivat juuri
+ennättäneet suurlaumoineen Varenginniemelle, kun melkein koko tokka
+yhtäkkiä lähti jutamaan oarjes-bieggaa kohden välittämättä vähääkään
+entisistä rajoista. Koutokeinoon asti porot mennä rynnistivät, ja sinne
+ne jäivät. Ja siitä ovat koutokeinolaisten porot vieläkin suivakoita ja
+valkoisia. Mutta jäi poroja vähän Panne-ukollekin, niin ettei hänen
+varsin tarvinnut muorinsa kanssa kiskoa kota-ahkiota. Jäi sukua
+sitten äijän jälkimiehillekin, joista pari Pannea, Aslakan pojat,
+Maggas-Andaras ja Maggas-Oula, panettivat nimensä Utsjoen
+kirkonkirjoihin. Maggas-Oula yritti jo elää uudisasukkaana
+Puolmakjäyrillä, ja Andaras joukkoineen muutti Inariin 1862, tullen
+kuitenkin heti takaisin omille tuntureille kuolemaan. Mutta Inarin
+hyville jäkälämaille ukon pojat jonkin ajan kuluttua taas jutivat.
+
+Panne-Oulan ja Andaraksen aikaisia poromiehiä oli jo pari
+_Högman_-papin jälkimiestäkin. Lappiin jääneellä papinpojalla,
+nimismies Johan Högmanilla, Andaras Jomppaisen vävyllä, oli kymmenen
+perillistä, puoliksi kumpiakin, niin että niistä kyllä jo pari poikaa
+voi antautua tunturilaiseksikin elämään poroista ja porojen kanssa,
+silloin kun isä-äijä vallesmannin virkaa hoitaessaan asusteli
+ja kalasteli, valtasi ja raivasi niittyjä milloin Jomppalassa
+ja Kevonsuussa, milloin Puksaijäyrillä, Mieraslompolossa ja
+Maddajäyrillä. Lapintyttären saamina tuli nimismiehen pojista,
+Johan Fredrikistä, Pannen vävystä, sekä David Erik Evaldista
+helposti tunturimiehiä, ja heidän jälkeläisistään yhä lapinverellä
+kyllästettyinä tuli täysiä tunturin tuttuja. Padje-olbmus Johan Fredrik
+pysyi eloineen Utsjoen kirjoissa toimien samalla kyytirättärinä, samoin
+David Erik Evaldkin kierteli Utsjokea. Mutta Davidin pojat muuttivat
+sitten myöhemmin Inariin lisäämään sekä porojen että poromiesten
+sukua ja lukua. Neljän tuhannen poron tokkaa sanotaan Davidin pojan
+Johaninkin raitioineen.
+
+Panne-galleen jutamakumppaneita olivat Utsjoelle merkityt _Vuolabbain_
+vanhimmat veljekset, Jousepinpojat Niila ja Oula, jotka 1800:n
+vaiheilla vaeltelivat milloin Suomen-Lapin, milloin Ruijan tuntureita,
+käyden papin pyhinä kirkon alttarin ääressä ja taas toisin vuoroin
+omina pyhinään Ailigastunturin alttarin ääressä. Suomesta sanotaan
+Vuolabbain jutaneen pohjoisiin tuntureihin. Rikkaita äijiä he olivat,
+ja rikkaita olivat Vuolabbain pojatkin, Jomppaisten, Biggain, Tommain
+ja Poinien vävymiehiä, jotka taas naittivat tyttäriään toisille
+rikkaille ympäri tunturimaata Suomeen ja Ruijaan, Panneille,
+Pieskeille, Porsangereille ja muille. Norjan puolelle muutamat
+Vuolabbat muuttivat, Ivvars-Oulakin jo 1833, samoin Oulas-Aslak ja
+sitten jo 1846 Oulas- Niilakin, ankaran Kadja Poinin siivo ja hiljainen
+ukko, jota Kadja porokarjoineen kuljetteli ympäri Ruijan tuntureita.
+
+Niila Vuolabban Kadja, _Juoksan-Kadja_, olikin aivan erinäinen
+lapinmuori. Eukko oli sekä Niila-äijänsä että koko porotokkansa ynnä
+renkiensä ja piikojensa vääjäämätön isäntä, joka aina oli äänessä,
+antoi käskyjä joukoilleen, johtaen kotakuntansa muuttomatkoja, osti
+tavaraa ja myi poroja mielensä mukaan ja kokosi paljon silparahoja
+sekä vaatetti itsensä koreaksi. Väliin muori komeili sinisissä, väliin
+viheriäisissä verkatakeissa, väliin hän taas pöyhisteli punaisissa
+tai keltaisissa veroissa. Ja suuri laajukappir keikkui äkäisesti
+muorin päälaella. Mutta kun Kadja oikein paneutui parhaisiinsa ja ajoi
+markkinasiljolle, hän oli kuin Pranskan kuningas. Leveä vyö oli täynnä
+vanhoja silparahoja, speisejä, ortteja, killinkejä ja päivätaalojakin,
+joita muori oli reikinyt ja siihen ripustellut. Samoin oli rinta sekä
+hihansuut täynnä hopearahoja ja soljuja. Helisi vain ja kilisi ja
+kalisi, kun korea Kadja-muori liikahteli, ja kaikki katselivat häntä
+ihastellen. Saattoi muori helposti ryypätä viinaakin ja sitten
+joikastaa kuin parhaat miehet. Ajaessaankin Kadja aina joikasi, niin
+että etemmäksikin jo kuului, missä muori oli menossa.
+
+Liikoja silparahojaan Vuolabban Kadja piilotteli tuntureihin tehden
+aarteita milloin mihinkin salaiseen paikkaan ja hoidellen niitä niin
+visusti, etteivät sivulliset niitä löytäneet. Aina kolmen vuoden
+kuluttua muori kävi katsomassa kätköjänsä, joko lisäten tai ottaen,
+ettei maanhaltia olisi saanut niitä haltuunsa. Vielä ikäloppunakin
+Kadja-muori laittoi ison aarrekätkön Porsangerinvuonolle,
+Spierttanjargaan. Soalakentästä, jossa muorin kesäsiida silloin
+oli, Kadja kannatti raskaan rahakiisansa tunturiin, itse laahustaen
+perässä, ja sitten salaisesti hautasi sen sinne Pyssyjoen latvoille
+Luostegaissaan. Pian sen jälkeen muori kuoli, eikä hänen kätköjään
+ole löydetty, vaikka monta kertaa on etsitty. Muorin poikakin,
+Kadja-Nilla, oli kerran aikojen kuluttua mennyt eukkoineen äitinsä
+vanhalle kotasijalle Luostegaissan luo Soalakenttään, uneksiakseen ja
+löytääkseen edes jonkin maakätkön. Aarretta ei ollut kyllä ilmoitettu,
+mutta aamulla oli tunturista kuulunut vanhan Kadjan komea joikaus.
+Vain yksi muorin aarteista lienee löydetty, sama, jota hänen sanotaan
+lähteneen viemään tyttärelleen Maaritille, Niila Pieskin emännälle,
+mutta kätkeneenkin erämaahan. Kadjan pojan, Oulan, tytär Kristin oli
+sen sattumalta löytänyt Porsangerinvuonon tuntureista. Muorin vanha
+sauva oli ollut lähellä pystyssä ja kymmenen suurpuukkoa lyöty maahan
+aarteen ympärille. Pienessä kuparikattilassa oli ollut hopearahoja
+ja iso kuparikattila kumollaan päällä sekä kaiken peittona vanha
+mädännyt raanu.
+
+Kadja-muori ja Niila-ukko kuolivat Ruijan suuriin tunturimaihin,
+mutta heidän poikansa, Kadja-Nilla, ei kyllä jäänyt Norjaan, kuten
+vanhempi veli Oula. Kierreltyään vuosikymmenin Ruijan erämaita
+Niila palasi 1894 isiensä entisille jutamakeinoille Utsjoen ja
+Tenon maille lisäämään vanhan Vuolabban sukua Suomen tuntureissakin.
+Muotkatuntureista Ailigaksiin asti Niila-äijä ajeli laumoineen, ja pian
+tunturit kaikuivat, kun Ruijasta tullutta tunturimiestä joiattiin:
+
+    "Kadja-Nilla-go lollo,
+    lollo lollo lollo-go,
+    Ailigas-go lollo-go,
+    pyöreälakki-go lollo-go,
+    lollo lollo lollo-go,
+    Muotkatunturien hukka-go,
+    lollo lollo lollo-go
+    kelloja, tiukuja täytyi sitoa,
+    lollo lollo lollo-go".
+
+Entisten Vuolabbain ja Pannein aikoina esiintyivät Utsjoen tuntureissa
+myöskin Pieskit, joiden ensi ukkona mainitaan 1792 syntynyt
+Oulas-Niila, Jomppais-Jounin vävy ja suuri poromies. Mahtavana
+poromiehenä, jopa aikoinaan Utsjoen rikkaimpana liikuskeli Niilan
+poikakin, Ivvar Pieski, vanhan Niila Vuolabban vävy. Ei kyllä ukolla
+ollut sellaista suurlaumaa kuin Tshorgashnjargan suurmiehillä, mutta
+neljäntuhannen tokan päämiehenä sanotaan hänen kuljeskelleen erämaissa,
+jopa rakennelleen tuntureihin kivisiä porokaarteita ja saaneen
+tyttäriä toisille pororikkaille emänniksi sekä poikia ottamaan
+heiltä jälleen korvauksen luonnossa. Niilakin, Ivvarin poika, juovatti
+isänsä jälkiä naiden Vuolabbeja, Kadja-Maaritin, ankaran Kadja Poinin
+tyttären, äitinsä serkun, Oulas-Niilan perillisen. Parintuhannen lauman
+haltijana Niila kierteli niinkuin isä-Pieskikin kesällä Paistunturien
+mailla, talvella Kevujoen ja Utsjoen laaksossa Mierasjärveä myöten.
+
+Jo puukirkon aikoina ja suurten poromiesten päivinä saapui Ruijasta
+Taka-Lapin tuntureille pari veljes-kotakuntaa panettaen nimensä
+Utsjoen pappilan papereihin. Isänsä poikina, Pehrssoneina,
+Pieras-Niila ja Pieras-Piera merkittiin puukirkon miehiksi,
+riipustettiin hakumerkkien paikalle: "läser Danska språket", vieläpä
+pantiin paperin otsikkoon: "Länsmans son ifrån Norige". Sillä miehet
+olivat oikein "vallismannin poikia Vuoreijan fästingistä", jopa
+olivat olleet siellä "kolme vuotta ekseeringissäkin" ja osasivat
+haastaa sekä suomea että lappia ja ruijankieltä. Mutta oikeita
+tunturilaisia miehet silti olivat, jopa sanottiin olevan alkulapin,
+Raund-Niilas-Pieran sekä muiden suurten poromiesten heimolaisia.
+
+Ruijasta tulleen länsmanin pojista polveutui sitten Suomen tuntureihin
+suuri Länsmanien poromiessuku; varsinkin nuoremman veljen, 1788
+syntyneen Pieras-Pieran perilliset levisivät Taka-Lapin tunturimaille
+laidasta toiseen. Piera-ukko oli iso pitkä mies, joka pystyi
+tappelemaankin vaikka kolmea tavallista lappalaista vastaan, ja
+Tshalkku-Pieraksi häntä nimitettiin, koska hän sanoi vettä "kuin russan
+koltta, tshaaska", ja Tshalkku-lisänimellä mainittiin sitten myös
+kaikkia hänen perillisiäänkin. Niitä Tshalkku-Piera saikin Aslak Pantin
+Biritin kanssa kolme Tshalkku-poikaa, Pieran, Aslakan ja Niilan, jotka
+taas vuorostaan saivat uusia Tshalkkuja. Aslak sentään eli vain
+vanhanapoikana Tshakmokjäyrillä Paltto-Uulan Kristin kanssa, vaikka
+olikin niin vahva mies, että Anundi-Hans ja Niila Pieski poikineen
+vaivoin saivat hänet pieksetyksi jostakin pororötöksestä.
+
+Mutta toiset veljet naivat — Piera otti Outakosken Annan sekä
+Niila ensin Niila Jomppaisen Margitin, sitten Oula Tuution Maggan
+— ja saivat perikuntaa ja olivat suuria poromiehiä sekä oikeita
+tunturilaisia. Aslakin porokarja oli vain muutamia satoja, mutta Pieran
+ja Niilan tokka laskettiin tuhansissa. Nuorempi Tshalkku-Piera oli
+parhaillaan parintuhannen päänä, oleskellen kesäisin Utsjoensuun
+Ailigaksessa ja Annivaarassa sekä muissa itäpuolen tuntureissa ja
+talvella jutaen Inarin mäntymetsiin aina Kaamasjoen seuduille. Kodassa
+ukko aina asusteli muutellen vain porotokkansa perässä paikasta
+toiseen. Niin oli äijä musta kuin "pataräydi", puri mälliä niin
+että sylki valui leuoille ja peskin rintamukselle, ja taas päissään
+ollessaan ulvoi, kiroili ja joikaili niin että tunturi kaikui. Mutta
+Pieran perilliset muuttivat 1880 Inariin, ja sinne ukko-Pierakin
+juti eukkoineen. Vain Oula, vanhimus pojista, Ivvar Pieskin Margitin
+mies, jäi isien tunturien poromieheksi, rakentaen viimein uudistalon
+Rauduskaidiin, Utsjoen latvojen erämaahan. Tuli Inarista taas
+takaisin Andaraskin jättäen asuntonsa Giellajoella autioksi, asettui
+Puolmakjäyrin itärannalle tehden sinne talon.
+
+Vaikka vanha Tshalkku-Piera oli osannut selvittää kirjaa
+norjankielellä, ei poika Tshalkku-Piera tahtonut oikein selvitä sanasta
+omalla kielelläänkään eikä suomen luvuilla. Ainakin papin papereihin on
+Pieran tiliin pistetty: "ytterst dålig läsning" [kovin huono lukemaan].
+Mutta Piera-äijä ei silti sentään ollut aivan kirjantaitamaton.
+Kerrankin hän kinkereillä osasi lukea ihan kirjaan katsomatta:
+
+— Sallikat lasten tulla minun tikeni...
+
+Ja siinä olikin kyllä siksi kerraksi: neljä, viisi selvää raamatun
+sanaa, joihin pappikin sai tyytyä, kun Piera ei antanut enempää.
+
+Mutta silti Piera aina tarvitsi ja harrasti aapistaan. Isämeitää
+tutkien äijä vain istuskeli kodassa, kun porot olivat tunturissa, ja
+saattoi siinä kirjamies yhtäkkiä sanoa: "Kaksi hukkaa on tokassa...
+valkean runon kaatoivat petäjän alle... Rukattakaa kiivaasti hätään!"
+Ja näin asia olikin. Taikka ukko voi lukea aapisestaan: "Naa, postimies
+eksyi nyt tunturiin, kun on siellä kovin paha murku... Mennäänpä
+se hajoittamaan". Ja Piera-äijä köppelehti kodasta ulos, asteli
+tunturiin päin ja kiljahti kolme kertaa, ja siitä sumu hajosi. Muitakin
+asioita ukko aapisestaan tutki ja ennusteli, selvittipä sen avulla
+kuolemansakin niin tarkoin, että kun tulee kolme kahdeksaista, ottaa
+niin koville, ettei hän enää kestä, mutta kun tulee kolme yhdeksäistä,
+on se niin kova paikka, ettei kestä enää mikään. Piera-ukko kuolikin
+kolmella kahdeksaisella eli 1888.
+
+Kolmas veli, Tshalkku-Niila, oli muita Tshalkkuja sekä Länsmaneja
+mahtavampi poromies. Nuorena ollessaan hän juti Utsjoen tuntureita,
+pysyen puukirkon papereissa, mutta vanhempana mies muutaltihe Inarin
+Pielpajärven kirkon kirjoihin ja tuntureihin, asettuen viimein
+uudismökkiin Ivalon latvoille Lismajoen suuhun. Sieltä käsin Niila
+paimenteli 4,000-5,000:n tokkaansa Hammas- ja Appistuntuteissa ja
+kävi ahkerasti tunturien piiloissa vanhojen seitojen luona sekä
+laitteli silparaha-aarteita erämaihin. Tshalkku-Niilalla sanotaan
+Olleenkin jo äidiltä peritty onnenmerkki, veriristi rinnassa. Vai
+lieneekö ollut onnettomuuden ja kärsimysten risti. Sillä vanhana ukko
+menetti kaiken omaisuutensa peräperää tulleisiin onnettomuuksiin: porot
+kuolivat joukoittain ruttoon, katosivat parttioittain erämaihin, ukon
+rahakätköjä löydettiin ja varastettiin, ja viimein Lismajoen pirttiin
+ilmestyi kamala möykkääjä, joka vuosikausittain piti kaiket yöt ihmisiä
+alituisessa pelossa. Ikäloppuna, kiusattuna raukkana, 90-vuotisena
+vanhana höperönä ja melkein tyhjäksi riistettynä entinen suuri
+tunturimies viimein kuoli 1912. Mutta pari poikaa ja suuri tytärparvi
+jäi elämään Inarin poromaille, sekä Tshalkku-Niilan joiku:
+
+    "Na vuoi Tshalkku-Niila,
+    niin niin niin niin niin,
+    Tshalkku-Niila niin niin niin,
+    na peurakorva vasa,
+    niin niin niin niin niin,
+    ympäri elotokan laukkasi,
+    niin niin niin niin niin".
+
+Samoihin aikoihin kuin Tshalkut, vaelteli Utsjoen tuntureita
+myös suuri Kittien suku. Silloin kuin Länsmanit tulivat Taka-Lapin
+tuntureihin Ruijasta käsin, Kitit saapuivat muistelusten mukaan
+etelästä Kittilänmaasta, missä jo aikoja sitten oli elänyt
+Kitti-niminen lappalainen antaen nimensä koko seudulle. Ensimmäisenä
+Kittinä merkittiin Utsjoen kirjoihin Andaras Hansinpoika, 1786
+syntynyt tunturimies, jolla oli emäntänä Andaras Jomppaisen Magga,
+"vanhan Heugmannin rouvan systeri, oikein herrastalosta". Vain 60 poroa
+oli Andaraksella ja 60 poroa Maggalla perintöinään, kun he aloittivat
+yhteisen tunturi kiertonsa, mutta niin hyvin he menestyivät, että
+lopulta yhteinen tokka oli jo 1,500, ja poikia oli sekä tyttäriä
+yhteensä puolentusinan parttio. Näistä sitten monilukuinen Kittien
+tokka laajeni Taka-Lapin maille. Klemetkin, Jomppaisen Niilan
+Biritin korjaaja, sai pojan sekä useita tyttäriä, ja Hansia, Niila
+Biggan vävyä, seurasi puolitusinainen perillisten joukko, jotka taas
+toimittivat uutta kansaa poromaille. Tuntureita kaikki kiersivät
+elämänikänsä, ensin jutaen Utsjoen ja Inarin väliä, mutta sitten
+muuttaen melkein järjestään 1880:n vaiheilla Inariin, jääden yksinomaan
+sen maan kiertolaisiksi. Sinne Klemma juti joukkoineen, sinne Hans
+rukatti poikineen, samoin kolmas veli, Jouni, joutui perillisineen, ja
+kun koko Kittien porokunta oli samoilla tuntureilla, saattoi siinä olla
+koolla 7,000-8,000:n lauma poroja sekä koko tokka poronkaitsijoita.
+Siinä toisen polven vanhat, Klemma-, Hans- ja Jouni-äijät
+köpöttelivät, siinä kolmannen polven Hansit, Andarakset, Niilat ja
+Jounit liikkuivat parhaina miehinä, ja siinä jo neljännenkin polven
+Niilat, Hansit ja Oulat pikkupeskeissään pyörähtelivät heitellen
+suopunkia toistensa kaulaan. Tällaisen hyvän siidan ja suuren lauman
+kokoamiseksi vanhat Kitti-äijät kyllä olivat saaneet käydä joskus
+Muotkatunturien vanhoissa pyhissä paikoissa palvomassa. Mutta sitten
+elo menestyikin hyvin, ja uusi polvi Kittejä nousi tuntureihin.
+
+Nämä ovat mainittavimmat Taka-Lapin porolappalaiset Niku-Fullista ja
+Riggis-Hansista alkaen nykyisen poromiespolven rajoille. Tunturissa
+kaikki nämä entiset ukot syntyivät ja tunturista löysivät parhaan
+kiertolaiskumppalinsa, tunturien kiertäjiksi he opettivat poikansa
+ja tunturimiehille kasvattivat tyttärensä, ja viimein he ikäloppuina
+kupsahtivat erämaahan saaden ikuisen leponsa siunatussa kirkkokentässä
+omien tunturiensa äärillä.
+
+Tunturi ja poro olikin padje-olbmuksen koko elämän sisällys, niesta
+ja ylläpito. Lapinmies oli aikoinaan taamonut villin tunturien
+elävän alamaisekseen, mutta villi erämaan elävä oli samalla taamonut
+lapinmiehen alamaisekseen, pakottaen hänet jutamaan autiomaata
+sen mukaan kuin porolauman mielihalu kulloinkin vaati. Ja niin
+tuli lapinmiehestä tunturimies ja ikuinen erämaan kiertäjä sekä
+villin poron ainainen toveri. Entiset äijät elivätkin niin hyvässä
+yhteisymmärryksessä porojen kanssa, että alituisesti asustivat elonsa
+äärellä sitä vaalien ja pitäen silmällä, ja monet turvautuivat elonsa
+hyviksi erämaan ikuisiin jumaliinkin. Siksipä saattoikin vanhojen
+ukkojen lauma laajeta tuhatpäiseksi, jopa muutamien suuräijien tokka
+nousta toisellekymmenelle tuhannelle. Mutta kun tunturit olivat
+avarat, ja maa avoinna sekä porokansa harvalukuinen, niin oli kyllä
+kaikille elämisenainetta. Yksin Muotkatuntureissakin saattoi entiseen
+aikaan palkia samalla kertaa parikymmentätuhatta poroa.
+
+Tällainen suuri tunturielo jo tuottikin isännälleen kasoittain
+kiiltäviä silparahoja, speisejä ja päivätaalereita, joita säilytettiin
+lukollisissa kiisoissa omassa kotanurkassa tahi hyvin lukituissa
+aitoissa taikka kaikkein salaisimmissa metsien piiloissa,
+joskus tulisijan arinakivien alle kotapermantoon kuopattuina,
+joka oli kaikkein vakaisin kätkö. Tuotti elo vielä komeita
+helylaitaisia silpatsherggejä, silpabastuja, heliseviä silpasuorbmaksia
+ja kiiltäviä hopeasolkia, rintataskuja sekä monihelaisia hopeavöitä
+ynnä kaulaketjuja isoine hopeapolluineen. Ja näillä koristeltuina
+rikkaimmat tunturimiehet sekä tunturinaiset suurina juhlina helisten ja
+välkkyen, sekä sinisissä, punaisissa ja keltaisissa veroissa hohtaen
+ylpeinä kulkea kepsuttelivat kirkkokentällä.
+
+Mutta tunturissa nämä markkinasiljojen ja kirkkopyhien monikirjaiset
+ja hopeavälkkyiset valtiaat asustelivat vain ahtaissa savuisissa
+loudekodissa, useallakin ainoastaan likainen lammasnahkarouko mustalla
+ihollaan sekä siivoton paltsaraja lammasnahkarouon peittona. Paitaa
+entinen tunturin asukas ei tarvinnut, eikä myöskään tunturilaisen
+ruumis, enempää kuin vaatekaan, kaivannut pesemistä. Oli kylliksi,
+jos joskus kasvoja pesaistiin. Tshalkku-Piera ei kyllä pessyt
+koskaan kasvojaankaan, enempää kuin Koutokeinon ja Kaarasjoen
+tunturilaisetkaan, joiden naama oli aina pesemätön ja musta kuin
+kotapuun nokka. Ellei ihoa pesuilla rasitettukaan, saattoi sitä
+kynsimällä ja kyhnyttämällä pitää kurissa ja raaputtaa varsinkin
+silloin, kun epälukuinen "tihki porai". Eikä monen tunturiäijän
+tuulen ja pakkasen ja tihkin purema iho, joka oli "kova kuin
+pullinnahka", kovin pientä nipistystä tuntenutkaan. Eikä liioin
+nenäkään vieroksunut ikivanhoja padje-olbmuksen tuoksuja, jotka kyllä
+helposti haihtuivat tunturien raittiisiin tuuliin sekä avoräppänäisestä
+kodastakin kohosivat ja katosivat laajaan erämaahan. Mutta
+kun pesemätön, omissa oloissaan ja nahoissaan asuva tunturimies
+kotanokineen ja kalantraanilla muokattuine parseeleineen ja kosteine
+paltsarajoineen työntyi lämpöiseen pirttiin, saattoi hän yksinäänkin
+vahvalla tuoksullaan täyttää ja kyllästyttää koko huoneen ilmanalan
+niin, "että oikein syämet pilausi". Samanlaista menoa oli monen
+tunturilaisen ruokahoitokin. Tshalkku-Pierankin kodassa sanotaan
+olleen vain yksi vanha pata, yksi puukaara ja yksi kauha, jotka kaikki
+kelpasivat hyvin monenlaisiin asioihin. Vettä ja velliä kaivettiin
+samalla kauhalla, kattilassa keitettiin ihmisten syötävät, ja sitten
+siitä porokoirat hökelsivät herkkunsa, ja vielä se sai olla pienen
+tunturilaisen pesualtaanakin. Saattoipa Koutokeinon kotaemäntä joskus
+huuhtoa perillisensä lihankeittoliemessä ja tyynnytellä hätiköivää
+pesulle pyrkijää:
+
+— Älä vielä, poika! Isä ensin juo sitä kyllikseen... kyllä sitten
+saat mennä.
+
+Poronliha ja varsinkin poronkuu ynnä ydin oli parasta poromiehen
+herkkua. Mitä rasvaisempaa, sitä parempaa keitto oli, ja sitä paremmin
+se piti pakkasella sulana. Mutta viina lämmitti vielä paremmin kylmien
+tunturien miestä. Sille ei vetänyt vertoja paraskaan poronkuu,
+ei rasvaisinkaan lihaliemi, eikä kalanmaksatraani. Sitä kun
+tunturilainen sai majaansa, niin lämmin tunnelma ja iloinen mieliala
+läikähti koko kodassa, vaikka pakkanen olisi kuinka paukannut
+seinäraanujen takana. Matkoillaan tunturimies kuljetti tätä parasta
+ainettaan puolenkannun eli "kahen peilin" vetoisessa _tadnii-laskussa_,
+tinapuilossa, joka aina oli peskinpovessa, rintaa vasten mieluisesti
+mölkkerehtämässä. "Hiva on viina, kun on pakkanen... pari riippia kun
+juopi, niin on niin hiva olla", tunturilainen tunsi ja totesi. Mutta
+moni poromies ei lämmennytkään parilla ryypyllä, vaan tarvitsi koko
+tadnii-laskun. Monet vanhat tunturiäijät olivat tavattomia
+viinanjuojia, usean sanotaan kiskoneen sitä kuolemakseen, kuten vanhan
+Vuolabban sekä entisen Pieski-ukon. Guttorm-äijäkin ja Morottaja kerran
+särpivät Andaras Kitin väärteinä ollessaan seitsemän kannua suoraan
+ankasta vain, niin että Guttorm huokaisi henkensä ulos. Eikä Andaras
+säälinyt hyvää juotavaansa, selittihän vain sitten vallesmannille:
+
+— Kun väärtille antaa viinaa... kun on hiva tuttu... niin pitää antaa
+niin paljo kun se haluaa...
+
+Kylmässä kärvistelevät Lapin äijäparat erehtyivätkin helposti,
+varsinkin markkinasiljolla ja kirkkopaikalla liikkuessaan, lämmittämään
+pakkasen puremaa pientä varttaan liiaksi, niin että seurasi
+pahennus. Kruununmies oli kohta ukkopahasen kimpussa, jopa tuli ruma
+merkki papereihinkin. Hyvin monen tunturimiehen papinkirja saikin
+lisämerkinnän: "pliktat första resan fylleri... pliktat för andra resan
+fylleri..." [Sakotettu ensimm. kerran juopumuksesta... sak. toisen
+kerr. juopum.] Tällaisista joutavista riipustuksista tunturiäijä ei
+kyllä paljoa perustanut. "Mitäpä kun pahpan paperi", äijä saattoi vain
+arvioida, "mutta kun piti maksaa rahat". Mutta vanha Kitti-Hans kiitti
+Jumalaa siitä armosta, että oli poro- ja muista rötöksistään joutunut
+istumaan toistakymmentä vuotta linnassa sekä siten pelastunut viinan
+juonnista. Muuten olisi "kuollut viinaan niinkuin Pieskin äijäkin".
+
+Mutta kaikkein kovin paikka tunturimiehellä oli silloin, kun pappi
+pani hänet tilille kirjantaitamisesta. Siinä asiassa rikas ja ylpeä
+padje-olbmus oli aivan alakynnessä muista lappalaisista. Yksin
+halveksittu Inarin järveläinenkin kykeni häntä nauramaan silloin,
+kun oltiin yhtaikaa papin pöydän edessä. Eihän kylmässä ahtaassa
+loudekodassa asuvalla, porojen perässä laukkovalla tunturilaisella
+ollut koskaan sellaista rauhanhetkeä eikä paikkaa kirjallisiin
+harrastuksiin ja sanan viljelemiseen kuin hirsimajoissa asuvaisilla.
+Niinpä tunturimies aina saikin papilta ensin ankaria sanoja, sitten
+kirjatiliinsä vain viiruja sekä sorkkia, kun muut saivat jopa kiitoksia
+ja ristejäkin. Ja kun piispa tuli tarkastamaan seurakuntaansa,
+täytyi kirjoihin useinkin merkitä tunturimiesten tiliin, että he
+ovat paljon huonompia lukemaan kuin muut lappalaiset, eivätkä opeta
+lapsiaankaan kirjalle.
+
+Mutta olisipa pappi pannut tunturimiehen joikaamaan, silloin mies
+olisi laskenut sellaisen laulun, että kirjanoppinut inarilainen
+olisi saanut hävetä. Inarilaisten joiut olivatkin padje-olbmusten
+mielestä kaikkein huonoimmuksia, melkein kuin koltan lauluyritykset
+tahi niinkuin varenkilaisten, jotka samalla rumalla sävelellä laulaa
+jutkuttivat melkein kaikki joikunsa. Mutta tunturilaisten joikaukset
+olivat kauniita ja kirkkaita. Komeasti ne kaikuivat poromailla, ja
+niitä kehtasi laulaa, vaikka itse pahpalle, jopa joskus pahpakin
+niitä kuullessaan niin innostui, että joiaten lähti astelemaan. Hyvin
+osasivat vanhat poroäijät juorottaa sekä Suomen tuntureissa että
+Kaarasjoella ja Koutokeinossakin ynnä Puolmakissa, mutta kaikkein
+parhaiten joikasivat Tshorgashnjargan miehet. Ei joikaamista kyllä
+kouluissa opetettu, eikä Lapin katekeetat niitä neuvoneet, vaan
+poromiehet itse sepittivät niitä toisistaan. Kaarasjoellakin oli
+melkein joka miehestä joiku, muutamista kolme, neljäkin. Useat
+joikasivat oman elämänsä menoa, rikkauttaan ja tavaroitaan, suurta
+sukuaan ja hyviä porojaan taikka jurnuttivat omaa kulkunuottiansa
+mainiten niitä maita ja tuntureita, joiden kautta he karjoineen olivat
+jutaneet. Monet vanhat lappalaiset, kuten Kitti-Niila, joikasivat
+tunturijumalalleen. Mutta kovimmin joiattiin tunturissa, kun pimeinä
+öinä oltiin eloa raitioimassa. Silloin ei susi uskaltanut tulla
+tokkaan. Siellä vanha Kitti-Andaraskin luikautteli kirkkaasti ja oli
+iloisella mielellä. Mitäpä kun ei ollut! Olihan miehellä "raitis ruumis
+ja terveus kans hiva", ja avara jumalan tunturimaa oli ympärillä, niin
+että siihen kyllä yhden miehen ääni mahtui kiirimään, vaikka olikin
+pimeä yö, ja tunturit mustina köyryinä komottivat taivaan rannalla.
+Mutta sitä komeammalta kajahti, kun kaukaa kuuluvaan hukan ulvontaan
+yhtyi pimeässä hiipivän hukan vihamiehen täysiääninen kumppi-joikaus:
+
+    "Hukka se hiiviskeli,
+    noo noo niin niin,
+    pimeässä yössä-goo,
+    joi joi joi joo,
+    hukka se hiiviskeli,
+    luu luu luu luu".
+
+Mutta nyt on vanhan Andaraksen raitis ruumis jo marrastunut, niin
+ettei joikauskaan enää juokse. Käheästi vain pihisee rintaputki, ja
+sanat lähtevät epäselvinä ja voimattomina, kun Andaras yrittää laulaa
+Galguoaiven gabba-jievjaa. Vanhan poromiehen suuri tunturiaika on jo
+mennyt.
+
+
+
+
+Tämän ajan poromiehiä
+
+
+Vanhat tunturimiehet, jotka jo entisinä aikoina jaksoivat viljellä ja
+elävöittää äärimmäisen Lapin suuria alastomia erämaita, lepäävät jo
+hyvin ansaitsemassaan rauhassa isiensä vierellä, toiset maaten papin
+siunaamassa kentässä kirkon juurella, toiset, kaikkein vanhimmat
+vaarit, leväten isien katsomissa kalmasijoissa autiossa tunturissa tai
+järvien saarissa. Vain silloin tällöin vanhalappi vieläkin vaeltaa
+entisiä erämaitaan. Ei kyllä ole mitään nähty, mutta monesti vain
+kuultu, kun tunturissa äijät ovat kiljuneet, koirat haukkuneet, kellot
+kilkattaneet, vasatkin ja kermakat roukuneet, ja maa on tuntunut
+ihan jytisevän, niinkuin suuri tokka olisi mennä rymistänyt ohitse.
+Edesmenneet suuret taatot eivät ole malttaneet kokonaan jättää
+mieluisia tuntureitaan, vaan yhä vieläkin nousevat entiseen eloonsa.
+Vuolabban toimekkaan Kadja-Poininkin on kuultu joikailevan vanhan
+tunturikotansa tienoilla vielä senkin jälkeen, kun aika oli hänet
+jättänyt.
+
+Vanhat tunturikotolaiset olivatkin erämaiden suurtaattoja, joiden
+monituhantinen elo lainehti laajassa Lapinmaassa laidasta laitaan.
+Silloin elettiin Lapissa suurten poromiesten valta-aikaa.
+
+Mutta nykyiset tunturimiehet, edesmenneitten suurtaattojen pienet pojat
+ja jälkeläiset, ovat vain vähäisiä poropaimenia entisten isiensä
+rinnalla, hirsipirteissä pehmenneitä paitapoikia, jotka vain kotoa
+käsin kaitsevat karjaansa. Hirsistä salvettu, maakiville istutettu,
+vielä multiaisilla sisältä ja ulkoa tukehdutettu tunkkainen tupa on
+jo jokaisen poromiehen parhaana tyyssijana. Ja tuvan ympärille on
+koottu muitakin lannanmiehen laitoksia: latoa, aittaa, jopa talliakin.
+On käyty karhoamaan lantalaisen lailla perunapeltoakin ja ruvettu
+elättämään siivottomia, tyhmiä lehmiä, joita ei entinen padje-olbmus
+kärsinyt nähdäkään. Sellaisetkin poromiehet, jotka ovat tunturikodassa
+siinneet ja syntyneet ikuisista tunturien kiertäjistä, ovat jo
+hylänneet isäinsä elintavat ja syntymämajansa sekä asuneet itselleen
+hirsitalon. Jopa kauimmas isäinsä poluilta poikenneet nukkuvat yönsä
+maalisängyssä roukojen piilossa, vaikkeivät isävaarit saattaneet edes
+yhtä yötä huokua ummehtuneessa hirsitalossa, vaan täytyi äijäpahasten,
+milloin sattuivat lannantaloon, kovimmallakin pakkasella etsiä
+yösijansa avonaisen ladon nurkasta tahi lumihangesta. Eikä nykyisten
+tunturimiesten tokka ole niin yletön kuin entisten isien: nyt lasketaan
+elo vain kymmenissä, mikä ennen sadoissa, sekä sadoissa, mikä ennen
+tuhansissa.
+
+Useimmat entisten tunturimiesten jälkeläisistä ovat vallanneet Inarin
+suuret tunturiseudut porolaitumikseen. Inari, järvikansan valtamaa,
+ei omasta puolestaan olekaan juuri koskaan kasvattanut varsinaista
+tunturiväkeä. Vanhat _Ingerit, Skåret, Haltit_ sekä jotkut Pehrssonit
+ja Johnssonit, jotka satakunta vuotta takaperin poromiehinä kiertelivät
+Inarin tuntureita ja piirrettiin Pielpajärven pappilan kirjoihin,
+olivat Norjasta tai Utsjoelta tulleita tunturilaisia, jotka taas
+siirtyivät pois tahi kuolivat tai muuten menettivät nimensä. Mutta
+Utsjoen ja Tshorgashnjargan suuret poromiehet kävivät laumoineen joka
+talvi Inarin tuntureissakin, ja siitä perillisetkin opastuivat sekä
+viimein olojen muututtua kokonaan antautuivat Inarinmaan alamaisiksi.
+Siellä kun muun hyvän lisäksi piti olla halvat verotkin.
+
+Ensimmäisiä Inarin nykyisiä tunturilaisia oli _Lasse-Pieras Jouni
+Vest_, nimismies Högmanin tyttärenpoika, Kitti-Biritin kolmas
+mies, joka tuli Inariin 1864, mutta kuitenkin jo taas 1892 muutti
+Enontekiölle. Vestin poromiespolvi pääsi kumminkin jälleen pystyyn,
+kun kymmeniä vuosia myöhemmin tuli toinen veli, Lasse-Pieras-Lasse,
+Uuniemestä Inarin tunturilaiseksi. Hänen poikansa, Lasse-Oula,
+Kitti-Klemman vävy, asettui Paadarjäyrin puoleen.
+
+Mutta sitten 1865 Tshalkku-Niila joukkoineen saapui Inariin sekä
+myöhemmin 1880 Tshalkku-Pieran perikunta, ja näistä tulijoista sekä
+heidän poroistaan Inarin länsitunturit pian elävöityivät. Siinä
+oli Länsmaneja kumpaakin puolikuntaa, Niilas-Pieraa, -Niilaa,
+-Oulaa, -Biritiä, -Margitia, -Elleä, -Raudnaa ja -Inga-Maria sekä
+Pieras-Pieraa, -Andarasta, -Niilaa, -Aslakia ja -Biggaa, jotka kaikki
+olivat pororaitioita ja porojen omistajia pienestä pitäen. Miehet
+naivat lapintyttäriä, ja tyttäret siirtyivät lapinmiehille, joten
+porokansa yhä jatkui, ja niinpä on taaskin uusi tunturilaispolvi
+miestymässä, vaikka vain pienien porotokkien isäntinä. Lismajoella,
+vanhassa Tshalkun kylässä, elää entisen Tshalkku-Niilan Niila
+Kaapin Ellen kanssa, Naunagaksessa asuu Niilas-Oulan joukko, mutta
+Vaskojoella, Njärrijäyrin uudistalolla, liikkuu Pieras-Niilan
+poikakolmikko, tuhatkuntaisen yhteistokan hoitajana, raitioiden
+laumaansa Muotkatuntureissa.
+
+Saapui taas 1878 Niilas-Aslak, vanhan _Jomppaisen_ suvun miehiä, jolla
+oli emäntänä inarilainen Elle Sarre sekä suuri porotokka, ynnä poikia
+ja tyttäriä. Länsitunturien maille Utsjoen mies poroineen ja komeine
+pailakkoineen asettui palkimaan. Järvikansa katseli miehen menoa ja
+kohta joikasikin:
+
+    "Nikku-Aslak niin niin niin,
+    viisikymmentä pailakkaa,
+    niin niin niin niin,
+    seisoi niinkuin yksi,
+    niin niin niin".
+
+Ja siitä taas kolme Jomppais-poikaa pääsi Inarin tuntureihin.
+Menesjärven puolessa ja Lemmetjoella miehet pirteissään asuvat ja
+lähituntureissa hoitelevat porotokkiaan. Siellä veljesten vanhimustakin
+joiku rupesi mainomaan:
+
+    "Jouna-go, Jouna-go,
+    lei jaa lei jaa goo goo,
+    äänestää niinkuin sopuli".
+
+Samana vuonna kuin Jomppaiset, jutivat Inariin myöskin Johan Högman,
+Davidin kodan poika, sekä Aaslak Panne, Maggas-Andaraksen poika,
+suuren Panne-galleen sukua. Itäpuolen tuntureita Näätämön rajamailla
+kumpaisetkin rupesivat kansoittamaan. Täällä itäisillä erämailla,
+Suprussa, Jalossa ja Varpuniemessä, "Heugmanin" pojat, Johan ja
+David, poikineen ja tyttärineen ja muutamine satoine poroineen vielä
+viljelevät tunturia ja pirttikenttää, Uuniemestä tulleen poromiehen ja
+vävymiehen, Piera Siirin — nyt jo kuollut — poikineen ja tyttärineen
+ollessa apumiehinä. Pirttimiehinä ja poromiehinä Aslak Pannenkin pojat
+ja tyttäret sekä vanha äitimuori, Kitti-Klemman Birit elävät Tshurnussa
+muutamasataisen porotokan kanssa.
+
+Kaikkein suurimmalla voimalla vyöryivät Inarinmaahan 1880-81
+_Kitti-veljesten_ jutamakunnat. Länsipuolen Hammas-, Viipas-, Appis-
+ja Maarestatunturit he yhdessä Länsmanien ja Jomppaisten kanssa
+valtasivat alusmaikseen. Kaikki Kitit olivat suuria poromiehiä,
+Pikku-Hannollakin, joka asettui Tshalkku-Niilan, appiukkonsa,
+vierusmieheksi Lismajoelle, oli aikoinaan 2,000-3,000:n tokka, onpa
+puhuttu 4,000-5,000:stäkin. Mutta kova kohtalo käyskenteli Kittien
+kantapäillä. Vanha Hans menetti viimein suuren karjansa, eikä
+Pikku-Hannullakaan ole enää kuin joku poro, ja entinen tuhannen poron
+Andaras on nyt aivan valkkopäiseksi haalistunut poroton poromies,
+jolta tunturi on ottanut lainansa takaisin viimeistä myöten. Vain
+valkko-äijän pojalla, Hansilla, on jo taas kolmisensataa poroa, ja
+köyhälle Pikku-Hannulle Enontekiön pororikas Näkkälä antaa joka talvi
+lahjaksi jonkun niestaporon. Mutta Pyhäjärvellä elää Kitti- Niilan
+Uula, Tshalkku-Niilan vävy hänkin, Kittien parhaimpana poromiehenä,
+raitioiden Muotkatuntureissa tuhatkuntaista tokkaansa. Siinä kyllä on
+poikien ja tyttärienkin nimikkoja, Birit-Annellakin 100 poroa, Ellellä
+60, Niilalla 100 ja Kristillä 90 sekä 13-vuotisen Hansin merkeissä 300.
+Isä kyllä kieltää kuopuspoikansa merkit, mutta Kristin parttiota äijä
+lupaa parantaa, jos saa vävykseen mainion Lantto-Hansin, jonka mukana
+näyttää tokkaan tulleen onni ja hyvä menestys. Ja välitöinään
+Uula-ukko saarnaa kansalleen parannusta ja syntien anteeksi saamista,
+vaikka synnit veriruskeatkin olisivat. Mutta joikaamista Uula ei
+harrasta, vaikka isä-Niila kyllä joikasi ja oli sellainen äijä, ettei
+juuri koskaan ottanut kirjaa käteensä.
+
+Tulipa Inarin tuntureille joku asuntamies lännestäkin päin,
+Koutokeinosta ja Enontekiöstä. _Mihkel Gaup_, Kauppi, tuli
+Koutokeinosta, korjasi Tshalkku-Niilan Raudnan ja sai poroja sekä
+lapsia. Käväisi kerran suuri porokas, _Ponku-Mattikin_, painuen
+pian taas Sodankylän Purnumukkaan ja Sompioon. Jo tuli iso rymyäijä
+_Guttorm Magga_ Enontekiöstä, "Kutturana" kuulu kautta Lapin, asettuen
+maanselän tuntureihin. Ja pian äijälle alkoi karttua tunturieloa
+sekä vasoittamalla että peurakorvia merkitsemällä. Sanotaan vanhan
+Kutturan merkeissä liikkuneen 3,000-4,000 nulppoa ja suurta ynnä
+pientä sarvipäätä. Mutta sitten joku vielä suurempi sarvipää lienee
+pistänyt keiturinkoparansa porotokkaan, niin että Kuttura-paran
+lauma kutistui vielä nopeammin kuin se oli kasonnut. Pahnan
+perillisellä, Kuttura-Niilalla, joka asuu Ivalojoella, kolmisen
+penikulmaa Ivalo-Mattia alempana, on enää ainoastaan kolmetoista
+poroa, vaikka häntäkin aikoinaan joiattiin:
+
+    "Gutturm Niila-sa,
+    noo läi joo,
+    rikas poika oli joo,
+    nun nun nuu".
+
+Vieläpä muistettiin hänen emoaankin, Kadja Nikodemusta:
+
+    "Kadjis-ahku oli joo,
+    lullul lullul luu,
+    Kadjis-ahku oli joo,
+    niin niin niin niin",
+
+Palasipa Inariin viimein taitavana poromiehenä Utsjoella opin käynyt
+järvikansankin jälkeläinen. Aikoinaan oli Inarista muuttanut Utsjoen
+järville ja jokivarrelle kalamiehiksi useita _Aikioita_, toiset suopuen
+sinne vakinaisiksi asukkaiksi, toiset jatkaen muuttoaan Norjaan asti,
+ja jotkut opastuen tunturimiehiksi. Niinpä Puolmakjäyrille asettuneen
+Gabrielin pojan, Kaapin Jounin, poika-Gabriel, Armas-Kaapi, saatuaan
+Jouni Vuolabban Ellen emännäkseen, palasi 1890 Inariin ulosoppineena
+poromiehenä. Avaroihin länsituntureihin, entisten poromiesten
+lähimmäiseksi, tämäkin tulija asettui, ja rikkaana padje-olbmuksena
+häntäkin joiattiin:
+
+    "Armas-Kaapi,
+    niin niin niin niin,
+    suuri-go rikas,
+    niin niin niin niin".
+
+Näillä samoilla mailla jutavat vielä ukon pojat, Kaapin-Aslak ja
+Kaapin-Jouni. Aslak on pieni poromies, mutta Jouni hallitsee 500-600:n
+tokkaa liikkuen milloin Maarestatunturissa, milloin Hammas- ja
+Viipastuntureissa sekä asuen väliin Lemmetjoella, väliin Ivalo-Matissa.
+Punaisissa lakeissa ja fietter-housuissa mies aina liikkuu,
+vakuutellen, ettei hänellä kyllä koskaan housunmalli muutu, vaikka
+muut kuinkakin uudenmallisia laittaisivat. Vaikka tämä Kaapin-Jounin
+toinen panos on lappalaiseksikin jäänyt aivan pikkuruiseksi
+tunturitontuksi, vain "kinthankokoiseksi", on hänessä kyllä sekä
+miehen mieli että varsinkin ääni. Jos Jouni osaa hyvin käsitellä
+suurta tunturieloaan, niin vielä paremmin hän taitaa käsitellä isoa
+kurkkuansa. Jouni onkin ankara joikaamaan. Kun pikku mies tunturilla
+puhaltaa kurkustansa joikauksen, on koko kehveli äänenä, niin että
+sananpuhuvainen Kitti-Uulakin neljänneksien päässä sen kuulee ja
+kauhistuu. Mutta toiset tunturimiehet joikaavat pikku toveriaan:
+
+    "Naa Kaapin-Jouni,
+    niin niin niin,
+    pikku poika sannaa lei,
+    lullu lullu lugu luu".
+
+Pari muutakin Inarin järvimiestä ihan kotoisiltaan vain lyöttäytyi
+tunturilaiseksi ja poromieheksi, niinkuin _Iisko Paadar_ naituaan
+Ingerin Ellen eloineen sekä _Heikki Valle_ saatuaan Tshalkku-Pieran
+Biggan poroperintöineen. Vallesta tuli jo taitava poromies, ja Vallen
+Niilasta vielä taitavampi, Niila etsi ja nai rikkaan Panne-äijän,
+Maggas-Andaras-Jounin lesken Kaaren Aikion, saaden samassa kaupassa
+sekä itseään iäkkäämmän eukon että paljon poroja. Porotokkineen ja
+Kaarenineen Niila muutti Utsjoen puolelle sen sijaan, että entiset
+poromiehet olivat Utsjoelta tulleet Inariin. Muotkatunturien
+pohjoispäähän, Kaamasjoen latvoille, Kaamasmukkaan, Niila asettui
+entiseen Jomppaisen taloon, ruveten siitä käsin kaitsemaan karjaansa
+lähituntureissa. Sanotaankin Niilan olevan tämänaikaisen Utsjoen
+suurimman poromiehen, 500-600:n porotokan isännän.
+
+Sillä kovin pieniksi ovat Taka-Lapin entiset tunturiennavat jo
+joutuneet. _Kadja-Nillakin_, suuren Vuolabban suvun viimeisiä suuria
+poromiehiä, Kadja Poinin poika, joka juti Ruijan tuntureitakin
+ja aikoinaan ajeli 3,000:n laumaa Utsjoen tuntureissa, tullen
+monissa joiuissakin mainotuksi, on nyt vain parinsadan omistaja,
+70-vuotias tunturiäijä. Suuret porolaumat ovat sulaneet kuin
+lumi, hävinneet niinkuin tuuli olisi puhaltanut, entiset komeat
+valkkoporotkin menneet, ja ukko itse nyt vanhana valkkoäijänä asustelee
+Kevujoen jylhässä tunturimaassa pienessä uudismökissä hoidellen
+nautakarjaakin. Ja entisaikaan häntä joikailtiin:
+
+    "Kadja-Nilla,
+    joo jou joo jou,
+    menee kuin lintu,
+    joo jou joo jou".
+
+Kaikki muut Utsjoen muutamat poromiesten jälkeläiset ovat jo
+nuorempaa polvea, eivätkä juuri vanhaa poroisäntää parempia.
+Kadja-Nillan pojallakin, Pikku-Nillalla, joka asuu isänsä entisessä
+komeassa maalitalossa Nilijoen suussa Tenolla, on vain 400-500:n
+sarvipään omaisuus, vaikka on saanut emäntänsä Maaritin avulla
+periä Pieras-Niila-vainajankin karjasta 70-80 päätä. Samanlaisia
+poromiehiä ovat _Niila ja lvvar Pieski_, parituhantisen Niilan
+poikia, joista jälkimmäinen asuu appiukkonsa, Oula Länsman-vainajan
+ja anoppitätinsä talossa Rauduskaidissa, samanlaisia vielä Jomppalan
+lähimailla asustava Rauduskaidin poika, _Piera Länsman_. Kaikki vain
+parinsadan poron miehiä. Vain Puolmakjäyrille asettuneen Andaras
+Länsmanin lesken, Kristin Siiman, ja viiden pojan yhteisissä hoidoissa
+liikkuu viisi-kuusisatainen tokka. Mutta vanhalla _Jomppaisella_,
+Mahtis-Niilalla, joka asuu Niila Vallen kanssa Kaamasmukassa, on vain
+muutama kymmeninen, vaikka ukko hurskaana raamatun ja evankeliumin
+miehenä kulkee sanaakin saarnaten.
+
+Mutta monet tenolaiset ovat lohen ja riekonpyyntinsä sekä karjanpitonsa
+lisäksi ruvenneet hankkimaan toimeentuloa poroillakin, yrittäen matalan
+rannan tenokansasta nousta, ellei juuri tunturiväeksi, niin kumminkin
+hyviksi poromiehiksi. On kyllä monissa tenotaloissa vain joku poro
+ja ajohärkä, jolla saattaa pyöräyttää "handelissakin" sukkelammin
+kuin entisellä navettasonnilla, mutta on myös jo monia parempiakin
+porotaloja. Karigasniemen heinäkentällä asuvaiset ja hyvin toimeen
+tulevat Niittyvuopion veljeksetkin omistavat kukin muutaman satasen,
+toimekkaimmat pari, kolmekin, samoin Mierasjärven eteläpään erämaahan
+jutanut uudispirttiläinen, Sammel Laiti, tunturilaiseksi lyöttäytynyt
+Oula Länsmanin entinen ruokkopoika ja oppipoika sekä renkimies. On
+sitten tenomiehiä, joiden poroluku lasketaan kymmenittäin, kuten
+Porsangerin veljesten, Uulas-Uulan poikain, jonkun Palton ja Nillukan
+ynnä Laitin, joilla on kenellä neljä-, viisikymmentä, kenellä
+kahdeksankin. Muutamilla Helandereilla on vain joku kymmen, toisilla
+vain nimeksi, vaikka entisaikoina muuan katekeetan poika, Jouni
+Helander, naituaan kyytirättärin ja poromiehen Johan Högmanin tyttären
+Ellen, tuli niin suureksi poromieheksi, että rupesi muoreilleen
+tuhrailemaan kodassa sekä juti muiden isoisten mukana Inarin
+tuntureihin, kulkien aina Luttojoelle asti ja merkityttäen nimensä
+Inarin kirjoihin. Mutta rajantakaiset hukat, koltat, söivät melkein
+kaikki ukon elukat, ja Jouni Helander kuoli Luton jäkälätuntureissa
+yhtä porottomana kuin oli Tenon mailla syntynytkin.
+
+Muotkatuntureissa ja Paistuntureissa sekä Ailigaksissa pitkin koko
+Utsjoen läntistä valtamaata länsipuolen miesten eli Paistunturin
+paliskunnan porot kiertävät, kun taas itäpuolen porolaisten eli
+Kaldoaiven paliskunnan elukat pitävät valtamaanaan suuria
+itätuntureita Utsjoesta ja Tshuoggajoesta alkaen Puolmakjäyrille ja
+Norjan rajaan saakka. Vaikka isännät ovatkin vain pikku parttioiden
+miehiä, karttuu heidän kymmenistään ja sadoistaan koko iso tokka,
+kun porot tunturissa käyvät yhteiseen seuranpitoon. Länsipuolen
+miehet joskus raitioivatkin elukoitaan yhdessä laumassa. Niinpä Niila
+Valle, Niila Niittyvuopio, Niila Jomppainen, Uulas-Uulan Andaras, Uula
+Porsanger, Andaras Paltto ja Anne Nuorgam koitelevat eloaan yhdessä
+tokassa sekä kesällä että talvellakin, samoin taas Hans Kitti ja
+Pikku-Niila Vuolabba ynnä jotkut muut ovat yksissä tokissa. Vallen
+ja kumppanien hoivissa saattaa olla lähes parituhatta poroa sekä
+Kitin ja Vuolabban vaalittavina tuhatkuntakin. Koko Paistunturin
+paliskunnassa onkin poroja kohta kolmisentuhatta. Mutta Kaldoaiven
+ympärystuntureita kiertelee vain parituhatta sarvipäätä, enimmät
+niistä Andaras Länsmanin perillisten, Piera Länsmanin ja Sammel
+Laitin korvamerkeissä.
+
+Mutta ennen sanotaan Paistunturin paliskunnassa yksinäänkin olleen
+6,000-7,000. Ja vanhaan aikaan juti Utsjoenmaan halki poroja kymmenin
+tuhansin. Nykyisen tunturiväen poronhoito on vain entisen suuren
+elämän heikkoa kuvattelua.
+
+
+
+
+Poronhoitoa
+
+
+Oikein vanhoina aikoina Lapinmaassa eli paljon ihmisiä, ja heillä
+oli isot tokat poroja. Mutta sitten tuli joukoittain vihollisia ja
+rosvoja Ruotsista ja Suomesta ja Russanmaalta, ja he tappoivat melkein
+kaiken kansan, niin ettei ihmisiä jäänyt juuri muualle kuin meren
+rannalle Läijisvuonoon sekä Inarin saarille. Porot jäivät hoitajitta ja
+villiintyivät, ja siitä villipeurat saivat alkunsa. Peurat saattoivat
+elää ja lisääntyä rauhassa, kun metsät ja tunturit olivat autiot, eikä
+ihmisiä ollut missään. Ja peuroja oli Lapinmaassa hyvin paljon.
+
+Mutta sitten Niku-Fulli tuli, ja hän oli taas Lapinmaan alkuihmisiä
+sekä ensimmäisiä poromiehiä. Hän otti kiinni villipeurojen vasoja ja
+kermakoita sekä niitä paimentaen ja hihnassa pitäen kasvatti itselleen
+poroelon. Aikuisista villipeuroista ei kyllä olisi saanut kesytetyksi
+poroa, mutta vasoista ja kermakoista sai, niinkuin Niku-Fullikin
+teki. Ja Niku-Fullista sikisi koko Lapinmaahan taas uusi suuri
+porokansa sekä Niku-Fullin kasvattamasta karjasta nousi ja lisääntyi
+tuntureihin uusi suuri porosuku.
+
+Näin vanha saamelaisäijä muistelee Lapinmaan suuren poroelämän
+alkuhistorian.
+
+Neljän valtakunnan Lappi on avara maa, jossa on yltäkyllin sekä kylmää
+puutonta tunturia että tiheätä mäntymetsää, ynnä kolkkoa Ruijanmeren
+rannikkoa ja matalaa koivuoutaa. Siitä seuraakin, että laajan
+Lapinmaan poro on hyvin monenlainen. Maanlaadun mukaan se on kullakin
+maanpaikalla kasonnut erilaiseksi, jopa niinkin paljon, että vanha
+poromies nähdessään tunturissa poroparttion jo kaukaa tuntee, ovatko
+palkijat Inarin, Utsjoen vai Ruijan poroja.
+
+Inarin porot kyllä tuntee. Ne kun palkivat mäntymetsissä, niin ne
+muuttuvat muita tummemmiksi ja ruskeammiksi, niinkuin olisi nokea
+pyyhkäisty karvoihin. Mäntymetsistä karisee naavaa porojen selkään
+antaen väriä valkealle karvalle, lisäksi porot syövät tummia
+pihkaisia havuja, niin että sekin vaikuttaa, sitä enemmän, kun sitten
+vielä päivä paahtaa päällisiksi. Mutta Utsjoella ei ole mäntymetsiä,
+on vain tunturi- ja jokilaaksoissa harvoja koivuoutia, joissa ei ole
+sellaista voimaa kuin pihkaisissa, tervaa antavissa männiköissä.
+Siitä syystä Utsjoen porot ovatkin ylipäänsä vaaleammat Inarin
+poroja. Norjankin porot ovat vaaleahkoja. Siellä tunturimaa vaikuttaa
+sen, että mutsikkaporojenkin karvannokka on vaalea niinkuin olisi
+huurteessa. Ja kylmässä Jäämeren tunturi-ilmassa Ruijan porot
+kasvattavat pitemmän ja tiheämmän karvan kuin Suomen porot, jotka ovat
+närpeämpikarvaisia.
+
+Inarin suurissa tuntureissa ja kiveliöissä on aina ollut hyviä
+jäkäläkenttiä ja kaivosmaita suurellekin porolaumalle. Sentähden
+Inarin porot saavat syödä hyvin ja siitä kasvavat isoiksi ja väkeviksi,
+niinkuin myös kuuluvat Koltanmaan porot olevan, jotka varsinkin
+entisaikaan olivat hyvin vahvoja ja kestivät ajaa, kun vain neuvot
+kestivät. Mutta Ruijan poroilla on talvella huono jäkälä, ja kesällä
+ne meren rannalla saavat jyrsiä vain kivienkarpeita sekä juoda
+suolavettä Maahkarasmerestä. Niinpä Norjan porot ovat paljoa pienemmät
+kuin Suomen porot ja keveämmät, jos puntarinnokkaan pannaan. Niin myös
+Muonion porot ovat suurempia kuin Näkkälän ukkojen judot, jotka taas
+ovat Lätäsenon puolen tunturiporoja paremmat. Mutta kaikkein huonoin
+on Koutokeinon poro. Se on pieni, lyhyt ja matala, hoikkakoipinen ja
+lyhytturpainen, mutta pitkäkarvainen. Se on vain sellainen kisuraporo.
+
+Varsinkin ennenvanhaiset Inarin porot olivat isoja ja komeita.
+Inarilaiset kun laskivat poronsa kesäksi vapaasti tuntureihin
+palkimaan, niin peurahirvaitakin sattui joskus siellä tokkaan, ja
+siten saatiin eloon villipeuran suurta ja ylpeätä sukua. Iisakin
+Andaraksenkin poroissa oli peuransukuisia isoja härkiä, niin että niitä
+mainottiin kyllä kauempanakin. Lusman Piettarkin sai Andarakselta
+peuran polkeman ajokkaan, joka oli pitkäraatoinen ja säärevä ja osasi
+katkaista taivalta paremmin kuin kenenkään muun poro.
+
+Paimennettavaan tokkaan villipeura ei juuri uskaltanut tulla. Jos se
+joskus sattui siihen eksymään, niin heti ruukalti pakoon, kun tuuli
+vähänkään pyyhkäisi sen nokkaan ihmisenhajua. Porokelloakin se
+pelkäsi. Kadja-Nillan tokassa peurahirvas sentään usein nähtiin ja
+väliin taas Niila Eiran porolaumassa.
+
+Vaikka porot eri maanpaikkojen mukaan ovat vaalea- tai tummataljaisia,
+ja niiden pääväri on vaaleanharmaa, on sentään joka tokassa
+hyvin tummiakin tahi aivan vaaleita elukoita. Voi joku poro olla
+aivan mutsikka, niin että vatsanaluskin on musta, tahi tumma,
+valkeaturpainen _kalppinokka_, tahi kauniinharmaa _suivakko_, tahi
+vaaleakylkinen _luostakko_, tahi aivan valkea _valkko_ eli _vielkis_.
+Ja valkkoporo saattaa olla hyvin valkea _jievja_ tai vaaleankirjavahko
+_raanis-jievja_ tai vaaleanruskea _ruossa-jievja_ eli _koltta-valkko_,
+Koltasta alkuaan saatu porolaji, rumakarvainen kuin keväthukka.
+Mutta Tshorgashnjargasta on taas lähtenyt oikein valkea poro,
+_gabba-jievja_, jonka koparatkin sekä silmät ovat aivan valkeat.
+Tällaiset ihmeelliset vaikot ovat kyllä alkuperäisin gufittarien
+karjasta, vaikka ne nyt vaatimesta syntyvätkin. Ne ovat kaikki
+merkillisen unisiakin. Niitä aina nukuttaa, jopa niin raskaasti, että
+ne muiden porojen lähtiessä voivat jäädä torkkumaan, ja niitä täytyy
+oikein kopsaista päähän, ennenkuin ne heräävät. Samoja gufittarien
+jutoja lienee sellainenkin elukka, jonka etupää on valkea ja takapää
+musta. Mutta niin kovin hervoitetusta porosta ei ole muuta kuin hukan
+ruoaksi. Gufittarien gabba-jievjoja oli aikoinaan ollut Kadja-Piera
+Biggalla, olipa Andaras ja Hans Kitilläkin kerran muutamia
+valkkovaatimia, vaikka ne sitten katosivat tunturiin. Kun gabba-jievjat
+hyötyivät hyvin ja kasvattivat sarvensa sakeiksi, merkitsi se karjalle
+menestystä, mutta huonoa onnea seurasi, jos valkkojen sarvet rupesivat
+heikontumaan, ja vielä enemmän, jos porot kokonaan katosivat.
+Kitti-veljeksetkin vähitellen menettivät koko karjansa, kun ensin
+kadottivat gabba-jievjansa.
+
+Yhtä merkillisiä kuin gufittarien valkot, olivat sellaiset porot,
+joilla oli linnunhöyheniä selässä saparon puolessa. Rikkaalla-Hannulia
+sellainen oli ollut, ja toisellakin rikkaalla Hannulla, Kitti-Hannulla,
+oli samanlainen ihmeporo, ja se oli kova menemään. Mutta jos
+sai sellaisen härän, jolla oli yhdeksän hammasta leukapielessä —
+tavallisesti on vain kahdeksan —, niin ei tarvinnut toisella kiinni
+tavoitella. Kitti-Andaraskin oli sellaisella kerran päivässä ajanut
+Jalvesta Inarijoen Matti Saijetsiin, eikä muuta kuin "biegga helmiid
+padjel", tuuli helmoja nosteli.
+
+On lappalainen kyllä sellainen herra, että lennättää vaikka gufittaren
+porollakin, niin että tuuli helmoja heittelee, onpa vielä niinkin
+mahtava poronsa isäntä, että voi milloin tahansa kuoraista taljan
+sen selästä tehdäkseen siitä pöykkyrin omaan selkäänsä. Mutta
+sittenkin hän on vain tunturielonsa paimenpoika ja renkimies,
+jonka täytyy asettaa päivänsä ja vaelluksensa sen mukaan kuin
+monipäinen lauma yksituumaisesti päättää. Tunturimiehen hoidokissa
+on yhä vieläkin vanhaa erämaan eläjän verta. Vielä satojen vuosien
+kuluttua tunturipeuran monien polvien takaisella perillisellä on
+yhä samat mieliteot kuin esivanhemmillaankin. Se ei juuri kovin suovu
+ihmiseen eikä kaipaa talvellakaan hirsiseinien suojaa, se ei ole
+kauan tyytyväinen samoilla kentillä, eikä se viihdy synkkien metsien
+pimennoissa. Mutta suuret aavat tunturilakeudet sekä valkeajäkäläiset
+petäjäkankaat ovat sen mielimaita. Niillä sen pitää saada vapaana
+vaeltaa jokaiseen ilmansuuntaan, mutta varsinkin pohjoiseen silloin,
+kun kesä nousee tunturiin, ja taas etelään, kun päivä rupeaa katoamaan
+Lapista. Tämän mukaan entiset suuret poroisännät vaelsivatkin
+laumoineen Jäämeren rannan ja Inarin tunturien väliä, vaelsivat
+ikuista vuoroaan niinkuin kesä ja talvi. Suurlauma määräsi suunnan ja
+matkan menon, isännät vain kulkivat paimenina mukana, ohjaten karjansa
+parhaita maita. Miltei samoja seutuja myöten tokka joka vuosi vaelsi.
+Muuan vanha Jouni-äijäkin kulki aina Tenon poikki nykyisen Gaavan talon
+luota suuren kiven vieritse, jota vieläkin sanotaan _Jounas-gädgeksi_,
+ja Koutokeinon tunturikiertäjät ajoivat keinonsa Shusjäyrin ohitse.
+Vanhoja tunturilaisia ei häirinnyt vielä rajakieltokaan, vaan kaikki
+sekä Suomen että Ruijan porolaumat ja -paimenet saivat vapaasti
+vaeltaa rajan yli puolin ja toisin. Inarinmaankin "sisään" mentiin
+aina kirkon seuduille ja Vaskojoelle asti, niin että "eikö siinä
+jo nokko ollut jäkälämaata" Tshorgashnjargan ja Vaskojoen välillä.
+Mutta sitten 1852 vedettiin raja niin tiukaksi, että kummankin puolen
+poromiesten oli karjoineen pysyttävä omilla maillaan. Koutokeinon ja
+Kaarasjoen lappalaiset saattoivat kyllä tämän jälkeenkin laumoineen
+laskeutua kesäksi Jäämeren niemille ja saarille, Vuorjenjargaan,
+Mahkarauvnjasaarelle, Spierttanjargaan, Tshorgashnjargaan... ja taas
+talven kanssa nousta omaan tunturimaailmaansa sekä niiden outaseutuihin
+aina Alattio- ja Inarijokien latvoille asti. Mutta Utsjoen ja Inarin
+tunturimiesten, joille ei merenrantaa sallittu, täytyi totuttaa
+tokkansa pysyttelemään aina vain meren näkemättömillä tuntureilla,
+jängillä ja metsämailla, jutaen kesäksi pohjoiseen Utsjoen tuntureille
+ja talveksi palaten Muotkatunturien tienoille.
+
+Talvella tummimpana kaamosaikana Muotkatunturien kiertolaiset
+asustelevat Angelin seutujen ja Vaskojoen varsien jäkälöisillä
+kankailla. Kuukauden päivät voivat porot täällä viettää pisimmän
+talviyön pimeitä viikkoja, vaikka muuten talvisilla hangilla viihtyvät
+samoilla ruokasijoilla vain parisenkin viikkoa. Inarijoen takana
+vastaisella Norjan puolella palkivat Kaarasjoen porot raitioineen ja
+kotakuntineen, ja päiväkaudet kuuluu Tenon takaa poromiesten mekastus,
+korraaminen ja joikaaminen, koirain haukunta ja kellojen kalkatus.
+Samoin Suomenkin puolella on ääntä ja elämää. Sielläkin metsä kaikaa,
+lapin vilja liikkuu lumisella tantereella, ja elomies vartioitsee
+laumaansa.
+
+Hajaantuneina ympäri kangasta puolen neljänneksen ja neljänneksenkin
+alalle porot liikkuvat lumisella laitumellaan. Helposti ne vaistoavat
+jäkälän hangen alta ja sukkelaan kaapaisevat etukoparoillaan paksunkin
+kinoksen puhki, jyrsivät kaivoksensa jäkälän ja taas kaapivat uuden
+lumikuopan, joutuen usein naapurinsa kanssa sarvirysyynkin hyvästä
+jäkäläpaikasta. Laidunta kyllä riittää, vaikka kaivosmestareitakin on
+metsä täynnä, väliin vieri vieressä pyllyämässä turpa syvällä hangessa,
+niin että sarvihäkyrät vain karhoavat kaivoksen reunaa, ja kuopasta
+kuuluu kellon kalahtelu. Usean poron kaulassa on rautainen kello,
+messinkikulkunen tai pikku tiuku, jota kuunnellen tokkakin pysyy
+paremmin koossa, ja taas paimen kuulee, jos ylpeä kellopailakka yrittää
+karata laumasta. Kun poro on saanut kaivetuksi jäkälätarpeensa, ei
+sillä ole muuta tehtävänä kuin heittäytyä lepäämään ja märehtimään.
+Lepohetkensä poro käyttää vanhassa hyvässä järjestyksessä, huoahtaen
+kolme kertaa vuorokaudessa. Rakennettuaan talvisen päiväsydämen
+lumikuoppia se iltakoiton joutuessa paneutuu hetkiseksi iltalevolle ja
+taas nousee yötyöhönsä, mutta sydänyön hetket se jälleen lepäilee ja
+taas aamuyön töikseen kaivelee kuoppia päivänkoittoon asti. Aamukoiton
+aikana poro laskeutuu kolmannelle levolleen, ja sen perästä aloittaa
+päivätyönsä. Kevättalven ja kesän pitkinä päivinä poro levähtää
+päivälläkin, mutta sen sijaan silloin on yöllä kaivamassa. Suuria
+lepoja ja ettoneita ei virkeä tunturienkasvatti tarvitse. Tunniksi,
+pariksi se kellahtaa kyljelleen ummistaen hetkiseksi silmänsä. Vain
+gufittaren aito- valkoinen gabba-jievja nukkuu sikeästi, ja
+valkeakoparainen mutsikkakin lepää raskaammassa unessa kuin muut porot.
+
+Pian on koko kenttä suurena myllerryksenä, kun porolauma on siinä
+jonkun aikaa häärinyt kaivostöissään. Tällaiseen kovaksi tallattuun
+kiekeröön poron kopara ei enää pysty, vaan täytyy koko lauman
+siirrältyä verekseen hankeen tekemään uutta kiekeröä. Heitetään
+vain hiljainen, rauhallinen _laidistaja-härkä_ kiinni, talutetaan
+sitä edellä ja koirien kanssa ajetaan toisia perässä. Ja kohta
+taas tunturikarja on turpa hangessa kylmällä ateriallaan. Mutta
+kevätpuoleen, kun päiväpaiste ja yöpakkanen rakentelevat kovia hankia,
+on porolla ankara koparoiminen saadakseen jäkälän esiin. Kun poro ei
+jaksa koparoida hankea rikki, se laukkaa nälissään ympäri metsiä
+etsien pehmeitä kenttiä ja pälviä. Ja poromiehen täytyy koirineen
+rukattaa perässä pitääkseen laumansa vähänkään koossa. Siinä miehillä
+on täytinen työ, ja koiratkin saavat henkeään haukkoen laukata pitkin
+hankia ja räkyttäen ajaa elukkaa sieltä, toista täältä.
+
+Koira onkin poromiehen paras apulainen, parempi kuin hyväkään mies.
+Koiratta ei tunturilainen tulisi toimeen eikä saisi pidetyksi
+laumaansa koossa, ei tavoitetuksi ainoatakaan poroa. Mutta koira kyllä
+tavoittaa pahimmankin menentelijän ja ajaa sen takaisin tokkaan.
+Milloin vain porot poistuvat laumasta kovin kauas, paimenen ei tarvitse
+muuta kuin viitata kädellään ja sanoa: "Tshouh, tshouh!" niin kohta
+rakki kapaisee perässä ja haukkuen lennättää porot muiden joukkoon.
+Porot kovin pelkäävät koiraa. Ne ovat monikertaan kokeneet, että vaikka
+kuinka yrittäisi paeta, rakki aina rukattaa räkyttäen kintereillä,
+jopa hampainkin napsii kinttuja, ellei poro käänny takaisin. Älyääpä
+viisas koira komentamattakin laukata palauttamaan karannutta poroa,
+onpa joskus yksinään kapaissut omille teilleen lähteneen tokan jälkeen
+sekä haukkuen ja kinttuja näykkien tuonut sen rytinällä takaisin
+penikulmien päästä.
+
+Jo pennusta pitäen koira on tottunut toimeensa. Emoltaan se on
+jo perinyt hyvän halun, ja koiran isäntä vielä valinnut pentupahnasta
+parhaansa: tavallisesti urospuoliset sikiöt, joilla on pitkä
+pääkallon niskaluu ja takajaloissa kaksinkertaiset pikkukynnet
+sekä turvannokka myötäänsä kostea ja jotka selälleen käännettyinä
+eivät pysy kohdallaan, vaan heti vierähtävät kyljelleen. Mutta
+pienet naaras-vielpikset isäntä on useinkin vetänyt hirteen. Muuten
+tunturilappi ei välitä koirarotunsa jalostamisesta. Hallit saavat
+vain oman etsiskelynsä mukaan taajoa, ja sitten poromies toimittaa
+pentupahnassa valintansa. Kotakentällä pieni pentu saa jo opetella
+haukkumaan poroa, kotalaisten usuttaessa terhentämään vielä äkäisemmin.
+Isompana se pääsee jo tokkaankin katsomaan, miten mestarihaukkujat
+menettelevät, ja pian pikku rakkikin on mukana hampaat irvessä ja ääni
+kimakkana. Mutta jos se yltyy haukkumaan, laukottamaan ja puremaan
+poroa tokassakin, saa se selkäänsä. Jokaisella paimenella on oma
+koiransa, joka juovattaa vain häntä ja tottelee hänen käskyjänsä,
+makaa kodalla silloin kuin paimenkin ja taas hänen mukanaan lähtee
+tokkaan. Mutta muiden saman kotalaistenkaan seurassa se ei halua
+lähteä virkatöihinsä. Muutamat paimenet kulkevat kaksin koirin.
+Lantto-Jussaakin aina juovatti kaksi pystykorvaista karvarakkia, ja
+vuoroonsa hän niitä laukotti. Ensin viittasi toista oikealla kädellä,
+jotta tshouh, tshouh, mutta toista vasemmalla kielsi, sitten taas
+viittasi toista vasemmalla kädellä ja toista oikealla epäsi. Näin
+koirat saivat vuoroonsa levätä ja laukata, eivätkä koskaan väsyneet.
+Sillä jos poromiehen koira vaipuu, on hän laumoineen hukassa. Joskus
+koira on kovin innokas laukottamaan poroa ja ajamaan sitä aivan
+armottomasti. Sellaisen villikon kaulaan ripustetaan puuhaarukka tai
+iso puukalkare, tshulkku, eikä silloin rakki saata kovin kovasti
+laukottaa eikä tyhjään taajoa. Ovatpa jotkut koirat niin villejä, että
+purevat kuin hukat kuoliaiksi vasoja sekä kermakoita. Sellaisesta
+rikoksesta koira saa kovan selkäsaunan, vieläpä se, ellei tee
+parannusta, joutuu hirteen.
+
+Koko parttio, toistakymmentä avosuuta, on ison lapinkodan
+palveluksessa, ollen vuoroin työssä, vuoroin levolla tahi kodan luona
+räyhäämässä. Siinä on monennäköistä haukkujaa: mustakarvaista
+Murjua ja Tshähpistä, punaruskeaa Runnea ja Ruisea, valkeaa Jievjaa,
+vaaleaa Kuugea ja Skuolehvia, kirjavaa Kirjistiä, harmaata Rannea,
+valkeajalkaista Piittusta, pilkkaniskaista Tilkkua, sepelkaulaista
+Sirkistä, vielä Karrista, Tshammoa, Tsorgia, Tshuorista ja Nästiä.
+On joukossa joskus pitkäkarvainen Borgi, närpeäkarvainen Naugi ja
+paksu Parri, jonka pitkät peräkarvat kähärinä reuhuavat. Jossakussa
+siidassa on vielä kovakurkkuinen Shaihki, kippurahäntäinen Seippu,
+reppukorvainen Luuhke ja iso riippukitainen Lumpu. Vieläpä muiden
+mukana pieni Penne, lyhyt tassukka Norri ja töpöhäntäinen Naappulkin
+panevat parastaan, ja joukossa koettaa kiepsahdella aivan hännätön
+Jorbikin, vaikka se ei oikein osaakaan hallita menoaan, vaan
+töksähtelee tuon tuostakin turvalleen, koska sillä ei ole häntää, joka
+on "koiran styyri".
+
+Kodassa taljavuoteella koirat saavat isäntänsä kanssa nukkua, ja
+verivelliä keitetään vartavasten heidän ateriakseen. Velli aamulla ja
+velli illalla on heille varattu, ja päivällä haukattaessa heitetään
+vielä suupalasia. Ruokapalkoilla ja kotasijan oikeudella tunturimies
+saa parhaan palvelijansa. Jos hän joskus rupeaa sitä toiselle
+luovuttamaan, hän saattaa vaatia hinnaksi hyvän poron, eikä oikein
+hyvää koiraa myydä monesta porostakaan.
+
+Mutta porotokka ei sentään pysy koossa vain pelkkien koirien
+avulla, vaan tarvitaan vielä paimeniakin, ihmisälyä, ohjaamassa
+koirien taitoa ja toimintaa. Iso karja vaatii useita raitioita,
+tuhannenkin tokka tarvitsee jo neljä hoitajaa, jotka kaksittain
+käyvät vuoroin paimenessa, vuoroin lepäävät. Poromiesten omat pojat
+ja tyttäret joutuvat jo toisellakymmenellään porosiidaan, ja ellei
+poromiehellä itsellä ole menijää, täytyy hänen ottaa vieraita
+raitioita. Entisillä suurilla tunturi-isännillä oli renkejä ja piikoja
+kaksin, kolmin kumpaistakin. Jotkut ahneet äijät eivät kyllä raskineet
+palkata palvelusväkeä, mutta silloin tuli karja huonosti hoidetuksi.
+Pikku-Hannunkin tokka katosi lopuksi Näkkälän tuntureihin sekä joutui
+pitäjän kauppasaksalle. Mutta ne, jotka monien raitioiden kanssa aina
+olivat elonsa äärellä, menstyivät paremmin. Eikä palkkaväelle tarvinnut
+suuria maksaa, eikä juuri kaivella kiisasta kalliita silparahoja.
+Niinkuin Lannanmaan isäntä ennen hyvitti työmiehensä pellonviljalla,
+niin tunturi-isäntäkin korvasi renkinsä ja piikansa työt tunturielossa.
+Kitti-ukkokin antoi piialleen vuodessa kolme vasavaadinta, Kadja-Nilla
+työnsi neljä, ja Lantto-Jussa sai Ruijan lappalaisilla "renkyessään"
+vuosipalkakseen neljä hyvää tiinettä vaadinta. Joidenkuiden pienien
+piikatyttöjen isä sai tyttärensä palkkana periä poroisännältä pari,
+kolme tappoporoa. Lisäksi palvelijat saivat vasannahkoja peskikseen,
+koipinahkoja kenkiä varten, vieläpä verkatakinkin. Lantto-Jussalle
+annettiin Ruijassa kaikki arkiset pitovaatteet sekä vuoden lopussa
+kirkkopeski, lakki ja verkatakki. Jos rengille maksettiin rahapalkka,
+ansaitsi parhain mies sata kruunua, joskus 30 speisiä. Hyvä oli
+rikkaassa lapinkodassa palvella, poronkuutakin ja vasanlihaa sai
+syödä ja röyhtäillä, antoipa hyvä isäntä viinaakin. Monet rengit ja
+piiat jo palvelusvuosinaan kokosivat omiin merkkeihinsä poroja pikku
+parttion, ja toimekkaat piiat pääsivät joskus palveluskotansa
+emännäksi.
+
+Pororaitiolla oli kyllä ankara työ. Talvellakin, pyryllä ja pakkasella
+sekä kevään ja syksyn lumisohjuissa ja vetisillä jängillä piti
+koko vuorokauden yhteen menoon olla tokkaa vartioimassa, vaikka
+sitten taas vuorostaan sai vuorokauden makailla kodalla.
+
+Mutta silloin kun hukka oli mailla, paimenet eivät paljoa
+joutaneet huoahtamaan. Entiseen aikaan hukkia olikin hyvin paljon.
+Lantto-Jussankin tokkaa kerran ahdisteli viisi-, kuusikymmeninen
+susilauma, ja Inarin Suolujäyrillä nämä "helvetin hurtat" monina
+talviöinä esiintyivät sellaisella metsäläisulvonnalla, ettei Jurmun
+lukkari saanut nukkumarauhaa. Hukkien ulvonnan kuuluessa piti porotokka
+pitää hyvin koossa ja koirien kanssa alituisesti valvoa, ettei
+yksikään elukka erkanisi kovin kauas toisista. Raitiot hiihtivät yhtä
+päätä elon ympäritse tai ajoivat porolla ahkiossa istuen ja kovasti
+huudellen. Sivakkamiehet löivät tuon tuostakin sauvalla sivakkaa tai
+kuivan puun kylkeä ja hoilasivat rumalla äänellä:
+
+    "Ho-ho, ero-go guu-umppee,
+    don suoladet, poattek dee-eikkii!"
+
+[Ho-ho, mene pois hukka, sinä varastat, tulet tänne.]
+
+Muutamat taas kovasti joikailivat hukan nuottia:
+
+    "Luossagaissan alla hukka laukkaa,
+    sitten hän näkee poron,
+    sitten hän rukattaa jälkeen,
+    sitten hän kaataa poron,
+    sitten hän syöpi poron.
+    Kun hän on poron syönyt,
+    niin hän juoksee pois".
+
+Mutta kaunista lapinjoikua susi ei pelkää, oikein rumaa karjuntaa vain.
+
+Pimeän keskiyön aikana hukka ei kyllä ole kärkäs käymään poron
+kimppuun, peläten metsässä risun rapsaavan silmään, mutta hämärässä
+iltayössä se uskaltaa ja kaikkein parhaiten aamun vaietessa. Silloin
+se tulee jos tulee, ajaa poron aavalle jängälle, missä ei ole risua
+silmää sorkkimassa, ja kaataa elukan. Oikein nälkäiset pedot eivät
+pelkää karjuvaa ihmistäkään. Silloin kun paimen huutelee tokan toisella
+reunalla, sudet sieppaavat toiselta laidalta poron, repivät ja syövät
+sen karvoineen kaikkineen, ennenkuin raitio ennättää häsyihin. Pahimmat
+roistot eivät enää säiky pyssynkään pauketta, ja paimenen varomattoman,
+liian rohkean koiran ne helposti saalistavat. Mutta vasavaadin on
+joskus sikiönsä puolesta niin äkäinen, että uskaltaa hyökätä vasaa
+ahdistavan rosvon kimppuun. Sammel Laitikin oli pikku poikasena poroja
+kaivattamassa, kun susi häsähti erään vasan kimppuun. Silloin emo
+julmana kävi sarvillaan häkyröimään ja laukottamaan sutta niin, että
+sen hädissään täytyi turvautua Sammeliin. Mutta kun poika päästi kovan
+karjunnan, peto pelästyi vielä enemmän ja pakeni poron sarvillaan
+sohikoidessa metsään. Monta kertaa sudet kyllä tulevat suurin laumoin
+ja saattavat samana yönäkin surmata samasta tokasta kolmattakymmentä
+poroa, kuten kerran Lasse Porsangerin ja Sammel Laitin nelisataisesta
+karjasta, niin että oli vain raato raadon vieressä, ja taas toisesti,
+lokakuussa viisi vuotta sitten, Tshalkkulaisten ja Sammel Laitin yli
+1,000:n laumasta puoli toistasataa.
+
+Hyvillään hukat vain olivat, kun saivat oikein raastaa tunturimiehen
+eloa ja vetää verta ja höyryävää lihaa suureen nälkäiseen
+kitaansa. Niiden silmät sitten vain loistivat pimeässä kuin
+kahdenkymmenen äyrin silparahat, ja elukka ulvoi hyvillään.
+Kevujoellakin sudet kylläisinä kokoontuivat Paldojäyrin lähelle
+Gumppi-kirkun pikku kukkulalle kuin kirkonmenokseen yhteiseen suureen
+ulvontaan. Kadja-Nillan poroja metsäläiset olivat saaneet vatsaansa
+ja siitä sitten talviaamuna veisasivat villiä kiitosta. Lieneekö
+sitten Kadja-Nilla erehtynyt ydintä kaivaessaan ja jättänyt jonkun
+poronkonttiluun osan eheäksi putkeksi, ja siitä hukka heti saanut
+kiikertin, katsonut sillä, nähnyt ja rukattanut Nillan tokkaan.
+
+Mutta vanhaan aikaan poroja ahdistavassa susijoukossa saattoi
+joskus olla ihmishukkakin. Koltta-äijät ja jotkut muutkin pahat
+noitalappalaiset näet voivat noitua ihmisen hukaksi. He etsivät
+vain käyrän puun, soju-muorran, sujauttivat sen latvan maahan asti
+ja taikoen työnsivät ihmisen siitä alitse vastapäivään — ja heti
+ihmisrukka lähti hukkana laukkomaan. Aslak Pannenkin tokkaa sellainen
+ihmishukka oli juovattanut kolme vuotta tappaen paljon poroja. Viimein
+oli Aslakan eukko saanut sitä ampua, ja metsästä oli alkanut kuulua
+kuin surkea ihmisen valitus:
+
+    "Hoo hoo hoo hoo,
+    hoo hoo hoo hoo!"
+
+Ja kun vasta kuukausien perästä oli uskallettu mennä katsomaan, oli
+metsästä löytynyt hukanraato, jonka nahan alla oli ollut lappalaisen
+tuppivyö.
+
+Talven kuluessa porotokka, muutellen paikasta toiseen, vähitellen
+jutaa pohjoiseen päin, ja kotakansa seuraa mukana, raitiot ja
+isäntäväki kotineen, kaikkineen. Ja elo on aina päivän ja yön huolena.
+Hurskas lappalainen ei kiroile porojaan, siivosti vain sivupuolesta
+koirilla haukuttaa ja ohjailee. Raudn-Niiias-Pierakaan, ristinkirjalle
+opittuaan, ei enää kiroillut, vaikka paimenteli 12,000 poroa. Vain
+silloin kun häpeemätön hukka tulee tokkaan, hurskaskin lappalainen
+saa lasketella "pärgalakkeja" suun täydeltä, samoin kuin silloinkin,
+kun suurta porolaumaa muutettaessa tulee sekaannus.
+
+Suurlauman liikehtiminen onkin kuin koko maailman menoa. Siinä tuhannet
+sorkat naksuvat, sadat kellot ja kulkuset kilisevät, kalisevat ja isot
+häränkellot möykyttävät, vasat ja emot roukuvat, raitiot puolin ja
+toisin kiljuvat ja kiroilevat koirilleen ja toisilleen, ja maa jytisee,
+niin että neljänneksen päähän kuuluu, missä elo on menossa. Jos kesällä
+ukkonen liikkuu samoilla mailla kuin suurtokkakin, ei kuulla ukkosen
+jyminääkään, salamain vain nähdään leimahtelevan.
+
+Tällainen suuri meno saattaa tulla kevättalvella, kun porot
+ihan itsestään lähtevät jutamaan pohjoiseen, Inarin porotkin
+Muotkatuntureita kohden. Silloin kantavat vaatimet johtavat koko
+jutamakuntaa, sillä porot vanhasta vaistostaan aina kiirehtivät
+poikimaan entisille syntymä- ja poikimasijoilleen. Vaatimet menevätkin
+sellaista vauhtia, etteivät hyvät härätkään tahdo pysyä matkassa.
+Kova kiire niillä vain on, jängät, metsät ja vaarat nulkataan samaa
+menoa, eikä paljon malteta syödäkään. Jotkut emot laukkaavat vielä
+neljänneksittäin, vaikka vasan jalat näkyvät, jotkut saavat vasan
+kesken menoansa ja sitten roukuen juoksevat ahkion perässä, jossa pikku
+tulokasta vedätetään.
+
+Toukokuussa vaatimet vasovat, ja silloin ne tavallisesti ovatkin jo
+vanhoilla vasomakentillään, kankaalla jonkun vetisen jängän reunassa.
+Siellä vaatimet, raitioiden tarkasti valvoessa, saavat asua vain omassa
+rauhassaan, sillä härät ja hirvaat ja kaikki urosporot kermakoita
+myöten on erotettu eri tokkaan ja viety syrjään koko vasomissiidasta.
+Asian ymmärtämättöminä niistä ei olisi muuta kuin vastusta. Kermakatkin
+tuppautuvat haistelemaan pientä kummannäköistä lynkäpolvea,
+laukottavatkin sitä ja kopsivat koparoillaan, vaikka se olisi omia
+sisaruksia. Siksipä emo on äkäinen viimevuotiselle kermakalleenkin
+ja ajaa sen heti pois. Mutta keskenään kaikki vaatimet ja vasat
+elävät hyvässä sovussa. Jos pienet ällipäät joskus aivan sekautuvat
+keskenään ja eksyksissä nostavat surkean rouvunnan, selviää asia
+kinastelematta, ja jokainen emo roukuen ja nuuskien löytää pian omansa.
+Ja kaikki ovat saaneet parhaan ja ovat tyytyväisiä. Mutta joskus nuori
+aivan kokematon vaadin hylkää vasansa. Vastasyntynyt sikiö kun alkaa
+hoippuen lähestyä kantajaansa, nuori emorukka säikähtää oudonnäköistä
+oliota niin pahasti, että laukkaa pakoon. Eikä se sen jälkeenkään
+enää huoli sikiöstään, vaan täytyy vasaparka, jota ei kukaan muukaan
+kykene hoitamaan, surmata. Kuolee vasoja kyllä paljon tappamattakin.
+Sattuu vain vasomisaikana kylmät ilmat ja lumisateet, niin pienet arat
+vasaparat paleltuvat kuoliaiksi. Huonona keväänä saattaa isosta tokasta
+kylmettyä vasoja kymmenittäin, ja pienet kotalapset saavat peskinahkoja
+sekä viimevuotiset kermakat pääsevät taas emonsa armoille. Muutaman
+kymmenen menetys ei isossa tokassa, jossa saadaan satoja vasoja —
+Kutturallakin oli usein kolmesataa — paljon tunnu. Mutta sellainen
+kato jo tuntuu, mikä kerran sattui Kitti-Hansin suurlaumalle. Tuli
+kova lumipurku ja kylmä sää surmaten äijän vasat niin tarkoin, ettei
+jäänyt kuin kolme viluista raukkaa.
+
+Mutta _runo_ ei saa vasaa niinkuin muut vaatimet, vaan se jää syystä
+tai toisesta tilapäisesti mahoksi. Eikä urosmainen _stainak_ tee vasaa
+milloinkaan. Se onkin väkevä ja luja kuin härkä ja sarvet sillä on
+kuin kunteuksella, ja _piippu-stainakan_ "pahta heilaa ja hengaa kuin
+piippu". Mutta oikeiden hyväonnisten vaatimien vasa, kylmettymisistä ja
+muista turmista pelastuneena, juoksee emonsa perässä niin ketteränä ja
+nopsana, että poron isäntäkin sitä hyvillään katsoo ja joikaa:
+
+    "Vasa ja vasa,
+    niin se se niin se,
+    roukuu ja roukuu,
+    emonsa perässä,
+    niin se se niin se,
+    roukuu ja roukuu".
+
+Keskikesällä, kun vasat ovat niin varttuneet, että saattavat seurata
+emoansa erämaan retkillä, päästetään porot omiin valtoihinsa.
+Tuntureihin ne heti kaikki kapaisevat, härätkin ja muut porot yhtyvät
+samaan seuraan. Muotkatuntureihin keräytyvät Kittien, Länsmannien
+ja muiden lähiseutulaisten porot. Siellä onkin tilaa suurellekin
+laumalle, penikulmittain kun on vaaroja, tshohkia ja oaiveja,
+Gaissavaarasta ja Kaskugielaksesta Vihellyspäähän ja Pirunhartioihin
+asti. Laaja tunturisto kesäporon poljeskella on myöskin Maaresta-,
+Viipas-, Appis- ja Hammastunturien juonto, samoin kuin Utsjoen ylpeät
+Paistunturit sekä monet Ailigakset ynnä itäinen Kaldoaiven seutu.
+Pitkin tuntureita ja tunturijänkiä porot vapaina samoilevat. Eikä
+tarvitse niiden nyt kaivella kuivaa jäkälää hangen alta, vaan ne
+saavat mielin määrin haukata kesän rehevää ravintoa, puiden lehtiä,
+maan ruohoa ja jänkien saroja sekä makeita kortteita. Palavimman
+päiväpaisteen ajaksi porot vain painuvat varjoisiin metsiin, mutta
+yöksi taas juoksaisevat viileille tuntureille.
+
+Vanhat tunturimiehet paimensivat porojaan kesälläkin, niinkuin
+Norjan lappalaiset vieläkin tekevät, Koutokeinon ja Kaarasjoen
+tunturilaisetkin ovat itse aina porojensa mukana Jäämeren
+rantatuntureissa, merivuorissa, alituisesti huolehtimassa elostaan.
+Vain Puolmakin ja Uuniemen poromiehet laskevat tokkansa merituntureihin
+hajalleen kuin riekkoparven. Jäämerelle Ruijan porot kyllä menisivät
+väkisinkin, vaikka yksittäin, elleivät pääsisi tokissa, samoin kuin
+taas sieltä talveksi oman päänsä mukaan palaisivat pois. Suomen
+tunturiäijät hoitivat rajasulun jälkeen kesäporonsa omilla tuntureilla,
+ollen aina itse matkassa. Ja kotakansalla koko joukkoineen oli kyllä
+työtä ja huolta suuresta elostaan. Yötä päivää raitiot olivat tokan
+mukana. Viileähkö kaalo alkukesä kyllä meni hyvin ja helposti, joiaten
+vain ja päivää paistatellen. Mutta kun tuli kuuma heinäkuu sääskineen
+ja saivartajineen, se oli seka porokunnan että kotakunnan kaikkein
+raskain ja kamalin aika.
+
+Sillä pieni sääskipaholainen on Lapinmaan suuri vitsaus ja pahin peto.
+
+Kesäkuulla jo lentää hoipperoi kömpelö _jienga-tshuöikka_, joka
+kyllä ei vielä kykene suuriin kiusantöihin. Mutta vasta kesäpäivän
+palauksen jälkeen, heti kun ilmat lämpenevät, alkaa oikean _tshuöikkan_
+vuoro. Vanhat lappalaiset sanovat, että sääsket tulevat Stokholmista
+Ruotsinmaalta, toiset taas ovat nähneet niiden nousevan maasta.
+Tulivat mistä tahansa, sääsket itse sanovat, että heidän pitää jo
+juhannukselta olla Lapinmaassa laulamassa, vaikka kahden sauvan
+varassa. Niinpä ne sitten ovatkin, kaikkein pahimmin tunturien
+varjoisissa notkelmissa, missä ilmanheki ei liiku. Miltei mustana
+pilvenä ne inisevät ilmassa kiusaten kaikkia, joissa elävä henki on.
+Ahkerina niiden pitääkin olla, kun niillä ei ole elämänaikaa enempää
+kuin kolme päivää ja kolme yötä. Jos ne eläisivät kauemmin, tulisi
+Lappi sääskillä niin täytetyksi, ettei siellä mikään muu voisi elääkään.
+
+Pahaisen sääsken apupirulaisina pörisevät isot _poattso-poarut_ ja
+_njunni-poarut_, jättäen porotokkaan kamalat jälkensä. Edelliset
+painavat takapäänsä poron selkään ja työntävät siihen aineksensa, jotka
+vasta kevättalvella mätänevät ilkeiksi kurmuiksi täyttäen ja reikien
+toisinaan poron koko selkänahan. Njunni-poaru taas purkaa sisunsa poron
+sieraimiin, niin että siitä syntyy pahoja matoja, _saulakoita_, elukan
+kurkkuun. Kevättalvella poro niitä joukoittain yskii hangelle.
+
+Miljoonaisissa parttioissa sääsket piirittävät poron, ja tuhatlukuisin
+tokin poattso- ja njunni-poarut pörräävät mukana, niin että
+elukat ihan hulluina laukkaavat sinne ja tänne, työntyen viimein
+tuulisille tuntureille kokoon suuriin tokkiin. Silloin ne saavat
+paremmin olla rauhassa, sillä porojen erittämä väkevä hikinen höyry
+peloittaa räkkää.
+
+Pahimman räkän aikana vanhat lappalaiset ajoivat porotokkansa joka
+päivä tunturien rinteille suuriin aitauksiinsa ja laittoivat savuja
+tuulenpuoleiselle laidalle, ja silloin elo viihtyi hyvästi. Aitaukset,
+_gärdet_, oli rakennettu maahan kaadetuista lehtikoivuista ja risuista,
+ja niitä oli useilla porolappalaisilla sopivissa tunturimaissa
+koivumetsien läheisyydessä. Mutta puuttomiin tuntureihin jotkut suuret
+tunturiäijät kasailivat porokaarteita kivistä. Sellaisia vanhojen
+vuorelaisten suurtöitä on Utsjoen tuntureissa ainakin kolme. Jalven
+lähimailla on entisen Kitti-Jounin rakentama pieni Paukkuoaiven
+_gädge-gärde_ jo kovin maahan sortuneena, ja Paaduksen lähellä
+tunturissa on Ivvar Pieskin latoma Paaduksen kivikaarre, joka vielä
+korkeaseinäisenä kohoaa Paadusjoen varrella, louhisella perustalla.
+Mutta isoin ja parhaiten säilynyt ja parhaalla maalla on Erttigvaaran
+kaarre. Sekin on vanhan Pieskin suurtöitä, ja sitten jälkeenpäin
+Kadja-Nilla on sitä korjaillut ja laajentanut. Tämä kivikaarre onkin
+kuin mikäkin tunturipeikkojen linnoitus, kuudettakymmentä metriä
+leveä, pyöreähkö kenttä, ympäröitynä laakakivistä ladotulla, paikoin
+lähes puolitoista metriä korkealla aidalla. Se on aivan autiossa
+tunturimaassa, Erttigvaaran huipulta neljänneksen päässä etelään,
+pieneen tunturipuroon kallistuvalla rinteellä, ja pitkät maahan
+sortuneet, kivistä, koivunrungoista ja risuista ladotut johtoaidat,
+saajat, ohjaavat sekä yläpuolen että alareunan leveälle veräjälle.
+Parituhatta poroa sanotaan kaarteeseen yhtaikaa mahtuneen. Vastatörmään
+porot siihen ajettiin, sillä poron luonto on sellainen, että se aina
+pakenee — hukankin edellä laukatessaan — vastatörmään, mutta alaspäin
+se ei mielellään juokse. Kaarteeseen porot kyllä, kun olivat
+opastuneet, menivät mielellään, oleskelivat sen savuisessa ilmassa
+iltapuoleen ja sitten taas lähtivät ruokamailleen.
+
+Porokaarteita vanhat lappalaiset eivät käyttäneet ainoastaan sääskiä
+savuttaakseen, vaan yhtä paljon myöskin lypsytarhoina. Sillä
+entiseen aikaan kaikki tunturilaiset lypsivät eloaan, kesäpuolesta
+aina marraskuulle asti, niinkuin Enontekiön, Koutokeinon ja
+Kaarasjoen lappalaiset vieläkin tekevät, jopa Niila Vallenkin
+Kaaren Kaamasmukassa. Inarin ja Utsjoenkin raitiot joskus, kun ovat
+janoissaan, lypsävät poroa kouraansa ja ryyppäävät suuhunsa.
+
+Kaarteessa miehet heittelivät suopungilla vaatimia kiinni, sitten
+pojat niitä pitelivät ja naiset kävivät nykäisemässä maidon pyöreään
+pahkanaappuun. Vasa kyllä vieressä roukui osaansa, ja emon irti päästyä
+se heti rupesi heruttelemaan tyhjää ruokamaataan. Vähän ajan päästä
+sieltä kyllä tirahti jotakin sillekin, ja vasa saikin pitkät ajat
+pitää omat jälkivuoronsa. Mutta kun sitten poron nisät töhrittiin
+poronsonnalla, johon oli vielä sekoitettu poronverta ja vasan omaakin
+lantaa, oli se niin sydäntä ellottava paikka, että vain harva vasa
+kykeni siitä ruokailemaan. Mutta lappalaiset ottivat vasankin osan, ja
+vasaparka sai vain nälissään roukua.
+
+Isot kattilat ja leilit lypsettiin täyteen poronmaitoa. Lappalaiset
+söivät sitä vähän siltäänkin, ja se oli paljon parempaa ja
+terveellisempää kuin lehmän ja lampaan maito. Paljon ei sitä saanut
+syödä, sillä se oli niin väkevää, että kovotti lappalaisen vatsan
+aivan lampaan papanoille. Niinpä laitettiinkin maitoa paljon kuivamaan.
+Hyvin puhdistettuja vatsalaukkuja ja tshalmaksia täytettiin tuoreella
+maidolla — vatsalaukkuun mahtui kolme kannua, tshalmakseen kannu —,
+pantiinpa sekaan hiukan mustikoitakin, mutta juoksutinta ei tarvittu.
+Sitten sidottiin laukunsuu kiinni ja pisteltiin neulalla pieniä reikiä,
+että hera pääsi valumaan pois. Ulkona luovassa sateelta suojattuna,
+puuristikoilla, maitovatsat litteähköiksi painettuina kuivattiin sekä
+lopuksi kodan suovvumuorrassa, kunnes kyllin kovina ja kuivina vietiin
+aittaan. Kymmenkuntakin maitovatsaa saattoi olla isolla poromiehellä
+kotaväen vatsojen hyviksi. Tehtiin myöskin juustoja, vuostait. Poron
+tungalla, toggilla, juoksutettiin äsken lypsetty maito kattilassa, ja
+juustoaine puristettiin reikäpohjaisessa pyöreässä kaavassa, kiertussa,
+kiinteäksi korttelin, puolentoista levyiseksi kiekoksi. Semmoisena
+juusto vain kuivattiin ulkona luovassa ja kodan orressa. Samankokoisia
+kaikki juustot olivat, ja kymmenittäin kotaeukko niitä ennen teki, myi
+ja söi. Mutta Näkkälän poroemäntien sanotaan poronmaidosta valmistaneen
+voitakin. Isossa kattilassa eukot vain olivat paljaalla kädellään
+velkuttaneet maitoa, ja paljon oli tullut väkevää voita. Lehmiä
+hoitavat poroemännät panivat joskus vasta poikineen poron maitoa lehmän
+maidon sekaan keittäen väkevää terniä, ja se maistui lappalaisen suussa
+oikein makealta.
+
+Samalla kun porot olivat kaarteessa sääskisavussa tai lypsettävinä,
+toimitettiin peurakorvien vasojen merkitseminen. Se oli tarpeellinen
+toimitus, sillä parhaitenkin paimennetut porot pääsivät tuon tuostakin
+sekaantumaan toisiin tokkiin, eikä niitä voinut sieltä mitenkään
+muuten tuntea ja erottaa kuin korvaan leikatuista merkeistä. Lisäksi
+vielä peurakorviksi jääneet vasat villiintyivät kovin helposti ja
+pelkäsivät ihmistä enemmän kuin merkityt. Mahkara-Jouninkin vasoja
+jäi kerran peurakorvina Jäämeren niemelle, ja ne olivat kohta niin
+villejä, ettei niitä tavoitettu muuten kuin ampumalla.
+
+Suurpuukollaan poromies sivaltelee vasan korviin omat pykälänsä,
+"sanansa", jotka ilmoittavat elukan olevan hänen porotokkansa jäsen.
+On satoja poronomistajia ja satoja erilaisia merkkejäkin tarvitaan.
+Leikataan monenlaista lovea, halkeinta, isoa ja pientä viillettä:
+_rastää, pihtää, guoviriä, skievniä, njauhkia, tsärgiä, tsoastakia,
+luddistasta_... Näistä jokin tai useampiakin nipistetään vasan oikeaan
+tai vasempaan tahi molempiinkin korviin, niin että saattaa olla toinen
+peurakorva, toinen merkitty tai molemmat merkityt monellakin sanalla,
+vaikkapa: vasemmassa alla skievni ja siinä tsärgi, päällä pihtä,
+oikeassa päällä njauhki ja siinä tsärgi, päällä ja alla pihtä.
+
+Vasaa merkitessään vanhat ukot työnsivät silpomansa korvanpalaset
+leikkauspaikalle maanpeittoon, ennenkuin laskivat elukan irti.
+
+Peurakorvista ja merkityistäkin poroista lappalaiset joutuivat hyvin
+usein keskinäisiin riitoihin. Varsinkin ennenvanhaiset tunturilaiset
+olivat tavattomia toraamaan, sillä vaikka "sielu heillä kyllä oli, he
+olivat muuten niinkuin elävät, tappoivat ja söivät kuin hukat toistensa
+poroja". Ruijan puoleltakin joskus kuului Angeliin pakanallinen meno,
+kun Kaarasjoen lappalaiset siellä oikein riitelivät ja kiroilivat
+ja syyttivät toisiaan poron varastamisesta. Joltakin äijältä oli
+taas hävinnyt muutamia elukoita, jonkun härkä oli löydetty metsästä
+kinttusuonet poikki viillettyinä. Käräjilläkin ukot siellä toisiaan
+uhkailivat, mutta kun ei kukaan ollut nähnyt korven tihutöitä, täytyi
+tyytyä vain toisiaan haukkumaan, kiroilemaan ja joikaamaan, sekä
+sitten taas sopivassa tunturikurussa ottamaan lainansa takaisin tai
+maksamaan velkansa tuhoamalla toisen elukoita. Torailivat Suomenkin
+tunturiäijät eloistaan monta kertaa, ja moni tuntureita kiertävä
+peskipoika päästi päiviltä sattumalta kohtaamansa yksinäisen poron,
+useampiakin. Metsän elukoitahan ne vain olivat, vaikka olivatkin
+saaneet korviinsa joitakuita naarmuja. Jotkut ahneet tunturipojat
+kähvelsivät ja tappoivat poroja vanhan isävaarinsakin karjasta, ja
+kerran eräät inarilaiset iskivät ja nylkivät rikkaan Pieras-Jounin
+tokasta pari nulppoa sillä aikaa, kun äijää kohdeltiin talossa hyvänä
+väärtinä. Heinäpuoressa pojat vain Jounin matkaan sonnustautuessa
+paloittelivat saalistaan ja joikailivat.
+
+    "Kaksi nulppoa, niin niin,
+    syömävälissä heitettiin,
+    niin niin niin,
+    ja nyljettiin, niin niin,
+    eikä Pieras-Jouni tiennytkään,
+    niin niin niin".
+
+Hyvin moni lapinmies joutui "metsän elukan" hävittämisestä kaakinpuuhun
+ja linnaan. Mutta oli sellaisiakin tunturipeikkoja, jotka mestaroivat
+poron entiset merkinnät omikseen. Siinä kyllä tarvittiinkin taitoa.
+Muutamat purivat hampain elukan korviin omat pykälänsä kuolleelle
+lihalle, niin että merkityt kohdat vähitellen itsestään lohkesivat
+pois. Toiset taas keväällä sarvien kasvaessa leikkasivat korviin
+merkkinsä ja vielä viilsivät puukolla sarvenjuuret ympäriinsä. Eikä
+sarvi siihen enää milloinkaan noussut. Poro jäi nulpoksi, ja sillä
+saattoi vaikka kirkkaana päiväsydännä ajaa entisen omistajan kodalle,
+omistajan tuntematta jutoaan. Vanhan Kutturan sanotaan Patatuntureissa
+monet kerrat häärineen poronkorvien kimpussa. Siitä sitten Kutturan
+tokka nopeasti nousikin tuhatlukuiseksi. Pariin, kolmeen otteeseen
+Kuttura kyllä joutui korvanparannustöistään asustamaan Lannanmaan
+kivitaloissa. Mutta Menes-Jussa, taitava suopungin heittäjä, ei
+viitsinyt ruveta merkkejä mestaroimaan. Hän vain pisti poroja puukolla
+ja söi, joutui Kittilän linnaankin, tuli takaisin ja taas pisti poroja
+ja söi, joutui jälleen linnaan parit kerrat, mutta tuli taaskin
+takaisin poroja tappamaan ja syömään, kunnes viimein äijäpaha katosi
+tunturiin niin tarkoin, ettei löytynyt muuta kuin kahvipannu. Suuri
+porojensurma oli entinen Jullas-Mahti-Klemmakin, joka joutui töistään
+kahdeksan vuoden palvelukseen, ja erinomaiset tunturityöt veivät kerran
+1858 vanhan Kitti-Andaras-Andaraksenkin Trondhjemin linnaan, josta
+päästyään Andaras kuitenkin vielä huijaili komeassa kaupungissa, niin
+että Trondhjem sai aihetta velkoa Utsjoen kunnalta ukolle antamaansa
+15 taalerin 2 ortin avustusta, mitä se kyllä ei saanut. Mutta eri mies
+oli entinen Kitti-Hannu, Kunku-Hansiksi sanottu ja hyvin tunnettu
+menoistaan aina Porsangerissa asti. Monet kerrat äijä tarttui kiinni
+pororötöksistään, saaden raippoja, seisoen rautakaulassa ja viimein
+joutuen Käkisalmen linnaan syytettynä inarilaisen tappamisesta.
+Ikipäiviksi mies joutui, "kun oli voimassa se Vanhan Testamentin
+laki, mutta keisari armahti sitten". Kahdeksan vuotta tunturimies
+palveli Suomen kruunua, palaten takaisin lihavana ja komeana ja hyvissä
+parseeleissa. Mutta kun äijä pian taas rötösteli Ruijan puolella,
+niin joutui hän Trondhjemin linnaan neljäksi vuodeksi. Eikä siellä
+saanutkaan syödä muuta kuin suolaista silliä ja vanhan konin lihaa.
+Laihana ja resuisena Hans horjuen palasi Norjan kruunun palveluksesta,
+ja nälissään ensi töikseen tappoi lihavan pailakan, ahmien ensi
+paloikseen sen paistit ja kuut sekä imien ytimet.
+
+Mutta kun porot pääsivät Ruijan puolelle, niin sinne ne usein
+katosivat, samoin kuin taas vuorostaan ruijalaisten porot Suomen
+tuntureissa. Piera-Niilaltakin kerran hävisi 300:n tokka niin tarkoin,
+ettei karvaakaan löydetty, samoin Tshalkku-Niilalta karkasi ja
+katosi suuret parttiot. Vanhat viisaat Ruijan tunturipeikot olivat yhtä
+hyviä mestareita kuin Suomenkin poroäijät kadottamaan poroja sekä
+puremaan korvamerkkejä.
+
+Sattui tunturimiehelle toisinaan suurempiakin menetyksiä kuin sataisen
+tokan katoaminen naapurimaan tuntureihin. Tuli joskus hirveä
+pororutto ja kaatoi koko karjan. Siitä on ainakin kolmekymmentä vuotta,
+kun rutto alkoi Peldo-oaivesta tappaen härkiä ja emäporoja ja vieden
+vasat perässä. Piera-Niilaltakin se tappoi Muotkatuntureihin samaan
+makaukseen kolmesataa elukkaa, eikä Kitti-Uulankaan tuhantisesta
+tokasta jäänyt kuin yksi kermakka ja muutamia vaatimia. Äkeissään
+Uula tappoi viimeisenkin kermakan sanoen: "Siina on nit koko vuuen
+saalis!" Piera-Niila ja Kitti-Uula eivät olleet kyllin nopeita
+pakenemaan pois ruttotunturista. Mutta toisilta lappalaisilta ei mennyt
+koko eloa, kun he kiireesti, niinkuin Kitti-Andaraskin, lähtivät
+jutamaan pois rukattaen vastatuuleen, minkä ennättivät, että rutto
+yhä vain jäisi jäljemmäksi. Sillä rutto ajaa aina myötätuuleen,
+vaikka ihimisiä surmaamaan lähtenyt espanjan paha rutto, joka alkoi
+Inarin Pyhäjärvestä, kulki laitatuuleen, jutaen päivää vasten
+Viipastuntureihin ja Maarestaan tappaen lappalaisia, mutta ei
+saanut surmatuksi Kitti-Andarasta, koska hän aina maatessaan sulki
+peskinsä sepaluksen ja peitti tyynyllä nenänsä. Sattui taas joskus
+hyvin kuuma ja kuiva kesä, jolloin ei satanut vähääkään, ukkonen
+vain jyrisi, niin että tunturit jalmahtelivat mutta ei vain annettu
+sadetta. Silloin pororievut nälkyivät ja laihtuivat ja lopuksi
+kuolivat, vasatkin suurin joukoin. Kitti-Andarakseltakin joutui hukkaan
+300-400 poroa ja vasaa. Se oli paha vuosi. Mutta tuli taas kerran
+ankara sadekesäkin, vaikka niin lämminsyksyinen, että paarmojakin oli
+mikkeliin asti. Alituisesta sateesta kurmujen tekemät reiät eivät
+päässeet kuivamaan eikä paranemaan, vaan rupesivat kasvattamaan matoja
+mädättäen poron koko selän. Sekin oli paha vuosi, vei melkein puolet
+karjasta.
+
+Suuria kylmiä tuntureita ja suunnattomia vetisiä aapoja sekä jänkiä
+iät kaiket samoilemaan pantu pororukka saa kyllä kokea monet taudit
+ja tuskat. Kun kuivana kesäaikana poron koparat kuluvat ja sitten
+menee niihin vesi sekä kauan samaa kesämaata polkiessa virtsan
+ja lannansekainen sotku, niin siitä tulee pilaus, paha _slubbu_,
+saattaen koparan märkimään. Siitä koko jalka turpoaa, ja tauti
+nousee suonia myöten sydämeen ja tappaa. Varsinkin etukoparasta
+kuolee äkisti. Toisiinkin poroihin tauti helposti tarttuu, eikä sitä
+saata parantaa millään keinolla, ei tervalla, ei pikiöljyllä, eikä
+pajunparkkivedellä. Ei parane myöskään päätauti, _oaive-vihki_,
+kun se iskee poroon, eikä liioin _vaibmu-tauda_, sydäntauti, joka
+kasvattaa märkää sydämen ympäryskalvoon ja ajaa siitä surman sydämeen.
+Umpitaudit kyllä saa paranemaan rasvaa ja karvoja syöttämällä ja
+hullun _vuerrii-taudan_, pyörätaudin, korvasta verta leikkaamalla,
+mutta kun vihamiehen panema kirous sattuu jutoon, niin se keikahtaa
+ajomatkallakin ahkion eteen samoista jalansijoista sukkelammin kuin
+puukolla pistäen.
+
+Syksyllä painuessaan tuntureista outamaihin kaikki porot ovat mitä
+parhaimmissa voimissaan saatuaan pitkän valoisan kesän kuljeskella
+tuntureilla ja jängillä parhaita ruokamaita myöten. Talven pitkä, jo
+keväällä ruokoton takku on kesän kuluessa karissut pois, kurmujen
+rumat reiät ovat kasvaneet umpeen, ja uusi komea pehmeä karva, joka
+hyvin kelpaa sekä pyhänä että arkena, on kaiken peittona. Hontelot
+vasatkin ovat varttuneet niin nopsajalkaisiksi, ettei niitä enää
+pahinkaan hukka eikä ketterinkään koira tavoittaisi. Mutta hyvät
+hirvaat ovat saaneet kaikkein komeimman ja ylpeimmän asun. Suuret
+kiiltävät kelosarvet keikkuvat äkäisinä, koparat naksahtelevat
+kiukkuisesti, ja kaula on paisunut paksuksi ja väkeväksi. Hirvas on
+liikkeiltään ja ryhdiltään kuin koko tunturitokan isäntä. Se se
+aikoo ollakin, ja sitä varten se on paneutunut parhaisiinsa. Tulee
+kolea mikkelin aika ja porotokan suuri _rahkam-aike_, rykimäaika,
+jolloin hirvaan pitää vimmatusti tapella kaikkein muiden hirvaiden
+kanssa saadakseen yksin vallita vaikka tuhantistakin laumaa. Silloin
+hirvaat ovat täysiä tappelupukareita, min äkäisiä, että joskus käyvät
+ihmisenkin kimppuun, eivätkä ylpeyksissään syökään muuta kuin
+hiekkaa ja vettä. Pienet hirvaat eivät uskalla tulla lähellekään,
+isot ja vankat vain vartioivat tokkaa, ja kun sattuu vastakkain kaksi
+samanväkistä sarvikasta, isketään siinä yhteen niin kiukkuisesti,
+että sarvet raksahtelevat, eikä loppua tule, ennenkuin toinen
+makaa raatona. Huonosti purrut härätkin pyrkivät rykimään, jopa
+tappelemaankin hirvaiden kanssa, mutta pian on tällaisilta piettiöiltä
+tappeluinto pois, kun niiltä sahataan sarvet poikki. Jotkut härät
+kuitenkin ennättänevät saada aikaan huonoja vasoja; ainakin
+lappalaiset kehnosyntyisistä vasoistaan syyttävät piettiöitä. Vieläpä
+stainakatkin innostuvat taajomaan, iskien sarvikkain härkien ja
+hirvaiden kansa ja keikkuen ylpeästi kuin parhaat hirvaat. Kolme,
+neljäkin viikkoa rykiminen kestää, eikä sinä aikana paimenten tarvitse
+huolehtia tokan koossa pitämisestä, sillä sen kyllä hirvaat tekevät.
+Ne eivät laske ainoatakaan vaadinta laumasta pois. Sarvilla tönien
+ja koparoilla kopsien ne ajavat jokaisen karkulaisen takaisin tokkaan.
+Mutta kun rykiminen on loppunut, hirvaat vaipuneina poistuvat koko
+karjasta, mennen metsään yksikseen makailemaan. Siellä ne syövät ja
+lihovat, pudottavat pian sarvensakin ja palaavat sitten nulppoina
+ja rauhanmiehinä takaisin muiden joukkoon. Rykimiseen osallistuneet
+piettiötkin pudottavat syksyllä sarvensa, mutta muut härät kadottavat
+ne vasta kevättalvella samoin kuin runotkin. Vasavaatimet saavat
+pitää sarvihäkyränsä aina siihen saakka, kunnes ovat vasoneet.
+
+Komeiden sarvien jokavuotinen uudistaminen on porokunnan tavaton
+suurtyö. Kesäkauden kun elukka on saanut niitä karvaisella nahalla
+suojattuina _naamasarvina_ kasvatella ja loppukesällä joka pensaaseen
+kahnuttaen ajaa ne nahattomiksi kiiltäviksi kelosarviksi, niin
+jo muutaman kuukauden komeilun perästä ne heittävät vahvoista
+kannoistaan ja putoavat pois. Ja ikääntyessään poro kasvattaa yhä
+suuremmat sarvet, kunnes aikuiseksi päästyään pitää joka vuosi aivan
+saman mallinsa, ja sitten taas jo vanhenemaan ruvetessaan saa
+häkyröihinsä yhä vähemmän oksia. Vanha poromies tietää kyllä, että
+poron miehuudenaika on painumassa, kun se alkaa muuttaa sarviansa.
+On emosta lähtien aina joitakuita poroja sarvettomiakin, nulppoja,
+varsinkin vaatimia. Mutta kerran syntyi Oula Vuolabballe nulppo hirvas,
+samoin Panne-ukolle Varenginniemellä sekä vielä Inarin kuululle
+Kutturalle. Sellaisen hirvaan tuleminen on kyllä onnettomuudeksi.
+Vuolabba-ukkokin pian kadotti poronsa, samoin kävi Panne-äijälle ja
+niin myös rikkaalle Kutturalle. Mutta Kitti-Andarakselle annettiin
+kerran kaksi kolmisarvista kermakkaa ja yksi vaamen, ja siihen aikaan
+Andaras kyllä eli parhainta porokauttaan.
+
+Syksyllä mikkelin tienoissa toimitetaan hirvaitten kuohitseminen,
+_kaskimus_ eli pureminen. Vahvat miehet voivat yksinäänkin
+keikauttaa ja lujin leuoin purra heikon poron, mutta tavallisesti
+toinen on pitämässä, ja toinen käyttää hampaitaan. Mutta kun sattuu
+käsiteltäväksi oikein väkevä elukka, niin siinä kolmekin tunturiukkoa
+saa olla toimessa, ja hirvas voi sittenkin suopungin mutkassa
+lennättää asiakkaitaan ympäri kenttää, niin että kodat keikkuvat
+kumoon. Poro purraan tavallisesti kunteuksena, mutta kaunista valkkoa
+tai mutsikkaa ei raskita menettää, eikä hyvää luostakkoakaan, vaan
+jätetään ne rykimään uutta sukua. Samoin oikein iso ja väkevä hirvas
+saa pysyä semmoisenaan ikämieheksi asti.
+
+Viisikymmentä hirvasta, enemmänkin voitiin entisaikaan isosta laumasta
+samalla kertaa muuttaa härkäporoiksi, eikä vielä suku loppunut.
+Tuhatlukuisessa laumassa olikin poroa kyllitellen joka lajia, niistä
+hyvinkin puolet vasan tekeviä vaatimia. Tuhannen pään tokassa saattoi
+urosporoja, ikähirvaasta urakkaan ja kermakkapulliin asti, olla
+parisataa, täysiä härkiä satakunta ja vaatimia viisisataa sekä loppu
+vasaväkeä, joka voi olla suurempi tai pienempi aina vuosia myöten.
+Toiset poromiehet kyllä pitivät paljon vaatimia, että elo yhä kasvaisi
+ja lisääntyisi, ja Tshalkku-Pieran isossa tokassa oli täysiä härkiä
+kuusisataa. Eri porolajiensa määrää tunturimies ei oikein tietänyt,
+eikä hän liioin tietänyt tarkoin koko karjansa lukua. Oikein suurta
+laumaa ukko ei osannut laskeakaan, mutta sen vain tiesi, että paljon
+oli poroja; ja vaikka äijä olisi elonsa määrän tarkoin tietänytkin, hän
+ei ruvennut sitä muille muistelemaan. Joskus vain viinanhöyryissään
+äityi rikkauksiaan raamomaan ja joikaamaan, ja silloin äijän tokassa
+kyllä oli sukua enemmän kuin oli kuultukaan.
+
+Tunturimiesten suuret tokat joutuivat toisinaan sekaannuksiin
+toisen tunturitokan kanssa. Oli suuri työ niitä selviteltäessä.
+Ruijan puuttomilla tuntureilla toimitettiin sekaantuneiden laumojen
+erottaminen siltään sauvoilla _ratkomalla_. Asteltiin vain sauva
+kädessä laitapuolta erotellen vieraita elukoita syrjään, toisten
+paimenten pitäessä huolta, etteivät erotetut enää päässeet sotkeutumaan
+laumaan. Suopungilla heitettiin ja kiskottiin porot tokan sisästä, ja
+sitten kun oli karjat erotettu, lähdettiin kumpaisiakin viemään eri
+taholle. Kellohärkää vain talutettiin edellä puhellen, "tsis, tsis,
+tsis", ja toisia ajettiin perässä haukuttaen koirilla ja huudellen:
+"huh, huh, huh!"
+
+Mutta metsäseuduissa rakennettiin erottamissijoiksi pieniä aitauksia,
+gärdeja, kaarteita. Iskettiin vain maahan pystyyn koivunrungon
+kappaleita ja tuettiin niiden yläpäät poikittain vitsastetuilla
+riuvuilla, ja tällaiseen pikku aitaukseen saattoi mahtua 100-200
+poroa kerrallaan. Käytettiin erotukseen myös lypsytarhoja sekä
+isoja kivikaarteita. Tokka ajettiin lähelle aitausta, vieraan siidan
+porot heitettiin suopunkiin ja kiskottiin tarhaan, vedettiin sinne
+sarvistakin, ja pieniä elukoita raahattiin takajaloista maata myöten
+makuullaan. Säikähtynyt tunturielo laukkasi ympäri kaarretta älyttömänä
+kuin juopunut lappalainen, ja yhä uusia tuotiin samaan piirihyppyyn.
+Mutta kun kaikki vieraat oli saatu karsinaan, ja sitten tokanisäntä
+lähti ajamaan ahkiolla, juoksuttaen kellokaulaista laidistushärkää
+perässään ja vielä komeasti joikastaen, ja kun sitten avattiin tarhan
+veräjä sekä huudettiin, "huh, huh, huh!" niin koko karsinakansa lähti
+rukattamaan kellohärän ja joikaavan miehen jälkeen. Tällaisia
+pieniä erotuskaarteita oli ennen siellä täällä Muotkatuntureissa ja
+Paistuntureissa, ja niitä käytettiin aina, milloin tarvittiin erottaa
+vieraan siidan eloa tokasta, sekä silloinkin, kun elosta piti erottaa
+iso joukko myytäviä elukoita.
+
+Mutta sitten saatiin Suomen tunturimaihin suuria poronhoitoyhtymiä,
+_paliskuntia_ eli palkisia, ja ne rakensivat yhteisiä isoja
+porotarhoja, _pykällyskaarteita_, joihin syystalvella koko seutukunnan
+porot koottiin erotettaviksi ja merkittäviksi pykällysluetteloihin.
+Pykällyskaarteita saatiin m.m. Utsjoen Paistuntureihin ja Kaldoaiven
+puoleen Ivvanastautsin lähelle sekä Inarin Muotkatunturien maille,
+missä ne ovat vieläkin. Kaarteessa on tavaton satasylinen päätarha,
+johon pienen parikymmensylisen esikartanon kautta ohjaavat
+monisatasyliset leveälle haarautuvat siulat. Päätarhan sivuissa on
+ympäriinsä pieniä kymmensylisiä aitauksia, _konttuureita_, joihin vie
+veräjä aitauksesta, ja toinen saattelee ulos.
+
+Koko paliskunnan porokansalla ajettiin porotokkaa kaarteeseen.
+Kellohärkää talutettiin edellä, ja ihmistokka koirineen kävi
+järjestystä pitäen jäljessä, kunnes saatiin elukat siipiaitojen
+suojaan ja siitä hiljalleen pääkaarteeseen. Tuhansia poroja saattoi
+joutua samaan aitaukseen, ja siellä ne sitten korvamerkkiensä mukaan
+heitettiin kiinni ja vedettiin oman isäntänsä karsinaan. Oli kaarteella
+elämää. Porot laukkasivat yhtä päätä ympäriinsä pitkin aidan viertä ja
+saaloivat, niin että höyrypilvi vain asui kaarteen yllä pakkasilmassa,
+miehet häärivät ja suopungit viuhahtelivat sinne ja tänne. Vaikka poro
+olisi kuinkakin laukannut, suopunki sittenkin sujahti, kymmenenkin
+sylen päästä lennätettynä, sarveen tai kaulaan tahi takakoparaan,
+kiristyi ja alkoi kiskoa mukaansa. Viikon päivätkin isolla kaarteella
+ison porotokan kanssa taajottiin, maattiin yöt vain nuotiolla syöden
+poronlihaa ja taas päivät telmäten porojen kanssa. Oli poronostajia,
+Ransu-porvarikin oli tavarakuormineen, viinasaksojakin oli joukossa, ja
+kaiken keskustana oli tarhassa höyryten laukkaava porokunta.
+
+Miehet kyllä saivat pykällyskaarteella istuskella lihapatain
+ääressä ja juoda viinaa, mutta poroille oli kaarre kauhun ja
+kiusaannuksen kenttä, vieläpä kymmenille kuoleman tarha. Siellä nämä
+vapautta rakastavat tunturilaiset joutuivat nälkymäänkin monia päiviä
+ja yhtä päätä suopungin viuhahdellessa säikkymään ja polkemaan
+heikompiaan kuoliaiksi. Vanhat poromiehet eivät rykimisen jälkeen
+kovin koirillakaan ajattaneet poroja, mutta sitten jo jälkimiehet
+ajoivat elonsa turmiollisiin pykällysaitauksiin. Muotkatunturien
+ja Paistunturien palkijat ovat kyllä taas jo hylänneet suuren
+pykällysaitansa, erotellen elonsa entiseen tapaan vain pienissä
+tarhoissa. Mutta Kaldoaiven miehet edelleenkin ajavat joka syksy joulun
+edellä karjansa Ivvanastautsin isolle kaarteelle, missä sitten
+taajotaan kolme, neljäkin vuorokautta.
+
+Syksyllä ja syystalvella poroerotuksien ja pykällyksien jälkeen
+toimitetaan porojen joukkoteurastus. Keväisiä vasoja on kyllä
+menetetty jo syyskuulla närpeän karvan aikana ja riistetty niiltä
+pehmeät taljat peskinahoiksi, mutta isojen porojen aika täyttyy
+vasta talven saapuessa. Silloin porolla on kaikkein paksuin pinta
+päällään ja vahvimmat vatsakuut, vaikka Ruijan porojen sanotaan olevan
+lihavimmillaan vasta joulun jälkeen.
+
+Rikas tunturimies saattoi samalla kertaa teurastaa toistakymmentäkin,
+pari-, kolmekinkymmentä poroa omiksi ruokaveroikseen. Vanhahkot ja
+huonosaattoiset ajohärät, runot sekä vasansa kadottaneet vaatimet
+silloin ensinnä joutuivat surmilleen. Kotakentälle kodan taakse
+porot vain talutettiin ja siinä vuoroonsa iskettiin entisiltä
+ukoilta perittyyn tapaan. Elukka väännettiin maahan ja söhäistiin
+suurpuukko rintaan, niin että se puri sydämeen asti, ja jos puukko oli
+kovarautainen, elukka kuoli melkein värähtämättä. Piti vain varoa,
+ettei kovalla huutamisella säikäyttänyt poroa, sillä silloin ei veri
+olisi juossut hyvästi. Poron piti saada rauhassa heittää henkensä ja
+veren valua rintakomeroon. Mutta jos kotakunnassa sattui olemaan joku
+kylmänvikainen tai heikkoverinen ihminen, hän saattoi mennä imemään
+verta puukonreijästä saadakseen elävää lämmintä sisäänsä, ja veri oli
+niin makeaa kuin rieskamaito. Vain ulkona lumihangessa poro nyljettiin
+ja paloiteltiin, veri kaadettiin vatsalaukkuun, vatsarasvat ahdettiin
+tunkaan ja tshalmakseen, suolet ja osa verta vietiin naisväelle
+kotaan makkaratarpeiksi, talja levitettiin hangelle kylmettymään, ja
+lihakappaleet, verivatsat, tshalmakset, ripustettiin puiden oksille.
+Keuhkot ja perna joutuivat koirien osalle. Mutta poron selkäpuolesta
+kiskaistiin kaksi kolmen sormen levyistä, pitkää ohutta suonivyötä,
+samoin takakoivista saatiin neljä, etujaloista kolme sormenpaksuista
+suonikimppua. Nekin ripustettiin puuhun jäätymään ja kuivumaan, sillä
+ne tulivat siten pehmeämmiksi kuin kodassa kuivattaessa. Joskus sattui
+komean poron kaulasta nahan alta löytymään pieni sormenpituinen ja
+-paksuinen nahkapeittoinen karvatuppi, _tshorgi_. Se otettiin talteen
+ja säilytettiin kiisassa, jotta elo paremmin pysyisi onnessaan.
+
+Teurastuspäivän aterioikseen isäntä laittoi porostaan kymmenen kannun
+kattilaan selkäkappaleen, maksan ja munuaiset. Vielä pantiin samaan
+pataan naisten laittamia makkaroitakin, joita oli saatu viisi joka
+porosta. Ja kattilasta nousi tunturikansalle voimallinen ateria.
+Mutta muut lihat saivat olla jäätyneinä koko talven. Vasta keväällä,
+kun ne sulivat, isäntä laittoi ne suolaan muutamiksi päiviksi ja
+sitten ripusti luovan orsille kevätahavan kuivattaviksi. Niistä tuli
+erinomainen kesäniesta, joka isoilla isännillä riitti seuraavaan
+syksyyn ja jouluunkin asti, jopa napaäijillä aina siksi, kunnes saatiin
+uutta kuivaa lihaa. Jotkut kuivasivat lihaa syksyisin kotasavussa, ja
+se oli kuin palvattua paistia ainakin. Entiset ukot eivät kovin paljoa
+poron teuraslihoja myyneet, paisteja vain veivät Norjaan sekä suuret
+määrät taljoja ja sarvia. Tshalkku-Piera ei myynyt eläviä porojaan kuin
+yhden kerralla. Jos ostaja halusi toisenkin, hän sai tulla uuden kerran
+vaikka jo viikon perästä.
+
+Mutta pitkin syksyä ja talvea piti saada aina tarpeen mukaan
+tuoretta lihaa. Suuresta tunturiviljasta sitä kyllä riittikin.
+Tshalkku-Pierankin kodassa syötiin syys- ja lokakuulla melkein joka
+päivä kermakka tai urakka, Piera-äijä itse iski elukkansa sekä laittoi
+lihakeitot, pannen vielä kuivaa lihaa tai poronkuuta kattilaan, koska
+vasanliha yksinään ei ollut kylliksi rasvaista. Talven selällä ukko
+taas tappoi joka viikko ison poron, joskus kaksikin, aina Maariaan
+asti. Kymmenkunta suuta olikin Pietan kaaran ympärillä käynnissä,
+koirat vielä lisäksi luita kaluamassa ja kaaroja nuolemassa.
+Tunturikodan isäntä aina oli itse lihakeiton päämestarina. Vanha
+Kitti-Andaraskin suurpuukollaan paloitteli poronlihat karvaisella
+taljalla vain, ja sitten viskeli karvoineen kattilaan, keitti ja söi,
+vaikka se keitto ei kelvannut emännälle, joka oli vallesmannin rouvan
+sisar Jomppalasta.
+
+Porometsässä liikkuessaankin raitiot voivat teurastaa poron, kun
+kaukana kotakylästä oltaessa eväs sattui loppumaan. Miehet laittoivat
+silloin maahan pari kivilaakaa syrjälleen ja kolmannen koperolaa'an
+niiden varaan lappeelleen. Teurastamansa poron vatsalaukun he täyttivät
+tuoreella lihalla ja sitoivat suun kiinni, latoivat kiven koperoon
+sammalia, panivat siihen lihapanoksensa ja vielä peittivät sammalilla
+sekä lopuksi valoivat vedellä. Kun sitten hyvästi hoidettiin tulta
+koperolaa'an alla ja aina valettiin vettä sammaliin, ettei keitto
+palaisi pohjaan, saatiin mitä mieluisin tunturilaisen ruoka-ateria.
+
+Vanha tunturikansa asui aina kodassa, niinkuin ennen muinoin
+suuret karjatokkain isännät, Aapraham ja Loot. Ja niinkuin nämäkin
+pyhät miehet karjoineen ja tavaroineen vaelsivat ympäri maata "ja
+vielä hyvästi pärjäsivätkin", vaikka heidän raitionsa kyllä joskus
+riitelivät, niinkuin Lapin raitiotkin, niin myös lappalaiset
+vaelsivat tunturia ja outamaata ja tulivat hyvin toimeen ynnä olivat
+terveitä, ja heillä "seisoi tavara niinkuin Aaprahamillakin, jonka
+päälle ei Jumalan kirous langennut". Kotapuiden, neljän käyräkön,
+harjapuun ja pitkien riukujen varaan laitettu vaatekota oli porokansan
+ainaisena kotina sekä kesän helteellä ja syksyn sateella että talven
+purkuilmalla ja pakkasella. Kesällä vain sonnustettiin kotapuiden
+varaan suuret valkeat louteet, talvella saatiin seinät paksuista
+kaksinkertaisistakin villaraanuista. Kylmä routainen tanner oli
+talvimajan pohjana, ja siinä vain peittona koivunrisukerros sekä
+raanut ja porontaljat makuusijoina. Kivillä ympäröity tulikenttä
+keskellä kotaa tuotti mieluisaa lämmintä sekä antoi kuumaa kahvia
+ja keittoruokaa, vaikka tunturimaissa lumen alta kaivettava matala
+vaivaiskoivikko oli lappalaisen pclttopuumetsänä. Mutta kodassaan ja
+kodallaan lappalainen askaroi kuin kotonaan ainakin, vaikka hänellä
+kotinaan oli koko tunturimaa. Tehtiin kotatöitä, minkä tarvittiin
+ja voitiin, ja paimenet vuorottain tulivat ja menivät, sekä kesyt
+_siljoporot ja kusikkaat_ kuljeskelivat useasti kotakentällä ollen
+niin leppeitä, että sallivat kotakansan kosketella sarviaankin ja
+taputella selkäänsä. Varsinkin aamuhetkinä tällaiset porot tulivat
+nuuskimaan ja koparoimaan kotasiljoa, etsien ja napsien sieltä täältä
+mieluisia lumikinoksia.
+
+Sen mukaan kuin porotokan piti siirtyä uuteen ruokamaahan, kodankin
+täytyi siirtyä toiseen paikkaan. Vieläpä kesällä, vaikka pitkät ajat
+asuskeltiin samoilla tuntureilla, muutettiin kota aina jonkin ajan
+kuluttua uuteen kohtaan. Sillä maa tuli "pahaksi", kun siinä kauan
+yhtä päätä oleskeltiin, ja lappalainenkin tahtoi mielellään asustaa
+puhtaalla sijalla. Talvella ladottiin kotapuut isoon _kota-ahkioon_,
+jota kuljetettiin viimeisenä viiden, kuuden ahkion perässä, joihin
+oli kuormitettu muita taloustarpeita. Kotapuut vain piirtelivät
+pitkin hankia piirujansa, niin että hyvin näkyi, mistä lapintalo oli
+jutanut. Kesäisin taas sälytettiin tavarat poron selkään, kotapuutkin
+ladottiin _kotapuuhärän_ kannettaviksi kahden puolen perään venymään,
+niin että latvat viistivät maata.
+
+Kovin suurta porolaumaa ei saattanut samassa siidassa paimentaa, koska
+se olisi kaivanut ja polkenut hangen niin laajalti, että toisille
+olisi jäänyt kaivettavaksi vain kovaksi tallattu kiekerö. Isot tokat
+jakautuivatkin eri siidoihin. Vanhan koutokeinolaisen Asiak-äijän
+sanotaan hajoittaneen 8,000:ntisen tokkansa talvella viiteen siidaan.
+Kitti-Hans juti tyttärineen ja kaimapoikineen samassa kotakunnassa, kun
+taas toiset pojat, Andaras ja Niila, raitioivat omaa siidaansa.
+
+Poro on tunturimiehen ainoa ajokas. Sen hän talvella sonnustaa
+ahkionsa eteen ja laskettelee tuntureiltaan asuttuun maailmaan, ja
+sillä hän vedättää tavaransa muuttomatkoillaan. Isossa siidassa ja
+porotalossa tarvitaan kymmeniä ajoporoja. Tshalkku-Pierallakin oli
+60-70 vetohärkää. Ajohärät ovatkin porotokan ahkeria työmuurahaisia,
+joiden varassa koko kotakunnan veto- ja ajotyöt ovat. Silloin kun
+muut porot saavat olla miten kuten, vuoroin kaivaa jäkälää, vuoroin
+lepäillä, ajohärkien täytyy alituisesti raataa, kiskoa raskaita
+ahkioita tai kiidättää isäntäänsä yli maiden. Vain kesällä vetoporot
+saavat kuljeskella vapaina muiden mukana. Hyvässä kotakunnassa on
+jokaisella kykenevällä kotalaisella oma nimikkojutonsa, muutamilla
+kolme, neljäkin, isännällä ja emännällä parhaat, rengillä ja piialla
+huonoimmukset. Varsinkin isännällä pitää olla kova ja hyvä juto,
+emännällä taas hiljainen ja vireä, samoin tyttärellä, mutta pojat
+tarvitsevat kovan ja vireän menijän. Toiset porot nimittäin ovat
+kovia menentelijöitä, toiset hiljaisia ja vireitä, mutta muutamat
+aivan laiskoja. Ajokkaiksi kyllä aina koetetaan valita parhaita
+poroja, sellaisia vireitä pitkäruumiisia, hoikkavatsaisia härkiä,
+joiden lapaharja on saparonpuolta korkeampi. Lyhytraatoinen,
+isovatsainen elukka on nähty laiskaksi. Jotkut tunturimiehet ennen
+ajoivat vaatimellakin, ja kun oli hyvä iso vaamen, se saattoi mennä
+niin kovasti, että lumiryöppy vain "niinkuin sauvu seisoi kahta
+puolta". Lantto-äijäkin kerran pyräytti vaamella hevospelin ohitse niin
+äkäisesti, että tallijudon ajaja jäi vain ihmettelemään: "Kuka oli se,
+joka lennätti vastaan niinkuin olisi vihollinen ajanut?" Inarilaiset
+ennen kulkivat vaamiraidoilla Reisivuonossa asti, jopa jotkut
+valjastivat tiineenkin elukan ahkion eteen. Norjan lappalaiset useasti
+ajelivat runolla ja stainakalla, ja nekin olivat tavattomia menemään.
+
+Vain hiljaisen ja lauhkean, _kesun_ siljoporon, joka ahkerasti
+asustelee kotakentällä kotakansan kanssa seurustellen, saa kiinni
+vaikka sarvesta ottaen. Ne saattavat tuntea isäntänsä sekä näöstä
+että äänestä ja olla hyvillään kuullessaan isäntänsä puhelevan:
+"Tsissa paarni... tsissa paarni". Mutta niin paljon parhaimmassakin
+porossa on villiä erämaan elävää, ettei se opi tuntemaan nimeään.
+Ja tavallisesti täytyy poro ottaa kiinni _suopungilla_, joka
+raitiolla ja poromiehellä on aina matkassa olkapäällä kainalon alatse
+vyyhdettynä, samoin kuin vanttuut edessä vyön alla sekä _tuhpapursa_
+toisessa kainalossa, kannatusnauha ristissä suopungin kanssa. Suopunki
+on 12-13 syltä pitkä, tervattu ohuehko hamppunuora. Sen toisessa
+päässä on sievästi tehty solmu, toisessa poronsarvesta kaverrettu
+rengas, _giella_, jonka lävitse koko nuora helposti saattaa sujahtaa
+silmukaksi. Suopungin poromies vyyhteää oikeaan käteensä ja pitäen
+solmupäätä vasemmassa, heittää sujauttaa sitten, niin että yhä
+supistuva silmukka sattuu määräänsä. "Galle lek, birra, gidda!" [kyllä
+olet, p—u kiinni] mies vain manailee, vatkaten vaikka alakäteen
+paulansa poron kopataan, ellei saata sarviin heittää, kun elukka kovin
+taajoo toisten joukossa. Menentelijäporosta on ihminen melkein kuin
+hukka. Sitä täytyy koiralla laukkauttaa saapuville ja suopunkia hyvin
+piiloitellen lähestyä sekä sitten viuhauttaa kiinni.
+
+Pienet kotapoikaset, jotka talvitöikseen alituisesti häärivät pikku
+suopunkeineen ja monet kerrat valjastavat porokoirankin lautapalasen
+eteen ajellen kuin porolla pitkin kotakenttää, rupeavat jo _urakan_,
+toisvuotisen poron kanssa taajomaan, valjastellen sitä ajopeliensä
+eteen, mutta vielä _vuorsonakin_ poro saa juoksennella pailakkana.
+Vasta sitten, kun hirvas kunteuksena on purtu, alkaa sen varsinainen
+taamominen. Silloin on poron paras oppiaika, kosotuksena ja
+maakkanaksena se on jo liian vanha taamottavaksi, jopa jo liian
+pehmeäkin karaistuakseen ajokkaaksi, seitsenvuotisesta nimilapusta
+puhumattakaan. Vanhoilla lappalaisilla oli kyllä laumassaan vanhojakin
+pailakkahärkiä, joilla ei ollut muuta virkaa kuin olivat vain muiden
+joukossa, ja isäntäkin voi ylpeänä katsella komeaa tokkaansa.
+
+Poroa saattaa taamoa kuka vain kulloinkin ennättää. Naiset eivät
+juuri taajo pailakan kanssa, vaikka monet kyllä kykenevät suopunkia
+heittämään. Monesti lappalaiset lainaavat porottomille naapureilleen
+pailakoita ajoporoiksi, saaden ne sitten taamottuina takaisin.
+Hyvin opetetulla porolla voidaan sitten ajella, miten halutaan.
+_Garraa-herggi_, kova härkä kyllä taajoo niin kovasti, että pitää
+väliin olla kaksi miestä valjastamassa, ja menentelijäporo laukkaa
+kuin vimmattu ahkion edessäkin, mutta _oius- härällä_ saattaa ajaa
+vaikka umpihankeakin. Kun vain ajohihnalla sitä hoputtaa ja kädellä
+siivosti viuhtoo, niin se menee suoraan kuin sivakkamies latuaan.
+Lauhkea _laidistushärkä_ taas kaaloo vakavasti koko raidon johtoporona
+sivakkamiehen perässä mihin tahansa.
+
+Ennen käytettiin poron kaulassa länkien asemesta pehmeää nahkavyötä,
+_kesättiä_, johon jalkojen välitse kulkeva vetohihna, _vuottoraippa_,
+oli kiinnitetty, ja selässä oli vielä komea leveä kirjovyö. Mutta
+sitten opittiin käyttämään länkiä, ja käytetään yhäkin, ja niihin
+sonnustetaan vuottoraippa. Ajohihna, _vuodjim-labtsi_, taas
+kiinnitetään poron päitsiin leuan alle. Tällä ainoalla hihnalla poroa
+ajettaessa ohjataan, milloin oikealle, milloin vasemmalle, milloin
+taas pysäytetäänkin, jopa anotaan kovempaakin vauhtia. Vain ajohihnaa
+taidolla käyttäen saattaa hyvin opetetulla judolla laskettaa vaikka
+pirtin porstuaan, eikä tarvitse muuta kuin joikastaa vain. Taidolla
+poron kanssa pitää elääkin, voimalla ei sen kanssa auta. Kun taitavasti
+ohjaa ja komeasti joikaa, niin poro nulkkaa, tolvaa ja laukkaa, että
+sorkat vain naksuvat. Ja se on komeaa menoa. Elleivät poron jalkasuonet
+pääsisi niin liikkumaan sinne tänne, että oikein naksuvat ja paukkuvat,
+niin poro ei olisi niin kova menemään. Poron komeasta menosta
+lappalainen joikaakin jutonsa jalantahdin mukaan:
+
+    "Poro se, poro nulkkaa nulkkaa,
+    nannana nannaa nannana nannaa,
+    härkä se nulkkaa nulkkaa nulkkaa,
+    nannana nannaa nannana nannaa,
+    sarvetkin päässä käyristyvät,
+    nannana nannaa nannana nannaa".
+
+Tunturimiehet kohtelevat jutojaan jotenkin hyvin, paitsi viinapäissä
+ollessaan, jolloin he hulluina riuhtovat ohjasta ja huutavat säikyttäen
+ajokkaansa suunniltaan, ajavatpa elukkansa aivan uuvuksiin. Poro kyllä
+usein ajautuu loppuun, ja meneekin silloin niin loppuun, ettei pysy
+edes seisoallaan. Äkäinen se silloin vain on ajomiehelleen, yrittäen
+vielä kimppuunkin käydä aina välillä kaatuen maahan. Mutta pitkässä
+raidossa, johon on toistakymmentä vetäjää kollostettu peräkkäin aina
+edellisensä ahkioon, judetaan hiljalleen ja siivosti. Kello vain
+kalkattaa johtohärän kaulassa, ja kello on viimeiselläkin vetäjällä,
+jotta etumies kuulee, onko jälkipää matkassa. Ja kaikkein perimmäisenä
+nulkuttaa ahkioton varaporo samalla ollen myötäleissä vastahangan
+vetäjänä. Eikä pitkille Ruijanrannan matkoillekaan tarvitse varata
+mukaan ajokkaan ruokaa. Lepopaikoissa saa elukan vain laskea laitumelle
+etsimään lumen alta evästänsä. Ja pari kolme penikulmaa saattaa
+porolla ajaa yhteen menoon samalla syöttämällä. Hyvin levähtäneellä,
+_vuongahana_ seisoneella härällä voi laskettaa penikulmittain samaan
+menoon.
+
+Ahkio, _kierris_, on ylilappalaisen ikivanha ajovehe. Entislappalaiset
+kyllä jättivät Jäämerelle mennessään, talven lopuilleen joutuessa,
+ahkionsa taipaleelle jutaen muilla keinoin loppumatkan. Ruijan
+lappalaisetkin, Koutokeinon ja Kaarasjoen ja Gaissatunturien miehet
+jättävät vieläkin ahkionsa, talvikotansa ja talvivaatteensa matkan
+varrelle ja tehdä kopeltavat tuoreista koivunkappaleista pikku
+kelkkoja, joilla jutavat Jäämerelle keittäen siellä kelkkapuillaan
+kahvia ja merikalan tauroa. Ja entisaikaan tunturiäijät syksyllä
+merimaasta pois lähtiessään käärivät ja sitoivat omaisuutensa
+hylkeennahkaan, jonka sonnustivat vuottoraippaan laahaten sitä poron
+perässä, kunnes taas pääsivät ahkioilleen. Ovatpa monet lappalaiset
+viime aikoina lannanmiehiltä oppineet rakentamaan keveitä jalaksellisia
+porokelkkojakin, joita käytetään paljon ajetuilla kulkuteillä. Mutta
+ahkio on lappalaisen oikea ajopeli. Sillä hän poronsa perässä soutelee
+metsät ja jängät ja tunturit, siihen hän kaaristaa tavaransakin. Ja
+isoilla poromiehillä, tullakseen toimeen, pitää olla kymmenkunta,
+parikymmentäkin ahkiota. Komesti tehdyllä _vuodjem-kierriksellä_,
+jossa on korkea, mukava selkänoja ja ylpeä nokkapuu, hän itse ajelee,
+leveällä avoperäisellä _raiddu-kierriksellä_ hän kuljettaa tavaransa
+raidossa sekä toimittaa kotoiset ajonsa. Isolla kota-ahkiolla
+tunturilainen ennen vedätti kotapuunsa, ja kansipeittoiseen
+_lohk-kierrikseen_ hän lukon suojaan uskoi muuttoretkellä parhaat ja
+mieluisimmat esineensä. Veneen malliin, emäpuun ja käyrien kaarien
+varaan rakennettu suippokeulainen ahkio sukellelee ja ui keveästi
+umpihangessakin, ja lylyinen emäpuu liukuu kovalla pohjalla kuin
+hiihtomiehen siloinen sivakka.
+
+Omat lapinmestarit rakentelevat ahkioita oman seutukunnan tarpeiksi
+niinkuin veneitäkin, mutta utsjokelainen seppämies saa hankkia
+tarvepuunsa monien penikulmien päästä Tenolta tahi Inarin rajamailta.
+
+Niinkuin muuallakin maailmassa rikkaus ja köyhyys vaihtelevat sekä
+viljavuodet ja nöyrät vuodet vuorottelevat, niin myös tunturilaisen
+elon kaitsennassa. Kun on onnea ja hyviä vaatimia, niin porot toisina
+vuosina hyvin lisääntyvät, mutta sitten ne taas toisina vuosina
+onnettomuuksien tullessa vähentyvät, ja vähentyvätkin paljoa nopeammin
+kuin konsanaan lisääntyivät. Jumalan käsissä on tunturimiehenkin elo,
+taivaan ilmat vaikuttavat hänenkin vuodentuloonsa.
+
+
+
+
+Taivaan ja maan merkkejä
+
+
+Avaraa tunturimaata jutava kotakansa eli alituisesti taivaan armoilla.
+Taivas häntä paahtoi ja satoi, joka pakkanen häntä puri, joka tuuli
+oli hänen tuttunsa, ja jokainen rajuilma häntä riepoitti, taivas
+katsoi aina avoimen räppänän kautta häntä silloinkin, kun hän lepäili
+kodassaan. Niinkuin laivakansa purjehti maailmanmerillä paikasta
+toiseen taivas vain kattonaan sekä oppainaan taivaan ja maan merkit,
+niin Lapin erämaiden kiertäjäkansakin kulki porotokkineen ja kaikkineen
+ympäri rannatonta tunturimertaan reimareinaan tunturien huiput sekä
+oppainaan ja ajanmerkkeinään taivaankannen kirkkaat nastat ynnä
+aurinko ja kuu. Avara tunturimeri olikin ylilappalaiselle vain laaja
+kotikenttä, jossa kaikki sekä näkyväiset että näkymättömät olivat samaa
+jumalan suurta luontoa, samaa kotiseudun oliota kuin padje-olbmuskin.
+Kulki tunturilainen missä tahansa Jäämeren rannan ja Maanselän välillä,
+aina hän liikkui kuin kotasiljollaan. Pimeä ei häntä pelottanut,
+murku ei häntä eksyttänyt, eikä hän liioin kovassa lumituiskussakaan
+häkärtynyt. Kaikkialla erämaan kiertäjä tapasi tuttujaan. Tunturit,
+järvet, jängät ja virrat tervehtivät vanhoina väärteinä, isot petäjät
+ja käkkyräiset koivut kohtelivat oppaanaan, ja vakaiset harmaat
+kalliopahdatkin jo etäältä viittoivat ohjaamaan keinonsa heidänkin
+lähettyvilleen. Vanhat tunturijumalatkin näyttivät kutsuvan juurelleen.
+
+Aurinko oli kaikkein parhain kaikista näkyväisistä. Se antoi
+tunturikansalle päivät ja päiväpaisteet. Aamulla herättyään se aina
+kaikkein ensimmäiseksi paistoi tavattoman korkeaan Siioninvuoreen,
+jonka laella kohosi Jumalan kaupunki, vaikkei sen vuoren nimeä joka
+tunturiäijä muistanutkaan, koska se oli kirjoitettu vain isoon
+Raamattuun eikä pikku Raamattuun. Sitten valo kohtasi Ruijan korkeita
+gaissoja sekä sen jälkeen Lapin muita tuntureita. Kesällä päivä paahtoi
+tunturimaata pari kuukautta samaan vetoon, mutta talvella kaamosaikana
+se tuskin paistoi Siionin tunturiinkaan; ainakin Lapin tunturit se
+heitti parikuukautiseen pimeyteen. Aurinko oli melkein aina kaunis ja
+kirkaskatseinen, mutta joskus sekin vikaantui, jopa niinkin pahoin,
+että aivan mustaksi meni koko näkö. Silloin ihminen ei saanut sitä
+katsoa, koska siitä silmätkin saattoivat vikaantua ja pimetä niin
+pahasti, etteivät selvinneet muuten kuin kurkistelemalla kuutamossa
+kalmakaltioon tahi vaskikattilaan silloin, kun siihen paistoi kuu.
+
+Auringon mukaan vanha lappalainen järjesti menonsa. Kotaukolla ei
+ollut kelloa, joka olisi hänelle näyttänyt päivän kiertokulkua.
+Sellainen ihmeellinen laitos, jopa oikein liivin rintaankin
+kollostettu pikku elävä, oli vain papilla ja vallesmannilla
+sekä Kaarasjoen rikkaalla kauppamiehellä, jotka muuten eivät
+ymmärtäneetkään päivänmenosta paljon mitään. Mutta lappalainen kyllä
+ymmärsi. Kesäyön vaisusta auringostakin hän huomasi, että se heti, kun
+oli ajanut sydänyönhetkensä ohitse, alkoi katsella kirkkaammin, ja
+päivällä taas tunturienhuiput mittailivat hänelle auringon taivalta.
+Pilvipäivinä ja kaamosaikana Lappi eli entisestä tottumuksestaan,
+maaten ja valvoen parhaan ymmärryksensä mukaan. Aika vain vieri
+edelleen, ja Lappi pysyi matkassa.
+
+Mutta pitkien talviöiden mittaajina toimivat taivaan tähdet, jotka
+vanhalielapille olivat paljon parempia ajantietoja kuin konsanaan
+pappien ja vallesmannien tikuttavat vehkeet.
+
+    "Tähdet ja merkit taivahast'
+    neuvovat meitä hartahast'" —
+
+vanha lapinukko tiesi sanassakin muisteltavan, ja hän kyllä osasi
+paremmin selvitellä taivaan lukemattomien tähtien juoksua kuin kirjan
+monilukuisia koukeroita. Varsinkin vanhat ylilappalaiset olivat niin
+viisaita, että tiesivät kaikkien isojen tähtien nimenkin. Olisivatpa he
+heti ruvenneet kaipaamaan, jos yksikään tähti olisi joukosta kadonnut.
+Ja vanhat tunturimiehet ovat vieläkin oppaita taivaannastojen kanssa.
+
+Pohjantähti, _buahi-nasti_, on koko taivaan vahvuuden napana, joka ei
+koskaan liiku minnekään. "Se pisyy niinkuin se on", ja aurinko, kuu
+sekä tähdet juoksevat sen ympäritse samoin kuin merennavan ympäritse
+kaukana pohjoisessa paljon vettä alituisesti kiertää ja juoksee.
+
+Pohjantähdessä taivaannavalla riippuu komea seitsennastainen _taugak_
+pyörittäen pyrstöään ympäriinsä sitä myöten kuin päiväkin vaeltaa.
+Taivaannavoilla, lähellä pohjantähteä, majailee myöskin _sarva_,
+taivaan iso sarvipäinen hirvi. Mutta niinkuin maallisella hirvellä
+usein on ajajansa, niin taivaallisellakin suursarvalla. Sarvan
+rukattaessa ympäri taivaan avaruutta viuhtoo sen kintereillä kaksi
+sivakkamiestä, _tsuiga-täddik_, kummallakin vielä koira nuorassa
+mukanaan: pikku tähti kumpaisenkin ison tähden vierellä, toisella
+aivan lähellään, toisella hiukan etempänä. Eikä sarva näytä pääsevän
+pakoonkaan, sillä yksinäinen vanha akka, _boares-galgu_, on
+asettunut sen eteen peloittaakseen saaliin ajajien käsiin. Vanhalappi
+poropaimenessa ollessaan aina jännityksellä seurasi öistä sarvanajoa,
+ja kun sarva oli rukattanut tutun tunturihuipun liepeille, oli aina
+aamunkoitto alkamassa. Sarvan lähilaitumilla, keskellä avaruutta,
+majailee myös kaksitahtinen _reiggik_, kuitenkin yön kuluessa kääntyen
+länttä kohden ja asettuen aamukoitolla puoltapäivää vasten kohdakkain
+kuin kellonosoittajat. Samoilla korkeilla navoilla viettää iltayötään
+_nieida-kärreg_, neitojen kokous. Kuusin, seitsemin pieniä kauniita
+ja lempeitä yön tyttäriä istuu pikku parttiossa katsellen alhaalla
+ikävissään vaeltavaa tunturien öistä raitiotytärtä ja valvoen hänen
+kanssaan pitkää ja kylmää pimeyttä samalla hiljalleen hipuen ja
+painuen päivän noustessa länteen maan äärelle. Yön tietämöisissä
+vanha paimen näkee idän äärellä nousevan myös kolme onkimiestä,
+_oagguk_, jotka kantavat kädessän _kiedda-vaddaa_, käsisiimaa, pikku
+tähtiä kun on tähtikolmikon alla rivissä kuin ongensiimana. Mutta
+onkijain yläpuolella on _jakta_, useita tähtiä niinkuin mastona tahi
+vaa'an vartena kohoten pystyyn. Oagguk ja jakta ovatkin taivaallisia
+punnitsemislaitteita, jotka arvioivat taivaan menoa ja avaruutta.
+Joka yö pororaitio saa nähdä jaktan seisovan vakaana pystyssä, mutta
+oaggukin kallistuvan ja painuvan toiselle puolelleen sitä enemmän, mitä
+pitemmälle yö kuluu. Yön pimetessä ilma tulee yhä raskaammaksi painaen
+oaggukin vinoon.
+
+Mutta aamukoiton sanansaattajana kulkee ennen joulua kirkas ja kaunis
+_guovsa-nasti_, kointähti, joka niinkuin päiväkin nousee Siionin vuoren
+kautta. Mutta joulun jälkeen kointähti rupeaa jutamaan päivän perässä
+kulkien yönilmoittajana ja heittäen aina viimeiset katseensa Lapin
+tuntureihin ja Siioninvuoreen. Suuren maailmansodan edellä nähtiin
+Lapin tunturimaailmassa yhtaikaa kaksikin kointähteä, vaikka toinen
+viimein katosi kokonaan. Muut tähdet eivät kyllä tykkänään katoa,
+vaikka ne lykkäävät itsestään pikku palasia niinkuin tulikipunoita
+vinkuen ilmaan. _Nasti luhtso_, poropaimen sanoo katsellessaan taivaan
+tuliviirun heittoa.
+
+Taivaan avaruuksien vaeltaja on kummallinen kuukin, _maano_, joka
+vuoroin kasvaa ja vuoroin kuluu ja taas joskus menee vialle niinkuin
+päiväkin. Se on merkillinen taivaan valkeus, kun se loistaa vain
+pimeässä niinkuin jumalattoman ihmisen pahat työt, mutta päivällä
+ei jaksa valaista vähääkään. Mutta vielä merkillisempää on, että
+tällä pimeän yön kulkijalla on väkevä vaikutus ihmisiin ja eläimiin
+ja kaikkiin kuin maan päällä on. Kasvavan kuun aikana lappalainen
+hakkaa tarvispuunsa ja kiskoo koivun parkkinsa, koska ne silloin
+tulevat parempia, ja kasvavalla kuulla hän teurastaa poronsakin
+saadakseen makeampaa lihaa. Onpa uudenkuun aikana purtu porokin luja
+ja kelopäinen, kun taas kuluvalla kuulla purtu jää mätäsarveksi
+ja naamasarveksi, jopa kasvavalla kuulla maailmaan lähtenyt
+tunturilainenkin on paljon lujempaa tekoa kuin vanhallakuulla saatu
+sikiö. Mutta kuppaaminen pitää toimittaa vanhallakuulla. Silloin ei
+paha veri enää lisäänny, ja uudellakuulla veri juoksisi liian kovasti.
+
+Öitä myöten kuu kiertää ympäri Lapin tunturimaata yhä ja yhä kadoten
+ja taas uudistuen. Kolmetoistakymmentä kertaa se vuoden mittaan
+loistaa täysin muodoin, ja kolmetoista kuuta "päivän jälkeen"
+mahtuu lappalaisenkin ajastaikaan, vaikka kuun nimiä hänelläkin
+on vain kaksitoista. _Odda-jagi-maano_, uudenvuodenkuu astuu
+lapinkodalle ensimmäisenä joulun mentyä, ja sen perässä käy ankara
+_garraa-guovva-maano_, kova kurja kuu pakkasineen ja pyryineen.
+Mutta tämän kintereillä seuraavat kevättuntuiset _njuvtsa-maano_ ja
+_gaaranas-maano_, joutsen- ja korppikuut. Sitten tunturienmaahan
+joutuu jo _tsuongu-maano_, hankikuu, jolloin Lannanmaa laatii
+toukopeltojaan, mutta Lappi viettää vielä hankien aikaa ja sulattelee
+paksuja kinoksiaan. Tulee ihana _miessi-maano_, vasakuu, vasojen
+aika ja kesän valoisa alkupuoli. Mutta kun päästään _kässe-maanoon_,
+kesäkuuhun, jolloin Lannanmaa elää jo heinäkuutaan, kesä vasta paahtaa
+lappalaiselle kaikkein kuumimpana, ruohot ja korret työntävät terää
+täysin voimin ja pihlajakin jokivarsilla jo avaa valkean tuoksuvan
+kukkansa sekä räkkä kaikkein kiukkuisimmin ahdistaa eloa, joka
+takkukarvaisena kuljeskelee tuntureilla. Mutta _snjilttsha-maanon_
+aikana elo ajaa pois lopunkin vanhaa karvaansa, niin että kaikilla
+on _borhge-maanossa_, purkakuussa, uusi ja komea karva hyvässä alussa.
+Seuraavassa _rahkam-maanossa_, jolloin etelä elää kesänloppuista
+lokakuutaan ja Lappikin korjaa vuodentuloaan, tapahtuu tunturien
+tokassa tuimat temmellykset. Silloin on tuntureilla "rykimäkuu" ja
+villipäiset hirvaat vallitsevat lappalaisen koko eloa. Mutta kun tämä
+on loppunut, tulee _golggo-maano_, vaipumisen ja väsymisen kuu. Hirvaat
+ovat vaipuneet, kesä ja syksykin ovat vaipuneet, ja päivä on kokonaan
+painunut tunturien taakse. Mutta tämän jälkeen jo joutuukin suuri
+_juovla-maano_, joulukuu, jota seuraa uusi vuosi uusine päivineen.
+
+Yöllä valaisevat myöskin _guovsa-kazah_, revontulet, Lapin suuret
+talviyön nuotiot, jotka pohjoisella ilmanäärellä väliin leimuavat
+taivaannavalle asti. Kun ne oikein kovasti riehuvat ja lentävät kuin
+savu joka haaralle, ne ennustavat lumimyrskyjä, mutta kun ne vain
+kojottavat poikittain pohjoisella taivaanrannalla, ne palavat
+pakkasiksi. Monen pimeän talviyön ne lietsovat valoisaksi, ja
+vasta kevättalvella, kun koitto rupeaa käymään läpi yön, niin että
+iltakoitto ja aamukoitto kohtaavat toisensa, taivaantulien valo
+sammuu.
+
+Kova tulen voima saattaa nämä Lapin öiset taivaanpalot roihuamaan
+talvipakkasellakin. Onkin olemassa neljä kovaa ainetta, _päivä, tuli,
+vesi ja tuuli_. Kun päivä Lapissakin ja Ruijanmerellä oikein lämmittää
+— ja suurella päivällä on voimaa lämmittää koko maailma ja Lapinmaa
+— niin höyryt ja kovat aineet nousevat merestä ilmaan, tuulikin tulee
+ja pilvet ja taivaanpalot, ja aurinko yhä antaa niihin voimaa. Siitä
+syntyy ukkonenkin, _äijig_ eli _pajan_, joka väliin jyristen aukaisee
+ilmaa ja lennättelee loistavia tuliaan tunturista tunturiin, pilvestä
+toiseen sekä taivaasta maahan. Kovalla terävällä kivikynnellään äijig
+toisinaan pirstoo pitkänkin puun sälöiksi ja karheaa vielä maata ja
+jänkää, joskus kouraisee lappalaisen isoa porotokkaakin tappaen
+300-400:kin elukkaa. Jota lämpöisempi ilma on, sitä ärhäkämpänä äijig
+jymäyttelee, mutta kylmällä ilmalla äijig _kullaa_ aivan eri äänellä,
+eikä sen leimuava _aaldagas_ silloin iske niin äkäisesti.
+
+Kovat aineet ovat tuulessakin, koska se saa alkunsa päivästä ja
+merenhöyryistä, ja vielä kovempi se on silloin, kun siihen iskee
+_biegga-oaivadag_, tuulispää, ruveten pieksämään hirveänä pyörteenä
+koko maata. Eri ilmoilta puhaltavat tunturimaahankin erilaiset
+tuulet. Etelän tuuli, _lulle-biegga_, on alussa kylmää, mutta kun se
+on kolme päivää puhaltanut, niin se ajettuaan kylmän pois muuttuu
+lämpöiseksi. Tästä tuulesta tunturilainenkin kyllä pitää ja kutsuu sitä
+tulemaankin, huutaen: "Lannan ptruu... lannan ptruu!" _Oarjes-biegga_,
+lounastuuli, taas on luja ja kylmä tuuli, jopa monesti niin pahakin,
+että heittelee tunturilaisten kodatkin nurin. Se ei ole lappalaisesta
+hauskaa, eikä hän sitä tuulta koskaan kerjääkään, päinvastoin vanhat
+kotamuoritkin sitä ajavat pois, kumarrellen ja huitoen ja äkäillen:
+"Ei pidä tulla... ei pidä tulla!" Idästä puhuva _nuortti-biegga_ on
+kesällä kyllä lämmin tuuli, mutta tuo tauteja matkassaan, koska se
+tulee Russanmaalta. Syksyllä se taas lietsoo kylmyyttä, ja silloin
+lappalainenkin sitä maanittelee: "Nuortta-biegga, tule kilmuta kaikki,
+jotta porolla päästään". Mutta pohjoisesta puhaltaa kaikkein parhain
+tuuli, _davve-biegga_. Se on raitis ja terveellinen, siellä pohjoisessa
+kun ovat kylmät Spetsbergit ja suuri Jäämeri. Kylmiltä periltä
+tullessaan pohjatuuli tuo tunturimaihin lumituiskut ja vesisateetkin.
+Davve-bieggaa tunturilainen monta kertaa kerjää huhuten: "Meri musta
+tule maalle!"
+
+Vesikin on väkevää ainetta, ja se on hyvin erilaista eri paikoissa.
+Norjanmeressä on kovin suolainen vesi sekä paljon valkeampi ja
+kirkkaampi kuin Lapinmaan suolaton saivovesi. Meressä varsin selvästi
+näkyy tumma raja, kun keveä saivo tunturivesi siihen jokia myöten
+puskeutuu. Kaikkein parhain, kaunein ja terveellisin vesi tulee
+maan sisästä, varsinkin puolta päivää vasten tunturista. Sitä kyllä
+uskaltaa juoda sekä pestä sillä silmänsäkin, minkään pahan tarttumatta.
+Muutamissa tunturijärvissä ja lammikoissa on kuollut vesi, jossa ei
+kalakaan saata elää. Mutta lätäköissä ja kuoppapaikoissa on kaikkein
+huonoin ja myrkyllisin vesi, josta helposti saattaa tulla tappavia
+tautejakin. Sellaista vettä ei voi juoda edes poron sääriluusta
+tehdyllä _tshatshi-juhkam-pottshillakaan_, vedenjuontiputkella,
+jolla vanhat lappalaiset janoissaan joivat huonoja ja kylmiä
+kevätvesiä. Niistä voi saada sisuksiinsa kaikenlaisia tiuria, vaikkapa
+kuolemankin kalvamaan. Piittuksen eukko veti pahasta vedestä sisäänsä
+sammakonkutua, niin että siitä sammakot rupesivat kasvamaan muorin
+vatsassa pudistaen sen suureksi ja rumaksi ja kovasti roukuen, kun
+muori vähänkään liikahti. Eikä ymmärretty edes suolavedellä ajaa niitä
+ulos. Saattaa huonoista vesistä pahat tarttua kahlaajaankin, ja silloin
+pitää mennä polskimaan ja huuhtelemaan itseään puhtaissa vesissä,
+jotka ajavat pahan pois. Puhtaassa Patsveidädnussa Patsjoen koltatkin
+loppiaispakkasella aivan alastomina käyvät avannossa huuhtomassa
+suddua, syntiä, pois itsestään. Mutta lähteneekö silti suddu suuren
+porovarkaan sisästä, vaikka vahva likaisuus ulkoa vähän liukeneisikin.
+
+Maasta huono vesi saa myrkkynsä, sillä maassa on myrkkyä paljon.
+Varsinkin keskikesällä, kun vesi rupeaa kuivumaan kuopista, on maa
+hyvin myrkyllinen. Silloin ei saa paneutua nukkumaan paljaalle maalle,
+jos tahtoo pysyä terveenä. Huono ja myrkyllinen on jänkämaakin sekä
+jänkien suuret pounikot. Mutta suuret ja korkeat tunturit ja kuivat
+kuolpanat sekä hiekkatievat ovat terveellisiä. Kuivien maiden peittoon
+vanhat lappalaiset uskoivat rahakätkönsäkin, ja kuivissa tievamaissa
+useimmin gufittaretkin majailevat.
+
+
+
+
+Kotaväen perukirjoista
+
+
+Tavallisen erämaita kiertävän tunturimiehen maallinen omaisuus
+ei ollut kovin yletön, enempää kuin järviä porkkailevan
+kalastajalappalaisenkaan. Koko tunturisto jänkineen, aapoineen ja
+jäkälistöineen oli kyllä poromiehen ikivanhaa perintökiinteimistöä,
+jota hän karjoineen sai mielin määrin nauttia aina Ruijanmeren
+rantoja myöten, samoin kuin kalanpyytäjäkin sai käytellä vanhoja
+viljavia vesiään. Mutta irtaimisto, kuten vaatteet, koto, kartano
+ja muut jokapäiväiseen leipään liittyvät asiat, joita padje-olbmus
+aina kuljetteli matkassaan sekä usein kalamieskin siirteli paikkaa
+vaihtaessaan, oli jotenkin vaatimaton. Tunturilaisen elämäntarpeet,
+pääomaisuutta, poroeloa lukuun ottamatta, mahtuivat loudekotaan,
+muutamaan luovaan, suonjeriin ja pikku aittaan sekä kotakentälle, eikä
+kalastajan pieni pirtti, enempää kuin pienet aitatkaan, ollut liiaksi
+tavaralla täytetty.
+
+Ei ollut erinomaisen suuri padje-olbmuksen, Jousep Vuolabban
+omaisuus, kun hän varsin nuorena kutsuttiin pois tuntureistaan 1847.
+Toistasataa poroa — 40 härkää, 60 vaadinta, 10 vasaa — ja vuoden
+vanha Niila-poika jäi leskelle, Kristin Biggalle, sekä rahoja 5 Ruotsin
+hopeariksiä ja 5 Norjan speisiä, ynnä saatavia Oula Bonakakselta
+5 speisiä, Erik Peltovuomalta 4 speisiä, kauppias Skankelta kolme
+poroa, herastuomari Sammel Laitilta pari poroa ja Oula Aikiolta
+yksi. Muuta tavaraa oli samanmukaisesti. Niinpä Kristin sai poikineen
+periä vanhan rikkinäisen hopeatserkin, messinkisen porokellon, neljän
+kannun kuparikattilan, neljän kannun rautapadan, luotipyssyn ja
+ketunraudat, vielä kirveen, näverin ja vuolimen ynnä pienen
+höyläpahasen, lisäksi puisia ruoka-astioita kaaran ja kauhan.
+Pitoparseeleita jäi Jousepilta kaksi verkatakkia, puolipitoinen
+sarkatakki, vanha peski sekä kintaat ja koipikengät, makuuvaatteita
+pari ruijanraanua ja vanhat lammasnahkaiset rouot. Poroaskareissaan
+Vuolabba-vainaja oli tarvinnut suopungin, 3 kesättiä, 3 vuottoraippaa,
+5 ajohihnaa, pari raitoahkiota ja yhden ajoahkion sekä kaksi
+kaaristusremmiä ynnä suksiparin. Siinä oli koko perintö, josta Kristin
+sai kolmanneksen huomenlahjoineen ja naimaosineen sekä Niila kaksi
+kolmannesta. Perintöineen ja poikineen nuori leski joutuikin jo parin
+vuoden kuluttua kaarasjokelaisen Porsangerin emännäksi.
+
+Kuulun Tshalkku-Niilankaan tavarasto ei ollut vielä kovin tavaton,
+kun hän pienen Piera poikansa kanssa toimitti perunkirjoituksen
+ensimmäisen vaimonsa, Marget Jomppaisen jälkeen, joka kuoli 1852.
+Niila-ukon kiisassa, jossa myöhemmin läikkyi satoja silparahoja,
+piileskeli silloin vain kaksitoista ruplaa 25 kopeekkaa, lisäksi oli
+saatavaa Andaras Nuorgamilta rupla 37 kopeekkaa. Hopeatavaroita
+oli Tshalkun kätköissä viinatserkki, pari solkea, sormus ja kolme
+nappia, vaikka niitä myöhemmin karttui monin verroin, aina läikkyviin
+hopeavöihin asti. Monituhantinen oli myöhemmin Tshalkku-äijän
+porotokka, vaikka tällöin Marget-vainajan perukirjaan saatiin vain 45
+härkää, 80 vaadinta ja 30 vasaa. Loudekota oli pienellä perheellä ja
+siinä Marget-vainaja oli häärinyt lieden ääressä käytellen milloin
+kuparikattilaa, milloin messinkikattilaa, milloin isoa 4 1/2 kannun
+rautapataa tai pikkuista 1/4 kannun patasta ja rautakauhaa, jopa
+oli oppinut hoitelemaan pientä kahvipannuakin. Niila-ukon hallussa
+oli tinainen viinapullo, mutta kotakentällä puukasan luona ajelehti
+vanha kirves, ja puukkopahanen oli missä milloinkin. Hopeatavarat ja
+rahat olivat lukollisessa kiisassa, jossa myös säilytettiin kotaväen
+ainoata katkismusta. Perheen vuodevaatteina olivat lammasnahkarouot
+sekä villaraami, ja pitovaatteita pantiin Margetin perukirjaan
+peski, pari verkalakkia, uusi punainen lakki, keltapohjainen huivi,
+sinipohjainen huivi ja kaksi punapohjaista huivia sekä uusi sininen
+verkatakki, uusi viheriäinen verkatakki ynnä uusi vaaleansininen
+verkatakki, lammasnahkaiset turkit sekä vyö ja paulat. Porolla
+ajaessaan Tshalkut olivat tulleet toimeen yhdellä ajoahkiolla, kolmella
+raitoahkiolla, kuudella vuottoraipalla, kolmella kesätillä ja
+viidellä ajohihnalla.
+
+Mutta kun rikkaan porolappalaisen, Ivvar Pieskin, poika, Niila, joutui
+1891 jättämään tunturit, oli hän edellisiin verraten pannut kokoon
+aika ison elämäntarpeiden varaston, vaikka olikin ennättänyt vasta
+neljänkymmeniinsä. Rahaakin oli miehen kiisassa 157 markkaa 72 penniä
+sekä hopeatavaroita kaksi komeaa vyötä, kaksi koristeltua lusikkaa,
+kaksi pikaria ja ryyppytserkki. Porokuntaa oli Niilan hallussa 100
+härkää, 450 vaadinta, 153 vuorsoa ja urakkaa sekä 200 kermakkaa; olipa
+karjan jatkona vielä yksi viidenkymmenen markan hintainen lehmäkin.
+Ja pororaitioita oli omasta kodasta nousemassa kolme poikaa, kolme
+tytärtä. Kesäkota ja talvikota lisälouteineen, arvioidut yhteensä
+79 markkaan, olivat poroperheen asuinmajana, ja ainoana kirjoihin
+merkittynä varastosuojana oli 20:n markan arvoinen aitta Jomppalassa.
+Kodan emäntä, Marit Vuolabba, Kadja Poinin tytär, voi aivan komeasti
+askarrella asunnossaan. Kahviakin hän saattoi keittää vaikka kolmella
+pannulla ja muita keittoja toimitella kolmella vaskikattilalla,
+viidellä, kuudella isolla ja pienellä rautapadalla, vieläpä voi samalla
+kertaa ripustaa kolmekin keittovehettä tulelle suovvumuorran kolmiin
+rautahaahloihin. Härkkimellä Maarit voi hämmentää keittoansa, kolmella
+puukauhalla ammentaa ruokaa neljälle puukaaralle, ja kymmenelle
+suulle talo saattoi tarjota sievän sarvilusikan tarvitsematta
+koskea hopeatavaroihin. Vettä ei kotaväen tarvinnut kanniskella
+kattilalla, koska oli kolme kannellista ämpäriä, vieläpä kannellinen
+saavikin. Lehmän hoitoa varten oli lypsyämpäri ynnä kahdeksan
+maitopyttyä. Maitoa voitiin säilyttää leilissäkin sekä kolmen
+kannun läkkipeltiastiassa, mutta viinaksiansa Niila oli hoidellut
+ottingissa, vanhassa ankassa ja tinapullossa.
+
+Tavarain talletusesineitä oli lapintalossa poronkoipisäkki,
+hylkeennahkainen säkki ja vasikaxmahkainen säkki sekä neljä kiisaa.
+Niissä oli minkä mitäkin, vaatetavaraa ja muuta; vanhassa kiisassa
+oli kymmenen markan arvosta roskatavaraa. Kiisoissa, kodannurkassa
+tai kesäisellä kentällä kannonnoksassa tai puukasalia saivat omin
+neuvoinsa ajelehtia muutamat työkalut. Niitä oli Niilan varastossa pari
+kirvestä, vasara, hohtimet, pari näveriä, pieni höylä sekä 10 pennin
+arvoinen nahkatuppi ja 20 pennin hintainen vanha läkkipelti-lyhty ynnä
+lamppu ja pari puntaria. Susia oli Niila ahdistellut kaksilla raudoilla
+ja parilla pyssyllä — vanha pyssy arvioitu vain 50 penniin — kantaen
+povessaan 50 pennin hintaista ruutisarvea.
+
+Pieski-ukon vaatevarasto oli runsaanlainen. Valkoisia sarka- takkeja
+tuli Niila-vainajan kirjoihin neljä, ynnä yksi verkatakki ja yksi
+"halkaistu" takki, lisäksi kuusi kyynärää valkoista sarkaa. Muuta
+pukupuolta oli valkkopeski, uusi peski ja kermakkapeski, ynnä
+kahden markan arvoiset housut, markan hintainen vanha sieppura ja
+kahteen markkaan arvioitu sarkaluhka. Päähineitä oli kesä- ja
+talvilakki sekä saukonnahkainen lakinvierki, käsineitä valkkokintaat,
+jalkavarusteitä valkoiset kallokkaat, kahdet vuotakengät, kuntura
+valkkokoipia ja puolikas sonnin- nahkaa, vielä vyötärölle nahkavyö sekä
+kaulaan rintaliina. Makuutilaa varten Niila oli tarvinnut härän- ja
+kermakantaljan, kolme villaraanua, joista yksi oli aivan uusi, toiset
+vanhoja, lisäksi talvella tarvittiin uudet ja vanhat rouot sekä kesällä
+sääskien varalta rankisvaate.
+
+Lähes tuhantisen poroelon hoitoon ja käyttelyyn oli Pieskin
+kotakunnalla tarpeelliset varusteet. Pari messinkistä porotiukua
+voitiin ripustaa elukkain kaulaan, suopungilla heitettiin poro kiinni
+ja sivakoilla sai hiihtomies lennättää tokan kintereillä. Poron
+takkasatuloita oli kuusi paria, kesättejä tusina sekä länkejä
+seitsemät. Vuottoraippoja oli yhdeksän, kaaristusnuoria, joilla tavarat
+köytettiin ahkioihin, oli neljä sekä hylkeennahkaisia ja lehmän
+vuotaisia hihnoja kymmenkunta. Ahkioita tarvittiin toistakymmentä,
+niistä pari ajoahkiota, yksi kansiahkio, ynnä yhdeksän raitoahkiota.
+
+Jumalansanaakin harrastettiin tunturimiehen asunnossa. Ainakin
+kiisoissa talletettiin vanhaa ja uutta virsikirjaa, suomen- ja
+lapinkielistä Uutta Testamenttia, ja Maarit-emännän mielikirjana
+oli pieni lapinkielinen katkismus sekä Pontoppidanin lapin- ja
+norjankielinen hartauskirja.
+
+Saamisiakin tunturimiehellä oli hiukan. Eerik Katekeettakin oli
+unohtanut suorittaa kirveen hinnan, 5 markkaa, Klemet Laiti oli velkaa
+12 markkaa 80 penniä, Jousep Guttorm 11 markkaa 40 penniä, ja Andaras
+Rasmussenin oli maksamatta kahden vuoden poronhoito eli 67 markkaa
+40 penniä. Koko kotakunnan omaisuus arvioitiin 12,483 markaksi 47
+penniksi. Tästä summasta oli kyllä vähennettävä pois jonkin verran
+menojakin, kuten Vuolabba-äijän saatava sekä kunnan ja kruunun verot.
+— Olihan entisaikaan kyllä tunturilaisia, joilla saattoi olla
+paremmatkin maalliset varustelut kuin Niila Pieskillä, ja oli taas
+monia huonompiakin.
+
+Mutta kaikkein vähimmillä jokapäiväisen leivän apuneuvoilla
+keinottelivat itsensä maailman lävitse köyhät kalastajalappalaiset.
+Inarilainen Jouni Aikiokaan ei ollut suinkaan maailmanrikas, vaikka
+olikin monia muita kalanpyytäjiä verrempi omistaessaan parin lampaan
+lisäksi kymmenkunta poroakin — neljä vaadinta, kaksi härkää, kaksi
+vasaa, urakan ja vuonnilon. Kun Jounin emäntä, Andaras-Mari, 1853 kuoli
+jättäen miehensä Jouni-pojan kanssa pikku pirttinsä perillisiksi,
+syntyi kalamiehen toimeentulosta vain jotenkin lyhykäinen perukirja,
+ainoastaan muuan köyhä sivu luetellen pienen rantaeläjän jokapäiväisiä
+halpoja kapistuksia ja parseeleja. Niinpä rautatavaraa saatiin
+kokoon kolme pataa, — kahden, neljän ja kuuden kannun padat
+— kirves, viikate ja jäätuura, ketunraudat ja luotipyssy sekä
+muuta metallia messinkinen porokello ja korttelin vetoinen tinapullo.
+Vaatteita merkittiin Mari-vainajan papereihin kaksi sarkatakkia,
+vanha peski, liivi, kaksi lakkia, lapinkengät, lammasnahkaiset turkit
+ja rouot sekä vanha rankinen. Oli Mari-emännän peruissa vielä puolen
+ruplan arvoinen rukkikin.
+
+Kalanpyyntiä varten Aikiolla oli kuuteen ruplaan arvioitu nuotta sekä
+viisi hyvää verkkoa, kahden ja puolen ruplan arvoisia, ynnä sama
+määrä huonompia ruplan hintaisia verkkoja. Nuottaa oli Jouni Marinsa
+kanssa soutanut ja Mari hoidellut verkkoja kahdella veneellä, joista
+toinen oli arvioitu puolentoista, toinen puolen ruplan hintaiseksi.
+Porollakin oli ajettu ja ajoneuvoja oli merkitty perukirjaan viisi
+puolen ruplan vuottoraippaa, kolme hyvää 90 kopeekan, ja viisi huonoa
+50 kopeekan ajohihnaa sekä viisi puolen ruplan ahkiota.
+
+Ei ollut Aikio-ukon tallessa rahoja papereihin panemisen arvosta,
+eikä ollut hänellä saamisiakaan. Mutta velkoja pikku pirtin
+isännällä oli. Tunturimies Andaras Aikio oli saamassa kaksi ruplaa,
+ja kaupustelija Oula Paadar velkoi ruplaa 38 kopeekkaa, vieläpä pesän
+arviomiehetkin verottivat ruplan 64 kopeekkaa ja "köyhien" tiliin piti
+merkitä viisi kopeekkaa. Eikä Aikion Andaras-Marin jälkeen jäänyt
+omaisuus, joka kaikkiaan arvattiin 40 ruplaan 10 kopeekkaan, ollut
+lopulta kuin 34 ruplan 53 kopeekan arvoinen.
+
+
+
+
+Kaarasjoki
+
+
+Kaukana Lapin sydämessä on _Kaarasjoen_ kirkkopaikka, Norjan-Lapin
+sisämaiden suurin tunturiasutus. Monikymmentaloinen suurkylä
+on valinnut laakean asuinkenttänsä isohkon Kaarasjoen laajalla
+rantasiljolla, saaden siihen tarpeelliset ja erinomaiset
+kristikansan laitoksetkin, kirkot, pappilat ja komeat koulut,
+vallesmannit, metsäherrat, tohtorit ja sairastalot sekä suuret
+kauppapirtit ja matkailijamajat, vieläpä hyvän postinkäynninkin
+ynnä puhetta kuljettavat ilmalangat, jopa jonkin kansaa kuljettavan
+"moottorbootinkin".
+
+Tuntuu melkein, että tämä on jotakin muuta kuin syvintä saamienmaata.
+
+Mutta samaa tunturien Taka-Lappia kuin Tenon itäpuolienkin lappikunta,
+on Kaarasjoki. Saamekieltä haastava lapinsuku on täällä kylän kaiken
+pohjana sekä ympärillä aito lappalainen maailma. Kaarasjokelaisella on
+alituisesti tunturi silmäinsä edessä, ja tunturit sekä monet korkeat
+tunturivaarat häntä alinomaa katselevat, kaukaisimmat valkopäisinä
+toisten takaa kurkistellen. Itse kyläsiljo on toistasataa metriä
+korkealla, mutta ympärysvaarat ja tunturit, Olgevarre, Tofteroavve,
+Jäilvarre, Tiljavarre, Haldde, Iesvarre ja muut nostavat lakensa
+neljä-, viisi- ja kuusikinsataa metriä korkealle, jopa kaukaiset
+gaissat, Vuorjegaissa, Suonirgaissa, Rastegaissa, kohoavat toiselle
+tuhannelle.
+
+Maanselän tuntureilta tuleva Kaarasjoki jutaa kylän ohitse kääntäen
+sen suureen kierrokseensa, ja sitten se jatkaa alasmenoansa heitellen
+yhtämittaista vikerkoukkua, kalvaen joka mutkassa hiekkatievojaan
+ja raastaen alas köyhiä rantakoivuja sekä alituisesti rakennellen
+ja muutellen uusia fierrameja yli väylän, kunnes pari penikulmaa
+koukuteltuaan yhtyy pää-Tenoon vanhan Uulas-Uulan luona. Laihaa petäjää
+kasvaa hiekkatievoilla ja alamailla, jaksaen joku tössäke kohota
+tummana tunturiäijänä alarinteellekin, mikä on varattu vihannalle
+koivuoudalle. Mutta kauemmas ja korkeammalle erämaahan noustaessa
+joudutaan avaraan tunturien maailmaan, joka on aina autio ja tyhjä.
+
+Parisataa vuotta takaperin ei Kaarasjoesta vielä paljoa tiedetty, hädin
+tuskin se oli valtaherrojen papereissa, _Koutokeino, Avjovaara ja
+Utsjoki_ olivat kyllä jo vanhastaan tunnetuita veronkanto-, käräjä-
+ja markkinapaikkoja, joihin voudit tulivat kiskomaan lappalaisilta
+veroa, tuomarit ratkaisemaan tunturimiesten riitoja ja Tornion porvarit
+tekemään kauppoja tunturimaan kanssa. Mutta Kaarasjoella ei toimitettu
+mitään tällaisia suuren maailman menoja. Avjovaarassa kyllä, joka
+oli vain neljän, viiden penikulman päässä Kaarasjoelta ylöskäsin,
+Iesjoen rannalla, aivan villitunturissa, Shusjäyrin lähimailla,
+kaarasjokelaisetkin saivat maksaa lapinveronsa, tehdä kauppoja
+torniolaisten kanssa sekä käräjöidä keskinäisistä pororötöksistään ja
+muista jutkuistaan. Vanhat muistelukset vieläkin kertovat Avjovaaran
+"tinkasijasta", jossa yhä näkyy entisen "tinkatuvan" kenttäkin,
+samoin kuin vanha markkinasiljo _Marhkansai-kuoihkan_ rannalla. Kaksi
+hirsipirttiä sanotaan tinkasijalla ennen olleen, ja muitakin vanhoja
+asumusten jälkiä on pitkin kenttää. Onpa maata kaivettaessa löydetty
+luitakin, ihmisenluita, poron- ja savikarjankin luita. Kolmattakymmentä
+lapinmiestä oli Avjovaarassa suorittanut kuninkaanveroa, ja sitten oli
+vielä kiskottu tihunteja "houville", papille ja lukkarillekin. Mutta
+käräjiä pidettäessä houvi oli sentään aina kysynyt lautamiehiltä,
+jaksaako se ja se maksaa, ja jos lautakunta oli todistanut: "Ei jaksa,
+se on keuha", niin ei tarvinnut maksaa.
+
+Pahaa ja synnillistä menoa tunturikansa oli viettänyt Avjovaaran
+markkinakentällä. Vieläkin muistellaan, että Kaarasjoki ja kaiken
+maailman tunturiväki kokoontui sinne kauppaa tekemään ja riitelemään
+ja juomaan sekä sitten pitkin kenttää suurissa rykelmissä joikaamaan
+ja rumasti taajomaan niinkuin porot rykimäaikana tunturissa. Siksipä
+Tshorgashnjargan tietäjäkin nimitti markkinasiljon väkeä Avjovaaran
+"gibmi-polluiksi".
+
+Jumalansanalla oli kyllä tunturiväkeä johdettu jo pitkät ajat —
+samalla kun Tornion kauppasaksat puolestaan ravitsivat sitä viinalla.
+Pimeänperän karvaturkkista kansaa oli huuhdottu pyhillä kastevesillä,
+ja Avjovaarassakin jumalanmies kävi julistamassa sanaa pari kertaa
+vuodessa, juuri silloin kun siellä pidettiin markkinoita ja kansa
+synnillisimmin taajoi. Tunturilaaksoihin oli rakennettu temppeleitä,
+joista valkeuden piti paistaa pimeään ja pakanalliseen Lapinkorpeen.
+Koutokeinon lappalainen sai oman kirkkonsa 1701 — papin se oli
+saanut jo 1674 —, ja Kaarasjoen kansakin katsottiin kirkonarvoiseksi
+sekä määrättiin Tenon ja Avjovaaran lappalaiset vedättämään hirsiä
+Herran temppeliksi. Mutta tunturiväki ei halunnut taivaanpirttiä
+ainakaan Kaarasjoen kaukaiseen erämaahan, vaan mieluummin Utsjoelle,
+johon kirkko kohosikin 1700. Maasiin, Alattijoen rannalle, neljän,
+viiden penikulman päähän Avjovaarasta, taas tanskalaiset ja Norjan
+miehet Thomas von Westenin toimesta ehättivät kirkon 1721, ja siinä
+oli kyllä herranhuonetta sekä Avjovaaralle että Kaarasjoelle. Tämän
+Maasin pikku temppelin perilliseksi sitten viimein Kaarasjoen kansa
+pääsi, kun Koutokeino ja Kaarasjoki erotettiin Ruotsista ja liitettiin
+Norjaan 1751. Alattion jokirannan pyhäpirtti sanotaan jaoitetun maahan
+1778 sekä sen ikkunat ja kello ynnä muut pyhät tavarat, hopeakalkki,
+messinkinen kynttiläjalkapari, tinainen kastemalja, messukasukat ja
+alttarivaate, viedyn Kaarasjoen vasta valmiiksi saatuun kirkkoon.
+Viisi suomalaisukkoa oli ollut tätä tunturitemppeliä pystyttämässä, ja
+koulumestari Petter oli veistellyt siihen saarnatuolin. Tämä temppeli
+on kuitenkin jo hävinnyt, ja kylän kentällä kohoaa uusi, kukkoviirinen,
+1807 rakennettu kaunis ristikirkko, joka saattaa kerralla ottaa
+vastaan puolitoistasataa sielua. Inarista Varengin kautta tulleen
+lukkarinpojan, _Iisak Aikion_, Jounas-Iskon, sanotaan olleen kirkon
+rakennusmestarina.
+
+Kaarasjoen vanhin kansa, sama, joka riiteli Avjovaaran tinkatuvassa ja
+mellasti markkinasiljolla, oli ollut pakanallista väkeä, vaikkapa itse
+paholaisen pahnasta polveutunutta. Sen kyllä koko nykyinen kirkkosiljo
+tietää. Piruja vain on siitä kansasta jäänyt pitkin tuntureita,
+kaikkein enimmin Avjovaaran tinkasijalle. Siellä vieläkin pimeällä
+kuuluu kiroileminen ja joikaaminen, eikä läheisessä tunturituvassa
+anneta matkamiehellekään lepoa. Ainakin muuan lapinäijä oli koko yön
+saanut pitää tulta sekä polttaa kaikki lattiapalkit, penkit ja rahit,
+sillä heti, kun valkea oli ruvennut sammumaan, oli pimeästä ilmestynyt
+tavoittelevia käsiä ja peukaloita sekä keiturinkoipia. Samanlaista
+jumalatonta menoa vietetään monessa muussakin tunturiseudussa ja
+autiopirtissä. Raunastuvallakin Johan Klemetsen Paltto oli kerran
+kuullut trollin parkaisevan tunturissa niin kamalasti, että vaarat
+olivat vastanneet, ja tukka seisonut Palton päässä. Toinen äijä
+oli taas tuvassa nähnyt elävän birrun, hyvillä sarvilla varustetun
+vihollisen, joka oven kamanasta oli vain mennä kiristänyt ulos.
+
+Nykyinen Kaarasjoki tuskin enää pystyisi kuolemansa jälkeen
+saamaan aikaan tällaista menoa. Ovatkin eri väkeä: kristittyä
+porolappalaissukua ja yhtä kristillistä karjanhoitajakansaa.
+Tunturilainen lienee jo satoja vuosia ollut tunturiensa ja porotokkansa
+isäntänä, mutta karjalappi on saapunut myöhemmin. Kaikkein vanhimpiin
+karjamiesten ja pirtti-isäntien kanta pohjustuu Suomeen. Vanhat
+muistelukset kertovat, että suurena sota- ja ruttoaikana tuli
+Peltovuomasta Ruijan tuntureihin kolme perhekuntaa, asettuen muuan
+Koutokeinoon, toinen Kaarasjoelle, kolmas Porsangerinvuonoile. Olikin
+tarpeellista, että väkeä tuli, sillä rutto oli tappanut kansan niin
+tarkoin, ettei ollut jäänyt kuin yksi vanha ämmä ilmaa haukkomaan. Jo
+1720-luvulla mainitaan Kaarasjoella asuneen neljä, viisi suomalaista
+uudiseläjää, jotka olivat tulleet Muoniosta ja Alkkulasta. Ja 1776
+norjalainen pappi Hjort kertoo, että "Kaarasjoki on kveenikylä
+muutamine perheineen, aikaisemmin 10, mutta lastenrokon ja köyhyyden
+takia (kun lohensaanti on vähentynyt) ei niitä enää ole niin monta".
+Tuli sitten jälkeenpäin muitakin Suomen ja Tornionlaakson miehiä,
+tuli myöhemmin myös järvilappalaisia Inarista ja jokimiehiä Tenolta.
+Inarista paineli m.m. Paltto, joutuen vallesmannin rengiksi sekä
+Aikio, ruveten kirkon rakennusmestariksi, ja heistä sai Kaarasjoki
+monet _Palttonsa_ ja _Aikionsa_. Tenon ja Utsjoen joukkoa ovat
+_Guttormit, Jomppaiset, Painit_, ja Suomen puolelle vetänevät _Juksin_
+ja _Pihtinkin_ haarat, samoin kuin monien Klemetsenien, Andersenien,
+Johansenien ja Persenien perimmäiset juuret. Jaakko Fellmanin aikana
+asui Kaarasjoen markkinasiljolla 15 talokuntaa, kaikki kainulaista
+perua, ja vielä nelisenkymmentä vuotta takaperin ei kylässä ollut
+kuin "kolme darolaista: pahpa, länsmanni ja Fandröm". Mutta nyt on
+taloja kymmenittäin, darolaisiakin, sekä suomalaista ja lappalaista
+jälkipahnaa.
+
+Muiden lappalaisten mielestä kaikki kaarasjokelaiset ovat ylpeätä
+väkeä, ja Tshorgashnjargan tietomieskin joikasi heitä Kaarasjoen
+"goarggo-tsoarveiksi", korkeasarviksi. Ylpeiksi ja korkeamielisiksi
+tenomieskin suurkylän naapureitaan mainoo ja niin korkeahenkisiksi,
+että tahtovat loistaa komeudessa ja kauneudessa yli kaikkein sekä
+käyskennellä niin pienissä kengissäkin, että varpaiden sijat näkyvät
+lumessa. Ja kumminkin komeat kaarasjokelaiset ovat tenolaisten mielestä
+rumia ja "isunokkaisia" sekä laihoja kuin kuivat kalat, eivätkä
+suinkaan niin kauniita kuin muut ihmiset.
+
+Hiukan eri kieltäkin kuin muu Lappi Kaarasjoki puhuu, antaen sanansa
+"hoon päältä", niin että sen sivullisetkin huomaavat, lisäksi vielä
+nimitellen asioita aivan eri sanoilla kuin muut. Koutokeinolainenkin
+kun sanoo: "Njorri munji kaavi", kaarasjokelainen käskee: "Leihki munji
+kaavi" [kaada minulle kahvia]. Ylpeä Kaarasjoen kansa uskoo kuitenkin
+puhuvansa aina oikein ja nauraa koutokeinolaisen "homman" kielelle.
+Mutta Koutokeinosta tullut Andaras-Piera ei kyllä pitänyt Kaarasjoen
+puhetta omaansa parempana, eikä sitä käyttänyt, vaan oli pojalleenkin
+äkäinen kuullessaan hänen sanovan kaarasjoeksi "loimolu-lavtshi",
+sen sijaan, että olisi maininnut Koutokeinon kielellä "loim-lavtshi".
+Antoipa ukko vielä perilliselleen risuakin, määräten:
+
+— Pitää puhua äidinkieltä, vaikka onkin Koutokeinosta muutettu
+Kaarasjoelle!
+
+Samanlaisissa hirsitaloissa kuin Tenon kansakin tämä Kaarasjoen
+kirkkosiljon korkeamielinen väki asuu. Vain isoisempia parhaat talot
+ovat, mutta rautainen uuni täälläkin antaa pirtille talvilämpöisen,
+ja turvekatto vihannoi kesällä niinkuin tenolaisenkin pirtissä,
+kasvattaen keskikesän kauneudeksi päivänkukkia ja muita koreita
+ruohoja. Taloja on pitkin jokinientä sekä latoja, navetoita, aittoja.
+Kylätie vaeltaa vakaisena majatalon rannasta pappilan, vallesmannin,
+kirkon ja koulun, kauppiasten ja muiden pääpaikkain kautta, polut
+pujottelevat ja juoksentelevat kuin lappalaiset ympäri kenttää
+talosta toiseen, kierrellen pienistä veräjistä tahi kiipeillen yli
+aitojen, jotka epälukuisina ovat kyläniemellä toimittaneet oikean
+suurjaon, pirstoen kentän lukemattomiin pikku palstoihin. Vanhaa lappia
+haastavat kylän monet pienet patsasjalka-aitat, lava-aitat ja ahkiot
+aittojen luona sekä vanhat turvehökkelit ynnä talojen turpeiset katot
+samoin kuin katonalainen kansakin. Mutta valtaherrojen ja porvarien
+näökkäät, valkeiksi sivutut, peltikattoiset talot ja komea koulukartano
+puhuvat ylpeää darokieltä, niin myös pieni valkea kirkkokin ylhäisine
+kukkoineen katsoo valoisaan etelään, vaikkakin temppeli aivan
+vaatimatonna tasamaan olijana painautuu talojen taakse.
+
+Mutta vanha kyläsiljo riitelee Lappinsa puolesta. Nurmea ja karjanrehua
+se kyllä lupaa nostaa, mutta Lannanmaan leipäheinälle ja hedelmille se
+ei ole suopea. Jo Fellmanin aikaiset kainulaiset koettivat suostutella
+siljoaan kasvattamaan edes ikivanhaa ohraa, ja kasvattihan se jotakin,
+mutta Lappi itse korjasi saaliin. Tämänaikaiset ukot ovat erästä
+entistä pahpaansa seuraten heittäneet heinäpeltoonsa kauraa, Johan
+Palttokin "kilvanut kaksikimmenta mihtuu", ja lehmänheinän mitalle
+kenttä on kylvön kasvattanut. Mutta perunaan on Kaarasjoenkin siljo
+saatu suostumaan; Lukkar-Jousep, suurin peruna-ukko, kaivaa pellostaan
+joskus seitsemän, kahdeksan tynnyriä. Ja valtaherrat poimivat
+tarhoistaan sipulia, porkkanaa ja punajuuriakin.
+
+Mutta karjanhoitaminen on elättävämpää työtä kuin perunapellon
+penkominen. Joka talossa, niin hyvin järvi- ja jokilapin syntyisessä
+kuin kveeninsukuisessa, on lehmiä kolmin, neljin, viisinkin,
+enimmäkseen valkoisia sarvipäitä, vielä lampaitakin kymmenkunta,
+toistakymmentäkin. Ja kaarasjokelainen muuttaa niinkuin tenokansakin
+karjoineen kesämajoille. Pari penikulmaa koukkupolvista jokea ylöskäsin
+on Assebakten kesäpaikka, ja siitä vielä penikulma koskia sauvoen
+tullaan Buollanjargan kesäkentälle. Parikymmentä karjakuntaa asuu
+Assebakten pitkällä kapealla rantakentällä, ja Buollanjargassa on
+toistakymmentä kesävierasta. Pikku-pikkuruisia turvekattoisia
+hirsipirttejä tai turvegammeja, turvenavetoita ja sautsapuoreja,
+monilukuisia aitauksia ja heinäsauran luovia on koko kesäkenttä täynnä.
+Joku karjapirtti on kiivennyt rantavaaran vierteellekin. Ja heti kentän
+reunasta kohoavat korkeat hiekkaiset tievat, joiden takana asuu villi
+erämaa ääretönnä kuin iankaikkisuus. Koko talon kansa, pirttiväestä
+navetta- ja tallikuntaan sekä sautsapuoren asukkaisiin asti, elää
+kesäkentällä. Päivätöikseen karja käy tuntureissa, mutta iltapuolisin
+koko kesäranta on karjanlaitumena, 30-40 maidonkantajaa saattaa siinä
+kuljeskella, pari, kolme hevostakin joukossa. [V. 1900 Kaarasjoella oli
+186 lehmää, 246 lammasta, 59 hevosta.] Lampaat vain mielensä mukaan
+milloin näpertävät kenttää, milloin pitkässä jonossa perä perää
+kepsuttavat omatekoisia, syviksi uriksi tallattuja polkujaan
+turvetaloonsa lepäämään. Miehet kesätöikseen onkivat lohta tai pyytävät
+verkolla siikaa ja harria — "hauki ja ahven ei ole hiva kala, emme
+tikkaa niistä" — tai makaavat pirtissä, naiset tekevät käsitöitä,
+lapset taajovat rantakentällä, ja Johan Klemetsen Paltto ajella
+sätkyttää vasta ostamallaan "moottorbootilla" jokea ylös ja alas
+tärkeänä kuin "kapseeni". Huonommat ja toimettomammat saavat soutaa ja
+sauvoa veneellä, elleivät tahdo laukata pitkin rantapolkua, joka kyllä
+on "akkurat som kongsvei".
+
+Karjalla ja kalalla sekä pienellä perunapellolla Kaarasjoen
+talokansa elää. Monella hyvällä isännällä on vielä hevonenkin —
+Klemmas-Klemmalla, Klemmas-Iisakilla ja Lindillä on parikin hevosta
+—, jolla ajelee kauppiaille ja herroille rahtia. Toisilla taas on
+muutamia poroja lappalaisten hoidoissa, toiset elävät miten kuten
+päivästä toiseen. Onpa muutamilla äijillä vesisahakin rahaa sahaamassa.
+Parikymmentä parhaanpuoleista isäntämiestä rakensi aikoinaan vesisahan
+Giemasjoen korkean suukönkään alle, aikoen ruveta sillä karskuttamaan
+kokoon komeita kruunuja. Alussa kyllä ei koko hoidosta tahtonut tulla
+mitään, kun Vesisaaresta saatu sahamestari oli "sellainen trolli, että
+lasketti vettä aukirennilla niinkuin saavista, ettei juula pierinut
+ihtaan". Mutta kun Johan Klemetsen Paltto kirjoitti insinöörille, että
+sahamestari on trolli, että mitä nyt pitää tehdä, niin saatiin neuvot
+ja laitettiin umpiränni ja laskettiin vettä vain luukunraosta, jolloin
+juulat ja sirkkelit alkoivat pyöriä kuin villit ja sahata ylijoelta
+uitettuja petäjiä laudoiksi. Mutta eivät sentään sahanneet tarpeeksi
+paljon kruunuja. Päinvastoin mylly karskutti miesten omia kukkaroita,
+niin että yhä vain piti laitokseen työntää kruunuja sen sijaan, että
+niitä olisi sieltä saatu. Johan Palttokin aivan tuskastui, kun oli
+pannut osaltaan 60 kruunua, luopui pois ja sanoi, ettei hän enää
+viitsi köyhäin kanssa rähjätä. Se oli viisas teko, sillä Giemasjoen
+vesisaha laskettiin pian konkurssiin, jolloin Juun Klemetsen yngre
+seitsemän miehen etunenässä huusi sen 400 kruunusta, ja juulat ja
+sirkkelit alkoivat uudelleen pyöriä. Paltto-Johan on saanut rahaa
+kyllä muutenkin, sillä hän ei olekaan "tien teolla rikastunut, mutta
+hommaamalla". Äijä on toisinaan ostellut poroja, poronlihoja ja taljoja
+vieden voitoikseen niitä rantaporvareille. Paltto onkin napaäijiä
+vertaistensa joukossa, jopa niin yletön, että hänellä mielestään "on
+paremmat päivät kuin Norjan kuninkaalla". Sillä ukon "ei tarvitse mennä
+talvellakaan ulos... panee rengin vain polttopuitakin noutamaan".
+Vaikka hyvät päivät Paltto-ukolla oli kyllä silloinkin, kun hän
+pistooli vyössä kahdellatoista porolla 26 vuotta ajoi postia tunturien
+ylitse lähes parikymmentä penikulmaa Alattiosta Kaarasjoelle, ja piti
+olla taipaleella yhtä hyvin pyryssä kuin pakkasessakin. Eikä ole
+Paltolla ollut pahat päivät istuessaan seitsemän muun miehen kanssa 25
+vuotta "häradstyyrissä". Ja hätäkös oli miesten siellä istua
+jaarittelemassa, kun "ordföörarina" oli lukkari Mats Isaksen Aikio.
+Tämä, Matti lisakinpoika, Inarista tulleen kirkkomestarin,
+Jounas-Iskon, poika, oli oikein Ruijan ensimmäisiä miehiä, "oppinut ja
+viisas äijä, joka tiesi ainakin yhtä paljon kuin net, jotka ovat olleet
+simenaareissa, ja osasi laulaa kirkossakin, vaikkei ollut simenaarissa
+ollutkaan, eksaamissa vain". Osasi Lukkar-Matti kyllä "saarnata
+terveyttä Ruotsin kuninkaallekin". Kesällä 1873 kun Oskar II matkusti
+Ruijassa, Kaarasjoen etumies Tenolla Suoppanjargassa piti hänelle
+komean lapinkielisen tervehdyspuheen, jonka professori J.A. Friis
+tulkitsi.
+
+Mutta pää-äijiä ja tunturiennapoja ovat Kaarasjoellakin ylilappalaiset,
+jotka porojensa kanssa alituisesti vaeltavat maailmanrannalla.
+Nämä suuräijät sukuineen ovat Kaarasjoen tunturikunnan oikeita
+rintaperillisiä, jotka jo niinä aikoina kuin lannanmiehet
+Tornionlaaksosta tänne tunkeutuivat, olivat vallanneet ja tehneet
+alamaisekseen koko erämaan. Täällä vieläkin tunturimiesten
+joukossa vaeltaa sellaisia vanhoja sukuvaareja kuin Vuolabba,
+Sombi, Poini, Tuuri, Raudna, Siiri, Saara, Bigga, Jomppainen,
+Uttsha, Kemi, Guttorm, joista useat ovat satojen vuosien ikäistä
+tunturien valtiassukua. Omilla kotanimillään ukkoja kyllä vain
+kunnioitetaan, kuten Ingas-Matti, Oulas-Niila, Pieras-Aslakas-Matti,
+ja Pieras-Aslakas-Piera, Pikku-Heikki ja Pikku-Niila, Puorju-Jouni ja
+Puorju-Piera...
+
+Ikivanhaan tapaansa Kaarasjoen tunturilaiset vaeltavat poroineen
+joka kevät Jäämerelle sekä taas talveksi palaavat tuntureihin ja
+metsäseutuihin. Joulun edellä jo saavutaan Kaarasjoen tienoille, ja
+joulua ollaan Kaarasjoen kirkolla. Silloin on koko 700-800-lukuinen
+tunturiseurakunta koolla [v. 1900 oli Kaarasjoella 679 asukasta, niistä
+tunturilappalaisia 191, poroja oli samaan aikaan 15,615], tunturi- ja
+karjalappi viettämässä sydäntalven kaamosaikaa, käyden vuoroin kirkossa
+pappia kuulemassa, vuoroin seurapirtissä riemuitsemassa, vuoroin taas
+juoden ja tapellen kyläsiljolla. Sitten kyllä taas jaksetaan mennä
+metsäkotaankin elämään.
+
+Varsinkin entisaikaan Kaarasjoki oli kova juomaan ja tappelemaan,
+eikä ensinkään omistanut Jumalan armoa eikä tunnustanut uskoa. Vain
+vanha Aslakas-Andaras yksin oli uskomassa jo Koutokeinon mellakoista
+asti, mutta kaikki muu kansa eli synnissä. Pirtin permannolle vain
+asetettiin viina-ankka, josta miehissä ja naisissa kilvan särvettiin ja
+sitten ajeltiin hevosilla ja poroilla ympäri kylää kiljuen ja paiskien
+tyhjiä viinapulloja vallesmannin talon seinään, niin että se oli aivan
+karrella, eikä vallesmanni uskaltanut pistää nenäänsä ovesta ulos.
+Mutta kun Aapa-Hans ja Olli Koskamo tulivat saarnaamaan sinne Jumalan
+lakia ja iankakkista kadotusta ja helvetin tulta, niin kansaa luokonaan
+kaatui ympäri pirttiä ja ulkopuolellekin pitkin seiniä, muutamat
+mennen aivan hengettömiksi. Viina-ankkoja lyötiin palasiksi, pulloja
+pirstottiin ja viina laskettiin hankeen, itkettiin ja huudettiin,
+ja kymmeniä ihmisiä tuli luonnostansa hulluiksi. Oula Porsangerkin
+silmät vain päässä seisoen laukkasi ympäri kylää huudellen: "Sotomma
+tyhjäksi... Sotomma tyhjäksi!" Mutta kun Olli Koskamo sitten rupesi
+todistamaan kansalle syntien anteeksi saamisesta ja veriyljästä
+Kristuksesta, niin tunnoiltaan lyödyt vähitellen selvisivät, ja ainakin
+viisikymmentä Kaarasjoen parhaimpia ja isoimpia miehiä heräsi, lisäksi
+paljon vaimoja sekä nuorta kansaa. Ja siitä alkaen on Kaarasjoen
+kirkkosiljolla aina joulun aikana, ensin Sammelin ja Lukkar-Jousepin
+pirtissä, sitten seuratuvassa, saarnattu Kristuksesta, Aapa-Hans ja
+Olli Koskamo kaikkein ahkerimmin. Vanha Olli on joskus innostunut
+saarnaamaan Siionin tyttäristä, jotka "ovat ylpiät ja käyvät kenosa
+kauloin, kiilussilminä, kävelevät ja korjasti astelevat niinkuin jalat
+sidotut olisit", saarnaamaan viisikin tuntia yhteen menoon täydelle
+pirtille, jossa on istunut kuulemassa Kaarasjoen pappikin ja kaksi
+tinkaherraa, jopa Kristianian professorikin. — Sitten Aapa-Hansin ja
+Koskamon jälkeen on kaarasjokelaisille käynyt uskoa saarnaamassa Niila
+Jomppainen ja Kitti-Uulakin. Ja synninpalkaita kulkenut tunturimaa
+on tehnyt parannuksen. Poronvarkaudetkin ovat vähentyneet. Suuri
+metsäpeikkokin, Sarrin-Sammu, tuli aikoinaan niin uskoon, että kulki
+harmaissa eteläntakeissa taloja myöten puhuen Jumalasta, meni nöyränä
+kirkkoonkin ja notkisti polvensa kuin paavi.
+
+Isoja tunturiukkoja ovat Kaarasjoenkin entiset ylilappalaiset olleet,
+tuhansienkin isäntiä. Niinkuin Piera Raudnakin, joka oli ainakin
+4,000-5,000:n mies. Piera olikin gufittarien sukua; muuan vanha
+poroäijä oli hänet kerran löytänyt tunturista, ottanut ruokkopojakseen
+ja ruvennut nimittämään Banneksi, poikaseksi. Ja Banne-Pierana
+tunturien löytöläinen pysyi koko ikänsä sekä tuli rikkaaksi mieheksi,
+kun kerran tavoitti tunturista suuren gufittarien poroelon. Saipa
+Piera rikkaan emännänkin, Oula Vuolabban Kristin, Kadja-Nillan tädin,
+jota sanottiin Golle-ahkuksi, Kulta-akaksi, sillä hän oli löytänyt
+maantavaran ja hänellä oli kiisoissaan paljon kultaa ja hopeaa. Mutta
+Banne- Pieran kuoleman jälkeen suuri porolauma taas katosi tuntureihin,
+ja Golle-ahku kätki taas kiisansa maahan Tshalbmerai-geavtsheen,
+Pyssyjoen rantaan Porsangerinvuonolla. Ei niitä ole hänen tyttärensä
+Banne-Biggakaan löytänyt, eikä Biggan poika Rasmus Larsen ole edes
+etsinytkään.
+
+Mutta ikuisesti erämaita kiertänyt Kaarasjoen porolappalainen ei
+ole enää isiensä vertainen. Entiset äijät eivät säikkyneet tunturia
+eivätkä kovintakaan lapinsäätä, tunturissa vain olivat joukkoineen
+yöt päivät, pojatkin avorinnoin viilettelivät pakkasviimassa. Jos
+viima näytti pojanpahasia leikkaavan, isä vain neuvoi: "Menkää kivien
+taakse piiloon... se on teidän rouko". Mutta nyt jo tunturilaisetkin
+tekevät pitkiä mutkia taloja myöten saadakseen suojaisen yösijan. Ja
+moni pehmennyt poroisäntä on jo rakentanut Kaarasjoen kirkonkylille
+hirsipirtin, jossa eukkoineen ja lapsineen kellettelee rautauunin
+lämpöisissä talven pahimmat pakkasajat, pannen vain renkinsä ja
+poikansa hoitamaan penikulmien päässä palkivaa porotokkaa. Joskus
+vain ukko asioikseen käy katsomassa porosiidaansa, joka kyllä ei
+tule niin hyvin hoidetuksi kuin silloin, jos äijä itse siellä aina
+isännöisi. Mutta on kyllä sellaisiakin tunturien vaareja, joita voidaan
+joikaillakin, niinkuin Rasti-Jussaakin:
+
+    "Rasu-Jussan elo on on on,
+    kaksituhatta on on,
+    Rasti-Jussan elo on on on,
+    elo on kaksituhatta.
+    Maahkaraijanuoraa uimaan
+    huuhtoi ja hosui poroja,
+    Rasti-Jussa hosui,
+    porot laukkasivat
+    ja uivat nuoran poikki,
+    Maahkaraijanuoran".
+
+[Maahkaraijanuora = Magerön salmi.]
+
+Mutta moni rikas porojen isäntä on aivan yhdettömiin menettänyt isonkin
+elonsa, eikä ukkopahaselle ole lopulta jäänyt muuta kuin paljas
+paltsaraja päälle ja likainen akka. Meren rannalle, Läijisvuonoon,
+turvegammin asukkaaksi ja kalanonkijaksi, on tavallisesti ollut
+tällaisen tuntureiltaan hävinneen miehen matka. Läijisvuonon
+pohjukassa eleleekin useita entisiä porojen isäntiä kurjan turvekodan
+isäntänä raviten itseänsä rasvaisen poronkuun ja ytimen sijasta itse
+pyytämällään merikalalla. Talvellakin äijät kelkkoineen, kattiloineen
+ja puukalikkoineen laahustavat jäätyneelle vuonolle, onkivat
+kututurskaa avannosta, keittävät sitä heti nälkäänsä, työntävät
+loput säkkiin ja vievät eukolle kotaansa. Mutta yhdeksättäkymmentään
+nouseva Piera Saara, joka ennen satojen porojen kanssa kesäkausin
+kierteli Porsangerin vuonon rantoja tunturista tunturiin, kiertelee nyt
+akkoineen ja kerjuupusseineen Lemminvuonon rantoja talosta taloon.
+
+Koulukin tekee pilaustaan tunturilaisissa, sanoo lapinkansa. Kun
+tunturien raittiissa tuulissa karaistut lapset tuodaan kuumiin,
+ahtaisiin hirsihuoneisiin ja siellä makautetaan "alastomina" roukojen
+alla, niin siitä he pilautuvat niin pehmeiksi, etteivät enää viihdy
+kylmissä loudekodissa, joissa savu kirvelee silmiä, pakkanen istuu
+suovvumuorralla, ja tuuli puhuu alta ja päältä sekä kaiken lisäksi
+maataan ja nukutaan täysissä vaatteissa ja eletään siivottomuudessa
+kuin ainakin lappalaiset. Koulun käynyt, ihmistapoja ja darokieltä
+oppinut, puolitoista-kymmeninen lapintytär ja poroisännän alku ei
+enää alistukaan vanhaan isien aikaiseen lappalaiselämään. Nousevista
+tyttäristäkin on paljon mieluisempaa käyskennellä korkeakantaisissa
+narukengissä kuin karvaisissa, heinillä täytetyissä lapinlänttänöissä.
+
+Entiset suuret poroisännät olivat tunturiennapoja, mutta vanha Fandrem
+oli entiseen aikaan koko Kaarasjoen napa ja Ruijan napa. Fandrem oli
+Komagfjordista tullut kauppamies, niin iso ja rikas, että täytti koko
+suuren ahkion, ja hyvä porohärkä piti olla häntä vetämässä. Ukolla oli
+kauppatalo joen rannalla, nykyisen majatalon paikalla. Yksinään Fandrem
+hallitsi koko Kaarasjoen kaupantekoa myyden ja ostaen kaikenlaista
+tavaraa, viinaakin mitaten niinkuin muutakin kalua, Viina olikin
+parasta kauppatavaraa, varsinkin silloin, kun ylilappalaiset olivat
+lähimaissa. Siihen aikaan näet "Lapissa oli vielä se saatanan valta",
+ja ylilappalaiset olivat kaikkein ahkerimpia viinanjuojia. Kalliita
+hopeariksejään ja taalereitaan sekä porojaan he kyllä raahtivat vaihtaa
+Fandremin viinaan. Mutta kauppaäijä oli viisas ja järjellinen mies,
+eikä viinan villitsemiä tunturilaisia varsin pettänyt, vaikka auttoikin
+heidät hyvälle joikausluonnolle. Oli Fandrem vielä sellainen mies,
+että tunsi koko Ruijan ja tiesi sen asiat ja menot niinkuin olisi
+ollut koko Ruijan kuningas, eikä vain Kaarasjoen kauppasaksa. Kaikki
+maaherratkin asioissaan usein "nojasivat häntä vastaan". Ja isot Norjan
+herrat, kun ajoivat halki Ruijan Alattiosta Vesisaareen — silloin ei
+ollut vielä "tampin" kulkua — poikkesivat Kaarasjoella aina Fandrenin-
+äijän taloon, ja talon rikas isäntä antoi heille parhaan kestityksen
+sekä toimitti hyvät ajoporot ja kyytimiehet. Mutta kun iso
+Fandremin-äijä istui suureen ahkioonsa ja lähti ajamaan, niin joka
+paikasta huudeltiin: "Tule meille, tule meille!" Pikkuiset
+tunturimiehetkin kumartelivat lakki kourassa kotansa ovella piipittäen:
+"Boade deihki!" Taanan rikas kauppamieskin otti hänet huoneeseensa
+niinkuin kuninkaan, mennen suuräijää vastaan ihan laivarantaan asti.
+Ihmeissään tenolaiset katsoivat, kun Taanan porvarikin Fandremia oikein
+lakki kourassa kumarteli. Koko Ruija tunsi Kaarasjoen ison rikkaan, ja
+hyvin kyllä saatettiin hänestä sanoa: "Käydä Ruijassa näkemättä
+Fandremia oli samaa kuin käydä Roomassa näkemättä paavia".
+
+Iso Fandrem on jo aikoja sitten edesmennyt, poikakin jo makaa
+Kaarasjoen pienessä vanhassa kalmistokoivikossa muiden edesmenneitten
+erämaan asukasten joukossa. Kaarasjoelle on noussut uusia suuria
+kaupanmiehiä kolmin, neljin, mutta Ruija tuskin lienee saanut uutta
+omaa kuningasta, jota vastaan kaikki maaherrat saattaisivat nojata.
+
+Vanha Kaarasjoki jo makaa manalaisten maakunnassa. Kylän keskelle,
+pieneen koivikkoon, on kuolleitten kansa koottu. Mutta kaikkein
+vanhimmat raatajat maatuvat joen takana hiekkatievassa. Sinne entiset
+äijät on viety levolle, kuka ahkiossa, kuka puunauloilla kootussa
+lautakiisassa. Sieltä vain matalista maakuopista nousee muinaisten
+tunturienkiertäjien lahoneita luita ennen aikojaan ylös. Ovatpa etelän
+tietomiehet käyneet niitä vasiten kaivamassa.
+
+Kaarasjoki, entinen pieni erämaan lapinsiljo, on kasvanut Ruijan
+suurimmaksi tunturikyläksi. Sinne on keräytynyt jo niin paljon kansaa,
+että metsän elukatkin pelkäävät ja karkaavat pois lähimailta,
+vesilinnutkin kaikkoavat muualle koko joelta, missä sätkyttäjä-vene
+ahkerasti ajelee. Ihminen on erämaassakin sellainen peto, etteivät
+metsän eläimet kestä hänen naapuruudessaan. Eivätkä liioin
+oikeat hiljaiseloon kasvaneet lappalaisetkaan. Omaan rauhaansa
+tottunut tenolainenkaan ei vaihtaisi jokivarren pientä majaansa
+Kaarasjoen suurkylän isoisimpiinkaan pirtteihin. Tuskin, vaikka
+saisi osuuden Giemasjoen vesisahaankin, eikä sittenkään, vaikka
+tehtäisiin osalliseksi suureen moottorisahaan, jonka koko Kaarasjoki
+yhteisvoimin on vasta saanut valmiiksi Lukkar-Jousepin ollessa
+päämestarina.
+
+Mutta kaarasjokelainen kyllä viihtyy laajalla komealla kotiniemellään,
+jopa on ylpeäkin suurkylästään. Mutta hänpä onkin korkeahenkinen
+kylänasukas.
+
+
+
+
+Lapin joulu
+
+
+Marraskuun lopulla, jo tuomiopyhän tai ainakin ensimmäisen
+adventtisunnuntain tienoissa, suuri päivä katsahtaa viimeisen kerran
+Taka-Lapin tunturimaata, heittäen sen sitten viikkokausiksi omien
+valojensa hoitoihin. Tunturien takainen maa muuttuu silloin päivättömän
+pohjoisen kotimaaksi, jossa asuu vain yksi ainoa pitkän pitkä yö.
+Vain määräajoin, aina kahden kellonympäryksen täyttyessä, hipuu
+etelätunturien ylitse hiljainen kalpea päivän haamu, josta yöpuolen
+kansa arvaa, että päiväpuolen lapset parhaillaan taajovat korkeimmassa
+valkeudessa. Päivän harmaa häivähdys viivähtää vain muutaman tunnin, ja
+taas kaikkivaltias yo rupeaa isännäksi tahtoen uuvuttaa iankaikkiseen
+uneen jokaisen, jossa elävä sielu asuu. Kummallinen, päivää pakeneva
+kuukin uskaltaa nyt ylpeillä mielin määrin, näytellen milloin kapeaa
+näköpuoltaan laidalta ja toiselta, milloin taas antaen koko muotonsa
+komottaa sekä pohjoisesta että etelästä. Pimeimmän Jäämeren kuohujen
+kautta nousevat ruijantuletkin saattavat roihuta entistä rohkeammin,
+jopa kilpailla kuun kanssa öisten hankien valaisemisessa. Taivaan
+nastatkin killittävät kirkkaammin. Ylpeä sarva laukkaa säihkyvin sarvin
+avaruuden kentillä, ja sivakkamiehet koirineen katsovat sitä tulisin
+silmin. Pienet taivaan neitosetkin tiirailevat ylhäisyydestään, mutta
+suuri taugak vakavana yhä osoittelee pyrstöllään, missä näkymätön päivä
+milloinkin piilee.
+
+Mutta yöhön ja pakkaseen painettu tunturimaan kansa ei sentään yöhönsä
+vaivu. Se on siitä saakka, kun on tunturien taakse sortunut, saanut yhä
+uudelleen ja uudelleen taistella pimeän kaamosajan kanssa. Tunturimies
+kuuhkii poroineen vain petäjäoudassa, pitää kodassaan tulta, valvoo
+ja nukkuu. Pirttilappalainen polttaa näkövalkeaa takassaan tai
+tuhrailee lampun valossa yhtä päätä. Vanhat lappalaiset laittoivat
+pienen puukoperoisen, merikalanrasvalla ravittavan _traanilampun_
+pirttinsä seinänaulaan palaa tuikuttamaan, niin että Lapin pikku
+pirtissä kiilui pienen pieni elävän tulen silmä, kansa asui valossa ja
+toinen näki toisensa, vaikka seinän takana oli pohjaton yö. Koperoon
+vain kaadettiin yhä uutta voimaa, ja kupin laidalla olevalla tikulla
+kohenneltiin sydäntä.
+
+Juuri silloin, kun kaamosaika on kaikkein kovimmillaan, ja päivänhaamu
+kaikkein nopeimmin häivähtää ohitse, suuri _juovla_, joulu, saapuu
+lappalaisellekin. Se on tänne, kaiken pimeydenkin ja pakkasen
+keskelle yhtä haluttu mielivieras kuin konsanaan päiväpuolen maille.
+Yksitoikkoiseen talven yöhön se tuo aivan eri tunnun, pimeään kotaan
+ja pieneen pirttiin se antaa elämää, jopa se kantaa matkassaan
+suuren lupauksen uudesta päivänkoitosta, niin että jo siitäkin koko
+Lapinmaa saattaa riemuita. Varsinkin vanha lappalainen piti kaamosajan
+taittojuhlaa vuoden kaikkein suurimpana ja merkillisimpänä pyhäaikana,
+jolloin elämä juovatti aivan toisia palkaita kuin muina aikoina. Joulua
+varten piti hyvin varustautua. Jo kesällä kuivattiin suurimmat ja
+lihavimmat kalat joulukaloiksi, varattiin myös poronmaidot ja parhaat
+juustot, ja syksyllä teurastusaikana pantiin talteen parhaat paistit.
+Tenolainen suolasi ja kuivasi sekä säästi parhaat lohensa, varasipa
+hän joulukseen maitoakin. Jos lehmä oli joulun alla ehtymässä, niin
+tenoemäntä jäädytti ja talletti maitoa joulun hyviksi. Sillä tenolaisen
+joulu kaipasi maitoa niin kovin, että sitä piti hankkia naapurista,
+vaikka penikulmien takaa, ellei itsellä ollut.
+
+Pimeässä Lapissakin oli, niinkuin päiväpuolenkin mailla, hyvä syöminen
+ja juominen joulun tärkeimpiä menoja. Mutta vanhojen lappalaisten piti
+muistaa muitakin yhtä tärkeitä asioita. Jouluaatto, _ruohta-beivi_,
+oli joulun ankarin ja pyhin päivä. Jo täksi ajaksi piti laittaa kaikki
+kuntoon: puita pilkkoa niin paljon, että riitti sekä ruohtapäiväksi
+että joulunpyhiksi, ja vettä piti varata aina yöksi kotaan. Koko
+kotasiljo smakko-muorraa myöten oli siistittävä aivan puhtaaksi, ei
+saanut jättää risuakaan hangelle, samoin piti pirtin pihamaalta korjata
+pois kaikki kelkat ja puut ja joutavat risut. Sillä ruohtapäivän
+yönä oli näkymättömien olioiden joulu- ja markkinapäivä, jolloin
+ne viettivät häitään ja kraviaisiaan ajaen kovasti ympäri koko
+neljän valtakunnan Lappia. Siinä oli menossa koko näkymättömien ja
+ruohtagallesten ja juovla-staalujen joukkokunta, jutaen pitkissä
+raidoissa, mikä rukattaen porolla, kuka koiralla, mikä ajaen sonnilla,
+jäärällä ja pullivasikallakin, kuka istuen keiturin kelkassa, jopa
+toisilla oli jutoina jäniksiä, oravia ja hiiriäkin. Kotien ja pirttien
+pihoitse ruukallettiin täyttä vauhtia, ja jos ahkiot tarttuivat
+kotasiljolla vaikka risuunkin, niin ajajat heti suuttuivat ja tuottivat
+kotaväelle onnettomuutta. Jotakuta ajajaa saattoi matkalla hyvin ruveta
+janottamaankin. Äijä pistäytyi silloin lähimpään kotaan juomaan, imien
+vaikka veren nuorimmasta lapsesta, ellei kodassa ollut vettä varattuna.
+
+Tätä näkymättömän väen ja ruohta-gallesten markkinamenoa jotkut
+rohkeat tunturimiehet uskalsivat joskus mennä sivusta katsomaan
+nähdäkseen, millaisia äijiä siinä ajelee. Kitti-Andaraskin kerran
+ruohtapäivän keskiyönä, kun koko kristitty markkinakansa nukkui, meni
+tovereineen Pielpajärven kirkkosiljolle kolmen tien haaraan istumaan
+ja kuuntelemaan. Mutta ei näkynyt sen kummempaa, kuin että vanha
+kolttaäijä ketunnahkalakki päässä astui pimeästä kysyen Kittilän,
+Utsjoen ja Inarin teitä. Kitti-Andaras äyskähti:
+
+— Mistä pärgalakista sinä olet, kun et tietä tiedä?
+
+— Nah, ketunnahkalakki-äijä vain tuhahti, lähtien kepsuttelemaan
+kirkolle päin.
+
+Vanhassa Lapissa tällainen ankara _säldi-igja_ kesti pari viikkoa.
+Silloin jok'ainoa vuorokausi iltapuolesta aamuun saakka oli pyhitettävä
+hiljaisella elämällä. Ei kukaan saanut tehdä minkäänlaista työtä,
+eivätkä lapsetkaan taajoa, eivät edes mennä lähitievalta mäkeä
+laskemaan, eipä yhtä sivakkaluikua pihatörmältä Tenolle. "Siellä
+on mäen alla Staalun laukku... joudutte sinne... Staalu tulee ja
+vie metsään ja syö", vanhemmat peloittelivat lapsia. Ja pienet
+peskipojatkin olivat niin kauhuissaan, että luulivat jo näkevänsä
+Staalun killistelevän tievan takaa, eivätkä uskaltaneet mennä
+kelkkamäen lähellekään. Joku poika tai tyttö saattoi kyllä ylpeillä,
+että hän potkaisee laukun rikki, mutta kun sanottiin, että laukku
+on rautainen, niin eipä tehnyt mieli sitä koetella. Kaikkein
+siivoimmin piti pienen väen olla ruohtapäivän iltana. Jos silloin
+pahasti taajoi, joutui ehdottomasti Staalun käsiin. Näin surkeasti
+oli kerran sattunutkin kotalapsille Turkihanvaarassa, Koutokeinon
+Oskalon lähimailla. Siellä lapset olivat omin päinsä kodalla —
+vanhemmat olivat menneet joulukirkkoon Koutokeinoon — ja taajoivat
+hyvin kovasti, ripustivat koiran kaulaan kelloja ja ajelivat sillä
+sekä muutenkin elämöivät huolimatta vähääkään, vaikka naapurikodan
+muori kävi heitä kieltämässä, ettei saa taajoa, Staalu tulee. Viimein
+Staalu tulikin niinkuin täysikuuna istuen ensin koivunlatvaan, sitten
+smakko-muorralle, jo räppänän reunalle, siitä jo suovvu-muorralle ja
+siitä viimein rumana äijänä hypäten kotaan, jossa heitti lapset
+toisen toisensa perästä kattilaan, keitti ja söi. Sitten Staalu
+muutti kaikki, kodat ja porot ja porokoirat sekä kotiin palanneet
+vanhemmatkin, kiviksi. Ja samat kivet nähdään vieläkin Turkihanvaaralla
+Rengajäyrin takana, ollen ne yhäkin näkyväisinä varoituksina
+vaarallisen ruohtapäivän rikkomisesta.
+
+Ruohtapäivänä ainakin tenolaisella oli eri syötävänsä kuin muina
+joulunpyhinä. Silloin hän ravitsi itseään vain kesällä pyydetyllä
+kotivirran luossalla, kuivalla _raak-guellilla_ ja suolatulla lohella,
+sekä pisteli vielä lisäksi ruisjauhopuuroa maidon kanssa — ja juuri
+tätä varten olikin maitoa varattu. Lihaa tenolainen ei uskaltanut
+ruohtapäivänä syödä, sillä hän oli vanhoilta kuullut, että se olisi
+halkaissut vatsan. Kalaa Koutokeinonkin lappalaiset keittivät
+ruohtapäivän syötäväksi, joko Alattiosta tuotua merikalaa tai oman
+seudun tunturijärvistä saatua rasvaista siikaa ja taimenta.
+
+Mutta sitten jo joulupäivänä koko Lappi sai syödä, mitä mieli teki,
+eikä tarvinnut pelätä, että vatsaan tulee liikoja reikiä, sai pistellä
+poronpaistia, rintaa, kylkeä ja kuuta sekä konttiluun makeinta ydintä.
+Jopa jokaisen piti saada kaikkea, mikä vain parasta oli, sillä "suuri
+vika tuli, jos joku jäi ilman".
+
+Hyvä oli pimeän kaamosajan vaarallisina päivinä valita ruokansa,
+hyvä oli olla kovin taajomatta ja vielä parempi oli istua sanan
+ääressä lukien vaikka salmakirjaa. Vanha Laiti-Hanskin luki ahkerasti
+salmakirjaansa sekä aamuin että illoin. Silloin ei kyllä "se",
+eikä mikään muukaan ilmestynyt. Mutta kaikkein parasta oli mennä
+"markkinaan" kuulemaan papin pauhaamista joulukirkossa. Silloin kyllä
+kaikki meni parhain päin, jos vain kotiin jääneetkin osasivat elää
+oikein.
+
+Vanhalappi olikin kyllä niin pyhä, että juti joulumarkkinaansa suurella
+kansanpaljoudella. Silloin rukatettiin kirkolle kaukaisimmiltakin
+metsäperiltä, tunturilaisetkin jättivät siidaansa vain pari henkeä
+poroja paimentamaan, ajaen itse pitkissä raidoissa jutamakuntansa
+pääraition pyhälle siljolle. Matkaa saattoi olla kymmenen,
+toistakymmentäkin penikulmaa, mutta vanha joulutapa ja joulukirkko
+kutsui, ja vanhalappi kuuli kutsun. Piti vain lähteä jo päiviä ennen ja
+ennättää kirkkosiljolle ainakin ruohtapäiväksi. Helisten ja kilisten
+ajettiin pitkissä jonoissa pitkin hiljaisia erämaita. Kaamosajan
+taivaantulet, tähdet ja kuutamo vain antoivat vaisua valoa öiselle
+taipaleelle, jota myöten kirkkokansa juti. Joka mies ja nainen, poika
+ja tytär, ajoi omassa ahkiossaan. Kiedgamkääröt vain nukkua tuhersivat
+emonsa ahkion nokkaan kaaristettuina. Ja miehet, vaikka olivatkin
+pyhiä kirkkomiehiä, joikasivat matkan menoksi. Talvisessa erämaassa
+kirkkokansa joutui yötäänkin viettämään. Suuren nuotion ääressä vain
+syötiin ja levättiin, ja porot kaivoivat eväänsä hangen alta.
+
+Erämaista keräytynyt kansa asettui kirkko kentälle pieniin
+kirkkotupiinsa. Mutta tunturimiehillä, joilla tuntureita jutaessaan
+oli aina koti matkassa, ei tavallisesti ollut kirkkosiljolla omaa
+tupaa. Mutta äveriäinä äijinä he olivat tervetulleita muiden majaan.
+Inarinkin Pielpaljärvellä kirkkotupiinsa tullut järvikansa jo kaukaa
+kuuli tunturilaisten tiukujen helinän ja riensi heitä vastaan tielle.
+Ja kilvan siinä koetettiin tulijoita palvella, saatella omalle pirtille
+ja päästää poroa valjaista. Jota rikkaampi ja ylpeämpi tunturimies oli,
+sitä useampi oli häntä palvomassa. Toiset järviäijät kumartelivat lakki
+kourassa tupansa ovelta ja puhuttelivat kuin herroja toivotellen:
+
+— Buurist, buurist poattamist! [Terve, terve tuloa.]
+
+Herran näköisiä tunturilaiset olivatkin. Sillä kaikki, sekä suuret että
+pienet, olivat parhaissa parseeleissa, joulukirkkoa varten laitetuissa
+uusissa purkapeskeissä, karhunnahkaisissa sieppureissa, koipikengissä
+ja kirjokintaissa. Siinä suuret Tshorgashnjargan miehet parhaina
+joukossa, niinkuin Pieras-Jouni ja Stuorra-Jouni, Panne-galleskin ja
+Oulas-Aslak sekä Paados-äijä, Tomma-Piera ja Piettar-Ivvarkin. Komeina
+ukkoina liikkuivat omien tunturienkin kiertolaiset, Kitit, Länsmanit,
+Vuolabbat, Pieskit, Jomppaiset. Köyhän inarilaisen silmät tämä loisto
+ihan häikäisi, ja oli erinomainen kunnia hänen majalleen, kun suuri
+tunturiennapa saattoi sen pienestä ovesta sukeltua sisään.
+
+Parhaina väärteinä otettiin tunturilaiset tupaan, ja annettiin parasta,
+mitä pieni pirtti oli saanut kokoon: kalaa kaikenlaista, lehmän maitoa
+ja voita ynnä lampaanjuustoa. Tunturilaiset taas puolestaan tarjosivat
+rasvaista porokeittoansa sekä konttiluuta, ja näin puolin sekä toisin
+oltiin väärtejä ja väärtinarvoisia. Vieläpä inarilaiset saivat
+ylilappalaisilta lupaan pailakoita taamottaviksi, luvattiinpa heille
+tappoporojakin ilman mitään, kunhan käyvät tunturista noutamassa. Ja
+suden repimiä poronraatoja oli heille tarjona, milloin vain hukka niitä
+tuntureihin laittelee.
+
+Pitkin suurta siljoa erämaan kansa käyskenteli pirtistä pirttiin,
+joka pirtissä syöden ja juoden. Eikä tarvinnut pelätä vatsan
+repeämistä, jos ruohtapäivä oli mennyt ohitse. Viinaakin saatiin.
+Sillä kirkkokentälle oli saapunut Tornion porvarejakin ja lantalaisia
+tavaroineen ja viinoineen tekemään kauppaa lappalaisten kanssa.
+Siljolla voi ostaa tavaroita, ja viinaa sai salaisin puolin jossakin
+syrjäpuolessa, vaikka kirkon takana koivikossa. Viina oli kylmän
+tunturien kasvattipojista hyvää ja lämmittävää. Sitä kyllä
+vanha kristitty lapinmieskin saattoi vaikka kirkonseinustalla
+ruuvikorkkisesta tinalaskustaan kallistaa hopeaiseen pikku tserkkiinsä
+ja kulauttaa kurkkuunsa. Se lämmitti miehen, lämmitti naisenkin,
+saattaen hyvän joulumielen vielä paremmaksi, niin että tunturien
+yksinäisyydessä koko pimeän syksyn jutanut väki tunsi voimakasta iloa,
+kun kerrankin taas oli pitkästä pimeästä päästy yhteen. Toisinaan
+puskeuduttiinkin samaan karvapeskiseen kasaan, joka kirkkosiljolla
+lumihangessa pyöri ja hyppi niin voimallisesti, että vahva hikihöyry
+ja viinahöyry ynnä suuri joikaus vain kohosivat pimeään avaruuteen.
+Eikä tästä taajomisesta joulustaalokaan pahastunut, päinvastoin hän
+ikivanhana tunturilaisena sille ymmärtäväisesti hymähteli. Ymmärsihän
+vanha tunturipeikko, että tulisessa Lannanmaan viljassa oli niin väkevä
+voima, että se teki pienen tunturikotolaisen melkein mielettömän
+iloiseksi. Vanhat vakavat äijätkin, jopa hiljaisen akkaväenkin se
+saattoi samaan hyppyrysyyn ja joikaukseen.
+
+Pitkin iltaa ja yötäkin kirkkokansa taajoi kentällä. Pimeää siljoa
+valaisivat vain taivaan tähdet tai kuu ja ruijantulet, ja monien
+pirttien matalista savupiipuista loimottivat honkaisten halkojen liekit
+ylös taivaalle. Niinkuin suuret joulukynttilät ne valaisivat öistä
+lapinkenttää.
+
+Mutta ruohtapäivän iltana parhaitenkin joikaillut tunturiväki ja
+järvikansa asteli jouluaamuna jo pimeässä pyhään temppeliin, joka pian
+täyttyi seiniä myöten. Siellä kansaa istui peski peskissä kiinni,
+ja Aikio-Heikin sytyttämät kynttilät loistivat kuin pyhät tulet ja
+Betlehemin tähdet, ja itse pappikin oli verhoutunut valkeaan pitkään
+paitaan, jonka rinnassa paistoi kirkas päivä sekä selässä kimalteli
+kultainen risti. Pappi pauhasi komeasti, Lukkari-Jouni ja koko kirkko
+lauloi salmakirjasta, kynttilät lepattivat kuin ruijantulet, ja
+kansa tunsi olevansa turvallisella tiellä, sillä tiellä, joka antaa
+sekä maallista menestystä että hyvän lopun. Eikä täällä ollut pelkoa
+joulustaalun eikä ruohtagalleen pahoistakaan. Saattoi Staalu-äijä
+sentään tulla salaa pilkistämään oven raosta tai avaimenreiästä,
+uskaltamatta kumminkaan kauemmaksi. Ja keskiyöllä, kun kristikansa
+oli levolla, näkymättömät vuorostaan pitivät kirkonmenoa niinkin
+voimallisesti, että kynttilätulet loistivat ikkunoista.
+
+Toista viikkoakin lappalaiset viipyivät joulusiljollaan, ollen aina
+vuoroväärtejä toisilleen, käyden monet kerrat kirkossa ja myös
+toimittaen asioitaan sielunpaimenensa kanssa. Tunturimiehet maksoivat
+papille tihuntejaan. Kitti-Andaraskin vei poron ryyhpypuolen, kielen ja
+tungan sekä vasan purkataljan. Ja pappi puolestaan kohteli Andarasta
+kuin parasta väärtiä, antaen sekä kahvia että pari hyvää ryyppyä.
+
+Samoin kuin inarilaiset keräytyivät Pielpajärven kirkolleen,
+samoin Utsjoen lappi juti Maddajäyrin kirkkorannalle, ja samoin
+myös Kaarasjoen erämaakirkko kokosi kansansa äärelleen. Kaarasjoen
+joulukirkolle keräytyikin ennen vanhaan laaja lappi viettämään
+oikeita Lapin joulumarkkinoita ja joulumenoja. Tuli kansaa aina
+Varengista ja Alattiosta asti, ja Porsangerista lemminvuonolaiset ynnä
+Pillavuonon lappalaiset tulivat tunturien ja gaissojen takaa kolmin-,
+neljinkymmeninkin ajopelein, väliin toistakymmentä hevoskuormaa
+samassa jonossa, tuoden matkassaan pauloja, vöitä, toukoja sekä
+ruijanraanuja, ynnä vantutparia ja kangaskyynärää, jopa merikalaakin
+ja merikalantraania. Ala-Tenon miehet toivat ahkioita, ja Puolinakin
+lappi ajoi vain väärtiksi sukulaisiinsa. Mutta Inari, tenomies
+ja Koutokeino tulivat vaihettamaan porontuotteillaan merenrannan
+tavaraa. Vanhat kauppaskipparit tuntureilta ja merenrantamaasta taas
+tapasivat toisensa ja vaihtoivat tuomisiaan. Lemminvuonon Anna
+Niittykuru antoi monivuotiselle kauppaskipparilleen, Angelin Eeva
+Eiralle, korean paulaparin, joskus kaksikin, koipikunturasta sekä
+suonikunturasta kirjaillun vantutparin. Kadja-Nilla taas työnsi
+kokonaisen tanskansäkillisen poronsuonia Parpalan ukolle jauhosäkistä,
+ollen Nillan säkissä ainakin sata suonikunturaa, kun taas Parpalaisen
+tavara oli tavallinen jauhosäkki. Antoivatpa tunturimiehet vanhoille
+tutuilleen poronlihoja kuka selän, kuka kyljen, kuka kaulan, jotta
+sitten merenrantakylille mennessään taas saivat käydä heidän
+väärteinään.
+
+Markkinain ohella käytiin Kaarasjoen kauniissa kirkossakin. Pieni
+temppeli ahtautui peskiväkeä täyteen, käytävät sekä kapea ovenpäällinen
+lohtakin täyttyivät, ja vielä suuren joukon piti jäädä ulkopuolelle
+armonhuonetta ja sanaa. Mutta rikkaat ja hurskaat tunturilaiset
+joulukirkossa käydessään astuivat ennen saarnan alkua vuoro vuoroon
+kirkon perälle alttarin ääreen uhraamaan rahaa alttaripöydälle, jotkut
+vanhurskaat kymmenenkin kruunua. Niinkuin ennen vanhaan pyhät tietäjät
+tulivat joulupäivänä tuomaan lahjojaan Jeesus-lapselle, niin myöskin
+tunturien kiertäjät tahtoivat antaa pienen jouluroponsa.
+
+Vasta sitten, kun vuosikin oli astunut uudelle palkaalle, lapinkansa
+lähti joulukirkoltaan ajelemaan erämaitaan kohden. Isoja remuavia
+raitoja rupesi markkinasiljolta komeasti ruukaltamaan joka
+ilmansuunnalle. Mutta matkan varrella joukot yhä hupenivat, ja lopuksi
+aina yksinäinen kotakunta tai pirttiväki joutui omin päinsä jutamaan
+hiljaisia pimeitä taipaleitaan päätyen viimein kaukaiseen kiveliöönsä,
+joka nyt vastasi entistä yksinäisemmältä ja hiljaisemmalta. Monesta
+tuntui oikein ikävältä, että kaamosajan suuri juhla oli niin pian
+vierähtänyt... ja oli vain edessä pitkä ankara talven taival, jopa
+kohta käsissä kyntteli, porottavin pakkasten aika.
+
+Mutta kylmän kynttelin mukana jo nousi uusi päiväkin. Jos pimeän
+kaamoksen juhla oli hyvin odotettu, niin kovin koko Lappi vartoi uutta
+valoakin. Lapsetkin yhä uudelleen kävivät katsomassa, eikö jo päivä
+pääse tunturista. Pitkä yö lopultakin rupesi uuvuttamaan. Mutta sitten
+jo Paavalin aikoina, siinä kolmannen loppiaissunnuntain tienoissa päivä
+pilkahti Inariin, jopa punersi Utsjoen tuntureitakin, mutta syvään
+Tenon laaksoon se jaksoi katsoa vasta myöhemmin. Tämä oli pimeälle
+Lapille kuin uusi suuri joulu tai kaamosjoulun kaunis loppuhetki.
+Tunturilappi viettikin niinkuin juhlana sitä päivää, jolloin aurinko
+ensi kerrn hyväili ja kosketteli kotapuiden latvoja. "Bäivve loktan
+passe!" [päivä lohtaan paistaa] kotalainen totesi iloissaan, ja
+koko joukolla kotakansa riensi tervehtimään vanhaa tuttuansa, pienet
+peskinpitäjät kaikkein iloisimpina. Kannettiinpa sairas lapsikin,
+jonka pää vapisi ja niskat tutisivat, päivän nähtäväksi, että lapsonen
+päivää katsottuaan ja päivän katsomana saisi terveytensä. Kätensä
+ristien vanha valkkopää äijäkin katseli kaunista kultakehrää muistellen
+salmakirjansa sanoja:
+
+    "Se on Kriste valo valkeuden,
+    Isäst' iankaikkinen,
+    Armas aurinko paistaa
+    Ja luo päivän uuden'".
+
+Tätä hetkeä varten tunturilainen oli varannut poronmaitoa ja juustoa,
+jopa poronmaidosta kirnuttua voitakin. Olipa ukoilla viinaakin.
+Ja siitä päästiin parhaalle joikausluonnolle, niin että kilvan
+kehuskeltiin toinen toistaan, kuinka kukin on rikas ja viisas ja suuri
+poromies.
+
+Mutta Kaarasjoen vanha lukkari, Matti Aikio, lauloi sinä päivänä
+koululastensa kanssa salmakirjasta jumalisia lauluja. Vanhatkin
+kokoontuivat sitä kuulemaan ja ylistämään Jumalaa, kun ovat jaksaneet
+elää pimeän ajan ja taas saavat nähdä Jumalan kirkkaan auringon.
+
+Kovin lyhyen hetken päivä viivähti tunturin yllä, sen vain näytti,
+että on vielä entisellään. Aamukoitto ja iltakoittokin yhtyivät
+samaksi ihanaksi tunturien takaisen taivaan hehkuksi. Mutta tämäkin
+oli kylliksi. Kansa, joka pimeydessä vaelsi, oli saanut nähdä suuren
+kirkkauden. Päivä oli taas koittanut päivättömään tunturimaahan, ja
+koko Lappi rupesi jälleen elämään.
+
+Ruohtagalleet eivät enää viettäneet markkinoitaan, eikä Staalun laukku
+ollut tievan alla pikku poikia pelottamassa.
+
+Päivä oli paistanut kotapuihin.
+
+
+
+
+Lapin nainen
+
+
+Jylhä Lapinmaa pitää pientä kansaansa ankarassa kurissa. Tunturimaa
+ei kovista kouristaan hellitä ilmaiseksi mitään, vaan vaatii kaikista
+antimistaan uupumatonta työtä. Köyhä järvikansa saa raataa vesillään
+yökaudet, samoin jokimies ahkeroida Tenollaan, samoin karjalappalainen
+alinomaa huolehtia elukkainsa konnusta, ja ennen kaikkea tunturilaisen
+täytyy aina olla poroelonsa äärellä.
+
+Ja sittenkin on lapinraatajan palkkana vain — sama iankaikkinen
+aherrus päivästä päivään, sama vaellus ahtaasta kiedgamesta hataran
+tunturikodan tai pienen kylmän pirtin kautta vielä ahtaampaan
+asuntoon kirkkomaan mullassa. Tämä on monen tunturien täkäläisen
+maailmanvaelluksen mutkaton viiva. Sillä samaa iänikuista latteata
+suoraa suuntaa ovat yksin tunturilaisen tuhannet mutkatkin porotokan
+mukana Lapin erämaissa, ja elämän nousuina sekä laskuina ovat vain
+vuotuiset vuorottelut taivahaisilta tunturiharjuilta mataliin
+outamaihin.
+
+Tässä yksitoikkoisessa, ankarassa tunturi- ja erämaavaelluksessa
+lapinkodan ja pikku pirtin nainen on saanut kuljettavakseen yhtä
+vaikean ja raskaan palkaan kuin konsanaan mieskin. Jopa vielä
+raskaamman. Miehensä rinnalla lapinemäntä toimittelee melkein mitä
+töitä tahansa, ja veljensä vierellä kotatytär hiihtelee pororaitiona
+polttavana pakkasyönäkin. Mutta kun mies pyytöjensä ja puuhiensä
+väliaikoina saattaa päiväkausia olla vain miten kuten, naisen täytyy
+silloinkin ahertaa kotitoimissa. Lapin pieni hintelö peskiukko saattaa
+vähän aikaa riehkaista ankarastikin, mutta pian hän väsähtää, kyllästyy
+ja luopuu. Mutta Lapin vielä pienempi ja hintelömpi nainen ei saa uupua
+koskaan. Hänen täytyy olla aina toimessa.
+
+Varsin varhain alkaa lapintyttären kova koulu. Jo toisellakymmenellään
+"nieida" saattaa joutua poropaimeneksi; 12-13 ikäisenä hän jo kykenee
+vartioimaan vaatimia, kun ne keväällä vasomisaikana petäjään lieattuina
+etsivät ravintoansa jängän reunapälvistä. Pikku tytöstä on kyllä
+hyvin mieluista olla aikuisten mukana "porokylässä". Kevätpäivä
+jo lämmittää suloisesti, laavulla jängän rantatievalla on mukava
+oleskella, ja pikku vasat ovat hyvin sieviä, jopa muutamat ovat pikku
+tyttären nimikkojakin. Mutta sitten isompana alkavat ankarammat päivät.
+Tytön pitää täytenä raitiona muiden mukana hoitaa vartiovuoronsa.
+Suopunki hartioille vyyhdettynä, oma koira kintereillään, tyttö seuraa
+porotokkaa erämaissa, käskien ja kieltäen koiraansa, ja taas joikaillen
+peloitellakseen tuntureissa ulvovia susia. Monta kertaa tyttöpaimenkin
+sattuu vastakkain häpeemättömän hukan kanssa ja joutuu ajamaan sen
+huudoillaan ja melullaan pakoon. Tuttuja ovat porotytölle koko seudun
+tunturimaat vaaroineen, jokineen ja metsineen. Hän saattaa yhtä hyvin
+kuin kuka lappalainen tahansa kulkea eksymättä erämaiden halki,
+ottaen vain matkanmerkkinsä tutuista tunturihuipuista. Ilmansuunnat
+hän tietää auringosta ja tähdistä, ja päivän peittyessä pilviin
+lapinnainen, samoin kuin mieskin, ottaa oppaakseen luonnon, jolloin
+puut hänelle puhuvat sekä kivet ja kusiaispesätkin haastavat. Petäjän
+paksuimmat oksat viittaavat suvituulen puoleen, samoin koivujen ohuin
+tuohikerros: muurahaiskekokin on kaltossa päivään päin, mutta kivissä
+on pohjatuulen puolella paljon jäkälää, kun taas eteläsivusta päivä
+on sen polttanut pois, ja koivunkyljestä irtautunut tuohisuikale
+käpristyy aina yöpuolelle. Tietää erämaan tytär vanhat pyhät paikat ja
+lähestyy niitä varoen ja vielä varovaisemmin vanhoja kotasijoja, joista
+saattaa kuulua kaikenlaisten pelätysten ja näkymättömien rääkymistä
+ja huohotusta niinkuin Luovusvaarankin kotasijalta Kaldautshijoen
+varrella. Joutuu tyttö tunturissa joskus kosketuksiin salaperäisten
+gufittarienkin kanssa, kun ne tulevat houkuttelemaan häntä
+luokseen, saattaa hän nähdä, niinkuin Kadja Nillan pikku piikanen,
+hallavapeskisen gufitaräijän seisovan tievan laella katsoa tiiraillen
+häntä kämmeniensä alatse.
+
+Mutta keväällä, kun jängät ja joet ja kaikki notkot ovat tulvillaan,
+lapintyttö saa poropaimenessaan päiväkausin kahlailla kaaloja
+kevätvesiä, niin että vaatteet ovat likomärkinä, joutuupa vielä
+kanniskelemaan selässään raskaita evässäkkejä, kun ei enää saata ajaa
+porolla. Osaa tyttö kyllä ajaa porollakin. Täytenä poromiehenä hän
+hyvin kykenee hallitsemaan ja ohjailemaan ajokastansa, ja yksinäänkin
+lapintyttö vain laskettelee pitkät tunturitaipaleet. Aili Paadarkin jo
+12-vuotisena ajoi pororaidolla jäkäliä ja heiniä penikulmien päästä.
+Muiden matkassa lapinnainen saattaa tehdä pitkiä Jäämeren rannan
+retkiäkin, hoitaen jutojansa yhtä hyvin kuin muutkin poromiehet.
+Ruijan matkalaisilla voi olla taivalta parikymmentäkin penikulmaa,
+tunturia vain ja aavaa aapaa, järvenselkiä, jokia ja autiota outamaata.
+Yömajan antajana useinkin on vain luminen korpi ja metsänuotio petäjän
+suojassa. Parhaana vieraanvaraisuutena ovat liehuvat loimot Ruijan
+takaisella taivaalla sekä polttava pakkanen, mutta usein kohdellaan
+matkamiehiä taivaantäytisellä lumen purkamisella. Tällaiseenkin yömajan
+hoitoon porotytär on kyllä tottunut.
+
+Raskasta raatamista on kalanpyyntikin. Inarin järvillä naiset häärivät
+miesten mukana nuottaa vetämässä, ja pikku tytöt jo saavat veljiensä
+kanssa täysin voimin soutaa kiskaltaa nuottavenettä. Tenon naiset
+käyvät tunturijärvilläkin kalassa sen lisäksi, mitä kotivirralla
+käyttelevät nuottaa ja verkkoa, ja yhtä rintaa miestensä kanssa he
+jokea noustaessa työntelevät sauvoimilla kapeaa venettään kokkapuolessa
+seisoen, kun taas miehen paikka on perässä. Jokea laskettaessa nainen
+niinikään on kokassa soutaa kiskomassa miehen kenottaessa perämelassa.
+
+Kesällä on kiireellinen heinänteko, kotinurmen, jokirantojen ja
+tunturijänkien harvahapsisen sadon korjaaminen, ja sitten taas syksyllä
+on kova jäkälänpano — kaikki yhtä paljon naiskansan kuin miestenkin
+niskoilla. Vaikka onkin kesällä koreat, lämpöiset päivät, ja aurinko
+paistaa yhtä päätä, vuoroin edestä ja takaa, on lapinemännällä
+yhtämittainen työnhelle, miltei kuin lyhytikäisillä sääskillä porotokan
+kimpussa. Aamulla emäntä, saatuaan kahvinsa, kipaisee kiireesti
+lehmiä lypsämään mennessään levittäen eilen keräämänsä kenkäheinät
+pihamaalle kuivamaan, saattelee sitten lehmät laitumelle ja virittää
+niille sääskisavun, käyttää lampaitakin ojalla juomassa, etteivät ne
+räkän käsissä kokonaan uupuisi johonkin aidannurkkaan. Sen jälkeen on
+käytävä verkkoja kokemassa, sitten jo jouduttava niityllekin, jossa
+pitää välitöikseen juosta rantapajukosta kenkäheiniä leikkaamassa.
+Iltapuolella jo taas emännän on ehätettävä ennen muita kotiin
+ennättääkseen kenkäheinät tuoreeltaan piestä pehmeiksi sekä lypsää ja
+palastaa lehmät ja sulkea navettaan, juottaa lampaat, keittää kahvia
+ja laittaa ilta-ateria. Kaiken päivätyönsä ohella on emännän pitänyt
+muistaa kiedgamkääröään ja kentälle levitettyjä kenkäheiniä. Kiedgamen
+asukasta hän on tämän tästä juossut vaalimassa, kenkäheiniä
+kääntelemässä päivän näköisälle. Ja vielä silloinkin, kun muut
+jo aamupäivän noustessa kellahtavat yötilalleen, emäntä istahtaa
+kangaspuihin kapsatakseen muutaman langan sarkaan, josta pitäisi
+saada talvipukuja, katsoo myöskin parkkiastiansa, missä kenkänahat
+ovat hautumassa. Ennättääpä emäntä pistää jonkin ompeleen
+kengänteokseensakin. Samanlaista paahdetta on myötäänsä syksyyn saakka.
+Jäkälänpanoonkin lähtiessään äiti heittää vain pienet pahaiset kotiin,
+mutta avuttoman kiedgamkotolaisen hän kiepauttaa selkäänsä ja asettaa
+sen tunturissa kuivalle paikalle, käyden itse karhuna möyrimään
+jäkäläkenttää, ja sitten samoin kuin karhukin aina sivusilmällään
+vartioiden lähellä olevaa pienokaistaan, ollen pikkuisenkin kirahduksen
+kuuluessa heti valmiina juoksemaan hätään.
+
+Kesän kiireissä monen Inarin naisen pitää ennättää punoa
+juuriköyttäkin. Pehmeiltä petäjäkankailta vanhat muorit käyvät
+poronsarvikoukulla kiskomassa juuria, kuorien, halkoen ja keittäen
+niitä tuhkakattilassa sekä kelaten pitkiksi köysiksi, entisaikaan
+niinkin pitkiksi, että ulottuivat aina Tenolle ja Utsjoelle asti.
+Onpa vieläkin sellaisia mestareita kuin Mujonkin muori, joka on aina
+kelannut nuoraa niin paljon, ettei talossa ole koskaan tarvittu
+palastakaan ostoköyttä. Pitkät paksut nuottatauotkin muori on
+vääntänyt, puhumattakaan hienoista verkonpauloista. Saavat monet naiset
+välitöinään vielä roukata verkkojakin, jopa silloin tällöin panna
+kokoon taloudessa tarpeellisen tuohiropeen, pienen _puartin_ tai ison
+_luastun_.
+
+Eikä talvenkaan tullen Lapin naisen kiinnittäminen juuri helpota.
+Lokakuun välitöinä jo alkaa talviparseelien, peskien, takkien,
+säpikkäiden, kenkien, kintaiden laittaminen, ja kun tulee pimeä
+kaamosaika, jolloin ei voi toimittaa tarkkoja ompelutöitä, täytyy
+paikata vanhoja vaatteita. Silloin kun miehet ovat riekonpyynnissä,
+naiset saavat huolehtia puidenkin pilkkomisesta, jopa useasti
+silloinkin, kun miehet ovat kotosalla. Pitkät pystyrungot on kyllä
+miesten toimesta saatu puurantteelle, mutta siitä saavat sitten tarpeen
+mukaan kirvestää milloin miehet, milloin naiset. Kirves ja pölkky,
+_smakko-muorra_, ovat aina ja kaikille valmiina. Huhtikuussa taas alkaa
+ahkera kehruutyö, sillä talvipakkasten aikana lapintakka ei saata
+pirttiä niin lämmittää, että siinä villaleve juoksisi, mutta vasta kun
+kevätpäivä hohtaa ja lämmittää ikkunoista, alkaa villakin juosta ja
+emännän tortti hyrrätä. Entiset emännät, "äiti-vainajat" ja jo kuolleet
+vanhat muorit, kuten Aili Helanderkin ja Kaarin Högman, saivat viruttaa
+villansa värttinällä, _snaldulla_, jota vieläkin näkee jossakin
+lapintalossa talletettavan. Mutta jo kymmeniä vuosia on osattu käyttää
+rukkia, _torttia_. Vanha jo aikoja kuollut _Tortti-Aslak_ Outakoskella
+oli niitä rakennellut, pikkuisia kömpelökehräisiä kojeita.
+
+Vaikka tunturimaan nainen onkin vain pieni heikko leivättömän Lapin
+kasvatti, jonka ei luulisi voimavähäisillään saavan suuria aikaan,
+on häneen kuitenkin panostettu väkeä ja sisua enemmän kuin moneen
+rehevämpäänkään Lannanmaan vaimoihmiseen. Lapin naiset saavat monesti
+raahata selässään raskaita heinä- ja puutaakkoja, ja tunturien
+kalajärville he nousevat kantaen painavia eväskurppia hartioillaan.
+Eiran Maria-Susannakin, pieni ja kuivettunut, viisiinkymmeniinsä
+päässyt Angelin eukko, kantaa Kitti-Uulan palkkalaisena keväisin
+monet kerrat parin leiviskän evässäkkejä parin penikulman päähän
+tunturikotaan. Päivässä kantaja mennä retuuttaa perille kahlaten parin
+vyötäisiin ulottuvan jäisen joenkin ylitse, levähtää ja kuivailee
+kodalla vähän aikaa ja palaa taas takaisin, lepää talossa yönsä sekä
+seuraavana aamuna uudelleen kiikertää säkki selässä tunturiin. Hammasta
+purren pikku eukko vain pinnistää, imee piippua ja syleksii, sillä
+säkin kantonuorat kihnuttavat ja leikkaavat laihoja olkapäitä miltei
+verille asti.
+
+Nuorina tunturien tyttäret kyllä kirmailevat kuin vuonniloporot
+välittämättä jänkien viileistä kevätvesistäkään ja talvien
+purkuilmoista. Keveästi nousee nopsa jalka, nilkasta punapaulalla
+tiukkaan huoliteltu, pehmeästi sipsahtaa heinillä sisustettu
+kippuranokkainen kenkä, vaikka sen kärkipuoli käännähtääkin sisäänpäin
+ja sitä liikuttelee hiukan käyrähkö säärivarsi. Hyvillä mielin vanha
+ukkokin katsellessaan miniänsä reipasta liikuntoa toteaa: "Se ei killa
+jalkoihinsa sotkeuvu". Eikä sotkeudukaan. Kahta maitopyttyä kantaen
+miniä kiepsahtaa ovestakin, pukaten vain varpaallaan oven auki ja
+taas kantapäällään kopsauttaen sen kiinni. Mutta sitten aikaa ja ikää
+myöten monelle Lapin naiselle annetaan ankarat jälkivaatimukset. Hyvin
+moni, nuorena porosiidassa asunut ja poroja pakkasöisin paimennellut
+sekä talvisia erämaita ajellut ynnä kevätvesiä kahlaillut nainen saa
+ikäihmiseksi tultuaan kiusaantua kovan kolotuksen kourissa, jopa
+jalkavaivaisena kuukkia lopun ikäänsä. Tällaisia pakkasen panemia
+ja kylmänvihoihin joutuneita, entisiä tunturimaan kiertäjiä tapaa
+varsinkin Inarin pikku pirteissä, ja näkee niitä ylpeällä Tenollakin.
+
+Mutta kaiken raatamisensa ja puutteensa ohella Lapin pienet naiset
+ovat iloisia ja tyytyväisiä. Tunturien pikkuisissa, vaatimattomissa
+pirteissä ja kodissa voi tavata yhtä onnellisia emäntiä kuin missä
+tahansa isoisissa Lannanmaan salituvissa. Matalan turvekodan
+punamyssyinen äiti voi ruskeilla silmillään katsella pientä,
+vasannahkoihin käärittyä perillistään yhtä kirkkaasti kuin etelän
+sinisilmäinen riuku valkoisiin pitseihin vaalittua esikoistaan; ja
+järvenniemen köyhässä pirtissä kymmenlukuisen lapsiparven emo saattaa
+maata lapsivuoteessaan yhtä onnellisen näköisenä kuin rikkaan talon
+komea emäntä, jopa kaikessa puutteessaankin vain iloisena leperrellä
+paripäiväiselle kitisevälle käärölleen. Lannanmaan puheenparressa
+on lapinkielen _vaibmu_, sydän, pantu vaimoksi, mutta Lapinmaan
+vaimoihmiset ovat yhtä hyviä kotansa ja kotinsa sydämiä, vaalijoita ja
+herkkämielisiä huoltajia sekä miehensä uskollisia apulaisia, vaikka
+heitä mainitaankin nimillä, _nisson, ahka ja galgu_. Ankara luonto
+ja kova elämän taistelu ei ole vaivuttanut eikä taamonut lapinnaisen
+valoisaa mielenlaatua. Pienet pirttiemännätkin saattavat joskus
+saarnata ja pilpattaa ja laskea leikkiä hymyillen ja hyväntuulisina
+kuin nuoret tytöt. Kuuntelevatpa hyvillään pientä joikaustakin, jopa
+vaivaloisesti liikkuva vanha eukkokin yhtyy huvitettuna joukkoon.
+Entinen tunturikodan emäntä, tunturissa siinnyt ja syntynyt sekä
+suurimman osan ikäänsä erämaassa elänyt, katselee kirkkain silmin
+pitkää takataivaltaan, ollen hurskas ja hyvämielinen hyvässä
+hellapirtissäänkin, puhelias ja tarinakas, saattaapa vähäisen
+joiatakin, kun kovin hurskas ukkohyvänsä pistäytyy pihalle. Yksin
+vanhalle poroukolle mennyt nuorehko vaimokin osaa iloisesti
+haastella ja muistella Staaluista, gufittarista, kummituksista ja
+gumppikirkoista, saattaa lopuksi laulellakin, laskea leikkiä ja
+joikailla, vaikka eukolla onkin vain vanha köyhä pirtti suojanaan,
+pahainen lapsilauma kintereillään sekä elämäntovereinaan valkkopäinen
+äijä ynnä kova nivelkolotus.
+
+On kyllä joitakuita lapinnaisia, joille päivä ei juuri näytä paistavan,
+synkkämuotoisia emäntiä, jotka vain jurovat omissa oloissaan, katsoen
+karsaasti kaikkia vieraita, naapureitakin, joutuen joskus aivan pois
+taidoltaankin, jotkut väliin kuollenkin ja taas viroten henkiin.
+Tällaiset onnettomat lienevät kovien kohtaloiden liiaksi taamomia.
+Yksinäisten jylhien tunturien ikuinen ankara taivallus ja alituinen
+taistelu elämästä ja kuolemasta ja poroista, pimeine töineen ja
+kummituksineen, ovat käyneet ylimääräisesti painamaan herkkää mieltä.
+Taikka on voinut joku pahansuopa vihamies, poronvaras, panna hänelle
+pahat, syöttää kirkonmullat tahi muuten saattaa hänet riettaiden
+vaivattavaksi niin ankarasti, ettei vanha kuulu Gooven-noitakaan ole
+kyennyt päästämään, puhumattakaan Puhakan yrityksistä.
+
+Lapin naiset ovat aina miehellensä nöyrät ja alamaiset, sillä he
+tietävät, että mies on vaimon pää, ja ovat kuulleet senkin, että
+Saara oli Aaprahamille kuuliainen. Vain voimakkaat ja toimekkaat
+emännät, jotka ovat sattuneet saamaan heikon ja saamattoman miehen,
+ottavat isännänkin ohjakset omiin käsiinsä ruveten itse johtamaan
+koko kotakuntaa tai talonmenoa. Tällaisia toimennaisia tunturimaakin
+pitää niin jaloina, että mainitsee heidän lapsiaankin emon nimellä
+jättäen isän kokonaan pois luvusta. Lapissa näet sukunimet ovat
+ainoastaan kirkonkirjoja ja muita papereita varten, mutta tavallisten
+ihmisten kesken tenolaiset, järvimiehet ja padje-olbmukset ovat vain
+isän nimikkoja: Uulas-Uulia, Andi-Raudnoja, Pieras-Niiloja, jopa
+Uulas-Uulas-Uuliakin, elleivät jollakin erikoisansiollaan tai muulla
+tavalla ole saaneet omaa tunnustaan, sellaisia kuin Njuammel-Sammel,
+Kettu-Matti, Karhu-Antti, Riekko-Uula, Nirro-Piettar, Ranta-Antti,
+Kumppus-Jussa ja Simperna-Hannu. Mutta äitivallan talossa lapset ovat
+kaikki äidin nimikkoja. Niinpä mahtavan Kadja-Vuolabban lapset olivat
+Kadja-Nilloja, -Maaritia, -Biritiä, vaikka olivatkin Niila Vuolabban
+rintaperillisiä, eikä kukaan olisi heitä isän nimellä tuntenutkaan.
+Samoin Mattuksen Martin pojat olivat äidin merkeissä Leidna-Matteja
+ja -Martteja sekä taas Aikion ukon aikaan saamat Saara-Ullia, -Jussoja
+ja -Issoja, ja Aslak Pannen poikaparia mainittiin Maggas-Oulaksi ja
+Maggas-Andarakseksi.
+
+Oppimattomia, koulua käymättömiä kaikki vanhan polven naiset
+ovat. Lukea he kyllä osaavat, toiset suomen-, toiset lapinkirjaa,
+mutta eivät kynällä lukua laskea eivätkä piirrellä paperille
+sanoja, kun "ei ole opetettu... talvella piti poroa ajaa... käydä
+Reisivuonossakin asti tavaraa noutamassa". Mutta oppimattomuudessaan ja
+koulunkäymättömyydessäänkin tunturien takaiset kasvatit ovat monesti
+paljon miellyttävämpiä ja taitavampia kuin opin käyneet tunturien
+päiväpuolen ihmiset. Savuisen loudekodankin emäntä tunturissa ottaa
+oudot kulkijat vastaan niinkuin he olisivat vanhoja väärtejä. Nousee
+eukko kiireesti makuutaljoiltaan ja heti laittaa kahvipannun
+haahloihin. Permannolla tulen ääressä istuen hän hyväntahtoisesti
+hymyillen hoitaa väärtiensä kohtelun: kaataa kuppeihin kahvia, kaivaa
+siihen poronmaitoa, pilkkoo sokeria suurpuukolla kämmenellään ja
+kurottaa tarjoilut tulen toisella puolella istuville vierailleen.
+Etsiipä kotaemäntä sitten ison poronkyljenkin varastostaan ja siitä saa
+vieras talon suurpuukolla itse mielin määrin kiskoa kuuta ja lihaa.
+Sattuu tunturikotaan tulemaan köyhä merilappalaisakka poikineen.
+Väärtin kohtelut hekin saavat: ystävälliset puheet, poronmaitokahvit ja
+ison poronkyljen suurpuukkoineen. Eihän ahdas asumus, ihmisillä ja
+koirilla kansoitettu, ole suinkaan mallikunnossa. Poronkylkikin on
+karvoissa, ruokatavarat ja astiat sekaisin kodan poassupuolessa, ja
+kotaemännän käsi pesun puutteessa, mutta iloisella katseella ja hyvillä
+sanoilla kurotettu kahvikuppi ja poronkylki maistuvat erinomaisesti.
+Luonnonkansan luontainen ja ihmeellinen vaisto opastaa usein matalan
+turvekodankin emännän sovittamaan koristelemattomat sanansa somasti
+ja miellyttävästi, samalla kuin hän itse sulavasti ja pehmeästi
+sipsuttelee sinne tänne, älykkään hyvänsuopaisen ilmeen kirkastaessa
+kasvoja. Ei osaa erämaan emäntä parempiosaisten tapaan teeskennellä
+ystävällisyyttä, vaan hän on ystävällinen omasta luonnostaan. Pienen
+uudismökin nuori haltiatar, jonka on pitänyt sijoittaa vieraansa
+yötiloille naapuritalon eteiseen ja sinne järven ylitse soutaa
+porontaljansa ja raanunsa, saattaa, vieraitten pahoitellessa hänen
+suurta vaivannäköänsä, vastata:
+
+— Ei tämä vaiva ole, mutta se minulle vaiva on, kun en saanut teitä
+omiin huoneisiin sijoittaa... kun ei aitta ole vielä valmis.
+
+Ei ole opetettu Lapin naiselle kotiseudun rakkautta. Mutta sitä
+hänessä on opettamattakin. Tunturilaistytöstä ovat vapaat tunturit
+ja suuret porolaumat kaikkein ihaninta, mitä hän tietää. Lannanmaan
+ahtaaseen pirttiin joutuneena, laiskojen, tyhmien ja likaisten
+lehmien emännäksi sorrettuna, tunturien tytär ilman puutteessa ihan
+näivettyy ja typertyy, ja aina, aina vain kaipaa korkeita gaissojaan,
+missä raittiit ilmanhenget ja pohjatuuletkin vaeltavat pitäen pään
+selvänä sekä mielen kirkkaana ja raittiina. Järven takana kohoavalle
+vaatimattomalle tunturille hänen pitää vielä vanhana ja kivulloisenakin
+kiivetä saadakseen edes hetkisen hengittää tunturituulta sekä
+katsella kaukaisia kotimaan gaissoja, jotka taivaanrannalta hänelle
+viittovat. Tenon koivikkorannoilla kasvanut emäntä taas ihailee
+kaikkein kauneimpina valoisia koivuoutiaan, joissa päivä pääsee
+hivelemään puiden tyveäkin. Mutta siellä täällä jurovat tummat
+käkkyrämännyt ovat jo vikapaikkoja muuten kovin ihanan viheriässä
+tunturien koivurinteessä, ja Inarin mäntymetsästä hän kauhistuen
+pakenee takaisin valoisalle koivurannalleen, koska siellä "peetsit"
+olivat synkkiä ja mustia kuin viholliset ja seisoivat suurissa tiheissä
+tokissa niikuin "russat". Vanha leskimuorikin, Kristin Laiti, joka
+ypö yksinään hevosineen ja lehmineen ahertaa pikku talossaan Parssin
+kentällä pilviä hiipovan harmaan tunturin jalkain juurella, ihailee
+kovin "kaunista vaaraansa", jonka alarinnettä koivut koristavat. Inarin
+naiskansasta kuitenkin on suuri järvimaansa, suunnattomat aapansa ja
+pienet petäjämetsänsä kaikkein kauneimmuksia ihmisen asuinmaita. Etelän
+kuusikoissa kulkenut järvikansan nainen taas oikein ilomielin rientää
+kotimetsiinsä kiittäen hyvää Jumalaa, ettei tarvitse elää sellaisilla
+mailla eikä asua kaameissa kuusirotkoissa, joissa tuntuu niin kolkolta
+ja raskaalta, ettei tahdo jaksaa henkeään huokua.
+
+Sillä naisihmisenkin on sentään kaikkein parhainta ja mieluisinta elää
+ja asua Lapinmaassa.
+
+
+
+
+Lapin naisen käsitöitä
+
+
+Pieni lapinkansa on, niin kauan kuin se on asustellut maailman
+takamailla, aina liikkunut omissa parseeleissaan. Se ei ole koskaan
+rukattanut turhuuden markkinoilla eikä tavoitellut uusia pukumalleja,
+vaan se on aina vaatettanut itsensä omaan vanhaan tapaansa, monissa
+polvissa edesmenneitten isien ja äitien hyviksi katsomiin kappaleisiin.
+Koreutta lappi on kyllä halunnut, jopa oikein kyllitellyt loistavissa
+väreissä, mutta itse se on aina keksinyt loistovärinsä sekä sommitellut
+ne sopivasti, eikä siinäkään asiassa juossut muiden jäljessä.
+Lappalainen on aina pitänyt itsensä kyllin hyvänä mestarina — tai
+oikeammin pitänyt ahkansa maailman parhaana parseelitaiturina,
+kotaräätälinä ja kotiompelijana sekä kaikin puolin Lapinmaan mestarina.
+Eikä lappalainen aivan väärässä olekaan, sillä lapinakka tyttärineen
+panee kokoon kaikki vaatteet, mitä koko kotakunta ja pirttikansa
+kaipaa, ja on seppä vielä paljoon muuhunkin. Nopsa pirttiemäntä ja
+kotaeukko kehrää, kutoo ja ompelee, muokkaa nahat, kuroo kengät,
+pistelee vanttuut sekä suoltaa kymmenin kyynärin paulaa ja vyötä.
+
+Jo nuorena täytyy lapintyttären aloittaa opastuakseen oikein sepäksi
+sekä jaloksi lapinemännäksi. Viisi-, kuusitalvisetkin pikku sormet
+pannaan jo pitelemään sukkapuikkoja sekä tuhertamaan pientä vantutta,
+jossa kapea ranneraita korvaa koristetta. Ja siitä sitten alkaa pitkä
+taivallus. Kirjosuisen vanttuunkin, _hiervavattshan_, kudonnassa jo
+tarvitaan taitoa, vaikkeivät koristeet kovin monenlaisia olekaan;
+utsjokelainen koristaa vain kaitaisemmin, mutta värirakas inarilainen
+laskee koreutta leveämmin. Silti kyllä muutamat mestarikutojat
+sommittelevat omasta päästään yhä uusia hiervoja. Vanha Birit
+Lukkarikin Veätshagnjargassa rupesi jo nuorena sommittelemaan kuvia ja
+miettimään, montako silmää punaista ja sinistä pitää pistältää, ja
+miten kuvat sopisivat vanttuuseen. Sininen ja punainen valkoisella
+pohjalla onkin Lapin tavallinen vanttuun väri, vaikka Inarin
+värimestarit siihen lisäävät vielä viheriää, keltaista, mustaa, milloin
+mitäkin. Saattaahan värejä kyllä tuhlata, itsepä ne on laitettukin.
+Vanha lapinemäntä värjäsi lankansakin omilla taidoillaan, keräten
+rannoilta, metsistä ja kivienpinnalta ruohoja ja jäkäliä tahi
+lepänkuoriakin painaen niillä keltaista, punaista ja ruskeaa.
+
+Suonirihman, _suodnan_, punominen on niinikään jo nuorten tyttöjen
+ensimmäisiä oppitöitä. Kuivatuista poron kinttu- ja selkäjänteistä
+tyttö riipii hampain hienoja kuituja, niin että hampaat kitisevät,
+mutta samalla pysyvät kauniina ja terveinä. Kuiduista sitten hampailla
+kiinni pitäen ja kämmenellä poskeaan vasten hiertäen tyttö punoo
+säiettä, punoo vielä polvellaankin sen sitkeäksi kaksinkertaiseksi
+rihmaksi. Paljon tytär saakin punoa, ja paljon lappalainen tarvitsee
+suonirihmaa, sillä kaikki nahkapukineet kengistä alkaen ommellaan
+suonella. Lapin naisella onkin aina mukana joko vanttuunkudin tai
+suonikimppu. Poropaimenessakin ollessaan tyttö keväisinä päivinä
+vain istuu ulkona hangella kutoen vantutta tai hiertäen suonta.
+Ahkerasta punomisesta on lapinnaisen arkitakin helma polvien kohdalta
+tavallisesti kovin kulunut, tai paistaa siinä iso paikka polvella jos
+toisellakin. Jotkut ahkerat pieniperheiset emännät ennättävät punoa
+rihmaa toisillekin. Angelin emäntäkin muuanna talvena riipi ja hierteli
+kaarasjokelaiselle suonia kymmenen kunturaa eli kymmenen poron kinttu-
+ja selkäsuonet, saaden joka kunturasta 25-30 rihmaa, joiden pituus oli
+kaksinkerroin hyppysistä olkapäähän (= 120 cm). Päivä kului kunturan
+punomiseen, ja puolitoista kruunua irtausi. Mutta suu siinä tahtoi
+loppua ja pilautua, kun yhtäpäätä piti suonia riipiä ja kastella.
+
+Jo toisella kymmenellään tyttö joutuu käyttämään punomaansa suonirihmaa
+kenkien ja kintaiden ompelemiseen. Omaan pieneen jalkaansa hän saa
+ensi töikseen yrittää kuroa pehmeää heinäkenkää. Äiti vain leikkaa
+palaset poronkoipinahasta, neuvoo kokoonpanoa, ja kippuranokkainen
+kenkä rupeaa syntymään. Terävä äimä, suonta perässään vetäen,
+sukeltelee vain nahanreunojen lävitse, kun pieni kenkäseppä sormeensa
+pistetyllä nahkaisella _suorbma-goattella_ sitä työntelee. Myöhemmin
+pikku mestari saa jo leikatakin ja pistellä kenkiä ynnä kintaita
+nuoremmille sisaruksilleen sekä vähitellen oppia muitakin jalkinetöitä.
+Ja siinä taas on työmaa avoinna, sillä tunturienmaillakin tarvitaan
+monenlaisia jalkineita. Kovilla pakkasilla vetäistään jalkoihin
+poron kallonahasta tehdyt kallokkaat, pikku pakkasilla pannaan
+pehmeät, koipinahoista kurotut nutukkaat, ja suvisäillä astellaan
+lehmän- tai hylkeennahkaisissa karvakengissä. Mutta keväällä ja kesällä
+käytetään paljaita parkkinahkaisia vuotakenkiä. Ja eri kengillä on
+eri mallinsa. Inarilainenkin kuraisee koipikengän kymmenkunnasta
+palasesta sovittaen vielä saumoihin punaisen verkatereen. Tunturilainen
+kyllä tulee toimeen punatereettäkin, mutta hänen kenkäkoreutensa
+vaatii kapeata ruojuspuolta sekä pitkää kautoa ja matalaa kärkeä
+niinkuin tenolaisenkin kenkämalli, kun taas inarilaisen jalkineessa on
+ruojuspuoli avarampi, niin että kenkä hyvästi menee jalkaan, sopiipa
+vielä nilkkapuoleen heiniäkin. Mutta kun Utsjoen kaunotar tahtoo
+saada jalkaansa oikein sievän kirkkokepsuttimen, hän panee pohjan
+parkkinahasta, kaudon valkoisesta vasikan koipinahasta ja varren
+mustasta vasannahasta sekä vielä iskee saumoihin punaisen verkatereen.
+
+Itse Lapin naiset muokkaavat ja parkitsevat sekä kenkä- että muut
+tarvenahat, nivottaen ne ensin vedessä, sitten käyttäen parkkiliemessä,
+tavallisesti pajunparkissa. Kiedgamensa päällisiksi katsotun ohuen
+vasannahan emo joskus parkitsee vain pureksien samalla kertaa sekä
+lepänkuorta että kiedgamnahkaa, niin että punainen liemi vain suusta
+tursuaa, ja nahka saa siinä sekä parkituksen että punaisen värin.
+Ja joskus muitakin poronnahkoja inarilainen parkitsee lepänkuorella
+pannen liemeensä avuksi vielä tuhkaakin. Toisinaan lappalainen käyttää
+lehmännahkaa nivottamattakin. Karvaisesta vuodasta leikatuista
+kengäksistä eukko vain kaapii puukolla karvan pois ja panee kengäkset
+parkkiastiaan muutamiksi päiviksi, näskää lihaa irti ja sitten jo
+kuraisee niistä kengät, käyttäen kautoon ja ruojukseen parkittua
+poronnahkaa. Törröttää kengänteoksessa vielä karvojakin, niin että
+pitää niitä saksillakin keritä, ja yöksi pistetään suutarintyö
+kosteiden parkkien väliin, ettei se kuivettuisi käsiin. Mutta hyvät
+ja kestävät kengät sitten tuleekin, kun vielä valmiina vetäistään
+pintaan kotiukkojen tervaa sekä Ruijanmeren turskantraania.
+Lannanmaan mestarimiestenkään kenkä ei kyllä ole niin hyvä ja kestävä
+kuin lapinnaisen laittama, sillä lantalainen ei osaa parkita nahkaa,
+vaan polttaa sen liian väkevillä liemillään ja pitkällä hautomisella.
+
+Kenkänsä lappalainen täyttää heinillä tarvitsematta sukkia ollenkaan.
+Elokuulla, kun maanruohot ovat kasvaneet täyteen mittaansa,
+lapinnaiset pikku viikatteella — joskus vain puukolla — leikkaavat
+rantapajukoista pitkiä _tshatsi-sueiniä_, vesiheiniä, saroja, jotka
+kasvavat kaikkein parhaimmiksi tunturijokien tiheillä pensaikkomailla.
+Säkillisittäin naiset saavat heiniä leikata ja kantaa kotiin
+sekä puunuijalla maakiviä vasten niitä tuoreeltaan pehmitellä,
+hieroa käsissään ja taas nuijia ja sitten huolellisesti kuivata
+päiväpaisteessa, punoa palmikkoihin tai kiertää suuriin leiviskäisiin
+rengaskääröihin, _suein-vierroihin_ ja viedä aittaan. Kolme, neljä isoa
+heinärengasta ison väen emännän pitää talveksi varata.
+
+Enemmän kuin parkkinahoista, naisilla on työtä peski-, kenkä-, kinnas-,
+laukku- ja roukonahkojen sekä muiden karvanahkojen peittoamisessa
+ja muokkaamisessa. Turskanmaksatraaniin tai vielä paremmin
+paltaanmaksatraaniin sekoitetulla jauhovellillä Lapin nahkapeitturi
+käsittelee taljojansa, pitäen niitä vuoroin hautumassa, vuoroin
+kuivaten, hieroen ja näskäten jieggiöllä ja lopuksi sivuten jauhoilla
+valkeiksi.
+
+Valmiiksi pehmitetyistä porontaljoista — sekä lampaannahoista —
+lappalainen saa parhaat talvitamineensa. Kovassa pakkasessa tunturien
+asukas onkin kokonaan verhoutunut eläinten nahkoihin käpsehtien
+lumihangessa pörheänä ja matalana kuin joku muukin metsienkiertäjä
+elävä. Lapinmaan naisväki näin vaalii ja vaatehtii kansansa kovan
+talvenkin varalle. Karvaisia kenkiä ja kintaita kyllä osaa moni
+kuroa, samoin laittaa poronnahkaisia _kalssuhoita_ eli säpäkkäitä
+säärien suojaksi, niinkuin parkkinahkaisia säärien kesäsuojuksia,
+_sistahia_, sisnakoita. Mutta taituri jo pitää olla tehdäkseen
+hyvät lampaannahkaiset villasisustaiset _fiettarpuvsat_, aukottomat
+nahkapuksut, jollaisia pieni Kaapin-Jounikin vielä käyttää, kuraisten
+ne vain palmikoidulla _fiettar-päddillä_ niin lujasti vyötäröönsä,
+että punainen pykälä vain jää tilalle. Taitava tekijä tarvitaan
+rakentamaan parkkinahkaisia sisnahousujakin, joita talviset suvisäät,
+keväthölskeet ja kesäiset kalaretket kaipaavat. Mutta vasta täysi
+mestari pystyy tekemään peskejä, lappalaisen komeimpia ja kalleimpia
+parseeleita. Viisi, kuusi, seitsemänkin Perttulin aikana otettua vasan
+hienoa purkataljaa sekä punaisia ja keltaisia päärmenauhoja ompelija
+saa tuhlata rikkaan lappalaisen hyvään peskiin, mutta karkeaan köyhän
+miehen pöykkyriin kelpaa lumenaikanakin nyljetty pitkäkarvainen nahka
+ynnä joku punapäärme. Moni rikas lappalainen pitää mustaa peskiä
+kaikkein kauneimpana, varsinkin utsjokelaiset sitä rakastavat, vain
+Jomppalan Uula yksin ajelee valkkopeskeissä. Useat kyllä pitävät
+valkkopeskiäkin kauniina ja rikkaan parseelina. Varsinkin vanhat
+tunturilaiset pitivät sitä kaikkein kauneimpana. Silloin vasta suuri
+tunturiäijä oli oikein järjestyksessä, kun hän valkkopeskissään istui
+ahkiossa ajellen valkkohärällä.
+
+Oli peski musta tai valkoinen, on se komea ja hyvä lappalaisen
+vaatekappale; samoin myöskin on kaunis samojen kaavojen mukaan
+tehty verka- ja sarkatakki, _mahtsak_, joka kesällä on lappalaisen
+päällimäisimpänä verhona. Takin tekoon tarvitaan yhtä hyvä taituri kuin
+peskien kokoonpanoon. Vain isot tyttäret kykenevät äidin apulaisina
+ompelemaan, ja vasta aikuisina he saavat päähänsä peskin kaavat
+sekä koristetavat, jotka kullakin maanpaikalla ovat omaa malliansa,
+jopa kaikkein parhainta ja kauneinta. Ja niitä kukin asianomainen
+paikkakuntalainen noudattakoon, jos tahtoo elää suvaittuna ja hyvänä
+kylänmiehenä kanssaihmistensä seurassa.
+
+Jo ensi silmäyksellä lappalainen tuntee, mistä maasta vieras on
+kotoisin. Ainakin utsjokelainen arvaa inarilaisen vaatteista, sillä
+hänen takkinsa ja peskinsä on tenomiehen mielestä "eri rumasti neulottu
+ja laitettu niin kemiallisesti, että päältäkäsinkin tuntuu, ettei se
+ole ihmisen vaate". Kaarasjokelainenkin nauraa Inarin miehen takin
+punaista helmusta, jotta "kun on naisen takki päällä... kyllä se
+on hirviä, kun miehellä on hulpa..." Värejä harrastava inarilainen
+puolestaan ilkamoi tenolaisten ja tunturilaisten punahulvatonta
+parseelia, vieläpä nauraa heidän leveitä hartiuksiaan, jotka ulottuvat
+ja roikkua lököttävät kyynäspäissä asti.
+
+Sivullinenkin kyllä oppii pian huomaamaan, mikä on tenolaista, mikä
+taas "konnallisesti" tehtyä, mikä Kaarasjoen, mikä Uuniemen sukua,
+sillä paitsi mallissa, on eroa kirjallussakin. Niinpä värikylläinen
+Inarin mestariemäntä ompelee yhtähyvin miehensä takkiin kuin omaansakin
+hartioihin leveän poikkivyön sekä kolme tähän yhtyvää pitkittäistä
+punaraitaa, kapeat keltaiset tereet vierillään, ynnä olkapäiden
+etupuoleen leveät punaiset ja keltaiset verkanauhat vihreine tereineen.
+Omaan pukuunsa emäntä panee lisäksi selkäsaumoihin sekä punaisen että
+keltaisen teresuikaleen. Mutta tenolalsemäntä ei osaa näin koreilla,
+vaikka onkin mielestään inarilaista etevämpi. Hän laittaa isäntänsä
+takkiin vain leveän punaisen verkanauhan keltaisine tereineen
+hartioihin ja olkapäiden eteen sekä selkäpuolelle inarilaisten
+tiilikien asemesta vain kapeat keltaiset tai punaiset tereet saumoihin,
+samoin helmaan kapean punanauhan. Oman takkinsa olkapäihin emäntä
+laskee tereettömät punalistat, mutta hartiosaumoihin selkäpuolelle
+istuttaa kapeat punanauhat. Takin hiansuut utsjokelainen päärmää vain
+leveällä punaisella verkanauhalla, kun taas inarilainen siihen ompelee
+monenväriset verkapäärmeet. Naisen takissa ei ole kaulusta enempää kuin
+peskissäkään, mutta miehen takissa ja peskissä se laaja-aukkoisena ja
+korkeana tönöttää pystyssä. Miehen takin kauluksen utsjokelainen
+koristaa vain punaisella ja keltaisella kapealla rannulla sekä
+yläreunasta leveällä punavyöllä, joka jatkuu ja kiertää sepalusta
+rinnalle asti, mutta Inarin mies saa koko kauluksensa sekä rinta-aukon
+ympäryksen leveälti keltaisen ja punaisen verkanauhoituksen
+koristamaksi. Silloin kun Inarin tytär laittaa helmaansa kolme, neljä
+vain hiukan rypytettyä moniväristä hulpaa ja miehenkin helmaan pari
+koruvannetta. Utsjoen kaunotar ja emäntä rakentaa takkinsa helmaan
+ainoastaan pari hulpaa — ennen oli sentään useampiakin —, joista
+vain toinen saattaa olla punainen, mutta rypyttääkin ne niin kovasti,
+että helma "seisoo kuin vanne". Inarilaista takkikoreutta noudattaa
+myös Vuotson lappalainen, mutta Kaarasjoki liittyy Utsjoen
+yksitoikkoisiin punaväreihin, kun taas Varengin vuonon Uuniemi suosii
+rikkaampia värejä.
+
+Ennenvanhaisilla lappalaisilla oli monesti vain kotikutoinen valkea
+sarkatakki kirkkopukunakin. Eikä silloin — n. 50 vuotta takaperin —
+lappalaisilla ollut paitaakaan. Sukellettiin ensin vain sarkatakkiin
+ja sitten peskiin. Vanhoilla muoreilla oli vanha paltsaraja takin alla
+paitana, mutta Sammel Saijets oli sellainen äijä, joka saattoi kerskua,
+ettei ole ikinä paita hänen päällään käynyt. Jalkojen suojina olivat
+sekä miesväellä että naiskansalla valkoiset, umpinaiset sarkahousut,
+pehmeää lampaanvalkoista vain kaikki. Valkeissa takeissa ja housuissa
+varakas Maaret Vallekin kepsutteli saaden sitä vielä vanhanakin
+muistella: "Vaikka olin ainua titar, niin valkeat vain oli". Ainakin
+kerran vuodessa täytyi valkoiset pestä, kun satuttiin huomaamaan:
+"Ka, kun viime vuonna pestiin, ja nyt on jo likainen". Mutta sitten
+naiset saivat mustan housumallin, ja vain miehet jäivät liikkumaan
+valkoisissa, saaden mustistaan heti kuulla: "Oletko pannut jalkaasi
+akkasi housut?"
+
+Opastuttiin sitten verkaan ja ruvettiin siitä laittamaan kirkkotakkeja.
+Koreanhaluiset naiset laittoivat entisaikaan juhlatakkinsa
+punaisesta verasta ja hyvin koristivat sen keltaisilla ja sinisillä
+verkanauhoilla, ja Kadja Poini, Vuolabba, koreili punaisissa,
+keltaisissa ja kaiken värisissä takeissa. Pari vuotta takaperin kuollut
+Inga-muorikin, Katekeetta-sukua, kulki vielä punaisissa verkatakeissa.
+Mutta nyt käytetään vain sinistä tai mustaa kirkkotakkia, inarilainen
+varsinkin ahkeroi sinisissä veroissa. Kotikutoinen, nelivartinen
+valkea mustaksi värjätty villasarka, kotona vanutettukin — sarka
+kastellaan kuumassa vedessä ja sitten kahdelta puolen vastakkain
+potkitaan pohjattomassa, lattialle seinän viereen pitkälleen asetetussa
+tynnyrissä — on enää vain arkivaatteena. Kirkkomatkalleen säästeliäs
+lappalainen saattaa kyllä lähteä vain arkisessakin takissa ja sitten
+vasta kirkkopaikalla pukea peitoksi paremman puvun. Saattaapa joku hyvä
+muori toimittaa pukeutumisen vasta kirkossa, jopa kansan paljouden
+takia astua kirkonperän väljemmille tiloille panemaan parasta päälleen.
+
+Lappalaisilla on oma lakkimallinsakin, koltilla ketunnahkainen
+korvalakkinsa, Ruotsin porokansalla korkea tupsuhuippuinen piippansa
+sekä Suomen ja Norjan tunturiperäläisillä hyvin tunnettu, komea
+nelikolkka-päähineensä. Mutta vaikka järvikansa ja tenomies
+käyskenteleekin samassa lakkikunnassa, on heillä kumpaisellakin oma
+hyvä päähinemuotonsa. Musta tai sininen, linnunhöyhenillä täytetty
+verkaperä — Kaapin-Jounilla on punainen — ja saukonnahkainen alaosa,
+_viergi_, on kumpaisenkin lakissa, mutta hiljainen järvimies tyytyy
+vain tasaiseen nelikolkkaan, kun taas ylpeän jokipojan ja tunturilaisen
+lakinperän nurkat, _tshiuvat_, hyvin äkäisennäköisinä pukkaavat
+neljään suuntaan tai seisovat pystyssä kuin kiukkuisen suden karvat.
+Inarin lakkimestari kyllä sovittelee saumojen koreaksi punaista ja
+keltaista terettä, paneepa vielä saukonnahan alareunaankin vasannahkaa
+ja väriverkaa, mutta tunturimies, Kaarasjoki ja Teno käydä jollottaa
+vain värittömänä ja pukkaavan näköisenä. Mutta tenolainen käyttää
+nelikolkkaansa, jossa saukonnahan sijasta on punaverka alareunassa,
+kesälläkin, kun taas inarilainen on jo suopeutunut Lannanmaan hattuun
+ja lippalakkiin.
+
+Vanhat Lapin naiset sekä Suomen että Ruijan tunturimaassa komeilivat
+ylpeässä sarvilakissa, _laaju-kahperissa_, merkillisennäköisessä
+pääkappaleessa, joka isona käyränä sarvena koukistui päälaelta
+eteenkäsin. Puunrungosta koverrettu käyrä torvenkappale oli peitetty
+punaisella veralla sinisine ja keltaisine verkanauhoineen ja
+päärmeineen, ja päähän sopiva, nauhoilla leuan alle solmittava alaosa
+oli niinikään värikästä verkaa sekä silkkiäkin. Laaju-kahpereita
+ei kyllä osannut kuka tahansa rakennella. Anna Mujo "Utsjoen tien
+päällä" sekä vanhan lukkarin emännän sisar tekivät niitä ennen koko
+seutukunnalle, ja Varenginniemen Sammel Valle koverteli lakinsarvia.
+Komeannäköinen lapinnainen oli laaju-kahpereissaan, ja komeana
+naiskansa istui omalla puolellaan kirkossa, jokaisen otsasarvi
+nököttäen pystyssä pappia kohden kuin koukatakseen kiinni jokaisen
+sanan, mikä saarnatuolista sinkosi. Mutta sarvilakki oli kovin
+epäkäytännöllinen. Metsissä oli vaikea kulkea, vieläpä piti selvä tie
+olla edessä porolla ajettaessakin, ettei otsasarvi olisi siepannut
+puunoksasta kiinni. Olipa se naisen niskojen kannettavaksi kovin
+raskaskin. Reisivuononkin matkalla jo oikein pää rupesi vaipumaan,
+ulkona kun vielä piti huivi olla peittona, talvella varsinkin.
+Niinpä vanha lakki on jo aikoja kokonaan jäänyt pois — Inarissa siinä
+1870-luvulla —, sarvi on kadonnut otsalta, ja vain päätä peittävä,
+leuan alle solmittava lapinnaisen tuttu punahilkka on jäänyt. Ja se
+kyllä on hyvin kaunis, jopa joka maanpaikalla kauniimpi kuin missään
+muualla. Tenolaistytär ja emäntä asettaa lakkinsa pussipuolen taakse ja
+vetäisee koko lakin hyvin niskaan nauraen Inarin naiselle, jonka lakki
+on otsapuolesta korkeampi sekä muutenkin enemmän otsalla kuin Utsjoen
+päähine. Mitäs metsässä asuva järvikansa ymmärtää, komeilee vain
+rumaksi moititussa lakissaan ja panee paljon koreuksia uskoen, että se
+on kaunis.
+
+Lapin omaa pukumallia on myöskin _luhka_, sarasta tai verasta
+tehty pääreiällinen hartiavaate, joka sadeilmoilla ja kylmillä
+säillä asetetaan suojaamaan rintaa ja hartioita. Vanhalla rikkaalla
+lapilla oli ennen, ja vieläkin näkee jollakulla vanhalla äijällä,
+luhkanmallinen tuuhea, karhunnahkainen _sieppuri_, joka talvipakkasilla
+pantiin hartioille. Silloin ylpeä tunturiäijä oli kaikkia muita
+mahtavampi, kun valkean purkapeskin päällä oli hopeavyö ja tummanruskea
+karhunnahkasieppuri. Mutta kun Inarin eukko lammasnahkarouoissaan
+laahusti pitkin talvista markkinasiljoa, niin että kaikki rikat
+tarttuivat helmasta riippuviin karvoihin, niin se ei ollut paljon
+minkäännäköistä.
+
+Mutta kaikkein kauneimpia Lapin naisten käsialoja ovat kirjavat paulat
+ja kirjovyöt, joilla koko Lappi, niin mies kuin nainen koreilee.
+Paulojen ja vöiden kutominen vaatii jo suurta taituruutta, ja vasta
+16-17-vuotisena tytöt rupeavat niitä harjoittelemaan, kun jo jokseenkin
+osaavat kaikkea muuta. Pauloja ja vöitä kutoessaan kauniita värejä
+rakastavat Lapin tyttäret saavatkin olla mielityössään, käsitellä
+kirkkaita, sinisiä, punaisia ja keltaisia ynnä monen muun värisiä
+lankoja sekä rakennella niistä monenlaisia hiervoja ja väriyhtymiä.
+Useita syliä pitkän loimiletin eriväriset langat kutoja pujottelee
+luupirtansa piinrakoihin ja -reikiin, kiinnittäen toisen pään seinään,
+toisen vyöhönsä, istuu jakkaralle, ja kirjopaula pääsee matkaan.
+Nopeasti liikkuu käyränokkainen sileäksi kulunut käpy, sukeltuen
+loimiin nostaa langan ylös, painaa toisen alas aina kuvan mukaan,
+vetäen kudinlangan perässään ja painaen sen parilla nykäyksellä
+tiukkaan. Toisen käden käyttelemänä pirta keikkuu yhä ylös ja alas,
+käpy sukeltelee, ja kuva ajaa toista takaa. Saattaa kutoja koreana
+kesäpäivänä siirtyä uloskin istumaan kiinnittäen loimiletin vaikka
+aidan seipääseen, saattaa hän ottaa paulatyönsä yksin porokyläänkin.
+Entiset ahkerat tytöt kyllä porosiidassa ollessaan jo keväällä, kun
+päivä kirkkaasti paistaen kutoi värejä tuntureihin, istuivat ulkona
+kodan seinustalla kutoen kirkkaita värejä kirjovyöhönsä.
+
+Syli syleltä jatkuu kudelma kiertyen kerälle, ja siitä sitten kutoja
+mittaa ja katkoo pauloja. Naisen syli ja pari korttelia on tavallinen
+miehen paulamitta, lisäksi vielä pitkä tupsupäinen palmikkonauha,
+jolla paulan nitominen nilkkaan päätetään, niin että kirjava tupsu jää
+sivulle lipattamaan.
+
+Mestarikutojakaan ei kyllä saa rajattoman mielivaltaisesti suoltaa
+millaista paulaa tahansa. Miehelle pitää kutoa miehen paulaa ja
+naiselle naisen, ja vielä kussakin tunturimaassa pitää pysyä omassa
+vanhastaan hyväksi nähdyssä mallissa. Silloin kun miehen paula on
+käsillä, pitää loimina olla valkeat pumpulilangat, vain vähän punaista
+ja sinistä villalankaa joukossa, ja kuteena punaista villalankaa, mutta
+naisen paula vaatii punaisen villaloimen, vähän sinistä ja keltaista
+silmännäöksi sekä kuteeksi punaista villalankaa. Miesten paulan
+valkoisella pohjalla ilakoivat monennäköiset risti- ja hakakuviot,
+mutta naisen punapaulassa käydä jonottaa vain yksinkertainen sininen
+tai keltainen koukutus keltaisen tai sinisen kaksoisrannun ohjissa, tai
+punainen koukutus sinisellä keskiviivalla, joskus mustiakin kuvioita
+joukossa. Vanhoissa Inarin naispauloissa esim. oli vain punaista,
+keltaista ja mustaa väriä. Kauniita kyllä silti kaikki. Tenolainenkin,
+vaikka näpertää kapeaan naispaulaansa vain yhden houkutuksen
+keskiviivalle sen sijaan kuin inarilainen paulaseppä koukuttaa kolmin
+kerroin, ihastelee kovin omaa käsialaansa, sillä "ei vain Inarissa
+kuota näin kauniita... Utsjoella killa kuotaan". Ja Utsjoen erinomaista
+mallia tunturilappikin seuraa. Mutta Inarin köyhä järvikansa ei
+vain saa tenolaisen tunnustusta, vaikka hän herkästä väriaististaan
+pinnistäisi kuinka koreaa tahansa. Tenolainen ja tunturilainen
+lastaavat hänen leveää valkopohjaista vyötäänkin, kun itse sonnustavat
+vartalonsa kapeammalla punapohjaisella kirjanauhalla. Mutta inarilainen
+vain tässäkin pitää oman hyvän mallinsa, keikuttaa pirtaa, nappaa käpyä
+ja kutoo kolme koreaa nauhaa, jotka sitten ompelee yhteen leveäksi
+vyöksi. Kolmesta nauhasta tenolainenkin kokoaa suolivyönsä, mutta kutoo
+punanauhansa kapeammiksi kuin inarilainen.
+
+Komeana ilmiönä tunturin asukas liikkuu juhlapuvussaan koristeltuna
+jaloista ja nilkoista alkaen päänkukkuraa myöten. Loistavissa
+hehkuvissa väreissä välkkyy ja vilisee kirkkosiljo ja kirkkokin
+silloin, kun on koko tunturimaan kirkkopyhä. Kylmän ja karun Lapin
+kaukainen kirkkokenttä on koonnut äärelleen kaiken erämaassaan piilevän
+väririkkauden. Kaikkein kauneimpana ja kirkkaimpana liikkuu ison Inarin
+metsäkansa. Siinä joukossa paistaa sinisestä keltainen jos punainenkin,
+ja vilkkuvat monikirjaiset paulat ja vyöt.
+
+Ja kaiken tämän silmää ja mieltä ilahduttavan värikylläisyyden on
+saanut aikaan Lapinmaan pieni ja ahkera, yksinäisissä metsäpirteissä ja
+tunturikodissa asustava nainen.
+
+
+
+
+Häätapoja
+
+
+Punaverinen, pyöreä muoto, pieni kiverä nenä ja pienet ruskeat silmät
+ovat parhaimmankin tunturipojan ja kalamiehen mieluisinta katseltavaa.
+Ne ilahduttavat häntä enemmän kuin kauneinkaan ajohärkä tahi komeinkaan
+nousulohi, varsinkin jos vielä monikirjainen punahilkka puristaa
+pyöreätä muotoa, ja hopeasoljet ynnä silkkiliinat hohtavat rinnoilla
+sekä kirjovyöt, paulat ja kaikki muut parseelit, jotka ympäröivät
+tervettä lihavaa vartaloa, ovat tyttären omaa käsialaa, ynnä vielä
+tytön merkeissä liikkuu jonkin satasen poroparttio. Jos lisäksi
+neidolla on lämmin veri, jota helposti hikoilevat kasvot todistavat,
+ja hän osaa astella pystynä ja sievästi, on hän sitä mieluisempi.
+Tällainen tunturien tytär on jo "riggis ja tshabba", rikas ja kaunis,
+niin kaunis, että koko Lappi häntä joikaa, eikä liene syntikään
+sellainen joikaus. Tunturista tunturiin saattaa kiiriä:
+
+    "Janssa-Maaret, haa laa laa,
+    tshabba nieida, haa laa laa,
+    ja vielä kemppa ja komea
+    ja kauniisti kävelee,
+    ja niinkuin mustat kengät jaloissa,
+    haa laa laa".
+
+Ja toisaalta voi toinen joiku vastata:
+
+    "Elle-Maaret on niin tshabba nieida,
+    ja viisi, kuusi, seitsemän poikaa
+    ajattelee hänen päälleen,
+    kun hän on niin kaunis.
+    Mutta Elle-Maaret on tshabba nieida
+    ja ajattelee kahden pojan päälle:
+    Siurin kaupparengin päälle
+    ja Lukkarpaikan Andaraksen".
+
+Saattaapa vielä kolmannelta taholta kuulua oikein sydämen pohjasta
+purkautunut huikahtelu:
+
+    "Vuoi jos minä saisin
+    tuon Iskon Saaran,
+    vuoi jaa vuoi jaa!
+    Se on näökäs ja kaunis,
+    vuoi jaa vuoi jaa,
+    ja se on vielä rikas".
+
+Kaunista nuoruuden neitoansa vanhat vaaritkin saattavat vielä
+muistella. Piera Saarakin, 83-vuotias Kaarasjoen tunturiäijä,
+kerjäläiseksi vaipunut iso rikas, vieläkin hyvillä mielin hyräilee
+kuivettuneen pikku muorinsa muinaista joikua:
+
+    "Andaras-Pieras-Susanna
+    on kaunis nieida,
+    ja se on vielä rikas.
+    Minä aion sinut ottaa.
+    Sinä olet niin punainen,
+    hyvä kaunis takki on päällä
+    ja silkkiliina kaulassa,
+    nanna nannaa voi voi voi".
+
+Mutta pitkämuotoinen, kalpea neito, jolla on niin hienot veret,
+etteivät yhtään näy, ei kiinnitä poromaan poikien katsetta, sitä
+vähemmän, jos hän lisäksi on isonenäinen. Eipä liioin kovinkaan
+juovatella kovin mustaveristä tytärtä, sillä musta veri on huono ja
+rouvi veri. Hyvin vähän katsellaan tyttöä, jolla on terävät silmät,
+sillä ne puhuvat vihaisesta luonnonlaadusta, ynnä vielä vähemmän,
+jos tytär ei ole kätevä käsistään, sekä kaikkein vähimmin, jos hän
+ei ole poromerkinkään omistaja. Eipä sellaista sikiötä juuri kannata
+joiatakaan, joskus vain pilanpäiten jollottaa:
+
+    "Naa Raudna-goo, Raudna-goo,
+    leija-goo leija-goo.
+    Raudna-goo, leija-goo,
+    gutsha-goo gurra-goo".
+
+Käsien kätevyys on lapinneidon parhaita avuja. Näppäräkätisestä tytöstä
+pojat puhuvat paljon hyvää, ja tunturien joikukin häntä mainoo:
+
+    "Joenmukan Elle, sehän se on seppä:
+    hän kutoo paulat ja kuroo kengät,
+    ja kaunis hän on".
+
+Mutta sellainen tyttö, joka ei osaa edes kenkiä kuraista, on melkein
+hylätty. Jounin pikkuista Anne-rukkaakin joiataan, ymmärtäen kyllä
+hänen kohtalonsa:
+
+    "Ei pidä, pojat, nauraa,
+    jos min' en mahda kenkää kuroa,
+    lollol lollol loilota nonnoo.
+    Minähän olenkin se Maaretan Mihkun
+    porotokan raitio,
+    lollol lollol loilota nonnoo".
+
+Mutta rikkaus, satainen poroperintö tahi paljon muuta maallista
+hyvyyttä, on kumminkin kaikkein suurin tunturitytön avu. Sillä köyhä
+tunturimaa rukattaa maailman mammonan perässä yhtä väkevästi kuin rikas
+Lannanmaakin. Rikkaat, jotka hyvin tietävät, että silparahat ja iso
+poroelo tekevät miehen suureksi, väkeväksi ja mainittavaksi, varsinkin
+valitsevat rikkaita ja mahtavia, mutta köyhien täytyy tyytyä
+vertaisiinsa. Iso Junnas-äijäkin, tuhannen poron isäntämies, tahtoi
+tehdä pojastaan vielä isoisemman valiten hänelle "rikkaimmuksen ja
+parhaimmuksen akan", mitä tiesi. Oula-ukko, toinen suuri tunturimies,
+kävi puhumassa pojalleen ison kauppamiehen komeaa punaveristä
+tytärtä. Hyvä on koota suuria rikkauksia, mutta vielä parempi on pitää
+ne suvussa, kun kerran on saatu. Niinpä onkin tunturimailla tavallista,
+että suku nai omaa sukuansa. Monesti ensi nepaimetkin naitetaan
+keskenään, ettei tarvitsisi poroeloa ositella vieraille. Pojan äiti
+ja tytön isä saattavat olla sisarukset, vieläpä joskus lisäksi tytön
+äiti voi olla pojan isän kanssa toiset nepaimet. Näin ovat monet Kitit
+naittuneet keskenään sekä Länsmanien kanssa, samoin myös Kitit ja
+Jomppaiset, Pieskit ja Länsmanit sekä Pieskit ja Vuolabbat ynnä Poinit,
+niin että tunturien porokansa on järjestään samaa suurta pahnaa. Ja
+tällä keinoin poroelo sekä muu tavara kyllä monin kerroin pysytetään
+samassa porokunnassa. Eikä ison rikkauden tarjolla ollen aina
+katsota ihmisen muotoa. Sillä tunturimaankin mammona on monesti niin
+mahtava valtias, että se peittää pahan näönkin eikä pyydä punaveristä
+pyöreyttä, oli sitten kysymyksessä oma pahna tai aivan vieras veri.
+Niilan-Pekkakin kulki Koutokeinosta asti kosimassa rikasta silmäpuolta
+poroneitaa niin ahkerasti, että oikein "kuja" syntyi taipaleelle, ja
+tunturi rupesi joikaamaan:
+
+    "Na, Niilas-Pähki jo-go niin niin,
+    lähti Koutokeinosta-go,
+    kujan teki vielä niin niin,
+    läpi Koutokeinoon,
+    linjan teki vielä-go,
+    lullu lullu lullu luu".
+
+Nuori mies voi helposti ottaa vanhan ja ruman lesken päästäkseen
+maailman rikasten rinnalle, ja yhtä hyvin voidaan työntää nuori tytär
+valkkopäälle äijälle, jonka suuri elo täyttää tuntureita. Rikkaan
+leskiakan uutta isäntää Lappi kyllä saattaa vielä ihaillen joiatakin:
+
+    "Vuoi sitä Koutokeinon miljuneeraa,
+    kun se pärjäilee rahan räntyillä,
+    vuoia naana naana,
+    aivan rahan räntyillä.
+    Emäntä istuskelee kullassa,
+    ja joka sormessa kultasormus,
+    vuoia naana naana".
+
+Joskus sentään rikkaankin tytön rumuus saattaa säikäyttää nuoren
+kosijan. Vaimoa kaipaava tenolainenkin oli kuullut paljon kiitettävän
+Kaarasjoen tytärtä, jonka merkeissä oli kolmesataa poroa ja rahaa ja
+tavaraa. Ja tenonsoutaja sauvoi Kaarasjoelle, ajatellen: "Mie nouan sen
+Suomen puolelle". Mutta tyhjin venein tenopoika lasketteli jälleen
+kotirannalleen, sillä "nieida oli niin ruma... pitkä nokka ja väärä...
+ja isu suu ja huulet paksut... eikä ollut punainen". Ei auttanut
+sekään, vaikka tyttö oli verkatakeissa sekä näytteli omatekoisia
+valkkopeskejään ja kirjopaulojaan.
+
+Ovat Lapin nuoret miehet tunturissa joskus nähneet gufittarien
+tyttäriäkin, jotka ovat kaikkein kauneimmuksia, lihavia ja pyöreitä
+sekä koreasti puettuja. Tyttäret ovat tulleet houkuttelemaan
+tunturipoikia sekä joskus saaneetkin heidät yrkämiehikseen, toisinaan
+taas ovat vain muuten ilvehtineet kauniin maanpäällisen pojan
+kanssa. Puolmakjärvenkin mies ollessaan kerran Nuorgamin tuntureissa
+riekonpyynnissä sai nähdä gufittarien tyttäriä. Kun mies muuanna iltana
+istuskeli turvekodassa kenkiään riisuskellen, helähti tunturissa oikein
+kaunis tyttärien joikaus, ja pian kuukahti kotaan pari punaveristä
+neitaa. Toinen alkoi heti ilvehtien nykkiä pojan paulaa ja naureskella,
+vaikka toinen kielteli: "Älä petä... älä petä!" Mutta kun poika
+hypähti ylös ja aikoi siepata ilkailijan syliinsä, tunturityttäret
+juoksivat nauraen ulos ja katosivat. Joikaus vain vielä kauan
+helähteli, niin ettei kotapoika koko yönä päässyt uneen. Kauniiden
+gufitarneitojen mieliteoissa riekonpyytäjä sitten oli pitkät ajat, niin
+etteivät verevimmätkään kristityt tyttäret näyttäneet hänestä takkuista
+kevätporoa paremmilta.
+
+Jos lapinukko etsii rikasta pojalleen, niin rikasta hän toivoo
+tyttärelleenkin. Monet kosijat saattavat rikkaan punahilkan perässä
+juovatella, mutta iso äijä voi olla niin ylpeä, ettei aina lähde edes
+kodalleenkaan kosijoita katsomaan, äyskäisten vain kuin suuri Näkkälän
+ukkokin: "Ei Saara ole niin löyhässä kuin poro!" Jousas-Niilakin,
+neljäätuhatta paimentava Raisin äijä voi yksin Alattion
+markkinoijiakin, Bossekopan siljolla huijautella:
+
+    "Minä olen rikas, jaa jaa jaa,
+    ja minulla on poroja, jaa jaa jaa,
+    ja minä otan vävyksi, jaa jaa jaa,
+    kenen minä tahdon, niin niin niin".
+
+Ja sellaista menoa köyhät saavat katsella vain taampaa jostakin
+tunturikolosta. Sillä rikkaat siinä vain rehentelevät. Voi sentään
+joskus köyhää miestä onnistaakin: pääsee rikkaan rengiksi ja hoitaa
+niin hyvin isäntänsä tokkaa, että elo yhä ja yhä lisääntyy, ja oma
+parttiokin kasvaa. Siitä isäntä mielistyy niin, ettei päästäkään miestä
+tokastaan pois, vaan tarjoaa tyttärensä saadakseen pitää hyvän onnen
+omassa siidassaan. Samoin taas saattaa taitavasta piikatytöstä tulla
+kodanemäntä. Moni kotaisäntä on nainut reippaan piikansa mieluummin
+kuin laskenut pois. Mutta toisinaan köyhä mies jälkeenpäin joutuu
+harmittelemaan kohtaloaan, kun eukkonsa kanssa riidellessään saa
+kuulla, kenen rahat ja tavarat oikeastaan ovat.
+
+Mutta ei jokainen rikaskaan ja hyvä lapintyttö ole aivan mielitietty
+ja haluttu. Joku ylpeä tenolainen ei uskalla yhtyä tunturilappalaisen
+tyttäreen, sillä tunturilaisen suku on hänen mielestään huono suku.
+Ankara tunturi on padje-olbmuksen niin pilannut, että hän on pienempi
+kuin muu lappalainen, samoin kuin tuntuririekko on pienempi
+maariekkoa. Lisäksi vielä tunturilaiset ovat kovin mustanahkaisia.
+Niinpä tuleekin, jos naittuu tunturilaisen kanssa, mustia, pieniä
+ja laihoja lapsia. Entisaikaiset tunturimiehet varsinkin olivat
+tummaa kansaa, mutta aikaa myöten he ovat paljon vaalenneet ja tulleet
+sellaisiksi kaamosvärisiksi. Ja tämän lienee vaikuttanut ilmanala
+sekä sekaantuminen toisiin, vaaleampiin sukukuntiin. Eivät kyllä
+muutkaan lappalaiset kaikki ole kiitettävän kaunista lajia. Inarilaisia
+tenolaiset pitävät rumanlaisina, koska heillä muka on "isu suu ja isu
+naama". Suvuittain kulkee Utsjoellakin ihmisten ulkonäkö, niin että
+toisia sukuja pidetään hyvin kauniina, kun taas toiset ovat rumia.
+Muutamat ovat kovin tummia. Toisilla ovat silmät terävät ja pystyvät,
+ja jonkun suvun siittämät ovat sellaisia "skuoivvia", sekä kuivia ja
+laihoja ja "nokkakin niin kuiva". Vieläpä muuan suku tuottaa ihmisiä,
+joilla järjestään on "isu muoto ja nokka pitkä kuin hevosen tanko sekä
+silmät pyöreät kuin jäneksellä". Ja he kaikki ovat muiden mielestä
+"oikein rumia". Mutta on sitten kaunistakin lapinrotua. Guttormejakin
+pidetään jotenkin hyvännäköisinä, eivätkä Tshalkutkaan, vaikka
+ovatkin mustia, ole rumia. Mutta Vuolabbat ovat kauniita, ja kaikkein
+kauneimmiksi kiitetään Kittejä, heillä kun on tavallisen kokoinen näkö
+ja kiverä nenä ynnä punaiset veret.
+
+Kelpaavathan sentään rumatkin tyttäret pojille, ellei toiselle,
+niin toiselle. Mutta joskus lapintyttärellä on sellainen merkillinen
+_luhka_ päällään, etteivät pojat saata heihin suopua, vaikka tyttö
+olisi kauniskin. Tytöllä on koko olemuksessaan sellainen hahmo,
+ettei mies voi hänestä huolia. Sellaisen ilkeän luhkan joku
+kaarasjokelainen kerran pani Tenon tyttäreen, niin ettei kukaan mies
+häneen katsonutkaan. Vasta sitten, kun tytär meni tietäjä Puhakan
+puheille, ja Puhakka käytti häntä kaltiolla, katsoi kaltiosta alaisin
+puolin ja julisti, että puhdas on, tyttö pääsi luhkastaan. Kermakan ja
+kruunu-kymmenisen se vain maksoi, ja miehen tytär sai seuraavana
+talvena. Joillakuilla Läijisvuonon tyttärilläkin oli ollut huono
+menestys yrkämiehen saannissa. Mutta kun Hilpis-äijä oli katsonut heitä
+sormiensa lävitse ja todennut, että "luhka on", ja sitten kuljettanut
+kaltiolle sekä tehnyt taikojaan, niin luhka oli pudonnut pois, ja pian
+oli lapinpoikia alkanut ajella Läijisvuononkin rannoilla.
+
+Mutta oikeat tavalliset punaveriset lapintyttäret, joita ei ole
+pahottu, odottelevat _irgäänsä_ hiljaisin mielin ja katselevat kauniita
+tunturipoikiaan ruskeilla silmillään, jotka ihan ilosta loistavat, kun
+mielipoika tekee komeita suopunginheittoja tai ajelee joikastellen
+tahi komeana liikkuu Bossekopan markkinasiljolla ostellen tyttärille
+rintasokeria ja lakritsaa ja muuta makeaa. Parhaimpia poikia tytöt
+joikaavat monellakin nuotilla. Rikkaan oarjespojankin kunnioiksi
+tunturi monesti kaikuu:
+
+    "Maaret-Mihkel rikas oarjella,
+    neljä-, viisituhatta veroa on on on,
+    kuusituhatta poroa on on on,
+    hän on Koutokeinon rikkain,
+    rahaa pankossa on on on,
+    ja poroja kuusituhatta on on on".
+
+Yhtä komeasti kaikuu tunturi, kun tytöt joikaavat Ammon-Hansia:
+
+    "Ammon-poika, Päiveskenttä,
+    keittää kultaa kotona,
+    go luu luu luu,
+    Ammon kultaruoho,
+    go luu luu luu,
+    niinkuin kukko yhdellä jalalla seisoo,
+    go luu luu luu,
+    väkevänä seisoo niinkuin kukko
+    ja juo viinaa,
+    go luu luu luu".
+
+Jopa Tenon tunturit ja vaarat ihan helkähtelevät, kun ilmassa kiirii
+Uulas-Andaraksen joiku:
+
+    "Kitti-poika-go,
+    nu nu nu goo,
+    nieidain mielen pyöritti,
+    nu nu nu goo".
+
+Ja yhtä heleästi Tenon ranta kuuluttaa komeata poromiestä:
+
+    "Uulas-Aslak-go,
+    luu luu lu-go luu luu luu,
+    Suomen tunturien kynttiläjalka,
+    luu luu lu-go luu luu luu".
+
+Mutta kaunis Andaras-Pieras-Susanna oli nuorena tyttärenä joikaillut
+Kaarasjoen tuntureissa komeata Piera Saaraansa oikein ihanasti. Vanha
+Piera-äijä vieläkin, kuudenkymmenen vuoden kuluttua, muistaa, kuinka
+suloisesti Susannan ääni kaikui, kun hän joikasi:
+
+    "Jos sinä rupeat,
+    niin otan minä kyllä,
+    sinä olet kaunis poika:
+    käyrä nenä ja punainen muoto,
+    ja pesty takki päällä,
+    ja kultavyö ympärillä,
+    ja närpeä valkkopeski,
+    ja saukonnahkaviergi lakissa".
+
+Mutta kun ei kukaan tunturipojista ole vielä varmaa katsetta antanut,
+tyttösien täytyy keinoilla kokeilla saadakseen selville edes, miltä
+tuulelta mielipoika on tuleva. Niinpä tytöt heittävät keppiä ilmaan,
+niin että se maahan pystyyn pudottuaan kaatuu ja kaatuu sinnepäin,
+missä tuleva oma asustaa. Mutta jos keppi putoaa pitkälleen, ei yrkää
+ole olemassakaan. Pirtin lattian lakaisemisenkin tyttären pitää aina
+toimittaa yhteen menoon, vielä rikatkin viedä ulos, ettei yrkämieskään
+jättäisi kosimistaan kesken. Onhan tytöillä pieniä hyviä tapoja sekä
+keinoja, joita eivät pojat tiedäkään. Mutta kun Birit-leski hökelsi
+saadakseen uutta yrkää, niin se kyllä tiedettiin, jopa sitä joikukin
+muisteli:
+
+    "Birit juuriköyttä kelaa,
+    vääntää suopungiksi,
+    ja sillä heittää aikoo.
+    Kaksi nulppoa olisi,
+    mutta ei tiedä,
+    kumman niistä heittäisi.
+    Taitaa hän Mahti Sarren heittää.
+    Mutta sen jos ottaa,
+    tulee vanha paltsarajakin valkkopeskiksi.
+    Uula Sarrea hän ei taida —
+    se on kovin lämmin".
+
+Jo parissakymmenissään lapintyttö voi joutua naimisiin, saattaapa
+joku tulla valituksi jo 18 vuoden vanhanakin. Kolmenkymmenen ylitse
+päästyään nainen on jo kolkkakymmenellä, mutta jos tyttärellä vain on
+paljon rahaa ja tavaraa, käy hän kyllä vielä hyvästä neidosta, voipa
+rikas muori saada kosijoita vielä 70-80 ikäisenäkin. Mutta 20-25:n
+välillä tyttärillä on parhain menonsa ja valinta-aikansa. Saaran
+tunturikodan 16-17-vuotias Kristikin, raitiotyttö, sanoo palvelevansa
+ja ansaitsevansa poroja, kunnes 20 vuotta täytettyään menee naimisiin.
+Eikä Kristillä vielä edes ole mielipoikaakaan.
+
+Harvaan kansoitetussa tunturimaassa nuorilla on harvoin yhdessäolon
+iloa. Talvisilla markkinoilla joskus tavataan, mutta kaikkein parhaiten
+suurina pyhinä kirkkosiljolla. Saman järven rantalaiset kyllä voivat
+milloin tahansa soutaa toisiinsa, samoin taas Tenoa saattaa sauvoa
+ylös ja alas, ja talvella pääsee porolla yli pahojen jänkienkin. Pojat
+hyvinkin osaavat ajaa etäisiinkin tyttäriin, ja tyttöset paneutuvat
+mieleisen miehen iloiksi parhaisiin pukuihinsa ja helyihinsä, jopa
+päästävät tulijan poronkin valjaista vieden sen jäkäläpaikan ääreen.
+Saattaapa käyntien yhä uudistuessa kylänkävijä pois lähtiessään jo olla
+niin hyvissä sovuissa, että valjastaakin tytön ajokkaan ahkionsa eteen
+lähtien sillä viilettelemään kotia kohden, tyttären samassa ahkiossa
+istuen myötäillessä mukana jonkun matkaa. Niinpä sitten tunturipoika,
+mieli kirkkaana kuin kevätpäivä lennättelee lainaporollaan joiaten
+sen iki-ihanaa omistajaa, ja kotatyttö taas vaalii ja hoitelee ja
+hyvänä pitää poikansa poroa ajellen sillä ahkerasti ja muistellen
+jutonsa erinomaista isäntää. Mutta ennenkuin pojat käyvät etsiskelemään
+kaukaseutujen tyttäriä, he kyllä jo etukäteen tiedustelevat hänen
+rikkauksiaan ja muita avujaan. Tenopoikakin juovatellessaan Inarin
+tyttöä kävi naapureilta kuulustelemassa, onko tytöllä 50 poroa,
+niinkuin sitä mainotaan.
+
+Näin on asia saatu jo hyvälle palkaalle, niin ettei kosiskelijan,
+lähtiessään kosioretkelle, tarvitse antautua aivan tiettömälle
+taipaleelle, eikä tytönkään kodassa tai kotipirtissä kovin hämmästytä,
+jos kerran sitten hiilet takasta äkkiä poukkuvatkin lattialle
+ilmoittaen vieraita saapuvaksi, ellei ennen niin ainakin huomispäivänä
+samoihin aikoihin. Saattaapa syötäessä jonkun suusta pudota palanenkin,
+vieraan osa, niinikään ennustaen väärtien tuloa, saattaapa samoista
+syistä joku kenkiessään saada paulansa moniin solmuihin.
+
+Jopahan kerran koirat ulkona oikein ärhentelevät, ja kohta ajaakin
+jänkätietä, tunturikeinoa tai Tenon töyrää kotikentälle komea väki
+mitä komeimmin vaalituilla härillä, niin että kulkuset ja tiuvut vain
+helkkävät. Ajajat ovat parhaassa väriloistossaan, ja härkien kirjovyöt
+sekä monet tupsut välkähtelevät punaisina ja keltaisina. Edellä tulla
+tomauttaa yrkäpojan puhemies, perässä hän itse, ja vielä mukana
+kosijan isä, jopa jo äitikin asioita valvomassa. Suurina väärteinä
+tulijat saatetaan sisään, ja "buörre bäivit" sanotaan. Viina on hyvä
+asian alkuun panija. Puhemies heti kohteleekin hyvillä ryypyillä koko
+talonväkeä, niin että kaikki ovat pian parhaalla puhetuulella ja
+toisilleen hyviä väärtejä. Silloin puhemies jo rohkeneekin kysäistä:
+"Onko täällä meille neitaa?" Siihen voi tulla vastaus: "On kyllä!" Ja
+silloin ollaan entistä parempia ja iloisempia ystäviä. Mutta saatetaan
+kysyjille myös vastata: "Ei ole teitä varten neitaa". Ja silloin on
+paras painua tunturiin.
+
+Tunturi-Lapissa yrkämies saa varustaa kosintamatkalleen hyvät
+eväät viinasta ja kahvista alkaen poron juustoihin, -paisteihin
+ja -konttiluihin asti ja sitten evässäkkeineen, puhemiehineen,
+kihlakaluineen ja vanhempineen lähteä onnentaipaleelle mielitytön
+metsäsiidaan. Sinne päästyään yrkämies helisevin kelloin ja joikaillen
+ajaa kolme kertaa ylpeästi ympäri koko kodan. Tuleepa kosittava
+tyttö kurkistamaan kodanovesta, se on jo pojalle mieluisa merkki,
+mutta jos ei tyttöä eikä ketään muitakaan kuulu, koirat vain
+kiukkuisina ärhentelevät kintereillä, kosijoista alkaa jo tuntua
+kolkolta. Astuu puhemies kotaan kysymään: "Olisiko täällä kahvin
+keittosijaa?" — "On tässä vieraat ennenkin saaneet kahvia keittää",
+kotaäijä voi vastata, ja se on hyvän alun merkki, mutta huonosti
+ovat asiat, jos ukko jurnuttaa: "Kyllä talosta on vieraille ennenkin
+kahvi tarjottu". Asian hyvin luonnistuessa toisetkin uskaltavat
+astua kotaan, sulhanenkin, joka odotellessaan on istua kyykähtänyt
+smakko-muorralle. Kotaväen tarjoomaa kahvia juoden ja ruokaa syöden
+puhellaan poroista, hukista, Alattion markkinoista, Ruijanmatkoista
+ja monista muista tärkeistä tunturikansan asioista. Jopa siitä
+yrkämiehen äitikin noutaa evässäkkinsä, keittää kahvit sekä syöttää
+ja juottaa kotaväkeä, ja puhemies pitää huolen ryypyistä. Ja hyvän
+huolen pitääkin, sillä sitä paremmin asiat jutavat, jota enemmän
+sulhanen on varannut viinaa. Jo viimein ryypyn antaja uskaltaa julistaa
+oikean asiansa: "Tämä nuorimies tahtoo tytärtä akakseen". Kotaukko
+ja -eukko siihen myöntyen sanovat: "Se on oikein meidän mieleen... ja
+jo aikoja ajateltu". Näin tulee sulhasen isä-äijänkin vuoro. Hän kantaa
+kihlakalut tyttärelle, joka ne suostuen ottaa vastaan.
+
+Komeat ovat rikkaan tunturipojan kihlatavarat. Vanhat lappalaiset
+miellyttivät tytön leveäkantaisilla hopeaisilla helysormuksilla,
+antaen niitä neljin, viisin, jopa kuusinkin, toiset oikein kullattuja
+_golle-suorbmaksia_. Antoipa oikein äveriäs mahtimies kahdeksankin
+kullattua sormihelyä. Sai hyvä tytär vielä hopeasolkia, sai
+hopeahelaisen vyönkin, _silba-boaganin_, sekä lasihelmet, _pärilit_,
+hopeapallukkoineen, ynnä punaisia, sinisiä, keltaisia, valkoisiakin
+silkkihuiveja joskus neljin, viisinkin, ja kaiken kukkuraksi
+hopearahaa sata kirkasta helähtävää kruunua, jopa vieläkin komeammin:
+kaksisataisen kasan kruunun hopearahoja. Onnellinen morsian sai kätkeä
+kaikki "kiiluvaiskiisaansa". Ison rikkaan poika, Junnaksen Matti,
+antoi kihlatulleen kasan kultarahoja, mutta kuulun Kutturan Niila
+heläytti toistasataa, ja tämä oli niin komea teko, että sitä kelpasi jo
+joikastaakin:
+
+    "Kuttura-Niila-sa joo,
+    satakaksikymmentä markkaa
+    kultarahoja nakkasi joo,
+    morsiamelleen joo joo joo".
+
+Vanhaan aikaan lapintyttäret olivat saaneet sulhaseltaan tinahelaisen
+_nasta-boaganin_, kauniin veralla päällystetyn nahkavyön, joka oli
+koristeltu tinahelyillä päästä niin toiseen.
+
+Rikkaan miehen kihloja nykyisetkin tunturipojat monesti antavat.
+Suomen padje-oibmuskin kihlasi Kaarasjoen tunturitytön seitsemänsadan
+kruunun koreuksilla, työntäen silkkejä, rintasolkia ja kultaisia
+sormuksiakin viisin, kuusin. Jopa joskus vähäväkisenkin tunturimiehen,
+järveläisen ja jokipojan pitää kosiessaan olla yhtä rikas ja ylpeä kuin
+kenen tahansa.
+
+Köyhtyneen tenolaisen poikakin, vaikka omistaa vain yhden ainoan
+kermakka-pahasen ja ajelee lainaporoissa sekä velkarahoissa, työntää
+silkkiä ja kultaa Inarin porotyttärelle kehuskellen rikkauksiaan ja
+luvaten pitää niin komeat häät, ettei ole vielä koskaan sellaisia nähty.
+
+Yötäkin sulhasväärtit viipyvät kosittavan kodissa lähtien vasta aamulla
+kotimatkalle. Elleivät nuoret jo ennestään ole niin hyvissä väleissä,
+että olisivat vaihtaneet ajokkaitaan, niin onnellinen yrkämies saa
+nyt sonnustaa mielityttönsä poron ahkionsa eteen ja lähteä sillä
+tyytyväisenä joikaillen kotitaipaleelle. Ja morsian vuorostaan saa
+pojan härän hoidokikseen.
+
+Mutta onni ei aina näin ole kosiomiesten mukana. Jo ajomatkalla voi
+sattua vastusta, porokin vikuroida ja teniä, niin ettei kulusta tahdo
+tulla kalua. Ja se on jo niin huonö enne, että on paras kääntyä
+takaisin ja yrittää toisen kerran. Sillä jos tästä huolimatta ajetaan
+perille asti, käy helposti niin, ettei tyttöä annetakaan, eikä luvata
+kodassa kahvin keittosijaa. Silloin sulhasmiehet saavat noloina istua
+ja nauttia talonhyviä ja sitten eväineen ja kihloineen painua pois ja
+ajaa synkkinä kotiinsa, yrkämieskin kiukutellen oman jutonsa kanssa.
+Mutta toisinaan yrkäväki kimpautuu ja lennättää toisiin tyttäriin, ehkä
+siellä paremmin onnistaisi. Utsjokelainen saattaa kiertää läheisen
+tunturimaan, Enontekiön kosijat kulkea Koutokeinoa, Kaarasjokea ja
+Kaaressuvantoa myöten, missä vain tietävät olevan mainittavia rikkaita.
+Inariin enontekiöläinen ei juuri ohjaa ahkiotaan, eikä Utsjoelle, mutta
+utsjokelainen kyllä saattaa siepata inarilaistytön emännäkseen, vaikkei
+hän muuten pidä inarilaisia vertaisinaan.
+
+Saahan kyllä ajella, vaikka ympäri koko Lapinmaata, kun vain ei väkisin
+rupea tytärtä maanittelemaan eikä vastoin vanhempain mieltä. Silloin
+voi helposti käydä niinkuin entisen Pieras-Klemman, joka kosiskeli
+rikasta Kadja Pannen Raudnaa. Kadja Panne kutsui avukseen Andi-Raudnan,
+noitaämmän, ja yksissä tuumin galgut noituivat istuen vastakkain
+kotamaalla, sarvilakit takaisinpuolin päässä ja käsi toisen haaroissa,
+noituivat ja manasivat Klemmaa, joka vain heitä nauroi. Mutta mustat
+rumat akat noituivat niin väkevästi, että Klemman nauru muuttui viimein
+hullun hohotukseksi ja sellaisena aina pysyikin. Mutta ei myöskään
+ollut hyvä olla ylpeänä kenelle tahansa. Hylätty Kutturakin suuttui
+kovin, kun ei saanut Tshalkku-Niilan tytärtä. Sanotaanpa, että hän
+laittoi Tshalkun pirttiin pahan möykkääjän, joka vuosikausia kiusasi
+Lismajoen pientä erämaataloa.
+
+Pian koko tunturiseutu saa tietää yrkämiesten turhan yrityksen, mutta
+yhtä pian sanoma kuuluu onnellisestakin matkasta. Nähdäänhän asian
+meno jo vaihtoporosta, jolla iloinen poika palaa naimaretkeltään. Jos
+on voitettu kuulu ja kovin kosittu tyttö, silloin kohta tunturitkin
+kaikuvat joikauksesta:
+
+    "Nyt se meni rikas ja kaunis,
+    vuoi jaa vuoi jaa,
+    se suohkanan tähti".
+
+Eikä kaikkien kosima punapaula ole enää toisten tavoiteltavissa.
+Syrjään jääneet kosijat saavat vain kademielin katsella, kun tyttö
+ajelee toisen kanssa, katsella ja joiata neidon nimiin:
+
+    "Ei minua tartte kenenkään koskea,
+    luu luu lugu luu luu luu,
+    minulla kun on jo Ränhtel-Mahti,
+    luu luu lugu luu luu luu".
+
+Ja läikkyvien silkkien, hohtavien solkien ja helysormusten onnellinen
+omistajaneito saa katsella kauniita korujaan sekä kuunnella niiden
+hiljaista kahinaa ja helinää. Anna Vallekin aina taloon tullessaan
+puukalikalla kovasti pudisteli lunta kengistään, jotta talonväkikin
+kuulisi, että hän tässä morsiamena helisee.
+
+Kihlaus voi kyllä purkautuakin. Voi tapahtua vaikkapa niin, että
+pojan isä käskee miniänkokelaansa, joka jo kuukausia on talossa
+ollut yrkäsijassa, painua keinoonsa. Ja tyttö lähtee vieden satoja
+maksavat kihlatavarat matkassaan. Joskus taas kotatytär voi ottaa
+kihlat poropojalta ja sitten pelätä ja piileskellä tunturissa, kun
+kihlainantaja tulee tapaamaan. Tällainen mielenmuutos on kyllä
+jo ilkeiden ihmisten aikaan saamia pahuuden töitä. Saattaapa
+joku lapintyttö työntää kihlakoreutensa yrkäpojalle takaisin,
+vieläpä porohärällä ja kultarahalla viekoitella toisenkin tytön
+rikkomaan lupauksensa, saadakseen häneltä komean ja koreasti puetun
+Jounas-Hannun. Jopa muuan tunturityttö kihlattunsa kanssa ajaa
+kahauttaa kuulutuksille, mutta pappilan veräjillä onkin jo odottamassa
+toinen poika, joka nappaa ja taluttaa tyttären papin luokse. Kovin
+nolona syrjään heitetty kosija saa yksinään ajella takaisin erämaahansa
+ja joikailla mielensä hyvitteeksi:
+
+    "Jounas-Niila-sa,
+    niin niin niin niin,
+    vei minulta valmiin akan,
+    niin niin niin niin,
+    ja seitsemänsataa poroa".
+
+Saattaapa joikaaja jouotukseensa jonkun kuukauden kuluttua lisätä:
+
+    "Ja valmiit kaksoiset,
+    niin niin niin niin".
+
+Nuoret kyllä kävivät liitolleen saamassa papin siunauksen, mutta
+ikämiesten kärrikät toisinaan asustivat katsottunsa kanssa vuosikausia
+välittämättä papista vähääkään. Varsinkin tunturilaiset tahtoivat elää
+omin päinsä. Vanhaa Salkkoakin pappi sai monet kerrat manata, ennenkuin
+hän viimein irvistellen saapui emäntänsä kanssa vihille. Entinen
+Kitti-äijä eli eukon kanssa tunturissa vain omien vihkilukujensa
+varassa. Ja perillisiä tuli. Mutta ukko ei tullut kirkkoraadin eteen
+eikä käräjiinkään, ennenkuin käytiin noutamassa. "Laillisia esteitään"
+äijä sitten vain marisi, selittäen, ettei ole voinut tulla, kun on
+ollut valvottavina "hukat ja porot, koirat ja lapset, pata ja valkea".
+Olisi ukko mennyt eukon kanssa yhteenkin, mutta eukko ei ole hänestä
+huolinut... Joskus vain on huolinut, mutta silloin ei ole ollut pappia
+vihkimässä...
+
+Komeasti helisten ja kilisten, porotkin sinisissä ja punaisissa
+tupsuissa, Lapin nuoret ajavat kirkolle kuulutuksen ottoon, ja sitten
+taas jonakin suurpyhänä sinne häitänsä viettämään. Yrkäpoika astua
+hepsuttelee komeana kuin paraskin tunturien isäntä, peskinhelma
+vain pyrstönä perässä keikkuen. Sillä sulhasen koko parseelisto on
+morsiamen käsistä lähtenyt. Poika on vain vienyt tarpeet, ja tyttö
+on pannut parhaansa, jotta yrkä saisi nähdä, mihin hän kykenee. Ja
+näin lapintytär on ensi kerran saanut isännälleen mitata ja neuloa
+kengät, kintaat, säpäkkeet, housut, takit, peskit ja samalla joutunut
+pitkän pitkälle työmaalle, jossa ei ole esillä vain isännän verhot,
+vaan kaiken tulevankin pirttiväen. Parhaissaan on morsiankin, uusissa
+takeissa ja valkoisissa koipikengissä, silkit päässä ja hartioilla,
+hopeariskuja rinta täynnä, sormet täynnä sormuksia. Onpa sormuksia
+sulhasellakin. Koutokeinon kirkolla vihittäessä pannaan morsiamen
+päähän komea kruunu, joka saadaan lainata Riitta-Jussan Riitalta
+tai Speinin Biri-Hannalta. Rikkaalla Biri-Hannalla onkin komea
+laitos, niinkuin lakki, josta korkea ja leveä, koreilla papereilla
+koristeltu torni kohoaa ylös. Se kun istutetaan lapintytön päähän, niin
+sivullinenkin kyllä näkee, kuka on morsian.
+
+Taloissa asuvaiset viettävät häitään joko morsiamen tai sulhasen
+kotona, mutta tunturiväki toimittaa häämenonsa kirkolla suurpyhinä,
+tavallisesti talvenaikana, jolloin koko erämaan kiertäjäkansa jutaa
+yhteiseen suureen jumalanpalvelukseen. Entiseen aikaan hääkansa
+iloitsi markkinasiljon kirkkotuvissa, nyt se kokoontuu pitoihinsa
+johonkin kirkonkylän taloon. Vieraita kutsutaan, mutta hyvä on,
+kun kutsumattomiakin saapuu. Kahvia juodaan poronjuustoineen ja
+vehnäsineen, sitten taas jo syödäänkin rasvaista lihakeittoa ja kalaa.
+Entiseen aikaan saatiin syödessä hyvät viinaryypyt. Sulhanen hankki
+juomiset, ja sulhasen sekä morsiamen omaiset pitivät huolen muusta
+ravinnosta. Nostettiinpa oikein vaskinen viinakattila kauhoineen ja
+kuppeineen pöydälle, ja puhemies kuulutti: "Jotka tässä on syöneet ja
+juoneet, muistais nyt varainsa jälkeen tätä nuorta paria!" Heimolaiset
+heti vuoroonsa veivätkin isojakin rahasummia, ja kuuluttaja kohta
+suurella äänellä kiitti ja ilmoitti, että se ja se antoi niin ja niin
+muistettavan summan. Ja "muistettavan summan" antaja sai hyvän ryypyn,
+vieläpä oikein muistettavan summan lahjoittaja pullon poveensa. Siitä
+toisetkin innostuivat. Ryypyn saaneet maiskutelivat hyvillä mielin
+suutaan, saamattomienkin suu jo alkoi maiskahdella, kun he kopeloivat
+poveaan ja kaivoivat rintaliinansa taskusta helisevää hopeaa, jolla
+saattoi vaihettaa ryyppyjä. "Uusille ihmisille pitää antaa", ukot ja
+akat sanoivat juoksuttaen lahjojaan niin ahkerasti, että kuuluttaja
+sai myötäänsä ilmoittaa, morsian ammentaa ryyppyjä ja sulhanen niitä
+jaella, jopa aina jollekulle pistää pullon poveen. Monet antoivat
+kruunuja moneenkin kertaan, saaden joka annolleen kuulutuksen ja
+mieliryypyn. Naisväki antoi sekä rahoja että vaatetavaraa, huiveja,
+silkkejä ynnä liinasia, ottaen ryypyn yhtä hyvällä halulla kuin
+miehetkin. Monet pororikkaat lupasivat poroja, kymmenittäinkin,
+kun ryyppy oli ennättänyt tehdä sydämen iloiseksi. Niin kauan kuin
+kirkkopyhää pidettiin, häämenojakin kesti, pari, kolme päivää
+ainakin ja viikonkin, jos vain kestivarat riittivät. Kansa kantoi
+lahjojansa "uusille ihmisille", saaden luonnossa kiitokset ja ryypyt,
+ja oli tyytyväinen. Se kuului kaikesta menostakin. Joiattiin monella
+nuotilla, taajottiin väliin monessa kihermässä kirkkosiljolla, ja
+joka joukosta kuului oma juorotuksensa. Missä joiattiin sulhasparia,
+missä muistettavan summan antajaa, missä morsiamen rikasta isää, missä
+taas nuoret miehet laskettelivat pilkkajoikuja tyttökansasta tai
+toisistaan. Ja aina väliin käytiin morsiusparin ryypyillä.
+
+Viimein, kun viinat ja varat olivat loppuneet, hääilotkin loppuivat.
+Lähdettiin helisten, iloiten ja remuten ajamaan joka suunnalle kohti
+kotia ja kotakenttää. Ja morsian lähti uudelle taipaleelle, yrkämiehen
+matkassa uutta kotiaan kohden.
+
+Tunturikotaan joutuessaan lapinnuorikko miehineen saa olinsijakseen
+toisen puolen kotamaata, vanhan isännän emäntineen hallitessa toista
+puolta. Taloon viedyllä miniällä on sijansa pirtissä, ellei muuta
+huonetta ole. Voimiensa mukaan nuoret kyllä pian hankkivat oman kodan
+tai jatkavat pirttiä uudella huoneella taikka nostavat oman pienen
+pirttinsä.
+
+Isän majasta lähtiessään tytär saa mukaansa kaikki vaatteensa,
+raanunsa, roukonsa, taljansa ja polsterinsa. Annetaan hänelle
+vielä joku kattilakin, muutamia puumaljoja, kaaroja ja kiisoja. Ja
+tunturimiesten tyttäret saavat myötäjäisikseen vielä poroja. Monella
+on jo omissa merkeissään koko parttio, ja tytön lähtiessä isä vielä
+sitä varojensa mukaan parantaa. Näkkälän Iskokin antoi tyttärelleen
+300 päätä, ja Tshalkku-Niilan sanotaan parhaana aikana palkinneen
+tyttärensä 700:n tokalla. Sata ja parikin monet vielä voivat luovuttaa.
+Kitti-Uulakin on lupaillut toistasataa.
+
+Ja siitä taas uusi kotakunta alkaa kiertää Lapin tuntureita, tahi uusi
+pirtti nousee erämaahan levittämään saamekansan pientä sukukuntaa.
+Tunturimaan ahkera tytär on päässyt virkaan, jota varten hän pienestä
+pitäen on valmistunut, ja jota hän jo vuosikausia on haaveillut.
+
+
+
+
+Lapin lapsi
+
+
+Jokaisen lapinvaimon on saatava lapsia se määrä, mikä itse kullekin
+on asetettu eli kirvoitettava ne solmut, jotka hänen kohtuunsa,
+yksi kutakin lasta kohden, jo syntymästä saakka on laitettu. Tämä
+on Lapinkin vanha laki. Sillä vaikka suuren tunturimaan pieni
+lapinsuku on kansana tuomittu vähitellen katoamaan maailman isoisten
+joukosta, ei kuitenkaan tunturiväen suku ole loppumassa. Jumalan
+edessä on pienen turvegammin nahkoihin puettu aviopari yhtä otollinen
+kuin Lannanmaan suurtilan ylpeä isäntäväki, ja tunturikodassa
+kasvava aution erämaan raatajapolvi on Herralle yhtä mieluisa kuin
+rehevien ruispeltojen äärellä nouseva suku. Jos rukihinen isäntä
+pitääkin itseään kovin tärkeänä tehdessään savimaillaan mahtavaa
+jälkeä ja kasvattaessaan viljaa kaikelle kansalle, niin kyllä Lapin
+pikku mieskin koettaa huolellisesti hoitaa pientä leiviskäänsä,
+täyttäen parhaansa mukaan sen paikan, mihin hän on asetettu:
+pitämään huolta karusta tunturimaasta. Eikä sentähden kaiken
+Luoja katso tunturikansaansakaan muita halvemmaksi, vaan antaa
+pienten peskiniekkojensakin lisääntyä ja täyttää maata sitä mukaa
+kuin maa vetää ja suuret porolaumatkin lisääntyvät. Niinpä onkin
+Lapin pirteissä ja kotasissa uusi polvi nousemassa yhtä nopeasti
+kuin vanha on vaipumassa, jopa lukuisampana kuin manalle menevä
+puoli. Neljin, viisin, kuusinkin on monissa perheissä perillisiä,
+onpa useita niinkin toimekkaita lapintaloja, että kahdeksinen,
+yhdeksinenkin lapsiparvi on kentällä taajomassa, jopa joskus
+kymmeninenkin. Vanhoissa tunturikotasissakin oli raitioita omasta takaa
+toisinaan tuhansien tokalle. Ivvar Pieskilläkin oli kahdeksan,
+Tshalkku-Niilalla ja Kitti-Niilalla yhdeksän perillistä, ja Aslak Poini
+toimitti tunturiin kymmenen raitiota. Samoin vanhojen tenolaisten
+ja järveläistenkin rantakentillä taajoi iso lauma pikkulappeja.
+Paksujalankin Oulan kalarannalla Ollilassa kasvoi kymmenen kalansyöjää
+sekä vanhojen Outakosken etumiesten, Niilas-Oulan ja Pieras-Klemman
+turvegammeihin saatiin mahtumaan kaksitoista jälkeläistä. Jonkun
+kotaäijän sanotaan kiittäneen Herraa, että se on antanut hänelle
+neljätoistakymmentä apulaista. Sillä aivan oikein lappikin ymmärtää,
+että lapset ovat Herran lahjoja, ja oikein ilolla vastaan otettavia.
+Varsinkin tunturilappi on mielissään, kun saa paljon lapsia porojen
+perään laukkomaan, ja moni äiti on hyvillään saadessaan tyttäriä
+avukseen lukemattomiin töihinsä, vaikka yleensä pojat ovatkin
+halutumpia kuin tyttäret.
+
+Suomenkansan ikivanhaa lapsenpäästölaitosta, savusaunaa, ei
+lappalaisilla juuri ole — koko suomenpuolisella Tenolla on vain
+neljä, viisi saunaa: Ranttilan Matilla, Outakosken koululla, Gaavassa,
+Hans Laitilla, Nuorgamissa — vaan hän aloittaa tämän maailman
+vaelluksensa milloin missäkin, tunturilappalaiset talvellakin vain
+kylmässä kodassaan. Onpa moni tunturilainen joutunut esivanhempiensa
+ankaralle taipaleelle talvisella tunturilla tuottaen vain vähäisen
+keskeytyksen emonsa ajoretkeen. Mutta sitten onkin kaksin hengin
+jatkettu matkaa samassa ahkiossa, ja siinä pieni padje-olbmus on
+alkanut tunturivaelluksensa eli oikeammin, hänkin puolestaan on
+lähtenyt jatkamaan iankaikkista erämaan kiertoansa, jonka alku on
+kaukaisessa hämäryydessä ja loppukin tuntemattomassa tulevaisuudessa.
+
+Oikeassa kristillisessä järjestyksessä lapinsuku tavallisesti saapuu
+tälle ilmalle. Jotenkin harvoin lapintytär vain omiin nimiinsä
+tuottaa kansalaisen, mutta aina sentään, kerran siellä, toisen täällä,
+nähdään pappilankirjoihin merkityn tytön jälkeen avioton perillinen,
+joskus kaksikin — tyttären silti joutumatta naimattomaksi, jos vain
+hänellä on vähänkään varoja ja poroja. Sattuu joskus piikapaimenkin
+lahjoittamaan isännälleen pienen raition samoihin aikoihin, kuin emäntä
+ilahduttaa kodan pää miestä samanlaisella pikku lahjalla. Ja moni
+lappalainen on käynyt seurakuntansa sielunpaimenen luona saamassa
+synninpäästön paitsi poronvarkaudesta myöskin salavuoteudesta.
+Hyviä lappalaisia sentään kasvaa siunaamattomankin liiton sikiöistä.
+Joskus kyllä lapinäiti on salassa saanut ja surmannut lapsensa sekä
+piilottanut metsään, ja siitä on syntynyt _äpärä_, jonka toisinaan
+erämaasta kuuluva rääkyminen kovin vistottaa kristittyä ihmistä.
+Mutta jos äiti on asettanut hopearahan surmatun sikiönsä kielelle,
+niin äpärä ei ole saattanut äännellä, vielä vähemmän, jos pikkuraukka
+on ennen surmaamista pantu hätäkasteeseen. Muuankin tunturiukko
+oli piikansa kanssa saadun sikiön kastanut Kristiniksi, emäntänsä
+kaimaksi, sitten surmannut ja pannut vielä hopearahankin suuhun sekä
+piilottanut tunturiin. Lapsi rukka oli saanut rauhan, eikä ollut
+ruvennut koskaan äpäränä syyttämään surmaajaansa, eikä häiritsemään
+muitakaan. Vanhaan aikaan lapsensa surmaaja oli mestattu. Inarin
+kirkollakin oli muuan Parta-Hanna parka joutunut pölkylle pyövelin
+piilun alle. [Hanna Martintytär Aikio mestattiin lapsenmurhasta 18.
+helmik. 1740 ja ruumis poltettiin.] Tämä, lähes parisataa vuotta
+takaperin tapahtunut asia on niin hirveä, että edesmenneet vanhatkin
+olivat vielä sitä kammolla muistelleet. Siunaamattomaan maahan,
+kalmasaaren laitaan, oli ruumis kuopattu, ja haudalle nostettu suuri
+kanto. Mutta Saija-Valpu oli joutunut vain Kittilän linnaan, vaikka
+olikin piilottanut sikiönsä ruumiin kirkkotuvan lattian alle, mistä
+sitten alituisesti oli kuulunut raaputus ja sormennaputus. Pikku ruumis
+oli kyllä löydetty ja asetettu arkkusessa kirkonporstuaan kaiken kansan
+pelvoksi ja häväistykseksi.
+
+Tällaiset asiat ovat niin harvinaisia, että kaamea muistelus vielä
+vuosikymmenien, satojenkin perästä niitä mainitsee. Kristikansaahan
+on tunturimaan väkikin, ja siunaten sekä iloiten se ottaa vastaan
+pienen tulokkaansa, pesee sen kuparikattilassa, ellei ole vartavastista
+ristillä suojattua pesukaaraa. Eikä suinkaan kenkään etukäteen rupea
+odotetulle pikkuvieraalleen valmistamaan vaatteita, sillä siitä
+helposti seuraisi lapsen kuolema, onpa jollekulle varomattomalle
+seurannutkin. Erään tenolaisvaimonkin lapsi kuoli ennen syntymistään,
+kun äiti ahkeroi sille vaatteita, ja isä hyvillä mielin jo koperteli
+kiedgamenpohjaa. On paras kääräistä pieni vain riepuihin tai lainata
+ensihätään parseeleita naapurilta — enontekiöläinen sentään
+valmistaa vaatteita etukäteenkin. Avuttomanahan piskuinen tunturimaan
+kansakin tänne saapuu. Lastenmuorin, _jortamorin_ eli _sielgi-ädnin_
+pitää yksin pääkalloakin käsin puristella paremmannäköiseksi kuin se
+on omasta luonnostaan sekä hieroa valekuollutta henkiin tahi herättää
+se oikean käden pikkusormeen pistetyllä taulanpalasella. Äännellen
+kyllä moni aloittaa maailmankiertonsa, mutta pahanluontoisen ihmisen
+alku lähtee matkaan kovasti parkuen, vieläpä oikein pahansisuinen
+juuri kovimman myrskyilman ulkona riehuessa. Onnellinen on, joka
+pääsee tänne kasvavalla kuulla, mutta kaikkein onnellisin sellainen
+harvinainen matkamies, joka astuu maailmaan _lihku-kahper_, onnenlakki,
+päässään. Tämä tuottaa iloa sekä omalle äidille että selkä-äidillekin.
+Lakki kuivataan emon polvella ja talletetaan tarkoin, kunnes
+sen omistaja saattaa sitä hoitaa rahakukkarossaan ja hoitaa koko
+elämänsä iän, vieläpä kuoltuansa viedä arkussaan hautaan. Tällainen
+onnen ja menestyksen kappale oli aikoinaan ollut Lukkari-Jounilla.
+Myöskin Hans Laitin sanotaan saapuneen lihku-kahpereissa, ja hyvin on
+Hans elämässään hyötynytkin, saanut komean talon sekä päässyt rikkaaksi
+kauppamieheksi.
+
+Vain parin vuorokauden, yhdenkin pimeän talvipäivän katsomana pääsee
+erämaan pieni eläjä kristillisen seurakunnan jäseneksi. Pikkuista
+kitisevää ja tuhisevaa kääröä ei kyllä penikulmien päästä lähdetä
+papille näyttämään, vaan isä itse tahi joku muu kirjanoppinut mies tai
+nainen valaa lapsen vedellä sekä lukee virsikirjasta hätäkasteen
+sanat, ja niin on asia valmis. Kastevesi on vain vietävä ulos
+puhtaalle kentälle ja viskattava korkealle ilmaan, että kastettu
+kasvaisi isoksi ja rikkaaksi. Junnas-Hannukin kastettuaan Piettar
+Morottajan kaahloi kauas puhtaalle hangelle ryöpsäyttäen veden
+hyvin komeasti ylös, ja Piettarista tulikin iso mies ynnä rikas
+myös. Sitten vasta aikojen kuluttua kuljetetaan hätäkasteen saanut
+ahkion keulassa kirkolle papin siunattavaksi, ellei kirkkoherra
+pitäjänkierrollaan satu tulemaan aivan omille kentille. Mutta monesti
+aika rientää llman vain, kasaten lapselle vuosia viisin, kuusinkin,
+ennenkuin hän ennättää papin näköisälle. Joskus joutuu pappi metsän
+pirttiin, jossa jo kaksikin eri-ikäistä sisarusta odottaa hänen
+pyhiä sanojaan. Aksuniemenkin perillisiä pantiin pari samalla kertaa
+seurakunnan lukuihin, ja kolmella riekolla se asia korvattiin.
+
+Lantalainen kyllä panee lapsilleen nimiä "ilmanahkast" mutta lapinsuku
+juovattaa tässäkin aina edesmenneitten isiensä jälkiä saatellen
+omia vanhoja nimiään polvesta polveen, antaen isiensä ja äitiensä
+uudelleen nuortua esikoisissaan ja ensimmäisissään, sitten jo muun
+sukunsa, lopulta tehden kaiman, "Pikku-Nillan", "Pikku-Hansin", omiksi
+iloikseenkin. Niinpä onkin halki satavuosien Lapissa elänyt ja
+kierrellyt Aslakkaa, Niilaa, Pieraa, Oulaa, Jounaa, Jousepia, Sammelia,
+Hansia, Klemmaa, Kaapia ja Andarasta sekä kota-emäntinä häärinyt Ailia,
+Maaritia, Biritiä, Maggaa, Biggaa, Ingaa, Saaraa, Raudnaa, Kadjaa,
+Elleä, Kristiniä, Biri-Hannaa ja Kaarin-Maria. Viisin, kuusin parein
+lapsia kummitetaan, hyvistä sukulaisista ja tuttavista alkaen pitäjän
+pappeihin ja vallesmanneihin asti. Jaksaapa joku äveriäs äijä
+koota pojalleen kummeja koko kolloksen, ainakin kolmekymmentä henkeä
+pitäjän parhainta väkeä.
+
+Isän kopertamassa, äidin nahoittamassa kiedgamessa pikku lappalainen
+saa enimmät aikansa asua, kiikkuen siinä milloin kodan tai pirtin
+orteen ripustettuna, milloin äidin polvella hypitellen tai selässä
+heiluen, milloin ahkion kokassa tai veneen keulassa matkaa tehden,
+milloin ulkona puunoksassa riippuen tai kyköttäen kiveä vasten
+nojallaan. Niinkuin emolintu pesäänsä varten, äitikin keräilee metsästä
+pehmikettä pienensä pesäkoperoon, kaapien ja puiden oksilla kuivaten
+isot kasat jänkäsammalia, punertavia poikalapsen, valkoisia tyttären
+kiedgamen pohjalle. Pieni untuvatyyny sekä jäniksennahkapalanen on
+kiedgamen päänalaisena, jäniksennahkaa jalkopuolenkin lämpöisinä, ja
+etupuolen nahkaliepeet kaaristetaan peitoksi. Hyvä ja lämmin lapsen on
+siinä majailla, ja kiedgamen etunauhoihin ripustetut napit, helmet ja
+helyt vielä pitävät hänen mielikseen pikku kilinää ja välkettä.
+
+Hyvä on siunata lapsen pesuallas ja kiedgam pohjaan piirretyllä
+ristillä, hyvä on varustaa kiedgam pikku helyillä, ja tarpeellista
+on vielä varoiksi piilottaa vanhoja virsikirjan lehtiä tai muuta
+oikeaa sanaa pienen olijan kapaloksiin. Sillä Staalut ja gufittaret
+ja maahiaiset sekä muut kummitukset ovat iänkaiken pitäneet valtaansa
+tunturissa ja vainonneet kristittyä ihmissukua. Varsinkin vakahaiset
+lapset ovat aina olleet kaikenkaltaisten pahojen ahdistamia. Hyvin
+helposti gufittaret saattavat ryöstää kastamattoman lapsen, jota
+ei vielä Jumalan henki ole varjelemassa, ja heittää sijaan oman
+muodottoman sikiönsä, jonka pää vain kasvaa ja silmät vilisevät
+niinkuin Näkkälän vaihdokkaan, tahi kutistuu olio pikkuiseksi
+kurttunaamaiseksi hampaattomaksi muoriksi, kuten Vallen Maarit. Paras
+on tällaista pahantuomaa hosua tulisilla katajanhavuilla, jotta
+vaihtajan täytyy tuoda oikea lapsi pois ja korjata omansa. Näkkälän
+sikiötäkin kun hosuttiin, jo maahiainen tuli hädissään huutamaan:
+"Ei saa vanhaa äitiä piiskata!" Tenolaiset teurastivat sonnin ja
+tekivät oikein suuren makkaran, ripustivat sen pirtinkattoon ja
+menivät piiloon. Vuosikausia kiedgamessa lojunut vanhannäköinen, ruma
+poikasikiö syöksähti heti syötävän kimppuun hyvillään paneskellen:
+"Näin hyvää ja suurta makkaraa en ole ikinä saanut, vaikka olenkin
+jo kauhean vanha". Mutta kun makkaramestarit hyökkäsivät pirttiin ja
+pieksivät vaihdokasta katajilla, gufitar toi talon lapsen takaisin,
+vaikka olikin jo ennättänyt vääntää sen jalat nurinpäisiksi. Voivat
+gufittaret joskus vaihtaa kastetunkin lapsen, ennenkuin se on
+saanut hampaita. Jomppalan Maaritinkin ne vaihtoivat puhumattomaan
+sikiöönsä, ja Kitti-Niilan poika, joka oli juuri kävelemään kostunut,
+katosi kotakentältä ikipäiviksi, eikä annettu sijaan mitään. Vain pieni
+puukuppi, joka oli ollut poikasen kädessä, löytyi kodan vierestä.
+On sentähden kovin tarpeellista pitää kastetun ja isonkin lapsen
+kiedgamessa kirjanlehtiä, varsinkin, jos viedään lapsi niitylle tai
+metsään. Pirtissä ja kodassa ei niinkään ole väliä, koska siellä on
+kirjoja muutenkin. Angelin Eevakin, kun lähti metsään Vaskojoelle
+kesäkaudeksi, pisteli pienen Uula-Hansinsa kiedgameen vanhoja
+salmakirjan lehtiä.
+
+Pikku paita tai ainoastaan äidin huivi on kiedgamen asukkaan
+ensi aikojen parhainta parseelia, mutta parin viikon vanhanakin
+tunturilainen jo alkaa ylvästellä turkeissa, oikein hienosta
+pikkuvasan nahasta ommellussa pukineessa, jonka punertava
+samettikarva painautuu paitaa vasten. Sitten lapsi saa jo lakin,
+tytär pienen punamyssyn ja miehenalku sinisen kairalakin, jossa on
+punaiset saumanauhat, ja jo ennen puolta vuotta on lapsella pienet omat
+halkohousut sekä sukatkin ynnä parkki- nahasta karaistut paulakengät
+jaloissa. Kävelemään ruvetessaan on lapinlapsi jo yhtä komeissa
+vaatekappaleissa kuin isätunturilamenkin, talvellakin pyöriskellen
+kotasiljon hangilla kuin pieni karvainen metsäläinen. Mutta jos lapsi
+sattuu kuolemaan, niin moni tunturiäiti polttaa hänen vaatteensa tahi
+antaa ne köyhille.
+
+Elatuksensa pieni kiedgamlainen saa ottaa omasta emostaan tai taas
+imeä lehmänmaidolla täytettyä sarveakin, jonka kärkeen on sidottu
+poronnahasta kiskottua hienoa kalvoa, sekä sitten jo ikääntyessään
+imeskellä kuivaa lihapalaakin ynnä ydinluuta. Hyvin tyytyväisenä
+Lapin pikku äiti kiikuttelee kiedgameaan, milloin polvellaan, milloin
+orressa, loruten ja nauraen pienelle ystävälleen, joka killistelee
+nahkojen liepeiden välistä kiedgamen nahkakuomusta, loruten ja nauraen
+vastaan, kun äiti oikein herttaisesti hymyillen puistauttaa päätään ja
+painaa kasvonsa kuomua vasten. Kääröä uneen kiikuttaessaan äiti osaa
+sille laulaakin. Kadja-Nillan Maaritkin tullitteli pikku pojalleen:
+
+    "Tuullii-i lullaa,
+    tuullii-i lullaa,
+    uttsha-a maanas.
+    tuullii-i lullaa.
+
+    Uttsha lee paarnas,
+    tuullii-i lullaa,
+    nohka-a dal paarnas,
+    tuullii-i lullaa.
+
+    Tuuli lulli lullaa,
+    tulli luuli lullaa,
+    nohkaa uttsha maanas,
+    nohkaa uttsha maanas".
+
+Koutokeinon lappalainen lauloi kiedgamenisännälleen unta miltei kuin
+joiaten:
+
+    "Uttsha-Mihkel-go le nohkaa,
+    tuuli lullaa-go lollaa,
+    tillillii de-go lollaa,
+    nohkaa uttsha-go Mihkel".
+
+Entinen Kittilän lappalaiseukko huijautteli käärämälleen:
+
+    "Viehk' Uula, viehk' Uula,
+    Uula uu!
+    Viehk' Uula, viehk' Uula,
+    Uula uu!"
+
+Mutta Pyhäjärven Kristin Länsman kiikutteli pikku piikastaan
+kiedgamessa polvillaan lullutellen vain:
+
+    "Pissii lullaa maana,
+    pissii lullaa maana".
+
+Ja Angelin kirkassilmäinen Eeva-emäntä viihdytteli nelikuu- kautista
+Uula-Hansiaan sievästi laulaa helkytellen:
+
+    "Ullin tullin tuuliin,
+    pikku paska tuullin".
+
+Mutta entinen emäntä, joka salaa suositteli renkiään, lauleli isännän
+pirtissä istuessa:
+
+    "Aa kiiku lullaa,
+    musta kissa on aitan nurkassa,
+    aa kiiku lullaa,
+    avaimet on aitan portaan alla,
+    aa kiiku lullaa".
+
+["Mustalla kissalla" emäntä tarkoitti viinapulloa.]
+
+Kiedgamen nauhat, helmet ja helyt ovat lapsen ensimmäisiä
+leikkitavaroita. Siinä muiden joukossa etumaisena kummin tuoma
+hopeasormuskin helisee ja välkkyy, joutuakseen vastedes lapsen omiin
+hoitoihin. Sitten jo vakahaisen varttuessa tuottavat iloa isän ja ison
+veljen veistämät tai päreistä taittelemat porot, ahkiot ja kelkat
+sekä äidin laittamat nuket ja pikku kiedgamet.
+
+Mutta kun isona jo itse kostutaan ulos juoksentelemaan, niin otetaan
+leikin ohjat omiin käsiin ja haetaan ilo omin neuvoin. Pojat
+kopeltelevat puukapuloista poroja, tyttäret keräilevät käpyjä, ja
+siitä päästään suuren poroelon rikkaiksi paimeniksi. Toisilla on
+lisäksi kivistä ja risuista rakennettuja aitauksia, joissa kivilehmät
+käyvät laitumella, ja käpylampaat asustavat puoreinsa luona.
+Pystytetään siinä kesäkentälle pieni louekotakin, jossa taas on
+paljon ahertamista. Muuttuvatpa jo muutamat tytöt ja pojat poroiksi,
+joita toiset suopungilla heittelevät kiinni, sitovat vaatimia kantoon
+lypsettäviksi, taajovat härkien kanssa kollostaen niitä raitoihin ja
+ajellen ympäri kenttää. Mutta yksinäisen Mierasjärven turvekodan pieni
+Elle sonnustaa vielä pienemmän Kristi-sisarensa nahkahihnaan talutellen
+häntä sinne tänne, niinkuin on nähnyt isänkin porohärkää taluttelevan.
+Talvella taas taajotaan lumisella kentällä, tievoilta ja jokitöyriitä
+lasketellen pikku ahkioilla, sivakoilla ja sivakankappaleilla,
+kiisankansilla ja vanhoilla kiedgamenpohjillakin. Mutta joulun
+aikana entisen lapinlapsen piti siivosti istuskella pirtissä tai
+kotapermannolla.
+
+Yksinäisissä metsäpirteissä sisarukset saavat aivan vain keskenään
+taajoa näkemättä juuri muuta kuin omaa väkeä. Monet kasvavat niin
+aroiksi, että ruukaltavat piiloon vieraan tullessa tupaan. Jonkin
+tunturitalon lapset ovat niin tottumattomia, että lappalaisenkin
+tullessa juoksevat toiseen pirttiin tiirailemaan ovenraosta, ja
+lantalaisen astuessa esiin he kapaisevat takan taa piiloon tai
+sukeltavat sängyn alle. Sarren Heikku pelkäsi vierasta niin kovasti,
+että parkui itsensä tainnuksiin. Mutta Tenolla ja muilla suurilla
+kulkuteillä lapset ovat kyllä opastuneet vieraisiinkin, ja kun on
+lähellä naapureita, on pienillä lapsilla kahta somempi. Andaras
+Porsangerinkin perilliset, kuusivuotias Inga, nelivuotias Klemma
+ja kaksiinsa päässyt, halkohousuinen turkkipoika Ivvar, juoksevat
+joka päivä koivumetsän taakse Klemet Lukkariin. Ja siellä on niin
+paljon työtä ja puuhaa, että äidin pitää väliin saatella heille
+sinne eväätkin, väliin taas on talon ruoka jos työkin. Mutta kun
+lapset sitten myöhään illalla palaavat päivätöistään, niin voileivän
+syötyään heti kellahtavat pitkälleen kuka kunnekin, pikku Ivvarkin
+nurinpuolisissa lammasnahoissaan nutkahtaa lattialle, ja Klemet
+käpertyy nurkkaan. Täydessä unessa päiväläiset jo tuhisevat, kun
+naapurin leikkitoveri, kuutostaan täyttelevä Heikka, puoliyön seuduissa
+vielä saapuu iltavierailulle. Kesällä ei Lappia eikä Lapin lapsiakaan
+päivää paistava iltayö nukuta. Joskus vielä aamukahden ja -kolmenkin
+aikana lapset saattavat kouhottaa ympäri kartanoa leikkien piilosilla,
+niin että kangas kumisee. Mutta sitten pidetäänkin uni vuoroa, kunnes
+päivä puolisilla käytyään jo alkaa vaipua alaskäsin.
+
+Kirkolla, "markkinassa", käyminen, kirkon ja papin näkeminen, on
+erämaata laukkovan lapinlapsen suurin unelma. Jurmun lukkarin
+kymmenvuotias Sammelkaan ei ole vielä koskaan käynyt kirkolla,
+Lusmaniemessä vain, penikulman päässä Paadarjäyrillä. Eikä ole
+Anna-Marikaan, vaikka on jo 12-vuotias, nähnyt kirkkoa. Mutta kunhan
+Sammelin uusi takki joutuu valmiiksi, niin jo pian kirkkokin alkaa
+näkyä. Lusmaniemen Anna-Birit, joka on jo puolissatoistakymmenissä,
+taas kaikkein mieluimmin tahtoisi päästä Reisivuonoon, koska ei ole
+vielä milloinkaan "sellaista taloa nähnyt". Norjan tunturilapset,
+jotka saavat jutaa erämaata sinne ja tänne ja asua kesänsä Jäämeren
+äärillä, näkevät kyllä kirkkoja jos muutakin. Tunturikodassa syntynyt,
+tuntureilla kasvanut Maarit Vuolabbakin vielä vanhana muistelee erämaan
+kiertojaan ja Jäämeren kesiään, jolloin asusteltiin kylmien tunturien
+ympäröimällä Porsangerinvuonolla, juostiin ja leikittiin rannalla,
+soudeltiin vuonolla ja joikasteltiin. Ja kotikodat olivat tunturien
+juurella meren rantakentällä.
+
+Joikausluonto monella lapinlapsella onkin jo pienestä pitäen.
+Muutamat peskipojat alkavat huijautella jo heti, kun kieli rupeaa
+puhetta pitämään... Vanhan Uulas-Uulankin toisen polven perillinen,
+kuusivuotias Uula-kehveli uskaltaa joskus ovipuolesta luikaista äijille:
+
+    "Uulas-Uula-go luu-go luu luu,
+    Ailigakselta kurppa kurppaa,
+    liha liha-go luu lu luu luu,
+    nylkee vaamen-go luu lu luu luu..."
+
+Mutta pienen miehen joikausesitys päättyy sukkelaan oven kahaukseen
+ja kinttujen vilinään, kun suuttunut äijä ryöpsähtää laulajaa kohden.
+
+Tunturilaisten ja poromiesten lapset, tyttäretkin, kasvavat jo
+kiedgamesta alkaen poroelon pitäjiksi. Sukujuuretkin jo vetävät
+sinnekäsin, sitten hyvät kummit panevat elolle pohjan luvaten kuka
+kermakan, kuka vuonnilon, kuka useammankin poron. Näkkälän Kaari-Marja
+sai kummiltaan valkkohärän ja sitten kun alkoi sanoja sommitella, sai
+kermakkavasan sekä Jussa-sedältä toisen vasan. Vanhemmatkin merkitsevät
+jo muutamakuukautiselle perilliselleen poroja, sillä jokaisella
+lapsella on oma onnensa, haltiansa ja suojelijansa, jotka huolehtivat
+heistä ynnä heidän osastaan. Lusman Piettarinkin jokaisella lapsella on
+porotokan alku: Sammelilla vasa, Elle-Marilla vasa ja urakka,
+Anna-Biritiliä ja Aili-Valpulla vuonnilo kumpaisellakin. Ja jos vain
+onni on myötäinen, on jo parin, kolmen vuoden kuluttua heidän
+merkeissään oma pieni parttio. Mierasjärven pienen pienellä
+Kristilläkin on jo, vaikka hän taitamattomana pikku valkkona
+juovatteleekin vanhemman siskonsa nahkahihnassa ymmärtämättä mitään
+poroista ja korvaleikkauksista, omissa merkeissään toistakymmentä
+elukkaa, joita on saanut kummeilta, isoisältä, Martti-enolta,
+Niila-Vallen emännältä, ja isäkin on silloin tällöin merkinnyt hänelle
+vasan. Hyvän ja arvokkaan tunturiäijän lapset voivat saada kummien
+antimina toistakymmentäkin poroa, ja kun niitä isä vielä lisäilee,
+saattaa Lapin vasta kävelemään kostuneella lapsella olla kymmenien
+poroparttio. Jos hän lisäksi on syntynyt kasvavalla kuulla sekä saanut
+ihoonsa rikkautta ennustavan syntymäsyylän, jopa jos vielä sukeutunut
+maailmaan onnenlakeissa, niin hän on aikuiseksi joutuessaan jo hyvän
+joikauksen arvoinen. Häntä kyllä koko tunturimaa mainoo. Jos hän on
+tyttö, on hän sellainen tyttö, että kymmenet pojat käyvät häntä
+katsomassa, mutta jos hän on poika, niin kymmenet tunturien silmät
+häntä odottavat ja vartioitsevat.
+
+
+
+
+Lapin katekeetta
+
+
+Saattavat lapinlapset kyllä taajoa ja tehdä tosiakin töitä, mutta
+kristikansan perillisinä heidän pitää ajallaan oppia kirjaviisauttakin.
+Jotkut vanhat valkkopäät äijät ja pienet hallavat muorit pitkine
+elämänkokemuksineen eivät kyllä enää tarvinne muuta, kunhan osaavat
+vain, että "mun uskum killa", mutta nousevassa lapissa tapahtuu
+aina ankara taistelu sanan kanssa. Suuri tunturimaa ei kyllä kysy
+kirjantaitoa, sitä vaatii vain kirkon pahpa, jonka täytyy haltuunsa
+uskotuista sieluista kerran vastata Jumalalleen. Niinpä metsäpirtin
+pitää pistää kirja jo pieneen käteen, ja tunturikodankin täytyy
+koettaa pikkuraitioilleen opastaa kirjanmerkkejä, vaikka kodassa
+helpommin muistetaankin sadat poromerkkien sanat kuin aapisen muutamat
+vikerkoukut. Mutta koska kirjan mustien koukeroitten oppiminen
+karkoittaa paljon ikävyyksiä tästä ja varsinkin tulevaisesta elämästä,
+täytyy joka pirtin ja kodan sitä harrastaa. Kota- ja pirttiopetus
+tahtoo sittenkin tuottaa epävarmoja tuloksia. Sillä kylmä ja savuinen
+porokansan asuinmaja ei ole varsin lukuhuoneeksi rakennettu, eikä moni
+pieni hirsipirttikään ole noussut siinä hengessä, että sen asukas
+ahkeroisi sanan ääressä. Lapin isien ja äitien pitää aina ensi sijassa
+muistella tämän maailman asioita, niinkuin porotokan paimentamista,
+kalan- ja riekonpyyntiä ja Ruijanrannan matkoja sekä sitten vasta,
+minkä aikaa riittää, huolehtia sananviljelyksestä ainakin niin paljon,
+että pysyy sovinnossa sielunpaimenensa kanssa. Ja mitäpä aikuinen
+ihminen kovin tuhlaisikaan päiviänsä vaikeaan lasten opettamiseen,
+kun kerran on koulumestareita. Juuri sitä vartenhan _skulla-olbmaik_
+ovatkin, että he panevat sikiöitä kirjalle, ja siitähän heille
+maksetaan suuret rahatkin. Mitäpä kun skulla-olbmaik. Hehän ovat
+kovin oppineita ja viisaita kirjamiehiä, jotka tietävät nokko yhtä
+paljon kuin huono pappi ja osaavat opettaa paremmin kuin taitamattomat
+ihmiset, jotka ovat saaneet kirjanymmärrystä vain omiksi tarpeikseen.
+
+Skulla-olbmaik, koulumiehet, Lapinmaan katekeetat, ovatkin
+lapinkansaa, metsien pieniä lapsia ja metsien isojakin lapsia,
+opastaneet kirjalle jo satoja vuosia. Niinkuin muuta kristikansaa,
+ruvettiin tunturimaan kansaakin jo hyvin aikaisin kasvattamaan
+kirjantaitavaksi, toisia jo verekseltään heti, kun pakanuus oli saatu
+kastevedellä huuhdotuksi pois. Jo yli parisataa vuotta takaperin
+ensimmäiset Lapin erämaan lapset oppivat lukemaan. _Esaias Fellmankin_,
+Suomen Taka-Lapin ensimmäinen pappi, joka vaikutti pakanallisessa
+tunturimaassa toistakymmentä vuotta (1648-61), käänsi ja kastoi koko
+Inarin metsäkansan, vieläpä opetti sen lukemaankin. _Olaus Sirma_,
+lappalaissyntyinen lapinpaimen, yritti jo 1700:n vaiheilla Enontekiön
+tunturilaisiaan lukumiehiksi, kääntäen heidän hyödykseen lapinkieleen
+katkismuksenkin, joka kuitenkaan ei aikoinaan tullut painetuksi.
+Jo 1744 mainitaan Enontekiöön asetetun ensimmäinen koulu, jossa
+seutukunnan kansaa istutettiin kirjan ääressä. Samoihin aikoihin
+_Anders Hellander_ toimi Utsjoen pappina ja koulumestarina opettaen
+kaukaisen Tenovirran kansaa ja tunturiväkeä, ja silloin askaroi saman
+kansan katekeettana myös _Iisak Tornensis_.
+
+Lapin pappeja sekä pappien sukulaisia ensimmäiset lukumestarit olivat,
+mutta sitten jo lapinmiehet itsekin niin opastuivat ja tulivat
+jaloiksi, että kelpasivat kotakansan opetusmiehiksi. Utsjoellakin jo
+1700-luvun jälkipuoliskolla _Pieras-Piera_ kiersi erämaata ja opetti
+sanaa saaden virkanimestään itselleen komean sukunimen, _Katekeetta_.
+Uuden nimensä täyttäjänä Pieras-Pieran poikakin, _Guttorm Katekeetta_,
+pysyi harjoittaen hänkin tenolaisia ja tunturikansaa kirjanoppineeksi
+ristirahvaaksi. Anund _Laidinkin_ pari jälkimiestä, _Mattis-Sammel_ ja
+_Aslakas-Sammel_, opettivat sanaa kansalle, edellinen ollen samalla
+kirkkoväärtinä, jälkimmäinen seksmannina, ja vanhan Lukkari-suvun
+jäsen, Jousas-Jousep, niinikään istutti kirjaa lapinlasten päähän.
+Oulas-Oula Guttorm, lukkarin poika, oli yhtaikaa kahden kovan viran
+isäntänä, katekeettana ja lukkarina, ja Johan Hellander, papin
+sukulaisen jälkipolven mies, oli niin jalo mies, että pystyi samalla
+kertaa sekä seksmanniksi että kirkkoväärtiksi ja koulumestariksi.
+
+Samoin Inarinkin järvikansasta nousi kirjanoppineita ohjaamaan
+kalamiesten perillisiä sanan ymmärtämiseen. Niinpä jo vanhoina
+aikoina 1800:n vaiheilla Jouni Aikio, Kaapin-Juhanin poika oli sekä
+lukkarina että koulumestarina. Entistä Vallen katekeetta-äijää vieläkin
+muistellaan, samoin kuin Matti Morottajaa ja Mikkel Aikiota sekä
+Utsjoelta tullutta Aslak Laitia.
+
+Kaarasjoen kansaa opetti aikoinaan lukkari Matti Aikio, Iisakin
+poika, kirkonrakentajan poika ja inarilaisen lukkari-koulumestarin,
+Jouni Aikion pojanpoika. Ja Kaarasjoen tunturilasten lukupeikkona
+kierteli kotia myöten entisiin aikoihin Länsman-Andaras, kirjantaitava
+porolappalainen.
+
+Lapin entiset koulumestarit olivat vain koulua käymättömiä kirjamiehiä.
+Ainoastaan vanhan lukumestarin opastusta he olivat saaneet samoin kuin
+muutkin lappalaiset, mutta olivat olleet muita jalompia selvittämään
+sanaa sekä kirjasta että ulkomuistista, ja siten vuorostaan päässeet
+lukutaidon johtomiehiksi. Vanhimmat koulumiehet eivät osanneet
+kirjoittaa edes nimeänsä, tuskalla tunsivat sen kirjoituksesta. Mutta
+joskus pitäjän papit opettivat joillekuille kirjoittamisen taidonkin.
+Kirkkoherra Borgkin Inarissa pani nuoren Mattus-Heikin kirjoittamaan,
+opettipa virsiäkin veisaamaan sekä nuotteja tuntemaan, ja sitten ylensi
+miehen katekeetaksi ja lukkariksi.
+
+Kova oli kyllä tunturien koulumiesten työ. Talvi oli parasta
+toiminta-aikaa, ja silloin piti kirjamiesten kiertää erämaata asunnosta
+toiseen kooten opetuslapsia jalkojensa juureen. Inarin järvillä ja
+Tenolla kävi kulku pirttejä myöten, mutta tunturilapissa oli vain kota
+koulutalona. Jopa entiseen aikaan, kun koko Lappi oli kotalappina,
+kirjanoppinut sai aina jakaa jaloa taitoansa kotapermannolla.
+
+Porolla koulumestari ajeli, kirjakiisa matkassaan, ja pani heti taloon
+päästyään koulun käyntiin. Yksinäisissä metsäpirteissä ja kotapahasissa
+saattoi olla vain yksi ainoakin ihmisalku opastettavana, mutta sitäkin
+kyllä piti muutamia päiviä saatella kirjantaipaleelle ja sitten taas
+rukattaa toiseen pirttiin, jossa voi odottaa pari, kolme neuvottavaa.
+Toisinaan, kun oli lähellä naapureita, koulattavia kokoontui kuusin,
+seitsemin, ja silloin mestari viipyi talossa parikin viikkoa. Samassa
+ahtaassa pirtissä, missä talon väki asui ja ahersi, koulumieskin
+ahersi opetuslastensa kanssa, pimeän aikana takkavalkean valossakin
+lukien ja luettaen. Mutta vielä ahtaampi oli tunturikodassa. Lähes
+kymmenkuntakin opetettavaa keräytyi lähisiidoista koulukotaan. Lähellä
+valoisaa oviaukkoa oppivaiset istuivat jalat ristissä porontaljoilla
+oppi-isänsä ympärillä lukupuikolla tunnustellen aapisen merkkejä. Kodan
+peräpuolessa asui muu kotaväki, miehet maaten tai istuskellen, emäntä
+kyköttäen lieden luona keittohommissa, kuusi, seitsemän koiraa ollen
+omissa oloissaan. Mutta koulukansa vain ahkerasti aapisteli ovensuussa.
+Vain silloin, kun koiraväki syystä tai toisesta sydäntyi tappelemaan,
+täytyi heittää aapisen paukutus syrjään ja antaa koirille suunvuoro.
+
+Aapinen, katkismus ja raamatunhistoria olivat pirtti- ja kotakoulujen
+oppikirjoina. Pienet aloittelijat tuskailivat aapisen ääressä,
+oppineemmat ajoivat päähänsä katkismusta ja raamatunhistoriaa,
+mutta pariakymmentäkin lähentelevä pororaitio saattoi joskus vasta
+tunnustella aapisen alkumerkkejä tahi tavoitella ulkomuististaan
+isämeitää, joka kyllä oli hyvä osata tunturissakin. Suomenkirjaa moni
+luki, varsinkin inarilaiset olivat siihen jo vanhastaan harjaantuneita.
+Entiset lappalaiset pitivätkin suomensanaa paljon voimallisempana
+kuin lapinkielista kirjaa ja sentähden opettelivat selvittelemään
+suomenlukua. Sitähän moni pappikin vain ymmärsi, ja Jumalakin kuuli
+paremmin kuin halpaa lapinkieltä, jonka käyttäminen oikeassa kirjassa
+oli melkein synnillistä. Eikä se kaikkien mielestä oikein sopinut papin
+saarnakieleksikään. Saattoipa lapinakka kuullessaan saarnatuolista
+pehmeätä kotikieltään arvella, että tuntuu kuin pahpa puhuisi ryöttiä.
+Mutta silti sentään koetettiin lappeja heidän omalla kielellään opastaa
+oikealle tielle, ja toimitettiin heille lapinkielistä sanaa. Suomenkin
+lapinpapit käänsivät muutamia kirjoja paimennettaviensa kielelle.
+Vaikeinta kirjalappia oli "Andeliinin lappi", joka saamelaisten
+mielestä oli niin merkillistä, että sitä tuskin Jumalakaan ymmärsi,
+vaikka rovastin tarkastuksessa 1858 eräs vanha ukko seurakunnan
+puolesta sanoi, ettei Utsjoella ole koskaan ollut niin hyvää pahpaa
+kuin Andelin ja joka ei ymmärrä hänen lappiaan ei myös ymmärrä hänen
+suomeaankaan. Tunturiväki ja tenolaiset, jotka osasivat heikosti
+suomea, lukivatkin mieluummin omakielistä sanaansa, Norjassa painettuja
+norjaniappalaisia kirjojaan. Vanha Maarit Vuolabbakin tallettaa
+vieläkin rakkaimpana sananaan pikkuruista "Dr Morten Luther uccab
+Katekismusas" kirjaa, joka on painettu Kristianiassa 1837, tallettaa ja
+muistelee:
+
+— Itkusilmin olen sitä kirjaa lukenut... enkä tuntenut puustaimia,
+kun vesi oli silmässä.
+
+Päivätyönsä koulumies aloitti ja lopetti rukouksella ja
+virrenveisuulla, jota talonväkikin hartaana kuuntelu. Aikio-Mihkelkin
+veisasi ja veisautti omalla nuotillaan kaikkein pisimpiä virsiä, ollen
+sitten hyvin tyytyväinen päivänmenoonsa. Heikki Mattus, lukkarimies,
+otti hyvän ja juoksevan nuotin virsikanteleesta, joka hänellä oli
+matkassaan. Utsjoen koulumies, lukkari Oula Guttorm, luikautteli
+ylpeästi vain virren alusta loppuun, vaikka oli unohtanutkin sen oikean
+nuotin. Mutta hyvin virsi vieri ja kaikui, sillä Oulalla oli oikein
+kova ja luja ääni.
+
+Koulumestarien virkana oli vielä rukousten pito pyhäpäivisin
+kouluseutunsa kansalle, joten he samalla puolestaan noudattivat 1828
+lappalaisille annettua määräystä, että jokaisessa lapintalossa ja
+kodassa oli pidettävä pyhäpäiväinen rukoushetki. Tällaiset pienet
+hartaushetket olivat suuria jumalanpalvelustilaisuuksia kaukaisten
+erämaiden asukkaille. Ne paloittelivat ja merkitsivät pyhäpäivien
+viitoilla pitkän talven harmaan arkitaipaleen. Tunturilaisetkin tulivat
+parin, kolmenkin penikulman päästä koulumiehen siidaan kuulemaan
+virrenveisuuta ja sananlukemista. Koulumies istui kodan poassupuolessa
+opetuslapset vierellään ja sitten ympärillä muuta kansaa senkuin
+kotaan mahtui, toisia ulkonakin vain ristijaloillaan hangella
+istumassa. Taitonsa mukaan kansa yhtyi virteenkin. Heikki Mattus
+veisasi tavallisesti: "Jesus ystävän' on paras" tahi: "Jesu, sanallas'
+sä sielun" tai: "Anna, Jesu, Henges valo, Sieluum' paistaa pimiään".
+Avopäin, kädet ristissä rinnalla ja pää painuksissa, pieni tunturitokka
+kykötti kylmässä kodassa sekä ulkona hangella, kun koulumies aloitti
+"Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ammen", lukien ensin rukouksen,
+sitten pitkän saarnan Ranckenin, Wegeliuksen tai "Aataminpojan"
+postillasta. Heikki Mattus luki useinkin Aataminpojan postillaa, joka
+oli sama kuin "M. Johan Samuel Adamin Pojan eli Misanderin Jumalalle
+Pyhitetty _Sabbatin-lepo_, sisällänsä pitävä kaikkein sunnuntai-
+ja juhla-päiväin evankeliumein jumaliset tutkistelemukset yli koko
+vuoden. Kaikille siviöille kristityille, liiatenkin maalla asuvaisille
+eli matkustavaisille palvelukseksi ja hyödyksi kirjoitettu. Suomeksi
+käännetty Dan. Wirzenius'elta" [painettu Helsingissä 1873]. Päivän
+saarnan Mattus luki lausuen lopuksi Herran siunauksen sekä veisaten
+virren: "Me sinua Jesu! ylistäm'" tai "Jesus puheen, aivoituksen". Ja
+tunturien kansa tunsi olleensa kosketuksissa taivaan Herran kanssa.
+Vanhat poroäijätkin puhelivat: "Jumala armostansa auttakoon minua", ja
+pikku muorit kotakentällä pyyhkivät vanttuilla silmiään vakuutellen:
+"Minä uskun, että minä Jumalan sanan kautta tulen autuaaksi".
+
+Tällaisissa tuntemuksissa oli taas mieluista ajella yksinäisille
+asunnoilleen.
+
+Ahkerasti koulumestarit pitivät opetuslapsiaan kirjan ääressä.
+Aikio-Mikkokin istutti aamusta iltaan asti miltei yhteen menoon, niin
+ettei juuri ulkonakaan saanut käväistä. Mikkel-äijä opetti milloin
+i:tä tuntemaan, milloin isämeitää muistamaan, milloin taas antoi
+opetuslapsilleen ankaria toria viheltämisestä ja joikaamisesta,
+sillä "se ei ole ihmisten tapa, vaan se on langenneen enkelin tapa".
+Saivat pienet lappalaiset tietää myöskin, että "maa ei pieri, vaikka
+niin sanotaan", saivat kuulla senkin, että vanhanlapin palvoma pyhä
+seitakivi on niin väkevä, että sen saattaa hävittää ainoastaan "Isän,
+Pojan ja Pyhän Henkken nimmeen". Utsjoen Jousep Lukkari oli niin
+ahkera, että lasten lukiessa kaverteli luisia paulatiuhtoja, käpyjä
+sekä sarvilusikoita. Joskus ukko kyllä väsähti ja nukahti työnsä
+ääreen, ja silloin lukumiehet kapaisivat mäkeä laskemaan. Mestarikin
+herättyään juoksi kentälle huutelemaan: "Maanak, maanak, poatted
+lohkad!" [Lapset, lapset, tulkaa lukemaan.] Ja sitten taas ruvettiin
+lukemaan ja luuta kavertamaan. Siitäpä Jousep Lukkari saikin rinnassa
+kannettavan kunniamerkin, johon oli kirjoitettu: "Ahkeruudesta". Heikki
+Mattuskin oli iso koulumestari, joka luki ja veisasi ja otti nuotin
+virsikanteleesta sekä piti opettaessaan aina risua näköisällä, sillä
+"ilman risua lapsi ei ole myöntyväinen". Ja niin myös Mattus-ukko sai
+hopeaisen kunniamerkin, jossa sanottiin: "Isänmaan hyväksi". Se oli
+niin kaunis ja mieluinen, että vanha mestari säilytti sitä kuolemaansa
+asti rintaliinansa taskussa, kätkettynä nahkakukkaroon karvojen
+väliin. Johan Hellander ei kyllä kiusannut kasvattejaan liian pitkillä
+päivillä, luettihan vain jonkin aikaa ja tavautti taitamattomia sekä
+sitten iltapuhteet saarnaili vain muisteluksia Staaluista, gufittarista
+ja kaikenlaisista pelätyksistä, joita entiseen aikaan Lapinmaassa oli
+vielä paljon. Mutta jotkut koulumestarit ryypiskelivät viinaakin,
+jopa joskus oman opetuslapsensa kanssa. Sillä kun isoa parrakasta
+miestä piti asettaa aapisen ymmärtämiseen, niin siinä kyllä toinen
+jos toinenkin tarvitsi vahvistusta. Sammel-Oulalla oli oppipoikana
+pieni pyöreä paksu kummipoikansa, Jorba-Jousi, aikamies kyllä, joka
+seuraili opetusisäänsä koulupaikasta toiseen. Saattoi joskus pitkillä
+taipaleilla, kun nähtiin tien ohessa poroja palkimassa, koulumestarille
+tulla tuoreen lihan himo, niin että hän ehdotteli:
+
+— Na, kummipoikani, heittäkäämme ja nylkekäämme tässä kermakka.
+
+— Eikös viides käsky kiellä, ettei saa varastaa, kummipoika vastasi,
+nojaten kumminsa opetuksiin.
+
+— Naa, ajallansa se kyllä kieltää, mutta ei se nyt kiellä, oppi-isä
+antoi lisäselitystä "viidenteen" käskyyn vyyhdeten suopunkia, jolla
+heitti kermakan.
+
+Seurakunnan sielunpaimen oli koulumestarienkin pääpaimen. Häneltä
+koulumies sai vitkansa ja työohjelmansa sekä myöskin palkkansa, mutta
+asian sattuessa pahpa saattoi ottaa viran poiskin. Rovastin- ja
+piispantarkastuksissa pidettiin koulumiehiä kovilla. Silloin hekin
+vuorostaan joutuivat näyttämään lukutaitoaan sen sijaan, että aina
+ylpeästi vaativat sitä muilta. Niinpä 1757 tutkittiin katekeettojen
+Sammu-Hansin ja Pieras-Pieran sisä- ja ulkolukutaitoa ynnä käsitystä
+sekä huomattiin heidät kelvollisiksi virkaansa. Tarkastuksessa
+1777 todettiin, että katekeetat opettivat kristinopin alkutietoja
+kodeissa niin paljon kuin mahdollista pitäen vielä rukouksia aamuin
+illoin. Sitten taas 1847 piispantarkastuksessa annettiin tietää,
+että Jousep Lukkari ja Oula Guttorm innolla ja huolella hoitivat
+tehtävänsä opettaen lapsia, pitäen rukouksia ja lukien sunnuntaisin
+ylösrakentavaisen saarnan. Mutta Johan Hellander sai muistutuksen,
+koska joskus oli lyönyt laimin vitkansa vaatimukset.
+
+Oli kyllä työtä tehdä kirjamiehiä lapinkansasta, joka koko elämänsä
+eli erämaiden kiertolaisena. Tunturiväki juti alinomaa, ja kalakansa
+teki muuttoa vuodenaikojen mukaan, niin ettei kumpaisissakaan
+kirjanopetus oikein päässyt kantamaan hyvää hedelmää. Vaikka Esaias
+Fellmanin sanotaan kymmenkunnassa vuodessa opettaneen koko Inarin
+kansan lukemaan, lienee silti jälkipolvessa elänyt monta ukkoa,
+jotka eivät enää osanneet Esaiaksen taitoa. Njuammel-Andaraskaan ei
+muistanut kinkereillä muuta kuin papattaa papin perässä, luullen
+katkismusta lukevansa: "Sinä-nuori-riski-mies-et-osaa-mitään..." Mutta
+sittenkin Inarissa on Fellmanin kylvö parhaiten menestynyt. Inari on
+aina ollut parempi kirjanoppinut kuin Utsjoki ja saanut taidostaan
+parhaan kiitoksen silloin kuin Utsjokea on lastattu. Mutta kaikkein
+huonoimmin on sananselvityksessä menetellyt tunturiväki. Utsjoen
+piispantarkastuksessa 1847 kuultiin, että vaikka kirkkoherra ja kolme
+katekeettaa oli kolme, neljä viikkoa työskennellyt seurakunnan 10-15
+rippilapsen kanssa, niin ei voitu ainoatakaan teno- ja tunturikansan
+toivoa huonon lukutaitonsa takia laskea Herran Ehtoolliselle. Samalla
+myös todettiin, että tunturilappalaiset vain häärivät porojensa kanssa,
+eivätkä ensinkään pane lapsiaan kirjalle. Eikä koulumestarikaan
+saata tunturilaisia paljon opettaa, kun he aina ovat muuttoretkellä.
+Olivatpa tunturiäijät jumalansanalle niin kovakorvaisia, etteivät edes
+saapuneet piispantarkastukseen, vaikka oli hyvä ilma ja huhtikuun
+hankikeli. Muuta kansaa oli kyllä saapunut 120 henkeä, mutta 20:sta
+porolappalaisesta oli tullut vain yksi ainoa ukko, Oula Panne, ja
+hänkin olisi kyllä jäänyt tunturiinsa, jos olisi tiennyt saavansa
+kirkossa kovat nuhteet ja varoitukset jumalattomasta elämästään.
+Rovastintarkastuksessa 1836 manattiin ankarasti padje-olbmuksia Piera
+Vestiä, Andaras Ingeriä, Andaras Pautia ja Andaras Pannea sentähden,
+että he olivat aivan taitamattomia kristinopissa, eivätkä sittenkään
+olleet saapuneet kuulusteltaviksi. Hyvin luonnollisesta syystä pois
+jääneet poroukot tuomittiin hyvittämään kirkkoa kukin 24 kopeekalla.
+Mutta tunturilaisen renki, Jouni Paut, joka ei osannut lukea
+sanaakaan, manattiin yhdeksi pyhäpäiväksi jalkapuuhun, ellei hän saavu
+ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen näyttämään pahpalle kyllä
+tunnettua lukutaidottomuuttaan. Kaikkein vähäisimmät olivat Inarin
+tunturilaisen, Lasse Haltin kirjalliset ymmärrykset. Ukko asusteli
+alituisesti kaukaisissa erämaissa saapumatta milloinkaan kirkolle,
+eikä häntä tavannut koulumestarikaan, jonka kirkkoherra oli lähettänyt
+opettamaan edes hänen lapsiaan. Haltista ei tiedetty juuri muuta, kuin
+ettei hän eivätkä hänen lapsensakaan käsitä Jumalasta paljon mitään,
+tuskin tietävät hänen olemassaolostaankaan, kun eivät osaa lukea.
+Turhaan kaivattiin tunturien Lasse-ukkoa tarkastustilaisuudessa 1851.
+Äijä antoi kirkonmiesten kaivata ja vaelteli vain omia teitänsä.
+
+Saivat katekeettojen opetuslapset näyttää taitoaan myöskin
+rippikoulussa sekä aina parikin kertaa vuodessa pidettävillä
+lukukinkereillä. Mutta näihinkään tilaisuuksiin eivät kaikki olleet
+halukkaita tulemaan. Niinpä piispantarkastuksessa 1847 todettiin, että
+tenolaiset, Birit Katekeetta ja Pieras-Elle sekä Mierasjärven Piettar
+Sauvan poika, Pieras-Oula, eivät olleet käyneet rippikouluaan, vaikka
+sen laiminlyömisestä oli määrätty ruplan sakko. Lukukinkereillekin piti
+manata kansaa saapumaan. Johan Michael Stenbäck kuulutti huhtikuussa
+1833 Inarin kirkkopaikassa: "Huomenna ja keskiviikkona pidetään täsä
+lukukinkerit ja pitävät net nyt markkinasa olevaiset itsens silloin
+täällä löydyttää. Niin myös tulee kuudennusmiesten itsens saapuvilla
+pitää antaman mitä valistuksia niildä vaaditaan — kokous alkaa koska
+kello soipi".
+
+Vaikeahan erämaan kansan oli pitkien matkojen takaa jutaa epävarmaa
+lukutaitoaan esittämään. Ainakin talvimatkan vaikeutta metsien miehet
+kävivät papillekin valittamassa. Niinpä lappalaisten rakastama
+"hyvä pahpa", Jaakko Fellman, antoi 1821 kansalleen seuraavaisen
+"Julistuksen":
+
+    "Niinkuin moni ja erinomattain ne kuin asuvat eembänä kirkosta
+    ovat valittanet sen olevan vaivaloisen että Talvi-aikana itsiänsä
+    luku Gingerihin löydyttä, jonga tähen erinomattain Lapset ovat
+    poisa ollet näistä heille sangen hyödyllisistä kokoustiloista, olen
+    minä vaadittu, että sinä 23 päivänä kesäkuusa, joka on Johanneksen
+    päivän aattona, pitä Luku-Gingerit, jona Gingeri-päivänä ei
+    ainoastansa kaikki ripillänsä käymättömät Nuorukaiset ja Lapset,
+    mutta myös ne mennen vuotiset rippilapset, jotka puutuit heidän
+    Christillisyydensä tiedosa ja Seurakunnasa saapuvilla ovat
+    välttämättömästi, ilman muitta syitä saapuvilla oleman. Utsjoesta
+    sinä 10 päivänä kesäkuusa vuona 1821.
+
+                                             Jacob Fellman".
+
+Ja tätä toisinaan kovakorvaistakin ja penseätä tunturiväkeä pahpat
+olivat tulleet kutsumaan Herran seurakuntaan, ja koulumiehet olivat
+tässä kutsumistyössä pahpojen parhaina apumiehinä. Katekeettain
+tärkeänä tehtävänä oli ensimmäisten viittojen pystyttäminen oikealle
+elämän palkaalle sekä kansan ohjaaminen sille ranniolle, jota taivaan
+valtakunnan perillisten pitää vaeltaa. Parhaansa Lapin koulumestarit
+koettivat, vaikka joskus panivatkin virren kulkemaan omaa nuottiaan
+sekä selittivät kymmeniä käskyjä omalla tavallaan.
+
+
+
+
+Pielpajärven kirkko
+
+
+Ylpeänä ja kovin uudenaikaisena Inarin kirkko kohoaa matalalla
+mäntykentällään Inarijärven lounaiskolkassa, Juutuanjoen suulla,
+seuranpitäjinään tavalliset kirkon naapurit: sairastalo ja tohtorin
+asumus ynnä Posti-Aikio, Uunon ja Hannun kaupat, Ransu-porvari ja
+Ranta-Antti sekä muutamia mökkejä. Lapin kaukaisen kirkonkylän on
+suuren maailman meno jo temmannut mukaansa. Siellä muuan ajelee autolla
+ja moottoriveneellä, toinen ajelee niittokoneella ja moottoriveneellä,
+kolmas laskettelee joka vehkeellä, ja useat haastelevat keskenään tai
+muun maailman kanssa vain rautaisia ilmalankoja myöten. Kyläkentällä
+kyllä kyhjöttää käkkyräinen lapinpetäjä, metsän takaa katselee
+oudoissaan Otsamotunturi, ja järvikansa saapuu kirkolle kirjavissa
+lapin puvuissa. Mutta sittenkin: Inarin kirkolta löytää lapin kohta
+enää vain pappilan vanhoista isoista kirjoista.
+
+Mutta metsän takana, kolme neljännestä koillista kohden, on
+monien metsälamperoisten tuolla puolen pikkuinen metsäjärvi,
+Pieni-Pielpajärvi, sitten hiukan tuonnempana vähän laajempi
+Iso-Pielpajärvi, ja sen takana matalassa koivuoudassa kohoaa yksinäinen
+vanha lapin temppeli — ennenmuinoinen järvikansan kirkko, mutta nyt
+vain metsänväen pyhäkkö. Sillä täällä ei asu kukaan, tänne ei kulje
+kukaan, ei tänne kuulu auton maailmallinen meno, eikä tänne osu
+vihoissaan puuskuttava moottorivenekään. Kovin kaukana tuntuu olevan
+suuri maailma, ei näy edes isoa Inariakaan. Paljasharteinen Luosmavaara
+vartioi pohjoisen puolta, ja lännen äärellä on iso Otsamotunturi.
+Siksipä täällä vielä vanhalappi hyvin viihtyy, ja muinaisen
+peskikansan henget saavat asua hiljaisessa levossaan.
+
+Vanha lapintemppeli on etsinyt itselleen oikean sijan.
+
+Siitä on jo kohta kolmesataa vuotta, kun pieni taivaan Herran
+temppeli tehtiin Taka-Lappiin, Inarin metsärannoille. Jumalansanaa
+oli kyllä jo pitkät ajat saarnattu erämaan kansalle ja ilmoitettu,
+että metsäjärvien aroilla kalastajilla oli yhtä hyvä taivasosa kuin
+kenellä tahansa lantalaisella, kunhan vain hylkäävät vanhat jumalansa
+ja antavat huuhtoa itsensä pyhillä vesillä. Mutta vasta sitten, kun
+1648 oli rakennettu ristinkirkko Pielpajärven metsäseudulle ja samana
+vuonna _Esaias Fellman_ tullut Inarin ensimmäiseksi papiksi sekä
+kastanut kaksi suurta lapinukkoa, sompiolaisen mahtiäijän, Suaksen,
+ja Inarin ison napamiehen, _Vallen_, metsäkansa koko joukolla kääntyi
+uuteen oppiin. Arkana ja ihmeissään pieni lappalainen hiipi äsken
+rakennettuun Lannanmaan jumalan komeaan hirsikotaan, johon oikein
+isolla porokellolla kansatokka koottiin ja asetettiin istumaan, ei
+jalat ristissä permannolle, vaan ahtaisiin parsiin ihan peski peskiin
+kiinni. Ei kyllä metsätemppeli ollut kuin toistakymmentä kyynärää
+pitkä, eikä kymmentäkäan leveä ja korkeutta oli vain kahdeksantoista
+hirsikertaa. Mutta hartaana ja hiljaisena vasta kastettu kansa istui
+pyhässä kodassa kuunnellen ja katsellen, vaikka ei ymmärtänytkään
+kauniisti puetun papin lukua ei laulua, ei ymmärtänyt sittenkään,
+vaikka tulkki niitä sovitteli lapinsanoiksi. Sen vain kansa käsitti,
+että väkevää ibmeliä tässä kumarretaan ja palvotaan sekä sille luetaan
+lukuja ja joikaillaan. Oli siis hyvä olla nöyrä ja kuuliainen sekä
+kumartaa alamaisesti pappiakin.
+
+Pielpajärven seutu oli koko Inarin ikivanha keskuspaikka. Entinen
+Inari kokoontui sinne aina talvisydämeksi yhteiseen kaamosajan
+viettoonsa, kuten vielä nykyiset koltat erämaistaan vetäytyvät
+talvikyliinsä. Kolmattakymmentä turvekotaa sanotaan entisaikaan
+kyhjöttäneen pienen metsäjärven rantakankaalla, ja _Talvas-koadih_
+oli kotakylän yhteisenä nimenä. Tänne talvikotien lähimaille,
+kotakansan pyhäpirtiksi, rakennettiin Inarin ensimmäinen kirkko ja
+Suomen lapinkirkkojen esikoinen. Mutta ei tiedetä tarkoin tämän
+esikoistemppelin paikkaa, jotkut vanhat äijät vain muistelevat
+kuulleensa, että kirkko olisi ollut nykyisen Pielpajärven pyhäkön
+lähitienoilla, jopa muutaman tiedon mukaan Pielpajärven vanhalla
+Kirkkoniemellä. Tämän temppelin turvissa tehtiin Inarin villistä
+metsäkansasta kristikansa. Siinä ensimmäisenä pappina Esaias Fellman
+pauhasi kotaväelle kaksitoista ajastaikaa asuen itsekin metsäläisenä
+kotapahasessa Kolmenkuninkaanjärvellä. Saamasi täällä Fellmanin jälkeen
+ankara jumalanmies ja kiukkuinen vanhan uskon vainooja, _Gabriel
+Tuderus_, sekä sitten moni muukin erämaan apostoli, _Forbus, Chydenius,
+Hellander, Wegelius_... Alun toistasataa vuotta huudettiin tässä
+temppelissä kansalle parannusta. Mutta sitten vanha metsäkirkko vaipui.
+Jo 1752 todettiin temppelin olevan niin huonossa kunnossa, ettei siihen
+enää uskalla astua jumalanpalvelustakaan toimittamaan, jonka takia
+olisi saatava uusi kirkko. Vanhat turvekodatkin hävisivät. Pielpajärven
+metsätanhuvilla onkin vielä vanhojen talvikotien sijoja siellä täällä.
+Ja näiltä entiskansan aherruspaikoilta yhäkin "luuta nousee ylös,
+vaikka minkä kautta siinä maata kaivaisi".
+
+Nostettiin uusi temppeli Pielpajärven rannalle 1760, sama matala
+metsäpyhäkkö, joka siellä vieläkin hylättynä kyhjöttää. Ja kirkon
+äärelle kohosi uusi kota- ja markkinakeuttä. Utsjoen papin
+sukulaisen, _Anders Abram Hellanderin_, joka oli oikein "insinööri
+eli rakennusmestari", sanotaan olleen kirkon tekomiehenä, viisi
+kirvesmiestä apulaisinaan. Hyvä metsätemppelistä tulikin, vaikka
+vain pienoinen, niinkuin oli pieni kirkon hallitsema metsätokkakin.
+Ristikirkoksi rakennettiin tämä toinen ristinkirkko. Pituutta oli
+pohjoisrististä eteläoveen 23 ja 5/12 kyynärää sekä itäpäästä,
+sakastin ulkoseinästä länsioveen 22 ja 3/4 kyynärää, ja ristin leveys
+oli 8 kyynärää. Korkeutta saatiin perushirrestä räystääseen vain 7
+kyynärää 9 tuumaa, lattia laskettiin veistetyistä haljispuolikkaista,
+ja lautakatto kohotettiin keskikohdalta hiukkasen holville. Penkkejä
+mahtui kirkkoon 54, mutta kun käytävien leveys oli pari kyynärää, ei
+pisimpiinkään sopinut istumaan kuin kolme, neljä pientä lappalaista,
+jos he komeilivat isoissa peskeissään. Osa sanankuulijoista saattoi
+kyllä kaahaista kahteen lohtaankin, joko pohjois- tai länsiristille,
+sekä ahtautua kummassakin kolmeen pitkään penkkiin. Jumalan aurinkoa
+pikku temppeli ja seurakunta sai kahdestatoista ikkunasta, joista 8
+isoa, 16-ruutuista oli sivuseinissä vastakkain, 4 pientä puolipyöreätä
+6-ruutuista ristien päätyseinissä tai ovien yläpuolella. Alttaripöytä
+lyötiin laudoista itäristille, ja saarnatuoli istutettiin itä- ja
+pohjoisristien yhtymille, vieläpä saarnatuolin ylle nostettiin taivasta
+esittävä katos, jonka huipulla seisoi pyöreämuotoinen pasuunaa
+puhaltava keruubi paljaine miekkoineen. Lappalaiset kyllä luulivat,
+että se oli "Kristus, joka torvella puhaltaa julki, koska maailman
+loppu tulee". Oli itäpäädyssä pikkuruinen sakastikin, ulottuen
+pituuttaan seinästä seinään, mutta omistaen leveyttä vain kyynärän 18
+tuumaa sekä korkeutta 3 kyynärää 6 tuumaa. Toista korttelia leveä lauta
+oli pienen ikkunan alla pöytänä sekä pöydän pääpuolissa pari seinään
+iskettyä lautapalasta istuimina.
+
+Pian saatiin, 1766, kirkon länsipäähän pieni matala kellotapulikin,
+jonka 5 kyynärää korkea alaosa kannatti 8 kyynärää korkeaa yläosaa eli
+kellotornia. Kuusileiviskäinen malmikello siellä pyhäisinä hetkinä
+kumahteli juhlallisesti ja oli niin hyvä kello, että sen sanoma kuului
+"puolen penikuorman päähän". Kello olikin vanhan kirkon peruja,
+Kristiina kuningattaren lahjoittama 1649. [Kello valettiin uudestaan
+1818, ja saatiin siihen kirjoitus: "De gloria in exelsis gjuten af Joh.
+Jac. Granberg. Stockholm 1818".]
+
+Halpa ja yksinkertainen oli alussa temppelin sisustus. Mutta sitten
+siveltiin ikkunapielet ja ovet öljymaalilla, jopa saarnatuoli
+koristettiin kuvilla ja kultalistoilla, ja myöhemmin vielä maalattiin
+seinätkin valkoisiksi, penkit ja lehterinseinämät siniharmaiksi.
+Saatiin viimein kirkkoon uusi tervattu paanukatto sekä punamaalilla
+sivelty laudoitus.
+
+Joulukirkko kynttilöineen piti olla lapinkansallakin, ja pimeä
+kaamosaika kaipasikin sitä enemmän kuin valoisa Lannanmaa. Pielpajärven
+kirkossa pistettiin talikynttilät kuusihaaraiseen messinkikruunuun sekä
+pariin seinäpitimeen, jotka olivat Tornion kauppasaksain, Hjulbergin
+ja Tornbergin, lahjoittamat 1789. Tuikutti tuli myöskin vallesmanni
+Ekdahlin kynttiläjalassa, ja alttaria valaisi kolmitulinen puujalka
+sekä pari tinaista kynttiläpidintä. Näistäkin harvoista käryävistä
+kynttilöistä loisti pimeänperän kansalle miltei kuin taivaan kirkkaus.
+Mutta kun peskeihin puettu kansa astui alttarin äärelle, niin valkea
+pahpa, joka oli kuin itse Herran valittu, tarjosi sille pyhän aterian
+hopeaisesta kalkista, joka kimalteli kauniimmin kuin kirkkainkaan
+silpataaleri. [Kalkki painoi 25 1/2 luotia.] Sai siinä ehtoollisvieras
+samalla ihailla vanhaa alttaritaulua, jossa itse Ehtoollisen asettaja
+oppilaineen hartaana istui ensimmäisellä pyhällä aterialla. Mutta
+saattoi tarkka katselija pelästyen mennä itseensä, sillä ruma perkele
+katsella killisteli ehtoollispöydän alta. [Alttaritaulu oli 2 11/24
+kyyn. leveä, 1 19/24 kyyn, korkea.]
+
+Vanhojen turvekotien sijaan kohosi Pielpajärven uuden kirkon naapuriksi
+vähitellen hirsistä rakennettujen kirkkotupien seurakunta.
+
+Kalajärvien kiertäjät kopsivat kirkkokentälle pikku pirttejä, joissa
+saattoivat kirkkopyhinään asustaa. Toiset laittoivat mökin yksinään,
+toiset taas yhteisvoimin naapurin kanssa. Pitkin Pielpajärven
+itärantaa, kirkosta etelään käsin, nousi tupakömmänöitä toisensa
+viereen, niin että niitä oli kaikkiaan neljättäkymmentä. Monet tuvat
+olivat jalkeillaan vielä pielpajärveläiselämän viimeisinä vuosina.
+Nähtiin joukossa Morottajan, Lusmaniemen, Pahtalan ja lukkari Mattuksen
+pirtit siljon pohjoispäässä lähinnä kirkkoa. Sitten olivat Aikioiden,
+Saijetsin, Patsjoen puolelaisten, Veskonniemen, Kaapin-Piettarin ja
+Partakkolaisten sekä Kettu-Matin, Vallen ja Kyröläisten tuvat. Vain
+pieniä, matalia pöksiä pirtit olivat. Avonaisen lapintakan loimut
+loiskuivat yli katon pimeään yöhön, kun lappalaiset lämmittelivät
+tervaisten kelohonkien paisteessa. Pitkä lannanmies ei saattanut joka
+tuvassa selkäänsä suoristaa, ja makuulavalla istuessaan mies voi
+kädellään nojata kattohirteen. Pieni ikkuna oli pirtin peräseinässä, ja
+muutamissa oli permantona kotalaisen tapaan vain koivunrisuja.
+
+Pikku tupamökkien seurassa, lähellä kirkkoa, oli pitäjän pappila.
+Esikoispapin, Esaias Fellmanin, sanotaan kyllä asuneen vain
+turvekodassa, ja hänen seuraajansa, Tuderus, asui aivan Torniossa
+käyden vain kerran vuodessa kovistelemassa seurakuntalaisiaan. Eikä
+sitten moniin aikoihin Inarissa ollutkaan omaa sielunpaimenta,
+vaan kiinnitettiin järvikansan metsäperukka ensin Kuusamoon,
+sitten Utsjokeen, joiden papit joskus pistäysivät erämaalaisiaan
+katsomassa. Tällaisia käyntipappeja varten olikin entisinä aikoina
+Inarin kirkkokentän pappilana vain vähäpätöinen kirkkotupa, 1780
+rakennettu pakopirtti, seitsemän kyynärää seiniltään ja harjan
+kohdalta korttelin yli kolmea kyynärää korkea. Nurkassa oli vain
+harmaa lapinpiisi sekä seinillä penkit ja makuulava, ikkunan edessä
+veistetyistä laudoista koottu pöytä. Tällaisena tupa otti vastaan
+Jaakko Fellmanin, kun hän 1820 ensi kertaa saapui seurakuntaansa.
+Myöhemmin nostettiin tuvan perään pieni kamari lapintakkoineen,
+ikkunoineen, veistettyine pöytineen ja lautsoineen. Täällä sitten
+Jaakko Fellman ja muutkin Utsjoen papit, jotka samalla hoitivat Inarin
+kappeliseurakuntaa, kävivät asustamassa joulun aikana, pääsiäisviikolla
+sekä jonkin kerran kesälläkin. Tässä "pappilassa" Lönnrotkin majaili
+pitkällä lapinretkellään 1837. Mutta kun Inari 1838 sai oman
+pappinsa, laitettiin parempi papintalokin, oikein "iso" pappila
+kolmine kamareineen, saleineen ja keittiöineen sekä tarpeellisine
+ulkorakennuksineen, ja vanha kirkkotupa joutui "pihtipuoleksi". Kun
+Lönnrot taas 1842 matkusti Lapissa, saattoi hän kirjoittaa: "Kun 1837
+keväällä kävin Inarissa, oli siellä vain kirkko ja joukko kurjia
+lappalaistupia. Nyt paikka on kokonaan muuttunut, sittenkuin se on
+saanut oman papin. Kirkko on maalattu punaiseksi; papilla on omia
+tarpeitaan varten viisihuoneinen asunto. Sitäpaitsi on toinen rakennus,
+missä on sali ja kaksi huonetta". Josef Wilhelm Durchman Inarin
+ensimmäisenä asujapappina tuli Pielpajärven metsäkansan ja kirkkotupien
+päämieheksi, sekä sitten hänen jälkeensä _Hornborg, Borg, Favorin, von
+Konov, Kekoni, Kulhanen_... toinen toisensa perästä saapuivat erämaan
+yksinäisiksi sananjulistajiksi, viihtyen metsäpappina kuka pitemmän,
+kuka lyhyemmän ajan.
+
+Sillä Pielpajärven saarnamies sai metsäkentällä enimmät ajat asua ypö
+yksinään. Lappalaiset asuivat pikku tuvissaan vain kirkkomatkallaan,
+tullen korvesta sekä taas muutaman päivän kuluttua kadoten korpeensa.
+Ja pappila jäi taas yksin, ympärillään hiljainen ikuinen erämaa.
+Kesäisin vain Pielpajärvi iloisesti loiskutteli rantakivikossa, mutta
+syksyn myrskyt tuntuivat riehuvan entistä väkevämmin, ja talven pitkä
+pimeä selkä oli entistä kaameampi. Lappalaisten tulo kirkolle jo
+oli kuin virkeä puistatus tylsästä lamaannustilasta. Kirkkopyhinä
+olikin lapinsiljolla elämää, sillä vanhat inarilaiset olivat hyvin
+vireitä kirkkomiehiä. Kesällä kirkkoliitolle mennessään Inarin
+rantalaiset soutivat isoilla veneillään kirkkovalkamansa pohjukkaan,
+josta astelivat Pielpajärvelle kivisiä metsäpolkuja pitkin toista
+neljännestä. Toisilta suunnilta kansaa tuli penikulmittain halki
+erämaiden. Talvella taas pääsi mistä tahansa porolla perille asti.
+Mutta kaikkein enimmin kansaa karttui Pielpajärvelle joulunaikana.
+Silloin pidettiin kirkkokentällä suuret markkinat, joille saapui
+lappeja etempääkin, ja siitä Inarin kirkkosiljoa sanottiinkin vain
+Markkinaksi. Yksinäisellä pappilalla oli silloin kyllä naapureita,
+papinrouvalla vieraita ja kirkko täynnä sanankuulijoita.
+
+Oli pappilan naapurina myöskin käräjätupa, jossa oli käräjäpirtti
+ja houvinkamari. Rakennusta varten parhaillaan vedettiin hirsiä,
+kun Lönnrot helmikuussa 1842 oleskeli Inarin pappilassa.
+Käräjätuvassa tuomari kävi istumassa oikeutta ja houvi kantamassa
+veroja. Entisaikaan houville "piti antaa hyvä ketunnahka palkinnoksi,
+kun hän istui ja kantoi verot". Mutta ovelat lappalaiset joskus
+laskivat pirtin savua täyteen, niin ettei houvi saattanutkaan istua
+ja kantaa veroja, eikä saanut hyvää ketunnahkaa. Tuomari taas sai
+ahkerasti tutkistella lappalaisten pororiitoja, tuomiten poron
+varkauden syntiin langenneelle lapinukolle 28:nkin paria raippoja,
+joka oli jo "hengellinen rangaistus". Pienelle tunturiaijäpahaselle,
+joka nälissään tai oikeutetusta kostonhalusta oli tappanut tai
+"lainannut" puolivillin metsänelukan, vitsominen olikin melkein
+hengelle käypä selkäsauna, varsinkin kun se annettiin vanhan kirkon
+luona kaakinpuussa. Menes-Jussakin sai selkäänsä, vieläpä päällisiksi
+pantiin seisomaan rauta kaulassa kaakinpuun juurelle, tunnin selin,
+toisen päin kaakkiinsa. Asiat selviteltyään tuomari lähti ajamaan, ja
+kun hän jo istui ahkiossa, niin pitäjän lukkari veisasi kokoontuneen
+käräjäkansan kanssa lähtiäisiksi tuomarin virren. Pimeässä aamussa ja
+pakkasen porotuksessa natisivat ja höyrysivät pirttien ovet, seinät
+paukahtelivat, ja koko kenttä kajahteli, ja porotkin pelosta taajoivat,
+kun pienet avopäiset veisuumiehet puhalsivat kurkustaan höyryä ja ääntä
+saaden sanoiksi:
+
+    "Sen suuren Herran Jumalan
+    Ankara, pyhä laki
+    Kullekin omans' antamaan,
+    Tuntoom' sitoo ja vaatii".
+
+Pielpajärven vanha pyhä temppeli, josta moni sai lohdutuksen ja
+rauhan tunnollensa sekä hyvän lupauksen tulevaisesta elämästä,
+oli erinomaisena apuna maallisessakin vaelluksessa. Se oli koko
+seutukunnan paljon mainottu palvoskirkko, ainakin yhtä hyvä kuin monet
+metsä- ja tunturijumalat, joita myös palvottiin. Jo vanhalle kirkolle
+lappalaiset kantoivat uhrejaan. Niinpä 1731 lukkari Heikkas-Piera
+poikineen uhrasi seitsemättä riksiä, kirkkoväärti Andaras Valle sekä
+Andaras Saijets kumpikin poronvasan, ja Matti Saijets antoi urakan.
+Varenkilainen Andi-Andaras uhrasi 1732 revonnahan. Samalla tavalla
+kannettiin lahjoja uudelle kirkollekin. Milloin vain sattui joku apua
+kaipaava asia, niin heti piti _kirhkoi tshuorravum_, kirkkoon huutaa.
+Kaukainen utsjokelainenkin uskoi niin vahvasti Inarin kirkkoon,
+että jonkin tavaran tai eläimen hukkuessa tai sairauden sattuessa
+heti huomasi, että "Inarin kirkolle pitäisi panna anomus... se kun
+on onnellinen kirkko ja aina auttaa". Toisinaankin utsjokelaiset
+neuvoivat: "Älä hae! Lähetä Inarin kirkolle rahaa ja hae sitten, niin
+kyllä löydät". Kaarasjoenkin lappalainen, Bigga-äijä, menetti kerran
+poronsa — elukka katkaisi hihnansa ja karkasi metsään — ja lähetti
+heti Inarin Kirkko-Juhanille rahaa ilmoittaen, että kirkko saa sen, jos
+poro löytyy. Juto löytyikin pian Passeoaivesta Norjan puolelta. Mutta
+kun Kitti-Andaraksen hyvä musta härkä sairastui, niin Andaras hädissään
+lähetti Pielpajärven papille sanan ja pyynnön, jotta pappi rukoilisi
+kirkossa härän puolesta. Jos poro paranee, niin Andaras antaisi
+kirkolle ruplan. Pappi rukoili, musta härkä sai terveytensä takaisin,
+ja kirkko sai ruplan esirukouksestaan.
+
+Kirkkoon huutamisia ja esirukouksia Pielpajärven temppelissä kyllä
+toimitettiin elävien puolesta sekä saarnattiin heille parannusta,
+ja kuolleetkin kirkko otti huostaansa, mutta ei kätkenyt niitä
+permantopalkkiensa alle eikä kirkkotarhaansakaan. Vainajia varten
+oli oma pyhämaansa. Penikulman päässä Inarijärvessä oli pieni matala
+metsikköluoto, jonka kirkkoherra Henrik Sund oli 1793 vihkinyt
+kuolleitten valtakunnaksi, ja tänne vesien taakse Pielpajärven temppeli
+saatteli edesmenneet matkamiehensä. Lähellä kalmasaarta oli toinenkin
+vainajien saari, johon entinen Inari oli myöskin kätkenyt kuolleensa.
+Eikä ollut kaukana kuulu Ukkokaan, vanhan järvikansan merkillinen
+seitasaari, joka varsin monelle kalanpyytäjälle oli antanut apuansa
+maallisessa toimeen tulossa.
+
+Mutta esikoiskirkon päivinä kerrotaan kuolleet haudatun oman
+temppelinsä turviin, joko kirkon permannon alle tai kirkkotarhaan.
+Samoin lienee Pielpajärvenkin kirkko alkuvuosinaan ottanut vainajat
+aitauksensa suojaan. Mutta riettaeläimet, karhut ja ahmat, eivät
+antaneet kuolleitten levätä rauhassa metsäkankaallaan, vaan raastoivat
+heidät ylös kesken uniansa. Siitä sitten katsottiinkin kuolleitten
+kotimaa Inarin saarelle. Ja sinne järvikansa toinen toisensa jälkeen
+juti levolle. Mutta täälläkin joskus riettaat pedot raastoivat
+ruumiita. Sillä entinen lappalainen hautasi vainajansa kovin matalaan.
+Ainakaan Piettar-Paaval ja Pitkä-Matti eivät saaneet haudassaan lepoa.
+Nälkäinen ahma kaivoi ruumiit esiin, raastoi arkut rikki ja raateli
+pahasti Piettar-Paavalin sekä söi Pitkän Matin melkein poikki. Mutta
+Kaapin-Matti viritti haudalle raudat, ja kun ahma taas tuli syömään
+Pitkää-Mattia, se tarttui rautoihin. Kaapin-Matti tuli ja tappoi pedon
+sekä keitti sen, sillä ruumiinrosvo oli tavattoman lihava.
+
+Harvoin kyllä tällaista häväistystä on pyhitetyllä saarella sattunut.
+Hyvässä levossa on erämaita kiertävä järvikansa saanut nukkua. Iso
+kotijärvi on vain huokunut saaren suojateille univirttä aina asian
+mukaan. Sielujen tyynesti levätessä se on hiljaiesti viihdytellyt,
+sitten taas laulanut voimakkaammin, kun sielut ovat levottomasti
+liikehtineet, joskus myrskynäkin ulvonut, koska jotkut väkevät vainajat
+eivät aina ole jaksaneet maata ahtaassa majassaan. Mutta pimeäksi
+talveksi järvi on säännöllisesti vaiennut, ruveten itsekin lepoon, ja
+siitä vainajien valtakunta on kuullut, että on taas kulunut palanen
+pitkää iankaikkisuutta.
+
+Aina tuon tuostakin saaren vainajat saivat seuraansa uuden
+toverin, kaikki vanhoja tuttuja metsienkiertäjiä, hyviä kalmankin
+vierustovereiksi. Mutta sitten tapahtui niin merkillisesti, ettei
+enää ketään saapunutkaan. Järvi vain huokaili ja myrskyssä möyrysi
+ja taas asettui talvilepoonsa kerran toisensa jälkeen, eikä vain
+kenkään halunnut saaren ikuiseen lepoon. Inari oli hylännyt
+Pielpajärven pienen pyhäkön sekä ikivanhat kalmasaarensa. Se oli
+rakentanut 1888 uuden uhkeamman kirkon kauas näkyvälle rantalakealle
+sekä taas jonkin ajan kuluttua etsinyt uuden vainajien pellon komean
+temppelinsä lähimailta.
+
+Tämän sai vainajiensaaren vanhalappi surumielin todeta. Se huomasi,
+että jälkipolvi ei enää viihtynyt entis-isien asumilla pyhillä
+sijoilla eikä halunnut heidän seuraansa kuoltuaankaan. He vain,
+kalmasaarien kalvenneet asukkaat, tunsivat kyllä entisen pyhäkenttänsä
+Pielpajärvellä, muistivat kallioisen kirkkopihan jokaisen kivenkin,
+kaksi suurta kallionjärkälettäkin ihan kellotapulin rappusten
+edessä, muistivat joka mökin suurella kentällä sekä pappilan ja
+käräjätuvan. Tunsivat vainajat monikertaan kuljetun mutkaisen polun,
+joka vei kirkkovalkamaan Inarille sekä toisen palkaan, joka saatteli
+Juutuanjoen suulle, tunsivat kentän laidasta alkavan louhikkoisen ja
+synkän, jäkäläisen sydänmaan, johon aina markkina- ja kirkkopäiviksi
+laskettiin porot laitumelle. Ja markkinat! Sinne vieläkin moni entinen
+markkinamies entisiä ilopäiviä muistellen palasi kalmasaaresta
+joikailemaan...
+
+Mutta nyt on kaikki hiljaista. Päivän paahtama, ruskea temppeli on vain
+metsänväkeä ja vainajien yöllisiä kirkonmenoja varten. Pappilasta on
+jäljellä ainoastaan matala lahonut hirsikehys sekä vanha ränsistynyt
+sauna, ja siellä täällä kyhjöttää joku ikäloppu, oveton ikkunaton
+kirkkotupa. Ja kesäisin nostaa erämaita kiertäneen kotakansan
+satavuotinen asuinmaa, kirkkokenttä ja markkinasiljo, rehevää heinää
+nautakarjaa hoitavalle, hirsipirteissä asuvalle jälkipolvelle.
+
+
+
+
+Utsjoen kirkko
+
+
+Ylhäällä Taka-Lapissa, pienen Maddajäyrin korkealla rantakalliolla,
+kohoaa Utsjoen harmaa kivitemppeli, Suomen kaukaisin kirkko ja
+äärimmäisen tunturimaan Kaikkein Pyhin. Suurta Tenoa myöten se
+hallitsee ja valvoo Lapin korkeaa ylämaata. Alhaalla jalkojen juurella
+palvoo sitä pieni kirkkotupien ryhmä, vanha turvemökki ja valkoinen
+pappila, Maddajäyrin matalana pestessä sen kallioisia jalkoja. Ylempänä
+sivuilta turvaa temppeliä ylhäisten tunturien kierto, ja korkeimpana
+suojana on lapintaivas miltei puuttumattomine kesävaloineen ja
+talvisine pohjantulineen.
+
+Vanhat pohjat on jo Utsjoenkin kirkolla. Kaikkein vanhimpana
+ristinkirkon aikana kyllä kaukainen Koutokeinon pappi paimensi Utsjoen
+tunturimaatakin. Jo niihin aikoihin, ehkä jo ennenkin, pystytettiin
+Tenon kansalle pieni temppeli _Talvadakseen_, Tenojoen rannalle, ja
+"se oli niitä alkumaailman kirkkoja". Siinä Nilijoen suun alapuolella
+oli sopiva tasainen kenttä pyhälle pirtille ja Jumalaa palvelemaan
+kokoontuneelle kansanpaljoudelle, joka Talvadaksessa samalla majaili
+sydäntalveaankin. Mutta kun niihin aikoihin jumalattomat tsuudit
+vielä täyttä päätä samoilivat ympäri Lapinmaata ryöstäen ja tappaen
+ihmisiä, täytyi pieni temppelikin laittaa hyvin piiloisaan paikkaan.
+Se kätkettiin niin sakeaan rantakoivikkoon, ettei paljon taivastakaan
+näkynyt, ja kirkkoa suojelevat koivut olivat niin isoja kuin Inarinmaan
+petäjät. Kerran pari vuodessa pappi kävi puhumassa peskikansalle
+ristinkirkon Jumalasta, ja pienellä kellolla ilmoitettiin milloin on
+lupa astua jumalanpirttiin.
+
+Mutta tsuudit ja ryssät samoilivat ahkerasti ryöstöretkillä, ei
+ainoastaan rantapuolilla, vaan myöskin kaukaisimmissa sydänmaissa.
+Seitsemän ajastaikaa peräperää ne oikein kovasti ryöstivät
+tunturimaan kansaa. Kerrankin tsuudit laskettelivat Tenoakin alas
+niin taajaan, ettei ennättänyt poronlihavelliä keittää, kun jo taas
+toinen rosvojoukko oli menossa. Kansan kaiken he surmasivat niin
+tarkoin, ettei jäänyt elämään kuin yksi mies Alattioon ja toinen
+Varenginvuonolle. Talvadaksen koivumetsistön piilotemppelinkin
+tsuudit löysivät ja polttivat sinne paenneine lappalaisineen. Ja näin
+surkeasti hävisi Tenon ensimmäinen temppeli. Talvadaksen rehevällä
+nurmirannalla humisee vain nyt tuuhea koivikko, ja lähellä Tenoa on
+vanha pieni lapintalo, jota vieläkin sanotaan Boareskirkoksi. Kerrotaan
+sen olevan entisellä kirkkokentällä. Ja Nuvvuksen alapuolella on
+korkean jokitörmän pitkässä kapeassa tievassa ikivanha kalmismaa,
+johon sanotaan entiset Talvadaksen temppelin palvojat haudatun;
+kerrotaan joitakuita vainajia kätketyn Nuvvus-Ailigaksen jyrkkään
+hiekkarinteeseenkin Tenon äärelle. Siinä lepää "niitä kaikkein
+vanhimuksia lappalaisia", ja makaa Nuvvuksen tievassa kaksi vanhaa
+vallesmanniakin, jotka inarilaisten ja utsjokelaisten kalariitaa
+ratkaistessaan — inarilaiset olivat tulleet kalanpyyntiin Utsjoen
+puolelle — joutuivat Inarijoen Doarramuskuoihkalla kalamiestensä
+puolestä niin kovaan sotaan, että tappoivat toisensa. Kovin matalaan
+haudattuina Nuvvuksenkin vainajat lepäävät. Vain muutamainen kortteli
+kun on maata kaivettu, niin jo on vainajan luita noussut ylös.
+
+Saatiinpa Talvadaksen temppelin jälkeen pieni kirkko ja kirkonpelto
+Äimejoen suupuoleen, jossa vieläkin on vanha _Tshualkkasporri_, Tenon
+rannalla "Piettar-Juhanin talon kautta". Kirkon lähimailla, Äimejoen
+ja Tenon välillä, oli markkinakenttäkin, _Markkansaje_, ja kansan
+kokoontuessa pappi saapui sille saarnaamaan. Ja kuolleet kuopattiin
+Tshualkkas-porriin, jabmein kuolpanaan, jossa vieläkin nähdään useita
+hautakuoppia sekä niiden lähimailla lapinkotien sijoja arinoineen.
+Äimejoen kuolleitten kuolpanaa olivat sitten aikojen kuluttua jotkut
+etelän tietomiehetkin käyneet kaivamassa, jotta minkälaisia äijiä
+sieltä nousee, ja Oula Helanderkin oli ollut apumiehenä. Mutta oli
+Helanderin ukko heittänyt avustamisensa, kun vainajat olivat yöllä
+tulleet hänelle sanomaan: "Lähemmä nyt Tshualkkas-porriin!"
+
+Mutta viimein ruvettiin rakentamaan oikeaa kirkkoa Maddajäyrin
+rannalle, kolmatta neljännestä Utsjoen suusta ylöskäsin, vastapäätä
+Annivaaraa, vanhaa pyhää tunturia. Oli lähellä Utsjoen suussa toinen,
+vielä pyhempi tunturi, Ailigas, sekä samoilla mailla pari vanhanlapin
+jumalaakin. Niinpä sitten "perkele" tulikin pimenä yönä kirkkoa
+rakennuttavan papin luo sanoen:
+
+— Ei saa kirkkoa kiskoa!
+
+— Kiskon minä! pappi sanoi.
+
+Mutta kun pappi rupesi rakentamaan sakastiakin, "perkele" kävi taas
+kimppuun kieltäen:
+
+— Ei saa sakastia tehdä!
+
+— Teen minä, vaikka tulisi kymmenen perkelettä! pappi jyräytti.
+
+Eikä kirkon vihollinen mahtanut mitään. Uusi lapinkirkko kohosi
+Maddajäyrin länsirannalle 1700. Tämäkin oli vain pienen pieni
+puutemppeli, alussa ainoastaan 11 1/2 kyynärää pitkä. Mutta myöhemmin,
+1745, lisättiin pituutta toisen verran, eli 23:een kyynärään.
+Leveyttä oli vain 9 kyynärää ja korkeutta 5 kyynärää 8 tuumaa. Kuusi
+pikkuruista lyijypuiteikkunaa laski päivänvaloa Jumalaa palveleville,
+hengenvaloa etsiville lapinsieluille, yksi auringonnousun mailta, kolme
+suvipäivän puolesta ja kaksi pohjoisesta ruijantulien taholta. Muutamat
+ikkunat olivat 1 1/2 x 1 1/2 kyynärää, 48-ruutuiset, muutamat 1 5/12 X
+1 1/2 kyynärää, 40 ruutuiset, mutta joku vain 3/8 X 3/4 kyynärää ja
+20-ruutuinen. Länsipäässä oli komea ovi, josta kansa astui pyhäkköönsä,
+kolme kyynärää korkea, kaksi leveä, tervalla ja punamullalla sivelty,
+tukkilukolla suljettava kaksoisovi, mutta eteisessä oli vain puoli
+kolmatta kyynärää korkea, puolitoista leveä, rautaha'alla kiinnitettävä
+yksinkertainen lapinuksi. Länsipäädyssä kohosi kirkon kellotorni,
+laudoista neljän pylvään varaan naulattu pikku tönterö, jonka harja
+nousi puoli kahdeksatta kyynärää yli kirkon katon. Tornissa riippui
+kahden pylvään varassa kuusileiviskäinen malmikello, ristinkirkon
+huutavanääni, tunturipeikkojen pelko, ja kovin vistottava kumahtelija
+kaikille poronvarkaillekin, mutta mieluinen temppeliinkutsuja
+hurskaille lappalaisille. Kellon laitaan oli kirjoitettu: "Me fecit
+Holmiae Gerhardt Meyer anno 1705. under Konung Carl XII segersamma
+regering, ähr thenna klocka guten till St Ulricae kyrckia uthi Utziochi
+sochn och Tårneå Lappmarck med församblingens egen bekostnad". [Minut
+teki Tukholmassa G.M. vuona 1705. Kaarle XII:n voittoisan hallituksen
+aikana on tämä kello valettu Pyhän Ulrikan kirkkoon Utsjoen pitäjään
+ja Tornion Lappiin seurakunnan omalla kustannuksella.] Sitten kun 1755
+kirkko ulkoa laudoitettiin, vieläpä vedettiin tervalla ja punamullalla
+sekä 1759 suojattiin tervatulla paanukatolla, Anders Abram Hellanderin
+ollessa mestarina, oli tempppeli niinkuin ainakin Herran huone. Ja kun
+vielä 1776 saatiin kirkon kylkeen pieni tuohikattoinen sakasti, jota
+varten Turun ja Porvoon hiippakuntain kirkoissa oli kerätty kollehtia,
+eivät tunturijumalat enää kovinkaan rohjenneet ahdistaa taivaan
+temppeliä.
+
+Vielä vähemmän tunturinväellä oli asiaa Maddajäyrin pyhäkköön sen
+jälkeen, kun monet lappalaiset, vanhat metsäjumalien palvojatkin,
+rupesivat sen hyviksi kantamaan lahjojaan. Suuri tunturimies,
+Rikas-Hannu, oli niin hurskas, että heti ensimmäisenä lahjoitti
+kirkkoon kalliin, kahdeksakouraisen, toista leiviskää painavan
+kynttiläkruunun, joka ripustettiin pääkäytävälle, kirkon parhaimmalle
+paikalle. Lautamies Rasmus-Jouni laittoi kolmipiippuisen kynttiläjalan
+sekä lappalaiset, Rasmus-Piera ja Aslak Paut, antoivat kumpainenkin
+kynttilän seinäpitimen, samoin Ruijan lappalainen, Andaras-Piera, mutta
+vanha lukkari, Pieras-Piera vei kulkusen. Seurakunnan pääpaimenkin,
+Henrik Wegelius, muisti kirkkoa lahjoittaen 1765 sille hopeaisen
+kullatun ehtoolliskalkin, entisen 1730 ostetun tinamaljan sijaan,
+ja Tornion pormestari, Erik Isaacson, peitti 1732 yksinkertaisen
+alttaripöydän punaisella veralla. Sitten taas kirkkoherra David
+Högman asetti lahjansa, viheriäiseksi maalatun raamatunjalan,
+alttarin punaiselle verkavaatteelle, ja kirkkoherran rouva, Maria
+Högman, laittoi kirkkohaavin punaisesta sametista kultahetuleineen,
+hopeatupsuineen ja messinkikulkusineen ynnä vaaleansinisine varsineen.
+Mutta yhteisin voimin seurakunta ja sen edesseisojat rakensivat
+jalkapuun ja leveän selkänojallisen maalaamattoman mustanpenkin sekä
+ostivat 1744 silkkirimssuisen paarivaatteen ja 1751 viheriäisen
+3 kyynärää ja 18 tuumaa pitkän, kyynärää ja 18 tuumaa leveän
+vihkimä-katosvaatteen.
+
+Kirkossa käydessäänkin monet lappalaiset muistivat pikku lahjoillaan
+pyhää huonettansa, vaikkakaan ei Maddajäyrin tunturitemppeliä pidetty
+niin voimallisena palvoskirkkona kuin Pielpajärven metsäpyhäkköä.
+Pappilan papereissa nähdään pitkät luettelot uhreista, joita on
+kannettu kirkolle sekä rahana että luonnossa. Niinpä 1725 temppeli
+sai Oulas-Niilalta vasannahan sekä Oula Tuutiolta porontaljan ja
+1729 toisena adventtisunnuntaina keräytyi alttaripöydäile 9 taaleria
+24 äyriä, kirkkohaaviin 4 taaleria 4 äyriä ynnä vielä erikseen 50
+poronkieltä, joita Inarin, Varengin, Tenovuonon, Läijisvuonon,
+Puolinakin ja Kaarasjoen lappalaiset lahjoittelivat. Taas 1731
+inarilainen Sammus-Sammel antoi 18 äyriä, läijisvuonolainen
+Heikkas-Heikka 1:22 taaleria ja Lemminvuonon Pieras-Andaras pisti
+16 äyriä vihkimäkatosta varten. Samana vuonna kolmantena adventtina
+pantiin alttarille 11:21 taaleria ja 10 poronkieltä ynnä haaviin 1:08
+taaleria. Kerran taas, 1734, inarilainen Elias-Andaras kantoi kirkolle
+kinnasparin sekä Pieras-Margit pienen juuston, 1735 Anundi-Piera antoi
+villipeuran vasantaljan, ja 1738 Germundin Agneta Lemmin vuonosta
+uhrasi pari pientä hopeatsherggiä. Pieras-Hans ja Jounas-Jouni
+luopuivat kirkon hyviksi kahdesta ketunnahasta, ja kaarasjokelainen
+Erikas-Matti neljästä sudentaljasta, mutta Lemminvuonon
+Pieras-Andaras antoi kirkonkellon remmiksi hylkeennahkaisen ajohihnan.
+Monet uhrintuojat nimenomaan etsivät terveyttään. Piikatyttönen
+Pieras-Kaarinkin uhrasi 1751 pienistä varoistaan 1:04 taaleria
+saadakseen terveytensä takaisin, ja Porsangerin vuonolle jutava
+Lannanmaan mies, Kippaisen Sammel, etsi terveyttään 1:04 taalerilla,
+mutta Aslak-Andaras arvioi terveytensä saamisen vain 18 äyrin
+hintaiseksi. Oula Tuutio työnsi lastensa terveyden takia 1:04 taaleria,
+Oulas-Margit 1:22 ja Pieras-Oulakin pisti 18 äyriä, mutta Jousas-Piera
+pani lapsivuoteessa makaavan vaimonsa hyviksi 1:04 taaleria. Iloissaan
+monet taas toivat rahansa, kun olivat jaksaneet voittaa sairautensa.
+Pieras-Margit antoi 8 äyriä, katekeetta Tornensis 18, mutta pieni
+poropiika, Aslakas-Kaarin, kantoi 2 taaleria. Jounas-Aslak hyvillään
+sairaan akkansa tervehtymisestä lahjoitti kirkolle messinkisen
+kynttiläpitimen, Anundin-Birit, Niilas-Kaarin ja Jouni Paut taas
+uhrasivat 12-18 äyriä sairaiden porojensa tähden. Mutta Oula Tuutio,
+Paulus-Oula, Rasmus-Piera sekä inarilaiset Matti ja Paulus Valle ynnä
+Matti Uddais heläyttivät ilomielin, kuka 12, kuka 15-18 äyriä, ken
+taalerinkin kiitokseksi hyvin onnistuneesta pyynnistään.
+
+Suurina kokouspyhinä kansa tuntureista ja Tenolta tuli kirkolle, mutta
+tavallisina pyhäpäivinä temppeli oli useinkin tyhjänä. Varsinkin
+kesäisin kirkko sai kuulla vain lyhyen rukoushetken, eikä aina
+sitäkään, kun rukous pidettiin pappilassa. Mutta Joulunaikana joutuivat
+Maddajäyrin kirkkosiljolle kaukaisetkin tunturien ja Lannanmaan miehet,
+sillä entispäivinä Lappi ja Lannanmaa vaihtoivat täälläkin tavaroitaan.
+Tornion porvarit, jotka olivat tämänkin seudun valtasaksoja, ajoivat
+Inarin Tirron kautta ja siellä jo Tervattievalla kohtasivat ja
+tervehtivät muita Lapin markkinamiehiä. Saapui Maddajäyrin rannalle
+vienalaisiakin "kaupparussia" laukkuineen vaihtamaan koreita huivejaan
+ja kankaitaan Lapin turkiksiin. Ja lappalaisia tuli omilta tuntureilta
+sekä Ruijasta. Markkinoita lienee vietetty kirkon ja järven välisellä
+rantasiljolla. Siinä kerrotaan ennen olleen markkinapirttejä
+sekä lappalaisten kirkkokotia ja -tupia. Pappilan entisen saunankin
+paikalla oli aikoinaan ollut kauppias Gulie Buchtin ränsistynyt
+markkinatupa, mutta 1767 seurakuntalaiset ostivat sen 48
+kuparitaalerilla kirkkoherra Högmanille saunanhirsiksi. Pormestari
+Pippingin pirtti ja pieni aitta ostettiin 1743 pappilan rakennuksiksi.
+Oli kirkkokentän lähellä joku vanhastaan Markkinasaareksi
+sanottu paikkakin, joka kuului pappilan maihin. Ainakin pappilan
+tarkastuksessa 1743 määrättiin lappalainen Isko Paadar parine lehmineen
+ja lampaineen muuttamaan pois Markkinasaarelta (Marknadsholmen), koska
+se kuuluu papille. Vielä nytkin on pappilan rantaniityllä, entisellä
+kirkkosiljolla, ainakin parikymmentä pikku kumpua sekä joku isompikin
+joukossa. Ja kaivettaessa nousee kummuista palaneita kiviä. Entisaikaan
+siinä joulukansa taajana liikkui, käyden kirkossa kuulemassa papin
+saarnaa ja virrenveisuuta sekä uhraamassa lahjansa alttarille ja
+kirkonkukkaroon, sitten taas taajoen markkinasiljolla. Porolappalaiset
+varsinkin pitivät markkinoita pääasiana pyhittäen ne juonnilla ja
+joikauksella. Joskus tunturiäijät menivät papiltakin tahtomaan viinaa;
+ainakin hyvältä papilta, Jaakko Fellmanilta, he uskalsivat sitä
+kerjätä. Mutta pahpa käski mennä "Briitan luokse". Ja Esun-Briita,
+pappilan palvelija, antoikin äijille pikku tilkkasen.
+
+Mutta kirkonkävijöiksi tunturilaisista ei oikein ollut. Muut
+lappalaiset tunsivat tarvitsevansa käydä alttarin ateriallakin kaksi
+ja kolmekin kertaa vuodessa, mutta ylilappalaisilla ei ollut niin
+suurta tarvetta. Ainakin piispantarkastuksessa 1847 annettiin ankara
+muistutus Oula Pannelle ja Jussa Jomppaiselle sekä muutamille muillekin
+tunturimiehille pyhän Ehtoollisen laiminlyömisestä.
+
+Piispantarkastukset olivatkin kaikkein kovimpia kirkkopyhiä koko
+tunturimaalle. Joulumarkkinoille ja pääsiäistemmellykseen ja
+juhannusjuhlille kyllä käskemättäkin osattiin kaukaisimmastakin
+erämaasta jutaa, mutta kun pelottava piispa apumiehineen saapui
+tunturikirkolle ahdistelemaan kirjantaitamattomuudesta, niin kauhu
+valtasi köyhän kansan. Silloin matkakin oli pitkä ja paha sekä
+paljon muitakin syitä esiintyi. Inarilaisetkin, kun eivät saapuneet
+piispantarkastukseen 6. helmikuuta 1757, ajoivat esille kolme
+varsin pätevää estettä: piti suojella vähälukuisia poroja suurilta
+susilaumoilta, piti ruoan puutteessa juomustaa verkoilla kaloja
+jään alta, ynnä vielä nälissään käydä kerjäämässä aina Varengissa
+asti. Kaikki eivät edes tietäneet, mikä ja millainen mies piispa
+olikaan. Ainakin Inarin pikkupojat kapaisivat metsään kuullessaan
+piispan tulevan, sillä he luulivat, että hän niinkuin Staalukin
+pyydystää pikkupoikia laukkuunsa, syöttää sitten ne lihaviksi ja
+viimein pistää poskeensa. Isot utsjokelaiset eivät sentään niin kovin
+pelänneet. Kerrankin tarkastustilaisuudessa 1858 he viinaa saatuaan
+pitivät kirkkosiljolla sellaista mökää, ettei koko pappila saanut
+nukkumarauhaa. Tuomarinkin täytyi keskellä yötä juosta ulos, etsiä
+lautakuntansa ja ruveta käymään oikeutta aivan verekseltään.
+
+Jo aikaisin tunturikirkko sai vierelleen pappilan. Kruunun
+kustannuksella rakennettiin 1728 järven rantatörmälle kouluhuone,
+jossa oli pari pirttiä ja keittiö. Sitten jaettiin isompi pirtti
+kolmeen kamariin ja saatiin koulutalosta erämaan pappila, jossa oli
+iso pirtti harmaakivisine, pellittömine piiseineen, keittiö pienine
+leivinuuneineen sekä kolme pientä kamaria. Ja ulkorakennuksia
+pystytettiin kentälle vähitellen sauna, pirtti, navetta, keittokota
+ja rehulato. Huonosti rakennettu ja kylmä oli pappilan päämaja.
+Kirkkoherra Högmanin jälkeen toimitetussa tarkastuksessa 1787
+huomattiin se kovin rappeutuneeksi. Niinpä jo 1775 lappalaiset olivat
+omin voimin pystyttäneet papilleen pari tupaa, inarilaiset toisen
+pihan itäpuolelle, utsjokelaiset toisen länsilaidalle, yhdistäen ne
+läpi käytävällä porstualla. Inarilaisten huonoista puista kopsima tupa
+oli kyllä kylmä, vaikka siinä olikin pelleillä varustettu valkoiseksi
+sivuttu takka, mutta utsjokelaisten pirtti oli parempi. Vasta 1799
+rakennettiin, ylioppilas Jacob Wegeliuksen ollessa mestarina,
+Maddajäyrille uusi pappilan päärakennus, joka sisälsi salin, kamarin,
+kahtia jaetun huoneen, keittiön ja eteisen. Mutta tämä rakennus, joka
+jo 1832:n tarkastuksessa todettiin olevan aivan kelvottomassa kunnossa,
+paloi 1834, ja erämaahan saatiin ruveta nostamaan kolmatta pappilaa.
+Ostetiin 167 riikintaalerilla 24 äyrillä nimismies Högmanilta valmis
+rakennus ja laitettiin siitä tilapäinen papin talo saleineen, parine
+kamareineen ja keittiöineen. Mutta viimein 1843 valmistui itse Engelin
+piirustusten ja arvion mukaan rakennettu tunturijärven nykyinen valkea
+paimenkoti.
+
+Tässä kolmeen, neljään kertaan rakennetussa Taka-Lapin pappilassa,
+tunturien kaikesta maailmasta erottamina, lappalaisten apostolit ovat
+toinen toisensa jälkeen saaneet yksinään värjötellä. Moni ihmiskohtalo,
+moni sielunpaimenen oma sieluntaistelu, moni pohjaton ikävyys on
+täällä eletty. Tunturien piirittämä Maddajäyrin kuopanne on kuin oma
+maailmansa, vain pappilan ja kirkon käsittävä yhteiskunta, jonka
+asukkaat ovat aina eläneet erillistä elämäänsä, vain silloin tällöin
+joutuen tekemisiin ulkomaailman kanssa. Pahainen kalliopolku on vain
+ollut ohjaamassa ihmisten äärille, ja sitä myöten ovat metsänelukat
+rukattaneet ahkerammin kuin koskaan ihmiset, ja tuntureista on
+useammin kuulunut susien ulvonta kuin lappalaisenkaan joikaus.
+Ensimmäisenä seurakunnan omana raitiona täällä _Anders Hellander_
+asui koulutalopappilan isäntänä, tullen 1742 ensin koulumieheksi ja
+saarnaajaksi, sitten 1747 kirkkoherraksi. Ja täällä tunturien takana
+Utsjoen esikoispappi joutui viettämään koko elämänsä. Eikä se liene
+ollut kovinkaan valoisa. Rovastin tarkastuksessakin 1757 merkittiin
+kirjaan: "Kirkkoherra Hellander sekä hänen rouvansa ovat hyvin
+sairaalloisia ja heikkoja, joka on sitäkin surkuteltavampaa, kun heidän
+täytyy sellaisessa valitettavassa tilassa asua erämaassa hirvittävien
+vuorien ja tunturien keskellä, ollen ilman sopivaa seuraa, tarpeellista
+hoitoa ja kaikkia lääkitystarpeita". Tänne Hellander ikuisesti
+sortuikin. Eksyttyään kerran pitkällä tunturimatkalla pappi-raukka
+vilustui ja sairastui, kuoli ja joutui levolle omaan kirkkoonsa pyhän
+alttarin eteen 1757. Leski _Margareta Tornberg_ muutti Ylitorniolle
+1760. Tuli nyt tunturipappilaan muutamiksi vuosiksi _Henrik Wegelius_
+sekä hänen jälkeensä vuosikaudeksi _Henrik Sund_. Sitten saatiin 1767
+erämaan seurakunnan paimeneksi _David Högman_. Toistakymmentä vuotta
+Högman eli Tukholman sivistyksen saaneen kauniin _Maria Garvoliansa_
+kanssa tunturien takana saaden kymmenkunta perillistä, joista puolet
+jo aivan pieninä joutuivat parhaaseen turvaan kirkon sillan alle.
+Mutta kun David pastori lähti etelään etsimään parempia virkoja, kuoli
+hän Oulussa 1781, ja Maria jäi ison lapsiparvensa kanssa suureen
+köyhyyteen. Seitikkojoen kurusta riekkoja pyydellen sanotaan hänen
+perhettään elätelleen ja kerrotaanpa, että hän lappalaisten avustamana
+rakensi itselleen pikku mökin pappilan törmälle päästäkseen pois
+pappilasta uuden isännän tieltä. Parin vuoden kuluttua tulikin uusi
+pappi, vanha tunturin tuttu kyllä, _Henrik Sund_, joka pian korjasi
+Maria-lesken köyhyydestään, vieden hänet uudelleen pappilan emännäksi
+sekä sitten jo emännäksi Lannanmaan suurpappilaan, muuttaessaan Iihin
+1792. Tuli taas tunturimaahan veres saarnamies, nuori _Erik Castrén_.
+Mutta hän ei ennättänyt hoitaa erämaalaisiaan kuin muutaman vuoden,
+kun hänkin vilustui matkoillaan ja kuoli ja joutui kirkon lattian alle
+Hellanderin toveriksi. Saarnasivat tämän jälkeen Maddajärven kirkossa
+veljekset _Johan ja Henrik Wegelius_ yhteensä 17-18 vuotta sekä sitten
+kuulu Lapin pahpa _Jaakko Fellman_ 11 vuotta, _Karl Fredrik Stenbäck_
+13 vuotta ja sitten muutamia vuosia _Fredrik Wilhelm Stjerncreutz_,
+joka myöskin joutui tunturimaan multiin, ei enää kirkon alle, vaan
+kirkon kalmistoon 1852. Ja niin edelleen tuli ja meni yhä uusia
+paimenia, _Andelin, Borg, Von Konov, Kekoni, Gummerus, Virkkula,
+Koivisto_... toiset viipyen vain viisin, kuusin vuosin, kun jo Lapin
+taamomina rukattivat takaisin omaan maahansa.
+
+Oli papilla huolta laajasta tunturipitäjästään, vaikka sen erämaissa
+asusti vain muutamia satoja sieluja. Pari kertaa vuodessa piti käydä
+kaukana ylhäällä Tenolla Outakosken lappalaisille saarnaamassa ja
+kinkereitä pitämässä, samoin alhaalla Nuorgamissa. Outakoskella
+pidettiin toimitukset ennen vain tenolaisissa turvekodissa, kunnes
+sinne Njuärbinjargan poikkipadon luokse saatiin 1853 pieni rukoushuone.
+Nuorgamissa taas pidettiin kinkerit ja kirkonmenot seksmanni Sauvan
+talossa, ja seksmanni sai siitä hyvästä kylänmiehiltänsä korvaukseksi
+vuosittain lohen joka savulta. Toisinaan piti papin lähteä pitkälle
+taipaleelle sairaan luokse pyryyn ja pakkaseenkin taikka taas syksyn
+vesiroiskeeseen tai kevään upottavaan lumisohjuun. Ja vanhassa
+temppelissään sielunpaimen sai julistaa jumalantöitä, saarnaten
+ja taas messuten kilpaa lukkarin kanssa, joka hoiti vuoroa omasta
+penkistään, johtaen sitten taas tunturikirkkoa virrenveisuussa.
+Lukkari oli tavallisesti paikkakunnan omia kasvatteja, useasti papin
+itse opettama, muita heimolaisiansa kyvykkäämpi, juoksevaääninen
+lapinmies. Eikä aina sentään lukkari aivan juoksevaääninenkään ollut.
+_Oula Guttormistakin_ 1847 piispantarkastuksessa todettiin, että
+katekeettana hän on tyydyttävä, mutta edelläveisaajana kirkossa hän on
+"kaikkein surkeimpia, mitä tarkastaja vielä missään maanpaikassa on
+kuullut olevan, vielä vähemmin tavannut, koska hänen laulunsa on vain
+erilaisten äänien esille työntämistä". Ja koska lukkari ei tiedä mitään
+laulun säännöistä eikä osaa laittaa ääntään virren nuotin mukaan,
+niin "hän saa aikaan ainakin sille, joka häntä kuulee ensi kerran,
+kirkonpahennuksen".
+
+Mutta nuorena miehenä ei tunturiseurakunnan paimenen ollut hyvä
+yksinänsä olla. Maddajärvenkin nuori pappi sai enimmät ajat vain
+palvelijainsa kanssa olla koko pappilan ja näkyväisen maailman
+asukkaana. Samoin yksinään täytyi Pielpajärvenkin paimenen elää.
+Toiset papit kävivät Lannanmaasta noutamassa itselleen elämäntoverin,
+mutta muutamat taas saivat asuinkumppanikseen ruskeasilmäisen
+lapintyttären. Hornborg löysi neidon Inarista, ja siellä
+"Säärnäkräkiäkin" 1852 kolme kertaa saarnatuolista mainittiin:
+"Korkiasti oppinut ja korkiasti kunnioitettava Vapasukuinen Herra
+Kirkkoherra Utsjoen ja Inarin seurakunnisa Fredrik Wilhelm Stjerncreutz
+ja Kunniallinen siviä ja hyvillä avuilla kaunistettu nuori Neitty
+Katriina Hanhivaara". Hyvillä avuilla kaunistettu Katrina vihittiin
+sitten Katrina Hanneberginä Utsjoen pappilassa, ja kirkkoherransa
+kuoleman jälkeen hän pikkuisen Ida Katrinansa kanssa siirtyi 1853
+syntymäseuduilleen Kittilään.
+
+Inarin järvikansa saatteli vainajat suuren ulappansa suojiin, mutta
+Maddajäyrin temppelin kasvatit kätkivät kuolleensa kirkon hoitoihin.
+Entisinä aikoina haudattiin parhaat vainajat pyhäpirtin lattian
+peittoon. Sinne ensimmäisenä joutui Rikas-Hannu lahjoittamansa
+kynttiläkruunun alle, sitten sinne pääsivät katekeetat Johan ja Iisak
+Tornensis sekä kirkkoherrat Hellander ja Castrén. Joutui kirkon alle
+myöskin David Högmanin pikkuisia perillisiä neljin, viisin. Mutta muut
+vainajat saivat leposijansa kirkon vierellä kalmistossa. Seitikon ja
+kirkon väliltä, matalasta koivikosta, erotettiin puolitoista kyynärää
+korkealla hirsiaidalla viisikymmentä syltä ristiinsä vainajien
+pelloksi, ja siihen tuttujen tunturikoivujen suojaan vanha Teno ja
+Tunturi-Lappi vuoro vuoroltaan joutui levolle. Entiset vanhat pääsivät
+vieri viereen hyvinä naapureina suuriin yhteishautoihin. Kirkkoherra
+Anders Hellanderkin kaivatti kalmistoon ison haudan useille vainajille.
+Mutta myöhemmin kyllä luotiin hauta aina kuolijaa varten kerrallaan.
+Vanhat tunturien vainajat ajoivat omissa ahkioissaan erämaasta
+siunattuun maahan mullan peittoihin asti. Bigga-Pierakin kuoli talvella
+tunturissa korkeatievaisessa Vuolitsaskirkon maassa, ja täysissä
+peskeissään äijä pantiin kansiahkioon, ajettiin Utsjoelle ja peitettiin
+sellaisenaan Maddajäyrin kirkkomaahan.
+
+Mutta jo ennen, kun kalmatieva otti omansa, annettiin maan multiin
+joutuvalle erämaan asukkaalle enteitä kohtalostaan. Rovakentänkin
+Maaret ja Jouni näkivät talvella, kun olivat Yli-Tenolta heiniä
+noutamassa, mustan linnun lentävän kirkolle käsin, ja siitä heti
+arvasivat, että heistä ainakin toinen ensi vuonna samoihin aikoihin
+jo makaa maan mullassa. Keväällä Maaret tulikin sairaaksi ja kuoli, ja
+kesällä kuoli Jounikin. Lintu monesti aavistelikin ihmisille kuoleman
+sanomia. Sammel Mattuksenkin mökin ikkunaan tuli pieni tiainen aina
+nokkimaan ja torumaan: "tii tii tii!" Siitä jonkin ajan kuluttua
+Sammel Mattus sairastui ja kuoli. Anna Morottajan pois lähtöä kävi
+taas ilmoittamassa musta kottarainen monella lailla rumasti äännellen.
+Mutta kun Morottajan pirtillä Ahvenjoella vene itsestään kuin tuulen
+työntämänä ui yli joen, niin Morottajan ukko arvasi, että se jotakin
+tahtoo, mitä sitten tahtoneekaan. Sitä tahtoi, että syyskesällä
+kuoli talosta isä ja äiti sekä poika ja tytär. Mutta Raudna Sarre
+Outakoskella näki kuolemansa edellä oman haamunsa, säikähtäen huomasi,
+kun aivan hänen itsensä näköinen olio hääri pirtissä samoin kuin
+hänkin. Ja seuraavana vuonna samoihin aikoihin Raudna Sarre joutui
+Maddajäyrin kirkko tievaan.
+
+Mutta kaikki lappalaiset eivät viihtyneet siunatussa mullassakaan.
+Toiset siellä valittelivat vaivojaan, toiset tuskissaan lähtivät
+liikkeelle. Joskus säikäytti matkamiestä, joka kuutamossa ajeli
+Maddajäyrillä, kalmistosta kuuluva kamala parkaisu, joka oikein
+jäätäkin jalmahdutti, joskus huomattiin vainajien käyskentelevän
+metsistössään. Jaakon-Yrjäkin yritteli oikein porolla ajella, ja
+Junnaksen Isko-vainaja ajatti vanhoilla härillään heinäkelkkoja pitkin
+Paadarjäyriä, kun Antti Morottaja palasi Ruijasta. Oula Pieski taas
+nähtiin monta kertaa punaisissa tupsulakeissaan kiertelevän Maddajäyrin
+kirkkotörmällä. Kerran Jouni-Sammel ilmestyi autioon pappilaan, kun
+Paksujalan ukko oli papin tuloa varten sitä lämmittämässä. Oli juuri
+hiilos viimeisiään hehkumassa, kun Jouni-Sammelkin pelokkaana ja
+arannäköisenä hämärästä tulla hipsutteli siihen lämmittelemään. Mutta
+Paksujalan äijä tunsi heti ja sanoi:
+
+— Kyllä minä sinut tunnen, sinä olet Jouni-Sammel.. Sinähän olet
+kuollut.
+
+— Niin olen, ukko-rukka tuhahti.
+
+— Ei sinulla ole tekemistä täällä elävitten joukossa... Mene hautaan!
+Paksujalka vain komensi kovalla äänellä. Ja Jouni-Sammelin täytyi
+lähteä pimeään kylmään kammioonsa.
+
+Kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet jo "puukirkon aikana", silloin
+kun Teno ja Tunturi-Lappi palvoivat taivaan Herraa pienessä
+puutemppelissä, joka oli vain kuin talollisen tuparakennus, jo
+vanha ja rapistunut.
+
+Mutta sitten kohotettiinkin 1853 Maddajäyrin kiviselle toyrälle,
+vähän matkan päähän vanhasta temppelistä pohjoiseen, uusi kivinen
+kirkko. Silloin puukirkon aikakausi päättyi. Anders Hellander oli ollut
+vanhan temppelin ensimmäisenä pappina, Anders Abram Hellander oli sitä
+korjaillut ja uudestaan rakennellut, ja viimein Andaras Helander sai
+repiä esi-isiensä työn maahan ja viedä Norjaan, Tenonsuuhun, mihin
+kirkko myytiin. Vanha harmaa sakastirakennus sai vain jäädä paikoilleen
+ruumishuoneeksi ja pienen hautausmaan pyhäksi vartijaksi.
+
+Uudesta temppelistä tuli komea ja ylpeä kallion valtias. Se oli ainakin
+yhtä kaunis kuin kuningas Salomon, ensimmäisen kirkon tekijän,
+rakennuttama temppeli Jerusalemissa, josta sitten kirkkojenkin malli
+on saatu. Ja kun Utsjoen uutta kirkkoa "kastettiin", niin seitsemän
+pappia, kirkkoherroja ja rovasteja, oli siinä toimessa. Andelin oli
+itse kivikirkon herrana, ja toisia tuli Inarista, Sodankylästä,
+Kittilästä, Muoniosta ja muualtakin. Paljon oli muitakin herroja
+sekä vieraita, ja Inarin kirkkoherra Borg piti voimallisen saarnan.
+Lappalaisiakin oli silloin Maddajäyrin kirkkosiljolla hyvin paljon.
+
+Ja uuden kivitemppelin jalkain juurelle, järven rantakentälle keräytyi
+lappalaisten kirkkotupien seura. Vanhalle pyhälle maalle käytiin vain
+silloin kuin joku vainaja oli sinne menemässä. Sillä kuoltuaan teno-
+ja tunturikansa edelleenkin tahtoi siirtyä omiensa viereen ikivanhan
+temppelinsä pyhittämään multaan.
+
+
+
+
+Vanhat Jumalat
+
+
+Suuri ja voimallinen oli Pielpajärven ja Maddajäyrinkin kirkon jumala,
+ja auttoi kyllä, jos vain häntä palvottiin tahi "huudettiin" hänen
+temppeliinsä.
+
+Mutta silloin kun toiset lappalaiset huusivat komean ristinkirkon
+jumalaa avukseen, toiset astelivat lahjoineen hiljaiseen erämaahan ja
+tulivat myös autetuiksi. Jopa monet kirkon kumartajatkin, kun eivät
+heti tulleet kuulluiksi, turvautuivat metsien apuun. Sillä vanhalappi
+oli elämänikänsä, hamasta lapsuudestaan saakka, satoja, tuhansia
+vuosia vaeltanut erämaita, saaden sieltä elatuksensa ja kotasijansa,
+seurustellen siellä gufittarien keralla ja tapellen Staalujen kanssa
+sekä viimein löytäen leposijansa jossakin järvensaaressa tai jokirannan
+hiekkatievassa. Ja tunturimaitten suuri valtias, vanhanlapin jumala,
+oli aina valvonut kansaansa, koetellen sitä kovilla kohtaloilla ja
+väkevämpien vainoilla, mutta myöskin antaen sille vedenviljaa,
+metsänriistaa ja porolaumoja sekä siunaten, niin että kansa yhä sikesi
+ja porotokka lisääntyi.
+
+Lapinmaan jumala ilmestyi kansalleen monella muotoa, mutta niin
+selvästi, että erämaita kiertävä lappalainen hänet helposti käsitti.
+Muutamat suuret tunturit olivat hänen pelottavia olinpaikkojaan,
+mahtavimpina suuri Rastegaissa sekä myöskin Utsjoen kolme komeaa
+Ailigasta, Utsjoensuun Ailigas, Nuvvus-Ailigas ja Inarijoensuun
+Ailigas. Jumalan voima kätkeytyi moniin merkillisennäköisiin kiviin,
+jotka vanhalappi heti tunsi "jumalan siunaamiksi kiviksi", ja palvoi
+niitä, "kun ei muuta palveltavaa ollut". Ja "niinkuin Vanhassa
+Testamentissä ihmiset uhrasivat Jumalalle, niin myös lappalaiset
+uhrasivat niinkuin jumalansanassa sanotaan". Sillä "ihmisen suku
+on sellaista luontoa, että pitää palvella jotakin, vaikka ei tiedä
+jumalasta mitään".
+
+Vanhassa Lapinmaassa koko luonto uhrasi ja palvoi. Yksin villit
+sudetkin kokoontuivat Gumppikirkkoon talviaamuisin ulvomaan kiitosta,
+ja Kevujoen Pietshänkirkossa korkean kallion juurella seisovat petäjät
+aina pitivät hartauttaan kallion harjalla kohoavan pääaihkin johdolla,
+sekä Vuolitsaskirkossa suuri tunturimaa palvoi koko erämaan luojaa.
+Miksi eivät siis täysipäiset ihmiset olisi uhranneet ja palvoneet?
+Hehän aina tarvitsivat apua ja menestystä ja sitä saatuaankin heidän
+piti kiitellä, että paremmin saisivat vastedeskin.
+
+Ja metsien ja tunturien kansa palvoi jumaliaan. Avara erämaa oli
+heidän suuri kirkkonsa, aina kaikille avoinna, ja itse he olivat
+omia pappejaan, itse vain omasta puolestaan kantoivat uhrinsa ja
+kiitoksensa, ken kalasaaliistaan, ken villipeuroista, ken taas
+poroelonsa puolesta.
+
+Kalakansan vanhat jumalat olivat asettuneet vesien vaiheille. Suurimpia
+vesien valtiaita oli ison Inarijärven Ukko, pieni, mutta korkea,
+terävähuippuinen jylhä kalliosaari keskellä Ukonselkää. Kalliosaaren
+synkkään sydämeen, röyhyiseen luolaan, vanhalappi saatteli uhrinsa,
+sekä kalamies että poromies ja peuranpyytäjäkin. Kalamies kantoi
+taimenenpäitä, metsänkävijä peuransarvia, linnun- ja karhunkin luita,
+ja poronhoitaja uhrasi eloaan. Luolassa on aina viime aikoihin saakka
+säilynyt entisten uhrien jätteitä, peuransarvia ja eläintenluita.
+
+Mutta Ukonselän Ukolla oli akkakin. Järven rannalla, Galguvaarassa oli
+naisjumala, _Akku_, sellainen juppurakallio, jolle uhrattiin samoin
+kuin Ukollekin. Olipa Inarin lähimailla toinenkin jumalainen parikunta.
+Ivalon suupuolen seuduilla, kauniin Ukonjärven saarella myöskin kohosi
+korkea kalliopahta, jota Ukkona palvottiin, ja mantereella Koppelon
+puolessa hallitsi arvossa pidetty Akku.
+
+Inarin takarantalaisten jumala oli ottanut asuntonsa Gonjalvuonon
+Golle-akkuun, Kulta-akkaan, joka pienenä kalliosaaren kuppurana
+nykötti vuonossa Tshuolisjärveen mentäessä. Hyvillä pidettiin
+Golle-akkua, eikä siinä asuvaa jumalaa turhanpäiten häiritty. Ohitse
+ajaessaankin lappalaiset panivat porojensa tiukuihin heiniä tai lunta,
+jotta jumalainen saisi olla rauhassa. Sillä levostaan häirittynä se
+helposti saattoi suuttua. Samoilla mailla oli toinenkin pyhä paikka.
+_Nitsjäyrin_ pohjoisrannalle, Kuosk-kuollejoen suuhun, kosken alle,
+Karsikkoniemen lähimaille, moni lapinäijä ennen kantoi uhrinsa.
+Siellä oli, aivan kosken alla järven rannalla, siunattu kivi, ei
+kovin iso kyllä, mutta hyvin ruma ja ruskea sekä halkeillut. Kiven
+jumala sai kasoittain peuransarvia juurelleen, ja kalamiehet valoivat
+sitä kalanrasvalla niin ahkerasti, että se oikein vieläkin on siitä
+keltainen.
+
+Tunturin toisella puolella, _Iijärvellä_, kalamies löysi jumalansa
+Iijärven pikku saaresta, vieden sinne lihavimman kalansa. Saaren jumala
+olikin hyvin ahnas antimille. Se saattoi joskus kouraista kalamiestä
+koivestakin, niin että kalanpyytäjän täytyi huutaa:
+
+— Älä vedä minun jalkaani! Parempi lihava kala kuin minun likainen
+jalkani.
+
+_Säytsjärven_ kalajumala taas oli asettunut itärannalle isohkoon
+maakiveen, joka rantatörmästä työntyi viistosti esiin kuin jonkun
+kalahirviön suuri kuono kehittäen kärkensä rosot ikäänkuin olisi
+aikonut rakentaa ihmismuodon nenää ja silmäkuoppia. Suuria siikoja
+palvoskivi oli pyytäjälleen antanut, ja satakunta vuotta takaperin oli
+pyhän kiven ääressä vanhalla kentällä kesäisin asustellut Aikio-Jussa,
+sitten hänen jälkeensä Jouni Saijets, ja lienee Piettar Sauvakin sitä
+lyylitellyt.
+
+Inarin länsipuolen lappalaisilla oli taas omat jumalansa. Juutuanjoen
+rannalla, Jurmunkosken alla, oli _Sieid-ämmir_, Seitajuppura, jokeen
+pistävällä niemellä. Se oli kalamiesten uhripaikka. Mutta kaikki,
+sekä kalamiehet että peuranpyytäjät kumarsivat komeaa _Muddusjäyrin_
+seitakiveä, joka oli järven eteläpäässä selältä toiselle saattelevan
+salmen lähimailla. Pyöreässä toista metriä korkeassa kivessä oli
+lapinjumala itsensä ilmoittanut, ja kansa kantoi peuransarvia kiven
+laelle ja juurelle sekä siveli sitä rasvalla niin että kivi puuntaa
+vieläkin ruskeana. Kivellä olikin ennen hallussaan suuret sarvikasat.
+Oli Muddusjäyrillä ennen ollut toinenkin seitakivi, mutta sen oli
+Päiviö-äijä hävittänyt, kun jumala ei ollut antanut hänelle kylliksi
+kaloja. Päiviö oli poikineen yrittänyt seitaa polttaa, mutta ei
+ollut saanut tulta syttymään, vaikka oli kuivia tuohiakin kasannut
+rovioon. Vasta kun papin neuvosta ukko oli virittänyt nuotionsa
+kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tuli oli leimahtanut ilmiliekkiin.
+Paukahtaen oli kivi haljennut ja paiskautunut järveen, ja vedestä
+oli noussut koskeloparvi, joka oli lentää viheltänyt yli Muddusjäyrin
+sekä sukeltanut suurimpaan syöveriin, jossa oli ollut vettä ainakin
+neljäkymmentä syltä.
+
+Tenokansallakin oli omituinen uhripaikkansa. Tenon rantakivikossa
+_Jäyribainjargan_ luona komotti toista syltä korkea kuutiomainen
+harmaa kallionlohkare, jonka tunturinpuoleinen yläreuna nousi kuin
+Jumalan armoistuimen selkänojaksi tai pyhän alttarin takaseinämäksi.
+Tenolaisilla oli lohipato vähän alapuolella uhrikiveänsä. Lohta
+jumala antoikin pyytäjille, pyytäjät vuorostaan kantoivat lohenrasvaa
+jumalalleen ja tyytyväisiä oltiin molemmin puolin. Kerran kyllä
+lohenpyytäjä ei saanut kalaa muutamaan päivään. Siitä ukko suutahti,
+meni ja pieksi koivunrisuilla kiveä, kirosi ja manasi:
+
+— Sinä et ole mikään jumala! Vaikka olen sinua voidellut, et ole
+antanut kalaa.
+
+Mutta jumalaton äijä sai nähdä, että kivi oli jumala. Kun ukko souti
+padolleen, niin äkkinäinen tuulenpuuska paiskasi veneen kumoon, ja
+pyytäjä joutui Tenon varaan, josta hädin tuskin pääsi rannalle.
+
+Toinen Tenon kalojen valtias asui Utsjoen rannassa. Siellä ihan
+jokisuulla, lähellä päävirtaa, on vesivarassa rantapuolessa matala
+metrinen kivi, ruskea ja rosoinen kuin rokonrikkoma, vielä vyöllä
+keskeltä poikittain vyötetty. Keväällä villivetten aikana kivi asuu
+umpipäässä, mutta kesäpyynnin joutuessa jumalainen nousee ylös vedestä.
+Entiset lohenpyytäjät saattoivat sitä silloin sivellä lohensuolilla.
+Paljon se soi tenolaisille kalaa, ja hyvin siihen kaikki kalamiehet
+luottivat, voitelivat sitä usein, ja heillä oli "niinkuin Raamatun
+sanat, joita he lukivat jumalalleen".
+
+Utsjoen suulla, vähän ylempänä kalamiesten pyhää rantaa, oli toinenkin
+palvoskivi. Se oli peuranpyytäjien _passe-paikki_, pyhä-paikka,
+sillä kivessä asusti villipeuroja antavan jumalan voima. Merkillinen
+kivi oli kesävedellä aivan vesirajassa, maaten kuin harmaa sonni
+rähmällään rantatörmän pensaikon suojassa, ja tasaisesta takapäästä
+kävi käden mentävä reikä kiven sisään. Sinne peuramiehet pistivät
+pienet lahjansa, mutta peuransarvia he latelivat kiven juurelle, niin
+että niitä oli siinä suuret kasat. Ja kun entiset iso-isät palvoivat
+pyhää seitaansa, niin he myöskin samalla _juovsattivat_ peuroja,
+manasivat tulemaan, niin että niitä tuli oikein kovalla rytinällä,
+eikä tarvinnut muuta kuin kaataa vain. Utsjoen uhrikivelläkin muuan
+lapinäijä makasi juovsattaen ja kielsi poikaansa puhumasta sanaakaan,
+vaikka kuinka kummaa näkisi. Pian alkoikin Ailigastunturista joen takaa
+tulla villipeuraa ihan tokittain. Mutta poika ei malttanutkaan olla
+parkaisematta:
+
+— Goddik duokke duoddarast! [Peuroja tuolla tunturissa.]
+
+Silloin peurat heti hävisivät, ja isä poikineen paukahti kivipaatena
+keskelle jokea, jossa ovat vieläkin kaikkein nähtävinä.
+
+Vanhojen peuramiesten jumalia oli myöskin Utsjoen ja Inarin rajoilla
+pienen tunturijärven, _Roavvisielgjäyrin_ saarella asuva seita. Se
+oli pyöreähkö, metriä leveä, toista korkea suivakkoharmaa kivi, joka
+pienempäinsä joukosta kohosi koivikossa. Sen saamia uhrisarvia on
+vieläkin kiven vierellä, ja kaukaisina aikoina Säytsjärvellä asunut
+Sauva-Piettar on ainakin osan niistä siihen kasannut, palvoen kiveä
+myöskin kalanpyyntinsä hyviksi. Hartaina olivat vanhat peuramiehet
+jo etukäteen käyneet pyhäkiveltään kysymässä, mihin päin olisi
+paras lähteä saalistamaan. Lähteäkö sinne, vai sinne... vai sinne?
+Mitä nimeä mainittaessa seita oli liikahtanut, niin sinne oli paras
+painua, ja sieltä oli peuroja saatukin. Eikä koskaan pyynti ollut
+mennyt turhaan, jos seita vain oli sen tunnustanut. Mutta sitten oli
+pitänytkin hyvästä saaliista saatella kivelle peuranpäitä sarvineen
+sekä konttia ja kuuta.
+
+Tenolaisten peuranantajana oli taas mahtava _Sieidibakti_ Outakosken
+alapuolella, vähässä matkaa jokirannasta. Vaaran rinteessä
+tunturikoivikossa se vieläkin seisoo, harmaa kallionjärkäle, toista
+syltä korkea, kolmatta pitkä ja paria leveä. On moni äijä jumalaa
+kivestä kutsunut ja uhrisavuaan sen luona suitsuttanut, kantanut sarvia
+sen hyviksi, ja moni on hartaana ryöminyt kiven joenpuoleisen alakulman
+ahtaaseen komeroon työntäen antimensa kolosta urkenevaan syvään
+sydänreikään, jumalaisen salaisimpaan piiloon. Lahoneet sarvet kiven
+luona maassa ovat vieläkin muistona muinaisesta pyhästä palvontasijasta
+sekä silloin tällöin kiven vierestä löydetyt vanhat rahat, joilla
+myöskin on jumalalta ostettu onnea. — Samoilla mailla, mutta alempana
+_Aittjohktshohkan_ laella oli toinen peuranpyytäjien — ja poromiesten
+— palvontapaikka. Täällä vanhalappi kantoi uhrinsa, vieläkin näkyviä
+peuransarvia, merkilliselle pyhälle reiälle, joka painui vain suoraan
+tunturiin, ilman korkeampia palvospahtoja.
+
+Mutta Muotkatunturien ja Inarijoensuun Ailigaksen seutujen suuria
+villipeuramaita vallitsi _Ailigastunturin_ vanha jumala. Siellä
+Kangasniemen lähimailla oli muinaiseen aikaan hirsistä rakennettu pitkä
+peura-aita, _vuobman_, johon pyyntimiehet ajoivat tunturien villejä
+sarvipäitä, ja vanhat suuret tietäjätkin niitä sinne juovsattivat sekä
+sitten ampuivat jousilla. Peuroja tulla rukatti pitkin tuntureita aina
+Peltovuomasta asti. Ja Ailigaksessa, _Ivvarkuivissa_, Karigasjoen
+latvoilla sitten palvottiin jumalaa ja uhrattiin niin vahvasti, että
+mahdottomat kasat peuransarvia ja pääkalloja ja konttiluita oli siellä
+kivikuopassa, ison kallion juurella, olipa vielä hopeataalereitakin
+joukossa. Vahva, syvälle jäkälikköön tallattu palas lähti uhripaikasta
+suoraan yli Ailigaksen ja Karigasvuoman Muotkatuntureihin kulkien
+etelää kohden viisin, kuusin penikulmin. Mutta aikojen kuluessa
+sitten suurelle uhritievalle on kasvanut komeita koivuja, isoja kuin
+kirkkomaan lehtipuut.
+
+Ailigaksen tunturijumalaa palvoivat monet poromiehetkin elonsa
+menestykseksi. Entisten Vuolabbainkin sanotaan sen luona käyneen,
+vanhan Vuolabban emäntä, Marget Jomppainenkin oli sille kantanut
+uhria, ja jo aikoja multiin mennyt Jomppais-Niila oli niinikään sitä
+lyylitellyt.
+
+Vanhat suuret poromiehet, tuhantisten elojen omistajat, olivat aina
+ensimmäisiä tunturijumalien kumartajia. Monella heistä oli erämaassa
+oma seitansa, jota he salaisesti palvoivat. Muuan Jouni-äijäkin
+jutaessaan Tshorgashnjargan ja Suomen tunturien väliä joka vuosi
+meni laumoineen Tenon ylitse Gaavan tienoilta, suuren rantakiven,
+_Jounas-gädgen_, ohitse. Ruijan isolla rikkaalla, Aslak-äijällä,
+oli jumalansa jossakin Inarin tuntureissa, ja sille Aslak toi joka
+syksy ankallisea Ruijan viinaa, ja elo menestyi hyvästi, tokka
+nousi lopulta tuhansiin. Mutta kerran äijä unohti viinan viennin
+määräaikanaan ja kun hän sitten meni viemään, niin löysikin kauneimman
+gabba-jievjansa kuolleena jumalan juurelta. Tuli Aslak-äijälle sitten
+kerran suurempikin vahinko, mitä lienee ukko tehnyt Tshorgashnjargassa
+kesää viettäessään. Toinen puoli tokkaa, niinkuin olisi puukolla
+poikki viilletty, lähti syksyllä ennen etelään muuttoa yhtäkkiä omin
+päinsä jutamaan suvea kohden. Yli Tenon elukat vain menivät, halki
+Utsjoen, halki Inarin, yli etelän tunturiselänkin kadoten suureen
+Kittilänmaahan. Porot rukattivat ikivanhaa tietänsä Jalven ohitse
+mennen tolvaa-nulkkaa peräperää hirveän pitkässä jonossa, niin että
+kaikki polkivat melkein samaan jalanjälkeen. Rengit kyllä koirain
+kanssa mennä räyhäsivät perässä, mutta eivät pysyneet matkassa. Joku
+suuri Kittilän noita lienee äijän poroja päässyt juovsattamaan.
+
+Edesmenneitten tunturimiesten jumala asui _Annivaarassakin_,
+Maddajäyrin itäpuolella, vastapäätä Utsjoen vanhaa ristinjumalan
+palvontapaikkaa. Entiset poromiehet siellä kumarsivat samaan aikaan,
+kun järven länsipuolella kumarrettiin taivaan Herraa, ja siitä tunturi
+tuli niin vaativaiseksi, että joka poromiehen, joka vain saapui maille,
+olisi pitänyt antaa uhria. Oula Länsmanilta vielä kolmattakymmentä
+vuotta takaperin toukokuulla tunturi tappoi 700 poroa, kun Oula ei
+huomannut palvoa Annivaaran jumalaa. Sillä tunturien kalliojumala on
+aina paljon voimallisempi ja äkäisempi kuin veden äärellä kellettelevä
+kalajumala, joka saattaa vain pyyhältää nuotan nurin tahi keikauttaa
+miehen vesivaraan. Yhtä äkäinen entisten poroäijien pyhäpaikka oli
+_Njuohkargtunturissa_. Puolmakjärven ja Veätshagjoen väliselle
+kairalle, Njuohkargjärvestä vähän matkaa kaakkoon, oli jumala asettunut
+isoon valkeaan kiveen, joka oli kuin istuva lapinäijä. Sitä ei Oula
+Länsman uskaltanut koskaan laumoineen lähestyä, sillä Njuohkargtunturin
+isäntä olisi itse ottanut runsaat uhrinsa, ellei niitä olisi vapaasti
+antanut. Eräältäkin poromieheltä jumala iski pitkäisentulella parisataa
+elukkaa, kun ne olivat lahjomatta tulleet ja paneutuneet makaamaan
+aivan passepaikan äärelle.
+
+Eteläisissä tuntureissa oli vanhoilla padje-olbmuksilla useita
+uhripaikkoja. Kuulun Tshalkku-Niilankin sanotaan palvoneen milloin
+Viipastunturissa, milloin Maanselän tunturistossa Inarijoen latvoilla,
+milloin Lemmetkorsassa Lemmetjoella, milloin missäkin erämaan
+kaukaisessa kätkössä. Uhriksi ukko oli vienyt mustaa ja suivakkaa
+poroa, hirvasta ja vaamenta. Salaisesti Tshalkku oli saatellut uhrinsa,
+mutta julkisesti jumala oli hänelle maksanut. Äijä oli kostunut
+vähitellen sellaiseksi maailmanrikkaaksi, että hänellä oli ollut poroja
+tuhansittain ja silparahaakin joka kiisa täynnä, vieläpä monissa
+maakätköissäkin. Mutta kun onnettomuudet olivat tulleet, niin Niila oli
+aivan köyhtynyt ja vielä kuollessaan ennustanut:
+
+— Katsokaa nyt, perilliset, porot menevät yli tuvan!
+
+Näinpä viimein oli käynytkin. Kaikki porot olivat loppuneet, kadonneet
+kuin kevätlumi tuntureilta. Ja perilliset olivat aivan köyhtyneet, osa
+joutunut "kassan päällekin".
+
+Mutta vanhan Kitti-äijän suuri porojumala asui Muotkatunturien
+valkopäisessä Galguoaivessa. Sinne, pohjoispuolen rumiin jylhiin
+kallioihin, Kitti-ukko joka vuosi katosi valkoisine pailakkoineen ja
+sieltä aina yksinään palasi, eikä koskaan muistellut, mihin valkoinen
+pailakka oli joutunut. Mutta kaikki kyllä kysymättäkin tiesivät, että
+vanha Kitti kulki vanhoissa jumalissa. Ja kadehtien kaikki näkivät,
+kuinka Kitin jumala ajoi ukon porolauman kokoon aina sillä aikaa,
+kun sen isäntä oli salaperäisellä tunturimatkallaan. Mutta äijä ei
+muistellut mitään, hoiteli vain hyvillään suurta eloansa ja joskus
+itsekseen hiljalleen joikaili. Ja tarkkakorvaiset kumppalit kuulivat,
+kun vanha Kitti juorotteli valkopäisestä tunturista ja valkkoporoistaan:
+
+    "Galguoaive gabba-jievja,
+    gog-goo gog-goo goo,
+    gog-goo gog-goo goo,
+    Galguoaive njälja-logi
+    gabba-jievja joo joo joo.
+    Galguoaive gabba-jievja,
+    gog-gog gog-gog goo.
+    Galguoaive girjotallat joo,
+    gabba gabbaa lihkti joo,
+    riggii ukkii joo.
+    Galguoaive, Galguoaive
+    gabba-ädjä joo joo joo.
+    Galguoaive riggis joo,
+    gog-gog gog-gog goo,
+    Galguoaive gabba-isid,
+    gog-gog gog-gog goo,
+    gog-gog goo — — houpp!"
+
+Valkopäisen tunturin isäntä antoikin palvojalleen eloa, varsinkin
+valkkoporoja, niin että koko tokka loisteli komeana jo kauas tunturien
+rinteiltä. Parisataa valkkovaamentakin oli laumassa sekä neljäkymmentä
+gabba-jievjaa.
+
+Sinne Galguoaiven pyhille maille jäi vanhan Kitti-ukon henki asumaan
+vielä senkin jälkeen, kun hän jo oli poistunut poromailtaan.
+Gaissavaarassakin, jossa valkkoäijä aina joka syksy laumoineen
+oleskeli, vielä jälkeenpäinkin kuultiin komeaa joikausta. Ei siellä
+kyllä enää ukkoa ollut, eikä ketään muitakaan, mutta joikaus vain
+kajahteli. Itse kirkkopyhänäkin kuultiin Kitin entiseltä kotasijalta:
+
+    "Vuoi dak riggäk,
+    vuoi dak riggäk,
+    ukkuu kukkuu,
+    oo-oo oo-oo oo!
+    Vuoi dak riggäk,
+    riggäk, riggäk,
+    ukkuu kukkuu,
+    uu-uu uu-uu uu!"
+
+Vanhan Kitti-äijän joikaus on Gaissavaarassakin jo vaiennut. Vain
+kotasijalta on vielä joskus kuultu niinkuin ihmisen ääntelyä ja
+huohotusta. Sillä entiset suuret tunturijumalien palvojat eivät tahdo
+viihtyä ristinkirkon maassa. Ikuiset tunturit vanhoine tuttuine
+kotasiljoineen ja suurine jumalineen ovat erämaan miehistä mieluisempia
+kuin kirkon outo pelto. Vanhat jumalatkin kun siellä yhä ovat
+asemillaan ikäänkuin entisiä palvojiaan edelleenkin kutsumassa luokseen.
+
+Suuret pyhät tunturit kyllä pysyvät pystyssä niin kauan kuin maailma
+on raiteillaan, eivätkä vankat kalliojumalatkaan horjahtele, eivät
+kalamiesten siunatut paadetkaan katoa. Kirkonkävijä kansa ei niitä enää
+kumarra, mutta tietää kyllä, mikä virka niillä on ollut ja mihin ne
+ovat kyenneet.
+
+Mutta jylhässä Lemmetkorsassa Lemmetjoella sanotaan jonkun
+tunturikotolaisen vieläkin käyvän vanhoilla pyhillä retkillä. Ja
+niinkuin entisten palvoja-äijien lauma lisääntyi, niin Lemmetkorsassa
+kävijänkin palvoselo sanotaan nopeasti nousevan.
+
+Lapinmaan vanha jumala ei ole vieläkään menettänyt voimaansa.
+
+
+
+
+SANASELITYKSIÄ
+
+
+jutaminen, jutaa, lap. johtet = olla matkalla.
+muistelija = kertoja.
+muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina.
+juovatella, juovattaa, lap. tshuövvot = seurata jonkun perässä,
+   noudattaa jälkiä.
+jänkä, lap. jiegge = räme, suo, jossa saattaa kasvaa puitakin.
+aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo.
+Lannanmaa = Suomi; lantalainen, lap. laddelas = suomalainen.
+oaive = pyöreälakinen tunturi, oaive = pää.
+gaissa — korkea tunturi, jonka huipuilla lumi ei kesälläkään sula.
+pahta, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä.
+maahiainen = maanalainen taruolento, myös gufitar.
+vuoma, lap. vuobmi = suuri puuton suo.
+rannio, lap. radno = kankaita kiertelevä porojen (ja ennen
+   peurojen) polku.
+outa, lap. vuövte = metsä.
+räkkä, = sääsket ja lentävät poro-loiset
+tunturien juonto = tunturijono.
+tshohka = tunturihuippu, terävämpi oaivea.
+skaidi = maaselänne kahden joen tai jängän välissä.
+gielas — matala tunturiharju.
+vadda = paljas puuton kallio.
+varre = vaara, Lapissa paljaslakinen, tunturimainen.
+lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, tav. jokilaajentuma.
+suohkana, lap. suohkkan = pitäjä.
+raajia = raivata.
+palas, lap. paalkes = polku.
+lapinkeino, lap. gäidno = tie.
+tieva, lap. dievva = hiekkakumpu t. mäki.
+murku, lap. murkko = usva, sumu.
+rukattaa, lap. ruohttat = kiirehtiä, laukata.
+ruukaltaa — rukattaa.
+nuora, lap. nuörre = pitkä kapea salmi.
+pykällyskirja = kirja, johon paliskunnan poronomistajat, poroluku
+   ja porojenmerkit on kirjoitettu.
+kiedgam = lapinlapsen kätkyt, komsio.
+keituri = vuohi, pukki.
+lapinkenttä = lappalaisen asuinpaikka.
+nuottaulut — nuottaorret.
+kalanpääkiesto = kalanpäitä pujoteltuina vitsarenkaaseen t.
+   pajuhaarukkaan.
+tokka, lap. tohkke = iso porolauma.
+talviparseeli, parseeli — puku.
+saita = turskansukuinen Jäämeren kala (Gadus virens).
+parttio = joukko, esim, poroparttio, pienempi kuin tokka.
+palkimapaikka = paikka, jossa porot t. villit peurat käyvät
+   laitumella, etsivät ravintoaan.
+rouot, lap. rouhko = nahkavällyt.
+tauro, lap. davrro = kuohkeaksi kiehuva, rasvainen kala.
+paarrel = parila, tuulaskoura.
+härssee = arina, atrain.
+uimukset = kalanevät.
+njolla = syltä, toistakin syltä korkean kannon nokkaan rakennettu
+   pikku aittanen.
+rotomaa, lap. rohto = matala, pajupensaikkoinen maa.
+naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen jonkun perässä t. lähelle.
+palkinen, poropalkinen = poronhoitoalue, paliskunta.
+paltsaraja = kulunut, karvaton peski.
+saivovesi = maavesi, suolaton vesi.
+tihki, lap. tihkke = täi.
+jaara = pässi.
+kuru, lap. gurra = ahdas tunturirotko.
+luokka, lap. luokas = mäkiköyry.
+kuolpana, lap. guölban = tasainen kangasmaa.
+tortti = rukki.
+rikkaammuksia = rikkaimpia. Peräpohjan ja Lapin asukas käyttää
+   useasti laatusanojen superlatiivia lappalaiseen tapaan: rikkaammus,
+   nuorimus, suurimus.
+navettajuto, juto = vetäjä, ajokas. Lap. johtet = jutaa, kulkea.
+raito, lap. raido = useampia poroja ahkioineen, tai ilmankin,
+   valjastettu ja sonnustettu peräkkäin.
+nulkata, lap. njolkastet = juosta hiljalleen (porosta).
+niva, lap. njavve = kova virtapaikka joessa.
+taajoa, lap. dajotet = leikkiä, telmätä.
+laavu, lap. lavvo = eräretkillä ja poropaimenessa mukana
+   kuljetettava pieni teltta.
+kiisa, lap. kiisa = lipas, arkkunen.
+seppä = mestari, taitava tekemään jotakin; myös: seppä joikaamaan.
+salmakirja, lap. salbma-girje = virsikirja.
+puksut, lap. buvsak = housut.
+juovsattaa, lap. juovsatet.
+siida = lapinkylä, kotakylä.
+sieppuri, lap. sieben = karhunnahasta tehty hartiosuojus.
+niesta, lap. nieste = ruoka, eväs.
+vaana, lap. vadne = puute, niukasti.
+markkinasiljo, siljo, lap. shiljo = tasainen kenttä esim, kodan luona,
+   markkinapaikalla.
+hyysä — turskansukuinen Jäämeren kala (Gadus aeglefinus).
+ajarassi = rentukka (Caltha palustris).
+suoltaa, lap. tshuolddet — kutoa koreakuvaista paulaa t. vyötä.
+Odda-Testamentti — Uusi Testamentti.
+opas, lap. ohpes = tuttu, tunnettu (sekä ihmisistä että asioista).
+raamoa, lap. ramedet = kerskua, kiitellä itseään.
+mainoa, lap. maidnot = puhua hyvää, kiittää, ylistää.
+tolvaa-nulkkaa = vuoroin tolvata, vuoroin nulkata; tolvata, lap.
+   tolvastet = juosta kovasti, ravata (porosta).
+pailakka, lap. spailek = opettamaton ajoporo.
+silparaha = hopearaha, lap. silba = hopea.
+kortsi, lap. gorzze = äkkijyrkkä, louhikkoinen vesiputous.
+suopunki, lap. suohppan.
+galles = rikas mies, jolla on paljon eloa.
+kisura, lap. gisur = pieni, kurja.
+houvi = vouti, kruununvouti.
+poronkuu, kuu = rasva.
+oarje = lounainen, paikoin myös etelä.
+biegga = tuuli.
+suivakko, lap. tshuoivag = vaaleanharmaa poro.
+laajukapper, esiäitien sarvilakki.
+speisi, lap. speisig, vanha raha (taaleri) = n. 5:60 mk.
+ortti, lap. ortug = joku vanha raha, paikoin ryssän raha, 10 kop.
+päivätaala = joku vanha hopearaha; "päivätaala oli hopearaha ennen
+   speisiä... se oli niinkuu 5 kruunua".
+solju = hopeahely.
+pataräydi = patarauta.
+runo, lap. rodno.
+peurakorva vasa = vasa, jonka korvissa ei ole omistajan merkkejä,
+   no. taamoa, lap. dabmat = kesyttää, taltuttaa, masentaa.
+silpatsherggi = hopeainen ryyppykuppi.
+silpabastu = hopealusikka.
+silpasuorbmas — hopeasormus.
+rintarisku = rintasolki.
+loudekota = porolappalaisen vaatekerta, kotariukujen varaan pystytetty.
+seinäraanu = kodan seinäverhot; talvella käytetään kotaverhoina
+   hamppulouteiden sijasta villaisia paksuja raanuja.
+ankka, lap. ankkar = puinen pieni tynnyri (ankkuri = 15 kannua).
+väärti = kestiystävä.
+pahpa = pappi.
+raitioida = paimentaa poroja; raitio, lap. raihte = poropaimen.
+kumppi, lap. gumpe = susi.
+gabba-jievja, eräs joiku.
+kermakka, lap. tshärmak = vuoden vanha poronvasa.
+nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro.
+fietterhousut = lammasnahkaiset housut, joiden villapuoli on sisäänpäin.
+paliskunta = poronhoitopiiri.
+palkija = laitumellaan liikkuva, ruokaansa etsivä poro.
+närpeä, lap. njarbbad = harva, ei tiheäkasvuinen (esim, karvasta).
+kiveliö = suuri, asumaton erämaa.
+kaivosmaa = jäkälämaa, josta poro saattaa ottaa ruokansa talvellakin
+   hangen alta kaivaen.
+Maahkarasmeri, myös Makreijanmeri — Jäämeri Magerön saaren lähimailla.
+hirvas, lap. sarves = kuohitsematon urosporo.
+kopara, lap. guöpper = poron sorkka.
+hervoitettu = koristeltu; lap. härvas = hyvin kaunis, loistava.
+pöykkyri = karkeakarvainen peski.
+nokko = kylliksi.
+kaamosaika, lap. skabmo = pimeä aika.
+korrata — kirota.
+laidistaja-härkä, lap. laiddestam-herggi = johtohärkä, jonka perässä
+   toiset porot kulkevat.
+menentelijä = arka poro, kova laukkomaan.
+vielpis, lap. vielpes — koiranpentu.
+vaadin, myös vaami, vaamen, lap. vaatsham = porolehmä.
+roukua, lap. ruovggat = poron ja poronvasan sammakon kurnutusta
+   muistuttava äänteleminen.
+kaalo, lap. kaallo = kylmä sää kevät- ja kesäaikana.
+jienga-tshuöikka = jääsääski.
+poattso-poaru = poropaarma, saivartaja, kiiliäinen.
+njunni-poaru = nenäpaarma, saulakantekijä, nenäsaivartaja.
+tshalmas — poron vatsalaukku, oik. kuninkaankypäri.
+suovvumuorra = savupuu, kodan haahlaorsi.
+tunka, lap. toggi, myös loppehus = poron juoksutusmaha, täytetään
+   toisinaan myös veritaikinalla makkaraksi, toggimarfi, sekä kuulla
+   kuutungaksi.
+heinäpuore = heinäsuoja.
+kunteus, lap. goddodas = neljännellä vuodella oleva urosporo.
+urakka, lap. orehk, varek = toisella vuodella oleva urosporo.
+saaloa, lap. saallot = huohottaa, läähättää.
+kusikas, lap. gozzahas = poro, joka on opastunut ihmisen virtsaan,
+   niin että tulee sitä etsimään kotasiljoltakin.
+tuhpapursa — tupakkakukkaro.
+kollostaa = valjastaa, sonnustaa porot perättäin raitoon.
+kaaristaa, lap. gaarrat = nuorittaa tavarat ahkioon.
+kihnuta = kylmätä.
+tiuria = pikku eläviä esim, sääskentoukkia.
+pounikko, pounu, lap. bovdna = jänkämätäs.
+ottinki = pitkäkäs pyöreä, leilinkaltainen astia.
+kermakkapeski — kermakantaljasta tehty peski.
+lakinvierki = lakin päätä ympäröivä alaosa, tav. saukonnahkaa.
+kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät.
+kuntura, lap. goddor = yhden poron koipinahat (gamas-goddor);
+   myös suodna-goddor = yhden poron suonet.
+vuonnilo, lap. vuonjal = toisella vuodella oleva naarasporo.
+tinkasija = käräjäpaikka.
+kveeni = norjalaisten Ruijan suomalaisista käyttämä nimitys.
+darolainen = norjalainen.
+risu = vitsa.
+maantavara = aarre.
+smakko-muorra — hakkuupölkky.
+säldi-igja = ankara, pelottava yö.
+ryyhpypuoli = puolet nyljettyä poroa l. rintapieli, paisti,
+   kylki ja lapa.
+eväskurppa, kurppa lap. gurppe = eväsreppu.
+juroa = olla liikkumatta, jurottaa.
+kauto = kengänpäällinen.
+nivottaa = ajaa karva nahasta pois.
+näskätä lap. njaskot = kaapia t. riipiä jotakin.
+pallas = Jäämeren kampela.
+tiilik = lapintakin saumoihin ommeltu koristeverka.
+kemppa, lap. gämpa = hyvännäköinen, kaunis.
+skuoivve = vastenmielinen.
+hevosen tanko — luokka.
+kaltio, lap. galddo = lähde.
+buörre bäivi = hyvää päivää.
+vistottaa = kammottaa, pelottaa.
+lastata = moittia, painaa.
+ibmel = jumala.
+aihki = iso petäjä.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75622 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1e4d728
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75622 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75622)