diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66739-0.txt | 2756 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66739-0.zip | bin | 59040 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2756 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e749f9f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66739 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66739) diff --git a/old/66739-0.txt b/old/66739-0.txt deleted file mode 100644 index 6b67d85..0000000 --- a/old/66739-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2756 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Keijukainen, by Jerome K. Jerome - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Keijukainen - -Author: Jerome K. Jerome - -Translator: Valfrid Hedman - -Release Date: November 15, 2021 [eBook #66739] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tuula Temonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEIJUKAINEN *** - - - - -KEIJUKAINEN - -Kirj. - -Jerome K. Jerome - - -Tekijän luvalla suomentanut ["Malvina of Brittany"] - -Valfrid Hedman - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1917. - - - - -SISÄLLYS: - - Alkulause. - I. Tarina. - II. Kuinka se tapahtui. - III. Kuinka serkku Christopher sekaantui asiaan. - IV. Kuinka asia pimitettiin rouva Arlingtonilta. - V. Kuinka asia kerrottiin rouva Marigoldille. - VI. Ja kuinka se liian pian loppui. - VII. Johdanto. - - - - -Jerome K. Jerome. - - -_Jerome Klapka Jerome_, syntynyt papinpoikana Länsi-Englannissa v. -1859, on anglosaksilaisen kirjallisuuden suosituimpia humoristeja, -ja hänen jutelmansa ovat levinneet kaikkiin sivistysmaihin. Hän on -saavuttanut tällä alalla johtavan asemansa helposti, mutta oikean -uransa löytäminen vaati häneltä ankaraa ponnistelua, kun hän aivan -nuorena siirtyi Lontooseen hankkimaan itsenäistä toimeentuloa. -Asianajotoimiston kirjurina, koulumestarina, näyttelijänä, -pikakirjoittajana, sanomalehti-reportterina ja monessa muussa toimessa -hän turhaan etsi menestystä ja viihtymystä, kunnes tuli v. 1888 -herättäneeksi huomiota erittäin sujuvasti ja sattuvasti kyhätyllä -muistelmateoksella, jonka aiheena olivat hänen näyttämökokemuksensa. - -Seuraavasta vuodesta alkaen hän sitte julkaisi nopeasti karttuvana -jaksona ne tilapäiseen koossapitävään juoneen liitetyt leikilliset -kaskukokoelmat, jotka tuottivat hänelle vakinaisen ja peräti laajan -lukijakunnan, niin että hän sai rauhassa noudattaa taipumuksiaan -- -matkustella kotimaassa ja Euroopan mantereella tekemässä havaintojaan -ihmisistä ja tavoista sekä kertoilla niistä sivistyneen miehen -leppeällä rattoisuudella. Ensimäiset loistavasti onnistuneet kirjat -olivat "Joutilaan miehen joutavia ajatuksia" (1889), "Kolme miestä -veneessä" ja "Päiväkirja toivioretkeltä". Hänen teoksiensa lukumäärää -on lisännyt myös sikermä paljon esitettyjä näytelmiä. Kirjailija-uransa -alkupuolella Jerome niinikään työskenteli etevänä aikakauslehden -julkaisijana. - -Viime vuosina on tekijä edelleen antanut tuotannolleen vaihtelua -sellaisilla kertoelmilla ja novelleilla, jotka ovat aiheiden -käsittelyllä tarkoitettuja n.s. "suuren yleisön" luettavaksi, -huumorin olematta niissä vallitsevana sävynä. Noiden kahden laadun -keskiväliltä on "Malvina of Brittany", hänen uusin tuotteensa, -tänä vuonna ilmestynyt eräässä novellikokoelmassa nimikertomuksena -ja nyt suomennettu "Keijukaiseksi". Kustantajan kanssa sopiessaan -tuotantonsa suomennuttamisesta tekijäkin ajatteli toista järjestystä -käännöksien julkaisemiselle, kun "Keijukainen" esiintyy enemmän vain -satunnaisena täytetyönä; mutta suunnitellusta julkaisemistavasta -oli poikettava sentähden, että toinen suomalainen kustannusliike -(O. Y. K. J. Gummerus) vastoin hyväksyttyä tapaa, vastoin Suomen -Kustannusyhdistyksen keskinäistä sopimusta ja vastoin tekijän -tahtoa pelkästä kiusanhalusta on ilmoittanut julkaisevansa suomeksi -tämän novellin sen jälkeen kun mr. Jeromen teoksien sovitusta -suomennuttamisesta oli annettu tieto kustannusliikkeille. - -Tämä seikka on ollut mainittava säädyttömän kilpailukiihkon -tuottamana tahrana, kun se on syvästi loukannut kirjailijan -oikeuksien ja yleisen moraalin polkemisena mr. Jeromea, joka muuten -on erityisesti harrastanut Suomen asiaa ja tarkoin seurannut -täkäläistä vallankumouksen jälkeen tapahtunutta kehitystä, lausuen -kirjeenvaihdossa ajatuksiaan Suur-Britannian viime liittosuhteiden -ristiriitaisuudesta. - -Kaikessa vaatimattomuudessaan "Keijukainen" on herttainen -ajanviete-kertoelma, joka ei kuitenkaan anna oikeata käsitystä Jeromen -kirjailijapersoonallisuudesta. Vastedes ilmestyvät käännökset varmaan -tekevät hänet meilläkin mitä yleisimmin luetuksi. - - - - -Alkulause. - - -Tohtori ei ole koskaan uskonut tätä kertomusta sellaisenaan, mutta -hän sanoo sen ansiona olevan, että se kuitenkin on suureksi osaksi -muuttanut hänen koko elämänkatsomuksensa. - -"En tietystikään kiellä sitä, mitä todella tapahtui -- mitä sattui oman -nenäni edessä", jatkoi tohtori. "Ja sitten on rouva Marigoldin juttu. -Se oli onneton selkkaus, sen myönnän, ja on vieläkin, varsinkin herra -Marigoldille. Mutta se ei itsessään todista mitään. Nuo untuvanpehmeät, -tirskuvat naiset useinkin karistavat ensimäisen nuoruutensa mukana -vain pelkän kuoren, eikä kukaan tiedä mitä sen alta ilmestyy. Toisiin -osallisiin nähden koko asia, lepää pelkästään tieteellisellä pohjalla. -Aatos oli 'ilmassa', kuten on tapana sanoa -- ohimenevä ajatusaalto. Ja -kun se oli kuluttanut voimansa, niin se laimentui siihen. Mitä tuohon -satuhupsutteluun taasen tulee, niin..." - -Pimenevästä ylämaasta kuului kadotetun sielun huuto. Se kohosi, laski -ja haihtui pois. - -"Soittavia kiviä", selitti tohtori, pysähtyen täyttämään piippunsa. -"Niitä tapaa näillä seuduilla. Jääkaudella kovertuneita. Aina kuulee -tuon äänen hämärän aikaan. Sen synnyttää äkkiä alenevan lämpömäärän -aiheuttama ilmavirta. Sellaisista seikoista kaikki tuommoiset -tarinajutelmat saavat alkunsa." - -Sytytettyään piippunsa tohtori alkoi jälleen harppailla. - -"En tahdo väittää", puheli hän edelleen, "että se olisi tapahtunut -ilman tuon tyttösen tuloa. Epäilemättä juuri hän tarjosi välttämättömät -sielulliset ehdot. Hänessä oli jotakin omituista, hän esiintyi -ikäänkuin erikoisen ilmakehän ympäröimänä. Hänen kummallinen -vanhanaikainen ranskankielensä, jollaiseen tietoisuudessamme liittyy -Arthur-kuningas, pyöreä pöytä ja Merlin -- se näytti elvyttävän tuon -kaiken. Juonikas heilakka, siinä ainoa selitys. Mutta kun hän katseli -meitä tuosta omituisesta etäisyydestään..." - -Tohtori jätti lauseensa kesken. - -"Vanhalle Littlecherrylle taasen", alotti tohtori jälleen aivan -äkkiä, "ovat tuollaiset asiat erikoisalana -- muinaistarut, -kansantaiat, salaopit ja muu hölynpöly. Jos koputtaisitte hänen -ovelleen alkuperäinen nukkuva prinsessa Ruusunen sylissänne, hän vain -toisi touhukkaasti pieluksia hänen ympärilleen ja toivottaisi hänen -nukkuneen yönsä hyvin. Löysi kerran siemenen -- hakkasi irti vanhasta -kivettymästä -- ja asetti sen kasvamaan kukkaruukkuun työhuoneessaan. -Se oli näivettyneimpiä rikkaruohoja, mitä koskaan näkee. Ja mokomasta -hän jutteli kuin olisi uudestaan keksinyt elämäneliksiirin. Vaikka -hän ei juuri käyttänytkään sellaisia sanoja, niin hänen sävystään -sen huomasi. Littlecherryn intoilu jo yksinään olisi riittänyt -koko tämänkin jutun syntymiseen, puhumattakaan hänen vanhasta, -hassahtaneesta irlantilaisesta emännöitsijästään, jonka pää oli -tilkitty täyteen haltiattaria, suojelushenkiä ja Herra tiesi mitä." - -Tohtori vaipui jälleen äänettömäksi. Toinen toisensa perästä kylän -valot pilkahtivat esille pimennosta. Pitkä, matala tulijuova, joka -kiiti loistavan lohikäärmeen lailla ilmojen halki, osoitti suuren -läntisen pikajunan suuntaa sen ikäänkuin salavihkaa liikkuessa -Swindonia kohti. - -"Koko asia oli aivan tavallisuudesta poikkeava", jatkoi tohtori, "aivan -tavallisuudesta poikkeava. Mutta jos tahdotte pitää hyvänänne vanhan -Littlecherryn selityksen --" - -Tohtorin jalka kosketti kiveen, joka oli puolittain ruohon kätkössä, ja -hän oli vähällä kaatua siihen. - -"Jonkun vanhan kelttiläisen kivialttarin jäännöksiä", selitti hän. "Jos -kaivaisi maata, löytäisi tästä lähettyviltä nipun murentuneita luita, -jonkun historiantakaisen puolisvasun tomun seasta. Mielenkiintoinen -ympäristö!" - -Rinne oli jyrkän kaltevaa. Tohtori ei puhunut enää mitään, ennenkuin -olimme ehtineet alas kylän liepeille. - -"Mitähän heistä kuuluu?" haaveili hän. "Kummallinen seikka se oli. -Olisin tahtonut päästä sen kaiken perille." - -Olimme tulleet tohtorin portille. Hän työnsi sen auki ja astui sisään. -Hän näkyi unohtaneen minut. - -"Hurmaava, pikku velho", kuulin hänen ovea hapuillessaan mutisevan. "Ja -tarkoitti epäilemättä hyvää. Mutta mitä siihen päättömään kertomukseen -tulee --" - -Minä sommittelin kaiken kokoon professorilta ja tohtorilta kuulemistani -perin erilaisista toisinnoista ja käytin myöhempiä tapauksia -kertoessani apuna kyläläisten yleisiä tietoja. - - - - -I. Tarina. - - -Tämän kertomuksen lasken alkavan noin vuonna 2000 ennen Kristusta tai -ollakseni tarkempi -- sillä numerot eivät ole vanhojen aikakirjain -vahvin puoli -- silloin, kun kuningas Heremon hallitsi Irlannissa -ja Harbundia oli Bretagnen Valkoisten Naisten kuningatar, jonka -suosituimpana seuranaisena oli haltiatar Malvina. Ja Malvina on tämän -kuvauksen päähenkilö. Useita varsin hauskoja tapauksia kerrotaan hänen -ansiokseen. Valkoiset Naiset kuuluivat "hyvään väkeen" ja elivät -ylimalkaan maineensa mukaisesti. Mutta Malvinassa tuntui kiitettäviin -avuihin yhtyneen mitä moitittavin vallattomuuden henki, joka esiintyi -kepposissa, mitkä olisi voinut anteeksi antaa tai ainakin ymmärtää -esimerkiksi jossakin menninkäisessä tai tontussa, mutta ovat aivan -sopimattomia säädylliselle, ihmiskunnan ystävänä ja hyväntekijättärenä -esiintyvälle valkonaiselle. Vain senvuoksi, että kieltäytyi tanssimasta -hänen kanssaan -- sillä keskiyön aikaan vuorijärven rannalla ei hetki -eikä paikka ollut oikea viettelemään vanhanpuoleista, mahdollisesti -luuvaloa potevaa herrasmiestä, -- hän kerran muutti perin arvokkaan -tinakaivosten omistajan satakieleksi, aiheuttaen hänen tavoissaan -muutoksen, jonka liikemiehelle täytyi olla varsin ärsyttävä. Toisella -kertaa, kun eräs melkoisen mahtava kuningatar onnettomuudekseen oli -joutunut Malvinan kanssa riitaan eräästä järjettömästä, sisiliskoa -koskevasta hovitapojen kysymyksestä, ensinmainittu herätessään -seuraavana aamuna huomasi muuttuneensa joksikin, mikä vanhojen -aikakirjain antamasta epämääräisestä kuvauksesta päättäen näkyy olleen -eräänlaista kasvinydintä. - -Sellaiset muutokset ovat professorin mukaan, joka on valmis väittämään -muka historiallisten todistusten pohjalla, että Valkoiset Naiset -aikanaan muodostivat todellisen, elävän yhteiskunnan, ymmärrettävät -vertauskuvallisesti. Aivan kuin nykyajan mielipuolet kuvittelevat -itsensä posliinimaljakoiksi tai puhuviksi papukaijoiksi, ja ajattelevat -ja käyttäytyvät sellaisina, täytyi, niin päättelee professori, älyltään -etevämpien olentojen olla helppoa hypnoottisesti vaikuttaa ympärillä -asuviin villeihin, jotka hengenlahjoiltaan epäilemättä olivat melkein -lapsia. - -"Ottakaamme esimerkiksi Nebukadnetsar." Käytän edelleen professorin -sanoja. "Nykyisin panisimme hänet pakkopaitaan. Jos hän olisi elänyt -Pohjois-Euroopassa, sen sijaan että hän hallitsi Etelä-Aasiaa, -olisi taru kertonut jonkun peikon tai vetehisen muuttaneen hänet -käärmeen, kissan ja kengurun yhdistelmäksi." Olkoon miten tahansa, -tämä muuttamishimo -- muuttaa olentoja toisiksi -- näkyy kehittyneen -Malvinassa yhä voimakkaammaksi, kunnes hänestä epäilemättä tuli melkein -yleinen maanvaiva, ja lopulta se tuotti hänelle vaikeuksia. - -Tapaus on ainoa laatuaan Valkoisten Naisten aikakirjoissa, ja -historioitsijat viipyvät siinä ilmeisen tyytyväisinä. Se johtui -kuningas Heremonin ainoan pojan, Gerbot-prinssin, kihlauksesta -Normandian prinsessan Berchtan kanssa. Malvina ei näy sanoneen mitään, -vaan ainoastaan odottaneen aikaansa. On muistettava, että Bretagnen -Valkoiset Naiset eivät olleet pelkästään haltiattaria. Määrätyissä -tilaisuuksissa he saattoivat muuttua inhimillisiksi olennoiksi, -ja tämän seikan tietenkin täytyi vaikuttaa häiritsevästi heidän -suhteisiinsa valittaviksi kelpaaviin miehisiin kuolevaisiin. Prinssi -Gerbot ei liene ollut aivan nuhteeton. Noina surkean pimeinä aikoina -nuoret miehet ollessaan tekemisissä naisten kanssa, valkoisten tai -muiden, eivät aina liene käyttäytyneet mallikelpoisen hienotuntoisesti -ja säädyllisesti. Mielellään ajattelisi tyttösestä parasta. - -Mutta paraskin on joskus puolustamatonta. Häitä varten määrättynä -päivänä hän näkyy vieneen itsestään voiton. Mihin erityiseen muotoon -tai hahmoon hän muutti poloisen prinssi Gerbotin tai mihin muotoon -hän prinssille uskotteli hänen muuttuneen, näyttää, mikäli Malvinan -siveellinen edesvastuu on kysymyksessä, yhdentekevältä; kronikka ei -sitä mainitse; epäilemättä se oli jotakin niin epähienoa, että arvonsa -tunteva historioitsija ei ole siihen edes viitannut. Ja koska kirjan -muista kohdista päättäen turha arkailu ei näy kuuluneen tekijän -kirjallisiin heikkouksiin, saa herkkätuntoinen lukija olla tästä -laiminlyönnistä vain kiitollinen. Kuvaus olisi käynyt aivan liian -räikeäksi ja hermoja ärsyttäväksi. - -Malvinan näkökannalta sillä kyllä oli toivottu vaikutuksensa. Prinsessa -Berchta kuului katsahtaneen kerran ympärilleen ja sitten vaipuneen -taintuneena seuralaistensa käsivarsille. Häät siirrettiin heti -määräämättömään aikaan, ja Malvina, pahoin pelkään, nauraa hihitti -itsekseen. Hänen voitonriemunsa oli lyhytaikainen. - -Onnettomuudeksi hänelle kuningas Heremon oli aina ollut aikakautensa -taiteitten ja tieteitten suojelija. Hänen ystäviensä joukossa oli -loihtijoita, henkiä, Bretagnen yhdeksän sinipiikaa eli luonnotarta ja -kaikenlaisia olentoja, jotka olivat kykeneviä ja, kuten tapahtumat -myöhemmin todistivat, varsin kerkeitäkin käyttämään suurta -vaikutusvaltaansa. Kuningatar Harbundian luo saapui lähettiläitä, -ja vaikka hän olisi tahtonutkin puolustaa suosikkiaan, niinkuin hän -monissa aikaisemmissa tilaisuuksissa oli tehnyt, ei hän asialle mitään -voinut. Malvina-haltiatar määrättiin palauttamaan prinssi Gerbotille -hänen oikea ruumiinsa ja kaikki mitä siihen kuului. - -Hän kieltäytyi siitä ehdottomasti. Hän oli itsepintainen, omapäinen -haltiatar, jonka aivokoppa oli paisunut. Ja lisäksi hänellä oli -henkilökohtaista kaunaa. Ajatella, että prinssi naisi prinsessa -Berchtan! Hän näkisi kuningas Heremonin ja näkisi Anniamuksen -hullunkurisessa vanhan velhon kaavussa ja kaikki Bretagnen -luonnottaret ja kaiken muun joukon --! Todella hieno valkoinen -nainen ei juuri huolinut täydentää lausetta edes itsekseen. Voi -kuvitella haltiatarsilmien säkenöineen, haltiatarjalkojen poljennan. -Mitä saattoivat he hänelle tehdä, kukaan heistä, kaikella suun -pieksännällään ja pään ravistuksillaan? Hänelle, kuolemattomalle -hengettärelle! Hän palauttaisi prinssi Gerbotin entiseen hahmoonsa, -milloin hän hyväksi näkisi. Pitäkööt he huolta omista kepposistaan -ja jättäkööt hänet hoitamaan omiaan. Voimme kuvitella, mitä pitkiä -kävelyjä ja keskusteluja syntyi hämmentyneen Harbundian ja hänen -uppiniskaisen suosikkinsa välillä, -- vedottiin järkeen ja tunteeseen: -"Minun tähteni." "Etkö käsitä?" "Mutta sittenkin, rakas lapsi, ja -vaikka hänessä olisi syytäkin." - -Vihdoin Harbundia näkyy kadottaneen kaiken kärsivällisyytensä. Hän -teki sellaista mitä Malvina ei näy tietäneen eikä edellyttäneen. -Valkoiset Naiset kutsuttiin juhlalliseen kokoukseen keskikesän iltana. -Vanhojen ajantietojen kirjoittajat kuvaavat kokouspaikan tavallista -täsmällisemmin. Se oli ylängöllä, jonka loitsija Kalyb ammoisina -aikoina oli kohottanut kaikkea muuta Bretagnea korkeammalle kuningas -Taramisin hautakummuksi. "Seitsemän saaren meri" oli siitä pohjoiseen. -Arvellaan sen olleen Arree-vuorien muodostamalla harjanteella. "Lähteen -neito" kuuluu olleen saapuvilla, ja se johtaa ajattelemaan syvää, -vihertävää lammikkoa, missä D'Argent-joella on lähteensä. Osapuilleen -olisi paikka siis sijainnut nykyisten Morlaix- ja Callac-nimisten -kaupunkien puolivälissä. Vielä tänä päivänä puhuvat jalkamiehet -tuon puuttoman, asunnottoman ylätasangon autiudesta, siellä kun ei -tapaa muita ihmiskäden jälkiä kuin korkean, tornimaisen, yhdestä -ainoasta kivimöhkäleestä muovatun hautapatsaan, jonka ympärillä -purevat tuulet lakkaamatta vinkuvat. Täällä, kenties jollakulla -noista isoista harmaakivi-lohkareista, kuningatar Harbundia istui -käräjänsä. Ja tuomioksi tuli -- tuomioksi, josta ei voinut vedota, -- -että Malvina-haltiatar karkoitettaisiin Bretagnen Valkoisten Naisten -yhdyskunnasta. Kautta kaiken maailman oli hänen vaellettava yksinään -ja ilman anteeksiantoa. Valkoisten Naisten luettelosta Malvinan nimi -juhlallisesti pyyhkäistiin ikiajoiksi. - -Isku koski Malvinaan varmaankin yhtä raskaasti kuin se oli odottamaton. -Sanaa sanomatta, taakseen katsomatta hän näkyy lähteneen. Voimme -kuvitella näkevämme nuo valkeat, jähmettyneet kasvot, avoimina -tuijottavat silmät, jotka eivät mitään nähneet, vapisevat, epävarmat -askeleet, hapuilevat kädet ja tuntevamme haudanhiljaisuuden, joka -käärinliinojen tavoin häntä ympäröi. - -Siitä illasta Malvina-haltiatar häviää Bretagnen Valkoisten Naisten -ajantiedoista, legendojen ja kansantarujen piiristä. Hän esiintyy -jälleen historiassa vasta Herran vuonna 1914. - - - - -II. Kuinka se tapahtui. - - -Oli ilta kesäkuun loppupuolella vuonna 1914, kun lentokommodori -Raffleton, joka tilapäisesti palveli silloin Brestiin sijoitetussa -ranskalaisessa ilmalaivueessa, sai langattomalla sähkölennättimellä -määräyksen heti palata brittiläiseen lentopalvelus-päämajaan -Farnboroughiin Hampshiressa. Kun komea kuutamo oli tarjoava hänelle -riittävästi valoa, niin nuori Raffleton päätti heti lähteä matkalle. -Hän näkyy nousseen ilmaan aivan Brestin asehuoneen kohdalla kello -yhdeksän tienoissa. Hänen päästyään jonkun matkaa Huelgoatin tuolle -puolelle kaasuttaja alkoi tuottaa vaikeuksia. Hänen ensi tuumansa oli -pyrkiä Lannioniin, jossa hänellä olisi tilaisuus saada asiantuntijan -apua; mutta kun vika kävi yhä pahemmaksi ja hän huomasi allaan mukavan -tienoon tasaista tannerta, päätti hän laskeutua maahan ja korjata -virheellisyyden itse. Hän laskeutui vaikeudetta ja ryhtyi tarkastamaan -konetta. Sen kuntoonpano vei häneltä ilman apua enemmän aikaa kuin -hän oli laskenut. Oli lämmin, tukehduttava ilta, tuntui tuskin tuulen -henkäystäkään, ja työn lopetettuaan hän tunsi itsensä kuumenneeksi ja -väsyneeksi. Hän oli riisunut kypärinsä ja oli juuri asettumaisillaan -istuimelleen, mutta silloin yön kauneus innoitti hänet ajattelemaan, -että olisi hauskaa ennen matkan jatkamista oikaista sääriään ja hiukan -vilvoitella. Hän sytytti sikarin ja katsahti ympärilleen. - -Kenttä, jolle hän oli laskeutunut, oli korkeammalla muuta seutua -sijaitseva ylänkö. Se levisi hänen ympärilleen puuttomana ja -asumattomana. Ei ollut mitään muuta rikkomassa taivaanrannan -ääriviivoja kuin ryhmä jylhiä harmaita kiviä, jotka hän itsekseen -kuvitteli jonkun Bretagnen autioissa seuduissa usein tavattavan -kelttiläisen hautapatsaan jäännöksiksi. Tavallisesti kivet ovat -kaatuneina ja hajallaan, mutta tämä muistomerkki oli jonkun omituisen -sattuman kautta säilynyt vuosisatojen vaurioilta. Tuntien jonkun -verran mielenkiintoa lentokommodori Raffleton asteli verkalleen sitä -kohti. Kuu oli korkeimmillaan. Miten tyyni ja hiljainen yö oli, sen -hän kaiketi totesi, kun hän selvästi kuuli ja laski kirkonkellon -lyönnit, vaikka niiden täytyi kaikua ainakin kuuden penikulman -päästä. [Englannin penikulma on lähes 1 2/3 kilometriä.] Hän muistaa -katsoneensa kelloansa ja huomanneensa, että oli pieni eroitus hänen -aikansa ja kirkon ajan välillä. Hänen kellonsa oli kahdeksan minuuttia -yli kaksitoista. Kun etäisen tornikellon viimeiset värähdykset olivat -haihtuneet, tuntuivat hiljaisuus ja yksinäisyys palaavan ja laskeutuvan -seudulle entistä valtavampina. Hänen työskennellessään se ei ollut -häntä häirinnyt, mutta noiden hallavain kivien mustien varjojen -ääressä se tuntui melkein jonkin läsnäololta. Helpoituksen tuntein hän -ajatteli palata kulkuneuvoonsa ja panna koneensa käyntiin. Sen surina -ja suhina palauttaisivat häneen miellyttävän tietoisuuden elämästä -ja turvallisuudesta. Hän vain kävelisi kertaalleen kivien ympäri ja -sitten lähtisi matkaan. Oli ihmeellistä, kuinka jäykästi ne olivat -uhmailleet ajan hammasta. Minä ne olivat siihen asetetut, mahdollisesti -jo kymmenentuhatta vuotta sitten, sellaisina ne yhä seisoivat tuon -laajan, tyhjän, taivaan kattaman temppelin alttarina. Ja hänen niitä -katsellessaan sikari suussa, ponnistellen omituista aavistamatonta, -polvia nytkähyttelevää aistimusta vastaan, hän kuuli ihan harmaiden -kivien sydämestä pehmeän, tasaisen hengityksen poljennollista nousua ja -laskua. - -Nuori Raffleton tunnustaa avomielisesti, että hänen ensimäinen -ajatuksensa oli lähteä livistämään. Mutta hänen sotilaskasvatuksensa -pysytti hänen jalkansa tanakasti kanervakankaassa. Selitys oli tietysti -aivan yksinkertainen. Joku eläin oli laatinut tuohon paikkaan pesänsä. -Mutta oliko koskaan minkään eläimen tunnettu nukkuvan niin sikeästi, -etteivät ihmisen askeleet sitä häiritsisi? Jos se olisi haavoittunut -ja siis kykenemätön pakoon, ei se hengittäisi noin tyynesti, mikä oli -niin omituisena vastakohtana tienoon yksinäiselle hiljaisuudelle. -Mahdollisesti siellä oli pöllön pesä. Pöllönpoikaset pitävät tuollaista -ääntä, "kuorsaajiksi" maalaiset niitä nimittävätkin. Nuori Raffleton -heitti sikarinsa pois ja painui polvilleen hapuillakseen varjossa. -Tällöin hän kosketti johonkin lämpimään, pehmeään ja myötäävään. - -Mutta se ei ollut pöllö. Hän oli varmaankin koskettanut sitä -hyvin keveästi, sillä nytkään se ei herännyt. Se lepäsi siinä pää -käsivarrellaan. Ja nyt lähelle päästyään ja silmiensä tottuessa -hämärään hän näki tuon olennon aivan selvästi, ihmeelliset, raoitetut -huulet ja valkoisten jäsenten välähdyksen niiden hataran verhon alta. - -Tietysti hänen olisi pitänyt nousta varovaisesti ja lähteä pois. Sitten -hän olisi voinut yskäistä. Ja ellei se olisi nukkujaa herättänyt, -hän olisi saattanut koskettaa häntä keveästi vaikkapa olkapäälle -ja kutsua häntä ensin hiljaa kuiskaten, sitte vähän äänekkäämmin: -"_mademoiselle_" tai "_mon enfant_". Vielä parempi olisi ollut, että -hän olisi hiipinyt pois varpaisillaan ja jättänyt hänet sinne nukkumaan. - -Tämä ajatus ei näy pälkähtäneen hänen päähänsä. Hänen puolustuksekseen -mainitsemme, että hän oli ainoastaan kolmenkolmatta vuotias, ja kuun -purppurahohteessa tyttönen hahmoittui ihanimmaksi olennoksi, mitä -hänen silmänsä olivat koskaan katselleet. Lisätkäämme tähän seudun -hivelevä salaperäisyys, tuo etäisten, historiantakaisten aikojen -ilmakehä, aikojen, joista elämän ydinjuuret vielä imevät nestettään. -Arvattavasti hän unohti olevansa lentokommodori Raffleton, upseeri ja -herrasmies, unohti sovinnaisuuden vaatimukset, kuinka esiinnytään, -kun tavataan saattajattomia naisia yksinäisillä nummilla nukkumassa. -Vielä enemmänkin, mahdollisesti hän ei ajatellut niin mitään, vaan -vastustamattoman voiman työntämänä kumartui neitosta suutelemaan. - -Se ei ollut mikään platoninen suudelma poskelle, vaan jumaloiva -ja hehkuva hurman suutelo suoraan noille raoittuneille huulille, -sellainen, jolla Aatami luultavasti herätti Eevan. - -Nukkuja avasi silmänsä ja katsahti hiukkasen unisesti vieraaseen. Hänen -mielessään ei saattanut olla epäilystä siitä, mitä oli tapahtunut. -Miehen huulten kosketus painoi vielä hänen omiansa. Mutta hän ei -näyttänyt ollenkaan kummastuneelta, vielä vähemmän suuttuneelta. -Kohoten istualleen hän hymyili, ja ojensi kätensä, jotta toinen -auttaisi hänet ylös. Ja yksinään tuossa avarassa tähtivaloisessa ja -kuutamoisessa temppelissä, unohdettujen uskonnollisten menojen jylhän -harmaan alttarin ääressä he seisoivat käsi kädessä katsellen toisiaansa. - -"Pyydän anteeksi", sanoi kommodori Raffleton, "pelkään häirinneeni -teitä." - -Jälkeenpäin hän muisti, että hän hämmennyksessään oli puhutellut häntä -englanninkielellä. Mutta neitonen vastasi ranskaksi, omituisella, -muinaismallisella murteella, jota harvoin tavataan muualla kuin -vanhojen messukirjain lehdillä. Hänen olisi ollut vaikeata sitä -sananmukaan kääntää, mutta nykyaikaisen kielen lauseparrella tulkittuna -sen ajatus oli: - -"Älkää siitä välittäkö. Olen niin iloinen tulostanne." - -Upseerille selvisi, että neitonen oli häntä odottanut. Hän ei oikein -tiennyt, olisiko hänen pyydettävä anteeksi, että nähtävästi oli hiukan -myöhästynyt. Tosin hän ei muistanut, että tämänlaisesta kohtauksesta -oli koskaan sovittu. Mutta juuri sillä hetkellä kommodori Raffleton -ei oikeastaan liene ollut tietoinen mistään muusta kuin itsestään -ja tuosta ihmeellisestä olennosta vieressään. Jossakin ulkopuolella -oli kuutamo ja maailma; mutta se kaikki tuntui vähäpätöiseltä. -Äänettömyyden katkaisi neitonen kysymällä; - -"Kuinka te tänne pääsitte?" - -Herra Raffletonin tarkoitus ei ollut esiintyä arvoituksellisena. Hänen -pääpyrkimyksensä oli yhä katsella tyttöä. - -"Lentämällä", vastasi hän. Neitosen silmät laajenivat ja osoittivat -epäilemättä mielenkiintoa. - -"Missä sitten ovat siipenne?" kysyi hän, kumartuen sivulle ja yrittäen -vilkaista soturia selkään. - -Tämä nauroi. Tuo uteliaisuus tarkastaa hänen selkäänsä sai olennon -näyttämään inhimillisemmältä. - -"Tuolla", vastasi hän. Tyttö katsahti osoitettuun suuntaan ja näki ensi -kertaa isojen siipien välkkyvän hopeanhohtavina kuutamossa. - -Neitonen liikkui sinnepäin ja toinen seurasi perässä, huomaten -ihmeekseen, ettei nurmi ollenkaan näkynyt myötäävän tämän valkoisten -jalkojen painosta. - -Tyttö pysähtyi pienen matkan päähän lentokoneesta ja hän seisahtui -hänen viereensä. Kommodori Raffletonista itsestäänkin näyttivät isot -siivet vavahtelevan kuin levitetyt lentimet, joita lintu ennen ilmaan -kohoamistaan pudistelee. - -"Elääkö se?" kysyi tyttö. - -"Ei ennen kuin sille kuiskaan", vastasi upseeri. Hänen pelkonsa tuon -olennon suhteen alkoi haihtua. - -"Joko lähdemme?" kysyi viimemainittu kääntyen hänen puoleensa. - -Ilmailija tuijotti häneen. Tyttö oli ilmeisesti aivan tosissaan. Hänen -oli asetettava kätensä miehen käteen ja lähdettävä hänen mukanaan. Se -tuntui kaikki ennakolta päätetyn. Senvuoksi hän oli tullutkin. Minne -matka, ei liikuttanut naista. Se oli saattajan asia. Mutta minne -tämä menisi, sinne tyttö seuraisi. Se oli aivan selvästi ohjelmana -jälkimäisen mielessä. - -Sotilaan ansioksi mainittakoon, että hän teki yrityksen. Vastoin -kaikkia luonnon voimia, kahdestakymmenestä kolmesta ikävuodestaan -ja suonissaan pulppuavasta punaisesta verestä huolimatta, häntä -ympäröivistä keskikesän kuutamon huuruista ja tuikkivien tähtien -kuiskauksista välittämättä, uhmaillen tarun ja runouden demoneja ja -korvissaan väräjävää velhojen taikasoittoa, taistellen vieressään -seisovan, yön purppuraan puetun tenhottaren ihmeellistä ihanuutta -vastaan lentokommodori Raffleton kilvoitteli kovan kilvoituksen -auttaakseen terveen järjen voitolle. - -Nuoria naisia, jotka vähissä pukimissa nukahtavat kanervakankaalle -viiden penikulman päähän lähimmästä ihmisasunnosta, on hänen -majesteettinsa ilmailu-komennuskuntaan kuuluvien hyvinkasvatettujen -nuorten upseerien vältettävä. Sen seikan, että nämä ovat kamalan -kauniita ja vietteleviä, pitäisi olla lisävaroituksena. Tyttö oli -kaiketi joutunut riitaan äitinsä kanssa ja paennut hänen torujaan. Tämä -hiton kuutamo oli pääsyynä kaikkeen. Eipä ihme, että koirat haukkuivat -kuuta. Hän kuvitteli juuri kuulevansa jonkun haukahtavan. Koirat -ovat kunnianarvoisia, tervejärkisiä elukoita. Ei niillä ole mitään -liikatunteilua. - -Entäpä sitten, vaikka hän olikin tyttöä suudellut! Mies ei ole iäkseen -sidottu jokaiseen naiseen, jota hän suutelee. Eikä häntä ensi kertaa -oltu suudeltu, elleivät kaikki Bretagnen nuoret miehet olleet sokeita -tai heidän verensä perin väljähtänyttä. Kas sitä teeskenneltyä -viattomuutta ja yksinkertaisuutta! Se oli vain näyttelemistä. Ellei -niin ollut, täytyi tytön olla mielipuoli. Oikeinta oli sanoa hyvästi -nauraen ja leikkiä laskien, panna kone käyntiin ja lentää pois -Englantiin -- vanhaan, armaaseen, käytännölliseen, iloiseen Englantiin, -missä hän saisi aamiaisen ja kylvyn. - -Taistelu ei ollut tasaväkistä, sen tietää. Kainosteleva terve -järki-pahainen arkisuudellaan sulottaren tenhoa vastustamassa. Ja -lisäksi yön hiljaisuus, aikakausien soitto ja hänen oman sydämensä -sykintä. - -Näin kaikki hänen vastustelunsa raukesi kuin kourallinen haurasta -tomua, jonka ohikulkeva tuulenhenki näkyi hajoittavan, ja hän jäi -avuttomaksi, tytön silmien loihtimaksi. - -"Kuka olette?" kysyi hän tältä. - -"Malvina", kuului vastaus. "Minä olen keijukainen." - - - - -III. Kuinka serkku Christopher sekaantui asiaan. - - -Hänen mieleensä juolahti, että hän ehkä ei ollut laskeutunut alas aivan -niin onnellisesti kuin oli luullut. Kenties hän oli pudonnut päälleen -ja siis päättänyt kokemuksensa kommodori Raffletonina ja alkanut uuden -vähemmän rajoitetun olotilan. Jos niin oli, näytti alku hänen nuorelle -seikkailijaluonteelleen lupaavalta. Malvinan ääni kuitenkin herätti -hänet tästä mietiskelystä. - -"Joko lähdemme?" toisti tämä, ja nyt hänen äänensä värähti pikemmin -käskevältä kuin kysyvältä. - -Miksikä ei? Mitä tahansa lienee hänelle tapahtunutkin, mille -olemassaolon tasolle hän lienee joutunutkin, lentokone oli nähtävästi -seurannut mukana. Vaistomaisesti hän pani sen käyntiin. Koneen -tutunomainen surina palautti hänen mieleensä ajatuksen, että hän -mahdollisesti sittenkin oli elossa sanan tavallisessa merkityksessä. -Se myöskin herätti hänet havaitsemaan, että olisi käytännöllistä -ja viisasta kehoittaa Malvinaa pukeutumaan hänen ylimääräiseen -päällysnuttuunsa. Kun tyttö oli vain viiden jalan ja kolmen tuuman -mittainen ja takki oli tehty kuuden jalan ja yhden tuuman pituiselle -miehelle, olisi vaikutus tavallisissa olosuhteissa ollut koomillinen. -Siitä, että Malvina todellakin oli keijukainen, tuli kommodori -Raffleton lopullisesti vakuutetuksi huomatessaan, että tämä, kauluri -kohotettuna kuusi tuumaa pään yli, muistutti sellaista entistä enemmän. - -Kumpikaan heistä ei virkkanut mitään. Puhuminen ei syystä tai toisesta -tuntunut tarpeelliseltakaan. Sotilas auttoi tytön kiipeemään istuimelle -ja kietoi takin liepeet hänen jalkojensa ympäri. Tämä vastasi samalla -hymyllä, jota oli hymyillyt ojentaessaan hänelle kätensä. Se oli -äärettömän tyytyväisyyden hymyä, ikäänkuin kaikki hänen huolensa -olisivat nyt ohi. Kommodori Raffleton sitä vilpittömästi toivoi. -Äkillinen älyn leimaus toi hänen mieleensä ajatuksen, että hänen omansa -vasta olivat alkamassa. - -Varmaankin kommodori Raffletonin alitajullinen olemus nyt hoiti -konetta. Hän näkyy pysytelleen parin penikulman päässä maan puolella, -seuranneen rantaviivaa, kunnes oli ehtinyt hiukan eteläpuolelle Haagin -majakkaa. Niillä tienoin muistaa hän laskeutuneensa alas täyttääkseen -uudestaan säiliönsä. Koska hän ei ollut odottanut matkustajaa, oli hän -ennen lähtöään varustanut sen vain vähänlaisella petroolimäärällä, ja -tämä olikin onnellinen sattuma. Malvina näkyy tarkasti tutkineen tätä -hänen mielestään kaiketikin uudenaikaista lohikäärmesuvun edustajaa, -jota ruokittiin hänen jalkojensa alta otetuista kannuista, mutta silti -katselleen menettelyä, samoinkuin lentomatkan muitakin yksityiskohtia, -asioiden luonnolliseen järjestelmään kuuluvana. Kun hirviö oli ravittu, -se nytkähti, ponnahti vongahtaen maasta ja nousi jälleen ilmaan, -tyrskyilevän meren vajotessa yhä alemmaksi. - -Tietenkin ilmailija Raffletoninkin miehuutta vielä ennemmin tai -myöhemmin koettelee maailman arkinen pahuus. Varsin suuri osa -hänen elinvuosistaan tietää hänelle taistelua joutavissa toiveissa -ja pelossa, kurjassa ponnistelussa, tympäisevissä huolissa ja -pikkumaisessa ärtymyksessä. Mutta olemme vakuutetut, että hänessä aina -säilyy, elämän ihmeelliseksi tekevänä, muisto tuosta yöstä, jolloin -hän jumalan tavoin ajeli taivaan tuulilla maailmaa tavoittelevan -kunnianhimon kruunaamana. Silloin tällöin hän käänsi päänsä -vilkaistakseen tyttöön. Ja yhä äänettömänä tämä vastasi silmillään -hänen katseeseensa samalla omituisella tyytyväisyyden sävyllä, -joka näkyi verhonneen heidät molemmat kuolemattomuuden kaapuun. -Voi hämärästi arvata jotakin hänen tunteistaan siitä katseesta, -joka vaistomaisesti tulee hänen silmiinsä hänen puhuessaan tuosta -loihditusta matkasta, ja siitä tavasta, millä jokapäiväiset sanat äkkiä -mykistyvät hänen huulilleen. - -Hyvä hänelle, että hänen alitajuntansa hoiti tanakasti ratasta, muutoin -ehkä jotkut aalloilla kelluvat puolapuut olisivat olleet ainoat jätteet -kertomassa nuoresta lupaavasta lentäjästä, joka suvisena kesäkuun -iltana oli luullut voivansa kohota tähtiin. - -Matkan puolivälissä ilmestyi aamunkoi hohtavana Neulakallioiden -huipuille, ja myöhemmin hiipi idästä länteen pitkä, matala juova -usvan verhoamaa maata. Toinen toisensa perästä kullalta säteileviä -niemekkeitä ja kallioita kohosi merestä, ja valkosiipiset lokit -lentelivät heitä kohti. Hän melkein odotti niiden muuttuvan hengiksi, -jotka tervehdyshuudoin kaartelisivat Malvinan ympärillä. - -Yhä lähemmäksi he saapuivat, sumun vähitellen noustessa ilmoihin ja -kuutamon vaaletessa. Äkkiä oli heidän edessään Chesil Bankin mutka, ja -sen takana suojattuna Weymouth. - - * * * * * - -Kenties sen aiheuttivat pyörillä veteen kuljetettavat uimakopit, -kaasumittari rautatieaseman takana tai Kuninkaallisen Hotellin katolla -liehuva lippu. Yön uutimet vetäytyivät äkkiä hänen silmiensä edestä. -Työn ja toiminnan maailma kolkutti hänen ovelleen. - -Hän vilkaisi kelloonsa. Se oli vähän yli neljä. Hän oli sähköittänyt -leiriin, että häntä voitaisiin aamulla odottaa. Sieltä siis häntä -tähysteltäisiin. Jatkamalla matkaansa hän ja Malvina ehtisivät sinne -aamiais-aikoihin. Hän voisi esitellä tytön everstille: "Sallikaa minun, --- eversti Goodyer, keijukainen Malvina." Joko oli meneteltävä näin tai -jätettävä Malvina johonkin Weymouthin ja Farnboroughin välille. Hän -päätteli jokseenkin häikäilemättä, että jälkimäinen vaihtoehto olisi -parempi. Mutta mihin? Mitä hänen olisi tytölle tehtävä? - -Olihan täti Emily. Eikö hän ollut puhunut jotakin siihen suuntaan, -että haluaisi ranskalaisen kotiopettajattaren Georginalle? Tosin kyllä -Malvinan ranskankieli oli hiukan vanhanaikuista muodoltaan, mutta -hänen lausuntatapansa oli huimaava. Mitä taasen palkkaan tulee -. -Tässä tuli hän ajatelleeksi Felix-enoa ja kolmea vanhempaa poikaa. -Vaistomaisesti hän tunsi, ettei Malvina vastaisi täti Emilyn ihannetta. -Isäukon luona sensijaan, jos tuo rakas vanha herrasmies vielä olisi -elänyt, olisi ollut varma turvapaikka. He olivat aina ymmärtäneet -toisiansa, hän ja isä. Mutta äiti! Kommodori ei ollut ollenkaan -varma. Hän loihti näyttämön sielunsa silmäin eteen. Hän näki Chester -Terracen vierashuoneen, äitinsä hiljaa, kahisten astuvan huoneeseen, -hänen hellän, mutta hyvää kasvatusta osoittavan tervehdyksensä. Ja -sitten nolostuttava äänettömyys, kun tämä odottaisi hänen selitystään -Malvinasta. Sen seikan, että tyttö oli keijukainen, hän luultavasti -jättäisi mainitsematta. Äidin kultareunaisten nenäkakkuloiden edessä -hän ei katsonut voivansa tehostaa tuota yksityiskohtaa: "Nuori neiti, -jonka satuin löytämään nukkumasta bretagnelaisella nurmella. Ja koska -oli kaunis ilta ja lentokoneessa juuri riittävästi tilaa -- Ja hän -- -tarkoitan minä -- no niin, tässä me nyt olemme." Siitä olisi seurannut -sellainen tuskallinen äänettömyys, ja sitten nuo hienosti kaartuneet -kulmakarvat olisivat kohonneet: "Tarkoitat, rakas poikani, että olet -sallinut tämän" -- rouva epäröitsi hiukan tällä kohtaa -- "tämän nuoren -tytön jättää kotinsa, omaisensa, ystävänsä ja sukulaisensa Bretagnessa -kiinnittääkseen itsensä sinuun. Saanko kysyä millä siteillä?" - -Sillä juuri sellaiselta asia näyttäisi, eikä ainoastaan hänen -äidilleen. Otaksukaamme, että jonkun ihmeen kautta kaikki tämä oli -totta. Otaksukaamme, että tytön puolesta puhuvista eittämättömistä -todistuksista -- yöstä, kuutamosta ja tähdistä ja tunteesta, että -hän oli tullut tajuihinsa siitä hetkestä, jolloin oli tyttöä -suudellut, -- otaksukaamme, että kaikesta tästä huolimatta immyt ei -sittenkään osoittautuisi keijukaiseksi. Otaksukaamme terveen järjen -epärunollisen arvelun, että hän oli ainoastaan kotoansa karannut -tytönheilakka, sittenkin osuneen oikeaan. Kenties oli jo ryhdytty -tiedusteluihin. Sata-hevosvoimainen ilmataso ei liiku kenenkään -huomaamatta. Oliko olemassa joku tätä koskeva laki -- joku pykälä, -missä puhuttiin "houkuttelusta" ja "nuorista tytöistä"? Hän ei ollut -häntä "houkutellut". Pikemmin aivan päinvastoin. Mutta olisiko tytön -myöntymys riittävä puolustukseksi? Kuinka vanha hän oli? Se olisi -tärkeä kysymys. Todellisuudessa hän otaksui hänet noin tuhannen vuoden -vanhaksi. Mahdollisesti hän oli vanhempikin. Mutta onnettomuudeksi -tyttö ei siltä näyttänyt. Kylmän epäröivä tuomari pitäisi luultavasti -kuuttatoista ikävuotta paljoa oikeampaan arvattuna. Hyvin luultavasti -hän joutuisi tässä jutussa hitonmoiseen pulaan. Hän katsahti taaksensa. -Malvina vastasi entisellä hymyllään, missä ilmeni sanomatonta -tyytyväisyyttä. Ensi kertaa se vaikutti kommodoriin selvän ärsyttävästi. - -Tällä haavaa he olivat melkein Weymouthin yläpuolella. Hän saattoi -aivan helposti lukea puistikkokadun varrella olevan elävienkuvien -teatterin oville kiinnitetyt ilmoitukset: "Wilkins ja merenneito; -koomillinen näytelmä." Siinä oli kuinka Christopher sekaantui asiaan -kuva aallottaresta hiuksiaan hiipomassa, samaten Wilkinsistä, -tukevahkosta herrasmiehestä raitavassa uimapuvussa. - -Ensimäisen sarastuksen hänen aivoihinsa työntämä ajatus oli häntä -yllyttänyt ravistamaan kutistuvan maailman siipiensä kärjistä, -ponnahtamaan ylös tähtiä kohti koskaan palaamatta -- ja hän toivoi, -että taivas olisi suonut hänen niin tehneen. - -Ja silloin muistui äkkiä hänen mieleensä serkku Christopher. - - * * * * * - -Se kunnon Christopher-serkku, kahdeksankuudetta täyttänyt vanhapoika. -Miksei tuo ennen ollut hänen mieleensä johtunut? Pilven partaalta -ilmestyi kommodori Raffletonille serkku Christopherin hahmo lihavana, -punakkana enkelinä panamahattuineen ja pippurin ja suolan kirjavassa -twiidipuvussa, ojentaen hänelle pelastusvyön. Christopher-serkku -mielistyisi Malvinaan kuin joku äidillinen kana orpoon ankanpoikaseen. -Jonkun Bretagnen muinaisen hautakiven vieressä nukkumasta yllätetyn -keijukaisen! Hän vain pelkäsi, että tyttö vietäisiin häneltä pois, -ennenkuin hän ehtisi kirjoittaa hänestä artikkelia. Serkku oli tietysti -matkustanunna Oxfordista kesämajalleen. Kommodori Raffleton ei tällä -hetkellä voinut muistaa kylän nimeä. Mutta kyllä se palaisi hänen -mieleensä. Se oli Newburystä luoteeseen. Oli kuljettava Salisburyn -tasangon yli ja suoraan Magdalen Toweria kohti. Rannan hiekkaharjanteet -ulottuivat aivan hedelmätarhan portille asti. Siellä oli lähes puolen -penikulman pituinen tasainen nurmikon kaistale. Herra Raffletonista -tuntui, että serkku Christopherin oli kaitselmus luonut, huolellisesti -säilyttänyt juuri tätä varten. - -Hän ei enää ollut eilisiltainen nuorukainen, jolle haaveilu ja -mielikuvitus saattoivat tehdä mitä kepposia tahansa. Sen osan hänen -olemuksestaan oli raikas, vinha aamutuuli ajanut takaisin kuoreensa. -Hän oli kommodori Raffleton, innokas ja valpas nuori insinööri aivan -täydessä tajussaan. Tässä kohdassa meidän on se muistettava. - -Laskeutuen yksinäiselle rantakaistaleelle hän ryhtyi taaskin -häiritsemään Malvinaa ottaakseen kannujansa esille. Hän odotti, -että hänen matkustajansa kirkkaassa päivänvalossa osoittautuisi -sieväksi, lapsellisen näköiseksi tytöksi, hiukan sinerväksi nenän -pielistä, mikä olisi luonnollinen seuraus viidenkymmenen penikulman -tuntinopeudella suoritetusta kolmen tunnin lennosta. Hänen alkuperäinen -vaikutelmansa, minkä hän oli saanut tytön elpyessä hänen suudelmastaan, -palasi säpsähdyttäen hänet pysähtymään muutaman jalan päähän tyttöön -tuijottamaan. Yö oli ohi, äänettömyys niinikään. Neitonen seisoi siinä -päiväpaisteessa, puettuna burberryläiseen päällystakkiin, joka oli -hänelle suunnattoman väljä. Hänen takanaan oli rivi pyörillä kulkevia -kylpyhuoneita ja niiden takana taasen kaasumittari. Puolen penikulman -päässä siirteli tavarajuna kovalla kolinalla lastivaunujaan toisille -raiteille. - -Ja yhä oli tytössä lumoa, jotakin kuvaamatonta, mutta varsin selvää -- -jotakin minkä keskeltä hän katseli kuin etäältä toisesta maailmasta. - -Upseeri tarttui hänen ojennettuun käteensä, kun hän keveästi hyppäsi -maahan. Hänen tukkansa ei ollut laisinkaan epäjärjestyksessä. -Näytti siltä kuin ilma olisi hänen oikea elementtinsä. Hän katsahti -ympärilleen tutkivasti, mutta ei uteliaana, kohdistaen ensimäisen -ajatuksensa lentokoneeseen. - -"Sitä poloista!" hän virkkoi. "Täytyypä sen olla väsyksissä." - -Sama heikko pelon väristys, joka oli nuorta miestä puistattanut, -kun hän hautakiven varjossa oli katsellut noiden silmien avautuvan, -palasi jälleen. Se ei ollut epämieluinen tunne. Pikemminkin se lisäsi -kiihoittavaa viehätystä heidän suhteeseensa. Mutta se oli perin -todellista. Tyttö katseli hirviön ruokintaa; ja sitten kommodori -jälleen palasi seisomaan hänen vierellensä kellervälle hiekalle. - -"Englanti!" selitti upseeri heilauttaen kättänsä. Tytöllä näkyy olleen -vaikutelmana, että se oli hänen seuralaisensa kotimaa. Hän toisti -sievästi nimen. Ja kun tuo sana kirposi hänen huuliltaan, se ikäänkuin -loihti kommodori Raffletonin eteen ihmeitten ja runouden maan. - -"Olen siitä kuullut", lisäsi neito. "Luulen, että siellä viihdyn." - -Nuori upseeri vastasi sitä toivovansa. Hän oli hirveän tosissaan. -Häneltä ylimalkaan ei puuttunut huumoria ja leikillisyyttä, mutta tällä -hetkellä ne näkyivät hänet jättäneen. Hän kertoi tytölle aikovansa -toimittaa hänet viisaan ja oppineen miehen huostaan, jota nimitettiin -"serkku Christopheriksi"; hänen kuvauksestaan Malvina kaiketi sai sen -käsityksen, että tämä serkku oli joku ystävällinen taikuri. Hänen -itsensä täytyisi matkustaa pois vähäksi aikaa, mutta sanoi pian -palaavansa. - -Nämä pienet yksityisseikat eivät näkyneet Malvinaa liikuttavan. -Ilmeisesti oli hän sisimmässään vakuutettu, että tuo mies oli määrätty -hänelle. Herraksi vai palvelijaksiko, sitä ei ollut helppo selvittää: -luultavasti tulisi hänestä molempain yhdistelmä, mutta mieluummin -kuitenkin jälkimäinen. - -Herra Raffleton vakuutti vielä, ettei hän viipyisi pitempää aikaa -poissa kuin mitä välttämätöntä oli. Tätä toistaa oli tarpeetonta. Tyttö -ei epäillyt. - -Weymouth kylpykojeineen ja kaasumittareineen häipyi etäisyyteen. -Kuningas Rufus oli ulkona metsästämässä heidän liitäessään Uuden Metsän -yli, ja kun he katsahtivat alas Salisburyn tasangolle, heiluttivat -sinipiiat käsiään ja nauroivat. Myöhemmin he kuulivat takomisen -kalkutusta, joka heille ilmoitti, että olivat Wayland-raution [Scottin -"Kenilworth"-romaanin henkilöitä.] luolan lähettyvillä; ja sitten he -leijailivat alas pehmeästi ja tärähdyksittä aivan Christopher-serkun -puutarhan portin taakse. - -Paimenpoika vihelteli jossakin hiekkasärkillä, ja laaksossa oli kyntäjä -juuri valjastanut juhtaparinsa; mutta kylän kätkivät heiltä mäkien -kaarevat harjanteet, eikä mitään muuta ihmisolentoa ollut näkyvissä. -Raffleton auttoi Malvinan pois ja jättäen hänet istumaan taittuneelle -oksalle pähkinäpuun alle alkoi varovaisesti lähestyä rakennusta. -Puutarhassa hän tapasi palvelustytön. Potkurin äänen kuullessaan tämä -oli rientänyt ulos, eikä taivaalle tuijottaessaan ollenkaan huomannut -häntä, ennenkuin hän laski kätensä hänen olalleen; onneksi tyttö -peljästyi liian paljon huutaakseen. Upseeri antoi hänelle kiireellisiä -määräyksiä. Tytön oli koputettava professorin ovelle ja ilmoitettava -hänelle, että hänen serkkunsa, kommodori Raffleton, oli saapunut ja -odotti häntä tulemaan hänen luokseen puutarhaan. Kommodori Raffleton ei -ollut halukas astumaan sisään. Professoria oli pyydettävä heti tulemaan -alas puhuttelemaan kommodori Raffletonia puutarhassa. - -Tyttönen kiiruhti taloon, toistellen tätä kaikkea itsekseen hiukan -säikähtyneenä. - -"Hyvä Jumala!" huudahti serkku Christopher vuodepeitteensä alta. "Onko -hän loukkautunut, onko?" - -Tyttö vastasi empien oven raosta, ettei hän sitä luullut. Ei upseeri -ainakaan ollut siltä näyttänyt. Mutta olisiko professori hyvä ja tulisi -heti? Kommodori Raffleton odotti häntä -- puutarhassa. - -Tohveleissaan, ilman sukkia, puettuna sinapinväriseen yönuttuun ja -musta patalakki päässä -- tosiaankin ystävällisen tontun näköisenä --- serkku Christopher siis tepsutteli kiireesti portaita alas ja -puutarhan läpi, höpisten "uhkarohkeista pojista" ja "tiesinhän, että -niin kävisi"; mutta suureksi huojennuksekseen hän näkikin nuoren Arthur -Raffletonin tulevan häntä vastaan ilmeisesti terveenä sekä sielultaan -että ruumiiltaan. Ja sitten hän alkoi ihmetellä, miksi hiidessä hänet -oli pelotettu vuoteestaan kello kuudelta aamulla, ellei ollut mitään -hätää. - -Mutta jotakin näkyi sittenkin olevan vinossa. Ennenkuin Arthur -Raffleton alkoi puhua hän katsahti ympärilleen salaperäisesti, miltei -rikollisen tavoin; ja vieläkään mitään virkkamatta hän tarttui -Christopher-serkkua käsivarteen, taluttaen hänet hedelmätarhan -etäisimpään päähän. Ja siellä, pudonneella oksalla pähkinäpuun alla, -serkku Christopher luuli näkevänsä khakinutun, jonka sisässä ei ollut -mitään, mutta joka heidän lähestyessään nousi ylös. - -Se ei kuitenkaan kohonnut varsin korkealle. Takin selkämys oli heihin -päin. Kaulus seisoi pystyssä taivaanrantaa vasten. Mutta päätä ei -näkynyt. Seisaallaan haamu kääntyi, ja serkku Christopher huomasi -lapsenkasvojen pilkistävän takin poimuista. Mutta lähemmin tarkatessaan -hän huomasi, ettei se ollutkaan lapsi. Eikä hän sitten oikein tiennyt, -mikä se oli. Pysähtyen äkkiä sen eteen serkku Christopher siis katsoi -silmät selällään siihen ja sitten kommodori Raffletoniin. - -Puhuen Malvinalle viimemainittu virkkoi: - -"Tässä on professori Littlecherry, Christopher-serkku, josta teille -mainitsin." - -Oli ilmeistä, että Malvina piti professoria tärkeänä henkilönä. Hän -näkyi aikovan niiata -- liike, joka hänen ympärilleen käärittyjen -ja laahustavien khakimetrien vuoksi voisi osoittautua -- niin -professorista näytti -- ei ainoastaan vaikeaksi, vaan vaaralliseksikin. - -"Sallikaa minun", sanoi professori. - -Hänen aikomuksensa oli auttaa Malvina ulos kommodori Raffletonin -takista, ja tyttö valmistautui häntä siinä avustamaan. Nuori Raffleton -ehätti ajoissa väliin. - -"Ehkemme sentään", virkkoi hän. "Jos sallit, jättänemme sen mieluummin -rouva Muldoonin tehtäväksi." - -Professori irroitti kätensä takista. Malvina näytti rahtusen -pettyneeltä. Kaiketi hän ajatteli, eikä syyttä, että hän ilman tuota -takkia olisi tehnyt edullisemman vaikutuksen. Mutta hymyillen myöntyä -kaikkiin hänen hyväkseen tehtyihin järjestelyihin näkyy olleen hänen -päätenhojaan. - -"Ehkäpä", ehdotti kommodori Raffleton Malvinalle, jälleen -kiinnittäessään muutamia tärkeimpiä nappeja, "ei teillä olisi mitään -sitä vastaan, että itse selitätte Christopher-serkulleni aivan -täsmällisesti, kuka ja mitä olette... osaatte tehdä sen paljoa paremmin -kuin minä." (Itsekseen kommodori Raffleton tuumi: "Jos minä kerron -sen vanhalle kunnon Johnnylle, hän luulee vetäväni häntä nenästä. -Juttu kuulostaa aivan toisenlaiselta, kun tyttö itse sen kertoo.") "Ei -suinkaan teillä ole mitään sitä vastaan?" - -Malvina ei tehnyt pienintäkään vastaväitettä. Hän lopetti niiauksensa --- oikeastaan takki näkyi niiaavan -- aivan sievästi ja niin -arvokkaasti, ettei sitä moiselta kääröltä olisi odottanut. - -"Olen haltiatar Malvina", selitti hän professorille. "Lienette minusta -kuullut. Minä olin Harbundian, Bretagnen Valkoisten Naisten, suosikki. -Mutta siitä on kulunut pitkä aika." - -Ystävällinen taikuri tuijotti häneen pyörein silmäparein, näyttäen -kummastuksestaan huolimatta ystävälliseltä ja ymmärtävältä. Hänen -katseensa luultavasti rohkaisi Malvinaa avomielisesti kertomaan loppuun -lyhyen, surullisen tunnustuksensa. - -"Se tapahtui siihen aikaan, jolloin kuningas Heremon hallitsi -Irlannissa", jatkoi hän. "Tein jotakin hyvin mieletöntä ja häijyä, -ja rangaistukseksi minut suljettiin ulos toverieni seurapiiristä. -Senjälkeen" -- takki teki mitä keveimmän, hartaan liikkeen -- "olen -vaeltanut yksinäni". - -Tuon olisi pitänyt kuulostaa hyvin naurettavalta heille molemmille, -kun se näin kerrottiin englantilaisella maaperällä vuonna -tuhatyhdeksänsataaneljätoista, keikailevalle nuorelle upseerille ja -vanhanpuoleiselle Oxfordin professorille. Tien toisella puolen tohtorin -renki parhaillaan avasi automobiilivajan ovia; tärisevät maitorattaat -kolisivat kylän läpi hiukan myöhästyneinä Lontoon junalle; heikko, -lavendelin ja neilikan tuoksulla sekoittunut munien ja kinkun haju -löyhähteli puutarhan läpi. Kommodori Raffletonia voisi ehkä puolustaa. -Tähän asti esittämämme kertomus on yrittänyt sitä selvittää. Mutta -professori! Hänen olisi pitänyt räjähtää leveään nauruun tai pudistaa -päätänsä ja varoittavasti huomauttaa, mihin pienet tytöt joutuvat, kun -ne tällaiseen ryhtyvät. - -Sensijaan hän tuijotti kommodori Raffletonista Malvinaan ja Malvinasta -takaisin kommodori Raffletoniin niin kummastuttavan pyöreillä silmillä -kuin olisivat ne olleet harpilla piirretyt. - -"Hyväinen aika!" huudahti professori. "Tämähän on perin ihmeellistä!" - -"Onko Irlannissa ollut Heremon-nimistä kuningasta?" kysyi kommodori -Raffleton. Professori oli tunnettu auktoriteetti näissä asioissa. - -"Tietysti oli Irlannissa kuningas Heremon", -- murahti oppinut -vastaukseksi, ikäänkuin kommodori olisi tahtonut tietää, oliko koskaan -ollut Julius Caesaria tai Napoleonia. "Ja oli myöskin kuningatar -Harbundia. Malvinaa mainitaan aina hänestä puhuttaessa." - -"Mitä hän teki?" tiedusti nuori Raffleton. Molemmat näkyivät vallan -unohtaneen Malvinan läsnäolon. - -"En tällä hetkellä muista", tunnusti professori. "Minun täytyy tuumia. -Mikäli muistan, koski asia kuningas Dancratin tytärtä. Hän perusti -normandialaisen hallitsijasuvun. Siihen kuului Wilhelm Valloittaja ja -kaikki ne muut. Hyvä Jumala!" - -"Sallitko hänen jäädä luoksesi joksikin aikaa, kunnes ehdin järjestellä -asiat", ehdotti kommodori Raffleton. "Olisin kovin kiitollinen, jos -siihen suostuisit." - -Millainen professorin vastaus olisi ollut, jos hän olisi saanut -käyttää kaikkea sitä älyä, mikä hänellä oli, on mahdotonta sanoa. -Tietysti herätti asia hänessä mielenkiintoa, jopa innostuttikin -häntä. Kansansadut, legendat, muinaistarut olivat olleet hänen -elämänsä mieliharrastuksia. Olipa muuten miten tahansa, hän tapasi -tässä toki sukulaissielun. Näkyi tietävän yhtä ja toista. Mistä tyttö -oli sen oppinut? Olisikohan lähteitä, jotka olisivat professorille -tuntemattomia? - -Mutta viedä hänet taloon! Majoittaa hänet ainoaan vapaaseen -makuuhuoneeseen! Esitellä hänet... kenä? Englantilaiselle kylänväelle. -Aateliskartanon uusille asukkaille. Parlamentin jäsenelle, joka nuoren, -viattoman vaimonsa kanssa oli kesäksi asettunut pitäjän pappilaan. -Kuninkaallisen akatemian jäsenelle Dawsonille ja Calthorpen perheelle! - -Jos hän olisi katsonut maksavan vaivaa, hän olisi löytänyt jonkun -kunniallisen ranskalaisen perheen ja sijoittanut tytön täysihoitoon -sinne. Vuosikausia oli hän Oxfordissa tuntenut miehen, erään -koruveistäjän, jonka vaimo oli hyvin arvossa pidetty nainen. Hän olisi -voinut aina silloin tällöin matkustaa sinne muistikirja taskussa, -tyttöä haastattelemaan. - -Jos hänen olisi sallittu toimia omin päin, hän olisi saattanut -menetellä tervejärkisen kansalaisen lailla, mutta olisi voinut -tehdä toisinkin. On esimerkkejä, jotka viittaavat jälkimäiseen -mahdollisuuteen. Asia ei ole varma. Mutta tämän hänen urallaan -sattuneen erikoistapauksen vuoksi häntä ei voida syyttää. Päätösvalta -riuhtaistiin hänen käsistänsä. - -Heti kun he olivat laskeutuneet Englannin maaperälle, kommodori -Raffleton oli Malvinalle ilmaissut aikovansa jättää hänet toistaiseksi -viisaan ja oppineen Christopherin huostaan. Ja Malvina katseli -kommodoria kuin jumalien lahjaa; se oli ratkaissut asian. Viisas -ja oppinut Christopher tietysti oli selvillä hänen tulostaan. -Todennäköisesti juuri hän oli jumalien johdattamana järjestänyt -tapausten koko kulun. Eipä siis muuta kuin osoittaa hänelle -kiitollisuutta. Neitonen ei odottanut professorin vastausta. Takki -hiukan haittasi hänen liikkeitään, mutta samalla sillä ehkä oli oma -vetoava vaikutuksensa. Tarttuen molemmilla käsillään viisaan ja -oppineen Christopherin käteen tyttö polvistui sitä suutelemaan. - -Ja kummallisella vanhanaikaisella ranskallaan, jota vuosikaudet -Froissartin aikakirjoja penkonut professori kykeni ymmärtämään, tyttö -virkkoi: - -"Minä kiitän teitä jalomielisestä kohteliaisuudestanne ja -vieraanvaraisuudestanne." - - * * * * * - -Jollakin salaperäisellä tavalla koko seikkailu oli äkkiä saanut -historiallisen tapauksen arvokkuuden. Professori sai äkillisen -vaikutelman -- joka muuten ei kokonaan häneltä haihtunut niin kauan -kuin tyttö viipyi hänen luonaan, -- että hän oli suuri ja mahtava -henkilö. Voimakas sisarsielu ja sattumalta senlisäksi -- vaikka -korkeammassa politiikassa sellaiset seikat eivät mitään merkitse --- tenhoavimman kaunis olento, minkä hän oli koskaan nähnyt, oli -armollisesti suostunut tulemaan hänen vieraakseen. Kumarruksella, jonka -olisi luullut kuningas Renén hovissa opituksi, professori ilmaisi -käsittäneensä hänelle osoitetun kunnian. Mitäpä muuta saattoi arvonsa -tunteva tieteen valtias tehdä? Ja niin kohtaus päättyi. - -Lentokommodori Raffleton ei näy tehneen mitään sen asian -jatkamiseksi. Päinvastoin hän näkyy käyttäneen juuri tätä hetkeä -selittääkseen professorille, kuinka ehdottoman välttämätöntä oli -hänen enää minuuttiakaan viivyttelemättä lähteä Farnboroughiin. -Nuori ilmapurjehtija lisäsi, että hän jälleen kävisi heitä molempia -tapaamassa heti ensimäisenä iltapäivänä, jona saisi vapautta; ja sanoi -olevansa varma, että jos professori saisi Malvinan puhumaan hitaasti, -hän kyllä pian oppisi helposti ymmärtämään hänen ranskaansa. - -Professorin mieleen juolahti toki kysyä kommodori Raffletonilta, mistä -hän oli Malvinan löytänyt -- jos hän sitä muistikaan? Sekä myöskin, -mitä hän aikoi tytölle tehdä -- jos hän sitä sattui tietämäänkään. -Pahoitellen ankaraa kiirettään Raffleton selitti tavanneensa Malvinan -nukkumasta muinaiskelttiläisen hautakiven vieressä Huelgoatin -lähettyvillä Bretagnessa ja sanoi pelkäävänsä hänet herättäneensä. -Lähempiä tietoja professori ehkä suvaitsi kysellä Malvinalta. Itse -puolestaan hän ei koskaan voisi kyllin kiittää professoria, niin hän -vakuutti. - -Kaiken päätökseksi ja antamatta enempää tilaisuutta keskusteluun -kommodori oli pudistanut Christopher-serkun kättä hyvin innokkaasti -ja sitte kääntynyt Malvinaan päin. Tyttö ei liikahtanut, mutta hänen -silmänsä tuijottivat häneen. Ja upseeri astui verkalleen hänen -luokseen. Sanaa sanomatta hän painoi suudelman tytön huulille. - -"Tämä on toinen suudelmamme", sanoi Malvina, ja pieni omituinen hymy -väreili hänen suupielessään. "Kolmannella kerralla minusta tulee -nainen." - - - - -IV. Kuinka asia pimitettiin rouva Arlingtonilta. - - -Kun professori tuli äsken sattunutta kohtausta ajatelleeksi, -kummastutti häntä itseään enimmin se, että hän jäätyään yksikseen -Malvinan kanssa ei kaikista näistä olosuhteista huolimatta tuntenut -nolostumista eikä hämminkiä. Mikäli se heitä kahta koski, näytti -koko asia aivan yksinkertaiselta, melkein lystikkäältä. Mutta muille -ihmisille se tuottaisi päänvaivaa. - -Pieni palvelustyttö hääräili puutarhan tienoilla. Hän oli epäilemättä -utelias ja koetti saada asioista vihiä. Rouva Muldoonin äänen kuultiin -keittiöstä kutsuvan häntä. Tuli kysymys vaatteista. - -"Ette ole tuonut mitään mukananne?" kysyi professori. "Tarkoitan, -jonkinlaista päällyspukua?" - -Malvina hymyili ja teki pienen liikkeen. Se merkitsi, että kaikki mitä -hänessä ja hänellä oli, se oli siinä professorin edessä. - -"Meidän täytyy etsiä teille jotakin", sanoi tiedemies. "Jotakin, mihin -puettuna voitte kulkea ja esiintyä..." - -Professori oli aikonut sanoa "meidän maailmassamme", mutta epäröitsi, -tietämättä sillä hetkellä varmaan, kumpaan hän itse kuului, Malvinan -vai rouva Muldooninko maailmaan. Senvuoksi hän sanoi vain "maailmassa". -Toisella liikkeellä Malvina ilmaisi hänelle olevansa kokonaan hänen -käsissään. - -"Mitä teillä oikeastaan on yllänne?" kysyi professori. "Tarkoitan -siellä alla. Onko se jotakin, mikä menee mukiin... päivän, pari?" - -Kommodori Raffleton oli jostakin syystä, minkä hän itse tiesi, -mutta mikä ei ollenkaan ollut selvillä Malvinalle, kieltänyt tätä -riisumasta takkia, mutta hän ei ollut virkkanut mitään sen avaamisesta. -Vastaukseksi Malvina siis avasi sen. - -Silloin professori Malvinan kummastukseksi teki aivan kuin kommodori -Raffleton oli tehnyt. Hän nimittäin kiireesti pani takin kiinni, -pistäen napit takaisin reikiinsä. - -Malvina lienee peljännyt, että hänet oli tuomittu ikuisesti asumaan -kommodori Raffletonin päällysnutussa. - -"Tokkohan", mietti professori, "kukaan kylässä..." -- -Karviaismarjapensaissa muka marjoja poimimassa pyrähtelevä pieni -palvelustyttö osui professorin silmään. - -"Neuvottelemme emäntäni, rouva Muldoonin, kanssa", ehdotti professori. -"Kyllä kai tässä keinon keksimme." - -Professori tarjosi Malvinalle käsivartensa. Toisella kädellään tyttö -kokosi ilmailijan takin liepeet. - -"Selittänen", -- virkkoi professori, saaden äkillisen mielijohteen, kun -he astuivat puutarhan läpi, "selittänen rouva Muldoonille, että olette -juuri saapunut naamiohuveista tai pukutanssiaisista." - -Rouva Muldoonin he tapasivat keittiössä. Epäiltävämpää kertomusta kuin -se, millä professori koetti rouva Muldoonille selittää syyt Malvinan -tuloon, on mahdotonta kuvitella. Pelkästä ystävällisyydestä näkyy rouva -Muldoon hänet keskeyttäneen. - -"Enhän mää mitään kysele", sanoi hän, -- "eikä teitin siis tarvitse -panna kuolematonta sieluanne vaaraan. Pitäkäi te vaan huolta omasta -puvustanne ja jättäkäi mamselli minun ja Drusillan hoivaan, niin ehkä -voimme sen laittaa vähän säällisen näköiseksi." - -Viittaus hänen omaan asuunsa sai tiedemiehen hämilleen. Kiirehtiessään -pukeutumaan yönuttuunsa ja tohveleihinsa, välittämättä vetää edes -sukkia jalkaansa, hän ei ollut aavistanut menevänsä kuningatar -Harbundian ensimäistä kamarineitoa vastaanottamaan. Pyytäen, että -hänelle lähetettäisiin parranajo-vettä, hän vetäysi kylpyhuoneeseensa. - -Hänen ajellessaan partaansa rouva Muldoon koputti ovelle, tahtoen häntä -puhutella. Rouvan äänensävystä professori teki sen johtopäätöksen, että -talo oli tulessa. Hän avasi oven, ja nähtyään, että professori oli -säännöllisissä pukimissa, emännöitsijä livahti sisälle ja sulki oven -jälkeensä. - -"Mistä hänet löysitte? Miten se tänne tuli?" kysyi rouva Muldoon. -Aina ennen oli professori nähnyt hänet tyynenä ja hyvänlaatuisena -rouvashenkilönä. Mutta nyt hän vapisi kiireestä kantapäähän. - -"Kerroinhan teille", selitti professori. "Nuori Arthur..." - -"En kysele, mitä mulle kerroitte", keskeytti rouva Muldoon. "Pyydän -sanomaan totuuden, jos sen tiedätte." - -Professori asetti rouva Muldoonille tuolin ja tämä lysähti sille. - -"Mikä on hätänä?" kysyi oppinut. "Mitä on tapahtunut?" - -Rouva Muldoon katsahti ympärilleen, ja puhui hermostuneesti kuiskaten. - -"Se ei ole mikään kuolevainen nainen, jonka olette tuonut taloon", -sanoi hän. "Se on haltiatar." - -Oliko professori tähän asti todella uskonut Malvinan kertomukseen -vai oliko hänen alitajunnassaan koko ajan piillyt sisäinen vakaumus, -että asia oli mahdotonta, sitä ei hän itsekään nyttemmin osaa sanoa. -Professorin edessä oli Oxford -- valtiotalous, kehittyneempi arvostelu, -järkeisuskon nousu ja edistys. Hänen takanaan, haihtuen ihmiskunnan -hämärään taivaanrantaan, häämöitti kartoittamaton maa, missä hän -neljäkymmentä vuotta oli vaeltanut ja viihtynyt: salaperäisyyteen -haudattu aavemaa tiedon kätketyille veräjille johtavine piilopolkuineen. - -Ja nyt laskeutui värähtelevään vaakakuppiin rouva Muldoonin tukeva -paino. - -"Mistä sen tiedätte?" kysyi professori. - -"Ka, enkö minä tuntisi merkkiä?" vastasi rouva Muldoon melkein -halveksivasti. "Varastettiinhan oman sisareni lapsi aivan -syntymäpäivänään ja sen sijalle..." - -Pieni palvelustyttö naputti ovelle. - -Mademoiselle oli "valmis". Mitä oli hänelle tehtävä? - -"Älkäi minulta kysykö", vastusteli rouva Muldoon, yhä peljästyneesti -kuiskaten. "Minä en voisi sitä tehdä. En, vaikka pyhimykset lankeisivat -polvilleen rukoilemaan." - -Järkipuhe ei olisi rouva Muldooniin vaikuttanut. Professori huomasi -sen, eikä hän mitään järkevää sanottavaa keksinytkään. Hän antoi oven -läpi määräyksen, että "mademoiselle" saatettaisiin ruokasaliin, ja -kuunteli sitten, kunnes Drusillan askeleet haipuivat. - -"Oletteko koskaan kuullut Valkoisista Naisista?" kuiskasi professori -rouva Muldoonille. - -Arvataksemme ei ollut monta kummitusjuttua tai kertomusta -haltiattarista, jota rouva Muldoon ei ollut kuullut ja uskonut. Oliko -professori varma käsityksestään? - -Viimemainittu antoi rouva Muldoonille kunnon miehen sanan. Valkoiset -Naiset, sen rouva varmaankin tiesi, olivat "hyvää väkeä". Kunhan vain -kukaan ei vierasta loukkaisi, niin mitään ei ollut peljättävissä. - -"En suinkaan minä sille kiusaa tee, hui, hai!" vakuutti rouva Muldoon. - -"Hän ei viivy täällä varsin pitkälti", lisäsi professori. "Koetamme -olla hänelle ystävällisiä." - -"Sillä on hyvänsuovat kasvot", myönsi rouva Muldoon, "ja miellyttävästi -se käyttäytyy". Kunnon vaimon rohkeus oli huomattavasti nousemassa. - -"Meidän on tehtävä hänet ystäväksemme", toimitti professori käyttäen -tilaisuutta hyväkseen. "Ja muistakaa", kuiskasi hän avatessaan oven -rouva Muldoonille, "ettette hiisku sanaakaan. Hän ei tahdo, että asia -tulee tunnetuksi." - -Voi pitää varmana, että rouva Muldoon kylpyhuoneesta lähtiessään -oli päättänyt tehdä voitavansa, jottei epäluulon varjokaan vihjaisi -Malvinan olevan muuta kuin miltä hän Drusillan pyhäpuvussa näytti, -jos hän pääsisi kylään puikahtamaan. Se oli aivan hauskannäköinen -kesäasu, lyhythihainen ja avokaulainen, ja sopi Malvinalle joka -suhteessa paremmin kuin taiteellisimminkin valmistettu kuosi olisi -sopinut. Kengät eivät olleet yhtä luontevat. Malvina suoriutui pulmasta -riisumalla ne pois, samoinkuin sukatkin, joka kerta kun hän lähti ulos. -Hän kyllä tiesi, että se oli väärin, kuten selviää siitä, että hän aina -yritti nuo kapineet kätkeä. Ne löydettiin mitä odottamattomimmista -paikoista; milloin ne olivat piilotettuina kirjojen taakse professorin -työhuoneeseen, milloin sullottuina tyhjiin teerasioihin rouva Muldoonin -varastohuoneessa. Emännöitsijää ei voitu houkutella edes ottamaan -niitä sieltä pois. Rasia sisällyksineen asetettiin ääneti professorin -pöydälle. Sisälle palatessaan Malvina näki edessään parit jäykkiä, -vastenmielisiä jalkineita. Keijukaissuun pielet venähtivät katumusta ja -syyntuntoa osoittavaan ilmeeseen. - -Jos professori olisi ollut ankara, tyttö olisi antanut perään. Mutta -mustista, syyttävistä kengistä hänen silmänsä vastustamattomasti -siirtyivät kalpeihin, katuviin kasvoihin, jolloin hänen sydämensä alkoi -poloista puolustella. Hänen täytyi ensi matkallaan Oxfordiin hankkia -pari sandaaleja. Joka tapauksessa oli saatava jotkin sirommat jalkineet -kuin nuo karkeat, kankeat pieksut. - -Usein ei muuten tapahtunutkaan, että Malvina uskaltausi puutarhan -toiselle puolen. Ei ainakaan päiväseltään... ehkä pitäisi sanoa -siihen aikaan päivästä, jolloin kylä oli liikkeellä. Sillä Malvina -näkyy olleen aikainen nousija. Tuossa keskiyön aikaan, kuten jokainen -kristitty olisi sen määritellyt, rouva Muldoon, joka tytön talossa -ollessa nukkui eräänlaisessa hermostuneessa jännityksessä, usein kuuli -oven hiljaa aukenevan. Tirkistäen kohotetun ikkunaverhon syrjän alta -hän silloin eroitti vilahduksen liehuvaa lievettä, joka näkyi sulavan -yhteen aamunkoin kanssa, tai kuuli yhä heikompana ja heikompana -ylängöltä tulevan oudon laulun, joka yhtyi lintujen vastaaviin säveliin. - -Aamusarastuksen ja päivännousun vaiheilla joutui Malvina ylängöillä -tutustumaan Arlingtonin kaksoisiin. - - * * * * * - -Heidän olisi tietysti pitänyt olla nukkumassa kaikkien kolmenkin. -Mutta puolustukseksi kaksoisille mainittakoon, että Yrjö-setä oli -heille kertonut Uffingtonin tontusta ja Wayland-raution luolasta sekä -tuonut heille langasta nyittävän Koipeliinin syntymäpäivälahjaksi. -Heille annettiin lahjat aina yhteisesti, sillä muuten he eivät olisi -niistä välittäneet. He olivat vetäytyneet omiin makuusuojiinsa kello -kymmeneltä ja tehneet sopimuksen valvoa vuorotellen. Aamun ensi -kajastuksessa Victoria, joka oli vartioinut ikkunassaan, herätti -Victorin, kuten välipuhe oli. Victor halusi jättää kaiken sikseen ja -uinahtaa uudelleen, mutta Victorian muistutettua häntä "valastaan" heä -pukivat jonkun vaatekappaleen ylleen ja laskeutuivat murattia pitkin -alas. - -Malvinan he tapasivat lähellä Valkoisen Hevosen häntää. Kun he hänet -näkivät, tiesivät he heti, että hän oli keijukainen. Mutta he eivät -peljästyneet -- eivät ainakaan kovin paljoa. Victor se ensimäisenä -alotti keskustelun. Ottaen hatun päästään ja painuen toiselle -polvelleen hän toivotti Malvinalle hyvää huomenta ja toivoi, että -tämä voi oikein hyvin. Malvina, joka näkyi olevan mielissään heidät -nähdessään, vastasi hänelle, ja tässä sitten Victoria ryhtyi asian -johtoon. Yhdeksänteen ikävuoteensa asti oli Arlingtonin kaksoisilla -ollut yhteinen ranskalainen hoitajatar. Alotettuaan koulunkäyntinsä oli -Victor vähitellen unohtanut kielitaitonsa, mutta kotiin jäänyt Victoria -oli jatkanut edelleen keskustelujaan "madamen" kanssa. - -"Oh", sanoi Victoria, "sittenhän te olettekin ranskalainen keijukainen". - -Syistä, joita muka oli tarpeetonta selittää -- ainakaan ei professori -niitä koskaan selittänyt -- oli tämä varoittanut Malvinaa mitenkään -ilmaisemasta, että hän oli keijukainen. Mutta hän ei ollut käskenyt -sitä kieltämäänkään. Ja kuinka olisi tyttö sen voinutkaan tehdä? -Korkeintaan voitiin häneltä odottaa, että hän tässä suhteessa -vaikenisi. Vastaukseksi Victorialle hän siis ilmoitti nimensä olevan -Malvina ja lentäneensä meren yli Bretagnesta "sir Arthurin" seurassa, -lisäten, että oli usein kuullut Englannista ja halunnut sitä nähdä. - -"Mitä siitä pidätte?" kysyi Victoria. - -Malvina tunnusti olevansa tähän maahan hurmaantunut. Missään hän ei -ollut nähnyt niin runsaasti lintuja. Malvina kohotti kätensä, ja kaikki -kolme seisoivat ääneti, kuunnellen. Taivas hehkui ja ilma tuntui olevan -viserrystä täynnä. Kaksoisista oli siellä varmasti miljoonittain -lintuja. Ne olivat varmaankin tulleet monien monituisten penikulmain -päästä tänne laulaakseen Malvinalle. - -Entä asukkaat sitten. Ne olivat kovin hyviä ja ystävällisiä ja -pyöreitä. Tällä haavaa Malvina asui viisaan ja oppineen Christopherin -luona eli nautti hänen suojelustaan, niinkuin hänen omat sanansa -kuuluivat. Asumus voitiin nähdä siitä paikasta missä he seisoivat; -sen savupiiput pistivät esille puiden välitse. Kaksoiset vaihtoivat -merkitsevän katseen. Eivätkö he aina olleetkin epäilleet professoria! -Hänen mustaa patalakkiansa, isoa kyömynenää ja kellervälehtisiä -koin syömiä kirjoja, jotka tietysti sisälsivät taikaoppeja. Nyt ei -enää ollut epäilemistäkään, että hänen oli tapana tuntikausia istua -niiden ääressä tuijottaen pöllönsilmiä muistuttavien kultareunaisten -kakkuloittensa läpi! - -Victorin ranskantaito alkoi palata. Hän oli utelias tietämään, oliko -Malvina koskaan tavannut ja puhutellut sir Lancelotia. - -Pieni pilvi häilähti Malvinan kasvoille. Kyllä, hän oli tuntenut heidät -kaikki: kuningas Uthurin ja Igrainen ja Saarten herran, Ulfiasin. Oli -puhunut heidän kanssaan, kävellyt heidän kanssaan Ranskan ihanissa -seuduissa. (Englannissa sen olisi pitänyt tapahtua, mutta Malvina -pudisti päätänsä. Ehkäpä ne olivat matkustelleet.) Juuri hän oli sir -Tristramin pelastanut Morgan le Fayn kavalista juonista. "Vaikka -siitä", selitti Malvina, "tietenkään ei kukaan saanut vihiä". - -Kaksoiset ihmettelivät, miksi sen salassa pitäminen niin päivänselvää -oli, mutta eivät tahtoneet keskeyttää. Oli muita henkilöitä ennen ja -jälkeen. Useimmista niistä eivät kaksoiset olleet koskaan kuulleet, -kunnes päästiin Kaarlo Suureen, jonka jälkeen Malvinan muistelmat -näkyivät häipyvän. - -Kaikki olivat ne olleet hänelle hyvin kohteliaita ja muutamat -ihastuttavia. Mutta... - -Tuntui siltä, etteivät ne koskaan olleet Malvinalle olleet muuta kuin -tuttavia, sellaisia, joiden kanssa kuluttaa aikaa odotellessaan -- ja -ikävöidessä. - -"Mutta pidittehän te sir Lancelotista", tiukkasi Victor. Hän toivoi, -että Malvina ihailisi sir Lancelotia, sillä poika tunsi hänellä -itsellään olevan hyvin paljon yhteistä tuon aikaisin kuolleen -surkuteltavan ritarin kanssa. Niinpä pienessä seikkailussa sir -Bediveren kanssa olisi hän käyttäytynyt aivan samoin. - -"Ah, kyllä!" myönsi Malvina. Hän oli "pitänyt" siitä ritarista. Hän oli -aina niin... niin "mainio". - -"Mutta", jatkoi Malvina, "hän ei ollut... kukaan heistä ei ollut -omaa kansaani, omia rakkaita tovereitani." -- Pieni pilvi oli taas -laskeutunut hänen kasvoilleen. - -Mutta Bruno palautti heidät kaikki kolme nykyisen historian aikaan. -Karjapaimen Polleyn ensimäinen velvollisuus aamulla oli laskea Bruno -irti juoksemaan. Se saapui läähättäen ja hengästyneenä, nähtävästi -närkästyneenä, ettei sitä ollut otettu retkelle mukaan. Se olisi -aivan helposti voinut ilmiantaa molemmat karkulaiset, ellei se olisi -ollut mitä suopeamielisin mustan ja ruskean kirjava skotlantilainen -paimenkoira. Nyt se vain oli kiusannut itsensä mielipuoleksi viimeisen -puolen tunnin kuluessa, ollen varma, että lapset olivat unohtaneet -ajan. "Ettekö tiedä, että kello lähenee kuutta? Ja ennenkuin puoli -tuntia on kulunut koputtaa Jane ovillenne tuoden kuumaa maitoa, ja -nähdessään, että vuoteenne ovat tyhjät ja ikkuna auki, hän luultavasti -pudottaa lasit ja päästää kiljahduksen." Näin se oli aikonut lausua -ensi sanoikseen, mutta vainuttuaan Malvinan se unohti ne kokonaan. -Koira katsahti häneen kerran, lyyhähti mahalleen ja ryömi tyttöä -kohti, ulisten ja heiluttaen samalla häntäänsä. Malvina vastaanotti -sen kunniatervehdyksen nauraen ja silittäen sen päätä jalallaan, ja -tämä ystävällisyys lähetti ihastuneen elukan seitsemänteen taivaaseen. -Kaikki neljä astuivat yhdessä mäkeä alas ja erosivat puutarhan -portilla. Kaksoiset lausuivat kohteliaan ja hyvin hartaan toivomuksen, -että pian saisivat ilon nähdä Malvinan jälleen; mutta keijukainen, -jonka lienee vallannut äkillinen epäilys, että oli menetellyt -varomattomasti, näkyy vastanneen vältellen. Kymmentä minuuttia -myöhemmin hän lepäsi unessa, kultakutrinen pää painettuna pyöreätä, -valkoista käsivartta vasten, kuten rouva Muldoon matkallaan keittiöön -omin silmin näki. Kaksoiset taasen, jotka onneksi keksivät sivuoven -avoinna, livahtivat huomaamatta sisään ja kiipesivät vuoteisiinsa. - - * * * * * - -Kello oli neljännestä yli yhdeksän, kun rouva Arlington itse saapui -heitä herättämään. Hän oli äkeä heille molemmille ja oli nähtävästi -itkenyt. Lapset saivat aamiaisensa keittiöön. - -Puolista syötäessä puhuttiin tuskin sanaakaan, eikä pöydässä tarjoiltu -vanukasta. Herra Arlingtonilla, tukevalla, verevällä herrasmiehellä -ei ollut aikaa siihen. Muut voivat istua nauttimassa sitä mielensä -mukaan, mutta ei herra Arlington. Jonkun täytyi pitää huolta asioista, -ellei niiden annettu joutua aivan rempalleen. Kun ei voinut luottaa -toisten täyttävän velvollisuuksiansa ja siis kaikki huolenpito talossa -ja sen ulkopuolella sälytettiin yksille hartioille, niin siitä oli -luonnollisena seurauksena, että tuolle hartiaparille ei riittänyt -kylliksi aikaa päättää aterioita kunnollisesti. Tämä oli alkusyynä -englantilaisen maanviljelyksen rappeutumiseen. Siihen aikaan, kun -maanviljelijäin vaimot, puhumattakaan heidän siihen ikään ehtineistä -pojistaan ja tyttäristään, että saattoi odottaa heidän innolla -käyvän käsiksi johonkin työhön heille tuhlattujen varojen ja heihin -uhratun hoidon korvaukseksi -- niin, siihen aikaan, kun kaikki olivat -tarttuneet rattaaseen, oli Englannin maatalous kukoistanut. Mutta -nyt, kun muut loivat niskoiltaan heille kuuluvan osan työtaakasta ja -vastuunalaisuudesta, jättäen kaiken yksille käsivarsille... - -Arlingtonin vanhimman tyttären varsin kuuluva huomautus, että isä -olisi ehtinyt syödä kaksi lautasellista vanukasta sillaikaa kun hän -puhui, sai herra Arlingtonin kadottamaan esitelmänsä langan. Aivan -suorasukaisesti esitettynä se, mitä herra Arlington kait aikoi sanoa, -oli, että hän ei koskaan ollut aikonut maanviljelijäksi -- ei ainakaan -alussa. Hankittuaan varman toimeentulon monivuotisella uhrautuvalla -työllä muut miehet hänen asemassaan olisivat vetäytyneet hyvin -ansaittuun lepoon. Mutta kun hän kerran oli antanut viekoitella itsensä -tähän puuhaan ryhtymään, tahtoi hän tehdä tehtävänsä perusteellisesti; -ja kaikkien muiden oli suoritettava osansa, taikka muuten kävisi -hullusti. - -Nielaistuaan lasinsa pohjasakat yhdellä ainoalla siemauksella herra -Arlington pilasi arvokkaan lähtönsä rajulla nikotuksella, ja rouva -Arlington soitti hurjasti kelloa kutsuakseen sisäkön korjaamaan ruuat. -Vanukas vietiin koskemattomana ihan kaksoisten silmien edestä. Se oli -valmistettu mustista viinimarjoista ja ruskeasta sokerista. - -Sen päivän iltana rouva Arlington näkyy uskoneen huolensa kaksoisille, -osittain omaksi huojennuksekseen ja osaksi näiden siveelliseksi -hyödyksi. Jos hänellä, rouva Arlingtonilla, olisi ollut onni nauttia -vähemmän hemmoitelleen äidin hoivaa, olisi kaikki saattanut käydä -hyvin. Luonnostaan rouva Arlington oli toimelias ja tarmokas. "Neiti -ikiliikkujaksi" oli hänen hoitajattarensa häntä aina sanonut. Mutta -onnettomuudeksi oli tämän luonteenominaisuuden sallittu vaimentua, -ja nyt arvattavasti ei enää ollut parannuksen toiveita. Perheen -isä oli aivan oikeassa. Kun he asuivat Bayswaterissa Mincing Lanen -varrella, meni taloudenpito kyllä näinkin mukiin. Mutta nyt oli -toisin. Maanviljelijän vaimon pitäisi nousta kello kuudelta; hänen -olisi huolehdittava, että kaikki muutkin olivat jalkeilla kello -kuudelta; olisi valvottava palvelijoita ja pakoitettava ne täyttämään -velvollisuutensa; lapsia tulisi äidin kehoittaa omalla esimerkillään. -Järjestyskykyä siinä tarvittiin. Päivä oli jaettava, kullekin -hetkelle määrättävä oma tehtävänsä. Mutta kun sensijaan aamukausi oli -kulunut ennenkuin ehdittiin kunnolle kääntyäkään ja sekasorto muuttui -yhä pahemmaksi viskatessa käsistä se, mihin jo oli ryhdytty, ja -yritettäessä toimittaa kuusi asiaa yhtaikaa, muistamatta mitä oli tehty -tai tekemättä jätetty, niin... - -Tässä rouva Arlington kuuluu hyrähtäneen itkuun. Yleensä hän oli tyyni, -hymyilevä, mitä herttaisin nainen, varsin miellyttävä emäntä, ellei -häneltä muuta pyydetty kuin hilpeyttä ja päiväpaisteista esiintymistä. -Kaksoiset kaiketi yhtyivät hänen kyyneliinsä. Vuoteisiinsa peitettyinä -itsekseen he arvattavasti pohtivat asiaa perin vakavasti ja kauan, -keskustellen kuiskailemalla, ja sitten nukahtivat, kunnes aamu toi -uusia aatteita. Tuloksena oli, että seuraavana iltana, runsaiden -leivosten kera nautitun teen ja illallisen välillä, kun Muldoon -meni kolkutuksen kuultuaan itse avaamaan ovea, tapasi hän kaksoiset -seisomassa käsitysten professorin portailla. - -Ne kysyivät häneltä, oliko "haltiatar" kotona. - - - - -V. Kuinka asia kerrottiin rouva Marigoldille. - - -Ei tarvittu mitään sananlaskun höyhentä. Rouva Muldoon tavoitti -puupenkkiä, mutta ei ulottunut siihen. Hän kosketti tuoliin, mutta se -siirtyi syrjään. Vasta permanto hänet pysähdytti. - -"Olemme niin pahoillamme", puolustautui Victor. "Luulimme teidän -tietävän. Meidän olisi pitänyt sanoa mademoiselle Malvina." - -Rouva Muldoon sai jalat alleen ja vastaamatta mitään astui suoraan -professorin työhuoneeseen. - -"Ne tahtovat tietää", sanoi rouva Muldoon, "onko haltiatar kotona". -Professori luki jotakin, selkä ikkunaan käännettynä. Valaistus -huoneessa oli heikonlainen. - -"Kuka tahtoo tietää?" kysyi hän. - -"Herraskartanon kaksoiset", selitti rouva Muldoon. - -"Mutta mitä...? kuka...?" - -"Sanonko, että neiti ei ole kotona?" ehdotti rouva Muldoon. "Tai eikö -olisi parasta, että itse niitä puhettelisitte?" - -"Tuokaa heidät sisään", käski oppinut. - -Kaksoiset tulivat sisälle, näyttäen hiukan säikähtyneiltä ja yhä -pidellen toisiaan kädestä. He toivottivat professorille hyvää iltaa, -ja kun tämä nousi, he astahtivat taaksepäin. Professori puristi heidän -käsiään, mutta he eivät hellittäneet sormiaan toistensa sormista, -joten Victoria ojensi hänelle oikean kätösensä ja Victor vasempansa, -ja sitten he professorin kehoituksesta istahtivat sohvan äärimäiseen -kulmaan. - -"Toivon, ettemme teitä häiritse", sanoi Victor. "Me haluaisimme tavata -mademoiselle Malvinaa." - -"Miksi haluatte tavata mademoiselle Malvinaa?" kysyi professori. - -"Asia on hyvin yksityistä laatua", vastasi Victor. - -"Aiomme pyytää häneltä suurta suosionosoitusta", sanoi Victoria. - -"Olen pahoillani", virkkoi professori, "mutta hän ei ole sisällä. En -ainakaan luule." -- (Professori ei koskaan ollut siitä aivan varma. -"Se livahtaa ulos ja sisälle aiheuttamatta isompaa rasahdusta kuin -tuulen ajelema ruusunlehti", oli rouva Muldoonin selitys.) "Eikö olisi -parempi, että kertoisitte minulle? Antakaa minun esittää asia hänelle." - -Lapset katsahtivat toisiinsa. Ei mitenkään kävisi päinsä loukata -viisasta ja oppinutta Christopheria. Sitäpaitsi on otaksuttavissa, että -loihtijalla on useitakin keinoja saadakseen tietää ihmisten ajatukset. - -"Se koskee äitiä", selitti Victoria. "Ajattelimme, eiköhän Malvina -suostuisi häntä muuttamaan." - -Professori oli lukenut Malvinasta. Hänen mieleensä välähti, että -ihmisten muuttaminen aina olikin ollut tämän erikoisala. Kuinka olivat -Arlingtonin kaksoiset sen saaneet selville? Ja minkätähden he tahtoivat -äitinsä muutettavaksi? Ja mihin muotoon he halusivat hänet muutettavan? -Tuntui hirveältä, kun sitä ajatteli! Professori kävi äkkiä niin -ankaraksi, että jos kaksoiset olisivat nähneet hänen ilmeensä -- sitä -he hämärtyvän päivän valossa eivät toki nähneet, -- he olisivat liiaksi -peljästyneet vastatakseen. - -"Minkävuoksi tahdotte, että äitinne muutettaisiin?" kysyi professori. -Jo pelkkä hänen äänensä säikähdytti heitä. - -"Hänen omaksi hyväkseen", änkytti Victoria. - -"Tietysti emme tarkoita, että hän muutettaisiin toiseen hahmoon", -selitti Victor. - -"On kysymyksessä vain hänen sisäinen olemuksensa", lisäsi Victoria. - -"Ajattelimme, että Malvina kykenisi hänet parantamaan", täydensi Victor. - -Tuo oli vieläkin kovin inhoittavaa. Mihin olemme joutumassa, kun lapset -ryhtyvät vaatimaan äitiensä "parantamista"! Ilmakehä oli suuttumuksella -panostettu. Kaksoiset tunsivat sen. - -"Hän haluaa sitä", tivasi Victoria, "Hän haluaa tulla tarmokkaaksi, -nousta aikaisin aamusella ja puuhata töissä." - -"Nähkääs", lisäsi Victor, "hän ei ole koskaan saanut asianmukaista -kasvatusta." - - * * * * * - -Professori väittää jyrkästi, ettei hän muuta tarkoittanut kuin leikkiä. -Hän ei myönnä ehdotukseen sisältyneen edes mitään kiusantekoa. -Professori itse oli eri tiloissa ollut kummankin uskottuna. - -"Maailman paras nainen, kunhan häneen vain voisi istuttaa hiukan -tarmoa. Ottaa asiat liian kevyesti. Hänellä ei ole aavistustakaan, -kuinka ihmiset pysytetään tehtäväinsä tasalla." Niin oli herra -Arlington huokaillut pähkinäin ja viinin ääressä. - -"Se on pelkkää laiskuutta. Niin juuri, sitä se on. Ystävättäreni -sanovat minua 'levolliseksi'; mutta sen oikea selitys on synnynnäinen -laiskuus. Ja kuitenkin minä yritän. Ette aavistakaan, professori -Littlecherry, kuinka kovin minä yritän!" Näin oli rouva Arlington -nauranut professorin ruusuja ihaillessaan. - -Ja sitäpaitsi, kuinka järjetöntä oli uskoa, että Malvina voisi todella -jonkun muuttaa! Ammoisina aikoina, kun ihmisaivot vielä olivat -kehitystilassa, sellainen ehkä oli ollut mahdollista. Hypnoottinen -kiihoitus, magneetillinen vaikutus, uinuvien aivosolujen toimintaan -herättäminen magneettisen värähdyksen avulla. Kaikki tuo oli hävinnyttä -taitoa. Elimme Yrjö V:n emmekä kuningas Heremonin aikaa. Professori -todella vain tahtoi tietää, kuinka Malvina suhtautuisi ehdotukseen. -Tietysti hän koettaisi sitä välttää, se armas pikku tyttö. Mutta -saattoiko kukaan tervejärkinen mies, matematiikan professori...? - -Malvina seisoi hänen vieressään. Kukaan ei ollut huomannut hänen -sisääntuloaan. Kaksoisten silmät olivat olleet luotuina viisaaseen ja -oppineeseen Christopheriin. Professori taasen ei miettiessään koskaan -nähnyt mitään. Kuitenkin he kaikki säpsähtivät aika tavalla. - -"Emme saa koskaan muuttaa, mitä hyvä Jumala on muodostanut", sanoi -Malvina. Hän puhui hyvin vakavasti. Lapsellisuus näkyi hänestä -kaikonneen. - -"Niin ette aina ajatellut", lausui professori. Häntä ärsytti, että -koko ajatus kelpo pilasta oli Malvinan äänen vaikutuksesta haihtunut. -Tytössä oli jotakin omituista, mikä sen aiheutti. - -Malvina teki vähäisen eleen. Se ilmaisi professorille, että hänen -huomautuksensa ei ollut aivan tahdikas. - -"Minä puhun kokemuksesta viisastuneena", virkkoi Malvina. - -"Pyydän anteeksi", sanoi professori. "Minun ei olisi pitänyt sitä -sanoa." - -Malvina hyväksyi professorin anteeksipyynnön. - -"Mutta tässä on kysymys jostakin aivan muusta", jatkoi professori. -Aivan toinen harrastus oli vallannut tiedemiehen. Oli kyllä helppoa -kutsua rouva Tervettä Järkeä avukseen, kun Malvina ei ollut saapuvilla. -Mutta noiden kummallisten silmien edestä se kunnon rouvasihminen -omituisesti hiipi pois. Otaksukaamme -- ajatus oli tietysti -naurettava, mutta otaksukaamme, -- että jotakin tapahtuisi! Eikö se -sielutieteellisenä kokeena ollut luvallista? Mitä oli kaiken tieteen -alku muuta kuin uteliaisuuden kannustamaa kokeilua? Ehkä Malvina voisi --- ja tahtoisi -- selittää, miten se tapahtuisi. Jos nimittäin jotakin -tapahtuisi, mikä tietystikään, sen parempi, ei ollut mahdollista. Tämä -asia oli saatettava loppuun. - -"Tässä ei olisi kysymys lahjojenne käyttämisestä omiin tarkoituksiinne, -vaan muiden auttamiseksi", esitti professori. - -"Äiti nähkääs todella tahtoo tulla muutetuksi", yritti Victor. - -"Ja isä tahtoo sitä myöskin", säesti Victoria. - -"Minusta näyttää, jos niin saan sanoa", lisäsi professori, "että se -tosiaan olisi ikäänkuin... hm, tuota noin, nuoruutemme hullutusten -korvaamista". Viimeiset sanansa hän lausui hiukan hermostuneesti. - -Malvinan silmät tuijottivat professoriin. Matalakattoisen huoneen -hämärässä valossa hänestä ei oikeastaan muuta näkynytkään kuin nuo -silmät. - -"Te haluatte sitä?" virkkoi Malvina. - -Ei ollut suinkaan oikein, tuumi professori jälkeenpäin, että -keijukainen sälytti kaiken edesvastuun hänen niskoilleen. Jos hän -todella oli alkuperäinen Malvina, kuningatar Harbundian hovineito, hän -oli kylliksi vanha itse päättämään. Professorin laskelmien mukaan hänen -täytyi nykyisin olla noin kolmentuhannenkahdeksansadan vuoden ikäinen. -Professori itse ei ollut vielä kuuttakymmentä täyttänyt; siis häneen -verrattuna ihan lapsukainen! Mutta Malvinan silmät pakoittivat. - -"No niin, eihän siitä mitään vahinkoa ole", lopetti professori. Ja -Malvina näkyy hyväksyneen nuo sanat valtuudekseen. - -"Tulkoon hän auringonlaskussa Ristikivien luo", määräsi Malvina. - - * * * * * - -Professori saattoi kaksoiset ovelle. Jostakin syystä, mitä professori -ei olisi voinut selittää, he kaikki kolme astuivat varpaillaan. Vanha -kirjeenkantaja Brent kulki ohitse, ja kaksoiset juoksivat hänen -jälestään, tarttuen kumpikin häntä kädestä. Malvina seisoi yhä siinä, -mihin professori oli hänet jättänyt. Asia oli kovin järjetöntä, mutta -professori tunsi itsensä säikähtyneeksi. Hän meni keittiöön, missä -oli valoisaa ja hilpeätä, ja antoi rouva Muldoonille määräyksiä -kotiaskareista. Kun hän palasi seurusteluhuoneeseen, oli Malvina -lähtenyt. - -Kaksoiset eivät jutelleet sinä yönä ja päättivät seuraavana aamuna -asiasta mitään hiiskumatta vain pyytää äitiänsä mukaansa iltakävelylle. -Oli peljättävissä, että tämä vaatisi selityksiä, mutta, omituista -kyllä, äiti suostui mitään kyselemättä. Kaksoisista näytti, että -rouva Arlington itse suuntausi luolan ohi vievälle polulle, ja heidän -päästyään Ristikiville hän laskeutui istumaan ja nähtävästi unohti -heidän olemassaolonsa. Kaksoiset hiipivät pois hänen huomaamattansa, -mutta eivät oikein tienneet mihin ryhtyä. He juoksivat puolisen -penikulmaa, kunnes saapuivat metsän reunaan. Siinä he viipyivät -hetkisen, varoen menemästä tiheikköön. Sitten he hiipivät takaisin ja -tapasivat äitinsä istumasta juuri siinä asennossa, mihin olivat hänet -jättäneet. He luulivat hänen olevan nukuksissa, mutta hänen silmänsä -olivat selkoselällään. He tunsivat tavatonta huojennusta, vaikkeivat -ensinkään tietäneet, mikä heidän pelkonsa oli aiheuttanut. - -He istahtivat toinen toiselle, toinen toiselle puolen äitiänsä, -kumpikin tarttuen häntä kädestä, mutta vaikka hänen silmänsä olivat -auki, kului tuokio ennenkuin hän näkyi heidän paluutaan huomaavan. Hän -nousi ja katsahti hitaasti ympärilleen, ja silloin kello löi yhdeksän. -Aluksi hän ei voinut uskoa, että oli niin myöhäinen. Päästyään siitä -varmuuteen katsahtamalla kelloonsa hän silmänräpäyksessä kavahti -pystyyn vihaisempana kuin he koskaan olivat häntä nähneet, ja ensi -kertaa elämässään he kumpikin saivat kokea, miltä korvapuusti maistuu. -Kello yhdeksältä oli oikea illallisen aika, ja he olivat puolen -tunnin matkan päässä kodista, ja kaikkeen tähän olivat nuo ihmisvesat -syypäitä. Mutta paluumatkaan ei kulunutkaan puolta tuntia. He kävelivät -sen kahdessakymmenessä minuutissa, rouva Ariington harpaten edellä ja -kaksoiset ponnistellen läähättävinä perässä. - -Herra Arlington ei ollut vielä palannut. Hän saapui viittä minuuttia -myöhemmin, ja rouva Arlington sanoi hänelle, mitä hän moisesta -vetelyksestä ajatteli. Se oli nopein illallinen, minkä kaksoiset -muistivat nauttineensa. He löysivät itsensä vuoteesta kymmentä -minuuttia ennen määräaikaa. He kuulivat äitinsä äänen keittiöstä. -Ruukullinen maitoa oli unohdettu happanemaan. Ennenkuin kello oli -lyönyt kymmenen, rouva oli ilmoittanut Janelle, että tämä viikon -perästä saisi muuttaa. - -Professori kuuli uutisen herra Arlingtonilta. Herra Arlington ei olisi -joutanut viipymään hetkistäkään, sillä päivällinen syötiin täsmälleen -kello kahdeltatoista, ja siihen oli enää vain kymmenen minuuttia; mutta -hän näkyy antaneen perään kiusaukselle. Suurus haukattiin kartanossa -nykyisin kello kuudelta aamulla, ja niin oli ollut torstaista asti; -koko perheen täytyi silloin olla täysin pukeutuneena, ja rouva -Arlington toimi emäntänä. Ellei professori uskonut, sopisi hänen -jonakuna aamuna pistäytyä itse katsomassa. Professori näkyy uskoneen -herra Arlingtonin sanat tosiksi. Puoli seitsemältä jokainen työssään -ja rouva Arlington omassaan, jona oli pääasiallisesti valvonta, että -jokainen päivän kuluessa täytti tehtävänsä. Valot sammuksiin kello -kymmeneltä ja jokainen vuoteeseen; useimmat heistä olivatkin iloisia, -kun sinne pääsivät. - -"Aivan oikein; hän pitää meidät kaikki tiukasti tehtävissämme", -oli Arlingtonin mielipide -- nyt oli lauantai. Sellaista juuri -tarvittiinkin. Ehkäpä ei alituisesti; ja olihan siinä haittansakin. -Uuttera elämä -- ja huolenpito siitä, että kaikki muut olivat täydessä -touhussa, -- ei ollut pelkästään hilpeätä ja hauskaa. Varsinkaan -ei alussa. Nuori innostus voi tietysti johtaa liiallisuuteen ja -varomattomuuteen. Sitä ei ole rohkaistava. Myöhemmin on ehdotettava -rajoittavia muodosteluja. Ylimalkaan oli herra Arlingtonin näkökanta, -että asiaa oli katseltava kuin vastauksena rukoukseen. Kohotessaan -korkeampiin ilmapiireihin herra Arlingtonin silmät näkyvät kohdanneen -kirkon kellotaulun. Se sai herra Arlingtonin kauempaa viivyttelemättä -kääntymään kotimatkalle. Kun professori tanhuan mutkassa katsahti -taakseen, huomasi hän herra Arlingtonin ruvenneen juosta lötköttämään. - - * * * * * - -Tämä näkyi olleen professorin loppu nykyaikaisen yhteiskunnan -tervejärkisenä ja älykkäänä jäsenenä. Hän ei alkuaan ollut siitä -varma, mutta nyt hänelle selvisi, että kun hän niin sanoaksemme -kannusti Malvinaa koettamaan kykyään onnettomaan rouva Arlingtoniin, -hän teki sen vakuutettuna siitä, että tulos palauttaisi hänen oman -sielullisen tasapainonsa. Että Malvina kädenviittauksella -- tai mitä -silmänkääntäjän kujeita lienee käyttänytkin -- kykenisi muuttamaan -tähän asti parantumattoman velton ja välinpitämättömän rouva -Arlingtonin jonkinlaiseksi naispuoliseksi Lloyd Georgeksi, ei ollut -vakavasti sisältynyt hänen laskelmiinsa. - -Unohtaen puolisensa hän kaikesta päättäen vaelteli päämäärättä sinne -tänne ja palasi kotiin vasta myöhään iltapäivällä. Päivällisen aikana -hän kuuluu olleen varsin levoton ja hermostunut -- "nytkähtelevä", -käyttääksemme pienen palvelustytön todistusta. Kerran hän hypähti -tuoliltaan kuin ammuttu, tyttösen vahingossa pudottaessa ruokalusikan; -ja kahdesti hän kaatoi suola-astian. Aterioitaessa professori -tavallisesti tunsi mitä voimakkainta epäluuloa Malvinaa kohtaan. Usko -keijukaiseen, joka voi kuluttaa melkoisen kimpaleen reisipaistia ja sen -päälle nauttia kaksi annosta piirakasta, koettelee miehen vakaumusta. -Tänä iltana se ei tuottanut professorille vaikeuksia. Valkoiset Naiset -eivät koskaan olleet hylkineet ihmisten vierasvaraisuutta. Epäilemättä -oli aina vallinnut olosuhteisiin sovittautumista. Karkoituksensa -kohtalokkaan illan jälkeen Malvina kaiketi oli kokenut monenlaista. -Nykyisiä tarkoituksiansa varten hän esiintyi kahdennenkymmenennen -vuosisatamme nuoren tytön hahmossa. Rouva Muldoonin oivallisen -keittotaidon, samoin kuin keveällä, terveellisellä punaviinillä -täytetyn lasin arvossapito sopi luontevasti siihen osaan. - -Professori ei tietääksemme saanut rouva Arlingtonia hetkeksikään -mielestään. Useammin kuin kerran hän vilkaistessaan salavihkaa pöydän -yli luuli Malvinan katselevan häntä ilkkuvin hymyin. Joku häijy, -ilveilevä henki oli varmaankin professorin riivannut. Tuhansia vuosia -oli Malvina -- ainakin mikäli tunnettiin -- viettänyt parantunutta ja -nuhteetonta elämää, oli hillinnyt ja jättänyt turmiollisen intohimonsa -muuttaa olentoja toisiksi. Olipa ollut mieletöntä herättää tuo himo -jälleen henkiin! Ja nyt ei ollut kuningatar Harbundiaakaan pitämässä -häntä aisoissa. Päärynää kuoriessaan professorilla oli selvä aistimus, -että hän oli muuttumassa merisiaksi -- omituinen kutistumisen tunne -oli säärissä. Niin elävä oli tämä vaikutelma, että hän vaistomaisesti -hypähti tuoliltaan ja riensi katsomaan itseänsä kuvastimesta -tarjoilupöydän yläpuolelta. Siitäkään hän ei täysin rauhoittunut. Ehkä -se oli kuvastimen syy. Se oli hyvin vanha, noita kullatuilla palloilla -yltympäri reunustettuja kapineita; ja professorista näytti kuin -kasvaisi hänen nenänsä suoraan ulos hänen kasvoistaan. Toivoen, ettei -hän ollut äkkiä sairastunut, Malvina kysyi, voisiko hän jotakin tehdä -hänen hyväkseen. Professori lienee vakavasti pyytänyt häntä olemaan -sitä ajattelematta. - -Professori oli opettanut Malvinaa pelaamaan _cribbagea_ [englantilainen -korttipeli.], ja iltasin he tavallisesti pelasivat pari vuoroa. Mutta -tänään professori ei ollut sillä tuulella, ja Malvina oli tyytynyt -kirjan seuraan. Hän piti erityisesti vanhoista ajantiedoista. -Professorilla oli niitä hyllyn täydet, monet muinaisranskankielisiä. -Ollen itsekin lukevinaan hän kuuli Malvinan alkavan hilpeästi nauraa -ja meni katsahtamaan hänen olkansa yli. Tyttö luki kertomusta -kohtauksestaan tinakaivosten omistajan, erään vanhanpuoleisen, -hämyhetkiä kavahtavan herrasmiehen kanssa, jonka hän oli muuttanut -satakieleksi. Professorin mieleen juolahti, että ennen Arlingtonin -tapausta tuon seikan muisto olisi tuonut Malvinan mieleen häpeää ja -katumusta. Nyt hän näkyi pitävän sitä hupaisena. - -"Tuhma kepponen", huomautti professori. Hän puhui kovin kiihtyneesti. -"Kellään ei ole oikeutta muuttaa ihmisiä. Peukaloida asioita, joita ei -ymmärrä. Ei minkäänlaista oikeutta." - -Malvina katsahti ylös. Hän huoahti. - -"Ei omaksi huviksi tai kostoksi", vastasi hän. Hänen äänensävynsä oli -hyvin lauhkea. Siinä kuulosti itsemoitetta. "Se on tietysti kovin -väärin. Mutta muuttaa heitä heidän omaksi hyväkseen... oikeastaan -parantaa, eikä muuttaa." - -"Pieni teeskentelijä!" mutisi professori itsekseen. "Hänen makunsa -entisiin kujeihin on palannut, ja Herra tiesi, mihin hän nyt pysähtyy." - -Professori käytti lopun iltaa ainehistojensa selailemiseen, etsien -viimeisiä tietoja kuningatar Harbundiasta. - -Sillävälin oli uutinen Arlingtonin perheessä sattuneesta tapahtumasta -levinnyt kylälle. Kaksoiset eivät kaiketikaan olleet kyenneet pitämään -asiaa salaisuutenaan. Palveluspaikastaan eroitettu Jane oli pistäytynyt -rouva Muldoonin luona omalla tavallaan kertomassa torstai-illan -kohtausta Arlingtonin keittiössä, ja aavistellen, mitä oli tekeillä, -lienee rouva Muldoon tietämättään antanut joitakuita viittauksia. - -Marigoldit tapasivat Arlingtonit sunnuntaina aamu-jumalanpalveluksen -jälkeen ja kuulivat koko jutun. Tai oikeastaan he tapasivat herra -Arlingtonin ja toiset lapset; rouva Arlington oli kahden vanhemman -tyttärensä kanssa käynyt aikaisella Herran ehtoollisella jo -seitsemältä. Rouva Marigold oli sievä, pehmeäliikkeinen, viehättävä -pikku nainen, kymmenen vuotta puolisoaan nuorempi. Hän ei olisi voinut -olla sellainen hupsu, ettei olisi sitä tietänyt. Marigoldin, varttuvan -valtiomiehen, olisi tietysti pitänyt ottaa vaimo, joka kykeni häntä -auttamaan; mutta mies näkyy rakastuneen häneen muutaman penikulman -päässä Brysselistä jonkun luostarin muurin yli. - -Herra Arlington ei ollut mikään säännöllinen kirkonkävijä, mutta tällä -kertaa oli hän tuntenut velvollisuuksia Luojaansa kohtaan. Hän oli -yhä rakastuneena uuteen vaimoonsa. Mutta ei sokeasti. Myöhemmin ehkä -tarvittaisiin ohjaavaa kättä. Mutta antaa uuden siemenen ensin lujasti -juurtua! Marigoldin asiat pakoittivat hänet palaamaan kaupunkiin -sunnuntaina iltapäivällä ja rouva Marigold saattoi häntä kappaleen -matkaa asemalle. Palatessaan kotiin vainioiden läpi tämä sattui -tapaamaan Arlingtonin kaksoiset. Myöhemmin hän kuuluu käväisseen -professorin kesähuvilassa juttelemassa rouva Muldoonin kanssa Janesta, -jonka oli kuullut olevan ilman paikkaa. Vähää ennen auringonlaskua -näki tohtori hänen kiipeävän polkua ylös kaniinitarhalle päin. Sinä -iltana Malvina ei saapunut päivälliselle. Palatessaan hän näkyi olevan -tyytyväinen itseensä. - - - - -VI. Ja kuinka se liian pian loppui. - - -Muutamia päiviä myöhemmin -- saattoi olla seuraavalla viikolla; -täsmällinen päivämäärä näkyy unohtuneen -- parlamentin jäsen -Marigold pistäysi professorin luona. He juttelivat tullijärjestelmän -uudistuksista, ja sitten Marigold nousi ylös ja meni itse tarkastamaan, -että ovi oli tiukasti suljettu. - -"Tunnette vaimoni", sanoi hän. "Olemme olleet avioliitossa kuusi -vuotta, eikä taivastamme ole tummentanut ainoakaan pilvi, paitsi yksi. -Tietystikään hän ei ole mikään nero. Tarkoitan, ei ainakaan..." - -Professori hypähti tuoliltaan. - -"Jos seuraatte minun neuvoani", sanoi hän, "niin jätätte hänet -rauhaan". Hän puhui innokkaasti ja vakaasti. - -Marigold katsahti ylös. - -"Senpä juuri olisin suonut tehneeni", vastasi hän. "Syytän ainoastaan -itseäni". - -"Kun näemme omat erehdyksemme", virkkoi professori, "on aina toivoa. -Menkää suoraan kotiin, nuori mies, ja kertokaa hänelle, että olette -muuttanut mielenne. Sanokaa hänelle, ettette häneltä vaadikaan aivoja. -Sanokaa hänelle, että pidätte hänestä enemmän ilman niitä. Sullokaa se -hänen päähänsä, ennenkuin mitään muuta tapahtuu." - -"Olen sitä yrittänyt", sanoi Marigold. "Hän sanoo, että se on nyt -myöhäistä. Sanoo, että valo on hänelle ilmestynyt ja että hän ei enää -sille mitään voi." - -Nyt oli professorin vuoro tuijottaa. Hän ei ollut kuullut mitään -sunnuntaisista hommista. Hän oli toivottomanakin toivonut, että -Arlingtonin juttu jäisi lukituksi salaisuudeksi hänen itsensä ja -kaksoisten kesken, ja oli tehnyt parhaansa ajatellakseen jotakin muuta. - -"Hän on yhtynyt Fabian-seuraan" [Eräs englantilainen v. 1884 perustettu -sosialistiyhdistys, jonka pyrkimyksenä on, äärimmäisiin keinoihin -ryhtymättä, vähitellen parantaa varsinkin alempien luokkien asemaa -saattamalla maaomaisuus ja pääoma välittömämmin valtion ja kuntien -valvonnan alaisiksi. Nimi johdettu varovaisesta ja hitaasti toimineesta -roomalaisesta sotapäälliköstä Fabius Maximuksesta.], jatkoi Marigold -synkästi. "Ovat sijoittaneet hänet lastentarhaan. Ja lisäksi hän on -liittynyt Naisten äänioikeus-yhdistykseen. Jos se tulee tiedoksi ennen -ensi vaaleja, täytyy minun etsiä toinen vaalipiiri... sen pituinen se." - -"Miten kuulitte _hänestä_?" kysyi professori. - -"En minä kuullut hänestä", vastasi Marigold. "Jos olisin kuullut, en -kai olisi lähtenyt kaupunkiin. Onko teistä oikein", lisäsi hän, "roh... -rohkaista sellaisia ihmisiä?" - -"Kuka häntä rohkaisee?" kysyi professori. "Elleivät hupsut luulottelisi -voivansa parantaa kaikki muut hupsut paitsi itseänsä, niin tällaista -ei tapahtuisi. Arligtonilla oli herttainen, säveä vaimo, ja sensijaan -että olisi kiittänyt Jumalaa ja ollut tyytyväinen, hän tuskastutti -hänen elämänsä nurisemalla, koska hän ei muka ollut taloudellinen. -No, nyt hän on saanut toimekkaan ja taloudellisen vaimon. Kun tapasin -hänet keskiviikkona, oli hänellä kananmunan kokoinen kuhmu otsassa. -Sanoo kompastuneensa mattoon. Ei sille mitään voi. Ette voi muuttaa -ihmistä juuri niin paljon kuin haluatte ja sitten pysähdyttää häntä -siihen. Joko jätätte heidät rauhaan tai muutatte heidät kokonaan, -muuten he eivät itsekään tiedä, mitä heistä tulee. Järkevä mies teidän -asemassanne olisi ollut perin kiitollinen vaimosta, joka ei pistäisi -nenäänsä hänen asioihinsa ja jonka seuraan hän voisi paeta kirotusta -politiikastaan. Olette luullakseni viittaillut hänelle noin kerran -kuukaudessa, kuinka surullista oli, ettette ollut nainut nerokasta -naista. No, nyt hän on löytänyt neronsalamansa ja käyttää niitä. Miksei -hän kuuluisi Fabian-seuraan ja Naisten äänioikeus-yhdistykseen? Se -osoittaa itsenäistä luonnetta. Parasta, että liitytte niihin itsekin. -Sitten voitte työskennellä yhdessä." - -"Olen hyvin pahoillani", sanoi Marigold nousten ylös. "En tiennyt, että -olitte samaa mieltä sen muukalaisen kanssa." - -"Kuka sanoi, että olen samaa mieltä hänen kanssaan?" kivahti -professori. "Olen hyvin tukalassa asemassa." - -"Ei suinkaan", virkkoi Marigold epäröivästi, käsi oven rivassa, -"hyödyttäisi mitään, että menisin itse sitä tyttöä tapaamaan?" - -"Luullakseni", vastasi professori, "hänet tapaa Ristikivien -lähettyviltä päivänlaskun edellä. Voitte itse valita, mutta teinä minä -ajattelisin kahdesti, ennenkuin sen tekisin." - -"Tuumailin", sanoi Marigold, "eiköhän tyttö, jos pyytäisin sitä häneltä -henkilökohtaisena suosiona, suostuisi käymään jälleen Edithin puheilla -ja vakuuttamaan hänelle tehneensä vain pilaa?" - -Valo alkoi kajastaa professorille. - -"Mitä luulette tapahtuneen?" hän kysyi. - -"Niin", selitti Marigold, "otaksun nuoren ulkomaalaisen ystävänne -tavanneen vaimoni ja puhuneen hänelle politiikkaa, ja siitä on nyt -ollut tällaiset seuraukset. Hän on epäilemättä nuori, tavattoman -kyvykäs henkilö; mutta hän menettäisi vain yhden opetuslapsen, ja minä -voisin korvata sen hänelle... muulla tavalla." Hän puhui tietämättään -tavattoman hartaasti ja innokkaasti. Se melkein liikutti professoria. - -"Se saattaisi merkitä", sanoi professori, "että (otaksuen sen -laisinkaan käyvän päinsä) rouva Marigold palaisi täydellisesti entiseen -olemukseensa, enää välittämättä politiikasta tuon taivaallista". - -"Olisin siitä hyvin kiitollinen", vastasi Marigold. - -Professori oli sillä hetkellä hukannut silmälasinsa, mutta hän luulee -Marigoldin silmässä kiiluneen kyyneleen. - -"Tahdon tehdä voitavani", lausui hän. "Mutta ette saa siihen liikoja -luottaa. Voi käydä helpommaksi saada nainen ajattelemaan kuin -pysähdyttää hänet, vaikka onkin keij..." Professori ehti vielä hillitä -kielensä. "Minä puhun hänelle", sanoi hän; ja Marigold puristi hänen -kättänsä hyvästiksi. - - * * * * * - -Oli jo aikakin. Malvinan toiminnan koko laajuus noiden muutamien -keskikesän viikkojen kuluessa, lentokommodori Raffletonin paluuta -odotettaessa, tuskin koskaan tulee täydellisesti ilmi. Tohtorin -väitöksen mukaan asiaa on suuresti liioiteltu. On niitä, jotka puhuvat -kuin olisi puolet kylän ihmisistä pantu kappaleiksi, muutettu, -paranneltu ja lähetetty kotiin sellaisessa mielentilassa, että heidän -omat äitinsä eivät heitä tunteneet. - -Varmaa on, että kuninkaallisen akatemian jäsen Dawson, jota kaikki muut -paitsi hänen vaimonsa kuvailivat "pieneksi, herttaiseksi mieheksi" -ja jonka ainoana vikana oli parantumaton halu sanaleikkeihin sekä -sopivaan aikaan -- mikäli sellaista aikaa on olemassa -- että varsinkin -sopimattomaan aikaan, äkkiä eräänä aamuna paiskasi viittätoista tuumaa -pitkän ja yhdeksää tuumaa leveän hollantilaisen sisäkuva-maalauksen -rouva Dawsonin kummastuneeseen päähän. Taulu puhkesi ja jäi riippumaan -hänen kaulaansa, muistuttaen raamatun kuvia Johannes Kastajan päästä, -ja kehys täytyi sahata poikki ennenkuin hän sai sen pois. Mitä -tulee kertomukseen, että rouva Dawsonin täti olisi yllättänyt herra -Dawsonin vesiammeen takaa sisäkköä suutelemasta, sen myöntää tohtori -onnettomuudeksi, joka olisi saattanut tapahtua kelle tahansa. Mutta -oliko todella mitään todistusta, että hänellä oli jotakin osaa Dolly -Calthorpen selittämättömässä myöhästymisessä viimeisestä kotiinpäin -menevästä junasta, on tietysti vakavampi kysymys. Rouva Dawsonista, -joka itse oli komea, henkevä nainen, oli Dawson alkuperäisessä -tilassaan kylläkin saattanut tuntua hermoja ärsyttävältä; vaikka -silloinkin voisi kysyä: miksi hän oli hänen naimatarjoukseensa -suostunut? Mutta on ero, kuten rouva Dawson on maininnut, miehellä, -jolta puuttuu miehen luonnetta, ja sellaisella miehellä, jolla sitä on -aivan liiaksi. Vaikeata on järjestää näitä seikkoja. - -Yleensä ja sivullisen arvioimana tohtorin mielipide on, että lienee -ollut puolitusinaa henkilöitä, joiden Malvinan avulla onnistui -hypnotisoida itsensä tilapäiseen mielipuolisuuteen. Kun Malvina hiukan -pettyneenä, mutta aivan nöyrästi alistaen oman arvostelunsa viisaan ja -oppineen Christopherin mielipiteeseen, suostui "palauttamaan" heidät -entiselleen, selitettiin, että kulutettuaan onnettomasti saavutetun -tarmonsa purkauksen he ensi sysäyksestä herpautuivat takaisin -aikaisempaan olotilaansa. - -Rouva Arlington ei yhdy tohtorin mielipiteeseen. Hän oli jo kauan -aikaa yrittänyt parantaa itseänsä, mutta ne ponnistukset olivat -kurjasti menneet myttyyn. Oli jotakin -- sitä voisi miltei kuvailla -eräänlaiseksi tuoksuksi, -- mikä yllytti hänet tuona iltana avaamaan -sydämensä kaksoisille, jonkinlainen ounastus, että nämä tavalla -tai, toisella kykenivät häntä auttamaan. Se tunto oli hänessä koko -seuraavan päivän; ja kun kaksoiset illalla palasivat kirjeenkantajan -seurassa, hän tiesi vaistomaisesti, että nämä olivat olleet hänen -asioillaan. Sama haltioitus ajoi hänet ylängölle. Hän on varma, että -olisi suunnannut kävelynsä Ristikiville, vaikka kaksoiset eivät -olisi sitä ehdottaneetkaan. Eipä hän oman kertomuksensa mukaan ollut -edes tietoinen näiden seurasta. Noissa kivissä oli jotakin; oli -kuin joku olisi ollut saapuvilla. Näiden luo päästyänsä tiesi hän -tulleensa määrätylle paikalle. Ja kun siellä ilmestyi hänelle -- -hänen käsittämättänsä, mistä se tuli -- pienoinen olento, joka näytti -salaperäisellä tavalla puetuksi pelkkään hämärtyvään valoon, hän -muistaa selvästi, ettei hän hämmästynyt eikä peljästynyt. Pienoisnainen -istahti rouva Arlingtonin viereen ja tarttui molemmilla käsillään -hänen käsiinsä. Ilmestys puhui outoa kieltä, mutta sillä hetkellä -rouva Arlington sitä ymmärsi, vaikka hän nyt oli sen merkityksen -unohtanut. Rouva Arlington tunsi kuin olisi hänen ruumiinsa otettu -häneltä pois. Hänellä oli kaatuvan tunne, sellainen tunne, että -hänen täytyi epätoivoisesti ponnistella noustakseen jälleen. Tuo -omituinen pieni nainen tuki häntä, auttoi häntä tekemään tämän -äärimmäisen ponnistuksen. Oli kuin aikakaudet olisivat kulkeneet ohi. -Hän taisteli tuntemattomien voimien kanssa. Äkkiä hän näkyi pääsevän -niiden kourista. Tuo pieni naisolento kannatteli häntä. Käsi kädessä -he kohosivat, kohosivat kohoamistaan. Rouva Arlington oli lujasti -vakuutettu, että hänen täytyi aina pyrkiä ylöspäin, jotteivät ne -saavuttaisi häntä ja kiskoisi häntä alas jälleen. Kun hän havahtui, -oli pieni nainen jo mennyt, mutta äskeinen tunne oli hänellä yhä -- -tunne, että hänen oli intohimoisesti ryhdyttävä hellittämättömään -ponnisteluun, toimintaan ja kilvoitteluun; siinä hänen elämänsä uudet -päämäärät ja tarkoitus. Ensiksi hän ei muistanut, missä oli. Omituinen -väritön valo ympäröi hänet ja hän kuuli kummallista, lukemattomien -lintujen liverrystä muistuttavaa laulua. Sitten kello löi yhdeksän ja -elämä palasi häneen hyökyaalloin tavoin. Mutta yhä oli hän vakuutettu -siitä, että hänen täytyi tarttua kiinni itsestään ja jokaisesta muusta -sekä toimittaa työt tehdyiksi. Tämän uuden tunteen välittömän ilmaisun -saivat kaksoiset kokea, kuten jo olemme maininneet. - -Kun hän professorin kanssa juteltuaan, herra Arlingtonin ja Arlingtonin -vanhimman tyttären auttamana ja yllyttämänä, suostui toistamiseen -käymään kivillä, hän nousi ruohoittunutta polkua hyvin sekavin tuntein. -Pieni nainen oli siellä kohdannut hänet kuten ennenkin, mutta noiden -omituisten, syväin silmien ilme oli surullinen, ja rouva Arlingtonista -tuntui ikäänkun olisi saapuvilla omissa hautajaisissaan. Pikku neiti -tarttui taaskin hänen molempiin käsiinsä, ja taaskin hän tunsi -kaatumisen pelkoa. Mutta sensijaan että se olisi päättynyt kamppailuun -ja ponnistukseen, hän näkyi vaipuneen uneen, ja silmänsä avatessaan -hän oli jälleen yksinään. Tuntien hiukan kylmyyttä ja selittämätöntä -väsymystä hän käveli verkalleen kotiin, ja kun hänellä ei ollut nälkä, -meni aterioimatta levolle. Ollenkaan tietämättä syytä siihen hän -arvattavasti itki itsensä nukuksiin. - -Otaksutaan jotakin samanlaista tapahtuneen toisillekin -- paitsi rouva -Marigoldille. Rouva Marigoldin tapaus, sen tohtori vastahakoisesti -myöntää, heikonsi suuresti hänen hypoteesiaan. Uudestisyntynyt -rouva Marigold kehittyi yhä edelleen alkamallansa uralla ja oli -hyvin tyytyväinen itseensä. Hän oli hyljännyt vihkimäsormuksensa -jätteenä niiltä raakalaisajoilta, jolloin naiset olivat vain tavaraa -ja irtaimistoa, ja oli pitänyt kokouksessa ensimäisen puheensa -avioliitto-olojen parantamiseksi. Hänen suhteensa täytyi turvautua -verukkeihin. Malvina oli kyyneleet silmissä suostunut siihen, että -parlamentin jäsen Marigold toisi rouva Marigoldin Rlstikiville vielä -samana iltana ja jättäisi hänet sinne, selittäen hänelle Malvinan -halunneen häntä jälleen tavata -- "pikkuisen rupatellakseen". - - * * * * * - -Kaikki olisi ehkä päättynyt hyvin, ellei kommodori Raffleton olisi -ilmestynyt vierashuoneen oven puitteisiin juuri kun Malvina oli -lähtemässä. Serkku Christopher oli kirjoittanut kommodorille. -Arlingtonin jutun jälkeen hän todellakin oli hartaasti pyytänyt -häntä saapumaan, ja kerran tai kahdesti hän oli luullut kuulevansa -Raffletonin koneen surinan, mutta kummallakin kertaa oli pettynyt. -"Valtioasioita", oli serkku Christopher selittänyt Malvinalle, joka -kautta aikojen tottuneena ritarien ja soturien vierailuihin, oli -myöntävästi nyökännyt. - -Nyt seisoi mies siinä kypäri kädessä. - -"Saavuin juuri tänään iltapäivällä Ranskasta", selitti hän. "Minulla ei -ole hetkeäkään tuhlata." - -Mutta hänellä oli sentään aikaa astua suoraan Malvinan luo. Hän nauroi -ottaessaan tytön syliinsä ja suudellessaan häntä huulille. - -Kun hän viimeksi oli häntä suudellut -- se oli tapahtunut puutarhassa -professorin nähden, -- Malvina oli jäänyt aivan tyyneksi, vain -omituinen pieni hymy väreili hänen suupielessään. Mutta nyt tapahtui -jotakin kummallista. Väristys näkyi käyvän läpi koko hänen ruumiinsa, -niin että hän horjui ja vapisi. Professori pelkäsi hänen kaatuvan, ja -ehkä tukeakseen itseänsä tyttö laski kätensä kommodori Raffletonin -kaulalle ja omituisesti, matalasti huudahtaen -- se oli professorista -kuin kuolevan elukan voihkaus, jonka öisin toisinaan kuulee metsästä -- -tarrautui nyyhkyttäen häneen kiinni. - -Varmaan oli tuokio kulunut ennenkuin kellon kumahdus muistutti -professorille rouva Marigoldin kanssa sovitun kohtauksen. - -"Vielä sinä ehdit", sanoi hän tytölle, koettaen hellävaroen irroittaa -häntä. "Lupaan viivyttää kommodoria, kunnes palaat." Ja kun Malvina ei -näkynyt ymmärtävän, hän muistutti häntä. - -Mutta vieläkään tämä ei liikahtanut, lukuunottamatta pientä käden -elettä ikäänkuin hän olisi koettanut tavoittaa jotakin näkymätöntä. Ja -sitten hän laski käsivartensa alas ja katsahti toisesta herrasmiehestä -toiseen. Professori ei sitä silloin tullut ajatelleeksi, mutta muisti -jälkeenpäin, että sitä omituista etäisyyttä, mistä tyttö oli katsellut -ihmisiä, ikäänkuin toisesta maailmasta, ei enää ollut havaittavissa. - -"Olen kovin pahoillani", virkkoi tämä. "On jo myöhäistä. Nyt olen vain -nainen!" - -Ja rouva Marigoldin aivoissa kypsyy yhä ajatuksia. - - - - -VII. Johdanto. - - -Ja nyt seuraa johdanto. Se olisi tietysti pitänyt kirjoittaa -ensimäiseksi, mutta kukaan ei sitä oikein tiennyt ennenkuin vasta -lopussa. Sen kertoi kommodori Raffletonille eräs ranskalainen -toveri, joka rauhan aikana oli ollut taidemaalari ja seurustellut -hengenheimolaistensa kanssa; varsinkin oli hän liikkunut niiden -parissa, jotka haltioituivat muinaisen Bretagnen laajoja taivaanrantoja -katsellessaan ja sen taruntäyttämistä rotkoista. Myöhemmin kommodori -kertoi tarinan professorille, ja professorin ainoa vaatimus oli, -ettei sitä ainakaan toistaiseksi juteltaisi tohtorille. Tohtori näet -saisi siitä vain vahvistuksen omille ahtaille, järjen aitaamille -mielipiteilleen, kun se sitävastoin professorille epäämättömästi -varmisti tämän kertomuksen ehdottoman totuuden. - - * * * * * - -Se alkoi Herran vuonna tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäkahdeksan -erittäin kolkkona iltana myöhään helmikuussa -- "myrskyisenä talviyönä", -sanoisi jonkun romaanin kirjoittaja. Tapahtui, että madame Lavigne, -joka asui yksinäisessä mökissä Aven-a-Christin alhokylää ympäröivän -nummen syrjässä, sukkaa kutoessaan -- sillä hän eli sukankutomisella -- -luuli kuulevansa askeleita ulkoa ja naputuksen oveltaan. Hän karkoitti -ajatuksen, sillä kukapa kulkisi niin myöhään tiettömillä tienoilla? -Mutta muutamaa minuuttia myöhemmin kolkutus kuului uudestaan, ja ottaen -kynttilän käteensä madame Lavigne meni katsomaan, kuka siellä oli. Kun -hän nosti ovensäpin, puhalsi tuulenpuuska samassa silmänräpäyksessä -kynttilän sammuksiin, eikä madame Lavigne voinut nähdä ketään. -Hän kutsui, mutta ei kuulunut vastausta. Hän oli sulkemaisillaan -oven jälleen, kun hän eroitti heikon äänen. Se ei oikeastaan ollut -huudahdus. Tuntui kuin joku, jota hän ei voinut nähdä, olisi mitä -vienoimmalla äänellä virkkanut jotakin, mitä hän ei ymmärtänyt. - -Madame Lavigne teki ristinmerkin, hymisi rukouksen, ja sitten hän kuuli -äänen jälleen. Se tuntui tulevan aivan hänen jalkojensa juuresta, ja -kun hän hapuili käsillään -- luullen kulkukissan eksyneen mökille, --- hän löysi joltisenkin ison mytyn. Se oli lämmin ja pehmeä, vaikka -tietysti hiukan märkä, ja madame Lavigne vei sen sisään. Suljettuaan -oven ja sytytettyään kynttilän uudestaan, hän laski käärön pöydälle. Ja -sitten hän näki mitä hennoimman pikkulapsen. - -Sellainen tilanne on epäilemättä aina vaikea. Madame Lavigne teki, -mitä useimmat muut hänen asemassaan olisivat tehneet. Hän avasi -käärön ja ottaen pienokaisen helmaansa istuutui samean turvevalkean -eteen miettimään. Lapsi näytti ihmeellisen tyytyväiseltä, ja madame -Lavigne ajatteli, että parasta olisi se riisua ja asettaa vuoteeseen -ja sitten jatkaa kutomista. Aamulla hän neuvottelisi isä Jeanin -kanssa siitä, mitä oli tehtävä. Koskaan hän ei ollut nähnyt sellaisia -hienoja vaatteita. Hän riisui ne yhden erältään, tunnustellen niiden -kudontaa hyväilevin sormin, ja kun hän viimeiseksi oli riisunut pikku -paidan ja hento valkea olento oli alasti hänen edessään, hän hypähti -kiljahtaen ylös ja oli vähällä pudottaa sen lieteen. Sillä merkistä, -jonka jokainen Bretagnen talonpoikaisnainen tuntee, hän näki, että -pienokainen ei ollut ihmislapsi, vaan keijukainen. - -Hänen olisi pitänyt, sen hän hyvin tiesi, avata ovi ja paiskata se ulos -pimeyteen. Useimmat kylän naiset olisivat tehneet niin ja viettäneet -lopun yötä polvillaan. Mutta hänet oli varmaan huolellisesti ja -tarkoituksella valittu lapsen kasvattajaksi. Madame Lavignen mieleen -muistuivat hänen kelpo aviopuolisonsa ja kolme pitkää poikaansa, -jotka kateellinen meri oli häneltä riistänyt toisen toisensa jälkeen. -Tulkoon mitä tuli, mutta hän ei hennonut hyljätä lasta. Oli selvää, -että pienokainen ymmärsi, sillä se hymyili aivan tietoisesti ja kurotti -kätensä koskettamaan madame Lavignen ruskeata, kuihtunutta ihoa ja -herätti ammoin unohtuneitten tunteitten sykähtelyn hänen sydämessään. - -Isä Jean -- hän näkyy olleen suvaitsevainen, lempeä, viisas vanha -kunnon mies -- ei huomannut asiassa mitään pahaa, jos vain madame -Lavignella olisi sellaiseen ylellisyyteen varaa. Ehkä se oli hyvä -haltiatar. Toisi hänelle onnea. Ja varmaa onkin, että rouvan kanojen -kaakatus kuultiin entistä useammin ja että näkyy vähemmän rikkaruohoja -kuin ennen pienessä ryytimaassa, jonka madame Lavigne oli nummen -syrjään raivannut. - -Uutinen tietysti levisi. Madame Lavigne näkyi siitä melkein ylpeilleen. -Mutta naapurit ravistelivat päätänsä, ja lapsi kasvoi yksinäisenä ja -kartettuna. Onneksi mökki oli etäällä muista asunnoista, ja laaja nummi -tarjosi tiheiköissään paljon piilopaikkoja. Isä Jean oli tyttösen -ainoa leikkitoveri. Hänen oli tapana ottaa hänet mukaansa pitkille -vaelluksilleen hajallisessa piirissään, jättäen hänet piikkiherneiden -ja sanajalkojen suojaan niiden yksinäisten maatalojen lähettyville, -joissa hän kävi. - -Hän oli tullut kokemaan, että kaikki äidillisen kirkon ponnistukset -nuhteillaan pakoittaa tämä meren ja nummien saartama lauma luopumaan -pakanallisista taikauskoistaan olivat turhia. Hän antaisi ajan -vaikuttaa. Ehkäpä myöhemmin ilmaantuisi tilaisuus sijoittaa lapsi -johonkin luostariin, missä se oppisi unhoittamaan ja kasvaisi hyväksi -katolilaiseksi. Sillävälin oli pientä, yksinäistä olentoa säälien -vaalittava. Ehkäpä ei yksinomaan sen itsensä tähden, tuon herttaisen, -hellän, omituisen viisaan pikkuolennon, jollaiselta se isä Jeanista -näytti. Puiden siimeksessä ja nauttien yhdessä lempeäsilmäisten lehmien -kanssa lämmintä suojaa hänen tapansa oli opettaa tyttöstä omasta -pienestä tietovarastostaan. Tuon tuostakin tämä hämmästytti häntä -jollakin vaistomaisella näkemyksellä, jollakin omituista kypsyyttä -todistavalla huomautuksella. Tuntui siltä kuin hän olisi tietänyt -kaiken tuon jo kauan sitten. Isä Jean vilkaisi häneen silloin vaivihkaa -pörröisten kulmiensa alta ja vaikeni. Kummallista oli myöskin, että -kedon ja metsän villit elukat eivät näkyneet tyttöä arastelevan. -Palatessaan paikalle, mihin oli jättänyt tyttösen kätköön, pastori -toisinaan pysähtyi ihmetellen, kenelle tämä haasteli, ja kun hän sitten -astui lähemmäksi, kuuli hän pienten jalkojen poishiipimistä tai lentoon -säikäytettyjen siipien suhinaa. - -Näytti mahdottomalta vieroittaa tyttöä keijukaistavoistansa. Usein, kun -kunnon vanhus lyhtyineen ja tukeva tammisauva kädessään iltamyöhällä -palasi jostakin armeliaisuustyöstä, hän pysähtyi kuuntelemaan ohi -harhailevaa ääntä. Hän ei päässyt koskaan kyllin lähelle eroittaakseen -sanoja ja ääni oli hänelle outo, vaikka hän tiesi, ettei se voinut olla -kenenkään muun. Madame Lavigne kohautteli olkapäitänsä. Mitä hän sille -voi? Ei suinkaan hän vastustaisi "lasta", jos salvoista ja teljistä -mitään apua olisikaan. - -Isä Jean alistui epätoivoisena. Eikä hänkään ollut halukas liian -usein kieltämään ja torumaan. Ehkä nuo viekkaat, hellät elkeet olivat -kutoneet verkkonsa vanhan, lapsellisen herrasmiehen sydämen ympärille, -tehden hänetkin hiukan araksi. Tai ehkä oli muita viehäkkeitä! Sillä -madame Lavigne ei koskaan sallinut tytön tehdä muuta kuin kaikkein -keveintä työtä. - -Isä Jean tahtoi opettaa häntä lukemaan. Ja niin nopeasti hän oppi, että -pastorista näytti kuin olisi hänen jo ennen täytynyt osata, vaikkei -ollut osaavinaan. Mutta vanhus sai palkkansa katsellessaan sitä iloa, -millä tyttö ahmi varsinkin niitä omituisesti painettuja romansseja ja -historiallisia teoksia, joita hän toi mukanaan harvoilta matkoiltaan -etäiseen kaupunkiin. - -Tytön ollessa noin kolmentoistavuotias saapui paikalle Pariisin naisia -ja herroja. Tietysti he eivät olleet oikeata herrasväkeä. Vain pieni -parvi taiteilijoita uusia aiheita hakemassa. He olivat tutkineet -rannikon ja puuhökkelit ahtaiden kujien varsilla, ja eräs heistä -oli ehdottanut retkeilyä yksinäiseen, tuntemattomaan sisämaahan. -He tapasivat tytön istumassa harmaalla sammaltuneella kivellä ja -lukemassa vanhanaikaiselta näyttävää kirjaa. Vieraiden tullessa hän oli -noussut ja niiannut heille. Hän ei koskaan peljännyt. Hän itse herätti -pelkoa. Usein näki lasten pakenevan häntä, ja tunsi mielensä hiukan -surulliseksi. Mutta eihän sitä voinut auttaa. Hän oli keijukainen. -Hän ei olisi tehnyt heille mitään pahaa, mutta sitä ei voinut odottaa -heidän ymmärtävän. Tuotti hauskaa vaihtelua tavata ihmisolentoja, jotka -eivät kirkaisseet eivätkä kiireellisesti lukeneet isämeitäänsä, vaan -sensijaan vastasivat hänen hymyynsä. - -He kysyivät häneltä, missä hän asui, ja hän näytti sen heille. -He päättivät jäädä Aven-a-Christiin ja eräs naisista oli kyllin -rohkea tyttöä suutelemaankin. Nauraen ja rupatellen he kävelivät -kaikki mäenrinnettä alas. Mökille päästyään he tapasivat madame -Lavignen puutarhassaan työskentelemässä. Tämä pesi kätensä kaikesta -edesvastuusta. Suzanne sai ratkaista asian. He näkyivät haluavan -maalata hänet istumassa sillä harmaalla kivellä, missä olivat hänet -tavanneet. Johan pelkkä ystävällisyys vaati heidän pyyntöönsä -suostumaan, ja niinpä hän seuraavana aamuna oli siellä heitä -odottamassa. He antoivat hänelle viiden frangin hopeakolikon. Madame -Lavigne epäröi sitä käsitellä, mutta isä Jean vakuutti sen olevan -hyvää tasavaltalaista rahaa; ja päivien täten kuluessa kävi madame -Lavignen musta sukka yhä raskaammaksi, kun hän sen joka ilta ripusti -uunin kulmalle. - -Se naishenkilö, joka ensiksi oli häntä suudellut, keksi kuka hän oli. -Kaikki he olivat alusta pitäen arvanneet hänet keijukaiseksi ja että -"Suzanne" ei voinut olla hänen oikea nimensä. He saivat sen selville -Bonnetin _Heptameronista_ eli seitsenpäiväisestä kertomuksesta, jossa -puhutaan Bretagnen urhoollisen ja mahtavan Ryence-kuninkaan lukuisista -seikkailuista; -- teoksen oli joku heistä keksinyt kirjakojusta -Quai aux Fleursin varrelta ja tuonut mukanaan. Siinä kerrottiin -juurtajaksain Valkoisista Naisista, ja siinä oli tämä tyttökin -kuvailtuna. Asiasta ei voinut erehtyä: siro, tuulen huojuttamaa raitaa -muistuttava vartalo; valkoiset jalat, joiden askelten keveä kosketus ei -varistanut kastehelmiä ruohosta; syvien tunturijärvien lailla päilyvät -sinisilmät; kultakutrit, joiden välkettä auringon säteet kadehtivat. - -Kaikki tämä oli päivänselvää. Hän oli Malvina, Bretagnen Valkoisten -Naisten kuningattaren Harbundian entinen suosikki. Syistä, joiden -tarkemman mainitsemisen kohteliaisuus kielsi, hän oli tuomittu -vaeltajaksi, kenenkään tietämättä, mihin hän oli joutunut. Mutta nyt -hänen päähänsä oli pistänyt ilmestyä uudestaan, pienenä bretagnelaisena -talonpoikaistyttönä, lähellä menneen maineensa näyttämöä. Vieraat -polvistuivat hänen eteensä, osoittaen hänelle palvelevaa kunnioitusta, -ja kaikki naiset suutelivat häntä. Seurueen herrasmiehet luulivat -heidänkin vuoronsa tulevan. Mutta se ei koskaan tullut. Heidän oma -kainoutensa ei ollut esteenä, se tunnustus on heille annettava. Oli -kuin joku nuori kuningatar, joka oli elänyt maanpaossa muukalaisten -parissa, olisi äkkiä tiellään tavannut pienen joukkueen uskollisia -alamaisiaan, ja nämä olivat hänet tunteneet. Aiotun kisailun ja naurun -asemasta he siis jäivät seisomaan avopäin, eikä ketään haluttanut -ensimäiseksi puhua. - -Tyttö rauhoitti heidät -- tai ainakin yritti sitä -- armollisella -kädenliikkeellä. Mutta hän suostutti heidät kaikki pitämään asian -salassa. Ja näin pois lähetettyinä he näkyivät palanneen kylään -ihmeellisen selväpäisenä joukkona, tuntien kaikkia niitä vaikutelmia, -joita saavat rehdit, vaatimattomat ihmiset ensi kertaa nähdessään -vilahduksen ylhäisestä seurasta. - -He palasivat jälleen seuraavana vuonna -- ainakin muutamat heistä --- tuoden mukanaan puvun, joka oli paremmin Malvinan arvoinen. Sen -valmistamisessa oli jäljitelty niin tarkoin kuin Pariisissa kyettiin -munkki Bonnetin kuvailemaa alkuperäistä pukua, jonka noitahämähäkki -Karai oli yhtenä ainoana yönä kutonut kuunvalosta. Malvina otti -sen vastaan sievästi kiittäen ja oli ilmeisesti mielissään, kun -näki itsensä jälleen sopivissa ja asianmukaisissa pukimissa. Se -talletettiin harvinaisia tilaisuuksia varten kätköön, jonka vain -Malvina tiesi. Mutta kun nainen, joka oli häntä ensiksi suudellut ja -jonka erikoisalana olivat keijukaiset, sitä pyysi, niin Malvina suostui -käyttämään tätä uutta pukuansa muotokuvaansa maalattaessa. Tämä kuva -on vielä nähtävänä Nantesin kaunotaiteiden museon bretagnelaisessa -osastossa. Se esittää hänet seisomassa suorana kuin nuoli, pienenä, -yksinäisenä olentona puuttoman nummen keskellä. Hameen sanotaan olevan -maalattu hyvin ihmeellisesti. "Bretagnen Malvina" on taulun nimenä, ja -sen vuosiluku on yhdeksäntoistasataakolmetoista. - - * * * * * - -Seuraavana vuonna Malvina ei ollut enää siellä. Ryhmyiset kätensä -ristissä oli madame Lavigne höpissyt viimeisen _paternosterinsa_. -Isä Jean oli kehoittanut neitosta menemään luostariin. Mutta ensi -kertaa oli tämä asettunut suoraan vastarintaan. Joku haave näkyi -vallanneen lapsen pään. Se oli ilmeisesti yhteydessä laajan, puuttoman -nummen kanssa, joka kohosi etelään päin sen huippua seppelöivää -kuningas Taramisin ikivanhaa hautapatsasta kohti. Hyväluontoinen -pastori myöntyi kuten tavallista. Olivathan nyt madame Lavignen -pienet säästöt käytettävissä. Suzannen tarpeet eivät olleet suuret. -Välttämättömimmistä pikkuostoksista saattoi isä Jean itse huolehtia. -Talven tullen hän ottaisi asian uudestaan puheeksi ja silloin aivan -päättäväisesti. Juuri nyt oli kesäiltojen aika, jolloin Suzanne -mielellään samoili. Hänelläkö vaaraa? Ei ollut nuorukaista kymmenien -penikulmien päässä, joka ei olisi kirkkaalla päivälläkin juossut -neljännestunnin matkaa välttääkseen kulkemasta tuon mökin ohi, siinä -kun se kyyhötti rantamalle kallistuvan nummen syrjässä! - -Mutta voimme otaksua, että keijukainenkin saattaa tuntea yksinäisyyden -ikävää. Varsinkin karkoitettu keijukainen, joka ikäänkuin riippuu -maan ja taivaan välillä ja tiesi kuolevaisia impiä suudeltavan ja -kosiskeltavan; hänen omat toverinsa sitävastoin häntä pakenivat ja -välttivät. Ehkä hänen päähänsä pälkähti, että näiden pitkien vuosien -jälkeen nämä antaisivat hänelle anteeksi. Täällä oli tarun mukaan -vieläkin niiden yhtymäpaikka, varsinkin keskikesän öinä. Harvinaista -oli nykyisin, että ihmissilmät näkivät vilahduksen niiden välkkyvistä -hameista. Mutta korkealla puuttomalla nummella saattoi vielä kuulla -"Lähteen neidon" soiton mukaan tanssivien jalkojen poljennan, jos oli -kyllin rohkea sinne uskaltautumaan. Jos hän etsisi heitä vienosti -kutsuen, eivätköhän he ilmestyisi hänelle ja jälleen ottaisi häntä -pyörivään piiriinsä? Meillä on syytä olettaa, että kuutamoviitta lisäsi -hänen toiveitaan. Filosofia myöntää, että tietoisuus aistikkaasta -puvusta antaa luottamusta. - -Elleivät ne kaikki olleet kadonneet -- elleivät ne kuolevaisen -miehen kolmasti huulille suutelemina olleet muuttuneet naisiksi? -Tämä näkyi olleen mahdollisuus, mihin jokaisen keijukaisen täytyi -olla valmistautunut. Jos hän nimittäin sen salli. Ellei, niin se -tuotti turman rohkealla kuolevaiselle. Mutta jos tämä saavutti -suosion sinipiian silmissä! Jo hänen kosintansa todisti, että hän oli -rohkea. Jos hän sen lisäksi oli kaunis, jos hänen käytöksensä osoitti -ystävällisyyttä ja luonteenlujuutta ja hänen silmänsä kiehtoivat? -Historia todistaa, että sellaisista unelmista varmaan Valkoiset -Naisetkin toisinaan haaveilivat, ja kaiketi varsinkin keskikesän öinä -kuun ollessa täysimmillään. Sellaisena yönä oli sir Gerylon suudelmalla -herättänyt Malvinan sisaren Sighilen. Todellisen valkonaisen täytyi -aina uskaltaa katsoa kohtaloansa suoraan silmiin. - -Näin oli varmaankin käynyt Malvinalle. Jotkut kertoilivat isä Jeanille, -että hänen kosijansa oli saapunut siivekkäiden hevosten vetämissä -vaunuissa, joiden jymy oli herättänyt monet alhaalla nukkuvista -asukkaista. Toiset taasen väittivät tämän tulleen ison linnun hahmossa. -Isä Jean oli itsekin kuullut outoja ääniä, ja varmaa oli, että Suzanne -oli kadonnut. - -Isä Jean kuuli vielä toisen tulkinnan muutamia viikkoja myöhemmin -eräältä englantilaiselta insinööriupseerilta, joka oli ajanut -polkupyörällä lähimmältä asemalta ja saapunut kuumana ja hirveästi -janoissaan. Ja luvaten ensi tilassa käydä Suzannea tervehtimässä isä -Jean oli sen uskonut. Mutta useimmista hänen seurakuntalaisistaan -kuulosti kertomus sekavalta, mahdottomalta, totuuden peittämiseksi -keksityltä lörpötykseltä. - - * * * * * - -Näin loppuu kertomukseni -- tai oikeastaan kertomus, jonka olen -sommitellut kokoon käytettävissäni olevista ristiriitaisista -tiedoista. Miten sen ymmärtänettekin, selittelettekö sen tohtorin -tavoin olemattomiin vai uskotteko kuten professori Littlecherry, -lainoppinut ja kuninkaallisen yhdistyksen jäsen, että maailma ei -vielä ole kokonaan tutkittu ja kartoitettu, tosiasiaksi jää ainakin, -että Bretagnen Malvina on hävinnyt. Nuoremmalle rouva Raffletonille, -joka kuuntelee Sussexin rantahietikoilla kumeita etäisiä ääniä, -jotka saavat hänen sydämensä pamppailemaan, ja hyvin hermostuneesti -vilkuilee sähkösanomapoikia, on jo koitunut muutamia hänen uudesta -naissukuisuudestaan johtuvia hankaluuksia. Ja silti voi noihin -omituisen syviin silmiin katsahtaessaan huomata, ettei hän nyt tahtoisi -muuttaa mitään itsessänsä, ei edes, vaikka siihen kykenisikin. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KEIJUKAINEN *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66739-0.zip b/old/66739-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a461b9e..0000000 --- a/old/66739-0.zip +++ /dev/null |