diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67948-0.txt | 5913 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67948-0.zip | bin | 84766 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5913 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b0aa7f0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67948 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67948) diff --git a/old/67948-0.txt b/old/67948-0.txt deleted file mode 100644 index 0f5daee..0000000 --- a/old/67948-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5913 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Puukkoo, puntari ja pannunjalaka, by -Jaakko O. Ikola - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Puukkoo, puntari ja pannunjalaka - Lisää prätinöötä Pohjanmaalta - -Author: Jaakko O. Ikola - -Release Date: April 29, 2022 [eBook #67948] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUUKKOO, PUNTARI JA -PANNUNJALAKA *** - - - - - -PUUKKOO, PUNTARI JA PANNUNJALAKA - -Lisää prätinöötä Pohjanmaalta - - -Laskettanu - -VAASAN JAAKKOO - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLLYSLUETTELO: - - -Laupias samarialaane. -Reiru miäs se Alpiinus. -Traispäkin noita. -Fällyt tornis. -Hra Plumpäriä narrattiin. -Tulo- ja omaasuusvero. -Oppivelvollisuus Kakaramäjellä. -Fyrry-Kyröön friijari. -Kovasti kuivaa. -Hyyrynmaksu v. 1919. -Kyröön emäntä. -Jo on aikoohi eletty. -Kauhavan mumma junas. -Aapelista lähti tulla ministeri. -Pääsiääs-polokka (runo). -Se suuri jarrutus v. 1920. -Hra Plumpäri harjootteloo potkupallua. -Apuretkikuntaan aikana. -Hävitöön varaas. -Klihta-Siukun Hermanni. -Varphat paleltuu. -Laihian papin huutokauppa. -Klasikyynnelehet. -Yks pirttireisu. -Lapuan raippa-akat. -Erinomaasta koiran passoota. -Kaikki tyyristyy. -Trenkipoijan juhannus (runo). -Helppotajunne konsertti. -Pikkulintu. -Lapuan päivillä v. 1919. -Herroja Ilimajojella. -Yleene yhtälääne kellon-rukkoo. -Yks kaupunkireisu. -Miäs hoi! Mik’ on nimes? -Älkää ottako vanhaa piikaa kärryylle. -Hyyrykuitti. -Kissinhännän-veto Alaurella. -Mainari-poika vanhas maas. -Nivalan kissinkarvat. -Hännättöniät kissit. -Juustomasiina. -Piperöösiä pääs. -Pentiks. -Lakana följyhy! -Ku sokuria taas saathin. -Hra Plumpärin auringonpimennös. -Mitä varte opettajasta tuli vanha poika. -Takausmiähiä pyytelemäs. -Nälkäsilmä-suutari. -Ylistaron isännän tämmi. - - - - -LAUPIAS SAMARIALAANE. - - -Oottako kuullu sitä ku yks kokkoolaane karstamaakari rookas laupiahan -samarialaase Härmän kevaris? - -Menny-tiistaki illalla tuli Alahärmän kevarihi kaks ventoviarasta -miästä aiva eri haaralta, pyytivät yäkortteeria ja sen emäntä antooki -ja sanoo jotta: - -— Tuala peräkamaris oli sängyt ja muut, makuukamppehet, jotta sinne -passaas niinku mennä — - -Ja viarahat meniväkki, panivat hattunsa naulaha, istuuvat lavittalle ja -hetken päästä sanoo toinen jotta: - -— Yhym, tuata nuan saisinko esittää itteni? - -— Mitäs siin’on, esitä vain — sanoo se toinen. - -— M’oon Kokkoolasta karstaporvari. — Mikäs s’oot? - -— M’oon kirjaltaja Helsingistä. - -Sitte otti Kokkoolaane kalossit jalaastansa, sillä kokkoolaasill’ -on aina plankkisaappahat ja kiiltävät kalossit, ja pani ne nurkkaha -sylkiastian viärehe ja sanoo jotta: - -— Jahas, vai kirjaltaja. No sitte me ryypäthän. - -— Nyt on kialtolaki — sanoo kirjaltaja. - -Kokkoolaaselta jäi suu auki jotta: - -— Hoo-oh, kun en m’oo kuullukkaa! Vai kialtolaki? - -— Enkä mä siksi toiseksi pruukaa ryypätäkkää — seliitti se kirjaltaja. - -— Hoo-oh, soo-oh — sanoo Kokkoolaane ja se sanoo sen kaks kertaa. Sitte -se meni ja istuu keikkustualihi, kiikutteli ja kattoo aiva suu auki -sitä merkllistä kirjaltajaa, jok’ oli suuri ja friski miäs — ja kovasti -punaposkine eikä ryypänny. Ja sanoo viäläki kerran oikee pitkähänsä -jotta: - -— Soo-oh, vain niin! — No saankos mä sitte ryypätä? — kysyy sitte -hetkenpäästä se karstaporvari. - -— Ryypäkkää vai, ei se mua liikuta! - -— No saanko mä laulaakki? - -— Laulakaa vai, ei se mua liikuta — sanoo se kirjaltaja ja pisti -paperossin palamahan. - -— Saankos mä häjyylläkki? - -— Häjyylkää vai, ei se mua liikuta. - -— Hoo-oh, soo-oh — sanoo karstamaakari ja otti takin yltänsä. — Saanko -mä lyäräkki? - -— Lyäkää vai, ei se mua liikuta — tuumas se laupias samarialaane. - -Silloo Kokkoolaane tilas emännältä kaffit, teki plöröjä ja ryyppäs. -Tuli pöhnähä ja sisu nousi. Tuumas jotta: - -— Kyllä mä sulle näytän eikö liikuta! - -Mutta se merkillinen miäs istuu vain pöyrän pääs ja poltteli, eikä ollu -tiätääksensä, vaikka karstamaakarin oli jo niskakarvat aiva oikoosna. - -Viimmee se Kokkoolaanen ei saattanu enää hillitä ittiänsä, se hyppäs -pysthyn, hairas lavittan ja sukaasi sen kakluunihi aiva säpälehiksi. -Kysyy jotta: - -— Eikö liikuta? - -— Mitäs se mua liikuttaa! — huakaasi laupiahasti se samarialaane -kirjaltaja. - -— Vai ei liikuta! — kiljaasi karstamaakari, sieppas kiikkulavittan -ja löi senkin aivan prisaksi. Sitte se hyppäs pöyrälle ja tramppas -kaffikupit ja sokurikoolin aivan rauskooksi. Ja maittilaknekan potkaasi -kirjaltajaa vasta silmiä jotta truiskii. - -Mutta se samarialaane kirjaltaja antoo truiskia vai, veteli savuja, -eikä piitannu mitää. - -Silloo se karstamaakari raivostuu siitä niin, jotta se särki kaikki -tyynni, mitä huanehes oli. Viimmeen nakkas oman kapsäkkinsäkki klasista -pihalle, huuti aiva oikohonsa ja repii tukkaansa. - -Ja se merkillinen kirjaltaja istua könnäs vain lavittallansa, poltteli -ja funteeras omia asiootansa. - -Silloo veti Kokkoolaane saappahan jalaastansa ja rupes sillä -paukuttamhan sitä samariaiaasta päähä, jotta klasit täräji. -Pläkkikoolit tuvan seinältä poukkooli laattiallen ja silloo lähti jo -emäntäki kattomhan. - -Se hairas kamarin oven auki ja näki, ku se karstamaakari hakkas jotta -hiki nokkuu sitä toista miästä saaphan korkolla päähä niin tihiää, niin -tihiää ku ikänä kerkes. - -Ja se vai istuu ja poltteli! - -— Voi herranjutina sentähre! — huuti emäntä. — Tulkaa hyvät ihmiset -aphu! - -— Ei mitää, emäntä! — Antaa sen ny vain hakata. Ei se mitää, kyllähän -viimmeen väsyy — tuumas vain se laupias kirjaltaja ja kraappas valkian -uuthen paperossihinsa. - -Mutta emäntä lähti häntä hulmuten hakhon poliisia ja faltesmannia ja -huuti koko matkan. - -Ja se karstaporvari huhtoo aina vai ja välistä sylki käshinsä ja taas -rupes paukuttamhan. - -Ja kirjaltaja istuu vai ja poltteli. Koitti olla tyrniääki, jottei -klenkahtanu. - -Kun faltesmanni ja poliisi sitte aikaan päästä tulivat häthän, niin -Kokkoolaane oli jo hakannu toisen saaphansa aiva flintallensa ja -justhin rupes toisella takomha. - -Silloo kerkesivät aphun, saivat saaphan sen käsistä ja pari kertaa -kilahuttivat karstamaakarin omaha knuppihi, niin silloo talttuu. - -Ja se kirjaltaja istuu vai ja poltteli kaikes rauhas, vaikk’oli -nyrkinkokoosia kuhmuja ja kupuloota aiva pää täynnä, niin että -faltesmanni sanooki sille pökörtynhelle Kokkoolaaselle jotta: - -— Täm’on teille tyyristä lystiä kuulkaa — Ja sitte räknättihin, niin -lavittat ja kaffikupit maksoo 200 markkaa ja maittilaknekasta otti -emäntä 15 mk ja s’oli vähä liikaa. - -— Mutta mitäs se tämä kirjaltaja ottaa kun on aivan tohjona koko -päävärkki? kysyy faltesmanni ja poliisi toristi. - -— Ei se mitään maksa! — tuumas se laupias samarialaane. — Mitäs nuasta -turhista, vaivaahan sillä vain oli ja vahinkuaki ku hakkas saaphansa -rikki — — — - -Eikä ottanu mitää, ei vaikka faltesmannikin tykkäs jotta: - -— Kyllä siitä ny eres vähä passas ottaa, jos ei ny aivan Härmän -markkonkiakaa pitääsi, niin sais siitä ny eres 10 markkaa sivaltaa. - -Mutta s’ei ottanu! Sanoo vai jotta: - -— Mitäs joutavia, tuallaasesta ny kannata puhuakkaa — — — - -Kiitteli vain kärestä pitään jokahista ku taloosta lähti, vaikka pää -oli niin paisuksis ja kupuloos, jottei lakki pääs pysyny. - -Ja kainalohonsa se sen pistikin ku lähti. - - - - -REIRU MIÄS SE ALPIINUS. - - -Oottako kuullu, jotta sille Alpiinukselle on taas tapahtunu erehrys? - -Pitkästä aikaa. S’oon ollu raitis monta päivää, mutta sitte sille tuli -piäniä vastoonkäymisiä ja harmia ja mikäs siinä auttoo muu ku ottaa -pikkuusen plutinan. - -— Mutta pikkuusen vaan! — sanoo Alpiinus. — Ei ny juamahan ruveta. - -Ja kaatoo kolome kirkasta ja makoosta nokkua hamphankolohon ja heti -helppas. - -Siitä se niin riamastuu jotta ei muuta ku lauluksi jotta - - Jos Aatamiiki häissään - jo oisi ollu päissään - niin paratiisin poikia - me oltaisiin — hik! - -Ja sitte Alpiinus lähti vähä kaupungille kävelemhän. Se koitti kävellä -rennosti ränsteenikiviä pitki, mutta sääret löivät länkkiä vaikka sen -peijakas olis ollu ja aina pökkäs toinen jalka ojahan. - -— Se ny on merkillistä kun ei pysy kivellä! — sanoo Alpiinus Tillikan -kohralla, johna monen muunkin pakkaa aina ottaa jalka ojahan. - -Pollari seisoo kapula kovana Kröönruusin kulmas ja oikee kaula pitkällä -vahtas Alpiinuksen tulua. - -— Juavuksis! — karjaasi poliisi ja hairas Alpiinusta kynkästä kiinni. - -— No em mä ny juavuksis oo, vaikka vähä maistanu oonki — sanoo -Alpiinus, jok’on reiru ja rehellinen miäs. - -— Mars putkahan! — komenti se konstaapeli, jok’oli vissihi maalta tullu -kun s’oli niin kovasti mahtavaa. - -— Ook’ sä hullu? En suinkaan mä ny pyhäverhoos putkahan lähre! -Kruttaamhan verhojani. - -— Tuki suus! — karjaasi poliisi, jok’ei tuntenu Alpiinusta. — Vai täs -viälä leukaalet, jottet pyhäverhoos putkahana lähre! - -Ja oikee pukkas Alpiinusta selkähän. - -— Saappas nährä — sanoo Alpiinus ja lähti kävelemhän poliisin kans -konttuurihi, sillä Alpiinuksen tapa ei oo rähistä ja haukkua niinku -muiren herraan kun ne pöhnäs on. - -Mutta loukkaantunu se oli tuallaasesta kohtelusta. Sanooki jotta: - -— Kyllä mä tiärän! Vanhee miäs m’oon poliisilaitokses ku sä! - -Ja niin tultihin komisarjuksen ethen. Ja poliisi pauhas ja seliitti -jotta: - -— Tämä miäs on juavuksis. - -Komisarjus kattoo tuimaa Alpiinuksen päälle ja kysyy jotta: - -— Ooksä Alpiinus ny taas ryypänny? - -— No oonhan mä vähä — — — - -— Ja vastusti mua tänne tulles — kirrasti se poliisi. - -— Noooo-oh! — sanoo komisarjus ja kattoo pitkhän sen poliisin päälle. — -Se ny on valesta! Alpiinus ei vastusta poliisia, ei trenkää sanuakkaan. - -— Herra komisarjus, s’oon nuari miäs tämä poliisi. Em mä vaari sille -eresvastausta väärästä ilmiannosta — seliitti Alpiinus jalomiälisesti. - -Poliisikonstaapeli seisoo suu auki, eikä käsittäny mitään. - -— Herra komisarjus! — sanoo Alpiinus juhlallisesti ja rykii kauan -aikaa arvokkahasti. — Mull’on pyhäverhat yllä, eikä mun passaasi niitä -krutata. Saisinko minä Herra Komisarjus käyrä vaihtamas tyäverhat? - -— Tiätysti! — sanoo komisarjus. — Mee vain! - -— Pitääkö mun herra komisarjus följätä sitä? — kysyy se maalta tullu -poliisi. - -— Ei tarvitte! Alpiinus on reiru miäs. - -— Kiitoksia Herra Komisarjus! — sanoo Alpiinus ja lähti. Heitti vain -halveksivan silmänmulkauksen sen konstaapelin päälle ja sanoo jotta: - -— Siinäs näit! - -Sitte tuli Alpiinus kotia, muutti tyäverhat, söi illallisensa, poltteli -kaikes rauhas ja otti piänen ryypynkin ja vähä huilaski sen päälle. - -Mutta sitte se kattoo kellua ja sanoo jotta: - -— Ei, kyllä mun ny pitää jo lähtiä. - -Ja lähti kans. Sanoo sitte komisarjukselle vai jotta: - -— Mä vähä viivyyn — — — - -— No ei mitään — tuumas komisarjus. — Mee nyt putkahas vain. Avaan on -siinä naulas. - -— Kiitoksia Herra Komisarjus — sanoo Alpiinus, otti avaamen ja meni. - -— S’oon reiru ja rehellinen miäs tua Alpiinus — sanoo komisarjus -itteksensä. — Jos kaikki muukki Suame kansalaaset olsivat samallaasia, -jotta tulsivat itte siivosti putkahan, kun ovat pöhnäs, niin hätäkös -täs olis poliisin toimes olla. - - - - -TRAISPÄKIN NOITA. - - -Oottako kuullu siitä Traispäkin suuresta noirasta? - -Koko kaupunki tiätää toristaa, jotta suuri noita ja tiätäjä on vistannu -täälä Traispäkin Jerpyyn tiän varrelle yhres piänes vinttikamaris ja -noitunu ja tehny imehiä, jotta s’oon oikeen kauhiaa. - -S’oon Helsingiski ennen noitunu, mutta tuli syksyllä tänne Vaasahan kun -kuuli, jotta tääll’ olis kans paljo noiruttavaa. - -Se on kuulemma oikee teosoophi ja liikkuu aiva henkimaailmoos. - -Tämän maan pinnalla s’oon ollu vasta 33 ajastaikaa, mutta se kuulemma -muistaa, jotta s’oli 400 vuatta sitten spanjuuri elikkä espanjalaane. -Nyt s’oon »ruumiillistunu» ja ruvennu harjoottamhan tiätäjän ammattia. - -Ja sen vastanottohuanehen oveski oli suuri ilmootustaulu fiinimmällä -kiälellä jotta: - -»_Astraal-byroo_.» - -Se merkittöö suameksi vaikka mitä: henkitoimisto, manalan porttivahti -jne. - -Ja ihmisiä on käyny aiva mustana. Sen porstua on ollu akoolle ny ainua -jonotespaikka, sitte ku sokuri tuli pois kortilta. - -Se on selittäny vaikka kuinka takkuuset asiat, ettiny takaasin -varaastetut tavarat, sanonu nuarille frouville, jotta tulooko mitää, ja -flikoolle, jotta saako ketää ja akoolle, jotta pääsöökö siitä koskaa -jne. - -On trengänny vain sanua kosk’on syntyny jä sitte kolme muuta vuasilukua -ja sitte jotta mitä tahtoo tiätää. - -Rahaa s’ei oo keltää pyytäny, eikä maksua ottanu, muttei viittä markkaa -vähempää oo hualinu lahjaksikaa. - -Ja viikon pääst’ on saanu tulla kuulemhan, kuinka se asia oikee on. - -Siäll’on selvitetty sitä rahamassikan katuamista leipätehtahaltaki ja -niin justhin se junkkari sanoo, jotta vähältä piti, jottei yhrestä -akasta tullu varaas. Mutta ku seki akka sitte meni sen noiran tyä ja -purotti 5 mk. vahingos lattialle, niin noita antoo oikee toristuksen, -jotta »ei se tämä akka oo». - -Yks flikka kans oli siälä kysymäs tulevaasuuttansa ja se tiätäjä kertoo -sitte viikon päästä aiva prikusta prikkuhu, jotta aiva sitä flikkaa -pyärrytti. - -Kysyy sitte lopuuksi siltä flikalta jotta: - -— Sanonko mä senkin yhren asian? - -— Ei, ei herran tähre — oli flikka ruvennu hokemhan ja huitoomhan ja -aiva oli pleikiksi lyäny. - -Niin jotta kyllä se vaa tiäsi. - -Sellaanen meno ja oikee trafiikki siäl’ oli ollu jotta viimmeen -poliisikki lähtivät kysymhän siltä tiätäjältä yhtä salaasta asiaa. Sitä -jotta: - -— Tiätääkö herra tiätäjä, teosöophi ja entine spanjuuri sitä jotta: -tulooko siitä valtion virkamiästen palkankorootuksesta mitää? - -— Jaa — oli se noita sanonu. — Sitä mä en totisesti tiärä. - -Silloo oli poliisi sanonu jotta: - -— Tuallaane tiätäjä saa lähtiä pois Traispäkistä ja heti paikalla! - -Se tiätäjä oli koittanu kattua ja hypmoseerata sen kontaapelin aivan -nuuskaksi. - -Mutta ku konstaapeli kans pullisti poliisinsilmänsä oikee suuriksi -n’otta silmänmunat seisoo pääs ku kaffikupit, niin jo lähti noita -Traispäkistä. - - - - -FÄLLYT TORNIS. - - -Oottako kuullu sitä fälly-retuuttia Laihialta? - -S’oon salaperääne ja kamala asia. Ja häpiä koko Laihian seurakunnalle -kun tukithan vanhoolla fällyrauskoolla yhren taloon henkireikä. - -Kuuluusas Jakkulankyläs se tapahtuu Tapaninpäivää vasthan yällä. - -Isäntä ja emäntä ovat jo siihe ikähä tullehet, jottei ne -seurahuanehilla hyppäjä, kun menöövät Tapaninpäivänäki oikiaha aikaha -maata. - -Mutta yhren aikaha yällä huamaatti emäntä siihe ku niin kovasti kropaa -ja krahaaa. Oli ku kummajaaset olis kraapinu ympäri talua ja menny -katolle. - -Emäntä veti fällyt korvihi ja aiva otti hengen kiinni, tiätää sen ny — -— — - -Sitte se rupes pökkimhä isäntää kupehesen jotta: - -— Kule kule — - -Isäntä heitti heti kuarssaamisen siihe ja kysyy jotta: - -— Mitäh, mitäh? - -— Ku kropaa — — — - -— Jaa-ah! — sanoo isäntä, hyppäs pysthyn ja hairas puntarin korkoosen -päästä. - -Ja aina vaa kropaji. - -Viimmeen isäntä meni uuniklasista luuraamaha ja näki ku miäs tuli -tikkahia alha katolta. - -— Kyllä minä kummajaaselle näytän! — kiljaasi isäntä ja tryyköötti -pakaasillansa pihalle. - -Samas kerkes kummajaanenki maaha ja lähti pyhkääsöhön niiku valkia -olis ollu hännän alla ja taisi totta viä pian aikaa ollakki! Ainaki se -prätäji, vaikkei liaskaa noussu. - -Isäntä peräs pakaasilla ja avoon jaloon. Mutta kiinni ei saanu, kun oli -niin liukasta, jotta pakkas kaatuulemhan. - -Isäntä tuli tupahan takaasi ja kyllä emäntä pelkäs ja vapaji. Ei saatu -unta enää koko yänä. - -Neljän aikana emäntä sitte nousi ylhä ja teki valkian takkahan pannun -ala. Veti pellin auki ja voi kauhia, ku kaikki savu tryyköötti tupahan. - -— Tuu ny kattomhan — sanoo emäntä isännälle. - -— Verä pelli auki! — - -— No mutta s’oon auki! — - -— No mikä peijakas! — kiljaasi isäntä, haki korennan porstuasta ja -koitti sillä, niin auki s’oli. Mutta savu vain tuli sisälle. - -Ja siinä funteerattihin ja siunattihin. Ja emäntä sanoo jo jotta: - -— Noituutta täm’on, näkööhän sen ny! - -Mutta isäntä lähti pihalle ja meni katolle kattomhan. Huuti tornista -tupahan jotta: - -— Horou! - -Ja sitte kattoo reikhän, niin s’oli aiva tukus, niin tukus jotta aiva -tukus. - -Silloo isäntä haki tarhalta pitkän karahkan ja rupes tornia krassaamha. -Ja kello oli jo pian kuus. - -Emäntä sihtas takkakiveltä tornihi ja sitte juaksi pihalle isännälle -huuthon jotta: - -— Siälä tornis on jotaki! - -Isäntä tuli heti tupahan ja luuras kans tornin piippuhu. Otti sitte -pirunkouran, pisti tornihin ja jo tarttuu. Ja sitte se veti, jotta poro -tomaji. - -Niin takan pesähän putos fäll yt! Oikee lamphannahkaaset fällyt! - -Ja ny ne imehtelöö jotta kenenkä fällyt ne oikee on? - -Sen kyllä näköö, jotta n’oon jonkin laihialaasen kun n’oon keritty ja -karvat kaikki pois plokattu, mutta kenenkä? - - - - -HRA PLUMPÄRIÄ NARRATTIHIN. - - -Oottako kuullu jotta hra Plumpäriä on narrattu oikee eri lailla, ny ku -on se viraallinen aprillin-päivä? - -Hra Plumpäri huamaatti siihe ku telefooni pärräs niin peijakkahasti, -jotta siin’ei auttanu muu ku ylösnousemine. Hra Plumpäri ähkyy ja -puhkuu jotta: - -— Kuka rumaane sillä lailla päristää? — - -Nousi ylhä, sai toffelit jalkoohi ja meni telefooniin jotta: - -— Halloo, s’oon Plumpäri! - -— Onko se hra Plumpäri itte? — kysyttihin. - -— Joo, s’oon hra Plumpäri itte! - -— Phihihi hi hi hi — — — - -— Mitäh? - -— Phihihi hi hi hi — kuuluu telefoonis. - -Hra Plumpäri mulkooli kauhiasti. Karvat nousi pystyhy. - -— Kuka s’oon? karjaasi hra Plumpäri. — Hävitööntä! - -— Se on Lilli! — kuuluu suloone ääni. - -— Lilli? Mikä Lilli? — kysyy hra Plumpäri jo paljo leppoosammalla -äänellä ja karvakki pääs laski. - -— Etkö sinä muista enää pikku Lilliäsi? — Kauan sitte — — — - -— Onko se Lilli H.? — kysyy hra Plumpäri silmät sulooses sikkaras ja -rupes mukavasti rykimähä. - -— Juu, juu! — Minä olen viime yönä saapunut pienelle tripille tänne. — -Tahdotko tavata? - -— Tiätysti! Kuule mihnä sä veitikka asut? — Sentraalis? Jahah. Kello 2! -Sepä ihanaa! Oletko sinä kiltti? - -— Juu, juu! - -Ja hra Plumpäri soitti poikki ja pani tärkkipairan ylensä, hyrääli sitä -viisua jotta - - Jaak elskar Karmen - o Karmen elskar mej. - -Ja hra Plumpäri voii hyvin. Sulooset muistot. - -Hra Plumpäri soitti yhrelle tutulle tohturille jotta: - -— Haloo! S’oon Plumpäri. Kuules nyt veikkoo, mua kovasti viluttaa. Mä -luulen, jotta mä saan flunssan. Tuata, ek sä ny kirjoottaasi puali -litraa sitä parempaa ja lähretä piika hakhon? - -— Ooksä torella vilustunu? — kysyy se tohtori. - -— Kamalasti! Mun vanha flammani on tullu kaupunkihi — — — - -— Jahah! S’oon siis jo vaikiempaa laia kuumetta! — No kyllä lähetän. - - Jaak elskar Karmen - o Karmen elskar mej. - -Kello 2 saapuu hra Plumpäri häntätakis Sentraalin ovelle. S’oli oikee -vaksannukki viiksensä ja mötränny päähänsä kaikellaasia hajuvesiä. — - -Ja poviplakkaris oli puali litraa. Ja sitä vastahan jyskytti hra -Plumpärin suuri lämpööne syrän, jotta pottu klunkkas. - -Ja niin astoo hra Plumpäri ovesta sisälle, riisuu takkinsa ja -pani naulahan, kattoo peilihin, silootti päätänsä, purotti kaks -karvaa olkapäältänsä laattialle, oikaasi kruppinsa ja kysyy sitte -ulostuupparilta jotta: - -— Mihnä numeros asuu neiti Hoo? — - -— Minä katso! — sanoo miäs ja rupes nimitaulusta ettimhän. — Neiti Hoo? -— — — Ei oli neiti Hoo! - -— Eikö oo? Viime yänä se tuli — - -— Ei oli täälä mitä neiti Ho — vakuutti miäs. - -Hra Plumpäri meni vakavan näkööseksi. Puki päälle ja lähti kotiansa. Ja -juuri ku se pääsi kotia niin telefooni soittuu jotta: - -— Haloo? Onko se hra Plumpäri? — Voi, voi, tämä on Lilli, kun minulle -tuli erehrys. Kuulehan tämän hotellin nimi onkin Ärnsti, eikä -Sentraali, niinkuin minä soitin. Minä olen odottanut sinua nii-iin. -Ja kun et tullut klo 2, niin minä jo rupesin itkemään. Olen soittanut -monta kertaa, mutt’ei sieltä ole vastattu. - -— Vai niin — pääsi hra Plumpäriltä. — Minä olin jo Sentraalis. — No ei -mitään! Minä tuun heti. Mihnä numeros sinä asut? - -— Numero viides! - -Ja hra Plumpäri soitti vosikan ja ajoo jotta kura piraja. - -Meni suaraa sisälle 5:teen — — — ja — - -Siälä ny elämä nousi. Yks suuri lihava kauppamiähen frouva istuu -pakaasillansa peilin eres ja huuti ja hosuu jotta katto kohooli: - -— Hävytön! Kuinka te uskallatte? Pois, pois. Poliisi! - -Hra Plumpäri peljästyy niin, jotta se’ei pääsny hyvähän aikhan -kääntymhänkää. Kattua tollotti vaa kun ainaki pöllöö. Rupes sitte -änkyttämhän jotta: - -— Eikö täs asukkaa neiti Hoo? — Anteeksi frouva, mä luulin — — — - -Mutta s’oli turha mitää luulla. Se frouva hyppäs pysthyn, kääntöö -hra Plumpärin ympärinsä ja tärähytti nii hra Plumpäriä mittimuutia -vastapäätä, jotta hra Plumpäri lenti porstuahan noukallensa ja ovi -kiinni. Onni oli jottei se pottu menny rikki. Kyllä se jo kotia mennes -ajatteli kaikellaasia siitä Lillistäki. - -Ja sitte taas soittuu telefooni, eikä hra Plumpäri meinannu enää -viittiä mennä vastaamhankaa. Mutta meni kumminkin. - -— Haloo, onko se hra Plumpäri? - -— En tiärä — sanoo hra Plumpäri. - -— Aprillia syä silliä jua vettä päälle hi hi hi — — — - -Hra Plumpäri pani torven pois ja sanoo, jotta ihmiset on tullehet kovin -päässilmääsiksi. - - - - -TULO- JA OMAASUUSVERO. - - -Oottako kuullu kuinka monta, rehellistä ja kunniootettavaa -Suamen kansalaasta jo on tullu hulluksi tämän »valtion tulo- ja -omaasuusveroilmootuksen» tähre? - -Kuinka moni meinaa sen täyttämisen jälkehen viälä nauttia sitä -kansalaasluattamusta? - -Kuinka moni on saanu pistoksen syrämmehensä? - -Ja kuinka moni on tuntenu pistoksen lompakosnansa? - -Ja kuinka teistä kukin meinaa ittensä siitä irti kiäräällä? - -Olisko syytä kuttua kokoho yleene neuvottelukokous, johna meitä -yksinkertaasempia lurjuksia kokenehemmat kälmit opastaasivat? - -Minä pualestani kovasti kannattaasin sitä, sillä muutoon täs tullahan -siihe, jotta me pikkulurjukset, jokk’emme taira tällääsis omantunnon ja -kunnian päälle käyvis asioos rehellisesti kenkkuulla — meirän rupiaa -ottohon hengen kiinni! - -Meitä vähän peljättää, että jos lähtöö omin noukkinsa freistaaloho, -niin voi heleposti astua nappoho, joutua kiikkihi ja saara sakkua. - -Ja olis mulla julkinen kysymyski viranomaasille arvoosan yleesön -pualesta, jonka valtuuttamana mä ny tämän kysymyksen teenkin että tuata: - -»Onko täs veroilmootukses käytettävä sitä vanhaa _kertomataulua_, vai -saako ottaa huamioho sota-aijan ja poikkeukselliset olot, kun ei kerran -kertomataulu oo pitäny kutiansa enää monehe vuatehe?» - -Ja varsinkin mä kysyn sitä jotta: - -— Ei suinkaa ihmistä linnaha viärä jos sille tuloo pikkuune erehrys? - -Ja mitäs sille teköö, jos ei muista kaikkija tulojansa, kun muistaa -eres menonsa pennin päälle, niin eikö seki jo osoita rehellisyyttä ja -vakavaa yritystä täyttää kansalaasvelvollisuutensa? - -En tiärä sitte kuinka omantunnontarkasti muut ovat ottanehet tämän -verootusasian, mutta itteni mä takaan! - -Min’oon ponnistellu tämän plakaatin kans jotta hulluksi tulla. - -Min’oon ahkerasti lukenu ja tutkinu tätä veroilmootusplakaattia ja jo -viikon päivät pitäny inventeerinkiä menny vuaren tuloosta ja menoosta. - -Mull’on plakkarit paperilappuja täynnä; m’oon muistutellu ja pannu ylhä -ja muistoho ja räknänny ja kertonu ja vähentäny ja kraapinu päätäni, -kun ei tämmää, ei vaikka sen tuhat olis! - -Välihin on menot suuremmat ku tulot ja välihin taas tulot suuremmat ku -menot. — Ja niin ei ny ainakaa passaa ylhä panna. - -Kyllä se kulkaa näyttää siltä, jotta vähät s’oon, mitä ainaki mun -plakaattihi jää verootettavaa, kun ei oo ollu frahrinajuakaa ja -kalastuksestaki oli menny kesänä enempi menua ku tulua. - -Yhren ainuan kerran m’olin ongella ja silloonki meni 7 matua, enkä -saanu kun yhren vaivaasen särjen ja kaks salakkaa. - -Maanviljelyksestä mull’ei oo ollu tuloja, muttei oo ollu menojakaa, kun -ei oo trengänny ostaa apulantoja. - -Mitä taas kiintiähän omaasuutehe tuloo, niin sitä mull’ei oo muuta ku -hampahat. - -Ja irtaanta omaasuutt’ on lakki, takki, piippu ja kalossit. - -Satunnaasia tuloja on ollu vain reisuusti. Mä voitin kerraasti -verootuslautakunnan puheenjohtajalta pismarkis 2 markkaa, mutta 1 mk. -meni kortiista. - -Vapaista ammatiista m’oon harjoottanu vai lääkärin ei huuslaarin virkaa. - -Ja sitäki vain sivumennen ja ilman palkkaa. - -Mä neuvoon yhrelle tutulle miähelle hyvän reumatismin voitehen. -Käskin sen laittaa paksun taikinan sinapista ja situa se trasulla -jalkapohjihin ja maata kolme päivää. - -En tiärä sitte koittikhan se pöllöö sitä, muttei me enää tervehri -toisiamma. - - - - -OPPIVELVOLLISUUS KAKARAMÄELLÄ. - - -Oottako kuullu mitä Klumpun Kustaa sanoo siitä oppivelvollisuuslaista, -jota nyt parhallansa koitethan panna käynthin? - -Mä rookasin sen Kustaan eileen, kun s’oli kaupungis käymäs, ja kyselin -samalla jotta: - -— Kuinkas te ny rupiatta saamhan kaikki kakarat kouluhu siälä teirän -kylällä? - -— Siinäpä se onki hyvä miäs asia, joka panoo pian kaikki kunnanmiähet -hulluuksi. Mäkin jouruun syksyllä kansakoulun johtokuntahan ja -sittemmisin ei oo ruaka lystänny. Nyt on menny kohta seittemän viikkua -yhres hyppöös ja rähinäs niiren kaiken mailman kakaraan kans, josta -pitääs lukua pitää, jotta kauranleikkooki on vasta pualimoos ja pakkaa -jo varisemhan peltohon. - -— Taitaapa siinä ollakki paljo hommaa. — - -— Hulluksi siinä tuloo ja hullu s’oon se lakiki. Herraan höpinöötä koko -homma. Mistä ne rahat tuloo, jotta joka torpan viärehen kansakoulu -asua, laittaa frii ruaat ja verhat ja kirjat, pläkkipotut ja pannat -kaiken maailman kersoolle? Ja opettajat palkata ja sitte lehmän vallit -laittaa ja pärinämaat tonkia. - -— No ei suinkaan niitä lapsia ny niin kauhiasti oo — koitin mä sanua. - -— Minäpähän tuan tiärän kun oon koittanu räknätä. Siinä meirän kylän -larvas on yks loukko, jota sanothan Kakaramäjen loukoksi. Mee sinne -kattomhan, niin näjet. Aivan niitä kiahuu. Kolme päivää m’oon siälä -koittanu niitä räknätä ja sortteerata oikee talikon kans, mutteihän -niitä saa lujetuksi, kun niit’on kun Vikkiläs kissiä ja enempiki. Ja -lisää tuloo aina vai. - -— Hoo-oh, soo-oh — — — - -— Joo-oh! Sillä loukolla tarvitaas oikee erityystä kialtolakia, kun -kakaroot’on n’otta nokkuu. Yhreski huushollis kysyyn jotta: - -— Paljonko näitä kersoja teill’ oikee on? - -Niin akka tuumas jotta: - -— Kissit tiätää, eip’ oon tullu lasketuksi, mutt’ei siin’oo tuas trusas -viälä pualiakaan. - -— Onko ne sitte teirän kaikki, kysyyn mä — - -— Kyllä niist’on ainaki toiset pualet Iisakin — tuumas akka. - -— Mä pirin sitte siälä Kakaramäjellä menhellä viikolla yleesen -kokouksen, ja seliitin, jotta ny pitää kaikki kakarat pestä, räknätä ja -viärä kouluhun — seliitti Kustaa. - -— No sinne ne onki parhultaasia täs jaloosta pyärimästä, kun ei oo enää -meilläkää tilaa mökis, mihkä astoos eli istuus — ihasteli ykski akka. - -— Ja siäläkös alkoo eri meteli niiren kersaan kans! Hikipääs juoksivat -äireet penskojensa peräs pitkin mäkiä ja tukasta pitään kokosivat -tuphan ja tuvan oven pönkäsivät, n’otta aiva klasit pullisteli. Sitte -alkoo yleene kakaraan pesu, ja sitä kesti kolme päivää. Kun mä sitte -menin taas kattomhan Kakaramäjelle, niin siäl’oli kersoja kuivamas -kaikki vasikkahaan airakki täynnä niinku pellavaasknippuja. - -— Mutta kaikkia kakaroota n’ei oo saanu kiinnikkään, kun n’oon karaannu -mettähän — puheli Kustaa. — Ja niitä on ny sitte oikee kylän voimalla -jahrattu ja ettitty Tervanevaa ja Homeskorpia myäri. Menöövät ku -jänikset ku nährähän ja yääsehe aikahan kulkoovat varaastamas ja -repimäs kaikki turnissimaat. Ovat kiinniottajille huurellehet, jottei -ne ikänä tuu kouluhun. Niit’on koitettu pauloollakin pyyrystää, muttei -ne pysynehet niiskää. Veivät peijakkahat paulakki joukosnansa ja ovat -kuulemma ruvennehet pyyrystämhän lintuja. Elävät ku Jukolan veljekset -ja huuteloovat kylääsille, jottei niil’oo ikänä ollu nii hauska olla -kun ny. - -— Mutta sitte päätti kansakoulun johtokunta laittaa ketunrautoja -mettähän ja niist’onki ollu apua. Toistakymmentä on jo saatu kiinni ja -viäty kouluhu. — - -— Kyllä tästä ny tuli taloonpoijille traffi — huakaasi Kustaa. — Kun -kaikki kakarat viärähän kouluhun ja isäntään ja emäntää pitää vooron -perästä itte kulkia paimenes, eik’oo kuka pärinöötä kaivaas eikä -lamphanriskuja äireelle hakis. - -— Jaa-ah — sanoo Kustaa. Ja ku se laki on sitte sellaane, jotta -niitä kakaroota pitää viälä oikee kuljettaa tullen mennen niinku -meijeriflaskuja. - -— No siinähän vasta tyä on — huakaasin mäki. - -— Sanos muuta! — jahkaasi Kustaa. Oikee hevoosella pitää kuljettaa. Ja -niin jumalattoman suuria kakarakuarmia tulooki, jotta oikee köyttää -pitää. Se lastenkuljetus meirän kylällä on pitäny järjestää niinku -meijärikyytit. Vooron perhän ajethan joka taloosta. Kun akat aamuusin -pesöövät meijärikannut, niin samalla verellä viruttaavat kouluhun -viätävät kersakki, sitoovat knippuhu ja pikkukärryyllä lykkäävät -kujansuuhu, josta kuski sitte nakkaa kärryylle. - - - - -FYRRY-KYRÖÖN FRIIJARI. - - -Oottako kuullu jotta tornittomalla kirkolla, Fyrry-Kyröös elikkä siälä -tuata nuan, Vähääskyröös on karonnu ruuhi? - -Se yks ja sama ruuhi jolla koko kylä kulkoo kirkolla ja puaris joen -poikki. - -Tietää sen n’otta siitä melu nousi kun yhtenä aamuna ruuhi oliki pois. - -— S’oon nyty viäty! — sanoovat emännät silmät pyäriääsnä. - -Ja kylän kakarat lennättivät taloosta taloohi sanaa jotta: - -— Ruuhi on nyty viäty! - -Isännät kynsii päätänsä ja emännät saivat juasta plusuuttaa pitkän -kiarroksen sillan kautta puarihi — - -Sitä ettittihin ja ettittihin ja aina välihin siunattihi jotta: - -— Mihkä kummaha se ruuhi nyty on oikee joutunu? - -Eikä kukaan tiänny jotta Kalsilan trenki-Jaska oli lähteny friiohi -pyhää vasthan yällä. - -Tiätysti friiohi kun kerran kyllä pääsöö, niin trenki kun onki. Ja kun -puhekki oli ollu, jotta tulla. Ja kun se piikaki siälä joen toisella -pualella oli Jaskalle sanonu, jotta se panoo aavaammen piinrakho, -n’ottei muuta kun tulla. - -Niin Jaska otti sen siunatun ruuhen, josta ne kylälääset ovat niin -krätyysiä, ja meni kultansa tyä. - -Ja oli niinku pruukathan. - -Ja meinas niinku muukki luikkia ennen kukoon laulua takaasi ja panna -ruuhen paikoollensa. - -Mutta menikös se nii? Ei toki! Siitä tuli tuhannemmoone mölinä. - -Aurinko nousi ja ihmiset kans. Ja kirkkoväki putsas kenkänsä ja tuli -ranthan, niin ruuhi oli pois! Hyvät ihmiset, ruuhi oli pois! - -Ja siälä lutis makas Jaska nenä kultansa poskes ja nukkuu niin -taivhallisen autuvaasti ku piika ja trenki vain nukkua saattaa. - -Eiväkkä tiärä mistää, vaikka kirkkoväki istuu toisella rannalla ja -orottaa. - -Mutta sitte äkkäs yks isäntä ruuhen toisella rantaa ja arvas asian. - -— Hooii — huuti se isäntä joen yli. — Käykää ajamas se Jaska ylähä -piian lutista, n’otta se tuaa ruuhen takaasi. Meirän pitääs kirkho! - -Kyllä Jaska poukahti äkkiää ylähä ja tuli vähä vinkiää uloos lutista. - -Kun se pääsi ylitte, tarttuu isäntä Jaskaa korvista ja kysyy, jotta: - -— Tiäräksä junkkari kuinka kuuluu seittemäs käsky? - -— Mistäs mä kaikki käskyt tiätääsin — tuumas Jaska. - -— Se kuuluu jotta: Älä varaasta, senkin hunsvotti! - -— Vai nii! — Tiätääkös isäntä, kuinka kuuluu kahrestoista käsky? — -kysyy voorostansa Jaska. - -Ja kun ei isäntä tiänny, niin Jaska sanoo jotta: - -— Älä päräjä. - - - - -KOVASTI KUIVAA. - - -Oottako kuulla jotta maakunnas pitää ny kovasti kuivaa? - -Kun aivan vesi loppuu. Prunnit on tyhjinä ja pohjas ei näjy muuta kun -ruastunehia kiviä, rauskoja pläkkisankoja ja lapsenkenkiä, jokk’on -sinne puroollehet. - -Sammakot istuuvat silmät pullolla prunninpohjas, hyppiivät päänsä -seinihin ja imehtelöövät, kun ei enää vahingoskaa putua vetehen. -Rapalaksot kuivuu ja kakarat krääkyy kun ei oo mihnä sais klotata ja -naamansa ryättää. - -Suutarit manaa kun liotespytty ravistuu, vesi loppuu, eikä saa -pualipohojia liotetuksi. - -Härmäs joenperkoomiähet ovat helisemäs, kun joki on kuiva ja se suuri -patorustinki ravistuu ja hajuaa käsihin. - -Vesi on lujas! Prunnit tyhyjät ja joet kuivuu. Taloolliset ajaavat -monilla hevoosilla joesta vettä, mihnä sitä viälä vähä pohojalla -lurajaa. Ittelliset kipottaavat kiuluulla ja sangoolla. Kakarat -pläkkikortteliilla ja lusikoolla. - -Ja tarkasti pitää veren kans auseerata. Mones taloos on kuulemma -silimäänpesuki lopetettu aivan verenpuuttehen tähre. - -Ja turhaa s’oonkin tänä kallihina aikana, joka päivä klotata tyyristä -purkista vettä naamahansa. Kyllä sitä näköö, vaikkei silimiä joka -viikko pesekkää. Ja harvoon sitä ny ihimisen naama on niin paksus -ravas, jottei silimiä auki saisi. - -Mutta niit’ onkin tämän mailman aikhan seilaasiaki ihmisiä, jokkei -muuta enää tekisi kun aina vain pläsiänsä kuuraasivat. Sitä ne hinkkaa -ja hankkaa, tryykää ja plankkaa, n’ottei siin’ oo enää määräkää. Pitää -olla saksansoovat ja haisuverekki jos jonkillaaset. - -En tiärä sitte, onkhan totta, mutta jokku rupulinaamaaset kuulemma -oikee hiatapaperillaki hinkkaavat, jott’ olsivat siloosia ja -ymmyrkääsmuatoosia. - -Ja vettä sitte paasatahan eri lailla! Varsinkin herrat, niillä ny ei oo -määrääkään. Puali korveja niillä pitää olla, ku ne naamaansa pesöö. Ja -hinkkaavat sitte erestakaasi ylähä ja alaha n’otta nenä ruvella. - -Onko se kumma, jos niistä herroosta kans tuloo pleiki- ja -plösönaamaasia. Ei se ihmisen naama sellaasta hinkkoota iankaikkisesti -kestä. Kuluu se ja kruttuhun vetää, niinkus ootta ittekki huamaannu. - -Ihmisten pitää olla viisahia ja ottaa oppia luamakunnasta. Pestä -naamansakki niinku kissi. Kissi vain yhrellä kärellä taitavasti -pyhiiskelöö ja eikös s’oo puhuras ja silunaamane viälä vanhoolla -päivilläki? - -Mutta ihmiset survoovat n’otta nahka narajaa —. - -Ja kyllä ny kans saavat sen kupistansa särpää, kun niin jumalattomasti -haaskaavat purkista vettä. Loppuu se, niinku ny nährähän koko maakunnas. - -Tuloo vesi niin lujalle kun on jo Kurikas, johna _prunnikki_ -palovakuutethan. - -Siälä kuuluu laaiittujen jo taksaki, jonka mukhan ne vakuutethan. - -Hyvä vinttiprunni, john’on kaksjatkoone salako ja pualikuntaane -prunninkehä, vakuutethan 450 markasta. Kolmijatkoosesta saloosta -pannahan viiskolmatta markkaa lisää. Veiviprunni värteerathan 500 -markaksi. - -Jos vintin pääs on painona killumas patarauska, pannahan siitä 20 -markkaa tykö. Se kun saattaa, jos valkia sattuu prunnis irti pääsemhän, -purota maaha ja mennä rikki. - -Mailmanlopun aikoohi ny on eletty kun prunnikki palovakuutethan! - - - - -HYYRYNMAKSU V:NA 1919. - - -Oottako kuullu kuinka vaikiaa hyyryläisen on ny Vaasaski rookata -taloonisäntää. - -Kun tuloo kuukauren viimmeene päivä, jolloon on kontrahrin mukaha hyyry -maksettava, niin isäntiä ei löyrä mistää. - -Ei vaikka tikulla ettis ja itkis! - -Ja hyyrylääsiä juaksoo markka käres kiäli pitkällä pitkin kaupunkia -kysellen, jotta: - -— Oottako nähny meirän taloon isäntää? Eileen se viälä oli kotonansa ja -kun mä tarittin sillen hyyryrahaa, niin se vaan pukkaali ja sanoo jotta: - -— No ei sen ny niin kiirust’ oo sen hyyrymmaksun kans kun ennen -vanhaan, heh heh. Saa vaikka jättää maksamata. Mitäs tuasta yhren -kuukauren hyyrystä? S’oon niin piäni raha ja eläminen on teillekki tätä -nykyä niin tyyristä, että mä annan anteeksi ny tämän kerran! - -— Mutta mä vähän pelkäsin, että sill’on koiranjuanet miäles. S’oon aina -ennen ollu hyyryä kräväämäs jo pualesta kuusta etukäthen ja kovasti -poraannu, että taloonpito ei kannata. Ja nyt yhtäkkiää sanoo, ettei -tarvitte enää hyyryä maksaa olleskaan! Mutta kun mä aina vain tukiin -maksua, niin suuttuu ja karjaasi jotta: - -— Huamenna vasta s’oon hyyrynmaksu päivä! - -Eikä ottanu peijakas! - -— Tänä päivänä mä nousin jo viireltä ylähä, ettei se vain kerkiääsi -lähtiä asioolle, jyryytin ovehen jotta koko taloo heiluu, niin emäntä -tuli viimmeen oven taa huutohon jotta: - -— Hospunti inte vara hemma! - -— Ny m’oomma kaikki taloon hyyrylääset juassehet ympäri kaupunkia sitä -ettimäs, mutta sit’ei löyrä mistää. Pitkälläkarulla tuli meitä vastahan -Juhanssonin taloon hyyrylääset ryhmärivistös juaksumarssia. N’oli kans -ettimäs isäntää. - -Poliisilaitoksella on käyty ja Ehtivällä Osastolla, mutt’ei nekkään -löyrä. - -Raastuvankarulla on kuulemma yks isäntä löytty kellarista trasumattojcn -alta ja väkisin pantu sen kourahan hyyryrahat. - -Lontviikinkarulla saivat hyyrylääset maksetuksi hyyrynsä kun isännän -oli ahristunu kylmästä vintinkonttuurista iltapäivällä pois. Se -olikärmehenpalojapalelluttanu jalkansa. - -Yhres taloos oli käyny niin onnellisesti, jotta yhren vosikan kakarat -olivat olleet tyrjäämäs tallinvintillä, hyppinehet ja poukotellehet -aikansa heinäläjän päällä, niiniänsäsieltä oliki ruvennu kuulumaha -karmia ääni heinään alta. Siäl’ oli isäntä piilos. - -Ja hyyry oli saatu maksetuksi. Kyll’oli hyyrylääset ollehet -iloisisnansa. - -Nyt meinaa yks hyyrylääne tehrä kupernöörille sellaasen anomuksen, -että se julkaasis pakollisen määräyksen, jotta poliisit kytköövät -joka kuukauren viimmeenen päivä joka talonomistajan portintolppahan -kaularauralla ja kettingillä kiinni, jotta hyyrylääset saisivat -maksetuksi hyyrynsä isännilleen. - -Ja jos ei isäntä ota siinäkään rahaa vastahan, niiniänsä on -hyyrylääsellä lupa liimata hyyryrahansa isännän ottahan. - - - - -KYRÖÖN EMÄNTÄ. - - -Oottako kuullu kuinka se oli oikee niiren Kyröön emännän väärään rahaan -kans, josta mones lehres kovasti källättihin? - -Niinkus muistatte niin seisoo täs neljä viikkua sitte sanomalehris, -jotta yks »Kyröön emäntä» oli koittanu tuara kaks väärää rahaa johki -pankkihi Vaasas. Mutta pankkiherrat äkkäsiväkki ja sanoovat jotta: - -— Ähä emäntä! Nämä rahat on vääriä. Tämä 1.000 mk on väärä ja samoon -tämä 500 markkaa. - -Ja emäntä oikee säikähti. Mutta sitte rupes anthon takaasi jotta: - -— S’oon sitte vales ja oikee isoo vales onki. N’ei oo vääriä, kun m’oon -ne pankista saanukki. - -Mutta pankkiherrat vain hymyylivät toisella suupiälellä ja se -fröökynä-kruinales, jok’oli ku tikku hoikka ja pleiki ja sellaane -nutturaki jotta oikee yäkytti, se ny vasta klipotti jotta: - -— Juu juu, kyllä mine teetä, mikä on falski raha. — — — - -Ja pankkikirja otethin pois ja rahat annethin emännällen takaasi ja -uhaattihin jo poliisillaki, kun n’oli muka vääriä seteliä. - -Emäntä hairas koppansa ja rahansa, lähti pihalle ja motkotti viälä oves -jotta: - -— Siin’on mulla pankkiherroja ku sarapistua, mutta rahan päälle eivät -hukaa! - -Ja paiskas oven kiinni jotta koko rati täräji. - -Yks herra juaksi viälä perähä ja huuti jotta: - -— Menkää Soome Pankki näyttämä, niin emänttä panna putka ja mine soitta -vielä poliisi. - -Mutta emäntä huiskahutti vaa mahtavaa häntäänsä ja huikkas jotta: - -— Soita mitä soitat. Kun ei kelpaa, nii oo ilman! - -Ja meni takaasi kortteeripaikkahan ja kyllä ne yhres sen kortteerin -emännän kans haukkuuvat pankkiherrat. Se emäntä sanoo jotta: - -— Kaikellaasia mätäspäitä ja homeskorvia täälä Vaasan pankiis onkin -kun eivät tunne rahaakaan. — Turhaa sit’on vissihin mennä muallekkaa -kauppaamahan. Viän oman pitäjän pankkihin. - -Emäntä teki sitte ostoksensa ja lähti junalle. Mutta siäl’oli heti -salapoliisit nenä pitkällä ja hairasivat emäntää kynkästä kiinni. Yks -otti kopan ja niin viäthin poliisikamarille, jotta vähä silloon tällöön -jalka maata kraapas. - -Ja siälä tällättihin emäntä keskelle laattiaa koppinensa ku tuamiolle -ja tutkattihin ja kysyttihin oikee sukukunnittaan ja seki jotta: - -— Mitä varte emännäll’on toinen hilkku pääs ny kun aamulla? - -Kyllä ne salapoliisit peijakkahat kattoovat ihmiset tarkasti ku senkin -tiäsivät! - -Mutta emäntä sanoo jotta: - -— S’ei sitte paista teille yhtää mitää minkälaane hilkku mull’on. Mä -saan kulkia vaikka koppa pääs, eikä teirän tuu siihe mitään! Ja komjan -tähre mä panin uuren hilkkuni päähän ku olin sen kaupungista ostanu. - -Ja huuti ja kolotti ja löi reitehensä n’otta poliisien äänt’ei kuulunu -olleskaa. - -— Äläkkä huutako niin kauhiasti — sai se pääherra kiljaastuksi yhres -välis, ku emäntä veti henkiä. - -— No huuran mä! Ja mä saan huutaa. Ku te ihmisiä tällä lailla -prissaatta ja hyppöötättä ja junasta pois jätättä. Ja rahat on oikeeta, -siit’ei päästä mihkää elikkä sitte on Suamen pankki vääräs ja kaikki -ihmiset hulluja, niin kun ne onki. - -Sitte otettihin ne emännän rahat katteltaviksi ja viälä koperoottihin -emäntää ympärinsä erestä ja takaa n’otta se viimmee mossahutti yhtä -poliisiä korville jotta: - -— Pysykkö siinä kauempana! - -— Mutta jos ei nämä vääriä olsikkaa? — sanoo se komisarjus lopuksi. -Ei -ainakaa tämä 1.000 mk oo väärä. - -Se soitti Suamen pankkihi ja seliitti färit ja numerot, niin siältä -sanottihin jotta: - -— Ei n’oo vääriä! Tuakaa tänne vain niin vaihrethan. - -— No siinäs näitte tuhannen pöllööt, jokk’etta tunne eres rahojakaa — -kiljaasi emäntä. - -Nyt olis emäntä saanu kovasti mennä, muttei sill’ollu enää kiirus. — Se -istuu lavittalle ja haukkuu herrat ja ettivät poliisit oikee syrämmen -pohjasta kun ei ne tunne rahojakaa. Ja kysyy jotta: - -— Kukas ny maksaa mulle päiväpalkat ja yäkortteerit, kun junasta -jätittä, häh? - -Poliisit olivat kovasti sormi suus ja pyytelivät anteheksi. Sanoovat -jotta pankista oli soitettu. - -Aamulla sitte käyy emäntä Suamen pankis vaihtamas rahat ja meni viälä -siihen pankkihinki, john’ei rahaa tunneta. - -Levitti rahat tiskille pankkiherraan nenän ala ja käski tulla kattohon. - -— Tuu säki vanhapiika kattohon jottas opit rahaa tuntohon! - -Ja kyllä niiren oli naama pitkällä ja noloosisnansa. Koittivat jotaki -klopottaakki jotta: - -— Älkää ny, olkaa ny. Pannahan ny säästötilille. - -Mutta emäntä sanoo jotta: - -— Niimmästä ja kans phy! — Tällääsehe pankkihi min’en töhri rahojani -säästhön pannakkaa! Ja sanon muilleki, jottei pirä viärä. Ja kirjootan -viälä Vaasan Jaakoollekki kuinka hulluja pankkiherroja tääl’on! Ja -kyllä se teirän kruunaa! - - - - -JO ON AIKOOHI ELETTY. - - -Oottako kuullu jotta jo on aikoohin eletty, kun ei ihmiset enää tunne -juapunestakaa? - -Luuloovat, jotta s’oon kuallu! - -Eileen aamulla oli suuri trusa ihmisiä PräntÖÖn sillalla yhyres rypähäs -ja siunas ja voivootteli jotta: - -— Voi, voi raukkaa kun nuan pitää kualla silmällensä keskelle katua. - -Ja pyhkiivät hilkun nurkalla silmiä ja nenää ja lähtivät kättä -huisuuttaan torille. - -— Siäl’on tuala Präntöön sillalla kuallu miäs — seliittivät akat -torilla ruattalaasille maitoakoollekki, ja olivat niin syvis ajatuksis, -jotteivät muistanehekkaa maistaa maitua, jos s’oli muionnutta. - -Mutta Präntöön sillalle kokoontuu aina vai suuree joukko ihmisiä, jokka -tukkiivat ja pökkiivät toisiansa jotta näkisivät sen kuallusen raukan. - -Viimmeen tuli esivaltakin pamppuunensa sakkiin. Se pusketti ittensä -läpi itkevän akkakasan ja pääsiki lopuuksi sen kuallusen äärehen, joka -makas mahallansa eikä huiskahtanukkaa. - -Poliisi käänti sen kuallehen selvällensä ja kyllä s’oli pleiki ja -vakavan näköönen. Se kuallu. Ja samoon se konstaapeliki. - -Ja sitte kun se kuallu oli hetken maannu seljällänsä, niin se kääntyy -hiljaa takaasi mahallensa ja ihmiset siunasivat jotta: - -— Herrinjee! - -Ja poliisi kääntöö sen raaron nenän uurestansa ylhäppäi. - -Ja kuallu painoo sen taas alhappäin. - -Ja sitä tehtihin kauan aikaa. - -Sitä imehreltihin ja kattottihin ja heikkopäisimmät lähtivät -hiljoollensa poispäi. Monen nousi hiuksekki jo pystyhyn. Sitte -hajettihin tohtori kovalla kiiruhulla. Ja se tuli n’otta kuulotorvet -käsilaukus kalaji. - -Hairas takin pois, käärii hiansuut ylähä, aukaasi sen kuallehen liivit -ja housut, kääntöö ympärinsä, taputti selkähän ja pani sitten sen -pillinsä ja kauan aikaa kuunteli. - -Sitte puristi päätänsä ja sanoo: - -— Ei se on koollu! - -Ja sitte se syynäs uurestansa ja taas kuunteli. Aukaasi sen kuallehen -miähen suunki ja kattoo kiältä ja se oli aivan punaanen. - -Ja vasta kun se kolmannen kerran kopisti rintahan ja takaa kuunteli -sillä torvella, niin sai selville jotta: - -— Teme mjees on niitti fyllun. - -— Vai niin! — kiljaasi poliisi ja puristi lujaa kalikasta. — Vai pöhnäs -se junkkari onki! - -Ja vei putkahan n’otta kintut klapaji. — — — - -Siihen sitä ny on tultu, että ihmiset eivät enää tämän mailman aikhan -tunne juapunestakaa. - -Kun miäs ottaa tukkihumalan, niin luullahan jo kualleheksi ja hajethan -tohturiki kathomhan! - -Ja ämmät itkiä köllöttäävät, kun miäs voii hyvin. - -Mä kysyyn poliisikamarista eileen illalla jotta: - -— Kuinka se kuallu voii nyt? - -Niin ylikonstaapeli sanoo jotta: - -— Hyvin se voii! Kovasti vai janottaa ja kyselöö, olisko -konstaapeliilla sualaasia sillinpäitä. - - - - -KAUHAVAN MUMMA JUNAS. - - -Oottako kuullu mihnä se Kauhavan mumma, joka lähti menhellä viikolla -junalla Vaasahan, ny mennä huristaa? - -Vaasahan sit’ei ainakaa oo viälä tullu. Eik’oo kuulemma Kauhavallekkaan -takaasin lähretetty. - -Niin että, mihnähän se mumma ny oikee seilaa? - -S’ei ollu ennen junalla reissannu, eikä koskaa Vaasas käyny. Menny -viikolla lupas sen poika pistouvata mummalle lystireisun junas -Vaasahan, jotta tuankin imhen näkis ennen kualemaansa. Tikettirahat -antoo tullen mennen mummalle ja hevoosella komjasti toi Kauhavan -asemallen. - -Asemalla saivat orottaa neljättä tiimaa ennenkö se juna tuli, jolla -lährettihin. - -Kyllä se vähä hirvitti mummaa kattuakkin kun se juna tuli asemallen -kolme suurta silmää mustas pääs. Ja puskutti ja hohuutti ja frääsäs ja -kiljuu ja piti sellaasta jyrinää jotta koko asemarati täräji. - -Mutta pääsi se mumma kumminkin junahan, kun se Aleksi punttas perästä -ja toi sen eväskopankin joukos. Pani mumman istumhan klasin viärehen -penkille ja sanoo jotta: - -— Istukaa ny mumma täs vaan, älkäkää mihkää lähtekö ja pitäkää piletti -tallella. - -Mumm’oli niin ouroosnansa, jottei se paljo mitää nähnykkää. Koitti vain -hamhenplakkaria jotta massi on tallella. Sitte Aleksi lähti ja juna -nykääsi matkahan. Mumman löi het’ pään seinähä n’otta kolahti. - -— Susnakhon! — kiljaasi mumma ja hairas penkistä kiinni. - -Sitte rupes täristämhän ja jyristämhän n’otta mumma pani silmät kiinni -ja istuu ku tuamiolla aivan pleikinä eikä paljo hengittänykkää. Silloon -tällöön vain vähä ähkääsi ja puristi irvillä hampahin penkin lairasta -molemmin käsin. - -Kerran se aukaasi silmänsä ja kattoo klasista pihalle, mutta sitä rupes -niin viämistämhän, jotta jenkkas ittiänsä heti poispäin. - -Sitte tuli konehtööri ja kysyy: - -— Onko mummalla pilettiä? - -Mumma kattoo suurin silmin knappiherran päälle, nyäkäytti päätänsä ja -sanoo jotta: - -— Ompa tiätysti! - -— Antakaas tänne! - -— Pilettikö? Em’mä pilettiäni anna, m’oon sen ostanu. - -— Näyttäkää ny vain! - -— Mitäs siitä näyttelöö, oikia se on ja rahalla ostettu. Ja niin syväs -s’oon hamhenplakkaris, jotten mä sitä ny saakkaa, kun on täs täysi tyä -pitää ittiänsä kiinni, jottei putua välille — seliitti mumma. - -Konehtööriä nauratti. Se sanooki jotta: - -— Ei sitä trenkää penkistä kiinni pitää, kyllä siinä istumas pysyy -muutonkin. Ei muukkaa pirä kiinni. - -— M’oon vanha ihminen. Kyllähän nua nuaremmat näyttäävät pysyvän -muutoonkin junas, jokka pikapyärilläkin ajeloovat — puheli mumma, mutta -päästi kumminkin toisen kären koitteeksi irti. - -Kyllä se vähä pakkas kallistelhon, muttei siitä kumminkaan puronnu. -Päästi toisenkin kären irti ja kun hetken klenkahteli, niin jo pysyyki -pitämätä penkillä. Mutta kyllä s’oli niinkun olis paljahan potun päällä -istunu. - -Ja se konehtööri vain tinkas sitä pilettiä. Viimmeen se seliitti jotta: - -— S’oon kuulkaa mumma junas sellaane reklementti jotta kaikkien pitää -näyttää konehtöörille pilettinsä, mutta sitte saa sen takaasi. - -— Jassoo! — sanoo mumma ja rupes kopeloomhan hamhenplakkariansa. -Mutta s’oli kaikiista alimman hamhen plakkaris ja niitä hamehia oli -ainaki seittemän, n’otta konehtöörin piti jo lähtiä kattelemhan muiren -pilettiä. - -Mumma meni järjestykses kaikki hamhenplakkarit ja vasta Lapuan ja -Nurmoon välillä se sai massin käshinsä. - -S’oli kääritty kahren nästyykin sisälle ja siinäkin meni niin kauan, -jotta konehtööri lopuksi istuu jo orottamhan sen mumman viärehe. Ei -siinä auttanu hätiminen. - -Viimmeen sai mumma piletin, näyttöö vähä nurkkaa konehtöörille ja sanoo: - -— Katto ny, tuas s’oon! - -Mutta kun konehtööri meinas ottaa sen, niin mumma pistikin piletin -takaasi vähä nopiaa. Ja siin’oli kovat seliitykset ennenkö mumma antoo -pilettinsä konehtöörin käthen. - -Ja oikeen se otti kipiää mummahan, kun se konehtööri peijakas -hohtimilla leikkas reijän pilettihin. - -— Kelpaako tämä ny enää mihkää? — kysyy mumma vesis silmin. - -Ja niin tultihin Seinäjoelle ja ihmiset sanoo jotta: - -— Ny pitää muminan lähtiä pois tästä vaunusta ja muuttaa junaa, kun te -Vaasahan meettä. - -Mutta siit’ei tullukkaa mitää. - -Mumma istuu, niinku Aleksi oli sanonu, kun naulattu penkillä eikä -lähteny mihkää. - -Ja sillä tiällä se ny on! Mihnähän sitte seilaa, muttei sit’oo viälä -Vaasas näkyny. Eikä oo Kauhavallekkaan takaasi tullu. - - - - -AAPELISTA LÄHTI TULLA MINISTERI. - - -Oottako kuultu ku yhrestä friskistä yksinkertaasesta Aapelista meinas -tulla maanviljelysministerin apulaane? - -S’oli siihe aikhan, kun ministeriistä oli täs maas niin kova puutet, -ettei niitä tahtonu saara mistää. - -Piti panna siihe souvihi koulunkäymättömiäki. Ottaa Suamen kansan -suuresta reservistä, ittekasvattajaan itteviishasta luakasta. - -Ja siälä sitä olis ollukki sitä sorttia miästä vaikka enemmältäki. - -Siin’oli valittemisenki varaa. - -Oli takakenoosia, sivuvääriä, oikoosia ja aiva äkkivääriäki. Miästä -minkä vintturaasta vaan lystäs. - -Ja maanviljelysministeriksi olis passannu monta muutaki kun -Piatari-Keefas-Kallio, niinku ennen vanhaan Suntvallin piplian -histoorias sanottiin. - -Niin ainakin tykkäs ittetykönänsä se Aapeli. - -Ja se Aapeli ajatteli sitä asiaa tiällä kulkiesnansa niin kovaa, että -yks lurjus sen ajatuksen kuuli. - -Ja se lurjus lähretti sille Aapelille tilikrammin, johna seisoo jotta: - -»Saapukaa heti neuvottelemaan Helsinkiin. Maanviljelysministerin -apulaiseksi ehrotettu Teitä. Kiire. Maa pitää pelastaa. -Maanviljelysterveisin Köösti». - -Tiätää sen, jotta Aapelille tuli kiirus. Samoon emännälle, joka heti -juaksi toiskaha sanomaha jotta: - -— Voi voi, ku ny pitää tuan meirän Aapelin ruveta ministeriksi ja kylvö -on pualimoos. — — — - -Enempää ei se keriinny sanuakkaa, kun Aapeliki tormootti tupha ku -paiskattu. S’oli nii töpinäs että aiva täräji. Kysyy jotta: - -— Mihn’on mun lakkini, kun pitääs saara meirän pualueen miähet -neuvotteleho, sopiiko mun lähtiä. - -Härisnänsä se kopeloo plakkariansakki, että jos s’olis sinne joutunu. - -— Pääsnäshän s’oon! — - -— Kah, nii o — — sanoo ja lähti osuuskaupha soitho miähiä koolle. - -Miähet tuliki ja siinä tuumattiin vähä tukevaa jos kunnan passaa -sellaasta puntimiästä uhratakkaa isänmaan ethen. - -— Em mä ainakan yhtää piittaa täs ministeriksi ruveta — seliitteli -Aapeli. — Mutta kun isänmaa kuttuu, niin ettäkö teki katto, jotta mun -ei passaa kiältääpyä. - -Ja kyllähä se nii oliki ja niinhä se sitte miähis päätethinki. - -— On se niin vastelluantoosta mulle — koitti viälä Aapeli sanua. - -— No, jos se ny nii vastahakoost’ on, niin passaaha vaikka mun lähtiä — -rupes yks toine isäntä sanomaha. - -— No, jos mä ny siltäki lähtisin — pisti Aapeli vähä hätäästä välihi. - -Ja lähti kans. - -Asemalla, kun tuttuja tapas, sanoo: - -— Pitääs täs vähä lähtiä ministeriksi. Nua maanviljelysasiat on Suames -kovasti retuperällä. - -— Vai nii — imehteli ihmiset ja nostivat jo lakkiaki. - -Mutta seuraavana päivänä tuli Aapeli kotia kevarinkyytillä ja oli -kauhian häjyllä päällä. - -Oli saanu matkalla kuulla yhreltä jätkältä, ettei -maanviljelysministerin apulaasen virkaa ookkaa! Nyt Aapeli on tullu -hiljaaseksi. Se vain ajatteloo jotta: - -— Kuka rumaanen sen tilikrammin lähretti — - - - - -PÄÄSIÄÄS-POLOKKA. - - - Heh, laulattamahan taaskin pakkaa, - kun pääsiääspäivät täs alakaa! - Kun riihestä kuuluu jo polokan tahti - ja flikkaan silimistä lysti se loistaa - ja piaksuus jo polttaa jalakaa! - - Alataloon Aapelin hanuri se huutaa - ja ittekkin Aapeli hihkuu. - ja Välitaloon Ville se Mutikkalan Maijaa - polokaten vääntää, ähkyy ja puhkuu - ja ottasta hiki vaa tihkuu. - - Krupulan Kuustaan kaulas on silkki - ja lonkalla huiskun puukko. - Kohtapa Kuustaa Lirkkunsa hairaa - ja polkkaa puskoo ja silmää isköö - ja Lirkull’on tiarossa suukko. - - Riihen takana tua Nikkarin Hemppa - Hessalta muiskua ammuu, - mutt’ Hess’ei anna ja Hemppa se huakaa: - Oon seittemän sualaasta silakkaa syäny, - voi koska mun janoni sammuu? - - Nyt koppas jo korjasti polvelleen - Hemppa sen Hessansa armhan. - Ja Hess’ei sätki, ei kilju ei potki, - vaan huulensa siävästi truutulle tällää - ja siihe se Hemppa sen muiskun mällää — - ja jano kans yltyy varmhan! - - - - -SE SUURI JARRUTUS V:NA 1920. - - -Oottako kuullu jotta jo ratkes riamu siälä Suamen kansan suures -juttutuvas? - -Sosialistit rupes eruskunnas puhumahan porvaria pökerryksihi. Sanoovat -jotta: - -— Kyllä t’ootta täälä kenkkuullu, mutta ny me rupiammaki leukaalohon. -Ja se armahrus _pitää_ tulla! Putjetti saa mennä penkin ala ja Suamen -kansan huusholli pirin parin. - -Ja se oli perjantaki ilta ja kello oli pian 9 ku se erinomaane -fläsäjäminen aikoo sillä meiningillä, jotta porvarin pitää kontillansa -rukoolla sosialistia, ennenku ne lopettaa lotajamisensa. - -Ja sitte se alkoo! - -Ensimmääne prätisti kaks tiimaa yhthen painoho ku kissi takanporohon. - -Tuli toinen Piatari ja lämmitteli. Se luki ensin alkua kaikki -lorut ja lotinat, mitä ikänä muisti. Sitte se luki kirjasta. Sitte -paperista ja viimmeen kun kaikki loppuu, niin rupes niin ruakottomasti -valehtelemhan, jotta puheenjohtaja käski sen tukkia suunsa tappuroolla -ja istua alaha. - -Tuli kolmas ja se oli määrätty fläsäjämähä kaks tiimaa. Alku meniki -hyvin, mutta sitte rupes rykimähä ja hokohon jotta: - -— Tuata — — tuata — —. - -Se hikos ja ähkyy ja taas yritti. - -— Antaa tulla vaan! — huikkas yks porvari. - -— Tuata — tuata — — —. - -Sosialistit putiivat sille nyrkkiä ja huutivat jotta: - -— Pälpötä pälpötä! — —. - -Ja se yritti. Mutta lopuuksi se levitti kätensä ja huakaasi: - -— Ei tuu enämpää. M’oon jo kaikkeni sanonu. - -Ja lähti pois. - -Kyllä ne toiset oli sille kovasti vihaasia ja haukkuuvat, mutta se ei -jaksanu enämpää - -Neljäs sosialisti puhua paukutti rennosti pualitoista tiimaa, mutta -sitten sen tuli niin kuivaksi kurkku, jotta aiva se hauKkoo ilmaa. - -Viires miäs oli kans sisukas äijä. Se puhuu kolme tiimaa ku häkää, -mutta sitte se kans pyärtyy n’otta sen piti kantaa pois salista ja -virvoottaa kylmällä verellä. - -Mutta kuures puhuja, se kuuluusa akitaattori, se paasas sellaasella -voimalla, jotta se sai krampin. - -Pikkukärryyllä lähtivät toverit sitä viämähän tohturihi ja koko aijan -sen suu käyy ku kanelin. - -Seittemännen kuivi niin leukaperät, jotta se heitti kesken ja lupas -olla viikon aivan vaiti. - -Mutta kahreksas oli viisahee miäs. Sill’oli masiinan voiretpottu -plakkaris ja kun se aina vähän päästä voiteli leukojansa, niin se -jaksoo puhua lähes kolome tiimaa. Mutta kyllä se kans oli kuitti sitte. -Heti paiskas maata penkille ku pois pääsi. - -Ja nua peijakkahan porrrvarit vain naureskelivat, ottivat eväskonttinsa -framille ja rupesivat syämähä. Maalaasliittolaasill’oli oikee -siansylttyä ja piimää leilis. Ja niin hyvä oli sovinto, jotta antoovat -kokoomuksenkin äijään hörpätä leilistä, kun ei niillä ollu muuta ku -pari pikkuruusta voileipää paperinpalahan käärittynä. - -Ja sosialistit hikosivat ja puhuuvat. Eivät keriinnehet syämähänkää, -kun piti niin kovasti jarruttaa. Makkaran palasta vähä silloo tällöö -järsääsivät. - -Sitte porvarit sanoovat tuas pualenyän aikahan jotta: - -— Eikhän lähretä jo yäpuulle. Antaa toverien ny kerranki kylläksensä -flääsytä. - -Ja sosialistit paukuttivat ja porvarit kuarssasivat ja näkivät unta -joulukuusesta ja joulupukista. - -Kun ne lauantai aamulla taas tulivat salihi kirkkahin silmin ja hyvin -nukkunehina, niin kyllä niitä nauratti. - -Kun puheenjohtaja oli nukahtanu ja sosialistit nukkuuvat silmät auki -penkiissänsä. - -Ja se se kamalint’oli ku seki sosialisti, joka o remmis — siälä -puhujanpöntöös, — ku sekin nukkuu! - - -Ja puhua pälpötti unisnansa! - -Porvarit joivat aamukaffinsa ja se pisti Miinan niin vihaksi, jotta, se -vei Rietille, joka juuri oli flääsyämäs, prikalla kaffia. - -Mutta puheenjohtaja löi nuijalla pöytähän jotta: - -— S’ei passaa, jotta syärä ja puhua! Ei saa tuara puhujalle ruakaa eikä -muita astioota lavalle. - -Ja sitte jatkettihin koko lauantai päivä ja yä. Sosialistit olivat -tuanehet masöörin eli hiarojan sinne, joka vooron perähän hiaroo -toverien leukalihoja. Mutta porvaria ei trengänny hiarua. Sanoovat vaan -jotta: - -— Kyllä me jaksamme istua sen ku toverit leukaalla. - -Mutta sunnuntai aamuna pitivät toverit murheellisen kokouksen. - -Jokahinen sanoo jotta: - -— Täst’on pitkä viälä jouluhu, eikä nua porvarit näytä yhtää -pehmennehen. Taisi mennä penkin ala koko homma. Mitäs ny tehrähän? - -— Täytyy lopettaa, niin nolua kun se onkin — seliittivät johtajat. - -— Ja se puhumahan, joll’on parkituun naama. - -Ja yks toveri nousiki ja sanoo jotta: - -— T’ootta peijakkahan porvarit ny kuullehet ja nähnenet, kuinka me -toverit tairamma puhua ja politikoora. Ja me jaksaasimma puhua viälä -kauan aikaa. Mutta me oomma armollisia ja aina oomma osoottanehet -arvokasta ittensä hillittemistä niinkun kansanerustajille kuuluu. Ja ny -me lopctamma! - -— No mitäs sitä ny turhista! Jatkakaa vaa kehoottivat porvarit. - -— Me lopetamma! Porvarien tingilläki lopetamma — huuti se päämiäs. - -Ja lopettivat kans’ vaikka porvarit oikee pyytiväkki, jotteivät ny -keske lopettaisi. - -Mutta n’ei jaksanhet enää. - - - - -HRA PLUMPÄRI HARJOOTTELOO POTKUPALLUA. - - -Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on nukkunu kovasti huanosti mennyt -yänä? - -Se hra Plumpäri kun on kans joutunu yhthe niistä potkusakiista, jokka -pian joutuuvat vastatuste. - -Hra Plumpäri rupes heti harjoottelhon. - -Kotia mennes konttuurista se katteli vain alhappäi karulle ja kun näki -pikkuusen kiven, niin heti tälläs jalkansa ja potkaasi. Ja saikin -välistä kivenpalan lentämhän kaks kolme kertaa, ennenkö se poukahti -hevooskarulle. - -Yhtä kivenpalaa sen onnisti kuljettaa kaks kadunkulmaa ja vai -kerran, ku se koitti vasimellaki jalaalla potkaasta, sen luiskahtiki -jalka ja pyllähti lstumhan. Mutta kyllä s’oli nopiaa pystys, kattoo -ympärillensä, jos kukaa näki, ja hymyyli levjasti. - -Mutta harmitti se sitä se pyllähtämine niin, jotta otti ja potkaasi -kiven oikee kauas hevooskarulle ja tuumas, jottei hän enää viittikkää -karulla potkia. - -Mutta vähää ennen kotoporttia oli karulla niin kaunis ympyrkääne -kivennyppylä, jotta s’ei saattanukkaa olla, ku vähä kaarratti ja taas -vasimella jalaalla, jota se pitää huanompana, tärähytti. Hra Plumpäri -lenti ku kapu noukallensa ja pualipohja irti! - -S’ei ollukkaa irtanaane kivi, s’oli maas kiinni. - -Sattuu justhin siinä tulohon torille tuttuja frouvia, jokka kovasti -rupesivat pyrskyttämhän, mutta hra Plumpäri loukkaantunehena sähisi -itteksensä jotta: - -— Ku pirethän tuallaasia kiviä, jotta ihmiset katkoo koipensa, eikä -poliisikkaa katto perhän. - -Ja meni klynkäte kotia. Näytti frouvallekki kenkää, joka irvisteli ku -lohikärmes ja seliitti jotta: - -— Kun mä tulin tuas portilla, niin siin’oli pystys kivi, johka tarttuu -jalka, jotta kaaruun — — - -— No kuinka sä ny niin — — rupes frouva imehtelhön. - -— Kunka sä ny! Onko se mun vikani! — jahkuu hra Plumpäri. — Särjet säki -kaffikuppia — — - -Ja kyllä se frouva sitte uskoo, jotta se vahink’ oli. - -Söivät sitte ja ku kaffia joivat, niin hra Plumpäri ilmootti -frouvallensa jotta: - -— Mä meen kans meirän puulaakin potkupallojoukkoho pelaamaha — - -— Herrinjee jos sä katkaaset sääres, kun s’oot tuallaane mahapauroo — — -— kiljaasi frouva ja säikähti n’otta aiva käret vapaji. - -— Ei auta — sanoo hra Plumpäri. - -Illalla rupes hra Plumpäri treenamaha sääriänsä oikee niinku urheelijat -pruukaa. - -Se kyykisteli, seisoo ja hyppii yhrellä jalaalla ja juaksi pöyrän -ympäri ainaki puali tiimaa. - -Sitte tehtihi trasupallo ja frouva rupes kamarin ovelle porttivahriksi. - -Hra Plumpäri lykkäs pöyrän nurkkahan ja lavittat porstuahan ja alkas -sitte »triplaamahan», niinku se sanoo. - -Se kiärti ja kaarti trasupallua keskellä laattiaa, hyppii ja poukkooli -sen ympärillä jotta vatta lelluu ja aina välihin pikkuuse potkaasiki. -Se kuljetti sitä ympärinsä, eikä näyttäny meinaavankaa kamarin ovesta -sisälle. - -Viimmee frouva kyllästyy seisomhan hamhet levjällä kamarin kynnyksellä -ja sanoo jotta: - -— Orota ny mä hajen lavittan — — - -Mutta silloo rupes kans hra Plumpäri »hyäkkäämhän», ja viimmee -potkaasi trasupallon niin vinkiää porttivahtia vathan, jotta se lenti -isthallensa kamarin laattialle. - -Eikä frouva poraannu yhtää vaikka kipiää ottikin. Se hairas vain -nopiaa trasupallon käthensä, pani kamarin kynnykselle, potkaasi pallon -peräseinähä ja rupes änkkäämhä jotta: - -— S’ei ollu maali, ei ikinä! Ku pallo oli mun sylis, eikä ottanu maalia! - -Pari kertaa sai Plumpäri viälä sisälle, mutta kerraasti lenti lamppuhu, -jotta klasiki vai pirstiöömehe! Ja toisen kerran sai frouva niin -poskehe, jotta maronkineulat nutturasta piraji. - -Kun Plumpäri kolmannen kerran sai sitte läpitte, niin se huuti ja -hurras nii jumalattomasti, jotta frouva suuttuu, rupes itkemhän ja -sanoo jotta: - -— Min’en enää ookkaa porttivahtina. Tuu sä koittaa seisomhan, niin minä -potkin. - -Mutta hra Plumpäri pani vasthan. Sanoo jotta: - -— Ethän sä mee pelaamhan, eikä sun tartte harjootella hyökkäämhän ku -mun. - -Eikä ruvennu porttivahriksi! - -Silloo frouva kans suuttuu, hairas trasupallon, juaksi köökkihi ja -paiskas — laskisankoohi! - -Eiväkkä sinä iltana sanonehet enää sanaakaa toisillensa; istua -mokottivat vain. Mutta menivät kumminki samaha sänkyhy maata. Ja sitä -niiren ei olsi pitäny tehrä. - -Hra Plumpäri ku näki unta, jotta s’oli justhin kentällä, pallua -tuarahan suaraa päi ja hra Plumpäri tormaa vasthan, potkaasoo ja puskoo -samalla miästä, jotta — — frouva putos sängystä. - - - - -APURETKIKUNTIEN AIKANA. - - -Oottako kuullu jotta tämä Suamen kansa, se ny vasta kansa on? - -Sellaasta kansaa ei oo toista koko mailmas tappelohon. Mailman kansat -ovat tapella nutuuttanehet hikipääs viis vuatta, pyhkäässehet hikiä, -nytkähyttänehet välillä housuja ylemmäs ja taas nykäässehet. Ja ny ovat -saanhet kyllänsä. Sanoovat toisillensa jotta: - -— Heitethän jo poijat pois, m’oomma väsynehet. - -Suamalaane Jörö-Jukka on kynsiny saivaristuansa, tuumannu ja tuumannu, -että jos mäki täs ottaasin ja mensin sakkihin. - -Ja mitäs ollakkaan, niin sekin riamastuu ja rupes sotimahan paljahin -kourin. Myllyytti ryssäpoikaa, n’otta siltä putos pyssyt ja muut -paukuttimet kourista. Potkaasi Iivanat takaasi kaalimaahan. Sylkääsi -kourihinsa ja sanoo — So poijat! Nyt oomma me suamalaasekki sakis. Nyt -se vasta isäntämiästen tappelu alkaa — Kuka täs kukkoo on? - -Ja suurvallat kattelivat silmät tapilla ja imehtelivät tätä uutta -piäntä suurvaltaa, jok’ oli noussu mailman näyttämölle. - -— Höristelkää mitä höristelettä — sanoo Suami kaikenmailman -valtakunnille. — Täälä sitä on armeijaa minkälaasta vaan tarvithan. -Meill’ on apuretkikuntia vaikka mistä sortista ja sellaasia poikia -ovakki, että tokenoo. - -Kahres päiväs me lyämmä pysthyn valkoosen, punaasen, sinisen, -vehriääsen, keltaasen, sini-valkoosen, punakeltaasen, -monarkisti-tasavaltalaasen, temokraattisen, tsaristisen, taloonpoikas -eli kansan armeijan, puhumatakkaa lahtari-, punakaartilaas- ja -anarkisti-armeijoosta. - -Meirän passaas lyärä lafka pystyhy ja ruveta tarjuamaha mailmalle -apuretkikuntia. - -Näin: - -— Vassokuu, pasaalusta, bitte, silvuplee, pliis-Mister, -kualemanpataljoona joka sortista! - -Ehta kotimaasta kasvua ja koulua! - -— Aa jos parempaa koulua halutahan, on sitäki! - -— Saisko olla Siibunt svantsih Kaiserlih Jeeger bataljon? - -— Tai Angloruskii Murmanskii legion? - -— Tai Finskii kommunistiitseskii pataljon smerti Petrogratskavo -seevernavo frontta? - -— Jeest, jeest! Kakof hatiitje? Vaskare vara? Uot du ju uont? - -— Mihnä pitääs keisarin eli kuninkahan ensin kaataa ja sitte nostaa -pystyhyn — vassokuu, tääll’ on poikaa! - -— Aa, kussa kansanvaltaa uhkaa taantumuksen musta peikkoo — tääll’ on -poikaa! - -— Kuka haluaa Turkin keisariksi? — Tääll’on poikaa iskemähä puolest -islamin ja Mahometin! - -— Jos ei bolshevismi tahro oikee juurtua ja kukkaa kasvaa — täältä saa -musikkaa! - -— Mitä sais olla? Me levereeraamma priima apuretkikuntia valmiista -varastosta kahren päivän toimitusajalla, fob vastaanottosatama. Työteho -taataan! - -— Pasaalusta tavaaris! — Vassokuu pestä pruuri! — Pitte Alte Kameraat! -— Pliis mister Bull! — Silvuplee Fransuaa! - - - - -HÄVITÖÖN VARAAS. - - -Oottako kuullu minkälaane hävitöön varaas Lapuan atteekarill’on -passattavana? - -S’oon se atteekin frouva kauan aikaa pannu merkille, jotta -ruakakellaris kulkoo jokin pitkäkynsi kroukkimas parhuuset palat -poskhensa. - -Frouv’on koittanu perätä ja vahrata, jotta rookaas sen varkahan ja sais -sanua jotta: - -— Pysy pois meirän makkaroosta kun et malta antaa olla hillupurkkienkaa -sormin kourimata. - -Mutta s’ei oo rookannu sitä, ei vaikka s’oon klasilla orottanu monta -kertaa pualiyähön asti. - -Ja ku frouv’on sitte aamulla taas menny rakkahasehe ruakakellarihinsa -kattomhan, niin: - -— Ny s oon taas täälä käyny! Kyllä s’oon sitte hävitöön varaas — -on frouva jahkunu. — Fläskinpala on taas pois ja — — — kehrannukki -hampahin haukata kauhiammoosen palan juustua! Ja mansikkapurkista viäny -kourallisen hillua! Kyll’on räävitöön ja sivistymätöön otus, kun syää -kaikki sekaasinsa ja makkaran kans paasaa hilluaki. — Em mä tuasta -mitää piittaasikkaa, jos vähä söis, mutta ku tualla lailla klottaa! - -Ja sitte on frouva paiskannu oven kiinni ja lähteny köökkihi -suutuksisnansa mekottaan siivottoman tapaasia ihmisiä, jokka kulkoovat -klottaamas frouvan hillut. - -Mutta täs kerraasti frouva sitte päätti opettaa varkahalle ihmisten -tapoja. Se vei kellariin talterikkiä ja veittet ja kaffelit ja viälä -sellaase trasunki eli ruakaliinan, jolla herrasväki pruukaa tuhrata -truuttuansa syännin päälle. - -Tälläs veitten moottijuuston palan päälle ja pani talterikille, -niinku herrasväjes pruukathan. Ja hillua pani klasikuppihi ja siihen -lusikan. Ja senkin pani talterikin päälle. Leipää leikkas koreeksi -palooksi ja neki tälläs talterikille ja veitten viärehe. Maitua kaatoo -posliinitooppihi ja klasin pani sen viärehe, jottei se varaas ryyppääsi -suaraa farista, niinku sen tapa on. Ja sen trasun elikkä ruakaliinan -käärii frouva truutulle ja tälläs pystyhyn seisomhan, niinkun minkäkin -tröntterön. - -Ja lavittan pani viälä äärehen ja pyhkii oikee hantuukilla puhtahaksi, -jotta kyllä s’oli justhin tällätty niinku herrasväjes. - -Frouva sanooki jotta: - -— Kyllä ny pitääs kelvata. - -Mutta atteekkari itte sanoo jotta: - -— Saas nährä. - -Ja sitte meni atteekin herrasväki varahin maata, vetivät -rullakarteekikki ethen ja sammuttivat sähöön, jottei varkahan -tarvittisi yhtää peljätä. - -Ja piiakki piti sinä iltana mennä maata kahreksalta ja olivat kovasti -simpus, kun eivät päässehet liasuhu. - -Kyllä s’oli atteekin herrasväki kovasti jännitykses sinä yänä, -jotteivät meinannehet saara untakaa. Tuas pualen yän jälkhen frouva -kuuli krapinaa kellarista ja heräätti atteekarinkin jotta: - -— Kule, kule nyt se varaas on kellaris! - -Ja niin oli frouva iloosisnansa ja töpinäs, jottei meinannu malttaa -orottaakkaa, kun ikisoki meinas lähtiä kattomhan, kuinka se varaas syää. - -Se akkaväki kun on niin kovasti uteliasta ihmissorttia, niinkus kaikki -tiärättä. - -Aamull’ oli sitte koko atteekin väki jo kuurelta ylhäällä. Lährettihin -oikee joukolla kattomhan ruakakellarihin, kuinka se varaas on syäny. - -Ja kyllä frouvan pisti vihaksi ja atteekariki oikee manas, kun ne -näkivät sen varkahan jäljet. - -Kun frouvan tuukamaha pöytähä ei ollu koskettUkkaa, muuta ku viäny koko -voiklimpin ja käsin vääntäny isoon makkaran poikki. Toisen pualen oli -ottanu följyhynsä ja toisen nakannu sylttypurkkihi. Ja maittilaknekan -kaatanu ja maitofatihi purotellu roskia! - -Frouvan pöyräst’ ei varaas olki käyttäny muuta ku ruakaliinaa. Eikä -sitäkää niinkuu olis pitäny ja herrasväjes pruukathan! - -Kun oli senkin rumaane, en paremmin tuu ja sano, niistäny sillä -noukkaansa ja nakannu pärinälooraha. - -Frouv’oli niin vihaane, niin vihaane ja uhkas mennä ilmoottamhan -poliisille ja laittaa sen varkahan linnahan. - -Mutta atteekari, jok’on hyvälluantoone ja ymmärtävääne miäs, -lauhrutteli frouvaa ja sanoo jotta: - -— Älä viälä! Koitethan toista konstia. Sellaasta konstia, josta varaas -vissisti tykkäjää ja lopettaa pahat tapansa. - -Ja yhres ne sitte atteekari ja frouva täs laittoovat yhtenä iltana -oikee juhlapäivällisen puutarhan pöyrälle valkooselle pöytätuukille. -Parasta panivat pöytähän mitä taloos oli, linnunlihaa ja lahnanlapaa -monellaaste kryyterien kans ja talterikit ja veittet ja kaffelit ja -kaikki tyynni. Ja kukkiaki oikee viälä pöyrälle tällättihin. - -Ja oikee kulkaa ku kiikkulavittaki tuathin pöyrän ethen ja siiheki -pantihin tyyny, jott’on hyvä istua. - -Eikä vielä siinäkää kaikki! - -Atteekari toi viälä paperossilaatikonki ja saran kramman priipotun -pöytähän. - -Ja kellarin ovhen naulattihin suuri paperi, johna seisoo jotta: - -»Kunniootettava varaas! - -Puutarhas on Teille tuukattu ruakapöytä, jottei trenkää pimiäs kellaris -kompuroora. - -Olkaa hyvä!» - -Ja sitte pantihin atteekis taas ovet kiinni ja troppipottujen korkit -lujasti kiinni ja mentihin nukkumahan siinä hurskahas toivomukses, -jotta varaas syää puutarhas eikä mee enää kellarihi kronimaha. - -Mutta kuinkas käythin? - -Heti aamulla ku atteekari ja frouva tulivat kattomhan puutarhaan, niin -— priin oli ryypänny ja kellaris käyny syämäs! - - - - -KLIHTA-SIUKUN HERMANNI. - - -Oottako kuullu jotta Klihta-Siukun Hermannista on ny kans tullu -pankinjohtaja? - -— Klihta-Siukun Hermannista? - -— Onko se sen Klihta-Siukun suarajalkaane poika, se poika, jok’ei oo -ikänä mihkää kelvannu? Siinä isänsä joukos vaan lurvaallu. - -— No kuinka, herrahallikkoho, siitä ny pankinjontaja on tullu? Eihä se -osaa eres oikee nimiänsä kirjoottaa! Ja sellaane venales ja ihmisten -risti ku se on ollu. Ei kukaa oo sitä ikänä oikee toresta ottanu. -Eikö sit’ oo piretty nuan salaasin-pualin vähä hassahtanehena? Ja ny -pankinjohtaja! No kaikkia sitä kuuloo. Jo on mailina mullin mallin kun -Klihta-Siukun poijastaki pankinjohtaja! Minkä pankinjohtaja se ny sitte -on? - -— Sen uuren pankin, joka hiljan aukaastihin kirkolla. Oikee -pankkiherrana se ny pröystäälöö. Ja kyselöö jotta: - -— Tarttiskos poijat rahoja laihnata? - -— Eikö ne ny parempaa miästä niistää saanehet ku Klihta-Siukun -Hermannia? Kuinka ne sen rookasivat? - -— No sen isä oli pannu sen Hermannin viämähä heinäkuarmaa asemalle ja -siäl’ oli yks herra kyselty ihmisiltä, eikö kukaa rupiaasi haarapankin -johtajaksi. Oli siin’ ollu miähiä aikalailla, oli vankkojaki taloon -isäntiä, mutta olivat vain tuumannehet, ettei täs olla pikkurahan -puuttehes. Mutta yks koiranleuka oli äkänny sen Klihta-Siukun poijan ja -sanonu jotta: - -— Tuas olis joutilas ja oikee passeli pankinjohtaja. - -Herr’ oli menny juoksujalkaa sen puheelle ja kun oli aikansa pyyrelly -ja rukoollu niin oliki se Klihta-Siukun Hermanni viimmee ruvennu. - -Mutta kun s’oli kotia tullu ja jutellu isällensä kuinka sen oli -käyny, niin kyll’oli Klihta-Sinkku raimaantunu. S’oli hairannu poikaa -niskakarvoosta ja mukiloonu aikalailla kun: - -— Tuallaasia kölöntöitä teköö ja häpääsöö täs viälä joutesnansa -kunniallisen Klihta-Siukun nimen. - -— Pankinjohtaja! — oli Sinkku jahkaassu ja sukaassu poikaa viälä -toisellekki korvalle. - -Kyll’ oli äijä ollu pöyrööksisnänsä, kun - -— Kaikki joutilahat prunnin vintin painajaasekki ne herrat krotaavat -koiranvirkoohinsa. Onko niiltä ny aiva loppunehet puaripoijat ja -virkaheitto-kriivarit, kun rehellisten ja kunniallisten taloonpoikaan -kakarootakin rupiaavat narraamahan. - -Mutta mikää ei ollu auttanu. Hermanni piti päänsä. - -S’oon ny pankinjohtaja ja tykkää kovasti olostansa. - - - - -VARPHAT PALELTUU. - - -Oottako kuullu kuinka yhren viinapoliisin on käyny? - -Kun on paleltunu varpahat ja viälä saanu selaasen ryypyn, jotta -muistaaki ensin haistaa ennenku maistaa. - -On oikeen murheellista ku mones pitäjäs on asiat sillä lailla, ettei -viinapoliisiksi oo panna raitthia miähiä, kun pitää siihe virkahan -ottaa vanhoja juappoja. Jokku pahimmat pitäjän juapoot ovakkin -hoksannehet, että parahite nahkansa pitää ja viinoos pysyy, kun rupiaa -viinapoliisiksi. - -Niinkun tämäkin viinapoliisi, jost’on ny puhet. Koko pitäjäs tiätää, -jotta s’oon koko elämänsä hissuksensa keittäny viinaa. Ja jotta s’oon -justhin sama miäs, joka täs, kun viina tuli lujahan, opetti polttamisen -konstin nurkkapualen miähille. - -Ja kun sitte sai kaverinsa oppimhan, niin ny on ruvennu knoppimhan. - -Rupes peijakas viinapoliisiksi ja keljuuli ittensä frii viinoohi. Kun -hyvin tiätää miähet ja paikat, niin konstikos sen on tulla justhin aina -oikiahan aikahan paikalle ja esivallan nimes korjata toisten hikisen -tyän herelmä omhin pottuuhin. - -Mutta paha ittensä maksaa ja oikeus maan perii. Eikä s’oo turhaa -puhetta. - -Sen tuntoo tämäki viinapoliisi ny varpahisnansa. Sill’oli täs hiljan -taas viina loppunu ja lähti yhren Jussin prännille vahtaamhan. Jussi -keittää poruutti ja oli ahkeraa ja kun sai valmista, niin eikös tua -peijakas tuukkin puskan takaa kun käsketty. - -— Vai viinoja täälä värkätähän! — kiljaasi. - -S’oen selvää, jotta siihen jätti prännäri leilinsä ja meni n’otta -puskat krapaji. - -Viinapoliisi naureskeli partoohinsa, korjas viinat haltuhunsa ja otti -tukevia ryyppyjä. Istuskeli kannon nenäs ja kallisteli. - -Mutta rupes tuumaamahan, jotta jos menis saman tiän toisenkin Jussin -pankoolle. Ja lähti kans. - -Mutta kun tämän Jussin pannust’ ei viälä nokkunukkaa, niin paiskas -puskan taa maata ja tuumas että: - -— Sopiihan täs orottaakki. Eip’oo kiirusta. - -Mammuskeli vain puskan juurella ja otti ryyppyjä sen toisen Jussin -leilistä. Sattuu olohon pakkaanen ja sitä varte piti useen klunahuttaa. -Niin useen, jotta lopuksi tuli aika pönttyrähän ja mässähti leilin -viärehen. - -Se olikin onni sille Jussille, joka siinä keitteli, eikä tiänny -viinapoliisista mitään. Jussi sai viinansa valmihiksi, sammutti -valkian, piilootti vehkehet riskukasahan ja lähti viinoonensa kotia. - -Mutta kyllä se säikähti, jotta leili kärestä putos, kun se tuli sen -puskan äärehen, jonka takana viinapoliisi makas. - -— Sus siunakkoon! — pääsi Jussilta. - -Mutta kun viinapoliisi makas vain kun lehmä nevas eikä mitää puhunu, -niin silloon rupes Jussiaki naurattohon. - -— Ähä rumaanen! — Makaa ny siinä ja verä henkhes — tuumas Jussi ja -hairas viälä viinapoliisinkin leilin ja sitte paineli oikeen niskat -kryhys kotia ja nauraa pihisteli partoohinsa. - -Vasta aamuyästä heräs viinapoliisi aivan turtana ja silloon oli kans -varphat paleltunehet. Ei tahtonu kotiansa päästä. Ja manas ja noituu -Jussia ja varpahiansa. - -Mutta niin oli sinnikäs se viinapoliisi ja niin sen pisti vihaksi se, -kun Jussi oli viäny senkin leilin, jotta heti aamuvarahasta lähti -Jussin mökille niillä paleltumisilla varpahillansa kompuroomahan. - -Mökin emäntä äkkäs klasista jotta: - -— No nyt se peijakas taas tuloo tänne tonkimahan. Mutta kyllä mä annan -sille sellaasen ryypyn jotta tiätääki saanehensa. - -Emäntä hairas nurkkakaapista halstoopin potun, reisuusti vaan pyärähti -nurkkapuales ja — — — nopiaa piilootti sitte sen potun sängyn olkihin. - -Viinapoliisi tuli ja rupes heti krotaamahan. Syynäs kaikki paikat ja -löytikin potun sängystä. - -— Mitäs täm’on! — kysyy poliisi. - -— Mitähän se ny on! — tiuskaasi emäntä. - -— Justhin on prännistä tuatu kun on viälä oikeen lämmintäki — ihaali -viinapoliisi. — Olihan se Jussi mennyt yänä taas poruuttamas. Pitääpä -maistaa, minkälaasta tuli. - -Ja holppas aika lailla. - -Mutta kyllä kans sylki ja pärmänttäs eri lailla! - -Ja kyllä vissisti muistaa se miäs vasteres ensin haistaa ennenku -maistaa. - - - - -LAIHIAN PAPIN HUUTOKAUPPA. - - -Oottako kuultu kuinka Laihian sosialistit meinas jutkahuttaa -prouvaastiansa? - -Prouvaasti oli päättäny, jotta se myyttää aika kimpalehen sitä -Härkäluhtaa kirkonkyläs huutokaupalla. S’olis antanu kelihinnaila ilman -huutokauppaaki tarvittevaasillen maanpaloja, mutta kun toiset saivat -sen kuulla, niin rupesivat sanohon jotta: - -— Mitäs se sellaane peli tiätää, jotta toisille annethan ja toisillen -ei? - -Ja jotta - -— Vai sille ja sille annethan parhuuset palat, vaikka täs muukki -olsivat tarpehes ja kovemmaski tarphes ku se! Miksei meirän raha oo -yhtä hyvää ku niirenki? — Siinä ny näjettä oikee, kuinka porvarit -kenkkuuloo. Köyhä sosialisti ei saa maatakaa vuakrata, vaikka enämpiki -maksaas. - -Pantihin lähetystö prouvaastin tyä ja vaarittihin huutokauppaa. - -— Voi teitä ihmiset, — sanoo se vanha prouvaasti — kuinka kathellisia -ja raarollisia t’ootta toisillenna rakkahat slaihialaaset, jokka te -ootta niin mones eristyspyrinnös ja ittekasvatukses ittiännä parantaa -mahtanehet, jotta teistä ittekkyys, kateus, panettelu ja muu paha -meno, nua slaihialaaste sperisynnit, pois varista saattaas, ja jotta -te olisia kypsiä siihe suurehe maallisehe paratiisihi, joka tuleman -pitäisi, ja joonka velvollisuuret itte kullakin teistä niin peräti -selvillä kanssaveljiännä kohtahan ovat. Kuinkas tahrotta te minua, kuin -teirän paimenenna olen, nyt kiusauksehen teitännä aussuunin tautta -johrattaa, kussa te toistanna kynittä, haukutta ja pahaa verta ja -vehriäästä sappia ulosvuaratatta? - -Mutta hukkahan lankes prouvaasti viisas neuvo ja hyvä puhet niinkun -ennenki. Huutokaupalla piti myyrä Härkäluhtaa. - -Mutta kavaluuren henki rupes krapaamahan kirkonkylän sosialistien -syränalustaa. Ne pitivät yleesen suuren ja salaasen kansalaaskokouksen -sen riihen ruumenoosis, johna tänä syksynä on joka pyhä kirkonmenojen -aikana riihellä oltu, n’otta siitä Vaasaski puhuthan. - -Ja siälä sipistihin ja tehtihin luja, järkkymätön ja ittekutakin -ehrottomasti sitova päätös jotta: - -— »Ykskää snoukka ei saa huutaa kymmentä markkaa korkiammalle -kapan-alaa». - -— Ja muistakaa ny se! — terootti puheenjohtaja toverija, jokk’on veljet -keskenään - - Niin huamis päivänä kaikki - m’oomma pappilan torpparina... - -Vetivät salaliittolaaset heljällä äänellä, vaikka nuatti ja sanat -meniväkki vähä ploröksi, mutta päätös oli hyvä. - -Ja sitte tuli se aussuunipäivä ja vasaramiäs, ja salaliittolaaset. -Seistihin keskellä Härkäluhtaa. Vasaramiäs sanoo jotta: - -— Pannahan ny ensisti tästä ojasta tuanne ja siitä viteehinsä tuallaane -lohkares. Mitäs taritahan, kapanalasta? - -Yks vain rupes vähä rykimähän, muut ei ollu tietääksensä. - -— Mitäh? Tarithanko mitää? — - -— 10 markkaa! — kuuluu sitte. - -— 10 markkaa on tarittu! 10 mk on tarittu! Tulooko lisää? Ensimmääne — -— tuloooko mitää — — toinen — — tulooko mitää — ensimmääne — toine ja -kol — —tulooko mitää? - -— Ei tuu mitää! — karjaasi toverien puheenjohtaja. - -— No tuas on sitte! — kiljaasi vasaramiäs ja knapahutti vasarallansa -likimmäästä äijää ottahan. - -Ihmiset nauroo, niinku tällääsis tapauksis plaarahan ja tykkäsivät, -jotta s’oli sopivaa. Niinkun oliki. - -Ja sitte ruvettihin myimähän toisia paloja. - -Mutta silloon menikin meiningit sekaasinsa. - -Ensimmäänen huuti heti jotta: - -— Kymmenen markkaa! - -— Viistoista markkaa — kiljaasi toinen. - -Ja salaliittolaaset kattoovat suu auki toistansa. - -— Kuka tuhat siälä huutaa — karjaasi salaHittolaasten puheenjohtaja. — -Olikos se puhet nii? - -— Viistoista markkaa on tarittu — — toinen ja kolm — — - -— 20 markkaa! - -Toverit kattoovat toistensa päälle, n’otta sininen liaska vain -silimistä roihas. - -— 25 markkaa! — kiljuu jo kolmaski ja näytti mustaa nyrkkiä -toverillensa. Luulek’sä jottei mulToo rahaa siinä ku sullaki — — - -Koko huutokauppaväki kiamurteli, manas ja haukkuu toisiansa -rovokaattoriksi ja porvariiksi. Oikee pirullinen sanoo -sosiaalitemokraatiiksiki. - -— Toverit, toverit! — alkas yks puhetta pithön, mutta ku se rykii ja -räkii niin kauan, niin vasaramiäs kerkes huutaa välihin jotta: - -— Paukahutanko mä, 25 mk? - -Ja justhin ku se meinas lyärä, niin: - -— 30 markkaa! - -Ja samas paukahti. Maanpalat meni ku kuumille kiville. Oikee sitä -vasaramiästä nauratti. Se sanooki jotta: - -— Ruvethan taas 10 markasta räknäämähän. Se, joka esti kerkiää 30 -markkaahan, kun mä pirän vasaraa näin pystys, silloo mä knapahutan. - -Se meni ku laulaan: 10, 15, 20, 25, 30! - -Ja sitte paukahti ja se joka sai, kiljaasi toisillen jotta: - -— Ähä! Saimpas rumaane! — ja näytti kiältänsä. - -Kerra vain tuli yks sekaannus. Kun yks toveri justhi meinas keriitä -ensimmääseksi sanomalla jotta: - -— 30! — - -Niin se olikin niin härisnänsä jotta kiljaasi: - -— Ähäh! - -Eikä hoksannukkaa sanua ensiksi sitä 30 mk. - -Ja vasaramiäski oli nii töpinäs, jotta samas löi. - -Mutta siitä nousi sellaane mölinä, jotta piti alkaa uurestansa -räknäämähä. - -Ja niin meni kaikki maankappalehet hyvästä hinnasta eikä piisannehekkaa. - -Ja salaliittolaaset ovat ny niin riiroos ja pahoos väliis, jotta aivan -sivuuttaan kulkoovakki. - -Sanoovakki jotta: - -— S’oon melkeen se ja sama, mihkä internationaalehen täs kuuluu. Ainaki -Laihialla. - - - - -KLASIKYYNNELEHET. - - -Oottako kuultu jotta nyt on kova raha-aika? - -Munkin on pakannu elämänkelkkani kraappia hiatahan vähä tavallista -usiammaasti viimme aikoona. - -Massi on laihtunu, eik’olsi väliä vaikka se varaastetaas. - -Min’oon funteerannu ja tuumannu, jotta kuinkahan tästä köyhyyrestä -ja kituuttamisesta parahite lopun tekis. N’otta sais köyhyyrelle vai -huiskahuttaa kättä hyvästiksi ja sanua jotta: - -— Ajöö ny! Eikä tartte takaasi tulla! - -Ja m’oon tullu siihe päätinkihin, jotta täs ei muu auta, ku pitää tehrä -suuri keksintö. - -Keksiä jokin sellaanen erinomaanen kapistus, jotta sen pitää joka -ihmisen ostaa ittellensä. - -Mä hakisin sille sitte patentin, myisin ja saisin rahaa ku roskaa, -eik’olsi puutett’ enää koskaa. - -Sillä asialla mä ny oon päätäni vaivannu. Oikeen molemmin käsin oon -takaraivaani puristanu, jotta se suuri ja vapauttava ajatus siälä -leimahtaas. - -Ja menny-perjantaina se sitte prätkähti. Oikee otti kipiää, mutta sitte -tuli hyvä olla ja mailma kirkastuu ku ruusutarha mun silmisnäni. Ja -rahamassikkaniki oikee hypähti pöyrällä. Siinä s’oon tyhjänä maannu jo -monta päivää. - -Oli kun s’olis kattonu suu auki mun päälleni ja kysyny jotta: - -— Ethän Jaakkoo mua hylkäjä, kun susta ny tuloo rikas miäs? - -Mun tuli veret silmihin ja sanoonki jotta: - -— Ee-en ystävä kallis! Vaikka musta tulis kuinka rikas, niin sua mä -en hyljää ikänä. Mä paan sun täythö kultarahoja ja teetän kullasta -leukahas koukun ja sitte kultaraamit ja paan sun seinälle riippumahan -ja mua muistuttamhan elämäni raskahasta alkutaipalehesta, siitä -äijästä, ku m’olin köyhä ja krätyyne. - -Ja mä itkin ilon kyynnelehiä, suuria, kirkkahia ku kristallia ja -kattelin peilihin, kuinka ne passaa. - -Ja hyvin ne passas! Ne ilonkyynnelehet. - -Ja sitte mä muistelin ittiäni entisaikoona, kun m’olin köyhä ja -krätyyne ja taas itkin. Itkin surunkyynnelehiä ja kattoon peilihin. - -Ja hyvin nekin passas! Ne _surunkyynnelehet_. - -N’oli yhtä suuria, kaunihia ja kristallinkirkkahia kun ilonkyynnelehet! - -Aivan samallaasia! Pitkulaasia vesinokkoja, jokka riippuuvat -silmäkulmista ja koriasti kimaltelivat. - -Kyllä ne amerikkalaaset ovat tyhmiä! - -Kun n’ei oo ennen tuata keksinehet. Kyynnelehiä! Ilon ja surun -kyynnelehiä, jokk’on niin tavallisia. - -Niitä tarvithan aina vähä väliä joka huushollis. Häis, hautajaasis, -hatun ostos, ristiääsis, rakkaurentunnustukses, kun syrän on haljeta, -kun käy pankkiherran puhees, kun koulupoika käy opettajan kotona, kun -hammasta porottaa, kun akka kualoo j.n.e. - -Ja mones mones elämän moninaasuures, kun pitääs itkiä, eikä tahro tulla -vaikka kuinka truuvaas. - -Ja sitä varten m’oon ny meinannu, jotta kun mä rahaa saan, niin mä paan -tehthaan pystyhyn ja rupian valmistamhan kyynnelehiä klasista. - -Sellaasia pitkulaasia klasinokkoja kun oikeen kyynnelehet ja -pikkuune koukku vain päähän, josta saa panna kyynnelehet riippumhan -silmäkulmihin! - -Ajatelkaa hyvät ihmiset kuinka ne menis kaupan! Joka akalla tulis -olemhan käsilaukus ja miähellä liivinplakkaris kyynnelehet ja aina ku -tapa ja tarkootus vaatii, niin’ei muuta ku pistää suuret kirkkahat -kyynnelehet silmänurkkihi! Ne väläjääs ja kiiltääs, eiväkkä eres -tuhraasi naamaakaa. - - - -YKS PIRTTIREISU. - - -Oottako kuullu jotta kyllä sit’on emäntä-ihmisellä hompsottamista? - -Kun on askarehet, pärinän kuarimiset, kaffinkeitot, isännän -passaamiset, kakaraan kurmoottamiset, krannin haukkumiset ja kaikki -vaivoona n’otta sitä on oikeen päivän mittahan katketa ja välihin -oikeen sekooksis, jottei tiärä mitä teköökää. - -Ja kun on kyllä paljo tyätä ja tohinaa, niin tuloo viälä kesken kaikkia -pirttiihin pyyttö! - -Ja kun sinne ny ainakin pitää mennä, niin, eikös silloo piika rupia -pritakoomaha! - -Kyllä s’oon niin harmillista, jotta oikee välihin riivooksihi pakkaa. - -Niinku Ilmajoella Ujaasten kyläs täs menhellä viikolla. - -Emäntä oli justhin saanu haaston pirttiihi yhren toisen isoon taloon -emännän tyä. Ja emäntä ku hössäs ja sössäs askarehia n’otta silmät -väärinpualin pääs ja huuti ja hoilas piiallekki jotta: - -— Tee ny säki hyvä ihminen jotaki, jotta mä pääsen lähtemhän sen -pirttikeen tyä! - -Niin eikös tua piikapössöö, en paremmin tuu ja sano, rupia huuthon -kolottamhan jotta: - -— Tällääne taloo, kun ei muuta ku silakkaa ja pärinää, pärinää ja -silakkaa ja aiva pitää ittensä tappaa! - -Hairas kaatirauskan vyältänsä, n’otta poikki meni, nakkas patapenkille -ja sanoo jotta: - -— Tuas o’. Minä lähren! - -Emäntä suuttuu kans ja rupes mokottohon jotta: - -— Mee hyvä läjä — — —. - -Ja piika ettii kimpsunsa, eikä kampsua tarvinnu ettiäkkää, ja niin meni -n’otta ovet paukkuu! - -Pesi viälä peijakas ainualla purkkihilla verellä silmänsäkki, n’otta -ku emäntä meinas keittää ittellensä sen harmin päälle kaffit ja pani -pannun kraakuhun, niin ei vettä ollukkaa! - -Ja pirttiihi olis heti pitäny lähtiä. Ja prunni oli kuivilla ja vettä -oli piika vetäny ainaki kolmen pyssyhollin päästä yhrestä kivenkolosta, -john’oli lähres. - -— Ku kaikki tulemukset täs pitääki tulla yhtaikaa! — pahkulootti -emäntä. — Ja sinne pirttiihi ny ainaki pitää lähtiä ku -tuliaas-mosseloki on ollu pantuna jo kauan aikaa. Ja vesi on kaikki ja -väki tuloo kuuren aikana kotia ja mennä pitääs — - -Kyllä sillä emännäll’ oli tuska ja vaiva, niinku ittekki ymmärrättä. - -Ja niin se päätti lyärä kaks kärpäästä niinku sanothan, yhrellä -mällillä. - -Emäntä hairas korveen loukosta ja haki kamarista sen pirttimosselonsa, -john’oli salvamatoon juusto, korja varileipä ja pikkuuset punaraitaaset -sukat, pisti korveehi ja kannen päälle. - -Porraspääs makas kola ja siihe täjäs korveen päälle ja niin lähti. -Sanooki jotta: - -— Täshän se ny menöö yksillä tulehilla, käyrä pirtiis ja tuara -takaasi tulles viälä vesikorvee. Sanoovat jotta akat ei taira tällätä -asiootansa, mutta kas vai ku taitaavakki! - -Ja emäntä mennä lykkäs mosseluansa korvees kolalla toista virstaa -pirttitaloohin asti. Porraspääs otti mosselon korveesta ja vei -pirttikeelle. - -Eikä se viälä lasta nähnykkää, ku jo että: - -— Kyllä s’oon niin ymmyrääsmuatoone ja friski flikka, jotta harvoo -näköö! Ja niin kovast äiteensä näkööne! - -Sitä sai sitte emäntäki nostaa ja kattella ymparinsä ja kovasti ne -pirttisukat passasivat sen jalkoohi. - -Kaffit juathin ja ku oikee toren sanoo, niin vähä sekahanki pantihin, -niinku pirtiis pruukathan. - -Ja sitte lähti emäntä hyvis aijoos takaasi kotiappäi lykäte kolaansa. - -Kotonsa likillä poikkes lähtehelle vettä hakhon, ja kyllä sitä kismitti! - -Kun ei s’ollukkaa muistanu ottaa nappua joukkohon! Eikä korvehella -kivenkolosta saanu. Niin sai tulla kotia asti takaasi lykäten kolalla -korveja ja ottaa napon följyhy. Ja taas takaasi sinne lähtehelle. Ja ku -se siinä napolla kipotti vettä korveehi, niin se jahkaasi jotta: - -— Sen tuhannen päitäkö mä tätä korveja oon erestakaasi lykkiny? — - - - - -LAPUAN RAIPPA-AKAT. - - -Oottako kuullu jotta nyt repes Lapualla oikee suurpuhristus viinapesis? - -Siälä pirettihin suuri kansalaaskokous menhellä viikolla siitä, -jotta kuinka saataashin se synnillinen meno, ryyppöö ja kaikkinaanen -villitys lopetetuksi, joka Lapualla on pääsny niin suurehen vauhtihin. -Ja päätettihin ruveta oikee joukkohommahan kaikkia pontikkatrokaria -vastahan. - -Menny maanantakina se alkoo. Lapuan vaimo-väjet olivat valinnehet -joukostansa kymmenkunnan suurinta ja rotevinta emäntää lähetystöksi -lähtemhän yhren Maijan kämppähän, josta viina on virrannu ympärinsä. - -Emäntään naamat oli kovasti nojettu, jotta n’oli ku neekeriä. Ja -jokahittella oli kauhiammoonen kuusenkarahka olkapäällä. - -Niin lähtivät ja tulivat Maijan huushollihin. Maija makas honkkinsa -kans kaikes rauhas, kun ovi aukaastihin ja sisälle tulivat nua -murjaanit. - -Siitä peljästyy Maija niin kauhiasti, jotta se hyppäs heti kamarihi. -Mutta murjaanit tuli peräs. - -Nyt otettihin Maija katteltavaksi. - -Kaks friskiä akkaa piteli kiinni ja neljä, elikkä oliko niitä viis, -akkaa huhtoo kuusenhaoolla erestä ja takaa niin paljo ku jaksoovat -aivan paljahalle. Ja Maija hyppii ja huuti ja pannasti, n’otta s’oli -aiva punaane — erestä ja takaa. - -Mutta mikään ei auttanu. Akat piiskas Maijan oikee perin pohjin. Ja -sitte huurettihin jotta: - -— Tohtori tupahan voitehinensa! - -Ja siältä tuliki lisää yks mustanaama tervapytyn kans. Se meinas -tervata Maijan hellemmät tuntehet, mutta pytty oli jäätyny ja tervasuti -istuu niin lujas kiinni, jotta varsi vain katkes tohturin käthen ku se -yritti sitä irti. - -— No jääköhön ny voithet toisehen kertahan — sanoo se musta tohturi. -— Mutta jos Maija tarvittoo toiste tällääsen peseen, niin kyllä mä -katton, jottei tervapyttyni jääry. Ja ens kerralla m’otan höyheniäkin -joukkohon, jotta saarahan vähä koristaa Maijan muatopualta, jotta -kankkukin paremmin tykkääs. - -— Jaa, tuo lorvi! — huuti yks mustanaama. — Se kans piiskathan! Menkää -knapittohon sen housuja. - -Mutta sen kuuli se mies tuvanlaattialla, vaikka se makas täkki korvis. - -Ja se ku poukahti pystyhy ku ammuttu. Hairas housunsa ja meni nevalle -massatehtahan taa ku piili! - -Eivät keriinnehet saara kiinni. - -Pihalle oli kokoontunu suuri liuta ihmisiä kattohon ja kuulemhan ku -emännät tuli kämpästä. - -Ne tuli ryhmärivistös, piiskat olkapäillä ja viimmeeteksi tuli tohturi -tervapyttyänsä manaten. - -Sitte pirättivät ihmisjoukon ethen ja yks emäntä huuti jotta: - -— Sellaasen peseen ku Maija ny sai, saa tästä lähtien Lapualla -jokahinen viinapesän hoitaja, oli se sitte akka eli miäs. Ja muistakaa -se! - -Niin sanoovat ja näyttivät raippojansa. Ja sitte ne katos, jotta kukaa -lapualaane ei tiärä mistä ne tuli ja mihkä meni. - -Mutta trokarit tietää, jotta Lapuan kauhiat »_raippa-akat_» ovat -noussehet haurasta ja siinä ei oo enää leikitteleminen. Siinä voi saara -raippoja vaikka kuka. - -Kerran, jo pitkä aika sitte, tuli Lapualle sellaane faltesmanni, jok’ei -tainnu ihmisten kans’ oikee puhella. Se pakkas krääkymähän. - -Ja silloon ilmestyivät Lapuan raippa-akat faltesmannin kamarihin, -laskivat faltesmannin pöksyt linkkoohin ja piiskasivat, jotta veri -nokkuu. - -Faltesmannista tuli sen perästä kuulemma oikee reiru ja mukava miäs. - - - - -ERINOMAASTA KOIRAN PASSOOTA. - - -Oottako kuullu jotta kyllä s’oon jo liikaa se sellaane koiran passoo ku -täälä Vaasas yhres herrasväjes pirethän? - -S’oon lapsetoon pari ja frouv’ on ottannu kasvateeksi mäyräkoiran, -jok’on niin ruma ja pitkänkruppinenki, jotta sais panna kolmannen -jalkaparin ala, jottei vatta maata kraapisi. - -Ja sitä koiraa ku ne syättää ja passaa, n’otta sivullisiaki hävettää se -sellaane homma. - -Ottaasivat eres jonkin köyhän ihmisen liikalapsen, mutta ei! Koiraa vaa -syätethän — sanoovat ihmiset ja niin mäki tykkään. - -Sillä syätethän vain sokuriplättyjä ja paakelssia ja maittilaa ja -kryyrätyytä lihapullia. Ja frouva kanteloo erestakaasi pränkarullekki. - -Kyllä s’oon niin kamalaa, jotta oikee hävettää ku luantokappalesta niin -passathan. - -Sängyn päälle on koiralle tehty fiini tikuttu täkki ja sillä se makaa -ja huakii. Frouva käy silloo tällöö mötystä kääntämäs, kun s’oon -niin lihava, jotta s’oon ruvennu ähkymähä. Talvella sill’oli tikuttu -villatakki ja oikee pikkuune punaane lakkiki pääs. - -Ja välihin nostethan se koira pöyrälle klasista kattoho ja haukkumhan -ihmisille, jottei sen olsi ikävä. Frouva nostaa sen klasia vasthan -pystyhyn ja pitelöö kiinni kun sill’on niin ympyriääne perä, jottei se -pysy istumaskaa. - -Täs kerraasti tuli sutari elikkä nokikolari köökkihi ku sillä -frouvall’oli se koira sylys. - -Ja voi ku se koira koitti haukkua räkyttää ja murista sille -nokikolarille! - -Ku kolari oli sitte menny, niin kyllä se koira inuu ja vinkuu ja oikee -sen näki, jotta se pyyti saara vastaki haukkua sille sutarille. - -Se koira rääpäles oli oikee kipiä monta päivää, eikä se syänykkää enää, -irvisteli vain prässyltyn palallekki, ukaji ja aina meni köökkihi ja -koitti murista. - -Ja niin viisas s’oli, jotta sit’ei saanu narratuksikaa. Frouva itkiä -pinnas niin kauvan, jotta herran piti kerraasti nojeta naamansa ja -tulla köökkihi muka sutarina. Ja frouva toi sitte koiran sinne ja -viisas jotta: - -— Katto ny, Caesar, sutari, hus ii! - -Ja se haukahtiki pari kertaa, mutta sitte äkkäs, jotta meinathan -narrata. - -Ja voi ku se irvisteli rumasti ja näytti hampahia! - -Se vinkuu ja ulisi monta päivää oikohonsa, n’otta siinä huushollis ei -ollu enää yän päivän rauhaa. - -Herran piti viimmeen mennä ettimhän sitä sutaria ja pyythön tulla -kotiansa, jotta se koira sais haukkua. Ja sutari tuliki kun sai 25 mk. - -Ja ny n’oon tehnehet se herrasväki sen sutarin kans vissin -piställingin, jotta se sutari kulkoo kaksi kertaa viikon siälä, jotta -se koira saa haukkua. - - - - -KAIKKI TYYRISTYY. - - -Oottako kuultu jotta kaikki ny tyyristyy? - -Nyt tyyristethän ryyppöötä, rähinää, kunnianloukkausta, haukkumista, -näpistelyä, polkupyörällä ajua esplanaatilla ynnä muuta, ynnä muuta -tämän ykstoikkoosen elämän piäntä huvitusta. - -Tämä yhteeskunta on niin kovasti kaikellaaste sääntöje, pykälään, -rangaastusten ja sakkojen kuin myöskin mailman tuamion ja yleesen -miälipitehe rauroottama, jotta tääl’ on ihmislapsi tukehtua. - -Ei saa eres koskaa oikee syrämmen pohjasta krääkäästäkkää, vaikk’olis -kuinka paha olla. - -Poliisi on heti kynkäs ja putkahan viärähä ja sakkua flätäthä jotta -pritaa. - -Ja niinku akat hyvin tiätää, niin tuan tuastaki rupiaa toiset ämmät -äikittelhön ja leukaaloho aiva syyttömästi. - -Ja haukkuuvat ja sanoovat niin rumasti ja seilaasia valehia, jotta -siin’ei auta muu kun totuus. - -Ja kun sen sanoo oikee vastasilimiä, nii kunnianloukkauksesta -haastethan vastaamhan ja sakkua saat, vaikka kuinka totta puhuus. - -Mutta mitäs siinä teköö, ku toine akka oikee vääräs ja yhres kipparas -portahiltansa haukkua naskuttaa kaiket päivät aamusta iltha asti aiva -syyttömästi, muuta ku paiskata puulla? - -Ja vaikkei eres rumaasta osannukkaa, jonka s’olis kyllä tarvinnu, niin -raastuphan viärähä ja sakkua saat. - -Ja kyllä s’oon kamalaa kun ihminen lääkitykseksi vähä ottaa miästä -väkevämpää ja pikkuusen krääkääsöö, kun viinalla kerran on se voima ja -vaikutus, niin heti putkha ja juappoosakon saat. - -Niinku täs hiljan ykski miäs, joka vain koniviinalla saunas kruppiansa -voiteli, niin saunanhöyrys meni päähän ja putkha viäthin. Ja sakon kans -sai. - -Ja nyt sitte on ne joutilahat siälä eruskunnas päättänehet koroottaa -_sakkojaki_ aiva uutehen laihi ja paljo tyyrihemmäksi panna elämän. - -Ja ihmiset krateerathan aivan uurella lailla. - -Ennen tuamithin äijä ku äijä. Mutta ny pannaha miäskuittaasin, -kattothan muatoho, vaikka sanaski sanothan jotta: - -— Ei oo koiraa karvoohi kattaminen ja rähinä ku rähinä. - -Tuamari kysyy ny ja värteeraa, mitä ihmisell’ on palkkaa päiväs. Ja -yks päiväpalkka on n.s. päiväsakko. Ja niitä päiväsakkoja annethan -sellaasestaki pöhnästä, kun ei oo muuta kun vähä maistanu, vähintänsä 5 -päiväsakkua. - -Jos on palkkaa 10 mk. päiväs, niin 5 päiväsakkua on sitte niinku 50 mk. -rahas laskien. - -Mutta porvari ja herra, joll’on 100 mk. päiväs, saa samasta fyllystä -500 mk. sakkua ja se on oikeen sille. - -Ja joka meinaa tianata sakkonsa linnas istumalla, niin s’oon sitte -räkninki niinku voorokausi aina yhtä päiväsakkua kohre. - -Kyllähä tämä laki on oikia ja kohtuulline, mutta kyllä s’oon väärääki. - -Täs suasithan liiaksi vähäväkisiä ja suarahan niille etuuksia. - -Tavalline hamppari saa ottaa viis kertaa pöhnän ja paljo suuremman -ja huutaa ja rähistä ittensä aiva tyhjäksi ja viälä joka kerta saa -lyärä poliisia ja saa siitä saman sakon ku tavallinen isäntämiäs -yksinkertaasesta pöhnästä ilman rähinää ja poliisin pläsittämistä. - -Eikö s’oo väärin? - - - - -TRENKIPOIJAN JUHANNUS. - -(Härmän kiäli — Härmän miäli.) - - - Hei, mettumaarina, totta via, - taas trengille aukee taivas! - Saa syärä, juara ja remmastaa, - ett’ oikee o tuskas ja vaivas. - - Kratu-kukan laitan ma hattuni laithan - se teköö mun rennommaksi. - Halstoopinpottu on pontikkaa - ja massis on kymppiä kaksi! - - Emäntä se keittää kriiskryynipuuron - ja voista se silmän pistää! - Piikaan tingillä silimän mä syän, - ja oon kun en tiätääsi mistää! - - Isäntäni komjimman liinukkavarsan - mä tallista varkahin föörään: - sillä mä hyppöötän kirkonraittia - ja Lissua rehevästi köörään. - - Enkä mä liikoja pröystääle, - enkä mä liiaksi trossaa! - Mutt’ sem minä sanon, ettet kuule ekkä näe, - jos reisiinkin vaan sua mossaan! - - - - -HELPPOTAJUUNE KONSERTTI. - - -Ooitako kuultu mikä kuhina ny käy Vaasan frouvaan ja naimaikääste -nuarten neitojen kesken? - -Samallaane kiirus ja kuahu kuuluu olvan ruattalaastenki fiinien -frouvaan ja mampsellien joukos. - -Kaikki ne ny vääntelöövät käsiänsä ukkokultiensa eres ja päivittelöövät -jotta: - -— Tykkääks sä ny, että mun passaa tulla täs silkkiklänningis, joka -mull’on ollu jo kaks kertaa päälläni? Ei, ei, min’en saisi silmiäni -auki, kun toiset frouvat viisaavat sormella ja supajaavat toisillensa, -jotta aina tualla Liljeluntin frouvall’ on samat vanhat tapeetit -yllänsä. — Kalle, ymmärräthän sä, että se on mahrotoonta? — Katto nyt, -tälläästä pusuria ei löyrä enää minkään mailman muutisurnaalista. Ja -tällä mun pitääs mennä?! - -Tätä juttua on piisannu eri huusholliis viikon päivät. - -Miäs on ny viimmee huakaasnu ja luapunu lompakostansa. Ja juttu on -loppunu. - -Läksy on ollu sama joka paikas. Se vain erua, jotta ku toises paikas on -venskattu, niin toises on finskattu. - -Sitte t’ootta vissihi pannu merkille samoon ku minäki, jotta kaupungin -frouvat ja fröökynät ovat koko menhen ja tämän viikon huiskinehet -pualtahyssyä pitkin katuja piänet knyyryt kainalos ja ollehet -hualestunehen näköösiä. - -Ja oottakos te sitä kuullu, jotta kaikki kaupunpungin naiskräätärit -troklaavat, kursiivat, parsiivat, pruuvaavat, prässäävät ja tryykäävät, -jotta käry nousoo? Neuloovat ja tikkaavat että katketa. — Sinkerin -polkemisesta on ainakin kahen ompelijan kintut ruvennehet narisemhan. - -Ja rohroskaupoos puariflikkaan muutoonki hoikat sääret aivan notkuuvat -ku puuteria ja punamultaa ostethan vain kilokaupalla. - -Hyvänhajun yrtit, parfyymit, otekoloonit, saksansaipuat, kultakräämit, -koivusalvat ja palsamit, mintut, mirhamit, hajuheinät, krassit ja -aventelinkukat, kaikki, kaikki mikä joltaki haisoo, kaikk’ on menny ku -kuumille kiville, paitti keltamulta, sinkvitti, kimrööki, liinöljy, -pulituuri ja tärpätti ja purutupakki, jot’on Sampos viäläki. - -Ja kun n’oon sen uuren kläningin saanehet, ittensä minkannehet, -silmäkulmihinsa öljyä nokahuttanehet ja puuteritupsulla hehkuansa -vaimentanhet, heittäävät ne viimmeesen hyväälevän silmäyksen -ystävällisehe peilihi, ja katto, oi miäs: hän on hurmaava! - -Sinä tunnet suloosen autuuren väristyksen krupissas ja pistoksen rintas -kobralla, tarkemmin sanoen lompakossas. - -Hän on kun tähti loistava! - -Tämä kirkas tähti, joka meitä kitupiikkiä ja mörökölliä johtaa täälä -alhossa, lähtöo liikkeelle ja me Joosepit ja Jaakopit seuraamma häntä -kaupungintalolle — _helppotajuusehe_ konserttiin! - - - - -PIKKULINTU. - - -Oottako kuullu sitä merkillistä tapausta, ku yks pikkulintu lenti yhren -fiinin fröökynän muffihi? - -En mäkää oo kuullu, mutta mä luin eileen sanomalehrestä ja siinä seisoo -jotta: - -»_Eläinten elämästä_. Eilen kun eräs nuori nainen oli menossa torin -poikki, näki hän, miten joku kyyhkyshaukka ajoi takaa pientä lintua, -talitiaista tai varpusta. Molemmat linnut lensivät niin lähelle naista, -että hänen täytyi nostaa muhvinsa kasvojensa suojaksi. Tällöin lensi -pelästynyt pikkulintu suoraan naisen muhvin sisälle ja jäi sinne -peläten ja vavisten. Nainen jatkoi matkaansa ja antoi linnun olla kauan -aikaa suojassa. Kun vaara oli ohi, lähti se taas lentoon.» - -Eikö s’oon merkillistä? Ja kaunista. - -Kun mä luin tämän liikuttavan tapahtuman eileen illalla, niin aivan -itku pakkas. - -Ajatelkaa ny ku pikkuusta talitiiaasta ajaa takaa terävänoukkaane ja -pitkäkyntinen haukka ja meinaa repiä ja plokata höyhenet päästä siltä -pikkulinnulta! - -Mutta oli se onni, jotta siihe sattuu tulohon justhin sellaane kiltti -ja helläsyrämminen nuari nainen, joka antoo sen pikkulinnun lentää -lämpöösehe muffihinsa ja olla siälä, niin kauan kun se paha haukka sitä -vaanii. - -Tämä tapahtuma on tehny muhu järkyttävän vaikutuksen. Ja m’oon sitä -kovasti ajatellu. - -Ah kuinka toisin eikö ookki useemmiten elämäs! - -Tuallaasia syrämmellisiä, kilttiä nuaria naisia sattuu niin kovin -harvoon takaa-ajetun pikkulinnun ethen. - -Kuinka useen emmäkö näekki mitä suurinta syrämmettömyyttä tällääsis -tapauksis. - -Kuinka monta takaa-ajettua pikkulintua eikö ookki joutunu jonkin -petomaasen koukkukyntisen haukan kynsihin, revittäväksi ja -raareltavaksi. - -Syrämmeni vuataa verta kun sitä ajatelen. - -Ei oo ollu nuarta kilttiä neitiä, jok’olis tarjonnu muffiansa haukan -uhkaamalle pikkulinnulle. Jok’olis antanu tuan elämän kylmyyttä -kärvistelevän pikkulinnun hetken lämmitellä lämpööses muffisnansa. - -Vaan mitä sensijahan useemmiten näemme elämän taistelus? - -Juu, hyvä herrasväki, sen mä sanon teille! Kun tuallaane pikkuune, -siävä talitiiaanen vanhan haaskan elikkä kamalan tarhapöllöön -ahristamana yrittää päästä piilohon ja vähä lämmittelhön jonkin nuaren -naisen muffihin, niin kuinka toisin eikö ookki elämäs. - -Sen siahan, jotta suajaa ja lämmitestä takaa-ajetulle antaasivat, -ne hosuu ja huitoo, huutaa ja krääkyy, sylköö ja potkii, n’ottei -pikkulinnun oo likikään meno. - -Näin teköövät useemmite nuaret syrämmettömät naiset. - -Mutta sitte on toisellaasiaki naisia, salakavaloota ja petomaasia, -jokk’ oikee pyyrystäävät tuallaasia hätääntynehiä pikkulintuja, niin -julmaa ku se onki sanua. - -Kun ne näköövät sellaasen lintuparaan härisnänsä lentelevän, niin -aukaasoovat muffinsa jo kaukaa ja kököttävät jotta: - -— Tule tule pikku raukka — — — - -Ja ku tua pikku raukka painaa korvat luimus muffihin ja luuloo -pelastunehensa jonkin kissipöllöön eli huuhkajan kynsistä, niin nua -kamalat, petomaaset ja syrämmettömät naiset, nappaavakki lintuparkaa -niskasta kiinni ja huutavat jotta: - -— Ähä Iivari, nyt et enää lennäkkää! - - - - -LAPUAN PÄIVILLÄ V. 1919. - - -Oottako kuullu jotta m’oon ollu siälä, johna kaikki muukki tämän pualen -puntimiähet? - -Lapualla, niis suuris juhlis. - -Hikosin ja juhuliin kun muukki. Ja maksoon kaffikupista markan siinä ku -toisekki. - -Ja vetelin kans’ sitä hernessoppaa kolme kertaa päiväs n’otta flisiji. - -Ja välistä paasasin herelmäsoppaaki sekahan. Mutta mun kuppihini ne -Lapuan flikat eivät pannehet vahingoskaa niitä suuria klimppiä. Ei -vaikka otin toisenki talterikin ja meinasin jotta, eikhän ne jo hoksaa. - -Yhyren ainuan kivisyrämmen panivat ja senkin niin kruttuusen ja kovan, -että siit’ en saanu huanoolla hampahillani mitää irti. - -Mä pirin sitä aikani suusnani ja imeskelin silmät väärinpualin pääs, -muttei se haissu eikä maissu miltää. - -Pistin lopuuksi plakkarihin koko kivisyrämmen ja näytin kotia päästyä -akallekki ja sekin sanoo jotta: - -— Jo oli imhellinen kivisyrän! - -Se meinaaki siitä ny teettää proosin. - -Mutta se Fläskilän poika s’oon sitte sinnikäs faari! - -Ja runua se lausuu ku häkää vain. - -Ja se on tores ku sika rukihis, n’otta luulis sen pian päälle lentävän. - -Mulukooloo ja räpyttää silimiä ku onnetoon ja välistä se panoo niin -fiinisti ja kimiää, jott’ oikee vattahan ottaa. - -Ja taas paasoottaa römiää ja karhiaa ku Lapuan isoomaha-faltesmanni. - -Ja itte se Fläskilän poika on vain piäni ja kraissuune miäs. Siit’ei -olsi mihkää, jos riveeliihi hairaas. Mutta äänellä se panoo kamalasti. - -Eikä se vettä pelkää, eikä turhia vavahra. - -Kun s’oli justhin siinä fiinis paikas lausumas, niin tuli ukonpysty ja -nakkas vettä oikee korveella sitä Fläskilän poikaa vastapläsiä, n’otta -s’oli ku uitettu suarssa. - -Vesi vain nenänpäästä pruuttas. - -Mutta siitä se vain yltyy. - -Se raimaantuu niin, jotta krääkääsi oikee suun täyreltä ja vattan -pohjasta. - -Ja kyllä kans sai juhulayleesö kintut alansa. Häntä-pystys juaksi -fiinit fröökynäkki kaffiakkaan tyä. - -Sotaministerin erustajaki mennä lipitti jotta tuppi kaiaji. - -Mutta se Fläskilän poika se vai paukutti sitä runua niin kauan, jottei -oollu yhtäkää sorkkaa kentällä. - -Sitte vasta lopetti. - -Sellaasta s’oon se oikia runonlausumine. Kun ne toiset hyväkkähät kans -yrittivät runua lausua, niin ihmiset vain istuu ja naureskeli, eiväkkä -piitannehet mitää. Jokkut vähä mulkaasivat sinneppäi ja sanoovat jotta: - -— Kaikki ne kans — — - -Mutta ku se Fläskilän poika pani oikee voimalla, niin jo tokeni! - -Se, ku se Taavetti ennen mailmas löi 10,000 filistealaasta aasin -leukaluulla, niin s’ei ollu mitään se. Mutta ku Fläskilän poika kerran -vai krääkäsi, niin 10,000 eteläpohjalaasta lähti hyppäämhä! - -Ja vähä äkkiää! — — — - -Ja kyllä siälä Simpsiön mäjellä sitte sorittihi! - -Siäll’oli sellaane oikee harjootustappelu, jotta pyssyt ja -kuulatruiskut vai paukkuu. - -Ja mä ja muut akat flikkojen kans kontiimma sille suurelle kalliolle. -Kun olimma vähä huakassehet ja ottanhet passelit istumaplassit, nii mä -huikkasin niille vaasalaasille jotta: - -— Lekoo, ny saatte ruveta poijat tappelho ja pläsittäkää kovasti -toisianna. Kyllä me kattelemma päältä. - -— Menkää pois siältä kalliolta. Sen kautta tuloo vihoolline — -huurettihi meille heti vasthan, vaikka m’olimma ostanhet kahren markan -istumaplassin. - -— No tänne ei tuu itte vanha-Erkkikää! S’oon poijat niatua se! -Ei trenkää peljätä teiränkää! Me annamma niin kiviä ja kantoja -vastanaamaa, ett’onki ketarat pystys vihoolliselta jos tuloo — -trossasimma me akkasakki kalliolta. - -— Yleesö ei saa sekaantua sotatoimhin! — — - -— Vai ei saa! Kun isämmaa on vaaras, niin jo vain saaki! Viimmeesehe -piaksunpaulahan me puallustamma tätä mäkiä! - -Siin’ oli tulla tappelu meirän ja sotaväen kans, mutta ku niill’ oli -kaks kuulapruuttaaki, niin me peräännyymmä hyväs järjestykses. - -Mutta kyllä m’olimma paaruksis ja sanoomma jotta: - -— Orottakaa senkin rumaasen-kuvaaset, kylläs kans viälä näjettä. - -Ja pian näkiväkki! - -Saivat niin selkähänsä vihoolliselta, että taitaa viäläki porottaa. Ja -hävisivät kans tappelus. - -Mutta jos m’olsimma saanu päämmä pitää, niin ei rumaasen viäkhön -olsikkaa vihoolline tullu! - -Ja kyllä lapualaaset onki kamaloota sotamiähiä, niinku se vaasalaaste -päällikkö sanooki jotta: - -— Ku ei ne kuale tappamallakaa! - -Kun vaasalaaste kuulatruisku oli ollu kiven takana ja siältä s’oli muka -tappanu kaikki lapualaaset. - -Eikä ne pöllööt tiännehet mistää! - -Mutta s’oli oikee ku se Filuppulan-Erkki sai samas rytäkäs kerranki -oikee selkähänsä. - -Sit’oli siinä tappelun tuhinas kaks piäntä vaasalaasta poikaa päntänny -oikee tullen mennen. - -S’oli se Erkki tullu puskaan välis pyssy olaalla kans puskuttaan kun -tavarajuna suaraa niiren poikaan ethen. - -Mutta appa rakas isä sentähre ku ne poikaaset saivat sen kynsihinsä ja -ottivat oikee käveltäväksensä! Ne lenti ku ampiaaset sen niskahan. - -— Kaara, kaara sä toisesta jalaasta, mä täyttään sitä vattahan — huuti -toinen poika. - -Ja niin Erkki kellahti jotta mossahti. - -Kohta hyppäs toinen poika sen vattan päälle ja toinen rinnalle. Ja se, -jok’ oli rinnuksis, se pläsitti sitä niin tihiää, niin tihiää, ettei -Erkki saanu ku vähä haukatuksi ilmaa välis. - -— Lyä lyä Eemu! — hoki toine. - -— Tappaa sen pitää, kun on kerran sota! — kiljuu toine. - -Aivan oli Erkki oikohonsa huutanu ja rukoollu, jottei tapetaasi. - -Sinne pääsi sitte lopuuksi akkoja hätähän ja pyytämällä saivat Erkin -pois poikaan käsistä. - -Jonsei niitä akkoja totisesti olsi tullu apuhu, niin kuka tiätää, -kuinka sen Erkin siin’ olis oikeen käynykkää. - -Mutta mitäs kans trenkää sotahan lähtiä! Pitääs jo niin suuren miähen -tiätää sen verran eres, että soras voii käyrä pahemminki kun saara -kakaroolta selkähänsä. - -Niin oli Erkki kuranssattu ja pehmoone sen peseen jälkhen, jotta -limunaatikuskin kärryys oli pyytäny kotia päästä. - - - - -HERROJA ILMAJOJELLA. - - -Oottako kuullu jotta Ilimajojell’on hiljan ollu suuria herroja -liikkeellä? - -Ja jotta herraan nenän eres nousi tiä pysthyn? - -Joo niin on teheny. Eikä herraan oo auttanu mikään, vaikka n’oon kuinka -volokistellehet ja pääknekasseisnehet. - -S’oli täs, pari viikkuakahan siit’on ny sitte, kun siälä Ilimajojella -viätethin tuperkkelijuhlaa rintataurin hyväksi. Niin sinne tuli oikee -kaks karikkakuarmaa viinaherroja ripittämhän syntisiä ilimajokisia -viinan viljelyksestä, eikä keuhkotaurista puhuttu paljo mitää. - -Siin olikin itte jehut huiskeella. Niitä suuria herroja oli kaks -kuormaa ja niitä piänempiä herroja mä en tuntenukkaa. - -Suuria herroja kuljetethin kevarin kärryyllä, jotta pää klenaji ja -piänemmät ajelivat apostolin kyytillä. Kun viälä kaikki Ilimajojen 300 -viinapoliisia marssii peräjullikkaa seurahuanehelle, niin tiätää sen, -jotta tiät siin’ oli ravalla. - -Niin kurall’ oli maantiä Tiähaaran Santerin puarin nurkasta Palon -sillallen, jotta herrat päättivät ajaa kiarrostiätä sen Kalle-isännän -pihan kautta, jok’on justhin siinä sillansuus. - -Tuloovat sittc noukkapystys kovasti ihaallen maisemia kärryyltä, kaks -valmista ministeriä erellä yhres kuarmas ja kaks ministerin planttua -peräs toises. Kääntyyvät Kallen liiverin paitte, ajaavat pihan poikki -ja justhin meinaavat nosta takaasin maantiälle, niin tiä nousikin -pysthyn. - -Kalle oli pannu veräjänsä kiinni suurella munalukulla ja avaamen -housunplakkarihinsa. - -Ja Kalle itte istuu peräkamaris ja luki Vaasan lehtiä eikä ollu -tiätääksensä vaikka kevarin poika tuli kun paiskattu tuphan ja -henkikurkus höpötti jotta: - -— Tulkaa herranähköhön aukaashon veräjä kun tääll’on suuria herroja -kärryyllä. - -— Hä? herroja, olkhon, — sanoo Kalle isäntä ja rupes lukhon -huutokauppoja. - -— Kun on itte se viinaministeriki ja muita herroja kaks kuormaa! — -hätääli poika. - -— No jo on oikee trusapääs herroja kulukeella — tuumas Kalle isäntä ja -lähti kattohon. - -Ja herrat istua kököttivät kärryyllä ku meijäriflaskut. - -— Pääsiskähän tästä, isäntä, menöhön? — pyyti sitte yks herra vähä -nöyrää. - -— Ei pääse! — sanoo isäntä. — Veräjä on lukus niinkus näjettä ja yli ei -oo väärtti yrittää. - -Kyllä herraan oli silimät pyäriääsnä! Kyyttimiäs oli aivan pleikinä -naamasta. Se koitti viittoja käsillänsä isännällen salaasinpualin. - -— Huisuuta mitäs huisuutat, mutta täst’ei mennä! — sanoo isäntä. — Laki -on laki, eikö herrat sitä tiärä? Ja sitä kaikki nourattakhon, niinkuu -lais sanothan. - -— No kuinkas me ny tästä päästhän? — PYYteli yks ministeri. - -— Kiärtäkää saman tiän ku ootta tullehekkin. Ei s’oo kun pualen virstan -kaarros. Ja oottapa joutilahia miähiä. - -Herrat pyyteli ja pyyteli, mutta isänt’ ei antanu perähän. - -Viimmeen lupas kumminkin, jotta herrat saa kaahia airan ylitte. Mutta -hevoosten piti lähtiä takaasi. - -Eiväkkä tahtonehet airan ylitte päästäkkään. - -Piti puntata toinen toistansa. - -Mutta pääsivät sitte lopuuksi ja lähtivät aika hamppua filttuamahan -seurataloolle. - -Kovasti ne mennehnänsä klopottivat ja aina välihi kattoovat -Kalle-isännän huushollihin päin. - -Sellaasia poikia meillä täälä Pohjammaall’on, jotta opetethan kun siksi -pannahan herroollekki lakia, eikä aina vain taloonjussiille. - - - - -MIÄS HOI! MIK’ ON NIMES? - - -Oottako kuullu jotta Kaappoo Jussinpoika Honkamettä nousi hengessänsä -korkialle vuarelle ja loi silmänsä alas alhoon, jok’ oli hänen -eresnänsä? Ja katto, laaksos oli suuri ihmisten paljous, sekaannus ja -puheen pauhu. - -Ja koska tua ihmisjoukko laannu oli, kääntyy hän heirän puolehensa -mäeltä ja huikkas: - -— Mitä roikkaa te siällä oikiastansa ootta? - -Niinku jylisevä Pitkääne kuuluu kansan paljouresta ääni: - -— M’oomme suamalaasia. - -— Mitäs se tua sakki on, joka siälä pimennos nyrkkiä puii, hampahia -näyttää ja ulisoo? - -— N’oon ruattalaasia! - -— Ettäkö t’oo samaa kansaa? - -— Ei kuuluta enää olovan — huuti yks pitkä rokonarpine suameksi. - -Silloon käänti Kaappoo kankiat silmänsä tuan rokonarpisen pualehe, -aukaasi suunsa ja huutaen kysyy: - -— Ook sä suamalaane? - -— Totta helekutis m’oon suamalaane kun en osaa ruattin sanaa! - -— Jo toren sanoot! Miäs, mik’ on nimes’? - -— Kustaa Kröönpäri — kuuluu vastaus. - -— Kuink’oli? — heristi Kaappoo Honkamettä korviansa. - -— Kustaa Kröönpäri eli Grönperk niin kun sen pitääs oikee kirjan mukhan -sanua, — kuuluu laaksosta. - -— Sen nimi kirjootetahan pehmoosella keellä molemmis päis ja keskelle -pannahan pehmoone pee — hoilaa jokin väärä kirjanoppinu alhosta. - -— Kovasti on pehmoosta! — huutaa Kaappoo vastaan. - -— Mikä eli mitä se sitten on se grönberg? - -— S’oon tuan Kustaan liikanimi! — - -— Mikäs sinä sitten oot, joka niin viisas oot? - -— M’oon Lumpäri! — - -— Onko siälä viälä muita päriä? - -— On täälä Toolpäri, Suulpäri, Saalpäri, Sumpäri, Kulpäri, Kraampäri, -Limpäri, Plumpäri, Malpäri — — — - -— Onkos Tuuspäri? - -— On sekin — - -— Ketäs muita suamalaasia siälä laakson pimeyres vaeltaa? — kysyy -Kaappoo kauhistunehena. - -— Tääl’on paljo. On Sörelunti ja Päkki, Tuurhööki ja Taali, Luteeni ja -Linkreeni, Nyymanni ja Puumanni, Sööpplummi ja Pärkeliini ja Ruustätti -ja Talpakka. Kuuki ja Laaki. Lanki ja Lunti. Plumkkvisti ja Kukslunti. -Antessoni ja Trömmi. Teenforssi ja Norkooli. Lööpäri ja Trömplaari. -Nyykreeni ja Pärkkreeni. Heliini ja Prempakka. Ruusi ja Jolkreeni. -Nuurmanni ja Kustassonni. Holanteri ja Sytti. Tormi ja Metsi. Enkvisti -ja Pulanteri. Silanteri ja Santi. Tranti ja Santeliini. Syreeni ja -Sampakka. Haaklunti ja Liltranki. Öötmanni ja Sakspäri. Sunkkreeni ja -Mulanteri. Palmpplöövi ja Vimpäri. Linkkvisti ja Viik. Ruuli ja Lusti. -Söö ja Kroo. Krooka ja Järppi. Tammelanteri ja Ongbooti — — — - -— Lopettakoo jo. Mitä te siälä hoikatta? — kyllästyy Kaappoo. - -— Me räknäämmä ketä suomalaasia täälä o’. - -— Onko nua suomalaasia? - -— Onko ne, vaikka niill’ on niin kamala nimi. - -Silloon korootti Kaappoo Honkamettä äänensä ja huuti suurella voimalla: - -— Kuulkaa teitännä, te henkisesti vaivaaset. Totisesti sanon minä -teille: isäni navetas on itikoolla ihmiseltääsemmät nimet kun teillä. - - - - -YLEENE YHTÄLÄÄNE KELLONRUKKOO. - - -Oottako kuulla jotta kaikkia ne hallitusherrat kans joutesnansa keksii? - -Kun nyt pannahan pakolla ihmiset koko maas rukkaamahan kehuansa! - -Oikee yleene ja yhtäläänen kellojen rukkaus! - -Siinä se ny oli! M’oomma täs maas koittanu eristyä ja kehittyä kaikilla -aloolla aiva ensiluakkaaseksi sivistys- ja eristys-maaksi. Ja sitte -äkätähänkin yhtenä kaunihina päivänä, jotta m’oomma jääny muista -ihmisistä _kakskymmentä_ minuuttia _jälkhen_! - -— Eikö s’oo kauhiaa? - -Ja sitä varte pitää ny koko Suamen kansan rukata keiluansa. - -Ja se on määrätty tehtäväksi _keski-yällä_ Sitä varte, jottei muut -sivistyskansat saisi tiätää tästä kansallisesta häpiästä. - -Vappuaamuna 1921 me suamalaaset sitte heräämmä aivan muina miähinä. -Kattomma vain laiskasti kellua ja sanomma jotta: - -— Näyttää olovan pian 10. - -Eikä muut sivistyskansat tiärä mitää jotta me niitä jutkahutimma mennyt -yänäl! - -Näin sitä ny on hallitus meinannu ja neuvonnu tekemhän. - -Mutta luulettako, jotta tähän niin vain piippu suus jokahinen suastuu? - -Hui hai! Ei täs niin vain ruveta rukkaalemhan ja viisaria vääntämhän. -Menöö pian fiäteri poikki. - -Ja mitä siit’on oikiastansa hyvää? — Ei muuta kun vaivaasta vahinkua ja -sotkuja. Kaikki menöö sekaasinsa. - -Kun ihmiset tuloo asemalle, niin juna on menny! Ja siitä tuloo -synninteko väkisinki. Aivan niinku papillekki ku se lyää vasaralla -sormeilen. Siin’ei auta muu ku manaamine. - -Ja kuinkas siinä käyrähän kun flikan ja poijan on ollu puhet rookata -toisensa Vappuna klo 6 prunnin tyänä? - -Kun flikka tuloo sen rukatun kellon mukahan ja poika nourattaa vanhaa -aikaa? Siitä tuloo silloo itku ja erokirjat. - -Ja kuinkas mun, Jaakoon, käyrähän kun m’oon tähänkin asti aina ollu 20 -minuuttia muista jäliis? - -Minä protesteeraan! Enkä rukkaa kellua vaikka taittuus. Ja varootan -muitakin ihmisiä, jottei pirä ruveta siihe konstihi, vaikka -hallitusherrat käskööki. - -Jos me ny vain nöyrästi rupiamma rukkaalemhan kellua, niin hetken -perästä sanothan jotta: - -— S’oli erehrys! Se pitikin olla 20 minuuttia takapcri. - -Ja taas Saarahan vääntää takaasippäin ja siinä ainakin katkee fiäteri. - -Ja sitte taas ethenpäi ja taappäi ja ethenpäi ja taappäi jottei Suamen -kansa lopuuksi saa tehrä muuta ku istuu silmä kovana takkakivellä -plakkarikello kouras, hiota, ähkyä, puhkua ja kysellä jotta: - -— Kuinkas päi ny väännethän? - -Ja kun kellon rukkoo täs maas on saatu sille kantille, jotta kukaa ei -tiärä, onko yä vai päivä, niin silloon hoksathan, jotta vuares pitääki -olla oikiastansa 10 kuukautta ja kuukaures vain 10 päivää. Ja sitte -muutethan keskiviikko maanantaiksi ja pyhästä tehrähän perjantai. Ja -s’oon sitte vasta se oikia tähtiaika normaalikellon mukhan. - -Mutta kuulkaas, kuinkas käyrähän sen vaasalaasen kellokauppiahan, joka -lehris ihnoottaa jotta sen kellot käyyvät auringon kans yhres? - -Siinä taitaaki pitää rukata aurinkua. - - - - -YKS KAUPUNKIREISU. - - -Oottako kuullu minkälaasia kommelluksia se viina teköö rehelliselle ja -kunniootettavalle kansalaaselle? - -Tänne tuli Tuamhan markinoolle yks punti-isäntä yhrestä -rintapitäjähästä ja sitte ku s’oli ne akkaan asiat hoitanu, niin se -meni yhtehe fiinihi hotellihi pikkuusehe peräkamarihi toppasoffalle -istuinhan ja kellolla soitti piikaa, niinkun laulus laulethan. - -Ja heti tuliki sellaane piperööne, fiini fröökynä, joll’oli krimpsuja -eres ja krampsuja takana ja hiukset niin pörröllänsä ja perä niin -pitkällä ku vanhalla salvialla. Ja sekös ny huiskutti häntäänsä ja -kattoo suloosesti sen isännän päälle. Sanoo jotta: - -— Mitäs sais isännälle luvan olla? - -— Kaffia! - -— Paljasta kaffiako vaa? Eikös panna yhtikäs kretaa kans? - -Ja siristi silmiä ja oli kiärän näkööne, se fröökynä. - -— Tuata nuan, mitä kretaa fröökynä oikee meinaa? - -— Hihihi — pani se flikka vain. - -— Jassoo! — hoksas isäntä. — Jottako kialtolakia potus? - -— Just just! - -Ja sitte sitä tuli ja isäntä voi hyvin. Fröökynä teki seuraa ja en -tiärä, passaako mun sanuakkaa enempää. Se istuu polvellekki ja lopuksi -ne laulooki kaksäänisesti jotta: - - Täällä virtaa rauhallisna - Kyyrön jooki uamassaan. - Täälä kaansa toimelliinen - tyätä teeköö innosnaan. - -Ja sitte koolattihin ja laulettihin se laulu uurestansa. Ja taas -maistettihin n’otta isäntä oli ku kiimamettoo yhrentoista aikana. - -Se rupes silloon rähisemhän ja lyämhän jalkaa laattiahan ja silloo se -viätihin porstuahan, pantihin väärä huano palttoo yle ja hattureuhka -päähä, vaikka sill’oli karvalakki, ja nakattihin pihalle. - -Isäntä vislas vosikan ja pyyti sitä kuskaamahan johki yäpaikkahan, -jottei vain poliisi viä. - -Vosikka vei Anstin hotellihin ja siälä se sai fiinin suuren kamarin, -jok’oli kovasti tyyris. - -Mutta isänt’ ei saattanukkaa panna nukkumahan, kun lähti hömppäälemhän -kaupungille. S’oli niin päästä sekooksis, jotta joutuu Präntöölle. -Siälä se pöffääli jos johnaki ja ettii sitä hotellia, Anstin hotellia, -johna sill’oli kortteeri. - -Viimmeen kolomen aikana yällä se näki suuren komjan taloon ja tuumas -jotta: - -— Tuas se ny on, se kortteeripaikka. - -Siin oli komjat portahat ja klasiovet ja soittukello, josfei trengänny -muuta ku vääntää, niin kovasti soittuu. - -Ja se poika ku väänti ja klinuutti sitä kellua! - -Viimmeen tuli piika unenpöpperös paitaasillansa aukaashon ovia ja kysyy -jotta: - -— Onko se herra? - -— Herrapa tiätysti min’oon — sanoo isäntä ja astoo leviää sisälle. - -Piika mutaji jotaki itteksensä jotta »niin myähän tuloo», reeklas oven -kiinni ja meni köökkihi nukkumhan. - -Ja se väsyny isäntä haparootti ympärillensä, löyti yhren oven, josta -tuli suurehen salihin. Ei viittiny riisuakkaa, paiskas vain soffalle -maata pukeesnansa ja nukkuu ku porsas. - -Mutta aamulla se huamaatti siihe ku yks suuri lihava herra retuutti -sitä kauluksesta ja huuti jotta: - -— Mike sine ole, häh? - -— Eikös täm’oo Anstin hotelli? - -— Anstin hotelli! — kiljuu se herra. — Kyllä mine näyttä Anstin hotelli! - -Ja hairas isäntää niskasta kiinni ja siinä tultihin vähä tuhannemmoosta -jyrinää porraspäähä jotta tussahti. - -Näytti viälä nyrkkiäki perähä ja uhkas hakia poliisin. - -Lakitappäin tuli isäntä aamulla Präntöön siltaa kaupungille ja vasta -Anstin hotellin kobralla äkkäs jotta: - -— No tuas se mun kortteripaikkani oliki! - -Lakki ja takki ja rahakkin melekeen kaikki oli menny. Sai kumminki -yhreltä tutulta miäheltä senverran laihnaksi, jotta sai lakin päähänsä -ja piletin kotia. - -Ja ny se on kovasti hiljaasta ja pelkää vain jotta: - -— Voi peijakas jos ihmiset sais tiätää ja tulis nimi sanomalehtehe. - - - - -MIÄS HOI! MIK’ON NIMES? - - -Oottako kuullu jotta Kaappoo Jussinpoika Honkamettä nousi hengessänsä -korkialle vuarelle ja loi silmänsä alas alhoon, jok’ oli hänen -eresnänsä? Ja katto, laaksos oli suuri ihmisten paljous, sekaannus ja -puheen pauhu. - -Ja koska tua ihmisjoukko laannu oli, kääntyy hän heirän puolehensa -mäeltä ja huikkas: - -— Mitä roikkaa te siällä oikiastansa ootta? - -Niinku jylisevä Pitkääne kuuluu kansan paljouresta ääni: - -— M’oomme suamalaasia. - -— Mitäs se tua sakki on, joka siälä pimennos nyrkkiä puii, hampahia -näyttää ja ulisoo? - -— N’oon ruattalaasia! - -— Ettäkö t’oo samaa kansaa? - -— Ei kuuluta enää olovan — huuti yks pitkä rokonarpine suameksi. - -Silloon käänti Kaappoo kankiat silmänsä tuan rokonarpisen pualehe, -aukaasi suunsa ja huutaen kysyy: - -— Ook sä suamalaane? - -— Totta helekutis m’oon suamalaane kun en osaa ruattin sanaa! - -— Jo toren sanoot! Miäs, mik’ on nimes’? - -— Kustaa Kröönpäri — kuuluu vastaus. - -— Kuink’oli? — heristi Kaappoo Honkamettä korviansa. - -— Kustaa Kröönpäri eli Grönperk niin kun sen pitääs oikee kirjan mukhan -sanua, — kuuluu laaksosta. - -— Sen nimi kirjootetahan pehmoosella keellä molemmis päis ja keskelle -pannahan pehmoone pee — hoilaa jokin väärä kirjanoppinu alhosta. - -— Kovasti on pehmoosta! — huutaa Kaappoo vastaan. - -— Mikä eli mitä se sitten on se grönberg? - -— S’oon tuan Kustaan liikanimi! — - -— Mikäs sinä sitten oot, joka niin viisas oot? - -— M’oon Lumpäri! — - -— Onko siälä viälä muita päriä? - -— On täälä Toolpäri, Suulpäri, Saalpäri, Sumpäri, Kulpäri, Kraampäri, -Limpäri, Plumpäri, Malpäri — — — - -— Onkos Tuuspäri? - -— On sekin — - -— Ketäs muita suamalaasia siälä laakson pimeyres vaeltaa? — kysyy -Kaappoo kauhistunehena. - -— Tääl’on paljo. On Sörelunti ja Päkki, Tuurhööki ja Taali, Luteeni ja -Linkreeni, Nyymanni ja Puumanni, Sööpplummi ja Pärkeliini ja Ruustätti -ja Talpakka. Kuuki ja Laaki. Lanki ja Lunti. Plumkkvisti ja Kukslunti. -Antessoni ja Trömmi. Teenforssi ja Norkooli. Lööpäri ja Trömplaari. -Nyykreeni ja Pärkkreeni. Heliini ja Prempakka. Ruusi ja Jolkreeni. -Nuurmanni ja Kustassonni. Holanteri ja Sytti. Tormi ja Metsi. Enkvisti -ja Pulanteri. Silanteri ja Santi. Tranti ja Santeliini. Syreeni ja -Sampakka. Haaklunti ja Liltranki. Öötmanni ja Sakspäri. Sunkkreeni ja -Mulanteri. Palmpplöövi ja Vimpäri. Linkkvisti ja Viik. Ruuli ja Lusti. -Söö ja Kroo. Krooka ja Järppi. Tammelanteri ja Ongbooti — — — - -— Lopettakoo jo. Mitä te siälä hoikatta? — kyllästyy Kaappoo. - -— Me räknäämmä ketä suomalaasia täälä o’. - -— Onko nua suomalaasia? - -— Onko ne, vaikka niill’ on niin kamala nimi. - -Silloon korootti Kaappoo Honkamettä äänensä ja huuti suurella voimalla: - -— Kuulkaa teitännä, te henkisesti vaivaaset. Totisesti sanon minä -teille: isäni navetas on itikoolla ihmiseltääsemmät nimet kun teillä. - - - - -ÄLKÄÄ OTTAKO VANHAAPIIKAA KÄRRYYLLE. - - -Oottako kuullu sitä nurmoolaasen isännän kyyttiretuuttia? - -Sitä ku se isäntä vanhaapiikaa reisuusti hyvänhyvyyrellä kuskas -porvarihi? - -Ja mitä siitä sitte tuli? - -No siitä tuli totisesti sellaane tomina, n’otta se isänt’ei ota toista -kertaa enää vanhaapiikaa kärryyllensä. Eik’olsi sillookaa ottanu, jos -s’oiis arvannu akkaväen oikian luannon. - -Se isänt’oli yhtenä sateesena päivänä menos seittemän kilomeeterin -päähä porvarihi poukkolavalla, kun se näki tiällä rapakos mennä -flossottavan erellänsä yhren vaimonpualohoosen. - -Satoo kovasti, n’otta sillä akall’oli nostettu päällyshames korvihi, -niinku täälä puales pruukathan. Ja punaruutuune tikuttu alushames, john -oli kovasti leviäkairaane krepu hännäs ja sammalvehriääset rairat, -loisti ja väläji ku salasmaa. - -Isäntää huikaasi jo kaukaa ja sen salaviahevoonenki rupes pritakoomhan. - -Eikä menny sivuutte, vaikka isäntä olis kuinka nykiny ja jukittanu. -Salavia nosteli vain päätänsä ku ainaki hevoone, irvisteli taivahalle -ja höristeli jotta: - -— Iiiha-haha, iiih —! - -— Ookko hullaalemata siinä senki pöllöö! Täs ihmisellen huutelet -ku pareeki hevoone, vanha rutimuljus! — jahkuu isäntä ja flätkääsi -suittenperillä salaviaa hännälle. — No meekkös siinä! - -— Iiiha-ha-ha, iiha-ha-ha — huuti salavia ja rupes oikee lyämähä kaviua -tiähä. - -— No kyllä mä sen näjen! Ei sun trenkää sitä siinä höristellä, — puheli -äijä kärryyllä, eikä saanu salaviaansa sen punaasen hamhen sivuu. -Viimmee kysyy jotta: - -— Kuka se krepuhäntä siäl’ on? - -Silloo kääntyy se punahamehine akka, eikä se ollukkaa akka, kun flikka, -vaikka jo vanhanpualohoone ja vähä krussahtanu. - -— Minä täälä vaa — sanoo se vanhapiika. — Pitääs täs porvarihi mennä, -mutt’on niin lipoone tiä, n’ottei taharo oikee piaksuulla päästä. - -— No tulla tänne kärryylle, niin pääsöö samas kyytis, kun tua -hevoonenki niin pelekää sun punaasta alushamestas, n’ottei sivuu pääse. - -Ja niin teki isäntä miälestänsä hyvän tyän, kun otti sen vanhanpiijan -kärryyllensä. - -Reirusti ja rehellisesti siinä mennä körötettihin. Ei puhuttu, ei -pukahrettu. Isännän hatun partahasta vai silloo tällöö nokahteli -vesipiskoja piippunysähä, jotta se vähä kuraji ja sitte sammuu. Ja -vanhapiika istuu hames pään ympärillä, n’ottei näkyny kun tuuman verran -nenän päätä. - -Siin’oli koko asia. - -Mutta ku kylän akat tihrusilmät saivat kuulla, jotta isänt’ on kyytinny -seittemän kilomeetriä yhtä vanhaapiikaa hamhet korvis, niin siitäkös -möly nousi! Porokellot klipajivat pitkin koko kylää n’otta emännänkin -syränalaa rupes lopuksi raistelemahan. - -Se kattoo salaasin pualin isäntää, jonka kans sen olis puhet ajella -myötä- ja vastamäjet, ja rupes jo tuumamaha jotta: - -— Kuka sen tiätää —. - -— Ook’sä pöllöö? — sanoo siihe isäntä vaa. — Vanha ihmine, sama ku -mensit salaviaa haukkumhan. Se hullu oli. - -— Ei tiärä pyssyä taata, vaikk’ei s’olsi laringiskaa — jurnutti emäntä -ja rupes jo uskomhan. - -Ja ku se sen vanhanpiijan sitte näki, niin se kulki jo aiva sivuuttaasi -ja kotkotti. - -— Hullu akka! — tiuskaasi vanhapiika ja huiskahutti häntäänsä. Sanoo -jotta: - -— Ohoh, olispa halpa! - -— Se on vissi! — jahkaasi emäntä ja uskoo ku kirvehensilämähä. - -Ja siitä se jurnutes alkoo. - -Niin että ku täs hiljan olivat Nurmoon kirkos ja emäntä näki sen -vanhanpiijan toisella seinällä, niin ei muistanukkaa, mihnä oli, kun -rupes putimaha nyrkkiä ja veisuu meni aive väårähä kurkkuhu. - -Ja kun pihalle tulivat, niin emäntä kuapii aiva ympärillensä kun -vihaane kana ja huuti jotta: - -— Ajaasikko viäläki friikyytillä senkin kruttu! - - - - -HYYRYKUITTI. - - -Oottako kuulla mitä varte kaks sarankilon äijää pisti falssiksi -menhellä viikolla yhres pikkuuses köökis että lavittat poukkooli? - -Se oli sillä lailla, jotta toinen oli isännööttijä ja toinen muutoon -friski hyyrylääne. - -Siltä hyyrylääselt’ oli unohtunu hyyry maksamata. Se muisti sen vasta -ku poliisi tuli ja tämmäs raastupahan. - -Hyyrylääne meni heti isännööttijän puheelle massi kouras ja sanoo jotta: - -— Kun mä en oo yhtää hoksannu, jotta täs olis ollu hyyrynmaksupäivä. -Kersat ovat repinehet almanakan, eik’oo tullu uutta ostetuksi, mutta -täs ny on hyyry. - -— No eihän sen ny niin kiirusta olsi, mutta ku isäntä maalta kirjootti, -jotta mun pitää passata päälle, jos onnistaas niin, että jokin -hyyrylääne ei muistaasi prikullensa hyyryä maksaa, niin pitää heti -antaa tämmi. Ja mikäs mun auttoo. - -— Niinhän s’oon. Pitäköhö kuki viraastansa vaarin. Täs on ny rahat. -Maksettava se hyyry kumminkin on tältäki kuulta, vaikka tämmi tuliki. -Mutta antakaa kuitti. - -— Tiätysti kuitti, sehä on selvää! Oli se ny ilkiää kun teirän pitää -muuttaa — sanoo isännööttijä ja kirjootti kuitin. - -— Onhan se! — tuumas hyyrylääne. - -Ja hyvin sovittihi. Juathin kaffikki sen päälle. - -Mutta seuraavana päivänä pistivät isännööttijä ja hyyrylääne oikee -harthasti falssiksi. Ja puristelivat toisiansa rinnasta, ku ainaki -rakastunehet pruukaavat. - -Isännööttijä kun oli saanu lakimiäheltä tiätää, jotta tämmi oli menny -förpiihin, ku hyyrylääsell’ oli ny kuitti maksetusta hyyrystä. - -Silloo meni kavaluuren pahahenki isännööttijähä. Se juaksi hyyrylääsen -tyä ja sanoo jotta: - -— Annas ku mä vähä katton sitä kuittia. Siihe tuli vissihi trykkifeili. - -Hyyrylääne otti kuitin ja syynäs sitä tarkasti joka pualelta. - -— Ei täs mitää vikaa oo — sanoo hyyrylääne. - -— Näytäs mullekki — sanoo se kavala kettu, ja meinas napata kuitin, -muttei saanu. - -Ja sitte ne papat panivat falssiksi, pyärehtelevät kun fiäteriillä vai, -kauan ja hartahasti. - -Kuitti jäi hyyrylääselle. Ja hyyryläänen jäi taloohi. - -— Nuan sitä viälä vanhoolla päivillä pappa tanssia taitaa — kehasteli -hyyrylääne mukuloollensa. - - - - -KISSINHÄNNÄN VETO ALAVURELLA. - - -Oottako kuultu jotta Alauren käräjill’ oli ny menny viikolla esillä se -Kuurtanehen ja Alauren kuuluusa kissinhännän vetojuttu? - -Se, ku siälä yhres iltamas tuli kesken kaiken sellaane ohjelmanumero, -jotta kaks miästä etupenkillä rupes vethön kissinhäntää justhin ku -lavalta lausuthin rumia jotta pritaji. - -Ja koko ohjelma meni penkin ala ja arvoosa juhlayleesö jakaantuu kahtia -sen mukhan, kuk’ oli Alavurelta, kuka Kuurtanehelta. - -Toinen vetäjistä oli Taavetti Kuurtanehelta, joka voitti, ja toista -sanottihin Koljaatiksi Kontoperästä. Ja se hävis. Ja iltama onnistuu -erinomaasesti. - -Mutta Kontoperääsiä sapetti niin se häviönsä, jotta haastoovat -Taavetin käräjihin vastaamha, jotta s’oli muka tehny vääryyttä siinä -kissinhännän veros. - -Ja faltesmanniki oli saatu väärän asian pualelle. Koljaatti oli -ruvennu kronklaamhan ja sanomhan, jotta kissinhänt’ oli muka ollu -täynnä viinaa. Ja sitä varte sekaantuu faltesmanniki asiahan ja tämmäs -Taavetin oikee lain eres seliittämhän sitä asiaa, kuinka se oli. - -Ja niin seisoo Taavetti ja Koljaatti lakituvas vastatusten ja keskellä -istuu tuamari ja kriivari ja Kontoperääset oli toisella pualella ja -Kuurtanelaaset toisella. - -Sitte luki faltesmanni kirkkahalla äänellä protakollat siitä -kissinhännänverosta. Muttei se kauas keriinny, ku lautamiähiä rupes nii -naurattamhan, jotta aivan vatta nytkyy ja vesi silmistä juaksi. Toiset -huutivat oikohonsa ja se lihava lautamiäs ei saanu huuretuksikaa. Se -vain ähkyy ja pyhkii silmiänsä ja hoki jotta: - -— Oi joi ja voi voi — — - -Ja tuamari nauroo, jotta s’oli aiva kipparas ja mones vääräs ku -parakraafin-merkki ainaki. - -Mutta Taavetti ja Koljaatti seisoovat tyrniää niinku lain eres pitääki. - -Ja faltesmanni kantoo kovasti päälle ja förklaaras. - -Tuamari kysyy sitte jotta: - -— Mikä se oli se kissinhäntä, jota te verittä niin lujaa? - -Ja Koljaatti sanoo jotta: - -—S’oli viinapottu. - -— S’oon vales! — kiljaasi Taavetti. — S’ei ollu mikää viinapottu, kun -oli tavallinen kaljapottu. - -— Jaa jaa — väitti Koljaatti — mutta siin’oli viinaa. - -— Mistä sä sen tiärät? — kiljuu Taavetti — kun et kerran pottua -saanukkaa, vaikka kinnasit kiäli pitkällä. - -— Joo joo, mutta sisäll’oli viinaa — änkkäs vain Koljaatti. - -— Eipäs ollu! - -— Olipas! - -— Eipäs ollu! - -— Millä vastaaja voi toristaa, jotta pullos ei ollu viinaa? — kysyy -tuamari. - -— Kyllähän mä sen tiärän! — sanoo Taavetti. — Kuin mä maistoon! - -— Vai niin! — sanoo tuamari. - -— Joo herra tuamari ja korkia oikeus, mutta kuinkas tämä Koljaatti -voii toristaa, jotta potus oli viinaa, kun ei se saanu maistaakkaa? - -— Jaa — sanoo herra tuamari. — Kyllä tuata nuan se niin on, jotta mistä -se sen tiätää, kun ei se kerran maistanukkaan. - -— No sitähän mäki! — sanoo Taavetti ja samoon tykkäsivät lautamiähekki. - -— Mutt’olis pitäny antaa Koljaatinkin maistaa! — tuumas sitte tuamari. -— Niin seki olis tiänny, mitä s’oli. - -— Ei passannu, kattokaas herra tuamari, ei se passannu antaa sen -maistaa — seliitti Taavetti. - -Käskettihin sitte toristajat sisälle ja niit’oli aika trusa, mutta -kukaan ei tohtinu ottaa oikee valansa päälle, mitä potus oli ollu, kun -kukaan ei ollu saanu maistaa. Taavetti yksin oli juanu koko potun, eikä -antanu toisten haistaakkaa. Niin että jääviä n’oli kaikki muut siitä -asiasta puhumahan. - -— Ja kaljaa s’oli — vakuutti Taavetti. — Ja hyvää kaljaa oliki! - -Mutta faltesmanni ja Koljaatti vain kyräs jotta: - -— Viinaa s’oli, vaikkei sitä saa toristetuksi sen päälle, kun se sen -joi. - - - - -MAINARIPOIKA VANHAS MAAS. - - -Oottako kuullu kuinka suupaltin suu tukithan? Täs joulun alla tuli -Amerikasta yks mainaripoika, jonka suu oli kovasti levinny ulkovalloos -ollesnansa. Oli tianannu kolimainis rahoja ja viimmee pistäny pitkän -sormensa striik kaaran pyärän ala ja saanukki komppanialta tuhat taalaa -ja kipurahat päälle. - -Tuli ny Suamehe käymhä ja oli leviää. Puhuuki sellaasta klopotusta, -ettei sitä tahtonu eres sen oma äiteekää ymmärtää, ku se niin kovasti -murti enkelskaksi. - -Se kävääsi Vaasaski kattomas kaupunkia eli taunia, niinku se sanoo ja -lähti iltajunalla pois. - -Istuu vaununpenkillä mahtavaa amerikkalaane piippu hampahis ja aina -välihi kraapaasi kengänpohjasta tikulla valakian. - -Ja jutteli sellaasia asioota ihmisille Amerikasta, ettei sitä ymmärtäny -kukaa. Sanoo jotta: - -— »New Yorkin tipolle stiimasi treini kun horstrekin reissari. Puh, -ja siinä stopattiin träkillä. Porterit horivat suutkeisia helppaamaan -ja liittaamaan vestiläistä streetille. Oo mai kuinka greit tauni on -New York. Haussien topit ja piltinkien ruuffit riitsaavat purinier, -taivaaseen. Streetillä ja älillä piipulia laikenitinkiä ja hool tauni -kun piknikki piipulilla krautattu. Ool konttrin mies vookii. Päässää -streettejä. Vatsii stoorin ikkunoita. Somtaimina ketsaa pokettia, miss -on taalaa 900 monia pokettipuukassa. - -Soortisti stoppaa fala vookintansa. Saini ikkunassa sypraisaa. Hän -riidii ja statii sainia: - -»Härmä, restaurat. Oolkontrin sapuskaa, reklatineriä, hämeneksiä, -kaffia ja paita päälle.» - -Raituvei hän pussaa insaitiin itsensä, ketsaa teipulin ja sitaunaa -tuolille. - -Raituvei sorvaa veitressi tineriä. Smailii niin oofulli sveetisti ja -tellii: - -Vestiltäkö smaarti jungfela töörnää? - -— Ähym!» — — — - -Kyllä sitä juttua piisas. - -Mutta sitte se rupes kattomha yhtä vähä herrannäkööstä miästä -vaununpenkillä ja kysyyki jotta: - -— Mikäs mainari misteri on? - -— Lääkäri m’oon — sanoo miäs. - -— Siälä Amerikas oli sitte hyviä tohturia. Toisellaasia kun vanhas -maas. Kun siälä Kalumentiski yks miäs sai porates ruastunhen -rauranpalan syrämmehe, niin tuli tohturi heti paikalle, aukaasi -puukoolla rinnan, otti nuan nuan vaan, syrämmen kourahansa ja veti -puukoolla halaki. Nyppäs rauranpalan pois ja kursii syrämmen kiinni. -Kahren viikon pääst’ oli se miäs friski kun pukki. - -— Jo oli hyvä — sanoo oolkontrin tohturi. — Kun mäkin opis kuljin, -tehtiin siälä, johna m’olin, kans hyvä leikkaus. Sinne tuli miäs, jolta -leikathin korvat irti ja siirrettihin tuuma taappäin. - -— Soo-oh? — sanoo mainari. - -— Joo-oh — sanoo tohturi. - -— No mitä varte? — kysyy mainari. - -— No ku sill’oli suu korvihi asti ja piti viälä levittääl - - - - -NIVALAN KISSINKARVAT. - - -Oottako kuullu jotta Nivalan pitäjähän flikkaan suupiälis on kauhiasti -kissinkarvoja? - -Ja flikat on suuttunehia ja sylyköövät ja frääsäävät, pyhkiivät -suupiäliänsä ja siunaavat jotta: - -— Mistä jutinan tähre nuata kissinkarvoja aina vain tuloo mun suuhuni. - -Kyllä se onki merkilline ja kamala paikka. Ja kun kaikkien Nivalan -flikkaan suupiälihi niit’on ny ilmestyny yhtä haavaa koko pitäjäs ja -joka kyläs. Ja taloollisten tyttärien suus niitä kissinkarvoja on aiva -yhtä paljo kun piikaflikkaan ja ittellistenki. - -Ja emännäkki on ruvennehet pyhiiskelöhön suutansa samoon ku flikat. -Niirenki naamoohi on kissinkarvoja tullu. Ja ainaki kahrella -vanhallapiijallaki on ollu kissinkarvoja suus. - -Ainuat koko Nivalan akkaväestä, joll’ei oo ollu kissinkarvoja on -syytinkimuarit ja vanhat leskimummat. - -Ja sitä ny imehrellähä ja päivitellähä. - -Asia on kuulkaasta sillä lailla, jotta yhrestä syrjäkylän taloosta -katos yhtäkkiää taloon uskolline ja ijäkäs palvelija, Mirri-niminen -kissi. - -Sitä ettittihi ja ettittihi ja viimmee löyrettihi, mutta henki oli -pois. Mirri makas kyynärän syväs tallitunkios hyvin peitettynä. Ja ku -Mirri park’ ei enää tupahan lähteny, vaikka kovasti kuttuttihi, nii -emäntä sanoo jotta: - -— Maakkoho Mirri siälä! - -Ja lapset peittivät sen ja itkiä piristivät. Sinne jäi Mirri palavaha -tunkioho. Mutta kolmen päivän perästä tuli lasten paha olla, että ne -päättivät mennä kattomha Mirri-vainaata. - -Niin Mirriä ei enää ollukkaa hauras! - -Ja isäntä ja emäntä tulivat kattomha, niin ei ollu, vaikk’olis penkonu -koko tunkion. - -Koko taloon väki seisoo rivis tunkion rannalla ja silmät oli ku -tinaknapit ja suu auki että: - -— Mihkä s’oon menny? - -Silloo sanoo piänin poika, jok’on jo kirjalla jotta: - -— Mirri on menny vissihi taivhaasehen? - -Ja nii se vissihi oliki. - -Mutta sitte tapahtuu nii imhellisesti, että kirkonkylän poikia rupes -janottamha ja ne ostivat tiätysti pontikkaa janohonsa. Ja ku ne ryyppäs -potusta vooron perähä ja ähkääsivät, niinku pruukataha, ja pyhkiivät -takinhiaha suutansa, nii ne pyhkääsiväkki pian toisenki kerran ja -sanoovat jotta: - -— Siin’on karvoja! - -Ja sylykääsivät taas ja taas ryyppäsivät. Ja taas tuli karvoja. - -Silloon kattothi jo pottuhu nuan valua vastaha, nii siäl’oliki -kauhiasti karvoja. Niitä koitethi siilata poiski ja taas ryypätä, mutta -aina vai tuli karvoja suuhu. - -— Olkho peijakas sitte. Lisänähä rikka rokas — tuumiivat poijat ja -ryyppiivät. - -Niin että nyt passaa sivullistenki sanua jotta: - -— Lisänä rikka rokas ku kissinkarvat Nivalaasten pontikas. - -Ja sittemmisi on niitä karvoja ruvennu oloho akkaväjenki suupiälis. - -Ja nyt on selvinny koko asia, jotta n’oonki sen Mirri-vainaan karvoja. -Ja se se on joka yäkyttää. - -Ku on selvinny, jotta Mirrin oliki tappanu yks pontikankeittäjä, -haurannu tunkioho, jotta s’oli ruvennu mätänemhä ja sitte pannu -Mirri-vainaan trankkitynnyrihin. Kissinraato on kuulemma paljo paree -käyttämhä ku jästipaketti. - -Mutta tämän murheellisen tapahtuman perästä on kialtolaki kovasti -voittanu alaa Nivalas. - -Koko akka- ja flikkaväki vaatii yhrestä suusta ehrotoonta kialtolakia, -kun aivan tuloo karvoohi. - - - - -HÄNNÄTTÖMÄT KISSIT. - - -Oottako kuullu jotta kaikkia ne tiäremiähet kans tutkisteloovat, -syynäävät ja kaikella päätänsä vaivaat, kun _kissinhännilläki_? - -Kissinhäntiä ne ny tutkii. - -Seki ny viälä menis, kun kissinhäntiä tutkii, mutta ku n’oon ny -ruvennehet tutkimha hännättömien kissien häntiä, nii kyllä mä jo -tykkään, ettei siin’oo enää mitää mihkä kiinni ottaas. Mutteihä ne -tiäremiähet tarvittekkaa muuta kun lähtö- eli kiinne-kohran — — Ja -sen verta on toki hännättömilläki kissiillä tynkää, kun tuata nuan, -tiäremiähillä ittelläki — - -Että siitä passaa ny sitte lähtiä sitä olematoonta häntää ettimhä. - -Mä sain yhreltä — lährin sanua töpöhäntääseltä — tiäremiäheltä vakavan -ja syvästi tiäteellisen kirjan, preivin ja kuvalaatanki hännättömien -kissien häntäperääsestä tutkimuksesta. - -Täs on se preivi: - - »H:ki 12.3.20. - - Hyvä Veli Jaakkoo! - - Kun vanhastaan tunnen Sinut töpöhäntäisen kissarodun ihailijaksi - ja hyysääjäksi, saan täten nähtäväksesi ja E.-Pohjanmaan kansalle - esitetväksi lähettää oheellisen ylipainoksen tieteellisestä - kirjotelmasta, jonka aiheena m.m. on eteläpohjalainen hännätön - kissapari perillisineen. Asiaan kuuluva kuvalaatta seuraa mukana. - - Veljellisesti: — — —» - -Mun pitää heti seliittää arvoosalle yleesölle, mitä se töpöhäntääne — -tuata nuan helsinkilääne velii sillä meinaa, ku sanoo mua hännättömien -kissien hyysääjäksi. - -S’oon sillä lailla, jotta mull’on paitti Juppea, jok’on hianosti -sivistyny koira, kaks valakoosta hännätööntä poika-kissiä Elin ja Kallu. - -Ja kun Jupenki hännäs on luannonvikaa, niin meit’on mun kans kortteeria -saman emännän tyänä yhtehensä neljä hännätööntä ja huuritoonta kollia. - -M’oon ny sitte lukenu sen tiäteellisen tutkimuksen hännättömistä -kissiistä ja koitan seliittää muillekki. - -Kattokaas kysymys ja kniksi on siinä, jotta mistä ne hännättömät kissit -ovat oikee tullehet tähän mailmaha yleensä ja Suamenmaaha erityysesti? -Onko Suames hännätöön kissirotu, vai tulooko kissinpoijista -hännättömiä, jos kissin papalta eli mammalta on häntä tapaturmaasesti -puronnu pois? Sattuuha sitä sellaasiaki onnettomuuksia. - -Esimerkiksi: koira hairaa hännän irti kissiltä, elikkä sattuu se -jäämähän isännän kouraha kun se kissiä kurmoottaa ja viää pihalle, -elikkä lyää tuvan-ovi hännän poikki laiskalta kissiltä, elikkä polttaa -se itte vahingos häntänsä takan poros. Sattuuha sitä sellaasta. - -Ja ny ne tiäremiähet koittaavat saara selville, että kuinka se oikee on -sen hännän kans. - -Se on ny jo selvillä, jotta hännättömät kissit on Pohjanmaalta kotoosi, -ja mitä niitä muallapäi Suamia on, n’oon täältäpäi kulkeetunu. - -Ja seleväähä se onki, jotta tiätysti Pohjammaalta. - -Tiätysti! - -Pohjammaalta n’oon kaikki kuuluusuuret. Täältä n’oon hännättömät -kissikki. - -Ja hännättömiä kissiä meill’on ollu jo sata vuatta, vaikkei siit’oo -ennen viittitty puhua, ku muut suamalaaset pakkaa moitiskeloho, jotta -me pohjalaaset muka liijaksi trossaalemma ja komeelemma. Mutta mitäs -trossoota s’oon, kun sanoo asian niinku se on? - -Ensimmääsiä hännättömiä kissiä toivat tänne Pohjanmaalle merimiähet -Enklannista, eli oikeastansa Manin saarelta Iirlannin likiltä. -Vaasasta ja Nyykaarpyystä niitä sitte saathi laihnata vähä sinne tänne -ympärinsä, niijotta nyt on joka pitäjähäs tääläpäi, ainaki parhuusis -taloos, hännättömiä kissiä. - -Nämä kissit, jokka täs kuvas näkyy, on Jalasjärven pappilasta. -Yks helsinkilääne kissinhännän tutkija, se sama miäs, joka hoitaa -Korkiasaaren elääntarhaa, sai nua kaks, jokk’on tuas kuvas -vasimenpualohoosina, lahjaksi kuus vuatta sitte. Niist’on tua -ensimmääne, mustan ja valakoosen kirjava pappa, ja se toinen on mamma, -joll’on raitoja seljän poikki niinku ainaki äireellä, joll’on raitaane -prässikaulahine hartioolla. - -Nua neljä siinä viäres on lapsia. Tua, joll’on kaikista pisin häntä, on -flikka, vaikka sill’onki näävelit. Mutta ompa äireelläki. Se onki tullu -äiteehinsä. Loput kolome on kaikki poikia. - -Ja ny me tuumima siihe tiäteellisehe kohtaha, siihe häntähä, jota -pitääs arvoosan yleesönki tarkasti tutkia. - -Niinku te ittekki huamaatta, niin nuaren lapsikissien hännät on eri -pitkiä. - -Kahrell’on papan häntä, yhrellä poijalla mamman häntä, mutta mistä tua -flikkakissi on nuan jumalattoman pitkän hännän saanu? Sill’on piree -häntä kun papalla ja mammalla yhthensä! - -Se se on, joka vetää tiäremiähen vakavaksi ja panoo funteeraamha, jotta -kuinka se oikee on sen hännättömän kissin hännän kans! - -Ja ku n’oon ny aikansa funteerannu ja kattellu häntääsiä ja hännättömiä -kissiä ja tuata kuvaa, niin n’oon tullu siihen töpöhäntääsehe -tuloksehe, jotta häntääsen isän ja hännättömän äireen lapsista toiset -pualet tuloo hännättömiä, yks nelijännes lyhythäntääsiä ja se kaikiista -viimmeene oikee kauhian pitkähäntääne. - -Ja sillä lailla niitä hännättömiä kissiä on siitä ensimmääsestä -iirlantilaasesta sikiintyny tänne meirän pualehe oikee kokonaane -sukukunta. - -Niin sanoo nua rikkiviisahat. - -Mutta kyllä mun ainaki pitää omasta ja Ellun ja Kallun pualesta -rehellisesti tunnustaa, jotta m’emmä taira tähä asiaha yhtää -valaastusta tuara. - -Ei muuta ku sen, jotta Ellun ja Kallun äireen nimi on Mirkku. Se elää -viäläki Isooskyröös Mäkitaipaluksen takkakivellä. - -Ja kaikiista kamalinta on se, jotta Ellun ja Kallun äireellä, sillä -Mirkulla, on kauhian pitkä ja hoikka häntä. Eikä poijill’oo häntää -olleskaa, niin jotta täs menöö aiva pää sekaasinsa, ku Eliu ja Kallu -sanoovat viälä, jottei n’oo nähny papastansa häntääkää. - -Mutta ku m’olin täs joitaki vuasia sitte Nurmoos yhres taloos, john’oli -kans hännätöö issi, ja mä kysyyn emännältä nuan leikkispäältä jotta: - -— Mitäs varte emänt’ on kissiltä hännän katkaasnu? - -Nii se sanoo jotta: - -— No ku sitä piti täs talvisin nosta joka yä vähis verhoos päästhö -pihalle ja piti pitää ovia nii kauvan auki, jotta aiva kylmää paasas -tupha, ku sill’oli nii pitkä häntä, nii mä kerran knapahutin kirvhellä -hännän tolopalle, eik’oo sitte kasuanu. - -Imhellisiä nämä hännättömät kissit Kun mä ensin kattelin tuata kuvaa, -niin mä sain hyvän aikaa imehrellä, jotta mistä sen niin justhinsa -tiätää, mikä nuasta kissiist’ on poika ja flikka, ku n’oon nii saman -näköösiä. Mutta sitten mä äkkäsin tuan merkin, jok’on niiren viäres. - -Ku kattotta nuukaha, nii toisis merkiis on se piikki ylähäppäi ja -toisis alahappäi. — Siitä sen tiätää. - -Mutta sitä mä enite imehtelen, jotta kuinka nua kissit pysyy tuas -rautalangan päällä istumas? - - - - -JUUSTOMASIINA. - - -Oottako kuullu jotta me elämmä eristyksen ja parannuksen aikaa? - -Kaikilla aloolla. Mutta varsinki mitä tuloo pontikkateollisuuren -järkiperääsehen monipualistuttamisehen ja hyväksikäyttöhön. - -Tähän asti on luultu, jotta viinankeittokamppehilla värkäthän vain -viinaa. Mutta ny onki tehty uusi mullistava keksintö. - -Traispäkis asustaa yks viisas miäs, jonka nimi on Lennartti. Ja se se -on tämän keksinnön hiljaasis tuherruksisnansa tehny. - -Kun poliisit tulivat Lennartin värstaahi, jot’ei viälä oo ehritty -kaupparekisterihinkää merkitä ja näkivät Lennartin masiinan, niin ne -sanoo jotta: - -— Aha ja ähä! Viinankeittovehkehet! - -Mutta Lennartti sanoo jotta: - -— Hui hai! Eikä mikää viinapränni! S’oon juustomasiina eli tehras! - -— Ihahahaa — höristeli poliisi kamalasti. — Vai juustomasiina! Ja -mitäs tämä konjakkifäripurkki on? Eikös tätä panna pontikkapottuhun ja -huiskuteta? - -— Eeei toki! — sanoo Lennartti. — Herra konstaapeli on tyhmä eli -teknillisesti huanosti sivistytty. — Tätä korjankeltaasta färiä -pannahan juustohon, että tuloo kaunihempaa. Ja sitte syärähä eikä -yhtää ryypätä. Ny on herra konstaapeli kialtolaki Suames, eikä saa -ottaa ruakaryyppyäkää, eikö konstaapeli sitä tiärä. Mutta juustua saa -prykätä, vääntää ja färjätä vaikka kuinka paljo. - -— Viinapränni täm’on — jankkas poliisi. - -— Eikä oo, kun juustomasiina, uutta laia, vaikk’ ei oo viälä patenttia -— intti Lennartti. - -Niin silloon aukes ovi ja tupahan tuli yks miäs, joll’oli takin alla -tyhjä viinapottu. - -Se oli niin peljästyny kun s’olis puronnu surenritahan. Kattoo vooroon -konstaapelia, vooroon Lennarttia. - -— Mitäs olis asiaa? — kysyy poliisi ja Lennartti iski silimää jotta -sätii ja huitoo takanapualin kun tuulimylly. - -Poliisi äkkäs sen, kattoo Lennarttia kun kahrella tinaknapilla jotta: - -— Mitä sä Lennartti oikee huiroot siälä? - -— Kovasti kärpääsiä täälä — kiros Lennartti. - -— Mitäs olis asiaa? — kysyy poliisi paremman kerran ja oikeen kirpiää -siltä pottumiäheltä. - -— Tuata, tuata, mä meinasin tuata — - -— Mitä tuata! - -— Tulik sä hakhon _juustua_! — pääsi Lennartilta. - -— Joo juustua! Juustua tuata — rupes se miäski hokemaha. - -— Juustua pottuhu? — kiljaasi poliisi. — Vai oikeen potulla juustua!!! - -— Ei kun — — tuata nuan — — - -— Mitäs tuata nuan? - -Lennartti hyppii jo aivan yhrellä jalaalla ja heristeli nyrkiillänsä -että: - -— Sanos sanos, vaa peijakas, niin kyllä mä sun — —. - -— Mitä varte sä tänne tulit? — kiljuu poliisi ja hairas sitä miästä -krakihi. — Sanokko?!! - -Kauan se kiamurteli jotaki keksiäksensä ja lopuksi hätääntyy sanomahan -jotta: - -— Partaa ajohon! — Että tämä Lennartti ajaas mun partani — pääsi -lopuksi siltä miäheltä. — Joo, partaa ajohon mä vain tulin, kun ei oo -partaveittiä — — - -— Oikeen potun kans!? Mitäs potulla? JuUstuako sitte pottuhun? - -— Ei tuata. - -— Mitäs tuata? Partakarvakko pottuhun? - -— Niin tuata herra konstaapeli — — oli hänen viimmeene sanansa ennenku -lährettihin. - -Mutta kyllä sitte kans menthin eri vinkiää! - - - - -PIPERÖÖSIÄ PÄÄS. - - -Oottako kuullu viäläkö sielä Höpönassunloukolla sen Jaskan kaalimaas on -piperöösiä? - -Luulis, että n’oon jo kuallehet, kun on tullu kylmät ilmat ja melkeen -pakkaaset, että Jaskaki pääsis niitä vahtaamasta. - -Sill’oliki koko kesä täysi tyä siälä kryytimaas pitää järjestystä -piperööste, sontiaaste, hyttyyste, kärpääste, kurkooste ja kaikellaaste -kovakuariaaste kans. - -Se Jaska kun on sellaane kaalinkasvattaja ja kirjanoppinu, jotta on -tehny ittellensä sylenpituuset puuhohtimekki, jolla se pyyrysteli -piperöösiä kaalimaasnansa, jottei ne pääsisi munimaha Jaskan -kumpahankaa kaalinkupuhu. - -Niitä kaalinkupuja kun on kaks. Yks Jaskan omaa kupua ja toine Jaskan -kullan kupua varte. - -Ja Jaska kun oli jostaki kirjasta lukenu, jotta jos piperööne munii -kaalinkupuhu ja sen kaalin syää ihmine, niin syntyy piperöösiä sen -ihmisen vattas. - -Ja vattasta ne nousoo päähän! - -Ja te tiärättä, jotta ku ihmisellä pörrää pääs piperöösiä, niin s’oon -sitte kamalaa — — - -Ja sitä varte se Jaska kulki varpaallansa niskat kryhys ja ne -jumalattomat puuhohtimet krököllä kaiken kesää kryytimaasnansa silmä -kovana vaanimas piperöösiä, jottei ne vai pääsisi munimaha. - -Ei keriinny heinäntekoho, ei leikkoolle. - -Kerraasti ku pastori oli menos Liipantönkälle ristiääshin, niin sen -hevoone pirätti ku tikkuhu Jaskan kryytimaan kobralla, heristeli -korviansa ja floosas. - -Pastoriki rupes kattomhan, jotta mikä sen hevoosen tuli, niin se näki, -kun Jaska hiipii ma talana ku kissi häntä pitkällä pitkin airan viärtä -ja yhtäkkiää tryyköötti pikkuusen piperöösen niskahan. - -Lyärä mojahutti puuhohtimilla jotta tomahti ja ähkääsi jotta: - -— Ähäh! Eppäs päässy rumaane munimaha! - -Ja silloo se kans tapahtuu se imes, josta Jaska itte on niin monta -kertaa puhunu, jotta kulkaa Pileamin aasi kääntöä päätä ja rupes -puhumaha. - -Pileamin aasi oli täs tapaukses tiätysti se pastorin vanha pruuni -salvia. - -Se kattoo ensin kauan aikaa sen Jaskan touhuja. Ja vasta sitte se -kääntöö päätä ja sanoo jotta: - -— Herra, hänen pääsnänsä on jo piperöösiä. - - - - -PENTIKS. - - -Oottako kuulla, mihnä sialunpiinas vaasalaaset fiinit frouvat ja -fröökynät nyt ovat? - -N’oon itkenehet kolome voorokautta oikohonsa ja voihkinhet ja painanhet -syrämmen paikkaa molemmilla käsillä. - -Pannehet silmät kiinni, huisuuttanhet koko kruppia ja höpissehet jotta: - -— Pentiks, Pentiks! - -N’oon ny kaikki fiinit frouvat ja fröökynät ja tyttökoululaasekki -onnettomasti rakastunehia. Ei maista niille ruaka, ei lystää nisu. - -Ja me kaupungin komjimmakki kavaljeerit saamma turhaan vaksata -nääveliämmä. - -Ei tartu, ei tehua, koikkarootti ja pokkurootti täs ny kuinka päi -tahansa. - -Ja kyll’on tähän asti kelvannu! - -Tämän kaiken sai ny aikhan yks silunaamaane juutalaaspoika, Jörjen -Pentiks, oikee läpikliipattu ja päältäpuleerattu mailmankoijari. - -Tuli tänne Vaasahanki, junkkari, konserttia antamhan. Seisoo lavalla ja -heitteli sellaasia suloosia silmäyksiä vaasalaaste akkakasahan, jotta -näiltä meni heti pää sekaasinsa. - -Ja lauloo ja viisoo käsillä jotta - -— Minä raakastan — — — - -Haistoo ruusua ja mulkaasi niin suloosesti, että itku oli akoolta -pillahtanu. Aivan hulluuna olivat naiset kiakkaroonehet. - -Mutta herrat olivat istunhet kovasti tyrniää ja oikoosna. - -Vasta maanantaki iltana tästä pahennuksen tekijästä päästhin. - -Asemataloon piirittivät Vaasan hullaantunhet naiset. Tungos oli -Pentiksin ympärillä hirmuune. Sitä verettihin joka knapista ja viälä -hännästäki Mikä taputti, mikä silootti ja kaikki ainakin kehräsivät. -Toiset liputti kiältä, toiset ihanasti silmiä liruttivat. Yks pussas -kättä, toinen painoo polttavat huulensa Pentiksin kapsäkin nurkkahan. - -Kun juna lähti, heitti Pentiks kourallisen poträttiänsä keskelle -akkakasaa, jokka rupesivat ku kanat heti noukkimha. - -Mutta ku kukkoo on pois, niin kuapiivat kanat, kaakottaavat ja -kraapiivat toisiansa. Aivan niinku Vaasan fiinit frouvat ja fröökynäkki -tekivät. - -Hattuja kruttaantuu ja hamehia repes. - -Höyheniäki pöläji paikalle. - -Mutta kaikkihin rakastunehimmat eivät saanehet silmiänsä irti suloosen -Pentiksin ihanilta huulilta. Ne eivät äkännehet, jotta se kuvia -paiskaskaa, kun tryykööttivät junan perähän vain, ku se lähti. - -Mennä flinttasivat niin kauas ku jaksoovat ja vasta Vanhasta Vaasasta -pyärtivät parhuuset. - -Ja nyt tuloo kuulkaa siitä oikee oikeurenkäynti. Ne peräsjuassehet kun -eivät saanehekkaan Pentiksin kuvaa, vaikka s’oli muka niille meinannu! -Ovat oikeen poliisin kans vaatinehet ittellensä kuvaa niiltä toisilta, -jokka pitivät varansa ja kerkesivät saamhan. - -Ja n’ei lupaa antaa vaikka linnahan viätääs. - -»Vasaplari» kirjootti jotta: »naiset sulivat kaupungintaloolla, ku -Pentiks lauloo». - -Sitä mä en esti uskonu, mutta totta kuuluu olovan. - -M’oon käyny vahtimestarin frouvalta kysymäs ja se sanoo jotta: - -— Joo-oh, trasulla piti käyrä jälkiä pyhkimäs! - -Aivan oli oikohonsa naisilta liraannu kyynnelehet. - - - - -LAKANA FÖLJYHY! - - -Oottako kuullu niiren kahren tuamarin saunareisusta? - -Täs joulun välipäivinä tuli Helsingistä yks tuamarismiäs kestihin -toista herraa täälä Vaasas. Ja sitte ne päättivät yhtenä iltana lähtiä -saunaha. - -Ja menivät kans ja ottivat yhtehöösen lakanan ja pikkuusen -silmänvoiretpotun kans joukkohonsa. Ja kylpöövät kovasti ja hikosivat. -Ja aina välihi pluiskahuttivat siitä potusta. - -— Heitethäs taas vähä lisää löylyä! - -— Hoh hoh ku on tulista! - -Ja niin kovan löylyn ottivat jotta aiva kuuppiivat ja olivat lavalta -purota. - -Mutta kun saunapiika truiskas sangoon kylymää vettä herrojen selkähän, -niin se vähä friskas. - -Mutta niin olivat herrat fletkooksis sen löylyn päälle, jotta -saunapiian piti knapita herraan pöksykki traksiloohi kiinni, muutoon -n’olis puronnehet ja herrat tullehet vaikka housuuta kotia. Niin n’oli -väsynehiä. - -Eivät yksitellen pysynehet pystyskää, mutta saunapiika hoksas konstin. -Se tälläs herrat nojaamahan toisiansa vastahan ja käski pitää kiinni! -Niin pysyyvät pystys ja pääsivät kävelemhänki! - -Pisti viälä sen herraan lakanankin toisen paltoon plakkarihi ja niin ne -lähti yrittämhän kotiappäin. - -Ja hyvin meni! - -Meni niin hyvin n’otta herrat ittekki tykkäs, jotta se menöö hyvi. - -Ja pistivät lauluksi jotta: - - Tippaakaa en kehu - mutta sellaane - on Kalle Aaltonen, - seuduilta sieltä pitää surut olla pois, - miss on Kalle Aaltonen! - -Ja sitte tuli sellaane miäs, joll’oli kapula käres ja hopiaknapit eres -ja takana. Ja sanoo jotta: - -— Mitäs te täällä roikastatta? - -— Mitäs me — — — Ei me mitää roikasta, me vaa vähä laulamma — — — - -— T’ootta kuulkaa juavuksis! — kiljaasi se kapulaherra. - -— Kyllä s’oon niatua herra kapteeni — hik — — - -Ja samas pääsiki herraan käsikoukku auki ja molemmat kellahtivat -silmällensä karulle. - -Silloon poliisi sanoo jotta: - -— Kyllä s’oon ny selävä! - -Ja lähti viämhä niitä konttuurihi. - -Mutt’ ei saanu! Kun n’oli sellaasia lihavia rötkälehiä, eiväkkä -pysynehet pystyskää. Eikä ollu kelkkaa. - -Herrat makasivat mahallansa ku tynnyrit ja poliisi huuti jotta: - -— Noskaa ylähä siitä! - -— Millä juuttahalla, herra konstaapeli, tästä ylhä pääsis? — - -— S’oon maharotoonta — sanoo jo toinenkin herra ja kellahti seljällensä. - -S’oli niin kamala paikka jotta poliisiki meinas jo suuttua. - -Mutta sitte muistiki se herra, joll’oli se lakana plakkaris, sen -saunapiian konstin ja sanoo poliisille jotta: - -— Ei tästä muutoon mitää tuu, jonsei herra konstaapeli tarjua meille -käsikoukkua! — — — - -Ja kun aikansa yrittivät niin pääsiväkki konstaapelin sääriä pitkin -silpoomalla käsikynkkähä kiinni ja seisomhan. Ja niin lähtivät. - -Poliisi, jok’oli selvä, asteli tyrniää ja kankiaa ja herrat kerranki -sananmukaasesti pysyyvät pystys vain poliisivoiman avulla. Tulivat -sitte konttuurihi, johna ne riisuttihin. - -Ja viäthin putkahan. - -Siäl’oli olkipolsteri nurkas niinku herrat hyvin tiätää, ja sen päälle -käskettihin panna maata. - -— Tuata, tuata — sanoo toinen herra. — Mihnäs täält’ on lakana? - -Poliisia nauratti. Sanoo jotta: - -— E-hei täälä lakanoota pistouvata! - -— Mutta, tuata, tällä mun kampraatillani on lakana palttoon plakkaris. -Eikö me saa sitä tänne? — kysyy se toine herra, joka viälä puhuu. - -Se toine ei puhunu enää mitää. Se mässähti heti keskelle laattiaa. - -— No joo, kyllä sen saa — nauroo poliisi ja meni ja haki. - -Herra levitti sitte lakanan polsterin päälle ja pyäritti -kampraattinsakki sen päälle. Ja sitte kans pani maata. - -Ja hyvin nukkuuvat ainaki kaks tiimaa, kun samas aukes putkan ovi ja -sinne lykättihin kaks kauhiasti rähisevää hampuusia. Poliisi nakkas -olkipolsterin niillekki. - -N’oli vissihin ollehet monaasti ennenki taloos, kun heti petasivat -toisehe nurkkaha ja rupesivat makuulle. - -Mutta sitte hoksas toinen jotta: - -— Katto, kuule totisesti, nualla toisill’ on lakana! - -Ja siitä ne suuttuuvat ja rupesivat jylläämhän ja trumpaamha ovhen, -jotta poliisin piti lopuksi tulla kattomhan ja kysymhän jotta: - -— Mitä ny? - -— Meille kans lakana! Niinku nuallaki on! Mitä se sellaane tiätää, -jotta täällä toisia makuutethan olkipussin päällä ja toiset saa -lakanalla maata? — - -— E-hei poijat! — nauroo poliisi. - -— Miksei? - -— Onkos teillä lakana följys? - -— Ei ookkaa. - -— Mutta nualla herrooll’oli! Olsitta teki ottanhet joukkohonna niin nyt -olis! - -— Kyllä nua herrat perhanat hoksaavat aina kattua ethensä — manaalivat -miähet. - - - - -KU SOKURIA TAAS SAATHIN. - - -Oottako kuullu herrinjee ku sokuria on ny kaikki puarit täynnä? - -Keskiviikkona ruvettihin yhtäkkiä täälä Vaasas myymähän joka puaris -purkista sokuria ja ihmiset hyppäs ja huikkiivat toisillensa jotta: - -— Sokuria!! - -Ja näyttelivät oikee vanhaalaija, keisarivallan aikuusia suuria -kokonaasia sokuritoppia toisillensa ja huutivat jotta: - -— Samposta saa vaikka kuinka paljo, eikä korttia kysytäkkää! - -Ja kun sen kuuli Mäkiskä ja Plumperska, niin heti rupesivat kaivohon -hamhenplakkariansa jotta: - -— Voi voi, onkhan mulla massikkaa följys! — No jumalan kiitos, kun oli! - -Ja sitte lährethin juasta plusuuttamhan Sampohon. - -Siälä piti niin tukkia, jotta aiva hiki tuli, mutta sai kun saikin -viimmeen akat toppinsa. Mäkiskä tuli karulle niin leviää ja mahtavaa -jotta: - -— Kah! - -Eikä maittanu mennä suaraa kotiakkaa toppinsa kans, ku kulki monet -poikkikarut ja Lontviikinkatuakin kiikuttaan toppaa. Meni viälä -näyttämhän Lumpärskallekki. - -No se jätti heti tiskit siihe, sitaasi hilkun päähänsä, kollas -piironginloorasta massikan ja lähti. Sanoo vai jotta: - -— Mä kans! - -Ja ku Lumpärska toi sitte kotia sellaasen viiren kilon sokuritopin, -niin nosti pöyrälle ja sanoo sota-aijan mukuloollensa jotta: - -— Kattokaa muksut makoosta! - -— Mikä se on tua, äitee, nuan korja klimppi? — kysyyvät sota-aijan -mukulat silmät tapilla. - -— S’oon sitte aivan purkista sokuria! — hikkaasi Lumperska ja löi -reithensä. - -Mukulaan oli silmät suuret ja niin kirkkahan ilooset, jotta oikee ne -sätii! - -Mutta sitte rupesivat sanomhan jotta: - -— Äitee narraa! Ei nuan kauhian suurta sokurinpalaa oo koko mailmas. - -— Josetta usko muksut, niin maistakaa. - -— Jaa-ah! — sanoo sota-aijan lapset, kun olivat vooron perähän saanehet -kiälellä lipaasta. — Sokuria s’oon! - -Ja lähtivät pihalle trossaamahan toisille kersoolle jotta: - -— Meill’ on nuan, nuan suuri sokurinpala. - -Ja näyttöövät käsillä. - -— Meill’ on suuree! — rupesivat toiset kersat äikittelöhön Lumperskan -mukuloolle. - -Ja niin rupesivat valehtelhon aina vaa friskimmästi. - -Yksi junkkari sanoo jotta: - -— Meirän äireell’ on niin suuri toppa ku taloo! - -Mutta siihe sanoo Heikkilän Iivari jotta: - -— Meirän äireell’ on niin suuri toppa ku kirkontorni! - -Muiren meni suu tukkuhu ja käret nyrkkihin. Viimmeen sanoo yks poika -jotta: - -— Kuinkas se teille tupahan mahtuu? - -— Mitä se sulle kuuluu! - -— Valehtelet piikkinoukka. — — - -Siitä tuli tappelu ja sellaane rähinä, jotta viimeen seisoo kaikki -taloon akakki portahilla, putiivat nyrkkiä toisillensa ja huutivat ku -tanotorvet, jotta siin’oli koveet prätinä ku Krunsstatin vallootukses, -vaikka sekin oli kyllä kova. - - - - -HRA PLUMPÄRIN AURINGONPIMENNÖS. - - -Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on kans kovasti töllistelly -taivahalle niinku muukki ihmiset sitä auringonpimennystä? - -Se hra Plumpäri ku seuraa aikaansa ja lukoo sanomalehtiä. Ja -sanomalehrestä se sen lukiki, jotta muka aurinko pimenöö huhtikuun 8 -päivänä 1921 alkaan kello 10 vailla 10 aamulla. - -Kyllä se hra Plumpäri vähä epääli jotta: - -— Jos ne toimittaja-lurjukset meinaavat ny oikee eri lailla narrata -arvoosaa yleesyä ja panna kaikki ihmiset töllistelemähä taivahalle -niinku täs aprillipäivänäki. - -Hra Plumpäri on nähkääs ottanu kovasti pahaksensa sen aprillipilan, kun -sitä narrattihin sillä Lilli-fröökynällä. - -Mutta pani se kumminkin muistikirjahansa ylhä sen auringonpimennöksen -ja tuumas jotta: - -— Pitää täs vähä kuuloolla ja perätä muitaki ihmisiä, jos ne rupiaavat -sitä aurinkoa töllistelemähän, niin sitte munkin passaa. - -Tuli sitte se muistikirjan päivä. Ja sinä aamuna nousi hra Plumpäri -aiva muina miähinä ylhä, eikä ollu tiätääksensä koko pimennöksestä, -vaikka kyllä tiäsi. Oli varannu klasinpalankin plakkarihinsa aiva -sitä varte, jotta on millä kattella, jos se aurinko siltäki rupiaas -pimenöhön. - -Ja mitäs ollakkaa ku hra Plumpäri lähti konttuurihinsa tuas 10:n -korvis, nii ihmiset karuulla jo kovasti kattelivat taivahalle. - -Silloo tuli hra Plumpärillekki hätä klasiinensa. Se oikee juaksi -konttuurihinsa, pisti valkian siihen kynttylän pätkähän, jolla se -sulatteloo lakkahankia, ja nokes kovasti klasinsa. - -Ja sitte kattelohon. - -— Jaa-ah! — sanoo. — Niin näkyy. Pimenöö! Tuloo musta kuu ethen. - -Ja sitte näyttöhän toisillekki jotta: - -— Kattokaa ny! - -Ja taas muille näyttöhän ja aina välihin kattoo hra Plumpäri ittekki. - -Mutta tuas yhrentoista aikana ei hra Plumpäri enää antanu klasiansa -kellekkää laihnaksi, vaikka n’olis kuinka pyynnehet. Se seisoo sääret -levjällä, kaula pitkällä ja nenä aiva klasis kiinni ja sihtas ja vahtas -niin tarkasti, jottei räpähyttänykkää silmiänsä. Eikä se siinä parhaas -kohras, ku oikee mailma pimeni ja lintujenki meni suu tukkuhu pelkästä -hämmästyksestä, enää hengittänykkää. - -Hoki vaa jotta: - -— Ny, ny, ny — — — Nys s’oon justhin keskellä, jotta alakantti vai -näkyy! Kattokaa! — hihkaasi hra Plumpäri niin mahtavaa kun s’olis koko -pimennyksen itte tehny. - -Sitte se antoo jo klasinsa muillekki, kun oli parhaan paikan itte -kattonu. - -Ja ku hra Plumpäri lähti päivällistä syämähän, niin se kysyy -jokahittelta, joka vastahan tuli, jotta: - -— Kattoottako auringonpimennystä? M’oon kattonu! - -— No niin näkyy! — sanoovat ihmiset ja kattoovat hra Plumpärin ilosta -ja ylpeyrestä loistavaa naamaa. Ja rupesivat merkillisesti hymyylemähän. - -Hra Plumpäriki, jok’on fiini ja kohtelias miäs, hymyyli kans ku aurinko -ennen pimennystä. - -Hra Plumpäri tuli kotiansa loistavalla tuulella. Mutta ruakasalis, kun -s’oli istunu pöytähän ja sen frouva toi soppafatia niin: - -— Herrenjee! — pääsi frouvalta ja vähältä oli jottei puronnu koko fati -käsistä. - -— No mitä ny? Ookko sä rakas Akneeta kattonu auringonpimennystä? -Min’oon kattonu! — sanoo hra Plumpäri. - -— No niin näyttää! — pääsi frouvalta — kun naamas on aivan nojes, -senkin patakettu. - -Hra Plumpäri oikee säikähti. Se pyhkääsi muatuansa ympärinsä. - -— No nyt tuli oikee täyrellinen auringonpimennys! — huakaasi frouva. - -Ja niin se tuliki. Hra Plumpäri oli naamasta musta ku korannoki. - - - - -MITÄ VARTE OPETTAJASTA TULI VANHAPOIKA. - - -Oottako kuullu mitä varte yks kunniootettava kansakoulun opettaja -Kauhavall’ on tehny lujan päätöksen, jotta s’ei ota ikänä akkaa, ei -vaikka taittuus? - -— En ikänä ota akkaa, en totisesti otakkaa akkaa! — oli kuulemma -pahkuloonu itteksensä tua rehellinen kansakoulunopettaja, jok’on -poikamiähenä menestyksellisesti taistellu kaikkinaasia naismailman -houkutuksia, vikittelyjä ja suaranaasia petkutusyrityksiäki vasthan. - -Kun oikeen halki sanoo, niin pitää tunnustaa, jotta sit’oli -ny karkausvuanna ruvennu silloon tällöön jo vähä viämistämhän -akkamailmahanpäin, mutta kyllä halut lähti, kun se täs yhtenä iltana -tuli kävelyltä kotia, pani sateenvarjon nurkkahan ja näki minkälaasia -ne sulooset flikat ovat, kun ne oikeen luantonsa näyttäävät emäntinä. - -Viälä tänä päivänä ei tua kunniootettava ja vakavamiälinen kansan -lasten opettaja ymmärrä, kuinka ja mitä varte ne kaks taloon emäntää -tuli sen opettajan hiljaasehen köökkihin tappelemhan. - -Ensin oli tullu toinen ja sitten toinen ja heti ruvennehet kyräälemhän -toisillensa. Toinen oli mulkaassu toisen päälle ja toinen het takaasi -jotta: - -— Mitä siinä volkistelet? - -— Mitä se sulle paistaa? - -— Paistaa se! - -— Tuallaanen! - -— Oom mä vaan tälläänen — — — - -— Pössöö — — — - -— Itte sä pössöö oot — — — - -Sitte ne lentivät yhthen, ja pyäriivät ja nykiivät ja repiivät -toisiansa hiuksista jotta suuret karvatukut vain lenteli. Ja huutaa -hölöttivät ja krääkyvät ja sanoovat niin sakiaa ja tihiää, jottei -kumpikaa kuullu mitään. - -Mutta se toinen emänt’ oli paree. - -Se sai hairatuksi sitä toista patukasta kiinni, ja voi armas kun se -ruataasi sen nuan olkansa ylitte laattiahan kun märjän trasun vain, -niin hamhen liirinki siltä toiselta prätkähti poikki ja repeskin -jotakin, ainakin justhin niin pani, ja toinen kenkuna lenti ovhen jotta -paukahti. Ja pöyrät ja lavittat poukkooli ja menivät aivan pirin pärin -ja sitte vasta kaatuuvat. - -Ja kun se sai sen toisen alansa, niin kyllä se sen hantteeras ja -plokkas, voi jee. - -Ei yhtää kattonu, mihkä löi, kun aivan vasta pläsiä fläiskytti. Ja -vaikka se toinen huuti ja krääkyy niin lujaa kun ikänä jaksoo ja -kerkes, niin toinen vain jotta: - -— Huurakko siinä! — — — - -Ja kyllä se sitä tukusteli! - -Niin, silloon juuri tuli opettaja ja — voi ku se hämmästyy. Oli kun -olis taivhasta puronnu. Suu auki seisoo. - -— Mitä herran jetuna te emännät teettä? — niin kysyi. - -— Tappelemma tiätysti — hohuuttivat emännät ja lentivät taas kun -talanpiit toistensa niskahan, ja piaksut paukkuu ja hännät lenteli, -jotta paksut sääret ja rantuuset sukat vain loisteli ja siltä toiselta -tresaji sukkarihma ja toinen sukk’oli aivan syltys. Se, josta kenk’ oli -pois. - -Opettaja siunas ittensä, karkas mettähän moneksi tiimaksi ja aiva se -vapaji. Vasta myöhään yän päällä tuli kotiansa kuuholla korvin, mutta -silloon n’oli jo menhet pois sen köökistä. - -Ja kun s’oli tuan tärisyttävän kohtauksen jälkehen nostellu pöyrät ja -lavittat köökisnänsä pystyhyn, lukinnu ovet tarkasti kiinni ja menny -levolle ja siunannu ittensä, niin viälä viimmeeteksi oli pyytäny jotta: - -— Äläkä saata mua kiusaukshen ja katto mun perähäni, etten mä eres -vahingoskaan hemahra, enkä nappoho astua mahra. - -Sitte vast’ oli saanu unenpäästä kiinni ja kans kohta nähny unta -pitkistä tikoosta, jota pitki s’oli mennä lipittävinänsä ku orava -taivhaashen. - -Se näki unta, jotta sill’ oli hätä ja ahristus kauhia kun tikkahia -pitkin tuli sen peräs niin paljo kun ikänä kerkes kaks lihavaa -taloonemäntää, jokka tuan tuastaki olivat saara ja saara sitä -takinhännästä kiinni ja aina hokivat jotta: - -— Saampas, saampas. — — — - -Silloon se tuli ylimmälle pualapuulle ja tikkahat loppuu! - -Taivahaashe oli viälä hyvästi kolme syltä! - -Aivan sen otti hengen kiinni. Mitäs nyt tehrä? - -Silloo tuumas ja oikee unisnansa sanooki jotta: - -— Menköhön ny vaikka henki, mutta ponkaasen mä! - -Ja poukahutti kans. Ja _pääsi_ kun pääsikin ylähä! - -Kyllä s’oli uhkarohkia hyppy! - -Mutta nahkansa pelasti. Akat eivät tohtinehet hypätä. Jäivät tikkaan -päähän vaan huutelohon ja viittoolohon. - -Kyllä sen oli sitte hyvä olla sen opettajan, kun se näki, jottei ne -akat pääsekkää perähän. Eik’olsi luullu, jotta kansakoulunopettaja ja -jo vanhemmalla pualella sellaasia sopimattomia koulupoikaan konstia -osaakaa tehrä, kun se teki. Kun näytti akoolle pitkää nenää taivahasta, -liputti kiältä ja oikee irvistelikin jotta: - -— Äkkis rumaaset, ettäpä saanu! - -Se siitä ny oli hyvää Kauhavan emäntään tappelusta, jottei ainakaa -siitä miähestä kukaan Kauhavan emäntä saa tytärellensä miästä. - -Ja tyttäret onki kuulemma kovasti suutuksis emännillen kun aivan -pilasivat asiat. - -Mutta sen toisen akan miäs oli trossannu sille toisen akan miähelle -jotta: - -— Ei yhtää sun akkas piisannu meirän Tiitalle. - - - - -TAKAUSMIÄHIÄ PYYTELEMÄS. - - - _Viisas sana_: »Klumppuusta s’oon ihmise elämä, - mutta siinähä se aika kuluu». - -Ystävääseni, jos sinä tahrot tulla rikkahaksi ja viisahaksi, niin minä -annan sulle hyvän neuvon: Lyä nenäs takkakivhen! - -Ja jos et heti ensimmääsestä lyännistä viisastu, niin lyä toinen kerta -ja vähä lujempaa. - -Jos ei sekää auta, niin tärähytä kolmas kerta niin kovaa ku ikänä -jaksat. - -Enempää ei tarvitte. - -Katto sitte, ystävääseni, kuinka meni. Halkesko takkakivi vai menikö -nenäs littuhu? - -Jos takkakivi halkes, niin susta tuloo rikas miäs, sillä jos sulla -ystävääseni on sellaane nenä, jotta sillä halkoo ja hakkaa kiviä, eik’ -ota kipiääkää, niin s’on erinomaane aset elämäntaistelus. Sillä tianaa -rahaa! Kruuti ja tinamyyti on ny tyyristä ja tuntipalkat korkiat. - -Mutta jos sensijaha sun nenäs meni littuhu ja sä tykkäsit, jott’ otti -kipiää, niin susta tuloo erinomaase viisas miäs. - -Sun pitää vai ahkerasti jatkaa harjootuksia ja takua nenääs takkakivhe. - -Jota usiemmaasti ja kipiempää lyät, sitä viisahee susta tuloo. - -Ja s’on sitte kova tosi! - -Mutta kun on aikansa nenää takkakivhe takonu, nii sitä tuloo vähitellen -niin viisahaksi, jottei tarvitte ku silloo tällöö enää vähä knopahuttaa. - -Niin on tehny kaikki viisahat miähet. Ja mä kans! - -M’olin siihe aikha nuari lupaava ylioppilaskloppi ja makaalin talvet -Helsingis opintiällä. Lueskelin ahkerasti silloo tällöö, ja varsinki -silloo ku oli raha kaikki, muinaaspulkaarian ja tataarien kiältä -(ihmiset tiätää toristaa, jotta m’oon muitaki tyhmyyksiä elääsnäni -tehny), mutta kesät mä asustelin maalla faarin ja muarin tyänä. - -Ja luin siäläki sitä siunattua pulkaariankiältä, kun ei mun kruppini oo -oikee koskaa tyäntekua kaivannu. - -Ja hyvin se aika kuluu ja varsinki rahat. N’oli aina kaikki! - -Muari pakkas krupajamha ja faari välistä kysyyki jotta: - -— Mihkä sä poika oikee tuata rahaa paasaat? Eihän sulle piisaa -piikivekkää! - -Ja kun mun ei passannu ruveta oikee nuukaha seliittelemähä, niin -mä tiätysti otin noukkahani ja menin yliskamarihi oikee vihoosnani -lukemaha sitä pulkaariankiältä. Ja kum m’olin kaks päivää lukenu, niin -mä keksiin konstin: - -— Minä meen pankkihi ja otan laihnan! Sillähä sitä herrat rahapulasta -selviäävät! - -Seliitin heti meininkini faarille ja muarille ja sanoon jotta: - -— Nyt ei teirän enää trenkää mua auttaa. Kyllä mä pärjään ittekki. -M’otan laihnan pankista ja lujen ku hevoone. - -— S’on oikeen poikani! — sanoo faari. — Tee se, niin saat elää. — Mistä -sä saat takausmiähet? - -Faarin näytti vetävän vähä suonta suupiälestä ja muarinki meni suu -hymyhy. - -— Jaa niin takausmiähet? — sanoon mä. — - -Takausmiähiä tällääselle lupaavalle tiäremiähen aluulle, on koko mailma -täynnä! Täshä on rikkahia täloollisia ja hyviä tuttuja ja mukavia -miähiä koko pitäjes täynnä. No takausmiähistä ny ei puutett’oo, kun -vain on pankiis rahqja. — — — - -Ei tartte muuta ku mennä taloohi ja sanua isännälle, vaikka tualle -Juha-isännälle, jotta: - -— Tuata nuan m’oon täs vähä meinannu tehrä pikkuuse paperin pankkihi -ennenkö mä lopetan nua pulkaariankiälen tutkinnot ja lähren yliopiston -tipentillä tutkimuksia jatkamhan karakirkiisien maahan, että jos tuata -nuan te ny niinku pansia nimennä tähän mun paperihini. S’oon vaan -5.000 markkaa, ei se sen enempää. — Niin kiittää Juha-isäntä kun saa -vaivaasen pukinsorkkansa kriivatakki mun paperihini! — sanoon mä. - -— Sopiipa koittaa. Miks’ei ny tuallaasta tiäremiähen planttua taattaasi -— tuumas faariki. - -Kyllä mä vähä tykkäsin, jotta siinä faarin puhees kuulosti niinku -s’olis jotaki epäälly. En pääsny oikee kärryylle, jotta meinaskahan se -niinku sitä takausmiästen saantia vai epäälikhä se mun tiäteellistä -tulevaasuuttani. - -— Saattaapas nährä! — sanoon mä. Ja s’oliki hyvin sanottu. - -Ja niin mä lährin siitä paikasta paperit pläkkaris kylälle. En meinannu -muuta ku likimmääsis kranniis pyärähtää. Mutta Juha-isäntää ei rookannu -olla kotona ja Ylitaloon Matti-isäntä sattuu olhon kyröllä airanpanos. - -Mä lährin sitte oikaashon vainion poikki Larvataloohi ja siäl’oli -isäntä kotona. No se haastoo heti kamarihi, käski emännän keittää -»maisterille» kaffia, vaikk’en mä maisteri ollukkaa, ja rupes kyselöhö -jotta mitä kuuluu. - -— No eipä ny nii mitää erinomaasta — puhelin mä niinku pruukathan. - -Me soviimma kovasti hyvin isännän kans ja mä alkasin sitte kautta -rantaan viämhä sitä asiaa siihe pulkaariankiälen opintoohi, jokka -mull’on viäläki kesken. Sanoon jo jotta: - -— Pitääs täs tulvana kesänä lähtiä sinne karakirkiisien maaha -fonetiikkaa tutkimha ja siinä tarvitaas rahoja. - -Sitte tuliki kaffit ja emännäll’oli kovasti suuria ja leveetä -»piaksumpohjia» prikalla. - -Mä en oo ikänä nuasta peijakkahan präiskälehistä tykänny, johna telaa -suunsa ja saa leukaperänsä paisuksihin niitä mäihätes. Mutta mikäs -siinä auttoo? Ei passannu kiältääkkää, eikä s’olsi auttanukkaa. -Molempihi kuppiihi piti panna sulamaha ja ottaa »piaksumpohjan» -käthensä. - -Onneksi lähti isäntä emännän perhän tuphan ja mun passas pistää korppu -plakkarihi. Olin sitte kovasti pyhiiskelöväni suuta, kun isäntä takaasi -tuli. - -— Niin tuata — rupesin mä sitte taas uurestansa sitä asiaani. Jotta -tuata ajattelin, että tuata jos te tulsitte vähä takuumiäheksi — — —. - -— Jaa tuata, jotta minäkö niinku tuata niinku takaamaha? — — — sanoo -isäntä ja rupes kovasti rykimhän. - -Samas lenti kamarin ovi seljällensä jotta präikähti ja emäntä huuti -jotta: - -— Voi herran jutina Juhannes kun paimen tuli kotia juasten jotta -lehm’on puronnu saviprunnihi! - -Ja isäntä poukahti pysthy, hairas lakkinsa ja lähti ku ammuttu -juaksemha. - -— Mihnä, mihnä? — hätäännyyn mäki. — Mihnä se saviprunni o? - -— Voi voi tuata s’oon kahren virstan pääs larvas! Kerkiääkähä se -Juhannes sinne ennenkö se kualoo. - -— Juhannesko? - -— Ei ku se lehmä! - -Mä juaksin peräklasista kattomhan isännän perhän ja kyllä se mennä -pyhkääsi n’ottei olsi luullukkaa sellaasta kyyttiä pääsevän, kun jalaat -viuhtoo ku vyhrinpuut ja tukka aiva oikoosna. - -— No jos se tuata vauhtia painaa koko matkan, niin eikhän kerkiäkki -— vakuuttelin mä emännällen ja koitin lohruttaa ku sitä niin kovasti -itketti. - -— Viipyykhän se kauan siälä? — kysyyn mä sitte taas emännältä, kun mä -muistin sen asiani. - -— Ei suinkha se siältä ainakaa ennen iltaa kotia kerkiä — arveli emäntä. - -Kyllä mun pisti vihakseni kun tuan lehmän ny justhin pitiki prunnihi -purota, muttei mun passannu ruveta iltaa orottamhan. Ja kun siin’oli -Esa-Heikkilääne, jonka kans m’oon hyvä tuttu, justhin krannina, niin mä -lährin sen tyä. - -Siäl’oli isäntä kotona ja sama trahteeri ku Larvatalooski, mutta -emännälle mä sanoon jotta: - -— M’oon ny justhin juanu kaffia tuala Larvataloos ja vatt’on niin -kovasti täynnä, jotta mä en ny paa sulamaha vaikka mikä olis, ee-en. - -— Näm’on justhi tuatu Ekki-pakarista jotta n’oon kovast tuarehia ja -hyviä — hoki emäntä. Eikä siinä auttanu laupiahat silimäkkää. - -Emäntä tukkii ja tukkii niin kauhian suutta »piaksumpohjaa» jotta oikee -mua raisteli. Vaikka m’olsin kuinka sanonu ja pannu vasthan, niin se -aina vaa jotta: - -— No kyllä sitä ny yhren nisunpalan kastaa pitää! Eikä se paljas kaffi -oo mitään hörppiä. - -Ja kun min’en ottanu, niin — se pani sen kauhian korpun mun kuppini -päälle! - -Kyllä m’olsin tärkiää präiskänny sen »piaksumpohjan» seinähän ja -hyppiny tasapökkää, muttei passannu, ei passannu. - -Asialla kun olin. - -Mä kastoon, purin ja niälin ku sahajauhoja, mutta lopuuksi sain -pistetyksi pualiskan plakkarihini. - -Sitte mä seliitin isännälle niitä pulkaariankiälen opinnoota ja sitä -tipenttiä, että tuata niinku takaamaha — — —. - -— Jahah vai takaamaha — innostuu isäntä. S’oon oikee, jotta meistä -taloonpoikaasistaki ihmisistä tuloo oikee tiäremiähiä ja herroja, eikä -vaa aina herrasväjen mukuloosta. - -— No min’oon ajatellu sitä samaa, jotta oikee filosofiian tohturiksi mä -meinaasin ja sitä pulkaarian kiältä — — — rupesin mä. - -— No s’oon oikee! Ja minä tuun sua takaamaha vaikka kuinka paljo — — — - -— Mitäh? — kysyy emäntä kamarin ovelta. - -— No tämä maisteri pyytää mua sitä vähä takaamaha — seliitti isäntä. - -— Takaamaha? — kysyy emäntä uurestansa ja kattoo mua ku viarasta sikaa -pärinämaas. - -— Niin kattokaas emäntä, minä ny suaritan pulkaariankiälen tutkinnot ja -— — — - -— No ei ikänä, sanon mä! — kiljaasi emäntä. - -— Kuinka niin? — hämmästyyn mä. — No se ny on aivan vissi, jotta mä -pulkaariankiälen tutkintoni suoritan! - -— Viis mä sun pulkaarin tutkamista! — karjaasi emäntä. — Mutta meirän -isänt’ ei saakkaa mennä ketää takaamaha, sanon mä ja s’oon tyly tosi se. - -— No mutta emäntä, mitä te ny — — — koitin mä. - -— Älä ny viitti ruveta täs — — — koitti isäntäki. - -— Tuki suus! Ei sull’oo täs taloos mitää rooraamista — huuti emäntä. — -Tyhjänä s’oot taloohi tullu, muistakkos sen? - -Ja oli tryykätä isännän pönskähä kiinni. - -— No mutta, olkaa ny, älkää ny, mun tähre tappeloho alaakko hyvät -ihmiset — pyytelin minä oikee vesissilmin. - -Siitä nousi sellaane melu ja metakka, jotta mä klapsaasin yhres välis -ovesta pihalle. - -Jäin portahille seisomhan ja ajatteloho, jotta mitä herrannähköhö tästä -oikee tuloo, kun n’oon nuan hulluuna. Tuvasta kuuluu viälä hyvän aikaa -emännän meluamine, mutta sitte tuli hiljaasta. - -Mä kuulin isännän kuiskuttavan emännälle jotta: - -— Jokhan se meni? - -M’olin ku puulla päähä lyäty. En käsittäny yhtää mitää. Ja kun lährin -kävelhön, niin uuniklasista luurasivat perähäni, eiväkkä enää yhtää -riirellehet. - -— Kamaloota ihmisiä! — sanoon ittekseni. Ja mitäs m’olsin voinu muuta -sanuakkaa? - -Siit’oli hyvän matkaa Pömpelihin, johna mull’on vähä niinku sukulaasia, -vanhaa haisua, mithän o. - -Ja siälä mä en pääsny oikee reirhu alkuhunkaa ku Pömpelin Antti-faari -sanoo heti jotta: - -— Kyllä s’oon turhaa kuule sun siitä sen enempää puhua — — —. - -— No kirjoottakaa sitte tuaho nimennä — ilostuun mä. — On se veri vettä -vetelämpi niinku sanothan. - -— Ooksä hullu? - -— Mäkö hullu? — kysyyn mä. Kuinka niin voitta luulla? Mä kun oon kohta -viisaustiätheen ja filosofiian maisteri? - -Suaraan sanoen, Pömpelin Antti-faari oli niin epäkohtelijas ja puhuu -niin kamalasti ja loukkaavasti, jotta jos en m’olsi heti poistunu, niin -m’olsin pian menettäny ittekunniootuksen ja luottamuksen itteheni. - -Niin kamaloota se musta puhuu ja mun pulkaariankiälen opinnoostani. - -Mä kuljin sitte viälä mones paikas. Olin siinä Isoos-Kaapooski, jok’on -pitäjän rikkahin taloo, ja joh’on rahaa ku tuahta n’otta alimmaaset -arkun pohjalla mätänöö. - -Ja siälä mä ny vasta imhen kuulin! - -Sellaasen, jottei sitä tiärä koko pitäjäs kukaa muu ku mä. Ajatelkaa, -kuulkaa, kun se Isoo-Kaappoo on köyhä ku kirkonrotta! - -Koko pitäjes luuloo ja pitää sitä oikee upporikkahana, oikiana -rahapiruna — eikä sill’oo äijäparaalla puupenniä! Puhuras on ku nualtu -lusikka. - -— Herrenjee! — Vai ootta te niin köyhä? — pääsi multa poikaparaalta, -kun se oikee seliitti köyhyyttänsä. Oikee se itki. - -— Kuinka t’ootta niin köyhä, kun teill’on 7 hevoosta ja se vanha salvia -kahreksas, neljättäkymmentä lehmää kytkyellä ja näin suuri taloo? - -— Velkana kaikki, velkana kaikki — hoki Isoo-Kaappoo. Jos ihmiset -tiätääsivät mun velkani, niin ei rikkahaksi Kaapooksi haukutaasi. — -Kuka tiätää, vaikka vaivaastaloohi kualis —. - -Kyllä mun tuli surko sitä rikasta Kaappoja. Mä sanoonki jotta: - -— Kumma ku t’ett’oo jo kuallu? - -— Sanos muuta! Sitä mäki oon ajatellu, jotta kuinka kauan mua täälä -piinathan — — — - -Ja vaikk’ei mun olsi kuinkaa passannu, niin aina m’oon pruukannu -köyhille ja vaivaasille jotaki antaa. Olsin antanu Isoolle-Kaapoollekki -vaikka koko markan, muttei mull’ ollu. Ei ollu ku yks ainua Fennian -paperossi looran pohjas. Mun teki kovasti ittekki miäli, mutta tarittin -kumminki sitä. Se otti sen ja pyyti mua viälä kraapaasta siihe -valkiaki, mutta itte se kyllä veteli. Kovasti se kiitteli ja kehahteli -jotta: - -— Kylläpäs sinä poltat fiiniä paperossia. - -Niin liikutettu m’olin, jotta aiva pakkas veret munki silmihi. - -Ja ennenkö mä iltäyästä kotia kerkesin, niin m’olin travannu syämätä -koko pitäjähän päästä päähä, eikä yhtäkää takausmiähen nimiä ollu -paperihini tullu. - -Mä tein sen merkillisen havaannon, että jos ei lehm’ ollu puronnu -prunnihin, niin oli taloos häjy emäntä ja hyvä isäntä, elikkä oli -isäntä jo maksanu niin paljo takauksia, jotta s’oli päättäny ennen -hirttää ittensä elävältä ku enää ketää rikasta ja luatettavaa miästä -elikkä lupaavaa tiäremiästä, pappia eli puuställiä taata. N’oon -kuulemma kaikki samallaasia. Yks hyvä tuttava lupas vissisti tulla -takaamaha, mutta vasta tulvana vuanna, ku se ensin näköö, joutuuko se -maksamha yhren toisen takauksen. - -Ja ne, joonka ei ollu näin hullusti asiat, mutta muutoon hyväs -toimhentulos ja jota ihmiset pitivät rikkahina — niin ajatelkaa! - -Kun oikee keskusteltihin ja värteerattihin niiren raha-asiat, niin -n’oli kaikki köyhempiä ja kovemmas rahantarpehes kun mä, joka kuljin -vain takausmiähiä kyselemäs! - -Niillä ny oli niin kiriät ja surkiat raha-asiat n’otta aiva mua -pyärrytti ja peljätti, kuinka niiren käyrähänkää. - -Mä sanoonki joillekki jotta: - -— Parasta ny on isännät ku te heti teettä laihnan pankkihi ja mä tuun -teitä takaamaha. - -Harvas vain oli sellaasia rehellisiä sivistymättömiä ihmisiä, oikeeta -moukkia, jokka sanoovat suaraa, jotta mä muka en ikänä velkaani -maksaasi! - -Mä tulin kotia vähä totisen näköösenä. - -— No mitäs kuuluu poikani opintomatkalta? — kysyy faari. — Löikkö -pahoon nenäs takkakivhen? - -— Voi rakas faari ja muari. Löin! Löin joka taloos n’otta silmis sätii! -— ja itku pillahti. - -— Sepä hyvä! — ihastuu faari. — Keitäs muari ny poijalle kaffit. S’oon -kovasti viisastunu. - -— Mutta mistä mä saan rahaa lopettaakseni ne pulkaariankiälen opinnot, -ku kukaa ei tuu takaamahan? - -— No älä sure poikani — sanoo faari. — Mulla ja muarill’ on arkun -pohjalla viälä kärpännahkoja. Saat ne! - -— Mutta mistäs mä saan takausmiähet? — - -— Takaa itte! Sehän on kaikista vissiintä. Ittehän hyvä miäs ittensä -takaa. - -Mä kirjootin faarille velkakirjan ja merkittin itteni molemmiksi -takausmiähiksi. Ja rahat nousi ku konttuurista! — — — - -Jokos uskot sanan päälle, jotta lyä nenäs takkakivhen? - -Siitä viisastuu! - - - - -NÄLKÄSILMÄ-SUUTARI. - - -Oottako kuullu siitä nälkäsilmä suutarista puhuttavan? - -Mä en pahaa pruukaa ihmisistä puhua, mutta tua suutaripakana teki -sellaasen kölöntyän vanhallen akallen, jott’ei tuallaast’oo ennen nähty -ei kuultu. - -Kun senkin pikipeukalo ryäväs leskiakan kryytimaasta ruakamullan ja -vei oman klasinsa ala. Ei jääny sen vanhan lesken maaha ku kuarittuja -mulkkerokiviä, alunasavia ja hiataa. - -Eikä se vanha leski voinu muuta ku itkiä suutarin häjyyttä. - -Ja niin on asiat, jotta sillä suutarill’ on kirjootettu laki -pualellansa, joka sanoo, jotta tämä ittensä elättävä suutari saa -kraapia kaiken ruakamullan köyhän leskiakan ainuasta pärinämaasta, jos -vain tahtoo ja ilkiää, kun kerran maa on suutarin oma. - -Ja tämä suutari tahtoo ja ilikes. - -— Knääkähtäkhön vanha ämmä siihe paikkahan! — Mitä se mua huiskuttaa, -hampahitoon akka! — ajatteli se syntinen suutari, joka kans meinaa -taivahasen päästä. - -Ja veti ja kärräs lesken ruakamullan omallen maallensa. - -Mutta vääryys ei vesoo. - -Ihmisten tuli surku sitä leskiä. Taloonisännät ja krannit toivat -omasta maastansa monta kuarmaa parasta laia ruakamultaa sen lesken -paljahasehen kryytimaahan. Toivat sontaaki ja hyvää sontaa toivakki. Ja -pikkulapset kans auttoovat sitä vanhaa hyvää mummua. Ne toivat heti ku -löytivät tiältä ja kujilta valmista lantaa tikuulla sille mummalle ja -ahkerasti ittekki kulkivat auttamas mummaa lannoottamha pärnämaata. - -Ja mumma kiitteli ja sanoo jotta: - -— On niitä viälä hyviäki ihmisiä! - -Ja lasten oli niin hyvä olla, jott’ei n’olsi muuta ku aina vai -lannoottanehet mumman maata. - -Ja mumman maa tuli niin hyvähän voimahan ja menestyy niin kovasti -hyvin, jotta se sai kauhian paljo pärinöötä. - -Mutta sen häjyn nälkäsilmäsuutarin maa oli kun noiruttu. Vaikka se -penkoo ja möyrästi pärnämaatansa pyhinäki ja oppipoijan piti paljahin -käsin lannoottaa maata, niin ei sittekkää kasvanu muuta ku pilliääsiä -ja karriaasia. - -Maa piti kuivaa koko kesän. Pärnänvarret olivat rutuusia ja huanoja. Ja -sitte tuli nilviääsiä ja karvamatoja, jokka söivät pärnänlehret ylähä. - -Ja oli kun koko luamakuntaki olis ollu sitä häjyä suutaria vastahan, -kun s’oli niin häjy sille mummalle. - -Oikeen s’oli kamalaa kattuakki kun saret tuli. Aina tuli sellaanen -ukonpysty, jotta suutarin maahan ei puronnu nokkuakaa, mutta mumman -maan kasteli. - -Ja kylän kissikki kulkivat yän aikhan pahanteos sen suutarin maalla. - -Ne juaksivat matalana maantiän poikki ja airanviärtä suutarin -pärnämaahan. Siälä ne kuapii ja kraapii ja pengasti niinkun häjylääset, -n’otta siämenperunat oli aina ylähällä kun suutari huamaatti. - -Ja suutari manas ja pärmänttäs niinku vain suutari saattaa ja taitaa. -Eikä saanu yhtää pärinää syksyllä maastansa. Kyllä suutari ny katuu -katkerasti pahuuttansa, mutta omiansa sillen, mitäs oli niin häjy. - - - - -YLISTARON ISÄNNÄN TÄMMI. - - -Oottako kuullu kuinka Ylistaros täs hiljan annettihin tämmi yhrelle -isännälle? - -Niinku te tiärättä, niin ny erootethan joka pitäjäs torpparia ja -mökkilääsiä ittenääseksi n’otta pritaa, niinku teuvalaane sanoo. - -Ylistaros s’oonki yleensä menny hyvin ja mukavasti. Isännät eivät oo -pannehet vastahan ja hinnoostaki on helposti sovittu. Torppari on -hommannu litran pontikkaa, s’oon yhtehöösesti ryypätty, vähä laulettu -päälle ja sillä hyvä. - -Mutta oli siälä yks isäntä, joka rupes panhon vastahan. Torppari -ilmootti asian lautamiähelle ja lautamiäs lähti kahren viarahanmiähen -kans lukhon kovaa hopiaa sille isännälle, anthon tämmiä. - -Ne tulooki noukkapystyä perätyste kujaa pitkin taloohi ja emäntä sattuu -uuniklasista äkkäämähän. Sekös huuti isännälle jotta: - -— Sussiunakkoho tänne tuloo lautamiäs kahren miähen kans! - -Isäntä hyppäs kans kattomhan jotta: - -— Voi piihana sen tähre! - -Hairas pärinäkellarin luukun auki, sukaasi piänintä kakaraa päähä ja -hyppäs kellarihi. - -Sitä kersaa se löi sitä varte, jotta se tiätääs pitää suunsa kiinni, -jos kysytähän. Ei se sitä keriinny sille kersalle sanua, mutta se -ymmärti sen siitä mällistä. - -Kellaris sattuu sille vähä vahinkojaki, ku kaatuu emännän maitofati -niskahan ja voipyttyki meni silmällensä multaha. Mutta mitäs siitä. - -Lautamiäs tuli miähinensä, mutta emäntä huuti jo oves jotta: - -— Ei isäntää oo kotona. S’oon mettäs rankakuarmaa hakemas. - -Ja sen hyvän kans sai lautamiäs lähtiä. Mutta lupas pian tulla toiste. - -Siitä nousi kova funteeri taloos, jotta pitääkö isännän lähtiä joka -päivä Koppeloho päiväkuntaha vai istua loppu talvi kellaris, jottei -lautamiäs rookaasi sitä tämmin kans. - -Mutta mitäs ollakkaa, niin ei kulunu ku kaks päivää, ku lautamiäs -paukahti taas taloon pihalle viarasten miästen kans. - -Isännän ahristi juaksujalkaa tallihin, ja ovi kiinni, muttei saanu -hakaha. - -Lautamiäs havaatti sen ja lähti perähän. - -Isännälle tuli hätä kätehe. Se aukaasi tallinluukun ja rupes tukkimhan -sen kautta pihalle. - -Mutta tarttuuki vattasta kiinni. - -Lautamiäs aukaasi oven ja hyvän aikaa ettii ympärinsä, ennenkö se -havaatti isännän jalaat ja piaksut. - -Viarahat miähet vetivät kumpikin isäntää sääristä, mutta s’oli tarttunu -niin lujaha, jotta sit’ei saatu irti. - -— No mitäs siinä! — tuumas lautamiäs. — Lujethan sille tämmi, mutta -oikialta pualen. - -Ja menivät tunkiolle. - -Lautamiäs luki paperista kirkkahalla äänellä sontaluukkuhu -tarttunehelle isännälle jotta: - -— Täten kuttuthan ja haastethan — - -Ja viarahat miähet toristivat jotta tämmi tuli laillisesti annetuksi ja -vastapläsiä lujetuksi, niinku laki määrää. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUUKKOO, PUNTARI JA -PANNUNJALAKA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67948-0.zip b/old/67948-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a51b1f9..0000000 --- a/old/67948-0.zip +++ /dev/null |