diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69663-0.txt | 10015 | ||||
| -rw-r--r-- | old/69663-0.zip | bin | 226339 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10015 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..93b242c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #69663 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69663) diff --git a/old/69663-0.txt b/old/69663-0.txt deleted file mode 100644 index 199be2d..0000000 --- a/old/69663-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10015 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Yhteiskunnan hylkäämä, by Margrete -Böhme - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Yhteiskunnan hylkäämä - Langenneen naisen päiväkirja - -Author: Margrete Böhme - -Translator: Salu Latvala - -Release Date: December 30, 2022 [eBook #69663] - -Language: Finnish - -Produced by: Tuula Temonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YHTEISKUNNAN -HYLKÄÄMÄ *** - - - - - -YHTEISKUNNAN HYLKÄÄMÄ - -Langenneen naisen päiväkirja - - -Kirjottajan kuoleman jälkeen julkaissut - -MARGARETE BÖHME - - -Julkaisijan luvalla saksankielestä suomentanut - -Salu Latvala - - - - - -Kuopiossa, -Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino, -1906. - - - - -Alkusana. - - -Saadessani tämän päiväkirjan käsiini oli minun aikomukseni ensin -muodostaa siitä romaani. - -Kustantajani herra Fontanen neuvosta luovuin sittemmin tästä tuumasta -ja katsoin paremmaksi julaista muistiinpanot semmoisinaan. Pieniä -korjauksia käsikirjotukseen on kuitenkin täytynyt siellä täällä tehdä, -pääasiallisesti nimenmuutoksia, jotka olivat tarpeellisia erityisiin -muistiinpanoissa esiintyviin henkilöihin nähden. Joitakuita kohtia, -jotka olivat sitä laatua, etteivät ne mitenkään sopineet julkisuuteen -tuotaviksi, on niinikään täytynyt jättää pois. - -Älköön kukaan luulko, että minä näiden päiväkirjan lehtien -julkaisemisella olisin tahtonut lisätä »pikantin» kirjallisuuden -lukumäärää. Ei mikään voi olla minulle vieraampi kuin tämmöinen -ajatus. — Nämä yksinkertaiset muistiinpanot eivät esiinny millään -taiteellisuuden vaatimuksilla; ne eivät ole eivätkä tahdo olla muuta -kuin autentinen lisä erään aikamme polttavan sosialisen kysymyksen -ratkaisemiseksi. Mutta ne puhuvat meille kaunopuheisemmin ja -vakuuttavammin kuin ammattikirjailijain loistavimmat kuvaukset ja -heittävät räikeää valoa siihen yhteiskunnallisesti kuolleiden ja -seuraelämän paariasten maailmaan, johon niiden kirjottaja kuului. - -Jos näiden lehtien lukeminen voi silloin tällöin panna jonkun -miettimään, jos lukija silloin ajattelee, että ei yksikään ihminen, -olkoonpa hän miten vakavassa asemassa ja miten korkealla hyvänsä, -ole kohtalonsa herra, että ei rikkaus eikä sivistys eikä arvokas -yhteiskunnallinen asema voi estää kuolemaa ja onnettomuutta tulemasta -eivätkä tarjoo meidän omille tyttärillemme varmaa suojaa semmoista -kohtaloa vastaan kuin se, jonka uhriksi Thymian raukka joutui, — ja -hän tästä vetää sen johtopäätöksen, että tämän kaltaisia onnettomia -ei pidä kohdella ajattelemattomalla välinpitämättömyydellä ja tylyllä -halveksimisella, vaan on ensin otettava selko asiasta, erotettava -onnettomuus paheesta — silloin on tämän julkaisun tarkotus saavutettu. -Silloin ei olisi Thymian turhaan pannut muistiin hukkaan menneen -elämänsä tapauksia... Silloin ehkä hänenkin elämästänsä olisi -jollekulle jotakin hyötyä. - -_Margarete Böhme_. - - - - -Täti Pohns toi minulle eilen tämän päiväkirjan muistoksi -ripillepääsystäni. Hän sanoi että se on hyvin sopiva lahja nuorelle -tytölle. Ja niin huokea, ajattelin minä. Mutta kun se nyt minulla -kerran on, tahdon sitä myöskin käyttää. Ehkäpä sillä tavalla vielä -löydän kirjailijalahjoja itsestäni. - -Tosin ei täällä meidän syrjäisessä loukossamme juuri mitään tapahdu. -Ja jos jotain tapahtuukin, ei se ole muistiinpanemisen arvoista. Mutta -minä tahdon ajatella että minä olen joku kuuluisa henkilö ja kirjotan -muistelmiani. Semmoisissahan ovat kai pikku seikatkin tärkeitä. - -Siis ensiksi esittely: Nimeni on Thymian Frauke Katharine Gotteball ja -olen apteekkari Ludwig Erhard Gotteballin tytär G—ssä, joka on pieni, -siisti 2,000 asukkaan kaupunki Holsteinin rannikolla. Kadut täällä -ovat kaikki suorat kuin viivottimella vedetyt ja hyvin puhtaat. Kivien -välissä ei kasva ruohoja ja kanat eivät saa niillä juoksennella. Talot -näyttävät niin sileiltä ja puhtailta kuin miehet parturilta tullessaan. -Kauhean ikävää täällä on. Jos jollain kadulla nähdään vaunut -liikkeessä, niin ryntäävät kaikki akkunaan. Iltaisin istuskelevat -ihmiset penkeillä oviensa edessä ja puhuvat naapuriensa kanssa -toisista naapureista. Ja jos toiset naapurit sitten myöskin sattuvat -siihen tulemaan, puhuvat he taas kolmansista. Sillä »naapureita» ovat -täällä kaikki. Nekin jotka asuvat kauimpana toisistaan, kaupungin -vastakkaisilla puolilla. - -Kummallisen nimeni on äiti minulle keksinyt. Se on minulle monta harmia -tuottanut. Lapset sanovat että se haisee apteekilta. Ja pojat sanovat -vielä jotain paljon pahempaa, jota minä en uskalla kirjottaa. - -Äitini on ollut aina kivulloinen niin kauan kuin voin muistaa. En -milloinkaan ole kuullut hänen nauravan. Jos hän joskus koetti hymyillä, -näytti hän oikeastaan vielä paljon surullisemmalta kuin totisena -ollessaan. Kun minä toisten lasten kanssa leikin ulkona ja hän istui -ikkunan ääressä, niin minä suorastaan pelkäsin katsoa häneen päin. -Miksi minä pelkäsin, sitä en tiedä. Minä tunsin ikäänkuin piston joka -kerta, kun näin hänen rakkaat, kalpeat, surulliset kasvonsa siinä. - -Minun ollessani kymmenvuotias sairastui äiti niin kovasti, että lääkäri -lähetti hänet Davosiin. Hän jäi sinne koko vuodeksi. Ensin minä häntä -kovin kaipasin, mutta sitten hän vähitellen melkein unohtui mielestäni. -Sinä aikana oli meillä hyvin hauskaa. Isällä oli paljon vieraita. -Sukulaiset tulivat myös välistä, mutta heistä ei ole mitään erityistä -huvia. - -Meillä on paljon sukulaisia. Äidin veljet ja sisaret asuvat kaikki -maalla, ainoastaan eno Henning ja Wiebke täti, äidin sisar, asuvat -täällä. Sitten on eno Pohns ja täti Frauke, joka on niin itara, että -voisi miltei syödä oman itsensä pelkästä itaruudesta. Sitten äidin -veli, raatimies Thomsen, ja vielä toinenkin veli, Dirk Thomsen. -Sitten vielä lanko, Hinnerk Larsen, jonka vaimo, myöskin äidin sisar, -on kuollut keuhkotautiin. Ja vielä monta muuta. Isällä on vaan yksi -sisar, Frieda täti, naimaton ja kyttyräselkäinen ja asuu myös täällä. -Tätä minä kaikkein vähimmin voin sietää. Hän löytää aina jotain -muistuttamista minussa. Välistä on minun pukuni hänestä liian korea, -välistä taas liian huolimaton. Mieluisinta hänestä olisi, jos minä -kaiket iltapäivät kykkisin hänen vanhanpiian kammiossaan. Mutta sitä -hän saa odottaa. Isä ei myöskään voi häntä kärsiä. He riitelevätkin -usein. Minä en ymmärrä, miksi ei isä jo aikoja sitten ole kieltänyt -häntä meille tulemasta, kun hän kerran on aina niin ilkeä isää -kohtaan. Meidän proviisorimme, herra Meinert, on antanut hänelle nimen -»Tuomari Lynch». — Kun hän apteekin ikkunasta näkee tädin suurine -käsityölaukkuinensa tulevan torin yli, huutaa hän aina meille sisään: -»Tuomari Lynch tulee!» Silloin minä pujahdan paikalla ulos. Ja isä -usein myös. - -Silloin kun äiti oli Davosissa, esiintyi kaupungissa jonkun aikaa muuan -teatteriseurue. Minä sain olla joka ilta isän taikka Meinertin mukana -katsomassa sen esityksiä. Kerran näyteltiin »Therese Krones», — se -on ihmeellinen kappale, mutta kovin surullinen. Oi, miten se Therese -Krones näytteli! Suoraan sanoen jumalallisesti. Nyt minä kyllä tiedän, -että hän oli maalannut itsensä, mutta silloin aivan ällistyin hänen -kauneudestaan. Enhän minä ollut silloin vielä muuta kuin lapsi. - -Samana iltana jona Therese Krones esitettiin, oli isä kutsunut -kaikki näyttelijät meille kotiin illalliselle. Minä sain myöskin -istua pöydässä. Me söimme vierashuoneessa, punaviiniä ja samppanjaa -tarjottiin, ja minulle annettiin kaikkea mitä muutkin saivat. -Näyttelijättäret lauloivat hupaisia lauluja ja minä tulin yhä -iloisemmaksi. Oli äärettömän hauskaa. Viimein minä hyppäsin ylös -pöydälle ja huusin täyttä kurkkua: »Minä olen putinki! Minä olen -putinki! Leikatkaa minut ja syökää minut! Minä olen putinki!» »Niinpä -niin, hyvä putinki oletkin! Taitaapa piankin tulla semmoinen, joka -tahtoo sinua maistaa!» sanoi Meinert, ja kaikki muut nauroivat. Sitten -tuli vielä hurjempaa. Tuolit siepattiin pois paikoiltaan, ja kun ei -pöydän ympärillä ollut enää tarpeeksi istuimia, istuivat naiset herrain -syliin. Therese Krones istui isän polvella. - -Silloin yhtäkkiä, kun ilo oli ylimmillään, aukee ovi ja kuka seisoo -kynnyksellä? Frieda täti itse! Vanhassa, pitkässä, haalistuneessa -sadeviitassaan, jonka hän, niinkuin heti huomasimme, oli heittänyt -yöpaitansa päälle. Hitto tiesi kuka hänelle jo oli ennättänyt meidän -lystistämme kertomaan. Hän oli ihan keltainen kiukusta ja huusi -rääkkyen käheästi kuin vanha varis: »Tämä on kaunista! Onpa todellakin! -Onneksi olkoon! Sinusta itsestäsi minä en puhu mitään, Ludwig! Mutta -että sinun oma lapsesi ei ole sinusta liian hyvä tuommoisten seuraan -— sinä — sinä —» Sylki pursusi häneltä suusta ja ääni oli kiukusta -tukehtua. »Tule, Thymian! Sinä nukut tämän yön minun luonani! Hyi -häpee, tyttö, kun tuolla tavalla seisot noin rumasti keskellä pöytää -—» Ja hän tahtoi tarttua minuun kiinni, mutta minä peräydyin sukkelana -kuin kärppä yli lasien, vatien ja lautasten sohvalle ja sieltä yhdellä -hyppäyksellä istumaan hajareisin Meinertin hartioille, joka ponnahti -ylös ja kaikkien kirkuessa mieltymystään kiidätti minut selässään tädin -ohi ovesta ulos ja portaita ylös. Täti perässä: »Antakaa lapsi tänne, -senkin roisto! Oikeuteen tuommoiset pitäisi vetää! Thymian, paikalla -alas! Ettet sinä tyttö edes häpee! Jos sinun äitiraukkasi tämän -tietäisi...» Näin haukkuen hän kiipesi meidän kintereillämme portaita -ylös, ja silloin minä näytin hänelle kieltäni ja huusin humalapäissäni: -»Tuomari Lynch! Tuomari Lynch! Vanha, tyhmä tuomari Lynch...» - -Mutta yhtäkkiä, ennenkun huomasinkaan, oli täti saanut jalastani -kiinni! Samassa kuitenkin tempasi Meinert auki oman huoneensa oven, -tädille jäi vaan kenkä käteen ja me olimme Meinertin huoneessa, jonka -oven hän jälleen sukkelasti sulki. Siellä me istuimme pimeässä hänen -vuoteensa reunalla ja nauroimme — —, minä hänen sylissään, ja Tuomari -Lynchin raivotessa oven takana niin, että luulimme hänen repivän -vaatteet päähänsä, suuteli Meinert minua. Sitä hän tekee yleensä hyvin -mielellään. Jos me tytöt ennen tahdoimme saada suklaata häneltä, täytyi -meidän aina antaa hänelle siitä suutelo. - -Me odotimme kauan aikaa, mutta Frieda täti yhä vaan yltyi. -Sateenvarjollaan hän paukutti ovea, niin että se kuului ympäri taloa. -»Ovi auki! Kuuletko, roikale! Minä haen poliisin!» — - -»No mutta, neiti Gotteball, älkäähän nyt noin kiivastuko!» huusi -Meinert. »Leikkiähän tämä vaan on! Thymi pelkää Teitä, kun Te noin —» - -Silloin tuli sinne isä ja me kuulimme että hän riiteli tädin kanssa. -Viimein käski isä Meinertin avata oven ja sanoi että hänen puolestaan -Frieda täti saakoon tahtonsa täytetyksi ja vieköön minut kotiinsa -yöksi. Minä olin hyvin vihainen, mutta se ei yhtään auttanut, Meinert -avasi oven ja minun täytyi kun täytyikin mennä tädin mukana. Hän ei -virkkanut sanaakaan, piti vaan lujasti minua kädestä kiinni ja minä -tunsin, miten hänen kätensä vapisi. Makuuhuoneessaan hän pesi minut -perinpohjin, käski minun huuhtoa kurkkuni anatherinilla ja auttoi -minua sitten riisumaan vaatteet päältäni ja pani minut nukkumaan omaan -sänkyynsä, sillä hän tahtoi sen yön maata sohvalla. Hän värisi vilusta, -sillä hänellä ei todellakaan ollut muuta kuin yöpaita ja alushame -päällysviittansa alla. - -Minä suljin heti silmäni ja olin olevinani hyvin väsynyt, kun pelkäsin -että hänen vihansa ei olisi vielä asettunut. Mutta kaikki meni hyvin. -»Hyvää yötä, Thymian!» sanoi hän, ja koska hän on vähän jumalinen, -polvistui hän vuoteen viereen ja rukoili ihmeellisen hartaalla äänellä: - - O Jesu, rakas Herrani, - Sun suojaas jätän itseni - Ja rakkaan lapsen' tässä. - Sun enkelisi vartiat - Ain' olkoot hälle valppahat, - Ettei hän hukkaan joudu... - - * * * * * - -Niin, se oli hurja yö, ja minä muistan sen vieläkin niin tarkkaan kuin -se olisi ollut eilen, vaikka siitä on jo kulunut neljä vuotta. - -Toukokuussa tuli äiti Davosista kotiin. Hänellä oli muassaan -sairaanhoitajatar, »sisar», joka saattoi hänet perille ja jäi häntä -hoitamaankin. Äiti oli hyvin kipeä, hän ei jaksanut kävellä muuta kuin -sängystä leposohvaan ja siitä takaisin sänkyyn. Koko talossa liikuttiin -ja puhuttiin niin hiljaa kuin kirkossa. Minun piti välistä istua -jakkaralla hänen vieressään ja hän silitti pienellä, kapealla, laihalla -kädellään minun hiuksiani ja sanoi: »Rakas pikku Thymi kultaseni, -mikähän sinusta tulee! Jospa minä olisin saanut edes sinut kasvattaa -suureksi asti.» Minä en tiennyt oikein, mitä siihen olisi pitänyt -vastata. Mieleni tuntui vaan kovin raskaalta ja surulliselta. - -Kerran minut herätettiin keskellä yötä. Kun avasin silmäni, seisoi -hoitajasisar sänkyni ääressä. - -»Pue päällesi, pikku Thymian, ja seuraa minua», sanoi hän. »Sinun rakas -äitisi menee taivaaseen ja tahtoisi sanoa sinulle hyvästi.» Minä aloin -ääneeni itkeä, mutta sisar sanoi että minä en saisi itkeä, minä tekisin -sillä rakkaan äitini eron vaikeammaksi; sillä se oli hänelle suuri armo -ja onni, että hän pitkien kärsimysten perästä vihdoin pääsisi sinne -ihanaan paratiisiin. Koetin heti pidättää itkuani, sillä minä tunsin -sisarta kohtaan ääretöntä respektiä. - -Äidin makuuhuoneessa oli Frieda täti ja pastori, ja vuoteen vieressä -pöydällä paloi vahakynttilöitä, sillä äidille oli yöllä annettu -herranehtoollinen. Isä oli viereisessä huoneessa. Äitiä tuskin näkyi -vuoteesta, niin valkeat ja pienet olivat hänen kasvonsa...Minua pelotti -kovin, kun hänen kurkkunsa korisi niin kamalasti. - -Minut nähdessään hän kävi kovin levottomaksi. Hän tavotteli minua -molemmin käsin, minun täytyi kumartua hänen ylitsensä ja suudella häntä -molemmille poskille ja hän piti kiinni minun kasvoistani kosteilla, -kylmillä käsillään ja huokaili lakkaamatta ja puhui, mutta en minä -voinut saada paljon selvää hänen sanoistaan. Luulen hänen sanoneen, -että hän olisi niin kovin mielellään tahtonut ottaa minut mukaansa. Ja -sitten hän taas suuteli minua, huudahti samassa tuskasta ja taas kuului -semmoinen korina, että se ihan hirvitti. Pastori sanoi: »Jättäkäämme -Teidän lapsenne Vapahtajamme turviin, rakas rouva Gotteball. -Rukoilkaamme.» Mutta äiti ei kuullut mitään, hän itki niin kauheasti -ja minä myös. Silloin kuulin sisaren sanovan hiljaa pastorille: »Lapsi -täytyy saada täältä pois. Hänen näkemisensä vain lisää rouva paran -tuskia eikä hän pääse ollenkaan rauhottumaan.» — Ja sitten suuteli äiti -minua vielä kerran, ja kun hän taas sai ankaran kohtauksen, otti sisar -Anna minua kädestä ja vei minut takaisin omaan huoneeseeni. En ollut -enää päästä ensinkään uneen, mutta viimein kuitenkin nukahdin. Aamulla -tuli sisar taaskin luokseni ja sanoi että äiti oli yöllä muuttanut -parempaan elämään. - -Tämä tapahtui tiistaina, ja sunnuntaina äiti haudattiin. Se oli kauhea -viikko. Äiti makasi vierashuoneessa. Minä pelkäsin häntä, kun hän -makasi siellä niin kankeana ja jääkylmänä, mutta minun kuitenkin teki -mieleni päästä katsomaan häntä. Sunnuntaina oli hyvin kaunis ilma. Kun -puolipäivän aikaan seisoin ovella, tuli siihen Fite Raasch ja Lide -Peters ja pyysivät minua heidän kanssaan marmelia [eräänlainen peli, -johon käytetään pieniä, pyöreitä kivi- tai lasikuulia] pelaamaan ja -minä läksin. Me menimme meidän talomme edessä kasvavien lehmusten alle, -ja minä voitin Fite Raaschilta heti paikalla kaksikymmentä kuulaa. Kun -yritin niitä vetää puoleeni, sieppasi hän niistä kaksi pois ja livisti -tiehensä. Minä perässä, Lide samoin, ja yhtäkkiä, en ymmärrä miten se -oli käynyt, olimmekin hippasilla, huusimme ja nauroimme täyttä kurkkua, -ja minulta oli samassa kaikki suru unohtunut enkä tiedä milloin taas -olisinkaan muistanut sitä ajatella, jollei Frieda täti olisi kesken -kaikkea ilmestynyt paikalle. Hänellä on tosiaankin erityinen kyky -ilmaantua äkkiarvaamatta kuin mikäkin _deus ex machina_ etenkin -semmoisiin paikkoihin, missä häntä kaikkein vähimmin kaivattaisiin. - -»Thymian!» huusi hän vihaisesti, »tyttö, oletko sinä niin jumalattoman -sydämetön, ettet sinä edes tätä päivää malta pysyä rauhassa, jona sinun -äitisi hautaan viedään?» - -Minä aloin katkerasti itkeä, sillä nyt käsitin todellakin tehneeni -kovin pahasti. Täti silitti minun poskiani ja huokasi. - -»Sinä pikku raukka! Sinä et voi tyhmyydessäsi aavistaa, _mitä_ sinulta -tänään viedään», hän lausui ja kirkkaat kyyneleet valahtivat hänen -poskilleen. - -Kello neljä vietiin äiti kirkkomaahan. Pastori piti puheen, jossa hän -kääntyi myöskin minun puoleeni ja kehotti minua aina pysymään hyvänä ja -varotti milloinkaan unohtamasta että äidin viimeinen ajatus oli ollut -rukous minun puolestani. Paljoa en minä siitä kuullut, maailma musteni -äkkiä silmissäni ja mitä senjälkeen tapahtui, siitä en tiedä mitään. -Minä olin nimittäin pyörtynyt hautuumaalla ja vasta paluumatkalla tulin -taas tajuuni. — - -Äidin hautajaisten jälkeinen aika oli hyvin ikävä. Talo tuntui -minusta niin äärettömän suurelta, siinä oli aivan kuin jokin aukko. -Se oli aivan toisenlaista kuin ennen, kun äiti oli Davosissa. Usein -hiivin salaa hautuumaalle ja istuin äidin hautakummulle. Valkeista -seppeleennauhoista luin siellä sanat: Hyvästi, me tapaamme toisemme! — -Pastori sanoo myös aina, että me saamme taivaassa nähdä toisemme, mutta -silloin minä en voinut käsittää, miten olisi mahdollista vielä joskus -nähdä ihmistä, joka on kerran peitetty syvään maan sisään. — Monta -seikkaa, joita äidin eläessä en koskaan ollut tullut ajatelleeksi, -johtui nyt mieleeni. Muistin miten usein hän oli ennen ottanut minut -syliinsä ja minua hyväillyt. Tunsin kovin kaipaavani hänen suudelmiaan. -Olin mielestäni niin yksinäinen ja kaikkien hylkäämä. - -Iltaisin oli hautuumaalla hyvin kaunista. Lehmukset kukkivat ja -narsissit tuoksuivat. Minä suljin silmäni ja uneksin, että äiti liiteli -valkeassa puvussa minun luokseni ja suuteli minua. Monta kertaa olin -näkevinäni hänet niin selvästi, että ojensin käteni tarttuakseni häneen -kiinni. - -Kerran tuli isä kymmenen aikaan illalla hakemaan minua kotiin -hautuumaalta. Hän näytti minusta hyvin hämmästyneeltä. - -»Mutta Thymi, pikku enkelini, en minä ole voinut aavistaakkaan, että -sinä täällä oleksit ja suret yksinäsi», sanoi hän. »Frieda tädiltä sain -sen tänään kuulla. Sitä sinä et saa tehdä, kultaseni. Sinun täytyy -koettaa rauhottua. Kerranhan meidän täytyy kaikkien kuolla, mutta -ennenkun niin pitkällä ollaan, tulee meidän nauttia siitä mitä elämä -meille tarjoo. Minä otan sinut syksyllä mukaani Hamburgiin, vien sinut -sirkus Renziin ja ostan sinulle nuken, joka on niin suuri kuin oikea -lapsi. Lupaa minulle, ettet enää lähde salaa kirkkomaalle.» - -Minä lupasin sen enkä tämän jälkeen pitkään aikaan siellä käynytkään. -Elämä luisti vähitellen takaisin entiseen uraansa. Frieda täti juoksi -alituiseen meillä nuuskimassa, haukkui ja morkkasi kaikkea — niinkuin -tavallisesti. Hän olisi tahtonut isää ottamaan jonkun vanhanpuoleisen, -arvokkaan naisen meidän taloutemme hoitajaksi. Mutta siihen ei isällä -ollut halua, hän sanoi äidin pitkän sairauden tulleen maksamaan niin -kovin paljon, ja hänen pitäisi nyt saada edes hiukkasen hengähtää. Me -tulimmekin aivan hyvin toimeen niillä kahdella palvelijalla, jotka -meillä oli. Kyökkipiika olikin jo vanhemmalla puolen ikää ja ollut -meillä seitsemän vuotta. Sisäkkönä oli siihen aikaan Lene Hannemann, -kalastaja Hannemannin tytär Wiedemanngasselta. Lene oli vasta -seitsentoistavuotias, hyvin sievä ja herttainen tyttö. Hän leikki -paljon minun kanssani. Valitettavasti hän joutui jo syyskuussa pois -meiltä aika rytäkällä. Mistä syystä, sitä en tiedä, eikä asia olisi -minua liikuttanutkaan, jollei siihen olisi liittynyt tärkeä tapaus -minun omassa elämässäni. - -Seikka oli nimittäin seuraava. - -Eräänä päivänä ilmestyi meille Hannemannin vaimo, nosti hirveän metelin -ja huusi että Lenen piti paikalla panna kapineensa kokoon ja lähteä -hänen matkaansa. Pihalla hän tapasi isän, asettui hänen tiellensä, -syyti hänelle suut silmät täyteen haukkumasanoja ja käytteli rautaista -kalapuntariaan sillä tavalla, että minä jo pelkäsin hänen sillä iskevän -isää. Sanat tulvivat hänen suustaan semmoisella vauhdilla, että minä en -ymmärtänyt niistä kuin pari kolme, ja ne eivät olleet juuri hienoimpia. -Isä käski hänen mennä hiiden kattilaan, mutta ei hän siitä muuta kuin -yltyi ja juoksi viimein kyökkiin, jossa hän kirkui minkä jaksoi: -»Senkin kirottu roisto! Rouva raukan ruumis on tuskin ehtinyt jäähtyä -haudassa, ja nyt tuo hylky jo ahdistaa nuoria tyttöjä. Pitäisi vetää -raato koivista orteen ja savustaa.» Minusta tuntui oikein kamalalta, -luulin jo tuon vaimon tulleen hulluksi; tuntui oikein hyvältä, kun hän -vihdoin poistui ja vei Lenen muassaan. - -Kun minä kaksi päivää tämän tapauksen jälkeen tulin koulusta, istui -puolet meidän sukukuntaamme pyöreän pöydän ympärillä arkihuoneessa -kahvia juomassa. Eno Henning ja täti Wiebke, eno Pohns ja täti Frauke -ja tietysti tuo iankaikkinen Frieda täti. Isän kasvot punottivat kuin -olisi hän ollut jostain hämillään tai kiihdyksissä. - -»Tuleppas tänne, Thymi», hän sanoi, »täällä on pidetty suuri -perheneuvottelu sinun tähtesi. Tädit ja enot arvelevat, että sinut -pitäisi lähettää T—n kasvatuslaitokseen. Mitäs sinä siihen sanot? -Tahdotko mennä sinne?» - -»Thymillä ei ole mitään _sanomista_ eikä _tahtomista_ tässä asiassa, -hän _kuuntelee_ ja _tottelee_ ja hyvänä lapsena tekee sen, minkä me -aikaihmiset hänelle edullisimmaksi harkitsemme, lausui Frieda täti -kovalla, terävällä äänellänsä. - -»Sinä vanha varis», ajattelin minä itsekseni, mutta pidin visusti suuni -kiinni. - -»Niin tietysti, niin tietysti, hän tottelee», matki Henning eno, ja -tädit nyökyttivät suostumustaan aivan kuin eräänlaiset nuket, joiden -päät voidaan panna heiluvaan liikkeeseen. - -Minä huomasin kyllä, että tämä ei ollut ollenkaan isälle mieleen, mutta -hän on liian hyvä eikä hän voi sanoa Frieda-tätiä vastaan mitään, kun -tämä panee suuvärkkinsä käymään. Niinpä sitte päätettiin, että minä -menen lokakuun 1 päivänä. T——hen. Sukulaisten pois lähdettyä koetti -isä lohduttaa minua, lupasi noutaa minut jälleen pian kotiin ja sanoi -käyvänsä kerran kuukaudessa minua katsomassa ja silloin hänellä olisi -aina mukanansa hyviä tuomisia minulle. - -Isä pitää minusta hyvin paljon. - - * * * * * - -Minä luulin ensin että minulla ei olisi mitään kirjotettavaa, mutta nyt -kun olen kerran päässyt alkuun, näyttää asioita riittävän jos miten. -Jos tahtoisin kertoa kaikesta, mitä olen T——ssä saanut kokea, niin -siihen menisi ainakin puolet tästä kirjasta. Koskettelen sentähden -ainoastaan tärkeimpiä asioita. - -Ensiksi jouduin asumaan pastori Flaun luo. Siellä oli paitsi minua -kaksi muuta koulutyttöä. Järjestys pastorin taloudessa oli semmoinen, -että se täydellisesti oikeutti hänen nimensä [flau = voimaton, veltto]. -Rouvalla oli viisi pientä lasta, mutta ei yhtäkään palvelustyttöä, vaan -sen sijaan kolme talousoppilasta, jotka maksoivat kukin 350 markkaa -vuodessa. Näillä kolmella tytöllä oli jokaisella määrätty työnsä taikka -»viikkonsa», niinkuin he sanoivat. Yksi oli kyökissä, toinen siivosi -huoneet, kolmas hoiti lapsia. Joka viikko vaihtuivat heidän toimensa. -Vuoden lopussa olivat he siten oppineet kaikki talousaskareiden -eri haarat, pastorin rouva oli saanut ilmaiseksi työnsä teetetyksi -ja ansainnut sen lisäksi 1000 markkaa. Itse hän, rouva, kirjotteli -joutohetkinään romaaneja. Hänen elämänsä ihanin unelma oli, sanoi hän, -nähdä kerta nimensä jonkun kertomuksen alla Gartenlaubessa [tunnettu -saksalainen aikakauslehti]. - -Ruokajärjestys oli tämmöinen: sunnuntaina paistia, maanantaina -frikadellia, tiistaina kalopsia, keskiviikkona ja torstaina -lihamureketta, perjantaina hakattua lihaa ja lauantaina muhennosta -soppalihasta taikka, jos hyvin sattui, täytettyä selleriä tai myös -kaalikäärylöitä. Kerran oli ylisuperintendentti meillä vieraana ja -silloin tarjottiin muun muassa frikadellia. Tuo vanha herra kehui niitä -ylenmäärin ja pyysi saada tietää niiden reseptin. No — itsekullakin -on oma makunsa, mutta meille teki pahaa jo niiden paljas näkeminen. -Isä kävi katsomassa minua joka kuukauden ensimäisenä sunnuntaina -ja toi minulle aina paljon suklaata. Ja melkein joka kerta sain -kymmenmarkkasen taskurahoiksi. Silloin minä söin konditoriassa vatsani -täyteen, jos oli täytynyt nousta nälkäisenä päivällispöydästä. Joskus -pistäysi Meinertkin minua tervehtimässä. Vuoden kuluttua siirrettiin -Flau toiseen paikkaan. Minä jouduin silloin kahden vanhan neidin luo, -jotka pitivät täyshoitolaisia. Kaikkiaan oli meitä siellä seitsemän -tyttöä. Muut olivat tilanomistajain tyttäriä maalta, kaikki olimme -melkein samanikäisiä ja kaikki kävimme tietysti neiti Lundbergin -korkeammassa tyttökoulussa. Tämä minun uusi asuntoni oli siinä -suhteessa entistä parempi, että ruoka oli hyvää ja aivan vieressä asui -kymnaasinopettaja, joka myöskin piti koululaisia, nimittäin poikia, -joista me voimme saada seuraa itsellemme. Meidän emäntämme, Sassin -neidit, olivat opettajan perheen kanssa pahoissa väleissä kanojen -tähden. Opettajan kanat tulivat näet aina Sassin puutarhaan, kuopivat -neitien parsantaimet maasta ja panivat kukkapenkit nurin. Neidit -vaativat opettajaa pitämään kanansa kotona, mutta sieltä vastattiin, -että ne ovat olleet muiden kanoja, heidän, kanansa eivät käy missään -pahanteossa. Nyt oli kuitenkin asianlaita se, että kellään muilla -naapureilla ei ollut kanoja. Kymmenittäin vihaisia kirjeitä vaihdettiin -näiden kanojen vuoksi, ja vallan ihmetapaus oli, jos joskus eivät -opettajan kanat olleet pääaineena meidän pöytäpuheissamme. - -Vaikka meitä oli ankarasti kielletty puhumasta opettajan hoitolaisten -kanssa, niin me tutustuimme heihin kuitenkin. Tämä tapahtui -päivällishetkellä, neitien kiikkuessa, kun me tytöt olimme puutarhan -lehtimajassa ja pojat aidan toisella puolella urheilukentällä. He -silloin kiipesivät aidan yli ja tulivat meidän tykömme tai istuivat -korkeilla voimistelutelineillä, josta he voivat hyvin nähdä meidät -ja puhella kanssamme. Useimmat heistä olivat meidän seuduiltamme ja -muutamia olin jo ennen oppinut tuntemaan sukulaisten luona käydessäni. -Siellä oli myöskin minun parhaan ystäväni Anni Meierin serkku, Boy -Detlefs. Hän ja Anni aikovat mennä naimisiin, kun Boy on ensin päässyt -tohtoriksi, hän on nimittäin päättänyt ruveta lääketiedettä tutkimaan. -Silloin hän oli vasta sekundalla [sekunda = kymnaasin viimeisen -edellinen luokka]. Sitten oli siellä vielä oikea kreivi, Casimir -Osdorff. Osdorff kahdella f:llä, se on näet jalosukuisempaa, sanoo hän. -On olemassa myöskin Osdorfin suku, joka kirjottaa ainoastaan yhden f:n -nimeensä, mutta se on vain tavallista pikku aatelia, sanoo Osdorff. - -Meillä oli jokaisella oma vakituinen ystävänsä, ja minun osalleni oli -tullut Osdorff. Ei häntä voi sanoa juuri kauniiksi. Alahuuli pistää -liiaksi esiin, kasvot näyttävät vähän pöhöttyneiltä ja hänen harmaat -silmänsä ovat ihan sen näköiset kuin hän aina nukkuisi. Anni sanoo -hänen silmiään kalansilmiksi. Semmoinen on hän vielä nytkin. Boy -Detlefs väittää että Osdorff on auttamattoman tyhmä ja laiska. Mutta -hänessä on jotain, joka minua heti alusta pitäen erityisesti miellytti -ja miellyttää vieläkin, nimittäin hänen saappaansa ja kätensä. Minä -en ole milloinkaan ennen nähnyt niin erinomaisia saappaina enkä niin -ihastuttavia käsiä. Saappaat sopivat jalkaan kuin valetut, ovat -kiiltävät ja liukkaat kuin ankeriaan nahka, ja kädet ovat valkeat -ja pehmeät kuin sametti ja kynnet niin kauniin ruusunpunaiset ja -valkeareunaiset kuin kaikkein hienoimmilla naisilla. - -Casimir Osdorff on nuorimman edellinen kuudesta lapsesta ja isä on -kuollut. Suurta omaisuutta ei perheellä ole. Vanhin poika perii -maatilan, ja kun tämä on kiinnitetty veloista ja yli arvonsa, ei -siinä jää juuri paljon muita lapsia varten. Koulusta päästyään oli -hänellä aikomus antautua metsänhoito-alalle. Mutta lähimpänä huolena -hänellä oli nyt suorittaa yksivuotisen tutkinto, s.o. hankkia todistus -semmoisista tiedoista, jotka oikeuttavat pääsemään asevelvollisuuden -suorittamisessa yhdellä vuodella. Sen saaminen näytti kuitenkin -vaikealta. - -Osdorff ei lainkaan salannut sitä, että oppiminen oli hänelle -vastenmielistä. Hän sanoo että nykyinen yhteiskuntajärjestys on aivan -kelvoton ja että koko valtio menee ennen pitkää nurin, jollei voimakas -taantumus pääse pian ohjaksiin. Sen sijaan että niin monia miljooneja -tuhlataan kaikenlaisiin hassutuksiin ja hallitus mielistelee roskaväkeä -myöntämällä sille jos jonkinlaisia etuja ja oikeuksia; pitäisi hänen -mielestään perustaa erityinen kunnia-apuraha varattomia aatelisia -varten. Tämän rahaston koroista jaettaisiin kaikille todellisesti -jalosukuisille varattomille aatelishenkilöille semmoisia apurahoja, -että heille kävisi mahdolliseksi ilman työtä tekemättä elää säätynsä -arvon mukaisesti, niin ettei puhdasveristen ylimysten tarvitseisi -jokapäiväistä leipäänsä varten kilpailla alhaisten porvarien kanssa. -Tästä olisi vain valtiolle etua, koska aateli sen kautta voimistuisi. -Sillä, sanoo hän, on olemassa ainoastaan kolme oikeutettua säätyä: -aateli, papisto ja köyhälistö. Niiden välillä olevat kansanluokat, niin -sanottu keskisääty, ovat liika kasvannainen valtiossa. Aatelin tehtävä -on hallita ja käskeä, köyhälistön totella ja tehdä työtä, ja pappien -velvollisuus on ylläpitää hyvää järjestystä. Porvaristo on se maaperä, -jossa kaikki yhteiskunnalliset levottomuudet ja vallankumoukset itävät. -On tosiaankin häpeällistä, että nuoren, lahjakkaan, vanhasta ylhäisestä -suvusta syntyneen miehen, niinkuin hän, Osdorff kahdella f:llä, täytyy -painaa samaa koulunpenkkiä talonpoikaisnulikkain ja porvarien poikien -kanssa ja sietää porvarillisten opettajain haukkumisia. Tuntikausia hän -välistä selitti minulle näitä mielipiteitänsä, joita en minä suinkaan -menisi allekirjottamaan, mutta jotka kuitenkin tuntuivat minusta niin -omituisilta ja huvittavilta, että useinkin niitä mielelläni kuuntelin. - -Toiset tytöt tahtoivat kaikki mennä naimisiin ystäviensä kanssa, mutta -Osdorff sanoi minulle heti alussa, että hän ei voinut minua naida. -Joitakuita vuosia sitten, kertoi hän minulle, oli hän rakastunut -erään kälynsä kaukaiseen sukulaiseen. Järkevänä miehenä hän ei ollut -kumminkaan tunteitaan heti ilmaissut, vaan oli ensin tahtonut ottaa -tarkan selon kaikesta, mikä koski tytön sukulaisuussuhteita. Ja -silloinpa oli tullut ilmi, että hänen äitinsä suvun kantaäiti oli -ollut saksenilaisen salaneuvoksen tytär nimeltä Düppel. Ei milloinkaan -hän olisi voinut antaa itselleen anteeksi, jos hän kevytmielisesti -annetun lupauksen kautta olisi suvulleen semmoisen häpeän tuottanut. -Hänen velvollisuutensa, josta hän oli ylpeä, sanoi hän, oli pitää -vaakunakilpensä puhtaana, ja tuo kantaäiti Düppel olisi tehnyt siihen -ruman tahran. Minun täytyy sanoa, että hänen suoruutensa teki minuun -miellyttävän vaikutuksen. Muuten minua hänessä miellyttää, niinkuin -olen jo sanonut, ainoastaan hänen kyntensä ja kätensä. - -Minun käyntini neiti Lundbergin koulussa keskeytyi hyvin pian. Olin -ollut juuri puoli vuotta ensimäisellä luokalla, kun sattui tapahtumaan -jotakin, joka lopetti minun oleskeluni T—ssä siihen paikkaan. Kävi -nimittäin näin. T—ssä vietettiin eräät suuret häät, joihin oli kutsuttu -muiden muassa sekä Sassin mamsellit että opettajan perhe. Viikkokausia -olivat meidän neitimme neuvotelleet, mitä tässä tukalassa asemassa -olisi tehtävä. Kanajuttu oli yhä vielä vireillä ja välit opettajan -kanssa yhtä huonot kuin ennenkin, mutta toiselta puolen oli myös kovin -vaikea jäädä häistä pois. Lopuksi he päättivät kuitenkin mennä ja -kohdella vihollisiaan niinkuin he olisivat olleet tyhjää ilmaa. - -Me olimme opettajan poikain kanssa sopineet, että tuona hääpäivänä -tehtäisiin yhteinen huviretki »Viheriän puun» ravintolaan. Se tahtoo -sanoa Anni Meier, Lina Schütt ja minä, Boy Detlefs, Heite Butenschön -ja Osdorff. Muut tytöt eivät uskaltaneet. »Viheriä puu» on yksinäinen -ravintola tunnin matkan päässä kaupungista ja kuuluisa hienoista -grogeistaan. - -Me läksimme matkaan viiden ajoissa iltapäivällä ja kuljimme niin -hitaasti, että kello läheni seitsemää, kun olimme vihdoin perillä. -Saatuamme itsellemme huoneen tilasimme heti kuusi grogia, kilistimme -ja joimme. Se poltti kieltä kuin tuli, enkä minä voi sanoa sen maussa -mitään hienoa tunteneeni, mutta Boy sanoi että meidän pitäisi tilata -vielä toiset lasit, muuten näyttäisi kovin moukkamaiselta, ja etteihän -sitä muutenkaan käy yhdellä jalalla seisominen. Minä ajattelin: kävi -miten kävi... pidätin henkeäni ja otin niinkuin lääkettä... Mutta -kummallista, tuntui aivan siltä kuin emäntä olisi tällä kertaa pannut -parempaa rommia ja enemmän sokeria, sillä toinen lasi maistui paljon -paremmalta, vaikutti niin ihanan lämpimän tunteen ja teki mielen -iloiseksi. Sen perästä joimme vielä yhden lasin, »koska se niin hyvältä -maistui», sanoi Boy Detlefs, tulimme yhä riehakammiksi ja nauroimme -kuin hupsut. Sitten komensi Boy sisään boolin ja sanoi että nyt -vietettiin hänen ja Annin kihlajaisia, ja siitäkös meidän ilomme oikein -yltyi ja kaikki me joimme sinunmaljat toistemme kanssa. Viimein tuli -minulle paha elämä ja toiset eivät myöskään enää jaksaneet. Neljännestä -yli yhdeksän aloimme tehdä lähtöä, mutta kello oli jo pian kymmenenkin, -ennenkun päästiin todella lähtemään. Kun astuin lämpimästä huoneesta -ulkoilmaan, rupesi kaikki pyörimään silmissäni ja olisin varmaan mennyt -kumoon, jollei Boy Detlefs olisi seissyt takanani ja tarttunut minuun -kiinni. - -»Se on oikein, Thymian», sanoi hän, »pysy meidän luonamme, parempi -sinun on olla ihmisten joukossa kuin tuon vähämielisen kumppalina. -Osdorffilla on tänä iltana tarpeeksi työtä monien f:iensä kantamisessa, -sillä nyt hänellä ei ole niitä ainoastaan nimessään, vaan niitä on -koko pääkin täynnä. Mutta muuta siellä ei olekkaan...» Ja pitäen minua -kädestä, koputti hän Osdorffia, joka oli todellakin surkeannäköinen, -toisella kädellään takaraivoon ja huusi: »Kuuletko miten se kajahtaa -ontolta!» Meidän täytyi nauraa. Mutta Anni hyökkäsi takaapäin kuin -haukka, iski kiinni minun käteeni, josta Boy piteli, ja huusi että -minulla ei ollut mitään tekemistä hänen sulhasensa kanssa. Silloin otti -Boy hänet toiseen kainaloonsa ja niin sitä lähdettiin. - -Mutta kun ulkoilma oli vähän ennättänyt meihin vaikuttaa, niin rupesi -tuntumaan oikein pahalta. Anni valitti surkeasti, että hän ei jaksanut -kävellä, suurella vaivalla minäkin eteenpäin pääsin, ja Lina Schütt -kykeni töintuskin pystyssä pysymään, mutta pojat, nimittäin Boy -Detlefs ja Butenschön, pitivät meistä kiinni ja hinasivat muassaan. -Silloin kuului yhtäkkiä jysähdys. Osdorff, joka kävellessään piti -kiinni Linasta, oli kaatunut nenälleen ja vetänyt Linan mukaansa, ja -vähältä piti, ettemme menneet kumoon kaikki tyynni. Sillä välin kun -Boy ja Butenschön koettivat antaa ensimäistä apua noille maantien -loassa piehtaroiville, hoipertelin minä Annin kanssa ojan reunalle. -Siellä minä istuin jollekin kivelle ja Anni heittäytyi vatsalleen -märkään ruohikkoon ja alkoi huutaa, että hän kuolee, että hän ei astu -enää askeltakaan eteenpäin ja ettei hän välitä missä hän kuolee, kun -kumminkin loppu kohta tulee. Kukaan ei häntä kuunnellut, sillä Boylla -ja Butenschönillä oli täysi työ koettaessaan saada Osdorffia ja Linaa -jaloilleen ja viimein he onnistuivatkin saamaan Linan seisoalleen, -mutta kävelijäksi hänestä ei ollut enää. Pojat neuvottelivat, mitä nyt -olisi tehtävä, ja pääsivät lopuksi siihen tulokseen, että heidän täytyi -juosta kaupunkiin hakemaan hevosta, voidaksemme kaikki ehtiä kotiin -ennenkun portit kiinni pantaisiin. He lähtivät siis kaupunkiin ja me -jäimme siihen missä olimme. - -Lina ja Anni ulvoivat kilpaa, Osdorffin makuupaikalta kuului aivan -kuin sian röhkinää, ja sitten rupesivat tytöt oksentamaan. Silloin -rupesi minunkin mieltäni kääntämään niin, että olin seurata heidän -esimerkkiään, ja sitä välttääkseni siirryin heistä vähän syrjemmäs, -mutta jalkani olivat niin raskaat, että täytyi heti jälleen istuutua. -Minä huomasin kyllä olevani yhtä päihtynyt kuin toisetkin, mutta minä -näin, kuulin ja ymmärsin kaikki. Kun päätäni kovin kivisti, paneuduin -pitkäkseni ruohikolle ja katselin ympärilleni. Kuun valo kuvastui -sadevesilammikoista tiellä, ja miljoonittain tähtiä kiilui taivaalla. -Katsellessani siinä ylöspäin tuntui minusta äkkiä siltä kuin kaikki -nuo tähdet olisivat kirkkaita ihmissilmiä, ja kaksi erittäin loistavaa -niistä oli olevinaan minun rakkaan äitivainajani silmät. Silloin minun -täytyi sulkea omat silmäni, minä en hirvinnyt katsoa noita tähtiä. -Minun kouristi sydäntäni ja minua hävetti hirveästi. Nyt minä ymmärsin, -miten rumaa ja sopimatonta oli, että koulutytöt joivat itsensä humalaan -ja makasivat tiedottomina pitkin tietä kuin eläimet. Mutta kukapa sitä -olisi osannut ajatella, että tuo lemmon juoma semmoisen vaikutuksen -tekisi. — Silloin ennen, Therese-Krones-iltana, oli aivan toista. -Sen minä nyt sain selville, että samppanjahumala on jotain paljon -hienompaa kuin tavallinen rommipätkä, siinä on jokseenkin sama erotus -kuin hienon rotukoiran ja maatiaispiskin välillä. — Vähän ajan kuluttua -ajettiin siitä rattailla ohi. Kun niissä olijat kuulivat Annin ja Linan -valitukset, pysähtyivät he meidän kohdallemme ja astuivat maahan. Siinä -oli joku teurastaja kaupungista ja pari karjakauppiasta, ja nämä miehet -keräsivät nyt Osdorffin ja tytöt rattaillensa, ja aika lailla lysti -heillä näytti olevan. Etten jäisi yksin tielle, kiipesin minäkin ylös, -mutta aivan omin voimin, sillä minun pahoinvointini alkoi vähitellen -mennä ohi. Mitä kaikkia raakoja sukkeluuksia me matkalla kuulimme -»hienoista tytöistä» ja »sivistyneistä pojista», sitä ei mikään kynä -voi kirjottaa. Kiirastulessa ei sielujen tarvinne kärsiä pahempaa -piinaa kuin minun niinä hetkinä. Anni ja Lina eivät olleet vielä siinä -tilassa, että olisivat voineet kaikkea käsittää, mutta minä olen sillä -matkalla sovittanut kaikki syntini, mitä sinä iltana olin tehnyt, sen -voin hyvällä omallatunnolla sanoa. - -Minä pistin sormet korviini päästäkseni kuulemasta mitä he sanoivat, -niin hirveää se oli. Kaupunkiin päästyä purkivat miehet elävän -kuormansa teurastajan puodin eteen. Sieltä tuli emäntä ulos lamppu -kädessä ja hänen perässään palvelustytöt ja kisällit, ja nytkös nauru -kaikui ja sukkeluuksia sateli entistä tiheämmin. Miten Osdorff pääsi -kotiin, sitä en ymmärrä. Sassin palvelustytöt laittoivat Linan ja Annin -sänkyyn, ja Linaa varten täytyi hakea lääkäri. Minä koetin sitä kyllä -estää, mutta hän huusi kuin riivattu ja sanoi heti paikalla kuolevansa, -aivan niinkuin Anni vähää ennen. - -No, seuraavana aamuna tietysti koko kaupunki puhui meidän retkestämme. -Neiti Lundberg lähetti meidät iltapäivällä koulusta kotiin, ja asiasta -alkoi ankara tutkinto. Tulos tästä oli se, että meidät kaikki kolme -erotettiin koulusta. Neiti Lundberg sanoi, että semmoista rikosta -siveyttä ja hyviä tapoja vastaan ei hänen ollut vielä ennen tarvinnut -koulunsa aikakirjoihin merkitä, ja että meidän esimerkkimme tulisi -vaikuttamaan turmiollisesti muihin tovereihin; hänen koululleen oli -elinehtona pitää kaikki huonot ainekset itsestään loitolla. Anni ja -Lina ulisivat vallan surkeasti ja Anni oli niin hävytön, että yritti -työntää kaiken syyn minun niskaani, mikä ei häntä kuitenkaan yhtään -auttanut. - -Mitä taas poikiin tulee, niin Osdorffin kävi samoin kuin meidänkin, -hänet ajettiin häpeällä pois koulusta — huolimatta hänen kahdesta -f:stään. Boy Detlefs ja Butenschön pääsivät asiasta varotuksella, mikä -minusta oli aivan väärin, sillä ei heidän puolellaan ollut mitään muuta -lieventävää asianhaaraa kuin se, että he osasivat kestää humalansa -paremmin kuin Osdorff parka. Pahat kielet väittivät, että johtaja ei -ollut voinut olla kovin ankara Boylle, koska rouva Detlefs toi johtajan -rouvalle joka lauantai lahjaksi suuren kimpaleen voita ja tiun munia. -Liekö totta, en tiedä. - -Toiset tytöt itkivät yötä päivää ajatellessaan, mitä heidän vanhempansa -tulevat sanomaan. Minä en yhtään. Minä tiesin kyllä, että isä ei olisi -minulle vihainen. Ainoastaan Frieda tätiä muistaissani tunsin vähän -levottomuutta. - -Seuraavana iltana haki isä minut pois. Hän ei ollut ensinkään -vihainen, haukkui vaan neiti Lundbergiä ja sanoi hänen menetelleen -äärettömän pikkumaisesti ja ahdasmielisestä, kun oli meidän lapsellisen -hairahduksemme niin mustaksi maalannut. Ennen kaikkea hän oli kuitenkin -iloinen siitä että minä tulin taas kotiin, hän sanoi, sillä hän oli -minua kovasti kaivannut. Minä olin myös iloinen. - -Kotona olivat seppelöineet portin ja sen päällä oli kultakirjaimilla -»Tervetuloa.» Se liikutti minua niin suuresti, että itkin ilosta. - -Kotona oli melkein kaikki ennallaan, se vaan eroa entisestä, että -vanhan kyökkipiian sijalla oli nyt emännöitsijä talossa, hauskan -näköinen ihminen, mutta kovin paksu. Neiti Reinhard oli hänen nimensä. -Illallisen jälkeen, kun emännöitsijä oli poistunut ja Meinert mennyt -jälleen apteekkiin, istui isä minun viereeni sohvalle ja keskusteli -minun kanssani vakavasti, niinkuin olisin ollut jo täysikasvuinen -nainen. Hän valitti että taloudenhoito tuotti hänelle paljon harmia. -Nykyinen emännöitsijä oli jo neljäs kahden vuoden kuluessa. Kunhan minä -varttuisin niin isoksi, että voisin ottaa koko talon komennon haltuuni, -niin päästäisiin mokomasta surkeudesta. Sitten piteli hän minun -päätäni vasemmalla kädellään, tarkasti kauan aikaa minun kasvojani ja -silitti toisella kädellään mustia palmikkojani ja sanoi minun tulleen -kauniiksi, hyvin kauniiksi. Kunhan kasvaisin isommaksi, niin saisin -matkustaa hänen kanssaan kylpypaikkoihin, joissa voisin tehdä hyviä -tuttavuuksia; olisi vahinko, jos minä jäisin tänne meidän nurkkalaamme -homehtumaan ja joutuisin jonkun täkäläisen poroporvarin vaimoksi. - -»Tiedätkö Thymi, kenen näköinen sinä olet?» kysyi isä. Ravistin päätäni. - -»Äitiä sinä et muistuta. Hänellä oli pienet, miellyttävät kasvot, mutta -mikään kaunotar hän ei ollut. Minulta et sinä myöskään ole kauneuttasi -perinyt. Mutta pyydäppä kerta Frieda tätiä näyttämään sinulle -kantaäitisi madame Claire Gotteballin kuvaa — se lienee jossain hänen -rojujensa joukossa — ja siitä sinä löydät omia piirteitäsi. Hän oli -ranskalainen synnyltään ja on mahtanut olla pikantti kaunotar.» - -»Mitä se on: 'pikantti' kaunotar?» kysyin minä. Isä nauroi. - -»En minä osaa sitä sinulle oikein selittää. 'Pikantti' kaunotar on -semmoinen kaunotar, josta miehet pitävät. Nyt sen tiedät.» - -Niin, nyt minä sen tiesin, mutta eipä asia sillä ollut juuri -selvemmäksi tullut. - -Tästä lähtien alkoi elämä taas kulkemaan tavallista jokapäiväistä -rataansa. Viimeisen puolen vuotta ennen ripillepääsyäni kävin neiti -Vieterichin koulussa. Eräänä päivänä tapasi minut suuri yllätys. -Tulin joltain asialta täti Wiebke Henningin luota ja Bismarckstrassen -kulmassa kävelee minua vastaan — Casimir Osdorff. En ollut uskoa -silmiäni, mutta hän se oli itse, ilmielävänä. Ja syykin hänen täällä -oloonsa on sangen luonnollinen. Hän on tohtori Bauerin oppilaitoksessa, -jossa hänestä pitäisi viimeinkin leivottaman yksivuotinen. Tohtori -Bauer on ollut aikoinaan kotiopettajana kreivi Y:ilä, joka on -Berlinissä suuri herra ja Casimirin holhooja. Osdorff valitti, että -hän on täällä vielä suuremmassa määrässä kuin T—ssä joutunut yhteyteen -»kaikenlaisten ihmisten» kanssa. Minä lohdutin häntä ja me teimme -sopimuksen tavata toisiamme vastakin. Minulla ei ole täällä kotiin -palattuani ollut ketään erityistä tyttöystävää. Anni Meier on lähetetty -kasvatuslaitokseen Wandsbeckiin ja Lina Schütt Kieliin. On siis sangen -hauskaa, että on edes yksi toveri, jonka kanssa voi joskus puhella. - -Viime vuoden kuluessa, aina minun ripillepääsyyni saakka, ei tapahtunut -mitään erikoista. Emännöitsijän kanssa tulen hyvin toimeen, hän on -käytökseltään miellyttävä ja ystävällinen. Kun hän ei vaan olisi -semmoinen suursyömäri! Minun on vaikea sietää ihmisiä, jotka aina -syövät. Se on vallan uskomatonta, millaisia annoksia hän pöydässä -pistää poskeensa. Sitä paitsi on hänellä taskuissa aina jotakin, jota -hän nakertelee ateriain väliajoilla. Sietämätöntä! - - * * * * * - -Keskiviikkoisin ja lauantaisin oli minulla rippikoulutunti. Ensin -olivat nämä tunnit minusta kauheita, mutta pian kuitenkin totuin niihin -ja viimein aloin niistä oikein pitämään. - -Minä en ollut siihen saakka ollut juuri hurskas. Mutta meidän vanhalla -kirkkoherralla on ihmeellinen taito puhua niin, että sanat tunkevat -suoraan toisen sydämeen. Tunnin päätyttyä, kello kuuden ajoissa, -alkoi jo hämärtää, ja minä silloin useinkin tein kotimatkalla suuren -kierroksen saadakseni rauhassa ajatella, mitä olin kuullut. Erittäin -syvästi vaikutti minuun puhe rakkaudesta, joka kaikki anteeksi antaa ja -kaikki ihmisten rikokset ja synnit armollisesti pehmeillä siivillään -peittää. Tätä kuullessani tuli minun mieleeni aina häpeällinen -seikkailumme »Viheriän puun» ravintolassa ja tuo kauhea paluumatka -kalakauppiasten rattailla. Joskin isä sydämensä hyvyydessä oli pitänyt -sitä lapsellisena hairahduksena, — minä tunsin kumminkin, että se -oli jotain pahaa, enkä voi poistaa mielestäni sitä ajatusta, että -äiti minut silloin näki ja oli suruissaan minun tähteni. Tähän aikaan -kävin taas usein äidin haudalla, ja nämä käynnit tekivät mieleni -aina vakavaksi ja surulliseksi. Minä päätin tästä lähtien käydä joka -sunnuntai kirkossa ja tulla hyväksi, kunnon ihmiseksi. Kirkkoherra on -hyvin miellyttävä vanhus. Hänessä on jotain herttaista, lempeää, jotain -luonnollista, tosi-inhimillistä, ei mitään tekopyhyyttä, ja minusta -tuntui monasti siltä kuin hän puhuessaan olisi kääntynyt erityisellä -rakkaudella juuri minun puoleeni. - -Minun konfirmatsionipäivänäni olivat kaikki sukulaiset -kokoontuneet meille. He tulivat jo aamusta, saattaakseen minut -kirkkoon. Pukeutuessani minä pyörryin luultavasti pelkästä -mielenliikutuksesta, mutta toinnuin pian jälleen. Isä tahtoi antaa -minulle lasin konjakkia, mutta minä en voinut sitä maistaakkaan. -Aina tuosta ravintola-retkestämme asti olen tuntenut voittamatonta -vastenmielisyyttä väkijuomia kohtaan. - -Se oli ihana juhla, kirkkoherra puhui erinomaisen kauniisti. Minä -istuin kuin unessa, oli kuin urkujen sävelet olisivat nostaneet sieluni -ylös ja kantaneet toiseen maailmaan, jossa sain kohdata äitini. Kun -sitten polvistuimme ja kellojen soidessa lausuimme uskontunnustuksen, -en voinut olla ääneeni nyyhkimättä, semmoisen liikutuksen valtaan -olin joutunut. Tämän jälkeen saimme kukin raamatunlauseemme. Minun -lauseeni kuului: Mutta meidän menomme on taivahissa, josta me myös -lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme. — Urut soivat hiljaa -ja pehmeästi sillä aikaa kun meidät siunattiin. Sen jälkeen menimme -ensi kerran pyhälle ehtoolliselle. En milloinkaan ollut ennen koko -elämäni aikana tuntenut niin syvää liikutusta kuin nyt, ja isällä -kiilsi myös kyyneleet silmissä, kun hän juhlallisuuden päätyttyä sulki -minut syliinsä ja suuteli. Kaikki sukulaiset, enot, tädit ja serkut, -tunkeilivat ympärilläni ja toivottivat onnea minulle, ja tunnuinpa -mielestäni sillä hetkellä hyvinkin tärkeältä henkilöltä, koska olin -ikäänkuin koko suvun keskipiste. - -Päivällinen syötiin meillä salissa, jota ainoastaan erikoisissa -juhlatilaisuuksissa käytetään, ja tätä päivää varten oli otettu -erityinen keittäjä ja tarjoilija. Pöydässä piti eno Pohns puheen, -jossa hän selitti, miten minulle nyt alkoi uusi jakso elämässäni, -mutta muuten istuttiin syötäessä sangen hiljaa. Minusta tuntui oikein -painostavalta, olipa melkein kuin hautajaistunnelma. Neiti Reinhard ei -paljon näyttänyt itseään. Kirkosta tullessamme hän näytti itkeneeltä, -ja kun arvelin päivän merkityksen häneen niin syvästi vaikuttaneen, -kohosi hänen arvonsa paljon minun silmissäni. Syötyä menivät herrat -arkihuoneeseen tupakoimaan ja naisväki joi kahvia toisessa huoneessa, -jossa minun lahjapöytäni oli. - -Minä olin saanut paljon ja kauniita lahjoja. Isä oli antanut pitkät -kultaketjut kelloineen ja timanttisormuksen, Frieda täti kultaisen -koristeen vanhanaikaista tekoa, joka on kulkenut perintönä meidän -suvussamme, ja sitä paitsi oli siellä kaksi rannerengasta, kolme -kultasormusta, kolme rintaneulaa, hopealankakoriste, monta kirjaa, -kukkia ja muuta pikku tavaraa. - -Kun seison siinä pöytäni ääressä näköjäni syventyneenä Gerokin -»Palmunlehtien» lukemiseen, kuulen Frieda ja Frauke tätien kuiskivan -keskenään ja onnistun kuulemaan muutamia sanoja. »Minun mielestäni -Ludwigin pitäisi saada pian kelpo vaimo», sanoi Frieda täti, »se olisi -todellinen siunaus hänelle ja Thymille ja meille kaikille...» Frauke -tädin posket punottivat, hän huokasi ja lausui: »... niin, siitä saa -koko suku hävetä... Sisar parkani varmaan kääntyisi haudassaan, jos -tietäisi — —» Enemmästä en voinut saada selvää. Minä en osaa ajatella -muuta kuin että he tarkoittivat tuota minun seikkailuani T—ssä, -sillä en minä mitään muuta tiedä, jonka vuoksi äidin pitäisi kääntyä -haudassaan. Ei se ollut minusta kauniisti tehty heiltä, että ottivat -tuon asian esille juuri minun konfirmatsionipäivänäni, ja että Frieda -täti sen asian tähden tahtoisi isän naittaa, on suorastaan naurettavaa. - -Kuuden seuduissa lähtivät sukulaiset pois. Myöskin Frieda täti sanoi -hyvästi. Puoli seitsemän aikaan, kun kaikki olivat jo menneet, tuli -Meinert sisään ja kutsui minut apteekkiin. - -»Siellä on vielä joku, joka tahtoisi onnitella sinua; Thymi», sanoi hän -ja nauroi. - -Minä menin ja siellä oli Osdorff. Poika parka, hänkin oli minulle -lähettänyt kukkavihkon, jonka hän nyt saa maksaa vaivaisista -taskurahoistaan... Isä kutsui hänet sisään juomaan lasin viiniä meidän -kanssamme, myöhemmin yhtyi Meinert seuraan ja meillä oli oikein hauskaa. - -Osdorffia minun tulee tosiaankin sääli. Hän on taas vetänyt reput -tutkinnossa. Nyt hän koettaa edes syksyksi valmistua ja aikoo jäädä -sitten vielä vuodeksi tohtori Bauerin laitokseen. Mitä hänestä sitten -tulee, sitä ei hän itsekkään tiedä. - -Nyt on jo viisi viikkoa kulunut minun ripillepääsystäni. Täti Frauke -toi tämän päiväkirjan minulle. Olenpa utelias näkemään, tapahtuuko -minulle mitään semmoista, jota kannattaisi tähän kirjottaa. Frieda täti -tahtoo välttämättä lähettää minut kasvatuslaitokseen, mutta minä itse -en halua ja isä on minun puolellani... - - * * * * * - -Neljätoista päivää sitten kirjotin viimeiseksi päiväkirjaani, ja nyt -minulla vihdoin on taas jotain siihen merkittävää. Ei se ole tosin -mitään erikoista, mutta yksitoikkoisessa elämässäni on minun käytettävä -jokaista tilaisuutta hyväkseni, taikka kirjani jää muuten aivan -tyhjäksi. - -Siispä on minulla kerrottavana, että neiti Reinhard on mennyt meiltä -pois. — Minä en ollenkaan ollut tiennyt hänellä olevan sellaisia -aikomuksia. Eräänä aamupäivänä, kun astun hänen huoneeseensa, on hän -paraillaan panemassa tavaroitaan kokoon ja itkee niin, ettei ole sanaa -suustaan saada, kun minä kysyn, miksi hän niin päätä-pahkaa pois -lähtee. Mitään oikeaa vastausta en häneltä voinut saada; hän itki ja -nyyhki kuin pieni lapsi, niin että se oli vallan surkeaa nähdä ja -kuulla. Minulla on sellainen kummallinen luonto, että minä en kärsi -nähdä toisen ihmisen itkevän. Minulle nousee silloin aina ikäänkuin -pala kurkkuun ja, ennenkun huomaankaan, ulisen minä kilpaa toisen -kanssa. Juoksin sentähden kiireesti isän luo, joka luki sanomalehteä -arkihuoneessa, ja kysyin mikä Reinhardin oli tullut. - -»Hän on kipeä. Minä en jaksa kuulla hänen iankaikkista itkuaan ja -valitustaan», isä vastasi. - -»Mitenkä», sanoin hyvin hämmästyneenä, »semmoista en minä ole vielä -milloinkaan huomannut. Mikä häntä sitten vaivaa?» - -»Jätä minut rauhaan alituisilta kysymyksiltäsi!» ärähti isä niin -vihaisesti, etten milloinkaan ollut häntä semmoisena nähnyt. Menin -apteekkiin Meinertiä tapaamaan, sillä siitä minä olen myös omituinen, -että minun täytyy aina päästä perille asioista, ja emännöitsijän -kohtalo oli kovin käynyt minun sydämelleni. Meinert sekotti juuri -jotain pulveria, ja silloin häntä ei saa häiritä, jonka tähden istuin -tiskille odottamaan hänen työnsä päättymistä. - -»Tiedättekö, että neiti Reinhard lähtee pois?» kysyin sitten. - -»Tiedän», hän vastasi. - -»Mikä häntä vaivaa?» - -»Hänellä on vatsassa vika», sanoi Meinert, ja minä huomasin selvästi, -miten hänen ylähuultaan nyki, ikäänkuin nauru olisi pyrkinyt esille. - -»Sekö vaan», sanoin rauhottuneena, kun ei siinä mitään pahempaa ollut. -»Se tulee tietysti ylensyömisestä. Hänhän syö pitkin päivää, aamusta -iltaan.» - -»Aivan oikein, Thymi, siitähän se tulee», sanoi Meinert ja räjähti -nauramaan. Ja hän nauroi niin mahdottomasti, ettei ollut enää -lakatakkaan. Viimein hän sai sanotuksi: »Ota tästä se oppi, Thymi, että -tulee aina heretä syömästä silloin kun paraimmalta maistaa. Muuten voi -saada vatsanväänteitä niinkuin Reinhardin mamselli.» - -Minä jätin hänet nauramaan, sillä minua suututti, ja paiskasin oven -kiinni. Emännöitsijä parkaa tulee kuitenkin sääli, vaikka hänellä onkin -vaan vatsatauti. Ei se ole sekään mitään naurettavaa. Olen itse saanut -kerran tuntea kauheita tuskia vatsassani, kun olin iltasella syönyt -liian paljon kurkkusalaattia. - -Nyt on neiti Reinhard poissa eikä hänen sijaansa ole saatu vielä uutta. -Isä on pannut ilmotuksen lehtiin. Toivottavasti saamme jonkun sievän. - - * * * * * - -Hyvin sievän saimmekin. Ihmeen miellyttävä, herttainen ihminen, ja -aivan nuori. Hän on vasta kaksikymmentäneljä vuotta vanha, orpo, -syntynyt Naumburgissa Saalen varrella ja nimensä on Elisabeth Woyens. -Hän on kaunis tyttö. Varsinkin hänen vaalea tukkansa on minusta -ihastuttava. Se on niin pitkä, että hän voi istua sen päällä, kun se -on hajallaan. Tavallisesti hän pitää sitä kahdessa palmikossa pään -ympäri käärittynä. Ja vyötäisiltä hän on hyvin hoikka. Meistä tuli -heti hyvät ystävät. Nyt vasta tuntuu koti oikein hauskalta. Iltaisin, -kun on kaunis ilma, menemme aina yhdessä kävelemään, välistä myöskin -hautausmaalle. Me olemme juoneet sinunmaljat vattulimonaadissa ja -Elisabeth on kertonut minulle kaikki elämänvaiheensa. Jo seitsemännestä -ikävuodestaan on hän ollut orpo; vanhemmat ovat kuolleet lavantautiin -melkein yhtaikaa ja sisaruksia hänellä ei ole. Kasvatuksensa hän on -saanut eräässä pappilassa, mutta papilla oli itsellään kahdeksan lasta -eikä hän voinut pitää luonaan vierasta tyttöä kauempaa kuin hänen -puolestaan maksettiin elatusrahoja, ja Elisabethin pieni pääoma ei -riittänyt pitemmälle kuin konfirmatsioniin asti. Kun hän sen jälkeen -oli vielä vuoden talouskoulussa, olivat rahat kokonaan lopussa ja -hänen täytyi ruveta itselleen paikkaa etsimään. Siitä alkaen hän -on saanut olla vieraiden ihmisten luona, ja se ei ole ollut mitään -ruusuin päällä keijumista. Hän on ollut onnettomasti rakastunutkin, -se on hyvin romantillinen historia. Hän oli silloin seuranaisena -eräällä vanhalla rouvalla, ja tällä oli poika, joka luki jumaluusoppia -ja asui lukukausien loma-ajat äitinsä luona, jossa hän ja Elisabeth -tutustuivat toisiinsa. Kun vanha rouva huomasi, miten nuorten välit -rupesivat kehittymään, sai Elisabeth paikalla matkapassin, ja -tällöin hän joutui erään siirtomaatavarain kauppiaan luo, jolla ei -ollut mitään palvelustyttöä, vaan hän sai yksin tehdä kaikki työt. -Mutta hän ja Johannes — se oli tuon nuoren miehen nimi — olivat -yhä kirjevaihdossa ja lupa-aikoina he tapasivat toisensa ja heidän -naimisensa oli jo päätetty asia. Sillä välin vuodet kuluivat, Johannes -suoritti tutkintonsa, sai apulaisen paikan ja Elisabeth ajatteli -että nyt he pian pääsevät naimisiin. Mutta toisinpa oli sallittu. -Johanneksen äiti kuoli, ja silloin kävi selville että hänellä ei -ollutkaan mitään omaisuutta, vaan oli elänyt yksinomaan eläkkeestään -ja sukulaisten avustuksista. Päästyään jonkin pienen kaupungin papiksi -Westfalissa kirjotti Johannes Elisabethille eräänä päivänä, että he -eivät voineetkaan mennä naimisiin, koska olivat molemmat varattomia -ja kahdeksansadan taalerin tuloilla ei voi ylläpitää heidän asemansa -mukaista taloutta. Elisabeth raukka itki kovasti, niinkuin hän on itse -minulle kertonut. Minusta on kummallista, että pappismies panee niin -paljon arvoa rahoihin. Ennen minä aina ajattelin, että semmoisten -ihmisten mieli askartelee vain taivaallisissa asioissa, mutta nuo -hengen miehet näyttävät olevan samaa joukkoa kuin kaikki muutkin -kuolevaiset, eivätkä suinkaan aina edes paraimpia niistä. Kyllä se on -minun mielestäni kaikkea muuta kuin jalo piirre miehen luonteessa, että -antaa nuoren tytön ensin odottaa itseään lähes neljä vuotta ja sitten -jättää hänet siihen paikkaan siksi että hän on köyhä. Elisabeth on -jumalankiitos jokseenkin päässyt jo surustaan, hän on sangen vilkas ja -iloinen. - -Iltaisilla kävelyretkillämme tekee Osdorff meille usein seuraa. -Elisabeth ei voi olla hänellä nauramatta, hän sanoo että Osdorffin -mieletön sääty-ylpeys tekee häneen niin vastustamattoman koomillisen -vaikutuksen. Kyllähän se on totta, hän on tosiaankin naurettava, -ja luulenpa että Boy Detlefs ei ollut niin väärässä pitäessään -häntä puoleksi idiottina, mutta siitä huolimatta minä pidän hänen -seurastaan. Isällä ei ole mitään sitä vastaan että hän käy meillä. -Usein hän on myöskin iltaisin meidän kanssamme puutarhassa. Siitä -en ole vielä maininnutkaan, että meillä on suuri, kaunis puutarha, -jossa on komeita vanhoja, paksurunkoisia päärynäpuita ja hyvin paljon -kukkia, avara nurmikko ja ihastuttava, salaperäinen lehtimaja. Casimir -Osdorff pitää paljon kukista, ja kun me iltaisin olemme puutarhassa -niitä kastelemassa, unohtaa hän välistä kreivillisen arvonsa ja -molemmat f:nsä siihen määrin, että rupee korkeimman omakätisesti -vettä pumppuamaan ja auttaa meitä kastelemisessa, niin suurta huvia -se hänelle tuottaa. Äskettäin oli hän äärettömän onnellinen, kun oli -sattunut löytämään erään unohdetun ja puoleksi jo kuolleen ruusupensaan -ja saanut sen huolellisella hoidolla jälleen virkistymään. Hän sanoo -että hän olisi mielellään puutarhurina, mutta ainoastaan omaksi -huvikseen, ei muiden palveluksessa, sillä se ei tietysti sopisi hänen -säätyiselleen miehelle, ja sitten hän taas alkoi esittää kummallisia -sosialisia aatteitaan, ja isä ja Elisabeth kyselivät häneltä alinomaa -milloin mitäkin, ja Osdorff puhui ja puhui ja innostui yhä enemmän eikä -ollenkaan huomannut, että me vaan teimme pilaa hänestä. - -Kauniina kesäiltoina istumme usein lehtimajassa. Siellä on -riippulamppu, mutta se valaisee hyvin huonosti, joten hauska hämärä -vallitsee tässä rauhallisessa sopukassa. Isä ja Elisabeth puhelevat -keskenään ja minä istun tavallisesti aivan vaiti, kädet ristissä -polvien ympäri, unohdan kaikki ja sulaudun kokonaan illan syvään -juhlalliseen hiljaisuuteen, joka on laskeutunut puutarhan yli. Kun -pilvet vaeltavat tummansinisellä taivaalla ja silloin tällöin peittävät -kuun kirkkaan sirpin, ei lehtikään liikahda, puut seisovat suurina ja -tummina ja hämärän läpi, joka verhoo kaikki esineet hienoon huntuunsa, -loistavat liljat kuin valkeat alttarikynttilät ja niiden tuoksu kohoo -ylös ja täyttää ilman, silloin valtaa minut merkillinen surumielisyys, -omituinen ikävän ja kaihon tunne. Silloin tulee mieleeni aina äiti -vainaja, joka myöskin täällä kerran istui, hengitti liljain tuoksua ja -näki pilvien kulkevan taivaalla, ja joka nyt jo neljättä vuotta makaa -syvällä kylmän, mustan kalmiston mullassa. Miten ihmeellistä onkaan, -että me ihmiset elämme kuin kukat, kuihdumme ja maaksi muutumme kuin -tuulen karistamat syyslehdet. Se vaan eroa, että kukat syntyvät yhä -uudestaan, mutta kuolleet eivät milloinkaan palaa. Semmoisina hetkinä -tunnen sydämessäni kiihkeää kaipuuta, ikävöin jotain tuntematonta, -uneksin onnesta, josta minulla on vain epämääräinen, hämärä käsitys, ja -samassa vilahtaa ohimenevänä varjona sieluni läpi aavistus, että nämä -ihanat, hiljaiset, kukkastuoksujen täyttämät kesäillat syntymäkotini -puutarhassa kerran tulevat olemaan ainoastaan muistoina mielessäni -menneistä paremmista päivistä, jotka eivät milloinkaan palaa, kuin -kadotettu paratiisi, minulta ainiaaksi suljettu. Minä en ymmärrä, miksi -se on aina sillä tavalla. Aina kun tunnen vaikutusta mieleeni jostain -kauniista, hiljaisesta, rauhallisesta ja nautin siitä sydämessäni, -samalla kohoo sieluni syvyydestä esille jotain niin haikeaa, -surullista. Niinpä eilisiltanakin. Silloin kiertää yhtäkkiä Elisabeth -käsivartensa minun kaulaani. »Mitä sinä haaveksit, Thymi?» hän kysyi. -Nyt vasta, katsahtaessani ylös, huomasin että me olimme kahdenkesken. - -»Minä haaveksin onnesta», vastasin hänelle. »Minä niin mielelläni -haluaisin kerran tulla onnelliseksi, oikein onnelliseksi. Sanoppa -Elisabeth, mikä sinun mielestäsi oikeastaan on suurin onni maailmassa.» - -»Se riippuu siitä, mitä milloinkin onnella tarkotetaan», hän vastasi. -»Minun luullakseni onnen käsite vaihtuu vuosien mukana. Lapsena oli -minusta suurin onni omistaa semmoinen nukke, joka osaa sanoa »pappa» ja -»mamma». Kun olin rakastunut, oli tietysti minun hartain toivoni päästä -pian naimisiin. Ja nyt — — nyt minä olisin täydellisen tyytyväinen, jos -hyvä Jumala soisi minulle oman kodin, oman omituisen sopukkani, josta -ei kukaan minua enää voisi ajaa pois... kaikkein mieluimmin tahtoisin -tuommoisen ihan pienen, rauhallisen kodin kuin Frieda tädillä — —» - -»Semmoisen vanhanpiian kammion?» huudahdin hämmästyneenä. »Hyvänen -aika, miten sitä voi onnellista kotia ajatellakkaan, jossa ei ole -miestä!» - -»Niinhän sitä ajattelee, kun on nuori niinkuin sinä», sanoi Elisabeth -miettiväisenä. »Mutta kun vanhenemme, niin tulemme huomaamaan etteivät -miehet meitä autuaaksi tee. Jos tänään pyytäisi minua omakseen joku -mies, jota minä en rakasta, mutta kunnioitan, ja joka voisi tarjota -minulle kodin, en kieltäytyisi hänelle menemästä. Mutta vielä enemmän -mieleeni olisi, jos esimerkiksi voittaisin arpajaisissa ja voisin -perustaa itselleni kodin oman pääni jälkeen, tarvitsematta siihen ottaa -miestä jota en rakasta. Ymmärrätkö, Thymi?» - -»Täydellisesti», vastasin, »ja se on juuri minunkin ajatukseni. Minäkin -otan ainoastaan semmoisen miehen, jota rakastan, ja hänen pitää -ollakkin oikein miesten mies, kaikin puolin moitteeton — —» - -»_Un chevalier sans peur et sans reproche_» [Ritari peloton ja -moitteeton] sanoi Elisabeth nauraen. »Ehkäpä minä olen vielä täällä -silloin, kun sinulle tulee aika ruveta sulhasia katselemaan. Kyllä minä -autan sinua sitten etsimään.» - -»Ei, hänet minä etsin yksin, Elisabeth», sanoin minä. - - * * * * * - -Frieda täti on meillä niinkuin kotonaan ja pistää nenänsä joka asiaan. -Elisabeth oli ensin hänen mielestään aivan liian nuori meille, ja hän -sanoikin sen hänelle vasten silmiä heti ensimäisenä päivänä. »Nuoren, -kauniin, yksinäisen tytön pitäisi aina olla perheen turvissa», sanoi -hän pisteliäällä tavallaan. »Tiedättekö neiti, että naimattoman miehen -talo on vaarallinen paikka turvattomalle tytölle? Olkaa varuillanne, -ettette joudu kiusaukseen — —» - -Elisabeth säikähti pahanpäiväisesti, mutta minä rauhotin häntä, ettei -tässä mitään pelättävää ollut. Se nyt on vaan Frieda tädin tapa -tuommoinen, hän ei liene muutamissa suhteissa oikein viisas. Nyt -näyttää täti alkaneen mieltyä Elisabethiin, koska on kutsunut häntä -jo usein luoksensakin. Elisabethista pitävätkin kaikki ihmiset, jotka -oppivat häntä tuntemaan, niinpä meidän sukulaisemmekin. Me molemmat -saamme milloin miltäkin taholta kutsuja kahvikesteihin. Toissa päivänä -olimme Wiebke tädin, senaattorin rouva Henningin luona. Siellä oli -paljon vieraita, kokonaista kaksikolmatta naista. Elisabeth oli tädin -apulaisena emännyyshommissa, ja minä kuulin miten sillä aikaa vanhemmat -naiset lausuivat hänestä kehuvia arvosteluja. - -»Miellyttävä tyttö, niin vaatimaton —» sanoi senaattorin rouva Jens. -»Ja niin taitava ja sivistynyt», kehui tohtorinna Henning, Wiebke tädin -käly, »hän puhuu sujuvasti ranskaa ja soittaa hyvin sievästi pianoa -ja kaikkia käsitöitä hän osaa.» — »Onpa hän räätälikin», tiesi Frieda -täti. »Thymianin puseron konstikkaine etumuksineen ja pitseineen on hän -aivan yksin ommellut.» — »Miten, onko se mahdollista?» — »Minä olen -häntä myöskin itsekseni ihaillut ja ajatellut, että eikö hän mahda olla -Hamburgista.» — »Siinähän on oikea helmi.» — »Onpa niinkin, veljelläni -oli onni, kun hän sattui tuommoisen tytön tapaamaan.» Tämäntapaisia -lauseita kuulin puoliääneen kuiskittavan joka taholta, sitten -katseltiin ja ihailtiin minun puseroani ja Elisabethille lausuttiin -vielä muutamia kuuluviakin kiitossanoja. - -Vierailla oli käsityöt mukanaan, ja milloin vaan puhelu joksikin -aikaa taukosi, ompelivat, virkkasivat ja kutoivat kaikki kuin hengen -edestä. Suuhun pantavaa oli tarjolla loppumattomat määrät, minä laskin -neljäkolmatta korillista erilaisia leivoksia, ja kahvin jälkeen -tuotiin suklaata tuulihattujen ja kermavaahdon kanssa. Yhden naisista -näin ottavan neljä kuppia kahvia ja viisi kuppia suklaata ynnä kuusi -tuulihattua ja samaa tietä meni vielä epälukuinen joukko muita -leivoksia. Liekkö hänellä vatsaa kivistänyt perästä päin, en tiedä. -Juoruta ei näissä seuroissa ollenkaan, josta saa kiittää erästä joku -vuosi sitten sattunutta ikävää juttua. Oli tämmöisessä tilaisuudessa -kukin parhaansa mukaan parjannut jotakuta rouvaa, jonka kerrottiin -muka pettävän miestään, eikä tiedetty yhtään että yksi läsnäolijoista -oli asianomaisen rouvan hyvä ystävä. Tämäpä meni ja kertoi parjatulle, -mitä hänestä oli puhuttu, ja hän haastoi naikkoset oikeuteen. Siitä -tuli itku ja hammasten kiristys, ja sen jälkeen ei ole kahvikekkereissä -enää kenestäkään pahaa puhuttu. Päivän uutisia sen sijaan suurella -innolla pohdittiin. Varsinkin puhuttiin vanhan Hinzen jutusta. Ukko -Hinze oli ollut vanha, seitsenkymmenvuotias suutari, hyväntahtoinen, -hiljainen äijä, joka ei ollut koskaan kärpäsellekään pahaa tehnyt. -Hänen tallinsa seinästä oli pieni pala lohjennut pois, ja kun juuri -hänen pihansa vieressä rakennettiin uutta postitaloa ja sitä varten oli -kasattu sinne tuhansittain tiilikiviä, oli hän ottanut niitä maasta -pari kappaletta seinänsä paikkaamiseksi, ajattelematta että nämä tiilet -kuuluivat valtiolle. Joku työnjohtajan lurjus oli antanut hänet ilmi, -ja edellisellä viikolla oli vanhus parka tuomittu varkaudesta kolmen -päivän vankeuteen. Hänen ei varmaankaan olisi tarvinnut rangaistustaan -kärsiä, keisari olisi hänet armahtanut. Mutta hän ei odottanut sitä, -hän hirtti itsensä iltasella työhuoneessaan; kun hänet seuraavana -aamuna löydettiin, oli ukko jo kylmänä. Se on julmaa, että tuommoista -voi tapahtua. Minun mielestäni pitäisi lakiin vielä lisätä semmoinen -pykälä, joka selvittäisi erotuksen ottamisen ja varastamisen välillä. -Erittäin hienotunteisia eivät näy ne miehet olevan, jotka lakeja -laativat, muuten he olisivat ottaneet kyllä huomioon sellaisetkin -tapaukset kuin tämä oli, ja tuo vanha kelpo suutari Hinze eläisi vielä -tänä päivänä. - - * * * * * - -Jos istuu oviverhon takana vierashuoneessa, voi kuulla, mitä -arkihuoneessa puhutaan, ja samoin voi sinne kuulla kaikki -vierashuoneesta, kun asettuu seisomaan tirkistysreiän viereen. Pari -päivää sitten sain tämän selville. Olin hakemassa jotain kirjaa -vierashuoneesta ja kuulin silloin Frieda tädin puhuvan isän kanssa -viereisessä huoneessa. Tavallisesti en ole Frieda tädin ääneen niin -ihastunut, että sitä tahtoisin halusta kuunnella, mutta tällä kertaa -sattui korvaani pari sanaa, jotka herättivät minussa mielenkiintoa, ja -siksi pysähdyin kuulemaan lisää. - -»Minä en ymmärrä, mitä sinä oikeastaan tahdot», sanoi täti, »hän on -kelpo tyttö kunnollisesta perheestä, moitteeton maineeltaan, ja Thymi -on häneen myös hyvin kiintynyt. Se on kaikkein paras, että sinä nait -hänet, silloin sinä saat mitä tarvitset, Thymi tulee parempaan asemaan -ja pahat kielet eivät pääse enää liikkeeseen...» - -»Ahaa», ajattelin, »isän pitäisi mennä naimisiin Elisabethin kanssa. -No, kyllä minun puolestani. Jos hän vaan huolii isästä.» — Sitten -puhui isä: Hän ei enää tahtonut ajatellakkaan naimisiin menoa, -hän oli saanut jo aivan tarpeekseen siitä lystistä monivuotisessa -yhdyselämässään kivulloisen vaimonsa kanssa. Sitä paitsi Elisabeth -oli hänelle liian nuori. Hänhän voisi tuoda vielä puolen tusinaa -lapsia taloon, ja semmoista hän, isä, jo minun tähteni ei voinut -sallia, jos hän ylipäänsä vielä ajattelisi avioliittoa — mahdollisesti -joskus myöhemmin, kun minun tulevaisuuteni olisi turvattu, jonkun -vanhemman ihmisen kanssa — voisi ainoastaan hyvin varakas puoliso -tulla kysymykseen. Apteekkiin oli kiinnitetty niin suuri velka. — Niin -pitkälle minä kuulin. Mitä siellä muuta puhuttiin, se ei minua enää -huvittanut. - -Minä mietin itsekseni mitä olin kuullut ja nautin äärettömästi -siitä ajatuksesta, että minä tiedän asioista enemmän kuin he voivat -aavistaakkaan. Muuten Frieda tädin tuuma ei ole minusta ollenkaan -huono. Elisabeth ei toivo itsellensä mitään muuta kuin omaa kotia. -Sen me voimme hänelle tarjota. Ja silloin hän on meillä niin lujassa, -ettemme tarvitse pelätä hänen enää pois lähtevän. Minä olen päättänyt -haihduttaa isän epäilykset ja olla hänelle hiukan kaitselmuksena. -Jos he todellakin saisivat vielä puoli tusinaa lapsia, niin en minä -kumminkaan ymmärrä, mitä se asia voi minuun koskea. Ei suinkaan minun -olisi tarvis niitä hoitaa ja muuten minä pidän hirveän paljon pienistä -lapsista. En kuitenkaan huoli asiasta vielä hiiskahtaa puoleen enkä -toiseen, pidän vaan heitä salaa silmällä ja näyttelen suojelusenkelin -osaa. Oi, tämä on hauskaa! Minä tahdon tehdä heidät molemmat -onnellisiksi. Pidänhän minä heistä kumpasestakin niin äärettömästi, -eikä minun olisi yhtään vaikea kutsua Elisabethia mammaksi. Mutta vain -mammaksi — sillä äitiä ihmisellä ei voi olla muuta kuin yksi. Ja minun -äitini on taivaassa — — — - - * * * * * - -Pari kertaa olen yrittänyt ruveta puhumaan isälle Elisabethista, -kehottaa häntä koettamaan onneansa ja huomauttaa, miten mieluista -minulle olisi, jos heistä tulisi pari, mutta on aina minua sen verran -hävettänyt, että se on tähän saakka vielä tekemättä. Salaa olen tehnyt -huomioita heistä molemmista joka päivä, ja minusta tuntuu kuin heidän -välillään kumminkin alkaisi olla jotain tekeillä. Elisabeth on ruvennut -pitämään tukkaansa eri tavalla kuin ennen, hän ei enää kiinnitä -sitä ylös, vaan käärii sykerölle alas niskaan, ja se sopii hänelle -erinomaisesti ja tekee hänet paljon nuoremman näköiseksi. Minä huomaan -usein isän katsovan häneen aivan erikoisella tavalla, hänellä silloin -silmät vilkkuvat niin somasti ja poskille nousee kaksi punaista täplää, -ja samalla Elisabeth myös aina punastuu. Sillä tavalla se luultavasti -rakkaus alkaa. Sitä on todellakin hauska katsella sivulta päin ja minä -tahdon kirjottaa kaikki tarkasti muistiin, että tietäisin mitenkä -on meneteltävä, jos itse joskus rakastuisin. Olisikin ihmeellistä, -jollei isä pikiintyisi Elisabethiin, joka on niin herttainen ja johon -itsekin olen aivan hulluuntunut. Mutta Elisabeth on minusta liian -arka, monta kertaa tuntuu mielestäni siltä kuin hän oikein pelkäisi -isää. Viime päivinä varsinkin olen sitä huomannut; mutta sehän on -hassua! Neljänkolmatta vuoden vanha tyttö! Kerran minä häntä vähän -siitä kiusailin; hän sävähti ihan punaiseksi kasvoiltaan ja suuttui -minuun, taikka paremmin sanoen oli suuttuvinaan. Oikein todellisesti -vihaiseksi hän ei voi tullakkaan, siksi on hän liian hyvänluontoinen. -Aivan varmaa on, että hän ei milloinkaan tahdo joutua kahdenkesken -isän kanssa. Miten tyhmää! Täytyy kai hänen saada tilaisuutta ilmaista -tunteensa! Viikko sitten heräsin yöllä pienestä kolinasta. Kun avasin -silmäni, näin vuoteeni vieressä valkean olennon ja olin juuri huudahtaa -pelosta, kun tunsin samassa Elisabethin. Koko hänen ruumiinsa vapisi -ja hän sai tuskin sanaa suustansa. »Saanko minä tämän yön nukkua sinun -luonasi, Thymi?» hän kysyi. Vielä tuota kysyy! Molemmin käsin vedin -hänet viereeni sänkyyn. »Mikä sinun on, kultaseni?» kysyin sitten, -sillä hän vapisi yhä vielä kuin haavanlehti. »Minua pelotti tuolla -toisella puolella», sanoi hän, »tuntui niin kamalalta! Kuului aivan -siltä kuin joku olisi liikkunut minun huoneessani.» Minä suutelin häntä -ja painauduin kiinni häneen, oli niin erinomaisen hauskaa saada pitää -häntä vieressäni, ja samalla kohosi arvoni paljon omissa silmissäni, -kun tuleva äitini oli tullut minun luotani turvaa etsimään. - -Seuraavana päivänä saimme, isä ja minä, kutsun eno Dirkiltä tulla -heille syntymäpäiville, ja minua pyydettiin sitä paitsi erityisesti -jäämään sinne muutamiksi päiviksi. Kun isä luki kirjeen meille, -kävi Elisabeth yhtäkkiä kovin onnettoman näköiseksi. »Silloin minä -en jää teille», sanoi hän, »minä haen itselleni toisen paikan.» No, -tämä nyt ei ollut minusta juuri kaunista asettua noin poikkipuolin -toisen tielle, ja minä sanoin sen hänelle. »Tule mukaan, jollet voi -olla täällä ilman minua», sanoin. Dirk enon syntymäpäivän minä olen -nimittäin aina joka vuosi viettänyt siellä maalla. Silloin hän pyyhki -kyyneleet silmistään ja sanoi lähtevänsä mukaan, jos isä siihen -suostuisi, ja niinpä me sitten viime keskiviikkona läksimme matkaan -kaikki. Eno oli tullut itse hakemaan meitä vaunuillaan. - -Minä oleskelen hyvin mielelläni viikon päivät siellä. Eihän, meidän -maassamme ole mitään luonnonkauneuksia, ei meillä ole vuoria eikä -metsiä, mutta oma viehättävyytensä on sillä sittenkin. Kartanot -kohoovat kuin suuret metsäiset saaret viheriästä maasta, ja kun -iltasumut valkeina pilvinä leijailevat soiden yllä, näyttävät ne -oikeilta saarilta aavan, aaltoilevan meren keskellä. Iltaisin on -koko maisema vaipunut tyyneen, syvään rauhaan. Kun silloin laskeva -aurinko punaisena ja pyöreänä loistaa taivaanrannassa ja kohoova usva -sen vähitellen verhoo kuin pehmeään huntuun, silloin tällöin kuuluu -makaavan lehmän ammahdus tai hevosen hirnunta, mutta muuten kaikki -äänet ovat vaienneet, silloin minä joudun samanlaisen tunnelman valtaan -kuin noina ihanina kesäiltoina kotona puutarhassamme. - -Mutta Dirk enon syntymäpäivillä ei ollut suinkaan hiljaista. -Puoli maakuntaa oli sinne kokoontunut. Eno oli äskettäin valittu -valtiopäiville ja siitä syystä tuli vieraita vielä enemmän kuin -muuten häntä onnittelemaan. Siellä juotiin paljon rommipunssia, -mutta minä en maistanutkaan, sillä minä tunnen yhä vielä merkillistä -vastenmielisyyttä tuota makeaa, väkevää juomaa kohtaan; monta puhetta -pidettiin myös. Lopuksi vielä tanssittiin. Isäkin tanssi muutamia -valsseja, nimittäin Trina tädin, Dirk Thomsenin rouvan, Frauke tädin ja -viimeiseksi Elisabethin kanssa. Alkoi tuntua sangen kuumalta, vaikka -oltiin jo lokakuun alussa. Huomasin Elisabethin lähtevän ulos ja isän -menevän pian hänen perässään. Silloin pujahdin minäkin ulos toista -tietä ja kiiruhdin heidän jälkeensä. Elisabeth meni puutarhaan, isä -hänen perässään, ja minä kaikessa hiljaisuudessa hiipien taas isän -jäljissä. »Nyt se tapahtuu», ajattelin ja iloitsin jo edeltäpäin siitä -rakkaudentunnustuksesta, jonka nyt tulisin kuulemaan. - -Ikävä kyllä en voinut päästä huomaamatta kylliksi lähelle, vaan -täytyi pysähtyä muutamien askelien päähän heistä, ja isä puhui niin -hiljaisella äänellä, etten ymmärtänyt yhtäkään sanaa. Elisabeth -huudahti vaan: »Herra Gotteball!» Se oli osaksi kuin uhkaus, osaksi -kuin avunhuuto. Toinen kerta vielä painokkaammin: »Herra Gotteball!» -Ja sitten näytti hän riistäytyvän irti ja kiiti kuin vainottu otus -puutarhan käytävää rakennukseen takaisin, ja isä asteli hiljakseen -jäljessä. Minä tunsin suurta pettymystä mielessäni ja olin suutuksissa -Elisabethiin, joka typeryydellään oli pilannut kaikki. Kun sitten -myöhemmin olimme kahdenkesken makuuhuoneessamme, en voinut hillitä -itseäni, vaan sanoin mitä hänestä ajattelin ja kysyin, eikö isä ollut -tarpeeksi hyvä hänelle ja eikö hänelle kelvannut semmoinen koti, -jonka me voimme tarjota. Silloin hän suuteli minua ja minä huomasin -että hän vapisi mielenliikutuksesta ja oli aivan kalpea. »Voi lapsi -rukka — mitäpä sinä tiedät —» hän sanoi, »ei sinun isäsi aio minua -vaimokseen ottaa.» »No mutta», sanoin minä, »hänen omasta suustaan -olen sen kuullut, kun hän sanoi sen Frieda tädille.» Silloin Elisabeth -hätkähti. »Ihanko totta?» »Ihan totta», minä sanoin, ja ajattelin vasta -perästäpäin, että olin oikeastaan valehdellut. No, ykskaikki — siihen -se kuitenkin vielä menee. Pääasiahan on, että he rakastavat toisiaan. - -Seuraavana aamuna palasi isä kotiin ja päivää myöhemmin tuli häneltä -sähkösanoma, että Elisabethin pitäisi tulla sinne, kun palvelustyttö -oli sairastunut eikä siellä ollut ketään, joka olisi heille ruokaa -laittanut. Elisabeth olisi tahtonut minua myöskin tulemaan kotiin, -mutta minä en halunnut lähteä vielä, koska oli päätetty iltapäivällä -pistäytyä vierailemassa Pohnsin herrasväen luona, ja se merkitsi että -meillä tulisi olemaan sinä päivänä hauskaa. Eno Dirk sai siis kyyditä -hänet yksin. - -Pohnsit ovat perin omituista väkeä. Rahaa heillä on kuin roskaa, mutta -ei yhtään lasta, ja itaria he ovat niin että sitä ei voi sanoilla -kertoa. - -He eivät nuku yhtään yötä yhdessä, niinkuin muut aviopuolisot, ei herra -varjelkoon, alkupuolen yötä nukkuu eno, ja täti istuu arkihuoneessa, -jossa rahakirstua säilytetään, loppuyön nukkuu vuorostaan täti, ja -eno valvoo, sillä he pelkäävät niin äärettömästi murtovarkaita. -Seuraavana yönä nukutaan ja valvotaan päinvastaisessa järjestyksessä, -ja niin he menettelevät joka yö ympäri vuoden. Keskikesälläkin he -levittävät sianrasvaa leivälleen ja myövät voin. Minä olin siellä -kerran mätäkuussa ja silloin tarjottiin rasvasoppaa, jonkinlaista -vetistä, suolaista lientä ja hyvin rasvaista silavaa. Illalla pantiin -pöytään päivän kunniaksi palanen kuivanutta juustoa, mutta kun eräs -naapuri sattui tulemaan sisään, pisti täti juuston esiliinansa alle, -ettei mies näkisi, miten ylellisesti he elivät. En tiedä, pitäisikö -tuommoiselle surkeudelle itkeä vai nauraa. Kun eno oli muutamia vuosia -sitten Flensburgin sairaalassa operoitavana ja täti kävi häntä siellä -katsomassa, oli hän kävellyt iltamyöhällä rankkasateessa pitkän, -hänelle aivan tuntemattoman matkan rautatien asemalta sairashuoneelle, -vain säästääkseen ne muutamat pennit, jotka olisivat menneet -raitiotiemaksusta. Heidän saituudestaan voisi kokonaisia teoksia -kirjottaa. - -Äidin vielä eläessä tulimme sinne kerran aivan odottamatta juuri -teurastuksen aikana; siellä oli kaikki paikat täynnä tuoretta lihaa, -oli näet teurastettu kaksi härkää ja sika; mutta joka luulee meidän -nyt saaneen maistaa tuoretta paistia, se kokonaan erehtyy. Jumala -varjelkoon sellaisesta tuhlauksesta! Mitä me saimme, oli kappale -kitkerän suolaista, toista vuotta vanhaa lihaa, mustaa leipää ja -pahanmakuista voita. Siinä koko kestitys! Täti sanoi kerran: »Muut -ihmiset tuhlaavat omaisuutensa hyviin ruokiin ja komeaan elämään, mutta -me pidämme sen rahana. Se on varminta, kun on kukkaro täysi, silloin -tietää että jotakin omistaa.» - -Serkkuni Jakob Thomsen, eräs toinen serkku Lude Levsen ja minä läksimme -siis matkaan. Pohnsit eivät tienneet mitään meidän tulostamme, ja -täti oli lähtenyt kaupunkiin hampaitansa korjuuttamaan. Eno oli -aivan neuvotonna, väänteli käsiään ja valitteli: »Lapset, lapset! -Olisittehan te voineet kirjottaa meille jotain tulostanne. Nyt en minä -ymmärrä, mitä voisin teille antaa, kun täti on ottanut ruokakammion -avaimen mukaansa.» Minä olin purskahtaa nauruun, mutta Jakob oli hyvin -totisena ja sanoi: »Ehkä jokin toinen avain sopii sen oveen, minulla -sattuu olemaan avainkimppu kotoa taskussani.» »Ei, ei!» huudahti eno -hätäisesti. Sitten menimme eno, Lude ja minä hedelmätarhaan. Kun ei -ollut silloin mikään hyvä hedelmävuosi, olivat puut melkein tyhjiä, -paitsi erästä suurehkoa päärynäpuuta, jossa riippui aika paljon suuria, -nyrkinkokoisia mollukoita. Eno koetti kääntää meidän huomiotamme pois -siitä ja sanoi että ne olivat happamia, mutta minä en uskonut häntä, -vaan otin yhden päärynän ja iskin hampaani sen kylkeen. Eno aivan -vavahti kauhusta! Oi, se oli mainio hedelmä, makea ja mehevä, ja kun -Lude Levsen sen kuuli, nyppi hän niitä irti suuren joukon ja täytti -minun ja omat taskunsa. - -»Herra siunatkoon», vaikeroi eno, »mitäs täti nyt sanoo! Päärynät -aiottiin viedä tiistaina torille myytäväksi.» - -»Ensin me, sitten muut», sanoi Lude ja poimi minkä ennätti. Pari -gravensteiniläistä omenaa sieppasimme vielä kaupanpäällisiksi. - -Tällä välin oli Jakob ollut ruokakammion ovea koettelemassa ja — -lempo tiesi millä tavalla — saanut kun saanutkin sen auki. Kun pian -senjälkeen tuli joku vieras tapaamaan enoa, juoksimme kaikki kolme -ruokakammioon tutkimaan sen ruukkuja ja muita säiliöitä. Ensiksi sattui -käsiimme kaksi lasia, joissa oli säilytettyjä omenia ja kiulukoita. Ne -maistuivat minusta liian happamilta, Jakob ja Lude eivät kumpanenkaan -juuri pidä semmoisista herkuista, mutta piloillamme söimme molemmat -lasit melkein tyhjiksi. - -Muutenpa ei siellä herkkuja ollutkaan, vasta ihan lopuksi osui -silmiimme ruukku täynnä säilytettyä ankeriasta. Se avattiin suurella -riemulla, sisällys kaadettiin lautaselle ja kannettiin sisään. Kun eno -sai nähdä sen, löi hän hämmästyksissään kätensä yhteen päänsä päällä ja -puhkesi valittamaan: - -»Lapset, lapset! Mitä nyt täti sanoo! Kokonainen ankerias, jonka vanha -Inger Peters toi minulle lahjaksi! Täti on sen keittänyt ja säilyttänyt -sitä niin tarkasti siltä varalta, jos sattuisi jokin erityinen tarve, -sairaus tai muuta semmoista —» - -»Kaikkea tässä vielä säilytetään», sanoimme me ja pistelimme kalaa -poskeemme, ja kun eno näki, ettemme aikoneet hellittää, sieppasi -hän itsekin veitsen ja kahvelin ja iski kiinni, ettei jäisi aivan -osattomaksi. - -»Ei kala kuivalla elä, tietäähän eno», sanoi Jakob, »eikö sinulla ole -yhtään viiniä kellarissa?» - -»Avain on tädillä», sanoi eno. - -Silloin nousi Jakob ylös, meni ulos ja lähetti palvelijan ostamaan -kylästä enon laskuun kaksi pulloa viiniä, ja kun ne oli tyhjennetty, -laittauduimme tavallista sukkelammin matkalle, sillä jos Frauke täti -olisi meidät yllättänyt, niin siitä olisi syntynyt aika rymäkkä. - -Se oli hauska iltapäivä. Minä nauroin niin, että oli kyyneleet silmissä. - - * * * * * - -Nyt en ole pitkään aikaan tullut kirjottaneeksi mitään kirjaani. Täällä -kun ei tapahdu juuri mitään. Isän ja Elisabethin naimisestakaan ei -näytä tulevan sen valmiimpaa. En tahdo enää minäkään sen vuoksi itseäni -vaivata; jos hän ei isästä huoli, olkoon sitten huolimatta. Luulen -ettei isäkään hänestä enää välitä, tuntuupa mielestäni välistä siltä -kuin hän ei voisi oikein kärsiäkkään Elisabethia. - -Monta kertaa olen nähnyt Elisabethin hyvin hiljaisena ja alakuloisena. -Luullakseni hän ei vieläkään ole voinut kokonaan unohtaa uskotonta -pastoriaan. Hän on myöskin käynyt hyvin kalpeaksi, vaikka hän ei tahdo -itse sitä myöntää. Jos minä kysyn joskus, mikä häntä vaivaa, punastuu -hän ja vastaa: »Ei mikään.» Muuten hän on kaikissa toimissaan yhtä -näppärä kuin ennenkin. Jouluksi teki hän minulle ihastuttavan aamunutun -ruusunvärisestä flanellista, ja minun ruskea samettipukuni, joka on -valmistettu hänen ohjeittensa mukaan, herättää luistinradalla yleistä -huomiota. Hänellä on erinomaisen hieno aisti semmoisissa asioissa. -Hän luistelee myöskin sangen hyvin, ja meidän nuori tohtorimme, joka -on tänne hiljan muuttanut, etsii mielellään hänen seuraansa. Ehkäpä -Elisabeth saa hänet. Olisi kyllä ikävä, jos hän menisi meiltä pois, -mutta minä kuitenkin mielelläni soisin hänen tulevan onnelliseksi. - -Osdorff on myös aina jäällä ja luistelee paljon hänen kanssaan. Mies -parka, hän näyttää vaan päivä päivältä tuhmenevan, mutta tutkinnossaan -on hän nyt viimeinkin miten kuten läpäissyt. Olikin jo aika; -huhtikuussa hän täyttää yksikolmatta. — - -Osdorffilla on erinomainen halu hiusten kähertämiseen ja hän on -myöskin uskomattoman taitava tässä toimessa. Minä en voi millään -ilahuttaa hänen mieltään niin paljon kuin antamalla hänelle luvan -kähertää tukkani. Silloin hän kampaa ja harjaa, polttaa ja muokkaa jos -jollain tavalla minun pitkiä mustia hiuksiani. Milloin hän asettaa -ne jakaukselle ja kampaa alas korvien päälle ja tekee hiuskiemuran -niskaan, milloin taas nostaa kaikki korkealle ylös mitä taidokkaimpiin -asentoihin. Elisabethia on hän myös kauan kiusannut päästäkseen -hänenkin tukkaansa käsiksi, ja kun minä yhdyin hänen pyyntöönsä, saimme -Elisabethin vihdoin myöntymään. Kun hänen komea, vaalea tukkansa -kammattiin ja laitettiin ylös pään päälle kuin kruunu, näytti hän -kerrassaan kuninkaalliselta. - -Osdorff seurustelee nykyään täkäläisissä perheissä, joissa hän on hyvin -halusta nähty vieras, hän kun on näet kreivi. Kaikki tuntevat hänen -mielityönsä, ja äskettäin oli eräiden tanssiaisten edellä suuri joukko -naisia kokoontunut Konrad Lütten luo, jonne Osdorff oli myös kutsuttu, -ja kaikki antoivat hänen kähertää tukkansa. Hän kuuluu suorittaneen -tehtävänsä niin hyvästi kuin suoraan Parisista tullut hiustaiteilija. -Naiset eivät tienneet miten olisivat häntä ylistäneet, jopa kutsuivat -häntä neroksi. Minun täytyy nauraa — Osdorff parka ja nero — herra -meitä armahtakoon! - - * * * * * - -Viime viikolla oli Osdorff arvannostossa ja huomattiin tarkastuksessa -sotapalvelukseen kelpaamattomaksi. Hän oli kuin seitsemännessä -taivaassa, sanoi sen vaan häntä harmittavan, että oli niin paljon -turhaa vaivaa nähnyt tuon kirotun tutkinnon takia. Hänen pitäisi -nyt jäädä vielä vuodeksi tänne ja ruveta sitten harjottelijana -jollakin maatilalla perehtymään käytännölliseen maanviljelykseen. -On sekin sopiva ala mokomalle laiskajaakolle! Paljon parempi olisi, -jos panisivat hänet kähertäjän oppiin, sillä se on ainoa ala, jolle -hänellä on sekä halua että taipumusta. Mutta mitenkä se sopisi, Osdorff -kahdella f:llä! — — - -Meillä kotona ei ole kaikki niinkuin pitäisi. Se näyttää todellakin -siltä, että isä ei oikein voi kärsiä Elisabethia, ja tämä suree sitä, -luultavasti sentähden että pelkää joutuvansa pois paikastaan, mutta -siitä asiasta hän saa olla rauhassa niin kauan kuin minä täällä olen. -Tekeehän isä kuitenkin kaikki, mitä minä tahdon. Minä en käsitä, -mitä vikoja hän on Elisabethista nyt löytävinään, ja alussa hän niin -rakkaasti häntä aina katseli. - -Pari päivää sitten, kun tulin Elisabethin huoneeseen, makasi hän -pitkänään vuoteellaan ja itki. Minä en osaa selittää, mikä minun tuli, -mutta kun katsoin häneen, tuntui yhtäkkiä ahdistavan rintaani, sanoin -kuvaamaton, kauhea tuska kouristi sydäntäni. - -»Elisabeth», lausuin hiljaa ja silitin hänen hiuksiaan. Silloin loi -hän kosteista silmistään minuun semmoisen oudon, kummallisen katseen, -en tiedä oikein miten sitä sanoisin. Sydämeni vapisi ja kyyneleet -kohosivat silmiini. »Mikä sinun on, Elisabeth?» kysyin. »Minulla on -semmoinen tuska», sanoi hän — —. »Mistä syystä?» »En minä tiedä», hän -vastasi ja painoi molempia käsiä rintaansa vasten, »en minä osaa sanoa. -Se on niin kamala, niin hirveä tuska...» Minä koetin häntä tyynnyttää -minkä osasin, mutta vaikealta tuntui omakin oloni. Luullakseni -Elisabeth ei ole terve. Hänellä on jokin tauti ruumiissaan, ehkä -hermokuume. Hän on mennyt hirveästi huonon näköiseksi. - - * * * * * - -Lähes kolme kuukautta on siitä, kun viimeksi tähän olen kirjottanut. -Olen kyllä yrittänyt välistä, mutta en ole voinut, minun on ollut -mahdoton pitää niin paljon ajatuksiani koossa. Meillä on tapahtunut -jotain kamalaa, hirvittävää. Minä en oikein tiedä, miten minun laitani -on; monta kertaa kävelen kuin unissani, en tiedä olenko hereillä vai -nukuksissa, ja taas toisinaan tunnen mielestäni tulleeni yhtäkkiä -monta vuotta vanhemmaksi. Kun nyt tässä istun ja kirjotan, nousevat -taas vedet silmiini ja poskeni hehkuvat, minua hävettää ja suru kalvaa -mieltäni sydämen pohjaan saakka. — — Kaikesta en voi tässä kertoa, -mutta tahdon koettaa koota ajatuksiani niin hyvin kuin osaan ja -kirjottaa edes tärkeimmät seikat muistiin. - -Niinkuin jo viime kerralla olen maininnut, oli Elisabethin surullinen -mieliala ja sairaannäköinen ulkomuoto herättänyt huomiotani. -Joskus minun onnistui saada hänet vähän iloisemmalle tuulelle, -mutta semmoisten hetkien jälkeen hän aina vaipui entistä syvempään -alakuloisuuteen. - -Äidin kuolinpäivänä, toukokuun 21:nä, veimme, Elisabeth ja minä, -iltasella seppeleitä ja kukkia hautuumaalle. Oli ihana, tyyni ilta. -Narsissit täyttivät ilman väkevällä tuoksullaan ja taivas kaareutui -päidemme päällä korkeana, kirkkaan sinisenä kupuna, jota siellä täällä -hienot, vaaleat pilvenhattarat verhosivat. Elisabeth istui pienelle -penkille hautaristin taakse ja minä asettelin kukkia järjestykseen. -Viime aikoina en ole käynyt enää usein hautuumaalla, mutta joka kerta -kun seison äidin haudalla, valtaa mieleni sama surumielinen tunnelma, -ja niin kävi nytkin. - -»Eikö ole hirveää, kun täytyy kuolla niin nuorena, Elisabeth?» sanoin. -»Äiti oli vasta kolmekymmentä yksi vuotta täyttänyt. Mahtaa olla -kamalaa niin aikaisin kuolla... - -Elisabeth istui kädet ristissä helmassa, nojasi päätään mustaa -marmoriristiä vasten ja katsoi ylöspäin. »Ei se ole yhtään kamalaa», -hän sanoi. »Päinvastoin, kuolleita meidän pitäisi kadehtia eikä surra. -Tuolla alhaalla maan povessa on hyvä levätä. Joka on niin pitkälle -päässyt — hyppäys vain on vaikea — mutta pian on sekin tehty — — pure -hampaat yhteen vaan ja silmät kiinni —» - -»Elisabeth, mitä sinä puhut?» kysyin hämmästyneenä. Hän säpsähti, kuin -olisin hänet unesta herättänyt. »Enhän minä mitään —» vastasi hän ja -nousi ylös, mutta ajatuksensa harhailivat jossain muualla. - -Kahdeksantena päivänä tämän jälkeen, kun olimme juoneet -iltapäiväkahvin, sanoi Elisabeth pistäytyvänsä Frieda tädin luona; minä -luin juuri erästä hyvin jännittävää romaania enkä malttanut heti siinä -paikassa keskeyttää lukemistani. - -»Minä tulen kohta perässä», sanoin sentähden. »Hyvästi, pikku Thymian!» -sanoi Elisabeth ja antoi minulle kätensä, ja minä tunsin että se oli -kylmä kuin jää. Sitten suuteli hän minua nopeasti ja pujahti ulos. Näin -hänen menevän torin yli, musta tyllihattu La France-ruusuineen ja pieni -musta bolero sopivat hänelle erinomaisesti, ja minua ilahutti nähdä, -miten hienolta hän aina näytti yksinkertaisissa pukineissaan. Kulmassa -tuli tohtori Möller häntä vastaan, tervehti hyvin kohteliaasti ja -kääntyi katsomaan vielä jälkeensä. »Ahaa», ajattelin itsekseni, sillä -pidin varmana että noiden kahden välillä oli jotain tekeillä siitä asti -kun tohtori talvella oli ollut niin huomaavainen Elisabethia kohtaan -luistinradalla. - -Puoli kahdeksan aikaan läksin vihdoin minäkin, mutta tultuani Frieda -tädin luo sain kuulla kummakseni, ettei Elisabethia ollut siellä -näkynytkään. En tiennyt oikein mitä ajatella, sillä ei hänen tapansa -ollut minulle valehdella. Viivyttyäni tädin luona puolisen tuntia -lähdin taas ulos. Ilta oli erinomaisen kaunis ja lämmin, kävelin sen -vuoksi vielä pikkusen aikaa puistossa ja istahdin viimein pariksi -minuutiksi eräälle penkille. - -Kun istun siinä kaikessa rauhassa, hyökkää yhtäkkiä ohitseni poliisi -Hahnhaus, huomaa samassa minut ja pysähtyy. - -»Voi, neiti Gotteball», huudahti hän, »tuolla sulun vieressä on -tapahtunut onnettomuus. Siellä on joku nainen hukuttanut itsensä, ja -yövartia Hinz, joka on saanut hänet ylös, luulee että se on teidän -emännöitsijänne. Tehän tunnette hänet, tulkaa minun kanssani, niin -saamme selville, kuka tuo onneton on.» Minä en vastannut mitään, -suuni oli kuin kiinniliimattu. Koneellisesti nousin ylös ja lähdin -juoksemaan Hahnhausin perään, mutta mitään käsitystä todellisuudesta -ei minulla ollut, vaan liikuin kuin unissakävijä enkä ollenkaan voinut -saada mahtumaan päähäni, että tällä tapauksella olisi todellisesti -ollut mitään yhteyttä Elisabethin kanssa. Alhaalla sulun luona seisoi -viisi henkilöä, maassa makasi jokin pitkä, tumma esine ja sen vieressä -oli polvillaan tohtori Möller, jonka olin äsken nähnyt menevän torin -yli. Juoksin nopeasti paikalle. Silmänräpäystä, joka tämän jälkeen -seurasi, en milloinkaan unohda. Se oli Elisabeth... Minä tunsin hänet -vaatteistaan, jotka olivat kietoutuneet kuin märkä riepu ruumiin -ympärille; kasvoja luultavasti en olisi voinut tuntea, ne olivat -kamalan näköiset, viheriän liman peitossa, silmät selällään, kaikki -piirteet vääristyneet, suu auki. Hiukset olivat hajallaan märkinä, -likaisina suortuvina hartioilla; tämä näky ei mene milloinkaan -mielestäni! En voinut virkkaa sanaakaan, polveni vapisivat, viimein -kirkaisin kovasti ja sen jälkeen en nähnyt enkä kuullut mitään. - -Ikäänkuin jostain hyvin kaukaa kuulin tutun äänen, kun taas aloin tulla -tajuihini: - -»Viekää hänet vaivaistaloon. Ei herra Gotteballia voi mitenkään vaatia -pitämään ruumista kodissaan hautaukseen asti.» - -Minulle pirskotettiin vettä kasvoihin, mutta siitä huolimatta pyörryin -uudestaan, ja kun vihdoin toinnuin entiselleni, en aluksi muistanut -yhtään, mitä oli tapahtunut. Kuollut makasi vielä samassa paikassa ja -poliisit koettivat pitää etäällä ihmisiä, joita tuli joka taholta, -sillä tieto tapahtumasta oli jo levinnyt ympäri kaupunkia. Tohtori -Möller auttoi minua nousemaan ylös. - -»Sepä oli ankara pyörtymyskohtaus», sanoi hän ja sitten tarttui Meinert -minua kainaloihin viedäkseen minut kotiin. Nyt vasta pääsin oikein -käsittämään, missä olin ja mitä oli tapahtunut. - -»Elisabethiä ei saa viedä vaivaistaloon, hän kuuluu meille», huusin -silloin, mutta kukaan ei välittänyt siitä ja Meinert veti minut -muassaan pois. — - -Koko kaupunki oli liikkeessä, kaikilla ovilla seisoi ihmisiä ja -kadunkulmissa oli väenkokouksia. Meinert puristi minua käsivarresta ja -kielsi itkemästä, etten herättäisi enää enempää huomiota, koska tästä -asiasta oli syntynyt tarpeeksi hälinää jo muutenkin. - -Minä en voi tästä paljon enempää kirjottaa. Tuon tapauksen muisto elää -vielä niin kauhistuttavan selvänä mielessäni, että käteni vapisevat -kirjottaessa. - -Isä oli valkea kuin liitu, yksin huulistakin oli puna kadonnut. -»Kauheaa, kauheaa», hoki hän kerran toisensa jälkeen. - -Minä sulkeuduin huoneeseeni ja heittäydyin vuoteeseen itkemään. -Vieläkään en jaksanut oikein käsittää, että kaikki oli todella -tapahtunut niinkuin olin nähnyt, melkeinpä odotin että Elisabeth -astuisi sisään ja istuisi minun sänkyni laidalle, ja silloin olisi -taas kaikki hyvin. Hetken perästä aukeni ovi ja sisään astui isä -päällystakki yllä ja sanoi tulleensa jättämään minut hyvästi, koska -hän oli juuri saanut sähkösanoman, joka vaati häntä asiainsa vuoksi -lähtemään pariksi päiväksi Hamburgiin. Hänellä oli hyvin kiire eikä -minullakaan ollut halua häntä pidättää. Vähän myöhemmin menin vielä -alas. Ruokasalissa seisoi illallispöytä valmiina, mutta ainoastaan -Meinert ja oppilas olivat syöneet, muut kolme kuverttia olivat -koskematta — myöskin Elisabethille oli vielä katettu. — — - -Minä olin semmoisessa tuskassa, etten tiennyt mitä olisin tehnyt. -Juoksin akkunaan ja näin torin olevan täynnä väkeä. Muutamia henkilöitä -seisoi talomme edustalla ja töllisteli ylös ikkunoihin, ja joku syyti -herjasanoja. Se oli luullakseni kalastaja Hannemannin eukko. »Semmoinen -raato... semmoinen raato...» kuului hänen suustaan alituiseen. »Hirteen -pitäisi vetää...» - -Kello yksitoista menin taas ylös omaan huoneeseeni ja panin maata, -mutta unta en voinut saada. Yö oli tukahduttavan kuuma, tuska ja kauhu -ahdistivat rintaani kuin painajainen. Hukkuneen kuva oli alinomaa -silmieni edessä. Elisabeth raukka! Nyt minä oikeastaan vasta tiedän, -kuinka paljon häntä rakastin. Oli kovin pimeä, mutta en uskaltanut -nousta sytyttämään kynttilää, vaan vedin peiton pääni ylitse ja itkin -itseni viimein nukuksiin. En kuitenkaan liene kauan nukkunut, sillä kun -taas heräsin, kuulin kellon lyövän yksi, ja heti oli tuo sama hirveä -kuva uudestaan silmieni edessä. Kaikki jäseneni vapisivat kauhusta, en -uskaltanut tehdä pienintäkään liikettä. Minusta tuntui kuin olisi sydän -rinnassani kasvanut yhä suuremmaksi ja raskaammaksi... »Miksi hän sen -teki?» ajattelin yhä uudestaan ja uudestaan, ja hämärä aavistus jostain -kammottavasta, mikä oli tapahtunut, vilahti sieluni läpi. - -Yhtäkkiä alkoi kuulua kumeaa mörinää, ikäänkuin villin pedon karjuntaa -jostain kaukaa. Sitä kauhua, mitä minä tänä yönhetkenä tunsin, on -mahdoton kuvata. Pian senjälkeen valkeni huone äkkiä, minä kavahdin -pystyyn, näin joka puolella sinistä tulta ja nurkassa seisoi Elisabeth -pitkässä valkeassa yöpaidassaan, kamalasti vääristyneet kasvot -viheriän liman peitossa, silmät auki tuijottaen minua kohti. Kirkaisin -kauheasti, tuli sammui, mutta haamu pysyi nurkassa ja katsoi minuun, ja -minä huusin — huusin — luulen varmaan että olisin tullut hulluksi, jos -minun olisi täytynyt olla yksin koko yö. - -»Mikä hätä täällä on, Thymian? Miksi Te niin huudatte?» kuului -Meinertin ääni oven takaa, ja kun minä yhä vaan huusin, avasi hän oven, -astui sisään ja kumartui minun ylitseni. Minä takerruin häneen kiinni -molemmin käsin enkä voinut ensi alussa puhua mitään, viittasin vaan -nurkkaan, jossa kummitus seisoi, ja koetin änkyttää jotain siitä mitä -olin nähnyt. - -»Niin», sanoi hän nauraen, »nyt on ankara ukonilma. Ja kummitukselta -tuolla nurkassa väännämme paikalla niskat nurin. Katsoppas tänne, -Thymi» — ja samassa hän tarttui tuohon valkeaan haamuun, ja nyt -huomasin että se oli pyyhinliina, jonka olin nähnyt peiliin -kuvastuneena, mutta nauramiseen ei minulla ollut halua enkä uskaltanut -vieläkään olla yksin, vaan pyysin ja rukoilin Meinertiä, ettei hän -menisi pois. Hän istui viereeni vuoteen reunalle ja kiersi käsivartensa -minun ympärilleni, ja minulle tuntui hyvältä ja rauhottavalta hänen -ruumiinsa lämmittävä läheisyys. - -»Miksi hän sen teki, herra Meinert? Miksi hän sen teki?» kysyin -kiihkeästi. »Sanokaa minulle kaikki, jos Te tiedätte.» - -Hän silitteli oikealla kädellään minun poskiani ja suuteli minua, ja -vaikka se ei ole sopivaa, sallin sen kuitenkin tapahtua, olin niin -päästäni sekaisin, etten osannut ajatella mitään muuta kuin tuota yhtä -ja samaa: miksi hän sen teki? - -»No mutta, Thymi, etkö sinä todellakaan tiedä sitä?» sanoi hän, enkä -minä huomannut mitään erinomaista siinä, että hän minua yhtäkkiä -sinutteli. Konfirmatsionistani asti on hän muuten kutsunut minua aina -teiksi. - -»Tuommoinen iso, järkevä tyttö. Olethan sinä muuten niin älykäs, missä -sinun silmäsi ovat olleet, kun et ole mitään nähnyt? Tuo haaveileva -naikkonen oli suhteissa sinun isääsi ja kuvitteli mielessään, että -isäsi naisi hänet. Kun tämä ei ollut siihen halukas ja hänelle tuli -kiire, menee hän kiihtymystilassaan hukuttamaan itsensä.» - -»Minkätähden sitten ei isä tahtonut häntä naida ja miksi hänelle tuli -kiire?» kysyin minä. - -»Oi, nyt sinä olet tyhmä, Thymi», sanoi Meinert ja huokasi. Ja sitten -hän kertoi minulle, että Elisabeth oli ollut raskaana, ja sanoi ettei -minun sentähden pitäisi isästä pahaa ajatella. Se kun nyt on kerran -sillä tavalla, että terve mies hänen iässään tarvitsee naisia samoin -kuin naiset tarvitsevat miehiä, koska semmoinen on luonnon järjestys, -josta ei mihinkään pääse. Isä käyttäytyi hyvin hienosti naisia kohtaan, -sanoi hän, maksoi kustannukset heidän lapsivuoteestaan, antoi tuhat -markkaa kipurahoja ja piti huolta lapsesta ripillepääsyyn asti. Jos -isä taas menisi tuommoisen naisen kanssa naimisiin, niin se olisi -minun vahinkoni. Sillä silloin olisi kaikilla hänen lapsillaan samat -oikeudet kuin minullakin, ja minun perintöni vähenisi yhtä paljon kuin -niiden luku lisääntyisi. Reinhardin lapsi oli kuollut heti, mutta -tuhat markkaansa hän oli kuitenkin saanut. Se oli ollut hänelle hieno -afääri. »Me tarvitsisimme vaan sormella viitata, ja hän tulisi tänne -uudestaan», lisäsi hän raa'asti, »mutta me emme huoli hänestä enää. Hän -on liiaksi lihava. Elisabethin laita oli alusta pitäen toinen. Hänen -kanssaan ei ollut niin helppo tulla toimeen, ja minä varotinkin isääsi -häneen ollenkaan ryhtymästä. Hän oli senlaatuisia naisia, jotka vaan -etsivät elättäjää itselleen.» - -»Ei, se ei ole totta! Elisabeth oli siveä tyttö», huudahdin minä ja -työnsin pois Meinertin käden, joka yhä vielä silitti minun poskiani; -hänen kosketuksensa vaikutti minussa yhtäkkiä inhoa ja pelkoa. - -»No niin, minä menen sitten», sanoi hän ja nousi. Kun hän oli päässyt -jo oven luo, valtasi minun taaskin äskeinen kauhea pelko, rupesin -itkemään ja silloin kääntyi hän takaisin, istuutui uudestaan minun -sänkyni laidalle, otti pääni käsiensä väliin ja kumartui syvään minun -ylitseni, niin että pimeydestä huolimatta voin nähdä suoraan hänen -hehkuviin sinisiin silmiinsä. Tilani oli omituinen. En voinut selvittää -itselleni, minkätähden ja mitä niin äärettömästi pelkäsin. Sydän -takoi rinnassani niin, että luulin sen pakahtuvan. Meinert pelotti -minua, mutta tunsin samalla myös jotain ihan toisenlaista, ruumiini -vavahteli ja värisi aivan omituisesti, se oli outo, selittämätön tunne, -jota en koskaan ennen ollut kokenut. Minä siedin hänen suuteloitaan -ja sallin hänen painaa minua yhä lujemmin itseänsä vastaan. Olin -kuin jonkinlaisessa huumaustilassa. Tahdoin riistäytyä irti hänen -syleilystään ja työntää hänet pois luotani, mutta siihen ei minulla -ollut voimaa — — - -Aamun sarastaessa vihdoin pääsin uneen ja heräsin vasta myöhään -aamupäivällä. Ensin luulin, että se olikin unta kaikki mitä yöllä -oli tapahtunut, mutta vähitellen selveni minulle koko todellisuus. -Silloin painoin pääni tyynyyn ja itkin, sillä minua hävetti niin -kovasti ja pelkäsin nähdä Meinertiä ja puhua hänen kanssaan. Minun -siinä nyyhkyttäessäni aukeni ovi ja Meinert astui sisään. Hän puhui -hyvin ystävällisesti, hyvin hellästi minulle ja sanoi, että minä -olin nyt hänen lemmittynsä ja että me emme antaisi kenenkään huomata -salaisuuttamme. Aina lapsuudestani asti hän oli minua rakastanut. Me -ehkä vielä joskus menisimme naimisiin, mutta nyt toistaiseksi olisi -näin paljon parempi, hän sanoi. Minä en vastannut mitään; en voinut -vastata. — — - -Kaksi päivää tämän jälkeen vietiin Elisabeth vaivaistalosta hautaan. -Kaikessa hiljaisuudessa, varhaisena aamuhetkenä hänet haudattiin, kun -tahdottiin herättää mahdollisimman vähän huomiota ja estää suurta -väkijoukkoa kokoontumasta. Siellä köyhäinhautojen keskellä on hänen -kumpunsa. Minä olen istuttanut sinne kukkia ja murattia ja käyn siellä -usein. - -Elisabeth raukka... - -Sydäntäni ahdistaa. Minä olen niin onneton. Tahtoisin itkeä, aina vaan -itkeä... - -Huomenna lisää — — - - * * * * * - -Oi, miten tyhjä ja autio meidän talo on, kun Elisabeth on poissa! Nyt -meillä on taloudenhoitajana leski, imeläsuinen, hyvinvoivan näköinen -henkilö, sileänaamainen ja mustatukkainen. Rouva Lene Peters on hänen -nimensä. Hän puhuu hyvin hitaasti ja jonkunlaisella laulunuotilla, -venyttäen sanojen lopputavuja. Minä en voi häntä sietää, vaikka hän -koettaa aina olla hyvin kohtelias ja äidillinen minua kohtaan. Hänen -olennossaan on jotain teeskenneltyä, kavalaa. Hän häärii aina sillä -tavalla isän ympärillä, että jos isä hänet viettelee, sitä ei tarvitse -ihmetellä, sillä häneltä raivataan kaikki esteet tieltä. Veteen ei -_tuo_ juokse, siitä saa olla varma. - -Ennen en ole tuommoisista seikoista huomannut mitään, mutta nyt -tarkastan molemmin silmin, mitä ympärilläni tapahtuu. - -Välistä minä tunnen kauheaa vastenmielisyyttä itseäni ja koko -ympäristöäni kohtaan. Isän ja minun väliin on tullut näkymätön seinä. -Hän ei sitä tunne, mutta minä! Elisabethin haamu erottaa meidät. Tiedän -kyllä ettei minulla ole oikeutta tuomita isää, joka minua rajattomasti -rakastaa, mutta noina hirveinä hetkinä särkyi minussa jotakin: -kunnioitus ja luottamus isääni kohtaan on minusta kadonnut. - -Muuten ei tietysti _minulla_ ole mitään oikeutta ruveta mahtailemaan. -— Herra jumala, miten kurjaa minun elämäni on ollut tuosta yöstä -alkaen... Tahtoisin päästä pois. Vihaan Meinertiä, mutta kuulun -kuitenkin hänelle yhä vielä. Useinkin lukitsen oveni, ennenkun menen -maata. Mutta se on kuin noiduttua. Kesken unenkin herään hänen -hiljaiseen koputukseensa, ja vaikka ensin puren hampaani yhteen ja -makaan liikkumatta, jokin salaperäinen voima, joka on väkevämpi kuin -minun tahtoni, ajaa kuitenkin lopuksi aina minut ylös ja ovea avaamaan. - -Tuon turmiollisen yön jälkeen olen muuttunut aivan toisenlaiseksi. -Välistä luulen että ihmiset voivat nähdä jo päältäni, miten minun -laitani on, enkä uskalla enää katsoa ketään suoraan silmiin. Varsinkin -pelkään Frieda tädin teräviä silmiä. Hän tarkastaa minua usein niin -epäilevästi, että monasti olen luullut hänen aavistavan jotakin; mutta -minä itse katselen muita ihmisiä myös aivan toisella tavalla kuin ennen. - -Minä en voi esimerkiksi enää seurustella vapaasti Osdorffin kanssa. -Minun täytyy aina katsella hänen käsiänsä, noita valkeita, pehmeitä, -kauniita käsiä, jotka jo ennen minua niin suuresti miellyttivät. Mutta -nyt syntyy minussa niitä katsellessani aivan omituisia tunteita. -Välistä tunnen kiihkeää halua antaa noiden kauniiden, sileäin, valkeain -käsien lyödä itseäni. Kerran kasvoi tämä halu minussa niin kovaksi, -että ilmaisin sen hänelle. - -»Lyökää minua», sanoin, »raapikaa, nipistäkää minua, Osdorff. Tahtoisin -tuntea tuskia Teidän käsistänne.» Hän katsoi minuun ihmeissään. -Katseemme kohtasivat toisensa. Hänen raukeihin silmiinsä syttyi outo -hehku. Sama hehku, jonka ensi kerran olin huomannut tuona hirveänä yönä -Elisabethin kuoleman jälkeen Meinertin silmissä. - -»Mitä tyhmyyksiä — minäkö tekisin Teille pahaa, Thymian! Kauniit tytöt -ovat olemassa sitä varten, että heitä rakastettaisiin ja hyväiltäisiin. -Enhän minä ole toki mikään raakalainen...» Sametinhienoila kädellään -silitti hän hiljaa ja hitaasti minun poskiani. Suljin silmäni -päästäkseni näkemästä hänen kasvojansa, hänen tylsiä, velttoja -piirteitään ja harmaita kalansilmiään. Mutta kädet, kädet — ne tekevät -minun hassuksi — — - -Siitä asti sinuttelemme toisiamme ja yhdymme usein yksinäisissä -paikoissa. - -Huolimatta hänen henkisestä tyhjyydestään ja tylsistä kasvoistaan -minä pidän hänestä — niin — en tiedä kuinka sanoisin, niinkuin piennä -lapsena pidin siniseen silkkiin puetusta nukesta, jonka isä kerran -matkalta tullessaan toi minulle. Pidän hänestä, niinkuin pidetään -jostain esineestä, johon ollaan totuttu, niinkuin tarvekalusta, josta -ei voi luopua. Olemme luvanneet pysyä toisillemme ikuisesti uskollisina -ystävinä, minne kohtalo askelemme maailmassa ohjanneekin. Hänen käsiään -rakastan yhä vielä — hulluuteen asti. — Oi jumala! - - * * * * * - -Taas on jotain uutta minulla kerrottavana. - -Isä menee uusiin naimisiin. Ja kenen kanssa? Madame Lene Petersin. - -Hitto vieköön, se muija ei ole tyhmä! Minun täytyy totta puhuen melkein -kunnioittaa hänen viisauttaan, taikka ehkä paremmin sanoen viekkauttaan. - -Viime sunnuntaina isä sen minulle ilmotti. - -Minusta hän näytti vähän alakuloiselta. Taloudenpito emännöitsijän -avulla ei ottanut ajan pitkään oikein menestyäkseen, sanoi hän. -Täytyi saada rouva taloon. Kun hän ei halunnut ruveta suuriin puuhiin -naimistansa varten, oli hän päättänyt ottaa sen, mikä oli lähinnä -saatavissa, nimittäin rouva Petersin, joka oli sievännäköinen, reipas, -siisti ja säästäväinen nainen. Olisiko minulla mitään sitä vastaan, -kysyi hän viimein. - -»Ei», vastasin minä ja tunsin samalla, miten kasvoistani veri pakeni -sydämeen. — Ajattelin Elisabethia, jonka täytyi uhrata nuori elämänsä -valmistaakseen sijaa tuolle viekkaalle silmäinpalvelijalle, henkilölle, -joka sivistysmäärästään päättäen on aikaisemmin ollut palveluspiika. -Lene Peters on viisaampi kuin kokematon, pahaa aavistamaton Elisabeth -raukka oli. Hän tahtoo ensin saada virallisen eläkekirjan. — - -»Et sinä tule sen vuoksi vahinkoa kärsimään, lapsi kultani», sanoi -isä, joka luultavasti omalla tavallansa selitti minun kalpenemiseni. -»Sinun omaisuutesi on varmassa tallessa eikä sinun tarvitse alistua -häntä tottelemaan. Hänellä ei ole sinulle mitään sanottavaa. Jos joskus -jotain tapahtuisi, tulee sinun kääntyä vaan minun puoleeni. — Ensi -kesänä matkustamme me molemmat, sinä ja minä, Syltiin taikka Zoppotiin. -Sinä opit siellä tuntemaan maailmaa ja saat ihailijoita, ainokaiseni.» - -Minä en vastannut mitään ja seisoin hiljaa kuin uhrilammas, kun hän -minua suuteli. - -Seuraavana päivänä kihlaus julaistiin. Lauantaista kolme viikkoa heidät -pitäisi vihittämän. Vihittäköön vaan, minulle se on aivan samantekevä. -Toivotan heille onnea. - - * * * * * - -Jaha, nyt on siis Lene apteekkarinrouva Gotteball. Koetan tulla hänen -kanssaan toimeen niin hyvin kuin voin. Äidiksi häntä tietysti en kutsu, -mutta olen koettanut pakottaa itseäni sanomaan häntä edes tädiksi. - -Muuten näyttää siltä, kuin hänelle olisi todella tullut kiire päästä -naimisiin. Meinert ainakin luulee niin. Minä vaan en ymmärrä, miten hän -on menetellyt saadakseen läpiajetuksi asian, joka ei ollut kellenkään -muulle onnistunut. Hän on oppimaton ja tyhmä kuin kana, eikä hänessä -kauneuttakaan ole juuri haitaksi asti, huolimatta hänen sileistä -kasvoistaan ja lihavanpyöreistä ruumiinmuodoistaan. - -En voi selittää, mistä johtuu mieleni ainainen apeus. Kaikki tuntuu -vaan ikävältä ja tympeältä. Usein minä saan sydämentykytystä. Meinert -on antanut minulle digitalistippoja, mutta ei ole apua niistäkään. -Siveellinen vastenmielisyys, jota jo kauan sitten olen tuntenut itseäni -kohtaan, kasvaa välistä niin suureksi, että saa aikaan suorastaan -ruumiillisen äitelyyden tunteen. - -En ole puhunut Meinertille siitä mitään enkä Osdorffille. Äskettäin, -kun oli illallispöydässä suolattuja kurkkuja, rupesi mieltäni -kääntämään niin, että olin näkevinäni siinä pelkkiä niljaisia, -viheriöitä käärmeitä. Koko yön vielä sen jälkeenkin kiemurteli ja -mateli jotain viheriää silmieni edessä. Tämä on ihan hirveätä. Minua -pelottaa, mutta en tiedä itsekään mikä. - - * * * * * - -Laupias jumala! Kun aloin tähän kirjaani kirjottamaan, en olisi -mitenkään voinut aavistaa, että minä vielä tulisin niin paljon kokemaan -elämässäni. Oikeastaan ei ole ollut minulla tähän asti paljoakaan -hyvää ja hauskaa kerrottavana. Mutta se tuntuu minulle todelliselta -helpotukselta, kun saan tähän paperille tyhjentää kokonaan sydämeni; -minusta on aivan kuin kirjottaessani saisin puhella hyvän, uskotun -ystävän kanssa. — - -Niinkuin olen maininnut, on jo kauan aikaa tuntunut oloni vaikealta, -olen ikäänkuin aavistanut jonkin kauhean, tuntemattoman vaaran minua -uhkaavan. Monasti olen sulkeutunut huoneeseeni saadakseni rauhassa -itkeä, tietämättä oikein mistä syystä, ainoastaan oman mieleni -apeudesta, ja se on aina tuottanut vähän helpotusta. - -Lene on katsellut minua epäluuloisesti ja rupesi kerran tekemään -minulle kaikenlaisia viekkaita kysymyksiä, että tiesinkö muka minä... -ei, sitä en voi tähän kirjottaa, miten hän sanoi. Minä sekä punastuin -että vaalenin, ja Lenen värjäsi kiukku vallan viheriäksi. Yhtäkkiä, -ennenkun ehdin mitään enempää ajatella, hän hyökkäsi kimppuuni ja -samassa paukahti kummallekin puolen päätäni kirvelevä korvapuusti, -niin että minulta oli mennä näkö ja kuulo sekaisin ja rupesin kovasti -huutamaan. Silloin syöksyy isä huoneeseen, iskee kiinni Lenen -käsivarteen, tyrkkää hänet takaisin, paiskaa seinää vasten, potkasee -jalallaan ja tahtoo lyödä häntä, mutta minä heittäydyin väliin, ja -silloin Lene huutaen ja kirkuen ilmaisee kaikki... Hän oli jo kauan -sitten huomannut sen minun liinavaatteistani, sanoi hän, ja valitti -että minä tuotin häpeää taloon. Hän katui, että oli ensinkään suostunut -rupeemaan sellaisen perheen jäseneksi. Isän olisi pitänyt tyytyä vaan -toivorikkaaseen tyttäreensä eikä vetää muita ihmisiä tuommoiseen -häpeään. — Silloin isä taas hyökkäsi hänen kimppuunsa — minä juoksin -ulos, löin oven perässäni lukkoon ja karkasin pitkin portaita omaan -kamariini, lukitsin oven sielläkin ja heittäydyin vuoteeseeni ja jäin -siihen liikkumatonna makaamaan, hehkuvin poskin mutta silmät kuivina. - -Ja minun oli niin paha olla, niin paha — en voi sitä sanoakkaan, -päätäni pakotti ja poltti kuin olisi kokonainen rovio sen sisällä -palanut. En voinut oikein ajatellakkaan, ajatukset kiersivät vain -vimmattua vauhtia tuota yhtä kysymystä: mitä tästä nyt tulee? Pitääkö -minun seurata Elisabethin esimerkkiä ja mennä järveen, vai pyydänkö -Meinertiltä myrkkyä? Vai heittäydynkö junan alle ja annan sen rusentaa -itseni kuoliaaksi? Että minun kaikissa tapauksissa täytyy elävien -ilmoilta poistua, se päätös on mielessäni varma kuin amen kirkossa. - -Jäin koko illaksi sinne ylös enkä tahtonut ensinkään mennä alas, mutta -jonkun ajan kuluttua tuli isä oven taa ja pyysi minua avaamaan ja hänen -äänensä tuntui niin kummallisen vapisevalta ja itkuiselta, että minä -pian hiivin ovelle ja avasin sen. Kuumeesta hehkuvilla silmilläni näin -isän menneen kovin kurjan ja kuihtuneen näköiseksi, ja yhtäkkiä huomaan -makaavani hänen sylissään ja itken ja hän itkee myös ja suutelee minua, -emmekä kumpikaan voineet itkultamme sanaakaan lausua. - -»Lapsi, lapsi! Minun armas, pikkunen tyttö rukkani! Sano minulle -vaan, puhuiko tuo vaimo totta? Onko se Meinert?» sai isä viimein -vaivalla kysytyksi. Minä nyökkäsin. Isä ähkyi tuskissaan. »Oi jumala, -oi jumala», hoki hän kerran toisensa jälkeen. Ja sitten taas: »Lupaa -minulle vain, ettet tee mitään tuhmuutta, pikku raukkani. Minä puhun -Meinertin kanssa, kyllä kaikki vielä korjaantuu.» Minun täytyi kädestä -pitäen luvata hänelle, etten tekisi mitään pahaa itselleni. Itse pyysin -häneltä, että saisin seuraavan päivän olla rauhassa itsekseni ja että -ruoka tuotaisiin minulle omaan huoneeseeni. Isä suostui kaikkeen. - -Myöhemmin tuli Meinert. Hän oli aivan raivoissaan. »Olisit heti sanonut -minulle, miten asiat ovat, niin ei tämä olisi päässyt näin pitkälle», -hän huusi, »minä olisin antanut sinulle muutamia tippoja, ja kaikki -olisi kunnossa. Nyt tästä tuli kaunis juttu. Isäsi uikuttaa kuin vanha -akka, äitipuolesi on pannut ulinallaan koko talon ylösalaisin, ja -huomenna tämän tietää koko kaupunki. Frieda Gotteball tietysti istuu -alhaalla arkihuoneessa ja on ottanut selon juurta jaksain koko jutusta.» - -Frieda täti! Tämä ajatus vei minulta viimeisetkin voimat. Näin tuon -vanhan naisen ankarain, läpitunkevain silmäin katselevan itseäni -ja sydämeni jäykistyi pelosta, häpeästä ja kauhusta. »Anna minulle -myrkkyä», sanoin Meinertille. Hän naurahti kuivasti. »Myrkkyä! Sitäkö -tämä vielä puuttuisi! Minulla ei ole nyt muuta keinoa kuin naida sinut. -Jos isäsi ottaa minut osakkaaksi liikkeeseen, olkoon menneeksi, muuten -kiitän kunniasta». Hän kiiruhti ulos ja minä jäin makaamaan. Kauhun -väreet karsivat ruumistani. Ajattelin että minun täytyy mennä naimisiin -Meinertin kanssa, ja silloin yhtäkkiä, ikäänkuin se olisi minuun -jostain ulkoa tullut, oli mielessäni varmana ja lujana päätös: ennemmin -kuolen. Vaikka veteen tai junan pyörien alle ennen kuin Meinertin -vaimoksi. Minä en voi, en voi, en, en — — — - -En osaa selittää, miten tämä on oikein tapahtunut, mutta se on niin, -että minun tunteeni ovat yhtäkkiä kokonaan muuttuneet. Nyt minä sen -varmaan tiedän: minä vihaan Meinertiä. Hän on roisto. Kun ajattelenkin -häntä, tuntuu kuin jokin iljettävä mato ryömisi pitkin ruumistani. Kun -ajattelen sitä mahdollisuutta, että tulisin olemaan koko elinaikani -sidottuna tähän mieheen, että olisin tuomittu ainaiseksi, kuolemaan -asti kuulumaan hänelle, silloin mustuu maailma silmissäni. Minä en -tahdo, en, en — — — - - * * * * * - -Frieda täti ei tietenkään voinut pitää salaisuutta omassa hallussaan, -ja kaksi päivää tuon kauhean tapauksen jälkeen, joka yllätti minut -kuin varas yöllä, tuli hän meille mukanaan muita sukulaisia, nimittäin -eno Pohns ja täti Frauke, eno Dirk Thomsen ja täti Trine. Ja kaikki -istuivat vierashuoneessa ja pitivät perheneuvottelua siitä, miten minun -suhteeni nyt oli meneteltävä... Aivan samoin kuin ennen, silloin kun -minut T—hen lähetettiin. - -Minä olin ylhäällä omassa huoneessani, mutta siinä kykkiessäni ikkunan -vieressä pisti yhtäkkiä päähäni, että pitäisi mennä alas kuuntelemaan, -mitä ne siellä päättävät. Hiivin hiljaa portaita alas ja pujahdin -arkihuoneeseen, jonne voin avonaisesta tirkistysreijästä kuulla kaikki -mitä vierashuoneessa puhuttiin. Joskus työnsin verhoa hiukan syrjään, -ja silloin en ainoastaan kuullut, vaan näinkin kaikki mitä siellä -kokouksessa tehtiin. - -He näyttivät olevan kaikki hyvin kiihottuneita ja kiivaasti -siellä puhuttiin. Frieda täti ei ollut ennättänyt edes riisuutua, -päällysvaatteissa ja hattu päässä hän istui pöydän ääressä, riutuneen -näköisenä ja kasvot tummanpunaisina. Kuulin heidän puhuvan siitä, -että minun pitäisi mennä Meinertin kanssa naimisiin. Isä sanoi, että -Meinertistä tulisi hänen liikekumppaninsa ja asia järjestyisi sillä -tavalla aivan itsestään, ja rakkaiden sukulaisten ei tarvitseisi -turhanpäiten semmoista melua nostaa. Kihlaus julaistaisiin heti ensi -päivinä. Mutta silloin Lene päästi aika porun ja valitti surkealla -äänellä, että nyt hänen lapsensa jäisivät aivan osattomiksi, hänelle -itsellekään ei jäisi mitään, vaan saisi mennä uudestaan palvelukseen -ja laittaa lapsensa vaivaistaloon, jos isä sattuisi kuolemaan. Isä -käski hänen pitää suunsa kiinni ja eno Dirk ja Pohns vakuuttivat, -että ei ole mitään muuta keinoa tästä pulasta pääsemiseksi; tosin se -oli kauhea häpeä koko suvulle, mutta ei tämä ollut ensimäinen eikä -viimeinenkään kerta, kun tämmöistä tapahtui. Kesken kaikkea syöksähti -Frieda tädin ääni esiin kuin jääkylmä vesisuihku. »Luuletteko sitten, -että Thymi huolii Meinertistä?» Kaksi sekuntia oltiin huoneessa aivan -hiljaa, sitten syntyi yleinen äänten hälinä, kaikki huusivat että -muusta ei voinut olla puhettakaan, että minun oli pakko tehdä se, ja -yli kaikkein muiden kaikui Lenen ääni: »Sepä olisi kaunista, jos hän -vielä panisi vastaan, sittenkun on kerran — — Saa kiittää onneansa, -kun pääsee naidun vaimon kirjoihin — —.» Samassa oli yleinen riita -käynnissä. Se oli alkanut niin äkkiä, etten huomannutkaan ennenkun se -oli täydessä vauhdissa. Frieda tädin ääni kuului ensin kovinna: »Enpä -tosiaankaan tiedä, onko oikein tehty jättää lapsiparka noin vaan tuon -Meinert lurjuksen haltuun. Sietää vielä ajatella, kumpi onnettomuus on -vaikeampi kantaa, häpeätahra nimessä vai koko elinajan kestävä onneton -avioliitto...» - -»Sinä olet järjiltäsi, Frieda,» huusi Frauke täti kiihtyneenä, »ei kai -hän voi jäädä tähän entisellä tavalla elämään. Kun on kerran laittanut -itsensä semmoiseen asemaan, niin tyytyköön myös seurauksiin. Koska hän -on Meinertin kanssa pitänyt peliään, ottakoon myös hänet miehekseen.» - -»Se on myöskin minun mielipiteeni», sanoi isä, »naimisella tästä -pulasta paraiten päästään.» - -»Semmoisen miehen kanssa!» huusi Frieda täti, »semmoisen roiston, -joka käyttää hyväkseen alaikäisen lapsen yksinkertaisuutta ja -tietämättömyyttä tehdäkseen hänet onnettomaksi... Ja että sinä hänen -isänään et käsitä, mihin turmioon sinä tämän naimiskaupan kautta -lapsesi syökset Oletko sinä isä? Kurja roisto sinä olet, aivan -samanlainen kuin tuo kumppanisi. Niin, semmoinen sinä olet,» hän huusi -ja iski nyrkkinsä pöytään, »sinäkö muka olisit mies kasvattamaan lasta, -vieläpä tyttöä! Sinä — sinä! Enkö minä ole sitä aina sanonut ja sinulta -melkein polvillani rukoillut, että tyttö olisi ripille päästyään -lähetetty pois kotoa johonkin kasvatuslaitokseen? Sinun on syy. Sinua -me tässä istumme tuomitsemassa emmekä tuota onnetonta, vieteltyä -lapsiraukkaa, ettäs sen tiedät! - -»Minua?» huudahti isä. »Minä olen rakastanut lastani enemmän kuin -mitään muuta maailmassa, Frieda. Minua et voi mistään syyttää.» - -»Syytänpä sittenkin. Sinä olet häntä rakastanut, sanot. Mutta minä -kysyn, onko se oikeaa rakkautta, että tekee lapselleen kaikessa -mieliksi ja sanoo niin ja amen kaikkeen, mitä se tyhmyydessään vaan -keksii ja panee toimeen? Tämä talo ei ole mikään sopiva olinpaikka -kasvavalle tytölle. Apteekki on jo kauan ollut huonossa maineessa. Tämä -ei ole ollut kunniallinen talo sitten sinun ensimäisen vaimoparkasi -kuoleman eikä täällä ole sen jälkeen ollut mitään oikeaa perhe-elämää. -Porttola tämä on, huorapesä — niin — niin — — semmoinen tämä on... -Ainoa kunniallinen henkilö, joka täällä on näinä vuosina emännöinyt, -oli tuo tyttö poloinen, joka myöskin on sinun omallatunnollasi — sinä -naisten raiskaaja, sinä — —» - -»Ainoa?» kiljui Lene. »Enkö sitten _minä_ ehkä ole kunniallinen -ihminen, vai olenko minäkin tuommoinen — —?» - -»En minä voi sinua muuksikaan kutsua», huusi Frieda täti vastaan. - -Kuin ammuttu nuoli lensi Lene tuoliltaan suoraan Frieda tädin kimppuun, -tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja huusi niin paljon kuin jaksoi: -»Olenko minä semmoinen? Sinä kyttyräselkä marakatti! Peruutatko sanasi -ja pyydätkö anteeksi, taikka minä väännän sinun lampaannaamasi nurin, -ettet sitä enää milloinkaan saa kohdalleen...» - -Frieda täti ei ollut hidas liikkeissään hänkään, vaan iski paikalla -kyntensä Lenen kasvoihin, niin että tältä pääsi poru, ja silloin -hyppäsivät kaikki paikoiltaan, mikä milläkin äänellä huutaen, eno Pohns -sieppasi paksun kävelykeppinsä, joka hänellä on aina polviensa välissä, -ja rupesi sillä huitomaan yli pöydän tappelevia naisia kohti, joita -hän tietysti ei tavannut, mutta osui sen sijaan kattolamppuun, jonka -kupu ja lasi tulivat tuhansina sirpaleina helisten lattiaan. Silloin -naiset irtautuivat toisistaan, ja Frieda täti rupesi silittelemään -takkuun mennyttä tukkaansa ja Lene juoksi ulos, luultavasti huuhtomaan -silmiään, joita Frieda täti oli ehkä liian kovakouraisesti pidellyt. -Heti sen jälkeen tuli Meinert sisään. En voinut heti kuulla, mitä hänen -kanssaan neuvoteltiin, kun naiset yhä puhuivat niin kiihkeästi, että -muiden ääniä oli vaikea kuulla. Luulen heidän puhuneen siitä, että -Meinert tulisi apteekin osakkaaksi, ja kun sekä eno Pohnsilla että -eno Dirkillä on siihen suuria kiinnityksiä, täytyy ensin kysyä heidän -mieltänsä asiasta. Näytti siltä kuin he eivät olisi oikein mielellään -suostuneet, ja Frieda täti vaati että ensin pitäisi kysyä minulta, -tahtoisinko minä ottaa Meinertiä miehekseni. - -Työnsin silloin verhoa aukon edestä hiukkasen syrjään ja näin suoraan -edessäni Meinertin kalpean, ivallisen naaman, eikä milloinkaan se ollut -näyttänyt minusta niin iljettävän vastenmieliseltä kuin sillä hetkellä. - -»Niin, arvoisat herrat», sanoi hän ja hieroi laihoja, luisevia käsiään. -»Jos asiat ovat sillä tavalla, niin annetaan kaiken jäädä entiselleen. -Ei kenenkään pidä luulla, että minulla tässä jutussa on mitään -pyydettävää. Päinvastoin. Minä en kiellä mitään. Minulla on ollut -pieni seikkailu Thymianin kanssa. Hyvä. Seuraukset tulevat näkyviin. -Bon. Koska hän on minun isäntäni ja paraan ystäväni tytär, olen valmis -tekemään velvollisuuteni ja naimaan hänet. Tahdon olla gentleman. -Muuten — jos en olisi semmoinen, jos tahtoisin olla pikkumainen, olisi -minulla kylliksi syytä peräytymiseen. Thymian on aika rakkari — — siinä -tytössä on temperamenttia. Hän on pitänyt peliään myöskin nuoren kreivi -Osdorffin kanssa... Kuka silloin voi todistaa, että juuri minä — —?» - -Koetin tukkia korviani, etten kuulisi enempää. Polveni vapisivat. -Maailma musteni silmissäni. Heti kun vähän toinnuin, riensin -huoneeseeni, otin hattuni ja juoksin ulos, tietämättä minne oikeastaan -aioin. Eteenpäin vaan, pois kotoa, minne jalat veivät. Ja ne veivät -minut suoraan sululle. Menin samaa tietä, jota Elisabeth oli minun -edelläni kulkenut. Mutta kun olin päässyt perille ja kumartuen -kaidepuun yli katsoin alas mustaan, kuohuvaan veteen, valtasi minut -kauhea pelko. Tartuin lujasti kaiteiden ylimpään orteen ja yritin -heilauttaa itseni yli, mutta jalkani olivat kuin maahan kiinni -kasvaneet. Seisoin siinä vaan yhä ja tuijotin alas veteen ja toivoin -makaavani syvällä sen alla, mutta toiselta puolen pelkäsin kuitenkin -kauheasti kuolemaa, joka siellä alhaalla vaani minua. »Hampaat yhteen -vaan ja silmät kiinni», kuulin Elisabethin sanovan, ja samassa tuli -mieleeni, että minä olin viime aikoina saanut käydä läpi samain -koettelemusten kuin hänkin ennen kuolemaansa; samanlainen selittämätön -tuska oli meitä kumpaakin ahdistanut ja sama aavistus tuntemattomasta -vaarasta, joka jossain väijyy uhriansa. - -»Mene, tee se pian!» lausui ääni sisässäni, »älä ole niin kurjan -pelkuri.» Ja minä koetin taas pakottaa itseäni hyppäämään alas, ja -taas piti jokin salaperäinen voima jalkani kiinni maassa ja tuskastani -huolimatta tunsin väkevän elämänhalun virtaavan kuumana suonissani ja -voittavan kaikki kuoleman ajatukset. - -Tilani oli epätoivoinen, aivoissani ajatukset riehuivat ristiin rastiin -kuin hurjistuneet, raivoisa tuska poltti kaikkia jäseniäni. Minulla -oli vaan yksi toivo: että menisin tajuttomaksi enkä milloinkaan siitä -tilasta heräisi. - -Miten kauan siinä lienen seisonut, en tiedä. Yhtäkkiä kuulin jonkun -mainitsevan nimeäni, käännyin ympäri ja näin edessäni Frieda tädin -kalpeat, surulliset kasvot, jotka katsoivat minuun kyyneleisillä -silmillään. Ne näyttivät merkillisesti muuttuneilta, ikäänkuin kaikki -kovuus ja terävyys olisi niistä sulanut pois. - -»Thymian, tule lapsi parkani», hän lausui, »tule minun kotiini!» - -Hän otti minun käteni kainaloonsa ja minä seurasin häntä kuin unessa, -antaen vastustamatta hänen viedä itseäni minne tahtoi. En milloinkaan -ennen ollut kuullut hänen puhelevan sillä tavalla kuin silloin. En -ole koskaan aavistanut, että hänen äänessään voisi olla semmoinen -lämmin, sydämellinen sointu. Aina olin kuullut hänen vaan riitelevän ja -haukkuvan, ja nyt, kun minä olin niin paljon rikkonut ja kävelin kuin -vaivainen syntinen hänen vieressään, kuulin hänen suustaan ainoastaan -lempeitä, helliä ja lohduttavia sanoja. Minusta tuntui sillä hetkellä, -kuin olisi minulla ollut paljon anteeksi pyydettävää tältä omituiselta -vanhukselta, kuin olisin siihen saakka lapsellisessa tyhmyydessäni -ollut sokea, kun en ollut nähnyt, miten uskollinen, hyvä sydän hänellä -oli karkean ja epämiellyttävän ulkokuoren alla. - -Hänen pienessä arkihuoneessaan oli pimeä, kun me tulimme sisään. Minä -istuin sohvaan, laskin käsivarteni pöydälle ja painoin pääni niiden -varaan, ja täti silitti kädellään hiljaa hiuksiani taas puhutellen -minua hellästi: »Lapsi parka! Voi sinua onnetonta tyttö rukkaa! Mitä ne -ovat sinusta tehneet...» - -»Minä olen niin pahasti tehnyt, täti», minä sanoin, »että olisi paras, -jos saisin kuolla.» - -»Ei niin, Thymian», sanoi hän vakavasti. »Kuolleet eivät voi enää -mitään tehdä, ja sinulla on paljon tehtävää, jos tahdot sovittaa -rikoksesi. Sinulla on edessäsi ankara työ, mutta sinun pitää näyttää, -että sinusta kaikesta huolimatta tulee vielä kelpo tyttö.» - -»Mutta minä en rupee Meinertin vaimoksi», huusin itkien, »ennen menen -järveen.» Täti nyökkäsi myöntyväisesti. »Sitä minä juuri ajattelin, -enkä minä voi sinua siitä moittia. Ole rauhassa, kultaseni. Minä puhun -isän kanssa. Koetetaan katsoa, miten tässä olisi paras menetellä.» - -Hän puhui minulle vielä pitkän aikaa. Minä en kaikkia hänen sanojaan -enää muista, sen vaan muistan, että hänen puheensa oli lempeää, -ystävällistä, ei yhtäkään kiivasta eikä moittivaa sanaa, ei mitään -purevia viittauksia. Lopuksi hän kertoi minulle kauniista rouva Claire -Gotteballista, kantaäidistäni, jonka isän isoisä oli tuonut köyhänä -tyttönä mukanaan Parisista. Kun olivat olleet neljä vuotta naimisissa, -oli hän jättänyt miehensä ja kaksi lastansa ja karannut erään kauppiaan -keralla Indiaan, ja sen koommin ei hänestä ollut kuulunut mitään. Hänen -nimensä on pyyhitty pois Gotteballin perheen historiasta, mutta joku -pisara tuon kevytmielisen ranskalaisen ilotytön verta oli kuitenkin -periytynyt hänen jälkeläisiinsä, ja sen vaikutus tuli yhä vielä -näkyviin, se oli kuin kirous, joka painoi koko sukua. - -»Isäin pahat teot kostetaan lapsille hamaan kolmanteen ja neljänteen -polveen», mutisi Frieda täti itsekseen, »se on totta... niin se on...» - - * * * * * - -Myöhemmin tuli isä. Hän oli masentunut ja alakuloinen. Koti oli -muuttunut hänellekin helvetiksi. Lene parkui kuin hengenhädässä, ja -Meinert oli ivallinen ja pureva. - -Isä ja Frieda täti neuvottelivat puoliääneen keskenään. Minä nukahdin -heidän keskustelunsa aikana sohvalle. - -Herättyäni sain kuulla, mitä he olivat päättäneet. Minut lähetetään -Hamburgiin. Isä tulee minua saattamaan ja me lähdemme aivan näinä -päivinä. Minä jään asumaan sinne erään rouvan luo, kunnes kaikki on -ohi, ja sitten laitetaan minut täyshoitoon johonkin perheeseen jumala -ties minne. - -Kaikki on minusta aivan yhdentekevää. Olen kirjottanut Osdorffille. -Tahtoisin niin mielelläni puhella hänen kanssaan ennen lähtöäni. Parin -kuukauden kuluttua lähtee hän myöskin täältä pois. - -Minä en voi sanoin kertoa, miten kurjalta elämäni tuntuu. Olen yhä -vielä Frieda tädin luona. Tavarani on tuotu kaikki tänne. Kotiin en -mene enää. Pelkään että voisin tavata siellä Meinertin. - -Minä vihaan häntä niin äärettömästi. - - * * * * * - -Nyt olen ollut jo viisi viikkoa Hamburgissa. Rouva Rammigen on sen -kätilön nimi, jonka luona minä asun. Hänellä on yksin hallussaan pieni -talo ja puutarha Eimsbüttler Chausseen varrella. Paitsi minua on täällä -toinenkin nainen, joka odottaa jo ensi kuussa synnytystään. Hän on -sanonut nimensä olevan rouva Liesmann. Mutta minä en usko, että hän -on naimisissa, sillä ei suinkaan hän silloin tässä paikassa olisi. -Hän on kotoisin Hannoverista. Kaunis nainen, tukka kullankarvainen ja -hipiä hieno ja valkea kuin maito, ainoastaan siellä täällä joku tuskin -huomattava tummempi pisama. Me käymme usein yhdessä kävelemässä ja -molemmilla meillä on yhtä ikävä. - -Mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä, että saisi kaikki nämä pitkät päivät -kulumaan! - -»Rouva» Liesmann on iältään kaksikymmentäneljä vuotta. Hyvänen aika, -miten se ihminen käy aina hienosti puettuna! Jospa minäkin saisin olla -niin koreana! Hohtokivisormuksiakin hänellä on niin paljon, että niitä -riittää useampia jok'ainoaan sormeen. - -Äskettäin kävi täällä eräs herra hänellä vieraana. Hänen »miehensä», -sanoi hän itse. Se ei tietystikään ole totta. Vieras oli unohtanut -tänne nenäliinan, jonka minä satuin löytämään, ja siinä oli -nimikirjaimet V. v. V. Pitäisi kai rouva Liesmannin miehen nimi olla -myöskin Liesmann. Heidän välinsä näyttivät olevan hyvin hellät. Eräänä -iltana he ottivat minut mukaansa teatteriin ja näytännön jälkeen -menimme syömään Ehmken ravintolaan. Olihan se kohteliaasti tehty -heiltä, mutta minä en voinut auttaa sitä, että tunsin olevani liikaa -noiden kahden seurassa, jotka koko ajan hyväilivät ja suutelivat -toisiaan, vähintäkään välittämättä minun läsnäolostani. Herra teki -myöskin muutamia huomautuksia ja viittauksia, jotka olivat minusta -hyvin sopimattomia ja suorastaan minua loukkaavia. Sen herra V. v. -V., alias Liesmann, huomasi itsekin sangen hyvin, sillä hän taputti -minua poskelle ja virkkoi nauraen: »Älkää pahaksi panko, lapsukainen. -Kaikki tuo on inhimillistä. Se on sittenkin hauskaa, — — tuommoinen -vapaa kulkurielämä.» En tiennyt, mitä siihen olisin osannut sanoa. Kun -sitten myöhemmin tulimme kotiin, tuo rakastava pari käsi kädessä ja -minä heidän vieressään, tunsin itseni entistä enemmin yksinäiseksi ja -hyljätyksi. Kun ajattelen asemaani, huomaan siinä jotain erikoista, -joka vasta oikein tekee elämäni synkäksi ja toivottomaksi. Minä -tiedänkin, mikä se on. Se on se, että minulla ei ole mitään toveria -kärsimässä kerallani, ei ketään, jonka tähden minä kärsisin. Jospa vaan -voisin sanoa, että olen jotakuta miestä äärettömästi rakastanut ja -rakkaudesta hänelle antautunut ja että minä nyt saan sentähden kärsiä, -niin tämä kaikki ei tuntuisi niin kauhean vaikealta. Mutta nyt... Monta -kertaa on minusta kuin kaikki olisikin vaan pelkkää mielikuvitusta, -kuin en minä olisikkaan — — — hyvä jumala! — — - -Rouva Rammigen on kelpo ihminen, mutta hän on hyvin vähän kotona. -»Rouva» Liesmann on tänään mennyt St. Pauliin ompelijaansa tapaamaan, -mutta minä jäin kotiin, kun tunsin olevani kovin väsynyt. Yksin -ollessani otin päiväkirjani esille ja olen nyt tämän kirjottanut. - - * * * * * - -Rouva Liesmann on sittenkin hänen todellinen nimensä. Me olemme tehneet -lähempää tuttavuutta, heittäneet pois teitittelemisen ja kutsumme -toisiamme Thymianiksi ja Konniksi (hänen etunimensä on nimittäin -Konstanze). Konni on kertonut minulle kaikki elämänvaiheensa. Hän -on elänyt lapsuutensa ajan Hannoverissa siellä pesijättärenä olevan -isoäitinsä luona ja on seitsentoistavuotiaana naitettu leskimiehelle, -jolla oli ennestään kolme lasta. Kolme kuukautta hän oli kestänyt -avioelämää miehensä kanssa, mutta sitten hän karkasi. Sen jälkeen -on hänellä ollut paljon rakastajia ja on hän ollut jonkun aikaa -teatterissakin. Herra V. v. V. eli koko nimeltään Viktor von Vohsen, -hänen nykyinen ystävänsä, on rikas tehtailija ja pitää täydellisesti -huolta hänestä. Konni on mahdottomasti iloinen siitä että saa lapsen, -sillä hän sanoo sen kiinnittävän rakastajan lujemmin häneen. Ei niihin -miehiin muuten ole luottamista, hän sanoo. Minä kysyin häneltä, tokko -hän rakasti paljon tuota miestä. Hän naurahti vaan ja arveli, että -sehän nyt ei ole niin tärkeää. (Herra V. on kaikkea muuta kuin kaunis!) -Kun on rakastellut niin paljon kuin hän, on saanut jo tarpeekseen siitä -lystistä, pääasia on toimeentulon turvaaminen. Kauneuteen ei hän pane -mitään arvoa, ainoastaan hienoon käytökseen. Hieno tulee miehen olla -aina, kadulla, kotona, sängyssä. Ja älyä pitää hänellä olla. Kaikki muu -on pötyä. Tätä kuullessani tulin ehdottomasti ajatelleeksi Osdorffin -moitteettomia saappaita ja hyvin hoidettuja käsiä. Minä luulen että -Konni Liesmann on oikeassa. - -Minusta ei vielä huomaa mitään. Huvittavaa on nähdä, miten kaikki -miehet minua töllistelevät. En minä siellä kotona semmoista huomannut. -Aina kun Konnin kanssa puolenpäivän aikaan olemme kävelyllä, kulkee -niitä muutamia meidän perässämme. Joskus on meitä jo puhuteltukin. -Konni sanoo, että minä olen erinomaisen kaunis ja jos vaan olen -järkevä, voin vielä kohdata ties minkälaisen onnen. Olemme luvanneet -kirjottaa usein toisillemme. Eihän sitä tiedä, mitä hyötyä meillä vielä -voi olla toisistamme, sanoo Konni. - -Osdorffilta sain äskettäin kirjeen. Hän on lähellä Hamburgia kreivi -Sch——n maatilalla ja aikoo pian käydä minua tervehtimässä, josta -suuresti iloitsen. - - * * * * * - -Neljä päivää sitten sai Konni Liesmann pienen pojan. 11 aikaan illalla -alkoi hän valittaa ja sitä kesti sitten koko yön, kunnes kello 8 -aamulla lapsi tuli. Minä en ummistanut silmiäni koko yönä, sillä meidän -huoneemme ovat seinäkkäin ja minä kuulin hänen jokaisen tuskanhuutonsa. -En ollut luullut sen olevan niin vaikeaa, mutta nyt olen alkanut -kauheasti pelätä, kun oma aikani lähestyy. - -Jospa kaikki olisi pian ohi! - -Yhä uudestaan ja uudestaan minun täytyy tuota pienokaista katsella. -Se on niin hassun näköinen. En voi sanoa, että se minua erikoisesti -miellyttää, vaikka onkin kovin koreasti puettu. Minä en sitä vaan -suutelisi, mutta Konni suutelee sitä alinomaa. Eilen tuli herra V. v. -V. Hän toi Konnille suuren hohtokivillä koristetun kultasoljen, jota -tämä oli jo kauan toivonut itsellensä. Konni torui häntä, että hän ei -muka osannut kyllin hellästi pidellä lasta, ja siinä tilaisuudessa -sain kuulla, että herra V. v. V. on naimisissa ja kolmen lapsen -isä. Merkillistä! Enpä olisi Konnina ruvennut naineen miehen kanssa -yhteyttä pitämään. Yleensä vaikuttaa minuun vastenmielisesti Konnissa -se, että hän alituiseen puhuu vaan rahasta ja lahjoista ja omasta -toimeentulostaan. - -Tätä kirjottaissani on ovi Konnin kamariin auki. Hän huutaa minulle, -mitä minä kirjotan. Minä vastaan: päiväkirjaani. Silloin hän laskee -helakan naurun ja tahtoo välttämättä saada lukea sen. Tietysti ei -tule milloinkaan kysymykseen. Hän nauraa yhä. Kaikki tuskat ovat -unohtuneet. »Jos minä olisin kirjottanut päiväkirjan — —» hän nauraa -ihan katketakseen, »siinä olisi jotain luettavaa, Thymian. Siinä olisi -yhtä jos toistakin, sen saat uskoa — —!» - - * * * * * - -Eilen läksi Konni pois lapsineen. Rouva Rammigen oli hankkinut -imettäjän, joka myös lähti hänen matkassaan. Nyt vasta tuntuu -oikein yksinäiseltä ja ikävältä, kun tuo ainoakin toveri on poissa. -Konnista oli minulle paljon hauskuutta, hän oli aina niin iloinen ja -puhelias. Hän on kutsunut minua käymään luonaan Hannoverissa, mutta -siitä matkasta ei kai tule mitään. Viime sunnuntaina kävi herra v. -Vohsen täällä ja lahjotti minulle kultaisen rintaneulan muistoksi -»vaimostaan» (ikäänkuin en minä tietäisi kaikkea) ja kiitollisuuden -osotteeksi siitä, että olin ollut hänelle hyvänä seurana. Se on hyvin -kaunis kapine, tehty himmeästä kullasta ja koristeena turkooseista -muodostettuja lemmikkikukkia. Lapseen minä rupesin vähitellen -enemmän mieltymään ja olin pari kertaa apuna sitä kapaloitaessa ja -kylvetettäessä. - -Osdorff oli täällä myöskin viime viikolla. Minusta oli hyvin hauska -tavata häntä. Minä olen todellakin kiintynyt häneen, vaikka en voikkaan -häntä ottaa vakavalta kannalta, en miehenä enkä ihmisenä. Kuuluu vähän -törkeältä, jos sanon pitäväni hänestä niinkuin pidetään koirasta, -johon ollaan totuttu, mutta siltä minusta tuntuu. Ja sitten voi hänen -seurassaan hyvin näyttäytyä; sillä jollei ota lukuun hänen tyhmää -naamaansa, hän on erinomaisen hienon näköinen. Konni tosin ravisti -päätänsä, kun esitin Osdorffin hänelle ystävänäni, ja myöhemmin hän -sanoi, että hän minun sijassani lopettaisi seurustelun semmoisen miehen -kanssa. Hänen kaltaisensa ihminen on kuin kammitsa jaloissa, hän sanoi, -semmoisen kanssa ei milloinkaan voi päästä korkealle. No, Konni ei -tunne meidän välejämme. Osdorff raukka ei suinkaan kykenisi estämään -minua »korkealle pääsemästä», jos niiksi tulisi. Maatilalla olo ei -häntä ensinkään miellytä, siellä kun täytyy nousta aikaisin ylös, olla -mukana ulkotöissä ja sitä paitsi vielä konttorissa työskennellä. Ja -työntekijäksi Osdorff ystäväni on nyt kerta kaikkiaan mahdoton. Kauan -ei hän voi kestää semmoista elämää, hän sanoo. Häntä kaduttaa, kun ei -ole heti alusta pitäen valinnut diplomaatin uraa. Oi voi! - - * * * * * - -Synkkiä päiviä, synkkiä viikkoja ja kuukausia. Joulu oli kerrassaan -kauhea, vaikka isä antoi minulle paljon lahjoja ja Frieda täti kirjotti -pitkän, hellän kirjeen. Konni Liesmann lähetti suuren marsipanitortun -ja korillisen pikkulapsen vaatteita, kaikki ruusunpunaista silkkiä. -Hän on todellakin erinomaisen kohtelias. Ensin minua suuresti huvitti -katsella kaikkia noita hienoja pikku tavaroita, ne olivat minusta aivan -kuin nukenvaatteita. Mutta sitten tuli yhtäkkiä mieleeni, että nuo -pienet nutut ja paidat ja myssyt olivatkin elävää lasta varten ja että -tämä lapsi olisi minun. Se on omituista, minä en vieläkään voi oikein -käsittää, että tämä kaikki on totta. Purskahdin itkuun ja kastelin nuo -hienot lahjani kyyneleilläni. — Olen kovin onneton.— — - -Uudenvuoden aattona olin aivan yksin kotona. Rouva Rammigen oli mennyt -kylään tuttavainsa luo. Palvelustyttö itki, kun täytyi minun tähteni -jäädä kotiin. Sanoin silloin, että hän kyllä minun puolestani saisi -mennä, minä olisin mielelläni yksinkin kotona. Sitä en tarvinnut -kahta kertaa sanoa. Mutta se oli kuitenkin pelottavaa tuo yksinäisyys -ja hiljaisuus vuoden viimeisenä yönä. Minä kävelin huoneessani -edestakaisin, ja viime vuoden tapahtumat kulkivat silmieni ohi -kuin aaveet. Taas näin Elisabethin makaavan nurmikolla kuolleena, -vääristynein kasvoin. Ja taas tuli mieleeni rakas äitini, jonka -oli ollut niin vaikea kuolla, kun täytyi jättää minut turvattomana -maailmaan. Nyt minä ymmärsin, mikä huoli se oli, joka häntä silloin -painoi. Luultavasti hänen kuoleva katseensa näki silloin kauas -tulevaisuuteen ja hän aavisti kaikki mitä oli tapahtuva. Mutta olihan -sekä äiti että pastori rukoilleet minun puolestani, miksi ei hyvä -Jumala ole kuullut heidän hurskaita rukouksiaan ja sallinut toisin -tapahtua? Minä en usko enää Jumalaan. — - -Parasta minulle kai olisi, jos saisin kuolla lapsivuoteeseen. En minä -sitä kuitenkaan toivo. Minä pelkään kuolemaa, on hirvittävää vaipua -ikuiseen yöhön ja ikuiseen tyhjyyteen. - -Minä tahtoisin mielelläni elää ja olla onnellinen. Tokkohan maailmassa -on enää mitään onnea minua varten? Luulenpa kuitenkin että on. Olenhan -minä nuori ja kaunis. Maailma on suuri ja elämä on pitkä. Pitää olla -vain luja _tahto_. Monasti olen miettinyt, miltä se onni oikeastaan -mahtaa näyttää. Kuvailen mielessäni, että se on kaunis, vahva mies, -jolla on pehmeät kädet, sointuva, taipuisa ääni ja viisaat, kirkkaat, -lempeät silmät. Semmoisen miehen minä tahtoisin. Ja jonkun verran -rahaa pitäisi myös olla, että voisin pukeutua kauniisti ja koristaa -itseäni häntä varten. Jos tapaan sellaisen miehen, antaudun hänelle -— arvelematta, vaatimatta virallista eläkekirjaa. Sillä avioliitto -ei minua yhtään houkuttele. Tuommoisen pakollisen yhdessä-elämisen -luulisin olevan kauhean ikävää, henki- ja tunne-elämää kuolettavaa... - - * * * * * - -Rakas päiväkirjani — uskollisin ystäväni ja lohduttajani näinä -tuskan päivinä — — minulla olisi paljon sinulle uskottavaa, mutta -nyt olen niin väsynyt, etten jaksa juuri mitään kirjottaa. Osdorff -on puhdistanut kreivi Sch—n maatilan tomut jaloistaan, koska tuo -»kauhea työ» siellä oli tehnyt hänet kipeäksi, ainakin hänen oman -väitteensä mukaan. Kuusi päivää hän vetelehti Hamburgissa, kun ei -uskaltanut mennä kotiinsa ja pelkäsi holhoojaansa. Minä annoin -hänelle kaikki rahani. Mies paralla ei ollut kukkarossaan enempää -kuin kolme markkaa ja minulla oli vielä neljäkymmentäviisi. Niillä me -sitten kerran kävimme syömässä Alsterpaviljongissa, jossa edeskäypä -kutsui minua »armolliseksi rouvaksi» ja kaikki meitä suurella -kunnioituksella kohtelivat. Osdorff näyttää todellakin ylhäiseltä, -kaikesta tyhmyydestään huolimatta. Kun rahat olivat lopussa, niin hän -lähti pois, se tahtoo sanoa: hän pyysi sähkösanomalla matkarahoja ja -silloin tuli joku, joka vei hänet takaisin Sch—n maatilalle, mutta -kreivi oli sanonut, että menköön mokoma laiskuri ja vetelys niin kauas -kuin tie piisaa, ja silloin hän lähti Berliniin. Viime viikolla hän -kirjotti minulle, että hänen holhoojansa oli pannut hänet oppiin erään -diplomaatin luo, jossa hänen pitää tehdä konttoritöitä, jäljentää -kirjeitä ja toimitella muita pikku tehtäviä, joihin ei mitään erityistä -kykyä tarvita. »Rasittavaa, henkistä työtä», sanoo hän itse... No, -miksikä ei — Osdorffille! - - * * * * * - -Nyt on kaikki ohitse. Viisi viikkoa sitten lapsi syntyi. Minulla oli -kovat tuskat, mutta nyt olen taas terve, vaikka hyvin kalpea ja laiha. - -Se on tyttö. Nimeksi pantiin kasteessa Erika Susanne. Nyt voin -käsittää, minkätähden Konni Liesmann niin piti lapsestaan, sillä minä -rakastan omaani yhtä paljon ja tahtoisin mieluimmin pidellä sitä -sylissäni koko päivän ja suudella sen supukkaista ruususuuta, sinisiä -silmiä ja pikkuruisia nyrkkejä. - -Kymmenen päivää synnytyksen jälkeen tuli Frieda täti ja isä tänne ja -viipyivät minun luonani kahdeksan päivää. Tällä ajalla teki rouva -Rammigen erään ehdotuksen, joka minusta tuntui peräti hassunkuriselta. - -Samana yönä nimittäin, jona pikku Erika syntyi, oli hän ollut eräässä -rikkaassa perheessä apuna lapsen syntymisessä, mutta lapsi, joka -myöskin oli tyttö, oli jo seuraavana aamuna kuollut. Vanhemmat olivat -suruunsa menehtyä, he kun olivat olleet naimisissa jo kaksikymmentä -vuotta saamatta lapsia, ja olivat sentähden suuresti iloinneet tämän -tytön syntymästä. Silloin oli rouva Rammigen kertonut heille minusta -ja pikku Erikasta ja he olivat arvelleet, että ehkä minä suostuisin -lahjottamaan taikka myymään lapseni heille. He ottaisivat sen itselleen -ja pitäisivät ja kasvattaisivat aivan omana lapsenaan. - -Minä nauroin rouva Rammigenille vasten silmiä ja sanoin, että omaa -pikku kultuani en möisi kelienkään, vaikka saisin huoneellisen rahaa, -mutta isä ja Frieda täti olivat toista mieltä. Heistä se oli suuri onni -niin lapselle kuin muillekin asianomaisille, että tarjoutui tuommoinen -tilaisuus pienokaisen turvaamiseksi. Minä itkin ja huusin ja kerjäsin, -mutta kukaan ei minua kuunnellut, asiasta sovittiin minun selkäni -takana konsuli Petersin kanssa — se on tuon perheen nimi — ja viisi -päivää sen jälkeen lapsi vietiin pois. - -Eronhetki oli katkera. Minä olin aivan suunniltani surusta... Oli aivan -kuin kappale sydämestäni olisi irti reväisty. Heittäydyin pitkälleni -lattiaan ja huusin epätoivossani. Isä koetti minua puhutella ja Frieda -täti otti taas ankaran muotonsa ja sanoi, että minun tulisi polvillani -kiittää Jumalaa hänen armostaan eikä käyttäytyä kuin mieletön. Vanha -herra Peters silitti hiuksiani ja lupasi silloin tällöin antaa minulle -tietoa pikku Erikani voinnista. Oikeastaan ei heidän sitä tarvinnut -tehdä, hän sanoi, kun isä oli kerran minun nimessäni luopunut kaikista -oikeuksista lapseen, mutta herra Peters lupasi kuitenkin. Lopuksi -ylenmääräinen mielenliikutus vei minulta voimat niin, että menin -tainnoksiin, ja kun siitä taas toinnuin, oli lapseni poissa. - -Minun on mahdoton siihen mukaantua. Olen mielestäni tullut niin kovin -köyhäksi. Ensimältä itkin yöt ja päivät. Nyt olen hiukan tyyntynyt.— — - -Ja nyt minä tiedän, että minulla on päämäärä, johon on pyrittävä. Minun -täytyy päästä rikkaaksi voidakseni saada takaisin lapseni. Rahalla -saa aikaan mitä hyvänsä. Jos pääsen rikkaisiin naimisiin, niin sillä -se on tehty. Kunhan olen rikas, niin saadaanpa nähdä, voivatko estää -minua saamasta takaisin omaa lastani, jonka olen tuskalla ja kivulla -maailmaan tuottanut ja jonka tähden jo sitä ennen olin niin paljon -saanut kärsiä. — — - -Toistaiseksi en nyt voi kumminkaan mitään tehdä. - -Ovat määränneet minut pantavaksi täyshoitoon johonkin pappisperheeseen -maalle. Frieda täti on tuon paikan keksinyt. Hän tuntuu minusta taas -yhtä vastenmieliseltä kuin ennenkin iankaikkisine varotuksineen ja -parannussaarnoineen. Minä vaan en ole mikään katuvainen Magdalena. -Hyvänen aika, minä olen rikkonut ja saanut siitä kärsiä. Sillä pitäisi -mielestäni se asia olla selvitetty. Olenpa iloinen, kun ovat taas -menneet pois. - - * * * * * - -Enpä olisi osannut ennen unissanikaan aavistaa, että täti Pohnsin -konfirmatsionilahjasta kerran tulisi minun ainoa huvini ja iloni. Ja -että minä tätäkin iloa saan ainoastaan niin sanoakseni varkain nauttia. - -Seitsemään kuukauteen en ole nyt tehnyt yhtään muistiinpanoa. Seitsemän -kuukautta olen ollut herra pastori Daubin ja hänen puolisonsa -Ulriken, o.s. von Schmidtin, kasvatus- ja parannuslaitoksessa -G—ssä lähellä Lübeckiä. Pastorilaiset ovat velvollisuudentuntoista -väkeä, se tunnustus heille täytyy antaa. He koettavat minua juuri -vahvasti »parantaa», mutta tokko minä siitä myöskin todellisuudessa -tulen paremmaksi, se on kokonaan toinen asia. Minusta tuntuu -päinvastoin, kuin pappilan ilmakehä, joka päältäpäin katsoen sisältää -vaan jumalanpelkoa ja siveyttä, olisi niin täynnä petollisuuden, -teeskentelyn, ahneuden ja julmuuden baktereita, että niitä tulee vasten -tahtoaankin hengittäneeksi sisäänsä ja saa tartunnan. - -Tässä kerran selaillessani päiväkirjaani sattui silmiini se kohta, -jossa olin tehnyt tuon kauniin lupauksen käydä joka pyhä kirkossa ja -elää kokonaan Jumalan sanan jälkeen. No niin. Mutta nyt! Jos joku -tahtoisi saada toisen perinpohjin vihaamaan kaikkea uskontoa, tahtoisi -tehdä kaikki kirkolliset asiat hänelle vastenmielisiksi ja saada -hänet kammoamaan ja inhoamaan kaikkea mikä kristinuskoa koskee, niin -lähettäköön hänet tänne G—n pappilaan — kyllä pastori Daub ja hänen -Ulrikensa siitä asiasta huolen pitävät. Jumalisia he ovat, se täytyy -heidän vihamiehensäkin tunnustaa. - -Kello kuusi aamulla noustaan ylös ja työ, kova työ alkaa. Joutilaana -seisomista ja pitkiä tuumailuja täällä ei suvaita. Puoli kahdeksan -on hartaushetki, jolloin kaikkein on oltava läsnä. Silloin seisomme -vieretysten pöydän ympärillä ja kuuntelemme, kun pastori lukee -postillasta aamurukouksen ja liittää siihen omasta puolestaan joitakin -meihin sovellettuja neuvoja ja varotuksia. Taikka oikeastaan ei -tietysti kukaan kuuntele, me seisomme vaan nenät alaspäin, ja kun hän -sanoo »amen», kohoavat kaikki nenät ylös kuin komennosta ja jokaisen -kasvoista voi lukea: jumalan kiitos, että se loppui. - -Daubin pariskunnalla on kolme kelvotonta pojannulikkaa, iältään kuuden -ja kahdentoista vuoden välillä, ja sitä paitsi asuu täällä pastorin -veljentytär, 21-vuotias, joka on kihloissa apulaisen kanssa, ylpeä -ja pelkästä siveellisyydestä tylsämieliseksi käynyt nainen. Hän ja -hänen laiha ja tyhmä apulaisensa sekä pastori rouvineen muodostavat -todellakin eheän ja sopusointuisen kokonaisuuden. Sitten on talossa -vielä kaksi palvelustyttöä ja yksi renki, jotka vaihtuvat joka -kuukausi, sentähden ettei kukaan voi kauempaa kestää rouva Ulrikea -ja hänen jumalista komentoaan. Työtä on armottoman paljon tässä -suuressa taloudessa, johon kuuluu muun muassa ison puutarhan hoito ja -muutakin maanviljelystä. — Siis aamulla on ensimäinen hartaushetki, -päivällisaikana tulee siitä uudistettu painos ja iltasella ennen -maatamenoa tarjotaan kolmas ja vankin annos sielunravintoa. Silloin -lauletaan myös kolme virrenvärssyä, ja jälkiruuaksi viimein saadaan -yleinen parannussaarna koko päivän syntien johdosta. - -Vakinaisena lausetapana on pastorin rouvalla »Jumalan avulla», jonka -kuulee hänen suustaan vähintään joka kymmenennen sanan perästä. -»Jumalan avulla» löi hän äskettäin sisäpiikaa vasten suuta, niin että -veri purskahti nenästä ja kaksi etuhammasta irtautui; »Jumalan avulla» -on hän jo lukemattomia kertoja saanut maksaa sovinto- ja sakkorahoja -palvelusväen pahoinpitelystä ja solvaamisesta. Minä en ole koskaan -kuullut kenenkään ihmisen haukkuvan niin hävyttömästi kuin tämä -rouva tekee suutuksissa ollessaan, ja hän suuttuu sangen helposti. -Sika, haaska, lutka, roisto, raato ovat vaan pieniä näytteitä siitä -sanavarastosta, jota hän käyttää puhutellessaan väkeänsä. Mihin hänen -kätensä iskee, siinä ei enää ruoho kasva, ja se käsi on erinomaisen -herkkä liikkumaan pienimmästäkin syystä. Minua ei hän ole vielä lyönyt, -mutta olenpa sen sijaan saanut montakin kukkasta, jotka ovat kasvaneet -hänen herjasanaviljelystensä hyötyisässä maaperässä. Minä olen mustana -lampaana hänen laumassaan. Kaikki — palvelusväkeä lukuunottamatta — -saavat minua puhutellessaan naamaansa juhlallisen, vakavan, ankaran -ilmeen. Minä saan joka päivä ylimääräisen annoksen jumalisia puheita -ja varotuksia. Neiti Toni, veljentytär, se se vasta mainio oli ensi -aikoina. Jos minä kysyin häneltä jotain taikka hänen oli joku sana -sanottava minulle, niin hän aina käänsi katseensa sivulle, ikäänkuin -hänen neitsyellistä kainoudentunnettaan olisi loukannut minunlaiseeni -olentoon katsominen. Myöskin herra apulainen Schaffesky — minä sanon: -Schafskopf [s.o. pässinpää] — katsoo minuun aina sangen merkillisellä -tavalla, ja monta kertaa olen saanut kuulla enemmän tai vähemmän -selviä viittauksia »langenneista», »hylätyistä» ja »paatuneista». Ne -eivät minuun juuri pysty. Tavallaanhan nämä ihmiset ovat oikeassa, -koska minut on tänne kerran jätetty »siveellisyyttä oppimaan», ja he -arvattavasti luulevat vaan täyttävänsä velvollisuutensa ollessaan minua -kohtaan jyrkkiä ja ankaroita. - -Mutta se mikä minua täällä äärimäisyyteen asti ärsyttää, on se seikka, -että minulta on kokonaan riistetty personallinen vapaus. Jokaista minun -askeltani vartioidaan täällä, ikäänkuin olisin jokin suuri pahantekijä. -Se on jotain kauhean kiusallista ja nöyryyttävää. Minä en esimerkiksi -saa yhtäkään kirjettä, joka ei ole ensin pastorin työhuoneessa avattu -ja luettu. Kaksi kirjettä, toisen Osdorffilta ja toisen Konnilta, he -ovat minulta pidättäneet. Onneksi minä sen huomasin. Siitä lähtien olen -antanut heidän osottaa kirjeensä »poste restante» Lübeckiin, ja tässä -lähellä asuva suutarin vaimo, joka kulkee asioilla kaupungissa, tuo ne -minulle salaa. Itse en myöskään voi lähettää yhtään kirjettä, ennenkun -se on käynyt saman sensuurin läpi. Osdorffille ja Konnille kyhään -välistä muutaman rivin lyijykynällä ja lähetän ilman postimaksua, -sillä minulla ei ole ollut täällä koko aikana yhtään penniä vapaasti -käytettävänäni. Kerran minun onnistui lähettää isällekin tuommoinen -postimerkitön kirje. Mutta isä ei vastannut suoraan minulle, vaan -kirjotti pastorille, että minä olin hänelle valittanut, ja siitäkös -minä sain taas kuulla kunniani! Siitä lähtien olen saanut joka -sunnuntai markan taskurahaa, mutta lauantaina täytyy minun tehdä tili -jok'ainoasta pennistä, mitä olen viikon kuluessa käyttänyt. Tämä elämä -on kauheaa. Isä nähtävästi ei uskalla ottaa minua täältä pois, kun -pelkää Frieda tätiä. Sitä en voi antaa isälle anteeksi, että hän kaiken -sen jälkeen, mitä on tapahtunut, pitää yhä Meinertiä talossa. - -Kotiin en palaa enää milloinkaan. Minä vihaan Meinertiä kuin ruttoa. -Mieleni on täynnä vihaa ja katkeruutta. Tämän talon asukkaita vihaan -kaikkia, paitsi palvelijoita, ne pitävät minun puoltani, mutta heidän -joukkoonsa ilmestyy liian usein vieraita kasvoja. - -Tänään on pastori rouvineen kutsuttu häihin, neiti Toni kiemurtelee -sängyssään hammastaudissa ja Pässinpää on matkalla. Minä olen ollut -pari tuntia rouva Klockin luona ja kirjotan täällä. Hänen miehensä -on suutari. Hän ansaitsee itse myös käymällä kyläläisten asioilla -kaupungissa ja on muuten hyvin siisti, ahkera ja ystävällinen nainen ja -pitää paljon minusta. - -Mutta se mikä minua kaikkein enimmän tähän paikkaan vetää, on rouva -Klockin pieni, kahdeksan kuukauden ikäinen tyttö. Se on ihmeen -herttainen lapsi ja aivan yhtä vanha kuin Erika. Minusta on niin -erinomaisen hauskaa pitää sitä sylissäni ja leikkiä sen kanssa. Se -ryömii ja nauraa ja tahtoisi kovin mielellään sanoa jotakin, mutta ei -osaa vielä. Voi kun saisin kerran nähdä oman pikku Erikani! - -Minä häntä niin kovin ikävöin... - - * * * * * - -Jollen olisi niin likeisissä tekemisissä tämän pappilan väen kanssa, -vaan voisin syrjästä päin katsella heidän perheidylliään, hymyilevän -filosofin silmillä tehdä huomioitani ja vertailla toisiinsa sanoja -ja tekoja, teoriaa ja käytäntöä, mahtipontista siveysoppia ja sen -sovelluttamista, niin luulisinpa olevan sangen huvittavaa viipyä täällä -jonkun aikaa. - -Ei voi olla mitään koomillisempaa kuin se vastakohta, jonka muodostavat -toiselta puolen näiden hurskasten, silmiään mulkoilevain ihmisten -puheet ja yleinen katsantokanta sekä toiselta puolen heidän suhteensa -toisiinsa ja rakkaisiin lähimäisiinsä. - -Aikoja sitten olen huomannut, että pastorin yhteiselämä rakkaan -aviosiippansa kanssa ei mitään erityisen idyllimäistä ole. He -usein riitelevät keskenään, tosin ainoastaan silloin kun luulevat -olevansa kahdenkesken, mutta en ole milloinkaan päässyt perille -siitä, mikä on riidan aiheena. Rouva Klock kertoi minulle näinä -päivinä, että pastorilla on ollut pieni seikkailu kylällä erään -sievän talonpoikaisvaimon kanssa, ja rouva oli saanut jotain vihiä -asiasta. Viime vuonna oli hän sentähden ollut nuorimman lapsen kanssa -kuusi viikkoa kotoa poissa ja odottanut että hänen miehensä tulisi -hakemaan hänet takaisin. Pastoripa olikin päinvastoin iloissaan, kun -sai olla yksin ja vapaana, ja rouvan täytyi viimein palata itsekseen -kotiin. Eihän se tosin ole kaunista, kun mies pettää vaimoaan, mutta -tuolle vanhalle kanalle, joka terävällä kielellään, ahneudellaan ja -raakuudellaan myrkyttää koko ympäristönsä, minä sen harmin mielelläni -suon. - -Yksi asia on varma: niin pian kun minä täältä olen päässyt pois, en -jalallani enää mihinkään kirkkoon astu. En milloinkaan! Kirkosta olen -saanut täällä kylläni. - -Ennen minä sain sunnuntaisin nukkua niin kauan kuin tahdoin; ja -kirkkoon sain mennä tai olla menemättä, miten vaan itse halusin. -Silloin kävin siellä usein ja mielelläni. Nyt minun täytyy pyhäaamuina -nousta tuntia aikaisemmin kuin muulloin saadakseni kaikki työni ajoissa -valmiiksi, sillä täsmälleen neljänneksen yli yhdeksän pitää lähteä -kirkkoon. Silloin saan astua rouvan ja Tonin välissä kylänraittia -ylöspäin suorittamaan puolentoista tunnin pakkoistunnan kirkossa. Nämä -puolitoista tuntia tuntuvat minusta loppumattoman pitkiltä. Talvella -tahtovat jalat jääksi jäätyä, kesällä pitävät kärpäset surinaansa -ympäri seiniä ja jos silloin tahtoisi hiukkasen uinahtaa, niin kyllä -herra pastorin jyrisevä ääni tekee sellaiset yritykset turhiksi ja -karkottaa kaikki levon tunteet mielestä. Kun minulla olisi enemmän -aikaa, antaisin tässä näytteen hänen saarnoistaan. Ehkäpä joskus -myöhemmin. Ne käyvät aina saman kaavan mukaan: Te olette kaikki -syntisiä! Kaikki kypsiä helvettiin heitettäviksi, oikein perkeleen -makupaloja. Ja lopuksi öljynä vuotavaa hunajaa, Jumalan armolupauksia, -rakkautta, rakkautta, rakkautta. Sen minä vaan sanon, että jos tuo -luvattu jumalallinen rakkaus on yhtäläistä kuin se samanniminen tavara, -jota firma Daub ja kumppanit ihmisille tyrkyttävät, niin minä siitä -vähät välitän... - -Pastorin rouva ja Toni istuvat pystyssä ja suorina kuin tikut minun -oikealla ja vasemmalla puolellani, täynnä hartautta ja erinomaisen -tyytyväisinä itseensä. Ulos mentäessä hymyilee rouva ystävällisesti -joka taholle, rakastavaisen ja lempeän näköisenä, niinkuin oikea -seurakunnan äiti ainakin. Mutta herra armahtakoon, jos hän kotiin -tultuaan huomaa jonkin pölyn hitusen piirongilla tai mahonkikaapilla, -silloin alkaa paukkua ja heti kysytään: Mikä sika täällä on taas tänään -ollut pölyjä pyyhkimässä? - -Minä tietysti olen se vaivainen syntinen, jonka täytyy tuo lempinimi -pitää hyvänään. - -»Te? Luuletteko Te ehkä, että ne pari markkaa, jotka isänne maksaa -meille Teidän puolestanne, antavat Teille oikeuden pitää minun taloani -sikolättinä?...» j.n.e. - -Minä olen niin paatunut, että töin tuskin voin estää itseäni nauruun -purskahtamasta, nähdessäni hänen siinä kiukuissaan ärhentelemässä. - -Kipeämmin koskevat minuun hienot pistokset ja purevat salaviittaukset, -jommoisia ei suinkaan ole puuttunut. Jo vähän aikaa sitten on -ollut puhetta, että pastorin virkaveli eräässä etäisessä kylässä -tulisi jonakin sunnuntaina vierailemaan tänne vaimonsa ja kahden -tyttärensä kera. Tyttäret ovat aivan nuoria, toinen seitsemäntoista, -toinen yhdeksäntoista vuoden ikäinen. Olin jo edeltäpäin suuresti -iloinnut tästä tapauksesta. Niin kauan olen saanut olla vailla -ikäisteni tyttöjen seuraa, että oikein sitä ikävöin, ja olinpa niin -ajattelemattoman varomaton ja naivi, että kerran päivällispöydässä -kaikkien perheenjäsenten läsnäollessa ilmaisin nämä tunteeni. Siitä -kiusallisesta vaitiolosta, joka seurasi minun sanojani, huomasin heti, -että nyt mahtoi olla jokin kohta hullusti. »Mutta Thymian», sanoi -Toni moittivasti, »mitenkä voitte ajatellakkaan, että täti esittäisi -Teidät noille nuorille tytöille?» »Minkätähden ei?» kysyin minä -tyhmyydessäni. Pastori laski veitsensä ja kahvelinsa pöydälle. »Thomas -ja Hanni, menkää ulos!» Ja kun pojat olivat menneet: »Veljentyttäreni -on aivan oikeassa. Me emme tahdo Teitä suinkaan loukata, rakas Thymian, -mutta kun asiat ovat nyt niinkuin ne ovat, olisi se anteeksiantamaton -tahdittomuus meidän puoleltamme, jos saattaisimme Teidät yhteen -virkaveljeni nuorten, viattomien tyttärien kanssa.» »Tietysti se on -mahdotonta», sanoi rouva äkäisesti. »Kun Roswarin herrasväki tulee, -pysyy Thymian sen iltapäivän huoneessaan. Sehän on hänelle itselleenkin -mukavinta. Eipähän hänellä ja noilla tytöillä voi mitään yhteisiä -harrastuksia olla.» - -Siinä sitä oltiin. Minä olin saanut tarpeekseni. Ja nyt istun -kotiarestissa kamarissani ja sen johdosta on minulla aikaa ottaa esille -ainoa lohdutukseni, päiväkirja. Roswarilaiset ovat nimittäin tänään -tulleet. Minä olen lukinnut oveni. Oikeastaan se on tyhmää antaa -mokoman jutun niin käydä sydämelleen. Pitäisi osata asettua semmoisten -asiain yläpuolelle. Mutta siitä huolimatta se polttaa ja kirvelee -mieltä, niinkuin minua olisi sisällisesti nokkosilla piesty. Olen -itkenyt sen tähden. - -Minä en ole tätä ennen milloinkaan koettanut selvittää itselleni -onnettomuuteni seurauksia. Tähän saakka en ole ollut tietoinen siitä, -että se on ainaiseksi sulkenut minut pois seuraelämässä täysiarvoisten, -kunniallisten rouvain ja tyttöjen piiristä. Joskin minun täällä jo -monasti oli annettu se kyllin selvästi huomata, en ollut kumminkaan -koskaan pannut sitä niin mieleeni, että olisin asian täydellisesti -käsittänyt. - -Nyt minä sen tiedän. - -Tyhmyydessäni olin luullut jo sovittaneeni rikokseni noina hädän ja -tuskan kuukausina, jotka kävivät lopputapahtuman edellä, ja tuona -kauheana hetkenä mustan veden ääressä, jolloin kuolemantoivo ja -elämänhalu minussa taistelivat keskenään kuin kaksi hurjistunutta -ihmistä. Minussa oli joku määrä iloista lapsen uskoa evankeliumin -suloiseen lupaukseen: Meidän Jumalamme luona on paljon -anteeksiantamusta... - -Nyt minä tiedän sen paremmin. »Meidän Jumalamme» on kaksinaamainen -niinkuin roomalaisten Janus. Toisen hän kääntää, rakkautta ja -anteeksiantoa luvaten, hyviä ihmisiä, lapsellisesti uskovia ja -synnittömiä kohti, jotka eivät oikeastaan mitään anteeksiantamusta -tarvitse. Toinen, vihainen, pelottava, heltymättömään julmuuteen -jäykistynyt muoto on pahoja, paatuneita, katumattomia syntisiä varten -ja uhkaa helvetin rangaistuksilla ja kostolla aina kolmanteen ja -neljänteen polveen. - -Ei, parempi kuin uskoa Daubin ja kumppanien jumalaan on olla kokonaan -uskomatta mihinkään. Palvelijasta voi päättää, millainen herra -on. Minkälainen mahtaakaan se herra olla, jota nämä ulkokullatut, -julmat, häijyt ihmiset luulevat palvelevansa tekopyhyydellään, -säälimättömyydellään ja vihallaan! - -Heidän alituiset rukouksensa ja saarnansa ja jumaliset eleensä ovat -minulle sanomattoman vastenmielisiä. Minä tunnen että minusta tulee -kerrassaan huono ihminen, jos minun täytyy jäädä tänne pitkäksi aikaa. -»Ankaraa mutta samalla hellää hoitoa» oli minulle etsitty »Itzehoer -Nachrichtenissä. Ankaruuden suhteen ei jää mitään toivomisen varaa, -mutta missä on hellyys? Olisipa todellakin hauska tietää, miten Daubin -herrasväki sen sanan merkityksen käsittää. Minua tyrkitään nurkasta -nurkkaan kuin kelvotonta, liikaa esinettä, ja usein saan ainakin -kymmenen kertaa yhden tunnin kuluessa kuulla, että heillä on niistä -tuhannesta markasta, jotka minun elannostani maksetaan, vähintään -viidentuhannen markan arvosta harmia minun tähteni, ja että minä en voi -olla kylliksi kiitollinen siitä, että arvossa pidetty, kristillinen -perhe on ottanut minut, langenneen naisen, turviinsa. - -Monta kertaa olen jo miettinyt karata pois täältä. Mutta minneppä minä -pääsen, kun ei ole rahaa. Kotiakaan ei minulla enää ole. Vanha herra -Peters ei ole pitänyt sanaansa. - -En ole kuullut hiiskaustakaan hänestä. Taikka olisivatko nuo salanneet -minulta hänen kirjeensä? Täytyy ensi tilassa kirjottaa hänelle. Onneksi -tunnen osotteen. - -Klockin pikku Marie oli äskettäin tuhkarokossa. Hän osaa sanoa jo -»mamma». Ai, miten herttainen hän on! Minä pistäysin kerran salaa häntä -katsomaan, ja siitä hyvästä olivat pastorilaiset repiä silmät päästäni, -kun saivat sen tietää. Pelkäsivät että minä olisin tuonut tartuntaa -heidän poikiinsa. Onneksi ei kukaan ole sairastunut. - - * * * * * - -Kuusi viikkoa sitten sain Leneltä kirjeen. Hän kirjotti että minun -pitäisi koettaa hankkia itselleni paikka jossain perheessä rouvan -apulaisena. Minun ei mitenkään sopisi antaa isän kauempaa maksaa -puolestani niin paljon täysihoidostani, kun tämä juttu jo ilman -sitäkin oli tullut niin äärettömän kalliiksi. Juuri kuin minä täällä -Daubilaisten täyshoitolaisena ylellisyydessä eläisin! ... Lene ei -aavista, miten täydelleen samaa mieltä minä olen tästä asiasta hänen -kanssaan. - -Sattumalta sain juuri samana päivänä tilaisuutta kirjottaa pari riviä -Konni Liesmannille Hannoveriin, ja mainitsin silloin muun muassa -etsiväni jotakin paikkaa itselleni ja pyysin häntä ilmottamaan, jos -sattuisi saamaan tietoa semmoisesta. Jonkun päivän perästä hän vastasi, -että hän hyvin mielellänsä ottaisi itse minut luoksensa. Minä saisin -häneltä vapaan asunnon ja kaksikymmentä markkaa taskurahaa kuussa ja -korvaukseksi siitä tarvitseisi minun vaan olla vähän apuna taloudessa, -muuten tulisin siellä olemaan hänen sisarenaan. Minä tietysti ihastuin -äärettömästi tästä ehdotuksesta ja ilmotin siitä heti kotiin. -Kahdeksan päivän kuluttua sain isältä vastauksen, jossa hän sanoi -hankkineensa Hannoverista tietoja rouva Liesmannista ja nämä tiedot -olivat olleet sitä laatua, ettei hän voinut uskoa minua sen naisen -seuraan. Siinä on tietysti Frieda täti takana. Hänen moitteensa minun -kasvatukseni suhteen näyttävät koskeneen kovasti isään, niin että hän -nyt korjatakseen erehdystään katsoo olevansa pakotettu tanssimaan tädin -pillin mukaan. Nyt he tahtovat taas panna minusta ilmotuksen »Itzehoer -Nachrichteniin». Luultavasti tahdotaan minua taaskin saada johonkin -»kristilliseen perheeseen». Jumala varjelkoon siitä! Kunpa vaan -keksisin keinon miten päästä täältä pois. Minä vaan yksinkertaisesti -karkaisin ja lähtisin _sittenkin_ Konni Liesmannin luo. Yöt päivät -vaivaan päätäni tätä asiaa miettimällä. - - * * * * * - -Kesken kiirettä. Soma tapaus, joka minun täytyy saada kirjaani -merkityksi, koska olisi vahinko jättää jälkimaailma siitä -tietämättömäksi. - -Eilen oli pastori rouvineen kutsuttu kylään ristiäisiin, pojat -olivat päässeet pienelle huvimatkalle Lübeckiin, ja minä olin saanut -tehtäväkseni ommella nimikirjaimet neljäänkolmatta pyyheliinaan ja sen -lisäksi parsia puolen tusinaa sukkia. Kaksi tuntia työskenneltyäni -hävitin yhtäkkiä sormustimeni enkä löytänyt sitä, vaikka miten olisin -hakenut. Kun ompelupöytä niinkuin kaikki laatikot ja muut säiliöt tässä -talossa oli lukossa, läksin neiti Tonilta pyytämään mitä tarvitsin. - -Koko talo oli hiljainen kuin hauta, palvelijoitakaan ei ollut -kotona. Minun kotikenkäni, joissa rouvan määräyksen mukaan piti -olla huopapohjat, eivät antaneet vähintäkään ääntä, ja niin kävelin -kuulumattomin askelin Tonin huoneen ovelle yläkertaan. Olin juuri -koputtaa, kun pysähdyin, sillä sisästä kuului naurua, puhetta ja -kuiskauksia. »Ahaa», ajattelen itsekseni ja vetäydyn hiljaa takaisin, -portaiden komeroon, josta hyvin voi pitää ovea silmällä. - -Seisoin siinä kauan aikaa, mutta viimein kyllästyin, astuin taas -esiin ja koputin ja retuutin ovea, mutta mitään vastausta ei -kuulunut. Ei hiiskaustakaan, ovi oli lukossa. »Vai niin», ajattelen, -»siellä rakastellaankin lukittujen ovien takana,» ja minut valtaa -ilkeä vahingonilo, kun olen tavannut nuo hurskaat sielut verekseltä -synninteossa. Huoneessa ei ole muuta ovea kuin tuo yksi, minä asetun -seisomaan sen viereen ja yskin ehtimiseen kuuluvasti, että he tietävät -minun yhä olevan siinä. Kello tulee seitsemän, kahdeksan, on jo -pilkkosen pimeä. Puoli yhdeksän tulee palvelustyttö kotiin. Silloin -minä hyökkään rappujen suuhun ja huudan häntä tulemaan ylös, koska -luulen muka olevan varkaita neidin huoneessa ja pelkään että ne ovat -hänet murhanneet. Tyttö tietysti alkaa myös huutaa, silloin avautuu -ovi ja kun käännyn ympäri, seisoo apulainen takanani, tarttuu kiinni -minuun ja ravistelee ja käskee pitää suuni kiinni. Ja koko mies vapisee -pelosta ja on naamastaan valkea kuin liitu, mutta minä olen pakahtua -naurusta ja pujahdan samassa Tonin huoneeseen, jossa tämä seisoo -pimeässä ja levittää peittoa sänkynsä päälle. - -»Ettekö olisi hyvä ja lainaisi minulle sormustinta», sanoin -viattomasti, »kas, miksi Te olette vielä pimeässä, neiti?» - -»Te — Te —— elukka!» sähisi hän vihasta vapisten. »Odottakaa vaan, -vielä minä Teille näytän...» - -»Mitä sitten? Mitäs pahaa minä nyt olen tehnyt?» - -Hän sytyttää lampun ja heittää minuun katseen, — yhden katseen vaan, -mutta sitä en unohda. — En sittenkään voinut pidättää nauruani, kun -katselin häntä, niin selvästi oli hänen kasvoistaan luettavana koko -viimeisten tuntien imelän-surullinen historia. - -Nyt voin olla iloinen. - -Tänä aamuna se räjähti... Loppu! ... Pojat huutavat minua... - - * * * * * - -Klockin pikku Marie on yht'äkkiä kuollut vatsatautiin. Kolme päivää -vaan oli sairaana. Minun on vaikea tottua siihen ajatukseen, että -tuota pikku tyttöstä ei ole enää olemassa. Olin siihen lapseen niin -kiintynyt. Aivan kuin pieni enkeli oli se arkussa maatessaan. - -Unta en saa yhtenäkään yönä. Ajatukseni askartelevat aina pikku -Erikassani. Voihan se olla jo vaikka kuollutkin, ja minä en tiedä -mitään. Ensi kuussa se tulee vuoden vanhaksi... jos elää, minun on sitä -enää vaikea uskoa. - -Levottomuus, tuska ja ikävä tekevät minut sairaaksi, ja kun ei ole -yhtään ihmistä, jolle voisin vaivojani valitella, tuntuu toista -vertaa raskaammalta. Usein kun öisin makaan valveillani sängyssä unta -saamatta, tulee mieleeni kaikenlaisia omituisia ajatuksia. - -Eikö tämä maailman järjestys ole sentään kummallinen? Eikö jokaisen -äidin oikeus omaan lapseensa pitäisi olla pyhä, niin pyhä, että sen -rinnalla kaikki, kaikki muu menettää arvonsa, että pilkka ja iva sen -edessä häveten vaikenevat. Ja tuo rakkaus, josta raamattu puhuu, joka -on kärsiväinen ja laupias, joka ei vihaan syty eikä pahaa ajattele, -joka ei omaansa etsi, joka kaikki kärsii ja kaikki anteeksi antaa eikä -koskaan väsy, eikö se ole juuri äidin rakkaus lapseensa? Mikä muu -rakkaus on sellaista? Se on rakkautta, joka on todellisesti puhdasta -kaikista epäjaloista, itsekkäistä pyyteistä... - -Minä kirjotan tätä vuoteessa kynttilän valossa. Pojat nukkuvat... - -Jos ihmiset uskonnostaan totta tekisivät, eivät he aviotonta äitiä -häväisten ja ivaten kohtelisi ja estäisi häntä vapaasti ja julkisesti -lastansa omakseen tunnustamasta. He näkisivät myöskin »langenneessa» -tuon pyhän rakkauden esineen, joka Jumalan omien sanojen mukaan on lain -korkein täyttämys, ja antaisivat hänen rauhassa kulkea omia teitään. - -Voipiko maailmasta mistään löytää semmoista tunnetta, joka edes -lähimaillekaaan muistuttaisi tuota Korintilaiskirjeessä kuvattua -rakkautta niinkuin äidinrakkaus? Ei mistään, ei mistään! Sentähden tämä -rakkaus on se, joka on likinnä täydellisyyttä. Sentähden rakastava äiti -enimmän lähenee oikean kristityn ihannetta. - -Minä en ole vielä kahdeksaatoista vuotta täyttänyt. Nuoruutta sanotaan -elämän kevääksi. Mutta missä on minun kevätaurinkoni ja minun keväiset -huvini? Kaikki on synkkää ja totista minun elämässäni. Ja kuitenkin oli -minulla semmoiset edellytykset elämän ilojen ja riemujen nauttimiseen. -Minä aina niin mielelläni nauroin ja laskin leikkiä... - -Miten julmaa se on, että _yksi ainoa_ askel tieltä syrjään vie ihmisen -auttamattomasti synkkään yöhön ja yksinäisyyteen... Miten kauheaa, -että ihmiset — ajatuksilla ja tunteilla varustetut _ihmiset_, joilla -on heikkoutensa ja vikansa niinkuin muillakin — voivat kääntää -rakkauden suuren, ihanan, pyhän evankeliumin säälimättömän kovuuden, -raakuuden ja julmuuden laiksi. Välistä minä uneksin onnesta, joka -on kirkas, puhdas ja auringonpaisteinen. Olen pitävinäni lämpöistä, -pehmyttä, pikkuista lastani sylissäni. Sillä on yllään valkea puku -ja se hymyilee ja taputtaa pieniä kätösiään. Ja me molemmat kuljemme -kauas, kauas kevätaamun kirkkaassa ilmassa, yli viheriäin niittyjen, -joilla monenväriset kukat loistavat ja perhoset kukasta kukkaan -lentelevät. Yhä kauemmas vaan, toiseen kauniimpaan, avaraan maailmaan, -jossa ei ole mitään eläviä olentoja, ainoastaan kukkia ja tähtiä ja -kristallikirkasta vettä, joka puhdistaa pois vanhan maailman kaiken -lian ja kaiken synnin, ja josta nousee ylös uusi, puhdas, hyvä, pyhä -ihminen... - - * * * * * - -Pastorin luona ollessani minun täytyi varastaa jokainen hetki, jotka -voin käyttää muistiinpanojeni kirjottamiseen. Viimeisiä rivejä, -jotka kirjotin lyijykynällä kynttilän häilyvässä valossa, voi tuskin -lukea... Nyt minulla sensijaan ei olisi puutetta ajasta, mutta en -ole muuten tullut sitä tehneeksi, kunnes tänään sattumalta tuli -päiväkirja käsiini, ja kun on hyvin ikävä sunnuntain iltapäivä, koetan -sitä lyhentää kirjottamalla. Viimeinen kirjottamani sivu kuvaa hyvin -ajatuksiani siihen aikaan. Nyt kun olen vihdoinkin irti pappilasta, -vuoden siellä kestettyäni, tahdon pääpiirteissään kertoa, mitä minulle -viime aikoina on tapahtunut, että nämä muistiinpanoni jäisivät -täydellisinä jälkimaailman käsiin. - -Jos koetan mielessäni koota »parannusvuoteni» kuluessa saamani -vaikutelmat, voin sanoa että se, mikä Daubin perheessä minuun niin -vastenmielisesti vaikutti ja koko elämäni myrkytti, ei ollut niin -paljon itse se kohtelu, joka siellä tuli minun osakseni, kuin tuon -joukkion iljettävä tekopyhyys ja kavaluus. Minussa oli jotain, -joka nousi suoraan kapinaan sitä vastaan. Semmoista minä en voi -sietää. Jumalisuus on kaunis ja hyvä asia, jos sitä on kannattamassa -edes alkeellisinten siveysopin vaatimusten mukainen olento ja -käytös ihmisellä. Mutta kun kuulee riitelevän vaimon ja tekopyhän -intoilijan alituiseen Jumalan nimeä avuksensa huutavan, vaikuttaa se -vastenmielisemmin kuin karkeimmat kiroukset katujätkän suusta. Minä -en tainnut sille mitään, että koko olentoni nousi tuommoista menoa -vastaan. Muusta en tahdo valittaa. Työ, mitä sain siellä tehdä, ei ole -minua vahingoittanut, ja ruokaa annettiin aina tarpeeksi. - -Kun en olisi vaan ruvennut niin kovasti ikävöimään lastani! Minulla -ei ollut lepoa eikä rauhaa sen jälkeen kun suutarin pikku tyttö oli -kuollut. - -Tuo ikävä vaivasi minua kuin tauti, minä olin kuin alituisessa -kuumeessa, en ajatellut, halunnut enkä toivonut mitään muuta kuin saada -edes kerran vielä nähdä pikkuista lemmittyäni. - -Siihen aikaan kävi Frieda täti minua katsomassa. Pastorin rouva lienee -jutellut tädille minusta kauniita asioita, koskapa tämä otti minut -ankaran kuulustelun alaiseksi ja kertoi tietävänsä minulle sopivan -paikan Dithmarschenissa, eräässä talonpoikaisperheessä. Viisi lasta ja -vaan yksi palvelustyttö, talo aivan yksinäisellä paikalla ja ankarasti -kristillinen perhe-elämä siellä vallitsi. Annoin hänen puhua niin -kauan kuin miellytti, itse olin varmasti päättänyt, että sinne en -mene. Ankaruutta ja kristillisyyttä olin saanut sen vuoden aikana niin -paljon, että se riittää koko elinajakseni. - -Minä olen nyt kerran sellainen: hyvyydellä minut voi saada minne -tahansa. Ja luullakseni useimpain ihmisten laita on sama. Hyvyys -on ase, jota ei voi vastustaa. Sitä vastaan ankaruus aina herättää -vastustushalua. Frieda täti on epäilemättä pohjaltaan hyvä ihminen -ja tarkottaa varmaankin minun parastani, mutta se ei estä häntä -tulemasta minulle vastenmieliseksi heti, kun hän alkaa moitteensa -ja parannussaarnansa. Herra siunatkoon — olenhan minä jo saanut -kärsiä ja sovittaa hairahdustani, ainako sitä parannuksentekoa vain -pitäisi kestää! Ensin tarvitsee minun taas tehdä jotakin katumusta ja -parannusta vaativaa, ennenkun vapaasta tahdostani alistun uudestaan -tätä surkeutta kärsimään. Vedin kolme ristiä Frieda tädin perään, kun -hän lähti pois. - -Silloin oli meillä palvelustyttö, jonka pastori oli tilannut jostain -kristillisestä kasvatuslaitoksesta Hamburgista, koska ei niitä enää -mistään muualta meidän taloon saatu. - -Rike oli sen nimi ja aika rakkari se oli, ja minusta oli hauskaa nähdä, -että Daubilaisilla nyt kerrankin oli kylliksi todellista harmin syytä. -Siellä kävi monta kertaa semmoinen jytinä, että Rike arveli pääsiäisen -ja helluntain tulleen samana päivänä. Minä tulin tytön kanssa aika -hyvin toimeen, hän kai huomasi minun monessa suhteessa olevan yhtä -huonossa asemassa kuin itsekin oli. - -Eräänä iltapäivänä, kun rouva oli vierailemassa naapurikylässä ja -Toni lähtenyt armaansa kanssa Lübeckiin ostoksille, tuli joku rikas -talonpoika tuomaan pastorille rahaa, luullakseni niityn vuokrasta; -pian senjälkeen meni pastori ulos. Kello kuuden seuduissa minä tulen -puutarhasta, jossa olin siihen asti työskennellyt, ja ohimennessäni -näen silloin ikkunasta Riken seisovan pastorin työhuoneessa ja ottavan -rahaa hänen kirjotuspöydältään. Minä tietysti paikalla sisään ja -vaadin hänet tilille. Hän hätääntyy, näyttää minulle rahat, kaksi -kahdenkymmenen markan kolikkoa, jotka pastori oli unohtanut pöydälle, -ja itkee ja rukoilee, etten tekisi häntä onnettomaksi. Minä mietin -hetkisen, sillä uusi ajatus iski samassa mieleeni. - -»Rike», sanoin sitten, »minä teen Teille ehdotuksen. Antakaa noista -rahoista minulle kaksikymmentä markkaa ja pitäkää suunne kiinni. Minä -otan yksin syykseni niiden katoamisen ja pastori on sitä paitsi saava -takaisin kaikki neljäkymmentä markkaa viimeiseen penniin. Mutta minun; -täytyy päästä täältä pois. Luuletteko että ukko tulee pian takaisin?» - -Rike naurahti ja sanoi pastorin menneen kylään lemmittyänsä tapaamaan, -josta ei häntä aivan heti tarvinnut odottaa. Hän suostui mielellään. -Minä sain siis kaksikymmentä markkaani, pukeuduin kiireesti, kokosin -hiukan liinavaatteita myttyyn ja sitten suoraa päätä lähimmälle -asemalle. Onneksi minulle lähti heti yksi juna Lübeckiin ja sieltä -pääsin ilman viivytystä jatkamaan matkaa Hamburgiin, jonne saavuin -kymmenen aikaan iltasella. Silloin oli tietysti liian myöhä mennä -enää Petersin luo. Toiselta puolen en ollut myöskään halukas menemään -hotelliin yöksi, sillä siinä tapauksessa eivät olisi rahani riittäneet -Hannoveriin asti. Yli puoliyön istuin aseman odotussalissa, kunnes -vahtimestari tuli ilmottamaan että sali suljetaan, ja silloin minun -täytyi lähteä ulos. Kaikeksi onneksi sattui olemaan ihmeen kaunis, -lämmin toukokuun yö, ja ulkoilma teki minulle hyvää. Kävelin vähän -aikaa puistoissa, istahdin hetkiseksi jollekin penkille, tulin viimein -Neitsytpolulle ja läksin kulkemaan pitkin Alsterin rantaa. - -Kadut olivat ihan hiljaiset, ainoastaan silloin tällöin jyrisivät -rattaat kivityksen yli ja joskus joku yksinäinen kävelijä kiiruhti -ohitse. Yhtäkkiä huomasin, että muuan herra kulki perässäni ja seurasi -minua. Minua alkoi pelottaa ja rupesin kävelemään kiivaammin, mutta -pian hän saavutti minut ja alkoi puhutella, kysyi vieläkö minä näin -myöhään olin kävelemässä. Minä tarkastin häntä ja huomasin, että hän -oli hienosti puettu ja hyvän näköinen, viikset pitkät ja vaaleat ja -silkkihattu päässä. Vastasin olevani vieras Hamburgissa ja tulleeni -vasta junassa ja sanoin nyt koettavani kuluttaa aikaa seuraavan -päivän junan lähtöön, joka veisi minut Hannoveriin. Hän arveli että -tämä aika tulisi minulle kovin pitkäksi, sillä kello ei ollut vielä -kahta, ja käveli yhä vieressäni ja me olimme ennen pitkään vilkkaassa -keskustelussa. Hänen olennossaan oli jotain miellyttävää, puoleensa -vetävää; kun hän viimein ehdotti, että minä tulisin hänen asuntoonsa -ja viettäisin siellä pari tuntia, en minä huomannut siinä mitään -sopimatonta, vaan suostuin mielelläni. Hän asui lähellä, Hanhitorin -kulmassa muistaakseni, kolmannessa kerroksessa, ja oli nimeltään Emil -Reschke, niinkuin ovessa oleva nimikilpi osotti. - -En milloinkaan ennen ollut nähnyt niin hauskasti sisustettuja huoneita -kuin ne kolme, joihin hän minut vei. Herrainhuone, ruokasali ja -makuuhuone, viimemainitussa punainen amppeli palamassa. Kaikissa -huoneissa tuntui raikas ruusujen tuoksu. Minä laskin tavarani lattiaan, -ja herra Reschke toi samppanjapullon ja laseja sekä kaikenlaista kylmää -ruokaa, hummeria, leikkauksia, leivoksia ja sokerimantelia, mikä kaikki -oli hyvin tervetullutta, sillä minulla oli armottomasti nälkä. - -Minä istuin sohvaan ja herra Reschke minun viereeni tuolille, sitten -me kilistimme toistemme kanssa, ja minusta alkoi oloni tuntua yhä -paremmalle. Kaikki vaikeudet ja ikävyydet olivat kuin poispuhalletut, -ja mieleni tuntui vapaalta ja kevyeltä. - -Kun olin syönyt itseni kylläiseksi ja herra Reschke oli korjannut -ruuat pois, istui hän sohvaan ja kiersi käsivartensa minun vyötäisteni -ympäri. Sallin sen tapahtua ja vielä senkin, että hän suuteli minua. -Mutta kun hän sitten veti minut äkkiä luokseen ja minä näin hänen -silmäinsä välkkeen, riistäydyin irti, ja oli ikäänkuin peite olisi -pudonnut silmiltäni: nehän olivat Meinertin silmät, nuo vihatut, -jotka minua katselivat, ja minä tiesin, että jollen ole varuillani, -niin voimani on taas mennyttä, ja se ei saa enää koskaan tapahtua. -Luullakseni menin aivan kalpeaksi ja vapisin ja sain ainoastaan -vaivalla sanotuksi, että minun täytyi päästä pois. - -»No no! Elkäähän nyt, en minä Teitä syö, lapsi parkani», puheli -herra Reschke ja sai minut taas istumaan. Hän puhui minulle hyvin -ystävällisesti ja rauhottavasti, niin että vähitellen tyynnyin. Hän -herätti minussa luottamusta, ja kun hän pyysi minua kertomaan, mistä -tulin ja miten minun laitani oikeastaan oli, tuntui siltä kuin olisi -sydämeni avaimeen koskettu, ja silloin se aukeni ja sieltä syöksähti -ulos kaikki, mitä sinne oli vuosikausia ollut suljettuna. Minä -kerroin herra Reschkelle lapsuudestani ja tapahtumista isäni talossa, -onnettomuudestani ja sen seurauksista, selvitin hänelle kaikki, kaikki -aina tuohon omin luvin ottamaani kaksikymmenmarkkaseen asti. Kun -sitten taas katsahdin herra Reschkeen, näin hänen kokonaan muuttuneen; -äskeinen levoton, kuuma hehku oli hävinnyt hänen silmistään, eivätkä -hänen kauniit, terveet kasvonsa ilmaisseet muuta kuin ystävällisyyttä -ja sääliä. - -»Tyttö rukka», hän lausui sääliväisesti ja silitti kädellään poskeani. -»Kun Te olette jo niin paljon saanut kokea, pitää Teidän vastedes olla -varovaisempi eikä enää toista kertaa lähteä yöllä tuntemattoman miehen -asuntoon. Kiittäkää Jumalaa, ettette joutunut tänä yönä huonompiin -käsiin kuin minun. Minä olen elostelija, mutta en tuota huonoa lajia, -jolle kaikki on yhdentekevää. Kovia kokeneelle lapselle, niinkuin Te -olette, vielä lisätä kärsimysten kuormaa — — ei, semmoiseen ei rupee -Emil Reschke. Te olette muuten myöskin liian kaunis noin suojattomana -yksinänne kuljeskelemaan. No, nyt olkaa aivan rauhassa, täällä ei -Teille mitään tapahdu. Pankaa kauniisti siihen sohvalle maata ja -levätkää hiukkasen.» Näin hän puhui, ja minä totellen häntä heittäydyin -pitkälleni, hän levitti peiton minun päälleni, meni pois ja sulki oven -jälkeensä. Minä nukahdin pian ja heräsin vasta, kun herra Reschke -herätti minut kuuden ajoissa. Hän oli jo itse keittänyt kahvin, koska -hänen palvelijansa tuli vasta puoli kahdeksan ja minun täytyi lähteä -sitä ennen pois. Erotessamme hän antoi minulle vielä laatikollisen -sokerimanteleita ja kaksikymmenmarkkasen, voidakseni lähettää sen -pastorille, ettei minua epäiltäisi varkaaksi, niinkuin hän sanoi. — - -Minä olen kertonut seikkailuni Konni Liesmannille, mutta hän nauroi -minulle vasten silmiä ja sanoi olevan turhaa koettaakkaan hänelle -syöttää semmoisia juttuja, että muka joku mies ottaisi tytön mukaansa -kotiin yöllä ja antaisi hänelle kaksikymmentä markkaa noin vaan ilman -mitään. Semmoisia jaloja ihmisystäviä ei ole muualla kuin romaaneissa, -hän sanoi. Mutta se on kuitenkin totta; muuten en olisi sitä tähän -kirjottanut, sillä tässä kirjassa minä en salaa mitään. Tämä Emil -Reschke oli hyvä ihminen. Jumalan kiitos, että semmoisia ihmisiä vielä -on olemassa! — - -Kävelin pitkin katuja, kunnes puodit avattiin, ostin sitten pienen -nuken, kalistimen ja sametista tehdyn lampaan ja lähdin Eimsbütteliin -Petersiä tapaamaan. - -Tytöltä, joka minulle oven avasi, kysyin konsulia ja minut vietiin -erääseen huoneeseen, jonne hän tuli pian itsekkin. Hän tunsi minut -heti ja näytti menevän vähän hämilleen, kun ilmotin haluavani nähdä -Erikaa. Hän sanoi tahtovansa ensin puhua vaimonsa kanssa, meni ulos -ja minä sain odottaa kauan ennenkun hän tuli takaisin, tällä kertaa -mukanaan vaimonsa, hyvin ylpeän näköinen nainen vaaleanharmaassa -aamunutussa. Tämä tervehti minua alentuvasti ja sanoi pyyntöni olevan -oikeastaan sopimattoman, mutta koska lapsi oli vielä liian pieni -mitään ymmärtämään, saisin käydä sitä katsomassa, se oli juuri otettu -kylvystä. Minä seurasin häntä toiseen kerrokseen ja sydämeni sykki -mielenliikutuksesta niin, että tuskin voin hengittää. - -Lastenkamarissa se istui valkeassa tuolissaan, koruompeluihin ja -pitseihin verhottuna, aivan kuin pieni enkeli. - -Herra siunatkoon, miten kaunis, miten herttainen ja viehättävä tuo -pikku olento oli! Sen vertaista ei ole mitään muuta koko maailmassa. -Pitkä, musta, silkinhieno tukka sillä oli ja tummansiniset silmät. Minä -olin syödä sen suuhuni pelkästä rakkaudesta. Suutelin sen kasvoja, -käsiä, kaulaa, se katsoi minuun suurin silmin ja tyrkki pois luotaan -ja ojenteli käsivarsiaan rouva Petersiä kohti äännellen: Mam — mi — — -mam — mi — —. Tämä näytti äärettömän onnelliselta ja kaikki ylpeys oli -hänestä kadonnut ruvetessaan Erikan kanssa leikkimään. - -Ah — se oli taivaallisen ihana puolituntinen, mutta valitettavasti -liian lyhyt. Rouva Peters sanoi, että lapsen täytyi päästä nukkumaan, -ja silloin oli minun tietysti mentävä pois... - -Minut vietiin taas konsulin huoneeseen, ja palvelustyttö toi minulle -sinne portviiniä, kaviarivoileivän ja konfehtia. Vanha herra puheli -hyvin ystävällisesti. Hän koetti saada minua ymmärtämään, että siitä -ei voinut olla mitään hyötyä, jos minä tulin näin aika-ajoin lastani -tapaamaan, vaan se päinvastoin repisi aina auki vanhan haavan. Olihan -Erikalla kaikin puolin hyvä olo ja he pitivät sitä kokonaan omana -lapsenaan. He olivat laillisella tavalla hänet omaksensa ottaneet, -heillä oli sentähden kaikki vanhemmanoikeudet häneen ja hän oli -heidän ainoa perillisensä. Minun pitäisi olla vaan järkevä ja tyytyä -siihen, mitä nyt olin saanut nähdä. Olinhan minä vielä niin nuori, -että luultavasti joutuisin naimisiin ja saisin toisia lapsia. Minä -kuuntelin vaan ja myönnyin kaikkeen, sillä ajatukseni olivat vielä -kokonaan kiintyneinä tuohon pikkuiseen enkeliin lastenkamarissa. -Lopuksi huomasin että audienssi oli lopussa; hyvästi sanoessani pisti -herra Peters minun käteeni jotakin, jonka ulos tultuani huomasin olevan -sinisen sadan markan setelin. Menin suoraan postikonttoriin, vaihdoin -siellä setelin ja lähetin pastorille siitä neljäkymmentä markkaa, ja -sillä olin siitä jutusta selvinnyt. - -Matkastani Hannoveriin en muista juuri mitään, sillä minä itkin koko -välin. Sydämeni oli pakahtumaisillaan ikävästä ja surusta. - -Siitä on nyt kuukausi kulunut mutta yhä vielä pyörivät kaikki -ajatukseni lapsen ympärillä. En voi päästä irti ikävöimisestäni, joka -on kietonut sydämeni tuhansilla säkeillä ja täyttää sieluni tuskan ja -surunsekaisen onnen tunteilla. Ne kyyneleet, joilla öisin kastelen -päänalukseni, eivät johdu onnettomuudestani taikka turvattomasta -asemastani, ei, niihin on syynä kohtalon kovuus ja ihmisten nurjat -säädökset. Minä tunnen että minusta voisi tulla hyvä ihminen, jos -saisin pitää itse lapseni ja kasvattaa sitä. Minä tiedän sen: -sielussani asuvat valo ja pimeys liki toisiaan, ja nyt ne eivät ole -enää niinkuin ennen erillään toisistaan ja toistensa vastakohtina, -ne yhtyvät toisiinsa ja sekaantuvat, mustat varjot uhkaavat pimittää -viimeisenkin heikon kajastuksen menneiden päivien kirkkaudesta, mutta -kaikki tulisi vielä hyväksi, jos minä saisin olla Erikan äiti. - -Olenhan minä toki hänen äitinsä! Hän ojensi käsiään vierasta vaimoa -kohti ja kutsui tätä »äidiksi»! Tuo vieras on ostanut itselleen -oikeuden olla Erikan äiti! Hänellä on enemmän rahaa kuin minulla ja -on hankkinut itselleen viralliset rouvan oikeudet! Hyi sentään! Minun -täytyy unohtaa. — Minä tahdon unohtaa. — Ehkäpä sittenkin tulee vielä -kerran aika, jolloin voin vaatia minäkin oikeuksieni tunnustamista. — - -Konni Liesmann otti minut hyvin ystävällisesti vastaan. Hänellä on -täällä komea asunto, neljä hienosti sisustettua huonetta, ja kaikki -muu talous sen mukaan. Pikku Kurtilla on erityinen hoitaja ja hän on -olevinaan Konnin sisarenpoika. Minä en voi käsittää tuommoista typerää -teeskentelemishalua. Ensiksikin on minusta tyhmää, että Konni ei tahdo -tunnustaa lasta omakseen, ja toiseksi tuntevat asian oikean laidan -kaikki, joiden kanssa hän seurustelee. Kurt on voimakas, harvinaisen -kehittynyt lapsi, paljon rotevakasvuisempi kuin Erika; minulle tuottaa -surunsekaista nautintoa olla apuna sen hoitamisessa ja leikkiä sen -kanssa. Paitsi Kurtin hoitajaa on meillä vielä toinen palvelustyttö. -Minulla ei ole muuta tehtävää kuin auttaa emäntää katsomaan, että -kaikki työt tulevat kunnollisesti tehdyksi: ei minua siis työ rasita, -ja kaikki ovat minulle kohteliaita, jotka täällä käyvät. - -Kahdeksan päivää täällä oltuani tuli isä hakemaan minua pois. Hän on -pelottavasti vanhennut viimeisinä vuosina, käynyt aivan harmaaksi -ja ryppyiseksi. Hänellä on ollut monenlaisia huolia ja murheita -näinä aikoina; apteekin hän oli aikoinaan ottanut melkein kokonaan -velaksi korkeasta hinnasta ja hänen saamamiehensä, miltei kaikki -äidin sukulaisia, vaativat aina korot määräpäivälleen maksettavaksi. -Lene odottaa jo toista lastansa. Meinert on yhä vielä siellä. Isä -sanoo olevansa niin tottunut häneen, ettei voi tulla enää ilman häntä -toimeen. Minä en vastannut siihen mitään. Mieleni joutuu kuohuksiin -aina, kun ajattelen ettei isä jo aikoja sitten ole heittänyt tuota -roistoa ovesta ulos. - -Frieda täti oli nähtävästi vannottanut isää ottamaan minut pois Konni -Liesmannilta, mutta minä sanoin heti jyrkästi, etten lähde hänen -matkassaan, ja entinen valtani isän yli ei jäänyt nytkään tekemättä -vaikutustaan. Kolmen päivän kuluttua hän matkusti pois ilman minua. - - * * * * * - -Koko tämä talous on herra von Vohsenin ylläpitämä. Hän maksaa vuokran -ja antaa Konnille joka kuukausi kolmesataa viisikymmentä markkaa, -paitsi lukemattomia lahjoja. Sen lisäksi on hän pannut pankkiin -Kurtia varten viisitoistatuhatta markkaa, siltä varalta että hän -sattuisi äkkiä kuolemaan; hänessä on nimittäin sydänvika. Minusta -on tämä kaikki erinomaisen jalomielistä, mutta Konni häntä haukkuu -alinomaa itaraksi ja panee usein toimeen myrskyisiä kohtauksia, puhuu -»kadotetusta onnesta» ja valittaa että hänen, jos herra von Vohsen -sattuisi kuolemaan, täytyisi lähteä lapsineen kerjuulle, kun hänestä -niin huonosti huolta pidetään. Ensi aikoina olin minäkin taipuvainen -pitämään Konnin puolta, mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan toisin. -Konni ei näet ole rakastajalleen uskollinen. Hänellä on toinen ystävä, -eräs upseeri, luutnantti von Kronen, erinomaisen kaunis mies, johon hän -on silmittömästi rakastunut. Tämä ei käy talossa milloinkaan muulloin -kuin herra von Vohsenin ollessa matkoilla. He ovat hyvin varovaisia -ja tapaavat toisiaan muuten vaan ulkona kaupungissa, jossa ovat -vuokranneet huoneen yhtymyksiään varten. - -Konnin sijassa minä antaisin Vohsenille eropassin, sanoin hänelle -itselleen kerran, ja tyytyisin siihen mieheen jota rakastan... Olin -näet vielä niin yksinkertaisen naivi. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen -oksalla, hän vastasi. Kronen käytti rahansa itse, ja sellainen suhde, -joka turvasi taloudellisen toimeentulon, oli toki varmempi kuin -tuommoinen lemmenliitto, joka ei tuota ruokaa vatsaan eikä vaatteita -ylle. Edellinen oli tavallansa afääri, hän sanoi, jälkimäinen taas -yksinomaan huvitusta varten. Rakkaus ja afääri. Nyt minä alan -ymmärtää... _Sapienti sat_. - -Konnin seurapiiri ei ole laaja, sillä herra von Vohsen ei pidä -semmoisesta, ja ne harvat ystävättäret, jotka hänellä on, ovat -kukin omalla tavallaan »kuuluisia». Niihin kuuluu ensiksikin muuan -»johtajatar», joka myöskin elää yhteydessä naineen miehen kanssa, eräs -toinen on ottanut eron jo kolmesta miehestä ja elää nyt neljännen -kanssa vapaassa avioliitossa. Kolmas, rouva Anna Kindermann, on ollut -ennen näyttelijätär (kuudennen luokan tietysti) ja on viettänyt hyvin -vaiherikasta elämää, josta saisi aineksia vaikka kolmeen romaaniin. -On sangen huvittavaa kuunnella häntä, kun hän kuvailee monivaiheisen -menneisyytensä muistoja. Hänen viimeinen miehensä — niitäkin hänellä -on luullakseni ollut kolme —, joka oli jonkin kiertävän sirkuksen -tallimestarina, oli häntä lyönyt, ja silloin hän oli karannut ja -elättää itseään nyt hierojana. Hän on suorittanut lääkeopillisen -hierontakurssin ja sanoo olevan itsellään paljon työtä. Paljon hänen -täytyykin ansaita rahaa, sillä hänen asuntonsa on erittäin kauniisti -sisustettu ja itse hän aina käy huomiota herättävän hienosti puettuna. -Vaikka on jo kolmekymmentä kahdeksan vuotta vanha — Konni sanoo hänen -todellisen ikänsä olevan enemmänkin, nimittäin neljäkymmentä kolme -—, näyttää hän vielä sangen sievältä, on suurikasvuinen ja vahva ja -tukka hänellä on vaalea, hyvin pitkä, melkein vielä pitempi kuin -Elisabethilla oli... Elisabeth raukka — hänen muistonsa ei minun -mielestäni milloinkaan hälvene! - -Rouva Kindermannilla on usein vieraita, minutkin on sinne monta kertaa -kutsuttu, mutta viime aikoina on aina sattunut esteitä, etten ole -päässyt menemään. Ensi aikoina minulla ei ollut juuri halua mennäkkään, -ja toiseksi minulla ei ollut sopivaa pukua. - -Eräänä ikävänä, sateisena iltapäivänä, noin neljä viikkoa sitten, -istuin itsekseni arkihuoneen ikkunan vieressä, virkaten nuttua pikku -Kurtille, ja katselin silloin tällöin ulos kadulle. Herra von Vohsen -oli Konnin luona; hänen oli taas lähdettävä jollekin asioimismatkalle -Elsass-Lotringeniin ja olisi tahtonut Konnia mukaansa, hän kun näet -viime aikoina on käynyt vähän epäluuloiseksi ja mustasukkaiseksi. Konni -ei olisi halukas lähtemään, hänen on tietysti mukavampi huvitella -täällä omin päinsä — ja viimein syntyi kiivas sanakiista heidän -välillään. Semmoisia on minun hyvin ikävä kuulla, se vaikuttaa minuun -aina niin kiusallisesti, että istun kuin neuloilla ja mieluimmin -juoksen kauas pois. Samassa ovikello soi. Menin avaamaan, ja rouva -Kindermann astui sisään. - -»Kas vaan», hän sanoi, »taitavat siellä riidellä, vai kuinka?» - -»Eikö mitä», vastasin, »he ovat vaan eri mieltä.» - -»Niinpä niin», hän sanoi, »mitäpä siitä! Semmoista sattuu -parhaimmissakin perheissä. Ja mitä Te täällä sillaikaa hommaatte, -lapseni?» - -Näytin hänelle virkkuutani, hän istui viereeni ikkunan ääreen ja me -jouduimme keskusteluun, jonka kuluessa hän muun muassa kysyi minulta, -olinko tyytyväinen nykyiseen elämääni. Minä vastasin hänelle totuuden -mukaisesti, että verrattuna viimevuotiseen olinpaikkaani tuolla -pappilassa tuntui täällä oleminen taivaan ilolta. Hän arveli nuoren -tytön kuitenkin tarvitsevan joskus jotain huvitusta, joka tuottaisi -vähän vaihtelua elämään. Minä en voinut kieltää, että usein olin -toivonut tapahtuvan jotain erikoista, joka saisi aikaan elämässäni -suuren muutoksen parempaan päin. »Mitä Te tuolla 'paremmalla' sitten -ymmärrätte?» hän kysyi. »Onnea tietenkin», minä vastasin. »Ja mikä -Teidän mielestänne on onni?» Minä vaan kohautin olkapäitäni. »Täytyy -myöskin tahtoa, lapseni», jatkoi hän sitten. »Eivät paistetut kyyhkyset -kenenkään suuhun lennä. Jos Te täällä vaan aina huoneessa istutte, -saatte odottaa kauan, ennenkun onni Teidän luoksenne tulee. Teidän -täytyy päästä ulos, näyttämään itseänne ihmisille, ja saattepa nähdä, -miten pian löydätte onnenne.» - -»Minulla ei ole kelvollista pukua», sanoin. »Ja isältä en rupee -pyytämään rahaa. Minä tahdon itse ansaita kaikki mitä tarvitsen.» - -»No, mitä nyt siihen asiaan tulee, niin me autamme Teitä pääsemään -alkuun», sanoi hän hyväntahtoisesti. »Ja sitten siitä eteenpäin se -kyllä sujuu kuin itsestään. Ettehän Te ole juuri niitä kaikkein -tyhmimpiä. Minun luonani Teidän pitäisi asua eikä Konnin. Minä Teistä -vielä jotain tekisin. Konni kai pelkää Teissä vähän kilpailijaa, -mutta se ei tulisi kysymykseen minun luonani. Minusta on hauska nähdä -kauniita, nuoria kasvoja ympärilläni. Käykäähän nyt toki joskus -iltasella katsomassa.» - -Minä lupasin käydä. Sitten tuli Konni sisään. Vohsen oli lähtenyt pois, -saatuaan Konnin viimeinkin lupaamaan matkustaa hänen mukanaan, ja tämä -oli siitä syystä kovin nyreällä mielellä. Minä koetin häntä lohduttaa -ja vakuutin pitäväni sillaikaa Kurtista hyvää huolta, mikä häntä -ilahutti. - -»Eikö sinustakin, Konni, Thymianin sopisi käydä iltaisin useammin minun -luonani? Tyttö rukkahan muuten aivan menehtyy yksinäisyyteen ja ikävään -täällä», sanoi Kindermann. »Tietysti, selväähän se on», vastasi Konni -hajamielisesti. - -Seuraavana päivänä lahjotti Konni minulle omasta pukuvarastostaan -hienon hameen ja kaksi puseroa. Hameen, joka on korallinpunainen, on -herra von Vohsen hänelle kerran antanut, hänen suureksi harmikseen, -koska punainen väri ei ollenkaan sovi yhteen hänen tukkansa kanssa. -Minua se pukee mainiosti. Rouva Kindermannin ompelija korjasi sen -minulle; nyt se istuu kuin valettu. - -Seuraavalla viikolla Konni läksi herransa kanssa matkalle. Paria päivää -myöhemmin lähetti rouva Kindermann palvelustyttönsä kutsumaan minua -heille. Siellä oli vieraita ja erinomaisen hauskaa, oli käsketty sanoa. - -Otin tuon uuden punaisen hameen päälleni ja menin. - -Rouva Kindermann oli nähtävästi iloinen tulostani. Kun riisuin hänen -makuuhuoneessaan pois päällysnuttuni, sanoi hän haluavansa panna -minun hiukseni toisenlaiseen, muodinmukaisempaan asuun. Otettuaan -auki palmikkoni pääsi häneltä hämmästyksen huudahdus. »Sepä on komea! -Hyvänen aika, tyttö, millainen tukka Teillä on! Semmoista ei saa -piiloon panna.» Hän tahtoi kaikin mokomin, että minä antaisin tukkani -riippua sillä tavalla vapaasti, mutta minua hävetti esiintyä siten, -se olisi näyttänyt mielestäni kovin rivolta ja huomiota herättävältä. -Lopuksi hän sitoi sen valkealla nauharuusulla kokoon. - -»Tyttö, tyttö, Te olette ihastuttava!» hän huudahti mielissään. »Jos -vaan olette viisas... no no, enpä sano mitään... Te voisitte elää -kuin prinsessa... Mitenkä? Ettekö luule? Jos nyt olisi vielä muutama -hohtokivi koristamassa korvianne ja sormianne...» - -»Minulla on koko lippaallinen koristeita», sanoin, »mutta en minä ole -niistä välittänyt —» - -»Oho!» sanoi hän, ja sitten astuimme ruokasaliin. Yhdeksän aikaan -tuli kaksi herraa, rouva Kindermannin tuttavia, molemmat hyvin -hienoja. Toinen oli hoikka, parraton, monokli silmässä, toinen paksu, -mustapartainen, käyränokkainen. Edellisen nimi oli Albert Glimm ja -jälkimäisen Kirschbaum. - -Me söimme hyvän illallisen. Ensin tarjottiin lihalientä ja pasteijia, -sitten hummerimajoneesia, sen jälkeen fasaania ynnä kompottia ja -lopuksi tuli suuri jäätelöpommi. Hierominen mahtaa olla hyvin tuottava -elinkeino, koska rouva Kindermann noin komeasti voi elää. Mitä -juomapuoleen tulee, annettiin ensin punaviiniä, sitten samppanjaa ja -viimein portteria ja samppanjaa. Jälkiruokaa syötäessä rouva Kindermann -soitti pianoa ja lauloi kupletteja, taikka paremmin sanoen määkyi. Se -kuului niin hassunkuriselta, että kaikki olimme naurusta pakahtua, ja -hän nauroi itse mukana. Minä olin noista monista juomista aika lailla -päihtynyt ja hyvin vallattomalla tuulella. Herra Glimm tarttui minua -vyötäisiin, tanssi minun kanssani läpi huoneen ja heitti minut viimein -istumaan herra Kirschbaumin viereen, joka heti otti minua kaulasta -kiinni ja tahtoi suudella, mutta silloin minusta meni leikki jo liian -pitkälle, ja, puolihumalassa kun olin, otin pöydältä samppanjalasin ja -tyhjensin sen hänen niskaansa kauluksen ja ihon väliin, ja hänkös siitä -pärskymään ja hyppimään ympäri huonetta kuin vimmattu. - -Jälkeenpäin rouva Kindermann minua hiukan nuhteli ja sanoi, ettei minun -olisi pitänyt noin tehdä. - -»Ja miksikä ei?» kysyin minä. »En minä vaan anna tuommoisen vanhan -juutalaisrahjuksen suudella itseäni...» - -»Hiljaa, hiljaa, lapseni,» sanoi hän, »sillä miehellä on Mooses ja -profeetat. Jos hän olisi Teillä ystävänä, niin onnenne olisi taattu. -Hän koristaisi Teidän sukkanauhannekin jalokivillä, jos vaan itse -haluaisitte.» - -»En milloinkaan», vastasin, »ja hänhän kuuluu sitä paitsi olevan -naimisissa.» - -»No mutta, lapsi kulta, mitäpä tuon herran yksityiset perheasiat Teihin -kuuluvat? ...» - -Niin, mitäspä ne kuuluisivatkaan! On siinä vaan siisti täti! Kun -hän ja Konni ja nuo kaksi muuta pääsevät suusta yhteen, silloin on -paras juosta pois niiltä mailta. Olenhan minäkin jo jotain tottunut -kuulemaan, mutta en toki sentään niin paksua. — - -Kun tulin kotiin yöllä, en saanut pitkään aikaan unta silmiini. Hermoni -olivat liiaksi kiihtyneet. Sydän sykki kiivaasti. Vielä vuoteessakin -teki mieleni nauraa ja puhella. Kyllä se on totta, että joskus täytyy -saada huvitella, muuten unohtaa olevansa nuori. On se sentään hauskaa -silloin tällöin päästä vähän tuulettamaan itseään. Miten nuo molemmat -miehet katselivat minua! Minä miellytin heitä... - -Voi voi, kun olisi semmoisia pukuja kuin Konnilla ja tuolla -Kindermannilla! Ei ainoastaan hameet ja hatut, vaan kaikki: -pitsireunaiset alusvaatteet, hienot kuin hämähäkinverkko, silkkisukat, -kahisevat alushameet, jotka loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä, -atlaskorsetit, ja siihen lisäksi hienot parfyymit, joiden haju ympäröi -ihmistä kuin kevyt tuoksuva pilvi... - -Minä luulen todellakin, että voi olla onnellinen, kun ymmärtää tuolla -tavalla asettaa elämänsä. - - * * * * * - -Herra Glimmiltä sain eräänä päivänä kukkavihkon ja kutsun illallisille -seuraavana päivänä. Kauan mietin, minkälainen vastaus minun oli -annettava. Myöhemmin tuli rouva Kindermann meille ja hän kehotti minua -myöntymään. Niin sitten teinkin. - -Herra Glimm tuli itse minua hakemaan. Me söimme yksityisessä huoneessa. -Kaikki hyvin hienoa. Ja paljon cliquot'ta juotiin. Lopulta hän tuli -hellemmäksi minua kohtaan, ja kun se ei mennyt sopimattomuuksiin asti, -sallin sen tapahtua. Kuitenkin olin iloinen, kun ovi aukeni ja sisään -astui kaksi herraa, tehden siten lopun hänen hyväilyistään. Nuo uudet -vieraat esitti herra Glimm minulle ystävinään, ja he olivat kumpikin -hyvin miellyttäviä ja kohteliaita. Myöhemmin tuli vielä kolme herraa, -niiden joukossa von Kronen, Konnin lemmitty, ja nyt huomasin että he -olivat siviilipukuisia upseereja. Herra Glimm ei tuntunut olevan oikein -hyvillään heidän tulostaan, mutta hänen ei tietysti sopinut näyttää -tyytymättömyyttään. Ja sitten sitä alettiin juomaan — ja kylläpä ne -jaksoivatkin! ... - -Iloa oli pian kattoon asti. Kaikki herrat tahtoivat syödä filipiiniä -minun kanssani. Siinäkös ryypättiin ja kilisteltiin, ja loppujen loppu -oli, että he kaikki hävisivät. Nyt oli minun jokaiselle kirjotettava -joku toivomus. Minä olin jo hyvässä hiprakassa ja kirjotin niille -pienille lapuille, joita eteeni työnnettiin, mitä vaan sattui mieleeni -johtumaan. »Pari silkkisukkia.» »Silkkinen korsetti.» »Silkkinen -alushame.» »Pullo hajuvettä» j.n.e. Vasta siitä että herrat noita -lippuja lukiessaan niin hillittömästi nauroivat, huomasin mitä -olin oikeastaan kirjottanut. Mutta minä en tahdo tehdä itseäni -naurunalaiseksi. Äkkiä nousin ylös tulipunaisena kasvoiltani. - -»Ymmärtäkää se leikiksi, hyvät herrat», sanoin. »Minä tahdoin vaan -tehdä pilaa.» - -Kaikki vakuuttivat sen leikiksi käsittäneensä, ja sitten annoin Glimmin -saattaa itseni kotiin. - -Seuraavana päivänä saimme alinomaa juosta ovea avaamassa ja joka -kerta seisoi eteisessä kaupunginlähetti, kädessään kukkavihko ja -paketti. Paketeissa olivat kaikki nuo minun toivomani esineet. Kuusi -paria sukkia, liilavärinen silkkikorsetti, silkkinen alushame, -osotuslippu, jolla sai kuusi paria hansikkaita, suuri laatikollinen -hajuvesiä, saippuoita ja puuderia, kaikki hienointa laatua. En -tiennyt oikein, ottaisinko vastaan nuo tavarat vai lähettäisinkö -takaisin. Päätin kuitenkin lopuksi ottaa. Olisihan se ollut niin -pikkukaupunkilais-poroporvarillista lähettää niitä takaisin. Ja eihän -se ole toisekseen muuta kuin oikeus ja kohtuus, että minä saan mitä -pelissä voitin, eikä nuo muutamat markat mitään merkitse semmoisille -herroille, jotka alinomaa suuria summia tuhlaavat. Minulle taas noista -tavaroista on suurta iloa. - - * * * * * - -Eilen illalla, kun olimme teatterin jälkeen olleet syömässä ja tulimme -kotiin, tahtoi herra Glimm kaikin mokomin seurata minua sisään. Mutta -siinä mies parka erehtyi. Minä olen kunniallinen nainen ja tahdon että -minua semmoisena kohdellaan. Jos hän luulee minua tuommoiseksi, jonka -kuka hyvänsä voi omistaa, niin hän on perinpohjin pettynyt. Minä olen -päättänyt, etten antaudu kellekään miehelle muuten kuin korkeintaan -rakkaudesta. Glimmiä en rakasta, vaikka hän onkin kyllä reilu poika. -Minä en anna itseäni enää yllättää, joka päivä otan jääkylmän kylvyn -vaan sitä varten, ettei — no niin, loppu. - - - -Maanantaina. - -Rakas kirjani, jospa olisit ihminen! Sinulle minä puhun, mitä ei -kukaan muu koko maailmassa saa tietää. Sinä olet minun ainoa ystäväni. -Sinulta en salaa mitään. Sinä tunnet minut semmoisena kuin olen. -Sinä olet minun rippi-isäni. Sinä otat hiljaa ja äänetönnä vastaan -kaikki mitä sinulle uskon, ja sinä olet saanut kuulla jo paljon. -Oi, haastahan sinäkin kerta jotain! Neuvo minua! Sano minulle, mitä -minun tulee tehdä. Minä en pääse siitä itse selville. Rupeenko? Enkö? -Vastaahan toki. Jos neuvot minua myöntymään, liikauta lehtiäsi, muussa -tapauksessa pysy hiljaa. Sanotko »elä»? Oh, sinähän olet vaan tuhma, -kuollut kirja. Ei sinulla ole sielua. Miksi minulla on sielu? Olisi -paljon mukavampi olla ilman sitä. - -Minkätähden ihmisen yleensä täytyy ajatella? Ajatuksethan ovat niin -epämukavia ja tarpeettomia. - -Sentähden on kaikki moraalikin niin epämukavaa, niin typerää ja ikävää, -että se on alkuaan lähtenyt ajattelemisesta. Frieda tädin kirjeitä en -lue koskaan loppuun. Niiden moraalisuus ja pelottava pitkäpiimäisyys -ärsyttävät minua. Isä kirjottaa nykyään enää harvoin. Siellä kotona -on taas saatu tyttö (ensimäinen lapsi oli poika, joka oli syntynyt -ennen minun tänne tuloani). Minä kai pian joudun unohduksiin. Se onkin -paras. Minäkin tahdon unohtaa, että minulla on kerran ollut koti ja -äiti, jopa isäkin. Minä olen kuin oksasta irtaantunut lehti, jota tuuli -lennättelee, kunnes se viimein lokaan tallataan. - -Mutta minä en suinkaan voi sanoa, että olisin elämään kyllästynyt. -Hurja elämänilo, kiihkeä onnen ja nautinnon kaipuu panevat -veren suonissani hehkumaan. Yhä uudestaan ja uudestaan esiintyy -vastattavakseni kysymys, minkälaiseksi on tulevaisuuteni muodostuva. - -Jos pysyn »kunniallisena» ja vaellan »kapeaa» tietä eteenpäin, saan -olla varma siitä, että tämä tie päättyy kerran pieneen, hiljaiseen -vanhanpiian kammioon à la Frieda täti. Ja kun sitten siellä istun ja -muistelen kulunutta elämääni, mitä se on ollut? ... Ei, semmoiseen minä -en rupee. Minulla on paljon iloa itsestäni. Minä olen kaunis. Minusta -on hauskaa peilin edessä seisoen heittää päältäni vaatekappale toisensa -jälkeen ja nähdä siinä itseni lumivalkeana, suorana ja solakkana kuin -kuusi metsässä, pitkät ja pehmeät hiukset valuen ympärilleni ikäänkuin -musta silkkinen mantteli. Jos tartun niihin molemmin käsin ja levitän -käteni, saan aivan kuin mustat siivet ja ajattelen silloin olevani -valkea, mustasiipinen joutsen. - -Konni on tullut taas kotiin. Hänellä oli paljon tuomisia minulle ja -sanoi olevansa iloinen siitä, että minä huvittelen, ja ettei hänellä -ollut mitään sitä vastaan, kunhan en vaan yrittäisi tunkeutua hänen -alueelleen. Enhän nyt toki. Se olisi äärettömän halpamaista. - -Konnin ja Kindermannin mielipiteet siitä, mitä minun nyt olisi tehtävä, -ovat sangen erilaiset. Konnilla on viime aikoina ollut välistä -alakuloisuuden puuskia. - -Hän sanoo, että jos hän saisi takaisin eletyt vuotensa, hän järjestäisi -elämänsä aivan toisella tavalla. Hän naisi nuoren miehen, vaikkapa -vain pikku virkamiehen tai käsityöläisen. Semmoinen elämä se olisi -kuitenkin jotain toista. Silloin tuntisi olevansa oikea ihminen ja -voisi sellaisena esiintyä, nyt ei sitä tiedä onko kala vai lintu. - -Miehet, jotka rahoillaan heikäläisiä elättävät, ovat pahempia kuin -orjainomistajat, hän sanoo, he noiden muutamien kolikkojensa nojalla -katsovat olevansa oikeutetut kohtelemaan heitä aivan kuin itse -tahtovat. Rakkaudesta ei puhettakaan. Miehet eivät pidä heitä muuna -kuin — — no niin —. Valitettavasti on vaikea ja miltei mahdoton enää -kääntyä toiselle tielle, kun on tähän mukavaan elämään kerran tottunut. - -Näin puhuu Konni. Rouva Kindermann taas koetti istuttaa minuun -toista käsitystä näistä asioista. Hän sanoi herrojen tehneen minusta -valituksia, että minä olin muka liian koketti. Nauroin kuullessani -tuommoista hassutusta. Silloin hän oikein suuttui. - -»Tietysti Te olette koketti, vieläpä pitkälle päässyt siinä taidossa, -neiti Thymian», hän sanoi. »Niin, jos Teidän neitsyytenne olisi vielä -koskematon ettekä mitään asioista tietäisi, silloin voisin olettaa -Teissä olevan semmoisen painolastin toivottominta kunniallisuutta ja -siveellisyyttä, että todellakin olisi parasta, jos naisitte jonkun -postikirjurin, laittaisitte kuusi lasta maailmaan, keittäisitte ja -paikkaisitte vaatteita ja lopuksi antaisitte pastorin pitää itsestänne -liikuttavan ruumissaarnan: Tässä lasketaan hautaan uskollinen -sopankeittäjä ja imettäjä. Mutta Te! Kaunis nainen, jolla on jo ollut -romaaninsa, viisas ja sivistynyt, niinkuin Te olette, elämänhaluinen -eikä lemmenasioissa enää ensikertalainen... Ei, ei, elkää sanoko -mitään! Minä tunnen Teidät. Se on kyllä kaunista ja oikein, mutta Te -liiottelette, kultaseni. Te ammutte yli maalin. Yhden kerran herrat -kyllä suvaitsevat, että Te heitä ensin kiihotatte ja sitten jätätte -siihen, ehkäpä vielä toisenkin kerran, mutta kolmatta kertaa eivät -he enää yritäkkään... Maailmassa on niin paljon muitakin kauniita -tyttöjä... Herra siunatkoon, samahan se minulle on, mutta minä säälin -Teitä! Teidän sijassanne minä ottaisin, kun tarjotaan. Kerranhan -ihminen vaan nuori on. Jäljestäpäin, kun olette vanha eikä kukaan -Teistä enää huoli, saatte vielä katua tyhmyyttänne.» - -»En minä tahdo tekeytyä paremmaksi kuin olen», minä sanoin, »mutta minä -olen saanut liian paljon kärsiä. En uskalla olla enää kevytmielinen. -Jos tulee mieleeni huonoja ajatuksia ja himoja, tarvitsen vaan -muistella sitä hetkeä, jonka vietin sulun vieressä aikoen hukuttaa -itseni, ja ne on voitettu.» - -»Ahaa», sanoi hän ja vihelsi, »siinäkö sitä ollaan! Te pelkäätte. No, -jollei muuta estettä ole, rakkaani, niin olkaa aivan rauhassa. Miksi -Kindermann olisi lääketieteellisen kurssin suorittanut hieroja, jollei -hän osaisi semmoisia pikku seikkoja kohdalleen korjata! Se on vaan yksi -tempaus eikä tee edes niin kipeää kuin hampaan ottaminen. Ei, lapseni, -siinä suhteessa saatte olla aivan huoleti. Luottakaa minuun vaan.» - -»Niin mutta, rouva Kindermann sanoin surullisesti, »se ei ole -ainoastaan se.» - -»Ei kai», hän vastasi, »voinhan minä ymmärtää: Teissä on vielä joku -määrä poroporvarimoraalia ja Te ette ole voinut vielä kokonaan omaksua -sitä vapaata katsantotapaa, joka meidän piireissämme vallitsee. Te ette -ole ylpeä, mutta kaikessa hiljaisuudessa kumminkin ajattelette olevanne -parempi kuin joku »tuommoinen». Mutta se ei Teitä enää ollenkaan -hyödytä, rakkaani. Teillä on lapsi, porvarillinen yhteiskunta on Teidät -hylännyt. Tehkää mitä tahdotte, täysiarvoiseksi jäseneksi siihen ette -enää pääse, ja jos mitenkuten pääsisittekin, eläisitte alinomaisessa -tuskassa, peläten että jotkin seikat entisyydestänne voisivat tulla -ilmi. Sentähden yhtykää ennen meihin, meidän seurassamme ei tarvitse -ujostella, ja täällä voi jokainen tulla omalla uskollaan autuaaksi. -Meillä ei kysytä: mistä tulette, kuka olette? ... Me nautimme elämästä, -teemme oikein, emmekä pelkää ketään, ja miettikää vielä kerta, ettekö -voi tuota Glimm rukkaa vastedes paremmin kohdella. Oikein minua mies -parka säälittää, hän näyttää niin alakuloiselta.» - -Niin puhui rouva Kindermann ja usein olen hänen sanojaan ajatellut. -Niissä on paljon perää. Että minä porvarillisille piireille olen -kuollut, siitä sain Daubilaisten luona hyvinkin selviä todistuksia. -Minun läheisyyteni saattoi turmella nuoria »viattomia» tyttöjä. -Ei kukaan kunniallinen rouva tahdo enää olla »tämmöisen» kanssa -tekemisissä. No, entä sitten? Mihin minä nyt ryhdyn? Siltä se näyttää, -että nyt ei minulla ole muuta tehtävää kuin viettää siirtymistäni -toiseen maailmaan. - -Minulla on nyt kaikki selvillä. Minkä hengen lapsia rouva Kindermann -on, sen olen jo aikoja sitten huomannut. Hän on itse »hieronut» niin -kauan kuin se veteli, mutta nyt hän on liian vanha ja saa etsiä -itselleen jonkin muun elinkeinon. Hän suunnittelee muuttoa Hamburgiin, -jossa hän aikoo perustaa salongin. Hän sanoo itsellään olevan siellä -paljon tuttavia, ja hannoverilaiset ystävät tulisivat sinne kahdesti -kuukaudessa yhteistä iltaa viettämään. — - -Lähes kahteen viikkoon en ole nyt käynyt missään. Glimm sanoo vievänsä -minut ulos sitten vasta, kun olen tullut järkiini. Silloin hän -lahjottaa minulle shifonieen ja hohtokivisormuksen. - -Nyt en tiedä... Minussa on jotakin, joka panee vastaan. En tahtoisi -olla sellainen, jota herrat halveksien kohtelevat. Glimm kyllä -käyttäytyy aina hyvin kunnioittavasti minua kohtaan. Hän sanoo -rakastavansa minua. Naimisiin menemästä estävät häntä periaatteensa, -sanoo hän. - -Menisin kyllä mielelläni taas jonakin iltana ulos, juomaan samppanjaa, -pitämään lystiä ja karkottamaan kaikki liiat ajatukset. Nämä ajatukset -ne istuvat kuin musta satapäinen hirviö rinnallani, silmät kiiluen ja -hampaitaan hioen, ja iskevät kyntensä sieluuni. - -Rakas kirjani — tahtoisin tietää — olenko — — minä olen hullu. - - * * * * * - -- Valitettavasti on päiväkirjasta leikattu pois suuri joukko lehtiä -juuri tältä ajalta, jolloin ristiriitaisuudet kirjottajan sielussa -kärjistyvät ratkaisevaan käänteeseen, joka määrää hänen koko vastaisen -elämänsä suunnan. - -Nämä tarkasti poisleikatut sivut ovat antaneet minulle paljon -ajattelemista. - -Hänelle, joka myöhemmin merkitsi tähän kirjaan kaikki vähäpätöisimmät -ja häpeällisimmätkin tapaukset hukkaan menneessä elämässään, mutta -joka kuitenkin aina jossain määrin säilytti tunne-elämänsä herkkyyden, -lienee tuntunut erityisen kiusalliselta muistella juuri tätä aikaa, -jolloin hän epäröivin askelin astui yli viimeisen horjuvan sillan, mikä -hänet vielä erotti tuosta »toisesta, maailmasta.» - -Muuta selitystä en tiedä. - -Valitettavasti on täten syntynyt suuri aukko muistiinpanoihin. -Vaikka minä tuona aikana kyllä usein tapasin kirjottajaa ja puhelin -hänen kanssaan, en voi paljonkaan omasta puolestani lisätä tämän -aukon täyttämiseksi, koska hän ymmärrettävistä syistä oli hyvin -vaitelias omaan elämäänsä ja tuttaviinsa nähden. Psykologisesti -merkillepantava on se seikka, että hänet tähän aikaan oli vallannut -oikea sivistyksen jano. Hän sanoi minulle kerran käyttävänsä jokaisen -liikenevän pennin tietojen hankkimiseen. Kaksivuotisen Hamburgissa -olonsa aikana, jossa hän oli rouva Kindermannin seuranaisena ja -täyshoitolaisena, hän täydensi taitoaan ranskan ja englannin kielissä, -oppi myöskin venäjän ja italian kielet ja nautti sitäpaitsi opetusta -useissa eri tieteenhaaroissa. Hänen kirjotuspöydällään oli kasottain -filosofiallisia ja muita tieteellisiä teoksia. Muistanpa hänen kerran, -käydessäni hänen luonaan, huomauttaneen eräästä Carlylen teoksesta. Hän -osasi siitä kokonaisia lukuja sanasta sanaan ulkoa. — - -Suullisesti saamieni tietojen mukaan voin mainita, että rouva Liesmann -tutustui Heringsdorfissa erääseen ruotsalaiseen ravintoloitsijaan -ja seurasi lapsineen häntä Upsalaan, jossa he menivät naimisiin. -Huolimatta vaimon epäilyttävästä entisyydestä kuuluu tästä monilla -lapsilla siunatusta avioliitosta tulleen hyvin onnellinen. - -Heti rouva Liesmannin matkustettua näyttää Thymian muuttaneen -Kindermannin luo. - -Viimeisen ja nyt seuraavan muistiinpanon välillä ovat kirjottajan -ja hänen omaistensa välit kokonaan rikkaantuneet. Mitään tarkempaa -en kumminkaan siitä asiasta tiedä. Arvelen Thymianin äidinpuolisten -sukulaisten vaatineen hänen siirtymistään Kindermannin luota -johonkin parempaan perheeseen. Mutta kun hän oli sillä välin tullut -täysi-ikäiseksi, niin he nähtävästi, julkista häväistysjuttua peläten, -eivät ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteeseen sitä varten. Myöskin -isästään näyttää Thymian tästä ajasta alkaen ruvenneen vieraantumaan. - - _Julkaisijan lisäys_. - -Eilen minä taas jouduin riitaan Kindermannin kanssa. Ruusuvesipullosta, -jonka hän oli pistänyt minun laskuuni. Tuo ämmä alkaa käydä -sietämättömäksi. Luulisi viisitoista markkaa päivässä riittävän -maksuksi hänelle. Minä olisin muka ottanut tuon pullon tammikuun 22 -päivän iltana ja Ludwig olisi ollut silloin myöskin läsnä, mutta se -on hävytön vale. Sinä päivänä me söimme päivällistä Hamburger Hofin -talvipuutarhassa ja sieltä menimme Thaliateatteriin. Eteisessä huomasi -Ludwig äitinsä, ja koska hänessä on tätä kohtaan tavaton respekti, niin -hän livahti pakoon ja minä menin yksin aitioon. Minä sen vuoksi muistan -tämän illan erityisesti, että sain silloin teatterissa uuden tuttavan. -Etuaitiossa istui muuan herra, joka taukoamatta katseli minua, ja -hän oli niin hienon ja ylhäisen näköinen, että luulin hänen olevan -vähintään jokin indialainen rajah taikka muuta sentapaista. Perästäpäin -selvisi, että hän olikin silkkitehtailija Krefeldistä, nimeltään -Schulze. Hän jätti meille kumminkin sievän summan rahaa. - -Mokomakin akka! Juurikuin minulla olisi syytä _häntä_ mistään kiittää! -Senkin syöjätär! Ludwig on aina säännöllisesti maksanut vuokran, ja -ettei se ole tapahtunut _hänen_ kauniiden silmiensä vuoksi, siitä hän -voi olla varma. Minä suutuin niin, että heitin häntä kirjalla päähän -ja sanoin muuttavani yksin asumaan. Silloin hän tuli ivalliseksi ja -sanoi minun siinä tapauksessa piankin majailevan Schwiegergassella -[porttolakadulla]. Hän muka se oli joka... j.n.e. - -Hiton vaikeaa minulle on säästäminen. Syntymäpäiväkseni tahtoi Ludwig -ostaa minulle Schlesingeriltä rintaneulan, mutta minä pyysin häntä -sen sijaan antamaan siihen tarvittavan summan rahana. Hän ei ensin -ollut yhtään halukas, hänestä se oli vastenmielistä. Modistin laskut -ja kuukausivuokran hän maksaa silmiään räpäyttämättä, mutta puhdasta -rahaa... Niin, kyllähän minä sen ymmärrän. Kun muistelen, millä -tunteilla otin ensi kerran vastaan rahaa — vuosi sitten, kun oli jo -puukko kurkussani — — ei muistella sitä! Ikuisesti unohtukoon! Kaikissa -tapauksissa tuntuu harmilliselta, kun ihmisestä luullaan liikoja. -Ludwig näkee minussa yhä vielä vallasnaisen; toiselta puolen se kyllä -tuntuu hyvälle, mutta taas toiselta puolen se on epämukavaa. Viimein -hän antoi minulle pyynnöstäni viidensadan markan pankkikirjan. - -Kunhan puvut ja nuo kaikki lukemattomat pikku tarpeet eivät nielisi -niin suuria summia. Monta kertaa se tekee minut aivan toivottomaksi. -Ei tästä ole tämmöisestä elämästä, mutta mitä kehumista sitten muilla -on? Eipä erikoisia. Anni Meier on jo eronnut miehestään ja istuu nyt -kahden pienokaisensa kanssa vanhempiensa kotona. Häneen nähden ei -kuitenkaan voi puhua liian hätäisestä naimisiinmenosta, he kun ovat -tunteneet toisensa lapsuudesta asti ja jo koulunpenkillä istuessaan -olleet kihloissa. Miehensä kuuluu häntä pidelleen pahoin. Merkillistä, -minä olin aina pitänyt Boyta kunnon miehenä. Lina Schütt asuu täällä -Ferdinandstrassen varrella. Hänen miehensä on kirjanpitäjä, joka on -väärän valan teosta tuomittu puoleksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen -ja on nyt parhaillaan rangaistustaan kärsimässä. Lina koettaa elättää -itseään vuokralaisia pitämällä ja on kovin kurjissa oloissa. Tapasin -hänet tässä eräänä päivänä Lombard-sillalla ja tervehdin, mutta hänen -vastauksensa oli niin koomillisen kankea, kuin olisi hänellä ollut -seiväs niskassa. Minua nauratti, mutta samalla harmitti myöskin. -»Mitäs sinulle kuuluu, Lina?» kysyin. »Huonoa», hän vastasi purevasti, -»kunniallisen vaimon ei ole niin helppo täällä hankkia elatustansa. Ei -huoneiden vuokraamisella ansaita silkkisiä alushameita ja sulkahattuja. -Mutta mieluummin näen nälkää kuin panen hitustakaan kunniastani -alttiiksi.» - -Mieleni kuohahti ja aioin juuri sanoa hänelle pari sopivaa sanaa, mutta -maltoin mieleni, sillä eihän se olisi maksanut vaivaa ruveta tuommoisen -kanan kanssa sananvaihtoon. Kerroin kohtauksesta myöhemmin Gretelle, -hän naurahti ja sanoi: »Mitäpä sitä pässiltä voi muuta pyytääkkään kuin -lihaa ja villoja.» Ja hän on oikeassa. - - - -8 maalisk. - -Perjantaina tuli Osdorff. [Mikäli minä tiedän, varustettiin »Osdorff» -sukulaistensa toimesta tarpeellisilla matkarahoilla ja lähetettiin -Amerikkaan, sittenkun kaikki yritykset totuttaa häntä säännölliseen -työhön olivat rauenneet tyhjiin hänen typeryytensä ja laiskuutensa -takia. Thymian lienee aina siihen asti ollut kirjevaihdossa hänen -kanssaan. (Julkaisijan huomautus.)] Aivan uskomatonta, miten se mies -on ränsistynyt näiden neljän vuoden kuluessa. Minusta tuntuu kuin hän -olisi vieläkin kasvanut. Ehdottomasti tuli mieleeni seuraavat säkeet -Goliath jättiläisestä: - -Er hatte Knochen wie ein Gaul, und eine freche Stirn, Und ein -entsetzlich grosses Maul, und nur ein kleines Hirn — (Hänellä oli luut -kuin hevosella ja julkea otsa, ja kauhean suuri suu ja vain pienet -aivot). - -Se on vain huomautettava, että »julkea otsa» ei häneen sovi. Julkea -ei Casimir rukka missään suhteessa ole. Suurisuinen sitä vastoin yli -kaiken määrän. Yhä vaan Osdorff kahdella f:llä. Ajattelenpa että -häntä Amerikassa vielä opetetaan. Näen hänet hengessä jo seisovan -kadunkulmassa kenkiä harjaamassa. Mutta kaikesta huolimatta säälin -häntä. Onhan hän ainoa tuttavani entisiltä ajoilta. - -Minä annoin hänelle viisikymmentä markkaa ja saatoin häntä laivaan -Bremerhaveniin. Minusta tuntui kuin olisi kappale omaa nuoruuttani -lähtenyt pois hänen mukanaan. Laivan erotessa rannasta nousivat -kyyneleet silmiini. Teki mieleni itsekin lähteä, mutta tarkemmin -ajateltuani maltoin toki mieleni. Mitäpä hyötyä siitä on, jos paneekin -valtameren itsensä ja entisyytensä väliin, sisäinen ihminen seuraa -mukana kuitenkin kaikkialle, eikä sitä omista ajatuksistaan pääse New -Yorkissa enempää kuin Hamburgissa. - -Takaisin tultuani pani Ludwig toimeen mustasukkaisuusnäytöksen. Mies -parka! Sain hänet pian rauhottumaan. - -Behrend on taas kynitty puhtaaksi. Kalkowiin minä en luota. Mies on -aivan keinottelijan näköinen. Sanoin sen K:lle äskettäin. Hän vaan -nauroi. Katsokoon ettei vielä polta nenäänsä. Jos tulisi ilmi, että -täällä korttitemppuja harjotetaan, silloin olisi koko hökötys mennyttä. - -Jalo von Kosmos käyttäytyi äskettäin hyvin hävyttömästi minua kohtaan. -Annoin hänelle korvapuustin ja potkun. Sikamaisuuksia en suvaitse. -Seuraavana päivänä hän tuli nöyränä ja surullisena pyytämään anteeksi. -Koomillista, miten kaikki ovat kuin hassuuntuneet minuun. - - - -14 maalisk. - -Minä en ymmärrä, miksi ei tyttö enää tule lapsen kanssa Zoologiseen -puutarhaan. Viime perjantaina en päässyt menemään sinne, sitten menin -viitenä päivänä perätysten, mutta turhaan sain odottaa. Pelkään että -Erika on sairastunut. Olen kovin levoton ja menisin mielelläni häntä -katsomaan, mutta pelkään että minut ajetaan sieltä ulos. Eilen kävelin -neljä kertaa Petersin asunnon ohi, vaan en nähnyt ketään. - -Usein on jo tullut mieleeni ajatus varastaa lapseni heiltä. Mutta minne -sen veisin? Eihän minun kurja elämäni salli minun tarjota hänelle -mitään varmaa turvapaikkaa... - - - -22 maalisk. - -En voinut kestää kauempaa. Eilen menin Petersiin ja sain semmoisen -vastaanoton kuin voin odottaakkin. - -Tuskin oli tyttö laskenut minut saliin, kun hänen armonsa itse, -puolison saattamana, hyökkäsi sisään tulipunaisena kiukusta ja rupesi -minulle ärjymään. Se oli häpeämätöntä julkeutta minun puoleltani, hän -huusi, että yhä uudestaan ja uudestaan tuppauduin lapsen läheisyyteen, -ja jos se vielä kerran tapahtuisi, he kutsuisivat poliisin avukseen. -Mutta tällä kerralla en minäkään ollut vaiti, vaan annoin heti sanan -sanasta. - -»Vai niin», vastasin, »vai sillä tavalla! Mitä pahaa minä olen lapselle -tehnyt, että tässä poliisin pitäisi asiaan sekaantua?» - -Minä sain taas hermotäristyksen; olisin tahtonut lyödä tuota rouvaa -korvalle. Konsuli vanhus koetti välittää. »Eihän vaimoni sitä ihan niin -sananmukaisesti tarkota. Mutta itse asiassa meillä on syytä pyytää, -että vihdoinkin jättäisitte meidät rauhaan. Teillä oli julkeutta -käskeä lasta sanomaan teitä äidiksi... neidin läsnäollessa! Lapsi ei -ole enää niin nuori, ettei hänen mieleensä voisi jäädä jotain muistoa -tuommoisista kohtauksista. Täytyyhän Teidän toki ymmärtää, ettei -semmoinen voi mitenkään jatkua.» - -»En ollenkaan ymmärrä sitä», minä huusin. »_Minullakin_ on oikeuksia -tähän lapseen, jonka olen synnyttänyt maailmaan, ihmisoikeuksia, -äidinoikeuksia, joita ei pirukaan voi minulta riistää. Minä tahdon -välistä nähdä lastani, minä _tahdon_.» - -Rouva Peters haukkui minua hävyttömäksi olennoksi ja käski paikalla -lähteä talosta. Mutta konsuli sanoi: - -»Mene Agnes sinä pois ja anna minun puhua yksin neidin kanssa, kyllä -hän tulee vielä järkiinsä.» - -Ja kun rouva oli mennyt, hän tarttui minua käsivarteen ja puhui: -»Tietäkää, lapseni, että jos Te yhä edelleenkin vaivaatte -meitä merkillisillä vaatimuksillanne, niin minä annan herra -poliisikomisariukselle pienen viittauksen, että hän pitäisi hiukan -silmällä Teitä ja Teidän elintapaanne. Isänne on kirjottanut minulle, -että hänellä ei ole Teistä mitään tietoa ja että Te olette hänen -suureksi surukseen jättänyt huomioon ottamatta kaikki hänen neuvonsa ja -varotuksensa. Teidän koko esiintymisenne osottaa, että Teillä on paljon -rahoja käytettävänänne. Mistä Te nämä rahat saatte, se ei kuulu minuun -enkä halua sitä tietää, mutta Teille ei ole tuntematonta, että meidän -poliisimme ei niissä asioissa ymmärrä leikkiä. Luulen sentähden, että -tuommoinen silmälläpito ei liene Teille oikein hauskaa...» - -Tahdoin vastata jotain, mutta en voinut. Olin kuin puulla päähän lyöty -ja häpesin kauheasti tuota vanhaa miestä. Lorun loppu oli se, että -minä läksin sieltä kuin piesty koira, luvattuani ensin lujasti etten -vastedes enää yritä tavata Erikaa (jota lupausta tietysti en pidä). -Ulos tultuani aloin juosta pitkin katua niin nopeasti kuin pääsin. -Mieleni oli maan tasalla, kärsimäni nöyryytys painoi kuin raskas taakka -ruumistani. Kaikki minua vaivasi. Alushameitteni kahina, jota muuten -niin mielelläni kuuntelen, kiusasi nyt hermojani. Juoksin ja juoksin, -juurikuin olisin koettanut päästä häpeääni pakoon. — Oi, tätä kurjaa -elämää! — - -Illalla meillä oli suuret kemut. Kaikki yksityishuoneet oli tilattu. -Minä join samppanjaa niin että menin tunnottomaksi ja tänään sairastan -kohmeloa. - -Sinisessä salongissa esitettiin paratiisin elämää. Siinä en ollut -mukana, se vaikuttaa minuun vastenmielisesti. Muuten siellä oli -joukossa myöskin pari kauppiaanrouvaa St. Paulista. »Hienoja naisia» -niissä on usein. Eihän se ihme olekkaan, kun elää päivästä toiseen -mitään tekemättä, syö ja juo hyvin, rahaa on kyllä eikä huolia mitään, -jos siinä yksitoikkoisuudessa tulee joskus koettaneeksi kummallisiakin -keinoja väsyneiden hermojensa virkistämiseksi. Mutta nuo poroporvarien -vaimot saisivat tyytyä soppapatoihinsa ja miehiinsä ja pysyä kauniisti -kotona. - -Minä olin niin hiivassa, että riisuutuessani revin kalliin -pitsileninkini pilalle, kun en kyennyt hakasia avaamaan. Olen -lahjottanut sen pesijättäreni tyttärelle, joka pyrkii varieteehen. -Kosmos, joka oli seurassani, saa ostaa minulle sen sijaan uuden. - - - -10 syysk. - -Minä olin tänä kesänä ensin Kosmoksen kanssa kolme viikkoa -Ilsenburgissa, se tahtoo sanoa: minä asuin itsekseni ja merkitsin -vieraiden luetteloon nimekseni Rouva Gotteball Hamburgista. Niin tein -varsinkin Ludwigin vuoksi, sillä tuo ukko riepu on pahasti pikiintynyt -minuun ja mahdottomasti mustasukkainen. Hän kävi sunnuntaisin minua -tervehtimässä, tuli aina lauantai-iltana ja palasi taas pyhäiltana -Harzburgiin, jossa hän rouvineen oleskeli. Sen ajan oli Kosmos taas -Hannoverissa. Brocken-hotellissa tapasimme kerran Ludwigin rouvineen, -jonka viimemainitun nyt ensi kerran näin. Pieni, hento nainen, -nähtävästi kalvetustautinen, laiha, kapearintainen. He istuivat -pöydässä minua vastapäätä ja minä en voinut kääntää silmiäni tuosta -rouvasta. Hän säälitti minua, en tiedä oikeastaan minkätähden. Ludwig -on liiaksi hienotunteinen ihminen antaakseen vaimonsa milloinkaan -huomata rakkauden puutetta hänessä. Pikemmin minun tulisi kai häntä -kadehtia kuin sääliä. Niitä paria tuhatta, jotka Ludwig minulle uhraa, -ei hän suinkaan kaipaa, tuo ylellisyydessä elävä, jonka yksikään -toive ei jää täyttymättä. Hänellä on vielä vanhemmat ja koti eikä -häntä kiusaa tuo synkkien ajatusten lauma, joka ilkeinä, mustina -käärmeinä ympärilläni kiemurrellen minua alinomaa ahdistaa, jollen -huumaus-aineilla tee itseäni tunnottomaksi. Minä en saa, minä en -uskalla enää ajatella. - -Ludwig ihan nieli minut katseillaan. Myöhemmin kävelin vähän aikaa -yksin ulkona. Joka puolella näin istuvia, seisovia ja käveleviä -ryhmiä, tyytyväisiä, iloisia, puhelevia ihmisiä. Ilma oli selkeä, -kuulakan kirkas ja lämmin, mutta silti raitis, sunnuntai-ilma parasta -laatua mitä toivoa voi. Mutta minun mieleni ei iloinnut. Minä tunnen -paljon ihmisiä ja paljon miehiä, jotka pyrkivät minun suosiooni ja -uhraavat suuria rahasummia sentähden, ja kumminkin todellisuudessa olen -yksinäinen ja hylätty. Minä seison keskellä maailmaa, elämä kihisee -ja kohisee ympärilläni, ja sittenkin olen monta kertaa mielestäni -aivan yksin, ikäänkuin yksinäisellä saarella valtameren keskellä. -Siinä hiljaa seisoessani ja katsellessani ilmaan tuli Ludwig yhtäkkiä -kiirehtien luokseni. Hän oli poiminut vihkosen Brocken-myrttiä, jota -kuuluu löytyvän vain erityisistä paikoista, ja toi sen minulle. Minä -jaoin kukat kahteen osaan ja annoin hänelle puolet takaisin rouvalleen -vietäväksi. - -»Hän tulee myös iloiseksi, kun näkee sinun etsineen niitä häntä -varten», sanoin. »En ole tähän saakka tiennytkään, että sinulla on niin -sievä pikkunen rouva, Ludwig.» - -»Kauneutta ei hänessä ole nimeksikään», vastasi hän, »sitä paitsi on -hän oikullinen, hemmoteltu ja äärettömästi itsepäinen.» - -»Hän on hyvin nuori», sanoin minä. - -»Ei nuorempi kuin sinäkään, Thymian.» - -»On, paljon nuorempi», minä sanoin, »hän on vielä lapsi mieleltään ja -kokemuksiltaan, sen näkee heti päältäkin. Tuommoisesta vaimosta voi -mies tehdä mitä tahtoo. Jos hän on kymmenen vuoden päästä riitaisa, -sisukas, pikkumainen, häijy akka, silloin _sinä_ olet hänet siksi -tehnyt. Mutta jos hän on herttainen, miellyttävä, ystävällinen -vaimo, on sekin sinun työtäsi, Ludwig. Miehen tulee tehdä vaimonsa -onnelliseksi. Varmaankaan se ei ole aina helppoa. Mutta semmoiset -vaimot kuin sinun ovat helpot tyydyttää. Heissä tulee vaan aina pitää -elävänä vakaumus, että heitä rakastetaan... - -»Sinä puhut kuin kirja, Thymian», sanoi Ludwig, »vaan miten voipi -istuttaa vaimoonsa vakaumusta, joka perustuu erehdykseen ja valheeseen? -Minä rakastan vain yhtä naista — sinua, Thymian!» - -»Ei se ole mikään synti, kun valehtelee hyvässä tarkotuksessa», sanoin -minä; »jollet muuten, niin voit ainakin rakastaa häntä kuin lasta, joka -on uskottu huostaasi. Ole hyvä hänelle! Jos sinä joskus antaisit hänen -tuntea, että sinä rakastat jotain toista naista enemmän kuin häntä, ja -minä saisin sen kuulla, silloin tulisi meistä paikalla ero.» - -Hän suuteli kättäni eikä vastannut mitään. Mutta seuraavana päivänä -sain hehkuvan rakkaudenkirjeen, jossa hän pyysi minua muutamiksi -viikoiksi mukaansa Ostendeen, koska hänen vaimonsa piti lähteä -vanhempainsa kanssa Franzensbadiin. Ei minulla ollut mitään syytä -kieltäytyä. - -Elokuun alussa lähdettiin matkaan ja viime viikolla tulimme takaisin. -Se oli hauska aika. Oikeastaan on ihmeellistä, miten kaksi ihmistä -voivat mukaantua toisiinsa, miten suuresti jonkun yksilön määrätyt -luonteenominaisuudet vaikuttavat toiseen, joka on hänen kanssaan -alituisessa ja likeisessä yhteydessä. Minulla olisi ollut tilaisuutta -Ludwigin selän takana tehdä ylhäisiä ja intresantteja tuttavuuksia, -mutta minä suoraan sanoen en voinut häntä pettää. Jos Ludwig olisi -tuommoinen tavallinen itsekäs, jokapäiväinen hyvän- ja pahansekainen -ihminen, niinkuin useimmat ovat, taikka jos varmaan tietäisin, -että pelkkä aistillinen himo vetää häntä minun puoleeni, niin enpä -todellakaan olisi antanut hänen olemassaolonsa estää itseäni muidenkin -kanssa huvittelemasta. Mutta hän on niin hyvä, niin omaa etuaan -katsomaton, että olisi ollut kerrassaan halpamaista pettää hänen -luottamustaan siellä. Ja — jumalan kiitos — ilkeä minä en ole. Miten -minä oman itseni suhteen menettelen ja miten oman elämäni järjestän, -se on asia, joka ei liikuta ketään muuta; mutta mitään ilkeää tai -halpamaista tekoa ei kukaan ole voinut tähän saakka minun syykseni -panna. Minun mielestäni elämä olisi täydellisempi ja siveysopin -korkeimpia vaatimuksia enemmän lähentelevä, jos ihmiset eivät laatisi -niin paljon sääntöjä toisilleen ja alituiseen pyrkisi määräilemään -ja mestaroimaan toistensa töitä ja toimia, vaan kukin saisi olla ja -elää miten parhaaksi näkee. Jokaisen pitäisi saada viljellä mielensä -mukaan sitä alaa, joka elämän suuresta puutarhasta on hänelle suotu. -Jos naapurini kylvää omalle alueelleen hyödyllisiä kyökkikasveja ja -vihanneksia, viljelee siinä ruusuja, taikka jos häntä huvittaa siinä -kasvattaa myrkyllisiä kukkia ja hengittää niiden huumaavia tuoksuja, -sehän toki on minulle yhdentekevää, _jollei hän minua sillä häiritse_. -Jos hän pysyy siivosti omassa piirissään, ei _minulta_ vihanneksia -varasta taikka minun ruusujani poimi eikä myrkyllisten kasviensa -tuoksulla minun aistejani vaivaa, jos hän ei kiipee aitansa yli minun -viljelyksiäni hävittämään, niin ei kai se minuun kuulu, mitä hän tekee. -Halpamielinen on minun ajatukseni mukaan ihminen ainoastaan silloin, -kun hän tahallaan koettaa loukata ja vahingoittaa toista, taikka sitten -toisen osottaman luottamuksen pettää ja törkeästi väärinkäyttää. - -Ludwigin vilpitön rakkaus vaikuttaa hypnotisesti minuun, niin että -tunnen hänestä virtaavan samanlaista tunnetta itseenikin. Minä en -rakasta häntä oikealla vaimonrakkaudella — semmoiseen minä luullakseni -ylimalkaan en kykenekkään. Pikemmin voisin sanoa tuntevani jonkinlaista -äidillistä hellyyttä tuota kymmentä vuotta vanhempaa miestä kohtaan. -Hänen hyvyytensä ja rakkautensa täyttävät kuin lämmin, puhdas ilmavirta -vaivatun, väsyneen sieluparkani ja herättävät eloon kaikki mitä siinä -on hyvää ja jaloa, mutta juuri siitä syystä tunnen seurustelun Ludwigin -kanssa olevan itselleni vaarallista, sillä jos nyt yhtäkkiä alkaisin -katsella elämääni toisin silmin kuin tähän asti, olisi kaikki lopussa -ja minulla ei olisi enää muuta neuvoa kuin hävitä maailmasta. Siksi -olen hyvin tyytyväinen, että kesä on lopussa ja saan taas Hamburgin -ilmaa hengittää. Minä teen kolme ristiä »hyväin- henkien» yli ja ajan -ne ulos. - - - -7 toukok. 1893. - -Viime kuukausilta on paljon kerrottavaa. - -Monta kertaa olin Kindermannille ennustanut, että hänen vielä kävisi -hullusti. Mutta silloin minä ajattelin, että jonakin kauniina -päivänä meidän temppelimme tarkastettaisiin, ja kuvailin mielessäni -sitä rytäkkää, joka siitä seuraisi. Että hänen salonkinsa ja -erikoishuoneensa saattaisivat hänet poliisin kynsiin, sitä en ollut -osannut odottaakkaan. - -Mutta kyllä hänen vieraansa kävivätkin lopulta julkeiksi! Mitä -sikamaisuuksia siellä lienee tehtykään, sitä en osaa sanoa. Siitä -puolesta Kindermannin ammattia en ole milloinkaan huolinut ottaa -selkoa. Äkkiä se vaan pääsi hyvään vauhtiin ja sievät rahat hän lienee -sillä ansainnut. Minkälaisia herroja ja naisia hänen luonaan on -käynyt... Se on aivan uskomatonta. - -Poliisi siis sai vainua asiasta. Ja eräänä iltana oli muutamalta -parilta unohtunut ikkunaverhot auki, naapurit viereisessä talossa -olivat nähneet kaikki, ja seuraavana päivänä meni koko hökötys nurin. -Onneksi sai K. jo aikaisin aamulla viittauksen pikku L:ltä, joka aina -on hyvin selvillä kaikesta mikä poliisia koskee, ja voi vielä järjestää -asiansa. Hätätilassa hän olisi päässyt vielä lähtemään poiskin, mutta -hän ei tahtonut. Mieluummin sanoi hän istuvansa vaikka vuoden linnassa, -sillä sen jälkeen saa taas olla oma herransa. Sitä vastoin kehotti -hän minua panemaan kiireimmän kautta kapineeni kokoon ja matkustamaan -pois. Hän näytti oikein liikutetulta. »Minä vannon», sanoi hän, »että -Teillä ei ole koko jutun kanssa mitään tekemistä ja että Te ette mitään -tiedä. Minä olen Teitä rakastanut aina kuin omaa tytärtäni. Korkealle -olen tahtonut Teitä nostaa, ja olisipa se kaunista, jos nyt sen sijaan -syöksisin Teidät onnettomuuteen. Mutta jos joutuisitte kiinni, täytyisi -Teidän tarvittaessa vannoa, ettette mitään tiedä.» - -»Väärää valaa en kuitenkaan tahtoisi tehdä», minä vastasin. - -»Joutavia», sanoi hän halveksivasti, »mikä on väärä vala! Jos Te -uskotte Jumalaan, enkeleihin ja taivaaseen, niin eihän sitä silloin -saisi väärin vannoa. Mutta ei taivas ole meikäläisiä varten, ja kun me -sinne kerran emme muutenkaan pääsisi, niin yksi synti sinne tai tänne -ei merkitse mitään. Mitäpä tuommoinen vala on muuta kuin kunniasana? -Sanon Teille, että jos saisin tänään yhden groschenin jokaisesta -kunniasanasta, mitkä kunakin päivänä maailmassa rikotaan, niin huomenna -ajelisin nelivaljakolla Jungfernstiegiä pitkin.» - -Sitten antoi hän minulle kaikenlaisia hyviä neuvoja lähimmän -tulevaisuuden varalta. Minun tuli matkustaa Berliniin ja etsiä käsiini -eräs hänen ystävänsä, jolla on siellä huoneita vuokrattavana. Sain -hänen osotteensa ja kirjeen hänelle vietäväksi. Tulisella kiireellä -panimme nyt minun tavarani kokoon, kello kaksi lähdin matkaan ja -kello kolme oli poliisi sulkenut talon ja ottanut rouva Kindermannin -huostaansa. - -Ajoin ensiksi Berlinin radan asemalle, jätin sinne enimmät tavarani -ja menin itse rouva Adlerin luo Langenreiheen. Pyysin saada pariksi -päivää jäädä sinne, johon hän mielellään suostui. Olin niin väsynyt -ja masentunut, etten jaksanut sinä päivänä tehdä enää mitään muuta; -seuraavana päivänä kirjotin Ludwigille ja pyysin häntä tulemaan -sinne. Hän tuli heti ja oli aivan suunniltaan tuon sensatsionijutun -johdosta, josta ilta- ja aamulehdet olivat tienneet kertoa, eikä -päässyt päivittelemästä että minä olin »tietämättäni» joutunut asumaan -tuommoiseen paheiden pesään. Sitten veti hän minut syliinsä ja sanoi, -ettei hän enää kauempaa voinut nähdä minun koditonna ja yksinäisenä -harhailevan maailmassa. Hän eroisi vaimostaan ja naisi minut. Aamulla -hän oli sen jo sanonut hänelle, siitä oli tullut myrskyinen kohtaus, -ja nyt hänen vaimonsa oli vanhempainsa luona. Vielä samana iltana hän -aikoi käydä asianajajan puheilla ryhtyäkseen valmistaviin toimiin. - -Minä en vastannut aluksi mitään. Silmieni eteen kuvastui jotain -houkuttelevan kaunista, olin näkevinäni tulevaisuuden täynnä tyyntä -rauhaa ja todellisuudeksi muuttuneena kaiken sen, mikä nyt on vaan -harhanäköä. Olinhan minä tähän elämään niin kyllästynyt, — ja se oli -ihana ajatus saada taas ruveta elämään rauhassa, uskollisen, hellän -sielun huolenpidon alaisena, joka uskoi minuun kuin evankeliumiin. -Mutta nämä tunteet olin pian voittanut ja kohta olin taas selvillä -siitä, että silta minun entisen ja nykyisen elämäni väliltä on -ainiaaksi hävitetty. Toinen ajatus nousi mieleeni: tehdä hyvätyö, sanoa -Ludwigille kaikki ja sovittaa hänet jälleen pienen vaimonsa kanssa. -Mistä minä sain rohkeuden tunnustukseni tekoon, en vieläkään käsitä, se -kävi alussa hitaasti ja katkonaisesti, mutta vähitellen yhä varmemmin, -kuivasti ja koruttomasti tuli kaikki kuuluviin koko elämäkertani -semmoisena kuin se on ollut. Sanoin hänelle kaikki. Hän tuli ensin -vaaleaksi kuin palttina, sitten viheriäksi ja keltaiseksi ja näytti -olevan tukehtumaisillaan. - -»Eihän tuo ole kaikki totta, Thymian», sanoi hän viimein, »se on vaan -sinun mielikuvitustasi, se ei voi olla totta.» - -»Totta se on sittenkin», sanoin minä. »Minä olen ollut jo monen miehen -oma, kaikkien, jotka ovat minua halunneet ja joilla on ollut kylliksi -pientä rahaa voidakseen ostaa minun lempeni... - -Silloin hän hyppäsi ylös, tarttui minua käsivarteen semmoisella -voimalla, jota en olisi luullut hänessä olevankaan, heitti minut -menemään niin että kaaduin, ja alkoi raivota kuin mieletön huoneessa. -Repäisi ikkunan auki, viskasi siitä kukat ulos, niin että pihalla -leikkivät lapset rupesivat kovasti huutamaan, sieppasi kuvat seiniltä -ja heitti minun päälleni, potki minua jaloillaan ja sylki minua -kohden, purkaen suustaan katkonaisia lauseita: Ja tuota hylkiötä minä -olen rakastanut! Tuommoisen lutkan tähden minä olen ajanut vaimoni -pois kotoa — Kuin pyhimystä olen sitä palvellut — Ja se onkin narttu -— yleinen — —. Minä istuin sohvassa ja annoin hänen raivota, sillä -mitä hurjemmin hän elämöi, sitä rauhallisempi ja keveämpi tuli minun -olla. Kyllähän minä tiedän, että minä yleisten siveyskäsitteiden ja -yhteiskuntajärjestyksen kannalta katsoen olen tehnyt väärin ja olen -useimpain ihmisten silmissä »langennut» olento, yhteiskunnan hylkäämä -paaria. Mutta sen tiedän myös, että koko minun elämäni, kaikkien -hairahdusteni taustana on syvä suru, ja jos Ludwig olisi todella -minua rakastanut, sillä suurella, pyhällä, puhtaalla rakkaudella, -johon hänen luulin kykenevän, jos hän olisi minua niin rakastanut, -silloin hän olisi antanut suruni tähden minulle anteeksi ja unohtanut -vikani. Silloin hän olisi nähnyt minussa onnettoman ja olisi kaikesta -huolimatta minulle sylinsä ja sydämensä avannut. Ja silloin olisin -minä ollut hänen omansa, — _kokonaan_, ruumiineni, sieluineni... -Olisin ollut hänelle uskollinen _viimeiseen_ hengenvetooni asti, -olisin seurannut häntä maailman ääriin, nähnyt nälkää hänen kanssaan, -mennyt kuolemaan hänen edestään... Mutta nyt — hänen raivonsa ja -raa'at solvauksensa ilmaisivat minulle, että hänkin on vaan tavallinen -keskinkertainen poroporvari, jonka lyhytnäköiset silmät eivät voi -tunkeutua ulkonaisten vaikutusten läpi näkemään sisäisiä, vaikuttavia -syitä. - -Minun syyllisyyteni takaa kohoaa onnettomuuden majesteetti... Mutta hän -näki ainoastaan synnin. — - -Rouva Adler hyökkäsi sisään, uhkasi hakea poliisin ja vaati -vahingonkorvausta, ja sanoi minunkin saavan mennä matkaani, jos -vastakin saisin noin raivokkaita vieraita. Ludwig heitti kolme -kultarahaa pöydälle ja tarttui hattuunsa. »Minä olen tänään menettänyt -uskoni ihmisiin», huusi hän mennessään. »Silloin Te olette paljon -voittanut», vastasin minä kylmästi. - -Iltapäivällä menin Eimsbütteliin, jos mahdollista vielä kerran -nähdäkseni lastani. Ilma oli purevan kylmä. Kostea kylmyys tunki läpi -vaatteitteni ja pani minut vilusta värisemään. En juuri toivonutkaan -saavani mitään nähdä, sillä ei ollut luultavaa, että lasta semmoisella -ilmalla tuotaisiin ulos. Aioin jo kääntyä takaisin, mutta samassa -Petersin ovi aukeni ja ulos astui tyttö taluttaen kädestä Erikaa. Se -oli aivan kuin suuri parisilaisnukke valkeassa puvussaan, mustine -kiharoineen. Seurasin heitä vähän matkaa ja huusin viimein lasta -nimeltään. Se kääntyi katsomaan taakseen, tunsi nähtävästi minut ja -rupesi haikeasti itkemään, ojentaen käsivarsiaan hoitajaansa kohti. -Arvaan että he ovat lapsiparalle puhuneet minusta jotain pahaa, sillä -se huomattavasti pelkäsi minua kovasti, ja hoitajatyttö, joka myöskin -seurasi ohjeitaan, nosti lapsen syliinsä ja laittautui kiireimmän -kautta pois. Minä annoin heidän mennä ja jatkoin matkaani. Käsitän -nyt itsekkin olevan parasta, etten yritä enää koskaan tavata pikku -Erikaani. Iltasella matkustin Berliniin. - - * * * * * - -Tuloni Berliniin ei tapahtunut erikoisen hyvillä enteillä. Minussa -oli aikamoinen nuha ja yskä ja vähän kuumettakin. Yötä olin Bellevue -hotellissa ja päivän tultua läksin Zimmerstrasselle etsimään rouva -Beidatschia. Hän asuu toisessa kerrassa ja hänen nimikilpensä viereen -oli kiinnitetty kolme nimikorttia (nyt niitä on minun korttini kanssa -neljä): Heinrich Beidatsch, asianajaja; Sisarukset Blunck, ihon ja -käsien hoitoa, hierontaa; Ella Ronach, tanssijatar. Minä soitin ja -rouva Beidatsch tuli itse avaamaan. Paksu, lihava ihminen vaaleassa -karttuunanutussa, kasvot veltot ja kellertävät, nenällä rillit, -jotka tekivät hänet sangen hassun näköiseksi, ja kädet pitkät ja -huomattavasti laihat muun ruumiin lihavuuteen verrattuna. - -»Mitä Te haluatte?» hän kysyi. Minä sanoin terveiseni ja pääsin heti -sisään. »Vai niin! Te tulette Pietschin Annan luota? Käykää edemmäksi, -neiti, täällä on tosin vähän epäjärjestystä, mutta koetetaan tulla -toimeen.» Hän vei minut keittiöön, jossa parhaillaan kaalikeitto -kiehua porisi tulella, täyttäen huoneen suloisella tuoksullaan. -Yhdellä seinällä oli korisohva, johon minut pantiin istumaan. »No, nyt -kertokaa, mitä se Pietschin Anna oikeastaan hommaa.» - -Minä kerroin. »Oho, kyllä se on mahtanut olla sitten paksua, sillä Anna -on ollut koko ikänsä ovela veitikka. Hän osaa konstinsa...» sanoi hän, -»me ollaan nimittäin koulukumppanuksia ja naapurusten lapsia.» - -Ehdottomasti tulin tarkanneeksi rouvaa lähemmin ja tein vertailuja. -Olisipa ollut mahdoton arvata häntä samanikäiseksi Kindermannin -kanssa, joka hienoissa puvuissaan tekee varsin nuorekkaan, miltei -ylhäisen vaikutuksen. Istuessamme siinä vastapäätä toisiamme kaalipadan -höyryissä, huomasin kumppalini minua hyvin tarkasti katselevan ja näin -myöskin, että hänen veltot kasvonsa saivat yhä ystävällisemmän ilmeen. - -Puheltuamme siinä yhtä ja toista kysyin viimein, oliko hänellä ehkä -joutilasta huonetta. - -»Teillekö itsellenne?» hän kysyi. Minä myönsin. »Sittenpä Te -tulettekin kuin kutsuttuna. Meidän paras huoneemme kadun puolella eri -sisäänkäytävineen on juuri tullut tyhjäksi. Minulle ei ole tietysti -samantekevää, kenen saan vuokralaiseksi. Meillä asuu vaan parempia -naisia, jotka eivät ole tarkastuksen alaisia, minun tyttöni harjottavat -kaikki jotain ammattia. Mitä työtä Te teette? Jotain Teidän täytyy -ilmottaa. Osaatteko hoitaa käsiä taikka hieroa vai aiotteko pyrkiä -teatteriin tai harjotella sairaanhoitoa?» - -Ilmotin hänelle aikovani antaa opetusta kielissä. Sanoin osaavani hyvin -ranskaa ja englantia ja samoin italiaa ja venättä. - -»Erittäin hyvä», sanoi hän, »kieltenopettaja, se on sangen hienoa. -Pannaan sitten heti Teidän puolestanne ilmotus »Lokalanzeigeriin». -Minun poikani, asianajaja, saa sen kirjottaa.» - -Halusin nyt nähdä tuota huonetta, ja hän lähti näyttämään tietä. - -Ei se juuri miellyttävältä näyttänyt, ikkunaverhot olivat likaiset, -matto rikkipoljettu ja hankautunut, huonekalujen punaiset -nukkapäälliset vaalistuneet. Toisella sivuseinällä on sohva ja nurkassa -sänky irtonaisen seinän suojaamana. Minun täytyy tunnustaa, että minua -suorastaan hirvitti ajatella että pitäisi jäädä asumaan tämmöiseen -paikkaan. - -»Paljonko tästä pitäisi maksaa?» kysyin. - -»Sata kahdeksankymmentä markkaa kaikkiaan.» - -Luulin kuulleeni väärin. Sata kahdeksankymmentä markkaa — — silloinhan -voin sanoa asuneeni K:n luona, jossa minulla oli todellakin hieno -huone, miltei ilmaiseksi! - -»Kuukaudessa?» kysyin. - -»Tietysti, luulitteko että vuodessa?» sanoi rouva nauraen. - -»Minusta se on kovin paljo», sanoin minä. - -»Paljo? Älkäähän toki, neiti! Ette kai Te nyt puhu tosissanne? -Päinvastoin. Se on hyvin vähä. Ajatelkaa mikä vaara meitä vuokraajia on -aina uhkaamassa. Sen vähemmällä ei Teitä ota kukaan. Eihän noin hieno -daami viitsi ruveta muutamasta markasta riitelemään.» - -Rupesin tuumimaan. Hotelliin en voinut jäädä pitkäksi aikaa, ehkäpä -oli edullista aluksi ottaa huone, vaikkapa yksinkertainenkin, jossa -sai olla häiritsemättä. Sovittiin siis asiasta ja illemmalla tuotin -tavarani sinne. - -Minun oli niin vaikea olla, etten jaksanut mitään ajatella. Uunista -tuli savua huoneeseen. Sänkyvaatteet haisivat kloorilta, ja koko yön -kuulin ihmisiä tulevan ja menevän. Aamulla en päässyt sängystä ylös, -minussa oli kuume ja pistoksia kyljessä. Rouva Beidatsch toi minulle -aamiaisen mukana nähtäväksi käsikirjotuksen tuohon ilmotukseen. Se oli -minusta sangen omituisen näköinen; se oli näet tämmöinen: - - Neiti Thymian - Gotteball antaa opetusta englannin, - ranskan, venäjän ja italian kielissä. - -Kysyin rouva Beidatschilta, miksi nuo kaksi ensimäistä sanaa oli pantu -tuolla tavalla ikäänkuin otsakkeeksi. - -»Niin, katsokaas neiti», sanoi hän, »siinäpä se on juuri niksi! -Mitenkäs herrat voisivat muuten tietää? Saattaisi käydä muuten niin, -että saisitte oppilaiksi pelkkiä pojannulikoita. Täällä Berlinissä on -toki moni seikka toisin kuin maaseudulla, johon Hamburgkin vielä on -luettava.» - -Minä olin niin väsynyt ja kipeä, etten jaksanut edes vastata. Illalla -täytyi hakea lääkäri, ja hän sanoi minussa olevan keuhkokuumeen. - -Ensimäiset päivät makasin siinä mistään välittämättä, myöhemmin olin -usein tuntikausia tiedottomana. Väliajoilla oli tilani kauhea. Kuume -nousi neljäänkymmeneen asteeseen ja siitä ylikin. Tylsänä, puoleksi -tiedottomana katselin niitä henkilöitä, jotka liikkuivat vuoteeni -läheisyydessä. Siellä näkyi, paitsi rouva Beidatschia, kaksi tyttöä, -toinen musta- ja toinen punatukkainen, molemmilla samanlainen puku, -punainen pusero ja musta hame, ja vielä kolmas, pieni, hoikka, -vaaleanverinen tyttö. Nuo kolme pitelivät minun tavaroitani aivan kuin -omiaan, koettelivat minun hattujani ja nuttujani, tuntui siltä kuin -olisivat jo jakaneet keskenään perujani. Onneksi oli matkakirstuistani -kaksi lukossa, ja niissä olivat muun muassa koristeeni. Muutaman viikon -kuluttua, kun olin tullut vähän paremmaksi, sain selville että nuo -kolme tyttöä olivat minun asuintovereitani. Totuuden tunnustaakseni -on minun muuten mainittava, että sisarukset Blunck — Molly ja Dolly — -käyttäytyivät hyvin miellyttävästi ja osanottavaisesti minua kohtaan, -toivat minulle usein kukkia ja hedelmiä ja olivat aina valmiita -auttamaan. Tanssijatar — hän on Apolloteatterin köörissä — ei ole -minua niin paljon miellyttänyt. Rivoja suustansa he ovat kaikki -kolme, en eläissäni ole ennen kuullut semmoisia puheenparsia, joskin -Kindermann, Konni ja heidän ystävänsä olivat jotenkin pitkälle päässeet -siinä taidossa. Istuessaan minun huoneessani he kertoivat toisilleen -seikkailujaan, ja sillä tavalla minä pääsin perille monesta seikasta -minulle siihen saakka aivan uudessa ja tuntemattomassa maailmassa. -Herra Jumala, kyllä tämä on sentään kamalaa! Ne herrat, joiden kanssa -olen tähän asti seurustellut, olivat toki kavaljeereja, he eivät olleet -raakoja eivätkä antaneet minun tuntea että... j.n.e. Mutta täällä, -jossa kaikki lasketaan markoissa ja groscheneissa... kauheaa! - -Parantumiseni kävi hyvin hitaasti. Välistä itkin yöt läpeensä. Kaikki -elämän uskallus oli minusta kadonnut. Ympäristöni vaikutti minussa -semmoisen tunteen kuin olisin arvossa alentunut, elämän saastaisimpaan -soppeen viskattu, ja halusin kuolla pois koko kurjuudesta. Sitten -alkoi terveyteni vähitellen palata ja kuolemankaipuu katosi. Ensi -kerran noustessani sängystä kohtasi minut ikävä yllätys. Yksi -matkakirstuistani, se jossa säilytin rahojani, oli avattu väärällä -avaimella ja yhdeksänsataa markkaa, jotka Hamburgissa olin nostanut -pankista, oli hävinnyt ja sitä paitsi briljanttisormus (ensimäinen -lahjani Glimmiltä) sekä briljanttinen rintaneula. Minä nostin tietysti -hälinän, mutta rouva B. rupesi huutamaan kuin riivattu ja kielsi -minua yrittämästäkään usuttaa poliisia hänen niskaansa. Hän ei ollut -muka mikään varas eikä pitänyt varkaita talossaan, hänen »kunniansa» -oli ainoa pääoma, jonka hän omisti (herra armahtakoon, mahtaa se -eukko parka olla sitten köyhä!) j.n.e. Varmaankin oli ne minulta jo -hotellissa varastettu, sillä kirstuhan oli koko ajan ollut minun -silmieni edessä j.n.e. Tytöt vannottivat minua myöskin, etten kääntäisi -poliisin huomiota heihin, kun jo muutenkin saivat elää alituisessa -pelossa ja tuskassa j.n.e. Mitä nyt oli tehtävä? Minä pidin suuni -kiinni; en minä itsekään tahtoisi mielelläni joutua poliisien kanssa -tekemisiin. Mutta katkeralta se tuntuu. Yhdeksänsataa markkaa! Miltei -kaikki minun rahani. Kun olin suorittanut laskuni rouva B:lle, maksanut -rohdot ja lääkärin, jäi jäljelle tasan neljä markkaa kaksikymmentä -pfennigiä. Rouva B. neuvoi minua panttaamaan jotain talvivaatteistani, -koska en tänä vuonna niitä kuitenkaan enää tarvitse. Sen teinkin. Hän -vei itse panttilaitokseen minun sitsinuttuni» ja Ludwigilta saamani -soopelipuuhkan ja toi niistä todellakin kolmesataa kolmekymmentä -markkaa, mikä minua suuresti ilahutti. Kuka on varastanut rahani ja nuo -molemmat koristeet, sitä en vieläkään tiedä. Voihan se olla lopultakin -mahdollista, että ne on viety jo hotellissa. Tyttöjä minä en yhtään -epäile, oikeastaan en rouva B:tä myöskään, pikemmin sitten hänen -poikaansa, tuota niinkutsuttua asianajajaa. Se on perin vastenmielisen -näköinen, ruma mies, jonka koko olento muistuttaa jotain iljettävää -loiseläintä. Mutta ei hänkään ole tietääkseni ollut milloinkaan yksin -minun huoneessani. No, poissa mikä poissa, eikä se suremalla takaisin -tule. - -Ensimäinen, joka otti huomioon minun ilmotukseni, oli muuan -pojanroikale, jolla oli tuskin vielä korvantaustat kuivana. Hän kävi -heti suoraan asiaan ja esiintyi niin raa'asti, että heitin hänet ovesta -ulos. Silloin hän meni seuraavalle ovelle, Mollyn ja Dollyn luo, ja -antoi hieroa itseänsä. He nauroivat minulle myöhemmin ja sanoivat -minua aika tomppeliksi. Sen jälkeen tuli pari muuta kundia, joille -olisin mieluimmin antanut potkun, mutta lopuksi... Nyt olen pannut -»Tageblattiin» ja »Vossische Zeitungiin» toisen ilmotuksen, jolla -toivon saavani todellisia oppilaita kielitunneilleni. Usein kaipaan -kovasti työtä, jotain säännöllistä tointa, ja ennen kaikkea toverikseni -sivistynyttä ihmistä, jonka kanssa voisi kunnollisesti puhella. -Keskustelut päiden tyttöjen kanssa ovat suoraan sanoen hirvittäviä. -Molly ja Dolly ovat syntyisin kunniallisista pikkuporvarisperheistä -ja ovat ennen olleet puotityttöinä. Jonain päivänä he olivat oppineet -tuntemaan erään rouvan, joka myöskin harjotti käsienhoitoa ja -hierontaa, ja tämä oli kutsunut heitä käymään hänen luonansa (à la Anna -Kindermann). Siitä se sitten meni askel askelelta eteenpäin, aivan -samoin kuin minun oli käynyt. Viimein tuo eukko oli vietellyt heidät -tekemään pieniä varkauksia puodissa, asia tuli ilmi ja Molly ja Dolly -saivat kumpanenkin neljä kuukautta. Vapaiksi päästyään he päättivät -vastakin pysyä yhdessä ja esiintyä aina sisaruksina. Kun he käyvät aina -samoin puettuina, kutsutaan heitä tuttaviensa piirissä vaunupariksi. He -ovat jo monasti tahtoneet minua mukaansa iltaisin, mutta ei minusta ole -siihen. En ole vielä päässyt oikein entisiin voimiini. Eläintarhassa -käyn usein kävelemässä. Siellä on nyt kaunista. Mutta ilman keväiset -tuoksut ja maan raitis vihannuus herättävät minussa suruisia ajatuksia. -Maailma on niin täynnä saastaisuutta ja lokaa. - - - -18 elok. —93. - -Kauhea kuumuus. Katukivet ihan polttavat jalkoja. Ilma kuin tulisessa -pätsissä. Minä kadehdin kaikkia, jotka pääsevät pois, merelle tai -maalle. Minä en pääse mihinkään, kun ei ole rahaa. Olen mielestäni kuin -haaksirikon tehnyt fregatti, joka on menettänyt taklauksensa ja päättää -viimein päivänsä hiililaivana. Jospa vaan olisinkin niin pitkällä, -että todella tuntisin olevani tuommoinen mihinkään muuhun kelpaamaton -hiililaiva. Mutta siinähän se on minun kova kohtaloni, että minä en -vieläkään ole päässyt siihen siveelliseen huumaustilaan, jota ilman -semmoinen elämä kuin se, jota vaunupari viettää, on mahdoton. Täydessä -tajussa, avoimin silmin ei siihen voi kukaan antautua. - -Melkein kaikki koristeeni ovat vähitellen vaeltaneet panttilainastoon. -Joka viikko menee jokin uusi esine, enkä ymmärrä mikä tästä lopuksi -tulee. Olihan minulla jo muutamia oppilaita, mutta heti ensimäisten -tuntien jälkeen he lähettivät minulle palkkioni eivätkä ole sen koommin -näyttäytyneet. Tämä ympäristö ei näyttänyt heitä miellyttävän, josta -minä totta puhuen en voi heitä moittia. Minä en vieläkään ole päässyt -oikein terveeksi. Tämä tavaton kuumuus vie minulta kerrassaan kaikki -voimat. Olenkin käynyt kovin laihan ja huonon näköiseksi: Pari kertaa -olen yrittänyt olla »kiinniottamassa», mutta ilman mitään tulosta. En -tiedä, mikä siinä on esteenä. Vaunupari sanoo että minä näytän liian -ylhäiseltä, kukaan ei uskalla lähestyä minua. Mahdollista kyllä. - -Velttona ja voimatonna lojuen sohvallani torkun useimmat päivät -aamusta iltaan. Elän mahdollisimman säästäväisesti saadakseni rahani -riittämään, mutta täytyyhän sitä ainakin vatsansa täyttää. Vuokra -nielee kovin paljon rahaa. Minua pelottaa tulevaisuus. Emäntäkin -tuittuilee usein ja päästää suustaan loukkaavia huomautuksia. Hän -nähtävästi pelkää, että minä en enää voi maksaa hyyryäni, mikä pelko -kuitenkin on aivan aiheeton siihen nähden että hän vaatii maksun aina -edeltäpäin ja ajaisi minut aivan varmaan paikalla ulos, jollen heti -ensimäisenä päivänä tekisi välejämme selviksi. - -»Asianajaja» hännystelee välistä minun ympärilläni ja koettaa kiihottaa -minua pontevampiin toimiin. Eilen illalla hän oli taas vähän aikaa -luonani ja puhui jos jonkinlaista roskaa. »Noin kauniin naisen kuin -Te, jolla on niin hienoja pukuja ja semmoinen suuren maailman käytös, -pitäisi mennä Unter den Lindenille tai Kurfürstendammille», sanoi hän, -»siellä on katu täynnä rahaa semmoiselle, joka asiansa oikein ymmärtää. -Useimmat tytöthän täällä ovat semmoisia, ettei niitä voi Teihin -verratakkaan...» - -Minä olen kirjottanut K:lle ja F:lle, mutta ei ole kuulunut mitään -vastausta. Mikä ei ole silmissä, se ei ole mielessä. - -Kunhan nyt vaan pääsisi tästä hiton helteestä. Tuskaillessani tässä -nousee mieleeni usein haikeita muistoja kaukaisista nuoruudenpäivistä. -Tunnun mielestäni niin hirveän vanhalta. Katkerasti kaipaan kaunista, -hiljaista puutarhaamme, jossa valkeat liljat ja punaiset ruusut -kuun valossa nuokkuvat, kaipaan äidin hautaa, kaipaan tuota laajaa, -viheriää, hopeankarvaiseen usvahuntuun peittynyttä maata, jossa -iltaisin on niin ihanan viileää ja juhlallisen tyyntä ja ihmiset -istuvat pakinoiden tuuheaoksaisten lehmusten alla, edempänä niityllä -silloin tällöin hevonen hirnahtaa tai lehmä nukuksissaan äännähtelee... -Poissa, poissa... Kaikki mennyttä. Kaikki ainiaaksi hukassa. - - * * * * * - -Jos vielä joskus saan vähän rahaa kokoon, lähetän Osdorffille -matkarahat ja otan hänet luokseni asumaan, sen olen lujasti päättänyt. -Sillä raukalla on kurjat päivät. Hän näkee nälkää. Sukulaiset eivät -lähetä hänelle mitään, koska eivät halua häntä enää vaivoikseen. -Minusta se on halpamaista. Hän kirjottaa minulle mitä surkeimpia -kirjeitä. Niin pian kun vaan saan rahaa, lähetän hänelle kaksisataa. -Pitäväthän toisetkin, mikä koiraa mikä kissaa hupilaisenaan, miksi -ei minulla voisi olla tuommoinen miesparka kotitarvetta varten. Aina -Casimir riepuni on mukavampi pitää kuin tuommoinen tavallinen Louis -[ranskalainen nimi (äännetään luii). Siten kutsutaan ilotyttöjen -»miehiä» Berlinissä. Tarkempi selitys edempänä], joka meikäläisen -suhteen tahtoo esiintyä herrana ja isäntänä. Minä olen viimeinkin -päättänyt tyytyä kohtalooni. Ei ollut muuta neuvoa. - -Kindermann on saanut puolitoista vuotta vankeutta. Häntä ei oltu voitu -varmasti todistaa paritukseen syypääksi, muuten siitä olisi tullut -kuritushuonetta. - -Minun oloni alkaa taas olla siedettävää. Osan tavaroistani olen saanut -lunastetuksi takaisin panttilaitoksesta. Entinen vetovoimani on taas -alkanut vaikuttaa. Minulla on kundeja niin paljon, että usein voin -luovuttaa niitä muillekin. Iltaisin Keckillä tai Nationalissa parveilee -niitä ympärilläni kuin kärpäsiä sokerinpalan seutuvilla. Nyt, kun -vihdoinkin olen päässyt selville siitä, ettei tästä tämän parempaa -kuitenkaan enää tule, olen heittänyt hiiteen viimeisetkin arveluni. -Monta kertaa kuvailen mielessäni olevani kuollut. Kaikki ihmiset, -joiden kanssa nyt seurustelen, ovat vaan ruumiita. He ovat menettäneet -sielunsa ja todistavat olemassaolonsa kautta, että ilmankin semmoista -kojetta voi tulla toimeen — minä en sano _elää_. - -Kielitaidostani on minulla lopultakin paljon hyötyä. Se vetää luokseni -rikkaita ulkomaalaisia, jotka maksavat hyvin, ja se on nyt minulle -pääasia. Niinpä oli eilen illallakin muuan venäläinen, joka ei osannut -sanaakaan saksaa, ja hän antoi minulle kolmesataa markkaa. - -Vaunuparilla on ollut hyvä onni. Lokakuussa oppi Molly eräässä -ravintolassa tuntemaan rikkaan amerikkalaisen, joka tarjosi hänelle -vakinaista vuosirahaa. Molly sanoi ettei hän luovu »sisarestaan», ja -silloin amerikkalainen otti heidät molemmat, toisin sanoen hän sisusti -heille oman asunnon Taubenstrassen varrella ja antaa neljäsataa markkaa -kuukaudessa. Hän on ainoastaan neljä kuukautta vuodesta Berlinissä, -muun ajan saavat tytöt käyttää miten tahtovat. - -Minulla on ollut todellakin vielä paljon opittavaa. Ensin tuntui -hirveältä, vaikka Anna Kindermann olikin jo pannut minut sangen hyvälle -alulle. Tässä kuolleiden maailmassa haisee mädänneeltä, siihen hajuun -täytyy ensin tottua. - -Tytöt ja heidän »miehensä» muodostavat erityisen määrätyn järjestön -ja jonkinlainen yhteistunne kaikkien kesken on huomattavana. -Tarkastuksen alaisten ja meidän »puolisilkkisten» (s.o. tarkastuksesta -vapaiden) välillä ei ulkoapäin voi huomata mitään erotusta. Jokainen -puolisilkkinen pelkää kiinnijoutumista kuin ruttoa. Eiväthän ne -tarkastukset itsessään niin pelottavia ole, mutta hirmuisen vaikeaa -on tuo ulkonaisesta säädyllisyydestä luopuminen. Ja sitten asunnon -saaminen! Se on ankara asia. Jo meidänkin on vaikea saada kattoa -päämme päälle, mitä sitten tarkastuksenalaisten. Minä saan asua vielä -todellakin huokealla. Useimmat maksavat vuokraa seitsemän, jopa -kymmenen markkaa päivältä, vieläpä enemmänkin. Talonomistajat tahtovat -saada aineellista korvausta siltä varalta, että joku tyttö tulisi -poliisin kanssa tekemisiin, sillä siinä tapauksessa heitä uhkaa aina -vaara joutua syytteeseen parituksesta. - -Usein olen ihmetellyt, minkätähden poliisi valvonnallaan tämän ammatin -tavallaan laillistuttaa, kun se kerran ei sallisi tyttöjen asua -missään. Noiden huimaavan korkeiden hyyryjen maksaminen on pelottavan -vaikeaa, monelle aivan mahdotonta. Hyvin puettuina täytyy meidän sitä -paitsi käydä ja onhan niitä paljon muitakin menoja. Minua esimerkiksi -on verotettu neljäntuhannen markan tuloista ja olen ilmotettu -kieltenopettajaksi. Oikeinkohan tosissaan viranomaiset luulevat kielien -opettamista Zimmerstrassen varrella niin tuottavaksi toimeksi? Mahtavat -he ajatella siinä jotain muutakin, mikäpä niitä tietää. - -Miesten ja tyttöjen keskinäisen suhteen luulevat ihmiset, jotka eivät -oikein tunne elämää näissä piireissä, tavallisesti toisenlaiseksi kuin -se todellisuudessa on. Minäkin olin tuommoista louis'ta ajatellut -vain mieheksi, joka tuo tytöille kundeja, suojelee heitä, pakottaa -hävyttömiä tai huonosti maksavia vieraita muistamaan velvollisuutensa -ja on muuten tyttöön samassa suhteessa kuin orjanomistaja orjaansa. -Tämmöistä tosin kyllä myös tavataan, mutta tavallisimmin on tuo mies -sangen yksinkertaisesti tytön rakastaja. Se on aivan luonnollistakin. -Jokaisessa tytössä on kuitenkin sisinnä nainen, turvaa tarvitseva -ja rakkautta kaipaava nainen, jota sukupuoliyhteyden pelkästään -ammattimainen harjottaminen ei voi tyydyttää. Minun itseni on laita -niin. Minä antaisin mitä hyvänsä, jos minulla olisi _yksi_, vain yksi -_ainoa_ ihminen, joka kuuluisi minulle, johon voisin turvautua, josta -tietäisin: hän on olemassa minua varten ja minä häntä varten. Mutta -minkälaiseen mieheen hyvänsä en voisi yhtyä; useimmat täkäläisistä, -näihin piireihin kuuluvista, ovat tietysti kaiken arvostelun -alapuolella. - -Voisi tehdä huvittavia huomioita, jos rupeaisi tutkimaan, mistä nuo -miehet ovat alkuaan lähteneet. Kaikki yhteiskuntaluokat ovat antaneet -osansa niiden rivien täyttämiseksi. Rappiolle joutuneita indiviidejä -tietysti kaikki. Eihän kukaan oikea mies rupee tyttöjen elätettäväksi. -Hyvin harvoilla on mitään tointa. Mutta heillä on keskinäisiä klubeja -ja voimisteluseuroja ja enimmäkseen he vetelehtivät kapakoissa aamusta -iltaan. - -Kerran yritti tuommoinen mies ruveta minuakin lähentelemään, mutta -minä kiitin kunniasta. Tietysti kohteliaasti ja kaikessa ystävyydessä, -sillä ei ole juuri hyvä mennä heitä suututtamaan. Heidän joukossaan on -varsinkin yksi, tunnettu nimellä »itara Friedrich» — miksi häntä niin -kutsutaan, en tiedä; sekä tytöillä että miehillä on mitä kummallisimmat -liikanimet —, joka Keckin kahvilassa tulee aina istumaan minun -viereeni. Hän on oikeastaan lakitieteen tohtori — on näyttänyt minulle -paperinsa! — ja ollut valtion virassa, mutta pakotettu eroamaan. -Eräs nainen on hänen elämänsä turmellut, sanoo hän itse; minä luulen -kumminkin, että sen on tehnyt hänen juoppoutensa, sillä hän juo -hirveästi ja on säännöllisesti aina puoliyön aikaan sikahumalassa. -Mutta ennenkun hän on näin pitkälle ehtinyt ja siten täydelliseen -tiedottomuuden tilaan joutunut, on hänen kanssaan oikein rattoisa -puhella; huomaa kyllä että hän on lukenut mies ja kaikin puolin -sivistynyt henkilö. Sen vuoksi minua vähän kummastuttaa, että hänen -naisensa on aivan mitätön olento, tyhmä ja sivistymätön; luulisin hänen -parempiakin saavan, jos haluaisi. Minä tosin itse puolestani en huolisi -tuommoisesta juopporatista. - -Tässä »puolimaailmassa» on aivan yhtä paljon erilaisia arvoluokkia -ja seurapiirejä kuin siinä toisessakin maailmassa. Ylimyssäädyn -muodostavat ne, joilla on rikas ystävä elättäjänä. Niihin pitäisi -oikeastaan minunkin kuulua ja kuuluisinkin, jollei Ludwig olisi saanut -päähänsä tuota järjetöntä avioero- ja naimistuumaa ja jollen minä itse -ollut niin suunnattoman tyhmä, että menin tuon tunnustukseni hänelle -tekemään. Kyllä sitä onkin ihminen välistä pöllö. Siis ylinnä ovat -ne, joilla on ystävä ja jotka elävät ainoastaan tätä ystävää varten -(semmoista minä nyt etsin), ja niistä vie monta porrasta alaspäin -kurjista kurjimpiin, jotka myövät itsensä markasta ja vähemmästäkin... -Kehuttavaa tämä elämä ei ole millään asteella, mutta siellä alhaalla se -on hirvittävää... - -Lopulta on kuitenkin jokaisen naisen kovassa kohtalossa, joka näille -teille on eksynyt, jotain traagillista. Tietysti, minä myönnän sen, -tyttöjä on, jotka kokonaan ja _ainoastaan_ omasta kevytmielisyydestään -ovat huonoille jäljille joutuneet, mutta minä väitän, ettei yksikään -ainoa ole tehnyt sitä _aivan tahallisesti_ ja _täysin tietoisena_ -tekonsa merkityksestä. Minä tunnen nyt lukemattomia naisia, jotka -elävät oman ruumiinsa myömisellä, mutta sen tiedän aivan varmaan, että -sadan joukossa heistä ei ole viittäkään semmoista, jotka eivät paikalla -käyttäisi hyväkseen tilaisuutta palata järjestettyihin oloihin, jos -sellainen heille tarjoutuisi. Maailmassa on niin paljo ihmisrakkautta -ja hyväntekeväisyyttä, on lastenseimiä ja vanhojenkoteja, on -rangaistujen pahantekijäin turvapaikkoja ja jumala ties mitä kaikkia -kauniita ja hyödyllisiä laitoksia, puutetta kärsiväin lähimäisten -hyväksi pidetään myyjäisiä, näytellään ja tanssitaan, mutta syvimmän -kurjuuden, mustimman pimeyden maailmaa harvoin pääsee valaisemaan -pieninkään välähdys todellisesta lähimäisenrakkaudesta. Kuinka moni -meistä antaisikaan »pelastaa» itsensä! Mutta ei parannuslaitosten ja -kaupunginlähetyksen kautta, tuolla alentuvalla tavalla, joka oman -erehtymättömän moraalinsa korkealta jalustalta tuntuu sanovan: »Minä -kiitän sinua, Jumala, etten ole niinkuin muut ihmiset — —» j.n.e. - -— — Ei, sillä ilveilyllä ei meistä ketään pyydystetä. — — Ei, ennenkun -tässä asiassa voidaan saada parannusta aikaan, täytyy tulla uusi -maailmanjärjestys, täytyy tapahtua perinpohjainen muutos käsitystavassa -ja olosuhteissa. Ihmisten täytyy riisua pois vanha aataminsa ja unohtaa -kaikki ennakkoluulonsa. Raja-aidan täytyy hävitä. Vanhat kreikkalaiset -viettivät juhliakin hetairainsa kunniaksi ja foinikialaisilla ne -olivat erään jumalattaren palvelijoita, naispappeja. Silloin ne olivat -sukupuolensa kauneimpia, viisaimpia ja sivistyneimpiä, jotka Venusta -palvelivat, ja noiden antiikisten kansain sivistys ei totisesti -ollut huonompi kuin nykyisen ajan. Pitäisihän toki aina jokaisella -olla valta tehdä omalle ruumiilleen mitä tahtoo. Minkätähden pitää -yleisen mielipiteen välttämättä lausua tuomionsa jokaisesta, joka -menettelee eri tavalla kuin muut, ja hukuttaa hänet ylenkatseen -ja pilkan haisevaan lokavirtaan? Jos ilotyttöjen ammatti lakkaisi -olemasta halveksittu, niin vähenisi »ammatinharjottajain» lukumäärä -neljällä viidesosalla, jopa, en epäile yhtään sitä väittää, yhdeksällä -kymmenesosalla. Minä itse esimerkiksi ottaisin mielelläni vastaan -seuranaisen tai kasvattajan toimen, ja tahdonpa olla iankaikkisesti -kirottu, jollen tekisi kaikkea mitä voin velvollisuuksieni -täyttämiseksi, jos taas kerran tekisi mieleni johonkin mieheen yhtyä. -Mutta, puhumatta siitä että semmoista ei voi ajatella tapahtuvaksi -muuta kuin saduissa, että meikäläinen pääsisi tuollaiseen toimeen, -olisi siinä aina Damokleen miekka pään päällä riippumassa, ja niin -pian kuin entisyyteni tulisi tunnetuksi, seuraisi siitä potku ulos -ja vajoominen entistä syvemmälle lokaan. Jos meidän olemassaolomme -ei olisi häpeä ja palaaminen porvarilliseen elämään olisi jokaiselle -esteetön, niin useimmat, jotka vaan vähän aikaa ovat tätä kurjuutta -kokeneet, kääntyisivät takaisin harharetkiltänsä. Mutta nyt pysyvät -portit takanamme ikuisesti suljettuina. »Heittäkää kaikki toivo, te -jotka tästä sisään menette.» [Danten »Divina Commedian» mukaan kirjotus -helvetin portin yläpuolella.] - -Se minua aina enimmän suututtaa, kun nuo poroporvarit tuovat -mukanaan vaimonsa yökahviloihin ja nämä siellä istuvat, nauravat ja -supattelevat eivätkä oikein tiedä miten olisivat, että paraiten tulisi -näkyviin erotus heidän himokkaan »siveellisyytensä» ja porvarillisen -loukkaamattomuutensa ja meidän turmeluksemme välillä. Tekisi mieleni -sylkäistä niitä vasten kasvoja, mokomiakin kanoja. Ikäänkuin joku -heikäläinen tietäisi, mitä elämä ja kärsimys ovat. Mitäpä he tietävät -elämän yöpuolista, joiden pimeydessä meidän täytyy kuihtua. Tahtoisin -huutaa heille vasten silmiä: Katsokaa eteenne, te ette ole vielä -elämänne lopussa, ehkäpä teillä on tyttäriä, joista kuolema teidät -erottaa ja jotka vielä kerran istuvat täällä muiden teidän kaltaistenne -ivallisten katseiden esineinä... - -Tahtoisinpa kerran nähdä, ottaisiko joku noista monista rouvista, jotka -kristillistä laupeutta, hyväntekeväisyyttä ja lähimäisenrakkautta -ammattinaan harjottavat, tuommoista yökahvilan vierasta -talousapulaiseksi tai bonneksi. Huijui, mitenkä nyt semmoista voisi -ajatellakkaan, he kauhuissaan huudahtaisivat. - -Minä annan palttua kaikelle kristilliselle rakkaudelle ja -hyväntekeväisyydelle. Ihmiset ovat kaikki petoja, hyeenoja, olkoon -heillä jos miten korea kuori peittämässä sisällistä kehnouttaan. - -Nationalissa on varsinkin yksi tyttö, joka herättää minussa -mielenkiintoa, Dudaksi kutsuvat häntä. Hänellä on omituisen värinen, -vaalea tukka eikä ole oikeastaan pahan näköinen, mutta kantaa köyhyyden -ja kärsimyksen leimaa kasvoissaan. Hänen sulhasensa on linnassa; -äskettäin hän sanoi sen minulle ja kertoi, että hän sai aina potkun -tuolta mieheltä, jollei tuonut hänelle kylliksi rahaa kotiin, ja että -kerran hän oli saanut niin kovan täräyksen vatsaansa että emä viottui. -Hän oli kieltäytynyt todistamasta sulhastaan vastaan, mutta lääkärin -lausunnon nojalla hänelle oli tuomittu viisi kuukautta vankeutta. Nyt -tuo tyttö rukka odottaa pelolla sitä hetkeä, jolloin hänen rääkkääjänsä -pääsee taas vapaaksi, mutta kaipaa häntä kuitenkin myös ja suuttuu -kauheasti, jos joku lausuu hänestä semmoisen sanan, joka ei tyttöä -miellytä. - -Täällä näkee useita hienoja tyttöjä, mutta harvoja todellisesti -kauniita. Tähän tämä saa loppua tältä päivältä — — - - - -8 tammik. 1894. - -Taaskin turvauduin kirjani seuraan. Sehän se on minun ainoa toverini, -ainoa uskottu ystäväni maailmassa. Ja minua huvittaa kirjottaa -muistiin, mitä saan kokea ja mikä milloinkin pitää ajatuksiani työssä. - -Osdorffille olen kirjottanut ja kehottanut häntä kestämään vielä -kevääseen asti, jolloin toivon voivani lähettää hänelle matkarahat. -Silloin etsin itselleni toisen asunnon ja otan hänet toverikseni. Minä -saan joka ilta kokea jotain uutta, mutta harvoin mitään hyvää. Olen -niin hermostunut, että usein nykii jäseniäni kuin tanssitaudissa ja -välistä tekee mieleni syytää suustani rumia sanoja, solvata jotakuta, -lyödä ja raivota. Sillä tämä elämä on kamalaa, mutta mihinkäs siitä -pääset, istu vaan kuin sisäänmuurattuna vankilaan, josta ei ole mitään -ulospääsyä ja vain korkealla seinässä yksi ikkuna, joka laskee sisään -harmaata, kaameaa valoa, mutta ei yhtäkään virkistävää ja elähyttävää -auringonsädettä. - -Äskettäin istuin Dudan ja Kietschen kanssa Nationalissa erään pöydän -ääressä lähellä suihkukaivoa ja siinä vieressä istui kaksi herraa, -joista toisella oli pitkä musta täysparta ja kultasankaiset silmälasit -ja toinen oli vanha ukonrahjus, nokka sinertävän punainen ja syyliä -täynnä. Tuo vanhempi mies viskasi markan rahan veteen, minä työnsin -hihani taaksepäin ja nostin sen ylös. Silloin heitti hän vielä toisen -ja kolmannenkin, ja nyt tuli Duda myös ottamaan niitä, äijä viskeli -aina uusia rahoja veteen, markan, viiden groschenin ja kymmenen -pfennigin kappaleita, ja silloin juoksivat kaikki tytöt paikalle -pyydystämään rahoja, mies nauroi niin että vatsa huojui ja käski -viinurin tuoda hänelle kaksikymmentä markkaa pientä rahaa. Siinä -tungoksessa kadotti Kultakala-Elsa tekotukkansa ja luullen kai minun -sen siepanneen häneltä astui taakseni ja vimmoissaan veti kaikki -neulat minun tukastani, että näet minulle kävisi yhtä hullusti kuin -hänellekin. Mutta siinäpä hän pettyikin, hiussuortuvat valahtivat -alas hartioilleni ja hajosivat, minä vielä tahallani ravistelin niitä -ja silloin seisoin siinä ikäänkuin mustaan vaippaan verhottuna, -joka ulottui melkein maahan asti. Sekös se herätti huomiota. Joka -taholta kerääntyi siihen väkeä katsomaan tätä kummaa, ja tuo iso, -mustapartainen herrakin, joka oli koko ajan istunut liikkumatonna -ja välinpitämättömänä, nousi ylös ja huudahti: »Mainiota! Komeaa! -Tyttö, tehän voisitte esiintyä hiusrohtotehtaan reklaamina!» Minä -irvistin hänelle vastaukseksi, tuo sana »tyttö» ei minua miellyttänyt, -en tiedä mistä syystä, sillä enpähän minä ole enää pitkiin aikoihin -saanut kuulla itseäni armolliseksi neidiksi haukuttavan. Kaikkien -tyttöjen kävi kateeksi, minä iloitsin siitä ja annoin hiusteni -riippua irrallaan koko illan, ja jokainen joka tuli lähelleni, tahtoi -päästä niitä koskettelemaan, mutta minä en antanut siihen oikeutta -kenellekään muuten kuin viiden markan maksusta, ja täten sain pian -kokoon kuusikymmentä markkaa, joilla ostin itselleni seuraavana päivänä -parisilaisen hatun keltaisine sulkineen. - -Ihmeellisintä minun mielestäni tässä asiassa oli se, että minun täytyi -yhä ja yhä uudestaan katsoa tuohon mustapartaiseen mieheen, ja mitä -enemmän häneen katsoin, sitä paremmin hän minua miellytti. Hänellä on -kaunis profiili, kotkannenä ja komeat ruskeat silmät ja ihmeellisen -kauniit, valkeat, jäntevät, sileät kädet. Toivoin saavani hänet -mukaani enkä huolinut kenestäkään muusta, ja jonkun ajan kuluttua hän -siirtyikin istumaan minun pöytääni tuon vanhan ukon seuraamana. Kuulin -heidän keskustelustaan, että hän oli tohtori, ja myöhemmin hän aivan -oikein sanoikin tulevansa saattamaan minua kotiin. Ja minä pöllö sen -sijaan, että olisin kehottanut häntä, tekeydyin ylpeäksi ja sanoin -jyrkästi »ei», johon hän hymähti ja vastasi tyynesti: »No, ei sitten, -rakkaani», maksoi laskunsa ja meni pois. Jälkeenpäin olin harmiini -haljeta, kun muuan kaksikymmenvuotias roikale minuun takertui, ja -koko yön oli tuo kaunis mies mielessäni. Minä kirjotan tämän muistiin -vaan sen vuoksi, että nyt oikeastaan ensi kerran elämässäni olen -tuntenut varmasti vetoa yhteen, määrättyyn mieheen. Minä en saa häntä -pois mielestäni ja toivon hartaasti tapaavani häntä joskus vielä, ja -silloin en häntä laskekkaan niin vain käsistäni. Mutta semmoinen minä -olen, että päätökseni on kulloinkin riippuvainen hetken vaihtelevista -tunnelmista. Ihan arvaamatta voi mielessäni astua esiin jotakin, joka -sanoo: nyt ei! Tuntuu siltä kuin minussa olisi silloin jokin vieras -henkilö ja että minun täytyy tehdä ja sanoa, mitä _hän_ tahtoo eikä -mitä itse mielisin. Niin se on. - - - -14 helmik. - -On se sentään merkillistä. Eilen näin taas tuon mustan tohtorin. Hän -istui ikkunan luona Kranzlerin ravintolassa Unter den Lindenillä. -Minä menin sisään ja istuin hänen pöytänsä ääreen. Hän näki minut -sanomalehtensä yli, mutta ei ollut tuntevinaan. Parin minuutin kuluttua -tuli siihen pieni tyttö torttu kädessä ja istuutui hänen viereensä ja -heidän puheestaan kuulin, että se oli hänen tyttärensä. Silloin tunsin -olevani siinä paikassa liikaa. Maksoin ja menin, mutta odotin ulkona, -kunnes hän tuli tyttöineen kadulle. Aioin kulkea heidän perässään -nähdäkseni minne hän meni, hän huomasi sen, lähetti tyttönsä ajurin -vaunuissa pois ja astui itse suoraan minua kohti. - -»No, lapseni», kysyi hän, »haluatteko jotain?» Minä purin huuleni -yhteen enkä vastannut mitään. Hän käveli vieressäni pitkän matkaa, -aina Brandenburgin portin taakse. »Teidän kaunis tukkanne on minua -miellyttänyt», sanoi hän viimein, »mielelläni tahtoisin nähdä sitä -vielä toisenkin kerran». »Samaa haluaisivat monet muut», sanoin minä. -Hän naurahti. »Tehän olette oikea afäärinero. Se tapa, millä Te -ansaitsitte rahaa tukkanne näyttelemisellä, huvitti minua suuresti. Ja -oikeassa Te muuten olettekin. Joka tahtoo nähdä, se saa maksaa. Muuten -minä olen mies, jolla on vakaantuneet elintavat. Lääkärinä ei minulla -ole aikaa usein yöllisiin retkeilyihin. Ja ammattityttöjen kanssa minä -periaatteellisista syistä en seurustele. Mutta Teidän tukkanne on -jotain niin erikoista, että maksan vaikka kaksikymmentä markkaa, jos -vielä kerran näytätte sen minulle». - -»Minä en näytä Teille mitään, mokomalle mörököllille», vastasin minä -vihaisesti, sillä sana »ammattityttö» raasti taas kuin tylsä saha -hermojani. »Kuka tässä on ammatinharjottaja? Ettekö Te itse, vanha -ruumisten leikkelijä —» - -»No no, elkäähän nyt suotta noin kiivastuko», hän sanoi, »enhän minä -tahdo Teiltä mitään, ja kun ei, niin ei. Hyvästi, neitini.» Hän oli -poissa ja minä seisoin siinä ja sadattelin itseäni, ja kotona leikkelin -raivoissani Beidatschin matamin pöytäliinan kappaleiksi, josta sain -maksaa viisi taaleria [1 taaleri (Thaler) = 30 groschenia — 3 markkaa, -siis 1 groschen = 10 pfennigiä. 1 Saksan markka on noin 1 mk. 25 p. -Suomen rahaa], vaikka tuo likainen riepu oli tuskin viidenkymmenen -pfennigin arvoinen. — - -Jos jonkinlaisiin olentoihin sitä yhtyy ulkona vetelehtiessään. Noin -viikko sitten olin iltasella eräässä tanssipaikassa ja huomasin siellä -miten muuan vanha ukonkääkkänä kierteli ympärilläni ja tahtoi kaikin -mokomin päästä puheisiin minun kanssani. Ensin en ollut tietääkseni -hänestä, sillä heti olin huomannut, ettei siinä ollut mitään tuloja -toivottavissa. Siisti ulkoasu, melkeinpä hienokin, mutta ei mitään -sen enempää. Takki jo hiukan kulunut saumoista, mansetit, kaulus ja -kravatti moitteettoman puhtaat, mutta huokeinta lajia. Arvostelin heti -aivan oikein hänen asemansa: vanha, rappiolle joutunut ylimys, ent. -elostelija, enempää ei mitään. - -»Jättäkää minut rauhaan, vanha narri! Tehän pilaatte minulta -kalaveden», sanoin hänelle. »Teille on kyllin hyvä tuommoinen vanha -kaljaasi kuin tuo Cimbria meitä vastapäätä... siellä se istuu ja -mulkoilee tänne päin...» - -Hän ei kuitenkaan väistynyt minun vierestäni, vaan vakuutti yhä -uudestaan, että minä olin ihastuttavin nainen mitä hän oli milloinkaan -nähnyt. »Ja Te voitte olla ylpeä siitä, että minä sen sanon! Minä olen -kulkenut ympäri maailman, olen nähnyt ja omistanut kaikkien maiden -kauneimmat naiset. Parisin Moulin rouge'ssa, Wienissä, Madridissa, -Pietarissa ja _last not least_ Dresdenissä...» - -»Jossa kauniita tyttöjä kasvaa puissa —» keskeytin minä. - -Hän pudisti surumielisesti päätään ja maiskautti kieltään. »Silloin -Jüdenhofissa Braunschweigin Minnan luona! Minä vakuutan Teille, että -hänen salongeissaan oli koko Europan hienoin valikoima tyttöjä. -Valitettavasti hänet karkotettiin Dresdenistä. Myöhemmin hän kyllä -perusti samanlaisen liikkeen Rigaan, mutta se ei koskaan päässyt -semmoiseen kukoistukseen ja maineeseen kuin Dresdenissä...» - -»Siihen aikaan Teillä oli kai enemmän mynttiä kuin nyt», sanoin minä ja -silmäilin ylenkatseellisesti tuota pikkuista miestä. Hän otti liivinsä -taskusta kaksikymmenmarkkasen ja sanoi: »Katsokaapa tätä rahaa. Se -on tavallaan merkillisyys. Nämä kaksikymmentä markkaa ovat viimeiset -kuudestasadasta tuhannesta, jotka ovat minun sormieni välitse pyörineet -kaiken maailman tietä. Neljäkymmentä vuotta olen siihen tarvinnut, -— josta näette että minä en ole mikään kevytmielinen ihminen. Mitä -arvelette, emmekö muuta tätä kolikkoa samppanjaksi?» - -»Se aate ei ole todellakaan hulluimpia», sanoin, sillä tuo ukko -alkoi minua huvittaa. Kävimme istumaan erääseen nurkkaan ja hän -kertoi omistaneensa velattoman ritaritilan Schlesiassa, maatalon -Länsi-Preussissa ja huvilan Steiermarkissa. Nyt oli kaikki mennyttä -ja tuo kaksikymmenmarkkanen oli viimeinen jäännös hänen pääomastaan. -Sukulaisiltaan sai hän eläkettä kaksisataa markkaa kuukaudessa, liian -paljon kuollakseen, liian vähän elääkseen, kuten hän sanoo. Ja hän -näytti minulle valokuvia entisistä taloistaan sekä niitä koskevia -papereita, joista näin, että kaikki oli niinkuin hän oli kertonut. - -»Ja Te olette kaikki juonut?» sanoin minä. - -Hän nyökkäsi tyytyväisenä. »Eikä se minua yhtään sureta. Jos toivoisin -saavani takaisin omaisuuteni, tekisin sen ainoastaan voidakseni -lahjottaa kaikki tänä iltana Teille. Valitettavasti ei minulla tällä -haavaa ole mitään lahjotettavaa...», ja pannessaan papereitaan takaisin -lompakkoon, piti hän yhtä niistä kädessään: »Maanomistaja minä vielä -sittenkin olen. Tässä on kauppakirja, koskeva hautapaikkaa Schönebergin -hautausmaalla. Kymmenen vuotta sitten hankin sen itselleni ja teetin -kuusisataa markkaa maksavan rauta-aidan sen ympärille». - -»Silloinhan Teillä on vielä jotain lahjotettavaa», minä sanoin. - -»Mitä, hautapaikkako?» - -»Niin, miksikä ei? Olisihan meikäläisenkin hauska tietää, missä madot -tulevat hänet kerran syömään —» Minä sytytin paperossin ja tilasin -pullon samppanjaa omalla kustannuksellani. Vanhus joi ja tuli yhä -hellemmäksi ja tuttavallisemmaksi. »Minä teen Teille ehdotuksen», -sanoin hänelle. »Minä annan Teille viisi pilettiä ja Te siirrätte -minulle omistusoikeuden tuohon Schönebergin maatilaan». - -»Hullu tuuma! Hullu tuuma!» nauroi ukko. - -»Minkä tautta hullu?» sanoin minä. »Minäkin tahtoisin tietää, mihin -minut kerran kuopataan.» Ensin hän oli hyvin vastahakoinen, mutta minä -en hellittänyt. Asiasta, joka ensin oli vain hassu päähänpisto, tuli -lopuksi täysi tosi. Ja ennenkun oikein huomasin missä oltiinkaan, -olimme jo kaupasta sopineet. Minä sain Schönebergin »maatilan» -rauta-aitoineen ja hän saa kymmenen pilettiä. Hassu kauppa. »Niin -mutta», sanoin minä, »kuka takaa minulle, että asia myöskin Teidän -puoleltanne on täyttä totta?» - -»Olenhan minä kavaljeeri! _Parole d'honneur_» [Kunniasana], sanoi -hän ja löi rintaansa. Suuri joukko todistajia oli läsnä kauppaa -päätettäissä ja vähintään kaksikymmentä pulloa samppanjaa meni -harjakaisiin. Paria päivää myöhemmin sain minä kauppakirjan omalle -nimelleni siirrettynä. Äijä oli ollut niin kohtelias, että oli vielä -maksanut omasta kukkarostaan kaikki kustannukset tuosta siirrosta. - -Siis nyt minulla on oma hautapaikka. Olen käynyt siellä jo useita -kertoja. Ensi kerran ukon seurassa. Hän sanoo itsellään olevan vielä -oikeuden päästä lepäämään entisen ritaritilansa perintöhautaan. Se -ilahuttaa minua, sillä muuten olisi tuntunut pahalta ajatella, että -olin vienyt hänen viimeisen maatilkkunsa. Aita on hyvin sievä ja -siellä kasvaa kaunis hautapaju. Kevääksi aion laitattaa sinne penkin -ja kiven sekä istuttaa murattia ja kukkia. Tuttavani minulle nauravat -ja sanovat minun olevan päästäni vialla. Siitä minä viisi. Laitanpa -sinne itselleni vielä oikean pikkuruisen puutarhan, nautin siellä kesän -ihanuudesta ja kuvittelen olevani kesäasunnossa maalla. - - - -8 maalisk. 94. - -Viime viikkoina ovat asiani menneet loistavasti. Minulla oli vieraana -rikas englantilainen, joka asui Bristol hotellissa ja oli hurjasti -ihastunut minuun. Käydessään minun kanssani kaupungilla hän syyti -rahoja kuin mieletön joka suunnalle; kerran hän eräässä paikassa -maksoi samppanjasta neljäsataa markkaa, josta minä sain ylikyypparilta -kymmenen prosenttia. Hän osti minulle melkein kaikki mitä näki, niinpä -eräänä iltapäivänä otettiin Wertheimiltä tuhannen kahdensadan markan -arvosta pelkkiä vaatetavaroita, joista en minä läheskään kaikkia -voinut käyttää, vaan möin heti polkuhinnasta. Joka ilta sain kaksi -sadan markan seteliä, ja niistä olen lähettänyt kaksi Osdorffille -matkarahoiksi. Olisin mielelläni lähettänyt enemmänkin, mutta pelkäsin -että hän silloin joisi kaikki suuhunsa eikä pääsisikkään tulemaan. Nyt -ne riittää juuri parahiksi välikannen pilettiin. Muuten minä en osaa -antaa rahalle mitään arvoa, se luistaa niin helposti minun käsistäni, -että säästämistä en voi enää ajatellakkaan. - -Noin viikko sitten oli minun vähältä käydä hullusti. Mikä nuuskija -lienee ollut jäljissäni, poliisikonttoriin minut vaan kutsuttiin ja -komisarius tai mikä mies lie ollut puhutteli minua tylysti ja käski -tekemään selkoa siitä, millä minä elän. »Kielten opetuksella», minä -vastasin. »Se on Teidän todistettava» huutaa hän — ja vielä paljon -muuta. Minun täytyi näyttää vähintään kolmen nuhteettoman henkilön -antama todistus, että ansaitsen kielten opetuksella niin paljon kuin -toimeentuloani varten tarvitsen. Se ei ollut minulle mikään ilosanoma. -Sillä mistäpä minä nuo »nuhteettomat» henkilöt sieppaisin. Iltasella -kerroin asiasta itaralle Friedrichille, koska hän kuitenkin ymmärtää -jotain sellaisista seikoista, hän puhuu muille ja samassa kaikki -alkavat pohtia sitä, aivan kuin se olisi heidän oma asiansa. No, -mitäpä sanonkaan. Kolmen päivän perästä oli minulla kädessäni todistus -kolmelta »nuhteettomalta» henkilöltä, jotka valallaan vakuuttivat -ottavansa minulta tuntiopetusta kielissä, kahden markan maksusta -tunnilta. Kaikki meni kuin voideltu, mutta varovainen täytyy minun -tietysti olla. - -Näin nämä ihmiset ovat valmiit auttamaan toisiaan, jos joku heistä -pulaan joutuu. Sillä tavalla sitä voipi näissäkin piireissä tarpeen -sattuessa saada, mikä milloinkin on välttämätöntä. Onpa koko joukko -vaimoja, jotka elävät vaan ilmotuksista; he näet ilmottavat sen ja -sen henkilön olevan heidän luonaan, ja saavat siitä kolme markkaa, -vaikka tuo puheenaoleva henkilö todellisuudessa asuukin jossain -muualla. Äskettäin oli joku tyttö vienyt minun rahakukkaroni, jossa -oli neljäkymmentä markkaa ja kaksi kähertäjänlippua, minä pääsin -hänen jäljilleen, mutta en saanut ensin käsiini, kun hänkin oli -väärästä paikasta ilmotettu, ja kun sitten myöhemmin sain hänet -kiinni, en kuitenkaan mitään hyötynyt. Väkivallalla ei täällä saa -mitään aikaan. — Paraiten hyötyvät näistä ihmisistä kortteeriemännät. -Paitsi noita suunnattoman korkeita vuokria on heillä vielä monenlaisia -sivutuloja. Jos joku tyttö esimerkiksi joutuu rahapulaan, tarjoo -hän tavallisesti arvoesineitään myytäväksi ensin emännälleen, joka -ottaa ne polkuhinnasta ja sitten jälleen myö toisille — tavallisesti -taas tytöille — vähintään kahdenkymmenenviiden prosentin voitolla. -Eukko Beidatsch on jo hänkin hyvissä varoissa. Hänellä on enemmän -briljantteja kuin minulla. Pian hän aikookin jättää liikkeensä ja -vuokrata itselleen pienen asunnon Pankowissa. Minä muutan myös -pois, kun Casimir tulee. Vastedes minäkin haluaisin ruveta pitämään -vuokralaisia. - - - -22 toukok. 1894. - -Minä olen taaskin ollut sairaana. Hamburgissa ollessani Casimiria -vastassa vilustuin pahasti. Lääkäri sanoo, että minulla on heikko -sydän ja että pitäisi mennä kesällä Nauheimiin. Onneksi olen saanut -rahaa niin paljon kokoon, että pääsen sinne, ja jos ahtaalle panee, -niin panttaan jonkun koristeeni. Casimir on tullut minulle hyvin -kalliiksi. Hänet täytyi puettaa kiireestä kantapäähän, oli aivan -repaleissa. Ensin vähän pelkäsin hänen panevan pahaksensa, kun saa -kuulla, miten kaikki asiat nyt ovat, mutta hän on vielä tyhmempi ja -välinpitämättömämpi kuin olin luullut. Hän on tosiaankin melkein -täydellinen idiotti. Se on hänelle aivan samantekevä, mistä raha tulee, -kunhan sitä vaan on. Olisin mielelläni tahtonut pitää hänet erillään -täkäläisten miesten seurasta, mutta se ei ollut mahdollista. Nyt hän -on jo kuin yksi heistä, he ovat hänelle antaneet jo uuden nimenkin, -»Fliebenheinrich», luullakseni hänen esiinpistävän alahuulensa takia. -Sitä hän vaan pelkää, että hänen sukulaisensa saisivat jotain tietoa -hänen olinpaikastaan. Muutamissa asioissa hän osaa olla tyhmyydestään -huolimatta merkillisen viekas. Monta kertaa herättää hän minussa -sanomatonta vastenmielisyyttä enkä oikeastaan voi itsekään ymmärtää, -miksi hänestä välitän, kun ei hänen kanssaan voi edes järjellisesti -keskustella, mutta en kuitenkaan tahtoisi häntä menettää. - -Minä asun nyt Markgrafenstrassen varrella, jossa minulla on kaunis, -suuri huone ja sen takana pieni kamari Osdorffia varten. Vuokraa -maksan kolmesataa kuusikymmentä markkaa kuukaudessa, s.o. kaksitoista -markkaa päivältä. Emäntäni on hyvin päättäväinen, reipas rouva, taikka -oikeastaan hän ei ole mikään rouva, vaan neiti, ja on saanut jo kokea -yhtä ja toista, koskapa on ennättänyt kaksi kertaa istua vankilassakin -vuokralaistensa takia! Hänellä on ystävänä muuan ravintoloitsija, -joka hätätilassa astuu häntä edustamaan, mutta se on hänen asemassaan -kuitenkin kipeä kohta, ja sentähden hän sanoo aikovansa mennä muodon -vuoksi naimisiin. Yksi hänen hyyryläisistään on köyhä, keuhkotautinen -mies, niin heikko että voi kuolla minä hetkenä hyvänsä, ja sen hän -ottaa miehekseen. Asia on jo päätetty ja puolivälissä kesäkuuta pitäisi -olla häät. - -Nyt minun »maatilani» Schönebergissä on kunnossa. Pajun juurella on -mukava penkki ja kaikkiin kulmiin on istutettu kukkia, ja syksyksi -hankin sinne kiven. Kauniina iltoina kävelen usein sinne kuuden -ja seitsemän välillä, istun siellä hetkisen ja päästän ajatukseni -valloilleen. Kuvailen mielessäni, miten ihanaa olisi jonakin lauhkeana -toukokuun iltana niinkuin nyt istua siellä ja uinahtaa ikuiseen uneen, -taikka herätäkseen uuteen elämään uutena ihmisenä, taas alkamaan alusta. - -Aivan minun alueeni vieressä on veres hauta, ja siellä käy usein -vanhanpuoleinen rouva synkässä surupuvussa. Ei hän milloinkaan itke, -mutta helposti näkee että hänen surunsa on katkera. Eräänä iltana -jouduimme puheisiin toistemme kanssa ja hän kertoi minulle olevansa -pianotehtaan omistaja ja leski ja maaliskuussa hän oli saattanut -hautaan viimeisen, seitsentoistavuotiaan poikansa. Hän istahtaa joskus -viereeni penkille ja on kutsunut minua käymään kodissaan, jota tietysti -en tee. Silloin minut pian tunnettaisiin. Näin on parempi. - -Monasti olen niin väsyksissä, etten luule enää pitemmältä jaksavani -kestää tätä elämää. Olenkin taas käynyt niin kurjan näköiseksi, että -tarvitsen hengittää maa-ilmaa [S.o. käyttää ihomaalia], jota muuten en -ole tehnyt enkä ole halukas tekemään, koska punaiset posket eivät minua -kaunista. - -Molly ja Dolly ovat voittaneet arpajaisissa kolmekymmentä tuhatta -markkaa ja ovat kaikessa hiljaisuudessa poistuneet näyttämöltä. -Toissapäivänä tuli heiltä kirje, jossa kertoivat asettuneensa -johonkin syrjäiseen soppeen Thüringissä ja aikovansa alkaa siellä -kauppaliikkeen. He ovat viisaita! Jospa minuakin kohtaisi tuommoinen -onnenpotkaus ja pääsisin täältä pois. Eikä olisi pakko tulla -milloinkaan takaisin! Ei milloinkaan! - -Maatilani tuottaa minulle lapsellista iloa. Siellä on niin ihanaa -iltaisin, kun linnut laulavat puissa ja katujen pauhu kuuluu korviin -kaukaa hiljaisena kohinana, ikäänkuin se tulisi jostain toisesta -maailmasta, jossa minulla ei ole sillä haavaa mitään tekemistä. Kun -sitten taas astun kadulle, tuntuu vastakohta kahta vaikeammalta, oloni -entistään tukalammalta... Jonkinlaista mielihyvää tuottaa minulle -se, ettei kadulla kulkeissani minua kukaan säädyttömillä puheilla -häiritse. Melkein kaikki »ammattitoverini» kantavat ammattinsa -leimaa kasvoissaan. Heillä on jokin omituinen piirre suun ja silmien -ympärillä, josta heti näkee mitä he ovat miehiänsä. Tätä kurjuuden -vakausmerkklä minä pelkään. Joka päivä tarkastan itseäni peilistä, -mutta vielä tähän saakka en ole jumalankiitos huomannut mitään. Minä -luulen sen tulevan siitä, että minä pidän sieluni aivan erillään -ruumiin toimista. Luen paljon hyviä kirjoja, nyt olen juuri äskettäin -ryhtynyt Nietzschen »Zarathustraan», mutta paljoa en siitä ymmärrä. -Niin tuntuu minusta, kuin olisi ruumiini ja sieluni kaksi eri olentoa, -ja sielu maksaa ruumiille asunnon vuokran sillä, että painaa kasvoihin -oman leimansa, joka estää ihmisiä elävältä kuollutta heti semmoiseksi -tuntemasta. Ah, lapset, miten kuolleiden on hyvä maata rauhallisissa -haudoissansa! — - - - -18 kesäk. 1894. - -Eilen meillä oli häät. Ja minkälaiset häät! Herra meitä armahtakoon! -Siviilivirastossa olivat puistaneet päätään, kun »sulhanen» tuli -näkyviin. Mies parka on viimeisillään keuhkotaudissa, jaksaa tuskin -pystyssä pysyä. Ranteet ovat hienot kuin kynänvarsi, ja luiden päällä -ei näy hitustakaan lihaa. Toimituksen kestäessä virastossa oli hän -saanut yskimiskohtauksen ja sylkenyt verta, ja virkamies siellä oli -kysynyt joukolta, eikö olisi paras jättää sikseen koko asiaa, sehän oli -suoraa pilkantekoa. — — Kotiin tultua täytyi nuoren aviomiehen mennä -paikalla sänkyyn, ja me vietimme häitä ilman häntä kello kahteen asti -aamulla. Kaksikymmentä henkeä meitä oli ja me pidimme niin lystiä, -että siivooja kuuluu aamulla saaneen puhdistetuksi huoneen maahan -läikkyneellä samppanjalla, tarvitsematta pisaraakaan vettä. - -Minä olen vihdoinkin löytänyt mustan tohtorini ja nyt pidän hänet -kiinni. Bellevuestrassella näin hänet, menin suoraan hänen luoksensa ja -pyysin anteeksi äskeistä törkeää puhetapaani. Hän naurahti ja virkkoi: -»En minä sitä pannut pahakseni, hyvä neiti» — ja me kävelimme yhdessä -Eläintarhaan ja puhelimme kuin kaksi tuttavaa ainakin kaikenlaisista -asioista, joista muuten eivät minun kaltaiseni tytöt milloinkaan -miesten kanssa puhu; ja minä huomasin ilokseni herättäväni hänessä -hetki hetkeltä kasvavaa mielenkiintoa. Istuimme penkille Eläintarhassa, -jatkoimme siinä keskusteluamme ja minä kerroin hänelle yhtä ja toista -nykyisestä elämästäni ja sitten kertoi hän myöskin itsestään. Hän on -lääkäri, jolla on sangen suuri praktikka, on onnellisissa naimisissa -ja neljän terveen, hyväntapaisen lapsen isä, mutta liikarasituksesta -hermostunut. Ja hän sanoo tarvitsevansa välistä lepoa ja vaihtelua ja -oli jo kauan etsinyt sopivaa tuttavuutta. Jos minä sallisin, hän kävisi -minun luonani silloin tällöin iltapäivillä kuuden ja kahdeksan välillä. -Annoin hänelle nimikorttini ja hän tuli seuraavana päivänä. En ole -milloinkaan ketään vierasta semmoisella levottomuudella odottanut enkä -kenenkään tulosta niin iloinnut kuin hänen. Hänen ollessaan luonani -huomasin olevani oikein todenteolla tuohon mieheen rakastunut. Kun -hän tahtoi antaa minulle rahaa, en ottanut sitä vastaan, ja yhtäkkiä -kiersin molemmat käsivarteni hänen ympärilleen ja purasin häntä -kaulaan pelkästä rakkaudesta ja pyysin häntä omistamaan minut kokonaan -itselleen, minä en tahtonut kuulua enää kelienkään muulle. Hän veti -minut sohvalle, pyyhki hiljaisella, hellällä kädenliikkeellä hiukset -otsaltani ja sanoi, ettei hän voi, perhettään vahingoittamatta, antaa -minulle enempää kuin kaksisataa viisikymmentä markkaa kuukaudessa, -mutta jos voisin tulla sillä toimeen, niin hänen puolestaan asia olisi -päätetty. Ja sitten hän kertoi minulle vaimonsa saaneen viimeisessä -lapsivuoteessaan kärsiä niin kovia tuskia, että häntä täytyy nyt -säästää ja että he elävät sentähden oikeastaan niinkuin veli ja sisar, -eikä hän luultavasti pariin vuoteen voi toivoa muutosta tässä asiain -tilassa. Silloin minä tiesin myös olevani ainoastaan hätävara ja että -tohtori W. ei näe minussa mitään enempää kuin muutkaan miehet, ja tämä -huomio katkeroitti mieltäni siihen määrin, että olin taas kiivastua, -mutta sain kuitenkin hillityksi itseni, ja hän lupasi tulla pian -uudestaan minua katsomaan. Mennessään vilkaisi hän kirjotuspöydälläni -olevia kirjoja ja kummastui nähdessään siinä Stormin, Fontanen ja -Kellerin teoksia. »Luetteko Te näitä, vai ovatko ne vaan koristeena?» -kysyi hän. »Minä luen niitä», vastasin. »Eivätkö ne ole Teistä ikäviä? -Ettekö enemmän pidä jännittävistä romaaneista?» »Romaaneja minulla on -kyllä omassa elämässäni», minä sanoin. Hän pudisti päätään ja sanoi: -»Te ette ole mikään tavallinen tyttö, sen minä olen heti huomannut. -Luulenpa Teissä piilevän jotain semmoista, mitä ei voi arvatakkaan.» -»Mitä Te joutavia», sanoin minä ja silloin hän meni. - -Tohtorin mentyä mietin kauan aikaa hänen tarjoustaan. Oi, miten ihanaa -se olisi, mutta ei se käy. Kaksisataa viisikymmentä markkaa ei minulle -riitä, varsinkaan nyt, kun on Casimir elätettävänä. Kun olen kerran -hänet tänne itse hommannut, niin ei ole muuta kuin oikeus ja kohtuus, -että myöskin pidän hänestä huolta. Että hän sen itse tekisi, siitä ei -voi olla puhettakaan. Pahinta on, että hän on viime aikoina ruvennut -ryypiskelemään liiaksi. Onneksi hän ei ole juovuspäissään raju, vaan -vetelä kuin märkä riepu. Äskettäin vedin häntä pari kertaa korvalle, -kun tuli semmoisessa tilassa kotiin, ja hän alkoi itkeä tillittää kuin -pieni lapsi, minua rupesi ihan ilettämään, mutta täytyi nauraa samalla. -Annan hänelle hyvin niukalti taskurahaa, sillä jos hän saa esimerkiksi -markka viisikymmentä illallista ja olutta varten, niin hän mieluummin -on syömättä ja juo koko rahan. Ei hän ole oikein tervekään, hänen -suuressa ruumiissaan ei ole mitään oikeaa voimaa, hänessä on vain luita -ja rasvaa, lihaksia ei ensinkään. - - * * * * * - -Tohtori on luvannut pistäytyä Nauheimissa minua katsomassa, josta -suuresti iloitsen. Ensi viikolla matkustan. Minä ikävöin häntä. Tunnen -sisällistä tyydytystä, kun saan oikein hurjasti häntä suudella. -Tahtoisin kuulua yksistään hänelle. Voisin tehdä hänen tähtensä mitä -hyvänsä. Toivoisin hänen vastaavan minun rakkauteeni, mutta sitä hän -ei tee. Mikä minua kuitenkin lohduttaa, on se, että näen selvästi -herättäneeni hänessä hyvinkin huomattavaa mielenkiintoa. Välistä -tuntuu siltä kuin hän säälisi minua. Hänen äänensä on niin pehmeä ja -hyväilynsä niin lempeät ja hellät... - - * * * * * - -Nauheimissa oli hauskaa, vaikka tohtori ei pitänytkään sanaansa, -vaan matkusti perheineen Zoppotiin. Kylvyt tekivät minulle hyvää -ja mielelläni olisin jäänyt sinne pitemmäksikin aikaa, mutta rahat -loppuivat, ne luistavat semmoisessa paikassa käsistä niin ettei sitä -huomaakkaan. Tunnen itseni nyt sangen terveeksi, ja suuren ilon tuotti -minulle kotiin tullessani, kun oli huoneessani iso vihko ruusuja, -tohtorin lähettämä tuliaislahja. Mutta pianpa tuli toista lajia! -Casimir on näinä viikkoina menettänyt viimeisenkin häpynsä, emäntä -kertoi hänen joka yö olleen kotoa poissa naisten kanssa rypemässä ja -päivät maanneen sängyssään humalassa. On siinä vaan mies! Taikka ei -suinkaan mies, hän ei ole enää muuta kuin sika. On yhtynyt johonkin -naiseen Chausseestrasselta; minä menin maanantaina tapaamaan sitä. -Ajattelin että hän voisi ottaa koko miehen luoksensa, ja sillä -minä pääsisin kaikesta vaivasta. Valitettavasti ei hän ollut enää -tavattavissa, oli näet paria päivää aikaisemmin poliisi korjannut hänet -vankilaan. Hänen emäntänsä luona kyökissä istui kaksi surkean näköistä -olentoa, jotka oli samana aamuna laskettu irti naisvankilasta, ja ne -valittivat oloa siellä kovin kurjaksi. Vartianainen ei ollut koskaan -puhutellut heitä muilla nimityksillä kuin »sika» ja »huora» ja toisilla -yhtä kauneilla. Toisen vuode oli ollut edellisen vangin jäljeltä -kamalan siivottomassa kunnossa ja siinä hänen täytyi maata. Nälkääkin -he olivat saaneet nähdä. Minusta tuntui, että he panivat aika tavalla -omiaan, sillä eihän voi ajatella, että tuommoisessa laitoksessa, jossa -työvoimista ei ole puutetta, niin mahdoton epäjärjestys vallitsisi. -Mutta mitä nälän näkemiseen tulee, näyttivät heidän valituksensa -todellakin oikeutetuilta, päättäen siitä ahneudesta, millä he iskivät -kiinni ruokaan. He olivat minusta niin säälittävän näköisiä, että -annoin kummallekin kolme markkaa, vaikka olen nykyisin itsekkin -rahapulassa ja neljäntoista päivän hyyry on maksamatta. Iso huoneeni -oli minun poissa ollessani vuokrattuna muille, mutta heti takaisin -tultuani sanoi emäntä sen irti ja otti minut siihen uudestaan. - -Sitä minä vaan pelkään, että Casimir tekee juovuspäissään jonkin -tyhmyyden, joka saattaa hänet pariksi viikoksi pimeään kamariin. -Rahalla saa maailmassa kaikkea. Nyt minun täytyy ensiksi pitää huolta -siitä, että saan rahaa. Se en kauheaa. Tohtori antoi minulle eilen sata -markkaa, mutta pitkällekös se riittää. - - - -18 syysk. 1894. - -Eilen olin tohtorin kanssa näyttelyssä. Ajoimme sinne hevosella -ja kuljimme läpi kaikki salit. Minä katselen mielelläni kauniita -tauluja, yleensä kaikkea mikä on kaunista. Erittäinkin miellytti minua -siellä näyttelyssä yksi taulu, laihopelto, jossa kasvoi niin paljon -unikoita, että keltaiset tähkät jäivät miltei kokonaan niiden suurien, -heleänpunaisten kukkien peittoon. - -»Tuo on kai jonkinlaista allegoriaa», huomautin tohtorille. - -»Mitenkä niin?» kysyi hän ja korjasi silmälasejaan nähdäkseen paremmin. - -»Minä arvelen taiteilijan sillä tarkottavan, että unhotusta tuottavat -unikukat loistavat paraiten tämän hirmuisen järkevän ja raskaan elämän -leivän yllä ja valaisevat sitä hehkuvalla punallaan», minä sanoin. -»Unikkoja on kaikki, täällä turhat toiveet, tuolla unhotus, huumaus -— monta kertaa on unikon opiumi, jota tuuli lennättelee eikä kukaan -talteen ota, tarpeellisempaa kuin maamiehen huolellisesti hoitamasta -viljasta saatu ravitseva leipä...» - -Tohtori ei vastannut mitään. Myöhemmin kun istuimme syömässä illallista -terassilla, pani hän äkkiä veitsensä ja kahvelinsa syrjään ja katsoi -minuun. »Sanokaa minulle Thymian, ettekö Te ole kerran nähnyt parempia -päiviä. Te olette saanut hyvän koulusivistyksen. Teillä on tavattomat -tiedot. Miten Te olette joutunut tämmöiseen elämään?» - -»Joutavia!» sanoin minä. »Isäni oli portinvartia ja äitini pesi -vaatteita. Minut pantiin palvelukseen, mutta kun palvelustytön asema -ei minua miellyttänyt enkä hienoksi naiseksi voinut päästä, valitsin -keskitien ja elätän nykyään itseäni niinkuin hyvin tiedätte.» - -»Ei», sanoi hän jyrkästi, »se ei ole totta. En minä tahdo väkisin -vaatia teidän luottamustanne, sillä Teillä on tietenkin pätevät syynne, -jos tahdotte menneisyytenne pitää salassa, mutta alhaisoa Te ette ole, -siitä uskaltaisin vaikka valalle mennä. Jo Teidän ulkomuotonne panee -semmoista olettamusta vastaan. Te olette puhdasrotuinen kaunotar, -jommoisia kansan alimmissa kerroksissa tapaa perin harvoin, tuskin -milloinkaan. Teillä on henkevyyttä ja tietoja kylliksi, että ne eivät -voi pysyä salassa, vaan alinomaa välähtelevät esiin kuin valonsäteet -taidokkaasti hiotun jalokiven särmistä. Minä en tahdo vaivata -Teitä uteliaisuudellani, mutta Te herätätte minun mielenkiintoani -ihmisenä ja lääkärinä. En voi käsittää, miten semmoisilla järjen ja -sydämen lahjoilla varustettu ihminen kuin Te epäilemättä olette, -semmoinen älykäs- ja teräväsilmäinen nainen on saattanut eksyä -syvimmän, siveellisen kurjuuden umpikujaan ja sinne jäädä. Se on -sielutieteellinen arvotus, johon minä en keksi vastausta.» - -Näin hän puhui, mutta minä en vastannut ensin mitään. Katselin -lasissani kimeltelevää punaista viiniä, katselin ihmisiä, jotka -istuivat alempana sähkölamppujen valossa nauttien illallistaan. Oli -lämmin ilta ja puutarha vielä melkein täynnä väkeä; ohi kiitävät -junat näyttivät valaistuine ikkunoineen siltä kuin olisi pitkiä riviä -kiiltomatoja liukunut sivutsemme. Soittokunta viritti surumielisen -sävelen, joka teki minuun omituisen vaikutuksen, silmiäni painosti ja -hämärti, tunsin tohtorin katselevan yhä minua ja tuijotin liikkumatonna -edessäni olevaan punaiseen viiniin. - -»Se oli kai tuo vanha juttu», sanoi hän viimein hiljaa, »onneton -rakkaus, eikö niin? Ja sitten askel askelelta edemmäs ja alemmas, -kunnes jalka tarttui liejuun eikä enää päässytkään pois...» - -Ravistin päätäni. Kylmät väreet kävivät selässäni, sydämeni löi -harvaan ja raskaasti kuin rautavasara. »Minä en ole koskaan yhtäkään -miestä oikein rakastanut», sanoin. »Teitä minä rakastan, tohtori! -Niin, Teitä minä rakastan!» Enempää en voinut puhua. Painoin pääni -kättäni vasten, peitin silmäni nenäliinalla ja lupasin myöhemmin kertoa -hänelle kaikki. Tohtori oli vaiti, edeskäypä toi samppanjaa ja kun -vein lasia huulilleni, tipahti siihen kyynel ja minä join senkin. Emme -päässeet enää kiinni oikeaan tunnelmaan, kello yhdeksän läksimme pois, -ajoimme Eläintarhaan ja aloimme astua pitkin sen pimeitä käytäviä. -Äkkiä pani tohtori kätensä minun vyötäisilleni ja kysyi hiljaa: »Oliko -se äsken totta, Thymian? Olenko minä todellakin Teille kallis oman -personallisuuteni vuoksi? Vai lausuitteko nuo sanat noin vaan ilman -syvempää tarkotusta?» - -»Minä rakastan Teitä», sanoin minä, ja taas tulivat kyyneleet silmiini. -»Olen rakastanut Teitä niin kauan kuin olen Teidät tuntenut. Tahtoisin -olla vaan Teidän omanne, ainoastaan Teidän. Sydämeni ja aistini -janoovat Teitä. Minä en tiedä mitään, jota en olisi valmis tekemään -Teidän tähtenne... Muilta minä voin kyllä ottaa rahaa, mutta Teiltä en -sitä tahtoisi tehdä, raha on niin saastaista ja minun rakkauteni Teihin -on niin puhdas.» - -»Mutta, rakas lapseni, tämähän on traagillista», sanoi hän hellästi. -»Jos minä olisin kahtakymmentä vuotta nuorempi ja vapaa mies, -koettaisin vastata Teidän rakkauteenne ja ehkäpä meistä kahdesta vielä -voisi tulla onnellinen pari. Mutta niinkuin asiat nyt ovat, ei Teillä -ole muuta keinoa kuin unohtaa koko juttu. Minä tahtoisin olla Teille -ystävänä, johon voisitte luottaa. Ettekö kertoisi minulle jotakin -entisistä vaiheistanne?» - -Kävellessämme eteenpäin minä kerroin hänelle kaikki; ja vaikka hän -ensin ei mitään sanonut, näin kuitenkin että se häneen koski. Lopuksi -puristi hän käsivarttani kovemmin ja sanoi äkkiä: »Thymian! Rakkahin -Thymian! Emmekö koeta vielä kerran päästä takaisin oikeaan elämään? -Jos minä ystävänä tarjoon Teille apuani, ettekö uskaltaisi yrittää -hyppäystä rehellisen ja kunniallisen elämän vakavalle pohjalle?» - -»Oi, miten mielelläni!» vastasin minä. - -»No hyvä. Sittenpä koetetaan. Jos Teillä on oikea tahto, ei se mikään -mahdottomuus ole. Me puhumme tästä vielä toiste. Mutta Teidän täytyy -tahtoa! Teidän täytyy riistäytyä irti siitä huumaustilasta, jossa nyt -olette, ja päästä täysin valveille». — - -Mieleni tuntui tämän jälkeen oikein iloiselta ja keveältä. Maata -pantuani voin pitkästä aikaa nautinnontunteella oikaista jäseneni -patjoille, ja minusta tuntui samallaiselta kuin silloin ennen -Ostendessa, tuntui siltä kuin puhdas, lämmin laine olisi läikähtänyt -sieluni yli ja huuhtonut siitä pois kaiken saastan. Nukahdin kauniisiin -unelmiin. Mutta uusi päivä toi mukanaan uusia huolia, toimeentulon -huolia, joita elämä, tuo aina kyllästymätön hirviö ihmisiltä -lakkaamatta vaatii. Illalla lyöttäytyi seuraani hirveä mies, nettopaino -150 kiloa, mutta nähtävästi upporikas, joka antoi minulle kaksisataa -markkaa. Minun täytyi juoda sitä ennen vähintään viisikolmatta lasia -samppanjaa, niin paljon tarvitsin, ennenkun unhotuksen opiumi teki -minussa vaikutuksensa. Herra jumala, miten kauheaa se on! Tunnen -tohtorin olevan oikeassa siinä mitä hän on minulle sanonut. Tätä elämää -minä en voi kestää enää kauan. Minä en kulje ainoastaan henkistä, vaan -myös ruumiillista perikatoa kohti, ja tästä tulee jonakin päivänä vielä -kauhea loppu. - - - -12 jouluk. - -Tohtori ei näyttäytynyt minun luonani neljään viikkoon. Hänen nuorempi -tyttönsä oli sairaana ja sentähden unohti hän kaiken muun ja myöskin -minut. - -Viime kuussa sattui hauska kohtaus. Meitä oli koolla jossain neljä -naista, itara Friedrich ja eräs toinen samanlainen mies, ja kun tuolla -viimemainitulla oli paljon rahaa, ties taivas mistä lie sen saanut, -tahtoi hän kestitä meitä omalla kustannuksellaan ja me söimme ensin -Dresselin ravintolassa ja siirryimme sitten yhdentoista jälkeen -erääseen kahvilaan Friedrichstrassella. Kun siellä parhaillaan -istumme, astuu sisään muuan rouva, katselee hämillään ympärilleen -joka puolelle ja kulkee pöytien välitse eteenpäin, — minä katson ja -katson häntä ja ajattelen: tuon ihmisen olen ennenkin nähnyt. Hän -näytti sangen koomilliselta, yllään huokea nuttu edellisen vuoden -muotia ja päässä tulipunainen hattu, joka ei millään ilveellä ota -pysyäkseen hänen sileäksi kammatuilla hiuksillaan, vaan heiluu sinne -tänne kuin lampaanhäntä — kaikki niin silmiinpistävän moukkamaista, -tuon tavallisen pikkukaupunkilaiskaavan mukaan: koreaa, huokeaa ja -mautonta. Yhtäkkiä juolahtaa mieleeni: sehän onkin kaupunginvaltuusmies -Lütke-vainajan naimisissa oleva vanhin tytär G—stä, rouva Christiansen, -jonka mies on karjakauppias ja usein matkoilla Berlinissä. Ja kun hän -viimein on istuutunut yksinään erään pöydän ääreen, tulee edeskäypä -ja ilmottaa, niinkuin olin edeltäpäin voinut arvata, että yhdentoista -jälkeen ei yksinäisille naisille anneta mitään. Hän tietysti sävähtää -tulipunaiseksi ja nousee paikalla ylös, ja selvästi voi nähdä että -hän seisoessaan siinä uteliasten ja hymyileväin katseiden esineenä -mieluimmin tahtoisi vaipua häpeästä maan sisään. Silloin minä tunsin -sääliä sydämessäni häntä kohtaan, nousin ylös ja menin pyytämään häntä -meidän pöytäämme. - -»Te ette tunne minua, rouva Christiansen? Minä olen samasta kaupungista -— Thymian Gotteball G—stä». - -»Ai, neiti Gotteball», äännähti hän helpotuksesta huokaisten, tuli -mukanani ja minä esittelin juhlallisesti: lakitieteen tohtori Fernror, -herra insinööri Schulze (miehessä ei tietysti hajuakaan insinööristä), -rouva se ja se, neiti se ja se... Ja kun rouva Christiansen näki kaikki -nuo hienot herrat kiiltonahkasaappaineen ja silintereineen, ja nuo -vielä hienommat naiset, aukenivat hänen silmänsä vallan pyöreiksi, ja -kun hän sitten katseli tarkemmin minua ja huomasi jalokivet sormissani -ja käsivarsissani, niin hän kerrassaan tyhmistyi. - -»G—ssä ne kertovat, että Teidän asianne eivät muka olisi oikein hyvin, -mutta nythän minä näenkin sen olevan pelkkää jaaritusta», puhkesi hän -vihdoin puhumaan. - -»Niinkuin näette, minä elän loistavasti», vastasin hymyillen. -Keskustelumme sujui hyvin. Minua huvitti esiintyä hienona -suuren maailman naisena tuolle vähäpätöiselle porvarisrouvalle -kotikaupungistani. Pian olinkin hänet kokonaan lumonnut. Isästäni en -tietysti tehnyt hänelle mitään kysymyksiä, mutta muuten sain tietää -tuon nurkkakunnan pienimmätkin asiat. Friedrich näytteli koko ajan -mitä kohteliaimman kavaljeerin osaa, puhutteli vierastamme kaikilla -mahdollisilla korunimillä aina »armollisimpaan rouvaan» ja »Teidän -armoonne» asti. Pikku rouva nauroi mielissään, mutta kävi lopulta -levottomaksi, kun hänen miestään ei alkanut kuulua. Heidän oli näet -ollut määrä kohdata toisensa siellä, kello yksitoista, mutta ei vielä -kahdentoistakaan aikana hän tullut. Ukko oli kai sortunut syrjäteille; -kun nuo metsäkyläläiset joskus pääsevät Berliniin, niin he elävät kuin -hurjat. Kello puoli yksi nousi rouva ylös, me teimme tietysti hänelle -seuraa ja Friedrich tarjoutui saattamaan hänen armoansa hotelliin. -Ylpeänä läksi »armo» kävelemään tuon hienon herran käsikynkässä pois. -No, sillä on kai nyt kertomista, kunhan kotiin pääsee! - -Minun elämässäni tapahtuu pian suuri muutos. Tätä nykyistä elintapaani -en jaksa enää pitemmältä kestää, en! Monina unettomina öinä olen -heittelehtinyt vuoteessani ja miettinyt miettimästä päästyänikin, -mitä olisi tehtävä, ja lopuksi olen päässyt tähän tulokseen: minä -teen niinkuin niin monet muutkin, menen naimisiin Casimirin kanssa ja -perustan vieraskodin, hienon, kunniallisen laitoksen, ja sanon hyvästi -nykyiselle elämälleni. Olen neuvotellut tohtorin kanssa ja hän hyväksyi -minun päätökseni muuten, tuon naimisjutun suhteen hän vaan oli ensin -hyvin epäileväinen, mutta kun selitin hänelle, miten asemani rouvana -olisi paljon selvempi ja varmempi ja että Osdorffista minun kaikissa -tapauksissa olisi huoli pidettävä, myöntyi hän viimein, ja me sovimme -siitä, että minä vuokraan suuren huoneuston kaupungin länsiosasta ja -otan Markiewiczilta vuokralle tai vähitellen maksettavaksi hienot -huonekalut. Vuokran maksusta menee tohtori takuuseen, minä myön -jalokiveni ja muut arvoesineeni, joten saan pienen pääoman alkuun -päästäkseni. - -Osdorffin kanssa minulla oli vielä vimmattu taistelu. Kun ilmotin -hänelle, että me menemme naimisiin, sanoi hän sen olevan mahdotonta, -hän ei missään tapauksessa siihen suostuisi. Minä ihan ällistyin, -luulin tietysti siveellisyyden puuskan häntä kohdanneen ja kysyin -pilkallisesti, mikä hänen mielestään oli oikeastaan yhteiskunnallinen -erotus yleisen naisen ja hänen elättämänsä miehen välillä. Sitä hän ei -tietysti taas käsitä, ja nyt minä yhtäkkiä ymmärrän koko jutun. Herra -kreivi molempine f:ineen ei tietysti voi naida pelkkää Gotteballia. -Ensin minua nauratti ja tahdoin lyödä leikiksi koko asian, mutta -kun huomasin että se oli hänen puoleltaan täyttä totta, silloin -sisuni kuohahti ja minä sanoin hänelle totuuden. Tuommoinen kurja -raukka! Senkin syöpäläinen! Elätättää itseään minulla ja juo minun -rahani eikä hyödytä minua senkään vertaa kuin bernhardilaiskoira, -jonka uskollisuuteen ainakin voisin luottaa. On laiska ja tyhmä kuin -krokodiili, ja tuommoinen roisto, tuommoinen vetelehtijä, loiseläjä -tässä vielä aatelisarvollaan kopeilee ja pitää itseään liian hyvänä -meikäläiselle. Minä vimmastuin niin, että sieppasin kahvelin hänen -kädestään — olimme juuri illallispöydässä — kävin häneen käsiksi, vein -ulos ja käskin mennä täysveristen sukulaistensa luo Behrenstrasselle -heidän elätettäväkseen ja pysyä vastedes poissa minun näkyvistäni. -Lukitsin oven hänen jälkeensä, ja hän meni haukkuen portaita alas -ja huudellen että hän ei mene, hän ei mene. Sitten annoin emännälle -määräyksen, ettei hän saanut millään ehdolla laskea Osdorffia -kamariinsa, koska minä olin ajanut hänet ulos. Emännän mielestä se oli -minulta viisaasti tehty, jokainen järkevä ihminen oli ihmetellyt, että -minä olin niin kauan voinut kärsiä tuota ruojaa. Myöhään yöllä tuli -hän päissään kotiin ja kiljui kuin peto, kun ei päässyt kamariinsa, -mutta minä annoin hänen raivota ja viimein hän vaikeni. Kuuden aikaan -aamusella katsoin ulos. Siellä makasi mies pitkänään oven takana, -paita vaan päällä, ja kuorsasi. Viskasin pesukannullisen vettä hänen -niskaansa, lähetin sänkyyn enkä antanut koko päivänä ruokaa. Illalla -oli hän jo pehmeä, pyysi anteeksi ja sanoi myöntyvänsä kaikkeen. Annoin -hänelle neljäkymmentä pfennigiä illallista varten, ja saatuaan olla -vielä pari päivää yhtä tiukalla, hän itse rukoili, että menisimme -naimisiin. Silloin menimme siviilivirastoon ja tammikuussa on häät. - -Eilen oli tohtori taas täällä, me puhuimme kaikki asiat valmiiksi ja -etsimme nyt sopivia huoneita. Schellingstrassella on saatavana hauska, -kymmenen huoneen lokaali kolmesta tuhannesta markasta, luultavasti -otamme sen. Tohtori sanoo olevansa iloinen, kun minä saan oman kodin, -jossa hänkin voi sitten viettää jonkun iltahetken silloin tällöin. -Kahdenkesken ollessamme minä sanon häntä Juliukseksi. Minä rakastan -häntä niin... tahtoisin olla hänen vaimonsa. — Mikä päähänpisto! Tähtiä -saa katsella vain, niitä ei voi pyytää itselleen — — - - * * * * * - -»Kreivitär Thymian Osdorff! Miltä se sinusta kuulostaa?» kysyin -tänä aamuna tohtorilta, koettaessani peilin edessä uutta, hienoa -aamunuttuani. - -»Hyvältä ja sopivalta», vastasi hän hymyillen, »minusta nähden voisi -olla vaikka ruhtinatar. Ainakaan ei tuntuisi kenellekään vaikealta -kutsua sinua 'Teidän korkeudeksenne'.» - -»Kaunis korkeus», sanoin minä, ja kumpikin nauroimme. Tietysti en minä -ajattelekkaan tuota arvonimeä omistaa. Noista kuuluisista kahdesta -f:stäkin olen luovuttanut pois toisen ja olen vaan yksinkertaisesti -rouva Thymian Osdorf. Meiltä on ilmotuksia useissa lehdissä ja neljään -huoneeseen olen saanut jo asukkaita, mutta niitä täytyy tulla tietysti -enemmän, jos mieli saada yritys kannattamaan. Toistaiseksi maksaa -tohtori vuokran, mutta minä toivon myöhemmin vielä voivani suorittaa -yksin kaikki. Kalliiksi se kaikki tulee, huonekalujen vuokrakin vetää -sangen paljon rahaa, ja palvelijoita täytyy pitää kaksi, kyökkipiika ja -sisäkkö. Aioin tulla ensin toimeen vaan kyökkipalvelijalla, mutta se ei -käynyt laatuun, herrasväet vaativat niin paljon palvelusta. - -Minä olen mielestäni kuin vapahdettu. Kiusattu sieluni on päässyt -lepoon. Usein olen oikein iloinen ja laulelen itsekseni, jota en -ole tehnyt sitten lapsuusvuosieni. Haudallani kukkivat parhaillaan -lumikellot. Siellä käyn usein. Pianotehtailija-rouva käy myöskin yhä -siellä ja hän pyytää aina hartaammin, että vihdoinkin kävisin hänen -luonaan, hän näyttää minusta pitävän. Menenkin sinne vielä kerran. Tämä -tuntuu autuaalliselta, kun saa olla taas oikea ihminen ja uskaltaa -semmoisena esiintyä. Ainoa huoleni on, että Casimir voisi unohtaa -roolinsa. Minä olen tehnyt hänen kanssaan paljon työtä, koettanut -saada häntä ymmärtämään, että me naimisemme ja muuttomme kautta -olemme siirtyneet uuteen elämään, ja että hänen ei tarvitse tehdä -mitään, minä en vaadi muuta kuin että hän käyttäytyy siivosti, ei -juo itseään humalaan ja ennen kaikkea pysyy jyrkästi erillään niistä -piireistä, joissa tähän saakka olemme liikkuneet. Saa hän tietysti -iltaisin juoda seidelinsä jossain kunnollisessa ravintolassa, pääsee -teatteriin ja saa tehdä ylimalkaan mitä tahtoo, vaan ei seurustella -tähänastisten toveriensa kanssa. Olen koettanut vedota myöskin hänen -sääty-ylpeyteensä ja huomauttanut, ettei hänen nyt enää tarvitse -pelätä sukulaisiaan ja karttaa heidän läheisyyttään, me kun olemme nyt -kunniallisia ihmisiä ja ansaitsemme rehellisellä työllä leipämme eikä -meillä ole enää mitään syytä hävetä ketään. Olisi erinomaisen hyvä, -jos Casimirilla olisi jotain säännöllistä työtä, minä vaan en ymmärrä, -mitä hän voisi tehdä. Nyt hän vetelehtii laiskana koko pitkän päivän, -nukkuu kello yhteentoista, syö aamiaisen sängyssä, pukeutuu kaksi -tuntia, puhdistaa kynsiään yhden tunnin, syö, käy kävelemässä, loikoo -sohvalla. Ainoa hyöty, mikä minulla hänestä on, on se että hän kähertää -tukkani. Sen hän tekee hyvin taitavasti ja aistikkaasti. Kun ei minun -vaan tarvitsisi aina pelätä, että hän joskus tapaa entisiä tovereitaan -ja ilmaisee asuntomme heille. Silloin olisi koko seurakunta pian täällä -ja minä saisin pistää pillit pussiin, mitä pikemmin sitä parempi. - - - -Kesäkuu. - -Tohtori luki eilen minun päiväkirjaani ja sanoi minulla olevan -huomattavat kirjailijalahjat. Se oli niin sujuvasti kirjotettu ja -helppoa lukea, hän sanoi. Voipi olla, minähän olen jo niin tottunut -tähän muistoonpanojeni merkitsemiseen, että se tuottaa minulle aina -iloa, kun ilmestyy jotain kirjotettavaa. Sitä vaan toivon, että -kerrankin saisin merkitä muistoon jotain oikein hyvää. Tällä hetkellä -minulla kyllä ei ole syytä valituksiin. Huoneeni ovat vuokrattuina -kaikki, paitsi yhtä ainutta, mutta ensi kuun alusta tulevat taas -melkein kaikki tyhjiksi, kun ihmiset lähtevät pois. Minä tietysti -en pääse minnekkään. Jos vaan yksikin huone seisoo pari kuukautta -tyhjänä, tekee se minulle tuntuvan tappion. Nykyään minä käyn usein -Schlachtenseessä rouva X:n luona, jonka opin hautuumaalla tuntemaan. -Hänellä on pieni huvila, jossa hän asuu aivan yksin ja on senvuoksi -aina hyvin iloinen minun tulostani. Kävisin siellä mielelläni vielä -useamminkin, mutta minua vaivaa aina hänen luonaan jonkinlainen ujous, -en voi olla aivan vapaasti, tulee mieleen tämäntapaisia ajatuksia: -tämä siveä poroporvarin leski varmaan ajaisi sinut paikalla ulos ja -savustaisi huoneensa sinun mentyäsi, jos hän voisi aavistaa, kuka hänen -vieraansa oikeastaan on. Hän on erinomaisen ystävällinen minulle, ja -luulenpa että voisin vipata häneltä ja hän antaisi niin paljon kuin -vaan pyytäisin, mutta sitä en tietysti tee koskaan. - -Nykyään minulla on vuokralaisina miellyttävä venäläinen aviopari, -ranskalainen ja espanjalainen herra, kaksi sisarusta Magdeburgista -ja tanskalainen neiti, siis kokonainen pieni kansainvälinen seura. -Päivällisensä syövät kaikki täällä ja illalliset myös osaksi. Usein -saan olla tulkkina vierasteni kesken, joka on toisinaan hyvinkin -huvittavaa. Kaikki pitävät olostaan minun luonani ja kunnioittavat -minua suuresti, ja olen varma siitä, ettei yksikään heistä uskoisi, -jos saisivat kuulla kerrottavan, mikä minä olen ennen ollut. Mutta -Casimiria he katsovat säälien ja ihmetellen, ja yksi herroista sanoi -pari päivää sitten minulle suoraan, etteivät he voineet kukaan -käsittää, miten niin viisas nainen kuin minä oli voinut yhtyä -tuommoiseen mieheen. Oi, jos he tietäisivät... Minulla on nyt suuri -huoli huoneistani, että saisin ne ensimäiseen päivään mennessä taas -vuokratuiksi. - - - -8 syysk. - -On ilta ja olen yksin. Tekee mieleni kirjottaa. Herra jumala näitä -huolia! Viidentenätoista on maksettava huonekalujen vuokra ja minulla -ei ole vielä penniäkään. Tohtori on perheineen rannikolla, kirjottaa -en uskalla hänelle enkä muuten tahtoisikaan häntä vaivata, kun hän jo -ilmankin antaa minulle enemmän kuin hänen oikeastaan sopisi. Minulla -ei ole kuin neljä huonetta vuokrattuna ja opettajattaren olen ottanut -kahdeksastakymmenestä markasta kuukaudessa, joka tuottaa minulle -tappiota, jollei ole niin paljon muita vuokralaisia, että tulot heistä -riittävät sen korvaamaan. Jokapäiväiset menot, palvelijain palkat, -kaasulaskut ja kaikki sen semmoiset panevat pään ihan pyörälle, enkä -uskokkaan enää, että tätä liikettä voin kauan pitää pystyssä. Kaiken -muun lisäisi vielä eräs pariskunta, joka oli asunut täällä kaksi -kuukautta, kaikessa hiljaisuudessa hävisi pois ja jätti maksamatta -koko laskunsa, kolmesataa seitsemäntoista markkaa kahdeksankymmentä -pfennigiä. Epäilemättä tämä yritys kannattaisi, jos minulla olisi -älykäs kelpo mies vieressäni auttamassa. Mutta Casimir vaan tyhmenee -ja rappeutuu päivä päivältä. Äskettäin hän oli sairaana, lääkäri -sanoo hänessä olevan pahan sydänvian. Hän ehkä pian kuolee. Ei meidän -pidä sitä toivoa, mutta Jumala suokoon! Sitä on todellakin mahdoton -ymmärtää, mitä varten tuommoisen ihmisen pitää elää. Välistä hän saa -päähänsä olla pukeumatta, riisuu pois alusvaatteetkin eikä hyvällä eikä -pahalla saa häntä silloin ottamaan paitaakaan päälleen. Minulla ei ole -muuta neuvoa kuin lukita hänet huoneeseensa, sillä muuten olisi kaikki -hukassa. Hän alkaa muutenkin käydä epämukavaksi ja vastenmieliseksi; -ellen anna hänelle riittävästi taskurahaa, hän lainaa minun nimeeni ja -olipa hän äskettäin koettanut varkain pantata lusikoita, mutta ei ollut -tietysti saanut niillä mitään, ne kun ovat vaan alpakkahopeaa. Jos -minä häntä nuhtelen, niin hän rupee hävyttömäksi. Oh, kyllä tässä on -kestämistä! - -Minä ikävöitsen tohtoriani. Hänen läsnäolonsa antaa minulle rohkeutta, -elämänhalua ja luottamusta itseeni. Nyt on mieleni synkkä ja toivoton. - - - -10 lokak. - -Nyt on Casimir tehnyt sen, mitä olin aina hänestä pelännyt. Se ihminen -on minun kova kohtaloni. Minä tiesin sen, että jotain siitä piti tulla. -Jo viikkokausia hän on elänyt siveettömästi, juonut itsensä humalaan -ja tullut vasta myöhään yöllä kotiin, mutta en ole saanut selville, -missä hän on vetelehtinyt. Viime sunnuntaina olin kutsuttuna rouva X:n -syntymäpäiville Schlachtenseehen ja olin maininnut lähteissäni, etten -tulisi kotiin luultavasti ennen kymmentä. Jospa en olisi mennytkään, -minulla oli ikäänkuin jonkinlainen aavistus edeltäpäin, että jotain -tulisi tapahtumaan. En saanut sentähden koko iltana oikeaa rauhaa ja -jollei tuo vanha rouva olisi niin hartaasti pyytänyt minua jäämään -illalliselle, olisin jo seitsemän aikaan palannut kotiin. Kun siis -neljänneksen yli kymmenen tulen asuntooni, kiiruhtaa palvelustyttö -hämmästyneen näköisenä minua vastaan ja ilmottaa että herralla on -vieras, joku nainen, hän on keittänyt heille kahvia ja myöhemmin -olivat käskeneet hänen tuoda viiniä ja ruokaa, ja nainen on vielä -siellä... Mieli täynnä pahoja aavistuksia käyn sisään, ruokasalissa ei -ole ketään, mutta minun makuuhuoneeni ovi on lukossa. Silloin tiedän -miten asiat ovat, ja meluttuani kauan aikaa oven takana ja uhattuani -hakea poliisin he vihdoin avasivat. Siellä makasi nainen alastonna -minun sängyssäni ja tupakoi, Casimir hoiperteli kylpyviitassa ympäri -huonetta ja oli niin päissään, että tuskin kieli suussa kääntyi. -Nainen päästi vain ivanaurun, kun minä tyynesti ja varmasti käskin -hänen nousta ja mennä matkaansa, ja sanoi olevansa nyt Osdorffin -vieraskodin asukas ja herra Osdorffin maksavan hänen puolestaan. Minä -tiesin kokemuksesta, ettei tuommoisia vastaan auta muu kuin väkivalta, -kutsuin tytön avukseni, niin kiusallista kuin se olikin, ja yhdessä -kiskoimme hänet sängystä, ja kun uhkasin heittää hänet eevanpuvussaan -portaita alas, katsoi hän edullisemmaksi viskata kiireimmiten vaatteet -päällensä ja poistua kauheasti kiroillen ja haukkuen, jossa toimessa -Casimir häntä uskollisesti auttoi ja huusi tytön läsnäollessa, etten -minä ollut yhtään parempi, päinvastoin, — — voi, se oli hirveää tulla -sillä tavalla paljastetuksi palvelustytön edessä, olisin voinut tappaa -siihen paikkaan koko miehen. En muista milloinkaan ennen tuota naista -nähneeni, mutta jälistäpäin sain tietää hänen asuntonsa ja että Casimir -on jo kauan seurustellut hänen kanssaan, ja silloin tiesin myös, että -meidän kohtalomme oli päätetty. Ja niin se olikin. - -Paria päivää myöhemmin soi ovikello. Joku hieno herra haluaa tavata -minua. Palvelustyttö vie hänet saliin ja kutsuu minua. Luullen siellä -olevan jonkun asunnon tarvitsijan, astun sisään ja — edessäni seisoo -»itara Friedrich». Hän oli jo ottanut muutaman ryypyn, tahtoi syleillä -minua ja vakuutti surreensa melkein kuoliaaksi itsensä, kun minä -olin hävinnyt niinkuin kaste maan päältä j.n.e. ja kaikki ystävät ja -toverit muka ikävöivät minua j.n.e. Minä unohdin sillä kertaa kaikki -viisauden ja varovaisuuden vaatimukset, pyysin saada pysyä erillään -hänen tuttavuudestaan ja huomautin hänelle missä ovi oli. Sitä minun -ei olisi pitänyt tehdä. Se oli ajattelematonta. Heti hänen mentyään -ulos olin selvillä siitä, mikä minua odotti. Aivan oikein, kolmantena -iltana sen jälkeen tulee Casimir kotiin mukanaan yksi mies ja kaksi -tyttöä. He asettuivat ruokasaliin ja vaativat illallista. Tällä kertaa -koetin olla viisaampi ja annoin heille kaikkea mitä tahtoivat. Illan -kuluessa tuli heidän seuraansa kymmenen henkeä lisää ja silloin alkoi -hurjat juomingit, he kävelivät pitkin tuoleja ja pöytiä ja pitivät -semmoista helvetillistä meteliä, että kaikki vuokralaiseni juoksivat -kauhistuneina tiedustelemaan, mitä oli tekeillä. Minä en tiennyt mitä -tehdä, ja hädissäni lähetin hakemaan tohtoria, joka heti tulikin, -mutta ei hänkään tiennyt mitään neuvoa, vaan tahtoi ilmottaa asian -poliisille. Siihen minä taas en suostunut, kun muistin miten nuo olivat -kerran pelastaneet minut itseni poliisin kynsistä, ja tiesin ettei ole -hyvä saada noita ihmisiä verivihollisikseen. Tohtori jäi luokseni siksi -kun he viimein — kuuden ajoissa aamulla — menivät pois. - -Huone oli kamalan näköinen. Minun hienolla matollani lainehti punssi -ja olut, tuolien nahkapäällykset oli rikki poljettu ja liattu, -paljon esineitä oli särjetty. Kaikki tuo täytyy minun nyt korvata -Markiewiczille; ennestään olen hänelle velkaa jo kolmesataa markkaa. -Minä olen joutunut velkaan niin monelle ihmiselle, että se oikein -hirvittää, ennen en ollut tiennyt koskaan veloista mitään. Meillä on -ollut tämä huoneusto nyt yhdeksän kuukautta, ja tänä lyhyenä aikana -olen saanut myödä kaikki arvoesineeni ja uponnut velkoihin niin, etten -ymmärrä miten niistä pääsen selviytymään. - - - -12 jouluk. - -Tammikuun 1 päivänä muutamme pienempään huoneustoon -Potsdamerstrasselle. Julius on järjestänyt kaikki minulle. Kävi -mahdottomaksi jäädä edelleen entiseen paikkaan, varsinkin sen jälkeen -kun Casimir teki viimeisen kepposensa. Hän ja jotkut muut olivat eräänä -iltana, kun minä olin muutamien vuokralaisteni kanssa teatterissa, -hilanneet takaportin kautta ulos joukon huonekaluja, juuri sen verran -kuin tarvitaan yhden huoneen kalustamiseen, ja sen koommin en ole -niistä mitään kuullut. Hän on tietysti kuljettanut ne nartulleen. -Periaatteesta minä en käänny poliisin puoleen, eikä se olisi toisekseen -mitään hyödyttänytkään, takaisin en kuitenkaan olisi mitään saanut. -Minä en siis voinut pitää enää kauempaa tätä suurta huoneustoa, enkä -olisi muutenkaan voinut jäädä tähän taloon asumaan, kun palvelustytöt -eivät tietysti ole voineet pitää suutaan kiinni, ja talon kaikki -muut asukkaat ovat ruvenneet minuun kierosti katsomaan. Tuon suuren -juomingin jälkeen ilmottivat kaikki luonani asuvat naiset muuttavansa -pois, ja talon isäntä, jolta pyysin vapautusta vuokrasopimuksen -täyttämisestä, kirjotti minulle, että sitä parempi mitä pikemmin hän -minusta pääsee. Markiewiczin kanssa on Julius sopinut siten, että -hän korvaa mitä huonekaluista on hävinnyt tai vahingoittunut, loput -annetaan takaisin. Nyt minä otan huonekaluni vähitellen maksettavaksi. -Meillä tulee olemaan siellä uudessa paikassa viisi huonetta, joista -neljä vuokraan pois. Casimir ei ole juuri milloinkaan kotona, välistä -hän on poissa viikonkin yhtä mittaa, enkä minä tiedä yhtään, missä hän -on ja mitä tekee, mutta en siitä välitäkkään, olen vaan iloinen, kun ei -tarvitse häntä nähdä. - - - -17 tammik. - -Tällä kertaa minulla oli onni matkassani, uudessa asunnossa sain kaikki -huoneet heti vuokratuiksi. Paljon kolikoita ei siitä tosin heltiä, -täytyy välttämättä hankkia itselleni sivutuloja. Aion yrittää taas -antaa kieliopetusta. Helpolta ei tämä tunnu, mutta tahdon koettaa -sittenkin. Tahdon elättää itseni kunniallisella tavalla. Entisessä -asunnossa herrat viime aikoina rupesivat minua liiaksi lähentelemään, -mutta minä tein jyrkästi lopun heidän yrityksistään. Se vaikuttaa -minuun vastenmielisesti. Minulla on tohtorini, häneen minä tyydyn, -hänelle koko sydämeni kuuluu. Hän on niin hyvä, aivan liian hyvä -minulle. Casimir on taas sairas. Sairaana ollessaan hän pysyy kotona, -muuten ei. - - - -10 helmik. - -Ei ole minulla onnea. Jos joskus olen mielestäni päässyt jotenkin -siihen paikkaan, johon olin yrittänyt, samassa jo tulee uusi -onnettomuus, joka työntää minut takaisin. Casimir tuli neljätoista -päivää sitten yhtäkkiä kauheasti kipeäksi, ensin turposi ylähuuli, -sitten koko kasvot ja hän kävi niin hirveän näköiseksi, että täytyi -pitää hänet piilossa kaikilta ihmisiltä. Kutsuttiin lääkäri häntä -tutkimaan, ja hän sai pian asian selville: tuo vaivainen on hankkinut -itselleen kuppataudin. Antaessaan hänelle elohopearuiskutusta sattui -lääkäri katkaisemaan ruiskunsa kärjen, ja hän huusi ja ähkyi koko yön -tuskissaan. Me olemme erotettuina toisistamme, hän makaa palvelustytön -huoneessa ja tyttö nukkuu minun kanssani. Pelkään kovasti tartuntaa. -Minun tohtorini ei luule hänen elävän kauan sydänvikoineen ja heikkoine -ruumiinrakennuksineen. Maailma on tosin niin suuri, että me kaikki -siihen hyvin sovimme, ja minä mielelläni suon jokaiselle määrätyn -osansa elämästä, mutta Casimirista ei olisi mitään vahinkoa, vaikka hän -kuolisikin. Minulla on nyt alituinen kiusa hänen tovereistaan, joita -juoksee täällä pitkin päivää häntä katsomassa. Haluaisin tietää, mikä -merkitys hänellä on oikeastaan ollut heidän joukossaan, kun niin hyvin -tiedän, että hän ei kelpaa mihinkään toimeen. Pelkään heidän käyttäneen -häntä semmoisiin tehtäviin, joihin ei kukaan muu ole ryhtynyt. Mutta -minulle se on samantekevä. Jos olisin rikkaampi, lähettäisin hänet -johonkin parantolaan, sillä täällä hän on minulle raskaana taakkana. - -Surua ja huolia vaan. Nykyiset vuokralaiseni syövät kaikki ulkona, ja -jos he jolloinkulloin syövätkin jonkun aterian kotona, maksavat he -niin vähän, ettei siitä jää minulle voittoa yhtään. Kaikkiaan hyödyn -vuokralaisistani juuri niin paljon kuin tarvitsen huonekalujen hinnan -suorittamiseen. Tohtori maksaa yhä vielä minun koko hyyryni, joka ei -ole minulle mitään hauskaa, kun tiedän hänen kuluttaneen minun tähteni -rahojaan enemmän kuin hän oikeastaan voisi. Mutta minkä sille mahtaa, -täytyyhän sitä elää. On hirveästi masentavaa herätä aina joka aamu -samoihin huoliin, jotka illalla ovat viimeisinä ajatuksissa. Kohta -minulla ei ole mitä voin päälleni panna. En osaa ensinkään käyttää -enää yksinkertaisia ja huokeita pukuja. Kaksi oppilasta minulla on -nyt, muuan nuori vapaaehtoinen ja ylioppilas; markka tunnilta, ei lyö -leiville sekään. Toisinaan ajattelen: Thymian, elä ole tyhmä. Kaunis, -älykäs nainen kyllä löytää vielä satamarkkasia kadulta. Yksi kerta ei -mitään merkitse. Pane silmät kiinni vaan ja pure hampaat yhteen, ja -ykskaks on pari seteliä ansaittu, ja sillä sinä elät taas pitkän aikaa -eteenpäin. Minä en tahtoisi palata tuohon hirveään elämään takaisin, -mutta vahvasti houkuttelee minua ajatus saada sillä tavalla vähän -huojennetuksi näitä siunattuja toimeentulon huolia, jotka kiusaavat -minua yöt ja päivät. - - * * * * * - -Niin se sitten käypi. Minä en tahtonut ja siinä sitä sittenkin -ollaan. Siitä asti kun kävin tapaamassa Mimiä ravintolassa. Hän -tarjoilee yhä vielä samppanjaa ja on jonkun verran pöhöttynyt paljosta -ryypiskelemisestä. Muuten hänellä on nyt ystävätär, eräs rikas -vanhapiika Moabitissa. Hän sanoo rakastavansa naisia enemmän kuin -miehiä. Miehiin niin pian kyllästyy. Uskon sen kyllä hänestä, hän -onkin itse puoleksi mies. Join siellä pari lasia saadakseni enemmän -rohkeutta ja otin kiinni kauniin miehen, joka vei minut erinomaisen -hienoon poikamiehenasuntoonsa. D. on hänen nimensä ja hän mieltyi -minuun niin, että tarjosi heti vakinaista paikkaa. Minä en kuitenkaan -tahtonut suostua, koska tämä piti olla vain poikkeustapaus. Mutta nuo -viisikymmentä markkaa olivat jo seuraavana päivänä lopussa, ja silloin -ei ollut muuta neuvoa kuin lähde taas. Elämä on jatkuvaa taistelua, -jossa tapetaan päiviä toinen toisensa perään, tapetut jäävät taaksemme -ja häviävät olemattomiin, mutta eteemme kohoaa yhä uusia ja uusia, eikä -milloinkaan saa loppumaan taistelua tätä tuhatpäistä hydraa vastaan. - -Eräänä iltana olin Nixin kanssa Apolloteatterissa. Meillä oli sijat -vierasaitiossa ja minua vähän hävetti istua hänen vieressään, kun hän -esiintyi kaikessa jalokiviensä loistossa ja minulla ei ollut enää -minkäännäköisiä koristeita. Hän olikin tietysti niin erinomaisen -hienotunteinen, että huomautti heti siitä ja rypisti pahasti nenäänsä, -kun sanoin menettäneeni kaikki vuokrahommissani. »Minä olen ajatellut, -että tohtori W. ylläpitää sinua», sanoi hän. Selitin hänelle, -kuinka asianlaita oikeastaan on. »No niin, voinhan sen hyvin uskoa, -tuon vanhan kitupiikin olen minäkin oppinut tuntemaan», vastasi -hän ja kertoi puolitoista vuotta sitten kysyneensä häneltä neuvoa -hermotaudissa, hän kun on spesialisti sillä alalla, ja se maksoi -kaksikymmentä markkaa. Tohtori oli pitänyt hänet luonaan sen illan, ja -Nix on myös tunnettu määrätyistä taksoistaan, viittäkymmentä markkaa -vähemmällä ei hän ota ketään vastaan. Hänen lähtiessään vähensi tohtori -kuitenkin nuo kaksikymmentä markkaa pois ja maksoi hänelle vain -kolmekymmentä, josta Nix on yhä vieläkin äkeissään. - -Itse paholainen lienee ollut sinä iltana liikkeellä peliään pitämässä; -kun kahden näytöksen välillä hiukkasen pistäymme ulos kävelemään, -tulee tohtori meitä vastaan. Kirottu sattuma, että hänen pitikin -juuri sinä iltana tulla rouvineen Apolloteatteriin. Hän katsoi minuun -kummastuneena ja minä tiesin samassa, että hän nähdessään minut Nixin -seurassa arvaa koko jutun. Olisin kuitenkin odottanut, että hän olisi -tullut vaatimaan minulta selitystä, mutta hän pysyi yksinkertaisesti -poissa ja lähetti ensimäisenä päivänä hyyrynkin postissa. Se vaikutti -minuun äärettömän kiusallisesti, kun häntä kuitenkin niin sydämestäni -rakastan, enkä milloinkaan olisi antanut toisen miehen koskea itseeni, -jollei hätä olisi pakottanut. Kiukussani lähetin rahat hänelle -takaisin, nähköön hän että meikäläiselläkin on ylpeytensä. Mutta kun -hyyry täytyi sittenkin maksaa, kirjotin D:lle ja pyysin rendezvous'ta. -Hän tuli, minä valitin hänelle surujani ja hän oli heti valmis -maksamaan minun vuokrani, oli hyvin iloinen ja sanoi etsineensä minua -jo kaikkialta. Täten on D. tullut ystäväkseni ja astunut tohtorin -sijalle, ja se onkin oikeastaan edullisempaa minulle, sillä hän -käyttäytyy kovin hienosti, mutta tohtoria kuitenkin yhä vielä ikävöin. -Sydämeni alkaa aina ankarasti sykkiä, kun vaan kuulen ovikellon -kilahduksen, ja pettymyksen tunne valtaa minut, kun se onkin joku muu -henkilö. - - - -Uudenvuoden aattona. - -D. läksi juuri pois. Hänet oli kutsuttu johonkin perheeseen, jossa -hänen täytyi muodon vuoksi ainakin näyttäytyä. En osaa vielä nukkua -ja otin sentähden päiväkirjani esille, pitkästä aikaa taas jotain -siihen kirjottaakseni. Viimeiset muistiinpanot tein huhtikuussa, ja -siitä lähtien on moni seikka toiseksi muuttunut. Toukokuun alussa jäi -Casimir taas kerran yöksi ulos, ja se teki minut vähän levottomaksi, -kun hän muuten viime aikoina, tuon tautinsa saatuaan, on elänyt -jokseenkin säännöllisesti. Se minua oli tosin kummastuttanut, että -hänellä oli usein rahoja, joskus pari kultakolikkoakin, kun en voinut -käsittää, mistä hän niitä oli saanut, mutta niissä piireissä, joissa -hän liikkuu, ei panna rahalle suurta arvoa, vaan se menee niinkuin -tuleekin, ja siksi en pitänyt mahdottomana, että silloin tällöin joku -hyväntahtoisuudessaan tai säälistä pisti hänelle kympin kouraan. En -pannut siihen asiaan sen enempää huomiota. - -Mutta tuona yönä minulla oli pahoja aavistuksia ja seuraavana -aamuna olin saada halvauksen, kun sisään astuu poliisi ja ilmottaa, -että Casimir oli vangittu edellisenä iltana, tavattuna törkeästä -siveellisyysrikoksesta. No, sille ei mitään tainnut, asia meni -laillista menoaan. Casimirin toverit keräsivät kaksituhatta markkaa -takuuta varten, mutta oikeus ei siitä huolinut, ja kuutta viikkoa -myöhemmin otettiin juttu käsiteltäväksi ja minut haastettiin myöskin -todistamaan. Minä kieltäysin antamasta mitään lausuntoa, mutta muuten -tuli selvästi ilmi, että hän oli tarjoutunut miesten käytettäväksi, -ynnä muita törkeyksiä, ja hänet tuomittiin kuudeksi viikoksi -vankeuteen. Se kuuluu olleen sangen lievä tuomio ja perustuneen siihen, -että rikollisen puolustaja oli osottanut hänen olevan niin henkisesti -tylsän, ettei häntä voinut pitää täysin vastuunalaisena teoistaan. - -Seuraavana päivänä oli asia kaikissa sanomalehdissä. Otsakkeena oli -»Aste asteelta alaspäin» tai »Hukkaan mennyt elämä», ja sen alla oli -luettavana jotenkin näin: - - »Lukittujen ovien takana käsitteli rikosoikeus Moabitissa eilen - kreivi Casimir Edmund Maria Osdorffia vastaan tehtyä syytöstä - siveellisyysrikoksesta. Syytetty on entisen valtiopäivämiehen kreivi - Knut Osdorff vainajan neljäs poika; hän on suorittanut kymnaasin - kurssin jossain maaseutukaupungissa, ja koetettuaan täällä turhaan - oppia jotain säätynsä arvon mukaista tointa hän siirtyi Amerikkaan. - Entisen lemmittynsä, eräissä Berlinin piireissä kauneutensa ja - miellyttävän käytöksensä vuoksi hyvin tunnetun ja halutun »neidin» - toimesta palasi hän Saksaan takaisin, eli sitten jonkun aikaa tämän - kanssa vapaassa yhteydessä ja vihdoin nai hänet. Nuori rouva, joka - viisaasti kyllä ei huolinut miehensä arvonimestä, vaan kutsuu - itseään yksinkertaisesti rouva Osdorfiksi, ei näytä sen jälkeen - paljonkaan välittäneen miehestään, koska tuo älyltään ja tahdoltaan - heikko olento, jolla ei enää pitkiin aikoihin ole ollut vähintäkään - siveellistä ryhtiä, sortui nyt kerrassaan paheiden lokaan. Juttu - päättyi syytetyn tuomitsemisella kolmen kuukauden vankeuteen, - josta hän saa lukea itselleen hyväksi sen ajan, minkä on ollut - tutkintovankilassa.» - -Tuomio oli julistettu ja sille ei siis tainnut mitään, ja syytetyn -asiamies ilmotti, että olisi ollut turhaa vedota korkeampaan oikeuteen. -Mielelläni olisin nyt suonut Casimirin pääsevän vapaaksi, voidakseni -valmistaa hänelle tilaisuuden päästä Z——iin, sillä ettei hän voisi -kestää tavallista vankeutta, sen kyllä tiesin. Oikeus kuitenkin hylkäsi -pyyntömme rangaistusajan lykkäämisestä tuonnemmaksi, karkaamisen -pelosta. Minne tuo vaivainen syntinen olisi voinut paeta, sitä minä en -käsitä. - -Ennen olen usein salaisesti toivonut, että Casimir kuolisi, koska -minulla on ollut hänestä niin suuri risti, mutta kaikesta huolimatta -koski tämä minuun kovasti, ja kun käydessäni vankilassa häntä -katsomassa hän tuli minua vastaan niin surkean laihan ja kurjan -näköisenä, silloin katosi viimeinenkin vihankauna sydämestäni ja sääli -vain jäi jäljelle. Hän valitti näkevänsä nälkää, kun ei voinut syödä -vankilan ruokaa, jonka hän sanoi olevan semmoista, että se rupesi häntä -aina ylenannattamaan. Pyysin tirehtööriä lähettämään hänet sairaalaan, -koska hän oli noin heikko, mutta siitä ei lähtenyt apua. - -Noin kahdeksan päivää Casimirin tuomion jälkeen ilmotti palvelustyttö -eräänä aamuna jonkun vanhan herran kysyvän minua. Minä olin juuri -kähertäjän käsissä ja hänen täytyi hiukkasen odottaa. Ikäänkuin jonkin -vaistomaisen aavistuksen vaikutuksesta otin sukkelasti päälleni valkean -aamunuttuni, joka pukee minua erinomaisesti. - -Sisään astuessani huomasin heti, että edessäni oli ylhäinen herra. -Näin myöskin että hän vähän hätkähti huomatessaan minut. Sitten hän -esittäytyi: kreivi Y., Casimirin entinen holhooja. Ajattelin itsekseni, -että tuo on nyt tullut sanomaan minulle mitättömälle korkea-aatelisen -mielipiteensä, mutta koetin esiintyä hyvin herttaisena, ja se keino -ei ole minua milloinkaan pettänyt. Eikä nytkään. Kreivi kertoi, että -Osdorffin perhe ei ollut aavistanutkaan Casimirin olevan Saksassa. -He olivat pitäneet häntä kuolleena ja tiedustelleet asiaa Saksan -konsulivirastojen kautta. Nyt olivat saaneet hämmästyksekseen lukea -sanomalehdistä kertomuksen tuosta oikeusjutusta. Casimirin äiti oli -kuollut puoli vuotta sitten, mutta sisarukset elivät vielä kaikki ja -heille oli tämä asia tietysti äärettömän ikävä. He tahtoivat pitää -huolta siitä, että Casimir rangaistusajan päätyttyä pääsisi johonkin -hermotautisten parantolaan, ja kysyivät nyt minulta, enkö olisi -suostuvainen lailliseen avioeroon. - -Minä vastasin: »Kunnioitettava herra kreivi! Osdorffin perheen -toivomuksia minä en ota ollenkaan huomioon. Lähetettyään Casimirin -Amerikkaan hänen sukulaisensa eivät ole vähääkään välittäneet hänestä, -vaikka he tarkoin tiesivät, ettei hän voisi siellä elättää itseään -paremmin kuin täälläkään, vaan kuolisi ennen pitkää kurjuuteen. Minä -olen häntä armahtanut. Minä olen lähettänyt hänelle matkarahat ja -olen kuluneina vuosina pitänyt hänet ruuassa ja vaatteissa ja olen -koettanut naimisemme kautta hankkia hänelle ja itselleni mahdollisuutta -kunnialliseen toimeentuloon. Kaiken tämän olen tehnyt ystävyydestä -Casimiria kohtaan ja muistellen entisiä yhteisiä kouluaikojamme, enkä -ole saanut siitä muuta kuin harmia ja kiittämättömyyttä palkakseni. -Mutta kun olen sitä näin kauan kestänyt, aion kestää loppuun asti, ja -sukulaisten sekaantumista tähän asiaan ei tarvita. Casimir on minun -mieheni, minä pidän huolen hänestä ja sillä hyvä.» Niin minä puhuin, -kreivi nyykäytti päätään ja sanoi sukulaisten tietysti kiitollisuudella -tunnustavan kaikki, mitä olin Casimirin hyväksi tehnyt, mutta arveli -tuntuvan minulle itselleni hirveältä olla yhdistettynä tuommoiseen -mieheen. - -»Minä olen sen osan valinnut ja saan siihen tyytyä», vastasin, -»miehestäni minä en missään tapauksessa luovu.» - -Kreivi silitti harmaata partaansa — hän on noin puolivälissä -viiskymmenlukua, kaunis vanha herra, sinisilmäinen — ja tarkasteli -minua tuntijan silmillä, jotenkin sillä tavalla kuin hevosurheilija -tarkastaa kilpajuoksijaa; minulla on hieno vainu, tiesin aivan tarkkaan -mitä hän ajatteli. Puhelimme siinä toista tuntia, minä selvitin -hänelle, miten olin tullut Casimirin tuntemaan, ja kerroin turhista -yrityksistäni hankkia toimeentuloni huoneiden vuokraamisella. - -»Te olette siis naimisissa ja kuitenkin yksin. Yksinäinen nainen, ilman -mitään turvaa elämän taistelussa», lausui kreivi ja kertoi sitten jo -vuosikausia olleensa leskenä ja asuvansa yksin, kun ainoa poikansa -palveli luutnanttina eräässä posenilaisessa rykmentissä. Mennessään hän -lupasi käydä tilaisuuden sattuessa meitä vielä katsomassa, ja minä näin -että hänen tunteensa minua kohtaan olivat ystävällisiä ja että — ehkä -minun tulevaisuuteni onkin tämän hienon, ylhäisen kavaljeerin käsissä, -jos vaan käyttäydyn viisaasti ja taon rautaa niin kauan kuin se on -kuumana. - -Kotiin tultuaan Casimir meni heti sänkyyn. Hän huononi päivä päivältä -ja lopuksi hän ei kyennyt enää omin voimin nousemaan istualleen -sängyssään eikä millään tavalla itseään auttamaan. Minulla oli hänestä -niin sanomattoman paljon vaivaa, että lopultakin rupesin vakavasti -harkitsemaan, eikö sittenkin olisi paras suostua hänen sukulaistensa -tarjoukseen, sillä hänen hoitamisensa alkoi käydä yli voimaini enkä -minä missään tapauksessa olisi sitä kauan kestänyt. Muuten hänen -ystävänsä ja ystävättärensä eivät häntä suinkaan unohtaneet, jonka -tässä heidän kunniakseen mainitsen. Tokko porvarillisissa piireissä -tavataan ystävysten ja ammattitoverien kesken niin paljon rakkautta -ja uhrautuvaisuutta, se jääköön sillensä. Mitä ikänä hän halusi, he -hankkivat, kokonaisia koreja samppanjaa ja etelän viinejä, kalleimpia -hedelmiä ja kaikenlaisia vahvistavia aineita. Tuskin milloinkaan kukaan -heistä tuli tyhjin käsin. Ja silloin kun hän oli huonoimmillaan, -syyskuun alkupuolella, ja me emme voineet jättää häntä öillä yksin, -tulivat he vuorotellen valvomaan hänen luonaan, enkä ole kuullut yhtään -ainoata sopimatonta enkä raakaa sanaa Casimirin sairasvuoteen vieressä. -Päinvastoin! Sinä aikana näin, että ruumistenkin joukossa on ihmisiä, -hellätunteisia ja lähimäistään rakastavia ihmisiä. Muutamia heistä -pääsin tuona synkkänä aikana lähemmäksi kuin ennen. Niinpä esimerkiksi -»valkeaa Dorista», joka on tarjoilijana eräässä yökahvilassa -Friedrichstrassella ja jonka en ollut luullut enää osaavan lausua -yhtään ainoata säädyllistä sanaa. Yhdessä istuessamme iltaisin hän -kertoi minulle elämäntarinansa. Hänen äitinsä oli joutunut parituksesta -kuritushuoneeseen ja myöhemmin ojennuslaitokseen. Isä oli juomari, -ja tyttö kasvatettiin veljineen työtalossa. Kun hän sitten muutti -isänsä luo, täytyi hänen sieltä pian paeta, kun oma isä ja oma veli -tahtoivat väkisin maata hänet. Taivasten luoja sitä kurjuutta, mitä -tuo raukka on saanut kärsiä! Minä olen aina tavannut rikkaita, ainakin -varakkaita herroja, jotka ovat minua säädyllisesti kohdelleet, mutta -hän, jossa ei ole muuta vetovoimaa kuin omituinen, melkein lumivalkea -tukkansa, hän saa tyytyä siihen mitä tarjotaan, eikä silloin tarvitse -ihmetellä, minkätähden hän on niin hirveästi raaistunut. Mutta että -hänen sielustaan sittenkin löytyy hyviä ominaisuuksia, uskollisuutta ja -alttiutta, sen tulin tuona aikana kokemaan. - -Casimir pysyi hengissä marraskuun loppuun, mutta silloin kävi hän -eräänä yönä niin huonoksi, että täytyi hakea lääkäri, joka antoi -hänelle kamferttiruiskutuksen, mutta ei mikään enää auttanut, puoli -kuusi aamulla oli kaikki lopussa. - -Kreivi, joka oli pitänyt sanansa ja kävi meillä silloin tällöin, antoi -minulle heti seitsemänsataa markkaa hautajaisia varten. Niillä maksoin -kirstun ja haudan sekä muut tarpeet. Ne olivat suuret hautajaiset, -koko Berlinin puolimaailma ja kaikki mitä siihen kuuluu oli mukana. -Asuntoni tuli tulvilleen kukkasia, niiden joukossa harvinaisen kauniita -seppeleitä, ja kirstu kokonaan peittyi kukkiin. Viidessäkymmenessä -hevosessa seurasi surusaatto ruumisvaunuja, niin että saaton kulkiessa -liike Potsdamerstrassella vähäksi aikaa pysähtyi. Miehillä oli kaikilla -suruharso silinterissään, naiset syvimmässä surupuvussa. Haudalla -lauloi kirkkokööri virren, ja pastori piti kauniin saarnan, joka oli -minusta juuri sellainen kuin saarnan siinä paikassa piti ollakkin. Hän -lienee ollut jonkin vapaamman suunnan miehiä, sillä hän ei puhunut -paljon Jumalasta ja taivaasta, mutta siinä, mitä hän sanoi, oli pontta -ja perää. Kun me eloonjääneet seisomme avonaisen haudan partaalla, -lausui hän, silloin vasta oikein ymmärrämme ajallisten harrastusten -mitättömyyden. Meidän taipumuksemme, tahtomme ja intohimomme määräävät -tiemme elämässä. Ja intohimomme saavat meidät tavallisesti unohtamaan -ihmiselämän ainoan luotettavan kompassin, jonka neula osottaa -värähtämättä kaiken loppua, hautaa kohti. Miten toisin olisi moni kohta -elämässä, miten moni ihmiskohtalo olisi toiseksi muodostunut, jos -jokainen aina pitäisi mielessään, että elämä ei ole muuta kuin lyhyt -vaellus sillä suurella tiellä, joka vie iankaikkiseen rauhaan. — Se oli -kaunis saarna, ja hautaa ympäröivässä mustassa kehässä näkyi paljon -vakavia, kalpeita kasvoja. - -Voi kuulua teeskentelyltä, mutta se on sittenkin totta, että Casimirin -kuolema, kaikesta huolimatta, jätti aukon minun elämääni. Olisihan -hänen kuolemansa pitänyt tuntua minusta vapautukselta, ja tosin -se tuntuikin, mutta kuitenkin — —, minä sain nyt pitkästä aikaa -taas nukkua yöni rauhassa, en tarvinnut enää nähdä ja kuulla tuota -surkeutta, mutta sittenkin siitä puuttui jotakin. Elämäni tuntui -menettäneen viimeisen ja ainoan sisältönsä, ja nyt minä olin vasta -jäänyt ihan ypö yksinäni maailmaan. - -Itkeä en ole voinut, mutta surrut olen Casimir raukkaa täydestä -sydämestäni. — - -Siitä on kulunut viisi viikkoa. Tohtorin kanssa olen kesän kuluessa -jälleen sopinut, en kestänyt tuommoista tilaa kauempaa, vaan pyysin -häntä tulemaan. Aivan samanlainen kuin ennen ei välimme kuitenkaan -ole, sillä en minä voi D:lle heti matkapassia antaa. Kreivi käy usein -luonani minun leskeksi tultuani ja osottaa minulle aina isällistä -hyväntahtoisuutta. Minusta tuntuu siltä, kuin olisi alkamassa uusi -jakso elämässäni, mutta en tahdo mennä ennen aikojaan paperille -panemaan, mitä ajattelen ja odotan; siinä suhteessa olen taikauskoinen. -Jos olisin jumalinen, rukoilisin tänä uudenvuoden yönä: Hyvä Jumala, -anna sen tapahtua, mitä minä toivon. Anna minulle pari hyvää, -surutonta, rauhallista vuotta! - - - -5 helmik. 1897. - -Näetkös, rakas kirjani, miten oikeassa minä olin! Minulla on -todellakin hieno vainu. Minä näin sen noista sinisistä, nuorekkaasti -hehkuvista silmistä, jotka sopivat niin hyvin yhteen hänen harmaan -partansa kanssa, että niistä loistaa vielä koko joukko käyttämätöntä -miehuudenvoimaa ja todellista elämäniloa. Heti hänen ensi käynnillään -se herätti huomiotani. Siinä olisi mies sinua varten — niin jo silloin -sanoin itselleni — laita vaan niin, että miellytät häntä. Ja ihan niin -se on nyt käynyt. Minä olen hyvin onnellinen. Ja mikä paras kaikesta, -hän miellyttää minua niin suuresti, etten tarvitse pienimmälläkään -tavalla pakottaa itseäni kuulumaan hänelle. Ne ovat aina olleet minun -heikko puoleni tuommoiset ritarilliset ja hienot vanhanpuoleiset -herrat. Totta kyllä, tohtori olisi vielä rakkaampi, mutta mikäpä tässä -maailmassa on koskaan täydellistä. - -Ja niin hienosti ja taitavasti hän siinä osasi menetellä, että -vähitellen, noin vaan huomaamatta isällinen hyväntahtoisuus hänen -käytöstavassaan yhä enemmin ja enemmän lämpeni, ja lopullinen ratkaisu -ei ollut meille kummallekaan mikään odottamaton yllätys. Söimme -illallista yksityisessä huoneessa, ja jälkiruuan aikana katseli -hän minun käsivarttani, ihaillen sen hienoja piirteitä, ja ilmaisi -kummastuksensa siitä, ettei minulla ollut yhtään rannerengasta eikä -sormusta. Sanoin vuokraamishommani nielleen kaikki. Hän naurahti ja -virkkoi: »Viehättävä nuori nainen, niinkuin Te, on määrätty elämän -valopuolta varten, eikä hänen pitäisi ollenkaan oppia tuntemaan -tuommoisia arkihuolia. Teidän on löydettävä ystävä, joka saattaa Teidät -jälleen nauttimaan elämää ja sen riemuja...» - -Katsoin häntä silmiin ja kysyin: »Mistä voin semmoisen ystävän löytää?» -Ja hän vastasi: »Se riippuu siitä... ystävänne pitäisi olla luultavasti -jotenkin samanikäinen kuin Te itse? Minä kai sopisin mielestänne Teille -isoisäksi, vai kuinka?» Olin hetkisen vaiti, punastuin, ja tiesin sillä -hetkellä olevani viehättävän tyttömäinen. - -»Ei», vastasin hiljaa, »nuorista miehistä olen saanut jo kylläni, jos -vielä voin ketään rakastaa, niin sen pitää olla vanhempi mies...» - -»Voitteko uskoa itsenne minun huostaani, Thymian?» kysyi hän. »Minä -olen ihaillut ja rakastanut Teitä niin kauan kuin olen Teidät tuntenut, -ja minusta tulette saamaan luotettavan ystävän, joka avaa Teille taas -oven elämän iloihin. Me tunnemme molemmat maailman ja elämän, emmekä -tarvitse teeskennellä toisillemme. Minä en mene enää naimisiin. Mutta -Teitä tahtoisin käsilläni kantaa, Teille antaa ja hankkia kaikki, -mikä nuorta ja kaunista naista ilahduttaa, ja ainoastaan yhden ehdon -panen Teille: minä en kärsi mitään muita jumalia rinnallani. Teidän on -oltava ainoastaan minun omani. Minun täytyy voida luottaa Teihin...» -Vastauksen asemesta heittäydyin hänen kaulaansa ja suutelin häntä -kuin hullu pelkästä kiitollisuudesta ja ilosta. Hän piti sitä kaiketi -todellisen intohimon purkauksena, tuli aivan kuumaksi ja punaiseksi ja -me olimme kuin nuori, onnellinen, rakastava pari... - -Viikon päästä matkustamme Rivieralle, ja sieltä Parisiin. Asuntoni -olen vuokrannut pois, huonekaluni myynyt, mikäli ne olivat omiani, -ja teen jo matkavalmistuksiani. Takaisin tultuamme kreivi hankkii -minulle uuden asunnon. Hän ostaa minulle kaikki mitä vaan mieleni tekee -ja lukee toivomukseni silmistäni. Minä olen iloinen, sillä nyt olen -vihdoinkin saavuttanut sen, mitä olen niin kauan tavotellut. Minulla -on ystävänä rikas ja ylhäinen mies, todellinen kavaljeeri, jolta en -tarvitse milloinkaan pelätä loukkaavaa tekoa, en tarvitse enää laskea -menojani, sillä kaikkea on yltäkyllin. Nyt voin pitää huolta siitäkin, -että tulevaisuuteni tulee turvatuksi. Gersonilta ja Biesteriltä olen -tilannut ihastuttavia pukuja. Äärettömästi iloitsen siitä, että -pääsen matkustamaan» etelään ja Parisiin. Nyt viimeinkin saan kerran -häiritsemättömästi nauttia elämästä. Ystäväni — minun pitäisi häntä -kutsua Otoksi, mutta se tuntuu vielä vaikealta — ei tarvitse pelätä, -että häntä pettäisin, en tunne vähintäkään halua semmoiseen, rajatonta -kiitollisuutta on vaan sydämeni täynnä häntä kohtaan. - -Tohtorille olen jo sanonut hyvästi. Se oli kyllä vaikeaa, sillä yhä -selvemmin tunnen, kuinka syvästi olen tuohon mieheen kiintynyt. Hän -otti minun tunnustukseni kylmästi vastaan, puisti päätään ja sanoi -odottaneensa minulta suurempaa lujuutta. Herra jumala, helppohan sitä -on toiselle moraalia saarnata, mutta minkäpä minä sille teen, että -asiat ovat niinkuin ne ovat. Minä olen liian pehmeä kestämään niitä -tuhansia vastoinkäymisiä, jotka olemassaolon taistelussa alituiseen -nostavat tien pystyyn edessämme. Ja tohtoria en ole tänä viimeisenä -vuotena paljon nähnytkään, hänen perheensä ja virkansa ovat vieneet -hänen kaiken aikansa. Mutta sittenkin tuntui ero katkerilta, hänkin -näytti minusta hiukan liikutetulta, minä taas itkin puolen yötä. D:lle -aion kirjottaa vasta Parisista. On vähän kiusallista jättää häntä -näin, sillä hän auttoi minua hädässä, ja nyt hän saa matkapassin, -mutta semmoistahan se on yleensä maailmassa. Elämässä tyrkkii toinen -toistaan, kaikki vaan tahtoisivat päästä eteenpäin; mies se, kellä on -kovimmat kyynäspäät. - -Mutta minä iloitsen lapsellisesti elämästä, joka nyt vihdoinkin, -vihdoinkin tahtoo suoda minulle auringonpaisteisia päiviä. Päiväkirjani -seuraa minua. Toivottavasti voin tästedes merkitä muistiin iloisiakin -kokemuksia. - - * * * * * - -Tämän ja seuraavan lehden väliin oli pistetty mustalla kehyksellä -varustettu, sanomalehdestä leikattu, näin kuuluva kuolinilmotus: - - Tänä aamuna kello 1/2 8 kuoli lyhyen, ankaran - taudin sairastettuaan hellästi rakastettu - ainoa tyttäremme - ERIKA - - täytettyään juuri kahdeksannen ikävuotensa. Katkeramman - surunvaltaamina kuin milloinkaan ennen elämässämme seisomme hänen - hautansa partaalla. - - Pyydämme että surunvalituskäyntejä ei tehtäisi. Hautaus tapahtuu - sunnuntaina, 25 huhtikuuta, kello 1/2 11 aamupäiviä. Lähdetään - surutalosta. - - Konsuli Wilhelm Peters ja rouva Agnes, - o.s. Siedetopf. - -Seuraavissa muistiinpanoissa ei, kummallista kyllä, sanallakaan viitata -suoraan tähän kuolemantapaukseen — omituinen, mutta sielutieteellisesti -ehkä selitettävä seikka. - - _Julkaisijan lisäys_. - - - -Paris 22 toukok. - -Huvimajamme ihanat päivät ovat päättymäisillään. Ei ole tullut sen -aikana mitään kirjotetuksi, ja jollei minulla tänään olisi sattumalta -muutama joutilas hetki päivällisen ja oopperan välillä, saisin viedä -kirjani Berliniin takaisin samanlaisena kuin se oli sieltä lähdettäissä. - -Matka oli ihmeellinen, kuukaudet ovat menneet kuin unessa. En olisi -koskaan luullut maailmaa niin kauniiksi. Olinhan kyllä lukenut -matkakertomuksia etelämaista, mutta värikkäimmätkään kuvaukset eivät -anna mitään oikeaa käsitystä tuosta satumaisesta todellisuudesta. - -Mutta juuri semmoisessa ihmeellisessä ympäristössä tulee ehdottomasti -mieleen katkeria maailmantuskan ajatuksia. Miksi tämmöinen ihana -maailma on luotu, ellei luojan tarkotus ole ollut kansottaa sitä yhtä -ihanilla, täydellisillä ja onnellisilla olennoilla? Se ei ole mikään -hyvä jumala, joka rakentaa rikkaan, kauniin maailman ja asettaa siihen -niin paljon köyhää ja rumaa elämää. - -Me olimme Nizzassa ja Monte Carlossa ja kuljimme pitkin Rivieraa. -Nizzan lähellä meillä oli yksi huvilankerros vuokrattuna aivan meren -rannassa. Usein istuimme myöhään yöhön verannalla ja katselimme -auringonlaskua, joka siellä on niin komea ja synnyttää sellaisia -värivivahduksia, että sesessionistien taulut kummallisine väreineen -eivät nyt enää tunnu minusta kovinkaan hassuilta ja mahdottomilta. -Hehkuva tulipuna, pehmeä, sulava karmiini ja niiden ohella veden -kova ruiskukansini saavat aikaan niin käsittämättömän ja fantastisen -väritunnelman, että täytyy nähdä se voidakseen sellaista uskoa. -Kauneinta on silloin, kun aurinko on jo poistunut näkyvistä ja jättänyt -ruusunpunaisen hohteen, joka panee horisontin hehkumaan ja täyttää -väriloistollaan koko ilman ja meren, se on niin ihmeellisen ihanaa, -että usein tulee pidättäneeksi henkeään voidakseen siitä täydellisesti -nauttia. Ja kaikkein kauneimmalta tämä tuntuu, kun saa sitä katsella -yhdessä toisen ihmisen kanssa, jonka tietää olevan siihen yhtä -ihastuneen, jolle voi siitä puhua ja tietää tulevansa ymmärretyksi. - -Kreivi on hyvin viisas, kokenut mies, on paljon matkustellut -aikoinaan ja tuntee oikeastaan koko maanpiirin. Kaksi kertaa on hän -tehnyt matkan maan ympäri. Minä saan oppia häneltä paljon enkä väsy -milloinkaan kuuntelemasta hänen kertomuksiaan. Olen ylpeä siitä, -että olen onnistunut tämän miehen kiinnittää niin lujasti itseeni. -Se ei ole aina niin helppoa; nämä herrat ovat semmoisia mestareita -itsensähillitsemisen taidossa, että he kaikissa tilaisuuksissa -hallitsevat jossain määrin tunteitaan ja osaavat aina ohjata -toivomuksiaan ja intohimojaan, niin ettei heille tarvittaessa ero ja -kieltäytyminen kovinkaan vaikeaksi käy. Mutta minun ystäväni ei tänään -minusta keveällä sydämellä eroisi, siitä olen varma. On verraten -helppoa ottaa kiinni tuommoinen mies kuin kreivi on, mutta pidättää -häntä ja kiinnittää itseensä, se on vaikeaa. Minä tiedän tarkkaan, että -hän tullessaan minun ystäväkseni oli lujasti päättänyt olla varuillaan -eikä antaa minulle mitään vaikutusvaltaa itsensä yli, mutta miten vahva -ja ylpeä ja kova tuollainen miehentahto lieneekin, naisen viisas, -taipuisa tahto on kuitenkin sitkeämpi ja pääsee lopulta voitolle. -Minä voin vaikuttaa häneen; hänen itsensä huomaamatta taivutan hänen -tahtonsa ja pakotan sen tottelemaan omia toivomuksiani. Voisin häneltä -pyytää tänään mitä hyvänsä, ja hän antaisi. Tosin minun täytyy olla -aina varuillani, aina mukaantua toisen mielialoihin eikä milloinkaan -näyttää omiani. Tätä taitoa en ole koskaan ennen harjotellut, koska en -ole sitä tarvinnut, mutta ei se ole minusta erittäin vaikealta tuntunut. - -Varma on, että kreivi on herttainen vanha herra, ja minä en voi kyllin -kiittää kohtaloa, joka hänet toi tielleni, mutta en sittenkään tunne -olevani niin onnellinen kuin tahtoisin. Usein en saa öillä unta ja -ajatukseni harhailevat silloin kaikkialla. Luulen olevan ihmisiä, jotka -eivät milloinkaan voi tulla onnellisiksi, siksi että heiltä puuttuu -kyky siihen, ja sellaisiin kai kuulun minäkin. Minun sydämessäni asuu -alituinen levottomuus ja ikuisesti tyydyttämätön halu saada jotakin, -jota en itsekään tunne enkä osaa sanoilla selittää. Katkerasti ikävöin -Juliusta, sydämeni sykkii kiivaammin häntä muistellessani, kipeästi -kaipaan hänen rakkauttaan ja silloin tulen välistä ajatelleeksi, että -se ehkä onkin rakkaus, joka minulta puuttuu. Minua on elämässäni paljon -ihailtu ja haluttu, mutta oikeastaan ei koskaan oikein rakastettu. -Miehet ovat aina tahtoneet vaan ruumistani — onko minulla sielukin, -sitä ei ole kukaan kysynyt. - -Kun makaan siten öillä silmät auki ja ajattelen ja muistooni palautuu -kaikki se rumuus, saasta ja ilkeys, jota olen saanut kokea, silloin -kohoaa mieleeni toiselta puolen rakkauden kaipuu kuin taivaallinen -olento levitetyin siivin. Tahtoisin saada lapsen, tahtoisin vielä -kerran tulla äidiksi. Tällä kertaa eivät jumalat eikä perkeleet -riistäisi minulta lastani. Oi, miten minä sitä rakastaisin, ja miten -onnelliseksi sen rakkaus tekisi minut! Ja jos se olisi tyttö, miten -sitä hoitaisin ja suojelisin! Pitäisin huolta siitä, että sen silmät -näkisivät vain kaunista, korvat kuulisivat vain puhdasta ja hyvää, -elämän loan ja saastan pitäisin siitä kaukana... Ja onko tämä kaipuu -niin mahdoton tyydyttää? Minähän olen vielä nuori, muut menevät vasta -naimisiin minun iälläni ja synnyttävät vielä kuusi seitsemän lasta, ja -vietänhän minä nykyään aivan säännöllistä elämää. - -Tämä minun toivoni kävi niin kiihkeäksi, että eräänä yönä puhuin siitä -kreivillekin. Hän ensin nähtävästi hämmästyi, mutta kun selitin asian -juurtajaksain ja sanoin tahtovani lasta yksinomaan itseäni varten ja -yksin siitä vastaavani, kysyi hän vaan, oliko minulla myös rohkeutta -antautua kaikkein seurausten alaiseksi, jotka toiveeni täyttyminen -toisi mukanaan, ja kun vastasin myöntäen, arveli hän olevan parasta -kääntyä jonkun naistenlääkärin puoleen. Ja kun Parisissa asuu Rue de -la paix'n varrella, kuuluisa kätilö, joka ymmärtää taikka sanotaan -ymmärtävän näitä asioita enemmän kuin useimmat muut, olen sopinut -ystäväni kanssa siitä, että paluumatkalla viivymme täällä kahdeksan -päivää. Olen jo käynyt tuon kätilön luona. Hän neuvoi minua ottamaan -mutakylpyjä ja antoi muuten kaikenlaisia hyviä ohjeita, joita koetan -huolellisesti seurata. Ehkäpä niistä on jotain hyötyä. - -Me asumme matkalla ollessamme tietysti aina hotellissa, mutta joka -kerta eri huoneissa. - -Eilen söimme päivällistä Riz hotellissa. Olimme juuri päässeet kalaan, -kun äkkiä hyökkää luoksemme pitkä, suuriluinen, ylen komeasti puettu -nainen ja huudahtaa kreiville: »_Bon soir, mon cher cousin_!» [Hyvää -iltaa, rakas serkkuni!] eikä tahdo tietää, miten paraiten voisi -osottaa iloaan tästä kohtauksesta. Kreivi näytti ensin joutuvan vähän -hämilleen, mutta heti oli hän taas niinkuin ainakin ja esitteli: -_»Ma nièce, la comtesse Osdorff... Madame la princesse Tch—»_ -[sisarentyttäreni kreivitär O., ruhtinatar T.], ja paikalla alkoi -tuo vieras tutkia minulta tarkkaan, mitä Osdorffeja olin, sitäkö vai -sitä haaraa. Onneksi kykenin kutakuinkin vastailemaan. Perhesuhteet -ja sukuhistoriahan olivat olleet Casimir paran avaran kallon miltei -ainoana sisällyksenä; tuhansia kertoja hän on niistä asioista pitänyt -minulle esitelmiä, ja vaikka en ole tahtonutkaan kuunnella hänen -juttujaan, on niistä kuitenkin jäänyt yhtä ja toista mieleeni, niin -että en joutunut pussiin. Myöhemmin tuli siihen vielä kaksi herraa, -ruhtinas Tch— ja hänen sukulaisensa kreivi L—, ja kaikki kolme -asettuivat meidän pöytäämme. Nuori kreivi osotti minua kohtaan suurta -huomaavaisuutta ja tuon vanhan ruhtinattaren huomasin kuiskaavan oman -kreivini korvaan jotain imartelevaa minusta ja sitten hän tahtoi kaikin -mokomin meitä luoksensa, mutta kreivi kieltäytyi, sanoi meidän täytyvän -joka tapauksessa lähteä huomenna. Minä katselin hyvin tarkkaan tuota -vanhaa ylhäisyyttä ja tulin siinä jo moneenkin kertaan ajatelleeksi, -ettei tuo ainakaan ole syntyessään saanut otsalleen jalosukuisuuden -leimaa. Jos kaikki kultahepenet, jalokivet, pitsit ja silkit hänen -päältään riistettäisiin, niin siinä olisi jäljellä karkeatekoinen -talonpoikaisvaimo eikä merkkiäkään mistään aatelisuudesta. Kotiin -mennessämme sanoi kreivi: »Kas niin, Thymian, nyt pillit pussiin, ja -mitä pikemmin sitä parempi. Harmillinen kohtaus! Miten tämä maailma on -sentään pieni! Tuota naista en ole nähnyt kolmeentoista vuoteen, ja nyt -juuri — —!» - - - -Berlin 13 kesäk. 1897. - -Aika tulee minulle hyvin pitkäksi. Monet toimet ja seuraelämän -velvollisuudet vievät kreiviltä paljon aikaa, joka hänen täytyy riistää -minulta, vaikka hän ei sitä mielellään tekisi. En uskalla juuri mennä -ulos, kun pelkään tapaavani vanhoja tuttavia. Otan aina ajurin, kun on -jokin asia kaupungilla toimitettava, enkä mene iltaisin milloinkaan -yksin ulos. - -Minä asun toistaiseksi hotellissa, kun ei kannata ottaa omaa -asuntoa ennen lokakuuta. Lokakuun 1 päiväksi olemme vuokranneet -Kronprinzenuferilta viisi huonetta, joissa tulen yksin asumaan. Ensi -viikolla matkustan Elsteriin ja elokuussa vielä muutamiksi viikoiksi -Kreuznachiin. Siksi aikaa lähtee ystäväni maatilallensa Itä-Preussiin, -jonne myös tulee hänen poikansa lomalle, ja myöhemmin syksyllä minä -menen hänen mukanaan Wieniin, jossa hänellä on virkatehtäviä. - -Mutta minulla on hirveän ikävää, vaikka huoneeni on Friedrichstrasselle -päin ja akkunan ääressä istuen voin nähdä koko katuliikkeen silmieni -edessä. Se on kyllä huvittavaa, mutta lopuksi siihenkin väsyy. Lukenut -olen äärettömän paljon tähän aikaan ja olen myöskin ryhtynyt taas -espanjan kieltä opiskelemaan, mutta päivässä on kaksitoista tuntia -ja öilläkään en osaa nukkua. Saada kaksitoista tyhjää päivän tuntia -täytetyiksi, ei ole mikään vähäpätöinen tehtävä. Kovin mielelläni -tahtoisin jutella joskus hetkisen Juliuksen taikka D——nkin kanssa, mutta -en uskalla. Jos kreivi haistaisi jotain, olisi lähellä vaara, että -minä yhtä sukkelasti kuin olen kohonnut nykyiseen asemaani, jälleen -siitä luiskahtaisin alas, ja ennenkun ehtisin oikein huomatakkaan, -rämpisin taas katuloassa. Usein seison iltapimeällä ikkunan edessä -katsellen katuelämää ja seuraan silmilläni tyttöjä, joita kävelee -siinä edestakaisin tarjoomassa lihaansa miehille, ja silloin kohoaa -mieleeni jotain sanoin kuvaamatonta, tunnen ääretöntä inhoa ja samalla -tulista vihaa kohtalon katalaa vääryyttä ja mielivaltaa kohtaan, -joka tekee ihmiset eläimiksi, mutta sen ohella surkuttelen sydämeni -syvyydestä noita onnettomia, joihin itsekkin olen kuulunut, ja tunnen -sielussani raivoisaa vihaa rikkaita kohtaan, noita siveellisesti -koskemattomia, jotka osaavat niin verrattomalla taidolla, oikean -fariseuksen itsekylläisellä äänensävyllä lausua sanan »lutka» — — Oi -Jumala! Jospa he voisivat arvata, mitä tuommoisen lutkan mielessä -välistä liikkuu, niin he häpeisivät häntä solvata. Sentähden: isä, anna -heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät. Minä olen lukenut Dumas'n -»Kamelianaisen» ja monta muuta sentapaista kirjaa, mutta ne eivät ole -minua tyydyttäneet, sillä minä en löydä niistä totuutta. _Minä_ voisin -kirjottaa tutkielman »ilotytön psykologiasta», sillä minä tunnen oman -sieluni. Vahinko vaan, ettei ole siihen kykyä, nyt minulla olisi niin -erinomaisesti aikaa semmoiseen — — - - - -Wien 30 lokak. 1897. - -Olet varmaankin jo kauan odottanut, että taas tulisin jotain sinulle -pakisemaan, vanha toverini, sillä olethan sinä minulle niinkuin -ihminen, taikka oikeastaan sinä olet viisaampi kuin ihminen, sinä annat -minun kertoa ja olet itse vaiti, kuuntelet vaan kärsivällisenä kuin -— paperi. Mutta kun kuvailen mielessäni, että sinulla on sielu, en -uskalla sinulle milloinkaan valehdella, ja sentähden sinä tunnet minun -sisimmät ajatukseni. - -Kesä oli jotenkin ikävä. Ensin Elsterissä, sitten neljä viikkoa -Kreuznachissa. Lopuksi pari viikkoa Berlinissä. Olen seurannut tarkkaan -kätilön neuvoja, mutta ei ainakaan vielä ole näkynyt merkkiäkään, että -ne olisivat mitään vaikuttaneet. Berlinissä olen sisustanut itselleni -asunnon, erinomaisen hienon ja aistikkaan, ja olisin mielelläni -muuttanut siihen heti, mutta kun kreivin oli lähdettävä Wieniin ja hän -halusi ottaa minut mukaansa, kun kesällä olimme voineet olla niin vähän -yhdessä, täytyi minun taipua ja nyt odotan vaan joulukuuta, jolloin -pääsen taas kotiin. Sillä suoraan sanottuna tämä tämmöinen elämä ei -ajan pitkään minua huvita. Kreivi on kolmeaneljättä vuotta vanhempi -minua ja viisaudestaan ja hienosta käytöksestään huolimatta usein ikävä -ja pitkäpiimäinen. Hän on ankarasti vanhoillinen ja aatelisuudestaan -ylpeä, vaikka hän osaa aina esiintyä niin hienotuntoisesti, ettei sitä -yleensä voi huomata. Minulta ei hän kumminkaan saa sitä salatuksi, -minä huomaan sen usein hänen lauseistaan, satunnaisista huomautuksista -ja monista pikku seikoista. Kun Casimir ennen suunsa avasi ja alkoi -pitämään puhetta perheestään ja sukulaisistaan, sille minä korkeintaan -hymähdin, mutta tämä minua suututtaa ja kiihottaa vastustushaluani -niin, että saan tehdä itselleni väkivaltaa, voidakseni pitää suuni -kiinni, sillä en toki mitenkään tahtoisi tehdä itseäni vanhalle -ystävälleni vastenmieliseksi. Minä en taida sille mitään, että -tuommoiset mielipiteet tuntuvat minusta peräti hassuilta. Minun on -kerrassaan mahdoton käsittää, minkä vuoksi aatelin tulee saada olla -erityisenä etuoikeutettuna säätyluokkana. Kaikesta varovaisuudestani -huolimatta oli kerran välimme särkyä näitten asiain tähden. Eräänä -päivänä istuessamme yhdessä sattui puheemme koskettelemaan jotakuta -europpalaista hallitsijasukua, jolla ei ole juuri mitään syytä ylpeillä -jäsenistään, ja silloin minä lausuin mielipiteenäni, että tasavalta -on paljon järjellisempi laitos kuin tuommoinen ruhtinasvalta, jossa -hallitsijan virka menee perintönä hänen jälkeläisilleen. Olkoon -hänen perillisensä tyhmä tai viisas, huono tai hyvä, hänestä _tulee_ -kuningas, keisari tai ruhtinas, siksi että kuningas, keisari tai -ruhtinas on hänet siittänyt ja samanarvoinen äiti synnyttänyt, ja -kokonaisen kansakunnan kohtalo jätetään ainoastaan sentähden vaikka -minkälaisen tomppelin käsiin. Kun olin ajatukseni esittänyt kreiville, -hän vain naurahti ivallisesti ja sanoi: »Sallithan, rakas Thymian, -minun ajatella näistä asioista toisella tavalla» — ja rupesi samassa -puhumaan minun uudesta puvustani, jonka olin ostanut samana päivänä. -Tämä sapetti minua niin äärettömästi, etten saanut menemään alas -viiniä, jota olin juuri viemässä huulilleni, ja kaikkein mieluimmin -olisin viskannut lasini hänelle vasten silmiä. Sen sanon sinulle, että -jos kreivi tahtoisi tänään naida minut ja tekisi ylläpitoni siitä -riippuvaksi, minä vaan kiittäisin kunniasta. Tuommoisen ikävän miehen -kanssa elää yhdessä päivästä päivään, vuodesta vuoteen — ei, sitä -en kestäisi, se tekisi minut lopulta hulluksi, paitsi on hän vielä -epäluuloinen; jos olen missä ollut yksin, heti satelee kysymyksiä: -missä olet ollut? miten kauan olit siellä ja siellä? mitä olet tehnyt? -mitä olet nähnyt? Semmoinen se tekee ihmisen ihan kaistapäiseksi. - -Onneksi on hänellä täällä paljon toimia, jotka vaativat häntä olemaan -usein poissa kotoa, ja minä saan olla itsekseni pitkät ajat. Silloin -mielelläni harhailen kaduilla, jossa saan aina nähdä ja kuulla jotain -uutta. Niin pian kuin astun johonkin kahvilaan, kääntyvät kaikki päät -minua kohti, ja minne hyvänsä tulenkin, kaikkialla herätän vielä -huomiota. Usein tekisi mieleni antautua pikku seikkailuun, noin vaan -ohimennen hiukkasen vaihtelun vuoksi, mutta ensiksikin pelkään Ottoa ja -toiseksi tuottaa minulle suurta huvia, jos joku uskaltaa lähestyä minua -erityisissä aikeissa, antaa häntä nenälle niin, että miesparka peräytyy -hämmästyneenä ja ihmetellen, että oli noin pahasti voinut erehtyä. - -Muutamia päiviä sitten istuin iltapäivällä Café Scheidlissä, -Elisabethstrasseila, ja siellä tapasin erään herran, jonka kanssa -tulin pian tuttavaksi. Hän oli Münchenistä, ammatiltaan kirjailija, -ja oleskeli Wienissä joidenkin kirjallisten tutkimusten vuoksi. Minä -esittäydyin hänelle rouva Osdorfina Berlinistä ja sanoin tulleeni -Wieniin vain huvin vuoksi, oppiakseni kaupunkia tuntemaan, niinkuin -oikeastaan totta onkin. Tohtori Martin — se oli uuden tuttavani nimi -— kysyi, emmekö voisi viettää yhdessä koko iltaa, ja kun kreivi oli -kutsuttu jonnekin päivällisille, ei minulla ollut mitään asiaa vastaan. -Menimme teatteriin katsomaan »Mikadoa», sitten söimme Leidingerillä ja -lopuksi tahtoi toverini näyttää minulle Wienin yöelämää. Pistäysimme -erääseen yökahvilaan, joka näytti olevan aivan samanlainen kuin -Berlininkin yökahvilat, se vaan eroa, että — ainakin mikäli minusta -tuntui — tarjonta täällä oli verraten suurempi kuin Berlinissä, -joka tapauksessa kysyntä ei riittänyt sitä läheskään vastaamaan. -Tohtori sanoi: »Huomaatteko, armollinen rouva, miten karsaasti -Teitä katsellaan? Täällä pelätään kovasti kilpailua, ja nämä yön -kuningattaret pitävät kunniallisen naisen tuloa tänne heidän alueelleen -oikeutensa loukkaamisena. He tuntevat toisensa ja näkevät heti, kuka -on heidän joukkoonsa kuuluva, kuka ei...» Minä en vastannut mitään, -ajattelin vaan: Olet sinäkin oiva ihmistuntija! Sitten hän kysyi, enkö -tahtoisi nähdä toistakin kohtausta wieniläisestä yöelämästä, johon -tietysti suostuin. Nyt menimme erääseen lokaaliin Stefanin kirkon -lähellä, joka nähtävästi on tuttu ainoastaan asiaanperehtyneille, ja -saattajani sanoi: »Täällä on oikein nykyaikaiset orjamarkkinat, täällä -myydään ja ostetaan ihmislihaa...» Kohtalaisen suurissa saleissa soivat -etevän unkarilaisen soittokunnan sävelet, jotka panivat kuulijain -veret vilkkaampaan liikkeeseen. Ihmisiä oli tosiaankin niinkuin -markkinoilla. Mutta minkälaista yleisöä! Eihän meillä Berlininkään -puolimaailmassa ole oikeita kaunottaria juuri haitaksi asti, mutta on -siellä joukossa paljon sangen sieviä tyttöjä, ja mitättömän näköisetkin -osaavat enimmäkseen käyttäytyä hienosti. Mutta nämä naiset olivat -alapuolella kaiken arvostelun, ja jos ne todella olivat, niinkuin -tohtori Martin väittää, Wienin demimondin hienostoa, niin ei se -ylety berliniläisen keskimääränkään tasalle. Sinä iltana en ainakaan -nähnyt yhtäkään sievää tyttöä, kaikki olivat kuluneita, inhottavasti -maalattuja, osaksi suorastaan rumia. Yhtä vastenmieliseltä näytti -miehinenkin puoli yleisöstä: pelkästään vanhoja ukkoja ja alaikäisiä -nulikoita, kaksikymmenvuotiaita ja siitä alaspäin, jotka kepit käsissä -teikaroivat huoneissa ja pitivät suurta suuta, mutta ei yhtäkään oikeaa -miestä. Tosin on Berlinissäkin naisten kundeista suurin osa aivan -vanhoja taikka aivan nuoria herroja, mutta tapaa meillä kuitenkin myös -miehiä paraassa iässään, täällä sitä vastoin ei ollut yhtään ainoata, -ei ainakaan sinä iltana. Viereisessä huoneessa oli jonkinlainen -varieteenäytäntö, puolialaston nainen siellä esitti mahdottomalla -äänellä jotain laulua Wienin murteella, josta en ymmärtänyt yhtäkään -sanaa; tämän »laulun» kuuleminen oli sellaista kidutusta, että -kiireimmiten vetäydyimme tuosta huoneesta pois. Ilmotin tohtorille -haluavani juoda jotakin, istuimme isoon saliin seinän viereen, ja -tilasimme viiniä. Siellä oli myöskin muutamia maaseutulaisia ja niiden -rouvat katselivat kaikkea sillä tavalla kuin olisivat olleet jossakin -ihmenäyttelyssä. - -Ei se ollut suinkaan mikään ilahduttava kuva, jonka nuo »nykyaikaiset -orjamarkkinat» tarjosivat, mutta kuitenkin — mutta kuitenkin — — -kuuma, makea itävaltalainen viini meni vereeni, minä suljin silmäni -ja kuuntelin tuota elämäniloa säteilevää, tulista, kovaäänistä -musikkia ja tunsin mielessäni jotain, jota en osaa nimittää muuksi -kuin koti-ikäväksi; sisäinen tunne siitä, että minäkin kuulun tuohon -maailmaan, teki vaikutuksensa ja sai aikaan, että tunsin pikemmin -mieltymystä kuin vastenmielisyyttä kaikkeen siihen mitä näin ja kuulin. -Luulenpa todellakin, että sille, joka kerran tätä ilmaa hengittää, -sen basillit tarttuvat vereen ja hän ei milloinkaan siitä taudista -täydellisesti parane, vaan se voi tilaisuuden sattuessa milloin hyvänsä -puhjeta uudestaan esiin. Minä muistelin lemmittyäni Berlinissä, josta -olen niin hirveän kauan saanut olla erotettuna, ja jos hän olisi sinä -iltana ollut siellä, olisi minusta kaikki muu ollut yhdentekevää, -hiiteen olisin heittänyt kreivit ja kaikki, kaikki, jos se vaan olisi -auttanut minua pidättämään itselleni oman ystäväni. Minä _tahdon_ -saada hänet taas itselleni, kun tulen Berliniin, maksoi mitä maksoi. -Minä annan palttua kaikelle muulle. Rakkaus on kumminkin suurinta -maailmassa, sen ylikäynyttä ei ole mitään. Niin — minä haaveksin -Juliuksestani, se lämmitti mieltäni ja täytti sen kaipuuntunteella, -ja avatessani viimein silmäni, huomasin kirjailijan katsovan minuun -hämmästyneenä. Hymyilin hänelle rohkaisevasti ja olisin ollut paikalla -valmis lähtemään hänen mukaansa, jos hän vaan olisi tahtonut, mutta tuo -tomppeli ei huomannut mitään, vaan kohteli minua yhä edelleen samalla -kunnioittavalla arvonannolla. Merkillistä, on ollut aikoja, jolloin -en ole mitään niin kipeästi kaivannut kuin ihmisten kunnioitusta, ja -nyt se minua vaivasi, tulin harvasanaiseksi ja juonikkaaksi. Lupasimme -toisillemme yhtyä vielä seuraavanakin päivänä, mutta minä en mennyt -sovittuun kohtauspaikkaan, sillä kreivi oli silloin luonani, eikä ollut -muuten enää halua nähdäkkään tuota miestä toista kertaa. - - * * * * * - -Kun maanantaina söimme illallista Sacherin ravintolassa, istui meitä -lähellä muuan herra ja nainen. Naisesta näin vain selkäpuolen, -mutta takaapäin katsoen näytti hänen punaiseksi värjätty tukkansa -ja koko ryhtinsä minusta tutulta. Kreivi huomautti minulle hänen -eriskummallista tapaansa syödä hedelmiä. Katsoin — ja samassa oli -minulla selvillä, minkä sortin naisia hän oli. Hän annatti itselleen -kalleimpia hedelmiä, nyrkinkokoisia persikoita, harvinaisen suuria -hyötymansikoita, rypäleitä y.m., joista saa maksaa 2—4 guldenia -[itävaltalainen gulden = 2 mk 50 p.] kappaleelta, purasi kerran -kutakin, heitti pois ja otti toisen, ja herran täytyi tietysti -suorittaa lasku kaikista. Sillä tavalla voi hankkia itselleen pieniä -sivutuloja, jos on hyvissä väleissä ylikyypparin kanssa, niin että saa -tältä esim. kymmenen prosenttia laskun sisällyksestä. - -Kun tuo nainen sitten kerran kääntyi katsomaan taakseen, tunsin hänet -heti. Hän oli »kaunis Emmy», aikoinaan vaunuparin paras ystävä, joka -oli vuonna 94 hyvin haluttu Berlinissä, mutta alkoi sitten ikävöidä -rakastettuun Dresdeniinsä, josta hän on syntyisin, ja muutti sinne -takaisin. Hänkin tunsi minut paikalla ja luulen halun päästä toistemme -kanssa puheisiin olleen hänessä yhtä kiihkeän kuin minussa, mutta -meidän ei sopinut kavaljeeriemme tähden ilmaista tuttavuuttamme. Minä -nousin sentähden ylös ja menin pukuhuoneeseen, hän tuli heti perässä -ja siellä syleilimme ja suutelimme toisiamme, kumpikin iloiten tästä -odottamattomasta kohtauksesta. Emmy kertoi minulle kaikessa kiireessä, -että Sacherin kassanhoitaja oli hänen rakastajansa, hän oli itse nyt -tullut erään herran mukana Wieniin tavatakseen kultastaan, joka oli -ennen palvellut eräässä Dresdenin ravintolassa, ja ensi viikolla hän -taas palaisi kotiinsa Dresdeniin. Hän kysyi, olinko kuullut mitään -vaunuparista, — tietysti en ollut — ja kertoi Mollyn myrkyttäneen -itsensä fosforilla noin kuusi viikkoa sitten, hän oli ollut -hautajaisissa. Kun emme voineet jäädä siihen pitkäksi aikaa puhelemaan, -sovimme siitä, että tulemme seuraavana aamuna määrättyyn aikaan -johonkin kahvilaan. Siellä sain kuulla vaunuparin koko romaanin. Heillä -oli ollut tuossa thüringiläisessä pikkukaupungissa kirjausompelukauppa, -joka oli menestynyt hyvin, ihmiset kunnioittivat heitä ja kaikki näytti -parhain päin kääntyvän, mutta miten lienee käynytkään, tytöt joutuivat -taas johonkin seikkailuun, pahat kielet pääsivät liikkeelle, ja kohta -ei yksikään ihminen tullut heiltä mitään ostamaan, jonka vuoksi -heidän täytyi sulkea puotinsa. Sen jälkeen eivät he enää välittäneet, -miten elivät, kun maineensa kerran oli mennyttä. Edellisenä syksynä -oli Dolly joutunut naimisiin erään maanviljelijän kanssa, ja Molly -oli silloin jäänyt yksin siihen pieneen taloon, jonka he olivat -itselleen ostaneet. Silloin kohtasi häntä semmoinen kova onni, että -hän rakastui nuoreen lääkäriin, joka hoiti häntä influensassa, ja -rakastui niin silmittömästi, ettei voinut enää elääkkään ilman tuota -nuorta miestä. Mutta tohtori oli salakihloissa, ja morsiamen vanhemmat -lienevät saaneet aikaan, että hän jätti tuon huonomaineisen potilaansa -hoitamisen eräälle virkaveljelleen. Tämä kävi niin tuon naisraukan -sydämelle, että hän eräänä yönä kuusi viikkoa sitten nautti fosforia. -Aamulla hänet tavattiin tuskissaan kiemurtelevana lattialla, ja paria -tuntia myöhemmin oli hän kuollut. No niin, hänen on nyt hyvä, mutta -kovin surullista se on. Emmyltä vuoti kyyneleet virtanaan, kun hän -kertoi tätä. Hän oli matkustanut vartavasten sinne hautajaisiin ja -sanoi että minä varmaan en tuntisi Dollyä, semmoinen lihava lötys -hänestä oli tullut yhdessä vuodessa. Minun täytyi luvata Emmylle käydä -häntä katsomassa tänä talvena Dresdenissä, ja hän tahtoo myös pistäytyä -joskus minun luonani Berlinissä. Hän on erinomaisen komea nainen; -valkeassa puvussaan suurine valkeine sulkahattuineen oli hän kuin -prinsessa. - - - -Berlin 24 jouluk. 1897. - -Jouluaatto. Siinä sinä olet taas, rakkaani, minun ainoa ystäväni. -Enpä tiedä, millä muullakaan tavalla saisin tämän illan menemään. En -pelkää mitään niin paljon kuin muistoja, jotka tällaisina hetkinä -hiipivät ympärilläni, tunkeutuvat mieleeni ja tekevät sydämeni -surulliseksi. Oikeaa jouluaaton tunnelmaa en ole saanut kokea muuta -kuin aikaisimmassa lapsuudessani, kun hyvä, rakas äitini vielä oli -elossa. Myöhemmin emännöitsijäin aikana ei se ollut enää samanarvoista, -ja seuraavina vuosina — — niin, niitä olisi paras olla kokonaan -muistamatta. Mutta yksin en ollut milloinkaan. Aina oli joku luonani. -Niinpä esimerkiksi Beidatschilla oli meillä joulukuusi ja kaikki olimme -sen illan yhdessä, ja jälkeenpäin yksin ollessani tein sen huomion, -että koko iltana ei oltu lausuttu yhtäkään rivoa tai muuten sopimatonta -sanaa. Ja viime vuonna vietimme tämän illan yhdessä D—n kanssa minun -asunnossani. - -Mutta tällä kertaa olen aivan yksin, kreivini on saanut luokseen -poikansa ja heidät on kutsuttu molemmat jonkun hyvin ylhäisen henkilön -luo jouluiltaa viettämään. Hän on antanut minulle hyvin paljon lahjoja -— tuolla ne ovat kaikki salissa, briljanteilla ja safireilla koristettu -solki sesessioni tyyliä, ihastuttavan kaunis teekalusto Raddatzilta, -jota on niin mieleni tehnyt, komea valkoinen teatterivaippa, monta -kallisarvoista pikku esinettä ja tuhannen markan seteli ylimääräisiä -menoja varten. Hän olisi tahtonut myöskin, että minulla olisi -joulukuusi, mutta minä en itse halunnut. Mitäpä minä sillä? Olen pannut -tulen kaikkiin lamppuihin ja avannut kaikki ovet, minulla on hyvin -valoisaa, hyvin lämmintä, hyvin hienoa ja miellyttävää ja tämä kaikki -on minun omaani. Kunhan vaan ei olisi tätä hirmuista yksinäisyyttä ja -hiljaisuutta! - -Kreivini ei salli minun seurustella kenenkään kanssa. Ei minulla -oikeastaan olisi siihen juuri tilaisuuttakaan, sillä entisiä tuttaviani -en tahdo itse tavata ja oikeat naiset saisivat kyllä pian selville -minun elinkeinoni. Mutta ajan pitkään en voi myöskään kestää tätä -yksinäistä elämää. - -Minä olen ilmotettu koroillani eläjäksi, maksan koko joukon veroja ja -saan yleensä kunnioittavaa kohtelua osakseni, ja poliisin tietysti -ei pistä päähänkään sekaantua minun asioihini. Siinä se on taas -vääryys: jos on löytänyt rikkaan miehen ja myynyt hänelle itsensä -nahkoineen karvoineen, kyllä silloin saa olla rauhassa, mutta voi niitä -onnettomia, joilla ei ole ollut »onnea» löytää semmoista ystävää, vaan -saavat myydä itsensä pala palalta kaduilla — — - -Niin se on, että nykyään tuntuu toisinaan siltä, kuin olisin nyt -huonompi ja halveksittavampi kuin ennen. Silloin kun tulin Berliniin, -tein kaikki mitä voin elättääkseni itseni kunniallisella tavalla, koska -tuo toisenlainen elämä minua inhotti, mutta kun se ei onnistunut ja -elää kuitenkin mieli teki, ei ollut muuta keinoa kuin panna itseni -alttiiksi. Tunsin sitä tehdessäni sisällistä kammoa, se oli katkera, -mutta välttämätön uhraus, joka oli tehtävä, jos mieli yhä edelleenkin -hengissä pysyä. Nyt sitä vastoin istun lämpimässä pesässä, annan -elättää itseäni, vietän aikani laiskana tyhjäntoimittajana, enkä tätä -kaikkea ansaitakseni tee muuta kuin tyydytän vanhan herrani jokseenkin -kohtuullisen rakkaudentarpeen. - -Elämä kuljettaa ihmistä kukkulain ja laaksojen yli. Minä vaelsin -pimeässä laaksossa ja yritin sieltä päästä ylös kukkulalle, laveampia -näköaloja ihailemaan, mutta ei ollut tarpeeksi voimia, ensimäinen -myrsky viskasi minut nurin, ja ennenkun ehdin oikein huomatakkaan, olin -luistanut takaisin sinne, mistä olin lähtenyt. Se on vaan eroa tuosta -entisestä, että maaperä jolla seison ei ole tällä kertaa liejuinen, -vaan kuiva ja tasainen. Kengät eivät tule lokaan siinä. Ja ilma, jota -nyt hengitän, ei haise niinkuin tuo entinen, siinä voipi hieno nenä -tuntea korkeintaan kuolevien kukkien tai mätänevien lehtien hajua. - -Tämä ei voi tälleen jäädä. Minulla on liian kuuma, levoton veri, -voidakseni kestää tämän elämän yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Minulla -on liian paljon aikaa ajattelemiseen, ja se tekee minut hulluksi. Usein -tunnen halua seurata Molly raukan esimerkkiä. Elämä ei totta totisesti -maksa sitä vaivaa, mikä siihen pannaan. Toisinaan taas ajattelen: Kestä -loppuun. Pitkää aikaa ei tässä kuitenkaan enää ole. Vanhaksi et sinä -kumminkaan elä. Ota vaan vastaan, mitä vielä tarjotaan — — — - -Minä niin katkerasti kaipaan Juliusta. Tämä kaipuu polttaa ruumistani -kuin kuume. Ja kreivi on niin hirveästi epäluuloinen ja lemmenkade, -että hän esim. monasti sanoo matkustavansa jonnekkin, ja tuleekin -yhtäkkiä katsomaan, eikö muka minulla ole vieraita. Hän ei aavista, -että hän tällä menettelyllään saa aikaan aivan päinvastaisen -vaikutuksen kuin on tarkottanut. Sillä jos minuun joku vilpittömästi -luottaa, pitäisin suurimpana konnuutena semmoisen henkilön pettämisen, -ennen purisin vaikka sormeni poikki kuin tekisin sitä. Mutta jos minua -joku epäluuloisena vakoilee ja nuuskii, kun hänellä todellisuudessa -ei ole siihen mitään syytä, silloin en tee omantunnon asiaa siitä, -jos kuljenkin omia teitäni. Yhden kerran, heti Wienistä tultuamme, -olen nähnyt Juliuksen Talvipuutarhassa. Minä istuin terassilla ja -hän rouvansa ja erään toisen naisen seurassa permannolla. En nähnyt -enkä kuullut mitään siitä, mitä näyttämöllä esitettiin, sillä minun -täytyi koko ajan katsella vaan häntä. Ja seuraavana päivänä menin -vastaanottotunnilla hänen luokseen, mutta hän ei tahtonut minusta -mitään tietää, selitti vain ystävällisesti ja tyynesti mutta varmasti, -että hän ei lähde metsästämään toisten alueelle, ja että minun nyt, kun -kreivi kerran ylläpitää minua ainoastaan sillä nimenomaisella ehdolla, -että olen olemassa yksistään häntä varten, kaikissa tapauksissa on -vain kreiviini tyytyminen. Mutta minä en tahtonut kuulla mitään, vaan -heittäysin hänen kaulaansa ja hän taisi tuntea sääliä minua kohtaan, -mutta ei kuitenkaan taipunut. Mieleni oli synkkä ja sydämeni särkynyt, -kun läksin hänen luotaan, enkä ole vieläkään siitä toipunut, sillä minä -en voi elää ilman häntä. Yhä vaan ajattelen, mitä keinoa koettaisin, -että saisin hänet vielä itseeni kiinnitetyksi. - -Olen sairas ikävästä ja kaihosta. Alinomaa vaivaan aivojani -ajattelemalla jotain keinoa, millä voisin tavata rakastettuani. -Istuessani tuossa juuri äsken yksin sohvassa kuvailin mielessäni, -miten hän nyt viettää jouluaattoaan, miten hänen lapsensa kokoontuvat -joulupuun ympärille ja kaikki ovat iloisia. Ja minä olen niin yksin... — - -Emmy on lähettänyt minulle Dresdenistä kirjaillun sohvatyynyn; minua -ilahuttaa, että hän muisti minua. Hän pyytää hartaasti, että tulisin -tammikuussa Dresdeniin. Saapa nähdä, tokko ukko minua laskee. — Olen -väsynyt, menen sänkyyn. Jumalan kiitos, että ilta on mennyt. Joulun ja -uudenvuoden aatot ovat minusta pahimmat päivät koko vuodessa. - - - -29 tammik. 98. - -Eilen tulin kotiin kahdeksan päivän matkalta Dresdenistä; elättäjäni -oli suurenmoisen jalomielisyyden puuskassa antanut minulle luvan -viettää ystävättäreni luona sen ajan — kahdeksan päivää — jonka hän -itse viipyi maatilallaan. - -Minä en tuntenut Emmyn raha-asioita, mutta kun hän on niin -hyvännäköinen ja käy aina mitä hienoimmin puettuna, arvelin hänellä -olevan hyvät tulot. Mutta se ei näytä olevankaan niin, hänen koko -omaisuutensa lieneekin noissa komeissa puvuissa, ja ainakin kolme -neljännestä hänen jalokivistään on väärennettyjä. Hän valitti minulle, -ettei hänellä milloinkaan ole onnea rakastajainsa kanssa, ne jättävät -hänet aina liian pian. Sitä ei minun sovi valittaa; miehet riippuvat -minussa kuin takkiaiset. Kaikki minä ne voisin pitää, tuota yhtä vaan, -jonka itse tahtoisin, en saa, hän vaan ei huoli minusta. - -Emmy asuu erään pesijättären luona yksinkertaisessa huoneessa, -jonka huomattavimpana koristeena on Lassallen [kuuluisa saksalainen -sosialisti] luonnollista kokoa suurempi muotokuva. Pesijättären mies on -nimittäin ankara sosialisti, jolla on aina suu täynnä suuria sanoja, -varsinkin työväen kokouksissa, joissa hän pitää pitkiä mahtipontisia -esitelmiä, mutta muuten hän on laiska tyhjäntoimittaja, joka jo -vuosikausia on elänyt yksinomaan vaimoparkansa ansioista. Mitä minä -kuulin näiden aviopuolisoiden keskinäisistä suhteista, oli sangen -huvittavaa. Dresdenissä ovat nimittäin olot aivan erilaiset kuin -meillä. Ja siveyspoliisi toimii siellä kerrassaan keskiaikaisella -tavalla, mikä tekee varsin omituisen vaikutuksen meihin, jotka olemme -päässeet osallisiksi preussilaisen kulttuurin siunauksista. Niinpä -esimerkiksi pitävät siellä viranomaiset pyhänä velvollisuutenaan estää -kaikki luvattomat yhteydet miesten ja naisten välillä ja väijyvät noita -vaivaisia yöt päivät saadakseen heidät kiinni synninteosta. - -Tämä pesijätär on köyhä, kunniallinen vaimo, joka on koko ikänsä -tehnyt rehellistä, ankaraa työtä eikä ole milloinkaan ennättänyt -luvattomia huvituksia ajattelemaan. Seitsemän vuotta sitten oli hän -tutustunut nykyiseen mieheensä ja senjälkeen he elivät yhdessä, mutta -eivät menneet laillisesti naimisiin, koska miehen »periaatteet» eivät -sitä sallineet. Mutta poliisilla oli tietysti myöskin mielipiteensä -asiasta, aina vähän väliä käytiin vaimon luona kotitarkastuksilla, -mies tavattiinkin sieltä usein ja vaimo raukka sai joka kerta -lähteä muutamaksi päivää vankilaan. Kuusi kertaa rangaistaan tällä -tavalla, mutta jos rikos vielä sittenkin uudistuu, niin asianomainen -karkotetaan kaupungista. Kerran oli Emmy joutunut olemaan mukana -hyvin kriitillisessä kohtauksessa. Poliisi tunkeutuu sisään yöllä, -Ihan keskiyöllä, emäntä koputtaa Emmyn oveen ja pyytää häntä taivaan -nimessä piilottamaan miehen omaan huoneeseensa, ja Emmy tuntee sääliä -tuota hädänalaista kohtaan, laskee miehen sisään ja tämä piiloutuu -vaatekaapin ja erään oven väliin. Emmy menee jälleen sänkyynsä, ja -samassa astuvat poliisit sisään kolmen miehen voimalla, tarkastavat -kaikki huoneet ja käskevät hänen myös avata. Hän ei ensin tahdo sitä -tehdä, mutta »lain nimessä» on hänen kuitenkin viimein mukautuminen. -Poliisit nuuskivat joka nurkan, ja Emmy sanoi olleensa nauruun -purskahtaa, kun yksi heistä rähmi nelinkontin lattialla ja tarkasti -vaatekaapin alustankin, jonne mahtuakseen miehen olisi täytynyt -pusertua ohueksi kuin lauta. Kypärikin oli poliisilta siinä kömpiessään -pudonnut päästä ja vierinyt lattialla, joten tuo kohtaus lienee -ollutkin todella naurettava. Mutta ahtaassa piilossaan seisoi mies -tulisessa tuskassa ja olisi ehkä jäänyt keksimättä, jollei sattunut -huomaamattaan koskettamaan takanaan olevaa ovea, se narahti ja silloin -poliisit miehen niskaan. Vaimo olisi nyt ehdottomasti saanut lähteä -kaupungista, elleivät olisi kiireimmän kautta laittautuneet naimisiin. -Häät kuuluvat olleen suurenmoiset, kaksitoista pientä tyttöä punaisissa -vaatteissa oli kulkenut edellä, sirotellen punaisia neilikoita, kun -lähdettiin siviilivirastoon. Ei siitä naimisesta kuitenkaan tuolle -vaimorukalle suurta iloa ollut; hänen täytyy, niinkuin jo sanoin, -kokonaan elättää miehensä, joka vetelehtii laiskana kaiket päivät -ja iltaisin pitää kapakoissa isoäänisiä puheita ja esiintyy siellä -kuin hyväkin työmies. Minä olen kyllä sydämestäni demokraatti, mutta -on hyvin opettavaista joskus nähdä, millaisia aineksia puolueen -suurisuisimmissa huutajissa voi tavata. Mies, jolla ei vielä -milloinkaan ole kädet työstä känsistyneet, joka antaa naisen elättää -itseänsä, semmoinen mies tahtoo esiintyä »orjain», »sorrettujen», -»yhteiskunnan lapsipuolten» edustajana ja asianajajana. Sehän on suoraa -ivaa. - -Emmy aikoo ensi syksynä mennä naimisiin ylikyypparinsa kanssa ja he -ovat tuumineet sitten ruveta pitämään ravintola- tai kahvilaliikettä; -hän on hyvin onnellinen ajatellessaan tulevaisuuttaan, ja minä luulen -varmaan, että hänen aikeensa tulee onnistumaan. Jos minäkin olisin -tavannut oikeaan aikaan kunnollisen miehen, joka olisi minua tukenut, -olisin ollut elämääni tyytyväinen, enkä olisi enää palannut entisiin -epävarmoihin oloihin. - -Minä tunnen myötätuntoisuutta kaikkia tyttöjä kohtaan, jotka -onnettomien olosuhteiden pakosta ovat joutuneet tätä elämää viettämään. -Emmykin on syntyisin kunnollisesta perheestä, vääpelin tytär. Isä sai -1870—71 vuosien sotaretkeltä parantumattoman taudin ja kuoli 1879. Emmy -oli kuudesta sisaruksesta vanhin ja juuri ripille päässyt, kun äiti -kuoli. Pikku siskot joutuivat orpojen kotiin, Emmy vanhan isoäidin -luo, joka häntä vartioi hyvin ankarasti, varjellakseen tyttöä erään -tätinsä kohtalolta, äidin sisaren, joka myöskin kuului »langenneihin». -Tämän tädin oli aikoinaan eräs baijerilainen prinssi keksinyt jostain -tyttölästä ja kuljettanut mukanaan Müncheniin, jossa hänet korotettiin -ruhtinaallisen jalkavaimon arvoon. Emmyä pidettiin siis hyvin tiukalla -tuon vanhan eukon luona, mutta siitä huolimatta hän sai silloin tällöin -tilaisuutta pujahtaa ulos. Naapurissa oli hiukan vanhempi tyttö, joka -oli jo kaikista asioista selvillä, ja tämä otti hänet usein mukaansa -yhteisille retkille ja opetti hänelle kaikki mitä itsekin osasi, ja -kun Emmy oli huomiota herättävän kaunis tyttö, sai hän heti peräänsä -juoksemaan pyytäjiä paljonkin. Myöhemmin hän tuli johonkin hotelliin -oppiakseen keittämään, ja siellä hän joutui isännän pauloihin, joka -sai hänet vuokraamaan itselleen huoneen, voidakseen käydä usein hänen -luonaan. Siitä se sitten alkoi menemään porras portaalta alaspäin... - -Niin niin... semmoista se on elämä! — - -Tuo viikko Dresdenissä oli minulle hyvin hauska. Tuntui virkistävältä -saada pitkästä aikaa puhua jonkun ihmisen kanssa aivan vapaasti. Eräänä -iltana olimme yhdessä jonkun Emmyn tuttavan, erään hotellinomistajan, -ja toisen vieraan herran, erään amerikkalaisen kanssa, ja jälkimäinen, -mister Staak, oli minut ihan hukuttaa mielistelyihinsä; kotimatkalla -hän alkoi tulla liian rohkeaksi, ja silloin käskin hänen tietää huutia. -Ei sillä että minulla olisi ollut mitään erityistä häntä vastaan, mutta -se olisi ollut petos kreivillistä ystävääni ja suojelijaani kohtaan. -Hän oli luvannut minut tälle matkalle, luottaen lupaukseeni pysyä -hänelle uskollisena, ja lupaustani en ole vielä koskaan rikkonut enkä -kenenkään luottamusta pettänyt. - - - -2 maalisk. 98. - -Olen ollut kovin sairas. Helmikuun alussa se alkoi. Yskää, nuhaa, -pistoksia rinnassa, kova kuume. Lähetin hakemaan Juliusta, joka -tietysti tuli heti, tutki minut ja sanoi tautini olevan keuhkopussin -tulehdusta. Minä olen kai vilustunut automobiilimatkalla, jonka tein -kreivin kanssa Potsdamiin. Oli kauhea veto ja minä olin verraten -ohuessa puvussa. Minähän siedän niin kovin vähän. Julius kävi minua -katsomassa kahdesti päivässä, aamulla ja illalla, viipyi joka kerta -toista tuntia, ja hänen läheisyytensä lohdutti ja tyynnytti minua. -Ja kun heräsin eräänä yönä, istui hän silloinkin sänkyni vieressä, -tyttö oli hänet hakenut, kun minä olin niin rajusti hourinut, että -hän oli ruvennut pelkäämään. Kun tulin tajuihini, oli kuume poissa ja -tunsin itseni vain väsyneeksi, mutta olin onnellinen nähdessäni hänet -vieressäni. Ja minä pyysin häntä jäämään siihen ja olemaan taas hyvä -minulle niinkuin ennenkin, koska hänen rakkautensa kaipuu teki minut -sairaaksi. - -»Mitä minä olen sinulle tehnyt, kun olet minulle noin paha?» kysyin. -Hän teki kieltävän eleen ja vastasi hiljaa: »Ei mitenkään voisi johtua -mieleeni olla sinulle paha, Thymian. Päinvastoin! Tuttavuutemme alusta -asti olen ollut sinuun suuresti kiintynyt, tunteeni sinua kohtaan -läheni jo syvempää intohimoa ja olisi siksi ehkä kehittynytkin, -elleivät velvollisuuteni perhettäni kohtaan olisi auttaneet minua -olemaan varuillani». - -»Sinä halveksit minua, Julius», sanoin minä. - -»Enhän toki», hän vastasi, »en minä sinua halveksi, joskin olin -toivonut sinun voivan osottaa suurempaa lujuutta. Tiedänhän minä, miten -suuria vaikeuksia ja vastoinkäymisiä vastaan sinun oli taisteltava, -mutta uskon sittenkin, että elämäsi olisi voitu vielä toisin järjestää, -varsinkin miehesi kuoltua. En sinua kuitenkaan moiti, sillä yleensä -lienee tavattoman vaikea kohota tuosta alhosta ylös kunnialliseen -elämään ja siihen pysyväisesti jäädä. Sanon vaan yhä vieläkin, -etten ole voinut enkä voi nytkään käsittää, miten nainen, jolla on -semmoiset hengenlahjat kuin sinulla, voi elää tässä loassa ja siihen -vielä uudestaankin palata. Mutta nythän on kaikki hyvin järjestetty. -Luulenpa etteivät sadat ja tuhannet »kunnialliset» naiset olisi voineet -vastustaa kiusausta, joka kreivissä sinua lähestyi. Sinulle onkin -tämä asema nykyään ehdottomasti paras, enkä ymmärrä mistä sinä voisit -parempaa toivoakkaan. Vanha ystäväsi on ylhäinen ja rikas ja hankkii -sinulle kaikki mitä vaan haluat. Sinulla on yltäkylläisesti kaikkea, -mitä tuhannet muut vaimot itselleen turhaan toivovat, ei ole mitään -huolia, mukavuus ja loisto sinua ympäröivät ja aikasi voit käyttää -oman mielesi mukaan. Etkö älyä itse, että panisit vaaraan mukavan, -huolettoman elämäsi, jos alkaisit kreivin selän takana pitämään -yhtyyttä jonkun toisen miehen kanssa?» - -Minä kiersin käsivarteni pääni ympäri ja katselin kyynelsilmin alaspäin -pitkin peittoani. »Niinpä niin», sanoin katkerasti, »mitäpä tämmöisessä -nartussa muuta olisikaan kuin irstautta, rahanhimoa ja petollisuutta. -Sielu ja kaipaava sydän ovat kunniallisten, säädyllisten naisten -etuoikeuksia...» - -»Ei, ei, ei niin!» huudahti hän ja siirtyi tuolilta istumaan vuoteeni -laidalle, veti oikean käsivarteni alas ja tarttui käteeni, »sitä minä -en ollenkaan tarkottanut. Sinulla _on_ sydän, Thymian, ja sinulla _on_ -sielu. Jos minä todellakin pitäisin sinua vaan tuommoisena tavallisena -»narttuna», ei minua luultavasti paljonkaan arveluttaisi poimia -kirsikoita naapurin puutarhasta...» - -»Tuo vertaus ei ole oikea», sanoin minä. »Voidaksesi poimia naapurin -kirsikoita, täytyy sinun astua sen muurin yli, joka suojelee kunkin -ihmisen yksityisomaisuutta. Mutta jos kirsikkapuu kasvaa avonaisella -kentällä, niin ei se seikka, että joku henkilö on ruvennut sitä -hoitamaan ja suojelemaan, anna tälle vielä laillista omistusoikeutta -tuon puun kantamiin hedelmiin...» - -»Sinä olet viisas, Thymian, kovin viisas», sanoi Julius, »mutta -juuri sentähden että olet niin viisas, täytyy sinun ymmärtää, että -kahdenkeskinen sopimus ei pysy voimassa, elleivät molemmat asianomaiset -täytä siinä tekemiään sitoumuksia. Kreivi takaa sinun toimeentulosi, -sinä lupaat olla hänelle uskollinen.» - -Minä vain huokasin. Ja hän jatkoi pehmeällä, miellyttävällä äänellään: -»Voi rakas Thymian, elämä on niin lyhyt. Ei yksikään ihminen tiedä, -kuinka paljon osattaret ovat sitä kullekin suoneet. Kaikki filosofit -ovat tulleet mietiskelyissään lopulta siihen tulokseen, että todellista -onnea ei pidä etsiä ulkonaisesta elämästä vaan omasta itsestään. Sinä -tiedät mitä minä tarkotan —» - -Minä ymmärsin. Pääni oli niin väsynyt ja tyhjä, että se otti vastaan -jokaisen sanan, ja varsinkin tarttui sinne hänen huomautuksensa elämän -lyhyydestä. - -»Eikö totta, että minä en elä enää kauan?» kysyin. »Minussa on -keuhkotauti, eikö niin? Se ei minua yhtään ihmetytä, sillä sitä on -meidän suvussamme. Äitini ja kaksi hänen sisartaan on siihen kuollut.» - -Hän puisti päätään. »Jumala varjelkoon! Älä semmoisia huoli -ajatellakkaan. Toinen keuhkosi on tosin hiukan vialla, ja jos -viettäisit entistä hurjaa elämääsi, en vastaisi mistään. Säännöllisesti -eläen voit sen puolesta tulla vaikka sadan vuoden vanhaksi.» - -»Siitä minua taivas varjelkoon!» vastasin. »Jollen voi elämältä enää -mitään muuta saada kuin ruokaa, juomaa ja vaatteita, en sitä kaipaa. -Sentähden ole armelias ja anna minulle morfiiniruiskutus, mutta -voimakas, että se panee minut nukkumaan viimeiseen tuomioon asti. -En jaksa elää kauempaa. Minä en jaksa.» Voimani pettivät, en saanut -hillityksi itseäni, vaan rupesin ääneeni itkemään. Tohtori kumartui -ylitseni ja sanoi hellästi: - -»Rakas pikku Thymian! Rakas pikku vaimo!» eikä pannut vastaan, kun -vedin hänet syliini ja suutelin häntä, ja sanoi että hän jäisi minun -ystäväkseni ja että minä saisin aina luottaa häneen. - -Siitä asti ovat meidän välimme taas entisellään. - -Hän tulee minun luokseni joka päivä, eikä kreivi siitä mitään välitä, -koskapa hän on minun lääkärini. Ja minun pitäisi vähän voimistuttuani -matkustaa etelään, mutta itse en tahtoisi, olisin täällä nyt niin -onnellinen. Julius pitää sen kuitenkin välttämättömänä, sillä -ilma täällä on minulle liian raakaa, ja kreivi, joka ei voi itse -lähteä mukaan, on hankkinut erään vanhanpuoleisen naisen minulle -seuralaiseksi. Hän tekee mitä hyvänsä minun tähteni, olen hänelle -sydämestäni kiitollinen ja mielelläni tahtoisin rakkaudellani hänelle -kaikki palkita. Mutta Juliuksesta en voi luopua, en, se on mahdotonta. - - - -Nizza 17 huhtik. 1898. - -Tahtoisin mielelläni kirjottaa oikein paljon, mutta en tiedä mitä. -Minulle ei tapahdu mitään. Neiti Wagner on vanha naakka. Hän näyttää -toimivan määrättyjen ohjeiden mukaan »hoitaessaan» ja »suojellessaan» -minua semmoisella innolla, että se monta kertaa on tehdä minut -hulluksi. Ja sitten on hänellä aivan sietämätön tapa ottaa vastaan -jokainen mieltä keventävä vihanpurkaus minun puoleltani jollain -kohteliaalla lauseella ja ystävällisellä hymyllä. Oikeastaan on hän -köyhä raukka, joka on nuoruudestaan asti saanut palvella vieraita -ihmisiä, kotiopettajana, seuranaisena ja sen semmoisena, aina -ylhäisissä perheissä. Marseillessä hän on ollut erään herttuattaren -seuranaisena neljä vuotta ja sitä ennen kolme vuotta kasvattajana -jossain venäläisessä ruhtinasperheessä. Hän on hyvin sivistynyt -ja omistaa täydellisesti ylhäisen maailman käytöksen. Pitkänä -palvelusaikanaan on hän oppinut tuon vaikean taidon, että osaa kaikissa -tilaisuuksissa mukaantua toisen mielialaan tai oikkuun, ei tahdo itse -milloinkaan mitään, ei ilmaise koskaan omaa mielipidettä, mutta lopulta -saa kumminkin aina tahtonsa perille. Kaikkeen mukautuvalla hymyllään -hän ohjaa toista tämän itsensä huomaamatta minne tahtoo. Hän osaa -myös huvittavasti ja mieltäkiinnittävästi kertoa, mutta ei hän ole -kuitenkaan oikein sopiva minun seuralaisekseni. Hänen neitsyellinen -entisyytensä on niin lumivalkea, että minä olen siinä suhteessa häneen -verrattuna musta kuin korppi, erotus on liian jyrkkä, että sitä voisi -millään tasottaa. - -Nyt olen taas terve. Neiti Wagner valvoo tarkasti, etten vaan -rasittaisi itseäni mitenkään. Joka päivä ajelemme monta tuntia -vaunuissa, kävelemme myös vähän. Kovin mielelläni lähtisin jo kotiin, -mutta en pääse vielä. Kreivi kirjottelee minulle hyvin rakkaasti -ja pitää huolta, ettei vaan minulta mitään puuttuisi. Kyllä hän on -todellakin kunnon ukko, isällisenä ystävänä hän olisi verraton, mutta -sille minä en mahda mitään, että rakastan toista. Juliukselta saan -hyvin niukasti tietoja, häneltä ei riitä paljon aikaa kirjottamiseen, -eivätkä hänen kirjeensä ole oikeastaan mitään rakkaudenkirjeitä, mutta -minä luen niitä yhtäkaikki, kunnes osaan ne ulkoa, suutelen niitä ja -kuvailen mielessäni häntä itseä suudelleeni. — Hän saarnaa alinomaa -tuota yhtä ja samaa, että minun pitäisi antaa jotain sisällystä -elämälleni, tehdä työtä, että vielä ei olisi myöhäistä alkaa jotakin -tointa. Kyllähän minä tahtoisinkin, tunnenhan hänen olevan oikeassa, -mutta mihin työhön minä ryhtyisin? Luulen ettei hän tiedä sitä -itsekään. Liian myöhäistä on kuitenkin ruveta enää opettelemaan mitään -erityistä ammattia. - -Meri on niin sininen ja taivas niin kirkas. Jos Julius olisi täällä, -olisin paratiisissa. Mutta silloin tulisi kai enkeli välkkyvine -miekkoineen ja ajaisi minut ulos, sillä minun kaltaisiani ihmisiä ei -lasketa paratiisiin. Heitä varten on autio, hedelmätön maa, jota täytyy -viljellä otsansa hiessä, ennenkun siitä saa elatuksensa. - - - -Syksyllä 1898. - -Miten kuukaudet kuluvat! Huhtikuussa tein viimeiset muistiinpanot, ja -nyt on marraskuu käsissä. Selaillessani kirjaani tuntuu kaikki unelta, -etenkin kun ajattelen, miten äärettömän paljon enemmän olen saanut -kokea, kuin tähän on kirjotettu. Monet ihmiset näkevät harmaapäisinä -katsoessaan takaisin elettyyn aikaan ainoastaan yksitoikkoisen, suoran -tien, heillä ei ole ollut minkäänlaisia seikkailuja, he eivät ole juuri -mitään kokeneet. Se tulee siitä, että heidän elämänsä on kuin pieni -erikoisliike; he istuvat puotipahasessaan ja myövät pikku tavaroitaan, -ainoastaan yhtä määrättyä lajia, ja tietävät muusta maailmasta sen -verran kuin heidän ahtaasta puoti-ikkunastaan sitä voi nähdä. Ei -milloinkaan heidän päähänsä pälkähtäisi lähteä ajamaan perhosta yli -aitain ja ojain, kaiken, mikä on heille outoa ja käsittämätöntä, -he pitävät halpana ja mitättömänä ja halveksien sivuuttavat. Minun -elämäni sitä vastoin on ollut kuin suuri kauppahuone, jossa on -käyty kansainvälistä liikettä ja tavaraa ollut monenlaista, mutta -kovin paljon kelvotonta rojua. En sittenkään vaihtaisi sitä noiden -toisten ahtaaseen soppeen. Minä kaipaan aina jotain avaraa, suurta, -näkymätöntä, jalkani ovat kiinni maan loassa, mutta sieluni pyrkii -jonnekin kauas, sinertävään, auringonpaisteiseen etäisyyteen, -esiintyäkseen siellä uutena olentona, ehkä leivosena tai kukkana, -mutta ei enää ihmisenä. Usein ajattelen haudantakaista elämää. Kunpa -sen varmaan tietäisi, onko todellakin kaikki lopussa, kun tämä elämä -päättyy. Minä en ole jumalinen, päinvastoin, vihaan kirkkoa ja pappeja, -mutta sittenkin uskon, että on toinen elämä tämän jälkeen. - -Jos syntyisin toistamiseen tänne maan päälle, tahtoisin olla petoeläin. -Taikka mies, sillä miehen ei tarvitse joutua koskaan semmoiseen -umpisokkeloon kuin meidän naisten; hänellä on aina jokin ulospääsyn -mahdollisuus, hänen elämäänsä ei yksi harha-askel turmele, niinkuin -meidän. Mies on maailman herra; me naiset olemme vain välikappaleita -hänen tarkotuksiensa saavuttamiseksi. - -Usein tunnen kärsimätöntä halua saada tietää, mitä on kuoleman toisella -puolella. Tahtoisin kuolla, saadakseni sen tietää. Jos pääsisin -Jumalan luo, niin syyttäisin häntä. Hän oli kyllä hyvä rakennusmestari -tehdessään tämän maailman, mutta huonosti hän sitä rakennustaan hoitaa. -Ja jos hän tahtoo olla ihmisten isä, niin hän on huono, puolueellinen -isä. Kaikkivaltias! Mikä kaikkivaltias isä näkisi lastensa kurjuuden -eikä heitä auttaisi? Mikä sellainen isä on, joka näkee lapsensa käyvän -harhaan eikä tartu häneen kiinni ja taluta takaisin oikealle tielle? -Mikä isä seisoo vieressä, kun lapsensa kaivoon putoo, eikä nosta -kättään häntä auttaakseen ylös? Usko kaikkivaltiaaseen jumalaan on -jumalanpilkkaa. Sillä jos on kaikkivaltias ja isä, eikä auta, ei tahdo -auttaa, se on... Jos minä olisin jumala, loisin minä jumalallisen -maailman. Minä muuttaisin inhimillisen kurjuuden pimeimmät pesät -kukoistaviksi ruusutarhoiksi, repisin pois kaikki muurit, jotka -rajottavat heidän näköpiiriään, että voisivat nähdä ja käsittää minun -suuruuteni ja hyvyyteni. Ja jos näkisin jonkun luoduistani sairastavan -parantumatonta ilkeyden, petollisuuden ja halpamielisyyden tautia, -korjaisin hänet hiljaa ja kivuttomasti pois ja antaisin syntyä sijaan -uuden ihmisen. Se olisi suurta jumalallista rakkautta, tekisi ihmiset -autuaiksi ja sopisi paremmin kaikkivaltiaan jumalan arvolle. - - * * * * * - -Minä ajattelen paljon kummallisia asioita, joista en voi kenellekään -puhua, koska ihmiset varmaan pitäisivät minua hulluna. Sitä en -saa koskaan mielestäni, etten elä enää kauan. Minussa on varmaan -keuhkotauti, koska vähäinenkin vilustus tuottaa minulle tuskallisen -yskän, ja onhan äitini kuollut siihen. Julius sanoo tosin sen olevan -pelkkää mielikuvitusta ja että keuhkoni ovat terveet, enkä minä -usko hänen valehtelevan. Mutta en sittenkään pääse erilleni tuosta -ajatuksesta. - -Nizzasta palattuani olin alkukesästä taas Elsterissä, ja professori -ihmetteli suuresti, kun tuo kuuri ei ollut mitään auttanut. Mutta -nyt en itse enää välitäkkään lapsesta. Mihin se joutuisi, jos -minä kuolisin? Se menisi turmiolle, niinkuin minä menin rakkaan -äitivainajani kuoltua. - -Ei minulla tosin aina ole tämmöisiä surumielisyyden puuskia, ainoastaan -silloin tällöin, kun ajattelen, miten hyödytön oikeastaan on sellainen -elämä kuin minun, josta ei jää pienintäkään jälkeä, kun kuolema on -kerran saaliinsa korjannut. Kuolemaa minä en pelkää, mutta pitkää -kuihtumista ja kitumista. Ystäväni minua kyllä ei hylkäisi, siksi on -hän liian kunnon mies ja moitteeton ritari, mutta itselleni tuntuisi -kovin katkeralta elää kokonaan toisten armosta. - -Nyt minulla on ystävätärkin, jommoista olen jo kauan halunnut. Kun -kreivini haki minut pois Elsteristä, matkustimme ensin Engadiniin ja -Badeniin ja sieltä vasta Berliniin. Sen jälkeen teki kreivi vielä -matkan Norjaan, joten minä jouduin olemaan syyskuussa yksin ja silloin -kävin usein iltapäivillä Zoologisen puutarhan konserteissa. Siellä -istui eräänä päivänä vastapäätä minua nuori rouva, joka oli myöskin -yksin, ja hänessä oli jotain, joka minua heti ensi näkemästä miellytti. -Hän oli nuorempi kuin minä, kolmen- tai neljänkolmatta vuotias, kaunis, -erinomaisen aistikkaasti puettu, musta tukka kammattu syvälle korvien -yli. Hän katsoi minuun, minä katsoin häneen, ja me tunsimme luultavasti -molemmat vetoa toistemme puoleen. Vähän myöhemmin, käveltyäni hiukan -ympäristössä, tapasin hänet taas karhujen häkillä ja nyt rupesimme -keskusteluun ja teimme tuttavuutta. Hän on rouva Maria von O—, hänen -miehensä, joka on kahtakymmentäviittä vuotta vanhempi häntä, on paljon -matkoilla, ja hänellä on sentähden hyvin paljon joutilasta aikaa, -varsinkin kun hän on ollut vuosikausia poissa Berlinistä, joten ei -hänellä ole juuri tuttaviakaan täällä. Meitä miellytti toistemme -seura niin, että päätimme syödä yhdessä illallista, ja meillä oli -hyvin hauskaa. Maria tuntee myös Parisin ja Wienin ja on ollut jo -monta kertaa Monte Carlossa. Teimme ystävyydenliiton ja olemme siitä -aikain seurustelleet miltei joka päivä, kävelemme tai ajamme aamuisin -Eläintarhassa, olemme usein illoilla teatterissa ja käymme toistemme -luona. Hänellä on yhtä kauniisti sisustettu asunto kuin minullakin, -mutta suurempi, kahdeksan huonetta. - -En tahdo väittää olevani mikään suuri ihmistuntija, mutta minulla on -jonkinlainen hieno vaisto, joka ei ole minua milloinkaan pettänyt, ja -tämä vaisto vei minut yhteen Marian kanssa ja se sanoo myös, ettei -hänenkään entisyytensä ole aivan moitteeton ja että hänessä ei ole -kaikki eheää ja sopusointuista. Niinpä en ole esimerkiksi voinut -vielä saada selville, mikä hänen miehensä oikeastaan on ja mitä hän -tekee. Nykyisin hän on Monacossa. Maria on synnynnäinen berliniläinen, -postivirkamiehen tytär, ei puhu muusta kuin sadoista ja tuhansista, ja -salaneuvoksista, parooneista ja kreiveistä, mutta kaiken tämän ohella -pääsee hänen suustaan välistä sanoja ja lauseita, joita muuten kuulee -ainoastaan alimpain kansankerrosten käyttävän. - -Puhellessamme yhdessä olemme molemmat varuillamme, ettemme sanoisi -liikoja, ja tiedämme sen, mutta siinä täytyy tapahtua vielä muutos. -Minä pidän hänestä muuten, mutta tuo naamio kasvoilla minua kiusaa; -jos minulla on ystävä, täytyy minun voida esiintyä hänelle ilman -teeskentelyä, muuten käy koko juttu ikäväksi. - -Kerran olin kutsuttu hänen luokseen illalliselle. Paitsi minua oli -siellä muuan postikirjuri vaimoineen sekä tämän jälkimäisen sisar. -Illallinen oli erinomaisen hieno, ensi luokan ravintolasta tilattu. -Vieraista voi huomata, että he useimpia ruokalajeja eivät olleet -nähneetkään, ja he joutuivat hämilleen niitä tarjottaessa, kun eivät -tienneet miten mitäkin lajia oli syötävä. Minulle annettiin ensiksi -ja he katsoivat aina, kuinka minä tein, ja koettivat sitten matkia -minua niin hyvin kuin osasivat. Eikä siinä ollut suinkaan mitään -ihmettelemistä, sillä eihän postikirjurin pöydällä tavallisissa oloissa -ole semmoisia herkkuja kuin Maria sinä iltana meille tarjosi. He -kaivelivat ruokiaan tietämättä mitä niille olisi oikeastaan tehtävä, -ja hummeri varsinkin pani heidät pahaan pulaan. He eivät saaneet -lihaa siitä irti millään ilveellä, ja epätoivossaan otti postikirjuri -viimein viispiikkiset avukseen. Heidän moukkamainen tapansa syödä ei -minua siis kummastuttanut, mutta heidän läsnäolonsa semmoisenaan antoi -minulle paljon ajattelemista. Naiset sinuttelivat Mariaa, ja tyttö, -nenäkäs vaaleatukkainen olento, noin Marian ikäinen, käyttäytyi minun -mielestäni suorastaan epäkohteliaasti, vei Marialta monta kertaa -sanan suusta, teki ilkeitä huomautuksia ja naureskeli myötäänsä -ivallisesti, esiintyi lyhyesti sanoen hyvin sopimattomasti. Keskustelun -kuluessa sain tietää, että hän ja Maria olivat koulutoveruksia. -Sekin on kummallista, kun Marialle muuten ihmiskunta alkaa vasta -salaneuvoksesta, ja täytyy olettaa hänen isänsä olleen vähintään -sala-postineuvos. Minulla kyllä on asiasta omat ajatukseni; ei -minua vaan niin nenästä vedetä. Ensi viikolla tulee herra von O— -kotiin; olen kovasti utelias. Maria sanoo että heillä tulee sitten -olemaan usein vieraita, hänen miehellään kun on suuri tuttavapiiri -poikamiesajoiltaan. Eihän tämä kaikki minuun vähääkään kuulu, mutta -tuo kummallinen salamyhkäily pistää vihakseni. Ettei Maria naimisiin -mennessään ollut mikään puhdas karitsa, siitä voisin mennä valalle -milloin tahansa. - - - -Tammikuu. - -Sattumuksella on suuri valta maailmassa. Kaksi kertaa on se nyt viime -kuukausina valmistanut minulle aivan odottamattoman kohtauksen. Vähän -aikaa sitten olin Berliner teatterissa. Kun eräänä väliaikana astun -aitiosta ulos, tarttuu silmälasini nauha avaimeen ja sotkeutuu siihen -niin lujaan, että erään herran täytyi tulla minua auttamaan, ja tämä -herra ei ollut kukaan muu kuin D., jota en ollut nähnyt kahteen -vuoteen. Punastuin kovasti, sillä minä häpesin vielä häntä, jonka -olin niin rumasti jättänyt, mutta hän nähtävästi ilostui nähdessään -minut, pudisti kättäni ja vakuutti kerran toisensa perään, että tämä -oli hauskin yllätys, mikä häntä voi kohdata, otti kursailematta -käsivarteni, me aloimme kävellä edestakaisin ja minun täytyi kertoa -hänelle kaikki, mitä näinä kahtena vuotena oli minulle tapahtunut. -Hän oli viime vuonna mennyt kihloihin, mutta nyt se kihlaus on jo -purkautunut. - -»Eikö totta, hyvä rouva, että me syömme taas kerran illallista -yhdessä?» kysyi hän. Vastasin, ettei se nyt käynyt laatuun, ja kysyin -sitten, eikö hän ollut vihoissaan minulle, kun olin niin pahasti -hänestä eronnut. Ei sanonut olevansa. - -»En minä voinut Teitä siitä moittia. Onhan se luonnollista, että -jokainen koettaa järjestää elämänsä sillä tavalla, mikä kunkin -mielestä paras on», hän lausui. »Mutta sitä minä surin silloin, etten -ole syntynyt miljonääriksi, että olisin voinut lyödä laudalta Teidän -rikkaan ystävänne». En vastannut mitään, veri nousi päähäni. On -vieläkin elämässäni hetkiä, jolloin äärettömästi kärsin, kun minua noin -yksinomaan rahan kannalta arvostellaan ja pidetään ikäänkuin itsestään -selvänä, ettei minussa voi mitään jalompia tunteita ollakkaan. -Tiedän varmaan että D. ei tahtonut minua loukata — mitenkä yleensä -voisikaan minunlaistani naista loukata! — sitä paitsi ei hän ole mikään -raakalainen, vaan hyvin miellyttävä, sivistynyt mies, mutta sillä -hetkellä vihasin häntä tuon lauseen vuoksi ja sain ankarasti hillitä -itseäni, voidakseni olla sitä hänelle näyttämättä. Olisinhan tehnyt -itseni vain naurettavaksi. - -Hän pyysi minua ilmottamaan hänelle osotteeni, ja kun hän sen -osotekalenterista kuitenkin olisi löytänyt, sanoin hänelle sen, mutta -pyysin ettei hän tulisi kotiini, jonka hän myös lupasi. Koska olin -nyt yksin teatterissa, tahtoi hän uudestaan minua mukaansa illallista -syömään näytännön jälkeen. En ollut ensinkään halukas, mutta viimein -päästäkseni rauhaan lupasin, me söimme Höhnellä yksityisessä huoneessa, -eikä minun tarvinnut sitä jälistäpäin katua, meillä oli siellä pari -hauskaa tuntia. D. väittää että minä olen vielä kauniimpi ja solakampi -kuin ennen, mutta että minä en näytä oikein terveeltä. - -»Teidän kasvonne näyttävät minusta muuttuneen, Te olette, kuinka minä -sanoisin, henkevämmän näköinen kuin ennen», hän sanoi. - -»Ihmekös tuo», minä vastasin, »minä kun elän nykyään aivan -platonisesti.» - -»Onneksi olkoon!» sanoi hän ja kilisti. »Eläköön platoninen rakkaus!» - -Kello yksi saattoi hän minut kotiin. - -Nyt taas ystävättäreeni Mariaan. Hänen miehensä, herra von O—, tuli -joulukuun alussa kotiin. Enpä olisi voinut häntä ikinä semmoiseksi -kuvitella. Casimir vainaassani ei ollut juuri kehumisen varaa, mutta -aina hänet olisi voinut asettaa herra »paroonin» rinnalle, kuten von -O— suvaitsee itseään kutsuttaa. Seitsemänkymmentä vuotta on hänellä -varmaan jo selässään, hän on laiha ja kuivettunut äijänkänttyrä, -pääkallo paljas ja kiiltävä kuin biljardipallo, ainoastaan takana -muutamia harvoja haituvia ja leuassa yhtä harva valkea pukinparta. -Maria oli hiukan hämillään ja katsoi tarpeelliseksi kuiskata minulle, -ettei hänen puolisonsa ollut tosin nuori eikä kaunis, mutta hänellä -oli sen sijaan erinomaisen hyvä sydän. Sen uskon täydellisesti, ja -luulenpa että tuo sydän olisi sietänyt vielä toisenkin mainesanan. Se -varmaankaan ei ole ainoastaan hyvä, vaan myös avara. - -Kaikesta siitä päättäen, mitä tähän asti olen tuossa talossa nähnyt -ja mikäli sitä osaan arvostella, ei herra von O—ta voine sanoa juuri -tavalliseksi keinottelijaksi, mutta ei hän semmoisesta kaukanakaan ole. -Ja nyt tiedän myös, mihin he tuon suuren huoneustonsa tarvitsevat. -Heillä on joka torstai herrailtama, jolloin aina pelataan ja herra von -O— pitää tavallisesti pankkia. Niinä torstai-iltoina, joina minä olin -siellä, oli koolla kolmisenkymmentä herraa, heillä oli pieni ruletti ja -jotkut pelasivat faaraota, jota oli sangen hauska katsella. Ruletissa -minäkin kerran koetin onneani ja voitin kaksisataa markkaa, mikä minua -suuresti huvitti. Herrat ovat yksinomaan korkeimmista piireistä, paljon -upseereja on mukana, ja jokaisella on erityinen tunnussanansa, jonka -hän ilmaisee uudelle vieraalle, kun hän tuo sellaisen mukanaan, ja tämä -taas mainitsee sen huomiota herättämättä tervehtiessään isännälle, joka -siitä saa tietää, kuka uudesta tulokkaasta on mennyt takaukseen. - -Hyvin huvittavaa on minulle ollut tehdä havaintoja pelaajista -ja nähdä, kuinka he peli-innon valtaamina unohtavat kaiken muun -maailman. Minun vetovoimallani on entinen vaikutuksensa siihen asti -kun peli alkaa, mutta sitten eivät pelaajat enää näe mitään muuta -kuin punaisia ja mustia pallojaan tai korttejaan; heidän kaikki -aistimensa näyttävät sulkeutuneen muulta maailmalta, yksi ainoa tunne, -kullanhimo, on ottanut heidät kokonaan valtaansa. He ovat kuitenkin -nähtävästi kaikki miehiä, joilla tuota haluttua tavaraa on yltäkyllin. -Merkillistä! Minä en voi käsittää, mitä huvia ajatteleville ihmisille -voi olla tämmöisistä uhkapeleistä. Parempia sitten ovat semmoisetkin -vanhanaikaiset korttipelit, joita lapsuudessani kotipuolessa näin. -Niissä osanottajat todella pelaavat, mutta näissä pelkkä sattuma -ratkaisee kaikki. - -Muutamia viikkoja sitten tullessani Marian luo tapasin hänet -merkillisen kiihtyneessä tilassa. Hänen kasvonsa olivat täynnä punaisia -täpliä, ikäänkuin tulirokko olisi niissä käynyt, ja silmät näyttivät -itkettyneiltä. Luulin hänen riidelleen miehensä kanssa, vaikka tämä -onkin aina hyvin herttainen häntä kohtaan; arasti kysyttyäni syytä -hänen itkuunsa sain tietää, että hänen ystävänsä neiti Wiegand, -postikirjurin käly, hänet oli niin kovasti suututtanut. - -»Semmoinen häpeemätön letukka», hän sanoi, »minä teen hänen hyväkseen -mitä voin, ja kiitoksen sijasta saan vaan haukkumisia palkakseni. Sen -siitä saa, kun tuommoisten kanssa seurustelee.» - -»Niinpä kyllä», sanoin minä, »olenkin jo monasti ihmetellyt, miten -sinä voit kärsiä tuon tytön sopimatonta suunpitoa. Mitä nyt sitten on -tapahtunut?» - -»Oh, ei siitä maksa vaivaa puhua, mutta se harmittaa kuitenkin», -sanoi Maria. »Me olemme lapsena käyneet yhdessä koulua, asuneet -samassa talossa ja leikkineet yhdessä, ja kun hän nyt tahtoo tuppautua -luokseni, en osaa häntä ylpeästi poiskaan käskeä.» - -»Mikä hänen isänsä sitten oli?» tiedustelin. - -»Parturinapulainen. Ihan köyhää väkeä.» - -»Ahaa, he asuivat sitten kai teidän piharakennuksessanne?» - -»Tietysti», sanoi Maria ja meni samassa aivan tummanpunaiseksi, kun -huomasi puhuneensa liikoja. - -Unohdin pian kokonaan tuon pienen kohtauksen. Mutta kun eilen -kävin eräässä kaupassa Leipzigerstrassella, kuulen yhtäkkiä yhden -myyjättäristä mainitsevan nimeäni, ja kun katsahdin sinne päin, tunnen -Marian entisen koulutoverin, tuon nenäkkään ja suulaan neiti Wiegandin. -Hänkin oli aivan punainen ja sanoi: - -»No, armollinen rouva, »paroonitar» on kai haukkunut minut Teille -pataluhaksi, kun sai kerrankin kuulla suustani totuuden...» - -Minä en tietysti ymmärtänyt mitään, ja silloin alkoi tytön suuvärkki -käydä kuin paras kahvimylly ja tuossa tuokiossa olin kuullut -Marian koko elämäkerran. Se oli aivan niinkuin olin ajatellutkin. -Hänen isänsä oli postiljooni ja perhe asui kolmannessa kerrassa -samaa piharakennusta, jossa neiti Wiegandin vanhempain asunto oli -pohjakerroksessa. Maria oli viidestä lapsesta nuorin ja kauneutensa -tähden vanhempainsa silmäterä. Ripille päästyään tuli hän oppilaaksi -johonkin vaatetavaraliikkeeseen ja kaksi vuotta myöhemmin hän karkasi -liikkeen prokuristin kanssa Parisiin; vanhemmat kuolivat surusta -pian sen jälkeen. Tämä oli tietysti neiti Wiegandin omaa keksintöä, -niinkuin muutenkin koko hänen kertomuksestaan syöksähti esiin sellainen -tulva kateutta, ilkeyttä, vahingoniloa ja muuta halpamaisuutta, että -täytyi inhoten ihmetellä hänen sisunsa katkeruutta. Lopuksi sain vielä -kuulla, ettei tuolla paroonilla ole omaa muuta kuin nimi, kaikki muu -on vaan huijausta, ja asuntonsa komeasta sisustuksesta he eivät voi -sanoa omakseen yhtään pölyriepuakaan, kaikki on Markiewiczin, ja minä -saisin vielä nähdä, miten tuo koko komeus romahtaa läjään... Maria -oli asunut paroonin kanssa vuoden yhdessä, ennenkun olivat menneet -naimisiin j.n.e... kunnes vihdoin väsyin kuuntelemaan ja — turhaan -yritettyäni saada suunvuoroa — käänsin hänelle yksinkertaisesti selkäni -ja läksin pois. Olin kuullut juuri sen, mitä itse olin jo aikoja -sitten ajatellut, eikä se minua siis vähintäkään kummastuttanut; mutta -minua suututti tuon tytön halpamainen ilkeys. Olen aivan varma siitä, -ettei hän olisi ollut hiuskarvaakaan parempi Mariaa, jos hänelle olisi -tarjoutunut tilaisuus menetellä samalla tavalla. - -Kun tämän jälkeen tapasin Marian ensi kerran ja hän taas alkoi -levittelemään itseään, otin häntä kädestä ja sanoin: »Maria, miksi -me huolimme tämmöistä komediaa pitemmältä näytellä? Jos minun isäni, -oli apteekkari ja sinun postiljooni, ei kai se mitään erotusta meidän -välillemme tee. Mutta me olemme molemmat vaeltaneet elämän syvissä -laaksoissa, ja jos kaikesta liasta ja pölystä huolimatta, mikä meitä -siellä ympäröi, olemme säilyttäneet silmämme kirkkaina, voimme nyt -nähdä ja ymmärtää paljon asioita, joista ei ole aavistustakaan niillä, -jotka ovat ikänsä istuneet omassa lämpöisessä, suojatussa sopukassaan. -On helppo sanoa: minä en lankee kiusaukseen, kun ei koskaan tule -tietämään edes mitä kiusaus onkaan, kun perhe, koti, seurapiiri -ja järjestetyt olot ympäröivät ihmistä semmoisella suojamuurilla, -ettei lempokaan pääse sen yli viettelyksineen — mutta me, joilta -nämä suojaavat muurit puuttuivat, kun kuolema tai nurjat olot olivat -ne maahan repineet, me jotka olemme joutuneet kaikkien myrskyjen -viskeltäviksi, me tiedämme tarkkaan, että ainoastaan se, joka itse on -synnitön, saa heittää kivellä syntistä. Ja me olemme kaikki syntisiä — -—» - -Maria itki ja sanoi hyvin arvanneensa, että tuo kavala käärme, Klara -Wiegand, hänet pettäisi, — tuo ruoja, joka itse — — No no, minä -keskeytin hänet ja sanoin että Klara Wiegandin kertomus ei häntä ollut -suinkaan alentanut minun silmissäni, päinvastoin, nythän tuntui siltä -kuin olisimme tulleet likemmäksi toisiamme, kuin olisi seinä väliltämme -hävinnyt. Ja näyttääkseni hyvää esimerkkiä, tein hänelle selkoa elämäni -päätapauksista, ja silloin hänenkin jäykkyytensä suli ja hän sanoi -itsekin jo kauan sitten halunneensa puhua suunsa puhtaaksi ja monasti -olleensa aikeessakin sen tehdä. Sitä minä nyt en kuitenkaan aivan -puustavin mukaan usko. - - - -Toukok. 1899. - -En ymmärrä, mikä minua oikeastaan vaivaa. Olen kuin sairas, mutta en -kumminkaan ole sairas. Alituinen levottomuus mielessäni yhä kasvaa ja -pakottaa minua toimintaan. - -Minussa on vähän aikaa ollut kummallinen intohimo rahain tuhlaamiseen. -Se pakottaa minut ostamaan kaikennäköisiä tavaroita, joita en tarvitse -enkä osaa mihinkään käyttää, vaan lahjotan heti pois. Se on ikäänkuin -jokin tauti, enkä tiedä mikä tulee neuvoksi, jos tätä tällaista -pitemmältä jatkuu. - -Tämmöinen en ole koskaan ennen ollut. Minulla on ollut perintönä äiti -vainaaltani suuri varovaisuus raha-asioissa. Velkaa olen aina pelännyt. -Kauhulla muistelen vielä tuota aikaa, jolloin vuokrahommieni vuoksi -olin joutunut niin suuriin velkoihin, etten luullut niitä voivani -koskaan maksaa. Ei pidä ostaa mitään, jota ei voi paikalla maksaa, se -on aina ollut periaatteeni. - -Mutta nyt en osaa muuta tehdäkkään kuin ostaa ja aina vaan ostaa. Ja -vaikka sata kertaa lupaisin itselleni: tänään en tuhlaa penniäkään -— niin pian kun lähden kadulle kävelemään, vetää jokin salainen -voima minut heti puoteihin, ostan esineen toisensa jälkeen, ja kun -olen ne saanut, en voi millään tavalla niitä käyttää. Keittäjäni ja -sisäkköni ovat aivan ymmällään, kun eivät tiedä mihin panisivat kaikki -ne puserot ja alushameet, esiliinat ja hatut, joita heille alinomaa -lahjottelen. Nyt olen yhtäkkiä mieltynyt erityisesti koristeihin, -pronssiesineihin ja silkkimattoihin, ostan niitä ja maksan niin kauan -kun rahaa riittää, sitten käsken panna velaksi ja lähettää laskun -kotiini. Niinpä kävikin, että tässä kuussa olivat rahani lopussa jo -kahdeksantena päivänä. Laskut työnnän kaikki kirjotuspöytäni laatikkoon -enkä uskalla niihin vilkaistakkaan. Joka päivä tulee sinne uusia, -sillä en kertaakaan käy kaupungilla mitään ostamatta. Äskettäin ostin -joukon kallisarvoisia posliiniteoksia, jotka maksoivat yhteensä -yhdeksänsataa kahdeksankymmentä markkaa. Kun sain ne käsiini ja näin -laskun, valtasi minut kauhea pelko, että kreivi saisi ne nähdä ja -vaatisi minut tilille, ja hädissäni löin koko komeuden pirstoiksi -ja pistin laskun laatikkooni. Samoin kävi vähän myöhemmin, kun olin -eräästä taidekaupasta ostanut verrattoman kaunisvärisen pienen -silkkimaton, hinta kahdeksansataa markkaa. Kun en tiennyt, minne sen -olisin piilottanut, en osannut epätoivossani tehdä muuta kuin ruveta -leikkelemään sitä palasiksi. Tässä työssä ollessani sattui Julius -tulemaan sisään ja hän vallan kauhistui tuommoista vandalismia. - -»Jumalan tähden, Thymian, mitä sinä teet?» hän huudahti. Minä olin -aivan lamaantunut pelosta ja änkytin: »Tahdon sen hävittää. Jos kreivi -saa sen nähdä, niin hän toruu minua.» Hän näytti vakavalta, sanoi -minun olevan liian hermostunut ja tarvitsevan mennä joksikin aikaa -hermotautisten parantolaan. Mutta silloin minä hurjistuin ja huusin -etten ole hullu eikä minua tarvitse hullujenhuoneeseen viedä, itse hän -saa mennä sinne, joka semmoisia puhuu — mutta hän pysyi tyynenä ja käy -luonani joka päivä niinkuin ennenkin. Kerran huomasin hänen supattavan -jotain kreivin kanssa, ja siitä suutuin niin mielettömästi, että olisin -tahtonut lyödä heitä kumpaakin, menin toiseen huoneeseen ja lukitsin -itseni sinne. Loppujen lopuksi on D. sittenkin minun uskollisin -ystäväni ja olen kutsunutkin häntä luokseni. Tahtoisin minä tietysti -itsekin päästä ostohimostani, mutta hermosairaalaan en lähde, en minä -hullu ole, tiedän tarkoin mitä -tahdon ja teen. - -Tahtoisin auttaa kaikkia köyhiä ihmisiä, ravita kaikkia nälkäisiä, -vaatettaa alastomia, ja tunnen itseni onnettomaksi, kun en siihen -kykene. Usein itken sentähden tuntikausia. Kun näen kadulla köyhän -lapsen, otan sen mukaani johonkin puotiin, ostan sille kenkiä, paitoja -ja muita vaatteita ja käsken lähettää laskun kotiini. Joka paikassa -on minulla luottoa, koska elän koroillani ja asun näin komeasti, ja -sitä paitsi on minua nähty kaupoissa usein kreivin seurassa, joka on -yleisesti miljonääriksi tunnettu. Välistä kun yöllä johtuu mieleeni, -miten monta sataa ihmistä on Berlinissä, joilla ei ole mihin päänsä -kallistaa, ei edes kattoa sateen suojaksi, valtaa minut semmoinen -levottomuus, etten saa enää unta ja tahtoisin myydä kaikki mitä minulla -on ja antaa köyhille ja lähteä itse taas kadulle. — - -Äskettäin olin herrailtamassa O—n luona. Se oli viimeinen tänä -vuonna; herra v. O— on taas Parisissa. Pelattiin faaraota ja minä -istuin erään paksun italialaisen pankkiirin vieressä, joka ei osannut -sanaakaan saksaa, mutta omalla kielellään lausui minulle lukemattomia -kohteliaisuuksia. Hän voitti vahvasti, ja istuessani siinä hänen -vieressään vedin syliini kaikki hänen voittamansa rahat ja setelit. -Pelin päätyttyä kysyin leikilläni, saanko minä myös prosenttia siitä, -että olin istumisellani tuottanut hänelle niin hyvän onnen, ja hän -vastasi: »_Certamente, Signora, è tutto per Ella e sono veramente -felice di poter metterlo ai suoi piedi_.» [Tietysti, rouva, ne ovat -kaikki Teidän, olen suuresti onnellinen voidessani tarjota ne Teille.] - -No, minä en tiennyt, miksi olisin kursaillut ottaa vastaan mitä -tarjottiin, sanoin vaan: »_Grazie, signore_!» [Kiitoksia, herra!] ja -korjasin saaliini talteen. Samassa katsahdin Mariaan, joka istui meitä -vastapäätä, ja säikähdin, sillä semmoisena en ollut häntä milloinkaan -nähnyt, hän oli aivan viheriänä kasvoiltaan ja silmissä hehkui pahaa -ennustava tuli. Nousin ylös ja menin ulos, hän tuli heti perässäni ja -sanoi vapisten vihasta: - -»Minä jouduin aivan suunniltani sinun tähtesi, Thymian. Miten voi -ylhäinen rouva siihen määrin unohtaa oman arvonsa, että menee ottamaan -vastaan niin paljon rahaa ventovieraalta mieheltä?» - -»Pikemmin paljon kuin vähän», minä sanoin, »muuten en minä ole vielä -koskaan ylhäisen rouvan nimeä tavotellut.» - -»Mutta pitäisi sinun kumminkin ajatella, mikä soveltuu meidän nimemme -arvolle», sanoi hän ja löi rintaansa. »Sinä et olekkaan nyt missä -tahansa, sinä olet parooni ja paroonitar O—n vieraana.» - -Olin aikonut ottaa koko asian leikin kannalta, mutta hänen tyhmänylpeä -käytöksensä alkoi minua lopulta suututtaa. - -»Rouva Osdorfina voit sinä olla ja tehdä miten tahdot», jatkoi hän -vielä, »mutta me tiedämme, mihin nimemme meitä velvottaa —» - -»Niinkö todella», minä vastasin, »jos niin tahtoisin ja semmoisiin -koruihin arvoa panisin, voisin antaa ihmisten haukkua itseäni -kreivittäreksi, koska mieheni oli täysirotuinen kreivi. Mutta siitä -kunniasta en välitä. Tosin kyllä, jos minulla olisi maatila, hevoset ja -vaunut ja pääsisin hoviin — silloin se olisi toista, mutta nyt, näissä -oloissa, olisin mielestäni kunniaton keinottelija, jos tuota arvonimeä -käyttäisin. Ja muuten, jos sinun miehesi ottaa herroilta rahat pelissä -taikka minä annan heidän lahjottaa niitä itselleni, eiköhän se käy -lopulta melkein yhteen? Molemmatkin me niitä voimme tarvita, teenpä -sentähden sinulle ehdotuksen. Jakakaamme saalis! Kahtia, niinkuin -rakkaat sisarukset ainakin. Hyväksytkö sen?» - -»Hyväksyn», vastasi hän lyhyesti, me jaoimme rahat ja saimme kumpikin -tuhat kahdeksankymmentäkaksi markkaa. - -Minusta tuntuu siltä, kuin Maria olisi italialaisen vuoksi -mustasukkainen minulle. Olkoon vaan minusta nähden, jos se häntä -huvittaa. En ole viime aikoina enää välittänyt mistään miehistä. -Tahtoisin vaan aina ostaa, aamusta iltaan ostaa ja lahjottaa pois ja -tehdä koko ympäristöni iloiseksi. Ja yhä vaan ostaa. - - * * * * * - -Eilen tuli tuo italialainen pankkimies hakemaan minut automobiilillaan -ajelumatkalle Grünewaldiin. Maria oli myös mukana, ja luulen ettei -hän oikein pitänyt minun läsnäolostani. Mutta en minä sille mitään -taida, että tuo herra minua mielistelee; onhan se luonnollistakin, -että hän viihtyy paraiten minun seurassani, jossa hän voi puhua omaa -äidinkieltään, sitä Maria ei osaa muuta kuin vähän solkata huonoa -ranskaa. Minä itse en hänestä vähintäkään välitä. Poikkesimme erääseen -ravintolaan, josta olimme edeltäpäin tilanneet itsellemme päivällisen. -Juuri sisään astuessamme sanoi Maria minulle: »Sinä olet tänään kovin -huonon näköinen, Thymian, aivan kuin keuhkotautinen. Kerrassaan surkea. -Miksi et käytä edes ihomaalia? Tekee oikein pahaa sinua katsella. -Ihan kuin olisit maannut kolme viikkoa maan alla.» En vastannut -mitään, mutta tuo sana »keuhkotautinen» pisti kuin puukko sydämeeni, -ja syötäessä en saanut monta suupalaa alas. Koko ruumiini värisi kuin -vilutaudissa. - -Illemmalla kerroin tästä Juliukselle, joka nykyisin tulee sangen usein -aivan odottamatta luokseni. Hän lohdutti minua ja kehotti luopumaan -tuosta seurasta, koska ei siitä ajan pitkään kuitenkaan tulisi olemaan -minulle mitään iloa. »Luonnostansa ei voi kukaan päästä», hän sanoi, -»tuollaiset naiset maalaavat itseään sisältä ja ulkoa, mutta se ei voi -estää heidän oikeaa karvaansa näkyviin tulemasta, luontainen raakuus -puhkee aina lopulta esiin. Sinä et kuulu niiden joukkoon etkä voi olla -yhtä mieltä niiden kanssa, sillä kaikesta ulkonaisesta yhtäläisyydestä -huolimatta sinä olet sisällisesti ylhäisempi, hienompi, siveämpi kuin -ne...» - -Oikeassa hän lieneekin, mutta tahtoisi sitä mielellään, edes _yhden_ -ihmisen kanssa pysyä ystävyydessä. Julius oli tuona iltana taas niin -hyvä ja hellä, että rohkaisin mieleni ja uskoin hänelle kaikki huoleni. -Hän tahtoi nähdäkseen kaikki laskut, ja lopuksi minun täytyi myöntyä, -joskin hyvin vastahakoisesti. Niitä oli yksi laatikko pakaten täynnä, -hän alkoi laskea yhteen summia ja kasvonsa saivat yhä huolestuneemman -ja totisemman ilmeen. - -»Herra siunatkoon, Thymian, onko sinulla aavistustakaan, kuinka paljo -näistä tulee?» - -»Ei», sanoin hätäisesti. - -»Kolmetoista tuhatta markkaa! — — Ihmislapsi, mitä ihmeen kummaa sinä -olet kaikella tällä rihkamalla tehnyt?» - -Sitä en tiennyt itsekkään. Paljon olen lahjottanut pois, paljon -hävittänyt, ja paljon on vielä koskematonna paketeissa ja laatikoissa -ylisillä. - -»Mutta _ne_ sinä ainakin voisit lähettää takaisin», sanoi Julius. - -»En tee sitä häpeää itselleni», vastasin, »tulkoon ennen mitä tahansa.» - -»Teillä on merkilliset käsitykset häpeästä ja kunniasta», huudahti -hän. »Miten aiot sitten menetellä? Jotakin tässä täytyy tehdä, muuten -sinulta viedään jonakin kauniina päivänä huonekalut asunnostasi... -Miten sinä saatoitkin noin tehdä?» - -»Se on minussa niinkuin tauti.» - -»Tautipa kyllä. Sen olen sinusta jo kauan sitten nähnyt. Sinun hermosi -ovat kokonaan pilalla. Mutta ole nyt aluksi aivan rauhassa. Koetan -tuumia, mitä tässä olisi tehtävä. Parasta lienee heti ilmottaa kaikki -kreiville.» - -Sitä minä en kuitenkaan tahtonut, ja hänen täytyi luvata luopua siitä -tuumasta. - -Minua pelottaa. Tunnen olevani sairas. Julius luuli ensin vian olevan -munuaisissa, mutta tutkimus ei tätä luuloa vahvistanut. - -Minun tekee niin pahaa... - - - -Joulukuu. - -Nyt olisi paljon kerrottavaa. - -Kesäkuukaudet olivat kauheat. Kreivi ei päässyt virkatehtäviltään pois -Berlinistä enkä minäkään tahtonut matkustaa. Asuntoni on hauskan viileä -ja yleensä minulla ei ollut halua minnekkään lähteä, ja Juliuskin oli -ainoastaan pari viikkoa poissa kaupungista. Sitäpaitsi tunsin yhä -olevani väsynyt ja kipeä... - -Elokuun lopussa oli minulla kriitillinen päivä. - -Oli satanut, ilma oli ihanan raitis ja viileä, minä menin viiden -seuduissa kävelemään Eläintarhaan, jossa viivyin lähes kaksi -tuntia iloissani siitä että tunsin itseni sinä päivänä tavallista -terveemmäksi. Lapsia leikki joka puolella, vesipisarat kimaltelivat -ruohikossa ja aurinko paistoi niin herttaisesti, että taaskin tulin -ajatelleeksi, miten ihana tämä maailma sittenkin on. Takaisin -tullessani olin niin ajatuksiini vaipunut, etten nähnyt mitään -ympärilläni, ja astuessani juuri Siegesalleen poikki sattuu jalkani -luiskahtamaan, samassa näen hurjaa vauhtia lähenevät vaunut, tunnen -kauhean iskun kohtaavan ruumistani ja sen jälkeen en muista mitään. -Pyörtyneenä oli minut nostettu ylös ja viety tapaturma-asemalle, ja kun -siellä olivat löytäneet minua tarkastaessaan nimikortteja, joissa oli -osotteeni, oli minut tuotu kotiini, yhä vielä tiedottomassa tilassa. - -Sitten makasin kauan kauan kuumeessa enkä tiennyt yhtään mitä minulle -oli tapahtunut. Harvoina valoisina hetkinäni olin aina olevinani -kotona ja luulin olleen unta kaikki, mitä vuosien kuluessa oli minulle -tapahtunut. Huusin isää luokseni ja pidin hoitajaani sisar Annana, joka -oli tuonut äidin Davosista kotiin. - -Vähitellen rupesin sitten paranemaan, palasin taas todellisuuteen ja -tunsin Juliuksen, joka usein istui pitkät ajat vuoteeni vieressä. - -»Mitä minulle on tapahtunut?» kysyin vihdoin, sillä muistoni ei ollut -vielä täydellisesti palannut. - -»Niin, mitä sinulle on tapahtunut, lapsi parka!» vastasi Julius, »sen -sinä kai itse paraiten tiedät. Koetappas vaan muistella. Jospa olisimme -jotain voineet edes aavistaa! Miksi et ollut siitä sanaakaan maininnut?» - -»Ah, nyt muistan, minä jouduin vaunujen alle kadulla — —» - -»Niin, ja entäs se toinen — —! Nyt on jo kaikki ohi... - -Minä en ymmärtänyt, mitä Julius tuolla »toisella» tarkotti, ja -silloin hän kertoi minulla olleen perillisen toivoa, olin ollut jo -ehkä puolivälissä raskauden tilaa, mutta tuon saamani hirveän iskun -johdosta olin synnyttänyt keskoset. Ja tästä kaikesta minä en ole -tiennyt mitään, en kerrassa mitään. Sillä kaikki oli ollut kutakuinkin -kunnossa. Eikä tuo tieto suuresti mieltäni liikuttanut; luulenkin -olleen parasta, ette noin kävi, sillä mitäpä minusta olisi ollut tuon -lapsen hoitajaksi. Mutta paljon olin saanut sen tähden kärsiä, vasta -loppusyksystä pääsin jalkeille. - -Kaikki ovat olleet hyviä minua kohtaan. Tuo raha-asiakin on nyt -toistaiseksi järjestetty. Julius ja minä olemme sopineet, että minä -myyn suurimman osan jalokivistäni ja niiden hinnalla suoritan osan -velastani. Huhtikuusta asti vuokraan pienemmän asunnon ja muutan liiat -huonekalut rahaksi. Mitäpä minä teen viidellä huoneella, kolmessa on -aivan tarpeeksi. Erityistä kyökkipalvelijaa en myöskään tarvitse. Mitä -tällä tavalla saan säästymään kreivin antamista kuukausirahoista, sillä -vähitellen maksan kaikki velkani. - -Ostokiihkoni on epäilemättä ollut yhteydessä raskaudentilani kanssa, -sillä nyt se on hävinnyt, olen taas niinkuin ennenkin. - -Mariasta en ole kuullut enää mitään. - -Kesäkuun puolivälissä oli hän matkustanut Ostendeen, heinäkuussa oli -koko talous täällä hajonnut ja Markiewicz hakenut pois huonekalunsa, -enkä sen jälkeen ole mitään suoranaista elonmerkkiä hänestä saanut. - -Mutta epäsuoralla tavalla hän on hyvinkin selvästi ilmottanut minulle -olemassaolonsa. Marraskuussa, kun olin taas päässyt sängystä pystyyn, -tuli kreivini kerran iltapäivällä luokseni ja antoi minulle erään -hänelle osotetun kirjeen, joka oli lähetetty heinäkuun alussa Kölnistä -ja kuului seuraavalla tavalla: - - Kunnioitettava Herra Kreivi! - - Eräs henkilö, joka ei voi tyynenä katsella, miten se nainen, joka saa - kiittää Teitä kaikesta, pettää Teitä, tahtoo kehottaa Teitä olemaan - varuillanne. Thymian on läpeensä huono ja turmeltunut olento. Hän - keimailee muiden miesten kanssa, on suhteissa erääseen lääkäriin ja - samoin erääseen kauppiaaseen, joiden kanssa hän seurustelee Teidän - selkänne takana ja pettää Teitä. Siinä on tuon naisen kiitos Teidän - suuresta hyvyydestänne. Hän liehakoi jok'ainoaa miestä, joka vaan hänen - tiellensä sattuu. Hän ei voi muuten tehdäkkään, turmelus on hänellä - mennyt veriin. Antakaapa salapoliisin pitää häntä silmällä, sillä - tulee kyllä olemaan yhtä ja toista kerrottavaa Teille. - - -En uskonut silmiäni, vaan luin kirjeen uudestaan. Ensimäinen vaikutus -mieleeni siitä oli suuri hämmästys, joka tuntui melkein tuskalliselta -ja kasvoi vähitellen suuttumukseksi. Sen ohella oli minussa semmoinen -tunne, että tämä kaikki oli mahdotonta, sillä oli vaikea uskoa todeksi -sitä ääretöntä halpamaisuutta, mikä tuosta kirjeestä ilmeni. Minä en -ole tuota naista milloinkaan sanallakaan loukannut, me olimme ystävinä -toisistamme eronneet ja minä olin häneen niin kiintynyt, että olisin -tehnyt hänen edestänsä mitä hyvänsä, viimeisen leipäpalani olisin hänen -kanssaan jakanut. Olin uskonut hänelle kaikki salaisuuteni, sillä en -unissanikaan olisi tullut ajatelleeksi kenestäkään niin pahaa, että -hän menisi halpamaisesti väärinkäyttämään tuollaista luottamusta. -Mutta kun olin päässyt tointumaan ensimäisestä hämmästyksestäni, -näytti asia minusta melkein naurettavalta; varsinkin teki minuun -humoristisen vaikutuksen allekirjotus: Vilpitön ystävätär. Kaikkea -tätä ajatellessani ei johtunut ensinkään mieleeni, että tämä nimetön -parjauskirje voisi panna koko minun toimeentuloni vaaranalaiseksi. -Sitä muistin ajatella vasta sitten, kun huomasin kreivin vakavin, -läpitunkevin katsein minua tarkastavan. - -»Nimettömät kirjeet on minulla muuten tapa heittää suorinta tietä -paperikoriin», hän lausui, »ja sinne tämäkin saa vaeltaa. Mutta — -kysyä tahtoisin sinulta kuitenkin — käsi sydämelle Thymian — totuuden -tahtoisin tietää. Onko tämä vain parjausta vai — onko siinä ehkä hiukan -tottakin pohjalla?» - -Nyt vasta älysin, mitä kaikkea tämä asia minulle oikeastaan merkitsi. -Mutta tuli mitä tuli, ajattelin, valehdella en voinut sillä hetkellä. - -»On tottakin», sanoin hiljaa. - -Hän ei vastannut ensin mitään, vaan käänsi minulle selkänsä, astui -ikkunan eteen ja seisoi siinä ääneti ainakin kymmenen minuuttia -katsellen kadulle. Sitten hän kääntyi hitaasti minuun päin, ja näin -että asia oli koskenut häneen kovasti. - -»Minä en olisi sitä odottanut sinulta, Thymian», puhui hän hiljaisella -äänellä. »En, minä olen sinuun luottanut... Mutta tyhmäähän se -olikin... olisihan minun pitänyt ymmärtää —» Viimeisiä sanoja en enää -kuullut. Nojasin pääni vasenta kättäni vasten ja peitin oikealla -silmäni, enkä milloinkaan koko elämäni aikana ole ollut mielestäni -niin vähäpätöinen, huono ja halveksittava kuin sillä hetkellä, enkä -koskaan ole niin hävennyt kuin silloin. Olin maan tasalle masennettu -ja helpotukselta olisi tuntunut, jos hän olisi lyönyt minua, ajanut -minut ulos ja luvannut jättää oman onneni nojaan. Mutta ei mitään tästä -tapahtunut. - -»Sinuun ei voi edes suuttua niinkuin pitäisi, Thymian», sanoi hän» -vähän ajan päästä. »Minä en tahdo sinua toruakkaan. Miten voipikaan -minun ikäiseni mies vaatia uskollisuutta noin nuorelta ja kauniilta -naiselta —» - -»_Katunaiselta_, tarkotit sanoa», huusin minä, enkä voinut kauempaa -hillitä itseäni, vaan puhkesin rajuun itkuun. Ja ensi kerran elämässäni -itkin itseni tähden — — sentähden että minä todellisuudessa en ole -parempi enkä jalompi kuin kurjimmista kurjin katunainen, joka myö -ruumiinsa muutamasta lantista. Sillä jos minä en olisi semmoinen, -olisin tällä hetkellä luvannut luopua kaikista muista ja kuulua -ainoastaan hänelle, kiitokseksi kaikesta siitä, mitä hän tekee minun -hyväkseni ja on jo tehnyt. Mutta sitä en voinut luvata, en voinut, -sillä tiesin etten lupaustani kumminkaan pitäisi, ja se olisi huonoakin -huonompaa, se olisi halpamaista. - -Niin, kun ei minussa olisi tuota onnetonta rakkautta Juliukseen. Taikka -jos olisin kyllin vahva voittamaan sen. Mutta sitä voimaa minulla ei -ole. Minä olen katukaisa. - -»Tämä jääköön tähän, Thymian, ei puhuta siitä enää», sanoi kreivi, -»kaikki jää entiselleen...» - -Ja kaikki on entisellään. Mutta se se juuri kiusaa minua äärettömästi. -Olen itse mielestäni liian kurja. En uskalla enää katsoa silmiin vanhaa -ystävääni, niin minua hävettää. Hänen hyvyytensä painaa minut maahan. - -Kun sain ensi kertaa istua vuoteessani ja hoitajasisar oli avannut -tukkani, otin muutaman suortuvan sormieni väliin ja silloin keksin -mustain hiusten joukosta yhden valkoisen. Ensin pelästyin, sitten se -teki minut surumieliseksi. Olen vasta seitsemänkolmatta vuotias ja nyt -jo valkea hius... Viidenneljättä vanhana olen luultavasti kuihtunut -mummo. Jospa saisin kuolla sitä ennen. Tunnen usein mielessäni kiihkeää -kuoleman kaipuuta. - - - -1 tammik. 1900. - -Olin varmasti aikonut kirjottaa taas jotain uudenvuoden aattona, mutta -D. tuli luokseni ja söi illallista minun kanssani. Hänen tulonsa -ilahdutti minua, etten tarvinnut jäädä yksin ajatuksineni, sillä -kreivi oli taaskin tuttavain luo kutsuttu ja Julius ei tule yleensä -milloinkaan tällaisina päivinä. Hän kuuluu silloin vaan perheelleen, -sanoo hän. Mutta D. on yhtä yksinäinen kuin minäkin. Kerroimme -toisillemme kaikenlaista ja vaihdoimme mielipiteitä minkä mistäkin -asioista. Hänen käytöksessään on jotain reipasta, virkistävää, joka -minua paljon miellyttää. Kun keskiyön aikaan puhelumme hetkeksi -taukosi, katsoi hän minuun kauan aikaa ja sanoi sitten yhtäkkiä: - -»Mikä komea rouva sinusta olisi tullut, Thymian! Jos minä saisin -kynsiini sen roiston, joka on sinut pilannut — — niskat nurin -vääntäisin konnalta.» - -»Minulla on tämä kai ollut verissä», sanoin surumielisesti. - -»Oi, älä puhukkaan sellaista», sanoi hän melkein vihaisesti, -»tuommoinen nainen kuin sinä olet, voi ainoastaan onnettomuuden kautta -joutua turmiolle.» - -Kreivi saisi kyllä tietää minun suhteestani D:hen. Me olemme, uudestaan -tavattuamme toisemme, vain kaksi hyvää ystävää eli toveria. - -Kuulimme kellonlyönnin ilmottavan uuden vuosisadan alkamista. - -»Onnellista uuttavuotta!» sanoi D., kun kilistimme. - -»Ja täyttyköön minun toivoni!» minä sanoin. - -»Ja se olisi?» - -»Päästä lepoon, kuolla.» - -»Lapsi, lapsi! Elämä on lyhyt, kyllä maan alla aina maata saa. Sinulta -puuttuu elämän suola, Thymian... Sinun pitäisi tehdä työtä — hengen ja -ruumiin voimia kysyvää työtä.» - -Minä en vastannut mitään. Mitäpä siihen olisin sanonut? Sitä samaa ne -minulle kaikki saarnaavat, jotka minun parastani tarkottavat. Hankkikaa -minulle työtä, hengen ja ruumiin voimia rasittavaa työtä, minä olen -valmis — — - -Mutta ne ovat vaan puhetapoja. Auttaa ei minua voi kukaan. Elämäni on -auttamattomasti hukkaan mennyt. Minulla ei ole enää muuta toivoa kuin -päästä täältä pois — omalle maatilalleni Schönebergiin. - - - -Toukokuu 1900. - -Viime kuussa sain eräänä aamuna kirjeen G—stä oikeusneuvos Ellbaumilta. - -Aavistin heti saavani jonkun tärkeän ilmotuksen ja avasin sen sykkivin -sydämin, enkä siinä erehtynytkään. - -Oikeusneuvos kirjotti minulle, että isäni oli kuollut 11 p:nä -maaliskuuta. Hän oli jo kauan aikaa sairastanut. Meinert ottaa -haltuunsa apteekin ja menee senjälkeen heti naimisiin. Vaimonsa -kautta hän saa rahoja ja maksaa niillä osan apteekkiin kiinnitetyistä -veloista. Kaikkein ensiksi on hänen suoritettava minulle äidin perintöä -neljäkymmentä tuhatta markkaa, jonka maksaminen voi tapahtua lokakuun -1 p:nä taikka jo ennenkin, jos minä niin haluan. Näiden virallisten -tiedonantojen jälkeen lisäsi oikeusneuvos vielä, että leski, rouva -Helene Gotteball, joutuu kahden varattoman lapsensa kanssa aivan puille -paljaille ja saa ruveta omien kättensä työllä itseään ja lapsiaan -elättämään. Apteekin myömähinta on vain muutamaa tuhatta markkaa -suurempi kuin siihen kiinnitetty velka. - -Sanoma isän kuolemasta koski minuun kovasti. Ja että minun piti saada -siitä tieto tällä tavalla, ettei Lene ollut voinut siitä suoraan -minulle ilmottaa, se täytti mieleni vihalla ja katkeruudella tuota -naista kohtaan, jota minun kumminkin on yksin kiittäminen siitä, -että isä minusta kokonaan vieraantui ja minä itse aivan kodittomaksi -jouduin. Että hän ei tiennyt osotettani, ei ole mikään puolustus. -Tulihan oikeusneuvoksenkin kirje minun käsiini, vaikka oli osotettu -»Rouva kreivitär Thymian Osdorffille». - -Ensimäisen päivän vietin syvässä surussa, ja mieleni oli niin täynnä -vanhoja muistoja ja surullisia ajatuksia, että vasta seuraavana päivänä -tulin huomanneeksi, minkä tähden oikeusneuvos minulle kirjotti ja että -minun oli hänelle myöskin vastattava. - -Ja silloin ajattelin sillä tavalla, että viattomiahan nuo pikku -raukat ovat ja ne ovat kuitenkin minun isäni lapsia. Mikäli minä -sukulaisiamme tunnen — varakkaina voivat ainoastaan äidinpuoliset tässä -tulla kysymykseen — ei yksikään heistä liikauta sormeaankaan leskeä -auttaakseen, eikä kukaan välitä vähintäkään noista lapsiraukoista, -vaikka tietäisivät niiden nälkään kuolevan. Minä olen tosin kelvoton, -eikä minua enää missään tarvitse lukuun ottaa, mutta sitä ajatusta -en sentään voisi kestää, että minä elän täällä ylellisyydessä ja -loistossa ja samaan aikaan nuo pienet ihmisenalut kituvat puutteessa ja -kurjuudessa. Ovathan ne minun sisaruksiani, joskin vaan puoleksi, ja -kukapa tietää, vaikka tuossakin tyttösessä olisi pisara sitä pelättävää -verta, jota Gotteballin suvun kantaäiti, tuo ranskalainen ilotyttö, on -jälkeläisilleen perinnöksi jättänyt. Sillä mikä on se vaarallinen kari, -johon useimpain niinkutsuttu »kunnia» ja viattomuus särkyvät? Onhan se -köyhyys, joka estää tarpeiden ja halujen tyydyttämisen tavallista tietä -ja pakottaa turvautumaan sopimattomiin keinoihin. Enhän tosin minäkään -voi tuota tyttöä suojella; mikä kerran on tapahtuva, se tapahtuu. -Mutta joka tapauksessa on perintö hänelle tarpeellisempi kuin minulle, -ja sentähden olen nyt ajatellut niin, että otan itselleni siitä -kaksikymmentä tuhatta, maksan sillä velkani ja pidän loput hätävarana -itselläni ja myöskin voidakseni joskus auttaa toisia. Esimerkiksi -Emmyä ja hänen sulhastaan, jotka mielellään vuokraisivat ravintolan -ja tarvitsisivat sitä varten tuhat taaleria. Emmy lähetti minulle -toissa jouluna nojatuolin tyynyn ja osotti sillä, että häneltäkin voi -liietä jotakin minulle. Toiset kaksikymmentä tuhatta markkaa talletan -G——n säästöpankkiin, ja korot niistä maksetaan Lenelle hänen lastensa -kasvatusavuksi, kunnes nämä ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Ja etten enää -katuisi tätä päätöstäni, kirjotin siitä heti oikeusneuvokselle. Paria -päivää myöhemmin kirjotti Lene minulle pitkän kiitoskirjeen, jossa hän -kertoi isällä olleen vatsavian, joka oli vaivannut häntä jo toista -vuotta ja oli tuottanut hänelle sanomattomia kärsimyksiä. Hän tietysti -myöskin hienotunteisesti huomautti, että suru minun tähteni oli -sekin osaltaan vaikuttanut isän terveyden huonontumiseen, ja lopetti -kirjeensä sillä yhtä hyvin valitulla vakuutuksella, että hän tulisi -käyttämään nuo rahat hyvin ja kasvattaisi lapsensa kunnon ihmisiksi. No -niin, mitäpä tuommoiselta voi muuta vaatiakkaan... - -Sitä haluaisin vaan tietää, eikö isä ole yhtään minua ikävöinyt. Hän -on kumminkin rakastanut minua, eikä hän ole varmaankaan ollut minulle -vihainen siveellisen alennustilani tähden. Minä en saa sitä päästäni, -että häntä on estetty minulle kirjottamasta ja minua kotiin kutsumasta. - -Minä asun nyt Bülowstrassen varrella. Neljä huonetta. Hauska, -miellyttävä asunto. - -Kreivi ei käy luonani enää läheskään niin usein kuin ennen. En usko -hänen minuun kyllästyneen, mutta hän ei näy kuitenkaan voivan kokonaan -sulattaa sitä, että en ole ollut hänelle aivan uskollinen. Mutta se on -oikeastaan typerää. Uskollisuutta voi olla ainoastaan siellä, missä on -rakkautta. Ja että minä häntä rakastaisin, sitä hän ei nyt toki voine -luulla. - - - -14 elok. - -Pihkantuoksua ja metsäpurojen lorinaa. Mieleni teki taas kerran -päästä näkemään Harzia. Kesäkuussa olin ensin kreivin kanssa hänen -maatilallaan. Ihmettelin että hän otti minut sinne mukaansa. Minulla -oli käsky kutsuttaa itseäni rouva von Osdorffiksi. Oleskelu siellä meni -hyvin mukiin muuten, kiusallista oli vaan se huolellisuus, millä kreivi -koetti estää naapureita saamasta pienintäkään vihiä meistä. Hän sanoi -minun tarvitsevan päästä nauttimaan maa-ilmaa (todellista), koska en -ollut muka vieläkään täysin toipunut tautini seurauksista. Itse olisin -mieluummin lähettänyt tänne sijastani erään köyhän sairaan naisen, -vanhan tuttavani entisiltä ajoilta, jonka tapasin kerran kevätpuoleen -kadulla. Hän oli niin kurjan ja ryysyisen näköinen ja kulki niin arasti -pitkin seinävieriä, että pysähdyin häntä puhuttelemaan. Hirveää, miten -sukkelaan ihminen voi joutua noin perinpohjin rappiolle! Pari vuotta -sitten oli hän Berlinin huomatuimpia tyttöjä. Hän on sairas. En ole -saanut selville, mikä häntä oikein vaivaa, mutta näyttää siltä kuin ei -hänessä olisi enää tervettä kohtaa. Ja lisäksi köyhä, tietysti, sillä -kenenpä haluja tuommoinen enää herättäisi. Kertoipa hän saaneensa olla -pitkiä aikoja kokonaan syömättä ja viimeiset kahdeksan päivää sanoi -eläneensä suorastaan koiranruuasta. Olen antanut hänen senjälkeen käydä -syömässä päivällisen kyökissäni. - -Kreivin linna on komea rakennus romanilaista tyyliä. Minä viihdyin -siinä sangen hyvin. Vanha ystäväni ja minä tulemme hyvin toimeen -toistemme kanssa; näinä viikkoina onkin välimme tullut entistä -paremmaksi. - -Erityisesti minua miellytti linnassa kirjasto. Sadeilmalla aina -viihdyin siellä niin hyvin, että olisin voinut aamusta iltaan istua -ja lukea sen mukavissa sahvianilla päällystetyissä nojatuoleissa. -Eräänä iltapäivänä kävi ukkonen ja ilma tuntui hyvin raskaalta, jonka -tähden nukahdin hetkiseksi kirjani ääreen. Ukkosen jyrähdys sai minut -taas hereille, avasin silmäni ja kun näin salamain leimahtelevan ja -vettä tulevan kuin saavista kaataen, nousin ylös ja menin yhteen -ikkunakomeroon paremmin nähdäkseni tuota luonnonvoimien riehuntaa. -Minulla oli päälläni pitkälaahuksinen valkea leninki, kreivi kun -mieluimmin näkee minut valkopukuisena, ja seisoessani siinä ojentausin -vähän ylöspäin ylettyäkseni katsomaan lasimaalauksen yli; salamain -kellertävä valo täytti ikkunakomeron rikinkarvaisella hohteella. - -»Jos sinut näkisi joku maalari tuossa asennossa ja valaistuksessa», -sanoi kreivi, »niin hän paikalla piirtäisi sinusta luonnoksen kuvaa -varten. Ikkunan korkea, suippokaarinen kehys, monivärinen lasimaalaus, -salamain valaiseman taivaan kalpea heijastus ja sinä sen keskellä, niin -korkeana, solakkana, valkeana, kuninkaallisena — totisesti, siinä on -tunnelmaa — —» - -»Niin, tietysti. Tämmöinen vanha aatelislinna onkin erinomaisen sopiva -kehys minulle», vastasin kuivasti. - -»Tiedätkö, että puolitoista vuotta sitten yhteen aikaan todellakin -ajattelin ottaa sinut vaimokseni», sanoi hän totisena. - -»Sitä tuskin voisin todeksi uskoa», minä sanoin. - -»Näin onkin parempi — — meille kummallekin», sanoi kreivi. - -En vastannut enää mitään, mutta itsekseni ajattelin, millaista -olisi ollut päästä tuon linnan emännäksi. Aatelista ja kaikista sen -hullutuksista minä viisi välitän, mutta sen voin hyvin ymmärtää, että -tuommoinen komea asunto, joka on kulkenut perintönä polvesta polveen, -antaa omistajilleen jonkinlaista ylemmyyden ja riippumattomuuden -tunnetta ja erottaa heidät jyrkästi rahvaasta, joka saa hiessä päin -raataa jokapäiväistä leipäänsä ansaitakseen. Minä kunnioitan enemmän -noita vanhoja, ylpeitä rakennuksia, joiden lujat muurit pysyvät -pystyssä satoja vuosia, kuin niiden omistajia. - -Myöhemmin emme ole puhuneet enää tästä asiasta. - -Kreivi ei tunnu enää olevan mustasukkainen eikä epäluuloinen. Eikä -hänellä olisi siihen syytäkään. Juliusta tapaan harvoin ja D:n kanssa -seurustelen todellakin vain platonisesti. Heinäkuun lopussa matkusti -kreivini Holsteiniin, erään veljensä luo, jonka poika viettää häitään, -ja sieltä hänen oli määrä mennä Böömiin. — Pyynnöstäni toi hän minut -Ilsenburgiin. Aina siitä asti, kun vuosia takaperin olin Harzissa, olen -tänne ikävöinyt. Aina kesäkuukausina ollessani Berlinissä — varsinkin -noina huonoina aikoina — väikkyi mielessäni paratiisillisen ihanana -muisto Harzin pihkantuoksuisten kuusimetsäin viileydestä ja rauhasta -ja kirkkaiden vuoripurojen miellyttävästä lorinasta. Salainen toivoni -oli myöskin, että kohtaisin täällä tuttuja Hamburgista. Mielelläni -haluaisin joitakuita niistä kerran nähdä. Harzhan on aina täynnä -hamburgilaisia. Mutta tähän saakka en ole nähnyt yhtään tuttua, pelkkiä -vieraita kasvoja vaan. - -D:lle lähetin kerran kuvakortin ja neljä päivää senjälkeen seisoo hän -ilmi elävänä edessäni. Hän oli oikeastaan aikonut Itämeren rannalle, -mutta saatuaan minun korttini olikin päättänyt tulla Harziin ja on -nyt asettunut Ilsenburgiin. Me kävelemme joka päivä metsissä ja -kiipeilemme kallioilla yhdessä, niinkuin hyvät toverukset ainakin. -D. saa usein elegisyyden puuskia. Eilen satuimme löytämään metsässä -viehättävän paikan. Minä istuin sammalpeitteiselle kivelle ja hän -heittäytyi pitkälleen nurmikolle, ja sillä tavalla vietimme siinä kaksi -kokonaista tuntia sanaakaan lausumatta. Tuntui kuin olisimme olleet -kirkossa. Puro lorisi lähellä, joku lintu viserteli ylhäällä päidemme -päällä ja auringon kirkas valo tunkeutui tuohon metsän ympäröimään -paikkaan miedontuneena, ikäänkuin viheriälasisten katedraalinikkunain -läpi, yltympäri vallitsi sellainen rauha, että olisi tahtonut avata -rintansa, ottaakseen tuon ihanan rauhantunnelman itseensä ja viedäkseen -sen mukanaan maailman levottomaan elämään; jospa voisikin tuommoisten -metsähetkien rauhan irrottaa ympäristöstään ja viedä kotiinsa! Kaikki -on silloin niin harrasta, ihanaa ja rauhallista... Oma sydän vaan -rinnassa takoo kuin kuolemaan tuomitun sielukellot ja muistuttaa siitä, -että oikea rauha ei tule koskaan ulkoapäin sisään, vaan sen alkuperän -täytyy olla ihmisen omassa sielussa. - -»Niin, niin, Thymian, olisinpa tuntenut sinut kymmenen vuotta sitten», -sanoi D. yhtäkkiä poismennessämme. - -»Silloinkin se olisi ollut liian myöhäistä», sanoin minä, »sillä minä -olin juuri täyttänyt kuudennentoista ikävuoteni, kun sain lapsen.» - -Hän pyysi minua kertomaan enemmän. Sillä kertaa en ollut halukas, mutta -kun myöhemmin taas kävelimme metsässä, sanoin hänelle miten kaikki -oli tapahtunut. Ja hän sanoi pysyvänsä aina naimatonna, koska hän -verratessaan minuun niitä naisia, joiden kanssa voisi tulla avioliitto -kysymykseen, huomaa heidät kaikki kovin köykäisiksi. Minä en ole -tavallisessa merkityksessä turhamielinen, mutta tuo lausunto tuotti -minulle iloa. En minäkään tahtoisi menettää hänen ystävyyttään, ja se -varmaankin tapahtuisi, jos hän menisi naimisiin. - -Emmy ja hänen kultasensa ovat äärettömän onnellisia, kun olen luvannut -lainata heille nuo rahat. Olen päättänyt matkustaa itse G—hen lokakuun -1 päiväksi nostamaan rahat. Ikävöin hautoja siellä. Muuta kuin hautoja -ei minulla maailmassa olekkaan, mitä voisin sanoa kokonaan omakseni. - - - -Marraskuu. - -Me vanhenemme molemmat, kirjaseni, sinä ja minä. Sinun lehtesi kuluvat -loppuun ja minun elonpäiväni saisivat myös päättyä, mutta koska niitä -näyttää riittävän pitemmältä kuin sinulla lehtiä, täytyy minun lisätä -sinuun uutta paperia. Niin, niin, paljon hyvää et ole saanut minusta -kuulla. Tänään olen lukenut läpi kaikki muistiinpanoni alusta asti, -ja sitä tehdessäni tuntui minusta siltä, kuin olisin vielä kerran -saanut elää nuo eri kohtaukset. Paljon enemmän olisin voinut kirjottaa, -mutta ei ole aina ollut aikaa eikä halua. Surumielinen tunnelma hiipi -sieluuni, kun luin nuoruuteni ajan ensimäisiä lapsellisia kyhäyksiä — — - - O Jesu, rakas Herrani, - Sun suojaas jätän itseni - Ja rakkaan lapsen' tässä. - Sun enkelisi vartiat - Ain' olkoot hälle valppahat, - Ettei hän hukkaan joudu... - -Hyvä Frieda täti! Sinä aavistit jo silloin jotakin. Ei ollut mitään -onnentähteä silloin sinun pääsi päällä eikä mikään ystävällinen -pyhimys kantanut hurskasta rukoustasi sinun Jeesuksesi eteen. Lapsi, -jonka puolesta silloin rukoilit, _on_ joutunut hukkaan, maailma on -sen niellyt, tuo monipäinen hirviö, jonka loppumaton nälkä vaatii yhä -uutta, nuorta, maukasta ihmislihaa. - -Voi, miten tuo käynti vanhassa kodissani on myllertänyt koko olentoni. -Parempi olisi ollut pysyä sieltä poissa. - -Heti kun olin Hamburgin ohi päässyt ja kotoinen murre alkoi kaikua -korvissani, tuli mieleni raskaaksi ja surulliseksi. Niin vieras ja outo -oli tuo kaiku, kuin olisin ollut kokonaisen ihmisiän poissa niiltä -seuduilta, enkä vasta yksitoista vuotta. Ihmiset siellä ovat aivan eri -lajia, niin karkeatekoisia, suoria, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä, -että ylipääsemätön kuilu erottaa minut kotiseudustani ja sen asukkaista. - -Oli jo myöhäinen, pimeä ja kylmä syysilta, kun pääsin perille. -Kaupungin ympärillä leviävän lakean maan yllä kulkivat synkät pilvet -kuin suuret mustat yölinnut. Lähetin kapineeni ravintolaan »Deutscher -Hof» ja tilasin sieltä huoneen. Illallisen söin huoneessani ja sen -perästä kävelin vielä vähän aikaa pimeillä kaduilla. Kun olin kulkenut -torin yli ja tullut apteekin eteen, rupesivat polveni vapisemaan ja -sydämeni melkein pysähtyi mielenliikutuksesta. Kiihkeä halu astua -sisään valtasi minut samassa, ja ennenkun ehdin mitään enempää -ajatella, olin noussut jo portaita ylös ja seisoin eteisessä. Avasin -oven, astuin sisään apteekkiin ja pyysin piparminttupastilleja. Minulla -oli tiheä huntu kasvojen edessä, mutta nuori mies, joka oli myömässä, -ei olisi minua muutenkaan tuntenut. Konttorin ovi oli raollaan ja -siellä istui pulpetin ääressä Meinert. Näin hänet selvästi. Hänen -tukkansa on harventunut ja kasvonpiirteet käyneet terävämmiksi. Muuten -hän on sama kuin ennenkin. - -Eteisessä vallitsi suuri epäjärjestys. Lenen tavaroita oltiin juuri -muuttamassa pois. Vaatekaappi isän makuuhuoneesta ja vierashuoneen -piironki seisoivat lattialla, kirstuja ja laatikoita oli heitetty hujan -hajan sinne tänne. Seisoin siinä hetkisen aikaa paikallani ja menneiden -aikojen muistot välähtelivät sieluni silmien ohitse. Näin itseni -lapsena juoksevan eteisen lattian yli, muistin sen illan, jona Meinert -kantoi minut selässään yläkertaan, näin äitiä vietävän kirstussaan ulos -ovesta ja elin vielä kerran sen kauhean iltahetken, jolloin Elisabethin -itsemurhan jälkeen hiivin ylös pimeitä portaita — — sinä iltana, josta -minun onnettomuuteni ovat alkaneet. Ja kun tulin ulos kadulle, tiesin -viimeisen kerran elämässäni astuneeni synnyinkotini kynnyksen yli... - -Senjälkeen kävelin vieläkin jonkun aikaa pitkin katuja. Frieda -tädin ikkunoissa olivat viheriät käärekaihtimet alaslaskettuina ja -niiden takana paloi lamppu... tuo entinen kiiltäväksi hangattuine -messinkijalkoineen — minä tunnen sen niin hyvin — ja ikkunalaudalla -oli kukkaruukkuja... aivan niinkuin ennen. Ja minä tiesin, että hän -itse istuu sohvassa virkaten ja samalla lukien sanomalehteä tai -jotain jumalista kirjaa, ehkäpä juuri sillä hetkellä vilahtaa hänen -hyvässä, pienessä vanhanpiiansielussaan esiin muisto tuosta kadonneesta -olennosta, joka iltapimeässä seisoo ulkona kadulla. - -En nukkunut paljon sinä yönä. Aamulla söin tarjoiluhuoneessa, jossa -emäntä, nuorenpuoleinen, minulle outo nainen, tervehti minua. Hänen -kanssaan alotin keskustelun ja kyselin yhtä ja toista Gotteballin -perheestä — sanoin ennen lapsena joskus käyneeni heidän talossaan. - -»Niin, rouva Gotteball raukka jäi miehensä kuoltua kovin ahtaisiin -oloihin», sanoi emäntä, »ja lapsetkin ovat niin nuoria, ja vasta siinä -iässä, jolloin ne rahaa maksavat. Miehellä oli hirveät tuskat ennen -kuolemaansa, niin se käy, kun sillä tavalla elää...» - -»Millä tavalla sitten?» minä kysyin. - -»Herra jumala, hän oli vallan kuin noiduttu naisväkeen, kutsuivat häntä -täällä yleisesti — en minä ilkee sanoa miksi. Ennen naimisiin menoaan -oli hän elänyt kaikkien emännöltsijäinsä kanssa. Yksi niistä oli -hukuttanut itsensä. Semmoiset teot tulevat kostetuiksi, ja hänkin sai -sen kyllä kokea omassa tyttäressään — se oli ensimäisen vaimon lapsi, -tiedättehän —?» - -»Muistan, muistan, Thymian. Kävin vähän aikaa samaa koulua kuin hänkin. -Mitä hänestä on tullut? Onko hän naimisissa?» - -»Hänkö? Kaukana siitä! Minä en ole häntä tuntenut, olen ollut täällä -vasta seitsemän vuotta ja hän oli jo sitä ennen lähtenyt pois. Hän -kuuluu olleen erinomaisen kaunis, mutta tuommoinen, ymmärrättehän, -josta ei saatu oikeaa ihmistä. Rouva Gotteball on siitä minulle itse -kertonut, se ei ollut tietysti hänelle äitipuolena mikään vähäpätöinen -asia ottaa sellaista olentoa tyttärekseen. Juuri viisitoista vuotta -täytettyään antautui hän seikkailuun proviisori Meinertin kanssa, -jolla nyt on apteekki, ja tämä teki hänelle lapsen. Hamburgiin hän -kuuluu käyneen sen jättämässä eikä häntä sen koommin ole täällä -nähty. Sanotaan hänen senjälkeen eläneen Hamburgissa ja Berlinissä -katutyttönä, mutta ei kukaan oikeastaan tiedä, mitä hänestä on tullut. -Eikö tuo lie jo katuojaan kuollut. Lokaan semmoiset kuitenkin aina -lopulta sortuvat...» - -»Niin, se on varma», sanoin minä, »lokaan ne sortuvat. Hän ei siis -tullut naimisiin?» - -»Kyllähän täällä kerran puhuttiin, että hänestä olisi tullut Berlinissä -jonkun kreivin vaimo, mutta se oli tietysti paljasta lorua. Rouva -Gotteball itse ei usko sitä. Kreivikö naisi tuommoista ihmistä, jota ei -toinen menisi hiilipihdeilläkään koskemaan! Uskokoon sen joka tahtoo. -Vanha Gotteball sai viimeisinä hetkinään vielä oikkunsa ja tahtoi nähdä -tyttärensä, mutta rouva ei tietysti sitä sallinut, eikä häntä suinkaan -voi siitä moittia. Semmoista naista en minä vaan ottaisi sänkyyni -yöksi. Eikä rouva Gotteball sitäpaitsi tiennyt, missä tuo naikkonen nyt -kuljeksii, onko hän edes elossakaan.» - -Nyökäytin päätäni ja sanoin: »Proviisori on siis kuitenkin lopulta -syypää tytön onnettomuuteen. Ja hän on jäänyt apteekkiin?» - -»Niinpä niin, hän on kykenevä mies, ja ukko oli viime aikoina vähän -höperö. Eikä semmoista miehille niin suureksi viaksi lueta.» - -»Eikö sitten Thymian peri mitään äidiltään?» kysyin. »Hänellähän oli -varoja, mikäli olen kuullut.» - -Emäntä ei tiennyt siitä mitään, josta huomasin Lenen pitäneen tämän -asian viisaasti kyllä omana salaisuutenaan. - -»Miten voi vanha neiti Gotteball?» kysyin vielä. - -»Hän on käynyt kovin tylsäksi», vastasi emäntä, »mutta koettaa olla -vielä kumminkin mukana. Veljensä luona ei hän ole käynyt moneen -vuoteen, paitsi nyt ihan viimeisinä päivinä ennen hänen kuolemaansa. -Kälykset eivät voi sietää toisiansa. Rouva Gotteball on äkeissään -Friedalle, kun ei tällä ole mitään antamista hänen lapsilleen, vaikka -hän oli tuota toista tyttöä pitänyt kuin kultaa kämmenellä. Nyt -tietysti hänkin sitä kiroo.» - -»Niin, niin, hänkin sitä kiroo...» sanoin minä ja kysyin Lenen -osotetta, jonka sainkin tietää. - -Kello yksi oli minun määrä olla oikeusneuvoksen luona. Tunnen tuon -vanhan herran entisestään. Hän katsahti minuun terävästi silmälasiensa -läpi, mutta minussa oli kylliksi ihmistuntijaa huomatakseni, että -hänen kasvojensa ilme muuttui paikalla hyväntahtoisemmaksi. Pyysin -kohteliaasti häntä jättämään pois nimityksen »rouva kreivitär» ja -kutsumaan minua rouva Osdorfiksi. Heti senjälkeen tuli Meinert. - -Jos hän olisi kohteliaasti ja välinpitämättömästi astunut luokseni, en -olisi silmiäni räpäyttänyt. Olihan minulla ollut aikaa valmistautua -tähän kohtaukseen, ja ainoa tunteeni sitä ihmistä kohtaan on mitä syvin -ylenkatse. Mutta hän naurahti ivallisesti, teki minulle pilkoillaan -syvän kumarruksen ja kutsui »rouva kreivittäreksi». - -Se oli liikaa! - -Tunsin käyväni ihan kalpeaksi. Koko ruumiini vapisi ja silmäni -himmenivät. Minun täytyi äkkiä istua, sillä huone rupesi pyörimään -silmissäni. En voinut hillitä itseäni, vaan lausuin tuon yhden sanan: -»Konna!» - -»Mitä rouva kreivitär suvaitsee käskeä?» kysyi hän ottaessaan -setelipakan esille. - -»Lukekaa rouvalle summa tähän pöydälle», sanoi oikeusneuvos. - -»Kyllä, minä luen sen 'rouvalle'», vastasi Meinert merkitsevällä -äänenpainolla ja nauroi pilkallisesti. - -Silloin oli minun malttini kokonaan lopussa. »Te — roisto! Teillä olisi -täysi syy häveten luoda katseenne alas minun edessäni sen sijaan että -minua pilkkaatte. Niin juuri, maan alle tahtoisitte häpeästä painua, -jos Teissä olisi hitunenkaan omaatuntoa ja kunniantunnetta. Minä — -minä voin Jumalalle ja ihmisille vastata siitä, mitä olen tehnyt. -Sillä kaikki olen tehnyt itselleni, en ole keneltäkään varastanut -ihmisen kalleinta omaisuutta, hänen kunniaansa, ei ole omallatunnollani -yhtäkään ihmiselämää, jonka _minä_ olisin perikatoon syössyt. Ja -jos on jumalallinen tuomari ja me molemmat seisomme kerran hänen -edessään, niin kyllä _hän_ ratkaisee meidän välimme. Naurakaa Te vain! -Ette ole Tekään vielä elämänne loppuun päässyt. Minä en ole koskaan -kenellekään pahaa toivonut enkä tehnyt, mutta Teille toivon, että -omassa ruumiissanne, omissa lapsissanne tulisitte kokemaan, mitä pahaa -Te olette minulle tehnyt. Isien synnit kostetaan lapsille — — ehkä me -vielä kerran tapaamme toisemme ja ehkäpä silloin _minä_ voisin nauraa, -jos olisin niin kehno kuin Te, konna — —» - -»Te ette voi minua ensinkään loukata», sanoi hän, »katunaisella on -puhevapaus — —» - -Oikeusneuvos istui kirjotuspöytänsä ääressä selaillen asiakirjojaan, -mutta nyt hypähti hän kiivaasti ylös, iski nyrkillään pöytään ja huusi -jyrisevällä äänellä: - -»Vaiti! Ei sanaakaan enää, herra Meinert! Minä kiellän jokaisen -sopimattoman, loukkaavan sanan tätä rouvaa — niinpä niinkin! rouvaa — -vastaan virkahuoneessani ja minun läsnäollessani. Te maksatte rahat, -rouva Osdorf kuittaa, ja sillä hyvä.» - -Pahasti irvistäen luki Meinert neljäkymmentä tuhannen markan seteliä -pöydälle, minä otin kynän, jonka notarius minulle ojensi, ja kirjotin -nimeni asiapaperin alle enkä katsonut enää Meinertiin. Kun hän oli -mennyt ovesta ulos, istuin jälleen, olin niin voimaton, että pelkäsin -pyörtyväni. - -Oikeusneuvos laski kätensä olkapäälleni ja pyysi minua -yksityishuoneeseensa juomaan hänen kanssaan kupin kahvia, ja minä -suostuin siihen mielelläni, sillä tunsin olevani niin heikko, että -vaivoin pystyssä pysyin. Oikein pelästyin nähdessäni itseni peilistä, -niin olivat kasvoni pelottavan kalpeat ja huulet sinertävät. - -Kuuma, väkevä kahvi teki minulle hyvää. Tuo vanha herra kohteli minua -hyvin ystävällisesti. Hän on äskettäin joutunut leskeksi, tuskin on -vuotta kulunut siitä kun hänen puolisonsa kuoli. Rohkaisin mieleni ja -kysyin, oliko totta että isä oli ennen kuolemaansa toivonut saavansa -vielä kerran nähdä minut. »Totta se on», hän vastasi, »minä tiedän -varmaan. Hän olisi kovin mielellään tahtonut nähdä Teidät. Tämän on -hän minulle personallisestikin lausunut. Mutta miten se sitten kävi... -Te ette ollut äitipuolen suosiossa, ja naiset täällä pikku kylässämme -— — Te ymmärrätte — — — niin, ja sitten tuli loppukin niin äkkiä, -paljon pikemmin kuin oli osattu aavistaa. Muuten tietysti... Te olitte -varmasti hänen sydäntään lähempänä kuin kukaan muu. Hänelle se oli -onni, että pääsi niin pian pois, hänellä oli niin kovat tuskat.» - -Kello kolmen aikaan sanoin hyvästi oikeusneuvokselle ja lähdin -tapaamaan Leneä. Häntä itseään en kaivannut, mutta lapsia teki mieleni -nähdä. - -Lene nähtävästi ei heti ensi katseella minua tuntenut, ja sitten hän -joutui vähän hämilleen. Hän tahtoi keittää minulle kahvia, mutta minä -kielsin ja jäin odottamaan vain lasten kotiintuloa koulusta. Puhe -ei tahtonut välillämme oikein sujua, minä en ollut sillä tuulella -että olisin voinut keskustella jokapäiväisistä asioista, ja siitä -mikä sydäntäni painoi, en saanut mitään sanotuksi. Lene on tullut -mahdottoman paksuksi ja tavattomasti vanhentunut sekä näytti niin -murheen murtamalta, että menetin kaiken haluni käydä tuomiolle hänen -kanssaan. - -Neljän aikaan tulivat lapset kotiin. Pojassa on hiukan isän näköä, -muuten hän on toistaiseksi sangen ruma, punatukkainen ja kasvot oikein -aito nulikkamaiset. Tyttö on Lene ilmi elävänä. Ei kovin iso, mutta -lujaa tekoa, paksu vaalea palmikko niskassa, yksinkertaisesti mutta -hyvin siististi puettu, terveet, soikeat ja jokseenkin miellyttävät -kasvot, joita liian kömpelötekoinen nenä kuitenkin vähän rumentaa. - -Olin tuonut muassani lapsille yhtä ja toista, makeisia, tytölle -kauniin nuken ja pojalle leikkikaluja — paljonkos sitä lapsen mielen -ilahuttamiseksi tarvitaan. Heidän piti antaa minulle kättä ja kiittää -minua, koetin puhua heidän kanssaan pari sanaa, ja olin iloinen kun -vihdoin olin päässyt pois sieltä. Tämä käynti rauhotti minua yhdessä -suhteessa: pieni sisarpuoleni ei varmaankaan ole perinyt yhtään tippaa -Claire Gotteballin kuumaa, levotonta verta. Hän _ei_ lankee; tanakoilla -jaloillaan hän on kyllä pysyvä pystyssä, hän ei ole mikään antilooppi, -joka miesten metsästysintoa herättäisi. Jos hän siitä huolimatta -lankeisi, niin se olisi teuraseläimen ja teurastajan suhde, mutta minä -olen varma siitä: se tyttö ei lankee. Se on toinen Lene. Hänestä tulee -kerran kelpo perheenäiti, joka kertoo lapsilleen joskus varottavana -esimerkkinä tarun pahasta Thymianista, joka ei huolinut mistään -neuvoista eikä varotuksista ja viimein »katuojaan kuoli» — — - -Tällä välin oli kello tullut viisi. Auringon kirkkaat säteet valaisivat -katuja, kimaltelivat ikkunaruuduissa ja heijastuivat punaisista -tiilikatoista; ilma oli lämmin kuin toukokuussa. Mutta kaupungin -ulkopuolella, missä kadut päättyvät vuokrapuutarhoihin, oli syksyn -merkit jo selvät. Kirjavat georgiinit olivat taivuttaneet päänsä -aitoja vasten, ja puiden lehdet olivat valjenneet ja rapisivat joka -tuulenhenkäyksestä kuin kuivaneet hautaseppeleet. - -Minä läksin kävelemään kapeaa tietä sululle päin. Vastustamaton voima -veti minua siihen paikkaan, johon elämäni katkerimmat muistot ovat -liittyneet. Niityllä, juuri siinä paikassa, jossa Elisabethin ruumis -kerran oli maannut, oli poikia leikkimässä. He päästivät leijoja -ilmaan, nauroivat ja huusivat... Onnellinen lapsuus! Minä seisoin kauan -sulun vieressä ja katsoin veteen, joka pauhaten ja vaahdoten syöksyi -avonaisten porttien läpi, ja ajattelin miten nyt olisi, jos silloin -kerran tuo musta vesi olisi sulkenut minut syliinsä ja nyt olisin uusi -ihminen... Minä uskon ihmisen nousevan uuteen elämään. Ja tahtoisin -tietää, eikö hän entisestä elämästään vie mukanaan tuohon toiseen -yhtään ainoata muistoa, hämärintäkään tietoisuutta siitä, mitä ennen on -ollut — vaikkapa vaan varotukseksi vastedes paremmin elämään. - -Sieltä menin hautuumaalle. - -Muurin vieressä seisoi vanha pihlaja täpösen täynnä punaisia marjoja, -joista me ennen lapsina teimme helminauhoja, kun olimme olevinamme -kuningattaria. Askeleni kävivät yhä hitaammiksi, vihdoin seisoin -vanhempaini hautain vieressä. Mitä mielessäni sillä hetkellä liikkui, -sitä en osaa sanoilla kertoa. Menneinä vuosina olin melkein unhottanut -olevankaan maailmassa ketään ihmistä, joka oli minuun yhdistetty veren -ja sydämen siteillä. Mutta tuolla hetkellä kohosi mieleeni selittämätön -tunne, joka pusersi veden silmistäni, kiihkeä halu nähdä isäni vielä -kerran, vain _yhden ainoan_ kerran, syleillä häntä ja sanoa hänelle -hyvästi. - -Kuluneina vuosina olen usein ajatellut, että hänessä oli paljon -syytä minun onnettomuuteeni, mutta tuo hetki hänen hautansa ääressä -saattoi minut unohtamaan tämän kaikki, ja nyt tiedän vaan, että hän on -äärettömästi minua rakastanut. Rakastanut omalla tavallaan. Että tämä -rakkaus ei ilmennyt semmoisella tavalla kuin kasvavan tytön etu olisi -vaatinut, se ei ollut hänen vikansa. Hänen luonteensa ja taipumuksensa -olivat hänen oman elämänsä kirous; eikä hän voinut mitään sille, että -tämä kirous periytyi myöskin minulle. - -Seisoin kauan, kauan hautojen edessä. Toinen oli painunut maahan, -toinen vielä korkeana kumpuna. Puhelin itsekseni niiden kanssa. Ne -eivät työntäneet minua luotaan, niiden mielestä minä en ollut »lutka», -halveksittu, koditon katunainen, niille minä olin vaan lapsi, joka -pitkien harharetkien perästä on palannut kotiin omaistensa luo. - -Ja kun syysillan hämärä laskeutui hautojen yli, olin näkevinäni -molempain vainajain nousevan kosteasta kirkkomaan mullasta ja -avaavan sylinsä, ottaakseen minutkin ikuiseen lepoonsa, — antaakseen -kodittomalle viimeisen, varman turvapaikan, josta ei kukaan häntä voi -enää ajaa pois — — - -Haaveita! - -Tuuli vain ravisteli kellastuneita lehtiä ja illan hämärä laskeutui -kuin tumma verho hautojen päälle. - -Minun täytyi lähteä. - -Katkera kaipauksen tunne kouristi sydäntäni. Vaivuin äkkiä polvilleni -ja suutelin itkien maata, jossa rakkaani lepäsivät. Puoleksi tiedotonna -hoin yhtä mittaa noita kahta sanaa: isä! äiti! enkä tiedä miten kauan -lienen siinä maannut; kun viimein nousin ylös, olivat jalkani raskaat -kuin lyijy, ja portista ulos astuttuani seisoin ensin jonkun aikaa -muurin vieressä, sillä itku täytti kokonaan kurkkuni enkä voinut -kyyneleiltäni nähdä askeltakaan eteeni. Sitten kävelin nopeasti pois. -Frieda tädin lamppu paloi taas niinkuin ennenkin, kun kuljin siitä -ohi. Epäröin hetkisen, sekunnin ajan olin kahden vaiheella, menisinkö -sisään, mutta maltoin samassa mieleni. Mitäpä hyötyä siitä? Siitä olisi -tullut surullinen kohtaus; tehtyä ei voi saada enää tekemättömäksi, -hänhän kiroo minua myöskin ja olisi ehkä ajanut ovesta ulos. - -Riensin takaisin ravintolaan, päästäkseni lähtemään niin pian kuin -mahdollista. Ei ollut luultavaa, että Lene enempää kuin Meinertkaan -pitäisivät suutaan kiinni, parissa tunnissa voi uutinen minun -läsnäolostani levitä ympäri kaupunkia, ja silloin olisi kai ravintolan -emäntä pian heittänyt minut kadulle tavaroineni, koska hän tämmöistä -naista »ei ottaisi sänkyynsä yöksi.» - -Kello puoli yhdeksän lähdin pois, matkustin läpi yön ja olin aamulla -taas Berlinissä. Helpotuksesta hengähdin, kun olin jälleen omissa -mukavissa huoneissani, ja koko tuo surullinen matka kuolleiden luo -lokakuun sumussa tuntui nyt vaan pahalta unelta. Mutta päiviä, -jopa viikkoja kului, ennenkun voin unohtaa Meinertin pirullisen -naaman, ja muisto tuosta kauheasta neljännestunnista oikeusneuvoksen -virkahuoneessa pani vereni kiehumaan heti, kun vain tuli tuo matka -vähänkään mieleeni. - -Nyt olen levollisempi. Hiljainen kaiho on vaan jäänyt mieleeni -jäljelle. Välistä tuntuu minusta siltä, kuin olisin nyt vasta oppinut -oikein tuntemaan isääni. Elävästä olin vieraantunut, kuollut kuuluu -minulle kokonaan. - -Kukapa tietää miten kauan — — - -Tahtoisin olla jumalinen voidakseni uskoa, että ihmiset saavat nähdä -toisensa uudessa elämässä... - - - -Huhtik. 1901. - -Minä alan vähitellen kotiutua siinä poroporvarillisessa piirissä, johon -»koroillani eläjänä» oikeastaan kuulun. Mitä kaikkea sitä voikaan -saada aikaan parilla tuhannella markalla! Se minun olisi pitänyt -tietää aikaisemmin. Jos hyvin käy, saan vielä rahan rintaani ja tulen -kuvalehtiin. - -On ihanaa omistaa rahaa. Sillä voi synnyttää niin paljon iloa. Minä -itsehän en sitä tarvitse. Kreivi täyttää anteliaasti kaikki tarpeeni, -jota paitsi Julius ja D. ovat aina valmiita heti antamaan, jos milloin -sattuu minulle joitain ylimääräisiä menoja. Mutta monet muut ihmiset -ovat pienen rahan puutteessa. - -Tarvitsee vain pitää silmänsä auki ja joka puolella näkee köyhyyttä, -kurjuutta ja surua. Ei voi todellakaan millään kauniimmalla tavalla -käyttää rikkauttaan kuin silmät ummessa, avoimin käsin syytää sitä -sinne, missä hätä ja puute suurimmat ovat. - -Olen tosin tehnyt huonojakin kokemuksia. Valkealle Dorikselle tarjosin -emännöitsijän paikan luonani, hän tulikin ja minä toivoin hänen -hyvin viihtyvän uudessa toimessaan. Annoin hänelle runsaan palkan, -hyvän huoneen ja paljon lahjoja, ja iltasin istuimme tavallisesti -arkihuoneessa pakinoiden. Mutta vain kaksi kuukautta hän pysyi -paikassaan. Eräänä sunnuntai-iltana hän läksi ulos ja sille tielleen -jäi. Maanantaina sain kirjeen, jossa hän ilmotti haettavansa tavaransa -pois. Hän oli tavannut erään vanhan rakastajansa ja lähtenyt tämän -kanssa, sanoi itsellään olleen kyllä hyvän paikan minun luonani -ja pitävänsä minut aina kiitollisessa muistossa, mutta halu veti -kuitenkin enemmän entiseen toimeen, tarjoilijattareksi. Kaksi muuta -entistä tuttavaa on minulla sen jälkeen ollut palveluksessani; toinen -varasti mitä vain irti sai, toinen taas käyttäytyi kuusi viikkoa aivan -moitteettomasti, mutta sitten hän alkoi öisin hilata miehiä taloon ja -viimein tapasin keskellä päivää kyökissä hänen luonaan ystävän, aivan -rappiolle joutuneen louis'n, enkä sen jälkeen tietysti enää voinut -häntä pitää. - -Hyväntekeväisyyteni kautta olen joutunut nyt aivan uuteen -seurapiiriin. Pesijättäreni oli nimittäin saanut pieniä ja sairastunut -lapsivuodekuumeeseen, minä kävin häntä katsomassa ja näin kauhistavaa -kurjuutta, tein mitä voin, otin kaksi pientä raukkaa, jotka -avuttomina ryömivät lattialla, toistaiseksi mukaani ja hoidin niitä -kotonani. Eräänä päivänä kävi luonani diakonissa, joka luultavasti -tuli katsomaan, saivatko lapset minulta oikeaa hoitoa, ja kun hän -kuuli minun pitävän pienistä lapsista, kysyi hän, enkö olisi halukas -rupeemaan jäseneksi äskettäin perustettuun naisyhdistykseen rintalasten -hoitoa varten. En suoraan myöntynyt enkä kieltäytynyt, mutta noin kahta -viikkoa myöhemmin tulee luokseni muuan rouvasihminen ja pyytää minua -merkitsemään jotain hänen mukanaan olevaan listaan, sanoo tässä olevan -kysymyksessä aivan uuden asian, nimittäin huolenpidon naimattomista -äideistä ja heidän lapsistaan. Minusta se oli niin kaunis asia, että -merkitsin heti sata markkaa, josta vieraani nähtävästi hyvin ilostui -ja sanoi minulle heti nimensäkin. Tohtorinna S., sangen miellyttävä -rouva; kyseli tietysti vähitellen yhtä ja toista minusta itsestäni, -ja sai tietää että olen leski, en seurustele kenenkään kanssa ja olen -enimmäkseen kotona itsekseni. Hän arveli sen tuottavan minulle iloa, -jos voisin omistaa joutilaan aikani semmoisen hyvän asian palvelukseen -kuin puheenaoleva. Hyväntekeväisyyden työmaa on niin laaja ja työvoimia -on aivan liian vähä, hän lausui. Minä vastasin vältellen, mutta -tohtorinna lienee puhunut muille käynnistään, sillä seuraavina päivinä -tuli usein luokseni naisia listoineen, muutamat niistä ehdottivat -oikein lähemmän tuttavuuden tekemistä ja tahtoivat väen väkisin minua -yhdistykseensä, ja loppujen lopuksi suostuinkin lähtemään erääseen -kokoukseen. Siitä alkaen olen ollut toimivana jäsenenä. Näyttää -levinneen sellainen huhu, että minä olen muka rikas, hyväntekeväisyyttä -harrastava nainen, sillä kaikkialle otetaan minut avosylin vastaan ja -äskettäin ehdotettiin minut erään paikallisyhdistyksen johtokunnan -jäseneksi, jonka ehdotuksen yleiskokous arvatenkin hyväksyy. Siten -voi ihminen nykyaikana kohota arvossa, sormeaankaan liikauttamatta, -jos hänellä vaan sattuu olemaan pientä rahaa vähän enemmän kuin itse -tarvitsee taikka vielä paremmin pari liikaa satamarkkasta kukkarossaan. -Kukkaro tekee ihmisen. - -Kreivini mielipidettä minä tietysti kysyn aina, ennenkun tämmöisiin -uusiin hommiin rupean, ja hänellä ei ole mitään tätä vastaan, varotti -vaan minua liian paljon esiintymästä. Sitä tietysti en teekkään, mutta -vasten tahtoanikin vedetään minua yhä enemmän etualalle. - -Tämän kautta olen nyt saanut koko joukon uusia tuttavia, jotka, -ollen sivistyneitä naisia ja omistaen moitteettomat seurustelutavat, -oikeastaan sopivatkin minulle paremmin kuin entiset ystäväni -Friedrichstrassen seuduilta. Mutta tokko nämä hienot, säädylliset -naiset kohoavat niin kovin paljon yläpuolelle tuota toista maailmaa, -sitä uskallan suuresti epäillä. En ajattele silloin sitä, mitä -yleisen mielipiteen mukaan tavallisesti siveydellä tarkotetaan. -Minun ajatukseni mukaan merkitsee tämä sana kaikkien ihmisten hyvien -ominaisuuksien yleiskäsitettä, eikä tarkota ainoastaan yksityisten -henkilöiden sukupuolisen elämän erikoisalaa. Paitsi sitä karkeaa ja -oikeastaan vaan ulkonaista siveyttä, jonka ihmiset ovat itselleen -rakentaneet, on olemassa toinen, hienompi sielun siveys, jolla ei -ole tuon edellisen kanssa mitään tekemistä. Voi sangen hyvin kahlata -molemmin jaloin liassa ja mudassa ja pitää siltä sielunsa puhtaana ja -kirkkaana, samoin kuin toiselta puolen ulkonaisesti arvossa pidetty -»siveä» nainen saattaa olla kokonaan kaikkea siveyttä vailla, kun -alhaiset ajatukset, pikkumaisuus ja sisällinen halpamielisyys pilaavat -ja myrkyttävät hänen sielunsa. - -En milloinkaan esimerkiksi ole kenenkään »siveettömän» naisen kuullut -niin häpeällisesti panettelevan lähimäistään kuin tohtorin rouva Th—— -asianajajan rouva Z——iä, jotka kaksi ovat jostain syystä huonoissa -väleissä. Jos »huono» nainen kiivastuu, niin se muistuttaa virtahevon -puhisemista zoologisessa puutarhassa, se ei kuulu kauniilta, mutta se -ei vahingoita ketään, korkeintaan sille nauretaan. Mutta annappas että -tuo »siveä» rouva rupee ilkeäksi, niin sieltä tulee kuin myrkyllisen -käärmeen pistoja, äänettömiä mutta kuolettavia... Oi, minkälaiset -kielet on noilla hienon Berlinin naisilla, jotka jalomielisyyttä ja -hyväntekeväisyyttä ammattinaan harjottavat! - -Minulla olisi siitä juttuja kerrottavana, mutta aikani ja päiväkirjani -ovat liian hyviä käyttää semmoiseen. - -Niin, ja tämä hyväntekeväisyys sitten! Parasta on olla siitä -puhumatta. Ajatella saa kukin mitä tahtoo. Hyväntekeväisyysiltamat -ovat oikea maanvaiva. Joka ostaa ja maksaa kolmekymmentä pilettiä, -pääsee yhdistyksen kunniajäseneksi, ja ken lunastaa sata pilettiä, -saa ritarimerkin. Hyväntekeväisyysnaiset; itse eivät tavallisesti -pane penniäkään likoon, he tyrkyttävät vaan toisille pilettejään ja — -soittavat suutaan. - -Helmikuussa olin eräissä arpajaisissa myömässä arpoja ja ne menivät -kuin kuumille kiville. Kaikki nuoret tytöt kadehtivat minua. Jos niin -tahtoisin, voisin lyödä laudalta vielä, nuo kananpojat joka ainoan. -Sitä vain pelkään aina, että sattuisin kohtaamaan jonkun entisen -tuttavan. Tähän saakka on kuitenkin kaikki mennyt hyvin. Kreivi pelkää -samaa kuin minäkin ja kehottaa minua alinomaa vetäytymään takaisin. - -Kreivini lahjotti minulle äskettäin satumaisen hienon alushameen, joka -oli maksanut kolmesataa markkaa; se oli todellinen taideteos valkeasta -silkistä keltaisine pitsikoristeineen ja olisi kelvannut hyvin vaikka -kuningattarelle. Se tuotti minulle lapsellista iloa, mutta kahdeksan -päivää ihailtuani sitä rupesin ajattelemaan, että silläkin rahalla mikä -tuosta oli maksettu, voisi saada paljon hyvää aikaan. Lyhyesti sanoen, -minä möin koko komeuden ompelijalleni sadasta kahdestakymmenestä -markasta, hän luovutti sen jollekulle toiselle kolmenkymmenen markan -voitolla, ja nuo sata kaksikymmentä markkaa annoin miehestään -eronneelle poliisin vaimolle, joka asuu samassa pihassa kuin minä. -Niillä tämä osti ompelukoneen ja toimittaa operoitavaksi poikansa, -jolta on jalat käyristyneet sisäänpäin, ja minä saan tietysti täyttää -mitä lisää tarvitaan. - -Kun kreivi eilen kysyi, joko olin tuota hametta käyttänyt, tunnustin -syntini hänelle. Hän ei suuttunut, mutta sanoi minun menetelleen -tyhmästi, sillä täten hän oli tullut heittäneeksi lähes kaksisataa -markkaa kuin kaivoon. Se on totta. Jos vastedes tuommoisia rupeen -ajattelemaan, otan mieluummin heti rahan rahana. - - - -Syyskuu. - -Kreivini tahtoi pitää minut tämän kesää luonansa. Vietimme taas vähän -aikaa hänen linnassaan Schlesiassa ja sieltä matkustimme Holsteiniin, -jossa minä asuin Gremsmühlenissä sillaikaa kun hän oleskeli eräällä -maatilalla lähellä Plöniä. Hotellissa oli paljon hamburgilaisia, mutta -enimmäkseen poroporvarillista väkeä, ei yhtään entistä tuttavaa. Vasta -ihan viime päivinä tapasin erään rouvan, jonka sisar tuntee Ludwigin ja -hänen vaimonsa, mutta paljon en saanut sen kautta heistä kuulla. Sen -hän kuitenkin tiesi, että lapsia niillä ei ole. - -Siellä minä opin tuntemaan miellyttävän, vanhanpuoleisen herran -Altonasta, ent. hallintoneuvoksen, ja myöhemmin myöskin hänen -veljenpoikansa, reippaan ja vielä sangen nuorekkaan kapteenin. -Me teimme usein yhdessä matkoja ympäristöön, joka on todellakin -erinomaisen viehättävä, ja etsimme kaikki paikat, jotka mainitaan -Vossin »Luisessa». Elokuun alussa molemmat herrat matkustivat Zoppotiin -ja pyysivät minua mukaansa, johon olin hyvinkin halukas, Julius kun -myöskin oleskeli elokuun siellä. Sattui niin onnellisesti, että kreivin -täytyi juuri siihen aikaan lähteä Reinin varrelle tarkastamaan siellä -olevaa maatilaansa, jonka joku hänen tuttavistaan halusi ostaa, ja -minulla oli siten tilaisuus mennä minne tahdoin. - -Julius asui perheineen eräässä huvilassa. Heti ensi päivinä kohtasin -hänet rannalla. Ainoastaan kerran ennen olin nähnyt hänen vaimonsa, -vuosia takaperin Apolloteatterissa ja silloin hän oli kalpean, kärsivän -ja mitättömän näköinen; nyt en häntä heti tuntenutkaan, niin kaunis ja -hieno oli hänestä tullut. Se vaikutti kuin pisto sydämeeni, sillä nyt -tiesin, miksi Juliuksella ei ole enää muuta kuin ystävällisiä tunteita -minua kohtaan. Kun näin hänet viehättävän vaimonsa rinnalla ja heidät -molemmat lapsiensa keskellä — joista vanhin on tyttö, kaunis kuin kuva -— tuli mieleni täyteen kateutta ja katkeruutta, ja vaivoin voin estää -tunteitani ilmi puhkeemasta. Lähdin sentähden jo puolivälissä elokuuta -taas pois ja olen täällä Berlinissä jälleen alkanut työskentelemään -hyväntekeväisyysyhdistyksessäni. Viime viikolla olin paroonitar L—n -luona, myömässä ruusuja pienten orpolasten hyväksi pidetyssä iltamassa. - -»Tehän olette vielä kuin nuori tyttö, rakas rouva Osdorff», sanoi tuo -vanha paroonitar, joka muuten on siitä merkillinen, että hän osottaa -hyväntekeväisyyttään enemmän teoissa kuin sanoissa. »Teiltä herrat -varmaan ostavat ruusuja — —» - -Siinä suhteessa minulla kyllä ei ollutkaan valittamista. Sain kymmenen -ja kaksikymmentä markkaa joka kukasta, niin että voin omasta puolestani -sievällä summalla kartuttaa illan tuloja. — - -Pieni pääomani on huvennut jo ihan mitättömiin. Ei tee mitään. - - - -Joulukuu 1901. - -Jos tunnen iloa tai surua, sinä olet ystäväni, jonka puoleen aina -käännyn, rakas kirjani. Minä olen kovin kipeä. Pelkään että tästä tulee -pian loppu. Marraskuussa sain kerran verensyöksyn. Olen niin yksinäinen -ja kaikkien hylkäämä. Usein kuljeksin tuntikausia huoneesta huoneeseen -ja itken, itken lakkaamatta. D. tulee enää hyvin harvoin. Satuin kerran -jossain kuulemaan, että hän hakkailee erästä rikasta leskeä. Niin -tietysti... - -Kaikki loppuu kerran. Ja kuitenkin minä tunnen värisyttävää kauhua -ajatellessani kuolemaa, pitkää yötä ahtaassa haudan pimeydessä... - - - -18 maalisk. 1902. - -Niin, rakkaani, siinä sitä nyt taas ollaan. Elämä on alituista -kiertokulkua. Vähän matkaa kun olet päässyt eteenpäin, niin huomaat -olevasi samassa paikassa josta olit lähtenyt. - -Minun hienot naistuttavuuteni ovat nyt muistoja vain. Asia oli -tämmöinen. Helmikuussa olin kutsuttu teelle tohtorinna K:n luo, johon -olen tutustunut yhdistyksessä. Kun kaikki muut vieraat olivat jo -saapuneet, tulee vielä muuan morsiuspari, rouva K:n veli morsiamineen. -Sulhanen oli nuori mies, tuossa viiden- kuudenkolmatta korvilla. -En muista häntä koskaan ennen nähneeni, mutta heti huomasin hänen -tuntevan minut, sillä hän nähtävästi hämmästyi, painoi sitten monoklin -tiukemmin silmäänsä ja tuijotti hävyttömästi minuun. Vähän myöhemmin -hän tunkeutui luokseni ja kuiskasi, luoden minuun silmäyksen, jonka -tarkotus oli kai minut maahan masentaa: »Miten Te olette tänne tullut, -Thymian?» - -Katsoin häneen ylpeästi. »Mitä Te haluatte?» kysyin. - -»Älkää olko olevinanne», sanoi hän tylysti. »Minä olen ennen nähnyt -Teitä monta kertaa Café Keckissä ja Nationalissa.» - -Käänsin hänelle selkäni, mutta hyvältä ei oloni tuntunut. Tiesin hänen -tekevän minut mahdottomaksi, jollei hän pitänyt suutaan kiinni. Hetken -kuluttua seisoo hän taas takanani ja kuiskuttaa korvaani: »Ystäväni -Abraham voi tulla millä hetkellä hyvänsä. Hän tuntee myös Teidät. En -soisi mitenkään hänen näkevän Teitä täällä sisareni luona.» - -Olisin voinut tuon hävyttömän juutalaisnulikan tappaa siihen paikkaan, -niin olin häneen suuttunut. »Te erehdytte», sanoin, mutta hän heti -tukki suun minulta. - -»Älkää ollenkaan huoliko teeskennellä, Thymian. Jos lankoni tietäisi, -kuka hänellä on täällä vieraana, ei Teillä olisi syytä iloita. Ja -jollette omasta tahdostanne poistu — —» - -Viimeisissä sanoissa olevan uhkauksen enemmän arvasin kuin kuulin, -enkä epäillyt että hän panisi sen täytäntöön. Mitäpä minulla oli -muuta keinoa kuin väistyä, sillä enhän tahtonut olla syynä skandaalin -syntymiseen. Mutta hirveästi tuo kohtaus kaiveli mieltäni. Yöllä en -saanut nukutuksi vähääkään. - -Paria päivää myöhemmin sain yhdistyksemme puheenjohtajalta kirjeen, -jossa syytä ilmottamatta, kohteliaasti mutta varmasti vaadittiin minua -luopumaan toimestani johtokunnan jäsenenä... - -Tiesin jo kylliksi. Tuo hävytön juutalaispenikka ei ole voinut pitää -kieltään kurissa, minä olen noista piireistä ainaiseksi syösty pois. -Kun kutsun tuota lurjusta juutalaiseksi, en tahdo sillä sanoa, -että juutalaisissa yleensä tuommoista röyhkeyttä ja raakamaisuutta -tavattaisiin. Päinvastoin olen juuri juutalaisten puolelta saanut aina -kokea ritarillista käytöstä. - - * * * * * - -Tuo juttu on koskenut minuun enemmän kuin se olisi oikeastaan -ansainnut. Mielenliikutuksesta ja harmista sain verensyöksyn ja jouduin -neljäksitoista päiväksi sänkyyn. - -Julius ja kreivini sanovat molemmat samaa: he olivat edeltäpäin -arvanneet, että näin tulisi käymään; oli ollut suorastaan ihme, että -se ei ollut ennen tapahtunut, minä kun olen liian huomattava ilmiö -voidakseni suureen joukkoon noin vaan huomiota herättämättä hävitä. - -Eikähän sillä itse asiassa mitään merkitystä olekkaan. Paljon en minä -tuossa jutussa hävinnyt. Todellisia ystäviä en noista naisista olisi -kuitenkaan voinut saada. Ja jos tahdon hyväntekeväisyyttä harjottaa, on -minulla kyllä keinoja siihen tarvitsematta käyttää mokomain yhdistysten -välitystä. Mutta pahalta minusta sittenkin tuntuu; hävettää tavata -noita rouvia. Olisi tosiaankin tarpeen enemmän häikäilemätön luonne -kuin minulla on. - -D. on alkanut taas käydä useammin minun luonani. Hänen seikkailunsa -tuon lesken kanssa ei tuottanut mitään tuloksia. Aina hän valittaa -sitä, ettei voi naida minua. Joka kerta minä ajatuksissani liitän hänen -valituksiinsa kysymyksen: miksi et voi? ja nauran samassa itsekseni -tälle ajatukselle. - -Miten pikkusia ihmiset sentään ovat! Miten ahtaat heidän sielunsa ja -tarkoin rajotetut heidän mielipiteensä! Alituiseen he iskevät päänsä -seuraelämänsä sääntöjen aitaan ja omiin jyrkkiin ennakkoluuloihinsa, -joilla ovat itse itsensä ympäröineet. Sen sijaan että rohkeasti -hyppäisivät aidan yli, jos heidän oma onnensa sitä vaatii, he -painautuvat arasti aitoviereen ja huokaillen tirkistelevät sen raoista -tuota »saavuttamatonta», mahdotonta»... - - - -12 kesäk. - -Ihminen päättää, Jumala säätää. - -Juliuksen täytyi toukokuun alussa tehdä matka Baseliin, ja kun hän on -nykyään liiaksi rasittunut ja hermostunut, halusi hän käyttää tätä -tilaisuutta hyväkseen ottamalla parin viikon virkavapauden. Se voi -käydä hyvin päinsä senkin vuoksi, että hänellä sattui olemaan hyvin -taitava apulainen, jonka voi jättää sijaisekseen. Hän tahtoi ottaa -minut mukaansa ja olin äärettömästi iloinen siitä, että saisin vähän -aikaa yksin hänet omistaa. Kreiville ilmotin lähteväni tapaamaan -erästä tuttavaa Dresdenissä, joka todella oli myös tarkotukseni. -Ilokseni olen nimittäin kuullut, että Emmy ja hänen Schaninsa ovat -kunnostaneet itseään; he maksoivat viime vuonna: säntillisesti korkonsa -ja kirjottavat minulle tuon tuostakin tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta -uhkuvia kirjeitä. - -Olin jo alkanut matkavalmistukseni — se oli tiistaipäivä ja perjantaina -meidän oli määrä lähteä — kun minut yhtäkkiä kutsuttiin telefooniin. -Kuulin oudon äänen käskevän minun heti tulla Behrenstrasselle kreivin -luo, joka tahtoi minua tavata. Pelästyin niin, että rupesin vapisemaan, -sillä heti aavistin jotain erikoista tapahtuneen, muuten hän ei olisi -minua kotiinsa kutsunut; siellä olin ainoastaan yhden kerran sitä ennen -käynyt. - -Tietysti lähdin paikalla matkaan ja tapasin hänet sairaana. - -Hänellä oli ankarat ischias-tuskat eikä hän ollut muutenkaan kunnossa, -ja nyt hän tahtoi minua jäämään vakinaisesti luoksensa, hoitajakseen ja -seuralaisekseen. - -Mitä minun nyt oli tehtävä? Kieltäytyä en uskaltanut enkä olisi sitä -muutenkaan tehnyt, sillä sehän olisi ollut mitä ruminta halpamaisuutta -häntä kohtaan, joka on niin paljon minun hyväkseni tehnyt. Lohdutin -itseäni myöskin aluksi sillä toivolla, että hän jonkun päivän kuluttua -tulisi paremmaksi ja minä voisin kuitenkin päästä Juliusta tapaamaan, -mutta sen sijaan hänen tilansa pahenikin päivä päivältä. - -Ensin tuntui minusta aivan sietämättömältä ajatus että koko tuosta -matkasta, josta olin niin äärettömästi iloinnut, ei tulisikkaan -mitään, ja paruin aivan kuin pieni lapsi, mutta vähitellen aloin -tyytyä kohtalooni. Ja sitten rupesi tuntumaan miltei hauskalta, että -voin tehdä tämän uhrauksen vanhan ystäväni hyväksi. Tietoisuus tästä -rauhotti suuresti mieltäni, ja minut teki melkein onnelliseksi tunne -siitä, että läsnäoloni häntä nähtävästi ilahdutti ja että minä olin -jossain määrin välttämätön hänelle. - -»Siinä on pehmeät, hellät kädet» sanoi vanha lääkintäneuvos, joka häntä -hoiti, kerran kohteliaasti, ottaen minun käteni omiinsa ja katsellen -niitä, »hienot, pehmeät naiskädet, niinkuin nämä, ovat lääkärin parhaat -apulaiset.» - -Se oli kuitenkin hirveä aika. Kreivillä oli ankarat tuskat ja iltasin -aina kova kuume; monasti jäin yöksikin hänen luokseen. On julmaa, -kun näkee toisen noin kärsivän ja täytyy istua siinä eikä voi -mitenkään auttaa. Semmoisina hetkinä tuntee perinpohjin inhimillisen -kykenemättömyytensä, joka ei omin voiminsa mitään aikaan saa. Ei -hitustakaan voimaa ole meikäläiselle annettu. Kohtaloon nähden on -meillä vain velvollisuuksia, ei mitään oikeuksia. - -Parina päivänä ja yönä minä jo odotin pahinta. Erään vaikean yön -jälkeen vanha ystäväni, herättyään lyhyestä, levottomasta unesta, -tarttui käteeni, puristi sitä ja sanoi pitäneensä huolta siitä, että -minun tulevaisuuteni oli turvattu, päättyipä hänen tautinsa miten -tahansa. Mutta _yksi asia_ tuli minun luvata: etten enää palaisi -entiseen säännöttömään elämääni... - -En ole mikään sielujen tutkija, että voisin aina selvitellä erilleen -ja määritellä omat tunteeni, ja tuolla hetkellä täytti taas mieleni -monenlaisten tunteiden sekava tulva. Sen tunsin selvästi, että hänen -pyyntönsä teki minuun peräti nöyryyttävän vaikutuksen, mutta en voinut -kuitenkaan häntä moittia siitä, koska todellakin olen kerran pettänyt -hänen luottamuksensa... todellako luottamuksen? — — Ei... Juuri siksi -että hän ei täydellisesti luottanut minuun — — no, yhdentekevä... Mutta -sen voin pyhästi vakuuttaa, että tuona sairauden aikana en kertaakaan -ajatellut, miten kävisi, jos minun vanha ystäväni kuolisi. Noina tuskan -hetkinä pelkäsin vaan sitä, että hän voisi kuolla. Minä en ole häntä -rakastanut milloinkaan niinkuin nainen rakastaa _miestä_, mutta harras -kiitollisuuteni herätti minussa häntä kohtaan jonkinlaista tyttären -rakkautta, ja tahdon olla iankaikkisesti kirottu, jos mikään syrjä- tai -taka-ajatus oli minua johtamassa, kun häntä hoidin. - -Toivuttuaan taudistaan ei kreivi enää laskenutkaan minua luotaan. -Herroille, joita hänen luonaan usein kävi, hän esitti minut -sukulaisenaan ja hoitajattarenaan, rouva von Osdorffina, ja kaikki -tietysti kohtelivat minua mitä suurimmalla kunnioituksella. Kahdeksan -päivän kuluttua, juuri samana päivänä, jona Julius palasi matkaltansa, -kävimme ensi kerran Eläintarhassa, ja ensi viikon jälkeen matkustimme -Wiesbadeniin. On sekin sopiva olinpaikka kesäkuumalla, mutta ykskaikki, -pääasia on että saan vielä pitää vanhan herrani; hänen sairautensa -ja minun hoitajanvirkani ovat oikeastaan vasta tehneet hänet minulle -oikein rakkaaksi ja kalliiksi. Minä tunnen että me kaksi kuulumme -yhteen, ja se on jo paljon semmoiselle, joka on maailmassa niin yksin -kuin minä. Julius luulee Wiesbadenissa oleskelun tekevän minullekin -hyvää. Minussa on yhä vielä yskä. Oikeastaan ei minua nykyään -mikään vaivaa, mutta välistä tunnen itseni sanomattoman väsyneeksi -ja rasittuneeksi. Luulen sen johtuvan viime viikkojen paljosta -yövalvonnasta. - - - -1 syysk. - -Taas olemme olleet kaksi viikkoa Berlinissä. Wiesbaden näkyy -olleen kreiville erinomaisen terveellinen, hän on taas reipas kuin -ennenkin, mutta minun yskäni ei ole tullut yhtään paremmaksi. -Lääkäri Wiesbadenissa neuvoi minua menemään vielä pariksi viikoksi -Schlangenbadiin, ja kreivi välttämättä tahtoi minun tätä neuvoa -noudattamaan. Se on hirveän ikävä paikka tuo Schlangenbad. Lääkärin -neuvosta otan nykyään joka päivä puolisen aikaan aurinkokylpyjä. Luulen -että minua vaivaa verenvähyys. Se on minun päätautini. - -Schlangenbadissa tapasin vihdoin yhden entisistä tuttavistani, -nimittäin Amman Hannoverista. Hän on nykyään Leipzigissä ja ansaitsee -omain sanainsa mukaan summattomasti rahoja, mutta oli viime keväänä -pahaksi onneksi saanut erään taudin, jonkinlaisia rohtumia ihoonsa. Nyt -hän on juossut sentähden kaikkien kuuluisimpien spesialistien puheilla -ja onkin jo kutakuinkin parannut, kasvoiltaan hän on ainakin sileä. -Häneltä kuulin, että Kindermann on Leipzigissä koroillaan eläjänä -ja avioliittojen välittäjänä. Hän on vanhoilla päivillään ruvennut -vakavaksi ja koettaa johtaa ihmisiä avioliiton satamaan. Mielelläni -haluaisin nähdä häntä kerran ja olen päättänyt vielä tämän kuukauden -kuluessa, käydessäni Emmyn luona, poiketa häntäkin katsomassa. Amma -on aivan kuin ennenkin, jos mahdollista ehkä vähän laihempi. En -tosiaankaan saata ymmärtää, mistä hän voi vielä löytää maksukykyisiä -kundeja; hänen kasvonsa ovat sen näköiset, ettei kenenkään tarvitse -epäillä, mitä ammattia hän harjottaa, eikä sitä voi hienoimmatkaan -puvut peittää. Hänellä on mukanaan emäntänsä, joka on vielä enemmän -epämiellyttävän näköinen. Tämä on Leipzigistä lähdettyään kulkenut -koko Europan ristiin rastiin ja lopuksi taas asettunut Leipzigiin. -Saksittaret näyttävät olevan kaikki hyvin patriotisia luonteeltaan, -sillä he ikävöivät joka paikasta takaisin rakkaaseen Saksiinsa, -huolimatta kotimaansa ankarasta siveyspoliisista. - -Minä en tule enää oikein toimeen entisten ammattitoverieni kanssa. -Kaukana siitä, että tahtoisin tekeytyä paremmaksi kuin he, mutta heidän -ajattelemattomat ja säädyttömät puheenpartensa kiusaavat ja inhottavat -minua. Tiedän kyllä että heidän asemassaan ihminen on siinä suhteessa -ikäänkuin tylsynyt, aivan niinkuin lääkäri kokainiruiskutuksen -kautta tekee jonkin ruumiinosan tunnottomaksi; siinä ei kukaan tule -enää ajatelleeksi, että sukupuoliasiat ovat oikeastaan semmoisia, -että niistä puhuminen on kielletty tavallisessa, porvarillisessa -seuraelämässä. Minä en ole enää heidän kannallaan enkä voisi semmoista -elämää enää sietää, ennemmin menisin hirteen. - - - -27 syysk. - -Nyt olen pannut toimeen aikeeni ja tehnyt pienen kiertomatkan. En -kadu sitä, vaikka yskäni on tullutkin melkein sietämättömäksi, -luultavasti kovan vedon johdosta junavaunussa. Toissa yönä en saanut -yskältä nukkuakkaan, ja samalla oli oloni muutenkin niin tuskallista -ja tunsin, semmoisia pistoksia kyljessäni, että pelkäsin taas saavani -keuhkotulehduksen. Tänään kuitenkin tuntuu jumalankiitos paljon -paremmalta. - -Ensiksi matkustin siis tervehtimään Emmyä eli, niinkuin hänen -nimensä nyt on, rouva Häuslingiä. Sain omin silmin nähdä, että hänen -asiansa menevät hyvin, ja siitä olen erinomaisesti iloinen. Monta -pyyntöä he olivat minulle lähettäneet, että kävisin kerran heidän -luonaan, ja molemmat ottivat minut erittäin sydämellisesti vastaan. -He ovat toistaiseksi ainakin hyvin tyytyväisiä toisiinsa, Emmy vaan -on Schanistaan hirveästi mustasukkainen. Heillä on pieni hieno -ravintola ja anniskelevat ainoastaan viiniä ja paraita olutlajeja. -Emmystä on tullut sangen muhkea emäntä, hän on yleensä hyvin paljon -muuttunut näinä vuosina. Talossaan pitää hän kovaa komentoa, niinpä -hän pitemmittä puheitta ajoi ulos keittäjänsä, kun tämä oli pyrkinyt -erästä kyökkityttöä hyväilemään. Ylimalkaan hän näyttää tulleen kovasti -siveelliseksi eikä kärsi minkäänlaisia helliä suhteita palvelusväkensä -kesken. No niin, siinä asiassahan saa kukin tehdä miten tahtoo, ja -luulenpa että onkin välttämätöntä tässä suhteessa pitää palvelijoitaan -silmällä, ainakin heidän kotona ollessaan. Mutta Emmy rupesi haukkumaan -ylikyyppariaan siitäkin, kun oli kuullut hänellä ulkona kaupungilla -olevan vakinaisen ystävättären, ja siihen hänellä ei minun mielipiteeni -mukaan ollut pienintäkään oikeutta, jonka hänelle itselleen sanoinkin. -_Yksi_ kohtaus hänen luonaan minua oikein totisesti suututti. - -Istuimme tuossa kymmenen tienoissa eräänä iltana hänen lokaalissaan -viinipullon ympärillä, Emmy, joku hänen miehensä tuttava ja minä. Astuu -silloin sisään nainen, istuu erään pöydän ääreen ja tilaa tusinan -ostereita ja puolipullon viiniä. - -Näin heti tuon vieraan olevan »ammattinaisia» eikä suinkaan säätynsä -ensimäisiä, sillä hän näytti sangen ränstyneeltä paksusta ihomaalista -huolimatta. - -Emmy oli tuskin ennättänyt nähdä tytön, kun hän ponnahti ylös, -syöksähti hänen luokseen ja kuiskasi hänelle korvaan pari sahaa. Vieras -katseli neuvotonna ympärilleen, koetti naurahtaa ja vastasi jotain, -mutta Emmy keskeytti hänet paikalla. Samassa tuli edeskäypä osterien -ja viinin kanssa. Emmy antoi hänelle merkin, mies kääntyi tavaroineen -takaisin tarjoiluhuoneeseen samalla kuin tyttö nousi paikaltaan ja -poistui kadulle. - -Emmy torui vielä tuota taitamatonta palvelijaa kauan aikaa ja palasi -sitten vihdoin, vieläkin kokonaan siveellisen suuttumuksensa vallassa, -meidän pöytäämme. - -»Tuon roskaväen hävyttömyys menee todella liian pitkälle», sanoi hän -kiivaasti. - -»Mitenkä niin?» minä kysyin. - -»Etkö sinä sitten nähnyt?» hän sanoi. »Tuommoinen katulutka. Otappas ja -tule sisään hienoon ravintolaan niinkuin hyväkin ryökkynä, arvatenkin -vaanimaan kundeja itselleen. Senkin ruoja!» - -»Mutta hänhän istui kauniisti paikallaan eikä häirinnyt ketään», -huomautin minä. - -»Se ei muuta asiaa vähintäkään. Tuommoinen olento karkottaa oikeat -vieraat ravintolasta. Mitäpä arvelet, jos esim. hänen ylhäisyytensä -salaneuvos tuosta vastapäätä olisi tullut naisväkineen juomaan -seidelinsä, niinkuin hän usein iltaisin tekee, ja tuommoinen nainen -olisi istunut täällä... Ei, semmoinen ei vetele, sen minä sanon. Schani -on myös vanha hölmö, joka ei tuommoisesta niin paljon välitä, mutta -minä välitän, minä!» - -Minä en voinut juuri mitään sanoa tuon vieraan herran aikana, mutta -kauheasti minua suututti mokoma suvaitsemattomuus. Jälestäpäin -kahdenkesken ollessamme palasin vielä samaan asiaan. - -»Sinä, Emmy, mitä sinä oikeastaan ajattelet? Jos meidät olisi ennen -noin ykskaks heitetty ravintolasta ulos? Suoraan puhuakseni, minä en -ymmärrä miten _sinä_ voit olla noin suvaitsematon...» - -Hän katsoi minuun silmät suurina eikä nähtävästi ollut ensinkään -hyvillään, kun olin menneisyydestä muistuttanut. - -»Mikä on kerran mennyt, sitä ei enää ole. Nykyisyydestä on kiinni -pidettävä. Minä olen nyt säädyllinen, naimisissa oleva rouva ja pidän -huolta liikkeeni hyvästä maineesta. Ja muuten en ole milloinkaan sillä -tavalla pitkin katuja kuljeksinut kuin tuo äskeinen nainen ja muut -hänen tapaisensa.» - -Näin olevan turhaa vaivaa hänen kanssaan enempää väitellä. Merkillinen -seikka, miten heikko muisto useimmilla ihmisillä on niihin asioihin -nähden, jotka heistä eivät ole mieluisia muistella. - -Dresdenistä matkustin Leipzigiin, Kindermannia tapaamaan. Hän asuu -sievän, huvilamaisen talon alikerrassa ja näytti tulevan hyvin -toimeen. Paikalla hän tunsi minut ja oli nähtävästi iloissaan tästä -kohtauksesta. Mutta kovin hän on paljon muuttunut. Hän on hirveästi -vanhennut ja kasvonsa ovat käyneet terävän ja ankaran näköisiksi. - -»No, Te olette kurssinne suorittanut, Thymian», sanoi hän, »sen näen -Teistä heti enkä tarvitse siitä mitään kysellä. Mutta Te näytätte, -rasittuneelta, lapseni. Teidän on nyt pian katsottava, että saatte -varman turvapaikan. Kolmanteenkymmeneen vuoteen asti sitä elämää voi -kestää, mutta silloin pitää lopettaa, muuten ei ihminen lopulla ikäänsä -kelpaa mihinkään. Oletteko saanut mitään säästöön?» - -Kerroin hänelle olleeni naimisissa ja sanoin itselläni nyt olevan -vanhan rikkaan ystävän, joka pitää huolta minusta, ja hän nyökytti -päätään ja hymyili tyytyväisesti. - -»Niin, niin. Tiesinhän minä että Te eteenpäin pääsette, ja kun -Kindermann on Teitä opettanut... mutta tahtoisinpa neuvoa Teitä -menemään vieläkin naimisiin. Noiden vanhain herrain laita on niin -ja näin. He ovat kyliä valmiit lupaamaan vaikka tähdet taivaalta, -mutta jos sattuvat kuolemaan eikä ole mitään kirjallista sitoumusta, -minkäs teet? Viisainta on tehdä ajoissa ero ja vaatia itselleen -kohtuullinen hyvitys ja mennä sitten naimisiin. Jos Teillä nyt esim. -olisi kolmekymmentä tuhatta markkaa, voisin hankkia Teille paikalla -erinomaisen miehen.» - -»Niin paljoa minulla ei ole», vastasin. - -»Mutta Te voisitte helposti saada, kun ystävänne on rikas ja -korkeassa asemassa. Ei tarvita muuta kuin saada aikaan pieni -riita, ja pelkästä häväistysjutun pelosta antaa hän Teille mitä -vaan tahdotte. Jos menettelette viisaasti, voitte saada kyllä -viisikymmentä tuhatta, jopa enemmänkin. Minulla olisi useita Teille -sopivia herroja, musikkitirehtööri jolla on seitsemäntuhannen -markan tulot, kirjakauppias joka kustantaa lääketieteellisiä -teoksia, ja taidekauppias. Taikka, jos panette arvoa akatemialliseen -sivistykseen, opettaja; on myöskin yksi lääkäri, mutta hän tahtoo saada -kahdeksankymmentä tuhatta mukana. Kaikki arvossa pidettyjä herroja, -iältään kolmenkymmenen viiden ja viidenkymmenen välillä. Lääkäri on -juutalainen, muut evankelisia.» - -Kiitin ystävällisestä tarjouksesta; K. kehotti minua vakavasti -ajattelemaan asiaa ja tulemaan toisen kerran hänen luokseen. - -»Jos minulla olisi Teidän liikeälynne», sanoin, »niin minäkin ryhtyisin -johonkin itsenäiseen yritykseen; elämäni tuntuu niin sisällöttömältä -juuri sentähden, että minulla ei ole mitään oikeaa työtä.» - -»Valitettavasti Teiltä puuttuu liikeäly kokonaan, rakas lapsi», sanoi -hän hieman kyynillisesti. »Senhän olen aina sanonut: Te katsotte -asioita liian ihanteelliselta kannalta. Ja että ihanteinenne olette -kuitenkin noin pitkälle päässyt ettekä ole aikoja sitten kuollut -kurjuuteen, se on onni eikä Teidän oma ansionne. Te ette aavista, -mitä kaikkea rakkaudesta voi puristaa esiin, kun sitä käytännöllisen -liikemiehen kokemuksella käsittelee. Minä itse olen työskennellyt -sillä alalla ensin käytännöllisesti, mutta nyt olen ryhtynyt enemmän -sen aatteelliseen puoleen. Täysi kukkaro toisella puolen ja sievä -arvonimi taikkapa vaan se ominaisuus, että on mies, toisella, puolen, -siinä kaksi voimaa, jotka useimmiten jo riittävät yhdistämään sydämiä -toisiinsa.» - -Merkillinen nainen tuo Kindermann, yhdessä suhteessa minun täytyy -oikein ihailla häntä. Hänen joustavuutensa ja häikäilemättömyytensä -ovat kerrassaan hämmästyttävät. - -Hän ei laskenut minua sinä päivänä enää pois. Kolmesta viiteen on -hänellä vastaanottotuntinsa ja kello kuusi söimme päivällistä. Runsaan -ja hyvän aterian jälkeen joimme kahvia arkihuoneessa. Yskäni vuoksi -en minä uskalla tupakoida, mutta hän itse poltti sikaarin ja auttoi -samalla minua perehtymään liikkeensä salaisuuksiin. Hänen välitystään -käyttävät enimmäkseen vain herrat, ainoastaan poikkeustapauksissa -naiset. Hänellä on suuri joukko agentteja, joiden toimena on hankkia -tietoja rikkaista, miestä vailla olevista naisista. Hänen, Kindermannin -asia on sitten asettua yhteyteen noiden naisten kanssa, mikä ei hänen -ovelalle kekseliäisyydelleen niinkään vaikea temppu ole. Hänellä on -todellakin vallan eriskummallinen kyky kääntyä milloin minkin tekosyyn -nojalla ventovierasten ihmisten puoleen ja esittää heille ehdokkaitaan, -sillä hänen toimensa menestyvät hyvin, sanoo hän itse. Huvittavinta -tässä kaikessa on se seikka, että asianomaiset naiset tuskin koskaan -aavistavat mitään hänen välittäjätoimestaan ja luulevat »menneensä» -naimisiin, vaikka itse asiassa heidät on »naitettu». K. saa 4—10 -prosenttia myötäjäisistä ja elää sillä pulskasti. »Minä olen viime -vuosina perustanut niin monta laillista avioliittoa, että ne kokonaan -peittävät minun entiset laittomuussyntini», sanoi hän nauraen. »Ja jos -Te tulette luokseni, Teille minä teen tuon palveluksen ilman _mitään_ -korvausta, vanhan ystävyyden vuoksi, ja valikoin vielä kauneimman ja -täysipainoisimman tavaran mitä minulla sattuu varastossa olemaan... - -Aika kului nopeasti rupatellessa. Hän saattoi minut itse junalle ja -minun täytyi luvata ensi helluntaina tulla hänen luokseen pariksi -päiväksi, jolloin tekisimme yhdessä pienen matkan Saksin Sveitsiin. - -Kun tulin asuntooni, ei siellä ollut ketään kotona. Palvelustyttö -oli ulkona, kun oli luullut minun tulevan vasta viimeisellä junalla. -Arkihuoneessani olivat ikkunaverhot alhaalla ja koko huone oli täynnä -kukkia. Kreivi oli lähettänyt ruusuja, Julius korillisen liljoja ja D. -puolen vaunulastia ruusuja. Niitä oli kaikkialla, vaaseissa, pöydillä, -ikkunoilla, vieläpä lattiallakin, ja huone oli täynnä huumaavaa -tuoksua. Katsellessani siinä ympärilleni tuntui äkkiä omituinen -ahdistus painavan rintaani. Tulin ajatelleeksi kuolinhuonetta. Kukkain -tuoksun seassa olin tuntevinani heikkoa mädäntyneen hajua; huonetta -ei ollut luultavasti muutamaan päivään tuuletettu, ja keltaiset -ikkunaverhot saivat aikaan omituisen valaistuksen, joka muistutti -kynttilänvaloa... Työnsin nopeasti verhot syrjään ja avasin ikkunat; -ulkoilma ja kadun melu tunkivat sisään ja ahdistava tunne hävisi. - - - -30 syysk. - -Minä saan yhä vielä kerjuukirjeitä, vaikka ei minulla oikeastaan ole -enää paljon mitään poisannettavaa. Ikävää on kumminkin keneltäkään -mitään kieltää. - -Eilen tapasin Eläintarhassa kokonaisen lauman entisiä tovereitani -yhdistyksestä. - -Heidän kasvojensa ilme — toisilla ivallinen hymy, toisilla kylmän -halveksiva jäykkyys — ei ole sanoin kuvattavissa. Kylmät väreet -juoksivat pitkin selkääni ja mieluimmin olisin hyökännyt keskelle tuota -kaakottavaa laumaa ja lyönyt oikealle ja vasemmalle, että olisivat -silmät säkenöineet jokaisella. - -Minä voin sietää kaikkea, jos niin tarvitaan, rehellistä -ylenkatsettakin, mutta ivaa en kestä. - -Ylenkatsetta — niin miksikä ei, jos se on oikeutettua. Jos kaunis, -köyhä tyttö seisoo yksin ja hyljättynä maailmassa, jos kiusaukset ja -viettelykset joka puolelta häntä ympäröivät ja hän _sittenkin_ omasta -sisäisestä vakaumuksestaan valitsee kieltäymyksen ja porvarillisen -moraalin harmaan, yksitoikkoisen tien, — semmoisella tytöllä minä -myönnän olevan jonkinlaisen oikeuden katsella heikompaa sisartaan -halveksivalla säälillä. Mutta noilla kanoilla, jotka ovat vartiainsa -ja omistajainsa silmälläpidon alaisina saaneet koko elinaikansa -tepastella tasaisella vihreällä nurmikolla, niillä ei totta totisesti -ole minkäänlaista oikeutta ivata toista, jolla on ollut epätasaisempi -tie käytävänä. - -Raamatussa ei turhaan sanota: Joka sanoo veljelleen: sinä jumalaton, -hän on ansainnut joutua helvetin tuleen. - -Pilkka ja iva on pahempaa kuin murha ja petos ja varkaus ja kovin -ruumiillinen väkivalta. Se tappaa ihmisen pyhimmät tunteet. Se on -kotoisin perkeleestä. - - * * * * * - -Sen jälkeen kun viime vuonna kävin G —ssä, on menneisyys monta kertaa -sattunut tielleni. Ensin kohtauksessa Amman kanssa, sitten tavatessani -Kindermannin. Ja nyt taas kolmannen kerran. - -Olin käynyt ostoksilla ja kävelin Leipzigerstrassea kotiin päin, kun -kuulin jonkun huutavan itseäni. - -»Thymian!» - -Käännyn katsomaan taakseni ja huomaan siellä seisovan naisen, jonka -tunnen entiseksi ystäväkseni Greteksi. Emme olleet nähneet toisiamme -minun Hamburgista lähdettyäni emmekä edes kuulleet mitään toisistamme. -Nuoremmaksi ei ollut oikeastaan hänkään tullut noiden kymmenen vuoden -aikana, hän ei ole enää läheskään niin solakka ja niin erinomaisen -elegantti kuin silloin. Toisista aina paraiten huomaa, miten aika -kuluu, ja miten lyhyeen elämän kevätpäivät loppuvat. - -»Kävelin jo vähän aikaa sinun perässäsi, mutta en ollut oikein varma -asiastani», sanoi hän iloisesti. »Olipa todellakin hauskaa. Asutko sinä -täällä Berlinissä vai muutenko olet vaan matkalla?» - -»Täällä minä olen asunut jo monta vuotta», sanoin ja vastasin hänen -kädenpuristukseensa. Sitten kävelimme yhdessä eteenpäin. Minä en -tiennyt oikein, oliko tämä kohtaus minulle hauska vai ikävä. Olen aina -pitänyt Gretestä, kun hän ei ole niin pikkumainen ja ahdasmielinen -kuin muut, mutta toiselta puolen hän ei tunne minun nykyisiä olojani -eikä minulla tosiaankaan ole yhtään halua enää joutua kenenkään -ylenkatseen tai säälin alaiseksi. Kuljimme yhdessä Wertheimiin asti, -jossa hän osti jotain, ja siellä hän teehuoneessa kertoi minulle -kahdeksan vuotta sitten menneensä naimisiin vanhanpuoleisen herran -kanssa Reinin varrelta ja, kun eivät olleet sopineet oikein yhteen, -eronneensa hänestä jonkun vuoden kuluttua. Nyt hän oli asunut jo vähän -aikaa pienen tyttärensä kanssa Berlinin esikaupungissa Friedenaussa. -Kuuntelin vain puolella korvalla ja mietin yhä mielessäni, miltä -kannalta tämä kohtaus olisi otettava. Hän kertoi edelleen jo -useita vuosia kirjottaneensa romaaneja, aluksi salanimellä ja nyt -rouvannimellään, ja silloin muistin itsekin joskus lukeneeni jonkun -hänen teoksistaan. - -Olin alussa hyvin harvasanainen enkä puhunut itsestäni muuta kuin -että olen leski. Eikä hänkään enempää kysellyt. Vähitellen kuitenkin -keskustelumme vilkastui ja minäkin lämpenin. Hänessä on todellakin -jotain miellyttävää, puoleensa vetävää, ja hänen sydämellinen -avomielisyytensä viehätti minua niin, että mitä kauemmin hänen -seurassaan olin, sitä enemmän rupesin hänestä pitämään. - -Saatoin häntä Linkstrasselle, sieltä ajoimme yhdessä Bülowstrasselle ja -erotessamme lupasin minä pian käydä hänen luonansa. - -Perästäpäin rupesin melkein katumaan tätä lupaustani. Seuraavana -yönä en saanut unta, mietin vaan yhä ja yhä uudestaan, miten olisi -paras tehdä. Halu olisi minulla ollut suuri nähdä häntä; vuosikausia -olen jo kaivannut naisystävää; yksinomainen seurustelu miesten -kanssa rupee lopulta kyllästyttämään; naisen kanssa voi paremmin -puhua asioistaan ja tulee helpommin ymmärretyksi. Ikävä kyllä ovat -useimmat naiset pikkumaisia ja kateellisia eivätkä voi siveelliseltä -ahdasmielisyydeltään vähääkään käsittää toisten onnettomuutta. -Tämmöinen ei Grete ole; alhaista ajatustapaa ei hänen puoleltaan -tarvitse pelätä. Hän ei ole mikään Maria eikä mikään Emmy, mutta hän ei -myöskään ole niin poroporvarillisen lyhytnäköinen ja suvaitsematon kuin -useimmat muut; hän on itse paljon kokenut, ja elämän kovassa koulussa -hioutuu ihmisestä kyllä pois ylpeä itsekylläisyys ja liiallinen -näykkimisen halu. - -Totta kyllä, jos hän tietäisi kaikki, voisi ehkä käydä niinkin, että -hän pyytäisi päästä minun seurastani. Ja se koskisi minuun hirveästi, -— koskisi kovemmin kuin noiden hyväntekeväisyysnaisten iva, kovemmin -kuin mikään muu. Tätä peläten ajattelin, että ehkä olisi paras olla -menemättä. Sitten taas ajattelin: täytyykö hänen sitten saada se -tietää? Minun huonot vuoteni ovat jo takanani. Nythän minä elän -säännöllisissä oloissa. Olen leski ja saan mieheni sukulaisilta -kohtuullisen eläkkeen. Vai eikö se ole totta? Rauhallisessa -asunnossaan, porvarillisen ympäristönsä keskellä ei Grete milloinkaan -joudu yhteyteen minun entisten tuttavieni kanssa. Mutta kuitenkin — -— en minä sittenkään voi. Minä en voi teeskennellä, varsinkaan en -semmoiselle, josta pidän. Ja sitä paitsi on Grete viisas, hyvin viisas, -hän tuntee maailman ja tulisi ajan pitkään kumminkin tietämään kaikki... - -Mietin ja harkitsin ja kirjotin seuraavana päivänä kortin, jossa -ilmotin tulevani torstaina iltapäivällä. - -Merkillisen vaikea minun oli saada itseäni valmiiksi tätä vierailua -varten. Ainakin neljännestunnin seisoin peilin edessä ja tutkin itseäni -kiireestä kantapäähän, että eikö ehkä olisi minussa jotain huomiota -herättävää, ja vielä viime hetkessä tuli mieleeni että hajuveteni — -bouquet d'amour — voisi minut ilmaista. Mutta sehän on naurettavaa... - -Koko matkan minua vaivasi painostava tunne, josta en voinut päästä -vapaaksi. Tiesin että jos hän jollain tavalla antaa minun tuntea, -tekee minulle pienenkään viittauksen siihen suuntaan, että meidän -seurustelumme ei voi tällä tavalla jatkua, silloin minä en voi hillitä -itseäni. Sillä minussa on räjähdysainetta, joka odottaa vain sytyttävää -kipinää särkeäkseen sulkunsa. - -Sydämeni sykki ankarasti astuessani sähkörautatievaunusta maahan sillä -kadulla, jonka varrella Grete asuu; mutta hän oli minut jo nähnyt -verannaltaan, tuli minua vastaan pihalla ja toivotti sydämellisesti -tervetulleeksi. Minä vaan en tahtonut saada mieltäni tasapainoon. - -Päivä oli kirkas ja lämmin kuin keskikesällä. Teepöytä oli katettu -balkongille, kattoon asti ylettyvän palmun alle. Greten emännöitsijä, -miellyttävä, kiltin näköinen ihminen, joka on ollut hänen luonaan jo -kahdeksan vuotta, toi pöytään teekannun ja kupit, ja sitten tuli pikku -Käte, herttainen vaaleatukkainen ja tummasilmäinen tyttö, tervehtimään -minua ja haki itselleen myös tuolin pöydän ääreen. Grete rupatteli -niin iloisesti, että yhä enemmän varmistui mielessäni ajatus: hän ei -tiedä mitään, hänellä ei ole hämärintäkään aavistusta minun entisistä -vaiheistani. Kävin yhä vaiteliaammaksi. Minä en voi nähdä pieniä lapsia -tulematta surumieliseksi. Kun tuo tyttönen nojasi vaaleakutrista -päätään äitiänsä vasten ja Grete ilosta loistaen painoi pari kolme -suuteloa hänen punaisille pikku huulilleen, silloin minun täytyi katsoa -poispäin, tuskallinen kateudentunne kouristi sydäntäni. Tämä vaimo on -myöskin yksin maailmassa, kohtalo on hänenkin tielleen kylvänyt enemmän -ohdakkeita kuin ruusuja, mutta miten rikas hän onkaan verrattuna -minuun vaivaiseen. Jos minäkin olisin saanut itse pitää lapseni, olisi -minullakin ollut suojelusenkeli, joka olisi minut monesta vaarasta -varjellut. - -Vähitellen kumminkin surumielisyyteni haihtui pois ja me juttelimme -lopulta sangen iloisesti minkä mistäkin asioista. - -»Sinä siis kirjotat romaaneja», sanoin minä. »Ei minusta näytä juuri -siltä, että sinulla olisi täällä tilaisuutta erikoisesti romantillisiin -kokemuksiin.» - -Grete naurahti iloisesti ja arveli olevan liian paljon vaadittu, jos -hänen pitäisi itse omassa elämässään kokeakkin kaikki mitä lukijoilleen -kertoo. - -»Mutta ehkäpä sinä voisit antaa minulle uusia aineksia, Thymian», hän -lisäsi. - -»Ehkäpä kyllä», minä sanoin. »Minä kirjotan muistelmiani päiväkirjan -muodossa. Konfirmatsionistani asti olen sitä tehnyt, kaikki tärkeimmät -tapahtumat olen merkinnyt muistiin. Sinä saat sen, kun olen kuollut. -Siinä sinulla on aineksia vaikka viiteen romaaniin.» - -»Sanasta miestä», sanoi Grete, »mutta etkö voisi antaa sitä jo ennen?» - -»Saadaanpa nähdä. Luvata minä en sitä tahdo, sillä tuosta -kirjottamisesta on minulla paljon iloa. Semmoisena kuin se nyt on, -sinä tuskin voisit sitä käyttää. Sinun yleisösi ei ole tottunut niin -tiivistettyyn ravintoon, siihen pitäisi kaataa sekaan pari ämpärillistä -lientä, ennenkun se kelpaisi nautittavaksi.» - -»Voidaan sekin tehdä», hän sanoi; »jos niin tarvitaan, miedonnamme -musteen liian synkkää väriä vedellä.» - -»Ei tässä paljas vesi riittäisi», minä vastasin, »suuren lasillisen -Kölnin vettä saisit käyttää poistaaksesi vähän hajua, johon ei jokainen -ole tottunut. Ei sitä ilman seurauksia olla elämän kuokkavieraana -vuodesta vuoteen... Merkki siitä jää ihmiseen!» - -Grete nyökkäsi ja syntyi hetken äänettömyys. Tuuli kuljetti pöydän -yli kellastuneita lehtiä talon edessä seisovasta lehmuksesta ja -sähkörautatieltä kuuluva ratina ja kilinä häiritsivät ympärillämme -vallitsevaa hiljaisuutta. Minut teki yhtäkkiä epäluuloiseksi -se, että Grete ei tehnyt minulle yhtäkään kysymystä. En voinut -selvittää itselleni, oliko se hänen puoleltaan hienotunteisuutta -vai välinpitämättömyyttä, ja se teki mieleni aika-ajoin raskaaksi, -mutta myöhemmin pääsin taaskin oikeaan tunnelmaan. Jäin illalliselle -ja olin auttamassa pikku Kätcheniä sänkyyn. Päästyään tilalleen -laski lapsi kätösensä ristiin ja luki iltarukouksensa. Sen loputtua -lisäsi hän vielä omasta päästään: Rakas Jumala, anna mamman olla -terveenä! Tämä liikutti minua niin, että kyyneleet tulivat silmiini. -Ajattelin itsekseni: sinä viaton, pikku karitsani, mitä sinä nyt -yksinkertaisuudessasi pyydät, se on sinun vastaisen onnesi kaikkein -tärkein ehto... Kun ajattelee, _mitä_ kaikkea lapsi menettää, kun -häneltä äiti kuolee... no, minä olen sen saanut kokea. - -Kymmenen aikaan saattoi Grete minut pysäyspaikalle Keisaritammen luo. - -»Milloin sinä tulet Kätchenin kanssa minun luokseni?» kysyin -erotessamme. - -Hän ei vastannut heti. - -»Vai etkö ensinkään tahdo tulla minun luokseni?» lausuin nyt katkerasti -ja epäluulon täyttämänä. - -»Mielelläni, Thymian», hän vastasi, »mutta — katsoppas, minä elän hyvin -hiljaisesti enkä tahtoisi tehdä uusia tuttavuuksia. Minulla on työni -ja lapseni, ne molemmat täyttävät elämäni niin, etten tarvitse mitään -vieraita ihmisiä. Kun vaan haluat tulla tänne, olet aina tervetullut, -ja minä tulen myöskin sinun luoksesi, mutta eikö totta, sinä pidät -huolta siitä, että _jos_ minä tulen luoksesi, minä tapaan sinut -_yksin_?» - -Olin vähän aikaa ikäänkuin huumautunut, sillä nyt näin yhtäkkiä -selvästi: hän tietää _kaikki, kaikki_; yhtä hyvin kuin ihmiset -kotikaupungissani tuntevat minun entisyyteni, yhtä hyvin tietää hän, -mitä teitä minun elämäni on menneinä vuosina kulkenut. Sillä hetkellä -en vielä käsittänyt sitä hienotunteisuutta, millä hän koetti rakentaa -luottamuksen siltaa itsensä ja minun välille. - -»Minä pidän siitä huolen», sanoin sitten. »Tule pian ja ota Kätchen -mukaan. Kirjota minulle milloin tulet taikka ilmota telefoonissa... -Hyvästi!» - -Raitiovaunu tuli paikalle. Minä astuin sisään. - - - -Marraskuu. - -Kauheasta yskästäni minä en luultavasti enää milloinkaan pääse. Monta -kertaa olen niin voimaton, etten jaksa kättäni liikuttaa, kun pitäisi -pukeutua tai riisuutua. — - -Julius puhuu Davosista... että minun pitäisi mennä sinne -talvikuukausiksi. Se minua hirveästi pelästytti, niin pitkälle olen -siis jo tullut! En sitä kuitenkaan usko. Lääkärit sanovat asian aina -pahemmaksi kuin se on, saadakseen ihmiset varovaisiksi ja paremmin -hoitamaan itseään. Tätä yskää en ole saanut vilustumisesta, se on vaan -tavallista katarria, mutta tavattoman sitkeää ja itsepäistä. Minä -en nyt lähde minnekkään. On niin ihmeen hauskaa, kun olen löytänyt -Greten. Käyn usein hänen luonaan Friedenaussa. Hän tulee minun -luokseni vain harvoin, hänellähän ei ole paljon aikaa enkä minä ole -siitä niin tarkka. Silloin tuntuu niin kodikkaalta ja hauskalta, kun -kaasulamppujen valo lankee pöydälle, hiilivalkea hehkuu kamiinissa, -lapsi loruilee ja nauraa ja kaikki on niin tyyntä ja rauhallista ja -kaukana maailman melu ja pauhina. Kun suljen silmäni, voin kuvitella -mielessäni olevani »kotona.» - -Grete käyttäytyy erinomaisen hienotunteisesti minua kohtaan. Hän ei -tee koskaan mitään kysymyksiä. Pidän hänestä paljon, vaikka hänellä -onkin usein hyvin kummallisia, minun, mielestäni kerrassaan hassuja -mielipiteitä. - - - -Tammikuu 1903. - -Joulu ja uusivuosi olivat tällä kertaa hauskat. Jouluaattona oli -kreivi luonani; hän oli hylännyt kaikki sukulaisten kutsut saadakseen -viettää illan minun kanssani. Minulla oli nytkin joulukuusi ja kutsuin -yksitoista köyhää lasta kadulta ihailemaan sitä ja saamaan lahjoja. -Ensimäisenä joulupäivänä oli kreivi taas luonani ja toisena olin minä -Greten vieraana. Uudenvuodenaattona tuli D. vanhan tapansa mukaan ja -uudenvuoden päivänä minä olin taas Friedenaussa. - -Yskäni yhä vaan pahenee. Monasti pääsen ainoastaan suurella vaivalla -liikkumaan. Kun se vaan ei olisi vaarallista. Vaikka tiedänkin, miten -hukkaan mennyt ja hyödytön elämäni on, ja että oikeastaan paras -mikä minulle voisi tapahtua, olisi päästä sukkelaan ja kivuttomasti -maailmasta pois, tunnen kuitenkin voittamatonta kammoa kuolemaa kohtaan. - -Sillä minä en usko olevan taivasta, jossa kuolleet saavat nähdä ja -tuntea toisensa. Toinen elämä kyllä, — mutta kuka voi sanoa minulle, -että se on parempi kuin tämä ensimäinen, etten minä siinä joudu -vieläkin suurempaan kurjuuteen kuin tässä elämässä? Ja sitten minua -pelottaa tuo itse siirtyminen elämästä toiseen. Minulle on kuolema -multaa, kalmanhajua, matoja, mätänemistä, manalan kauheita salaisuuksia. - - - -Helmikuu 1903. - -Grete saa minun päiväkirjani. Mutta olen sanonut, että hänen täytyy -romaanissaan kirjottaa hyvää minun Juliuksestani. Sen hän on luvannut -minulle. Kaikki muu on yhdentekevää. - -Oi Jumala, miten tuntuu taas vaikealta! - -Eilen olin vähällä riitaantua Greten kanssa. Päivä oli ihana ja kreivi -lähetti reen noutamaan minua ajelumatkalle. Lähdin ottamaan Greteä ja -hänen pienokaistaan mukaani, mutta siellä ei ollut kotona muita kuin -emännöisijä lapsen kanssa. Pyysin saada tytön mukaani, mutta siinäpä -sainkin rukoilla kauan ennenkuin se onnistui. Sain hänet kuitenkin -lopuksi ja silloin ajoimme kauas Grünewaldiin. Siellä oli satumaisen -kaunista, lumen peittämät petäjät ja kuuset olivat kuin hopeoituja ja -välkkyvillä hohtokivillä koristettuja, vikkeliä punahäntäisiä oravia -vilahteli oksien välissä, ja reki liukui äänetönnä eteenpäin — se oli -todellakin ihastuttavaa, lapsi taputti käsiään ja huudahteli riemusta -ja minä myös. Mutta yhtäkkiä ilma muuttui. Rupesi puhaltamaan purevan -kylmä tuuli, ja kun lasta alkoi paleltaa, käärin sen turkkini sisään. - -Tullessamme Friedenauhun oli jo pimeä ja Grete oli julmasti vihainen, -kun olin vienyt hänen lapsensa; hän oli ollut jo hädissään ja Anna -neiti oli saanut kuulla kunniansa ja vuodatti katkeria kyyneliä. Otin -rauhallisena vastaan myrskyn, ja pian se tyyntyikin itsestään. - -Minä olen taaskin kylmettynyt ja kurkkuni on tänään niin käheä, etten -voi puhuakkaan. Menen heti sänkyyn. - - - -1 maalisk. - -Neljätoista päivää olen nyt maannut. En osaa sanoa, mikä minun on, -kipuja ei minulla ole mitään, mutta terve vaan en ole. Grete käy -usein minua katsomassa, ja eilen sattui hän ja Julius yhtaikaa -vuoteeni ääreen ja molemmat koettivat suostuttaa minua lähtemään -pariksi viikoksi sairaalaan. Palvelustyttöni on kovin taitamaton ja -epäluotettava, eikä tunnu oikein hauskalta ottaa vierastakaan hoitajaa. -Minä luultavasti teen niinkuin he tahtovat. Siellä, on paras hoito. -Minulla on taas ollut verensyöksy. - - - -15 maalisk. - -Enpä kadu tänne tuloani. Hoito ja palvelus ovat hyvät. Olen ollut -kovasti kipeä. Vieläkin olen heikko ja huono, mutta voinhan kuitenkin -tähän lyijykynällä jotain töhriä. Se huvittaa minua. Aika tahtoo käydä -niin pitkäksi. Grete käy täällä melkein joka toinen päivä. Eilen oli -pikku Kätchen mukana ja toi kukkia. Kreivi käy myös minua katsomassa ja -D. on niinikään ollut. Julius käy usein kaksi kertaa päivässä. - -Kaikki ovat hyviä minulle. Minua hoitaa miellyttävä, nuori sisar. Hän -tahtoisi mielellään tehdä minusta jumalisen ja lukea minulle psalmeja, -mutta en tunne halua siihen. - -»Luuletteko minun pian kuolevan, sisar?» kysyin häneltä tänään. Hän -punastui ja meni hämilleen. - -»Sitä ei voi kukaan sanoa. Herra yksin sen tietää.» - -»Kuolema on kauhea», sanoin minä. »On ihanaa olla kuollut, mutta itse -kuoleminen pelottaa.» - -»Ei, ei», sanoi hän. »Kuolema vapahtaa, auttaa kotiin. Vapahtaja tulee -hakemaan lapsensa taivaallisen isän kotiin...» - -»Oi, sisar», sanoin minä, »minunlaisiani varten ei ole mitään -vapahtajaa eikä mitään isänkotia. Meidät noutaa perkele, kun kaikki on -lopussa.» - -Hän pelästyi. - -»Se on suuri synti epäillä Jumalan armoa», sanoi hän epävarmasti. -»Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja -Jumala hänessä. - -»Sitten minä olen ollut aina Jumalassa», minä sanoin. - - - -16 maalisk. - -Minä kadehdin tuota pientä, hiljaista sisarta ja hänen jumalisuuttaan. -Hän näkee paljon vaivaa minun tähteni, mutta minä olen auttamattomasti -paatunut. - -Hänellä on vielä niin nuorekkaat, miellyttävät kasvot. Ja niin vaikea -toimi. Tokkohan minä olisin siihen kyennyt? En Usko. Minussa oli veri, -veri... - - - -17 maalisk. yöllä. - -En voi nukkua. Sisar on poissa; hän tulee, kun vaan soitan. Yölamppu -palaa. Sieluni on täynnä kuolemankauhu! - -Voimani vähenevät hetki hetkeltä. - -Kuolemako se on, joka tahtoo minut viedä? Hänkö taistelee minun -kanssani elämästäni? - -Tuhansia ajatuksia risteilee aivoissani. - -Tahtoisin kirjottaa paljon, mutta käteni on liian heikko pitelemään -kauan kynää. Täytyy alinomaa levätä. - -Oi, miten minä pelkään tuota pitkää, kamalaa yötä, häviämistä mustaan, -loputtomaan nirvanaan. Milloin minä taas herään? Mille rannalle kuolon -synkkä virta minut kuljettaa? - -Tuleeko minusta huuhkaja, joka valoa kammoten pesii pimeässä tornissa -ja aavemaisella äänellään ihmisille onnettomuutta ennustaa — — Vai -siirtyykö sieluni pantterin ruumiiseen, joka verta janoovana saalista -etsien hiipii — — - -Onko minun uudestasyntymiseni tapahtuva kirouksen vai siunauksen -merkissä? - -Miksi muuksi hyvänsä, mutta ihmiseksi en tahtoisi enää tulla. En enää -toistamiseen tätä kurjuutta kärsimään- — — - -Yö ei milloinkaan lopu. - -Minua janottaa. - -Eikö nuo sanat lausuttu Golgatalla? - -Luulenpa niin. Ne lausui hän, joka uhrautui ihmiskunnan edestä. -Pyhä Jumala, jos sinä olet olemassa, sammuta tämä tuskan tuli minun -sielustani ja huuliltani. - -Minä muistelen ruusuja ja liljoja kotini puutarhassa. - -Minä ikävöin. Ikävöin takaisin elinvuosiani... - -Ikävöin äitiä. - -Ruusuja. - -Hautoja. - -Enempää en jaksa... - - - -21 maalisk. 1903. - -Viime päivinä olen ollut kovin heikko. Luultiin minun jo kuolevan. Olen -antanut Gretelle toisen avaimen siihen laatikkoon, jossa päiväkirjaani -säilytän, kaikkien tapausten varalta. Olen ollut monta kertaa -tukehtumaisillani. Pieni sisar pyyhki aina hikipisarat otsaltani ja -kuiskasi korvaani hiljaa lempeitä, hurskaita lohdutussanoja. Useita -niistä muistan vieläkin. Ne alinomaa palaavat mieleeni. - - - -23 maalisk. - -Julius ei antaisi minun kirjottaa. Se rasittaa minua liiaksi, hän -sanoo. Mutta en minä sitä usko. Luulen voivani pian nousta tästä ja -mennä ulos. Ulkoilma tekee minut kyllä aivan terveeksi. Minulla ei ole -oikeastaan mitään muuta vaivaa kuin heikkous — alituinen väsymys — — - -Olen saanut uuden aatteen. Kun olen parannut, perustan lastenkodin... - -Julius on luvannut auttaa minua. Siitä tulee koti sairaille, heikoille, -raajarikoille lapsille, jotka tarvitsevat paljon rakkautta. Tämä ajatus -tuottaa minulle suurta iloa. - -Kreivi oli täällä eilen, hän antaa siihen tarvittavan pääoman. Olen -niin iloinen, nyt vihdoinkin — — - - - -28 maalisk. - -Alan tuntea itseni vähitellen paremmaksi, voimat vaan eivät tahdo -palata. Viime yönä nukuin hyvin, ei ollut enää kuumettakaan. Tänään -olisin noussut, mutta sisar ei sallinut. Hänen ulos mentyään koetin sen -kumminkin tehdä ja pyörryin. - -Voimat puuttuvat, muuten on kaikki hyvin. Lastenkoti — — - - * * * * * - -D. kävi tänään täällä ja toi minulle viisi veripunaista ruusua. Minä -mahdan olla huonon näköinen, sillä hän nähtävästi hämmästyi eikä -puhunut monta sanaa. Mutta ei minulta mitään puutu. Tuo heikkous vaan... - - - -1 huhtik. 1903. - -Sisar kysyi tänään, eikö pastori saisi tulla minun luokseni. Nauroin -hänelle ja sanoin että hän tahtoi kai antaa papin juosta aprillia. Minä -olen nyt todellakin paljon parempi. Mutta he eivät usko minua, siksi -että olen niin heikon näköinen, eikähän se kumma olekkaan. - - - -6 huhtik. 1903. - -Rintani on niin kevyt ja vapaa, ettei se ole vuosikausiin ollut -semmoinen. Olisin aivan terve, kunhan saisin enemmän voimia. - -Jumalan kiitos, että nyt tulee kevät. Huomenna minä nousen ylös — — — -huomenna — — - - - - -LOPPULAUSE. - - -Huhtikuun 6 päivän iltapuolella teki Thymian viimeisen lyhyen, tuskin -luettavan muistiinpanonsa. Jo viikon ajan olivat lääkärit ja hoitajat -joka hetki odottaneet hänen kuolemaansa, ja 7 päivänä kello 9 aamulla -hän nukahti hiljaa ja tuskattomasti siihen pitkään uneen, jonka -salaperäisyys hänet oli aina semmoisella kammolla täyttänyt. - -Lämpimän, pilvisen päivän aamuna saatoimme hänet »maatilalleen», -hänen »kesähuvilalleen», kuten hän oli nimittänyt hyvästi hoidettua, -rauhallista hautapaikkaansa. - -Hänen yksinkertaista, ainoastaan muutamilla kallisarvoisilla -seppeleillä koristettua kirstuansa ei ollut saattamassa mikään komea -jono surevia, niinkuin oli ollut Osdorff raukan hautajaisissa. Hänen -hautauksensa oli semmoisen henkilön viimeinen matka, jonka maailma on -jo hänen eläessään unohtanut. Hänen miesystävistään oli ainoastaan -tohtori saapuvilla. Mikä noita molempia muita herroja lienee estänyt -tulemasta osottamaan vainajalle viimeistä kunnioitusta, en tiedä. Ehkä -eivät olleet saaneet tarkkaa tietoa hautajaisten ajasta. - -Avonaiseen hautaan satoi. Hiljaa ja äänettömästi putoilivat raskaat -pisarat mustalle arkulle. Joka sillä hetkellä jaksoi ajatella -kuvallisia vertauksia, voi ajatella kyyneleitä, jotka tippuivat -taivaasta. - -Tohtori oli nähtävästi syvästi liikutettu. Hautuumaan portilla hän -pysähtyi seisomaan ja antoi minulle kätensä. - -»Minulle on tuottanut suurta iloa, kun Te tuota onnetonta armahditte, -kunnioitettava rouva», sanoi hän. »Thymian raukka! Kurja, hukkaan -mennyt elämä. Nyt hänen on hyvä. Mutta kauheaa se on ajatella, että -ihminen voi noin kokonaan turmiolle joutua... Niin paljon kauneutta -ja älyä, niin paljon viehättävää naisellisuutta ja miellyttäviä -luonteenominaisuuksia...»ja kaikki poljettu maahan, vedetty lokaan — -—» Hän asetti hattunsa, jonka oli ottanut käteensä, hitaasti päähänsä -ja kääntyi huoaten poispäin, lausuen vielä puoleksi itsekseen: »Niin, -niin... Niin, niin... Jumala varjelkoon lapsiamme!» - - * * * * * - -Siitä on nyt kaksi vuotta kulunut. Mutta vielä tänä hetkenä, jona tätä -kirjotan, on muisto tuosta kirkkomaalla käynnistä ja sen edellisestä -ajasta niin elävänä mielessäni, kuin olisi kaikki vasta näinä päivinä -tapahtunut. - -Kirkas, lämmin, kukoistava kevät tervehtii minua ikkunasta. Mutta -kesken säteilevää auringonpaistetta, joka valaisee kirjotuspöytääni, -olen näkevinäni mustan varjon ja silmäni käyvät sumeiksi. On ikäänkuin -edessäni kohoisi äkkiä musta seinä, jota eivät mitkään inhimilliset -päätökset ja laskelmat saa järkytetyksi paikaltaan, joka seisoo siinä -jyrkkänä, ylipääsemätönnä _jokaisen_ ihmisen elämän edessä, tehden -tyhjäksi viisaimmankin inhimillisen harkinnan, — ja kaukaisena kaikuna -kuuluvat korviini tohtorin sanat: Jumala varjelkoon lapsiamme! ... - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YHTEISKUNNAN HYLKÄÄMÄ *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/69663-0.zip b/old/69663-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4e7575f..0000000 --- a/old/69663-0.zip +++ /dev/null |