diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 05:32:01 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 05:32:01 -0800 |
| commit | 8ae413ba32d232e8f0ab84bc0e01e3fdb58eb100 (patch) | |
| tree | fca839faaa2540d73d1cc2ac619d181d9ae683e0 | |
| parent | 11e059e820a5be011cf426bbcdcb89b52b51248c (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67340-0.txt | 8036 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67340-0.zip | bin | 156917 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8036 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7e64ba6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67340 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67340) diff --git a/old/67340-0.txt b/old/67340-0.txt deleted file mode 100644 index fe4e216..0000000 --- a/old/67340-0.txt +++ /dev/null @@ -1,8036 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Ritari d'Harmental, by Alexandre Dumas - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Ritari d'Harmental - Historiallinen romaani holhoushallituksen ajoilta - -Author: Alexandre Dumas - -Translator: V. Hämeen-Anttila - -Release Date: February 6, 2022 [eBook #67340] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RITARI D'HARMENTAL *** - - - - - -RITARI d'HARMENTAL - -Historiallinen romaani holhoushallituksen ajoilta - - -Kirj. - -ALEXANDRE DUMAS - - -Suomentanut - -V. Hämeen-Anttila - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1923. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Kapteeni Roquefinette -Ottelu -Sankarimme -Lepakko -Arsenaali -Cellamaren ruhtinas -Alberoni -Pasha -Ullakkokamari -Rue du Temps-Perdun porvari -Liittosopimus -Kiikkulauta -Denisin perhe -Tummanpunainen nauharuusuke -Rue de Bons-Enfants -Buvat -Murhenäytelmä -Perintö -Bathilde -Henkilöluettelo -Viiteselitykset - - - - -KAPTEENI ROQUEFINETTE - - -Maaliskuun 22. päivänä armon vuonna 1718, eräs ylhäisen näköinen nuori -herrasmies — iältään kahdenkymmenenkuuden ja -kahdeksan välillä — -viivyskeli kauniin espanjalaisratsun selässä Pont-Neuf-sillan Quai -de l'École-rantakadun puoleisessa päässä kello kahdeksan tienoissa -aamulla. Hän istui satulassa niin suoraryhtisenä ja vakaana, että olisi -voinut luulla messire[1] Voyer d'Argensonin, valtakunnan poliisivoimien -kenraaliluutnantin, asettaneen hänet sinne vartiopalvelukseen. - -Puolisen tuntia hänen katseensa harhaili ympäristössä ja vilkaisi -usean kerran kärsimättömästi La Samaritainen pumppuhuoneen kelloa, -mutta kiintyi sitten ilmeisen tyytyväisenä erääseen henkilöön, joka -Dauphine-aukiolta tullen teki puolikäännöksen oikeaan ja asteli häntä -kohti. - -Nuoren ratsumiehen huomion oli herättänyt pitkä mies. Hän ei käyttänyt -muodin mukaisesti peruukkia tuuheilla mustilla hiuksillaan, joiden -seassa jo näkyi harmaitakin hapsia. Puku oli puolittain porvarillinen, -puolittain sotilaallinen, ja sitä koristi olkaruusuke, jonka alkuaan -tummanpunainen väri oli sateiden liottamana ja auringon paahtelemana -kauhtunut punaisenkellertäväksi. Lisäksi hänellä oli aseistuksena -pitkä, viistoon kiinnitetty miekka, joka huiteli hänen pohkeitaan. - -Miehen saattoi päätellä neljänkymmenenviiden tai -kuuden vuoden -ikäiseksi, ja hänen kävellessään keskellä katukäytävää verkkaisesti -huojutellen lanteitaan, toisella kädellä sivellen viiksiään ja toisella -viittoen ajopelejä sivuuttamaan etäämmältä, hänen kasvonpiirteensä, -käyntinsä, ryhtinsä, koko olemuksensa ilmaisi sellaista häpeilemätöntä -huolettomuutta, että tarkkaileva ratsastaja väkisinkin hymyillen mutisi -itsekseen: - -— Tuostapa taidan saada! - -Tätä otaksumaansa koetellakseen nuori aatelismies suuntasi -ratsunsa suoraan tulijaa kohti, ilmeisesti aikoen puhutella. -Nähdessään tuntemattoman haluavan häneltä jotakin jälkimmäinen -seisahtui pumppuhuoneen kohdalle, siirsi oikean jalkansa kolmanteen -miekkailuasentoon ja siveli toisella kädellä yhä viiksiään, mutta laski -toisen käden miekkansa nupille, odottaen mitä toisella oli sanottavana. - -Nuori aatelismies pysäytti hevosensa hänen eteensä ja virkkoi kohottaen -kätensä hatunreunaan: - -— Monsieur, päättelen sävystänne ja esiintymisestänne, että olette -jalosukuinen. Enhän erehdy. - -— Ette, monsieur! vastasi puhuteltu tähän omituiseen tiedusteluun, -hänkin vuorostaan koskettaen hattuaan tervehdykseksi. — On tosiaan -hauskaa, että sävyni ja esiintymiseni puhuvat puolestani, ja jos -katsotte asianmukaiseksi suoda minulle arvoasemani, niin voitte minua -puhutella kapteeniksi. - -— Olen iloinen siitä, että olette soturi, monsieur, jatkoi ratsastaja -kumartaen jälleen. — Se on minulle lisätakeena, että te ette mitenkään -jättäisi herrasmiestä pulaan. - -— En varmasti, kunhan herrasmies ei sentään tahdo vedota kukkarooni, -sillä minä tunnustan teille avomielisesti, että olen juuri jättänyt -viimeisen écuni[2] erääseen Port de la Tournellen[3] kapakkaan. - -— Asia ei koske kukkaroanne, kapteeni, vaan päin vastoin pyydän saada -vakuuttaa, että omani on teidän käytettävissänne. - -— Kenen kanssa minulla on kunnia puhua, kysyi kapteeni ilmeisesti -ilahtuen tästä vastauksesta. — Mitä voin tehdä mieliksenne? - -— Olen paroni René de Valef, ilmoitti ratsastaja. - -— Anteeksi, herra paroni, tokaisi kapteeni, — luulen Flanderin -sodissa kuulleeni sen nimisestä suvusta. - -— Kuulun juuri siihen, monsieur, olen syntynyt Liègessä. - -Keskustelijat tervehtivät jälleen toisiansa. - -— Asiani johtuu siitä, jatkoi paroni de Valef, — että läheinen -ystäväni chevalier[4] Raoul d'Harmental viime yönä minun seurassani -sai niskoilleen pahan riidan, jonka ratkaisuksi joudutaan tänä aamuna -miekkasille. Vastustajiamme oli kolme ja meitä vain kaksi. Niinpä nyt -aamulla pistäydyin markiisi de Gacén ja sitten kreivi de Surgisin -luona, mutta kovaksi onneksi ei kumpikaan ollut viettänyt yötä -vuoteessaan. Selkkauksen selvitystä ei voinut lykätäkään, koska minun -täytyy kahden tunnin kuluessa lähteä matkalle Espanjaan. Välttämättömän -kolmannen miehen puutteessa päätin sijoittua Pont-Neufille, vedotakseni -ensimmäiseen paikalle sattuvaan herrasmieheen. Siten tulin kääntyneeksi -teidän puoleenne. - -— Ja siinä teitte hyvin! Tuohon käteen, paroni. Minä olen puolellanne. -Ja saanko kysyä, mikä hetki sovittiin kohtaukselle? - -— Puoli kymmenen aamulla. - -— Missä se tapahtuu? - -— Maillot-portin luona. - -— Hitto, nyt ei ole liiaksi aikaa! Mutta te olette ratsain ja minä -jalkaisin. Miten järjestäisimme tämän? - -— Ehkä suvaitsette nousta lautasille, kapteeni. - -— Kernaasti, herra paroni. - -— Huomautan vain, lisäsi nuori aatelismies, ja hänen huulillaan -karehti hymyn häive, — että hevoseni on hieman vauhko. - -— Käsitänhän minä sen, sanoi kapteeni peräytyen askeleen ja luoden -uljaaseen eläimeen tuntijan silmäyksen. — Ellen pahasti erehdy, se on -syntynyt Granadan ja Sierra Morenan vuoristojen välimailla. Minulla oli -tuollainen Almanzan sotaretkellä, ja pelkästään polvieni puserruksella -minä useasti taltutin sen lauhkeaksi kuin lampaan kun se tahtoi -riistäytyä nelistämään. - -— Ei sitten hätää. Ratsaille siis, kapteeni, ja Maillot-portille! - -— Tässä olen, herra paroni. - -Ja käyttämättä jalustinta, jonka nuori aatelismies jätti häntä varten -vapaaksi, kapteeni pääsi lautasille yhdellä ponnahduksella. - -Paroni ei ollut varoittanut suotta. Hänen ratsunsa ei ollut tottunut -noin painavaan taakkaan ja yritti heti vapautua siitä. Mutta -kapteenikaan ei ollut puhunut perättömiä ja eläin tunsi piankin -tavanneensa väkevämpänsä. Tehtyään pari kolme hypähdystä, joista oli -ainoana tuloksena ratsastajien taitavuuden ilmeneminen ohikulkijain -katseille, se näki parhaaksi todella ja painui täyttä ravia Quai de -l'Écolelle, joka tähän aikaan oli pelkkä satama-alue. Samaa vauhtia se -jatkoi Louvren ja Tuileriesin rantakaduille, ulos Conférence-portista, -ja jättäen vasemmalle Versaillesin viertotien se eteni pitkin -Champs-Élyséesin mahtavaa puistokatua. Tämä johtaa nykyään Place de -l'Étoilen riemuportille. Pont d'Antin-sillalle tultaessa paroni de -Valef hiukan hiljensi juoksua, huomatessaan heidän hyvin ehtivän -Maillot-portille määrähetkeksi. Kapteeni käytti hyväkseen tätä -rauhaisampaa tilaisuutta. - -— Nyt, monsieur, hän virkkoi, — voinko tungettelematta kysyä teiltä, -mikä on tappelumme aiheena? Ymmärtänette, että tarvitsisin valaistusta -siihen seikkaan, osatakseni sovittaa käyttäytymiseni vastustajaani -kohtaan ja tietääkseni, kannattaako hänet tappaa. - -— Huomautuksenne on varsin asiallinen, kapteeni, vastasi paroni. — -Kerron koko riidan. Me illastimme eilen La Fillonin kapakassa. Tottahan -tunnette sen naikkosen, kapteeni? - -Totta tosiaan, minähän hänet toimitin seurapiiriin, vuonna 1705, ennen -kuin lähdin sotaretkille Italiaan. - -— No, voittepa kehua kasvattaneenne oppilaan, joka tuottaa teille -kunniaa, kapteeni! sanoi paroni nauraen. — Siellä siis istuimme -illallisella kahden kesken, d'Harmental ja minä. - -— Ilman ainoatakaan kauniin sukupuolen edustajaa? kummeksui kapteeni. - -— Niin, hyväinen aika, niin! Minun täytyy huomauttaa, että -d'Harmentalissa on munkkimaisuuden vikaa. Hän käy La Fillonilla -ainoastaan jotta häntä ei piikiteltäisi sen paikan kaihtamisesta, ja -rakastaa vain yhtä naista kerrallaan. Nykyään hän on kiintyneenä pikku -d'Averneen, kaartinluutnantin puolisoon. - -— Hyvä on. - -— Keskustellessamme siinä yhtä ja toista kuului viereiseen aitioon -tulevan hilpeä seurue. Kun keskustelumme koski yksityisiä asioita, me -vaikenimme, siten tahtomattamme joutuen kuuntelemaan naapurien puhelua. -Mutta sattuman leikki on niin kummallista, että he juttelivat juuri -samasta aiheesta, jota meidän ei olisi sopinut kuulla käsiteltävän. - -— Chevalierin rakastajattaresta, kenties? - -— Oikein arvattu. Heti ensimmäiset sanat kuultuani nousin viedäkseni -pois Raoulin, mutta hän laski kätensä Olalleni ja painoi minut takaisin -istumaan. - -"Philippe[5] on siis pihkaantunut pikku d'Averneen?" sanoi muuan ääni. - -"Marskitar d'Estréesin juhlasta saakka, jossa hän Venukseksi -laittautuneena ojensi regentille hankkiluksen ja samalla lausumassaan -runossa vertasi häntä Marsiin." - -"Mutta siitähän on jo viikko", huomautti kolmas ääni. - -"Vaikka onkin", vastasi ensimmäinen. "Katsokaas, pikku rouva hiukan -vastusteli, joko todellisesti kiintyneenä d'Harmental-parkaan tai -tietäen, että regentti rakastaa vain vastustelevaa. Lopulta hän tänään -aamulla, saadessaan kukkia ja jalokivikoruja, suvaitsi luvata ottavansa -nyt illalla vastaan hänen korkeutensa." - -— Ahaa! virkkoi kapteeni. — Alan jo ymmärtää. Chevalier pani siitä -pahakseen? - -— Niin juuri. Hän ei nauranut sille niin kuin me olisimme tehneet, te -tai minä — toivoakseni ainakin — eikä ajatellut käyttää tätä tapausta -everstin valtakirjan saamiseksi takaisin, se kun oli riistetty häneltä -muka säästäväisyyden nimessä. Sen sijaan hän valahti niin kalpeaksi, -että luulin hänen pyörtyvän. Sitten hän lähestyi välilaudoitusta ja -koputti siihen nyrkillään, jotta toiset vaikenisivat. - -"Hyvät herrat", hän sanoi, "minun täytyy mielipahakseni väittää -teitä vastaan, mutta se teistä, joka kertoo rouva d'Avernen suoneen -kohtauksen regentille tai kellekään muulle, valehtelee jutussaan." - -"Minä siitä mainitsin ja pysyn kertomassani, monsieur", vastasi -ensimmäinen ääni. "Ja jos siinä on jotakin paheksumisen aihetta teille, -niin olen nimeltäni Lafare, kaartinkapteeni." - -"Ja minä Fargy", ilmoitti toinen ääni. - -"Ja minä Ravanne", lisäsi kolmas. - -"Hyvä on messieurs", jatkoi d'Harmental. "Huomenna kello yhdeksän ja -puoli kymmenen välillä Maillot-portin luona. Ja hän palasi istumaan -minua vastapäätä. Toiset herrat alkoivat haastella muusta, ja me -lopetimme aterian. Siinä koko juttu, kapteeni. Tiedätte siitä nyt yhtä -paljon kuin minäkin." - -Kapteenilta pääsi äännähdys, joka tuntui vähäksyvän tapauksen -vakavuutta. Mutta vaikka hän ei siis oikein hyväksynytkään chevalierin -närkästymistä, hän päätti silti parhaansa mukaan kannattaa asiaa, -jonka esitaistelijaksi oli arvaamattaan joutunut, niin vajavasti -perustellulta kuin se hänestä näyttikin. Ja peräytyminen olisi -muuten jo myöhäistäkin. Oli ehditty Maillot-portille, ja eräs nuori -ratsastaja, joka näkyi odottelevan ja oli jo kaukaa huomannut paronin -ja kapteenin, kannusti hevosensa laukkaan ja lähestyi nopeasti. Se oli -chevalier d'Harmental. - -— Rakas chevalier, lausui paroni de Valef puristaessaan hänen -kättänsä, — salli minun esitellä sinulle vanhan ystävän puutteessa -uusi. Ei Surgis eikä Gacé ollut kotona. Tapasin tämän herran -Pont-Neufillä, selitin hänelle pulamme, ja hän tarjoutui ystävällisesti -päästämään meidät siitä. - -— Niinpä olen sinulle kaksinkertaisessa kiitollisuuden velassa, rakas -Valef, vastasi chevalier luoden kapteeniin katseen, jossa ilmeni hieman -oudostelua. — Ja teiltä, monsieur, minun on pyydettävä anteeksi, -kun aloitan tuttavuutemme syöksemällä teidät suoraa päätä tällaiseen -ilkeään juttuun. Mutta toivottavasti suotte minulle jonakin päivänä -tilaisuuden vastapalvelukseen. Pyydän teitä tarpeen tullen käyttämään -vapaasti minua niin kuin minä nyt teitä. - -— Hyvin puhuttu, chevalier, vastasi kapteeni hypäten maahan, — -ja teidän esiintymistapanne saisi minut samoamaan maailman ääriin. -Sananlasku on oikeassa: ainoastaan vuoret eivät tapaa toisiaan. - -— Mikä tämä omalaatuinen olento on miehiään? kysyi d'Harmental hiljaa -Valefilta, kapteenin verrytellessä jalkojaan ja käsiään tantereen -tömistelyllä. - -— En tosiaankaan osaa sanoa, vastasi Valef, — mutta sen tiedän, -että me ilman häntä olisimme kiusallisessa asemassa. Varmaankin joku -pennitön seikkailijasoturi, jonka on rauha työntänyt syrjään niin kuin -monelle muullekin on sattunut. Saammehan sitä paitsi kohta arvostella -häntä toiminnassa. - -- Kas niin, virkkoi kapteeni elpyen liikuntaharjoituksestaan, — missä -ovat keikarimme, chevalier? Tunnen olevani vireessä tänä aamuna. - -— Tullessani teitä vastaan, huomautti d'Harmental, — he eivät olleet -vielä saapuneet, mutta huomasin puistokadun päässä jonkinlaiset -vuokravaunut, joita he voivat syyttää, jos viivästyvät. Ja oikeastaan, -— he eivät olekaan vielä myöhässä, sillä kello on vasta juuri puoli -kymmenen. - -— Ehättäkäämme siis heidän edelleen, esitti Valef laskeutuen -vuorostaan ratsailta ja heittäen ohjakset d'Harmentalin -kamaripalvelijalle. — Sillä jos he saapuisivat kohtauspaikalle meidän -lörpötellessämme täällä, näyttäisi siltä kuin me antaisimme odottaa -itseämme. - -— Olet oikeassa, myönsi d'Harmental. - -Hänkin hyppäsi nyt maahan ja läksi astelemaan portin ulkopuolelta -alkavaa puistoa kohti kahden kumppaninsa saattamana. - -— Eivätkö herrat tilaa mitään? kysyi portin äärellä olevan ravintolan -omistaja, joka oli kurkkimassa itselleen vieraita. - -— Kyllä väinkin, isäntä Durand, vastasi d'Harmental, joka ei -välttääkseen häiritsemistä tahtonut herättää epäilyä, että hän liikkui -muilla asioilla kuin tavallisella kävelyllä. — Aamiainen kolmelle! -Teemme kierroksen lehtokujalla ja palaamme kohdakkoin. - -Hän pudotti kolme louisdoria ravintoloitsijan kouraan. Kapteeni -näki kultarahojen peräkkäisen välkähtelyn ja arvioi perinpohjaisena -alan tuntijana nopsasti, mitä Boulogne-metsän laidalla saattoi -vaatia seitsemänkymmenenkahden livren laskuun. Hän tunsi isännän ja -katsoi pikku evästyksen hyödylliseksi, joten hän vuorostaan lähestyi -ravintoloitsijaa ja huomautti tälle: - -— Kuuleppas, krouvari ystäväiseni, tiedäthän, että minä ymmärrän -antimien arvon ja että minun parissani ei pääse summaa suotta -paisuttamaan? Viinin pitää olla hienoa ja ruokaa runsaasti! Ymmärrätkö? - -— Olkaa huoletta, kapteeni, takasi isäntä Durand. — En minä pyrkisi -pettämään teidänlaistanne kokenutta miestä. - -— Hyvä on. Minä en ole haukannut mitään kahteentoista tuntiin. - -Ravintoloitsija ilmaisi kumarruksella, että hän ymmärsi ohjeen, ja -peräytyi keittiöpuolelleen saatuaan sellaisen käsityksen, että hän ei -ollutkaan tehnyt niin hyvää kauppaa kuin oli ensin toivonut. Kapteeni -viittasi hänelle vielä puolittain ystävällisesti, puolittain uhkaavasti -ja sitten jouduttaen askeleitaan liittyi chevalierin ja paronin -seuraan; nämä olivat jo seisahtuneet odottamaan häntä. - -Chevalier ei ollut erehtynyt vuokravaunujen tarkoituksesta. Ensimmäisen -lehtokujan mutkassa hän näki kolmen vastustajansa astuvan niistä -maahan. He olivat markiisi de Lafare, kreivi de Fargy ja chevalier de -Ravanne. - - * * * * * - -Lafare on heistä parhaiten tunnettu jälkeenjääneiden runojensa -perusteella ja sotilasuransa ansiosta. Hän oli iältään -kolmenkymmenenkuuden ja -kahdeksan vaiheilla, avomielisen ja -suoraluontoisen näköinen, ehtymättömän hilpeä ja hyväntuulinen, aina -valmis pitämään puoliaan ketä hyvänsä vastaan, pöydässä, pelissä -ja aseleikissä, ilman kaunaa ja katkeruutta, ja kauniin sukupuolen -yleisessä suosiossa. Regentti oli suuresti kiintynyt häneen, -nimittänyt hänet kaartinkapteeniksi ja kymmenvuotisen likeisen -ystävyssuhteen aikana toisinaan huomannut hänet kilpailijakseen, mutta -aina uskolliseksi palvelijakseen. Prinssi, jolla oli tapana antaa -liikanimiä kaikille kumppaneilleen ja kaikille rakastajattarilleen, -nimittelikin häntä _hyväksi lapsukaiseksi_. Jonkin aikaa oli Lafaren -puoleensavetävyys kuitenkin tuntuvasti heikentynyt hovinaisten ja -oopperan tyttöjen keskuudessa hänen oivan entisyytensä laskemasta -vankasta perustasta huolimatta. Oli alettu huhuilla, että hän -oli antautumassa naurunalaiseksi, kesyttymällä säännöllisiin -elämäntapoihin. Toisin jotkut hänen maineensa pelastamiseksi -kuiskailivat, että siihen näennäiseen kääntymykseen ei ollut muuta -syytä kun mademoiselle de Contin[6] mustasukkaisuus. Väitettiin, että -tämä _madame la duchessen_[7] tytär ja suuren Condén jälkeläinen -suvaitsi tuntea erikoista kiintymystä regentin kaartinkapteeniin. Tätä -käsitystä muuten vahvisti kapteenin lyöttäytyminen tuttavallisiin -väleihin herttua de Richelieun kanssa, jota taasen pidettiin -mademoiselle de Charolaisin rakastajana. - -Kreivi de Fargya mainittiin tavallisessa puheessa "komeana Fargyna", -käyttäen isiltä periytyneen arvonimen sijalla luonnon antamaa -määritelmää. Häntä arvosteltiin todellakin sukupolvensa miehisen -kauneuden huomattavimmaksi edustajaksi. Tänä lemmenleikin aikakautena -se asema tuotti velvoituksia, joista hän ei ollut milloinkaan -peräytynyt, vaan aina suoriutunut kunniakseen. Olisi ollut suorastaan -mahdotonta tavata komeampaa ulkomuotoa. Samalla hän oli tuollainen -sirouden ja voimakkuuden, joustavuuden ja vilkkauden perikuva, -jollaisessa yhtyivät senaikuisen romaanikirjallisuuden sankarien -vastakkaisimmatkin puoleensa vetävät piirteet. Sievämuotoinen pääkin -oli saanut sitä kauneuden ristiriitaisuutta, nimittäin mustat hiukset -ja siniset silmät, ja kasvonpiirteiden terävyyttä tehosti naisellinen -hipiä. Maailmanmiehen sujuvaan käytökseen liittyi henkevyyttä, -alttiutta ja uljuutta, ja kaikesta tästä ymmärtää, kuinka suureen -arvoon Fargyn täytyi päästä seurapiireissä tänä huimaluontoisuuden -aikakautena. - -Chevalier de Ravanne taasen — joka on jälkimaailmalle jättänyt niin -kummallisia nuoruudenmuistelmia, että niitä oikeaperäisyydestään -huolimatta aina tekisi mieli pitää hänen nimiinsä tekaistuina — oli -vasta hovipojan asemasta päässyt nuorukainen, mutta rikas ja suvultaan -suuri, elämään sen kultaportista astunut ja kaikella nuoruuden -tulisuudella, harkitsemattomuudella ja halukkuudella sen lupaamiin -nautintoihin siekailemattomasti syöksyvä. Kahdeksantoistavuotiaan -tavoin hänestä tulikin yltiöpäinen kaikissa aikakautensa paheissa kuten -puollettavissakin ominaisuuksissa. Saattaa siis helposti ymmärtää, -millaista ylpeyttä hänessä nostatti esiintyminen Lafaren ja Fargyn -kaltaisten miesten asetoverina kohtauksessa, jonka täytyi herättää -huomiota vuodekomeroiden supattelussa ja seuraelämän illanvietoissa. - - - - -OTTELU - - -Heti kun Lafare, Fargy ja Ravanne näkivät vastustajiensa ilmestyvän -esille lehtokujan mutkasta, he astelivat omalta taholtaan heitä kohti. -Kymmenen askeleen päässä toisistaan molemmat ryhmät ottivat hatut -käteensä ja tervehtivät niin kohteliaasti kuin tällaisissa olosuhteissa -oli kahdeksannentoista vuosisadan aatelille tunnusomaista. Sitten -he etenivät muutaman askeleen, avopäin ja hymyhuulin, niin että -kokoontumisen aiheesta tietämätön ohikulkija olisi luullut ystävysten -siinä ihastuneina osuneen yhteen. - -— Hyvät herrat, virkkoi chevalier d'Harmental, jolle kuului -luonnostaan keskustelun aloittaminen, — toivoakseni ei teitä tai minua -ole pidetty silmällä. Mutta alkaa jo olla hieman myöhäinen hetki, -ja meitä voitaisiin häiritä täällä. Olisi luullakseni hyvä siirtyä -ensin syrjäisempään paikkaan, missä saamme pikku asiamme toimitetuksi -varmemmassa rauhassa. - -— Hyvät herrat, ilmoitti Ravanne, — minulla on tiedossani sellainen -paikka. Tuskin sadan askeleen päässä täältä on ikään kuin luostarin -puutarha — jossa luulisi olevansa saloseudulla. - -— Seuratkaamme siis nuorukaista, lausahti kapteeni; — viattomuus vie -turvaan! - -Ravanne kääntyi mittelemään nauharuusukkeista ystäväämme katseellaan -kiireestä kantapäähän. - -— Jos teillä ei ole sopimusta toisen kanssa, iso herra, huomautti -nuorukainen naljailevasti, — niin minä pyydän sitä etua. - -— Hetkinen, hetkinen, Ravanne, puuttui puheeseen Lafare. — Minulla on -hiukan selitettävää herra d'Harmentalille. - -— Herra markiisi, vastasi chevalier, — teidän miehuullisuutenne -on niin täydesti tunnettu, että tarjoamanne selittäminen osoittaa -hienotuntoisuutta, josta minä vakuutan tuntevani vilpitöntä -kiitollisuutta. Mutta selittely vain viivyttäisi meitä hyödyttömästi, -eikä meillä luullakseni ole aikaa hukattavana. - -— Kas se on miehen puhetta, chevalier! huudahti Ravanne. — -Katkaistuamme kurkun toisiltamme toivon teidän suovan minulle -ystävyytenne. Olen paljon kuullut puhuttavan teistä hyvässä seurassa ja -jo kauan halunnut tutustua teihin. - -Nämä kaksi kumarsivat toisilleen uudestaan. - -— Menkäämme, menkäämme, Ravanne, kehotti Fargy; — koska olet -tarjoutunut oppaaksi, niin näytähän tie. - -Ravanne hypähti heti metsikköön kuin hirvenvasikka. Hänen viisi -kumppaniaan seurasivat kintereillä. Talutushevoset ja vuokravaunut -jäivät tielle. - -Marssiessaan kymmenisen minuuttia kaikki kuusi vastakumppanusta -pysyivät aivan sanattomina joko peläten jonkun kuulevan tai sen -luonnollisen tunteen vallassa, joka vaaran edessä saa ihmisen -hetkiseksi sulkeutumaan itseensä. - -— Kas niin, hyvä herrat, virkkoi Ravanne luoden tyytyväisen silmäyksen -ympärilleen, — mitä sanotte paikasta? - -— Minä sanon, että jos te kerskaatte tämän löytämisestä, letkautti -kapteeni, — ette suurestikaan tehoa minuun Kristoffer Kolumbuksen -osassa! Teidän olisi tarvinnut vain sanoa minulle, että aioitte lähteä -tänne, niin minä olisin johtanut joukkomme perille silmät ummessa! - -— No, monsieur, vastasi Ravanne, — koetamme sovittaa, että saatte -lähteä täältä siten kuin olisitte halunnut tulla. - -— Tiedätte, että asiani koskee suoranaisesti teitä, herra markiisi, -huomautti d'Harmental heittäen hattunsa nurmikolle. - -— Kyllä, monsieur, vastasi kaartinkapteeni noudattaen chevalierin -esimerkkiä, — ja tiedän myös, että mikään ei voisi olla minulle -samalla kertaa kunniakkaampaa ja ikävämpää kuin kaksintaistelu teidän -kanssanne, olletinkin sellaisesta aiheesta. - -D'Harmental ilmaisi hymyllä, että hän osasi kyllä antaa arvoa tälle -kohteliaisuuden kukkaselle, mutta vastauksen sijasta hän tarttui -miekkaansa. - -— Mitä kuulinkaan, hyvä paroni, sanoi Fargy kääntyen Valefin puoleen, -— oletteko juuri lähdössä Espanjaan? - -— Minun piti lähteä jo viime yönä, herra kreivi, vastasi Valef, — ja -niin tärkeillä asioilla, että minua ei olisi saanut lykkäämään matkaani -tähän hetkeen asti mikään muu kuin se mielihyvä, jota minulle lupasi -tilaisuus tavata teidät aamulla. - -— Hitto, sepä surettaa minua, huomautti Fargy vetäen miekkansa esiin, -— sillä jos pahaksi onnekseni sattuisin viivästyttämään teitä, niin -teissä on miestä vihastumaan siitä minulle verisesti. - -— Ei lainkaan, minä tietäisin sen tapahtuneen sulassa ystävyydessä, -hyvä kreivi, vakuutti Valef. — Pankaa vain parastanne ja toden teolla, -pyydän, olen täysin käytettävissänne. - -— Toimeksi, toimeksi, monsieur, lausui Ravanne kapteenille, joka -laskosti siististi takkinsa ja pani sen maahan hattunsa viereen. — -Näettehän, että jo odotan. - -— Ei hätäillä, nuori mies, haastoi vanha soturi jatkaen valmisteluaan -hänelle luontaisella suopeanpilkallisella verkkaisuudella. — -Asehommissa on kylmäverisyys tärkeimpiä ominaisuuksia. Minä olen tuossa -iässä ollut teidänkaltaisenne, mutta saatuani kolmannen tai neljännen -miekanpistoni oivalsin olevani väärällä tolalla, hän sanoi ja paljasti -miekkansa. - -— Hitto, monsieur, pilaili Ravanne vilkaistessaan vastustajansa -aseeseen, — onpas teillä tuossa oiva miekka! Se muistuttaa äitini -keittiön suurinta paistinvarrasta, ja harmittaa, kun en tiennyt käskeä -hovimestariamme tuomaan sitä tänne, ollaksemme tasavertaisia. - -— Äitinne on kunnioitettava nainen, ja hänen keittiönsä on hyvin -varustettu. Olen kuullut kiiteltävän kumpaistakin, herra chevalier, -vastasi kapteeni melkein isälliseen sävyyn. — Mieltäni pahoittaisikin -riistää teiltä kumpaiseltakaan sellaisen pikkuseikan takia, joka -tuottaa minulle kunnian mitellä miekkoja kanssanne. Olettakaakin siis -sopuisasti, että olette miekkailunopettajan tunnilla, ja osoittakaa -hyvää tarkkaavaisuutta. - -Sellainen kehotus oli hyödytön. Ravannea ärsytti vastustajan -tyyneys, jota nuori ja kiihkeä veri ei sallinut hänen saavuttavan. -Hän syöksähtikin kapteenin kimppuun niin raivokkaasti, että miekat -luisuivat toisiaan pitkin kahvaan asti. Kapteeni astahti taaksepäin. - -— Ahaa, te irtaudutte hyökkäyksestä, herraseni, huudahti Ravanne. - -— Peräytyminen ei merkitse pakoa, pikku chevalier, selitti kapteeni. -— Suositan sitä asetaiteen selviötä mietittäväksenne. Sitä paitsi -tutkistelen taistotapaanne mielelläni. Kas, te näytte olevan -Berthelotin oppilaita. Hän on etevä mestari, mutta yksi paha vika -hänellä on, hän ei opeta väistöjä. Katsokaa nyt, hän jatkoi vastaten -suoraan työntöön sekundisurvaisulla. — Jos minä olisin astahtanut -oikealla jalallani eteenpäin, niin olisitte nyt vartaassa kuin pyy. - -Ravanne oli vimmoissaan, sillä hän oli tosiaan tuntenut kupeellaan -vastustajansa miekankärjen, mutta niin keveänä kosketuksena kuin olisi -miekan nuppi häntä hipaissut. Hänen kiukkunsa vain yltyi tiedosta, että -hän oli toiselle velkaa henkensä, ja hän hyökkäili yhä tulisemmin. - -— No, noh, nuhteli kapteeni, — nythän menetätte malttinne, — -koetitte puhkaista minulta silmän. Hyi toki, nuori mies, huh! Ja -rintaanko nyt, saakutti! Vai niin, taas sohisitte kasvojani? Pakotatte -minut tekemään teidät aseettomaksi! Vieläkö? Menkää noutamaan -miekkanne, nuori mies, ja hyppikää takaisin yhdellä jalalla, niin -rauhoitutte. - -Ja hän lennähdytti rajulla sivalluksella Ravannen miekan parinkymmenen -askeleen päähän. - -Tällä kerralla Ravanne viisastui neuvosta. Hän kävi hitaasti ottamassa -miekkansa ja palasi hitaasti kapteenin luo. Tämä piti odotellessaan -miekkansa kärkeä maahan suunnattuna. Mutta nuori mies oli nyt kalpea -kuin silkkiliivinsä, jolle ilmestyi pieni veritäplä. — Olette -oikeassa, monsieur, hän lausui, — ja minä olen vielä lapsi. Mutta -toivoakseni tämä kohtaus edistää miehistymistäni. Vielä muutamia -kokeita, jos suvaitsette, jottei sanottaisi teidän saaneen kaikkea -kunniaa. Ja hän kävi asentoon. - -Kapteeni oli oikeassa, Chevalierilta ei puuttunut muuta kuin -malttia hänen ollakseen aseleikissä pelottava mies. Ja hän -huomasikin heti tämän kolmannen erän alussa tarpeelliseksi kohdistaa -omaan puolustukseensa kaiken tarkkaavaisuutensa, mutta hän oli -miekkailutaidossa kyllä liian paljon ylempänä nuoren vastustajansa -tasoa, jotta tämä olisi kyennyt pääsemään voiton puolelle. Tuloksen -saattoi päätellä ennakoltakin. Kapteeni sinkautti miekan toistamiseen -Ravannen kädestä, mutta tällä kertaa hän kävi itse noutamassa sen. - -— Herra chevalier, hän lausui antaessaan sen takaisin, osoittaen -kohteliaisuutta, jollaiseen ei olisi luullut hänen pystyvän. — -Te olette urhea nuori mies, mutta uskokaa vanhaa miekkailusalien -ja kapakkain kantavierasta, joka on suorittanut sotakoulutuksensa -Flanderissa ennen teidän syntymäänne, ja taistellut Italian tantereilla -silloin kun te makasitte kehdossa ja paashivuosinanne ollut mukana -Espanjan retkillä: vaihtakaa opettajaa. Jättäkää Berthelot, joka on -teille jo näyttänyt kaiken taitonsa. Ottakaa Bois-Robert, niin lempo -minut periköön, jollette kuuden kuukauden kuluttua ole kykenevä -opettamaan minuakin. - -— Kiitän läksystä, monsieur, sanoi Ravanne ojentaen kätensä -kapteenille, eikä hän saanut kahta kyyneltä pidätetyiksi vierimästä -poskilleen. — Toivon sen tuottavan minulle hyötyä. Ja ottaessaan -kapteenin kädestä miekkansa hän pisti sen takaisin huotraan, niin kuin -toinen oli jo tehnyt. - -Kumpainenkin siirsi sitten katseensa kumppaneihin, nähdäkseen millä -kannalla asiat olivat toisaalla. Ottelu oli päättynyt. Lafare istui -ruohikolla, selkä puuta vasten. Hän oli saanut piston, joka olisi -lävistänyt hänen rintansa, jollei miekankärki olisi onneksi osunut -kylkiluuhun ja luisunut tätä pitkin. Siten vamma ensin näytti -vakavammalta kuin se todella oli. Mutta survaisu oli sentään ollut niin -raju, että hän oli pyörtynyt. D'Harmental, hänen eteensä polvistuneena, -tukki verenvuotoa nenäliinallaan. - -Fargylla ja Valefilla oli ollut tasapeli: toiselta oli reisi puhki, -toisella haava käsivarressa. Kumpainenkin pyyteli toiselta anteeksi ja -vakuutti vastaisuudeksi mitä lämpimintä ystävyyttään. - -— Katsokaahan, nuori mies, virkkoi kapteeni Ravannalle, viitatessaan -kiistakentän eri kohtauksiin, — katselkaa tuota ja miettikää; kolmen -kelpo aatelismiehen veri vuotaa tuossa todennäköisesti vähäarvoisen -naikkosen takia! - -— Totisesti, myönsi Ravanne kokonaan tyyntyneenä, — uskonpa teidän -olevan oikeassa, kapteeni, ja te voitte hyvinkin olla ainoa järkimies -meidän joukossamme. - -Tällöin Lafare avasi silmänsä ja tunsi auttajassaan d'Harmentalin. - -— Chevalier, hän lausui, — tahdotteko noudattaa ystävän neuvoa? -Lähettäkää tänne välskärintapainen, jonka löydätte vaunuista — otin -hänet mukaan kaiken varalta, — rientäkää kiireen kaupalla Pariisiin, -näyttäytykää tänä iltana oopperatanssiaisissa, ja jos teiltä kysytään -minusta, niin kieltäkää nähneenne minua viikkoon. Minun suhteeni saatte -olla aivan huoletta, en hiisku teistä sanaakaan. Jos teille kuitenkin -sattuisi jotakin ikävää keskusteltavaa sotaoikeuden kanssa, niin -antakaa siitä minulle heti tieto, sopikaamme keskenämme, ettei jutusta -koidu sen enempää. - -— Kiitän, herra markiisi, vastasi d'Harmental. — Jätän teidät, koska -tiedän teidän jäävän parempaan hoitoon kuin minä voisin antaa. Muutoin, -uskokaa minua, ei mikään voisi saada minua eroamaan teistä ennen kuin -näkisin teidät vuoteessanne. - -— Onnea matkalle, hyvä Valef, toivotti Fargy, — sillä tuo naarmu ei -estäne lähtöänne. Palattuanne älkää unohtako, että teillä on ystävä -Louis-le-Grandaukion neljässätoista. - -— Ja jos teillä, hyvä Fargy, on jokin asia hoidettavana Madridissa, -ilmoittakaa se minulle. Voitte luottaa siihen, että se toimitetaan -toverillisen auliisti ja huolella. - -Ystävykset paiskasivat toisilleen kättä niin kuin mitään ei olisi -tapahtunut. - -— Hyvästi, nuori mies, hyvästi, virkkoi kapteeni Ravannalle. — Älkää -unohtako neuvoani. Jättäkää Berthelot ja ottakaa Bois-Robert, ennen -kaikkea,' pysykää tyynenä, irtautukaa lähiottelusta tarpeen tullen, -väistäkää oikeana hetkenä, niin teidät vielä luetaan valtakunnan -etevimpiin miekkamiehiin. Viekää terveiset äitinne kookkaimmalle -paistinvartaalle. - -Nokkeluudestaan huolimatta Ravanne ei keksinyt mitään vastaukseksi -kapteenille. Hän vain kumarsi ja lähestyi Lafarea, joka hänestä näytti -saaneen pahimman vamman. - -D'Harmental, Valef ja kapteeni kiirehtivät lehtokujalle ja -vuokravaunujen luo ja havaitsivat välskärin nukahtaneen niihin. -D'Harmental herätti hänet ja neuvoen suunnan ilmoitti hänelle, että -markiisi de Lafare ja kreivi de Fargy tarvitsivat hänen apuaan. Lisäksi -hän käski kamaripalvelijansa laskeutua ratsailta ja mennä avuksi. -Kääntyen sitten kapteenin puoleen hän virkkoi: - -— Herra kapteeni, en luule olevan viisasta lähteä tilaamallemme -aamiaiselle. Vastaanottakaa siis tässä kiitokseni suuresta -palveluksestanne, ja koska näytte olevan jalkaisin, sallikaa minun -tarjota teille toinen hevoseni muistoksi minusta. Ottakaa täysin -vapaasti: ne ovat kelpo eläimiä, — huonompikaan näistä kahdesta ei -jätä teitä pulaan silloin kun teidän ei tarvitse siltä vaatia neljää -tai viittä penikulmaa enempää tunnissa. - -— Toden totta, chevalier, vastasi kapteeni luoden syrjäsilmäyksen -näin anteliaasti tarjottuun hevoseen. — Eihän mokomasta kannattaisi -puhuakaan. Aatelismiesten kesken ovat veri ja kukkaro kaikin ajoin -käytettävissä. Mutta te teette esityksenne niin sievällä tavalla, -etten voi kieltäytyäkään. Jos voitte vielä joskus käyttää minua mihin -tahansa, niin muistakaa, että olen valmis palvelemaan teitä. - -— Ja, mistä minä tarpeen tullen löytäisin teidät, monsieur? kysyi -d'Harmental hymyillen. - -— Minulla ei ole vakinaista asuntoa, chevalier, mutta aina saatte -minusta selon, kun pistäydytte La Fillonille, pyydätte saada puhutella -Normandiatarta ja häneltä tiedustatte kapteeni Roquefinettea. - -Ja noiden kahden nuoren aatelismiehen noustessa ratsaille kapteeni -teki samoin, pannen itsekseen merkille, että d'Harmental oli hänelle -jättänyt komeimman noista kolmesta. - -He olivat lähellä tienristeystä, ja kukin lähti täyttä laukkaa omalle -suunnalleen. - -Paroni de Valef saapui kaupunkiin Passyn tulliportista ja karautti -suoraa päätä Arsenaliin,[8] kuulusti asioita toimitettavikseen Mainen -herttuattarelta, jonka saattueeseen hän kuului, ja lähti vielä samana -päivänä Espanjaan. - -Kapteeni Roquefinette teki kolme tai neljä kierrosta käymäjalkaa, ravia -ja neliä Boulogne-metsässä koetellakseen ratsunsa eri ominaisuuksia. -Todettuaan sen oivaksi ja hyvärotuiseksi eläimeksi, niin kuin chevalier -oli vakuuttanutkin, hän palasi hyvin tyytyväisenä isäntä Durandin luo, -syöden siellä yksinään kolmelle tilatun aamiaisen. - -Päivemmällä hän vei ratsunsa hevostorille ja myi sen kuudestakymmenestä -louisdorista, — puolesta arvosta, mutta pitää kyetä uhraukseen, kun -tahtoo nopeasti rahaa. - -Chevalier d'Harmental taas poikkesi Muetten lehtokujalle, saapui -Pariisiin Champs-Élyséesin suurta puistokatua pitkin ja löysi -asunnossaan Richelieu-kadun varrella kaksi kirjettä. - -Toinen oli hänelle niin tuttua käsialaa, että hän sitä katsellessaan -tunsi väristystä koko ruumiissaan. Otettuaan sen käteensä hän avasi sen -paljastaen vapisemisellaan, kuinka tärkeänä hän sitä piti. Sisältönä -oli: - - "Rakas chevalier! - - Ihminen ei ole sydämensä valtias, tiedättehän, ja luontomme - koettelemuksia on kykenemättömyys rakastaa kauan samaa henkilöä - tai esinettä. Minä toki tahdon saada muihin naisiin verraten sen - ansion, etten petä sitä, joka on ollut rakastajani. Älkää siis tulko - tavallisena hetkenänne, sillä teille sanottaisiin, etten ole kotona, - ja minä olen niin tunnontarkka, etten tahtoisi vaarantaa ovenvartijaa - tai kamarineitoa panemalla heitä lausumaan valhetta. - - Hyvästi, rakas chevalier! Älkää muistelko minua kovin pahalla ja - sallikaa minun vielä kymmenen vuoden kuluttua ajatella teistä samaa - kuin tällä hetkellä, nimittäin että te olette Ranskan ylevimpiä - aatelismiehiä. - - _Sophie d'Averne_." - -— Tulimmaista! huudahti d'Harmental iskien nyrkkinsä siroon -boule-pöytään niin että se rakoili liitoksistaan. — Jos olisin -surmannut tuon Lafare-paran, niin surisin sitä kaiken ikäni! - -Tämän purkauksen jälkeen, joka hieman lohdutti häntä, chevalier -alkoi astella oven ja ikkunan väliä. Tämä osoitti, että miesparka -vielä tarvitsi muutamia tällaisia pettymyksiä ollakseen sillä -filosofisella moraalitasolla, jota uskoton kaunotar hänelle saarnasi. -Monen kierroksen jälkeen hän näki lattialla toisen kirjeen, täysin -unohdettuna. Muutamaan kertaan hän vielä sivuutti sen, katsellen -sitä ylvään välinpitämättömästi. Lopulta hän tuli ajatelleeksi, -että se voisi kääntää hänen mietteensä edellisestä, otti sen ylös -halveksivasti, avasi vitkallisesti, silmäili tuntematonta käsialaa, -etsi allekirjoitusta, joka puuttui, ja käyden hieman uteliaaksi tästä -salaperäisyydestä luki seuraavaa: - - "Chevalier! - - Jos teillä on sielussanne neljänneskään sitä romanttisuutta ja - sydämessänne puoletkaan siitä miehuullisuudesta, jota ystävänne - väittävät teissä huomanneensa, on teille tarjona teidän arvoisenne - yritys, jonka tuloksena saatte kostaa enimmin inhoamallenne miehelle. - Samalla se johtaa teidät niin loistavaan päämäärään, että te ette - ole ihanimmassa unelmissannekaan sellaista koskaan haaveksinut. Hyvä - haltia, jonka tehtävänä on saattaa teidät lumotulle tielle ja johon - teidän tulee täydellisesti luottaa, odottaa teitä ensi yönä kello - kahdestatoista kahteen oopperatanssiaisissa. Jos tulette sinne ilman - naamiota, niin hän saapuu luoksenne. Jos käytätte naamiota, niin - tunnette hänet sinipunaisesta nauhasta, jota hän käyttää vasemmalla - olkapäällään. Tunnussana on: _Sesam, avaudu!_ Lausukaa se rohkeasti, - niin näette paljon ihmeellisemmän luolan avautuvan kuin Ali Baba." - -— Olkoon menneeksi! päätti d'Harmental. — Ja jos sinipunaisesta -nauhastaan tunnettava haltia pitää lupauksensa vain puoleksikin, niin -hän on totta tosiaan osunut oikeaan mieheen! - - - - -SANKARIMME - - -Chevalier d'Harmental oli Nivernaisin parhaimmistoon kuuluvan suvun -ainoa jälkeläinen. Tämä suku ei tosin ollut milloinkaan esittänyt -tärkeää osaa historiassa, mutta siltä ei kuitenkaan puuttunut -eräänlaista mainetta, joko omintakeisesti tai naimasuhteilla hankittua. -Niinpä chevalierin isä, jalosukuinen Gaston d'Harmental, ollessaan -käymässä Pariisissa 1682, sai päähänsä nousta kuninkaan vaunuihin -ja tämän temppunsa valtuudeksi todisti, että hänen aatelisarvonsa -perustui vuoden 1399 matrikkeliin, jollainen heraldinen vaatimus -olisi tuottanut pahaa pulaa monelle herttuallekin ja päärille, mikäli -saamme uskoa erästä parlamentin lausuntoa. Toiselta puolen hänen -enonsa, herra de Torigny, vuoden 1604 korotuksessa Pyhän Hengen -ritarikunnan[9] jäseneksi nimitettynä, oli vaakunakilpensä kuuttatoista -sukupolvi-jaosta merkityttäessään vakuuttanut, että sukupuun ylväin -haara oli lähtöisin d'Harmentaleista. Heidän kanssaan hänen esi-isänsä -olivat solmineet avioliittoja jo kolmensadan vuoden aikana. Olipa siinä -siis kylliksi tyydyttämään puheenaolevan aikakauden aristokraattisia -edellytyksiä. - -Chevalier ei ollut köyhä eikä rikas. Hänen isänsä oli nimittäin -kuollessaan jättänyt hänelle Neversin lähistöllä maatilan, joka -tuotti viidestäkolmatta kolmeenkymmeneen tuhanteen livreen vuodessa. -Sellaisilla tuloilla saattoi maaseudulla elää hyvinkin suurellisesti. -Chevalier oli saanut oivallisen kasvatuksen, ja hän tunsi sydämessään -suurta kunnianhimoa. Sen tähden hän oli täysikäiseksi tultuaan, vuoden -1711 vaiheilla, jättänyt maaseudun ja rientänyt Pariisiin. - -Ensiksi hän meni kreivi de Torignyn puheille, toivoen pääsevänsä -hänen välityksellään esitellyksi hovissa. Kovaksi onneksi ei kreivi -tällöin enää kuulunut hovipiiriin. Mutta kun hän aina mielihyvin -muisteli d'Harmentaleja, hän suositteli sisarenpoikaansa chevalier de -Villarceuxille, joka ei olisi mitään evännyt ystävältään kreivi de -Torignaylta, ja chevalier de Villarceux vei nuoren miehen rouva de -Maintenonin[10] salonkiin. - -Markiisittarella oli se ansio, että hän oli pysynyt entisten -rakastajiensa ystävättärenä. Vanhojen muistojen takia hän vastaanotti -chevalier d'Harmentalin hyvin suosiollisesti ja marski de Villarsin[11] -pistäytyessä jonkun päivän kuluttua hänen luokseen hän lausui tälle -nuoren suojattinsa puolesta muutamia niin painokkaita sanoja, että -marski vastasi siitä hetkestä asti kiinnittävänsä chevalierin -sotilasseurueeseensa ja tarjoavansa hänelle heti kaikki mahdolliset -tilaisuudet sen suotuisan käsityksen oikeuttamiseen, jonka hänen korkea -suojelijattarensa oli suvainnut hänestä saada. - -Chevalierille oli suuri ilo nähdä sellaisen portin avautuvan edessään. -Sotaretki, joka nyt oli alkamassa koitui ratkaisevaksi. - -Ludvig XIV oli joutunut hallituksensa viimeiseen jaksoon, -vastoinkäymisten vaiheeseen. Tallard ja Marsin olivat saaneet selkäänsä -Höchstädtin taistelussa, Villeroy Ramilliesissa, ja itse Villars, -Friedlingenin sankari, oli Marlboroughia ja Eugenia vastustaessa -menettänyt Malplaquetin kuuluisan taistelun. Koko Eurooppa, jonka -Colbertin ja Louvoisin hallinnollinen taito oli joksikin aikaa -lannistanut, nousi Ranskaa vastaan. Asema oli kärjistynyt äärimmilleen. -Niin kuin epätoivoinen sairas vaihtaa lääkäriään joka tunti koetti -kuningas uutta ministeristöä harva se päivä. Mutta jokainen uusi yritys -paljasti uuden voimattomuuden. Ranska ei enää kyennyt jatkamaan sotaa -eikä saanut solmituksi rauhaakaan. - -Turhaan Ludvig tarjoutui luopumaan bourbonilaisen sukuhaaran -espanjalaisen kruununperimyksen kannattamisesta ja supistamaan -valtakuntansa rajoja, siinä ei vielä ollut nöyryytystä kylliksi. -Kuningasta vaadittiin sallimaan vihollisarmeijan kulkea Ranskan halki -karkoittamaan hänen pojanpoikansa Espanjan valtaistuimelta. Tälle -liittoutuneiden keskuudessa oli nimellisesti korotettu habsburgilainen -Kaarle II ja lisäksi kuningasta vaadittiin luovuttamaan tukipaikoiksi -Cambrai, Metz, La Rochelle ja Bayonne. Sellaisilla ehdoilla oli aselepo -myönnetty Dunkerquen, Senefin, Fleurusin, Steenkirkin ja Matsaglien -voittajalle, hänelle, joka siihen asti oli pitänyt rauhaa ja sotaa -kuninkaallisen viittansa liepeessä. Hänelle oli puoli vuosisataa -veistetty marmoria, valettu pronssia, sepitelty aleksandriineja[12] ja -suitsutettu ylistystä. Ludvig XIV oli itkenyt neuvoston täysistunnossa. -Ne kyyneleet olivat nostattaneet armeijan, ja tämä armeija oli annettu -Villarsille. - -Villars marssi suoraan vihollista vastaan, joka oli leiriytynyt -Denainiin ja Ranskan hätää katsellessaan nukahtanut turvallisuuteensa. -Milloinkaan ei ollut suurempaa vastuuta sälytetty yhden miehen -niskoille. Villars oli pelaamassa Ranskan pelastuksesta yhdellä -arpanopan heitolla. - -Liittoutuneet olivat rakentaneet Denainista Marchiennesiin -puolustuslinjan, jota Albemarle ja Eugen ylpeydessään nimittivät -Pariisin valtatieksi. Villars päätti yllättämällä vallata Denainin, ja -Albemarlen nujerrettuaan tuottaa häviön Eugenille. - -Noin uskaliaan yrityksen onnistumiseksi piti eksyttää sekä viholliset -että ranskalainenkin armeija, kun kaappauksen menestys perustui juuri -sen mahdottomuuteen. - -Villars kuulutti aikovansa puhkaista Landreciesin rintaman. -Sovittuna hetkenä hänen kaikki joukkonsa lähtivät liikkeelle ja -marssivat kaupunkia kohti. Äkkiä annettiin käsky poiketa vasempaan. -Pioneeriosastot rakensivat kolme siltaa Schelden yli, Villars pääsi -joen toiselle rannalle esteettömästi ja levittäytyi ylipääsemättömäksi -luullulle nevalle, jolla sotaväki vajosi vyötäisiään myöten -veteen. Hän marssi suoraa päätä etuvarustuksille, sai ne haltuunsa -melkein miekaniskutta, sitten valtasi perätysten puolen penikulman -puolustuslinjan, pääsi Denainin edustalle, suoriutui sitä ympäröivän -kaivannon yli, tunkeutui kaupunkiin ja torille sekä saapuessaan kohtasi -nuoren suojattinsa, chevalier d'Harmentalin, joka ojensi hänelle -vangiksi ottamansa Albemarlen miekan. - -Samassa ilmoitettiin Eugenin saapuvan. Villars kääntyi, ehti ennen -häntä sillalle, jota myöten jälkimmäisen piti tulla, miehitti sen ja -jäi odottamaan. Siellä syntyi varsinainen taistelu, sillä Denainin -valtaus oli ollut pelkkä kahakka. Eugen teki hyökkäyksen toisensa -jälkeen, syöksi parhaat rivistönsä seitsemästi sillanpäätä vastaan, -sitä suojelevan tykistön ja puolustavien pistimien murrettaviksi, -ja vaatteet luotien lävistäminä kahdesta haavasta verta vuotavana. -Kolmannen hevosen selkään nousseena Höchstädtin ja Malplaquetin -voittaja vihdoin peräytyi raivosta itkien ja kiukuissaan pureskellen -hansikkaitaan. Kuudessa tunnissa oli kaikki muuttunut. Ranska oli -pelastettu, ja Ludvig XIV oli yhä suuri kuningas. - -D'Harmental oli kunnostautunut kuten mies, joka tahtoo yhdellä iskulla -voittaa kannuksensa. Nähdessään hänet veren ja pölyn tahrimana Villars -muisti, kuka häntä oli suositellut, ja kutsutti hänet luokseen -kirjoittaessaan raporttia. Chevalierin saapuessa hän keskeytti -kirjoittamisensa. - -— Oletteko haavoittunut? hän tiedusti. - -— Olen, herra marski, mutta niin lievästi, että siitä ei kannata puhua. - -— Luuletteko jaksavanne ratsastaa täyttä laukkaa kolmekymmentä -penikulmaa hetkiseksikään levähtämättä? - -— Kuninkaan ja teidän palvelukseksenne tunnen pystyväni mihin hyvänsä, -herra marski. - -— Lähtekää siis heti, pistäytykää madame de Maintenonin luo, kertokaa -hänelle minun puolestani, mitä olette nähnyt, ja ilmoittakaa, että -lähetän kuriirin tuomaan virallista selostusta. Jos hän tahtoo viedä -teidät kuninkaan puheille, niin suostukaa siihen. - -D'Harmental oivalsi lähettitehtävänsä tärkeyden, ja tomuisena, veren -peittämänä, saappaitaan vaihtamatta hän hyppäsi vereksen ratsun selkään -ja saapui ensimmäiselle kyytiasemalle. Kahtatoista tuntia myöhemmin hän -oli Versaillesissa. - -Villars oli arvannut, miten kävisi. Chevalierin ensimmäiset sanat -saivat rouva de Maintenonin tarttumaan hänen käteensä ja viemään hänet -kuninkaan luo. Kuningas työskenteli Voisinin kanssa huoneessaan, -vastoin tavallisuutta, ja oli hieman huonovointinen. Rouva de Maintenon -avasi oven, työnsi d'Harmentalin hänen majesteettinsa jalkojen juureen -ja lausui nostaen molemmat kätensä taivasta kohti: - -— Kiittäkää Jumalaa, sire, sillä mehän emme yksinämme ole mitään, ja -kaikki armo tulee Jumalalta. - -— Mikä nyt on, monsieur? Puhukaa! sanoi Ludvig XIV vilkkaasti, -ihmetellen tuntemattoman nuoren miehen polvistumista eteensä. - -— Sire, vastasi chevalier, — Denainin leiri on vallattu; kreivi -Albemarle on vankina, prinssi Eugen paossa, marski de Villars laskee -voittonsa teidän majesteettinne jalkojen juureen. - -Lujasta itsehallinnastaan huolimatta Ludvig kalpeni. Hän tunsi -jalkojensa pettävän ja nojasi pöytään, jotta ei olisi lyyhistynyt -nojatuoliinsa. - -— Mikä teidän on, sire? huudahti rouva de Maintenon kiirehtien lähelle. - -— Se vain, madame, että olen teille velkaa kaikesta, virkkoi Ludvig. -—- Te olette pelastanut kuninkaan, ja ystävänne ovat pelastaneet -kuningaskunnan. - -Markiisitar kumartui kunnioittavasti suutelemaan kuninkaan kättä. - -Silloin Ludvig, vielä aivan kalpeana ja järkkyneenä, siirtyi suuren -uutimen taakse, joka erotti huoneesta makuukomeron, ja hänen kuultiin -lausuvan puoliääneen kiitosrukouksen Luojalle näin saadusta armosta. -Hetken kuluttua hän tuli takaisin tyynenä ja vakavana niin kuin mitään -ei olisi tapahtunut. - -— Ja nyt, monsieur, kertokaa minulle kaikki yksityiskohtaisesti. - -Lähetti selosti merkillistä taistelua, joka oli kuin ihmeen kautta -pelastanut valtakunnan. Hänen lopetettuaan Ludvig huomautti: - -— Ja itsestänne, monsieur, te ette sano minulle mitään? Kuitenkaan -ette ole jäänyt takalinjaan, mikäli voin päättää pukunne verestä ja -pölystä. - -— Olen tehnyt parhaani, sire, vastasi d'Harmental kumartuen. — -Mutta jos minusta on todella mitään sanottavaa, jätän sen teidän -majesteettinne luvalla herra marski de Villarsin huoleksi. - -— Hyvä on, nuori mies, ja jos hän sattuu teidät unohtamaan, me -kyllä muistamme. Olette tietenkin uuvuksissa, menkää lepäämään, olen -tyytyväinen teihin. - -D'Harmental vetäytyi pois iloissaan. Rouva de Maintenon johdatti hänet -takaisin ovelle. Chevalier suuteli jälleen hänen kättänsä ja kiirehti -käyttämään kuninkaan antamaa lupaa. Hän ei ollut syönyt, juonut eikä -nukkunut vuorokauteen. - -Herätessään hän sai käärön, joka oli tuotu sotaministeriöstä. Se oli -everstin valtakirja. - -Kahden kuukauden kuluttua tehtiin rauha. Espanja menetti siinä puolet -alueistaan, mutta Ranska jäi koskemattomaksi. - -Kolme vuotta myöhemmin Ludvig XIV kuoli. - -Kuoleman hetkellä oli olemassa kaksi eri puoluetta, jotka keskenään -olivat sovittamattomia, Mainen herttuan[13] ympärille syntynyt äpäräin -ryhmäkunta ja Orleansin herttuan edustama laillisten prinssien -kannattajajoukko. - -Jos Mainen herttualla olisi ollut puolisonsa, Louise Bénédicte de -Condén, sitkeys, tarmo ja miehuullisuus, niin hän olisi päässyt -voitolle kuninkaallisen testamentin tukemana. Mutta sitä varten hänen -olisi pitänyt puolustautua julkisesti niin kuin ahdistaminenkin -tapahtui, eikä Mainen herttua pätenyt muuhun kuin maanalaiseen -toimintaan. Hän oli niin heikkoluontoinen, että häntä voitiin sanoa -raukkamaiseksi. Häntä uhattiin avoimesti, ja silloin hänelle ei enää -ollut hyötyä verukkeista, hienosta vilpistelystään, hämäräperäisestä -ja kätketystä vehkeilystään. Yhdessä päivässä, ja melkein taistelutta, -hänet syöstiin korkeudesta, johon hänet oli kohottanut iäkkään -kuninkaan sokea rakkaus. Romahdus oli raskas ja häpeällinen. Hän -vetäytyi syrjään murjottuna, luovuttaen hallinnan kilpailijalleen -ja säilyttäen isänsä runsaista suosionosoituksista ainoastaan -kuningaslapsen[14] kasvatuksen ylivalvonnan, tykistön ylijohdon ja -oikeuden astua hovikulkueissa herttuain ja päärien edellä. - -Parlamentin ratkaisu holhouskysymyksessä oli isku vanhalle hoville ja -kaikille sen läheisille. Isä Letellier[15] lähti ennen karkoitusta, -rouva de Maintenon otti tyyssijakseen Saint-Cyrin, ja Mainen -herttua sulkeutui kauniiseen sceauxilaiseen huvilaansa jatkamaan -Lucretius-käännöstään. - -Chevalier d'Harmental oli passiivisena tarkkaillut tätä juonittelua, -odottaen sen muuttumista sellaiseksi, johon hänkin olisi voinut ottaa -osaa. Jos olisi taisteltu avoimesti asein, olisi hän mennyt sille -puolelle, jonne häntä kutsui kiitollisuus. Liian nuorena ja vielä -liian siveellisenä — jos niin voi sanoa politiikassa — kääntämään -takkiaan tuulen mukaan, hän pysyi kunnioittavana edesmenneen kuninkaan -ja vanhan hovin raunioiden muistoa kohtaan. Hänen pysyttelynsä -poissa Palais-Royalista,[16] jonka vaiheilla nyt kieppuivat kaikki -poliittiselle taivaalle pyrkijät, katsottiin vastustajain leiriin -lukeutumiseksi, ja niin kuin hän eräänä aamuna oli saanut valtakirjan, -joka toimitti hänelle rykmentin, saapui taas eräänä aamuna määräys, -joka riisti sen häneltä. - -D'Harmentalilla oli ikäkautensa kunnianhimoa. Ainoa aatelismiehelle -avoin toimiala oli siihen aikaan sotilasura. Hän oli aloittanut -loistavasti, ja isku, joka kahdenkymmenviiden vuoden iässä murskasi -häneltä kaikki tulevaisuudentoiveet, tuotti hänelle syvää tuskaa. Hän -riensi tapaamaan marski de Villarsia, josta oli ennen saanut niin -lämpimän suojelijan. Marskin vastaanotto ilmaisi sellaisen miehen -kylmäkiskoisuutta, joka mielellään sekä unohtaisi menneisyyden että -näkisi sen unohdettavan. Chevalier ymmärsikin, että vanha hovimies -aikoi vaihtaa nahkaansa, ja jätti hänet hienotunteisesti rauhaan. - -Vaikka itsekkyys olikin tämän aikakauden vallitseva piirre, oli -chevalierille sen ensimmäinen kokeminen karvasta. Mutta hänen -onnellisella iällään ovat pettyneen kunnianhimon vihlaisut toki harvoin -syviä ja vakavia. Kunnianhimo on niiden intohimo, joilla ei ole muita, -ja chevalierilla oli vielä kaikki ne, jotka kuuluvat tälle iälle. - -Ajan henki ei sitä paitsi ollut vielä lainkaan kääntynyt -kaihomielisyyteen. Tämä syntyi vasta uudemman ajan taloudellisista -mullistuksista ja ihmisten voimattomuudentunteesta. -Kahdeksannellatoista vuosisadalla harvoin tuumiskeltiin abstraktisia -kysymyksiä ja pyrittiin tunkeutumaan tuntemattomaan. Silloin käytiin -suoraan huvituksiin, kohti kunniaa tai rikkautta, ja perille pääsi kuka -hyvänsä kauneudella, urhollisuudella tai juonittelukyvyllä. Siihen -aikaan ei vielä tunnettu nöyryyttä onnesta. Nykyään henki hallitsee -ainetta liian korkealta, jotta rohjettaisiin tunnustaa onnellisuutensa. - -Myönnettävähän on myös, että nyt tapahtui elpymistä. Ranska tuntui -täysin purjein viilettävän etsimään jotakin sellaista lumottua saarta, -joita tavataan Tuhannen ja yhden yön kullatulla kartalla. Ludvig XIV:n -vanhuuden pitkän ja turruttavan talven jälkeen päästiin yhtäkkiä nuoren -kuninkuuden hilpeään ja säteilevään kevääseen. Jokaisen mieli kirkastui -säteilevässä ja suopeassa uudessa auringossa ja liiteli hymisten -ja huolettomana kuin perhoset ja mehiläiset ensimmäisinä lämpiminä -päivinä. Huvi palasi oltuaan poissa ja kiellettynä enemmän kuin -kolmekymmentä vuotta. Se vastaanotettiin kuten ystävä, jota ei ollut -enää odotettu nähtävän — joka taholta riennettiin peittelemättömästi -tervehtimään sitä, avosylin ja avoimin sydämin, ja varmaankin peläten -sen jälleen kaikkoavan sitä käytettiin kaikin hetkin nautinnoksi. -Chevalier d'Harmental oli apeana viikon. Sitten hänkin oli sekaantunut -joukkoon, antautunut pyörretuulen vietäväksi, ja se tuuli oli heittänyt -hänet sievän naisen jalkoihin. - -Kolme kuukautta hän oli ollut maailman onnellisin mies. Kolmen -kuukauden ajaksi hän oli unohtanut Saint-Cyrin, Tuileries-palatsin,[17] -Palais-Royalin. Hän ei enää tiennyt, oliko olemassa markiisitar de -Maintenonia, kuningasta, regenttiä. Hän tiesi vain, että on hyvä elää -rakastettuna, ja mikseipä hänen sopinut elää ja rakastaa loputtomasti. - -Sillä asteella hän oli haaveessaan, kun Lafare äkillisen karkeasti -havahdutti hänet hänen ollessaan ystävänsä paroni de Valefin -kanssa illallisella eräässä suositussa Rue Saint-Honorén talossa. -Rakastavaisilla on yleensä talossa ankea herääminen, ja me olemme -nähneet, että d'Harmental ei siinä suhteessa ollut muita sietävämpi. -Tämä oli muuten sitäkin anteeksiannettavampaa chevalierille, kun hän -luuli rakastavansa todella ja nuorekkaassa hyvässä uskossaan ajatteli, -että mikään ei voisi korvata sitä rakkautta hänen sydämessään. -Sen verran oli häneen jäänyt Neversin tienoolta maalaismaista -yksivakaisuutta. - -Siksi hän ensin oli tyyten masentunut rouva d'Avernen merkillisestä, -mutta ainakin suoraluontoisesta kirjeestä, sen sijaan että se olisi -hänessä herättänyt tänä huimapäisenä aikakautena ansaitsemaansa -ihailua. Jokaisen kohtaamamme tuskan ominaisuutena on elvyttää kaikki -menneet tuskat, joiden on luullut häipyneen, vaikka ne olivatkin -vain turtuneet. Sieluun jää arpia kuten ruumiiseenkin, eivätkä ne -milloinkaan umpeudu niin täydesti, ettei niitä voisi uusi vamma avata. -d'Harmental huomasi olevansa jälleen kunnianhimoinen. Rakastajattaren -menetys oli johdattanut hänen mieleensä rykmentin menetyksen. - -Ei siis tarvittukaan muuta kuin tuo odottamaton ja salaperäinen -toinen kirje tuottamaan chevalierin tuskaan jotakin lievikettä. -Nykyaikainen rakastaja olisi ylenkatseellisesti heittänyt sen luotansa -ja halveksinut itseään, ellei hän olisi kaivellut tuskaansa niin -katkerasti, että olisi ainakin viikoksi saanut siitä riuduttavan ja -runollisen synkkämielisyyden, mutta regenttikauden rakastavainen -oli paljon sopeutuvampi. Itsemurhaa ei ollut vielä keksitty eikä -sattumalta veteen pudotessa hukuttu, jos käden ulottuville osui vain -oljenkorsikin, mihin tarttua. - -D'Harmental ei niin ollen yrittänyt hukuttautua murheisiinsa. Hän -päätti, tosin huokaisten, lähteä oopperatanssiaisiin — ja se oli jo -paljon rakastavaiselta, jota oli petetty niin aavistamattomasti ja -julmasti. - - - - -LEPAKKO - - -Oopperatanssiaiset olivat siihen aikaan täydessä vauhdissa. Ne olivat -chevalier de Bouillonin keksintö, ja ainoastaan tällaisen palveluksen -tekeminen aikalaistensa vallattomalle seuraelämälle riittikin antamaan -hänelle anteeksi Auvergnen ruhtinaan arvonimen, jonka hän oli omaksunut -ties millä perusteella. Hän oli siis keksinyt tuon varalattian, jolla -permanto saadaan näyttämön tasalle, ja kaikkien oivallisten keksintöjen -ymmärtävänä arvostajana oli regentti tämän palkitsemiseksi myöntänyt -hänelle kuudentuhannen livren eläkkeen, — nelinkertaisesti runsaamman -kuin suuri kuningas oli säätänyt Corneillelle.[18] - -Tuo kaunis, upeasti ja arvokkaasti koristeltu sali, jonka kardinaali -de Richelieu oli vihkinyt "Miramellaan",[19] jossa Lulli ja Quinault -olivat esityttäneet pastoralejaan ja Molière itse näytellyt -pääteoksissaan, oli siis tänä iltana sen kaiken kohtauspaikkana, -mikä hovissa edusti ylhäisyyttä ja rikkautta. Uhallakin, kuten hänen -asemassaan oli luonnollista, d'Harmental oli pannut asuunsa vielä -enemmän huolta kuin tavallisesti. Siksi hän saapuikin salin ollessa jo -täynnä. Hetken aikaa hän pelkäsi, että sinipunaista nauhaa käyttävä -naamio ei löytäisikään häntä koska tuntematon haltia ei ollut tarkemmin -määritellyt kohtauspaikkaa. - -Silloin hän oli hyvillään siitä, että oli tullut peittämättömin -kasvoin. Sivumennen sanoen se päätös ilmaisi hänen puoleltaan suurta -turvaamista vastustajiensa hienotuntoisuuteen, kun nämä olisivat -yhdellä sanalla voineet lähettää hänet parlamentin eteen tai ainakin -Bastiljiin.[20] Mutta aatelismiehillä oli siihen aikaan sellainen -molemminpuolinen luottamus toistensa kunniantuntoon, että chevalier -— aamulla lävistettyään miekallaan regentille läheisen miehen — -vähääkään epäröimättä tuli etsimään seikkailua Palais-Royalista. - -Ensimmäinen henkilö, joka pisti hänen silmäänsä, oli nuori herttua -de Richelieu, joka oli jo alkanut tulla muotileijonaksi nimensä, -seikkailujensa, hienotapaisuutensa ja kenties varomattomuuksiensakin -ansiosta.[21] Vakuutettiin että kaksi prinsessaa[22] parhaillaan -kiisteli hänen rakkaudestaan, mikä ei estänyt rouvia de Nesleä ja de -Polignacia ryhtymästä kaksintaisteluun pistooleilla hänen tähtensä ja -rouvia de Sabrania, de Villarsia, de Mouchya ja de Tenciniä jakamasta -hänen sydäntään. - -Hän oli juuri mennyt tervehtimään markiisi de Canillacia, erästä -regentin elostelijaa, jota hänen korkeutensa nimitti Mentorikseen[23] -hänen näyttelemänsä jäykkäsävyisyyden takia. Richelieu alkoi -Canillacille äänekkäästi ja hohotellen kertoa juttua. Chevalier -tunsi herttuan, mutta ei niin läheisesti, että olisi voinut mennä -hänen luokseen kesken puhelun, eikähän hän välittänytkään. Hän -aikoikin sivuuttaa ryhmän etäämmältä, kun herttua tarttui hänen -takinliepeeseensä. - -— Hitto, hyvä chevalier, te ette ole tässä liikaa, hän sanoi, — -kerron Canillacille hauskaa selkkausta, josta hän voi ottaa opikseen -herra regentin yöluutnanttina, ja tekin olette altis samalle vaaralle, -johon minä jouduin. Tarina on tältä päivältä. Se on lisäansio, sillä -minä olen sen ehtinyt kertoa vasta parillekymmenelle henkilölle, -joten se on vain vähän tunnettu. Levittäkää sitä minun ja regentinkin -mieliksi. - -D'Harmental rypisti kulmiaan, Richelieu pidätti hänet pahaan aikaan. -Samassa chevalier de Ravanne asteli heidän ohitseen erästä naamioitua -seuraten. - -— Ravanne! huusi Richelieu, — Ravanne! - -— En kerkiä nyt, tämä kieltäytyi. - -— Tiedättekö, missä Lafare on? - -— Potee päänkivistystä. - -— Entä Fargy? - -— Nyrjäytti jalkansa. - -Ja Ravanne katosi tungokseen, mitä ystävällisimmin tervehdittyään -aamullista vastustajaansa. - -— No, se juttu? kiirehti Canillac. - -— Se on tulossa. Ajatelkaahan, kuusi tai seitsemän kuukautta takaperin -olin juuri päässyt Bastiljista, jonne minut toimitti kaksintaistelu -Gacén kanssa, — kolme neljä päivää olin vasta ollut liikkeellä -seuraelämässä, kun Raffe[24] toi minulle rouva de Parabèreltä -herttaisen pikku kirjeen, jossa minua kutsuttiin viettämään iltaa hänen -luonansa. Käsitätte, chevalier, että Bastiljista tultaessa ei vähäksytä -sen avainten haltijan rakastajattaren[25] tarjoamaa kohtausta. -Ei tarvitse kysyäkään, olinko täsmällinen. Saavun määrähetkellä. -Arvatkaapa, kenet tapaan istumassa sohvalla hänen vieressään? Sata yhtä -vastaan, että te ette osaisi aavistaa! - -— Hänen miehensä? yritti Canillac. - -— En, vaan itse hänen kuninkaallisen korkeutensa. Hämmästykseni -oli sitä suurempi, kun minut oli johdatettu huoneeseen niin kuin -markiisitar olisi ollut yksinään. En kuitenkaan mennyt päästäni -pyörälle, kuten hyvin ymmärrätte, chevalier. Omaksuin tyynen ilmeen, -naivin ja sävyisän, sellaisen ilmeen kuin teillä on, Canillac, ja -tervehdin markiisitarta niin syvällistä kunnioitusta näytellen, että -regentti purskahti nauramaan. Tunnustan, että se arvaamaton purkaus -hieman hämmennytti minua. Otin tuolin istuutuakseni, mutta regentti -viittasi minua asettumaan sohvalle markiisittaren toiselle puolelle, ja -minä tottelin. - -— Hyvä herttua, hän virkkoi, — kirjoitimme teille varsin vakavan -asian takia. Katsokaas, tämä markiisitarparka, joka on ollut kaksi -vuotta täysin erossa miehestään, tuntee olevansa siunatussa tilassa. - -— Markiisitar pani parastaan punastuakseen, mutta huomatessaan -yrityksen liian työlääksi hän peitti kasvonsa viuhkalla. - -— Heti kun hän huomautti minulle pulastaan, jatkoi regentti, — minä -kutsutin d'Argensonin[26] ja tiedustelin häneltä, kenestä lapsi saattoi -olla lähtöisin. - -— Voi, monsieur, säästäkää minua, uikutti markiisitar. - -— No, päättyyhän tämä kohta, käpyseni, tyynnytteli regentti. — Hiukan -kärsivällisyyttä vain. Tiedättekö, mitä d'Argenson vastasi minulle, -hyvä herttua? - -— En aavistakaan, vastasin minä neuvottomana. - -— Hän vastasi, että isyys on minun tai teidän. - -— Se on katala parjaus! minä huudahdin. - -— Älkää sotkeutuko sanoihinne, herttua, markiisitar on tunnustanut -kaikki. - -— Siinä tapauksessa, myöntelin, — jos markiisitar on tunnustanut -kaikki, ei minulla ole mitään sanottavaa. - -— Enkä minä olekaan pyytänyt teitä tänne esittämään -yksityiskohtaisempaa selostusta, pitkitti regentti, — vaan -kohtalotovereina selviytyäksemme jutusta toistemme avulla. - -— Ja mitä teillä on pelättävää, monseigneur? tiedustin minä. — Mitä -taasen minuun tulee, tiedän voivani teidän korkeutenne nimen turvissa -uhmata kaikkea. - -— Mitäkö meillä on pelättävää, hyvä ystävä? Parabèren nalkutusta, kun -hän tahtoisi minulta herttuan arvonimeä. - -— Kah, mitähän jos tekisimmekin hänestä isän? johtui mieleeni. - -— Aivan! huudahti regentti. — Se meidän on järjestettävä — olette -saanut saman ajatuksen kuin markiisitarkin. - -— Toden totta, madame, se on minulle suuri kunnia, huomautin minä. - -— Mutta pulmana on se, selitti rouva de Parabère, — että minä -en ole pariin vuoteen vaihtanut edes sanaa markiisin kanssa, ja -mustasukkaisuudesta, ankaraluontoisuudesta, ties mistä syystä hän on -vannonut, että jos minä joskus joutuisin tähän tilaan, kostaisi hän -perinpohjaisella käräjänkäynnillä. - -— Ymmärrättehän, Richelieu, että tämä käy huolestuttavaksi, lisäsi -regentti. - -— Hitto, niin tosiaankin, monseigneur! - -— Minulla on kyllä käsissäni erinäisiä voimakeinoja, mutta ne eivät -ulotu pakottamaan aviomiestä vastaanottamaan vaimoaan kotiinsa. - -— No, entä jos toimitettaisiin hänet tulemaan vaimonsa luo? esitin -minä. - -— Siinäpä juuri on vaikeus. - -— Malttakaahan, rouva markiisitar; lienee lupa kysyä vieläkö herra de -Parabèren heikkoutena ovat chambert- ja romanée-viinit? - -— Pelkään olevan, sanoi markiisitar. - -— Silloin olemme pelastetut, monseigneur! Minä kutsun herra markiisin -illalliselle huvitalooni sekä tusinan verran mässääjiä ja viehättäviä -naikkosia! Te lähetätte sinne Duboisin... - -— Mitä! Duboisin? oudoksui regentti. - -— Niin juuri: jonkun täytyy siellä pitää päänsä selvänä meidän -puolestamme. Kun Dubois ei voi juoda, pätevästä syystä,[27] niin hän -ottakoon huolekseen markiisin juottamisen. Kaikkien ollessa valmiita -sortumaan pöydän alle. Dubois vie hänet sievästi joukostamme, kyeten -pitelemään häntä mielensä mukaan. Muu jää markiisittaren asiaksi. - -— Enkö minä teille sanonut, markiisitar? kehuu regentti taputtaen -käsiään, — että Richelieu on aina neuvokas. Kuulkaahan, herttua, hän -jatkoi, — teidän pitäisi heittää maleksimisenne eräiden palatsien -tienoilla, jättää vanha rouva rauhassa kuolemaan Saint-Cyrissä, -sepittelemään loppusointujaan Sceauxissa ja avoimesti liittyä meihin. -Minä antaisin teille kabinetissani tuon vanhan d'Uxelles-höperön[28] -paikan, ja siitä koituisi tuskin haittaa valtion asioille. - -— Heh, sen kyllä uskon, vastasin minä, — mutta valitettavasti minulla -on muuta mielessä. - -— Jukuri! mutisi regentti. - -— Miten kävi herra de Parabèren? kysyi chevalier d'Harmental, joka oli -tullut uteliaaksi kuulemaan jutun lopun. - -— Herra de Parabèrenkö! Kah, kaikki sujui niin kuin oli suunniteltu. -Hän nukahti minun luonani ja heräsi vaimonsa vieressä. Arvaattehan, -että hän riehui, mutta nyt ei auttanut enää huutaa häväistystä ja -panna vireille oikeudenkäyntiä. Hänen vaununsa olivat olleet kaiken -yötä markiisittaren portilla, ja kaikki palvelijat olivat nähneet -hänen tulevan ja lähtevän, niin että me tyynesti, joskin hieman -kärsimättömästi odotimme tietoa, kenen näköinen lapsi olisi — herra -de Parabèren, regentin tai minunko. Ja synnytys tapahtui tänään -keskipäivällä. - -— No, kenen näköinen se on? tiedusti Canillac. - -— Nocén,[29] ilmoitti Richelieu räjähtäen nauramaan? - -— Eikö olekin oiva tarina, markiisi? Hiisi, onpa vahinko, että -Parabère-parka tyhmyyttään kuoli ennen loppuratkaisua! Kuinka oivasti -hän olisikaan saanut kostetuksi kepposemme! - -— Chevalier, supatti samassa d'Harmentalin korvaan sulosointuinen -ääni, pienen käden laskeutuessa hänen käsivarrelleen, — lopetettuanne -haastelunne herra de Richelieun kanssa minä vaadin teidät osalleni. - -— Suokaa anteeksi, herra herttua, virkkoi chevalier, — mutta näette, -että minut tahdotaan viedä. - -— Päästän teidät sillä ehdolla, että kerrotte juttuni tuolle -viehättävälle lepakolle ja jätätte hänen toimekseen levittää sitä -kaikille tuntemilleen yölinnuille. - -— Minulta ei taida liietä siihen aikaa, esteli d'Harmental. - -— Kah, sen parempi teille, sillä siinä tapauksessa teillä on jotakin -hyvin herttaista puheltavaa, sanoi herttua päästäen irti chevalierin, -jota oli kaiken aikaa pidellyt takinliepeestä. - -Sitten hän kääntyi ympäri tarttuakseen hänkin erään dominon -käsivarteen, kuultuaan tältä pikku imartelun tarinansa johdosta. - -Chevalier d'Harmental loi pikaisen silmäyksen naamioon, joka oli -tullut häntä puhuttelemaan, varmistuakseen siitä, että tämä tosiaan -oli sama, joka oli ehdottanut kohtausta, ja näki hänen vasemmalla -olkapäällään tunnukseksi sovitun sinipunaisen nauhan. Niin ollen hän -kiirehti loittonemaan Canillacista ja Richelieusta, jotta häntä ei -häirittäisi keskustelussa, mistä todennäköisesti muodostuisi hänelle -melko kiinnostava. - -Tuntematon oli äänensä soinnulla ilmaissut sukupuolensa. Hän oli -keskimittainen ja näytti liikkeittensä kimmoisuuden ja notkeuden -perusteella olevan nuori nainen. Mitä vartaloon, piirteisiin ja -kaikkeen muuhun tulee, niin sitä oli turha yrittää arvostella, kun ei -voinut toivoa suurtakaan tulosta. Hän olikin, kuten herra de Richelieu -oli vastikään vihjaissut, omaksunut kaikista asuista otollisimman -peittelemään joko suloja tai vikoja. Hän oli laittautunut lepakoksi, -jollaista pukua tähän aikaan paljon käytettiin, sitäkin mukavampana, -kun sen sai yksinkertaisesti kahden mustan hameen yhteenliittämisellä. -Toinen kiinnitettiin vyötäisille, kuten aina, ja naamioidut kasvot -pujotettiin sitten toisen taskuraosta. Etuosa käännettiin alas -ja muodostettiin kahdeksi siiveksi, takaosa kohotettiin kahdeksi -korvaliepukaksi, ja tuollaisesti sonnustautuneena saattoi jokseenkin -varmasti ymmälle puhuttelijansa, jolta vaadittiin tavattoman hyvää -tahtoa valepukuisen tuntemiseen. - -Chevalier teki nämä havainnot nopeasti, mutta kun hänellä ei ollut -aavistustakaan, kenen seurassa hän oli, ja hän luuli lopultakin -vain jonkin lemmenvehkeen olevan kysymyksessä. Hän epäröi ryhtyä -puhuttelemaan kumppaniaan, kunnes tämä käänsi päänsä häneen päin ja -lausui muuntamatta ääntänsä, varmaankin siinä tiedossa, että se oli -joka tapauksessa vieras: - -— Chevalier, tiedättekö että olen kaksinkertaisesti kiitollinen -tulostanne, kun olitte vielä nykyisessä mielentilassanne? On vain -ikävää, etten voi totuudenmukaisesti pitää vaikuttimenanne muuta kuin -uteliaisuutta. - -— Kaunis naamio, vastasi d'Harmental, — ettekö kirjeessä -sanonut olevanne hyvä haltia? Mutta jos olemuksessanne todella on -yliluonnollista, täytyy menneen, nykyisen ja vastaisuuden olla teille -tunnettuja. Niin ollen tiesitte minun tulevan, joten saapumisen ei voi -teitä ihmetyttää. - -— Voi, vastasi tuntematon, — kyllä näkee, että te olette heikko -kuolevainen ettekä ole koskaan kohonnut elinpiirinne yläpuolelle! -Muutoin tietäisitte, että joskin tunnemme menneen, nykyisen ja -vastaisuuden, tämä kyky on omalta osaltamme peitossa. Ne seikat, joihin -kiihkeimmin haluaisimme valaistusta, jäävät meiltä tiheimpään hämyyn. - -— Hitto, sanoi d'Harmental, — tuohon sävyyn jatkaen te saatte minut -tyhmänylpeäksi, herra haltia! Sillä, huomatkaa, ilmaisettehan jotenkin -suoraan, että halusitte tätä kohtausta hyvin hartaasti. - -— En luullut huomauttavani siinä teille mitään uutta, chevalier -— siitä halustani ei kirjeeni olisi pitänyt jättää teille mitään -epäilystä. - -— Se halu — jonka muuten myönnän ainoastaan tunnustuksenne -perusteella, kun olen liian kohtelias väittääkseni teitä vastaan -— eikö se ole saanut teitä kirjeessänne lupaamaan enemmän kuin -vallassanne on täyttää? - -— Koetelkaa tietämystäni. Se antaa teille arviota vallastani. - -— Oh, hyvänen aika, rajoitun yksinkertaisimpaan. Sanotte tietävänne -menneet. Nykyiset ja vastaiset asiat: ennustakaa minulle kohtaloni. - -— Se on helppoa; ojentakaa kätenne. - -D'Harmental noudatti pyyntöä. - -— Herra ritari, haastoi tuntematon tarkasteltuaan hetken, — Hyvin -selkeäksi tekstiksi saavat adduktorin suunta ja kämmenen aponeuroosin -longitudinalisten säikeiden asento viisi sanaa, joihin sisältyy -elämänne koko historia. Ne sanat ovat: _urheus, kunnianhimo, pettymys, -rakkaus_ ja _petos_. - -— Hitto vieköön, keskeytti chevalier, — enpä aavistanut, että -haltiat opiskelevat noin perinjuurin anatomiaa ja näkevät pakolliseksi -suorittaa lisensiaattitutkintonsa niin kuin salamancalainen kandidaatti! - -— Haltiat osaavat kaikkea mitä ihmisetkin ja lisäksi paljon muuta, -chevalier. - -- No, mitä nuo ponnekkaat ja ristiriitaiset sanat haastavat teille -menneisyydestäni, oppinut haltia? - -— Ne ilmaisevat, että olette yksinomaan _urheudellanne_ saavuttanut -sen everstinarvon, joka teillä oli Flanderin armeijassa, että se arvo -oli herättänyt _kunnianhimoanne_, jota kuitenkin seurasi _pettymys_. Te -uskoitte saavanne pettymykselle lohtua _rakkaudesta,_ mutta tämä voi -horjahtaa _petokseen_ niin kuin onnikin saattaa pettää, ja teidät on -petetty. - -— Eipä hullumpaa, myönsi chevalier, — ja Cumaen Sibylla[30] ei olisi -selviytynyt paremmin. Hieman epämääräistä kuten kaikki horoskoopit, -mutta todellisuus muuten pohjana. Siirtykäämme nykyisyyteen, kaunis -naamio. - -— Nykyisyyteenkö, chevalier! Puhukaamme hyvin hiljaa, sillä siinä -uhkaa kamalasti Bastilji! - -Chevalier hätkähti väkisinkin, sillä hän oli uskonut, että hänen -aamullinen seikkailunsa ei voinut olla tunnettu kellekään muulle kuin -osanottajilleen. - -— Tällä hetkellä, jatkoi tuntematon, — kaksi kelpo aatelismiestä -viruu apeina vuoteissaan, sillä aikaa kun me loruilemme hilpeästi -tanssiaisissa. Sen he saivat siitä, että muuan chevalier d'Harmental, -ei muistanut erästä Vergiliuksen säepuoliskoa. - -— Mitä säepuoliskoa? kysyi chevalier yhä enemmän ihmeissään. - -"_Facilis descensus Averni_",[31] sanoi lepakko nauraen. - -— Hyvä haltia, huudahti chevalier tunkien katseensa tuntemattoman -puhuttelijansa naamarinrakoihin. — Sallikaa minun sanoa, että tuo -lainaus ei ollut oikein miehisesti käytetty. - -— Ettekö tiedä, että haltiat ovat kumpaakin sukupuolta? - -— Kyllä, mutta en ole kuullut, että he noin juohevasti lausuilisivat -_Aeneasta_. - -— Eikö se sitaatti osu paikalleen? Te puhuitte minulle Cumaen -Sibyllasta, minä vastasin teille hänen kielellään. Te pyysitte minulta -todistetta, minä annoin. Mutta teitä kuolevaisia ei voi milloinkaan -tyydyttää. - -— Ei, sillä minä tunnustan, että tuo menneen ja nykyisen tuntemus -herättää minussa hirmuista halua kuulla tulevaisuutenikin. - -— On aina kaksi tulevaisuutta, sanoi naamio. — On heikkojen sydänten -kohtalo ja voimakkaiden osa. Jumala on ihmisille antanut vapaan -tahdonvallan, hänen saadakseen valita. Tulevaisuutenne riippuu teistä. - -— Pitää silti tietää nämä kaksi tulevaisuutta, valitakseen paremman. - -— No, toinen odottelee teitä jossakin Neversin lähistöllä, -maalaisoloissa, kaniinitarhanne hoidokkien ja tarhanne kanojen -keskellä. Tämä ura vie teidät suoraan seurakunnan kirkkoneuvostoon. Se -on vaatimatonta kunnianhimoa, ja sen saavuttamiseksi ei tarvitse muuta -kuin ajelehtia: siihen olette solumassa. - -— Entä toinen? tiedusti chevalier ilmeisesti närkästyksissään siitä, -että voitiin olettaa moisen uran missään tapauksessa koituvan hänen -kohtalokseen. - -— Toinen, selitti tuntematon nojaten käsivarttaan nuoren aatelismiehen -käsivarteen ja tähdäten häneen katseensa naamarin reiästä. — Toinen -heittää teidät takaisin kohuun ja valoon, toinen toimittaa teidät -julkisuuden näyttämön henkilöksi, jättäen teille ainakin suuren -esiintyjän maineen, häviättepä tai voitatte. - -— Mitä menetän hävitessäni? kysyi chevalier. - -— Luultavasti henkenne. - -Chevalier teki halveksivan eleen. - -— Ja jos voitan? hän lisäsi. - -— Mitä sanoisitte ratsuväen everstin arvosta, Espanjan grandin -arvonimestä ja Pyhän Hengen ritariston nauhasta? Se kaikki on tarjona, -ja marskin sauva ehkä edempänä. - -— Sanon että saavutus vastaa panosta, kaunis naamio. Jos annatte -minulle todisteen, että pystytte täyttämään lupauksenne, niin olen mies -yhtymään peliin puolellanne. - -- Sen todisteen, vastasi naamio, — kykenee teille antamaan vain toinen -kuin minä, chevalier, ja jos tahdotte sen saada, tulee teidän seurata -minua. - -— Ohoh, huomautti d'Harmental, — olisinkohan erehtynyt, ja -olisittekohan te vain toisen luokan haltia, alempi henki, -välittäjäolento? Piru vieköön, sehän saisi minut pitämään teitä hieman -vähäisemmässä arvossa! - -— Mitäpä sillä on väliä, jos palvelen suurta taikuria ja hän on minut -lähettänyt? - -— Ilmoitan heti, että minä en ryhdy neuvotteluihin lähettilään kanssa. - -— Tehtävänäni onkin viedä teidät hänen luokseen. - -— Saan siis nähdä hänet? - -— Kasvoista kasvoihin, niin kuin Mooses näki Herran. - -— Lähdetään! - -— Olette liian riuska, chevalier! Unohdatteko, että salaseuran -yhteyteen ottamisen edellytyksenä aina on erinäisiä välttämättömiä -muodollisuuksia vaiteliaisuuden turvaamiseksi? - -— Mitä pitää tehdä? - -— Teidän tulee ottaa side silmillenne, täydesti jättäytyä viejänne -haltuun ja sitten temppelin ovelle saapuessanne lausua juhlallinen -vala, että te ette ilmaise mitään kuulemastanne ja näkemästänne. - -— Olen valmis vannomaan Styksin[32] kautta, vakuutti d'Harmental -nauraen. - -— Ei, chevalier, vastasi toinen vakavasti, — vannokaa vain kauniisti -kunnianne kautta, — teidät tunnetaan, ja se riittää. - -— Ja sen valan annettuani, tiedusti chevalier mietittyään tovin -ääneti, — sallitaanko minun perääntyä, jos minulle esitetty hanke ei -ole sellainen, että aatelismiehenä voin siihen ryhtyä? - -— Yksinomaan omatuntonne saa ratkaista, eikä teiltä vaadita vakuudeksi -muuta kuin sananne. - -— Olen valmis, myöntyi chevalier. - -— Lähtekäämme siis, sanoi naamio. - -Chevalier aikoi raivata tiensä suoraan väkijoukon läpi salin ovelle, -mutta huomatessaan tiellään Brancasin, Broglien ja Simianen,[33] jotka -varmaankin olisivat häntä pidätelleet, hän teki kierroksen, joka -kuitenkin oli johtamassa samaan päämäärään. - -— Mikä nyt? kysyi naamio. - -— Väistän erästä, joka voisi viivästyttää meitä. - -— Sepä hyvä! Aloin jo pelätä. - -— Mitä pelkäsitte? kysyi d'Harmental. - -— Pelkäsin, selitti naamio nauraen, — että nopeutenne oli supistunut -neliön lävistäjän ja kahden sivun erotuksen verran. - -— Tulimmaista, virkkoi d'Harmental, — ensimmäistäpä kertaa -luullakseni suodaan herrasmiehelle kohtaus oopperatanssiaisissa -haastellakseen hänelle anatomiaa, klassillista filologiaa ja -matematiikkaa! Minun täytyy ikäväkseni huomauttaa teille, kaunis -naamio, että olette kerrassaan pedanttisin haltia, mitä olen eläissäni -nähnyt. - -Lepakko purskahti nauramaan, mutta ei vastannut mitään tähän -puuskahdukseen, jossa purkautui chevalierin kiusaannus siitä, että hän -ei kyennyt tuntemaan henkilöä, joka kuitenkin näytti olevan erittäin -perehtynyt hänen omiin asioihinsa. Mutta kun se kiusaannus vain lisäsi -hänen uteliaisuuttaan, kiihtyi molempien vauhtikin, joten he kohta -olivat alhaalla eteishallissa. - -— Mitä kautta menemme? kysyi chevalier. — Käykö tiemme maan alitse -vai onko vaunujemme eteen valjastettu kaksi vaakalintua? - -— Jos sallitte, chevalier, niin lähdemme vain tavallisissa -ajopeleissä. Lopultakin, ja vaikka nähtävästi olette pariin kertaan -sitä epäillyt, minä olen nainen ja pelkään pimeää. - -— Saanen siinä tapauksessa viitata vaununi tänne, esitti chevalier. - -— Ei, minulla on omani, esteli naamio. - -— Kutsukaa siis ne. - -— Luvallanne, chevalier, älkäämme olko komeampia kuin Muhammed vuorta -kohtaan, ja kun vaunujeni ei sovi tulla meidän luoksemme, me menemmekin -vaunujeni luo. - -Niin sanoen lepakko vei chevalierin Saint-Honoré-kadulle. -Vaakunakoristeettomat ajopelit, joiden eteen oli valjastettu kaksi -tummaväristä hevosta, odottivat Pierre-Lescot-kujan kulmassa. Ajaja -istui pukillaan, verhoutuneena väljään kaapuun, jonka kauluri peitti -kasvojen alaosan, ja leveä kolmikolkkainen hattu varjosti otsaa ja -silmiä. Lakeija piteli toisella kädellä ovea avoinna ja toisessa oli -nenäliinaa, jolla hän verhosi kasvojaan. - -— Nouskaa vaunuihin, kehotti naamio chevalieria. - -D'Harmental epäröi hetken. Nuo kaksi tuntematonta ja liveritöntä -palvelijaa, jotka näkyivät olevan yhtä halukkaita salaamaan -henkilöllisyytensä kuin valtiatarkin, — numerottomat ja -vaakunamerkittömät ajopelit hämyisellä odotuspaikallaan, myöhäinen -yön hetki — kaikki herätti chevalierissa varsin luonnollista -epäluuloisuutta. Mutta piankin hän muisti, että hänen käsikynkässään -oli nainen ja kupeellaan miekka ja hän astui rohkeasti vaunuihin. -Lepakko istuutui hänen viereensä, ja lakeija sulki oven. - -— No, emmekö lähde liikkeelle? kysyi chevalier nähdessään vaunujen -pysyvän paikallaan. - -— On vielä pikku varokeino hoidettavana, selitti naamio vetäen -taskustaan silkkisen nenäliinan. - -— Kas, se on totta, virkkoi d'Harmental, — olin unohtanut; antaudun -haltuunne kaikessa luottamuksessa, täyttäkää tehtävänne. - -Ja hän ojensi päänsä eteenpäin. Tuntematon kiinnitti siteen hänen -silmilleen ja lausui suoriuduttuaan siitä: - -— Chevalier, annatteko sananne, että te ette siirrä sidettä ennen kuin -saatte luvan ottaa sen kokonaan pois? - -— Annan kyllä. - -Tuntematon kohotti edessään olevaa lasisuojusta ja virkkoi ajajalle: - -— Tiedätte minne, herra kreivi. - -Ja hevoset läksivät laukkaamaan. - - - - -ARSENAALI - - -Niin vilkkaasti kuin tanssiaisissa oli keskusteltu, yhtä vaiteliaita -oltiin matkalla. Tämä seikkailu, joka oli aluksi esittäytynyt -näköjään lemmenvehkeenä, oli piankin saanut vakavamman tunnun ja -suuntautui ilmeisesti valtiolliseen salajuoneen. Joskaan uusi väritys -ei säikyttänyt chevalieria, oli siinä ainakin miettimisen aihetta, -ja se mietiskely oli sitä syvällisempää, kun hän oli useastikin -haaveksinut, mitä hän tekisi, jos joutuisi sellaiseen asemaan kuin hän -todennäköisesti oli nyt joutumassa. - -Jokaisen ihmisen elämässä on hetki, joka määrää hänen koko -tulevaisuutensa. Tärkeydestään huolimatta se hetki harvoin on -laskelmoinnin valmistelema ja tahdon ohjaama. Melkein aina sattuma -sieppaa ihmisen kuin tuuli lehden ja heittää hänet jollekin uudelle ja -tuntemattomalle, jolle kerran joutuneena hänen on pakko totella ylempää -voimaa ja jolla hän — vaikka uskookin käyttelevänsä ehdonvaltaa — on -olosuhteiden orjana tai tapausten leluna. - -Niin oli chevalierinkin laita. D'Harmental ei ollut arvioinut, mitä -hyvää tai pahaa rouva de Maintenon oli tuottanut Ranskalle. Hän ei -ollut pohtinut, mitä oikeutta tai valtaa Ludvig XIV:llä oli ollut -aviottomien lastensa laillistamiseen. Hän ei ollut punninnut Mainen -herttuan ja Orleansin herttuan sukuvaltuuksia. Hän oli vaistomaisesti -käsittänyt, että hänen piti omistaa elämänsä niille, jotka olivat -nostaneet hänet kunnian uralle, ja vanhan kuninkaan kuoleman -jälkeen kuullessaan, että hallitsijan viimeisenä tahtona oli ollut -holhoushallituksen luovuttaminen Mainen herttualle, ja nähdessään -parlamentin syrjäyttävän sen määräyksen, hän oli pitänyt Orleansin -herttuan asettumista ohjaksiin vallananastuksena. Katsoen varmaksi, -että armeija nousee tätä valtaa vastaan, hän oli tähyillyt kautta koko -valtakunnan, missä kohoaisi lippu, jonka alle hänen omatuntonsa käski -rientää. - -Mutta hänen suureksi ihmeekseen ei odotetusta vastavaikutuksesta -ollut kuulunut mitään. Espanja, jonka edut kuitenkin olisivat -vaatineet Ranskan hallituksen johtoon ystävällistä mielialaa, ei ollut -esittänyt edes vastalausetta. Väsyneenä taistelusta, jota kuitenkin -oli kestänyt vain päivän, oli Mainen herttua vetäytynyt takaisin -varjoon, josta hän näytti ilmestyneen esille vain vastahakoisesti. -Toulousen kreivi, säyseä, hyväluontoinen, hiljainen ja melkein -häpeilevä suosionosoituksista, joita oli niin runsaasti suotu hänelle -ja veljelle, ei antanut vähäisintäkään aihetta luuloon, että hän -milloinkaan ryhtyisi puolueen johtajaksi.[34] Marski de Villeroy hieman -yritteli kiusoittelevaa vastustusta, jossa ei ollut päätä eikä pontta. -Villars ei mennyt kenenkään luo, mutta odotteli silminnähtävästi, että -häntä tultaisiin puhuttelemaan. D'Uxelles oli yhtynyt valtapuolueeseen -ja vastaanottanut ulkoasiain neuvoston päällikön tehtävät. Herttuat -ja päärit pysyivät kärsivällisinä ja liehittelivät regenttiä siinä -toivossa, että tämä lopulta lupauksensa mukaisesti riistäisi Mainen -herttualta ja Toulousen kreiviltä arvosijan, jonka Ludvig XIV oli -näille antanut heidän edellään. - -Kaiken kaikkiaan, Orleansin herttuan hallintoa kohtaan oli kyllä, -tyytymättömyyttä, vastustustakin, mutta se oli, näkymätöntä ja -hajallista. Missään ei ollut keskipistettä, johtavaa hahmoa. Kaikkialla -oli remua ja hälyä, yhteiskunnan harjalta syvyyksiin asti oli nautinto -korvannut onnen. Tuollaiseksi oli asema ilmennyt d'Harmentalin -silmissä, saaden hänet painamaan jo puolittain vedetyn miekkansa -takaisin huotraan. Hän oli luullut olevansa ainoa muun tuloksen -päättelijä asioiden kehittymiselle ja jäänyt siihen vakaumukseen, että -ratkaisu oli ollut joutavaa kuvittelua, koska hänen unelmoimalleen -muutokselle läheisimmät henkilöt näyttivät pitävän sitä niin -mahdottomana, etteivät yrittäneet mitään sen saavuttamiseksi. - -Mutta rakkautensa pettymisen hetkestä, — kun tällä hymyilevällä -pinnalla valmisteltiin jotakin vakavaa ja tämä huolettomuus ilmeni vain -suurten pyrkimysten verhoksi, oli tilanne toinen. Hänen toiveensa, -joita hän oli pitänyt kuolleina, vaikka ne olivatkin vain vaientuneet, -heräsivät viekoittelevammista lupauksista kuin konsaan. Nuo hänelle -liioitellenkin vihjaistut tarjoukset, tuo epätodennäköinenkin -luvattu tulevaisuus, olivat kiihdyttäneet hänen mielikuvitustaan. -Ja kahdenkymmenenkuuden vuoden iässä mielikuvitus on ihmeellinen -loihtija. Se on ilmalinnojen rakentaja, kultaisia haaveita nostattava -haltiatar, rajattoman valtakunnan kuningatar, ja vaikka se perustaa -jättimäisiä laskelmia mitä hennoimmankin säikeen varaan, se näkee ne jo -toteutuneina niin kuin niillä olisi maan vankkumaton akseli perustanaan. - -Niinpä ei chevalieria lainkaan pitkästyttänyt, vaikka ajoneuvot olivat -vierineet jo puolisen tuntia. Olipa hän niin vaipunut mietteisiinsä, -ettei häneltä olisi tarvinnut silmiä sitoakaan. Hän ei olisi silti -tiennyt, mitä katuja pitkin kuljettiin. Vihdoin hän kuuli pyörien -jymisevän kuin holvikäytävään tultaessa ja hän kuuli ristikkoportin -kitisevän. Se avattiin tulijoille ja suljettiin heidän takanaan, ja -kierrettyään kehässä vaunut heti jälkeenpäin pysähtyivät. - -— Chevalier, virkkoi opas hänelle, — jos teitä arastuttaa edetä -pitemmälle, niin on vielä aika peräytyä, jos päinvastoin ette ole -muuttanut päätöstänne, niin tulkaa. - -Vastaukseksi d'Harmental vain ojensi kätensä. Lakeija avasi vaununoven. -Tuntematon astui ulos edellä ja sitten auttoi chevalieria laskeutumaan. -Pian hänen jalkansa kohtasivat portaat, hän nousi kuusi askelmaa -pengermälle, ja yhä sokkona ja naamioidun naisen taluttamana hän asteli -eteisen halki, sitten käytävää pitkin ja saapui johonkin huoneeseen. -Silloin hän kuuli vaunujen uudestaan lähtevän liikkeelle. - -— Nyt olemme perillä, sanoi tuntematon. — Muistanettehan ehtomme, -chevalier? Olette vapaa ottamaan tai hylkäämään osan kappaleesta, -jota nyt esitetään, mutta kieltäytymisen tapauksessa te kunniasanalla -lupaatte olla ilmaisematta kenellekään sanaakaan henkilöistä, jotka -saatte nähdä, tai heidän puheistaan. - -— Kunniani kautta vannon sen! vastasi chevalier. - -— Istuutukaa siis odottamaan täällä älkääkä ottako sidettä silmiltänne -ennen kuin kuulette kellon lyövän kaksi. Olkaa levollinen, siihen ei -mene pitkää aikaa. - -Niin sanoessaan chevalierin opastajatar lähti; ovi avautui ja -sulkeutui. Heti sen jälkeen kello löi kaksi, ja chevalier tempasi pois -siteen. - -Hän oli yksinään mitä ihmeellisimmässä naiskammiossa. Se oli pieni -kahdeksankulmainen kamari, kauttaaltaan verhottu sinipunervalla -ja hopeankarvaisella kirjosilkillä, kalustettu ja oviaukko -gobeliiniuutimilla somistettu. Pöydät ja hyllyköt olivat mitä sirointa -boule-työtä. Kaikkialla runsaasti kiinalaisia koruesineitä. Lattiaa -peitti persialainen matto, laipion oli maalannut Watteau, joka alkoi -olla taiteilijana muodissa. Tätä katsellessaan chevalierin oli vaikea -uskoa, että hänet oli kutsuttu vakavalle asialle, ja hän melkein palasi -ensimmäisiin käsityksiinsä. - -Samassa avautui seinäverhoon kätketty ovi, ja sieltä ilmestyi nainen, -jota d'Harmental olisi haaveellisessa mielentilassaan voinut pitää -keijukaisena, niin hoikka, heiveröinen ja pieni hän oli varreltaan. -Puku oli viehättävää helmenväristä kiinalaista silkkiä, johon oli -siroiteltu niin hienosti ommeltuja kukkavihkoja, että näitä olisi vielä -kolmen askeleen päässä voinut luulla luonnonkukiksi. Liehureunusteet, -röyhelöt ja päärmenauhat olivat englanninpitsiä, nauharuusukkeet -helmikoristeisia ja timanttisoljilla kiinnitettyjä. Kasvot olivat -peitetyt mustasta sametista valmistetulla puolinaamarilla, josta -riippui samanvärinen pitsiripsu. - -D'Harmental kumarsi kunnioittavasti, sillä tämän naisen ryhdissä ja -sävyssä oli jotakin ruhtinaallista, ja hän oivalsi, että edellinen oli -ollut vain hänen lähettinsä. - -— Madame, hän virkkoi, — olenko todellakin, kuten alan uskoa, -ihmisten maaperältä siirtynyt luonnonhenkien valtakuntaan, ja tekö -olette se mahtava haltiatar, jolle tämä ihana palatsi kuuluu? - -— Voi, chevalier, vastasi naamioitu nainen soinnukkaalla äänellä, -jossa kuitenkin ilmeni lujuutta ja varmuutta. — En ole mikään mahtava -haltiatar, vaan päinvastoin vainottu prinsessa, jolta paha taikuri on -riistänyt kruunun, julmasti sortaen valtakuntaani. Sen tähden, kuten -näette, etsinkin kaikkialta urhoollista ritaria pelastajakseni, ja -maineenne on saanut minut kääntymään teidän puoleenne. - -— Jos ainoastaan tarvitaan henkeni tuottamaan teille entinen mahtinne -takaisin, madame, huomautti d'Harmental, — niin sanokaa vain sana, -pannakseni sen alttiiksi ilomielin. Millaista taikuria vastaan on -taisteltava? Kuka on se lävistettävä jättiläinen? Kun olette valinnut -kaikkien joukosta minut, niin tahdon olla minulle suomanne kunnian -arvoinen. Tästä hetkestä alkaen olen teidän, vaikka se- sitoumukseni -syöksisi minut tuhoon. - -— Joka tapauksessa tuhoutuisitte hyvässä seurassa, chevalier, virkkoi -tuntematon nainen avaten naamarinsa nauhojen solmut ja paljastaen -kasvonsa, — sillä kohtalokumppaneinanne ovat Ludvig XIV:n poika ja -suuren Condén pojantytär.[35] - -— Rouva herttuatar! huudahti d'Harmental painuen toisen polvensa -varaan. — Suokoon teidän korkeutenne minulle anteeksi, jos teitä -tuntemattani olen tullut puhuneeksi jotakin syvään kunnioitukseeni -soveltumatonta. - -— Ette ole lausunut muuta kuin sellaista, josta minun täytyy olla -ylpeä ja kiitollinen, chevalier, mutta kenties kadutte sanojanne. Siinä -tapauksessa olette vapaa peruuttamaan sitoumuksenne. - -— Jumala varjelkoon, madame, että minä saatuani onnen tarjota elämäni -noin suuren ja ylevän prinsessan palvelukseen olisin kyllin onneton -riistääkseni itseltäni suurimman kunnian, mitä olen konsaan rohjennut -toivoa! Ei, madame, pyydän teitä päinvastoin ottamaan vakavalta -kannalta, mitä teille äsken hymyillen tarjosin — käsivarteni, miekkani -ja henkeni. - -— Kas, chevalier, virkkoi herttuatar, huulillaan tuo hymy, joka -saattoi hänet niin tenhoavaksi koko ympäristölleen. — Huomaanpa, -että paroni de Valef ei ole antanut minulle väärää käsitystä teitä -kuvatessaan. Tulkaa, esitelläkseni teidät ystävillemme. - -Herttuatar meni edellä, d'Harmental seurasi häntä, vielä pökerryksissä -äskeisestä, mutta puolittain ylpeyden ja puolittain vakaumuksen takia -päättäneenä olla askeltakaan peräytymättä. - -Tultiin samaan käytävään, jota myöten edellinen opastajatar oli häntä -taluttanut. Herttuatar ja chevalier etenivät muutaman askeleen, ja -sitten edellinen avasi oven salonkiin, jossa odotteli neljä uutta -henkilöä. Nämä olivat kardinaali de Polignac, markiisi de Pompadour, -herra de Malezieux ja abbé[36] Brigaud. - -Kardinaali de Polignacia[37] väitettiin madame du Mainen rakastajaksi. -Hän oli komea, keski-ikäinen prelaatti, aina erinomaisen aistikkaasti -puettu. Ääni oli tavanomaisesti papillinen, kasvonpiirteet -kylmäkiskoiset ja sydämessä asusti arastelu. Kunnianhimon kalvamana hän -aina nujertui heikkoluontoisuuteensa, joka jätti hänet taemmaksi joka -kerta kun olisi pitänyt astua eteenpäin. Hän oli muuten ylhäistä sukua, -kuten nimikin osoitti, hyvin oppinut kardinaaliksi ja enemmän mukana -kirjallisissa harrastuksissa kuin olisi ylimykseltä odottanut. - -Herra de Pompadour oli viidenkymmenen ikävuoden vaiheilla. Hänet -oli kasvatettu Ludvig XIV:n vanhimman pojan leikkitoverina, ja hän -oli siitä saanut niin kiihkeän rakkauden ja hellän kunnioituksen -suuren kuninkaan koko sukua kohtaan, että hän suureksi tuskakseen -nähdessään regentin olevan julistamaisillaan sodan Filip V:lle[38] -oli heittäytynyt Mainen herttuan puolueeseen. Olipa hän ylpeänä ja -etuilemattomana antanut tänä aikakautena harvinaisen lojalisuuden -näytteen palauttamalla regentille sekä oman että puolisonsa eläkekirjat -ja kieltäytymällä sekä omalta että vävynsä, markiisi de Courcillonin, -osalta kaikista heille tarjotuista virkapaikoista. - -Herra de Malezieux oli iältään kuudestakymmenestä -kuuteenkymmeneenviiteen vuoteen. Kahdenkertaisesta Dombesin -ruhtinaskunnan kanslerin ja Châtenayn herran arvonimestä hän -sai kiittää Mainen herttuaa, jonka kasvatusta hän oli hoitanut. -Runoilijana, säveltaiteilijana, pikku huvinäytelmien sepittäjänä, -joissa hän itse esiintyi kerrassaan erinomaisesti, hän oli vuosisadan -sybariitin[39] tyyppi. Mutta samoin kuin nekin sybariitit, jotka -kauneuden tenhoamina seurasivat Kleopatraa Aktionin taisteluun ja -antautuivat surmattaviksi valtiattarensa ympärillä, olisi hänkin -saattanut rakasta Bénédicteään veden ja tulen läpi ja hänen yhdestä -sanastaan syöksynyt alas Notre-Damen tornin huipulta epäröimättä. - -Abbé Brigaud oli lyonilaisen liikemiehen poika. Isä, jolla oli tärkeitä -kauppasuhteita Espanjan hoviin, sai toimekseen hienokseltaan ja kuin -omasta päästään tunnustella, mitä mahdollisuuksia olisi nuoren Ludvig -XIV:n ja infanta[40] Maria Teresian avioliitolla. Jos tämä kauppa olisi -saanut huonon vastaanoton, niin Ranskan ministerit olisivat asettuneet -siitä eroon, ja sillä hyvä. Mutta hanke havaittiin otolliseksi, ja -Ranskan ministerit antoivat sille vahvistuksensa. Häät vietettiin, -ja kun pikku Brigaud syntyi samaan aikaan kun perintöprinssi, pyysi -hänen isänsä palkkiokseen kuninkaan poikaa poikansa kummiksi, mihin -armollisesti myönnyttiin. Vieläpä nuori Brigaud pääsi perintöprinssin -seuraan, tutustuen markiisi de Pompadouriin, joka oli otettu -hovikasvatiksi. - -Vartuttuaan uransa valintaan Brigaud meni Oratorion hengelliseen -opistoon ja suoritti siellä papintutkinnon. Hän oli terävä, lahjakas -ja kunnianhimoinen mies, mutta häneltä oli puuttunut tilaisuutta -kunniakkaan aseman saavuttamiseen, niin kuin toisinaan sattuu -suurimmillekin neroille. Jonkin aikaa ennen tätä tapahtumaa hän oli -jälleen tavannut markiisi de Pompadourin, joka puolestaan etsi madame -du Mainen sihteeriksi soveltuvaa älykästä ja ovelaa miestä. Markiisi -selitti, mitä uskaltautumista se toimi merkitsi tällä hetkellä. Brigaud -punnitsi hyviä ja huonoja mahdollisuuksia hetken ja vastaanotti -tarjouksen, koska onnistumisella tuntui olevan enemmän perustaa. - -Noista neljästä miehestä d'Harmental tunsi omakohtaisesti ainoastaan -de Pompadourin, useinkin tavattuaan markiisin hänen vävynsä -de Courcillonin luona, jolla oli jotakin sukulaisuussuhdetta -d'Harmentaleihin. - -Polignae, Pompadour ja Malezieux keskustelivat seisaallaan tulisijan -luona; abbé Brigaud istui pöydän ääressä järjestellen papereita. - -— Hyvät herrat, esitteli herttuatar du Maine astuessaan huoneeseen, — -tässä on se urhoollinen soturi, josta paroni de Valef meille puhui ja -jonka toi tänne teidän rakas Delaunaynne, herra de Malezieux. Jos hänen -nimensä ja entisyytensä eivät riitä teille suositukseksi, niin minä -vastaan hänestä omakohtaisesti. - -— Teidän korkeutenne esittelemänä sillä tavoin, sanoi Malezieux, -— hän ei kelpaa meille ainoastaan kumppaniksi, vaan todelliseksi -päälliköksi, jota olemme valmiit seuraamaan minne hyvänsä hän tahtoo -meidät viedä. - -— Hyvä d'Harmental, virkkoi markiisi de Pompadour ojentaen nuorelle -miehelle kätensä. — Olimme jo melkein sukulaisia; nyt olemmekin -veljeksiä. - -— Tervetuloa, monsieur, toivotti kardinaali de Polignac totunnaisella -äänensävyllään, joka omituisesti poikkesi kasvonpiirteiden -kylmäkiskoisuudesta. - -Abbé Brigaud kohotti päätänsä, käänsi kaulaansa käärmemäisesti ja -tähtäsi d'Harmentaliin pienet ja kirkkaat ilveksensilmänsä. - -— Hyvät herrat, aloitti d'Harmental vastattuaan kullekin -nyökkäyksellä, — olen outo joukossanne, ennenkaikkea tietämätön -tekeilläolevasta ja tehtävästäni. Mutta joskin olen antanut sanani -vasta pari minuuttia takaperin, on meitä yhdistävä asia minulle jo -usealta vuodelta peräisin. Pyydän teitä sen vuoksi suomaan minulle -sen luottamuksen, jota minulle on hänen korkeutensa niin auliisti -pyytänyt. Sitten en halua muuta kuin saada pikaisesti osoittaa -ansainneeni sen. - -— Mainiota! huudahti herttuatar du Maine. — Miekkamiehet ne käyvät -päämäärään mutkittelematta! Ei, herra d'Harmental, ei, me emme pidä -teiltä mitään salassa, ja haluamanne tilaisuus, joka toimittaa kunkin -meistä oikealle paikalleen, saadaan toivoakseni ennen pitkää. - -— Anteeksi, rouva herttuatar, keskeytti kardinaali rutistellen -rauhattomasti pitsikauluriaan, — mutta tuohon tapaan puhuessanne -chevalier voisi luulla salaliiton olevan tekeillä. - -— Ja mitä siis on tekeillä, kardinaali? kysyi herttuatar maltittomasti. - -— On kyllä syntymässä salainen neuvottelu, selitti kardinaali, — -mutta siinä ei ole mitään pahaa. Me vain koetamme keksiä keinoja -valtion karsimien haittojen korjaamiseksi ja valaistaksemme Ranskalle -sen todellisia etuja, vedoten kuningas Ludvig XIV:n viimeiseen tahtoon. - -— Kuulkaahan, kardinaali, sanoi herttuatar polkien jalkaa, — te -menehdytätte minut kärsimättömyyteen tuollaisella kiertelyllä! -Chevalier, hän jatkoi kääntyen jälleen d'Harmentalin puoleen, — -älkää kuunnelko hänen korkea-arvoisuuttansa, joka varmasti ajattelee -tällähaavaa _Anti-Lucretiustaan_.[41] Jos olisi kysymys yksinkertaisesta -neuvottelusta, niin me kyllä selviytyisimme hänen korkea-arvoisuutensa -teräväjärkisyyden avulla, tarvitsematta teitä. Kyllä tässä on aivan -selvästi salaliitto regenttiä vastaan, — salaliitto, jonka puolella -ovat Espanjan kuningas, kardinaali Alberoni, herttua du Maine kuten -minäkin, markiisi de Pompadour, herra de Malezieux, abbé Brigaud, -Valef, te, samoin kardinaali itsekin, ensimmäinen puhemies ja puolet -parlamenttia ja johon yhtyy kaksi kolmattaosaa Ranskan kansasta! -Sellaista on tekeillä, chevalier. Oletteko tyytyväinen, kardinaali? -Onko selvää, hyvät herrat? - -— Madame! jupisi Malezieux liittäen kätensä ristiin hänen edessään -hartaammin kuin varmaankaan Pyhän Neitsyen edessä. - -— Ei, kuulkaa, Malezieux, hän raivostuttaa minua joutavilla -tasoitteluillaan! pitkitti herttuatar. — Hyvä Jumala, kannattaako olla -mies, ikuisesti haparoidakseen tuolla tavalla! Minä en pyydä teiltä -miekkaa, enkä muutakaan: annettakoon minulle vain vaarna, niin minä — -nainen ja melkein kääpiö — lähden uutena Jaelina sen iskemään tuon -toisen Siseran ohimoon. Silloin on kaikki lopussa, ja jos epäonnistun, -ei syytetä muita kuin minua. - -Herra de Polignac huokasi syvään, Pompadour purskahti nauruun, -Malezieux yritti tyynnyttää herttuatarta, abbé Brigaud painoi alas -päänsä ja ryhtyi kirjoittelemaan niin kuin ei olisi kuullutkaan. - -D'Harmentalin teki mieli suudella madame du Mainen hameenlievettä — -siinä määrin hänestä näytti tämä nainen olevan miehisen ympäristönsä -yläpuolella. - -Samassa kuuluivat jälleen vaunut vierivän pihaan ja pysähtyvän -pengermän edustalle. Odotettu oli varmaankin hyvin tärkeä henkilö, -sillä salongissa syntyi täydellinen hiljaisuus ja herttuatar meni -malttamattomuudessaan itse avaamaan oven. - -— No? hän kysyi. - -— Hän on täällä, kuului käytävästä ääni, josta d'Harmental oli -tuntevinaan lepakon. - -— Tulkaa sisälle, tulkaa, ruhtinas, kehotti herttuatar, — odotimme -teitä. - - - - -CELLAMAREN RUHTINAS - - -Kutsua noudatti viittaan kääriytynyt pitkä, solakka, vakavan ja -arvokkaan näköinen mies, jolla oli auringon ruskettama hipiä. Yhdellä -silmäyksellä hän sai kuvan koko huoneesta — ihmisistä ja esineistä. -Chevalier tunsi heidän katolisten majesteettiensa lähettilään, -Cellamaren ruhtinaan. - -— No, prinssi, kysyi herttuatar, — mitä uutta sanotte? - -— Sanon että teidän korkeutenne sietäisi vaihtaa ajajaanne, madame, -vastasi ruhtinas kunnioittavasti suudellen hänen kättänsä ja heittäen -viittansa lepotuolin selustalle. — Ennustan teille tapaturmaa, jos -pidätte palveluksessanne sen tolvanan, joka toi minut tänne. Hän tuntuu -aivan olevan regentin palkkaama väännähdyttämään niskat nurin teidän -korkeudeltanne ja ystäviltänne. - -Jokainen purskahti nauramaan ja erikoisesti ajomies itse, joka -oli kursailemattomasti astunut huoneeseen ruhtinaan kintereillä. -Heittäessään kaapunsa ja hattunsa ruhtinaan samaten käyttämän -istuimen viereiselle tuolille hän ilmeni ylhäisen näköiseksi ja noin -neljänkymmenen ikäiseksi mieheksi, joka oli peittänyt kasvojensa koko -alaosan mustalla taftikääreellä. - -— Kuuletteko, hyvä Laval, mitä ruhtinas teistä sanoo? kysyi herttuatar. - -— Kyllä, kyllä, virkkoi Laval; — kelpasipa hänelle antaa -Montmorencyja.[42] Herra ruhtinas, ensimmäiset kristityt paronit eivät -siis ole ansiollisia kuskeiksenne? Hitto, olettepa vaatelias. Onko -teillä Napolissa[43] paljonkin Robert Väkevän ajoilta polveutuvia -ajomiehiä? - -— Mitä! Tekö se olittekin, hyvä kreivi? sanoi ruhtinas ojentaen -hänelle kätensä. - -— Minä omassa persoonassani, ruhtinas. Rouva herttuatar lähetti -kuskinsa juhlimaan puolipaastoa perheensä parissa ja pestasi minut -palvelukseensa täksi yöksi. Hän ajatteli sen olevan turvallisempaa. - -— Ja rouva herttuatar teki hyvin, vahvisti kardinaali de Polignac; — -ei voi liiaksi noudattaa varokeinoja. - -— Kaikkea vielä, teidän korkea-arvoisuutenne! tuumi Laval. — -Olisittekohan samaa mieltä vietettyänne puoli yötä vaunujen -kuskipukilla ensin noutamassa herra d'Harmentalia oopperatanssiaisista -ja sitten hakemassa ruhtinasta Colbert-palatsista? - -— Kah, tekö, herra kreivi, suvaitsitte... ihmetteli d'Harmental. - -— Minäpä juuri, nuori mies, vastasi Laval, — ja olisin lähtenyt -maailman ääriin noutamaan teitä tänne, sillä minä tunnen teidät — -olette urhea mies. Te olitte ensimmäisiä Denainiin ryntäämässä ja -otitte vangiksi Albemarlen. Teillä oli onni olla jättämättä sinne -leukapuoliskoanne kuten minä Italiaan, sillä sekin olisi riittänyt -rykmenttinne riistämiseen teiltä, minkä ne muuten silti tekivät. - -— Me maksamme sen kaiken takaisin, chevalier, olkaa huoletta, vakuutti -herttuatar. — Mutta tällä kertaa puhukaamme Espanjasta. Pompadour -kertoo teidän saaneen tietoja Alberonilta, ruhtinas? - -— Kyllä, teidän korkeutenne. - -— Millaisia ne ovat? - -— Hyviä ja huonoja. Hänen majesteetillaan on nyt synkkämielinen -puuskansa, jolloin häntä ei saa johdetuksi mihinkään päätökseen. Hän ei -kykene uskomaan neliliiton sopimusta. - -— Ei kykene uskomaan sitä! huudahti herttuatar. — Ja sopimuksen on -kuitenkin jo täytynyt tulla allekirjoitetuksi, ja viikon kuluessa -Dubois tuo sen tänne! - -— Tiedän sen, teidän korkeutenne, sanoi Cellamare tyynesti, — mutta -hänen katolinen majesteettinsa ei tiedä. - -— Hän siis jättää meidät oman onnemme varaan? - -— No... jotensakin. - -— Mutta mitä sitten tekee kuningatar, ja mihin päätyvät kaikki -hänen kauniit lupauksensa ja se vaikutusvalta, joka hänellä muka on -puolisoonsa? - -— Siitä vaikutusvallasta, madame, hän vakuuttaa antavansa teille -todisteita, jahka jotakin on tullut tehdyksi. - -— Niin, huudahti kardinaali de Polignac, — ja sitten hän syö sanansa! - -— Ei, teidän korkea-arvoisuutenne, minä menen takuuseen hänestä. - -— Minä huomaan tässä kaikessa selvimmiksi sen, että kuningas pitää -saattaa epäilyksenalaiseksi, arveli Laval. — Siten sotkettuna juttuun -hän toimii. - -— Kas vain, me edistymme, sanoi Cellamare. - -— Mutta miten voimme sekoittaa hänet asiaan, muistutti Mainen -herttuatar. — Kun meillä ei ole häneltä kirjettä, ei sanomaa, -suullistakaan, ja hän on kahdensadanviidenkymmenen penikulman päässä? - -— Eikö hänellä ole Pariisissa edustaja, joka on parhaillaan teidän -luonanne, madame? - -— Kuulkaahan, ruhtinas, sanoi herttuatar, — kyllä teillä on laajemmat -valtuudet kuin tahdotte tunnustaa. - -— Ei, valtuutenani on ainoastaan ilmoittaa teille, että Toledon linna -ja Saragossan linnoitus ovat käytettävissänne. Keksikää keino regentin -toimittamiseksi sinne, niin heidän katoliset majesteettinsa sulkevat -portin niin hyvin, että hän ei enää tule sieltä ulos, sen takaan. - -— Se on mahdotonta, virkkoi herra de Polignac. - -— Mahdotontako — ja miksi? huudahti d'Harmental. - -- Päinvastoin, mikään ei ole yksinkertaisempaa, kun ottaa huomioon -herra regentin elämäntavat. Mitä siihen tarvitaan? Kahdeksan tai -kymmenen rohkeata miestä, hyvin suljetut vaunut ja vaihtohevoset -Bayonneen asti. - -— Minä olen jo tarjoutunut ottamaan sen huolekseni, ilmoitti Laval. - -— Ja minä myös, lisäsi Pompadour. - -— Te ette voi, muistutti herttuatar? — jos hanke menisi myttyyn, -niin regentti, joka tuntee teidät, tietäisi kenen kanssa on ollut -tekemisissä, ja te olisitte hukassa. - -— Se on ikävää, sanoi Cellamare tyynesti, — sillä Toledossa tai -Saragossassa odottelee onnistunutta grandin arvo. - -— Ja sininauha[44] hänen palatessaan Pariisiin, lisäsi madame du Maine. - -— Oi, ei sanaakaan, pyydän teitä, madame, virkkoi d'Harmental, — -sillä jos teidän korkeutenne puhuu tuollaista, saa palvelevaisuus -kunnianhimon leiman, joka riistää siltä kaiken ansiokkuuden. Minä olin -tarjoutumassa siihen yritykseen, minä, jota regentti ei tunne, mutta -nyt epäröin. Ja kuitenkin, rohjennenko sanoa, että luulen olevani -teidän korkeutenne luottamuksen arvoinen ja pystyväni oikeuttamaan sen. - -— Mitä, chevalier! huudahti herttuatar; — panisitte alttiiksi... - -— Henkeni. Muuta en voi vaarantaa. Tietääkseni olin sen jo tarjonnut -teidän korkeudellenne ja saanut hyväksymyksenne. Olinko erehtynyt? - -— Ette, ette, chevalier, vakuutti herttuatar kiihkeästi, — ja te -olette urhea ja uskollinen aatelismies. On aavistuksia, olen aina -uskonut niin, ja heti kun Valef lausui nimenne, mainiten teidät -sellaiseksi kuin olette, ajattelin kaiken tulevan meille teiltä. Hyvät -herrat, te kuulette, mitä chevalier sanoo. Miten voitte avustaa häntä, -antakaa kuulua? - -— Kaikella, mitä hän tahtoo, lupasivat Laval ja Pompadour. - -— Heidän katolisten majesteettiensa rahakirstut ovat hänen -käytettävissään, ilmoitti Cellamaren ruhtinas, — ja hänen sopii niistä -ammentaa täysin kourallisin. - -— Kiitän, hyvät herrat, lausui d'Harmental kreivi de Lavaliin ja -markiisi de Pompadouriin kääntyen. — Tunnettuja ollen te vain -vaikeuttaisitte yritystä. Ottakaa huoleksenne ainoastaan hankkia -minulle Espanjaan sellainen passi kuin olisin saanut toimekseni viedä -sinne jonkun tärkeän vangin. Se lienee helppoa. - -— Minä hoidan sen, tarjoutui abbé Brigaud. — Hankin herra -d'Argensonilta valmiiksi laaditun paperin, joka tarvitsee vain täyttää. - -— Katsokaas tuota kelpo Brigaudia, kiitti Pompadour; — hän ei puhu -usein, mutta puhuu hyvin. - -— Hänen pitäisikin olla kardinaali, paljon paremmalla perusteella kuin -jotkut tuntemani suuret herrat, sanoi herttuatar, — mutta kun saamme -sinisen ja punaisen[45] jaeltavaksemme, emme suinkaan kitsastele, se on -varma, hyvät herrat. Nyt, chevalier, kuulittehan mitä ruhtinas sanoi: -jos tarvitsette rahaa... - -— Valitettavasti, selitti d'Harmental, — en ole kyllin rikas -kieltäytyäkseni hänen ylhäisyytensä tarjouksesta, ja käytettyäni sen -tuhatkunnan pistolia, joka minulla on hallussani, minun todellakin -täytyy turvautua teihin. - -— Häneen, minuun, meihin kaikkiin, chevalier, sillä jokaisen tulee -tällaisissa olosuhteissa verottaa itseään varojensa mukaan. Minulla -ei ole paljoakaan käteisvaroja, mutta on runsaasti timantteja ja -helmiä. Älkää siis millään muotoa jättäytykö minkään tarvittavan -puutteeseen. Kaikilla ihmisillä ei ole teidän epäitsekkyyttänne, ja on -palvelevaisuutta, joka saadaan vain kullan hinnalla. - -— Mutta lopultakin, monsieur, huomautti Polignac, — oletteko tarkoin -harkinnut, millaiseen yritykseen antaudutte? Jos joutuisitte kiinni! - -— Teidän korkea-arvoisuutenne saa olla levollinen, vastasi -d'Harmental halveksivasti. — Minulla on kylliksi valittamisen aihetta -herra regenttiä vastaan, hänen uskoakseen siinä tapauksessa jutun -kahdenkeskiseksi, pelkästään omakohtaiseksi koston yritykseksi. - -— Mutta jonkunlaista apuria tähän hankkeeseen kuitenkin tarvittaisiin, -tokaisi kreivi de Laval, — miestä, johon voisitte luottaa. Onko teillä -tiedossanne sellaista? - -— Luulen olevan, vastasi d'Harmental. — Olisi vain tarpeellista minun -saada aina aamuisin kuulla, miten regentti aikoo viettää iltansa. -Lähettiläänä on ruhtinaalla varmaan salapoliisinsa. - -— Niin, myönsi Cellamare hämillään, — muutamat henkilöt selostavat -minulle... - -— Juuri sitä tarkoitan, sanoi d'Harmental. - -— Mutta missä asutte? kysyi kardinaali. - -— Omassa huoneistossani, monseigneur, vastasi d'Harmental, — -Rishelie-kadun seitsemässäkymmenessäneljässä. - -— Ja kauanko olette asunut siellä? - -— Kolme vuotta. - -— Silloin olette siellä päin liian tunnettu, monsieur. Teidän täytyy -muuttaa kortteeria. Tiedetään henkilöt, joita käy luonanne, ja kun -heidän joukossaan nähtäisiin uusia kasvoja, voisi siitä syntyä -epäilyksiä. - -— Tällä kertaa teidän korkea-arvoisuutenne on oikeassa, yhtyi -d'Harmental. — Etsin toisen asunnon jostakin huomaamattomasta ja -syrjäisestä korttelista. - -— Minä toimitan sen, sanoi Brigaud. — Käyttämäni puku ei herätä -epäluuloa. Vuokraan asunnon ikään kuin maalta tulleelle nuorelle -miehelle, jota on suositeltu hoivailtavakseni hänen saapuessaan -hakemaan tointa jossakin ministeriössä. - -— Totisesti, hyvä Brigaud, tuumi markiisi de Pompadour, — Te olette -kuin se Tuhannen ja yhden yön prinsessa, joka ei voinut avata suutansa -tipauttelematta sieltä helmiä. - -— No, sovittu siis, herra abbé, vahvisti d'Harmental. - -— Jätän sen asian teille ja ilmoitan jo tänään kotonani, että lähden -kolmen kuukauden matkalle. - -— Kaikki on siis kunnossa, sanoi madame du Maine iloissaan. — -Ensi kertaa olemme nyt selvillä vesillä, chevalier, ja se on teidän -ansiotanne. En unohda sitä. - -— Hyvät herrat, virkkoi Malezieux vetäen kellon taskustaan, — -muistutan että kello on nyt neljä aamulla ja että kerrassaan -näännytämme rakkaan herttuattaremme. - -— Te erehdytte, käskynhaltija, vastasi herttuatar; tällaiset yöt -elähdyttävät, — pitkään aikaan en ole viettänyt näin virkistävää. - -— Ruhtinas, virkkoi Laval ottaen ylleen kaapunsa, — teidän on pakko -tyytyä ajomieheen, jonka tahdotte häädettäväksi, ellette mieluummin aja -itse tai lähde kävelemään. - -— En totisesti, kieltäytyi ruhtinas, — minä uskaltaudun. -Napolilaisena uskon enteitä. Jos ajatte kumoon, niin se on merkkinä -siitä, että meidän pitää pysyä alallamme, mutta turvallisesti perille -päästessämme on selvää, että voimme marssia eteenpäin. - -— Pompadour, te kai viette kotiin herra d'Harmentalin? sanoi -herttuatar. - -— Mielelläni, vastasi markiisi, — emme olleetkaan nähneet toisiamme -pitkään aikaan, ja meillä on paljon puheltavaa keskenämme. - -— Enkö saisi hyvästellä henkevää lepakkoani? kysyi d'Harmental. — En -unohda, että hänen välityksellään pääsin tarjoamaan palvelustani teidän -korkeudellenne. - -— Delaunay! huusi herttuatar saattaessaan Cellamaren ruhtinasta -ja kreivi de Lavalia ovelle. — Delaunay! Täällä herra chevalier -d'Harmental väittää sinua suurimmaksi lumoojattareksi, mitä hän on -eläissään nähnyt. - -— No, virkkoi hymyhuulin astuessaan salonkiin se, joka sittemmin -madame de Staalin[46] nimellä jätti maailmalle niin viehättäviä -muistelmia. — Uskotteko nyt ennustuksiani, chevalier? - -— Uskon, koska toivon, vastasi chevalier; — mutta tällä hetkellä -tuntiessani haltiattaren, joka teidät lähetti, ei ihmettelyni aiheena -enää ole se, mitä minulle puhuitte tulevaisuudesta. Kuinka saatoitte -olla niin selvillä menneisyydestä ja varsinkin nykyisyydestä? - -— Kah, Delaunay, kehotti herttuatar nauraen, — ole hänelle hyvä äläkä -enää kiusaa häntä, muutoin hän luulisi meitä taikureiksi ja alkaisi -pelätä. - -— Eiköhän joku ystävänne, chevalier, virkkoi neiti Delaunay, — eilen -aamulla eronnut teistä Boulogne-metsässä, tullakseen hyvästelemään -meitä? - -— Valef, Valef! huudahti d'Harmental. — Nyt ymmärrän. - -— Kas vain! naljaili rouva de Maine. — Oidipuksen[47] asemassa -olisitte tuotapikaa joutunut sfinksin kitaan. - -— Entä matematiikka? Entä Vergilius? Anatomia? uteli d'Harmental. - -— Ettekö tiedä, chevalier, sekaantui puheluun Malezieux, — että me -nimitämme häntä täällä tiedenaiseksemme, poikkeuksena kuitenkin de -Chaulieu, joka puhuttelee häntä keimailijattarekseen ja veitikakseen, -mutta pelkästään kuvannolliseen ja runolliseen tapaan? - -— Päästimmehän hänet äskettäin lääkärimme Duvernoyn kimppuun, kertoi -herttuatar, — ja Delaunay voitti hänet anatomiassa! - -— Niinpä, lisäsi markiisi de Pompadour tarttuen d'Harmentalin -käsivarteen, viedäkseen hänet mukaan, — se kelpo mies ällistyneenä -väittikin, että hän on se Ranskan tytär, joka parhaiten tuntee -ihmisruumiin. - -— Siinäpä ensimmäinen oppinut, jonka kieleltä on sutkaus kirvonnut, -huomautti abbé Brigaud kääntäen papereitansa kokoon, — tosin hänen -aavistamattaan sitä itse. - -Ja hyvästeltyään herttuatarta d'Harmental ja Pompadour poistuivat -naureskellen, saattajanaan abbé Brigaud, joka turvautui heihin, -säästyäkseen jalkapatikasta. - -— No, virkkoi madame du Maine kardinaali de Polignacille, joka -oli Malezieuxin kanssa jäänyt viimeiseksi, — pitääkö teidän -korkea-arvoisuutenne yhä salaliittolaisuutta kovin ihmeellisenä asiana? - -— Madame, vastasi kardinaali, joka ei käsittänyt, että voitiin nauraa -hengestään pelattaessa, — kysyn vuorostani teiltä samaa, kun kaikki -istumme Bastiljissa. - -Ja hän läksi vuorostaan kelpo kanslerin kanssa, päivitellen huonoa -onneaan, joka työnsi hänet noin uhkarohkeaan yritykseen. - -Katsellessaan hänen jälkeensä ei herttuatar saanut halveksivaa ilmettä -peitellyksi. Jäätyään sitten kahden kesken neiti Delaunayn kanssa hän -virkkoi tälle ilosta säteillen: - -— Rakas Marguerite, sammuttakaamme lyhtymme,[48] sillä me lienemme -vihdoinkin löytäneet miehen. - - - - -ALBERONI - - -Herätessään d'Harmental luuli nähneensä unta. Tapaukset olivat -kolmenkymmenenkuuden tunnin kuluessa seuranneet toisiaan niin nopeasti, -että hän oli ollut kuin tuulispään riepoiteltavana, suuntaansa -tietämättä. Vasta nyt hän oli omassa vallassaan ja sai mietiskellä -entisyyttä ja tulevaisuutta. - -Jonakin intomielisyyden hetkenä tulee antaneeksi lupauksen, ja -luodessaan silmäyksen uuteen asemaansa alkaa ensi vaikutelmakseen -pahoitella maltittomuuttaan. Sitten vähitellen tottuu ajattelemaan -edessä olevia vaaroja, aina mukautuva mielikuvitus siirtää ne pois -näkyvistä, esittääkseen niiden sijalla ne kunnianhimoiset pyrkimykset, -jotka voivat toteutua. Piankin sekaantuu joukkoon ylpeys ja tulee -käsittäneeksi olevansa äkkiä salainen mahti tässä valtiossa, jossa -eilen oli mitättömyytenä. Halveksivasti kuljetaan niiden ohi, -jotka viettävät tavallista elämää, marssitaan pää pystymmässä, -katse ylväämpänä tai tuudittaudutaan haaveisiin, vaivutaan uneen -pilvilinnoissa, ja jonakin aamuna herätään voittajana tai voitettuna, -kansan kilvillä kannettuna tai hallitukseksi nimitetyn koneen pyörien -alle ruhjottuna. - -Siten oli d'Harmentalin laita. Sillä asianjaksolla, johon hän kuului, -oli vielä liiga[49] horisonttinaan ja Fronde melkein lähimpänä -edeltäjänään. Tuskin oli ihmisikä kulunut siitä kun Bastiljin kanuunat -olivat tukeneet suuren Condén kapinaa. Välillä olleen sukupolven -näyttämön oli tosin Ludvig XIV täyttänyt kaikkivaltiaalla tahdollaan, -mutta hän oli nyt poissa, ja pojanpojat luulivat kykenevänsä samalla -teatterilla ja samoilla laitteilla näyttelemään samaa kappaletta, jota -isoisät olivat esittäneet. - -Ja niinpä, d'Harmental tuokion mietiskeltyään näki asiat jälleen -samassa valossa kuin edellisenä yönä ja onnitteli itseään siitä, että -oli aivan suoraa päätä ottanut ensimmäisen sijan sellaisten korkeiden -henkilöiden kuin Montmorencyjen ja Polignacien keskellä. Sukunsa -vakinaisen maalla-asumisen perusteella oli häneen periytynyt paljon -sitä seikkailunhaluista ritarihenkeä, joka oli ollut erityisesti -muodissa Ludvig XIII:n aikana ja jota Richelieu ei ollut saanut -täydesti tuhotuksi mestauslavoilla eikä Ludvig XIV tukahdetuksi -palatsinsa odotushuoneissa. Oli jotakin romanttista asettua nuorena -miehenä naisen lipun alle, varsinkin kun tämä nainen oli suuren -Condén pojantytär. Ja pidetäänhän elämästä niin vähän kiinni -kahdenkymmenenkuuden iässä, että se milloin hyvänsä pannaan alttiiksi -paljon joutavampien asiain takia kuin sellaisen yrityksen, jonka -johtoon d'Harmental oli tullut. - -Hän päättikin ryhtyä heti toteuttamaan lupauksiaan. Hän ei salannut -itseltään, että hän ei tästä hetkestä alkaen ollut enää oma herransa -ja että Filip V:stä abbé Brigaudiin asti kaikkien salaliittolaisten -katseet nyt kohdistuivat häneen. Erittäin tärkeät edut nojautuivat -hänen tahtoonsa, ja hänen suuremmasta tai vähäisemmästä urheudestaan, -suuremmasta tai vähäisemmästä ymmärtäväisyydestään, olivat nyt -joutumassa riippuvaisiksi kahden valtakunnan kohtalot ja maailman -politiikka. - -Regentti oli nimittäin tällä hetkellä eurooppalaisen rakennuksen -kulmakivi, ja Ranska, jolla ei ollut vielä mitään vastapainoa -pohjoisessa, alkoi saada — jollei armeijoilla, niin ainakin -valtiotaidolla — sitä vaikutusvaltaa, jota se valitettavasti ei ole -aina säilyttänyt myöhemmin. Maanosan kolmen suurvallan muodostaman -kolmion keskellä sijaitsevana Ranska käänsi kasvonsa kohti Saksaa ja -ojensi käsivartensa Englantiin ja Espanjaan päin, valmiina kääntymään -ystäväksi tai viholliseksi sille näistä kolmesta valtiosta, joka ei -kohtelisi sitä arvon mukaisesti. Niiden kahdeksantoista kuukauden -aikana, jotka Orleansin herttua oli pitänyt valtaa käsissään, Ranska -oli omaksunut levollisen voiman asenteen, joka ei ollut sille koskaan -ennen onnistunut, Ludvig XIV:nkään hallitessa. - -Tämä perustui siihen ristiriitaan, joka johtui Oranian Wilhelmin -Hollannissa ja Filip V:n nousemisesta Espanjan valtaistuimelle. -Vanhastaan vihaten Hollannin käskynhaltijaa, joka oli hylännyt hänen -tyttärensä, Ludvig XIV oli horjumattomasti kannattanut Jaakko II:n -pyrkimystä päästä takaisin valtaan, kuten sittemmin chevalier S:t -Georgen.[50] Samoin oli hän Filipin kanssa tehdylle sukusopimukselle -uskollisena kiihkeästi kannatellut väellä ja rahalla pojanpoikaansa -keisarin joukkoja vastaan, ja herkeämättömästi heiketen tästä -kaksinaisesta sodasta, joka hänelle oli maksanut ylettömästi kultaa ja -verta. Tällöin hän oli nähnyt pakolliseksi taipua kuuluisaan Utrechtin -rauhaan, joka tuotti hänelle suunnatonta häpeää. - -Mutta vanhan kuninkaan kuollessa oli kaikki muuttunut, ja regentti -oli omaksunut ei ainoastaan uuden, vaan vastakkaisenkin suunnan. -Utrechtin rauha ei ollut muuta kuin aselepo, joka lakkaisi heti kun -Englannin ja Hollannin politiikka eivät tavoittaisi samoja etuja -kuin Ranskan. Sen tähden regentti oli ensiksi ojentanut kätensä -Yrjö I:lle, ja Haagissa oli vahvistettu helmikuun 4. p:nä 1717 -kolmiliiton sopimus, allekirjoittajinaan Ranskan puolesta abbé Dubois, -Englannin valtuutettuna kenraali Cadogan ja Hollannin edustajana -suurpensionääri[51] Heinsius. Se oli suuri askel Euroopan rauhan -turvaamiseksi, mutta ei ratkaiseva. Itävallan ja Espanjan edut pysyivät -yhä jännitystilassa. Kaarle VI ei vielä tunnustanut Filip V:tä Espanjan -kuninkaaksi eikä tämä puolestaan ollut luopunut oikeuksistaan niihin -espanjalaisen monarkian maakuntiin, jotka Utrechtin rauhansopimus oli -Filipin valtaistuimen vahingoksi luovuttanut keisarille. - -Siitä asti oli regentillä vallitsevana aatteena saada ystävällisillä -neuvotteluilla Kaarle VI tunnustamaan Filipin kuninkuus ja pakottaa -vaikkapa voimakeinoilla Filip V jättämään keisarille siirtyneiden -alueiden takaisinvaatiminen. - -Juuri tässä tarkoituksessa oli Dubois parhaillaan Lontoossa, ajaen -neliliiton hanketta vielä innokkaammin kuin aikaisemmin Haagin -sopimuksen. - -Tämä neliliitto yhdistäisi yhdeksi Ranskan ja Englannin, Hollannin ja -keisarikunnan edut, tehden voimattomiksi minkä hyvänsä muun valtion -pyyteet, mikäli nämä neljä valtaa eivät niitä hyväksyisi. Ainoastaan -sitä pelkäsikin Filip V tai oikeammin kardinaali Alberoni, sillä kunhan -Filipillä oli vaimo ja rukousjakkara, ei hän juuri välittänyt siitä, -mitä tapahtui hänen kamarinsa ja kappelinsa ulkopuolella. - -Mutta toisin Alberoni. Siinä oli tuollainen ihmeellinen ura, -jollaisia kansat kaikkina aikoina yhä uudestaan hämmästellen näkevät -valtaistuinten ympärillä luotavan. Hän oli niitä kohtalon oikkuja, -joita sattuma nostattaa ja lyö alas. - -Olisi kiintoisaa historian näkökulmasta käsitellä pienestä syystä -johtuneita suuria seurauksia kreikkalaisajalta meidän päiviimme asti. - -Rakastuminen Helenaan tuotti Troijan sodan ja muutti Kreikan vaiheet. -Lucretian raiskaus karkoitti Tarquiniukset Roomasta. Loukattu aviomies -johti Brennuksen gallit Capitoliumille. Cavan[52] sydämistynyt -isä toimitti maurit Espanjaan. Nuoren hurjapään kirjoittama huono -pilailu vanhan dogin istuimesta oli vähällä suistaa kumoon Venetsian. -Dearbhorgilin karkaaminen MacMurchadin kanssa aiheutti Irlannin -orjuuden. Cromwellille annettu määräys astua pois laivasta, jossa -hän oli lähtemäisillään Amerikkaan, sai tuloksekseen Kaarle I:n -mestauksen ja Stuartien kukistumisen. Ludvig XIV:n ja Louvoisin[53] -kesken syntyi riitaa eräästä Trianonin[54] ikkunasta, ja siitä seurasi -Hollannin sota. Mistress Marshamin puvulle läikähtänyt vesilasillinen -riisti Marlboroughin herttualta[55] päällikkyyden ja pelasti -Utrechtin rauhanteolla Ranskan. Ja Eurooppa oli joutua tulen ja veren -valtaan syystä, että herra de Vendôme[56] vastaanotti Parman piispan -tarpeillaan istuen. - -Sellainen oli ollut Alberonin uran alku. - -Alberoni oli syntynyt puutarhurin majassa. Lapsuudessaan hän toimi -kellonsoittajana, nuorena miehenä vaihtoi palttinamekkonsa lipereihin. -Luonteeltaan hän oli hilpeä vekkuli. Parman herttua kuuli eräänä aamuna -hänen nauravan niin makeasti, että herttua-parka — joka ei nauranut -joka päivä — tahtoi tietää, mikä häntä noin hauskutti, ja käski kutsua -hänet luokseen. Alberoni kertoi hänelle jonkin hullunkurisen jutun; -nauru sai valtaansa hänen korkeutensakin, ja huomaten, että oli hyvä -saada joskus nauraa, herttua otti hänet saattueeseensa. Vähitellen -herttua huvittuneena hänen tarinoistaan havaitsi pilailijallaan -olevan henkevyyttä ja oivalsi, että sitä ominaisuutta saattoi koettaa -vakavissakin tehtävissä. Tässä vaiheessa palasi Parman piispa-poloinen -kotiin peräti karvaalla mielellä ranskalaisen armeijanpäällikön -osoittamasta huomaavaisuuden puutteesta. Tämä lähetin närkkäys saattoi -vaarantaa tärkeitä etuja, joista hänen korkeudellaan oli keskusteltavaa -Ranskan kanssa. Hänen korkeutensa piti Alberonia juuri oikeana miehenä, -joka ei tuntisi nöyryytystä mistään, ja lähetti pastorin saattamaan -loppuun neuvottelun. - -Herra de Vendôme, joka ei ollut sukoillut piispalle, ei pastoristakaan -liikoja piitannut, vaan vastaanotti hänen korkeutensa toisen -lähetin samalla tavoin kuin ensimmäisenkin. Mutta edeltäjänsä -esimerkkiä seuraamatta Alberoni lasketteli juuri puhuttelijansa -erikoistoimituksesta niin lystikkäitä sutkauksia ja niin kummallisia -kehaisuja, että asia tuli päätökseen sillä istumalla ja hän sai -herttualleen selostaa kaiken järjestyneeksi hänen korkeutensa -toiveitten mukaisesti. Siinä syy, miksi herttua käytti häntä toiseenkin -asiaan. Tällä kertaa herra de Vendôme oli istuutumassa pöytään. -Politiikkaan puuttumatta Alberoni tällöin pyysi saada omasta takaa -tarjota hänen maistettavakseen kaksi ruokalajia, pistäytyi keittiöön -ja palasi pian tuoden toisessa kädessään juustokeittoa ja toisessa -makaronilajitelman. Herra de Vendôme huomasi keiton niin herkulliseksi, -että vaati Alberonin pöytäkumppanikseen. Jälkiruokaan tultaessa -italialainen lähetti kävi käsiksi asiaansa käyttäen hyväkseen -mielialaa, johon päivällinen oli saattanut sotapäällikön. Hänen -korkeutensa oli ihmeissään; nerokkaimmatkaan hänen käyttämänsä miehet -eivät olleet menestyneet yhtä luontevasti. - -Alberoni oli varonut luovuttamasta keittotaitonsa salaisuuksia. -Niinpä nyt herra de Vendôme vuorostaan tiedustikin Parman herttualta, -eikö tällä ollut vielä jotakin sovitettavaa hänen kanssaan. Hänen -korkeutensa ei huomannut vaikeaksi keksiä kolmatta lähetystehtävää -ja toimitti Alberonin taaskin matkalle. Tämän onnistui saada -hallitsijansa siihen uskoon, että hänen hyödyllisin paikkansa oli herra -de Vendômen luona, ja johtaa kenraali varmuuteen, että oli mahdoton -elää ilman juustokeittoa ja makaroneja. Seurauksena oli, että herra -de Vendôme kiinnitti hänet palvelukseensa ja lopulta teki hänestä -yksityissihteerin. - -Siihen aikaan herra de Vendôme siirtyi Espanjan taisteluihin. Alberoni -ryhtyi siellä väleihin madame des Ursinsin[57] kanssa, ja kun -herra de Vendôme 1712 kuoli Tignarosissa, antoi ruhtinatar hänelle -palveluksessaan saman toimen kuin hänellä oli ollut edellisessäkin -paikassaan; mutta sekin oli silti yhä nousua. Eikä Alberoni ollut -Italiasta lähdettyään laisinkaan lakannut kehittämästä lahjojaan. - -Ruhtinatar alkoi jo olla vanha, ja se oli Filip V:n silmissä -anteeksiantamaton vika. Niinpä ylikamarirouva päätti Savoijin -Marian kuoltua etsiä tämän seuraajaksi nuorta naista, jonka -välityksellä hän voisi edelleen hallita kuningasta. Alberoni -ehdotti ruhtinattarelle entisen herransa tytärtä, kuvaili hänet -luonteettomaksi ja tahdottomaksi lapseksi, joka ei milloinkaan vaatisi -muuta kuninkaallisuutta kuin nimellistä. Ylikamarirouvaan tehosi tämä -vakuutus, naimaliitto päätettiin, ja nuori prinsessa lähti Italiasta -uuteen kotimaahansa. - -Hänen ensimmäisenä vallankäyttönään oli vangituttaa ruhtinatar des -Ursins, joka oli tullut hänen eteensä hovipuvussa, ja kuljetuttaa -hänet siinä asussa, ilman vaippaa, avorintaisena, kahdentoista asteen -pakkasessa — vaunuissa, jonka ikkunan muuan vartija oli kyynärpäällään -survaissut säpäleiksi — ensin Burgosiin ja sieltä Ranskaan, jonne -hän saapui nähtyään pakolliseksi lainata viisikymmentä pistolia[58] -palvelijoiltaan. Hänen ajomieheltään paleltui käsivarsi, niin että se -oli katkaistava. - -Tullessaan ensimmäisestä kohtauksestaan Parman Elisabetin kanssa -kuningas ilmoitti Alberonille, että tämä oli pääministeri. - -Siitä päivästä oli entinen kellonsoittaja saanut nojautua nuoreen -kuningattareen, joka oli hänelle velkaa kaikesta, ja pitänyt Filipiä -täydellisesti vallassaan. - -Alberoni oli yhä pidättänyt kuningasta tunnustamasta Utrechtin -rauhansopimusta, ja hän haaveili nyt seuraavaan tapaan. Jos salaliitto -menestyisi, jos d'Harmentalin onnistuisi riistää haltuunsa Orleansin -herttua ja tuoda hänet Toledon linnaan tai Saragossan linnoitukseen, -niin Alberoni tunnustaisi regentiksi Mainen herttuan, erottaisi Ranskan -neliliitosta, lähettäisi chevalier de S:t Georgen laivastolla Englannin -rannikolle, toimittaisi Preussin, Ruotsin ja Venäjän — näiden kanssa -solmitun liittosopimuksen nojalla — Hollannin kimppuun. Espanja -käyttäisi sitä kamppailua Napolin ja Sisilian takaisinvalloittamiseen -ja turvaisi kuninkaansa toiselle pojalle Toskanan suurhettuakunnan, -joka oli jäämässä valtiattomaksi di' Medici-suvun sammuessa.[59] -Sitten hän liittäisi katoliset Alankomaat Ranskaan, antaisi Savojin -herttuoille Sardinian, paaville Commachion, Venetsialle Mantuan, -asettuisi etelän suuren liiton johtavaksi sieluksi pohjoista yhtymää -vastaan, ja jos Ludvig XV kuolisi, kruunaisi Filip V:n puolen maailman -kuninkaaksi. - -On myönnettävä, että se oli makaronien valmistajalle suurisuuntainen -yritys.[60] - - - - -PASHA - - -Kaikki tämä oli kaksikymmentäkuusivuotiaan nuoren miehen käsissä, joten -ei ole ihmeteltävää, että hän ensimmältä hieman säikkyi vastuunsa -painoa. Hänen parhaillaan tuumiskellessaan saapui abbé Brigaud. Tämä -oli jo ryhtynyt chevalierin tulevan asunnon hankkimiseen ja löytänyt -hänelle Rue du Temps-Perdun numero 5:stä — Rue du Gros-Chenetin ja -Montmartre-kadun välisestä korttelista — pienen, kalustetun huoneen, -joka soveltui köyhälle nuorelle miehelle hänen tullessaan maalta -Pariisiin uraansa luomaan. Lisäksi hän toi Cellamaren ruhtinaalta -kaksituhatta pistolia. D'Harmental tahtoi kieltäytyä vastaanottamasta -summaa, sillä hänestä tuntui siltä kuin hän ei sitten enää toimisi -omantuntonsa mukaan tai vakaumuksensa kannustamana, vaan antautuisi -puolueen palkkalaiseksi. Mutta abbé Brigaud sai hänet käsittämään, -että tuollaisessa yrityksessä piti taltuttaa herkkätuntoisuuttaan ja -maksaa apureilleen ja että sitä paitsi, jos kaappaus onnistuisi, hänen -täytyisi heti matkata Espanjaan raivaten tiensä kenties kullan voimalla. - -Brigaud vei mukanaan chevalierilta täyden puvun, ostaakseen hänelle -mitan mukaisen asun ja yksinkertaisen, niin kuin oli soveliasta -nuorelle miehelle, joka pyrki virkailijaksi ministeriöön. Abbé oli -tarkka mies. - -Niinpä d'Harmental vietti lopun päivää valmistellen uskottelemaansa -matkaa eikä ikävien yhteensattumien varalta jättänyt ainoatakaan -kirjettä, josta olisi voinut koitua kiusaa jollekulle ystävälle. Yöllä -hän sitten suuntasi askeleensa Saint-Honoré-katua kohti, missä toivoi -Normandiattarelta saavansa tietoja kapteeni Roquefinettestä. - -Hän oli yritykseensä tarvittavasta apulaisesta puhuttaessa heti -ajatellut tuota miestä, johon sattuma oli hänet tutustuttanut ja -joka oli hänen sekundanttinaan antanut näytteen miehuullisuudestaan. -Chevalier oli ensi silmäyksellä tuntenut hänet keskiajan kondottierien -jäännöstä edustavaksi seikkailijaksi, joka aina on valmiina -kunnollisesta maksusta myymään nahkansa kenelle hyvänsä, ja jotka -luovuttavat yksilöiden palvelukseen miekkansa, kun se on käynyt -valtiolle hyödyttömäksi. Tuollaisella miehellä täytyi olla hämäriä ja -salaperäisiä suhteita nimettömiin henkilöihin, jollaisia aina esiintyy -salavehkeiden työvoimana, koneina, jotka pannaan käyntiin niiden -itsensä tietämättä. Työn epäonnistuttua tai onnistuessa he hajaantuvat -jättäen kohun siitä pauhaamaan päänsä päälle ja häviävät hämmästyttävän -jäljettömästi väestön pohjamutaan niin kuin haamut näytelmässä vajoavat -hyvinjärjestetyn lavastuksen salaluukuista. - -Kapteeni Roquefinette oli siis välttämätön chevalierin hankkeille. -Koska salaliittolaisuus synnyttää taikauskoa, d'Harmental alkoi -ajatella, että itse Jumala oli sen miehen johdattanut hänen eteensä. - -Olematta kantavieras, chevalier tunsi La Fillonin. Siihen aikaan oli -muodissa pistäytyä ainakin muutaman kerran juomassa itsensä humalaan -tuon naisen luona, milloin sinne ei menty muulla asialla. Niinpä ei -d'Harmental ollutkaan hänelle "poju", kuten hän vakinaista piiriään -nimitteli, tai "kuoma", jonka hän oli varannut puhuttelusanakseen abbé -Duboisille. Hän oli siellä aivan yksinkertaisesti herra chevalier, -mikä arvonannon osoitus olisi pahoin nöyryyttänyt suurinta osaa hänen -ikätovereitaan. La Fillon kummeksui siis suuresti, kun d'Harmental -tiedusteli saatuaan hänet kutsutuksi esiin voisiko hän puhutella sitä -hänen täyshoitolaistaan, joka tunnettiin Normandiattaren nimellä. - -— Voi hyväinen aika, herra chevalier, hän pahoitteli, — on -todellakin ikävää, että piti näin sattua teille, jonka olisin kovasti -halunnut kiinnittää taloon, mutta Normandiatar on parhaillaan varattu -huomisiltaan asti. - -— Hitto, onpas se sopimatonta, sanoi chevalier. - -— No, ei nyt sopimatontakaan, selitti La Fillon, — vaan sen sai -oikukseen vanha ystävä, jota palvelemaan minä olen aina harras. - -— Silloin kun hänellä on rahaa, tietenkin. - -— Kas siinä te erehdytte. Minä myönnän hänelle luottoa määräsummaan -asti. Minkä sille mahtaa. Se on kyllä heikkous, mutta pitää sentään -olla kiitollinen. Hän se minut toimitti suureen elämään, sillä vaikka -nyt näette minut tässä Pariisin kaikkein parhainta vastaanottaneena -herra regentistä alkaen, olen kuitenkin köyhän kantotuoli-miehen tytär. -Minä en ole niin kuin osa noista komeista herttuattaristanne, jotka -kieltävät alkuperänsä, ja niin kuin kolme neljättäosaa herttuoistanne -ja pääreistänne, jotka teettävät itselleen sukutauluja. Ei, mitä olen, -se perustuu ansiokkuuteeni, ja olen siitä ylpeä. - -— Sanotte siis, virkkoi chevalier, joka siinä mielentilassaan ei ollut -utelias kuulemaan La Fillonin historiaa, — että Normandiatar on täällä -huomenna illalla? - -— On nytkin, herra chevalier, on nytkin. Mutta, niin kuin sanoin, hän -on hauskuttelemassa vanhaa kapteenikarhuani. - -— Mutta niin ollen, hyvä presidentitär (tämä nimitys suotiin -toisinaan La Fillonille sen jälkeen kun hänen ja samannimisen -hovioikeudenpresidentin puolison kesken oli sattunut muuan vaihdos), -sattuisiko teidän kapteeninne olemaankin myös minun kapteenini? - -— Mikä se kapteeni on nimeltään? - -— Roquefinette. - -— Sama mies! - -— Onko hän täällä? - -— On oikein. - -— No, juuri hänelle minulla on asiaa, ja kyselin Normandiatarta -ainoastaan saadakseni tietää kapteenin osoitteen. - -— No, sittenhän kaikki on hyvin, virkkoi presidentitär. - -— Käykäähän siis ystävällisesti kutsumassa kapteenia. - -— Oh, hän ei tule alas, vaikka itse regentti haluaisi häntä puhutella. -Jos tahdotte häntä tavata, niin on mentävä yläkertaan. - -— Ja minne siellä? - -— Huoneeseen numero kaksi, samaan, jossa toissa iltana aterioitte -paroni de Valefin kanssa. Katsokaas, kun hän on rahoissaan, ei mikään -ole hänelle liian hyvää. Hänellä on kuninkaan sydän, vaikka onkin -jäänyt kapteeniksi. - -— Yhä parempaa, virkkoi d'Harmental noustessaan portaita, sen -vastoinkäymisen muiston, joka hänelle oli tuossa huoneessa sattunut, -kykenemättä kääntämään hänen ajatuksiaan niiden uudelta tolalta. — -Kuninkaan sydän, hyvä presidentitär! Sitä minä juuri tarvitsen. - -Jos d'Harmental ei olisi huonetta tuntenutkaan, ei hän kuitenkaan olisi -voinut erehtyä, sillä ensimmäiseen aulaan tullessaan hän kuuli kelpo -kapteenin äänen. - -— Kas nyt, pikku sydänkäpyset, raikui ääni. — Kolmas ja viimeinen -säkeistö, ja sitten yhdessä kertosäe. — Hän aloitti komealla bassolla: - - Avuksi käy, Pyhä Rochus suuri, - kuule, kun kansasi kutsuu juuri - sinua, sortuen vaaraan, vaivaan, - ellet sä käännytä ruoskaa taivaan; - viljamme lakoaa, rutto kulkee, - joka mies piankin jo silmät sulkee, - avuksi tänne jo kiireesti ennätä, - kunhan et mukanas koiraasi lennätä.[61] - -Neljä tai viisi naisääntä kertasi kuorona. - - Avuksi tänne jo kiireesti ennätä, - kunhan et koiraasi mukanas lennätä. - -— Se kävi paremmin, kiitti kapteeni. — Se kävi paremmin. Nyt -siirtykäämme Malplaquetin taisteluun. - -— Hoh, e-ei, intti muuan ääni. — Taistelustanne — olen saanut -kylliksi. - -— Mitä, olet saanut kylliksi taistelustani! Taistelusta, jossa minä -olen ollut mukana omassa persoonassani, saamari! - -— Viis minä siitä! Minä pidän enemmän jostakin romanssista kuin -kaikista ilkeistä sotalauluistanne ja niiden syntisistä sadatuksista! -Ja hän alkoi laulaa: - - Linval kaunokaistaan - ei voinut unhoittaa... - -— Hiljaa! komensi kapteeni. — Enkö minä olekaan täällä enää herrana? -Niin kauan kuin minulla on rahaa, tahdon saada huvini omalla tavallani. -Viimeisen kolikon mentyä on asia toisin. Kujertakaa minulle silloin -ruikutuksianne, eikä minulla ole mitään sanottavaa. - -Tuntui siltä, että kapteenin seuralaiset eivät katsoneet sukupuolensa -arvon mukaiseksi hyväksyä sokeasti tuollaista vaatimusta, sillä -huoneessa nousi sellainen häly, että d'Harmental näki otolliseksi -keskeyttää kiistan. Hän koputti oveen. - -— Avatkaa vain ovi, huusi kapteeni. - -Vastoin kaikkea todennäköisyyttä ei avainta ollutkaan kierretty -lukossa. D'Harmental noudatti pikku Punahilkalle annetun kehotuksen -sanamuodossa saamaansa ohjetta ja oven avattuaan näki edessään -kapteenin, joka loikoi runsaan päivällisen jäännösten joukossa matolla, -nojautuen pieluksiin, naisen yönuttu hartioillaan, suuri piippu suussa -ja ruokaliina kierrettynä pään ympäri turbaaniksi. Hänen ympärillään -oli muutamia naisia. Syrjemmällä oli nojatuolissa hänen pukunsa, josta -pisti silmään uusi olkaruusuke, uuden kalunan saanut hattu ja tuo -mainio miekka, jota Ravanne oli leikillä johtunut vertaamaan äitinsä -isoimpaan paistinvartaaseen. - -— Kah, tekö, chevalier! huudahti kapteeni. — Tapaatte minut kuin -herra de Bonnevalin, seraljissani ja odaliskieni keskellä. Ettekö tunne -herra de Bonnevalia, hyvät neidit? Se on muuan ystäviini kuulunut -kolmikokkinen pasha, joka ei sietänyt romansseja sen paremmin kuin -minäkään, mutta ymmärsi hoidella elämänsä hyvin. Jumala minulle suokoon -samanlaisen uran kuin hänelle, en muuta pyydä.[62] - -— Niin, minä, kapteeni, sanoi d'Harmental, näkemänsä eriskummallisen -kuvaelman edessä kykenemättä pidättämään nauruaan. — Huomaan, että te -ette ollut antanut minulle väärää osoitetta ja kiitän teitä sananne -pitämisestä. - -— Tervetuloa, chevalier, toivotti kapteeni. — Hyvät neidit, pyydän -teitä palvelemaan ystävääni kaikin puolin niin kuin kohtelette minua ja -laulamaan hänelle mitä lauluja hän haluaa. Istuutukaahan, chevalier, ja -syökää ja juokaa kuin olisitte kotonanne, sillä teidän hevostannehan me -juomme ja syömme. Elukka-parasta on runsaasti puolet jo mennyttä, mutta -jäännöksetkin kelpaavat. - -— Kiitos, kapteeni. Olen jo ollut päivällisellä, ja minulla on vain -sana lausuttavaa teille, jos sallitte. - -— En, piru vieköön sallikaan, kielsi kapteeni, — paitsi jos taas on -tapeltava — se kyllä käy kaiken edellä! Jos kohtaukseen minut tahdotte -viedä, niin hyvä on? Annapas siitä säiläni, Normandiatar! - -— Ei, kapteeni, minulla on liikeasia. - -— Vai niin! Sitten toivotan teille vain kaikesta sydämestäni hyvää -yötä, chevalier! Olen enemmän tyranni kuin Theban tai Korinton tyranni, -Arkhias, Pelopids, Leonidas tai mikä Olibriuksen kiho se olikaan, joka -siirsi liikeasiat huomispäivään. Minulla on rahaa huomenna illalla. -Ylihuomenna aamulla voin siis haastella vakavista asioista. - -— Mutta voinko näin ollen luottaa siihen, että tapaamme silloin, -kapteeni? kysyi d'Harmental. - -— Elämässä ja kuolemassa, chevalier! - -— Minäkin luulen, että lykkäys on viisaampaa. - -— Ylettömän viisasta, vahvisti kapteeni. — Sytytä piippusi, Athenais. -Kaada minulle jotakin juotavaa, Normandiatar. - -— Ylihuomiseen siis. - -— Ylihuomiseen. Mutta mistä löydän teidät? - -— Kuunnelkaa, vastasi d'Harmental niin hiljaa, että sivulliset -eivät erottaneet hänen sanojaan. — Kävelkää kymmenestä yhteentoista -aamupäivällä Rue du Temps-Perdun toista laitaa ja tähystäkää silloin -tällöin ilmaan. Saatte kutsun jostakin, ja nousette sitten erään luo, -jonka tunnette. Hyvä aamiainen odottaa teitä. - -— Sovittu, chevalier, kymmenestä yhteentoista aamupäivällä. -Suokaa anteeksi, etten johdata teitä katuovelle, mutta se ei ole -turkkilaisten tapana. - -Chevalier ilmaisi kädenviittauksella, että hän ei välittänyt siitä -muodollisuudesta, ja suljettuaan oven takanaan hän alkoi laskeutua -portaita. Hän ei ollut ehtinyt vielä neljännelle askelmalle, kun kuuli -äskeisessä mieliteossa pysyneen kapteenin alkavan täyttä kurkkua -vedellä tuota kuuluisaa laulua Malplaquetin rakuunoista, joka sai -kenties yhtä paljon verta vuotamaan kaksintaisteluissa kuin oli -taistelukentällekin valunut. - - - - -ULLAKKOKAMARI - - -Seuraavana päivänä abbé Brigaud saapui chevalierin luo samaan aikaan -kuin eilenkin. Siinä oli erinomaisen säntillinen mies. Hän toi kolme -chevalierille perin hyödyllistä tarviketta: puvun, passin ja Cellamaren -ruhtinaan poliisiraportin siitä, mitä herra regentin piti tehdä tänä -maaliskuun 24 päivänä 1718. - -Vaatekappaleet olivat yksinkertaiset kuten pitikin olla hyvän -porvarisperheen pojalla, joka oli tullut tavoittamaan uraa Pariisista. -Chevalier koetteli niitä, ja kaikessa vaatimattomuudessaan ne pukivat -häntä oivallisesti, hänen edullisen ulkomuotonsakin ansiosta. Abbé -Brigaud pudisteli päätään. Hän olisi mieluummin suonut, että chevalier -ei olisi ollut niin pulska, mutta se vastus ei ollut voitettavissa, -joten siihen piti tyytyä. - -Passi oli kirjoitettu señor Diegon nimeen, ja siitä selvisi, että -tällä jalosyntyisen Oropesa-suvun isännöitsijällä oli tehtävänä viedä -takaisin Espanjaan muuan avioton ja mielenvikainen suvun jäsen, jonka -mieleenlyöttymänä oli luulla olevansa Ranskan regentti. Tämä varokeino, -kuten näkyy, otti lukuun, että Orleansin herttua saattoi vaunujensa -sisältä saada huutojaan kuuluviin. Ja kun passi muutenkin oli täysin -kunnossa, Cellamaren ruhtinaan allekirjoittama ja poliisipäällikkö -Voyer d'Argensonin varmentama ei ollut mitään aihetta pelätä, että -regentti kerran vaunuihin saatuna ei matkustaisi hyvällä vauhdilla -Pamplonaan, missä kaikki olisi suoritettuna. Messier Voyer d'Argensonin -nimikirjoituskin oli jäljitelty niin todenmukaiseksi, että siitä oli -annettava mitä parhaat kiitokset ruhtinaan kirjureille. - -Raportti taasen oli selvyyden ja täsmällisyyden mestarinäyte. -Tiedonanto oli päivätty kello kaksi aamulla. - -— Tänään regentti nousee myöhään: hän on illastanut pikkuhuoneissa. -Madame d'Averne oli saapuvilla ensimmäistä kertaa, Madame de Parabèren -sijasta. Toiset naiset olivat herttuatar de Falaris ja Saleri, -Madamen[63] seurueesta. Miehet olivat markiisi de Broglie, kreivi -de Nocé, markiisi de Canillac, herttua de Brancas ja chevalier de -Simiane. Markiisi de Lafare ja herra de Fargy eivät päässeet tulemaan -pahoinvoinnin takia. - -Puolelta päivin pidetään valtioneuvoston kokous. Regentti -ilmoittaa tällöin Mainen herttualle, prinssi de Contille, -herttua de Saint-Simonille, herttua de Guichelle jne. sen -neliliittosopimus-luonnoksen, jonka hänelle on lähettänyt abbé Dubois -ilmoittaen palaavansa kolmen tai neljän päivän kuluttua. - -Muu päiväohjelma omistetaan kokonaan perheseurustelulle. Toissapäivänä -herra regentti naitti tyttärensä, joka hänellä on Desmaretsista ja -joka on saanut kasvatuksensa Saint-Denisin nunnaluostarissa. Nuori -pari tulee päivälliselle Palais-Royaliin, ja sen jälkeen herra -regentti vie heidät Oopperaan, Baijerin prinsessan Charlotten aitioon. -Desmaretsille, joka ei ole tavannut tytärtään kuuteen vuoteen, on -ilmoitettu, että hän voi tulla teatteriin, jos tahtoo nähdä hänet. - -Madame d'Averneen mieltyneenäkin herra regentti yhä lähentelee -markiisitar de Sabrania. Markiisitar pitää vielä ylpeytenään -uskollisuutta, ei miestään, vaan herttua de Richelieutä kohtaan. -Edistääkseen hankkeitaan on herra regentti eilen nimittänyt markiisin -hovimestarikseen. - -— Tuon pitänee olla hyvin hoidettu työ, virkkoi abbé Brigaud, kun -chevalier oli päässyt loppuun. - -— On totisesti, hyvä abbé, vahvisti d'Harmental, — mutta jos -regentti ei vastedes anna meille parempia tilaisuuksia yrityksemme -toimeenpanemiseksi, ei minun ole helppo saatella häntä Espanjaan. - -— Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä! sanoi Brigaud. — Kaikella on -aikansa. Jos regentti tarjoaisikin meille tilaisuuden tänään, ette te -luultavasti kykenisi sitä käyttämäänkään. - -— En kyllä, olette oikeassa. - -— Näette siis, että mitä Jumala tekee, se on hyvin tehty. Jumala -jättää meille tämän päivän muuhun, — käyttäkäämme sitä muuttoon. - -Se ei ollut pitkällinen eikä vaikea. D'Harmental otti käteisvaransa, -muutamia kirjoja, mytyn, jossa oli hänen pukunsa, nousi vaunuihinsa ja -käski ajaa abbén luokse. Sieltä hän palautti vaunut, sanoen lähtevänsä -illalla maalle ja viipyvänsä pari viikkoa, sillä aikaa ei tarvinnut -olla hänestä huolissaan. Sitten vaihdettuaan hienon asunsa siihen, -joka vastasi hänen uutta osaansa, hän abbé Brigaudin saattamana lähti -ottamaan haltuunsa uuden asuntonsa. - -Rue du Temps-Perdun — nykyisen Saint-Joseph-kadun — numero viidessä -sijaitsi huone ja makuukomero neljännessä kerroksessa tai oikeammin -ullakkokerroksessa. Talon omistajatar oli abbé Brigaudin tuttavia, ja -hänen suosituksensa perusteella olikin maalaisnuorukaiselle kustannettu -yhtä ja toista ylimääräisesti. Siellä oli nyt häikäisevän valkoiset -ikkunaverhot, lakanat hienointa pellavakudosta ja kirjastonkin alku -laudakkoineen, joten hän heti ensi silmäyksellä näki tulevansa -täällä kyllä siedettävästi toimeen, vaikka täällä ei ollutkaan samaa -mukavuutta kuin hänen asunnossaan Richelieu-kadun varrella. - -Rouva Denis — abbén ystävätär — odotteli tulevaa vuokralaistaan, -suodakseen tälle kunnian saada hänet saattajakseen kamariinsa. Hän kehui -nuorelle miehelle asunnon kaikkia hyviä puolia, vakuutti hänelle, että -sitä ei olisi voinut antaa kaksinkertaisestakaan maksusta, jolleivät -ajat olisi olleet niin huonot, ja että hänen talonsa oli saanut -erikoisen hyvän maineen, lupasi hänelle, että hänen työskentelyään ei -häiritsisi melu, kun katu oli liian kaita kaksien ajopelien mahtumiseen -rinnatusten, joten ajomiehet hyvin harvoin poikkesivatkaan kujaan. — -Tähän kaikkeen chevalier vastaili niin sävyisästi, että rouva Denis -laskeuduttuaan alakertaan, jossa hän itse asui, kehotti ovenvartijaa -ja tämän vaimoa osoittamaan mitä suurinta huomaavaisuutta hänen uutta -asukastaan kohtaan. - -Vaikka tämä nuori mies ulkomuotonsa puolesta varmastikin veti vertoja -hovin ylväimmillekin herroille, ei hänellä rouvan silmissä suinkaan -näyttänyt olevan etenkään naisia kohtaan sellaista häikäilemätöntä -rohkeatapaisuutta, jota sen ajan keikarinuorukaiset katsoivat asiakseen -yritellä. Tosin abbé Brigaud olikin suojattinsa vanhempien nimessä -suorittanut neljännesvuoden maksun etukäteen. - -Tuokion kuluttua abbé vuorostaan tuli alas rouva Denisin puheille -täydentämään selittelyään nuoren holhottinsa suhteen, joka ei ottaisi -vastaan kerrassaan ketään muuta kuin hänet ja isänsä vanhan ystävän. -Tämän jälkimmäinen oli leirielämässä saaduista, hieman jyrkistä -omituisuuksistaan huolimatta perin arvossapidettävä herra. D'Harmental -oli pitänyt tarpeellisena ryhtyä tähän varokeinoon, jotta kapteenin -ilmestyminen ei liiaksi säikyttäisi kelpo rouva Denisiä, jos tämä -osuisi kohtaamaan hänet. - -Yksin jäätyään chevalier, joka jo oli tarkastellut huoneensa, -päätti ajan kuluksi katsoa ympäristöä. Hän avasi ikkunansa ja alkoi -tutkistella katukuvan kaikkia yksityispiirteitä. - -Ensiksikin hän saattoi todentaa rouva Denisin huomautuksen kadun -käyttämisestä liikenteessä. Leveyttä oli tuskin kymmenestä -kahteentoista jalkaan, ja näin korkealta katsellen se näytti vielä -kapeammalta. Tämä ahtaus, joka varmaankin olisi toiselle vuokralaiselle -merkinnyt haittaa, tuntui hänestä päinvastoin edulliselta, sillä hän -oivalsi heti, että jos häntä ahdistettaisiin, hän voisi ikkunastaan -vastapäiseen ikkunaan työnnettyä lautaa pitkin pujahtaa toiselle -puolelle katua. Oli siis tärkeätä kaiken varalta saada syntymään hyvät -suhteet vastapäisen talon asukkaiden kanssa. - -Valitettavasti ei naapurin puolella ilmennyt seurustelunhalua. Ikkuna -ei ainoastaan ollut tiukasti suljettu, kuten tähän vuodenaikaan oli -luonnollistakin, vaan ruutujen takana riippuvat musliiniuutimetkin -oli vedetty niin tarkasti umpeen, että katse ei voinut tunkeutua -pienimmästäkään rakosesta. Yhtä tarkasti oli suojeltu toinenkin ikkuna, -joka näkyi kuuluvan samaan huoneeseen. - -Vastapäinen rakennus voitti rouva Denisin talon siinä suhteessa, -että siihen kuului viides kerros tai oikeammin pengermäparveke. -Ylinnä, juuri tuon täydellisesti ummistetun ikkunan yläpuolella, -oli ullakkoon muodostettu kamari, josta pääsi tälle pengermälle. -Kaiken todennäköisyyden mukaan siellä asusti joku huomattava kukkien -viljelijä, sillä hän oli kärsivällisyydellä ja aikaakysyvällä -uurastuksella onnistunut muuttamaan pengermän puutarhaksi, jossa oli -puolentoistakymmenen neliöjalan alalla suihkulähde, luola ja lehtimaja. -Suihkulähde tosin toimi vain ylemmäksi sijoitetun vesisäiliön varassa, -jota talvisin taivas täytteli sateillaan ja kesäisin itse omistaja -sangollaan. Samoin on totta, että luola — kylläkin simpukankuorilla -somistettu ja kehystyksenään pieni puinen linnake — ei näyttänyt -olevan missään tapauksessa tarkoitettu ihmisolennon suojaksi, vaan -koirarodun edustajalle. Ja myönnettävä on sekin, että lehtimaja talven -kourissa menetettyään lehvistönsä, muistutti valtavaa kanahäkkiä. - -D'Harmental ihmetteli pariisilaisen porvarin ahkeruutta, jolla hän -saa luoduksi maaseutua ikkunalaudalleen, kattonsa nurkkaukseen, -vieläpä räystäskouruunsa. Hän jupisi Vergiliuksen kuuluisan säkeen: -_O fortunatus nimium!_ ja sitten, tuulenhengen huokuessa jokseenkin -kylmänä, nähdessään vain yksitoikkoisen sarjan kattoja, savutorvia ja -tuuliviirejä, hän sulki ikkunansa, riisuutui, kääriytyi yöviittaansa, -joka vain oli liian mukava herransa nykyiseen asemaan ja istuutui -pehmeään nojatuoliin. Sitten oikaisi säärensä hyvään asentoon, ojensi -kätensä abbé de Chaulien runokokoelmaa kohti ja alkoi joutessaan lukea -neiti Delaunaylle omistettuja säkeitä, joista Malezieux oli hänelle -puhunut. Ne herättivät hänessä uutta kiinnostusta sen jälkeen kun hän -tunsi henkilön.[64] - -Lukemisesta oli tuloksena, että chevalier — samalla kun hymyili kelpo -abbén kahdeksankymmenvuotiaalle rakkaudelle — havaitsi, että hänellä, -runoilijaa kenties onnettomampana, oli sydän aivan tyhjänä. Nuoruus, -miehuullisuus, hyvä ulkomuoto, ylväs ja seikkailunhaluinen mieli olivat -hänelle tuottaneet montakin kaunista voittoa. Mutta siinä kaikessa -hän ei ollut koskaan antanut muuta kuin mitä hänellekin tarjottiin — -ohimeneviä suhteita. Vähän aikaa hän oli uskonut rakastavansa rouva -d'Avernea ja saavansa vastarakkautta. Epävakaiselle kaunottarelle tämä -suuri intohimo ei ollut vastannut jalokivillä somistettua kukkavihkoa -ja sitä turhamaisuuden tyydytystä, että oli tullut miellyttäneeksi -regenttiä. Ennen sen uskottomuuden ilmenemistä chevalier oli luullut, -että sellainen kolttonen syöksisi hänet epätoivoon. Se oli tapahtunut -ja hän oli saanut siitä todisteen. Hän oli ryhtynyt kaksintaisteluun, -koska siihen aikaan tapeltiin mistä hyvänsä aiheesta, mikä -todennäköisesti johtui ankarasta kaksintaistelukiellosta. Sitten hän -oli lopuksi tajunnut, kuinka vähäinen sija hänen sydämessään oli tuolla -suurella intohimolla, jonka hän kuitenkin oli luullut täyttäneen sen -kokonaan. - -On kyllä totta, että viime päivien tapaukset olivat pakostakin -suunnanneet hänen mielensä muihin ajatuksiin, mutta chevalier ei -salannut itseltään, että niin ei olisi käynyt, jos hän olisi ollut -todellisesti rakastunut. - -Suuri epätoivo olisi tuskin sallinut hänen lähteä naamiotanssiaisiin, -ja jollei hän olisi sinne mennyt, ei tätä nopeata ja aavistamatonta -tapahtumasarjaa olisi kehittynyt. Kaikesta tästä johtui chevalierille -vakaumus, että hän oli aivan kykenemätön suureen intohimoon. Niinpä -hän nousi seisaalle, asteli huoneessaan kolme kierrosta valloittajan -ilmein, huokaisi syvään ajatellessaan, kuinka etäiseen aikaan nämä -kauniit mielikuvat luultavasti siirtyisivät, ja palasi verkkaisin -askelin peilin äärestä nojatuolia kohti. - -Silloin hän huomasi, että vastapäinen ikkuna, joka oli tunti sitten -ollut niin suljettu oli nyt avattu selkosen selälleen. Hän seisahtui -koneellisesti, siirsi ikkunaverhoa sivulle ja siirsi katseensa -huoneeseen. - -Se oli kaikesta päättäen naisen asunto. Ensiksikin pisti silmään -kirjailutyö ikkunan lähellä, johon nojasi kahdella sirolla ja sorealla -käpälällä sievä valkoisen- ja ruskeankirjava pikku vinttikoira -uteliaasti tähyillen kadulle. Perällä oli ikkunaa vastapäätä klavesini -avoinna kahden harmonin välissä. Kukikkaan paperin peittämillä -seinillä riippui muutamia pastellimaalauksia puisissa kehyksissä. -Niiden mustalla pohjalla erotti ohuen kultaviirun, ja seinäpaperien -kaltaisilla kuvioilla olivat somistetut myös karttuuniuutimet noiden -musliniverhojen takana, jotka oli niin huolellisesti sovitettu -ikkunaruutuja suojaamaan. Toisesta, raollaan olevasta ikkunasta -näkyivät alkovin uutimet, arvatenkin makuusijaa verhoten. Muu kalusto -oli äärimmäisen yksinkertaista, mutta viehättävän sopusointuista, mikä -ilmeisesti johtui pikku asumuksen vaatimattoman haltijan hyvästä mausta. - -Joku vanha vaimo lakaisi, tomutti ja järjesteli siellä, käyttäen -valtiattaren poissaoloa tähän talousaskareeseen, sillä huoneessa ei -näkynyt ketään muuta, ja oli kuitenkin selvää, että hän ei ollut sen -asukas. - -Vinttikoiran suuret silmät olivat harhailleet joka taholle sellaista -ylimyksellistä välinpitämättömyyttä ilmaisten kuin tälle eläimelle -on ominaista, mutta äkkiä sen katse näytti saavan eloa. Se kurkotti -päätänsä ulos ja sitten ihmeellisen keveästi ja taitavasti hyppäsi -ikkunalaudalle ja istuutui heristäen korviaan ja kohottaen toisen -etukäpälänsä. Chevalier oivalsi näistä merkeistä, että pienen kamarin -asukas lähestyi, ja avasi heti ikkunansa. Kovaksi onneksi oli jo -myöhäistä, kadulla ei näkynyt ketään. Samassa vinttikoira loikkasi -ikkunalaudalta lattialle ja juoksi ovelle. Siitä saattoi päätellä, että -nuori nainen nousi portaita, ja saadakseen rauhassa katsella häntä -d'Harmental kavahti taaksepäin ja kätkeytyi uutimensa suojaan, mutta -samassa vanha vaimo tulikin sulkemaan ikkunan. Chevalier ei ollut -valmistautunut sellaiseen loppuun ja tunsi suurta pettymystä. Hänkin -veti ikkunansa kiinni ja palasi nojatuoliinsa. - -Tämä ei ollut kovinkaan huvittavaa, ja silloin hän — toveruuteen -tottuneena ja tavanomaisesti hyörittyään seuraelämän keskellä — tunsi -kuinka yksinäisyys alkaisi häntä painaa, jos tämä eristäytyminen -pitkistyisi. Hän muisti, että hänkin oli joskus soittanut klavesinia -ja harjoitellut piirtämistä, ja hänestä tuntui, että hän saisi aikansa -kulumaan kärsivällisesti, jos hänellä olisi pienikin spinetti[65] ja -joitakin pastellipuikkoja. Hän soitti luokseen ovenvartijan ja tiedusti -häneltä, mistä nuo välineet voisi hankkia. - -Mies vastasi, että kaikki kaluston lisääminen tietysti kuului asukkaan -tiliin ja että klavesinin saisi kyllä vuokratuksi; pastellipuikkoja -taasen myytiin paperikaupassa, joka sijaitsi Rue de Cléryn ja Rue -de Gros-Chenetin kulmassa. D'Harmental antoi ovenvartijalle kaksi -louisdoria ja selitti, että hän halusi puolen tunnin kuluessa saada -spinetin ja kaikki piirustustarpeet. Iso kultaraha oli peruste, -jonka tehokkuuden hän oli useastikin todennut. Sitten hän kuitenkin -moitti itseään siitä, että oli tällä kertaa sen käyttämisellä -osoittanut kevytmielisyyttä, joka ei soveltunut hänen näennäiseen -asemaansa. Hän kutsui ovenvartijan takaisin ja huomautti tälle, että -hän luonnollisesti tarkoitti saavansa louisdoreillaan klavesinin -vuokrankin maksetuksi kuukauden ajalta, eikä vain piirustuspaperia ja -pastellipuikkoja. Ovenvartija selitti, että oikein yrittäen ja ikään -kuin omaan laskuun tinkien se juuri oli mahdollista, mutta että hänen -varmasti täytyisi maksaa kuljetuksesta erikseen. D'Harmental suostui -siihen. Puolen tunnin kuluttua hänellä oli haluamansa välineet. Siinä -määrin oli Pariisi jo ihmekaupunki jokaiselle loihtijalle, jolla oli -kultainen taikasauva. - -Palattuaan alakertaan ovenvartija huomautti vaimolleen, että jos -neljännen kerroksen nuori mies ei ollut tarkempi rahoistaan, hän voisi -tuottaa omaisilleen häviön, ja näytti aviokumppanilleen kahta kuuden -frangin rahaa, jotka hän oli säästänyt vuokralaisen louisdoreista. -Vaimo otti rahat miehensä kädestä, syyttäen hänen olevan päissään, -ja talletti ne vanhojen vaatekappaleiden röykkiössä piiloteltuun -nahkamassiin, surkutellen niiden isien ja äitien kovaa onnea, jotka -ahertavat tuollaisten tuhlarien hyväksi. - - - - -RUE DU TEMPS-PERDUN PORVARI - - -D'Harmental oli istuutunut spinettinsä ääreen ja paineli koskettimia -parhaansa mukaan. Kauppias oli noudattanut tunnollisuutta ja lähettänyt -hänelle melkein vireessä olevan soittimen, niin että chevalier havaitsi -menestyvänsä oivallisesti ja alkoi uskoa olevansa synnynnäisesti -musikaalinen, jonka lahjakkuuden kehittymiselle oli tarvittu vain -sellaisia olosuhteita kuin hänellä nyt oli. Epäilemättä siinä oli -vähän perääkin, sillä keskellä mitä häikäisevintä juoksutusta hän -huomasi kadun toisella puolella viiden pikku sormen hieman kohottavan -ikkunaverhoa tarkastellen, mistä tuo harvinainen soitto kuului. Pahaksi -onneksi noiden viiden pikku sormen näkeminen sai chevalierin unohtamaan -soittonsa ja nopsasti kääntymään tuolilla siinä toivossa, että hän -näkisi käden takana kasvotkin. Se huonosti harkittu yritys oli onneton. -Uteliaisuudestaan ilmi tullut pienen kamarin valtiatar pudotti uutimen -paikoilleen. Tuollaisen kainouden närkästyttämä d'Harmental meni -sulkemaan ikkunansa, ja koko lopun päivää hän nyrpeili naapurilleen. - -Ilta kului piirustelussa, lueskelussa ja klavesinin soittelussa. -Chevalier ei olisi milloinkaan uskonut, että tuntiin meni niin monta -minuuttia ja päivään niin monta tuntia. Kello kymmeneltä hän soitti -ovenvartijaa, antaakseen hänelle määräyksiä huomispäivää varten. Mutta -ovenvartija ei vastannut. Hän oli jo makuulla. Rouva Denis oli puhunut -totta, hänen talonsa oli rauhan tyyssija. D'Harmental käsitti nyt, että -oli ihmisiä, jotka menivät vuoteeseen silloin kun hänellä oli tapana -nousta vaunuihin vieraskäyntejänsä aloittamaan. Hän johtui paljon -ajattelemaan tuon onnettoman yhteiskuntaluokan kummallisia tapoja, -he eivät tunteneet Oopperaa eikä pikkuillallisia, vaan nukkuivat -yönsä ja valvoivat päivänsä. Hän tuumiskeli, että piti tulla Rue du -Temps-Perdulle sellaista nähdäkseen ja päätti huvittaa ystäviänsä -muistelmillaan. - -Yksi seikka hänelle kuitenkin tuotti mielihyvää, nimittäin että -naapuri valvoi kuten hänkin. Se osoitti ylempää hengentasoa kuin Rue -du Temps-Perdun asukkailla ylipäätään oli. D'Harmental luuli vielä, -että voitiin valvoa ainoastaan haluttomana nukkumaan tai halukkaana -huvitteluun. Hän unohti ne, jotka valvovat pakosta. - -Keskiyön hetkellä valo sammui vastapäisessä kamarissa, ja d'Harmental -päätti vuorostaan heittäytyä makuulle. - -Seuraavana päivänä ilmestyi abbé Brigaud jälleen kello kahdeksalta, -tuoden Cellamaren ruhtinaan salaisen poliisin toisen raportin. Se -kuului seuraavasti: - - "_Kello kolme aamulla_. - - Eilispäivän säännöllisen viettämisen perusteella herra regentti on - käskenyt herättää hänet yhdeksältä. - - Hän vastaanottaa pukeutumistunnillaan eräitä määrättyjä henkilöitä. - - Kello kymmenestä puoleenpäivään on julkinen audienssi. - - Kahdestatoista kello yhteen herra regentti työskentelee - vakoilutoiminnassaan La Vrillièren ja Leblancin kanssa. - - Yhdestä kahteen hän avaa kirjeitä Torcyn[66] kanssa. - - Puoli kolmelta hän menee holhousneuvoston istuntoon ja käy - tervehtimässä kuningasta. - - Kello kolmelta hän lähtee Rue de Seinen pallopelisaliin vastaamaan - Brancasin ja Canillacin kanssa herttua de Richelieun, markiisi de - Broglien ja kreivi de Gacén haasteeseen. - - Kello kuusi hän saapuu Luxemburg-palatsiin herttuatar de Berrin[67] - illallisvieraaksi ja viipyy koko illan. - - Sieltä hän tulee takaisin Palais-Royaliin _vartijoitta_, ellei - herttuatar de Berri toimita hänelle saattuetta omasta väestään." - -— Hitto, _vartijoitta_, hyvä abbé! Mitä ajattelette siitä? virkkoi -d'Harmental, samalla ryhtyen pukeutumaan. — Eikö herahda vesi -kielellenne? - -— Ilman vartijoita kylläkin, vastasi abbé, — mutta matkassaan -lakeijat, ratsaspalvelijat, kuski, kaikki väkeä, joka tosin ei -suurestikaan nouse tappeluun, mutta parkuu pahasti. Oh, malttia, -malttia, nuori ystäväni! Onko teillä siis kova kiire päästä Espanjan -grandiksi? - -— Ei, hyvä abbé, mutta minulla on kiire päästä asumasta -ullakkokamarissa jossa minulta puuttuu kaikki ja täytyy palvella -itseään, kuten näette. Enkö olisi millänikään joutuessani käymään -levolle kello kymmeneltä illalla ja aamulla pukeutumaan ilman -kamaripalvelijaa? - -— Mutta teillä on toki musiikki, huomautti abbé kallistaen korvaansa. - -— Kas tosiaankin! virkahti d'Harmental. — Avatkaapa ikkuna, abbé, -olkaa hyvä, jotta minun nähdään vastaanottavan hyvää seuraa. Se tekee -edullisen vaikutuksen naapureihini. - -— Heh, heh, heh, tuumi abbé täytettyään chevalierin pyynnön, — tuohan -ei ole yhtään hullumpaa. - -— Mitä, eikö hullumpaa! arveli d'Harmental vuorostaan. - - Mutta sehän -on aivan erinomaista! _Armidaa_,[68] toden totta! Enpä olisi uskonut -tapaavani sellaista neljännessä kerroksessa, ja Rue de Temps-Perdun -varrella! - -— Ennustanpa, chevalier, sanoi abbé, — että jos laulajatar on nuori -ja sievä, meidän on viikon kuluttua yhtä vaikea saada teitä lähtemään -täältä kuin nyt jäämään tänne. - -— Hyvä abbé, tuumi d'Harmental päätänsä pudistaen, — jos teidän -poliisinne olisi yhtä tarkka kuin ruhtinaan, niin tietäisitte, että -olen pitkäksi aikaa parantunut rakastelemisesta, ja todistuksena siitä -on tämä. Älkää uskokokaan, että minä vietän päiväni huokailussa — -päinvastoin pyydän teitä lähdettyänne toimittamaan minulle jonkin -piirakantapaisen ja tusinan pullollista oivallisia viinejä. Jätän -valinnan teille, tietäen että olette asiantuntija. Sitäpaitsi ne teidän -lähettäminänne osoittavat holhoojan huomaavaisuutta. Minun ostaminani -ne merkitsisivät kasvatin mässäilyä, ja minun täytyy varjella -maalaismainettani madame Denisin silmissä. - -— Niin kylläkin. En kysy vaikutintanne, se on oma asianne. - -— Teette oikein, hyvä abbé, tämä tapahtuu hankkeemme hyväksi. - -— Tunnin kuluttua ovat piirakka ja viinit täällä. - -— Milloin näen teidät jälleen? - -— Luultavasti huomenna. - -— Huomiseen siis. - -— Lähetätte minut matkoihini? - -— Odotan erästä. - -— Hyvän asian vuoksi jälleenkin? - -— Sen takaan. Menkäähän, Herran haltuun! - -— Muistakaa, että naisen takia meidät karkoitettiin maallisesta -paratiisista. Varokaa naista! - -— Amen! vahvisti chevalier, kädenviittauksella vielä hyvästellen -Brigaudia. - -D'Harmental tosin piti kiirettä hänen lähdöllään, kuten kelpo abbé -oli huomauttanut. Hänen suuri musiikinharrastuksensa, jonka hän oli -vasta eilen keksinyt, oli edistynyt siinä määrin, että hän ei suonut -minkään häiritsevän kuunteluaan. Sikäli kuin ikkuna yhä suljettuna -päästi chevalierin kuuluviin sekä soittimen että laulun säveliä, hänen -naapurillaan ilmeni erikoista musikaalista kykyä. Sormitus oli varmaa, -ääni oli vieno, vaikkakin kantava, ja korkeissa sävelissä se sai sen -syvän värähtelyn, joka ilmaisee tunteellista sydäntä. Hyvin vaikean -ja erinomaisesti esitetyn jakson jälkeen d'Harmental ei voinutkaan -olla taputtamatta käsiään ja huutamatta: — Hyvä! Valitettavasti -tämä voitto, johon esittäjä ei ollut yksinäisyydessään tottunut, ei -rohkaissut häntä, vaan näkyi niin säikäyttävän, että klavesini ja laulu -vaikenivat samassa silmänräpäyksessä, ja täydellinen hiljaisuus seurasi -äkkiä sävelmää, jolle chevalier oli niin varomattomasti ilmaissut -suosiollisuuttaan. - -Sen sijaan hän näki yläpuolella olevan kamarin oven avautuvan. — -Ensin pistäytyi esiin ojennettu käsi, joka nähtävästi tutkisteli -säätä. Tämä ilmeni kaikesta päättäen tyydyttäväksi, sillä kättä -seurasi melkein heti pää, jota peitti pieni karttunilakki sidottuna -otsalle sinipunaisella silkkinauhalla. Pää oli vain edeltäjänä -piankin esittäytyvälle eturuumiille, joka oli verhottu yöröijyn -kaltaiseen aamunuttuun, tämä oli samaa kangasta kuin lakki. Yhä -vieläkään ei chevalier tuosta kaikesta kyennyt tarkoin päättelemään, -kumpaista sukupuolta tämä edusti. Vihdoin kahden pilven lomasta -pujahtanut päivänsäde tuntui rohkaisevan pengermän arastelevaa -asukasta pistäytymään kokonaan ulos. Silloin d'Harmental mustista -sametti-polvihousuista ja kailaviksi kudotuista sukista tunsi -näyttämölle ilmestyneen henkilön miespuoliseksi. - -Hän oli puutarhan hoitelija. - -Edellisten päivien huono sää oli kai estänyt hänen aamujaloitteluaan, -niin että hän ei ollut saanut pidetyksi tavanomaista huolta -puutarhastaan, sillä hän alkoi siellä ilmeisen levottomasti -tarkastella, olivatko tuuli ja sade tuottaneet siellä tärviötä. Mutta -hänen tarkastettuaan perinpohjaisesti suihkulähdettä, luolaa ja -lehtimajaa, puutarhurin rehdit kasvot kirkastuivat ilosta niin kuin -sääkin oli muuttunut aurinkoiseksi. Hän ei ollut ainoastaan huomannut, -että kaikki oli paikallaan, vaan hänen säiliönsäkin oli tulvimassa -yli. Niinpä hän päätti voivansa suoda itselleen sen mielihyvän, että -pani suihkulähteen toimimaan, jollaista tuhlaavaisuutta hän kuningas -Ludvig XIV:n antaman esimerkin mukaan muuten salli itselleen vain -sunnuntaisin. Hän väänsi hanaa, ja viikkosuihku kohosi majesteettisesti -neljä tai viisi jalkaa korkealle. - -Kelpo mies sai siitä niin suurta iloa, että innostui hyräilemään vanhaa -pastoralia, jolla d'Harmentalia oli tuuditeltu, ja toistellen: - - Anna mun mennä, — - jalkani, lennä - leikkihin Metsolan impien kanssa! - -hän juoksi ikkunaan ja huusi kovalla äänellä kahdesti: — Bathilde! -Bathilde! - -Chevalier oivalsi silloin, että viidennen ja neljännen kerroksen -parihuoneet oli sovellettu yhdeksi huoneistoksi ja että puutarhurin ja -musiikinharrastajattaren välillä oli jokin suhde. Mutta ajatellessaan, -ettei jälkimmäinen kainoutensa takia, varmaan tulisikaan pengermälle, -jos hän jäisi ikkunaansa, hän erinomaisen huolettomasti sulki sen, -jättäen kuitenkin uutimiin pikku raon, josta saattoi taampana katsella -kaikkea. - -Hän oli arvannut oikein. Hetkisen kuluttua ilmestyi ikkunapuitteisiin -viehättävä nuoren tytön pää. Mutta kun alue, jolle hänen kutsujansa -oli niin miehuullisesti uskaltautunut, oli varmaan liian kostea, ei -neito mitenkään tahtonut tulla edemmäksi. Pikku vinttikoira oli yhtä -arka kuin valtiattarensakin ja jäi hänen luokseen, valkoiset etukäpälät -ikkunalaudalle nostettuina ja kieltävästi puistellen päätänsä kaikelle -kehottelulle, jolla sitä houkuteltiin pitemmälle kuin sen emäntä oli -tahtonut tulla. - -Miekkosemme ja nuoren tytön kesken syntyi muutaman minuutin puhelu. -D'Harmental sai siten tilaisuuden tarkastella häntä sitäkin -häiriintymättömämmin, kun hänen suljettu ikkunansa salli nähdä -kuulematta. - -Hän näkyi tulleen siihen viehättävään elämänvaiheeseen, jolloin nainen -lapsuudesta nuoruuteen siirtyen saa kaikki kukkivaksi sydämessään ja -kasvoillaan, tunteen, sulon ja kauneuden. Ensi silmäyksellä näki, -että hän ei ollut alle kuudentoista eikä yli kahdeksantoista. Hänessä -ilmeni kummallinen kahden rodun sekoitus: hänellä oli englannittaren -vaaleat hiukset, himmeä hipiä ja aaltoileva kaula, mutta espanjattaren -mustat silmät, korallihuulet ja helmiäishampaat. Kun hän ei käyttänyt -valkoista eikä punaista ihomaalia ja hiusjauhe oli tänä aikana vasta -alkanut tulla muotiin ja olikin muuten vain ylimystön naisille kuuluva, -kuvasteli hänen ihonsa omaa raikkauttaan, eikä mikään pilannut hänen -tukkansa kaunista kimmellystä. - -Chevalier ihastui haltioituneeksi. Hän ei tosiaankaan ollut eläissään -nähnyt muuta kuin kahta lajia naista, Nivernaisin vantteria ja -pyyleviä maalaistyttöjä, isojalkaisia, isokätisiä, lyhythameisia ja -metsästystorven näköisissä päähineissä esiintyviä, ja pariisilaisen -aatelin edustajia, epäilemättä kauniita, mutta sitä kauneutta riudutti -valvominen, huvittelu, joka sai heidät muistuttamaan kukkia näiden -vain harvoin tavatessa siimeksestään auringon säteitä tai kohdatessa -aamun ja illan elvyttävää raikkautta yksinomaan kuuman ansarin ruutujen -rakosista. Hän ei siis tuntenut tätä porvarillista tyyppiä, niin -sanoaksemme seurapiirien ja maalaisväestön välimuotoa, jolla on toisen -kaikki soreus ja toisen raikas terveys. Niinpä hän jäikin naulituksi -paikalleen, ja vielä kauan sen jälkeen, kun nuori tyttö oli vetäytynyt -takaisin, pysyivät hänen katseensa tähdättyinä ikkunaan, johon tuo -ihmeellinen näky oli ilmestynyt. - -Avautuvan oven narina toinnutti hänet hurmiostaan: abbé Brigaudin -piirakka ja viinit tuotiin juhlallisesti chevalierin ullakkokamariin. -Noiden muonavarojen näkeminen palautti hänen mieleensä, että hänellä -oli tällä hetkellä muuta tehtävää kuin antautua unelmointiin ja että -hän oli hyvin tärkeätä asiaa varten kutsunut puheilleen kapteeni -Roquefinetten. Hän veti kellon taskustaan ja huomasi, että se näytti -jo kymmentä. Sehän oli sovittu hetki. Hän lähetti ruokatavarain tuojan -menemään heti kun tämä oli ne laskenut pöydälle, ja otti omaksi -huolekseen muun palveluksen, jotta hänen ei tarvinnut sekaannuttaa -ovenvartijaa pikku hommiinsa, ja uudestaan avaten ikkunansa hän alkoi -vaania kapteeni Roquefinetten näyttäytymistä. - - - - -LIITTOSOPIMUS - - -Hän oli tuskin ehtinyt havaintopaikalleen, kun näki arvoisan kapteenin -pistäytyvän esille Rue du Gros-Chenetiltä, nokka pystyssä, käsi -lanteella ja käynti sotaisena ja päättäväisenä. Hänen hattunsa oli -sellainen ilmapuntari, josta tuttavat saattoivat tuntea herran salaisen -finanssiaseman. Varallisuuden päivinä se oli laskettu hänen päähänsä -yhtä tanakasti kuin pyramidi alustalleen, mutta nyt se oli taas saanut -sen ihmeellisen kaltevuuden, joka oli pistänyt paroni de Valefin -silmään. Yksi sen kolmesta kolkasta melkein kosketti oikeata olkapäätä, -samalla kun vastapäinen kolkka olisi voinut antaa Franklinille -ukkosenjohdattimen ensi ajatuksen neljäkymmentä vuotta varemmin, jos -Franklin olisi kohdannut kapteenin. - -Käveltyään kolmanneksen katua hän kohotti päänsä, niin kuin oli -sovittu, ja keksi chevalierin juuri yläpuolellaan. Odottava ja -odotettu vaihtoivat keskenään merkin, ja punnittuaan välimatkoja -varsin strategisella silmäyksellä ja saatuaan selon ovesta, jonka -täytyi vastata ikkunaa, kapteeni astui rouva Denisin rauhaisan talon -kynnyksen yli yhtä tuttavallisesti kuin kapakkaan. Chevalier puolestaan -sulki ikkunansa ja veti mitä huolellisimmin kaihtimet eteen. Tahtoiko -hän estää kaunista naapuriaan näkemästä häntä kapteenin seurassa? Vai -kapteeniko ei olisi saanut nähdä neitoa. - -Hetken kuluttua d'Harmental kuuli kapteenin askeleet ja kuuluisan -miekan kalahtelun porraskaiteeseen. Kolmanteen kerrokseen päästyään, -ainoan valaistuksen tullessa alhaalta, kapteeni joutui pulaan, -tietämättä pitikö pysähtyä vai jatkaa nousua. Hän yskähteli -merkitsevään tapaan, mutta kun etsittävä ei näkynyt käsittävän sitä -vetoomusta hän virkkoi: - -— Chevalier, kun te luultavasti ette halunnut minua tänne taittamaan -niskaani niin avatkaahan ovenne tai laulakaa, jotta minua opastaa -taivaan valo tai äänenne sointu. Muutoin olen eksyksissä, en enempää -tai vähempää kuin Teseus labyrintissä. - -Ja kapteeni alkoi itse hoilottaa täyttä kurkkua: - - Ariadne[69] impynen, - saanhan sulta keräsen, - sen-sen-sen, sen sen, sen. - -Chevalier juoksi avaamaan oven. - -— Parahiksi, haastoi kapteeni, joka alkoi näkyä puolihämyssä. — -Kyyhkyslakkanne tikkaat ovat hiton pimeät. Mutta tässä lopultakin -olen, tunnussanalle uskollisena, vankkana vartiopaikalla, täsmällisenä -kohtauksessa. Pumppuhuoneen tornikello löi kymmenen juuri kun tulin -Pont-Neufillä. - -— Niin, te olette sananne pitävä, huomaan sen, myönsi chevalier -ojentaen kapteenille kätensä. — Mutta tulkaa nopeasti sisälle, jotta -naapurini eivät kohdista teihin huomiota. - -— Siinä tapauksessa minä olen mykkä, takasi kapteeni. — Ja olettepa, -hän lisäsi viitaten pöydälle levitettyihin piirakkaan ja pulloihin, — -keksinytkin tepsivän keinon suuni sulkemiseksi. - -Chevalier veti oven kiinni kapteenin jälkeen ja kiersi avainta lukossa. - -— Ahaa, salaperäisyyttä? Oivallista, — minä pidän salahommista. -On melkein aina jotakin ansaittavana sellaisten ihmisten parissa, -jotka aloittavat sanomalla: shh! Ette mitenkään olisi voinut kääntyä -sopivamman miehen puoleen kuin nöyrimmän palvelijanne, jatkoi kapteeni -palaten jumalaistarulliseen puheenlaatuunsa. — Näette minussa -vaiteliaisuuden jumalan Harpokrateksen jälkeläisen. Älkää siis -kursailko. - -— Hyvä on, kapteeni, virkkoi d'Harmental, — sillä tunnustan teille, -että minulla on puhuttavaa kyllin tärkeistä asioista, vaatiakseni -ennakolta vaitioloanne. - -— Sen lupaan, chevalier. Antaessani pikku Ravennelle opetusta näin -silmännurkastani teidän käyttelevän miekkaanne harrastelijan tavoin, -ja urheat miehet miellyttävät minua. Ja sitten te kiitokseksi pikku -palveluksesta, lahjoititte minulle sadan louisdorin arvoisen hevosen, -ja minä pidän anteliaista ihmisistä. Kun siis olette kaksinkertaisesti -minun mieheni, niin miksenpä minä olisi kertaalleen teidän? - -— Kas niin, tuumi chevalier, — huomaan että voimme ymmärtää toisiamme. - -— Puhukaa, minä kuuntelen, kehotti kapteeni omaksuen vakavimman -sävynsä. - -— Kuuntelette paremmin istualla, hyvä vieraani. Käykäämme pöytään ja -haukatkaamme aamiaista. - -— Saarnaatte kuin pyhä Johannes Krysostomos, chevalier, kiitti -kapteeni päästäen irti miekkansa ja laskien sen klavesinille -hattunsa viereen. — Siitä johtuu, hän jatkoi istuutuen vastapäätä -d'Harmentalia, — ettei voi lainkaan olla eri mieltä teidän kanssanne. -Tässä ollaan, määritelkää manööveri, ja minä suoritan sen. - -— Maistakaa tätä viiniä sillä aikaa kun minä käyn käsiksi piirakkaan. - -— Oikein, vahvisti kapteeni. — Jakakaamme voimat ja nujertakaamme -vihollinen erillämme. Sitten liitymme jälleen yhteen, tuhotaksemme -rippeet. - -Ryhtyen panemaan täytäntöön tätä teoriaa kapteeni tarttui umpimähkään -pullon kaulaan, nykäisi pois korkin ja kaatoi lasinsa täyteen sekä -kulautti sen alas kurkustaan niin nopeasti, että olisi voinut luulla -hänen saaneen luonnolta aivan erikoisen lahjan. - -— Ohoh, hän puheli maiskuttaen kieltään ja laskien lasin pöydälle -kunnioittavan verkkaisesti, — mitä minä arvoton nyt teinkään. Kumoan -kitaani nektaria kuin sakkamehua, ja aivan aterian alussa! Ah, hän -jatkoi kaataen samasta pullosta toisen lasillisen ja pudistellen -päätänsä. — Roquefinette veikkonen, sinä alat vanheta! Kymmenen -vuotta takaperin olisit ensimmäisestä kitalakeasi koskettaneesta -tipasta tiennyt, mitä olit saamassa, mutta nyt tarvitset useita kokeita -arviointiin. Terveydeksenne, chevalier! - -Tällä kertaa kapteeni varovampana nautti lasillisensa hitaasti, -tyhjentäen sen vasta kolmella kulauksella ja räpyttäen silmiään -tyytyväisyyden merkiksi. Sitten hän lausui: - -— Se on ermitagelaista vuodelta 1702, Friedlingenin taistelun -vuodelta! Jos hankkijallanne on enemmälti tällaista ja hän myöntää -luottoa, niin antakaapa minulle hänen osoitteensa: lupaan hänelle -ahkeran asiakkaan! - -— Hankkijani ei ainoastaan myönnä luottoa, kapteeni, ilmoitti -chevalier luisuttaen valtavan piirakkalevyn pöytätoverinsa lautaselle, -— vaan antaa sitä ystävilleen ilmaiseksi. - -— Oi sitä kelpo miestä! huudahti kapteeni liikutettuna. Ja oltuaan -ääneti tuokion, hän laski molemmat kyynäspäänsä pöydälle ja huomautti -katsellen d'Harmentalia ovelasti veitsensä ja haarukkansa lomitse: - -— Puuhataan siis salaliittoa, hyvä chevalier, ja onnistumiseen -nähtävästi tarvitaan palvelusta tältä vähäpätöiseltä kapteeni -Roquefinetteltä? - -— Kuka teille on sitä sanonut, kapteeni? keskeytti chevalier -väkisinkin hätkähtäen. - -— Kukako? Piru vieköön, hyväkin arvoitus ratkaistavana! Mies -lahjoittelee sadan louisdorin hevosia, juo tavallisissa tilaisuuksissa -viiniä, jota pullo maksaa pistolin, ja asuu Rue de Temps-Perdun -ullakkokamarissa — mitä hittoa hän tekee, ellei vehkeile? - -— No niin, kapteeni, myönsi d'Harmental nauraen, — en yritä kieltää. -Olette hyvinkin saattanut arvata paikalleen. Pelottaako teitä -salaliitto? hän jatkoi täyttäen vieraansa lasin. - -— Pelottaako! Kuka väittää, että mikään maailmassa pelottaisi kapteeni -Roquefinetteä? - -— En minä, kapteeni, koska teitä tuntematta, pelkästään satunnaisen -näkemisen perusteella ja pari sanaa vaihdettuamme, hain teidät käsiini, -jotta saisin apulaisen. - -— Kah, se merkitsee, että jos teidät hirtetään kaksikymmentä jalkaa -korkealle, minulle riittää kymmenen, siinä kaikki. - -— Hitto, kapteeni, tuumi d'Harmental kaataen hänelle uuden lasillisen, -— jos alun pitäen katselisi asioita niiden väärältä puolelta, niin -kuin te teette, ei saisi milloinkaan ryhdytyksi mihinkään. - -— Koska puhuin hirsipuusta? vastasi kapteeni. — Mutta se ei osoita -mitään. Mitä on hirsipuu filosofin silmissä? Yksi tuhannesta elämän -jättämistavasta ja varmasti vähiten kiusallinen. Näkee hyvin, että -te ette koskaan ole katsellut sitä mahdollisuutta, koska kammoatte -sitä. Ja aatelisarvonsa todistamalla voi sitä paitsi saada kaulansa -katkaistuksi kuten herra de Rohan.[70] Näittekö herra de Rohanin -mestausta? jatkoi kapteeni katsoen d'Harmentalia suoraan silmiin. — -Hän oli pulska nuori mies kuten tekin, suunnilleen teidän ikäisenne. -Hän puuttui vehkeilyyn, kuten te tahdotte tehdä, mutta yritys meni -myttyyn. Sattuuhan erehdys kenelle hyvänsä. Hänelle kyhättiin -kaunis musta lava, sitten hänen sallittiin kääntyä ikkunaan jossa -hänen rakastajattarensa katseli, ja lopuksi häneltä leikattiin -saksilla paidankaulus. Mutta pyöveli oli kohelo, tottunut hirttämään -eikä mestaamaan, niin että hänen täytyi huitaista kolmasti kaulan -katkaisemiseksi, eikä hän sittenkään suoriutunut urakasta ennen kuin -veti vyöstään puukon ja sillä sai viimein pään hivutetuksi irti... -Kas vain, te olette miehuullinen! jatkoi kapteeni havaitessaan, -että chevalier oli kuunnellut hirmuisen mestauksen kuvausta -värähtämättömästi. — Tuohon käteen, minä olen miehenne. Ketä vastaan -juonemme punotaan? Onko kysymyksessä Mainen herttua? Onko kysymyksessä -Orleansin herttua? Pitääkö nilkulta katkaista toinen koipi? Pitääkö -sokealta puhkaista toinen silmä?[71] Olen valmis. - -— Ei mitään sellaista, kapteeni, ja jos Jumala suo, ei tule lainkaan -vuodatetuksi verta. - -— Mitä siis asia koskee? - -— Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Mantuan herttuan sihteerin -ryöstöstä? - -— Matthiolin? - -— Niin. - -— Minähän tunnen sen jutun paremmin kuin kukaan. Olin katselemassa, -kun hänet vietiin Pigneroliin. Chevalier de Saint-Martin ja herra de -Villebois sen kaappauksen panivat toimeen, saivat kolmetuhatta livreä -kumpainenkin, itselleen ja miehilleen. - -— Se oli varsin keskinkertainen maksu, sanoi d'Harmental väheksyvästi. - -— Niinkö teistä, chevalier? Kuitenkin kolmetuhatta livreä on sievoinen -summa. - -— Te siis olisitte siitä summasta ottanut sen hoitaaksenne? - -— Olisin kyllä, vastasi kapteeni. - -— Mutta jos teille olisi ehdotettu sihteerin sijasta herttuan -sieppaamista? - -— Kas, se olisi ollut kalliimpaa. - -— Mutta te olisitte silti suostunut? - -— Miksikäs en? Olisin pyytänyt kaksinkertaista palkkiota ja sillä hyvä. - -— Ja jos joku sellainen mies, kuin minä, olisin kaksinkertaista summaa -tarjoten sanonut teille: Kapteeni, minä en syökse teitä yksinäisen -vaaran hämäryyteen, vaan taisteluun, jossa minä olen mukana niin kuin -tekin, pannen samalla tavoin alttiiksi nimeni, tulevaisuuteni, pääni, -niin mitä olisitte vastannut sille miehelle? - -— Olisin ojentanut hänelle käteni kuten nyt teille. No, mitä asia -koskee? - -Chevalier kaatoi viiniä itselleen ja kapteenille. - -— Regentin terveydeksi, hän toivotti, — ja saapukoon hän -vahingoittumattomana Espanjan rajalle niin kuin Matthioli päätyi -Pigneroliin! - -— Ahaa! sanoi kapteeni kohottaen lasin silmiensä tasalle. Sitten hän -hetken kuluttua jatkoi: — Ja miksipä ei? Ihminenhän regenttikin vain -on. Mutta meitä ei mestata eikä hirtetä: meidät teilataan pyörällä. -Toiselle sanoisin sen olevan kalliimpaa, mutta teille en pidä kahta -hintaa, chevalier. Te annatte minulle kuusituhatta livreä, ja minä -hankin tusinan jämeriä miehiä. - -— Mutta luuletteko voivanne luottaa niihin? tiedusti d'Harmental -vilkkaasti. - -— Eiväthän he edes saa tietääkään, mistä on kysymys, vastasi kapteeni. -— He luulevat vedonlyöntiä ratkaistavan, siinä kaikki. - -— Ja minä, kapteeni, virkkoi d'Harmental avaten pulpettipöydän -laatikon ja ottaen sieltä tuhannen pistolin pussin. — Minä tahdon -teille osoittaa, etten tingi ystävien kanssa. Tässä kaksituhatta livreä -kullassa. Ottakaa ne osasuorituksena onnistumisemme varalta. Jos -yrityksemme ajautuu karille, niin kumpainenkin painuu omalle taholleen. - -— Ymmärrättehän, chevalier, vastasi kapteeni ottaen massin ja punniten -sitä kädessään sanomattoman tyytyväisesti, — että minä en rupea teitä -loukkaamaan rahojen laskemisella. Ja milloin kaikki tapahtuu? - -— Sitä en vielä tiedä, hyvä kapteeni, mutta jos olette pitänyt -piirakkaa mukiinmenevänä ja viiniä kunnollisena ja suvaitsette -joka päivä pistäytyä luokseni aamiaiselle, kerron teille asioiden -kehittymisen. - -— Ei tule enää kysymykseenkään, chevalier, haastoi kapteeni, -— vierailut ovat toistaiseksi päättyneet! Kolmenakin päivänä -peräkkäin kun poikkeaisin tänne, olisivat tuon d'Argensonin poliisit -kintereillämme. Onneksi on häntä vastassa toinen ovela, ja jo -kauan olemme leikkineet kissaa ja hiirtä. Ei, ei, chevalier, tästä -hetkestä toiminnan aloittamiseen asti meitä nähtäköön mahdollisimman -vähän tai mieluummin ei ollenkaan. Teidän katunne ei ole pitkä, -ja kun se toisaalta johtaa Rue du Gros-Chenetille ja toisaalta -Montmartre-kadulle, ei minun edes tarvitse astua jalkaani sille. -Kuulkaahan, hän jatkoi irrottaen olkaruusukkeensa, — ottakaa tämä -nauha. Sinä päivänä, jolloin minua tarvitaan luoksenne, naulatkaa se -ikkunanne ulkopuolelle. Minä ymmärrän silloin yskän ja ilmestyn tänne. - -— Mitä, kapteeni! ihmetteli d'Harmental nähdessään kumppaninsa -nousevan ja kiinnittävän miekkansa vyölleen. — Lähdettekö lopettamatta -pulloa! Mikä on vikana viinissä, joka vastikään niin suuresti miellytti -teitä, kun nyt näytte sitä halveksivan? - -— Juuri mieltymykseni takia minä siitä eroan, ja osoittaakseni, että -minä en sitä halveksi, hän lisäsi täyttäen uudestaan lasinsa, — -sanonkin sille viimeiset jäähyväiset. Terveydeksenne, chevalier! Voitte -kehua, että teillä on siinä oiva laatu! Hm! Ja nyt — ei-ei, se loppuu! -Vettä kulauttelen sen päivän päättymiseen asti, jona olen nähnyt -punaisen ruusukkeen liehuvan ikkunassanne. Koettakaa saada se toimeen -mahdollisimman pian, sillä vesi on sellainen neste, joka soveltuu -rakenteelleni hiivatin huonosti. - -— Mutta miksi lähdette näin kiireesti? - -— Siksi että tunnen kapteeni Roquefinetten. Hän on kelpo poika, mutta -ollessaan vastapäätä pulloa hänen täytyy juoda, ja juotuaan hänen -täytyy puhella. Ja puhetuulella ollessanne muistakaa tämä. Puhuessaan -paljon tulee lopulta aina sanoneeksi jonkin tyhmyyden. Hyvästi, -chevalier; älkää unohtako tummanpunaista nauharuusuketta. Minä menen -hoitamaan asioitamme. - -— Hyvästi, kapteeni, toivotti d'Harmental. — Näen hyvillä mielin, -että minun ei tarvitse kehottaa teitä vaiteliaisuuteen. - -Kapteeni teki oikean kätensä peukalolla ristinmerkin suulleen, -painoi hatun tanakasti päähänsä, nosti kuuluisaa miekkaa, jotta -se ei kalahtelisi seiniin, ja laskeutui portaita niin hiljaa kuin -olisi pelännyt jokaisen askeleensa kaiun voivan kiiriä d'Argensonin -virkahuoneeseen. - - - - -KIIKKULAUTA - - -Chevalier jäi yksikseen, mutta äskeisessä kohtauksessa oli -hänelle riittävästi ajattelun aihetta, jotta hänen ei tarvinnut -ikävissään turvautua abbé de Chaulieun runouteen, klavesiiniinsa tai -pastellimaalailuunsa. - -Siihen asti olikin chevalier tuntenut itsensä vain puolinaiseksi -antautuneeksi uskaliaaseen yritykseen, jonka onnellisen tuloksen Mainen -herttuatar ja Cellamaren ruhtinas olivat saaneet väikkymään hänen -silmiensä edessä ja jonka verisestä ratkeamismahdollisuudesta kapteeni -oli hänen miehuullisuuttansa koetellakseen luonut niin karmivan kuvan. -Siihen asti hän oli ollut vain ketjun pää. Yhdeltä puolen katkaisemalla -hän olisi päässyt irti. Nyt hänestä oli tullut kahdelta puolelta -kotkattu välirengas, joka liittyi yhteiskunnan ylimpään ja alimpaan -piiriin. Tästä hetkestä alkaen hän ei enää ollut oma herransa, ja hän -oli kuin Alpeilla eksynyt matkamies, joka seisahtuu keskellä outoa -tietä mittelemään ensi kertaa katseellaan päänsä yläpuolella kohoavaa -vuoria ja jalkojensa juurella ammottavaa laaksoa. - -Onneksi chevalierilla oli tyyntä, horjumatonta ja päättäväistä -urheutta. Hän antautui intomielisenä vaaraan, mutta siihen kerran -jouduttuaan punnitsi sitä järkevästi. Siitä johtui, että chevalierin -täytyi olla yhtä vaarallinen kaksintaistelussa kuin salaliitossa, sillä -kaksintaistelussa hänen kylmäverisyytensä käytti edukseen vastustajan -vähäisintäkin virhettä ja salaliitossa hän harkintakyvyllään pystyi -katkeamien sattuessa solmimaan uudestaan noita hienonhienoja lankoja, -joista usein riippuu suurisuuntaisimpienkin hankkeiden onnistuminen. -Madame du Mainella oli sitten aihetta huomauttaa neiti Delaunaylle, -että hän saattoi jo sammuttaa lyhtynsä, koska oikea mies näytti -lopultakin löytyneen. - -Mutta tämä mies oli nuori. Hänen sydämensä oli vielä avoin kaikille -ensimmäisen ikäkauden kuvitelmille ja runollisille haaveille. Lapsena -hän oli tuonut seppeleensä äidin helmaan, nuorena miehenä oli hän -rientänyt näyttämään komeaa everstinpukuaan rakastetulleen. Kaikissa -hänen elämänsä yrityksissä oli rakastettu kuva sitten leijaillut hänen -edessään, ja hän oli heittäytynyt vaaroihin varmana siitä, että hänen -sortuessaan joku jäisi suremaan hänen kohtaloaan ja säilyttämään -elossa hänen muistoansa. Mutta hänen äitinsä oli kuollut, ja toinen -nainen, jonka rakkauteen hän oli uskonut, oli pettänyt hänet. Hän tunsi -itsensä yksinäiseksi maailmassa, vain edun kiinnittämänä ihmisiin, -joille hänestä koituisi kiusa sitten kun hän ei enää olisi heidän -välikappaleensa ja jotka — jos häntä kohtaisi epäonnistuminen — eivät -suinkaan murehtisi hänen loppuaan, vaan näkisivät siinä huojennuksen -aihetta. - -Tuollaisen eristyneen aseman pitäisi olla suuren vaaran uhatessa -mieluinen jokaiselle miehelle, mutta luontomme itsekkyys on niin -suuri, että se tällaisessa tapauksessa melkein aina tuottaa syvää -alakuloisuutta. Chevalier olisi tällä hetkellä antanut mitä hyvänsä -siitä tiedosta, että joku rakasti häntä, vaikkapa vain koirakin. - -Hän oli vaipunut mietteittensä murheellisimpaan vaiheeseen, kun -kävellessään edestakaisin ikkunansa ohitse huomasi naapurin -ikkunan olevan avoinna. Hän pysähtyi äkkiä, ravisti päätänsä kuin -karkoittaakseen synkimmät ajatuksensa ja sitten nojasi kyynärpäänsä -seinään ja tuki päätään kädellään yrittäen ulkoisten esineiden -katselemisella antaa mielialoilleen toisen suunnan. - -Hän oli etsinyt muistoilleen vieraita kohteita ja toiveilleen nykyisen -asemansa syrjäytymistä, mutta löysikin vain jatkoa mietiskelylleen. - -Nuori tyttö, jonka hän oli nähnyt aamulla, istui ikkunan ääressä, -ottaakseen viimeisiä päivänsäteitä, ja hän valmisti jotakin kirjailun -tapaista. Hänen takanaan oli klavesini avoinna, ja hänen jaloissaan -uinaili tuolilla vinttikoira keveässä unessa. Tämä havahtui -vähäisimmästäkin kadulta nousevasta melusta, heristi korviaan, venytti -soreasti päänsä ikkunalaudan yläpuolelle ja sitten vetäytyi jälleen -makuuasentoon, ojentaen yhden pikku käpälänsä valtiattaren helmaan. -Tuolle kaikelle valoi laskeva aurinko viehättävää hohdetta, joka -tunkeutui kamarin perälle asti kirkastamaan klavesinin vaskikoristeet -ja neulomakehyksen kulmakkeen kultalangat. Muu oli puolihämyssä. - -Johtui varmaankin siitä erikoisesta mielialasta, jonka tämä kaikki -oli aiheuttanut, että chevalierista tällöin tuntui siltä kuin -tyynikatseinen ja viehkeä tyttö astuisi hänen elämäänsä kulissien -taakse jääneenä henkilönä, joka saapuu kappaleen toisessa tai -kolmannessa näytöksessä ottamaan osaa toimintaan ja toisinaan -muuttamaan sen kulun. Niistä vuosista saakka, jolloin vielä saa uniinsa -enkeleitä, ei hän ollut nähnyt tuollaista olentoa. Neito oli aivan -erilainen kuin muut hänen näkemänsä naiset. Hänessä yhtyivät kauneus, -avomielisyys ja teeskentelemättömyys niin kuin muutamissa viehättävissä -muotokuvissa joita Greuze ei ole jäljentänyt luonnosta, vaan nähnyt -mielikuvituksensa heijastamina. - -Silloin d'Harmental unohti kaikki — hänen epäilemättä alhaisen -syntyperänsä, syrjäkadun, jonka varrella hän asui, hänen kamarinsa -vaatimattomuuden. Näkemällä hänessä ainoastaan naisen ja antaen hänelle -kasvojen mukaisen sydämen chevalier ajatteli, kuinka onnellinen olisi -mies, joka ensimmäisenä panisi tuon sydämen sykähtelemään, näkisi -rakkauden kuvastuvan noista suloisista silmistä ja ensimmäisellä -suudelmalla poimisi noilta raikkailta ja puhtailta huulilta sielun -kukan, sanat "rakastan sinua!" - -Sellaisia ovat ne kummalliset vivahteet, joita samat esineet saavat -katselijan aseman muuttumisesta. Viikko takaperin, ylellisyytensä -keskellä, elämänsä vuorotellessa vaarattomasti ravintola-aamiaisen -ja ajometsästyksen, Farolin pallopeli-radalla ratkaistavan -kilpailuerän ja La Fillonin ilotalon mässäilyn vaiheilla, — jos -d'Harmental olisi silloin kohdannut tämän tytön, ei hän varmastikaan -olisi nähnyt muuta kuin viehättävän ompelijattaren, jota olisi -lähettänyt kamaripalvelijansa seuraamaan, sitten seuraavana päivänä -häpeämättömästi tarjotakseen hänelle kenties viisikolmatta louisdoria. -Mutta silloista d'Harmentalia ei enää ollut. Komea keikari, -hienosteleva hullutteleva, hurjasteleva, elämästään varma nuorukainen -oli saanut sijaansa erilleenjoutuneen nuoren miehen, joka yksinään -ja omin voimin samosi hämärässä, ilman ainoankaan tähden opastusta, -ja saattoi äkkiä tuntea maan avautuvan jalkojensa alla tai taivaan -romahtavan päällensä. Tämä mies kaipasi tukea, heikointakin, hän -tarvitsi rakkautta, runollisuutta. Ei ole ihmeteltävää, että hän -etsiessään madonnaa rukoiltavakseen siirsi mielikuvituksessaan tuon -kauniin tytön hänen aineellisesta ja arkisesta piiristään omaan -piiriinsä ja laski hänet menneen palvontansa tyhjälle jalustalle — ei -sellaisena kuin hän varmaankin oli, vaan sellaisena kuin olisi suonut -hänen olevan. - -Äkkiä tyttö nosti päänsä, suuntasi katseensa sattumalta suoraan eteensä -ja huomasi ruutujen läpi chevalierin miettivät kasvot. Hänestä näytti -ilmeiseltä, että nuori mies seisoskeli siinä hänen takia ja katseli -häntä. Hänen poskilleen lehahti heti punastus. Hän ei kuitenkaan ollut -huomaavinaan mitään ja painoi jälleen päänsä kirjailutyötä kohti, mutta -kotvasen kuluttua hän nousi, käveli muutamaan kertaan kamarissaan ja -palasi sitten sulkemaan ikkunansa ilman kainostelua, mutta vieläkin -hieman hämillään. - -D'Harmental jäi hievahtamattomaksi, ikkunan ummistumisesta huolimatta -edeten siinä kuvittelumaassa, jossa hänen ajatuksensa vaelsivat. Kerran -tai kahdesti hän oli näkevinään naapurin kohottavan kaihdintaan ikään -kuin ottaakseen selville, vieläkö hänet häätänyt tungettelija oli -paikallaan. Lopulta kuului muutamia taitavia ja nopeita näppäyksiä. -Näitä seurasi sulosointuinen sävelmä, ja silloin d'Harmental vuorostaan -avasi ikkunansa. - -Hän ei ollut erehtynyt. Hänen naapurittarensa oli todella etevä kyky. -Neito soitti pari kolme kappaletta, liittämättä kuitenkaan omaa -ääntänsä mukaan, ja d'Harmental sai melkein yhtä suurta nautintoa hänen -kuuntelemisestaan kuin äsken näkemisestään. Yhtäkkiä hän pysähtyi -kesken tahtia. D'Harmental otaksui, että soittajatar oli nähnyt hänet -ikkunassa ja tahtoi rangaista häntä uteliaisuudesta tai että keskeytys -johtui jonkun saapumisesta huoneeseen. Hän vetäytyi taemmaksi, mutta -kuitenkin pitäen ikkunaa näkyvissään. - -Piankin hän havaitsi jälkimmäisen olettamuksen osuneen oikeaan. -Ikkunaan tuli mies, siirsi syrjään verhon ja painoi rehdit, leveät -kasvonsa yhteen ruutuun, kädellään naputellen toiseen marssia. -Vaatetuksen huomattavasta muuttumisesta huolimatta chevalier tunsi -hänet suihkulähteen hoitajaksi, jonka oli aamulla nähnyt pengermällä -ja joka oli niin täydellisen tuttavallisesti kaksi kertaa kutsunut -Bathildea. - -Tuo arkinen ilmestys tuotti luonnollisen tuloksensa, palauttaen -d'Harmentalin kuvitteluelämästä todellisuuteen. Hän oli unohtanut tuon -miehen, täydellisen ja kummallisen vastakohdan nuorelle tytölle, jonka -isä, rakastaja tai aviomies hänen ehdottomasti täytyi olla. Mutta -mitä yhteistä saattoi olla tuollaisen miehen tyttärellä, vaimolla -tai rakastajattarella ylvään ja ylimysmielisen chevalierin kanssa? -Nainen — ja se on hänen ikuisesti epäitsenäisen asemansa suuri haitta -— ylenee tai alenee sen henkilön suuruuden tai alhaisuuden mukaan, -jonka käsivarressa hän riippuu, ja tunnustettava on, että pengermän -puutarhurista ei ollut pitelemään Bathilde-rukkaa sillä tasolla, jolle -chevalier oli hänet kohottanut haaveissaan. - -Hän naurahti hupsuudelleen, ja koska oli tullut hämärä eikä hän -eilisaamusta alkaen ollut lainkaan jaloitellut, hän päätti tehdä -kierroksen kaupungilla, varmistautuakseen omin silmin Cellamaren -ruhtinaan raporttien täsmällisyydestä. Hän kääriytyi viittaansa, astui -neljät portaat alas ja suuntasi askeleensa Luxemburg-palatsia kohti, -missä regentin piti abbé Brignaudin tuoman tiedoituksen mukaan olla -illallisella ilman vartiosaattuetta. - -Palatsin edustalle saapuessaan chevalier ei nähnyt mitään merkkiä -siitä, että Orleansin herttua vieraili tyttärensä luona. Portilla -oli vain yksi vartiosotilas, kun tapana oli lisätä toinen heti kun -regentti oli astunut palatsiin. Pihassa ei näkynyt odottelevia -vaunuja, ei ratsupalvelijoita, ei lakeijoita. Oli siis ilmeistä, että -herttua ei ollut vielä saapunut. Chevalier jäi odottamaan, sillä kun -regentti ei koskaan syönyt aamiaista eikä päivemmälläkään maistanut -muuta kuin kupillisen kaakaota kello kahdelta, jätti hän illallisensa -harvoin kello kuutta myöhemmälle. Ja chevalierin kääntyessä Condé- ja -Vaugirard-katujen kulmauksesta oli Pyhän Sulpiciuksen kirkon tornikello -juuri lyönyt viisi ja kolme neljännestä. - -Chevalier viivyskeli puolitoista tuntia Tournon-kadulla, käyskennellen -Rue du Petit-Lionin kulman ja palatsin väliä, havaitsematta merkkiäkään -etsimästään. Neljännestä vailla kahdeksan hän näki jotakin liikettä -Luxemburgissa. Pengermän juurelle vierivät odottelemaan vaunut, -joiden ympäristöä ratsupalvelijat valaisivat soihduilla. Hetken -kuluttua niihin nousi kolme naista. Hän kuuli kuskin huutavan -ratsupalvelijoille: "Palais-Royaliin!" Miehet läksivät laukkaa, vaunut -seurasivat heitä, vahtisotamies teki kunniaa, ja niin nopeasti kuin -Ranskan vaakunalla koristetut upeat vaunut kiitivätkin hänen ohitseen, -tunsi chevalier herttuatar de Berrin, markiisitar de Mouchyn, hänen -seuranaisensa, ja kamarirouva de Ponsin. Chevalierille lähetetyssä -päiväohjelmassa oli paha erehdys. Tytär läksikin isän luo eikä isä -tyttären. - -Tarkkailija odotti kuitenkin vielä, sillä regenttiä oli voinut jokin -tapaturma pidätellä asunnossaan. Tunnin kuluttua vaunut palasivat. -Herttuatar de Berri naureskeli mukaansa tulleen Broglien kertomalle -jutulle. Mitään vakavaa tapaturmaa ei siis ollut sattunut. Vika oli -Cellamaren ruhtinaan poliisissa. - -Chevalier palasi kamariinsa kello kymmenen tienoissa; ainoatakaan -tuttua ei ollut osunut vastaan. Hänellä oli hiukan vaikeuksia -sisäänpääsyssä, sillä ovenvartija oli talon patriarkallisten tapojen -mukaisesti jo makuulla. Muristen hän tuli vetämään teljet sivuun. -D'Harmental sujautti hänen kouraansa pikku-écun[72] ilmoittaen hänelle, -että hänen täytyi joskus tulla myöhään, mutta että hän silloin aina -varaisi avaamisesta saman hyvityksen. Ovenvartija suli kiittelyyn ja -vakuutti hänelle, että hän oli täysin vapaa viipymään ulkosalla kuinka -kauan tahansa, vaikka koko yönkin. - -Huoneeseensa tultuaan d'Harmental huomasi, että naapurilla oli valoa. -Hän laski kynttilänsä tuolinselän taakse ja lähestyi ikkunaansa. Sitten -hän, itse näkymättömissä, saattoi katsella vastapäiseen kamariin sikäli -kun se kävi päinsä verhojen läpi. - -Neito istui pöydän ääressä, nähtävästi piirrellen kartongille -polveaan vasten, sillä hänen ääripiirteensä kuvastuivat mustina takaa -tulevassa valossa. Tuokion kuluttua toinen varjo, jonka chevalier -tunsi kelpo pengermäporvariksi, asteli pariin kolmeen kertaan ikkunan -ja valolähteen väliä. Lopulta varjo lähestyi nuorta tyttöä, tämä -kohotti otsansa, varjo painoi sille suudelman ja poistui kynttilänjalka -kädessään. Vähän jälkeenpäin ilmestyi valoa viidennen kerroksen -ruutuihin. Kaikki nämä pikku seikat puhuivat selvää kieltä; pengermän -mies oli Bathildelle enintään isä. - -D'Harmental, tietämättä miksi, tunsi ilahtuvansa tästä huomiosta. Hän -avasi mahdollisimman varovasti ikkunansa, ja nojaten sen poikkipuuhun, -silmät tähdättyinä varjokuvaan, hän vaipui jälleen samaan haaveiluun, -josta hänet oli aikaisemmin herättänyt naapurin hullunkurinen olemus. -Noin tunnin kuluttua neito nousi, pani kartongin ja piirustuspuikot -pöydälle ja siirtyi makuukomeron puolelle. Hän polvistui jakkaralle -toisen ikkunan eteen ja lausui iltarukouksensa. D'Harmental oivalsi, -että hänen puhdetyöskentelynsä oli päättynyt, mutta muistaessaan -kauniin naapurittarensa kiinnostusta silloin kun hän oli omalta -puoleltaan antanut soiton sävelten kiiriä, tahtoi hän nähdä, saisiko -hän valvomisen pitkittymään, ja istuutui spinettinsä ääreen. - -Hänen odotuksensa täyttyi. Heti ensimmäisistä kosketuksista neito -varpaisillaan lähestyi ikkunaa, tietämättömänä siitä, että valo loi -hänen varjonsa kaihtimeen. Luullen olevansa hyvässä piilossa hän -peittelemättä kuunteli suloäänistä soitinta, joka yölinnun tavoin -heräsi lähettämään sävelmiä pimeyteen. - -Konserttia olisi kenties jatkunut siten tuntikaupalla, sillä -saavuttamastaan tuloksesta innostuneena d'Harmental tunsi olevansa -vireessä. Pahaksi onneksi tuntui kolmannen kerroksen vuokralainen -olevan joku musiikille karsas tomppeli, sillä d'Harmental kuuli -äkkiä ihan jalkojensa alta kepin kopauttelua lattiaan niin rajuna, -että sen täytyi olla suoranaista vaatimusta siirtämään soittelu -soveliaampaan aikaan. Muissa olosuhteissa d'Harmental olisi vähät -välittänyt häpeämättömästä neuvosta, mutta hän tuli ajatelleeksi, -että tuon miekkosen nostama mekastus veisi häneltä rouva Denisin -silmissä hyvän maineen ja että näin tärkeässä pelissä toki piti -kyetä filosofisesti asettumaan muutamien hänen omaksumansa uuden -aseman haittojen yläpuolelle. Niinpä hän ei pitempään vastustanutkaan -yöllistä järjestelyä, joka varmaankin oli sovittu rouvan ja hänen -vuokralaistensa kesken, vaan noudatti kehotusta, sen ilmaisemistavasta -välittämättä. - -Kun ei mitään enää kuulunut, poistui neitonenkin ikkunastaan, ja hänen -pudotettuaan alas sisemmänkin kaihtimen hän katosi d'Harmentalin -näkyvistä. Kamarista heijastui vielä jonkun aikaa valoa, mutta sitten -sekin sammui. Viidennen kerroksen huone oli ollut jo pari tuntia -pilkkosen pimeänä. - -D'Harmental kävi vuorostaan levolle, iloissaan ajatuksesta, että hänen -ja kauniin naapurittaren kesken oli suoranainen kosketuskohta. - -Abbé Brigaud ilmestyi aamulla hänen huoneeseensa tavanomaisen -täsmällisesti. Chevalier oli ollut jo tunnin jalkeilla ja parikymmentä -kertaa lähestynyt ikkunaansa, näkemättä neitoaan, vaikkakin oli -ilmeistä, että tämä oli noussut, vieläpä aikaisemmin kuin hän. - -Herätessään oli chevalier yläruuduista havainnut ulkouutimet vedetyiksi -koholle seinäkannattimiin. Niin ollen hän oli valmis purkamaan alkavaa -pahantuulisuuttaan kehen hyvänsä. - -— Kas, hiisi vieköön, hyvä abbé, hän virkkoi tulijalle heti kun ovi -oli sulkeutunut, — onnitelkaa minun puolestani ruhtinasta hänen -poliisivalvonnastaan. Se on erinomaisessa kunnossa, totisesti! - -— Mitä teillä on sitä vastaan? kysyi abbé Brigaud, huulillaan hymyn -häive kuten enimmäkseen aina. - -— Mitäkö? No, tahdoin eilen itse varmistua sen luotettavuudesta ja -menin Tournon-kadulle väijyksiin neljän tunnin ajaksi, mutta eihän -regentti tullutkaan tyttärensä luokse, vaan herttuatar de Berri -pistäytyi tapaamaan isäänsä. - -— Sen kyllä tiedämme. - -— Vai niin, te tiedätte sen? sanoi d'Harmental. - -— Niin, viittä vailla kahdeksan hän läksi Luxemburg-palatsista madame -de Mouchyn ja madame de Ponsin kanssa ja palasi puoli kymmeneltä tuoden -mukanaan Broglien, joka tuli ottamaan pöydässä regentin paikan, kun -tätä oli odotettu turhaan. - -— Entä regentti, missä hän oli? - -— Regentti? - -— Niin. - -— Se on toinen juttu; sen saatte tietää. Kuunnelkaa tarkoin, niin -saamme nähdä, vieläkö sanotte, että ruhtinaan poliisipalvelu on -pätemätön. - -— Kuuntelen. - -— Raporttimme mukaan herttuan piti eilen kello kolmelta mennä Rue de -Seinelle pelaamaan palloa? - -— Niin. - -— Hän meni. Puolen tunnin kuluttua hän astui ulos pallosalista -pidellen nenäliinaa silmillään. Hän oli vahingossa iskenyt mailalla -silmäkulmaansa niin kovasti, että siihen tuli verihaava. - -— Ahaa, tapaturma siis lopultakin? - -— Malttakaahan. Silloin regentti ei palannutkaan Palais-Royaliin, -vaan antoi ajaa madame de Sabranin luo. Tiedätte kai, missä madame de -Sabran asuu? - -— Hän asui Rue de Tournonin varrella, mutta eikö hän miehensä tultua -regentin hovimestariksi muuttanut Rue des Bons-Enfantsille, aivan -lähelle Palais-Royalia? - -— Aivan. Ja nyt näyttää siltä, että madame de Sabran[73] siihen asti -oltuaan uskollinen Richelieulle, on prinssi-poloisen surkeata tilaa -säälitellen tahtonut osoittaa oikeaksi sananlaskun: Kova onni pelissä, -hyvä onni lemmessä. Madame tarjosi hänelle illallisen, ja puoli -kahdeksalta prinssi lähetti Broglielle madame de Sabranin ruokasalissa -päivätyn kirjelappusen, jossa ilmoitti, että hän ei menekään -Luxemburgiin, ja kehotti häntä lähtemään sijaiseksi ja selittämään -esteen herttuatar de Berrille. - -— Ahaa, sitä juttua siis Broglie vaunuissa kertoi naisten -hauskuttamiseksi. - -— Varmaankin. Käsitättekö nyt? - -— Kyllä, minä käsitän, että regentti ymmärrettävää kykyä vailla -ei voinut viettää iltaansa samanaikaisesti madame de Sabranin ja -tyttärensä luona. - -— Ja senkö vain oivallatte? - -— Hyvä abbé, puhutte oraakkelimaisesti, selittäkäähän. - -— Tulen tänä iltana kello kahdeksan noutamaan teidät, pistäytyäksemme -Rue des Bons-Enfantsille. Paikalliset piirteet puhukoot puolestani. - -— Kas, kas, haastoi d'Harmental, — jo ymmärrän... Palais-Royalin -ollessa niin likellä regentti kävelee matkan. Madame de Sabranin -katuovi on Rue des Bons-Enfantsin puolella. Määrähetkellä aina -suljetaan se Palais-Royalin kuja, joka johtaa samalle kadulle. -Niin ollen hänen täytyy palatakseen kiertää Cour des Fontainesin -suihkulähde-aukion kautta tai Rue Neuve-des-Bons-Enfantsia pitkin, ja -silloin hän on vallassamme! Peijakas, abbé, te olette suuri mies, ja -ellei Mainen herra herttua toimita teitä kardinaaliksi tai ainakin -arkkipiispaksi, ei maailmassa enää ole oikeutta. - -— Minäkin otan sen lukuun. No niin, käsitätte siis, että teidän on nyt -oltava valmiina. - -— Olen jo. - -— Oletteko saanut järjestymään toimeenpanon? - -— Olen kyllä. - -— Pidätte siis yhteyttä miestenne kanssa? - -— Merkillä. - -— Eikä se merkki voi paljastaa teitä? - -— Mahdotonta. - -— Siinä tapauksessa kaikki on kunnossa. Nyt tarvitsee vain haukata -aamiaista, sillä minulla oli niin kova kiire kertomaan teille hyviä -uutisia, että läksin kotoa syömättä. - -— Aamiaista, hyvä abbé! Kelpaapas siitä puhua! Minulla ei ole teille -tarjottavana muuta kuin eilisen piirakan rippeet, ja kolme tai neljä -pulloa viiniä lienee myös säästynyt. - -— Hm, hm! mutisi abbé itsekseen. — Tehkäämme sentään paremmin, hyvä -chevalier. - -— Olen käskettävänänne. - -— Lähdetään alakertaan aamiaiselle kelpo emäntämme, rouva Denisin luo. - -— Miten hitossa minä voisin hänen aamiaispöytäänsä mennä? Enhän edes -lähemmin tunne häntä! - -— Se on minun asiani. Tuon teidät suojattinani. - -— Mutta me saamme kurjan aamiaisen. - -— Olkaa huoletta, minä tunnen täkäläiset keittiötavat. - -— Mutta siitä koituu sietämättömän ikävystyttävä ateria! - -— Mutta te saatte puolellenne sellaisen naisen suosiollisuuden, joka -tunnetaan koko korttelissa järjestystä rakastavaksi ja uskolliseksi -hallituksen kannattajaksi — sellaisen seurustelupiiristä ei koskaan -vainuttaisi salaliittolaista. Ymmärrättekö? - -— Jos tämä tapahtuu yhteisen asian hyväksi, abbé, niin uhraudun kyllä. - -— Siitä puhumattakaan, että se on hyvin miellyttävä perhe. -Kahdesta nuoresta tyttärestä toinen soittaa lemmenviulua[74] ja -toinen spinettiä, ja poika toimii asianajotoimistossa kirjurina. Ja -sunnuntai-iltaisin sinne sopii pistäytyä pelaamaan lottoa.[75] - -— Menkää hiiteen rouva Deniseinenne! Ah, anteeksi, abbé, olette -kenties perheystävä. Siinä tapauksessa olkoon lausumani mitätön. - -— Olen heidän hengellinen ohjaajansa, vastasi abbé Brigaud -vaatimattomasti. - -— Pyydän tuhannesti anteeksi, abbé. Mutta te olette tosiaankin -oikeassa. Rouva Denis on vielä varsin sievä nainen, erinomaisesti -säilynyt, sirot kädet ja kauniit jalat. Hitto, muistanhan hyvin. -Menkäähän edellä, tulen pian. - -— Miksi emme mene yhdessä? - -— Entä pukeutumiseni, abbé? Pitäisikö minun esittäytyä Denis-neideille -näin sukimattomana? Tokihan ulkomuoto kaipaa hiukan huolittelua! -Sitä paitsi on soveliaampaa teidän ilmoittaa minut: minulla ei ole -rippi-isän etuoikeuksia. - -— Totta kyllä, lähden alas, ja ilmoitan tulostanne. Kymmenen minuutin -kuluttua te saavutte itse, eikö niin? - -— Siinä ajassa kyllä. - -— Hyvästi. - -— Näkemiin. - -Chevalier oli ilmaissut vain puolittain totuuden. - -Siistiytymisessäkin oli kenties viimeisteltävää, mutta samalla hän -toivoi näkevänsä vilahduksen kauniista naapuristaan, josta hän oli -uneksinut kaiken yötä. Mutta mieliteko oli tulokseton; turhaan hän -vaani ikkunaverhonsa takana, — vaaleakutrisen ja mustasilmäisen -neitosen ikkuna pysyi tiukasti suljettuna. - -Sen sijaan hän tosin sai nähdä toisen naapurinsa, joka jo tutussa -aamuasussaan raotti oveaan ja eilistä varovaisuuttaan noudattaen -pisti ulos ensin kätensä ja sitten päänsä. Mutta tällä kertaa -hänen reippautensa ei ulottunut pitemmälle, sillä sää oli jonkun -verran sumuinen, ja sumu, kuten tiedetään, on erikoisen haitallinen -pariisilaisen porvarin hyvinvoinnille. Mies yskähti heti kahdesti -ja veti päänsä ja kätensä kamariinsa kuin kilpikonna kuoreensa. -D'Harmental huomasi mielihyvin, että hänen ei tarvinnut ostaa -ilmapuntaria ja että naapuri tekisi hänelle saman palveluksen. - -Ilmestys teki tavallisen tehonsa Bathilde-rukan herättämään -vaikutelmaan. Aina kun d'Harmental keksi naapurinsa, oli hänessä -niin tenhoisaa vetovoimaa, että chevalier ei nähnyt muuta kuin -nuoren naisen, sorean, kauniin, musiikin ja maalauksen harrastajan, -suloisimman ja täydellisimmän olennon, mitä hän oli milloinkaan saanut -ihastella. Niinä hetkinä hän valaisi itseään taivaisilla säteillä, -työntäen varjoon kaiken ympäristönsä. Mutta milloin pengermän -asukas vuorostaan esiintyi chevalierin katseille turpeanaamaisena, -ryhdittömänä, eräille yksilöille ominaiseen tapaan arkisuuden ja -jokapäiväisyyden ilmennyksenä, silloin heti chevalierin into painui -kuin kummalliselle kiikkulaudalle joutuneena. - -Kaikki runollisuus katosi, näkymä sai toisenlaisen valaistuksen ja -d'Harmentalin syntyperäinen ylimysmielisyys pääsi voitolle. Bathilde -ei enää ollut muuta kuin tuon miehen tytär, — pelkkä tyttönen. Hänen -kauneutensa, suloutensa, soreutensa, lahjakkuutensakin ilmenivät -sattuman oikuksi, luonnon erehdykseksi, jollaiseksi katsottaisiin -kaalinkerästä puhkeava ruusu. Chevalier kohautti itsekseen olkapäitänsä -kuvastimessa ja naurahti ääneen, ja käsittämättä enää, mistä häneen -oli iskeytynyt äskeinen vaikutelma. Hän nyt katsoi haihattelunsa -johtuneen ajatustensa askartelusta hänen omituisessa asemassaan ja -yksinäisyydessään, tunnustamatta todellista asianlaitaa — viehkeyden -ja rakastettavuuden vastustamatonta kaikkivaltaa. - -D'Harmental laskeutui siis emäntänsä huoneistoon mitä otollisimmassa -vireessä myöntämään Denis-neitien herttaisuuden. - - - - -DENIS-PERHE - - -Rouva Denis ei ollut katsonut lainkaan soveliaaksi, että kaksi -niin viatonta nuorta tyttöä kuin hänen tyttärensä istuutuisivat -aamiaispöytään nuoren miehen kanssa, joka vasta kolme päivää -Pariisissa oleskeltuaan jo saapui kotiin kello yksitoista illalla -ja soitteli klavesinia kello kahteen aamulla. Abbé Brigaud koetti -turhaan vakuutella hänelle, että talon sisäisen järjestyssäännön -kaksinkertainen rikkominen ei mitenkään saisi kelpo rouvan silmissä -saattaa epäilyttäväksi hänen suojattinsa hyväntapaisuutta, josta hän -vastasi kuin omasta puolestaan. Hän sai toimeen vain sen verran, että -neidit näyttäytyisivät jälkiruoan yhteydessä. - -Mutta chevalier huomasi pian, että äiti salli heidän kuunnella joskaan -ei nähdä. Tuskin oli kolmihenkinen seurueemme asettunut kerrassaan -huolitellun aterian ääreen, jonka lukuiset pikku valmisteet olivat -sekä silmälle että makuaistille herkullisia, kun alkoi kuulua -katkonaisia spinetin säveliä säestyksenä lauluäänelle, jolta ei -puuttunut kantavuutta, vaikka alituiset hairahdukset ilmaisivat -surkeata harjaantumattomuutta. Ensi sävelten kaikuessa rouva Denis -laski kätensä abbén käsivarrelle, ja tyytyväisesti hymyilevänä tuokion -ääneti kuunneltuaan tätä musiikkia, joka saattoi chevalierin ihon -kananlihalle, hän virkkoi vieruskumppanilleen: - -— Kuuletteko? Athenaiksemme siellä soittaa klavesinia, ja Émilie -laulaa. - -Abbé Brigaud osoitti nyökkäyksellä, että hän kyllä tarkkaili sekä -säestystä että laulua, ja polkaisi samalla d'Harmentalia jalalle, -vihjaistakseen hänelle, että tässä tarjoutui tilaisuus pikku -kohteliaisuudelle. - -— Madame, virkkoi chevalier heti, ymmärtäen abbén vetoomuksen, — -olemme teille kaksinkertaisessa kiitollisuuden velassa, kun ette -ainoastaan tarjoa meille oivallista aamiaista, vaan viehättävän -konsertinkin. - -— Niin, lapset siellä kuluttavat aikaansa, selitti rouva Denis kuin -ohimennen. — He eivät tiedä teidän täälläolostanne ja harjoittelevat, -mutta minä käyn kieltämässä. - -Hän liikahti noustakseen. - -— Älkää nyt toki, madame! huudahti d'Harmental. — Olen kyllä maalta -tullut, mutta enhän silti liene aivan tollikko tutustumaan pääkaupungin -kulttuuriin? - -— Jumala varjelkoon minua sellaisesta käsityksestä, monsieur, -vastasi rouva Denis ilkikurisesti, — sillä tiedänhän, että olette -musikaalinen! Kolmannen kerroksen vuokralainen huomautti minulle siitä. - -— Siinä tapauksessa ette ole saanut edullista mielipidettä -lahjoistani, virkkoi chevalier nauraen. — Sillä hän ei näkynyt -suurestikaan pitävän arvossa pikku yrittelyäni. - -— Hän sanoi vain, että hetki oli hänestä omituinen soittamiseen. Mutta -kuunnelkaahan, herra Raoul, lisäsi rouva Denis kallistaen korvaansa -ovelle päin, — nyt, hyvä abbé, Athenaiksemme laulaa ja Émilie säestää -sisartaan lemmenviululla. - -Rouva Denis näytti paremmin suosivan Athenaista. Émilien lauluvuorolla -hän oli puhellut, mutta nyt hän hartaasti kuunteli lemmikkinsä -romanssia alusta loppuun, silmät hellästi tähdättyinä abbé Brigaudiin, -joka vähääkään laiminlyömättä haarukkaansa ja viinilasiaan tyytyi -osoittamaan hyväksymystään päänsä nyökyttelyllä. Athenais muuten lauloi -hieman puhtaammin kuin sisarensa, mutta vastapainona oli toinen vika, -joka chevalierin korvissa kuulosti ainakin yhtä pahalta, äänen sävy oli -tosi arkinen. - -Rouva Denis keikutteli päätänsä väärässä tahdissa niin autuaallisin -ilmein, että siitä sai paljon enemmän kunniaa hänen äidillinen -tunteensa kuin musikaalinen aistinsa. - -Sooloesityksiä seurasi duetto. Neidit olivat päättäneet tyhjentää -koko ohjelmistonsa. D'Harmental vuorostaan etsi pöydän alla abbé -Brigaudin jalkoja, litistääkseen niistä edes toisen, mutta tavatut -olivatkin rouva Denisin, joka omaksui chevalierin hamuilun itselleen -tarkoitetuksi veikistelyksi ja kääntyi armollisesti hänen puoleensa. - -— Te siis, herra Raoul, hän virkkoi vuokralaiselleen, — tulitte -nuorena ja kokemattomana panemaan itsenne alttiiksi kaikille -suurkaupungin vaaroille? - -— Kas, hyvä Jumala, niin, puuttui puheeseen abbé Brigaud, joka -pelkäsi, että d'Harmental tilaisuuden kannustamana ei malttaisi olla -huvikseen vastaamatta jotakin hulluttelevaa. — Näette tässä nuoressa -miehessä, rouva Denis, sellaisen miehen pojan, joka oli minulle -kovin rakas. Toivoakseni hän tuottaa kunniaa hänen kasvatuksessaan -käyttämälleni harrastukselle, sillä suojattini on kunnianhimoinen, -vaikka sitä ei päältä nähden luulisi! - -— Ja hän on oikeassa, myönsi rouva Denis. — Herra Raoulin lahjoilla -ja ulkomuodolla pitänee saavuttaa mitä hyvänsä. - -— Voi, rouvaseni, huomautti abbé, — jos noin alatte hemmotella häntä -pilalle, niinpä enpä enää tuokaan häntä puheillenne! Raoul, poikani, -hän jatkoi isälliseen sävyyn, chevalieriin kääntyen, — toivoakseni et -usko tuosta sanaakaan. Sitten hän kumartui supattamaan rouva Denisin -korvaan: — Hän olisi tuollaisenaankin voinut jäädä Sauvignyyn, -ollakseen siellä ensimmäisellä arvosijalla linnanherran jälkeen. -Hänellä on kolmentuhannen livren vuosikorot taatuista arvopapereista! - -— Juuri saman verran minä aion antaa kumpaisellekin tytölleni, -vastasi rouva Denis korottaen ääntään sen verran, että chevalier -kuulisi, ja luoden häneen syrjäsilmäyksen, nähdäkseen mikä teho tämän -suurellisuuden ilmoittamisella oli. - -Neitien tulevaisuuden vakauttamiselle osui haitaksi, että chevalier -tällä hetkellä ajatteli aivan muuta kuin anteliaan äidin päättämien -myötäjäisten lisäämistä niihin kolmentuhannen livren vuosikorkoihin, -jotka abbé Brigaud oli hänelle varannut. Neiti Émilien kimakkuus, -neiti Athenaiksen altto ja kumpaisenkin kehno säestys olivat saaneet -hänet muistelemaan naapurittarensa puhdasta ja sointuisaa ääntä ja -hänen etevää ja sielukasta soittoaan. Vaipuminen syvään mietiskelyyn -on kummallisen voimakas ulkoisten vaikutteiden vaimentaja, ja sitten -oli chevalier pelastautunut viereisen huoneen hälystä, itseensä -paenneena seuraten sävelmää, joka nousi ja laski hänen muistissaan -ja poissaolevanakin sai taikapanssarin tavoin suojelluksi hänet -ympäristöön kimpoilevista kirskuvista ja parkuvista soinnuista. - -— Katsokaa, kuinka hartaasti hän kuuntelee! sanoi rouva Denis abbélle. -— Onpa mieluisaa osoittaa huomaavaisuutta tuollaiselle nuorelle -miehelle! Kyllä minä pesenkin pään herra Fremondilta! - -— Mikä se Fremond on? kysyi Brigaud kaataen lasiinsa. - -— Kolmannen kerroksen vuokralainen, mokomakin kahdentoistasadan livren -koroillaeläjä, jonka sylikoira on jo tuottanut minulle kinastelua koko -talon asukkaiden kanssa, kunnes hän äsken kävi valittamassa, että herra -Raoul esti sekä häntä että rakkia pääsemästä uneen! - -— Hyvä rouva Denis, neuvoi abbé, — älkää siitä joutuko huonoihin -väleihin herra Fermondin kanssa. Kello kaksi aamulla on sopimaton -hetki, ja jos suojattini ehdottomasti tahtoo valvoa, niin soitelkoon -päiväsaikaan ja jatkakoon iltojaan piirtelemällä. - -— Mitä! Piirustaako herra Raoul myös? huudahti rouva Denis aivan -ihmeissään näin tavattomasta lahjakkuudesta. - -— Piirustaako? Kuin Mignard![76] - -— Voi, rakas abbé, sanoi rouva Denis pannen kätensä ristiin, — jospa -voisimme saada... - -— Mitä niin? kysyi abbé. - -— Jospa voisimme saada häneltä Athenaiksemme muotokuvan! - -Chevalier havahtui hätkähtäen mietteistään niinkuin ruohikolle -nukahtanut vaeltaja, joka unessaan tuntee käärmeen luikertavan -lähelleen ja vaistomaisesti käsittää suuren vaaran uhkaavan. - -— Abbé! hän huudahti säikkyneesti ja suuntasi Brigaud-parkaan -raivostuneen silmäyksen. — Ei mitään tyhmyyksiä! - -— Voi, hyvä Jumala, mikä holhotillenne tuli? tiedusti rouva Denis -pelästyen. - -Abbé oli ymmällä vastauksesta, mutta hänen etsiessään kunnollista -veruketta chevalierin huudahduksen selittämiseen avautui ovi parahiksi, -molemmat Denis-neidit astuivat punehtuen huoneeseen ja oikeaan ja -vasempaan hajaantuen tekivät kumpainenkin menuettikumarruksen. - -— No, tytöt, sanoi rouva Denis tekeytyen ankaraksi, — mitä tämä -merkitsee? Kuka teille antoi luvan lähteä huoneestanne? - -— Äiti kulta, vastasi ääni, josta chevalier kimakkuuden perusteella -luuli tuntevansa neiti Émilien, — pyydämme kauniisti anteeksi, jos -olemme tehneet virheen, ja lähdemme kyllä takaisin. - -— Mutta, äiti kulta, vastasi käreämpi ääni, joka chevalierin päätelmän -mukaan kuului neiti Athenaikselle, — meillä oli käsityksenä, että -saimme tulla jälkiruokaan ehdittäessä. - -— No, jääkäähän nyt sitten, kun kerran olette täällä. Hassua olisi -enää poistuakaan. Sitä paitsi, lisäsi rouva Denis sovittaessaan -Athenaiksen istumaan hänen ja Brigaudin väliin Émilien saadessa sijansa -hänen ja chevalierin välissä, — nuorten tyttöjen on aina hyvä olla -äitinsä siipien suojassa, eikö niin, abbé? - -Ja rouva Denis ojensi tyttärilleen lautasellisen makeisia, joista he -ottivat sormenpäillä ja niin kainosti, että se tuotti kunniaa heidän -hyvälle kasvatukselleen, neiti Émilie praliinin ja neiti Athenais -munavaahtopyörykän. - -Äidin puhuessa ja puuhatessa oli chevalierilla aikaa tarkastella -tyttäriä. Neiti Émilie oli kahdenkymmenenkahden tai kolmen ikäinen -pitkä hiuskale, jonka kerrottiin elävästi muistuttavan isäänsä, herra -Denis-vainajaa, vaikka tämä etu ei näyttänyt hänelle äidin sydämessä -tuottavan edes yhtä suurta sijaa kuin rouva Denisin kahdelle muulle -lapselle kuului. Aina pelätessään tekevänsä pahoin ja saavansa nuhteita -olikin Émilie-parkaan jäänyt synnynnäistä kömpelyyttä, jota hänen -tanssinopettajansa uuttera yrittely ei ollut kyennyt häivyttämään. -Neiti Athenais taasen oli sisarensa täydellinen vastakohta, punakka ja -pyöreäpiirteinen pikku tylleröinen, jolla kuuden- tai seitsemäntoista -vuotensa ansiosta oli kansanomaisesti sanoen hemaisevuutta. Hän ei -tullut herra eikä rouva Denisiin, ja se kummallinen seikka oli antanut -paljon puheenaihetta Saint-Martin-kadun juorukelloille ennen kuin -rouva Denis möi kangaskauppansa ja muutti asumaan taloon, jonka hän -ja hänen miehensä olivat yhteisomaisuutensa tuotolla ostaneet Rue du -Temps-Perdun varrelta. - -Vanhemmistaan erinäköisenäkin neiti Athenais oli silti äitirouvan -ilmetty lemmikki ja sai siitä itsevarmuutta, jota Émilie-poloiselta -puuttui. Hyväluontoisena Athenais aina käytti tätä suosiota — se -mainittakoon hänen kiitoksekseen — vanhemmassa sisaressaan nähtyjen -vikojen puolustamiseen. Terävänä luonteiden huomioitsijana oli -chevalier muuten ensi silmäyksellä havaitsevinaan neiti Athenaiksen -ja abbé Brigaudin kasvonpiirteissä erinäistä yhdenmukaisuutta, joka -olisi oikeastaan voinut vartalon merkillisen yhtäläisyyden ohella -ohjata uteliaita isyyden etsinnässä, ellei sellainen tutkistelu olisi -viisaasti kielletty laeissamme. - -Vaikka kello oli tuskin yksitoista aamupäivällä, olivat sisarukset -pukeutuneet kuin tanssiaisiin mennäkseen ja käyttivät kaulassaan, -käsivarsissaan ja korvissaan koko helyvarastoaan. - -Tämä ilmestys, joka täydesti vastasi d'Harmentalin saamaa -ennakkokäsitystä emäntänsä tyttäristä, oli hänelle uutena mietiskelyn -lähteenä. Koska neidit Denis olivat niin sattuvasti mitä heidän pitikin -olla, nimittäin niin täydessä sopusoinnussa asemansa ja kasvatuksensa -kanssa, niin minkätähden Bathilde, jonka yhteiskunnallinen taso tuskin -oli näinkään korkea, esiintyi ilmeisesti yhtä hienostuneena kuin nämä -alhaissäätyisinä? Mistä johtui samanluokkaisten ja -ikäisten neitojen -kesken niin tavaton ruumiillinen ja henkinen eroavaisuus? Siinä täytyi -piillä jokin kummallinen salaisuus, jonka hän varmaakin saisi jonakin -päivänä selville. - -Toinen vetoomus, jonka abbé Brigaudin polkaisu ilmaisi d'Harmentalille, -sai hänet oivaltamaan, että hänen mietteensä saattoivat kyllä osua -paikalleen, mutta että hän oli niihin antautunut perin epäotollisella -hetkellä. Rouva Denisin sävy olikin jo käynyt niin merkillepantavan -arvokkaaksi, että d'Harmental huomasi pakolliseksi olla hukkaamatta -enää silmänräpäystäkään, jos hän tahtoi häätää emäntänsä mielestä -hajamielisyytensä tuottaman kiusallisen vaikutelman. - -— Madame, hän heti virkkoi mahdollisimman kohteliaasti, — se mitä -minulla on ollut kunnia nähdä perheestänne herättää minussa suurta -halua tutustua siihen kokonaan. Eikö herra poikannekin ole jossakin -lähettyvillä, saadakseni mielihyvän tulla esitellyksi hänelle? - -— Monsieur, vastasi rouva Denis, jolle noin herttainen tiedotus oli -palauttanut kaiken suosiollisuuden, — poikani työskentelee asianajaja -Joullun toimistossa, ja jollei hänellä satu toimitettavaa täällä päin, -ei ole juuri luultavaa, että hän tänä aamuna saa kunnian tavata teitä. - -— Totisesti, rakas oppilaani, huomautti abbé Brigaud viitaten ovelle. -— Sinä olet kuin muinainen Aladdin, sinun tarvitsee nähtävästi vain -lausua toivomus, jotta se heti täyttyisi. - -Ja samassa kuuluikin portaista Marlbouroughin herttuasta sepitetty -laulu,[77] jolla tähän aikaan oli kaikki uutuuden viehätys. Ovi avautui -ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta, ja kynnyksellä näyttäytyi -vanttera, hilpeäkasvoinen nuorukainen, jolla oli paljonkin neiti -Athenaiksen sävyä. - -— Hyvä, hyvä, hyvä! puheli tulija laskien käsivarret ristiin -rinnalleen ja tarkastellen kotinsa tavanomaista sisäkuvaa abbé -Brigaudilla ja chevalier d'Harmentalilla kartutettuna. — Eipä äiti -Denis haikaile! Bonifacen hän lähettää konttoriin eväinä leivänkannikka -ja juustoviipale; hän sanoo nuorelle herralle: 'Mene, kultaseni, -varo ylensyömistä', ja sillaikaa hän pitää kemuja ja kekkereitä! -Onneksi tällä Boniface-poloisella on tarkka vainu. Hän taivaltaa -Montmartre-katua, nuuskii tuulta ja tuumii: Mikä tuolta Rue du -Temps-Perdun viidestä tuoksahtaakaan? Siilon hän lähtee kipittämään, ja -tässä nyt ollaan! - -Ja liittäen sanoihinsa toiminnan Boniface veti ovinurkasta pöydän -ääreen tuolin, istuutuen abbé Brigaudin ja chevalierin väliin. - -— Boniface, sanoi rouva Denis yrittäen omaksua ankaraa sävyä, — etkö -näe, että täällä on vieraita? - -— Vieraita? ihmetteli Boniface, ottaen pöydältä lautasen eteensä. — -Ja mitkä ne vieraat ovat? Tekö isä Brigaud, vai herra Raoulko? Kas, -eihän hän ole vieras, vaan meidän vuokralaisemme. - -Ja siepaten läheltään kulhon, jota oli käytetty äskeiseen tarjoiluun, -hän ryhtyi korvaamaan muiden saamaa etumatkaa. - -— Hitto vieköön, rouva Denis, huomautti chevalier, — huomaan -mielihyväkseni, että olenkin paljon pitemmällä kuin luulin, sillä minä -en tiennyt, että minulla oli kunnia olla herra Bonifacen tuntema. - -— Olisihan kumma, etten minä teitä tuntisi, sanoi asianajajan kirjuri, -suu täynnä; — teillähän on minun huoneeni. - -— Kas vain, rouva Denis, puheli d'Harmental. — Jätitte minut -tietämättömäksi siitä, että minulla on ollut kunnia periä asuntoni -tulevalta perheen päämieheltä? En enää ihmettele, että huoneeni on niin -kodikkaaksi järjestetty. Siinä tuntee äidin huolenpidon. - -— No, onko tuo nyt mitään! Mutta ystävänä voin antaa teille sen -neuvon, ettette liiaksi katselisi ikkunasta. - -— Miksi niin? kysyi d'Harmental. - -— Miksikö? Siksi että vastapäätä on sellainen naapuri... - -— Neiti Bathilde? äännähti chevalier harkitsemattomasti. - -— Kas, te tunnette hänet jo? virkkoi Boniface. — Jaha, sitten asia -menee tavallista menoaan. - -— Oletko vaiti, poika! huudahti rouva Denis. - -— Mutta pitäähän vuokralaisille ilmoittaa, muistutti Boniface, — -milloin talossa on kaupan purkamiseen oikeuttavia seikkoja. Sinä et -toimi asianajajan konttorissa, äitiseni, joten et voi tietää sitä. - -— Se lapsi on kerrassaan terävä, virkkoi abbé Brigaud, siihen -leikkisään tapaansa, josta ei voinut koskaan tietää, tekikö hän pilaa -vai puhuiko tosissaan. - -— Mutta, aloitti jälleen rouva Denis, — mitä tekemistä herra -Raoulilla olisi neiti Bathilden kanssa? - -— Mitä tekemistä? Sitä vain, että hän viikon kuluessa rakastuu -siihen heilakkaan ihan mielettömästi, tai muutoin hän ei ole mies, ja -keimailijattareen ei kuitenkaan kannata hullaantua. - -— Keimailijattareen? toisi d'Harmental. - -— Keimailijattareen juuri, keimailijattareen, vahvisti Boniface. — -Sen sanoin ja siinä pysyn. Viettelijätär, joka tekeytyy sieväksi nuorten -miesten silmissä ja asuu vanhuksen kumppanina. Puhumattakaan hänen -Mirza-pörriäisestään, joka söi kaikki makeiseni ja nyt tavatessaan -minut aina pyrkii näykkimään pohkeitani. - -— Poistukaa, tytöt, huudahti rouva Denis nousten, jolloin neitien -täytyi noudattaa esimerkkiä. — Poistukaa! Teidän puhtaat korvanne -eivät saa kuunnella noin kevytmielistä puhetta. - -Hän työnsi Athenaiksen ja Émilien heidän kamarinsa ovea kohti ja meni -itsekin sinne heidän mukanaan. - -D'Harmentalin valtasi julma halu iskeä herra Bonifacea pullolla päähän. -Asemansa naurettavuuden oivaltaen hän kuitenkin hillitsi itsensä. - -— Mutta, hän huomautti, — minä luulin, että pengermällä näkemäni -kelpo porvari — sillä hänestähän varmaankin puhutte, herra Boniface... - -— Samasta vanhasta heittiöstä! No, mitä luulitte? - -— Oli hänen isänsä, jatkoi d'Harmental. - -— Isänsä? Isäkö hänellä olisi, neiti Bathildella? Ei lainkaan! - -— Tai ainakin enonsa. - -— Ah, enonsa! Bretagnelaiseen tapaan kenties, mutta ei muutoin. - -— Boniface, huomautti rouva Denis majesteettisesti, tullen tyttäriensä -huoneesta, jonka perimmäiseen sopukkaan hän varmaankin oli heidät -karkoittanut, — olen kertakaikkiaan kieltänyt sinulta tuollaiset -kevytmieliset puheet neitien sisartesi kuullen! - -— Kas, niin tosiaankin, haastoi Boniface yhä suorasukaisena, -— neitien sisarteni! Eivätkö he muka siinä iässä voi kuunnella -huomautuksiani, varsinkin Émilie, joka on kaksikymmentäkolme täyttänyt! - -— Émilie on viaton kuin vastasyntynyt lapsi! vakuutti rouva Denis -istuutuen paikoilleen. - -— Viaton! Niin, usko sinä sitä, äitiseni, ja tule autuaaksi! Löysinhän -minä meidän viattomamme kamarista varsin näpsän romaaninkin, kuulkaas, -oikein paastokaudeksi varatun. Minä näytän sen teille, isä Brigaud, -joka olette hänen rippi-isänsä. Saammepa nähdä, tekö olette antanut -hänelle luvan valmistautua sen lueskelulla pääsiäisehtoolliselle. - -— Vaikene, käski abbé, — Näethän, mitä mielipahaa tuotat äidillesi! - -Rouva Denis oli tosiaan joutumassa pahoinvointiseksi, tukehtumaisillaan -siitä häpeästä, että hänen tytärtensä maineelle näin halventava kohtaus -sattui sen nuoren miehen kuullen, johon hän kenties jo äitien tavoin -oli iskenyt silmänsä. - -Miehet eivät usko mihinkään sen vähemmin kuin naisten pyörtymyksiin, -eikä silti mikään helpommin pyydystä heitä. Ja uskoipa hän muuten -tai ei, d'Harmental oli liiaksi seuramies ollakseen sellaisissa -olosuhteissa osoittamatta harrastusta emäntäänsä kohtaan. Hän syöksähti -rouvaa kohti käsivarret levällään, ja siitä oli tuloksena, että -onneton äiti tukikohdan nähdessään heti suistui tarjotulle tuelle ja -hervahduttaen päänsä taaksepäin pyörtyi chevalierin käsivarsille. - -— Abbé, sanoi d'Harmental, herra Bonifacen käyttäessä tilaisuutta -kaikkien pöydälle jääneiden namusien sullomiseen taskuihinsa, — abbé, -työntäkää tähän nojatuoli! - -Abbé teki pyydetyn palveluksen levollisen verkkaisesti kuin ainakin -mies, joka on tottunut tällaisiin tapauksiin ja tietää olla nuoletta -seurauksista. Rouva Denis sovitettiin nojatuoliin istumaan, d'Harmental -piteli hänen nenänsä edessä hajusuoloja, ja abbé Brigaud naputteli -kämmenpohjia. Mutta tästä touhusta huolimatta ei rouva Denis näyttänyt -mitenkään taipuvaiselta tointumaan. Yhtäkkiä ja aivan aavistamattomasti -hän kiljahtaen poukkosi seisaalle kuin joustimen ponnahduttamana. -D'Harmental luuli hermokohtauksen seuranneen voipumusta; hän tosiaan -pelästyi, sillä nais-paran kirkaisussa oli niin todellisen hätääntynyt -sävy. - -— Ei mitään, ei mitään! tyynnytti Boniface. — Minä vain kaadoin -hänen niskaansa veden, joka oli jäänyt karahviin. Se palauttaa hänet -kuntoon. Näettehän, että hän ei enää tiennyt miten toipua. No, mitä -nyt? jatkoi armoton nuorukainen nähdessään rouva Denisin katselevan -häntä hurjistuneesti. — Minä se olen. Eikö äiti kulta enää tunne pikku -Bonifaceaan, joka rakastaa sinua niin suuresti? - -— Madame, virkkoi d'Harmental hämillään tilanteesta, — olen peräti -pahoillani kaikesta tapahtuneesta. - -— Voi, monsieur, huudahti rouva Denis puhjeten kyyneliin, — minä olen -kovasti onneton! - -— Älähän nyt itke, äitiseni! Olet jo kylliksi lionnut, puhui -Boniface. — Mene pikemmin vaihtamaan paita; mikään ei ole terveydelle -haitallisempaa kuin selkään liimautuva paita. - -— Sillä lapsella on järkeä, yhtyi Brigaud, — ja luullakseni teidän -olisi hyvä noudattaa hänen neuvoaan, rouva Denis. - -— Jos minä rohkenen liittää suostutteluni abbén kehoitukseen, lisäsi -d'Harmental, — niin pyytäisin teitä olemaan välittämättä meistä, -madame. Onkin sitä paitsi jo aika meidän lähteä, joten hyvästelemme -teidät. - -— Menettekö tekin, abbé? kysyi rouva Denis luoden Brigaudiin suruisen -katseen. - -— Minua, selitti Brigaud, joka ei nähtävästi huolinut lohduttajan -osaa, — minua odotellaan Hôtel[78] Colbertissa, enkä voi mitenkään -viipyä enää. - -— Hyvästi siis, hyvät herrat, sanoi rouva Denis tehden kumarruksen, -joka pahoin menetti majesteettisuuttaan, kun ylhäältä kaadettu vesi -alkoi vuotaa alapäästä. - -— Hyvästi, äitiseni, toivotti Boniface, hemmotellun lapsen -huolettomuudessa mennen kietaisemaan kätensä rouva Denisin kaulaan. — -Onko sinulta mitään ilmoitettavana herra Joullulle? - -— Hyvästi, ilkimys! vastasi naispoloinen syleillen poikaansa -puolittain myhäilevänä ja puolittain vielä pahastuksissaan, mutta -mukautuen siihen vetovoimaan, jota äiti ei kykene vastustamaan. — -Hyvästi, ja ole kiltti! - -— Kuin kuva, äiti kulta, mutta sillä ehdolla, että valmistat meille -päivälliseksi jonkin herkkupalan, eikö niin? - -Ja asianajajan kolmas kirjuri hyppeli tavoittamaan abbé Brigaudin ja -d'Harmentalin, jotka olivat jo ehtineet porrassillakkeelle. - -— No noh, pikku peijooni, virkahti abbé sipaisten liivintaskuaan, — -mitä sinä sieltä kaivat? - -— Älkää ottako huomataksenne, isä Brigaud. Tutkin vain, eikö -vyötärystaskuunne ole jäänyt pikku-écua ystävällenne Bonifacelle. - -— Maltas, sanoi abbé, — tuossa on iso, jätä meidät rauhaan ja kapaise -tiehesi. - -— Isä Brigaud, haastoi Boniface kiitollisuutensa yltäkylläisyydestä, -— teillä on kardinaalin sydän, ja jollei kuningas tee teistä enempää -kuin arkkipiispan, niin se on kelvotonta! Hyvästi, herra Raoul, hän -jatkoi puhutellen chevalieria niin tuttavallisesti kuin olisi tuntenut -hänet vuosien ajalta. — Sanon vieläkin, varokaa neiti Bathildea, jos -tahdotte varjella sydäntänne, ja nakatkaa kalikalla Mirzaa, jos pidätte -lukua pohkeistanne! - -Ja heilauttaen toisen jalkansa kaidepuulle hän yhdellä ponnahduksella -luiskahti katuovelle, lainkaan koskettamatta ensimmäisen kerroksen -portaiden tusinaa askelmaa. - -Brigaud seurasi Boniface-ystäväänsä rauhaisempaan tapaan, sovittuaan -chevalierin kanssa kohtauksen kello kahdeksaksi illalla. D'Harmental -nousi ullakkokamariinsa syvissä mietteissä. - - - - -TUMMANPUNAINEN NAUHARUUSUKE - - -Chevalierin ajatuksia ei askarruttanut lähenevä ratkaisu, jossa hän oli -valinnut niin tärkeän osan, eikä myöskään se abbé Brigaudin erinomainen -varokeino, että hän oli majoittanut uuden ystävänsä sellaiseen taloon, -johon hänen tapanaan oli ollut kymmenen vuoden aikana pistäytyä -melkein päivittäin, niin että heidän kohtauksensa eivät tiheämminkään -tapahtuvina voineet herättää huomiota. Hänen mielessään ei ollut -rouva Denisin majesteettinen lausunta, ei neiti Émilien soprano -tai neiti Athenaiksen altto eikä herra Bonifacen kujeellisuus. Hän -ajatteli yksinomaan Bathilde-rukkaa, jota oli emäntänsä luona kuullut -käsiteltävän niin loukkaavasti. - -Kuitenkaan ei Bonifacen karkea syytös ollut vähääkään tehonnut niihin -vielä sekaviin ja selittämättömiin tunteisiin, joita nuori tyttö oli -chevalierissa herättänyt. Ensimmäinen vaikutelma oli tosin ollut -kiusaantunut, inhon aistimus. Mutta ajatellessaan asiaa hän oli heti -seuraavassa hetkessä käsittänyt, että tuollainen liitto oli mahdoton. - -Sattuma saattaa harvinaisuutena tuottaa vähäpätöisellekin isälle -viehättävän tyttären. Välttämättömyys voi naittaa nuoren ja kauniin -naisen vanhalle ja alhaissyntyiselle miehelle. Mutta ainoastaan -rakkaus tai voitonpyyntö saa syntymään sellaisia säännöttömiä suhteita -kuin oletettiin neljännen kerroksen neidin ja pengermän porvarin -yhteiselämäksi. Noiden kahden niin täydellisesti vastakkaisen ihmisen -kesken ei voinut vallita rakkaus ja vielä vähemmin saattoi sitä -suhdetta johtaa voitonpyynnistä, sillä joskaan heidän elintasonsa ei -painunut kurjuuteen asti, ei se varmastikaan kohonnut keskinkertaista -korkeammalle. - -D'Harmental siis uskoi, että Bathildea ei voinut sanoa tyttärekseen -eikä vaimokseen tai jalkavaimokseen tuo kamala naapuri, jonka -pelkkä näkeminen oli siihen asti riittänyt niin kummalliseksi -vastavaikutukseksi chevalierin orastavalle rakkaudelle. Ellei neito -siis ollut yksikään noista kolmesta, niin Bathilden syntyperään liittyi -jokin salaisuus, ja jos siihen kerran liittyi salaisuus, ei Bathilde -ollutkaan se, mikä hän näytti olevan. - -Tällöin kaikki selvisi, tuo ylimyksellinen kauneus, viehättävä sulous, -erinomainen kasvatus menettivät arvoituksellisuutensa. Bathilde kuului -yläpuolelle sen aseman, jossa hänen täytyi pakosta olla. Neidon -kohtalossa oli tapahtunut sellainen muutos, jotka ovat yksilölle -samaa kuin maanjäristykset kaupungeille. Hänen elämässään oli jokin -luhistunut, pakottaen hänet laskeutumaan siihen alempaan piiriin, jossa -hän nyt vietti päiviään, ja hän oli kuin tuollainen alassyösty enkeli, -joiden täytyy jonkun aikaa elää ihmiselämää, vain odotellen kunnes -Jumala palauttaa heille siivet taivaaseen nousemiseksi. - -Chevalier saattoi niin ollen oman arvonsa tuntoa menettämättä rakastua -Bathildeen. Sydämen joutuessa vastatusten ylpeyden kanssa sillä on -oivallisia apukeinoja korskean vihollisensa eksyttämiseksi. Silloin -kun Bathildella oli nimi, oli hänellä luokkansa, eikä hän voinut -siirtyä siitä Popiliuksen[79] kehästä, jonka hänen ympärilleen perhe -piirsi. Mutta nimettömänä ja perheettömänä ollessaan hän saattoi -ympäröivästä yöstä vapautua sädehtivään kirkkauteen, ja niin ollen ei -mikään enää pidätellyt rakastavan miehen mielikuvitusta kohottamasta -häntä toiveissaan sellaiselle tasolle, jota neito itse ei olisi -rohjennut edes katseellaan tavoittaa. Niinpä d'Harmental ei suinkaan -ottanut varteen neuvoa, jonka nuori herra Boniface oli hänelle niin -ystävällisesti antanut, vaan kamariinsa päästyään meni suoraa päätä -vilkaisemaan ikkunastaan, millä kannalla naapurin ikkuna oli. Se oli -selkosen selällään. Jos chevalierille olisi viikko sitten sanottu, -että niin yksinkertainen ilmiö kuin avattu ikkuna voisi saattaa -hänen sydämensä pamppailemaan, olisi hän varmaan makeasti nauranut -tällaiselle olettamukselle. Kuitenkin oli asian laita näin, sillä hän -painoi hetkiseksi käden povelleen kuin pitkällisen painostuksen jälkeen -hengähtävä ja nojasi sitten toisella kädellään seinään ja katseli -verhon kulmauksesta tyttöä hänen näkemättään. Hän pelkäsi toisen -muutoin säikkyvän kuten eilenkin tästä itsepintaisesta tarkkailusta, -jonka syyksi hän saattoi olettaa yksistään uteliaisuuden. - -Hetken kuluttua d'Harmental huomasi, että kamarin täytyi olla -tyhjillään, sillä toimekas ja nopsajalkainen neito olisi varmasti -jo moneenkin kertaan liikkunut hänen näkyvissään, jollei hän olisi -ollut poissa. Silloin d'Harmental vuorostaan avasi ikkunansa ja hänen -otaksumansa sai täyden vahvistuksen. Oli helppokin havaita, että vanhan -apuvaimon järjestelevä käsi oli siistinyt huoneessa, sillä klavesini -oli tarkoin ummistettu, tavallisesti levällään olleet nuottivihot oli -koottu yhdeksi pinoksi, kukkuranaan muutamia kirjansidoksia, jotka -kokonsa pienentymisen mukaisesti ladottuina olivat pyramidin huippuna, -ja uhkea pitsipöytäliina, joka oli huolellisesti laskostettu keskeltä -tuolin selkänojalle, riippui suorassa tuolin kumpaisellekin puolelle. - -Varma lisävahvistuskin ilmeni tälle päätelmälle tuotapikaa, sillä -ikkunan avaamisen aiheuttamaa narahdusta seurasi vinttikoiran -sorean pään kohoaminen. Korvat aina vaanivina ja täydesti ansaiten -valtiattarensa luottamuksen tämä kodin vartija oli havahtunut ja katsoi -pieluksellaan nousten, kuka tungettelija oli häirinnyt sen unta. - -Pengermäporvarin varomattoman basson ja Bonifacen pitkällisen -äkäännyksen ansiosta chevalier tiesi jo kaksi hyvin tärkeätä seikkaa. -Hänen naapurinsa oli ristitty Bathildeksi, jollainen sävyisä -ja kaunissointuinen nimi oli kerrassaan sovelias viehkeälle ja -hienopiirteiselle neidolle, ja että vinttikoira oli Mirza, ja sekin -nimi kuulosti hänestä koirarodun ylimystöä edustavalta. - -Ei sovi vähäksyä mitään varustuksen valtausaikeissa. Pieninkin -paikallisseikkojen tuntemus on usein tehokkaampi kuin pelottavimmatkaan -sotakojeet. D'Harmental päätti aloittaa laittautumalla väleihin -vinttikoiran kanssa, ja antaen äänelleen mahdollisimman vienon ja -hyväilevän soinnun hän kutsui: "Mirza!" - -Mirza, joka oli mukavasti ojentautunut pielukselleen, nosti vilkkaasti -päänsä, ja sen hämmästyneestä ilmeestä ei voinut erehtyä. Täytyihän -tuntua nopsaälyisestä pikkueläimestä kovin kummalliselta, että -ventovieras mies otti äkkipäätä puhutellakseen sitä ristimänimeltä. Se -katseli häntä levottomilla silmillään, jotka puolihämyssä tuikkivat -kuin kiiltokivet, ja etukäpälillään kuopien päästi kumean äännähdyksen, -joka saattoi käydä murahduksesta. - -D'Harmental muisteli, miten markiisi d'Uxelles oli kesyttänyt -mademoiselle Choinin spanielin, joka oli paljon äkäisempi kuin -mitkään maailman vinttikoirat. Sen olivat saaneet aikaan käristetyt -kaniininpäät, ja tästä hienosta huomaavaisuudesta oli hänelle -koitunut palkkioksi Ranskan marskin sauva. Hän ei niin ollen pitänyt -mahdottomana, että samantapainen viekoittelu muuttaisi lempeämmäksi -sen vastaanoton, jonka Mirza-neiti oli suonut hänen lähentelylleen, ja -astui sokeriastiaansa kohti hyräillen: - - Ihailkaa koirien mahtia: - jos teill' on hienoa tahtia, - ei kestä kuinkaan kauan, - kun saatte marskin sauvan. - -Hän palasi ikkunan ääreen, hyppysissään kaksi isoa sokeripalaa, joten -niitä saattoi taitella murusiksi mielinmäärin. - -Chevalier ei ollut erehtynyt. Ensimmäisen sokerimurusen singotessa sen -lähelle Mirza huolettomasti kurkotti kaulaansa. Hajuaistin avulla se -sitten otti selville, millainen makupala sille tarjottiin, ja ojensi -sitä kohti käpälän, veti sen kitansa äärelle, otti hampaisiinsa, -siirsi poskipieleen ja alkoi pureksia niin raukein ilmein kuin -sen ylimykselliselle rodulle on tunnusomaista. Lopetettuaan se -lipaisi huuliaan vaaleanpunaisella pikku kielellä, mikä ilmaisi, -että se ilmeisen hyvästä kasvatuksestaan johtuvassa näennäisessä -välinpitämättömyydessäänkin osasi pitää arvossa sievää yllätystä, -jonka sille oli naapuri varannut. Eikä se nyt laskeutunutkaan takaisin -levolle kuten edellisellä kerralla, vaan jäi istumaan, haukotellen -riutuneesti, mutta heilutellen häntäänsä merkiksi, että se oli valmis -valpastumaan täydesti, jos sen hereilläolosta maksettaisiin pari kolme -samanlaista kohteliaisuudenosoitusta kuin sille oli vastikään suotu. - -D'Harmental oli tottunut aikakauden ylimyskaunotarten englantilaisten -kääpiöspanielien tapoihin ja ymmärsi oivasti Mirza-neidin suopean -mielialan tulkinnan. Tahtomatta jättää tilaisuutta käyttämättä -hän heitti toisen sokerinmurun, mutta lennätti sen nyt etäämmäksi -vastaanottajasta, saadakseen tämän poistumaan pielukselta sitä -noutamaan. Vehkeilyynsä apuria tavoittava tahtoi kokeellaan ottaa -selville, kumpaiseen kahdesta kuolemansynnistä, laiskuudesta ja -herkutteluhalusta, tämä oli alttiimpi lankeamaan. - -Mirza mietti tuokion, mutta herkutteluhalu voitti, ja se nousi -kamarin perälle etsimään klavesinin alle kierinyttä murua. Samassa -tipahti kolmas muru ikkunan lähelle, ja yhä vetovoiman lakeihin -alistuvana Mirza tepsutteli toiselta palaselta kolmannelle niin kuin -oli ensimmäisestä viehättynyt toiseen. Mutta siihen chevalierin -anteliaisuus pysähtyi. Hän katsoi antaneensa jo riittävästi -vastavuoroisuuden edellytykseksi, ja silloin hän toistamiseen kutsui, -vain käskevämmin kuin äsken: "Mirza!" ja näytti sille sokerinmuruja -kämmenellään. - -Tällä kertaa ei Mirza silmäillyt chevalieria levottomasti tai -halveksivasti, vaan nousi takakäpälilleen, laski etukäpälät -ikkunalaudalle ja alkoi tehdä hänelle samoja eleitä kuin jos hän olisi -ollut vanha tuttava: yritys oli onnistunut, Mirza oli kesytetty. - -Chevalier huomautti itselleen, että siihen tulokseen oli mennyt juuri -sen verran aikaa kuin hän olisi tarvinnut vietelläkseen kullalla jonkun -kamarineidon tai timanteilla herttuattaren. - -Nyt oli hänen vuoronsa tekeytyä halveksivaksi Mirzaa kohtaan ja -puhella sille, jotta se tottuisi hänen ääneensä. Peläten kuitenkin -ylpeyden palaavan puhekumppanilleen, joka parhaansa mukaan hoiteli -keskustelua vaisuilla vingahduksilla ja mielistelevillä urahduksilla, -hän heitti sille neljännen sokerinmurun, jonka kimppuun se syöksähti -sitäkin kipakammin, kun sitä oli täytynyt odottaa kauemmin, ja nyt se -kutsumatta palasi ikkunan ääreen kärkkymään. - -Chevalierin voitto oli täydellinen. - -Niin täydellinen, että Mirza, joka eilen oli osoittanut niin -älykästä valppautta, kun se kadulle kurkistamalla ilmoitti Barhilden -lähestymisen ja ovelle juoksemalla hänen saapumisensa portaisiin, ei -tällä kertaa antanut vihiä kumpaisestakaan, joten hänen valtiattarensa -äkkiä astuessaan kamariin tämä yllätti sen keimailemassa naapurilleen. - -Kohtuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että Mirza kaikessa -antaumuksessaankin kääntyi oven narahtaessa ja Bathilden nähdessään -loikkasi yhdellä hyppäyksellä tuhlaamaan hänelle mitä hellimpiä -hyväilyjä. Mutta tämän velvollisuudentapaisen suoritettuaan Mirza -kiireesti palasi ikkunaan. Vinttikoiran outo menettely käänsi Bathilden -silmät luonnollisesti etsimään syytä. Hänen katseensa kohtasivat -chevalierin. Bathilde punastui, chevalier tervehti, ja hämillään -Bathilde koneellisesti vastasi tervehdykseen. - -Bathilden ensi ajatuksena oli sitten sulkea ikkuna. Mutta vaistomainen -tunne pidätti häntä. Hän käsitti, että se toimenpide antaisi tärkeyttä -seikalle, jolla ei ollut mitään merkitystä, ja että puolustuskannalle -asettumisella tunnustaisi luulevansa hyökkäystä yritettävän. Niin -ollen hän teeskentelemättömästi astui lattian poikki ja katosi siihen -osaan kamaria, johon naapurin katseet eivät voineet tunkeutua. Sitten -muutaman minuutin kuluttua uskaltautuessaan jälleen esille hän huomasi, -että nuori mies olikin sulkenut oman ikkunansa. Bathilde ymmärsi toisen -hienotunteisuuden ja oli hänelle siitä hyvillään. - -Chevalier oli tosiaan tehnyt mestaritempun. Välien ollessa -näin alkuasteellaan eivät nämä läheiset ikkunat voineet pysyä -samanaikaisesti avoimina. Jos chevalierin ikkuna avautui, niin -naapurin sulkeutui välttämättömästi, ja kuinka tiukasti se onneton -ikkuna ummistuikaan! Siitä oli chevalierillä jo kokemusta. Silloin ei -saanut näkyviin edes Mirzan kuononpäätä verhojen takaa. Sitävastoin -d'Harmentalin ikkunan ollessa kiinni saattoi naapurittaren olla -avoinna, ja silloin chevalier näki hänen käyskentelevän, askartelevan, -ja senhän arvaa, että tuo oli suurta viihdykettä perin ankaraan -eristäytymiseen tuomitulle miehelle. - -Sitä paitsi hän oli edistynyt varsin suuresti Bathilden tuttavuudessa. -Hän oli tervehtinyt ja saanut siihen vastauksen. He eivät siis enää -olleet toisilleen kokonaan vieraita, heidän välillään oli syntynyt -tutustumisen alkua. Mutta sen tuttavuuden jatkuvaksi edistymiseksi -— ellei sattuisi erikoisia asianhaaroja tielle — piti välttää -hätäisyyttä. Sanan uskaltaminen tervehdyksen jälkeen olisi voinut -tärvellä kaikki. Olisi parempi uskottaa Bathildelle, että se oli -pelkkää sattumaa. Bathilde ei sitä uskonut, mutta hänen sopisi olla -uskovinaan. Siitä johtui, että Bathilde jätti ikkunansa avoimeksi ja -nähdessään naapurin ikkunan olevan kiinni istuutui omansa lähelle kirja -kädessä. - -Mirza taasen hyppäsi valtiattarensa jaloissa olevalle jakkaralle, -jota se käytti istuimenaan. Mutta nyt se ei tapansa mukaisesti -ojentautunutkaan sille, pää neitosen pyöreillä polvilla, vaan laski -päänsä teräväreunaiselle ikkunalaudalle, niin suuresti sen harrastusta -herätti antelias tuntematon, jolla oli sokeria tarjottavana. - -Chevalier istuutui keskelle huonettaan, otti esiin pastellipuikot ja -alkoi näppärästi kohotetun verhonkulmauksen avulla piirtää silmiensä -edessä olevaa viehättävää näkymää. - -Kovaksi onneksi päivät olivat lyhyet. Kello kolmen tienoissa alkoi -hiipua se vähäinenkin valo, minkä pilvet ja sade päästivät taivaalta -laskeutumaan maahan, ja Bathilde sulki ikkunansa. Siinäkin ajassa oli -chevalier silti jo saanut kokonaan valmiiksi tytön pään ja tavannut -erinomaisesti näköisyyden. Pastelli onkin erittäin otollinen väline -jäljentämään noita hienoja ja hentoja tyyppejä, joita maalaus aina -esittää hieman raskaasti. Siinä ilmenivät neidon aaltoilevat hiukset, -hänen raikas ja kuulakka hipiänsä, kauniin joutsenenkaulan sorea -kaarevuus, sanalla sanoen kaikki se luontevuus, jonka taide voi -saavuttaa, kun sillä on edessään tuollainen täydesti jäljentämätön -malli, jotka herättävät taiteilijoissa epätoivoa. - -Pimeän tullen saapui abbé Brigaud. Chevalier ja hän kääriytyivät -viittoihinsa ja astelivat Palais-Royalia kohti. Tehtävänä oli maaston -tutkiminen. - -Se talo, johon rouva se Sabran oli muuttanut miehensä tultua regentin -hovimestariksi, oli numero 22, Hôtel de la Roche-Guyonin ja sen solan -välissä, jota entiseen aikaan nimitettiin Palais-Royalin kujaksi, -koska tämä oli ainoa suoranainen väylä Rue des Bons-Enfantsilta -Valois-kadulle. Nykyään se tunnetaan Lyseokujana. Kujan puoleinen -palatsinportti lukittiin samaan aikaan kuin muutkin puutarhan -pääsyaukot, nimittäin täsmälleen kello yksitoista illalla. Jos siis -joku pistäytyi illalla Palais-Royalista johonkin sellaiseen Rue des -Bons-Enfantsin taloon, josta ei ollut erikseen tietä Valois-kadulle, -ja tahtoi palata vasta yhdentoista jälkeen, niin hänen täytyi tehdä -kierros joko Rue Neuve-des-Petits-Champsin tai Cour des Fontainesin -kautta. - -Rouva de Sabranin talo oli edellisen vuosisadan lopulla rakennettu -siro pikku loistoasumus, siis parinkymmenen vuoden ikäinen. Joku -verojen vuokraaja oli tahtonut apinoida suuria herroja ja saada -yksityisasunnokseen erikoisen talon. Siihen kuului siten kaikkiaan -pohjakerros, ensimmäinen kerros sekä tämän päällä kivinen galleria, -jolle avautuivat palvelusväen ullakkohuoneet. Matala paanukatto -oli loivasti kalteva. Ensimmäisen kerroksen ikkunoiden alla levisi -rakennuksen toisesta päästä toiseen kolmen tai neljän jalan syvyinen -uloke, mutta kumpaisenkin kulman kahta ikkunaa erottivat keskiosan -kolmesta ikkunasta ulokkeen tyyliset rautakoristeet, jotka kohosivat -ylägallerian reunaan asti. - -Molemmat julkipuolet olivat muuten samanlaiset, paitsi että — kun -Valois-katu oli kahdeksasta kymmeneen jalkaan matalammalla kuin Rue des -Bons-Enfants — pohjakerran ikkunat ja ovi sillä puolella avautuivat -pengermälle, josta oli tehty pikku puutarha. Keväisin tätä kaunisti -kukkaloisto, mutta se ei ollut hallitsemansa kadun kanssa missään -yhteydessä. Rakennuksen ainoa katuovi johti Rue des Bons-Enfantsille. - -Parempaa eivät salaliittolaisemme olisi voineet toivoakaan. Oli varsin -mahdollista, että regentti saapuisi rouva de Sabranin luo jalkaisin, ja -todennäköistä, että hän poistuisi vasta yhdentoista jälkeen. Silloin -hän olisi kuin hiirenpyydyksessä, koska hänen oli pakko astua ulos -samasta ovesta, josta oli sisällekin mennyt, ja suunniteltu kaappaus -oli erittäin helppo panna toimeen Rue des Bons-Enfantsilla, joka oli -Palais-Royalin ympäristön autioimpia ja pimeimpiä katuja. - -Sitä paitsi kadun varrella oli siihen aikaan — kuten on nykyäänkin — -useita hyvin epäiltäviä taloja, joissa yleensä kävi rähisevää joukkoa. -Saattoi niin pitää jotensakin varmana, ettei suurestikaan välitettäisi -huudoista, kun kadulta oli totuttu kuulemaan hälinää silloin tällöin. -Jos kaupunginvartio saapuisikin, niin se tämän arvoisan järjestysvallan -tavan mukaan tapahtuisi melko myöhään ja vitkallisesti, joten kaikki -olisi sitä ennen jo päättynyttä. - -Tarkasteltuaan alueen, päätettyään strategisesta järjestelystä ja -painettuaan mieleensä talon numeron d'Harmental ja abbé Brigaud -erosivat. Abbé meni Arsenaaliin selostamaan Mainen herttualle -chevalierin jatkuvaa harrastusta ja d'Harmental palatakseen -ullakkohuoneeseensa Rue du Temps-Perdun varrelle. - -Bathilden kamari oli valaistu niin kuin edellisenäkin iltana. Tällä -kertaa neitonen ei piirtänyt, vaan ahkeroi ompelutyössä. Valo -sammutettiin vasta kello yhdeltä aamulla. Pengermän porvari taasen oli -noussut omaan korkeuteensa jo aikaa ennen d'Harmentalin tuloa. - -Chevalier nukkui huonosti. Alkavan rakkauden ja päättyvän salahankkeen -väliin joutunut ei voi olla kokematta erinäisiä siihen asti -tuntemattomia ja nukkumiselle haitallisia ajatuksia. Aamun lähetessä -hänet kuitenkin voitti väsymys, ja hän heräsi vasta tuntiessaan -käsivarttansa pudisteltavan rajusti. Chevalier varmaankin näki -parhaillaan jotakin pahaa unta, jonka jatkolta tämä ravistelu hänestä -tuntui, koska hän vielä puoleksi unessa hapuili pistoolejaan yöpöydältä. - -— Hohhoh! huudahti abbé. — Hetkinen, nuori mies, hitto, kuinka -olettekin joutuisa! Avatkaa silmänne selälleen; hyvä, kas niin, joko -tunnette minut? - -— Vai niin, tekö abbé! sanoi d'Harmental nauraen. — Toden totta, -olipa hyvä, että pysähdytitte minut. Satuitte paikalle pahalla -hetkellä: näin unta, että minua tultiin vangitsemaan. - -— Hyvä merkki, tuumi abbé Brigaud, — hyvä merkki. Tiedättehän, että -unet ovat päinvastaisia todellisuudelle: kaikki luistaa onnellisesti. - -— Kuuluuko jotakin uutta? kysyi d'Harmental. - -— Jos kuuluisi, niin miten ottaisitte sen vastaan? - -— Olisin ihastuksissani, totisesti! vakuutti d'Harmental. — Kun on -ryhtynyt tällaiseen hommaan, niin on sitä parempi, mitä nopeammin siitä -suoriutuu. - -— No niin, virkkoi Brigaud vetäen taskustaan paperin ja ojentaen sen -chevalierille, — lukekaa, ja ylistäkää Luojaanne, sillä te saatte -toivomuksenne täyttymään. - -D'Harmental otti paperin, käänsi sen auki taitteistaan yhtä -levollisesti kuin olisi ollut aivan vähäpätöinen seikka kysymyksessä ja -luki puoliääneen: - - "_Raportti maaliskuun 27 p:nä kello 2 aamulla_. - - Viime yönä klo 10 herra regentti vastaanotti Lontoosta saapuneen - kuriirin, joka ilmoitti abbé Duboisin palaavan huomenna 28 p:nä. Kun - herra regentti sattumalta oli illallisella Madamen luona, voitiin - sanoma toimittaa hänelle ajan myöhäisyydestä huolimatta.[80] Vähää - ennen oli neiti de Chartres[81] pyytänyt isältään lupaa mennä - hartaudenharjoituksiinsa Chellesin luostariin, ja oli sovittu, että - regentti veisi hänet sinne. Mutta kirje muutti tämän päätöksen, ja - herra regentti lähetti valtioneuvoston jäsenille kirjallisen kutsun - kokoontua tänään puoleltapäivin. - - Kello kolmelta herra regentti käy tervehtimässä hänen majesteettiaan - Tuileriesissa. Hän on pyytänyt kahdenkeskistä kohtausta, alkaen käydä - kärsimättömäksi herra marski de Villeroylle, joka itsepintaisesti - katsoo velvollisuudekseen olla aina saapuvilla silloin, kun herra - regentti haastelee hänen majesteettinsa kanssa. Puhutaan jo - hiljakseen, että jos tätä jatkuu, marskin voi käydä huonosti. - - Kello kuudelta herra regentti, chevalier de Simiane ja chevalier de - Ravanne lähtevät illalliselle madame de Sabranin luo." - -— Ahaa! äännähti d'Harmental. - -Ja hän luki kaksi loppuriviä uudestaan, punniten jokaista sanaa. - -— No, mitä ajattelette siitä pikku kappaleesta? kysyi abbé. - -Chevalier hyppäsi vuoteestaan, veti aamunutun ylleen kaivoi -lipastonsa laatikosta tummanpunaisen nauharuusukkeen, otti -pulpettipöydältään vasaran ja naulan, ja avattuaan ikkunansa, jolloin -hän ensin loi vaivihkaa silmäyksen naapurinsa taholle, hän naulasi -nauharuusukkeen ulkoseinään. - -— Siinä vastaukseni, hän sanoi. - -— Mitä hittoa tuo tarkoittaa? - -— Sitä vain, selitti d'Harmental, — että voitte mennä ilmoittamaan -Mainen rouva herttuattarelle lupaukseni luultavasti toteutuvan tänä -iltana. Ja lähtekäähän siitä nyt, hyvä abbé, palataksenne vasta parin -tunnin kuluttua, sillä minä odotan erästä, jota teidän on parasta olla -kohtaamatta täällä. - -Abbé, perin ymmärtäväisenä miehenä, ei tarvinnut kahta kehotusta. Hän -otti hattunsa, puristi chevalierin kättä ja poistui. - -Kapteeni Roquefinette saapui kaksikymmentä minuuttia myöhemmin. - - - - -RUE DES BONS-ENFANTS - - -Kello kahdeksan tienoissa samaisen sunnuntaipäivän iltana melkoinen -ryhmä miehiä ja naisia sulki melkein kokonaan Valois-kadun ja -Lyseokujan kulmauksen, keräytyneenä katulaulajan ympärille, -joka ihmeellisen näppärästi säesti esityksiään yhtaikaa -polviensa helisyttämillä metallilautasilla takomalla ja käsiä -baskilaistamburiiniin. - -Tällöin muuan muskettisoturi ja kaksi husaaria laskeutui Palais-Royalin -takaportaita ja eteni muutamia askelia kujalle päin. Mutta nähdessään -väkijoukon melkein ehkäisevän heiltä pääsyn edessäpäin nämä kolme -sotilashenkilöä pysähtyivät ja näkyivät neuvottelevan. Harkinnasta -oli nähtävästi tuloksena, että oli parempi valita toinen tie, sillä -muskettisoturi antoi esimerkin, lähtien Cour-des-Fontainesin laitaa -myöten ja kääntyen Rue des Bons-Enfantsille. Astellen reippaasti, -vaikka olikin pyylevä, hän pian saapui numero 22:een; hänen -lähestyessään katuovi avautui kuin taikavoimalla ja sulkeutui hänen ja -husaarien jälkeen. - -Heti kun he olivat ryhtyneet pikku kierrokseensa, poistui soittajan -ryhmästä nuori harmaapukuinen ja samanväriseen viittaan verhoutunut -mies, jonka leveälierinen hattu oli painettu silmille. Itsekseen -hyräillen "Hirtettyjen" sävelmää hän nopeasti käveli Lyseokujaan ja -saapui sen vastakkaiseen päähän parahiksi näkemään noiden kolmen hienon -kuljeksijan pääsyn vastamainittuun taloon. - -Hän vilkaisi silloin ympärilleen, ja kun katua kunnallishallituksen -anteliaisuuden ansiosta valaisi tai oikeammin oli tarkoitettu -valaisemaan pitkin sen pituutta kolme lyhtyä, antoi yksi niistä hänelle -mahdollisuuden saada näkyviinsä tuollaisen vantteran, nokinaamaisen -kelpo sydenpolttajan, jonka Greuze on tauluissaan vakiinnuttanut -tyypiksi. Mies nojaili erääseen Hôtel de la Roche-Guyonin portinpielen -kiveen, jolle oli laskenut säkkinsä. Tuokion hän epäröi lähestyä -sydenpolttajaa, mutta kun tämä oli vuorostaan hyräillyt "Hirtettyjen" -sävelmällä saman loppukerron kuin äsken viittamies, tuntui toinen -saavan varmuutta ja asteli suoraan hänen luoksensa. - -— No, kapteeni, virkkoi viittamies, — näittekö heidät? - -— Niin kuin näen teidät, eversti: muskettisoturin ja kaksi husaaria. -En kylläkään tuntenut heitä, mutta kun muskettisoturi peitteli -kasvojaan nenäliinalla, niin otaksuin hänet regentiksi. - -— Se hän oli, ja husaarit olivat Simiane ja Ravanne. - -— Ahaa, oppilaani! virkkoi kapteeni. — On hauskaa tavata hänet -jälleen. Hän on hyvä lapsukainen. - -— Joka tapauksessa pitäkää huoli, kapteeni, että hän ei tunne teitä. - -— Minuako tuntisi! Vain itse paholainen voisi tuntea minut tässä -asussa. Teidän pikemmin pitäisi hiukan harkita omaa varoitustanne, -chevalier. Teillä on onneton hienon herran sävy, joka ei lainkaan -sovellu pukuunne. Mutta se sikseen. Nyt he ovat loukussa, ja heitä ei -saa antaa pujahtaa tiehensä. Ovatko miehemme saaneet tiedon? - -— Turkanen, kapteeni, enhän tunne teidän miehiänne sen paremmin -kuin he tuntevat minua. Läksin ryhmästä laulellen kertoa, joka on -tunnussanamme. Ovatko he kuulleet ja käsittäneet, sitä en osaa sanoa. - -— Olkaa huoletta, eversti, kyllä ne veitikat kuulevat ja ymmärtävät -vähästäkin. - -Tosiaankin oli viittamiehen poistuttua ryhmästä ilmennyt kummallista -liikehtimistä noiden yksinomaan joutilailta ohikulkijoilta näyttävien -kuuntelijain keskuudessa. Vaikka virsi ei ollut vielä loppunut eikä -kolehdin keräys alkanut, hajaantui seurakunta. Miehiä läksi piiristä -yksitellen tai parittain. Salaisia viittausmerkkejä toisilleen vaihtaen -jotkut astelivat ylös Valois-katua, toiset Cour des Fontainesille ja -viimeiset itse Palais-Royalin puolelle, kukin suunnaltaan saartamaan -Rue des Bons-Enfantsia, joka tuntui olevan heidän sovitun kohtauksensa -keskus. - -Tästä menettelystä — jonka päämäärä on helposti ymmärrettävissä — -oli tuloksena, että laulajan yleisöksi jäi vain tusina vaimoihmisiä, -joitakuita lapsia ja muuan neljänkymmenen vaiheilla oleva kelpo -porvari. Nähdessään ropoja alettavan koota tämäkin läksi vuorostaan -paikalta, näköjään syvästi halveksien kaikkia uusia renkutuksia ja -hyräillen hampaittensa välitse vanhaa paimenlaulua. Se tuntui hänestä -olevan suuresti niiden vallattomien laulelmien yläpuolella, joita ajan -huono maku oli toimittanut muotiin. - -Kelpo porvarimme oli kyllä huomaavinaan, että useatkin hänen -sivuuttamansa miehet tekivät hänelle joitakin merkkejä. Mutta kun hän -ei kuulunut mihinkään salaseuraan eikä vapaamuurareihin, hän jatkoi -matkaansa hyräillen yhä lempisävelmäänsä: - - Anna mun mennä, — - jalkani, lennä - - leikkihin Metsolan impien kanssa! - -Ja asteltuaan Saint-Honoré-katua Deux-Sergentsin puomille asti hän -poikkesi Rue du Coqin kulmauksesta ja katosi. - -Jokseenkin samalla hetkellä viittamies, joka oli ensimmäisenä poistunut -kuulijain ryhmästä hyräillen: - -— Neljäkolmatta, neljäkolmatta, neljäkolmatta! ja ilmestyi näkyviin -Palais-Royalin kujaa portaiden juurella ja lähestyen laulajaa virkkoi -tälle: - -— Veljeni, vaimoni on sairaana, ja musiikkisi estää häntä nukkumasta. -Ellei sinulla ole erityistä syytä oleskeluusi tässä, niin menehän -Palais-Royalin torille, tässä pikku-écu muuttosi korvaukseksi. - -— Kiitoksia, monseigneur, vastasi katulaulaja arvioiden tuntemattoman -yhteiskunnallista asemaa hänen osoittamansa anteliaisuuden mukaan. -— Minä siirryn heti. Eikö teillä ole mitään toimitettavaa -Mouffetard-kadun puolella? - -— Ei. - -— Olisin vain hoitanut asianne kaupanpäällisiksi. - -Mies meni menojaan, ja koska hän oli kokoontumisen aihe, katosivat -kaikki jäljelläolevat samalla kertaa. - -Palais-Royalin kello löi silloin yhdeksän. Nuori viittamies veti -vyötärystaskustaan kellon, jonka timanttikoristelu oli hänen -yksinkertaisen asunsa vastakohtana, ja havaitessaan sen edistäneen -kymmenen minuuttia hän pani sen täsmällisesti oikeaan, sitten Cour des -Fontainesin kautta kiertäen Rue des Bons-Enfantsille. - -Tullessaan numero 24:n kohdalle hän tapasi siellä sydenpolttajan. - -— Entä laulaja? tiedusti tämä. - -— Lähtenyt. - -— Hyvä! - -— Entä vaunut? kysyi vuorostaan viittamies. - -— Valmiina Baillif-kadun kulmassa. - -— Pidittekö huolen siitä, että pyörät ja hevosten kaviot käärittiin -riepuihin? - -— Kyllä. - -— Hyvä juttu! Siispä odottakaamme, sanoi viittamies. - -— Odottakaamme, vahvisti kapteeni. - -Oltiin ääneti. Kului tunti, jonka aikana muutamia viivästyneitä -kulkijoita yhä pitemmin väliajoin kiirehti autioituvaa katua pitkin. -Harvat ikkunatkin, jotka vielä olivat valaistut, pimenivät yksitellen, -ja lopulta pimeys täysin verhosi jo kauan tavoittelemansa alueen, kun -sen tarvitsi taistella vain kahta katulyhtyä vastaan, joista toinen oli -vastapäätä Pyhän Klaran kappelia ja toinen Baillif-kadun kulmassa. - -Jälleen kului tunti. Kaupunginvartio kuului menevän Valois-katua -myöten, ja sitten tuli kujanteen vartija sulkemaan portin. - -— Hyvä, jupisi viittamies. — Nyt saamme olla häiritsemättä. - -— Kunhan hän vain jättää rakastelemisensa ennen päivänkoittoa, murahti -sydenpolttaja. - -— Jos hän olisi yksin, niin voisi pelätä hänen yöpyvän. Mutta eihän -ole luultavaa, että rouva de Sabran pitäisi luonansa kaikki kolme. - -— Hm! Hän voi luovuttaa kamarinsa yhdelle ja jättää toiset kaksi -uinailemaan pöydän alla. - -— Hitto, olette oikeassa, kapteeni; en ollut ajatellut sitä. Oletteko -muuten noudattanut kaikkia varokeinoja? - -— Varmasti. - -— Miehenne uskovat, että kysymyksessä on pelkästään vedonlyönti? - -— Ainakin ovat uskovinaan, enempää ei heiltä voi pyytää. - -— On siis menettely selvillä, kapteeni. Te ja miehenne olette -päissänne, te tönäisette minua, minä tuiskahdan regentin ja sen väliin, -jolle hän on antanut käsivartensa, ja erotan heidät. Te kaappaatte -hänet, vaiennatte suukapulalla, ja vihellys toimittaa paikalle vaunut -sillaikaa kun Simianea ja Ravannea pidellään pistooli kurkulla. - -— Mutta, tiedusti sydenpolttaja alentaen äänensä, — jos hän ehtii -huutamaan nimeään? - -— Jos hän huutaa nimeään? kertasi viittamies. Sitten hän lisäsi vielä -hiljemmin kuin kysyjä oli puhunut: - -— Salaliitossa ei kelpaa puolinaisuus. Jos nousee hälyä, niin tappakaa -hänet. - -— Hitto! sanoi sydenpolttaja. — Koettakaamme saada häneltä suu kiinni -ajoissa. - -Ja kun viittamies ei vastannut, vallitsi taas täydellinen hiljaisuus. - -Kului vielä neljännestunti ilman minkäänlaista uutta kehitystä. - -Sitten kolmeen keski-ikkunaan ilmestyi huoneen perältä kajastava valo. - -— Ahaa, siinäpä jotakin uutta! virkkoivat viittamies ja sydenpolttaja -yhtaikaa. - -Samalla hetkellä kuului miehen askelia Saint-Honoré-kadun puolelta. -Tulija ilmeisesti aikoi kävellä Rue des Bons-Enfantsia pitkin päästä -päähän. Sydenpolttaja murisi karmivaa sadatusta, hampaitaan kiristellen. - -Mies lähestyi yhä. Mutta kenties häntä riitti säikyttämään pelkkä -pimeys tai hän näki siinä pimeydessä jotakin epäilyttävää liikkuvan, -koska hän nyt alkoi ilmeisesti osoittaa jotakin epäröimistä. Pyhä -Klaran kappelin kohdalta hän turvautuikin jänishousujen vanhaan -juoneen, jolla he koettavat uskotella, että heitä ei pelota. Hän alkoi -laulaa. Mutta sitä mukaa kuin hän eteni, kävi ääni vapisevammaksi ja -vaikka laulun viattomuus kuvasti rauhaisaa sydäntä, oli hänen pelkonsa -kujanteen suun lähellä jo niin suuri, että hän alkoi yskähdellä. Sehän, -kuten tunnettua, on säikyn asteikossa seuraava askelma hyräilystä -ylöspäin. - -Kun ympärillä kuitenkin kaikki oli hiljaisena, hän rauhoittui niukan -ja aloitti äänellä, jonka hän oli virittänyt parempaan sopusointuun -nykyisen asemansa kuin sanojen sisällön kanssa: - - Anna mun mennä, — - jalkani... - -Mutta hän pysähtyi yhtäkkiä sekä laulussaan että kävelyssään. Sekä ääni -että raajat tuntuivat yhtäkkiä pettävän, ja hän jäi hievahtamattomaksi -ja hisahtamattomaksi, kun salongin ikkunoista tunkeutuva valo paljasti -hänelle kaksi ajoportin syvennyksessä seisoskelevaa miestä. Kovaksi -onneksi lähestyi ikkunaa juuri sillä hetkellä varjo. Sydenpolttaja -näki, että parkaisu voisi tuhota koko suunnittelun, ja hän oli -syöksähtämäisillään vaeltajan kimppuun, mutta viittamies pidätti hänet. - -— Kapteeni, hän supatti, — älkää tehkö pahaa tälle miehelle. Sitten -lähestyen miestä: — Menkää, hyvä mies, mutta joutuin, älkääkä katsoko -taaksenne. - -Hyräilijä ei odottanut toista käskyä, vaan patikoitsi edelleen niin -kiireesti kuin lyhyet koivet ja hänen koko ruumiinsa vallannut vavistus -sallivat, ja muutaman sekunnin kuluttua hän hävisi Hôtel de Toulousen -puutarhan kulman taakse. - -— Olipa aikakin, mutisi sydenpolttaja, — ikkuna avataan. - -Molemmat miehet painautuivat varjoon niin syvälle kuin pääsivät. - -Samassa olikin ikkuna avautunut ja toinen husaari astunut ulokkeelle. - -— No niin, virkkoi huoneesta ääni, josta sydenpolttaja ja viittamies -tunsivat regentin, — millainen ilma siellä on, Simiane? - -— Kas, taitaa sataa lunta, vastasi Simiane. - -— Mitä! Taitaako sataa lunta? - -— Tai vettä, mistä sitä aina tietää, jatkoi Simiane. - -— Senkin möllikkö, sanoi Ravanne, — etkö voi erottaa, mitä sataa? ja -hänkin pistäytyi ulokkeelle. - -— Lopultakaan, arveli Simiane, — en ole oikein varma, sataako mitään. - -— Hän on sikahumalassa, huomautti regentti. - -— Minäkö, ähmistyi Simiane, kun hänen ryyppääjäkuntoaan halvennettiin, -— minäkö sikahumalassa! Tulkaahan tänne, monseigneur. Tulkaa, tulkaa. - -Vaikka kutsu esitettiin omituiseen tapaan, ilmestyi regenttikin nauraen -saattolaistensa pariin. Hänen ryhdistään oli muuten helppo nähdä, että -hän oli itsekin humalassa. - -— Vai niin, sikahumalassa! jankkasi Simiane ojentaen prinssille -kätensä. — Sikahumalassa! No, tuohon käteen, lyön kanssanne vetoa -sadasta louisdorista, että te ette tee mitä minä teen, vaikka olettekin -Ranskan regentti. - -— Kuulettehan, monseigneur, lausui naisen ääni sisältä, — se on -haaste. - -— Ja sellaisena minä otan sen vastaan. Olkoon menneeksi sata -louisdoria. - -— Minä otan osalleni puolet sen puolella, joka tahtoo, esitti Ravanne. - -— Lyö vetoa markiisittaren kanssa, sanoi Simiane. — Minä en ota -osakumppania panokseeni. - -— En minäkään, kieltäytyi regentti. - -— Markiisitar, huusi Ravanne, — viisikymmentä louisdoria yhtä -suudelmaa vastaan! - -— Kysykää Philippeltä, salliiko hän minun mennä mukaan. - -— Menkää vain, menkää, kehotti regentti. — Teille tarjotaan hyvä -kauppa, markiisitar, ja te ette voi olla voittamatta. Kas niin, oletko -valmis, Simiane? - -— Olen valmis. Otatteko seurataksenne minua? - -— Mihin hyvänsä. Mitä aiot tehdä? - -— Katsokaa. - -— Mihin hittoon pyritkään? - -— Lähden Palais-Royaliin. - -— Millä tavoin? - -— Kattoja myöten. - -Ja Simiane tarttui tuollaiseen viuhkamaiseen rautakoristeeseen, jonka -mainitsimme erottaneen salin ikkunat makuuhuoneen ikkunoista, ja alkoi -kavuta kuin apina, joka kiipeää köyttä myöten tavoittamaan kolikkoa -kolmannesta kerroksesta. - -— Monseigneur, huudahti rouva de Sabran syöksähtäen ulokkeelle ja -tarttuen prinssin käsivarteen, — toivon totisesti, että te ette lähde -hänen perässään. - -— Enkö lähtisi? sanoi regentti vapautuen markiisittaresta. — Ettekö -tiedä periaatteenani olevan, että minä pystyn siihen, mihinkä joku -toinenkin? Nouskoon hän kuuhun, niin piru minut periköön, ellen minä -saavu kolkuttamaan ovelle samaan aikaan kuin hänkin! Löitkö sinä vetoa -minun puolestani, Ravanne? - -— Löin, prinssi, vastasi nuori mies nauraen täyttä kurkkua. - -— No, nappaa suudelmasi — olet voittanut. - -Ja regentti tarttui vuorostaan rautatankoihin, kiiveten tavoittamaan -ketterää, pitkää ja hoikkaa Simianea, joka pääsi pengermälle tuossa -tuokiossa. - -— Mutta toivoakseni ainakin te jäätte, Ravanne? sanoi markiisitar. - -— Vain ehtiäkseni periä panoksenne, vastasi nuori mies maiskauttaen -suudelman markiisittaren sievälle, raikkaalle poskelle. — Ja nyt -hyvästi, rouva markiisitar, — olen monseigneurin paashi, joten -käsittänette, että minun tulee pysyä mukana. - -Ja Ravanne kiirehti vuorostaan samaa tietä, jolle hänen kumppaninsa -olivat laittautuneet. - -Sydenpolttajalta ja viittamieheltä pääsi hämmästyksen huudahdus, joka -kertautui pitkin katua ikään kuin jokaisella portilla olisi ollut -kaikunsa. - -— Hei, mitä se oli? äännähti Simiane, joka pengermälle päässeenä oli -vapaampi huomioitsemaan kuin kiipeejät. - -— Siinä näet, juoppo! sanoi regentti tarraten toisella kädellään -pengermän reunukseen. — Siellä on kaupunginvartio, ja sinä toimitat -meidät putkaan, mutta sinne jätänkin sinut virumaan! - -Tuon kuullessaan vaanijat vaikenivat, toivoen että herttua ja -hänen kumppaninsa eivät jatkaisi hupsutteluaan pitemmälle, vaan -laskeutuisivat alas ja sitten lähtisivät talosta tavallista tietä. - -— Kas niin, tässä olen! henkäisi regentti nousten seisomaan -pengermällä. — Joko sait kyliäsi, Simiane? - -— En suinkaan, monseigneur, en suinkaan, vakuutti Simiane, ja hän -kumartui supattamaan Ravannen korvaan: — Ei se ole kaupunginvartio, — -ei näy ainoatakaan pistintä, ei ainoatakaan nahkatakkia. - -— Mitä nyt? kysyi regentti. - -— Ei mitään, vastasi Simiane tehden merkin Ravannelle, — paitsi että -minä jatkan nousuani ja tällä kertaa pyydän teitä seuraamaan minua, -monseigneur. - -Niin sanoen hän tarjosi kätensä regentille ja alkoi kontata -katon vierua ylös, vetäen häntä perässään, Ravannen työnnellessä -jälkivartiona. - -Tuo näky ei enää suonut sijaa pakolaisten aikeiden epäilemiselle. -Sydenpolttaja karjaisi sadatuksen, ja viittamieheltä pääsi raivostuksen -huudahdus. Samalla hetkellä Simiane kietaisi käsivartensa savutorven -ympäri. - -— Heh, heh, sanoi regentti istuutuessaan hajareisin katonharjalle ja -katsellessaan kadulle, missä salongin auki jääneistä ikkunoista tulviva -valo paljasti kymmenkunnan miehen kiihkeän liikehtimisen. — Mitä tuo -on? Pikku salavehjekö? Kas, kas, voisi luulla heidän tahtovan kiivetä -tänne. He ovat vimmoissaan. Tekisi mieleni kysyä heiltä, miten voisin -heitä palvella. - -— Pilailu nyt sikseen, monseigneur, touhusi Simiane, — ja pötkikäämme -koreasti pakoon. - -— Kiertäkää Saint-Honoré-kadun kautta! huusi viittamies. — Juoskaa, -juoskaa! - -— Meidän kimppuumme he tosiaan pyrkivät, Simiane, huomautti regentti, -— nyt rientäen toisellekin puolelle. Peräytykäämme, peräytykäämme! - -— Mistä johtuneekaan, puheli viittamies vetäen vyöstään pistoolin -ja tähdäten regenttiä, — että minä en häntä keikauta tuolta kuin -kuvalintua. - -— Tuhat tulimmaista! noitui sydenpolttaja tarttuen hänen käteensä. — -Te toimitatte meidät teilattaviksi. - -— Mutta mitä tehdä? - -— Odottaa, että he tipahtavat itsellään ja taittavat niskansa; jos -Kaitselmus on oikeamielinen, niin se toimittaa meille sen pikku -yllätyksen. - -— Oh, nyt johtuu mieleeni, Roquefinette —! - -— Soh, välttäkääpäs nimien käyttelyä, jos suvaitsette, eversti. - -— Olette oikeassa; anteeksi. - -— Mitäs tuosta, mitä luulitte keksivänne? - -— Tänne, tänne! luikkasi miekkamies syöksähtäen käytävään, — -Murretaan portti, niin saamme heidät napatuksi toisella puolella, kun -he hyppäävät alas. - -Joukon jäljelläoleva osa seurasi häntä. Viisi tai kuusi oli lähtenyt -kaartamaan Saint-Honoré-kadun kautta. - -— No, noh, monseigneur, ei ole hetkeäkään hukattavana, hoputti -Simiane. — Täytyy luisua pyllyllään; se ei ole arvokasta, mutta se on -turvallista. - -— Olen kuulevinani heidän röykyttävän porttikäytävässä, sanoi -regentti. — Mitä sinä ajattelet asiasta, Ravanne? - -— Minä en ajattele, monseigneur, vaan alan laskettaa mäkeä. - -Kaikki kolme luisuivat nopsasti katon vierua pitkin pengermälle. - -— Tätä kautta, tätä kautta, kutsui naisen ääni ullakkoikkunasta juuri -kun Simiane jo oli soluttautumassa pengermän reunan yli, liukuakseen -alas rautakaiteita myöten. - -— Ah, tekö siellä, markiisitar! sanoi regentti. — Te olette totisesti -neuvokas nainen. - -— Hypätkää tänne ja jouduttautukaa sitten alas. - -Pakolaiset hyppäsivät pengermältä kamariin. - -— Jäättekö mieluummin tänne? kysyi rouva de Sabran. - -— Niin, minä käynkin noutamassa Canillacin ja hänen patrullinsa, -tarjoutui Ravanne. - -— Ei, ei, päätti regentti. — Noin vimmatusti rehkiessään, -markiisitar, he murtautuisivat taloonne ja kohtelisivat teitä niin -kuin väkirynnäköllä vallattua kaupunkia. Ei, parempi on kiirehtiä -Palais-Royaliin. - -He riensivät alas portaita, Ravanne etunenässä, ja avasivat puutarhaan -johtavan oven. Silloin he selvästi kuulivat hätyyttäjiensä kaikin -voimin mojauttelevan rautaista ristikkoporttia. - -— Takokaa, takokaa, hyvät ystävät, puheli regentti juosten -huolettomasti ja keveästi kuin nuori mies puutarhan perälle. — Se on -vankkaa teko ja tuottaa teille työtä. - -— Joutuin, monseigneur! huusi Simiane, joka oli pitkänä miehenä -pudottautunut kiveyksen reunalta Valois-kadun puolelle, riiputtuaan -käsiensä varassa. — Tuolla kadun päässä toiset jo tulevat. Laskekaa -jalkanne olalleni, kas noin; toinen... nyt laskeutukaa syliini. Olette -pelastettu. Jumalan kiitos! - -— Miekka käteen, miekka käteen, Ravanne, ja rynnätkäämme noita -hylkiöitä vastaan! sanoi regentti. - -— Taivaan nimessä, monseigneur, suostutteli Simiane vetäen häntä -takinhihasta. — Seuratkaa meitä. — Tuhannen pentelettä, kai minäkin -urholllisuutta tunnen, mutta taisteleminen olisi nyt hulluutta. Apuun, -Ravanne, apuun! - -Ja kohotellen herttuaa kainaloista molemmat nuoret miehet kiidättivät -hänet lähimmästä aina avoinna pidetystä portista Palais-Royaliin -juuri sillä hetkellä kun Valois-katua pitkin juoksevat miehet olivat -vain parinkymmenen askeleen päässä heistä ja markiisittaren talon -portti lennähti auki toisen osaston ponnistuksista. Yhdistynyt joukko -heittäytyi ristikkoporttia vastaan, jonka pakenijat olivat hädin -ehtineet lukita takanaan. - -— Hyvät herrat, lausui silloin regentti tervehtien käden -heilautuksella, kun hänen hattunsa oli lennähtänyt jonnekin, — päänne -takia toivon, että tämä kaikki on vain hulluttelua, sillä te ahdistatte -väkevämpäänne. Varokaa huomenna poliisipäällikköä! Sillävälin — hyvää -yötä! - -Kolminkertainen naurunremahdus lopullisesti kivetytti kaksi -salaliittolaistamme, jotka seisoivat ristikkoa vasten painautuneina, -hengästyneiden miestensä edessä. - -— Sen miehen täytyy olla liitossa saatanan kanssa! huudahti -d'Harmental. - -— Olemme hävinneet vedon, veikkoset, ilmoitti Roquefinette miehilleen, -jotka odottivat hänen määräyksiään. — Mutta me emme hyvästele vielä. -Tämä uusitaan. Mitä luvattuun palkkioon tulee, niin olette jo saaneet -puolet ja huomenna maksetaan toinen puoli vanhassa paikassa. Näkemiin. - -Kaikkien apulaisten hajaannuttua johtajat jäivät kahden kesken. - -— No niin, eversti? virkahti Roquefinette ja katseli d'Harmentalia -suoraan silmiin. - -— Kas, minulla on hyvä halu esittää teille eräs pyyntö, kapteeni, -vastasi d'Harmental. - -— Mikä sitten? kysyi Roquefinette. - -— Että seuraatte minua johonkin syrjäiseen paikkaan ja ammutte pääni -mäsäksi. Siten tämä viheliäinen pääni saa rangaistuksensa eikä silti -tule tunnetuksi. - -— Ja miksi niin? - -— Miksikö? Siksi että tällaisessa työssä epäonnistunut on aina -tomppeli. Mitä nyt voin sanoa herttuattarelle? - -— Mitä, ihmetteli Roquefinette, — se Peukalois-Liisako teitä -hätäännyttää? Jospa hitto vieköön olettekin julmetun herkkäluontoinen, -eversti! Miksi ihmeessä ei hänen ontuva miehensä itse hoida asioitaan? -Olisipa tehnyt mieleni nähdä tuo tekosievä valtiattarenne ja hänen -kaksi kardinaaliaan ja kolme tai neljä markiisiaan yrittämässä -kiipeillä täällä muureja myöten kuin sisiliskot. Sen sijaan, että -he parhaillaan tutisevat pelosta jossakin Arsenalin sopessa, me -olemme toki jääneet taistelutantereen herroiksi. Kuulkaahan, -eversti, mitä teille sanoo vanha kettu. Hyvältä salaliittolaiselta -vaaditaan erityisestikin miehuutta, ja sitä teillä on, mutta myös -kärsivällisyyttä, jota teiltä puuttuu. Jumaliste, jos minulla olisi -omaan laskuuni suoritettavana tällainen urakka, niin vakuutanpa teille, -että minä ajaisin sen perille, ja jos jonakin päivän tahdotte siirtää -sen minulle... Sitä sopii tuumiskella. - -— Mutta mitä te minun sijassani sanoisitte madame du Mainelle? -tiukkasi eversti. - -— Mitäkö sanoisin! Näin minä hänelle lausuisin: 'Armollinen -prinsessa, regentin on täytynyt saada vihiä poliisiltaan, sillä -hän ei lähtenytkään liikkeelle niin kuin luulimme, ja me näimme -ainoastaan hänen elostelijoitaan, jotka juoksivat pakoon.' Silloin -Cellamaren ruhtinas virkkaa teille: 'Rakas d'Harmental, meillä ei ole -muuta turvaa kuin teidät' ja rouva herttuatar huoahtaa: 'Kaikki ei -ole hukassa, koska kunnon d'Harmental on jäljellä', Kreivi de Laval -puristaa kättänne, yrittäen hänkin sopertaa teille kohteliaisuutta, -jonka jättää kesken, kun hänen kielensä ei ole kerkeä varsinkaan -imarteluun leukapielen murskaannuttua. Kardinaali de Polignac tekee -ristinmerkkejä; Alberoni noituu niin että laupias Luoja vapisee, -ja kaiken kaikkiaan, ensimmäinen yritys tasaantuu siten, ja oman -arvonne tunto jää loukkaantumattomaksi. Te palaatte ullakkokamarinne -kätköön ettekä pistä nokkaanne ulos moneen päivään, ellette tahdo -joutua hirteen. Silloin tällöin minä poikkean sinne vieraisille. Te -suotte minulle edelleenkin osuutta Espanjan anteliaisuudesta, koska -minulle on tärkeätä elää mukavasti, pysyäkseni reippaalla tuulella, ja -sopivan tilaisuuden taas tarjoutuessa me toimitamme sanan niille kelpo -miehille, jotka äsken lähetimme matkoihinsa, ja otamme hyvityksemme. - -— Niin, sitenhän tietenkin toinen tekisi, myönsi d'Harmental. — Mutta -minä — minkäpä sille mahtaa, kapteeni, minulla on tyhmiä aatteita: en -osaa valehdella. - -— Ken ei osaa valehdella, hän ei pysty toimimaan kunnollisesti, -väitti kapteeni. — Mutta mitä näenkään tuolla? Kaupunginvartion -pistimet! Herranen aika, tunnen sen hyvin siitä, että se aina saapuu -neljännestunnin myöhästyneenä. Meidän täytyy sentään erota. Hyvästi, -eversti! Tuossa teidän tienne, jatkoi kapteeni viitaten Palais-Royalin -kujalle, — ja minä menen tätä kautta, — hän lisäsi heilauttaen -kättään Rue Neve-des-Petits-Champsille päin. — On vain oltava -tyynenä, kävelkää pikku askelin, jotta ei epäillä, että teidän pitäisi -pistää juoksuksi. Käsi puuskassa tällä tavoin, ja laulellen 'Muori -Gaudichonia'. - -Ja d'Harmentalin palatessa kujalle kapteeni eteni Valois-katua pitkin -yhtä tasaisesti kuin vartiokin, josta hän oli sata askelta edellä, ja -lauleskeli niin huolettomasti kuin ei olisi mitään tapahtunut: - - Pitäkäämme vainkin puolemme, - kyll' Espanja häätää huolemme, - sen dublonit ovat kirkasta kultaa, - kosolti korvaten Ranskan multaa. - -Chevalier poikkesi Rue des Bons-Enfantsille, joka oli sillä välin -käynyt yhtä hiljaiseksi kuin se oli ollut meluisa kymmenen minuuttia -aikaisemmin, ja Baillif-kadun kulmassa hän näki vaunut, jotka olivat -hänen ohjeittensa mukaisesti pysyneet paikallaan. Ovi oli odottavasti -avoinna, astuinlaudan ääressä seisoi lakeija, ja ajopukilla istui kuski. - -— Arsenaaliin, käski chevalier. - -— Se on turhaa, lausui ääni, joka säpsähdytti d'Harmentalia. — -Minä tiedän, kuinka kaikki kävi, koska olin katsojana, ja ilmoitan -asianomaisille. Vierailu olisi tällä hetkellä vaarallinen kaikille. - -— Kas, tekö, abbé! sanoi d'Harmental yrittäen tuntea Brigaudia -liverissä, johon hän oli laittautunut. — No, teettekin minulle -todellisen palveluksen, käyttämällä suunvuoroa minun sijastani. En -tiedä mitä kummaa sanoisinkaan! - -— Kun taasen minä sanon, vakuutti Brigaud, — että te olette urhea -ja altis aatelismies ja että jos Ranskassa olisi vain kymmenenkin -teidänlaistanne, kaikki olisi pian valmista. Mutta me emme ole tässä -kohteliaisuuksia vaihtamassa. Nouskaa pian vaunuihin. Minne viemme -teidät? - -— Ei tarvitse, esteli d'Harmental. — Voin hyvinkin kävellä. - -— Nouskaa, se on varmempaa. - -D'Harmental istuutui vaunuihin, ja palvelijaksikin sonnustautuneena -Brigaud kursailemattomasti asettui hänen viereensä. - -— Rue du Gros-Chenetin ja Cléry-kadun kulmaan, käski abbé. - -Pitkälliseen odotteluun kyllästynyt kuski nykäisi hevoset heti -liikkeelle. Määräpaikassa vaunut pysähtyivät, chevalier astui alas, -harppaili Rue du Gros-Chenetille ja katosi pian Rue du Temps-Perdun -kulman taakse. - -Vaunut vierivät joutuisasti edelleen bulevardille päin, ilman -vähäisintäkään ääntä, niin kuin maakamaraa koskettamattomat aavemaiset -ajoneuvot. - - - - -BUVAT - - -Aiomme puhua kunnon porvarista, jonka ensiksi näimme poistuvan -Valois-kadun väkijoukosta ja suuntaavan askeleensa Deux Sergentsin -puomille päin silloin kun ulkoilmataiteilija ryhtyi keräämään ropoja ja -sitten odottamattomalla hetkellä osuvan viivästyneenä mittelemään Rue -des Bons-Enfantsia. - -Kunnon porvarimme oli viiden jalan ja yhden tuuman mittainen pätykkä, -tanakkatekoinen ja iän edistyessä pyöristyvä. Tyynet kasvot olivat sitä -tyyppiä, jolla kaikki näyttä samanväriseltä — tukka, kulmakarvat, -silmät ja iho — niin että kymmenen askeleen päässä ei erota mitään -erikoista juonnetta. Yrittäessään lukea tuosta taulusta jotakin -omituista ja merkityksellistä kohtaloa olisi intomielisinkin fysionomi -varmasti pysähtynyt siirryttyään suurista harmaansinistä silmistä -matalaan otsaan ja typeränsekaisesti raollaan olevista huulista -kaksoisleuan pulleihin laskoksiin. Hän olisi silloin oivaltanut, -että hänellä oli tarkasteltavanaan yksilö, jolle kaikki kuohunta on -tuntematon, jonka tuoreutta sekä hyvät että huonot intohimot ovat -pitäneet kunniassa. - -Kaitselmus ei milloinkaan huolla asioita puolinaisesti ja oli merkinnyt -alkuteokselle, kuvaavaksi nimeksi Jean Buvat. Ne kylläkin, jotka olivat -saaneet havaita kelpo miehen hengenlahjojen äärimmäisen vajavuuden -ja hänen sydämensä oivat ominaisuudet, yleensä jättivät silleen -kastetoimituksessa annetun osan nimestä ja mainitsivat häntä pelkästään -Buvatina. - -Varhaisimmista vuosistaan asti pikku Buvat osoitti suurta -vastenmielisyyttä kaikenkaltaiseen opiskeluun, mutta aivan erikoista -luontumusta kaunokirjoitukseen. Äiti oli saanut hänelle vapaaoppilaan -paikan Oratorion hengelliseen opistoon. Joka aamu hän toi sinne -teemansa ja muut harjoitustehtävänsä virheitä vilisevinä, mutta niin -sievästi, säännöllisesti ja siististi kirjoitettuina, että sitä -oli ilo katsella. Tuloksena oli, että pikku Buvatille päivittäin -annettiin patukkaa laiskasta tajuamisesta ja vuosittain palkinto -parhaasta käsialasta. Hänen täytettyään viisitoista vuotta sai -_Epitome sacra_,[82] jota hän oli päntännyt jo viisi lukuvuotta, -opiskeluohjelmassa seuraajakseen _Epitome Graecan_,[83] mutta jo -ensimmäisistä käännöksistä älysivät opettajat, että siinä oli yritetty -liiallista hyppäystä ja päättivät, että hänelle sai kuudenneksikin -vuodeksi riittää vain _Epitome sacra_. - -Niin lauhkealta kuin hän ulkonaisesti näyttikin, piili nuoren Buvatin -sielun sopukassa jonkinlaista kunnianhimoakin. Hän tuli illalla kotiin -itkusuin, valitti kärsineensä vääryyttä ja ilmaisi tuskaannuksessaan -seikan, jota oli siihen asti varonut tunnustamasta. Koulussa oli -kymmenvuotiaitakin lapsia päästetty hänen edelleen. Suulas leskimatami -Buvat oli joka aamu nähnyt poikansa tallustavan kouluun kauniisti -riimustelluin kotitehtävin, joten niissä ei toki voinut olla moitteen -sijaa, ja juoksi seuraavana aamuna sättimään kelpo luostariveljiä -pahanpäiväisesti. Nämä vastasivat, että hänen poikansa oli hyvä lapsi, -jolla oli harras mieli Jumalaa kohtaan ja nuhteeton käyttäytyminen -toverien parissa. Mutta samalla hän oli niin kamalan kovakallonen, -että he neuvoivat tekemään hänestä kirjoitusmestarin, kehittämään sitä -ainoata lahjaa, jonka kitsas luonto näytti hänelle suoneen. - -Matami Buvat käsitti pian siten saavansa pojastaan tuottoa, ja kotiin -tullessaan hän heti ilmoitti opiskelijalle uuden tulevaisuuden -suunnitelman. Nuori Buvat ei siinä aluksi nähnyt muuta kuin -pelastumisen päivittäisestä raipasta ja patukasta, jotka eivät hänen -mielestään korvanneet jokavuotista vasikannahkakansiin sidottua -palkintoa. Niin ollen hän ilon innostuksessa yhtyi äidin kantaan, -lupasi viimeistään puolen vuoden kuluttua olla pääkaupungin näppärin -kirjoitusmestari, ja samana päivänä hän ryhtyi työhönsä, ostaen -vähäisillä säästöillään neliteräisen kynäveitsen, kimpun hanhensulkia -ja kaksi uutta kirjoitusvihkoa. - -Ystävälliset luostariveljet eivät olleet erehtyneet nuoren Buvatin -oikeasta kutsumuksesta. Kaunokirjoitus oli hänellä melkein piirtämiseen -ulottuva taito. Kuuden kuukauden kuluttua hän Tuhannen ja yhden yön -apinan tavoin kirjoitti kuudenlaista käsialaa ja jäljensi viivoilla -kaikenmuotoisia ihmisten, puiden ja eläinten ääripiirteitä. Vuodessa -hän pääsi niin varmalle tasolle, että katsoi voivansa lähettää -liikkeelle harjoitusohjelmansa. - -Hän uurasti tämän laatimisessa kolme kuukautta, käyttäen öitäkin apuna, -niin että näkö oli tärveltyä. Mutta kohtuullista on myös sanoa, että -siinä valmistui todellisen mestaruuden näyte: se ei ollut pelkästään -koristeellinen julistus, vaan suorastaan taulu, joka varjostuksin ja -hiusviivoin esitti maailman luomista, jaettuna osastoiksi jokseenkin -siihen tapaan kuin Balaelin "Kirkastus". Edenille omistetussa yläosassa -iankaikkinen Isä veti Eevaa nukkuvan Aatamin kyljestä, ympärillään -niitä eläimiä, jotka ylväydessä lähenevät ihmistä, kuten leijona, -hevonen ja koira. Alhaalla levisi meri, jonka syvyyksissä nähtiin mitä -kummallisimpien kalojen uiskentelevan. Pinnalla taasen kellui uhkea -kolmikantinen laiva. Kumpaisellakin sivulla kaksi lintujen laulupuuta -yhdisti latvoillaan hipomansa taivaan juurtensa kiinnikekohtana olevaan -maakamaraan, ja kaikkien näiden kauniiden aiheiden kehystämästä -keskitilasta pisti silmään mitä täydellisimmin vaakasuorina riveinä -kuudella eri käsialakuosilla tekstattu sana _hellittämättömästi_. - -Tällä kertaa taiteilija ei pettynyt odotuksessaan. - -Taulujuliste teki luonnollisen tehonsa. Viikon kuluessa nuori herra -Buvat sai viisi poika- ja kaksi tyttöoppilasta. - -Tämä menestys vain karttui, ja kun matami Buvat oli muutamia vuosia -vielä viettänyt huolettomammissa oloissa kuin hänellä oli koskaan -ollut, edes miehensä eläessä, sai hän tyydytyksekseen kuolla täysin -levollisena poikansa tulevaisuudesta. - -Soveliaasti murehdittuaan äidin poismenoa tämä jatkoi elämänsä -ladulla, joka oli niin kaavoittunut, että hän saattoi joka ilta -odottaa huomiselta vain päättyneen päivän toistumista. Sitten hän ehti -kuuden- tai seitsemänkolmatta vuoden ikään, viattoman ja hyveellisen -hyväluontoisuutensa ainaisella rauhaisuudella selviytyen ihmiselämän -myrskykaudesta. - -Niihin aikoihin tämä kelpo mies sai tilaisuuden jalomieliseen tekoon, -johon hän ryhtyi vaistomaisesti, hyvän sydämensä säveydessä niin kuin -hän kaikessakin toimi. Älykäs mies olisi kenties mennyt sen ohitse -näkemättä tai kääntänyt päänsä pois nähdessään. - -Buvat oli vaatimattomasti vuokrannut itselleen ullakkokamarin Rue -des Ortiesin numero 6:ssa, ja tämän ensimmäisessä kerroksessa asui -nuori pariskunta, jonka viehättävän sopusointuista yhdyselämää koko -naapuristo ihaili. Mies oli kolmenkymmenenneljän tai -viiden ikäinen, -maan eteläosasta — tukka, silmät ja parta mustat, iho ruskea, -hampaat kuin helmet. Hän oli nimeltään Albert du Rocher. Isä oli -ollut sevenniläispäällikkö[84] ja nähnyt herra de Bavillen vainojen -aikana pakolliseksi omaksua perheineen katolisuuden. Puolittain -vastustushalusta ja puolittain syystä että nuori mieli hakee nuorta -johtajaa oli Albert knaappipalveluksesta suoriuduttuaan liittynyt -Chartresin herttuan[85] henkivartioon. - -Herttua järjesteli parhaillaan tätä joukkoaan, joka oli edellisellä -sotaretkellä kärsinyt pahoja vaurioita Steenkirkin taistelussa, -prinssin ensimmäisessä ottelussa. Du Rocher peri paikan la Neuvillelta, -joka oli saanut surmansa tuossa voiton ratkaisijaksi koituneessa ja -Chartresin herttuan johtamassa kuninkaallisen henkivartion uljaassa -hyökkäyksessä. - -Talvi oli keskeyttänyt sotaretken, mutta kevään tullen Luxemburgin -herttua[86] kutsui ympärilleen kaikki nuo urheat upseerit, jotka -siihen aikaan puolivuosittain jakoivat elämänsä sodan ja huvittelun -kesken. Chartresin herttua, aina kiihkeänä vetämään miekkansa, jonka -Ludvig XIV:n kademielisyys niin useasti toimitti pysymään huotrassa, -oli ensimmäisiä ottamassa varteen kutsun. Du Rocher seurasi hänen -sotilassaattueensa mukana. - -Nyt koitti Neerwindenin[87] suuri päivä. Chartresin herttualla oli -henkivartion päällikkyys kuten tavallisesti, ja tapansa mukaan hän -hyökkäsi sen etunenässä, mutta niin tulisesti, että hän ryntäilyssään -jäi viisi kertaa melkein yksikseen vihollisten keskelle. Viidennellä -kerralla hänen vierellään oli vain eräs nuori mies, jota hän tuskin -tunsikaan, mutta heidän vaihtamastaan nopeasta silmäyksestä hän -huomasi, että siinä oli yksi niitä joihin saattoi luottaa. Niinpä hän -ei antautunut, kuten hänelle esitti muuan viholliskorpraali, joka oli -hänet tuntenut, vaan lävisti pidättelijältään pistoolinlaukauksella -pään. - -Samassa kajahti kaksi muuta laukausta. Toinen luoti vei prinssiltä -hatun ja toinen litistyi hänen miekkansa kahvaa vasten. Mutta -seuraavana hetkenä kumpainenkin ampuja suistui satulasta melkein -yhtaikaa, toinen prinssin kumppanin sapeliniskun saaneena ja toinen -hänen pistoolinsa surmaamana. Silloin kohdistui yhteislaukaus noihin -kahteen mieheen, jotka suorastaan ihmeellisesti jäivät haavoittumatta. -Prinssin hevonen vain sortui hänen allaan, saatuaan päähänsä -kuolettavan luodin, ja nuori saattolainen hyppäsi heti alas omansa -selästä ja tarjosi ratsunsa hänelle. Prinssi esteli, kun tuo palvelus -saattoi käydä esittäjälleen kovin kalliiksi. Mutta nuori mies, joka oli -kookas ja vanttera, katsoi hetken sopimattomaksi, sieppasi prinssin -syliinsä ja toimitti hänet väkisin satulaan. - -Sitten ennätti markiisi d'Arcy kevyen ratsuväenosastonsa kanssa -paikalle juuri kun prinssi ja hänen kumppaninsa olivat uljuudestaan -huolimatta saamaisillaan surmansa tai joutumaisillaan vangeiksi. -Kumpainenkin oli yhä säilynyt vammoitta, vaikka prinssin vaatteet -oli lävistänyt neljä luotia. Chartresin herttua ojensi nyt kätensä -kumppanilleen ja kysyi hänen nimeään, sillä joskin kasvot olivat tutut, -oli tämä ollut vasta niin vähän aikaa hänen palveluksessaan, että -nimikään ei ollut jäänyt herttuan mieleen. Nuori mies vastasi olevansa -Albert du Rocher ja saaneensa hänen saattuessaan tallimestarin paikan, -Steenkirkin taistelussa kaatuneen la Neuvillen jälkeen. Kääntyen -tulijain puoleen prinssi huomautti: — Hyvät herrat, pelastitte minut -joutumasta vangiksi, mutta tässä on se, joka pelasti henkeni. - -Sotaretken päättyessä Chartresin herttua nimitti du Rocherin -ensimmäiseksi tallimestarikseen ja yhä kiitollisesti kiintyneenä häneen -naitti hänet kolme vuotta myöhemmin, ottamalla suoritettavikseen hänen -rakastamansa neidon myötäjäiset. Kun prinssi oli siihen aikaan vasta -nuori mies, eivät myötäjäiset valitettavasti nousseet suureenkaan -summaan, mutta lisähyvitykseksi hän lupasi pitää huolta suojattinsa -ylenemisestä upseerinuralla. - -Tuo neito oli englantilaista syntyperää. Hänen äitinsä oli saattanut -Englannin Henrietteä tämän saapuessa Ranskaan Monsieurin[88] -puolisoksi, ja prinsessan kuoltua markiisi d'Effiatin myrkyttämänä hän -oli siirtynyt seuranaisena _la grand dauphinen_[89] palvelukseen. -Tämän kuoltua 1690 ei englannitar saarelaisylpeydessään tahtonut jäädä -neiti de Choinin[90] seuraan, vaan vetäytyi Saint-Cloudin lähistöltä -vuokraamaansa pikku maataloon antautuakseen kokonaan siellä pikku -Claricensa kasvattamiseen sen elinkoron varassa, jonka hänellä oli -_le grand dauphinin_ anteliaisuuden myöntämänä. Chartresin herttuan -matkoilla Saint-Cloudissa Albert du Rocher tutustui tähän nuoreen -tyttöön, jonka kanssa prinssi sitten naitti hänet, vuoden 1697 -vaiheilla. - -Tämä onnekkaasta sovustaan ihailtu pariskunta asui siis Rue des -Ortiesin 6:ssa, talon ensimmäisessä kerroksessa, jonka ullakkokerrasta -Buvat oli saanut vaatimattoman asuinhuoneen. - -Aviopari oli ensin saanut pojan, jonka opettaminen kirjoitustaitoiseksi -uskottiin Buvatille hänen neljännellä vuodellaan. Nuori oppilas ennätti -osoittaa erinomaista edistystä, ennen kuin tuhkarokko aavistamattomasti -riisti hänet pois. Vanhempien murhe oli rajaton, kuten saattaa -käsittää. Buvat otti siihen osaa sitäkin vilpittömämmin, kun hänen -oppilaallaan oli ollut niin hyvää luontumusta hänen alallaan. - -Tämä heidän tuskaansa kohtaan vieraan taholta ilmenevä myötätunto -tuotti sydämellistä seurustelua ja kun kelpo kirjoitusmestari eräänä -päivänä valitti taiteilijain epävarmaa tulevaisuutta, tarjoutui Albert -du Rocher käyttämään vaikutusvaltaansa paikan saamiseksi hänelle -kuninkaallisessa kirjastossa. Buvat hypähti ilosta, ajatellessaan että -hänestä voisi vielä tulla virallinen toimihenkilö. Samana päivänä hän -piirteli hakemuksen kaikkein kauneimmalla käsialalla. Ylitallimestari -liitti siihen lämpimän puoltolauseen, ja kuukauden kuluttua Buvat -nimitettiin apulaiseksi kirjaston käsikirjoitusosastolle yhdeksänsadan -livren vuosipalkalla. - -Uuden yhteiskunnallisen asemansa herättämässä varsin luonnollisessa -ylpeydessä Buvat siitä päivästä alkaen jätti oppilaiden hankkimisen -ja ryhtyi kyhäilemään nimilappuja. Elämän loppuun asti taattuna -on yhdeksänsataa livreä todellinen omaisuus, ja kuninkaallisen -avokätisyyden ansiosta alkoi arvoisa kirjoitustaituri viettää ihania -päiviä kuitenkin alinomaa vakuutellen hyville naapureilleen, että jos -heille tulisi toinen lapsi, ei häntä opettaisi kirjoittamaan kukaan -muu kuin Jean Buvat. Nämäkin puolestaan olivat suuresti halukkaita -antamaan kirjastovirkailijalle tuon lisätyön. Jumala täytti heidän -toivomuksensa. Lopulta vuotta 1702 Clarice sai tyttären. - -Koko talossa vallitsi suuri riemu. Buvat ei saanut hetkenkään rauhaa. -Hän juoksenteli portaissa, läimäytellen reisiään ja loilotellen -lempilauluaan "Anna mun mennä, — jalkani, lennä". Ensimmäistä kertaa -nimityksensä jälkeen, josta oli jo kulunut kaksi vuotta hän sinä -päivänä saapui toimistohuoneeseensa neljänneksen yli kymmenen eikä -täsmälleen kello kymmeneltä. Muuan ylimääräinen kanslia-apulainen, joka -luuli hänen kuolleen, oli jo ehättänyt pyytämään hänen paikkaansa. - -Pikku Bathilde ei ollut vielä viikon vanha, kun Buvat jo tahtoi saada -hänet harjoittelemaan suoria viivoja, sanoen että jonkin taidon -perusteelliseksi oppimiseksi on opiskeluun ryhdyttävä pienestä. Oli -perin työlästä saada hänet ymmärtämään, että täytyi odottaa ainakin -kaksi tai kolme vuotta. Hän alistui, mutta odotellessaan hän valmisti -esimerkkejä. Kolmannen vuoden lopulla Clarice toteutti lupauksensa, ja -Buvat sai tyytyväisyydekseen sovitella juhlallisesti Bathilden sormien -väliin ensimmäisen kynän, jota ne milloinkaan olivat koskeneet. - -Päästiin vuoteen 1707, ja Monsieurin kuoleman jälkeen Orleansin -herttuaksi tullut entinen Chartresin herttua oli vihdoin saanut -päällikkyyden Espanjassa, missä hänen piti viedä lisäjoukkoja -Berwickin herttualle.[91] Koko hänen henkivartiolleen annettiin heti -määräys valmistautua matkaan maaliskuun 5. päiväksi. Ensimmäisenä -tallimestarina Albert välittömästi kuului prinssin saattueeseen. -Uutinen, joka olisi muuna aikana suunnattomasti ilahduttanut häntä, -oli hänelle tällä hetkellä melkein tuskallinen sillä Claricen terveys -alkoi herättää suurta huolestusta ja lääkäri oli tullut maininneeksi -keuhkotaudista. Clarice joko tunsi itse olevansa vaarallisessa tilassa -tai — mikä on vielä luonnollisempaa — vain pelkäsi miehensä puolesta. -Hänen hätääntymisensä purkautui niin epätoivoisena, että Albertkaan ei -voinut pidättyä vuodattamasta kyyneliä. Pikku Bathilde ja Buvat itkivät -syystä että näkivät itkua. - -Tuli maaliskuun 5. päivä, jolloin oli lähdettävä. Tuskassaankin oli -Clarice itse pitänyt huolta miehensä varustuksista, joiden piti -olla prinssin saattolaisen arvoa vastaavassa kunnossa. Kyyneleisiä -kasvoja kirkasti ylpeän ilon välähdys, kun Albert komeassa -sotilaspuvussaan istui vauhkon sotaratsunsa selässä. Albertin povi -paisui uljaasta itseluottamuksesta. Vaimo surullisesti myhäili hänen -tulevaisuudentoivolleen; mutta ollakseen painostamatta hänen mieltään -tänä viimeisenä hetkenä hän sulki apeuden sydämeensä, ja vaimentaen -pelkonsa, joka koski heitä molempia, hän kehotti miestään reippaasti, -ajattelemaan kunniaansa eikä häntä. - -Orleansin herttua ja hänen armeijakuntansa vaelsivat Kataloniaan -huhtikuun ensimmäisinä päivinä ja etenivät heti pikamarssia Aragonian -halki. Saavuttuaan Segorbiaan prinssi kuuli, että Berwickin -herttua valmistautui ratkaisevaan taisteluun ja ehtiäkseen ajoissa -ottamaan siihen osaa hän lähetti Albertin kuriirinaan ilmoittamaan -ylipäällikölle, että Orleansin herttua oli toimittamassa hänen avukseen -kymmenentuhatta miestä ja pyytämään, että hän, mikäli saattoi niin -järjestää, kävisi taisteluun vasta näiden uusien voimien tullessa -perille. - -Albert lähti matkaan, mutta huonojen oppaiden harhaannuttamana hän -pääsi vuoristossa vain vuorokauden edelle armeijasta ja päätyi -ylipäällikön leiriin juuri taistelun jo alkaessa. Albert tiedusti, -missä marski itse oli tavattavana, ja hänelle osoitettiin armeijan -vasemmalla sivustalla kohoavaa mäkeä, jolta näki koko tasangolle. -Siellä ylipäällikkö oli esikuntansa ympäröimänä. Kuriiri kannusti -hevosensa suoraan häntä kohti. - -Ylitallimestari esittäytyi marskille ja ilmoitti asiansa. Marski -viittasi kädellään taistelutantereelle ja käski hänen palata prinssin -luo ja kertoa tälle näkemänsä. Mutta Albert oli haistanut ruudinsavua -eikä halunnut lähteä tyhjin toimin. Hän pyysi saada jäädä, voidakseen -viedä prinssille edes voiton sanoman. Marski suostui siihen. Sillä -hetkellä näytti ylipäälliköstä rakuunahyökkäys tarpeelliselta ja hän -määräsi erään adjutanttinsa viemään everstille rynnäkkökäskyn. Nuori -mies lähti täyttä laukkaa, mutta oli tuskin ehtinyt kolmanneksen matkaa -mäeltä rykmentin luo, kun tykinkuula vei häneltä pään. Hän ei ollut -vielä suistunut jalustimista du Rocherin siepatessa tilaisuuden ottaa -osaa taisteluun. Hän karautti eteenpäin vuorostaan, välitti everstille -määräyksen eikä palannutkaan marskin seurueeseen, vaan veti miekkansa -ja ryntäsi rykmentin etunenässä. - -Tämä hyökkäys oli päivän loistavimpia temppuja ja tunkeutui niin -syvälle keisarillisten riveihin, että vihollinen alkoi horjua. Marski -oli väkisinkin katseillaan seurannut nuorta upseeria, jonka saattoi -tuntea univormustaan. Hän näki Albertin pääsevän vihollisen lipulle -asti, ryhtyvän käsikähmään lipunkantajan kanssa ja sitten hetkisen -kuluttua, ahdistetun rykmentin ollessa jo pakosalla, palaavan tuomaan -voittosaalista hänelle. Marskin eteen päästäessään prinssin kuriiri -heitti lipun hänen jalkoihinsa ja avasi suunsa puhuakseen mutta sanojen -sijasta hänen huuliltaan tulvahtikin verivirta. Marski näki hänen -huojuvan satulassa ja kiirehti tarjoamaan tukeansa, mutta ei ehtinyt -auttamaan ennen kuin Albert putosi maahan. Hän oli saanut luodin -rintaansa.. - -Marski hyppäsi ratsailta, mutta urhea nuorukainen oli heittänyt -henkensä lipun päälle, jonka oli valloittanut. - - - - -MURHENÄYTELMÄ - - -Orleansin herttua saapui taistelun jälkeisenä päivänä. Hän suri -Albertia niin kuin uljasta miestä ainakin. Mutta olihan tämä saanut -sankarikuoleman, kaatunut voiton innossa, kuollut valloittamansa -lipun päälle, ja mitä enempää saattoi toivoa ranskalainen, soturi ja -aatelismies? - -Prinssi tahtoi omakätisesti kirjoittaa leskiparalle. Jos mikään saattoi -lohduttaa vaimoa miehen kuolemasta, niin varmaankin tuollainen kirje. -Mutta Clarice-rukka ei nähnyt muuta kuin että hänellä ei enää ollut -puolisoa eikä Bathildella isää. - -Kello neljä Buvat tuli kotiin kirjastosta. Hänelle ilmoitettiin, -että rouva du Rocher kaipasi häntä luokseen ja hän riensi heti alas. -Vaimoparka ei itkenyt, hän oli musertunut, kyyneleetön, sanaton. Silmät -tuijottivat tylsinä kuin mielipuolisella. Buvatin tullessa hän ei edes -kääntänyt päätänsä, vaan ojensi häneen päin kirjeen. - -Buvat katseli ällistyneesti oikealle ja vasemmalle, käsittääkseen mitä -oli tapahtunut. Kun mitään ei ilmennyt, hän kohdisti huomionsa paperiin -ja luki ääneen: - - "Madame, miehenne on kuollut Ranskan ja minun puolesta. Ranska tai - minä emme voi toimittaa häntä teille takaisin. Mutta muistakaa, että - jos joskus tarvitsette jotakin, me kumpainenkin olemme teille velkaa. - - Sydämellisesti teidän - - _Philippe d'Orleans_." - -— Mitä! huudahti Buvat katsoen Clariceen silmät suurina, — herra du -Rocher...? Mahdotonta! - -— Onko isä kuollut? virkkoi pikku Bathilde lähestyen äitiään nurkasta, -jossa oli leikkinyt nukella. — Äiti, onko totta, että isä on kuollut? - -— Oi, voi, on, rakas lapseni, valitti Clarice saaden samalla kertaa -takaisin sekä puheenlahjan että kyyneleet. — Voi, kyllä se on totta, -kyllä niin on käynyt! Voi meitä onnettomia! - -— Madame, sanoi Buvat, jonka mielikuvitus ei riittänyt erikoisemmin -keksimään lohduttelua, — älkää noin antautuko surun valtaan. Se -saattaa olla väärä tieto. - -— Ettekö näe, että kirje on itseltään Orleansin herttualta, huudahti -leski. — Niin, lapseni, isäsi on kuollut. Itke, itke, tyttöni, kenties -Jumala nähdessään kyyneleesi on sinulle armollinen. - -Niin sanoessaan onneton vaimo yski niin tuskallisesti, että Buvat tunsi -omassakin povessaan raatelua. Mutta hän kauhistui vielä pahemmin, -kun näki verisen läikän nenäliinassa, jolla sairas oli pyyhkäissyt -huuliaan. Silloin hän käsitti, että pikku Bathildea oli kenties -uhkaamassa kovempikin kohtalon kolaus kuin häntä nyt oli kohdannut. - -Claricen huoneisto oli nyt käynyt hänelle liian suureksi. Kukaan ei sen -vuoksi ihmetellyt nähdessään hänen muuttavan asumaan ahtaammin toisessa -kerroksessa. - -Paitsi murhetta, joka oli turruttanut Claricelta kaikki muut -sielunkyvyt, jokaisessa ylevässä sydämessä asustaa jonkunlainen -vastenmielisyys anoa edes isänmaalta korvausta sen palveluksessa -vuodatetusta verestä. Leski epäröi siis esittäytyä sotaministeriössä -saattaakseen voimaan oikeuksiansa. Siitä johtui, että kun hän kolmen -kuukauden kuluttua ryhtyi ensimmäisiin toimenpiteisiin, Requenan ja -Saragossan valloitussaavutukset olivat jo työntäneet syrjään Almanzan -taistelun. Clarice näytti prinssin kirjettä. Ministerin sihteeri -vastasi, että hän varmastikin saisi kaikki kuntoon tuollaisen kirjeen -nojalla, mutta että sitä varten piti odottaa hänen korkeutensa -paluuta. Clarice katseli laihtuneita kasvojaan kuvastimessa ja hymyili -surullisesti. — Odottaa! — hän ajatteli. — Niin, se kyllä olisi -parempi, mutta Jumala tietää, onko minulla siihen enää aikaa. - -Tästä viivytyksestä oli tuloksena, että Clarice vaihtoi toisesta -kerroksesta vuokraamansa asunnon kahteen pieneen kolmannen kerroksen -huoneeseen. Kovaonnisella leskellä ei ollut muita varoja kuin miehensä -palkka. Herttuan antamat pikku myötäjäiset olivat huvenneet kodin -kalustamiseen ja hänen miehensä varusteisiin. Kun uusi asunto oli -paljon pienempi kuin edellinen, ei ihmetelty, että Clarice myi liiat -huonekalunsa. - -Orleansin herttuan odotettiin palaavan loppusyksyllä, ja siihen -Clarice perusti asemansa korjautumisen. Mutta vastoin kaikkia sen ajan -strategisia tapoja ei armeija asettunutkaan talvileiriin, vaan jatkoi -sodankäyntiä. Tuli tiedoksi, että herttua ei vielä palaisikaan, vaan -valmistautui piirittämään Léridaa. Mutta vuonna 1647 oli itse suuri -Condé epäonnistunut samassa yrityksessä, joten uuden piirityksen, jos -se menestyisikin, täytyi olettaa kestävän kauan. - -Clarice rohkaisi mielensä muutamiin uusiin toimenpiteisiin virastoissa. -Tällä kertaa oli hänen miehensä nimikin jo unohdettu. Hän turvautui -jälleen prinssin kirjeeseen. Tämä teki tavallisen tehonsa, mutta -hänelle vastattiin samalla, että Orleansin herttua varmasti palaisi -Léridan piirityksen päätyttyä, joten piti olla vain kärsivällinen vielä. - -Nyt leskiraukka luopui kahdesta kamaristaan ja siirtyi pikku -ullakkohuoneeseen vastapäätä Buvatin asuntoa. Hän muutti rahaksi loput -huonekalunsa, säilyttäen ainoastaan pöydän, muutamia tuoleja, pikku -Bathilden kätkyen ja oman sänkynsä. - -Buvat oli nähnyt muutoksien sarjan erityisemmin pohtimatta tätä -kaikkea, mutta vaikka hän ei ollut kovinkaan terävä-älyinen, täytyi -hänen oivaltaa naapurinsa asema. Järjestystä rakastavana miehenä hän -oli tehnyt jonkun verran säästöjä, jotka hän olisi hyvin mielellään -luovuttanut Clarice-rouvan käytettäviksi, mutta tämän ylpeys lisääntyi -sitä mukaa kuin hänen puutteenalaisuutensakin, joten Buvat-parka ei -rohjennut tehdä hänelle sellaista tarjousta. Parikymmentä kertaa -hänellä oli lesken luo pistäytyessään mukanaan pikku käärö, joka -sisälsi hänen koko omaisuutensa, viisi-, kuusikymmentä louisdoria, -mutta aina hän palasi sieltä käärö puolittain vedettynä taskusta, -milloinkaan uskaltamatta ottaa sitä kokonaan esille. - -Eräänä päivänä kuitenkin sattui, että Buvat ollessaan menossa -toimistoonsa kohtasi portaissa talonomistajan, joka oli keräämässä -neljännesvuoden vuokria. Tällöin hän tuli ajatelleeksi, että perin -säntillisen isännän käynti hänen naapurinsa luona kenties tuottaisi -tälle kiusallista hämminkiä summan vähäisyydestä huolimatta. Niinpä -hän kutsuikin talonomistajan omaan huoneeseensa ja selitti saaneensa -edellisenä päivänä rouva du Rocherinkin vuokrarahat, lunastaakseen -yhdellä kertaa molemmat kuitit. Se sopi mainiosti isännälle, joka oli -pelännyt lykkäystä juuri tämän vuokralaisen taholta. Hän ei välittänyt, -keneltä sai rahat, vaan antoi kuitin ja jatkoi kierrostaan. - -On myös sanottava, että Buvat sielunsa yksinkertaisuudessa joutui tästä -hyvästä työstään tunnonvaivoihin kuin rikoksesta. Kolmeen tai neljään -päivään hän ei uskaltanut poiketa tervehtimään naapuria, joten hän -viimein tehdessään sen tapasi yksinäisen lesken aivan suruissaan tästä -oletetusta välinpitämättömyydestä. Buvat puolestaan huomasi Claricen -niin suuresti muuttuneen näiden muutamien päivien aikana, että hän tuli -sieltä päätänsä pudistellen ja silmiään pyyhkien. Kenties ensimmäistä -kertaa hän nyt kävi vuoteeseen hyräilemättä: - - Anna mun mennä, — - jalkani, lennä, jne. - -Talven viimeiset päivät kuluivat, ja toivat sanoman Léridan -antautumisesta, mutta samalla ilmoitettiin, että nuori ja uupumaton -kenraali valmistautui piirittämään Tortosaa. Se oli viimeinen isku -Clarice-rukalle. Olihan kevät tulossa ja sen mukana uusi taistelukausi, -joka pidättelisi prinssiä armeijassa. Sairaan voimat olivat ehtymässä, -ja hänen täytyi jättäytyä vuoteen omaksi. - -Claricen asema oli hirveä. Hän ei ollut väärässä, hän tunsi sen -kuolettavaksi, eikä hänellä ollut maailmassa ketään lapsensa -vaalijaksi. Vaimoparka pelkäsi kuolemaa, ei omasta puolestaan, vaan -tyttärensä takia, jolle ei jäisi edes äidin hautakiveä päänalaisekseen. -Hänen miehellään oli vain etäisiä sukulaisia, joilta hän ei voinut eikä -tahtonut pyytää. Omasta suvustaan hän ei ollut koskaan tiennyt mitään. -Sitä paitsi hän käsitti, että jos avusta olisi ollut toivoakin, ei -hänellä ollut enää aikaa sen tavoitteluun. Kuolema teki tuloaan. - -Eräänä yönä Buvat, joka oli edellisenä iltana jättänyt Claricen -kamppailemaan kuumeessa, kuuli hänen voihkivan niin surkeasti, että hän -hyppäsi vuoteesta ja pukeutui tarjotakseen apua, mutta ovelle päästyään -hän ei rohjennut astua sisälle eikä koputtaa. Clarice itki nyyhkyttäen -ja rukoili ääneen. Silloin pikku Bathilde heräsi ja huusi äitiään. -Clarice tukahdutti niiskutuksensa, meni ottamaan lapsen kätkyestä, -polvistutti hänet vuoteelleen ja pani hänet lausumaan kaikki osaamansa -rukoukset, ja näiden lomassa Buvat kuuli sairaan aina huudahtavan -haikeasti: Oi, rakas Jumala, rakas Jumala, kuule lapsi-parkaani! - -Tämä tuskin kehdosta päässeen pienokaisen ja puolittain haudassa olevan -äidin yöllinen kohtaus, heidän kaksistaan turvautuessaan Luojaan -ainoana avun antajana, oli yön hiljaisuudessa niin sydäntäsärkevä, -että Buvat painui polvilleen ja itsekseen lupasi juhlallisesti, mitä -ei rohjennut ääneen lausua. Hän vannoi, että Bathilde ei orponakaan -joutuisi hylätyksi. Jumala oli kuullut noiden kahden poloisen -vetoomuksen, saaden hänet täyttämään sen. - -Seuraavana päivänä Buvat mennessään naapurien luo ensi kerran otti -Bathilden syliinsä, painaen leveät rehelliset kasvonsa pienokaisen -sametinhienoa poskea vasten ja puhuen hänelle: - -— Olehan huoletta, kuulepas, viaton pikku raukka, kyllä maan päällä on -vielä hyviä ihmisiä. - -Tyttönen kietaisi silloin käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli -häntä. Buvat tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä, ja kun hän oli useasti -kuullut huomautettavan, että sairaat käyvät rauhattomiksi, jos heidän -nähtensä ilmaistaan liikutusta, veti hän kellon taskustaan ja huomautti: - -— Hm, hm! Neljännestä vailla kymmenen; minun täytyy lähteä. Hyvästi, -rouva du Rocher. - -Portaissa hän kohtasi lääkärin ja kysyi tältä, mitä hän ajatteli -potilaan tilasta. Tehden näitä käyntejään pelkästä armeliaisuudesta -ja katsoen turhaksi sovitella sanojaan, kun hänelle ei maksettu -huomaavaisuudestaan, lääkäri vastasi, että tuskin kuluisi kolmea -päivää. Palatessaan kello neljältä Buvat huomasi talossa kohua. Lääkäri -oli Claricen luota tullessaan kehottanut toimittamaan potilaalle Herran -ehtoollisen. Oli siis käyty ilmoittamassa kirkkoherralle. Tämä oli -saapunut, noussut ylös portaita, edellään tiukua kilistävä lukkari, ja -valmistelematta astunut sairaan huoneeseen. Clarice oli vastaanottanut -hänet niin kuin Vapahtajan, nimittäin kädet ristissä ja silmät taivasta -kohti luotuina, mutta hänen saamansa vaikutelma oli ollut kuitenkin -järkyttävä. - -Buvat kuuli veisuuta ja aavisti, mitä oli tapahtunut. Hän riensi -ylös portaita ja näki ylimmällä porrastasanteella ja kamarin ovella -tungeksivan kaikki korttelin eukot, jotka olivat sen ajan tapaan -seuranneet pyhän sakramentin saattuetta. Kuoleva virui vuoteellaan jo -niin valjuna ja jäykkänä, että häntä olisi voinut luulla hautakivenä -lepääväksi marmoripatsaaksi, jollei silmistä olisi tuolloin tällöin -kierähtänyt kyynel. Hengenmiehet veisasivat vuoteen ääressä -ajallisesta elämästä erkanevien rukouksia. Pikku Bathilde oli erotettu -äidistään, jotta tämä saisi häiriintymättömästi omistautua viimeiseen -hartaudentoimitukseensa, ja hän oli painautunut nurkkaan uskaltamatta -huutaa tai itkeä, aivan kauhuissaan tuntemattomien ihmisten paljoudesta -ja käsittämättömästä hälystä. - -Nähdessään Buvatin lapsonen juoksikin hänen luokseen, ainoan tutun, -jonka hän huomasi tässä synkässä joukossa. Kirjastovirkailija otti -hänet syliinsä ja meni hänen kanssaan polvistumaan potilaan vuoteen -ääreen. Samassa Clarice loi silmänsä alas korkeuksista, varmaankin -osoitettuaan taivaalle ainaisen rukouksensa suojelijan lähettämisestä -tyttärelleen. Hän näki Bathilden sen ainoan ystävän sylissä, jonka -hän maailmassa tunsi. Kuolevien terävällä katseella hän tunkeutui -tuon puhtaan ja alttiin sydämen pohjaan asti ja luki siitä nyt sen -kaiken, mitä toinen ei ollut rohjennut hänelle lausua, sillä hän -kohosi istualleen, ojensi hänelle kätensä huudahtaen kiitollisuudesta -ja ilosta, jonka ainoastaan enkelit ymmärsivät, ja niin kuin häneltä -olisivat viimeiset elinvoimat ehtyneet tässä äidillisessä innostuksessa -hän vaipui tainnuksissa vuoteelle. - -Uskonnollisten menojen päätyttyä kirkonmiehet poistuivat ensimmäisinä. -Harrasmieliset seurasivat heitä, välinpitämättömät ja uteliaat läksivät -viimeisinä. Heihin kuului naisväen enemmistö. Buvat tiedusti heiltä, -eikö joku heistä tiennyt tuttavapiirissään hyvää sairaanhoitajatarta. -Muuan esittäytyi heti joukosta ja vakuutti kumppaniensa säestämänä, -että hänellä oli kaikki vaadittavat ominaisuudet sen kunniakkaan aseman -hoitamiseen, mutta juuri tuon täydellisen pätevyytensä takia hänellä -oli tapana nostaa viikon palkka etukäteen, koska häntä tarvittiin -ympäristössä ahkeraan. - -Buvat kysyi viikkopalkan määrää. Vastauksena oli, että hän oli kyllä -aina saanut kuusitoista livreä, mutta kun rouvarukka ei näyttänyt -kovinkaan varakkaalta, hän tyytyisi kahteentoista. Kelpo mies oli -saanut kuukausipalkkansa juuri sinä päivänä, otti taskustaan kaksi écua -ja antoi ne hänelle tinkimättä. Sen hän olisi tehnyt kaksinkertaistakin -korvausta pyydettäessä, ja tämä odottamaton jalomielisyys aiheuttikin -monenmoisia oletuksia, joista muutamat eivät olleet kuolevalle -suureksikaan kunniaksi. Onhan hyvä työ siksi harvinainen, että -sellaisen esiintyessä nähtäväksi täytyy nöyryytettyjen ihmisten aina -etsiä sille saastaisia tai itsekkäitä vaikuttimia. - -Clarice oli yhä tiedottomana. Hoitajatar ryhtyi heti toimeensa, -hajusuolojen puutteessa tämä tarjosi etikkaa hänen hengitettäväkseen. -Buvat vetäytyi huoneeseensa. Pikku Bathildelle oli sanottu, että hänen -äitinsä nukkui. Lapsiparka ei vielä tuntenut kuoleman ja unen eroa ja -oli käynyt leikkimään nukellaan. - -Tunnin kuluttua Buvat palasi katsomaan Claricen vointia. Sairas oli -tullut tajuihinsa, mutta vaikka silmät olivat auki, ei hän puhunut -enää. Kuitenkin hän vielä tunsi ympäristönsä, koska naapurin nähdessään -liitti kätensä ristiin ja alkoi rukoilla. Sitten hän näytti hapuilevan -jotakin päänalusensa alta. Mutta sekin ponnistus tuntui olevan liikaa -hänen tilassaan, sillä hän painui voihkaisten takaisin pielukselleen -hievahtamattomaksi. - -Hoitajatar pudisti päätänsä ja lähestyi sairasta sanoen: - -— Kyllä päänalusenne on kunnollisesti pöyhitty, rouva kulta, sitä on -turhaa kaivella. Buvatiin kääntyen hän lisäsi olkapäitään kohauttaen: -— Ne sairaat, ne sairaat, sanokaas muuta, — aina ne kuvittelevat -jotakin olevan epäkunnossa! Kuolema, kuolema siten ennehtii, mutta ne -eivät tiedä sitä. - -Clarice hengähti syvään, mutta jäi liikkumattomaksi. Hoitajatar -lähestyi häntä jälleen ja siveli sulankärjellä hänen huuliinsa jotakin -keksimäänsä vahvistavaa sekoitusta, johon oli käynyt noutamassa -ainekset apteekista. Buvat ei voinut katsella tätä näytelmää. Hän -kehotti hoitajatarta pitämään hyvää huolta äidistä ja lapsesta ja -poistui. - -Seuraavana aamuna potilaan tila oli yhä huonompi. Silmät olivat kyllä -auki, mutta hän ei näkynyt tuntevan ketään muuta kuin tyttärensä, joka -oli pantu makaamaan hänen viereensä vuoteelle. Äiti oli tarttunut -pikku käteen eikä enää tahtonut päästää sitä. Lapsi puolestaan pysyi -liikkumattomana ja mykkänä ikään kuin vaistoten, että tämä oli -viimeinen äidillinen hyväily. Nähdessään hyvän ystävänsä hän vain -virkkoi: - -— Hän nukkuu, äiti nukkuu. - -Buvatista näytti Clarice silloin liikahtavan, niin kuin hän olisi -vielä kuullut ja tuntenut tyttärensä äänen, mutta se saattoi vain olla -hermovärähdyskin. Hän kysyi hoitajattarelta, tarvitsiko sairas mitään. -Toinen ravisti päätänsä sanoen: - -— Mitäs hän! Se olisi vain rahan haaskausta. Kyllä ne apteekit -muutenkin kiskovat hyvää voittoa! - -Buvatin olisi tehnyt mieli jäädä naapurinsa luo, sillä hän näki, että -tällä ei voinut olla enää montakaan hetkeä elettävänä, mutta hänen oli -mahdoton ajatellakaan jättäytyä päiväksikään pois toimistostaan, ellei -itse ollut kuolemaisillaan. Hän siis saapui sinne tapansa mukaisesti, -mutta niin murheissaan ja apeana, ettei kuningas paljoakaan hyötynyt -hänen läsnäolostaan. Huomattiinpa sinä päivänä ihmetellen, että Buvat -ei odottanutkaan kello neljän lyöntien loppuun ennen kuin päästi auki -niiden sinisten irtohihakkeiden nauhat, joilla hän työssään suojeli -takkiaan. Hän nousi jo ensimmäisellä kellonlyönnillä, sieppasi hattunsa -ja poistui. Ylimääräinen apulainen, joka oli jo ennen mielinyt hänen -paikkaansa katseli hänen lähtöänsä; kun hän sitten oli painanut oven -kiinni, jupisi tämä tavoittelija siksi kovaa, että johtaja saattoi -kuulla: - -— Kas vain, se mies ottaa toimensa keveältä kannalta! - -Buvatin aavistukset olivat toteutuneet. Asuintaloonsa ehtiessään hän -kysyi ovenvartijattarelta, miten rouva du Rocher jaksoi. - -— Ah, Jumalan kiitos, kuului vastaus, — se vaimoraukka on onnellinen, -hän on päässyt kärsimyksistään. - -— Hän on kuollut! huudahti kirjastovirkailija, tuntien sitä -väristystä, jota kuolemanviesti aina tuottaa läheiselle. - -— Noin kolme neljännestuntia takaperin, ilmoitti portinvartija ja -ryhtyi jälleen parsimaan sukkaansa ja varsin hilpeällä sävelmällä -hymisemään pikku laulelmaa, jonka oli keskeyttänyt Buvatille -vastatakseen. - -Buvat nousi hiljalleen portaita, askelman kerrallaan, pysähtyen -jokaisessa kerroksessa pyyhkimään otsaansa. Saavuttuaan ylimmälle -tasanteelle hän huomasi pakolliseksi nojata seinään, kun jalat pyrkivät -pettämään. Ruumiin näkemisessä on jotakin outoa ja juhlallista, joka ei -voi olla vaikuttamatta lujaluontoisimpaankin. Siinä hän seisoi mykkänä, -liikkumattomana ja epäröivänä, kun oli kuulevinaan pikku Bathilden -valittavan äänen. Silloin hän muisti turvattoman pienokaisen, ja se -antoi hänelle hiukan rohkeutta. Ovelle päästyään hän kuitenkin vielä -seisahtui, mutta silloin hän selvemmin kuuli pikku tytön vaikeroimisen. - -— Äiti! huusi lapsi nyyhkytysten keskeyttämällä hennolla äänellään. — -Äiti, herää jo, äiti! Kuinka sinä olet niin kylmä? - -Sitten lapsi tuli ovelle, koputti pikku kädellään ja huusi: - -— Setä, setä, tule! Minä olen ihan yksin, minä pelkään! - -Buvat ei voinut ymmärtää, miksi lasta ei ollut korjattu jonnekin heti -äidin kuoltua, ja onnettoman pienokaisen herättämä syvä sääli voitti -sen kiusallisen tunteen, joka oli hetkiseksi pysähdyttänyt hänet. -Hän painoi ovenripaa, mutta ovi olikin lukossa. Samassa hän kuuli -ovenvartijattaren kutsuvan häntä. Hän juoksi portaisiin ja tiedusti -avainta. - -— Kas, sitähän minä juuri! vastasi eukko. — Katsokaas minua hupakkoa, -kun ohimennessänne unohdin antaa sitä teille! - -Buvat riensi alas kiireimmän kautta. - -— Ja miten tämä avain on täällä? hän kysyi. - -— Isäntä sen jätti minulle, toimitettuaan huonekalut pois. - -— Mitä! Huonekalutko viety! huudahti Buvat. - -— No, tietysti hän korjasi huonekalut haltuunsa! Naapurinne ei ollut -varoissaan, herra Buvat, ja sopii pitää varmana, että häneltä jäi -maksettavia joka taholle. Eihän isäntä halunnut joutua rettelöimään. -Vuokra ennen kaikkea, se on kohtuullista! Sitä paitsi, hän ei tarvitse -huonekaluja, se rakas rouvaraukka! - -— Mutta sairaanhoitajatar — mihin hän joutui? - -— Nähdessään potilaansa kuolleeksi hän meni matkoihinsa. Hänen -toimensa oli päättynyt, hän saapuu pukemaan käärinliinoihin écun -palkkiosta, jos tahdotte. Tavallisesti ovenvartijat saavat sen pikku -tienestin. Mutta minä en voi, olen liian herkkämielinen. - -Buvat käsitti värähtäen, mitä oli tapahtunut. Hän nousi ylös portaita -nyt yhtä joutuisasti kuin oli edellisellä kerralla vitkastellut. Hänen -kätensä vapisi niin rajusti, että oli työlästä saada avain sovitetuksi -lukonreikään, mutta viimein ovi avautui. - -Clarice oli oikaistu vuodeoljilleen keskelle tyyten tyhjennetyn kamarin -lattiaa. Verhoksi oli heitetty huono peite, joka oli varmaankin -kokonaan peittänyt hänet, mutta pikku Bathilde oli vetänyt sitä -syrjään, etsiessään äitinsä kasvoja, joita hän hiveli Buvatin astuessa -sisälle. - -— Voi, setä, setä, huusi lapsi, — herätä toki äitini, joka tahtoo yhä -nukkua, herätä hänet, kiltti setä! - -Ja lapsi juoksi Buvatin luo, joka ovelta katseli tätä surkeata -näytelmää. - -Buvat talutti hänet ruumiin viereen. - -— Suutele viimeisen kerran äitiäsi, lapsiparka, hän kehotti. - -Lapsi totteli. - -— Ja nyt, jatkoi suojelija, — jätä hänet nukkumaan, kunnes hyvä -Jumala aikanaan herättää hänet. - -Hän nosti lapsen syliinsä ja vei hänet omaan huoneeseensa. Pienokainen -ei lainkaan vastustellut, ikään kuin olisi käsittänyt heikkoutensa ja -orpoutensa. - -Hän pani tytön makaamaan omalle vuoteelleen, sillä lapsen kehtokin oli -viety, ja nähdessään hänen nukahtaneen hän lähti tekemään korttelin -komisariolle kuolemanilmoitusta ja sopimaan hautauslautakunnan kanssa. - -Hänen palatessaan ovenvartijatar ojensi hänelle paperin, jonka -sairaanhoitajatar oli löytänyt Claricen kädestä pukiessaan hänet -käärinliinoihin. - -Buvat avasi sen ja tunsi Orleansin herttuan kirjeen. Se oli ainoa -perintö, minkä äitiraukka oli jättänyt tyttärelleen. - - - - -PERINTÖ - - -Käydessään tekemässä ilmoituksen korttelin komisariolle ja -järjestämässä hautauksen oli Buvat samalla tavoittanut vaimoa, joka -pitäisi huolta pikku Bathildesta. Sellaisiahan hommia hän ei kyennyt -ottamaan omalle vastuulleen, kun ensiksikään ei tiennyt mitään -lapsenhoitajan tehtävistä eikä toisekseen voinut jättää lasta yksin -päivisin ollessaan toimistossa. - -Onneksi hänellä oli sopiva henkilö tiedossaan — muuan -nelikymmenvuotias kelpo nainen. Tämä oli ollut matami Buvatin -palveluksessa hänen viimeisten kolmen vuotensa ajan, ja silloin oli -kirjastoapulainen saanut havaita hänen hyvät puolensa. Nanetten kanssa -tulikin sovituksi, että hän muuttaisi taloon, valmistaisi ruoan, -hoitaisi pienokaista ja saisi elantonsa lisäksi viisikymmentä livreä -palkkaa vuodessa. - -Uusi järjestely mullisti Buvatin olot, tuottaessaan oman talouden -hänelle, joka oli aina elellyt poikamiehen tavoin ja ollut -porvarisperheen ruokavieraana. Niin ollen hän ei voinut enää pitää -ullakkokamariaan, joka oli käynyt liian ahtaaksi, kun häneen nyt -oli liittynyt kaksi muuta olentoa, ja seuraavan päivän aamusta -hän ryhtyi etsimään toista asuntoa. Sen hän löysi Pagevin-kadun -varrelta, pitäessään hyvin tärkeänä pysytellä kuninkaallisen kirjaston -lähistöllä, päästäkseen pahallakin säällä toimeensa liiallisitta -hankaluuksitta. Huoneistoon kuului kaksi kamaria, sivuhuone ja keittiö. -Hän varasi sen itselleen heti ensi näkemältä, antoi käsirahan, kävi -Saint-Antoine-kadun varrelta ostamassa Bathilden ja Nanetten huoneisiin -tarvittavan kaluston, ja hänen palattuaan virkatunneiltaan suoritettiin -muutto vielä saman päivän iltana. - -Clarice du Rocher haudattiin seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai, -niin että Buvatin ei edes tarvinnut pyytää esimieheltään päivän -lomaa naapurittarensa viimeiseen hyvästelyyn. Viikon tai pari pikku -Bathilde alinomaa kysyi äitiään, mutta hyvä setä oli lohdutukseksi -tuonut hänelle paljon hauskoja leluja, ja lapsi alkoi harvemmin puhua -kaivatusta. Hänelle oli sanottu, että äiti oli mennyt isän luo, ja -lopulta hän vain tuolloin tällöin tiedusti, milloin he saapuisivat -takaisin yhdessä. Se huntu, joka erottaa ensimmäiset vuotemme muusta -elämästämme, tiheni vähitellen ja Bathilde unohti heidät siihen päivään -asti, jolloin nuoren neidon, lopultakin ymmärtäessään orpouden, täytyi -lapsuudenmuistoistaan jälleen löytää kumpainenkin. - -Buvat oli luovuttanut kauniimman noista kahdesta kamarista Bathildelle. -Toisen hän oli varannut itselleen, jättäen Nanettelle sivukamarin. -Nanette oli hyvä ihminen; hän osasi välttävästi valmistaa ruokaa, -kutoi sukkaa hyvin kätevästi ja kehräsi kerrassaan erinomaisesti. -Mutta näistä eri lahjoista huolimatta kirjastovirkailija oivalsi, -että Nanette ja hän eivät mitenkään riittäneet nuoren tytön -kasvattajiksi. Ensin piti Bathilden kyllä saada mitä siroin käsiala -kirjoitusopiskelussa, tutustua neljään laskutapaan, oppia ompelemaan -ja kehräämään, mutta silloin hän osaisi vasta puolet siitä, mitä -hänen piti osata, sillä Buvat käsitti omaksumansa velvoituksen sen -kaikessa laajuudessa: hän oli noita kunnon olentoja, jotka ajattelevat -sydämellään, ja hän tajusi, että Bathilde jouduttuaan Buvatin -holhotiksi silti pysyi Albert ja Clarice du Rocherin tyttärenä. Hän -päätti siis toimittaa tytölle sellaisen kasvatuksen, joka ei olisi -hänen nykyisen asemansa, vaan syntyperänsä mukainen. - -Ja siihen päätökseensä oli Buvatilla perin luonteva peruste, nimittäin -että hän sai du Rocheria kiittää vakinaisesta toimestaan, joten sen -tulot kuuluivat Bathildelle. Yhdeksänsadan livren vuosipalkka oli nyt -jaettava seuraavasti: - - neljäsataaviisikymmentä livreä musiikin, piirustuksen ja tanssin - opettajille, - - neljäsataaviisikymmentä livreä Bathilden myötäjäisiin. - -Olettaen, että Bathilde, joka oli nelivuotias, menisi naimisiin -neljäntoista vuoden kuluttua, siis kahdeksantoista ikäisenä, nousisi -pääoma korkoa korolle kasvaen siihen mennessä yhdeksään- tai -kymmeneentuhanteen livreen. Se ei ollut paljon, sen Buvat kyllä tiesi, -ja hän oli siitä kovasti pahoillaan, mutta vaikka hän kuinkakin pohti -asiaa, ei hän saanut järjestetyksi paremmin. - -Yhteisen elannon, vuokranmaksun, vaatteet ja Nanetten palkkaamisen -hän taasen tahtoi saada kokoon ryhtymällä jälleen antamaan -kaunokirjoitustunteja ja suorittamalla puhtaaksikirjoitusta. Sitä -varten hän nousisi kello viideltä aamulla ja menisi levolle kello -kymmeneltä illalla. Se olisi pelkästään hyödyksi hänelle itselleen, -koska hän tällä uudella järjestelmällä pidentäisi elämäänsä neljällä -tai viidellä tunnilla päivittäin. - -Jumala siunasikin näitä hurskaita päätöksiä ensimmältä. Buvatilta ei -puuttunut oppilaita eikä jäljennettävää, ja kun meni vielä kaksi vuotta -Bathilden ensimmäiseen opetusjaksoon, jonka hän oli ottanut omaksi -huolekseen, saattoi hän lisätä yhdeksänsataa livreä pikku säästöihinsä -ja tallettaa toiset yhdeksänsataa Bathilden nimelle. - -Kuusivuotiaana Bathilde siis sai, mitä harvoilla ylhäisimpienkään ja -rikkaimpien perheiden tyttärillä on siinä iässä, nimittäin tanssin, -musiikin ja piirustuksen opettajat. - -Oli muuten pelkkää hupia tehdä uhrauksia tämän herttaisen lapsen -hyväksi, sillä hän näytti Jumalalta saaneen tuollaisen onnellisen -sielunrakenteen, jonka nopea käsityskyky tuntuu johtuvan edellisestä -olemassaolosta, kun opiskelu ei näköjään ole uutta hankintaa, vaan -unohdetun muistiinpalautusta. Ja hänen suurenmoisesti lupaava -lapsenkauneutensa näytti täyttävän kaikki toiveet. - -Siten Buvat oli hyvin onnellinen kaiken viikkoa kuullessaan -jokaisen harjoitustunnin lopuksi opetusmestarien kiittelyä ja hyvin -ylpeä sunnuntaisin, kun hän lohenkarvaiseen takkiin ja mustiin -samettihousuihin laittautuneena tarttui pikku Bathildensa käteen ja -läksi hänen kanssaan viikkokävelylleen. Tavallisesti hän suuntasi -askeleensa Chemin des Porcheronsille. Siellä oli pallonpelaajien -kilpatanner ja Buvat oli ollut aikaisemmin sen urheilun etevä -harrastaja. Pelaajasta hän oli nyt muuttunut tuomariksi. Erimielisyyden -syntyessä vedottiin aina häneen, ja täytyy sanoa, että hän -tarkkasilmäisyytensä ansiosta heti ensi silmäyksen perusteella kykeni -erehtymättömästi osoittamaan, mikä pallo oli lähimpänä maalipalloa. -Hänen ratkaisunsa olivatkin lopullisia, niitä pidettiin kunniassa ja -noudatettiin niin napisemattomasti kuin Ludvig Pyhän Vincennesissä -antamia päätöksiä. - -Mutta hänen kunniakseen on myös mainittava, että tähän kävelyreittiin -mieltyminen ei ollut johtunut itsekkäästä tunteesta: samalla suunnalla -hän pääsi Grange-Batelièren alanteelle, ja sen synkät ja läikehtivät -lammet vetivät runsaasti puoleensa harsosiipisiä ja kultauumaisia -sudenkorentoja, joita lapset niin halukkaasti tavoittelevat. Pikku -Bathilden suurena huvina oli juosta perhosten ja sudenkorentojen -perässä vihreä haavi ojossa ja kauniit vaaleat kutrit tuulessa -hulmuavina. Maaston laatu tosin tuotti pikku vahinkoja hänen -valkoiselle puvulleen, mutta Bathilden hauskuuden vuoksi Buvat otti -varsin filosofiselta kannalta tahran tai repeämän: se oli Nanetten -asia. Kelpo vaimo torui kyllä heidän palatessaan, mutta Buvat sulki -häneltä suun kohauttamalla olkapäitään ja sanomalla: — Kah, täytyyhän -vanhan repostella ja nuoren tepastella! Ja kun Nanette piti suuressa -kunniassa sananlaskuja, itsekin tarpeen tullen käytellen niitä, -alistui hän säännöllisesti tuonkin sanontatavan antamaan opetukseen. -Sattui myös toisinaan, mutta ainoastaan suurina juhlapäivinä, että -kirjastovirkailija suostui kävelemään Montmartrelle asti, kun pikku -Bathilde kärtti saada läheltä katsella tuulimyllyjä. Silloin lähdettiin -liikkeelle jo varhain, ja Nanette kantoi päivälliseväitä, jotka oli -määrä syödä luostariesplanadilla. Urheasti marssittiin esikaupunkiin, -mentiin Pont des Porcherons-sillan yli, jätettiin oikealle Pyhän -Eustachiuksen hautausmaa ja Notre-Dame-de-Loretten kappeli, astuttiin -ulos tulliportista ja kiivettiin Montmartrelle johtavaa tietä, joka oli -kuin heitetty nauhana vihreiden niittyjen ja les Brioletsin väliin. - -Sellaisina päivinä tultiin kotiin vasta kahdeksalta illalla, mutta -Chemin des Porcheronsin risteyksestä asti pikku Bathilde kyllä jo -nukkuikin Buvatin sylissä. - -Siten eleltiin Herran vuoteen 1712, johon aikaan suuri kuningas -joutui asioissaan niin ahtaalle, että hän ei pulasta pääsemiseksi -nähnyt muuta keinoa kuin väkensä palkanmaksun keskeyttämisen. Buvat -sai tästä hallinnollisesta toimenpiteestä tiedon kassanhoitajalta, -joka eräänä aamuna hänen tullessaan kuukausipalkkaansa nostamaan -ilmoitti, että kassassa ei ollut rahoja. Buvat silmäili kassanhoitajaa -aivan ällistyksissään: hänen päähänsä ei ollut koskaan pälkähtänyt, -että kuninkaalta voisi puuttua varoja. Hän ei niin ollen käynyt -levottomaksikaan tästä vastauksesta, pitäen selvänä, että vain -tilapäinen kiusa oli lykännyt maksua, ja hän palasi pulpettinsa ääreen -hyräillen lempilauluaan: - - Anna mun mennä — - jalkani, lennä jne. - -— Hitto, virkkoi ylimääräinen apulainen, joka oli seitsemän vuotta -odotettuaan vihdoin päässyt vakinaiseksi edellisen kuukauden -ensimmäisestä päivästä alkaen — kylläpä teillä on hilpeä sydän, -laulaaksenne vielä silloin kun teille ei enää makseta. - -— Mitä tarkoitatte? kysyi Buvat. - -— Tarkoitan, että te ette kenties tulekaan kassalta? - -— Kyllä, tulen sieltä juuri. - -— Ja maksettiinko teille? - -— Ei, sanottiin ettei ole rahaa. - -— Ja mitä ajattelette siitä? - -— Hiisi vieköön, tietenkin maksetaan sitten kahdelta kuukaudelta -yhtaikaa, arveli Buvat. - -— Niin kai, kylläpä kelpaisi! Kahdelta kuukaudelta yhtaikaa! Kuulehan -sitä, Ducoudray, jatkoi apulainen kääntyen naapurinsa puoleen, — -hän luulee saavansa kahden kuukauden palkan yhdellä kertaa! Hänpä on -hyväuskoinen, tuo ukko Buvat! - -— Sen saamme nähdä kuukauden kuluttua, sanoi toinen apulainen. - -— Niin, yhtyi Buvat, kerraten sanat, jotka hänestä tuntuivat perin -oikeaan osuvilta, — sen saamme nähdä kuukauden kuluttua. - -— Ja jos teille ei silloinkaan makseta, eikä seuraavinakaan -kuukausina, niin mitä teette, Buvat? - -— Mitäkö teen? sanoi Buvat ihmetellen, että hänen päätöstään ei -pidetty selvänä; — kah, sehän on selvää: hoidan toki virkatehtäviäni. - -— Mitä! Tuletteko tänne yhä, jos teille ei enää makseta palkkaa? -kummeksui apulainen. - -— Monsieur, huomautti Buvat, — kuningas on kymmenen vuoden ajan -maksanut minulle säntillisesti rahat kouraan. Niinpä hänellä on -kymmenen vuoden jälkeen oikeus vaatia minulta hiukan luottoa, jos hän -on vähissä varoissa. - -— Halpa imartelija! puuskahti apulainen. - -Kuukausi kului, tuli jälleen palkkapäivä. Buvat meni kassalle siinä -täydessä luottamuksessa, että nyt suoritettaisiin puuttuvakin erä; -mutta suureksi hämmästyksekseen hän sai nytkin kuulla, että kassa oli -tyhjä. Buvat tiedusteli, milloin rahoja saapuisi; kassanhoitaja vastasi -olevansa hyvin utelias tietämään sen. Buvat soperteli anteeksi ja -palasi pulpettinsa ääreen, mutta tällä kertaa hyräilemättä. - -Samana päivänä edellämainittu apulainen otti eron. Mutta kun kävi -vaikeaksi täyttää paikkaa, joka oli avoin palkanmaksun puutteessa, ja -työt oli silti hoidettava, jätti johtaja Buvatin niskoille hänen oman -työnsä ohella eronneenkin tehtävät. Buvat otti lisätaakan napisematta, -ja kun lappujen kyhäämiseltä oikeastaan liikenikin aikaa, olivat työt -kuukauden lopulla ja täysin kunnossa. - -Kolmantena kuukautena ei palkkoja maksettu sen paremmin kuin kahtena -edellisenäkään. Oltiin kerrassaan vararikon partaalla. - -Mutta, kuten olemme nähneet, Buvat ei milloinkaan tinkinyt -velvollisuuksistaan. Mitä hän oli ensi innostuksessaan luvannut, -sen hän sitten teki harkitenkin. Hän vain kävi käsiksi pikku -säästötiliinsä, joka vastasi juuri kahden vuoden palkkaa. - -Sillävälin Bathilde varttui. Hän oli nyt kolme-, neljätoistavuotias, -jonka kauneus kehittyi yhä huomattavammaksi ja joka alkoi käsittää -asemansa pulmallisuuden. Niinpä hän vähitellen sillä verukkeella, että -mieluummin jäi piirtämään tai klavesinia soittamaan, keskeytti kävelyt -Chemin des Porcheronsilla, juoksentelut Grange-Batelièren alanteella -ja retkeilyt Montmartrelle. Kirjastovirkailija ei lainkaan käsittänyt -tätä istuskelun harrastusta, joka oli tytön äkkiä vallannut, mutta -yritettyään pari kolme kertaa lähteä jaloittelemaan yksikseen hän -huomasi, että hän ei rakastanutkaan itse kävelyä, ja siitä johtui muuan -aatos. Kaiken viikkoa sisällä elelevän pariisilaisen porvarinhan pitää -toki saada ulkoilmaa edes sunnuntaisin, ja niinpä hän päätti etsiä -asuntoa, johon kuuluisi puutarha. Mutta sellaisella edulla varustetut -asunnot olivatkin käyneet liian kalliiksi Buvat-poloisen raha-asioille, -ja kierrellessään löydettyään Rue du Temps-Perdun varrelta pikku -huoneiston hän äkkiä sai sen oivallisen ajatuksen, että puutarhan -saattoi korvata pengermäistutuksilla. Johtuipa hän piankin siihen -käsitykseen, että ilma koituisi siellä terveellisemmäksikin. - -Hän palasi ilmoittamaan keksinnöstään Bathildelle, huomauttaen että -tämä huoneisto muutoin oli heille kaikin puolin sovelias, mutta -ainoaksi hankaluudeksi koituisi heidän kahden kamarinsa joutuminen -erilleen, kun tytön täytyisi asua neljännessä kerroksessa Nanetten -kanssa, hänen asettuessaan viidenteen. Buvatin mainitsema haitta -esiintyi Bathilden silmissä päin vastoin etuna. Hän oli naisen -luonnollisen häveliäisyyden vaistolla jo jonkun aikaa ymmärtänyt -sopimattomaksi, että hänen kamarinsa oli pelkän oven erottama vielä -parhaassa iässä olevan miehen huoneesta, kun toinen ei ollut hänen -isänsä eikä aviomiehensä. Sen tähden hän vakuutti Buvatille, että hänen -selityksistään päättäen olisi vaikea löytää soveliaampaakaan asuntoa, -ja kehotti tekemään vuokrasopimuksen mitä pikimmin. - -Ihastuksissaan Buvat jo sanoi irti samana päivänä vanhan asuntonsa ja -maksoi käsirahan uudesta. Vuokravuoden puolivälistä hän sitten muutti. -Sellaista oli tapahtunut kolmasti kahdenkymmenen vuoden kuluessa, ja -aina olosuhteiden ehdottomasta vaatimuksesta. Buvat ei siis juuri -rakastanut vaihtelua. - -Ja Bathildella oli syytä vetäytyä siten yksinäisemmäksi. Hänen mustan -kaulurinsa alla alkoivat olkapäät hahmoutua ihailtaviksi ääriviivoiksi, -puolihansikkaista näkyivät mitä sievimmät sormet, ja entisestä -Bathildesta olivat jäljellä vain lapsenjalat. Tällöin ihmiset alkoivat -huomautella, että Buvat oli vielä nuori, että hän oli viisi tai kuusi -kertaa saanut tilaisuuden mennä sopivaan avioliittoon, koska hänet -tiedettiin asioitaan hoitavaksi mieheksi, jonka nähtiin kuukausittain -säännöllisesti pistäytyvän notaarinsa konttoriin, ja että hän ei ollut -sellaista tilaisuutta ottanut varteen — että suojelija ja holhotti -asuivat samassa huoneistossa. Juorukellot, jotka olivat maasta -taivaaseen ylistelleet kunnon miestä Bathilden ollessa kuusivuotias, -alkoivat päivitellä Buvatin siveettömyyttä, kun suojatti oli täyttänyt -viisitoista vuotta. - -Buvat-parka! Jos koskaan on ollut viatonta ja puhdasta asuinsijaa, niin -sellainen oli Bathilden kamarin viereinen huone, missä kymmenen vuoden -aikana kallistui levolle pulloposkinen ja punakkanaamainen iso pää, -johon ei ollut edes unessa milloinkaan tunkeutunut pahaa ajatusta. - -Mutta Rue du Temps-Perdun varrella asiat joutuivat vielä pahemmalle -kannalle, Buvat ja Bathilde olivat, kuten muistetaan, Rue des -Ortiesilta muuttaneet Pagecin-kadulle, niin että täällä tiedettiin -hänen uhrautuva käyttäytymisensä orpolapsen ottajana huostaansa, mutta -siitä oli jo niin pitkä aika, että Pagecin-kadunkin asukkailta alkoi -se kaunis menettely unohtua. Niin ollen vihjailut, joita oli alkanut -levitä, seurasivat heitä uuteen paikkaan ilman entisyyden lieventävää -muistelua, ja erinimisyyden täytyi muutenkin herättää epäluuloja, -sulkiessaan pois perhesiteen ajatuksen. - -Olisi tosin ollut tarjolla oletus, että Buvatilia oli ollut riehakka -nuoruus ja että Bathilde oli tulos entisestä intohimosta, jota -kirkko ei ollut pyhittänyt, mutta se otaksuma raukesi pikaisessakin -silmäilyssä. Bathilde oli pitkä ja solakka, Buvat lyhyt ja paksu; -Bathildella oli mustat ja hehkuvat silmät, Buvatilia harmaansiniset -ja aivan ilmeettömät; toisella oli hipiä valkoinen ja himmeä, toisen -kasvot paistoivat punaisina, ja lopuksi, Bathilden koko olemus -kuvasti hienoa syntyperää, kun taasen kelpo Buvat-parka oli kiireestä -kantapäähän rahvaanomaisen hyväluontoisuuden perikuva. - -Seurauksena oli, että naiset alkoivat katsella Bathildea halveksivasti -ja miehet nimitellä Buvatia onnelliseksi veitikaksi. On muuten -sanottava, että rouva Denis oli viimeisiä uskomaan pahojen kielten -laverrusta, mutta tuonnempana sellainen hapatus tarttui häneenkin. - -Eronneen kirjastoapulaisen aavistukset olivat sillävälin toteutuneet. -Jo puoleentoista vuoteen ei Buvat ollut saanut penniäkään palkastaan, -urhean miehen hetkeksikään höllentämättä tavanomaista säntillisyyttään -näin pitkällisestä luotonottamisesta huolimatta. Vieläpä hän -palkanmaksun lakkaamisen jälkeen pahasti pelkäili, että ministeri -saattoi säästäväisyyden nimessä joutua vähentämään esimerkiksi -kolmanneksen henkilökunnasta, ja Buvat olisi pitänyt paikkansa -menetystä korvaamattomana vahinkona, vaikka se päivittäin vei hänen -ajastaan kuusi tuntia, jotka hän olisi voinut käyttää kannattavammin. -Hän pinnisti virkaintoaan sikäli kuin menetti palkansaantinsa toivoa. -Ja niinpä varottiinkin lähettämästä pois miestä, joka ahersi yhä -paremmin, mitä pitempään joutui olemaan palkatta. - -Oli aivan tietymätöntä, milloin aseman tukaluus paranisi, ja hänen -pikku säästönsä uhkasivat piankin huveta loppuun. Sellaisessa -tilanteessa Buvatin otsa väkisinkin pilvistyi, niin että Bathilde alkoi -aavistaa jotakin olevan vialla. Naiselle ominainen tahdikkuus ilmaisi -hänelle hyödyttömäksi kysellä Buvatilta salaisuudesta, jota tämä ei -ollut kertonut omasta aloitteestaan. Sen tähden hän kääntyi Nanetten -puoleen. - -Nanettea täytyi jonkun verran taivutella, mutta Bathildella oli -suuri vaikutusvoima häneenkin, joten hän lopulta selitti asiain -tilan. Bathilde sai vasta nyt tietää, mitä kaikkea uhrautuvaa -hienoluontoisuutta kirjastovirkailija oli häntä kohtaan osoittanut. -Hän kuuli, että Buvat oli kokonaan varannut palkkatulonsa hänen -tuntiopettajiensa maksamiseen ja myötäjäistensä kokoamiseen, että -hän sen tähden ahersi aamuisin kello viidestä kahdeksaan ja iltaisin -kello yhdeksästä puoleenyöhön ja että hän oli murheissaan palkanmaksun -keskeytyksestä, kun ylimääräinen uurastus ei riittänyt pysähdyttämään -hänen pikku säästöjensä ehtymistä, jolloin hän näkisi pakolliseksi -tunnustaa Bathildelle, että heidän täytyisi luopua kaikista menoista, -jotka eivät olleet ehdottoman välttämättömiä. - -Tämän suunnattoman alttiuden paljastuessa oli Bathilden ensimmäisenä -elähdyksenä vaipua Buvatin jalkoihin hänen astuessaan sisälle ja -suudella hänen käsiään. Mutta piankin hän ymmärsi, että hän saattoi -päätyä päämääräänsä ainoastaan tekeytymällä kaikesta tietämättömäksi, -ja kun hän Buvatin palatessa toimistostaan painoi tyttärellisen -suudelman hänen otsalleen, ei kunnon mies voinut aavistaa, kuinka -suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta se tulkitsi. - - - - -BATHILDE - - -Mutta seuraavana päivänä Bathilde nauraen huomautti holhoojalleen, että -hänen opettajillaan ei tainnut enää olla mitään opetettavaa hänelle. -Hän katsoi osaavansa yhtä paljon kuin he, joten olisi vain rahan hukkaa -pitää heidät kauemmin. Kun Buvat ei pitänyt mitään niin kauniina kuin -Bathilden piirustuksia — kun hän Bathilden laulaessa tunsi kohoavansa -kolmanteen taivaaseen, ei hänen ollut vaikea uskoa holhottiaan, sitäkin -vähemmin, kun opettajat varsin harvinaisessa hyvässä luottamuksessa -myönsivät, että heidän oppilaansa jo kyllä kykeni itse hoitamaan -kehitystänsä. Niin puhdistavasti vaikutti neitosen viaton sulous hänen -lähimpään ympäristöönsä. - -On käsitettävissä, että tämä kaksinainen vakuutus tuotti Buvatille -suurta mielihyvää. Mutta Bathildelle ei riittänyt menojen säästäminen; -hän päätti myöskin kartuttaa tuloja. Vaikka hän oli edistynyt -jotensakin yhtä hyvin musiikin kuin piirustuksen alalla, hän -oivalsi vain jälkimmäisestä taidosta voivansa saada raha-ansiota, -musiikin jäädessä yksinomaan virkistykseksi. Sen tähden hän kohdisti -erikoisen harjoittelunsa piirustukseen, ja kun hänellä oli siihen -poikkeuksellista taipumusta, pystyi hän piankin luomaan viehättäviä -pastellitöitä. - -Eräänä päivänä hän vihdoin tahtoi tietää sommitelmiensa arvon ja -pyysi Buvatia toimistoon mennessään näyttämään Cléry-kadun ja Rue -du Gros-Chenetin kulmassa asuvalle värikauppiaalle, jolta hän osti -piirustustarpeensa, kahta mielikuvituksesta valmistamaansa lapsenpäätä -ja pyytämään niistä hänen arviotaan. Buvat otti tehtävän huomaamatta -siinä minkäänlaista taka-ajatusta ja toimitti sen tavanomaisen -naivisti. Tuollaisiin tiedustuksiin tottunut kauppias käänteli -pastellikuvia halveksivan näköisenä käsissään ja keksien niissä -paljon muistutettavaa sanoi voivansa tarjota ainoastaan viisitoista -livreä kumpaisestakin. Buvatia ei loukannut tarjottu hinta, vaan se -arvosteleva sävy, jota liikemies oli käyttänyt puhuessaan Bathilden -taiteellisesta työstä; hän nykäisi piirrokset toisen kädestä ja kiitti -lyhyeen. - -Kauppias luuli hintaa vähäksyttävän ja huomautti silloin, että hän -liiketuttavuuden takia maksaisi neljäkymmentä livreä yhteensä. -Mutta Buvatia sisutti tavattomasti hänen holhottinsa esikuvallisten -aikaansaannosten repostelu, ja hän vastasi kuivakiskoisesti, että -piirrokset eivät olleet myytävinä — hän oli vain tiedokseen kysynyt -tällaisten töiden arvoa. Mutta tiedetäänhän, että piirroksien hinta -nousee merkillisesti silloin kun niitä ei kaupitella; niin ollen -kauppias jo lupasi niistä viisikymmentä livreä. Buvat ei kuitenkaan -ollut taipuisampi, kun hänen mieleensäkään ei johtunut tuollaisten -tarjouksien käyttäminen. Hän pisti piirrokset takaisin pahvisalkkuun, -lähti myymälästä kopeasti kuin ainakin mies, jonka oman arvon tuntoa on -loukattu, ja asteli toimistoaan kohti. - -Hänen palatessaan kauppias osuttautui kuin sattumalta ovelleen, mutta -sen huomatessaan Buvat vetäytyi kauemmaksi. Se ei auttanut, kauppias -astui hänen luokseen, laski molemmat kätensä hänen olkapäilleen -ja kysyi, eikö hän lopultakin luovuttaisi noita kahta piirrosta -viimeksimainitusta hinnasta. Kirjastovirkailija vastasi toistamiseen, -ja entistä äreämmin, että ne eivät lainkaan olleet myytävinä. - -— Sepä ikävää, — olisin mennyt kahdeksaankymmeneen livreen asti, -sanoi kauppias, ja kääntyi ovelleen välinpitämättömän näköisenä, mutta -syrjäsilmäyksellä tarkkaillen Buvatia. Tämä puolestaan asteli eteenpäin -niin korskeasti, että hänen ryhtinsä tuntui vain hullunkurisemmalta, ja -taaksensa vilkaisematta katosi Rue du Temps-Perdun kulmasta. - -Bathilde kuuli Buvatin nousevan portaita ja napauttelevan kaidepuita -kepillään, säännölliseksi säestykseksi, joka oli hänen tulonsa -tavallisena merkkinä. Tyttö riensi sillakkeelle vastaan, kovin -rauhattomana neuvottelun tuloksesta, ja lapsentapoihinsa palaten hän -kietaisi käsivartensa tulijan kaulaan, kysyen: - -— No, ystäväiseni, mitä herra Papillon sanoi? - -— Herra Papillon oli hävytön! vastasi Buvat pyyhkien otsaansa. - -Bathilde-parka vaaleni. - -— Kuinka, ystäväiseni? Hävytönkö! - -— Niin, hävytön! Sen sijaan, että olisi polvistunut piirustustesi -eteen, hän rupesi niitä arvostelemaan. - -— Oh, jos ei muuta sattunut, ystäväiseni, virkkoi Bathilde nauraen, -— niin hän on oikeassa. Ajattelehan toki, että minä vasta opiskelen. -Mutta tarjosiko hän mitään hintaa? - -— Kehtasi hän senkin tehdä, myönsi Buvat. - -— Minkälaista? tiedusti Bathilde vavisten. - -— Hän tarjosi kahdeksankymmentä livreä! - -— Kahdeksankymmentä livreä! huudahti Bathilde. — Oi, nyt sinä -varmaankin erehdyt, ystäväiseni. - -— Hän rohkeni tarjota kahdeksankymmentä livreä molemmista yhteensä, -vakuutti Buvat painokkaasti. - -— Mutta sehän vastaa niiden nelinkertaista arvoa, sanoi nuori tyttö -taputtaen käsiään ilosta. - -— Mahdollista, tuumi Buvat, — vaikka minä en sitä usko. Mutta se vain -on totta, että herra Papillon on hävytön mies. - -Bathilde oli toista mieltä. Hän ei kuitenkaan tahtonut sotkeutua -arkaluontoiseen keskusteluun holhoojansa kanssa, vaan vaihtoi -puheenaihetta, ilmoittaen päivällisen olevan valmiina; tavallisesti -se tiedotus heti antoi kelpo miehemme ajatuksille uuden suunnan. Sen -enempää virkkamatta Buvat antoi kotelon takaisin Bathildelle ja astui -pikku ruokailuhuoneeseen, läimäytellen reisiään ja hyräillen ainaista - - anna mun mennä — - jalkani, lennä jne. - -Hän aterioi yhtä hyvällä ruokahalulla kuin ei hänen melkein isällistä -itserakkauttaan olisikaan härnätty ja kuin ei ketään herra Papillonia -olisi ollut olemassakaan. - -Samana iltana, sitten kun kirjastovirkailija oli noussut omaan -kamariinsa puhtaaksikirjoitusten ääreen, Bathilde antoi kotelon -Nanettelle, käski hänen viedä nämä piirrokset herra Papillonille ja -pyytää niistä ne kahdeksankymmentä livreä, jotka oli jo tarjottu -Buvatille. - -Nanette teki työtä käskettyä, ja tyttö odotti hänen paluutansa -jännittyneesti, sillä hän ei voinut uskoa, ettei Buvat ollut erehtynyt -hinnasta. Kymmenen minuutin kuluttua hän täydellisesti rauhoittui, kun -kelpo vaimo toi rahat. - -Bathilde otti ne käteensä, katseli niitä kyynelsilmin hetkisen, -sitten laski ne pöydälle ja meni äänettömänä polvistumaan vuoteensa -jalkopäässä olevan ristiinnaulitun eteen, missä hän joka ilta lausui -rukouksensa. Hän voisi siis osittain korvata suojelijalleen, mitä tämä -oli hänen hyväkseen uhrannut! - -Seuraavana päivänä kirjastovirkailija toimistosta palatessaan tahtoi -vaikkapa vain herra Papillonin kiusotteluksi mennä vielä hänen -ovensa ohitse. Mutta hän hämmästyi suuresti, kun näki noiden kahden -lapsenpään katselevan vastaansa myymälän ikkunasta komeihin puitteisiin -sovitettuina. Samassa ovi avautui, ja kauppias ilmestyi kynnykselle. - -— Kas niin, veikkoinen, hän haastoi, — tuli siis tuumituksi asiaa! -Päätettiin muuttaa rahaksi kaksi lapsenpäätämme, jotka eivät olleet -myytävinä! Juukeli sentään, en luullut teitä niin ovelaksi, naapuri! -Saitte sievästi nylkäistyksi siten kahdeksankymmentä livreä. Mutta -välipä sillä, sanokaa neiti Bathildelle, että kun hän on hyvä ja -hurskas tyttö, minä hänen takiaan ostan kyllä samaan hintaan kaksi -tuollaista työtä kuukausittain, jos hän sitoutuu olemaan valmistamatta -mitään muille. - -Kirjastovirkailija oli kuin puulla päähän lyöty; hän murisi vastauksen, -josta kauppias ei saanut tolkkua, ja lähti astelemaan pitkin Rue du -Gros-Chenetiä, valikoiden nupukiviä keppinsä pään kopauteltaviksi, mikä -hänellä oli syvän mietiskelyn merkkinä. Sitten hän nousi asuintalonsa -viidenteen kerrokseen napauttelematta porraskaiteita, joten hän avasi -Bathilden kamarin oven ennen kuin nuori tyttö kuuli hänen tuloaan. -Bathilde oli piirustushommassa; hän oli jo aloittanut uuden lapsenpään. - -Huomatessaan suojelijansa seisahtuvan ovelle kovin huolestuneen -näköisenä Bathilde laski pöydälle kartongin ja pastellipuikot ja riensi -hänen luokseen kysyen, mitä oli tapahtunut. Vastaamatta Buvat pyyhkäisi -silmännurkistaan kaksi isoa kyyneltä ja lausui sitten sanomattoman -surkeasti: - -— Hyväntekijäni tytär, Clarice Grayn ja Albert du Rocherin lapsi, siis -tekee työtä elannokseen! - -— Mutta, isäseni, väitti Bathilde puolittain itkien, puolittain -nauraen, — minä en tee työtä, vaan huvittelen. - -Puhuttelumaininta _ystäväiseni_ muuttui Bathildella suurissa -tilaisuuksissa _isäseksi_, joka tavallisesti tasaannutti kelpo miehen -pahimmatkin kiusat, mutta tällä kertaa se temppu ei tepsinyt. - -— Minä en ole isäsesi enkä ystäväisesi, mutisi Buvat pudistaen -päätänsä ja katsellen neitoa liikuttavan rehdisti; — olen aivan -yksinkertaisesti köyhä Buvat, jolle kuningas ei enää maksa palkkaa -ja joka ei kirjoittelullaan ansaitse sen vertaa, että saisi edelleen -kustannetuksi sinunlaisellesi neidille kuuluvaa kasvatusta. - -Ja hänen käsivartensa hervahtivat riippumaan niin masentuneesti, että -keppi kirposi lattialle. - -— Oh, nytkö sinä vuorostasi panet minut sortumaan suruun? huudahti -Bathilde puhjeten nyyhkytyksiin, kun suojelijan kasvoilla kuvastui niin -suunnaton murheellisuus. - -— Minäkö sortaisin sinua suruun, lapseni! vastasi Buvat hellästi. — -Mitä siis olen tehnyt? Mitä siis olen tehnyt? - -Ja hän liitti kätensä ristiin ja oli valmis polvistumaan tytön eteen. - -— Kas niin, tuollaisena minä sinua rakastan, isäseni, sanoi Bathilde; -— itken silloin kun näytät olevan pahastunut minulle. - -— Mutta minä en mitenkään tahdo itketyttää sinua! vakuutti Buvat. — -Se tässä vielä puuttuisi, nähdä sinun itkevän! - -— Niinpä itkenkin loputtomasti, ellet anna minun tehdä niin kuin -tahdon, huomautti Bathilde. - -Kaikessa lapsellisuudessaanko tämä uhkaus värisytti Buvatia varpaista -hiusmartoon saakka, sillä siitä päivästä asti, kun lapsi oli itkenyt -äitinsä menetystä, ei Bathilde ollut saanut mitään uutta surun aihetta. - -— No, mukautui Buvat, — tee siis niin kuin tahdot ja mitä tahdot, -mutta lupaa minulle, että kun saan maksamattoman palkkani... - -— Hyvä on, hyvä on, keskeytti neito; — saamme nähdä sitten, mutta nyt -päivällinen jäähtyy sinun takiasi. - -Ja pistäen kätensä hänen kainaloonsa Bathilde siirtyi hänen kanssaan -ruokahuoneeseen, missä hän leikkisyydellään ja hilpeydellään tuota -pikaa karkoitti viimeisetkin alakuloisuuden jäljet Buvatin rehdeiltä, -reheviltä kasvoilta. - -Mitähän jos Buvat-parka olisi tiennyt kaikki? - -Bathilde oli nimittäin tuumiskellut, että hänellä ei olisi paljoakaan -aherrettavaa piirustusalalla, ja olemme nähneet, että hänen päätelmänsä -oli oikea, koska värikauppias oli ilmoittanut ottavansa kaksi työtä -kuukaudessa, mutta sillä ehdolla, että taiteilijatar ei valmistaisi -mitään muualle. Mutta ne kaksi sommitelma Bathilde saattoi tehdä -kahdeksassa tai kymmenessä päivässä. Jäljelle jäisi ainakin puoli -kuukautta aikaa, jonka hukkaamiseen hänellä ei mielestään enää ollut -oikeutta. Ja koska hän oli taloushommien opiskelussa edistynyt yhtä -paljon kuin vallasnaisen taidoissa, oli hän saman päivän aamuna -jättänyt Nanetten tehtäväksi kuulustella — tekijää ilmaisematta -— tuttavapiiristään jotakin vaikeata ja sikäli hyvin maksettavaa -käsityötä, jota hän voisi valmistella suojelijansa poissaollessa, -sitenkin parantaakseen huonekunnan toimeentuloa. - -Nanette ei osannut muuta kuin totella nuorta valtiatartansa. Hän oli -ryhtynyt heti tiedustelemaan, eikä hänen ollut tarvinnut etäältä -etsiäkään. Pitsit ja röyhelötyöt olivat tähän aikaan muodissa; -hienostonaiset maksoivat silkkipunoksesta viisikymmentä louisdoria -kyynärältä ja juoksentelivat sitten huolettomasti puistikoissa -vielä läpikuultavampiin pukineihin laittautuneina kuin ne olivat, -joita Juvenalis[92] nimitti ilmakuteisiksi. Siitä luonnollisesti -johtui paljon repeytymiä, jotka oli salattava äitien tai aviomiesten -katseilta, joten tänä aikakautena oli pitsitöiden parsiminen kenties -vielä tuottoisampaa kuin niiden kauppaaminen. Ensimmäisestä kokeestaan -alkaen Bathilde teki siinä suhteessa ihmeitä; hänen virkkuuneulansa -tuntui keijukaisen taikasauvalta, ja Nanette sai paljon kiittelyä -Penelopestaan,[93] joka siten päivisin korjasi kuntoon, mitä yö oli -tärvellyt. - -Bathilden työteliäisyys, joka osittain jäi kaikille tietymättömäksi -ja pysyi salassa itse Buvatiltakin, palautti kahdelta haaralta -talouteen mukavan toimeentulon juuri kun oli oltu joutumassa ahdinkoon. -Kirjastovirkailija tunsi mielensä nyt rauhallisemmaksi, ja kun hän -Bathilden suoranaisesti huomauttamattakaan asiasta oivalsi, että hänen -suojatiltaan ei nykyään liiennyt aikaa sunnuntairetkeilyihin, joihin -hän itse oli viehättynyt ainoastaan seuransa takia, päättikin hän jo -ottaa käyttöön tuon mainion pengermän, joka oli niin paljon painanut -asunnon valinnassa. Viikon ajan hän joka aamu ja ilta käytti tunnin -mittailuun ja tuumiskeluun siellä, edes Bathilden saamatta vihiä, -mitä hän aikoi tehdä. Päätökseksi tuli lopulta suihkulähde, luola ja -lehtimaja. - -Voidakseen käsittää, mitä kaikkea inhimillinen kärsivällisyys voi -luoda ensi silmäyksellä mahdottomilta näyttävistä hommista, pitää -nähdä pariisilainen porvari toteuttamassa tuollaisia haaveellisia -mielitekoja, jollaisen Buvat oli saanut päähänsä tahtoessaan perustaa -pengermälleen puutarhan. Suihkulähde ei tuottanut juuri mitään -hankaluuksia. Kuten olemme jo maininneet, oli helppoa saada se -toimimaan, kun kattoräystäät olivat kahdeksan jalkaa korkeammalla kuin -pengermä. Lehtimajassakaan ei ollut paljon vaivaa: vihreiksi maalattuja -säleitä rivittäin naulattuina, jasmiineilla ja kuusamilla verhottuina, -siinä se. Mutta luolasta piti koitua näiden uusien Semiramiksen[94] -puutarhojen mestarinäyte. - -Jo päivän koittaessa läksi nyt Buvat sunnuntaiaamuisin Vincennesin -metsään kokoilemaan erikoisenmuotoisia kiviä, jotka saattoivat esittää -apinanpäitä, kyyristeleviä kaniineja, lakkisieniä, kirkontorneja. -Saatuaan kokoon riittävän määrän hän lastautti ne käsirattaille ja -yhden livren hinnasta, jonka hän viikottain uhrasi tähän urakkaan, -kuljetutti ne Rue du Temps-Perdun viidenteen kerrokseen. Tämä vei aikaa -kolmisen kuukautta. - -Sitten tuli kasvikunnan vuoro. Jokainen kasvinalku, joka varomattomasti -kohotti maasta käärmemäisesti suikertavan tai kilpikonnaa muistuttavan -varrenalun, joutui kirjastovirkailijan omaisuudeksi, kun hän pikku -puutarhakuokkineen käyskenteli tuijotellen maakamaraa tarkkaavaisesti -kuin aarteenetsijä ja keksiessään mielensä mukaiseksi hahmoittuneen -verson heittäytyi rähmälleen maahan kuin tiikeri saaliin kimppuun. -Kuokkimalla, kaivamalla ja kiskomalla hän korjasi sen haltuunsa. -Vincennesin ja Saint-Cloudin vartijat yrittivät useinkin ehkäistä -tätä itsepintaista etsiskelyä, mutta onnistumatta, sillä Buvatin -hellittämättömyys sai alituiseen vältetyksi heidän valppautensa, ja -jälleenkin kolmen kuukauden kuluttua hän suureksi tyytyväisyydekseen -näki aineksien olevan koossa. - -Silloin alkoi rakennustyö. Suurinta kuten pienintäkin kiveä, jonka -piti antaa lisänsä tähän Babelin torniin, käänneltiin ja katsasteltiin -ensin kaikilta puoliltaan, jotta näkyviin jäisi edullisin pinta. -Sitten se sijoitettiin, tuettiin, iskostettiin sellaiseen tapaan, että -jokainen ulkonema oikukkaasti jäljitteli miehenpäätä, eläinruumista, -kasvimukulaa, kukkaa tai hedelmää. Siitä syntyi eriskummallinen rykelmä -mitä vastakkaisimpia hahmoitelmia, joihin liittyivät kiemurrellen, -köynnöstellen, rönsyillen kaikki nuo kiertokasvit, jotka Buvat oli -verekseltään yllättänyt jotakin kylmäveristen lajia matkimassa. - -Lopulta kaareutui päälle holvi, joka oli alustana uhkealle -hydralle,[95] kokoelman parhaalle piirteelle. Buvatin onnellisena -keksintönä oli ollut antaa sen seitsemälle päälle julmuuden -tehostukseksi emaljisilmät ja tulipunaisesta verasta leikatut -kielet. Tuloksena olikin, että Buvat itsekin laitelman täydellisesti -valmistuttua vain jonkun verran empien lähestyi kauhuluolaa eikä ensi -aikoina olisi mistään hinnasta pistäytynyt yöllä yksinään pengermälle. - - - - -HENKILÖLUETTELO - - - _Ludvig XV_, alaikäinen kuningas. - _Philippe, Orleansin herttua_, hänen setänsä, hallituksenhoitaja eli - regentti. - _Orleansin herttuatar, mademoiselle de Blois_, Ludvig XIV:n avioton - tytär, regentin puoliso. - _Elisabet Charlotte, Baijerin prinsessa_, jota puhuteltiin - tavallisesti nimillä Madame ja princesse palatine, regentin äiti. - - - Regentin tyttäriä. - - _Marie Louise, herttuatar de Berri_. - _Louise Adelaide de Chartres_, sittemmin abbedissa. - _Charlotte Aglaé de Valois_, sittemmin Modenan herttuatar. - - _Markiisitar de Maintenon_, Ludvig XIV:n viimeinen puoliso. - _Louis Auguste de Bourboun, Mainen herttua_, Ludvig XIV:n ja - markiisitar de Montespanin laillistettu poika. - _Louise Bénédicte de Bourbon-Condé, Mainen herttuatar_, edellisen puoliso. - _Louise Alexandre de Bourbon, Toulousen kreivi_, Mainen herttuan veli. - - - Hallituksen jäseniä. - - _Guillaume Dubois_, regentin ent. opettaja, lopulta pääministeri. - _Marski d'Uxelles_, ulkoasiain neuvoston puh.joht. - _Marski de Villars_, sotaneuvoston puh.joht. - _Herttua de Noailles_, finanssineuvoston puh.joht. - _Marski d'Estrées_, laivaston superintendentti. - _Herttua d'Antin_, valtioneuvoston puh.joht. - _Kardinaali de Noailles_, kirkollisneuvoston puh.joht. - _Markiisi de Tonry_, postilaitoksen yli-intendentti: - _Claude Leblanc_, sota-asiain valtiosihteeri, vakoiluosaston johtaja. - _Messire Voyer d'Argenson_, Pariisin poliisipäällikkö, sittemmin - samalla kansleri eli sinetinvartija hallituksessa. - _Markiisi de Launay_, Bastiljin kuvernööri. - - - Regentin hovimiehiä. - - _Louis Henri, Bourbonin herttua_. - _Herttua de Saint-Simon_. - _Herttua de Guiche_. - _Markiisi de Sabran_. - _Herttua de Brancas_. - _Markiisi de Canillac_. - _Markiisi de Latare_. - _Chevalier de Simiane_. - _Kreivi de Gacé_. - _Markiisi de Broglie_. - _Kreivi de Nocé_. - _Kreivi de Fargy_. - _Chevalier de Ravanne_. - - - Hovinaisia. - - _Markiisitar de Parabère_. - _Herttuatar de Falaris_. - _Madame Sophie d'Averne_. - _Markiisitar de Sabran_. - _Madamoiselle Saleri_. - _Madame de Tencin_. - _Mademoiselle de Charolais,_ Bourbonin herttuan sisar. - - - _Kreivi de Riom_, herttuatar de Berrin rakastaja, sittemmin puoliso. - _Markiisitar de Mouchy_, herttuatar de Berrin seuranainen. - _Madame de Pons_, herttuatar de Berrin kamarirouva. - _Filip V_, Espanjan kuningas. - _Parman Elisabet_, Espanjan kuningatar. - _Kardinaali Alberoni_, Filipin politiikan johtaja. - _Cellamaren ruhtinas_, Espanjan lähettiläs Pariisissa. - _Marski de Villeroy_, Ludvig XV:n opettaja. - _André Hercule de Fleury_, Fréjusin arkkipiispa, Ludvig XV:n rippi-isä. - _Berwickin herttua_, Ranskan sotavoimien ylipäällikkö. - - - Mainen herttuattaren salonkipiiriä - - _Kardinaali Melchior de Polignac_. - _Herttua de Richelieu_. - _Markiisi de Pompadour_. - _Kansleri de Malezieux_, kaunosielu. - _Paroonitar de Staal Delaunay_, herttuattaren esilukijatar. - _Kreivi de Laval_. - _Josebh Lagrange-Chancel_, ivarunoilija. - _Abbé de Saint-Genest_, runoilija. - _Abbé de Chaulieu_, runoilija. - _M. de Saint-Aulaire_. - _Antoine de Chastellux_. - _Abbé Brigand_. - _Chevalier Raoul d'Harmental_. - _Parooni René de Valef_. - - - _D'Avranches_, Mainen herttuattaren kamaripalvelija. - _Albert du Rocher_, Orleansin herttuaa palvellut upseeri. - _Clarice du Rocher_, hänen puolisonsa. - _Bathilde_, heidän tyttärensä. - _Jean Buvat_, kuninkaallisen kirjaston virkailija. - _Ducoudray_, kirjastovirkailija. - _Nanette_, Bathilden palvelijatar. - _Raffé_, herttua de Richelieun kamaripalvelija. - _Bourguignon_ ja _Comtois_, kardinaali Douboisin lakeijoita. - _Rouva Denis_, talonomistajatar. - Hänen perhettään. - _Emilie_. - _Athenais_. - _Boniface_. - - - _La Fillon_, ravintolan emäntä. - _Kapteeni Roquefinette_, seikkailijasoturi. - - - - - VIITESELITYKSET: - - - [1] Kunnianimitys, vastaa "arvoisaa herraa". _Suom._ - -[2] 1700-luvun hopearaha. - -[3] Alue Seinen vasemmalla rannalla. _Suom._ - -[4] Ritari, alhaaltapäin toinen aatelisarvo Ranskassa. _Suom._ - -[5] Orleansin herttua Philippe, Ludvig XIV:n veljenpoika (1674-1723), -tavallisena nimityksenään "regentti" eli hallituksenhoitaja, -osoittautui eteväksi ylipäälliköksi Espanjassa Espanjan perimyssodan -aikana 1707-1708, menetti päällikkyyden tavoitellessaan itselleen -siellä valtakuntaa ja sai Ludvig XIV:n kuoltua parlamentin -tunnustamaan hänet hallituksenhoitajaksi ja Ludvig XV:n holhoojaksi, -vastapalvelukseksi lisäten parlamentin ja ylimystön oikeuksia. V:sta -1718 hän kuitenkin alkoi hallita yksinvaltaisesti, neuvonantajansa -Duboisin avulla hoitaen uudenlaista ja menestyksellistä -ulkopolitiikkaa. Valtakunnan huonoja raha-asioita hän yritti parantaa -suosimalla Law'n osakekeinottelua joka päättyi suureen romahdukseen. -Hänen yksityiselämällään oli irstaisuuden maine. - -[6] Ranskan etevimpiin sotapäälliköihin luetun "suuren Condén" -(1621—86) nuoremmasta veljestä polveutunut Bourbonien kuningassuvun -sivuhaara, joka sammui 1814. Puheenaoleva prinsessa de Conti oli Louis -Henri de Bourbonin (regentin langon pojan) ja prinsessa de Charolaisin -sisar. - -[7] Tavallinen puhuttelumuoto Bourbonin herttuan Louis III:n -puolisolle, joka oli Ludvig XIV:n avioton tytär mademoiselle de Nantes. -Tämän nuorempi sisar, n.s. toinen mademoiselle de Blois, oli regentin -puoliso. _Suom._ - -[8] Tykistön ylipäällikön silloinen virasto- ja asuintalo, jossa -nykyään on Kansalliskirjaston jälkeen Ranskan huomattavimmat -kirjakokoelmat. _Suom._ - -[9] Ranskan vanhan kuningaskunnan korkea-arvoisin ritaristo, jonka -sata jäsentä olivat kuninkaan nimitettäviä; edellytyksenä oli useamman -sukupolven aateluus. _Suom._ - -[10] Françoise d'Aubiné, markiisitar de Maintenon (1635-1719), -tuli runoilija P. Scarronin nuorena leskenä Ludvig XIV:n lasten -kasvattajattareksi ja kuningattaren kuoltua Ludvigin salassa vihityksi -puolisoksi 1684. Hän sai suuren vaikutusvallan politiikkaan, ja -protestanttien osittaisen uskonvapauden hyväksi julkaistu Nantesin -edikti peruutettiin hänen toimestaan 1685. - -[11] Herttua C.L.H. Villars, Ranskan marski (1653-1734), kunnostautui -diplomaattina ja sotapäällikkönä, mutta pöyhkeily ja ahneus harvensivat -hänen ystäväpiiriään hovissa. _Suom._ - -[12] Ranskalaisen runouden klassillinen säemitta 1100-luvulta. _Suom._ - -[13] Louis Auguste de Bourbon, Mainen herttua (1670-1736), Ludvig XIV:n -ja markiisitar de Montespanin laillistettu poika, oli aikaisemman -hovin juonitteluissa siirtynyt äitinsä puolueesta markiisitar de -Maintenonin puolelle, joka oli tullut kuninkaan uudeksi lemmikiksi -ja kilpailijattarensa lasten kasvattajaksi. Oltuaan kaleerilaivaston -päällikkönä ja tykistön ylipäällikkönä hän vietti viimeiset vuotensa -kirjallisissa ja hengellisissä harrastuksissa. - -[14] Viisivuotiaana valtaistuimelle joutunut Ludvig XV oli Ludvig XIV:n -vanhimman pojan pojanpoika. _Suom._ - -[15] Jesuiittipater Michel Letellier (1648-1719) oli Ludvig XlV:n -viimeinen rippi-isä. - -[16] Alkuaan Richelieun palatsi Seinen oikeanpuolisella rannalla, -sittemmin kauan Orleansin herttuain hallussa. _Suom._ - -[17] Entinen kuninkaanlinna Louvren vieressä Seinen oikealla rannalla. -_Suom._ - -[18] Pierre Corneille (1606-84) on Ranskan klassisistisen draaman -pääedustajia. - -[19] Ooppera nimittäin oli juuri Richelieun rakennuttamassa -Palais-Royalissa. _Suom._ - -[20] Etenkin valtiollisista syistä pidätettyjen vankila. - -[21] Suuren kardinaalin jälkeläinen (1696-1788), diplomaatti ja soturi, -v:sta 1748 marski, kuuluisa myöhäiseen vanhuuteen asti runsaina -jatkuneista lemmenseikkailuistaan. - -[22] Serkukset, regentin tytär mademoiselle de Valois ja Bourbonin -herttuaan sisar mademoiselle de Charolais. - -[23] Odysseuksen pojan Telemakhoksen opettaja. _Suom._ - -[24] Herttua de Richelieun kamaripalvelija. - -[25] Markiisitar Marie Magdeleine de Parabère (1693-1750) alkuaan -Burgundin herttuattaren seuranainen, oli regentin neljästä -samanaikaisesta rakastajattaresta rohkealuontoisin ja sukkelapuheisin. -Hän oli hyvin elämänhaluinen pikku kaunotar, mainitaan aikakirjoissa. -_Suom._ - -[26] Marc René de Voyer de Paulmy d'Argenson (1652-1721) oli tällöin -Pariisin poliisipäällikkönä. _Suom._ - -[27] Papinkirjurista näihin aikoihin kardinaaliksi ylenevä Guillaume -Dubois (1656-1723) oli ollut Orleansin herttuan opettaja ja tuli -holhoushallitus-kautena lopulta hänen pääministerikseen. Hän oli -luonteeltaan turmeltunut, mutta diplomaattina taitava, ja sai -espanjalaisen kilpailijansa Alberonin hankkeiden vastapainoksi -syntymään englantilais-ranskalaisen liiton. - -[28] Marski d'Uxelles oli ulkoasiain neuvoston presidentti. -Aikakirjojen mukaan hän ulkomuodoltaan muistutti härkäkauppiasta; -hän oli hillitön elostelija ja mässääjä, notkeaselkäinen liehijä -arvohenkilöiden edessä, muita kohtaan tyly käskijä. _Suom._ - -[29] Kreivi de Nocé oli regentin kasvinkumppani ja sitten hänen -vakinaisin mässäystoverinsa. Hänet kuvataan kookkaaksi, tummaveriseksi, -sävyltään suurelliseksi. _Suom._ - -[30] Kuuluisa muinaisitalialainen ennustajatar. - -[31] "Paheiden kuiluun on helppo luisua", mutta voidaan kääntää myös: -"helppoa on Avernen langeta". _Suom._ - -[32] Manalan virta muinaiskreikkalaisilla. _Suom._ - -[33] Regentin elostelijaseuruetta. _Suom._ - -[34] Louis Alexandre de Bourbon, Toulousen kreivi (1678-1737), Ludvig -XIV:n ja markiisitar de Montespanin nuorempi poika, kunnostautui -amiraalina Espanjan perimyssodassa. _Suom._ - -[35] Louise Bénédicte de Bourbon-Condé (1676-1753), kääpiömäinen, -eloisa, säkenöivä huimapää, piti huvilinnassaan Sceauxissa poliittista -salonkia ja joutui tässä romaanissa kerrottujen tapausten johdosta -istumaan jonkun aikaa vankeudessa kuten miehensäkin. Herttuan -virkakautena (kts. ed.) hän käytti asuntonaan myös Pariisin -arsenaalirakennusta, johon tämä kohtaus on sijoitettu. _Suom._ - -[36] Katolilainen pappi, Ranskan vallankumoukseen asti myös kuninkaan -antama arvonimi, johon ei liittynyt sielunpaimenen tehtäviä, mutta -kolmannes luostarin tuloista. - -[37] Kardinaali Melchior de Polignac (1661-1742) oli taitava -diplomaatti, ministerinä Rooman hovissa 1725-32, sittemmin Auchin -arkkipiispa; Ranskan akatemian jäsen v:sta 1704. Baijerin Elisabet -Charlotte, regentin äiti, kertoo, että kardinaalin takavarikoiduista -papereista löytyi hänen ja madame du Mainen välejä pahoin kavaltava -kirje. _Suom._ - -[38] Ludvig XIV:n pojanpoika, joka perusti Espanjan v:een 1931 -hallinneen kuningassuvun (vrt. éd.). - -[39] Elämästä nautiskelija. _Suom._ - -[40] Prinsessan arvonimi Espanjassa ja Portugalissa. _Suom._ - -[41] Polignacin keskenjäänyt, Lucretiuksen mielipiteitä vastustava -runoteos. _Suom._ - -[42] Robert Väkevän ajoilta — 800-luvulta — paroneina Ranskan -historiassa mainittu suku. - -[43] Napolin alue oli vielä hiljakkoin kuulunut Espanjalle. _Suom._ - -[44] Pyhän Hengen ritariston arvomerkki. _Suom._ - -[45] Kardinaalin arvomerkkinä on mm. kirkkaanpunainen hattu. _Suom._ - -[46] Marguerite Jeanne Cordier, paronitar de Staal Delaunay -(1684-1750), Mainen herttuattaren esilukijatar, istui kaksi vuotta -Bastiljissa ns. Cellamaren salaliiton osallisena. Hänen muistelmansa -ovat ikävystyneen ja ilottoman elämän kaikua, ankarasti, selkeästi ja -terävästi kuvaten regenttikauden maailmaa, lennokas tyyli on niille -tuottanut klassillista asemaa. - -[47] Muinaiskreikkalaisen taruston sfinksi oli hirmuolento, jollainen -mm. Theban kaupungin lähistöllä olevalle kalliolle sijoittuneena esitti -kaikkien ohikulkijain vastattavaksi arvoituksen ja surmasi heidät, kun -he eivät kyenneet sitä ratkaisemaan. Kun viimein Oidipus suoriutui -kokeesta, syöksyi sfinksi alas kalliolta. _Suom._ - -[48] Muinaiskreikkalainen kyynikkofilosofi Diogenes halveksi ihmisiä -siinä määrin, että kerran keskipäivällä lyhty kädessä Ateenan kaduilla -etsi oikeata ihmistä. _Suom._ - -[49] Pyhä liiga oli Ranskassa hugenotteja vastaan 1576 perustettu -kiihkokatolinen liittoutuma. Frondeksi nimitetään Ludvig XIV:n -holhoushallituksen aikana puhjennutta kuusivuotista sisäistä -kahakoimista, joka sai aiheensa aateliston ja ylemmän virkasäädyn -tyytymättömyydestä kardinaali Mazarinin politiikkaan. Kapinoitsijoita -johti lopulta "suuri Condé". _Suom._ - -[50] Espanjasta vapauduttuaan 1581 oli Alankomaiden hollantilainen osa -seitsemän maakunnan muodostamana liittovaltiona; maakuntien yhteiseksi -hallitsijaksi pääsi käskynhaltijan nimellä 1672 Wilhelm II, Oranian -ruhtinassuku, ja katolisen Jaakko II:n tultua syöstyksi Englannin -valtaistuimelta Wilhelm hänen protestanttisena vävynään pääsi senkin -maan kuninkaaksi 1688. Stuart-suvun pyrkimystä takaisin valtaan edusti -Jaakko II:n jälkeen ensiksikin hänen poikansa James Edward, tavallisena -nimityksenään chevalier S:t George. - -[51] Hollannin toimeenpanevan vallan haltijan nimitys niinä aikoina, -jolloin hallintomiehenä ei ollut käskynhaltija. _Suom._ - -[52] Maurien halveksiva nimitys Florindalle, kreivi Julianin -tyttärelle, jonka kärsimää häväistystä väitettiin hänen omasta -vallattomuudestaan johtuneeksi. - -[53] Ludvig XIV:n sotaministeri (1641-91), erinomaisen työteliäs, mutta -useinkin julma ja kiivas sotalaitoksen järjestelijä. - -[54] Versaillesin puistoon rakennettu kuninkaallinen linna. - -[55] Englannin kuuluisin sotapäällikkö (1650-1722), joka puolisonsa -riitaannuttua Anna-kuningattaren kanssa menetti ylipäällikkyytensä ja -muut virkansa 1710. - -[56] Ranskan kuninkaan Henrik IV:n aviottomasta pojasta polveutunut -herttuallinen haara; Louis Joseph de Bourbon, Vendômen herttua -(1654-1712), oli sukupolvensa parhaita kenraaleja, laiskotteleva -ja huolimaton, mutta ratkaisevissa tilanteissa kylmäverinen ja -teräväkatseinen; taisteli viimeksi Espanjassa Filip V:n valtaistuinta -lujittaen. _Suom._ - -[57] Marie Anne de La Trémoille, ruhtinatar des Ursins (1642-1722), -syntyään ranskalainen, esitti Espanjan kuningattaren ylikamarirouvana -ja kuninkaan rakastajattarena hyvin suurta osaa Filip V:n hovin -vehkeissä ja oli monen vuoden ajan valtakunnan todellinen -hallitsijatar. _Suom._ - -[58] Pistoli oli Ranskassa 6 frangin kultaraha. - -[59] Tämä tapahtui sitten 1737. _Suom._ - -[60] Salaliiton myttyynmenemisestä oli seurauksena, että 1717 grandiksi -ja kardinaaliksi nimitetty Alberoni (1664-1752) tarkoitettiin -Espanjasta 1719, mutta hän esitti myöhemmin huomattavaa osaa -Vatikaanissa ja Romagnan käskynhaltijana. Lähimpänä syynä kuningattaren -— ja sikäli kuninkaan — kannatuksen menettämiseen oli kuitenkin -samanlainen pikku sattuma, jollainen hänet oli ylennystenkin uralle -saattanut erään talonpoikaisnaisen karsasmielisyyden herättäminen; -tämä vaimo oli kuningattaren lapsuuden hoitajatar ja saapunut Madridin -hoviin jälkeenpäin kotimaasta. _Suom._ - -[61] Sidonista saapunut laiva oli tuonut Marseilleen paiseruton, joka -raivosi hirvittävästi. Ruttotartunnasta varjelevan Pyhän Rochuksen -juhlaa vietettiin elokuun 16. p:nä. _Suom._ - -[62] Kreivi Claude Alexandre de Bonneval, ranskalainen kenraali -(1675-1747), joutui madame de Maintenonin loukkaamana poistumaan -synnyinmaastaan ja kohosi Turkin palveluksessa pashaksi. _Suom._ - -[63] Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Madame tarkoitti Bourbonin -hovissa kuninkaan tai perintöprinssin tytärtä tai kuninkaan veljen -puolisoa, nyt esillä olevassa tapauksessa regentin äitiä, Baijerin -prinsessaa. _Suom._ - -[64] Launay, joka kerrassaan sait viehätyksen lahjat, j.n.e. - -[65] Pienempi, taffelimuotoinen sommitelma klavesinista, joka oli -kolmiomainen ja nykyaikaisen pianon edeltäjiä. _Suom._ - -[66] Postilaitoksen yli-intendentti. - -[67] Vanhimman, säännöttömästä elämästään paljon mainitun tyttärensä, -jonka puoliso — Berrin herttua Charles (1695-1719) — oli Ludvig XIV:n -vanhimman pojan kolmas poika. _Suom._ - -[68] Sävellysteos (ja myöhemmältä ajalta Gluckin ooppera), -nimihenkilönään rohkean Rinaldo-ritarin kaunis lumoojatar Torquato -Tasson "Vapautetusta Jerusalemista". _Suom._ - -[69] Kreetan kuninkaan Minoksen tytär, antoi Teseukselle lankakerän, -jonka avulla uros löysi tiensä takaisin labyrintistä. _Suom._ - -[70] Chevalier Louis de Rohan, Bretagnen muinaisista ruhtinaista -polveutunutta sukua, oli yhtynyt salaliittoon Ludvig XIV:ttä vastaan. -_Suom._ - -[71] Regentin puoleensavetävää ulkomuotoa haittasi kipeäsilmäisyys, -joka sai hänet katsomaan kieroon. _Suom._ - -[72] Hopearaha, vastasi kolmea livreä, iso-écu 6 livreä. - -[73] Markiisitar kuvataan aikakirjoissa viehättäväksi naiseksi -— säännöllisen kauniiksi kasvonpiirteiltään, esiintymisessään -miellyttäväksi ja luonnolliseksi, tavoiltaan vaatimattomaksi, -hengenlahjoiltaan älykkääksi, luonnoltaan jonkun verran aistilliseksi. -_Suom._ - -[74] _Viola d'amore_, seitsenkielinen ja lisäksi kumujänteillä -varustettu, riutuvasävelinen, nykyaikaisissakin sävellyksissä vielä -toisinaan esiintyvä violonsellon edeltäjämuoto. - -[75] Numeroruutuisilla kartonginpalasilla suoritettava seurapeli. -_Suom._ - -[76] Kaksi Mignardia, veljeksiä, saavutti suosiota muotokuvamaalareina -1600-luvun loppupuolella. _Suom._ - -[77] Kansanlauluksi muodostunut _Malbrouck s'en va-te-en guerre_, josta -aikoinaan syntyi suomalainenkin sovitelma "Melperi meni sotaan". _Suom._ - -[78] Sana tarkoitti ranskankielessä siihen aikaan loistorakennusta -yleensä. _Suom._ - -[79] Popilius Laenas oli Rooman konsulina v. 173 e.Kr. Senaatti lähetti -hänet vaatimaan Syrian kuningasta Antiokhos Epifanesta luopumaan -valloitushommista Egyptissä. Kuningas pyysi miettimisaikaa; roomalainen -piirsi käskevän sävyisenä hänen ympärilleen hiekkaan ympyrän ja sanoi: -"Ennen kuin astut tästä kehästä, anna minulle vastaus viedäkseni -senaatille." Se lujuus lopetti aasialaisen verukkeet. _Suom._ - -[80] Säännöttömässä elämässä Orleansin herttua oli yleensä sikäli -säännöllinen, että hänen aamutunneille jatkuva hurjastelunsa alkoi -kello kuudelta illalla, eikä hänelle sitten saanut millään ehdolla -esitellä asioita ennen kuin seuraavana päivänä. - -[81] Regentin tytärsarjasta toinen järjestyksessä ja sen varsinainen -kaunotar, teki sitten piankin täyden luostarilupauksen ja kuoli -Chellesin abbedissana. Häntä mainitaan miehisistä harrastuksistaan; -lemmenseikkailuja tiedettiin hänelläkin olleen. _Suom._ - -[82] Lyhyt uskonoppi. - -[83] Kreikankielen alkeet. _Suom._ - -[84] Ludvig XIV:n uudistamat sortotoimet hugenotteja vastaan ja -Nantesin ediktin kumoaminen markiisitar de Maintenonin vaikutuksesta -1685 eivät ainoastaan aiheuttaneet laajaa maastamuuttoa, vaan myös -sorrettujen pakoa Sevennien vuoriseuduille, missä he pitivät urheasti -puoliaan ja Espanjan perimyssodan aikana liittyivät valtakunnan -vihollisiinkin (ns. kamisardikapina). - -[85] Bourbon-Orleansin sukuhaaran päämiehen vanhimman pojan arvonimi, -jota siis isänsä eläessä käytti sittemmin Orleansin herttuaksi ja -Ranskan hallituksenhoitajaksi tullut Philippe. _Suom._ - -[86] François Henri de Montmorency, Luxemburgin herttua (1628-95), -Ranskan marski ja Ludvig XIV:n viimeinen huomattava sotapäällikkö -toisessa koaliitiosodassa ja Pfalzin sodassa. - -[87] Paikkakunta Liègen maakunnassa Belgiassa, mainitaan Pfalzin sodan -historiassa ranskalaisten suuresta voitosta 1693. _Suom._ - -[88] Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Monsieur oli -bourbonilaiskautena kuninkaan lähinnä nuoremman veljen tavallinen -mainintamuoto, tässä tapauksessa siis Ludvig XIV:n veljen, Orleansin -herttuan (Philippe I:n), jonka ensimmäinen puoliso, Englannin kuninkaan -Kaarle I:n tytär Henriette kuoli 1670. Regentti (Philippe II) syntyi -Monsieurin jälkimmäisestä avioliitosta. — Ranskan hovissa liikkui -myrkytysjuoruja liiemmälti; kauniin ja keimailevan Henrietten lienee -tosiasiallisesti vienyt hautaan vatsakalvontulehdus. - -[89] _Le grand dauphinin_ ('suuren perintöprinssin') — Ludvig XIV:n -pojan — puolison tavallinen mainintamuoto. - -[90] Neiti Marie Émilie Joly de Choin (1670-1710) pääsi _le grand -dauphinin_ rakastajattaresta lopulta hänen morganaattiseksi -puolisokseen. _Suom._ - -[91] Englannin kuninkaan Jaakko II:n ja hänen rakastajattarensa -Marlboroughin herttuan sisaren poika, joka meni Ranskan palvelukseen -1690 ja oli Ludvig XIV:n etevimpiä sotapäälliköitä. - -[92] Roomalaista tapainturmelusta suomiva ivarunoilija (n. 55-135 -j.Kr.). - -[93] Ithakan kuninkaan Odysseuksen viipyessä harharetkillään hänen -puolisonsa Penelope sai vastuksikseen joukon röyhkeitä kosijoita, jotka -väkisin asettuivat kuninkaantaloon ja kovistelivat Penelopea ottamaan -jonkun heistä puolisokseen. Aikaa voittaakseen kuningatar lupasi tehdä -valintansa sitten kun sai valmiiksi kudontansa, jota hän kuitenkin -salaa purki öisin. _Suom._ - -[94] Assyrialainen tarukuningatar, joka uhkeasti kaunisti -pääkaupunkiaan Babylonia, mm. "riippuvilla puutarhoilla" eli -kattoistutuksilla. _Suom._ - -[95] Muinaiskreikkalaisessa tarustossa Herakleen nujertama monipäinen -vesikyy. _Suom._ - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RITARI D'HARMENTAL *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67340-0.zip b/old/67340-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 056ff4a..0000000 --- a/old/67340-0.zip +++ /dev/null |