NormalizeHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 8036 deletions

diff --git a/old/67340-0.txt b/old/67340-0.txt
deleted file mode 100644
index fe4e216..0000000
--- a/old/67340-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8036 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Ritari d'Harmental, by Alexandre Dumas
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Ritari d'Harmental
-       Historiallinen romaani holhoushallituksen ajoilta
-
-Author: Alexandre Dumas
-
-Translator: V. Hämeen-Anttila
-
-Release Date: February 6, 2022 [eBook #67340]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RITARI D'HARMENTAL ***
-
-
-
-
-
-RITARI d'HARMENTAL
-
-Historiallinen romaani holhoushallituksen ajoilta
-
-
-Kirj.
-
-ALEXANDRE DUMAS
-
-
-Suomentanut
-
-V. Hämeen-Anttila
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1923.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Kapteeni Roquefinette
-Ottelu
-Sankarimme
-Lepakko
-Arsenaali
-Cellamaren ruhtinas
-Alberoni
-Pasha
-Ullakkokamari
-Rue du Temps-Perdun porvari
-Liittosopimus
-Kiikkulauta
-Denisin perhe
-Tummanpunainen nauharuusuke
-Rue de Bons-Enfants
-Buvat
-Murhenäytelmä
-Perintö
-Bathilde
-Henkilöluettelo
-Viiteselitykset
-
-
-
-
-KAPTEENI ROQUEFINETTE
-
-
-Maaliskuun 22. päivänä armon vuonna 1718, eräs ylhäisen näköinen nuori
-herrasmies — iältään kahdenkymmenenkuuden ja -kahdeksan välillä —
-viivyskeli kauniin espanjalaisratsun selässä Pont-Neuf-sillan Quai
-de l'École-rantakadun puoleisessa päässä kello kahdeksan tienoissa
-aamulla. Hän istui satulassa niin suoraryhtisenä ja vakaana, että olisi
-voinut luulla messire[1] Voyer d'Argensonin, valtakunnan poliisivoimien
-kenraaliluutnantin, asettaneen hänet sinne vartiopalvelukseen.
-
-Puolisen tuntia hänen katseensa harhaili ympäristössä ja vilkaisi
-usean kerran kärsimättömästi La Samaritainen pumppuhuoneen kelloa,
-mutta kiintyi sitten ilmeisen tyytyväisenä erääseen henkilöön, joka
-Dauphine-aukiolta tullen teki puolikäännöksen oikeaan ja asteli häntä
-kohti.
-
-Nuoren ratsumiehen huomion oli herättänyt pitkä mies. Hän ei käyttänyt
-muodin mukaisesti peruukkia tuuheilla mustilla hiuksillaan, joiden
-seassa jo näkyi harmaitakin hapsia. Puku oli puolittain porvarillinen,
-puolittain sotilaallinen, ja sitä koristi olkaruusuke, jonka alkuaan
-tummanpunainen väri oli sateiden liottamana ja auringon paahtelemana
-kauhtunut punaisenkellertäväksi. Lisäksi hänellä oli aseistuksena
-pitkä, viistoon kiinnitetty miekka, joka huiteli hänen pohkeitaan.
-
-Miehen saattoi päätellä neljänkymmenenviiden tai -kuuden vuoden
-ikäiseksi, ja hänen kävellessään keskellä katukäytävää verkkaisesti
-huojutellen lanteitaan, toisella kädellä sivellen viiksiään ja toisella
-viittoen ajopelejä sivuuttamaan etäämmältä, hänen kasvonpiirteensä,
-käyntinsä, ryhtinsä, koko olemuksensa ilmaisi sellaista häpeilemätöntä
-huolettomuutta, että tarkkaileva ratsastaja väkisinkin hymyillen mutisi
-itsekseen:
-
-— Tuostapa taidan saada!
-
-Tätä otaksumaansa koetellakseen nuori aatelismies suuntasi
-ratsunsa suoraan tulijaa kohti, ilmeisesti aikoen puhutella.
-Nähdessään tuntemattoman haluavan häneltä jotakin jälkimmäinen
-seisahtui pumppuhuoneen kohdalle, siirsi oikean jalkansa kolmanteen
-miekkailuasentoon ja siveli toisella kädellä yhä viiksiään, mutta laski
-toisen käden miekkansa nupille, odottaen mitä toisella oli sanottavana.
-
-Nuori aatelismies pysäytti hevosensa hänen eteensä ja virkkoi kohottaen
-kätensä hatunreunaan:
-
-— Monsieur, päättelen sävystänne ja esiintymisestänne, että olette
-jalosukuinen. Enhän erehdy.
-
-— Ette, monsieur! vastasi puhuteltu tähän omituiseen tiedusteluun,
-hänkin vuorostaan koskettaen hattuaan tervehdykseksi. — On tosiaan
-hauskaa, että sävyni ja esiintymiseni puhuvat puolestani, ja jos
-katsotte asianmukaiseksi suoda minulle arvoasemani, niin voitte minua
-puhutella kapteeniksi.
-
-— Olen iloinen siitä, että olette soturi, monsieur, jatkoi ratsastaja
-kumartaen jälleen. — Se on minulle lisätakeena, että te ette mitenkään
-jättäisi herrasmiestä pulaan.
-
-— En varmasti, kunhan herrasmies ei sentään tahdo vedota kukkarooni,
-sillä minä tunnustan teille avomielisesti, että olen juuri jättänyt
-viimeisen écuni[2] erääseen Port de la Tournellen[3] kapakkaan.
-
-— Asia ei koske kukkaroanne, kapteeni, vaan päin vastoin pyydän saada
-vakuuttaa, että omani on teidän käytettävissänne.
-
-— Kenen kanssa minulla on kunnia puhua, kysyi kapteeni ilmeisesti
-ilahtuen tästä vastauksesta. — Mitä voin tehdä mieliksenne?
-
-— Olen paroni René de Valef, ilmoitti ratsastaja.
-
-— Anteeksi, herra paroni, tokaisi kapteeni, — luulen Flanderin
-sodissa kuulleeni sen nimisestä suvusta.
-
-— Kuulun juuri siihen, monsieur, olen syntynyt Liègessä.
-
-Keskustelijat tervehtivät jälleen toisiansa.
-
-— Asiani johtuu siitä, jatkoi paroni de Valef, — että läheinen
-ystäväni chevalier[4] Raoul d'Harmental viime yönä minun seurassani
-sai niskoilleen pahan riidan, jonka ratkaisuksi joudutaan tänä aamuna
-miekkasille. Vastustajiamme oli kolme ja meitä vain kaksi. Niinpä nyt
-aamulla pistäydyin markiisi de Gacén ja sitten kreivi de Surgisin
-luona, mutta kovaksi onneksi ei kumpikaan ollut viettänyt yötä
-vuoteessaan. Selkkauksen selvitystä ei voinut lykätäkään, koska minun
-täytyy kahden tunnin kuluessa lähteä matkalle Espanjaan. Välttämättömän
-kolmannen miehen puutteessa päätin sijoittua Pont-Neufille, vedotakseni
-ensimmäiseen paikalle sattuvaan herrasmieheen. Siten tulin kääntyneeksi
-teidän puoleenne.
-
-— Ja siinä teitte hyvin! Tuohon käteen, paroni. Minä olen puolellanne.
-Ja saanko kysyä, mikä hetki sovittiin kohtaukselle?
-
-— Puoli kymmenen aamulla.
-
-— Missä se tapahtuu?
-
-— Maillot-portin luona.
-
-— Hitto, nyt ei ole liiaksi aikaa! Mutta te olette ratsain ja minä
-jalkaisin. Miten järjestäisimme tämän?
-
-— Ehkä suvaitsette nousta lautasille, kapteeni.
-
-— Kernaasti, herra paroni.
-
-— Huomautan vain, lisäsi nuori aatelismies, ja hänen huulillaan
-karehti hymyn häive, — että hevoseni on hieman vauhko.
-
-— Käsitänhän minä sen, sanoi kapteeni peräytyen askeleen ja luoden
-uljaaseen eläimeen tuntijan silmäyksen. — Ellen pahasti erehdy, se on
-syntynyt Granadan ja Sierra Morenan vuoristojen välimailla. Minulla oli
-tuollainen Almanzan sotaretkellä, ja pelkästään polvieni puserruksella
-minä useasti taltutin sen lauhkeaksi kuin lampaan kun se tahtoi
-riistäytyä nelistämään.
-
-— Ei sitten hätää. Ratsaille siis, kapteeni, ja Maillot-portille!
-
-— Tässä olen, herra paroni.
-
-Ja käyttämättä jalustinta, jonka nuori aatelismies jätti häntä varten
-vapaaksi, kapteeni pääsi lautasille yhdellä ponnahduksella.
-
-Paroni ei ollut varoittanut suotta. Hänen ratsunsa ei ollut tottunut
-noin painavaan taakkaan ja yritti heti vapautua siitä. Mutta
-kapteenikaan ei ollut puhunut perättömiä ja eläin tunsi piankin
-tavanneensa väkevämpänsä. Tehtyään pari kolme hypähdystä, joista oli
-ainoana tuloksena ratsastajien taitavuuden ilmeneminen ohikulkijain
-katseille, se näki parhaaksi todella ja painui täyttä ravia Quai de
-l'Écolelle, joka tähän aikaan oli pelkkä satama-alue. Samaa vauhtia se
-jatkoi Louvren ja Tuileriesin rantakaduille, ulos Conférence-portista,
-ja jättäen vasemmalle Versaillesin viertotien se eteni pitkin
-Champs-Élyséesin mahtavaa puistokatua. Tämä johtaa nykyään Place de
-l'Étoilen riemuportille. Pont d'Antin-sillalle tultaessa paroni de
-Valef hiukan hiljensi juoksua, huomatessaan heidän hyvin ehtivän
-Maillot-portille määrähetkeksi. Kapteeni käytti hyväkseen tätä
-rauhaisampaa tilaisuutta.
-
-— Nyt, monsieur, hän virkkoi, — voinko tungettelematta kysyä teiltä,
-mikä on tappelumme aiheena? Ymmärtänette, että tarvitsisin valaistusta
-siihen seikkaan, osatakseni sovittaa käyttäytymiseni vastustajaani
-kohtaan ja tietääkseni, kannattaako hänet tappaa.
-
-— Huomautuksenne on varsin asiallinen, kapteeni, vastasi paroni. —
-Kerron koko riidan. Me illastimme eilen La Fillonin kapakassa. Tottahan
-tunnette sen naikkosen, kapteeni?
-
-Totta tosiaan, minähän hänet toimitin seurapiiriin, vuonna 1705, ennen
-kuin lähdin sotaretkille Italiaan.
-
-— No, voittepa kehua kasvattaneenne oppilaan, joka tuottaa teille
-kunniaa, kapteeni! sanoi paroni nauraen. — Siellä siis istuimme
-illallisella kahden kesken, d'Harmental ja minä.
-
-— Ilman ainoatakaan kauniin sukupuolen edustajaa? kummeksui kapteeni.
-
-— Niin, hyväinen aika, niin! Minun täytyy huomauttaa, että
-d'Harmentalissa on munkkimaisuuden vikaa. Hän käy La Fillonilla
-ainoastaan jotta häntä ei piikiteltäisi sen paikan kaihtamisesta, ja
-rakastaa vain yhtä naista kerrallaan. Nykyään hän on kiintyneenä pikku
-d'Averneen, kaartinluutnantin puolisoon.
-
-— Hyvä on.
-
-— Keskustellessamme siinä yhtä ja toista kuului viereiseen aitioon
-tulevan hilpeä seurue. Kun keskustelumme koski yksityisiä asioita, me
-vaikenimme, siten tahtomattamme joutuen kuuntelemaan naapurien puhelua.
-Mutta sattuman leikki on niin kummallista, että he juttelivat juuri
-samasta aiheesta, jota meidän ei olisi sopinut kuulla käsiteltävän.
-
-— Chevalierin rakastajattaresta, kenties?
-
-— Oikein arvattu. Heti ensimmäiset sanat kuultuani nousin viedäkseni
-pois Raoulin, mutta hän laski kätensä Olalleni ja painoi minut takaisin
-istumaan.
-
-"Philippe[5] on siis pihkaantunut pikku d'Averneen?" sanoi muuan ääni.
-
-"Marskitar d'Estréesin juhlasta saakka, jossa hän Venukseksi
-laittautuneena ojensi regentille hankkiluksen ja samalla lausumassaan
-runossa vertasi häntä Marsiin."
-
-"Mutta siitähän on jo viikko", huomautti kolmas ääni.
-
-"Vaikka onkin", vastasi ensimmäinen. "Katsokaas, pikku rouva hiukan
-vastusteli, joko todellisesti kiintyneenä d'Harmental-parkaan tai
-tietäen, että regentti rakastaa vain vastustelevaa. Lopulta hän tänään
-aamulla, saadessaan kukkia ja jalokivikoruja, suvaitsi luvata ottavansa
-nyt illalla vastaan hänen korkeutensa."
-
-— Ahaa! virkkoi kapteeni. — Alan jo ymmärtää. Chevalier pani siitä
-pahakseen?
-
-— Niin juuri. Hän ei nauranut sille niin kuin me olisimme tehneet, te
-tai minä — toivoakseni ainakin — eikä ajatellut käyttää tätä tapausta
-everstin valtakirjan saamiseksi takaisin, se kun oli riistetty häneltä
-muka säästäväisyyden nimessä. Sen sijaan hän valahti niin kalpeaksi,
-että luulin hänen pyörtyvän. Sitten hän lähestyi välilaudoitusta ja
-koputti siihen nyrkillään, jotta toiset vaikenisivat.
-
-"Hyvät herrat", hän sanoi, "minun täytyy mielipahakseni väittää
-teitä vastaan, mutta se teistä, joka kertoo rouva d'Avernen suoneen
-kohtauksen regentille tai kellekään muulle, valehtelee jutussaan."
-
-"Minä siitä mainitsin ja pysyn kertomassani, monsieur", vastasi
-ensimmäinen ääni. "Ja jos siinä on jotakin paheksumisen aihetta teille,
-niin olen nimeltäni Lafare, kaartinkapteeni."
-
-"Ja minä Fargy", ilmoitti toinen ääni.
-
-"Ja minä Ravanne", lisäsi kolmas.
-
-"Hyvä on messieurs", jatkoi d'Harmental. "Huomenna kello yhdeksän ja
-puoli kymmenen välillä Maillot-portin luona. Ja hän palasi istumaan
-minua vastapäätä. Toiset herrat alkoivat haastella muusta, ja me
-lopetimme aterian. Siinä koko juttu, kapteeni. Tiedätte siitä nyt yhtä
-paljon kuin minäkin."
-
-Kapteenilta pääsi äännähdys, joka tuntui vähäksyvän tapauksen
-vakavuutta. Mutta vaikka hän ei siis oikein hyväksynytkään chevalierin
-närkästymistä, hän päätti silti parhaansa mukaan kannattaa asiaa,
-jonka esitaistelijaksi oli arvaamattaan joutunut, niin vajavasti
-perustellulta kuin se hänestä näyttikin. Ja peräytyminen olisi
-muuten jo myöhäistäkin. Oli ehditty Maillot-portille, ja eräs nuori
-ratsastaja, joka näkyi odottelevan ja oli jo kaukaa huomannut paronin
-ja kapteenin, kannusti hevosensa laukkaan ja lähestyi nopeasti. Se oli
-chevalier d'Harmental.
-
-— Rakas chevalier, lausui paroni de Valef puristaessaan hänen
-kättänsä, — salli minun esitellä sinulle vanhan ystävän puutteessa
-uusi. Ei Surgis eikä Gacé ollut kotona. Tapasin tämän herran
-Pont-Neufillä, selitin hänelle pulamme, ja hän tarjoutui ystävällisesti
-päästämään meidät siitä.
-
-— Niinpä olen sinulle kaksinkertaisessa kiitollisuuden velassa, rakas
-Valef, vastasi chevalier luoden kapteeniin katseen, jossa ilmeni hieman
-oudostelua. — Ja teiltä, monsieur, minun on pyydettävä anteeksi,
-kun aloitan tuttavuutemme syöksemällä teidät suoraa päätä tällaiseen
-ilkeään juttuun. Mutta toivottavasti suotte minulle jonakin päivänä
-tilaisuuden vastapalvelukseen. Pyydän teitä tarpeen tullen käyttämään
-vapaasti minua niin kuin minä nyt teitä.
-
-— Hyvin puhuttu, chevalier, vastasi kapteeni hypäten maahan, —
-ja teidän esiintymistapanne saisi minut samoamaan maailman ääriin.
-Sananlasku on oikeassa: ainoastaan vuoret eivät tapaa toisiaan.
-
-— Mikä tämä omalaatuinen olento on miehiään? kysyi d'Harmental hiljaa
-Valefilta, kapteenin verrytellessä jalkojaan ja käsiään tantereen
-tömistelyllä.
-
-— En tosiaankaan osaa sanoa, vastasi Valef, — mutta sen tiedän,
-että me ilman häntä olisimme kiusallisessa asemassa. Varmaankin joku
-pennitön seikkailijasoturi, jonka on rauha työntänyt syrjään niin kuin
-monelle muullekin on sattunut. Saammehan sitä paitsi kohta arvostella
-häntä toiminnassa.
-
-- Kas niin, virkkoi kapteeni elpyen liikuntaharjoituksestaan, — missä
-ovat keikarimme, chevalier? Tunnen olevani vireessä tänä aamuna.
-
-— Tullessani teitä vastaan, huomautti d'Harmental, — he eivät olleet
-vielä saapuneet, mutta huomasin puistokadun päässä jonkinlaiset
-vuokravaunut, joita he voivat syyttää, jos viivästyvät. Ja oikeastaan,
-— he eivät olekaan vielä myöhässä, sillä kello on vasta juuri puoli
-kymmenen.
-
-— Ehättäkäämme siis heidän edelleen, esitti Valef laskeutuen
-vuorostaan ratsailta ja heittäen ohjakset d'Harmentalin
-kamaripalvelijalle. — Sillä jos he saapuisivat kohtauspaikalle meidän
-lörpötellessämme täällä, näyttäisi siltä kuin me antaisimme odottaa
-itseämme.
-
-— Olet oikeassa, myönsi d'Harmental.
-
-Hänkin hyppäsi nyt maahan ja läksi astelemaan portin ulkopuolelta
-alkavaa puistoa kohti kahden kumppaninsa saattamana.
-
-— Eivätkö herrat tilaa mitään? kysyi portin äärellä olevan ravintolan
-omistaja, joka oli kurkkimassa itselleen vieraita.
-
-— Kyllä väinkin, isäntä Durand, vastasi d'Harmental, joka ei
-välttääkseen häiritsemistä tahtonut herättää epäilyä, että hän liikkui
-muilla asioilla kuin tavallisella kävelyllä. — Aamiainen kolmelle!
-Teemme kierroksen lehtokujalla ja palaamme kohdakkoin.
-
-Hän pudotti kolme louisdoria ravintoloitsijan kouraan. Kapteeni
-näki kultarahojen peräkkäisen välkähtelyn ja arvioi perinpohjaisena
-alan tuntijana nopsasti, mitä Boulogne-metsän laidalla saattoi
-vaatia seitsemänkymmenenkahden livren laskuun. Hän tunsi isännän ja
-katsoi pikku evästyksen hyödylliseksi, joten hän vuorostaan lähestyi
-ravintoloitsijaa ja huomautti tälle:
-
-— Kuuleppas, krouvari ystäväiseni, tiedäthän, että minä ymmärrän
-antimien arvon ja että minun parissani ei pääse summaa suotta
-paisuttamaan? Viinin pitää olla hienoa ja ruokaa runsaasti! Ymmärrätkö?
-
-— Olkaa huoletta, kapteeni, takasi isäntä Durand. — En minä pyrkisi
-pettämään teidänlaistanne kokenutta miestä.
-
-— Hyvä on. Minä en ole haukannut mitään kahteentoista tuntiin.
-
-Ravintoloitsija ilmaisi kumarruksella, että hän ymmärsi ohjeen, ja
-peräytyi keittiöpuolelleen saatuaan sellaisen käsityksen, että hän ei
-ollutkaan tehnyt niin hyvää kauppaa kuin oli ensin toivonut. Kapteeni
-viittasi hänelle vielä puolittain ystävällisesti, puolittain uhkaavasti
-ja sitten jouduttaen askeleitaan liittyi chevalierin ja paronin
-seuraan; nämä olivat jo seisahtuneet odottamaan häntä.
-
-Chevalier ei ollut erehtynyt vuokravaunujen tarkoituksesta. Ensimmäisen
-lehtokujan mutkassa hän näki kolmen vastustajansa astuvan niistä
-maahan. He olivat markiisi de Lafare, kreivi de Fargy ja chevalier de
-Ravanne.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lafare on heistä parhaiten tunnettu jälkeenjääneiden runojensa
-perusteella ja sotilasuransa ansiosta. Hän oli iältään
-kolmenkymmenenkuuden ja -kahdeksan vaiheilla, avomielisen ja
-suoraluontoisen näköinen, ehtymättömän hilpeä ja hyväntuulinen, aina
-valmis pitämään puoliaan ketä hyvänsä vastaan, pöydässä, pelissä
-ja aseleikissä, ilman kaunaa ja katkeruutta, ja kauniin sukupuolen
-yleisessä suosiossa. Regentti oli suuresti kiintynyt häneen,
-nimittänyt hänet kaartinkapteeniksi ja kymmenvuotisen likeisen
-ystävyssuhteen aikana toisinaan huomannut hänet kilpailijakseen, mutta
-aina uskolliseksi palvelijakseen. Prinssi, jolla oli tapana antaa
-liikanimiä kaikille kumppaneilleen ja kaikille rakastajattarilleen,
-nimittelikin häntä _hyväksi lapsukaiseksi_. Jonkin aikaa oli Lafaren
-puoleensavetävyys kuitenkin tuntuvasti heikentynyt hovinaisten ja
-oopperan tyttöjen keskuudessa hänen oivan entisyytensä laskemasta
-vankasta perustasta huolimatta. Oli alettu huhuilla, että hän
-oli antautumassa naurunalaiseksi, kesyttymällä säännöllisiin
-elämäntapoihin. Toisin jotkut hänen maineensa pelastamiseksi
-kuiskailivat, että siihen näennäiseen kääntymykseen ei ollut muuta
-syytä kun mademoiselle de Contin[6] mustasukkaisuus. Väitettiin, että
-tämä _madame la duchessen_[7] tytär ja suuren Condén jälkeläinen
-suvaitsi tuntea erikoista kiintymystä regentin kaartinkapteeniin. Tätä
-käsitystä muuten vahvisti kapteenin lyöttäytyminen tuttavallisiin
-väleihin herttua de Richelieun kanssa, jota taasen pidettiin
-mademoiselle de Charolaisin rakastajana.
-
-Kreivi de Fargya mainittiin tavallisessa puheessa "komeana Fargyna",
-käyttäen isiltä periytyneen arvonimen sijalla luonnon antamaa
-määritelmää. Häntä arvosteltiin todellakin sukupolvensa miehisen
-kauneuden huomattavimmaksi edustajaksi. Tänä lemmenleikin aikakautena
-se asema tuotti velvoituksia, joista hän ei ollut milloinkaan
-peräytynyt, vaan aina suoriutunut kunniakseen. Olisi ollut suorastaan
-mahdotonta tavata komeampaa ulkomuotoa. Samalla hän oli tuollainen
-sirouden ja voimakkuuden, joustavuuden ja vilkkauden perikuva,
-jollaisessa yhtyivät senaikuisen romaanikirjallisuuden sankarien
-vastakkaisimmatkin puoleensa vetävät piirteet. Sievämuotoinen pääkin
-oli saanut sitä kauneuden ristiriitaisuutta, nimittäin mustat hiukset
-ja siniset silmät, ja kasvonpiirteiden terävyyttä tehosti naisellinen
-hipiä. Maailmanmiehen sujuvaan käytökseen liittyi henkevyyttä,
-alttiutta ja uljuutta, ja kaikesta tästä ymmärtää, kuinka suureen
-arvoon Fargyn täytyi päästä seurapiireissä tänä huimaluontoisuuden
-aikakautena.
-
-Chevalier de Ravanne taasen — joka on jälkimaailmalle jättänyt niin
-kummallisia nuoruudenmuistelmia, että niitä oikeaperäisyydestään
-huolimatta aina tekisi mieli pitää hänen nimiinsä tekaistuina — oli
-vasta hovipojan asemasta päässyt nuorukainen, mutta rikas ja suvultaan
-suuri, elämään sen kultaportista astunut ja kaikella nuoruuden
-tulisuudella, harkitsemattomuudella ja halukkuudella sen lupaamiin
-nautintoihin siekailemattomasti syöksyvä. Kahdeksantoistavuotiaan
-tavoin hänestä tulikin yltiöpäinen kaikissa aikakautensa paheissa kuten
-puollettavissakin ominaisuuksissa. Saattaa siis helposti ymmärtää,
-millaista ylpeyttä hänessä nostatti esiintyminen Lafaren ja Fargyn
-kaltaisten miesten asetoverina kohtauksessa, jonka täytyi herättää
-huomiota vuodekomeroiden supattelussa ja seuraelämän illanvietoissa.
-
-
-
-
-OTTELU
-
-
-Heti kun Lafare, Fargy ja Ravanne näkivät vastustajiensa ilmestyvän
-esille lehtokujan mutkasta, he astelivat omalta taholtaan heitä kohti.
-Kymmenen askeleen päässä toisistaan molemmat ryhmät ottivat hatut
-käteensä ja tervehtivät niin kohteliaasti kuin tällaisissa olosuhteissa
-oli kahdeksannentoista vuosisadan aatelille tunnusomaista. Sitten
-he etenivät muutaman askeleen, avopäin ja hymyhuulin, niin että
-kokoontumisen aiheesta tietämätön ohikulkija olisi luullut ystävysten
-siinä ihastuneina osuneen yhteen.
-
-— Hyvät herrat, virkkoi chevalier d'Harmental, jolle kuului
-luonnostaan keskustelun aloittaminen, — toivoakseni ei teitä tai minua
-ole pidetty silmällä. Mutta alkaa jo olla hieman myöhäinen hetki,
-ja meitä voitaisiin häiritä täällä. Olisi luullakseni hyvä siirtyä
-ensin syrjäisempään paikkaan, missä saamme pikku asiamme toimitetuksi
-varmemmassa rauhassa.
-
-— Hyvät herrat, ilmoitti Ravanne, — minulla on tiedossani sellainen
-paikka. Tuskin sadan askeleen päässä täältä on ikään kuin luostarin
-puutarha — jossa luulisi olevansa saloseudulla.
-
-— Seuratkaamme siis nuorukaista, lausahti kapteeni; — viattomuus vie
-turvaan!
-
-Ravanne kääntyi mittelemään nauharuusukkeista ystäväämme katseellaan
-kiireestä kantapäähän.
-
-— Jos teillä ei ole sopimusta toisen kanssa, iso herra, huomautti
-nuorukainen naljailevasti, — niin minä pyydän sitä etua.
-
-— Hetkinen, hetkinen, Ravanne, puuttui puheeseen Lafare. — Minulla on
-hiukan selitettävää herra d'Harmentalille.
-
-— Herra markiisi, vastasi chevalier, — teidän miehuullisuutenne
-on niin täydesti tunnettu, että tarjoamanne selittäminen osoittaa
-hienotuntoisuutta, josta minä vakuutan tuntevani vilpitöntä
-kiitollisuutta. Mutta selittely vain viivyttäisi meitä hyödyttömästi,
-eikä meillä luullakseni ole aikaa hukattavana.
-
-— Kas se on miehen puhetta, chevalier! huudahti Ravanne. —
-Katkaistuamme kurkun toisiltamme toivon teidän suovan minulle
-ystävyytenne. Olen paljon kuullut puhuttavan teistä hyvässä seurassa ja
-jo kauan halunnut tutustua teihin.
-
-Nämä kaksi kumarsivat toisilleen uudestaan.
-
-— Menkäämme, menkäämme, Ravanne, kehotti Fargy; — koska olet
-tarjoutunut oppaaksi, niin näytähän tie.
-
-Ravanne hypähti heti metsikköön kuin hirvenvasikka. Hänen viisi
-kumppaniaan seurasivat kintereillä. Talutushevoset ja vuokravaunut
-jäivät tielle.
-
-Marssiessaan kymmenisen minuuttia kaikki kuusi vastakumppanusta
-pysyivät aivan sanattomina joko peläten jonkun kuulevan tai sen
-luonnollisen tunteen vallassa, joka vaaran edessä saa ihmisen
-hetkiseksi sulkeutumaan itseensä.
-
-— Kas niin, hyvä herrat, virkkoi Ravanne luoden tyytyväisen silmäyksen
-ympärilleen, — mitä sanotte paikasta?
-
-— Minä sanon, että jos te kerskaatte tämän löytämisestä, letkautti
-kapteeni, — ette suurestikaan tehoa minuun Kristoffer Kolumbuksen
-osassa! Teidän olisi tarvinnut vain sanoa minulle, että aioitte lähteä
-tänne, niin minä olisin johtanut joukkomme perille silmät ummessa!
-
-— No, monsieur, vastasi Ravanne, — koetamme sovittaa, että saatte
-lähteä täältä siten kuin olisitte halunnut tulla.
-
-— Tiedätte, että asiani koskee suoranaisesti teitä, herra markiisi,
-huomautti d'Harmental heittäen hattunsa nurmikolle.
-
-— Kyllä, monsieur, vastasi kaartinkapteeni noudattaen chevalierin
-esimerkkiä, — ja tiedän myös, että mikään ei voisi olla minulle
-samalla kertaa kunniakkaampaa ja ikävämpää kuin kaksintaistelu teidän
-kanssanne, olletinkin sellaisesta aiheesta.
-
-D'Harmental ilmaisi hymyllä, että hän osasi kyllä antaa arvoa tälle
-kohteliaisuuden kukkaselle, mutta vastauksen sijasta hän tarttui
-miekkaansa.
-
-— Mitä kuulinkaan, hyvä paroni, sanoi Fargy kääntyen Valefin puoleen,
-— oletteko juuri lähdössä Espanjaan?
-
-— Minun piti lähteä jo viime yönä, herra kreivi, vastasi Valef, — ja
-niin tärkeillä asioilla, että minua ei olisi saanut lykkäämään matkaani
-tähän hetkeen asti mikään muu kuin se mielihyvä, jota minulle lupasi
-tilaisuus tavata teidät aamulla.
-
-— Hitto, sepä surettaa minua, huomautti Fargy vetäen miekkansa esiin,
-— sillä jos pahaksi onnekseni sattuisin viivästyttämään teitä, niin
-teissä on miestä vihastumaan siitä minulle verisesti.
-
-— Ei lainkaan, minä tietäisin sen tapahtuneen sulassa ystävyydessä,
-hyvä kreivi, vakuutti Valef. — Pankaa vain parastanne ja toden teolla,
-pyydän, olen täysin käytettävissänne.
-
-— Toimeksi, toimeksi, monsieur, lausui Ravanne kapteenille, joka
-laskosti siististi takkinsa ja pani sen maahan hattunsa viereen. —
-Näettehän, että jo odotan.
-
-— Ei hätäillä, nuori mies, haastoi vanha soturi jatkaen valmisteluaan
-hänelle luontaisella suopeanpilkallisella verkkaisuudella. —
-Asehommissa on kylmäverisyys tärkeimpiä ominaisuuksia. Minä olen tuossa
-iässä ollut teidänkaltaisenne, mutta saatuani kolmannen tai neljännen
-miekanpistoni oivalsin olevani väärällä tolalla, hän sanoi ja paljasti
-miekkansa.
-
-— Hitto, monsieur, pilaili Ravanne vilkaistessaan vastustajansa
-aseeseen, — onpas teillä tuossa oiva miekka! Se muistuttaa äitini
-keittiön suurinta paistinvarrasta, ja harmittaa, kun en tiennyt käskeä
-hovimestariamme tuomaan sitä tänne, ollaksemme tasavertaisia.
-
-— Äitinne on kunnioitettava nainen, ja hänen keittiönsä on hyvin
-varustettu. Olen kuullut kiiteltävän kumpaistakin, herra chevalier,
-vastasi kapteeni melkein isälliseen sävyyn. — Mieltäni pahoittaisikin
-riistää teiltä kumpaiseltakaan sellaisen pikkuseikan takia, joka
-tuottaa minulle kunnian mitellä miekkoja kanssanne. Olettakaakin siis
-sopuisasti, että olette miekkailunopettajan tunnilla, ja osoittakaa
-hyvää tarkkaavaisuutta.
-
-Sellainen kehotus oli hyödytön. Ravannea ärsytti vastustajan
-tyyneys, jota nuori ja kiihkeä veri ei sallinut hänen saavuttavan.
-Hän syöksähtikin kapteenin kimppuun niin raivokkaasti, että miekat
-luisuivat toisiaan pitkin kahvaan asti. Kapteeni astahti taaksepäin.
-
-— Ahaa, te irtaudutte hyökkäyksestä, herraseni, huudahti Ravanne.
-
-— Peräytyminen ei merkitse pakoa, pikku chevalier, selitti kapteeni.
-— Suositan sitä asetaiteen selviötä mietittäväksenne. Sitä paitsi
-tutkistelen taistotapaanne mielelläni. Kas, te näytte olevan
-Berthelotin oppilaita. Hän on etevä mestari, mutta yksi paha vika
-hänellä on, hän ei opeta väistöjä. Katsokaa nyt, hän jatkoi vastaten
-suoraan työntöön sekundisurvaisulla. — Jos minä olisin astahtanut
-oikealla jalallani eteenpäin, niin olisitte nyt vartaassa kuin pyy.
-
-Ravanne oli vimmoissaan, sillä hän oli tosiaan tuntenut kupeellaan
-vastustajansa miekankärjen, mutta niin keveänä kosketuksena kuin olisi
-miekan nuppi häntä hipaissut. Hänen kiukkunsa vain yltyi tiedosta, että
-hän oli toiselle velkaa henkensä, ja hän hyökkäili yhä tulisemmin.
-
-— No, noh, nuhteli kapteeni, — nythän menetätte malttinne, —
-koetitte puhkaista minulta silmän. Hyi toki, nuori mies, huh! Ja
-rintaanko nyt, saakutti! Vai niin, taas sohisitte kasvojani? Pakotatte
-minut tekemään teidät aseettomaksi! Vieläkö? Menkää noutamaan
-miekkanne, nuori mies, ja hyppikää takaisin yhdellä jalalla, niin
-rauhoitutte.
-
-Ja hän lennähdytti rajulla sivalluksella Ravannen miekan parinkymmenen
-askeleen päähän.
-
-Tällä kerralla Ravanne viisastui neuvosta. Hän kävi hitaasti ottamassa
-miekkansa ja palasi hitaasti kapteenin luo. Tämä piti odotellessaan
-miekkansa kärkeä maahan suunnattuna. Mutta nuori mies oli nyt kalpea
-kuin silkkiliivinsä, jolle ilmestyi pieni veritäplä. — Olette
-oikeassa, monsieur, hän lausui, — ja minä olen vielä lapsi. Mutta
-toivoakseni tämä kohtaus edistää miehistymistäni. Vielä muutamia
-kokeita, jos suvaitsette, jottei sanottaisi teidän saaneen kaikkea
-kunniaa. Ja hän kävi asentoon.
-
-Kapteeni oli oikeassa, Chevalierilta ei puuttunut muuta kuin
-malttia hänen ollakseen aseleikissä pelottava mies. Ja hän
-huomasikin heti tämän kolmannen erän alussa tarpeelliseksi kohdistaa
-omaan puolustukseensa kaiken tarkkaavaisuutensa, mutta hän oli
-miekkailutaidossa kyllä liian paljon ylempänä nuoren vastustajansa
-tasoa, jotta tämä olisi kyennyt pääsemään voiton puolelle. Tuloksen
-saattoi päätellä ennakoltakin. Kapteeni sinkautti miekan toistamiseen
-Ravannen kädestä, mutta tällä kertaa hän kävi itse noutamassa sen.
-
-— Herra chevalier, hän lausui antaessaan sen takaisin, osoittaen
-kohteliaisuutta, jollaiseen ei olisi luullut hänen pystyvän. —
-Te olette urhea nuori mies, mutta uskokaa vanhaa miekkailusalien
-ja kapakkain kantavierasta, joka on suorittanut sotakoulutuksensa
-Flanderissa ennen teidän syntymäänne, ja taistellut Italian tantereilla
-silloin kun te makasitte kehdossa ja paashivuosinanne ollut mukana
-Espanjan retkillä: vaihtakaa opettajaa. Jättäkää Berthelot, joka on
-teille jo näyttänyt kaiken taitonsa. Ottakaa Bois-Robert, niin lempo
-minut periköön, jollette kuuden kuukauden kuluttua ole kykenevä
-opettamaan minuakin.
-
-— Kiitän läksystä, monsieur, sanoi Ravanne ojentaen kätensä
-kapteenille, eikä hän saanut kahta kyyneltä pidätetyiksi vierimästä
-poskilleen. — Toivon sen tuottavan minulle hyötyä. Ja ottaessaan
-kapteenin kädestä miekkansa hän pisti sen takaisin huotraan, niin kuin
-toinen oli jo tehnyt.
-
-Kumpainenkin siirsi sitten katseensa kumppaneihin, nähdäkseen millä
-kannalla asiat olivat toisaalla. Ottelu oli päättynyt. Lafare istui
-ruohikolla, selkä puuta vasten. Hän oli saanut piston, joka olisi
-lävistänyt hänen rintansa, jollei miekankärki olisi onneksi osunut
-kylkiluuhun ja luisunut tätä pitkin. Siten vamma ensin näytti
-vakavammalta kuin se todella oli. Mutta survaisu oli sentään ollut niin
-raju, että hän oli pyörtynyt. D'Harmental, hänen eteensä polvistuneena,
-tukki verenvuotoa nenäliinallaan.
-
-Fargylla ja Valefilla oli ollut tasapeli: toiselta oli reisi puhki,
-toisella haava käsivarressa. Kumpainenkin pyyteli toiselta anteeksi ja
-vakuutti vastaisuudeksi mitä lämpimintä ystävyyttään.
-
-— Katsokaahan, nuori mies, virkkoi kapteeni Ravannalle, viitatessaan
-kiistakentän eri kohtauksiin, — katselkaa tuota ja miettikää; kolmen
-kelpo aatelismiehen veri vuotaa tuossa todennäköisesti vähäarvoisen
-naikkosen takia!
-
-— Totisesti, myönsi Ravanne kokonaan tyyntyneenä, — uskonpa teidän
-olevan oikeassa, kapteeni, ja te voitte hyvinkin olla ainoa järkimies
-meidän joukossamme.
-
-Tällöin Lafare avasi silmänsä ja tunsi auttajassaan d'Harmentalin.
-
-— Chevalier, hän lausui, — tahdotteko noudattaa ystävän neuvoa?
-Lähettäkää tänne välskärintapainen, jonka löydätte vaunuista — otin
-hänet mukaan kaiken varalta, — rientäkää kiireen kaupalla Pariisiin,
-näyttäytykää tänä iltana oopperatanssiaisissa, ja jos teiltä kysytään
-minusta, niin kieltäkää nähneenne minua viikkoon. Minun suhteeni saatte
-olla aivan huoletta, en hiisku teistä sanaakaan. Jos teille kuitenkin
-sattuisi jotakin ikävää keskusteltavaa sotaoikeuden kanssa, niin
-antakaa siitä minulle heti tieto, sopikaamme keskenämme, ettei jutusta
-koidu sen enempää.
-
-— Kiitän, herra markiisi, vastasi d'Harmental. — Jätän teidät, koska
-tiedän teidän jäävän parempaan hoitoon kuin minä voisin antaa. Muutoin,
-uskokaa minua, ei mikään voisi saada minua eroamaan teistä ennen kuin
-näkisin teidät vuoteessanne.
-
-— Onnea matkalle, hyvä Valef, toivotti Fargy, — sillä tuo naarmu ei
-estäne lähtöänne. Palattuanne älkää unohtako, että teillä on ystävä
-Louis-le-Grandaukion neljässätoista.
-
-— Ja jos teillä, hyvä Fargy, on jokin asia hoidettavana Madridissa,
-ilmoittakaa se minulle. Voitte luottaa siihen, että se toimitetaan
-toverillisen auliisti ja huolella.
-
-Ystävykset paiskasivat toisilleen kättä niin kuin mitään ei olisi
-tapahtunut.
-
-— Hyvästi, nuori mies, hyvästi, virkkoi kapteeni Ravannalle. — Älkää
-unohtako neuvoani. Jättäkää Berthelot ja ottakaa Bois-Robert, ennen
-kaikkea,' pysykää tyynenä, irtautukaa lähiottelusta tarpeen tullen,
-väistäkää oikeana hetkenä, niin teidät vielä luetaan valtakunnan
-etevimpiin miekkamiehiin. Viekää terveiset äitinne kookkaimmalle
-paistinvartaalle.
-
-Nokkeluudestaan huolimatta Ravanne ei keksinyt mitään vastaukseksi
-kapteenille. Hän vain kumarsi ja lähestyi Lafarea, joka hänestä näytti
-saaneen pahimman vamman.
-
-D'Harmental, Valef ja kapteeni kiirehtivät lehtokujalle ja
-vuokravaunujen luo ja havaitsivat välskärin nukahtaneen niihin.
-D'Harmental herätti hänet ja neuvoen suunnan ilmoitti hänelle, että
-markiisi de Lafare ja kreivi de Fargy tarvitsivat hänen apuaan. Lisäksi
-hän käski kamaripalvelijansa laskeutua ratsailta ja mennä avuksi.
-Kääntyen sitten kapteenin puoleen hän virkkoi:
-
-— Herra kapteeni, en luule olevan viisasta lähteä tilaamallemme
-aamiaiselle. Vastaanottakaa siis tässä kiitokseni suuresta
-palveluksestanne, ja koska näytte olevan jalkaisin, sallikaa minun
-tarjota teille toinen hevoseni muistoksi minusta. Ottakaa täysin
-vapaasti: ne ovat kelpo eläimiä, — huonompikaan näistä kahdesta ei
-jätä teitä pulaan silloin kun teidän ei tarvitse siltä vaatia neljää
-tai viittä penikulmaa enempää tunnissa.
-
-— Toden totta, chevalier, vastasi kapteeni luoden syrjäsilmäyksen
-näin anteliaasti tarjottuun hevoseen. — Eihän mokomasta kannattaisi
-puhuakaan. Aatelismiesten kesken ovat veri ja kukkaro kaikin ajoin
-käytettävissä. Mutta te teette esityksenne niin sievällä tavalla,
-etten voi kieltäytyäkään. Jos voitte vielä joskus käyttää minua mihin
-tahansa, niin muistakaa, että olen valmis palvelemaan teitä.
-
-— Ja, mistä minä tarpeen tullen löytäisin teidät, monsieur? kysyi
-d'Harmental hymyillen.
-
-— Minulla ei ole vakinaista asuntoa, chevalier, mutta aina saatte
-minusta selon, kun pistäydytte La Fillonille, pyydätte saada puhutella
-Normandiatarta ja häneltä tiedustatte kapteeni Roquefinettea.
-
-Ja noiden kahden nuoren aatelismiehen noustessa ratsaille kapteeni
-teki samoin, pannen itsekseen merkille, että d'Harmental oli hänelle
-jättänyt komeimman noista kolmesta.
-
-He olivat lähellä tienristeystä, ja kukin lähti täyttä laukkaa omalle
-suunnalleen.
-
-Paroni de Valef saapui kaupunkiin Passyn tulliportista ja karautti
-suoraa päätä Arsenaliin,[8] kuulusti asioita toimitettavikseen Mainen
-herttuattarelta, jonka saattueeseen hän kuului, ja lähti vielä samana
-päivänä Espanjaan.
-
-Kapteeni Roquefinette teki kolme tai neljä kierrosta käymäjalkaa, ravia
-ja neliä Boulogne-metsässä koetellakseen ratsunsa eri ominaisuuksia.
-Todettuaan sen oivaksi ja hyvärotuiseksi eläimeksi, niin kuin chevalier
-oli vakuuttanutkin, hän palasi hyvin tyytyväisenä isäntä Durandin luo,
-syöden siellä yksinään kolmelle tilatun aamiaisen.
-
-Päivemmällä hän vei ratsunsa hevostorille ja myi sen kuudestakymmenestä
-louisdorista, — puolesta arvosta, mutta pitää kyetä uhraukseen, kun
-tahtoo nopeasti rahaa.
-
-Chevalier d'Harmental taas poikkesi Muetten lehtokujalle, saapui
-Pariisiin Champs-Élyséesin suurta puistokatua pitkin ja löysi
-asunnossaan Richelieu-kadun varrella kaksi kirjettä.
-
-Toinen oli hänelle niin tuttua käsialaa, että hän sitä katsellessaan
-tunsi väristystä koko ruumiissaan. Otettuaan sen käteensä hän avasi sen
-paljastaen vapisemisellaan, kuinka tärkeänä hän sitä piti. Sisältönä
-oli:
-
- "Rakas chevalier!
-
- Ihminen ei ole sydämensä valtias, tiedättehän, ja luontomme
- koettelemuksia on kykenemättömyys rakastaa kauan samaa henkilöä
- tai esinettä. Minä toki tahdon saada muihin naisiin verraten sen
- ansion, etten petä sitä, joka on ollut rakastajani. Älkää siis tulko
- tavallisena hetkenänne, sillä teille sanottaisiin, etten ole kotona,
- ja minä olen niin tunnontarkka, etten tahtoisi vaarantaa ovenvartijaa
- tai kamarineitoa panemalla heitä lausumaan valhetta.
-
- Hyvästi, rakas chevalier! Älkää muistelko minua kovin pahalla ja
- sallikaa minun vielä kymmenen vuoden kuluttua ajatella teistä samaa
- kuin tällä hetkellä, nimittäin että te olette Ranskan ylevimpiä
- aatelismiehiä.
-
-                                       _Sophie d'Averne_."
-
-— Tulimmaista! huudahti d'Harmental iskien nyrkkinsä siroon
-boule-pöytään niin että se rakoili liitoksistaan. — Jos olisin
-surmannut tuon Lafare-paran, niin surisin sitä kaiken ikäni!
-
-Tämän purkauksen jälkeen, joka hieman lohdutti häntä, chevalier
-alkoi astella oven ja ikkunan väliä. Tämä osoitti, että miesparka
-vielä tarvitsi muutamia tällaisia pettymyksiä ollakseen sillä
-filosofisella moraalitasolla, jota uskoton kaunotar hänelle saarnasi.
-Monen kierroksen jälkeen hän näki lattialla toisen kirjeen, täysin
-unohdettuna. Muutamaan kertaan hän vielä sivuutti sen, katsellen
-sitä ylvään välinpitämättömästi. Lopulta hän tuli ajatelleeksi,
-että se voisi kääntää hänen mietteensä edellisestä, otti sen ylös
-halveksivasti, avasi vitkallisesti, silmäili tuntematonta käsialaa,
-etsi allekirjoitusta, joka puuttui, ja käyden hieman uteliaaksi tästä
-salaperäisyydestä luki seuraavaa:
-
- "Chevalier!
-
- Jos teillä on sielussanne neljänneskään sitä romanttisuutta ja
- sydämessänne puoletkaan siitä miehuullisuudesta, jota ystävänne
- väittävät teissä huomanneensa, on teille tarjona teidän arvoisenne
- yritys, jonka tuloksena saatte kostaa enimmin inhoamallenne miehelle.
- Samalla se johtaa teidät niin loistavaan päämäärään, että te ette
- ole ihanimmassa unelmissannekaan sellaista koskaan haaveksinut. Hyvä
- haltia, jonka tehtävänä on saattaa teidät lumotulle tielle ja johon
- teidän tulee täydellisesti luottaa, odottaa teitä ensi yönä kello
- kahdestatoista kahteen oopperatanssiaisissa. Jos tulette sinne ilman
- naamiota, niin hän saapuu luoksenne. Jos käytätte naamiota, niin
- tunnette hänet sinipunaisesta nauhasta, jota hän käyttää vasemmalla
- olkapäällään. Tunnussana on: _Sesam, avaudu!_ Lausukaa se rohkeasti,
- niin näette paljon ihmeellisemmän luolan avautuvan kuin Ali Baba."
-
-— Olkoon menneeksi! päätti d'Harmental. — Ja jos sinipunaisesta
-nauhastaan tunnettava haltia pitää lupauksensa vain puoleksikin, niin
-hän on totta tosiaan osunut oikeaan mieheen!
-
-
-
-
-SANKARIMME
-
-
-Chevalier d'Harmental oli Nivernaisin parhaimmistoon kuuluvan suvun
-ainoa jälkeläinen. Tämä suku ei tosin ollut milloinkaan esittänyt
-tärkeää osaa historiassa, mutta siltä ei kuitenkaan puuttunut
-eräänlaista mainetta, joko omintakeisesti tai naimasuhteilla hankittua.
-Niinpä chevalierin isä, jalosukuinen Gaston d'Harmental, ollessaan
-käymässä Pariisissa 1682, sai päähänsä nousta kuninkaan vaunuihin
-ja tämän temppunsa valtuudeksi todisti, että hänen aatelisarvonsa
-perustui vuoden 1399 matrikkeliin, jollainen heraldinen vaatimus
-olisi tuottanut pahaa pulaa monelle herttuallekin ja päärille, mikäli
-saamme uskoa erästä parlamentin lausuntoa. Toiselta puolen hänen
-enonsa, herra de Torigny, vuoden 1604 korotuksessa Pyhän Hengen
-ritarikunnan[9] jäseneksi nimitettynä, oli vaakunakilpensä kuuttatoista
-sukupolvi-jaosta merkityttäessään vakuuttanut, että sukupuun ylväin
-haara oli lähtöisin d'Harmentaleista. Heidän kanssaan hänen esi-isänsä
-olivat solmineet avioliittoja jo kolmensadan vuoden aikana. Olipa siinä
-siis kylliksi tyydyttämään puheenaolevan aikakauden aristokraattisia
-edellytyksiä.
-
-Chevalier ei ollut köyhä eikä rikas. Hänen isänsä oli nimittäin
-kuollessaan jättänyt hänelle Neversin lähistöllä maatilan, joka
-tuotti viidestäkolmatta kolmeenkymmeneen tuhanteen livreen vuodessa.
-Sellaisilla tuloilla saattoi maaseudulla elää hyvinkin suurellisesti.
-Chevalier oli saanut oivallisen kasvatuksen, ja hän tunsi sydämessään
-suurta kunnianhimoa. Sen tähden hän oli täysikäiseksi tultuaan, vuoden
-1711 vaiheilla, jättänyt maaseudun ja rientänyt Pariisiin.
-
-Ensiksi hän meni kreivi de Torignyn puheille, toivoen pääsevänsä
-hänen välityksellään esitellyksi hovissa. Kovaksi onneksi ei kreivi
-tällöin enää kuulunut hovipiiriin. Mutta kun hän aina mielihyvin
-muisteli d'Harmentaleja, hän suositteli sisarenpoikaansa chevalier de
-Villarceuxille, joka ei olisi mitään evännyt ystävältään kreivi de
-Torignaylta, ja chevalier de Villarceux vei nuoren miehen rouva de
-Maintenonin[10] salonkiin.
-
-Markiisittarella oli se ansio, että hän oli pysynyt entisten
-rakastajiensa ystävättärenä. Vanhojen muistojen takia hän vastaanotti
-chevalier d'Harmentalin hyvin suosiollisesti ja marski de Villarsin[11]
-pistäytyessä jonkun päivän kuluttua hänen luokseen hän lausui tälle
-nuoren suojattinsa puolesta muutamia niin painokkaita sanoja, että
-marski vastasi siitä hetkestä asti kiinnittävänsä chevalierin
-sotilasseurueeseensa ja tarjoavansa hänelle heti kaikki mahdolliset
-tilaisuudet sen suotuisan käsityksen oikeuttamiseen, jonka hänen korkea
-suojelijattarensa oli suvainnut hänestä saada.
-
-Chevalierille oli suuri ilo nähdä sellaisen portin avautuvan edessään.
-Sotaretki, joka nyt oli alkamassa koitui ratkaisevaksi.
-
-Ludvig XIV oli joutunut hallituksensa viimeiseen jaksoon,
-vastoinkäymisten vaiheeseen. Tallard ja Marsin olivat saaneet selkäänsä
-Höchstädtin taistelussa, Villeroy Ramilliesissa, ja itse Villars,
-Friedlingenin sankari, oli Marlboroughia ja Eugenia vastustaessa
-menettänyt Malplaquetin kuuluisan taistelun. Koko Eurooppa, jonka
-Colbertin ja Louvoisin hallinnollinen taito oli joksikin aikaa
-lannistanut, nousi Ranskaa vastaan. Asema oli kärjistynyt äärimmilleen.
-Niin kuin epätoivoinen sairas vaihtaa lääkäriään joka tunti koetti
-kuningas uutta ministeristöä harva se päivä. Mutta jokainen uusi yritys
-paljasti uuden voimattomuuden. Ranska ei enää kyennyt jatkamaan sotaa
-eikä saanut solmituksi rauhaakaan.
-
-Turhaan Ludvig tarjoutui luopumaan bourbonilaisen sukuhaaran
-espanjalaisen kruununperimyksen kannattamisesta ja supistamaan
-valtakuntansa rajoja, siinä ei vielä ollut nöyryytystä kylliksi.
-Kuningasta vaadittiin sallimaan vihollisarmeijan kulkea Ranskan halki
-karkoittamaan hänen pojanpoikansa Espanjan valtaistuimelta. Tälle
-liittoutuneiden keskuudessa oli nimellisesti korotettu habsburgilainen
-Kaarle II ja lisäksi kuningasta vaadittiin luovuttamaan tukipaikoiksi
-Cambrai, Metz, La Rochelle ja Bayonne. Sellaisilla ehdoilla oli aselepo
-myönnetty Dunkerquen, Senefin, Fleurusin, Steenkirkin ja Matsaglien
-voittajalle, hänelle, joka siihen asti oli pitänyt rauhaa ja sotaa
-kuninkaallisen viittansa liepeessä. Hänelle oli puoli vuosisataa
-veistetty marmoria, valettu pronssia, sepitelty aleksandriineja[12] ja
-suitsutettu ylistystä. Ludvig XIV oli itkenyt neuvoston täysistunnossa.
-Ne kyyneleet olivat nostattaneet armeijan, ja tämä armeija oli annettu
-Villarsille.
-
-Villars marssi suoraan vihollista vastaan, joka oli leiriytynyt
-Denainiin ja Ranskan hätää katsellessaan nukahtanut turvallisuuteensa.
-Milloinkaan ei ollut suurempaa vastuuta sälytetty yhden miehen
-niskoille. Villars oli pelaamassa Ranskan pelastuksesta yhdellä
-arpanopan heitolla.
-
-Liittoutuneet olivat rakentaneet Denainista Marchiennesiin
-puolustuslinjan, jota Albemarle ja Eugen ylpeydessään nimittivät
-Pariisin valtatieksi. Villars päätti yllättämällä vallata Denainin, ja
-Albemarlen nujerrettuaan tuottaa häviön Eugenille.
-
-Noin uskaliaan yrityksen onnistumiseksi piti eksyttää sekä viholliset
-että ranskalainenkin armeija, kun kaappauksen menestys perustui juuri
-sen mahdottomuuteen.
-
-Villars kuulutti aikovansa puhkaista Landreciesin rintaman.
-Sovittuna hetkenä hänen kaikki joukkonsa lähtivät liikkeelle ja
-marssivat kaupunkia kohti. Äkkiä annettiin käsky poiketa vasempaan.
-Pioneeriosastot rakensivat kolme siltaa Schelden yli, Villars pääsi
-joen toiselle rannalle esteettömästi ja levittäytyi ylipääsemättömäksi
-luullulle nevalle, jolla sotaväki vajosi vyötäisiään myöten
-veteen. Hän marssi suoraa päätä etuvarustuksille, sai ne haltuunsa
-melkein miekaniskutta, sitten valtasi perätysten puolen penikulman
-puolustuslinjan, pääsi Denainin edustalle, suoriutui sitä ympäröivän
-kaivannon yli, tunkeutui kaupunkiin ja torille sekä saapuessaan kohtasi
-nuoren suojattinsa, chevalier d'Harmentalin, joka ojensi hänelle
-vangiksi ottamansa Albemarlen miekan.
-
-Samassa ilmoitettiin Eugenin saapuvan. Villars kääntyi, ehti ennen
-häntä sillalle, jota myöten jälkimmäisen piti tulla, miehitti sen ja
-jäi odottamaan. Siellä syntyi varsinainen taistelu, sillä Denainin
-valtaus oli ollut pelkkä kahakka. Eugen teki hyökkäyksen toisensa
-jälkeen, syöksi parhaat rivistönsä seitsemästi sillanpäätä vastaan,
-sitä suojelevan tykistön ja puolustavien pistimien murrettaviksi,
-ja vaatteet luotien lävistäminä kahdesta haavasta verta vuotavana.
-Kolmannen hevosen selkään nousseena Höchstädtin ja Malplaquetin
-voittaja vihdoin peräytyi raivosta itkien ja kiukuissaan pureskellen
-hansikkaitaan. Kuudessa tunnissa oli kaikki muuttunut. Ranska oli
-pelastettu, ja Ludvig XIV oli yhä suuri kuningas.
-
-D'Harmental oli kunnostautunut kuten mies, joka tahtoo yhdellä iskulla
-voittaa kannuksensa. Nähdessään hänet veren ja pölyn tahrimana Villars
-muisti, kuka häntä oli suositellut, ja kutsutti hänet luokseen
-kirjoittaessaan raporttia. Chevalierin saapuessa hän keskeytti
-kirjoittamisensa.
-
-— Oletteko haavoittunut? hän tiedusti.
-
-— Olen, herra marski, mutta niin lievästi, että siitä ei kannata puhua.
-
-— Luuletteko jaksavanne ratsastaa täyttä laukkaa kolmekymmentä
-penikulmaa hetkiseksikään levähtämättä?
-
-— Kuninkaan ja teidän palvelukseksenne tunnen pystyväni mihin hyvänsä,
-herra marski.
-
-— Lähtekää siis heti, pistäytykää madame de Maintenonin luo, kertokaa
-hänelle minun puolestani, mitä olette nähnyt, ja ilmoittakaa, että
-lähetän kuriirin tuomaan virallista selostusta. Jos hän tahtoo viedä
-teidät kuninkaan puheille, niin suostukaa siihen.
-
-D'Harmental oivalsi lähettitehtävänsä tärkeyden, ja tomuisena, veren
-peittämänä, saappaitaan vaihtamatta hän hyppäsi vereksen ratsun selkään
-ja saapui ensimmäiselle kyytiasemalle. Kahtatoista tuntia myöhemmin hän
-oli Versaillesissa.
-
-Villars oli arvannut, miten kävisi. Chevalierin ensimmäiset sanat
-saivat rouva de Maintenonin tarttumaan hänen käteensä ja viemään hänet
-kuninkaan luo. Kuningas työskenteli Voisinin kanssa huoneessaan,
-vastoin tavallisuutta, ja oli hieman huonovointinen. Rouva de Maintenon
-avasi oven, työnsi d'Harmentalin hänen majesteettinsa jalkojen juureen
-ja lausui nostaen molemmat kätensä taivasta kohti:
-
-— Kiittäkää Jumalaa, sire, sillä mehän emme yksinämme ole mitään, ja
-kaikki armo tulee Jumalalta.
-
-— Mikä nyt on, monsieur? Puhukaa! sanoi Ludvig XIV vilkkaasti,
-ihmetellen tuntemattoman nuoren miehen polvistumista eteensä.
-
-— Sire, vastasi chevalier, — Denainin leiri on vallattu; kreivi
-Albemarle on vankina, prinssi Eugen paossa, marski de Villars laskee
-voittonsa teidän majesteettinne jalkojen juureen.
-
-Lujasta itsehallinnastaan huolimatta Ludvig kalpeni. Hän tunsi
-jalkojensa pettävän ja nojasi pöytään, jotta ei olisi lyyhistynyt
-nojatuoliinsa.
-
-— Mikä teidän on, sire? huudahti rouva de Maintenon kiirehtien lähelle.
-
-— Se vain, madame, että olen teille velkaa kaikesta, virkkoi Ludvig.
-—- Te olette pelastanut kuninkaan, ja ystävänne ovat pelastaneet
-kuningaskunnan.
-
-Markiisitar kumartui kunnioittavasti suutelemaan kuninkaan kättä.
-
-Silloin Ludvig, vielä aivan kalpeana ja järkkyneenä, siirtyi suuren
-uutimen taakse, joka erotti huoneesta makuukomeron, ja hänen kuultiin
-lausuvan puoliääneen kiitosrukouksen Luojalle näin saadusta armosta.
-Hetken kuluttua hän tuli takaisin tyynenä ja vakavana niin kuin mitään
-ei olisi tapahtunut.
-
-— Ja nyt, monsieur, kertokaa minulle kaikki yksityiskohtaisesti.
-
-Lähetti selosti merkillistä taistelua, joka oli kuin ihmeen kautta
-pelastanut valtakunnan. Hänen lopetettuaan Ludvig huomautti:
-
-— Ja itsestänne, monsieur, te ette sano minulle mitään? Kuitenkaan
-ette ole jäänyt takalinjaan, mikäli voin päättää pukunne verestä ja
-pölystä.
-
-— Olen tehnyt parhaani, sire, vastasi d'Harmental kumartuen. —
-Mutta jos minusta on todella mitään sanottavaa, jätän sen teidän
-majesteettinne luvalla herra marski de Villarsin huoleksi.
-
-— Hyvä on, nuori mies, ja jos hän sattuu teidät unohtamaan, me
-kyllä muistamme. Olette tietenkin uuvuksissa, menkää lepäämään, olen
-tyytyväinen teihin.
-
-D'Harmental vetäytyi pois iloissaan. Rouva de Maintenon johdatti hänet
-takaisin ovelle. Chevalier suuteli jälleen hänen kättänsä ja kiirehti
-käyttämään kuninkaan antamaa lupaa. Hän ei ollut syönyt, juonut eikä
-nukkunut vuorokauteen.
-
-Herätessään hän sai käärön, joka oli tuotu sotaministeriöstä. Se oli
-everstin valtakirja.
-
-Kahden kuukauden kuluttua tehtiin rauha. Espanja menetti siinä puolet
-alueistaan, mutta Ranska jäi koskemattomaksi.
-
-Kolme vuotta myöhemmin Ludvig XIV kuoli.
-
-Kuoleman hetkellä oli olemassa kaksi eri puoluetta, jotka keskenään
-olivat sovittamattomia, Mainen herttuan[13] ympärille syntynyt äpäräin
-ryhmäkunta ja Orleansin herttuan edustama laillisten prinssien
-kannattajajoukko.
-
-Jos Mainen herttualla olisi ollut puolisonsa, Louise Bénédicte de
-Condén, sitkeys, tarmo ja miehuullisuus, niin hän olisi päässyt
-voitolle kuninkaallisen testamentin tukemana. Mutta sitä varten hänen
-olisi pitänyt puolustautua julkisesti niin kuin ahdistaminenkin
-tapahtui, eikä Mainen herttua pätenyt muuhun kuin maanalaiseen
-toimintaan. Hän oli niin heikkoluontoinen, että häntä voitiin sanoa
-raukkamaiseksi. Häntä uhattiin avoimesti, ja silloin hänelle ei enää
-ollut hyötyä verukkeista, hienosta vilpistelystään, hämäräperäisestä
-ja kätketystä vehkeilystään. Yhdessä päivässä, ja melkein taistelutta,
-hänet syöstiin korkeudesta, johon hänet oli kohottanut iäkkään
-kuninkaan sokea rakkaus. Romahdus oli raskas ja häpeällinen. Hän
-vetäytyi syrjään murjottuna, luovuttaen hallinnan kilpailijalleen
-ja säilyttäen isänsä runsaista suosionosoituksista ainoastaan
-kuningaslapsen[14] kasvatuksen ylivalvonnan, tykistön ylijohdon ja
-oikeuden astua hovikulkueissa herttuain ja päärien edellä.
-
-Parlamentin ratkaisu holhouskysymyksessä oli isku vanhalle hoville ja
-kaikille sen läheisille. Isä Letellier[15] lähti ennen karkoitusta,
-rouva de Maintenon otti tyyssijakseen Saint-Cyrin, ja Mainen
-herttua sulkeutui kauniiseen sceauxilaiseen huvilaansa jatkamaan
-Lucretius-käännöstään.
-
-Chevalier d'Harmental oli passiivisena tarkkaillut tätä juonittelua,
-odottaen sen muuttumista sellaiseksi, johon hänkin olisi voinut ottaa
-osaa. Jos olisi taisteltu avoimesti asein, olisi hän mennyt sille
-puolelle, jonne häntä kutsui kiitollisuus. Liian nuorena ja vielä
-liian siveellisenä — jos niin voi sanoa politiikassa — kääntämään
-takkiaan tuulen mukaan, hän pysyi kunnioittavana edesmenneen kuninkaan
-ja vanhan hovin raunioiden muistoa kohtaan. Hänen pysyttelynsä
-poissa Palais-Royalista,[16] jonka vaiheilla nyt kieppuivat kaikki
-poliittiselle taivaalle pyrkijät, katsottiin vastustajain leiriin
-lukeutumiseksi, ja niin kuin hän eräänä aamuna oli saanut valtakirjan,
-joka toimitti hänelle rykmentin, saapui taas eräänä aamuna määräys,
-joka riisti sen häneltä.
-
-D'Harmentalilla oli ikäkautensa kunnianhimoa. Ainoa aatelismiehelle
-avoin toimiala oli siihen aikaan sotilasura. Hän oli aloittanut
-loistavasti, ja isku, joka kahdenkymmenviiden vuoden iässä murskasi
-häneltä kaikki tulevaisuudentoiveet, tuotti hänelle syvää tuskaa. Hän
-riensi tapaamaan marski de Villarsia, josta oli ennen saanut niin
-lämpimän suojelijan. Marskin vastaanotto ilmaisi sellaisen miehen
-kylmäkiskoisuutta, joka mielellään sekä unohtaisi menneisyyden että
-näkisi sen unohdettavan. Chevalier ymmärsikin, että vanha hovimies
-aikoi vaihtaa nahkaansa, ja jätti hänet hienotunteisesti rauhaan.
-
-Vaikka itsekkyys olikin tämän aikakauden vallitseva piirre, oli
-chevalierille sen ensimmäinen kokeminen karvasta. Mutta hänen
-onnellisella iällään ovat pettyneen kunnianhimon vihlaisut toki harvoin
-syviä ja vakavia. Kunnianhimo on niiden intohimo, joilla ei ole muita,
-ja chevalierilla oli vielä kaikki ne, jotka kuuluvat tälle iälle.
-
-Ajan henki ei sitä paitsi ollut vielä lainkaan kääntynyt
-kaihomielisyyteen. Tämä syntyi vasta uudemman ajan taloudellisista
-mullistuksista ja ihmisten voimattomuudentunteesta.
-Kahdeksannellatoista vuosisadalla harvoin tuumiskeltiin abstraktisia
-kysymyksiä ja pyrittiin tunkeutumaan tuntemattomaan. Silloin käytiin
-suoraan huvituksiin, kohti kunniaa tai rikkautta, ja perille pääsi kuka
-hyvänsä kauneudella, urhollisuudella tai juonittelukyvyllä. Siihen
-aikaan ei vielä tunnettu nöyryyttä onnesta. Nykyään henki hallitsee
-ainetta liian korkealta, jotta rohjettaisiin tunnustaa onnellisuutensa.
-
-Myönnettävähän on myös, että nyt tapahtui elpymistä. Ranska tuntui
-täysin purjein viilettävän etsimään jotakin sellaista lumottua saarta,
-joita tavataan Tuhannen ja yhden yön kullatulla kartalla. Ludvig XIV:n
-vanhuuden pitkän ja turruttavan talven jälkeen päästiin yhtäkkiä nuoren
-kuninkuuden hilpeään ja säteilevään kevääseen. Jokaisen mieli kirkastui
-säteilevässä ja suopeassa uudessa auringossa ja liiteli hymisten
-ja huolettomana kuin perhoset ja mehiläiset ensimmäisinä lämpiminä
-päivinä. Huvi palasi oltuaan poissa ja kiellettynä enemmän kuin
-kolmekymmentä vuotta. Se vastaanotettiin kuten ystävä, jota ei ollut
-enää odotettu nähtävän — joka taholta riennettiin peittelemättömästi
-tervehtimään sitä, avosylin ja avoimin sydämin, ja varmaankin peläten
-sen jälleen kaikkoavan sitä käytettiin kaikin hetkin nautinnoksi.
-Chevalier d'Harmental oli apeana viikon. Sitten hänkin oli sekaantunut
-joukkoon, antautunut pyörretuulen vietäväksi, ja se tuuli oli heittänyt
-hänet sievän naisen jalkoihin.
-
-Kolme kuukautta hän oli ollut maailman onnellisin mies. Kolmen
-kuukauden ajaksi hän oli unohtanut Saint-Cyrin, Tuileries-palatsin,[17]
-Palais-Royalin. Hän ei enää tiennyt, oliko olemassa markiisitar de
-Maintenonia, kuningasta, regenttiä. Hän tiesi vain, että on hyvä elää
-rakastettuna, ja mikseipä hänen sopinut elää ja rakastaa loputtomasti.
-
-Sillä asteella hän oli haaveessaan, kun Lafare äkillisen karkeasti
-havahdutti hänet hänen ollessaan ystävänsä paroni de Valefin
-kanssa illallisella eräässä suositussa Rue Saint-Honorén talossa.
-Rakastavaisilla on yleensä talossa ankea herääminen, ja me olemme
-nähneet, että d'Harmental ei siinä suhteessa ollut muita sietävämpi.
-Tämä oli muuten sitäkin anteeksiannettavampaa chevalierille, kun hän
-luuli rakastavansa todella ja nuorekkaassa hyvässä uskossaan ajatteli,
-että mikään ei voisi korvata sitä rakkautta hänen sydämessään.
-Sen verran oli häneen jäänyt Neversin tienoolta maalaismaista
-yksivakaisuutta.
-
-Siksi hän ensin oli tyyten masentunut rouva d'Avernen merkillisestä,
-mutta ainakin suoraluontoisesta kirjeestä, sen sijaan että se olisi
-hänessä herättänyt tänä huimapäisenä aikakautena ansaitsemaansa
-ihailua. Jokaisen kohtaamamme tuskan ominaisuutena on elvyttää kaikki
-menneet tuskat, joiden on luullut häipyneen, vaikka ne olivatkin
-vain turtuneet. Sieluun jää arpia kuten ruumiiseenkin, eivätkä ne
-milloinkaan umpeudu niin täydesti, ettei niitä voisi uusi vamma avata.
-d'Harmental huomasi olevansa jälleen kunnianhimoinen. Rakastajattaren
-menetys oli johdattanut hänen mieleensä rykmentin menetyksen.
-
-Ei siis tarvittukaan muuta kuin tuo odottamaton ja salaperäinen
-toinen kirje tuottamaan chevalierin tuskaan jotakin lievikettä.
-Nykyaikainen rakastaja olisi ylenkatseellisesti heittänyt sen luotansa
-ja halveksinut itseään, ellei hän olisi kaivellut tuskaansa niin
-katkerasti, että olisi ainakin viikoksi saanut siitä riuduttavan ja
-runollisen synkkämielisyyden, mutta regenttikauden rakastavainen
-oli paljon sopeutuvampi. Itsemurhaa ei ollut vielä keksitty eikä
-sattumalta veteen pudotessa hukuttu, jos käden ulottuville osui vain
-oljenkorsikin, mihin tarttua.
-
-D'Harmental ei niin ollen yrittänyt hukuttautua murheisiinsa. Hän
-päätti, tosin huokaisten, lähteä oopperatanssiaisiin — ja se oli jo
-paljon rakastavaiselta, jota oli petetty niin aavistamattomasti ja
-julmasti.
-
-
-
-
-LEPAKKO
-
-
-Oopperatanssiaiset olivat siihen aikaan täydessä vauhdissa. Ne olivat
-chevalier de Bouillonin keksintö, ja ainoastaan tällaisen palveluksen
-tekeminen aikalaistensa vallattomalle seuraelämälle riittikin antamaan
-hänelle anteeksi Auvergnen ruhtinaan arvonimen, jonka hän oli omaksunut
-ties millä perusteella. Hän oli siis keksinyt tuon varalattian, jolla
-permanto saadaan näyttämön tasalle, ja kaikkien oivallisten keksintöjen
-ymmärtävänä arvostajana oli regentti tämän palkitsemiseksi myöntänyt
-hänelle kuudentuhannen livren eläkkeen, — nelinkertaisesti runsaamman
-kuin suuri kuningas oli säätänyt Corneillelle.[18]
-
-Tuo kaunis, upeasti ja arvokkaasti koristeltu sali, jonka kardinaali
-de Richelieu oli vihkinyt "Miramellaan",[19] jossa Lulli ja Quinault
-olivat esityttäneet pastoralejaan ja Molière itse näytellyt
-pääteoksissaan, oli siis tänä iltana sen kaiken kohtauspaikkana,
-mikä hovissa edusti ylhäisyyttä ja rikkautta. Uhallakin, kuten hänen
-asemassaan oli luonnollista, d'Harmental oli pannut asuunsa vielä
-enemmän huolta kuin tavallisesti. Siksi hän saapuikin salin ollessa jo
-täynnä. Hetken aikaa hän pelkäsi, että sinipunaista nauhaa käyttävä
-naamio ei löytäisikään häntä koska tuntematon haltia ei ollut tarkemmin
-määritellyt kohtauspaikkaa.
-
-Silloin hän oli hyvillään siitä, että oli tullut peittämättömin
-kasvoin. Sivumennen sanoen se päätös ilmaisi hänen puoleltaan suurta
-turvaamista vastustajiensa hienotuntoisuuteen, kun nämä olisivat
-yhdellä sanalla voineet lähettää hänet parlamentin eteen tai ainakin
-Bastiljiin.[20] Mutta aatelismiehillä oli siihen aikaan sellainen
-molemminpuolinen luottamus toistensa kunniantuntoon, että chevalier
-— aamulla lävistettyään miekallaan regentille läheisen miehen —
-vähääkään epäröimättä tuli etsimään seikkailua Palais-Royalista.
-
-Ensimmäinen henkilö, joka pisti hänen silmäänsä, oli nuori herttua
-de Richelieu, joka oli jo alkanut tulla muotileijonaksi nimensä,
-seikkailujensa, hienotapaisuutensa ja kenties varomattomuuksiensakin
-ansiosta.[21] Vakuutettiin että kaksi prinsessaa[22] parhaillaan
-kiisteli hänen rakkaudestaan, mikä ei estänyt rouvia de Nesleä ja de
-Polignacia ryhtymästä kaksintaisteluun pistooleilla hänen tähtensä ja
-rouvia de Sabrania, de Villarsia, de Mouchya ja de Tenciniä jakamasta
-hänen sydäntään.
-
-Hän oli juuri mennyt tervehtimään markiisi de Canillacia, erästä
-regentin elostelijaa, jota hänen korkeutensa nimitti Mentorikseen[23]
-hänen näyttelemänsä jäykkäsävyisyyden takia. Richelieu alkoi
-Canillacille äänekkäästi ja hohotellen kertoa juttua. Chevalier
-tunsi herttuan, mutta ei niin läheisesti, että olisi voinut mennä
-hänen luokseen kesken puhelun, eikähän hän välittänytkään. Hän
-aikoikin sivuuttaa ryhmän etäämmältä, kun herttua tarttui hänen
-takinliepeeseensä.
-
-— Hitto, hyvä chevalier, te ette ole tässä liikaa, hän sanoi, —
-kerron Canillacille hauskaa selkkausta, josta hän voi ottaa opikseen
-herra regentin yöluutnanttina, ja tekin olette altis samalle vaaralle,
-johon minä jouduin. Tarina on tältä päivältä. Se on lisäansio, sillä
-minä olen sen ehtinyt kertoa vasta parillekymmenelle henkilölle,
-joten se on vain vähän tunnettu. Levittäkää sitä minun ja regentinkin
-mieliksi.
-
-D'Harmental rypisti kulmiaan, Richelieu pidätti hänet pahaan aikaan.
-Samassa chevalier de Ravanne asteli heidän ohitseen erästä naamioitua
-seuraten.
-
-— Ravanne! huusi Richelieu, — Ravanne!
-
-— En kerkiä nyt, tämä kieltäytyi.
-
-— Tiedättekö, missä Lafare on?
-
-— Potee päänkivistystä.
-
-— Entä Fargy?
-
-— Nyrjäytti jalkansa.
-
-Ja Ravanne katosi tungokseen, mitä ystävällisimmin tervehdittyään
-aamullista vastustajaansa.
-
-— No, se juttu? kiirehti Canillac.
-
-— Se on tulossa. Ajatelkaahan, kuusi tai seitsemän kuukautta takaperin
-olin juuri päässyt Bastiljista, jonne minut toimitti kaksintaistelu
-Gacén kanssa, — kolme neljä päivää olin vasta ollut liikkeellä
-seuraelämässä, kun Raffe[24] toi minulle rouva de Parabèreltä
-herttaisen pikku kirjeen, jossa minua kutsuttiin viettämään iltaa hänen
-luonansa. Käsitätte, chevalier, että Bastiljista tultaessa ei vähäksytä
-sen avainten haltijan rakastajattaren[25] tarjoamaa kohtausta.
-Ei tarvitse kysyäkään, olinko täsmällinen. Saavun määrähetkellä.
-Arvatkaapa, kenet tapaan istumassa sohvalla hänen vieressään? Sata yhtä
-vastaan, että te ette osaisi aavistaa!
-
-— Hänen miehensä? yritti Canillac.
-
-— En, vaan itse hänen kuninkaallisen korkeutensa. Hämmästykseni
-oli sitä suurempi, kun minut oli johdatettu huoneeseen niin kuin
-markiisitar olisi ollut yksinään. En kuitenkaan mennyt päästäni
-pyörälle, kuten hyvin ymmärrätte, chevalier. Omaksuin tyynen ilmeen,
-naivin ja sävyisän, sellaisen ilmeen kuin teillä on, Canillac, ja
-tervehdin markiisitarta niin syvällistä kunnioitusta näytellen, että
-regentti purskahti nauramaan. Tunnustan, että se arvaamaton purkaus
-hieman hämmennytti minua. Otin tuolin istuutuakseni, mutta regentti
-viittasi minua asettumaan sohvalle markiisittaren toiselle puolelle, ja
-minä tottelin.
-
-— Hyvä herttua, hän virkkoi, — kirjoitimme teille varsin vakavan
-asian takia. Katsokaas, tämä markiisitarparka, joka on ollut kaksi
-vuotta täysin erossa miehestään, tuntee olevansa siunatussa tilassa.
-
-— Markiisitar pani parastaan punastuakseen, mutta huomatessaan
-yrityksen liian työlääksi hän peitti kasvonsa viuhkalla.
-
-— Heti kun hän huomautti minulle pulastaan, jatkoi regentti, — minä
-kutsutin d'Argensonin[26] ja tiedustelin häneltä, kenestä lapsi saattoi
-olla lähtöisin.
-
-— Voi, monsieur, säästäkää minua, uikutti markiisitar.
-
-— No, päättyyhän tämä kohta, käpyseni, tyynnytteli regentti. — Hiukan
-kärsivällisyyttä vain. Tiedättekö, mitä d'Argenson vastasi minulle,
-hyvä herttua?
-
-— En aavistakaan, vastasin minä neuvottomana.
-
-— Hän vastasi, että isyys on minun tai teidän.
-
-— Se on katala parjaus! minä huudahdin.
-
-— Älkää sotkeutuko sanoihinne, herttua, markiisitar on tunnustanut
-kaikki.
-
-— Siinä tapauksessa, myöntelin, — jos markiisitar on tunnustanut
-kaikki, ei minulla ole mitään sanottavaa.
-
-— Enkä minä olekaan pyytänyt teitä tänne esittämään
-yksityiskohtaisempaa selostusta, pitkitti regentti, — vaan
-kohtalotovereina selviytyäksemme jutusta toistemme avulla.
-
-— Ja mitä teillä on pelättävää, monseigneur? tiedustin minä. — Mitä
-taasen minuun tulee, tiedän voivani teidän korkeutenne nimen turvissa
-uhmata kaikkea.
-
-— Mitäkö meillä on pelättävää, hyvä ystävä? Parabèren nalkutusta, kun
-hän tahtoisi minulta herttuan arvonimeä.
-
-— Kah, mitähän jos tekisimmekin hänestä isän? johtui mieleeni.
-
-— Aivan! huudahti regentti. — Se meidän on järjestettävä — olette
-saanut saman ajatuksen kuin markiisitarkin.
-
-— Toden totta, madame, se on minulle suuri kunnia, huomautin minä.
-
-— Mutta pulmana on se, selitti rouva de Parabère, — että minä
-en ole pariin vuoteen vaihtanut edes sanaa markiisin kanssa, ja
-mustasukkaisuudesta, ankaraluontoisuudesta, ties mistä syystä hän on
-vannonut, että jos minä joskus joutuisin tähän tilaan, kostaisi hän
-perinpohjaisella käräjänkäynnillä.
-
-— Ymmärrättehän, Richelieu, että tämä käy huolestuttavaksi, lisäsi
-regentti.
-
-— Hitto, niin tosiaankin, monseigneur!
-
-— Minulla on kyllä käsissäni erinäisiä voimakeinoja, mutta ne eivät
-ulotu pakottamaan aviomiestä vastaanottamaan vaimoaan kotiinsa.
-
-— No, entä jos toimitettaisiin hänet tulemaan vaimonsa luo? esitin
-minä.
-
-— Siinäpä juuri on vaikeus.
-
-— Malttakaahan, rouva markiisitar; lienee lupa kysyä vieläkö herra de
-Parabèren heikkoutena ovat chambert- ja romanée-viinit?
-
-— Pelkään olevan, sanoi markiisitar.
-
-— Silloin olemme pelastetut, monseigneur! Minä kutsun herra markiisin
-illalliselle huvitalooni sekä tusinan verran mässääjiä ja viehättäviä
-naikkosia! Te lähetätte sinne Duboisin...
-
-— Mitä! Duboisin? oudoksui regentti.
-
-— Niin juuri: jonkun täytyy siellä pitää päänsä selvänä meidän
-puolestamme. Kun Dubois ei voi juoda, pätevästä syystä,[27] niin hän
-ottakoon huolekseen markiisin juottamisen. Kaikkien ollessa valmiita
-sortumaan pöydän alle. Dubois vie hänet sievästi joukostamme, kyeten
-pitelemään häntä mielensä mukaan. Muu jää markiisittaren asiaksi.
-
-— Enkö minä teille sanonut, markiisitar? kehuu regentti taputtaen
-käsiään, — että Richelieu on aina neuvokas. Kuulkaahan, herttua, hän
-jatkoi, — teidän pitäisi heittää maleksimisenne eräiden palatsien
-tienoilla, jättää vanha rouva rauhassa kuolemaan Saint-Cyrissä,
-sepittelemään loppusointujaan Sceauxissa ja avoimesti liittyä meihin.
-Minä antaisin teille kabinetissani tuon vanhan d'Uxelles-höperön[28]
-paikan, ja siitä koituisi tuskin haittaa valtion asioille.
-
-— Heh, sen kyllä uskon, vastasin minä, — mutta valitettavasti minulla
-on muuta mielessä.
-
-— Jukuri! mutisi regentti.
-
-— Miten kävi herra de Parabèren? kysyi chevalier d'Harmental, joka oli
-tullut uteliaaksi kuulemaan jutun lopun.
-
-— Herra de Parabèrenkö! Kah, kaikki sujui niin kuin oli suunniteltu.
-Hän nukahti minun luonani ja heräsi vaimonsa vieressä. Arvaattehan,
-että hän riehui, mutta nyt ei auttanut enää huutaa häväistystä ja
-panna vireille oikeudenkäyntiä. Hänen vaununsa olivat olleet kaiken
-yötä markiisittaren portilla, ja kaikki palvelijat olivat nähneet
-hänen tulevan ja lähtevän, niin että me tyynesti, joskin hieman
-kärsimättömästi odotimme tietoa, kenen näköinen lapsi olisi — herra
-de Parabèren, regentin tai minunko. Ja synnytys tapahtui tänään
-keskipäivällä.
-
-— No, kenen näköinen se on? tiedusti Canillac.
-
-— Nocén,[29] ilmoitti Richelieu räjähtäen nauramaan?
-
-— Eikö olekin oiva tarina, markiisi? Hiisi, onpa vahinko, että
-Parabère-parka tyhmyyttään kuoli ennen loppuratkaisua! Kuinka oivasti
-hän olisikaan saanut kostetuksi kepposemme!
-
-— Chevalier, supatti samassa d'Harmentalin korvaan sulosointuinen
-ääni, pienen käden laskeutuessa hänen käsivarrelleen, — lopetettuanne
-haastelunne herra de Richelieun kanssa minä vaadin teidät osalleni.
-
-— Suokaa anteeksi, herra herttua, virkkoi chevalier, — mutta näette,
-että minut tahdotaan viedä.
-
-— Päästän teidät sillä ehdolla, että kerrotte juttuni tuolle
-viehättävälle lepakolle ja jätätte hänen toimekseen levittää sitä
-kaikille tuntemilleen yölinnuille.
-
-— Minulta ei taida liietä siihen aikaa, esteli d'Harmental.
-
-— Kah, sen parempi teille, sillä siinä tapauksessa teillä on jotakin
-hyvin herttaista puheltavaa, sanoi herttua päästäen irti chevalierin,
-jota oli kaiken aikaa pidellyt takinliepeestä.
-
-Sitten hän kääntyi ympäri tarttuakseen hänkin erään dominon
-käsivarteen, kuultuaan tältä pikku imartelun tarinansa johdosta.
-
-Chevalier d'Harmental loi pikaisen silmäyksen naamioon, joka oli
-tullut häntä puhuttelemaan, varmistuakseen siitä, että tämä tosiaan
-oli sama, joka oli ehdottanut kohtausta, ja näki hänen vasemmalla
-olkapäällään tunnukseksi sovitun sinipunaisen nauhan. Niin ollen hän
-kiirehti loittonemaan Canillacista ja Richelieusta, jotta häntä ei
-häirittäisi keskustelussa, mistä todennäköisesti muodostuisi hänelle
-melko kiinnostava.
-
-Tuntematon oli äänensä soinnulla ilmaissut sukupuolensa. Hän oli
-keskimittainen ja näytti liikkeittensä kimmoisuuden ja notkeuden
-perusteella olevan nuori nainen. Mitä vartaloon, piirteisiin ja
-kaikkeen muuhun tulee, niin sitä oli turha yrittää arvostella, kun ei
-voinut toivoa suurtakaan tulosta. Hän olikin, kuten herra de Richelieu
-oli vastikään vihjaissut, omaksunut kaikista asuista otollisimman
-peittelemään joko suloja tai vikoja. Hän oli laittautunut lepakoksi,
-jollaista pukua tähän aikaan paljon käytettiin, sitäkin mukavampana,
-kun sen sai yksinkertaisesti kahden mustan hameen yhteenliittämisellä.
-Toinen kiinnitettiin vyötäisille, kuten aina, ja naamioidut kasvot
-pujotettiin sitten toisen taskuraosta. Etuosa käännettiin alas
-ja muodostettiin kahdeksi siiveksi, takaosa kohotettiin kahdeksi
-korvaliepukaksi, ja tuollaisesti sonnustautuneena saattoi jokseenkin
-varmasti ymmälle puhuttelijansa, jolta vaadittiin tavattoman hyvää
-tahtoa valepukuisen tuntemiseen.
-
-Chevalier teki nämä havainnot nopeasti, mutta kun hänellä ei ollut
-aavistustakaan, kenen seurassa hän oli, ja hän luuli lopultakin
-vain jonkin lemmenvehkeen olevan kysymyksessä. Hän epäröi ryhtyä
-puhuttelemaan kumppaniaan, kunnes tämä käänsi päänsä häneen päin ja
-lausui muuntamatta ääntänsä, varmaankin siinä tiedossa, että se oli
-joka tapauksessa vieras:
-
-— Chevalier, tiedättekö että olen kaksinkertaisesti kiitollinen
-tulostanne, kun olitte vielä nykyisessä mielentilassanne? On vain
-ikävää, etten voi totuudenmukaisesti pitää vaikuttimenanne muuta kuin
-uteliaisuutta.
-
-— Kaunis naamio, vastasi d'Harmental, — ettekö kirjeessä
-sanonut olevanne hyvä haltia? Mutta jos olemuksessanne todella on
-yliluonnollista, täytyy menneen, nykyisen ja vastaisuuden olla teille
-tunnettuja. Niin ollen tiesitte minun tulevan, joten saapumisen ei voi
-teitä ihmetyttää.
-
-— Voi, vastasi tuntematon, — kyllä näkee, että te olette heikko
-kuolevainen ettekä ole koskaan kohonnut elinpiirinne yläpuolelle!
-Muutoin tietäisitte, että joskin tunnemme menneen, nykyisen ja
-vastaisuuden, tämä kyky on omalta osaltamme peitossa. Ne seikat, joihin
-kiihkeimmin haluaisimme valaistusta, jäävät meiltä tiheimpään hämyyn.
-
-— Hitto, sanoi d'Harmental, — tuohon sävyyn jatkaen te saatte minut
-tyhmänylpeäksi, herra haltia! Sillä, huomatkaa, ilmaisettehan jotenkin
-suoraan, että halusitte tätä kohtausta hyvin hartaasti.
-
-— En luullut huomauttavani siinä teille mitään uutta, chevalier
-— siitä halustani ei kirjeeni olisi pitänyt jättää teille mitään
-epäilystä.
-
-— Se halu — jonka muuten myönnän ainoastaan tunnustuksenne
-perusteella, kun olen liian kohtelias väittääkseni teitä vastaan
-— eikö se ole saanut teitä kirjeessänne lupaamaan enemmän kuin
-vallassanne on täyttää?
-
-— Koetelkaa tietämystäni. Se antaa teille arviota vallastani.
-
-— Oh, hyvänen aika, rajoitun yksinkertaisimpaan. Sanotte tietävänne
-menneet. Nykyiset ja vastaiset asiat: ennustakaa minulle kohtaloni.
-
-— Se on helppoa; ojentakaa kätenne.
-
-D'Harmental noudatti pyyntöä.
-
-— Herra ritari, haastoi tuntematon tarkasteltuaan hetken, — Hyvin
-selkeäksi tekstiksi saavat adduktorin suunta ja kämmenen aponeuroosin
-longitudinalisten säikeiden asento viisi sanaa, joihin sisältyy
-elämänne koko historia. Ne sanat ovat: _urheus, kunnianhimo, pettymys,
-rakkaus_ ja _petos_.
-
-— Hitto vieköön, keskeytti chevalier, — enpä aavistanut, että
-haltiat opiskelevat noin perinjuurin anatomiaa ja näkevät pakolliseksi
-suorittaa lisensiaattitutkintonsa niin kuin salamancalainen kandidaatti!
-
-— Haltiat osaavat kaikkea mitä ihmisetkin ja lisäksi paljon muuta,
-chevalier.
-
-- No, mitä nuo ponnekkaat ja ristiriitaiset sanat haastavat teille
-menneisyydestäni, oppinut haltia?
-
-— Ne ilmaisevat, että olette yksinomaan _urheudellanne_ saavuttanut
-sen everstinarvon, joka teillä oli Flanderin armeijassa, että se arvo
-oli herättänyt _kunnianhimoanne_, jota kuitenkin seurasi _pettymys_. Te
-uskoitte saavanne pettymykselle lohtua _rakkaudesta,_ mutta tämä voi
-horjahtaa _petokseen_ niin kuin onnikin saattaa pettää, ja teidät on
-petetty.
-
-— Eipä hullumpaa, myönsi chevalier, — ja Cumaen Sibylla[30] ei olisi
-selviytynyt paremmin. Hieman epämääräistä kuten kaikki horoskoopit,
-mutta todellisuus muuten pohjana. Siirtykäämme nykyisyyteen, kaunis
-naamio.
-
-— Nykyisyyteenkö, chevalier! Puhukaamme hyvin hiljaa, sillä siinä
-uhkaa kamalasti Bastilji!
-
-Chevalier hätkähti väkisinkin, sillä hän oli uskonut, että hänen
-aamullinen seikkailunsa ei voinut olla tunnettu kellekään muulle kuin
-osanottajilleen.
-
-— Tällä hetkellä, jatkoi tuntematon, — kaksi kelpo aatelismiestä
-viruu apeina vuoteissaan, sillä aikaa kun me loruilemme hilpeästi
-tanssiaisissa. Sen he saivat siitä, että muuan chevalier d'Harmental,
-ei muistanut erästä Vergiliuksen säepuoliskoa.
-
-— Mitä säepuoliskoa? kysyi chevalier yhä enemmän ihmeissään.
-
-"_Facilis descensus Averni_",[31] sanoi lepakko nauraen.
-
-— Hyvä haltia, huudahti chevalier tunkien katseensa tuntemattoman
-puhuttelijansa naamarinrakoihin. — Sallikaa minun sanoa, että tuo
-lainaus ei ollut oikein miehisesti käytetty.
-
-— Ettekö tiedä, että haltiat ovat kumpaakin sukupuolta?
-
-— Kyllä, mutta en ole kuullut, että he noin juohevasti lausuilisivat
-_Aeneasta_.
-
-— Eikö se sitaatti osu paikalleen? Te puhuitte minulle Cumaen
-Sibyllasta, minä vastasin teille hänen kielellään. Te pyysitte minulta
-todistetta, minä annoin. Mutta teitä kuolevaisia ei voi milloinkaan
-tyydyttää.
-
-— Ei, sillä minä tunnustan, että tuo menneen ja nykyisen tuntemus
-herättää minussa hirmuista halua kuulla tulevaisuutenikin.
-
-— On aina kaksi tulevaisuutta, sanoi naamio. — On heikkojen sydänten
-kohtalo ja voimakkaiden osa. Jumala on ihmisille antanut vapaan
-tahdonvallan, hänen saadakseen valita. Tulevaisuutenne riippuu teistä.
-
-— Pitää silti tietää nämä kaksi tulevaisuutta, valitakseen paremman.
-
-— No, toinen odottelee teitä jossakin Neversin lähistöllä,
-maalaisoloissa, kaniinitarhanne hoidokkien ja tarhanne kanojen
-keskellä. Tämä ura vie teidät suoraan seurakunnan kirkkoneuvostoon. Se
-on vaatimatonta kunnianhimoa, ja sen saavuttamiseksi ei tarvitse muuta
-kuin ajelehtia: siihen olette solumassa.
-
-— Entä toinen? tiedusti chevalier ilmeisesti närkästyksissään siitä,
-että voitiin olettaa moisen uran missään tapauksessa koituvan hänen
-kohtalokseen.
-
-— Toinen, selitti tuntematon nojaten käsivarttaan nuoren aatelismiehen
-käsivarteen ja tähdäten häneen katseensa naamarin reiästä. — Toinen
-heittää teidät takaisin kohuun ja valoon, toinen toimittaa teidät
-julkisuuden näyttämön henkilöksi, jättäen teille ainakin suuren
-esiintyjän maineen, häviättepä tai voitatte.
-
-— Mitä menetän hävitessäni? kysyi chevalier.
-
-— Luultavasti henkenne.
-
-Chevalier teki halveksivan eleen.
-
-— Ja jos voitan? hän lisäsi.
-
-— Mitä sanoisitte ratsuväen everstin arvosta, Espanjan grandin
-arvonimestä ja Pyhän Hengen ritariston nauhasta? Se kaikki on tarjona,
-ja marskin sauva ehkä edempänä.
-
-— Sanon että saavutus vastaa panosta, kaunis naamio. Jos annatte
-minulle todisteen, että pystytte täyttämään lupauksenne, niin olen mies
-yhtymään peliin puolellanne.
-
-- Sen todisteen, vastasi naamio, — kykenee teille antamaan vain toinen
-kuin minä, chevalier, ja jos tahdotte sen saada, tulee teidän seurata
-minua.
-
-— Ohoh, huomautti d'Harmental, — olisinkohan erehtynyt, ja
-olisittekohan te vain toisen luokan haltia, alempi henki,
-välittäjäolento? Piru vieköön, sehän saisi minut pitämään teitä hieman
-vähäisemmässä arvossa!
-
-— Mitäpä sillä on väliä, jos palvelen suurta taikuria ja hän on minut
-lähettänyt?
-
-— Ilmoitan heti, että minä en ryhdy neuvotteluihin lähettilään kanssa.
-
-— Tehtävänäni onkin viedä teidät hänen luokseen.
-
-— Saan siis nähdä hänet?
-
-— Kasvoista kasvoihin, niin kuin Mooses näki Herran.
-
-— Lähdetään!
-
-— Olette liian riuska, chevalier! Unohdatteko, että salaseuran
-yhteyteen ottamisen edellytyksenä aina on erinäisiä välttämättömiä
-muodollisuuksia vaiteliaisuuden turvaamiseksi?
-
-— Mitä pitää tehdä?
-
-— Teidän tulee ottaa side silmillenne, täydesti jättäytyä viejänne
-haltuun ja sitten temppelin ovelle saapuessanne lausua juhlallinen
-vala, että te ette ilmaise mitään kuulemastanne ja näkemästänne.
-
-— Olen valmis vannomaan Styksin[32] kautta, vakuutti d'Harmental
-nauraen.
-
-— Ei, chevalier, vastasi toinen vakavasti, — vannokaa vain kauniisti
-kunnianne kautta, — teidät tunnetaan, ja se riittää.
-
-— Ja sen valan annettuani, tiedusti chevalier mietittyään tovin
-ääneti, — sallitaanko minun perääntyä, jos minulle esitetty hanke ei
-ole sellainen, että aatelismiehenä voin siihen ryhtyä?
-
-— Yksinomaan omatuntonne saa ratkaista, eikä teiltä vaadita vakuudeksi
-muuta kuin sananne.
-
-— Olen valmis, myöntyi chevalier.
-
-— Lähtekäämme siis, sanoi naamio.
-
-Chevalier aikoi raivata tiensä suoraan väkijoukon läpi salin ovelle,
-mutta huomatessaan tiellään Brancasin, Broglien ja Simianen,[33] jotka
-varmaankin olisivat häntä pidätelleet, hän teki kierroksen, joka
-kuitenkin oli johtamassa samaan päämäärään.
-
-— Mikä nyt? kysyi naamio.
-
-— Väistän erästä, joka voisi viivästyttää meitä.
-
-— Sepä hyvä! Aloin jo pelätä.
-
-— Mitä pelkäsitte? kysyi d'Harmental.
-
-— Pelkäsin, selitti naamio nauraen, — että nopeutenne oli supistunut
-neliön lävistäjän ja kahden sivun erotuksen verran.
-
-— Tulimmaista, virkkoi d'Harmental, — ensimmäistäpä kertaa
-luullakseni suodaan herrasmiehelle kohtaus oopperatanssiaisissa
-haastellakseen hänelle anatomiaa, klassillista filologiaa ja
-matematiikkaa! Minun täytyy ikäväkseni huomauttaa teille, kaunis
-naamio, että olette kerrassaan pedanttisin haltia, mitä olen eläissäni
-nähnyt.
-
-Lepakko purskahti nauramaan, mutta ei vastannut mitään tähän
-puuskahdukseen, jossa purkautui chevalierin kiusaannus siitä, että hän
-ei kyennyt tuntemaan henkilöä, joka kuitenkin näytti olevan erittäin
-perehtynyt hänen omiin asioihinsa. Mutta kun se kiusaannus vain lisäsi
-hänen uteliaisuuttaan, kiihtyi molempien vauhtikin, joten he kohta
-olivat alhaalla eteishallissa.
-
-— Mitä kautta menemme? kysyi chevalier. — Käykö tiemme maan alitse
-vai onko vaunujemme eteen valjastettu kaksi vaakalintua?
-
-— Jos sallitte, chevalier, niin lähdemme vain tavallisissa
-ajopeleissä. Lopultakin, ja vaikka nähtävästi olette pariin kertaan
-sitä epäillyt, minä olen nainen ja pelkään pimeää.
-
-— Saanen siinä tapauksessa viitata vaununi tänne, esitti chevalier.
-
-— Ei, minulla on omani, esteli naamio.
-
-— Kutsukaa siis ne.
-
-— Luvallanne, chevalier, älkäämme olko komeampia kuin Muhammed vuorta
-kohtaan, ja kun vaunujeni ei sovi tulla meidän luoksemme, me menemmekin
-vaunujeni luo.
-
-Niin sanoen lepakko vei chevalierin Saint-Honoré-kadulle.
-Vaakunakoristeettomat ajopelit, joiden eteen oli valjastettu kaksi
-tummaväristä hevosta, odottivat Pierre-Lescot-kujan kulmassa. Ajaja
-istui pukillaan, verhoutuneena väljään kaapuun, jonka kauluri peitti
-kasvojen alaosan, ja leveä kolmikolkkainen hattu varjosti otsaa ja
-silmiä. Lakeija piteli toisella kädellä ovea avoinna ja toisessa oli
-nenäliinaa, jolla hän verhosi kasvojaan.
-
-— Nouskaa vaunuihin, kehotti naamio chevalieria.
-
-D'Harmental epäröi hetken. Nuo kaksi tuntematonta ja liveritöntä
-palvelijaa, jotka näkyivät olevan yhtä halukkaita salaamaan
-henkilöllisyytensä kuin valtiatarkin, — numerottomat ja
-vaakunamerkittömät ajopelit hämyisellä odotuspaikallaan, myöhäinen
-yön hetki — kaikki herätti chevalierissa varsin luonnollista
-epäluuloisuutta. Mutta piankin hän muisti, että hänen käsikynkässään
-oli nainen ja kupeellaan miekka ja hän astui rohkeasti vaunuihin.
-Lepakko istuutui hänen viereensä, ja lakeija sulki oven.
-
-— No, emmekö lähde liikkeelle? kysyi chevalier nähdessään vaunujen
-pysyvän paikallaan.
-
-— On vielä pikku varokeino hoidettavana, selitti naamio vetäen
-taskustaan silkkisen nenäliinan.
-
-— Kas, se on totta, virkkoi d'Harmental, — olin unohtanut; antaudun
-haltuunne kaikessa luottamuksessa, täyttäkää tehtävänne.
-
-Ja hän ojensi päänsä eteenpäin. Tuntematon kiinnitti siteen hänen
-silmilleen ja lausui suoriuduttuaan siitä:
-
-— Chevalier, annatteko sananne, että te ette siirrä sidettä ennen kuin
-saatte luvan ottaa sen kokonaan pois?
-
-— Annan kyllä.
-
-Tuntematon kohotti edessään olevaa lasisuojusta ja virkkoi ajajalle:
-
-— Tiedätte minne, herra kreivi.
-
-Ja hevoset läksivät laukkaamaan.
-
-
-
-
-ARSENAALI
-
-
-Niin vilkkaasti kuin tanssiaisissa oli keskusteltu, yhtä vaiteliaita
-oltiin matkalla. Tämä seikkailu, joka oli aluksi esittäytynyt
-näköjään lemmenvehkeenä, oli piankin saanut vakavamman tunnun ja
-suuntautui ilmeisesti valtiolliseen salajuoneen. Joskaan uusi väritys
-ei säikyttänyt chevalieria, oli siinä ainakin miettimisen aihetta,
-ja se mietiskely oli sitä syvällisempää, kun hän oli useastikin
-haaveksinut, mitä hän tekisi, jos joutuisi sellaiseen asemaan kuin hän
-todennäköisesti oli nyt joutumassa.
-
-Jokaisen ihmisen elämässä on hetki, joka määrää hänen koko
-tulevaisuutensa. Tärkeydestään huolimatta se hetki harvoin on
-laskelmoinnin valmistelema ja tahdon ohjaama. Melkein aina sattuma
-sieppaa ihmisen kuin tuuli lehden ja heittää hänet jollekin uudelle ja
-tuntemattomalle, jolle kerran joutuneena hänen on pakko totella ylempää
-voimaa ja jolla hän — vaikka uskookin käyttelevänsä ehdonvaltaa — on
-olosuhteiden orjana tai tapausten leluna.
-
-Niin oli chevalierinkin laita. D'Harmental ei ollut arvioinut, mitä
-hyvää tai pahaa rouva de Maintenon oli tuottanut Ranskalle. Hän ei
-ollut pohtinut, mitä oikeutta tai valtaa Ludvig XIV:llä oli ollut
-aviottomien lastensa laillistamiseen. Hän ei ollut punninnut Mainen
-herttuan ja Orleansin herttuan sukuvaltuuksia. Hän oli vaistomaisesti
-käsittänyt, että hänen piti omistaa elämänsä niille, jotka olivat
-nostaneet hänet kunnian uralle, ja vanhan kuninkaan kuoleman
-jälkeen kuullessaan, että hallitsijan viimeisenä tahtona oli ollut
-holhoushallituksen luovuttaminen Mainen herttualle, ja nähdessään
-parlamentin syrjäyttävän sen määräyksen, hän oli pitänyt Orleansin
-herttuan asettumista ohjaksiin vallananastuksena. Katsoen varmaksi,
-että armeija nousee tätä valtaa vastaan, hän oli tähyillyt kautta koko
-valtakunnan, missä kohoaisi lippu, jonka alle hänen omatuntonsa käski
-rientää.
-
-Mutta hänen suureksi ihmeekseen ei odotetusta vastavaikutuksesta
-ollut kuulunut mitään. Espanja, jonka edut kuitenkin olisivat
-vaatineet Ranskan hallituksen johtoon ystävällistä mielialaa, ei ollut
-esittänyt edes vastalausetta. Väsyneenä taistelusta, jota kuitenkin
-oli kestänyt vain päivän, oli Mainen herttua vetäytynyt takaisin
-varjoon, josta hän näytti ilmestyneen esille vain vastahakoisesti.
-Toulousen kreivi, säyseä, hyväluontoinen, hiljainen ja melkein
-häpeilevä suosionosoituksista, joita oli niin runsaasti suotu hänelle
-ja veljelle, ei antanut vähäisintäkään aihetta luuloon, että hän
-milloinkaan ryhtyisi puolueen johtajaksi.[34] Marski de Villeroy hieman
-yritteli kiusoittelevaa vastustusta, jossa ei ollut päätä eikä pontta.
-Villars ei mennyt kenenkään luo, mutta odotteli silminnähtävästi, että
-häntä tultaisiin puhuttelemaan. D'Uxelles oli yhtynyt valtapuolueeseen
-ja vastaanottanut ulkoasiain neuvoston päällikön tehtävät. Herttuat
-ja päärit pysyivät kärsivällisinä ja liehittelivät regenttiä siinä
-toivossa, että tämä lopulta lupauksensa mukaisesti riistäisi Mainen
-herttualta ja Toulousen kreiviltä arvosijan, jonka Ludvig XIV oli
-näille antanut heidän edellään.
-
-Kaiken kaikkiaan, Orleansin herttuan hallintoa kohtaan oli kyllä,
-tyytymättömyyttä, vastustustakin, mutta se oli, näkymätöntä ja
-hajallista. Missään ei ollut keskipistettä, johtavaa hahmoa. Kaikkialla
-oli remua ja hälyä, yhteiskunnan harjalta syvyyksiin asti oli nautinto
-korvannut onnen. Tuollaiseksi oli asema ilmennyt d'Harmentalin
-silmissä, saaden hänet painamaan jo puolittain vedetyn miekkansa
-takaisin huotraan. Hän oli luullut olevansa ainoa muun tuloksen
-päättelijä asioiden kehittymiselle ja jäänyt siihen vakaumukseen, että
-ratkaisu oli ollut joutavaa kuvittelua, koska hänen unelmoimalleen
-muutokselle läheisimmät henkilöt näyttivät pitävän sitä niin
-mahdottomana, etteivät yrittäneet mitään sen saavuttamiseksi.
-
-Mutta rakkautensa pettymisen hetkestä, — kun tällä hymyilevällä
-pinnalla valmisteltiin jotakin vakavaa ja tämä huolettomuus ilmeni vain
-suurten pyrkimysten verhoksi, oli tilanne toinen. Hänen toiveensa,
-joita hän oli pitänyt kuolleina, vaikka ne olivatkin vain vaientuneet,
-heräsivät viekoittelevammista lupauksista kuin konsaan. Nuo hänelle
-liioitellenkin vihjaistut tarjoukset, tuo epätodennäköinenkin
-luvattu tulevaisuus, olivat kiihdyttäneet hänen mielikuvitustaan.
-Ja kahdenkymmenenkuuden vuoden iässä mielikuvitus on ihmeellinen
-loihtija. Se on ilmalinnojen rakentaja, kultaisia haaveita nostattava
-haltiatar, rajattoman valtakunnan kuningatar, ja vaikka se perustaa
-jättimäisiä laskelmia mitä hennoimmankin säikeen varaan, se näkee ne jo
-toteutuneina niin kuin niillä olisi maan vankkumaton akseli perustanaan.
-
-Niinpä ei chevalieria lainkaan pitkästyttänyt, vaikka ajoneuvot olivat
-vierineet jo puolisen tuntia. Olipa hän niin vaipunut mietteisiinsä,
-ettei häneltä olisi tarvinnut silmiä sitoakaan. Hän ei olisi silti
-tiennyt, mitä katuja pitkin kuljettiin. Vihdoin hän kuuli pyörien
-jymisevän kuin holvikäytävään tultaessa ja hän kuuli ristikkoportin
-kitisevän. Se avattiin tulijoille ja suljettiin heidän takanaan, ja
-kierrettyään kehässä vaunut heti jälkeenpäin pysähtyivät.
-
-— Chevalier, virkkoi opas hänelle, — jos teitä arastuttaa edetä
-pitemmälle, niin on vielä aika peräytyä, jos päinvastoin ette ole
-muuttanut päätöstänne, niin tulkaa.
-
-Vastaukseksi d'Harmental vain ojensi kätensä. Lakeija avasi vaununoven.
-Tuntematon astui ulos edellä ja sitten auttoi chevalieria laskeutumaan.
-Pian hänen jalkansa kohtasivat portaat, hän nousi kuusi askelmaa
-pengermälle, ja yhä sokkona ja naamioidun naisen taluttamana hän asteli
-eteisen halki, sitten käytävää pitkin ja saapui johonkin huoneeseen.
-Silloin hän kuuli vaunujen uudestaan lähtevän liikkeelle.
-
-— Nyt olemme perillä, sanoi tuntematon. — Muistanettehan ehtomme,
-chevalier? Olette vapaa ottamaan tai hylkäämään osan kappaleesta,
-jota nyt esitetään, mutta kieltäytymisen tapauksessa te kunniasanalla
-lupaatte olla ilmaisematta kenellekään sanaakaan henkilöistä, jotka
-saatte nähdä, tai heidän puheistaan.
-
-— Kunniani kautta vannon sen! vastasi chevalier.
-
-— Istuutukaa siis odottamaan täällä älkääkä ottako sidettä silmiltänne
-ennen kuin kuulette kellon lyövän kaksi. Olkaa levollinen, siihen ei
-mene pitkää aikaa.
-
-Niin sanoessaan chevalierin opastajatar lähti; ovi avautui ja
-sulkeutui. Heti sen jälkeen kello löi kaksi, ja chevalier tempasi pois
-siteen.
-
-Hän oli yksinään mitä ihmeellisimmässä naiskammiossa. Se oli pieni
-kahdeksankulmainen kamari, kauttaaltaan verhottu sinipunervalla
-ja hopeankarvaisella kirjosilkillä, kalustettu ja oviaukko
-gobeliiniuutimilla somistettu. Pöydät ja hyllyköt olivat mitä sirointa
-boule-työtä. Kaikkialla runsaasti kiinalaisia koruesineitä. Lattiaa
-peitti persialainen matto, laipion oli maalannut Watteau, joka alkoi
-olla taiteilijana muodissa. Tätä katsellessaan chevalierin oli vaikea
-uskoa, että hänet oli kutsuttu vakavalle asialle, ja hän melkein palasi
-ensimmäisiin käsityksiinsä.
-
-Samassa avautui seinäverhoon kätketty ovi, ja sieltä ilmestyi nainen,
-jota d'Harmental olisi haaveellisessa mielentilassaan voinut pitää
-keijukaisena, niin hoikka, heiveröinen ja pieni hän oli varreltaan.
-Puku oli viehättävää helmenväristä kiinalaista silkkiä, johon oli
-siroiteltu niin hienosti ommeltuja kukkavihkoja, että näitä olisi vielä
-kolmen askeleen päässä voinut luulla luonnonkukiksi. Liehureunusteet,
-röyhelöt ja päärmenauhat olivat englanninpitsiä, nauharuusukkeet
-helmikoristeisia ja timanttisoljilla kiinnitettyjä. Kasvot olivat
-peitetyt mustasta sametista valmistetulla puolinaamarilla, josta
-riippui samanvärinen pitsiripsu.
-
-D'Harmental kumarsi kunnioittavasti, sillä tämän naisen ryhdissä ja
-sävyssä oli jotakin ruhtinaallista, ja hän oivalsi, että edellinen oli
-ollut vain hänen lähettinsä.
-
-— Madame, hän virkkoi, — olenko todellakin, kuten alan uskoa,
-ihmisten maaperältä siirtynyt luonnonhenkien valtakuntaan, ja tekö
-olette se mahtava haltiatar, jolle tämä ihana palatsi kuuluu?
-
-— Voi, chevalier, vastasi naamioitu nainen soinnukkaalla äänellä,
-jossa kuitenkin ilmeni lujuutta ja varmuutta. — En ole mikään mahtava
-haltiatar, vaan päinvastoin vainottu prinsessa, jolta paha taikuri on
-riistänyt kruunun, julmasti sortaen valtakuntaani. Sen tähden, kuten
-näette, etsinkin kaikkialta urhoollista ritaria pelastajakseni, ja
-maineenne on saanut minut kääntymään teidän puoleenne.
-
-— Jos ainoastaan tarvitaan henkeni tuottamaan teille entinen mahtinne
-takaisin, madame, huomautti d'Harmental, — niin sanokaa vain sana,
-pannakseni sen alttiiksi ilomielin. Millaista taikuria vastaan on
-taisteltava? Kuka on se lävistettävä jättiläinen? Kun olette valinnut
-kaikkien joukosta minut, niin tahdon olla minulle suomanne kunnian
-arvoinen. Tästä hetkestä alkaen olen teidän, vaikka se- sitoumukseni
-syöksisi minut tuhoon.
-
-— Joka tapauksessa tuhoutuisitte hyvässä seurassa, chevalier, virkkoi
-tuntematon nainen avaten naamarinsa nauhojen solmut ja paljastaen
-kasvonsa, — sillä kohtalokumppaneinanne ovat Ludvig XIV:n poika ja
-suuren Condén pojantytär.[35]
-
-— Rouva herttuatar! huudahti d'Harmental painuen toisen polvensa
-varaan. — Suokoon teidän korkeutenne minulle anteeksi, jos teitä
-tuntemattani olen tullut puhuneeksi jotakin syvään kunnioitukseeni
-soveltumatonta.
-
-— Ette ole lausunut muuta kuin sellaista, josta minun täytyy olla
-ylpeä ja kiitollinen, chevalier, mutta kenties kadutte sanojanne. Siinä
-tapauksessa olette vapaa peruuttamaan sitoumuksenne.
-
-— Jumala varjelkoon, madame, että minä saatuani onnen tarjota elämäni
-noin suuren ja ylevän prinsessan palvelukseen olisin kyllin onneton
-riistääkseni itseltäni suurimman kunnian, mitä olen konsaan rohjennut
-toivoa! Ei, madame, pyydän teitä päinvastoin ottamaan vakavalta
-kannalta, mitä teille äsken hymyillen tarjosin — käsivarteni, miekkani
-ja henkeni.
-
-— Kas, chevalier, virkkoi herttuatar, huulillaan tuo hymy, joka
-saattoi hänet niin tenhoavaksi koko ympäristölleen. — Huomaanpa,
-että paroni de Valef ei ole antanut minulle väärää käsitystä teitä
-kuvatessaan. Tulkaa, esitelläkseni teidät ystävillemme.
-
-Herttuatar meni edellä, d'Harmental seurasi häntä, vielä pökerryksissä
-äskeisestä, mutta puolittain ylpeyden ja puolittain vakaumuksen takia
-päättäneenä olla askeltakaan peräytymättä.
-
-Tultiin samaan käytävään, jota myöten edellinen opastajatar oli häntä
-taluttanut. Herttuatar ja chevalier etenivät muutaman askeleen, ja
-sitten edellinen avasi oven salonkiin, jossa odotteli neljä uutta
-henkilöä. Nämä olivat kardinaali de Polignac, markiisi de Pompadour,
-herra de Malezieux ja abbé[36] Brigaud.
-
-Kardinaali de Polignacia[37] väitettiin madame du Mainen rakastajaksi.
-Hän oli komea, keski-ikäinen prelaatti, aina erinomaisen aistikkaasti
-puettu. Ääni oli tavanomaisesti papillinen, kasvonpiirteet
-kylmäkiskoiset ja sydämessä asusti arastelu. Kunnianhimon kalvamana hän
-aina nujertui heikkoluontoisuuteensa, joka jätti hänet taemmaksi joka
-kerta kun olisi pitänyt astua eteenpäin. Hän oli muuten ylhäistä sukua,
-kuten nimikin osoitti, hyvin oppinut kardinaaliksi ja enemmän mukana
-kirjallisissa harrastuksissa kuin olisi ylimykseltä odottanut.
-
-Herra de Pompadour oli viidenkymmenen ikävuoden vaiheilla. Hänet
-oli kasvatettu Ludvig XIV:n vanhimman pojan leikkitoverina, ja hän
-oli siitä saanut niin kiihkeän rakkauden ja hellän kunnioituksen
-suuren kuninkaan koko sukua kohtaan, että hän suureksi tuskakseen
-nähdessään regentin olevan julistamaisillaan sodan Filip V:lle[38]
-oli heittäytynyt Mainen herttuan puolueeseen. Olipa hän ylpeänä ja
-etuilemattomana antanut tänä aikakautena harvinaisen lojalisuuden
-näytteen palauttamalla regentille sekä oman että puolisonsa eläkekirjat
-ja kieltäytymällä sekä omalta että vävynsä, markiisi de Courcillonin,
-osalta kaikista heille tarjotuista virkapaikoista.
-
-Herra de Malezieux oli iältään kuudestakymmenestä
-kuuteenkymmeneenviiteen vuoteen. Kahdenkertaisesta Dombesin
-ruhtinaskunnan kanslerin ja Châtenayn herran arvonimestä hän
-sai kiittää Mainen herttuaa, jonka kasvatusta hän oli hoitanut.
-Runoilijana, säveltaiteilijana, pikku huvinäytelmien sepittäjänä,
-joissa hän itse esiintyi kerrassaan erinomaisesti, hän oli vuosisadan
-sybariitin[39] tyyppi. Mutta samoin kuin nekin sybariitit, jotka
-kauneuden tenhoamina seurasivat Kleopatraa Aktionin taisteluun ja
-antautuivat surmattaviksi valtiattarensa ympärillä, olisi hänkin
-saattanut rakasta Bénédicteään veden ja tulen läpi ja hänen yhdestä
-sanastaan syöksynyt alas Notre-Damen tornin huipulta epäröimättä.
-
-Abbé Brigaud oli lyonilaisen liikemiehen poika. Isä, jolla oli tärkeitä
-kauppasuhteita Espanjan hoviin, sai toimekseen hienokseltaan ja kuin
-omasta päästään tunnustella, mitä mahdollisuuksia olisi nuoren Ludvig
-XIV:n ja infanta[40] Maria Teresian avioliitolla. Jos tämä kauppa olisi
-saanut huonon vastaanoton, niin Ranskan ministerit olisivat asettuneet
-siitä eroon, ja sillä hyvä. Mutta hanke havaittiin otolliseksi, ja
-Ranskan ministerit antoivat sille vahvistuksensa. Häät vietettiin,
-ja kun pikku Brigaud syntyi samaan aikaan kun perintöprinssi, pyysi
-hänen isänsä palkkiokseen kuninkaan poikaa poikansa kummiksi, mihin
-armollisesti myönnyttiin. Vieläpä nuori Brigaud pääsi perintöprinssin
-seuraan, tutustuen markiisi de Pompadouriin, joka oli otettu
-hovikasvatiksi.
-
-Vartuttuaan uransa valintaan Brigaud meni Oratorion hengelliseen
-opistoon ja suoritti siellä papintutkinnon. Hän oli terävä, lahjakas
-ja kunnianhimoinen mies, mutta häneltä oli puuttunut tilaisuutta
-kunniakkaan aseman saavuttamiseen, niin kuin toisinaan sattuu
-suurimmillekin neroille. Jonkin aikaa ennen tätä tapahtumaa hän oli
-jälleen tavannut markiisi de Pompadourin, joka puolestaan etsi madame
-du Mainen sihteeriksi soveltuvaa älykästä ja ovelaa miestä. Markiisi
-selitti, mitä uskaltautumista se toimi merkitsi tällä hetkellä. Brigaud
-punnitsi hyviä ja huonoja mahdollisuuksia hetken ja vastaanotti
-tarjouksen, koska onnistumisella tuntui olevan enemmän perustaa.
-
-Noista neljästä miehestä d'Harmental tunsi omakohtaisesti ainoastaan
-de Pompadourin, useinkin tavattuaan markiisin hänen vävynsä
-de Courcillonin luona, jolla oli jotakin sukulaisuussuhdetta
-d'Harmentaleihin.
-
-Polignae, Pompadour ja Malezieux keskustelivat seisaallaan tulisijan
-luona; abbé Brigaud istui pöydän ääressä järjestellen papereita.
-
-— Hyvät herrat, esitteli herttuatar du Maine astuessaan huoneeseen, —
-tässä on se urhoollinen soturi, josta paroni de Valef meille puhui ja
-jonka toi tänne teidän rakas Delaunaynne, herra de Malezieux. Jos hänen
-nimensä ja entisyytensä eivät riitä teille suositukseksi, niin minä
-vastaan hänestä omakohtaisesti.
-
-— Teidän korkeutenne esittelemänä sillä tavoin, sanoi Malezieux,
-— hän ei kelpaa meille ainoastaan kumppaniksi, vaan todelliseksi
-päälliköksi, jota olemme valmiit seuraamaan minne hyvänsä hän tahtoo
-meidät viedä.
-
-— Hyvä d'Harmental, virkkoi markiisi de Pompadour ojentaen nuorelle
-miehelle kätensä. — Olimme jo melkein sukulaisia; nyt olemmekin
-veljeksiä.
-
-— Tervetuloa, monsieur, toivotti kardinaali de Polignac totunnaisella
-äänensävyllään, joka omituisesti poikkesi kasvonpiirteiden
-kylmäkiskoisuudesta.
-
-Abbé Brigaud kohotti päätänsä, käänsi kaulaansa käärmemäisesti ja
-tähtäsi d'Harmentaliin pienet ja kirkkaat ilveksensilmänsä.
-
-— Hyvät herrat, aloitti d'Harmental vastattuaan kullekin
-nyökkäyksellä, — olen outo joukossanne, ennenkaikkea tietämätön
-tekeilläolevasta ja tehtävästäni. Mutta joskin olen antanut sanani
-vasta pari minuuttia takaperin, on meitä yhdistävä asia minulle jo
-usealta vuodelta peräisin. Pyydän teitä sen vuoksi suomaan minulle
-sen luottamuksen, jota minulle on hänen korkeutensa niin auliisti
-pyytänyt. Sitten en halua muuta kuin saada pikaisesti osoittaa
-ansainneeni sen.
-
-— Mainiota! huudahti herttuatar du Maine. — Miekkamiehet ne käyvät
-päämäärään mutkittelematta! Ei, herra d'Harmental, ei, me emme pidä
-teiltä mitään salassa, ja haluamanne tilaisuus, joka toimittaa kunkin
-meistä oikealle paikalleen, saadaan toivoakseni ennen pitkää.
-
-— Anteeksi, rouva herttuatar, keskeytti kardinaali rutistellen
-rauhattomasti pitsikauluriaan, — mutta tuohon tapaan puhuessanne
-chevalier voisi luulla salaliiton olevan tekeillä.
-
-— Ja mitä siis on tekeillä, kardinaali? kysyi herttuatar maltittomasti.
-
-— On kyllä syntymässä salainen neuvottelu, selitti kardinaali, —
-mutta siinä ei ole mitään pahaa. Me vain koetamme keksiä keinoja
-valtion karsimien haittojen korjaamiseksi ja valaistaksemme Ranskalle
-sen todellisia etuja, vedoten kuningas Ludvig XIV:n viimeiseen tahtoon.
-
-— Kuulkaahan, kardinaali, sanoi herttuatar polkien jalkaa, — te
-menehdytätte minut kärsimättömyyteen tuollaisella kiertelyllä!
-Chevalier, hän jatkoi kääntyen jälleen d'Harmentalin puoleen, —
-älkää kuunnelko hänen korkea-arvoisuuttansa, joka varmasti ajattelee
-tällähaavaa _Anti-Lucretiustaan_.[41] Jos olisi kysymys yksinkertaisesta
-neuvottelusta, niin me kyllä selviytyisimme hänen korkea-arvoisuutensa
-teräväjärkisyyden avulla, tarvitsematta teitä. Kyllä tässä on aivan
-selvästi salaliitto regenttiä vastaan, — salaliitto, jonka puolella
-ovat Espanjan kuningas, kardinaali Alberoni, herttua du Maine kuten
-minäkin, markiisi de Pompadour, herra de Malezieux, abbé Brigaud,
-Valef, te, samoin kardinaali itsekin, ensimmäinen puhemies ja puolet
-parlamenttia ja johon yhtyy kaksi kolmattaosaa Ranskan kansasta!
-Sellaista on tekeillä, chevalier. Oletteko tyytyväinen, kardinaali?
-Onko selvää, hyvät herrat?
-
-— Madame! jupisi Malezieux liittäen kätensä ristiin hänen edessään
-hartaammin kuin varmaankaan Pyhän Neitsyen edessä.
-
-— Ei, kuulkaa, Malezieux, hän raivostuttaa minua joutavilla
-tasoitteluillaan! pitkitti herttuatar. — Hyvä Jumala, kannattaako olla
-mies, ikuisesti haparoidakseen tuolla tavalla! Minä en pyydä teiltä
-miekkaa, enkä muutakaan: annettakoon minulle vain vaarna, niin minä —
-nainen ja melkein kääpiö — lähden uutena Jaelina sen iskemään tuon
-toisen Siseran ohimoon. Silloin on kaikki lopussa, ja jos epäonnistun,
-ei syytetä muita kuin minua.
-
-Herra de Polignac huokasi syvään, Pompadour purskahti nauruun,
-Malezieux yritti tyynnyttää herttuatarta, abbé Brigaud painoi alas
-päänsä ja ryhtyi kirjoittelemaan niin kuin ei olisi kuullutkaan.
-
-D'Harmentalin teki mieli suudella madame du Mainen hameenlievettä —
-siinä määrin hänestä näytti tämä nainen olevan miehisen ympäristönsä
-yläpuolella.
-
-Samassa kuuluivat jälleen vaunut vierivän pihaan ja pysähtyvän
-pengermän edustalle. Odotettu oli varmaankin hyvin tärkeä henkilö,
-sillä salongissa syntyi täydellinen hiljaisuus ja herttuatar meni
-malttamattomuudessaan itse avaamaan oven.
-
-— No? hän kysyi.
-
-— Hän on täällä, kuului käytävästä ääni, josta d'Harmental oli
-tuntevinaan lepakon.
-
-— Tulkaa sisälle, tulkaa, ruhtinas, kehotti herttuatar, — odotimme
-teitä.
-
-
-
-
-CELLAMAREN RUHTINAS
-
-
-Kutsua noudatti viittaan kääriytynyt pitkä, solakka, vakavan ja
-arvokkaan näköinen mies, jolla oli auringon ruskettama hipiä. Yhdellä
-silmäyksellä hän sai kuvan koko huoneesta — ihmisistä ja esineistä.
-Chevalier tunsi heidän katolisten majesteettiensa lähettilään,
-Cellamaren ruhtinaan.
-
-— No, prinssi, kysyi herttuatar, — mitä uutta sanotte?
-
-— Sanon että teidän korkeutenne sietäisi vaihtaa ajajaanne, madame,
-vastasi ruhtinas kunnioittavasti suudellen hänen kättänsä ja heittäen
-viittansa lepotuolin selustalle. — Ennustan teille tapaturmaa, jos
-pidätte palveluksessanne sen tolvanan, joka toi minut tänne. Hän tuntuu
-aivan olevan regentin palkkaama väännähdyttämään niskat nurin teidän
-korkeudeltanne ja ystäviltänne.
-
-Jokainen purskahti nauramaan ja erikoisesti ajomies itse, joka
-oli kursailemattomasti astunut huoneeseen ruhtinaan kintereillä.
-Heittäessään kaapunsa ja hattunsa ruhtinaan samaten käyttämän
-istuimen viereiselle tuolille hän ilmeni ylhäisen näköiseksi ja noin
-neljänkymmenen ikäiseksi mieheksi, joka oli peittänyt kasvojensa koko
-alaosan mustalla taftikääreellä.
-
-— Kuuletteko, hyvä Laval, mitä ruhtinas teistä sanoo? kysyi herttuatar.
-
-— Kyllä, kyllä, virkkoi Laval; — kelpasipa hänelle antaa
-Montmorencyja.[42] Herra ruhtinas, ensimmäiset kristityt paronit eivät
-siis ole ansiollisia kuskeiksenne? Hitto, olettepa vaatelias. Onko
-teillä Napolissa[43] paljonkin Robert Väkevän ajoilta polveutuvia
-ajomiehiä?
-
-— Mitä! Tekö se olittekin, hyvä kreivi? sanoi ruhtinas ojentaen
-hänelle kätensä.
-
-— Minä omassa persoonassani, ruhtinas. Rouva herttuatar lähetti
-kuskinsa juhlimaan puolipaastoa perheensä parissa ja pestasi minut
-palvelukseensa täksi yöksi. Hän ajatteli sen olevan turvallisempaa.
-
-— Ja rouva herttuatar teki hyvin, vahvisti kardinaali de Polignac; —
-ei voi liiaksi noudattaa varokeinoja.
-
-— Kaikkea vielä, teidän korkea-arvoisuutenne! tuumi Laval. —
-Olisittekohan samaa mieltä vietettyänne puoli yötä vaunujen
-kuskipukilla ensin noutamassa herra d'Harmentalia oopperatanssiaisista
-ja sitten hakemassa ruhtinasta Colbert-palatsista?
-
-— Kah, tekö, herra kreivi, suvaitsitte... ihmetteli d'Harmental.
-
-— Minäpä juuri, nuori mies, vastasi Laval, — ja olisin lähtenyt
-maailman ääriin noutamaan teitä tänne, sillä minä tunnen teidät —
-olette urhea mies. Te olitte ensimmäisiä Denainiin ryntäämässä ja
-otitte vangiksi Albemarlen. Teillä oli onni olla jättämättä sinne
-leukapuoliskoanne kuten minä Italiaan, sillä sekin olisi riittänyt
-rykmenttinne riistämiseen teiltä, minkä ne muuten silti tekivät.
-
-— Me maksamme sen kaiken takaisin, chevalier, olkaa huoletta, vakuutti
-herttuatar. — Mutta tällä kertaa puhukaamme Espanjasta. Pompadour
-kertoo teidän saaneen tietoja Alberonilta, ruhtinas?
-
-— Kyllä, teidän korkeutenne.
-
-— Millaisia ne ovat?
-
-— Hyviä ja huonoja. Hänen majesteetillaan on nyt synkkämielinen
-puuskansa, jolloin häntä ei saa johdetuksi mihinkään päätökseen. Hän ei
-kykene uskomaan neliliiton sopimusta.
-
-— Ei kykene uskomaan sitä! huudahti herttuatar. — Ja sopimuksen on
-kuitenkin jo täytynyt tulla allekirjoitetuksi, ja viikon kuluessa
-Dubois tuo sen tänne!
-
-— Tiedän sen, teidän korkeutenne, sanoi Cellamare tyynesti, — mutta
-hänen katolinen majesteettinsa ei tiedä.
-
-— Hän siis jättää meidät oman onnemme varaan?
-
-— No... jotensakin.
-
-— Mutta mitä sitten tekee kuningatar, ja mihin päätyvät kaikki
-hänen kauniit lupauksensa ja se vaikutusvalta, joka hänellä muka on
-puolisoonsa?
-
-— Siitä vaikutusvallasta, madame, hän vakuuttaa antavansa teille
-todisteita, jahka jotakin on tullut tehdyksi.
-
-— Niin, huudahti kardinaali de Polignac, — ja sitten hän syö sanansa!
-
-— Ei, teidän korkea-arvoisuutenne, minä menen takuuseen hänestä.
-
-— Minä huomaan tässä kaikessa selvimmiksi sen, että kuningas pitää
-saattaa epäilyksenalaiseksi, arveli Laval. — Siten sotkettuna juttuun
-hän toimii.
-
-— Kas vain, me edistymme, sanoi Cellamare.
-
-— Mutta miten voimme sekoittaa hänet asiaan, muistutti Mainen
-herttuatar. — Kun meillä ei ole häneltä kirjettä, ei sanomaa,
-suullistakaan, ja hän on kahdensadanviidenkymmenen penikulman päässä?
-
-— Eikö hänellä ole Pariisissa edustaja, joka on parhaillaan teidän
-luonanne, madame?
-
-— Kuulkaahan, ruhtinas, sanoi herttuatar, — kyllä teillä on laajemmat
-valtuudet kuin tahdotte tunnustaa.
-
-— Ei, valtuutenani on ainoastaan ilmoittaa teille, että Toledon linna
-ja Saragossan linnoitus ovat käytettävissänne. Keksikää keino regentin
-toimittamiseksi sinne, niin heidän katoliset majesteettinsa sulkevat
-portin niin hyvin, että hän ei enää tule sieltä ulos, sen takaan.
-
-— Se on mahdotonta, virkkoi herra de Polignac.
-
-— Mahdotontako — ja miksi? huudahti d'Harmental.
-
-- Päinvastoin, mikään ei ole yksinkertaisempaa, kun ottaa huomioon
-herra regentin elämäntavat. Mitä siihen tarvitaan? Kahdeksan tai
-kymmenen rohkeata miestä, hyvin suljetut vaunut ja vaihtohevoset
-Bayonneen asti.
-
-— Minä olen jo tarjoutunut ottamaan sen huolekseni, ilmoitti Laval.
-
-— Ja minä myös, lisäsi Pompadour.
-
-— Te ette voi, muistutti herttuatar? — jos hanke menisi myttyyn,
-niin regentti, joka tuntee teidät, tietäisi kenen kanssa on ollut
-tekemisissä, ja te olisitte hukassa.
-
-— Se on ikävää, sanoi Cellamare tyynesti, — sillä Toledossa tai
-Saragossassa odottelee onnistunutta grandin arvo.
-
-— Ja sininauha[44] hänen palatessaan Pariisiin, lisäsi madame du Maine.
-
-— Oi, ei sanaakaan, pyydän teitä, madame, virkkoi d'Harmental, —
-sillä jos teidän korkeutenne puhuu tuollaista, saa palvelevaisuus
-kunnianhimon leiman, joka riistää siltä kaiken ansiokkuuden. Minä olin
-tarjoutumassa siihen yritykseen, minä, jota regentti ei tunne, mutta
-nyt epäröin. Ja kuitenkin, rohjennenko sanoa, että luulen olevani
-teidän korkeutenne luottamuksen arvoinen ja pystyväni oikeuttamaan sen.
-
-— Mitä, chevalier! huudahti herttuatar; — panisitte alttiiksi...
-
-— Henkeni. Muuta en voi vaarantaa. Tietääkseni olin sen jo tarjonnut
-teidän korkeudellenne ja saanut hyväksymyksenne. Olinko erehtynyt?
-
-— Ette, ette, chevalier, vakuutti herttuatar kiihkeästi, — ja te
-olette urhea ja uskollinen aatelismies. On aavistuksia, olen aina
-uskonut niin, ja heti kun Valef lausui nimenne, mainiten teidät
-sellaiseksi kuin olette, ajattelin kaiken tulevan meille teiltä. Hyvät
-herrat, te kuulette, mitä chevalier sanoo. Miten voitte avustaa häntä,
-antakaa kuulua?
-
-— Kaikella, mitä hän tahtoo, lupasivat Laval ja Pompadour.
-
-— Heidän katolisten majesteettiensa rahakirstut ovat hänen
-käytettävissään, ilmoitti Cellamaren ruhtinas, — ja hänen sopii niistä
-ammentaa täysin kourallisin.
-
-— Kiitän, hyvät herrat, lausui d'Harmental kreivi de Lavaliin ja
-markiisi de Pompadouriin kääntyen. — Tunnettuja ollen te vain
-vaikeuttaisitte yritystä. Ottakaa huoleksenne ainoastaan hankkia
-minulle Espanjaan sellainen passi kuin olisin saanut toimekseni viedä
-sinne jonkun tärkeän vangin. Se lienee helppoa.
-
-— Minä hoidan sen, tarjoutui abbé Brigaud. — Hankin herra
-d'Argensonilta valmiiksi laaditun paperin, joka tarvitsee vain täyttää.
-
-— Katsokaas tuota kelpo Brigaudia, kiitti Pompadour; — hän ei puhu
-usein, mutta puhuu hyvin.
-
-— Hänen pitäisikin olla kardinaali, paljon paremmalla perusteella kuin
-jotkut tuntemani suuret herrat, sanoi herttuatar, — mutta kun saamme
-sinisen ja punaisen[45] jaeltavaksemme, emme suinkaan kitsastele, se on
-varma, hyvät herrat. Nyt, chevalier, kuulittehan mitä ruhtinas sanoi:
-jos tarvitsette rahaa...
-
-— Valitettavasti, selitti d'Harmental, — en ole kyllin rikas
-kieltäytyäkseni hänen ylhäisyytensä tarjouksesta, ja käytettyäni sen
-tuhatkunnan pistolia, joka minulla on hallussani, minun todellakin
-täytyy turvautua teihin.
-
-— Häneen, minuun, meihin kaikkiin, chevalier, sillä jokaisen tulee
-tällaisissa olosuhteissa verottaa itseään varojensa mukaan. Minulla
-ei ole paljoakaan käteisvaroja, mutta on runsaasti timantteja ja
-helmiä. Älkää siis millään muotoa jättäytykö minkään tarvittavan
-puutteeseen. Kaikilla ihmisillä ei ole teidän epäitsekkyyttänne, ja on
-palvelevaisuutta, joka saadaan vain kullan hinnalla.
-
-— Mutta lopultakin, monsieur, huomautti Polignac, — oletteko tarkoin
-harkinnut, millaiseen yritykseen antaudutte? Jos joutuisitte kiinni!
-
-— Teidän korkea-arvoisuutenne saa olla levollinen, vastasi
-d'Harmental halveksivasti. — Minulla on kylliksi valittamisen aihetta
-herra regenttiä vastaan, hänen uskoakseen siinä tapauksessa jutun
-kahdenkeskiseksi, pelkästään omakohtaiseksi koston yritykseksi.
-
-— Mutta jonkunlaista apuria tähän hankkeeseen kuitenkin tarvittaisiin,
-tokaisi kreivi de Laval, — miestä, johon voisitte luottaa. Onko teillä
-tiedossanne sellaista?
-
-— Luulen olevan, vastasi d'Harmental. — Olisi vain tarpeellista minun
-saada aina aamuisin kuulla, miten regentti aikoo viettää iltansa.
-Lähettiläänä on ruhtinaalla varmaan salapoliisinsa.
-
-— Niin, myönsi Cellamare hämillään, — muutamat henkilöt selostavat
-minulle...
-
-— Juuri sitä tarkoitan, sanoi d'Harmental.
-
-— Mutta missä asutte? kysyi kardinaali.
-
-— Omassa huoneistossani, monseigneur, vastasi d'Harmental, —
-Rishelie-kadun seitsemässäkymmenessäneljässä.
-
-— Ja kauanko olette asunut siellä?
-
-— Kolme vuotta.
-
-— Silloin olette siellä päin liian tunnettu, monsieur. Teidän täytyy
-muuttaa kortteeria. Tiedetään henkilöt, joita käy luonanne, ja kun
-heidän joukossaan nähtäisiin uusia kasvoja, voisi siitä syntyä
-epäilyksiä.
-
-— Tällä kertaa teidän korkea-arvoisuutenne on oikeassa, yhtyi
-d'Harmental. — Etsin toisen asunnon jostakin huomaamattomasta ja
-syrjäisestä korttelista.
-
-— Minä toimitan sen, sanoi Brigaud. — Käyttämäni puku ei herätä
-epäluuloa. Vuokraan asunnon ikään kuin maalta tulleelle nuorelle
-miehelle, jota on suositeltu hoivailtavakseni hänen saapuessaan
-hakemaan tointa jossakin ministeriössä.
-
-— Totisesti, hyvä Brigaud, tuumi markiisi de Pompadour, — Te olette
-kuin se Tuhannen ja yhden yön prinsessa, joka ei voinut avata suutansa
-tipauttelematta sieltä helmiä.
-
-— No, sovittu siis, herra abbé, vahvisti d'Harmental.
-
-— Jätän sen asian teille ja ilmoitan jo tänään kotonani, että lähden
-kolmen kuukauden matkalle.
-
-— Kaikki on siis kunnossa, sanoi madame du Maine iloissaan. —
-Ensi kertaa olemme nyt selvillä vesillä, chevalier, ja se on teidän
-ansiotanne. En unohda sitä.
-
-— Hyvät herrat, virkkoi Malezieux vetäen kellon taskustaan, —
-muistutan että kello on nyt neljä aamulla ja että kerrassaan
-näännytämme rakkaan herttuattaremme.
-
-— Te erehdytte, käskynhaltija, vastasi herttuatar; tällaiset yöt
-elähdyttävät, — pitkään aikaan en ole viettänyt näin virkistävää.
-
-— Ruhtinas, virkkoi Laval ottaen ylleen kaapunsa, — teidän on pakko
-tyytyä ajomieheen, jonka tahdotte häädettäväksi, ellette mieluummin aja
-itse tai lähde kävelemään.
-
-— En totisesti, kieltäytyi ruhtinas, — minä uskaltaudun.
-Napolilaisena uskon enteitä. Jos ajatte kumoon, niin se on merkkinä
-siitä, että meidän pitää pysyä alallamme, mutta turvallisesti perille
-päästessämme on selvää, että voimme marssia eteenpäin.
-
-— Pompadour, te kai viette kotiin herra d'Harmentalin? sanoi
-herttuatar.
-
-— Mielelläni, vastasi markiisi, — emme olleetkaan nähneet toisiamme
-pitkään aikaan, ja meillä on paljon puheltavaa keskenämme.
-
-— Enkö saisi hyvästellä henkevää lepakkoani? kysyi d'Harmental. — En
-unohda, että hänen välityksellään pääsin tarjoamaan palvelustani teidän
-korkeudellenne.
-
-— Delaunay! huusi herttuatar saattaessaan Cellamaren ruhtinasta
-ja kreivi de Lavalia ovelle. — Delaunay! Täällä herra chevalier
-d'Harmental väittää sinua suurimmaksi lumoojattareksi, mitä hän on
-eläissään nähnyt.
-
-— No, virkkoi hymyhuulin astuessaan salonkiin se, joka sittemmin
-madame de Staalin[46] nimellä jätti maailmalle niin viehättäviä
-muistelmia. — Uskotteko nyt ennustuksiani, chevalier?
-
-— Uskon, koska toivon, vastasi chevalier; — mutta tällä hetkellä
-tuntiessani haltiattaren, joka teidät lähetti, ei ihmettelyni aiheena
-enää ole se, mitä minulle puhuitte tulevaisuudesta. Kuinka saatoitte
-olla niin selvillä menneisyydestä ja varsinkin nykyisyydestä?
-
-— Kah, Delaunay, kehotti herttuatar nauraen, — ole hänelle hyvä äläkä
-enää kiusaa häntä, muutoin hän luulisi meitä taikureiksi ja alkaisi
-pelätä.
-
-— Eiköhän joku ystävänne, chevalier, virkkoi neiti Delaunay, — eilen
-aamulla eronnut teistä Boulogne-metsässä, tullakseen hyvästelemään
-meitä?
-
-— Valef, Valef! huudahti d'Harmental. — Nyt ymmärrän.
-
-— Kas vain! naljaili rouva de Maine. — Oidipuksen[47] asemassa
-olisitte tuotapikaa joutunut sfinksin kitaan.
-
-— Entä matematiikka? Entä Vergilius? Anatomia? uteli d'Harmental.
-
-— Ettekö tiedä, chevalier, sekaantui puheluun Malezieux, — että me
-nimitämme häntä täällä tiedenaiseksemme, poikkeuksena kuitenkin de
-Chaulieu, joka puhuttelee häntä keimailijattarekseen ja veitikakseen,
-mutta pelkästään kuvannolliseen ja runolliseen tapaan?
-
-— Päästimmehän hänet äskettäin lääkärimme Duvernoyn kimppuun, kertoi
-herttuatar, — ja Delaunay voitti hänet anatomiassa!
-
-— Niinpä, lisäsi markiisi de Pompadour tarttuen d'Harmentalin
-käsivarteen, viedäkseen hänet mukaan, — se kelpo mies ällistyneenä
-väittikin, että hän on se Ranskan tytär, joka parhaiten tuntee
-ihmisruumiin.
-
-— Siinäpä ensimmäinen oppinut, jonka kieleltä on sutkaus kirvonnut,
-huomautti abbé Brigaud kääntäen papereitansa kokoon, — tosin hänen
-aavistamattaan sitä itse.
-
-Ja hyvästeltyään herttuatarta d'Harmental ja Pompadour poistuivat
-naureskellen, saattajanaan abbé Brigaud, joka turvautui heihin,
-säästyäkseen jalkapatikasta.
-
-— No, virkkoi madame du Maine kardinaali de Polignacille, joka
-oli Malezieuxin kanssa jäänyt viimeiseksi, — pitääkö teidän
-korkea-arvoisuutenne yhä salaliittolaisuutta kovin ihmeellisenä asiana?
-
-— Madame, vastasi kardinaali, joka ei käsittänyt, että voitiin nauraa
-hengestään pelattaessa, — kysyn vuorostani teiltä samaa, kun kaikki
-istumme Bastiljissa.
-
-Ja hän läksi vuorostaan kelpo kanslerin kanssa, päivitellen huonoa
-onneaan, joka työnsi hänet noin uhkarohkeaan yritykseen.
-
-Katsellessaan hänen jälkeensä ei herttuatar saanut halveksivaa ilmettä
-peitellyksi. Jäätyään sitten kahden kesken neiti Delaunayn kanssa hän
-virkkoi tälle ilosta säteillen:
-
-— Rakas Marguerite, sammuttakaamme lyhtymme,[48] sillä me lienemme
-vihdoinkin löytäneet miehen.
-
-
-
-
-ALBERONI
-
-
-Herätessään d'Harmental luuli nähneensä unta. Tapaukset olivat
-kolmenkymmenenkuuden tunnin kuluessa seuranneet toisiaan niin nopeasti,
-että hän oli ollut kuin tuulispään riepoiteltavana, suuntaansa
-tietämättä. Vasta nyt hän oli omassa vallassaan ja sai mietiskellä
-entisyyttä ja tulevaisuutta.
-
-Jonakin intomielisyyden hetkenä tulee antaneeksi lupauksen, ja
-luodessaan silmäyksen uuteen asemaansa alkaa ensi vaikutelmakseen
-pahoitella maltittomuuttaan. Sitten vähitellen tottuu ajattelemaan
-edessä olevia vaaroja, aina mukautuva mielikuvitus siirtää ne pois
-näkyvistä, esittääkseen niiden sijalla ne kunnianhimoiset pyrkimykset,
-jotka voivat toteutua. Piankin sekaantuu joukkoon ylpeys ja tulee
-käsittäneeksi olevansa äkkiä salainen mahti tässä valtiossa, jossa
-eilen oli mitättömyytenä. Halveksivasti kuljetaan niiden ohi,
-jotka viettävät tavallista elämää, marssitaan pää pystymmässä,
-katse ylväämpänä tai tuudittaudutaan haaveisiin, vaivutaan uneen
-pilvilinnoissa, ja jonakin aamuna herätään voittajana tai voitettuna,
-kansan kilvillä kannettuna tai hallitukseksi nimitetyn koneen pyörien
-alle ruhjottuna.
-
-Siten oli d'Harmentalin laita. Sillä asianjaksolla, johon hän kuului,
-oli vielä liiga[49] horisonttinaan ja Fronde melkein lähimpänä
-edeltäjänään. Tuskin oli ihmisikä kulunut siitä kun Bastiljin kanuunat
-olivat tukeneet suuren Condén kapinaa. Välillä olleen sukupolven
-näyttämön oli tosin Ludvig XIV täyttänyt kaikkivaltiaalla tahdollaan,
-mutta hän oli nyt poissa, ja pojanpojat luulivat kykenevänsä samalla
-teatterilla ja samoilla laitteilla näyttelemään samaa kappaletta, jota
-isoisät olivat esittäneet.
-
-Ja niinpä, d'Harmental tuokion mietiskeltyään näki asiat jälleen
-samassa valossa kuin edellisenä yönä ja onnitteli itseään siitä, että
-oli aivan suoraa päätä ottanut ensimmäisen sijan sellaisten korkeiden
-henkilöiden kuin Montmorencyjen ja Polignacien keskellä. Sukunsa
-vakinaisen maalla-asumisen perusteella oli häneen periytynyt paljon
-sitä seikkailunhaluista ritarihenkeä, joka oli ollut erityisesti
-muodissa Ludvig XIII:n aikana ja jota Richelieu ei ollut saanut
-täydesti tuhotuksi mestauslavoilla eikä Ludvig XIV tukahdetuksi
-palatsinsa odotushuoneissa. Oli jotakin romanttista asettua nuorena
-miehenä naisen lipun alle, varsinkin kun tämä nainen oli suuren
-Condén pojantytär. Ja pidetäänhän elämästä niin vähän kiinni
-kahdenkymmenenkuuden iässä, että se milloin hyvänsä pannaan alttiiksi
-paljon joutavampien asiain takia kuin sellaisen yrityksen, jonka
-johtoon d'Harmental oli tullut.
-
-Hän päättikin ryhtyä heti toteuttamaan lupauksiaan. Hän ei salannut
-itseltään, että hän ei tästä hetkestä alkaen ollut enää oma herransa
-ja että Filip V:stä abbé Brigaudiin asti kaikkien salaliittolaisten
-katseet nyt kohdistuivat häneen. Erittäin tärkeät edut nojautuivat
-hänen tahtoonsa, ja hänen suuremmasta tai vähäisemmästä urheudestaan,
-suuremmasta tai vähäisemmästä ymmärtäväisyydestään, olivat nyt
-joutumassa riippuvaisiksi kahden valtakunnan kohtalot ja maailman
-politiikka.
-
-Regentti oli nimittäin tällä hetkellä eurooppalaisen rakennuksen
-kulmakivi, ja Ranska, jolla ei ollut vielä mitään vastapainoa
-pohjoisessa, alkoi saada — jollei armeijoilla, niin ainakin
-valtiotaidolla — sitä vaikutusvaltaa, jota se valitettavasti ei ole
-aina säilyttänyt myöhemmin. Maanosan kolmen suurvallan muodostaman
-kolmion keskellä sijaitsevana Ranska käänsi kasvonsa kohti Saksaa ja
-ojensi käsivartensa Englantiin ja Espanjaan päin, valmiina kääntymään
-ystäväksi tai viholliseksi sille näistä kolmesta valtiosta, joka ei
-kohtelisi sitä arvon mukaisesti. Niiden kahdeksantoista kuukauden
-aikana, jotka Orleansin herttua oli pitänyt valtaa käsissään, Ranska
-oli omaksunut levollisen voiman asenteen, joka ei ollut sille koskaan
-ennen onnistunut, Ludvig XIV:nkään hallitessa.
-
-Tämä perustui siihen ristiriitaan, joka johtui Oranian Wilhelmin
-Hollannissa ja Filip V:n nousemisesta Espanjan valtaistuimelle.
-Vanhastaan vihaten Hollannin käskynhaltijaa, joka oli hylännyt hänen
-tyttärensä, Ludvig XIV oli horjumattomasti kannattanut Jaakko II:n
-pyrkimystä päästä takaisin valtaan, kuten sittemmin chevalier S:t
-Georgen.[50] Samoin oli hän Filipin kanssa tehdylle sukusopimukselle
-uskollisena kiihkeästi kannatellut väellä ja rahalla pojanpoikaansa
-keisarin joukkoja vastaan, ja herkeämättömästi heiketen tästä
-kaksinaisesta sodasta, joka hänelle oli maksanut ylettömästi kultaa ja
-verta. Tällöin hän oli nähnyt pakolliseksi taipua kuuluisaan Utrechtin
-rauhaan, joka tuotti hänelle suunnatonta häpeää.
-
-Mutta vanhan kuninkaan kuollessa oli kaikki muuttunut, ja regentti
-oli omaksunut ei ainoastaan uuden, vaan vastakkaisenkin suunnan.
-Utrechtin rauha ei ollut muuta kuin aselepo, joka lakkaisi heti kun
-Englannin ja Hollannin politiikka eivät tavoittaisi samoja etuja
-kuin Ranskan. Sen tähden regentti oli ensiksi ojentanut kätensä
-Yrjö I:lle, ja Haagissa oli vahvistettu helmikuun 4. p:nä 1717
-kolmiliiton sopimus, allekirjoittajinaan Ranskan puolesta abbé Dubois,
-Englannin valtuutettuna kenraali Cadogan ja Hollannin edustajana
-suurpensionääri[51] Heinsius. Se oli suuri askel Euroopan rauhan
-turvaamiseksi, mutta ei ratkaiseva. Itävallan ja Espanjan edut pysyivät
-yhä jännitystilassa. Kaarle VI ei vielä tunnustanut Filip V:tä Espanjan
-kuninkaaksi eikä tämä puolestaan ollut luopunut oikeuksistaan niihin
-espanjalaisen monarkian maakuntiin, jotka Utrechtin rauhansopimus oli
-Filipin valtaistuimen vahingoksi luovuttanut keisarille.
-
-Siitä asti oli regentillä vallitsevana aatteena saada ystävällisillä
-neuvotteluilla Kaarle VI tunnustamaan Filipin kuninkuus ja pakottaa
-vaikkapa voimakeinoilla Filip V jättämään keisarille siirtyneiden
-alueiden takaisinvaatiminen.
-
-Juuri tässä tarkoituksessa oli Dubois parhaillaan Lontoossa, ajaen
-neliliiton hanketta vielä innokkaammin kuin aikaisemmin Haagin
-sopimuksen.
-
-Tämä neliliitto yhdistäisi yhdeksi Ranskan ja Englannin, Hollannin ja
-keisarikunnan edut, tehden voimattomiksi minkä hyvänsä muun valtion
-pyyteet, mikäli nämä neljä valtaa eivät niitä hyväksyisi. Ainoastaan
-sitä pelkäsikin Filip V tai oikeammin kardinaali Alberoni, sillä kunhan
-Filipillä oli vaimo ja rukousjakkara, ei hän juuri välittänyt siitä,
-mitä tapahtui hänen kamarinsa ja kappelinsa ulkopuolella.
-
-Mutta toisin Alberoni. Siinä oli tuollainen ihmeellinen ura,
-jollaisia kansat kaikkina aikoina yhä uudestaan hämmästellen näkevät
-valtaistuinten ympärillä luotavan. Hän oli niitä kohtalon oikkuja,
-joita sattuma nostattaa ja lyö alas.
-
-Olisi kiintoisaa historian näkökulmasta käsitellä pienestä syystä
-johtuneita suuria seurauksia kreikkalaisajalta meidän päiviimme asti.
-
-Rakastuminen Helenaan tuotti Troijan sodan ja muutti Kreikan vaiheet.
-Lucretian raiskaus karkoitti Tarquiniukset Roomasta. Loukattu aviomies
-johti Brennuksen gallit Capitoliumille. Cavan[52] sydämistynyt
-isä toimitti maurit Espanjaan. Nuoren hurjapään kirjoittama huono
-pilailu vanhan dogin istuimesta oli vähällä suistaa kumoon Venetsian.
-Dearbhorgilin karkaaminen MacMurchadin kanssa aiheutti Irlannin
-orjuuden. Cromwellille annettu määräys astua pois laivasta, jossa
-hän oli lähtemäisillään Amerikkaan, sai tuloksekseen Kaarle I:n
-mestauksen ja Stuartien kukistumisen. Ludvig XIV:n ja Louvoisin[53]
-kesken syntyi riitaa eräästä Trianonin[54] ikkunasta, ja siitä seurasi
-Hollannin sota. Mistress Marshamin puvulle läikähtänyt vesilasillinen
-riisti Marlboroughin herttualta[55] päällikkyyden ja pelasti
-Utrechtin rauhanteolla Ranskan. Ja Eurooppa oli joutua tulen ja veren
-valtaan syystä, että herra de Vendôme[56] vastaanotti Parman piispan
-tarpeillaan istuen.
-
-Sellainen oli ollut Alberonin uran alku.
-
-Alberoni oli syntynyt puutarhurin majassa. Lapsuudessaan hän toimi
-kellonsoittajana, nuorena miehenä vaihtoi palttinamekkonsa lipereihin.
-Luonteeltaan hän oli hilpeä vekkuli. Parman herttua kuuli eräänä aamuna
-hänen nauravan niin makeasti, että herttua-parka — joka ei nauranut
-joka päivä — tahtoi tietää, mikä häntä noin hauskutti, ja käski kutsua
-hänet luokseen. Alberoni kertoi hänelle jonkin hullunkurisen jutun;
-nauru sai valtaansa hänen korkeutensakin, ja huomaten, että oli hyvä
-saada joskus nauraa, herttua otti hänet saattueeseensa. Vähitellen
-herttua huvittuneena hänen tarinoistaan havaitsi pilailijallaan
-olevan henkevyyttä ja oivalsi, että sitä ominaisuutta saattoi koettaa
-vakavissakin tehtävissä. Tässä vaiheessa palasi Parman piispa-poloinen
-kotiin peräti karvaalla mielellä ranskalaisen armeijanpäällikön
-osoittamasta huomaavaisuuden puutteesta. Tämä lähetin närkkäys saattoi
-vaarantaa tärkeitä etuja, joista hänen korkeudellaan oli keskusteltavaa
-Ranskan kanssa. Hänen korkeutensa piti Alberonia juuri oikeana miehenä,
-joka ei tuntisi nöyryytystä mistään, ja lähetti pastorin saattamaan
-loppuun neuvottelun.
-
-Herra de Vendôme, joka ei ollut sukoillut piispalle, ei pastoristakaan
-liikoja piitannut, vaan vastaanotti hänen korkeutensa toisen
-lähetin samalla tavoin kuin ensimmäisenkin. Mutta edeltäjänsä
-esimerkkiä seuraamatta Alberoni lasketteli juuri puhuttelijansa
-erikoistoimituksesta niin lystikkäitä sutkauksia ja niin kummallisia
-kehaisuja, että asia tuli päätökseen sillä istumalla ja hän sai
-herttualleen selostaa kaiken järjestyneeksi hänen korkeutensa
-toiveitten mukaisesti. Siinä syy, miksi herttua käytti häntä toiseenkin
-asiaan. Tällä kertaa herra de Vendôme oli istuutumassa pöytään.
-Politiikkaan puuttumatta Alberoni tällöin pyysi saada omasta takaa
-tarjota hänen maistettavakseen kaksi ruokalajia, pistäytyi keittiöön
-ja palasi pian tuoden toisessa kädessään juustokeittoa ja toisessa
-makaronilajitelman. Herra de Vendôme huomasi keiton niin herkulliseksi,
-että vaati Alberonin pöytäkumppanikseen. Jälkiruokaan tultaessa
-italialainen lähetti kävi käsiksi asiaansa käyttäen hyväkseen
-mielialaa, johon päivällinen oli saattanut sotapäällikön. Hänen
-korkeutensa oli ihmeissään; nerokkaimmatkaan hänen käyttämänsä miehet
-eivät olleet menestyneet yhtä luontevasti.
-
-Alberoni oli varonut luovuttamasta keittotaitonsa salaisuuksia.
-Niinpä nyt herra de Vendôme vuorostaan tiedustikin Parman herttualta,
-eikö tällä ollut vielä jotakin sovitettavaa hänen kanssaan. Hänen
-korkeutensa ei huomannut vaikeaksi keksiä kolmatta lähetystehtävää
-ja toimitti Alberonin taaskin matkalle. Tämän onnistui saada
-hallitsijansa siihen uskoon, että hänen hyödyllisin paikkansa oli herra
-de Vendômen luona, ja johtaa kenraali varmuuteen, että oli mahdoton
-elää ilman juustokeittoa ja makaroneja. Seurauksena oli, että herra
-de Vendôme kiinnitti hänet palvelukseensa ja lopulta teki hänestä
-yksityissihteerin.
-
-Siihen aikaan herra de Vendôme siirtyi Espanjan taisteluihin. Alberoni
-ryhtyi siellä väleihin madame des Ursinsin[57] kanssa, ja kun
-herra de Vendôme 1712 kuoli Tignarosissa, antoi ruhtinatar hänelle
-palveluksessaan saman toimen kuin hänellä oli ollut edellisessäkin
-paikassaan; mutta sekin oli silti yhä nousua. Eikä Alberoni ollut
-Italiasta lähdettyään laisinkaan lakannut kehittämästä lahjojaan.
-
-Ruhtinatar alkoi jo olla vanha, ja se oli Filip V:n silmissä
-anteeksiantamaton vika. Niinpä ylikamarirouva päätti Savoijin
-Marian kuoltua etsiä tämän seuraajaksi nuorta naista, jonka
-välityksellä hän voisi edelleen hallita kuningasta. Alberoni
-ehdotti ruhtinattarelle entisen herransa tytärtä, kuvaili hänet
-luonteettomaksi ja tahdottomaksi lapseksi, joka ei milloinkaan vaatisi
-muuta kuninkaallisuutta kuin nimellistä. Ylikamarirouvaan tehosi tämä
-vakuutus, naimaliitto päätettiin, ja nuori prinsessa lähti Italiasta
-uuteen kotimaahansa.
-
-Hänen ensimmäisenä vallankäyttönään oli vangituttaa ruhtinatar des
-Ursins, joka oli tullut hänen eteensä hovipuvussa, ja kuljetuttaa
-hänet siinä asussa, ilman vaippaa, avorintaisena, kahdentoista asteen
-pakkasessa — vaunuissa, jonka ikkunan muuan vartija oli kyynärpäällään
-survaissut säpäleiksi — ensin Burgosiin ja sieltä Ranskaan, jonne
-hän saapui nähtyään pakolliseksi lainata viisikymmentä pistolia[58]
-palvelijoiltaan. Hänen ajomieheltään paleltui käsivarsi, niin että se
-oli katkaistava.
-
-Tullessaan ensimmäisestä kohtauksestaan Parman Elisabetin kanssa
-kuningas ilmoitti Alberonille, että tämä oli pääministeri.
-
-Siitä päivästä oli entinen kellonsoittaja saanut nojautua nuoreen
-kuningattareen, joka oli hänelle velkaa kaikesta, ja pitänyt Filipiä
-täydellisesti vallassaan.
-
-Alberoni oli yhä pidättänyt kuningasta tunnustamasta Utrechtin
-rauhansopimusta, ja hän haaveili nyt seuraavaan tapaan. Jos salaliitto
-menestyisi, jos d'Harmentalin onnistuisi riistää haltuunsa Orleansin
-herttua ja tuoda hänet Toledon linnaan tai Saragossan linnoitukseen,
-niin Alberoni tunnustaisi regentiksi Mainen herttuan, erottaisi Ranskan
-neliliitosta, lähettäisi chevalier de S:t Georgen laivastolla Englannin
-rannikolle, toimittaisi Preussin, Ruotsin ja Venäjän — näiden kanssa
-solmitun liittosopimuksen nojalla — Hollannin kimppuun. Espanja
-käyttäisi sitä kamppailua Napolin ja Sisilian takaisinvalloittamiseen
-ja turvaisi kuninkaansa toiselle pojalle Toskanan suurhettuakunnan,
-joka oli jäämässä valtiattomaksi di' Medici-suvun sammuessa.[59]
-Sitten hän liittäisi katoliset Alankomaat Ranskaan, antaisi Savojin
-herttuoille Sardinian, paaville Commachion, Venetsialle Mantuan,
-asettuisi etelän suuren liiton johtavaksi sieluksi pohjoista yhtymää
-vastaan, ja jos Ludvig XV kuolisi, kruunaisi Filip V:n puolen maailman
-kuninkaaksi.
-
-On myönnettävä, että se oli makaronien valmistajalle suurisuuntainen
-yritys.[60]
-
-
-
-
-PASHA
-
-
-Kaikki tämä oli kaksikymmentäkuusivuotiaan nuoren miehen käsissä, joten
-ei ole ihmeteltävää, että hän ensimmältä hieman säikkyi vastuunsa
-painoa. Hänen parhaillaan tuumiskellessaan saapui abbé Brigaud. Tämä
-oli jo ryhtynyt chevalierin tulevan asunnon hankkimiseen ja löytänyt
-hänelle Rue du Temps-Perdun numero 5:stä — Rue du Gros-Chenetin ja
-Montmartre-kadun välisestä korttelista — pienen, kalustetun huoneen,
-joka soveltui köyhälle nuorelle miehelle hänen tullessaan maalta
-Pariisiin uraansa luomaan. Lisäksi hän toi Cellamaren ruhtinaalta
-kaksituhatta pistolia. D'Harmental tahtoi kieltäytyä vastaanottamasta
-summaa, sillä hänestä tuntui siltä kuin hän ei sitten enää toimisi
-omantuntonsa mukaan tai vakaumuksensa kannustamana, vaan antautuisi
-puolueen palkkalaiseksi. Mutta abbé Brigaud sai hänet käsittämään,
-että tuollaisessa yrityksessä piti taltuttaa herkkätuntoisuuttaan ja
-maksaa apureilleen ja että sitä paitsi, jos kaappaus onnistuisi, hänen
-täytyisi heti matkata Espanjaan raivaten tiensä kenties kullan voimalla.
-
-Brigaud vei mukanaan chevalierilta täyden puvun, ostaakseen hänelle
-mitan mukaisen asun ja yksinkertaisen, niin kuin oli soveliasta
-nuorelle miehelle, joka pyrki virkailijaksi ministeriöön. Abbé oli
-tarkka mies.
-
-Niinpä d'Harmental vietti lopun päivää valmistellen uskottelemaansa
-matkaa eikä ikävien yhteensattumien varalta jättänyt ainoatakaan
-kirjettä, josta olisi voinut koitua kiusaa jollekulle ystävälle. Yöllä
-hän sitten suuntasi askeleensa Saint-Honoré-katua kohti, missä toivoi
-Normandiattarelta saavansa tietoja kapteeni Roquefinettestä.
-
-Hän oli yritykseensä tarvittavasta apulaisesta puhuttaessa heti
-ajatellut tuota miestä, johon sattuma oli hänet tutustuttanut ja
-joka oli hänen sekundanttinaan antanut näytteen miehuullisuudestaan.
-Chevalier oli ensi silmäyksellä tuntenut hänet keskiajan kondottierien
-jäännöstä edustavaksi seikkailijaksi, joka aina on valmiina
-kunnollisesta maksusta myymään nahkansa kenelle hyvänsä, ja jotka
-luovuttavat yksilöiden palvelukseen miekkansa, kun se on käynyt
-valtiolle hyödyttömäksi. Tuollaisella miehellä täytyi olla hämäriä ja
-salaperäisiä suhteita nimettömiin henkilöihin, jollaisia aina esiintyy
-salavehkeiden työvoimana, koneina, jotka pannaan käyntiin niiden
-itsensä tietämättä. Työn epäonnistuttua tai onnistuessa he hajaantuvat
-jättäen kohun siitä pauhaamaan päänsä päälle ja häviävät hämmästyttävän
-jäljettömästi väestön pohjamutaan niin kuin haamut näytelmässä vajoavat
-hyvinjärjestetyn lavastuksen salaluukuista.
-
-Kapteeni Roquefinette oli siis välttämätön chevalierin hankkeille.
-Koska salaliittolaisuus synnyttää taikauskoa, d'Harmental alkoi
-ajatella, että itse Jumala oli sen miehen johdattanut hänen eteensä.
-
-Olematta kantavieras, chevalier tunsi La Fillonin. Siihen aikaan oli
-muodissa pistäytyä ainakin muutaman kerran juomassa itsensä humalaan
-tuon naisen luona, milloin sinne ei menty muulla asialla. Niinpä ei
-d'Harmental ollutkaan hänelle "poju", kuten hän vakinaista piiriään
-nimitteli, tai "kuoma", jonka hän oli varannut puhuttelusanakseen abbé
-Duboisille. Hän oli siellä aivan yksinkertaisesti herra chevalier,
-mikä arvonannon osoitus olisi pahoin nöyryyttänyt suurinta osaa hänen
-ikätovereitaan. La Fillon kummeksui siis suuresti, kun d'Harmental
-tiedusteli saatuaan hänet kutsutuksi esiin voisiko hän puhutella sitä
-hänen täyshoitolaistaan, joka tunnettiin Normandiattaren nimellä.
-
-— Voi hyväinen aika, herra chevalier, hän pahoitteli, — on
-todellakin ikävää, että piti näin sattua teille, jonka olisin kovasti
-halunnut kiinnittää taloon, mutta Normandiatar on parhaillaan varattu
-huomisiltaan asti.
-
-— Hitto, onpas se sopimatonta, sanoi chevalier.
-
-— No, ei nyt sopimatontakaan, selitti La Fillon, — vaan sen sai
-oikukseen vanha ystävä, jota palvelemaan minä olen aina harras.
-
-— Silloin kun hänellä on rahaa, tietenkin.
-
-— Kas siinä te erehdytte. Minä myönnän hänelle luottoa määräsummaan
-asti. Minkä sille mahtaa. Se on kyllä heikkous, mutta pitää sentään
-olla kiitollinen. Hän se minut toimitti suureen elämään, sillä vaikka
-nyt näette minut tässä Pariisin kaikkein parhainta vastaanottaneena
-herra regentistä alkaen, olen kuitenkin köyhän kantotuoli-miehen tytär.
-Minä en ole niin kuin osa noista komeista herttuattaristanne, jotka
-kieltävät alkuperänsä, ja niin kuin kolme neljättäosaa herttuoistanne
-ja pääreistänne, jotka teettävät itselleen sukutauluja. Ei, mitä olen,
-se perustuu ansiokkuuteeni, ja olen siitä ylpeä.
-
-— Sanotte siis, virkkoi chevalier, joka siinä mielentilassaan ei ollut
-utelias kuulemaan La Fillonin historiaa, — että Normandiatar on täällä
-huomenna illalla?
-
-— On nytkin, herra chevalier, on nytkin. Mutta, niin kuin sanoin, hän
-on hauskuttelemassa vanhaa kapteenikarhuani.
-
-— Mutta niin ollen, hyvä presidentitär (tämä nimitys suotiin
-toisinaan La Fillonille sen jälkeen kun hänen ja samannimisen
-hovioikeudenpresidentin puolison kesken oli sattunut muuan vaihdos),
-sattuisiko teidän kapteeninne olemaankin myös minun kapteenini?
-
-— Mikä se kapteeni on nimeltään?
-
-— Roquefinette.
-
-— Sama mies!
-
-— Onko hän täällä?
-
-— On oikein.
-
-— No, juuri hänelle minulla on asiaa, ja kyselin Normandiatarta
-ainoastaan saadakseni tietää kapteenin osoitteen.
-
-— No, sittenhän kaikki on hyvin, virkkoi presidentitär.
-
-— Käykäähän siis ystävällisesti kutsumassa kapteenia.
-
-— Oh, hän ei tule alas, vaikka itse regentti haluaisi häntä puhutella.
-Jos tahdotte häntä tavata, niin on mentävä yläkertaan.
-
-— Ja minne siellä?
-
-— Huoneeseen numero kaksi, samaan, jossa toissa iltana aterioitte
-paroni de Valefin kanssa. Katsokaas, kun hän on rahoissaan, ei mikään
-ole hänelle liian hyvää. Hänellä on kuninkaan sydän, vaikka onkin
-jäänyt kapteeniksi.
-
-— Yhä parempaa, virkkoi d'Harmental noustessaan portaita, sen
-vastoinkäymisen muiston, joka hänelle oli tuossa huoneessa sattunut,
-kykenemättä kääntämään hänen ajatuksiaan niiden uudelta tolalta. —
-Kuninkaan sydän, hyvä presidentitär! Sitä minä juuri tarvitsen.
-
-Jos d'Harmental ei olisi huonetta tuntenutkaan, ei hän kuitenkaan olisi
-voinut erehtyä, sillä ensimmäiseen aulaan tullessaan hän kuuli kelpo
-kapteenin äänen.
-
-— Kas nyt, pikku sydänkäpyset, raikui ääni. — Kolmas ja viimeinen
-säkeistö, ja sitten yhdessä kertosäe. — Hän aloitti komealla bassolla:
-
-    Avuksi käy, Pyhä Rochus suuri,
-    kuule, kun kansasi kutsuu juuri
-    sinua, sortuen vaaraan, vaivaan,
-    ellet sä käännytä ruoskaa taivaan;
-    viljamme lakoaa, rutto kulkee,
-    joka mies piankin jo silmät sulkee,
-    avuksi tänne jo kiireesti ennätä,
-    kunhan et mukanas koiraasi lennätä.[61]
-
-Neljä tai viisi naisääntä kertasi kuorona.
-
-    Avuksi tänne jo kiireesti ennätä,
-    kunhan et koiraasi mukanas lennätä.
-
-— Se kävi paremmin, kiitti kapteeni. — Se kävi paremmin. Nyt
-siirtykäämme Malplaquetin taisteluun.
-
-— Hoh, e-ei, intti muuan ääni. — Taistelustanne — olen saanut
-kylliksi.
-
-— Mitä, olet saanut kylliksi taistelustani! Taistelusta, jossa minä
-olen ollut mukana omassa persoonassani, saamari!
-
-— Viis minä siitä! Minä pidän enemmän jostakin romanssista kuin
-kaikista ilkeistä sotalauluistanne ja niiden syntisistä sadatuksista!
-Ja hän alkoi laulaa:
-
-    Linval kaunokaistaan
-    ei voinut unhoittaa...
-
-— Hiljaa! komensi kapteeni. — Enkö minä olekaan täällä enää herrana?
-Niin kauan kuin minulla on rahaa, tahdon saada huvini omalla tavallani.
-Viimeisen kolikon mentyä on asia toisin. Kujertakaa minulle silloin
-ruikutuksianne, eikä minulla ole mitään sanottavaa.
-
-Tuntui siltä, että kapteenin seuralaiset eivät katsoneet sukupuolensa
-arvon mukaiseksi hyväksyä sokeasti tuollaista vaatimusta, sillä
-huoneessa nousi sellainen häly, että d'Harmental näki otolliseksi
-keskeyttää kiistan. Hän koputti oveen.
-
-— Avatkaa vain ovi, huusi kapteeni.
-
-Vastoin kaikkea todennäköisyyttä ei avainta ollutkaan kierretty
-lukossa. D'Harmental noudatti pikku Punahilkalle annetun kehotuksen
-sanamuodossa saamaansa ohjetta ja oven avattuaan näki edessään
-kapteenin, joka loikoi runsaan päivällisen jäännösten joukossa matolla,
-nojautuen pieluksiin, naisen yönuttu hartioillaan, suuri piippu suussa
-ja ruokaliina kierrettynä pään ympäri turbaaniksi. Hänen ympärillään
-oli muutamia naisia. Syrjemmällä oli nojatuolissa hänen pukunsa, josta
-pisti silmään uusi olkaruusuke, uuden kalunan saanut hattu ja tuo
-mainio miekka, jota Ravanne oli leikillä johtunut vertaamaan äitinsä
-isoimpaan paistinvartaaseen.
-
-— Kah, tekö, chevalier! huudahti kapteeni. — Tapaatte minut kuin
-herra de Bonnevalin, seraljissani ja odaliskieni keskellä. Ettekö tunne
-herra de Bonnevalia, hyvät neidit? Se on muuan ystäviini kuulunut
-kolmikokkinen pasha, joka ei sietänyt romansseja sen paremmin kuin
-minäkään, mutta ymmärsi hoidella elämänsä hyvin. Jumala minulle suokoon
-samanlaisen uran kuin hänelle, en muuta pyydä.[62]
-
-— Niin, minä, kapteeni, sanoi d'Harmental, näkemänsä eriskummallisen
-kuvaelman edessä kykenemättä pidättämään nauruaan. — Huomaan, että te
-ette ollut antanut minulle väärää osoitetta ja kiitän teitä sananne
-pitämisestä.
-
-— Tervetuloa, chevalier, toivotti kapteeni. — Hyvät neidit, pyydän
-teitä palvelemaan ystävääni kaikin puolin niin kuin kohtelette minua ja
-laulamaan hänelle mitä lauluja hän haluaa. Istuutukaahan, chevalier, ja
-syökää ja juokaa kuin olisitte kotonanne, sillä teidän hevostannehan me
-juomme ja syömme. Elukka-parasta on runsaasti puolet jo mennyttä, mutta
-jäännöksetkin kelpaavat.
-
-— Kiitos, kapteeni. Olen jo ollut päivällisellä, ja minulla on vain
-sana lausuttavaa teille, jos sallitte.
-
-— En, piru vieköön sallikaan, kielsi kapteeni, — paitsi jos taas on
-tapeltava — se kyllä käy kaiken edellä! Jos kohtaukseen minut tahdotte
-viedä, niin hyvä on? Annapas siitä säiläni, Normandiatar!
-
-— Ei, kapteeni, minulla on liikeasia.
-
-— Vai niin! Sitten toivotan teille vain kaikesta sydämestäni hyvää
-yötä, chevalier! Olen enemmän tyranni kuin Theban tai Korinton tyranni,
-Arkhias, Pelopids, Leonidas tai mikä Olibriuksen kiho se olikaan, joka
-siirsi liikeasiat huomispäivään. Minulla on rahaa huomenna illalla.
-Ylihuomenna aamulla voin siis haastella vakavista asioista.
-
-— Mutta voinko näin ollen luottaa siihen, että tapaamme silloin,
-kapteeni? kysyi d'Harmental.
-
-— Elämässä ja kuolemassa, chevalier!
-
-— Minäkin luulen, että lykkäys on viisaampaa.
-
-— Ylettömän viisasta, vahvisti kapteeni. — Sytytä piippusi, Athenais.
-Kaada minulle jotakin juotavaa, Normandiatar.
-
-— Ylihuomiseen siis.
-
-— Ylihuomiseen. Mutta mistä löydän teidät?
-
-— Kuunnelkaa, vastasi d'Harmental niin hiljaa, että sivulliset
-eivät erottaneet hänen sanojaan. — Kävelkää kymmenestä yhteentoista
-aamupäivällä Rue du Temps-Perdun toista laitaa ja tähystäkää silloin
-tällöin ilmaan. Saatte kutsun jostakin, ja nousette sitten erään luo,
-jonka tunnette. Hyvä aamiainen odottaa teitä.
-
-— Sovittu, chevalier, kymmenestä yhteentoista aamupäivällä.
-Suokaa anteeksi, etten johdata teitä katuovelle, mutta se ei ole
-turkkilaisten tapana.
-
-Chevalier ilmaisi kädenviittauksella, että hän ei välittänyt siitä
-muodollisuudesta, ja suljettuaan oven takanaan hän alkoi laskeutua
-portaita. Hän ei ollut ehtinyt vielä neljännelle askelmalle, kun kuuli
-äskeisessä mieliteossa pysyneen kapteenin alkavan täyttä kurkkua
-vedellä tuota kuuluisaa laulua Malplaquetin rakuunoista, joka sai
-kenties yhtä paljon verta vuotamaan kaksintaisteluissa kuin oli
-taistelukentällekin valunut.
-
-
-
-
-ULLAKKOKAMARI
-
-
-Seuraavana päivänä abbé Brigaud saapui chevalierin luo samaan aikaan
-kuin eilenkin. Siinä oli erinomaisen säntillinen mies. Hän toi kolme
-chevalierille perin hyödyllistä tarviketta: puvun, passin ja Cellamaren
-ruhtinaan poliisiraportin siitä, mitä herra regentin piti tehdä tänä
-maaliskuun 24 päivänä 1718.
-
-Vaatekappaleet olivat yksinkertaiset kuten pitikin olla hyvän
-porvarisperheen pojalla, joka oli tullut tavoittamaan uraa Pariisista.
-Chevalier koetteli niitä, ja kaikessa vaatimattomuudessaan ne pukivat
-häntä oivallisesti, hänen edullisen ulkomuotonsakin ansiosta. Abbé
-Brigaud pudisteli päätään. Hän olisi mieluummin suonut, että chevalier
-ei olisi ollut niin pulska, mutta se vastus ei ollut voitettavissa,
-joten siihen piti tyytyä.
-
-Passi oli kirjoitettu señor Diegon nimeen, ja siitä selvisi, että
-tällä jalosyntyisen Oropesa-suvun isännöitsijällä oli tehtävänä viedä
-takaisin Espanjaan muuan avioton ja mielenvikainen suvun jäsen, jonka
-mieleenlyöttymänä oli luulla olevansa Ranskan regentti. Tämä varokeino,
-kuten näkyy, otti lukuun, että Orleansin herttua saattoi vaunujensa
-sisältä saada huutojaan kuuluviin. Ja kun passi muutenkin oli täysin
-kunnossa, Cellamaren ruhtinaan allekirjoittama ja poliisipäällikkö
-Voyer d'Argensonin varmentama ei ollut mitään aihetta pelätä, että
-regentti kerran vaunuihin saatuna ei matkustaisi hyvällä vauhdilla
-Pamplonaan, missä kaikki olisi suoritettuna. Messier Voyer d'Argensonin
-nimikirjoituskin oli jäljitelty niin todenmukaiseksi, että siitä oli
-annettava mitä parhaat kiitokset ruhtinaan kirjureille.
-
-Raportti taasen oli selvyyden ja täsmällisyyden mestarinäyte.
-Tiedonanto oli päivätty kello kaksi aamulla.
-
-— Tänään regentti nousee myöhään: hän on illastanut pikkuhuoneissa.
-Madame d'Averne oli saapuvilla ensimmäistä kertaa, Madame de Parabèren
-sijasta. Toiset naiset olivat herttuatar de Falaris ja Saleri,
-Madamen[63] seurueesta. Miehet olivat markiisi de Broglie, kreivi
-de Nocé, markiisi de Canillac, herttua de Brancas ja chevalier de
-Simiane. Markiisi de Lafare ja herra de Fargy eivät päässeet tulemaan
-pahoinvoinnin takia.
-
-Puolelta päivin pidetään valtioneuvoston kokous. Regentti
-ilmoittaa tällöin Mainen herttualle, prinssi de Contille,
-herttua de Saint-Simonille, herttua de Guichelle jne. sen
-neliliittosopimus-luonnoksen, jonka hänelle on lähettänyt abbé Dubois
-ilmoittaen palaavansa kolmen tai neljän päivän kuluttua.
-
-Muu päiväohjelma omistetaan kokonaan perheseurustelulle. Toissapäivänä
-herra regentti naitti tyttärensä, joka hänellä on Desmaretsista ja
-joka on saanut kasvatuksensa Saint-Denisin nunnaluostarissa. Nuori
-pari tulee päivälliselle Palais-Royaliin, ja sen jälkeen herra
-regentti vie heidät Oopperaan, Baijerin prinsessan Charlotten aitioon.
-Desmaretsille, joka ei ole tavannut tytärtään kuuteen vuoteen, on
-ilmoitettu, että hän voi tulla teatteriin, jos tahtoo nähdä hänet.
-
-Madame d'Averneen mieltyneenäkin herra regentti yhä lähentelee
-markiisitar de Sabrania. Markiisitar pitää vielä ylpeytenään
-uskollisuutta, ei miestään, vaan herttua de Richelieutä kohtaan.
-Edistääkseen hankkeitaan on herra regentti eilen nimittänyt markiisin
-hovimestarikseen.
-
-— Tuon pitänee olla hyvin hoidettu työ, virkkoi abbé Brigaud, kun
-chevalier oli päässyt loppuun.
-
-— On totisesti, hyvä abbé, vahvisti d'Harmental, — mutta jos
-regentti ei vastedes anna meille parempia tilaisuuksia yrityksemme
-toimeenpanemiseksi, ei minun ole helppo saatella häntä Espanjaan.
-
-— Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä! sanoi Brigaud. — Kaikella on
-aikansa. Jos regentti tarjoaisikin meille tilaisuuden tänään, ette te
-luultavasti kykenisi sitä käyttämäänkään.
-
-— En kyllä, olette oikeassa.
-
-— Näette siis, että mitä Jumala tekee, se on hyvin tehty. Jumala
-jättää meille tämän päivän muuhun, — käyttäkäämme sitä muuttoon.
-
-Se ei ollut pitkällinen eikä vaikea. D'Harmental otti käteisvaransa,
-muutamia kirjoja, mytyn, jossa oli hänen pukunsa, nousi vaunuihinsa ja
-käski ajaa abbén luokse. Sieltä hän palautti vaunut, sanoen lähtevänsä
-illalla maalle ja viipyvänsä pari viikkoa, sillä aikaa ei tarvinnut
-olla hänestä huolissaan. Sitten vaihdettuaan hienon asunsa siihen,
-joka vastasi hänen uutta osaansa, hän abbé Brigaudin saattamana lähti
-ottamaan haltuunsa uuden asuntonsa.
-
-Rue du Temps-Perdun — nykyisen Saint-Joseph-kadun — numero viidessä
-sijaitsi huone ja makuukomero neljännessä kerroksessa tai oikeammin
-ullakkokerroksessa. Talon omistajatar oli abbé Brigaudin tuttavia, ja
-hänen suosituksensa perusteella olikin maalaisnuorukaiselle kustannettu
-yhtä ja toista ylimääräisesti. Siellä oli nyt häikäisevän valkoiset
-ikkunaverhot, lakanat hienointa pellavakudosta ja kirjastonkin alku
-laudakkoineen, joten hän heti ensi silmäyksellä näki tulevansa
-täällä kyllä siedettävästi toimeen, vaikka täällä ei ollutkaan samaa
-mukavuutta kuin hänen asunnossaan Richelieu-kadun varrella.
-
-Rouva Denis — abbén ystävätär — odotteli tulevaa vuokralaistaan,
-suodakseen tälle kunnian saada hänet saattajakseen kamariinsa. Hän kehui
-nuorelle miehelle asunnon kaikkia hyviä puolia, vakuutti hänelle, että
-sitä ei olisi voinut antaa kaksinkertaisestakaan maksusta, jolleivät
-ajat olisi olleet niin huonot, ja että hänen talonsa oli saanut
-erikoisen hyvän maineen, lupasi hänelle, että hänen työskentelyään ei
-häiritsisi melu, kun katu oli liian kaita kaksien ajopelien mahtumiseen
-rinnatusten, joten ajomiehet hyvin harvoin poikkesivatkaan kujaan. —
-Tähän kaikkeen chevalier vastaili niin sävyisästi, että rouva Denis
-laskeuduttuaan alakertaan, jossa hän itse asui, kehotti ovenvartijaa
-ja tämän vaimoa osoittamaan mitä suurinta huomaavaisuutta hänen uutta
-asukastaan kohtaan.
-
-Vaikka tämä nuori mies ulkomuotonsa puolesta varmastikin veti vertoja
-hovin ylväimmillekin herroille, ei hänellä rouvan silmissä suinkaan
-näyttänyt olevan etenkään naisia kohtaan sellaista häikäilemätöntä
-rohkeatapaisuutta, jota sen ajan keikarinuorukaiset katsoivat asiakseen
-yritellä. Tosin abbé Brigaud olikin suojattinsa vanhempien nimessä
-suorittanut neljännesvuoden maksun etukäteen.
-
-Tuokion kuluttua abbé vuorostaan tuli alas rouva Denisin puheille
-täydentämään selittelyään nuoren holhottinsa suhteen, joka ei ottaisi
-vastaan kerrassaan ketään muuta kuin hänet ja isänsä vanhan ystävän.
-Tämän jälkimmäinen oli leirielämässä saaduista, hieman jyrkistä
-omituisuuksistaan huolimatta perin arvossapidettävä herra. D'Harmental
-oli pitänyt tarpeellisena ryhtyä tähän varokeinoon, jotta kapteenin
-ilmestyminen ei liiaksi säikyttäisi kelpo rouva Denisiä, jos tämä
-osuisi kohtaamaan hänet.
-
-Yksin jäätyään chevalier, joka jo oli tarkastellut huoneensa,
-päätti ajan kuluksi katsoa ympäristöä. Hän avasi ikkunansa ja alkoi
-tutkistella katukuvan kaikkia yksityispiirteitä.
-
-Ensiksikin hän saattoi todentaa rouva Denisin huomautuksen kadun
-käyttämisestä liikenteessä. Leveyttä oli tuskin kymmenestä
-kahteentoista jalkaan, ja näin korkealta katsellen se näytti vielä
-kapeammalta. Tämä ahtaus, joka varmaankin olisi toiselle vuokralaiselle
-merkinnyt haittaa, tuntui hänestä päinvastoin edulliselta, sillä hän
-oivalsi heti, että jos häntä ahdistettaisiin, hän voisi ikkunastaan
-vastapäiseen ikkunaan työnnettyä lautaa pitkin pujahtaa toiselle
-puolelle katua. Oli siis tärkeätä kaiken varalta saada syntymään hyvät
-suhteet vastapäisen talon asukkaiden kanssa.
-
-Valitettavasti ei naapurin puolella ilmennyt seurustelunhalua. Ikkuna
-ei ainoastaan ollut tiukasti suljettu, kuten tähän vuodenaikaan oli
-luonnollistakin, vaan ruutujen takana riippuvat musliiniuutimetkin
-oli vedetty niin tarkasti umpeen, että katse ei voinut tunkeutua
-pienimmästäkään rakosesta. Yhtä tarkasti oli suojeltu toinenkin ikkuna,
-joka näkyi kuuluvan samaan huoneeseen.
-
-Vastapäinen rakennus voitti rouva Denisin talon siinä suhteessa,
-että siihen kuului viides kerros tai oikeammin pengermäparveke.
-Ylinnä, juuri tuon täydellisesti ummistetun ikkunan yläpuolella,
-oli ullakkoon muodostettu kamari, josta pääsi tälle pengermälle.
-Kaiken todennäköisyyden mukaan siellä asusti joku huomattava kukkien
-viljelijä, sillä hän oli kärsivällisyydellä ja aikaakysyvällä
-uurastuksella onnistunut muuttamaan pengermän puutarhaksi, jossa oli
-puolentoistakymmenen neliöjalan alalla suihkulähde, luola ja lehtimaja.
-Suihkulähde tosin toimi vain ylemmäksi sijoitetun vesisäiliön varassa,
-jota talvisin taivas täytteli sateillaan ja kesäisin itse omistaja
-sangollaan. Samoin on totta, että luola — kylläkin simpukankuorilla
-somistettu ja kehystyksenään pieni puinen linnake — ei näyttänyt
-olevan missään tapauksessa tarkoitettu ihmisolennon suojaksi, vaan
-koirarodun edustajalle. Ja myönnettävä on sekin, että lehtimaja talven
-kourissa menetettyään lehvistönsä, muistutti valtavaa kanahäkkiä.
-
-D'Harmental ihmetteli pariisilaisen porvarin ahkeruutta, jolla hän
-saa luoduksi maaseutua ikkunalaudalleen, kattonsa nurkkaukseen,
-vieläpä räystäskouruunsa. Hän jupisi Vergiliuksen kuuluisan säkeen:
-_O fortunatus nimium!_ ja sitten, tuulenhengen huokuessa jokseenkin
-kylmänä, nähdessään vain yksitoikkoisen sarjan kattoja, savutorvia ja
-tuuliviirejä, hän sulki ikkunansa, riisuutui, kääriytyi yöviittaansa,
-joka vain oli liian mukava herransa nykyiseen asemaan ja istuutui
-pehmeään nojatuoliin. Sitten oikaisi säärensä hyvään asentoon, ojensi
-kätensä abbé de Chaulien runokokoelmaa kohti ja alkoi joutessaan lukea
-neiti Delaunaylle omistettuja säkeitä, joista Malezieux oli hänelle
-puhunut. Ne herättivät hänessä uutta kiinnostusta sen jälkeen kun hän
-tunsi henkilön.[64]
-
-Lukemisesta oli tuloksena, että chevalier — samalla kun hymyili kelpo
-abbén kahdeksankymmenvuotiaalle rakkaudelle — havaitsi, että hänellä,
-runoilijaa kenties onnettomampana, oli sydän aivan tyhjänä. Nuoruus,
-miehuullisuus, hyvä ulkomuoto, ylväs ja seikkailunhaluinen mieli olivat
-hänelle tuottaneet montakin kaunista voittoa. Mutta siinä kaikessa
-hän ei ollut koskaan antanut muuta kuin mitä hänellekin tarjottiin —
-ohimeneviä suhteita. Vähän aikaa hän oli uskonut rakastavansa rouva
-d'Avernea ja saavansa vastarakkautta. Epävakaiselle kaunottarelle tämä
-suuri intohimo ei ollut vastannut jalokivillä somistettua kukkavihkoa
-ja sitä turhamaisuuden tyydytystä, että oli tullut miellyttäneeksi
-regenttiä. Ennen sen uskottomuuden ilmenemistä chevalier oli luullut,
-että sellainen kolttonen syöksisi hänet epätoivoon. Se oli tapahtunut
-ja hän oli saanut siitä todisteen. Hän oli ryhtynyt kaksintaisteluun,
-koska siihen aikaan tapeltiin mistä hyvänsä aiheesta, mikä
-todennäköisesti johtui ankarasta kaksintaistelukiellosta. Sitten hän
-oli lopuksi tajunnut, kuinka vähäinen sija hänen sydämessään oli tuolla
-suurella intohimolla, jonka hän kuitenkin oli luullut täyttäneen sen
-kokonaan.
-
-On kyllä totta, että viime päivien tapaukset olivat pakostakin
-suunnanneet hänen mielensä muihin ajatuksiin, mutta chevalier ei
-salannut itseltään, että niin ei olisi käynyt, jos hän olisi ollut
-todellisesti rakastunut.
-
-Suuri epätoivo olisi tuskin sallinut hänen lähteä naamiotanssiaisiin,
-ja jollei hän olisi sinne mennyt, ei tätä nopeata ja aavistamatonta
-tapahtumasarjaa olisi kehittynyt. Kaikesta tästä johtui chevalierille
-vakaumus, että hän oli aivan kykenemätön suureen intohimoon. Niinpä
-hän nousi seisaalle, asteli huoneessaan kolme kierrosta valloittajan
-ilmein, huokaisi syvään ajatellessaan, kuinka etäiseen aikaan nämä
-kauniit mielikuvat luultavasti siirtyisivät, ja palasi verkkaisin
-askelin peilin äärestä nojatuolia kohti.
-
-Silloin hän huomasi, että vastapäinen ikkuna, joka oli tunti sitten
-ollut niin suljettu oli nyt avattu selkosen selälleen. Hän seisahtui
-koneellisesti, siirsi ikkunaverhoa sivulle ja siirsi katseensa
-huoneeseen.
-
-Se oli kaikesta päättäen naisen asunto. Ensiksikin pisti silmään
-kirjailutyö ikkunan lähellä, johon nojasi kahdella sirolla ja sorealla
-käpälällä sievä valkoisen- ja ruskeankirjava pikku vinttikoira
-uteliaasti tähyillen kadulle. Perällä oli ikkunaa vastapäätä klavesini
-avoinna kahden harmonin välissä. Kukikkaan paperin peittämillä
-seinillä riippui muutamia pastellimaalauksia puisissa kehyksissä.
-Niiden mustalla pohjalla erotti ohuen kultaviirun, ja seinäpaperien
-kaltaisilla kuvioilla olivat somistetut myös karttuuniuutimet noiden
-musliniverhojen takana, jotka oli niin huolellisesti sovitettu
-ikkunaruutuja suojaamaan. Toisesta, raollaan olevasta ikkunasta
-näkyivät alkovin uutimet, arvatenkin makuusijaa verhoten. Muu kalusto
-oli äärimmäisen yksinkertaista, mutta viehättävän sopusointuista, mikä
-ilmeisesti johtui pikku asumuksen vaatimattoman haltijan hyvästä mausta.
-
-Joku vanha vaimo lakaisi, tomutti ja järjesteli siellä, käyttäen
-valtiattaren poissaoloa tähän talousaskareeseen, sillä huoneessa ei
-näkynyt ketään muuta, ja oli kuitenkin selvää, että hän ei ollut sen
-asukas.
-
-Vinttikoiran suuret silmät olivat harhailleet joka taholle sellaista
-ylimyksellistä välinpitämättömyyttä ilmaisten kuin tälle eläimelle
-on ominaista, mutta äkkiä sen katse näytti saavan eloa. Se kurkotti
-päätänsä ulos ja sitten ihmeellisen keveästi ja taitavasti hyppäsi
-ikkunalaudalle ja istuutui heristäen korviaan ja kohottaen toisen
-etukäpälänsä. Chevalier oivalsi näistä merkeistä, että pienen kamarin
-asukas lähestyi, ja avasi heti ikkunansa. Kovaksi onneksi oli jo
-myöhäistä, kadulla ei näkynyt ketään. Samassa vinttikoira loikkasi
-ikkunalaudalta lattialle ja juoksi ovelle. Siitä saattoi päätellä, että
-nuori nainen nousi portaita, ja saadakseen rauhassa katsella häntä
-d'Harmental kavahti taaksepäin ja kätkeytyi uutimensa suojaan, mutta
-samassa vanha vaimo tulikin sulkemaan ikkunan. Chevalier ei ollut
-valmistautunut sellaiseen loppuun ja tunsi suurta pettymystä. Hänkin
-veti ikkunansa kiinni ja palasi nojatuoliinsa.
-
-Tämä ei ollut kovinkaan huvittavaa, ja silloin hän — toveruuteen
-tottuneena ja tavanomaisesti hyörittyään seuraelämän keskellä — tunsi
-kuinka yksinäisyys alkaisi häntä painaa, jos tämä eristäytyminen
-pitkistyisi. Hän muisti, että hänkin oli joskus soittanut klavesinia
-ja harjoitellut piirtämistä, ja hänestä tuntui, että hän saisi aikansa
-kulumaan kärsivällisesti, jos hänellä olisi pienikin spinetti[65] ja
-joitakin pastellipuikkoja. Hän soitti luokseen ovenvartijan ja tiedusti
-häneltä, mistä nuo välineet voisi hankkia.
-
-Mies vastasi, että kaikki kaluston lisääminen tietysti kuului asukkaan
-tiliin ja että klavesinin saisi kyllä vuokratuksi; pastellipuikkoja
-taasen myytiin paperikaupassa, joka sijaitsi Rue de Cléryn ja Rue
-de Gros-Chenetin kulmassa. D'Harmental antoi ovenvartijalle kaksi
-louisdoria ja selitti, että hän halusi puolen tunnin kuluessa saada
-spinetin ja kaikki piirustustarpeet. Iso kultaraha oli peruste,
-jonka tehokkuuden hän oli useastikin todennut. Sitten hän kuitenkin
-moitti itseään siitä, että oli tällä kertaa sen käyttämisellä
-osoittanut kevytmielisyyttä, joka ei soveltunut hänen näennäiseen
-asemaansa. Hän kutsui ovenvartijan takaisin ja huomautti tälle, että
-hän luonnollisesti tarkoitti saavansa louisdoreillaan klavesinin
-vuokrankin maksetuksi kuukauden ajalta, eikä vain piirustuspaperia ja
-pastellipuikkoja. Ovenvartija selitti, että oikein yrittäen ja ikään
-kuin omaan laskuun tinkien se juuri oli mahdollista, mutta että hänen
-varmasti täytyisi maksaa kuljetuksesta erikseen. D'Harmental suostui
-siihen. Puolen tunnin kuluttua hänellä oli haluamansa välineet. Siinä
-määrin oli Pariisi jo ihmekaupunki jokaiselle loihtijalle, jolla oli
-kultainen taikasauva.
-
-Palattuaan alakertaan ovenvartija huomautti vaimolleen, että jos
-neljännen kerroksen nuori mies ei ollut tarkempi rahoistaan, hän voisi
-tuottaa omaisilleen häviön, ja näytti aviokumppanilleen kahta kuuden
-frangin rahaa, jotka hän oli säästänyt vuokralaisen louisdoreista.
-Vaimo otti rahat miehensä kädestä, syyttäen hänen olevan päissään,
-ja talletti ne vanhojen vaatekappaleiden röykkiössä piiloteltuun
-nahkamassiin, surkutellen niiden isien ja äitien kovaa onnea, jotka
-ahertavat tuollaisten tuhlarien hyväksi.
-
-
-
-
-RUE DU TEMPS-PERDUN PORVARI
-
-
-D'Harmental oli istuutunut spinettinsä ääreen ja paineli koskettimia
-parhaansa mukaan. Kauppias oli noudattanut tunnollisuutta ja lähettänyt
-hänelle melkein vireessä olevan soittimen, niin että chevalier havaitsi
-menestyvänsä oivallisesti ja alkoi uskoa olevansa synnynnäisesti
-musikaalinen, jonka lahjakkuuden kehittymiselle oli tarvittu vain
-sellaisia olosuhteita kuin hänellä nyt oli. Epäilemättä siinä oli
-vähän perääkin, sillä keskellä mitä häikäisevintä juoksutusta hän
-huomasi kadun toisella puolella viiden pikku sormen hieman kohottavan
-ikkunaverhoa tarkastellen, mistä tuo harvinainen soitto kuului. Pahaksi
-onneksi noiden viiden pikku sormen näkeminen sai chevalierin unohtamaan
-soittonsa ja nopsasti kääntymään tuolilla siinä toivossa, että hän
-näkisi käden takana kasvotkin. Se huonosti harkittu yritys oli onneton.
-Uteliaisuudestaan ilmi tullut pienen kamarin valtiatar pudotti uutimen
-paikoilleen. Tuollaisen kainouden närkästyttämä d'Harmental meni
-sulkemaan ikkunansa, ja koko lopun päivää hän nyrpeili naapurilleen.
-
-Ilta kului piirustelussa, lueskelussa ja klavesinin soittelussa.
-Chevalier ei olisi milloinkaan uskonut, että tuntiin meni niin monta
-minuuttia ja päivään niin monta tuntia. Kello kymmeneltä hän soitti
-ovenvartijaa, antaakseen hänelle määräyksiä huomispäivää varten. Mutta
-ovenvartija ei vastannut. Hän oli jo makuulla. Rouva Denis oli puhunut
-totta, hänen talonsa oli rauhan tyyssija. D'Harmental käsitti nyt, että
-oli ihmisiä, jotka menivät vuoteeseen silloin kun hänellä oli tapana
-nousta vaunuihin vieraskäyntejänsä aloittamaan. Hän johtui paljon
-ajattelemaan tuon onnettoman yhteiskuntaluokan kummallisia tapoja,
-he eivät tunteneet Oopperaa eikä pikkuillallisia, vaan nukkuivat
-yönsä ja valvoivat päivänsä. Hän tuumiskeli, että piti tulla Rue du
-Temps-Perdulle sellaista nähdäkseen ja päätti huvittaa ystäviänsä
-muistelmillaan.
-
-Yksi seikka hänelle kuitenkin tuotti mielihyvää, nimittäin että
-naapuri valvoi kuten hänkin. Se osoitti ylempää hengentasoa kuin Rue
-du Temps-Perdun asukkailla ylipäätään oli. D'Harmental luuli vielä,
-että voitiin valvoa ainoastaan haluttomana nukkumaan tai halukkaana
-huvitteluun. Hän unohti ne, jotka valvovat pakosta.
-
-Keskiyön hetkellä valo sammui vastapäisessä kamarissa, ja d'Harmental
-päätti vuorostaan heittäytyä makuulle.
-
-Seuraavana päivänä ilmestyi abbé Brigaud jälleen kello kahdeksalta,
-tuoden Cellamaren ruhtinaan salaisen poliisin toisen raportin. Se
-kuului seuraavasti:
-
- "_Kello kolme aamulla_.
-
- Eilispäivän säännöllisen viettämisen perusteella herra regentti on
- käskenyt herättää hänet yhdeksältä.
-
- Hän vastaanottaa pukeutumistunnillaan eräitä määrättyjä henkilöitä.
-
- Kello kymmenestä puoleenpäivään on julkinen audienssi.
-
- Kahdestatoista kello yhteen herra regentti työskentelee
- vakoilutoiminnassaan La Vrillièren ja Leblancin kanssa.
-
- Yhdestä kahteen hän avaa kirjeitä Torcyn[66] kanssa.
-
- Puoli kolmelta hän menee holhousneuvoston istuntoon ja käy
- tervehtimässä kuningasta.
-
- Kello kolmelta hän lähtee Rue de Seinen pallopelisaliin vastaamaan
- Brancasin ja Canillacin kanssa herttua de Richelieun, markiisi de
- Broglien ja kreivi de Gacén haasteeseen.
-
- Kello kuusi hän saapuu Luxemburg-palatsiin herttuatar de Berrin[67]
- illallisvieraaksi ja viipyy koko illan.
-
- Sieltä hän tulee takaisin Palais-Royaliin _vartijoitta_, ellei
- herttuatar de Berri toimita hänelle saattuetta omasta väestään."
-
-— Hitto, _vartijoitta_, hyvä abbé! Mitä ajattelette siitä? virkkoi
-d'Harmental, samalla ryhtyen pukeutumaan. — Eikö herahda vesi
-kielellenne?
-
-— Ilman vartijoita kylläkin, vastasi abbé, — mutta matkassaan
-lakeijat, ratsaspalvelijat, kuski, kaikki väkeä, joka tosin ei
-suurestikaan nouse tappeluun, mutta parkuu pahasti. Oh, malttia,
-malttia, nuori ystäväni! Onko teillä siis kova kiire päästä Espanjan
-grandiksi?
-
-— Ei, hyvä abbé, mutta minulla on kiire päästä asumasta
-ullakkokamarissa jossa minulta puuttuu kaikki ja täytyy palvella
-itseään, kuten näette. Enkö olisi millänikään joutuessani käymään
-levolle kello kymmeneltä illalla ja aamulla pukeutumaan ilman
-kamaripalvelijaa?
-
-— Mutta teillä on toki musiikki, huomautti abbé kallistaen korvaansa.
-
-— Kas tosiaankin! virkahti d'Harmental. — Avatkaapa ikkuna, abbé,
-olkaa hyvä, jotta minun nähdään vastaanottavan hyvää seuraa. Se tekee
-edullisen vaikutuksen naapureihini.
-
-— Heh, heh, heh, tuumi abbé täytettyään chevalierin pyynnön, — tuohan
-ei ole yhtään hullumpaa.
-
-— Mitä, eikö hullumpaa! arveli d'Harmental vuorostaan. - - Mutta sehän
-on aivan erinomaista! _Armidaa_,[68] toden totta! Enpä olisi uskonut
-tapaavani sellaista neljännessä kerroksessa, ja Rue de Temps-Perdun
-varrella!
-
-— Ennustanpa, chevalier, sanoi abbé, — että jos laulajatar on nuori
-ja sievä, meidän on viikon kuluttua yhtä vaikea saada teitä lähtemään
-täältä kuin nyt jäämään tänne.
-
-— Hyvä abbé, tuumi d'Harmental päätänsä pudistaen, — jos teidän
-poliisinne olisi yhtä tarkka kuin ruhtinaan, niin tietäisitte, että
-olen pitkäksi aikaa parantunut rakastelemisesta, ja todistuksena siitä
-on tämä. Älkää uskokokaan, että minä vietän päiväni huokailussa —
-päinvastoin pyydän teitä lähdettyänne toimittamaan minulle jonkin
-piirakantapaisen ja tusinan pullollista oivallisia viinejä. Jätän
-valinnan teille, tietäen että olette asiantuntija. Sitäpaitsi ne teidän
-lähettäminänne osoittavat holhoojan huomaavaisuutta. Minun ostaminani
-ne merkitsisivät kasvatin mässäilyä, ja minun täytyy varjella
-maalaismainettani madame Denisin silmissä.
-
-— Niin kylläkin. En kysy vaikutintanne, se on oma asianne.
-
-— Teette oikein, hyvä abbé, tämä tapahtuu hankkeemme hyväksi.
-
-— Tunnin kuluttua ovat piirakka ja viinit täällä.
-
-— Milloin näen teidät jälleen?
-
-— Luultavasti huomenna.
-
-— Huomiseen siis.
-
-— Lähetätte minut matkoihini?
-
-— Odotan erästä.
-
-— Hyvän asian vuoksi jälleenkin?
-
-— Sen takaan. Menkäähän, Herran haltuun!
-
-— Muistakaa, että naisen takia meidät karkoitettiin maallisesta
-paratiisista. Varokaa naista!
-
-— Amen! vahvisti chevalier, kädenviittauksella vielä hyvästellen
-Brigaudia.
-
-D'Harmental tosin piti kiirettä hänen lähdöllään, kuten kelpo abbé
-oli huomauttanut. Hänen suuri musiikinharrastuksensa, jonka hän oli
-vasta eilen keksinyt, oli edistynyt siinä määrin, että hän ei suonut
-minkään häiritsevän kuunteluaan. Sikäli kuin ikkuna yhä suljettuna
-päästi chevalierin kuuluviin sekä soittimen että laulun säveliä, hänen
-naapurillaan ilmeni erikoista musikaalista kykyä. Sormitus oli varmaa,
-ääni oli vieno, vaikkakin kantava, ja korkeissa sävelissä se sai sen
-syvän värähtelyn, joka ilmaisee tunteellista sydäntä. Hyvin vaikean
-ja erinomaisesti esitetyn jakson jälkeen d'Harmental ei voinutkaan
-olla taputtamatta käsiään ja huutamatta: — Hyvä! Valitettavasti
-tämä voitto, johon esittäjä ei ollut yksinäisyydessään tottunut, ei
-rohkaissut häntä, vaan näkyi niin säikäyttävän, että klavesini ja laulu
-vaikenivat samassa silmänräpäyksessä, ja täydellinen hiljaisuus seurasi
-äkkiä sävelmää, jolle chevalier oli niin varomattomasti ilmaissut
-suosiollisuuttaan.
-
-Sen sijaan hän näki yläpuolella olevan kamarin oven avautuvan. —
-Ensin pistäytyi esiin ojennettu käsi, joka nähtävästi tutkisteli
-säätä. Tämä ilmeni kaikesta päättäen tyydyttäväksi, sillä kättä
-seurasi melkein heti pää, jota peitti pieni karttunilakki sidottuna
-otsalle sinipunaisella silkkinauhalla. Pää oli vain edeltäjänä
-piankin esittäytyvälle eturuumiille, joka oli verhottu yöröijyn
-kaltaiseen aamunuttuun, tämä oli samaa kangasta kuin lakki. Yhä
-vieläkään ei chevalier tuosta kaikesta kyennyt tarkoin päättelemään,
-kumpaista sukupuolta tämä edusti. Vihdoin kahden pilven lomasta
-pujahtanut päivänsäde tuntui rohkaisevan pengermän arastelevaa
-asukasta pistäytymään kokonaan ulos. Silloin d'Harmental mustista
-sametti-polvihousuista ja kailaviksi kudotuista sukista tunsi
-näyttämölle ilmestyneen henkilön miespuoliseksi.
-
-Hän oli puutarhan hoitelija.
-
-Edellisten päivien huono sää oli kai estänyt hänen aamujaloitteluaan,
-niin että hän ei ollut saanut pidetyksi tavanomaista huolta
-puutarhastaan, sillä hän alkoi siellä ilmeisen levottomasti
-tarkastella, olivatko tuuli ja sade tuottaneet siellä tärviötä. Mutta
-hänen tarkastettuaan perinpohjaisesti suihkulähdettä, luolaa ja
-lehtimajaa, puutarhurin rehdit kasvot kirkastuivat ilosta niin kuin
-sääkin oli muuttunut aurinkoiseksi. Hän ei ollut ainoastaan huomannut,
-että kaikki oli paikallaan, vaan hänen säiliönsäkin oli tulvimassa
-yli. Niinpä hän päätti voivansa suoda itselleen sen mielihyvän, että
-pani suihkulähteen toimimaan, jollaista tuhlaavaisuutta hän kuningas
-Ludvig XIV:n antaman esimerkin mukaan muuten salli itselleen vain
-sunnuntaisin. Hän väänsi hanaa, ja viikkosuihku kohosi majesteettisesti
-neljä tai viisi jalkaa korkealle.
-
-Kelpo mies sai siitä niin suurta iloa, että innostui hyräilemään vanhaa
-pastoralia, jolla d'Harmentalia oli tuuditeltu, ja toistellen:
-
-    Anna mun mennä, —
-    jalkani, lennä
-    leikkihin Metsolan impien kanssa!
-
-hän juoksi ikkunaan ja huusi kovalla äänellä kahdesti: — Bathilde!
-Bathilde!
-
-Chevalier oivalsi silloin, että viidennen ja neljännen kerroksen
-parihuoneet oli sovellettu yhdeksi huoneistoksi ja että puutarhurin ja
-musiikinharrastajattaren välillä oli jokin suhde. Mutta ajatellessaan,
-ettei jälkimmäinen kainoutensa takia, varmaan tulisikaan pengermälle,
-jos hän jäisi ikkunaansa, hän erinomaisen huolettomasti sulki sen,
-jättäen kuitenkin uutimiin pikku raon, josta saattoi taampana katsella
-kaikkea.
-
-Hän oli arvannut oikein. Hetkisen kuluttua ilmestyi ikkunapuitteisiin
-viehättävä nuoren tytön pää. Mutta kun alue, jolle hänen kutsujansa
-oli niin miehuullisesti uskaltautunut, oli varmaan liian kostea, ei
-neito mitenkään tahtonut tulla edemmäksi. Pikku vinttikoira oli yhtä
-arka kuin valtiattarensakin ja jäi hänen luokseen, valkoiset etukäpälät
-ikkunalaudalle nostettuina ja kieltävästi puistellen päätänsä kaikelle
-kehottelulle, jolla sitä houkuteltiin pitemmälle kuin sen emäntä oli
-tahtonut tulla.
-
-Miekkosemme ja nuoren tytön kesken syntyi muutaman minuutin puhelu.
-D'Harmental sai siten tilaisuuden tarkastella häntä sitäkin
-häiriintymättömämmin, kun hänen suljettu ikkunansa salli nähdä
-kuulematta.
-
-Hän näkyi tulleen siihen viehättävään elämänvaiheeseen, jolloin nainen
-lapsuudesta nuoruuteen siirtyen saa kaikki kukkivaksi sydämessään ja
-kasvoillaan, tunteen, sulon ja kauneuden. Ensi silmäyksellä näki,
-että hän ei ollut alle kuudentoista eikä yli kahdeksantoista. Hänessä
-ilmeni kummallinen kahden rodun sekoitus: hänellä oli englannittaren
-vaaleat hiukset, himmeä hipiä ja aaltoileva kaula, mutta espanjattaren
-mustat silmät, korallihuulet ja helmiäishampaat. Kun hän ei käyttänyt
-valkoista eikä punaista ihomaalia ja hiusjauhe oli tänä aikana vasta
-alkanut tulla muotiin ja olikin muuten vain ylimystön naisille kuuluva,
-kuvasteli hänen ihonsa omaa raikkauttaan, eikä mikään pilannut hänen
-tukkansa kaunista kimmellystä.
-
-Chevalier ihastui haltioituneeksi. Hän ei tosiaankaan ollut eläissään
-nähnyt muuta kuin kahta lajia naista, Nivernaisin vantteria ja
-pyyleviä maalaistyttöjä, isojalkaisia, isokätisiä, lyhythameisia ja
-metsästystorven näköisissä päähineissä esiintyviä, ja pariisilaisen
-aatelin edustajia, epäilemättä kauniita, mutta sitä kauneutta riudutti
-valvominen, huvittelu, joka sai heidät muistuttamaan kukkia näiden
-vain harvoin tavatessa siimeksestään auringon säteitä tai kohdatessa
-aamun ja illan elvyttävää raikkautta yksinomaan kuuman ansarin ruutujen
-rakosista. Hän ei siis tuntenut tätä porvarillista tyyppiä, niin
-sanoaksemme seurapiirien ja maalaisväestön välimuotoa, jolla on toisen
-kaikki soreus ja toisen raikas terveys. Niinpä hän jäikin naulituksi
-paikalleen, ja vielä kauan sen jälkeen, kun nuori tyttö oli vetäytynyt
-takaisin, pysyivät hänen katseensa tähdättyinä ikkunaan, johon tuo
-ihmeellinen näky oli ilmestynyt.
-
-Avautuvan oven narina toinnutti hänet hurmiostaan: abbé Brigaudin
-piirakka ja viinit tuotiin juhlallisesti chevalierin ullakkokamariin.
-Noiden muonavarojen näkeminen palautti hänen mieleensä, että hänellä
-oli tällä hetkellä muuta tehtävää kuin antautua unelmointiin ja että
-hän oli hyvin tärkeätä asiaa varten kutsunut puheilleen kapteeni
-Roquefinetten. Hän veti kellon taskustaan ja huomasi, että se näytti
-jo kymmentä. Sehän oli sovittu hetki. Hän lähetti ruokatavarain tuojan
-menemään heti kun tämä oli ne laskenut pöydälle, ja otti omaksi
-huolekseen muun palveluksen, jotta hänen ei tarvinnut sekaannuttaa
-ovenvartijaa pikku hommiinsa, ja uudestaan avaten ikkunansa hän alkoi
-vaania kapteeni Roquefinetten näyttäytymistä.
-
-
-
-
-LIITTOSOPIMUS
-
-
-Hän oli tuskin ehtinyt havaintopaikalleen, kun näki arvoisan kapteenin
-pistäytyvän esille Rue du Gros-Chenetiltä, nokka pystyssä, käsi
-lanteella ja käynti sotaisena ja päättäväisenä. Hänen hattunsa oli
-sellainen ilmapuntari, josta tuttavat saattoivat tuntea herran salaisen
-finanssiaseman. Varallisuuden päivinä se oli laskettu hänen päähänsä
-yhtä tanakasti kuin pyramidi alustalleen, mutta nyt se oli taas saanut
-sen ihmeellisen kaltevuuden, joka oli pistänyt paroni de Valefin
-silmään. Yksi sen kolmesta kolkasta melkein kosketti oikeata olkapäätä,
-samalla kun vastapäinen kolkka olisi voinut antaa Franklinille
-ukkosenjohdattimen ensi ajatuksen neljäkymmentä vuotta varemmin, jos
-Franklin olisi kohdannut kapteenin.
-
-Käveltyään kolmanneksen katua hän kohotti päänsä, niin kuin oli
-sovittu, ja keksi chevalierin juuri yläpuolellaan. Odottava ja
-odotettu vaihtoivat keskenään merkin, ja punnittuaan välimatkoja
-varsin strategisella silmäyksellä ja saatuaan selon ovesta, jonka
-täytyi vastata ikkunaa, kapteeni astui rouva Denisin rauhaisan talon
-kynnyksen yli yhtä tuttavallisesti kuin kapakkaan. Chevalier puolestaan
-sulki ikkunansa ja veti mitä huolellisimmin kaihtimet eteen. Tahtoiko
-hän estää kaunista naapuriaan näkemästä häntä kapteenin seurassa? Vai
-kapteeniko ei olisi saanut nähdä neitoa.
-
-Hetken kuluttua d'Harmental kuuli kapteenin askeleet ja kuuluisan
-miekan kalahtelun porraskaiteeseen. Kolmanteen kerrokseen päästyään,
-ainoan valaistuksen tullessa alhaalta, kapteeni joutui pulaan,
-tietämättä pitikö pysähtyä vai jatkaa nousua. Hän yskähteli
-merkitsevään tapaan, mutta kun etsittävä ei näkynyt käsittävän sitä
-vetoomusta hän virkkoi:
-
-— Chevalier, kun te luultavasti ette halunnut minua tänne taittamaan
-niskaani niin avatkaahan ovenne tai laulakaa, jotta minua opastaa
-taivaan valo tai äänenne sointu. Muutoin olen eksyksissä, en enempää
-tai vähempää kuin Teseus labyrintissä.
-
-Ja kapteeni alkoi itse hoilottaa täyttä kurkkua:
-
-    Ariadne[69] impynen,
-    saanhan sulta keräsen,
-    sen-sen-sen, sen sen, sen.
-
-Chevalier juoksi avaamaan oven.
-
-— Parahiksi, haastoi kapteeni, joka alkoi näkyä puolihämyssä. —
-Kyyhkyslakkanne tikkaat ovat hiton pimeät. Mutta tässä lopultakin
-olen, tunnussanalle uskollisena, vankkana vartiopaikalla, täsmällisenä
-kohtauksessa. Pumppuhuoneen tornikello löi kymmenen juuri kun tulin
-Pont-Neufillä.
-
-— Niin, te olette sananne pitävä, huomaan sen, myönsi chevalier
-ojentaen kapteenille kätensä. — Mutta tulkaa nopeasti sisälle, jotta
-naapurini eivät kohdista teihin huomiota.
-
-— Siinä tapauksessa minä olen mykkä, takasi kapteeni. — Ja olettepa,
-hän lisäsi viitaten pöydälle levitettyihin piirakkaan ja pulloihin, —
-keksinytkin tepsivän keinon suuni sulkemiseksi.
-
-Chevalier veti oven kiinni kapteenin jälkeen ja kiersi avainta lukossa.
-
-— Ahaa, salaperäisyyttä? Oivallista, — minä pidän salahommista.
-On melkein aina jotakin ansaittavana sellaisten ihmisten parissa,
-jotka aloittavat sanomalla: shh! Ette mitenkään olisi voinut kääntyä
-sopivamman miehen puoleen kuin nöyrimmän palvelijanne, jatkoi kapteeni
-palaten jumalaistarulliseen puheenlaatuunsa. — Näette minussa
-vaiteliaisuuden jumalan Harpokrateksen jälkeläisen. Älkää siis
-kursailko.
-
-— Hyvä on, kapteeni, virkkoi d'Harmental, — sillä tunnustan teille,
-että minulla on puhuttavaa kyllin tärkeistä asioista, vaatiakseni
-ennakolta vaitioloanne.
-
-— Sen lupaan, chevalier. Antaessani pikku Ravennelle opetusta näin
-silmännurkastani teidän käyttelevän miekkaanne harrastelijan tavoin,
-ja urheat miehet miellyttävät minua. Ja sitten te kiitokseksi pikku
-palveluksesta, lahjoititte minulle sadan louisdorin arvoisen hevosen,
-ja minä pidän anteliaista ihmisistä. Kun siis olette kaksinkertaisesti
-minun mieheni, niin miksenpä minä olisi kertaalleen teidän?
-
-— Kas niin, tuumi chevalier, — huomaan että voimme ymmärtää toisiamme.
-
-— Puhukaa, minä kuuntelen, kehotti kapteeni omaksuen vakavimman
-sävynsä.
-
-— Kuuntelette paremmin istualla, hyvä vieraani. Käykäämme pöytään ja
-haukatkaamme aamiaista.
-
-— Saarnaatte kuin pyhä Johannes Krysostomos, chevalier, kiitti
-kapteeni päästäen irti miekkansa ja laskien sen klavesinille
-hattunsa viereen. — Siitä johtuu, hän jatkoi istuutuen vastapäätä
-d'Harmentalia, — ettei voi lainkaan olla eri mieltä teidän kanssanne.
-Tässä ollaan, määritelkää manööveri, ja minä suoritan sen.
-
-— Maistakaa tätä viiniä sillä aikaa kun minä käyn käsiksi piirakkaan.
-
-— Oikein, vahvisti kapteeni. — Jakakaamme voimat ja nujertakaamme
-vihollinen erillämme. Sitten liitymme jälleen yhteen, tuhotaksemme
-rippeet.
-
-Ryhtyen panemaan täytäntöön tätä teoriaa kapteeni tarttui umpimähkään
-pullon kaulaan, nykäisi pois korkin ja kaatoi lasinsa täyteen sekä
-kulautti sen alas kurkustaan niin nopeasti, että olisi voinut luulla
-hänen saaneen luonnolta aivan erikoisen lahjan.
-
-— Ohoh, hän puheli maiskuttaen kieltään ja laskien lasin pöydälle
-kunnioittavan verkkaisesti, — mitä minä arvoton nyt teinkään. Kumoan
-kitaani nektaria kuin sakkamehua, ja aivan aterian alussa! Ah, hän
-jatkoi kaataen samasta pullosta toisen lasillisen ja pudistellen
-päätänsä. — Roquefinette veikkonen, sinä alat vanheta! Kymmenen
-vuotta takaperin olisit ensimmäisestä kitalakeasi koskettaneesta
-tipasta tiennyt, mitä olit saamassa, mutta nyt tarvitset useita kokeita
-arviointiin. Terveydeksenne, chevalier!
-
-Tällä kertaa kapteeni varovampana nautti lasillisensa hitaasti,
-tyhjentäen sen vasta kolmella kulauksella ja räpyttäen silmiään
-tyytyväisyyden merkiksi. Sitten hän lausui:
-
-— Se on ermitagelaista vuodelta 1702, Friedlingenin taistelun
-vuodelta! Jos hankkijallanne on enemmälti tällaista ja hän myöntää
-luottoa, niin antakaapa minulle hänen osoitteensa: lupaan hänelle
-ahkeran asiakkaan!
-
-— Hankkijani ei ainoastaan myönnä luottoa, kapteeni, ilmoitti
-chevalier luisuttaen valtavan piirakkalevyn pöytätoverinsa lautaselle,
-— vaan antaa sitä ystävilleen ilmaiseksi.
-
-— Oi sitä kelpo miestä! huudahti kapteeni liikutettuna. Ja oltuaan
-ääneti tuokion, hän laski molemmat kyynäspäänsä pöydälle ja huomautti
-katsellen d'Harmentalia ovelasti veitsensä ja haarukkansa lomitse:
-
-— Puuhataan siis salaliittoa, hyvä chevalier, ja onnistumiseen
-nähtävästi tarvitaan palvelusta tältä vähäpätöiseltä kapteeni
-Roquefinetteltä?
-
-— Kuka teille on sitä sanonut, kapteeni? keskeytti chevalier
-väkisinkin hätkähtäen.
-
-— Kukako? Piru vieköön, hyväkin arvoitus ratkaistavana! Mies
-lahjoittelee sadan louisdorin hevosia, juo tavallisissa tilaisuuksissa
-viiniä, jota pullo maksaa pistolin, ja asuu Rue de Temps-Perdun
-ullakkokamarissa — mitä hittoa hän tekee, ellei vehkeile?
-
-— No niin, kapteeni, myönsi d'Harmental nauraen, — en yritä kieltää.
-Olette hyvinkin saattanut arvata paikalleen. Pelottaako teitä
-salaliitto? hän jatkoi täyttäen vieraansa lasin.
-
-— Pelottaako! Kuka väittää, että mikään maailmassa pelottaisi kapteeni
-Roquefinetteä?
-
-— En minä, kapteeni, koska teitä tuntematta, pelkästään satunnaisen
-näkemisen perusteella ja pari sanaa vaihdettuamme, hain teidät käsiini,
-jotta saisin apulaisen.
-
-— Kah, se merkitsee, että jos teidät hirtetään kaksikymmentä jalkaa
-korkealle, minulle riittää kymmenen, siinä kaikki.
-
-— Hitto, kapteeni, tuumi d'Harmental kaataen hänelle uuden lasillisen,
-— jos alun pitäen katselisi asioita niiden väärältä puolelta, niin
-kuin te teette, ei saisi milloinkaan ryhdytyksi mihinkään.
-
-— Koska puhuin hirsipuusta? vastasi kapteeni. — Mutta se ei osoita
-mitään. Mitä on hirsipuu filosofin silmissä? Yksi tuhannesta elämän
-jättämistavasta ja varmasti vähiten kiusallinen. Näkee hyvin, että
-te ette koskaan ole katsellut sitä mahdollisuutta, koska kammoatte
-sitä. Ja aatelisarvonsa todistamalla voi sitä paitsi saada kaulansa
-katkaistuksi kuten herra de Rohan.[70] Näittekö herra de Rohanin
-mestausta? jatkoi kapteeni katsoen d'Harmentalia suoraan silmiin. —
-Hän oli pulska nuori mies kuten tekin, suunnilleen teidän ikäisenne.
-Hän puuttui vehkeilyyn, kuten te tahdotte tehdä, mutta yritys meni
-myttyyn. Sattuuhan erehdys kenelle hyvänsä. Hänelle kyhättiin
-kaunis musta lava, sitten hänen sallittiin kääntyä ikkunaan jossa
-hänen rakastajattarensa katseli, ja lopuksi häneltä leikattiin
-saksilla paidankaulus. Mutta pyöveli oli kohelo, tottunut hirttämään
-eikä mestaamaan, niin että hänen täytyi huitaista kolmasti kaulan
-katkaisemiseksi, eikä hän sittenkään suoriutunut urakasta ennen kuin
-veti vyöstään puukon ja sillä sai viimein pään hivutetuksi irti...
-Kas vain, te olette miehuullinen! jatkoi kapteeni havaitessaan,
-että chevalier oli kuunnellut hirmuisen mestauksen kuvausta
-värähtämättömästi. — Tuohon käteen, minä olen miehenne. Ketä vastaan
-juonemme punotaan? Onko kysymyksessä Mainen herttua? Onko kysymyksessä
-Orleansin herttua? Pitääkö nilkulta katkaista toinen koipi? Pitääkö
-sokealta puhkaista toinen silmä?[71] Olen valmis.
-
-— Ei mitään sellaista, kapteeni, ja jos Jumala suo, ei tule lainkaan
-vuodatetuksi verta.
-
-— Mitä siis asia koskee?
-
-— Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Mantuan herttuan sihteerin
-ryöstöstä?
-
-— Matthiolin?
-
-— Niin.
-
-— Minähän tunnen sen jutun paremmin kuin kukaan. Olin katselemassa,
-kun hänet vietiin Pigneroliin. Chevalier de Saint-Martin ja herra de
-Villebois sen kaappauksen panivat toimeen, saivat kolmetuhatta livreä
-kumpainenkin, itselleen ja miehilleen.
-
-— Se oli varsin keskinkertainen maksu, sanoi d'Harmental väheksyvästi.
-
-— Niinkö teistä, chevalier? Kuitenkin kolmetuhatta livreä on sievoinen
-summa.
-
-— Te siis olisitte siitä summasta ottanut sen hoitaaksenne?
-
-— Olisin kyllä, vastasi kapteeni.
-
-— Mutta jos teille olisi ehdotettu sihteerin sijasta herttuan
-sieppaamista?
-
-— Kas, se olisi ollut kalliimpaa.
-
-— Mutta te olisitte silti suostunut?
-
-— Miksikäs en? Olisin pyytänyt kaksinkertaista palkkiota ja sillä hyvä.
-
-— Ja jos joku sellainen mies, kuin minä, olisin kaksinkertaista summaa
-tarjoten sanonut teille: Kapteeni, minä en syökse teitä yksinäisen
-vaaran hämäryyteen, vaan taisteluun, jossa minä olen mukana niin kuin
-tekin, pannen samalla tavoin alttiiksi nimeni, tulevaisuuteni, pääni,
-niin mitä olisitte vastannut sille miehelle?
-
-— Olisin ojentanut hänelle käteni kuten nyt teille. No, mitä asia
-koskee?
-
-Chevalier kaatoi viiniä itselleen ja kapteenille.
-
-— Regentin terveydeksi, hän toivotti, — ja saapukoon hän
-vahingoittumattomana Espanjan rajalle niin kuin Matthioli päätyi
-Pigneroliin!
-
-— Ahaa! sanoi kapteeni kohottaen lasin silmiensä tasalle. Sitten hän
-hetken kuluttua jatkoi: — Ja miksipä ei? Ihminenhän regenttikin vain
-on. Mutta meitä ei mestata eikä hirtetä: meidät teilataan pyörällä.
-Toiselle sanoisin sen olevan kalliimpaa, mutta teille en pidä kahta
-hintaa, chevalier. Te annatte minulle kuusituhatta livreä, ja minä
-hankin tusinan jämeriä miehiä.
-
-— Mutta luuletteko voivanne luottaa niihin? tiedusti d'Harmental
-vilkkaasti.
-
-— Eiväthän he edes saa tietääkään, mistä on kysymys, vastasi kapteeni.
-— He luulevat vedonlyöntiä ratkaistavan, siinä kaikki.
-
-— Ja minä, kapteeni, virkkoi d'Harmental avaten pulpettipöydän
-laatikon ja ottaen sieltä tuhannen pistolin pussin. — Minä tahdon
-teille osoittaa, etten tingi ystävien kanssa. Tässä kaksituhatta livreä
-kullassa. Ottakaa ne osasuorituksena onnistumisemme varalta. Jos
-yrityksemme ajautuu karille, niin kumpainenkin painuu omalle taholleen.
-
-— Ymmärrättehän, chevalier, vastasi kapteeni ottaen massin ja punniten
-sitä kädessään sanomattoman tyytyväisesti, — että minä en rupea teitä
-loukkaamaan rahojen laskemisella. Ja milloin kaikki tapahtuu?
-
-— Sitä en vielä tiedä, hyvä kapteeni, mutta jos olette pitänyt
-piirakkaa mukiinmenevänä ja viiniä kunnollisena ja suvaitsette
-joka päivä pistäytyä luokseni aamiaiselle, kerron teille asioiden
-kehittymisen.
-
-— Ei tule enää kysymykseenkään, chevalier, haastoi kapteeni,
-— vierailut ovat toistaiseksi päättyneet! Kolmenakin päivänä
-peräkkäin kun poikkeaisin tänne, olisivat tuon d'Argensonin poliisit
-kintereillämme. Onneksi on häntä vastassa toinen ovela, ja jo
-kauan olemme leikkineet kissaa ja hiirtä. Ei, ei, chevalier, tästä
-hetkestä toiminnan aloittamiseen asti meitä nähtäköön mahdollisimman
-vähän tai mieluummin ei ollenkaan. Teidän katunne ei ole pitkä,
-ja kun se toisaalta johtaa Rue du Gros-Chenetille ja toisaalta
-Montmartre-kadulle, ei minun edes tarvitse astua jalkaani sille.
-Kuulkaahan, hän jatkoi irrottaen olkaruusukkeensa, — ottakaa tämä
-nauha. Sinä päivänä, jolloin minua tarvitaan luoksenne, naulatkaa se
-ikkunanne ulkopuolelle. Minä ymmärrän silloin yskän ja ilmestyn tänne.
-
-— Mitä, kapteeni! ihmetteli d'Harmental nähdessään kumppaninsa
-nousevan ja kiinnittävän miekkansa vyölleen. — Lähdettekö lopettamatta
-pulloa! Mikä on vikana viinissä, joka vastikään niin suuresti miellytti
-teitä, kun nyt näytte sitä halveksivan?
-
-— Juuri mieltymykseni takia minä siitä eroan, ja osoittaakseni, että
-minä en sitä halveksi, hän lisäsi täyttäen uudestaan lasinsa, —
-sanonkin sille viimeiset jäähyväiset. Terveydeksenne, chevalier! Voitte
-kehua, että teillä on siinä oiva laatu! Hm! Ja nyt — ei-ei, se loppuu!
-Vettä kulauttelen sen päivän päättymiseen asti, jona olen nähnyt
-punaisen ruusukkeen liehuvan ikkunassanne. Koettakaa saada se toimeen
-mahdollisimman pian, sillä vesi on sellainen neste, joka soveltuu
-rakenteelleni hiivatin huonosti.
-
-— Mutta miksi lähdette näin kiireesti?
-
-— Siksi että tunnen kapteeni Roquefinetten. Hän on kelpo poika, mutta
-ollessaan vastapäätä pulloa hänen täytyy juoda, ja juotuaan hänen
-täytyy puhella. Ja puhetuulella ollessanne muistakaa tämä. Puhuessaan
-paljon tulee lopulta aina sanoneeksi jonkin tyhmyyden. Hyvästi,
-chevalier; älkää unohtako tummanpunaista nauharuusuketta. Minä menen
-hoitamaan asioitamme.
-
-— Hyvästi, kapteeni, toivotti d'Harmental. — Näen hyvillä mielin,
-että minun ei tarvitse kehottaa teitä vaiteliaisuuteen.
-
-Kapteeni teki oikean kätensä peukalolla ristinmerkin suulleen,
-painoi hatun tanakasti päähänsä, nosti kuuluisaa miekkaa, jotta
-se ei kalahtelisi seiniin, ja laskeutui portaita niin hiljaa kuin
-olisi pelännyt jokaisen askeleensa kaiun voivan kiiriä d'Argensonin
-virkahuoneeseen.
-
-
-
-
-KIIKKULAUTA
-
-
-Chevalier jäi yksikseen, mutta äskeisessä kohtauksessa oli
-hänelle riittävästi ajattelun aihetta, jotta hänen ei tarvinnut
-ikävissään turvautua abbé de Chaulieun runouteen, klavesiiniinsa tai
-pastellimaalailuunsa.
-
-Siihen asti olikin chevalier tuntenut itsensä vain puolinaiseksi
-antautuneeksi uskaliaaseen yritykseen, jonka onnellisen tuloksen Mainen
-herttuatar ja Cellamaren ruhtinas olivat saaneet väikkymään hänen
-silmiensä edessä ja jonka verisestä ratkeamismahdollisuudesta kapteeni
-oli hänen miehuullisuuttansa koetellakseen luonut niin karmivan kuvan.
-Siihen asti hän oli ollut vain ketjun pää. Yhdeltä puolen katkaisemalla
-hän olisi päässyt irti. Nyt hänestä oli tullut kahdelta puolelta
-kotkattu välirengas, joka liittyi yhteiskunnan ylimpään ja alimpaan
-piiriin. Tästä hetkestä alkaen hän ei enää ollut oma herransa, ja hän
-oli kuin Alpeilla eksynyt matkamies, joka seisahtuu keskellä outoa
-tietä mittelemään ensi kertaa katseellaan päänsä yläpuolella kohoavaa
-vuoria ja jalkojensa juurella ammottavaa laaksoa.
-
-Onneksi chevalierilla oli tyyntä, horjumatonta ja päättäväistä
-urheutta. Hän antautui intomielisenä vaaraan, mutta siihen kerran
-jouduttuaan punnitsi sitä järkevästi. Siitä johtui, että chevalierin
-täytyi olla yhtä vaarallinen kaksintaistelussa kuin salaliitossa, sillä
-kaksintaistelussa hänen kylmäverisyytensä käytti edukseen vastustajan
-vähäisintäkin virhettä ja salaliitossa hän harkintakyvyllään pystyi
-katkeamien sattuessa solmimaan uudestaan noita hienonhienoja lankoja,
-joista usein riippuu suurisuuntaisimpienkin hankkeiden onnistuminen.
-Madame du Mainella oli sitten aihetta huomauttaa neiti Delaunaylle,
-että hän saattoi jo sammuttaa lyhtynsä, koska oikea mies näytti
-lopultakin löytyneen.
-
-Mutta tämä mies oli nuori. Hänen sydämensä oli vielä avoin kaikille
-ensimmäisen ikäkauden kuvitelmille ja runollisille haaveille. Lapsena
-hän oli tuonut seppeleensä äidin helmaan, nuorena miehenä oli hän
-rientänyt näyttämään komeaa everstinpukuaan rakastetulleen. Kaikissa
-hänen elämänsä yrityksissä oli rakastettu kuva sitten leijaillut hänen
-edessään, ja hän oli heittäytynyt vaaroihin varmana siitä, että hänen
-sortuessaan joku jäisi suremaan hänen kohtaloaan ja säilyttämään
-elossa hänen muistoansa. Mutta hänen äitinsä oli kuollut, ja toinen
-nainen, jonka rakkauteen hän oli uskonut, oli pettänyt hänet. Hän tunsi
-itsensä yksinäiseksi maailmassa, vain edun kiinnittämänä ihmisiin,
-joille hänestä koituisi kiusa sitten kun hän ei enää olisi heidän
-välikappaleensa ja jotka — jos häntä kohtaisi epäonnistuminen — eivät
-suinkaan murehtisi hänen loppuaan, vaan näkisivät siinä huojennuksen
-aihetta.
-
-Tuollaisen eristyneen aseman pitäisi olla suuren vaaran uhatessa
-mieluinen jokaiselle miehelle, mutta luontomme itsekkyys on niin
-suuri, että se tällaisessa tapauksessa melkein aina tuottaa syvää
-alakuloisuutta. Chevalier olisi tällä hetkellä antanut mitä hyvänsä
-siitä tiedosta, että joku rakasti häntä, vaikkapa vain koirakin.
-
-Hän oli vaipunut mietteittensä murheellisimpaan vaiheeseen, kun
-kävellessään edestakaisin ikkunansa ohitse huomasi naapurin
-ikkunan olevan avoinna. Hän pysähtyi äkkiä, ravisti päätänsä kuin
-karkoittaakseen synkimmät ajatuksensa ja sitten nojasi kyynärpäänsä
-seinään ja tuki päätään kädellään yrittäen ulkoisten esineiden
-katselemisella antaa mielialoilleen toisen suunnan.
-
-Hän oli etsinyt muistoilleen vieraita kohteita ja toiveilleen nykyisen
-asemansa syrjäytymistä, mutta löysikin vain jatkoa mietiskelylleen.
-
-Nuori tyttö, jonka hän oli nähnyt aamulla, istui ikkunan ääressä,
-ottaakseen viimeisiä päivänsäteitä, ja hän valmisti jotakin kirjailun
-tapaista. Hänen takanaan oli klavesini avoinna, ja hänen jaloissaan
-uinaili tuolilla vinttikoira keveässä unessa. Tämä havahtui
-vähäisimmästäkin kadulta nousevasta melusta, heristi korviaan, venytti
-soreasti päänsä ikkunalaudan yläpuolelle ja sitten vetäytyi jälleen
-makuuasentoon, ojentaen yhden pikku käpälänsä valtiattaren helmaan.
-Tuolle kaikelle valoi laskeva aurinko viehättävää hohdetta, joka
-tunkeutui kamarin perälle asti kirkastamaan klavesinin vaskikoristeet
-ja neulomakehyksen kulmakkeen kultalangat. Muu oli puolihämyssä.
-
-Johtui varmaankin siitä erikoisesta mielialasta, jonka tämä kaikki
-oli aiheuttanut, että chevalierista tällöin tuntui siltä kuin
-tyynikatseinen ja viehkeä tyttö astuisi hänen elämäänsä kulissien
-taakse jääneenä henkilönä, joka saapuu kappaleen toisessa tai
-kolmannessa näytöksessä ottamaan osaa toimintaan ja toisinaan
-muuttamaan sen kulun. Niistä vuosista saakka, jolloin vielä saa uniinsa
-enkeleitä, ei hän ollut nähnyt tuollaista olentoa. Neito oli aivan
-erilainen kuin muut hänen näkemänsä naiset. Hänessä yhtyivät kauneus,
-avomielisyys ja teeskentelemättömyys niin kuin muutamissa viehättävissä
-muotokuvissa joita Greuze ei ole jäljentänyt luonnosta, vaan nähnyt
-mielikuvituksensa heijastamina.
-
-Silloin d'Harmental unohti kaikki — hänen epäilemättä alhaisen
-syntyperänsä, syrjäkadun, jonka varrella hän asui, hänen kamarinsa
-vaatimattomuuden. Näkemällä hänessä ainoastaan naisen ja antaen hänelle
-kasvojen mukaisen sydämen chevalier ajatteli, kuinka onnellinen olisi
-mies, joka ensimmäisenä panisi tuon sydämen sykähtelemään, näkisi
-rakkauden kuvastuvan noista suloisista silmistä ja ensimmäisellä
-suudelmalla poimisi noilta raikkailta ja puhtailta huulilta sielun
-kukan, sanat "rakastan sinua!"
-
-Sellaisia ovat ne kummalliset vivahteet, joita samat esineet saavat
-katselijan aseman muuttumisesta. Viikko takaperin, ylellisyytensä
-keskellä, elämänsä vuorotellessa vaarattomasti ravintola-aamiaisen
-ja ajometsästyksen, Farolin pallopeli-radalla ratkaistavan
-kilpailuerän ja La Fillonin ilotalon mässäilyn vaiheilla, — jos
-d'Harmental olisi silloin kohdannut tämän tytön, ei hän varmastikaan
-olisi nähnyt muuta kuin viehättävän ompelijattaren, jota olisi
-lähettänyt kamaripalvelijansa seuraamaan, sitten seuraavana päivänä
-häpeämättömästi tarjotakseen hänelle kenties viisikolmatta louisdoria.
-Mutta silloista d'Harmentalia ei enää ollut. Komea keikari,
-hienosteleva hullutteleva, hurjasteleva, elämästään varma nuorukainen
-oli saanut sijaansa erilleenjoutuneen nuoren miehen, joka yksinään
-ja omin voimin samosi hämärässä, ilman ainoankaan tähden opastusta,
-ja saattoi äkkiä tuntea maan avautuvan jalkojensa alla tai taivaan
-romahtavan päällensä. Tämä mies kaipasi tukea, heikointakin, hän
-tarvitsi rakkautta, runollisuutta. Ei ole ihmeteltävää, että hän
-etsiessään madonnaa rukoiltavakseen siirsi mielikuvituksessaan tuon
-kauniin tytön hänen aineellisesta ja arkisesta piiristään omaan
-piiriinsä ja laski hänet menneen palvontansa tyhjälle jalustalle — ei
-sellaisena kuin hän varmaankin oli, vaan sellaisena kuin olisi suonut
-hänen olevan.
-
-Äkkiä tyttö nosti päänsä, suuntasi katseensa sattumalta suoraan eteensä
-ja huomasi ruutujen läpi chevalierin miettivät kasvot. Hänestä näytti
-ilmeiseltä, että nuori mies seisoskeli siinä hänen takia ja katseli
-häntä. Hänen poskilleen lehahti heti punastus. Hän ei kuitenkaan ollut
-huomaavinaan mitään ja painoi jälleen päänsä kirjailutyötä kohti, mutta
-kotvasen kuluttua hän nousi, käveli muutamaan kertaan kamarissaan ja
-palasi sitten sulkemaan ikkunansa ilman kainostelua, mutta vieläkin
-hieman hämillään.
-
-D'Harmental jäi hievahtamattomaksi, ikkunan ummistumisesta huolimatta
-edeten siinä kuvittelumaassa, jossa hänen ajatuksensa vaelsivat. Kerran
-tai kahdesti hän oli näkevinään naapurin kohottavan kaihdintaan ikään
-kuin ottaakseen selville, vieläkö hänet häätänyt tungettelija oli
-paikallaan. Lopulta kuului muutamia taitavia ja nopeita näppäyksiä.
-Näitä seurasi sulosointuinen sävelmä, ja silloin d'Harmental vuorostaan
-avasi ikkunansa.
-
-Hän ei ollut erehtynyt. Hänen naapurittarensa oli todella etevä kyky.
-Neito soitti pari kolme kappaletta, liittämättä kuitenkaan omaa
-ääntänsä mukaan, ja d'Harmental sai melkein yhtä suurta nautintoa hänen
-kuuntelemisestaan kuin äsken näkemisestään. Yhtäkkiä hän pysähtyi
-kesken tahtia. D'Harmental otaksui, että soittajatar oli nähnyt hänet
-ikkunassa ja tahtoi rangaista häntä uteliaisuudesta tai että keskeytys
-johtui jonkun saapumisesta huoneeseen. Hän vetäytyi taemmaksi, mutta
-kuitenkin pitäen ikkunaa näkyvissään.
-
-Piankin hän havaitsi jälkimmäisen olettamuksen osuneen oikeaan.
-Ikkunaan tuli mies, siirsi syrjään verhon ja painoi rehdit, leveät
-kasvonsa yhteen ruutuun, kädellään naputellen toiseen marssia.
-Vaatetuksen huomattavasta muuttumisesta huolimatta chevalier tunsi
-hänet suihkulähteen hoitajaksi, jonka oli aamulla nähnyt pengermällä
-ja joka oli niin täydellisen tuttavallisesti kaksi kertaa kutsunut
-Bathildea.
-
-Tuo arkinen ilmestys tuotti luonnollisen tuloksensa, palauttaen
-d'Harmentalin kuvitteluelämästä todellisuuteen. Hän oli unohtanut tuon
-miehen, täydellisen ja kummallisen vastakohdan nuorelle tytölle, jonka
-isä, rakastaja tai aviomies hänen ehdottomasti täytyi olla. Mutta
-mitä yhteistä saattoi olla tuollaisen miehen tyttärellä, vaimolla
-tai rakastajattarella ylvään ja ylimysmielisen chevalierin kanssa?
-Nainen — ja se on hänen ikuisesti epäitsenäisen asemansa suuri haitta
-— ylenee tai alenee sen henkilön suuruuden tai alhaisuuden mukaan,
-jonka käsivarressa hän riippuu, ja tunnustettava on, että pengermän
-puutarhurista ei ollut pitelemään Bathilde-rukkaa sillä tasolla, jolle
-chevalier oli hänet kohottanut haaveissaan.
-
-Hän naurahti hupsuudelleen, ja koska oli tullut hämärä eikä hän
-eilisaamusta alkaen ollut lainkaan jaloitellut, hän päätti tehdä
-kierroksen kaupungilla, varmistautuakseen omin silmin Cellamaren
-ruhtinaan raporttien täsmällisyydestä. Hän kääriytyi viittaansa, astui
-neljät portaat alas ja suuntasi askeleensa Luxemburg-palatsia kohti,
-missä regentin piti abbé Brignaudin tuoman tiedoituksen mukaan olla
-illallisella ilman vartiosaattuetta.
-
-Palatsin edustalle saapuessaan chevalier ei nähnyt mitään merkkiä
-siitä, että Orleansin herttua vieraili tyttärensä luona. Portilla
-oli vain yksi vartiosotilas, kun tapana oli lisätä toinen heti kun
-regentti oli astunut palatsiin. Pihassa ei näkynyt odottelevia
-vaunuja, ei ratsupalvelijoita, ei lakeijoita. Oli siis ilmeistä, että
-herttua ei ollut vielä saapunut. Chevalier jäi odottamaan, sillä kun
-regentti ei koskaan syönyt aamiaista eikä päivemmälläkään maistanut
-muuta kuin kupillisen kaakaota kello kahdelta, jätti hän illallisensa
-harvoin kello kuutta myöhemmälle. Ja chevalierin kääntyessä Condé- ja
-Vaugirard-katujen kulmauksesta oli Pyhän Sulpiciuksen kirkon tornikello
-juuri lyönyt viisi ja kolme neljännestä.
-
-Chevalier viivyskeli puolitoista tuntia Tournon-kadulla, käyskennellen
-Rue du Petit-Lionin kulman ja palatsin väliä, havaitsematta merkkiäkään
-etsimästään. Neljännestä vailla kahdeksan hän näki jotakin liikettä
-Luxemburgissa. Pengermän juurelle vierivät odottelemaan vaunut,
-joiden ympäristöä ratsupalvelijat valaisivat soihduilla. Hetken
-kuluttua niihin nousi kolme naista. Hän kuuli kuskin huutavan
-ratsupalvelijoille: "Palais-Royaliin!" Miehet läksivät laukkaa, vaunut
-seurasivat heitä, vahtisotamies teki kunniaa, ja niin nopeasti kuin
-Ranskan vaakunalla koristetut upeat vaunut kiitivätkin hänen ohitseen,
-tunsi chevalier herttuatar de Berrin, markiisitar de Mouchyn, hänen
-seuranaisensa, ja kamarirouva de Ponsin. Chevalierille lähetetyssä
-päiväohjelmassa oli paha erehdys. Tytär läksikin isän luo eikä isä
-tyttären.
-
-Tarkkailija odotti kuitenkin vielä, sillä regenttiä oli voinut jokin
-tapaturma pidätellä asunnossaan. Tunnin kuluttua vaunut palasivat.
-Herttuatar de Berri naureskeli mukaansa tulleen Broglien kertomalle
-jutulle. Mitään vakavaa tapaturmaa ei siis ollut sattunut. Vika oli
-Cellamaren ruhtinaan poliisissa.
-
-Chevalier palasi kamariinsa kello kymmenen tienoissa; ainoatakaan
-tuttua ei ollut osunut vastaan. Hänellä oli hiukan vaikeuksia
-sisäänpääsyssä, sillä ovenvartija oli talon patriarkallisten tapojen
-mukaisesti jo makuulla. Muristen hän tuli vetämään teljet sivuun.
-D'Harmental sujautti hänen kouraansa pikku-écun[72] ilmoittaen hänelle,
-että hänen täytyi joskus tulla myöhään, mutta että hän silloin aina
-varaisi avaamisesta saman hyvityksen. Ovenvartija suli kiittelyyn ja
-vakuutti hänelle, että hän oli täysin vapaa viipymään ulkosalla kuinka
-kauan tahansa, vaikka koko yönkin.
-
-Huoneeseensa tultuaan d'Harmental huomasi, että naapurilla oli valoa.
-Hän laski kynttilänsä tuolinselän taakse ja lähestyi ikkunaansa. Sitten
-hän, itse näkymättömissä, saattoi katsella vastapäiseen kamariin sikäli
-kun se kävi päinsä verhojen läpi.
-
-Neito istui pöydän ääressä, nähtävästi piirrellen kartongille
-polveaan vasten, sillä hänen ääripiirteensä kuvastuivat mustina takaa
-tulevassa valossa. Tuokion kuluttua toinen varjo, jonka chevalier
-tunsi kelpo pengermäporvariksi, asteli pariin kolmeen kertaan ikkunan
-ja valolähteen väliä. Lopulta varjo lähestyi nuorta tyttöä, tämä
-kohotti otsansa, varjo painoi sille suudelman ja poistui kynttilänjalka
-kädessään. Vähän jälkeenpäin ilmestyi valoa viidennen kerroksen
-ruutuihin. Kaikki nämä pikku seikat puhuivat selvää kieltä; pengermän
-mies oli Bathildelle enintään isä.
-
-D'Harmental, tietämättä miksi, tunsi ilahtuvansa tästä huomiosta. Hän
-avasi mahdollisimman varovasti ikkunansa, ja nojaten sen poikkipuuhun,
-silmät tähdättyinä varjokuvaan, hän vaipui jälleen samaan haaveiluun,
-josta hänet oli aikaisemmin herättänyt naapurin hullunkurinen olemus.
-Noin tunnin kuluttua neito nousi, pani kartongin ja piirustuspuikot
-pöydälle ja siirtyi makuukomeron puolelle. Hän polvistui jakkaralle
-toisen ikkunan eteen ja lausui iltarukouksensa. D'Harmental oivalsi,
-että hänen puhdetyöskentelynsä oli päättynyt, mutta muistaessaan
-kauniin naapurittarensa kiinnostusta silloin kun hän oli omalta
-puoleltaan antanut soiton sävelten kiiriä, tahtoi hän nähdä, saisiko
-hän valvomisen pitkittymään, ja istuutui spinettinsä ääreen.
-
-Hänen odotuksensa täyttyi. Heti ensimmäisistä kosketuksista neito
-varpaisillaan lähestyi ikkunaa, tietämättömänä siitä, että valo loi
-hänen varjonsa kaihtimeen. Luullen olevansa hyvässä piilossa hän
-peittelemättä kuunteli suloäänistä soitinta, joka yölinnun tavoin
-heräsi lähettämään sävelmiä pimeyteen.
-
-Konserttia olisi kenties jatkunut siten tuntikaupalla, sillä
-saavuttamastaan tuloksesta innostuneena d'Harmental tunsi olevansa
-vireessä. Pahaksi onneksi tuntui kolmannen kerroksen vuokralainen
-olevan joku musiikille karsas tomppeli, sillä d'Harmental kuuli
-äkkiä ihan jalkojensa alta kepin kopauttelua lattiaan niin rajuna,
-että sen täytyi olla suoranaista vaatimusta siirtämään soittelu
-soveliaampaan aikaan. Muissa olosuhteissa d'Harmental olisi vähät
-välittänyt häpeämättömästä neuvosta, mutta hän tuli ajatelleeksi,
-että tuon miekkosen nostama mekastus veisi häneltä rouva Denisin
-silmissä hyvän maineen ja että näin tärkeässä pelissä toki piti
-kyetä filosofisesti asettumaan muutamien hänen omaksumansa uuden
-aseman haittojen yläpuolelle. Niinpä hän ei pitempään vastustanutkaan
-yöllistä järjestelyä, joka varmaankin oli sovittu rouvan ja hänen
-vuokralaistensa kesken, vaan noudatti kehotusta, sen ilmaisemistavasta
-välittämättä.
-
-Kun ei mitään enää kuulunut, poistui neitonenkin ikkunastaan, ja hänen
-pudotettuaan alas sisemmänkin kaihtimen hän katosi d'Harmentalin
-näkyvistä. Kamarista heijastui vielä jonkun aikaa valoa, mutta sitten
-sekin sammui. Viidennen kerroksen huone oli ollut jo pari tuntia
-pilkkosen pimeänä.
-
-D'Harmental kävi vuorostaan levolle, iloissaan ajatuksesta, että hänen
-ja kauniin naapurittaren kesken oli suoranainen kosketuskohta.
-
-Abbé Brigaud ilmestyi aamulla hänen huoneeseensa tavanomaisen
-täsmällisesti. Chevalier oli ollut jo tunnin jalkeilla ja parikymmentä
-kertaa lähestynyt ikkunaansa, näkemättä neitoaan, vaikkakin oli
-ilmeistä, että tämä oli noussut, vieläpä aikaisemmin kuin hän.
-
-Herätessään oli chevalier yläruuduista havainnut ulkouutimet vedetyiksi
-koholle seinäkannattimiin. Niin ollen hän oli valmis purkamaan alkavaa
-pahantuulisuuttaan kehen hyvänsä.
-
-— Kas, hiisi vieköön, hyvä abbé, hän virkkoi tulijalle heti kun ovi
-oli sulkeutunut, — onnitelkaa minun puolestani ruhtinasta hänen
-poliisivalvonnastaan. Se on erinomaisessa kunnossa, totisesti!
-
-— Mitä teillä on sitä vastaan? kysyi abbé Brigaud, huulillaan hymyn
-häive kuten enimmäkseen aina.
-
-— Mitäkö? No, tahdoin eilen itse varmistua sen luotettavuudesta ja
-menin Tournon-kadulle väijyksiin neljän tunnin ajaksi, mutta eihän
-regentti tullutkaan tyttärensä luokse, vaan herttuatar de Berri
-pistäytyi tapaamaan isäänsä.
-
-— Sen kyllä tiedämme.
-
-— Vai niin, te tiedätte sen? sanoi d'Harmental.
-
-— Niin, viittä vailla kahdeksan hän läksi Luxemburg-palatsista madame
-de Mouchyn ja madame de Ponsin kanssa ja palasi puoli kymmeneltä tuoden
-mukanaan Broglien, joka tuli ottamaan pöydässä regentin paikan, kun
-tätä oli odotettu turhaan.
-
-— Entä regentti, missä hän oli?
-
-— Regentti?
-
-— Niin.
-
-— Se on toinen juttu; sen saatte tietää. Kuunnelkaa tarkoin, niin
-saamme nähdä, vieläkö sanotte, että ruhtinaan poliisipalvelu on
-pätemätön.
-
-— Kuuntelen.
-
-— Raporttimme mukaan herttuan piti eilen kello kolmelta mennä Rue de
-Seinelle pelaamaan palloa?
-
-— Niin.
-
-— Hän meni. Puolen tunnin kuluttua hän astui ulos pallosalista
-pidellen nenäliinaa silmillään. Hän oli vahingossa iskenyt mailalla
-silmäkulmaansa niin kovasti, että siihen tuli verihaava.
-
-— Ahaa, tapaturma siis lopultakin?
-
-— Malttakaahan. Silloin regentti ei palannutkaan Palais-Royaliin,
-vaan antoi ajaa madame de Sabranin luo. Tiedätte kai, missä madame de
-Sabran asuu?
-
-— Hän asui Rue de Tournonin varrella, mutta eikö hän miehensä tultua
-regentin hovimestariksi muuttanut Rue des Bons-Enfantsille, aivan
-lähelle Palais-Royalia?
-
-— Aivan. Ja nyt näyttää siltä, että madame de Sabran[73] siihen asti
-oltuaan uskollinen Richelieulle, on prinssi-poloisen surkeata tilaa
-säälitellen tahtonut osoittaa oikeaksi sananlaskun: Kova onni pelissä,
-hyvä onni lemmessä. Madame tarjosi hänelle illallisen, ja puoli
-kahdeksalta prinssi lähetti Broglielle madame de Sabranin ruokasalissa
-päivätyn kirjelappusen, jossa ilmoitti, että hän ei menekään
-Luxemburgiin, ja kehotti häntä lähtemään sijaiseksi ja selittämään
-esteen herttuatar de Berrille.
-
-— Ahaa, sitä juttua siis Broglie vaunuissa kertoi naisten
-hauskuttamiseksi.
-
-— Varmaankin. Käsitättekö nyt?
-
-— Kyllä, minä käsitän, että regentti ymmärrettävää kykyä vailla
-ei voinut viettää iltaansa samanaikaisesti madame de Sabranin ja
-tyttärensä luona.
-
-— Ja senkö vain oivallatte?
-
-— Hyvä abbé, puhutte oraakkelimaisesti, selittäkäähän.
-
-— Tulen tänä iltana kello kahdeksan noutamaan teidät, pistäytyäksemme
-Rue des Bons-Enfantsille. Paikalliset piirteet puhukoot puolestani.
-
-— Kas, kas, haastoi d'Harmental, — jo ymmärrän... Palais-Royalin
-ollessa niin likellä regentti kävelee matkan. Madame de Sabranin
-katuovi on Rue des Bons-Enfantsin puolella. Määrähetkellä aina
-suljetaan se Palais-Royalin kuja, joka johtaa samalle kadulle.
-Niin ollen hänen täytyy palatakseen kiertää Cour des Fontainesin
-suihkulähde-aukion kautta tai Rue Neuve-des-Bons-Enfantsia pitkin, ja
-silloin hän on vallassamme! Peijakas, abbé, te olette suuri mies, ja
-ellei Mainen herra herttua toimita teitä kardinaaliksi tai ainakin
-arkkipiispaksi, ei maailmassa enää ole oikeutta.
-
-— Minäkin otan sen lukuun. No niin, käsitätte siis, että teidän on nyt
-oltava valmiina.
-
-— Olen jo.
-
-— Oletteko saanut järjestymään toimeenpanon?
-
-— Olen kyllä.
-
-— Pidätte siis yhteyttä miestenne kanssa?
-
-— Merkillä.
-
-— Eikä se merkki voi paljastaa teitä?
-
-— Mahdotonta.
-
-— Siinä tapauksessa kaikki on kunnossa. Nyt tarvitsee vain haukata
-aamiaista, sillä minulla oli niin kova kiire kertomaan teille hyviä
-uutisia, että läksin kotoa syömättä.
-
-— Aamiaista, hyvä abbé! Kelpaapas siitä puhua! Minulla ei ole teille
-tarjottavana muuta kuin eilisen piirakan rippeet, ja kolme tai neljä
-pulloa viiniä lienee myös säästynyt.
-
-— Hm, hm! mutisi abbé itsekseen. — Tehkäämme sentään paremmin, hyvä
-chevalier.
-
-— Olen käskettävänänne.
-
-— Lähdetään alakertaan aamiaiselle kelpo emäntämme, rouva Denisin luo.
-
-— Miten hitossa minä voisin hänen aamiaispöytäänsä mennä? Enhän edes
-lähemmin tunne häntä!
-
-— Se on minun asiani. Tuon teidät suojattinani.
-
-— Mutta me saamme kurjan aamiaisen.
-
-— Olkaa huoletta, minä tunnen täkäläiset keittiötavat.
-
-— Mutta siitä koituu sietämättömän ikävystyttävä ateria!
-
-— Mutta te saatte puolellenne sellaisen naisen suosiollisuuden, joka
-tunnetaan koko korttelissa järjestystä rakastavaksi ja uskolliseksi
-hallituksen kannattajaksi — sellaisen seurustelupiiristä ei koskaan
-vainuttaisi salaliittolaista. Ymmärrättekö?
-
-— Jos tämä tapahtuu yhteisen asian hyväksi, abbé, niin uhraudun kyllä.
-
-— Siitä puhumattakaan, että se on hyvin miellyttävä perhe.
-Kahdesta nuoresta tyttärestä toinen soittaa lemmenviulua[74] ja
-toinen spinettiä, ja poika toimii asianajotoimistossa kirjurina. Ja
-sunnuntai-iltaisin sinne sopii pistäytyä pelaamaan lottoa.[75]
-
-— Menkää hiiteen rouva Deniseinenne! Ah, anteeksi, abbé, olette
-kenties perheystävä. Siinä tapauksessa olkoon lausumani mitätön.
-
-— Olen heidän hengellinen ohjaajansa, vastasi abbé Brigaud
-vaatimattomasti.
-
-— Pyydän tuhannesti anteeksi, abbé. Mutta te olette tosiaankin
-oikeassa. Rouva Denis on vielä varsin sievä nainen, erinomaisesti
-säilynyt, sirot kädet ja kauniit jalat. Hitto, muistanhan hyvin.
-Menkäähän edellä, tulen pian.
-
-— Miksi emme mene yhdessä?
-
-— Entä pukeutumiseni, abbé? Pitäisikö minun esittäytyä Denis-neideille
-näin sukimattomana? Tokihan ulkomuoto kaipaa hiukan huolittelua!
-Sitä paitsi on soveliaampaa teidän ilmoittaa minut: minulla ei ole
-rippi-isän etuoikeuksia.
-
-— Totta kyllä, lähden alas, ja ilmoitan tulostanne. Kymmenen minuutin
-kuluttua te saavutte itse, eikö niin?
-
-— Siinä ajassa kyllä.
-
-— Hyvästi.
-
-— Näkemiin.
-
-Chevalier oli ilmaissut vain puolittain totuuden.
-
-Siistiytymisessäkin oli kenties viimeisteltävää, mutta samalla hän
-toivoi näkevänsä vilahduksen kauniista naapuristaan, josta hän oli
-uneksinut kaiken yötä. Mutta mieliteko oli tulokseton; turhaan hän
-vaani ikkunaverhonsa takana, — vaaleakutrisen ja mustasilmäisen
-neitosen ikkuna pysyi tiukasti suljettuna.
-
-Sen sijaan hän tosin sai nähdä toisen naapurinsa, joka jo tutussa
-aamuasussaan raotti oveaan ja eilistä varovaisuuttaan noudattaen
-pisti ulos ensin kätensä ja sitten päänsä. Mutta tällä kertaa
-hänen reippautensa ei ulottunut pitemmälle, sillä sää oli jonkun
-verran sumuinen, ja sumu, kuten tiedetään, on erikoisen haitallinen
-pariisilaisen porvarin hyvinvoinnille. Mies yskähti heti kahdesti
-ja veti päänsä ja kätensä kamariinsa kuin kilpikonna kuoreensa.
-D'Harmental huomasi mielihyvin, että hänen ei tarvinnut ostaa
-ilmapuntaria ja että naapuri tekisi hänelle saman palveluksen.
-
-Ilmestys teki tavallisen tehonsa Bathilde-rukan herättämään
-vaikutelmaan. Aina kun d'Harmental keksi naapurinsa, oli hänessä
-niin tenhoisaa vetovoimaa, että chevalier ei nähnyt muuta kuin
-nuoren naisen, sorean, kauniin, musiikin ja maalauksen harrastajan,
-suloisimman ja täydellisimmän olennon, mitä hän oli milloinkaan saanut
-ihastella. Niinä hetkinä hän valaisi itseään taivaisilla säteillä,
-työntäen varjoon kaiken ympäristönsä. Mutta milloin pengermän
-asukas vuorostaan esiintyi chevalierin katseille turpeanaamaisena,
-ryhdittömänä, eräille yksilöille ominaiseen tapaan arkisuuden ja
-jokapäiväisyyden ilmennyksenä, silloin heti chevalierin into painui
-kuin kummalliselle kiikkulaudalle joutuneena.
-
-Kaikki runollisuus katosi, näkymä sai toisenlaisen valaistuksen ja
-d'Harmentalin syntyperäinen ylimysmielisyys pääsi voitolle. Bathilde
-ei enää ollut muuta kuin tuon miehen tytär, — pelkkä tyttönen. Hänen
-kauneutensa, suloutensa, soreutensa, lahjakkuutensakin ilmenivät
-sattuman oikuksi, luonnon erehdykseksi, jollaiseksi katsottaisiin
-kaalinkerästä puhkeava ruusu. Chevalier kohautti itsekseen olkapäitänsä
-kuvastimessa ja naurahti ääneen, ja käsittämättä enää, mistä häneen
-oli iskeytynyt äskeinen vaikutelma. Hän nyt katsoi haihattelunsa
-johtuneen ajatustensa askartelusta hänen omituisessa asemassaan ja
-yksinäisyydessään, tunnustamatta todellista asianlaitaa — viehkeyden
-ja rakastettavuuden vastustamatonta kaikkivaltaa.
-
-D'Harmental laskeutui siis emäntänsä huoneistoon mitä otollisimmassa
-vireessä myöntämään Denis-neitien herttaisuuden.
-
-
-
-
-DENIS-PERHE
-
-
-Rouva Denis ei ollut katsonut lainkaan soveliaaksi, että kaksi
-niin viatonta nuorta tyttöä kuin hänen tyttärensä istuutuisivat
-aamiaispöytään nuoren miehen kanssa, joka vasta kolme päivää
-Pariisissa oleskeltuaan jo saapui kotiin kello yksitoista illalla
-ja soitteli klavesinia kello kahteen aamulla. Abbé Brigaud koetti
-turhaan vakuutella hänelle, että talon sisäisen järjestyssäännön
-kaksinkertainen rikkominen ei mitenkään saisi kelpo rouvan silmissä
-saattaa epäilyttäväksi hänen suojattinsa hyväntapaisuutta, josta hän
-vastasi kuin omasta puolestaan. Hän sai toimeen vain sen verran, että
-neidit näyttäytyisivät jälkiruoan yhteydessä.
-
-Mutta chevalier huomasi pian, että äiti salli heidän kuunnella joskaan
-ei nähdä. Tuskin oli kolmihenkinen seurueemme asettunut kerrassaan
-huolitellun aterian ääreen, jonka lukuiset pikku valmisteet olivat
-sekä silmälle että makuaistille herkullisia, kun alkoi kuulua
-katkonaisia spinetin säveliä säestyksenä lauluäänelle, jolta ei
-puuttunut kantavuutta, vaikka alituiset hairahdukset ilmaisivat
-surkeata harjaantumattomuutta. Ensi sävelten kaikuessa rouva Denis
-laski kätensä abbén käsivarrelle, ja tyytyväisesti hymyilevänä tuokion
-ääneti kuunneltuaan tätä musiikkia, joka saattoi chevalierin ihon
-kananlihalle, hän virkkoi vieruskumppanilleen:
-
-— Kuuletteko? Athenaiksemme siellä soittaa klavesinia, ja Émilie
-laulaa.
-
-Abbé Brigaud osoitti nyökkäyksellä, että hän kyllä tarkkaili sekä
-säestystä että laulua, ja polkaisi samalla d'Harmentalia jalalle,
-vihjaistakseen hänelle, että tässä tarjoutui tilaisuus pikku
-kohteliaisuudelle.
-
-— Madame, virkkoi chevalier heti, ymmärtäen abbén vetoomuksen, —
-olemme teille kaksinkertaisessa kiitollisuuden velassa, kun ette
-ainoastaan tarjoa meille oivallista aamiaista, vaan viehättävän
-konsertinkin.
-
-— Niin, lapset siellä kuluttavat aikaansa, selitti rouva Denis kuin
-ohimennen. — He eivät tiedä teidän täälläolostanne ja harjoittelevat,
-mutta minä käyn kieltämässä.
-
-Hän liikahti noustakseen.
-
-— Älkää nyt toki, madame! huudahti d'Harmental. — Olen kyllä maalta
-tullut, mutta enhän silti liene aivan tollikko tutustumaan pääkaupungin
-kulttuuriin?
-
-— Jumala varjelkoon minua sellaisesta käsityksestä, monsieur,
-vastasi rouva Denis ilkikurisesti, — sillä tiedänhän, että olette
-musikaalinen! Kolmannen kerroksen vuokralainen huomautti minulle siitä.
-
-— Siinä tapauksessa ette ole saanut edullista mielipidettä
-lahjoistani, virkkoi chevalier nauraen. — Sillä hän ei näkynyt
-suurestikaan pitävän arvossa pikku yrittelyäni.
-
-— Hän sanoi vain, että hetki oli hänestä omituinen soittamiseen. Mutta
-kuunnelkaahan, herra Raoul, lisäsi rouva Denis kallistaen korvaansa
-ovelle päin, — nyt, hyvä abbé, Athenaiksemme laulaa ja Émilie säestää
-sisartaan lemmenviululla.
-
-Rouva Denis näytti paremmin suosivan Athenaista. Émilien lauluvuorolla
-hän oli puhellut, mutta nyt hän hartaasti kuunteli lemmikkinsä
-romanssia alusta loppuun, silmät hellästi tähdättyinä abbé Brigaudiin,
-joka vähääkään laiminlyömättä haarukkaansa ja viinilasiaan tyytyi
-osoittamaan hyväksymystään päänsä nyökyttelyllä. Athenais muuten lauloi
-hieman puhtaammin kuin sisarensa, mutta vastapainona oli toinen vika,
-joka chevalierin korvissa kuulosti ainakin yhtä pahalta, äänen sävy oli
-tosi arkinen.
-
-Rouva Denis keikutteli päätänsä väärässä tahdissa niin autuaallisin
-ilmein, että siitä sai paljon enemmän kunniaa hänen äidillinen
-tunteensa kuin musikaalinen aistinsa.
-
-Sooloesityksiä seurasi duetto. Neidit olivat päättäneet tyhjentää
-koko ohjelmistonsa. D'Harmental vuorostaan etsi pöydän alla abbé
-Brigaudin jalkoja, litistääkseen niistä edes toisen, mutta tavatut
-olivatkin rouva Denisin, joka omaksui chevalierin hamuilun itselleen
-tarkoitetuksi veikistelyksi ja kääntyi armollisesti hänen puoleensa.
-
-— Te siis, herra Raoul, hän virkkoi vuokralaiselleen, — tulitte
-nuorena ja kokemattomana panemaan itsenne alttiiksi kaikille
-suurkaupungin vaaroille?
-
-— Kas, hyvä Jumala, niin, puuttui puheeseen abbé Brigaud, joka
-pelkäsi, että d'Harmental tilaisuuden kannustamana ei malttaisi olla
-huvikseen vastaamatta jotakin hulluttelevaa. — Näette tässä nuoressa
-miehessä, rouva Denis, sellaisen miehen pojan, joka oli minulle
-kovin rakas. Toivoakseni hän tuottaa kunniaa hänen kasvatuksessaan
-käyttämälleni harrastukselle, sillä suojattini on kunnianhimoinen,
-vaikka sitä ei päältä nähden luulisi!
-
-— Ja hän on oikeassa, myönsi rouva Denis. — Herra Raoulin lahjoilla
-ja ulkomuodolla pitänee saavuttaa mitä hyvänsä.
-
-— Voi, rouvaseni, huomautti abbé, — jos noin alatte hemmotella häntä
-pilalle, niinpä enpä enää tuokaan häntä puheillenne! Raoul, poikani,
-hän jatkoi isälliseen sävyyn, chevalieriin kääntyen, — toivoakseni et
-usko tuosta sanaakaan. Sitten hän kumartui supattamaan rouva Denisin
-korvaan: — Hän olisi tuollaisenaankin voinut jäädä Sauvignyyn,
-ollakseen siellä ensimmäisellä arvosijalla linnanherran jälkeen.
-Hänellä on kolmentuhannen livren vuosikorot taatuista arvopapereista!
-
-— Juuri saman verran minä aion antaa kumpaisellekin tytölleni,
-vastasi rouva Denis korottaen ääntään sen verran, että chevalier
-kuulisi, ja luoden häneen syrjäsilmäyksen, nähdäkseen mikä teho tämän
-suurellisuuden ilmoittamisella oli.
-
-Neitien tulevaisuuden vakauttamiselle osui haitaksi, että chevalier
-tällä hetkellä ajatteli aivan muuta kuin anteliaan äidin päättämien
-myötäjäisten lisäämistä niihin kolmentuhannen livren vuosikorkoihin,
-jotka abbé Brigaud oli hänelle varannut. Neiti Émilien kimakkuus,
-neiti Athenaiksen altto ja kumpaisenkin kehno säestys olivat saaneet
-hänet muistelemaan naapurittarensa puhdasta ja sointuisaa ääntä ja
-hänen etevää ja sielukasta soittoaan. Vaipuminen syvään mietiskelyyn
-on kummallisen voimakas ulkoisten vaikutteiden vaimentaja, ja sitten
-oli chevalier pelastautunut viereisen huoneen hälystä, itseensä
-paenneena seuraten sävelmää, joka nousi ja laski hänen muistissaan
-ja poissaolevanakin sai taikapanssarin tavoin suojelluksi hänet
-ympäristöön kimpoilevista kirskuvista ja parkuvista soinnuista.
-
-— Katsokaa, kuinka hartaasti hän kuuntelee! sanoi rouva Denis abbélle.
-— Onpa mieluisaa osoittaa huomaavaisuutta tuollaiselle nuorelle
-miehelle! Kyllä minä pesenkin pään herra Fremondilta!
-
-— Mikä se Fremond on? kysyi Brigaud kaataen lasiinsa.
-
-— Kolmannen kerroksen vuokralainen, mokomakin kahdentoistasadan livren
-koroillaeläjä, jonka sylikoira on jo tuottanut minulle kinastelua koko
-talon asukkaiden kanssa, kunnes hän äsken kävi valittamassa, että herra
-Raoul esti sekä häntä että rakkia pääsemästä uneen!
-
-— Hyvä rouva Denis, neuvoi abbé, — älkää siitä joutuko huonoihin
-väleihin herra Fermondin kanssa. Kello kaksi aamulla on sopimaton
-hetki, ja jos suojattini ehdottomasti tahtoo valvoa, niin soitelkoon
-päiväsaikaan ja jatkakoon iltojaan piirtelemällä.
-
-— Mitä! Piirustaako herra Raoul myös? huudahti rouva Denis aivan
-ihmeissään näin tavattomasta lahjakkuudesta.
-
-— Piirustaako? Kuin Mignard![76]
-
-— Voi, rakas abbé, sanoi rouva Denis pannen kätensä ristiin, — jospa
-voisimme saada...
-
-— Mitä niin? kysyi abbé.
-
-— Jospa voisimme saada häneltä Athenaiksemme muotokuvan!
-
-Chevalier havahtui hätkähtäen mietteistään niinkuin ruohikolle
-nukahtanut vaeltaja, joka unessaan tuntee käärmeen luikertavan
-lähelleen ja vaistomaisesti käsittää suuren vaaran uhkaavan.
-
-— Abbé! hän huudahti säikkyneesti ja suuntasi Brigaud-parkaan
-raivostuneen silmäyksen. — Ei mitään tyhmyyksiä!
-
-— Voi, hyvä Jumala, mikä holhotillenne tuli? tiedusti rouva Denis
-pelästyen.
-
-Abbé oli ymmällä vastauksesta, mutta hänen etsiessään kunnollista
-veruketta chevalierin huudahduksen selittämiseen avautui ovi parahiksi,
-molemmat Denis-neidit astuivat punehtuen huoneeseen ja oikeaan ja
-vasempaan hajaantuen tekivät kumpainenkin menuettikumarruksen.
-
-— No, tytöt, sanoi rouva Denis tekeytyen ankaraksi, — mitä tämä
-merkitsee? Kuka teille antoi luvan lähteä huoneestanne?
-
-— Äiti kulta, vastasi ääni, josta chevalier kimakkuuden perusteella
-luuli tuntevansa neiti Émilien, — pyydämme kauniisti anteeksi, jos
-olemme tehneet virheen, ja lähdemme kyllä takaisin.
-
-— Mutta, äiti kulta, vastasi käreämpi ääni, joka chevalierin päätelmän
-mukaan kuului neiti Athenaikselle, — meillä oli käsityksenä, että
-saimme tulla jälkiruokaan ehdittäessä.
-
-— No, jääkäähän nyt sitten, kun kerran olette täällä. Hassua olisi
-enää poistuakaan. Sitä paitsi, lisäsi rouva Denis sovittaessaan
-Athenaiksen istumaan hänen ja Brigaudin väliin Émilien saadessa sijansa
-hänen ja chevalierin välissä, — nuorten tyttöjen on aina hyvä olla
-äitinsä siipien suojassa, eikö niin, abbé?
-
-Ja rouva Denis ojensi tyttärilleen lautasellisen makeisia, joista he
-ottivat sormenpäillä ja niin kainosti, että se tuotti kunniaa heidän
-hyvälle kasvatukselleen, neiti Émilie praliinin ja neiti Athenais
-munavaahtopyörykän.
-
-Äidin puhuessa ja puuhatessa oli chevalierilla aikaa tarkastella
-tyttäriä. Neiti Émilie oli kahdenkymmenenkahden tai kolmen ikäinen
-pitkä hiuskale, jonka kerrottiin elävästi muistuttavan isäänsä, herra
-Denis-vainajaa, vaikka tämä etu ei näyttänyt hänelle äidin sydämessä
-tuottavan edes yhtä suurta sijaa kuin rouva Denisin kahdelle muulle
-lapselle kuului. Aina pelätessään tekevänsä pahoin ja saavansa nuhteita
-olikin Émilie-parkaan jäänyt synnynnäistä kömpelyyttä, jota hänen
-tanssinopettajansa uuttera yrittely ei ollut kyennyt häivyttämään.
-Neiti Athenais taasen oli sisarensa täydellinen vastakohta, punakka ja
-pyöreäpiirteinen pikku tylleröinen, jolla kuuden- tai seitsemäntoista
-vuotensa ansiosta oli kansanomaisesti sanoen hemaisevuutta. Hän ei
-tullut herra eikä rouva Denisiin, ja se kummallinen seikka oli antanut
-paljon puheenaihetta Saint-Martin-kadun juorukelloille ennen kuin
-rouva Denis möi kangaskauppansa ja muutti asumaan taloon, jonka hän
-ja hänen miehensä olivat yhteisomaisuutensa tuotolla ostaneet Rue du
-Temps-Perdun varrelta.
-
-Vanhemmistaan erinäköisenäkin neiti Athenais oli silti äitirouvan
-ilmetty lemmikki ja sai siitä itsevarmuutta, jota Émilie-poloiselta
-puuttui. Hyväluontoisena Athenais aina käytti tätä suosiota — se
-mainittakoon hänen kiitoksekseen — vanhemmassa sisaressaan nähtyjen
-vikojen puolustamiseen. Terävänä luonteiden huomioitsijana oli
-chevalier muuten ensi silmäyksellä havaitsevinaan neiti Athenaiksen
-ja abbé Brigaudin kasvonpiirteissä erinäistä yhdenmukaisuutta, joka
-olisi oikeastaan voinut vartalon merkillisen yhtäläisyyden ohella
-ohjata uteliaita isyyden etsinnässä, ellei sellainen tutkistelu olisi
-viisaasti kielletty laeissamme.
-
-Vaikka kello oli tuskin yksitoista aamupäivällä, olivat sisarukset
-pukeutuneet kuin tanssiaisiin mennäkseen ja käyttivät kaulassaan,
-käsivarsissaan ja korvissaan koko helyvarastoaan.
-
-Tämä ilmestys, joka täydesti vastasi d'Harmentalin saamaa
-ennakkokäsitystä emäntänsä tyttäristä, oli hänelle uutena mietiskelyn
-lähteenä. Koska neidit Denis olivat niin sattuvasti mitä heidän pitikin
-olla, nimittäin niin täydessä sopusoinnussa asemansa ja kasvatuksensa
-kanssa, niin minkätähden Bathilde, jonka yhteiskunnallinen taso tuskin
-oli näinkään korkea, esiintyi ilmeisesti yhtä hienostuneena kuin nämä
-alhaissäätyisinä? Mistä johtui samanluokkaisten ja -ikäisten neitojen
-kesken niin tavaton ruumiillinen ja henkinen eroavaisuus? Siinä täytyi
-piillä jokin kummallinen salaisuus, jonka hän varmaakin saisi jonakin
-päivänä selville.
-
-Toinen vetoomus, jonka abbé Brigaudin polkaisu ilmaisi d'Harmentalille,
-sai hänet oivaltamaan, että hänen mietteensä saattoivat kyllä osua
-paikalleen, mutta että hän oli niihin antautunut perin epäotollisella
-hetkellä. Rouva Denisin sävy olikin jo käynyt niin merkillepantavan
-arvokkaaksi, että d'Harmental huomasi pakolliseksi olla hukkaamatta
-enää silmänräpäystäkään, jos hän tahtoi häätää emäntänsä mielestä
-hajamielisyytensä tuottaman kiusallisen vaikutelman.
-
-— Madame, hän heti virkkoi mahdollisimman kohteliaasti, — se mitä
-minulla on ollut kunnia nähdä perheestänne herättää minussa suurta
-halua tutustua siihen kokonaan. Eikö herra poikannekin ole jossakin
-lähettyvillä, saadakseni mielihyvän tulla esitellyksi hänelle?
-
-— Monsieur, vastasi rouva Denis, jolle noin herttainen tiedotus oli
-palauttanut kaiken suosiollisuuden, — poikani työskentelee asianajaja
-Joullun toimistossa, ja jollei hänellä satu toimitettavaa täällä päin,
-ei ole juuri luultavaa, että hän tänä aamuna saa kunnian tavata teitä.
-
-— Totisesti, rakas oppilaani, huomautti abbé Brigaud viitaten ovelle.
-— Sinä olet kuin muinainen Aladdin, sinun tarvitsee nähtävästi vain
-lausua toivomus, jotta se heti täyttyisi.
-
-Ja samassa kuuluikin portaista Marlbouroughin herttuasta sepitetty
-laulu,[77] jolla tähän aikaan oli kaikki uutuuden viehätys. Ovi avautui
-ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta, ja kynnyksellä näyttäytyi
-vanttera, hilpeäkasvoinen nuorukainen, jolla oli paljonkin neiti
-Athenaiksen sävyä.
-
-— Hyvä, hyvä, hyvä! puheli tulija laskien käsivarret ristiin
-rinnalleen ja tarkastellen kotinsa tavanomaista sisäkuvaa abbé
-Brigaudilla ja chevalier d'Harmentalilla kartutettuna. — Eipä äiti
-Denis haikaile! Bonifacen hän lähettää konttoriin eväinä leivänkannikka
-ja juustoviipale; hän sanoo nuorelle herralle: 'Mene, kultaseni,
-varo ylensyömistä', ja sillaikaa hän pitää kemuja ja kekkereitä!
-Onneksi tällä Boniface-poloisella on tarkka vainu. Hän taivaltaa
-Montmartre-katua, nuuskii tuulta ja tuumii: Mikä tuolta Rue du
-Temps-Perdun viidestä tuoksahtaakaan? Siilon hän lähtee kipittämään, ja
-tässä nyt ollaan!
-
-Ja liittäen sanoihinsa toiminnan Boniface veti ovinurkasta pöydän
-ääreen tuolin, istuutuen abbé Brigaudin ja chevalierin väliin.
-
-— Boniface, sanoi rouva Denis yrittäen omaksua ankaraa sävyä, — etkö
-näe, että täällä on vieraita?
-
-— Vieraita? ihmetteli Boniface, ottaen pöydältä lautasen eteensä. —
-Ja mitkä ne vieraat ovat? Tekö isä Brigaud, vai herra Raoulko? Kas,
-eihän hän ole vieras, vaan meidän vuokralaisemme.
-
-Ja siepaten läheltään kulhon, jota oli käytetty äskeiseen tarjoiluun,
-hän ryhtyi korvaamaan muiden saamaa etumatkaa.
-
-— Hitto vieköön, rouva Denis, huomautti chevalier, — huomaan
-mielihyväkseni, että olenkin paljon pitemmällä kuin luulin, sillä minä
-en tiennyt, että minulla oli kunnia olla herra Bonifacen tuntema.
-
-— Olisihan kumma, etten minä teitä tuntisi, sanoi asianajajan kirjuri,
-suu täynnä; — teillähän on minun huoneeni.
-
-— Kas vain, rouva Denis, puheli d'Harmental. — Jätitte minut
-tietämättömäksi siitä, että minulla on ollut kunnia periä asuntoni
-tulevalta perheen päämieheltä? En enää ihmettele, että huoneeni on niin
-kodikkaaksi järjestetty. Siinä tuntee äidin huolenpidon.
-
-— No, onko tuo nyt mitään! Mutta ystävänä voin antaa teille sen
-neuvon, ettette liiaksi katselisi ikkunasta.
-
-— Miksi niin? kysyi d'Harmental.
-
-— Miksikö? Siksi että vastapäätä on sellainen naapuri...
-
-— Neiti Bathilde? äännähti chevalier harkitsemattomasti.
-
-— Kas, te tunnette hänet jo? virkkoi Boniface. — Jaha, sitten asia
-menee tavallista menoaan.
-
-— Oletko vaiti, poika! huudahti rouva Denis.
-
-— Mutta pitäähän vuokralaisille ilmoittaa, muistutti Boniface, —
-milloin talossa on kaupan purkamiseen oikeuttavia seikkoja. Sinä et
-toimi asianajajan konttorissa, äitiseni, joten et voi tietää sitä.
-
-— Se lapsi on kerrassaan terävä, virkkoi abbé Brigaud, siihen
-leikkisään tapaansa, josta ei voinut koskaan tietää, tekikö hän pilaa
-vai puhuiko tosissaan.
-
-— Mutta, aloitti jälleen rouva Denis, — mitä tekemistä herra
-Raoulilla olisi neiti Bathilden kanssa?
-
-— Mitä tekemistä? Sitä vain, että hän viikon kuluessa rakastuu
-siihen heilakkaan ihan mielettömästi, tai muutoin hän ei ole mies, ja
-keimailijattareen ei kuitenkaan kannata hullaantua.
-
-— Keimailijattareen? toisi d'Harmental.
-
-— Keimailijattareen juuri, keimailijattareen, vahvisti Boniface. —
-Sen sanoin ja siinä pysyn. Viettelijätär, joka tekeytyy sieväksi nuorten
-miesten silmissä ja asuu vanhuksen kumppanina. Puhumattakaan hänen
-Mirza-pörriäisestään, joka söi kaikki makeiseni ja nyt tavatessaan
-minut aina pyrkii näykkimään pohkeitani.
-
-— Poistukaa, tytöt, huudahti rouva Denis nousten, jolloin neitien
-täytyi noudattaa esimerkkiä. — Poistukaa! Teidän puhtaat korvanne
-eivät saa kuunnella noin kevytmielistä puhetta.
-
-Hän työnsi Athenaiksen ja Émilien heidän kamarinsa ovea kohti ja meni
-itsekin sinne heidän mukanaan.
-
-D'Harmentalin valtasi julma halu iskeä herra Bonifacea pullolla päähän.
-Asemansa naurettavuuden oivaltaen hän kuitenkin hillitsi itsensä.
-
-— Mutta, hän huomautti, — minä luulin, että pengermällä näkemäni
-kelpo porvari — sillä hänestähän varmaankin puhutte, herra Boniface...
-
-— Samasta vanhasta heittiöstä! No, mitä luulitte?
-
-— Oli hänen isänsä, jatkoi d'Harmental.
-
-— Isänsä? Isäkö hänellä olisi, neiti Bathildella? Ei lainkaan!
-
-— Tai ainakin enonsa.
-
-— Ah, enonsa! Bretagnelaiseen tapaan kenties, mutta ei muutoin.
-
-— Boniface, huomautti rouva Denis majesteettisesti, tullen tyttäriensä
-huoneesta, jonka perimmäiseen sopukkaan hän varmaankin oli heidät
-karkoittanut, — olen kertakaikkiaan kieltänyt sinulta tuollaiset
-kevytmieliset puheet neitien sisartesi kuullen!
-
-— Kas, niin tosiaankin, haastoi Boniface yhä suorasukaisena,
-— neitien sisarteni! Eivätkö he muka siinä iässä voi kuunnella
-huomautuksiani, varsinkin Émilie, joka on kaksikymmentäkolme täyttänyt!
-
-— Émilie on viaton kuin vastasyntynyt lapsi! vakuutti rouva Denis
-istuutuen paikoilleen.
-
-— Viaton! Niin, usko sinä sitä, äitiseni, ja tule autuaaksi! Löysinhän
-minä meidän viattomamme kamarista varsin näpsän romaaninkin, kuulkaas,
-oikein paastokaudeksi varatun. Minä näytän sen teille, isä Brigaud,
-joka olette hänen rippi-isänsä. Saammepa nähdä, tekö olette antanut
-hänelle luvan valmistautua sen lueskelulla pääsiäisehtoolliselle.
-
-— Vaikene, käski abbé, — Näethän, mitä mielipahaa tuotat äidillesi!
-
-Rouva Denis oli tosiaan joutumassa pahoinvointiseksi, tukehtumaisillaan
-siitä häpeästä, että hänen tytärtensä maineelle näin halventava kohtaus
-sattui sen nuoren miehen kuullen, johon hän kenties jo äitien tavoin
-oli iskenyt silmänsä.
-
-Miehet eivät usko mihinkään sen vähemmin kuin naisten pyörtymyksiin,
-eikä silti mikään helpommin pyydystä heitä. Ja uskoipa hän muuten
-tai ei, d'Harmental oli liiaksi seuramies ollakseen sellaisissa
-olosuhteissa osoittamatta harrastusta emäntäänsä kohtaan. Hän syöksähti
-rouvaa kohti käsivarret levällään, ja siitä oli tuloksena, että
-onneton äiti tukikohdan nähdessään heti suistui tarjotulle tuelle ja
-hervahduttaen päänsä taaksepäin pyörtyi chevalierin käsivarsille.
-
-— Abbé, sanoi d'Harmental, herra Bonifacen käyttäessä tilaisuutta
-kaikkien pöydälle jääneiden namusien sullomiseen taskuihinsa, — abbé,
-työntäkää tähän nojatuoli!
-
-Abbé teki pyydetyn palveluksen levollisen verkkaisesti kuin ainakin
-mies, joka on tottunut tällaisiin tapauksiin ja tietää olla nuoletta
-seurauksista. Rouva Denis sovitettiin nojatuoliin istumaan, d'Harmental
-piteli hänen nenänsä edessä hajusuoloja, ja abbé Brigaud naputteli
-kämmenpohjia. Mutta tästä touhusta huolimatta ei rouva Denis näyttänyt
-mitenkään taipuvaiselta tointumaan. Yhtäkkiä ja aivan aavistamattomasti
-hän kiljahtaen poukkosi seisaalle kuin joustimen ponnahduttamana.
-D'Harmental luuli hermokohtauksen seuranneen voipumusta; hän tosiaan
-pelästyi, sillä nais-paran kirkaisussa oli niin todellisen hätääntynyt
-sävy.
-
-— Ei mitään, ei mitään! tyynnytti Boniface. — Minä vain kaadoin
-hänen niskaansa veden, joka oli jäänyt karahviin. Se palauttaa hänet
-kuntoon. Näettehän, että hän ei enää tiennyt miten toipua. No, mitä
-nyt? jatkoi armoton nuorukainen nähdessään rouva Denisin katselevan
-häntä hurjistuneesti. — Minä se olen. Eikö äiti kulta enää tunne pikku
-Bonifaceaan, joka rakastaa sinua niin suuresti?
-
-— Madame, virkkoi d'Harmental hämillään tilanteesta, — olen peräti
-pahoillani kaikesta tapahtuneesta.
-
-— Voi, monsieur, huudahti rouva Denis puhjeten kyyneliin, — minä olen
-kovasti onneton!
-
-— Älähän nyt itke, äitiseni! Olet jo kylliksi lionnut, puhui
-Boniface. — Mene pikemmin vaihtamaan paita; mikään ei ole terveydelle
-haitallisempaa kuin selkään liimautuva paita.
-
-— Sillä lapsella on järkeä, yhtyi Brigaud, — ja luullakseni teidän
-olisi hyvä noudattaa hänen neuvoaan, rouva Denis.
-
-— Jos minä rohkenen liittää suostutteluni abbén kehoitukseen, lisäsi
-d'Harmental, — niin pyytäisin teitä olemaan välittämättä meistä,
-madame. Onkin sitä paitsi jo aika meidän lähteä, joten hyvästelemme
-teidät.
-
-— Menettekö tekin, abbé? kysyi rouva Denis luoden Brigaudiin suruisen
-katseen.
-
-— Minua, selitti Brigaud, joka ei nähtävästi huolinut lohduttajan
-osaa, — minua odotellaan Hôtel[78] Colbertissa, enkä voi mitenkään
-viipyä enää.
-
-— Hyvästi siis, hyvät herrat, sanoi rouva Denis tehden kumarruksen,
-joka pahoin menetti majesteettisuuttaan, kun ylhäältä kaadettu vesi
-alkoi vuotaa alapäästä.
-
-— Hyvästi, äitiseni, toivotti Boniface, hemmotellun lapsen
-huolettomuudessa mennen kietaisemaan kätensä rouva Denisin kaulaan. —
-Onko sinulta mitään ilmoitettavana herra Joullulle?
-
-— Hyvästi, ilkimys! vastasi naispoloinen syleillen poikaansa
-puolittain myhäilevänä ja puolittain vielä pahastuksissaan, mutta
-mukautuen siihen vetovoimaan, jota äiti ei kykene vastustamaan. —
-Hyvästi, ja ole kiltti!
-
-— Kuin kuva, äiti kulta, mutta sillä ehdolla, että valmistat meille
-päivälliseksi jonkin herkkupalan, eikö niin?
-
-Ja asianajajan kolmas kirjuri hyppeli tavoittamaan abbé Brigaudin ja
-d'Harmentalin, jotka olivat jo ehtineet porrassillakkeelle.
-
-— No noh, pikku peijooni, virkahti abbé sipaisten liivintaskuaan, —
-mitä sinä sieltä kaivat?
-
-— Älkää ottako huomataksenne, isä Brigaud. Tutkin vain, eikö
-vyötärystaskuunne ole jäänyt pikku-écua ystävällenne Bonifacelle.
-
-— Maltas, sanoi abbé, — tuossa on iso, jätä meidät rauhaan ja kapaise
-tiehesi.
-
-— Isä Brigaud, haastoi Boniface kiitollisuutensa yltäkylläisyydestä,
-— teillä on kardinaalin sydän, ja jollei kuningas tee teistä enempää
-kuin arkkipiispan, niin se on kelvotonta! Hyvästi, herra Raoul, hän
-jatkoi puhutellen chevalieria niin tuttavallisesti kuin olisi tuntenut
-hänet vuosien ajalta. — Sanon vieläkin, varokaa neiti Bathildea, jos
-tahdotte varjella sydäntänne, ja nakatkaa kalikalla Mirzaa, jos pidätte
-lukua pohkeistanne!
-
-Ja heilauttaen toisen jalkansa kaidepuulle hän yhdellä ponnahduksella
-luiskahti katuovelle, lainkaan koskettamatta ensimmäisen kerroksen
-portaiden tusinaa askelmaa.
-
-Brigaud seurasi Boniface-ystäväänsä rauhaisempaan tapaan, sovittuaan
-chevalierin kanssa kohtauksen kello kahdeksaksi illalla. D'Harmental
-nousi ullakkokamariinsa syvissä mietteissä.
-
-
-
-
-TUMMANPUNAINEN NAUHARUUSUKE
-
-
-Chevalierin ajatuksia ei askarruttanut lähenevä ratkaisu, jossa hän oli
-valinnut niin tärkeän osan, eikä myöskään se abbé Brigaudin erinomainen
-varokeino, että hän oli majoittanut uuden ystävänsä sellaiseen taloon,
-johon hänen tapanaan oli ollut kymmenen vuoden aikana pistäytyä
-melkein päivittäin, niin että heidän kohtauksensa eivät tiheämminkään
-tapahtuvina voineet herättää huomiota. Hänen mielessään ei ollut
-rouva Denisin majesteettinen lausunta, ei neiti Émilien soprano
-tai neiti Athenaiksen altto eikä herra Bonifacen kujeellisuus. Hän
-ajatteli yksinomaan Bathilde-rukkaa, jota oli emäntänsä luona kuullut
-käsiteltävän niin loukkaavasti.
-
-Kuitenkaan ei Bonifacen karkea syytös ollut vähääkään tehonnut niihin
-vielä sekaviin ja selittämättömiin tunteisiin, joita nuori tyttö oli
-chevalierissa herättänyt. Ensimmäinen vaikutelma oli tosin ollut
-kiusaantunut, inhon aistimus. Mutta ajatellessaan asiaa hän oli heti
-seuraavassa hetkessä käsittänyt, että tuollainen liitto oli mahdoton.
-
-Sattuma saattaa harvinaisuutena tuottaa vähäpätöisellekin isälle
-viehättävän tyttären. Välttämättömyys voi naittaa nuoren ja kauniin
-naisen vanhalle ja alhaissyntyiselle miehelle. Mutta ainoastaan
-rakkaus tai voitonpyyntö saa syntymään sellaisia säännöttömiä suhteita
-kuin oletettiin neljännen kerroksen neidin ja pengermän porvarin
-yhteiselämäksi. Noiden kahden niin täydellisesti vastakkaisen ihmisen
-kesken ei voinut vallita rakkaus ja vielä vähemmin saattoi sitä
-suhdetta johtaa voitonpyynnistä, sillä joskaan heidän elintasonsa ei
-painunut kurjuuteen asti, ei se varmastikaan kohonnut keskinkertaista
-korkeammalle.
-
-D'Harmental siis uskoi, että Bathildea ei voinut sanoa tyttärekseen
-eikä vaimokseen tai jalkavaimokseen tuo kamala naapuri, jonka
-pelkkä näkeminen oli siihen asti riittänyt niin kummalliseksi
-vastavaikutukseksi chevalierin orastavalle rakkaudelle. Ellei neito
-siis ollut yksikään noista kolmesta, niin Bathilden syntyperään liittyi
-jokin salaisuus, ja jos siihen kerran liittyi salaisuus, ei Bathilde
-ollutkaan se, mikä hän näytti olevan.
-
-Tällöin kaikki selvisi, tuo ylimyksellinen kauneus, viehättävä sulous,
-erinomainen kasvatus menettivät arvoituksellisuutensa. Bathilde kuului
-yläpuolelle sen aseman, jossa hänen täytyi pakosta olla. Neidon
-kohtalossa oli tapahtunut sellainen muutos, jotka ovat yksilölle
-samaa kuin maanjäristykset kaupungeille. Hänen elämässään oli jokin
-luhistunut, pakottaen hänet laskeutumaan siihen alempaan piiriin, jossa
-hän nyt vietti päiviään, ja hän oli kuin tuollainen alassyösty enkeli,
-joiden täytyy jonkun aikaa elää ihmiselämää, vain odotellen kunnes
-Jumala palauttaa heille siivet taivaaseen nousemiseksi.
-
-Chevalier saattoi niin ollen oman arvonsa tuntoa menettämättä rakastua
-Bathildeen. Sydämen joutuessa vastatusten ylpeyden kanssa sillä on
-oivallisia apukeinoja korskean vihollisensa eksyttämiseksi. Silloin
-kun Bathildella oli nimi, oli hänellä luokkansa, eikä hän voinut
-siirtyä siitä Popiliuksen[79] kehästä, jonka hänen ympärilleen perhe
-piirsi. Mutta nimettömänä ja perheettömänä ollessaan hän saattoi
-ympäröivästä yöstä vapautua sädehtivään kirkkauteen, ja niin ollen ei
-mikään enää pidätellyt rakastavan miehen mielikuvitusta kohottamasta
-häntä toiveissaan sellaiselle tasolle, jota neito itse ei olisi
-rohjennut edes katseellaan tavoittaa. Niinpä d'Harmental ei suinkaan
-ottanut varteen neuvoa, jonka nuori herra Boniface oli hänelle niin
-ystävällisesti antanut, vaan kamariinsa päästyään meni suoraa päätä
-vilkaisemaan ikkunastaan, millä kannalla naapurin ikkuna oli. Se oli
-selkosen selällään. Jos chevalierille olisi viikko sitten sanottu,
-että niin yksinkertainen ilmiö kuin avattu ikkuna voisi saattaa
-hänen sydämensä pamppailemaan, olisi hän varmaan makeasti nauranut
-tällaiselle olettamukselle. Kuitenkin oli asian laita näin, sillä hän
-painoi hetkiseksi käden povelleen kuin pitkällisen painostuksen jälkeen
-hengähtävä ja nojasi sitten toisella kädellään seinään ja katseli
-verhon kulmauksesta tyttöä hänen näkemättään. Hän pelkäsi toisen
-muutoin säikkyvän kuten eilenkin tästä itsepintaisesta tarkkailusta,
-jonka syyksi hän saattoi olettaa yksistään uteliaisuuden.
-
-Hetken kuluttua d'Harmental huomasi, että kamarin täytyi olla
-tyhjillään, sillä toimekas ja nopsajalkainen neito olisi varmasti
-jo moneenkin kertaan liikkunut hänen näkyvissään, jollei hän olisi
-ollut poissa. Silloin d'Harmental vuorostaan avasi ikkunansa ja hänen
-otaksumansa sai täyden vahvistuksen. Oli helppokin havaita, että vanhan
-apuvaimon järjestelevä käsi oli siistinyt huoneessa, sillä klavesini
-oli tarkoin ummistettu, tavallisesti levällään olleet nuottivihot oli
-koottu yhdeksi pinoksi, kukkuranaan muutamia kirjansidoksia, jotka
-kokonsa pienentymisen mukaisesti ladottuina olivat pyramidin huippuna,
-ja uhkea pitsipöytäliina, joka oli huolellisesti laskostettu keskeltä
-tuolin selkänojalle, riippui suorassa tuolin kumpaisellekin puolelle.
-
-Varma lisävahvistuskin ilmeni tälle päätelmälle tuotapikaa, sillä
-ikkunan avaamisen aiheuttamaa narahdusta seurasi vinttikoiran
-sorean pään kohoaminen. Korvat aina vaanivina ja täydesti ansaiten
-valtiattarensa luottamuksen tämä kodin vartija oli havahtunut ja katsoi
-pieluksellaan nousten, kuka tungettelija oli häirinnyt sen unta.
-
-Pengermäporvarin varomattoman basson ja Bonifacen pitkällisen
-äkäännyksen ansiosta chevalier tiesi jo kaksi hyvin tärkeätä seikkaa.
-Hänen naapurinsa oli ristitty Bathildeksi, jollainen sävyisä
-ja kaunissointuinen nimi oli kerrassaan sovelias viehkeälle ja
-hienopiirteiselle neidolle, ja että vinttikoira oli Mirza, ja sekin
-nimi kuulosti hänestä koirarodun ylimystöä edustavalta.
-
-Ei sovi vähäksyä mitään varustuksen valtausaikeissa. Pieninkin
-paikallisseikkojen tuntemus on usein tehokkaampi kuin pelottavimmatkaan
-sotakojeet. D'Harmental päätti aloittaa laittautumalla väleihin
-vinttikoiran kanssa, ja antaen äänelleen mahdollisimman vienon ja
-hyväilevän soinnun hän kutsui: "Mirza!"
-
-Mirza, joka oli mukavasti ojentautunut pielukselleen, nosti vilkkaasti
-päänsä, ja sen hämmästyneestä ilmeestä ei voinut erehtyä. Täytyihän
-tuntua nopsaälyisestä pikkueläimestä kovin kummalliselta, että
-ventovieras mies otti äkkipäätä puhutellakseen sitä ristimänimeltä. Se
-katseli häntä levottomilla silmillään, jotka puolihämyssä tuikkivat
-kuin kiiltokivet, ja etukäpälillään kuopien päästi kumean äännähdyksen,
-joka saattoi käydä murahduksesta.
-
-D'Harmental muisteli, miten markiisi d'Uxelles oli kesyttänyt
-mademoiselle Choinin spanielin, joka oli paljon äkäisempi kuin
-mitkään maailman vinttikoirat. Sen olivat saaneet aikaan käristetyt
-kaniininpäät, ja tästä hienosta huomaavaisuudesta oli hänelle
-koitunut palkkioksi Ranskan marskin sauva. Hän ei niin ollen pitänyt
-mahdottomana, että samantapainen viekoittelu muuttaisi lempeämmäksi
-sen vastaanoton, jonka Mirza-neiti oli suonut hänen lähentelylleen, ja
-astui sokeriastiaansa kohti hyräillen:
-
-    Ihailkaa koirien mahtia:
-    jos teill' on hienoa tahtia,
-    ei kestä kuinkaan kauan,
-    kun saatte marskin sauvan.
-
-Hän palasi ikkunan ääreen, hyppysissään kaksi isoa sokeripalaa, joten
-niitä saattoi taitella murusiksi mielinmäärin.
-
-Chevalier ei ollut erehtynyt. Ensimmäisen sokerimurusen singotessa sen
-lähelle Mirza huolettomasti kurkotti kaulaansa. Hajuaistin avulla se
-sitten otti selville, millainen makupala sille tarjottiin, ja ojensi
-sitä kohti käpälän, veti sen kitansa äärelle, otti hampaisiinsa,
-siirsi poskipieleen ja alkoi pureksia niin raukein ilmein kuin
-sen ylimykselliselle rodulle on tunnusomaista. Lopetettuaan se
-lipaisi huuliaan vaaleanpunaisella pikku kielellä, mikä ilmaisi,
-että se ilmeisen hyvästä kasvatuksestaan johtuvassa näennäisessä
-välinpitämättömyydessäänkin osasi pitää arvossa sievää yllätystä,
-jonka sille oli naapuri varannut. Eikä se nyt laskeutunutkaan takaisin
-levolle kuten edellisellä kerralla, vaan jäi istumaan, haukotellen
-riutuneesti, mutta heilutellen häntäänsä merkiksi, että se oli valmis
-valpastumaan täydesti, jos sen hereilläolosta maksettaisiin pari kolme
-samanlaista kohteliaisuudenosoitusta kuin sille oli vastikään suotu.
-
-D'Harmental oli tottunut aikakauden ylimyskaunotarten englantilaisten
-kääpiöspanielien tapoihin ja ymmärsi oivasti Mirza-neidin suopean
-mielialan tulkinnan. Tahtomatta jättää tilaisuutta käyttämättä
-hän heitti toisen sokerinmurun, mutta lennätti sen nyt etäämmäksi
-vastaanottajasta, saadakseen tämän poistumaan pielukselta sitä
-noutamaan. Vehkeilyynsä apuria tavoittava tahtoi kokeellaan ottaa
-selville, kumpaiseen kahdesta kuolemansynnistä, laiskuudesta ja
-herkutteluhalusta, tämä oli alttiimpi lankeamaan.
-
-Mirza mietti tuokion, mutta herkutteluhalu voitti, ja se nousi
-kamarin perälle etsimään klavesinin alle kierinyttä murua. Samassa
-tipahti kolmas muru ikkunan lähelle, ja yhä vetovoiman lakeihin
-alistuvana Mirza tepsutteli toiselta palaselta kolmannelle niin kuin
-oli ensimmäisestä viehättynyt toiseen. Mutta siihen chevalierin
-anteliaisuus pysähtyi. Hän katsoi antaneensa jo riittävästi
-vastavuoroisuuden edellytykseksi, ja silloin hän toistamiseen kutsui,
-vain käskevämmin kuin äsken: "Mirza!" ja näytti sille sokerinmuruja
-kämmenellään.
-
-Tällä kertaa ei Mirza silmäillyt chevalieria levottomasti tai
-halveksivasti, vaan nousi takakäpälilleen, laski etukäpälät
-ikkunalaudalle ja alkoi tehdä hänelle samoja eleitä kuin jos hän olisi
-ollut vanha tuttava: yritys oli onnistunut, Mirza oli kesytetty.
-
-Chevalier huomautti itselleen, että siihen tulokseen oli mennyt juuri
-sen verran aikaa kuin hän olisi tarvinnut vietelläkseen kullalla jonkun
-kamarineidon tai timanteilla herttuattaren.
-
-Nyt oli hänen vuoronsa tekeytyä halveksivaksi Mirzaa kohtaan ja
-puhella sille, jotta se tottuisi hänen ääneensä. Peläten kuitenkin
-ylpeyden palaavan puhekumppanilleen, joka parhaansa mukaan hoiteli
-keskustelua vaisuilla vingahduksilla ja mielistelevillä urahduksilla,
-hän heitti sille neljännen sokerinmurun, jonka kimppuun se syöksähti
-sitäkin kipakammin, kun sitä oli täytynyt odottaa kauemmin, ja nyt se
-kutsumatta palasi ikkunan ääreen kärkkymään.
-
-Chevalierin voitto oli täydellinen.
-
-Niin täydellinen, että Mirza, joka eilen oli osoittanut niin
-älykästä valppautta, kun se kadulle kurkistamalla ilmoitti Barhilden
-lähestymisen ja ovelle juoksemalla hänen saapumisensa portaisiin, ei
-tällä kertaa antanut vihiä kumpaisestakaan, joten hänen valtiattarensa
-äkkiä astuessaan kamariin tämä yllätti sen keimailemassa naapurilleen.
-
-Kohtuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että Mirza kaikessa
-antaumuksessaankin kääntyi oven narahtaessa ja Bathilden nähdessään
-loikkasi yhdellä hyppäyksellä tuhlaamaan hänelle mitä hellimpiä
-hyväilyjä. Mutta tämän velvollisuudentapaisen suoritettuaan Mirza
-kiireesti palasi ikkunaan. Vinttikoiran outo menettely käänsi Bathilden
-silmät luonnollisesti etsimään syytä. Hänen katseensa kohtasivat
-chevalierin. Bathilde punastui, chevalier tervehti, ja hämillään
-Bathilde koneellisesti vastasi tervehdykseen.
-
-Bathilden ensi ajatuksena oli sitten sulkea ikkuna. Mutta vaistomainen
-tunne pidätti häntä. Hän käsitti, että se toimenpide antaisi tärkeyttä
-seikalle, jolla ei ollut mitään merkitystä, ja että puolustuskannalle
-asettumisella tunnustaisi luulevansa hyökkäystä yritettävän. Niin
-ollen hän teeskentelemättömästi astui lattian poikki ja katosi siihen
-osaan kamaria, johon naapurin katseet eivät voineet tunkeutua. Sitten
-muutaman minuutin kuluttua uskaltautuessaan jälleen esille hän huomasi,
-että nuori mies olikin sulkenut oman ikkunansa. Bathilde ymmärsi toisen
-hienotunteisuuden ja oli hänelle siitä hyvillään.
-
-Chevalier oli tosiaan tehnyt mestaritempun. Välien ollessa
-näin alkuasteellaan eivät nämä läheiset ikkunat voineet pysyä
-samanaikaisesti avoimina. Jos chevalierin ikkuna avautui, niin
-naapurin sulkeutui välttämättömästi, ja kuinka tiukasti se onneton
-ikkuna ummistuikaan! Siitä oli chevalierillä jo kokemusta. Silloin ei
-saanut näkyviin edes Mirzan kuononpäätä verhojen takaa. Sitävastoin
-d'Harmentalin ikkunan ollessa kiinni saattoi naapurittaren olla
-avoinna, ja silloin chevalier näki hänen käyskentelevän, askartelevan,
-ja senhän arvaa, että tuo oli suurta viihdykettä perin ankaraan
-eristäytymiseen tuomitulle miehelle.
-
-Sitä paitsi hän oli edistynyt varsin suuresti Bathilden tuttavuudessa.
-Hän oli tervehtinyt ja saanut siihen vastauksen. He eivät siis enää
-olleet toisilleen kokonaan vieraita, heidän välillään oli syntynyt
-tutustumisen alkua. Mutta sen tuttavuuden jatkuvaksi edistymiseksi
-— ellei sattuisi erikoisia asianhaaroja tielle — piti välttää
-hätäisyyttä. Sanan uskaltaminen tervehdyksen jälkeen olisi voinut
-tärvellä kaikki. Olisi parempi uskottaa Bathildelle, että se oli
-pelkkää sattumaa. Bathilde ei sitä uskonut, mutta hänen sopisi olla
-uskovinaan. Siitä johtui, että Bathilde jätti ikkunansa avoimeksi ja
-nähdessään naapurin ikkunan olevan kiinni istuutui omansa lähelle kirja
-kädessä.
-
-Mirza taasen hyppäsi valtiattarensa jaloissa olevalle jakkaralle,
-jota se käytti istuimenaan. Mutta nyt se ei tapansa mukaisesti
-ojentautunutkaan sille, pää neitosen pyöreillä polvilla, vaan laski
-päänsä teräväreunaiselle ikkunalaudalle, niin suuresti sen harrastusta
-herätti antelias tuntematon, jolla oli sokeria tarjottavana.
-
-Chevalier istuutui keskelle huonettaan, otti esiin pastellipuikot ja
-alkoi näppärästi kohotetun verhonkulmauksen avulla piirtää silmiensä
-edessä olevaa viehättävää näkymää.
-
-Kovaksi onneksi päivät olivat lyhyet. Kello kolmen tienoissa alkoi
-hiipua se vähäinenkin valo, minkä pilvet ja sade päästivät taivaalta
-laskeutumaan maahan, ja Bathilde sulki ikkunansa. Siinäkin ajassa oli
-chevalier silti jo saanut kokonaan valmiiksi tytön pään ja tavannut
-erinomaisesti näköisyyden. Pastelli onkin erittäin otollinen väline
-jäljentämään noita hienoja ja hentoja tyyppejä, joita maalaus aina
-esittää hieman raskaasti. Siinä ilmenivät neidon aaltoilevat hiukset,
-hänen raikas ja kuulakka hipiänsä, kauniin joutsenenkaulan sorea
-kaarevuus, sanalla sanoen kaikki se luontevuus, jonka taide voi
-saavuttaa, kun sillä on edessään tuollainen täydesti jäljentämätön
-malli, jotka herättävät taiteilijoissa epätoivoa.
-
-Pimeän tullen saapui abbé Brigaud. Chevalier ja hän kääriytyivät
-viittoihinsa ja astelivat Palais-Royalia kohti. Tehtävänä oli maaston
-tutkiminen.
-
-Se talo, johon rouva se Sabran oli muuttanut miehensä tultua regentin
-hovimestariksi, oli numero 22, Hôtel de la Roche-Guyonin ja sen solan
-välissä, jota entiseen aikaan nimitettiin Palais-Royalin kujaksi,
-koska tämä oli ainoa suoranainen väylä Rue des Bons-Enfantsilta
-Valois-kadulle. Nykyään se tunnetaan Lyseokujana. Kujan puoleinen
-palatsinportti lukittiin samaan aikaan kuin muutkin puutarhan
-pääsyaukot, nimittäin täsmälleen kello yksitoista illalla. Jos siis
-joku pistäytyi illalla Palais-Royalista johonkin sellaiseen Rue des
-Bons-Enfantsin taloon, josta ei ollut erikseen tietä Valois-kadulle,
-ja tahtoi palata vasta yhdentoista jälkeen, niin hänen täytyi tehdä
-kierros joko Rue Neuve-des-Petits-Champsin tai Cour des Fontainesin
-kautta.
-
-Rouva de Sabranin talo oli edellisen vuosisadan lopulla rakennettu
-siro pikku loistoasumus, siis parinkymmenen vuoden ikäinen. Joku
-verojen vuokraaja oli tahtonut apinoida suuria herroja ja saada
-yksityisasunnokseen erikoisen talon. Siihen kuului siten kaikkiaan
-pohjakerros, ensimmäinen kerros sekä tämän päällä kivinen galleria,
-jolle avautuivat palvelusväen ullakkohuoneet. Matala paanukatto
-oli loivasti kalteva. Ensimmäisen kerroksen ikkunoiden alla levisi
-rakennuksen toisesta päästä toiseen kolmen tai neljän jalan syvyinen
-uloke, mutta kumpaisenkin kulman kahta ikkunaa erottivat keskiosan
-kolmesta ikkunasta ulokkeen tyyliset rautakoristeet, jotka kohosivat
-ylägallerian reunaan asti.
-
-Molemmat julkipuolet olivat muuten samanlaiset, paitsi että — kun
-Valois-katu oli kahdeksasta kymmeneen jalkaan matalammalla kuin Rue des
-Bons-Enfants — pohjakerran ikkunat ja ovi sillä puolella avautuivat
-pengermälle, josta oli tehty pikku puutarha. Keväisin tätä kaunisti
-kukkaloisto, mutta se ei ollut hallitsemansa kadun kanssa missään
-yhteydessä. Rakennuksen ainoa katuovi johti Rue des Bons-Enfantsille.
-
-Parempaa eivät salaliittolaisemme olisi voineet toivoakaan. Oli varsin
-mahdollista, että regentti saapuisi rouva de Sabranin luo jalkaisin, ja
-todennäköistä, että hän poistuisi vasta yhdentoista jälkeen. Silloin
-hän olisi kuin hiirenpyydyksessä, koska hänen oli pakko astua ulos
-samasta ovesta, josta oli sisällekin mennyt, ja suunniteltu kaappaus
-oli erittäin helppo panna toimeen Rue des Bons-Enfantsilla, joka oli
-Palais-Royalin ympäristön autioimpia ja pimeimpiä katuja.
-
-Sitä paitsi kadun varrella oli siihen aikaan — kuten on nykyäänkin —
-useita hyvin epäiltäviä taloja, joissa yleensä kävi rähisevää joukkoa.
-Saattoi niin pitää jotensakin varmana, ettei suurestikaan välitettäisi
-huudoista, kun kadulta oli totuttu kuulemaan hälinää silloin tällöin.
-Jos kaupunginvartio saapuisikin, niin se tämän arvoisan järjestysvallan
-tavan mukaan tapahtuisi melko myöhään ja vitkallisesti, joten kaikki
-olisi sitä ennen jo päättynyttä.
-
-Tarkasteltuaan alueen, päätettyään strategisesta järjestelystä ja
-painettuaan mieleensä talon numeron d'Harmental ja abbé Brigaud
-erosivat. Abbé meni Arsenaaliin selostamaan Mainen herttualle
-chevalierin jatkuvaa harrastusta ja d'Harmental palatakseen
-ullakkohuoneeseensa Rue du Temps-Perdun varrelle.
-
-Bathilden kamari oli valaistu niin kuin edellisenäkin iltana. Tällä
-kertaa neitonen ei piirtänyt, vaan ahkeroi ompelutyössä. Valo
-sammutettiin vasta kello yhdeltä aamulla. Pengermän porvari taasen oli
-noussut omaan korkeuteensa jo aikaa ennen d'Harmentalin tuloa.
-
-Chevalier nukkui huonosti. Alkavan rakkauden ja päättyvän salahankkeen
-väliin joutunut ei voi olla kokematta erinäisiä siihen asti
-tuntemattomia ja nukkumiselle haitallisia ajatuksia. Aamun lähetessä
-hänet kuitenkin voitti väsymys, ja hän heräsi vasta tuntiessaan
-käsivarttansa pudisteltavan rajusti. Chevalier varmaankin näki
-parhaillaan jotakin pahaa unta, jonka jatkolta tämä ravistelu hänestä
-tuntui, koska hän vielä puoleksi unessa hapuili pistoolejaan yöpöydältä.
-
-— Hohhoh! huudahti abbé. — Hetkinen, nuori mies, hitto, kuinka
-olettekin joutuisa! Avatkaa silmänne selälleen; hyvä, kas niin, joko
-tunnette minut?
-
-— Vai niin, tekö abbé! sanoi d'Harmental nauraen. — Toden totta,
-olipa hyvä, että pysähdytitte minut. Satuitte paikalle pahalla
-hetkellä: näin unta, että minua tultiin vangitsemaan.
-
-— Hyvä merkki, tuumi abbé Brigaud, — hyvä merkki. Tiedättehän, että
-unet ovat päinvastaisia todellisuudelle: kaikki luistaa onnellisesti.
-
-— Kuuluuko jotakin uutta? kysyi d'Harmental.
-
-— Jos kuuluisi, niin miten ottaisitte sen vastaan?
-
-— Olisin ihastuksissani, totisesti! vakuutti d'Harmental. — Kun on
-ryhtynyt tällaiseen hommaan, niin on sitä parempi, mitä nopeammin siitä
-suoriutuu.
-
-— No niin, virkkoi Brigaud vetäen taskustaan paperin ja ojentaen sen
-chevalierille, — lukekaa, ja ylistäkää Luojaanne, sillä te saatte
-toivomuksenne täyttymään.
-
-D'Harmental otti paperin, käänsi sen auki taitteistaan yhtä
-levollisesti kuin olisi ollut aivan vähäpätöinen seikka kysymyksessä ja
-luki puoliääneen:
-
- "_Raportti maaliskuun 27 p:nä kello 2 aamulla_.
-
- Viime yönä klo 10 herra regentti vastaanotti Lontoosta saapuneen
- kuriirin, joka ilmoitti abbé Duboisin palaavan huomenna 28 p:nä. Kun
- herra regentti sattumalta oli illallisella Madamen luona, voitiin
- sanoma toimittaa hänelle ajan myöhäisyydestä huolimatta.[80] Vähää
- ennen oli neiti de Chartres[81] pyytänyt isältään lupaa mennä
- hartaudenharjoituksiinsa Chellesin luostariin, ja oli sovittu, että
- regentti veisi hänet sinne. Mutta kirje muutti tämän päätöksen, ja
- herra regentti lähetti valtioneuvoston jäsenille kirjallisen kutsun
- kokoontua tänään puoleltapäivin.
-
- Kello kolmelta herra regentti käy tervehtimässä hänen majesteettiaan
- Tuileriesissa. Hän on pyytänyt kahdenkeskistä kohtausta, alkaen käydä
- kärsimättömäksi herra marski de Villeroylle, joka itsepintaisesti
- katsoo velvollisuudekseen olla aina saapuvilla silloin, kun herra
- regentti haastelee hänen majesteettinsa kanssa. Puhutaan jo
- hiljakseen, että jos tätä jatkuu, marskin voi käydä huonosti.
-
- Kello kuudelta herra regentti, chevalier de Simiane ja chevalier de
- Ravanne lähtevät illalliselle madame de Sabranin luo."
-
-— Ahaa! äännähti d'Harmental.
-
-Ja hän luki kaksi loppuriviä uudestaan, punniten jokaista sanaa.
-
-— No, mitä ajattelette siitä pikku kappaleesta? kysyi abbé.
-
-Chevalier hyppäsi vuoteestaan, veti aamunutun ylleen kaivoi
-lipastonsa laatikosta tummanpunaisen nauharuusukkeen, otti
-pulpettipöydältään vasaran ja naulan, ja avattuaan ikkunansa, jolloin
-hän ensin loi vaivihkaa silmäyksen naapurinsa taholle, hän naulasi
-nauharuusukkeen ulkoseinään.
-
-— Siinä vastaukseni, hän sanoi.
-
-— Mitä hittoa tuo tarkoittaa?
-
-— Sitä vain, selitti d'Harmental, — että voitte mennä ilmoittamaan
-Mainen rouva herttuattarelle lupaukseni luultavasti toteutuvan tänä
-iltana. Ja lähtekäähän siitä nyt, hyvä abbé, palataksenne vasta parin
-tunnin kuluttua, sillä minä odotan erästä, jota teidän on parasta olla
-kohtaamatta täällä.
-
-Abbé, perin ymmärtäväisenä miehenä, ei tarvinnut kahta kehotusta. Hän
-otti hattunsa, puristi chevalierin kättä ja poistui.
-
-Kapteeni Roquefinette saapui kaksikymmentä minuuttia myöhemmin.
-
-
-
-
-RUE DES BONS-ENFANTS
-
-
-Kello kahdeksan tienoissa samaisen sunnuntaipäivän iltana melkoinen
-ryhmä miehiä ja naisia sulki melkein kokonaan Valois-kadun ja
-Lyseokujan kulmauksen, keräytyneenä katulaulajan ympärille,
-joka ihmeellisen näppärästi säesti esityksiään yhtaikaa
-polviensa helisyttämillä metallilautasilla takomalla ja käsiä
-baskilaistamburiiniin.
-
-Tällöin muuan muskettisoturi ja kaksi husaaria laskeutui Palais-Royalin
-takaportaita ja eteni muutamia askelia kujalle päin. Mutta nähdessään
-väkijoukon melkein ehkäisevän heiltä pääsyn edessäpäin nämä kolme
-sotilashenkilöä pysähtyivät ja näkyivät neuvottelevan. Harkinnasta
-oli nähtävästi tuloksena, että oli parempi valita toinen tie, sillä
-muskettisoturi antoi esimerkin, lähtien Cour-des-Fontainesin laitaa
-myöten ja kääntyen Rue des Bons-Enfantsille. Astellen reippaasti,
-vaikka olikin pyylevä, hän pian saapui numero 22:een; hänen
-lähestyessään katuovi avautui kuin taikavoimalla ja sulkeutui hänen ja
-husaarien jälkeen.
-
-Heti kun he olivat ryhtyneet pikku kierrokseensa, poistui soittajan
-ryhmästä nuori harmaapukuinen ja samanväriseen viittaan verhoutunut
-mies, jonka leveälierinen hattu oli painettu silmille. Itsekseen
-hyräillen "Hirtettyjen" sävelmää hän nopeasti käveli Lyseokujaan ja
-saapui sen vastakkaiseen päähän parahiksi näkemään noiden kolmen hienon
-kuljeksijan pääsyn vastamainittuun taloon.
-
-Hän vilkaisi silloin ympärilleen, ja kun katua kunnallishallituksen
-anteliaisuuden ansiosta valaisi tai oikeammin oli tarkoitettu
-valaisemaan pitkin sen pituutta kolme lyhtyä, antoi yksi niistä hänelle
-mahdollisuuden saada näkyviinsä tuollaisen vantteran, nokinaamaisen
-kelpo sydenpolttajan, jonka Greuze on tauluissaan vakiinnuttanut
-tyypiksi. Mies nojaili erääseen Hôtel de la Roche-Guyonin portinpielen
-kiveen, jolle oli laskenut säkkinsä. Tuokion hän epäröi lähestyä
-sydenpolttajaa, mutta kun tämä oli vuorostaan hyräillyt "Hirtettyjen"
-sävelmällä saman loppukerron kuin äsken viittamies, tuntui toinen
-saavan varmuutta ja asteli suoraan hänen luoksensa.
-
-— No, kapteeni, virkkoi viittamies, — näittekö heidät?
-
-— Niin kuin näen teidät, eversti: muskettisoturin ja kaksi husaaria.
-En kylläkään tuntenut heitä, mutta kun muskettisoturi peitteli
-kasvojaan nenäliinalla, niin otaksuin hänet regentiksi.
-
-— Se hän oli, ja husaarit olivat Simiane ja Ravanne.
-
-— Ahaa, oppilaani! virkkoi kapteeni. — On hauskaa tavata hänet
-jälleen. Hän on hyvä lapsukainen.
-
-— Joka tapauksessa pitäkää huoli, kapteeni, että hän ei tunne teitä.
-
-— Minuako tuntisi! Vain itse paholainen voisi tuntea minut tässä
-asussa. Teidän pikemmin pitäisi hiukan harkita omaa varoitustanne,
-chevalier. Teillä on onneton hienon herran sävy, joka ei lainkaan
-sovellu pukuunne. Mutta se sikseen. Nyt he ovat loukussa, ja heitä ei
-saa antaa pujahtaa tiehensä. Ovatko miehemme saaneet tiedon?
-
-— Turkanen, kapteeni, enhän tunne teidän miehiänne sen paremmin
-kuin he tuntevat minua. Läksin ryhmästä laulellen kertoa, joka on
-tunnussanamme. Ovatko he kuulleet ja käsittäneet, sitä en osaa sanoa.
-
-— Olkaa huoletta, eversti, kyllä ne veitikat kuulevat ja ymmärtävät
-vähästäkin.
-
-Tosiaankin oli viittamiehen poistuttua ryhmästä ilmennyt kummallista
-liikehtimistä noiden yksinomaan joutilailta ohikulkijoilta näyttävien
-kuuntelijain keskuudessa. Vaikka virsi ei ollut vielä loppunut eikä
-kolehdin keräys alkanut, hajaantui seurakunta. Miehiä läksi piiristä
-yksitellen tai parittain. Salaisia viittausmerkkejä toisilleen vaihtaen
-jotkut astelivat ylös Valois-katua, toiset Cour des Fontainesille ja
-viimeiset itse Palais-Royalin puolelle, kukin suunnaltaan saartamaan
-Rue des Bons-Enfantsia, joka tuntui olevan heidän sovitun kohtauksensa
-keskus.
-
-Tästä menettelystä — jonka päämäärä on helposti ymmärrettävissä —
-oli tuloksena, että laulajan yleisöksi jäi vain tusina vaimoihmisiä,
-joitakuita lapsia ja muuan neljänkymmenen vaiheilla oleva kelpo
-porvari. Nähdessään ropoja alettavan koota tämäkin läksi vuorostaan
-paikalta, näköjään syvästi halveksien kaikkia uusia renkutuksia ja
-hyräillen hampaittensa välitse vanhaa paimenlaulua. Se tuntui hänestä
-olevan suuresti niiden vallattomien laulelmien yläpuolella, joita ajan
-huono maku oli toimittanut muotiin.
-
-Kelpo porvarimme oli kyllä huomaavinaan, että useatkin hänen
-sivuuttamansa miehet tekivät hänelle joitakin merkkejä. Mutta kun hän
-ei kuulunut mihinkään salaseuraan eikä vapaamuurareihin, hän jatkoi
-matkaansa hyräillen yhä lempisävelmäänsä:
-
-    Anna mun mennä, —
-    jalkani, lennä
-
-    leikkihin Metsolan impien kanssa!
-
-Ja asteltuaan Saint-Honoré-katua Deux-Sergentsin puomille asti hän
-poikkesi Rue du Coqin kulmauksesta ja katosi.
-
-Jokseenkin samalla hetkellä viittamies, joka oli ensimmäisenä poistunut
-kuulijain ryhmästä hyräillen:
-
-— Neljäkolmatta, neljäkolmatta, neljäkolmatta! ja ilmestyi näkyviin
-Palais-Royalin kujaa portaiden juurella ja lähestyen laulajaa virkkoi
-tälle:
-
-— Veljeni, vaimoni on sairaana, ja musiikkisi estää häntä nukkumasta.
-Ellei sinulla ole erityistä syytä oleskeluusi tässä, niin menehän
-Palais-Royalin torille, tässä pikku-écu muuttosi korvaukseksi.
-
-— Kiitoksia, monseigneur, vastasi katulaulaja arvioiden tuntemattoman
-yhteiskunnallista asemaa hänen osoittamansa anteliaisuuden mukaan.
-— Minä siirryn heti. Eikö teillä ole mitään toimitettavaa
-Mouffetard-kadun puolella?
-
-— Ei.
-
-— Olisin vain hoitanut asianne kaupanpäällisiksi.
-
-Mies meni menojaan, ja koska hän oli kokoontumisen aihe, katosivat
-kaikki jäljelläolevat samalla kertaa.
-
-Palais-Royalin kello löi silloin yhdeksän. Nuori viittamies veti
-vyötärystaskustaan kellon, jonka timanttikoristelu oli hänen
-yksinkertaisen asunsa vastakohtana, ja havaitessaan sen edistäneen
-kymmenen minuuttia hän pani sen täsmällisesti oikeaan, sitten Cour des
-Fontainesin kautta kiertäen Rue des Bons-Enfantsille.
-
-Tullessaan numero 24:n kohdalle hän tapasi siellä sydenpolttajan.
-
-— Entä laulaja? tiedusti tämä.
-
-— Lähtenyt.
-
-— Hyvä!
-
-— Entä vaunut? kysyi vuorostaan viittamies.
-
-— Valmiina Baillif-kadun kulmassa.
-
-— Pidittekö huolen siitä, että pyörät ja hevosten kaviot käärittiin
-riepuihin?
-
-— Kyllä.
-
-— Hyvä juttu! Siispä odottakaamme, sanoi viittamies.
-
-— Odottakaamme, vahvisti kapteeni.
-
-Oltiin ääneti. Kului tunti, jonka aikana muutamia viivästyneitä
-kulkijoita yhä pitemmin väliajoin kiirehti autioituvaa katua pitkin.
-Harvat ikkunatkin, jotka vielä olivat valaistut, pimenivät yksitellen,
-ja lopulta pimeys täysin verhosi jo kauan tavoittelemansa alueen, kun
-sen tarvitsi taistella vain kahta katulyhtyä vastaan, joista toinen oli
-vastapäätä Pyhän Klaran kappelia ja toinen Baillif-kadun kulmassa.
-
-Jälleen kului tunti. Kaupunginvartio kuului menevän Valois-katua
-myöten, ja sitten tuli kujanteen vartija sulkemaan portin.
-
-— Hyvä, jupisi viittamies. — Nyt saamme olla häiritsemättä.
-
-— Kunhan hän vain jättää rakastelemisensa ennen päivänkoittoa, murahti
-sydenpolttaja.
-
-— Jos hän olisi yksin, niin voisi pelätä hänen yöpyvän. Mutta eihän
-ole luultavaa, että rouva de Sabran pitäisi luonansa kaikki kolme.
-
-— Hm! Hän voi luovuttaa kamarinsa yhdelle ja jättää toiset kaksi
-uinailemaan pöydän alla.
-
-— Hitto, olette oikeassa, kapteeni; en ollut ajatellut sitä. Oletteko
-muuten noudattanut kaikkia varokeinoja?
-
-— Varmasti.
-
-— Miehenne uskovat, että kysymyksessä on pelkästään vedonlyönti?
-
-— Ainakin ovat uskovinaan, enempää ei heiltä voi pyytää.
-
-— On siis menettely selvillä, kapteeni. Te ja miehenne olette
-päissänne, te tönäisette minua, minä tuiskahdan regentin ja sen väliin,
-jolle hän on antanut käsivartensa, ja erotan heidät. Te kaappaatte
-hänet, vaiennatte suukapulalla, ja vihellys toimittaa paikalle vaunut
-sillaikaa kun Simianea ja Ravannea pidellään pistooli kurkulla.
-
-— Mutta, tiedusti sydenpolttaja alentaen äänensä, — jos hän ehtii
-huutamaan nimeään?
-
-— Jos hän huutaa nimeään? kertasi viittamies. Sitten hän lisäsi vielä
-hiljemmin kuin kysyjä oli puhunut:
-
-— Salaliitossa ei kelpaa puolinaisuus. Jos nousee hälyä, niin tappakaa
-hänet.
-
-— Hitto! sanoi sydenpolttaja. — Koettakaamme saada häneltä suu kiinni
-ajoissa.
-
-Ja kun viittamies ei vastannut, vallitsi taas täydellinen hiljaisuus.
-
-Kului vielä neljännestunti ilman minkäänlaista uutta kehitystä.
-
-Sitten kolmeen keski-ikkunaan ilmestyi huoneen perältä kajastava valo.
-
-— Ahaa, siinäpä jotakin uutta! virkkoivat viittamies ja sydenpolttaja
-yhtaikaa.
-
-Samalla hetkellä kuului miehen askelia Saint-Honoré-kadun puolelta.
-Tulija ilmeisesti aikoi kävellä Rue des Bons-Enfantsia pitkin päästä
-päähän. Sydenpolttaja murisi karmivaa sadatusta, hampaitaan kiristellen.
-
-Mies lähestyi yhä. Mutta kenties häntä riitti säikyttämään pelkkä
-pimeys tai hän näki siinä pimeydessä jotakin epäilyttävää liikkuvan,
-koska hän nyt alkoi ilmeisesti osoittaa jotakin epäröimistä. Pyhä
-Klaran kappelin kohdalta hän turvautuikin jänishousujen vanhaan
-juoneen, jolla he koettavat uskotella, että heitä ei pelota. Hän alkoi
-laulaa. Mutta sitä mukaa kuin hän eteni, kävi ääni vapisevammaksi ja
-vaikka laulun viattomuus kuvasti rauhaisaa sydäntä, oli hänen pelkonsa
-kujanteen suun lähellä jo niin suuri, että hän alkoi yskähdellä. Sehän,
-kuten tunnettua, on säikyn asteikossa seuraava askelma hyräilystä
-ylöspäin.
-
-Kun ympärillä kuitenkin kaikki oli hiljaisena, hän rauhoittui niukan
-ja aloitti äänellä, jonka hän oli virittänyt parempaan sopusointuun
-nykyisen asemansa kuin sanojen sisällön kanssa:
-
-    Anna mun mennä, —
-    jalkani...
-
-Mutta hän pysähtyi yhtäkkiä sekä laulussaan että kävelyssään. Sekä ääni
-että raajat tuntuivat yhtäkkiä pettävän, ja hän jäi hievahtamattomaksi
-ja hisahtamattomaksi, kun salongin ikkunoista tunkeutuva valo paljasti
-hänelle kaksi ajoportin syvennyksessä seisoskelevaa miestä. Kovaksi
-onneksi lähestyi ikkunaa juuri sillä hetkellä varjo. Sydenpolttaja
-näki, että parkaisu voisi tuhota koko suunnittelun, ja hän oli
-syöksähtämäisillään vaeltajan kimppuun, mutta viittamies pidätti hänet.
-
-— Kapteeni, hän supatti, — älkää tehkö pahaa tälle miehelle. Sitten
-lähestyen miestä: — Menkää, hyvä mies, mutta joutuin, älkääkä katsoko
-taaksenne.
-
-Hyräilijä ei odottanut toista käskyä, vaan patikoitsi edelleen niin
-kiireesti kuin lyhyet koivet ja hänen koko ruumiinsa vallannut vavistus
-sallivat, ja muutaman sekunnin kuluttua hän hävisi Hôtel de Toulousen
-puutarhan kulman taakse.
-
-— Olipa aikakin, mutisi sydenpolttaja, — ikkuna avataan.
-
-Molemmat miehet painautuivat varjoon niin syvälle kuin pääsivät.
-
-Samassa olikin ikkuna avautunut ja toinen husaari astunut ulokkeelle.
-
-— No niin, virkkoi huoneesta ääni, josta sydenpolttaja ja viittamies
-tunsivat regentin, — millainen ilma siellä on, Simiane?
-
-— Kas, taitaa sataa lunta, vastasi Simiane.
-
-— Mitä! Taitaako sataa lunta?
-
-— Tai vettä, mistä sitä aina tietää, jatkoi Simiane.
-
-— Senkin möllikkö, sanoi Ravanne, — etkö voi erottaa, mitä sataa? ja
-hänkin pistäytyi ulokkeelle.
-
-— Lopultakaan, arveli Simiane, — en ole oikein varma, sataako mitään.
-
-— Hän on sikahumalassa, huomautti regentti.
-
-— Minäkö, ähmistyi Simiane, kun hänen ryyppääjäkuntoaan halvennettiin,
-— minäkö sikahumalassa! Tulkaahan tänne, monseigneur. Tulkaa, tulkaa.
-
-Vaikka kutsu esitettiin omituiseen tapaan, ilmestyi regenttikin nauraen
-saattolaistensa pariin. Hänen ryhdistään oli muuten helppo nähdä, että
-hän oli itsekin humalassa.
-
-— Vai niin, sikahumalassa! jankkasi Simiane ojentaen prinssille
-kätensä. — Sikahumalassa! No, tuohon käteen, lyön kanssanne vetoa
-sadasta louisdorista, että te ette tee mitä minä teen, vaikka olettekin
-Ranskan regentti.
-
-— Kuulettehan, monseigneur, lausui naisen ääni sisältä, — se on
-haaste.
-
-— Ja sellaisena minä otan sen vastaan. Olkoon menneeksi sata
-louisdoria.
-
-— Minä otan osalleni puolet sen puolella, joka tahtoo, esitti Ravanne.
-
-— Lyö vetoa markiisittaren kanssa, sanoi Simiane. — Minä en ota
-osakumppania panokseeni.
-
-— En minäkään, kieltäytyi regentti.
-
-— Markiisitar, huusi Ravanne, — viisikymmentä louisdoria yhtä
-suudelmaa vastaan!
-
-— Kysykää Philippeltä, salliiko hän minun mennä mukaan.
-
-— Menkää vain, menkää, kehotti regentti. — Teille tarjotaan hyvä
-kauppa, markiisitar, ja te ette voi olla voittamatta. Kas niin, oletko
-valmis, Simiane?
-
-— Olen valmis. Otatteko seurataksenne minua?
-
-— Mihin hyvänsä. Mitä aiot tehdä?
-
-— Katsokaa.
-
-— Mihin hittoon pyritkään?
-
-— Lähden Palais-Royaliin.
-
-— Millä tavoin?
-
-— Kattoja myöten.
-
-Ja Simiane tarttui tuollaiseen viuhkamaiseen rautakoristeeseen, jonka
-mainitsimme erottaneen salin ikkunat makuuhuoneen ikkunoista, ja alkoi
-kavuta kuin apina, joka kiipeää köyttä myöten tavoittamaan kolikkoa
-kolmannesta kerroksesta.
-
-— Monseigneur, huudahti rouva de Sabran syöksähtäen ulokkeelle ja
-tarttuen prinssin käsivarteen, — toivon totisesti, että te ette lähde
-hänen perässään.
-
-— Enkö lähtisi? sanoi regentti vapautuen markiisittaresta. — Ettekö
-tiedä periaatteenani olevan, että minä pystyn siihen, mihinkä joku
-toinenkin? Nouskoon hän kuuhun, niin piru minut periköön, ellen minä
-saavu kolkuttamaan ovelle samaan aikaan kuin hänkin! Löitkö sinä vetoa
-minun puolestani, Ravanne?
-
-— Löin, prinssi, vastasi nuori mies nauraen täyttä kurkkua.
-
-— No, nappaa suudelmasi — olet voittanut.
-
-Ja regentti tarttui vuorostaan rautatankoihin, kiiveten tavoittamaan
-ketterää, pitkää ja hoikkaa Simianea, joka pääsi pengermälle tuossa
-tuokiossa.
-
-— Mutta toivoakseni ainakin te jäätte, Ravanne? sanoi markiisitar.
-
-— Vain ehtiäkseni periä panoksenne, vastasi nuori mies maiskauttaen
-suudelman markiisittaren sievälle, raikkaalle poskelle. — Ja nyt
-hyvästi, rouva markiisitar, — olen monseigneurin paashi, joten
-käsittänette, että minun tulee pysyä mukana.
-
-Ja Ravanne kiirehti vuorostaan samaa tietä, jolle hänen kumppaninsa
-olivat laittautuneet.
-
-Sydenpolttajalta ja viittamieheltä pääsi hämmästyksen huudahdus, joka
-kertautui pitkin katua ikään kuin jokaisella portilla olisi ollut
-kaikunsa.
-
-— Hei, mitä se oli? äännähti Simiane, joka pengermälle päässeenä oli
-vapaampi huomioitsemaan kuin kiipeejät.
-
-— Siinä näet, juoppo! sanoi regentti tarraten toisella kädellään
-pengermän reunukseen. — Siellä on kaupunginvartio, ja sinä toimitat
-meidät putkaan, mutta sinne jätänkin sinut virumaan!
-
-Tuon kuullessaan vaanijat vaikenivat, toivoen että herttua ja
-hänen kumppaninsa eivät jatkaisi hupsutteluaan pitemmälle, vaan
-laskeutuisivat alas ja sitten lähtisivät talosta tavallista tietä.
-
-— Kas niin, tässä olen! henkäisi regentti nousten seisomaan
-pengermällä. — Joko sait kyliäsi, Simiane?
-
-— En suinkaan, monseigneur, en suinkaan, vakuutti Simiane, ja hän
-kumartui supattamaan Ravannen korvaan: — Ei se ole kaupunginvartio, —
-ei näy ainoatakaan pistintä, ei ainoatakaan nahkatakkia.
-
-— Mitä nyt? kysyi regentti.
-
-— Ei mitään, vastasi Simiane tehden merkin Ravannelle, — paitsi että
-minä jatkan nousuani ja tällä kertaa pyydän teitä seuraamaan minua,
-monseigneur.
-
-Niin sanoen hän tarjosi kätensä regentille ja alkoi kontata
-katon vierua ylös, vetäen häntä perässään, Ravannen työnnellessä
-jälkivartiona.
-
-Tuo näky ei enää suonut sijaa pakolaisten aikeiden epäilemiselle.
-Sydenpolttaja karjaisi sadatuksen, ja viittamieheltä pääsi raivostuksen
-huudahdus. Samalla hetkellä Simiane kietaisi käsivartensa savutorven
-ympäri.
-
-— Heh, heh, sanoi regentti istuutuessaan hajareisin katonharjalle ja
-katsellessaan kadulle, missä salongin auki jääneistä ikkunoista tulviva
-valo paljasti kymmenkunnan miehen kiihkeän liikehtimisen. — Mitä tuo
-on? Pikku salavehjekö? Kas, kas, voisi luulla heidän tahtovan kiivetä
-tänne. He ovat vimmoissaan. Tekisi mieleni kysyä heiltä, miten voisin
-heitä palvella.
-
-— Pilailu nyt sikseen, monseigneur, touhusi Simiane, — ja pötkikäämme
-koreasti pakoon.
-
-— Kiertäkää Saint-Honoré-kadun kautta! huusi viittamies. — Juoskaa,
-juoskaa!
-
-— Meidän kimppuumme he tosiaan pyrkivät, Simiane, huomautti regentti,
-— nyt rientäen toisellekin puolelle. Peräytykäämme, peräytykäämme!
-
-— Mistä johtuneekaan, puheli viittamies vetäen vyöstään pistoolin
-ja tähdäten regenttiä, — että minä en häntä keikauta tuolta kuin
-kuvalintua.
-
-— Tuhat tulimmaista! noitui sydenpolttaja tarttuen hänen käteensä. —
-Te toimitatte meidät teilattaviksi.
-
-— Mutta mitä tehdä?
-
-— Odottaa, että he tipahtavat itsellään ja taittavat niskansa; jos
-Kaitselmus on oikeamielinen, niin se toimittaa meille sen pikku
-yllätyksen.
-
-— Oh, nyt johtuu mieleeni, Roquefinette —!
-
-— Soh, välttäkääpäs nimien käyttelyä, jos suvaitsette, eversti.
-
-— Olette oikeassa; anteeksi.
-
-— Mitäs tuosta, mitä luulitte keksivänne?
-
-— Tänne, tänne! luikkasi miekkamies syöksähtäen käytävään, —
-Murretaan portti, niin saamme heidät napatuksi toisella puolella, kun
-he hyppäävät alas.
-
-Joukon jäljelläoleva osa seurasi häntä. Viisi tai kuusi oli lähtenyt
-kaartamaan Saint-Honoré-kadun kautta.
-
-— No, noh, monseigneur, ei ole hetkeäkään hukattavana, hoputti
-Simiane. — Täytyy luisua pyllyllään; se ei ole arvokasta, mutta se on
-turvallista.
-
-— Olen kuulevinani heidän röykyttävän porttikäytävässä, sanoi
-regentti. — Mitä sinä ajattelet asiasta, Ravanne?
-
-— Minä en ajattele, monseigneur, vaan alan laskettaa mäkeä.
-
-Kaikki kolme luisuivat nopsasti katon vierua pitkin pengermälle.
-
-— Tätä kautta, tätä kautta, kutsui naisen ääni ullakkoikkunasta juuri
-kun Simiane jo oli soluttautumassa pengermän reunan yli, liukuakseen
-alas rautakaiteita myöten.
-
-— Ah, tekö siellä, markiisitar! sanoi regentti. — Te olette totisesti
-neuvokas nainen.
-
-— Hypätkää tänne ja jouduttautukaa sitten alas.
-
-Pakolaiset hyppäsivät pengermältä kamariin.
-
-— Jäättekö mieluummin tänne? kysyi rouva de Sabran.
-
-— Niin, minä käynkin noutamassa Canillacin ja hänen patrullinsa,
-tarjoutui Ravanne.
-
-— Ei, ei, päätti regentti. — Noin vimmatusti rehkiessään,
-markiisitar, he murtautuisivat taloonne ja kohtelisivat teitä niin
-kuin väkirynnäköllä vallattua kaupunkia. Ei, parempi on kiirehtiä
-Palais-Royaliin.
-
-He riensivät alas portaita, Ravanne etunenässä, ja avasivat puutarhaan
-johtavan oven. Silloin he selvästi kuulivat hätyyttäjiensä kaikin
-voimin mojauttelevan rautaista ristikkoporttia.
-
-— Takokaa, takokaa, hyvät ystävät, puheli regentti juosten
-huolettomasti ja keveästi kuin nuori mies puutarhan perälle. — Se on
-vankkaa teko ja tuottaa teille työtä.
-
-— Joutuin, monseigneur! huusi Simiane, joka oli pitkänä miehenä
-pudottautunut kiveyksen reunalta Valois-kadun puolelle, riiputtuaan
-käsiensä varassa. — Tuolla kadun päässä toiset jo tulevat. Laskekaa
-jalkanne olalleni, kas noin; toinen... nyt laskeutukaa syliini. Olette
-pelastettu. Jumalan kiitos!
-
-— Miekka käteen, miekka käteen, Ravanne, ja rynnätkäämme noita
-hylkiöitä vastaan! sanoi regentti.
-
-— Taivaan nimessä, monseigneur, suostutteli Simiane vetäen häntä
-takinhihasta. — Seuratkaa meitä. — Tuhannen pentelettä, kai minäkin
-urholllisuutta tunnen, mutta taisteleminen olisi nyt hulluutta. Apuun,
-Ravanne, apuun!
-
-Ja kohotellen herttuaa kainaloista molemmat nuoret miehet kiidättivät
-hänet lähimmästä aina avoinna pidetystä portista Palais-Royaliin
-juuri sillä hetkellä kun Valois-katua pitkin juoksevat miehet olivat
-vain parinkymmenen askeleen päässä heistä ja markiisittaren talon
-portti lennähti auki toisen osaston ponnistuksista. Yhdistynyt joukko
-heittäytyi ristikkoporttia vastaan, jonka pakenijat olivat hädin
-ehtineet lukita takanaan.
-
-— Hyvät herrat, lausui silloin regentti tervehtien käden
-heilautuksella, kun hänen hattunsa oli lennähtänyt jonnekin, — päänne
-takia toivon, että tämä kaikki on vain hulluttelua, sillä te ahdistatte
-väkevämpäänne. Varokaa huomenna poliisipäällikköä! Sillävälin — hyvää
-yötä!
-
-Kolminkertainen naurunremahdus lopullisesti kivetytti kaksi
-salaliittolaistamme, jotka seisoivat ristikkoa vasten painautuneina,
-hengästyneiden miestensä edessä.
-
-— Sen miehen täytyy olla liitossa saatanan kanssa! huudahti
-d'Harmental.
-
-— Olemme hävinneet vedon, veikkoset, ilmoitti Roquefinette miehilleen,
-jotka odottivat hänen määräyksiään. — Mutta me emme hyvästele vielä.
-Tämä uusitaan. Mitä luvattuun palkkioon tulee, niin olette jo saaneet
-puolet ja huomenna maksetaan toinen puoli vanhassa paikassa. Näkemiin.
-
-Kaikkien apulaisten hajaannuttua johtajat jäivät kahden kesken.
-
-— No niin, eversti? virkahti Roquefinette ja katseli d'Harmentalia
-suoraan silmiin.
-
-— Kas, minulla on hyvä halu esittää teille eräs pyyntö, kapteeni,
-vastasi d'Harmental.
-
-— Mikä sitten? kysyi Roquefinette.
-
-— Että seuraatte minua johonkin syrjäiseen paikkaan ja ammutte pääni
-mäsäksi. Siten tämä viheliäinen pääni saa rangaistuksensa eikä silti
-tule tunnetuksi.
-
-— Ja miksi niin?
-
-— Miksikö? Siksi että tällaisessa työssä epäonnistunut on aina
-tomppeli. Mitä nyt voin sanoa herttuattarelle?
-
-— Mitä, ihmetteli Roquefinette, — se Peukalois-Liisako teitä
-hätäännyttää? Jospa hitto vieköön olettekin julmetun herkkäluontoinen,
-eversti! Miksi ihmeessä ei hänen ontuva miehensä itse hoida asioitaan?
-Olisipa tehnyt mieleni nähdä tuo tekosievä valtiattarenne ja hänen
-kaksi kardinaaliaan ja kolme tai neljä markiisiaan yrittämässä
-kiipeillä täällä muureja myöten kuin sisiliskot. Sen sijaan, että
-he parhaillaan tutisevat pelosta jossakin Arsenalin sopessa, me
-olemme toki jääneet taistelutantereen herroiksi. Kuulkaahan,
-eversti, mitä teille sanoo vanha kettu. Hyvältä salaliittolaiselta
-vaaditaan erityisestikin miehuutta, ja sitä teillä on, mutta myös
-kärsivällisyyttä, jota teiltä puuttuu. Jumaliste, jos minulla olisi
-omaan laskuuni suoritettavana tällainen urakka, niin vakuutanpa teille,
-että minä ajaisin sen perille, ja jos jonakin päivän tahdotte siirtää
-sen minulle... Sitä sopii tuumiskella.
-
-— Mutta mitä te minun sijassani sanoisitte madame du Mainelle?
-tiukkasi eversti.
-
-— Mitäkö sanoisin! Näin minä hänelle lausuisin: 'Armollinen
-prinsessa, regentin on täytynyt saada vihiä poliisiltaan, sillä
-hän ei lähtenytkään liikkeelle niin kuin luulimme, ja me näimme
-ainoastaan hänen elostelijoitaan, jotka juoksivat pakoon.' Silloin
-Cellamaren ruhtinas virkkaa teille: 'Rakas d'Harmental, meillä ei ole
-muuta turvaa kuin teidät' ja rouva herttuatar huoahtaa: 'Kaikki ei
-ole hukassa, koska kunnon d'Harmental on jäljellä', Kreivi de Laval
-puristaa kättänne, yrittäen hänkin sopertaa teille kohteliaisuutta,
-jonka jättää kesken, kun hänen kielensä ei ole kerkeä varsinkaan
-imarteluun leukapielen murskaannuttua. Kardinaali de Polignac tekee
-ristinmerkkejä; Alberoni noituu niin että laupias Luoja vapisee,
-ja kaiken kaikkiaan, ensimmäinen yritys tasaantuu siten, ja oman
-arvonne tunto jää loukkaantumattomaksi. Te palaatte ullakkokamarinne
-kätköön ettekä pistä nokkaanne ulos moneen päivään, ellette tahdo
-joutua hirteen. Silloin tällöin minä poikkean sinne vieraisille. Te
-suotte minulle edelleenkin osuutta Espanjan anteliaisuudesta, koska
-minulle on tärkeätä elää mukavasti, pysyäkseni reippaalla tuulella, ja
-sopivan tilaisuuden taas tarjoutuessa me toimitamme sanan niille kelpo
-miehille, jotka äsken lähetimme matkoihinsa, ja otamme hyvityksemme.
-
-— Niin, sitenhän tietenkin toinen tekisi, myönsi d'Harmental. — Mutta
-minä — minkäpä sille mahtaa, kapteeni, minulla on tyhmiä aatteita: en
-osaa valehdella.
-
-— Ken ei osaa valehdella, hän ei pysty toimimaan kunnollisesti,
-väitti kapteeni. — Mutta mitä näenkään tuolla? Kaupunginvartion
-pistimet! Herranen aika, tunnen sen hyvin siitä, että se aina saapuu
-neljännestunnin myöhästyneenä. Meidän täytyy sentään erota. Hyvästi,
-eversti! Tuossa teidän tienne, jatkoi kapteeni viitaten Palais-Royalin
-kujalle, — ja minä menen tätä kautta, — hän lisäsi heilauttaen
-kättään Rue Neve-des-Petits-Champsille päin. — On vain oltava
-tyynenä, kävelkää pikku askelin, jotta ei epäillä, että teidän pitäisi
-pistää juoksuksi. Käsi puuskassa tällä tavoin, ja laulellen 'Muori
-Gaudichonia'.
-
-Ja d'Harmentalin palatessa kujalle kapteeni eteni Valois-katua pitkin
-yhtä tasaisesti kuin vartiokin, josta hän oli sata askelta edellä, ja
-lauleskeli niin huolettomasti kuin ei olisi mitään tapahtunut:
-
-    Pitäkäämme vainkin puolemme,
-    kyll' Espanja häätää huolemme,
-    sen dublonit ovat kirkasta kultaa,
-    kosolti korvaten Ranskan multaa.
-
-Chevalier poikkesi Rue des Bons-Enfantsille, joka oli sillä välin
-käynyt yhtä hiljaiseksi kuin se oli ollut meluisa kymmenen minuuttia
-aikaisemmin, ja Baillif-kadun kulmassa hän näki vaunut, jotka olivat
-hänen ohjeittensa mukaisesti pysyneet paikallaan. Ovi oli odottavasti
-avoinna, astuinlaudan ääressä seisoi lakeija, ja ajopukilla istui kuski.
-
-— Arsenaaliin, käski chevalier.
-
-— Se on turhaa, lausui ääni, joka säpsähdytti d'Harmentalia. —
-Minä tiedän, kuinka kaikki kävi, koska olin katsojana, ja ilmoitan
-asianomaisille. Vierailu olisi tällä hetkellä vaarallinen kaikille.
-
-— Kas, tekö, abbé! sanoi d'Harmental yrittäen tuntea Brigaudia
-liverissä, johon hän oli laittautunut. — No, teettekin minulle
-todellisen palveluksen, käyttämällä suunvuoroa minun sijastani. En
-tiedä mitä kummaa sanoisinkaan!
-
-— Kun taasen minä sanon, vakuutti Brigaud, — että te olette urhea
-ja altis aatelismies ja että jos Ranskassa olisi vain kymmenenkin
-teidänlaistanne, kaikki olisi pian valmista. Mutta me emme ole tässä
-kohteliaisuuksia vaihtamassa. Nouskaa pian vaunuihin. Minne viemme
-teidät?
-
-— Ei tarvitse, esteli d'Harmental. — Voin hyvinkin kävellä.
-
-— Nouskaa, se on varmempaa.
-
-D'Harmental istuutui vaunuihin, ja palvelijaksikin sonnustautuneena
-Brigaud kursailemattomasti asettui hänen viereensä.
-
-— Rue du Gros-Chenetin ja Cléry-kadun kulmaan, käski abbé.
-
-Pitkälliseen odotteluun kyllästynyt kuski nykäisi hevoset heti
-liikkeelle. Määräpaikassa vaunut pysähtyivät, chevalier astui alas,
-harppaili Rue du Gros-Chenetille ja katosi pian Rue du Temps-Perdun
-kulman taakse.
-
-Vaunut vierivät joutuisasti edelleen bulevardille päin, ilman
-vähäisintäkään ääntä, niin kuin maakamaraa koskettamattomat aavemaiset
-ajoneuvot.
-
-
-
-
-BUVAT
-
-
-Aiomme puhua kunnon porvarista, jonka ensiksi näimme poistuvan
-Valois-kadun väkijoukosta ja suuntaavan askeleensa Deux Sergentsin
-puomille päin silloin kun ulkoilmataiteilija ryhtyi keräämään ropoja ja
-sitten odottamattomalla hetkellä osuvan viivästyneenä mittelemään Rue
-des Bons-Enfantsia.
-
-Kunnon porvarimme oli viiden jalan ja yhden tuuman mittainen pätykkä,
-tanakkatekoinen ja iän edistyessä pyöristyvä. Tyynet kasvot olivat sitä
-tyyppiä, jolla kaikki näyttä samanväriseltä — tukka, kulmakarvat,
-silmät ja iho — niin että kymmenen askeleen päässä ei erota mitään
-erikoista juonnetta. Yrittäessään lukea tuosta taulusta jotakin
-omituista ja merkityksellistä kohtaloa olisi intomielisinkin fysionomi
-varmasti pysähtynyt siirryttyään suurista harmaansinistä silmistä
-matalaan otsaan ja typeränsekaisesti raollaan olevista huulista
-kaksoisleuan pulleihin laskoksiin. Hän olisi silloin oivaltanut,
-että hänellä oli tarkasteltavanaan yksilö, jolle kaikki kuohunta on
-tuntematon, jonka tuoreutta sekä hyvät että huonot intohimot ovat
-pitäneet kunniassa.
-
-Kaitselmus ei milloinkaan huolla asioita puolinaisesti ja oli merkinnyt
-alkuteokselle, kuvaavaksi nimeksi Jean Buvat. Ne kylläkin, jotka olivat
-saaneet havaita kelpo miehen hengenlahjojen äärimmäisen vajavuuden
-ja hänen sydämensä oivat ominaisuudet, yleensä jättivät silleen
-kastetoimituksessa annetun osan nimestä ja mainitsivat häntä pelkästään
-Buvatina.
-
-Varhaisimmista vuosistaan asti pikku Buvat osoitti suurta
-vastenmielisyyttä kaikenkaltaiseen opiskeluun, mutta aivan erikoista
-luontumusta kaunokirjoitukseen. Äiti oli saanut hänelle vapaaoppilaan
-paikan Oratorion hengelliseen opistoon. Joka aamu hän toi sinne
-teemansa ja muut harjoitustehtävänsä virheitä vilisevinä, mutta niin
-sievästi, säännöllisesti ja siististi kirjoitettuina, että sitä
-oli ilo katsella. Tuloksena oli, että pikku Buvatille päivittäin
-annettiin patukkaa laiskasta tajuamisesta ja vuosittain palkinto
-parhaasta käsialasta. Hänen täytettyään viisitoista vuotta sai
-_Epitome sacra_,[82] jota hän oli päntännyt jo viisi lukuvuotta,
-opiskeluohjelmassa seuraajakseen _Epitome Graecan_,[83] mutta jo
-ensimmäisistä käännöksistä älysivät opettajat, että siinä oli yritetty
-liiallista hyppäystä ja päättivät, että hänelle sai kuudenneksikin
-vuodeksi riittää vain _Epitome sacra_.
-
-Niin lauhkealta kuin hän ulkonaisesti näyttikin, piili nuoren Buvatin
-sielun sopukassa jonkinlaista kunnianhimoakin. Hän tuli illalla kotiin
-itkusuin, valitti kärsineensä vääryyttä ja ilmaisi tuskaannuksessaan
-seikan, jota oli siihen asti varonut tunnustamasta. Koulussa oli
-kymmenvuotiaitakin lapsia päästetty hänen edelleen. Suulas leskimatami
-Buvat oli joka aamu nähnyt poikansa tallustavan kouluun kauniisti
-riimustelluin kotitehtävin, joten niissä ei toki voinut olla moitteen
-sijaa, ja juoksi seuraavana aamuna sättimään kelpo luostariveljiä
-pahanpäiväisesti. Nämä vastasivat, että hänen poikansa oli hyvä lapsi,
-jolla oli harras mieli Jumalaa kohtaan ja nuhteeton käyttäytyminen
-toverien parissa. Mutta samalla hän oli niin kamalan kovakallonen,
-että he neuvoivat tekemään hänestä kirjoitusmestarin, kehittämään sitä
-ainoata lahjaa, jonka kitsas luonto näytti hänelle suoneen.
-
-Matami Buvat käsitti pian siten saavansa pojastaan tuottoa, ja kotiin
-tullessaan hän heti ilmoitti opiskelijalle uuden tulevaisuuden
-suunnitelman. Nuori Buvat ei siinä aluksi nähnyt muuta kuin
-pelastumisen päivittäisestä raipasta ja patukasta, jotka eivät hänen
-mielestään korvanneet jokavuotista vasikannahkakansiin sidottua
-palkintoa. Niin ollen hän ilon innostuksessa yhtyi äidin kantaan,
-lupasi viimeistään puolen vuoden kuluttua olla pääkaupungin näppärin
-kirjoitusmestari, ja samana päivänä hän ryhtyi työhönsä, ostaen
-vähäisillä säästöillään neliteräisen kynäveitsen, kimpun hanhensulkia
-ja kaksi uutta kirjoitusvihkoa.
-
-Ystävälliset luostariveljet eivät olleet erehtyneet nuoren Buvatin
-oikeasta kutsumuksesta. Kaunokirjoitus oli hänellä melkein piirtämiseen
-ulottuva taito. Kuuden kuukauden kuluttua hän Tuhannen ja yhden yön
-apinan tavoin kirjoitti kuudenlaista käsialaa ja jäljensi viivoilla
-kaikenmuotoisia ihmisten, puiden ja eläinten ääripiirteitä. Vuodessa
-hän pääsi niin varmalle tasolle, että katsoi voivansa lähettää
-liikkeelle harjoitusohjelmansa.
-
-Hän uurasti tämän laatimisessa kolme kuukautta, käyttäen öitäkin apuna,
-niin että näkö oli tärveltyä. Mutta kohtuullista on myös sanoa, että
-siinä valmistui todellisen mestaruuden näyte: se ei ollut pelkästään
-koristeellinen julistus, vaan suorastaan taulu, joka varjostuksin ja
-hiusviivoin esitti maailman luomista, jaettuna osastoiksi jokseenkin
-siihen tapaan kuin Balaelin "Kirkastus". Edenille omistetussa yläosassa
-iankaikkinen Isä veti Eevaa nukkuvan Aatamin kyljestä, ympärillään
-niitä eläimiä, jotka ylväydessä lähenevät ihmistä, kuten leijona,
-hevonen ja koira. Alhaalla levisi meri, jonka syvyyksissä nähtiin mitä
-kummallisimpien kalojen uiskentelevan. Pinnalla taasen kellui uhkea
-kolmikantinen laiva. Kumpaisellakin sivulla kaksi lintujen laulupuuta
-yhdisti latvoillaan hipomansa taivaan juurtensa kiinnikekohtana olevaan
-maakamaraan, ja kaikkien näiden kauniiden aiheiden kehystämästä
-keskitilasta pisti silmään mitä täydellisimmin vaakasuorina riveinä
-kuudella eri käsialakuosilla tekstattu sana _hellittämättömästi_.
-
-Tällä kertaa taiteilija ei pettynyt odotuksessaan.
-
-Taulujuliste teki luonnollisen tehonsa. Viikon kuluessa nuori herra
-Buvat sai viisi poika- ja kaksi tyttöoppilasta.
-
-Tämä menestys vain karttui, ja kun matami Buvat oli muutamia vuosia
-vielä viettänyt huolettomammissa oloissa kuin hänellä oli koskaan
-ollut, edes miehensä eläessä, sai hän tyydytyksekseen kuolla täysin
-levollisena poikansa tulevaisuudesta.
-
-Soveliaasti murehdittuaan äidin poismenoa tämä jatkoi elämänsä
-ladulla, joka oli niin kaavoittunut, että hän saattoi joka ilta
-odottaa huomiselta vain päättyneen päivän toistumista. Sitten hän ehti
-kuuden- tai seitsemänkolmatta vuoden ikään, viattoman ja hyveellisen
-hyväluontoisuutensa ainaisella rauhaisuudella selviytyen ihmiselämän
-myrskykaudesta.
-
-Niihin aikoihin tämä kelpo mies sai tilaisuuden jalomieliseen tekoon,
-johon hän ryhtyi vaistomaisesti, hyvän sydämensä säveydessä niin kuin
-hän kaikessakin toimi. Älykäs mies olisi kenties mennyt sen ohitse
-näkemättä tai kääntänyt päänsä pois nähdessään.
-
-Buvat oli vaatimattomasti vuokrannut itselleen ullakkokamarin Rue
-des Ortiesin numero 6:ssa, ja tämän ensimmäisessä kerroksessa asui
-nuori pariskunta, jonka viehättävän sopusointuista yhdyselämää koko
-naapuristo ihaili. Mies oli kolmenkymmenenneljän tai -viiden ikäinen,
-maan eteläosasta — tukka, silmät ja parta mustat, iho ruskea,
-hampaat kuin helmet. Hän oli nimeltään Albert du Rocher. Isä oli
-ollut sevenniläispäällikkö[84] ja nähnyt herra de Bavillen vainojen
-aikana pakolliseksi omaksua perheineen katolisuuden. Puolittain
-vastustushalusta ja puolittain syystä että nuori mieli hakee nuorta
-johtajaa oli Albert knaappipalveluksesta suoriuduttuaan liittynyt
-Chartresin herttuan[85] henkivartioon.
-
-Herttua järjesteli parhaillaan tätä joukkoaan, joka oli edellisellä
-sotaretkellä kärsinyt pahoja vaurioita Steenkirkin taistelussa,
-prinssin ensimmäisessä ottelussa. Du Rocher peri paikan la Neuvillelta,
-joka oli saanut surmansa tuossa voiton ratkaisijaksi koituneessa ja
-Chartresin herttuan johtamassa kuninkaallisen henkivartion uljaassa
-hyökkäyksessä.
-
-Talvi oli keskeyttänyt sotaretken, mutta kevään tullen Luxemburgin
-herttua[86] kutsui ympärilleen kaikki nuo urheat upseerit, jotka
-siihen aikaan puolivuosittain jakoivat elämänsä sodan ja huvittelun
-kesken. Chartresin herttua, aina kiihkeänä vetämään miekkansa, jonka
-Ludvig XIV:n kademielisyys niin useasti toimitti pysymään huotrassa,
-oli ensimmäisiä ottamassa varteen kutsun. Du Rocher seurasi hänen
-sotilassaattueensa mukana.
-
-Nyt koitti Neerwindenin[87] suuri päivä. Chartresin herttualla oli
-henkivartion päällikkyys kuten tavallisesti, ja tapansa mukaan hän
-hyökkäsi sen etunenässä, mutta niin tulisesti, että hän ryntäilyssään
-jäi viisi kertaa melkein yksikseen vihollisten keskelle. Viidennellä
-kerralla hänen vierellään oli vain eräs nuori mies, jota hän tuskin
-tunsikaan, mutta heidän vaihtamastaan nopeasta silmäyksestä hän
-huomasi, että siinä oli yksi niitä joihin saattoi luottaa. Niinpä hän
-ei antautunut, kuten hänelle esitti muuan viholliskorpraali, joka oli
-hänet tuntenut, vaan lävisti pidättelijältään pistoolinlaukauksella
-pään.
-
-Samassa kajahti kaksi muuta laukausta. Toinen luoti vei prinssiltä
-hatun ja toinen litistyi hänen miekkansa kahvaa vasten. Mutta
-seuraavana hetkenä kumpainenkin ampuja suistui satulasta melkein
-yhtaikaa, toinen prinssin kumppanin sapeliniskun saaneena ja toinen
-hänen pistoolinsa surmaamana. Silloin kohdistui yhteislaukaus noihin
-kahteen mieheen, jotka suorastaan ihmeellisesti jäivät haavoittumatta.
-Prinssin hevonen vain sortui hänen allaan, saatuaan päähänsä
-kuolettavan luodin, ja nuori saattolainen hyppäsi heti alas omansa
-selästä ja tarjosi ratsunsa hänelle. Prinssi esteli, kun tuo palvelus
-saattoi käydä esittäjälleen kovin kalliiksi. Mutta nuori mies, joka oli
-kookas ja vanttera, katsoi hetken sopimattomaksi, sieppasi prinssin
-syliinsä ja toimitti hänet väkisin satulaan.
-
-Sitten ennätti markiisi d'Arcy kevyen ratsuväenosastonsa kanssa
-paikalle juuri kun prinssi ja hänen kumppaninsa olivat uljuudestaan
-huolimatta saamaisillaan surmansa tai joutumaisillaan vangeiksi.
-Kumpainenkin oli yhä säilynyt vammoitta, vaikka prinssin vaatteet
-oli lävistänyt neljä luotia. Chartresin herttua ojensi nyt kätensä
-kumppanilleen ja kysyi hänen nimeään, sillä joskin kasvot olivat tutut,
-oli tämä ollut vasta niin vähän aikaa hänen palveluksessaan, että
-nimikään ei ollut jäänyt herttuan mieleen. Nuori mies vastasi olevansa
-Albert du Rocher ja saaneensa hänen saattuessaan tallimestarin paikan,
-Steenkirkin taistelussa kaatuneen la Neuvillen jälkeen. Kääntyen
-tulijain puoleen prinssi huomautti: — Hyvät herrat, pelastitte minut
-joutumasta vangiksi, mutta tässä on se, joka pelasti henkeni.
-
-Sotaretken päättyessä Chartresin herttua nimitti du Rocherin
-ensimmäiseksi tallimestarikseen ja yhä kiitollisesti kiintyneenä häneen
-naitti hänet kolme vuotta myöhemmin, ottamalla suoritettavikseen hänen
-rakastamansa neidon myötäjäiset. Kun prinssi oli siihen aikaan vasta
-nuori mies, eivät myötäjäiset valitettavasti nousseet suureenkaan
-summaan, mutta lisähyvitykseksi hän lupasi pitää huolta suojattinsa
-ylenemisestä upseerinuralla.
-
-Tuo neito oli englantilaista syntyperää. Hänen äitinsä oli saattanut
-Englannin Henrietteä tämän saapuessa Ranskaan Monsieurin[88]
-puolisoksi, ja prinsessan kuoltua markiisi d'Effiatin myrkyttämänä hän
-oli siirtynyt seuranaisena _la grand dauphinen_[89] palvelukseen.
-Tämän kuoltua 1690 ei englannitar saarelaisylpeydessään tahtonut jäädä
-neiti de Choinin[90] seuraan, vaan vetäytyi Saint-Cloudin lähistöltä
-vuokraamaansa pikku maataloon antautuakseen kokonaan siellä pikku
-Claricensa kasvattamiseen sen elinkoron varassa, jonka hänellä oli
-_le grand dauphinin_ anteliaisuuden myöntämänä. Chartresin herttuan
-matkoilla Saint-Cloudissa Albert du Rocher tutustui tähän nuoreen
-tyttöön, jonka kanssa prinssi sitten naitti hänet, vuoden 1697
-vaiheilla.
-
-Tämä onnekkaasta sovustaan ihailtu pariskunta asui siis Rue des
-Ortiesin 6:ssa, talon ensimmäisessä kerroksessa, jonka ullakkokerrasta
-Buvat oli saanut vaatimattoman asuinhuoneen.
-
-Aviopari oli ensin saanut pojan, jonka opettaminen kirjoitustaitoiseksi
-uskottiin Buvatille hänen neljännellä vuodellaan. Nuori oppilas ennätti
-osoittaa erinomaista edistystä, ennen kuin tuhkarokko aavistamattomasti
-riisti hänet pois. Vanhempien murhe oli rajaton, kuten saattaa
-käsittää. Buvat otti siihen osaa sitäkin vilpittömämmin, kun hänen
-oppilaallaan oli ollut niin hyvää luontumusta hänen alallaan.
-
-Tämä heidän tuskaansa kohtaan vieraan taholta ilmenevä myötätunto
-tuotti sydämellistä seurustelua ja kun kelpo kirjoitusmestari eräänä
-päivänä valitti taiteilijain epävarmaa tulevaisuutta, tarjoutui Albert
-du Rocher käyttämään vaikutusvaltaansa paikan saamiseksi hänelle
-kuninkaallisessa kirjastossa. Buvat hypähti ilosta, ajatellessaan että
-hänestä voisi vielä tulla virallinen toimihenkilö. Samana päivänä hän
-piirteli hakemuksen kaikkein kauneimmalla käsialalla. Ylitallimestari
-liitti siihen lämpimän puoltolauseen, ja kuukauden kuluttua Buvat
-nimitettiin apulaiseksi kirjaston käsikirjoitusosastolle yhdeksänsadan
-livren vuosipalkalla.
-
-Uuden yhteiskunnallisen asemansa herättämässä varsin luonnollisessa
-ylpeydessä Buvat siitä päivästä alkaen jätti oppilaiden hankkimisen
-ja ryhtyi kyhäilemään nimilappuja. Elämän loppuun asti taattuna
-on yhdeksänsataa livreä todellinen omaisuus, ja kuninkaallisen
-avokätisyyden ansiosta alkoi arvoisa kirjoitustaituri viettää ihania
-päiviä kuitenkin alinomaa vakuutellen hyville naapureilleen, että jos
-heille tulisi toinen lapsi, ei häntä opettaisi kirjoittamaan kukaan
-muu kuin Jean Buvat. Nämäkin puolestaan olivat suuresti halukkaita
-antamaan kirjastovirkailijalle tuon lisätyön. Jumala täytti heidän
-toivomuksensa. Lopulta vuotta 1702 Clarice sai tyttären.
-
-Koko talossa vallitsi suuri riemu. Buvat ei saanut hetkenkään rauhaa.
-Hän juoksenteli portaissa, läimäytellen reisiään ja loilotellen
-lempilauluaan "Anna mun mennä, — jalkani, lennä". Ensimmäistä kertaa
-nimityksensä jälkeen, josta oli jo kulunut kaksi vuotta hän sinä
-päivänä saapui toimistohuoneeseensa neljänneksen yli kymmenen eikä
-täsmälleen kello kymmeneltä. Muuan ylimääräinen kanslia-apulainen, joka
-luuli hänen kuolleen, oli jo ehättänyt pyytämään hänen paikkaansa.
-
-Pikku Bathilde ei ollut vielä viikon vanha, kun Buvat jo tahtoi saada
-hänet harjoittelemaan suoria viivoja, sanoen että jonkin taidon
-perusteelliseksi oppimiseksi on opiskeluun ryhdyttävä pienestä. Oli
-perin työlästä saada hänet ymmärtämään, että täytyi odottaa ainakin
-kaksi tai kolme vuotta. Hän alistui, mutta odotellessaan hän valmisti
-esimerkkejä. Kolmannen vuoden lopulla Clarice toteutti lupauksensa, ja
-Buvat sai tyytyväisyydekseen sovitella juhlallisesti Bathilden sormien
-väliin ensimmäisen kynän, jota ne milloinkaan olivat koskeneet.
-
-Päästiin vuoteen 1707, ja Monsieurin kuoleman jälkeen Orleansin
-herttuaksi tullut entinen Chartresin herttua oli vihdoin saanut
-päällikkyyden Espanjassa, missä hänen piti viedä lisäjoukkoja
-Berwickin herttualle.[91] Koko hänen henkivartiolleen annettiin heti
-määräys valmistautua matkaan maaliskuun 5. päiväksi. Ensimmäisenä
-tallimestarina Albert välittömästi kuului prinssin saattueeseen.
-Uutinen, joka olisi muuna aikana suunnattomasti ilahduttanut häntä,
-oli hänelle tällä hetkellä melkein tuskallinen sillä Claricen terveys
-alkoi herättää suurta huolestusta ja lääkäri oli tullut maininneeksi
-keuhkotaudista. Clarice joko tunsi itse olevansa vaarallisessa tilassa
-tai — mikä on vielä luonnollisempaa — vain pelkäsi miehensä puolesta.
-Hänen hätääntymisensä purkautui niin epätoivoisena, että Albertkaan ei
-voinut pidättyä vuodattamasta kyyneliä. Pikku Bathilde ja Buvat itkivät
-syystä että näkivät itkua.
-
-Tuli maaliskuun 5. päivä, jolloin oli lähdettävä. Tuskassaankin oli
-Clarice itse pitänyt huolta miehensä varustuksista, joiden piti
-olla prinssin saattolaisen arvoa vastaavassa kunnossa. Kyyneleisiä
-kasvoja kirkasti ylpeän ilon välähdys, kun Albert komeassa
-sotilaspuvussaan istui vauhkon sotaratsunsa selässä. Albertin povi
-paisui uljaasta itseluottamuksesta. Vaimo surullisesti myhäili hänen
-tulevaisuudentoivolleen; mutta ollakseen painostamatta hänen mieltään
-tänä viimeisenä hetkenä hän sulki apeuden sydämeensä, ja vaimentaen
-pelkonsa, joka koski heitä molempia, hän kehotti miestään reippaasti,
-ajattelemaan kunniaansa eikä häntä.
-
-Orleansin herttua ja hänen armeijakuntansa vaelsivat Kataloniaan
-huhtikuun ensimmäisinä päivinä ja etenivät heti pikamarssia Aragonian
-halki. Saavuttuaan Segorbiaan prinssi kuuli, että Berwickin
-herttua valmistautui ratkaisevaan taisteluun ja ehtiäkseen ajoissa
-ottamaan siihen osaa hän lähetti Albertin kuriirinaan ilmoittamaan
-ylipäällikölle, että Orleansin herttua oli toimittamassa hänen avukseen
-kymmenentuhatta miestä ja pyytämään, että hän, mikäli saattoi niin
-järjestää, kävisi taisteluun vasta näiden uusien voimien tullessa
-perille.
-
-Albert lähti matkaan, mutta huonojen oppaiden harhaannuttamana hän
-pääsi vuoristossa vain vuorokauden edelle armeijasta ja päätyi
-ylipäällikön leiriin juuri taistelun jo alkaessa. Albert tiedusti,
-missä marski itse oli tavattavana, ja hänelle osoitettiin armeijan
-vasemmalla sivustalla kohoavaa mäkeä, jolta näki koko tasangolle.
-Siellä ylipäällikkö oli esikuntansa ympäröimänä. Kuriiri kannusti
-hevosensa suoraan häntä kohti.
-
-Ylitallimestari esittäytyi marskille ja ilmoitti asiansa. Marski
-viittasi kädellään taistelutantereelle ja käski hänen palata prinssin
-luo ja kertoa tälle näkemänsä. Mutta Albert oli haistanut ruudinsavua
-eikä halunnut lähteä tyhjin toimin. Hän pyysi saada jäädä, voidakseen
-viedä prinssille edes voiton sanoman. Marski suostui siihen. Sillä
-hetkellä näytti ylipäälliköstä rakuunahyökkäys tarpeelliselta ja hän
-määräsi erään adjutanttinsa viemään everstille rynnäkkökäskyn. Nuori
-mies lähti täyttä laukkaa, mutta oli tuskin ehtinyt kolmanneksen matkaa
-mäeltä rykmentin luo, kun tykinkuula vei häneltä pään. Hän ei ollut
-vielä suistunut jalustimista du Rocherin siepatessa tilaisuuden ottaa
-osaa taisteluun. Hän karautti eteenpäin vuorostaan, välitti everstille
-määräyksen eikä palannutkaan marskin seurueeseen, vaan veti miekkansa
-ja ryntäsi rykmentin etunenässä.
-
-Tämä hyökkäys oli päivän loistavimpia temppuja ja tunkeutui niin
-syvälle keisarillisten riveihin, että vihollinen alkoi horjua. Marski
-oli väkisinkin katseillaan seurannut nuorta upseeria, jonka saattoi
-tuntea univormustaan. Hän näki Albertin pääsevän vihollisen lipulle
-asti, ryhtyvän käsikähmään lipunkantajan kanssa ja sitten hetkisen
-kuluttua, ahdistetun rykmentin ollessa jo pakosalla, palaavan tuomaan
-voittosaalista hänelle. Marskin eteen päästäessään prinssin kuriiri
-heitti lipun hänen jalkoihinsa ja avasi suunsa puhuakseen mutta sanojen
-sijasta hänen huuliltaan tulvahtikin verivirta. Marski näki hänen
-huojuvan satulassa ja kiirehti tarjoamaan tukeansa, mutta ei ehtinyt
-auttamaan ennen kuin Albert putosi maahan. Hän oli saanut luodin
-rintaansa..
-
-Marski hyppäsi ratsailta, mutta urhea nuorukainen oli heittänyt
-henkensä lipun päälle, jonka oli valloittanut.
-
-
-
-
-MURHENÄYTELMÄ
-
-
-Orleansin herttua saapui taistelun jälkeisenä päivänä. Hän suri
-Albertia niin kuin uljasta miestä ainakin. Mutta olihan tämä saanut
-sankarikuoleman, kaatunut voiton innossa, kuollut valloittamansa
-lipun päälle, ja mitä enempää saattoi toivoa ranskalainen, soturi ja
-aatelismies?
-
-Prinssi tahtoi omakätisesti kirjoittaa leskiparalle. Jos mikään saattoi
-lohduttaa vaimoa miehen kuolemasta, niin varmaankin tuollainen kirje.
-Mutta Clarice-rukka ei nähnyt muuta kuin että hänellä ei enää ollut
-puolisoa eikä Bathildella isää.
-
-Kello neljä Buvat tuli kotiin kirjastosta. Hänelle ilmoitettiin,
-että rouva du Rocher kaipasi häntä luokseen ja hän riensi heti alas.
-Vaimoparka ei itkenyt, hän oli musertunut, kyyneleetön, sanaton. Silmät
-tuijottivat tylsinä kuin mielipuolisella. Buvatin tullessa hän ei edes
-kääntänyt päätänsä, vaan ojensi häneen päin kirjeen.
-
-Buvat katseli ällistyneesti oikealle ja vasemmalle, käsittääkseen mitä
-oli tapahtunut. Kun mitään ei ilmennyt, hän kohdisti huomionsa paperiin
-ja luki ääneen:
-
- "Madame, miehenne on kuollut Ranskan ja minun puolesta. Ranska tai
- minä emme voi toimittaa häntä teille takaisin. Mutta muistakaa, että
- jos joskus tarvitsette jotakin, me kumpainenkin olemme teille velkaa.
-
- Sydämellisesti teidän
-
-                                          _Philippe d'Orleans_."
-
-— Mitä! huudahti Buvat katsoen Clariceen silmät suurina, — herra du
-Rocher...? Mahdotonta!
-
-— Onko isä kuollut? virkkoi pikku Bathilde lähestyen äitiään nurkasta,
-jossa oli leikkinyt nukella. — Äiti, onko totta, että isä on kuollut?
-
-— Oi, voi, on, rakas lapseni, valitti Clarice saaden samalla kertaa
-takaisin sekä puheenlahjan että kyyneleet. — Voi, kyllä se on totta,
-kyllä niin on käynyt! Voi meitä onnettomia!
-
-— Madame, sanoi Buvat, jonka mielikuvitus ei riittänyt erikoisemmin
-keksimään lohduttelua, — älkää noin antautuko surun valtaan. Se
-saattaa olla väärä tieto.
-
-— Ettekö näe, että kirje on itseltään Orleansin herttualta, huudahti
-leski. — Niin, lapseni, isäsi on kuollut. Itke, itke, tyttöni, kenties
-Jumala nähdessään kyyneleesi on sinulle armollinen.
-
-Niin sanoessaan onneton vaimo yski niin tuskallisesti, että Buvat tunsi
-omassakin povessaan raatelua. Mutta hän kauhistui vielä pahemmin,
-kun näki verisen läikän nenäliinassa, jolla sairas oli pyyhkäissyt
-huuliaan. Silloin hän käsitti, että pikku Bathildea oli kenties
-uhkaamassa kovempikin kohtalon kolaus kuin häntä nyt oli kohdannut.
-
-Claricen huoneisto oli nyt käynyt hänelle liian suureksi. Kukaan ei sen
-vuoksi ihmetellyt nähdessään hänen muuttavan asumaan ahtaammin toisessa
-kerroksessa.
-
-Paitsi murhetta, joka oli turruttanut Claricelta kaikki muut
-sielunkyvyt, jokaisessa ylevässä sydämessä asustaa jonkunlainen
-vastenmielisyys anoa edes isänmaalta korvausta sen palveluksessa
-vuodatetusta verestä. Leski epäröi siis esittäytyä sotaministeriössä
-saattaakseen voimaan oikeuksiansa. Siitä johtui, että kun hän kolmen
-kuukauden kuluttua ryhtyi ensimmäisiin toimenpiteisiin, Requenan ja
-Saragossan valloitussaavutukset olivat jo työntäneet syrjään Almanzan
-taistelun. Clarice näytti prinssin kirjettä. Ministerin sihteeri
-vastasi, että hän varmastikin saisi kaikki kuntoon tuollaisen kirjeen
-nojalla, mutta että sitä varten piti odottaa hänen korkeutensa
-paluuta. Clarice katseli laihtuneita kasvojaan kuvastimessa ja hymyili
-surullisesti. — Odottaa! — hän ajatteli. — Niin, se kyllä olisi
-parempi, mutta Jumala tietää, onko minulla siihen enää aikaa.
-
-Tästä viivytyksestä oli tuloksena, että Clarice vaihtoi toisesta
-kerroksesta vuokraamansa asunnon kahteen pieneen kolmannen kerroksen
-huoneeseen. Kovaonnisella leskellä ei ollut muita varoja kuin miehensä
-palkka. Herttuan antamat pikku myötäjäiset olivat huvenneet kodin
-kalustamiseen ja hänen miehensä varusteisiin. Kun uusi asunto oli
-paljon pienempi kuin edellinen, ei ihmetelty, että Clarice myi liiat
-huonekalunsa.
-
-Orleansin herttuan odotettiin palaavan loppusyksyllä, ja siihen
-Clarice perusti asemansa korjautumisen. Mutta vastoin kaikkia sen ajan
-strategisia tapoja ei armeija asettunutkaan talvileiriin, vaan jatkoi
-sodankäyntiä. Tuli tiedoksi, että herttua ei vielä palaisikaan, vaan
-valmistautui piirittämään Léridaa. Mutta vuonna 1647 oli itse suuri
-Condé epäonnistunut samassa yrityksessä, joten uuden piirityksen, jos
-se menestyisikin, täytyi olettaa kestävän kauan.
-
-Clarice rohkaisi mielensä muutamiin uusiin toimenpiteisiin virastoissa.
-Tällä kertaa oli hänen miehensä nimikin jo unohdettu. Hän turvautui
-jälleen prinssin kirjeeseen. Tämä teki tavallisen tehonsa, mutta
-hänelle vastattiin samalla, että Orleansin herttua varmasti palaisi
-Léridan piirityksen päätyttyä, joten piti olla vain kärsivällinen vielä.
-
-Nyt leskiraukka luopui kahdesta kamaristaan ja siirtyi pikku
-ullakkohuoneeseen vastapäätä Buvatin asuntoa. Hän muutti rahaksi loput
-huonekalunsa, säilyttäen ainoastaan pöydän, muutamia tuoleja, pikku
-Bathilden kätkyen ja oman sänkynsä.
-
-Buvat oli nähnyt muutoksien sarjan erityisemmin pohtimatta tätä
-kaikkea, mutta vaikka hän ei ollut kovinkaan terävä-älyinen, täytyi
-hänen oivaltaa naapurinsa asema. Järjestystä rakastavana miehenä hän
-oli tehnyt jonkun verran säästöjä, jotka hän olisi hyvin mielellään
-luovuttanut Clarice-rouvan käytettäviksi, mutta tämän ylpeys lisääntyi
-sitä mukaa kuin hänen puutteenalaisuutensakin, joten Buvat-parka ei
-rohjennut tehdä hänelle sellaista tarjousta. Parikymmentä kertaa
-hänellä oli lesken luo pistäytyessään mukanaan pikku käärö, joka
-sisälsi hänen koko omaisuutensa, viisi-, kuusikymmentä louisdoria,
-mutta aina hän palasi sieltä käärö puolittain vedettynä taskusta,
-milloinkaan uskaltamatta ottaa sitä kokonaan esille.
-
-Eräänä päivänä kuitenkin sattui, että Buvat ollessaan menossa
-toimistoonsa kohtasi portaissa talonomistajan, joka oli keräämässä
-neljännesvuoden vuokria. Tällöin hän tuli ajatelleeksi, että perin
-säntillisen isännän käynti hänen naapurinsa luona kenties tuottaisi
-tälle kiusallista hämminkiä summan vähäisyydestä huolimatta. Niinpä
-hän kutsuikin talonomistajan omaan huoneeseensa ja selitti saaneensa
-edellisenä päivänä rouva du Rocherinkin vuokrarahat, lunastaakseen
-yhdellä kertaa molemmat kuitit. Se sopi mainiosti isännälle, joka oli
-pelännyt lykkäystä juuri tämän vuokralaisen taholta. Hän ei välittänyt,
-keneltä sai rahat, vaan antoi kuitin ja jatkoi kierrostaan.
-
-On myös sanottava, että Buvat sielunsa yksinkertaisuudessa joutui tästä
-hyvästä työstään tunnonvaivoihin kuin rikoksesta. Kolmeen tai neljään
-päivään hän ei uskaltanut poiketa tervehtimään naapuria, joten hän
-viimein tehdessään sen tapasi yksinäisen lesken aivan suruissaan tästä
-oletetusta välinpitämättömyydestä. Buvat puolestaan huomasi Claricen
-niin suuresti muuttuneen näiden muutamien päivien aikana, että hän tuli
-sieltä päätänsä pudistellen ja silmiään pyyhkien. Kenties ensimmäistä
-kertaa hän nyt kävi vuoteeseen hyräilemättä:
-
-    Anna mun mennä, —
-    jalkani, lennä, jne.
-
-Talven viimeiset päivät kuluivat, ja toivat sanoman Léridan
-antautumisesta, mutta samalla ilmoitettiin, että nuori ja uupumaton
-kenraali valmistautui piirittämään Tortosaa. Se oli viimeinen isku
-Clarice-rukalle. Olihan kevät tulossa ja sen mukana uusi taistelukausi,
-joka pidättelisi prinssiä armeijassa. Sairaan voimat olivat ehtymässä,
-ja hänen täytyi jättäytyä vuoteen omaksi.
-
-Claricen asema oli hirveä. Hän ei ollut väärässä, hän tunsi sen
-kuolettavaksi, eikä hänellä ollut maailmassa ketään lapsensa
-vaalijaksi. Vaimoparka pelkäsi kuolemaa, ei omasta puolestaan, vaan
-tyttärensä takia, jolle ei jäisi edes äidin hautakiveä päänalaisekseen.
-Hänen miehellään oli vain etäisiä sukulaisia, joilta hän ei voinut eikä
-tahtonut pyytää. Omasta suvustaan hän ei ollut koskaan tiennyt mitään.
-Sitä paitsi hän käsitti, että jos avusta olisi ollut toivoakin, ei
-hänellä ollut enää aikaa sen tavoitteluun. Kuolema teki tuloaan.
-
-Eräänä yönä Buvat, joka oli edellisenä iltana jättänyt Claricen
-kamppailemaan kuumeessa, kuuli hänen voihkivan niin surkeasti, että hän
-hyppäsi vuoteesta ja pukeutui tarjotakseen apua, mutta ovelle päästyään
-hän ei rohjennut astua sisälle eikä koputtaa. Clarice itki nyyhkyttäen
-ja rukoili ääneen. Silloin pikku Bathilde heräsi ja huusi äitiään.
-Clarice tukahdutti niiskutuksensa, meni ottamaan lapsen kätkyestä,
-polvistutti hänet vuoteelleen ja pani hänet lausumaan kaikki osaamansa
-rukoukset, ja näiden lomassa Buvat kuuli sairaan aina huudahtavan
-haikeasti: Oi, rakas Jumala, rakas Jumala, kuule lapsi-parkaani!
-
-Tämä tuskin kehdosta päässeen pienokaisen ja puolittain haudassa olevan
-äidin yöllinen kohtaus, heidän kaksistaan turvautuessaan Luojaan
-ainoana avun antajana, oli yön hiljaisuudessa niin sydäntäsärkevä,
-että Buvat painui polvilleen ja itsekseen lupasi juhlallisesti, mitä
-ei rohjennut ääneen lausua. Hän vannoi, että Bathilde ei orponakaan
-joutuisi hylätyksi. Jumala oli kuullut noiden kahden poloisen
-vetoomuksen, saaden hänet täyttämään sen.
-
-Seuraavana päivänä Buvat mennessään naapurien luo ensi kerran otti
-Bathilden syliinsä, painaen leveät rehelliset kasvonsa pienokaisen
-sametinhienoa poskea vasten ja puhuen hänelle:
-
-— Olehan huoletta, kuulepas, viaton pikku raukka, kyllä maan päällä on
-vielä hyviä ihmisiä.
-
-Tyttönen kietaisi silloin käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli
-häntä. Buvat tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä, ja kun hän oli useasti
-kuullut huomautettavan, että sairaat käyvät rauhattomiksi, jos heidän
-nähtensä ilmaistaan liikutusta, veti hän kellon taskustaan ja huomautti:
-
-— Hm, hm! Neljännestä vailla kymmenen; minun täytyy lähteä. Hyvästi,
-rouva du Rocher.
-
-Portaissa hän kohtasi lääkärin ja kysyi tältä, mitä hän ajatteli
-potilaan tilasta. Tehden näitä käyntejään pelkästä armeliaisuudesta
-ja katsoen turhaksi sovitella sanojaan, kun hänelle ei maksettu
-huomaavaisuudestaan, lääkäri vastasi, että tuskin kuluisi kolmea
-päivää. Palatessaan kello neljältä Buvat huomasi talossa kohua. Lääkäri
-oli Claricen luota tullessaan kehottanut toimittamaan potilaalle Herran
-ehtoollisen. Oli siis käyty ilmoittamassa kirkkoherralle. Tämä oli
-saapunut, noussut ylös portaita, edellään tiukua kilistävä lukkari, ja
-valmistelematta astunut sairaan huoneeseen. Clarice oli vastaanottanut
-hänet niin kuin Vapahtajan, nimittäin kädet ristissä ja silmät taivasta
-kohti luotuina, mutta hänen saamansa vaikutelma oli ollut kuitenkin
-järkyttävä.
-
-Buvat kuuli veisuuta ja aavisti, mitä oli tapahtunut. Hän riensi
-ylös portaita ja näki ylimmällä porrastasanteella ja kamarin ovella
-tungeksivan kaikki korttelin eukot, jotka olivat sen ajan tapaan
-seuranneet pyhän sakramentin saattuetta. Kuoleva virui vuoteellaan jo
-niin valjuna ja jäykkänä, että häntä olisi voinut luulla hautakivenä
-lepääväksi marmoripatsaaksi, jollei silmistä olisi tuolloin tällöin
-kierähtänyt kyynel. Hengenmiehet veisasivat vuoteen ääressä
-ajallisesta elämästä erkanevien rukouksia. Pikku Bathilde oli erotettu
-äidistään, jotta tämä saisi häiriintymättömästi omistautua viimeiseen
-hartaudentoimitukseensa, ja hän oli painautunut nurkkaan uskaltamatta
-huutaa tai itkeä, aivan kauhuissaan tuntemattomien ihmisten paljoudesta
-ja käsittämättömästä hälystä.
-
-Nähdessään Buvatin lapsonen juoksikin hänen luokseen, ainoan tutun,
-jonka hän huomasi tässä synkässä joukossa. Kirjastovirkailija otti
-hänet syliinsä ja meni hänen kanssaan polvistumaan potilaan vuoteen
-ääreen. Samassa Clarice loi silmänsä alas korkeuksista, varmaankin
-osoitettuaan taivaalle ainaisen rukouksensa suojelijan lähettämisestä
-tyttärelleen. Hän näki Bathilden sen ainoan ystävän sylissä, jonka
-hän maailmassa tunsi. Kuolevien terävällä katseella hän tunkeutui
-tuon puhtaan ja alttiin sydämen pohjaan asti ja luki siitä nyt sen
-kaiken, mitä toinen ei ollut rohjennut hänelle lausua, sillä hän
-kohosi istualleen, ojensi hänelle kätensä huudahtaen kiitollisuudesta
-ja ilosta, jonka ainoastaan enkelit ymmärsivät, ja niin kuin häneltä
-olisivat viimeiset elinvoimat ehtyneet tässä äidillisessä innostuksessa
-hän vaipui tainnuksissa vuoteelle.
-
-Uskonnollisten menojen päätyttyä kirkonmiehet poistuivat ensimmäisinä.
-Harrasmieliset seurasivat heitä, välinpitämättömät ja uteliaat läksivät
-viimeisinä. Heihin kuului naisväen enemmistö. Buvat tiedusti heiltä,
-eikö joku heistä tiennyt tuttavapiirissään hyvää sairaanhoitajatarta.
-Muuan esittäytyi heti joukosta ja vakuutti kumppaniensa säestämänä,
-että hänellä oli kaikki vaadittavat ominaisuudet sen kunniakkaan aseman
-hoitamiseen, mutta juuri tuon täydellisen pätevyytensä takia hänellä
-oli tapana nostaa viikon palkka etukäteen, koska häntä tarvittiin
-ympäristössä ahkeraan.
-
-Buvat kysyi viikkopalkan määrää. Vastauksena oli, että hän oli kyllä
-aina saanut kuusitoista livreä, mutta kun rouvarukka ei näyttänyt
-kovinkaan varakkaalta, hän tyytyisi kahteentoista. Kelpo mies oli
-saanut kuukausipalkkansa juuri sinä päivänä, otti taskustaan kaksi écua
-ja antoi ne hänelle tinkimättä. Sen hän olisi tehnyt kaksinkertaistakin
-korvausta pyydettäessä, ja tämä odottamaton jalomielisyys aiheuttikin
-monenmoisia oletuksia, joista muutamat eivät olleet kuolevalle
-suureksikaan kunniaksi. Onhan hyvä työ siksi harvinainen, että
-sellaisen esiintyessä nähtäväksi täytyy nöyryytettyjen ihmisten aina
-etsiä sille saastaisia tai itsekkäitä vaikuttimia.
-
-Clarice oli yhä tiedottomana. Hoitajatar ryhtyi heti toimeensa,
-hajusuolojen puutteessa tämä tarjosi etikkaa hänen hengitettäväkseen.
-Buvat vetäytyi huoneeseensa. Pikku Bathildelle oli sanottu, että hänen
-äitinsä nukkui. Lapsiparka ei vielä tuntenut kuoleman ja unen eroa ja
-oli käynyt leikkimään nukellaan.
-
-Tunnin kuluttua Buvat palasi katsomaan Claricen vointia. Sairas oli
-tullut tajuihinsa, mutta vaikka silmät olivat auki, ei hän puhunut
-enää. Kuitenkin hän vielä tunsi ympäristönsä, koska naapurin nähdessään
-liitti kätensä ristiin ja alkoi rukoilla. Sitten hän näytti hapuilevan
-jotakin päänalusensa alta. Mutta sekin ponnistus tuntui olevan liikaa
-hänen tilassaan, sillä hän painui voihkaisten takaisin pielukselleen
-hievahtamattomaksi.
-
-Hoitajatar pudisti päätänsä ja lähestyi sairasta sanoen:
-
-— Kyllä päänalusenne on kunnollisesti pöyhitty, rouva kulta, sitä on
-turhaa kaivella. Buvatiin kääntyen hän lisäsi olkapäitään kohauttaen:
-— Ne sairaat, ne sairaat, sanokaas muuta, — aina ne kuvittelevat
-jotakin olevan epäkunnossa! Kuolema, kuolema siten ennehtii, mutta ne
-eivät tiedä sitä.
-
-Clarice hengähti syvään, mutta jäi liikkumattomaksi. Hoitajatar
-lähestyi häntä jälleen ja siveli sulankärjellä hänen huuliinsa jotakin
-keksimäänsä vahvistavaa sekoitusta, johon oli käynyt noutamassa
-ainekset apteekista. Buvat ei voinut katsella tätä näytelmää. Hän
-kehotti hoitajatarta pitämään hyvää huolta äidistä ja lapsesta ja
-poistui.
-
-Seuraavana aamuna potilaan tila oli yhä huonompi. Silmät olivat kyllä
-auki, mutta hän ei näkynyt tuntevan ketään muuta kuin tyttärensä, joka
-oli pantu makaamaan hänen viereensä vuoteelle. Äiti oli tarttunut
-pikku käteen eikä enää tahtonut päästää sitä. Lapsi puolestaan pysyi
-liikkumattomana ja mykkänä ikään kuin vaistoten, että tämä oli
-viimeinen äidillinen hyväily. Nähdessään hyvän ystävänsä hän vain
-virkkoi:
-
-— Hän nukkuu, äiti nukkuu.
-
-Buvatista näytti Clarice silloin liikahtavan, niin kuin hän olisi
-vielä kuullut ja tuntenut tyttärensä äänen, mutta se saattoi vain olla
-hermovärähdyskin. Hän kysyi hoitajattarelta, tarvitsiko sairas mitään.
-Toinen ravisti päätänsä sanoen:
-
-— Mitäs hän! Se olisi vain rahan haaskausta. Kyllä ne apteekit
-muutenkin kiskovat hyvää voittoa!
-
-Buvatin olisi tehnyt mieli jäädä naapurinsa luo, sillä hän näki, että
-tällä ei voinut olla enää montakaan hetkeä elettävänä, mutta hänen oli
-mahdoton ajatellakaan jättäytyä päiväksikään pois toimistostaan, ellei
-itse ollut kuolemaisillaan. Hän siis saapui sinne tapansa mukaisesti,
-mutta niin murheissaan ja apeana, ettei kuningas paljoakaan hyötynyt
-hänen läsnäolostaan. Huomattiinpa sinä päivänä ihmetellen, että Buvat
-ei odottanutkaan kello neljän lyöntien loppuun ennen kuin päästi auki
-niiden sinisten irtohihakkeiden nauhat, joilla hän työssään suojeli
-takkiaan. Hän nousi jo ensimmäisellä kellonlyönnillä, sieppasi hattunsa
-ja poistui. Ylimääräinen apulainen, joka oli jo ennen mielinyt hänen
-paikkaansa katseli hänen lähtöänsä; kun hän sitten oli painanut oven
-kiinni, jupisi tämä tavoittelija siksi kovaa, että johtaja saattoi
-kuulla:
-
-— Kas vain, se mies ottaa toimensa keveältä kannalta!
-
-Buvatin aavistukset olivat toteutuneet. Asuintaloonsa ehtiessään hän
-kysyi ovenvartijattarelta, miten rouva du Rocher jaksoi.
-
-— Ah, Jumalan kiitos, kuului vastaus, — se vaimoraukka on onnellinen,
-hän on päässyt kärsimyksistään.
-
-— Hän on kuollut! huudahti kirjastovirkailija, tuntien sitä
-väristystä, jota kuolemanviesti aina tuottaa läheiselle.
-
-— Noin kolme neljännestuntia takaperin, ilmoitti portinvartija ja
-ryhtyi jälleen parsimaan sukkaansa ja varsin hilpeällä sävelmällä
-hymisemään pikku laulelmaa, jonka oli keskeyttänyt Buvatille
-vastatakseen.
-
-Buvat nousi hiljalleen portaita, askelman kerrallaan, pysähtyen
-jokaisessa kerroksessa pyyhkimään otsaansa. Saavuttuaan ylimmälle
-tasanteelle hän huomasi pakolliseksi nojata seinään, kun jalat pyrkivät
-pettämään. Ruumiin näkemisessä on jotakin outoa ja juhlallista, joka ei
-voi olla vaikuttamatta lujaluontoisimpaankin. Siinä hän seisoi mykkänä,
-liikkumattomana ja epäröivänä, kun oli kuulevinaan pikku Bathilden
-valittavan äänen. Silloin hän muisti turvattoman pienokaisen, ja se
-antoi hänelle hiukan rohkeutta. Ovelle päästyään hän kuitenkin vielä
-seisahtui, mutta silloin hän selvemmin kuuli pikku tytön vaikeroimisen.
-
-— Äiti! huusi lapsi nyyhkytysten keskeyttämällä hennolla äänellään. —
-Äiti, herää jo, äiti! Kuinka sinä olet niin kylmä?
-
-Sitten lapsi tuli ovelle, koputti pikku kädellään ja huusi:
-
-— Setä, setä, tule! Minä olen ihan yksin, minä pelkään!
-
-Buvat ei voinut ymmärtää, miksi lasta ei ollut korjattu jonnekin heti
-äidin kuoltua, ja onnettoman pienokaisen herättämä syvä sääli voitti
-sen kiusallisen tunteen, joka oli hetkiseksi pysähdyttänyt hänet.
-Hän painoi ovenripaa, mutta ovi olikin lukossa. Samassa hän kuuli
-ovenvartijattaren kutsuvan häntä. Hän juoksi portaisiin ja tiedusti
-avainta.
-
-— Kas, sitähän minä juuri! vastasi eukko. — Katsokaas minua hupakkoa,
-kun ohimennessänne unohdin antaa sitä teille!
-
-Buvat riensi alas kiireimmän kautta.
-
-— Ja miten tämä avain on täällä? hän kysyi.
-
-— Isäntä sen jätti minulle, toimitettuaan huonekalut pois.
-
-— Mitä! Huonekalutko viety! huudahti Buvat.
-
-— No, tietysti hän korjasi huonekalut haltuunsa! Naapurinne ei ollut
-varoissaan, herra Buvat, ja sopii pitää varmana, että häneltä jäi
-maksettavia joka taholle. Eihän isäntä halunnut joutua rettelöimään.
-Vuokra ennen kaikkea, se on kohtuullista! Sitä paitsi, hän ei tarvitse
-huonekaluja, se rakas rouvaraukka!
-
-— Mutta sairaanhoitajatar — mihin hän joutui?
-
-— Nähdessään potilaansa kuolleeksi hän meni matkoihinsa. Hänen
-toimensa oli päättynyt, hän saapuu pukemaan käärinliinoihin écun
-palkkiosta, jos tahdotte. Tavallisesti ovenvartijat saavat sen pikku
-tienestin. Mutta minä en voi, olen liian herkkämielinen.
-
-Buvat käsitti värähtäen, mitä oli tapahtunut. Hän nousi ylös portaita
-nyt yhtä joutuisasti kuin oli edellisellä kerralla vitkastellut. Hänen
-kätensä vapisi niin rajusti, että oli työlästä saada avain sovitetuksi
-lukonreikään, mutta viimein ovi avautui.
-
-Clarice oli oikaistu vuodeoljilleen keskelle tyyten tyhjennetyn kamarin
-lattiaa. Verhoksi oli heitetty huono peite, joka oli varmaankin
-kokonaan peittänyt hänet, mutta pikku Bathilde oli vetänyt sitä
-syrjään, etsiessään äitinsä kasvoja, joita hän hiveli Buvatin astuessa
-sisälle.
-
-— Voi, setä, setä, huusi lapsi, — herätä toki äitini, joka tahtoo yhä
-nukkua, herätä hänet, kiltti setä!
-
-Ja lapsi juoksi Buvatin luo, joka ovelta katseli tätä surkeata
-näytelmää.
-
-Buvat talutti hänet ruumiin viereen.
-
-— Suutele viimeisen kerran äitiäsi, lapsiparka, hän kehotti.
-
-Lapsi totteli.
-
-— Ja nyt, jatkoi suojelija, — jätä hänet nukkumaan, kunnes hyvä
-Jumala aikanaan herättää hänet.
-
-Hän nosti lapsen syliinsä ja vei hänet omaan huoneeseensa. Pienokainen
-ei lainkaan vastustellut, ikään kuin olisi käsittänyt heikkoutensa ja
-orpoutensa.
-
-Hän pani tytön makaamaan omalle vuoteelleen, sillä lapsen kehtokin oli
-viety, ja nähdessään hänen nukahtaneen hän lähti tekemään korttelin
-komisariolle kuolemanilmoitusta ja sopimaan hautauslautakunnan kanssa.
-
-Hänen palatessaan ovenvartijatar ojensi hänelle paperin, jonka
-sairaanhoitajatar oli löytänyt Claricen kädestä pukiessaan hänet
-käärinliinoihin.
-
-Buvat avasi sen ja tunsi Orleansin herttuan kirjeen. Se oli ainoa
-perintö, minkä äitiraukka oli jättänyt tyttärelleen.
-
-
-
-
-PERINTÖ
-
-
-Käydessään tekemässä ilmoituksen korttelin komisariolle ja
-järjestämässä hautauksen oli Buvat samalla tavoittanut vaimoa, joka
-pitäisi huolta pikku Bathildesta. Sellaisiahan hommia hän ei kyennyt
-ottamaan omalle vastuulleen, kun ensiksikään ei tiennyt mitään
-lapsenhoitajan tehtävistä eikä toisekseen voinut jättää lasta yksin
-päivisin ollessaan toimistossa.
-
-Onneksi hänellä oli sopiva henkilö tiedossaan — muuan
-nelikymmenvuotias kelpo nainen. Tämä oli ollut matami Buvatin
-palveluksessa hänen viimeisten kolmen vuotensa ajan, ja silloin oli
-kirjastoapulainen saanut havaita hänen hyvät puolensa. Nanetten kanssa
-tulikin sovituksi, että hän muuttaisi taloon, valmistaisi ruoan,
-hoitaisi pienokaista ja saisi elantonsa lisäksi viisikymmentä livreä
-palkkaa vuodessa.
-
-Uusi järjestely mullisti Buvatin olot, tuottaessaan oman talouden
-hänelle, joka oli aina elellyt poikamiehen tavoin ja ollut
-porvarisperheen ruokavieraana. Niin ollen hän ei voinut enää pitää
-ullakkokamariaan, joka oli käynyt liian ahtaaksi, kun häneen nyt
-oli liittynyt kaksi muuta olentoa, ja seuraavan päivän aamusta
-hän ryhtyi etsimään toista asuntoa. Sen hän löysi Pagevin-kadun
-varrelta, pitäessään hyvin tärkeänä pysytellä kuninkaallisen kirjaston
-lähistöllä, päästäkseen pahallakin säällä toimeensa liiallisitta
-hankaluuksitta. Huoneistoon kuului kaksi kamaria, sivuhuone ja keittiö.
-Hän varasi sen itselleen heti ensi näkemältä, antoi käsirahan, kävi
-Saint-Antoine-kadun varrelta ostamassa Bathilden ja Nanetten huoneisiin
-tarvittavan kaluston, ja hänen palattuaan virkatunneiltaan suoritettiin
-muutto vielä saman päivän iltana.
-
-Clarice du Rocher haudattiin seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai,
-niin että Buvatin ei edes tarvinnut pyytää esimieheltään päivän
-lomaa naapurittarensa viimeiseen hyvästelyyn. Viikon tai pari pikku
-Bathilde alinomaa kysyi äitiään, mutta hyvä setä oli lohdutukseksi
-tuonut hänelle paljon hauskoja leluja, ja lapsi alkoi harvemmin puhua
-kaivatusta. Hänelle oli sanottu, että äiti oli mennyt isän luo, ja
-lopulta hän vain tuolloin tällöin tiedusti, milloin he saapuisivat
-takaisin yhdessä. Se huntu, joka erottaa ensimmäiset vuotemme muusta
-elämästämme, tiheni vähitellen ja Bathilde unohti heidät siihen päivään
-asti, jolloin nuoren neidon, lopultakin ymmärtäessään orpouden, täytyi
-lapsuudenmuistoistaan jälleen löytää kumpainenkin.
-
-Buvat oli luovuttanut kauniimman noista kahdesta kamarista Bathildelle.
-Toisen hän oli varannut itselleen, jättäen Nanettelle sivukamarin.
-Nanette oli hyvä ihminen; hän osasi välttävästi valmistaa ruokaa,
-kutoi sukkaa hyvin kätevästi ja kehräsi kerrassaan erinomaisesti.
-Mutta näistä eri lahjoista huolimatta kirjastovirkailija oivalsi,
-että Nanette ja hän eivät mitenkään riittäneet nuoren tytön
-kasvattajiksi. Ensin piti Bathilden kyllä saada mitä siroin käsiala
-kirjoitusopiskelussa, tutustua neljään laskutapaan, oppia ompelemaan
-ja kehräämään, mutta silloin hän osaisi vasta puolet siitä, mitä
-hänen piti osata, sillä Buvat käsitti omaksumansa velvoituksen sen
-kaikessa laajuudessa: hän oli noita kunnon olentoja, jotka ajattelevat
-sydämellään, ja hän tajusi, että Bathilde jouduttuaan Buvatin
-holhotiksi silti pysyi Albert ja Clarice du Rocherin tyttärenä. Hän
-päätti siis toimittaa tytölle sellaisen kasvatuksen, joka ei olisi
-hänen nykyisen asemansa, vaan syntyperänsä mukainen.
-
-Ja siihen päätökseensä oli Buvatilla perin luonteva peruste, nimittäin
-että hän sai du Rocheria kiittää vakinaisesta toimestaan, joten sen
-tulot kuuluivat Bathildelle. Yhdeksänsadan livren vuosipalkka oli nyt
-jaettava seuraavasti:
-
- neljäsataaviisikymmentä livreä musiikin, piirustuksen ja tanssin
- opettajille,
-
- neljäsataaviisikymmentä livreä Bathilden myötäjäisiin.
-
-Olettaen, että Bathilde, joka oli nelivuotias, menisi naimisiin
-neljäntoista vuoden kuluttua, siis kahdeksantoista ikäisenä, nousisi
-pääoma korkoa korolle kasvaen siihen mennessä yhdeksään- tai
-kymmeneentuhanteen livreen. Se ei ollut paljon, sen Buvat kyllä tiesi,
-ja hän oli siitä kovasti pahoillaan, mutta vaikka hän kuinkakin pohti
-asiaa, ei hän saanut järjestetyksi paremmin.
-
-Yhteisen elannon, vuokranmaksun, vaatteet ja Nanetten palkkaamisen
-hän taasen tahtoi saada kokoon ryhtymällä jälleen antamaan
-kaunokirjoitustunteja ja suorittamalla puhtaaksikirjoitusta. Sitä
-varten hän nousisi kello viideltä aamulla ja menisi levolle kello
-kymmeneltä illalla. Se olisi pelkästään hyödyksi hänelle itselleen,
-koska hän tällä uudella järjestelmällä pidentäisi elämäänsä neljällä
-tai viidellä tunnilla päivittäin.
-
-Jumala siunasikin näitä hurskaita päätöksiä ensimmältä. Buvatilta ei
-puuttunut oppilaita eikä jäljennettävää, ja kun meni vielä kaksi vuotta
-Bathilden ensimmäiseen opetusjaksoon, jonka hän oli ottanut omaksi
-huolekseen, saattoi hän lisätä yhdeksänsataa livreä pikku säästöihinsä
-ja tallettaa toiset yhdeksänsataa Bathilden nimelle.
-
-Kuusivuotiaana Bathilde siis sai, mitä harvoilla ylhäisimpienkään ja
-rikkaimpien perheiden tyttärillä on siinä iässä, nimittäin tanssin,
-musiikin ja piirustuksen opettajat.
-
-Oli muuten pelkkää hupia tehdä uhrauksia tämän herttaisen lapsen
-hyväksi, sillä hän näytti Jumalalta saaneen tuollaisen onnellisen
-sielunrakenteen, jonka nopea käsityskyky tuntuu johtuvan edellisestä
-olemassaolosta, kun opiskelu ei näköjään ole uutta hankintaa, vaan
-unohdetun muistiinpalautusta. Ja hänen suurenmoisesti lupaava
-lapsenkauneutensa näytti täyttävän kaikki toiveet.
-
-Siten Buvat oli hyvin onnellinen kaiken viikkoa kuullessaan
-jokaisen harjoitustunnin lopuksi opetusmestarien kiittelyä ja hyvin
-ylpeä sunnuntaisin, kun hän lohenkarvaiseen takkiin ja mustiin
-samettihousuihin laittautuneena tarttui pikku Bathildensa käteen ja
-läksi hänen kanssaan viikkokävelylleen. Tavallisesti hän suuntasi
-askeleensa Chemin des Porcheronsille. Siellä oli pallonpelaajien
-kilpatanner ja Buvat oli ollut aikaisemmin sen urheilun etevä
-harrastaja. Pelaajasta hän oli nyt muuttunut tuomariksi. Erimielisyyden
-syntyessä vedottiin aina häneen, ja täytyy sanoa, että hän
-tarkkasilmäisyytensä ansiosta heti ensi silmäyksen perusteella kykeni
-erehtymättömästi osoittamaan, mikä pallo oli lähimpänä maalipalloa.
-Hänen ratkaisunsa olivatkin lopullisia, niitä pidettiin kunniassa ja
-noudatettiin niin napisemattomasti kuin Ludvig Pyhän Vincennesissä
-antamia päätöksiä.
-
-Mutta hänen kunniakseen on myös mainittava, että tähän kävelyreittiin
-mieltyminen ei ollut johtunut itsekkäästä tunteesta: samalla suunnalla
-hän pääsi Grange-Batelièren alanteelle, ja sen synkät ja läikehtivät
-lammet vetivät runsaasti puoleensa harsosiipisiä ja kultauumaisia
-sudenkorentoja, joita lapset niin halukkaasti tavoittelevat. Pikku
-Bathilden suurena huvina oli juosta perhosten ja sudenkorentojen
-perässä vihreä haavi ojossa ja kauniit vaaleat kutrit tuulessa
-hulmuavina. Maaston laatu tosin tuotti pikku vahinkoja hänen
-valkoiselle puvulleen, mutta Bathilden hauskuuden vuoksi Buvat otti
-varsin filosofiselta kannalta tahran tai repeämän: se oli Nanetten
-asia. Kelpo vaimo torui kyllä heidän palatessaan, mutta Buvat sulki
-häneltä suun kohauttamalla olkapäitään ja sanomalla: — Kah, täytyyhän
-vanhan repostella ja nuoren tepastella! Ja kun Nanette piti suuressa
-kunniassa sananlaskuja, itsekin tarpeen tullen käytellen niitä,
-alistui hän säännöllisesti tuonkin sanontatavan antamaan opetukseen.
-Sattui myös toisinaan, mutta ainoastaan suurina juhlapäivinä, että
-kirjastovirkailija suostui kävelemään Montmartrelle asti, kun pikku
-Bathilde kärtti saada läheltä katsella tuulimyllyjä. Silloin lähdettiin
-liikkeelle jo varhain, ja Nanette kantoi päivälliseväitä, jotka oli
-määrä syödä luostariesplanadilla. Urheasti marssittiin esikaupunkiin,
-mentiin Pont des Porcherons-sillan yli, jätettiin oikealle Pyhän
-Eustachiuksen hautausmaa ja Notre-Dame-de-Loretten kappeli, astuttiin
-ulos tulliportista ja kiivettiin Montmartrelle johtavaa tietä, joka oli
-kuin heitetty nauhana vihreiden niittyjen ja les Brioletsin väliin.
-
-Sellaisina päivinä tultiin kotiin vasta kahdeksalta illalla, mutta
-Chemin des Porcheronsin risteyksestä asti pikku Bathilde kyllä jo
-nukkuikin Buvatin sylissä.
-
-Siten eleltiin Herran vuoteen 1712, johon aikaan suuri kuningas
-joutui asioissaan niin ahtaalle, että hän ei pulasta pääsemiseksi
-nähnyt muuta keinoa kuin väkensä palkanmaksun keskeyttämisen. Buvat
-sai tästä hallinnollisesta toimenpiteestä tiedon kassanhoitajalta,
-joka eräänä aamuna hänen tullessaan kuukausipalkkaansa nostamaan
-ilmoitti, että kassassa ei ollut rahoja. Buvat silmäili kassanhoitajaa
-aivan ällistyksissään: hänen päähänsä ei ollut koskaan pälkähtänyt,
-että kuninkaalta voisi puuttua varoja. Hän ei niin ollen käynyt
-levottomaksikaan tästä vastauksesta, pitäen selvänä, että vain
-tilapäinen kiusa oli lykännyt maksua, ja hän palasi pulpettinsa ääreen
-hyräillen lempilauluaan:
-
-    Anna mun mennä —
-    jalkani, lennä jne.
-
-— Hitto, virkkoi ylimääräinen apulainen, joka oli seitsemän vuotta
-odotettuaan vihdoin päässyt vakinaiseksi edellisen kuukauden
-ensimmäisestä päivästä alkaen — kylläpä teillä on hilpeä sydän,
-laulaaksenne vielä silloin kun teille ei enää makseta.
-
-— Mitä tarkoitatte? kysyi Buvat.
-
-— Tarkoitan, että te ette kenties tulekaan kassalta?
-
-— Kyllä, tulen sieltä juuri.
-
-— Ja maksettiinko teille?
-
-— Ei, sanottiin ettei ole rahaa.
-
-— Ja mitä ajattelette siitä?
-
-— Hiisi vieköön, tietenkin maksetaan sitten kahdelta kuukaudelta
-yhtaikaa, arveli Buvat.
-
-— Niin kai, kylläpä kelpaisi! Kahdelta kuukaudelta yhtaikaa! Kuulehan
-sitä, Ducoudray, jatkoi apulainen kääntyen naapurinsa puoleen, —
-hän luulee saavansa kahden kuukauden palkan yhdellä kertaa! Hänpä on
-hyväuskoinen, tuo ukko Buvat!
-
-— Sen saamme nähdä kuukauden kuluttua, sanoi toinen apulainen.
-
-— Niin, yhtyi Buvat, kerraten sanat, jotka hänestä tuntuivat perin
-oikeaan osuvilta, — sen saamme nähdä kuukauden kuluttua.
-
-— Ja jos teille ei silloinkaan makseta, eikä seuraavinakaan
-kuukausina, niin mitä teette, Buvat?
-
-— Mitäkö teen? sanoi Buvat ihmetellen, että hänen päätöstään ei
-pidetty selvänä; — kah, sehän on selvää: hoidan toki virkatehtäviäni.
-
-— Mitä! Tuletteko tänne yhä, jos teille ei enää makseta palkkaa?
-kummeksui apulainen.
-
-— Monsieur, huomautti Buvat, — kuningas on kymmenen vuoden ajan
-maksanut minulle säntillisesti rahat kouraan. Niinpä hänellä on
-kymmenen vuoden jälkeen oikeus vaatia minulta hiukan luottoa, jos hän
-on vähissä varoissa.
-
-— Halpa imartelija! puuskahti apulainen.
-
-Kuukausi kului, tuli jälleen palkkapäivä. Buvat meni kassalle siinä
-täydessä luottamuksessa, että nyt suoritettaisiin puuttuvakin erä;
-mutta suureksi hämmästyksekseen hän sai nytkin kuulla, että kassa oli
-tyhjä. Buvat tiedusteli, milloin rahoja saapuisi; kassanhoitaja vastasi
-olevansa hyvin utelias tietämään sen. Buvat soperteli anteeksi ja
-palasi pulpettinsa ääreen, mutta tällä kertaa hyräilemättä.
-
-Samana päivänä edellämainittu apulainen otti eron. Mutta kun kävi
-vaikeaksi täyttää paikkaa, joka oli avoin palkanmaksun puutteessa, ja
-työt oli silti hoidettava, jätti johtaja Buvatin niskoille hänen oman
-työnsä ohella eronneenkin tehtävät. Buvat otti lisätaakan napisematta,
-ja kun lappujen kyhäämiseltä oikeastaan liikenikin aikaa, olivat työt
-kuukauden lopulla ja täysin kunnossa.
-
-Kolmantena kuukautena ei palkkoja maksettu sen paremmin kuin kahtena
-edellisenäkään. Oltiin kerrassaan vararikon partaalla.
-
-Mutta, kuten olemme nähneet, Buvat ei milloinkaan tinkinyt
-velvollisuuksistaan. Mitä hän oli ensi innostuksessaan luvannut,
-sen hän sitten teki harkitenkin. Hän vain kävi käsiksi pikku
-säästötiliinsä, joka vastasi juuri kahden vuoden palkkaa.
-
-Sillävälin Bathilde varttui. Hän oli nyt kolme-, neljätoistavuotias,
-jonka kauneus kehittyi yhä huomattavammaksi ja joka alkoi käsittää
-asemansa pulmallisuuden. Niinpä hän vähitellen sillä verukkeella, että
-mieluummin jäi piirtämään tai klavesinia soittamaan, keskeytti kävelyt
-Chemin des Porcheronsilla, juoksentelut Grange-Batelièren alanteella
-ja retkeilyt Montmartrelle. Kirjastovirkailija ei lainkaan käsittänyt
-tätä istuskelun harrastusta, joka oli tytön äkkiä vallannut, mutta
-yritettyään pari kolme kertaa lähteä jaloittelemaan yksikseen hän
-huomasi, että hän ei rakastanutkaan itse kävelyä, ja siitä johtui muuan
-aatos. Kaiken viikkoa sisällä elelevän pariisilaisen porvarinhan pitää
-toki saada ulkoilmaa edes sunnuntaisin, ja niinpä hän päätti etsiä
-asuntoa, johon kuuluisi puutarha. Mutta sellaisella edulla varustetut
-asunnot olivatkin käyneet liian kalliiksi Buvat-poloisen raha-asioille,
-ja kierrellessään löydettyään Rue du Temps-Perdun varrelta pikku
-huoneiston hän äkkiä sai sen oivallisen ajatuksen, että puutarhan
-saattoi korvata pengermäistutuksilla. Johtuipa hän piankin siihen
-käsitykseen, että ilma koituisi siellä terveellisemmäksikin.
-
-Hän palasi ilmoittamaan keksinnöstään Bathildelle, huomauttaen että
-tämä huoneisto muutoin oli heille kaikin puolin sovelias, mutta
-ainoaksi hankaluudeksi koituisi heidän kahden kamarinsa joutuminen
-erilleen, kun tytön täytyisi asua neljännessä kerroksessa Nanetten
-kanssa, hänen asettuessaan viidenteen. Buvatin mainitsema haitta
-esiintyi Bathilden silmissä päin vastoin etuna. Hän oli naisen
-luonnollisen häveliäisyyden vaistolla jo jonkun aikaa ymmärtänyt
-sopimattomaksi, että hänen kamarinsa oli pelkän oven erottama vielä
-parhaassa iässä olevan miehen huoneesta, kun toinen ei ollut hänen
-isänsä eikä aviomiehensä. Sen tähden hän vakuutti Buvatille, että hänen
-selityksistään päättäen olisi vaikea löytää soveliaampaakaan asuntoa,
-ja kehotti tekemään vuokrasopimuksen mitä pikimmin.
-
-Ihastuksissaan Buvat jo sanoi irti samana päivänä vanhan asuntonsa ja
-maksoi käsirahan uudesta. Vuokravuoden puolivälistä hän sitten muutti.
-Sellaista oli tapahtunut kolmasti kahdenkymmenen vuoden kuluessa, ja
-aina olosuhteiden ehdottomasta vaatimuksesta. Buvat ei siis juuri
-rakastanut vaihtelua.
-
-Ja Bathildella oli syytä vetäytyä siten yksinäisemmäksi. Hänen mustan
-kaulurinsa alla alkoivat olkapäät hahmoutua ihailtaviksi ääriviivoiksi,
-puolihansikkaista näkyivät mitä sievimmät sormet, ja entisestä
-Bathildesta olivat jäljellä vain lapsenjalat. Tällöin ihmiset alkoivat
-huomautella, että Buvat oli vielä nuori, että hän oli viisi tai kuusi
-kertaa saanut tilaisuuden mennä sopivaan avioliittoon, koska hänet
-tiedettiin asioitaan hoitavaksi mieheksi, jonka nähtiin kuukausittain
-säännöllisesti pistäytyvän notaarinsa konttoriin, ja että hän ei ollut
-sellaista tilaisuutta ottanut varteen — että suojelija ja holhotti
-asuivat samassa huoneistossa. Juorukellot, jotka olivat maasta
-taivaaseen ylistelleet kunnon miestä Bathilden ollessa kuusivuotias,
-alkoivat päivitellä Buvatin siveettömyyttä, kun suojatti oli täyttänyt
-viisitoista vuotta.
-
-Buvat-parka! Jos koskaan on ollut viatonta ja puhdasta asuinsijaa, niin
-sellainen oli Bathilden kamarin viereinen huone, missä kymmenen vuoden
-aikana kallistui levolle pulloposkinen ja punakkanaamainen iso pää,
-johon ei ollut edes unessa milloinkaan tunkeutunut pahaa ajatusta.
-
-Mutta Rue du Temps-Perdun varrella asiat joutuivat vielä pahemmalle
-kannalle, Buvat ja Bathilde olivat, kuten muistetaan, Rue des
-Ortiesilta muuttaneet Pagecin-kadulle, niin että täällä tiedettiin
-hänen uhrautuva käyttäytymisensä orpolapsen ottajana huostaansa, mutta
-siitä oli jo niin pitkä aika, että Pagecin-kadunkin asukkailta alkoi
-se kaunis menettely unohtua. Niin ollen vihjailut, joita oli alkanut
-levitä, seurasivat heitä uuteen paikkaan ilman entisyyden lieventävää
-muistelua, ja erinimisyyden täytyi muutenkin herättää epäluuloja,
-sulkiessaan pois perhesiteen ajatuksen.
-
-Olisi tosin ollut tarjolla oletus, että Buvatilia oli ollut riehakka
-nuoruus ja että Bathilde oli tulos entisestä intohimosta, jota
-kirkko ei ollut pyhittänyt, mutta se otaksuma raukesi pikaisessakin
-silmäilyssä. Bathilde oli pitkä ja solakka, Buvat lyhyt ja paksu;
-Bathildella oli mustat ja hehkuvat silmät, Buvatilia harmaansiniset
-ja aivan ilmeettömät; toisella oli hipiä valkoinen ja himmeä, toisen
-kasvot paistoivat punaisina, ja lopuksi, Bathilden koko olemus
-kuvasti hienoa syntyperää, kun taasen kelpo Buvat-parka oli kiireestä
-kantapäähän rahvaanomaisen hyväluontoisuuden perikuva.
-
-Seurauksena oli, että naiset alkoivat katsella Bathildea halveksivasti
-ja miehet nimitellä Buvatia onnelliseksi veitikaksi. On muuten
-sanottava, että rouva Denis oli viimeisiä uskomaan pahojen kielten
-laverrusta, mutta tuonnempana sellainen hapatus tarttui häneenkin.
-
-Eronneen kirjastoapulaisen aavistukset olivat sillävälin toteutuneet.
-Jo puoleentoista vuoteen ei Buvat ollut saanut penniäkään palkastaan,
-urhean miehen hetkeksikään höllentämättä tavanomaista säntillisyyttään
-näin pitkällisestä luotonottamisesta huolimatta. Vieläpä hän
-palkanmaksun lakkaamisen jälkeen pahasti pelkäili, että ministeri
-saattoi säästäväisyyden nimessä joutua vähentämään esimerkiksi
-kolmanneksen henkilökunnasta, ja Buvat olisi pitänyt paikkansa
-menetystä korvaamattomana vahinkona, vaikka se päivittäin vei hänen
-ajastaan kuusi tuntia, jotka hän olisi voinut käyttää kannattavammin.
-Hän pinnisti virkaintoaan sikäli kuin menetti palkansaantinsa toivoa.
-Ja niinpä varottiinkin lähettämästä pois miestä, joka ahersi yhä
-paremmin, mitä pitempään joutui olemaan palkatta.
-
-Oli aivan tietymätöntä, milloin aseman tukaluus paranisi, ja hänen
-pikku säästönsä uhkasivat piankin huveta loppuun. Sellaisessa
-tilanteessa Buvatin otsa väkisinkin pilvistyi, niin että Bathilde alkoi
-aavistaa jotakin olevan vialla. Naiselle ominainen tahdikkuus ilmaisi
-hänelle hyödyttömäksi kysellä Buvatilta salaisuudesta, jota tämä ei
-ollut kertonut omasta aloitteestaan. Sen tähden hän kääntyi Nanetten
-puoleen.
-
-Nanettea täytyi jonkun verran taivutella, mutta Bathildella oli
-suuri vaikutusvoima häneenkin, joten hän lopulta selitti asiain
-tilan. Bathilde sai vasta nyt tietää, mitä kaikkea uhrautuvaa
-hienoluontoisuutta kirjastovirkailija oli häntä kohtaan osoittanut.
-Hän kuuli, että Buvat oli kokonaan varannut palkkatulonsa hänen
-tuntiopettajiensa maksamiseen ja myötäjäistensä kokoamiseen, että
-hän sen tähden ahersi aamuisin kello viidestä kahdeksaan ja iltaisin
-kello yhdeksästä puoleenyöhön ja että hän oli murheissaan palkanmaksun
-keskeytyksestä, kun ylimääräinen uurastus ei riittänyt pysähdyttämään
-hänen pikku säästöjensä ehtymistä, jolloin hän näkisi pakolliseksi
-tunnustaa Bathildelle, että heidän täytyisi luopua kaikista menoista,
-jotka eivät olleet ehdottoman välttämättömiä.
-
-Tämän suunnattoman alttiuden paljastuessa oli Bathilden ensimmäisenä
-elähdyksenä vaipua Buvatin jalkoihin hänen astuessaan sisälle ja
-suudella hänen käsiään. Mutta piankin hän ymmärsi, että hän saattoi
-päätyä päämääräänsä ainoastaan tekeytymällä kaikesta tietämättömäksi,
-ja kun hän Buvatin palatessa toimistostaan painoi tyttärellisen
-suudelman hänen otsalleen, ei kunnon mies voinut aavistaa, kuinka
-suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta se tulkitsi.
-
-
-
-
-BATHILDE
-
-
-Mutta seuraavana päivänä Bathilde nauraen huomautti holhoojalleen, että
-hänen opettajillaan ei tainnut enää olla mitään opetettavaa hänelle.
-Hän katsoi osaavansa yhtä paljon kuin he, joten olisi vain rahan hukkaa
-pitää heidät kauemmin. Kun Buvat ei pitänyt mitään niin kauniina kuin
-Bathilden piirustuksia — kun hän Bathilden laulaessa tunsi kohoavansa
-kolmanteen taivaaseen, ei hänen ollut vaikea uskoa holhottiaan, sitäkin
-vähemmin, kun opettajat varsin harvinaisessa hyvässä luottamuksessa
-myönsivät, että heidän oppilaansa jo kyllä kykeni itse hoitamaan
-kehitystänsä. Niin puhdistavasti vaikutti neitosen viaton sulous hänen
-lähimpään ympäristöönsä.
-
-On käsitettävissä, että tämä kaksinainen vakuutus tuotti Buvatille
-suurta mielihyvää. Mutta Bathildelle ei riittänyt menojen säästäminen;
-hän päätti myöskin kartuttaa tuloja. Vaikka hän oli edistynyt
-jotensakin yhtä hyvin musiikin kuin piirustuksen alalla, hän
-oivalsi vain jälkimmäisestä taidosta voivansa saada raha-ansiota,
-musiikin jäädessä yksinomaan virkistykseksi. Sen tähden hän kohdisti
-erikoisen harjoittelunsa piirustukseen, ja kun hänellä oli siihen
-poikkeuksellista taipumusta, pystyi hän piankin luomaan viehättäviä
-pastellitöitä.
-
-Eräänä päivänä hän vihdoin tahtoi tietää sommitelmiensa arvon ja
-pyysi Buvatia toimistoon mennessään näyttämään Cléry-kadun ja Rue
-du Gros-Chenetin kulmassa asuvalle värikauppiaalle, jolta hän osti
-piirustustarpeensa, kahta mielikuvituksesta valmistamaansa lapsenpäätä
-ja pyytämään niistä hänen arviotaan. Buvat otti tehtävän huomaamatta
-siinä minkäänlaista taka-ajatusta ja toimitti sen tavanomaisen
-naivisti. Tuollaisiin tiedustuksiin tottunut kauppias käänteli
-pastellikuvia halveksivan näköisenä käsissään ja keksien niissä
-paljon muistutettavaa sanoi voivansa tarjota ainoastaan viisitoista
-livreä kumpaisestakin. Buvatia ei loukannut tarjottu hinta, vaan se
-arvosteleva sävy, jota liikemies oli käyttänyt puhuessaan Bathilden
-taiteellisesta työstä; hän nykäisi piirrokset toisen kädestä ja kiitti
-lyhyeen.
-
-Kauppias luuli hintaa vähäksyttävän ja huomautti silloin, että hän
-liiketuttavuuden takia maksaisi neljäkymmentä livreä yhteensä.
-Mutta Buvatia sisutti tavattomasti hänen holhottinsa esikuvallisten
-aikaansaannosten repostelu, ja hän vastasi kuivakiskoisesti, että
-piirrokset eivät olleet myytävinä — hän oli vain tiedokseen kysynyt
-tällaisten töiden arvoa. Mutta tiedetäänhän, että piirroksien hinta
-nousee merkillisesti silloin kun niitä ei kaupitella; niin ollen
-kauppias jo lupasi niistä viisikymmentä livreä. Buvat ei kuitenkaan
-ollut taipuisampi, kun hänen mieleensäkään ei johtunut tuollaisten
-tarjouksien käyttäminen. Hän pisti piirrokset takaisin pahvisalkkuun,
-lähti myymälästä kopeasti kuin ainakin mies, jonka oman arvon tuntoa on
-loukattu, ja asteli toimistoaan kohti.
-
-Hänen palatessaan kauppias osuttautui kuin sattumalta ovelleen, mutta
-sen huomatessaan Buvat vetäytyi kauemmaksi. Se ei auttanut, kauppias
-astui hänen luokseen, laski molemmat kätensä hänen olkapäilleen
-ja kysyi, eikö hän lopultakin luovuttaisi noita kahta piirrosta
-viimeksimainitusta hinnasta. Kirjastovirkailija vastasi toistamiseen,
-ja entistä äreämmin, että ne eivät lainkaan olleet myytävinä.
-
-— Sepä ikävää, — olisin mennyt kahdeksaankymmeneen livreen asti,
-sanoi kauppias, ja kääntyi ovelleen välinpitämättömän näköisenä, mutta
-syrjäsilmäyksellä tarkkaillen Buvatia. Tämä puolestaan asteli eteenpäin
-niin korskeasti, että hänen ryhtinsä tuntui vain hullunkurisemmalta, ja
-taaksensa vilkaisematta katosi Rue du Temps-Perdun kulmasta.
-
-Bathilde kuuli Buvatin nousevan portaita ja napauttelevan kaidepuita
-kepillään, säännölliseksi säestykseksi, joka oli hänen tulonsa
-tavallisena merkkinä. Tyttö riensi sillakkeelle vastaan, kovin
-rauhattomana neuvottelun tuloksesta, ja lapsentapoihinsa palaten hän
-kietaisi käsivartensa tulijan kaulaan, kysyen:
-
-— No, ystäväiseni, mitä herra Papillon sanoi?
-
-— Herra Papillon oli hävytön! vastasi Buvat pyyhkien otsaansa.
-
-Bathilde-parka vaaleni.
-
-— Kuinka, ystäväiseni? Hävytönkö!
-
-— Niin, hävytön! Sen sijaan, että olisi polvistunut piirustustesi
-eteen, hän rupesi niitä arvostelemaan.
-
-— Oh, jos ei muuta sattunut, ystäväiseni, virkkoi Bathilde nauraen,
-— niin hän on oikeassa. Ajattelehan toki, että minä vasta opiskelen.
-Mutta tarjosiko hän mitään hintaa?
-
-— Kehtasi hän senkin tehdä, myönsi Buvat.
-
-— Minkälaista? tiedusti Bathilde vavisten.
-
-— Hän tarjosi kahdeksankymmentä livreä!
-
-— Kahdeksankymmentä livreä! huudahti Bathilde. — Oi, nyt sinä
-varmaankin erehdyt, ystäväiseni.
-
-— Hän rohkeni tarjota kahdeksankymmentä livreä molemmista yhteensä,
-vakuutti Buvat painokkaasti.
-
-— Mutta sehän vastaa niiden nelinkertaista arvoa, sanoi nuori tyttö
-taputtaen käsiään ilosta.
-
-— Mahdollista, tuumi Buvat, — vaikka minä en sitä usko. Mutta se vain
-on totta, että herra Papillon on hävytön mies.
-
-Bathilde oli toista mieltä. Hän ei kuitenkaan tahtonut sotkeutua
-arkaluontoiseen keskusteluun holhoojansa kanssa, vaan vaihtoi
-puheenaihetta, ilmoittaen päivällisen olevan valmiina; tavallisesti
-se tiedotus heti antoi kelpo miehemme ajatuksille uuden suunnan. Sen
-enempää virkkamatta Buvat antoi kotelon takaisin Bathildelle ja astui
-pikku ruokailuhuoneeseen, läimäytellen reisiään ja hyräillen ainaista
-
-    anna mun mennä —
-    jalkani, lennä jne.
-
-Hän aterioi yhtä hyvällä ruokahalulla kuin ei hänen melkein isällistä
-itserakkauttaan olisikaan härnätty ja kuin ei ketään herra Papillonia
-olisi ollut olemassakaan.
-
-Samana iltana, sitten kun kirjastovirkailija oli noussut omaan
-kamariinsa puhtaaksikirjoitusten ääreen, Bathilde antoi kotelon
-Nanettelle, käski hänen viedä nämä piirrokset herra Papillonille ja
-pyytää niistä ne kahdeksankymmentä livreä, jotka oli jo tarjottu
-Buvatille.
-
-Nanette teki työtä käskettyä, ja tyttö odotti hänen paluutansa
-jännittyneesti, sillä hän ei voinut uskoa, ettei Buvat ollut erehtynyt
-hinnasta. Kymmenen minuutin kuluttua hän täydellisesti rauhoittui, kun
-kelpo vaimo toi rahat.
-
-Bathilde otti ne käteensä, katseli niitä kyynelsilmin hetkisen,
-sitten laski ne pöydälle ja meni äänettömänä polvistumaan vuoteensa
-jalkopäässä olevan ristiinnaulitun eteen, missä hän joka ilta lausui
-rukouksensa. Hän voisi siis osittain korvata suojelijalleen, mitä tämä
-oli hänen hyväkseen uhrannut!
-
-Seuraavana päivänä kirjastovirkailija toimistosta palatessaan tahtoi
-vaikkapa vain herra Papillonin kiusotteluksi mennä vielä hänen
-ovensa ohitse. Mutta hän hämmästyi suuresti, kun näki noiden kahden
-lapsenpään katselevan vastaansa myymälän ikkunasta komeihin puitteisiin
-sovitettuina. Samassa ovi avautui, ja kauppias ilmestyi kynnykselle.
-
-— Kas niin, veikkoinen, hän haastoi, — tuli siis tuumituksi asiaa!
-Päätettiin muuttaa rahaksi kaksi lapsenpäätämme, jotka eivät olleet
-myytävinä! Juukeli sentään, en luullut teitä niin ovelaksi, naapuri!
-Saitte sievästi nylkäistyksi siten kahdeksankymmentä livreä. Mutta
-välipä sillä, sanokaa neiti Bathildelle, että kun hän on hyvä ja
-hurskas tyttö, minä hänen takiaan ostan kyllä samaan hintaan kaksi
-tuollaista työtä kuukausittain, jos hän sitoutuu olemaan valmistamatta
-mitään muille.
-
-Kirjastovirkailija oli kuin puulla päähän lyöty; hän murisi vastauksen,
-josta kauppias ei saanut tolkkua, ja lähti astelemaan pitkin Rue du
-Gros-Chenetiä, valikoiden nupukiviä keppinsä pään kopauteltaviksi, mikä
-hänellä oli syvän mietiskelyn merkkinä. Sitten hän nousi asuintalonsa
-viidenteen kerrokseen napauttelematta porraskaiteita, joten hän avasi
-Bathilden kamarin oven ennen kuin nuori tyttö kuuli hänen tuloaan.
-Bathilde oli piirustushommassa; hän oli jo aloittanut uuden lapsenpään.
-
-Huomatessaan suojelijansa seisahtuvan ovelle kovin huolestuneen
-näköisenä Bathilde laski pöydälle kartongin ja pastellipuikot ja riensi
-hänen luokseen kysyen, mitä oli tapahtunut. Vastaamatta Buvat pyyhkäisi
-silmännurkistaan kaksi isoa kyyneltä ja lausui sitten sanomattoman
-surkeasti:
-
-— Hyväntekijäni tytär, Clarice Grayn ja Albert du Rocherin lapsi, siis
-tekee työtä elannokseen!
-
-— Mutta, isäseni, väitti Bathilde puolittain itkien, puolittain
-nauraen, — minä en tee työtä, vaan huvittelen.
-
-Puhuttelumaininta _ystäväiseni_ muuttui Bathildella suurissa
-tilaisuuksissa _isäseksi_, joka tavallisesti tasaannutti kelpo miehen
-pahimmatkin kiusat, mutta tällä kertaa se temppu ei tepsinyt.
-
-— Minä en ole isäsesi enkä ystäväisesi, mutisi Buvat pudistaen
-päätänsä ja katsellen neitoa liikuttavan rehdisti; — olen aivan
-yksinkertaisesti köyhä Buvat, jolle kuningas ei enää maksa palkkaa
-ja joka ei kirjoittelullaan ansaitse sen vertaa, että saisi edelleen
-kustannetuksi sinunlaisellesi neidille kuuluvaa kasvatusta.
-
-Ja hänen käsivartensa hervahtivat riippumaan niin masentuneesti, että
-keppi kirposi lattialle.
-
-— Oh, nytkö sinä vuorostasi panet minut sortumaan suruun? huudahti
-Bathilde puhjeten nyyhkytyksiin, kun suojelijan kasvoilla kuvastui niin
-suunnaton murheellisuus.
-
-— Minäkö sortaisin sinua suruun, lapseni! vastasi Buvat hellästi. —
-Mitä siis olen tehnyt? Mitä siis olen tehnyt?
-
-Ja hän liitti kätensä ristiin ja oli valmis polvistumaan tytön eteen.
-
-— Kas niin, tuollaisena minä sinua rakastan, isäseni, sanoi Bathilde;
-— itken silloin kun näytät olevan pahastunut minulle.
-
-— Mutta minä en mitenkään tahdo itketyttää sinua! vakuutti Buvat. —
-Se tässä vielä puuttuisi, nähdä sinun itkevän!
-
-— Niinpä itkenkin loputtomasti, ellet anna minun tehdä niin kuin
-tahdon, huomautti Bathilde.
-
-Kaikessa lapsellisuudessaanko tämä uhkaus värisytti Buvatia varpaista
-hiusmartoon saakka, sillä siitä päivästä asti, kun lapsi oli itkenyt
-äitinsä menetystä, ei Bathilde ollut saanut mitään uutta surun aihetta.
-
-— No, mukautui Buvat, — tee siis niin kuin tahdot ja mitä tahdot,
-mutta lupaa minulle, että kun saan maksamattoman palkkani...
-
-— Hyvä on, hyvä on, keskeytti neito; — saamme nähdä sitten, mutta nyt
-päivällinen jäähtyy sinun takiasi.
-
-Ja pistäen kätensä hänen kainaloonsa Bathilde siirtyi hänen kanssaan
-ruokahuoneeseen, missä hän leikkisyydellään ja hilpeydellään tuota
-pikaa karkoitti viimeisetkin alakuloisuuden jäljet Buvatin rehdeiltä,
-reheviltä kasvoilta.
-
-Mitähän jos Buvat-parka olisi tiennyt kaikki?
-
-Bathilde oli nimittäin tuumiskellut, että hänellä ei olisi paljoakaan
-aherrettavaa piirustusalalla, ja olemme nähneet, että hänen päätelmänsä
-oli oikea, koska värikauppias oli ilmoittanut ottavansa kaksi työtä
-kuukaudessa, mutta sillä ehdolla, että taiteilijatar ei valmistaisi
-mitään muualle. Mutta ne kaksi sommitelma Bathilde saattoi tehdä
-kahdeksassa tai kymmenessä päivässä. Jäljelle jäisi ainakin puoli
-kuukautta aikaa, jonka hukkaamiseen hänellä ei mielestään enää ollut
-oikeutta. Ja koska hän oli taloushommien opiskelussa edistynyt yhtä
-paljon kuin vallasnaisen taidoissa, oli hän saman päivän aamuna
-jättänyt Nanetten tehtäväksi kuulustella — tekijää ilmaisematta
-— tuttavapiiristään jotakin vaikeata ja sikäli hyvin maksettavaa
-käsityötä, jota hän voisi valmistella suojelijansa poissaollessa,
-sitenkin parantaakseen huonekunnan toimeentuloa.
-
-Nanette ei osannut muuta kuin totella nuorta valtiatartansa. Hän oli
-ryhtynyt heti tiedustelemaan, eikä hänen ollut tarvinnut etäältä
-etsiäkään. Pitsit ja röyhelötyöt olivat tähän aikaan muodissa;
-hienostonaiset maksoivat silkkipunoksesta viisikymmentä louisdoria
-kyynärältä ja juoksentelivat sitten huolettomasti puistikoissa
-vielä läpikuultavampiin pukineihin laittautuneina kuin ne olivat,
-joita Juvenalis[92] nimitti ilmakuteisiksi. Siitä luonnollisesti
-johtui paljon repeytymiä, jotka oli salattava äitien tai aviomiesten
-katseilta, joten tänä aikakautena oli pitsitöiden parsiminen kenties
-vielä tuottoisampaa kuin niiden kauppaaminen. Ensimmäisestä kokeestaan
-alkaen Bathilde teki siinä suhteessa ihmeitä; hänen virkkuuneulansa
-tuntui keijukaisen taikasauvalta, ja Nanette sai paljon kiittelyä
-Penelopestaan,[93] joka siten päivisin korjasi kuntoon, mitä yö oli
-tärvellyt.
-
-Bathilden työteliäisyys, joka osittain jäi kaikille tietymättömäksi
-ja pysyi salassa itse Buvatiltakin, palautti kahdelta haaralta
-talouteen mukavan toimeentulon juuri kun oli oltu joutumassa ahdinkoon.
-Kirjastovirkailija tunsi mielensä nyt rauhallisemmaksi, ja kun hän
-Bathilden suoranaisesti huomauttamattakaan asiasta oivalsi, että hänen
-suojatiltaan ei nykyään liiennyt aikaa sunnuntairetkeilyihin, joihin
-hän itse oli viehättynyt ainoastaan seuransa takia, päättikin hän jo
-ottaa käyttöön tuon mainion pengermän, joka oli niin paljon painanut
-asunnon valinnassa. Viikon ajan hän joka aamu ja ilta käytti tunnin
-mittailuun ja tuumiskeluun siellä, edes Bathilden saamatta vihiä,
-mitä hän aikoi tehdä. Päätökseksi tuli lopulta suihkulähde, luola ja
-lehtimaja.
-
-Voidakseen käsittää, mitä kaikkea inhimillinen kärsivällisyys voi
-luoda ensi silmäyksellä mahdottomilta näyttävistä hommista, pitää
-nähdä pariisilainen porvari toteuttamassa tuollaisia haaveellisia
-mielitekoja, jollaisen Buvat oli saanut päähänsä tahtoessaan perustaa
-pengermälleen puutarhan. Suihkulähde ei tuottanut juuri mitään
-hankaluuksia. Kuten olemme jo maininneet, oli helppoa saada se
-toimimaan, kun kattoräystäät olivat kahdeksan jalkaa korkeammalla kuin
-pengermä. Lehtimajassakaan ei ollut paljon vaivaa: vihreiksi maalattuja
-säleitä rivittäin naulattuina, jasmiineilla ja kuusamilla verhottuina,
-siinä se. Mutta luolasta piti koitua näiden uusien Semiramiksen[94]
-puutarhojen mestarinäyte.
-
-Jo päivän koittaessa läksi nyt Buvat sunnuntaiaamuisin Vincennesin
-metsään kokoilemaan erikoisenmuotoisia kiviä, jotka saattoivat esittää
-apinanpäitä, kyyristeleviä kaniineja, lakkisieniä, kirkontorneja.
-Saatuaan kokoon riittävän määrän hän lastautti ne käsirattaille ja
-yhden livren hinnasta, jonka hän viikottain uhrasi tähän urakkaan,
-kuljetutti ne Rue du Temps-Perdun viidenteen kerrokseen. Tämä vei aikaa
-kolmisen kuukautta.
-
-Sitten tuli kasvikunnan vuoro. Jokainen kasvinalku, joka varomattomasti
-kohotti maasta käärmemäisesti suikertavan tai kilpikonnaa muistuttavan
-varrenalun, joutui kirjastovirkailijan omaisuudeksi, kun hän pikku
-puutarhakuokkineen käyskenteli tuijotellen maakamaraa tarkkaavaisesti
-kuin aarteenetsijä ja keksiessään mielensä mukaiseksi hahmoittuneen
-verson heittäytyi rähmälleen maahan kuin tiikeri saaliin kimppuun.
-Kuokkimalla, kaivamalla ja kiskomalla hän korjasi sen haltuunsa.
-Vincennesin ja Saint-Cloudin vartijat yrittivät useinkin ehkäistä
-tätä itsepintaista etsiskelyä, mutta onnistumatta, sillä Buvatin
-hellittämättömyys sai alituiseen vältetyksi heidän valppautensa, ja
-jälleenkin kolmen kuukauden kuluttua hän suureksi tyytyväisyydekseen
-näki aineksien olevan koossa.
-
-Silloin alkoi rakennustyö. Suurinta kuten pienintäkin kiveä, jonka
-piti antaa lisänsä tähän Babelin torniin, käänneltiin ja katsasteltiin
-ensin kaikilta puoliltaan, jotta näkyviin jäisi edullisin pinta.
-Sitten se sijoitettiin, tuettiin, iskostettiin sellaiseen tapaan, että
-jokainen ulkonema oikukkaasti jäljitteli miehenpäätä, eläinruumista,
-kasvimukulaa, kukkaa tai hedelmää. Siitä syntyi eriskummallinen rykelmä
-mitä vastakkaisimpia hahmoitelmia, joihin liittyivät kiemurrellen,
-köynnöstellen, rönsyillen kaikki nuo kiertokasvit, jotka Buvat oli
-verekseltään yllättänyt jotakin kylmäveristen lajia matkimassa.
-
-Lopulta kaareutui päälle holvi, joka oli alustana uhkealle
-hydralle,[95] kokoelman parhaalle piirteelle. Buvatin onnellisena
-keksintönä oli ollut antaa sen seitsemälle päälle julmuuden
-tehostukseksi emaljisilmät ja tulipunaisesta verasta leikatut
-kielet. Tuloksena olikin, että Buvat itsekin laitelman täydellisesti
-valmistuttua vain jonkun verran empien lähestyi kauhuluolaa eikä ensi
-aikoina olisi mistään hinnasta pistäytynyt yöllä yksinään pengermälle.
-
-
-
-
-HENKILÖLUETTELO
-
-
-  _Ludvig XV_, alaikäinen kuningas.
- _Philippe, Orleansin herttua_, hänen setänsä, hallituksenhoitaja eli
-    regentti.
- _Orleansin herttuatar, mademoiselle de Blois_, Ludvig XIV:n avioton
-    tytär, regentin puoliso.
- _Elisabet Charlotte, Baijerin prinsessa_, jota puhuteltiin
-    tavallisesti nimillä Madame ja princesse palatine, regentin äiti.
-
-
-  Regentin tyttäriä.
-
-  _Marie Louise, herttuatar de Berri_.
-  _Louise Adelaide de Chartres_, sittemmin abbedissa.
-  _Charlotte Aglaé de Valois_, sittemmin Modenan herttuatar.
-
-  _Markiisitar de Maintenon_, Ludvig XIV:n viimeinen puoliso.
- _Louis Auguste de Bourboun, Mainen herttua_, Ludvig XIV:n ja
-    markiisitar de Montespanin laillistettu poika.
- _Louise Bénédicte de Bourbon-Condé, Mainen herttuatar_, edellisen puoliso.
-  _Louise Alexandre de Bourbon, Toulousen kreivi_, Mainen herttuan veli.
-
-
-  Hallituksen jäseniä.
-
-  _Guillaume Dubois_, regentin ent. opettaja, lopulta pääministeri.
-  _Marski d'Uxelles_,  ulkoasiain neuvoston puh.joht.
-  _Marski de Villars_, sotaneuvoston puh.joht.
-  _Herttua de Noailles_,  finanssineuvoston puh.joht.
-  _Marski d'Estrées_, laivaston superintendentti.
-  _Herttua d'Antin_, valtioneuvoston puh.joht.
-  _Kardinaali de Noailles_, kirkollisneuvoston puh.joht.
-  _Markiisi de Tonry_,  postilaitoksen yli-intendentti:
-  _Claude Leblanc_, sota-asiain valtiosihteeri, vakoiluosaston johtaja.
- _Messire Voyer d'Argenson_, Pariisin poliisipäällikkö, sittemmin
-    samalla kansleri eli sinetinvartija hallituksessa.
- _Markiisi de Launay_, Bastiljin kuvernööri.
-
-
-  Regentin hovimiehiä.
-
-  _Louis Henri, Bourbonin herttua_.
-  _Herttua de Saint-Simon_.
-  _Herttua de Guiche_.
-  _Markiisi de Sabran_.
-  _Herttua de Brancas_.
-  _Markiisi de Canillac_.
-  _Markiisi de Latare_.
-  _Chevalier de Simiane_.
-  _Kreivi de Gacé_.
-  _Markiisi de Broglie_.
-  _Kreivi de Nocé_.
-  _Kreivi de Fargy_.
-  _Chevalier de Ravanne_.
-
-
-  Hovinaisia.
-
-  _Markiisitar de Parabère_.
-  _Herttuatar de Falaris_.
-  _Madame Sophie d'Averne_.
-  _Markiisitar de Sabran_.
-  _Madamoiselle Saleri_.
-  _Madame de Tencin_.
-  _Mademoiselle de Charolais,_  Bourbonin herttuan sisar.
-
-
-  _Kreivi de Riom_,  herttuatar de Berrin rakastaja, sittemmin puoliso.
-  _Markiisitar de Mouchy_, herttuatar de Berrin seuranainen.
-  _Madame de Pons_,  herttuatar de Berrin kamarirouva.
-  _Filip V_, Espanjan kuningas.
-  _Parman Elisabet_, Espanjan kuningatar.
-  _Kardinaali Alberoni_, Filipin politiikan johtaja.
-  _Cellamaren ruhtinas_, Espanjan lähettiläs Pariisissa.
-  _Marski de Villeroy_, Ludvig XV:n opettaja.
-  _André Hercule de Fleury_, Fréjusin arkkipiispa, Ludvig XV:n rippi-isä.
-  _Berwickin herttua_,  Ranskan sotavoimien ylipäällikkö.
-
-
-  Mainen herttuattaren salonkipiiriä
-
-  _Kardinaali Melchior de Polignac_.
-  _Herttua de Richelieu_.
-  _Markiisi de Pompadour_.
-  _Kansleri de Malezieux_, kaunosielu.
-  _Paroonitar de Staal Delaunay_,  herttuattaren esilukijatar.
-  _Kreivi de Laval_.
-  _Josebh Lagrange-Chancel_, ivarunoilija.
-  _Abbé de Saint-Genest_, runoilija.
-  _Abbé de Chaulieu_, runoilija.
-  _M. de Saint-Aulaire_.
-  _Antoine de Chastellux_.
-  _Abbé Brigand_.
-  _Chevalier Raoul d'Harmental_.
-  _Parooni René de Valef_.
-
-
-  _D'Avranches_, Mainen herttuattaren kamaripalvelija.
-  _Albert du Rocher_, Orleansin herttuaa palvellut upseeri.
-  _Clarice du Rocher_, hänen puolisonsa.
-  _Bathilde_, heidän tyttärensä.
-  _Jean Buvat_, kuninkaallisen kirjaston virkailija.
-  _Ducoudray_, kirjastovirkailija.
-  _Nanette_, Bathilden palvelijatar.
-  _Raffé_,  herttua de Richelieun kamaripalvelija.
-  _Bourguignon_ ja _Comtois_, kardinaali Douboisin lakeijoita.
-  _Rouva Denis_, talonomistajatar.
-     Hänen perhettään.
-  _Emilie_.
-  _Athenais_.
-  _Boniface_.
-
-
-  _La Fillon_, ravintolan emäntä.
-  _Kapteeni Roquefinette_, seikkailijasoturi.
-
-
-
-
-  VIITESELITYKSET:
-
-
- [1] Kunnianimitys, vastaa "arvoisaa herraa". _Suom._
-
-[2] 1700-luvun hopearaha.
-
-[3] Alue Seinen vasemmalla rannalla. _Suom._
-
-[4] Ritari, alhaaltapäin toinen aatelisarvo Ranskassa. _Suom._
-
-[5] Orleansin herttua Philippe, Ludvig XIV:n veljenpoika (1674-1723),
-tavallisena nimityksenään "regentti" eli hallituksenhoitaja,
-osoittautui eteväksi ylipäälliköksi Espanjassa Espanjan perimyssodan
-aikana 1707-1708, menetti päällikkyyden tavoitellessaan itselleen
-siellä valtakuntaa ja sai Ludvig XIV:n kuoltua parlamentin
-tunnustamaan hänet hallituksenhoitajaksi ja Ludvig XV:n holhoojaksi,
-vastapalvelukseksi lisäten parlamentin ja ylimystön oikeuksia. V:sta
-1718 hän kuitenkin alkoi hallita yksinvaltaisesti, neuvonantajansa
-Duboisin avulla hoitaen uudenlaista ja menestyksellistä
-ulkopolitiikkaa. Valtakunnan huonoja raha-asioita hän yritti parantaa
-suosimalla Law'n osakekeinottelua joka päättyi suureen romahdukseen.
-Hänen yksityiselämällään oli irstaisuuden maine.
-
-[6] Ranskan etevimpiin sotapäälliköihin luetun "suuren Condén"
-(1621—86) nuoremmasta veljestä polveutunut Bourbonien kuningassuvun
-sivuhaara, joka sammui 1814. Puheenaoleva prinsessa de Conti oli Louis
-Henri de Bourbonin (regentin langon pojan) ja prinsessa de Charolaisin
-sisar.
-
-[7] Tavallinen puhuttelumuoto Bourbonin herttuan Louis III:n
-puolisolle, joka oli Ludvig XIV:n avioton tytär mademoiselle de Nantes.
-Tämän nuorempi sisar, n.s. toinen mademoiselle de Blois, oli regentin
-puoliso. _Suom._
-
-[8] Tykistön ylipäällikön silloinen virasto- ja asuintalo, jossa
-nykyään on Kansalliskirjaston jälkeen Ranskan huomattavimmat
-kirjakokoelmat. _Suom._
-
-[9] Ranskan vanhan kuningaskunnan korkea-arvoisin ritaristo, jonka
-sata jäsentä olivat kuninkaan nimitettäviä; edellytyksenä oli useamman
-sukupolven aateluus. _Suom._
-
-[10] Françoise d'Aubiné, markiisitar de Maintenon (1635-1719),
-tuli runoilija P. Scarronin nuorena leskenä Ludvig XIV:n lasten
-kasvattajattareksi ja kuningattaren kuoltua Ludvigin salassa vihityksi
-puolisoksi 1684. Hän sai suuren vaikutusvallan politiikkaan, ja
-protestanttien osittaisen uskonvapauden hyväksi julkaistu Nantesin
-edikti peruutettiin hänen toimestaan 1685.
-
-[11] Herttua C.L.H. Villars, Ranskan marski (1653-1734), kunnostautui
-diplomaattina ja sotapäällikkönä, mutta pöyhkeily ja ahneus harvensivat
-hänen ystäväpiiriään hovissa. _Suom._
-
-[12] Ranskalaisen runouden klassillinen säemitta 1100-luvulta. _Suom._
-
-[13] Louis Auguste de Bourbon, Mainen herttua (1670-1736), Ludvig XIV:n
-ja markiisitar de Montespanin laillistettu poika, oli aikaisemman
-hovin juonitteluissa siirtynyt äitinsä puolueesta markiisitar de
-Maintenonin puolelle, joka oli tullut kuninkaan uudeksi lemmikiksi
-ja kilpailijattarensa lasten kasvattajaksi. Oltuaan kaleerilaivaston
-päällikkönä ja tykistön ylipäällikkönä hän vietti viimeiset vuotensa
-kirjallisissa ja hengellisissä harrastuksissa.
-
-[14] Viisivuotiaana valtaistuimelle joutunut Ludvig XV oli Ludvig XIV:n
-vanhimman pojan pojanpoika. _Suom._
-
-[15] Jesuiittipater Michel Letellier (1648-1719) oli Ludvig XlV:n
-viimeinen rippi-isä.
-
-[16] Alkuaan Richelieun palatsi Seinen oikeanpuolisella rannalla,
-sittemmin kauan Orleansin herttuain hallussa. _Suom._
-
-[17] Entinen kuninkaanlinna Louvren vieressä Seinen oikealla rannalla.
-_Suom._
-
-[18] Pierre Corneille (1606-84) on Ranskan klassisistisen draaman
-pääedustajia.
-
-[19] Ooppera nimittäin oli juuri Richelieun rakennuttamassa
-Palais-Royalissa. _Suom._
-
-[20] Etenkin valtiollisista syistä pidätettyjen vankila.
-
-[21] Suuren kardinaalin jälkeläinen (1696-1788), diplomaatti ja soturi,
-v:sta 1748 marski, kuuluisa myöhäiseen vanhuuteen asti runsaina
-jatkuneista lemmenseikkailuistaan.
-
-[22] Serkukset, regentin tytär mademoiselle de Valois ja Bourbonin
-herttuaan sisar mademoiselle de Charolais.
-
-[23] Odysseuksen pojan Telemakhoksen opettaja. _Suom._
-
-[24] Herttua de Richelieun kamaripalvelija.
-
-[25] Markiisitar Marie Magdeleine de Parabère (1693-1750) alkuaan
-Burgundin herttuattaren seuranainen, oli regentin neljästä
-samanaikaisesta rakastajattaresta rohkealuontoisin ja sukkelapuheisin.
-Hän oli hyvin elämänhaluinen pikku kaunotar, mainitaan aikakirjoissa.
-_Suom._
-
-[26] Marc René de Voyer de Paulmy d'Argenson (1652-1721) oli tällöin
-Pariisin poliisipäällikkönä. _Suom._
-
-[27] Papinkirjurista näihin aikoihin kardinaaliksi ylenevä Guillaume
-Dubois (1656-1723) oli ollut Orleansin herttuan opettaja ja tuli
-holhoushallitus-kautena lopulta hänen pääministerikseen. Hän oli
-luonteeltaan turmeltunut, mutta diplomaattina taitava, ja sai
-espanjalaisen kilpailijansa Alberonin hankkeiden vastapainoksi
-syntymään englantilais-ranskalaisen liiton.
-
-[28] Marski d'Uxelles oli ulkoasiain neuvoston presidentti.
-Aikakirjojen mukaan hän ulkomuodoltaan muistutti härkäkauppiasta;
-hän oli hillitön elostelija ja mässääjä, notkeaselkäinen liehijä
-arvohenkilöiden edessä, muita kohtaan tyly käskijä. _Suom._
-
-[29] Kreivi de Nocé oli regentin kasvinkumppani ja sitten hänen
-vakinaisin mässäystoverinsa. Hänet kuvataan kookkaaksi, tummaveriseksi,
-sävyltään suurelliseksi. _Suom._
-
-[30] Kuuluisa muinaisitalialainen ennustajatar.
-
-[31] "Paheiden kuiluun on helppo luisua", mutta voidaan kääntää myös:
-"helppoa on Avernen langeta". _Suom._
-
-[32] Manalan virta muinaiskreikkalaisilla. _Suom._
-
-[33] Regentin elostelijaseuruetta. _Suom._
-
-[34] Louis Alexandre de Bourbon, Toulousen kreivi (1678-1737), Ludvig
-XIV:n ja markiisitar de Montespanin nuorempi poika, kunnostautui
-amiraalina Espanjan perimyssodassa. _Suom._
-
-[35] Louise Bénédicte de Bourbon-Condé (1676-1753), kääpiömäinen,
-eloisa, säkenöivä huimapää, piti huvilinnassaan Sceauxissa poliittista
-salonkia ja joutui tässä romaanissa kerrottujen tapausten johdosta
-istumaan jonkun aikaa vankeudessa kuten miehensäkin. Herttuan
-virkakautena (kts. ed.) hän käytti asuntonaan myös Pariisin
-arsenaalirakennusta, johon tämä kohtaus on sijoitettu. _Suom._
-
-[36] Katolilainen pappi, Ranskan vallankumoukseen asti myös kuninkaan
-antama arvonimi, johon ei liittynyt sielunpaimenen tehtäviä, mutta
-kolmannes luostarin tuloista.
-
-[37] Kardinaali Melchior de Polignac (1661-1742) oli taitava
-diplomaatti, ministerinä Rooman hovissa 1725-32, sittemmin Auchin
-arkkipiispa; Ranskan akatemian jäsen v:sta 1704. Baijerin Elisabet
-Charlotte, regentin äiti, kertoo, että kardinaalin takavarikoiduista
-papereista löytyi hänen ja madame du Mainen välejä pahoin kavaltava
-kirje. _Suom._
-
-[38] Ludvig XIV:n pojanpoika, joka perusti Espanjan v:een 1931
-hallinneen kuningassuvun (vrt. éd.).
-
-[39] Elämästä nautiskelija. _Suom._
-
-[40] Prinsessan arvonimi Espanjassa ja Portugalissa. _Suom._
-
-[41] Polignacin keskenjäänyt, Lucretiuksen mielipiteitä vastustava
-runoteos. _Suom._
-
-[42] Robert Väkevän ajoilta — 800-luvulta — paroneina Ranskan
-historiassa mainittu suku.
-
-[43] Napolin alue oli vielä hiljakkoin kuulunut Espanjalle. _Suom._
-
-[44] Pyhän Hengen ritariston arvomerkki. _Suom._
-
-[45] Kardinaalin arvomerkkinä on mm. kirkkaanpunainen hattu. _Suom._
-
-[46] Marguerite Jeanne Cordier, paronitar de Staal Delaunay
-(1684-1750), Mainen herttuattaren esilukijatar, istui kaksi vuotta
-Bastiljissa ns. Cellamaren salaliiton osallisena. Hänen muistelmansa
-ovat ikävystyneen ja ilottoman elämän kaikua, ankarasti, selkeästi ja
-terävästi kuvaten regenttikauden maailmaa, lennokas tyyli on niille
-tuottanut klassillista asemaa.
-
-[47] Muinaiskreikkalaisen taruston sfinksi oli hirmuolento, jollainen
-mm. Theban kaupungin lähistöllä olevalle kalliolle sijoittuneena esitti
-kaikkien ohikulkijain vastattavaksi arvoituksen ja surmasi heidät, kun
-he eivät kyenneet sitä ratkaisemaan. Kun viimein Oidipus suoriutui
-kokeesta, syöksyi sfinksi alas kalliolta. _Suom._
-
-[48] Muinaiskreikkalainen kyynikkofilosofi Diogenes halveksi ihmisiä
-siinä määrin, että kerran keskipäivällä lyhty kädessä Ateenan kaduilla
-etsi oikeata ihmistä. _Suom._
-
-[49] Pyhä liiga oli Ranskassa hugenotteja vastaan 1576 perustettu
-kiihkokatolinen liittoutuma. Frondeksi nimitetään Ludvig XIV:n
-holhoushallituksen aikana puhjennutta kuusivuotista sisäistä
-kahakoimista, joka sai aiheensa aateliston ja ylemmän virkasäädyn
-tyytymättömyydestä kardinaali Mazarinin politiikkaan. Kapinoitsijoita
-johti lopulta "suuri Condé". _Suom._
-
-[50] Espanjasta vapauduttuaan 1581 oli Alankomaiden hollantilainen osa
-seitsemän maakunnan muodostamana liittovaltiona; maakuntien yhteiseksi
-hallitsijaksi pääsi käskynhaltijan nimellä 1672 Wilhelm II, Oranian
-ruhtinassuku, ja katolisen Jaakko II:n tultua syöstyksi Englannin
-valtaistuimelta Wilhelm hänen protestanttisena vävynään pääsi senkin
-maan kuninkaaksi 1688. Stuart-suvun pyrkimystä takaisin valtaan edusti
-Jaakko II:n jälkeen ensiksikin hänen poikansa James Edward, tavallisena
-nimityksenään chevalier S:t George.
-
-[51] Hollannin toimeenpanevan vallan haltijan nimitys niinä aikoina,
-jolloin hallintomiehenä ei ollut käskynhaltija. _Suom._
-
-[52] Maurien halveksiva nimitys Florindalle, kreivi Julianin
-tyttärelle, jonka kärsimää häväistystä väitettiin hänen omasta
-vallattomuudestaan johtuneeksi.
-
-[53] Ludvig XIV:n sotaministeri (1641-91), erinomaisen työteliäs, mutta
-useinkin julma ja kiivas sotalaitoksen järjestelijä.
-
-[54] Versaillesin puistoon rakennettu kuninkaallinen linna.
-
-[55] Englannin kuuluisin sotapäällikkö (1650-1722), joka puolisonsa
-riitaannuttua Anna-kuningattaren kanssa menetti ylipäällikkyytensä ja
-muut virkansa 1710.
-
-[56] Ranskan kuninkaan Henrik IV:n aviottomasta pojasta polveutunut
-herttuallinen haara; Louis Joseph de Bourbon, Vendômen herttua
-(1654-1712), oli sukupolvensa parhaita kenraaleja, laiskotteleva
-ja huolimaton, mutta ratkaisevissa tilanteissa kylmäverinen ja
-teräväkatseinen; taisteli viimeksi Espanjassa Filip V:n valtaistuinta
-lujittaen. _Suom._
-
-[57] Marie Anne de La Trémoille, ruhtinatar des Ursins (1642-1722),
-syntyään ranskalainen, esitti Espanjan kuningattaren ylikamarirouvana
-ja kuninkaan rakastajattarena hyvin suurta osaa Filip V:n hovin
-vehkeissä ja oli monen vuoden ajan valtakunnan todellinen
-hallitsijatar. _Suom._
-
-[58] Pistoli oli Ranskassa 6 frangin kultaraha.
-
-[59] Tämä tapahtui sitten 1737. _Suom._
-
-[60] Salaliiton myttyynmenemisestä oli seurauksena, että 1717 grandiksi
-ja kardinaaliksi nimitetty Alberoni (1664-1752) tarkoitettiin
-Espanjasta 1719, mutta hän esitti myöhemmin huomattavaa osaa
-Vatikaanissa ja Romagnan käskynhaltijana. Lähimpänä syynä kuningattaren
-— ja sikäli kuninkaan — kannatuksen menettämiseen oli kuitenkin
-samanlainen pikku sattuma, jollainen hänet oli ylennystenkin uralle
-saattanut erään talonpoikaisnaisen karsasmielisyyden herättäminen;
-tämä vaimo oli kuningattaren lapsuuden hoitajatar ja saapunut Madridin
-hoviin jälkeenpäin kotimaasta. _Suom._
-
-[61] Sidonista saapunut laiva oli tuonut Marseilleen paiseruton, joka
-raivosi hirvittävästi. Ruttotartunnasta varjelevan Pyhän Rochuksen
-juhlaa vietettiin elokuun 16. p:nä. _Suom._
-
-[62] Kreivi Claude Alexandre de Bonneval, ranskalainen kenraali
-(1675-1747), joutui madame de Maintenonin loukkaamana poistumaan
-synnyinmaastaan ja kohosi Turkin palveluksessa pashaksi. _Suom._
-
-[63] Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Madame tarkoitti Bourbonin
-hovissa kuninkaan tai perintöprinssin tytärtä tai kuninkaan veljen
-puolisoa, nyt esillä olevassa tapauksessa regentin äitiä, Baijerin
-prinsessaa. _Suom._
-
-[64] Launay, joka kerrassaan sait viehätyksen lahjat, j.n.e.
-
-[65] Pienempi, taffelimuotoinen sommitelma klavesinista, joka oli
-kolmiomainen ja nykyaikaisen pianon edeltäjiä. _Suom._
-
-[66] Postilaitoksen yli-intendentti.
-
-[67] Vanhimman, säännöttömästä elämästään paljon mainitun tyttärensä,
-jonka puoliso — Berrin herttua Charles (1695-1719) — oli Ludvig XIV:n
-vanhimman pojan kolmas poika. _Suom._
-
-[68] Sävellysteos (ja myöhemmältä ajalta Gluckin ooppera),
-nimihenkilönään rohkean Rinaldo-ritarin kaunis lumoojatar Torquato
-Tasson "Vapautetusta Jerusalemista". _Suom._
-
-[69] Kreetan kuninkaan Minoksen tytär, antoi Teseukselle lankakerän,
-jonka avulla uros löysi tiensä takaisin labyrintistä. _Suom._
-
-[70] Chevalier Louis de Rohan, Bretagnen muinaisista ruhtinaista
-polveutunutta sukua, oli yhtynyt salaliittoon Ludvig XIV:ttä vastaan.
-_Suom._
-
-[71] Regentin puoleensavetävää ulkomuotoa haittasi kipeäsilmäisyys,
-joka sai hänet katsomaan kieroon. _Suom._
-
-[72] Hopearaha, vastasi kolmea livreä, iso-écu 6 livreä.
-
-[73] Markiisitar kuvataan aikakirjoissa viehättäväksi naiseksi
-— säännöllisen kauniiksi kasvonpiirteiltään, esiintymisessään
-miellyttäväksi ja luonnolliseksi, tavoiltaan vaatimattomaksi,
-hengenlahjoiltaan älykkääksi, luonnoltaan jonkun verran aistilliseksi.
-_Suom._
-
-[74] _Viola d'amore_, seitsenkielinen ja lisäksi kumujänteillä
-varustettu, riutuvasävelinen, nykyaikaisissakin sävellyksissä vielä
-toisinaan esiintyvä violonsellon edeltäjämuoto.
-
-[75] Numeroruutuisilla kartonginpalasilla suoritettava seurapeli.
-_Suom._
-
-[76] Kaksi Mignardia, veljeksiä, saavutti suosiota muotokuvamaalareina
-1600-luvun loppupuolella. _Suom._
-
-[77] Kansanlauluksi muodostunut _Malbrouck s'en va-te-en guerre_, josta
-aikoinaan syntyi suomalainenkin sovitelma "Melperi meni sotaan". _Suom._
-
-[78] Sana tarkoitti ranskankielessä siihen aikaan loistorakennusta
-yleensä. _Suom._
-
-[79] Popilius Laenas oli Rooman konsulina v. 173 e.Kr. Senaatti lähetti
-hänet vaatimaan Syrian kuningasta Antiokhos Epifanesta luopumaan
-valloitushommista Egyptissä. Kuningas pyysi miettimisaikaa; roomalainen
-piirsi käskevän sävyisenä hänen ympärilleen hiekkaan ympyrän ja sanoi:
-"Ennen kuin astut tästä kehästä, anna minulle vastaus viedäkseni
-senaatille." Se lujuus lopetti aasialaisen verukkeet. _Suom._
-
-[80] Säännöttömässä elämässä Orleansin herttua oli yleensä sikäli
-säännöllinen, että hänen aamutunneille jatkuva hurjastelunsa alkoi
-kello kuudelta illalla, eikä hänelle sitten saanut millään ehdolla
-esitellä asioita ennen kuin seuraavana päivänä.
-
-[81] Regentin tytärsarjasta toinen järjestyksessä ja sen varsinainen
-kaunotar, teki sitten piankin täyden luostarilupauksen ja kuoli
-Chellesin abbedissana. Häntä mainitaan miehisistä harrastuksistaan;
-lemmenseikkailuja tiedettiin hänelläkin olleen. _Suom._
-
-[82] Lyhyt uskonoppi.
-
-[83] Kreikankielen alkeet. _Suom._
-
-[84] Ludvig XIV:n uudistamat sortotoimet hugenotteja vastaan ja
-Nantesin ediktin kumoaminen markiisitar de Maintenonin vaikutuksesta
-1685 eivät ainoastaan aiheuttaneet laajaa maastamuuttoa, vaan myös
-sorrettujen pakoa Sevennien vuoriseuduille, missä he pitivät urheasti
-puoliaan ja Espanjan perimyssodan aikana liittyivät valtakunnan
-vihollisiinkin (ns. kamisardikapina).
-
-[85] Bourbon-Orleansin sukuhaaran päämiehen vanhimman pojan arvonimi,
-jota siis isänsä eläessä käytti sittemmin Orleansin herttuaksi ja
-Ranskan hallituksenhoitajaksi tullut Philippe. _Suom._
-
-[86] François Henri de Montmorency, Luxemburgin herttua (1628-95),
-Ranskan marski ja Ludvig XIV:n viimeinen huomattava sotapäällikkö
-toisessa koaliitiosodassa ja Pfalzin sodassa.
-
-[87] Paikkakunta Liègen maakunnassa Belgiassa, mainitaan Pfalzin sodan
-historiassa ranskalaisten suuresta voitosta 1693. _Suom._
-
-[88] Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Monsieur oli
-bourbonilaiskautena kuninkaan lähinnä nuoremman veljen tavallinen
-mainintamuoto, tässä tapauksessa siis Ludvig XIV:n veljen, Orleansin
-herttuan (Philippe I:n), jonka ensimmäinen puoliso, Englannin kuninkaan
-Kaarle I:n tytär Henriette kuoli 1670. Regentti (Philippe II) syntyi
-Monsieurin jälkimmäisestä avioliitosta. — Ranskan hovissa liikkui
-myrkytysjuoruja liiemmälti; kauniin ja keimailevan Henrietten lienee
-tosiasiallisesti vienyt hautaan vatsakalvontulehdus.
-
-[89] _Le grand dauphinin_ ('suuren perintöprinssin') — Ludvig XIV:n
-pojan — puolison tavallinen mainintamuoto.
-
-[90] Neiti Marie Émilie Joly de Choin (1670-1710) pääsi _le grand
-dauphinin_ rakastajattaresta lopulta hänen morganaattiseksi
-puolisokseen. _Suom._
-
-[91] Englannin kuninkaan Jaakko II:n ja hänen rakastajattarensa
-Marlboroughin herttuan sisaren poika, joka meni Ranskan palvelukseen
-1690 ja oli Ludvig XIV:n etevimpiä sotapäälliköitä.
-
-[92] Roomalaista tapainturmelusta suomiva ivarunoilija (n. 55-135
-j.Kr.).
-
-[93] Ithakan kuninkaan Odysseuksen viipyessä harharetkillään hänen
-puolisonsa Penelope sai vastuksikseen joukon röyhkeitä kosijoita, jotka
-väkisin asettuivat kuninkaantaloon ja kovistelivat Penelopea ottamaan
-jonkun heistä puolisokseen. Aikaa voittaakseen kuningatar lupasi tehdä
-valintansa sitten kun sai valmiiksi kudontansa, jota hän kuitenkin
-salaa purki öisin. _Suom._
-
-[94] Assyrialainen tarukuningatar, joka uhkeasti kaunisti
-pääkaupunkiaan Babylonia, mm. "riippuvilla puutarhoilla" eli
-kattoistutuksilla. _Suom._
-
-[95] Muinaiskreikkalaisessa tarustossa Herakleen nujertama monipäinen
-vesikyy. _Suom._
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RITARI D'HARMENTAL ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.