NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10015 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..93b242c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #69663 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69663)
diff --git a/old/69663-0.txt b/old/69663-0.txt
deleted file mode 100644
index 199be2d..0000000
--- a/old/69663-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10015 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Yhteiskunnan hylkäämä, by Margrete
-Böhme
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Yhteiskunnan hylkäämä
-       Langenneen naisen päiväkirja
-
-Author: Margrete Böhme
-
-Translator: Salu Latvala
-
-Release Date: December 30, 2022 [eBook #69663]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tuula Temonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YHTEISKUNNAN
-HYLKÄÄMÄ ***
-
-   
-
-
-
-YHTEISKUNNAN HYLKÄÄMÄ
-
-Langenneen naisen päiväkirja
-
-
-Kirjottajan kuoleman jälkeen julkaissut
-
-MARGARETE BÖHME
-
-
-Julkaisijan luvalla saksankielestä suomentanut
-
-Salu Latvala
-
-
-
-
-
-Kuopiossa,
-Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino,
-1906.
-
-
-
-
-Alkusana.
-
-
-Saadessani tämän päiväkirjan käsiini oli minun aikomukseni ensin
-muodostaa siitä romaani.
-
-Kustantajani herra Fontanen neuvosta luovuin sittemmin tästä tuumasta
-ja katsoin paremmaksi julaista muistiinpanot semmoisinaan. Pieniä
-korjauksia käsikirjotukseen on kuitenkin täytynyt siellä täällä tehdä,
-pääasiallisesti nimenmuutoksia, jotka olivat tarpeellisia erityisiin
-muistiinpanoissa esiintyviin henkilöihin nähden. Joitakuita kohtia,
-jotka olivat sitä laatua, etteivät ne mitenkään sopineet julkisuuteen
-tuotaviksi, on niinikään täytynyt jättää pois.
-
-Älköön kukaan luulko, että minä näiden päiväkirjan lehtien
-julkaisemisella olisin tahtonut lisätä »pikantin» kirjallisuuden
-lukumäärää. Ei mikään voi olla minulle vieraampi kuin tämmöinen
-ajatus. — Nämä yksinkertaiset muistiinpanot eivät esiinny millään
-taiteellisuuden vaatimuksilla; ne eivät ole eivätkä tahdo olla muuta
-kuin autentinen lisä erään aikamme polttavan sosialisen kysymyksen
-ratkaisemiseksi. Mutta ne puhuvat meille kaunopuheisemmin ja
-vakuuttavammin kuin ammattikirjailijain loistavimmat kuvaukset ja
-heittävät räikeää valoa siihen yhteiskunnallisesti kuolleiden ja
-seuraelämän paariasten maailmaan, johon niiden kirjottaja kuului.
-
-Jos näiden lehtien lukeminen voi silloin tällöin panna jonkun
-miettimään, jos lukija silloin ajattelee, että ei yksikään ihminen,
-olkoonpa hän miten vakavassa asemassa ja miten korkealla hyvänsä,
-ole kohtalonsa herra, että ei rikkaus eikä sivistys eikä arvokas
-yhteiskunnallinen asema voi estää kuolemaa ja onnettomuutta tulemasta
-eivätkä tarjoo meidän omille tyttärillemme varmaa suojaa semmoista
-kohtaloa vastaan kuin se, jonka uhriksi Thymian raukka joutui, — ja
-hän tästä vetää sen johtopäätöksen, että tämän kaltaisia onnettomia
-ei pidä kohdella ajattelemattomalla välinpitämättömyydellä ja tylyllä
-halveksimisella, vaan on ensin otettava selko asiasta, erotettava
-onnettomuus paheesta — silloin on tämän julkaisun tarkotus saavutettu.
-Silloin ei olisi Thymian turhaan pannut muistiin hukkaan menneen
-elämänsä tapauksia... Silloin ehkä hänenkin elämästänsä olisi
-jollekulle jotakin hyötyä.
-
-_Margarete Böhme_.
-
-
-
-
-Täti Pohns toi minulle eilen tämän päiväkirjan muistoksi
-ripillepääsystäni. Hän sanoi että se on hyvin sopiva lahja nuorelle
-tytölle. Ja niin huokea, ajattelin minä. Mutta kun se nyt minulla
-kerran on, tahdon sitä myöskin käyttää. Ehkäpä sillä tavalla vielä
-löydän kirjailijalahjoja itsestäni.
-
-Tosin ei täällä meidän syrjäisessä loukossamme juuri mitään tapahdu.
-Ja jos jotain tapahtuukin, ei se ole muistiinpanemisen arvoista. Mutta
-minä tahdon ajatella että minä olen joku kuuluisa henkilö ja kirjotan
-muistelmiani. Semmoisissahan ovat kai pikku seikatkin tärkeitä.
-
-Siis ensiksi esittely: Nimeni on Thymian Frauke Katharine Gotteball ja
-olen apteekkari Ludwig Erhard Gotteballin tytär G—ssä, joka on pieni,
-siisti 2,000 asukkaan kaupunki Holsteinin rannikolla. Kadut täällä
-ovat kaikki suorat kuin viivottimella vedetyt ja hyvin puhtaat. Kivien
-välissä ei kasva ruohoja ja kanat eivät saa niillä juoksennella. Talot
-näyttävät niin sileiltä ja puhtailta kuin miehet parturilta tullessaan.
-Kauhean ikävää täällä on. Jos jollain kadulla nähdään vaunut
-liikkeessä, niin ryntäävät kaikki akkunaan. Iltaisin istuskelevat
-ihmiset penkeillä oviensa edessä ja puhuvat naapuriensa kanssa
-toisista naapureista. Ja jos toiset naapurit sitten myöskin sattuvat
-siihen tulemaan, puhuvat he taas kolmansista. Sillä »naapureita» ovat
-täällä kaikki. Nekin jotka asuvat kauimpana toisistaan, kaupungin
-vastakkaisilla puolilla.
-
-Kummallisen nimeni on äiti minulle keksinyt. Se on minulle monta harmia
-tuottanut. Lapset sanovat että se haisee apteekilta. Ja pojat sanovat
-vielä jotain paljon pahempaa, jota minä en uskalla kirjottaa.
-
-Äitini on ollut aina kivulloinen niin kauan kuin voin muistaa. En
-milloinkaan ole kuullut hänen nauravan. Jos hän joskus koetti hymyillä,
-näytti hän oikeastaan vielä paljon surullisemmalta kuin totisena
-ollessaan. Kun minä toisten lasten kanssa leikin ulkona ja hän istui
-ikkunan ääressä, niin minä suorastaan pelkäsin katsoa häneen päin.
-Miksi minä pelkäsin, sitä en tiedä. Minä tunsin ikäänkuin piston joka
-kerta, kun näin hänen rakkaat, kalpeat, surulliset kasvonsa siinä.
-
-Minun ollessani kymmenvuotias sairastui äiti niin kovasti, että lääkäri
-lähetti hänet Davosiin. Hän jäi sinne koko vuodeksi. Ensin minä häntä
-kovin kaipasin, mutta sitten hän vähitellen melkein unohtui mielestäni.
-Sinä aikana oli meillä hyvin hauskaa. Isällä oli paljon vieraita.
-Sukulaiset tulivat myös välistä, mutta heistä ei ole mitään erityistä
-huvia.
-
-Meillä on paljon sukulaisia. Äidin veljet ja sisaret asuvat kaikki
-maalla, ainoastaan eno Henning ja Wiebke täti, äidin sisar, asuvat
-täällä. Sitten on eno Pohns ja täti Frauke, joka on niin itara, että
-voisi miltei syödä oman itsensä pelkästä itaruudesta. Sitten äidin
-veli, raatimies Thomsen, ja vielä toinenkin veli, Dirk Thomsen.
-Sitten vielä lanko, Hinnerk Larsen, jonka vaimo, myöskin äidin sisar,
-on kuollut keuhkotautiin. Ja vielä monta muuta. Isällä on vaan yksi
-sisar, Frieda täti, naimaton ja kyttyräselkäinen ja asuu myös täällä.
-Tätä minä kaikkein vähimmin voin sietää. Hän löytää aina jotain
-muistuttamista minussa. Välistä on minun pukuni hänestä liian korea,
-välistä taas liian huolimaton. Mieluisinta hänestä olisi, jos minä
-kaiket iltapäivät kykkisin hänen vanhanpiian kammiossaan. Mutta sitä
-hän saa odottaa. Isä ei myöskään voi häntä kärsiä. He riitelevätkin
-usein. Minä en ymmärrä, miksi ei isä jo aikoja sitten ole kieltänyt
-häntä meille tulemasta, kun hän kerran on aina niin ilkeä isää
-kohtaan. Meidän proviisorimme, herra Meinert, on antanut hänelle nimen
-»Tuomari Lynch». — Kun hän apteekin ikkunasta näkee tädin suurine
-käsityölaukkuinensa tulevan torin yli, huutaa hän aina meille sisään:
-»Tuomari Lynch tulee!» Silloin minä pujahdan paikalla ulos. Ja isä
-usein myös.
-
-Silloin kun äiti oli Davosissa, esiintyi kaupungissa jonkun aikaa muuan
-teatteriseurue. Minä sain olla joka ilta isän taikka Meinertin mukana
-katsomassa sen esityksiä. Kerran näyteltiin »Therese Krones», — se
-on ihmeellinen kappale, mutta kovin surullinen. Oi, miten se Therese
-Krones näytteli! Suoraan sanoen jumalallisesti. Nyt minä kyllä tiedän,
-että hän oli maalannut itsensä, mutta silloin aivan ällistyin hänen
-kauneudestaan. Enhän minä ollut silloin vielä muuta kuin lapsi.
-
-Samana iltana jona Therese Krones esitettiin, oli isä kutsunut
-kaikki näyttelijät meille kotiin illalliselle. Minä sain myöskin
-istua pöydässä. Me söimme vierashuoneessa, punaviiniä ja samppanjaa
-tarjottiin, ja minulle annettiin kaikkea mitä muutkin saivat.
-Näyttelijättäret lauloivat hupaisia lauluja ja minä tulin yhä
-iloisemmaksi. Oli äärettömän hauskaa. Viimein minä hyppäsin ylös
-pöydälle ja huusin täyttä kurkkua: »Minä olen putinki! Minä olen
-putinki! Leikatkaa minut ja syökää minut! Minä olen putinki!» »Niinpä
-niin, hyvä putinki oletkin! Taitaapa piankin tulla semmoinen, joka
-tahtoo sinua maistaa!» sanoi Meinert, ja kaikki muut nauroivat. Sitten
-tuli vielä hurjempaa. Tuolit siepattiin pois paikoiltaan, ja kun ei
-pöydän ympärillä ollut enää tarpeeksi istuimia, istuivat naiset herrain
-syliin. Therese Krones istui isän polvella.
-
-Silloin yhtäkkiä, kun ilo oli ylimmillään, aukee ovi ja kuka seisoo
-kynnyksellä? Frieda täti itse! Vanhassa, pitkässä, haalistuneessa
-sadeviitassaan, jonka hän, niinkuin heti huomasimme, oli heittänyt
-yöpaitansa päälle. Hitto tiesi kuka hänelle jo oli ennättänyt meidän
-lystistämme kertomaan. Hän oli ihan keltainen kiukusta ja huusi
-rääkkyen käheästi kuin vanha varis: »Tämä on kaunista! Onpa todellakin!
-Onneksi olkoon! Sinusta itsestäsi minä en puhu mitään, Ludwig! Mutta
-että sinun oma lapsesi ei ole sinusta liian hyvä tuommoisten seuraan
-— sinä — sinä —» Sylki pursusi häneltä suusta ja ääni oli kiukusta
-tukehtua. »Tule, Thymian! Sinä nukut tämän yön minun luonani! Hyi
-häpee, tyttö, kun tuolla tavalla seisot noin rumasti keskellä pöytää
-—» Ja hän tahtoi tarttua minuun kiinni, mutta minä peräydyin sukkelana
-kuin kärppä yli lasien, vatien ja lautasten sohvalle ja sieltä yhdellä
-hyppäyksellä istumaan hajareisin Meinertin hartioille, joka ponnahti
-ylös ja kaikkien kirkuessa mieltymystään kiidätti minut selässään tädin
-ohi ovesta ulos ja portaita ylös. Täti perässä: »Antakaa lapsi tänne,
-senkin roisto! Oikeuteen tuommoiset pitäisi vetää! Thymian, paikalla
-alas! Ettet sinä tyttö edes häpee! Jos sinun äitiraukkasi tämän
-tietäisi...» Näin haukkuen hän kiipesi meidän kintereillämme portaita
-ylös, ja silloin minä näytin hänelle kieltäni ja huusin humalapäissäni:
-»Tuomari Lynch! Tuomari Lynch! Vanha, tyhmä tuomari Lynch...»
-
-Mutta yhtäkkiä, ennenkun huomasinkaan, oli täti saanut jalastani
-kiinni! Samassa kuitenkin tempasi Meinert auki oman huoneensa oven,
-tädille jäi vaan kenkä käteen ja me olimme Meinertin huoneessa, jonka
-oven hän jälleen sukkelasti sulki. Siellä me istuimme pimeässä hänen
-vuoteensa reunalla ja nauroimme — —, minä hänen sylissään, ja Tuomari
-Lynchin raivotessa oven takana niin, että luulimme hänen repivän
-vaatteet päähänsä, suuteli Meinert minua. Sitä hän tekee yleensä hyvin
-mielellään. Jos me tytöt ennen tahdoimme saada suklaata häneltä, täytyi
-meidän aina antaa hänelle siitä suutelo.
-
-Me odotimme kauan aikaa, mutta Frieda täti yhä vaan yltyi.
-Sateenvarjollaan hän paukutti ovea, niin että se kuului ympäri taloa.
-»Ovi auki! Kuuletko, roikale! Minä haen poliisin!» —
-
-»No mutta, neiti Gotteball, älkäähän nyt noin kiivastuko!» huusi
-Meinert. »Leikkiähän tämä vaan on! Thymi pelkää Teitä, kun Te noin —»
-
-Silloin tuli sinne isä ja me kuulimme että hän riiteli tädin kanssa.
-Viimein käski isä Meinertin avata oven ja sanoi että hänen puolestaan
-Frieda täti saakoon tahtonsa täytetyksi ja vieköön minut kotiinsa
-yöksi. Minä olin hyvin vihainen, mutta se ei yhtään auttanut, Meinert
-avasi oven ja minun täytyi kun täytyikin mennä tädin mukana. Hän ei
-virkkanut sanaakaan, piti vaan lujasti minua kädestä kiinni ja minä
-tunsin, miten hänen kätensä vapisi. Makuuhuoneessaan hän pesi minut
-perinpohjin, käski minun huuhtoa kurkkuni anatherinilla ja auttoi
-minua sitten riisumaan vaatteet päältäni ja pani minut nukkumaan omaan
-sänkyynsä, sillä hän tahtoi sen yön maata sohvalla. Hän värisi vilusta,
-sillä hänellä ei todellakaan ollut muuta kuin yöpaita ja alushame
-päällysviittansa alla.
-
-Minä suljin heti silmäni ja olin olevinani hyvin väsynyt, kun pelkäsin
-että hänen vihansa ei olisi vielä asettunut. Mutta kaikki meni hyvin.
-»Hyvää yötä, Thymian!» sanoi hän, ja koska hän on vähän jumalinen,
-polvistui hän vuoteen viereen ja rukoili ihmeellisen hartaalla äänellä:
-
-    O Jesu, rakas Herrani,
-    Sun suojaas jätän itseni
-    Ja rakkaan lapsen' tässä.
-    Sun enkelisi vartiat
-    Ain' olkoot hälle valppahat,
-    Ettei hän hukkaan joudu...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niin, se oli hurja yö, ja minä muistan sen vieläkin niin tarkkaan kuin
-se olisi ollut eilen, vaikka siitä on jo kulunut neljä vuotta.
-
-Toukokuussa tuli äiti Davosista kotiin. Hänellä oli muassaan
-sairaanhoitajatar, »sisar», joka saattoi hänet perille ja jäi häntä
-hoitamaankin. Äiti oli hyvin kipeä, hän ei jaksanut kävellä muuta kuin
-sängystä leposohvaan ja siitä takaisin sänkyyn. Koko talossa liikuttiin
-ja puhuttiin niin hiljaa kuin kirkossa. Minun piti välistä istua
-jakkaralla hänen vieressään ja hän silitti pienellä, kapealla, laihalla
-kädellään minun hiuksiani ja sanoi: »Rakas pikku Thymi kultaseni,
-mikähän sinusta tulee! Jospa minä olisin saanut edes sinut kasvattaa
-suureksi asti.» Minä en tiennyt oikein, mitä siihen olisi pitänyt
-vastata. Mieleni tuntui vaan kovin raskaalta ja surulliselta.
-
-Kerran minut herätettiin keskellä yötä. Kun avasin silmäni, seisoi
-hoitajasisar sänkyni ääressä.
-
-»Pue päällesi, pikku Thymian, ja seuraa minua», sanoi hän. »Sinun rakas
-äitisi menee taivaaseen ja tahtoisi sanoa sinulle hyvästi.» Minä aloin
-ääneeni itkeä, mutta sisar sanoi että minä en saisi itkeä, minä tekisin
-sillä rakkaan äitini eron vaikeammaksi; sillä se oli hänelle suuri armo
-ja onni, että hän pitkien kärsimysten perästä vihdoin pääsisi sinne
-ihanaan paratiisiin. Koetin heti pidättää itkuani, sillä minä tunsin
-sisarta kohtaan ääretöntä respektiä.
-
-Äidin makuuhuoneessa oli Frieda täti ja pastori, ja vuoteen vieressä
-pöydällä paloi vahakynttilöitä, sillä äidille oli yöllä annettu
-herranehtoollinen. Isä oli viereisessä huoneessa. Äitiä tuskin näkyi
-vuoteesta, niin valkeat ja pienet olivat hänen kasvonsa...Minua pelotti
-kovin, kun hänen kurkkunsa korisi niin kamalasti.
-
-Minut nähdessään hän kävi kovin levottomaksi. Hän tavotteli minua
-molemmin käsin, minun täytyi kumartua hänen ylitsensä ja suudella häntä
-molemmille poskille ja hän piti kiinni minun kasvoistani kosteilla,
-kylmillä käsillään ja huokaili lakkaamatta ja puhui, mutta en minä
-voinut saada paljon selvää hänen sanoistaan. Luulen hänen sanoneen,
-että hän olisi niin kovin mielellään tahtonut ottaa minut mukaansa. Ja
-sitten hän taas suuteli minua, huudahti samassa tuskasta ja taas kuului
-semmoinen korina, että se ihan hirvitti. Pastori sanoi: »Jättäkäämme
-Teidän lapsenne Vapahtajamme turviin, rakas rouva Gotteball.
-Rukoilkaamme.» Mutta äiti ei kuullut mitään, hän itki niin kauheasti
-ja minä myös. Silloin kuulin sisaren sanovan hiljaa pastorille: »Lapsi
-täytyy saada täältä pois. Hänen näkemisensä vain lisää rouva paran
-tuskia eikä hän pääse ollenkaan rauhottumaan.» — Ja sitten suuteli äiti
-minua vielä kerran, ja kun hän taas sai ankaran kohtauksen, otti sisar
-Anna minua kädestä ja vei minut takaisin omaan huoneeseeni. En ollut
-enää päästä ensinkään uneen, mutta viimein kuitenkin nukahdin. Aamulla
-tuli sisar taaskin luokseni ja sanoi että äiti oli yöllä muuttanut
-parempaan elämään.
-
-Tämä tapahtui tiistaina, ja sunnuntaina äiti haudattiin. Se oli kauhea
-viikko. Äiti makasi vierashuoneessa. Minä pelkäsin häntä, kun hän
-makasi siellä niin kankeana ja jääkylmänä, mutta minun kuitenkin teki
-mieleni päästä katsomaan häntä. Sunnuntaina oli hyvin kaunis ilma. Kun
-puolipäivän aikaan seisoin ovella, tuli siihen Fite Raasch ja Lide
-Peters ja pyysivät minua heidän kanssaan marmelia [eräänlainen peli,
-johon käytetään pieniä, pyöreitä kivi- tai lasikuulia] pelaamaan ja
-minä läksin. Me menimme meidän talomme edessä kasvavien lehmusten alle,
-ja minä voitin Fite Raaschilta heti paikalla kaksikymmentä kuulaa. Kun
-yritin niitä vetää puoleeni, sieppasi hän niistä kaksi pois ja livisti
-tiehensä. Minä perässä, Lide samoin, ja yhtäkkiä, en ymmärrä miten se
-oli käynyt, olimmekin hippasilla, huusimme ja nauroimme täyttä kurkkua,
-ja minulta oli samassa kaikki suru unohtunut enkä tiedä milloin taas
-olisinkaan muistanut sitä ajatella, jollei Frieda täti olisi kesken
-kaikkea ilmestynyt paikalle. Hänellä on tosiaankin erityinen kyky
-ilmaantua äkkiarvaamatta kuin mikäkin _deus ex machina_ etenkin
-semmoisiin paikkoihin, missä häntä kaikkein vähimmin kaivattaisiin.
-
-»Thymian!» huusi hän vihaisesti, »tyttö, oletko sinä niin jumalattoman
-sydämetön, ettet sinä edes tätä päivää malta pysyä rauhassa, jona sinun
-äitisi hautaan viedään?»
-
-Minä aloin katkerasti itkeä, sillä nyt käsitin todellakin tehneeni
-kovin pahasti. Täti silitti minun poskiani ja huokasi.
-
-»Sinä pikku raukka! Sinä et voi tyhmyydessäsi aavistaa, _mitä_ sinulta
-tänään viedään», hän lausui ja kirkkaat kyyneleet valahtivat hänen
-poskilleen.
-
-Kello neljä vietiin äiti kirkkomaahan. Pastori piti puheen, jossa hän
-kääntyi myöskin minun puoleeni ja kehotti minua aina pysymään hyvänä ja
-varotti milloinkaan unohtamasta että äidin viimeinen ajatus oli ollut
-rukous minun puolestani. Paljoa en minä siitä kuullut, maailma musteni
-äkkiä silmissäni ja mitä senjälkeen tapahtui, siitä en tiedä mitään.
-Minä olin nimittäin pyörtynyt hautuumaalla ja vasta paluumatkalla tulin
-taas tajuuni. —
-
-Äidin hautajaisten jälkeinen aika oli hyvin ikävä. Talo tuntui
-minusta niin äärettömän suurelta, siinä oli aivan kuin jokin aukko.
-Se oli aivan toisenlaista kuin ennen, kun äiti oli Davosissa. Usein
-hiivin salaa hautuumaalle ja istuin äidin hautakummulle. Valkeista
-seppeleennauhoista luin siellä sanat: Hyvästi, me tapaamme toisemme! —
-Pastori sanoo myös aina, että me saamme taivaassa nähdä toisemme, mutta
-silloin minä en voinut käsittää, miten olisi mahdollista vielä joskus
-nähdä ihmistä, joka on kerran peitetty syvään maan sisään. — Monta
-seikkaa, joita äidin eläessä en koskaan ollut tullut ajatelleeksi,
-johtui nyt mieleeni. Muistin miten usein hän oli ennen ottanut minut
-syliinsä ja minua hyväillyt. Tunsin kovin kaipaavani hänen suudelmiaan.
-Olin mielestäni niin yksinäinen ja kaikkien hylkäämä.
-
-Iltaisin oli hautuumaalla hyvin kaunista. Lehmukset kukkivat ja
-narsissit tuoksuivat. Minä suljin silmäni ja uneksin, että äiti liiteli
-valkeassa puvussa minun luokseni ja suuteli minua. Monta kertaa olin
-näkevinäni hänet niin selvästi, että ojensin käteni tarttuakseni häneen
-kiinni.
-
-Kerran tuli isä kymmenen aikaan illalla hakemaan minua kotiin
-hautuumaalta. Hän näytti minusta hyvin hämmästyneeltä.
-
-»Mutta Thymi, pikku enkelini, en minä ole voinut aavistaakkaan, että
-sinä täällä oleksit ja suret yksinäsi», sanoi hän. »Frieda tädiltä sain
-sen tänään kuulla. Sitä sinä et saa tehdä, kultaseni. Sinun täytyy
-koettaa rauhottua. Kerranhan meidän täytyy kaikkien kuolla, mutta
-ennenkun niin pitkällä ollaan, tulee meidän nauttia siitä mitä elämä
-meille tarjoo. Minä otan sinut syksyllä mukaani Hamburgiin, vien sinut
-sirkus Renziin ja ostan sinulle nuken, joka on niin suuri kuin oikea
-lapsi. Lupaa minulle, ettet enää lähde salaa kirkkomaalle.»
-
-Minä lupasin sen enkä tämän jälkeen pitkään aikaan siellä käynytkään.
-Elämä luisti vähitellen takaisin entiseen uraansa. Frieda täti juoksi
-alituiseen meillä nuuskimassa, haukkui ja morkkasi kaikkea — niinkuin
-tavallisesti. Hän olisi tahtonut isää ottamaan jonkun vanhanpuoleisen,
-arvokkaan naisen meidän taloutemme hoitajaksi. Mutta siihen ei isällä
-ollut halua, hän sanoi äidin pitkän sairauden tulleen maksamaan niin
-kovin paljon, ja hänen pitäisi nyt saada edes hiukkasen hengähtää. Me
-tulimmekin aivan hyvin toimeen niillä kahdella palvelijalla, jotka
-meillä oli. Kyökkipiika olikin jo vanhemmalla puolen ikää ja ollut
-meillä seitsemän vuotta. Sisäkkönä oli siihen aikaan Lene Hannemann,
-kalastaja Hannemannin tytär Wiedemanngasselta. Lene oli vasta
-seitsentoistavuotias, hyvin sievä ja herttainen tyttö. Hän leikki
-paljon minun kanssani. Valitettavasti hän joutui jo syyskuussa pois
-meiltä aika rytäkällä. Mistä syystä, sitä en tiedä, eikä asia olisi
-minua liikuttanutkaan, jollei siihen olisi liittynyt tärkeä tapaus
-minun omassa elämässäni.
-
-Seikka oli nimittäin seuraava.
-
-Eräänä päivänä ilmestyi meille Hannemannin vaimo, nosti hirveän metelin
-ja huusi että Lenen piti paikalla panna kapineensa kokoon ja lähteä
-hänen matkaansa. Pihalla hän tapasi isän, asettui hänen tiellensä,
-syyti hänelle suut silmät täyteen haukkumasanoja ja käytteli rautaista
-kalapuntariaan sillä tavalla, että minä jo pelkäsin hänen sillä iskevän
-isää. Sanat tulvivat hänen suustaan semmoisella vauhdilla, että minä en
-ymmärtänyt niistä kuin pari kolme, ja ne eivät olleet juuri hienoimpia.
-Isä käski hänen mennä hiiden kattilaan, mutta ei hän siitä muuta kuin
-yltyi ja juoksi viimein kyökkiin, jossa hän kirkui minkä jaksoi:
-»Senkin kirottu roisto! Rouva raukan ruumis on tuskin ehtinyt jäähtyä
-haudassa, ja nyt tuo hylky jo ahdistaa nuoria tyttöjä. Pitäisi vetää
-raato koivista orteen ja savustaa.» Minusta tuntui oikein kamalalta,
-luulin jo tuon vaimon tulleen hulluksi; tuntui oikein hyvältä, kun hän
-vihdoin poistui ja vei Lenen muassaan.
-
-Kun minä kaksi päivää tämän tapauksen jälkeen tulin koulusta, istui
-puolet meidän sukukuntaamme pyöreän pöydän ympärillä arkihuoneessa
-kahvia juomassa. Eno Henning ja täti Wiebke, eno Pohns ja täti Frauke
-ja tietysti tuo iankaikkinen Frieda täti. Isän kasvot punottivat kuin
-olisi hän ollut jostain hämillään tai kiihdyksissä.
-
-»Tuleppas tänne, Thymi», hän sanoi, »täällä on pidetty suuri
-perheneuvottelu sinun tähtesi. Tädit ja enot arvelevat, että sinut
-pitäisi lähettää T—n kasvatuslaitokseen. Mitäs sinä siihen sanot?
-Tahdotko mennä sinne?»
-
-»Thymillä ei ole mitään _sanomista_ eikä _tahtomista_ tässä asiassa,
-hän _kuuntelee_ ja _tottelee_ ja hyvänä lapsena tekee sen, minkä me
-aikaihmiset hänelle edullisimmaksi harkitsemme, lausui Frieda täti
-kovalla, terävällä äänellänsä.
-
-»Sinä vanha varis», ajattelin minä itsekseni, mutta pidin visusti suuni
-kiinni.
-
-»Niin tietysti, niin tietysti, hän tottelee», matki Henning eno, ja
-tädit nyökyttivät suostumustaan aivan kuin eräänlaiset nuket, joiden
-päät voidaan panna heiluvaan liikkeeseen.
-
-Minä huomasin kyllä, että tämä ei ollut ollenkaan isälle mieleen, mutta
-hän on liian hyvä eikä hän voi sanoa Frieda-tätiä vastaan mitään, kun
-tämä panee suuvärkkinsä käymään. Niinpä sitte päätettiin, että minä
-menen lokakuun 1 päivänä. T——hen. Sukulaisten pois lähdettyä koetti
-isä lohduttaa minua, lupasi noutaa minut jälleen pian kotiin ja sanoi
-käyvänsä kerran kuukaudessa minua katsomassa ja silloin hänellä olisi
-aina mukanansa hyviä tuomisia minulle.
-
-Isä pitää minusta hyvin paljon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minä luulin ensin että minulla ei olisi mitään kirjotettavaa, mutta nyt
-kun olen kerran päässyt alkuun, näyttää asioita riittävän jos miten.
-Jos tahtoisin kertoa kaikesta, mitä olen T——ssä saanut kokea, niin
-siihen menisi ainakin puolet tästä kirjasta. Koskettelen sentähden
-ainoastaan tärkeimpiä asioita.
-
-Ensiksi jouduin asumaan pastori Flaun luo. Siellä oli paitsi minua
-kaksi muuta koulutyttöä. Järjestys pastorin taloudessa oli semmoinen,
-että se täydellisesti oikeutti hänen nimensä [flau = voimaton, veltto].
-Rouvalla oli viisi pientä lasta, mutta ei yhtäkään palvelustyttöä, vaan
-sen sijaan kolme talousoppilasta, jotka maksoivat kukin 350 markkaa
-vuodessa. Näillä kolmella tytöllä oli jokaisella määrätty työnsä taikka
-»viikkonsa», niinkuin he sanoivat. Yksi oli kyökissä, toinen siivosi
-huoneet, kolmas hoiti lapsia. Joka viikko vaihtuivat heidän toimensa.
-Vuoden lopussa olivat he siten oppineet kaikki talousaskareiden
-eri haarat, pastorin rouva oli saanut ilmaiseksi työnsä teetetyksi
-ja ansainnut sen lisäksi 1000 markkaa. Itse hän, rouva, kirjotteli
-joutohetkinään romaaneja. Hänen elämänsä ihanin unelma oli, sanoi hän,
-nähdä kerta nimensä jonkun kertomuksen alla Gartenlaubessa [tunnettu
-saksalainen aikakauslehti].
-
-Ruokajärjestys oli tämmöinen: sunnuntaina paistia, maanantaina
-frikadellia, tiistaina kalopsia, keskiviikkona ja torstaina
-lihamureketta, perjantaina hakattua lihaa ja lauantaina muhennosta
-soppalihasta taikka, jos hyvin sattui, täytettyä selleriä tai myös
-kaalikäärylöitä. Kerran oli ylisuperintendentti meillä vieraana ja
-silloin tarjottiin muun muassa frikadellia. Tuo vanha herra kehui niitä
-ylenmäärin ja pyysi saada tietää niiden reseptin. No — itsekullakin
-on oma makunsa, mutta meille teki pahaa jo niiden paljas näkeminen.
-Isä kävi katsomassa minua joka kuukauden ensimäisenä sunnuntaina
-ja toi minulle aina paljon suklaata. Ja melkein joka kerta sain
-kymmenmarkkasen taskurahoiksi. Silloin minä söin konditoriassa vatsani
-täyteen, jos oli täytynyt nousta nälkäisenä päivällispöydästä. Joskus
-pistäysi Meinertkin minua tervehtimässä. Vuoden kuluttua siirrettiin
-Flau toiseen paikkaan. Minä jouduin silloin kahden vanhan neidin luo,
-jotka pitivät täyshoitolaisia. Kaikkiaan oli meitä siellä seitsemän
-tyttöä. Muut olivat tilanomistajain tyttäriä maalta, kaikki olimme
-melkein samanikäisiä ja kaikki kävimme tietysti neiti Lundbergin
-korkeammassa tyttökoulussa. Tämä minun uusi asuntoni oli siinä
-suhteessa entistä parempi, että ruoka oli hyvää ja aivan vieressä asui
-kymnaasinopettaja, joka myöskin piti koululaisia, nimittäin poikia,
-joista me voimme saada seuraa itsellemme. Meidän emäntämme, Sassin
-neidit, olivat opettajan perheen kanssa pahoissa väleissä kanojen
-tähden. Opettajan kanat tulivat näet aina Sassin puutarhaan, kuopivat
-neitien parsantaimet maasta ja panivat kukkapenkit nurin. Neidit
-vaativat opettajaa pitämään kanansa kotona, mutta sieltä vastattiin,
-että ne ovat olleet muiden kanoja, heidän, kanansa eivät käy missään
-pahanteossa. Nyt oli kuitenkin asianlaita se, että kellään muilla
-naapureilla ei ollut kanoja. Kymmenittäin vihaisia kirjeitä vaihdettiin
-näiden kanojen vuoksi, ja vallan ihmetapaus oli, jos joskus eivät
-opettajan kanat olleet pääaineena meidän pöytäpuheissamme.
-
-Vaikka meitä oli ankarasti kielletty puhumasta opettajan hoitolaisten
-kanssa, niin me tutustuimme heihin kuitenkin. Tämä tapahtui
-päivällishetkellä, neitien kiikkuessa, kun me tytöt olimme puutarhan
-lehtimajassa ja pojat aidan toisella puolella urheilukentällä. He
-silloin kiipesivät aidan yli ja tulivat meidän tykömme tai istuivat
-korkeilla voimistelutelineillä, josta he voivat hyvin nähdä meidät
-ja puhella kanssamme. Useimmat heistä olivat meidän seuduiltamme ja
-muutamia olin jo ennen oppinut tuntemaan sukulaisten luona käydessäni.
-Siellä oli myöskin minun parhaan ystäväni Anni Meierin serkku, Boy
-Detlefs. Hän ja Anni aikovat mennä naimisiin, kun Boy on ensin päässyt
-tohtoriksi, hän on nimittäin päättänyt ruveta lääketiedettä tutkimaan.
-Silloin hän oli vasta sekundalla [sekunda = kymnaasin viimeisen
-edellinen luokka]. Sitten oli siellä vielä oikea kreivi, Casimir
-Osdorff. Osdorff kahdella f:llä, se on näet jalosukuisempaa, sanoo hän.
-On olemassa myöskin Osdorfin suku, joka kirjottaa ainoastaan yhden f:n
-nimeensä, mutta se on vain tavallista pikku aatelia, sanoo Osdorff.
-
-Meillä oli jokaisella oma vakituinen ystävänsä, ja minun osalleni oli
-tullut Osdorff. Ei häntä voi sanoa juuri kauniiksi. Alahuuli pistää
-liiaksi esiin, kasvot näyttävät vähän pöhöttyneiltä ja hänen harmaat
-silmänsä ovat ihan sen näköiset kuin hän aina nukkuisi. Anni sanoo
-hänen silmiään kalansilmiksi. Semmoinen on hän vielä nytkin. Boy
-Detlefs väittää että Osdorff on auttamattoman tyhmä ja laiska. Mutta
-hänessä on jotain, joka minua heti alusta pitäen erityisesti miellytti
-ja miellyttää vieläkin, nimittäin hänen saappaansa ja kätensä. Minä
-en ole milloinkaan ennen nähnyt niin erinomaisia saappaina enkä niin
-ihastuttavia käsiä. Saappaat sopivat jalkaan kuin valetut, ovat
-kiiltävät ja liukkaat kuin ankeriaan nahka, ja kädet ovat valkeat
-ja pehmeät kuin sametti ja kynnet niin kauniin ruusunpunaiset ja
-valkeareunaiset kuin kaikkein hienoimmilla naisilla.
-
-Casimir Osdorff on nuorimman edellinen kuudesta lapsesta ja isä on
-kuollut. Suurta omaisuutta ei perheellä ole. Vanhin poika perii
-maatilan, ja kun tämä on kiinnitetty veloista ja yli arvonsa, ei
-siinä jää juuri paljon muita lapsia varten. Koulusta päästyään oli
-hänellä aikomus antautua metsänhoito-alalle. Mutta lähimpänä huolena
-hänellä oli nyt suorittaa yksivuotisen tutkinto, s.o. hankkia todistus
-semmoisista tiedoista, jotka oikeuttavat pääsemään asevelvollisuuden
-suorittamisessa yhdellä vuodella. Sen saaminen näytti kuitenkin
-vaikealta.
-
-Osdorff ei lainkaan salannut sitä, että oppiminen oli hänelle
-vastenmielistä. Hän sanoo että nykyinen yhteiskuntajärjestys on aivan
-kelvoton ja että koko valtio menee ennen pitkää nurin, jollei voimakas
-taantumus pääse pian ohjaksiin. Sen sijaan että niin monia miljooneja
-tuhlataan kaikenlaisiin hassutuksiin ja hallitus mielistelee roskaväkeä
-myöntämällä sille jos jonkinlaisia etuja ja oikeuksia; pitäisi hänen
-mielestään perustaa erityinen kunnia-apuraha varattomia aatelisia
-varten. Tämän rahaston koroista jaettaisiin kaikille todellisesti
-jalosukuisille varattomille aatelishenkilöille semmoisia apurahoja,
-että heille kävisi mahdolliseksi ilman työtä tekemättä elää säätynsä
-arvon mukaisesti, niin ettei puhdasveristen ylimysten tarvitseisi
-jokapäiväistä leipäänsä varten kilpailla alhaisten porvarien kanssa.
-Tästä olisi vain valtiolle etua, koska aateli sen kautta voimistuisi.
-Sillä, sanoo hän, on olemassa ainoastaan kolme oikeutettua säätyä:
-aateli, papisto ja köyhälistö. Niiden välillä olevat kansanluokat, niin
-sanottu keskisääty, ovat liika kasvannainen valtiossa. Aatelin tehtävä
-on hallita ja käskeä, köyhälistön totella ja tehdä työtä, ja pappien
-velvollisuus on ylläpitää hyvää järjestystä. Porvaristo on se maaperä,
-jossa kaikki yhteiskunnalliset levottomuudet ja vallankumoukset itävät.
-On tosiaankin häpeällistä, että nuoren, lahjakkaan, vanhasta ylhäisestä
-suvusta syntyneen miehen, niinkuin hän, Osdorff kahdella f:llä, täytyy
-painaa samaa koulunpenkkiä talonpoikaisnulikkain ja porvarien poikien
-kanssa ja sietää porvarillisten opettajain haukkumisia. Tuntikausia hän
-välistä selitti minulle näitä mielipiteitänsä, joita en minä suinkaan
-menisi allekirjottamaan, mutta jotka kuitenkin tuntuivat minusta niin
-omituisilta ja huvittavilta, että useinkin niitä mielelläni kuuntelin.
-
-Toiset tytöt tahtoivat kaikki mennä naimisiin ystäviensä kanssa, mutta
-Osdorff sanoi minulle heti alussa, että hän ei voinut minua naida.
-Joitakuita vuosia sitten, kertoi hän minulle, oli hän rakastunut
-erään kälynsä kaukaiseen sukulaiseen. Järkevänä miehenä hän ei ollut
-kumminkaan tunteitaan heti ilmaissut, vaan oli ensin tahtonut ottaa
-tarkan selon kaikesta, mikä koski tytön sukulaisuussuhteita. Ja
-silloinpa oli tullut ilmi, että hänen äitinsä suvun kantaäiti oli
-ollut saksenilaisen salaneuvoksen tytär nimeltä Düppel. Ei milloinkaan
-hän olisi voinut antaa itselleen anteeksi, jos hän kevytmielisesti
-annetun lupauksen kautta olisi suvulleen semmoisen häpeän tuottanut.
-Hänen velvollisuutensa, josta hän oli ylpeä, sanoi hän, oli pitää
-vaakunakilpensä puhtaana, ja tuo kantaäiti Düppel olisi tehnyt siihen
-ruman tahran. Minun täytyy sanoa, että hänen suoruutensa teki minuun
-miellyttävän vaikutuksen. Muuten minua hänessä miellyttää, niinkuin
-olen jo sanonut, ainoastaan hänen kyntensä ja kätensä.
-
-Minun käyntini neiti Lundbergin koulussa keskeytyi hyvin pian. Olin
-ollut juuri puoli vuotta ensimäisellä luokalla, kun sattui tapahtumaan
-jotakin, joka lopetti minun oleskeluni T—ssä siihen paikkaan. Kävi
-nimittäin näin. T—ssä vietettiin eräät suuret häät, joihin oli kutsuttu
-muiden muassa sekä Sassin mamsellit että opettajan perhe. Viikkokausia
-olivat meidän neitimme neuvotelleet, mitä tässä tukalassa asemassa
-olisi tehtävä. Kanajuttu oli yhä vielä vireillä ja välit opettajan
-kanssa yhtä huonot kuin ennenkin, mutta toiselta puolen oli myös kovin
-vaikea jäädä häistä pois. Lopuksi he päättivät kuitenkin mennä ja
-kohdella vihollisiaan niinkuin he olisivat olleet tyhjää ilmaa.
-
-Me olimme opettajan poikain kanssa sopineet, että tuona hääpäivänä
-tehtäisiin yhteinen huviretki »Viheriän puun» ravintolaan. Se tahtoo
-sanoa Anni Meier, Lina Schütt ja minä, Boy Detlefs, Heite Butenschön
-ja Osdorff. Muut tytöt eivät uskaltaneet. »Viheriä puu» on yksinäinen
-ravintola tunnin matkan päässä kaupungista ja kuuluisa hienoista
-grogeistaan.
-
-Me läksimme matkaan viiden ajoissa iltapäivällä ja kuljimme niin
-hitaasti, että kello läheni seitsemää, kun olimme vihdoin perillä.
-Saatuamme itsellemme huoneen tilasimme heti kuusi grogia, kilistimme
-ja joimme. Se poltti kieltä kuin tuli, enkä minä voi sanoa sen maussa
-mitään hienoa tunteneeni, mutta Boy sanoi että meidän pitäisi tilata
-vielä toiset lasit, muuten näyttäisi kovin moukkamaiselta, ja etteihän
-sitä muutenkaan käy yhdellä jalalla seisominen. Minä ajattelin: kävi
-miten kävi... pidätin henkeäni ja otin niinkuin lääkettä... Mutta
-kummallista, tuntui aivan siltä kuin emäntä olisi tällä kertaa pannut
-parempaa rommia ja enemmän sokeria, sillä toinen lasi maistui paljon
-paremmalta, vaikutti niin ihanan lämpimän tunteen ja teki mielen
-iloiseksi. Sen perästä joimme vielä yhden lasin, »koska se niin hyvältä
-maistui», sanoi Boy Detlefs, tulimme yhä riehakammiksi ja nauroimme
-kuin hupsut. Sitten komensi Boy sisään boolin ja sanoi että nyt
-vietettiin hänen ja Annin kihlajaisia, ja siitäkös meidän ilomme oikein
-yltyi ja kaikki me joimme sinunmaljat toistemme kanssa. Viimein tuli
-minulle paha elämä ja toiset eivät myöskään enää jaksaneet. Neljännestä
-yli yhdeksän aloimme tehdä lähtöä, mutta kello oli jo pian kymmenenkin,
-ennenkun päästiin todella lähtemään. Kun astuin lämpimästä huoneesta
-ulkoilmaan, rupesi kaikki pyörimään silmissäni ja olisin varmaan mennyt
-kumoon, jollei Boy Detlefs olisi seissyt takanani ja tarttunut minuun
-kiinni.
-
-»Se on oikein, Thymian», sanoi hän, »pysy meidän luonamme, parempi
-sinun on olla ihmisten joukossa kuin tuon vähämielisen kumppalina.
-Osdorffilla on tänä iltana tarpeeksi työtä monien f:iensä kantamisessa,
-sillä nyt hänellä ei ole niitä ainoastaan nimessään, vaan niitä on
-koko pääkin täynnä. Mutta muuta siellä ei olekkaan...» Ja pitäen minua
-kädestä, koputti hän Osdorffia, joka oli todellakin surkeannäköinen,
-toisella kädellään takaraivoon ja huusi: »Kuuletko miten se kajahtaa
-ontolta!» Meidän täytyi nauraa. Mutta Anni hyökkäsi takaapäin kuin
-haukka, iski kiinni minun käteeni, josta Boy piteli, ja huusi että
-minulla ei ollut mitään tekemistä hänen sulhasensa kanssa. Silloin otti
-Boy hänet toiseen kainaloonsa ja niin sitä lähdettiin.
-
-Mutta kun ulkoilma oli vähän ennättänyt meihin vaikuttaa, niin rupesi
-tuntumaan oikein pahalta. Anni valitti surkeasti, että hän ei jaksanut
-kävellä, suurella vaivalla minäkin eteenpäin pääsin, ja Lina Schütt
-kykeni töintuskin pystyssä pysymään, mutta pojat, nimittäin Boy
-Detlefs ja Butenschön, pitivät meistä kiinni ja hinasivat muassaan.
-Silloin kuului yhtäkkiä jysähdys. Osdorff, joka kävellessään piti
-kiinni Linasta, oli kaatunut nenälleen ja vetänyt Linan mukaansa, ja
-vähältä piti, ettemme menneet kumoon kaikki tyynni. Sillä välin kun
-Boy ja Butenschön koettivat antaa ensimäistä apua noille maantien
-loassa piehtaroiville, hoipertelin minä Annin kanssa ojan reunalle.
-Siellä minä istuin jollekin kivelle ja Anni heittäytyi vatsalleen
-märkään ruohikkoon ja alkoi huutaa, että hän kuolee, että hän ei astu
-enää askeltakaan eteenpäin ja ettei hän välitä missä hän kuolee, kun
-kumminkin loppu kohta tulee. Kukaan ei häntä kuunnellut, sillä Boylla
-ja Butenschönillä oli täysi työ koettaessaan saada Osdorffia ja Linaa
-jaloilleen ja viimein he onnistuivatkin saamaan Linan seisoalleen,
-mutta kävelijäksi hänestä ei ollut enää. Pojat neuvottelivat, mitä nyt
-olisi tehtävä, ja pääsivät lopuksi siihen tulokseen, että heidän täytyi
-juosta kaupunkiin hakemaan hevosta, voidaksemme kaikki ehtiä kotiin
-ennenkun portit kiinni pantaisiin. He lähtivät siis kaupunkiin ja me
-jäimme siihen missä olimme.
-
-Lina ja Anni ulvoivat kilpaa, Osdorffin makuupaikalta kuului aivan
-kuin sian röhkinää, ja sitten rupesivat tytöt oksentamaan. Silloin
-rupesi minunkin mieltäni kääntämään niin, että olin seurata heidän
-esimerkkiään, ja sitä välttääkseni siirryin heistä vähän syrjemmäs,
-mutta jalkani olivat niin raskaat, että täytyi heti jälleen istuutua.
-Minä huomasin kyllä olevani yhtä päihtynyt kuin toisetkin, mutta minä
-näin, kuulin ja ymmärsin kaikki. Kun päätäni kovin kivisti, paneuduin
-pitkäkseni ruohikolle ja katselin ympärilleni. Kuun valo kuvastui
-sadevesilammikoista tiellä, ja miljoonittain tähtiä kiilui taivaalla.
-Katsellessani siinä ylöspäin tuntui minusta äkkiä siltä kuin kaikki
-nuo tähdet olisivat kirkkaita ihmissilmiä, ja kaksi erittäin loistavaa
-niistä oli olevinaan minun rakkaan äitivainajani silmät. Silloin minun
-täytyi sulkea omat silmäni, minä en hirvinnyt katsoa noita tähtiä.
-Minun kouristi sydäntäni ja minua hävetti hirveästi. Nyt minä ymmärsin,
-miten rumaa ja sopimatonta oli, että koulutytöt joivat itsensä humalaan
-ja makasivat tiedottomina pitkin tietä kuin eläimet. Mutta kukapa sitä
-olisi osannut ajatella, että tuo lemmon juoma semmoisen vaikutuksen
-tekisi. — Silloin ennen, Therese-Krones-iltana, oli aivan toista.
-Sen minä nyt sain selville, että samppanjahumala on jotain paljon
-hienompaa kuin tavallinen rommipätkä, siinä on jokseenkin sama erotus
-kuin hienon rotukoiran ja maatiaispiskin välillä. — Vähän ajan kuluttua
-ajettiin siitä rattailla ohi. Kun niissä olijat kuulivat Annin ja Linan
-valitukset, pysähtyivät he meidän kohdallemme ja astuivat maahan. Siinä
-oli joku teurastaja kaupungista ja pari karjakauppiasta, ja nämä miehet
-keräsivät nyt Osdorffin ja tytöt rattaillensa, ja aika lailla lysti
-heillä näytti olevan. Etten jäisi yksin tielle, kiipesin minäkin ylös,
-mutta aivan omin voimin, sillä minun pahoinvointini alkoi vähitellen
-mennä ohi. Mitä kaikkia raakoja sukkeluuksia me matkalla kuulimme
-»hienoista tytöistä» ja »sivistyneistä pojista», sitä ei mikään kynä
-voi kirjottaa. Kiirastulessa ei sielujen tarvinne kärsiä pahempaa
-piinaa kuin minun niinä hetkinä. Anni ja Lina eivät olleet vielä siinä
-tilassa, että olisivat voineet kaikkea käsittää, mutta minä olen sillä
-matkalla sovittanut kaikki syntini, mitä sinä iltana olin tehnyt, sen
-voin hyvällä omallatunnolla sanoa.
-
-Minä pistin sormet korviini päästäkseni kuulemasta mitä he sanoivat,
-niin hirveää se oli. Kaupunkiin päästyä purkivat miehet elävän
-kuormansa teurastajan puodin eteen. Sieltä tuli emäntä ulos lamppu
-kädessä ja hänen perässään palvelustytöt ja kisällit, ja nytkös nauru
-kaikui ja sukkeluuksia sateli entistä tiheämmin. Miten Osdorff pääsi
-kotiin, sitä en ymmärrä. Sassin palvelustytöt laittoivat Linan ja Annin
-sänkyyn, ja Linaa varten täytyi hakea lääkäri. Minä koetin sitä kyllä
-estää, mutta hän huusi kuin riivattu ja sanoi heti paikalla kuolevansa,
-aivan niinkuin Anni vähää ennen.
-
-No, seuraavana aamuna tietysti koko kaupunki puhui meidän retkestämme.
-Neiti Lundberg lähetti meidät iltapäivällä koulusta kotiin, ja asiasta
-alkoi ankara tutkinto. Tulos tästä oli se, että meidät kaikki kolme
-erotettiin koulusta. Neiti Lundberg sanoi, että semmoista rikosta
-siveyttä ja hyviä tapoja vastaan ei hänen ollut vielä ennen tarvinnut
-koulunsa aikakirjoihin merkitä, ja että meidän esimerkkimme tulisi
-vaikuttamaan turmiollisesti muihin tovereihin; hänen koululleen oli
-elinehtona pitää kaikki huonot ainekset itsestään loitolla. Anni ja
-Lina ulisivat vallan surkeasti ja Anni oli niin hävytön, että yritti
-työntää kaiken syyn minun niskaani, mikä ei häntä kuitenkaan yhtään
-auttanut.
-
-Mitä taas poikiin tulee, niin Osdorffin kävi samoin kuin meidänkin,
-hänet ajettiin häpeällä pois koulusta — huolimatta hänen kahdesta
-f:stään. Boy Detlefs ja Butenschön pääsivät asiasta varotuksella, mikä
-minusta oli aivan väärin, sillä ei heidän puolellaan ollut mitään muuta
-lieventävää asianhaaraa kuin se, että he osasivat kestää humalansa
-paremmin kuin Osdorff parka. Pahat kielet väittivät, että johtaja ei
-ollut voinut olla kovin ankara Boylle, koska rouva Detlefs toi johtajan
-rouvalle joka lauantai lahjaksi suuren kimpaleen voita ja tiun munia.
-Liekö totta, en tiedä.
-
-Toiset tytöt itkivät yötä päivää ajatellessaan, mitä heidän vanhempansa
-tulevat sanomaan. Minä en yhtään. Minä tiesin kyllä, että isä ei olisi
-minulle vihainen. Ainoastaan Frieda tätiä muistaissani tunsin vähän
-levottomuutta.
-
-Seuraavana iltana haki isä minut pois. Hän ei ollut ensinkään
-vihainen, haukkui vaan neiti Lundbergiä ja sanoi hänen menetelleen
-äärettömän pikkumaisesti ja ahdasmielisestä, kun oli meidän lapsellisen
-hairahduksemme niin mustaksi maalannut. Ennen kaikkea hän oli kuitenkin
-iloinen siitä että minä tulin taas kotiin, hän sanoi, sillä hän oli
-minua kovasti kaivannut. Minä olin myös iloinen.
-
-Kotona olivat seppelöineet portin ja sen päällä oli kultakirjaimilla
-»Tervetuloa.» Se liikutti minua niin suuresti, että itkin ilosta.
-
-Kotona oli melkein kaikki ennallaan, se vaan eroa entisestä, että
-vanhan kyökkipiian sijalla oli nyt emännöitsijä talossa, hauskan
-näköinen ihminen, mutta kovin paksu. Neiti Reinhard oli hänen nimensä.
-Illallisen jälkeen, kun emännöitsijä oli poistunut ja Meinert mennyt
-jälleen apteekkiin, istui isä minun viereeni sohvalle ja keskusteli
-minun kanssani vakavasti, niinkuin olisin ollut jo täysikasvuinen
-nainen. Hän valitti että taloudenhoito tuotti hänelle paljon harmia.
-Nykyinen emännöitsijä oli jo neljäs kahden vuoden kuluessa. Kunhan minä
-varttuisin niin isoksi, että voisin ottaa koko talon komennon haltuuni,
-niin päästäisiin mokomasta surkeudesta. Sitten piteli hän minun
-päätäni vasemmalla kädellään, tarkasti kauan aikaa minun kasvojani ja
-silitti toisella kädellään mustia palmikkojani ja sanoi minun tulleen
-kauniiksi, hyvin kauniiksi. Kunhan kasvaisin isommaksi, niin saisin
-matkustaa hänen kanssaan kylpypaikkoihin, joissa voisin tehdä hyviä
-tuttavuuksia; olisi vahinko, jos minä jäisin tänne meidän nurkkalaamme
-homehtumaan ja joutuisin jonkun täkäläisen poroporvarin vaimoksi.
-
-»Tiedätkö Thymi, kenen näköinen sinä olet?» kysyi isä. Ravistin päätäni.
-
-»Äitiä sinä et muistuta. Hänellä oli pienet, miellyttävät kasvot, mutta
-mikään kaunotar hän ei ollut. Minulta et sinä myöskään ole kauneuttasi
-perinyt. Mutta pyydäppä kerta Frieda tätiä näyttämään sinulle
-kantaäitisi madame Claire Gotteballin kuvaa — se lienee jossain hänen
-rojujensa joukossa — ja siitä sinä löydät omia piirteitäsi. Hän oli
-ranskalainen synnyltään ja on mahtanut olla pikantti kaunotar.»
-
-»Mitä se on: 'pikantti' kaunotar?» kysyin minä. Isä nauroi.
-
-»En minä osaa sitä sinulle oikein selittää. 'Pikantti' kaunotar on
-semmoinen kaunotar, josta miehet pitävät. Nyt sen tiedät.»
-
-Niin, nyt minä sen tiesin, mutta eipä asia sillä ollut juuri
-selvemmäksi tullut.
-
-Tästä lähtien alkoi elämä taas kulkemaan tavallista jokapäiväistä
-rataansa. Viimeisen puolen vuotta ennen ripillepääsyäni kävin neiti
-Vieterichin koulussa. Eräänä päivänä tapasi minut suuri yllätys.
-Tulin joltain asialta täti Wiebke Henningin luota ja Bismarckstrassen
-kulmassa kävelee minua vastaan — Casimir Osdorff. En ollut uskoa
-silmiäni, mutta hän se oli itse, ilmielävänä. Ja syykin hänen täällä
-oloonsa on sangen luonnollinen. Hän on tohtori Bauerin oppilaitoksessa,
-jossa hänestä pitäisi viimeinkin leivottaman yksivuotinen. Tohtori
-Bauer on ollut aikoinaan kotiopettajana kreivi Y:ilä, joka on
-Berlinissä suuri herra ja Casimirin holhooja. Osdorff valitti, että
-hän on täällä vielä suuremmassa määrässä kuin T—ssä joutunut yhteyteen
-»kaikenlaisten ihmisten» kanssa. Minä lohdutin häntä ja me teimme
-sopimuksen tavata toisiamme vastakin. Minulla ei ole täällä kotiin
-palattuani ollut ketään erityistä tyttöystävää. Anni Meier on lähetetty
-kasvatuslaitokseen Wandsbeckiin ja Lina Schütt Kieliin. On siis sangen
-hauskaa, että on edes yksi toveri, jonka kanssa voi joskus puhella.
-
-Viime vuoden kuluessa, aina minun ripillepääsyyni saakka, ei tapahtunut
-mitään erikoista. Emännöitsijän kanssa tulen hyvin toimeen, hän on
-käytökseltään miellyttävä ja ystävällinen. Kun hän ei vaan olisi
-semmoinen suursyömäri! Minun on vaikea sietää ihmisiä, jotka aina
-syövät. Se on vallan uskomatonta, millaisia annoksia hän pöydässä
-pistää poskeensa. Sitä paitsi on hänellä taskuissa aina jotakin, jota
-hän nakertelee ateriain väliajoilla. Sietämätöntä!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keskiviikkoisin ja lauantaisin oli minulla rippikoulutunti. Ensin
-olivat nämä tunnit minusta kauheita, mutta pian kuitenkin totuin niihin
-ja viimein aloin niistä oikein pitämään.
-
-Minä en ollut siihen saakka ollut juuri hurskas. Mutta meidän vanhalla
-kirkkoherralla on ihmeellinen taito puhua niin, että sanat tunkevat
-suoraan toisen sydämeen. Tunnin päätyttyä, kello kuuden ajoissa,
-alkoi jo hämärtää, ja minä silloin useinkin tein kotimatkalla suuren
-kierroksen saadakseni rauhassa ajatella, mitä olin kuullut. Erittäin
-syvästi vaikutti minuun puhe rakkaudesta, joka kaikki anteeksi antaa ja
-kaikki ihmisten rikokset ja synnit armollisesti pehmeillä siivillään
-peittää. Tätä kuullessani tuli minun mieleeni aina häpeällinen
-seikkailumme »Viheriän puun» ravintolassa ja tuo kauhea paluumatka
-kalakauppiasten rattailla. Joskin isä sydämensä hyvyydessä oli pitänyt
-sitä lapsellisena hairahduksena, — minä tunsin kumminkin, että se
-oli jotain pahaa, enkä voi poistaa mielestäni sitä ajatusta, että
-äiti minut silloin näki ja oli suruissaan minun tähteni. Tähän aikaan
-kävin taas usein äidin haudalla, ja nämä käynnit tekivät mieleni
-aina vakavaksi ja surulliseksi. Minä päätin tästä lähtien käydä joka
-sunnuntai kirkossa ja tulla hyväksi, kunnon ihmiseksi. Kirkkoherra on
-hyvin miellyttävä vanhus. Hänessä on jotain herttaista, lempeää, jotain
-luonnollista, tosi-inhimillistä, ei mitään tekopyhyyttä, ja minusta
-tuntui monasti siltä kuin hän puhuessaan olisi kääntynyt erityisellä
-rakkaudella juuri minun puoleeni.
-
-Minun konfirmatsionipäivänäni olivat kaikki sukulaiset
-kokoontuneet meille. He tulivat jo aamusta, saattaakseen minut
-kirkkoon. Pukeutuessani minä pyörryin luultavasti pelkästä
-mielenliikutuksesta, mutta toinnuin pian jälleen. Isä tahtoi antaa
-minulle lasin konjakkia, mutta minä en voinut sitä maistaakkaan.
-Aina tuosta ravintola-retkestämme asti olen tuntenut voittamatonta
-vastenmielisyyttä väkijuomia kohtaan.
-
-Se oli ihana juhla, kirkkoherra puhui erinomaisen kauniisti. Minä
-istuin kuin unessa, oli kuin urkujen sävelet olisivat nostaneet sieluni
-ylös ja kantaneet toiseen maailmaan, jossa sain kohdata äitini. Kun
-sitten polvistuimme ja kellojen soidessa lausuimme uskontunnustuksen,
-en voinut olla ääneeni nyyhkimättä, semmoisen liikutuksen valtaan
-olin joutunut. Tämän jälkeen saimme kukin raamatunlauseemme. Minun
-lauseeni kuului: Mutta meidän menomme on taivahissa, josta me myös
-lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme. — Urut soivat hiljaa
-ja pehmeästi sillä aikaa kun meidät siunattiin. Sen jälkeen menimme
-ensi kerran pyhälle ehtoolliselle. En milloinkaan ollut ennen koko
-elämäni aikana tuntenut niin syvää liikutusta kuin nyt, ja isällä
-kiilsi myös kyyneleet silmissä, kun hän juhlallisuuden päätyttyä sulki
-minut syliinsä ja suuteli. Kaikki sukulaiset, enot, tädit ja serkut,
-tunkeilivat ympärilläni ja toivottivat onnea minulle, ja tunnuinpa
-mielestäni sillä hetkellä hyvinkin tärkeältä henkilöltä, koska olin
-ikäänkuin koko suvun keskipiste.
-
-Päivällinen syötiin meillä salissa, jota ainoastaan erikoisissa
-juhlatilaisuuksissa käytetään, ja tätä päivää varten oli otettu
-erityinen keittäjä ja tarjoilija. Pöydässä piti eno Pohns puheen,
-jossa hän selitti, miten minulle nyt alkoi uusi jakso elämässäni,
-mutta muuten istuttiin syötäessä sangen hiljaa. Minusta tuntui oikein
-painostavalta, olipa melkein kuin hautajaistunnelma. Neiti Reinhard ei
-paljon näyttänyt itseään. Kirkosta tullessamme hän näytti itkeneeltä,
-ja kun arvelin päivän merkityksen häneen niin syvästi vaikuttaneen,
-kohosi hänen arvonsa paljon minun silmissäni. Syötyä menivät herrat
-arkihuoneeseen tupakoimaan ja naisväki joi kahvia toisessa huoneessa,
-jossa minun lahjapöytäni oli.
-
-Minä olin saanut paljon ja kauniita lahjoja. Isä oli antanut pitkät
-kultaketjut kelloineen ja timanttisormuksen, Frieda täti kultaisen
-koristeen vanhanaikaista tekoa, joka on kulkenut perintönä meidän
-suvussamme, ja sitä paitsi oli siellä kaksi rannerengasta, kolme
-kultasormusta, kolme rintaneulaa, hopealankakoriste, monta kirjaa,
-kukkia ja muuta pikku tavaraa.
-
-Kun seison siinä pöytäni ääressä näköjäni syventyneenä Gerokin
-»Palmunlehtien» lukemiseen, kuulen Frieda ja Frauke tätien kuiskivan
-keskenään ja onnistun kuulemaan muutamia sanoja. »Minun mielestäni
-Ludwigin pitäisi saada pian kelpo vaimo», sanoi Frieda täti, »se olisi
-todellinen siunaus hänelle ja Thymille ja meille kaikille...» Frauke
-tädin posket punottivat, hän huokasi ja lausui: »... niin, siitä saa
-koko suku hävetä... Sisar parkani varmaan kääntyisi haudassaan, jos
-tietäisi — —» Enemmästä en voinut saada selvää. Minä en osaa ajatella
-muuta kuin että he tarkoittivat tuota minun seikkailuani T—ssä,
-sillä en minä mitään muuta tiedä, jonka vuoksi äidin pitäisi kääntyä
-haudassaan. Ei se ollut minusta kauniisti tehty heiltä, että ottivat
-tuon asian esille juuri minun konfirmatsionipäivänäni, ja että Frieda
-täti sen asian tähden tahtoisi isän naittaa, on suorastaan naurettavaa.
-
-Kuuden seuduissa lähtivät sukulaiset pois. Myöskin Frieda täti sanoi
-hyvästi. Puoli seitsemän aikaan, kun kaikki olivat jo menneet, tuli
-Meinert sisään ja kutsui minut apteekkiin.
-
-»Siellä on vielä joku, joka tahtoisi onnitella sinua; Thymi», sanoi hän
-ja nauroi.
-
-Minä menin ja siellä oli Osdorff. Poika parka, hänkin oli minulle
-lähettänyt kukkavihkon, jonka hän nyt saa maksaa vaivaisista
-taskurahoistaan... Isä kutsui hänet sisään juomaan lasin viiniä meidän
-kanssamme, myöhemmin yhtyi Meinert seuraan ja meillä oli oikein hauskaa.
-
-Osdorffia minun tulee tosiaankin sääli. Hän on taas vetänyt reput
-tutkinnossa. Nyt hän koettaa edes syksyksi valmistua ja aikoo jäädä
-sitten vielä vuodeksi tohtori Bauerin laitokseen. Mitä hänestä sitten
-tulee, sitä ei hän itsekkään tiedä.
-
-Nyt on jo viisi viikkoa kulunut minun ripillepääsystäni. Täti Frauke
-toi tämän päiväkirjan minulle. Olenpa utelias näkemään, tapahtuuko
-minulle mitään semmoista, jota kannattaisi tähän kirjottaa. Frieda täti
-tahtoo välttämättä lähettää minut kasvatuslaitokseen, mutta minä itse
-en halua ja isä on minun puolellani...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljätoista päivää sitten kirjotin viimeiseksi päiväkirjaani, ja nyt
-minulla vihdoin on taas jotain siihen merkittävää. Ei se ole tosin
-mitään erikoista, mutta yksitoikkoisessa elämässäni on minun käytettävä
-jokaista tilaisuutta hyväkseni, taikka kirjani jää muuten aivan
-tyhjäksi.
-
-Siispä on minulla kerrottavana, että neiti Reinhard on mennyt meiltä
-pois. — Minä en ollenkaan ollut tiennyt hänellä olevan sellaisia
-aikomuksia. Eräänä aamupäivänä, kun astun hänen huoneeseensa, on hän
-paraillaan panemassa tavaroitaan kokoon ja itkee niin, ettei ole sanaa
-suustaan saada, kun minä kysyn, miksi hän niin päätä-pahkaa pois
-lähtee. Mitään oikeaa vastausta en häneltä voinut saada; hän itki ja
-nyyhki kuin pieni lapsi, niin että se oli vallan surkeaa nähdä ja
-kuulla. Minulla on sellainen kummallinen luonto, että minä en kärsi
-nähdä toisen ihmisen itkevän. Minulle nousee silloin aina ikäänkuin
-pala kurkkuun ja, ennenkun huomaankaan, ulisen minä kilpaa toisen
-kanssa. Juoksin sentähden kiireesti isän luo, joka luki sanomalehteä
-arkihuoneessa, ja kysyin mikä Reinhardin oli tullut.
-
-»Hän on kipeä. Minä en jaksa kuulla hänen iankaikkista itkuaan ja
-valitustaan», isä vastasi.
-
-»Mitenkä», sanoin hyvin hämmästyneenä, »semmoista en minä ole vielä
-milloinkaan huomannut. Mikä häntä sitten vaivaa?»
-
-»Jätä minut rauhaan alituisilta kysymyksiltäsi!» ärähti isä niin
-vihaisesti, etten milloinkaan ollut häntä semmoisena nähnyt. Menin
-apteekkiin Meinertiä tapaamaan, sillä siitä minä olen myös omituinen,
-että minun täytyy aina päästä perille asioista, ja emännöitsijän
-kohtalo oli kovin käynyt minun sydämelleni. Meinert sekotti juuri
-jotain pulveria, ja silloin häntä ei saa häiritä, jonka tähden istuin
-tiskille odottamaan hänen työnsä päättymistä.
-
-»Tiedättekö, että neiti Reinhard lähtee pois?» kysyin sitten.
-
-»Tiedän», hän vastasi.
-
-»Mikä häntä vaivaa?»
-
-»Hänellä on vatsassa vika», sanoi Meinert, ja minä huomasin selvästi,
-miten hänen ylähuultaan nyki, ikäänkuin nauru olisi pyrkinyt esille.
-
-»Sekö vaan», sanoin rauhottuneena, kun ei siinä mitään pahempaa ollut.
-»Se tulee tietysti ylensyömisestä. Hänhän syö pitkin päivää, aamusta
-iltaan.»
-
-»Aivan oikein, Thymi, siitähän se tulee», sanoi Meinert ja räjähti
-nauramaan. Ja hän nauroi niin mahdottomasti, ettei ollut enää
-lakatakkaan. Viimein hän sai sanotuksi: »Ota tästä se oppi, Thymi, että
-tulee aina heretä syömästä silloin kun paraimmalta maistaa. Muuten voi
-saada vatsanväänteitä niinkuin Reinhardin mamselli.»
-
-Minä jätin hänet nauramaan, sillä minua suututti, ja paiskasin oven
-kiinni. Emännöitsijä parkaa tulee kuitenkin sääli, vaikka hänellä onkin
-vaan vatsatauti. Ei se ole sekään mitään naurettavaa. Olen itse saanut
-kerran tuntea kauheita tuskia vatsassani, kun olin iltasella syönyt
-liian paljon kurkkusalaattia.
-
-Nyt on neiti Reinhard poissa eikä hänen sijaansa ole saatu vielä uutta.
-Isä on pannut ilmotuksen lehtiin. Toivottavasti saamme jonkun sievän.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hyvin sievän saimmekin. Ihmeen miellyttävä, herttainen ihminen, ja
-aivan nuori. Hän on vasta kaksikymmentäneljä vuotta vanha, orpo,
-syntynyt Naumburgissa Saalen varrella ja nimensä on Elisabeth Woyens.
-Hän on kaunis tyttö. Varsinkin hänen vaalea tukkansa on minusta
-ihastuttava. Se on niin pitkä, että hän voi istua sen päällä, kun se
-on hajallaan. Tavallisesti hän pitää sitä kahdessa palmikossa pään
-ympäri käärittynä. Ja vyötäisiltä hän on hyvin hoikka. Meistä tuli
-heti hyvät ystävät. Nyt vasta tuntuu koti oikein hauskalta. Iltaisin,
-kun on kaunis ilma, menemme aina yhdessä kävelemään, välistä myöskin
-hautausmaalle. Me olemme juoneet sinunmaljat vattulimonaadissa ja
-Elisabeth on kertonut minulle kaikki elämänvaiheensa. Jo seitsemännestä
-ikävuodestaan on hän ollut orpo; vanhemmat ovat kuolleet lavantautiin
-melkein yhtaikaa ja sisaruksia hänellä ei ole. Kasvatuksensa hän on
-saanut eräässä pappilassa, mutta papilla oli itsellään kahdeksan lasta
-eikä hän voinut pitää luonaan vierasta tyttöä kauempaa kuin hänen
-puolestaan maksettiin elatusrahoja, ja Elisabethin pieni pääoma ei
-riittänyt pitemmälle kuin konfirmatsioniin asti. Kun hän sen jälkeen
-oli vielä vuoden talouskoulussa, olivat rahat kokonaan lopussa ja
-hänen täytyi ruveta itselleen paikkaa etsimään. Siitä alkaen hän
-on saanut olla vieraiden ihmisten luona, ja se ei ole ollut mitään
-ruusuin päällä keijumista. Hän on ollut onnettomasti rakastunutkin,
-se on hyvin romantillinen historia. Hän oli silloin seuranaisena
-eräällä vanhalla rouvalla, ja tällä oli poika, joka luki jumaluusoppia
-ja asui lukukausien loma-ajat äitinsä luona, jossa hän ja Elisabeth
-tutustuivat toisiinsa. Kun vanha rouva huomasi, miten nuorten välit
-rupesivat kehittymään, sai Elisabeth paikalla matkapassin, ja
-tällöin hän joutui erään siirtomaatavarain kauppiaan luo, jolla ei
-ollut mitään palvelustyttöä, vaan hän sai yksin tehdä kaikki työt.
-Mutta hän ja Johannes — se oli tuon nuoren miehen nimi — olivat
-yhä kirjevaihdossa ja lupa-aikoina he tapasivat toisensa ja heidän
-naimisensa oli jo päätetty asia. Sillä välin vuodet kuluivat, Johannes
-suoritti tutkintonsa, sai apulaisen paikan ja Elisabeth ajatteli
-että nyt he pian pääsevät naimisiin. Mutta toisinpa oli sallittu.
-Johanneksen äiti kuoli, ja silloin kävi selville että hänellä ei
-ollutkaan mitään omaisuutta, vaan oli elänyt yksinomaan eläkkeestään
-ja sukulaisten avustuksista. Päästyään jonkin pienen kaupungin papiksi
-Westfalissa kirjotti Johannes Elisabethille eräänä päivänä, että he
-eivät voineetkaan mennä naimisiin, koska olivat molemmat varattomia
-ja kahdeksansadan taalerin tuloilla ei voi ylläpitää heidän asemansa
-mukaista taloutta. Elisabeth raukka itki kovasti, niinkuin hän on itse
-minulle kertonut. Minusta on kummallista, että pappismies panee niin
-paljon arvoa rahoihin. Ennen minä aina ajattelin, että semmoisten
-ihmisten mieli askartelee vain taivaallisissa asioissa, mutta nuo
-hengen miehet näyttävät olevan samaa joukkoa kuin kaikki muutkin
-kuolevaiset, eivätkä suinkaan aina edes paraimpia niistä. Kyllä se on
-minun mielestäni kaikkea muuta kuin jalo piirre miehen luonteessa, että
-antaa nuoren tytön ensin odottaa itseään lähes neljä vuotta ja sitten
-jättää hänet siihen paikkaan siksi että hän on köyhä. Elisabeth on
-jumalankiitos jokseenkin päässyt jo surustaan, hän on sangen vilkas ja
-iloinen.
-
-Iltaisilla kävelyretkillämme tekee Osdorff meille usein seuraa.
-Elisabeth ei voi olla hänellä nauramatta, hän sanoo että Osdorffin
-mieletön sääty-ylpeys tekee häneen niin vastustamattoman koomillisen
-vaikutuksen. Kyllähän se on totta, hän on tosiaankin naurettava,
-ja luulenpa että Boy Detlefs ei ollut niin väärässä pitäessään
-häntä puoleksi idiottina, mutta siitä huolimatta minä pidän hänen
-seurastaan. Isällä ei ole mitään sitä vastaan että hän käy meillä.
-Usein hän on myöskin iltaisin meidän kanssamme puutarhassa. Siitä
-en ole vielä maininnutkaan, että meillä on suuri, kaunis puutarha,
-jossa on komeita vanhoja, paksurunkoisia päärynäpuita ja hyvin paljon
-kukkia, avara nurmikko ja ihastuttava, salaperäinen lehtimaja. Casimir
-Osdorff pitää paljon kukista, ja kun me iltaisin olemme puutarhassa
-niitä kastelemassa, unohtaa hän välistä kreivillisen arvonsa ja
-molemmat f:nsä siihen määrin, että rupee korkeimman omakätisesti
-vettä pumppuamaan ja auttaa meitä kastelemisessa, niin suurta huvia
-se hänelle tuottaa. Äskettäin oli hän äärettömän onnellinen, kun oli
-sattunut löytämään erään unohdetun ja puoleksi jo kuolleen ruusupensaan
-ja saanut sen huolellisella hoidolla jälleen virkistymään. Hän sanoo
-että hän olisi mielellään puutarhurina, mutta ainoastaan omaksi
-huvikseen, ei muiden palveluksessa, sillä se ei tietysti sopisi hänen
-säätyiselleen miehelle, ja sitten hän taas alkoi esittää kummallisia
-sosialisia aatteitaan, ja isä ja Elisabeth kyselivät häneltä alinomaa
-milloin mitäkin, ja Osdorff puhui ja puhui ja innostui yhä enemmän eikä
-ollenkaan huomannut, että me vaan teimme pilaa hänestä.
-
-Kauniina kesäiltoina istumme usein lehtimajassa. Siellä on
-riippulamppu, mutta se valaisee hyvin huonosti, joten hauska hämärä
-vallitsee tässä rauhallisessa sopukassa. Isä ja Elisabeth puhelevat
-keskenään ja minä istun tavallisesti aivan vaiti, kädet ristissä
-polvien ympäri, unohdan kaikki ja sulaudun kokonaan illan syvään
-juhlalliseen hiljaisuuteen, joka on laskeutunut puutarhan yli. Kun
-pilvet vaeltavat tummansinisellä taivaalla ja silloin tällöin peittävät
-kuun kirkkaan sirpin, ei lehtikään liikahda, puut seisovat suurina ja
-tummina ja hämärän läpi, joka verhoo kaikki esineet hienoon huntuunsa,
-loistavat liljat kuin valkeat alttarikynttilät ja niiden tuoksu kohoo
-ylös ja täyttää ilman, silloin valtaa minut merkillinen surumielisyys,
-omituinen ikävän ja kaihon tunne. Silloin tulee mieleeni aina äiti
-vainaja, joka myöskin täällä kerran istui, hengitti liljain tuoksua ja
-näki pilvien kulkevan taivaalla, ja joka nyt jo neljättä vuotta makaa
-syvällä kylmän, mustan kalmiston mullassa. Miten ihmeellistä onkaan,
-että me ihmiset elämme kuin kukat, kuihdumme ja maaksi muutumme kuin
-tuulen karistamat syyslehdet. Se vaan eroa, että kukat syntyvät yhä
-uudestaan, mutta kuolleet eivät milloinkaan palaa. Semmoisina hetkinä
-tunnen sydämessäni kiihkeää kaipuuta, ikävöin jotain tuntematonta,
-uneksin onnesta, josta minulla on vain epämääräinen, hämärä käsitys, ja
-samassa vilahtaa ohimenevänä varjona sieluni läpi aavistus, että nämä
-ihanat, hiljaiset, kukkastuoksujen täyttämät kesäillat syntymäkotini
-puutarhassa kerran tulevat olemaan ainoastaan muistoina mielessäni
-menneistä paremmista päivistä, jotka eivät milloinkaan palaa, kuin
-kadotettu paratiisi, minulta ainiaaksi suljettu. Minä en ymmärrä, miksi
-se on aina sillä tavalla. Aina kun tunnen vaikutusta mieleeni jostain
-kauniista, hiljaisesta, rauhallisesta ja nautin siitä sydämessäni,
-samalla kohoo sieluni syvyydestä esille jotain niin haikeaa,
-surullista. Niinpä eilisiltanakin. Silloin kiertää yhtäkkiä Elisabeth
-käsivartensa minun kaulaani. »Mitä sinä haaveksit, Thymi?» hän kysyi.
-Nyt vasta, katsahtaessani ylös, huomasin että me olimme kahdenkesken.
-
-»Minä haaveksin onnesta», vastasin hänelle. »Minä niin mielelläni
-haluaisin kerran tulla onnelliseksi, oikein onnelliseksi. Sanoppa
-Elisabeth, mikä sinun mielestäsi oikeastaan on suurin onni maailmassa.»
-
-»Se riippuu siitä, mitä milloinkin onnella tarkotetaan», hän vastasi.
-»Minun luullakseni onnen käsite vaihtuu vuosien mukana. Lapsena oli
-minusta suurin onni omistaa semmoinen nukke, joka osaa sanoa »pappa» ja
-»mamma». Kun olin rakastunut, oli tietysti minun hartain toivoni päästä
-pian naimisiin. Ja nyt — — nyt minä olisin täydellisen tyytyväinen, jos
-hyvä Jumala soisi minulle oman kodin, oman omituisen sopukkani, josta
-ei kukaan minua enää voisi ajaa pois... kaikkein mieluimmin tahtoisin
-tuommoisen ihan pienen, rauhallisen kodin kuin Frieda tädillä — —»
-
-»Semmoisen vanhanpiian kammion?» huudahdin hämmästyneenä. »Hyvänen
-aika, miten sitä voi onnellista kotia ajatellakkaan, jossa ei ole
-miestä!»
-
-»Niinhän sitä ajattelee, kun on nuori niinkuin sinä», sanoi Elisabeth
-miettiväisenä. »Mutta kun vanhenemme, niin tulemme huomaamaan etteivät
-miehet meitä autuaaksi tee. Jos tänään pyytäisi minua omakseen joku
-mies, jota minä en rakasta, mutta kunnioitan, ja joka voisi tarjota
-minulle kodin, en kieltäytyisi hänelle menemästä. Mutta vielä enemmän
-mieleeni olisi, jos esimerkiksi voittaisin arpajaisissa ja voisin
-perustaa itselleni kodin oman pääni jälkeen, tarvitsematta siihen ottaa
-miestä jota en rakasta. Ymmärrätkö, Thymi?»
-
-»Täydellisesti», vastasin, »ja se on juuri minunkin ajatukseni. Minäkin
-otan ainoastaan semmoisen miehen, jota rakastan, ja hänen pitää
-ollakkin oikein miesten mies, kaikin puolin moitteeton — —»
-
-»_Un chevalier sans peur et sans reproche_» [Ritari peloton ja
-moitteeton] sanoi Elisabeth nauraen. »Ehkäpä minä olen vielä täällä
-silloin, kun sinulle tulee aika ruveta sulhasia katselemaan. Kyllä minä
-autan sinua sitten etsimään.»
-
-»Ei, hänet minä etsin yksin, Elisabeth», sanoin minä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Frieda täti on meillä niinkuin kotonaan ja pistää nenänsä joka asiaan.
-Elisabeth oli ensin hänen mielestään aivan liian nuori meille, ja hän
-sanoikin sen hänelle vasten silmiä heti ensimäisenä päivänä. »Nuoren,
-kauniin, yksinäisen tytön pitäisi aina olla perheen turvissa», sanoi
-hän pisteliäällä tavallaan. »Tiedättekö neiti, että naimattoman miehen
-talo on vaarallinen paikka turvattomalle tytölle? Olkaa varuillanne,
-ettette joudu kiusaukseen — —»
-
-Elisabeth säikähti pahanpäiväisesti, mutta minä rauhotin häntä, ettei
-tässä mitään pelättävää ollut. Se nyt on vaan Frieda tädin tapa
-tuommoinen, hän ei liene muutamissa suhteissa oikein viisas. Nyt
-näyttää täti alkaneen mieltyä Elisabethiin, koska on kutsunut häntä
-jo usein luoksensakin. Elisabethista pitävätkin kaikki ihmiset, jotka
-oppivat häntä tuntemaan, niinpä meidän sukulaisemmekin. Me molemmat
-saamme milloin miltäkin taholta kutsuja kahvikesteihin. Toissa päivänä
-olimme Wiebke tädin, senaattorin rouva Henningin luona. Siellä oli
-paljon vieraita, kokonaista kaksikolmatta naista. Elisabeth oli tädin
-apulaisena emännyyshommissa, ja minä kuulin miten sillä aikaa vanhemmat
-naiset lausuivat hänestä kehuvia arvosteluja.
-
-»Miellyttävä tyttö, niin vaatimaton —» sanoi senaattorin rouva Jens.
-»Ja niin taitava ja sivistynyt», kehui tohtorinna Henning, Wiebke tädin
-käly, »hän puhuu sujuvasti ranskaa ja soittaa hyvin sievästi pianoa
-ja kaikkia käsitöitä hän osaa.» — »Onpa hän räätälikin», tiesi Frieda
-täti. »Thymianin puseron konstikkaine etumuksineen ja pitseineen on hän
-aivan yksin ommellut.» — »Miten, onko se mahdollista?» — »Minä olen
-häntä myöskin itsekseni ihaillut ja ajatellut, että eikö hän mahda olla
-Hamburgista.» — »Siinähän on oikea helmi.» — »Onpa niinkin, veljelläni
-oli onni, kun hän sattui tuommoisen tytön tapaamaan.» Tämäntapaisia
-lauseita kuulin puoliääneen kuiskittavan joka taholta, sitten
-katseltiin ja ihailtiin minun puseroani ja Elisabethille lausuttiin
-vielä muutamia kuuluviakin kiitossanoja.
-
-Vierailla oli käsityöt mukanaan, ja milloin vaan puhelu joksikin
-aikaa taukosi, ompelivat, virkkasivat ja kutoivat kaikki kuin hengen
-edestä. Suuhun pantavaa oli tarjolla loppumattomat määrät, minä laskin
-neljäkolmatta korillista erilaisia leivoksia, ja kahvin jälkeen
-tuotiin suklaata tuulihattujen ja kermavaahdon kanssa. Yhden naisista
-näin ottavan neljä kuppia kahvia ja viisi kuppia suklaata ynnä kuusi
-tuulihattua ja samaa tietä meni vielä epälukuinen joukko muita
-leivoksia. Liekkö hänellä vatsaa kivistänyt perästä päin, en tiedä.
-Juoruta ei näissä seuroissa ollenkaan, josta saa kiittää erästä joku
-vuosi sitten sattunutta ikävää juttua. Oli tämmöisessä tilaisuudessa
-kukin parhaansa mukaan parjannut jotakuta rouvaa, jonka kerrottiin
-muka pettävän miestään, eikä tiedetty yhtään että yksi läsnäolijoista
-oli asianomaisen rouvan hyvä ystävä. Tämäpä meni ja kertoi parjatulle,
-mitä hänestä oli puhuttu, ja hän haastoi naikkoset oikeuteen. Siitä
-tuli itku ja hammasten kiristys, ja sen jälkeen ei ole kahvikekkereissä
-enää kenestäkään pahaa puhuttu. Päivän uutisia sen sijaan suurella
-innolla pohdittiin. Varsinkin puhuttiin vanhan Hinzen jutusta. Ukko
-Hinze oli ollut vanha, seitsenkymmenvuotias suutari, hyväntahtoinen,
-hiljainen äijä, joka ei ollut koskaan kärpäsellekään pahaa tehnyt.
-Hänen tallinsa seinästä oli pieni pala lohjennut pois, ja kun juuri
-hänen pihansa vieressä rakennettiin uutta postitaloa ja sitä varten oli
-kasattu sinne tuhansittain tiilikiviä, oli hän ottanut niitä maasta
-pari kappaletta seinänsä paikkaamiseksi, ajattelematta että nämä tiilet
-kuuluivat valtiolle. Joku työnjohtajan lurjus oli antanut hänet ilmi,
-ja edellisellä viikolla oli vanhus parka tuomittu varkaudesta kolmen
-päivän vankeuteen. Hänen ei varmaankaan olisi tarvinnut rangaistustaan
-kärsiä, keisari olisi hänet armahtanut. Mutta hän ei odottanut sitä,
-hän hirtti itsensä iltasella työhuoneessaan; kun hänet seuraavana
-aamuna löydettiin, oli ukko jo kylmänä. Se on julmaa, että tuommoista
-voi tapahtua. Minun mielestäni pitäisi lakiin vielä lisätä semmoinen
-pykälä, joka selvittäisi erotuksen ottamisen ja varastamisen välillä.
-Erittäin hienotunteisia eivät näy ne miehet olevan, jotka lakeja
-laativat, muuten he olisivat ottaneet kyllä huomioon sellaisetkin
-tapaukset kuin tämä oli, ja tuo vanha kelpo suutari Hinze eläisi vielä
-tänä päivänä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos istuu oviverhon takana vierashuoneessa, voi kuulla, mitä
-arkihuoneessa puhutaan, ja samoin voi sinne kuulla kaikki
-vierashuoneesta, kun asettuu seisomaan tirkistysreiän viereen. Pari
-päivää sitten sain tämän selville. Olin hakemassa jotain kirjaa
-vierashuoneesta ja kuulin silloin Frieda tädin puhuvan isän kanssa
-viereisessä huoneessa. Tavallisesti en ole Frieda tädin ääneen niin
-ihastunut, että sitä tahtoisin halusta kuunnella, mutta tällä kertaa
-sattui korvaani pari sanaa, jotka herättivät minussa mielenkiintoa, ja
-siksi pysähdyin kuulemaan lisää.
-
-»Minä en ymmärrä, mitä sinä oikeastaan tahdot», sanoi täti, »hän on
-kelpo tyttö kunnollisesta perheestä, moitteeton maineeltaan, ja Thymi
-on häneen myös hyvin kiintynyt. Se on kaikkein paras, että sinä nait
-hänet, silloin sinä saat mitä tarvitset, Thymi tulee parempaan asemaan
-ja pahat kielet eivät pääse enää liikkeeseen...»
-
-»Ahaa», ajattelin, »isän pitäisi mennä naimisiin Elisabethin kanssa.
-No, kyllä minun puolestani. Jos hän vaan huolii isästä.» — Sitten
-puhui isä: Hän ei enää tahtonut ajatellakkaan naimisiin menoa,
-hän oli saanut jo aivan tarpeekseen siitä lystistä monivuotisessa
-yhdyselämässään kivulloisen vaimonsa kanssa. Sitä paitsi Elisabeth
-oli hänelle liian nuori. Hänhän voisi tuoda vielä puolen tusinaa
-lapsia taloon, ja semmoista hän, isä, jo minun tähteni ei voinut
-sallia, jos hän ylipäänsä vielä ajattelisi avioliittoa — mahdollisesti
-joskus myöhemmin, kun minun tulevaisuuteni olisi turvattu, jonkun
-vanhemman ihmisen kanssa — voisi ainoastaan hyvin varakas puoliso
-tulla kysymykseen. Apteekkiin oli kiinnitetty niin suuri velka. — Niin
-pitkälle minä kuulin. Mitä siellä muuta puhuttiin, se ei minua enää
-huvittanut.
-
-Minä mietin itsekseni mitä olin kuullut ja nautin äärettömästi
-siitä ajatuksesta, että minä tiedän asioista enemmän kuin he voivat
-aavistaakkaan. Muuten Frieda tädin tuuma ei ole minusta ollenkaan
-huono. Elisabeth ei toivo itsellensä mitään muuta kuin omaa kotia.
-Sen me voimme hänelle tarjota. Ja silloin hän on meillä niin lujassa,
-ettemme tarvitse pelätä hänen enää pois lähtevän. Minä olen päättänyt
-haihduttaa isän epäilykset ja olla hänelle hiukan kaitselmuksena.
-Jos he todellakin saisivat vielä puoli tusinaa lapsia, niin en minä
-kumminkaan ymmärrä, mitä se asia voi minuun koskea. Ei suinkaan minun
-olisi tarvis niitä hoitaa ja muuten minä pidän hirveän paljon pienistä
-lapsista. En kuitenkaan huoli asiasta vielä hiiskahtaa puoleen enkä
-toiseen, pidän vaan heitä salaa silmällä ja näyttelen suojelusenkelin
-osaa. Oi, tämä on hauskaa! Minä tahdon tehdä heidät molemmat
-onnellisiksi. Pidänhän minä heistä kumpasestakin niin äärettömästi,
-eikä minun olisi yhtään vaikea kutsua Elisabethia mammaksi. Mutta vain
-mammaksi — sillä äitiä ihmisellä ei voi olla muuta kuin yksi. Ja minun
-äitini on taivaassa — — —
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pari kertaa olen yrittänyt ruveta puhumaan isälle Elisabethista,
-kehottaa häntä koettamaan onneansa ja huomauttaa, miten mieluista
-minulle olisi, jos heistä tulisi pari, mutta on aina minua sen verran
-hävettänyt, että se on tähän saakka vielä tekemättä. Salaa olen tehnyt
-huomioita heistä molemmista joka päivä, ja minusta tuntuu kuin heidän
-välillään kumminkin alkaisi olla jotain tekeillä. Elisabeth on ruvennut
-pitämään tukkaansa eri tavalla kuin ennen, hän ei enää kiinnitä
-sitä ylös, vaan käärii sykerölle alas niskaan, ja se sopii hänelle
-erinomaisesti ja tekee hänet paljon nuoremman näköiseksi. Minä huomaan
-usein isän katsovan häneen aivan erikoisella tavalla, hänellä silloin
-silmät vilkkuvat niin somasti ja poskille nousee kaksi punaista täplää,
-ja samalla Elisabeth myös aina punastuu. Sillä tavalla se luultavasti
-rakkaus alkaa. Sitä on todellakin hauska katsella sivulta päin ja minä
-tahdon kirjottaa kaikki tarkasti muistiin, että tietäisin mitenkä
-on meneteltävä, jos itse joskus rakastuisin. Olisikin ihmeellistä,
-jollei isä pikiintyisi Elisabethiin, joka on niin herttainen ja johon
-itsekin olen aivan hulluuntunut. Mutta Elisabeth on minusta liian
-arka, monta kertaa tuntuu mielestäni siltä kuin hän oikein pelkäisi
-isää. Viime päivinä varsinkin olen sitä huomannut; mutta sehän on
-hassua! Neljänkolmatta vuoden vanha tyttö! Kerran minä häntä vähän
-siitä kiusailin; hän sävähti ihan punaiseksi kasvoiltaan ja suuttui
-minuun, taikka paremmin sanoen oli suuttuvinaan. Oikein todellisesti
-vihaiseksi hän ei voi tullakkaan, siksi on hän liian hyvänluontoinen.
-Aivan varmaa on, että hän ei milloinkaan tahdo joutua kahdenkesken
-isän kanssa. Miten tyhmää! Täytyy kai hänen saada tilaisuutta ilmaista
-tunteensa! Viikko sitten heräsin yöllä pienestä kolinasta. Kun avasin
-silmäni, näin vuoteeni vieressä valkean olennon ja olin juuri huudahtaa
-pelosta, kun tunsin samassa Elisabethin. Koko hänen ruumiinsa vapisi
-ja hän sai tuskin sanaa suustansa. »Saanko minä tämän yön nukkua sinun
-luonasi, Thymi?» hän kysyi. Vielä tuota kysyy! Molemmin käsin vedin
-hänet viereeni sänkyyn. »Mikä sinun on, kultaseni?» kysyin sitten,
-sillä hän vapisi yhä vielä kuin haavanlehti. »Minua pelotti tuolla
-toisella puolella», sanoi hän, »tuntui niin kamalalta! Kuului aivan
-siltä kuin joku olisi liikkunut minun huoneessani.» Minä suutelin häntä
-ja painauduin kiinni häneen, oli niin erinomaisen hauskaa saada pitää
-häntä vieressäni, ja samalla kohosi arvoni paljon omissa silmissäni,
-kun tuleva äitini oli tullut minun luotani turvaa etsimään.
-
-Seuraavana päivänä saimme, isä ja minä, kutsun eno Dirkiltä tulla
-heille syntymäpäiville, ja minua pyydettiin sitä paitsi erityisesti
-jäämään sinne muutamiksi päiviksi. Kun isä luki kirjeen meille,
-kävi Elisabeth yhtäkkiä kovin onnettoman näköiseksi. »Silloin minä
-en jää teille», sanoi hän, »minä haen itselleni toisen paikan.» No,
-tämä nyt ei ollut minusta juuri kaunista asettua noin poikkipuolin
-toisen tielle, ja minä sanoin sen hänelle. »Tule mukaan, jollet voi
-olla täällä ilman minua», sanoin. Dirk enon syntymäpäivän minä olen
-nimittäin aina joka vuosi viettänyt siellä maalla. Silloin hän pyyhki
-kyyneleet silmistään ja sanoi lähtevänsä mukaan, jos isä siihen
-suostuisi, ja niinpä me sitten viime keskiviikkona läksimme matkaan
-kaikki. Eno oli tullut itse hakemaan meitä vaunuillaan.
-
-Minä oleskelen hyvin mielelläni viikon päivät siellä. Eihän, meidän
-maassamme ole mitään luonnonkauneuksia, ei meillä ole vuoria eikä
-metsiä, mutta oma viehättävyytensä on sillä sittenkin. Kartanot
-kohoovat kuin suuret metsäiset saaret viheriästä maasta, ja kun
-iltasumut valkeina pilvinä leijailevat soiden yllä, näyttävät ne
-oikeilta saarilta aavan, aaltoilevan meren keskellä. Iltaisin on
-koko maisema vaipunut tyyneen, syvään rauhaan. Kun silloin laskeva
-aurinko punaisena ja pyöreänä loistaa taivaanrannassa ja kohoova usva
-sen vähitellen verhoo kuin pehmeään huntuun, silloin tällöin kuuluu
-makaavan lehmän ammahdus tai hevosen hirnunta, mutta muuten kaikki
-äänet ovat vaienneet, silloin minä joudun samanlaisen tunnelman valtaan
-kuin noina ihanina kesäiltoina kotona puutarhassamme.
-
-Mutta Dirk enon syntymäpäivillä ei ollut suinkaan hiljaista.
-Puoli maakuntaa oli sinne kokoontunut. Eno oli äskettäin valittu
-valtiopäiville ja siitä syystä tuli vieraita vielä enemmän kuin
-muuten häntä onnittelemaan. Siellä juotiin paljon rommipunssia,
-mutta minä en maistanutkaan, sillä minä tunnen yhä vielä merkillistä
-vastenmielisyyttä tuota makeaa, väkevää juomaa kohtaan; monta puhetta
-pidettiin myös. Lopuksi vielä tanssittiin. Isäkin tanssi muutamia
-valsseja, nimittäin Trina tädin, Dirk Thomsenin rouvan, Frauke tädin ja
-viimeiseksi Elisabethin kanssa. Alkoi tuntua sangen kuumalta, vaikka
-oltiin jo lokakuun alussa. Huomasin Elisabethin lähtevän ulos ja isän
-menevän pian hänen perässään. Silloin pujahdin minäkin ulos toista
-tietä ja kiiruhdin heidän jälkeensä. Elisabeth meni puutarhaan, isä
-hänen perässään, ja minä kaikessa hiljaisuudessa hiipien taas isän
-jäljissä. »Nyt se tapahtuu», ajattelin ja iloitsin jo edeltäpäin siitä
-rakkaudentunnustuksesta, jonka nyt tulisin kuulemaan.
-
-Ikävä kyllä en voinut päästä huomaamatta kylliksi lähelle, vaan
-täytyi pysähtyä muutamien askelien päähän heistä, ja isä puhui niin
-hiljaisella äänellä, etten ymmärtänyt yhtäkään sanaa. Elisabeth
-huudahti vaan: »Herra Gotteball!» Se oli osaksi kuin uhkaus, osaksi
-kuin avunhuuto. Toinen kerta vielä painokkaammin: »Herra Gotteball!»
-Ja sitten näytti hän riistäytyvän irti ja kiiti kuin vainottu otus
-puutarhan käytävää rakennukseen takaisin, ja isä asteli hiljakseen
-jäljessä. Minä tunsin suurta pettymystä mielessäni ja olin suutuksissa
-Elisabethiin, joka typeryydellään oli pilannut kaikki. Kun sitten
-myöhemmin olimme kahdenkesken makuuhuoneessamme, en voinut hillitä
-itseäni, vaan sanoin mitä hänestä ajattelin ja kysyin, eikö isä ollut
-tarpeeksi hyvä hänelle ja eikö hänelle kelvannut semmoinen koti,
-jonka me voimme tarjota. Silloin hän suuteli minua ja minä huomasin
-että hän vapisi mielenliikutuksesta ja oli aivan kalpea. »Voi lapsi
-rukka — mitäpä sinä tiedät —» hän sanoi, »ei sinun isäsi aio minua
-vaimokseen ottaa.» »No mutta», sanoin minä, »hänen omasta suustaan
-olen sen kuullut, kun hän sanoi sen Frieda tädille.» Silloin Elisabeth
-hätkähti. »Ihanko totta?» »Ihan totta», minä sanoin, ja ajattelin vasta
-perästäpäin, että olin oikeastaan valehdellut. No, ykskaikki — siihen
-se kuitenkin vielä menee. Pääasiahan on, että he rakastavat toisiaan.
-
-Seuraavana aamuna palasi isä kotiin ja päivää myöhemmin tuli häneltä
-sähkösanoma, että Elisabethin pitäisi tulla sinne, kun palvelustyttö
-oli sairastunut eikä siellä ollut ketään, joka olisi heille ruokaa
-laittanut. Elisabeth olisi tahtonut minua myöskin tulemaan kotiin,
-mutta minä en halunnut lähteä vielä, koska oli päätetty iltapäivällä
-pistäytyä vierailemassa Pohnsin herrasväen luona, ja se merkitsi että
-meillä tulisi olemaan sinä päivänä hauskaa. Eno Dirk sai siis kyyditä
-hänet yksin.
-
-Pohnsit ovat perin omituista väkeä. Rahaa heillä on kuin roskaa, mutta
-ei yhtään lasta, ja itaria he ovat niin että sitä ei voi sanoilla
-kertoa.
-
-He eivät nuku yhtään yötä yhdessä, niinkuin muut aviopuolisot, ei herra
-varjelkoon, alkupuolen yötä nukkuu eno, ja täti istuu arkihuoneessa,
-jossa rahakirstua säilytetään, loppuyön nukkuu vuorostaan täti, ja
-eno valvoo, sillä he pelkäävät niin äärettömästi murtovarkaita.
-Seuraavana yönä nukutaan ja valvotaan päinvastaisessa järjestyksessä,
-ja niin he menettelevät joka yö ympäri vuoden. Keskikesälläkin he
-levittävät sianrasvaa leivälleen ja myövät voin. Minä olin siellä
-kerran mätäkuussa ja silloin tarjottiin rasvasoppaa, jonkinlaista
-vetistä, suolaista lientä ja hyvin rasvaista silavaa. Illalla pantiin
-pöytään päivän kunniaksi palanen kuivanutta juustoa, mutta kun eräs
-naapuri sattui tulemaan sisään, pisti täti juuston esiliinansa alle,
-ettei mies näkisi, miten ylellisesti he elivät. En tiedä, pitäisikö
-tuommoiselle surkeudelle itkeä vai nauraa. Kun eno oli muutamia vuosia
-sitten Flensburgin sairaalassa operoitavana ja täti kävi häntä siellä
-katsomassa, oli hän kävellyt iltamyöhällä rankkasateessa pitkän,
-hänelle aivan tuntemattoman matkan rautatien asemalta sairashuoneelle,
-vain säästääkseen ne muutamat pennit, jotka olisivat menneet
-raitiotiemaksusta. Heidän saituudestaan voisi kokonaisia teoksia
-kirjottaa.
-
-Äidin vielä eläessä tulimme sinne kerran aivan odottamatta juuri
-teurastuksen aikana; siellä oli kaikki paikat täynnä tuoretta lihaa,
-oli näet teurastettu kaksi härkää ja sika; mutta joka luulee meidän
-nyt saaneen maistaa tuoretta paistia, se kokonaan erehtyy. Jumala
-varjelkoon sellaisesta tuhlauksesta! Mitä me saimme, oli kappale
-kitkerän suolaista, toista vuotta vanhaa lihaa, mustaa leipää ja
-pahanmakuista voita. Siinä koko kestitys! Täti sanoi kerran: »Muut
-ihmiset tuhlaavat omaisuutensa hyviin ruokiin ja komeaan elämään, mutta
-me pidämme sen rahana. Se on varminta, kun on kukkaro täysi, silloin
-tietää että jotakin omistaa.»
-
-Serkkuni Jakob Thomsen, eräs toinen serkku Lude Levsen ja minä läksimme
-siis matkaan. Pohnsit eivät tienneet mitään meidän tulostamme, ja
-täti oli lähtenyt kaupunkiin hampaitansa korjuuttamaan. Eno oli
-aivan neuvotonna, väänteli käsiään ja valitteli: »Lapset, lapset!
-Olisittehan te voineet kirjottaa meille jotain tulostanne. Nyt en minä
-ymmärrä, mitä voisin teille antaa, kun täti on ottanut ruokakammion
-avaimen mukaansa.» Minä olin purskahtaa nauruun, mutta Jakob oli hyvin
-totisena ja sanoi: »Ehkä jokin toinen avain sopii sen oveen, minulla
-sattuu olemaan avainkimppu kotoa taskussani.» »Ei, ei!» huudahti eno
-hätäisesti. Sitten menimme eno, Lude ja minä hedelmätarhaan. Kun ei
-ollut silloin mikään hyvä hedelmävuosi, olivat puut melkein tyhjiä,
-paitsi erästä suurehkoa päärynäpuuta, jossa riippui aika paljon suuria,
-nyrkinkokoisia mollukoita. Eno koetti kääntää meidän huomiotamme pois
-siitä ja sanoi että ne olivat happamia, mutta minä en uskonut häntä,
-vaan otin yhden päärynän ja iskin hampaani sen kylkeen. Eno aivan
-vavahti kauhusta! Oi, se oli mainio hedelmä, makea ja mehevä, ja kun
-Lude Levsen sen kuuli, nyppi hän niitä irti suuren joukon ja täytti
-minun ja omat taskunsa.
-
-»Herra siunatkoon», vaikeroi eno, »mitäs täti nyt sanoo! Päärynät
-aiottiin viedä tiistaina torille myytäväksi.»
-
-»Ensin me, sitten muut», sanoi Lude ja poimi minkä ennätti. Pari
-gravensteiniläistä omenaa sieppasimme vielä kaupanpäällisiksi.
-
-Tällä välin oli Jakob ollut ruokakammion ovea koettelemassa ja —
-lempo tiesi millä tavalla — saanut kun saanutkin sen auki. Kun pian
-senjälkeen tuli joku vieras tapaamaan enoa, juoksimme kaikki kolme
-ruokakammioon tutkimaan sen ruukkuja ja muita säiliöitä. Ensiksi sattui
-käsiimme kaksi lasia, joissa oli säilytettyjä omenia ja kiulukoita. Ne
-maistuivat minusta liian happamilta, Jakob ja Lude eivät kumpanenkaan
-juuri pidä semmoisista herkuista, mutta piloillamme söimme molemmat
-lasit melkein tyhjiksi.
-
-Muutenpa ei siellä herkkuja ollutkaan, vasta ihan lopuksi osui
-silmiimme ruukku täynnä säilytettyä ankeriasta. Se avattiin suurella
-riemulla, sisällys kaadettiin lautaselle ja kannettiin sisään. Kun eno
-sai nähdä sen, löi hän hämmästyksissään kätensä yhteen päänsä päällä ja
-puhkesi valittamaan:
-
-»Lapset, lapset! Mitä nyt täti sanoo! Kokonainen ankerias, jonka vanha
-Inger Peters toi minulle lahjaksi! Täti on sen keittänyt ja säilyttänyt
-sitä niin tarkasti siltä varalta, jos sattuisi jokin erityinen tarve,
-sairaus tai muuta semmoista —»
-
-»Kaikkea tässä vielä säilytetään», sanoimme me ja pistelimme kalaa
-poskeemme, ja kun eno näki, ettemme aikoneet hellittää, sieppasi
-hän itsekin veitsen ja kahvelin ja iski kiinni, ettei jäisi aivan
-osattomaksi.
-
-»Ei kala kuivalla elä, tietäähän eno», sanoi Jakob, »eikö sinulla ole
-yhtään viiniä kellarissa?»
-
-»Avain on tädillä», sanoi eno.
-
-Silloin nousi Jakob ylös, meni ulos ja lähetti palvelijan ostamaan
-kylästä enon laskuun kaksi pulloa viiniä, ja kun ne oli tyhjennetty,
-laittauduimme tavallista sukkelammin matkalle, sillä jos Frauke täti
-olisi meidät yllättänyt, niin siitä olisi syntynyt aika rymäkkä.
-
-Se oli hauska iltapäivä. Minä nauroin niin, että oli kyyneleet silmissä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt en ole pitkään aikaan tullut kirjottaneeksi mitään kirjaani. Täällä
-kun ei tapahdu juuri mitään. Isän ja Elisabethin naimisestakaan ei
-näytä tulevan sen valmiimpaa. En tahdo enää minäkään sen vuoksi itseäni
-vaivata; jos hän ei isästä huoli, olkoon sitten huolimatta. Luulen
-ettei isäkään hänestä enää välitä, tuntuupa mielestäni välistä siltä
-kuin hän ei voisi oikein kärsiäkkään Elisabethia.
-
-Monta kertaa olen nähnyt Elisabethin hyvin hiljaisena ja alakuloisena.
-Luullakseni hän ei vieläkään ole voinut kokonaan unohtaa uskotonta
-pastoriaan. Hän on myöskin käynyt hyvin kalpeaksi, vaikka hän ei tahdo
-itse sitä myöntää. Jos minä kysyn joskus, mikä häntä vaivaa, punastuu
-hän ja vastaa: »Ei mikään.» Muuten hän on kaikissa toimissaan yhtä
-näppärä kuin ennenkin. Jouluksi teki hän minulle ihastuttavan aamunutun
-ruusunvärisestä flanellista, ja minun ruskea samettipukuni, joka on
-valmistettu hänen ohjeittensa mukaan, herättää luistinradalla yleistä
-huomiota. Hänellä on erinomaisen hieno aisti semmoisissa asioissa.
-Hän luistelee myöskin sangen hyvin, ja meidän nuori tohtorimme, joka
-on tänne hiljan muuttanut, etsii mielellään hänen seuraansa. Ehkäpä
-Elisabeth saa hänet. Olisi kyllä ikävä, jos hän menisi meiltä pois,
-mutta minä kuitenkin mielelläni soisin hänen tulevan onnelliseksi.
-
-Osdorff on myös aina jäällä ja luistelee paljon hänen kanssaan. Mies
-parka, hän näyttää vaan päivä päivältä tuhmenevan, mutta tutkinnossaan
-on hän nyt viimeinkin miten kuten läpäissyt. Olikin jo aika;
-huhtikuussa hän täyttää yksikolmatta. —
-
-Osdorffilla on erinomainen halu hiusten kähertämiseen ja hän on
-myöskin uskomattoman taitava tässä toimessa. Minä en voi millään
-ilahuttaa hänen mieltään niin paljon kuin antamalla hänelle luvan
-kähertää tukkani. Silloin hän kampaa ja harjaa, polttaa ja muokkaa jos
-jollain tavalla minun pitkiä mustia hiuksiani. Milloin hän asettaa
-ne jakaukselle ja kampaa alas korvien päälle ja tekee hiuskiemuran
-niskaan, milloin taas nostaa kaikki korkealle ylös mitä taidokkaimpiin
-asentoihin. Elisabethia on hän myös kauan kiusannut päästäkseen
-hänenkin tukkaansa käsiksi, ja kun minä yhdyin hänen pyyntöönsä, saimme
-Elisabethin vihdoin myöntymään. Kun hänen komea, vaalea tukkansa
-kammattiin ja laitettiin ylös pään päälle kuin kruunu, näytti hän
-kerrassaan kuninkaalliselta.
-
-Osdorff seurustelee nykyään täkäläisissä perheissä, joissa hän on hyvin
-halusta nähty vieras, hän kun on näet kreivi. Kaikki tuntevat hänen
-mielityönsä, ja äskettäin oli eräiden tanssiaisten edellä suuri joukko
-naisia kokoontunut Konrad Lütten luo, jonne Osdorff oli myös kutsuttu,
-ja kaikki antoivat hänen kähertää tukkansa. Hän kuuluu suorittaneen
-tehtävänsä niin hyvästi kuin suoraan Parisista tullut hiustaiteilija.
-Naiset eivät tienneet miten olisivat häntä ylistäneet, jopa kutsuivat
-häntä neroksi. Minun täytyy nauraa — Osdorff parka ja nero — herra
-meitä armahtakoon!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viime viikolla oli Osdorff arvannostossa ja huomattiin tarkastuksessa
-sotapalvelukseen kelpaamattomaksi. Hän oli kuin seitsemännessä
-taivaassa, sanoi sen vaan häntä harmittavan, että oli niin paljon
-turhaa vaivaa nähnyt tuon kirotun tutkinnon takia. Hänen pitäisi
-nyt jäädä vielä vuodeksi tänne ja ruveta sitten harjottelijana
-jollakin maatilalla perehtymään käytännölliseen maanviljelykseen.
-On sekin sopiva ala mokomalle laiskajaakolle! Paljon parempi olisi,
-jos panisivat hänet kähertäjän oppiin, sillä se on ainoa ala, jolle
-hänellä on sekä halua että taipumusta. Mutta mitenkä se sopisi, Osdorff
-kahdella f:llä! — —
-
-Meillä kotona ei ole kaikki niinkuin pitäisi. Se näyttää todellakin
-siltä, että isä ei oikein voi kärsiä Elisabethia, ja tämä suree sitä,
-luultavasti sentähden että pelkää joutuvansa pois paikastaan, mutta
-siitä asiasta hän saa olla rauhassa niin kauan kuin minä täällä olen.
-Tekeehän isä kuitenkin kaikki, mitä minä tahdon. Minä en käsitä,
-mitä vikoja hän on Elisabethista nyt löytävinään, ja alussa hän niin
-rakkaasti häntä aina katseli.
-
-Pari päivää sitten, kun tulin Elisabethin huoneeseen, makasi hän
-pitkänään vuoteellaan ja itki. Minä en osaa selittää, mikä minun tuli,
-mutta kun katsoin häneen, tuntui yhtäkkiä ahdistavan rintaani, sanoin
-kuvaamaton, kauhea tuska kouristi sydäntäni.
-
-»Elisabeth», lausuin hiljaa ja silitin hänen hiuksiaan. Silloin loi
-hän kosteista silmistään minuun semmoisen oudon, kummallisen katseen,
-en tiedä oikein miten sitä sanoisin. Sydämeni vapisi ja kyyneleet
-kohosivat silmiini. »Mikä sinun on, Elisabeth?» kysyin. »Minulla on
-semmoinen tuska», sanoi hän — —. »Mistä syystä?» »En minä tiedä», hän
-vastasi ja painoi molempia käsiä rintaansa vasten, »en minä osaa sanoa.
-Se on niin kamala, niin hirveä tuska...» Minä koetin häntä tyynnyttää
-minkä osasin, mutta vaikealta tuntui omakin oloni. Luullakseni
-Elisabeth ei ole terve. Hänellä on jokin tauti ruumiissaan, ehkä
-hermokuume. Hän on mennyt hirveästi huonon näköiseksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lähes kolme kuukautta on siitä, kun viimeksi tähän olen kirjottanut.
-Olen kyllä yrittänyt välistä, mutta en ole voinut, minun on ollut
-mahdoton pitää niin paljon ajatuksiani koossa. Meillä on tapahtunut
-jotain kamalaa, hirvittävää. Minä en oikein tiedä, miten minun laitani
-on; monta kertaa kävelen kuin unissani, en tiedä olenko hereillä vai
-nukuksissa, ja taas toisinaan tunnen mielestäni tulleeni yhtäkkiä
-monta vuotta vanhemmaksi. Kun nyt tässä istun ja kirjotan, nousevat
-taas vedet silmiini ja poskeni hehkuvat, minua hävettää ja suru kalvaa
-mieltäni sydämen pohjaan saakka. — — Kaikesta en voi tässä kertoa,
-mutta tahdon koettaa koota ajatuksiani niin hyvin kuin osaan ja
-kirjottaa edes tärkeimmät seikat muistiin.
-
-Niinkuin jo viime kerralla olen maininnut, oli Elisabethin surullinen
-mieliala ja sairaannäköinen ulkomuoto herättänyt huomiotani.
-Joskus minun onnistui saada hänet vähän iloisemmalle tuulelle,
-mutta semmoisten hetkien jälkeen hän aina vaipui entistä syvempään
-alakuloisuuteen.
-
-Äidin kuolinpäivänä, toukokuun 21:nä, veimme, Elisabeth ja minä,
-iltasella seppeleitä ja kukkia hautuumaalle. Oli ihana, tyyni ilta.
-Narsissit täyttivät ilman väkevällä tuoksullaan ja taivas kaareutui
-päidemme päällä korkeana, kirkkaan sinisenä kupuna, jota siellä täällä
-hienot, vaaleat pilvenhattarat verhosivat. Elisabeth istui pienelle
-penkille hautaristin taakse ja minä asettelin kukkia järjestykseen.
-Viime aikoina en ole käynyt enää usein hautuumaalla, mutta joka kerta
-kun seison äidin haudalla, valtaa mieleni sama surumielinen tunnelma,
-ja niin kävi nytkin.
-
-»Eikö ole hirveää, kun täytyy kuolla niin nuorena, Elisabeth?» sanoin.
-»Äiti oli vasta kolmekymmentä yksi vuotta täyttänyt. Mahtaa olla
-kamalaa niin aikaisin kuolla...
-
-Elisabeth istui kädet ristissä helmassa, nojasi päätään mustaa
-marmoriristiä vasten ja katsoi ylöspäin. »Ei se ole yhtään kamalaa»,
-hän sanoi. »Päinvastoin, kuolleita meidän pitäisi kadehtia eikä surra.
-Tuolla alhaalla maan povessa on hyvä levätä. Joka on niin pitkälle
-päässyt — hyppäys vain on vaikea — mutta pian on sekin tehty — — pure
-hampaat yhteen vaan ja silmät kiinni —»
-
-»Elisabeth, mitä sinä puhut?» kysyin hämmästyneenä. Hän säpsähti, kuin
-olisin hänet unesta herättänyt. »Enhän minä mitään —» vastasi hän ja
-nousi ylös, mutta ajatuksensa harhailivat jossain muualla.
-
-Kahdeksantena päivänä tämän jälkeen, kun olimme juoneet
-iltapäiväkahvin, sanoi Elisabeth pistäytyvänsä Frieda tädin luona; minä
-luin juuri erästä hyvin jännittävää romaania enkä malttanut heti siinä
-paikassa keskeyttää lukemistani.
-
-»Minä tulen kohta perässä», sanoin sentähden. »Hyvästi, pikku Thymian!»
-sanoi Elisabeth ja antoi minulle kätensä, ja minä tunsin että se oli
-kylmä kuin jää. Sitten suuteli hän minua nopeasti ja pujahti ulos. Näin
-hänen menevän torin yli, musta tyllihattu La France-ruusuineen ja pieni
-musta bolero sopivat hänelle erinomaisesti, ja minua ilahutti nähdä,
-miten hienolta hän aina näytti yksinkertaisissa pukineissaan. Kulmassa
-tuli tohtori Möller häntä vastaan, tervehti hyvin kohteliaasti ja
-kääntyi katsomaan vielä jälkeensä. »Ahaa», ajattelin itsekseni, sillä
-pidin varmana että noiden kahden välillä oli jotain tekeillä siitä asti
-kun tohtori talvella oli ollut niin huomaavainen Elisabethia kohtaan
-luistinradalla.
-
-Puoli kahdeksan aikaan läksin vihdoin minäkin, mutta tultuani Frieda
-tädin luo sain kuulla kummakseni, ettei Elisabethia ollut siellä
-näkynytkään. En tiennyt oikein mitä ajatella, sillä ei hänen tapansa
-ollut minulle valehdella. Viivyttyäni tädin luona puolisen tuntia
-lähdin taas ulos. Ilta oli erinomaisen kaunis ja lämmin, kävelin sen
-vuoksi vielä pikkusen aikaa puistossa ja istahdin viimein pariksi
-minuutiksi eräälle penkille.
-
-Kun istun siinä kaikessa rauhassa, hyökkää yhtäkkiä ohitseni poliisi
-Hahnhaus, huomaa samassa minut ja pysähtyy.
-
-»Voi, neiti Gotteball», huudahti hän, »tuolla sulun vieressä on
-tapahtunut onnettomuus. Siellä on joku nainen hukuttanut itsensä, ja
-yövartia Hinz, joka on saanut hänet ylös, luulee että se on teidän
-emännöitsijänne. Tehän tunnette hänet, tulkaa minun kanssani, niin
-saamme selville, kuka tuo onneton on.» Minä en vastannut mitään,
-suuni oli kuin kiinniliimattu. Koneellisesti nousin ylös ja lähdin
-juoksemaan Hahnhausin perään, mutta mitään käsitystä todellisuudesta
-ei minulla ollut, vaan liikuin kuin unissakävijä enkä ollenkaan voinut
-saada mahtumaan päähäni, että tällä tapauksella olisi todellisesti
-ollut mitään yhteyttä Elisabethin kanssa. Alhaalla sulun luona seisoi
-viisi henkilöä, maassa makasi jokin pitkä, tumma esine ja sen vieressä
-oli polvillaan tohtori Möller, jonka olin äsken nähnyt menevän torin
-yli. Juoksin nopeasti paikalle. Silmänräpäystä, joka tämän jälkeen
-seurasi, en milloinkaan unohda. Se oli Elisabeth... Minä tunsin hänet
-vaatteistaan, jotka olivat kietoutuneet kuin märkä riepu ruumiin
-ympärille; kasvoja luultavasti en olisi voinut tuntea, ne olivat
-kamalan näköiset, viheriän liman peitossa, silmät selällään, kaikki
-piirteet vääristyneet, suu auki. Hiukset olivat hajallaan märkinä,
-likaisina suortuvina hartioilla; tämä näky ei mene milloinkaan
-mielestäni! En voinut virkkaa sanaakaan, polveni vapisivat, viimein
-kirkaisin kovasti ja sen jälkeen en nähnyt enkä kuullut mitään.
-
-Ikäänkuin jostain hyvin kaukaa kuulin tutun äänen, kun taas aloin tulla
-tajuihini:
-
-»Viekää hänet vaivaistaloon. Ei herra Gotteballia voi mitenkään vaatia
-pitämään ruumista kodissaan hautaukseen asti.»
-
-Minulle pirskotettiin vettä kasvoihin, mutta siitä huolimatta pyörryin
-uudestaan, ja kun vihdoin toinnuin entiselleni, en aluksi muistanut
-yhtään, mitä oli tapahtunut. Kuollut makasi vielä samassa paikassa ja
-poliisit koettivat pitää etäällä ihmisiä, joita tuli joka taholta,
-sillä tieto tapahtumasta oli jo levinnyt ympäri kaupunkia. Tohtori
-Möller auttoi minua nousemaan ylös.
-
-»Sepä oli ankara pyörtymyskohtaus», sanoi hän ja sitten tarttui Meinert
-minua kainaloihin viedäkseen minut kotiin. Nyt vasta pääsin oikein
-käsittämään, missä olin ja mitä oli tapahtunut.
-
-»Elisabethiä ei saa viedä vaivaistaloon, hän kuuluu meille», huusin
-silloin, mutta kukaan ei välittänyt siitä ja Meinert veti minut
-muassaan pois. —
-
-Koko kaupunki oli liikkeessä, kaikilla ovilla seisoi ihmisiä ja
-kadunkulmissa oli väenkokouksia. Meinert puristi minua käsivarresta ja
-kielsi itkemästä, etten herättäisi enää enempää huomiota, koska tästä
-asiasta oli syntynyt tarpeeksi hälinää jo muutenkin.
-
-Minä en voi tästä paljon enempää kirjottaa. Tuon tapauksen muisto elää
-vielä niin kauhistuttavan selvänä mielessäni, että käteni vapisevat
-kirjottaessa.
-
-Isä oli valkea kuin liitu, yksin huulistakin oli puna kadonnut.
-»Kauheaa, kauheaa», hoki hän kerran toisensa jälkeen.
-
-Minä sulkeuduin huoneeseeni ja heittäydyin vuoteeseen itkemään.
-Vieläkään en jaksanut oikein käsittää, että kaikki oli todella
-tapahtunut niinkuin olin nähnyt, melkeinpä odotin että Elisabeth
-astuisi sisään ja istuisi minun sänkyni laidalle, ja silloin olisi
-taas kaikki hyvin. Hetken perästä aukeni ovi ja sisään astui isä
-päällystakki yllä ja sanoi tulleensa jättämään minut hyvästi, koska
-hän oli juuri saanut sähkösanoman, joka vaati häntä asiainsa vuoksi
-lähtemään pariksi päiväksi Hamburgiin. Hänellä oli hyvin kiire eikä
-minullakaan ollut halua häntä pidättää. Vähän myöhemmin menin vielä
-alas. Ruokasalissa seisoi illallispöytä valmiina, mutta ainoastaan
-Meinert ja oppilas olivat syöneet, muut kolme kuverttia olivat
-koskematta — myöskin Elisabethille oli vielä katettu. — —
-
-Minä olin semmoisessa tuskassa, etten tiennyt mitä olisin tehnyt.
-Juoksin akkunaan ja näin torin olevan täynnä väkeä. Muutamia henkilöitä
-seisoi talomme edustalla ja töllisteli ylös ikkunoihin, ja joku syyti
-herjasanoja. Se oli luullakseni kalastaja Hannemannin eukko. »Semmoinen
-raato... semmoinen raato...» kuului hänen suustaan alituiseen. »Hirteen
-pitäisi vetää...»
-
-Kello yksitoista menin taas ylös omaan huoneeseeni ja panin maata,
-mutta unta en voinut saada. Yö oli tukahduttavan kuuma, tuska ja kauhu
-ahdistivat rintaani kuin painajainen. Hukkuneen kuva oli alinomaa
-silmieni edessä. Elisabeth raukka! Nyt minä oikeastaan vasta tiedän,
-kuinka paljon häntä rakastin. Oli kovin pimeä, mutta en uskaltanut
-nousta sytyttämään kynttilää, vaan vedin peiton pääni ylitse ja itkin
-itseni viimein nukuksiin. En kuitenkaan liene kauan nukkunut, sillä kun
-taas heräsin, kuulin kellon lyövän yksi, ja heti oli tuo sama hirveä
-kuva uudestaan silmieni edessä. Kaikki jäseneni vapisivat kauhusta, en
-uskaltanut tehdä pienintäkään liikettä. Minusta tuntui kuin olisi sydän
-rinnassani kasvanut yhä suuremmaksi ja raskaammaksi... »Miksi hän sen
-teki?» ajattelin yhä uudestaan ja uudestaan, ja hämärä aavistus jostain
-kammottavasta, mikä oli tapahtunut, vilahti sieluni läpi.
-
-Yhtäkkiä alkoi kuulua kumeaa mörinää, ikäänkuin villin pedon karjuntaa
-jostain kaukaa. Sitä kauhua, mitä minä tänä yönhetkenä tunsin, on
-mahdoton kuvata. Pian senjälkeen valkeni huone äkkiä, minä kavahdin
-pystyyn, näin joka puolella sinistä tulta ja nurkassa seisoi Elisabeth
-pitkässä valkeassa yöpaidassaan, kamalasti vääristyneet kasvot
-viheriän liman peitossa, silmät auki tuijottaen minua kohti. Kirkaisin
-kauheasti, tuli sammui, mutta haamu pysyi nurkassa ja katsoi minuun, ja
-minä huusin — huusin — luulen varmaan että olisin tullut hulluksi, jos
-minun olisi täytynyt olla yksin koko yö.
-
-»Mikä hätä täällä on, Thymian? Miksi Te niin huudatte?» kuului
-Meinertin ääni oven takaa, ja kun minä yhä vaan huusin, avasi hän oven,
-astui sisään ja kumartui minun ylitseni. Minä takerruin häneen kiinni
-molemmin käsin enkä voinut ensi alussa puhua mitään, viittasin vaan
-nurkkaan, jossa kummitus seisoi, ja koetin änkyttää jotain siitä mitä
-olin nähnyt.
-
-»Niin», sanoi hän nauraen, »nyt on ankara ukonilma. Ja kummitukselta
-tuolla nurkassa väännämme paikalla niskat nurin. Katsoppas tänne,
-Thymi» — ja samassa hän tarttui tuohon valkeaan haamuun, ja nyt
-huomasin että se oli pyyhinliina, jonka olin nähnyt peiliin
-kuvastuneena, mutta nauramiseen ei minulla ollut halua enkä uskaltanut
-vieläkään olla yksin, vaan pyysin ja rukoilin Meinertiä, ettei hän
-menisi pois. Hän istui viereeni vuoteen reunalle ja kiersi käsivartensa
-minun ympärilleni, ja minulle tuntui hyvältä ja rauhottavalta hänen
-ruumiinsa lämmittävä läheisyys.
-
-»Miksi hän sen teki, herra Meinert? Miksi hän sen teki?» kysyin
-kiihkeästi. »Sanokaa minulle kaikki, jos Te tiedätte.»
-
-Hän silitteli oikealla kädellään minun poskiani ja suuteli minua, ja
-vaikka se ei ole sopivaa, sallin sen kuitenkin tapahtua, olin niin
-päästäni sekaisin, etten osannut ajatella mitään muuta kuin tuota yhtä
-ja samaa: miksi hän sen teki?
-
-»No mutta, Thymi, etkö sinä todellakaan tiedä sitä?» sanoi hän, enkä
-minä huomannut mitään erinomaista siinä, että hän minua yhtäkkiä
-sinutteli. Konfirmatsionistani asti on hän muuten kutsunut minua aina
-teiksi.
-
-»Tuommoinen iso, järkevä tyttö. Olethan sinä muuten niin älykäs, missä
-sinun silmäsi ovat olleet, kun et ole mitään nähnyt? Tuo haaveileva
-naikkonen oli suhteissa sinun isääsi ja kuvitteli mielessään, että
-isäsi naisi hänet. Kun tämä ei ollut siihen halukas ja hänelle tuli
-kiire, menee hän kiihtymystilassaan hukuttamaan itsensä.»
-
-»Minkätähden sitten ei isä tahtonut häntä naida ja miksi hänelle tuli
-kiire?» kysyin minä.
-
-»Oi, nyt sinä olet tyhmä, Thymi», sanoi Meinert ja huokasi. Ja sitten
-hän kertoi minulle, että Elisabeth oli ollut raskaana, ja sanoi ettei
-minun sentähden pitäisi isästä pahaa ajatella. Se kun nyt on kerran
-sillä tavalla, että terve mies hänen iässään tarvitsee naisia samoin
-kuin naiset tarvitsevat miehiä, koska semmoinen on luonnon järjestys,
-josta ei mihinkään pääse. Isä käyttäytyi hyvin hienosti naisia kohtaan,
-sanoi hän, maksoi kustannukset heidän lapsivuoteestaan, antoi tuhat
-markkaa kipurahoja ja piti huolta lapsesta ripillepääsyyn asti. Jos
-isä taas menisi tuommoisen naisen kanssa naimisiin, niin se olisi
-minun vahinkoni. Sillä silloin olisi kaikilla hänen lapsillaan samat
-oikeudet kuin minullakin, ja minun perintöni vähenisi yhtä paljon kuin
-niiden luku lisääntyisi. Reinhardin lapsi oli kuollut heti, mutta
-tuhat markkaansa hän oli kuitenkin saanut. Se oli ollut hänelle hieno
-afääri. »Me tarvitsisimme vaan sormella viitata, ja hän tulisi tänne
-uudestaan», lisäsi hän raa'asti, »mutta me emme huoli hänestä enää. Hän
-on liiaksi lihava. Elisabethin laita oli alusta pitäen toinen. Hänen
-kanssaan ei ollut niin helppo tulla toimeen, ja minä varotinkin isääsi
-häneen ollenkaan ryhtymästä. Hän oli senlaatuisia naisia, jotka vaan
-etsivät elättäjää itselleen.»
-
-»Ei, se ei ole totta! Elisabeth oli siveä tyttö», huudahdin minä ja
-työnsin pois Meinertin käden, joka yhä vielä silitti minun poskiani;
-hänen kosketuksensa vaikutti minussa yhtäkkiä inhoa ja pelkoa.
-
-»No niin, minä menen sitten», sanoi hän ja nousi. Kun hän oli päässyt
-jo oven luo, valtasi minun taaskin äskeinen kauhea pelko, rupesin
-itkemään ja silloin kääntyi hän takaisin, istuutui uudestaan minun
-sänkyni laidalle, otti pääni käsiensä väliin ja kumartui syvään minun
-ylitseni, niin että pimeydestä huolimatta voin nähdä suoraan hänen
-hehkuviin sinisiin silmiinsä. Tilani oli omituinen. En voinut selvittää
-itselleni, minkätähden ja mitä niin äärettömästi pelkäsin. Sydän
-takoi rinnassani niin, että luulin sen pakahtuvan. Meinert pelotti
-minua, mutta tunsin samalla myös jotain ihan toisenlaista, ruumiini
-vavahteli ja värisi aivan omituisesti, se oli outo, selittämätön tunne,
-jota en koskaan ennen ollut kokenut. Minä siedin hänen suuteloitaan
-ja sallin hänen painaa minua yhä lujemmin itseänsä vastaan. Olin
-kuin jonkinlaisessa huumaustilassa. Tahdoin riistäytyä irti hänen
-syleilystään ja työntää hänet pois luotani, mutta siihen ei minulla
-ollut voimaa — —
-
-Aamun sarastaessa vihdoin pääsin uneen ja heräsin vasta myöhään
-aamupäivällä. Ensin luulin, että se olikin unta kaikki mitä yöllä
-oli tapahtunut, mutta vähitellen selveni minulle koko todellisuus.
-Silloin painoin pääni tyynyyn ja itkin, sillä minua hävetti niin
-kovasti ja pelkäsin nähdä Meinertiä ja puhua hänen kanssaan. Minun
-siinä nyyhkyttäessäni aukeni ovi ja Meinert astui sisään. Hän puhui
-hyvin ystävällisesti, hyvin hellästi minulle ja sanoi, että minä
-olin nyt hänen lemmittynsä ja että me emme antaisi kenenkään huomata
-salaisuuttamme. Aina lapsuudestani asti hän oli minua rakastanut. Me
-ehkä vielä joskus menisimme naimisiin, mutta nyt toistaiseksi olisi
-näin paljon parempi, hän sanoi. Minä en vastannut mitään; en voinut
-vastata. — —
-
-Kaksi päivää tämän jälkeen vietiin Elisabeth vaivaistalosta hautaan.
-Kaikessa hiljaisuudessa, varhaisena aamuhetkenä hänet haudattiin, kun
-tahdottiin herättää mahdollisimman vähän huomiota ja estää suurta
-väkijoukkoa kokoontumasta. Siellä köyhäinhautojen keskellä on hänen
-kumpunsa. Minä olen istuttanut sinne kukkia ja murattia ja käyn siellä
-usein.
-
-Elisabeth raukka...
-
-Sydäntäni ahdistaa. Minä olen niin onneton. Tahtoisin itkeä, aina vaan
-itkeä...
-
-Huomenna lisää — —
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oi, miten tyhjä ja autio meidän talo on, kun Elisabeth on poissa! Nyt
-meillä on taloudenhoitajana leski, imeläsuinen, hyvinvoivan näköinen
-henkilö, sileänaamainen ja mustatukkainen. Rouva Lene Peters on hänen
-nimensä. Hän puhuu hyvin hitaasti ja jonkunlaisella laulunuotilla,
-venyttäen sanojen lopputavuja. Minä en voi häntä sietää, vaikka hän
-koettaa aina olla hyvin kohtelias ja äidillinen minua kohtaan. Hänen
-olennossaan on jotain teeskenneltyä, kavalaa. Hän häärii aina sillä
-tavalla isän ympärillä, että jos isä hänet viettelee, sitä ei tarvitse
-ihmetellä, sillä häneltä raivataan kaikki esteet tieltä. Veteen ei
-_tuo_ juokse, siitä saa olla varma.
-
-Ennen en ole tuommoisista seikoista huomannut mitään, mutta nyt
-tarkastan molemmin silmin, mitä ympärilläni tapahtuu.
-
-Välistä minä tunnen kauheaa vastenmielisyyttä itseäni ja koko
-ympäristöäni kohtaan. Isän ja minun väliin on tullut näkymätön seinä.
-Hän ei sitä tunne, mutta minä! Elisabethin haamu erottaa meidät. Tiedän
-kyllä ettei minulla ole oikeutta tuomita isää, joka minua rajattomasti
-rakastaa, mutta noina hirveinä hetkinä särkyi minussa jotakin:
-kunnioitus ja luottamus isääni kohtaan on minusta kadonnut.
-
-Muuten ei tietysti _minulla_ ole mitään oikeutta ruveta mahtailemaan.
-— Herra jumala, miten kurjaa minun elämäni on ollut tuosta yöstä
-alkaen... Tahtoisin päästä pois. Vihaan Meinertiä, mutta kuulun
-kuitenkin hänelle yhä vielä. Useinkin lukitsen oveni, ennenkun menen
-maata. Mutta se on kuin noiduttua. Kesken unenkin herään hänen
-hiljaiseen koputukseensa, ja vaikka ensin puren hampaani yhteen ja
-makaan liikkumatta, jokin salaperäinen voima, joka on väkevämpi kuin
-minun tahtoni, ajaa kuitenkin lopuksi aina minut ylös ja ovea avaamaan.
-
-Tuon turmiollisen yön jälkeen olen muuttunut aivan toisenlaiseksi.
-Välistä luulen että ihmiset voivat nähdä jo päältäni, miten minun
-laitani on, enkä uskalla enää katsoa ketään suoraan silmiin. Varsinkin
-pelkään Frieda tädin teräviä silmiä. Hän tarkastaa minua usein niin
-epäilevästi, että monasti olen luullut hänen aavistavan jotakin; mutta
-minä itse katselen muita ihmisiä myös aivan toisella tavalla kuin ennen.
-
-Minä en voi esimerkiksi enää seurustella vapaasti Osdorffin kanssa.
-Minun täytyy aina katsella hänen käsiänsä, noita valkeita, pehmeitä,
-kauniita käsiä, jotka jo ennen minua niin suuresti miellyttivät. Mutta
-nyt syntyy minussa niitä katsellessani aivan omituisia tunteita.
-Välistä tunnen kiihkeää halua antaa noiden kauniiden, sileäin, valkeain
-käsien lyödä itseäni. Kerran kasvoi tämä halu minussa niin kovaksi,
-että ilmaisin sen hänelle.
-
-»Lyökää minua», sanoin, »raapikaa, nipistäkää minua, Osdorff. Tahtoisin
-tuntea tuskia Teidän käsistänne.» Hän katsoi minuun ihmeissään.
-Katseemme kohtasivat toisensa. Hänen raukeihin silmiinsä syttyi outo
-hehku. Sama hehku, jonka ensi kerran olin huomannut tuona hirveänä yönä
-Elisabethin kuoleman jälkeen Meinertin silmissä.
-
-»Mitä tyhmyyksiä — minäkö tekisin Teille pahaa, Thymian! Kauniit tytöt
-ovat olemassa sitä varten, että heitä rakastettaisiin ja hyväiltäisiin.
-Enhän minä ole toki mikään raakalainen...» Sametinhienoila kädellään
-silitti hän hiljaa ja hitaasti minun poskiani. Suljin silmäni
-päästäkseni näkemästä hänen kasvojansa, hänen tylsiä, velttoja
-piirteitään ja harmaita kalansilmiään. Mutta kädet, kädet — ne tekevät
-minun hassuksi — —
-
-Siitä asti sinuttelemme toisiamme ja yhdymme usein yksinäisissä
-paikoissa.
-
-Huolimatta hänen henkisestä tyhjyydestään ja tylsistä kasvoistaan
-minä pidän hänestä — niin — en tiedä kuinka sanoisin, niinkuin piennä
-lapsena pidin siniseen silkkiin puetusta nukesta, jonka isä kerran
-matkalta tullessaan toi minulle. Pidän hänestä, niinkuin pidetään
-jostain esineestä, johon ollaan totuttu, niinkuin tarvekalusta, josta
-ei voi luopua. Olemme luvanneet pysyä toisillemme ikuisesti uskollisina
-ystävinä, minne kohtalo askelemme maailmassa ohjanneekin. Hänen käsiään
-rakastan yhä vielä — hulluuteen asti. — Oi jumala!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Taas on jotain uutta minulla kerrottavana.
-
-Isä menee uusiin naimisiin. Ja kenen kanssa? Madame Lene Petersin.
-
-Hitto vieköön, se muija ei ole tyhmä! Minun täytyy totta puhuen melkein
-kunnioittaa hänen viisauttaan, taikka ehkä paremmin sanoen viekkauttaan.
-
-Viime sunnuntaina isä sen minulle ilmotti.
-
-Minusta hän näytti vähän alakuloiselta. Taloudenpito emännöitsijän
-avulla ei ottanut ajan pitkään oikein menestyäkseen, sanoi hän.
-Täytyi saada rouva taloon. Kun hän ei halunnut ruveta suuriin puuhiin
-naimistansa varten, oli hän päättänyt ottaa sen, mikä oli lähinnä
-saatavissa, nimittäin rouva Petersin, joka oli sievännäköinen, reipas,
-siisti ja säästäväinen nainen. Olisiko minulla mitään sitä vastaan,
-kysyi hän viimein.
-
-»Ei», vastasin minä ja tunsin samalla, miten kasvoistani veri pakeni
-sydämeen. — Ajattelin Elisabethia, jonka täytyi uhrata nuori elämänsä
-valmistaakseen sijaa tuolle viekkaalle silmäinpalvelijalle, henkilölle,
-joka sivistysmäärästään päättäen on aikaisemmin ollut palveluspiika.
-Lene Peters on viisaampi kuin kokematon, pahaa aavistamaton Elisabeth
-raukka oli. Hän tahtoo ensin saada virallisen eläkekirjan. —
-
-»Et sinä tule sen vuoksi vahinkoa kärsimään, lapsi kultani», sanoi
-isä, joka luultavasti omalla tavallansa selitti minun kalpenemiseni.
-»Sinun omaisuutesi on varmassa tallessa eikä sinun tarvitse alistua
-häntä tottelemaan. Hänellä ei ole sinulle mitään sanottavaa. Jos joskus
-jotain tapahtuisi, tulee sinun kääntyä vaan minun puoleeni. — Ensi
-kesänä matkustamme me molemmat, sinä ja minä, Syltiin taikka Zoppotiin.
-Sinä opit siellä tuntemaan maailmaa ja saat ihailijoita, ainokaiseni.»
-
-Minä en vastannut mitään ja seisoin hiljaa kuin uhrilammas, kun hän
-minua suuteli.
-
-Seuraavana päivänä kihlaus julaistiin. Lauantaista kolme viikkoa heidät
-pitäisi vihittämän. Vihittäköön vaan, minulle se on aivan samantekevä.
-Toivotan heille onnea.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jaha, nyt on siis Lene apteekkarinrouva Gotteball. Koetan tulla hänen
-kanssaan toimeen niin hyvin kuin voin. Äidiksi häntä tietysti en kutsu,
-mutta olen koettanut pakottaa itseäni sanomaan häntä edes tädiksi.
-
-Muuten näyttää siltä, kuin hänelle olisi todella tullut kiire päästä
-naimisiin. Meinert ainakin luulee niin. Minä vaan en ymmärrä, miten hän
-on menetellyt saadakseen läpiajetuksi asian, joka ei ollut kellenkään
-muulle onnistunut. Hän on oppimaton ja tyhmä kuin kana, eikä hänessä
-kauneuttakaan ole juuri haitaksi asti, huolimatta hänen sileistä
-kasvoistaan ja lihavanpyöreistä ruumiinmuodoistaan.
-
-En voi selittää, mistä johtuu mieleni ainainen apeus. Kaikki tuntuu
-vaan ikävältä ja tympeältä. Usein minä saan sydämentykytystä. Meinert
-on antanut minulle digitalistippoja, mutta ei ole apua niistäkään.
-Siveellinen vastenmielisyys, jota jo kauan sitten olen tuntenut itseäni
-kohtaan, kasvaa välistä niin suureksi, että saa aikaan suorastaan
-ruumiillisen äitelyyden tunteen.
-
-En ole puhunut Meinertille siitä mitään enkä Osdorffille. Äskettäin,
-kun oli illallispöydässä suolattuja kurkkuja, rupesi mieltäni
-kääntämään niin, että olin näkevinäni siinä pelkkiä niljaisia,
-viheriöitä käärmeitä. Koko yön vielä sen jälkeenkin kiemurteli ja
-mateli jotain viheriää silmieni edessä. Tämä on ihan hirveätä. Minua
-pelottaa, mutta en tiedä itsekään mikä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Laupias jumala! Kun aloin tähän kirjaani kirjottamaan, en olisi
-mitenkään voinut aavistaa, että minä vielä tulisin niin paljon kokemaan
-elämässäni. Oikeastaan ei ole ollut minulla tähän asti paljoakaan
-hyvää ja hauskaa kerrottavana. Mutta se tuntuu minulle todelliselta
-helpotukselta, kun saan tähän paperille tyhjentää kokonaan sydämeni;
-minusta on aivan kuin kirjottaessani saisin puhella hyvän, uskotun
-ystävän kanssa. —
-
-Niinkuin olen maininnut, on jo kauan aikaa tuntunut oloni vaikealta,
-olen ikäänkuin aavistanut jonkin kauhean, tuntemattoman vaaran minua
-uhkaavan. Monasti olen sulkeutunut huoneeseeni saadakseni rauhassa
-itkeä, tietämättä oikein mistä syystä, ainoastaan oman mieleni
-apeudesta, ja se on aina tuottanut vähän helpotusta.
-
-Lene on katsellut minua epäluuloisesti ja rupesi kerran tekemään
-minulle kaikenlaisia viekkaita kysymyksiä, että tiesinkö muka minä...
-ei, sitä en voi tähän kirjottaa, miten hän sanoi. Minä sekä punastuin
-että vaalenin, ja Lenen värjäsi kiukku vallan viheriäksi. Yhtäkkiä,
-ennenkun ehdin mitään enempää ajatella, hän hyökkäsi kimppuuni ja
-samassa paukahti kummallekin puolen päätäni kirvelevä korvapuusti,
-niin että minulta oli mennä näkö ja kuulo sekaisin ja rupesin kovasti
-huutamaan. Silloin syöksyy isä huoneeseen, iskee kiinni Lenen
-käsivarteen, tyrkkää hänet takaisin, paiskaa seinää vasten, potkasee
-jalallaan ja tahtoo lyödä häntä, mutta minä heittäydyin väliin, ja
-silloin Lene huutaen ja kirkuen ilmaisee kaikki... Hän oli jo kauan
-sitten huomannut sen minun liinavaatteistani, sanoi hän, ja valitti
-että minä tuotin häpeää taloon. Hän katui, että oli ensinkään suostunut
-rupeemaan sellaisen perheen jäseneksi. Isän olisi pitänyt tyytyä vaan
-toivorikkaaseen tyttäreensä eikä vetää muita ihmisiä tuommoiseen
-häpeään. — Silloin isä taas hyökkäsi hänen kimppuunsa — minä juoksin
-ulos, löin oven perässäni lukkoon ja karkasin pitkin portaita omaan
-kamariini, lukitsin oven sielläkin ja heittäydyin vuoteeseeni ja jäin
-siihen liikkumatonna makaamaan, hehkuvin poskin mutta silmät kuivina.
-
-Ja minun oli niin paha olla, niin paha — en voi sitä sanoakkaan,
-päätäni pakotti ja poltti kuin olisi kokonainen rovio sen sisällä
-palanut. En voinut oikein ajatellakkaan, ajatukset kiersivät vain
-vimmattua vauhtia tuota yhtä kysymystä: mitä tästä nyt tulee? Pitääkö
-minun seurata Elisabethin esimerkkiä ja mennä järveen, vai pyydänkö
-Meinertiltä myrkkyä? Vai heittäydynkö junan alle ja annan sen rusentaa
-itseni kuoliaaksi? Että minun kaikissa tapauksissa täytyy elävien
-ilmoilta poistua, se päätös on mielessäni varma kuin amen kirkossa.
-
-Jäin koko illaksi sinne ylös enkä tahtonut ensinkään mennä alas, mutta
-jonkun ajan kuluttua tuli isä oven taa ja pyysi minua avaamaan ja hänen
-äänensä tuntui niin kummallisen vapisevalta ja itkuiselta, että minä
-pian hiivin ovelle ja avasin sen. Kuumeesta hehkuvilla silmilläni näin
-isän menneen kovin kurjan ja kuihtuneen näköiseksi, ja yhtäkkiä huomaan
-makaavani hänen sylissään ja itken ja hän itkee myös ja suutelee minua,
-emmekä kumpikaan voineet itkultamme sanaakaan lausua.
-
-»Lapsi, lapsi! Minun armas, pikkunen tyttö rukkani! Sano minulle
-vaan, puhuiko tuo vaimo totta? Onko se Meinert?» sai isä viimein
-vaivalla kysytyksi. Minä nyökkäsin. Isä ähkyi tuskissaan. »Oi jumala,
-oi jumala», hoki hän kerran toisensa jälkeen. Ja sitten taas: »Lupaa
-minulle vain, ettet tee mitään tuhmuutta, pikku raukkani. Minä puhun
-Meinertin kanssa, kyllä kaikki vielä korjaantuu.» Minun täytyi kädestä
-pitäen luvata hänelle, etten tekisi mitään pahaa itselleni. Itse pyysin
-häneltä, että saisin seuraavan päivän olla rauhassa itsekseni ja että
-ruoka tuotaisiin minulle omaan huoneeseeni. Isä suostui kaikkeen.
-
-Myöhemmin tuli Meinert. Hän oli aivan raivoissaan. »Olisit heti sanonut
-minulle, miten asiat ovat, niin ei tämä olisi päässyt näin pitkälle»,
-hän huusi, »minä olisin antanut sinulle muutamia tippoja, ja kaikki
-olisi kunnossa. Nyt tästä tuli kaunis juttu. Isäsi uikuttaa kuin vanha
-akka, äitipuolesi on pannut ulinallaan koko talon ylösalaisin, ja
-huomenna tämän tietää koko kaupunki. Frieda Gotteball tietysti istuu
-alhaalla arkihuoneessa ja on ottanut selon juurta jaksain koko jutusta.»
-
-Frieda täti! Tämä ajatus vei minulta viimeisetkin voimat. Näin tuon
-vanhan naisen ankarain, läpitunkevain silmäin katselevan itseäni
-ja sydämeni jäykistyi pelosta, häpeästä ja kauhusta. »Anna minulle
-myrkkyä», sanoin Meinertille. Hän naurahti kuivasti. »Myrkkyä! Sitäkö
-tämä vielä puuttuisi! Minulla ei ole nyt muuta keinoa kuin naida sinut.
-Jos isäsi ottaa minut osakkaaksi liikkeeseen, olkoon menneeksi, muuten
-kiitän kunniasta». Hän kiiruhti ulos ja minä jäin makaamaan. Kauhun
-väreet karsivat ruumistani. Ajattelin että minun täytyy mennä naimisiin
-Meinertin kanssa, ja silloin yhtäkkiä, ikäänkuin se olisi minuun
-jostain ulkoa tullut, oli mielessäni varmana ja lujana päätös: ennemmin
-kuolen. Vaikka veteen tai junan pyörien alle ennen kuin Meinertin
-vaimoksi. Minä en voi, en voi, en, en — — —
-
-En osaa selittää, miten tämä on oikein tapahtunut, mutta se on niin,
-että minun tunteeni ovat yhtäkkiä kokonaan muuttuneet. Nyt minä sen
-varmaan tiedän: minä vihaan Meinertiä. Hän on roisto. Kun ajattelenkin
-häntä, tuntuu kuin jokin iljettävä mato ryömisi pitkin ruumistani. Kun
-ajattelen sitä mahdollisuutta, että tulisin olemaan koko elinaikani
-sidottuna tähän mieheen, että olisin tuomittu ainaiseksi, kuolemaan
-asti kuulumaan hänelle, silloin mustuu maailma silmissäni. Minä en
-tahdo, en, en — — —
-
-       *       *       *       *       *
-
-Frieda täti ei tietenkään voinut pitää salaisuutta omassa hallussaan,
-ja kaksi päivää tuon kauhean tapauksen jälkeen, joka yllätti minut
-kuin varas yöllä, tuli hän meille mukanaan muita sukulaisia, nimittäin
-eno Pohns ja täti Frauke, eno Dirk Thomsen ja täti Trine. Ja kaikki
-istuivat vierashuoneessa ja pitivät perheneuvottelua siitä, miten minun
-suhteeni nyt oli meneteltävä... Aivan samoin kuin ennen, silloin kun
-minut T—hen lähetettiin.
-
-Minä olin ylhäällä omassa huoneessani, mutta siinä kykkiessäni ikkunan
-vieressä pisti yhtäkkiä päähäni, että pitäisi mennä alas kuuntelemaan,
-mitä ne siellä päättävät. Hiivin hiljaa portaita alas ja pujahdin
-arkihuoneeseen, jonne voin avonaisesta tirkistysreijästä kuulla kaikki
-mitä vierashuoneessa puhuttiin. Joskus työnsin verhoa hiukan syrjään,
-ja silloin en ainoastaan kuullut, vaan näinkin kaikki mitä siellä
-kokouksessa tehtiin.
-
-He näyttivät olevan kaikki hyvin kiihottuneita ja kiivaasti
-siellä puhuttiin. Frieda täti ei ollut ennättänyt edes riisuutua,
-päällysvaatteissa ja hattu päässä hän istui pöydän ääressä, riutuneen
-näköisenä ja kasvot tummanpunaisina. Kuulin heidän puhuvan siitä,
-että minun pitäisi mennä Meinertin kanssa naimisiin. Isä sanoi, että
-Meinertistä tulisi hänen liikekumppaninsa ja asia järjestyisi sillä
-tavalla aivan itsestään, ja rakkaiden sukulaisten ei tarvitseisi
-turhanpäiten semmoista melua nostaa. Kihlaus julaistaisiin heti ensi
-päivinä. Mutta silloin Lene päästi aika porun ja valitti surkealla
-äänellä, että nyt hänen lapsensa jäisivät aivan osattomiksi, hänelle
-itsellekään ei jäisi mitään, vaan saisi mennä uudestaan palvelukseen
-ja laittaa lapsensa vaivaistaloon, jos isä sattuisi kuolemaan. Isä
-käski hänen pitää suunsa kiinni ja eno Dirk ja Pohns vakuuttivat,
-että ei ole mitään muuta keinoa tästä pulasta pääsemiseksi; tosin se
-oli kauhea häpeä koko suvulle, mutta ei tämä ollut ensimäinen eikä
-viimeinenkään kerta, kun tämmöistä tapahtui. Kesken kaikkea syöksähti
-Frieda tädin ääni esiin kuin jääkylmä vesisuihku. »Luuletteko sitten,
-että Thymi huolii Meinertistä?» Kaksi sekuntia oltiin huoneessa aivan
-hiljaa, sitten syntyi yleinen äänten hälinä, kaikki huusivat että
-muusta ei voinut olla puhettakaan, että minun oli pakko tehdä se, ja
-yli kaikkein muiden kaikui Lenen ääni: »Sepä olisi kaunista, jos hän
-vielä panisi vastaan, sittenkun on kerran — — Saa kiittää onneansa,
-kun pääsee naidun vaimon kirjoihin — —.» Samassa oli yleinen riita
-käynnissä. Se oli alkanut niin äkkiä, etten huomannutkaan ennenkun se
-oli täydessä vauhdissa. Frieda tädin ääni kuului ensin kovinna: »Enpä
-tosiaankaan tiedä, onko oikein tehty jättää lapsiparka noin vaan tuon
-Meinert lurjuksen haltuun. Sietää vielä ajatella, kumpi onnettomuus on
-vaikeampi kantaa, häpeätahra nimessä vai koko elinajan kestävä onneton
-avioliitto...»
-
-»Sinä olet järjiltäsi, Frieda,» huusi Frauke täti kiihtyneenä, »ei kai
-hän voi jäädä tähän entisellä tavalla elämään. Kun on kerran laittanut
-itsensä semmoiseen asemaan, niin tyytyköön myös seurauksiin. Koska hän
-on Meinertin kanssa pitänyt peliään, ottakoon myös hänet miehekseen.»
-
-»Se on myöskin minun mielipiteeni», sanoi isä, »naimisella tästä
-pulasta paraiten päästään.»
-
-»Semmoisen miehen kanssa!» huusi Frieda täti, »semmoisen roiston,
-joka käyttää hyväkseen alaikäisen lapsen yksinkertaisuutta ja
-tietämättömyyttä tehdäkseen hänet onnettomaksi... Ja että sinä hänen
-isänään et käsitä, mihin turmioon sinä tämän naimiskaupan kautta
-lapsesi syökset Oletko sinä isä? Kurja roisto sinä olet, aivan
-samanlainen kuin tuo kumppanisi. Niin, semmoinen sinä olet,» hän huusi
-ja iski nyrkkinsä pöytään, »sinäkö muka olisit mies kasvattamaan lasta,
-vieläpä tyttöä! Sinä — sinä! Enkö minä ole sitä aina sanonut ja sinulta
-melkein polvillani rukoillut, että tyttö olisi ripille päästyään
-lähetetty pois kotoa johonkin kasvatuslaitokseen? Sinun on syy. Sinua
-me tässä istumme tuomitsemassa emmekä tuota onnetonta, vieteltyä
-lapsiraukkaa, ettäs sen tiedät!
-
-»Minua?» huudahti isä. »Minä olen rakastanut lastani enemmän kuin
-mitään muuta maailmassa, Frieda. Minua et voi mistään syyttää.»
-
-»Syytänpä sittenkin. Sinä olet häntä rakastanut, sanot. Mutta minä
-kysyn, onko se oikeaa rakkautta, että tekee lapselleen kaikessa
-mieliksi ja sanoo niin ja amen kaikkeen, mitä se tyhmyydessään vaan
-keksii ja panee toimeen? Tämä talo ei ole mikään sopiva olinpaikka
-kasvavalle tytölle. Apteekki on jo kauan ollut huonossa maineessa. Tämä
-ei ole ollut kunniallinen talo sitten sinun ensimäisen vaimoparkasi
-kuoleman eikä täällä ole sen jälkeen ollut mitään oikeaa perhe-elämää.
-Porttola tämä on, huorapesä — niin — niin — — semmoinen tämä on...
-Ainoa kunniallinen henkilö, joka täällä on näinä vuosina emännöinyt,
-oli tuo tyttö poloinen, joka myöskin on sinun omallatunnollasi — sinä
-naisten raiskaaja, sinä — —»
-
-»Ainoa?» kiljui Lene. »Enkö sitten _minä_ ehkä ole kunniallinen
-ihminen, vai olenko minäkin tuommoinen — —?»
-
-»En minä voi sinua muuksikaan kutsua», huusi Frieda täti vastaan.
-
-Kuin ammuttu nuoli lensi Lene tuoliltaan suoraan Frieda tädin kimppuun,
-tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja huusi niin paljon kuin jaksoi:
-»Olenko minä semmoinen? Sinä kyttyräselkä marakatti! Peruutatko sanasi
-ja pyydätkö anteeksi, taikka minä väännän sinun lampaannaamasi nurin,
-ettet sitä enää milloinkaan saa kohdalleen...»
-
-Frieda täti ei ollut hidas liikkeissään hänkään, vaan iski paikalla
-kyntensä Lenen kasvoihin, niin että tältä pääsi poru, ja silloin
-hyppäsivät kaikki paikoiltaan, mikä milläkin äänellä huutaen, eno Pohns
-sieppasi paksun kävelykeppinsä, joka hänellä on aina polviensa välissä,
-ja rupesi sillä huitomaan yli pöydän tappelevia naisia kohti, joita
-hän tietysti ei tavannut, mutta osui sen sijaan kattolamppuun, jonka
-kupu ja lasi tulivat tuhansina sirpaleina helisten lattiaan. Silloin
-naiset irtautuivat toisistaan, ja Frieda täti rupesi silittelemään
-takkuun mennyttä tukkaansa ja Lene juoksi ulos, luultavasti huuhtomaan
-silmiään, joita Frieda täti oli ehkä liian kovakouraisesti pidellyt.
-Heti sen jälkeen tuli Meinert sisään. En voinut heti kuulla, mitä hänen
-kanssaan neuvoteltiin, kun naiset yhä puhuivat niin kiihkeästi, että
-muiden ääniä oli vaikea kuulla. Luulen heidän puhuneen siitä, että
-Meinert tulisi apteekin osakkaaksi, ja kun sekä eno Pohnsilla että
-eno Dirkillä on siihen suuria kiinnityksiä, täytyy ensin kysyä heidän
-mieltänsä asiasta. Näytti siltä kuin he eivät olisi oikein mielellään
-suostuneet, ja Frieda täti vaati että ensin pitäisi kysyä minulta,
-tahtoisinko minä ottaa Meinertiä miehekseni.
-
-Työnsin silloin verhoa aukon edestä hiukkasen syrjään ja näin suoraan
-edessäni Meinertin kalpean, ivallisen naaman, eikä milloinkaan se ollut
-näyttänyt minusta niin iljettävän vastenmieliseltä kuin sillä hetkellä.
-
-»Niin, arvoisat herrat», sanoi hän ja hieroi laihoja, luisevia käsiään.
-»Jos asiat ovat sillä tavalla, niin annetaan kaiken jäädä entiselleen.
-Ei kenenkään pidä luulla, että minulla tässä jutussa on mitään
-pyydettävää. Päinvastoin. Minä en kiellä mitään. Minulla on ollut
-pieni seikkailu Thymianin kanssa. Hyvä. Seuraukset tulevat näkyviin.
-Bon. Koska hän on minun isäntäni ja paraan ystäväni tytär, olen valmis
-tekemään velvollisuuteni ja naimaan hänet. Tahdon olla gentleman.
-Muuten — jos en olisi semmoinen, jos tahtoisin olla pikkumainen, olisi
-minulla kylliksi syytä peräytymiseen. Thymian on aika rakkari — — siinä
-tytössä on temperamenttia. Hän on pitänyt peliään myöskin nuoren kreivi
-Osdorffin kanssa... Kuka silloin voi todistaa, että juuri minä — —?»
-
-Koetin tukkia korviani, etten kuulisi enempää. Polveni vapisivat.
-Maailma musteni silmissäni. Heti kun vähän toinnuin, riensin
-huoneeseeni, otin hattuni ja juoksin ulos, tietämättä minne oikeastaan
-aioin. Eteenpäin vaan, pois kotoa, minne jalat veivät. Ja ne veivät
-minut suoraan sululle. Menin samaa tietä, jota Elisabeth oli minun
-edelläni kulkenut. Mutta kun olin päässyt perille ja kumartuen
-kaidepuun yli katsoin alas mustaan, kuohuvaan veteen, valtasi minut
-kauhea pelko. Tartuin lujasti kaiteiden ylimpään orteen ja yritin
-heilauttaa itseni yli, mutta jalkani olivat kuin maahan kiinni
-kasvaneet. Seisoin siinä vaan yhä ja tuijotin alas veteen ja toivoin
-makaavani syvällä sen alla, mutta toiselta puolen pelkäsin kuitenkin
-kauheasti kuolemaa, joka siellä alhaalla vaani minua. »Hampaat yhteen
-vaan ja silmät kiinni», kuulin Elisabethin sanovan, ja samassa tuli
-mieleeni, että minä olin viime aikoina saanut käydä läpi samain
-koettelemusten kuin hänkin ennen kuolemaansa; samanlainen selittämätön
-tuska oli meitä kumpaakin ahdistanut ja sama aavistus tuntemattomasta
-vaarasta, joka jossain väijyy uhriansa.
-
-»Mene, tee se pian!» lausui ääni sisässäni, »älä ole niin kurjan
-pelkuri.» Ja minä koetin taas pakottaa itseäni hyppäämään alas, ja
-taas piti jokin salaperäinen voima jalkani kiinni maassa ja tuskastani
-huolimatta tunsin väkevän elämänhalun virtaavan kuumana suonissani ja
-voittavan kaikki kuoleman ajatukset.
-
-Tilani oli epätoivoinen, aivoissani ajatukset riehuivat ristiin rastiin
-kuin hurjistuneet, raivoisa tuska poltti kaikkia jäseniäni. Minulla
-oli vaan yksi toivo: että menisin tajuttomaksi enkä milloinkaan siitä
-tilasta heräisi.
-
-Miten kauan siinä lienen seisonut, en tiedä. Yhtäkkiä kuulin jonkun
-mainitsevan nimeäni, käännyin ympäri ja näin edessäni Frieda tädin
-kalpeat, surulliset kasvot, jotka katsoivat minuun kyyneleisillä
-silmillään. Ne näyttivät merkillisesti muuttuneilta, ikäänkuin kaikki
-kovuus ja terävyys olisi niistä sulanut pois.
-
-»Thymian, tule lapsi parkani», hän lausui, »tule minun kotiini!»
-
-Hän otti minun käteni kainaloonsa ja minä seurasin häntä kuin unessa,
-antaen vastustamatta hänen viedä itseäni minne tahtoi. En milloinkaan
-ennen ollut kuullut hänen puhelevan sillä tavalla kuin silloin. En
-ole koskaan aavistanut, että hänen äänessään voisi olla semmoinen
-lämmin, sydämellinen sointu. Aina olin kuullut hänen vaan riitelevän ja
-haukkuvan, ja nyt, kun minä olin niin paljon rikkonut ja kävelin kuin
-vaivainen syntinen hänen vieressään, kuulin hänen suustaan ainoastaan
-lempeitä, helliä ja lohduttavia sanoja. Minusta tuntui sillä hetkellä,
-kuin olisi minulla ollut paljon anteeksi pyydettävää tältä omituiselta
-vanhukselta, kuin olisin siihen saakka lapsellisessa tyhmyydessäni
-ollut sokea, kun en ollut nähnyt, miten uskollinen, hyvä sydän hänellä
-oli karkean ja epämiellyttävän ulkokuoren alla.
-
-Hänen pienessä arkihuoneessaan oli pimeä, kun me tulimme sisään. Minä
-istuin sohvaan, laskin käsivarteni pöydälle ja painoin pääni niiden
-varaan, ja täti silitti kädellään hiljaa hiuksiani taas puhutellen
-minua hellästi: »Lapsi parka! Voi sinua onnetonta tyttö rukkaa! Mitä ne
-ovat sinusta tehneet...»
-
-»Minä olen niin pahasti tehnyt, täti», minä sanoin, »että olisi paras,
-jos saisin kuolla.»
-
-»Ei niin, Thymian», sanoi hän vakavasti. »Kuolleet eivät voi enää
-mitään tehdä, ja sinulla on paljon tehtävää, jos tahdot sovittaa
-rikoksesi. Sinulla on edessäsi ankara työ, mutta sinun pitää näyttää,
-että sinusta kaikesta huolimatta tulee vielä kelpo tyttö.»
-
-»Mutta minä en rupee Meinertin vaimoksi», huusin itkien, »ennen menen
-järveen.» Täti nyökkäsi myöntyväisesti. »Sitä minä juuri ajattelin,
-enkä minä voi sinua siitä moittia. Ole rauhassa, kultaseni. Minä puhun
-isän kanssa. Koetetaan katsoa, miten tässä olisi paras menetellä.»
-
-Hän puhui minulle vielä pitkän aikaa. Minä en kaikkia hänen sanojaan
-enää muista, sen vaan muistan, että hänen puheensa oli lempeää,
-ystävällistä, ei yhtäkään kiivasta eikä moittivaa sanaa, ei mitään
-purevia viittauksia. Lopuksi hän kertoi minulle kauniista rouva Claire
-Gotteballista, kantaäidistäni, jonka isän isoisä oli tuonut köyhänä
-tyttönä mukanaan Parisista. Kun olivat olleet neljä vuotta naimisissa,
-oli hän jättänyt miehensä ja kaksi lastansa ja karannut erään kauppiaan
-keralla Indiaan, ja sen koommin ei hänestä ollut kuulunut mitään. Hänen
-nimensä on pyyhitty pois Gotteballin perheen historiasta, mutta joku
-pisara tuon kevytmielisen ranskalaisen ilotytön verta oli kuitenkin
-periytynyt hänen jälkeläisiinsä, ja sen vaikutus tuli yhä vielä
-näkyviin, se oli kuin kirous, joka painoi koko sukua.
-
-»Isäin pahat teot kostetaan lapsille hamaan kolmanteen ja neljänteen
-polveen», mutisi Frieda täti itsekseen, »se on totta... niin se on...»
-
-       *       *       *       *       *
-
-Myöhemmin tuli isä. Hän oli masentunut ja alakuloinen. Koti oli
-muuttunut hänellekin helvetiksi. Lene parkui kuin hengenhädässä, ja
-Meinert oli ivallinen ja pureva.
-
-Isä ja Frieda täti neuvottelivat puoliääneen keskenään. Minä nukahdin
-heidän keskustelunsa aikana sohvalle.
-
-Herättyäni sain kuulla, mitä he olivat päättäneet. Minut lähetetään
-Hamburgiin. Isä tulee minua saattamaan ja me lähdemme aivan näinä
-päivinä. Minä jään asumaan sinne erään rouvan luo, kunnes kaikki on
-ohi, ja sitten laitetaan minut täyshoitoon johonkin perheeseen jumala
-ties minne.
-
-Kaikki on minusta aivan yhdentekevää. Olen kirjottanut Osdorffille.
-Tahtoisin niin mielelläni puhella hänen kanssaan ennen lähtöäni. Parin
-kuukauden kuluttua lähtee hän myöskin täältä pois.
-
-Minä en voi sanoin kertoa, miten kurjalta elämäni tuntuu. Olen yhä
-vielä Frieda tädin luona. Tavarani on tuotu kaikki tänne. Kotiin en
-mene enää. Pelkään että voisin tavata siellä Meinertin.
-
-Minä vihaan häntä niin äärettömästi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt olen ollut jo viisi viikkoa Hamburgissa. Rouva Rammigen on sen
-kätilön nimi, jonka luona minä asun. Hänellä on yksin hallussaan pieni
-talo ja puutarha Eimsbüttler Chausseen varrella. Paitsi minua on täällä
-toinenkin nainen, joka odottaa jo ensi kuussa synnytystään. Hän on
-sanonut nimensä olevan rouva Liesmann. Mutta minä en usko, että hän
-on naimisissa, sillä ei suinkaan hän silloin tässä paikassa olisi.
-Hän on kotoisin Hannoverista. Kaunis nainen, tukka kullankarvainen ja
-hipiä hieno ja valkea kuin maito, ainoastaan siellä täällä joku tuskin
-huomattava tummempi pisama. Me käymme usein yhdessä kävelemässä ja
-molemmilla meillä on yhtä ikävä.
-
-Mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä, että saisi kaikki nämä pitkät päivät
-kulumaan!
-
-»Rouva» Liesmann on iältään kaksikymmentäneljä vuotta. Hyvänen aika,
-miten se ihminen käy aina hienosti puettuna! Jospa minäkin saisin olla
-niin koreana! Hohtokivisormuksiakin hänellä on niin paljon, että niitä
-riittää useampia jok'ainoaan sormeen.
-
-Äskettäin kävi täällä eräs herra hänellä vieraana. Hänen »miehensä»,
-sanoi hän itse. Se ei tietystikään ole totta. Vieras oli unohtanut
-tänne nenäliinan, jonka minä satuin löytämään, ja siinä oli
-nimikirjaimet V. v. V. Pitäisi kai rouva Liesmannin miehen nimi olla
-myöskin Liesmann. Heidän välinsä näyttivät olevan hyvin hellät. Eräänä
-iltana he ottivat minut mukaansa teatteriin ja näytännön jälkeen
-menimme syömään Ehmken ravintolaan. Olihan se kohteliaasti tehty
-heiltä, mutta minä en voinut auttaa sitä, että tunsin olevani liikaa
-noiden kahden seurassa, jotka koko ajan hyväilivät ja suutelivat
-toisiaan, vähintäkään välittämättä minun läsnäolostani. Herra teki
-myöskin muutamia huomautuksia ja viittauksia, jotka olivat minusta
-hyvin sopimattomia ja suorastaan minua loukkaavia. Sen herra V. v.
-V., alias Liesmann, huomasi itsekin sangen hyvin, sillä hän taputti
-minua poskelle ja virkkoi nauraen: »Älkää pahaksi panko, lapsukainen.
-Kaikki tuo on inhimillistä. Se on sittenkin hauskaa, — — tuommoinen
-vapaa kulkurielämä.» En tiennyt, mitä siihen olisin osannut sanoa. Kun
-sitten myöhemmin tulimme kotiin, tuo rakastava pari käsi kädessä ja
-minä heidän vieressään, tunsin itseni entistä enemmin yksinäiseksi ja
-hyljätyksi. Kun ajattelen asemaani, huomaan siinä jotain erikoista,
-joka vasta oikein tekee elämäni synkäksi ja toivottomaksi. Minä
-tiedänkin, mikä se on. Se on se, että minulla ei ole mitään toveria
-kärsimässä kerallani, ei ketään, jonka tähden minä kärsisin. Jospa vaan
-voisin sanoa, että olen jotakuta miestä äärettömästi rakastanut ja
-rakkaudesta hänelle antautunut ja että minä nyt saan sentähden kärsiä,
-niin tämä kaikki ei tuntuisi niin kauhean vaikealta. Mutta nyt... Monta
-kertaa on minusta kuin kaikki olisikin vaan pelkkää mielikuvitusta,
-kuin en minä olisikkaan — — — hyvä jumala! — —
-
-Rouva Rammigen on kelpo ihminen, mutta hän on hyvin vähän kotona.
-»Rouva» Liesmann on tänään mennyt St. Pauliin ompelijaansa tapaamaan,
-mutta minä jäin kotiin, kun tunsin olevani kovin väsynyt. Yksin
-ollessani otin päiväkirjani esille ja olen nyt tämän kirjottanut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rouva Liesmann on sittenkin hänen todellinen nimensä. Me olemme tehneet
-lähempää tuttavuutta, heittäneet pois teitittelemisen ja kutsumme
-toisiamme Thymianiksi ja Konniksi (hänen etunimensä on nimittäin
-Konstanze). Konni on kertonut minulle kaikki elämänvaiheensa. Hän
-on elänyt lapsuutensa ajan Hannoverissa siellä pesijättärenä olevan
-isoäitinsä luona ja on seitsentoistavuotiaana naitettu leskimiehelle,
-jolla oli ennestään kolme lasta. Kolme kuukautta hän oli kestänyt
-avioelämää miehensä kanssa, mutta sitten hän karkasi. Sen jälkeen
-on hänellä ollut paljon rakastajia ja on hän ollut jonkun aikaa
-teatterissakin. Herra V. v. V. eli koko nimeltään Viktor von Vohsen,
-hänen nykyinen ystävänsä, on rikas tehtailija ja pitää täydellisesti
-huolta hänestä. Konni on mahdottomasti iloinen siitä että saa lapsen,
-sillä hän sanoo sen kiinnittävän rakastajan lujemmin häneen. Ei niihin
-miehiin muuten ole luottamista, hän sanoo. Minä kysyin häneltä, tokko
-hän rakasti paljon tuota miestä. Hän naurahti vaan ja arveli, että
-sehän nyt ei ole niin tärkeää. (Herra V. on kaikkea muuta kuin kaunis!)
-Kun on rakastellut niin paljon kuin hän, on saanut jo tarpeekseen siitä
-lystistä, pääasia on toimeentulon turvaaminen. Kauneuteen ei hän pane
-mitään arvoa, ainoastaan hienoon käytökseen. Hieno tulee miehen olla
-aina, kadulla, kotona, sängyssä. Ja älyä pitää hänellä olla. Kaikki muu
-on pötyä. Tätä kuullessani tulin ehdottomasti ajatelleeksi Osdorffin
-moitteettomia saappaita ja hyvin hoidettuja käsiä. Minä luulen että
-Konni Liesmann on oikeassa.
-
-Minusta ei vielä huomaa mitään. Huvittavaa on nähdä, miten kaikki
-miehet minua töllistelevät. En minä siellä kotona semmoista huomannut.
-Aina kun Konnin kanssa puolenpäivän aikaan olemme kävelyllä, kulkee
-niitä muutamia meidän perässämme. Joskus on meitä jo puhuteltukin.
-Konni sanoo, että minä olen erinomaisen kaunis ja jos vaan olen
-järkevä, voin vielä kohdata ties minkälaisen onnen. Olemme luvanneet
-kirjottaa usein toisillemme. Eihän sitä tiedä, mitä hyötyä meillä vielä
-voi olla toisistamme, sanoo Konni.
-
-Osdorffilta sain äskettäin kirjeen. Hän on lähellä Hamburgia kreivi
-Sch——n maatilalla ja aikoo pian käydä minua tervehtimässä, josta
-suuresti iloitsen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljä päivää sitten sai Konni Liesmann pienen pojan. 11 aikaan illalla
-alkoi hän valittaa ja sitä kesti sitten koko yön, kunnes kello 8
-aamulla lapsi tuli. Minä en ummistanut silmiäni koko yönä, sillä meidän
-huoneemme ovat seinäkkäin ja minä kuulin hänen jokaisen tuskanhuutonsa.
-En ollut luullut sen olevan niin vaikeaa, mutta nyt olen alkanut
-kauheasti pelätä, kun oma aikani lähestyy.
-
-Jospa kaikki olisi pian ohi!
-
-Yhä uudestaan ja uudestaan minun täytyy tuota pienokaista katsella.
-Se on niin hassun näköinen. En voi sanoa, että se minua erikoisesti
-miellyttää, vaikka onkin kovin koreasti puettu. Minä en sitä vaan
-suutelisi, mutta Konni suutelee sitä alinomaa. Eilen tuli herra V. v.
-V. Hän toi Konnille suuren hohtokivillä koristetun kultasoljen, jota
-tämä oli jo kauan toivonut itsellensä. Konni torui häntä, että hän ei
-muka osannut kyllin hellästi pidellä lasta, ja siinä tilaisuudessa
-sain kuulla, että herra V. v. V. on naimisissa ja kolmen lapsen
-isä. Merkillistä! Enpä olisi Konnina ruvennut naineen miehen kanssa
-yhteyttä pitämään. Yleensä vaikuttaa minuun vastenmielisesti Konnissa
-se, että hän alituiseen puhuu vaan rahasta ja lahjoista ja omasta
-toimeentulostaan.
-
-Tätä kirjottaissani on ovi Konnin kamariin auki. Hän huutaa minulle,
-mitä minä kirjotan. Minä vastaan: päiväkirjaani. Silloin hän laskee
-helakan naurun ja tahtoo välttämättä saada lukea sen. Tietysti ei
-tule milloinkaan kysymykseen. Hän nauraa yhä. Kaikki tuskat ovat
-unohtuneet. »Jos minä olisin kirjottanut päiväkirjan — —» hän nauraa
-ihan katketakseen, »siinä olisi jotain luettavaa, Thymian. Siinä olisi
-yhtä jos toistakin, sen saat uskoa — —!»
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eilen läksi Konni pois lapsineen. Rouva Rammigen oli hankkinut
-imettäjän, joka myös lähti hänen matkassaan. Nyt vasta tuntuu
-oikein yksinäiseltä ja ikävältä, kun tuo ainoakin toveri on poissa.
-Konnista oli minulle paljon hauskuutta, hän oli aina niin iloinen ja
-puhelias. Hän on kutsunut minua käymään luonaan Hannoverissa, mutta
-siitä matkasta ei kai tule mitään. Viime sunnuntaina kävi herra v.
-Vohsen täällä ja lahjotti minulle kultaisen rintaneulan muistoksi
-»vaimostaan» (ikäänkuin en minä tietäisi kaikkea) ja kiitollisuuden
-osotteeksi siitä, että olin ollut hänelle hyvänä seurana. Se on hyvin
-kaunis kapine, tehty himmeästä kullasta ja koristeena turkooseista
-muodostettuja lemmikkikukkia. Lapseen minä rupesin vähitellen
-enemmän mieltymään ja olin pari kertaa apuna sitä kapaloitaessa ja
-kylvetettäessä.
-
-Osdorff oli täällä myöskin viime viikolla. Minusta oli hyvin hauska
-tavata häntä. Minä olen todellakin kiintynyt häneen, vaikka en voikkaan
-häntä ottaa vakavalta kannalta, en miehenä enkä ihmisenä. Kuuluu vähän
-törkeältä, jos sanon pitäväni hänestä niinkuin pidetään koirasta,
-johon ollaan totuttu, mutta siltä minusta tuntuu. Ja sitten voi hänen
-seurassaan hyvin näyttäytyä; sillä jollei ota lukuun hänen tyhmää
-naamaansa, hän on erinomaisen hienon näköinen. Konni tosin ravisti
-päätänsä, kun esitin Osdorffin hänelle ystävänäni, ja myöhemmin hän
-sanoi, että hän minun sijassani lopettaisi seurustelun semmoisen miehen
-kanssa. Hänen kaltaisensa ihminen on kuin kammitsa jaloissa, hän sanoi,
-semmoisen kanssa ei milloinkaan voi päästä korkealle. No, Konni ei
-tunne meidän välejämme. Osdorff raukka ei suinkaan kykenisi estämään
-minua »korkealle pääsemästä», jos niiksi tulisi. Maatilalla olo ei
-häntä ensinkään miellytä, siellä kun täytyy nousta aikaisin ylös, olla
-mukana ulkotöissä ja sitä paitsi vielä konttorissa työskennellä. Ja
-työntekijäksi Osdorff ystäväni on nyt kerta kaikkiaan mahdoton. Kauan
-ei hän voi kestää semmoista elämää, hän sanoo. Häntä kaduttaa, kun ei
-ole heti alusta pitäen valinnut diplomaatin uraa. Oi voi!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Synkkiä päiviä, synkkiä viikkoja ja kuukausia. Joulu oli kerrassaan
-kauhea, vaikka isä antoi minulle paljon lahjoja ja Frieda täti kirjotti
-pitkän, hellän kirjeen. Konni Liesmann lähetti suuren marsipanitortun
-ja korillisen pikkulapsen vaatteita, kaikki ruusunpunaista silkkiä.
-Hän on todellakin erinomaisen kohtelias. Ensin minua suuresti huvitti
-katsella kaikkia noita hienoja pikku tavaroita, ne olivat minusta aivan
-kuin nukenvaatteita. Mutta sitten tuli yhtäkkiä mieleeni, että nuo
-pienet nutut ja paidat ja myssyt olivatkin elävää lasta varten ja että
-tämä lapsi olisi minun. Se on omituista, minä en vieläkään voi oikein
-käsittää, että tämä kaikki on totta. Purskahdin itkuun ja kastelin nuo
-hienot lahjani kyyneleilläni. — Olen kovin onneton.— —
-
-Uudenvuoden aattona olin aivan yksin kotona. Rouva Rammigen oli mennyt
-kylään tuttavainsa luo. Palvelustyttö itki, kun täytyi minun tähteni
-jäädä kotiin. Sanoin silloin, että hän kyllä minun puolestani saisi
-mennä, minä olisin mielelläni yksinkin kotona. Sitä en tarvinnut
-kahta kertaa sanoa. Mutta se oli kuitenkin pelottavaa tuo yksinäisyys
-ja hiljaisuus vuoden viimeisenä yönä. Minä kävelin huoneessani
-edestakaisin, ja viime vuoden tapahtumat kulkivat silmieni ohi
-kuin aaveet. Taas näin Elisabethin makaavan nurmikolla kuolleena,
-vääristynein kasvoin. Ja taas tuli mieleeni rakas äitini, jonka
-oli ollut niin vaikea kuolla, kun täytyi jättää minut turvattomana
-maailmaan. Nyt minä ymmärsin, mikä huoli se oli, joka häntä silloin
-painoi. Luultavasti hänen kuoleva katseensa näki silloin kauas
-tulevaisuuteen ja hän aavisti kaikki mitä oli tapahtuva. Mutta olihan
-sekä äiti että pastori rukoilleet minun puolestani, miksi ei hyvä
-Jumala ole kuullut heidän hurskaita rukouksiaan ja sallinut toisin
-tapahtua? Minä en usko enää Jumalaan. —
-
-Parasta minulle kai olisi, jos saisin kuolla lapsivuoteeseen. En minä
-sitä kuitenkaan toivo. Minä pelkään kuolemaa, on hirvittävää vaipua
-ikuiseen yöhön ja ikuiseen tyhjyyteen.
-
-Minä tahtoisin mielelläni elää ja olla onnellinen. Tokkohan maailmassa
-on enää mitään onnea minua varten? Luulenpa kuitenkin että on. Olenhan
-minä nuori ja kaunis. Maailma on suuri ja elämä on pitkä. Pitää olla
-vain luja _tahto_. Monasti olen miettinyt, miltä se onni oikeastaan
-mahtaa näyttää. Kuvailen mielessäni, että se on kaunis, vahva mies,
-jolla on pehmeät kädet, sointuva, taipuisa ääni ja viisaat, kirkkaat,
-lempeät silmät. Semmoisen miehen minä tahtoisin. Ja jonkun verran
-rahaa pitäisi myös olla, että voisin pukeutua kauniisti ja koristaa
-itseäni häntä varten. Jos tapaan sellaisen miehen, antaudun hänelle
-— arvelematta, vaatimatta virallista eläkekirjaa. Sillä avioliitto
-ei minua yhtään houkuttele. Tuommoisen pakollisen yhdessä-elämisen
-luulisin olevan kauhean ikävää, henki- ja tunne-elämää kuolettavaa...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rakas päiväkirjani — uskollisin ystäväni ja lohduttajani näinä
-tuskan päivinä — — minulla olisi paljon sinulle uskottavaa, mutta
-nyt olen niin väsynyt, etten jaksa juuri mitään kirjottaa. Osdorff
-on puhdistanut kreivi Sch—n maatilan tomut jaloistaan, koska tuo
-»kauhea työ» siellä oli tehnyt hänet kipeäksi, ainakin hänen oman
-väitteensä mukaan. Kuusi päivää hän vetelehti Hamburgissa, kun ei
-uskaltanut mennä kotiinsa ja pelkäsi holhoojaansa. Minä annoin
-hänelle kaikki rahani. Mies paralla ei ollut kukkarossaan enempää
-kuin kolme markkaa ja minulla oli vielä neljäkymmentäviisi. Niillä me
-sitten kerran kävimme syömässä Alsterpaviljongissa, jossa edeskäypä
-kutsui minua »armolliseksi rouvaksi» ja kaikki meitä suurella
-kunnioituksella kohtelivat. Osdorff näyttää todellakin ylhäiseltä,
-kaikesta tyhmyydestään huolimatta. Kun rahat olivat lopussa, niin hän
-lähti pois, se tahtoo sanoa: hän pyysi sähkösanomalla matkarahoja ja
-silloin tuli joku, joka vei hänet takaisin Sch—n maatilalle, mutta
-kreivi oli sanonut, että menköön mokoma laiskuri ja vetelys niin kauas
-kuin tie piisaa, ja silloin hän lähti Berliniin. Viime viikolla hän
-kirjotti minulle, että hänen holhoojansa oli pannut hänet oppiin erään
-diplomaatin luo, jossa hänen pitää tehdä konttoritöitä, jäljentää
-kirjeitä ja toimitella muita pikku tehtäviä, joihin ei mitään erityistä
-kykyä tarvita. »Rasittavaa, henkistä työtä», sanoo hän itse... No,
-miksikä ei — Osdorffille!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt on kaikki ohitse. Viisi viikkoa sitten lapsi syntyi. Minulla oli
-kovat tuskat, mutta nyt olen taas terve, vaikka hyvin kalpea ja laiha.
-
-Se on tyttö. Nimeksi pantiin kasteessa Erika Susanne. Nyt voin
-käsittää, minkätähden Konni Liesmann niin piti lapsestaan, sillä minä
-rakastan omaani yhtä paljon ja tahtoisin mieluimmin pidellä sitä
-sylissäni koko päivän ja suudella sen supukkaista ruususuuta, sinisiä
-silmiä ja pikkuruisia nyrkkejä.
-
-Kymmenen päivää synnytyksen jälkeen tuli Frieda täti ja isä tänne ja
-viipyivät minun luonani kahdeksan päivää. Tällä ajalla teki rouva
-Rammigen erään ehdotuksen, joka minusta tuntui peräti hassunkuriselta.
-
-Samana yönä nimittäin, jona pikku Erika syntyi, oli hän ollut eräässä
-rikkaassa perheessä apuna lapsen syntymisessä, mutta lapsi, joka
-myöskin oli tyttö, oli jo seuraavana aamuna kuollut. Vanhemmat olivat
-suruunsa menehtyä, he kun olivat olleet naimisissa jo kaksikymmentä
-vuotta saamatta lapsia, ja olivat sentähden suuresti iloinneet tämän
-tytön syntymästä. Silloin oli rouva Rammigen kertonut heille minusta
-ja pikku Erikasta ja he olivat arvelleet, että ehkä minä suostuisin
-lahjottamaan taikka myymään lapseni heille. He ottaisivat sen itselleen
-ja pitäisivät ja kasvattaisivat aivan omana lapsenaan.
-
-Minä nauroin rouva Rammigenille vasten silmiä ja sanoin, että omaa
-pikku kultuani en möisi kelienkään, vaikka saisin huoneellisen rahaa,
-mutta isä ja Frieda täti olivat toista mieltä. Heistä se oli suuri onni
-niin lapselle kuin muillekin asianomaisille, että tarjoutui tuommoinen
-tilaisuus pienokaisen turvaamiseksi. Minä itkin ja huusin ja kerjäsin,
-mutta kukaan ei minua kuunnellut, asiasta sovittiin minun selkäni
-takana konsuli Petersin kanssa — se on tuon perheen nimi — ja viisi
-päivää sen jälkeen lapsi vietiin pois.
-
-Eronhetki oli katkera. Minä olin aivan suunniltani surusta... Oli aivan
-kuin kappale sydämestäni olisi irti reväisty. Heittäydyin pitkälleni
-lattiaan ja huusin epätoivossani. Isä koetti minua puhutella ja Frieda
-täti otti taas ankaran muotonsa ja sanoi, että minun tulisi polvillani
-kiittää Jumalaa hänen armostaan eikä käyttäytyä kuin mieletön. Vanha
-herra Peters silitti hiuksiani ja lupasi silloin tällöin antaa minulle
-tietoa pikku Erikani voinnista. Oikeastaan ei heidän sitä tarvinnut
-tehdä, hän sanoi, kun isä oli kerran minun nimessäni luopunut kaikista
-oikeuksista lapseen, mutta herra Peters lupasi kuitenkin. Lopuksi
-ylenmääräinen mielenliikutus vei minulta voimat niin, että menin
-tainnoksiin, ja kun siitä taas toinnuin, oli lapseni poissa.
-
-Minun on mahdoton siihen mukaantua. Olen mielestäni tullut niin kovin
-köyhäksi. Ensimältä itkin yöt ja päivät. Nyt olen hiukan tyyntynyt.— —
-
-Ja nyt minä tiedän, että minulla on päämäärä, johon on pyrittävä. Minun
-täytyy päästä rikkaaksi voidakseni saada takaisin lapseni. Rahalla
-saa aikaan mitä hyvänsä. Jos pääsen rikkaisiin naimisiin, niin sillä
-se on tehty. Kunhan olen rikas, niin saadaanpa nähdä, voivatko estää
-minua saamasta takaisin omaa lastani, jonka olen tuskalla ja kivulla
-maailmaan tuottanut ja jonka tähden jo sitä ennen olin niin paljon
-saanut kärsiä. — —
-
-Toistaiseksi en nyt voi kumminkaan mitään tehdä.
-
-Ovat määränneet minut pantavaksi täyshoitoon johonkin pappisperheeseen
-maalle. Frieda täti on tuon paikan keksinyt. Hän tuntuu minusta taas
-yhtä vastenmieliseltä kuin ennenkin iankaikkisine varotuksineen ja
-parannussaarnoineen. Minä vaan en ole mikään katuvainen Magdalena.
-Hyvänen aika, minä olen rikkonut ja saanut siitä kärsiä. Sillä pitäisi
-mielestäni se asia olla selvitetty. Olenpa iloinen, kun ovat taas
-menneet pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Enpä olisi osannut ennen unissanikaan aavistaa, että täti Pohnsin
-konfirmatsionilahjasta kerran tulisi minun ainoa huvini ja iloni. Ja
-että minä tätäkin iloa saan ainoastaan niin sanoakseni varkain nauttia.
-
-Seitsemään kuukauteen en ole nyt tehnyt yhtään muistiinpanoa. Seitsemän
-kuukautta olen ollut herra pastori Daubin ja hänen puolisonsa
-Ulriken, o.s. von Schmidtin, kasvatus- ja parannuslaitoksessa
-G—ssä lähellä Lübeckiä. Pastorilaiset ovat velvollisuudentuntoista
-väkeä, se tunnustus heille täytyy antaa. He koettavat minua juuri
-vahvasti »parantaa», mutta tokko minä siitä myöskin todellisuudessa
-tulen paremmaksi, se on kokonaan toinen asia. Minusta tuntuu
-päinvastoin, kuin pappilan ilmakehä, joka päältäpäin katsoen sisältää
-vaan jumalanpelkoa ja siveyttä, olisi niin täynnä petollisuuden,
-teeskentelyn, ahneuden ja julmuuden baktereita, että niitä tulee vasten
-tahtoaankin hengittäneeksi sisäänsä ja saa tartunnan.
-
-Tässä kerran selaillessani päiväkirjaani sattui silmiini se kohta,
-jossa olin tehnyt tuon kauniin lupauksen käydä joka pyhä kirkossa ja
-elää kokonaan Jumalan sanan jälkeen. No niin. Mutta nyt! Jos joku
-tahtoisi saada toisen perinpohjin vihaamaan kaikkea uskontoa, tahtoisi
-tehdä kaikki kirkolliset asiat hänelle vastenmielisiksi ja saada
-hänet kammoamaan ja inhoamaan kaikkea mikä kristinuskoa koskee, niin
-lähettäköön hänet tänne G—n pappilaan — kyllä pastori Daub ja hänen
-Ulrikensa siitä asiasta huolen pitävät. Jumalisia he ovat, se täytyy
-heidän vihamiehensäkin tunnustaa.
-
-Kello kuusi aamulla noustaan ylös ja työ, kova työ alkaa. Joutilaana
-seisomista ja pitkiä tuumailuja täällä ei suvaita. Puoli kahdeksan
-on hartaushetki, jolloin kaikkein on oltava läsnä. Silloin seisomme
-vieretysten pöydän ympärillä ja kuuntelemme, kun pastori lukee
-postillasta aamurukouksen ja liittää siihen omasta puolestaan joitakin
-meihin sovellettuja neuvoja ja varotuksia. Taikka oikeastaan ei
-tietysti kukaan kuuntele, me seisomme vaan nenät alaspäin, ja kun hän
-sanoo »amen», kohoavat kaikki nenät ylös kuin komennosta ja jokaisen
-kasvoista voi lukea: jumalan kiitos, että se loppui.
-
-Daubin pariskunnalla on kolme kelvotonta pojannulikkaa, iältään kuuden
-ja kahdentoista vuoden välillä, ja sitä paitsi asuu täällä pastorin
-veljentytär, 21-vuotias, joka on kihloissa apulaisen kanssa, ylpeä
-ja pelkästä siveellisyydestä tylsämieliseksi käynyt nainen. Hän ja
-hänen laiha ja tyhmä apulaisensa sekä pastori rouvineen muodostavat
-todellakin eheän ja sopusointuisen kokonaisuuden. Sitten on talossa
-vielä kaksi palvelustyttöä ja yksi renki, jotka vaihtuvat joka
-kuukausi, sentähden ettei kukaan voi kauempaa kestää rouva Ulrikea
-ja hänen jumalista komentoaan. Työtä on armottoman paljon tässä
-suuressa taloudessa, johon kuuluu muun muassa ison puutarhan hoito ja
-muutakin maanviljelystä. — Siis aamulla on ensimäinen hartaushetki,
-päivällisaikana tulee siitä uudistettu painos ja iltasella ennen
-maatamenoa tarjotaan kolmas ja vankin annos sielunravintoa. Silloin
-lauletaan myös kolme virrenvärssyä, ja jälkiruuaksi viimein saadaan
-yleinen parannussaarna koko päivän syntien johdosta.
-
-Vakinaisena lausetapana on pastorin rouvalla »Jumalan avulla», jonka
-kuulee hänen suustaan vähintään joka kymmenennen sanan perästä.
-»Jumalan avulla» löi hän äskettäin sisäpiikaa vasten suuta, niin että
-veri purskahti nenästä ja kaksi etuhammasta irtautui; »Jumalan avulla»
-on hän jo lukemattomia kertoja saanut maksaa sovinto- ja sakkorahoja
-palvelusväen pahoinpitelystä ja solvaamisesta. Minä en ole koskaan
-kuullut kenenkään ihmisen haukkuvan niin hävyttömästi kuin tämä
-rouva tekee suutuksissa ollessaan, ja hän suuttuu sangen helposti.
-Sika, haaska, lutka, roisto, raato ovat vaan pieniä näytteitä siitä
-sanavarastosta, jota hän käyttää puhutellessaan väkeänsä. Mihin hänen
-kätensä iskee, siinä ei enää ruoho kasva, ja se käsi on erinomaisen
-herkkä liikkumaan pienimmästäkin syystä. Minua ei hän ole vielä lyönyt,
-mutta olenpa sen sijaan saanut montakin kukkasta, jotka ovat kasvaneet
-hänen herjasanaviljelystensä hyötyisässä maaperässä. Minä olen mustana
-lampaana hänen laumassaan. Kaikki — palvelusväkeä lukuunottamatta —
-saavat minua puhutellessaan naamaansa juhlallisen, vakavan, ankaran
-ilmeen. Minä saan joka päivä ylimääräisen annoksen jumalisia puheita
-ja varotuksia. Neiti Toni, veljentytär, se se vasta mainio oli ensi
-aikoina. Jos minä kysyin häneltä jotain taikka hänen oli joku sana
-sanottava minulle, niin hän aina käänsi katseensa sivulle, ikäänkuin
-hänen neitsyellistä kainoudentunnettaan olisi loukannut minunlaiseeni
-olentoon katsominen. Myöskin herra apulainen Schaffesky — minä sanon:
-Schafskopf [s.o. pässinpää] — katsoo minuun aina sangen merkillisellä
-tavalla, ja monta kertaa olen saanut kuulla enemmän tai vähemmän
-selviä viittauksia »langenneista», »hylätyistä» ja »paatuneista». Ne
-eivät minuun juuri pysty. Tavallaanhan nämä ihmiset ovat oikeassa,
-koska minut on tänne kerran jätetty »siveellisyyttä oppimaan», ja he
-arvattavasti luulevat vaan täyttävänsä velvollisuutensa ollessaan minua
-kohtaan jyrkkiä ja ankaroita.
-
-Mutta se mikä minua täällä äärimäisyyteen asti ärsyttää, on se seikka,
-että minulta on kokonaan riistetty personallinen vapaus. Jokaista minun
-askeltani vartioidaan täällä, ikäänkuin olisin jokin suuri pahantekijä.
-Se on jotain kauhean kiusallista ja nöyryyttävää. Minä en esimerkiksi
-saa yhtäkään kirjettä, joka ei ole ensin pastorin työhuoneessa avattu
-ja luettu. Kaksi kirjettä, toisen Osdorffilta ja toisen Konnilta, he
-ovat minulta pidättäneet. Onneksi minä sen huomasin. Siitä lähtien olen
-antanut heidän osottaa kirjeensä »poste restante» Lübeckiin, ja tässä
-lähellä asuva suutarin vaimo, joka kulkee asioilla kaupungissa, tuo ne
-minulle salaa. Itse en myöskään voi lähettää yhtään kirjettä, ennenkun
-se on käynyt saman sensuurin läpi. Osdorffille ja Konnille kyhään
-välistä muutaman rivin lyijykynällä ja lähetän ilman postimaksua,
-sillä minulla ei ole ollut täällä koko aikana yhtään penniä vapaasti
-käytettävänäni. Kerran minun onnistui lähettää isällekin tuommoinen
-postimerkitön kirje. Mutta isä ei vastannut suoraan minulle, vaan
-kirjotti pastorille, että minä olin hänelle valittanut, ja siitäkös
-minä sain taas kuulla kunniani! Siitä lähtien olen saanut joka
-sunnuntai markan taskurahaa, mutta lauantaina täytyy minun tehdä tili
-jok'ainoasta pennistä, mitä olen viikon kuluessa käyttänyt. Tämä elämä
-on kauheaa. Isä nähtävästi ei uskalla ottaa minua täältä pois, kun
-pelkää Frieda tätiä. Sitä en voi antaa isälle anteeksi, että hän kaiken
-sen jälkeen, mitä on tapahtunut, pitää yhä Meinertiä talossa.
-
-Kotiin en palaa enää milloinkaan. Minä vihaan Meinertiä kuin ruttoa.
-Mieleni on täynnä vihaa ja katkeruutta. Tämän talon asukkaita vihaan
-kaikkia, paitsi palvelijoita, ne pitävät minun puoltani, mutta heidän
-joukkoonsa ilmestyy liian usein vieraita kasvoja.
-
-Tänään on pastori rouvineen kutsuttu häihin, neiti Toni kiemurtelee
-sängyssään hammastaudissa ja Pässinpää on matkalla. Minä olen ollut
-pari tuntia rouva Klockin luona ja kirjotan täällä. Hänen miehensä
-on suutari. Hän ansaitsee itse myös käymällä kyläläisten asioilla
-kaupungissa ja on muuten hyvin siisti, ahkera ja ystävällinen nainen ja
-pitää paljon minusta.
-
-Mutta se mikä minua kaikkein enimmän tähän paikkaan vetää, on rouva
-Klockin pieni, kahdeksan kuukauden ikäinen tyttö. Se on ihmeen
-herttainen lapsi ja aivan yhtä vanha kuin Erika. Minusta on niin
-erinomaisen hauskaa pitää sitä sylissäni ja leikkiä sen kanssa. Se
-ryömii ja nauraa ja tahtoisi kovin mielellään sanoa jotakin, mutta ei
-osaa vielä. Voi kun saisin kerran nähdä oman pikku Erikani!
-
-Minä häntä niin kovin ikävöin...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jollen olisi niin likeisissä tekemisissä tämän pappilan väen kanssa,
-vaan voisin syrjästä päin katsella heidän perheidylliään, hymyilevän
-filosofin silmillä tehdä huomioitani ja vertailla toisiinsa sanoja
-ja tekoja, teoriaa ja käytäntöä, mahtipontista siveysoppia ja sen
-sovelluttamista, niin luulisinpa olevan sangen huvittavaa viipyä täällä
-jonkun aikaa.
-
-Ei voi olla mitään koomillisempaa kuin se vastakohta, jonka muodostavat
-toiselta puolen näiden hurskasten, silmiään mulkoilevain ihmisten
-puheet ja yleinen katsantokanta sekä toiselta puolen heidän suhteensa
-toisiinsa ja rakkaisiin lähimäisiinsä.
-
-Aikoja sitten olen huomannut, että pastorin yhteiselämä rakkaan
-aviosiippansa kanssa ei mitään erityisen idyllimäistä ole. He
-usein riitelevät keskenään, tosin ainoastaan silloin kun luulevat
-olevansa kahdenkesken, mutta en ole milloinkaan päässyt perille
-siitä, mikä on riidan aiheena. Rouva Klock kertoi minulle näinä
-päivinä, että pastorilla on ollut pieni seikkailu kylällä erään
-sievän talonpoikaisvaimon kanssa, ja rouva oli saanut jotain vihiä
-asiasta. Viime vuonna oli hän sentähden ollut nuorimman lapsen kanssa
-kuusi viikkoa kotoa poissa ja odottanut että hänen miehensä tulisi
-hakemaan hänet takaisin. Pastoripa olikin päinvastoin iloissaan, kun
-sai olla yksin ja vapaana, ja rouvan täytyi viimein palata itsekseen
-kotiin. Eihän se tosin ole kaunista, kun mies pettää vaimoaan, mutta
-tuolle vanhalle kanalle, joka terävällä kielellään, ahneudellaan ja
-raakuudellaan myrkyttää koko ympäristönsä, minä sen harmin mielelläni
-suon.
-
-Yksi asia on varma: niin pian kun minä täältä olen päässyt pois, en
-jalallani enää mihinkään kirkkoon astu. En milloinkaan! Kirkosta olen
-saanut täällä kylläni.
-
-Ennen minä sain sunnuntaisin nukkua niin kauan kuin tahdoin; ja
-kirkkoon sain mennä tai olla menemättä, miten vaan itse halusin.
-Silloin kävin siellä usein ja mielelläni. Nyt minun täytyy pyhäaamuina
-nousta tuntia aikaisemmin kuin muulloin saadakseni kaikki työni ajoissa
-valmiiksi, sillä täsmälleen neljänneksen yli yhdeksän pitää lähteä
-kirkkoon. Silloin saan astua rouvan ja Tonin välissä kylänraittia
-ylöspäin suorittamaan puolentoista tunnin pakkoistunnan kirkossa. Nämä
-puolitoista tuntia tuntuvat minusta loppumattoman pitkiltä. Talvella
-tahtovat jalat jääksi jäätyä, kesällä pitävät kärpäset surinaansa
-ympäri seiniä ja jos silloin tahtoisi hiukkasen uinahtaa, niin kyllä
-herra pastorin jyrisevä ääni tekee sellaiset yritykset turhiksi ja
-karkottaa kaikki levon tunteet mielestä. Kun minulla olisi enemmän
-aikaa, antaisin tässä näytteen hänen saarnoistaan. Ehkäpä joskus
-myöhemmin. Ne käyvät aina saman kaavan mukaan: Te olette kaikki
-syntisiä! Kaikki kypsiä helvettiin heitettäviksi, oikein perkeleen
-makupaloja. Ja lopuksi öljynä vuotavaa hunajaa, Jumalan armolupauksia,
-rakkautta, rakkautta, rakkautta. Sen minä vaan sanon, että jos tuo
-luvattu jumalallinen rakkaus on yhtäläistä kuin se samanniminen tavara,
-jota firma Daub ja kumppanit ihmisille tyrkyttävät, niin minä siitä
-vähät välitän...
-
-Pastorin rouva ja Toni istuvat pystyssä ja suorina kuin tikut minun
-oikealla ja vasemmalla puolellani, täynnä hartautta ja erinomaisen
-tyytyväisinä itseensä. Ulos mentäessä hymyilee rouva ystävällisesti
-joka taholle, rakastavaisen ja lempeän näköisenä, niinkuin oikea
-seurakunnan äiti ainakin. Mutta herra armahtakoon, jos hän kotiin
-tultuaan huomaa jonkin pölyn hitusen piirongilla tai mahonkikaapilla,
-silloin alkaa paukkua ja heti kysytään: Mikä sika täällä on taas tänään
-ollut pölyjä pyyhkimässä?
-
-Minä tietysti olen se vaivainen syntinen, jonka täytyy tuo lempinimi
-pitää hyvänään.
-
-»Te? Luuletteko Te ehkä, että ne pari markkaa, jotka isänne maksaa
-meille Teidän puolestanne, antavat Teille oikeuden pitää minun taloani
-sikolättinä?...» j.n.e.
-
-Minä olen niin paatunut, että töin tuskin voin estää itseäni nauruun
-purskahtamasta, nähdessäni hänen siinä kiukuissaan ärhentelemässä.
-
-Kipeämmin koskevat minuun hienot pistokset ja purevat salaviittaukset,
-jommoisia ei suinkaan ole puuttunut. Jo vähän aikaa sitten on
-ollut puhetta, että pastorin virkaveli eräässä etäisessä kylässä
-tulisi jonakin sunnuntaina vierailemaan tänne vaimonsa ja kahden
-tyttärensä kera. Tyttäret ovat aivan nuoria, toinen seitsemäntoista,
-toinen yhdeksäntoista vuoden ikäinen. Olin jo edeltäpäin suuresti
-iloinnut tästä tapauksesta. Niin kauan olen saanut olla vailla
-ikäisteni tyttöjen seuraa, että oikein sitä ikävöin, ja olinpa niin
-ajattelemattoman varomaton ja naivi, että kerran päivällispöydässä
-kaikkien perheenjäsenten läsnäollessa ilmaisin nämä tunteeni. Siitä
-kiusallisesta vaitiolosta, joka seurasi minun sanojani, huomasin heti,
-että nyt mahtoi olla jokin kohta hullusti. »Mutta Thymian», sanoi
-Toni moittivasti, »mitenkä voitte ajatellakkaan, että täti esittäisi
-Teidät noille nuorille tytöille?» »Minkätähden ei?» kysyin minä
-tyhmyydessäni. Pastori laski veitsensä ja kahvelinsa pöydälle. »Thomas
-ja Hanni, menkää ulos!» Ja kun pojat olivat menneet: »Veljentyttäreni
-on aivan oikeassa. Me emme tahdo Teitä suinkaan loukata, rakas Thymian,
-mutta kun asiat ovat nyt niinkuin ne ovat, olisi se anteeksiantamaton
-tahdittomuus meidän puoleltamme, jos saattaisimme Teidät yhteen
-virkaveljeni nuorten, viattomien tyttärien kanssa.» »Tietysti se on
-mahdotonta», sanoi rouva äkäisesti. »Kun Roswarin herrasväki tulee,
-pysyy Thymian sen iltapäivän huoneessaan. Sehän on hänelle itselleenkin
-mukavinta. Eipähän hänellä ja noilla tytöillä voi mitään yhteisiä
-harrastuksia olla.»
-
-Siinä sitä oltiin. Minä olin saanut tarpeekseni. Ja nyt istun
-kotiarestissa kamarissani ja sen johdosta on minulla aikaa ottaa esille
-ainoa lohdutukseni, päiväkirja. Roswarilaiset ovat nimittäin tänään
-tulleet. Minä olen lukinnut oveni. Oikeastaan se on tyhmää antaa
-mokoman jutun niin käydä sydämelleen. Pitäisi osata asettua semmoisten
-asiain yläpuolelle. Mutta siitä huolimatta se polttaa ja kirvelee
-mieltä, niinkuin minua olisi sisällisesti nokkosilla piesty. Olen
-itkenyt sen tähden.
-
-Minä en ole tätä ennen milloinkaan koettanut selvittää itselleni
-onnettomuuteni seurauksia. Tähän saakka en ole ollut tietoinen siitä,
-että se on ainaiseksi sulkenut minut pois seuraelämässä täysiarvoisten,
-kunniallisten rouvain ja tyttöjen piiristä. Joskin minun täällä jo
-monasti oli annettu se kyllin selvästi huomata, en ollut kumminkaan
-koskaan pannut sitä niin mieleeni, että olisin asian täydellisesti
-käsittänyt.
-
-Nyt minä sen tiedän.
-
-Tyhmyydessäni olin luullut jo sovittaneeni rikokseni noina hädän ja
-tuskan kuukausina, jotka kävivät lopputapahtuman edellä, ja tuona
-kauheana hetkenä mustan veden ääressä, jolloin kuolemantoivo ja
-elämänhalu minussa taistelivat keskenään kuin kaksi hurjistunutta
-ihmistä. Minussa oli joku määrä iloista lapsen uskoa evankeliumin
-suloiseen lupaukseen: Meidän Jumalamme luona on paljon
-anteeksiantamusta...
-
-Nyt minä tiedän sen paremmin. »Meidän Jumalamme» on kaksinaamainen
-niinkuin roomalaisten Janus. Toisen hän kääntää, rakkautta ja
-anteeksiantoa luvaten, hyviä ihmisiä, lapsellisesti uskovia ja
-synnittömiä kohti, jotka eivät oikeastaan mitään anteeksiantamusta
-tarvitse. Toinen, vihainen, pelottava, heltymättömään julmuuteen
-jäykistynyt muoto on pahoja, paatuneita, katumattomia syntisiä varten
-ja uhkaa helvetin rangaistuksilla ja kostolla aina kolmanteen ja
-neljänteen polveen.
-
-Ei, parempi kuin uskoa Daubin ja kumppanien jumalaan on olla kokonaan
-uskomatta mihinkään. Palvelijasta voi päättää, millainen herra
-on. Minkälainen mahtaakaan se herra olla, jota nämä ulkokullatut,
-julmat, häijyt ihmiset luulevat palvelevansa tekopyhyydellään,
-säälimättömyydellään ja vihallaan!
-
-Heidän alituiset rukouksensa ja saarnansa ja jumaliset eleensä ovat
-minulle sanomattoman vastenmielisiä. Minä tunnen että minusta tulee
-kerrassaan huono ihminen, jos minun täytyy jäädä tänne pitkäksi aikaa.
-»Ankaraa mutta samalla hellää hoitoa» oli minulle etsitty »Itzehoer
-Nachrichtenissä. Ankaruuden suhteen ei jää mitään toivomisen varaa,
-mutta missä on hellyys? Olisipa todellakin hauska tietää, miten Daubin
-herrasväki sen sanan merkityksen käsittää. Minua tyrkitään nurkasta
-nurkkaan kuin kelvotonta, liikaa esinettä, ja usein saan ainakin
-kymmenen kertaa yhden tunnin kuluessa kuulla, että heillä on niistä
-tuhannesta markasta, jotka minun elannostani maksetaan, vähintään
-viidentuhannen markan arvosta harmia minun tähteni, ja että minä en voi
-olla kylliksi kiitollinen siitä, että arvossa pidetty, kristillinen
-perhe on ottanut minut, langenneen naisen, turviinsa.
-
-Monta kertaa olen jo miettinyt karata pois täältä. Mutta minneppä minä
-pääsen, kun ei ole rahaa. Kotiakaan ei minulla enää ole. Vanha herra
-Peters ei ole pitänyt sanaansa.
-
-En ole kuullut hiiskaustakaan hänestä. Taikka olisivatko nuo salanneet
-minulta hänen kirjeensä? Täytyy ensi tilassa kirjottaa hänelle. Onneksi
-tunnen osotteen.
-
-Klockin pikku Marie oli äskettäin tuhkarokossa. Hän osaa sanoa jo
-»mamma». Ai, miten herttainen hän on! Minä pistäysin kerran salaa häntä
-katsomaan, ja siitä hyvästä olivat pastorilaiset repiä silmät päästäni,
-kun saivat sen tietää. Pelkäsivät että minä olisin tuonut tartuntaa
-heidän poikiinsa. Onneksi ei kukaan ole sairastunut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuusi viikkoa sitten sain Leneltä kirjeen. Hän kirjotti että minun
-pitäisi koettaa hankkia itselleni paikka jossain perheessä rouvan
-apulaisena. Minun ei mitenkään sopisi antaa isän kauempaa maksaa
-puolestani niin paljon täysihoidostani, kun tämä juttu jo ilman
-sitäkin oli tullut niin äärettömän kalliiksi. Juuri kuin minä täällä
-Daubilaisten täyshoitolaisena ylellisyydessä eläisin! ... Lene ei
-aavista, miten täydelleen samaa mieltä minä olen tästä asiasta hänen
-kanssaan.
-
-Sattumalta sain juuri samana päivänä tilaisuutta kirjottaa pari riviä
-Konni Liesmannille Hannoveriin, ja mainitsin silloin muun muassa
-etsiväni jotakin paikkaa itselleni ja pyysin häntä ilmottamaan, jos
-sattuisi saamaan tietoa semmoisesta. Jonkun päivän perästä hän vastasi,
-että hän hyvin mielellänsä ottaisi itse minut luoksensa. Minä saisin
-häneltä vapaan asunnon ja kaksikymmentä markkaa taskurahaa kuussa ja
-korvaukseksi siitä tarvitseisi minun vaan olla vähän apuna taloudessa,
-muuten tulisin siellä olemaan hänen sisarenaan. Minä tietysti ihastuin
-äärettömästi tästä ehdotuksesta ja ilmotin siitä heti kotiin.
-Kahdeksan päivän kuluttua sain isältä vastauksen, jossa hän sanoi
-hankkineensa Hannoverista tietoja rouva Liesmannista ja nämä tiedot
-olivat olleet sitä laatua, ettei hän voinut uskoa minua sen naisen
-seuraan. Siinä on tietysti Frieda täti takana. Hänen moitteensa minun
-kasvatukseni suhteen näyttävät koskeneen kovasti isään, niin että hän
-nyt korjatakseen erehdystään katsoo olevansa pakotettu tanssimaan tädin
-pillin mukaan. Nyt he tahtovat taas panna minusta ilmotuksen »Itzehoer
-Nachrichteniin». Luultavasti tahdotaan minua taaskin saada johonkin
-»kristilliseen perheeseen». Jumala varjelkoon siitä! Kunpa vaan
-keksisin keinon miten päästä täältä pois. Minä vaan yksinkertaisesti
-karkaisin ja lähtisin _sittenkin_ Konni Liesmannin luo. Yöt päivät
-vaivaan päätäni tätä asiaa miettimällä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesken kiirettä. Soma tapaus, joka minun täytyy saada kirjaani
-merkityksi, koska olisi vahinko jättää jälkimaailma siitä
-tietämättömäksi.
-
-Eilen oli pastori rouvineen kutsuttu kylään ristiäisiin, pojat
-olivat päässeet pienelle huvimatkalle Lübeckiin, ja minä olin saanut
-tehtäväkseni ommella nimikirjaimet neljäänkolmatta pyyheliinaan ja sen
-lisäksi parsia puolen tusinaa sukkia. Kaksi tuntia työskenneltyäni
-hävitin yhtäkkiä sormustimeni enkä löytänyt sitä, vaikka miten olisin
-hakenut. Kun ompelupöytä niinkuin kaikki laatikot ja muut säiliöt tässä
-talossa oli lukossa, läksin neiti Tonilta pyytämään mitä tarvitsin.
-
-Koko talo oli hiljainen kuin hauta, palvelijoitakaan ei ollut
-kotona. Minun kotikenkäni, joissa rouvan määräyksen mukaan piti
-olla huopapohjat, eivät antaneet vähintäkään ääntä, ja niin kävelin
-kuulumattomin askelin Tonin huoneen ovelle yläkertaan. Olin juuri
-koputtaa, kun pysähdyin, sillä sisästä kuului naurua, puhetta ja
-kuiskauksia. »Ahaa», ajattelen itsekseni ja vetäydyn hiljaa takaisin,
-portaiden komeroon, josta hyvin voi pitää ovea silmällä.
-
-Seisoin siinä kauan aikaa, mutta viimein kyllästyin, astuin taas
-esiin ja koputin ja retuutin ovea, mutta mitään vastausta ei
-kuulunut. Ei hiiskaustakaan, ovi oli lukossa. »Vai niin», ajattelen,
-»siellä rakastellaankin lukittujen ovien takana,» ja minut valtaa
-ilkeä vahingonilo, kun olen tavannut nuo hurskaat sielut verekseltä
-synninteossa. Huoneessa ei ole muuta ovea kuin tuo yksi, minä asetun
-seisomaan sen viereen ja yskin ehtimiseen kuuluvasti, että he tietävät
-minun yhä olevan siinä. Kello tulee seitsemän, kahdeksan, on jo
-pilkkosen pimeä. Puoli yhdeksän tulee palvelustyttö kotiin. Silloin
-minä hyökkään rappujen suuhun ja huudan häntä tulemaan ylös, koska
-luulen muka olevan varkaita neidin huoneessa ja pelkään että ne ovat
-hänet murhanneet. Tyttö tietysti alkaa myös huutaa, silloin avautuu
-ovi ja kun käännyn ympäri, seisoo apulainen takanani, tarttuu kiinni
-minuun ja ravistelee ja käskee pitää suuni kiinni. Ja koko mies vapisee
-pelosta ja on naamastaan valkea kuin liitu, mutta minä olen pakahtua
-naurusta ja pujahdan samassa Tonin huoneeseen, jossa tämä seisoo
-pimeässä ja levittää peittoa sänkynsä päälle.
-
-»Ettekö olisi hyvä ja lainaisi minulle sormustinta», sanoin
-viattomasti, »kas, miksi Te olette vielä pimeässä, neiti?»
-
-»Te — Te —— elukka!» sähisi hän vihasta vapisten. »Odottakaa vaan,
-vielä minä Teille näytän...»
-
-»Mitä sitten? Mitäs pahaa minä nyt olen tehnyt?»
-
-Hän sytyttää lampun ja heittää minuun katseen, — yhden katseen vaan,
-mutta sitä en unohda. — En sittenkään voinut pidättää nauruani, kun
-katselin häntä, niin selvästi oli hänen kasvoistaan luettavana koko
-viimeisten tuntien imelän-surullinen historia.
-
-Nyt voin olla iloinen.
-
-Tänä aamuna se räjähti... Loppu! ... Pojat huutavat minua...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Klockin pikku Marie on yht'äkkiä kuollut vatsatautiin. Kolme päivää
-vaan oli sairaana. Minun on vaikea tottua siihen ajatukseen, että
-tuota pikku tyttöstä ei ole enää olemassa. Olin siihen lapseen niin
-kiintynyt. Aivan kuin pieni enkeli oli se arkussa maatessaan.
-
-Unta en saa yhtenäkään yönä. Ajatukseni askartelevat aina pikku
-Erikassani. Voihan se olla jo vaikka kuollutkin, ja minä en tiedä
-mitään. Ensi kuussa se tulee vuoden vanhaksi... jos elää, minun on sitä
-enää vaikea uskoa.
-
-Levottomuus, tuska ja ikävä tekevät minut sairaaksi, ja kun ei ole
-yhtään ihmistä, jolle voisin vaivojani valitella, tuntuu toista
-vertaa raskaammalta. Usein kun öisin makaan valveillani sängyssä unta
-saamatta, tulee mieleeni kaikenlaisia omituisia ajatuksia.
-
-Eikö tämä maailman järjestys ole sentään kummallinen? Eikö jokaisen
-äidin oikeus omaan lapseensa pitäisi olla pyhä, niin pyhä, että sen
-rinnalla kaikki, kaikki muu menettää arvonsa, että pilkka ja iva sen
-edessä häveten vaikenevat. Ja tuo rakkaus, josta raamattu puhuu, joka
-on kärsiväinen ja laupias, joka ei vihaan syty eikä pahaa ajattele,
-joka ei omaansa etsi, joka kaikki kärsii ja kaikki anteeksi antaa eikä
-koskaan väsy, eikö se ole juuri äidin rakkaus lapseensa? Mikä muu
-rakkaus on sellaista? Se on rakkautta, joka on todellisesti puhdasta
-kaikista epäjaloista, itsekkäistä pyyteistä...
-
-Minä kirjotan tätä vuoteessa kynttilän valossa. Pojat nukkuvat...
-
-Jos ihmiset uskonnostaan totta tekisivät, eivät he aviotonta äitiä
-häväisten ja ivaten kohtelisi ja estäisi häntä vapaasti ja julkisesti
-lastansa omakseen tunnustamasta. He näkisivät myöskin »langenneessa»
-tuon pyhän rakkauden esineen, joka Jumalan omien sanojen mukaan on lain
-korkein täyttämys, ja antaisivat hänen rauhassa kulkea omia teitään.
-
-Voipiko maailmasta mistään löytää semmoista tunnetta, joka edes
-lähimaillekaaan muistuttaisi tuota Korintilaiskirjeessä kuvattua
-rakkautta niinkuin äidinrakkaus? Ei mistään, ei mistään! Sentähden tämä
-rakkaus on se, joka on likinnä täydellisyyttä. Sentähden rakastava äiti
-enimmän lähenee oikean kristityn ihannetta.
-
-Minä en ole vielä kahdeksaatoista vuotta täyttänyt. Nuoruutta sanotaan
-elämän kevääksi. Mutta missä on minun kevätaurinkoni ja minun keväiset
-huvini? Kaikki on synkkää ja totista minun elämässäni. Ja kuitenkin oli
-minulla semmoiset edellytykset elämän ilojen ja riemujen nauttimiseen.
-Minä aina niin mielelläni nauroin ja laskin leikkiä...
-
-Miten julmaa se on, että _yksi ainoa_ askel tieltä syrjään vie ihmisen
-auttamattomasti synkkään yöhön ja yksinäisyyteen... Miten kauheaa,
-että ihmiset — ajatuksilla ja tunteilla varustetut _ihmiset_, joilla
-on heikkoutensa ja vikansa niinkuin muillakin — voivat kääntää
-rakkauden suuren, ihanan, pyhän evankeliumin säälimättömän kovuuden,
-raakuuden ja julmuuden laiksi. Välistä minä uneksin onnesta, joka
-on kirkas, puhdas ja auringonpaisteinen. Olen pitävinäni lämpöistä,
-pehmyttä, pikkuista lastani sylissäni. Sillä on yllään valkea puku
-ja se hymyilee ja taputtaa pieniä kätösiään. Ja me molemmat kuljemme
-kauas, kauas kevätaamun kirkkaassa ilmassa, yli viheriäin niittyjen,
-joilla monenväriset kukat loistavat ja perhoset kukasta kukkaan
-lentelevät. Yhä kauemmas vaan, toiseen kauniimpaan, avaraan maailmaan,
-jossa ei ole mitään eläviä olentoja, ainoastaan kukkia ja tähtiä ja
-kristallikirkasta vettä, joka puhdistaa pois vanhan maailman kaiken
-lian ja kaiken synnin, ja josta nousee ylös uusi, puhdas, hyvä, pyhä
-ihminen...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pastorin luona ollessani minun täytyi varastaa jokainen hetki, jotka
-voin käyttää muistiinpanojeni kirjottamiseen. Viimeisiä rivejä,
-jotka kirjotin lyijykynällä kynttilän häilyvässä valossa, voi tuskin
-lukea... Nyt minulla sensijaan ei olisi puutetta ajasta, mutta en
-ole muuten tullut sitä tehneeksi, kunnes tänään sattumalta tuli
-päiväkirja käsiini, ja kun on hyvin ikävä sunnuntain iltapäivä, koetan
-sitä lyhentää kirjottamalla. Viimeinen kirjottamani sivu kuvaa hyvin
-ajatuksiani siihen aikaan. Nyt kun olen vihdoinkin irti pappilasta,
-vuoden siellä kestettyäni, tahdon pääpiirteissään kertoa, mitä minulle
-viime aikoina on tapahtunut, että nämä muistiinpanoni jäisivät
-täydellisinä jälkimaailman käsiin.
-
-Jos koetan mielessäni koota »parannusvuoteni» kuluessa saamani
-vaikutelmat, voin sanoa että se, mikä Daubin perheessä minuun niin
-vastenmielisesti vaikutti ja koko elämäni myrkytti, ei ollut niin
-paljon itse se kohtelu, joka siellä tuli minun osakseni, kuin tuon
-joukkion iljettävä tekopyhyys ja kavaluus. Minussa oli jotain,
-joka nousi suoraan kapinaan sitä vastaan. Semmoista minä en voi
-sietää. Jumalisuus on kaunis ja hyvä asia, jos sitä on kannattamassa
-edes alkeellisinten siveysopin vaatimusten mukainen olento ja
-käytös ihmisellä. Mutta kun kuulee riitelevän vaimon ja tekopyhän
-intoilijan alituiseen Jumalan nimeä avuksensa huutavan, vaikuttaa se
-vastenmielisemmin kuin karkeimmat kiroukset katujätkän suusta. Minä
-en tainnut sille mitään, että koko olentoni nousi tuommoista menoa
-vastaan. Muusta en tahdo valittaa. Työ, mitä sain siellä tehdä, ei ole
-minua vahingoittanut, ja ruokaa annettiin aina tarpeeksi.
-
-Kun en olisi vaan ruvennut niin kovasti ikävöimään lastani! Minulla
-ei ollut lepoa eikä rauhaa sen jälkeen kun suutarin pikku tyttö oli
-kuollut.
-
-Tuo ikävä vaivasi minua kuin tauti, minä olin kuin alituisessa
-kuumeessa, en ajatellut, halunnut enkä toivonut mitään muuta kuin saada
-edes kerran vielä nähdä pikkuista lemmittyäni.
-
-Siihen aikaan kävi Frieda täti minua katsomassa. Pastorin rouva lienee
-jutellut tädille minusta kauniita asioita, koskapa tämä otti minut
-ankaran kuulustelun alaiseksi ja kertoi tietävänsä minulle sopivan
-paikan Dithmarschenissa, eräässä talonpoikaisperheessä. Viisi lasta ja
-vaan yksi palvelustyttö, talo aivan yksinäisellä paikalla ja ankarasti
-kristillinen perhe-elämä siellä vallitsi. Annoin hänen puhua niin
-kauan kuin miellytti, itse olin varmasti päättänyt, että sinne en
-mene. Ankaruutta ja kristillisyyttä olin saanut sen vuoden aikana niin
-paljon, että se riittää koko elinajakseni.
-
-Minä olen nyt kerran sellainen: hyvyydellä minut voi saada minne
-tahansa. Ja luullakseni useimpain ihmisten laita on sama. Hyvyys
-on ase, jota ei voi vastustaa. Sitä vastaan ankaruus aina herättää
-vastustushalua. Frieda täti on epäilemättä pohjaltaan hyvä ihminen
-ja tarkottaa varmaankin minun parastani, mutta se ei estä häntä
-tulemasta minulle vastenmieliseksi heti, kun hän alkaa moitteensa
-ja parannussaarnansa. Herra siunatkoon — olenhan minä jo saanut
-kärsiä ja sovittaa hairahdustani, ainako sitä parannuksentekoa vain
-pitäisi kestää! Ensin tarvitsee minun taas tehdä jotakin katumusta ja
-parannusta vaativaa, ennenkun vapaasta tahdostani alistun uudestaan
-tätä surkeutta kärsimään. Vedin kolme ristiä Frieda tädin perään, kun
-hän lähti pois.
-
-Silloin oli meillä palvelustyttö, jonka pastori oli tilannut jostain
-kristillisestä kasvatuslaitoksesta Hamburgista, koska ei niitä enää
-mistään muualta meidän taloon saatu.
-
-Rike oli sen nimi ja aika rakkari se oli, ja minusta oli hauskaa nähdä,
-että Daubilaisilla nyt kerrankin oli kylliksi todellista harmin syytä.
-Siellä kävi monta kertaa semmoinen jytinä, että Rike arveli pääsiäisen
-ja helluntain tulleen samana päivänä. Minä tulin tytön kanssa aika
-hyvin toimeen, hän kai huomasi minun monessa suhteessa olevan yhtä
-huonossa asemassa kuin itsekin oli.
-
-Eräänä iltapäivänä, kun rouva oli vierailemassa naapurikylässä ja
-Toni lähtenyt armaansa kanssa Lübeckiin ostoksille, tuli joku rikas
-talonpoika tuomaan pastorille rahaa, luullakseni niityn vuokrasta;
-pian senjälkeen meni pastori ulos. Kello kuuden seuduissa minä tulen
-puutarhasta, jossa olin siihen asti työskennellyt, ja ohimennessäni
-näen silloin ikkunasta Riken seisovan pastorin työhuoneessa ja ottavan
-rahaa hänen kirjotuspöydältään. Minä tietysti paikalla sisään ja
-vaadin hänet tilille. Hän hätääntyy, näyttää minulle rahat, kaksi
-kahdenkymmenen markan kolikkoa, jotka pastori oli unohtanut pöydälle,
-ja itkee ja rukoilee, etten tekisi häntä onnettomaksi. Minä mietin
-hetkisen, sillä uusi ajatus iski samassa mieleeni.
-
-»Rike», sanoin sitten, »minä teen Teille ehdotuksen. Antakaa noista
-rahoista minulle kaksikymmentä markkaa ja pitäkää suunne kiinni. Minä
-otan yksin syykseni niiden katoamisen ja pastori on sitä paitsi saava
-takaisin kaikki neljäkymmentä markkaa viimeiseen penniin. Mutta minun;
-täytyy päästä täältä pois. Luuletteko että ukko tulee pian takaisin?»
-
-Rike naurahti ja sanoi pastorin menneen kylään lemmittyänsä tapaamaan,
-josta ei häntä aivan heti tarvinnut odottaa. Hän suostui mielellään.
-Minä sain siis kaksikymmentä markkaani, pukeuduin kiireesti, kokosin
-hiukan liinavaatteita myttyyn ja sitten suoraa päätä lähimmälle
-asemalle. Onneksi minulle lähti heti yksi juna Lübeckiin ja sieltä
-pääsin ilman viivytystä jatkamaan matkaa Hamburgiin, jonne saavuin
-kymmenen aikaan iltasella. Silloin oli tietysti liian myöhä mennä
-enää Petersin luo. Toiselta puolen en ollut myöskään halukas menemään
-hotelliin yöksi, sillä siinä tapauksessa eivät olisi rahani riittäneet
-Hannoveriin asti. Yli puoliyön istuin aseman odotussalissa, kunnes
-vahtimestari tuli ilmottamaan että sali suljetaan, ja silloin minun
-täytyi lähteä ulos. Kaikeksi onneksi sattui olemaan ihmeen kaunis,
-lämmin toukokuun yö, ja ulkoilma teki minulle hyvää. Kävelin vähän
-aikaa puistoissa, istahdin hetkiseksi jollekin penkille, tulin viimein
-Neitsytpolulle ja läksin kulkemaan pitkin Alsterin rantaa.
-
-Kadut olivat ihan hiljaiset, ainoastaan silloin tällöin jyrisivät
-rattaat kivityksen yli ja joskus joku yksinäinen kävelijä kiiruhti
-ohitse. Yhtäkkiä huomasin, että muuan herra kulki perässäni ja seurasi
-minua. Minua alkoi pelottaa ja rupesin kävelemään kiivaammin, mutta
-pian hän saavutti minut ja alkoi puhutella, kysyi vieläkö minä näin
-myöhään olin kävelemässä. Minä tarkastin häntä ja huomasin, että hän
-oli hienosti puettu ja hyvän näköinen, viikset pitkät ja vaaleat ja
-silkkihattu päässä. Vastasin olevani vieras Hamburgissa ja tulleeni
-vasta junassa ja sanoin nyt koettavani kuluttaa aikaa seuraavan
-päivän junan lähtöön, joka veisi minut Hannoveriin. Hän arveli että
-tämä aika tulisi minulle kovin pitkäksi, sillä kello ei ollut vielä
-kahta, ja käveli yhä vieressäni ja me olimme ennen pitkään vilkkaassa
-keskustelussa. Hänen olennossaan oli jotain miellyttävää, puoleensa
-vetävää; kun hän viimein ehdotti, että minä tulisin hänen asuntoonsa
-ja viettäisin siellä pari tuntia, en minä huomannut siinä mitään
-sopimatonta, vaan suostuin mielelläni. Hän asui lähellä, Hanhitorin
-kulmassa muistaakseni, kolmannessa kerroksessa, ja oli nimeltään Emil
-Reschke, niinkuin ovessa oleva nimikilpi osotti.
-
-En milloinkaan ennen ollut nähnyt niin hauskasti sisustettuja huoneita
-kuin ne kolme, joihin hän minut vei. Herrainhuone, ruokasali ja
-makuuhuone, viimemainitussa punainen amppeli palamassa. Kaikissa
-huoneissa tuntui raikas ruusujen tuoksu. Minä laskin tavarani lattiaan,
-ja herra Reschke toi samppanjapullon ja laseja sekä kaikenlaista kylmää
-ruokaa, hummeria, leikkauksia, leivoksia ja sokerimantelia, mikä kaikki
-oli hyvin tervetullutta, sillä minulla oli armottomasti nälkä.
-
-Minä istuin sohvaan ja herra Reschke minun viereeni tuolille, sitten
-me kilistimme toistemme kanssa, ja minusta alkoi oloni tuntua yhä
-paremmalle. Kaikki vaikeudet ja ikävyydet olivat kuin poispuhalletut,
-ja mieleni tuntui vapaalta ja kevyeltä.
-
-Kun olin syönyt itseni kylläiseksi ja herra Reschke oli korjannut
-ruuat pois, istui hän sohvaan ja kiersi käsivartensa minun vyötäisteni
-ympäri. Sallin sen tapahtua ja vielä senkin, että hän suuteli minua.
-Mutta kun hän sitten veti minut äkkiä luokseen ja minä näin hänen
-silmäinsä välkkeen, riistäydyin irti, ja oli ikäänkuin peite olisi
-pudonnut silmiltäni: nehän olivat Meinertin silmät, nuo vihatut,
-jotka minua katselivat, ja minä tiesin, että jollen ole varuillani,
-niin voimani on taas mennyttä, ja se ei saa enää koskaan tapahtua.
-Luullakseni menin aivan kalpeaksi ja vapisin ja sain ainoastaan
-vaivalla sanotuksi, että minun täytyi päästä pois.
-
-»No no! Elkäähän nyt, en minä Teitä syö, lapsi parkani», puheli
-herra Reschke ja sai minut taas istumaan. Hän puhui minulle hyvin
-ystävällisesti ja rauhottavasti, niin että vähitellen tyynnyin. Hän
-herätti minussa luottamusta, ja kun hän pyysi minua kertomaan, mistä
-tulin ja miten minun laitani oikeastaan oli, tuntui siltä kuin olisi
-sydämeni avaimeen koskettu, ja silloin se aukeni ja sieltä syöksähti
-ulos kaikki, mitä sinne oli vuosikausia ollut suljettuna. Minä
-kerroin herra Reschkelle lapsuudestani ja tapahtumista isäni talossa,
-onnettomuudestani ja sen seurauksista, selvitin hänelle kaikki, kaikki
-aina tuohon omin luvin ottamaani kaksikymmenmarkkaseen asti. Kun
-sitten taas katsahdin herra Reschkeen, näin hänen kokonaan muuttuneen;
-äskeinen levoton, kuuma hehku oli hävinnyt hänen silmistään, eivätkä
-hänen kauniit, terveet kasvonsa ilmaisseet muuta kuin ystävällisyyttä
-ja sääliä.
-
-»Tyttö rukka», hän lausui sääliväisesti ja silitti kädellään poskeani.
-»Kun Te olette jo niin paljon saanut kokea, pitää Teidän vastedes olla
-varovaisempi eikä enää toista kertaa lähteä yöllä tuntemattoman miehen
-asuntoon. Kiittäkää Jumalaa, ettette joutunut tänä yönä huonompiin
-käsiin kuin minun. Minä olen elostelija, mutta en tuota huonoa lajia,
-jolle kaikki on yhdentekevää. Kovia kokeneelle lapselle, niinkuin Te
-olette, vielä lisätä kärsimysten kuormaa — — ei, semmoiseen ei rupee
-Emil Reschke. Te olette muuten myöskin liian kaunis noin suojattomana
-yksinänne kuljeskelemaan. No, nyt olkaa aivan rauhassa, täällä ei
-Teille mitään tapahdu. Pankaa kauniisti siihen sohvalle maata ja
-levätkää hiukkasen.» Näin hän puhui, ja minä totellen häntä heittäydyin
-pitkälleni, hän levitti peiton minun päälleni, meni pois ja sulki oven
-jälkeensä. Minä nukahdin pian ja heräsin vasta, kun herra Reschke
-herätti minut kuuden ajoissa. Hän oli jo itse keittänyt kahvin, koska
-hänen palvelijansa tuli vasta puoli kahdeksan ja minun täytyi lähteä
-sitä ennen pois. Erotessamme hän antoi minulle vielä laatikollisen
-sokerimanteleita ja kaksikymmenmarkkasen, voidakseni lähettää sen
-pastorille, ettei minua epäiltäisi varkaaksi, niinkuin hän sanoi. —
-
-Minä olen kertonut seikkailuni Konni Liesmannille, mutta hän nauroi
-minulle vasten silmiä ja sanoi olevan turhaa koettaakkaan hänelle
-syöttää semmoisia juttuja, että muka joku mies ottaisi tytön mukaansa
-kotiin yöllä ja antaisi hänelle kaksikymmentä markkaa noin vaan ilman
-mitään. Semmoisia jaloja ihmisystäviä ei ole muualla kuin romaaneissa,
-hän sanoi. Mutta se on kuitenkin totta; muuten en olisi sitä tähän
-kirjottanut, sillä tässä kirjassa minä en salaa mitään. Tämä Emil
-Reschke oli hyvä ihminen. Jumalan kiitos, että semmoisia ihmisiä vielä
-on olemassa! —
-
-Kävelin pitkin katuja, kunnes puodit avattiin, ostin sitten pienen
-nuken, kalistimen ja sametista tehdyn lampaan ja lähdin Eimsbütteliin
-Petersiä tapaamaan.
-
-Tytöltä, joka minulle oven avasi, kysyin konsulia ja minut vietiin
-erääseen huoneeseen, jonne hän tuli pian itsekkin. Hän tunsi minut
-heti ja näytti menevän vähän hämilleen, kun ilmotin haluavani nähdä
-Erikaa. Hän sanoi tahtovansa ensin puhua vaimonsa kanssa, meni ulos
-ja minä sain odottaa kauan ennenkun hän tuli takaisin, tällä kertaa
-mukanaan vaimonsa, hyvin ylpeän näköinen nainen vaaleanharmaassa
-aamunutussa. Tämä tervehti minua alentuvasti ja sanoi pyyntöni olevan
-oikeastaan sopimattoman, mutta koska lapsi oli vielä liian pieni
-mitään ymmärtämään, saisin käydä sitä katsomassa, se oli juuri otettu
-kylvystä. Minä seurasin häntä toiseen kerrokseen ja sydämeni sykki
-mielenliikutuksesta niin, että tuskin voin hengittää.
-
-Lastenkamarissa se istui valkeassa tuolissaan, koruompeluihin ja
-pitseihin verhottuna, aivan kuin pieni enkeli.
-
-Herra siunatkoon, miten kaunis, miten herttainen ja viehättävä tuo
-pikku olento oli! Sen vertaista ei ole mitään muuta koko maailmassa.
-Pitkä, musta, silkinhieno tukka sillä oli ja tummansiniset silmät. Minä
-olin syödä sen suuhuni pelkästä rakkaudesta. Suutelin sen kasvoja,
-käsiä, kaulaa, se katsoi minuun suurin silmin ja tyrkki pois luotaan
-ja ojenteli käsivarsiaan rouva Petersiä kohti äännellen: Mam — mi — —
-mam — mi — —. Tämä näytti äärettömän onnelliselta ja kaikki ylpeys oli
-hänestä kadonnut ruvetessaan Erikan kanssa leikkimään.
-
-Ah — se oli taivaallisen ihana puolituntinen, mutta valitettavasti
-liian lyhyt. Rouva Peters sanoi, että lapsen täytyi päästä nukkumaan,
-ja silloin oli minun tietysti mentävä pois...
-
-Minut vietiin taas konsulin huoneeseen, ja palvelustyttö toi minulle
-sinne portviiniä, kaviarivoileivän ja konfehtia. Vanha herra puheli
-hyvin ystävällisesti. Hän koetti saada minua ymmärtämään, että siitä
-ei voinut olla mitään hyötyä, jos minä tulin näin aika-ajoin lastani
-tapaamaan, vaan se päinvastoin repisi aina auki vanhan haavan. Olihan
-Erikalla kaikin puolin hyvä olo ja he pitivät sitä kokonaan omana
-lapsenaan. He olivat laillisella tavalla hänet omaksensa ottaneet,
-heillä oli sentähden kaikki vanhemmanoikeudet häneen ja hän oli
-heidän ainoa perillisensä. Minun pitäisi olla vaan järkevä ja tyytyä
-siihen, mitä nyt olin saanut nähdä. Olinhan minä vielä niin nuori,
-että luultavasti joutuisin naimisiin ja saisin toisia lapsia. Minä
-kuuntelin vaan ja myönnyin kaikkeen, sillä ajatukseni olivat vielä
-kokonaan kiintyneinä tuohon pikkuiseen enkeliin lastenkamarissa.
-Lopuksi huomasin että audienssi oli lopussa; hyvästi sanoessani pisti
-herra Peters minun käteeni jotakin, jonka ulos tultuani huomasin olevan
-sinisen sadan markan setelin. Menin suoraan postikonttoriin, vaihdoin
-siellä setelin ja lähetin pastorille siitä neljäkymmentä markkaa, ja
-sillä olin siitä jutusta selvinnyt.
-
-Matkastani Hannoveriin en muista juuri mitään, sillä minä itkin koko
-välin. Sydämeni oli pakahtumaisillaan ikävästä ja surusta.
-
-Siitä on nyt kuukausi kulunut mutta yhä vielä pyörivät kaikki
-ajatukseni lapsen ympärillä. En voi päästä irti ikävöimisestäni, joka
-on kietonut sydämeni tuhansilla säkeillä ja täyttää sieluni tuskan ja
-surunsekaisen onnen tunteilla. Ne kyyneleet, joilla öisin kastelen
-päänalukseni, eivät johdu onnettomuudestani taikka turvattomasta
-asemastani, ei, niihin on syynä kohtalon kovuus ja ihmisten nurjat
-säädökset. Minä tunnen että minusta voisi tulla hyvä ihminen, jos
-saisin pitää itse lapseni ja kasvattaa sitä. Minä tiedän sen:
-sielussani asuvat valo ja pimeys liki toisiaan, ja nyt ne eivät ole
-enää niinkuin ennen erillään toisistaan ja toistensa vastakohtina,
-ne yhtyvät toisiinsa ja sekaantuvat, mustat varjot uhkaavat pimittää
-viimeisenkin heikon kajastuksen menneiden päivien kirkkaudesta, mutta
-kaikki tulisi vielä hyväksi, jos minä saisin olla Erikan äiti.
-
-Olenhan minä toki hänen äitinsä! Hän ojensi käsiään vierasta vaimoa
-kohti ja kutsui tätä »äidiksi»! Tuo vieras on ostanut itselleen
-oikeuden olla Erikan äiti! Hänellä on enemmän rahaa kuin minulla ja
-on hankkinut itselleen viralliset rouvan oikeudet! Hyi sentään! Minun
-täytyy unohtaa. — Minä tahdon unohtaa. — Ehkäpä sittenkin tulee vielä
-kerran aika, jolloin voin vaatia minäkin oikeuksieni tunnustamista. —
-
-Konni Liesmann otti minut hyvin ystävällisesti vastaan. Hänellä on
-täällä komea asunto, neljä hienosti sisustettua huonetta, ja kaikki
-muu talous sen mukaan. Pikku Kurtilla on erityinen hoitaja ja hän on
-olevinaan Konnin sisarenpoika. Minä en voi käsittää tuommoista typerää
-teeskentelemishalua. Ensiksikin on minusta tyhmää, että Konni ei tahdo
-tunnustaa lasta omakseen, ja toiseksi tuntevat asian oikean laidan
-kaikki, joiden kanssa hän seurustelee. Kurt on voimakas, harvinaisen
-kehittynyt lapsi, paljon rotevakasvuisempi kuin Erika; minulle tuottaa
-surunsekaista nautintoa olla apuna sen hoitamisessa ja leikkiä sen
-kanssa. Paitsi Kurtin hoitajaa on meillä vielä toinen palvelustyttö.
-Minulla ei ole muuta tehtävää kuin auttaa emäntää katsomaan, että
-kaikki työt tulevat kunnollisesti tehdyksi: ei minua siis työ rasita,
-ja kaikki ovat minulle kohteliaita, jotka täällä käyvät.
-
-Kahdeksan päivää täällä oltuani tuli isä hakemaan minua pois. Hän on
-pelottavasti vanhennut viimeisinä vuosina, käynyt aivan harmaaksi
-ja ryppyiseksi. Hänellä on ollut monenlaisia huolia ja murheita
-näinä aikoina; apteekin hän oli aikoinaan ottanut melkein kokonaan
-velaksi korkeasta hinnasta ja hänen saamamiehensä, miltei kaikki
-äidin sukulaisia, vaativat aina korot määräpäivälleen maksettavaksi.
-Lene odottaa jo toista lastansa. Meinert on yhä vielä siellä. Isä
-sanoo olevansa niin tottunut häneen, ettei voi tulla enää ilman häntä
-toimeen. Minä en vastannut siihen mitään. Mieleni joutuu kuohuksiin
-aina, kun ajattelen ettei isä jo aikoja sitten ole heittänyt tuota
-roistoa ovesta ulos.
-
-Frieda täti oli nähtävästi vannottanut isää ottamaan minut pois Konni
-Liesmannilta, mutta minä sanoin heti jyrkästi, etten lähde hänen
-matkassaan, ja entinen valtani isän yli ei jäänyt nytkään tekemättä
-vaikutustaan. Kolmen päivän kuluttua hän matkusti pois ilman minua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Koko tämä talous on herra von Vohsenin ylläpitämä. Hän maksaa vuokran
-ja antaa Konnille joka kuukausi kolmesataa viisikymmentä markkaa,
-paitsi lukemattomia lahjoja. Sen lisäksi on hän pannut pankkiin
-Kurtia varten viisitoistatuhatta markkaa, siltä varalta että hän
-sattuisi äkkiä kuolemaan; hänessä on nimittäin sydänvika. Minusta
-on tämä kaikki erinomaisen jalomielistä, mutta Konni häntä haukkuu
-alinomaa itaraksi ja panee usein toimeen myrskyisiä kohtauksia, puhuu
-»kadotetusta onnesta» ja valittaa että hänen, jos herra von Vohsen
-sattuisi kuolemaan, täytyisi lähteä lapsineen kerjuulle, kun hänestä
-niin huonosti huolta pidetään. Ensi aikoina olin minäkin taipuvainen
-pitämään Konnin puolta, mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan toisin.
-Konni ei näet ole rakastajalleen uskollinen. Hänellä on toinen ystävä,
-eräs upseeri, luutnantti von Kronen, erinomaisen kaunis mies, johon hän
-on silmittömästi rakastunut. Tämä ei käy talossa milloinkaan muulloin
-kuin herra von Vohsenin ollessa matkoilla. He ovat hyvin varovaisia
-ja tapaavat toisiaan muuten vaan ulkona kaupungissa, jossa ovat
-vuokranneet huoneen yhtymyksiään varten.
-
-Konnin sijassa minä antaisin Vohsenille eropassin, sanoin hänelle
-itselleen kerran, ja tyytyisin siihen mieheen jota rakastan... Olin
-näet vielä niin yksinkertaisen naivi. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen
-oksalla, hän vastasi. Kronen käytti rahansa itse, ja sellainen suhde,
-joka turvasi taloudellisen toimeentulon, oli toki varmempi kuin
-tuommoinen lemmenliitto, joka ei tuota ruokaa vatsaan eikä vaatteita
-ylle. Edellinen oli tavallansa afääri, hän sanoi, jälkimäinen taas
-yksinomaan huvitusta varten. Rakkaus ja afääri. Nyt minä alan
-ymmärtää... _Sapienti sat_.
-
-Konnin seurapiiri ei ole laaja, sillä herra von Vohsen ei pidä
-semmoisesta, ja ne harvat ystävättäret, jotka hänellä on, ovat
-kukin omalla tavallaan »kuuluisia». Niihin kuuluu ensiksikin muuan
-»johtajatar», joka myöskin elää yhteydessä naineen miehen kanssa, eräs
-toinen on ottanut eron jo kolmesta miehestä ja elää nyt neljännen
-kanssa vapaassa avioliitossa. Kolmas, rouva Anna Kindermann, on ollut
-ennen näyttelijätär (kuudennen luokan tietysti) ja on viettänyt hyvin
-vaiherikasta elämää, josta saisi aineksia vaikka kolmeen romaaniin.
-On sangen huvittavaa kuunnella häntä, kun hän kuvailee monivaiheisen
-menneisyytensä muistoja. Hänen viimeinen miehensä — niitäkin hänellä
-on luullakseni ollut kolme —, joka oli jonkin kiertävän sirkuksen
-tallimestarina, oli häntä lyönyt, ja silloin hän oli karannut ja
-elättää itseään nyt hierojana. Hän on suorittanut lääkeopillisen
-hierontakurssin ja sanoo olevan itsellään paljon työtä. Paljon hänen
-täytyykin ansaita rahaa, sillä hänen asuntonsa on erittäin kauniisti
-sisustettu ja itse hän aina käy huomiota herättävän hienosti puettuna.
-Vaikka on jo kolmekymmentä kahdeksan vuotta vanha — Konni sanoo hänen
-todellisen ikänsä olevan enemmänkin, nimittäin neljäkymmentä kolme
-—, näyttää hän vielä sangen sievältä, on suurikasvuinen ja vahva ja
-tukka hänellä on vaalea, hyvin pitkä, melkein vielä pitempi kuin
-Elisabethilla oli... Elisabeth raukka — hänen muistonsa ei minun
-mielestäni milloinkaan hälvene!
-
-Rouva Kindermannilla on usein vieraita, minutkin on sinne monta kertaa
-kutsuttu, mutta viime aikoina on aina sattunut esteitä, etten ole
-päässyt menemään. Ensi aikoina minulla ei ollut juuri halua mennäkkään,
-ja toiseksi minulla ei ollut sopivaa pukua.
-
-Eräänä ikävänä, sateisena iltapäivänä, noin neljä viikkoa sitten,
-istuin itsekseni arkihuoneen ikkunan vieressä, virkaten nuttua pikku
-Kurtille, ja katselin silloin tällöin ulos kadulle. Herra von Vohsen
-oli Konnin luona; hänen oli taas lähdettävä jollekin asioimismatkalle
-Elsass-Lotringeniin ja olisi tahtonut Konnia mukaansa, hän kun näet
-viime aikoina on käynyt vähän epäluuloiseksi ja mustasukkaiseksi. Konni
-ei olisi halukas lähtemään, hänen on tietysti mukavampi huvitella
-täällä omin päinsä — ja viimein syntyi kiivas sanakiista heidän
-välillään. Semmoisia on minun hyvin ikävä kuulla, se vaikuttaa minuun
-aina niin kiusallisesti, että istun kuin neuloilla ja mieluimmin
-juoksen kauas pois. Samassa ovikello soi. Menin avaamaan, ja rouva
-Kindermann astui sisään.
-
-»Kas vaan», hän sanoi, »taitavat siellä riidellä, vai kuinka?»
-
-»Eikö mitä», vastasin, »he ovat vaan eri mieltä.»
-
-»Niinpä niin», hän sanoi, »mitäpä siitä! Semmoista sattuu
-parhaimmissakin perheissä. Ja mitä Te täällä sillaikaa hommaatte,
-lapseni?»
-
-Näytin hänelle virkkuutani, hän istui viereeni ikkunan ääreen ja me
-jouduimme keskusteluun, jonka kuluessa hän muun muassa kysyi minulta,
-olinko tyytyväinen nykyiseen elämääni. Minä vastasin hänelle totuuden
-mukaisesti, että verrattuna viimevuotiseen olinpaikkaani tuolla
-pappilassa tuntui täällä oleminen taivaan ilolta. Hän arveli nuoren
-tytön kuitenkin tarvitsevan joskus jotain huvitusta, joka tuottaisi
-vähän vaihtelua elämään. Minä en voinut kieltää, että usein olin
-toivonut tapahtuvan jotain erikoista, joka saisi aikaan elämässäni
-suuren muutoksen parempaan päin. »Mitä Te tuolla 'paremmalla' sitten
-ymmärrätte?» hän kysyi. »Onnea tietenkin», minä vastasin. »Ja mikä
-Teidän mielestänne on onni?» Minä vaan kohautin olkapäitäni. »Täytyy
-myöskin tahtoa, lapseni», jatkoi hän sitten. »Eivät paistetut kyyhkyset
-kenenkään suuhun lennä. Jos Te täällä vaan aina huoneessa istutte,
-saatte odottaa kauan, ennenkun onni Teidän luoksenne tulee. Teidän
-täytyy päästä ulos, näyttämään itseänne ihmisille, ja saattepa nähdä,
-miten pian löydätte onnenne.»
-
-»Minulla ei ole kelvollista pukua», sanoin. »Ja isältä en rupee
-pyytämään rahaa. Minä tahdon itse ansaita kaikki mitä tarvitsen.»
-
-»No, mitä nyt siihen asiaan tulee, niin me autamme Teitä pääsemään
-alkuun», sanoi hän hyväntahtoisesti. »Ja sitten siitä eteenpäin se
-kyllä sujuu kuin itsestään. Ettehän Te ole juuri niitä kaikkein
-tyhmimpiä. Minun luonani Teidän pitäisi asua eikä Konnin. Minä Teistä
-vielä jotain tekisin. Konni kai pelkää Teissä vähän kilpailijaa,
-mutta se ei tulisi kysymykseen minun luonani. Minusta on hauska nähdä
-kauniita, nuoria kasvoja ympärilläni. Käykäähän nyt toki joskus
-iltasella katsomassa.»
-
-Minä lupasin käydä. Sitten tuli Konni sisään. Vohsen oli lähtenyt pois,
-saatuaan Konnin viimeinkin lupaamaan matkustaa hänen mukanaan, ja tämä
-oli siitä syystä kovin nyreällä mielellä. Minä koetin häntä lohduttaa
-ja vakuutin pitäväni sillaikaa Kurtista hyvää huolta, mikä häntä
-ilahutti.
-
-»Eikö sinustakin, Konni, Thymianin sopisi käydä iltaisin useammin minun
-luonani? Tyttö rukkahan muuten aivan menehtyy yksinäisyyteen ja ikävään
-täällä», sanoi Kindermann. »Tietysti, selväähän se on», vastasi Konni
-hajamielisesti.
-
-Seuraavana päivänä lahjotti Konni minulle omasta pukuvarastostaan
-hienon hameen ja kaksi puseroa. Hameen, joka on korallinpunainen, on
-herra von Vohsen hänelle kerran antanut, hänen suureksi harmikseen,
-koska punainen väri ei ollenkaan sovi yhteen hänen tukkansa kanssa.
-Minua se pukee mainiosti. Rouva Kindermannin ompelija korjasi sen
-minulle; nyt se istuu kuin valettu.
-
-Seuraavalla viikolla Konni läksi herransa kanssa matkalle. Paria päivää
-myöhemmin lähetti rouva Kindermann palvelustyttönsä kutsumaan minua
-heille. Siellä oli vieraita ja erinomaisen hauskaa, oli käsketty sanoa.
-
-Otin tuon uuden punaisen hameen päälleni ja menin.
-
-Rouva Kindermann oli nähtävästi iloinen tulostani. Kun riisuin hänen
-makuuhuoneessaan pois päällysnuttuni, sanoi hän haluavansa panna
-minun hiukseni toisenlaiseen, muodinmukaisempaan asuun. Otettuaan
-auki palmikkoni pääsi häneltä hämmästyksen huudahdus. »Sepä on komea!
-Hyvänen aika, tyttö, millainen tukka Teillä on! Semmoista ei saa
-piiloon panna.» Hän tahtoi kaikin mokomin, että minä antaisin tukkani
-riippua sillä tavalla vapaasti, mutta minua hävetti esiintyä siten,
-se olisi näyttänyt mielestäni kovin rivolta ja huomiota herättävältä.
-Lopuksi hän sitoi sen valkealla nauharuusulla kokoon.
-
-»Tyttö, tyttö, Te olette ihastuttava!» hän huudahti mielissään. »Jos
-vaan olette viisas... no no, enpä sano mitään... Te voisitte elää
-kuin prinsessa... Mitenkä? Ettekö luule? Jos nyt olisi vielä muutama
-hohtokivi koristamassa korvianne ja sormianne...»
-
-»Minulla on koko lippaallinen koristeita», sanoin, »mutta en minä ole
-niistä välittänyt —»
-
-»Oho!» sanoi hän, ja sitten astuimme ruokasaliin. Yhdeksän aikaan
-tuli kaksi herraa, rouva Kindermannin tuttavia, molemmat hyvin
-hienoja. Toinen oli hoikka, parraton, monokli silmässä, toinen paksu,
-mustapartainen, käyränokkainen. Edellisen nimi oli Albert Glimm ja
-jälkimäisen Kirschbaum.
-
-Me söimme hyvän illallisen. Ensin tarjottiin lihalientä ja pasteijia,
-sitten hummerimajoneesia, sen jälkeen fasaania ynnä kompottia ja
-lopuksi tuli suuri jäätelöpommi. Hierominen mahtaa olla hyvin tuottava
-elinkeino, koska rouva Kindermann noin komeasti voi elää. Mitä
-juomapuoleen tulee, annettiin ensin punaviiniä, sitten samppanjaa ja
-viimein portteria ja samppanjaa. Jälkiruokaa syötäessä rouva Kindermann
-soitti pianoa ja lauloi kupletteja, taikka paremmin sanoen määkyi. Se
-kuului niin hassunkuriselta, että kaikki olimme naurusta pakahtua, ja
-hän nauroi itse mukana. Minä olin noista monista juomista aika lailla
-päihtynyt ja hyvin vallattomalla tuulella. Herra Glimm tarttui minua
-vyötäisiin, tanssi minun kanssani läpi huoneen ja heitti minut viimein
-istumaan herra Kirschbaumin viereen, joka heti otti minua kaulasta
-kiinni ja tahtoi suudella, mutta silloin minusta meni leikki jo liian
-pitkälle, ja, puolihumalassa kun olin, otin pöydältä samppanjalasin ja
-tyhjensin sen hänen niskaansa kauluksen ja ihon väliin, ja hänkös siitä
-pärskymään ja hyppimään ympäri huonetta kuin vimmattu.
-
-Jälkeenpäin rouva Kindermann minua hiukan nuhteli ja sanoi, ettei minun
-olisi pitänyt noin tehdä.
-
-»Ja miksikä ei?» kysyin minä. »En minä vaan anna tuommoisen vanhan
-juutalaisrahjuksen suudella itseäni...»
-
-»Hiljaa, hiljaa, lapseni,» sanoi hän, »sillä miehellä on Mooses ja
-profeetat. Jos hän olisi Teillä ystävänä, niin onnenne olisi taattu.
-Hän koristaisi Teidän sukkanauhannekin jalokivillä, jos vaan itse
-haluaisitte.»
-
-»En milloinkaan», vastasin, »ja hänhän kuuluu sitä paitsi olevan
-naimisissa.»
-
-»No mutta, lapsi kulta, mitäpä tuon herran yksityiset perheasiat Teihin
-kuuluvat? ...»
-
-Niin, mitäspä ne kuuluisivatkaan! On siinä vaan siisti täti! Kun
-hän ja Konni ja nuo kaksi muuta pääsevät suusta yhteen, silloin on
-paras juosta pois niiltä mailta. Olenhan minäkin jo jotain tottunut
-kuulemaan, mutta en toki sentään niin paksua. —
-
-Kun tulin kotiin yöllä, en saanut pitkään aikaan unta silmiini. Hermoni
-olivat liiaksi kiihtyneet. Sydän sykki kiivaasti. Vielä vuoteessakin
-teki mieleni nauraa ja puhella. Kyllä se on totta, että joskus täytyy
-saada huvitella, muuten unohtaa olevansa nuori. On se sentään hauskaa
-silloin tällöin päästä vähän tuulettamaan itseään. Miten nuo molemmat
-miehet katselivat minua! Minä miellytin heitä...
-
-Voi voi, kun olisi semmoisia pukuja kuin Konnilla ja tuolla
-Kindermannilla! Ei ainoastaan hameet ja hatut, vaan kaikki:
-pitsireunaiset alusvaatteet, hienot kuin hämähäkinverkko, silkkisukat,
-kahisevat alushameet, jotka loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä,
-atlaskorsetit, ja siihen lisäksi hienot parfyymit, joiden haju ympäröi
-ihmistä kuin kevyt tuoksuva pilvi...
-
-Minä luulen todellakin, että voi olla onnellinen, kun ymmärtää tuolla
-tavalla asettaa elämänsä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Herra Glimmiltä sain eräänä päivänä kukkavihkon ja kutsun illallisille
-seuraavana päivänä. Kauan mietin, minkälainen vastaus minun oli
-annettava. Myöhemmin tuli rouva Kindermann meille ja hän kehotti minua
-myöntymään. Niin sitten teinkin.
-
-Herra Glimm tuli itse minua hakemaan. Me söimme yksityisessä huoneessa.
-Kaikki hyvin hienoa. Ja paljon cliquot'ta juotiin. Lopulta hän tuli
-hellemmäksi minua kohtaan, ja kun se ei mennyt sopimattomuuksiin asti,
-sallin sen tapahtua. Kuitenkin olin iloinen, kun ovi aukeni ja sisään
-astui kaksi herraa, tehden siten lopun hänen hyväilyistään. Nuo uudet
-vieraat esitti herra Glimm minulle ystävinään, ja he olivat kumpikin
-hyvin miellyttäviä ja kohteliaita. Myöhemmin tuli vielä kolme herraa,
-niiden joukossa von Kronen, Konnin lemmitty, ja nyt huomasin että he
-olivat siviilipukuisia upseereja. Herra Glimm ei tuntunut olevan oikein
-hyvillään heidän tulostaan, mutta hänen ei tietysti sopinut näyttää
-tyytymättömyyttään. Ja sitten sitä alettiin juomaan — ja kylläpä ne
-jaksoivatkin! ...
-
-Iloa oli pian kattoon asti. Kaikki herrat tahtoivat syödä filipiiniä
-minun kanssani. Siinäkös ryypättiin ja kilisteltiin, ja loppujen loppu
-oli, että he kaikki hävisivät. Nyt oli minun jokaiselle kirjotettava
-joku toivomus. Minä olin jo hyvässä hiprakassa ja kirjotin niille
-pienille lapuille, joita eteeni työnnettiin, mitä vaan sattui mieleeni
-johtumaan. »Pari silkkisukkia.» »Silkkinen korsetti.» »Silkkinen
-alushame.» »Pullo hajuvettä» j.n.e. Vasta siitä että herrat noita
-lippuja lukiessaan niin hillittömästi nauroivat, huomasin mitä
-olin oikeastaan kirjottanut. Mutta minä en tahdo tehdä itseäni
-naurunalaiseksi. Äkkiä nousin ylös tulipunaisena kasvoiltani.
-
-»Ymmärtäkää se leikiksi, hyvät herrat», sanoin. »Minä tahdoin vaan
-tehdä pilaa.»
-
-Kaikki vakuuttivat sen leikiksi käsittäneensä, ja sitten annoin Glimmin
-saattaa itseni kotiin.
-
-Seuraavana päivänä saimme alinomaa juosta ovea avaamassa ja joka
-kerta seisoi eteisessä kaupunginlähetti, kädessään kukkavihko ja
-paketti. Paketeissa olivat kaikki nuo minun toivomani esineet. Kuusi
-paria sukkia, liilavärinen silkkikorsetti, silkkinen alushame,
-osotuslippu, jolla sai kuusi paria hansikkaita, suuri laatikollinen
-hajuvesiä, saippuoita ja puuderia, kaikki hienointa laatua. En
-tiennyt oikein, ottaisinko vastaan nuo tavarat vai lähettäisinkö
-takaisin. Päätin kuitenkin lopuksi ottaa. Olisihan se ollut niin
-pikkukaupunkilais-poroporvarillista lähettää niitä takaisin. Ja eihän
-se ole toisekseen muuta kuin oikeus ja kohtuus, että minä saan mitä
-pelissä voitin, eikä nuo muutamat markat mitään merkitse semmoisille
-herroille, jotka alinomaa suuria summia tuhlaavat. Minulle taas noista
-tavaroista on suurta iloa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eilen illalla, kun olimme teatterin jälkeen olleet syömässä ja tulimme
-kotiin, tahtoi herra Glimm kaikin mokomin seurata minua sisään. Mutta
-siinä mies parka erehtyi. Minä olen kunniallinen nainen ja tahdon että
-minua semmoisena kohdellaan. Jos hän luulee minua tuommoiseksi, jonka
-kuka hyvänsä voi omistaa, niin hän on perinpohjin pettynyt. Minä olen
-päättänyt, etten antaudu kellekään miehelle muuten kuin korkeintaan
-rakkaudesta. Glimmiä en rakasta, vaikka hän onkin kyllä reilu poika.
-Minä en anna itseäni enää yllättää, joka päivä otan jääkylmän kylvyn
-vaan sitä varten, ettei — no niin, loppu.
-
-
-
-Maanantaina.
-
-Rakas kirjani, jospa olisit ihminen! Sinulle minä puhun, mitä ei
-kukaan muu koko maailmassa saa tietää. Sinä olet minun ainoa ystäväni.
-Sinulta en salaa mitään. Sinä tunnet minut semmoisena kuin olen.
-Sinä olet minun rippi-isäni. Sinä otat hiljaa ja äänetönnä vastaan
-kaikki mitä sinulle uskon, ja sinä olet saanut kuulla jo paljon.
-Oi, haastahan sinäkin kerta jotain! Neuvo minua! Sano minulle, mitä
-minun tulee tehdä. Minä en pääse siitä itse selville. Rupeenko? Enkö?
-Vastaahan toki. Jos neuvot minua myöntymään, liikauta lehtiäsi, muussa
-tapauksessa pysy hiljaa. Sanotko »elä»? Oh, sinähän olet vaan tuhma,
-kuollut kirja. Ei sinulla ole sielua. Miksi minulla on sielu? Olisi
-paljon mukavampi olla ilman sitä.
-
-Minkätähden ihmisen yleensä täytyy ajatella? Ajatuksethan ovat niin
-epämukavia ja tarpeettomia.
-
-Sentähden on kaikki moraalikin niin epämukavaa, niin typerää ja ikävää,
-että se on alkuaan lähtenyt ajattelemisesta. Frieda tädin kirjeitä en
-lue koskaan loppuun. Niiden moraalisuus ja pelottava pitkäpiimäisyys
-ärsyttävät minua. Isä kirjottaa nykyään enää harvoin. Siellä kotona
-on taas saatu tyttö (ensimäinen lapsi oli poika, joka oli syntynyt
-ennen minun tänne tuloani). Minä kai pian joudun unohduksiin. Se onkin
-paras. Minäkin tahdon unohtaa, että minulla on kerran ollut koti ja
-äiti, jopa isäkin. Minä olen kuin oksasta irtaantunut lehti, jota tuuli
-lennättelee, kunnes se viimein lokaan tallataan.
-
-Mutta minä en suinkaan voi sanoa, että olisin elämään kyllästynyt.
-Hurja elämänilo, kiihkeä onnen ja nautinnon kaipuu panevat
-veren suonissani hehkumaan. Yhä uudestaan ja uudestaan esiintyy
-vastattavakseni kysymys, minkälaiseksi on tulevaisuuteni muodostuva.
-
-Jos pysyn »kunniallisena» ja vaellan »kapeaa» tietä eteenpäin, saan
-olla varma siitä, että tämä tie päättyy kerran pieneen, hiljaiseen
-vanhanpiian kammioon à la Frieda täti. Ja kun sitten siellä istun ja
-muistelen kulunutta elämääni, mitä se on ollut? ... Ei, semmoiseen minä
-en rupee. Minulla on paljon iloa itsestäni. Minä olen kaunis. Minusta
-on hauskaa peilin edessä seisoen heittää päältäni vaatekappale toisensa
-jälkeen ja nähdä siinä itseni lumivalkeana, suorana ja solakkana kuin
-kuusi metsässä, pitkät ja pehmeät hiukset valuen ympärilleni ikäänkuin
-musta silkkinen mantteli. Jos tartun niihin molemmin käsin ja levitän
-käteni, saan aivan kuin mustat siivet ja ajattelen silloin olevani
-valkea, mustasiipinen joutsen.
-
-Konni on tullut taas kotiin. Hänellä oli paljon tuomisia minulle ja
-sanoi olevansa iloinen siitä, että minä huvittelen, ja ettei hänellä
-ollut mitään sitä vastaan, kunhan en vaan yrittäisi tunkeutua hänen
-alueelleen. Enhän nyt toki. Se olisi äärettömän halpamaista.
-
-Konnin ja Kindermannin mielipiteet siitä, mitä minun nyt olisi tehtävä,
-ovat sangen erilaiset. Konnilla on viime aikoina ollut välistä
-alakuloisuuden puuskia.
-
-Hän sanoo, että jos hän saisi takaisin eletyt vuotensa, hän järjestäisi
-elämänsä aivan toisella tavalla. Hän naisi nuoren miehen, vaikkapa
-vain pikku virkamiehen tai käsityöläisen. Semmoinen elämä se olisi
-kuitenkin jotain toista. Silloin tuntisi olevansa oikea ihminen ja
-voisi sellaisena esiintyä, nyt ei sitä tiedä onko kala vai lintu.
-
-Miehet, jotka rahoillaan heikäläisiä elättävät, ovat pahempia kuin
-orjainomistajat, hän sanoo, he noiden muutamien kolikkojensa nojalla
-katsovat olevansa oikeutetut kohtelemaan heitä aivan kuin itse
-tahtovat. Rakkaudesta ei puhettakaan. Miehet eivät pidä heitä muuna
-kuin — — no niin —. Valitettavasti on vaikea ja miltei mahdoton enää
-kääntyä toiselle tielle, kun on tähän mukavaan elämään kerran tottunut.
-
-Näin puhuu Konni. Rouva Kindermann taas koetti istuttaa minuun
-toista käsitystä näistä asioista. Hän sanoi herrojen tehneen minusta
-valituksia, että minä olin muka liian koketti. Nauroin kuullessani
-tuommoista hassutusta. Silloin hän oikein suuttui.
-
-»Tietysti Te olette koketti, vieläpä pitkälle päässyt siinä taidossa,
-neiti Thymian», hän sanoi. »Niin, jos Teidän neitsyytenne olisi vielä
-koskematon ettekä mitään asioista tietäisi, silloin voisin olettaa
-Teissä olevan semmoisen painolastin toivottominta kunniallisuutta ja
-siveellisyyttä, että todellakin olisi parasta, jos naisitte jonkun
-postikirjurin, laittaisitte kuusi lasta maailmaan, keittäisitte ja
-paikkaisitte vaatteita ja lopuksi antaisitte pastorin pitää itsestänne
-liikuttavan ruumissaarnan: Tässä lasketaan hautaan uskollinen
-sopankeittäjä ja imettäjä. Mutta Te! Kaunis nainen, jolla on jo ollut
-romaaninsa, viisas ja sivistynyt, niinkuin Te olette, elämänhaluinen
-eikä lemmenasioissa enää ensikertalainen... Ei, ei, elkää sanoko
-mitään! Minä tunnen Teidät. Se on kyllä kaunista ja oikein, mutta Te
-liiottelette, kultaseni. Te ammutte yli maalin. Yhden kerran herrat
-kyllä suvaitsevat, että Te heitä ensin kiihotatte ja sitten jätätte
-siihen, ehkäpä vielä toisenkin kerran, mutta kolmatta kertaa eivät
-he enää yritäkkään... Maailmassa on niin paljon muitakin kauniita
-tyttöjä... Herra siunatkoon, samahan se minulle on, mutta minä säälin
-Teitä! Teidän sijassanne minä ottaisin, kun tarjotaan. Kerranhan
-ihminen vaan nuori on. Jäljestäpäin, kun olette vanha eikä kukaan
-Teistä enää huoli, saatte vielä katua tyhmyyttänne.»
-
-»En minä tahdo tekeytyä paremmaksi kuin olen», minä sanoin, »mutta minä
-olen saanut liian paljon kärsiä. En uskalla olla enää kevytmielinen.
-Jos tulee mieleeni huonoja ajatuksia ja himoja, tarvitsen vaan
-muistella sitä hetkeä, jonka vietin sulun vieressä aikoen hukuttaa
-itseni, ja ne on voitettu.»
-
-»Ahaa», sanoi hän ja vihelsi, »siinäkö sitä ollaan! Te pelkäätte. No,
-jollei muuta estettä ole, rakkaani, niin olkaa aivan rauhassa. Miksi
-Kindermann olisi lääketieteellisen kurssin suorittanut hieroja, jollei
-hän osaisi semmoisia pikku seikkoja kohdalleen korjata! Se on vaan yksi
-tempaus eikä tee edes niin kipeää kuin hampaan ottaminen. Ei, lapseni,
-siinä suhteessa saatte olla aivan huoleti. Luottakaa minuun vaan.»
-
-»Niin mutta, rouva Kindermann sanoin surullisesti, »se ei ole
-ainoastaan se.»
-
-»Ei kai», hän vastasi, »voinhan minä ymmärtää: Teissä on vielä joku
-määrä poroporvarimoraalia ja Te ette ole voinut vielä kokonaan omaksua
-sitä vapaata katsantotapaa, joka meidän piireissämme vallitsee. Te ette
-ole ylpeä, mutta kaikessa hiljaisuudessa kumminkin ajattelette olevanne
-parempi kuin joku »tuommoinen». Mutta se ei Teitä enää ollenkaan
-hyödytä, rakkaani. Teillä on lapsi, porvarillinen yhteiskunta on Teidät
-hylännyt. Tehkää mitä tahdotte, täysiarvoiseksi jäseneksi siihen ette
-enää pääse, ja jos mitenkuten pääsisittekin, eläisitte alinomaisessa
-tuskassa, peläten että jotkin seikat entisyydestänne voisivat tulla
-ilmi. Sentähden yhtykää ennen meihin, meidän seurassamme ei tarvitse
-ujostella, ja täällä voi jokainen tulla omalla uskollaan autuaaksi.
-Meillä ei kysytä: mistä tulette, kuka olette? ... Me nautimme elämästä,
-teemme oikein, emmekä pelkää ketään, ja miettikää vielä kerta, ettekö
-voi tuota Glimm rukkaa vastedes paremmin kohdella. Oikein minua mies
-parka säälittää, hän näyttää niin alakuloiselta.»
-
-Niin puhui rouva Kindermann ja usein olen hänen sanojaan ajatellut.
-Niissä on paljon perää. Että minä porvarillisille piireille olen
-kuollut, siitä sain Daubilaisten luona hyvinkin selviä todistuksia.
-Minun läheisyyteni saattoi turmella nuoria »viattomia» tyttöjä.
-Ei kukaan kunniallinen rouva tahdo enää olla »tämmöisen» kanssa
-tekemisissä. No, entä sitten? Mihin minä nyt ryhdyn? Siltä se näyttää,
-että nyt ei minulla ole muuta tehtävää kuin viettää siirtymistäni
-toiseen maailmaan.
-
-Minulla on nyt kaikki selvillä. Minkä hengen lapsia rouva Kindermann
-on, sen olen jo aikoja sitten huomannut. Hän on itse »hieronut» niin
-kauan kuin se veteli, mutta nyt hän on liian vanha ja saa etsiä
-itselleen jonkin muun elinkeinon. Hän suunnittelee muuttoa Hamburgiin,
-jossa hän aikoo perustaa salongin. Hän sanoo itsellään olevan siellä
-paljon tuttavia, ja hannoverilaiset ystävät tulisivat sinne kahdesti
-kuukaudessa yhteistä iltaa viettämään. —
-
-Lähes kahteen viikkoon en ole nyt käynyt missään. Glimm sanoo vievänsä
-minut ulos sitten vasta, kun olen tullut järkiini. Silloin hän
-lahjottaa minulle shifonieen ja hohtokivisormuksen.
-
-Nyt en tiedä... Minussa on jotakin, joka panee vastaan. En tahtoisi
-olla sellainen, jota herrat halveksien kohtelevat. Glimm kyllä
-käyttäytyy aina hyvin kunnioittavasti minua kohtaan. Hän sanoo
-rakastavansa minua. Naimisiin menemästä estävät häntä periaatteensa,
-sanoo hän.
-
-Menisin kyllä mielelläni taas jonakin iltana ulos, juomaan samppanjaa,
-pitämään lystiä ja karkottamaan kaikki liiat ajatukset. Nämä ajatukset
-ne istuvat kuin musta satapäinen hirviö rinnallani, silmät kiiluen ja
-hampaitaan hioen, ja iskevät kyntensä sieluuni.
-
-Rakas kirjani — tahtoisin tietää — olenko — — minä olen hullu.
-
-       *       *       *       *       *
-
-- Valitettavasti on päiväkirjasta leikattu pois suuri joukko lehtiä
-juuri tältä ajalta, jolloin ristiriitaisuudet kirjottajan sielussa
-kärjistyvät ratkaisevaan käänteeseen, joka määrää hänen koko vastaisen
-elämänsä suunnan.
-
-Nämä tarkasti poisleikatut sivut ovat antaneet minulle paljon
-ajattelemista.
-
-Hänelle, joka myöhemmin merkitsi tähän kirjaan kaikki vähäpätöisimmät
-ja häpeällisimmätkin tapaukset hukkaan menneessä elämässään, mutta
-joka kuitenkin aina jossain määrin säilytti tunne-elämänsä herkkyyden,
-lienee tuntunut erityisen kiusalliselta muistella juuri tätä aikaa,
-jolloin hän epäröivin askelin astui yli viimeisen horjuvan sillan, mikä
-hänet vielä erotti tuosta »toisesta, maailmasta.»
-
-Muuta selitystä en tiedä.
-
-Valitettavasti on täten syntynyt suuri aukko muistiinpanoihin.
-Vaikka minä tuona aikana kyllä usein tapasin kirjottajaa ja puhelin
-hänen kanssaan, en voi paljonkaan omasta puolestani lisätä tämän
-aukon täyttämiseksi, koska hän ymmärrettävistä syistä oli hyvin
-vaitelias omaan elämäänsä ja tuttaviinsa nähden. Psykologisesti
-merkillepantava on se seikka, että hänet tähän aikaan oli vallannut
-oikea sivistyksen jano. Hän sanoi minulle kerran käyttävänsä jokaisen
-liikenevän pennin tietojen hankkimiseen. Kaksivuotisen Hamburgissa
-olonsa aikana, jossa hän oli rouva Kindermannin seuranaisena ja
-täyshoitolaisena, hän täydensi taitoaan ranskan ja englannin kielissä,
-oppi myöskin venäjän ja italian kielet ja nautti sitäpaitsi opetusta
-useissa eri tieteenhaaroissa. Hänen kirjotuspöydällään oli kasottain
-filosofiallisia ja muita tieteellisiä teoksia. Muistanpa hänen kerran,
-käydessäni hänen luonaan, huomauttaneen eräästä Carlylen teoksesta. Hän
-osasi siitä kokonaisia lukuja sanasta sanaan ulkoa. —
-
-Suullisesti saamieni tietojen mukaan voin mainita, että rouva Liesmann
-tutustui Heringsdorfissa erääseen ruotsalaiseen ravintoloitsijaan
-ja seurasi lapsineen häntä Upsalaan, jossa he menivät naimisiin.
-Huolimatta vaimon epäilyttävästä entisyydestä kuuluu tästä monilla
-lapsilla siunatusta avioliitosta tulleen hyvin onnellinen.
-
-Heti rouva Liesmannin matkustettua näyttää Thymian muuttaneen
-Kindermannin luo.
-
-Viimeisen ja nyt seuraavan muistiinpanon välillä ovat kirjottajan
-ja hänen omaistensa välit kokonaan rikkaantuneet. Mitään tarkempaa
-en kumminkaan siitä asiasta tiedä. Arvelen Thymianin äidinpuolisten
-sukulaisten vaatineen hänen siirtymistään Kindermannin luota
-johonkin parempaan perheeseen. Mutta kun hän oli sillä välin tullut
-täysi-ikäiseksi, niin he nähtävästi, julkista häväistysjuttua peläten,
-eivät ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteeseen sitä varten. Myöskin
-isästään näyttää Thymian tästä ajasta alkaen ruvenneen vieraantumaan.
-
-  _Julkaisijan lisäys_.
-
-Eilen minä taas jouduin riitaan Kindermannin kanssa. Ruusuvesipullosta,
-jonka hän oli pistänyt minun laskuuni. Tuo ämmä alkaa käydä
-sietämättömäksi. Luulisi viisitoista markkaa päivässä riittävän
-maksuksi hänelle. Minä olisin muka ottanut tuon pullon tammikuun 22
-päivän iltana ja Ludwig olisi ollut silloin myöskin läsnä, mutta se
-on hävytön vale. Sinä päivänä me söimme päivällistä Hamburger Hofin
-talvipuutarhassa ja sieltä menimme Thaliateatteriin. Eteisessä huomasi
-Ludwig äitinsä, ja koska hänessä on tätä kohtaan tavaton respekti, niin
-hän livahti pakoon ja minä menin yksin aitioon. Minä sen vuoksi muistan
-tämän illan erityisesti, että sain silloin teatterissa uuden tuttavan.
-Etuaitiossa istui muuan herra, joka taukoamatta katseli minua, ja
-hän oli niin hienon ja ylhäisen näköinen, että luulin hänen olevan
-vähintään jokin indialainen rajah taikka muuta sentapaista. Perästäpäin
-selvisi, että hän olikin silkkitehtailija Krefeldistä, nimeltään
-Schulze. Hän jätti meille kumminkin sievän summan rahaa.
-
-Mokomakin akka! Juurikuin minulla olisi syytä _häntä_ mistään kiittää!
-Senkin syöjätär! Ludwig on aina säännöllisesti maksanut vuokran, ja
-ettei se ole tapahtunut _hänen_ kauniiden silmiensä vuoksi, siitä hän
-voi olla varma. Minä suutuin niin, että heitin häntä kirjalla päähän
-ja sanoin muuttavani yksin asumaan. Silloin hän tuli ivalliseksi ja
-sanoi minun siinä tapauksessa piankin majailevan Schwiegergassella
-[porttolakadulla]. Hän muka se oli joka... j.n.e.
-
-Hiton vaikeaa minulle on säästäminen. Syntymäpäiväkseni tahtoi Ludwig
-ostaa minulle Schlesingeriltä rintaneulan, mutta minä pyysin häntä
-sen sijaan antamaan siihen tarvittavan summan rahana. Hän ei ensin
-ollut yhtään halukas, hänestä se oli vastenmielistä. Modistin laskut
-ja kuukausivuokran hän maksaa silmiään räpäyttämättä, mutta puhdasta
-rahaa... Niin, kyllähän minä sen ymmärrän. Kun muistelen, millä
-tunteilla otin ensi kerran vastaan rahaa — vuosi sitten, kun oli jo
-puukko kurkussani — — ei muistella sitä! Ikuisesti unohtukoon! Kaikissa
-tapauksissa tuntuu harmilliselta, kun ihmisestä luullaan liikoja.
-Ludwig näkee minussa yhä vielä vallasnaisen; toiselta puolen se kyllä
-tuntuu hyvälle, mutta taas toiselta puolen se on epämukavaa. Viimein
-hän antoi minulle pyynnöstäni viidensadan markan pankkikirjan.
-
-Kunhan puvut ja nuo kaikki lukemattomat pikku tarpeet eivät nielisi
-niin suuria summia. Monta kertaa se tekee minut aivan toivottomaksi.
-Ei tästä ole tämmöisestä elämästä, mutta mitä kehumista sitten muilla
-on? Eipä erikoisia. Anni Meier on jo eronnut miehestään ja istuu nyt
-kahden pienokaisensa kanssa vanhempiensa kotona. Häneen nähden ei
-kuitenkaan voi puhua liian hätäisestä naimisiinmenosta, he kun ovat
-tunteneet toisensa lapsuudesta asti ja jo koulunpenkillä istuessaan
-olleet kihloissa. Miehensä kuuluu häntä pidelleen pahoin. Merkillistä,
-minä olin aina pitänyt Boyta kunnon miehenä. Lina Schütt asuu täällä
-Ferdinandstrassen varrella. Hänen miehensä on kirjanpitäjä, joka on
-väärän valan teosta tuomittu puoleksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen
-ja on nyt parhaillaan rangaistustaan kärsimässä. Lina koettaa elättää
-itseään vuokralaisia pitämällä ja on kovin kurjissa oloissa. Tapasin
-hänet tässä eräänä päivänä Lombard-sillalla ja tervehdin, mutta hänen
-vastauksensa oli niin koomillisen kankea, kuin olisi hänellä ollut
-seiväs niskassa. Minua nauratti, mutta samalla harmitti myöskin.
-»Mitäs sinulle kuuluu, Lina?» kysyin. »Huonoa», hän vastasi purevasti,
-»kunniallisen vaimon ei ole niin helppo täällä hankkia elatustansa. Ei
-huoneiden vuokraamisella ansaita silkkisiä alushameita ja sulkahattuja.
-Mutta mieluummin näen nälkää kuin panen hitustakaan kunniastani
-alttiiksi.»
-
-Mieleni kuohahti ja aioin juuri sanoa hänelle pari sopivaa sanaa, mutta
-maltoin mieleni, sillä eihän se olisi maksanut vaivaa ruveta tuommoisen
-kanan kanssa sananvaihtoon. Kerroin kohtauksesta myöhemmin Gretelle,
-hän naurahti ja sanoi: »Mitäpä sitä pässiltä voi muuta pyytääkkään kuin
-lihaa ja villoja.» Ja hän on oikeassa.
-
-
-
-8 maalisk.
-
-Perjantaina tuli Osdorff. [Mikäli minä tiedän, varustettiin »Osdorff»
-sukulaistensa toimesta tarpeellisilla matkarahoilla ja lähetettiin
-Amerikkaan, sittenkun kaikki yritykset totuttaa häntä säännölliseen
-työhön olivat rauenneet tyhjiin hänen typeryytensä ja laiskuutensa
-takia. Thymian lienee aina siihen asti ollut kirjevaihdossa hänen
-kanssaan. (Julkaisijan huomautus.)] Aivan uskomatonta, miten se mies
-on ränsistynyt näiden neljän vuoden kuluessa. Minusta tuntuu kuin hän
-olisi vieläkin kasvanut. Ehdottomasti tuli mieleeni seuraavat säkeet
-Goliath jättiläisestä:
-
-Er hatte Knochen wie ein Gaul, und eine freche Stirn, Und ein
-entsetzlich grosses Maul, und nur ein kleines Hirn — (Hänellä oli luut
-kuin hevosella ja julkea otsa, ja kauhean suuri suu ja vain pienet
-aivot).
-
-Se on vain huomautettava, että »julkea otsa» ei häneen sovi. Julkea
-ei Casimir rukka missään suhteessa ole. Suurisuinen sitä vastoin yli
-kaiken määrän. Yhä vaan Osdorff kahdella f:llä. Ajattelenpa että
-häntä Amerikassa vielä opetetaan. Näen hänet hengessä jo seisovan
-kadunkulmassa kenkiä harjaamassa. Mutta kaikesta huolimatta säälin
-häntä. Onhan hän ainoa tuttavani entisiltä ajoilta.
-
-Minä annoin hänelle viisikymmentä markkaa ja saatoin häntä laivaan
-Bremerhaveniin. Minusta tuntui kuin olisi kappale omaa nuoruuttani
-lähtenyt pois hänen mukanaan. Laivan erotessa rannasta nousivat
-kyyneleet silmiini. Teki mieleni itsekin lähteä, mutta tarkemmin
-ajateltuani maltoin toki mieleni. Mitäpä hyötyä siitä on, jos paneekin
-valtameren itsensä ja entisyytensä väliin, sisäinen ihminen seuraa
-mukana kuitenkin kaikkialle, eikä sitä omista ajatuksistaan pääse New
-Yorkissa enempää kuin Hamburgissa.
-
-Takaisin tultuani pani Ludwig toimeen mustasukkaisuusnäytöksen. Mies
-parka! Sain hänet pian rauhottumaan.
-
-Behrend on taas kynitty puhtaaksi. Kalkowiin minä en luota. Mies on
-aivan keinottelijan näköinen. Sanoin sen K:lle äskettäin. Hän vaan
-nauroi. Katsokoon ettei vielä polta nenäänsä. Jos tulisi ilmi, että
-täällä korttitemppuja harjotetaan, silloin olisi koko hökötys mennyttä.
-
-Jalo von Kosmos käyttäytyi äskettäin hyvin hävyttömästi minua kohtaan.
-Annoin hänelle korvapuustin ja potkun. Sikamaisuuksia en suvaitse.
-Seuraavana päivänä hän tuli nöyränä ja surullisena pyytämään anteeksi.
-Koomillista, miten kaikki ovat kuin hassuuntuneet minuun.
-
-
-
-14 maalisk.
-
-Minä en ymmärrä, miksi ei tyttö enää tule lapsen kanssa Zoologiseen
-puutarhaan. Viime perjantaina en päässyt menemään sinne, sitten menin
-viitenä päivänä perätysten, mutta turhaan sain odottaa. Pelkään että
-Erika on sairastunut. Olen kovin levoton ja menisin mielelläni häntä
-katsomaan, mutta pelkään että minut ajetaan sieltä ulos. Eilen kävelin
-neljä kertaa Petersin asunnon ohi, vaan en nähnyt ketään.
-
-Usein on jo tullut mieleeni ajatus varastaa lapseni heiltä. Mutta minne
-sen veisin? Eihän minun kurja elämäni salli minun tarjota hänelle
-mitään varmaa turvapaikkaa...
-
-
-
-22 maalisk.
-
-En voinut kestää kauempaa. Eilen menin Petersiin ja sain semmoisen
-vastaanoton kuin voin odottaakkin.
-
-Tuskin oli tyttö laskenut minut saliin, kun hänen armonsa itse,
-puolison saattamana, hyökkäsi sisään tulipunaisena kiukusta ja rupesi
-minulle ärjymään. Se oli häpeämätöntä julkeutta minun puoleltani, hän
-huusi, että yhä uudestaan ja uudestaan tuppauduin lapsen läheisyyteen,
-ja jos se vielä kerran tapahtuisi, he kutsuisivat poliisin avukseen.
-Mutta tällä kerralla en minäkään ollut vaiti, vaan annoin heti sanan
-sanasta.
-
-»Vai niin», vastasin, »vai sillä tavalla! Mitä pahaa minä olen lapselle
-tehnyt, että tässä poliisin pitäisi asiaan sekaantua?»
-
-Minä sain taas hermotäristyksen; olisin tahtonut lyödä tuota rouvaa
-korvalle. Konsuli vanhus koetti välittää. »Eihän vaimoni sitä ihan niin
-sananmukaisesti tarkota. Mutta itse asiassa meillä on syytä pyytää,
-että vihdoinkin jättäisitte meidät rauhaan. Teillä oli julkeutta
-käskeä lasta sanomaan teitä äidiksi... neidin läsnäollessa! Lapsi ei
-ole enää niin nuori, ettei hänen mieleensä voisi jäädä jotain muistoa
-tuommoisista kohtauksista. Täytyyhän Teidän toki ymmärtää, ettei
-semmoinen voi mitenkään jatkua.»
-
-»En ollenkaan ymmärrä sitä», minä huusin. »_Minullakin_ on oikeuksia
-tähän lapseen, jonka olen synnyttänyt maailmaan, ihmisoikeuksia,
-äidinoikeuksia, joita ei pirukaan voi minulta riistää. Minä tahdon
-välistä nähdä lastani, minä _tahdon_.»
-
-Rouva Peters haukkui minua hävyttömäksi olennoksi ja käski paikalla
-lähteä talosta. Mutta konsuli sanoi:
-
-»Mene Agnes sinä pois ja anna minun puhua yksin neidin kanssa, kyllä
-hän tulee vielä järkiinsä.»
-
-Ja kun rouva oli mennyt, hän tarttui minua käsivarteen ja puhui:
-»Tietäkää, lapseni, että jos Te yhä edelleenkin vaivaatte
-meitä merkillisillä vaatimuksillanne, niin minä annan herra
-poliisikomisariukselle pienen viittauksen, että hän pitäisi hiukan
-silmällä Teitä ja Teidän elintapaanne. Isänne on kirjottanut minulle,
-että hänellä ei ole Teistä mitään tietoa ja että Te olette hänen
-suureksi surukseen jättänyt huomioon ottamatta kaikki hänen neuvonsa ja
-varotuksensa. Teidän koko esiintymisenne osottaa, että Teillä on paljon
-rahoja käytettävänänne. Mistä Te nämä rahat saatte, se ei kuulu minuun
-enkä halua sitä tietää, mutta Teille ei ole tuntematonta, että meidän
-poliisimme ei niissä asioissa ymmärrä leikkiä. Luulen sentähden, että
-tuommoinen silmälläpito ei liene Teille oikein hauskaa...»
-
-Tahdoin vastata jotain, mutta en voinut. Olin kuin puulla päähän lyöty
-ja häpesin kauheasti tuota vanhaa miestä. Lorun loppu oli se, että
-minä läksin sieltä kuin piesty koira, luvattuani ensin lujasti etten
-vastedes enää yritä tavata Erikaa (jota lupausta tietysti en pidä).
-Ulos tultuani aloin juosta pitkin katua niin nopeasti kuin pääsin.
-Mieleni oli maan tasalla, kärsimäni nöyryytys painoi kuin raskas taakka
-ruumistani. Kaikki minua vaivasi. Alushameitteni kahina, jota muuten
-niin mielelläni kuuntelen, kiusasi nyt hermojani. Juoksin ja juoksin,
-juurikuin olisin koettanut päästä häpeääni pakoon. — Oi, tätä kurjaa
-elämää! —
-
-Illalla meillä oli suuret kemut. Kaikki yksityishuoneet oli tilattu.
-Minä join samppanjaa niin että menin tunnottomaksi ja tänään sairastan
-kohmeloa.
-
-Sinisessä salongissa esitettiin paratiisin elämää. Siinä en ollut
-mukana, se vaikuttaa minuun vastenmielisesti. Muuten siellä oli
-joukossa myöskin pari kauppiaanrouvaa St. Paulista. »Hienoja naisia»
-niissä on usein. Eihän se ihme olekkaan, kun elää päivästä toiseen
-mitään tekemättä, syö ja juo hyvin, rahaa on kyllä eikä huolia mitään,
-jos siinä yksitoikkoisuudessa tulee joskus koettaneeksi kummallisiakin
-keinoja väsyneiden hermojensa virkistämiseksi. Mutta nuo poroporvarien
-vaimot saisivat tyytyä soppapatoihinsa ja miehiinsä ja pysyä kauniisti
-kotona.
-
-Minä olin niin hiivassa, että riisuutuessani revin kalliin
-pitsileninkini pilalle, kun en kyennyt hakasia avaamaan. Olen
-lahjottanut sen pesijättäreni tyttärelle, joka pyrkii varieteehen.
-Kosmos, joka oli seurassani, saa ostaa minulle sen sijaan uuden.
-
-
-
-10 syysk.
-
-Minä olin tänä kesänä ensin Kosmoksen kanssa kolme viikkoa
-Ilsenburgissa, se tahtoo sanoa: minä asuin itsekseni ja merkitsin
-vieraiden luetteloon nimekseni Rouva Gotteball Hamburgista. Niin tein
-varsinkin Ludwigin vuoksi, sillä tuo ukko riepu on pahasti pikiintynyt
-minuun ja mahdottomasti mustasukkainen. Hän kävi sunnuntaisin minua
-tervehtimässä, tuli aina lauantai-iltana ja palasi taas pyhäiltana
-Harzburgiin, jossa hän rouvineen oleskeli. Sen ajan oli Kosmos taas
-Hannoverissa. Brocken-hotellissa tapasimme kerran Ludwigin rouvineen,
-jonka viimemainitun nyt ensi kerran näin. Pieni, hento nainen,
-nähtävästi kalvetustautinen, laiha, kapearintainen. He istuivat
-pöydässä minua vastapäätä ja minä en voinut kääntää silmiäni tuosta
-rouvasta. Hän säälitti minua, en tiedä oikeastaan minkätähden. Ludwig
-on liiaksi hienotunteinen ihminen antaakseen vaimonsa milloinkaan
-huomata rakkauden puutetta hänessä. Pikemmin minun tulisi kai häntä
-kadehtia kuin sääliä. Niitä paria tuhatta, jotka Ludwig minulle uhraa,
-ei hän suinkaan kaipaa, tuo ylellisyydessä elävä, jonka yksikään
-toive ei jää täyttymättä. Hänellä on vielä vanhemmat ja koti eikä
-häntä kiusaa tuo synkkien ajatusten lauma, joka ilkeinä, mustina
-käärmeinä ympärilläni kiemurrellen minua alinomaa ahdistaa, jollen
-huumaus-aineilla tee itseäni tunnottomaksi. Minä en saa, minä en
-uskalla enää ajatella.
-
-Ludwig ihan nieli minut katseillaan. Myöhemmin kävelin vähän aikaa
-yksin ulkona. Joka puolella näin istuvia, seisovia ja käveleviä
-ryhmiä, tyytyväisiä, iloisia, puhelevia ihmisiä. Ilma oli selkeä,
-kuulakan kirkas ja lämmin, mutta silti raitis, sunnuntai-ilma parasta
-laatua mitä toivoa voi. Mutta minun mieleni ei iloinnut. Minä tunnen
-paljon ihmisiä ja paljon miehiä, jotka pyrkivät minun suosiooni ja
-uhraavat suuria rahasummia sentähden, ja kumminkin todellisuudessa olen
-yksinäinen ja hylätty. Minä seison keskellä maailmaa, elämä kihisee
-ja kohisee ympärilläni, ja sittenkin olen monta kertaa mielestäni
-aivan yksin, ikäänkuin yksinäisellä saarella valtameren keskellä.
-Siinä hiljaa seisoessani ja katsellessani ilmaan tuli Ludwig yhtäkkiä
-kiirehtien luokseni. Hän oli poiminut vihkosen Brocken-myrttiä, jota
-kuuluu löytyvän vain erityisistä paikoista, ja toi sen minulle. Minä
-jaoin kukat kahteen osaan ja annoin hänelle puolet takaisin rouvalleen
-vietäväksi.
-
-»Hän tulee myös iloiseksi, kun näkee sinun etsineen niitä häntä
-varten», sanoin. »En ole tähän saakka tiennytkään, että sinulla on niin
-sievä pikkunen rouva, Ludwig.»
-
-»Kauneutta ei hänessä ole nimeksikään», vastasi hän, »sitä paitsi on
-hän oikullinen, hemmoteltu ja äärettömästi itsepäinen.»
-
-»Hän on hyvin nuori», sanoin minä.
-
-»Ei nuorempi kuin sinäkään, Thymian.»
-
-»On, paljon nuorempi», minä sanoin, »hän on vielä lapsi mieleltään ja
-kokemuksiltaan, sen näkee heti päältäkin. Tuommoisesta vaimosta voi
-mies tehdä mitä tahtoo. Jos hän on kymmenen vuoden päästä riitaisa,
-sisukas, pikkumainen, häijy akka, silloin _sinä_ olet hänet siksi
-tehnyt. Mutta jos hän on herttainen, miellyttävä, ystävällinen
-vaimo, on sekin sinun työtäsi, Ludwig. Miehen tulee tehdä vaimonsa
-onnelliseksi. Varmaankaan se ei ole aina helppoa. Mutta semmoiset
-vaimot kuin sinun ovat helpot tyydyttää. Heissä tulee vaan aina pitää
-elävänä vakaumus, että heitä rakastetaan...
-
-»Sinä puhut kuin kirja, Thymian», sanoi Ludwig, »vaan miten voipi
-istuttaa vaimoonsa vakaumusta, joka perustuu erehdykseen ja valheeseen?
-Minä rakastan vain yhtä naista — sinua, Thymian!»
-
-»Ei se ole mikään synti, kun valehtelee hyvässä tarkotuksessa», sanoin
-minä; »jollet muuten, niin voit ainakin rakastaa häntä kuin lasta, joka
-on uskottu huostaasi. Ole hyvä hänelle! Jos sinä joskus antaisit hänen
-tuntea, että sinä rakastat jotain toista naista enemmän kuin häntä, ja
-minä saisin sen kuulla, silloin tulisi meistä paikalla ero.»
-
-Hän suuteli kättäni eikä vastannut mitään. Mutta seuraavana päivänä
-sain hehkuvan rakkaudenkirjeen, jossa hän pyysi minua muutamiksi
-viikoiksi mukaansa Ostendeen, koska hänen vaimonsa piti lähteä
-vanhempainsa kanssa Franzensbadiin. Ei minulla ollut mitään syytä
-kieltäytyä.
-
-Elokuun alussa lähdettiin matkaan ja viime viikolla tulimme takaisin.
-Se oli hauska aika. Oikeastaan on ihmeellistä, miten kaksi ihmistä
-voivat mukaantua toisiinsa, miten suuresti jonkun yksilön määrätyt
-luonteenominaisuudet vaikuttavat toiseen, joka on hänen kanssaan
-alituisessa ja likeisessä yhteydessä. Minulla olisi ollut tilaisuutta
-Ludwigin selän takana tehdä ylhäisiä ja intresantteja tuttavuuksia,
-mutta minä suoraan sanoen en voinut häntä pettää. Jos Ludwig olisi
-tuommoinen tavallinen itsekäs, jokapäiväinen hyvän- ja pahansekainen
-ihminen, niinkuin useimmat ovat, taikka jos varmaan tietäisin,
-että pelkkä aistillinen himo vetää häntä minun puoleeni, niin enpä
-todellakaan olisi antanut hänen olemassaolonsa estää itseäni muidenkin
-kanssa huvittelemasta. Mutta hän on niin hyvä, niin omaa etuaan
-katsomaton, että olisi ollut kerrassaan halpamaista pettää hänen
-luottamustaan siellä. Ja — jumalan kiitos — ilkeä minä en ole. Miten
-minä oman itseni suhteen menettelen ja miten oman elämäni järjestän,
-se on asia, joka ei liikuta ketään muuta; mutta mitään ilkeää tai
-halpamaista tekoa ei kukaan ole voinut tähän saakka minun syykseni
-panna. Minun mielestäni elämä olisi täydellisempi ja siveysopin
-korkeimpia vaatimuksia enemmän lähentelevä, jos ihmiset eivät laatisi
-niin paljon sääntöjä toisilleen ja alituiseen pyrkisi määräilemään
-ja mestaroimaan toistensa töitä ja toimia, vaan kukin saisi olla ja
-elää miten parhaaksi näkee. Jokaisen pitäisi saada viljellä mielensä
-mukaan sitä alaa, joka elämän suuresta puutarhasta on hänelle suotu.
-Jos naapurini kylvää omalle alueelleen hyödyllisiä kyökkikasveja ja
-vihanneksia, viljelee siinä ruusuja, taikka jos häntä huvittaa siinä
-kasvattaa myrkyllisiä kukkia ja hengittää niiden huumaavia tuoksuja,
-sehän toki on minulle yhdentekevää, _jollei hän minua sillä häiritse_.
-Jos hän pysyy siivosti omassa piirissään, ei _minulta_ vihanneksia
-varasta taikka minun ruusujani poimi eikä myrkyllisten kasviensa
-tuoksulla minun aistejani vaivaa, jos hän ei kiipee aitansa yli minun
-viljelyksiäni hävittämään, niin ei kai se minuun kuulu, mitä hän tekee.
-Halpamielinen on minun ajatukseni mukaan ihminen ainoastaan silloin,
-kun hän tahallaan koettaa loukata ja vahingoittaa toista, taikka sitten
-toisen osottaman luottamuksen pettää ja törkeästi väärinkäyttää.
-
-Ludwigin vilpitön rakkaus vaikuttaa hypnotisesti minuun, niin että
-tunnen hänestä virtaavan samanlaista tunnetta itseenikin. Minä en
-rakasta häntä oikealla vaimonrakkaudella — semmoiseen minä luullakseni
-ylimalkaan en kykenekkään. Pikemmin voisin sanoa tuntevani jonkinlaista
-äidillistä hellyyttä tuota kymmentä vuotta vanhempaa miestä kohtaan.
-Hänen hyvyytensä ja rakkautensa täyttävät kuin lämmin, puhdas ilmavirta
-vaivatun, väsyneen sieluparkani ja herättävät eloon kaikki mitä siinä
-on hyvää ja jaloa, mutta juuri siitä syystä tunnen seurustelun Ludwigin
-kanssa olevan itselleni vaarallista, sillä jos nyt yhtäkkiä alkaisin
-katsella elämääni toisin silmin kuin tähän asti, olisi kaikki lopussa
-ja minulla ei olisi enää muuta neuvoa kuin hävitä maailmasta. Siksi
-olen hyvin tyytyväinen, että kesä on lopussa ja saan taas Hamburgin
-ilmaa hengittää. Minä teen kolme ristiä »hyväin- henkien» yli ja ajan
-ne ulos.
-
-
-
-7 toukok. 1893.
-
-Viime kuukausilta on paljon kerrottavaa.
-
-Monta kertaa olin Kindermannille ennustanut, että hänen vielä kävisi
-hullusti. Mutta silloin minä ajattelin, että jonakin kauniina
-päivänä meidän temppelimme tarkastettaisiin, ja kuvailin mielessäni
-sitä rytäkkää, joka siitä seuraisi. Että hänen salonkinsa ja
-erikoishuoneensa saattaisivat hänet poliisin kynsiin, sitä en ollut
-osannut odottaakkaan.
-
-Mutta kyllä hänen vieraansa kävivätkin lopulta julkeiksi! Mitä
-sikamaisuuksia siellä lienee tehtykään, sitä en osaa sanoa. Siitä
-puolesta Kindermannin ammattia en ole milloinkaan huolinut ottaa
-selkoa. Äkkiä se vaan pääsi hyvään vauhtiin ja sievät rahat hän lienee
-sillä ansainnut. Minkälaisia herroja ja naisia hänen luonaan on
-käynyt... Se on aivan uskomatonta.
-
-Poliisi siis sai vainua asiasta. Ja eräänä iltana oli muutamalta
-parilta unohtunut ikkunaverhot auki, naapurit viereisessä talossa
-olivat nähneet kaikki, ja seuraavana päivänä meni koko hökötys nurin.
-Onneksi sai K. jo aikaisin aamulla viittauksen pikku L:ltä, joka aina
-on hyvin selvillä kaikesta mikä poliisia koskee, ja voi vielä järjestää
-asiansa. Hätätilassa hän olisi päässyt vielä lähtemään poiskin, mutta
-hän ei tahtonut. Mieluummin sanoi hän istuvansa vaikka vuoden linnassa,
-sillä sen jälkeen saa taas olla oma herransa. Sitä vastoin kehotti
-hän minua panemaan kiireimmän kautta kapineeni kokoon ja matkustamaan
-pois. Hän näytti oikein liikutetulta. »Minä vannon», sanoi hän, »että
-Teillä ei ole koko jutun kanssa mitään tekemistä ja että Te ette mitään
-tiedä. Minä olen Teitä rakastanut aina kuin omaa tytärtäni. Korkealle
-olen tahtonut Teitä nostaa, ja olisipa se kaunista, jos nyt sen sijaan
-syöksisin Teidät onnettomuuteen. Mutta jos joutuisitte kiinni, täytyisi
-Teidän tarvittaessa vannoa, ettette mitään tiedä.»
-
-»Väärää valaa en kuitenkaan tahtoisi tehdä», minä vastasin.
-
-»Joutavia», sanoi hän halveksivasti, »mikä on väärä vala! Jos Te
-uskotte Jumalaan, enkeleihin ja taivaaseen, niin eihän sitä silloin
-saisi väärin vannoa. Mutta ei taivas ole meikäläisiä varten, ja kun me
-sinne kerran emme muutenkaan pääsisi, niin yksi synti sinne tai tänne
-ei merkitse mitään. Mitäpä tuommoinen vala on muuta kuin kunniasana?
-Sanon Teille, että jos saisin tänään yhden groschenin jokaisesta
-kunniasanasta, mitkä kunakin päivänä maailmassa rikotaan, niin huomenna
-ajelisin nelivaljakolla Jungfernstiegiä pitkin.»
-
-Sitten antoi hän minulle kaikenlaisia hyviä neuvoja lähimmän
-tulevaisuuden varalta. Minun tuli matkustaa Berliniin ja etsiä käsiini
-eräs hänen ystävänsä, jolla on siellä huoneita vuokrattavana. Sain
-hänen osotteensa ja kirjeen hänelle vietäväksi. Tulisella kiireellä
-panimme nyt minun tavarani kokoon, kello kaksi lähdin matkaan ja
-kello kolme oli poliisi sulkenut talon ja ottanut rouva Kindermannin
-huostaansa.
-
-Ajoin ensiksi Berlinin radan asemalle, jätin sinne enimmät tavarani
-ja menin itse rouva Adlerin luo Langenreiheen. Pyysin saada pariksi
-päivää jäädä sinne, johon hän mielellään suostui. Olin niin väsynyt
-ja masentunut, etten jaksanut sinä päivänä tehdä enää mitään muuta;
-seuraavana päivänä kirjotin Ludwigille ja pyysin häntä tulemaan
-sinne. Hän tuli heti ja oli aivan suunniltaan tuon sensatsionijutun
-johdosta, josta ilta- ja aamulehdet olivat tienneet kertoa, eikä
-päässyt päivittelemästä että minä olin »tietämättäni» joutunut asumaan
-tuommoiseen paheiden pesään. Sitten veti hän minut syliinsä ja sanoi,
-ettei hän enää kauempaa voinut nähdä minun koditonna ja yksinäisenä
-harhailevan maailmassa. Hän eroisi vaimostaan ja naisi minut. Aamulla
-hän oli sen jo sanonut hänelle, siitä oli tullut myrskyinen kohtaus,
-ja nyt hänen vaimonsa oli vanhempainsa luona. Vielä samana iltana hän
-aikoi käydä asianajajan puheilla ryhtyäkseen valmistaviin toimiin.
-
-Minä en vastannut aluksi mitään. Silmieni eteen kuvastui jotain
-houkuttelevan kaunista, olin näkevinäni tulevaisuuden täynnä tyyntä
-rauhaa ja todellisuudeksi muuttuneena kaiken sen, mikä nyt on vaan
-harhanäköä. Olinhan minä tähän elämään niin kyllästynyt, — ja se oli
-ihana ajatus saada taas ruveta elämään rauhassa, uskollisen, hellän
-sielun huolenpidon alaisena, joka uskoi minuun kuin evankeliumiin.
-Mutta nämä tunteet olin pian voittanut ja kohta olin taas selvillä
-siitä, että silta minun entisen ja nykyisen elämäni väliltä on
-ainiaaksi hävitetty. Toinen ajatus nousi mieleeni: tehdä hyvätyö, sanoa
-Ludwigille kaikki ja sovittaa hänet jälleen pienen vaimonsa kanssa.
-Mistä minä sain rohkeuden tunnustukseni tekoon, en vieläkään käsitä, se
-kävi alussa hitaasti ja katkonaisesti, mutta vähitellen yhä varmemmin,
-kuivasti ja koruttomasti tuli kaikki kuuluviin koko elämäkertani
-semmoisena kuin se on ollut. Sanoin hänelle kaikki. Hän tuli ensin
-vaaleaksi kuin palttina, sitten viheriäksi ja keltaiseksi ja näytti
-olevan tukehtumaisillaan.
-
-»Eihän tuo ole kaikki totta, Thymian», sanoi hän viimein, »se on vaan
-sinun mielikuvitustasi, se ei voi olla totta.»
-
-»Totta se on sittenkin», sanoin minä. »Minä olen ollut jo monen miehen
-oma, kaikkien, jotka ovat minua halunneet ja joilla on ollut kylliksi
-pientä rahaa voidakseen ostaa minun lempeni...
-
-Silloin hän hyppäsi ylös, tarttui minua käsivarteen semmoisella
-voimalla, jota en olisi luullut hänessä olevankaan, heitti minut
-menemään niin että kaaduin, ja alkoi raivota kuin mieletön huoneessa.
-Repäisi ikkunan auki, viskasi siitä kukat ulos, niin että pihalla
-leikkivät lapset rupesivat kovasti huutamaan, sieppasi kuvat seiniltä
-ja heitti minun päälleni, potki minua jaloillaan ja sylki minua
-kohden, purkaen suustaan katkonaisia lauseita: Ja tuota hylkiötä minä
-olen rakastanut! Tuommoisen lutkan tähden minä olen ajanut vaimoni
-pois kotoa — Kuin pyhimystä olen sitä palvellut — Ja se onkin narttu
-— yleinen — —. Minä istuin sohvassa ja annoin hänen raivota, sillä
-mitä hurjemmin hän elämöi, sitä rauhallisempi ja keveämpi tuli minun
-olla. Kyllähän minä tiedän, että minä yleisten siveyskäsitteiden ja
-yhteiskuntajärjestyksen kannalta katsoen olen tehnyt väärin ja olen
-useimpain ihmisten silmissä »langennut» olento, yhteiskunnan hylkäämä
-paaria. Mutta sen tiedän myös, että koko minun elämäni, kaikkien
-hairahdusteni taustana on syvä suru, ja jos Ludwig olisi todella
-minua rakastanut, sillä suurella, pyhällä, puhtaalla rakkaudella,
-johon hänen luulin kykenevän, jos hän olisi minua niin rakastanut,
-silloin hän olisi antanut suruni tähden minulle anteeksi ja unohtanut
-vikani. Silloin hän olisi nähnyt minussa onnettoman ja olisi kaikesta
-huolimatta minulle sylinsä ja sydämensä avannut. Ja silloin olisin
-minä ollut hänen omansa, — _kokonaan_, ruumiineni, sieluineni...
-Olisin ollut hänelle uskollinen _viimeiseen_ hengenvetooni asti,
-olisin seurannut häntä maailman ääriin, nähnyt nälkää hänen kanssaan,
-mennyt kuolemaan hänen edestään... Mutta nyt — hänen raivonsa ja
-raa'at solvauksensa ilmaisivat minulle, että hänkin on vaan tavallinen
-keskinkertainen poroporvari, jonka lyhytnäköiset silmät eivät voi
-tunkeutua ulkonaisten vaikutusten läpi näkemään sisäisiä, vaikuttavia
-syitä.
-
-Minun syyllisyyteni takaa kohoaa onnettomuuden majesteetti... Mutta hän
-näki ainoastaan synnin. —
-
-Rouva Adler hyökkäsi sisään, uhkasi hakea poliisin ja vaati
-vahingonkorvausta, ja sanoi minunkin saavan mennä matkaani, jos
-vastakin saisin noin raivokkaita vieraita. Ludwig heitti kolme
-kultarahaa pöydälle ja tarttui hattuunsa. »Minä olen tänään menettänyt
-uskoni ihmisiin», huusi hän mennessään. »Silloin Te olette paljon
-voittanut», vastasin minä kylmästi.
-
-Iltapäivällä menin Eimsbütteliin, jos mahdollista vielä kerran
-nähdäkseni lastani. Ilma oli purevan kylmä. Kostea kylmyys tunki läpi
-vaatteitteni ja pani minut vilusta värisemään. En juuri toivonutkaan
-saavani mitään nähdä, sillä ei ollut luultavaa, että lasta semmoisella
-ilmalla tuotaisiin ulos. Aioin jo kääntyä takaisin, mutta samassa
-Petersin ovi aukeni ja ulos astui tyttö taluttaen kädestä Erikaa. Se
-oli aivan kuin suuri parisilaisnukke valkeassa puvussaan, mustine
-kiharoineen. Seurasin heitä vähän matkaa ja huusin viimein lasta
-nimeltään. Se kääntyi katsomaan taakseen, tunsi nähtävästi minut ja
-rupesi haikeasti itkemään, ojentaen käsivarsiaan hoitajaansa kohti.
-Arvaan että he ovat lapsiparalle puhuneet minusta jotain pahaa, sillä
-se huomattavasti pelkäsi minua kovasti, ja hoitajatyttö, joka myöskin
-seurasi ohjeitaan, nosti lapsen syliinsä ja laittautui kiireimmän
-kautta pois. Minä annoin heidän mennä ja jatkoin matkaani. Käsitän
-nyt itsekkin olevan parasta, etten yritä enää koskaan tavata pikku
-Erikaani. Iltasella matkustin Berliniin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuloni Berliniin ei tapahtunut erikoisen hyvillä enteillä. Minussa
-oli aikamoinen nuha ja yskä ja vähän kuumettakin. Yötä olin Bellevue
-hotellissa ja päivän tultua läksin Zimmerstrasselle etsimään rouva
-Beidatschia. Hän asuu toisessa kerrassa ja hänen nimikilpensä viereen
-oli kiinnitetty kolme nimikorttia (nyt niitä on minun korttini kanssa
-neljä): Heinrich Beidatsch, asianajaja; Sisarukset Blunck, ihon ja
-käsien hoitoa, hierontaa; Ella Ronach, tanssijatar. Minä soitin ja
-rouva Beidatsch tuli itse avaamaan. Paksu, lihava ihminen vaaleassa
-karttuunanutussa, kasvot veltot ja kellertävät, nenällä rillit,
-jotka tekivät hänet sangen hassun näköiseksi, ja kädet pitkät ja
-huomattavasti laihat muun ruumiin lihavuuteen verrattuna.
-
-»Mitä Te haluatte?» hän kysyi. Minä sanoin terveiseni ja pääsin heti
-sisään. »Vai niin! Te tulette Pietschin Annan luota? Käykää edemmäksi,
-neiti, täällä on tosin vähän epäjärjestystä, mutta koetetaan tulla
-toimeen.» Hän vei minut keittiöön, jossa parhaillaan kaalikeitto
-kiehua porisi tulella, täyttäen huoneen suloisella tuoksullaan.
-Yhdellä seinällä oli korisohva, johon minut pantiin istumaan. »No, nyt
-kertokaa, mitä se Pietschin Anna oikeastaan hommaa.»
-
-Minä kerroin. »Oho, kyllä se on mahtanut olla sitten paksua, sillä Anna
-on ollut koko ikänsä ovela veitikka. Hän osaa konstinsa...» sanoi hän,
-»me ollaan nimittäin koulukumppanuksia ja naapurusten lapsia.»
-
-Ehdottomasti tulin tarkanneeksi rouvaa lähemmin ja tein vertailuja.
-Olisipa ollut mahdoton arvata häntä samanikäiseksi Kindermannin
-kanssa, joka hienoissa puvuissaan tekee varsin nuorekkaan, miltei
-ylhäisen vaikutuksen. Istuessamme siinä vastapäätä toisiamme kaalipadan
-höyryissä, huomasin kumppalini minua hyvin tarkasti katselevan ja näin
-myöskin, että hänen veltot kasvonsa saivat yhä ystävällisemmän ilmeen.
-
-Puheltuamme siinä yhtä ja toista kysyin viimein, oliko hänellä ehkä
-joutilasta huonetta.
-
-»Teillekö itsellenne?» hän kysyi. Minä myönsin. »Sittenpä Te
-tulettekin kuin kutsuttuna. Meidän paras huoneemme kadun puolella eri
-sisäänkäytävineen on juuri tullut tyhjäksi. Minulle ei ole tietysti
-samantekevää, kenen saan vuokralaiseksi. Meillä asuu vaan parempia
-naisia, jotka eivät ole tarkastuksen alaisia, minun tyttöni harjottavat
-kaikki jotain ammattia. Mitä työtä Te teette? Jotain Teidän täytyy
-ilmottaa. Osaatteko hoitaa käsiä taikka hieroa vai aiotteko pyrkiä
-teatteriin tai harjotella sairaanhoitoa?»
-
-Ilmotin hänelle aikovani antaa opetusta kielissä. Sanoin osaavani hyvin
-ranskaa ja englantia ja samoin italiaa ja venättä.
-
-»Erittäin hyvä», sanoi hän, »kieltenopettaja, se on sangen hienoa.
-Pannaan sitten heti Teidän puolestanne ilmotus »Lokalanzeigeriin».
-Minun poikani, asianajaja, saa sen kirjottaa.»
-
-Halusin nyt nähdä tuota huonetta, ja hän lähti näyttämään tietä.
-
-Ei se juuri miellyttävältä näyttänyt, ikkunaverhot olivat likaiset,
-matto rikkipoljettu ja hankautunut, huonekalujen punaiset
-nukkapäälliset vaalistuneet. Toisella sivuseinällä on sohva ja nurkassa
-sänky irtonaisen seinän suojaamana. Minun täytyy tunnustaa, että minua
-suorastaan hirvitti ajatella että pitäisi jäädä asumaan tämmöiseen
-paikkaan.
-
-»Paljonko tästä pitäisi maksaa?» kysyin.
-
-»Sata kahdeksankymmentä markkaa kaikkiaan.»
-
-Luulin kuulleeni väärin. Sata kahdeksankymmentä markkaa — — silloinhan
-voin sanoa asuneeni K:n luona, jossa minulla oli todellakin hieno
-huone, miltei ilmaiseksi!
-
-»Kuukaudessa?» kysyin.
-
-»Tietysti, luulitteko että vuodessa?» sanoi rouva nauraen.
-
-»Minusta se on kovin paljo», sanoin minä.
-
-»Paljo? Älkäähän toki, neiti! Ette kai Te nyt puhu tosissanne?
-Päinvastoin. Se on hyvin vähä. Ajatelkaa mikä vaara meitä vuokraajia on
-aina uhkaamassa. Sen vähemmällä ei Teitä ota kukaan. Eihän noin hieno
-daami viitsi ruveta muutamasta markasta riitelemään.»
-
-Rupesin tuumimaan. Hotelliin en voinut jäädä pitkäksi aikaa, ehkäpä
-oli edullista aluksi ottaa huone, vaikkapa yksinkertainenkin, jossa
-sai olla häiritsemättä. Sovittiin siis asiasta ja illemmalla tuotin
-tavarani sinne.
-
-Minun oli niin vaikea olla, etten jaksanut mitään ajatella. Uunista
-tuli savua huoneeseen. Sänkyvaatteet haisivat kloorilta, ja koko yön
-kuulin ihmisiä tulevan ja menevän. Aamulla en päässyt sängystä ylös,
-minussa oli kuume ja pistoksia kyljessä. Rouva Beidatsch toi minulle
-aamiaisen mukana nähtäväksi käsikirjotuksen tuohon ilmotukseen. Se oli
-minusta sangen omituisen näköinen; se oli näet tämmöinen:
-
-           Neiti Thymian
-  Gotteball antaa opetusta englannin,
-  ranskan, venäjän ja italian kielissä.
-
-Kysyin rouva Beidatschilta, miksi nuo kaksi ensimäistä sanaa oli pantu
-tuolla tavalla ikäänkuin otsakkeeksi.
-
-»Niin, katsokaas neiti», sanoi hän, »siinäpä se on juuri niksi!
-Mitenkäs herrat voisivat muuten tietää? Saattaisi käydä muuten niin,
-että saisitte oppilaiksi pelkkiä pojannulikoita. Täällä Berlinissä on
-toki moni seikka toisin kuin maaseudulla, johon Hamburgkin vielä on
-luettava.»
-
-Minä olin niin väsynyt ja kipeä, etten jaksanut edes vastata. Illalla
-täytyi hakea lääkäri, ja hän sanoi minussa olevan keuhkokuumeen.
-
-Ensimäiset päivät makasin siinä mistään välittämättä, myöhemmin olin
-usein tuntikausia tiedottomana. Väliajoilla oli tilani kauhea. Kuume
-nousi neljäänkymmeneen asteeseen ja siitä ylikin. Tylsänä, puoleksi
-tiedottomana katselin niitä henkilöitä, jotka liikkuivat vuoteeni
-läheisyydessä. Siellä näkyi, paitsi rouva Beidatschia, kaksi tyttöä,
-toinen musta- ja toinen punatukkainen, molemmilla samanlainen puku,
-punainen pusero ja musta hame, ja vielä kolmas, pieni, hoikka,
-vaaleanverinen tyttö. Nuo kolme pitelivät minun tavaroitani aivan kuin
-omiaan, koettelivat minun hattujani ja nuttujani, tuntui siltä kuin
-olisivat jo jakaneet keskenään perujani. Onneksi oli matkakirstuistani
-kaksi lukossa, ja niissä olivat muun muassa koristeeni. Muutaman viikon
-kuluttua, kun olin tullut vähän paremmaksi, sain selville että nuo
-kolme tyttöä olivat minun asuintovereitani. Totuuden tunnustaakseni
-on minun muuten mainittava, että sisarukset Blunck — Molly ja Dolly —
-käyttäytyivät hyvin miellyttävästi ja osanottavaisesti minua kohtaan,
-toivat minulle usein kukkia ja hedelmiä ja olivat aina valmiita
-auttamaan. Tanssijatar — hän on Apolloteatterin köörissä — ei ole
-minua niin paljon miellyttänyt. Rivoja suustansa he ovat kaikki
-kolme, en eläissäni ole ennen kuullut semmoisia puheenparsia, joskin
-Kindermann, Konni ja heidän ystävänsä olivat jotenkin pitkälle päässeet
-siinä taidossa. Istuessaan minun huoneessani he kertoivat toisilleen
-seikkailujaan, ja sillä tavalla minä pääsin perille monesta seikasta
-minulle siihen saakka aivan uudessa ja tuntemattomassa maailmassa.
-Herra Jumala, kyllä tämä on sentään kamalaa! Ne herrat, joiden kanssa
-olen tähän asti seurustellut, olivat toki kavaljeereja, he eivät olleet
-raakoja eivätkä antaneet minun tuntea että... j.n.e. Mutta täällä,
-jossa kaikki lasketaan markoissa ja groscheneissa... kauheaa!
-
-Parantumiseni kävi hyvin hitaasti. Välistä itkin yöt läpeensä. Kaikki
-elämän uskallus oli minusta kadonnut. Ympäristöni vaikutti minussa
-semmoisen tunteen kuin olisin arvossa alentunut, elämän saastaisimpaan
-soppeen viskattu, ja halusin kuolla pois koko kurjuudesta. Sitten
-alkoi terveyteni vähitellen palata ja kuolemankaipuu katosi. Ensi
-kerran noustessani sängystä kohtasi minut ikävä yllätys. Yksi
-matkakirstuistani, se jossa säilytin rahojani, oli avattu väärällä
-avaimella ja yhdeksänsataa markkaa, jotka Hamburgissa olin nostanut
-pankista, oli hävinnyt ja sitä paitsi briljanttisormus (ensimäinen
-lahjani Glimmiltä) sekä briljanttinen rintaneula. Minä nostin tietysti
-hälinän, mutta rouva B. rupesi huutamaan kuin riivattu ja kielsi
-minua yrittämästäkään usuttaa poliisia hänen niskaansa. Hän ei ollut
-muka mikään varas eikä pitänyt varkaita talossaan, hänen »kunniansa»
-oli ainoa pääoma, jonka hän omisti (herra armahtakoon, mahtaa se
-eukko parka olla sitten köyhä!) j.n.e. Varmaankin oli ne minulta jo
-hotellissa varastettu, sillä kirstuhan oli koko ajan ollut minun
-silmieni edessä j.n.e. Tytöt vannottivat minua myöskin, etten kääntäisi
-poliisin huomiota heihin, kun jo muutenkin saivat elää alituisessa
-pelossa ja tuskassa j.n.e. Mitä nyt oli tehtävä? Minä pidin suuni
-kiinni; en minä itsekään tahtoisi mielelläni joutua poliisien kanssa
-tekemisiin. Mutta katkeralta se tuntuu. Yhdeksänsataa markkaa! Miltei
-kaikki minun rahani. Kun olin suorittanut laskuni rouva B:lle, maksanut
-rohdot ja lääkärin, jäi jäljelle tasan neljä markkaa kaksikymmentä
-pfennigiä. Rouva B. neuvoi minua panttaamaan jotain talvivaatteistani,
-koska en tänä vuonna niitä kuitenkaan enää tarvitse. Sen teinkin. Hän
-vei itse panttilaitokseen minun sitsinuttuni» ja Ludwigilta saamani
-soopelipuuhkan ja toi niistä todellakin kolmesataa kolmekymmentä
-markkaa, mikä minua suuresti ilahutti. Kuka on varastanut rahani ja nuo
-molemmat koristeet, sitä en vieläkään tiedä. Voihan se olla lopultakin
-mahdollista, että ne on viety jo hotellissa. Tyttöjä minä en yhtään
-epäile, oikeastaan en rouva B:tä myöskään, pikemmin sitten hänen
-poikaansa, tuota niinkutsuttua asianajajaa. Se on perin vastenmielisen
-näköinen, ruma mies, jonka koko olento muistuttaa jotain iljettävää
-loiseläintä. Mutta ei hänkään ole tietääkseni ollut milloinkaan yksin
-minun huoneessani. No, poissa mikä poissa, eikä se suremalla takaisin
-tule.
-
-Ensimäinen, joka otti huomioon minun ilmotukseni, oli muuan
-pojanroikale, jolla oli tuskin vielä korvantaustat kuivana. Hän kävi
-heti suoraan asiaan ja esiintyi niin raa'asti, että heitin hänet ovesta
-ulos. Silloin hän meni seuraavalle ovelle, Mollyn ja Dollyn luo, ja
-antoi hieroa itseänsä. He nauroivat minulle myöhemmin ja sanoivat
-minua aika tomppeliksi. Sen jälkeen tuli pari muuta kundia, joille
-olisin mieluimmin antanut potkun, mutta lopuksi... Nyt olen pannut
-»Tageblattiin» ja »Vossische Zeitungiin» toisen ilmotuksen, jolla
-toivon saavani todellisia oppilaita kielitunneilleni. Usein kaipaan
-kovasti työtä, jotain säännöllistä tointa, ja ennen kaikkea toverikseni
-sivistynyttä ihmistä, jonka kanssa voisi kunnollisesti puhella.
-Keskustelut päiden tyttöjen kanssa ovat suoraan sanoen hirvittäviä.
-Molly ja Dolly ovat syntyisin kunniallisista pikkuporvarisperheistä
-ja ovat ennen olleet puotityttöinä. Jonain päivänä he olivat oppineet
-tuntemaan erään rouvan, joka myöskin harjotti käsienhoitoa ja
-hierontaa, ja tämä oli kutsunut heitä käymään hänen luonansa (à la Anna
-Kindermann). Siitä se sitten meni askel askelelta eteenpäin, aivan
-samoin kuin minun oli käynyt. Viimein tuo eukko oli vietellyt heidät
-tekemään pieniä varkauksia puodissa, asia tuli ilmi ja Molly ja Dolly
-saivat kumpanenkin neljä kuukautta. Vapaiksi päästyään he päättivät
-vastakin pysyä yhdessä ja esiintyä aina sisaruksina. Kun he käyvät aina
-samoin puettuina, kutsutaan heitä tuttaviensa piirissä vaunupariksi. He
-ovat jo monasti tahtoneet minua mukaansa iltaisin, mutta ei minusta ole
-siihen. En ole vielä päässyt oikein entisiin voimiini. Eläintarhassa
-käyn usein kävelemässä. Siellä on nyt kaunista. Mutta ilman keväiset
-tuoksut ja maan raitis vihannuus herättävät minussa suruisia ajatuksia.
-Maailma on niin täynnä saastaisuutta ja lokaa.
-
-
-
-18 elok. —93.
-
-Kauhea kuumuus. Katukivet ihan polttavat jalkoja. Ilma kuin tulisessa
-pätsissä. Minä kadehdin kaikkia, jotka pääsevät pois, merelle tai
-maalle. Minä en pääse mihinkään, kun ei ole rahaa. Olen mielestäni kuin
-haaksirikon tehnyt fregatti, joka on menettänyt taklauksensa ja päättää
-viimein päivänsä hiililaivana. Jospa vaan olisinkin niin pitkällä,
-että todella tuntisin olevani tuommoinen mihinkään muuhun kelpaamaton
-hiililaiva. Mutta siinähän se on minun kova kohtaloni, että minä en
-vieläkään ole päässyt siihen siveelliseen huumaustilaan, jota ilman
-semmoinen elämä kuin se, jota vaunupari viettää, on mahdoton. Täydessä
-tajussa, avoimin silmin ei siihen voi kukaan antautua.
-
-Melkein kaikki koristeeni ovat vähitellen vaeltaneet panttilainastoon.
-Joka viikko menee jokin uusi esine, enkä ymmärrä mikä tästä lopuksi
-tulee. Olihan minulla jo muutamia oppilaita, mutta heti ensimäisten
-tuntien jälkeen he lähettivät minulle palkkioni eivätkä ole sen koommin
-näyttäytyneet. Tämä ympäristö ei näyttänyt heitä miellyttävän, josta
-minä totta puhuen en voi heitä moittia. Minä en vieläkään ole päässyt
-oikein terveeksi. Tämä tavaton kuumuus vie minulta kerrassaan kaikki
-voimat. Olenkin käynyt kovin laihan ja huonon näköiseksi: Pari kertaa
-olen yrittänyt olla »kiinniottamassa», mutta ilman mitään tulosta. En
-tiedä, mikä siinä on esteenä. Vaunupari sanoo että minä näytän liian
-ylhäiseltä, kukaan ei uskalla lähestyä minua. Mahdollista kyllä.
-
-Velttona ja voimatonna lojuen sohvallani torkun useimmat päivät
-aamusta iltaan. Elän mahdollisimman säästäväisesti saadakseni rahani
-riittämään, mutta täytyyhän sitä ainakin vatsansa täyttää. Vuokra
-nielee kovin paljon rahaa. Minua pelottaa tulevaisuus. Emäntäkin
-tuittuilee usein ja päästää suustaan loukkaavia huomautuksia. Hän
-nähtävästi pelkää, että minä en enää voi maksaa hyyryäni, mikä pelko
-kuitenkin on aivan aiheeton siihen nähden että hän vaatii maksun aina
-edeltäpäin ja ajaisi minut aivan varmaan paikalla ulos, jollen heti
-ensimäisenä päivänä tekisi välejämme selviksi.
-
-»Asianajaja» hännystelee välistä minun ympärilläni ja koettaa kiihottaa
-minua pontevampiin toimiin. Eilen illalla hän oli taas vähän aikaa
-luonani ja puhui jos jonkinlaista roskaa. »Noin kauniin naisen kuin
-Te, jolla on niin hienoja pukuja ja semmoinen suuren maailman käytös,
-pitäisi mennä Unter den Lindenille tai Kurfürstendammille», sanoi hän,
-»siellä on katu täynnä rahaa semmoiselle, joka asiansa oikein ymmärtää.
-Useimmat tytöthän täällä ovat semmoisia, ettei niitä voi Teihin
-verratakkaan...»
-
-Minä olen kirjottanut K:lle ja F:lle, mutta ei ole kuulunut mitään
-vastausta. Mikä ei ole silmissä, se ei ole mielessä.
-
-Kunhan nyt vaan pääsisi tästä hiton helteestä. Tuskaillessani tässä
-nousee mieleeni usein haikeita muistoja kaukaisista nuoruudenpäivistä.
-Tunnun mielestäni niin hirveän vanhalta. Katkerasti kaipaan kaunista,
-hiljaista puutarhaamme, jossa valkeat liljat ja punaiset ruusut
-kuun valossa nuokkuvat, kaipaan äidin hautaa, kaipaan tuota laajaa,
-viheriää, hopeankarvaiseen usvahuntuun peittynyttä maata, jossa
-iltaisin on niin ihanan viileää ja juhlallisen tyyntä ja ihmiset
-istuvat pakinoiden tuuheaoksaisten lehmusten alla, edempänä niityllä
-silloin tällöin hevonen hirnahtaa tai lehmä nukuksissaan äännähtelee...
-Poissa, poissa... Kaikki mennyttä. Kaikki ainiaaksi hukassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos vielä joskus saan vähän rahaa kokoon, lähetän Osdorffille
-matkarahat ja otan hänet luokseni asumaan, sen olen lujasti päättänyt.
-Sillä raukalla on kurjat päivät. Hän näkee nälkää. Sukulaiset eivät
-lähetä hänelle mitään, koska eivät halua häntä enää vaivoikseen.
-Minusta se on halpamaista. Hän kirjottaa minulle mitä surkeimpia
-kirjeitä. Niin pian kun vaan saan rahaa, lähetän hänelle kaksisataa.
-Pitäväthän toisetkin, mikä koiraa mikä kissaa hupilaisenaan, miksi
-ei minulla voisi olla tuommoinen miesparka kotitarvetta varten. Aina
-Casimir riepuni on mukavampi pitää kuin tuommoinen tavallinen Louis
-[ranskalainen nimi (äännetään luii). Siten kutsutaan ilotyttöjen
-»miehiä» Berlinissä. Tarkempi selitys edempänä], joka meikäläisen
-suhteen tahtoo esiintyä herrana ja isäntänä. Minä olen viimeinkin
-päättänyt tyytyä kohtalooni. Ei ollut muuta neuvoa.
-
-Kindermann on saanut puolitoista vuotta vankeutta. Häntä ei oltu voitu
-varmasti todistaa paritukseen syypääksi, muuten siitä olisi tullut
-kuritushuonetta.
-
-Minun oloni alkaa taas olla siedettävää. Osan tavaroistani olen saanut
-lunastetuksi takaisin panttilaitoksesta. Entinen vetovoimani on taas
-alkanut vaikuttaa. Minulla on kundeja niin paljon, että usein voin
-luovuttaa niitä muillekin. Iltaisin Keckillä tai Nationalissa parveilee
-niitä ympärilläni kuin kärpäsiä sokerinpalan seutuvilla. Nyt, kun
-vihdoinkin olen päässyt selville siitä, ettei tästä tämän parempaa
-kuitenkaan enää tule, olen heittänyt hiiteen viimeisetkin arveluni.
-Monta kertaa kuvailen mielessäni olevani kuollut. Kaikki ihmiset,
-joiden kanssa nyt seurustelen, ovat vaan ruumiita. He ovat menettäneet
-sielunsa ja todistavat olemassaolonsa kautta, että ilmankin semmoista
-kojetta voi tulla toimeen — minä en sano _elää_.
-
-Kielitaidostani on minulla lopultakin paljon hyötyä. Se vetää luokseni
-rikkaita ulkomaalaisia, jotka maksavat hyvin, ja se on nyt minulle
-pääasia. Niinpä oli eilen illallakin muuan venäläinen, joka ei osannut
-sanaakaan saksaa, ja hän antoi minulle kolmesataa markkaa.
-
-Vaunuparilla on ollut hyvä onni. Lokakuussa oppi Molly eräässä
-ravintolassa tuntemaan rikkaan amerikkalaisen, joka tarjosi hänelle
-vakinaista vuosirahaa. Molly sanoi ettei hän luovu »sisarestaan», ja
-silloin amerikkalainen otti heidät molemmat, toisin sanoen hän sisusti
-heille oman asunnon Taubenstrassen varrella ja antaa neljäsataa markkaa
-kuukaudessa. Hän on ainoastaan neljä kuukautta vuodesta Berlinissä,
-muun ajan saavat tytöt käyttää miten tahtovat.
-
-Minulla on ollut todellakin vielä paljon opittavaa. Ensin tuntui
-hirveältä, vaikka Anna Kindermann olikin jo pannut minut sangen hyvälle
-alulle. Tässä kuolleiden maailmassa haisee mädänneeltä, siihen hajuun
-täytyy ensin tottua.
-
-Tytöt ja heidän »miehensä» muodostavat erityisen määrätyn järjestön
-ja jonkinlainen yhteistunne kaikkien kesken on huomattavana.
-Tarkastuksen alaisten ja meidän »puolisilkkisten» (s.o. tarkastuksesta
-vapaiden) välillä ei ulkoapäin voi huomata mitään erotusta. Jokainen
-puolisilkkinen pelkää kiinnijoutumista kuin ruttoa. Eiväthän ne
-tarkastukset itsessään niin pelottavia ole, mutta hirmuisen vaikeaa
-on tuo ulkonaisesta säädyllisyydestä luopuminen. Ja sitten asunnon
-saaminen! Se on ankara asia. Jo meidänkin on vaikea saada kattoa
-päämme päälle, mitä sitten tarkastuksenalaisten. Minä saan asua vielä
-todellakin huokealla. Useimmat maksavat vuokraa seitsemän, jopa
-kymmenen markkaa päivältä, vieläpä enemmänkin. Talonomistajat tahtovat
-saada aineellista korvausta siltä varalta, että joku tyttö tulisi
-poliisin kanssa tekemisiin, sillä siinä tapauksessa heitä uhkaa aina
-vaara joutua syytteeseen parituksesta.
-
-Usein olen ihmetellyt, minkätähden poliisi valvonnallaan tämän ammatin
-tavallaan laillistuttaa, kun se kerran ei sallisi tyttöjen asua
-missään. Noiden huimaavan korkeiden hyyryjen maksaminen on pelottavan
-vaikeaa, monelle aivan mahdotonta. Hyvin puettuina täytyy meidän sitä
-paitsi käydä ja onhan niitä paljon muitakin menoja. Minua esimerkiksi
-on verotettu neljäntuhannen markan tuloista ja olen ilmotettu
-kieltenopettajaksi. Oikeinkohan tosissaan viranomaiset luulevat kielien
-opettamista Zimmerstrassen varrella niin tuottavaksi toimeksi? Mahtavat
-he ajatella siinä jotain muutakin, mikäpä niitä tietää.
-
-Miesten ja tyttöjen keskinäisen suhteen luulevat ihmiset, jotka eivät
-oikein tunne elämää näissä piireissä, tavallisesti toisenlaiseksi kuin
-se todellisuudessa on. Minäkin olin tuommoista louis'ta ajatellut
-vain mieheksi, joka tuo tytöille kundeja, suojelee heitä, pakottaa
-hävyttömiä tai huonosti maksavia vieraita muistamaan velvollisuutensa
-ja on muuten tyttöön samassa suhteessa kuin orjanomistaja orjaansa.
-Tämmöistä tosin kyllä myös tavataan, mutta tavallisimmin on tuo mies
-sangen yksinkertaisesti tytön rakastaja. Se on aivan luonnollistakin.
-Jokaisessa tytössä on kuitenkin sisinnä nainen, turvaa tarvitseva
-ja rakkautta kaipaava nainen, jota sukupuoliyhteyden pelkästään
-ammattimainen harjottaminen ei voi tyydyttää. Minun itseni on laita
-niin. Minä antaisin mitä hyvänsä, jos minulla olisi _yksi_, vain yksi
-_ainoa_ ihminen, joka kuuluisi minulle, johon voisin turvautua, josta
-tietäisin: hän on olemassa minua varten ja minä häntä varten. Mutta
-minkälaiseen mieheen hyvänsä en voisi yhtyä; useimmat täkäläisistä,
-näihin piireihin kuuluvista, ovat tietysti kaiken arvostelun
-alapuolella.
-
-Voisi tehdä huvittavia huomioita, jos rupeaisi tutkimaan, mistä nuo
-miehet ovat alkuaan lähteneet. Kaikki yhteiskuntaluokat ovat antaneet
-osansa niiden rivien täyttämiseksi. Rappiolle joutuneita indiviidejä
-tietysti kaikki. Eihän kukaan oikea mies rupee tyttöjen elätettäväksi.
-Hyvin harvoilla on mitään tointa. Mutta heillä on keskinäisiä klubeja
-ja voimisteluseuroja ja enimmäkseen he vetelehtivät kapakoissa aamusta
-iltaan.
-
-Kerran yritti tuommoinen mies ruveta minuakin lähentelemään, mutta
-minä kiitin kunniasta. Tietysti kohteliaasti ja kaikessa ystävyydessä,
-sillä ei ole juuri hyvä mennä heitä suututtamaan. Heidän joukossaan on
-varsinkin yksi, tunnettu nimellä »itara Friedrich» — miksi häntä niin
-kutsutaan, en tiedä; sekä tytöillä että miehillä on mitä kummallisimmat
-liikanimet —, joka Keckin kahvilassa tulee aina istumaan minun
-viereeni. Hän on oikeastaan lakitieteen tohtori — on näyttänyt minulle
-paperinsa! — ja ollut valtion virassa, mutta pakotettu eroamaan.
-Eräs nainen on hänen elämänsä turmellut, sanoo hän itse; minä luulen
-kumminkin, että sen on tehnyt hänen juoppoutensa, sillä hän juo
-hirveästi ja on säännöllisesti aina puoliyön aikaan sikahumalassa.
-Mutta ennenkun hän on näin pitkälle ehtinyt ja siten täydelliseen
-tiedottomuuden tilaan joutunut, on hänen kanssaan oikein rattoisa
-puhella; huomaa kyllä että hän on lukenut mies ja kaikin puolin
-sivistynyt henkilö. Sen vuoksi minua vähän kummastuttaa, että hänen
-naisensa on aivan mitätön olento, tyhmä ja sivistymätön; luulisin hänen
-parempiakin saavan, jos haluaisi. Minä tosin itse puolestani en huolisi
-tuommoisesta juopporatista.
-
-Tässä »puolimaailmassa» on aivan yhtä paljon erilaisia arvoluokkia
-ja seurapiirejä kuin siinä toisessakin maailmassa. Ylimyssäädyn
-muodostavat ne, joilla on rikas ystävä elättäjänä. Niihin pitäisi
-oikeastaan minunkin kuulua ja kuuluisinkin, jollei Ludwig olisi saanut
-päähänsä tuota järjetöntä avioero- ja naimistuumaa ja jollen minä itse
-ollut niin suunnattoman tyhmä, että menin tuon tunnustukseni hänelle
-tekemään. Kyllä sitä onkin ihminen välistä pöllö. Siis ylinnä ovat
-ne, joilla on ystävä ja jotka elävät ainoastaan tätä ystävää varten
-(semmoista minä nyt etsin), ja niistä vie monta porrasta alaspäin
-kurjista kurjimpiin, jotka myövät itsensä markasta ja vähemmästäkin...
-Kehuttavaa tämä elämä ei ole millään asteella, mutta siellä alhaalla se
-on hirvittävää...
-
-Lopulta on kuitenkin jokaisen naisen kovassa kohtalossa, joka näille
-teille on eksynyt, jotain traagillista. Tietysti, minä myönnän sen,
-tyttöjä on, jotka kokonaan ja _ainoastaan_ omasta kevytmielisyydestään
-ovat huonoille jäljille joutuneet, mutta minä väitän, ettei yksikään
-ainoa ole tehnyt sitä _aivan tahallisesti_ ja _täysin tietoisena_
-tekonsa merkityksestä. Minä tunnen nyt lukemattomia naisia, jotka
-elävät oman ruumiinsa myömisellä, mutta sen tiedän aivan varmaan, että
-sadan joukossa heistä ei ole viittäkään semmoista, jotka eivät paikalla
-käyttäisi hyväkseen tilaisuutta palata järjestettyihin oloihin, jos
-sellainen heille tarjoutuisi. Maailmassa on niin paljo ihmisrakkautta
-ja hyväntekeväisyyttä, on lastenseimiä ja vanhojenkoteja, on
-rangaistujen pahantekijäin turvapaikkoja ja jumala ties mitä kaikkia
-kauniita ja hyödyllisiä laitoksia, puutetta kärsiväin lähimäisten
-hyväksi pidetään myyjäisiä, näytellään ja tanssitaan, mutta syvimmän
-kurjuuden, mustimman pimeyden maailmaa harvoin pääsee valaisemaan
-pieninkään välähdys todellisesta lähimäisenrakkaudesta. Kuinka moni
-meistä antaisikaan »pelastaa» itsensä! Mutta ei parannuslaitosten ja
-kaupunginlähetyksen kautta, tuolla alentuvalla tavalla, joka oman
-erehtymättömän moraalinsa korkealta jalustalta tuntuu sanovan: »Minä
-kiitän sinua, Jumala, etten ole niinkuin muut ihmiset — —» j.n.e.
-
-— — Ei, sillä ilveilyllä ei meistä ketään pyydystetä. — — Ei, ennenkun
-tässä asiassa voidaan saada parannusta aikaan, täytyy tulla uusi
-maailmanjärjestys, täytyy tapahtua perinpohjainen muutos käsitystavassa
-ja olosuhteissa. Ihmisten täytyy riisua pois vanha aataminsa ja unohtaa
-kaikki ennakkoluulonsa. Raja-aidan täytyy hävitä. Vanhat kreikkalaiset
-viettivät juhliakin hetairainsa kunniaksi ja foinikialaisilla ne
-olivat erään jumalattaren palvelijoita, naispappeja. Silloin ne olivat
-sukupuolensa kauneimpia, viisaimpia ja sivistyneimpiä, jotka Venusta
-palvelivat, ja noiden antiikisten kansain sivistys ei totisesti
-ollut huonompi kuin nykyisen ajan. Pitäisihän toki aina jokaisella
-olla valta tehdä omalle ruumiilleen mitä tahtoo. Minkätähden pitää
-yleisen mielipiteen välttämättä lausua tuomionsa jokaisesta, joka
-menettelee eri tavalla kuin muut, ja hukuttaa hänet ylenkatseen
-ja pilkan haisevaan lokavirtaan? Jos ilotyttöjen ammatti lakkaisi
-olemasta halveksittu, niin vähenisi »ammatinharjottajain» lukumäärä
-neljällä viidesosalla, jopa, en epäile yhtään sitä väittää, yhdeksällä
-kymmenesosalla. Minä itse esimerkiksi ottaisin mielelläni vastaan
-seuranaisen tai kasvattajan toimen, ja tahdonpa olla iankaikkisesti
-kirottu, jollen tekisi kaikkea mitä voin velvollisuuksieni
-täyttämiseksi, jos taas kerran tekisi mieleni johonkin mieheen yhtyä.
-Mutta, puhumatta siitä että semmoista ei voi ajatella tapahtuvaksi
-muuta kuin saduissa, että meikäläinen pääsisi tuollaiseen toimeen,
-olisi siinä aina Damokleen miekka pään päällä riippumassa, ja niin
-pian kuin entisyyteni tulisi tunnetuksi, seuraisi siitä potku ulos
-ja vajoominen entistä syvemmälle lokaan. Jos meidän olemassaolomme
-ei olisi häpeä ja palaaminen porvarilliseen elämään olisi jokaiselle
-esteetön, niin useimmat, jotka vaan vähän aikaa ovat tätä kurjuutta
-kokeneet, kääntyisivät takaisin harharetkiltänsä. Mutta nyt pysyvät
-portit takanamme ikuisesti suljettuina. »Heittäkää kaikki toivo, te
-jotka tästä sisään menette.» [Danten »Divina Commedian» mukaan kirjotus
-helvetin portin yläpuolella.]
-
-Se minua aina enimmän suututtaa, kun nuo poroporvarit tuovat
-mukanaan vaimonsa yökahviloihin ja nämä siellä istuvat, nauravat ja
-supattelevat eivätkä oikein tiedä miten olisivat, että paraiten tulisi
-näkyviin erotus heidän himokkaan »siveellisyytensä» ja porvarillisen
-loukkaamattomuutensa ja meidän turmeluksemme välillä. Tekisi mieleni
-sylkäistä niitä vasten kasvoja, mokomiakin kanoja. Ikäänkuin joku
-heikäläinen tietäisi, mitä elämä ja kärsimys ovat. Mitäpä he tietävät
-elämän yöpuolista, joiden pimeydessä meidän täytyy kuihtua. Tahtoisin
-huutaa heille vasten silmiä: Katsokaa eteenne, te ette ole vielä
-elämänne lopussa, ehkäpä teillä on tyttäriä, joista kuolema teidät
-erottaa ja jotka vielä kerran istuvat täällä muiden teidän kaltaistenne
-ivallisten katseiden esineinä...
-
-Tahtoisinpa kerran nähdä, ottaisiko joku noista monista rouvista, jotka
-kristillistä laupeutta, hyväntekeväisyyttä ja lähimäisenrakkautta
-ammattinaan harjottavat, tuommoista yökahvilan vierasta
-talousapulaiseksi tai bonneksi. Huijui, mitenkä nyt semmoista voisi
-ajatellakkaan, he kauhuissaan huudahtaisivat.
-
-Minä annan palttua kaikelle kristilliselle rakkaudelle ja
-hyväntekeväisyydelle. Ihmiset ovat kaikki petoja, hyeenoja, olkoon
-heillä jos miten korea kuori peittämässä sisällistä kehnouttaan.
-
-Nationalissa on varsinkin yksi tyttö, joka herättää minussa
-mielenkiintoa, Dudaksi kutsuvat häntä. Hänellä on omituisen värinen,
-vaalea tukka eikä ole oikeastaan pahan näköinen, mutta kantaa köyhyyden
-ja kärsimyksen leimaa kasvoissaan. Hänen sulhasensa on linnassa;
-äskettäin hän sanoi sen minulle ja kertoi, että hän sai aina potkun
-tuolta mieheltä, jollei tuonut hänelle kylliksi rahaa kotiin, ja että
-kerran hän oli saanut niin kovan täräyksen vatsaansa että emä viottui.
-Hän oli kieltäytynyt todistamasta sulhastaan vastaan, mutta lääkärin
-lausunnon nojalla hänelle oli tuomittu viisi kuukautta vankeutta. Nyt
-tuo tyttö rukka odottaa pelolla sitä hetkeä, jolloin hänen rääkkääjänsä
-pääsee taas vapaaksi, mutta kaipaa häntä kuitenkin myös ja suuttuu
-kauheasti, jos joku lausuu hänestä semmoisen sanan, joka ei tyttöä
-miellytä.
-
-Täällä näkee useita hienoja tyttöjä, mutta harvoja todellisesti
-kauniita. Tähän tämä saa loppua tältä päivältä — —
-
-
-
-8 tammik. 1894.
-
-Taaskin turvauduin kirjani seuraan. Sehän se on minun ainoa toverini,
-ainoa uskottu ystäväni maailmassa. Ja minua huvittaa kirjottaa
-muistiin, mitä saan kokea ja mikä milloinkin pitää ajatuksiani työssä.
-
-Osdorffille olen kirjottanut ja kehottanut häntä kestämään vielä
-kevääseen asti, jolloin toivon voivani lähettää hänelle matkarahat.
-Silloin etsin itselleni toisen asunnon ja otan hänet toverikseni. Minä
-saan joka ilta kokea jotain uutta, mutta harvoin mitään hyvää. Olen
-niin hermostunut, että usein nykii jäseniäni kuin tanssitaudissa ja
-välistä tekee mieleni syytää suustani rumia sanoja, solvata jotakuta,
-lyödä ja raivota. Sillä tämä elämä on kamalaa, mutta mihinkäs siitä
-pääset, istu vaan kuin sisäänmuurattuna vankilaan, josta ei ole mitään
-ulospääsyä ja vain korkealla seinässä yksi ikkuna, joka laskee sisään
-harmaata, kaameaa valoa, mutta ei yhtäkään virkistävää ja elähyttävää
-auringonsädettä.
-
-Äskettäin istuin Dudan ja Kietschen kanssa Nationalissa erään pöydän
-ääressä lähellä suihkukaivoa ja siinä vieressä istui kaksi herraa,
-joista toisella oli pitkä musta täysparta ja kultasankaiset silmälasit
-ja toinen oli vanha ukonrahjus, nokka sinertävän punainen ja syyliä
-täynnä. Tuo vanhempi mies viskasi markan rahan veteen, minä työnsin
-hihani taaksepäin ja nostin sen ylös. Silloin heitti hän vielä toisen
-ja kolmannenkin, ja nyt tuli Duda myös ottamaan niitä, äijä viskeli
-aina uusia rahoja veteen, markan, viiden groschenin ja kymmenen
-pfennigin kappaleita, ja silloin juoksivat kaikki tytöt paikalle
-pyydystämään rahoja, mies nauroi niin että vatsa huojui ja käski
-viinurin tuoda hänelle kaksikymmentä markkaa pientä rahaa. Siinä
-tungoksessa kadotti Kultakala-Elsa tekotukkansa ja luullen kai minun
-sen siepanneen häneltä astui taakseni ja vimmoissaan veti kaikki
-neulat minun tukastani, että näet minulle kävisi yhtä hullusti kuin
-hänellekin. Mutta siinäpä hän pettyikin, hiussuortuvat valahtivat
-alas hartioilleni ja hajosivat, minä vielä tahallani ravistelin niitä
-ja silloin seisoin siinä ikäänkuin mustaan vaippaan verhottuna,
-joka ulottui melkein maahan asti. Sekös se herätti huomiota. Joka
-taholta kerääntyi siihen väkeä katsomaan tätä kummaa, ja tuo iso,
-mustapartainen herrakin, joka oli koko ajan istunut liikkumatonna
-ja välinpitämättömänä, nousi ylös ja huudahti: »Mainiota! Komeaa!
-Tyttö, tehän voisitte esiintyä hiusrohtotehtaan reklaamina!» Minä
-irvistin hänelle vastaukseksi, tuo sana »tyttö» ei minua miellyttänyt,
-en tiedä mistä syystä, sillä enpähän minä ole enää pitkiin aikoihin
-saanut kuulla itseäni armolliseksi neidiksi haukuttavan. Kaikkien
-tyttöjen kävi kateeksi, minä iloitsin siitä ja annoin hiusteni
-riippua irrallaan koko illan, ja jokainen joka tuli lähelleni, tahtoi
-päästä niitä koskettelemaan, mutta minä en antanut siihen oikeutta
-kenellekään muuten kuin viiden markan maksusta, ja täten sain pian
-kokoon kuusikymmentä markkaa, joilla ostin itselleni seuraavana päivänä
-parisilaisen hatun keltaisine sulkineen.
-
-Ihmeellisintä minun mielestäni tässä asiassa oli se, että minun täytyi
-yhä ja yhä uudestaan katsoa tuohon mustapartaiseen mieheen, ja mitä
-enemmän häneen katsoin, sitä paremmin hän minua miellytti. Hänellä on
-kaunis profiili, kotkannenä ja komeat ruskeat silmät ja ihmeellisen
-kauniit, valkeat, jäntevät, sileät kädet. Toivoin saavani hänet
-mukaani enkä huolinut kenestäkään muusta, ja jonkun ajan kuluttua hän
-siirtyikin istumaan minun pöytääni tuon vanhan ukon seuraamana. Kuulin
-heidän keskustelustaan, että hän oli tohtori, ja myöhemmin hän aivan
-oikein sanoikin tulevansa saattamaan minua kotiin. Ja minä pöllö sen
-sijaan, että olisin kehottanut häntä, tekeydyin ylpeäksi ja sanoin
-jyrkästi »ei», johon hän hymähti ja vastasi tyynesti: »No, ei sitten,
-rakkaani», maksoi laskunsa ja meni pois. Jälkeenpäin olin harmiini
-haljeta, kun muuan kaksikymmenvuotias roikale minuun takertui, ja
-koko yön oli tuo kaunis mies mielessäni. Minä kirjotan tämän muistiin
-vaan sen vuoksi, että nyt oikeastaan ensi kerran elämässäni olen
-tuntenut varmasti vetoa yhteen, määrättyyn mieheen. Minä en saa häntä
-pois mielestäni ja toivon hartaasti tapaavani häntä joskus vielä, ja
-silloin en häntä laskekkaan niin vain käsistäni. Mutta semmoinen minä
-olen, että päätökseni on kulloinkin riippuvainen hetken vaihtelevista
-tunnelmista. Ihan arvaamatta voi mielessäni astua esiin jotakin, joka
-sanoo: nyt ei! Tuntuu siltä kuin minussa olisi silloin jokin vieras
-henkilö ja että minun täytyy tehdä ja sanoa, mitä _hän_ tahtoo eikä
-mitä itse mielisin. Niin se on.
-
-
-
-14 helmik.
-
-On se sentään merkillistä. Eilen näin taas tuon mustan tohtorin. Hän
-istui ikkunan luona Kranzlerin ravintolassa Unter den Lindenillä.
-Minä menin sisään ja istuin hänen pöytänsä ääreen. Hän näki minut
-sanomalehtensä yli, mutta ei ollut tuntevinaan. Parin minuutin kuluttua
-tuli siihen pieni tyttö torttu kädessä ja istuutui hänen viereensä ja
-heidän puheestaan kuulin, että se oli hänen tyttärensä. Silloin tunsin
-olevani siinä paikassa liikaa. Maksoin ja menin, mutta odotin ulkona,
-kunnes hän tuli tyttöineen kadulle. Aioin kulkea heidän perässään
-nähdäkseni minne hän meni, hän huomasi sen, lähetti tyttönsä ajurin
-vaunuissa pois ja astui itse suoraan minua kohti.
-
-»No, lapseni», kysyi hän, »haluatteko jotain?» Minä purin huuleni
-yhteen enkä vastannut mitään. Hän käveli vieressäni pitkän matkaa,
-aina Brandenburgin portin taakse. »Teidän kaunis tukkanne on minua
-miellyttänyt», sanoi hän viimein, »mielelläni tahtoisin nähdä sitä
-vielä toisenkin kerran». »Samaa haluaisivat monet muut», sanoin minä.
-Hän naurahti. »Tehän olette oikea afäärinero. Se tapa, millä Te
-ansaitsitte rahaa tukkanne näyttelemisellä, huvitti minua suuresti. Ja
-oikeassa Te muuten olettekin. Joka tahtoo nähdä, se saa maksaa. Muuten
-minä olen mies, jolla on vakaantuneet elintavat. Lääkärinä ei minulla
-ole aikaa usein yöllisiin retkeilyihin. Ja ammattityttöjen kanssa minä
-periaatteellisista syistä en seurustele. Mutta Teidän tukkanne on
-jotain niin erikoista, että maksan vaikka kaksikymmentä markkaa, jos
-vielä kerran näytätte sen minulle».
-
-»Minä en näytä Teille mitään, mokomalle mörököllille», vastasin minä
-vihaisesti, sillä sana »ammattityttö» raasti taas kuin tylsä saha
-hermojani. »Kuka tässä on ammatinharjottaja? Ettekö Te itse, vanha
-ruumisten leikkelijä —»
-
-»No no, elkäähän nyt suotta noin kiivastuko», hän sanoi, »enhän minä
-tahdo Teiltä mitään, ja kun ei, niin ei. Hyvästi, neitini.» Hän oli
-poissa ja minä seisoin siinä ja sadattelin itseäni, ja kotona leikkelin
-raivoissani Beidatschin matamin pöytäliinan kappaleiksi, josta sain
-maksaa viisi taaleria [1 taaleri (Thaler) = 30 groschenia — 3 markkaa,
-siis 1 groschen = 10 pfennigiä. 1 Saksan markka on noin 1 mk. 25 p.
-Suomen rahaa], vaikka tuo likainen riepu oli tuskin viidenkymmenen
-pfennigin arvoinen. —
-
-Jos jonkinlaisiin olentoihin sitä yhtyy ulkona vetelehtiessään. Noin
-viikko sitten olin iltasella eräässä tanssipaikassa ja huomasin siellä
-miten muuan vanha ukonkääkkänä kierteli ympärilläni ja tahtoi kaikin
-mokomin päästä puheisiin minun kanssani. Ensin en ollut tietääkseni
-hänestä, sillä heti olin huomannut, ettei siinä ollut mitään tuloja
-toivottavissa. Siisti ulkoasu, melkeinpä hienokin, mutta ei mitään
-sen enempää. Takki jo hiukan kulunut saumoista, mansetit, kaulus ja
-kravatti moitteettoman puhtaat, mutta huokeinta lajia. Arvostelin heti
-aivan oikein hänen asemansa: vanha, rappiolle joutunut ylimys, ent.
-elostelija, enempää ei mitään.
-
-»Jättäkää minut rauhaan, vanha narri! Tehän pilaatte minulta
-kalaveden», sanoin hänelle. »Teille on kyllin hyvä tuommoinen vanha
-kaljaasi kuin tuo Cimbria meitä vastapäätä... siellä se istuu ja
-mulkoilee tänne päin...»
-
-Hän ei kuitenkaan väistynyt minun vierestäni, vaan vakuutti yhä
-uudestaan, että minä olin ihastuttavin nainen mitä hän oli milloinkaan
-nähnyt. »Ja Te voitte olla ylpeä siitä, että minä sen sanon! Minä olen
-kulkenut ympäri maailman, olen nähnyt ja omistanut kaikkien maiden
-kauneimmat naiset. Parisin Moulin rouge'ssa, Wienissä, Madridissa,
-Pietarissa ja _last not least_ Dresdenissä...»
-
-»Jossa kauniita tyttöjä kasvaa puissa —» keskeytin minä.
-
-Hän pudisti surumielisesti päätään ja maiskautti kieltään. »Silloin
-Jüdenhofissa Braunschweigin Minnan luona! Minä vakuutan Teille, että
-hänen salongeissaan oli koko Europan hienoin valikoima tyttöjä.
-Valitettavasti hänet karkotettiin Dresdenistä. Myöhemmin hän kyllä
-perusti samanlaisen liikkeen Rigaan, mutta se ei koskaan päässyt
-semmoiseen kukoistukseen ja maineeseen kuin Dresdenissä...»
-
-»Siihen aikaan Teillä oli kai enemmän mynttiä kuin nyt», sanoin minä ja
-silmäilin ylenkatseellisesti tuota pikkuista miestä. Hän otti liivinsä
-taskusta kaksikymmenmarkkasen ja sanoi: »Katsokaapa tätä rahaa. Se
-on tavallaan merkillisyys. Nämä kaksikymmentä markkaa ovat viimeiset
-kuudestasadasta tuhannesta, jotka ovat minun sormieni välitse pyörineet
-kaiken maailman tietä. Neljäkymmentä vuotta olen siihen tarvinnut,
-— josta näette että minä en ole mikään kevytmielinen ihminen. Mitä
-arvelette, emmekö muuta tätä kolikkoa samppanjaksi?»
-
-»Se aate ei ole todellakaan hulluimpia», sanoin, sillä tuo ukko
-alkoi minua huvittaa. Kävimme istumaan erääseen nurkkaan ja hän
-kertoi omistaneensa velattoman ritaritilan Schlesiassa, maatalon
-Länsi-Preussissa ja huvilan Steiermarkissa. Nyt oli kaikki mennyttä
-ja tuo kaksikymmenmarkkanen oli viimeinen jäännös hänen pääomastaan.
-Sukulaisiltaan sai hän eläkettä kaksisataa markkaa kuukaudessa, liian
-paljon kuollakseen, liian vähän elääkseen, kuten hän sanoo. Ja hän
-näytti minulle valokuvia entisistä taloistaan sekä niitä koskevia
-papereita, joista näin, että kaikki oli niinkuin hän oli kertonut.
-
-»Ja Te olette kaikki juonut?» sanoin minä.
-
-Hän nyökkäsi tyytyväisenä. »Eikä se minua yhtään sureta. Jos toivoisin
-saavani takaisin omaisuuteni, tekisin sen ainoastaan voidakseni
-lahjottaa kaikki tänä iltana Teille. Valitettavasti ei minulla tällä
-haavaa ole mitään lahjotettavaa...», ja pannessaan papereitaan takaisin
-lompakkoon, piti hän yhtä niistä kädessään: »Maanomistaja minä vielä
-sittenkin olen. Tässä on kauppakirja, koskeva hautapaikkaa Schönebergin
-hautausmaalla. Kymmenen vuotta sitten hankin sen itselleni ja teetin
-kuusisataa markkaa maksavan rauta-aidan sen ympärille».
-
-»Silloinhan Teillä on vielä jotain lahjotettavaa», minä sanoin.
-
-»Mitä, hautapaikkako?»
-
-»Niin, miksikä ei? Olisihan meikäläisenkin hauska tietää, missä madot
-tulevat hänet kerran syömään —» Minä sytytin paperossin ja tilasin
-pullon samppanjaa omalla kustannuksellani. Vanhus joi ja tuli yhä
-hellemmäksi ja tuttavallisemmaksi. »Minä teen Teille ehdotuksen»,
-sanoin hänelle. »Minä annan Teille viisi pilettiä ja Te siirrätte
-minulle omistusoikeuden tuohon Schönebergin maatilaan».
-
-»Hullu tuuma! Hullu tuuma!» nauroi ukko.
-
-»Minkä tautta hullu?» sanoin minä. »Minäkin tahtoisin tietää, mihin
-minut kerran kuopataan.» Ensin hän oli hyvin vastahakoinen, mutta minä
-en hellittänyt. Asiasta, joka ensin oli vain hassu päähänpisto, tuli
-lopuksi täysi tosi. Ja ennenkun oikein huomasin missä oltiinkaan,
-olimme jo kaupasta sopineet. Minä sain Schönebergin »maatilan»
-rauta-aitoineen ja hän saa kymmenen pilettiä. Hassu kauppa. »Niin
-mutta», sanoin minä, »kuka takaa minulle, että asia myöskin Teidän
-puoleltanne on täyttä totta?»
-
-»Olenhan minä kavaljeeri! _Parole d'honneur_» [Kunniasana], sanoi
-hän ja löi rintaansa. Suuri joukko todistajia oli läsnä kauppaa
-päätettäissä ja vähintään kaksikymmentä pulloa samppanjaa meni
-harjakaisiin. Paria päivää myöhemmin sain minä kauppakirjan omalle
-nimelleni siirrettynä. Äijä oli ollut niin kohtelias, että oli vielä
-maksanut omasta kukkarostaan kaikki kustannukset tuosta siirrosta.
-
-Siis nyt minulla on oma hautapaikka. Olen käynyt siellä jo useita
-kertoja. Ensi kerran ukon seurassa. Hän sanoo itsellään olevan vielä
-oikeuden päästä lepäämään entisen ritaritilansa perintöhautaan. Se
-ilahuttaa minua, sillä muuten olisi tuntunut pahalta ajatella, että
-olin vienyt hänen viimeisen maatilkkunsa. Aita on hyvin sievä ja
-siellä kasvaa kaunis hautapaju. Kevääksi aion laitattaa sinne penkin
-ja kiven sekä istuttaa murattia ja kukkia. Tuttavani minulle nauravat
-ja sanovat minun olevan päästäni vialla. Siitä minä viisi. Laitanpa
-sinne itselleni vielä oikean pikkuruisen puutarhan, nautin siellä kesän
-ihanuudesta ja kuvittelen olevani kesäasunnossa maalla.
-
-
-
-8 maalisk. 94.
-
-Viime viikkoina ovat asiani menneet loistavasti. Minulla oli vieraana
-rikas englantilainen, joka asui Bristol hotellissa ja oli hurjasti
-ihastunut minuun. Käydessään minun kanssani kaupungilla hän syyti
-rahoja kuin mieletön joka suunnalle; kerran hän eräässä paikassa
-maksoi samppanjasta neljäsataa markkaa, josta minä sain ylikyypparilta
-kymmenen prosenttia. Hän osti minulle melkein kaikki mitä näki, niinpä
-eräänä iltapäivänä otettiin Wertheimiltä tuhannen kahdensadan markan
-arvosta pelkkiä vaatetavaroita, joista en minä läheskään kaikkia
-voinut käyttää, vaan möin heti polkuhinnasta. Joka ilta sain kaksi
-sadan markan seteliä, ja niistä olen lähettänyt kaksi Osdorffille
-matkarahoiksi. Olisin mielelläni lähettänyt enemmänkin, mutta pelkäsin
-että hän silloin joisi kaikki suuhunsa eikä pääsisikkään tulemaan. Nyt
-ne riittää juuri parahiksi välikannen pilettiin. Muuten minä en osaa
-antaa rahalle mitään arvoa, se luistaa niin helposti minun käsistäni,
-että säästämistä en voi enää ajatellakkaan.
-
-Noin viikko sitten oli minun vähältä käydä hullusti. Mikä nuuskija
-lienee ollut jäljissäni, poliisikonttoriin minut vaan kutsuttiin ja
-komisarius tai mikä mies lie ollut puhutteli minua tylysti ja käski
-tekemään selkoa siitä, millä minä elän. »Kielten opetuksella», minä
-vastasin. »Se on Teidän todistettava» huutaa hän — ja vielä paljon
-muuta. Minun täytyi näyttää vähintään kolmen nuhteettoman henkilön
-antama todistus, että ansaitsen kielten opetuksella niin paljon kuin
-toimeentuloani varten tarvitsen. Se ei ollut minulle mikään ilosanoma.
-Sillä mistäpä minä nuo »nuhteettomat» henkilöt sieppaisin. Iltasella
-kerroin asiasta itaralle Friedrichille, koska hän kuitenkin ymmärtää
-jotain sellaisista seikoista, hän puhuu muille ja samassa kaikki
-alkavat pohtia sitä, aivan kuin se olisi heidän oma asiansa. No,
-mitäpä sanonkaan. Kolmen päivän perästä oli minulla kädessäni todistus
-kolmelta »nuhteettomalta» henkilöltä, jotka valallaan vakuuttivat
-ottavansa minulta tuntiopetusta kielissä, kahden markan maksusta
-tunnilta. Kaikki meni kuin voideltu, mutta varovainen täytyy minun
-tietysti olla.
-
-Näin nämä ihmiset ovat valmiit auttamaan toisiaan, jos joku heistä
-pulaan joutuu. Sillä tavalla sitä voipi näissäkin piireissä tarpeen
-sattuessa saada, mikä milloinkin on välttämätöntä. Onpa koko joukko
-vaimoja, jotka elävät vaan ilmotuksista; he näet ilmottavat sen ja
-sen henkilön olevan heidän luonaan, ja saavat siitä kolme markkaa,
-vaikka tuo puheenaoleva henkilö todellisuudessa asuukin jossain
-muualla. Äskettäin oli joku tyttö vienyt minun rahakukkaroni, jossa
-oli neljäkymmentä markkaa ja kaksi kähertäjänlippua, minä pääsin
-hänen jäljilleen, mutta en saanut ensin käsiini, kun hänkin oli
-väärästä paikasta ilmotettu, ja kun sitten myöhemmin sain hänet
-kiinni, en kuitenkaan mitään hyötynyt. Väkivallalla ei täällä saa
-mitään aikaan. — Paraiten hyötyvät näistä ihmisistä kortteeriemännät.
-Paitsi noita suunnattoman korkeita vuokria on heillä vielä monenlaisia
-sivutuloja. Jos joku tyttö esimerkiksi joutuu rahapulaan, tarjoo
-hän tavallisesti arvoesineitään myytäväksi ensin emännälleen, joka
-ottaa ne polkuhinnasta ja sitten jälleen myö toisille — tavallisesti
-taas tytöille — vähintään kahdenkymmenenviiden prosentin voitolla.
-Eukko Beidatsch on jo hänkin hyvissä varoissa. Hänellä on enemmän
-briljantteja kuin minulla. Pian hän aikookin jättää liikkeensä ja
-vuokrata itselleen pienen asunnon Pankowissa. Minä muutan myös
-pois, kun Casimir tulee. Vastedes minäkin haluaisin ruveta pitämään
-vuokralaisia.
-
-
-
-22 toukok. 1894.
-
-Minä olen taaskin ollut sairaana. Hamburgissa ollessani Casimiria
-vastassa vilustuin pahasti. Lääkäri sanoo, että minulla on heikko
-sydän ja että pitäisi mennä kesällä Nauheimiin. Onneksi olen saanut
-rahaa niin paljon kokoon, että pääsen sinne, ja jos ahtaalle panee,
-niin panttaan jonkun koristeeni. Casimir on tullut minulle hyvin
-kalliiksi. Hänet täytyi puettaa kiireestä kantapäähän, oli aivan
-repaleissa. Ensin vähän pelkäsin hänen panevan pahaksensa, kun saa
-kuulla, miten kaikki asiat nyt ovat, mutta hän on vielä tyhmempi ja
-välinpitämättömämpi kuin olin luullut. Hän on tosiaankin melkein
-täydellinen idiotti. Se on hänelle aivan samantekevä, mistä raha tulee,
-kunhan sitä vaan on. Olisin mielelläni tahtonut pitää hänet erillään
-täkäläisten miesten seurasta, mutta se ei ollut mahdollista. Nyt hän
-on jo kuin yksi heistä, he ovat hänelle antaneet jo uuden nimenkin,
-»Fliebenheinrich», luullakseni hänen esiinpistävän alahuulensa takia.
-Sitä hän vaan pelkää, että hänen sukulaisensa saisivat jotain tietoa
-hänen olinpaikastaan. Muutamissa asioissa hän osaa olla tyhmyydestään
-huolimatta merkillisen viekas. Monta kertaa herättää hän minussa
-sanomatonta vastenmielisyyttä enkä oikeastaan voi itsekään ymmärtää,
-miksi hänestä välitän, kun ei hänen kanssaan voi edes järjellisesti
-keskustella, mutta en kuitenkaan tahtoisi häntä menettää.
-
-Minä asun nyt Markgrafenstrassen varrella, jossa minulla on kaunis,
-suuri huone ja sen takana pieni kamari Osdorffia varten. Vuokraa
-maksan kolmesataa kuusikymmentä markkaa kuukaudessa, s.o. kaksitoista
-markkaa päivältä. Emäntäni on hyvin päättäväinen, reipas rouva, taikka
-oikeastaan hän ei ole mikään rouva, vaan neiti, ja on saanut jo kokea
-yhtä ja toista, koskapa on ennättänyt kaksi kertaa istua vankilassakin
-vuokralaistensa takia! Hänellä on ystävänä muuan ravintoloitsija,
-joka hätätilassa astuu häntä edustamaan, mutta se on hänen asemassaan
-kuitenkin kipeä kohta, ja sentähden hän sanoo aikovansa mennä muodon
-vuoksi naimisiin. Yksi hänen hyyryläisistään on köyhä, keuhkotautinen
-mies, niin heikko että voi kuolla minä hetkenä hyvänsä, ja sen hän
-ottaa miehekseen. Asia on jo päätetty ja puolivälissä kesäkuuta pitäisi
-olla häät.
-
-Nyt minun »maatilani» Schönebergissä on kunnossa. Pajun juurella on
-mukava penkki ja kaikkiin kulmiin on istutettu kukkia, ja syksyksi
-hankin sinne kiven. Kauniina iltoina kävelen usein sinne kuuden
-ja seitsemän välillä, istun siellä hetkisen ja päästän ajatukseni
-valloilleen. Kuvailen mielessäni, miten ihanaa olisi jonakin lauhkeana
-toukokuun iltana niinkuin nyt istua siellä ja uinahtaa ikuiseen uneen,
-taikka herätäkseen uuteen elämään uutena ihmisenä, taas alkamaan alusta.
-
-Aivan minun alueeni vieressä on veres hauta, ja siellä käy usein
-vanhanpuoleinen rouva synkässä surupuvussa. Ei hän milloinkaan itke,
-mutta helposti näkee että hänen surunsa on katkera. Eräänä iltana
-jouduimme puheisiin toistemme kanssa ja hän kertoi minulle olevansa
-pianotehtaan omistaja ja leski ja maaliskuussa hän oli saattanut
-hautaan viimeisen, seitsentoistavuotiaan poikansa. Hän istahtaa joskus
-viereeni penkille ja on kutsunut minua käymään kodissaan, jota tietysti
-en tee. Silloin minut pian tunnettaisiin. Näin on parempi.
-
-Monasti olen niin väsyksissä, etten luule enää pitemmältä jaksavani
-kestää tätä elämää. Olenkin taas käynyt niin kurjan näköiseksi, että
-tarvitsen hengittää maa-ilmaa [S.o. käyttää ihomaalia], jota muuten en
-ole tehnyt enkä ole halukas tekemään, koska punaiset posket eivät minua
-kaunista.
-
-Molly ja Dolly ovat voittaneet arpajaisissa kolmekymmentä tuhatta
-markkaa ja ovat kaikessa hiljaisuudessa poistuneet näyttämöltä.
-Toissapäivänä tuli heiltä kirje, jossa kertoivat asettuneensa
-johonkin syrjäiseen soppeen Thüringissä ja aikovansa alkaa siellä
-kauppaliikkeen. He ovat viisaita! Jospa minuakin kohtaisi tuommoinen
-onnenpotkaus ja pääsisin täältä pois. Eikä olisi pakko tulla
-milloinkaan takaisin! Ei milloinkaan!
-
-Maatilani tuottaa minulle lapsellista iloa. Siellä on niin ihanaa
-iltaisin, kun linnut laulavat puissa ja katujen pauhu kuuluu korviin
-kaukaa hiljaisena kohinana, ikäänkuin se tulisi jostain toisesta
-maailmasta, jossa minulla ei ole sillä haavaa mitään tekemistä. Kun
-sitten taas astun kadulle, tuntuu vastakohta kahta vaikeammalta, oloni
-entistään tukalammalta... Jonkinlaista mielihyvää tuottaa minulle
-se, ettei kadulla kulkeissani minua kukaan säädyttömillä puheilla
-häiritse. Melkein kaikki »ammattitoverini» kantavat ammattinsa
-leimaa kasvoissaan. Heillä on jokin omituinen piirre suun ja silmien
-ympärillä, josta heti näkee mitä he ovat miehiänsä. Tätä kurjuuden
-vakausmerkklä minä pelkään. Joka päivä tarkastan itseäni peilistä,
-mutta vielä tähän saakka en ole jumalankiitos huomannut mitään. Minä
-luulen sen tulevan siitä, että minä pidän sieluni aivan erillään
-ruumiin toimista. Luen paljon hyviä kirjoja, nyt olen juuri äskettäin
-ryhtynyt Nietzschen »Zarathustraan», mutta paljoa en siitä ymmärrä.
-Niin tuntuu minusta, kuin olisi ruumiini ja sieluni kaksi eri olentoa,
-ja sielu maksaa ruumiille asunnon vuokran sillä, että painaa kasvoihin
-oman leimansa, joka estää ihmisiä elävältä kuollutta heti semmoiseksi
-tuntemasta. Ah, lapset, miten kuolleiden on hyvä maata rauhallisissa
-haudoissansa! —
-
-
-
-18 kesäk. 1894.
-
-Eilen meillä oli häät. Ja minkälaiset häät! Herra meitä armahtakoon!
-Siviilivirastossa olivat puistaneet päätään, kun »sulhanen» tuli
-näkyviin. Mies parka on viimeisillään keuhkotaudissa, jaksaa tuskin
-pystyssä pysyä. Ranteet ovat hienot kuin kynänvarsi, ja luiden päällä
-ei näy hitustakaan lihaa. Toimituksen kestäessä virastossa oli hän
-saanut yskimiskohtauksen ja sylkenyt verta, ja virkamies siellä oli
-kysynyt joukolta, eikö olisi paras jättää sikseen koko asiaa, sehän oli
-suoraa pilkantekoa. — — Kotiin tultua täytyi nuoren aviomiehen mennä
-paikalla sänkyyn, ja me vietimme häitä ilman häntä kello kahteen asti
-aamulla. Kaksikymmentä henkeä meitä oli ja me pidimme niin lystiä,
-että siivooja kuuluu aamulla saaneen puhdistetuksi huoneen maahan
-läikkyneellä samppanjalla, tarvitsematta pisaraakaan vettä.
-
-Minä olen vihdoinkin löytänyt mustan tohtorini ja nyt pidän hänet
-kiinni. Bellevuestrassella näin hänet, menin suoraan hänen luoksensa ja
-pyysin anteeksi äskeistä törkeää puhetapaani. Hän naurahti ja virkkoi:
-»En minä sitä pannut pahakseni, hyvä neiti» — ja me kävelimme yhdessä
-Eläintarhaan ja puhelimme kuin kaksi tuttavaa ainakin kaikenlaisista
-asioista, joista muuten eivät minun kaltaiseni tytöt milloinkaan
-miesten kanssa puhu; ja minä huomasin ilokseni herättäväni hänessä
-hetki hetkeltä kasvavaa mielenkiintoa. Istuimme penkille Eläintarhassa,
-jatkoimme siinä keskusteluamme ja minä kerroin hänelle yhtä ja toista
-nykyisestä elämästäni ja sitten kertoi hän myöskin itsestään. Hän on
-lääkäri, jolla on sangen suuri praktikka, on onnellisissa naimisissa
-ja neljän terveen, hyväntapaisen lapsen isä, mutta liikarasituksesta
-hermostunut. Ja hän sanoo tarvitsevansa välistä lepoa ja vaihtelua ja
-oli jo kauan etsinyt sopivaa tuttavuutta. Jos minä sallisin, hän kävisi
-minun luonani silloin tällöin iltapäivillä kuuden ja kahdeksan välillä.
-Annoin hänelle nimikorttini ja hän tuli seuraavana päivänä. En ole
-milloinkaan ketään vierasta semmoisella levottomuudella odottanut enkä
-kenenkään tulosta niin iloinnut kuin hänen. Hänen ollessaan luonani
-huomasin olevani oikein todenteolla tuohon mieheen rakastunut. Kun
-hän tahtoi antaa minulle rahaa, en ottanut sitä vastaan, ja yhtäkkiä
-kiersin molemmat käsivarteni hänen ympärilleen ja purasin häntä
-kaulaan pelkästä rakkaudesta ja pyysin häntä omistamaan minut kokonaan
-itselleen, minä en tahtonut kuulua enää kelienkään muulle. Hän veti
-minut sohvalle, pyyhki hiljaisella, hellällä kädenliikkeellä hiukset
-otsaltani ja sanoi, ettei hän voi, perhettään vahingoittamatta, antaa
-minulle enempää kuin kaksisataa viisikymmentä markkaa kuukaudessa,
-mutta jos voisin tulla sillä toimeen, niin hänen puolestaan asia olisi
-päätetty. Ja sitten hän kertoi minulle vaimonsa saaneen viimeisessä
-lapsivuoteessaan kärsiä niin kovia tuskia, että häntä täytyy nyt
-säästää ja että he elävät sentähden oikeastaan niinkuin veli ja sisar,
-eikä hän luultavasti pariin vuoteen voi toivoa muutosta tässä asiain
-tilassa. Silloin minä tiesin myös olevani ainoastaan hätävara ja että
-tohtori W. ei näe minussa mitään enempää kuin muutkaan miehet, ja tämä
-huomio katkeroitti mieltäni siihen määrin, että olin taas kiivastua,
-mutta sain kuitenkin hillityksi itseni, ja hän lupasi tulla pian
-uudestaan minua katsomaan. Mennessään vilkaisi hän kirjotuspöydälläni
-olevia kirjoja ja kummastui nähdessään siinä Stormin, Fontanen ja
-Kellerin teoksia. »Luetteko Te näitä, vai ovatko ne vaan koristeena?»
-kysyi hän. »Minä luen niitä», vastasin. »Eivätkö ne ole Teistä ikäviä?
-Ettekö enemmän pidä jännittävistä romaaneista?» »Romaaneja minulla on
-kyllä omassa elämässäni», minä sanoin. Hän pudisti päätään ja sanoi:
-»Te ette ole mikään tavallinen tyttö, sen minä olen heti huomannut.
-Luulenpa Teissä piilevän jotain semmoista, mitä ei voi arvatakkaan.»
-»Mitä Te joutavia», sanoin minä ja silloin hän meni.
-
-Tohtorin mentyä mietin kauan aikaa hänen tarjoustaan. Oi, miten ihanaa
-se olisi, mutta ei se käy. Kaksisataa viisikymmentä markkaa ei minulle
-riitä, varsinkaan nyt, kun on Casimir elätettävänä. Kun olen kerran
-hänet tänne itse hommannut, niin ei ole muuta kuin oikeus ja kohtuus,
-että myöskin pidän hänestä huolta. Että hän sen itse tekisi, siitä ei
-voi olla puhettakaan. Pahinta on, että hän on viime aikoina ruvennut
-ryypiskelemään liiaksi. Onneksi hän ei ole juovuspäissään raju, vaan
-vetelä kuin märkä riepu. Äskettäin vedin häntä pari kertaa korvalle,
-kun tuli semmoisessa tilassa kotiin, ja hän alkoi itkeä tillittää kuin
-pieni lapsi, minua rupesi ihan ilettämään, mutta täytyi nauraa samalla.
-Annan hänelle hyvin niukalti taskurahaa, sillä jos hän saa esimerkiksi
-markka viisikymmentä illallista ja olutta varten, niin hän mieluummin
-on syömättä ja juo koko rahan. Ei hän ole oikein tervekään, hänen
-suuressa ruumiissaan ei ole mitään oikeaa voimaa, hänessä on vain luita
-ja rasvaa, lihaksia ei ensinkään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tohtori on luvannut pistäytyä Nauheimissa minua katsomassa, josta
-suuresti iloitsen. Ensi viikolla matkustan. Minä ikävöin häntä. Tunnen
-sisällistä tyydytystä, kun saan oikein hurjasti häntä suudella.
-Tahtoisin kuulua yksistään hänelle. Voisin tehdä hänen tähtensä mitä
-hyvänsä. Toivoisin hänen vastaavan minun rakkauteeni, mutta sitä hän
-ei tee. Mikä minua kuitenkin lohduttaa, on se, että näen selvästi
-herättäneeni hänessä hyvinkin huomattavaa mielenkiintoa. Välistä
-tuntuu siltä kuin hän säälisi minua. Hänen äänensä on niin pehmeä ja
-hyväilynsä niin lempeät ja hellät...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nauheimissa oli hauskaa, vaikka tohtori ei pitänytkään sanaansa,
-vaan matkusti perheineen Zoppotiin. Kylvyt tekivät minulle hyvää
-ja mielelläni olisin jäänyt sinne pitemmäksikin aikaa, mutta rahat
-loppuivat, ne luistavat semmoisessa paikassa käsistä niin ettei sitä
-huomaakkaan. Tunnen itseni nyt sangen terveeksi, ja suuren ilon tuotti
-minulle kotiin tullessani, kun oli huoneessani iso vihko ruusuja,
-tohtorin lähettämä tuliaislahja. Mutta pianpa tuli toista lajia!
-Casimir on näinä viikkoina menettänyt viimeisenkin häpynsä, emäntä
-kertoi hänen joka yö olleen kotoa poissa naisten kanssa rypemässä ja
-päivät maanneen sängyssään humalassa. On siinä vaan mies! Taikka ei
-suinkaan mies, hän ei ole enää muuta kuin sika. On yhtynyt johonkin
-naiseen Chausseestrasselta; minä menin maanantaina tapaamaan sitä.
-Ajattelin että hän voisi ottaa koko miehen luoksensa, ja sillä
-minä pääsisin kaikesta vaivasta. Valitettavasti ei hän ollut enää
-tavattavissa, oli näet paria päivää aikaisemmin poliisi korjannut hänet
-vankilaan. Hänen emäntänsä luona kyökissä istui kaksi surkean näköistä
-olentoa, jotka oli samana aamuna laskettu irti naisvankilasta, ja ne
-valittivat oloa siellä kovin kurjaksi. Vartianainen ei ollut koskaan
-puhutellut heitä muilla nimityksillä kuin »sika» ja »huora» ja toisilla
-yhtä kauneilla. Toisen vuode oli ollut edellisen vangin jäljeltä
-kamalan siivottomassa kunnossa ja siinä hänen täytyi maata. Nälkääkin
-he olivat saaneet nähdä. Minusta tuntui, että he panivat aika tavalla
-omiaan, sillä eihän voi ajatella, että tuommoisessa laitoksessa, jossa
-työvoimista ei ole puutetta, niin mahdoton epäjärjestys vallitsisi.
-Mutta mitä nälän näkemiseen tulee, näyttivät heidän valituksensa
-todellakin oikeutetuilta, päättäen siitä ahneudesta, millä he iskivät
-kiinni ruokaan. He olivat minusta niin säälittävän näköisiä, että
-annoin kummallekin kolme markkaa, vaikka olen nykyisin itsekkin
-rahapulassa ja neljäntoista päivän hyyry on maksamatta. Iso huoneeni
-oli minun poissa ollessani vuokrattuna muille, mutta heti takaisin
-tultuani sanoi emäntä sen irti ja otti minut siihen uudestaan.
-
-Sitä minä vaan pelkään, että Casimir tekee juovuspäissään jonkin
-tyhmyyden, joka saattaa hänet pariksi viikoksi pimeään kamariin.
-Rahalla saa maailmassa kaikkea. Nyt minun täytyy ensiksi pitää huolta
-siitä, että saan rahaa. Se en kauheaa. Tohtori antoi minulle eilen sata
-markkaa, mutta pitkällekös se riittää.
-
-
-
-18 syysk. 1894.
-
-Eilen olin tohtorin kanssa näyttelyssä. Ajoimme sinne hevosella
-ja kuljimme läpi kaikki salit. Minä katselen mielelläni kauniita
-tauluja, yleensä kaikkea mikä on kaunista. Erittäinkin miellytti minua
-siellä näyttelyssä yksi taulu, laihopelto, jossa kasvoi niin paljon
-unikoita, että keltaiset tähkät jäivät miltei kokonaan niiden suurien,
-heleänpunaisten kukkien peittoon.
-
-»Tuo on kai jonkinlaista allegoriaa», huomautin tohtorille.
-
-»Mitenkä niin?» kysyi hän ja korjasi silmälasejaan nähdäkseen paremmin.
-
-»Minä arvelen taiteilijan sillä tarkottavan, että unhotusta tuottavat
-unikukat loistavat paraiten tämän hirmuisen järkevän ja raskaan elämän
-leivän yllä ja valaisevat sitä hehkuvalla punallaan», minä sanoin.
-»Unikkoja on kaikki, täällä turhat toiveet, tuolla unhotus, huumaus
-— monta kertaa on unikon opiumi, jota tuuli lennättelee eikä kukaan
-talteen ota, tarpeellisempaa kuin maamiehen huolellisesti hoitamasta
-viljasta saatu ravitseva leipä...»
-
-Tohtori ei vastannut mitään. Myöhemmin kun istuimme syömässä illallista
-terassilla, pani hän äkkiä veitsensä ja kahvelinsa syrjään ja katsoi
-minuun. »Sanokaa minulle Thymian, ettekö Te ole kerran nähnyt parempia
-päiviä. Te olette saanut hyvän koulusivistyksen. Teillä on tavattomat
-tiedot. Miten Te olette joutunut tämmöiseen elämään?»
-
-»Joutavia!» sanoin minä. »Isäni oli portinvartia ja äitini pesi
-vaatteita. Minut pantiin palvelukseen, mutta kun palvelustytön asema
-ei minua miellyttänyt enkä hienoksi naiseksi voinut päästä, valitsin
-keskitien ja elätän nykyään itseäni niinkuin hyvin tiedätte.»
-
-»Ei», sanoi hän jyrkästi, »se ei ole totta. En minä tahdo väkisin
-vaatia teidän luottamustanne, sillä Teillä on tietenkin pätevät syynne,
-jos tahdotte menneisyytenne pitää salassa, mutta alhaisoa Te ette ole,
-siitä uskaltaisin vaikka valalle mennä. Jo Teidän ulkomuotonne panee
-semmoista olettamusta vastaan. Te olette puhdasrotuinen kaunotar,
-jommoisia kansan alimmissa kerroksissa tapaa perin harvoin, tuskin
-milloinkaan. Teillä on henkevyyttä ja tietoja kylliksi, että ne eivät
-voi pysyä salassa, vaan alinomaa välähtelevät esiin kuin valonsäteet
-taidokkaasti hiotun jalokiven särmistä. Minä en tahdo vaivata
-Teitä uteliaisuudellani, mutta Te herätätte minun mielenkiintoani
-ihmisenä ja lääkärinä. En voi käsittää, miten semmoisilla järjen ja
-sydämen lahjoilla varustettu ihminen kuin Te epäilemättä olette,
-semmoinen älykäs- ja teräväsilmäinen nainen on saattanut eksyä
-syvimmän, siveellisen kurjuuden umpikujaan ja sinne jäädä. Se on
-sielutieteellinen arvotus, johon minä en keksi vastausta.»
-
-Näin hän puhui, mutta minä en vastannut ensin mitään. Katselin
-lasissani kimeltelevää punaista viiniä, katselin ihmisiä, jotka
-istuivat alempana sähkölamppujen valossa nauttien illallistaan. Oli
-lämmin ilta ja puutarha vielä melkein täynnä väkeä; ohi kiitävät
-junat näyttivät valaistuine ikkunoineen siltä kuin olisi pitkiä riviä
-kiiltomatoja liukunut sivutsemme. Soittokunta viritti surumielisen
-sävelen, joka teki minuun omituisen vaikutuksen, silmiäni painosti ja
-hämärti, tunsin tohtorin katselevan yhä minua ja tuijotin liikkumatonna
-edessäni olevaan punaiseen viiniin.
-
-»Se oli kai tuo vanha juttu», sanoi hän viimein hiljaa, »onneton
-rakkaus, eikö niin? Ja sitten askel askelelta edemmäs ja alemmas,
-kunnes jalka tarttui liejuun eikä enää päässytkään pois...»
-
-Ravistin päätäni. Kylmät väreet kävivät selässäni, sydämeni löi
-harvaan ja raskaasti kuin rautavasara. »Minä en ole koskaan yhtäkään
-miestä oikein rakastanut», sanoin. »Teitä minä rakastan, tohtori!
-Niin, Teitä minä rakastan!» Enempää en voinut puhua. Painoin pääni
-kättäni vasten, peitin silmäni nenäliinalla ja lupasin myöhemmin kertoa
-hänelle kaikki. Tohtori oli vaiti, edeskäypä toi samppanjaa ja kun
-vein lasia huulilleni, tipahti siihen kyynel ja minä join senkin. Emme
-päässeet enää kiinni oikeaan tunnelmaan, kello yhdeksän läksimme pois,
-ajoimme Eläintarhaan ja aloimme astua pitkin sen pimeitä käytäviä.
-Äkkiä pani tohtori kätensä minun vyötäisilleni ja kysyi hiljaa: »Oliko
-se äsken totta, Thymian? Olenko minä todellakin Teille kallis oman
-personallisuuteni vuoksi? Vai lausuitteko nuo sanat noin vaan ilman
-syvempää tarkotusta?»
-
-»Minä rakastan Teitä», sanoin minä, ja taas tulivat kyyneleet silmiini.
-»Olen rakastanut Teitä niin kauan kuin olen Teidät tuntenut. Tahtoisin
-olla vaan Teidän omanne, ainoastaan Teidän. Sydämeni ja aistini
-janoovat Teitä. Minä en tiedä mitään, jota en olisi valmis tekemään
-Teidän tähtenne... Muilta minä voin kyllä ottaa rahaa, mutta Teiltä en
-sitä tahtoisi tehdä, raha on niin saastaista ja minun rakkauteni Teihin
-on niin puhdas.»
-
-»Mutta, rakas lapseni, tämähän on traagillista», sanoi hän hellästi.
-»Jos minä olisin kahtakymmentä vuotta nuorempi ja vapaa mies,
-koettaisin vastata Teidän rakkauteenne ja ehkäpä meistä kahdesta vielä
-voisi tulla onnellinen pari. Mutta niinkuin asiat nyt ovat, ei Teillä
-ole muuta keinoa kuin unohtaa koko juttu. Minä tahtoisin olla Teille
-ystävänä, johon voisitte luottaa. Ettekö kertoisi minulle jotakin
-entisistä vaiheistanne?»
-
-Kävellessämme eteenpäin minä kerroin hänelle kaikki; ja vaikka hän
-ensin ei mitään sanonut, näin kuitenkin että se häneen koski. Lopuksi
-puristi hän käsivarttani kovemmin ja sanoi äkkiä: »Thymian! Rakkahin
-Thymian! Emmekö koeta vielä kerran päästä takaisin oikeaan elämään?
-Jos minä ystävänä tarjoon Teille apuani, ettekö uskaltaisi yrittää
-hyppäystä rehellisen ja kunniallisen elämän vakavalle pohjalle?»
-
-»Oi, miten mielelläni!» vastasin minä.
-
-»No hyvä. Sittenpä koetetaan. Jos Teillä on oikea tahto, ei se mikään
-mahdottomuus ole. Me puhumme tästä vielä toiste. Mutta Teidän täytyy
-tahtoa! Teidän täytyy riistäytyä irti siitä huumaustilasta, jossa nyt
-olette, ja päästä täysin valveille». —
-
-Mieleni tuntui tämän jälkeen oikein iloiselta ja keveältä. Maata
-pantuani voin pitkästä aikaa nautinnontunteella oikaista jäseneni
-patjoille, ja minusta tuntui samallaiselta kuin silloin ennen
-Ostendessa, tuntui siltä kuin puhdas, lämmin laine olisi läikähtänyt
-sieluni yli ja huuhtonut siitä pois kaiken saastan. Nukahdin kauniisiin
-unelmiin. Mutta uusi päivä toi mukanaan uusia huolia, toimeentulon
-huolia, joita elämä, tuo aina kyllästymätön hirviö ihmisiltä
-lakkaamatta vaatii. Illalla lyöttäytyi seuraani hirveä mies, nettopaino
-150 kiloa, mutta nähtävästi upporikas, joka antoi minulle kaksisataa
-markkaa. Minun täytyi juoda sitä ennen vähintään viisikolmatta lasia
-samppanjaa, niin paljon tarvitsin, ennenkun unhotuksen opiumi teki
-minussa vaikutuksensa. Herra jumala, miten kauheaa se on! Tunnen
-tohtorin olevan oikeassa siinä mitä hän on minulle sanonut. Tätä elämää
-minä en voi kestää enää kauan. Minä en kulje ainoastaan henkistä, vaan
-myös ruumiillista perikatoa kohti, ja tästä tulee jonakin päivänä vielä
-kauhea loppu.
-
-
-
-12 jouluk.
-
-Tohtori ei näyttäytynyt minun luonani neljään viikkoon. Hänen nuorempi
-tyttönsä oli sairaana ja sentähden unohti hän kaiken muun ja myöskin
-minut.
-
-Viime kuussa sattui hauska kohtaus. Meitä oli koolla jossain neljä
-naista, itara Friedrich ja eräs toinen samanlainen mies, ja kun tuolla
-viimemainitulla oli paljon rahaa, ties taivas mistä lie sen saanut,
-tahtoi hän kestitä meitä omalla kustannuksellaan ja me söimme ensin
-Dresselin ravintolassa ja siirryimme sitten yhdentoista jälkeen
-erääseen kahvilaan Friedrichstrassella. Kun siellä parhaillaan
-istumme, astuu sisään muuan rouva, katselee hämillään ympärilleen
-joka puolelle ja kulkee pöytien välitse eteenpäin, — minä katson ja
-katson häntä ja ajattelen: tuon ihmisen olen ennenkin nähnyt. Hän
-näytti sangen koomilliselta, yllään huokea nuttu edellisen vuoden
-muotia ja päässä tulipunainen hattu, joka ei millään ilveellä ota
-pysyäkseen hänen sileäksi kammatuilla hiuksillaan, vaan heiluu sinne
-tänne kuin lampaanhäntä — kaikki niin silmiinpistävän moukkamaista,
-tuon tavallisen pikkukaupunkilaiskaavan mukaan: koreaa, huokeaa ja
-mautonta. Yhtäkkiä juolahtaa mieleeni: sehän onkin kaupunginvaltuusmies
-Lütke-vainajan naimisissa oleva vanhin tytär G—stä, rouva Christiansen,
-jonka mies on karjakauppias ja usein matkoilla Berlinissä. Ja kun hän
-viimein on istuutunut yksinään erään pöydän ääreen, tulee edeskäypä
-ja ilmottaa, niinkuin olin edeltäpäin voinut arvata, että yhdentoista
-jälkeen ei yksinäisille naisille anneta mitään. Hän tietysti sävähtää
-tulipunaiseksi ja nousee paikalla ylös, ja selvästi voi nähdä että
-hän seisoessaan siinä uteliasten ja hymyileväin katseiden esineenä
-mieluimmin tahtoisi vaipua häpeästä maan sisään. Silloin minä tunsin
-sääliä sydämessäni häntä kohtaan, nousin ylös ja menin pyytämään häntä
-meidän pöytäämme.
-
-»Te ette tunne minua, rouva Christiansen? Minä olen samasta kaupungista
-— Thymian Gotteball G—stä».
-
-»Ai, neiti Gotteball», äännähti hän helpotuksesta huokaisten, tuli
-mukanani ja minä esittelin juhlallisesti: lakitieteen tohtori Fernror,
-herra insinööri Schulze (miehessä ei tietysti hajuakaan insinööristä),
-rouva se ja se, neiti se ja se... Ja kun rouva Christiansen näki kaikki
-nuo hienot herrat kiiltonahkasaappaineen ja silintereineen, ja nuo
-vielä hienommat naiset, aukenivat hänen silmänsä vallan pyöreiksi, ja
-kun hän sitten katseli tarkemmin minua ja huomasi jalokivet sormissani
-ja käsivarsissani, niin hän kerrassaan tyhmistyi.
-
-»G—ssä ne kertovat, että Teidän asianne eivät muka olisi oikein hyvin,
-mutta nythän minä näenkin sen olevan pelkkää jaaritusta», puhkesi hän
-vihdoin puhumaan.
-
-»Niinkuin näette, minä elän loistavasti», vastasin hymyillen.
-Keskustelumme sujui hyvin. Minua huvitti esiintyä hienona
-suuren maailman naisena tuolle vähäpätöiselle porvarisrouvalle
-kotikaupungistani. Pian olinkin hänet kokonaan lumonnut. Isästäni en
-tietysti tehnyt hänelle mitään kysymyksiä, mutta muuten sain tietää
-tuon nurkkakunnan pienimmätkin asiat. Friedrich näytteli koko ajan
-mitä kohteliaimman kavaljeerin osaa, puhutteli vierastamme kaikilla
-mahdollisilla korunimillä aina »armollisimpaan rouvaan» ja »Teidän
-armoonne» asti. Pikku rouva nauroi mielissään, mutta kävi lopulta
-levottomaksi, kun hänen miestään ei alkanut kuulua. Heidän oli näet
-ollut määrä kohdata toisensa siellä, kello yksitoista, mutta ei vielä
-kahdentoistakaan aikana hän tullut. Ukko oli kai sortunut syrjäteille;
-kun nuo metsäkyläläiset joskus pääsevät Berliniin, niin he elävät kuin
-hurjat. Kello puoli yksi nousi rouva ylös, me teimme tietysti hänelle
-seuraa ja Friedrich tarjoutui saattamaan hänen armoansa hotelliin.
-Ylpeänä läksi »armo» kävelemään tuon hienon herran käsikynkässä pois.
-No, sillä on kai nyt kertomista, kunhan kotiin pääsee!
-
-Minun elämässäni tapahtuu pian suuri muutos. Tätä nykyistä elintapaani
-en jaksa enää pitemmältä kestää, en! Monina unettomina öinä olen
-heittelehtinyt vuoteessani ja miettinyt miettimästä päästyänikin,
-mitä olisi tehtävä, ja lopuksi olen päässyt tähän tulokseen: minä
-teen niinkuin niin monet muutkin, menen naimisiin Casimirin kanssa ja
-perustan vieraskodin, hienon, kunniallisen laitoksen, ja sanon hyvästi
-nykyiselle elämälleni. Olen neuvotellut tohtorin kanssa ja hän hyväksyi
-minun päätökseni muuten, tuon naimisjutun suhteen hän vaan oli ensin
-hyvin epäileväinen, mutta kun selitin hänelle, miten asemani rouvana
-olisi paljon selvempi ja varmempi ja että Osdorffista minun kaikissa
-tapauksissa olisi huoli pidettävä, myöntyi hän viimein, ja me sovimme
-siitä, että minä vuokraan suuren huoneuston kaupungin länsiosasta ja
-otan Markiewiczilta vuokralle tai vähitellen maksettavaksi hienot
-huonekalut. Vuokran maksusta menee tohtori takuuseen, minä myön
-jalokiveni ja muut arvoesineeni, joten saan pienen pääoman alkuun
-päästäkseni.
-
-Osdorffin kanssa minulla oli vielä vimmattu taistelu. Kun ilmotin
-hänelle, että me menemme naimisiin, sanoi hän sen olevan mahdotonta,
-hän ei missään tapauksessa siihen suostuisi. Minä ihan ällistyin,
-luulin tietysti siveellisyyden puuskan häntä kohdanneen ja kysyin
-pilkallisesti, mikä hänen mielestään oli oikeastaan yhteiskunnallinen
-erotus yleisen naisen ja hänen elättämänsä miehen välillä. Sitä hän ei
-tietysti taas käsitä, ja nyt minä yhtäkkiä ymmärrän koko jutun. Herra
-kreivi molempine f:ineen ei tietysti voi naida pelkkää Gotteballia.
-Ensin minua nauratti ja tahdoin lyödä leikiksi koko asian, mutta
-kun huomasin että se oli hänen puoleltaan täyttä totta, silloin
-sisuni kuohahti ja minä sanoin hänelle totuuden. Tuommoinen kurja
-raukka! Senkin syöpäläinen! Elätättää itseään minulla ja juo minun
-rahani eikä hyödytä minua senkään vertaa kuin bernhardilaiskoira,
-jonka uskollisuuteen ainakin voisin luottaa. On laiska ja tyhmä kuin
-krokodiili, ja tuommoinen roisto, tuommoinen vetelehtijä, loiseläjä
-tässä vielä aatelisarvollaan kopeilee ja pitää itseään liian hyvänä
-meikäläiselle. Minä vimmastuin niin, että sieppasin kahvelin hänen
-kädestään — olimme juuri illallispöydässä — kävin häneen käsiksi, vein
-ulos ja käskin mennä täysveristen sukulaistensa luo Behrenstrasselle
-heidän elätettäväkseen ja pysyä vastedes poissa minun näkyvistäni.
-Lukitsin oven hänen jälkeensä, ja hän meni haukkuen portaita alas
-ja huudellen että hän ei mene, hän ei mene. Sitten annoin emännälle
-määräyksen, ettei hän saanut millään ehdolla laskea Osdorffia
-kamariinsa, koska minä olin ajanut hänet ulos. Emännän mielestä se oli
-minulta viisaasti tehty, jokainen järkevä ihminen oli ihmetellyt, että
-minä olin niin kauan voinut kärsiä tuota ruojaa. Myöhään yöllä tuli
-hän päissään kotiin ja kiljui kuin peto, kun ei päässyt kamariinsa,
-mutta minä annoin hänen raivota ja viimein hän vaikeni. Kuuden aikaan
-aamusella katsoin ulos. Siellä makasi mies pitkänään oven takana,
-paita vaan päällä, ja kuorsasi. Viskasin pesukannullisen vettä hänen
-niskaansa, lähetin sänkyyn enkä antanut koko päivänä ruokaa. Illalla
-oli hän jo pehmeä, pyysi anteeksi ja sanoi myöntyvänsä kaikkeen. Annoin
-hänelle neljäkymmentä pfennigiä illallista varten, ja saatuaan olla
-vielä pari päivää yhtä tiukalla, hän itse rukoili, että menisimme
-naimisiin. Silloin menimme siviilivirastoon ja tammikuussa on häät.
-
-Eilen oli tohtori taas täällä, me puhuimme kaikki asiat valmiiksi ja
-etsimme nyt sopivia huoneita. Schellingstrassella on saatavana hauska,
-kymmenen huoneen lokaali kolmesta tuhannesta markasta, luultavasti
-otamme sen. Tohtori sanoo olevansa iloinen, kun minä saan oman kodin,
-jossa hänkin voi sitten viettää jonkun iltahetken silloin tällöin.
-Kahdenkesken ollessamme minä sanon häntä Juliukseksi. Minä rakastan
-häntä niin... tahtoisin olla hänen vaimonsa. — Mikä päähänpisto! Tähtiä
-saa katsella vain, niitä ei voi pyytää itselleen — —
-
-       *       *       *       *       *
-
-»Kreivitär Thymian Osdorff! Miltä se sinusta kuulostaa?» kysyin
-tänä aamuna tohtorilta, koettaessani peilin edessä uutta, hienoa
-aamunuttuani.
-
-»Hyvältä ja sopivalta», vastasi hän hymyillen, »minusta nähden voisi
-olla vaikka ruhtinatar. Ainakaan ei tuntuisi kenellekään vaikealta
-kutsua sinua 'Teidän korkeudeksenne'.»
-
-»Kaunis korkeus», sanoin minä, ja kumpikin nauroimme. Tietysti en minä
-ajattelekkaan tuota arvonimeä omistaa. Noista kuuluisista kahdesta
-f:stäkin olen luovuttanut pois toisen ja olen vaan yksinkertaisesti
-rouva Thymian Osdorf. Meiltä on ilmotuksia useissa lehdissä ja neljään
-huoneeseen olen saanut jo asukkaita, mutta niitä täytyy tulla tietysti
-enemmän, jos mieli saada yritys kannattamaan. Toistaiseksi maksaa
-tohtori vuokran, mutta minä toivon myöhemmin vielä voivani suorittaa
-yksin kaikki. Kalliiksi se kaikki tulee, huonekalujen vuokrakin vetää
-sangen paljon rahaa, ja palvelijoita täytyy pitää kaksi, kyökkipiika ja
-sisäkkö. Aioin tulla ensin toimeen vaan kyökkipalvelijalla, mutta se ei
-käynyt laatuun, herrasväet vaativat niin paljon palvelusta.
-
-Minä olen mielestäni kuin vapahdettu. Kiusattu sieluni on päässyt
-lepoon. Usein olen oikein iloinen ja laulelen itsekseni, jota en
-ole tehnyt sitten lapsuusvuosieni. Haudallani kukkivat parhaillaan
-lumikellot. Siellä käyn usein. Pianotehtailija-rouva käy myöskin yhä
-siellä ja hän pyytää aina hartaammin, että vihdoinkin kävisin hänen
-luonaan, hän näyttää minusta pitävän. Menenkin sinne vielä kerran. Tämä
-tuntuu autuaalliselta, kun saa olla taas oikea ihminen ja uskaltaa
-semmoisena esiintyä. Ainoa huoleni on, että Casimir voisi unohtaa
-roolinsa. Minä olen tehnyt hänen kanssaan paljon työtä, koettanut
-saada häntä ymmärtämään, että me naimisemme ja muuttomme kautta
-olemme siirtyneet uuteen elämään, ja että hänen ei tarvitse tehdä
-mitään, minä en vaadi muuta kuin että hän käyttäytyy siivosti, ei
-juo itseään humalaan ja ennen kaikkea pysyy jyrkästi erillään niistä
-piireistä, joissa tähän saakka olemme liikkuneet. Saa hän tietysti
-iltaisin juoda seidelinsä jossain kunnollisessa ravintolassa, pääsee
-teatteriin ja saa tehdä ylimalkaan mitä tahtoo, vaan ei seurustella
-tähänastisten toveriensa kanssa. Olen koettanut vedota myöskin hänen
-sääty-ylpeyteensä ja huomauttanut, ettei hänen nyt enää tarvitse
-pelätä sukulaisiaan ja karttaa heidän läheisyyttään, me kun olemme nyt
-kunniallisia ihmisiä ja ansaitsemme rehellisellä työllä leipämme eikä
-meillä ole enää mitään syytä hävetä ketään. Olisi erinomaisen hyvä,
-jos Casimirilla olisi jotain säännöllistä työtä, minä vaan en ymmärrä,
-mitä hän voisi tehdä. Nyt hän vetelehtii laiskana koko pitkän päivän,
-nukkuu kello yhteentoista, syö aamiaisen sängyssä, pukeutuu kaksi
-tuntia, puhdistaa kynsiään yhden tunnin, syö, käy kävelemässä, loikoo
-sohvalla. Ainoa hyöty, mikä minulla hänestä on, on se että hän kähertää
-tukkani. Sen hän tekee hyvin taitavasti ja aistikkaasti. Kun ei minun
-vaan tarvitsisi aina pelätä, että hän joskus tapaa entisiä tovereitaan
-ja ilmaisee asuntomme heille. Silloin olisi koko seurakunta pian täällä
-ja minä saisin pistää pillit pussiin, mitä pikemmin sitä parempi.
-
-
-
-Kesäkuu.
-
-Tohtori luki eilen minun päiväkirjaani ja sanoi minulla olevan
-huomattavat kirjailijalahjat. Se oli niin sujuvasti kirjotettu ja
-helppoa lukea, hän sanoi. Voipi olla, minähän olen jo niin tottunut
-tähän muistoonpanojeni merkitsemiseen, että se tuottaa minulle aina
-iloa, kun ilmestyy jotain kirjotettavaa. Sitä vaan toivon, että
-kerrankin saisin merkitä muistoon jotain oikein hyvää. Tällä hetkellä
-minulla kyllä ei ole syytä valituksiin. Huoneeni ovat vuokrattuina
-kaikki, paitsi yhtä ainutta, mutta ensi kuun alusta tulevat taas
-melkein kaikki tyhjiksi, kun ihmiset lähtevät pois. Minä tietysti
-en pääse minnekkään. Jos vaan yksikin huone seisoo pari kuukautta
-tyhjänä, tekee se minulle tuntuvan tappion. Nykyään minä käyn usein
-Schlachtenseessä rouva X:n luona, jonka opin hautuumaalla tuntemaan.
-Hänellä on pieni huvila, jossa hän asuu aivan yksin ja on senvuoksi
-aina hyvin iloinen minun tulostani. Kävisin siellä mielelläni vielä
-useamminkin, mutta minua vaivaa aina hänen luonaan jonkinlainen ujous,
-en voi olla aivan vapaasti, tulee mieleen tämäntapaisia ajatuksia:
-tämä siveä poroporvarin leski varmaan ajaisi sinut paikalla ulos ja
-savustaisi huoneensa sinun mentyäsi, jos hän voisi aavistaa, kuka hänen
-vieraansa oikeastaan on. Hän on erinomaisen ystävällinen minulle, ja
-luulenpa että voisin vipata häneltä ja hän antaisi niin paljon kuin
-vaan pyytäisin, mutta sitä en tietysti tee koskaan.
-
-Nykyään minulla on vuokralaisina miellyttävä venäläinen aviopari,
-ranskalainen ja espanjalainen herra, kaksi sisarusta Magdeburgista
-ja tanskalainen neiti, siis kokonainen pieni kansainvälinen seura.
-Päivällisensä syövät kaikki täällä ja illalliset myös osaksi. Usein
-saan olla tulkkina vierasteni kesken, joka on toisinaan hyvinkin
-huvittavaa. Kaikki pitävät olostaan minun luonani ja kunnioittavat
-minua suuresti, ja olen varma siitä, ettei yksikään heistä uskoisi,
-jos saisivat kuulla kerrottavan, mikä minä olen ennen ollut. Mutta
-Casimiria he katsovat säälien ja ihmetellen, ja yksi herroista sanoi
-pari päivää sitten minulle suoraan, etteivät he voineet kukaan
-käsittää, miten niin viisas nainen kuin minä oli voinut yhtyä
-tuommoiseen mieheen. Oi, jos he tietäisivät... Minulla on nyt suuri
-huoli huoneistani, että saisin ne ensimäiseen päivään mennessä taas
-vuokratuiksi.
-
-
-
-8 syysk.
-
-On ilta ja olen yksin. Tekee mieleni kirjottaa. Herra jumala näitä
-huolia! Viidentenätoista on maksettava huonekalujen vuokra ja minulla
-ei ole vielä penniäkään. Tohtori on perheineen rannikolla, kirjottaa
-en uskalla hänelle enkä muuten tahtoisikaan häntä vaivata, kun hän jo
-ilmankin antaa minulle enemmän kuin hänen oikeastaan sopisi. Minulla
-ei ole kuin neljä huonetta vuokrattuna ja opettajattaren olen ottanut
-kahdeksastakymmenestä markasta kuukaudessa, joka tuottaa minulle
-tappiota, jollei ole niin paljon muita vuokralaisia, että tulot heistä
-riittävät sen korvaamaan. Jokapäiväiset menot, palvelijain palkat,
-kaasulaskut ja kaikki sen semmoiset panevat pään ihan pyörälle, enkä
-uskokkaan enää, että tätä liikettä voin kauan pitää pystyssä. Kaiken
-muun lisäisi vielä eräs pariskunta, joka oli asunut täällä kaksi
-kuukautta, kaikessa hiljaisuudessa hävisi pois ja jätti maksamatta
-koko laskunsa, kolmesataa seitsemäntoista markkaa kahdeksankymmentä
-pfennigiä. Epäilemättä tämä yritys kannattaisi, jos minulla olisi
-älykäs kelpo mies vieressäni auttamassa. Mutta Casimir vaan tyhmenee
-ja rappeutuu päivä päivältä. Äskettäin hän oli sairaana, lääkäri
-sanoo hänessä olevan pahan sydänvian. Hän ehkä pian kuolee. Ei meidän
-pidä sitä toivoa, mutta Jumala suokoon! Sitä on todellakin mahdoton
-ymmärtää, mitä varten tuommoisen ihmisen pitää elää. Välistä hän saa
-päähänsä olla pukeumatta, riisuu pois alusvaatteetkin eikä hyvällä eikä
-pahalla saa häntä silloin ottamaan paitaakaan päälleen. Minulla ei ole
-muuta neuvoa kuin lukita hänet huoneeseensa, sillä muuten olisi kaikki
-hukassa. Hän alkaa muutenkin käydä epämukavaksi ja vastenmieliseksi;
-ellen anna hänelle riittävästi taskurahaa, hän lainaa minun nimeeni ja
-olipa hän äskettäin koettanut varkain pantata lusikoita, mutta ei ollut
-tietysti saanut niillä mitään, ne kun ovat vaan alpakkahopeaa. Jos
-minä häntä nuhtelen, niin hän rupee hävyttömäksi. Oh, kyllä tässä on
-kestämistä!
-
-Minä ikävöitsen tohtoriani. Hänen läsnäolonsa antaa minulle rohkeutta,
-elämänhalua ja luottamusta itseeni. Nyt on mieleni synkkä ja toivoton.
-
-
-
-10 lokak.
-
-Nyt on Casimir tehnyt sen, mitä olin aina hänestä pelännyt. Se ihminen
-on minun kova kohtaloni. Minä tiesin sen, että jotain siitä piti tulla.
-Jo viikkokausia hän on elänyt siveettömästi, juonut itsensä humalaan
-ja tullut vasta myöhään yöllä kotiin, mutta en ole saanut selville,
-missä hän on vetelehtinyt. Viime sunnuntaina olin kutsuttuna rouva X:n
-syntymäpäiville Schlachtenseehen ja olin maininnut lähteissäni, etten
-tulisi kotiin luultavasti ennen kymmentä. Jospa en olisi mennytkään,
-minulla oli ikäänkuin jonkinlainen aavistus edeltäpäin, että jotain
-tulisi tapahtumaan. En saanut sentähden koko iltana oikeaa rauhaa ja
-jollei tuo vanha rouva olisi niin hartaasti pyytänyt minua jäämään
-illalliselle, olisin jo seitsemän aikaan palannut kotiin. Kun siis
-neljänneksen yli kymmenen tulen asuntooni, kiiruhtaa palvelustyttö
-hämmästyneen näköisenä minua vastaan ja ilmottaa että herralla on
-vieras, joku nainen, hän on keittänyt heille kahvia ja myöhemmin
-olivat käskeneet hänen tuoda viiniä ja ruokaa, ja nainen on vielä
-siellä... Mieli täynnä pahoja aavistuksia käyn sisään, ruokasalissa ei
-ole ketään, mutta minun makuuhuoneeni ovi on lukossa. Silloin tiedän
-miten asiat ovat, ja meluttuani kauan aikaa oven takana ja uhattuani
-hakea poliisin he vihdoin avasivat. Siellä makasi nainen alastonna
-minun sängyssäni ja tupakoi, Casimir hoiperteli kylpyviitassa ympäri
-huonetta ja oli niin päissään, että tuskin kieli suussa kääntyi.
-Nainen päästi vain ivanaurun, kun minä tyynesti ja varmasti käskin
-hänen nousta ja mennä matkaansa, ja sanoi olevansa nyt Osdorffin
-vieraskodin asukas ja herra Osdorffin maksavan hänen puolestaan. Minä
-tiesin kokemuksesta, ettei tuommoisia vastaan auta muu kuin väkivalta,
-kutsuin tytön avukseni, niin kiusallista kuin se olikin, ja yhdessä
-kiskoimme hänet sängystä, ja kun uhkasin heittää hänet eevanpuvussaan
-portaita alas, katsoi hän edullisemmaksi viskata kiireimmiten vaatteet
-päällensä ja poistua kauheasti kiroillen ja haukkuen, jossa toimessa
-Casimir häntä uskollisesti auttoi ja huusi tytön läsnäollessa, etten
-minä ollut yhtään parempi, päinvastoin, — — voi, se oli hirveää tulla
-sillä tavalla paljastetuksi palvelustytön edessä, olisin voinut tappaa
-siihen paikkaan koko miehen. En muista milloinkaan ennen tuota naista
-nähneeni, mutta jälistäpäin sain tietää hänen asuntonsa ja että Casimir
-on jo kauan seurustellut hänen kanssaan, ja silloin tiesin myös, että
-meidän kohtalomme oli päätetty. Ja niin se olikin.
-
-Paria päivää myöhemmin soi ovikello. Joku hieno herra haluaa tavata
-minua. Palvelustyttö vie hänet saliin ja kutsuu minua. Luullen siellä
-olevan jonkun asunnon tarvitsijan, astun sisään ja — edessäni seisoo
-»itara Friedrich». Hän oli jo ottanut muutaman ryypyn, tahtoi syleillä
-minua ja vakuutti surreensa melkein kuoliaaksi itsensä, kun minä
-olin hävinnyt niinkuin kaste maan päältä j.n.e. ja kaikki ystävät ja
-toverit muka ikävöivät minua j.n.e. Minä unohdin sillä kertaa kaikki
-viisauden ja varovaisuuden vaatimukset, pyysin saada pysyä erillään
-hänen tuttavuudestaan ja huomautin hänelle missä ovi oli. Sitä minun
-ei olisi pitänyt tehdä. Se oli ajattelematonta. Heti hänen mentyään
-ulos olin selvillä siitä, mikä minua odotti. Aivan oikein, kolmantena
-iltana sen jälkeen tulee Casimir kotiin mukanaan yksi mies ja kaksi
-tyttöä. He asettuivat ruokasaliin ja vaativat illallista. Tällä kertaa
-koetin olla viisaampi ja annoin heille kaikkea mitä tahtoivat. Illan
-kuluessa tuli heidän seuraansa kymmenen henkeä lisää ja silloin alkoi
-hurjat juomingit, he kävelivät pitkin tuoleja ja pöytiä ja pitivät
-semmoista helvetillistä meteliä, että kaikki vuokralaiseni juoksivat
-kauhistuneina tiedustelemaan, mitä oli tekeillä. Minä en tiennyt mitä
-tehdä, ja hädissäni lähetin hakemaan tohtoria, joka heti tulikin,
-mutta ei hänkään tiennyt mitään neuvoa, vaan tahtoi ilmottaa asian
-poliisille. Siihen minä taas en suostunut, kun muistin miten nuo olivat
-kerran pelastaneet minut itseni poliisin kynsistä, ja tiesin ettei ole
-hyvä saada noita ihmisiä verivihollisikseen. Tohtori jäi luokseni siksi
-kun he viimein — kuuden ajoissa aamulla — menivät pois.
-
-Huone oli kamalan näköinen. Minun hienolla matollani lainehti punssi
-ja olut, tuolien nahkapäällykset oli rikki poljettu ja liattu,
-paljon esineitä oli särjetty. Kaikki tuo täytyy minun nyt korvata
-Markiewiczille; ennestään olen hänelle velkaa jo kolmesataa markkaa.
-Minä olen joutunut velkaan niin monelle ihmiselle, että se oikein
-hirvittää, ennen en ollut tiennyt koskaan veloista mitään. Meillä on
-ollut tämä huoneusto nyt yhdeksän kuukautta, ja tänä lyhyenä aikana
-olen saanut myödä kaikki arvoesineeni ja uponnut velkoihin niin, etten
-ymmärrä miten niistä pääsen selviytymään.
-
-
-
-12 jouluk.
-
-Tammikuun 1 päivänä muutamme pienempään huoneustoon
-Potsdamerstrasselle. Julius on järjestänyt kaikki minulle. Kävi
-mahdottomaksi jäädä edelleen entiseen paikkaan, varsinkin sen jälkeen
-kun Casimir teki viimeisen kepposensa. Hän ja jotkut muut olivat eräänä
-iltana, kun minä olin muutamien vuokralaisteni kanssa teatterissa,
-hilanneet takaportin kautta ulos joukon huonekaluja, juuri sen verran
-kuin tarvitaan yhden huoneen kalustamiseen, ja sen koommin en ole
-niistä mitään kuullut. Hän on tietysti kuljettanut ne nartulleen.
-Periaatteesta minä en käänny poliisin puoleen, eikä se olisi toisekseen
-mitään hyödyttänytkään, takaisin en kuitenkaan olisi mitään saanut.
-Minä en siis voinut pitää enää kauempaa tätä suurta huoneustoa, enkä
-olisi muutenkaan voinut jäädä tähän taloon asumaan, kun palvelustytöt
-eivät tietysti ole voineet pitää suutaan kiinni, ja talon kaikki
-muut asukkaat ovat ruvenneet minuun kierosti katsomaan. Tuon suuren
-juomingin jälkeen ilmottivat kaikki luonani asuvat naiset muuttavansa
-pois, ja talon isäntä, jolta pyysin vapautusta vuokrasopimuksen
-täyttämisestä, kirjotti minulle, että sitä parempi mitä pikemmin hän
-minusta pääsee. Markiewiczin kanssa on Julius sopinut siten, että
-hän korvaa mitä huonekaluista on hävinnyt tai vahingoittunut, loput
-annetaan takaisin. Nyt minä otan huonekaluni vähitellen maksettavaksi.
-Meillä tulee olemaan siellä uudessa paikassa viisi huonetta, joista
-neljä vuokraan pois. Casimir ei ole juuri milloinkaan kotona, välistä
-hän on poissa viikonkin yhtä mittaa, enkä minä tiedä yhtään, missä hän
-on ja mitä tekee, mutta en siitä välitäkkään, olen vaan iloinen, kun ei
-tarvitse häntä nähdä.
-
-
-
-17 tammik.
-
-Tällä kertaa minulla oli onni matkassani, uudessa asunnossa sain kaikki
-huoneet heti vuokratuiksi. Paljon kolikoita ei siitä tosin heltiä,
-täytyy välttämättä hankkia itselleni sivutuloja. Aion yrittää taas
-antaa kieliopetusta. Helpolta ei tämä tunnu, mutta tahdon koettaa
-sittenkin. Tahdon elättää itseni kunniallisella tavalla. Entisessä
-asunnossa herrat viime aikoina rupesivat minua liiaksi lähentelemään,
-mutta minä tein jyrkästi lopun heidän yrityksistään. Se vaikuttaa
-minuun vastenmielisesti. Minulla on tohtorini, häneen minä tyydyn,
-hänelle koko sydämeni kuuluu. Hän on niin hyvä, aivan liian hyvä
-minulle. Casimir on taas sairas. Sairaana ollessaan hän pysyy kotona,
-muuten ei.
-
-
-
-10 helmik.
-
-Ei ole minulla onnea. Jos joskus olen mielestäni päässyt jotenkin
-siihen paikkaan, johon olin yrittänyt, samassa jo tulee uusi
-onnettomuus, joka työntää minut takaisin. Casimir tuli neljätoista
-päivää sitten yhtäkkiä kauheasti kipeäksi, ensin turposi ylähuuli,
-sitten koko kasvot ja hän kävi niin hirveän näköiseksi, että täytyi
-pitää hänet piilossa kaikilta ihmisiltä. Kutsuttiin lääkäri häntä
-tutkimaan, ja hän sai pian asian selville: tuo vaivainen on hankkinut
-itselleen kuppataudin. Antaessaan hänelle elohopearuiskutusta sattui
-lääkäri katkaisemaan ruiskunsa kärjen, ja hän huusi ja ähkyi koko yön
-tuskissaan. Me olemme erotettuina toisistamme, hän makaa palvelustytön
-huoneessa ja tyttö nukkuu minun kanssani. Pelkään kovasti tartuntaa.
-Minun tohtorini ei luule hänen elävän kauan sydänvikoineen ja heikkoine
-ruumiinrakennuksineen. Maailma on tosin niin suuri, että me kaikki
-siihen hyvin sovimme, ja minä mielelläni suon jokaiselle määrätyn
-osansa elämästä, mutta Casimirista ei olisi mitään vahinkoa, vaikka hän
-kuolisikin. Minulla on nyt alituinen kiusa hänen tovereistaan, joita
-juoksee täällä pitkin päivää häntä katsomassa. Haluaisin tietää, mikä
-merkitys hänellä on oikeastaan ollut heidän joukossaan, kun niin hyvin
-tiedän, että hän ei kelpaa mihinkään toimeen. Pelkään heidän käyttäneen
-häntä semmoisiin tehtäviin, joihin ei kukaan muu ole ryhtynyt. Mutta
-minulle se on samantekevä. Jos olisin rikkaampi, lähettäisin hänet
-johonkin parantolaan, sillä täällä hän on minulle raskaana taakkana.
-
-Surua ja huolia vaan. Nykyiset vuokralaiseni syövät kaikki ulkona, ja
-jos he jolloinkulloin syövätkin jonkun aterian kotona, maksavat he
-niin vähän, ettei siitä jää minulle voittoa yhtään. Kaikkiaan hyödyn
-vuokralaisistani juuri niin paljon kuin tarvitsen huonekalujen hinnan
-suorittamiseen. Tohtori maksaa yhä vielä minun koko hyyryni, joka ei
-ole minulle mitään hauskaa, kun tiedän hänen kuluttaneen minun tähteni
-rahojaan enemmän kuin hän oikeastaan voisi. Mutta minkä sille mahtaa,
-täytyyhän sitä elää. On hirveästi masentavaa herätä aina joka aamu
-samoihin huoliin, jotka illalla ovat viimeisinä ajatuksissa. Kohta
-minulla ei ole mitä voin päälleni panna. En osaa ensinkään käyttää
-enää yksinkertaisia ja huokeita pukuja. Kaksi oppilasta minulla on
-nyt, muuan nuori vapaaehtoinen ja ylioppilas; markka tunnilta, ei lyö
-leiville sekään. Toisinaan ajattelen: Thymian, elä ole tyhmä. Kaunis,
-älykäs nainen kyllä löytää vielä satamarkkasia kadulta. Yksi kerta ei
-mitään merkitse. Pane silmät kiinni vaan ja pure hampaat yhteen, ja
-ykskaks on pari seteliä ansaittu, ja sillä sinä elät taas pitkän aikaa
-eteenpäin. Minä en tahtoisi palata tuohon hirveään elämään takaisin,
-mutta vahvasti houkuttelee minua ajatus saada sillä tavalla vähän
-huojennetuksi näitä siunattuja toimeentulon huolia, jotka kiusaavat
-minua yöt ja päivät.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niin se sitten käypi. Minä en tahtonut ja siinä sitä sittenkin
-ollaan. Siitä asti kun kävin tapaamassa Mimiä ravintolassa. Hän
-tarjoilee yhä vielä samppanjaa ja on jonkun verran pöhöttynyt paljosta
-ryypiskelemisestä. Muuten hänellä on nyt ystävätär, eräs rikas
-vanhapiika Moabitissa. Hän sanoo rakastavansa naisia enemmän kuin
-miehiä. Miehiin niin pian kyllästyy. Uskon sen kyllä hänestä, hän
-onkin itse puoleksi mies. Join siellä pari lasia saadakseni enemmän
-rohkeutta ja otin kiinni kauniin miehen, joka vei minut erinomaisen
-hienoon poikamiehenasuntoonsa. D. on hänen nimensä ja hän mieltyi
-minuun niin, että tarjosi heti vakinaista paikkaa. Minä en kuitenkaan
-tahtonut suostua, koska tämä piti olla vain poikkeustapaus. Mutta nuo
-viisikymmentä markkaa olivat jo seuraavana päivänä lopussa, ja silloin
-ei ollut muuta neuvoa kuin lähde taas. Elämä on jatkuvaa taistelua,
-jossa tapetaan päiviä toinen toisensa perään, tapetut jäävät taaksemme
-ja häviävät olemattomiin, mutta eteemme kohoaa yhä uusia ja uusia, eikä
-milloinkaan saa loppumaan taistelua tätä tuhatpäistä hydraa vastaan.
-
-Eräänä iltana olin Nixin kanssa Apolloteatterissa. Meillä oli sijat
-vierasaitiossa ja minua vähän hävetti istua hänen vieressään, kun hän
-esiintyi kaikessa jalokiviensä loistossa ja minulla ei ollut enää
-minkäännäköisiä koristeita. Hän olikin tietysti niin erinomaisen
-hienotunteinen, että huomautti heti siitä ja rypisti pahasti nenäänsä,
-kun sanoin menettäneeni kaikki vuokrahommissani. »Minä olen ajatellut,
-että tohtori W. ylläpitää sinua», sanoi hän. Selitin hänelle,
-kuinka asianlaita oikeastaan on. »No niin, voinhan sen hyvin uskoa,
-tuon vanhan kitupiikin olen minäkin oppinut tuntemaan», vastasi
-hän ja kertoi puolitoista vuotta sitten kysyneensä häneltä neuvoa
-hermotaudissa, hän kun on spesialisti sillä alalla, ja se maksoi
-kaksikymmentä markkaa. Tohtori oli pitänyt hänet luonaan sen illan, ja
-Nix on myös tunnettu määrätyistä taksoistaan, viittäkymmentä markkaa
-vähemmällä ei hän ota ketään vastaan. Hänen lähtiessään vähensi tohtori
-kuitenkin nuo kaksikymmentä markkaa pois ja maksoi hänelle vain
-kolmekymmentä, josta Nix on yhä vieläkin äkeissään.
-
-Itse paholainen lienee ollut sinä iltana liikkeellä peliään pitämässä;
-kun kahden näytöksen välillä hiukkasen pistäymme ulos kävelemään,
-tulee tohtori meitä vastaan. Kirottu sattuma, että hänen pitikin
-juuri sinä iltana tulla rouvineen Apolloteatteriin. Hän katsoi minuun
-kummastuneena ja minä tiesin samassa, että hän nähdessään minut Nixin
-seurassa arvaa koko jutun. Olisin kuitenkin odottanut, että hän olisi
-tullut vaatimaan minulta selitystä, mutta hän pysyi yksinkertaisesti
-poissa ja lähetti ensimäisenä päivänä hyyrynkin postissa. Se vaikutti
-minuun äärettömän kiusallisesti, kun häntä kuitenkin niin sydämestäni
-rakastan, enkä milloinkaan olisi antanut toisen miehen koskea itseeni,
-jollei hätä olisi pakottanut. Kiukussani lähetin rahat hänelle
-takaisin, nähköön hän että meikäläiselläkin on ylpeytensä. Mutta kun
-hyyry täytyi sittenkin maksaa, kirjotin D:lle ja pyysin rendezvous'ta.
-Hän tuli, minä valitin hänelle surujani ja hän oli heti valmis
-maksamaan minun vuokrani, oli hyvin iloinen ja sanoi etsineensä minua
-jo kaikkialta. Täten on D. tullut ystäväkseni ja astunut tohtorin
-sijalle, ja se onkin oikeastaan edullisempaa minulle, sillä hän
-käyttäytyy kovin hienosti, mutta tohtoria kuitenkin yhä vielä ikävöin.
-Sydämeni alkaa aina ankarasti sykkiä, kun vaan kuulen ovikellon
-kilahduksen, ja pettymyksen tunne valtaa minut, kun se onkin joku muu
-henkilö.
-
-
-
-Uudenvuoden aattona.
-
-D. läksi juuri pois. Hänet oli kutsuttu johonkin perheeseen, jossa
-hänen täytyi muodon vuoksi ainakin näyttäytyä. En osaa vielä nukkua
-ja otin sentähden päiväkirjani esille, pitkästä aikaa taas jotain
-siihen kirjottaakseni. Viimeiset muistiinpanot tein huhtikuussa, ja
-siitä lähtien on moni seikka toiseksi muuttunut. Toukokuun alussa jäi
-Casimir taas kerran yöksi ulos, ja se teki minut vähän levottomaksi,
-kun hän muuten viime aikoina, tuon tautinsa saatuaan, on elänyt
-jokseenkin säännöllisesti. Se minua oli tosin kummastuttanut, että
-hänellä oli usein rahoja, joskus pari kultakolikkoakin, kun en voinut
-käsittää, mistä hän niitä oli saanut, mutta niissä piireissä, joissa
-hän liikkuu, ei panna rahalle suurta arvoa, vaan se menee niinkuin
-tuleekin, ja siksi en pitänyt mahdottomana, että silloin tällöin joku
-hyväntahtoisuudessaan tai säälistä pisti hänelle kympin kouraan. En
-pannut siihen asiaan sen enempää huomiota.
-
-Mutta tuona yönä minulla oli pahoja aavistuksia ja seuraavana
-aamuna olin saada halvauksen, kun sisään astuu poliisi ja ilmottaa,
-että Casimir oli vangittu edellisenä iltana, tavattuna törkeästä
-siveellisyysrikoksesta. No, sille ei mitään tainnut, asia meni
-laillista menoaan. Casimirin toverit keräsivät kaksituhatta markkaa
-takuuta varten, mutta oikeus ei siitä huolinut, ja kuutta viikkoa
-myöhemmin otettiin juttu käsiteltäväksi ja minut haastettiin myöskin
-todistamaan. Minä kieltäysin antamasta mitään lausuntoa, mutta muuten
-tuli selvästi ilmi, että hän oli tarjoutunut miesten käytettäväksi,
-ynnä muita törkeyksiä, ja hänet tuomittiin kuudeksi viikoksi
-vankeuteen. Se kuuluu olleen sangen lievä tuomio ja perustuneen siihen,
-että rikollisen puolustaja oli osottanut hänen olevan niin henkisesti
-tylsän, ettei häntä voinut pitää täysin vastuunalaisena teoistaan.
-
-Seuraavana päivänä oli asia kaikissa sanomalehdissä. Otsakkeena oli
-»Aste asteelta alaspäin» tai »Hukkaan mennyt elämä», ja sen alla oli
-luettavana jotenkin näin:
-
- »Lukittujen ovien takana käsitteli rikosoikeus Moabitissa eilen
- kreivi Casimir Edmund Maria Osdorffia vastaan tehtyä syytöstä
- siveellisyysrikoksesta. Syytetty on entisen valtiopäivämiehen kreivi
- Knut Osdorff vainajan neljäs poika; hän on suorittanut kymnaasin
- kurssin jossain maaseutukaupungissa, ja koetettuaan täällä turhaan
- oppia jotain säätynsä arvon mukaista tointa hän siirtyi Amerikkaan.
- Entisen lemmittynsä, eräissä Berlinin piireissä kauneutensa ja
- miellyttävän käytöksensä vuoksi hyvin tunnetun ja halutun »neidin»
- toimesta palasi hän Saksaan takaisin, eli sitten jonkun aikaa tämän
- kanssa vapaassa yhteydessä ja vihdoin nai hänet. Nuori rouva, joka
- viisaasti kyllä ei huolinut miehensä arvonimestä, vaan kutsuu
- itseään yksinkertaisesti rouva Osdorfiksi, ei näytä sen jälkeen
- paljonkaan välittäneen miehestään, koska tuo älyltään ja tahdoltaan
- heikko olento, jolla ei enää pitkiin aikoihin ole ollut vähintäkään
- siveellistä ryhtiä, sortui nyt kerrassaan paheiden lokaan. Juttu
- päättyi syytetyn tuomitsemisella kolmen kuukauden vankeuteen,
- josta hän saa lukea itselleen hyväksi sen ajan, minkä on ollut
- tutkintovankilassa.»
-
-Tuomio oli julistettu ja sille ei siis tainnut mitään, ja syytetyn
-asiamies ilmotti, että olisi ollut turhaa vedota korkeampaan oikeuteen.
-Mielelläni olisin nyt suonut Casimirin pääsevän vapaaksi, voidakseni
-valmistaa hänelle tilaisuuden päästä Z——iin, sillä ettei hän voisi
-kestää tavallista vankeutta, sen kyllä tiesin. Oikeus kuitenkin hylkäsi
-pyyntömme rangaistusajan lykkäämisestä tuonnemmaksi, karkaamisen
-pelosta. Minne tuo vaivainen syntinen olisi voinut paeta, sitä minä en
-käsitä.
-
-Ennen olen usein salaisesti toivonut, että Casimir kuolisi, koska
-minulla on ollut hänestä niin suuri risti, mutta kaikesta huolimatta
-koski tämä minuun kovasti, ja kun käydessäni vankilassa häntä
-katsomassa hän tuli minua vastaan niin surkean laihan ja kurjan
-näköisenä, silloin katosi viimeinenkin vihankauna sydämestäni ja sääli
-vain jäi jäljelle. Hän valitti näkevänsä nälkää, kun ei voinut syödä
-vankilan ruokaa, jonka hän sanoi olevan semmoista, että se rupesi häntä
-aina ylenannattamaan. Pyysin tirehtööriä lähettämään hänet sairaalaan,
-koska hän oli noin heikko, mutta siitä ei lähtenyt apua.
-
-Noin kahdeksan päivää Casimirin tuomion jälkeen ilmotti palvelustyttö
-eräänä aamuna jonkun vanhan herran kysyvän minua. Minä olin juuri
-kähertäjän käsissä ja hänen täytyi hiukkasen odottaa. Ikäänkuin jonkin
-vaistomaisen aavistuksen vaikutuksesta otin sukkelasti päälleni valkean
-aamunuttuni, joka pukee minua erinomaisesti.
-
-Sisään astuessani huomasin heti, että edessäni oli ylhäinen herra.
-Näin myöskin että hän vähän hätkähti huomatessaan minut. Sitten hän
-esittäytyi: kreivi Y., Casimirin entinen holhooja. Ajattelin itsekseni,
-että tuo on nyt tullut sanomaan minulle mitättömälle korkea-aatelisen
-mielipiteensä, mutta koetin esiintyä hyvin herttaisena, ja se keino
-ei ole minua milloinkaan pettänyt. Eikä nytkään. Kreivi kertoi, että
-Osdorffin perhe ei ollut aavistanutkaan Casimirin olevan Saksassa.
-He olivat pitäneet häntä kuolleena ja tiedustelleet asiaa Saksan
-konsulivirastojen kautta. Nyt olivat saaneet hämmästyksekseen lukea
-sanomalehdistä kertomuksen tuosta oikeusjutusta. Casimirin äiti oli
-kuollut puoli vuotta sitten, mutta sisarukset elivät vielä kaikki ja
-heille oli tämä asia tietysti äärettömän ikävä. He tahtoivat pitää
-huolta siitä, että Casimir rangaistusajan päätyttyä pääsisi johonkin
-hermotautisten parantolaan, ja kysyivät nyt minulta, enkö olisi
-suostuvainen lailliseen avioeroon.
-
-Minä vastasin: »Kunnioitettava herra kreivi! Osdorffin perheen
-toivomuksia minä en ota ollenkaan huomioon. Lähetettyään Casimirin
-Amerikkaan hänen sukulaisensa eivät ole vähääkään välittäneet hänestä,
-vaikka he tarkoin tiesivät, ettei hän voisi siellä elättää itseään
-paremmin kuin täälläkään, vaan kuolisi ennen pitkää kurjuuteen. Minä
-olen häntä armahtanut. Minä olen lähettänyt hänelle matkarahat ja
-olen kuluneina vuosina pitänyt hänet ruuassa ja vaatteissa ja olen
-koettanut naimisemme kautta hankkia hänelle ja itselleni mahdollisuutta
-kunnialliseen toimeentuloon. Kaiken tämän olen tehnyt ystävyydestä
-Casimiria kohtaan ja muistellen entisiä yhteisiä kouluaikojamme, enkä
-ole saanut siitä muuta kuin harmia ja kiittämättömyyttä palkakseni.
-Mutta kun olen sitä näin kauan kestänyt, aion kestää loppuun asti, ja
-sukulaisten sekaantumista tähän asiaan ei tarvita. Casimir on minun
-mieheni, minä pidän huolen hänestä ja sillä hyvä.» Niin minä puhuin,
-kreivi nyykäytti päätään ja sanoi sukulaisten tietysti kiitollisuudella
-tunnustavan kaikki, mitä olin Casimirin hyväksi tehnyt, mutta arveli
-tuntuvan minulle itselleni hirveältä olla yhdistettynä tuommoiseen
-mieheen.
-
-»Minä olen sen osan valinnut ja saan siihen tyytyä», vastasin,
-»miehestäni minä en missään tapauksessa luovu.»
-
-Kreivi silitti harmaata partaansa — hän on noin puolivälissä
-viiskymmenlukua, kaunis vanha herra, sinisilmäinen — ja tarkasteli
-minua tuntijan silmillä, jotenkin sillä tavalla kuin hevosurheilija
-tarkastaa kilpajuoksijaa; minulla on hieno vainu, tiesin aivan tarkkaan
-mitä hän ajatteli. Puhelimme siinä toista tuntia, minä selvitin
-hänelle, miten olin tullut Casimirin tuntemaan, ja kerroin turhista
-yrityksistäni hankkia toimeentuloni huoneiden vuokraamisella.
-
-»Te olette siis naimisissa ja kuitenkin yksin. Yksinäinen nainen, ilman
-mitään turvaa elämän taistelussa», lausui kreivi ja kertoi sitten jo
-vuosikausia olleensa leskenä ja asuvansa yksin, kun ainoa poikansa
-palveli luutnanttina eräässä posenilaisessa rykmentissä. Mennessään hän
-lupasi käydä tilaisuuden sattuessa meitä vielä katsomassa, ja minä näin
-että hänen tunteensa minua kohtaan olivat ystävällisiä ja että — ehkä
-minun tulevaisuuteni onkin tämän hienon, ylhäisen kavaljeerin käsissä,
-jos vaan käyttäydyn viisaasti ja taon rautaa niin kauan kuin se on
-kuumana.
-
-Kotiin tultuaan Casimir meni heti sänkyyn. Hän huononi päivä päivältä
-ja lopuksi hän ei kyennyt enää omin voimin nousemaan istualleen
-sängyssään eikä millään tavalla itseään auttamaan. Minulla oli hänestä
-niin sanomattoman paljon vaivaa, että lopultakin rupesin vakavasti
-harkitsemaan, eikö sittenkin olisi paras suostua hänen sukulaistensa
-tarjoukseen, sillä hänen hoitamisensa alkoi käydä yli voimaini enkä
-minä missään tapauksessa olisi sitä kauan kestänyt. Muuten hänen
-ystävänsä ja ystävättärensä eivät häntä suinkaan unohtaneet, jonka
-tässä heidän kunniakseen mainitsen. Tokko porvarillisissa piireissä
-tavataan ystävysten ja ammattitoverien kesken niin paljon rakkautta
-ja uhrautuvaisuutta, se jääköön sillensä. Mitä ikänä hän halusi, he
-hankkivat, kokonaisia koreja samppanjaa ja etelän viinejä, kalleimpia
-hedelmiä ja kaikenlaisia vahvistavia aineita. Tuskin milloinkaan kukaan
-heistä tuli tyhjin käsin. Ja silloin kun hän oli huonoimmillaan,
-syyskuun alkupuolella, ja me emme voineet jättää häntä öillä yksin,
-tulivat he vuorotellen valvomaan hänen luonaan, enkä ole kuullut yhtään
-ainoata sopimatonta enkä raakaa sanaa Casimirin sairasvuoteen vieressä.
-Päinvastoin! Sinä aikana näin, että ruumistenkin joukossa on ihmisiä,
-hellätunteisia ja lähimäistään rakastavia ihmisiä. Muutamia heistä
-pääsin tuona synkkänä aikana lähemmäksi kuin ennen. Niinpä esimerkiksi
-»valkeaa Dorista», joka on tarjoilijana eräässä yökahvilassa
-Friedrichstrassella ja jonka en ollut luullut enää osaavan lausua
-yhtään ainoata säädyllistä sanaa. Yhdessä istuessamme iltaisin hän
-kertoi minulle elämäntarinansa. Hänen äitinsä oli joutunut parituksesta
-kuritushuoneeseen ja myöhemmin ojennuslaitokseen. Isä oli juomari,
-ja tyttö kasvatettiin veljineen työtalossa. Kun hän sitten muutti
-isänsä luo, täytyi hänen sieltä pian paeta, kun oma isä ja oma veli
-tahtoivat väkisin maata hänet. Taivasten luoja sitä kurjuutta, mitä
-tuo raukka on saanut kärsiä! Minä olen aina tavannut rikkaita, ainakin
-varakkaita herroja, jotka ovat minua säädyllisesti kohdelleet, mutta
-hän, jossa ei ole muuta vetovoimaa kuin omituinen, melkein lumivalkea
-tukkansa, hän saa tyytyä siihen mitä tarjotaan, eikä silloin tarvitse
-ihmetellä, minkätähden hän on niin hirveästi raaistunut. Mutta että
-hänen sielustaan sittenkin löytyy hyviä ominaisuuksia, uskollisuutta ja
-alttiutta, sen tulin tuona aikana kokemaan.
-
-Casimir pysyi hengissä marraskuun loppuun, mutta silloin kävi hän
-eräänä yönä niin huonoksi, että täytyi hakea lääkäri, joka antoi
-hänelle kamferttiruiskutuksen, mutta ei mikään enää auttanut, puoli
-kuusi aamulla oli kaikki lopussa.
-
-Kreivi, joka oli pitänyt sanansa ja kävi meillä silloin tällöin, antoi
-minulle heti seitsemänsataa markkaa hautajaisia varten. Niillä maksoin
-kirstun ja haudan sekä muut tarpeet. Ne olivat suuret hautajaiset,
-koko Berlinin puolimaailma ja kaikki mitä siihen kuuluu oli mukana.
-Asuntoni tuli tulvilleen kukkasia, niiden joukossa harvinaisen kauniita
-seppeleitä, ja kirstu kokonaan peittyi kukkiin. Viidessäkymmenessä
-hevosessa seurasi surusaatto ruumisvaunuja, niin että saaton kulkiessa
-liike Potsdamerstrassella vähäksi aikaa pysähtyi. Miehillä oli kaikilla
-suruharso silinterissään, naiset syvimmässä surupuvussa. Haudalla
-lauloi kirkkokööri virren, ja pastori piti kauniin saarnan, joka oli
-minusta juuri sellainen kuin saarnan siinä paikassa piti ollakkin. Hän
-lienee ollut jonkin vapaamman suunnan miehiä, sillä hän ei puhunut
-paljon Jumalasta ja taivaasta, mutta siinä, mitä hän sanoi, oli pontta
-ja perää. Kun me eloonjääneet seisomme avonaisen haudan partaalla,
-lausui hän, silloin vasta oikein ymmärrämme ajallisten harrastusten
-mitättömyyden. Meidän taipumuksemme, tahtomme ja intohimomme määräävät
-tiemme elämässä. Ja intohimomme saavat meidät tavallisesti unohtamaan
-ihmiselämän ainoan luotettavan kompassin, jonka neula osottaa
-värähtämättä kaiken loppua, hautaa kohti. Miten toisin olisi moni kohta
-elämässä, miten moni ihmiskohtalo olisi toiseksi muodostunut, jos
-jokainen aina pitäisi mielessään, että elämä ei ole muuta kuin lyhyt
-vaellus sillä suurella tiellä, joka vie iankaikkiseen rauhaan. — Se oli
-kaunis saarna, ja hautaa ympäröivässä mustassa kehässä näkyi paljon
-vakavia, kalpeita kasvoja.
-
-Voi kuulua teeskentelyltä, mutta se on sittenkin totta, että Casimirin
-kuolema, kaikesta huolimatta, jätti aukon minun elämääni. Olisihan
-hänen kuolemansa pitänyt tuntua minusta vapautukselta, ja tosin
-se tuntuikin, mutta kuitenkin — —, minä sain nyt pitkästä aikaa
-taas nukkua yöni rauhassa, en tarvinnut enää nähdä ja kuulla tuota
-surkeutta, mutta sittenkin siitä puuttui jotakin. Elämäni tuntui
-menettäneen viimeisen ja ainoan sisältönsä, ja nyt minä olin vasta
-jäänyt ihan ypö yksinäni maailmaan.
-
-Itkeä en ole voinut, mutta surrut olen Casimir raukkaa täydestä
-sydämestäni. —
-
-Siitä on kulunut viisi viikkoa. Tohtorin kanssa olen kesän kuluessa
-jälleen sopinut, en kestänyt tuommoista tilaa kauempaa, vaan pyysin
-häntä tulemaan. Aivan samanlainen kuin ennen ei välimme kuitenkaan
-ole, sillä en minä voi D:lle heti matkapassia antaa. Kreivi käy usein
-luonani minun leskeksi tultuani ja osottaa minulle aina isällistä
-hyväntahtoisuutta. Minusta tuntuu siltä, kuin olisi alkamassa uusi
-jakso elämässäni, mutta en tahdo mennä ennen aikojaan paperille
-panemaan, mitä ajattelen ja odotan; siinä suhteessa olen taikauskoinen.
-Jos olisin jumalinen, rukoilisin tänä uudenvuoden yönä: Hyvä Jumala,
-anna sen tapahtua, mitä minä toivon. Anna minulle pari hyvää,
-surutonta, rauhallista vuotta!
-
-
-
-5 helmik. 1897.
-
-Näetkös, rakas kirjani, miten oikeassa minä olin! Minulla on
-todellakin hieno vainu. Minä näin sen noista sinisistä, nuorekkaasti
-hehkuvista silmistä, jotka sopivat niin hyvin yhteen hänen harmaan
-partansa kanssa, että niistä loistaa vielä koko joukko käyttämätöntä
-miehuudenvoimaa ja todellista elämäniloa. Heti hänen ensi käynnillään
-se herätti huomiotani. Siinä olisi mies sinua varten — niin jo silloin
-sanoin itselleni — laita vaan niin, että miellytät häntä. Ja ihan niin
-se on nyt käynyt. Minä olen hyvin onnellinen. Ja mikä paras kaikesta,
-hän miellyttää minua niin suuresti, etten tarvitse pienimmälläkään
-tavalla pakottaa itseäni kuulumaan hänelle. Ne ovat aina olleet minun
-heikko puoleni tuommoiset ritarilliset ja hienot vanhanpuoleiset
-herrat. Totta kyllä, tohtori olisi vielä rakkaampi, mutta mikäpä tässä
-maailmassa on koskaan täydellistä.
-
-Ja niin hienosti ja taitavasti hän siinä osasi menetellä, että
-vähitellen, noin vaan huomaamatta isällinen hyväntahtoisuus hänen
-käytöstavassaan yhä enemmin ja enemmän lämpeni, ja lopullinen ratkaisu
-ei ollut meille kummallekaan mikään odottamaton yllätys. Söimme
-illallista yksityisessä huoneessa, ja jälkiruuan aikana katseli
-hän minun käsivarttani, ihaillen sen hienoja piirteitä, ja ilmaisi
-kummastuksensa siitä, ettei minulla ollut yhtään rannerengasta eikä
-sormusta. Sanoin vuokraamishommani nielleen kaikki. Hän naurahti ja
-virkkoi: »Viehättävä nuori nainen, niinkuin Te, on määrätty elämän
-valopuolta varten, eikä hänen pitäisi ollenkaan oppia tuntemaan
-tuommoisia arkihuolia. Teidän on löydettävä ystävä, joka saattaa Teidät
-jälleen nauttimaan elämää ja sen riemuja...»
-
-Katsoin häntä silmiin ja kysyin: »Mistä voin semmoisen ystävän löytää?»
-Ja hän vastasi: »Se riippuu siitä... ystävänne pitäisi olla luultavasti
-jotenkin samanikäinen kuin Te itse? Minä kai sopisin mielestänne Teille
-isoisäksi, vai kuinka?» Olin hetkisen vaiti, punastuin, ja tiesin sillä
-hetkellä olevani viehättävän tyttömäinen.
-
-»Ei», vastasin hiljaa, »nuorista miehistä olen saanut jo kylläni, jos
-vielä voin ketään rakastaa, niin sen pitää olla vanhempi mies...»
-
-»Voitteko uskoa itsenne minun huostaani, Thymian?» kysyi hän. »Minä
-olen ihaillut ja rakastanut Teitä niin kauan kuin olen Teidät tuntenut,
-ja minusta tulette saamaan luotettavan ystävän, joka avaa Teille taas
-oven elämän iloihin. Me tunnemme molemmat maailman ja elämän, emmekä
-tarvitse teeskennellä toisillemme. Minä en mene enää naimisiin. Mutta
-Teitä tahtoisin käsilläni kantaa, Teille antaa ja hankkia kaikki,
-mikä nuorta ja kaunista naista ilahduttaa, ja ainoastaan yhden ehdon
-panen Teille: minä en kärsi mitään muita jumalia rinnallani. Teidän on
-oltava ainoastaan minun omani. Minun täytyy voida luottaa Teihin...»
-Vastauksen asemesta heittäydyin hänen kaulaansa ja suutelin häntä
-kuin hullu pelkästä kiitollisuudesta ja ilosta. Hän piti sitä kaiketi
-todellisen intohimon purkauksena, tuli aivan kuumaksi ja punaiseksi ja
-me olimme kuin nuori, onnellinen, rakastava pari...
-
-Viikon päästä matkustamme Rivieralle, ja sieltä Parisiin. Asuntoni
-olen vuokrannut pois, huonekaluni myynyt, mikäli ne olivat omiani,
-ja teen jo matkavalmistuksiani. Takaisin tultuamme kreivi hankkii
-minulle uuden asunnon. Hän ostaa minulle kaikki mitä vaan mieleni tekee
-ja lukee toivomukseni silmistäni. Minä olen iloinen, sillä nyt olen
-vihdoinkin saavuttanut sen, mitä olen niin kauan tavotellut. Minulla
-on ystävänä rikas ja ylhäinen mies, todellinen kavaljeeri, jolta en
-tarvitse milloinkaan pelätä loukkaavaa tekoa, en tarvitse enää laskea
-menojani, sillä kaikkea on yltäkyllin. Nyt voin pitää huolta siitäkin,
-että tulevaisuuteni tulee turvatuksi. Gersonilta ja Biesteriltä olen
-tilannut ihastuttavia pukuja. Äärettömästi iloitsen siitä, että
-pääsen matkustamaan» etelään ja Parisiin. Nyt viimeinkin saan kerran
-häiritsemättömästi nauttia elämästä. Ystäväni — minun pitäisi häntä
-kutsua Otoksi, mutta se tuntuu vielä vaikealta — ei tarvitse pelätä,
-että häntä pettäisin, en tunne vähintäkään halua semmoiseen, rajatonta
-kiitollisuutta on vaan sydämeni täynnä häntä kohtaan.
-
-Tohtorille olen jo sanonut hyvästi. Se oli kyllä vaikeaa, sillä yhä
-selvemmin tunnen, kuinka syvästi olen tuohon mieheen kiintynyt. Hän
-otti minun tunnustukseni kylmästi vastaan, puisti päätään ja sanoi
-odottaneensa minulta suurempaa lujuutta. Herra jumala, helppohan sitä
-on toiselle moraalia saarnata, mutta minkäpä minä sille teen, että
-asiat ovat niinkuin ne ovat. Minä olen liian pehmeä kestämään niitä
-tuhansia vastoinkäymisiä, jotka olemassaolon taistelussa alituiseen
-nostavat tien pystyyn edessämme. Ja tohtoria en ole tänä viimeisenä
-vuotena paljon nähnytkään, hänen perheensä ja virkansa ovat vieneet
-hänen kaiken aikansa. Mutta sittenkin tuntui ero katkerilta, hänkin
-näytti minusta hiukan liikutetulta, minä taas itkin puolen yötä. D:lle
-aion kirjottaa vasta Parisista. On vähän kiusallista jättää häntä
-näin, sillä hän auttoi minua hädässä, ja nyt hän saa matkapassin,
-mutta semmoistahan se on yleensä maailmassa. Elämässä tyrkkii toinen
-toistaan, kaikki vaan tahtoisivat päästä eteenpäin; mies se, kellä on
-kovimmat kyynäspäät.
-
-Mutta minä iloitsen lapsellisesti elämästä, joka nyt vihdoinkin,
-vihdoinkin tahtoo suoda minulle auringonpaisteisia päiviä. Päiväkirjani
-seuraa minua. Toivottavasti voin tästedes merkitä muistiin iloisiakin
-kokemuksia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tämän ja seuraavan lehden väliin oli pistetty mustalla kehyksellä
-varustettu, sanomalehdestä leikattu, näin kuuluva kuolinilmotus:
-
-  Tänä aamuna kello 1/2 8 kuoli lyhyen, ankaran
-     taudin sairastettuaan hellästi rakastettu
-                ainoa tyttäremme
-                     ERIKA
-
- täytettyään juuri kahdeksannen ikävuotensa. Katkeramman
- surunvaltaamina kuin milloinkaan ennen elämässämme seisomme hänen
- hautansa partaalla.
-
- Pyydämme että surunvalituskäyntejä ei tehtäisi. Hautaus tapahtuu
- sunnuntaina, 25 huhtikuuta, kello 1/2 11 aamupäiviä. Lähdetään
- surutalosta.
-
-  Konsuli Wilhelm Peters ja rouva Agnes,
-                         o.s. Siedetopf.
-
-Seuraavissa muistiinpanoissa ei, kummallista kyllä, sanallakaan viitata
-suoraan tähän kuolemantapaukseen — omituinen, mutta sielutieteellisesti
-ehkä selitettävä seikka.
-
-  _Julkaisijan lisäys_.
-
-
-
-Paris 22 toukok.
-
-Huvimajamme ihanat päivät ovat päättymäisillään. Ei ole tullut sen
-aikana mitään kirjotetuksi, ja jollei minulla tänään olisi sattumalta
-muutama joutilas hetki päivällisen ja oopperan välillä, saisin viedä
-kirjani Berliniin takaisin samanlaisena kuin se oli sieltä lähdettäissä.
-
-Matka oli ihmeellinen, kuukaudet ovat menneet kuin unessa. En olisi
-koskaan luullut maailmaa niin kauniiksi. Olinhan kyllä lukenut
-matkakertomuksia etelämaista, mutta värikkäimmätkään kuvaukset eivät
-anna mitään oikeaa käsitystä tuosta satumaisesta todellisuudesta.
-
-Mutta juuri semmoisessa ihmeellisessä ympäristössä tulee ehdottomasti
-mieleen katkeria maailmantuskan ajatuksia. Miksi tämmöinen ihana
-maailma on luotu, ellei luojan tarkotus ole ollut kansottaa sitä yhtä
-ihanilla, täydellisillä ja onnellisilla olennoilla? Se ei ole mikään
-hyvä jumala, joka rakentaa rikkaan, kauniin maailman ja asettaa siihen
-niin paljon köyhää ja rumaa elämää.
-
-Me olimme Nizzassa ja Monte Carlossa ja kuljimme pitkin Rivieraa.
-Nizzan lähellä meillä oli yksi huvilankerros vuokrattuna aivan meren
-rannassa. Usein istuimme myöhään yöhön verannalla ja katselimme
-auringonlaskua, joka siellä on niin komea ja synnyttää sellaisia
-värivivahduksia, että sesessionistien taulut kummallisine väreineen
-eivät nyt enää tunnu minusta kovinkaan hassuilta ja mahdottomilta.
-Hehkuva tulipuna, pehmeä, sulava karmiini ja niiden ohella veden
-kova ruiskukansini saavat aikaan niin käsittämättömän ja fantastisen
-väritunnelman, että täytyy nähdä se voidakseen sellaista uskoa.
-Kauneinta on silloin, kun aurinko on jo poistunut näkyvistä ja jättänyt
-ruusunpunaisen hohteen, joka panee horisontin hehkumaan ja täyttää
-väriloistollaan koko ilman ja meren, se on niin ihmeellisen ihanaa,
-että usein tulee pidättäneeksi henkeään voidakseen siitä täydellisesti
-nauttia. Ja kaikkein kauneimmalta tämä tuntuu, kun saa sitä katsella
-yhdessä toisen ihmisen kanssa, jonka tietää olevan siihen yhtä
-ihastuneen, jolle voi siitä puhua ja tietää tulevansa ymmärretyksi.
-
-Kreivi on hyvin viisas, kokenut mies, on paljon matkustellut
-aikoinaan ja tuntee oikeastaan koko maanpiirin. Kaksi kertaa on hän
-tehnyt matkan maan ympäri. Minä saan oppia häneltä paljon enkä väsy
-milloinkaan kuuntelemasta hänen kertomuksiaan. Olen ylpeä siitä,
-että olen onnistunut tämän miehen kiinnittää niin lujasti itseeni.
-Se ei ole aina niin helppoa; nämä herrat ovat semmoisia mestareita
-itsensähillitsemisen taidossa, että he kaikissa tilaisuuksissa
-hallitsevat jossain määrin tunteitaan ja osaavat aina ohjata
-toivomuksiaan ja intohimojaan, niin ettei heille tarvittaessa ero ja
-kieltäytyminen kovinkaan vaikeaksi käy. Mutta minun ystäväni ei tänään
-minusta keveällä sydämellä eroisi, siitä olen varma. On verraten
-helppoa ottaa kiinni tuommoinen mies kuin kreivi on, mutta pidättää
-häntä ja kiinnittää itseensä, se on vaikeaa. Minä tiedän tarkkaan, että
-hän tullessaan minun ystäväkseni oli lujasti päättänyt olla varuillaan
-eikä antaa minulle mitään vaikutusvaltaa itsensä yli, mutta miten vahva
-ja ylpeä ja kova tuollainen miehentahto lieneekin, naisen viisas,
-taipuisa tahto on kuitenkin sitkeämpi ja pääsee lopulta voitolle.
-Minä voin vaikuttaa häneen; hänen itsensä huomaamatta taivutan hänen
-tahtonsa ja pakotan sen tottelemaan omia toivomuksiani. Voisin häneltä
-pyytää tänään mitä hyvänsä, ja hän antaisi. Tosin minun täytyy olla
-aina varuillani, aina mukaantua toisen mielialoihin eikä milloinkaan
-näyttää omiani. Tätä taitoa en ole koskaan ennen harjotellut, koska en
-ole sitä tarvinnut, mutta ei se ole minusta erittäin vaikealta tuntunut.
-
-Varma on, että kreivi on herttainen vanha herra, ja minä en voi kyllin
-kiittää kohtaloa, joka hänet toi tielleni, mutta en sittenkään tunne
-olevani niin onnellinen kuin tahtoisin. Usein en saa öillä unta ja
-ajatukseni harhailevat silloin kaikkialla. Luulen olevan ihmisiä, jotka
-eivät milloinkaan voi tulla onnellisiksi, siksi että heiltä puuttuu
-kyky siihen, ja sellaisiin kai kuulun minäkin. Minun sydämessäni asuu
-alituinen levottomuus ja ikuisesti tyydyttämätön halu saada jotakin,
-jota en itsekään tunne enkä osaa sanoilla selittää. Katkerasti ikävöin
-Juliusta, sydämeni sykkii kiivaammin häntä muistellessani, kipeästi
-kaipaan hänen rakkauttaan ja silloin tulen välistä ajatelleeksi, että
-se ehkä onkin rakkaus, joka minulta puuttuu. Minua on elämässäni paljon
-ihailtu ja haluttu, mutta oikeastaan ei koskaan oikein rakastettu.
-Miehet ovat aina tahtoneet vaan ruumistani — onko minulla sielukin,
-sitä ei ole kukaan kysynyt.
-
-Kun makaan siten öillä silmät auki ja ajattelen ja muistooni palautuu
-kaikki se rumuus, saasta ja ilkeys, jota olen saanut kokea, silloin
-kohoaa mieleeni toiselta puolen rakkauden kaipuu kuin taivaallinen
-olento levitetyin siivin. Tahtoisin saada lapsen, tahtoisin vielä
-kerran tulla äidiksi. Tällä kertaa eivät jumalat eikä perkeleet
-riistäisi minulta lastani. Oi, miten minä sitä rakastaisin, ja miten
-onnelliseksi sen rakkaus tekisi minut! Ja jos se olisi tyttö, miten
-sitä hoitaisin ja suojelisin! Pitäisin huolta siitä, että sen silmät
-näkisivät vain kaunista, korvat kuulisivat vain puhdasta ja hyvää,
-elämän loan ja saastan pitäisin siitä kaukana... Ja onko tämä kaipuu
-niin mahdoton tyydyttää? Minähän olen vielä nuori, muut menevät vasta
-naimisiin minun iälläni ja synnyttävät vielä kuusi seitsemän lasta, ja
-vietänhän minä nykyään aivan säännöllistä elämää.
-
-Tämä minun toivoni kävi niin kiihkeäksi, että eräänä yönä puhuin siitä
-kreivillekin. Hän ensin nähtävästi hämmästyi, mutta kun selitin asian
-juurtajaksain ja sanoin tahtovani lasta yksinomaan itseäni varten ja
-yksin siitä vastaavani, kysyi hän vaan, oliko minulla myös rohkeutta
-antautua kaikkein seurausten alaiseksi, jotka toiveeni täyttyminen
-toisi mukanaan, ja kun vastasin myöntäen, arveli hän olevan parasta
-kääntyä jonkun naistenlääkärin puoleen. Ja kun Parisissa asuu Rue de
-la paix'n varrella, kuuluisa kätilö, joka ymmärtää taikka sanotaan
-ymmärtävän näitä asioita enemmän kuin useimmat muut, olen sopinut
-ystäväni kanssa siitä, että paluumatkalla viivymme täällä kahdeksan
-päivää. Olen jo käynyt tuon kätilön luona. Hän neuvoi minua ottamaan
-mutakylpyjä ja antoi muuten kaikenlaisia hyviä ohjeita, joita koetan
-huolellisesti seurata. Ehkäpä niistä on jotain hyötyä.
-
-Me asumme matkalla ollessamme tietysti aina hotellissa, mutta joka
-kerta eri huoneissa.
-
-Eilen söimme päivällistä Riz hotellissa. Olimme juuri päässeet kalaan,
-kun äkkiä hyökkää luoksemme pitkä, suuriluinen, ylen komeasti puettu
-nainen ja huudahtaa kreiville: »_Bon soir, mon cher cousin_!» [Hyvää
-iltaa, rakas serkkuni!] eikä tahdo tietää, miten paraiten voisi
-osottaa iloaan tästä kohtauksesta. Kreivi näytti ensin joutuvan vähän
-hämilleen, mutta heti oli hän taas niinkuin ainakin ja esitteli:
-_»Ma nièce, la comtesse Osdorff... Madame la princesse Tch—»_
-[sisarentyttäreni kreivitär O., ruhtinatar T.], ja paikalla alkoi
-tuo vieras tutkia minulta tarkkaan, mitä Osdorffeja olin, sitäkö vai
-sitä haaraa. Onneksi kykenin kutakuinkin vastailemaan. Perhesuhteet
-ja sukuhistoriahan olivat olleet Casimir paran avaran kallon miltei
-ainoana sisällyksenä; tuhansia kertoja hän on niistä asioista pitänyt
-minulle esitelmiä, ja vaikka en ole tahtonutkaan kuunnella hänen
-juttujaan, on niistä kuitenkin jäänyt yhtä ja toista mieleeni, niin
-että en joutunut pussiin. Myöhemmin tuli siihen vielä kaksi herraa,
-ruhtinas Tch— ja hänen sukulaisensa kreivi L—, ja kaikki kolme
-asettuivat meidän pöytäämme. Nuori kreivi osotti minua kohtaan suurta
-huomaavaisuutta ja tuon vanhan ruhtinattaren huomasin kuiskaavan oman
-kreivini korvaan jotain imartelevaa minusta ja sitten hän tahtoi kaikin
-mokomin meitä luoksensa, mutta kreivi kieltäytyi, sanoi meidän täytyvän
-joka tapauksessa lähteä huomenna. Minä katselin hyvin tarkkaan tuota
-vanhaa ylhäisyyttä ja tulin siinä jo moneenkin kertaan ajatelleeksi,
-ettei tuo ainakaan ole syntyessään saanut otsalleen jalosukuisuuden
-leimaa. Jos kaikki kultahepenet, jalokivet, pitsit ja silkit hänen
-päältään riistettäisiin, niin siinä olisi jäljellä karkeatekoinen
-talonpoikaisvaimo eikä merkkiäkään mistään aatelisuudesta. Kotiin
-mennessämme sanoi kreivi: »Kas niin, Thymian, nyt pillit pussiin, ja
-mitä pikemmin sitä parempi. Harmillinen kohtaus! Miten tämä maailma on
-sentään pieni! Tuota naista en ole nähnyt kolmeentoista vuoteen, ja nyt
-juuri — —!»
-
-
-
-Berlin 13 kesäk. 1897.
-
-Aika tulee minulle hyvin pitkäksi. Monet toimet ja seuraelämän
-velvollisuudet vievät kreiviltä paljon aikaa, joka hänen täytyy riistää
-minulta, vaikka hän ei sitä mielellään tekisi. En uskalla juuri mennä
-ulos, kun pelkään tapaavani vanhoja tuttavia. Otan aina ajurin, kun on
-jokin asia kaupungilla toimitettava, enkä mene iltaisin milloinkaan
-yksin ulos.
-
-Minä asun toistaiseksi hotellissa, kun ei kannata ottaa omaa
-asuntoa ennen lokakuuta. Lokakuun 1 päiväksi olemme vuokranneet
-Kronprinzenuferilta viisi huonetta, joissa tulen yksin asumaan. Ensi
-viikolla matkustan Elsteriin ja elokuussa vielä muutamiksi viikoiksi
-Kreuznachiin. Siksi aikaa lähtee ystäväni maatilallensa Itä-Preussiin,
-jonne myös tulee hänen poikansa lomalle, ja myöhemmin syksyllä minä
-menen hänen mukanaan Wieniin, jossa hänellä on virkatehtäviä.
-
-Mutta minulla on hirveän ikävää, vaikka huoneeni on Friedrichstrasselle
-päin ja akkunan ääressä istuen voin nähdä koko katuliikkeen silmieni
-edessä. Se on kyllä huvittavaa, mutta lopuksi siihenkin väsyy. Lukenut
-olen äärettömän paljon tähän aikaan ja olen myöskin ryhtynyt taas
-espanjan kieltä opiskelemaan, mutta päivässä on kaksitoista tuntia
-ja öilläkään en osaa nukkua. Saada kaksitoista tyhjää päivän tuntia
-täytetyiksi, ei ole mikään vähäpätöinen tehtävä. Kovin mielelläni
-tahtoisin jutella joskus hetkisen Juliuksen taikka D——nkin kanssa, mutta
-en uskalla. Jos kreivi haistaisi jotain, olisi lähellä vaara, että
-minä yhtä sukkelasti kuin olen kohonnut nykyiseen asemaani, jälleen
-siitä luiskahtaisin alas, ja ennenkun ehtisin oikein huomatakkaan,
-rämpisin taas katuloassa. Usein seison iltapimeällä ikkunan edessä
-katsellen katuelämää ja seuraan silmilläni tyttöjä, joita kävelee
-siinä edestakaisin tarjoomassa lihaansa miehille, ja silloin kohoaa
-mieleeni jotain sanoin kuvaamatonta, tunnen ääretöntä inhoa ja samalla
-tulista vihaa kohtalon katalaa vääryyttä ja mielivaltaa kohtaan,
-joka tekee ihmiset eläimiksi, mutta sen ohella surkuttelen sydämeni
-syvyydestä noita onnettomia, joihin itsekkin olen kuulunut, ja tunnen
-sielussani raivoisaa vihaa rikkaita kohtaan, noita siveellisesti
-koskemattomia, jotka osaavat niin verrattomalla taidolla, oikean
-fariseuksen itsekylläisellä äänensävyllä lausua sanan »lutka» — — Oi
-Jumala! Jospa he voisivat arvata, mitä tuommoisen lutkan mielessä
-välistä liikkuu, niin he häpeisivät häntä solvata. Sentähden: isä, anna
-heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät. Minä olen lukenut Dumas'n
-»Kamelianaisen» ja monta muuta sentapaista kirjaa, mutta ne eivät ole
-minua tyydyttäneet, sillä minä en löydä niistä totuutta. _Minä_ voisin
-kirjottaa tutkielman »ilotytön psykologiasta», sillä minä tunnen oman
-sieluni. Vahinko vaan, ettei ole siihen kykyä, nyt minulla olisi niin
-erinomaisesti aikaa semmoiseen — —
-
-
-
-Wien 30 lokak. 1897.
-
-Olet varmaankin jo kauan odottanut, että taas tulisin jotain sinulle
-pakisemaan, vanha toverini, sillä olethan sinä minulle niinkuin
-ihminen, taikka oikeastaan sinä olet viisaampi kuin ihminen, sinä annat
-minun kertoa ja olet itse vaiti, kuuntelet vaan kärsivällisenä kuin
-— paperi. Mutta kun kuvailen mielessäni, että sinulla on sielu, en
-uskalla sinulle milloinkaan valehdella, ja sentähden sinä tunnet minun
-sisimmät ajatukseni.
-
-Kesä oli jotenkin ikävä. Ensin Elsterissä, sitten neljä viikkoa
-Kreuznachissa. Lopuksi pari viikkoa Berlinissä. Olen seurannut tarkkaan
-kätilön neuvoja, mutta ei ainakaan vielä ole näkynyt merkkiäkään, että
-ne olisivat mitään vaikuttaneet. Berlinissä olen sisustanut itselleni
-asunnon, erinomaisen hienon ja aistikkaan, ja olisin mielelläni
-muuttanut siihen heti, mutta kun kreivin oli lähdettävä Wieniin ja hän
-halusi ottaa minut mukaansa, kun kesällä olimme voineet olla niin vähän
-yhdessä, täytyi minun taipua ja nyt odotan vaan joulukuuta, jolloin
-pääsen taas kotiin. Sillä suoraan sanottuna tämä tämmöinen elämä ei
-ajan pitkään minua huvita. Kreivi on kolmeaneljättä vuotta vanhempi
-minua ja viisaudestaan ja hienosta käytöksestään huolimatta usein ikävä
-ja pitkäpiimäinen. Hän on ankarasti vanhoillinen ja aatelisuudestaan
-ylpeä, vaikka hän osaa aina esiintyä niin hienotuntoisesti, ettei sitä
-yleensä voi huomata. Minulta ei hän kumminkaan saa sitä salatuksi,
-minä huomaan sen usein hänen lauseistaan, satunnaisista huomautuksista
-ja monista pikku seikoista. Kun Casimir ennen suunsa avasi ja alkoi
-pitämään puhetta perheestään ja sukulaisistaan, sille minä korkeintaan
-hymähdin, mutta tämä minua suututtaa ja kiihottaa vastustushaluani
-niin, että saan tehdä itselleni väkivaltaa, voidakseni pitää suuni
-kiinni, sillä en toki mitenkään tahtoisi tehdä itseäni vanhalle
-ystävälleni vastenmieliseksi. Minä en taida sille mitään, että
-tuommoiset mielipiteet tuntuvat minusta peräti hassuilta. Minun on
-kerrassaan mahdoton käsittää, minkä vuoksi aatelin tulee saada olla
-erityisenä etuoikeutettuna säätyluokkana. Kaikesta varovaisuudestani
-huolimatta oli kerran välimme särkyä näitten asiain tähden. Eräänä
-päivänä istuessamme yhdessä sattui puheemme koskettelemaan jotakuta
-europpalaista hallitsijasukua, jolla ei ole juuri mitään syytä ylpeillä
-jäsenistään, ja silloin minä lausuin mielipiteenäni, että tasavalta
-on paljon järjellisempi laitos kuin tuommoinen ruhtinasvalta, jossa
-hallitsijan virka menee perintönä hänen jälkeläisilleen. Olkoon
-hänen perillisensä tyhmä tai viisas, huono tai hyvä, hänestä _tulee_
-kuningas, keisari tai ruhtinas, siksi että kuningas, keisari tai
-ruhtinas on hänet siittänyt ja samanarvoinen äiti synnyttänyt, ja
-kokonaisen kansakunnan kohtalo jätetään ainoastaan sentähden vaikka
-minkälaisen tomppelin käsiin. Kun olin ajatukseni esittänyt kreiville,
-hän vain naurahti ivallisesti ja sanoi: »Sallithan, rakas Thymian,
-minun ajatella näistä asioista toisella tavalla» — ja rupesi samassa
-puhumaan minun uudesta puvustani, jonka olin ostanut samana päivänä.
-Tämä sapetti minua niin äärettömästi, etten saanut menemään alas
-viiniä, jota olin juuri viemässä huulilleni, ja kaikkein mieluimmin
-olisin viskannut lasini hänelle vasten silmiä. Sen sanon sinulle, että
-jos kreivi tahtoisi tänään naida minut ja tekisi ylläpitoni siitä
-riippuvaksi, minä vaan kiittäisin kunniasta. Tuommoisen ikävän miehen
-kanssa elää yhdessä päivästä päivään, vuodesta vuoteen — ei, sitä
-en kestäisi, se tekisi minut lopulta hulluksi, paitsi on hän vielä
-epäluuloinen; jos olen missä ollut yksin, heti satelee kysymyksiä:
-missä olet ollut? miten kauan olit siellä ja siellä? mitä olet tehnyt?
-mitä olet nähnyt? Semmoinen se tekee ihmisen ihan kaistapäiseksi.
-
-Onneksi on hänellä täällä paljon toimia, jotka vaativat häntä olemaan
-usein poissa kotoa, ja minä saan olla itsekseni pitkät ajat. Silloin
-mielelläni harhailen kaduilla, jossa saan aina nähdä ja kuulla jotain
-uutta. Niin pian kuin astun johonkin kahvilaan, kääntyvät kaikki päät
-minua kohti, ja minne hyvänsä tulenkin, kaikkialla herätän vielä
-huomiota. Usein tekisi mieleni antautua pikku seikkailuun, noin vaan
-ohimennen hiukkasen vaihtelun vuoksi, mutta ensiksikin pelkään Ottoa ja
-toiseksi tuottaa minulle suurta huvia, jos joku uskaltaa lähestyä minua
-erityisissä aikeissa, antaa häntä nenälle niin, että miesparka peräytyy
-hämmästyneenä ja ihmetellen, että oli noin pahasti voinut erehtyä.
-
-Muutamia päiviä sitten istuin iltapäivällä Café Scheidlissä,
-Elisabethstrasseila, ja siellä tapasin erään herran, jonka kanssa
-tulin pian tuttavaksi. Hän oli Münchenistä, ammatiltaan kirjailija,
-ja oleskeli Wienissä joidenkin kirjallisten tutkimusten vuoksi. Minä
-esittäydyin hänelle rouva Osdorfina Berlinistä ja sanoin tulleeni
-Wieniin vain huvin vuoksi, oppiakseni kaupunkia tuntemaan, niinkuin
-oikeastaan totta onkin. Tohtori Martin — se oli uuden tuttavani nimi
-— kysyi, emmekö voisi viettää yhdessä koko iltaa, ja kun kreivi oli
-kutsuttu jonnekin päivällisille, ei minulla ollut mitään asiaa vastaan.
-Menimme teatteriin katsomaan »Mikadoa», sitten söimme Leidingerillä ja
-lopuksi tahtoi toverini näyttää minulle Wienin yöelämää. Pistäysimme
-erääseen yökahvilaan, joka näytti olevan aivan samanlainen kuin
-Berlininkin yökahvilat, se vaan eroa, että — ainakin mikäli minusta
-tuntui — tarjonta täällä oli verraten suurempi kuin Berlinissä,
-joka tapauksessa kysyntä ei riittänyt sitä läheskään vastaamaan.
-Tohtori sanoi: »Huomaatteko, armollinen rouva, miten karsaasti
-Teitä katsellaan? Täällä pelätään kovasti kilpailua, ja nämä yön
-kuningattaret pitävät kunniallisen naisen tuloa tänne heidän alueelleen
-oikeutensa loukkaamisena. He tuntevat toisensa ja näkevät heti, kuka
-on heidän joukkoonsa kuuluva, kuka ei...» Minä en vastannut mitään,
-ajattelin vaan: Olet sinäkin oiva ihmistuntija! Sitten hän kysyi, enkö
-tahtoisi nähdä toistakin kohtausta wieniläisestä yöelämästä, johon
-tietysti suostuin. Nyt menimme erääseen lokaaliin Stefanin kirkon
-lähellä, joka nähtävästi on tuttu ainoastaan asiaanperehtyneille, ja
-saattajani sanoi: »Täällä on oikein nykyaikaiset orjamarkkinat, täällä
-myydään ja ostetaan ihmislihaa...» Kohtalaisen suurissa saleissa soivat
-etevän unkarilaisen soittokunnan sävelet, jotka panivat kuulijain
-veret vilkkaampaan liikkeeseen. Ihmisiä oli tosiaankin niinkuin
-markkinoilla. Mutta minkälaista yleisöä! Eihän meillä Berlininkään
-puolimaailmassa ole oikeita kaunottaria juuri haitaksi asti, mutta on
-siellä joukossa paljon sangen sieviä tyttöjä, ja mitättömän näköisetkin
-osaavat enimmäkseen käyttäytyä hienosti. Mutta nämä naiset olivat
-alapuolella kaiken arvostelun, ja jos ne todella olivat, niinkuin
-tohtori Martin väittää, Wienin demimondin hienostoa, niin ei se
-ylety berliniläisen keskimääränkään tasalle. Sinä iltana en ainakaan
-nähnyt yhtäkään sievää tyttöä, kaikki olivat kuluneita, inhottavasti
-maalattuja, osaksi suorastaan rumia. Yhtä vastenmieliseltä näytti
-miehinenkin puoli yleisöstä: pelkästään vanhoja ukkoja ja alaikäisiä
-nulikoita, kaksikymmenvuotiaita ja siitä alaspäin, jotka kepit käsissä
-teikaroivat huoneissa ja pitivät suurta suuta, mutta ei yhtäkään oikeaa
-miestä. Tosin on Berlinissäkin naisten kundeista suurin osa aivan
-vanhoja taikka aivan nuoria herroja, mutta tapaa meillä kuitenkin myös
-miehiä paraassa iässään, täällä sitä vastoin ei ollut yhtään ainoata,
-ei ainakaan sinä iltana. Viereisessä huoneessa oli jonkinlainen
-varieteenäytäntö, puolialaston nainen siellä esitti mahdottomalla
-äänellä jotain laulua Wienin murteella, josta en ymmärtänyt yhtäkään
-sanaa; tämän »laulun» kuuleminen oli sellaista kidutusta, että
-kiireimmiten vetäydyimme tuosta huoneesta pois. Ilmotin tohtorille
-haluavani juoda jotakin, istuimme isoon saliin seinän viereen, ja
-tilasimme viiniä. Siellä oli myöskin muutamia maaseutulaisia ja niiden
-rouvat katselivat kaikkea sillä tavalla kuin olisivat olleet jossakin
-ihmenäyttelyssä.
-
-Ei se ollut suinkaan mikään ilahduttava kuva, jonka nuo »nykyaikaiset
-orjamarkkinat» tarjosivat, mutta kuitenkin — mutta kuitenkin — —
-kuuma, makea itävaltalainen viini meni vereeni, minä suljin silmäni
-ja kuuntelin tuota elämäniloa säteilevää, tulista, kovaäänistä
-musikkia ja tunsin mielessäni jotain, jota en osaa nimittää muuksi
-kuin koti-ikäväksi; sisäinen tunne siitä, että minäkin kuulun tuohon
-maailmaan, teki vaikutuksensa ja sai aikaan, että tunsin pikemmin
-mieltymystä kuin vastenmielisyyttä kaikkeen siihen mitä näin ja kuulin.
-Luulenpa todellakin, että sille, joka kerran tätä ilmaa hengittää,
-sen basillit tarttuvat vereen ja hän ei milloinkaan siitä taudista
-täydellisesti parane, vaan se voi tilaisuuden sattuessa milloin hyvänsä
-puhjeta uudestaan esiin. Minä muistelin lemmittyäni Berlinissä, josta
-olen niin hirveän kauan saanut olla erotettuna, ja jos hän olisi sinä
-iltana ollut siellä, olisi minusta kaikki muu ollut yhdentekevää,
-hiiteen olisin heittänyt kreivit ja kaikki, kaikki, jos se vaan olisi
-auttanut minua pidättämään itselleni oman ystäväni. Minä _tahdon_
-saada hänet taas itselleni, kun tulen Berliniin, maksoi mitä maksoi.
-Minä annan palttua kaikelle muulle. Rakkaus on kumminkin suurinta
-maailmassa, sen ylikäynyttä ei ole mitään. Niin — minä haaveksin
-Juliuksestani, se lämmitti mieltäni ja täytti sen kaipuuntunteella,
-ja avatessani viimein silmäni, huomasin kirjailijan katsovan minuun
-hämmästyneenä. Hymyilin hänelle rohkaisevasti ja olisin ollut paikalla
-valmis lähtemään hänen mukaansa, jos hän vaan olisi tahtonut, mutta tuo
-tomppeli ei huomannut mitään, vaan kohteli minua yhä edelleen samalla
-kunnioittavalla arvonannolla. Merkillistä, on ollut aikoja, jolloin
-en ole mitään niin kipeästi kaivannut kuin ihmisten kunnioitusta, ja
-nyt se minua vaivasi, tulin harvasanaiseksi ja juonikkaaksi. Lupasimme
-toisillemme yhtyä vielä seuraavanakin päivänä, mutta minä en mennyt
-sovittuun kohtauspaikkaan, sillä kreivi oli silloin luonani, eikä ollut
-muuten enää halua nähdäkkään tuota miestä toista kertaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun maanantaina söimme illallista Sacherin ravintolassa, istui meitä
-lähellä muuan herra ja nainen. Naisesta näin vain selkäpuolen,
-mutta takaapäin katsoen näytti hänen punaiseksi värjätty tukkansa
-ja koko ryhtinsä minusta tutulta. Kreivi huomautti minulle hänen
-eriskummallista tapaansa syödä hedelmiä. Katsoin — ja samassa oli
-minulla selvillä, minkä sortin naisia hän oli. Hän annatti itselleen
-kalleimpia hedelmiä, nyrkinkokoisia persikoita, harvinaisen suuria
-hyötymansikoita, rypäleitä y.m., joista saa maksaa 2—4 guldenia
-[itävaltalainen gulden = 2 mk 50 p.] kappaleelta, purasi kerran
-kutakin, heitti pois ja otti toisen, ja herran täytyi tietysti
-suorittaa lasku kaikista. Sillä tavalla voi hankkia itselleen pieniä
-sivutuloja, jos on hyvissä väleissä ylikyypparin kanssa, niin että saa
-tältä esim. kymmenen prosenttia laskun sisällyksestä.
-
-Kun tuo nainen sitten kerran kääntyi katsomaan taakseen, tunsin hänet
-heti. Hän oli »kaunis Emmy», aikoinaan vaunuparin paras ystävä, joka
-oli vuonna 94 hyvin haluttu Berlinissä, mutta alkoi sitten ikävöidä
-rakastettuun Dresdeniinsä, josta hän on syntyisin, ja muutti sinne
-takaisin. Hänkin tunsi minut paikalla ja luulen halun päästä toistemme
-kanssa puheisiin olleen hänessä yhtä kiihkeän kuin minussa, mutta
-meidän ei sopinut kavaljeeriemme tähden ilmaista tuttavuuttamme. Minä
-nousin sentähden ylös ja menin pukuhuoneeseen, hän tuli heti perässä
-ja siellä syleilimme ja suutelimme toisiamme, kumpikin iloiten tästä
-odottamattomasta kohtauksesta. Emmy kertoi minulle kaikessa kiireessä,
-että Sacherin kassanhoitaja oli hänen rakastajansa, hän oli itse nyt
-tullut erään herran mukana Wieniin tavatakseen kultastaan, joka oli
-ennen palvellut eräässä Dresdenin ravintolassa, ja ensi viikolla hän
-taas palaisi kotiinsa Dresdeniin. Hän kysyi, olinko kuullut mitään
-vaunuparista, — tietysti en ollut — ja kertoi Mollyn myrkyttäneen
-itsensä fosforilla noin kuusi viikkoa sitten, hän oli ollut
-hautajaisissa. Kun emme voineet jäädä siihen pitkäksi aikaa puhelemaan,
-sovimme siitä, että tulemme seuraavana aamuna määrättyyn aikaan
-johonkin kahvilaan. Siellä sain kuulla vaunuparin koko romaanin. Heillä
-oli ollut tuossa thüringiläisessä pikkukaupungissa kirjausompelukauppa,
-joka oli menestynyt hyvin, ihmiset kunnioittivat heitä ja kaikki näytti
-parhain päin kääntyvän, mutta miten lienee käynytkään, tytöt joutuivat
-taas johonkin seikkailuun, pahat kielet pääsivät liikkeelle, ja kohta
-ei yksikään ihminen tullut heiltä mitään ostamaan, jonka vuoksi
-heidän täytyi sulkea puotinsa. Sen jälkeen eivät he enää välittäneet,
-miten elivät, kun maineensa kerran oli mennyttä. Edellisenä syksynä
-oli Dolly joutunut naimisiin erään maanviljelijän kanssa, ja Molly
-oli silloin jäänyt yksin siihen pieneen taloon, jonka he olivat
-itselleen ostaneet. Silloin kohtasi häntä semmoinen kova onni, että
-hän rakastui nuoreen lääkäriin, joka hoiti häntä influensassa, ja
-rakastui niin silmittömästi, ettei voinut enää elääkkään ilman tuota
-nuorta miestä. Mutta tohtori oli salakihloissa, ja morsiamen vanhemmat
-lienevät saaneet aikaan, että hän jätti tuon huonomaineisen potilaansa
-hoitamisen eräälle virkaveljelleen. Tämä kävi niin tuon naisraukan
-sydämelle, että hän eräänä yönä kuusi viikkoa sitten nautti fosforia.
-Aamulla hänet tavattiin tuskissaan kiemurtelevana lattialla, ja paria
-tuntia myöhemmin oli hän kuollut. No niin, hänen on nyt hyvä, mutta
-kovin surullista se on. Emmyltä vuoti kyyneleet virtanaan, kun hän
-kertoi tätä. Hän oli matkustanut vartavasten sinne hautajaisiin ja
-sanoi että minä varmaan en tuntisi Dollyä, semmoinen lihava lötys
-hänestä oli tullut yhdessä vuodessa. Minun täytyi luvata Emmylle käydä
-häntä katsomassa tänä talvena Dresdenissä, ja hän tahtoo myös pistäytyä
-joskus minun luonani Berlinissä. Hän on erinomaisen komea nainen;
-valkeassa puvussaan suurine valkeine sulkahattuineen oli hän kuin
-prinsessa.
-
-
-
-Berlin 24 jouluk. 1897.
-
-Jouluaatto. Siinä sinä olet taas, rakkaani, minun ainoa ystäväni.
-Enpä tiedä, millä muullakaan tavalla saisin tämän illan menemään. En
-pelkää mitään niin paljon kuin muistoja, jotka tällaisina hetkinä
-hiipivät ympärilläni, tunkeutuvat mieleeni ja tekevät sydämeni
-surulliseksi. Oikeaa jouluaaton tunnelmaa en ole saanut kokea muuta
-kuin aikaisimmassa lapsuudessani, kun hyvä, rakas äitini vielä oli
-elossa. Myöhemmin emännöitsijäin aikana ei se ollut enää samanarvoista,
-ja seuraavina vuosina — — niin, niitä olisi paras olla kokonaan
-muistamatta. Mutta yksin en ollut milloinkaan. Aina oli joku luonani.
-Niinpä esimerkiksi Beidatschilla oli meillä joulukuusi ja kaikki olimme
-sen illan yhdessä, ja jälkeenpäin yksin ollessani tein sen huomion,
-että koko iltana ei oltu lausuttu yhtäkään rivoa tai muuten sopimatonta
-sanaa. Ja viime vuonna vietimme tämän illan yhdessä D—n kanssa minun
-asunnossani.
-
-Mutta tällä kertaa olen aivan yksin, kreivini on saanut luokseen
-poikansa ja heidät on kutsuttu molemmat jonkun hyvin ylhäisen henkilön
-luo jouluiltaa viettämään. Hän on antanut minulle hyvin paljon lahjoja
-— tuolla ne ovat kaikki salissa, briljanteilla ja safireilla koristettu
-solki sesessioni tyyliä, ihastuttavan kaunis teekalusto Raddatzilta,
-jota on niin mieleni tehnyt, komea valkoinen teatterivaippa, monta
-kallisarvoista pikku esinettä ja tuhannen markan seteli ylimääräisiä
-menoja varten. Hän olisi tahtonut myöskin, että minulla olisi
-joulukuusi, mutta minä en itse halunnut. Mitäpä minä sillä? Olen pannut
-tulen kaikkiin lamppuihin ja avannut kaikki ovet, minulla on hyvin
-valoisaa, hyvin lämmintä, hyvin hienoa ja miellyttävää ja tämä kaikki
-on minun omaani. Kunhan vaan ei olisi tätä hirmuista yksinäisyyttä ja
-hiljaisuutta!
-
-Kreivini ei salli minun seurustella kenenkään kanssa. Ei minulla
-oikeastaan olisi siihen juuri tilaisuuttakaan, sillä entisiä tuttaviani
-en tahdo itse tavata ja oikeat naiset saisivat kyllä pian selville
-minun elinkeinoni. Mutta ajan pitkään en voi myöskään kestää tätä
-yksinäistä elämää.
-
-Minä olen ilmotettu koroillani eläjäksi, maksan koko joukon veroja ja
-saan yleensä kunnioittavaa kohtelua osakseni, ja poliisin tietysti
-ei pistä päähänkään sekaantua minun asioihini. Siinä se on taas
-vääryys: jos on löytänyt rikkaan miehen ja myynyt hänelle itsensä
-nahkoineen karvoineen, kyllä silloin saa olla rauhassa, mutta voi niitä
-onnettomia, joilla ei ole ollut »onnea» löytää semmoista ystävää, vaan
-saavat myydä itsensä pala palalta kaduilla — —
-
-Niin se on, että nykyään tuntuu toisinaan siltä, kuin olisin nyt
-huonompi ja halveksittavampi kuin ennen. Silloin kun tulin Berliniin,
-tein kaikki mitä voin elättääkseni itseni kunniallisella tavalla, koska
-tuo toisenlainen elämä minua inhotti, mutta kun se ei onnistunut ja
-elää kuitenkin mieli teki, ei ollut muuta keinoa kuin panna itseni
-alttiiksi. Tunsin sitä tehdessäni sisällistä kammoa, se oli katkera,
-mutta välttämätön uhraus, joka oli tehtävä, jos mieli yhä edelleenkin
-hengissä pysyä. Nyt sitä vastoin istun lämpimässä pesässä, annan
-elättää itseäni, vietän aikani laiskana tyhjäntoimittajana, enkä tätä
-kaikkea ansaitakseni tee muuta kuin tyydytän vanhan herrani jokseenkin
-kohtuullisen rakkaudentarpeen.
-
-Elämä kuljettaa ihmistä kukkulain ja laaksojen yli. Minä vaelsin
-pimeässä laaksossa ja yritin sieltä päästä ylös kukkulalle, laveampia
-näköaloja ihailemaan, mutta ei ollut tarpeeksi voimia, ensimäinen
-myrsky viskasi minut nurin, ja ennenkun ehdin oikein huomatakkaan, olin
-luistanut takaisin sinne, mistä olin lähtenyt. Se on vaan eroa tuosta
-entisestä, että maaperä jolla seison ei ole tällä kertaa liejuinen,
-vaan kuiva ja tasainen. Kengät eivät tule lokaan siinä. Ja ilma, jota
-nyt hengitän, ei haise niinkuin tuo entinen, siinä voipi hieno nenä
-tuntea korkeintaan kuolevien kukkien tai mätänevien lehtien hajua.
-
-Tämä ei voi tälleen jäädä. Minulla on liian kuuma, levoton veri,
-voidakseni kestää tämän elämän yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Minulla
-on liian paljon aikaa ajattelemiseen, ja se tekee minut hulluksi. Usein
-tunnen halua seurata Molly raukan esimerkkiä. Elämä ei totta totisesti
-maksa sitä vaivaa, mikä siihen pannaan. Toisinaan taas ajattelen: Kestä
-loppuun. Pitkää aikaa ei tässä kuitenkaan enää ole. Vanhaksi et sinä
-kumminkaan elä. Ota vaan vastaan, mitä vielä tarjotaan — — —
-
-Minä niin katkerasti kaipaan Juliusta. Tämä kaipuu polttaa ruumistani
-kuin kuume. Ja kreivi on niin hirveästi epäluuloinen ja lemmenkade,
-että hän esim. monasti sanoo matkustavansa jonnekkin, ja tuleekin
-yhtäkkiä katsomaan, eikö muka minulla ole vieraita. Hän ei aavista,
-että hän tällä menettelyllään saa aikaan aivan päinvastaisen
-vaikutuksen kuin on tarkottanut. Sillä jos minuun joku vilpittömästi
-luottaa, pitäisin suurimpana konnuutena semmoisen henkilön pettämisen,
-ennen purisin vaikka sormeni poikki kuin tekisin sitä. Mutta jos minua
-joku epäluuloisena vakoilee ja nuuskii, kun hänellä todellisuudessa
-ei ole siihen mitään syytä, silloin en tee omantunnon asiaa siitä,
-jos kuljenkin omia teitäni. Yhden kerran, heti Wienistä tultuamme,
-olen nähnyt Juliuksen Talvipuutarhassa. Minä istuin terassilla ja
-hän rouvansa ja erään toisen naisen seurassa permannolla. En nähnyt
-enkä kuullut mitään siitä, mitä näyttämöllä esitettiin, sillä minun
-täytyi koko ajan katsella vaan häntä. Ja seuraavana päivänä menin
-vastaanottotunnilla hänen luokseen, mutta hän ei tahtonut minusta
-mitään tietää, selitti vain ystävällisesti ja tyynesti mutta varmasti,
-että hän ei lähde metsästämään toisten alueelle, ja että minun nyt, kun
-kreivi kerran ylläpitää minua ainoastaan sillä nimenomaisella ehdolla,
-että olen olemassa yksistään häntä varten, kaikissa tapauksissa on
-vain kreiviini tyytyminen. Mutta minä en tahtonut kuulla mitään, vaan
-heittäysin hänen kaulaansa ja hän taisi tuntea sääliä minua kohtaan,
-mutta ei kuitenkaan taipunut. Mieleni oli synkkä ja sydämeni särkynyt,
-kun läksin hänen luotaan, enkä ole vieläkään siitä toipunut, sillä minä
-en voi elää ilman häntä. Yhä vaan ajattelen, mitä keinoa koettaisin,
-että saisin hänet vielä itseeni kiinnitetyksi.
-
-Olen sairas ikävästä ja kaihosta. Alinomaa vaivaan aivojani
-ajattelemalla jotain keinoa, millä voisin tavata rakastettuani.
-Istuessani tuossa juuri äsken yksin sohvassa kuvailin mielessäni,
-miten hän nyt viettää jouluaattoaan, miten hänen lapsensa kokoontuvat
-joulupuun ympärille ja kaikki ovat iloisia. Ja minä olen niin yksin... —
-
-Emmy on lähettänyt minulle Dresdenistä kirjaillun sohvatyynyn; minua
-ilahuttaa, että hän muisti minua. Hän pyytää hartaasti, että tulisin
-tammikuussa Dresdeniin. Saapa nähdä, tokko ukko minua laskee. — Olen
-väsynyt, menen sänkyyn. Jumalan kiitos, että ilta on mennyt. Joulun ja
-uudenvuoden aatot ovat minusta pahimmat päivät koko vuodessa.
-
-
-
-29 tammik. 98.
-
-Eilen tulin kotiin kahdeksan päivän matkalta Dresdenistä; elättäjäni
-oli suurenmoisen jalomielisyyden puuskassa antanut minulle luvan
-viettää ystävättäreni luona sen ajan — kahdeksan päivää — jonka hän
-itse viipyi maatilallaan.
-
-Minä en tuntenut Emmyn raha-asioita, mutta kun hän on niin
-hyvännäköinen ja käy aina mitä hienoimmin puettuna, arvelin hänellä
-olevan hyvät tulot. Mutta se ei näytä olevankaan niin, hänen koko
-omaisuutensa lieneekin noissa komeissa puvuissa, ja ainakin kolme
-neljännestä hänen jalokivistään on väärennettyjä. Hän valitti minulle,
-ettei hänellä milloinkaan ole onnea rakastajainsa kanssa, ne jättävät
-hänet aina liian pian. Sitä ei minun sovi valittaa; miehet riippuvat
-minussa kuin takkiaiset. Kaikki minä ne voisin pitää, tuota yhtä vaan,
-jonka itse tahtoisin, en saa, hän vaan ei huoli minusta.
-
-Emmy asuu erään pesijättären luona yksinkertaisessa huoneessa,
-jonka huomattavimpana koristeena on Lassallen [kuuluisa saksalainen
-sosialisti] luonnollista kokoa suurempi muotokuva. Pesijättären mies on
-nimittäin ankara sosialisti, jolla on aina suu täynnä suuria sanoja,
-varsinkin työväen kokouksissa, joissa hän pitää pitkiä mahtipontisia
-esitelmiä, mutta muuten hän on laiska tyhjäntoimittaja, joka jo
-vuosikausia on elänyt yksinomaan vaimoparkansa ansioista. Mitä minä
-kuulin näiden aviopuolisoiden keskinäisistä suhteista, oli sangen
-huvittavaa. Dresdenissä ovat nimittäin olot aivan erilaiset kuin
-meillä. Ja siveyspoliisi toimii siellä kerrassaan keskiaikaisella
-tavalla, mikä tekee varsin omituisen vaikutuksen meihin, jotka olemme
-päässeet osallisiksi preussilaisen kulttuurin siunauksista. Niinpä
-esimerkiksi pitävät siellä viranomaiset pyhänä velvollisuutenaan estää
-kaikki luvattomat yhteydet miesten ja naisten välillä ja väijyvät noita
-vaivaisia yöt päivät saadakseen heidät kiinni synninteosta.
-
-Tämä pesijätär on köyhä, kunniallinen vaimo, joka on koko ikänsä
-tehnyt rehellistä, ankaraa työtä eikä ole milloinkaan ennättänyt
-luvattomia huvituksia ajattelemaan. Seitsemän vuotta sitten oli hän
-tutustunut nykyiseen mieheensä ja senjälkeen he elivät yhdessä, mutta
-eivät menneet laillisesti naimisiin, koska miehen »periaatteet» eivät
-sitä sallineet. Mutta poliisilla oli tietysti myöskin mielipiteensä
-asiasta, aina vähän väliä käytiin vaimon luona kotitarkastuksilla,
-mies tavattiinkin sieltä usein ja vaimo raukka sai joka kerta
-lähteä muutamaksi päivää vankilaan. Kuusi kertaa rangaistaan tällä
-tavalla, mutta jos rikos vielä sittenkin uudistuu, niin asianomainen
-karkotetaan kaupungista. Kerran oli Emmy joutunut olemaan mukana
-hyvin kriitillisessä kohtauksessa. Poliisi tunkeutuu sisään yöllä,
-Ihan keskiyöllä, emäntä koputtaa Emmyn oveen ja pyytää häntä taivaan
-nimessä piilottamaan miehen omaan huoneeseensa, ja Emmy tuntee sääliä
-tuota hädänalaista kohtaan, laskee miehen sisään ja tämä piiloutuu
-vaatekaapin ja erään oven väliin. Emmy menee jälleen sänkyynsä, ja
-samassa astuvat poliisit sisään kolmen miehen voimalla, tarkastavat
-kaikki huoneet ja käskevät hänen myös avata. Hän ei ensin tahdo sitä
-tehdä, mutta »lain nimessä» on hänen kuitenkin viimein mukautuminen.
-Poliisit nuuskivat joka nurkan, ja Emmy sanoi olleensa nauruun
-purskahtaa, kun yksi heistä rähmi nelinkontin lattialla ja tarkasti
-vaatekaapin alustankin, jonne mahtuakseen miehen olisi täytynyt
-pusertua ohueksi kuin lauta. Kypärikin oli poliisilta siinä kömpiessään
-pudonnut päästä ja vierinyt lattialla, joten tuo kohtaus lienee
-ollutkin todella naurettava. Mutta ahtaassa piilossaan seisoi mies
-tulisessa tuskassa ja olisi ehkä jäänyt keksimättä, jollei sattunut
-huomaamattaan koskettamaan takanaan olevaa ovea, se narahti ja silloin
-poliisit miehen niskaan. Vaimo olisi nyt ehdottomasti saanut lähteä
-kaupungista, elleivät olisi kiireimmän kautta laittautuneet naimisiin.
-Häät kuuluvat olleen suurenmoiset, kaksitoista pientä tyttöä punaisissa
-vaatteissa oli kulkenut edellä, sirotellen punaisia neilikoita, kun
-lähdettiin siviilivirastoon. Ei siitä naimisesta kuitenkaan tuolle
-vaimorukalle suurta iloa ollut; hänen täytyy, niinkuin jo sanoin,
-kokonaan elättää miehensä, joka vetelehtii laiskana kaiket päivät
-ja iltaisin pitää kapakoissa isoäänisiä puheita ja esiintyy siellä
-kuin hyväkin työmies. Minä olen kyllä sydämestäni demokraatti, mutta
-on hyvin opettavaista joskus nähdä, millaisia aineksia puolueen
-suurisuisimmissa huutajissa voi tavata. Mies, jolla ei vielä
-milloinkaan ole kädet työstä känsistyneet, joka antaa naisen elättää
-itseänsä, semmoinen mies tahtoo esiintyä »orjain», »sorrettujen»,
-»yhteiskunnan lapsipuolten» edustajana ja asianajajana. Sehän on suoraa
-ivaa.
-
-Emmy aikoo ensi syksynä mennä naimisiin ylikyypparinsa kanssa ja he
-ovat tuumineet sitten ruveta pitämään ravintola- tai kahvilaliikettä;
-hän on hyvin onnellinen ajatellessaan tulevaisuuttaan, ja minä luulen
-varmaan, että hänen aikeensa tulee onnistumaan. Jos minäkin olisin
-tavannut oikeaan aikaan kunnollisen miehen, joka olisi minua tukenut,
-olisin ollut elämääni tyytyväinen, enkä olisi enää palannut entisiin
-epävarmoihin oloihin.
-
-Minä tunnen myötätuntoisuutta kaikkia tyttöjä kohtaan, jotka
-onnettomien olosuhteiden pakosta ovat joutuneet tätä elämää viettämään.
-Emmykin on syntyisin kunnollisesta perheestä, vääpelin tytär. Isä sai
-1870—71 vuosien sotaretkeltä parantumattoman taudin ja kuoli 1879. Emmy
-oli kuudesta sisaruksesta vanhin ja juuri ripille päässyt, kun äiti
-kuoli. Pikku siskot joutuivat orpojen kotiin, Emmy vanhan isoäidin
-luo, joka häntä vartioi hyvin ankarasti, varjellakseen tyttöä erään
-tätinsä kohtalolta, äidin sisaren, joka myöskin kuului »langenneihin».
-Tämän tädin oli aikoinaan eräs baijerilainen prinssi keksinyt jostain
-tyttölästä ja kuljettanut mukanaan Müncheniin, jossa hänet korotettiin
-ruhtinaallisen jalkavaimon arvoon. Emmyä pidettiin siis hyvin tiukalla
-tuon vanhan eukon luona, mutta siitä huolimatta hän sai silloin tällöin
-tilaisuutta pujahtaa ulos. Naapurissa oli hiukan vanhempi tyttö, joka
-oli jo kaikista asioista selvillä, ja tämä otti hänet usein mukaansa
-yhteisille retkille ja opetti hänelle kaikki mitä itsekin osasi, ja
-kun Emmy oli huomiota herättävän kaunis tyttö, sai hän heti peräänsä
-juoksemaan pyytäjiä paljonkin. Myöhemmin hän tuli johonkin hotelliin
-oppiakseen keittämään, ja siellä hän joutui isännän pauloihin, joka
-sai hänet vuokraamaan itselleen huoneen, voidakseen käydä usein hänen
-luonaan. Siitä se sitten alkoi menemään porras portaalta alaspäin...
-
-Niin niin... semmoista se on elämä! —
-
-Tuo viikko Dresdenissä oli minulle hyvin hauska. Tuntui virkistävältä
-saada pitkästä aikaa puhua jonkun ihmisen kanssa aivan vapaasti. Eräänä
-iltana olimme yhdessä jonkun Emmyn tuttavan, erään hotellinomistajan,
-ja toisen vieraan herran, erään amerikkalaisen kanssa, ja jälkimäinen,
-mister Staak, oli minut ihan hukuttaa mielistelyihinsä; kotimatkalla
-hän alkoi tulla liian rohkeaksi, ja silloin käskin hänen tietää huutia.
-Ei sillä että minulla olisi ollut mitään erityistä häntä vastaan, mutta
-se olisi ollut petos kreivillistä ystävääni ja suojelijaani kohtaan.
-Hän oli luvannut minut tälle matkalle, luottaen lupaukseeni pysyä
-hänelle uskollisena, ja lupaustani en ole vielä koskaan rikkonut enkä
-kenenkään luottamusta pettänyt.
-
-
-
-2 maalisk. 98.
-
-Olen ollut kovin sairas. Helmikuun alussa se alkoi. Yskää, nuhaa,
-pistoksia rinnassa, kova kuume. Lähetin hakemaan Juliusta, joka
-tietysti tuli heti, tutki minut ja sanoi tautini olevan keuhkopussin
-tulehdusta. Minä olen kai vilustunut automobiilimatkalla, jonka tein
-kreivin kanssa Potsdamiin. Oli kauhea veto ja minä olin verraten
-ohuessa puvussa. Minähän siedän niin kovin vähän. Julius kävi minua
-katsomassa kahdesti päivässä, aamulla ja illalla, viipyi joka kerta
-toista tuntia, ja hänen läheisyytensä lohdutti ja tyynnytti minua.
-Ja kun heräsin eräänä yönä, istui hän silloinkin sänkyni vieressä,
-tyttö oli hänet hakenut, kun minä olin niin rajusti hourinut, että
-hän oli ruvennut pelkäämään. Kun tulin tajuihini, oli kuume poissa ja
-tunsin itseni vain väsyneeksi, mutta olin onnellinen nähdessäni hänet
-vieressäni. Ja minä pyysin häntä jäämään siihen ja olemaan taas hyvä
-minulle niinkuin ennenkin, koska hänen rakkautensa kaipuu teki minut
-sairaaksi.
-
-»Mitä minä olen sinulle tehnyt, kun olet minulle noin paha?» kysyin.
-Hän teki kieltävän eleen ja vastasi hiljaa: »Ei mitenkään voisi johtua
-mieleeni olla sinulle paha, Thymian. Päinvastoin! Tuttavuutemme alusta
-asti olen ollut sinuun suuresti kiintynyt, tunteeni sinua kohtaan
-läheni jo syvempää intohimoa ja olisi siksi ehkä kehittynytkin,
-elleivät velvollisuuteni perhettäni kohtaan olisi auttaneet minua
-olemaan varuillani».
-
-»Sinä halveksit minua, Julius», sanoin minä.
-
-»Enhän toki», hän vastasi, »en minä sinua halveksi, joskin olin
-toivonut sinun voivan osottaa suurempaa lujuutta. Tiedänhän minä, miten
-suuria vaikeuksia ja vastoinkäymisiä vastaan sinun oli taisteltava,
-mutta uskon sittenkin, että elämäsi olisi voitu vielä toisin järjestää,
-varsinkin miehesi kuoltua. En sinua kuitenkaan moiti, sillä yleensä
-lienee tavattoman vaikea kohota tuosta alhosta ylös kunnialliseen
-elämään ja siihen pysyväisesti jäädä. Sanon vaan yhä vieläkin,
-etten ole voinut enkä voi nytkään käsittää, miten nainen, jolla on
-semmoiset hengenlahjat kuin sinulla, voi elää tässä loassa ja siihen
-vielä uudestaankin palata. Mutta nythän on kaikki hyvin järjestetty.
-Luulenpa etteivät sadat ja tuhannet »kunnialliset» naiset olisi voineet
-vastustaa kiusausta, joka kreivissä sinua lähestyi. Sinulle onkin
-tämä asema nykyään ehdottomasti paras, enkä ymmärrä mistä sinä voisit
-parempaa toivoakkaan. Vanha ystäväsi on ylhäinen ja rikas ja hankkii
-sinulle kaikki mitä vaan haluat. Sinulla on yltäkylläisesti kaikkea,
-mitä tuhannet muut vaimot itselleen turhaan toivovat, ei ole mitään
-huolia, mukavuus ja loisto sinua ympäröivät ja aikasi voit käyttää
-oman mielesi mukaan. Etkö älyä itse, että panisit vaaraan mukavan,
-huolettoman elämäsi, jos alkaisit kreivin selän takana pitämään
-yhtyyttä jonkun toisen miehen kanssa?»
-
-Minä kiersin käsivarteni pääni ympäri ja katselin kyynelsilmin alaspäin
-pitkin peittoani. »Niinpä niin», sanoin katkerasti, »mitäpä tämmöisessä
-nartussa muuta olisikaan kuin irstautta, rahanhimoa ja petollisuutta.
-Sielu ja kaipaava sydän ovat kunniallisten, säädyllisten naisten
-etuoikeuksia...»
-
-»Ei, ei, ei niin!» huudahti hän ja siirtyi tuolilta istumaan vuoteeni
-laidalle, veti oikean käsivarteni alas ja tarttui käteeni, »sitä minä
-en ollenkaan tarkottanut. Sinulla _on_ sydän, Thymian, ja sinulla _on_
-sielu. Jos minä todellakin pitäisin sinua vaan tuommoisena tavallisena
-»narttuna», ei minua luultavasti paljonkaan arveluttaisi poimia
-kirsikoita naapurin puutarhasta...»
-
-»Tuo vertaus ei ole oikea», sanoin minä. »Voidaksesi poimia naapurin
-kirsikoita, täytyy sinun astua sen muurin yli, joka suojelee kunkin
-ihmisen yksityisomaisuutta. Mutta jos kirsikkapuu kasvaa avonaisella
-kentällä, niin ei se seikka, että joku henkilö on ruvennut sitä
-hoitamaan ja suojelemaan, anna tälle vielä laillista omistusoikeutta
-tuon puun kantamiin hedelmiin...»
-
-»Sinä olet viisas, Thymian, kovin viisas», sanoi Julius, »mutta
-juuri sentähden että olet niin viisas, täytyy sinun ymmärtää, että
-kahdenkeskinen sopimus ei pysy voimassa, elleivät molemmat asianomaiset
-täytä siinä tekemiään sitoumuksia. Kreivi takaa sinun toimeentulosi,
-sinä lupaat olla hänelle uskollinen.»
-
-Minä vain huokasin. Ja hän jatkoi pehmeällä, miellyttävällä äänellään:
-»Voi rakas Thymian, elämä on niin lyhyt. Ei yksikään ihminen tiedä,
-kuinka paljon osattaret ovat sitä kullekin suoneet. Kaikki filosofit
-ovat tulleet mietiskelyissään lopulta siihen tulokseen, että todellista
-onnea ei pidä etsiä ulkonaisesta elämästä vaan omasta itsestään. Sinä
-tiedät mitä minä tarkotan —»
-
-Minä ymmärsin. Pääni oli niin väsynyt ja tyhjä, että se otti vastaan
-jokaisen sanan, ja varsinkin tarttui sinne hänen huomautuksensa elämän
-lyhyydestä.
-
-»Eikö totta, että minä en elä enää kauan?» kysyin. »Minussa on
-keuhkotauti, eikö niin? Se ei minua yhtään ihmetytä, sillä sitä on
-meidän suvussamme. Äitini ja kaksi hänen sisartaan on siihen kuollut.»
-
-Hän puisti päätään. »Jumala varjelkoon! Älä semmoisia huoli
-ajatellakkaan. Toinen keuhkosi on tosin hiukan vialla, ja jos
-viettäisit entistä hurjaa elämääsi, en vastaisi mistään. Säännöllisesti
-eläen voit sen puolesta tulla vaikka sadan vuoden vanhaksi.»
-
-»Siitä minua taivas varjelkoon!» vastasin. »Jollen voi elämältä enää
-mitään muuta saada kuin ruokaa, juomaa ja vaatteita, en sitä kaipaa.
-Sentähden ole armelias ja anna minulle morfiiniruiskutus, mutta
-voimakas, että se panee minut nukkumaan viimeiseen tuomioon asti.
-En jaksa elää kauempaa. Minä en jaksa.» Voimani pettivät, en saanut
-hillityksi itseäni, vaan rupesin ääneeni itkemään. Tohtori kumartui
-ylitseni ja sanoi hellästi:
-
-»Rakas pikku Thymian! Rakas pikku vaimo!» eikä pannut vastaan, kun
-vedin hänet syliini ja suutelin häntä, ja sanoi että hän jäisi minun
-ystäväkseni ja että minä saisin aina luottaa häneen.
-
-Siitä asti ovat meidän välimme taas entisellään.
-
-Hän tulee minun luokseni joka päivä, eikä kreivi siitä mitään välitä,
-koskapa hän on minun lääkärini. Ja minun pitäisi vähän voimistuttuani
-matkustaa etelään, mutta itse en tahtoisi, olisin täällä nyt niin
-onnellinen. Julius pitää sen kuitenkin välttämättömänä, sillä
-ilma täällä on minulle liian raakaa, ja kreivi, joka ei voi itse
-lähteä mukaan, on hankkinut erään vanhanpuoleisen naisen minulle
-seuralaiseksi. Hän tekee mitä hyvänsä minun tähteni, olen hänelle
-sydämestäni kiitollinen ja mielelläni tahtoisin rakkaudellani hänelle
-kaikki palkita. Mutta Juliuksesta en voi luopua, en, se on mahdotonta.
-
-
-
-Nizza 17 huhtik. 1898.
-
-Tahtoisin mielelläni kirjottaa oikein paljon, mutta en tiedä mitä.
-Minulle ei tapahdu mitään. Neiti Wagner on vanha naakka. Hän näyttää
-toimivan määrättyjen ohjeiden mukaan »hoitaessaan» ja »suojellessaan»
-minua semmoisella innolla, että se monta kertaa on tehdä minut
-hulluksi. Ja sitten on hänellä aivan sietämätön tapa ottaa vastaan
-jokainen mieltä keventävä vihanpurkaus minun puoleltani jollain
-kohteliaalla lauseella ja ystävällisellä hymyllä. Oikeastaan on hän
-köyhä raukka, joka on nuoruudestaan asti saanut palvella vieraita
-ihmisiä, kotiopettajana, seuranaisena ja sen semmoisena, aina
-ylhäisissä perheissä. Marseillessä hän on ollut erään herttuattaren
-seuranaisena neljä vuotta ja sitä ennen kolme vuotta kasvattajana
-jossain venäläisessä ruhtinasperheessä. Hän on hyvin sivistynyt
-ja omistaa täydellisesti ylhäisen maailman käytöksen. Pitkänä
-palvelusaikanaan on hän oppinut tuon vaikean taidon, että osaa kaikissa
-tilaisuuksissa mukaantua toisen mielialaan tai oikkuun, ei tahdo itse
-milloinkaan mitään, ei ilmaise koskaan omaa mielipidettä, mutta lopulta
-saa kumminkin aina tahtonsa perille. Kaikkeen mukautuvalla hymyllään
-hän ohjaa toista tämän itsensä huomaamatta minne tahtoo. Hän osaa
-myös huvittavasti ja mieltäkiinnittävästi kertoa, mutta ei hän ole
-kuitenkaan oikein sopiva minun seuralaisekseni. Hänen neitsyellinen
-entisyytensä on niin lumivalkea, että minä olen siinä suhteessa häneen
-verrattuna musta kuin korppi, erotus on liian jyrkkä, että sitä voisi
-millään tasottaa.
-
-Nyt olen taas terve. Neiti Wagner valvoo tarkasti, etten vaan
-rasittaisi itseäni mitenkään. Joka päivä ajelemme monta tuntia
-vaunuissa, kävelemme myös vähän. Kovin mielelläni lähtisin jo kotiin,
-mutta en pääse vielä. Kreivi kirjottelee minulle hyvin rakkaasti
-ja pitää huolta, ettei vaan minulta mitään puuttuisi. Kyllä hän on
-todellakin kunnon ukko, isällisenä ystävänä hän olisi verraton, mutta
-sille minä en mahda mitään, että rakastan toista. Juliukselta saan
-hyvin niukasti tietoja, häneltä ei riitä paljon aikaa kirjottamiseen,
-eivätkä hänen kirjeensä ole oikeastaan mitään rakkaudenkirjeitä, mutta
-minä luen niitä yhtäkaikki, kunnes osaan ne ulkoa, suutelen niitä ja
-kuvailen mielessäni häntä itseä suudelleeni. — Hän saarnaa alinomaa
-tuota yhtä ja samaa, että minun pitäisi antaa jotain sisällystä
-elämälleni, tehdä työtä, että vielä ei olisi myöhäistä alkaa jotakin
-tointa. Kyllähän minä tahtoisinkin, tunnenhan hänen olevan oikeassa,
-mutta mihin työhön minä ryhtyisin? Luulen ettei hän tiedä sitä
-itsekään. Liian myöhäistä on kuitenkin ruveta enää opettelemaan mitään
-erityistä ammattia.
-
-Meri on niin sininen ja taivas niin kirkas. Jos Julius olisi täällä,
-olisin paratiisissa. Mutta silloin tulisi kai enkeli välkkyvine
-miekkoineen ja ajaisi minut ulos, sillä minun kaltaisiani ihmisiä ei
-lasketa paratiisiin. Heitä varten on autio, hedelmätön maa, jota täytyy
-viljellä otsansa hiessä, ennenkun siitä saa elatuksensa.
-
-
-
-Syksyllä 1898.
-
-Miten kuukaudet kuluvat! Huhtikuussa tein viimeiset muistiinpanot, ja
-nyt on marraskuu käsissä. Selaillessani kirjaani tuntuu kaikki unelta,
-etenkin kun ajattelen, miten äärettömän paljon enemmän olen saanut
-kokea, kuin tähän on kirjotettu. Monet ihmiset näkevät harmaapäisinä
-katsoessaan takaisin elettyyn aikaan ainoastaan yksitoikkoisen, suoran
-tien, heillä ei ole ollut minkäänlaisia seikkailuja, he eivät ole juuri
-mitään kokeneet. Se tulee siitä, että heidän elämänsä on kuin pieni
-erikoisliike; he istuvat puotipahasessaan ja myövät pikku tavaroitaan,
-ainoastaan yhtä määrättyä lajia, ja tietävät muusta maailmasta sen
-verran kuin heidän ahtaasta puoti-ikkunastaan sitä voi nähdä. Ei
-milloinkaan heidän päähänsä pälkähtäisi lähteä ajamaan perhosta yli
-aitain ja ojain, kaiken, mikä on heille outoa ja käsittämätöntä,
-he pitävät halpana ja mitättömänä ja halveksien sivuuttavat. Minun
-elämäni sitä vastoin on ollut kuin suuri kauppahuone, jossa on
-käyty kansainvälistä liikettä ja tavaraa ollut monenlaista, mutta
-kovin paljon kelvotonta rojua. En sittenkään vaihtaisi sitä noiden
-toisten ahtaaseen soppeen. Minä kaipaan aina jotain avaraa, suurta,
-näkymätöntä, jalkani ovat kiinni maan loassa, mutta sieluni pyrkii
-jonnekin kauas, sinertävään, auringonpaisteiseen etäisyyteen,
-esiintyäkseen siellä uutena olentona, ehkä leivosena tai kukkana,
-mutta ei enää ihmisenä. Usein ajattelen haudantakaista elämää. Kunpa
-sen varmaan tietäisi, onko todellakin kaikki lopussa, kun tämä elämä
-päättyy. Minä en ole jumalinen, päinvastoin, vihaan kirkkoa ja pappeja,
-mutta sittenkin uskon, että on toinen elämä tämän jälkeen.
-
-Jos syntyisin toistamiseen tänne maan päälle, tahtoisin olla petoeläin.
-Taikka mies, sillä miehen ei tarvitse joutua koskaan semmoiseen
-umpisokkeloon kuin meidän naisten; hänellä on aina jokin ulospääsyn
-mahdollisuus, hänen elämäänsä ei yksi harha-askel turmele, niinkuin
-meidän. Mies on maailman herra; me naiset olemme vain välikappaleita
-hänen tarkotuksiensa saavuttamiseksi.
-
-Usein tunnen kärsimätöntä halua saada tietää, mitä on kuoleman toisella
-puolella. Tahtoisin kuolla, saadakseni sen tietää. Jos pääsisin
-Jumalan luo, niin syyttäisin häntä. Hän oli kyllä hyvä rakennusmestari
-tehdessään tämän maailman, mutta huonosti hän sitä rakennustaan hoitaa.
-Ja jos hän tahtoo olla ihmisten isä, niin hän on huono, puolueellinen
-isä. Kaikkivaltias! Mikä kaikkivaltias isä näkisi lastensa kurjuuden
-eikä heitä auttaisi? Mikä sellainen isä on, joka näkee lapsensa käyvän
-harhaan eikä tartu häneen kiinni ja taluta takaisin oikealle tielle?
-Mikä isä seisoo vieressä, kun lapsensa kaivoon putoo, eikä nosta
-kättään häntä auttaakseen ylös? Usko kaikkivaltiaaseen jumalaan on
-jumalanpilkkaa. Sillä jos on kaikkivaltias ja isä, eikä auta, ei tahdo
-auttaa, se on... Jos minä olisin jumala, loisin minä jumalallisen
-maailman. Minä muuttaisin inhimillisen kurjuuden pimeimmät pesät
-kukoistaviksi ruusutarhoiksi, repisin pois kaikki muurit, jotka
-rajottavat heidän näköpiiriään, että voisivat nähdä ja käsittää minun
-suuruuteni ja hyvyyteni. Ja jos näkisin jonkun luoduistani sairastavan
-parantumatonta ilkeyden, petollisuuden ja halpamielisyyden tautia,
-korjaisin hänet hiljaa ja kivuttomasti pois ja antaisin syntyä sijaan
-uuden ihmisen. Se olisi suurta jumalallista rakkautta, tekisi ihmiset
-autuaiksi ja sopisi paremmin kaikkivaltiaan jumalan arvolle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minä ajattelen paljon kummallisia asioita, joista en voi kenellekään
-puhua, koska ihmiset varmaan pitäisivät minua hulluna. Sitä en
-saa koskaan mielestäni, etten elä enää kauan. Minussa on varmaan
-keuhkotauti, koska vähäinenkin vilustus tuottaa minulle tuskallisen
-yskän, ja onhan äitini kuollut siihen. Julius sanoo tosin sen olevan
-pelkkää mielikuvitusta ja että keuhkoni ovat terveet, enkä minä
-usko hänen valehtelevan. Mutta en sittenkään pääse erilleni tuosta
-ajatuksesta.
-
-Nizzasta palattuani olin alkukesästä taas Elsterissä, ja professori
-ihmetteli suuresti, kun tuo kuuri ei ollut mitään auttanut. Mutta
-nyt en itse enää välitäkkään lapsesta. Mihin se joutuisi, jos
-minä kuolisin? Se menisi turmiolle, niinkuin minä menin rakkaan
-äitivainajani kuoltua.
-
-Ei minulla tosin aina ole tämmöisiä surumielisyyden puuskia, ainoastaan
-silloin tällöin, kun ajattelen, miten hyödytön oikeastaan on sellainen
-elämä kuin minun, josta ei jää pienintäkään jälkeä, kun kuolema on
-kerran saaliinsa korjannut. Kuolemaa minä en pelkää, mutta pitkää
-kuihtumista ja kitumista. Ystäväni minua kyllä ei hylkäisi, siksi on
-hän liian kunnon mies ja moitteeton ritari, mutta itselleni tuntuisi
-kovin katkeralta elää kokonaan toisten armosta.
-
-Nyt minulla on ystävätärkin, jommoista olen jo kauan halunnut. Kun
-kreivini haki minut pois Elsteristä, matkustimme ensin Engadiniin ja
-Badeniin ja sieltä vasta Berliniin. Sen jälkeen teki kreivi vielä
-matkan Norjaan, joten minä jouduin olemaan syyskuussa yksin ja silloin
-kävin usein iltapäivillä Zoologisen puutarhan konserteissa. Siellä
-istui eräänä päivänä vastapäätä minua nuori rouva, joka oli myöskin
-yksin, ja hänessä oli jotain, joka minua heti ensi näkemästä miellytti.
-Hän oli nuorempi kuin minä, kolmen- tai neljänkolmatta vuotias, kaunis,
-erinomaisen aistikkaasti puettu, musta tukka kammattu syvälle korvien
-yli. Hän katsoi minuun, minä katsoin häneen, ja me tunsimme luultavasti
-molemmat vetoa toistemme puoleen. Vähän myöhemmin, käveltyäni hiukan
-ympäristössä, tapasin hänet taas karhujen häkillä ja nyt rupesimme
-keskusteluun ja teimme tuttavuutta. Hän on rouva Maria von O—, hänen
-miehensä, joka on kahtakymmentäviittä vuotta vanhempi häntä, on paljon
-matkoilla, ja hänellä on sentähden hyvin paljon joutilasta aikaa,
-varsinkin kun hän on ollut vuosikausia poissa Berlinistä, joten ei
-hänellä ole juuri tuttaviakaan täällä. Meitä miellytti toistemme
-seura niin, että päätimme syödä yhdessä illallista, ja meillä oli
-hyvin hauskaa. Maria tuntee myös Parisin ja Wienin ja on ollut jo
-monta kertaa Monte Carlossa. Teimme ystävyydenliiton ja olemme siitä
-aikain seurustelleet miltei joka päivä, kävelemme tai ajamme aamuisin
-Eläintarhassa, olemme usein illoilla teatterissa ja käymme toistemme
-luona. Hänellä on yhtä kauniisti sisustettu asunto kuin minullakin,
-mutta suurempi, kahdeksan huonetta.
-
-En tahdo väittää olevani mikään suuri ihmistuntija, mutta minulla on
-jonkinlainen hieno vaisto, joka ei ole minua milloinkaan pettänyt, ja
-tämä vaisto vei minut yhteen Marian kanssa ja se sanoo myös, ettei
-hänenkään entisyytensä ole aivan moitteeton ja että hänessä ei ole
-kaikki eheää ja sopusointuista. Niinpä en ole esimerkiksi voinut
-vielä saada selville, mikä hänen miehensä oikeastaan on ja mitä hän
-tekee. Nykyisin hän on Monacossa. Maria on synnynnäinen berliniläinen,
-postivirkamiehen tytär, ei puhu muusta kuin sadoista ja tuhansista, ja
-salaneuvoksista, parooneista ja kreiveistä, mutta kaiken tämän ohella
-pääsee hänen suustaan välistä sanoja ja lauseita, joita muuten kuulee
-ainoastaan alimpain kansankerrosten käyttävän.
-
-Puhellessamme yhdessä olemme molemmat varuillamme, ettemme sanoisi
-liikoja, ja tiedämme sen, mutta siinä täytyy tapahtua vielä muutos.
-Minä pidän hänestä muuten, mutta tuo naamio kasvoilla minua kiusaa;
-jos minulla on ystävä, täytyy minun voida esiintyä hänelle ilman
-teeskentelyä, muuten käy koko juttu ikäväksi.
-
-Kerran olin kutsuttu hänen luokseen illalliselle. Paitsi minua oli
-siellä muuan postikirjuri vaimoineen sekä tämän jälkimäisen sisar.
-Illallinen oli erinomaisen hieno, ensi luokan ravintolasta tilattu.
-Vieraista voi huomata, että he useimpia ruokalajeja eivät olleet
-nähneetkään, ja he joutuivat hämilleen niitä tarjottaessa, kun eivät
-tienneet miten mitäkin lajia oli syötävä. Minulle annettiin ensiksi
-ja he katsoivat aina, kuinka minä tein, ja koettivat sitten matkia
-minua niin hyvin kuin osasivat. Eikä siinä ollut suinkaan mitään
-ihmettelemistä, sillä eihän postikirjurin pöydällä tavallisissa oloissa
-ole semmoisia herkkuja kuin Maria sinä iltana meille tarjosi. He
-kaivelivat ruokiaan tietämättä mitä niille olisi oikeastaan tehtävä,
-ja hummeri varsinkin pani heidät pahaan pulaan. He eivät saaneet
-lihaa siitä irti millään ilveellä, ja epätoivossaan otti postikirjuri
-viimein viispiikkiset avukseen. Heidän moukkamainen tapansa syödä ei
-minua siis kummastuttanut, mutta heidän läsnäolonsa semmoisenaan antoi
-minulle paljon ajattelemista. Naiset sinuttelivat Mariaa, ja tyttö,
-nenäkäs vaaleatukkainen olento, noin Marian ikäinen, käyttäytyi minun
-mielestäni suorastaan epäkohteliaasti, vei Marialta monta kertaa
-sanan suusta, teki ilkeitä huomautuksia ja naureskeli myötäänsä
-ivallisesti, esiintyi lyhyesti sanoen hyvin sopimattomasti. Keskustelun
-kuluessa sain tietää, että hän ja Maria olivat koulutoveruksia.
-Sekin on kummallista, kun Marialle muuten ihmiskunta alkaa vasta
-salaneuvoksesta, ja täytyy olettaa hänen isänsä olleen vähintään
-sala-postineuvos. Minulla kyllä on asiasta omat ajatukseni; ei
-minua vaan niin nenästä vedetä. Ensi viikolla tulee herra von O—
-kotiin; olen kovasti utelias. Maria sanoo että heillä tulee sitten
-olemaan usein vieraita, hänen miehellään kun on suuri tuttavapiiri
-poikamiesajoiltaan. Eihän tämä kaikki minuun vähääkään kuulu, mutta
-tuo kummallinen salamyhkäily pistää vihakseni. Ettei Maria naimisiin
-mennessään ollut mikään puhdas karitsa, siitä voisin mennä valalle
-milloin tahansa.
-
-
-
-Tammikuu.
-
-Sattumuksella on suuri valta maailmassa. Kaksi kertaa on se nyt viime
-kuukausina valmistanut minulle aivan odottamattoman kohtauksen. Vähän
-aikaa sitten olin Berliner teatterissa. Kun eräänä väliaikana astun
-aitiosta ulos, tarttuu silmälasini nauha avaimeen ja sotkeutuu siihen
-niin lujaan, että erään herran täytyi tulla minua auttamaan, ja tämä
-herra ei ollut kukaan muu kuin D., jota en ollut nähnyt kahteen
-vuoteen. Punastuin kovasti, sillä minä häpesin vielä häntä, jonka
-olin niin rumasti jättänyt, mutta hän nähtävästi ilostui nähdessään
-minut, pudisti kättäni ja vakuutti kerran toisensa perään, että tämä
-oli hauskin yllätys, mikä häntä voi kohdata, otti kursailematta
-käsivarteni, me aloimme kävellä edestakaisin ja minun täytyi kertoa
-hänelle kaikki, mitä näinä kahtena vuotena oli minulle tapahtunut.
-Hän oli viime vuonna mennyt kihloihin, mutta nyt se kihlaus on jo
-purkautunut.
-
-»Eikö totta, hyvä rouva, että me syömme taas kerran illallista
-yhdessä?» kysyi hän. Vastasin, ettei se nyt käynyt laatuun, ja kysyin
-sitten, eikö hän ollut vihoissaan minulle, kun olin niin pahasti
-hänestä eronnut. Ei sanonut olevansa.
-
-»En minä voinut Teitä siitä moittia. Onhan se luonnollista, että
-jokainen koettaa järjestää elämänsä sillä tavalla, mikä kunkin
-mielestä paras on», hän lausui. »Mutta sitä minä surin silloin, etten
-ole syntynyt miljonääriksi, että olisin voinut lyödä laudalta Teidän
-rikkaan ystävänne». En vastannut mitään, veri nousi päähäni. On
-vieläkin elämässäni hetkiä, jolloin äärettömästi kärsin, kun minua noin
-yksinomaan rahan kannalta arvostellaan ja pidetään ikäänkuin itsestään
-selvänä, ettei minussa voi mitään jalompia tunteita ollakkaan.
-Tiedän varmaan että D. ei tahtonut minua loukata — mitenkä yleensä
-voisikaan minunlaistani naista loukata! — sitä paitsi ei hän ole mikään
-raakalainen, vaan hyvin miellyttävä, sivistynyt mies, mutta sillä
-hetkellä vihasin häntä tuon lauseen vuoksi ja sain ankarasti hillitä
-itseäni, voidakseni olla sitä hänelle näyttämättä. Olisinhan tehnyt
-itseni vain naurettavaksi.
-
-Hän pyysi minua ilmottamaan hänelle osotteeni, ja kun hän sen
-osotekalenterista kuitenkin olisi löytänyt, sanoin hänelle sen, mutta
-pyysin ettei hän tulisi kotiini, jonka hän myös lupasi. Koska olin
-nyt yksin teatterissa, tahtoi hän uudestaan minua mukaansa illallista
-syömään näytännön jälkeen. En ollut ensinkään halukas, mutta viimein
-päästäkseni rauhaan lupasin, me söimme Höhnellä yksityisessä huoneessa,
-eikä minun tarvinnut sitä jälistäpäin katua, meillä oli siellä pari
-hauskaa tuntia. D. väittää että minä olen vielä kauniimpi ja solakampi
-kuin ennen, mutta että minä en näytä oikein terveeltä.
-
-»Teidän kasvonne näyttävät minusta muuttuneen, Te olette, kuinka minä
-sanoisin, henkevämmän näköinen kuin ennen», hän sanoi.
-
-»Ihmekös tuo», minä vastasin, »minä kun elän nykyään aivan
-platonisesti.»
-
-»Onneksi olkoon!» sanoi hän ja kilisti. »Eläköön platoninen rakkaus!»
-
-Kello yksi saattoi hän minut kotiin.
-
-Nyt taas ystävättäreeni Mariaan. Hänen miehensä, herra von O—, tuli
-joulukuun alussa kotiin. Enpä olisi voinut häntä ikinä semmoiseksi
-kuvitella. Casimir vainaassani ei ollut juuri kehumisen varaa, mutta
-aina hänet olisi voinut asettaa herra »paroonin» rinnalle, kuten von
-O— suvaitsee itseään kutsuttaa. Seitsemänkymmentä vuotta on hänellä
-varmaan jo selässään, hän on laiha ja kuivettunut äijänkänttyrä,
-pääkallo paljas ja kiiltävä kuin biljardipallo, ainoastaan takana
-muutamia harvoja haituvia ja leuassa yhtä harva valkea pukinparta.
-Maria oli hiukan hämillään ja katsoi tarpeelliseksi kuiskata minulle,
-ettei hänen puolisonsa ollut tosin nuori eikä kaunis, mutta hänellä
-oli sen sijaan erinomaisen hyvä sydän. Sen uskon täydellisesti, ja
-luulenpa että tuo sydän olisi sietänyt vielä toisenkin mainesanan. Se
-varmaankaan ei ole ainoastaan hyvä, vaan myös avara.
-
-Kaikesta siitä päättäen, mitä tähän asti olen tuossa talossa nähnyt
-ja mikäli sitä osaan arvostella, ei herra von O—ta voine sanoa juuri
-tavalliseksi keinottelijaksi, mutta ei hän semmoisesta kaukanakaan ole.
-Ja nyt tiedän myös, mihin he tuon suuren huoneustonsa tarvitsevat.
-Heillä on joka torstai herrailtama, jolloin aina pelataan ja herra von
-O— pitää tavallisesti pankkia. Niinä torstai-iltoina, joina minä olin
-siellä, oli koolla kolmisenkymmentä herraa, heillä oli pieni ruletti ja
-jotkut pelasivat faaraota, jota oli sangen hauska katsella. Ruletissa
-minäkin kerran koetin onneani ja voitin kaksisataa markkaa, mikä minua
-suuresti huvitti. Herrat ovat yksinomaan korkeimmista piireistä, paljon
-upseereja on mukana, ja jokaisella on erityinen tunnussanansa, jonka
-hän ilmaisee uudelle vieraalle, kun hän tuo sellaisen mukanaan, ja tämä
-taas mainitsee sen huomiota herättämättä tervehtiessään isännälle, joka
-siitä saa tietää, kuka uudesta tulokkaasta on mennyt takaukseen.
-
-Hyvin huvittavaa on minulle ollut tehdä havaintoja pelaajista
-ja nähdä, kuinka he peli-innon valtaamina unohtavat kaiken muun
-maailman. Minun vetovoimallani on entinen vaikutuksensa siihen asti
-kun peli alkaa, mutta sitten eivät pelaajat enää näe mitään muuta
-kuin punaisia ja mustia pallojaan tai korttejaan; heidän kaikki
-aistimensa näyttävät sulkeutuneen muulta maailmalta, yksi ainoa tunne,
-kullanhimo, on ottanut heidät kokonaan valtaansa. He ovat kuitenkin
-nähtävästi kaikki miehiä, joilla tuota haluttua tavaraa on yltäkyllin.
-Merkillistä! Minä en voi käsittää, mitä huvia ajatteleville ihmisille
-voi olla tämmöisistä uhkapeleistä. Parempia sitten ovat semmoisetkin
-vanhanaikaiset korttipelit, joita lapsuudessani kotipuolessa näin.
-Niissä osanottajat todella pelaavat, mutta näissä pelkkä sattuma
-ratkaisee kaikki.
-
-Muutamia viikkoja sitten tullessani Marian luo tapasin hänet
-merkillisen kiihtyneessä tilassa. Hänen kasvonsa olivat täynnä punaisia
-täpliä, ikäänkuin tulirokko olisi niissä käynyt, ja silmät näyttivät
-itkettyneiltä. Luulin hänen riidelleen miehensä kanssa, vaikka tämä
-onkin aina hyvin herttainen häntä kohtaan; arasti kysyttyäni syytä
-hänen itkuunsa sain tietää, että hänen ystävänsä neiti Wiegand,
-postikirjurin käly, hänet oli niin kovasti suututtanut.
-
-»Semmoinen häpeemätön letukka», hän sanoi, »minä teen hänen hyväkseen
-mitä voin, ja kiitoksen sijasta saan vaan haukkumisia palkakseni. Sen
-siitä saa, kun tuommoisten kanssa seurustelee.»
-
-»Niinpä kyllä», sanoin minä, »olenkin jo monasti ihmetellyt, miten
-sinä voit kärsiä tuon tytön sopimatonta suunpitoa. Mitä nyt sitten on
-tapahtunut?»
-
-»Oh, ei siitä maksa vaivaa puhua, mutta se harmittaa kuitenkin»,
-sanoi Maria. »Me olemme lapsena käyneet yhdessä koulua, asuneet
-samassa talossa ja leikkineet yhdessä, ja kun hän nyt tahtoo tuppautua
-luokseni, en osaa häntä ylpeästi poiskaan käskeä.»
-
-»Mikä hänen isänsä sitten oli?» tiedustelin.
-
-»Parturinapulainen. Ihan köyhää väkeä.»
-
-»Ahaa, he asuivat sitten kai teidän piharakennuksessanne?»
-
-»Tietysti», sanoi Maria ja meni samassa aivan tummanpunaiseksi, kun
-huomasi puhuneensa liikoja.
-
-Unohdin pian kokonaan tuon pienen kohtauksen. Mutta kun eilen
-kävin eräässä kaupassa Leipzigerstrassella, kuulen yhtäkkiä yhden
-myyjättäristä mainitsevan nimeäni, ja kun katsahdin sinne päin, tunnen
-Marian entisen koulutoverin, tuon nenäkkään ja suulaan neiti Wiegandin.
-Hänkin oli aivan punainen ja sanoi:
-
-»No, armollinen rouva, »paroonitar» on kai haukkunut minut Teille
-pataluhaksi, kun sai kerrankin kuulla suustani totuuden...»
-
-Minä en tietysti ymmärtänyt mitään, ja silloin alkoi tytön suuvärkki
-käydä kuin paras kahvimylly ja tuossa tuokiossa olin kuullut
-Marian koko elämäkerran. Se oli aivan niinkuin olin ajatellutkin.
-Hänen isänsä oli postiljooni ja perhe asui kolmannessa kerrassa
-samaa piharakennusta, jossa neiti Wiegandin vanhempain asunto oli
-pohjakerroksessa. Maria oli viidestä lapsesta nuorin ja kauneutensa
-tähden vanhempainsa silmäterä. Ripille päästyään tuli hän oppilaaksi
-johonkin vaatetavaraliikkeeseen ja kaksi vuotta myöhemmin hän karkasi
-liikkeen prokuristin kanssa Parisiin; vanhemmat kuolivat surusta
-pian sen jälkeen. Tämä oli tietysti neiti Wiegandin omaa keksintöä,
-niinkuin muutenkin koko hänen kertomuksestaan syöksähti esiin sellainen
-tulva kateutta, ilkeyttä, vahingoniloa ja muuta halpamaisuutta, että
-täytyi inhoten ihmetellä hänen sisunsa katkeruutta. Lopuksi sain vielä
-kuulla, ettei tuolla paroonilla ole omaa muuta kuin nimi, kaikki muu
-on vaan huijausta, ja asuntonsa komeasta sisustuksesta he eivät voi
-sanoa omakseen yhtään pölyriepuakaan, kaikki on Markiewiczin, ja minä
-saisin vielä nähdä, miten tuo koko komeus romahtaa läjään... Maria
-oli asunut paroonin kanssa vuoden yhdessä, ennenkun olivat menneet
-naimisiin j.n.e... kunnes vihdoin väsyin kuuntelemaan ja — turhaan
-yritettyäni saada suunvuoroa — käänsin hänelle yksinkertaisesti selkäni
-ja läksin pois. Olin kuullut juuri sen, mitä itse olin jo aikoja
-sitten ajatellut, eikä se minua siis vähintäkään kummastuttanut; mutta
-minua suututti tuon tytön halpamainen ilkeys. Olen aivan varma siitä,
-ettei hän olisi ollut hiuskarvaakaan parempi Mariaa, jos hänelle olisi
-tarjoutunut tilaisuus menetellä samalla tavalla.
-
-Kun tämän jälkeen tapasin Marian ensi kerran ja hän taas alkoi
-levittelemään itseään, otin häntä kädestä ja sanoin: »Maria, miksi
-me huolimme tämmöistä komediaa pitemmältä näytellä? Jos minun isäni,
-oli apteekkari ja sinun postiljooni, ei kai se mitään erotusta meidän
-välillemme tee. Mutta me olemme molemmat vaeltaneet elämän syvissä
-laaksoissa, ja jos kaikesta liasta ja pölystä huolimatta, mikä meitä
-siellä ympäröi, olemme säilyttäneet silmämme kirkkaina, voimme nyt
-nähdä ja ymmärtää paljon asioita, joista ei ole aavistustakaan niillä,
-jotka ovat ikänsä istuneet omassa lämpöisessä, suojatussa sopukassaan.
-On helppo sanoa: minä en lankee kiusaukseen, kun ei koskaan tule
-tietämään edes mitä kiusaus onkaan, kun perhe, koti, seurapiiri
-ja järjestetyt olot ympäröivät ihmistä semmoisella suojamuurilla,
-ettei lempokaan pääse sen yli viettelyksineen — mutta me, joilta
-nämä suojaavat muurit puuttuivat, kun kuolema tai nurjat olot olivat
-ne maahan repineet, me jotka olemme joutuneet kaikkien myrskyjen
-viskeltäviksi, me tiedämme tarkkaan, että ainoastaan se, joka itse on
-synnitön, saa heittää kivellä syntistä. Ja me olemme kaikki syntisiä —
-—»
-
-Maria itki ja sanoi hyvin arvanneensa, että tuo kavala käärme, Klara
-Wiegand, hänet pettäisi, — tuo ruoja, joka itse — — No no, minä
-keskeytin hänet ja sanoin että Klara Wiegandin kertomus ei häntä ollut
-suinkaan alentanut minun silmissäni, päinvastoin, nythän tuntui siltä
-kuin olisimme tulleet likemmäksi toisiamme, kuin olisi seinä väliltämme
-hävinnyt. Ja näyttääkseni hyvää esimerkkiä, tein hänelle selkoa elämäni
-päätapauksista, ja silloin hänenkin jäykkyytensä suli ja hän sanoi
-itsekin jo kauan sitten halunneensa puhua suunsa puhtaaksi ja monasti
-olleensa aikeessakin sen tehdä. Sitä minä nyt en kuitenkaan aivan
-puustavin mukaan usko.
-
-
-
-Toukok. 1899.
-
-En ymmärrä, mikä minua oikeastaan vaivaa. Olen kuin sairas, mutta en
-kumminkaan ole sairas. Alituinen levottomuus mielessäni yhä kasvaa ja
-pakottaa minua toimintaan.
-
-Minussa on vähän aikaa ollut kummallinen intohimo rahain tuhlaamiseen.
-Se pakottaa minut ostamaan kaikennäköisiä tavaroita, joita en tarvitse
-enkä osaa mihinkään käyttää, vaan lahjotan heti pois. Se on ikäänkuin
-jokin tauti, enkä tiedä mikä tulee neuvoksi, jos tätä tällaista
-pitemmältä jatkuu.
-
-Tämmöinen en ole koskaan ennen ollut. Minulla on ollut perintönä äiti
-vainaaltani suuri varovaisuus raha-asioissa. Velkaa olen aina pelännyt.
-Kauhulla muistelen vielä tuota aikaa, jolloin vuokrahommieni vuoksi
-olin joutunut niin suuriin velkoihin, etten luullut niitä voivani
-koskaan maksaa. Ei pidä ostaa mitään, jota ei voi paikalla maksaa, se
-on aina ollut periaatteeni.
-
-Mutta nyt en osaa muuta tehdäkkään kuin ostaa ja aina vaan ostaa. Ja
-vaikka sata kertaa lupaisin itselleni: tänään en tuhlaa penniäkään
-— niin pian kun lähden kadulle kävelemään, vetää jokin salainen
-voima minut heti puoteihin, ostan esineen toisensa jälkeen, ja kun
-olen ne saanut, en voi millään tavalla niitä käyttää. Keittäjäni ja
-sisäkköni ovat aivan ymmällään, kun eivät tiedä mihin panisivat kaikki
-ne puserot ja alushameet, esiliinat ja hatut, joita heille alinomaa
-lahjottelen. Nyt olen yhtäkkiä mieltynyt erityisesti koristeihin,
-pronssiesineihin ja silkkimattoihin, ostan niitä ja maksan niin kauan
-kun rahaa riittää, sitten käsken panna velaksi ja lähettää laskun
-kotiini. Niinpä kävikin, että tässä kuussa olivat rahani lopussa jo
-kahdeksantena päivänä. Laskut työnnän kaikki kirjotuspöytäni laatikkoon
-enkä uskalla niihin vilkaistakkaan. Joka päivä tulee sinne uusia,
-sillä en kertaakaan käy kaupungilla mitään ostamatta. Äskettäin ostin
-joukon kallisarvoisia posliiniteoksia, jotka maksoivat yhteensä
-yhdeksänsataa kahdeksankymmentä markkaa. Kun sain ne käsiini ja näin
-laskun, valtasi minut kauhea pelko, että kreivi saisi ne nähdä ja
-vaatisi minut tilille, ja hädissäni löin koko komeuden pirstoiksi
-ja pistin laskun laatikkooni. Samoin kävi vähän myöhemmin, kun olin
-eräästä taidekaupasta ostanut verrattoman kaunisvärisen pienen
-silkkimaton, hinta kahdeksansataa markkaa. Kun en tiennyt, minne sen
-olisin piilottanut, en osannut epätoivossani tehdä muuta kuin ruveta
-leikkelemään sitä palasiksi. Tässä työssä ollessani sattui Julius
-tulemaan sisään ja hän vallan kauhistui tuommoista vandalismia.
-
-»Jumalan tähden, Thymian, mitä sinä teet?» hän huudahti. Minä olin
-aivan lamaantunut pelosta ja änkytin: »Tahdon sen hävittää. Jos kreivi
-saa sen nähdä, niin hän toruu minua.» Hän näytti vakavalta, sanoi
-minun olevan liian hermostunut ja tarvitsevan mennä joksikin aikaa
-hermotautisten parantolaan. Mutta silloin minä hurjistuin ja huusin
-etten ole hullu eikä minua tarvitse hullujenhuoneeseen viedä, itse hän
-saa mennä sinne, joka semmoisia puhuu — mutta hän pysyi tyynenä ja käy
-luonani joka päivä niinkuin ennenkin. Kerran huomasin hänen supattavan
-jotain kreivin kanssa, ja siitä suutuin niin mielettömästi, että olisin
-tahtonut lyödä heitä kumpaakin, menin toiseen huoneeseen ja lukitsin
-itseni sinne. Loppujen lopuksi on D. sittenkin minun uskollisin
-ystäväni ja olen kutsunutkin häntä luokseni. Tahtoisin minä tietysti
-itsekin päästä ostohimostani, mutta hermosairaalaan en lähde, en minä
-hullu ole, tiedän tarkoin mitä -tahdon ja teen.
-
-Tahtoisin auttaa kaikkia köyhiä ihmisiä, ravita kaikkia nälkäisiä,
-vaatettaa alastomia, ja tunnen itseni onnettomaksi, kun en siihen
-kykene. Usein itken sentähden tuntikausia. Kun näen kadulla köyhän
-lapsen, otan sen mukaani johonkin puotiin, ostan sille kenkiä, paitoja
-ja muita vaatteita ja käsken lähettää laskun kotiini. Joka paikassa
-on minulla luottoa, koska elän koroillani ja asun näin komeasti, ja
-sitä paitsi on minua nähty kaupoissa usein kreivin seurassa, joka on
-yleisesti miljonääriksi tunnettu. Välistä kun yöllä johtuu mieleeni,
-miten monta sataa ihmistä on Berlinissä, joilla ei ole mihin päänsä
-kallistaa, ei edes kattoa sateen suojaksi, valtaa minut semmoinen
-levottomuus, etten saa enää unta ja tahtoisin myydä kaikki mitä minulla
-on ja antaa köyhille ja lähteä itse taas kadulle. —
-
-Äskettäin olin herrailtamassa O—n luona. Se oli viimeinen tänä
-vuonna; herra v. O— on taas Parisissa. Pelattiin faaraota ja minä
-istuin erään paksun italialaisen pankkiirin vieressä, joka ei osannut
-sanaakaan saksaa, mutta omalla kielellään lausui minulle lukemattomia
-kohteliaisuuksia. Hän voitti vahvasti, ja istuessani siinä hänen
-vieressään vedin syliini kaikki hänen voittamansa rahat ja setelit.
-Pelin päätyttyä kysyin leikilläni, saanko minä myös prosenttia siitä,
-että olin istumisellani tuottanut hänelle niin hyvän onnen, ja hän
-vastasi: »_Certamente, Signora, è tutto per Ella e sono veramente
-felice di poter metterlo ai suoi piedi_.» [Tietysti, rouva, ne ovat
-kaikki Teidän, olen suuresti onnellinen voidessani tarjota ne Teille.]
-
-No, minä en tiennyt, miksi olisin kursaillut ottaa vastaan mitä
-tarjottiin, sanoin vaan: »_Grazie, signore_!» [Kiitoksia, herra!] ja
-korjasin saaliini talteen. Samassa katsahdin Mariaan, joka istui meitä
-vastapäätä, ja säikähdin, sillä semmoisena en ollut häntä milloinkaan
-nähnyt, hän oli aivan viheriänä kasvoiltaan ja silmissä hehkui pahaa
-ennustava tuli. Nousin ylös ja menin ulos, hän tuli heti perässäni ja
-sanoi vapisten vihasta:
-
-»Minä jouduin aivan suunniltani sinun tähtesi, Thymian. Miten voi
-ylhäinen rouva siihen määrin unohtaa oman arvonsa, että menee ottamaan
-vastaan niin paljon rahaa ventovieraalta mieheltä?»
-
-»Pikemmin paljon kuin vähän», minä sanoin, »muuten en minä ole vielä
-koskaan ylhäisen rouvan nimeä tavotellut.»
-
-»Mutta pitäisi sinun kumminkin ajatella, mikä soveltuu meidän nimemme
-arvolle», sanoi hän ja löi rintaansa. »Sinä et olekkaan nyt missä
-tahansa, sinä olet parooni ja paroonitar O—n vieraana.»
-
-Olin aikonut ottaa koko asian leikin kannalta, mutta hänen tyhmänylpeä
-käytöksensä alkoi minua lopulta suututtaa.
-
-»Rouva Osdorfina voit sinä olla ja tehdä miten tahdot», jatkoi hän
-vielä, »mutta me tiedämme, mihin nimemme meitä velvottaa —»
-
-»Niinkö todella», minä vastasin, »jos niin tahtoisin ja semmoisiin
-koruihin arvoa panisin, voisin antaa ihmisten haukkua itseäni
-kreivittäreksi, koska mieheni oli täysirotuinen kreivi. Mutta siitä
-kunniasta en välitä. Tosin kyllä, jos minulla olisi maatila, hevoset ja
-vaunut ja pääsisin hoviin — silloin se olisi toista, mutta nyt, näissä
-oloissa, olisin mielestäni kunniaton keinottelija, jos tuota arvonimeä
-käyttäisin. Ja muuten, jos sinun miehesi ottaa herroilta rahat pelissä
-taikka minä annan heidän lahjottaa niitä itselleni, eiköhän se käy
-lopulta melkein yhteen? Molemmatkin me niitä voimme tarvita, teenpä
-sentähden sinulle ehdotuksen. Jakakaamme saalis! Kahtia, niinkuin
-rakkaat sisarukset ainakin. Hyväksytkö sen?»
-
-»Hyväksyn», vastasi hän lyhyesti, me jaoimme rahat ja saimme kumpikin
-tuhat kahdeksankymmentäkaksi markkaa.
-
-Minusta tuntuu siltä, kuin Maria olisi italialaisen vuoksi
-mustasukkainen minulle. Olkoon vaan minusta nähden, jos se häntä
-huvittaa. En ole viime aikoina enää välittänyt mistään miehistä.
-Tahtoisin vaan aina ostaa, aamusta iltaan ostaa ja lahjottaa pois ja
-tehdä koko ympäristöni iloiseksi. Ja yhä vaan ostaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eilen tuli tuo italialainen pankkimies hakemaan minut automobiilillaan
-ajelumatkalle Grünewaldiin. Maria oli myös mukana, ja luulen ettei
-hän oikein pitänyt minun läsnäolostani. Mutta en minä sille mitään
-taida, että tuo herra minua mielistelee; onhan se luonnollistakin,
-että hän viihtyy paraiten minun seurassani, jossa hän voi puhua omaa
-äidinkieltään, sitä Maria ei osaa muuta kuin vähän solkata huonoa
-ranskaa. Minä itse en hänestä vähintäkään välitä. Poikkesimme erääseen
-ravintolaan, josta olimme edeltäpäin tilanneet itsellemme päivällisen.
-Juuri sisään astuessamme sanoi Maria minulle: »Sinä olet tänään kovin
-huonon näköinen, Thymian, aivan kuin keuhkotautinen. Kerrassaan surkea.
-Miksi et käytä edes ihomaalia? Tekee oikein pahaa sinua katsella.
-Ihan kuin olisit maannut kolme viikkoa maan alla.» En vastannut
-mitään, mutta tuo sana »keuhkotautinen» pisti kuin puukko sydämeeni,
-ja syötäessä en saanut monta suupalaa alas. Koko ruumiini värisi kuin
-vilutaudissa.
-
-Illemmalla kerroin tästä Juliukselle, joka nykyisin tulee sangen usein
-aivan odottamatta luokseni. Hän lohdutti minua ja kehotti luopumaan
-tuosta seurasta, koska ei siitä ajan pitkään kuitenkaan tulisi olemaan
-minulle mitään iloa. »Luonnostansa ei voi kukaan päästä», hän sanoi,
-»tuollaiset naiset maalaavat itseään sisältä ja ulkoa, mutta se ei voi
-estää heidän oikeaa karvaansa näkyviin tulemasta, luontainen raakuus
-puhkee aina lopulta esiin. Sinä et kuulu niiden joukkoon etkä voi olla
-yhtä mieltä niiden kanssa, sillä kaikesta ulkonaisesta yhtäläisyydestä
-huolimatta sinä olet sisällisesti ylhäisempi, hienompi, siveämpi kuin
-ne...»
-
-Oikeassa hän lieneekin, mutta tahtoisi sitä mielellään, edes _yhden_
-ihmisen kanssa pysyä ystävyydessä. Julius oli tuona iltana taas niin
-hyvä ja hellä, että rohkaisin mieleni ja uskoin hänelle kaikki huoleni.
-Hän tahtoi nähdäkseen kaikki laskut, ja lopuksi minun täytyi myöntyä,
-joskin hyvin vastahakoisesti. Niitä oli yksi laatikko pakaten täynnä,
-hän alkoi laskea yhteen summia ja kasvonsa saivat yhä huolestuneemman
-ja totisemman ilmeen.
-
-»Herra siunatkoon, Thymian, onko sinulla aavistustakaan, kuinka paljo
-näistä tulee?»
-
-»Ei», sanoin hätäisesti.
-
-»Kolmetoista tuhatta markkaa! — — Ihmislapsi, mitä ihmeen kummaa sinä
-olet kaikella tällä rihkamalla tehnyt?»
-
-Sitä en tiennyt itsekkään. Paljon olen lahjottanut pois, paljon
-hävittänyt, ja paljon on vielä koskematonna paketeissa ja laatikoissa
-ylisillä.
-
-»Mutta _ne_ sinä ainakin voisit lähettää takaisin», sanoi Julius.
-
-»En tee sitä häpeää itselleni», vastasin, »tulkoon ennen mitä tahansa.»
-
-»Teillä on merkilliset käsitykset häpeästä ja kunniasta», huudahti
-hän. »Miten aiot sitten menetellä? Jotakin tässä täytyy tehdä, muuten
-sinulta viedään jonakin kauniina päivänä huonekalut asunnostasi...
-Miten sinä saatoitkin noin tehdä?»
-
-»Se on minussa niinkuin tauti.»
-
-»Tautipa kyllä. Sen olen sinusta jo kauan sitten nähnyt. Sinun hermosi
-ovat kokonaan pilalla. Mutta ole nyt aluksi aivan rauhassa. Koetan
-tuumia, mitä tässä olisi tehtävä. Parasta lienee heti ilmottaa kaikki
-kreiville.»
-
-Sitä minä en kuitenkaan tahtonut, ja hänen täytyi luvata luopua siitä
-tuumasta.
-
-Minua pelottaa. Tunnen olevani sairas. Julius luuli ensin vian olevan
-munuaisissa, mutta tutkimus ei tätä luuloa vahvistanut.
-
-Minun tekee niin pahaa...
-
-
-
-Joulukuu.
-
-Nyt olisi paljon kerrottavaa.
-
-Kesäkuukaudet olivat kauheat. Kreivi ei päässyt virkatehtäviltään pois
-Berlinistä enkä minäkään tahtonut matkustaa. Asuntoni on hauskan viileä
-ja yleensä minulla ei ollut halua minnekkään lähteä, ja Juliuskin oli
-ainoastaan pari viikkoa poissa kaupungista. Sitäpaitsi tunsin yhä
-olevani väsynyt ja kipeä...
-
-Elokuun lopussa oli minulla kriitillinen päivä.
-
-Oli satanut, ilma oli ihanan raitis ja viileä, minä menin viiden
-seuduissa kävelemään Eläintarhaan, jossa viivyin lähes kaksi
-tuntia iloissani siitä että tunsin itseni sinä päivänä tavallista
-terveemmäksi. Lapsia leikki joka puolella, vesipisarat kimaltelivat
-ruohikossa ja aurinko paistoi niin herttaisesti, että taaskin tulin
-ajatelleeksi, miten ihana tämä maailma sittenkin on. Takaisin
-tullessani olin niin ajatuksiini vaipunut, etten nähnyt mitään
-ympärilläni, ja astuessani juuri Siegesalleen poikki sattuu jalkani
-luiskahtamaan, samassa näen hurjaa vauhtia lähenevät vaunut, tunnen
-kauhean iskun kohtaavan ruumistani ja sen jälkeen en muista mitään.
-Pyörtyneenä oli minut nostettu ylös ja viety tapaturma-asemalle, ja kun
-siellä olivat löytäneet minua tarkastaessaan nimikortteja, joissa oli
-osotteeni, oli minut tuotu kotiini, yhä vielä tiedottomassa tilassa.
-
-Sitten makasin kauan kauan kuumeessa enkä tiennyt yhtään mitä minulle
-oli tapahtunut. Harvoina valoisina hetkinäni olin aina olevinani
-kotona ja luulin olleen unta kaikki, mitä vuosien kuluessa oli minulle
-tapahtunut. Huusin isää luokseni ja pidin hoitajaani sisar Annana, joka
-oli tuonut äidin Davosista kotiin.
-
-Vähitellen rupesin sitten paranemaan, palasin taas todellisuuteen ja
-tunsin Juliuksen, joka usein istui pitkät ajat vuoteeni vieressä.
-
-»Mitä minulle on tapahtunut?» kysyin vihdoin, sillä muistoni ei ollut
-vielä täydellisesti palannut.
-
-»Niin, mitä sinulle on tapahtunut, lapsi parka!» vastasi Julius, »sen
-sinä kai itse paraiten tiedät. Koetappas vaan muistella. Jospa olisimme
-jotain voineet edes aavistaa! Miksi et ollut siitä sanaakaan maininnut?»
-
-»Ah, nyt muistan, minä jouduin vaunujen alle kadulla — —»
-
-»Niin, ja entäs se toinen — —! Nyt on jo kaikki ohi...
-
-Minä en ymmärtänyt, mitä Julius tuolla »toisella» tarkotti, ja
-silloin hän kertoi minulla olleen perillisen toivoa, olin ollut jo
-ehkä puolivälissä raskauden tilaa, mutta tuon saamani hirveän iskun
-johdosta olin synnyttänyt keskoset. Ja tästä kaikesta minä en ole
-tiennyt mitään, en kerrassa mitään. Sillä kaikki oli ollut kutakuinkin
-kunnossa. Eikä tuo tieto suuresti mieltäni liikuttanut; luulenkin
-olleen parasta, ette noin kävi, sillä mitäpä minusta olisi ollut tuon
-lapsen hoitajaksi. Mutta paljon olin saanut sen tähden kärsiä, vasta
-loppusyksystä pääsin jalkeille.
-
-Kaikki ovat olleet hyviä minua kohtaan. Tuo raha-asiakin on nyt
-toistaiseksi järjestetty. Julius ja minä olemme sopineet, että minä
-myyn suurimman osan jalokivistäni ja niiden hinnalla suoritan osan
-velastani. Huhtikuusta asti vuokraan pienemmän asunnon ja muutan liiat
-huonekalut rahaksi. Mitäpä minä teen viidellä huoneella, kolmessa on
-aivan tarpeeksi. Erityistä kyökkipalvelijaa en myöskään tarvitse. Mitä
-tällä tavalla saan säästymään kreivin antamista kuukausirahoista, sillä
-vähitellen maksan kaikki velkani.
-
-Ostokiihkoni on epäilemättä ollut yhteydessä raskaudentilani kanssa,
-sillä nyt se on hävinnyt, olen taas niinkuin ennenkin.
-
-Mariasta en ole kuullut enää mitään.
-
-Kesäkuun puolivälissä oli hän matkustanut Ostendeen, heinäkuussa oli
-koko talous täällä hajonnut ja Markiewicz hakenut pois huonekalunsa,
-enkä sen jälkeen ole mitään suoranaista elonmerkkiä hänestä saanut.
-
-Mutta epäsuoralla tavalla hän on hyvinkin selvästi ilmottanut minulle
-olemassaolonsa. Marraskuussa, kun olin taas päässyt sängystä pystyyn,
-tuli kreivini kerran iltapäivällä luokseni ja antoi minulle erään
-hänelle osotetun kirjeen, joka oli lähetetty heinäkuun alussa Kölnistä
-ja kuului seuraavalla tavalla:
-
- Kunnioitettava Herra Kreivi!
-
- Eräs henkilö, joka ei voi tyynenä katsella, miten se nainen, joka saa
- kiittää Teitä kaikesta, pettää Teitä, tahtoo kehottaa Teitä olemaan
- varuillanne. Thymian on läpeensä huono ja turmeltunut olento. Hän
- keimailee muiden miesten kanssa, on suhteissa erääseen lääkäriin ja
- samoin erääseen kauppiaaseen, joiden kanssa hän seurustelee Teidän
- selkänne takana ja pettää Teitä. Siinä on tuon naisen kiitos Teidän
- suuresta hyvyydestänne. Hän liehakoi jok'ainoaa miestä, joka vaan hänen
- tiellensä sattuu. Hän ei voi muuten tehdäkkään, turmelus on hänellä
- mennyt veriin. Antakaapa salapoliisin pitää häntä silmällä, sillä
- tulee kyllä olemaan yhtä ja toista kerrottavaa Teille.
-
-
-En uskonut silmiäni, vaan luin kirjeen uudestaan. Ensimäinen vaikutus
-mieleeni siitä oli suuri hämmästys, joka tuntui melkein tuskalliselta
-ja kasvoi vähitellen suuttumukseksi. Sen ohella oli minussa semmoinen
-tunne, että tämä kaikki oli mahdotonta, sillä oli vaikea uskoa todeksi
-sitä ääretöntä halpamaisuutta, mikä tuosta kirjeestä ilmeni. Minä en
-ole tuota naista milloinkaan sanallakaan loukannut, me olimme ystävinä
-toisistamme eronneet ja minä olin häneen niin kiintynyt, että olisin
-tehnyt hänen edestänsä mitä hyvänsä, viimeisen leipäpalani olisin hänen
-kanssaan jakanut. Olin uskonut hänelle kaikki salaisuuteni, sillä en
-unissanikaan olisi tullut ajatelleeksi kenestäkään niin pahaa, että
-hän menisi halpamaisesti väärinkäyttämään tuollaista luottamusta.
-Mutta kun olin päässyt tointumaan ensimäisestä hämmästyksestäni,
-näytti asia minusta melkein naurettavalta; varsinkin teki minuun
-humoristisen vaikutuksen allekirjotus: Vilpitön ystävätär. Kaikkea
-tätä ajatellessani ei johtunut ensinkään mieleeni, että tämä nimetön
-parjauskirje voisi panna koko minun toimeentuloni vaaranalaiseksi.
-Sitä muistin ajatella vasta sitten, kun huomasin kreivin vakavin,
-läpitunkevin katsein minua tarkastavan.
-
-»Nimettömät kirjeet on minulla muuten tapa heittää suorinta tietä
-paperikoriin», hän lausui, »ja sinne tämäkin saa vaeltaa. Mutta —
-kysyä tahtoisin sinulta kuitenkin — käsi sydämelle Thymian — totuuden
-tahtoisin tietää. Onko tämä vain parjausta vai — onko siinä ehkä hiukan
-tottakin pohjalla?»
-
-Nyt vasta älysin, mitä kaikkea tämä asia minulle oikeastaan merkitsi.
-Mutta tuli mitä tuli, ajattelin, valehdella en voinut sillä hetkellä.
-
-»On tottakin», sanoin hiljaa.
-
-Hän ei vastannut ensin mitään, vaan käänsi minulle selkänsä, astui
-ikkunan eteen ja seisoi siinä ääneti ainakin kymmenen minuuttia
-katsellen kadulle. Sitten hän kääntyi hitaasti minuun päin, ja näin
-että asia oli koskenut häneen kovasti.
-
-»Minä en olisi sitä odottanut sinulta, Thymian», puhui hän hiljaisella
-äänellä. »En, minä olen sinuun luottanut... Mutta tyhmäähän se
-olikin... olisihan minun pitänyt ymmärtää —» Viimeisiä sanoja en enää
-kuullut. Nojasin pääni vasenta kättäni vasten ja peitin oikealla
-silmäni, enkä milloinkaan koko elämäni aikana ole ollut mielestäni
-niin vähäpätöinen, huono ja halveksittava kuin sillä hetkellä, enkä
-koskaan ole niin hävennyt kuin silloin. Olin maan tasalle masennettu
-ja helpotukselta olisi tuntunut, jos hän olisi lyönyt minua, ajanut
-minut ulos ja luvannut jättää oman onneni nojaan. Mutta ei mitään tästä
-tapahtunut.
-
-»Sinuun ei voi edes suuttua niinkuin pitäisi, Thymian», sanoi hän»
-vähän ajan päästä. »Minä en tahdo sinua toruakkaan. Miten voipikaan
-minun ikäiseni mies vaatia uskollisuutta noin nuorelta ja kauniilta
-naiselta —»
-
-»_Katunaiselta_, tarkotit sanoa», huusin minä, enkä voinut kauempaa
-hillitä itseäni, vaan puhkesin rajuun itkuun. Ja ensi kerran elämässäni
-itkin itseni tähden — — sentähden että minä todellisuudessa en ole
-parempi enkä jalompi kuin kurjimmista kurjin katunainen, joka myö
-ruumiinsa muutamasta lantista. Sillä jos minä en olisi semmoinen,
-olisin tällä hetkellä luvannut luopua kaikista muista ja kuulua
-ainoastaan hänelle, kiitokseksi kaikesta siitä, mitä hän tekee minun
-hyväkseni ja on jo tehnyt. Mutta sitä en voinut luvata, en voinut,
-sillä tiesin etten lupaustani kumminkaan pitäisi, ja se olisi huonoakin
-huonompaa, se olisi halpamaista.
-
-Niin, kun ei minussa olisi tuota onnetonta rakkautta Juliukseen. Taikka
-jos olisin kyllin vahva voittamaan sen. Mutta sitä voimaa minulla ei
-ole. Minä olen katukaisa.
-
-»Tämä jääköön tähän, Thymian, ei puhuta siitä enää», sanoi kreivi,
-»kaikki jää entiselleen...»
-
-Ja kaikki on entisellään. Mutta se se juuri kiusaa minua äärettömästi.
-Olen itse mielestäni liian kurja. En uskalla enää katsoa silmiin vanhaa
-ystävääni, niin minua hävettää. Hänen hyvyytensä painaa minut maahan.
-
-Kun sain ensi kertaa istua vuoteessani ja hoitajasisar oli avannut
-tukkani, otin muutaman suortuvan sormieni väliin ja silloin keksin
-mustain hiusten joukosta yhden valkoisen. Ensin pelästyin, sitten se
-teki minut surumieliseksi. Olen vasta seitsemänkolmatta vuotias ja nyt
-jo valkea hius... Viidenneljättä vanhana olen luultavasti kuihtunut
-mummo. Jospa saisin kuolla sitä ennen. Tunnen usein mielessäni kiihkeää
-kuoleman kaipuuta.
-
-
-
-1 tammik. 1900.
-
-Olin varmasti aikonut kirjottaa taas jotain uudenvuoden aattona, mutta
-D. tuli luokseni ja söi illallista minun kanssani. Hänen tulonsa
-ilahdutti minua, etten tarvinnut jäädä yksin ajatuksineni, sillä
-kreivi oli taaskin tuttavain luo kutsuttu ja Julius ei tule yleensä
-milloinkaan tällaisina päivinä. Hän kuuluu silloin vaan perheelleen,
-sanoo hän. Mutta D. on yhtä yksinäinen kuin minäkin. Kerroimme
-toisillemme kaikenlaista ja vaihdoimme mielipiteitä minkä mistäkin
-asioista. Hänen käytöksessään on jotain reipasta, virkistävää, joka
-minua paljon miellyttää. Kun keskiyön aikaan puhelumme hetkeksi
-taukosi, katsoi hän minuun kauan aikaa ja sanoi sitten yhtäkkiä:
-
-»Mikä komea rouva sinusta olisi tullut, Thymian! Jos minä saisin
-kynsiini sen roiston, joka on sinut pilannut — — niskat nurin
-vääntäisin konnalta.»
-
-»Minulla on tämä kai ollut verissä», sanoin surumielisesti.
-
-»Oi, älä puhukkaan sellaista», sanoi hän melkein vihaisesti,
-»tuommoinen nainen kuin sinä olet, voi ainoastaan onnettomuuden kautta
-joutua turmiolle.»
-
-Kreivi saisi kyllä tietää minun suhteestani D:hen. Me olemme, uudestaan
-tavattuamme toisemme, vain kaksi hyvää ystävää eli toveria.
-
-Kuulimme kellonlyönnin ilmottavan uuden vuosisadan alkamista.
-
-»Onnellista uuttavuotta!» sanoi D., kun kilistimme.
-
-»Ja täyttyköön minun toivoni!» minä sanoin.
-
-»Ja se olisi?»
-
-»Päästä lepoon, kuolla.»
-
-»Lapsi, lapsi! Elämä on lyhyt, kyllä maan alla aina maata saa. Sinulta
-puuttuu elämän suola, Thymian... Sinun pitäisi tehdä työtä — hengen ja
-ruumiin voimia kysyvää työtä.»
-
-Minä en vastannut mitään. Mitäpä siihen olisin sanonut? Sitä samaa ne
-minulle kaikki saarnaavat, jotka minun parastani tarkottavat. Hankkikaa
-minulle työtä, hengen ja ruumiin voimia rasittavaa työtä, minä olen
-valmis — —
-
-Mutta ne ovat vaan puhetapoja. Auttaa ei minua voi kukaan. Elämäni on
-auttamattomasti hukkaan mennyt. Minulla ei ole enää muuta toivoa kuin
-päästä täältä pois — omalle maatilalleni Schönebergiin.
-
-
-
-Toukokuu 1900.
-
-Viime kuussa sain eräänä aamuna kirjeen G—stä oikeusneuvos Ellbaumilta.
-
-Aavistin heti saavani jonkun tärkeän ilmotuksen ja avasin sen sykkivin
-sydämin, enkä siinä erehtynytkään.
-
-Oikeusneuvos kirjotti minulle, että isäni oli kuollut 11 p:nä
-maaliskuuta. Hän oli jo kauan aikaa sairastanut. Meinert ottaa
-haltuunsa apteekin ja menee senjälkeen heti naimisiin. Vaimonsa
-kautta hän saa rahoja ja maksaa niillä osan apteekkiin kiinnitetyistä
-veloista. Kaikkein ensiksi on hänen suoritettava minulle äidin perintöä
-neljäkymmentä tuhatta markkaa, jonka maksaminen voi tapahtua lokakuun
-1 p:nä taikka jo ennenkin, jos minä niin haluan. Näiden virallisten
-tiedonantojen jälkeen lisäsi oikeusneuvos vielä, että leski, rouva
-Helene Gotteball, joutuu kahden varattoman lapsensa kanssa aivan puille
-paljaille ja saa ruveta omien kättensä työllä itseään ja lapsiaan
-elättämään. Apteekin myömähinta on vain muutamaa tuhatta markkaa
-suurempi kuin siihen kiinnitetty velka.
-
-Sanoma isän kuolemasta koski minuun kovasti. Ja että minun piti saada
-siitä tieto tällä tavalla, ettei Lene ollut voinut siitä suoraan
-minulle ilmottaa, se täytti mieleni vihalla ja katkeruudella tuota
-naista kohtaan, jota minun kumminkin on yksin kiittäminen siitä,
-että isä minusta kokonaan vieraantui ja minä itse aivan kodittomaksi
-jouduin. Että hän ei tiennyt osotettani, ei ole mikään puolustus.
-Tulihan oikeusneuvoksenkin kirje minun käsiini, vaikka oli osotettu
-»Rouva kreivitär Thymian Osdorffille».
-
-Ensimäisen päivän vietin syvässä surussa, ja mieleni oli niin täynnä
-vanhoja muistoja ja surullisia ajatuksia, että vasta seuraavana päivänä
-tulin huomanneeksi, minkä tähden oikeusneuvos minulle kirjotti ja että
-minun oli hänelle myöskin vastattava.
-
-Ja silloin ajattelin sillä tavalla, että viattomiahan nuo pikku
-raukat ovat ja ne ovat kuitenkin minun isäni lapsia. Mikäli minä
-sukulaisiamme tunnen — varakkaina voivat ainoastaan äidinpuoliset tässä
-tulla kysymykseen — ei yksikään heistä liikauta sormeaankaan leskeä
-auttaakseen, eikä kukaan välitä vähintäkään noista lapsiraukoista,
-vaikka tietäisivät niiden nälkään kuolevan. Minä olen tosin kelvoton,
-eikä minua enää missään tarvitse lukuun ottaa, mutta sitä ajatusta
-en sentään voisi kestää, että minä elän täällä ylellisyydessä ja
-loistossa ja samaan aikaan nuo pienet ihmisenalut kituvat puutteessa ja
-kurjuudessa. Ovathan ne minun sisaruksiani, joskin vaan puoleksi, ja
-kukapa tietää, vaikka tuossakin tyttösessä olisi pisara sitä pelättävää
-verta, jota Gotteballin suvun kantaäiti, tuo ranskalainen ilotyttö, on
-jälkeläisilleen perinnöksi jättänyt. Sillä mikä on se vaarallinen kari,
-johon useimpain niinkutsuttu »kunnia» ja viattomuus särkyvät? Onhan se
-köyhyys, joka estää tarpeiden ja halujen tyydyttämisen tavallista tietä
-ja pakottaa turvautumaan sopimattomiin keinoihin. Enhän tosin minäkään
-voi tuota tyttöä suojella; mikä kerran on tapahtuva, se tapahtuu.
-Mutta joka tapauksessa on perintö hänelle tarpeellisempi kuin minulle,
-ja sentähden olen nyt ajatellut niin, että otan itselleni siitä
-kaksikymmentä tuhatta, maksan sillä velkani ja pidän loput hätävarana
-itselläni ja myöskin voidakseni joskus auttaa toisia. Esimerkiksi
-Emmyä ja hänen sulhastaan, jotka mielellään vuokraisivat ravintolan
-ja tarvitsisivat sitä varten tuhat taaleria. Emmy lähetti minulle
-toissa jouluna nojatuolin tyynyn ja osotti sillä, että häneltäkin voi
-liietä jotakin minulle. Toiset kaksikymmentä tuhatta markkaa talletan
-G——n säästöpankkiin, ja korot niistä maksetaan Lenelle hänen lastensa
-kasvatusavuksi, kunnes nämä ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Ja etten enää
-katuisi tätä päätöstäni, kirjotin siitä heti oikeusneuvokselle. Paria
-päivää myöhemmin kirjotti Lene minulle pitkän kiitoskirjeen, jossa hän
-kertoi isällä olleen vatsavian, joka oli vaivannut häntä jo toista
-vuotta ja oli tuottanut hänelle sanomattomia kärsimyksiä. Hän tietysti
-myöskin hienotunteisesti huomautti, että suru minun tähteni oli
-sekin osaltaan vaikuttanut isän terveyden huonontumiseen, ja lopetti
-kirjeensä sillä yhtä hyvin valitulla vakuutuksella, että hän tulisi
-käyttämään nuo rahat hyvin ja kasvattaisi lapsensa kunnon ihmisiksi. No
-niin, mitäpä tuommoiselta voi muuta vaatiakkaan...
-
-Sitä haluaisin vaan tietää, eikö isä ole yhtään minua ikävöinyt. Hän
-on kumminkin rakastanut minua, eikä hän ole varmaankaan ollut minulle
-vihainen siveellisen alennustilani tähden. Minä en saa sitä päästäni,
-että häntä on estetty minulle kirjottamasta ja minua kotiin kutsumasta.
-
-Minä asun nyt Bülowstrassen varrella. Neljä huonetta. Hauska,
-miellyttävä asunto.
-
-Kreivi ei käy luonani enää läheskään niin usein kuin ennen. En usko
-hänen minuun kyllästyneen, mutta hän ei näy kuitenkaan voivan kokonaan
-sulattaa sitä, että en ole ollut hänelle aivan uskollinen. Mutta se on
-oikeastaan typerää. Uskollisuutta voi olla ainoastaan siellä, missä on
-rakkautta. Ja että minä häntä rakastaisin, sitä hän ei nyt toki voine
-luulla.
-
-
-
-14 elok.
-
-Pihkantuoksua ja metsäpurojen lorinaa. Mieleni teki taas kerran
-päästä näkemään Harzia. Kesäkuussa olin ensin kreivin kanssa hänen
-maatilallaan. Ihmettelin että hän otti minut sinne mukaansa. Minulla
-oli käsky kutsuttaa itseäni rouva von Osdorffiksi. Oleskelu siellä meni
-hyvin mukiin muuten, kiusallista oli vaan se huolellisuus, millä kreivi
-koetti estää naapureita saamasta pienintäkään vihiä meistä. Hän sanoi
-minun tarvitsevan päästä nauttimaan maa-ilmaa (todellista), koska en
-ollut muka vieläkään täysin toipunut tautini seurauksista. Itse olisin
-mieluummin lähettänyt tänne sijastani erään köyhän sairaan naisen,
-vanhan tuttavani entisiltä ajoilta, jonka tapasin kerran kevätpuoleen
-kadulla. Hän oli niin kurjan ja ryysyisen näköinen ja kulki niin arasti
-pitkin seinävieriä, että pysähdyin häntä puhuttelemaan. Hirveää, miten
-sukkelaan ihminen voi joutua noin perinpohjin rappiolle! Pari vuotta
-sitten oli hän Berlinin huomatuimpia tyttöjä. Hän on sairas. En ole
-saanut selville, mikä häntä oikein vaivaa, mutta näyttää siltä kuin ei
-hänessä olisi enää tervettä kohtaa. Ja lisäksi köyhä, tietysti, sillä
-kenenpä haluja tuommoinen enää herättäisi. Kertoipa hän saaneensa olla
-pitkiä aikoja kokonaan syömättä ja viimeiset kahdeksan päivää sanoi
-eläneensä suorastaan koiranruuasta. Olen antanut hänen senjälkeen käydä
-syömässä päivällisen kyökissäni.
-
-Kreivin linna on komea rakennus romanilaista tyyliä. Minä viihdyin
-siinä sangen hyvin. Vanha ystäväni ja minä tulemme hyvin toimeen
-toistemme kanssa; näinä viikkoina onkin välimme tullut entistä
-paremmaksi.
-
-Erityisesti minua miellytti linnassa kirjasto. Sadeilmalla aina
-viihdyin siellä niin hyvin, että olisin voinut aamusta iltaan istua
-ja lukea sen mukavissa sahvianilla päällystetyissä nojatuoleissa.
-Eräänä iltapäivänä kävi ukkonen ja ilma tuntui hyvin raskaalta, jonka
-tähden nukahdin hetkiseksi kirjani ääreen. Ukkosen jyrähdys sai minut
-taas hereille, avasin silmäni ja kun näin salamain leimahtelevan ja
-vettä tulevan kuin saavista kaataen, nousin ylös ja menin yhteen
-ikkunakomeroon paremmin nähdäkseni tuota luonnonvoimien riehuntaa.
-Minulla oli päälläni pitkälaahuksinen valkea leninki, kreivi kun
-mieluimmin näkee minut valkopukuisena, ja seisoessani siinä ojentausin
-vähän ylöspäin ylettyäkseni katsomaan lasimaalauksen yli; salamain
-kellertävä valo täytti ikkunakomeron rikinkarvaisella hohteella.
-
-»Jos sinut näkisi joku maalari tuossa asennossa ja valaistuksessa»,
-sanoi kreivi, »niin hän paikalla piirtäisi sinusta luonnoksen kuvaa
-varten. Ikkunan korkea, suippokaarinen kehys, monivärinen lasimaalaus,
-salamain valaiseman taivaan kalpea heijastus ja sinä sen keskellä, niin
-korkeana, solakkana, valkeana, kuninkaallisena — totisesti, siinä on
-tunnelmaa — —»
-
-»Niin, tietysti. Tämmöinen vanha aatelislinna onkin erinomaisen sopiva
-kehys minulle», vastasin kuivasti.
-
-»Tiedätkö, että puolitoista vuotta sitten yhteen aikaan todellakin
-ajattelin ottaa sinut vaimokseni», sanoi hän totisena.
-
-»Sitä tuskin voisin todeksi uskoa», minä sanoin.
-
-»Näin onkin parempi — — meille kummallekin», sanoi kreivi.
-
-En vastannut enää mitään, mutta itsekseni ajattelin, millaista
-olisi ollut päästä tuon linnan emännäksi. Aatelista ja kaikista sen
-hullutuksista minä viisi välitän, mutta sen voin hyvin ymmärtää, että
-tuommoinen komea asunto, joka on kulkenut perintönä polvesta polveen,
-antaa omistajilleen jonkinlaista ylemmyyden ja riippumattomuuden
-tunnetta ja erottaa heidät jyrkästi rahvaasta, joka saa hiessä päin
-raataa jokapäiväistä leipäänsä ansaitakseen. Minä kunnioitan enemmän
-noita vanhoja, ylpeitä rakennuksia, joiden lujat muurit pysyvät
-pystyssä satoja vuosia, kuin niiden omistajia.
-
-Myöhemmin emme ole puhuneet enää tästä asiasta.
-
-Kreivi ei tunnu enää olevan mustasukkainen eikä epäluuloinen. Eikä
-hänellä olisi siihen syytäkään. Juliusta tapaan harvoin ja D:n kanssa
-seurustelen todellakin vain platonisesti. Heinäkuun lopussa matkusti
-kreivini Holsteiniin, erään veljensä luo, jonka poika viettää häitään,
-ja sieltä hänen oli määrä mennä Böömiin. — Pyynnöstäni toi hän minut
-Ilsenburgiin. Aina siitä asti, kun vuosia takaperin olin Harzissa, olen
-tänne ikävöinyt. Aina kesäkuukausina ollessani Berlinissä — varsinkin
-noina huonoina aikoina — väikkyi mielessäni paratiisillisen ihanana
-muisto Harzin pihkantuoksuisten kuusimetsäin viileydestä ja rauhasta
-ja kirkkaiden vuoripurojen miellyttävästä lorinasta. Salainen toivoni
-oli myöskin, että kohtaisin täällä tuttuja Hamburgista. Mielelläni
-haluaisin joitakuita niistä kerran nähdä. Harzhan on aina täynnä
-hamburgilaisia. Mutta tähän saakka en ole nähnyt yhtään tuttua, pelkkiä
-vieraita kasvoja vaan.
-
-D:lle lähetin kerran kuvakortin ja neljä päivää senjälkeen seisoo hän
-ilmi elävänä edessäni. Hän oli oikeastaan aikonut Itämeren rannalle,
-mutta saatuaan minun korttini olikin päättänyt tulla Harziin ja on
-nyt asettunut Ilsenburgiin. Me kävelemme joka päivä metsissä ja
-kiipeilemme kallioilla yhdessä, niinkuin hyvät toverukset ainakin.
-D. saa usein elegisyyden puuskia. Eilen satuimme löytämään metsässä
-viehättävän paikan. Minä istuin sammalpeitteiselle kivelle ja hän
-heittäytyi pitkälleen nurmikolle, ja sillä tavalla vietimme siinä kaksi
-kokonaista tuntia sanaakaan lausumatta. Tuntui kuin olisimme olleet
-kirkossa. Puro lorisi lähellä, joku lintu viserteli ylhäällä päidemme
-päällä ja auringon kirkas valo tunkeutui tuohon metsän ympäröimään
-paikkaan miedontuneena, ikäänkuin viheriälasisten katedraalinikkunain
-läpi, yltympäri vallitsi sellainen rauha, että olisi tahtonut avata
-rintansa, ottaakseen tuon ihanan rauhantunnelman itseensä ja viedäkseen
-sen mukanaan maailman levottomaan elämään; jospa voisikin tuommoisten
-metsähetkien rauhan irrottaa ympäristöstään ja viedä kotiinsa! Kaikki
-on silloin niin harrasta, ihanaa ja rauhallista... Oma sydän vaan
-rinnassa takoo kuin kuolemaan tuomitun sielukellot ja muistuttaa siitä,
-että oikea rauha ei tule koskaan ulkoapäin sisään, vaan sen alkuperän
-täytyy olla ihmisen omassa sielussa.
-
-»Niin, niin, Thymian, olisinpa tuntenut sinut kymmenen vuotta sitten»,
-sanoi D. yhtäkkiä poismennessämme.
-
-»Silloinkin se olisi ollut liian myöhäistä», sanoin minä, »sillä minä
-olin juuri täyttänyt kuudennentoista ikävuoteni, kun sain lapsen.»
-
-Hän pyysi minua kertomaan enemmän. Sillä kertaa en ollut halukas, mutta
-kun myöhemmin taas kävelimme metsässä, sanoin hänelle miten kaikki
-oli tapahtunut. Ja hän sanoi pysyvänsä aina naimatonna, koska hän
-verratessaan minuun niitä naisia, joiden kanssa voisi tulla avioliitto
-kysymykseen, huomaa heidät kaikki kovin köykäisiksi. Minä en ole
-tavallisessa merkityksessä turhamielinen, mutta tuo lausunto tuotti
-minulle iloa. En minäkään tahtoisi menettää hänen ystävyyttään, ja se
-varmaankin tapahtuisi, jos hän menisi naimisiin.
-
-Emmy ja hänen kultasensa ovat äärettömän onnellisia, kun olen luvannut
-lainata heille nuo rahat. Olen päättänyt matkustaa itse G—hen lokakuun
-1 päiväksi nostamaan rahat. Ikävöin hautoja siellä. Muuta kuin hautoja
-ei minulla maailmassa olekkaan, mitä voisin sanoa kokonaan omakseni.
-
-
-
-Marraskuu.
-
-Me vanhenemme molemmat, kirjaseni, sinä ja minä. Sinun lehtesi kuluvat
-loppuun ja minun elonpäiväni saisivat myös päättyä, mutta koska niitä
-näyttää riittävän pitemmältä kuin sinulla lehtiä, täytyy minun lisätä
-sinuun uutta paperia. Niin, niin, paljon hyvää et ole saanut minusta
-kuulla. Tänään olen lukenut läpi kaikki muistiinpanoni alusta asti,
-ja sitä tehdessäni tuntui minusta siltä, kuin olisin vielä kerran
-saanut elää nuo eri kohtaukset. Paljon enemmän olisin voinut kirjottaa,
-mutta ei ole aina ollut aikaa eikä halua. Surumielinen tunnelma hiipi
-sieluuni, kun luin nuoruuteni ajan ensimäisiä lapsellisia kyhäyksiä — —
-
-    O Jesu, rakas Herrani,
-    Sun suojaas jätän itseni
-    Ja rakkaan lapsen' tässä.
-    Sun enkelisi vartiat
-    Ain' olkoot hälle valppahat,
-    Ettei hän hukkaan joudu...
-
-Hyvä Frieda täti! Sinä aavistit jo silloin jotakin. Ei ollut mitään
-onnentähteä silloin sinun pääsi päällä eikä mikään ystävällinen
-pyhimys kantanut hurskasta rukoustasi sinun Jeesuksesi eteen. Lapsi,
-jonka puolesta silloin rukoilit, _on_ joutunut hukkaan, maailma on
-sen niellyt, tuo monipäinen hirviö, jonka loppumaton nälkä vaatii yhä
-uutta, nuorta, maukasta ihmislihaa.
-
-Voi, miten tuo käynti vanhassa kodissani on myllertänyt koko olentoni.
-Parempi olisi ollut pysyä sieltä poissa.
-
-Heti kun olin Hamburgin ohi päässyt ja kotoinen murre alkoi kaikua
-korvissani, tuli mieleni raskaaksi ja surulliseksi. Niin vieras ja outo
-oli tuo kaiku, kuin olisin ollut kokonaisen ihmisiän poissa niiltä
-seuduilta, enkä vasta yksitoista vuotta. Ihmiset siellä ovat aivan eri
-lajia, niin karkeatekoisia, suoria, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä,
-että ylipääsemätön kuilu erottaa minut kotiseudustani ja sen asukkaista.
-
-Oli jo myöhäinen, pimeä ja kylmä syysilta, kun pääsin perille.
-Kaupungin ympärillä leviävän lakean maan yllä kulkivat synkät pilvet
-kuin suuret mustat yölinnut. Lähetin kapineeni ravintolaan »Deutscher
-Hof» ja tilasin sieltä huoneen. Illallisen söin huoneessani ja sen
-perästä kävelin vielä vähän aikaa pimeillä kaduilla. Kun olin kulkenut
-torin yli ja tullut apteekin eteen, rupesivat polveni vapisemaan ja
-sydämeni melkein pysähtyi mielenliikutuksesta. Kiihkeä halu astua
-sisään valtasi minut samassa, ja ennenkun ehdin mitään enempää
-ajatella, olin noussut jo portaita ylös ja seisoin eteisessä. Avasin
-oven, astuin sisään apteekkiin ja pyysin piparminttupastilleja. Minulla
-oli tiheä huntu kasvojen edessä, mutta nuori mies, joka oli myömässä,
-ei olisi minua muutenkaan tuntenut. Konttorin ovi oli raollaan ja
-siellä istui pulpetin ääressä Meinert. Näin hänet selvästi. Hänen
-tukkansa on harventunut ja kasvonpiirteet käyneet terävämmiksi. Muuten
-hän on sama kuin ennenkin.
-
-Eteisessä vallitsi suuri epäjärjestys. Lenen tavaroita oltiin juuri
-muuttamassa pois. Vaatekaappi isän makuuhuoneesta ja vierashuoneen
-piironki seisoivat lattialla, kirstuja ja laatikoita oli heitetty hujan
-hajan sinne tänne. Seisoin siinä hetkisen aikaa paikallani ja menneiden
-aikojen muistot välähtelivät sieluni silmien ohitse. Näin itseni
-lapsena juoksevan eteisen lattian yli, muistin sen illan, jona Meinert
-kantoi minut selässään yläkertaan, näin äitiä vietävän kirstussaan ulos
-ovesta ja elin vielä kerran sen kauhean iltahetken, jolloin Elisabethin
-itsemurhan jälkeen hiivin ylös pimeitä portaita — — sinä iltana, josta
-minun onnettomuuteni ovat alkaneet. Ja kun tulin ulos kadulle, tiesin
-viimeisen kerran elämässäni astuneeni synnyinkotini kynnyksen yli...
-
-Senjälkeen kävelin vieläkin jonkun aikaa pitkin katuja. Frieda
-tädin ikkunoissa olivat viheriät käärekaihtimet alaslaskettuina ja
-niiden takana paloi lamppu... tuo entinen kiiltäväksi hangattuine
-messinkijalkoineen — minä tunnen sen niin hyvin — ja ikkunalaudalla
-oli kukkaruukkuja... aivan niinkuin ennen. Ja minä tiesin, että hän
-itse istuu sohvassa virkaten ja samalla lukien sanomalehteä tai
-jotain jumalista kirjaa, ehkäpä juuri sillä hetkellä vilahtaa hänen
-hyvässä, pienessä vanhanpiiansielussaan esiin muisto tuosta kadonneesta
-olennosta, joka iltapimeässä seisoo ulkona kadulla.
-
-En nukkunut paljon sinä yönä. Aamulla söin tarjoiluhuoneessa, jossa
-emäntä, nuorenpuoleinen, minulle outo nainen, tervehti minua. Hänen
-kanssaan alotin keskustelun ja kyselin yhtä ja toista Gotteballin
-perheestä — sanoin ennen lapsena joskus käyneeni heidän talossaan.
-
-»Niin, rouva Gotteball raukka jäi miehensä kuoltua kovin ahtaisiin
-oloihin», sanoi emäntä, »ja lapsetkin ovat niin nuoria, ja vasta siinä
-iässä, jolloin ne rahaa maksavat. Miehellä oli hirveät tuskat ennen
-kuolemaansa, niin se käy, kun sillä tavalla elää...»
-
-»Millä tavalla sitten?» minä kysyin.
-
-»Herra jumala, hän oli vallan kuin noiduttu naisväkeen, kutsuivat häntä
-täällä yleisesti — en minä ilkee sanoa miksi. Ennen naimisiin menoaan
-oli hän elänyt kaikkien emännöltsijäinsä kanssa. Yksi niistä oli
-hukuttanut itsensä. Semmoiset teot tulevat kostetuiksi, ja hänkin sai
-sen kyllä kokea omassa tyttäressään — se oli ensimäisen vaimon lapsi,
-tiedättehän —?»
-
-»Muistan, muistan, Thymian. Kävin vähän aikaa samaa koulua kuin hänkin.
-Mitä hänestä on tullut? Onko hän naimisissa?»
-
-»Hänkö? Kaukana siitä! Minä en ole häntä tuntenut, olen ollut täällä
-vasta seitsemän vuotta ja hän oli jo sitä ennen lähtenyt pois. Hän
-kuuluu olleen erinomaisen kaunis, mutta tuommoinen, ymmärrättehän,
-josta ei saatu oikeaa ihmistä. Rouva Gotteball on siitä minulle itse
-kertonut, se ei ollut tietysti hänelle äitipuolena mikään vähäpätöinen
-asia ottaa sellaista olentoa tyttärekseen. Juuri viisitoista vuotta
-täytettyään antautui hän seikkailuun proviisori Meinertin kanssa,
-jolla nyt on apteekki, ja tämä teki hänelle lapsen. Hamburgiin hän
-kuuluu käyneen sen jättämässä eikä häntä sen koommin ole täällä
-nähty. Sanotaan hänen senjälkeen eläneen Hamburgissa ja Berlinissä
-katutyttönä, mutta ei kukaan oikeastaan tiedä, mitä hänestä on tullut.
-Eikö tuo lie jo katuojaan kuollut. Lokaan semmoiset kuitenkin aina
-lopulta sortuvat...»
-
-»Niin, se on varma», sanoin minä, »lokaan ne sortuvat. Hän ei siis
-tullut naimisiin?»
-
-»Kyllähän täällä kerran puhuttiin, että hänestä olisi tullut Berlinissä
-jonkun kreivin vaimo, mutta se oli tietysti paljasta lorua. Rouva
-Gotteball itse ei usko sitä. Kreivikö naisi tuommoista ihmistä, jota ei
-toinen menisi hiilipihdeilläkään koskemaan! Uskokoon sen joka tahtoo.
-Vanha Gotteball sai viimeisinä hetkinään vielä oikkunsa ja tahtoi nähdä
-tyttärensä, mutta rouva ei tietysti sitä sallinut, eikä häntä suinkaan
-voi siitä moittia. Semmoista naista en minä vaan ottaisi sänkyyni
-yöksi. Eikä rouva Gotteball sitäpaitsi tiennyt, missä tuo naikkonen nyt
-kuljeksii, onko hän edes elossakaan.»
-
-Nyökäytin päätäni ja sanoin: »Proviisori on siis kuitenkin lopulta
-syypää tytön onnettomuuteen. Ja hän on jäänyt apteekkiin?»
-
-»Niinpä niin, hän on kykenevä mies, ja ukko oli viime aikoina vähän
-höperö. Eikä semmoista miehille niin suureksi viaksi lueta.»
-
-»Eikö sitten Thymian peri mitään äidiltään?» kysyin. »Hänellähän oli
-varoja, mikäli olen kuullut.»
-
-Emäntä ei tiennyt siitä mitään, josta huomasin Lenen pitäneen tämän
-asian viisaasti kyllä omana salaisuutenaan.
-
-»Miten voi vanha neiti Gotteball?» kysyin vielä.
-
-»Hän on käynyt kovin tylsäksi», vastasi emäntä, »mutta koettaa olla
-vielä kumminkin mukana. Veljensä luona ei hän ole käynyt moneen
-vuoteen, paitsi nyt ihan viimeisinä päivinä ennen hänen kuolemaansa.
-Kälykset eivät voi sietää toisiansa. Rouva Gotteball on äkeissään
-Friedalle, kun ei tällä ole mitään antamista hänen lapsilleen, vaikka
-hän oli tuota toista tyttöä pitänyt kuin kultaa kämmenellä. Nyt
-tietysti hänkin sitä kiroo.»
-
-»Niin, niin, hänkin sitä kiroo...» sanoin minä ja kysyin Lenen
-osotetta, jonka sainkin tietää.
-
-Kello yksi oli minun määrä olla oikeusneuvoksen luona. Tunnen tuon
-vanhan herran entisestään. Hän katsahti minuun terävästi silmälasiensa
-läpi, mutta minussa oli kylliksi ihmistuntijaa huomatakseni, että
-hänen kasvojensa ilme muuttui paikalla hyväntahtoisemmaksi. Pyysin
-kohteliaasti häntä jättämään pois nimityksen »rouva kreivitär» ja
-kutsumaan minua rouva Osdorfiksi. Heti senjälkeen tuli Meinert.
-
-Jos hän olisi kohteliaasti ja välinpitämättömästi astunut luokseni, en
-olisi silmiäni räpäyttänyt. Olihan minulla ollut aikaa valmistautua
-tähän kohtaukseen, ja ainoa tunteeni sitä ihmistä kohtaan on mitä syvin
-ylenkatse. Mutta hän naurahti ivallisesti, teki minulle pilkoillaan
-syvän kumarruksen ja kutsui »rouva kreivittäreksi».
-
-Se oli liikaa!
-
-Tunsin käyväni ihan kalpeaksi. Koko ruumiini vapisi ja silmäni
-himmenivät. Minun täytyi äkkiä istua, sillä huone rupesi pyörimään
-silmissäni. En voinut hillitä itseäni, vaan lausuin tuon yhden sanan:
-»Konna!»
-
-»Mitä rouva kreivitär suvaitsee käskeä?» kysyi hän ottaessaan
-setelipakan esille.
-
-»Lukekaa rouvalle summa tähän pöydälle», sanoi oikeusneuvos.
-
-»Kyllä, minä luen sen 'rouvalle'», vastasi Meinert merkitsevällä
-äänenpainolla ja nauroi pilkallisesti.
-
-Silloin oli minun malttini kokonaan lopussa. »Te — roisto! Teillä olisi
-täysi syy häveten luoda katseenne alas minun edessäni sen sijaan että
-minua pilkkaatte. Niin juuri, maan alle tahtoisitte häpeästä painua,
-jos Teissä olisi hitunenkaan omaatuntoa ja kunniantunnetta. Minä —
-minä voin Jumalalle ja ihmisille vastata siitä, mitä olen tehnyt.
-Sillä kaikki olen tehnyt itselleni, en ole keneltäkään varastanut
-ihmisen kalleinta omaisuutta, hänen kunniaansa, ei ole omallatunnollani
-yhtäkään ihmiselämää, jonka _minä_ olisin perikatoon syössyt. Ja
-jos on jumalallinen tuomari ja me molemmat seisomme kerran hänen
-edessään, niin kyllä _hän_ ratkaisee meidän välimme. Naurakaa Te vain!
-Ette ole Tekään vielä elämänne loppuun päässyt. Minä en ole koskaan
-kenellekään pahaa toivonut enkä tehnyt, mutta Teille toivon, että
-omassa ruumiissanne, omissa lapsissanne tulisitte kokemaan, mitä pahaa
-Te olette minulle tehnyt. Isien synnit kostetaan lapsille — — ehkä me
-vielä kerran tapaamme toisemme ja ehkäpä silloin _minä_ voisin nauraa,
-jos olisin niin kehno kuin Te, konna — —»
-
-»Te ette voi minua ensinkään loukata», sanoi hän, »katunaisella on
-puhevapaus — —»
-
-Oikeusneuvos istui kirjotuspöytänsä ääressä selaillen asiakirjojaan,
-mutta nyt hypähti hän kiivaasti ylös, iski nyrkillään pöytään ja huusi
-jyrisevällä äänellä:
-
-»Vaiti! Ei sanaakaan enää, herra Meinert! Minä kiellän jokaisen
-sopimattoman, loukkaavan sanan tätä rouvaa — niinpä niinkin! rouvaa —
-vastaan virkahuoneessani ja minun läsnäollessani. Te maksatte rahat,
-rouva Osdorf kuittaa, ja sillä hyvä.»
-
-Pahasti irvistäen luki Meinert neljäkymmentä tuhannen markan seteliä
-pöydälle, minä otin kynän, jonka notarius minulle ojensi, ja kirjotin
-nimeni asiapaperin alle enkä katsonut enää Meinertiin. Kun hän oli
-mennyt ovesta ulos, istuin jälleen, olin niin voimaton, että pelkäsin
-pyörtyväni.
-
-Oikeusneuvos laski kätensä olkapäälleni ja pyysi minua
-yksityishuoneeseensa juomaan hänen kanssaan kupin kahvia, ja minä
-suostuin siihen mielelläni, sillä tunsin olevani niin heikko, että
-vaivoin pystyssä pysyin. Oikein pelästyin nähdessäni itseni peilistä,
-niin olivat kasvoni pelottavan kalpeat ja huulet sinertävät.
-
-Kuuma, väkevä kahvi teki minulle hyvää. Tuo vanha herra kohteli minua
-hyvin ystävällisesti. Hän on äskettäin joutunut leskeksi, tuskin on
-vuotta kulunut siitä kun hänen puolisonsa kuoli. Rohkaisin mieleni ja
-kysyin, oliko totta että isä oli ennen kuolemaansa toivonut saavansa
-vielä kerran nähdä minut. »Totta se on», hän vastasi, »minä tiedän
-varmaan. Hän olisi kovin mielellään tahtonut nähdä Teidät. Tämän on
-hän minulle personallisestikin lausunut. Mutta miten se sitten kävi...
-Te ette ollut äitipuolen suosiossa, ja naiset täällä pikku kylässämme
-— — Te ymmärrätte — — — niin, ja sitten tuli loppukin niin äkkiä,
-paljon pikemmin kuin oli osattu aavistaa. Muuten tietysti... Te olitte
-varmasti hänen sydäntään lähempänä kuin kukaan muu. Hänelle se oli
-onni, että pääsi niin pian pois, hänellä oli niin kovat tuskat.»
-
-Kello kolmen aikaan sanoin hyvästi oikeusneuvokselle ja lähdin
-tapaamaan Leneä. Häntä itseään en kaivannut, mutta lapsia teki mieleni
-nähdä.
-
-Lene nähtävästi ei heti ensi katseella minua tuntenut, ja sitten hän
-joutui vähän hämilleen. Hän tahtoi keittää minulle kahvia, mutta minä
-kielsin ja jäin odottamaan vain lasten kotiintuloa koulusta. Puhe
-ei tahtonut välillämme oikein sujua, minä en ollut sillä tuulella
-että olisin voinut keskustella jokapäiväisistä asioista, ja siitä
-mikä sydäntäni painoi, en saanut mitään sanotuksi. Lene on tullut
-mahdottoman paksuksi ja tavattomasti vanhentunut sekä näytti niin
-murheen murtamalta, että menetin kaiken haluni käydä tuomiolle hänen
-kanssaan.
-
-Neljän aikaan tulivat lapset kotiin. Pojassa on hiukan isän näköä,
-muuten hän on toistaiseksi sangen ruma, punatukkainen ja kasvot oikein
-aito nulikkamaiset. Tyttö on Lene ilmi elävänä. Ei kovin iso, mutta
-lujaa tekoa, paksu vaalea palmikko niskassa, yksinkertaisesti mutta
-hyvin siististi puettu, terveet, soikeat ja jokseenkin miellyttävät
-kasvot, joita liian kömpelötekoinen nenä kuitenkin vähän rumentaa.
-
-Olin tuonut muassani lapsille yhtä ja toista, makeisia, tytölle
-kauniin nuken ja pojalle leikkikaluja — paljonkos sitä lapsen mielen
-ilahuttamiseksi tarvitaan. Heidän piti antaa minulle kättä ja kiittää
-minua, koetin puhua heidän kanssaan pari sanaa, ja olin iloinen kun
-vihdoin olin päässyt pois sieltä. Tämä käynti rauhotti minua yhdessä
-suhteessa: pieni sisarpuoleni ei varmaankaan ole perinyt yhtään tippaa
-Claire Gotteballin kuumaa, levotonta verta. Hän _ei_ lankee; tanakoilla
-jaloillaan hän on kyllä pysyvä pystyssä, hän ei ole mikään antilooppi,
-joka miesten metsästysintoa herättäisi. Jos hän siitä huolimatta
-lankeisi, niin se olisi teuraseläimen ja teurastajan suhde, mutta minä
-olen varma siitä: se tyttö ei lankee. Se on toinen Lene. Hänestä tulee
-kerran kelpo perheenäiti, joka kertoo lapsilleen joskus varottavana
-esimerkkinä tarun pahasta Thymianista, joka ei huolinut mistään
-neuvoista eikä varotuksista ja viimein »katuojaan kuoli» — —
-
-Tällä välin oli kello tullut viisi. Auringon kirkkaat säteet valaisivat
-katuja, kimaltelivat ikkunaruuduissa ja heijastuivat punaisista
-tiilikatoista; ilma oli lämmin kuin toukokuussa. Mutta kaupungin
-ulkopuolella, missä kadut päättyvät vuokrapuutarhoihin, oli syksyn
-merkit jo selvät. Kirjavat georgiinit olivat taivuttaneet päänsä
-aitoja vasten, ja puiden lehdet olivat valjenneet ja rapisivat joka
-tuulenhenkäyksestä kuin kuivaneet hautaseppeleet.
-
-Minä läksin kävelemään kapeaa tietä sululle päin. Vastustamaton voima
-veti minua siihen paikkaan, johon elämäni katkerimmat muistot ovat
-liittyneet. Niityllä, juuri siinä paikassa, jossa Elisabethin ruumis
-kerran oli maannut, oli poikia leikkimässä. He päästivät leijoja
-ilmaan, nauroivat ja huusivat... Onnellinen lapsuus! Minä seisoin kauan
-sulun vieressä ja katsoin veteen, joka pauhaten ja vaahdoten syöksyi
-avonaisten porttien läpi, ja ajattelin miten nyt olisi, jos silloin
-kerran tuo musta vesi olisi sulkenut minut syliinsä ja nyt olisin uusi
-ihminen... Minä uskon ihmisen nousevan uuteen elämään. Ja tahtoisin
-tietää, eikö hän entisestä elämästään vie mukanaan tuohon toiseen
-yhtään ainoata muistoa, hämärintäkään tietoisuutta siitä, mitä ennen on
-ollut — vaikkapa vaan varotukseksi vastedes paremmin elämään.
-
-Sieltä menin hautuumaalle.
-
-Muurin vieressä seisoi vanha pihlaja täpösen täynnä punaisia marjoja,
-joista me ennen lapsina teimme helminauhoja, kun olimme olevinamme
-kuningattaria. Askeleni kävivät yhä hitaammiksi, vihdoin seisoin
-vanhempaini hautain vieressä. Mitä mielessäni sillä hetkellä liikkui,
-sitä en osaa sanoilla kertoa. Menneinä vuosina olin melkein unhottanut
-olevankaan maailmassa ketään ihmistä, joka oli minuun yhdistetty veren
-ja sydämen siteillä. Mutta tuolla hetkellä kohosi mieleeni selittämätön
-tunne, joka pusersi veden silmistäni, kiihkeä halu nähdä isäni vielä
-kerran, vain _yhden ainoan_ kerran, syleillä häntä ja sanoa hänelle
-hyvästi.
-
-Kuluneina vuosina olen usein ajatellut, että hänessä oli paljon
-syytä minun onnettomuuteeni, mutta tuo hetki hänen hautansa ääressä
-saattoi minut unohtamaan tämän kaikki, ja nyt tiedän vaan, että hän on
-äärettömästi minua rakastanut. Rakastanut omalla tavallaan. Että tämä
-rakkaus ei ilmennyt semmoisella tavalla kuin kasvavan tytön etu olisi
-vaatinut, se ei ollut hänen vikansa. Hänen luonteensa ja taipumuksensa
-olivat hänen oman elämänsä kirous; eikä hän voinut mitään sille, että
-tämä kirous periytyi myöskin minulle.
-
-Seisoin kauan, kauan hautojen edessä. Toinen oli painunut maahan,
-toinen vielä korkeana kumpuna. Puhelin itsekseni niiden kanssa. Ne
-eivät työntäneet minua luotaan, niiden mielestä minä en ollut »lutka»,
-halveksittu, koditon katunainen, niille minä olin vaan lapsi, joka
-pitkien harharetkien perästä on palannut kotiin omaistensa luo.
-
-Ja kun syysillan hämärä laskeutui hautojen yli, olin näkevinäni
-molempain vainajain nousevan kosteasta kirkkomaan mullasta ja
-avaavan sylinsä, ottaakseen minutkin ikuiseen lepoonsa, — antaakseen
-kodittomalle viimeisen, varman turvapaikan, josta ei kukaan häntä voi
-enää ajaa pois — —
-
-Haaveita!
-
-Tuuli vain ravisteli kellastuneita lehtiä ja illan hämärä laskeutui
-kuin tumma verho hautojen päälle.
-
-Minun täytyi lähteä.
-
-Katkera kaipauksen tunne kouristi sydäntäni. Vaivuin äkkiä polvilleni
-ja suutelin itkien maata, jossa rakkaani lepäsivät. Puoleksi tiedotonna
-hoin yhtä mittaa noita kahta sanaa: isä! äiti! enkä tiedä miten kauan
-lienen siinä maannut; kun viimein nousin ylös, olivat jalkani raskaat
-kuin lyijy, ja portista ulos astuttuani seisoin ensin jonkun aikaa
-muurin vieressä, sillä itku täytti kokonaan kurkkuni enkä voinut
-kyyneleiltäni nähdä askeltakaan eteeni. Sitten kävelin nopeasti pois.
-Frieda tädin lamppu paloi taas niinkuin ennenkin, kun kuljin siitä
-ohi. Epäröin hetkisen, sekunnin ajan olin kahden vaiheella, menisinkö
-sisään, mutta maltoin samassa mieleni. Mitäpä hyötyä siitä? Siitä olisi
-tullut surullinen kohtaus; tehtyä ei voi saada enää tekemättömäksi,
-hänhän kiroo minua myöskin ja olisi ehkä ajanut ovesta ulos.
-
-Riensin takaisin ravintolaan, päästäkseni lähtemään niin pian kuin
-mahdollista. Ei ollut luultavaa, että Lene enempää kuin Meinertkaan
-pitäisivät suutaan kiinni, parissa tunnissa voi uutinen minun
-läsnäolostani levitä ympäri kaupunkia, ja silloin olisi kai ravintolan
-emäntä pian heittänyt minut kadulle tavaroineni, koska hän tämmöistä
-naista »ei ottaisi sänkyynsä yöksi.»
-
-Kello puoli yhdeksän lähdin pois, matkustin läpi yön ja olin aamulla
-taas Berlinissä. Helpotuksesta hengähdin, kun olin jälleen omissa
-mukavissa huoneissani, ja koko tuo surullinen matka kuolleiden luo
-lokakuun sumussa tuntui nyt vaan pahalta unelta. Mutta päiviä,
-jopa viikkoja kului, ennenkun voin unohtaa Meinertin pirullisen
-naaman, ja muisto tuosta kauheasta neljännestunnista oikeusneuvoksen
-virkahuoneessa pani vereni kiehumaan heti, kun vain tuli tuo matka
-vähänkään mieleeni.
-
-Nyt olen levollisempi. Hiljainen kaiho on vaan jäänyt mieleeni
-jäljelle. Välistä tuntuu minusta siltä, kuin olisin nyt vasta oppinut
-oikein tuntemaan isääni. Elävästä olin vieraantunut, kuollut kuuluu
-minulle kokonaan.
-
-Kukapa tietää miten kauan — —
-
-Tahtoisin olla jumalinen voidakseni uskoa, että ihmiset saavat nähdä
-toisensa uudessa elämässä...
-
-
-
-Huhtik. 1901.
-
-Minä alan vähitellen kotiutua siinä poroporvarillisessa piirissä, johon
-»koroillani eläjänä» oikeastaan kuulun. Mitä kaikkea sitä voikaan
-saada aikaan parilla tuhannella markalla! Se minun olisi pitänyt
-tietää aikaisemmin. Jos hyvin käy, saan vielä rahan rintaani ja tulen
-kuvalehtiin.
-
-On ihanaa omistaa rahaa. Sillä voi synnyttää niin paljon iloa. Minä
-itsehän en sitä tarvitse. Kreivi täyttää anteliaasti kaikki tarpeeni,
-jota paitsi Julius ja D. ovat aina valmiita heti antamaan, jos milloin
-sattuu minulle joitain ylimääräisiä menoja. Mutta monet muut ihmiset
-ovat pienen rahan puutteessa.
-
-Tarvitsee vain pitää silmänsä auki ja joka puolella näkee köyhyyttä,
-kurjuutta ja surua. Ei voi todellakaan millään kauniimmalla tavalla
-käyttää rikkauttaan kuin silmät ummessa, avoimin käsin syytää sitä
-sinne, missä hätä ja puute suurimmat ovat.
-
-Olen tosin tehnyt huonojakin kokemuksia. Valkealle Dorikselle tarjosin
-emännöitsijän paikan luonani, hän tulikin ja minä toivoin hänen
-hyvin viihtyvän uudessa toimessaan. Annoin hänelle runsaan palkan,
-hyvän huoneen ja paljon lahjoja, ja iltasin istuimme tavallisesti
-arkihuoneessa pakinoiden. Mutta vain kaksi kuukautta hän pysyi
-paikassaan. Eräänä sunnuntai-iltana hän läksi ulos ja sille tielleen
-jäi. Maanantaina sain kirjeen, jossa hän ilmotti haettavansa tavaransa
-pois. Hän oli tavannut erään vanhan rakastajansa ja lähtenyt tämän
-kanssa, sanoi itsellään olleen kyllä hyvän paikan minun luonani
-ja pitävänsä minut aina kiitollisessa muistossa, mutta halu veti
-kuitenkin enemmän entiseen toimeen, tarjoilijattareksi. Kaksi muuta
-entistä tuttavaa on minulla sen jälkeen ollut palveluksessani; toinen
-varasti mitä vain irti sai, toinen taas käyttäytyi kuusi viikkoa aivan
-moitteettomasti, mutta sitten hän alkoi öisin hilata miehiä taloon ja
-viimein tapasin keskellä päivää kyökissä hänen luonaan ystävän, aivan
-rappiolle joutuneen louis'n, enkä sen jälkeen tietysti enää voinut
-häntä pitää.
-
-Hyväntekeväisyyteni kautta olen joutunut nyt aivan uuteen
-seurapiiriin. Pesijättäreni oli nimittäin saanut pieniä ja sairastunut
-lapsivuodekuumeeseen, minä kävin häntä katsomassa ja näin kauhistavaa
-kurjuutta, tein mitä voin, otin kaksi pientä raukkaa, jotka
-avuttomina ryömivät lattialla, toistaiseksi mukaani ja hoidin niitä
-kotonani. Eräänä päivänä kävi luonani diakonissa, joka luultavasti
-tuli katsomaan, saivatko lapset minulta oikeaa hoitoa, ja kun hän
-kuuli minun pitävän pienistä lapsista, kysyi hän, enkö olisi halukas
-rupeemaan jäseneksi äskettäin perustettuun naisyhdistykseen rintalasten
-hoitoa varten. En suoraan myöntynyt enkä kieltäytynyt, mutta noin kahta
-viikkoa myöhemmin tulee luokseni muuan rouvasihminen ja pyytää minua
-merkitsemään jotain hänen mukanaan olevaan listaan, sanoo tässä olevan
-kysymyksessä aivan uuden asian, nimittäin huolenpidon naimattomista
-äideistä ja heidän lapsistaan. Minusta se oli niin kaunis asia, että
-merkitsin heti sata markkaa, josta vieraani nähtävästi hyvin ilostui
-ja sanoi minulle heti nimensäkin. Tohtorinna S., sangen miellyttävä
-rouva; kyseli tietysti vähitellen yhtä ja toista minusta itsestäni,
-ja sai tietää että olen leski, en seurustele kenenkään kanssa ja olen
-enimmäkseen kotona itsekseni. Hän arveli sen tuottavan minulle iloa,
-jos voisin omistaa joutilaan aikani semmoisen hyvän asian palvelukseen
-kuin puheenaoleva. Hyväntekeväisyyden työmaa on niin laaja ja työvoimia
-on aivan liian vähä, hän lausui. Minä vastasin vältellen, mutta
-tohtorinna lienee puhunut muille käynnistään, sillä seuraavina päivinä
-tuli usein luokseni naisia listoineen, muutamat niistä ehdottivat
-oikein lähemmän tuttavuuden tekemistä ja tahtoivat väen väkisin minua
-yhdistykseensä, ja loppujen lopuksi suostuinkin lähtemään erääseen
-kokoukseen. Siitä alkaen olen ollut toimivana jäsenenä. Näyttää
-levinneen sellainen huhu, että minä olen muka rikas, hyväntekeväisyyttä
-harrastava nainen, sillä kaikkialle otetaan minut avosylin vastaan ja
-äskettäin ehdotettiin minut erään paikallisyhdistyksen johtokunnan
-jäseneksi, jonka ehdotuksen yleiskokous arvatenkin hyväksyy. Siten
-voi ihminen nykyaikana kohota arvossa, sormeaankaan liikauttamatta,
-jos hänellä vaan sattuu olemaan pientä rahaa vähän enemmän kuin itse
-tarvitsee taikka vielä paremmin pari liikaa satamarkkasta kukkarossaan.
-Kukkaro tekee ihmisen.
-
-Kreivini mielipidettä minä tietysti kysyn aina, ennenkun tämmöisiin
-uusiin hommiin rupean, ja hänellä ei ole mitään tätä vastaan, varotti
-vaan minua liian paljon esiintymästä. Sitä tietysti en teekkään, mutta
-vasten tahtoanikin vedetään minua yhä enemmän etualalle.
-
-Tämän kautta olen nyt saanut koko joukon uusia tuttavia, jotka,
-ollen sivistyneitä naisia ja omistaen moitteettomat seurustelutavat,
-oikeastaan sopivatkin minulle paremmin kuin entiset ystäväni
-Friedrichstrassen seuduilta. Mutta tokko nämä hienot, säädylliset
-naiset kohoavat niin kovin paljon yläpuolelle tuota toista maailmaa,
-sitä uskallan suuresti epäillä. En ajattele silloin sitä, mitä
-yleisen mielipiteen mukaan tavallisesti siveydellä tarkotetaan.
-Minun ajatukseni mukaan merkitsee tämä sana kaikkien ihmisten hyvien
-ominaisuuksien yleiskäsitettä, eikä tarkota ainoastaan yksityisten
-henkilöiden sukupuolisen elämän erikoisalaa. Paitsi sitä karkeaa ja
-oikeastaan vaan ulkonaista siveyttä, jonka ihmiset ovat itselleen
-rakentaneet, on olemassa toinen, hienompi sielun siveys, jolla ei
-ole tuon edellisen kanssa mitään tekemistä. Voi sangen hyvin kahlata
-molemmin jaloin liassa ja mudassa ja pitää siltä sielunsa puhtaana ja
-kirkkaana, samoin kuin toiselta puolen ulkonaisesti arvossa pidetty
-»siveä» nainen saattaa olla kokonaan kaikkea siveyttä vailla, kun
-alhaiset ajatukset, pikkumaisuus ja sisällinen halpamielisyys pilaavat
-ja myrkyttävät hänen sielunsa.
-
-En milloinkaan esimerkiksi ole kenenkään »siveettömän» naisen kuullut
-niin häpeällisesti panettelevan lähimäistään kuin tohtorin rouva Th——
-asianajajan rouva Z——iä, jotka kaksi ovat jostain syystä huonoissa
-väleissä. Jos »huono» nainen kiivastuu, niin se muistuttaa virtahevon
-puhisemista zoologisessa puutarhassa, se ei kuulu kauniilta, mutta se
-ei vahingoita ketään, korkeintaan sille nauretaan. Mutta annappas että
-tuo »siveä» rouva rupee ilkeäksi, niin sieltä tulee kuin myrkyllisen
-käärmeen pistoja, äänettömiä mutta kuolettavia... Oi, minkälaiset
-kielet on noilla hienon Berlinin naisilla, jotka jalomielisyyttä ja
-hyväntekeväisyyttä ammattinaan harjottavat!
-
-Minulla olisi siitä juttuja kerrottavana, mutta aikani ja päiväkirjani
-ovat liian hyviä käyttää semmoiseen.
-
-Niin, ja tämä hyväntekeväisyys sitten! Parasta on olla siitä
-puhumatta. Ajatella saa kukin mitä tahtoo. Hyväntekeväisyysiltamat
-ovat oikea maanvaiva. Joka ostaa ja maksaa kolmekymmentä pilettiä,
-pääsee yhdistyksen kunniajäseneksi, ja ken lunastaa sata pilettiä,
-saa ritarimerkin. Hyväntekeväisyysnaiset; itse eivät tavallisesti
-pane penniäkään likoon, he tyrkyttävät vaan toisille pilettejään ja —
-soittavat suutaan.
-
-Helmikuussa olin eräissä arpajaisissa myömässä arpoja ja ne menivät
-kuin kuumille kiville. Kaikki nuoret tytöt kadehtivat minua. Jos niin
-tahtoisin, voisin lyödä laudalta vielä, nuo kananpojat joka ainoan.
-Sitä vain pelkään aina, että sattuisin kohtaamaan jonkun entisen
-tuttavan. Tähän saakka on kuitenkin kaikki mennyt hyvin. Kreivi pelkää
-samaa kuin minäkin ja kehottaa minua alinomaa vetäytymään takaisin.
-
-Kreivini lahjotti minulle äskettäin satumaisen hienon alushameen, joka
-oli maksanut kolmesataa markkaa; se oli todellinen taideteos valkeasta
-silkistä keltaisine pitsikoristeineen ja olisi kelvannut hyvin vaikka
-kuningattarelle. Se tuotti minulle lapsellista iloa, mutta kahdeksan
-päivää ihailtuani sitä rupesin ajattelemaan, että silläkin rahalla mikä
-tuosta oli maksettu, voisi saada paljon hyvää aikaan. Lyhyesti sanoen,
-minä möin koko komeuden ompelijalleni sadasta kahdestakymmenestä
-markasta, hän luovutti sen jollekulle toiselle kolmenkymmenen markan
-voitolla, ja nuo sata kaksikymmentä markkaa annoin miehestään
-eronneelle poliisin vaimolle, joka asuu samassa pihassa kuin minä.
-Niillä tämä osti ompelukoneen ja toimittaa operoitavaksi poikansa,
-jolta on jalat käyristyneet sisäänpäin, ja minä saan tietysti täyttää
-mitä lisää tarvitaan.
-
-Kun kreivi eilen kysyi, joko olin tuota hametta käyttänyt, tunnustin
-syntini hänelle. Hän ei suuttunut, mutta sanoi minun menetelleen
-tyhmästi, sillä täten hän oli tullut heittäneeksi lähes kaksisataa
-markkaa kuin kaivoon. Se on totta. Jos vastedes tuommoisia rupeen
-ajattelemaan, otan mieluummin heti rahan rahana.
-
-
-
-Syyskuu.
-
-Kreivini tahtoi pitää minut tämän kesää luonansa. Vietimme taas vähän
-aikaa hänen linnassaan Schlesiassa ja sieltä matkustimme Holsteiniin,
-jossa minä asuin Gremsmühlenissä sillaikaa kun hän oleskeli eräällä
-maatilalla lähellä Plöniä. Hotellissa oli paljon hamburgilaisia, mutta
-enimmäkseen poroporvarillista väkeä, ei yhtään entistä tuttavaa. Vasta
-ihan viime päivinä tapasin erään rouvan, jonka sisar tuntee Ludwigin ja
-hänen vaimonsa, mutta paljon en saanut sen kautta heistä kuulla. Sen
-hän kuitenkin tiesi, että lapsia niillä ei ole.
-
-Siellä minä opin tuntemaan miellyttävän, vanhanpuoleisen herran
-Altonasta, ent. hallintoneuvoksen, ja myöhemmin myöskin hänen
-veljenpoikansa, reippaan ja vielä sangen nuorekkaan kapteenin.
-Me teimme usein yhdessä matkoja ympäristöön, joka on todellakin
-erinomaisen viehättävä, ja etsimme kaikki paikat, jotka mainitaan
-Vossin »Luisessa». Elokuun alussa molemmat herrat matkustivat Zoppotiin
-ja pyysivät minua mukaansa, johon olin hyvinkin halukas, Julius kun
-myöskin oleskeli elokuun siellä. Sattui niin onnellisesti, että kreivin
-täytyi juuri siihen aikaan lähteä Reinin varrelle tarkastamaan siellä
-olevaa maatilaansa, jonka joku hänen tuttavistaan halusi ostaa, ja
-minulla oli siten tilaisuus mennä minne tahdoin.
-
-Julius asui perheineen eräässä huvilassa. Heti ensi päivinä kohtasin
-hänet rannalla. Ainoastaan kerran ennen olin nähnyt hänen vaimonsa,
-vuosia takaperin Apolloteatterissa ja silloin hän oli kalpean, kärsivän
-ja mitättömän näköinen; nyt en häntä heti tuntenutkaan, niin kaunis ja
-hieno oli hänestä tullut. Se vaikutti kuin pisto sydämeeni, sillä nyt
-tiesin, miksi Juliuksella ei ole enää muuta kuin ystävällisiä tunteita
-minua kohtaan. Kun näin hänet viehättävän vaimonsa rinnalla ja heidät
-molemmat lapsiensa keskellä — joista vanhin on tyttö, kaunis kuin kuva
-— tuli mieleni täyteen kateutta ja katkeruutta, ja vaivoin voin estää
-tunteitani ilmi puhkeemasta. Lähdin sentähden jo puolivälissä elokuuta
-taas pois ja olen täällä Berlinissä jälleen alkanut työskentelemään
-hyväntekeväisyysyhdistyksessäni. Viime viikolla olin paroonitar L—n
-luona, myömässä ruusuja pienten orpolasten hyväksi pidetyssä iltamassa.
-
-»Tehän olette vielä kuin nuori tyttö, rakas rouva Osdorff», sanoi tuo
-vanha paroonitar, joka muuten on siitä merkillinen, että hän osottaa
-hyväntekeväisyyttään enemmän teoissa kuin sanoissa. »Teiltä herrat
-varmaan ostavat ruusuja — —»
-
-Siinä suhteessa minulla kyllä ei ollutkaan valittamista. Sain kymmenen
-ja kaksikymmentä markkaa joka kukasta, niin että voin omasta puolestani
-sievällä summalla kartuttaa illan tuloja. —
-
-Pieni pääomani on huvennut jo ihan mitättömiin. Ei tee mitään.
-
-
-
-Joulukuu 1901.
-
-Jos tunnen iloa tai surua, sinä olet ystäväni, jonka puoleen aina
-käännyn, rakas kirjani. Minä olen kovin kipeä. Pelkään että tästä tulee
-pian loppu. Marraskuussa sain kerran verensyöksyn. Olen niin yksinäinen
-ja kaikkien hylkäämä. Usein kuljeksin tuntikausia huoneesta huoneeseen
-ja itken, itken lakkaamatta. D. tulee enää hyvin harvoin. Satuin kerran
-jossain kuulemaan, että hän hakkailee erästä rikasta leskeä. Niin
-tietysti...
-
-Kaikki loppuu kerran. Ja kuitenkin minä tunnen värisyttävää kauhua
-ajatellessani kuolemaa, pitkää yötä ahtaassa haudan pimeydessä...
-
-
-
-18 maalisk. 1902.
-
-Niin, rakkaani, siinä sitä nyt taas ollaan. Elämä on alituista
-kiertokulkua. Vähän matkaa kun olet päässyt eteenpäin, niin huomaat
-olevasi samassa paikassa josta olit lähtenyt.
-
-Minun hienot naistuttavuuteni ovat nyt muistoja vain. Asia oli
-tämmöinen. Helmikuussa olin kutsuttu teelle tohtorinna K:n luo, johon
-olen tutustunut yhdistyksessä. Kun kaikki muut vieraat olivat jo
-saapuneet, tulee vielä muuan morsiuspari, rouva K:n veli morsiamineen.
-Sulhanen oli nuori mies, tuossa viiden- kuudenkolmatta korvilla.
-En muista häntä koskaan ennen nähneeni, mutta heti huomasin hänen
-tuntevan minut, sillä hän nähtävästi hämmästyi, painoi sitten monoklin
-tiukemmin silmäänsä ja tuijotti hävyttömästi minuun. Vähän myöhemmin
-hän tunkeutui luokseni ja kuiskasi, luoden minuun silmäyksen, jonka
-tarkotus oli kai minut maahan masentaa: »Miten Te olette tänne tullut,
-Thymian?»
-
-Katsoin häneen ylpeästi. »Mitä Te haluatte?» kysyin.
-
-»Älkää olko olevinanne», sanoi hän tylysti. »Minä olen ennen nähnyt
-Teitä monta kertaa Café Keckissä ja Nationalissa.»
-
-Käänsin hänelle selkäni, mutta hyvältä ei oloni tuntunut. Tiesin hänen
-tekevän minut mahdottomaksi, jollei hän pitänyt suutaan kiinni. Hetken
-kuluttua seisoo hän taas takanani ja kuiskuttaa korvaani: »Ystäväni
-Abraham voi tulla millä hetkellä hyvänsä. Hän tuntee myös Teidät. En
-soisi mitenkään hänen näkevän Teitä täällä sisareni luona.»
-
-Olisin voinut tuon hävyttömän juutalaisnulikan tappaa siihen paikkaan,
-niin olin häneen suuttunut. »Te erehdytte», sanoin, mutta hän heti
-tukki suun minulta.
-
-»Älkää ollenkaan huoliko teeskennellä, Thymian. Jos lankoni tietäisi,
-kuka hänellä on täällä vieraana, ei Teillä olisi syytä iloita. Ja
-jollette omasta tahdostanne poistu — —»
-
-Viimeisissä sanoissa olevan uhkauksen enemmän arvasin kuin kuulin,
-enkä epäillyt että hän panisi sen täytäntöön. Mitäpä minulla oli
-muuta keinoa kuin väistyä, sillä enhän tahtonut olla syynä skandaalin
-syntymiseen. Mutta hirveästi tuo kohtaus kaiveli mieltäni. Yöllä en
-saanut nukutuksi vähääkään.
-
-Paria päivää myöhemmin sain yhdistyksemme puheenjohtajalta kirjeen,
-jossa syytä ilmottamatta, kohteliaasti mutta varmasti vaadittiin minua
-luopumaan toimestani johtokunnan jäsenenä...
-
-Tiesin jo kylliksi. Tuo hävytön juutalaispenikka ei ole voinut pitää
-kieltään kurissa, minä olen noista piireistä ainaiseksi syösty pois.
-Kun kutsun tuota lurjusta juutalaiseksi, en tahdo sillä sanoa,
-että juutalaisissa yleensä tuommoista röyhkeyttä ja raakamaisuutta
-tavattaisiin. Päinvastoin olen juuri juutalaisten puolelta saanut aina
-kokea ritarillista käytöstä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuo juttu on koskenut minuun enemmän kuin se olisi oikeastaan
-ansainnut. Mielenliikutuksesta ja harmista sain verensyöksyn ja jouduin
-neljäksitoista päiväksi sänkyyn.
-
-Julius ja kreivini sanovat molemmat samaa: he olivat edeltäpäin
-arvanneet, että näin tulisi käymään; oli ollut suorastaan ihme, että
-se ei ollut ennen tapahtunut, minä kun olen liian huomattava ilmiö
-voidakseni suureen joukkoon noin vaan huomiota herättämättä hävitä.
-
-Eikähän sillä itse asiassa mitään merkitystä olekkaan. Paljon en minä
-tuossa jutussa hävinnyt. Todellisia ystäviä en noista naisista olisi
-kuitenkaan voinut saada. Ja jos tahdon hyväntekeväisyyttä harjottaa, on
-minulla kyllä keinoja siihen tarvitsematta käyttää mokomain yhdistysten
-välitystä. Mutta pahalta minusta sittenkin tuntuu; hävettää tavata
-noita rouvia. Olisi tosiaankin tarpeen enemmän häikäilemätön luonne
-kuin minulla on.
-
-D. on alkanut taas käydä useammin minun luonani. Hänen seikkailunsa
-tuon lesken kanssa ei tuottanut mitään tuloksia. Aina hän valittaa
-sitä, ettei voi naida minua. Joka kerta minä ajatuksissani liitän hänen
-valituksiinsa kysymyksen: miksi et voi? ja nauran samassa itsekseni
-tälle ajatukselle.
-
-Miten pikkusia ihmiset sentään ovat! Miten ahtaat heidän sielunsa ja
-tarkoin rajotetut heidän mielipiteensä! Alituiseen he iskevät päänsä
-seuraelämänsä sääntöjen aitaan ja omiin jyrkkiin ennakkoluuloihinsa,
-joilla ovat itse itsensä ympäröineet. Sen sijaan että rohkeasti
-hyppäisivät aidan yli, jos heidän oma onnensa sitä vaatii, he
-painautuvat arasti aitoviereen ja huokaillen tirkistelevät sen raoista
-tuota »saavuttamatonta», mahdotonta»...
-
-
-
-12 kesäk.
-
-Ihminen päättää, Jumala säätää.
-
-Juliuksen täytyi toukokuun alussa tehdä matka Baseliin, ja kun hän on
-nykyään liiaksi rasittunut ja hermostunut, halusi hän käyttää tätä
-tilaisuutta hyväkseen ottamalla parin viikon virkavapauden. Se voi
-käydä hyvin päinsä senkin vuoksi, että hänellä sattui olemaan hyvin
-taitava apulainen, jonka voi jättää sijaisekseen. Hän tahtoi ottaa
-minut mukaansa ja olin äärettömästi iloinen siitä, että saisin vähän
-aikaa yksin hänet omistaa. Kreiville ilmotin lähteväni tapaamaan
-erästä tuttavaa Dresdenissä, joka todella oli myös tarkotukseni.
-Ilokseni olen nimittäin kuullut, että Emmy ja hänen Schaninsa ovat
-kunnostaneet itseään; he maksoivat viime vuonna: säntillisesti korkonsa
-ja kirjottavat minulle tuon tuostakin tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta
-uhkuvia kirjeitä.
-
-Olin jo alkanut matkavalmistukseni — se oli tiistaipäivä ja perjantaina
-meidän oli määrä lähteä — kun minut yhtäkkiä kutsuttiin telefooniin.
-Kuulin oudon äänen käskevän minun heti tulla Behrenstrasselle kreivin
-luo, joka tahtoi minua tavata. Pelästyin niin, että rupesin vapisemaan,
-sillä heti aavistin jotain erikoista tapahtuneen, muuten hän ei olisi
-minua kotiinsa kutsunut; siellä olin ainoastaan yhden kerran sitä ennen
-käynyt.
-
-Tietysti lähdin paikalla matkaan ja tapasin hänet sairaana.
-
-Hänellä oli ankarat ischias-tuskat eikä hän ollut muutenkaan kunnossa,
-ja nyt hän tahtoi minua jäämään vakinaisesti luoksensa, hoitajakseen ja
-seuralaisekseen.
-
-Mitä minun nyt oli tehtävä? Kieltäytyä en uskaltanut enkä olisi sitä
-muutenkaan tehnyt, sillä sehän olisi ollut mitä ruminta halpamaisuutta
-häntä kohtaan, joka on niin paljon minun hyväkseni tehnyt. Lohdutin
-itseäni myöskin aluksi sillä toivolla, että hän jonkun päivän kuluttua
-tulisi paremmaksi ja minä voisin kuitenkin päästä Juliusta tapaamaan,
-mutta sen sijaan hänen tilansa pahenikin päivä päivältä.
-
-Ensin tuntui minusta aivan sietämättömältä ajatus että koko tuosta
-matkasta, josta olin niin äärettömästi iloinnut, ei tulisikkaan
-mitään, ja paruin aivan kuin pieni lapsi, mutta vähitellen aloin
-tyytyä kohtalooni. Ja sitten rupesi tuntumaan miltei hauskalta, että
-voin tehdä tämän uhrauksen vanhan ystäväni hyväksi. Tietoisuus tästä
-rauhotti suuresti mieltäni, ja minut teki melkein onnelliseksi tunne
-siitä, että läsnäoloni häntä nähtävästi ilahdutti ja että minä olin
-jossain määrin välttämätön hänelle.
-
-»Siinä on pehmeät, hellät kädet» sanoi vanha lääkintäneuvos, joka häntä
-hoiti, kerran kohteliaasti, ottaen minun käteni omiinsa ja katsellen
-niitä, »hienot, pehmeät naiskädet, niinkuin nämä, ovat lääkärin parhaat
-apulaiset.»
-
-Se oli kuitenkin hirveä aika. Kreivillä oli ankarat tuskat ja iltasin
-aina kova kuume; monasti jäin yöksikin hänen luokseen. On julmaa,
-kun näkee toisen noin kärsivän ja täytyy istua siinä eikä voi
-mitenkään auttaa. Semmoisina hetkinä tuntee perinpohjin inhimillisen
-kykenemättömyytensä, joka ei omin voiminsa mitään aikaan saa. Ei
-hitustakaan voimaa ole meikäläiselle annettu. Kohtaloon nähden on
-meillä vain velvollisuuksia, ei mitään oikeuksia.
-
-Parina päivänä ja yönä minä jo odotin pahinta. Erään vaikean yön
-jälkeen vanha ystäväni, herättyään lyhyestä, levottomasta unesta,
-tarttui käteeni, puristi sitä ja sanoi pitäneensä huolta siitä, että
-minun tulevaisuuteni oli turvattu, päättyipä hänen tautinsa miten
-tahansa. Mutta _yksi asia_ tuli minun luvata: etten enää palaisi
-entiseen säännöttömään elämääni...
-
-En ole mikään sielujen tutkija, että voisin aina selvitellä erilleen
-ja määritellä omat tunteeni, ja tuolla hetkellä täytti taas mieleni
-monenlaisten tunteiden sekava tulva. Sen tunsin selvästi, että hänen
-pyyntönsä teki minuun peräti nöyryyttävän vaikutuksen, mutta en voinut
-kuitenkaan häntä moittia siitä, koska todellakin olen kerran pettänyt
-hänen luottamuksensa... todellako luottamuksen? — — Ei... Juuri siksi
-että hän ei täydellisesti luottanut minuun — — no, yhdentekevä... Mutta
-sen voin pyhästi vakuuttaa, että tuona sairauden aikana en kertaakaan
-ajatellut, miten kävisi, jos minun vanha ystäväni kuolisi. Noina tuskan
-hetkinä pelkäsin vaan sitä, että hän voisi kuolla. Minä en ole häntä
-rakastanut milloinkaan niinkuin nainen rakastaa _miestä_, mutta harras
-kiitollisuuteni herätti minussa häntä kohtaan jonkinlaista tyttären
-rakkautta, ja tahdon olla iankaikkisesti kirottu, jos mikään syrjä- tai
-taka-ajatus oli minua johtamassa, kun häntä hoidin.
-
-Toivuttuaan taudistaan ei kreivi enää laskenutkaan minua luotaan.
-Herroille, joita hänen luonaan usein kävi, hän esitti minut
-sukulaisenaan ja hoitajattarenaan, rouva von Osdorffina, ja kaikki
-tietysti kohtelivat minua mitä suurimmalla kunnioituksella. Kahdeksan
-päivän kuluttua, juuri samana päivänä, jona Julius palasi matkaltansa,
-kävimme ensi kerran Eläintarhassa, ja ensi viikon jälkeen matkustimme
-Wiesbadeniin. On sekin sopiva olinpaikka kesäkuumalla, mutta ykskaikki,
-pääasia on että saan vielä pitää vanhan herrani; hänen sairautensa
-ja minun hoitajanvirkani ovat oikeastaan vasta tehneet hänet minulle
-oikein rakkaaksi ja kalliiksi. Minä tunnen että me kaksi kuulumme
-yhteen, ja se on jo paljon semmoiselle, joka on maailmassa niin yksin
-kuin minä. Julius luulee Wiesbadenissa oleskelun tekevän minullekin
-hyvää. Minussa on yhä vielä yskä. Oikeastaan ei minua nykyään
-mikään vaivaa, mutta välistä tunnen itseni sanomattoman väsyneeksi
-ja rasittuneeksi. Luulen sen johtuvan viime viikkojen paljosta
-yövalvonnasta.
-
-
-
-1 syysk.
-
-Taas olemme olleet kaksi viikkoa Berlinissä. Wiesbaden näkyy
-olleen kreiville erinomaisen terveellinen, hän on taas reipas kuin
-ennenkin, mutta minun yskäni ei ole tullut yhtään paremmaksi.
-Lääkäri Wiesbadenissa neuvoi minua menemään vielä pariksi viikoksi
-Schlangenbadiin, ja kreivi välttämättä tahtoi minun tätä neuvoa
-noudattamaan. Se on hirveän ikävä paikka tuo Schlangenbad. Lääkärin
-neuvosta otan nykyään joka päivä puolisen aikaan aurinkokylpyjä. Luulen
-että minua vaivaa verenvähyys. Se on minun päätautini.
-
-Schlangenbadissa tapasin vihdoin yhden entisistä tuttavistani,
-nimittäin Amman Hannoverista. Hän on nykyään Leipzigissä ja ansaitsee
-omain sanainsa mukaan summattomasti rahoja, mutta oli viime keväänä
-pahaksi onneksi saanut erään taudin, jonkinlaisia rohtumia ihoonsa. Nyt
-hän on juossut sentähden kaikkien kuuluisimpien spesialistien puheilla
-ja onkin jo kutakuinkin parannut, kasvoiltaan hän on ainakin sileä.
-Häneltä kuulin, että Kindermann on Leipzigissä koroillaan eläjänä
-ja avioliittojen välittäjänä. Hän on vanhoilla päivillään ruvennut
-vakavaksi ja koettaa johtaa ihmisiä avioliiton satamaan. Mielelläni
-haluaisin nähdä häntä kerran ja olen päättänyt vielä tämän kuukauden
-kuluessa, käydessäni Emmyn luona, poiketa häntäkin katsomassa. Amma
-on aivan kuin ennenkin, jos mahdollista ehkä vähän laihempi. En
-tosiaankaan saata ymmärtää, mistä hän voi vielä löytää maksukykyisiä
-kundeja; hänen kasvonsa ovat sen näköiset, ettei kenenkään tarvitse
-epäillä, mitä ammattia hän harjottaa, eikä sitä voi hienoimmatkaan
-puvut peittää. Hänellä on mukanaan emäntänsä, joka on vielä enemmän
-epämiellyttävän näköinen. Tämä on Leipzigistä lähdettyään kulkenut
-koko Europan ristiin rastiin ja lopuksi taas asettunut Leipzigiin.
-Saksittaret näyttävät olevan kaikki hyvin patriotisia luonteeltaan,
-sillä he ikävöivät joka paikasta takaisin rakkaaseen Saksiinsa,
-huolimatta kotimaansa ankarasta siveyspoliisista.
-
-Minä en tule enää oikein toimeen entisten ammattitoverieni kanssa.
-Kaukana siitä, että tahtoisin tekeytyä paremmaksi kuin he, mutta heidän
-ajattelemattomat ja säädyttömät puheenpartensa kiusaavat ja inhottavat
-minua. Tiedän kyllä että heidän asemassaan ihminen on siinä suhteessa
-ikäänkuin tylsynyt, aivan niinkuin lääkäri kokainiruiskutuksen
-kautta tekee jonkin ruumiinosan tunnottomaksi; siinä ei kukaan tule
-enää ajatelleeksi, että sukupuoliasiat ovat oikeastaan semmoisia,
-että niistä puhuminen on kielletty tavallisessa, porvarillisessa
-seuraelämässä. Minä en ole enää heidän kannallaan enkä voisi semmoista
-elämää enää sietää, ennemmin menisin hirteen.
-
-
-
-27 syysk.
-
-Nyt olen pannut toimeen aikeeni ja tehnyt pienen kiertomatkan. En
-kadu sitä, vaikka yskäni on tullutkin melkein sietämättömäksi,
-luultavasti kovan vedon johdosta junavaunussa. Toissa yönä en saanut
-yskältä nukkuakkaan, ja samalla oli oloni muutenkin niin tuskallista
-ja tunsin, semmoisia pistoksia kyljessäni, että pelkäsin taas saavani
-keuhkotulehduksen. Tänään kuitenkin tuntuu jumalankiitos paljon
-paremmalta.
-
-Ensiksi matkustin siis tervehtimään Emmyä eli, niinkuin hänen
-nimensä nyt on, rouva Häuslingiä. Sain omin silmin nähdä, että hänen
-asiansa menevät hyvin, ja siitä olen erinomaisesti iloinen. Monta
-pyyntöä he olivat minulle lähettäneet, että kävisin kerran heidän
-luonaan, ja molemmat ottivat minut erittäin sydämellisesti vastaan.
-He ovat toistaiseksi ainakin hyvin tyytyväisiä toisiinsa, Emmy vaan
-on Schanistaan hirveästi mustasukkainen. Heillä on pieni hieno
-ravintola ja anniskelevat ainoastaan viiniä ja paraita olutlajeja.
-Emmystä on tullut sangen muhkea emäntä, hän on yleensä hyvin paljon
-muuttunut näinä vuosina. Talossaan pitää hän kovaa komentoa, niinpä
-hän pitemmittä puheitta ajoi ulos keittäjänsä, kun tämä oli pyrkinyt
-erästä kyökkityttöä hyväilemään. Ylimalkaan hän näyttää tulleen kovasti
-siveelliseksi eikä kärsi minkäänlaisia helliä suhteita palvelusväkensä
-kesken. No niin, siinä asiassahan saa kukin tehdä miten tahtoo, ja
-luulenpa että onkin välttämätöntä tässä suhteessa pitää palvelijoitaan
-silmällä, ainakin heidän kotona ollessaan. Mutta Emmy rupesi haukkumaan
-ylikyyppariaan siitäkin, kun oli kuullut hänellä ulkona kaupungilla
-olevan vakinaisen ystävättären, ja siihen hänellä ei minun mielipiteeni
-mukaan ollut pienintäkään oikeutta, jonka hänelle itselleen sanoinkin.
-_Yksi_ kohtaus hänen luonaan minua oikein totisesti suututti.
-
-Istuimme tuossa kymmenen tienoissa eräänä iltana hänen lokaalissaan
-viinipullon ympärillä, Emmy, joku hänen miehensä tuttava ja minä. Astuu
-silloin sisään nainen, istuu erään pöydän ääreen ja tilaa tusinan
-ostereita ja puolipullon viiniä.
-
-Näin heti tuon vieraan olevan »ammattinaisia» eikä suinkaan säätynsä
-ensimäisiä, sillä hän näytti sangen ränstyneeltä paksusta ihomaalista
-huolimatta.
-
-Emmy oli tuskin ennättänyt nähdä tytön, kun hän ponnahti ylös,
-syöksähti hänen luokseen ja kuiskasi hänelle korvaan pari sahaa. Vieras
-katseli neuvotonna ympärilleen, koetti naurahtaa ja vastasi jotain,
-mutta Emmy keskeytti hänet paikalla. Samassa tuli edeskäypä osterien
-ja viinin kanssa. Emmy antoi hänelle merkin, mies kääntyi tavaroineen
-takaisin tarjoiluhuoneeseen samalla kuin tyttö nousi paikaltaan ja
-poistui kadulle.
-
-Emmy torui vielä tuota taitamatonta palvelijaa kauan aikaa ja palasi
-sitten vihdoin, vieläkin kokonaan siveellisen suuttumuksensa vallassa,
-meidän pöytäämme.
-
-»Tuon roskaväen hävyttömyys menee todella liian pitkälle», sanoi hän
-kiivaasti.
-
-»Mitenkä niin?» minä kysyin.
-
-»Etkö sinä sitten nähnyt?» hän sanoi. »Tuommoinen katulutka. Otappas ja
-tule sisään hienoon ravintolaan niinkuin hyväkin ryökkynä, arvatenkin
-vaanimaan kundeja itselleen. Senkin ruoja!»
-
-»Mutta hänhän istui kauniisti paikallaan eikä häirinnyt ketään»,
-huomautin minä.
-
-»Se ei muuta asiaa vähintäkään. Tuommoinen olento karkottaa oikeat
-vieraat ravintolasta. Mitäpä arvelet, jos esim. hänen ylhäisyytensä
-salaneuvos tuosta vastapäätä olisi tullut naisväkineen juomaan
-seidelinsä, niinkuin hän usein iltaisin tekee, ja tuommoinen nainen
-olisi istunut täällä... Ei, semmoinen ei vetele, sen minä sanon. Schani
-on myös vanha hölmö, joka ei tuommoisesta niin paljon välitä, mutta
-minä välitän, minä!»
-
-Minä en voinut juuri mitään sanoa tuon vieraan herran aikana, mutta
-kauheasti minua suututti mokoma suvaitsemattomuus. Jälestäpäin
-kahdenkesken ollessamme palasin vielä samaan asiaan.
-
-»Sinä, Emmy, mitä sinä oikeastaan ajattelet? Jos meidät olisi ennen
-noin ykskaks heitetty ravintolasta ulos? Suoraan puhuakseni, minä en
-ymmärrä miten _sinä_ voit olla noin suvaitsematon...»
-
-Hän katsoi minuun silmät suurina eikä nähtävästi ollut ensinkään
-hyvillään, kun olin menneisyydestä muistuttanut.
-
-»Mikä on kerran mennyt, sitä ei enää ole. Nykyisyydestä on kiinni
-pidettävä. Minä olen nyt säädyllinen, naimisissa oleva rouva ja pidän
-huolta liikkeeni hyvästä maineesta. Ja muuten en ole milloinkaan sillä
-tavalla pitkin katuja kuljeksinut kuin tuo äskeinen nainen ja muut
-hänen tapaisensa.»
-
-Näin olevan turhaa vaivaa hänen kanssaan enempää väitellä. Merkillinen
-seikka, miten heikko muisto useimmilla ihmisillä on niihin asioihin
-nähden, jotka heistä eivät ole mieluisia muistella.
-
-Dresdenistä matkustin Leipzigiin, Kindermannia tapaamaan. Hän asuu
-sievän, huvilamaisen talon alikerrassa ja näytti tulevan hyvin
-toimeen. Paikalla hän tunsi minut ja oli nähtävästi iloissaan tästä
-kohtauksesta. Mutta kovin hän on paljon muuttunut. Hän on hirveästi
-vanhennut ja kasvonsa ovat käyneet terävän ja ankaran näköisiksi.
-
-»No, Te olette kurssinne suorittanut, Thymian», sanoi hän, »sen näen
-Teistä heti enkä tarvitse siitä mitään kysellä. Mutta Te näytätte,
-rasittuneelta, lapseni. Teidän on nyt pian katsottava, että saatte
-varman turvapaikan. Kolmanteenkymmeneen vuoteen asti sitä elämää voi
-kestää, mutta silloin pitää lopettaa, muuten ei ihminen lopulla ikäänsä
-kelpaa mihinkään. Oletteko saanut mitään säästöön?»
-
-Kerroin hänelle olleeni naimisissa ja sanoin itselläni nyt olevan
-vanhan rikkaan ystävän, joka pitää huolta minusta, ja hän nyökytti
-päätään ja hymyili tyytyväisesti.
-
-»Niin, niin. Tiesinhän minä että Te eteenpäin pääsette, ja kun
-Kindermann on Teitä opettanut... mutta tahtoisinpa neuvoa Teitä
-menemään vieläkin naimisiin. Noiden vanhain herrain laita on niin
-ja näin. He ovat kyliä valmiit lupaamaan vaikka tähdet taivaalta,
-mutta jos sattuvat kuolemaan eikä ole mitään kirjallista sitoumusta,
-minkäs teet? Viisainta on tehdä ajoissa ero ja vaatia itselleen
-kohtuullinen hyvitys ja mennä sitten naimisiin. Jos Teillä nyt esim.
-olisi kolmekymmentä tuhatta markkaa, voisin hankkia Teille paikalla
-erinomaisen miehen.»
-
-»Niin paljoa minulla ei ole», vastasin.
-
-»Mutta Te voisitte helposti saada, kun ystävänne on rikas ja
-korkeassa asemassa. Ei tarvita muuta kuin saada aikaan pieni
-riita, ja pelkästä häväistysjutun pelosta antaa hän Teille mitä
-vaan tahdotte. Jos menettelette viisaasti, voitte saada kyllä
-viisikymmentä tuhatta, jopa enemmänkin. Minulla olisi useita Teille
-sopivia herroja, musikkitirehtööri jolla on seitsemäntuhannen
-markan tulot, kirjakauppias joka kustantaa lääketieteellisiä
-teoksia, ja taidekauppias. Taikka, jos panette arvoa akatemialliseen
-sivistykseen, opettaja; on myöskin yksi lääkäri, mutta hän tahtoo saada
-kahdeksankymmentä tuhatta mukana. Kaikki arvossa pidettyjä herroja,
-iältään kolmenkymmenen viiden ja viidenkymmenen välillä. Lääkäri on
-juutalainen, muut evankelisia.»
-
-Kiitin ystävällisestä tarjouksesta; K. kehotti minua vakavasti
-ajattelemaan asiaa ja tulemaan toisen kerran hänen luokseen.
-
-»Jos minulla olisi Teidän liikeälynne», sanoin, »niin minäkin ryhtyisin
-johonkin itsenäiseen yritykseen; elämäni tuntuu niin sisällöttömältä
-juuri sentähden, että minulla ei ole mitään oikeaa työtä.»
-
-»Valitettavasti Teiltä puuttuu liikeäly kokonaan, rakas lapsi», sanoi
-hän hieman kyynillisesti. »Senhän olen aina sanonut: Te katsotte
-asioita liian ihanteelliselta kannalta. Ja että ihanteinenne olette
-kuitenkin noin pitkälle päässyt ettekä ole aikoja sitten kuollut
-kurjuuteen, se on onni eikä Teidän oma ansionne. Te ette aavista,
-mitä kaikkea rakkaudesta voi puristaa esiin, kun sitä käytännöllisen
-liikemiehen kokemuksella käsittelee. Minä itse olen työskennellyt
-sillä alalla ensin käytännöllisesti, mutta nyt olen ryhtynyt enemmän
-sen aatteelliseen puoleen. Täysi kukkaro toisella puolen ja sievä
-arvonimi taikkapa vaan se ominaisuus, että on mies, toisella, puolen,
-siinä kaksi voimaa, jotka useimmiten jo riittävät yhdistämään sydämiä
-toisiinsa.»
-
-Merkillinen nainen tuo Kindermann, yhdessä suhteessa minun täytyy
-oikein ihailla häntä. Hänen joustavuutensa ja häikäilemättömyytensä
-ovat kerrassaan hämmästyttävät.
-
-Hän ei laskenut minua sinä päivänä enää pois. Kolmesta viiteen on
-hänellä vastaanottotuntinsa ja kello kuusi söimme päivällistä. Runsaan
-ja hyvän aterian jälkeen joimme kahvia arkihuoneessa. Yskäni vuoksi
-en minä uskalla tupakoida, mutta hän itse poltti sikaarin ja auttoi
-samalla minua perehtymään liikkeensä salaisuuksiin. Hänen välitystään
-käyttävät enimmäkseen vain herrat, ainoastaan poikkeustapauksissa
-naiset. Hänellä on suuri joukko agentteja, joiden toimena on hankkia
-tietoja rikkaista, miestä vailla olevista naisista. Hänen, Kindermannin
-asia on sitten asettua yhteyteen noiden naisten kanssa, mikä ei hänen
-ovelalle kekseliäisyydelleen niinkään vaikea temppu ole. Hänellä on
-todellakin vallan eriskummallinen kyky kääntyä milloin minkin tekosyyn
-nojalla ventovierasten ihmisten puoleen ja esittää heille ehdokkaitaan,
-sillä hänen toimensa menestyvät hyvin, sanoo hän itse. Huvittavinta
-tässä kaikessa on se seikka, että asianomaiset naiset tuskin koskaan
-aavistavat mitään hänen välittäjätoimestaan ja luulevat »menneensä»
-naimisiin, vaikka itse asiassa heidät on »naitettu». K. saa 4—10
-prosenttia myötäjäisistä ja elää sillä pulskasti. »Minä olen viime
-vuosina perustanut niin monta laillista avioliittoa, että ne kokonaan
-peittävät minun entiset laittomuussyntini», sanoi hän nauraen. »Ja jos
-Te tulette luokseni, Teille minä teen tuon palveluksen ilman _mitään_
-korvausta, vanhan ystävyyden vuoksi, ja valikoin vielä kauneimman ja
-täysipainoisimman tavaran mitä minulla sattuu varastossa olemaan...
-
-Aika kului nopeasti rupatellessa. Hän saattoi minut itse junalle ja
-minun täytyi luvata ensi helluntaina tulla hänen luokseen pariksi
-päiväksi, jolloin tekisimme yhdessä pienen matkan Saksin Sveitsiin.
-
-Kun tulin asuntooni, ei siellä ollut ketään kotona. Palvelustyttö
-oli ulkona, kun oli luullut minun tulevan vasta viimeisellä junalla.
-Arkihuoneessani olivat ikkunaverhot alhaalla ja koko huone oli täynnä
-kukkia. Kreivi oli lähettänyt ruusuja, Julius korillisen liljoja ja D.
-puolen vaunulastia ruusuja. Niitä oli kaikkialla, vaaseissa, pöydillä,
-ikkunoilla, vieläpä lattiallakin, ja huone oli täynnä huumaavaa
-tuoksua. Katsellessani siinä ympärilleni tuntui äkkiä omituinen
-ahdistus painavan rintaani. Tulin ajatelleeksi kuolinhuonetta. Kukkain
-tuoksun seassa olin tuntevinani heikkoa mädäntyneen hajua; huonetta
-ei ollut luultavasti muutamaan päivään tuuletettu, ja keltaiset
-ikkunaverhot saivat aikaan omituisen valaistuksen, joka muistutti
-kynttilänvaloa... Työnsin nopeasti verhot syrjään ja avasin ikkunat;
-ulkoilma ja kadun melu tunkivat sisään ja ahdistava tunne hävisi.
-
-
-
-30 syysk.
-
-Minä saan yhä vielä kerjuukirjeitä, vaikka ei minulla oikeastaan ole
-enää paljon mitään poisannettavaa. Ikävää on kumminkin keneltäkään
-mitään kieltää.
-
-Eilen tapasin Eläintarhassa kokonaisen lauman entisiä tovereitani
-yhdistyksestä.
-
-Heidän kasvojensa ilme — toisilla ivallinen hymy, toisilla kylmän
-halveksiva jäykkyys — ei ole sanoin kuvattavissa. Kylmät väreet
-juoksivat pitkin selkääni ja mieluimmin olisin hyökännyt keskelle tuota
-kaakottavaa laumaa ja lyönyt oikealle ja vasemmalle, että olisivat
-silmät säkenöineet jokaisella.
-
-Minä voin sietää kaikkea, jos niin tarvitaan, rehellistä
-ylenkatsettakin, mutta ivaa en kestä.
-
-Ylenkatsetta — niin miksikä ei, jos se on oikeutettua. Jos kaunis,
-köyhä tyttö seisoo yksin ja hyljättynä maailmassa, jos kiusaukset ja
-viettelykset joka puolelta häntä ympäröivät ja hän _sittenkin_ omasta
-sisäisestä vakaumuksestaan valitsee kieltäymyksen ja porvarillisen
-moraalin harmaan, yksitoikkoisen tien, — semmoisella tytöllä minä
-myönnän olevan jonkinlaisen oikeuden katsella heikompaa sisartaan
-halveksivalla säälillä. Mutta noilla kanoilla, jotka ovat vartiainsa
-ja omistajainsa silmälläpidon alaisina saaneet koko elinaikansa
-tepastella tasaisella vihreällä nurmikolla, niillä ei totta totisesti
-ole minkäänlaista oikeutta ivata toista, jolla on ollut epätasaisempi
-tie käytävänä.
-
-Raamatussa ei turhaan sanota: Joka sanoo veljelleen: sinä jumalaton,
-hän on ansainnut joutua helvetin tuleen.
-
-Pilkka ja iva on pahempaa kuin murha ja petos ja varkaus ja kovin
-ruumiillinen väkivalta. Se tappaa ihmisen pyhimmät tunteet. Se on
-kotoisin perkeleestä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sen jälkeen kun viime vuonna kävin G —ssä, on menneisyys monta kertaa
-sattunut tielleni. Ensin kohtauksessa Amman kanssa, sitten tavatessani
-Kindermannin. Ja nyt taas kolmannen kerran.
-
-Olin käynyt ostoksilla ja kävelin Leipzigerstrassea kotiin päin, kun
-kuulin jonkun huutavan itseäni.
-
-»Thymian!»
-
-Käännyn katsomaan taakseni ja huomaan siellä seisovan naisen, jonka
-tunnen entiseksi ystäväkseni Greteksi. Emme olleet nähneet toisiamme
-minun Hamburgista lähdettyäni emmekä edes kuulleet mitään toisistamme.
-Nuoremmaksi ei ollut oikeastaan hänkään tullut noiden kymmenen vuoden
-aikana, hän ei ole enää läheskään niin solakka ja niin erinomaisen
-elegantti kuin silloin. Toisista aina paraiten huomaa, miten aika
-kuluu, ja miten lyhyeen elämän kevätpäivät loppuvat.
-
-»Kävelin jo vähän aikaa sinun perässäsi, mutta en ollut oikein varma
-asiastani», sanoi hän iloisesti. »Olipa todellakin hauskaa. Asutko sinä
-täällä Berlinissä vai muutenko olet vaan matkalla?»
-
-»Täällä minä olen asunut jo monta vuotta», sanoin ja vastasin hänen
-kädenpuristukseensa. Sitten kävelimme yhdessä eteenpäin. Minä en
-tiennyt oikein, oliko tämä kohtaus minulle hauska vai ikävä. Olen aina
-pitänyt Gretestä, kun hän ei ole niin pikkumainen ja ahdasmielinen
-kuin muut, mutta toiselta puolen hän ei tunne minun nykyisiä olojani
-eikä minulla tosiaankaan ole yhtään halua enää joutua kenenkään
-ylenkatseen tai säälin alaiseksi. Kuljimme yhdessä Wertheimiin asti,
-jossa hän osti jotain, ja siellä hän teehuoneessa kertoi minulle
-kahdeksan vuotta sitten menneensä naimisiin vanhanpuoleisen herran
-kanssa Reinin varrelta ja, kun eivät olleet sopineet oikein yhteen,
-eronneensa hänestä jonkun vuoden kuluttua. Nyt hän oli asunut jo vähän
-aikaa pienen tyttärensä kanssa Berlinin esikaupungissa Friedenaussa.
-Kuuntelin vain puolella korvalla ja mietin yhä mielessäni, miltä
-kannalta tämä kohtaus olisi otettava. Hän kertoi edelleen jo
-useita vuosia kirjottaneensa romaaneja, aluksi salanimellä ja nyt
-rouvannimellään, ja silloin muistin itsekin joskus lukeneeni jonkun
-hänen teoksistaan.
-
-Olin alussa hyvin harvasanainen enkä puhunut itsestäni muuta kuin
-että olen leski. Eikä hänkään enempää kysellyt. Vähitellen kuitenkin
-keskustelumme vilkastui ja minäkin lämpenin. Hänessä on todellakin
-jotain miellyttävää, puoleensa vetävää, ja hänen sydämellinen
-avomielisyytensä viehätti minua niin, että mitä kauemmin hänen
-seurassaan olin, sitä enemmän rupesin hänestä pitämään.
-
-Saatoin häntä Linkstrasselle, sieltä ajoimme yhdessä Bülowstrasselle ja
-erotessamme lupasin minä pian käydä hänen luonansa.
-
-Perästäpäin rupesin melkein katumaan tätä lupaustani. Seuraavana
-yönä en saanut unta, mietin vaan yhä ja yhä uudestaan, miten olisi
-paras tehdä. Halu olisi minulla ollut suuri nähdä häntä; vuosikausia
-olen jo kaivannut naisystävää; yksinomainen seurustelu miesten
-kanssa rupee lopulta kyllästyttämään; naisen kanssa voi paremmin
-puhua asioistaan ja tulee helpommin ymmärretyksi. Ikävä kyllä ovat
-useimmat naiset pikkumaisia ja kateellisia eivätkä voi siveelliseltä
-ahdasmielisyydeltään vähääkään käsittää toisten onnettomuutta.
-Tämmöinen ei Grete ole; alhaista ajatustapaa ei hänen puoleltaan
-tarvitse pelätä. Hän ei ole mikään Maria eikä mikään Emmy, mutta hän ei
-myöskään ole niin poroporvarillisen lyhytnäköinen ja suvaitsematon kuin
-useimmat muut; hän on itse paljon kokenut, ja elämän kovassa koulussa
-hioutuu ihmisestä kyllä pois ylpeä itsekylläisyys ja liiallinen
-näykkimisen halu.
-
-Totta kyllä, jos hän tietäisi kaikki, voisi ehkä käydä niinkin, että
-hän pyytäisi päästä minun seurastani. Ja se koskisi minuun hirveästi,
-— koskisi kovemmin kuin noiden hyväntekeväisyysnaisten iva, kovemmin
-kuin mikään muu. Tätä peläten ajattelin, että ehkä olisi paras olla
-menemättä. Sitten taas ajattelin: täytyykö hänen sitten saada se
-tietää? Minun huonot vuoteni ovat jo takanani. Nythän minä elän
-säännöllisissä oloissa. Olen leski ja saan mieheni sukulaisilta
-kohtuullisen eläkkeen. Vai eikö se ole totta? Rauhallisessa
-asunnossaan, porvarillisen ympäristönsä keskellä ei Grete milloinkaan
-joudu yhteyteen minun entisten tuttavieni kanssa. Mutta kuitenkin —
-— en minä sittenkään voi. Minä en voi teeskennellä, varsinkaan en
-semmoiselle, josta pidän. Ja sitä paitsi on Grete viisas, hyvin viisas,
-hän tuntee maailman ja tulisi ajan pitkään kumminkin tietämään kaikki...
-
-Mietin ja harkitsin ja kirjotin seuraavana päivänä kortin, jossa
-ilmotin tulevani torstaina iltapäivällä.
-
-Merkillisen vaikea minun oli saada itseäni valmiiksi tätä vierailua
-varten. Ainakin neljännestunnin seisoin peilin edessä ja tutkin itseäni
-kiireestä kantapäähän, että eikö ehkä olisi minussa jotain huomiota
-herättävää, ja vielä viime hetkessä tuli mieleeni että hajuveteni —
-bouquet d'amour — voisi minut ilmaista. Mutta sehän on naurettavaa...
-
-Koko matkan minua vaivasi painostava tunne, josta en voinut päästä
-vapaaksi. Tiesin että jos hän jollain tavalla antaa minun tuntea,
-tekee minulle pienenkään viittauksen siihen suuntaan, että meidän
-seurustelumme ei voi tällä tavalla jatkua, silloin minä en voi hillitä
-itseäni. Sillä minussa on räjähdysainetta, joka odottaa vain sytyttävää
-kipinää särkeäkseen sulkunsa.
-
-Sydämeni sykki ankarasti astuessani sähkörautatievaunusta maahan sillä
-kadulla, jonka varrella Grete asuu; mutta hän oli minut jo nähnyt
-verannaltaan, tuli minua vastaan pihalla ja toivotti sydämellisesti
-tervetulleeksi. Minä vaan en tahtonut saada mieltäni tasapainoon.
-
-Päivä oli kirkas ja lämmin kuin keskikesällä. Teepöytä oli katettu
-balkongille, kattoon asti ylettyvän palmun alle. Greten emännöitsijä,
-miellyttävä, kiltin näköinen ihminen, joka on ollut hänen luonaan jo
-kahdeksan vuotta, toi pöytään teekannun ja kupit, ja sitten tuli pikku
-Käte, herttainen vaaleatukkainen ja tummasilmäinen tyttö, tervehtimään
-minua ja haki itselleen myös tuolin pöydän ääreen. Grete rupatteli
-niin iloisesti, että yhä enemmän varmistui mielessäni ajatus: hän ei
-tiedä mitään, hänellä ei ole hämärintäkään aavistusta minun entisistä
-vaiheistani. Kävin yhä vaiteliaammaksi. Minä en voi nähdä pieniä lapsia
-tulematta surumieliseksi. Kun tuo tyttönen nojasi vaaleakutrista
-päätään äitiänsä vasten ja Grete ilosta loistaen painoi pari kolme
-suuteloa hänen punaisille pikku huulilleen, silloin minun täytyi katsoa
-poispäin, tuskallinen kateudentunne kouristi sydäntäni. Tämä vaimo on
-myöskin yksin maailmassa, kohtalo on hänenkin tielleen kylvänyt enemmän
-ohdakkeita kuin ruusuja, mutta miten rikas hän onkaan verrattuna
-minuun vaivaiseen. Jos minäkin olisin saanut itse pitää lapseni, olisi
-minullakin ollut suojelusenkeli, joka olisi minut monesta vaarasta
-varjellut.
-
-Vähitellen kumminkin surumielisyyteni haihtui pois ja me juttelimme
-lopulta sangen iloisesti minkä mistäkin asioista.
-
-»Sinä siis kirjotat romaaneja», sanoin minä. »Ei minusta näytä juuri
-siltä, että sinulla olisi täällä tilaisuutta erikoisesti romantillisiin
-kokemuksiin.»
-
-Grete naurahti iloisesti ja arveli olevan liian paljon vaadittu, jos
-hänen pitäisi itse omassa elämässään kokeakkin kaikki mitä lukijoilleen
-kertoo.
-
-»Mutta ehkäpä sinä voisit antaa minulle uusia aineksia, Thymian», hän
-lisäsi.
-
-»Ehkäpä kyllä», minä sanoin. »Minä kirjotan muistelmiani päiväkirjan
-muodossa. Konfirmatsionistani asti olen sitä tehnyt, kaikki tärkeimmät
-tapahtumat olen merkinnyt muistiin. Sinä saat sen, kun olen kuollut.
-Siinä sinulla on aineksia vaikka viiteen romaaniin.»
-
-»Sanasta miestä», sanoi Grete, »mutta etkö voisi antaa sitä jo ennen?»
-
-»Saadaanpa nähdä. Luvata minä en sitä tahdo, sillä tuosta
-kirjottamisesta on minulla paljon iloa. Semmoisena kuin se nyt on,
-sinä tuskin voisit sitä käyttää. Sinun yleisösi ei ole tottunut niin
-tiivistettyyn ravintoon, siihen pitäisi kaataa sekaan pari ämpärillistä
-lientä, ennenkun se kelpaisi nautittavaksi.»
-
-»Voidaan sekin tehdä», hän sanoi; »jos niin tarvitaan, miedonnamme
-musteen liian synkkää väriä vedellä.»
-
-»Ei tässä paljas vesi riittäisi», minä vastasin, »suuren lasillisen
-Kölnin vettä saisit käyttää poistaaksesi vähän hajua, johon ei jokainen
-ole tottunut. Ei sitä ilman seurauksia olla elämän kuokkavieraana
-vuodesta vuoteen... Merkki siitä jää ihmiseen!»
-
-Grete nyökkäsi ja syntyi hetken äänettömyys. Tuuli kuljetti pöydän
-yli kellastuneita lehtiä talon edessä seisovasta lehmuksesta ja
-sähkörautatieltä kuuluva ratina ja kilinä häiritsivät ympärillämme
-vallitsevaa hiljaisuutta. Minut teki yhtäkkiä epäluuloiseksi
-se, että Grete ei tehnyt minulle yhtäkään kysymystä. En voinut
-selvittää itselleni, oliko se hänen puoleltaan hienotunteisuutta
-vai välinpitämättömyyttä, ja se teki mieleni aika-ajoin raskaaksi,
-mutta myöhemmin pääsin taaskin oikeaan tunnelmaan. Jäin illalliselle
-ja olin auttamassa pikku Kätcheniä sänkyyn. Päästyään tilalleen
-laski lapsi kätösensä ristiin ja luki iltarukouksensa. Sen loputtua
-lisäsi hän vielä omasta päästään: Rakas Jumala, anna mamman olla
-terveenä! Tämä liikutti minua niin, että kyyneleet tulivat silmiini.
-Ajattelin itsekseni: sinä viaton, pikku karitsani, mitä sinä nyt
-yksinkertaisuudessasi pyydät, se on sinun vastaisen onnesi kaikkein
-tärkein ehto... Kun ajattelee, _mitä_ kaikkea lapsi menettää, kun
-häneltä äiti kuolee... no, minä olen sen saanut kokea.
-
-Kymmenen aikaan saattoi Grete minut pysäyspaikalle Keisaritammen luo.
-
-»Milloin sinä tulet Kätchenin kanssa minun luokseni?» kysyin
-erotessamme.
-
-Hän ei vastannut heti.
-
-»Vai etkö ensinkään tahdo tulla minun luokseni?» lausuin nyt katkerasti
-ja epäluulon täyttämänä.
-
-»Mielelläni, Thymian», hän vastasi, »mutta — katsoppas, minä elän hyvin
-hiljaisesti enkä tahtoisi tehdä uusia tuttavuuksia. Minulla on työni
-ja lapseni, ne molemmat täyttävät elämäni niin, etten tarvitse mitään
-vieraita ihmisiä. Kun vaan haluat tulla tänne, olet aina tervetullut,
-ja minä tulen myöskin sinun luoksesi, mutta eikö totta, sinä pidät
-huolta siitä, että _jos_ minä tulen luoksesi, minä tapaan sinut
-_yksin_?»
-
-Olin vähän aikaa ikäänkuin huumautunut, sillä nyt näin yhtäkkiä
-selvästi: hän tietää _kaikki, kaikki_; yhtä hyvin kuin ihmiset
-kotikaupungissani tuntevat minun entisyyteni, yhtä hyvin tietää hän,
-mitä teitä minun elämäni on menneinä vuosina kulkenut. Sillä hetkellä
-en vielä käsittänyt sitä hienotunteisuutta, millä hän koetti rakentaa
-luottamuksen siltaa itsensä ja minun välille.
-
-»Minä pidän siitä huolen», sanoin sitten. »Tule pian ja ota Kätchen
-mukaan. Kirjota minulle milloin tulet taikka ilmota telefoonissa...
-Hyvästi!»
-
-Raitiovaunu tuli paikalle. Minä astuin sisään.
-
-
-
-Marraskuu.
-
-Kauheasta yskästäni minä en luultavasti enää milloinkaan pääse. Monta
-kertaa olen niin voimaton, etten jaksa kättäni liikuttaa, kun pitäisi
-pukeutua tai riisuutua. —
-
-Julius puhuu Davosista... että minun pitäisi mennä sinne
-talvikuukausiksi. Se minua hirveästi pelästytti, niin pitkälle olen
-siis jo tullut! En sitä kuitenkaan usko. Lääkärit sanovat asian aina
-pahemmaksi kuin se on, saadakseen ihmiset varovaisiksi ja paremmin
-hoitamaan itseään. Tätä yskää en ole saanut vilustumisesta, se on vaan
-tavallista katarria, mutta tavattoman sitkeää ja itsepäistä. Minä
-en nyt lähde minnekkään. On niin ihmeen hauskaa, kun olen löytänyt
-Greten. Käyn usein hänen luonaan Friedenaussa. Hän tulee minun
-luokseni vain harvoin, hänellähän ei ole paljon aikaa enkä minä ole
-siitä niin tarkka. Silloin tuntuu niin kodikkaalta ja hauskalta, kun
-kaasulamppujen valo lankee pöydälle, hiilivalkea hehkuu kamiinissa,
-lapsi loruilee ja nauraa ja kaikki on niin tyyntä ja rauhallista ja
-kaukana maailman melu ja pauhina. Kun suljen silmäni, voin kuvitella
-mielessäni olevani »kotona.»
-
-Grete käyttäytyy erinomaisen hienotunteisesti minua kohtaan. Hän ei
-tee koskaan mitään kysymyksiä. Pidän hänestä paljon, vaikka hänellä
-onkin usein hyvin kummallisia, minun, mielestäni kerrassaan hassuja
-mielipiteitä.
-
-
-
-Tammikuu 1903.
-
-Joulu ja uusivuosi olivat tällä kertaa hauskat. Jouluaattona oli
-kreivi luonani; hän oli hylännyt kaikki sukulaisten kutsut saadakseen
-viettää illan minun kanssani. Minulla oli nytkin joulukuusi ja kutsuin
-yksitoista köyhää lasta kadulta ihailemaan sitä ja saamaan lahjoja.
-Ensimäisenä joulupäivänä oli kreivi taas luonani ja toisena olin minä
-Greten vieraana. Uudenvuodenaattona tuli D. vanhan tapansa mukaan ja
-uudenvuoden päivänä minä olin taas Friedenaussa.
-
-Yskäni yhä vaan pahenee. Monasti pääsen ainoastaan suurella vaivalla
-liikkumaan. Kun se vaan ei olisi vaarallista. Vaikka tiedänkin, miten
-hukkaan mennyt ja hyödytön elämäni on, ja että oikeastaan paras
-mikä minulle voisi tapahtua, olisi päästä sukkelaan ja kivuttomasti
-maailmasta pois, tunnen kuitenkin voittamatonta kammoa kuolemaa kohtaan.
-
-Sillä minä en usko olevan taivasta, jossa kuolleet saavat nähdä ja
-tuntea toisensa. Toinen elämä kyllä, — mutta kuka voi sanoa minulle,
-että se on parempi kuin tämä ensimäinen, etten minä siinä joudu
-vieläkin suurempaan kurjuuteen kuin tässä elämässä? Ja sitten minua
-pelottaa tuo itse siirtyminen elämästä toiseen. Minulle on kuolema
-multaa, kalmanhajua, matoja, mätänemistä, manalan kauheita salaisuuksia.
-
-
-
-Helmikuu 1903.
-
-Grete saa minun päiväkirjani. Mutta olen sanonut, että hänen täytyy
-romaanissaan kirjottaa hyvää minun Juliuksestani. Sen hän on luvannut
-minulle. Kaikki muu on yhdentekevää.
-
-Oi Jumala, miten tuntuu taas vaikealta!
-
-Eilen olin vähällä riitaantua Greten kanssa. Päivä oli ihana ja kreivi
-lähetti reen noutamaan minua ajelumatkalle. Lähdin ottamaan Greteä ja
-hänen pienokaistaan mukaani, mutta siellä ei ollut kotona muita kuin
-emännöisijä lapsen kanssa. Pyysin saada tytön mukaani, mutta siinäpä
-sainkin rukoilla kauan ennenkuin se onnistui. Sain hänet kuitenkin
-lopuksi ja silloin ajoimme kauas Grünewaldiin. Siellä oli satumaisen
-kaunista, lumen peittämät petäjät ja kuuset olivat kuin hopeoituja ja
-välkkyvillä hohtokivillä koristettuja, vikkeliä punahäntäisiä oravia
-vilahteli oksien välissä, ja reki liukui äänetönnä eteenpäin — se oli
-todellakin ihastuttavaa, lapsi taputti käsiään ja huudahteli riemusta
-ja minä myös. Mutta yhtäkkiä ilma muuttui. Rupesi puhaltamaan purevan
-kylmä tuuli, ja kun lasta alkoi paleltaa, käärin sen turkkini sisään.
-
-Tullessamme Friedenauhun oli jo pimeä ja Grete oli julmasti vihainen,
-kun olin vienyt hänen lapsensa; hän oli ollut jo hädissään ja Anna
-neiti oli saanut kuulla kunniansa ja vuodatti katkeria kyyneliä. Otin
-rauhallisena vastaan myrskyn, ja pian se tyyntyikin itsestään.
-
-Minä olen taaskin kylmettynyt ja kurkkuni on tänään niin käheä, etten
-voi puhuakkaan. Menen heti sänkyyn.
-
-
-
-1 maalisk.
-
-Neljätoista päivää olen nyt maannut. En osaa sanoa, mikä minun on,
-kipuja ei minulla ole mitään, mutta terve vaan en ole. Grete käy
-usein minua katsomassa, ja eilen sattui hän ja Julius yhtaikaa
-vuoteeni ääreen ja molemmat koettivat suostuttaa minua lähtemään
-pariksi viikoksi sairaalaan. Palvelustyttöni on kovin taitamaton ja
-epäluotettava, eikä tunnu oikein hauskalta ottaa vierastakaan hoitajaa.
-Minä luultavasti teen niinkuin he tahtovat. Siellä, on paras hoito.
-Minulla on taas ollut verensyöksy.
-
-
-
-15 maalisk.
-
-Enpä kadu tänne tuloani. Hoito ja palvelus ovat hyvät. Olen ollut
-kovasti kipeä. Vieläkin olen heikko ja huono, mutta voinhan kuitenkin
-tähän lyijykynällä jotain töhriä. Se huvittaa minua. Aika tahtoo käydä
-niin pitkäksi. Grete käy täällä melkein joka toinen päivä. Eilen oli
-pikku Kätchen mukana ja toi kukkia. Kreivi käy myös minua katsomassa ja
-D. on niinikään ollut. Julius käy usein kaksi kertaa päivässä.
-
-Kaikki ovat hyviä minulle. Minua hoitaa miellyttävä, nuori sisar. Hän
-tahtoisi mielellään tehdä minusta jumalisen ja lukea minulle psalmeja,
-mutta en tunne halua siihen.
-
-»Luuletteko minun pian kuolevan, sisar?» kysyin häneltä tänään. Hän
-punastui ja meni hämilleen.
-
-»Sitä ei voi kukaan sanoa. Herra yksin sen tietää.»
-
-»Kuolema on kauhea», sanoin minä. »On ihanaa olla kuollut, mutta itse
-kuoleminen pelottaa.»
-
-»Ei, ei», sanoi hän. »Kuolema vapahtaa, auttaa kotiin. Vapahtaja tulee
-hakemaan lapsensa taivaallisen isän kotiin...»
-
-»Oi, sisar», sanoin minä, »minunlaisiani varten ei ole mitään
-vapahtajaa eikä mitään isänkotia. Meidät noutaa perkele, kun kaikki on
-lopussa.»
-
-Hän pelästyi.
-
-»Se on suuri synti epäillä Jumalan armoa», sanoi hän epävarmasti.
-»Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja
-Jumala hänessä.
-
-»Sitten minä olen ollut aina Jumalassa», minä sanoin.
-
-
-
-16 maalisk.
-
-Minä kadehdin tuota pientä, hiljaista sisarta ja hänen jumalisuuttaan.
-Hän näkee paljon vaivaa minun tähteni, mutta minä olen auttamattomasti
-paatunut.
-
-Hänellä on vielä niin nuorekkaat, miellyttävät kasvot. Ja niin vaikea
-toimi. Tokkohan minä olisin siihen kyennyt? En Usko. Minussa oli veri,
-veri...
-
-
-
-17 maalisk. yöllä.
-
-En voi nukkua. Sisar on poissa; hän tulee, kun vaan soitan. Yölamppu
-palaa. Sieluni on täynnä kuolemankauhu!
-
-Voimani vähenevät hetki hetkeltä.
-
-Kuolemako se on, joka tahtoo minut viedä? Hänkö taistelee minun
-kanssani elämästäni?
-
-Tuhansia ajatuksia risteilee aivoissani.
-
-Tahtoisin kirjottaa paljon, mutta käteni on liian heikko pitelemään
-kauan kynää. Täytyy alinomaa levätä.
-
-Oi, miten minä pelkään tuota pitkää, kamalaa yötä, häviämistä mustaan,
-loputtomaan nirvanaan. Milloin minä taas herään? Mille rannalle kuolon
-synkkä virta minut kuljettaa?
-
-Tuleeko minusta huuhkaja, joka valoa kammoten pesii pimeässä tornissa
-ja aavemaisella äänellään ihmisille onnettomuutta ennustaa — — Vai
-siirtyykö sieluni pantterin ruumiiseen, joka verta janoovana saalista
-etsien hiipii — —
-
-Onko minun uudestasyntymiseni tapahtuva kirouksen vai siunauksen
-merkissä?
-
-Miksi muuksi hyvänsä, mutta ihmiseksi en tahtoisi enää tulla. En enää
-toistamiseen tätä kurjuutta kärsimään- — —
-
-Yö ei milloinkaan lopu.
-
-Minua janottaa.
-
-Eikö nuo sanat lausuttu Golgatalla?
-
-Luulenpa niin. Ne lausui hän, joka uhrautui ihmiskunnan edestä.
-Pyhä Jumala, jos sinä olet olemassa, sammuta tämä tuskan tuli minun
-sielustani ja huuliltani.
-
-Minä muistelen ruusuja ja liljoja kotini puutarhassa.
-
-Minä ikävöin. Ikävöin takaisin elinvuosiani...
-
-Ikävöin äitiä.
-
-Ruusuja.
-
-Hautoja.
-
-Enempää en jaksa...
-
-
-
-21 maalisk. 1903.
-
-Viime päivinä olen ollut kovin heikko. Luultiin minun jo kuolevan. Olen
-antanut Gretelle toisen avaimen siihen laatikkoon, jossa päiväkirjaani
-säilytän, kaikkien tapausten varalta. Olen ollut monta kertaa
-tukehtumaisillani. Pieni sisar pyyhki aina hikipisarat otsaltani ja
-kuiskasi korvaani hiljaa lempeitä, hurskaita lohdutussanoja. Useita
-niistä muistan vieläkin. Ne alinomaa palaavat mieleeni.
-
-
-
-23 maalisk.
-
-Julius ei antaisi minun kirjottaa. Se rasittaa minua liiaksi, hän
-sanoo. Mutta en minä sitä usko. Luulen voivani pian nousta tästä ja
-mennä ulos. Ulkoilma tekee minut kyllä aivan terveeksi. Minulla ei ole
-oikeastaan mitään muuta vaivaa kuin heikkous — alituinen väsymys — —
-
-Olen saanut uuden aatteen. Kun olen parannut, perustan lastenkodin...
-
-Julius on luvannut auttaa minua. Siitä tulee koti sairaille, heikoille,
-raajarikoille lapsille, jotka tarvitsevat paljon rakkautta. Tämä ajatus
-tuottaa minulle suurta iloa.
-
-Kreivi oli täällä eilen, hän antaa siihen tarvittavan pääoman. Olen
-niin iloinen, nyt vihdoinkin — —
-
-
-
-28 maalisk.
-
-Alan tuntea itseni vähitellen paremmaksi, voimat vaan eivät tahdo
-palata. Viime yönä nukuin hyvin, ei ollut enää kuumettakaan. Tänään
-olisin noussut, mutta sisar ei sallinut. Hänen ulos mentyään koetin sen
-kumminkin tehdä ja pyörryin.
-
-Voimat puuttuvat, muuten on kaikki hyvin. Lastenkoti — —
-
-       *       *       *       *       *
-
-D. kävi tänään täällä ja toi minulle viisi veripunaista ruusua. Minä
-mahdan olla huonon näköinen, sillä hän nähtävästi hämmästyi eikä
-puhunut monta sanaa. Mutta ei minulta mitään puutu. Tuo heikkous vaan...
-
-
-
-1 huhtik. 1903.
-
-Sisar kysyi tänään, eikö pastori saisi tulla minun luokseni. Nauroin
-hänelle ja sanoin että hän tahtoi kai antaa papin juosta aprillia. Minä
-olen nyt todellakin paljon parempi. Mutta he eivät usko minua, siksi
-että olen niin heikon näköinen, eikähän se kumma olekkaan.
-
-
-
-6 huhtik. 1903.
-
-Rintani on niin kevyt ja vapaa, ettei se ole vuosikausiin ollut
-semmoinen. Olisin aivan terve, kunhan saisin enemmän voimia.
-
-Jumalan kiitos, että nyt tulee kevät. Huomenna minä nousen ylös — — —
-huomenna — —
-
-
-
-
-LOPPULAUSE.
-
-
-Huhtikuun 6 päivän iltapuolella teki Thymian viimeisen lyhyen, tuskin
-luettavan muistiinpanonsa. Jo viikon ajan olivat lääkärit ja hoitajat
-joka hetki odottaneet hänen kuolemaansa, ja 7 päivänä kello 9 aamulla
-hän nukahti hiljaa ja tuskattomasti siihen pitkään uneen, jonka
-salaperäisyys hänet oli aina semmoisella kammolla täyttänyt.
-
-Lämpimän, pilvisen päivän aamuna saatoimme hänet »maatilalleen»,
-hänen »kesähuvilalleen», kuten hän oli nimittänyt hyvästi hoidettua,
-rauhallista hautapaikkaansa.
-
-Hänen yksinkertaista, ainoastaan muutamilla kallisarvoisilla
-seppeleillä koristettua kirstuansa ei ollut saattamassa mikään komea
-jono surevia, niinkuin oli ollut Osdorff raukan hautajaisissa. Hänen
-hautauksensa oli semmoisen henkilön viimeinen matka, jonka maailma on
-jo hänen eläessään unohtanut. Hänen miesystävistään oli ainoastaan
-tohtori saapuvilla. Mikä noita molempia muita herroja lienee estänyt
-tulemasta osottamaan vainajalle viimeistä kunnioitusta, en tiedä. Ehkä
-eivät olleet saaneet tarkkaa tietoa hautajaisten ajasta.
-
-Avonaiseen hautaan satoi. Hiljaa ja äänettömästi putoilivat raskaat
-pisarat mustalle arkulle. Joka sillä hetkellä jaksoi ajatella
-kuvallisia vertauksia, voi ajatella kyyneleitä, jotka tippuivat
-taivaasta.
-
-Tohtori oli nähtävästi syvästi liikutettu. Hautuumaan portilla hän
-pysähtyi seisomaan ja antoi minulle kätensä.
-
-»Minulle on tuottanut suurta iloa, kun Te tuota onnetonta armahditte,
-kunnioitettava rouva», sanoi hän. »Thymian raukka! Kurja, hukkaan
-mennyt elämä. Nyt hänen on hyvä. Mutta kauheaa se on ajatella, että
-ihminen voi noin kokonaan turmiolle joutua... Niin paljon kauneutta
-ja älyä, niin paljon viehättävää naisellisuutta ja miellyttäviä
-luonteenominaisuuksia...»ja kaikki poljettu maahan, vedetty lokaan —
-—» Hän asetti hattunsa, jonka oli ottanut käteensä, hitaasti päähänsä
-ja kääntyi huoaten poispäin, lausuen vielä puoleksi itsekseen: »Niin,
-niin... Niin, niin... Jumala varjelkoon lapsiamme!»
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siitä on nyt kaksi vuotta kulunut. Mutta vielä tänä hetkenä, jona tätä
-kirjotan, on muisto tuosta kirkkomaalla käynnistä ja sen edellisestä
-ajasta niin elävänä mielessäni, kuin olisi kaikki vasta näinä päivinä
-tapahtunut.
-
-Kirkas, lämmin, kukoistava kevät tervehtii minua ikkunasta. Mutta
-kesken säteilevää auringonpaistetta, joka valaisee kirjotuspöytääni,
-olen näkevinäni mustan varjon ja silmäni käyvät sumeiksi. On ikäänkuin
-edessäni kohoisi äkkiä musta seinä, jota eivät mitkään inhimilliset
-päätökset ja laskelmat saa järkytetyksi paikaltaan, joka seisoo siinä
-jyrkkänä, ylipääsemätönnä _jokaisen_ ihmisen elämän edessä, tehden
-tyhjäksi viisaimmankin inhimillisen harkinnan, — ja kaukaisena kaikuna
-kuuluvat korviini tohtorin sanat: Jumala varjelkoon lapsiamme! ...
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YHTEISKUNNAN HYLKÄÄMÄ ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/69663-0.zip b/old/69663-0.zip
deleted file mode 100644
index 4e7575f..0000000
--- a/old/69663-0.zip
+++ /dev/null