diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66158-0.txt | 2815 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66158-0.zip | bin | 56021 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2815 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5a5ca96 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66158 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66158) diff --git a/old/66158-0.txt b/old/66158-0.txt deleted file mode 100644 index 4bc5f5d..0000000 --- a/old/66158-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2815 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Kultarannan impi, by Hilda Huntuvuori - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Kultarannan impi - Historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta - -Author: Hilda Huntuvuori - -Release Date: August 28, 2021 [eBook #66158] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tuula Temonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTARANNAN IMPI *** - - - - - -KULTARANNAN IMPI - -Historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta - - -Kirj. - -HILDA HUNTUVUORI - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö otava, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - -Vartiotulella. -Koroisten markkinat. -Yönkulkijat. -Kultarannassa. -Syys-ilta Kultarannassa. -Kulkijan sydän. -Kuusien alla. -Rusko. -Kiovassa. -Talvi Gårdarikessä. -Perunin juhlassa. -Retki Miklagårdiin. -Pakomatkalla. -Viestejä. -Suomen sankarit. -Kulkija saapuu. -Hirvo. -Kulkijan kertomus. -Vainolaisiako? -Kulkijan lähtö. -Hirvon luona. -Matkalla. -Kevät-ilta. - - - - -VARTIOTULELLA. - - -Uisko oli pieni ja soma. Se näytti aivan tanssivan aalloilla, kun kaksi -miestä voimakkaasti souti kohti Aurajoen suulahtea. Tuossa jo laskivat -Vartiovuoren juurelle rantakoivujen alle. - -Hirvo, nuorempi miehistä, nousi nopeasti vuorelle toisen jäädessä -veneen luo askaroimaan. Vuorella kokoili Hirvo oksia ja risuja, iski -tuluksilla valkeata ja aikoi virittää hyvän kokon. Mutta kun kokko -ei ottanutkaan syttyäkseen, huusi hän toverilleen vuoren juurelle: -"Katsoppa, Tuuri, eikö uiskossa ole mitään kuivaa sälöä, en saa kokkoa -syttymään!" - -Hidas Tuuri oli juuri saanut eväskontin selkäänsä ja astunut muutamia -askeleita. Nyt hän palaa veneen luo ja tarkastelee sitä sisältä ja -päältä. Ei löydy mitään. Mutta kas, vierellä on mahtava tervaskanto. -Tuuri riisuu kontin, kopeloi vyöltään kirveen ja alkaa taiten veistää -tervaslastuja. Sitten hän kokoo jok'ikisen lastun, sitoo miettien -konttinsa ja lähtee läpi rantanäreikön ylös vuorelle. Kun hän vihdoin -sinne pääsi, roihusi kalliolla jo komea kokko. Hirvo viskasi nauraen -Tuurin lastut tuleen ja sanoi: "Kylläpä saisivat nyt merenkulkijat -merkkitulta vuottaa, jos sinun lastuistasi sytyttäisin." - -Tuuri ei vastanut mitään, riisui vain konttinsa ja istuutui -kivelle kokon luo. Mutta Hirvo jatkoi leikkiään: "Kertovat sinun -naimahommissakin aina myöhästyneen ja siksi jääneen ilman eukkoa." - -Tuuri kohenteli tulta. - -"Et taida enään koko eukon ottamista ajatellakaan. Mutta nuorihan olet -vielä, vain muutamaa vuotta minua vanhempi. Pidä sitten vain kiirettä, -kun alotat!" - -Jopa viimeinkin ärähti Tuuri: "On sitä miehellä muutakin ajateltavaa. -Luuletkos kaikki kaltaisiksesi! Sinun päässäsi pyörii aina vain -Kultarannan Impi ja taas Kultarannan Impi, mutta kas, se lintu ei lie -otettavissasi, vaikka et hidastelekaan. Niin, niin." - -Kultarannan Impin mainitseminen toi veret Hirvon poskille ja hän muutti -heti puheenaihetta. - -"Koroisten markkinoista pitäisi nyt tulla niin suuret, ettei sellaisia -ikinä ole nähty näillä Suomen mailla", virkkoi hän. - -"Niin, niin kerrotaan." - -"Huomenna saapuu tänne suuri joukko pohjolan kuninkaita ja sankareita. -Rurikin poika Igor on kuulema jo muutaman päivän ollut sukulaistensa -luona saaristossa. Komea oli hänen seurueensa ollut, mutta suuri on -hänen valtakuntansakin Gårdarike. Sanotaan, että Igorilla olisi jotain -suuria aikeita mielessä ja siksi hän on kutsunut tänne kaikki pohjan -kuninkaat. Saammepa huomenna nähdä komeutta Koroisten niemellä." - -"Niin, niin saamme." - -"Markkinat ovat vasta ylihuomenna, mutta monta kauppa-uiskoa näkyi jo -Ruissalon rannassa. Onko sinulla, Tuuri, nyt paljon myötäviä?" - -"Eipä paljon. Muutama kihtelys oravan nahkoja ja vähän muita turkiksia." - -"Mutta mitenkä kummassa sinulla on oravan nahkoja näin syksypuolen -markkinoille. Mikset niitä myönyt jo keväällä?" - -"Niin tuota, tulin markkinoille vähän myöhään. Parhaat ostajat olivat -lähteneet, enkä -- tuota -- myönyt polkuhinnasta nahkojani." - -Hirvoa nauratti kovasti tämä Tuurin yksitoikkoinen tunnustus -myöhästymisestään. Mutta kun hän ei tahtonut enään ärtyisää toveriaan -kiusottaa, virkkoi hän: "Pane maata, Tuuri! Minä valvon iltayön tässä -vartiotulella." - -Tuuri haki metsästä pehmeitä havuja, teki kokon luo tilan ja oli pian -unen mailla. - -Syys-ilta pimenee yhä. Aurajoen suulahden pinnalle nousi kevyt -usva. Pian se alkaa kohota. Nyt se jo täyttää koko Vartiovuoren ja -Aningaistenmäen välin. Hirvo katselee merelle. Saaret yhä tummuvat. -Jo hukkuvat yöhön ja usvaan. Tuntui kummallisen kolkolta, melkein -kaamealta. Ikimetsäkin ympärillä huminoi niin omituisesti, se oli kai -henkien havinaa. Jospa edes linnut laulaisivat. Eivät laula. Noh, tuo -oli suden ulvahdus. Se kuului hyvin kaukaa. Lienenkö luonnon lumoissa, -tuumi Hirvo. - -Vaan siinäpä jo unohtui yön kolkkous. Hirvo katselee hiilosta, mutta -toinen kuva täyttää mielen. Kuka voisikaan unohtaa eilistä iltaa -Kultarannassa. Niin, nyt hän sen melkein jo tiesi. Impi piti hänestä, -vaikka hän olikin vain köyhän kalamiehen poika Kultarannan alueelta. --- Hirvo oli nuori ja tavattoman kaunis. Ah, hän tiesi sen itse. Tytöt -häneen ihastuivat, se on totta se. Mutta että tuo jäykkä Impikin -tuntui lämpenevän, se on jo sentään jotakin, Impi, joka oli lähettänyt -monet meren takaakin tulleet kosijat pois. Miten Impi sanoikaan eilen -illalla. Ah näin: "Kunpa läksisit, Hirvo, mainetöille ja saisit urhon -nimen, ehkäpä isäni sitten katselisi sinua suopeimmin silmin." Niin, -näin hän sanoi, näin. Ja mitä hän sillä tarkoitti. Tietysti, että -sitten saan mennä kosimaan. Oi, tuo Impi on oikea aarre, hiljainen, -totinen, ei muitten kaltainen ja vielä ainoa lapsi. Koko Luonnon saaren -hän kerran perii ja nuo Kultarannan kuulut rikkaudet. -- Ja sitten -ne saa Hirvo, Kultarannan tuleva isäntä. Silloin on Hirvollakin omat -uiskot, omat miehet ja matkoja tehdään. -- -- Jos Igor vain on tullut -tänne, kuten kerrotaan, hankkimaan miehiä suurta retkeään varten, -silloin on Hirvo ensimäinen, joka lähtee. Sitten hän palaa urhona, ja -vanha Luonto ei kiellä häneltä tytärtään. -- -- -- - -Aamuyön valvoi Tuuri Hirvon unelmoidessa tulevasta mahtavuudestaan -Kultarannan sankarina. Mutta Tuuri kohenteli tulta ja mietti, miten -paljon hän nyt saa nahoistaan markkinoilla. Ostaa sitten suolaa ja -vähän kangasta äidille tulijaisiksi ja soljen sille toiselle. Miten -iloiseksi vanha äiti tuleekaan -- ja se toinen, jota ei saa kotiin -tuoda, äiti ei anna. -- -- Pieni on pirtti, mutta kaunis on kaskimaa, -ja kiltti on Kellokas. -- -- -- - -Aamu sarastaa. Valkopurjeita näkyy kymmenittäin merellä. -Kuningas-uiskoko tuo tuolla, kultakokka, monisouto! - - - - -KOROISTEN MARKKINAT. - - -Voi sitä ihmispaljoutta, joka saapui, jo ensimäisenä päivänä Koroisiin! -Yhä komeampia lohikäärmelaivoja, yhä loistavampia sankarijoukkoja. -Taisivat kaikki kauppiaatkin tulla jo täksi päiväksi. Ainakin oli -koko Aurajoen suulahti täynnä Koroisiin pyrkiviä kauppalaivoja. -Vaan tuossapa tuli tuimasti uisko, jonka komeudella ei vertaa: -purppurapurjeet hohtivat ja kultainen lohikäärmeenkita oli ammollaan -kuin nielläkseen kaikki vastustajat. Uisko laski rantaan ja maihin -hyppäsi ensimäisenä tummaparta Igor Rurikinpoika, Gårdariken ruhtinas. -Hänen turkisviittansa oli levällään ja sen alta näkyi silkkipaita, -kultakirjainen, loistava vyö ja komea miekka. Moni päällikkö riensi -vastaan. Siinä tervehdittiin, juteltiin. - -Kohta kuitenkin rientää Igor seurueineen käräjäkentälle, nousee kivelle -ja alkaa kuuluvalla äänellä puhua noille sadoille sankareille, jotka -täyttivät käräjäkentän: "Olen Gårdariken ruhtinas Igor Rurikinpoika. -Isäni tunsitte kaikki, hänhän lähti täältä satojen saarien maasta -itään uutta seutua hallitsemaan. Ja äärettömän suuri ja rikas on tuo -hallitsemani maa. Näkisittepä vain sen verojen määrän, jonka vuosittain -saan: hunajata, vahaa, orjia loppumattomiin! Ja se tavara menee hyvin -kaupaksi Miklagårdissa, tuossa suuressa kartanossa, jonne kaikki katoo -kuin pisara mereen. Niin, Miklagård voi ostaa vaikka koko pohjolan -tuotteet ja maksaa hyvin, Miklagårdin rikkaudella ei ole määrää. Mutta -kas, sen keisarit ovat itsepäisiä, eivät tahdo antaa pohjanmiehille -niitä kauppaetuja, jotka heille vanhastaan kuuluvat. Siksi täytyy -keisaria pakottaa siihen. Miklagårdia vastaan on tehtävä sotaretki ja -hankittava kauppaedut sellaiset, ettei niille vertaa. Sellaisen retken -teki kasvatusisäni Oleg. Kaikkihan olette kuulleet tuosta mainiosta -matkasta, kun hän panetti pyörät pursien alle, nostatti purjeet ja -laski halki kenttien Miklagårdin muurien edustalle. Ja mitkä rikkaudet -ja edut hän sieltä saikaan! -- Nyt on syksy, ja ensi keväänä, kun -Dnjeprin koskissa vesi korkeimmillaan kuohuu, laskee Igor Rurikinpoika -kohti Miklagårdia. Kuka tahtoo seurata minua tälle matkalle? Hyvän -maksan palkan, ja kaksikolmannesta saa kukin pitää voittamistaan -rikkauksista. -- Nyt syksyllä on jo tultava luokseni, keväällä ette -ennätä, sillä niin aikaseen lähdetään Kiovasta. Tullessani poikkesin -Osmalassa, ja osa Karjalan miehiäkin lähtee mukaan." - -"Elikö vanha Osma vielä?" kysyi joku miesjoukosta. - -"Elipä kyllä, mutta ihan valkoparta hän oli ja hirveän vanha hän -kai onkin, mutta kahta kieltä hän puhui yhtä hyvin kuin te täällä -rannikolla. Eipä ole ukko unohtanut, mitä nuorena oppi Hålagalannissa." - -"No, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mutta ei kai Osma -ollut myötämielinen matkallesi, hänhän aina vastusti tällaisia -retkiä. Muistan sen hyvin niiltä ajoilta, kun vielä olin isäni luona -Karjalassa, ennenkuin tulin tänne Suomeen." Näin puhui Sarvi, Halikon -sankari. - -"Ei niin Osma luvannut apua, mutta Pelkosen ja Äyrämön miehiä lähtee -retkelle. Odottavat valmiina paluutani. Totta kai nyt täältäkin saan -urhoja mukaani." - -"Totta kai, totta kai", kuului joka puolelta ja miehiä alkoi tulla -Igorin luo. Siinä kaksi nuorukaista tunkihe tuimasti muita ja -pääsivätkin ensimäisiksi perille. - -"Me tulemme miehinemme kanssasi", sanoi toinen nuorukainen ylpeästi. - -"Vai on noilla poikasilla jo omia miehiä ja siis jo omat purretkin", -puheli Igor. "Ketä olette?" - -"Jos vielä kerrankin sanot kuningas Eerik Verikirveen poikia -poikasiksi, niin saat tuntea miekkani pureman." - -"Aha, sen jo kuulee, että olette Norjan Eerikin poikia. Hurjasti -tappeli isänne läntisen meren rantamilla, vaikka olikin menettänyt -Norjan. Urhoollisia poikia! Hyvä, hyvä! Elääkö äitinne Gunhild vielä?" - -"Elääpä kyllä, ja hänen luoksensa jäivät nuorimmat veljemme." - -Jo saapuu toisia, piti keskeyttää juttelu. Siinä tuli Björn Svitjodista -ja toi terveiset kuninkaaltaan, joka ei joutunut niin pitkälle -matkalle. Mutta hänpä, Björn, oli vapaa lähtemään, palkasta vain vielä -tiedusti. No, riittävä tuo oli, ja Björn antoi Igorille puukapulan, -johon oli veistänyt omat merkkinsä, vakuudeksi, että hän nyt oli Igorin -mies. Samallaisia puupalasia antoivat Igorille muutkin. - -"No jopa nyt jotakin, oikeinko eestitkin lähtevät mukaan", puheli -Igor, kun kuningas Keso ja Sakkalan sankari miehineen ilmoittautuivat -lähtevien joukkoon. - -Ennättivätpä vihdoin jo Suomenkin kuninkaat ja sankarit ajatella -asiansa loppuun. Ja monet ilmoittivatkin lähtevänsä mukaan. Siinä -Teljon kuningas, kymmenet saarien päälliköt, leveäharteinen Kyrönmaan -kuningas, Kauko, kulkijakuningas ja monet muut olivat lähdössä. --- Miettivä Halikon Sarvi ja Kultarannan vanha Luonto sanoivat -ajattelevansa asiaa vielä huomiseen. Viimeiseksi ilmoittautui suuri -joukko yksityisiä miehiä suoraan Igorin seurueeseen, ja näitten -joukossa oli Hirvokin. - -Igor oli sangen tyytyväinen tuloksiin. Mietteissään hän katseli -miesjoukkoa ja virkkoi viimein: "Yhtä minä vain ihmettelen, missä -on vanha Väinävalta, kuninkaista suurin? En ole nähnyt häntä Suomen -miesten joukossa." - -Syntyi hetken hiljaisuus. Moni muukin oli kaivannut viisasta -Väinävaltaa. - -Kohta kuitenkin astui hartiakas Kyrönmaan kuningas vähän lähemmäksi ja -hänen suupielissään karehti hymy, kun hän alkoi kertoa: "Tullessani -tänne, näin suurella selällä Ahvenan pohjoispuolella purren. Luulimme -sitä ensin vainolaivaksi, mutta kun huomasimme, että sillä oli purppura -purje, laskimme lähemmäksi. Ja ajatelkaas! Väinävalta istui komeissa -pukimissa uiskon kokassa, polvillaan kantele, jota hän uneksien -näppäili. Tiedustelimme, minne matka? Ensin ukko vähän kierteli, mutta -lopulta hän tunnusti, että oli kosiomatkalla Kainuun." - -Kaikki purskahtivat nauramaan tämän kuullessaan, ja Luonto virkkoi: -"Voi sitä Väinävaltaa! Viisas on mies, mutta noissa naimispuuhissaan -hän aina hupsuttelee." - -Mutta Igor ajatteli vain matkaansa ja sanoi: "Lähetin sanan Vikenin -miehille kuten tröndeillekin, enkä ole nähnyt sieltä ainoatakaan -miestä." - -Nytpä joutuivat Eerik Verikirveen pojat kuohuksiin: "Minnekä he -nyt joutuisivat, kun saivat Håkonin hallitsijakseen. Sanovat häntä -parhaaksi kuninkaakseen ja ovatkin ottaneet hänelle lisänimen: Hyvä. -Mutta sanoppa, Igor, kenelle kuuluu Norja? Mekö sen omistamme, jotka -olemme Norjan laillisen kuninkaan Eerikin poikia, vaiko Håkon, tuo -paadella syntynyt palkkapiian poika?" - -"Teille se tietysti kuuluu ja te sen vielä kerran omistattekin. Sen -näen jo silmänne iskusta", vastasi Igor. - -"Niin tietysti meille", touhusivat pojat, eivätkä kuulleet, että joku -Suomen mies virkkoi: "Håkon on myöskin Norjan kuninkaan poika." - -Igor aikoi jo lopettaa kokouksen, vaan silloinpa Hedebyn, Voionmaan, -Birkan ja Kurkelan kauppiaat ehdottivat, että otettaisiin päätettäväksi -vielä eräs yhteinen asia, kun kerran koko pohjola oli koolla. Ja -kohta eräs reima voiolainen selitti, miten kovin tärkeätä olisi, että -poltettaisiin merkkitulia vilkkaimpien kulkuväylien varsilla. Siitä -johtuvan suuren hyödyn hän kuvasi vallan loistavalla tavalla. Ja -niin päätettiinkin yksimielisesti, että tästä alkaen palaisivat joka -kesä merkkitulet Hedebystä. Laatokan rantamille asti. Kunkin maan -miehet lupasivat huolehtia omien rantojensa tulista. Niin Voionmaan, -Svitjodin, Ahvenan ja Suomen miehet, niin eestit. Ainoa, mikä tuotti -vaikeutta, oli Suomenlahden pohjoisranta. "Jäämit pelkäävät merta, ei -heistä ole merkkitulien vartijaksi, eikä heitä täällä näykkään", nauroi -joku. Mutta pian päästiin tästäkin pulasta, kun eräs vanha kauppias -selitti, että parempi väylä kulkikin Suomenlahden etelärannalta. Kun -Kumoniemessä vain oli merkkituli, voitiin siitä kulkea Kesoniemelle ja -sieltä eteenpäin Nevan suulle. Niin oli asia päätetty. - -Ja nytpä vasta alkoi ilotouhu. Igor antoi kantaa suuren joukon -puuputinoita ja nahkasäkkejä maalle ja huusi: "Nyt, sankarit, -saatte maistaa Miklagårdin juomaa! Tällaista sitten siellä saamme -loppumattomiin!" - -Voimakas viini alkoi pian vaikuttaa miehiin, jotka eivät olleet -sellaiseen tottuneet. Puhelu kävi kovaääniseksi, toiset jo rähisivät ja -hoilasivat. - -Mutta äkkiä taukosi rähinä, sillä rannalta alkoi kuulua kaunista -soittoa. "Kulkija-Helkky on taas meidän mailla", huudahti moni. Mutta -Igor kuunteli kuin lumottuna harpunsoittoa. "Tuommoista soittajaa ei -ole Gårdarikessä koskaan kuultu", sanoi hän. "Mies hoi, tuleppa tänne!" - -Mutta laulaja ei lähde, soittaa vain. Igor tulistuu ja lähettää pari -miestään noutamaan soittajaa. - -Kohta oli hänen edessään hoikka, kiharapäinen nuorukainen harppuineen. - -"Tuosta saat Gårdariken kauneimman ja kalleimman miekan, jos lähdet -kanssani ja jäät soittajaksi kartanooni." - -"Kulkija-Helkky ei kanna miekkaa, vaan harppua ja huilua", vastasi -nuorukainen tyynesti. - -"No hiis, tuossa on sitten kultarahoja enemmän kuin parhain urhoni -ansaitsee kokonaisessa kesässä." - -"En huoli rahoistasi." - -"Hiitten hirmu, mitä sinä sitten tahdot?" - -"En lähde kanssasi." - -Nyt raivostui Igor: "Vai et lähde! Perkuna vie! Sitokaa miehet tuo ja -viekää laivaan! Sitten nähdään, lähteekö hän!" - -Ympärillä oli jännityksellä seurattu keskustelun kulkua. Mutta kun -Igorin miehet aikoivat käydä käsiksi kulkijaan, juoksi siihen monta -Suomen ja Svitjodin sankaria paljastetut miekat käsissä, ja yksi huusi: -"Jos sormellakin koskette Kulkija-Helkkyyn, niin totisesti oma päänne -ei ole varsin lujassa olkapäitten välissä!" - -Nyt vetivät Igorin miehetkin miekkansa ja epäilemättä olisi syntynyt -hirveä tappelu, ellei Kultarannan vanha Luonto olisi tunkeutunut väliin -ja sanonut: "Kulkija-Helkky on kierrellyt vuosia pohjolan maita ja -ilahuttanut meitä soitollaan ja laulullaan. Kukaan ei ole voinut häntä -paikoillaan pysyttää, mutta kukaan ei myöskään koskaan ole väkivalloin -yrittänyt häntä pidättää. Siispä pankaa miekat pois ja Kulkija -kiertäköön, kuten kiertänyt on. Ja siihen on sinunkin Igor tyydyttävä, -Kulkijaa et saa. Sitäpaitsi, älä unohda, että nyt on kaupparauhan aika." - -Igor oli ennättänyt jo tyyntyä ja hän huomasi mitä vahinkoa tämä -tappelu olisi tuottanut hänen suurille aikeilleen, siksipä hän -mielellään taipui ja jätti soittajan rauhaan. - -Päivä oli vasta puolillaan, ja kauppiaat havaitsivat, miten mainio -myyntitilaisuus nyt oli, kun miehet olivat ostotuulella. Kohta -oli kauppakentällä mitä erilaisimpia tavaroita myytävänä. Tuolla -aseita ja suolaa; täällä kankaita, solkia ja koristeita, varsinkin -lasihelmiä; siellä juomasarvia, kuolaimia ja päitsiä. Olipa rannalla -koko venekuorma mainioita voiolaisia kovasimiakin. Ja kauppa kävi -verrattomasti. Varsinkin aseita ostivat matkalleaikovat. Rahaa ei -näyttänyt paljon olevan, mutta kauppiaat olivat yhtä halukkaita -vaihtamaan tavaroitaan suomalaisten turkiksiin, joita olikin vallan -määrättömästi. - -Muutamien suurien uiskojen luona rannalla oli kovasti hyörinätä. -"Mitähän tuolla lienee?" virkkoi Hirvo Tuurille. He menivät lähemmäksi; -ja ah, siellä oli myytävänä orjia, paljon orjia. Tuossa joukko nuoria -naisia kalpein, pelokkain kasvoin, tuossa muutamia miehiä ja oi, tuolla -itki pikku poika. Hirvo hyppeli huoletonna uiskosta toiseen muitten -mukana, mutta Tuuri kääntyi ja lähti pois, sillä hänestä tuntui niin -vaikealta nähdä näitä orjaraukkoja. Kaiken päivää oli hänen edessään -kuitenkin kaunis lapsen pää, jonka silmistä vieri suuria kyynelhelmiä -ja joka lakkaamatta soperti: "Äiti, äiti." Mistähän oli sekin -ryöstetty! -- -- - -Useimmat yöpyivät veneisiinsä markkinapaikalle, mutta Hirvo lähti -kotiinsa. Huomenna hän lähtee Igorin mukana, oli ainoa tilaisuus sanoa -Kultarannan Impille nyt hyvästi. Hirvon sydän löi aivan kuuluvasti. -Mikä onni, ettei vanha Luonto lähtenyt kotiinsa. -- Mitähän Impi nyt -sanoo, kun saa kuulla, että Hirvo lähtee sankariretkelle, vaikkei -muita Luonnon miehiä lähdekään. Sillä kieltävän vastauksen saa Igor -aamulla, -- Luonto on rauhan mies ja jo niin vanhakin. Eikä hän -rikkauksiakaan enää kaipaa, niitähän hänellä on niin määrättömästi, -että hänen kotirantaansakin on ruvettu kutsumaan Kultarannaksi, vaikka -hänen saartaan tavallisesti sanotaan Luonnoksi tai Luonnonmaaksi. Ja ne -rikkaudet perii kerran Impi, niin Impi. Ja sitten ne saa hän, Hirvo, -sitten kun palaa sankarina, jonka mainetöistä laulaa koko pohjola. - - - - -YÖNKULKIJAT. - - -Hämärtyi jo syksyinen ilta, kun Sarvi ja vanha Luonto astelivat -peräkkäin ylös Kärsämäen rinnettä. Polku kulki sellaisen tiheikön läpi, -että oksat aivan pieksivät kasvoja. Vihdoinkin loppui ylämaa ja Sarvi -virkkoi: "Asuuko se tietäjä kaukanakin?" - -"Kyllä, hyvän matkan päässä. Mutta ennen puoltayötä siellä jo olemme." - -"Sinä uskot siis varmasti tietäjään, Luonto?" - -"Niin uskon. Milloinkaan en ole häneltä huonoa neuvoa saanut. Se vaan -voi sattua, ettei tuo Musta-Peuko sano mitään, ja silloin saa kauniisti -palata kotiinsa, muu ei auta. Mutta jos niinkin kävisi, niin en -sittenkään lähde Igorin mukana. En tiedä, miksi en oikein luota häneen. -Hän kerskui niin paljon ja ajatteles, aikoi Kulkijan viedä väkisin, -Kulkijan, jonka päästä ei kukaan täällä katkaisisi hiuskarvaakaan." - -"Samaa ajattelen minäkin, etten lähde. Muistan nuoruuteni aikoja -Karjalassa, jolloin vanha Osma varotti turhista retkistä." - -"Miten kummassa jouduitkaan sieltä Karjalasta tänne Suomeen?" - -"Niin, se oli silloin nuoruuden hullutusten aikana. Tapasin täällä -Suomen markkinoilla ihmeen ihanan Joensuun tyttären, enkä saanut rauhaa -ennen, kun voitin hänet omakseni. Ja niin tulin Joensuun isännäksi ja -Suomen mieheksi. Sangen onnellisia olivatkin ne viisitoista vuotta, -jotka yhdessä elimme. Nyt on juuri kolme vuotta siitä, kun vaimoni niin -odottamatta kuoli. -- Kuules Luonto -- tuota -- olet kai huomannut, -miten usein olen tänä vuonna vieraillut Kultarannassa. Niin, näes, -sinun kuuluisa Impisi minut sinne on vetänyt. Mitä sanot, antaisitko -hänet minulle vaimoksi? Olenhan kyllä parikymmentä talvea vanhempi -Impiä, mutta mitäs tuosta, vielä olen terve ja voimakas." - -Luonto pysähtyi hämmästyneenä: "Mitä sanotkaan, Sarvi! Etkö muista, -että olen aina luvannut tyttäreni sellaiselle, joka asettuu -Kultarantaan ja ottaa koko saareni, minulla kun ei ole poikaa. Mutta -sinullahan on itselläsi komeat pirtit ja laajat alueet, viet emännän -kotiisi. Ei Sarvi, sinä et sovi, niin kunnon mies kuin oletkin." - -"Ehkäpä kylläkin sovellun. Poikani tulee kohta mieheksi ja ajattelen, -että hän saakoon Joensuun alueet, koska ne kerran olivat hänen äitinsä -omia. Minä tulisin sitten Kultarannan isännäksi." - -"Kas Sarvi, ei sinua suotta sanota viisaaksi! Sepä mainiota! Sinulle -annan tyttäreni, annan ilman lunnaita. Parempaa miestä ei ole näillä -ilmoilla! Mikset ole ennemmin kertonut aikeistasi?" - -"Olen pelännyt, että Impi vastustaisi. Mielihyvällä ei hän vaimokseni -tule." - -"Pyh! Kaikkea puhutkin, vaikka olet jo parrakas mies. Mitä merkitsee -naisen tahto -- ei yhtään mitään! Tuossa on kourani, ja Impi on sinun." - -"Kertovat, että Impi pitäisi Hirvosta." - -"Niin no, kukapa naisväestä ei olisi ihastunut Hirvoon. Onko kauniimpaa -miestä Suomessa nähty! Mutta mitäs hänellä sitten muuta onkaan! -Olisipa edes sankarin poika, mutta köyhän kalamiehen poika. Ei, Hirvo -ei uskalla edes katsettaan kohottaa tytärtäni kohti. Ja sitäpaitsi, -näithän, että hän meni Igorin mieheksi, on siis poissa koko talven ja -seuraavan kesän, jos koskaan palaa. Impi on sinun, saat tulla koska -haluat." - -Sarvi oli tavattoman iloinen. Se vain vähän pisti, että jos ei Impi -tahdokaan. - -Jutellessa olivat miehet tulleet suuren suon rantaan. Nyt alkoi hidas -kulku. Polku kierteli kuivimpia kohtia ja milloin tuli oikein vetelä, -oli siihen kaadettu puita, joita myöten kuljettiin. Kaukana vilahti -valkea ja edellä kulkeva Luonto kuiskasi: "Kotona on Musta-Peuko." - -Vihdoin he saapuivat suosaaren rantaan, ja Luonto virkkoi taas: "Nyt -olemme tietäjän saarella." - -Vaan mitä! Tiheiköstä kuului rytyä ja yht'äkkiä karhu seisoi heidän -edessään takajaloillaan ja sen etukäpälät olivat uhkaavassa asennossa. -Karhun kummallekin puolelle ilmestyi susi. Ne näyttivät rumasti -irvistellen hampaitaan. Sarvea värisytti. Mutta ennenkuin hän ennätti -mitään sanoa, huusi Luonto: "Tietäjä suuri, täällä on ystäväsi Luonto, -huuda vahtisi pois!" - -"Et ole yksin", kuului kolkko ääni kuin maan alta. - -"En. Mukanani on Sarvi Karjalainen, mutta hän on kunnon mies ja tuleva -vävyni. Laske meidät luoksesi!" - -Kuului pari hiljaista vihellystä ja silmänräpäyksessä katosivat sudet -ja karhu. - -Yö oli hämärä ja Sarvesta tuntui kuin hän olisi tullut henkien maahan, -haltijoitten ikuisille asunnoille. Tummana kiertyi suo pienen saaren -ympäri. Ehkäpä se olikin Manalan musta virta ja tietäjä tuolla Kalman -ukko, kolmisormi. Mutta ei, kyllä hän vielä sentään oli elävitten -mailla, kuten Luontokin tuossa edellä. Miekka on tallella ja kova maa -jalkojen alla -- vielä. - -Kavuttiin jyrkkää polkua ylöspäin ja nyt laskeuduttiin taas alas läpi -louhikon. Ja voi ihmettä! Yhtäkkiä on heidän edessään nuotio ja sen -äärellä istuu tietäjä. Kolmella puolella kohoavat hirveät, mustat -kallionlohkareet, jotka näyttävät ulottuvan aina pilviin asti. Neljäs -puoli on vapaana ja siinä seisoo Luonto ystävineen. - -Tietäjä nousee seisomaan. Sarvi säpsähtää, sillä istuallaan näytti -tietäjä mieheltä, mutta seisomaan noustuaan ulottui hän tuskin -tavallista miestä vyötäisille asti. Tietäjän jalat olivat näet -naurettavan lyhyet, kuin sylilapsen. Mutta paksu oli tietäjä ja -pikimusta parta ulottui maahan asti. Ja Sarvi mietti itsekseen: -"Ei ihme, jos tietäjä on saanut nimet Musta ja Peukalo, ne hänelle -todentotta sopivat. Tuo karvainen, koivekas puku vain näyttää niin -hassulta, taitaa olla tuohiakin välissä." - -"Istukaa, tuoss' on kivet", sanoi tietäjä, ja miehet istuivat nuotion -luo. Mutta taaskin Sarvi kummeksi, sillä susi juoksi metsästä ja -heittäytyi tietäjän jalkoihin, karhu pani päänsä hänen polvilleen, ja -kallioitten välistä katseli hirvi suurin silmin vieraita. - -Luonto oli kaikkiin noihin tottunut ja kävi sen tähden kummeksimatta -asiaansa: "Mitä sanot, tietäjä, lähdemmekö Igor Rurikinpojan kanssa -sotaretkelle Miklagårdia vastaan? Miten tuo retki päättyy?" - -Tietäjä sulki silmänsä ja huojutteli hiljaa ruumistaan. Sitten hän -nousi, otti tuohukseen valkeata ja tassutteli lyhyillä jaloilla -luolaansa. Kun hän väistyi uksiaukosta, näkyi koko luola. Ja voi! -Kivien kolossa ja seinien syvennyksissä näkyi ihmisten ja eläinten -pääkalloja sekä kaikenlaisia kummallisia esineitä: sarvipäitä, -pyöreitä, kulmikkaita, kultaisia. Tietäjää ei näkynyt, hän koputteli -sivulla jotain onttoa puuta, siltä ainakin tuntui kumahduksista. Kohta -hän kuitenkin tuli takaisin ja alkoi taas silmät ummessa huojutella -ruumistaan. Vihdoin hän mumisi kuin itsekseen; "Igor Rurikinpoika, -huonosti sulle kävi kolme kesää sitten. Juomakuppina kallosi kiertää, -juomakuppina kallosi kiertää, juomakuppina kallosi kiertää..." - -Muuta ei tietäjä sano. Luonto viittaa Sarvelle, ja he poistuivat -hiljaa. Kerran katsahti Sarvi taakseen. Tietäjä yhä huojutteli. Hirvi -nuoli hänen hartioitaan, ja karhun pää oli polvilla. - -"Emme lähde Igorin mukana", kuiskasi Luonto louhikkoa alas laskeutuessa. - -"Emme", vastasi Sarvi. - -Jo pääsivät viimeinkin suolle, ja Sarvesta tuntui kuin olisi hän -palanut haltijoitten maasta. - - - - -KULTARANNASSA. - - -Syys-aurinko nousi juuri metsän takaa. Kultarannan Impi oli soutanut -salmen poikki Kuparivuorelle, niinkuin oli eilen illalla sovittu. -Samassa tuli niemen takaa toinen vene, ja siinä jo seisoi Hirvo Impin -vieressä rannalla. - -"Isäni vuottaa tuolla saarella, siispä hyvästi Impi. Vuoden päästä -ainakin palaan ja jos saavun sankarina, saanko sitten tulla -Kultarantaan kosimaan?" - -"Ehkäpä", sanoi Impi hiljaa ja ojensi kätensä Hirvolle. Tämä pusersi -sitä hetken aikaa rajusti ja hyppäsi sitten notkeasti takaisin -veneeseensä. - -Impi jäi rannalle katsomaan. Miten sanomattoman kauniina seisoikaan -Hirvo uiskossaan hyvästiksi viitaten! Vene yhä loittoni. Impin silmiin -tuli kyyneleitä. Hän nousi Kuparivuorelle ja katseli sieltä siksi, -kunnes uisko katosi saarien taa. Sitten hän souti hitaasti kohti -Kultarantaa. Palaisikohan Hirvo enään milloinkaan? - -Kun Impi vihdoin pääsi kotiinsa, ei kukaan huomannut hänessä mitään -erikoista. Miehet tulivat juuri pirtistä murkinalta ja olivat lähdössä -syyskalaan. Impi antoi aitasta verkkoja ja muita tarpeita. Sitten hän -meni pirttiin, jossa naiset ahertelivat käsitöineen. Räppänäaukko -ja akkunaluukut olivat auki ja syysaurinko tulvehti niistä sisään. -Monet naisista kehräsivät värttinällä, mutta kaksi valmisti kangasta -omituisten polvipuitten välissä. Pitkillä kävyillä pujottelivat he -kuteita loimien väliin. Eräs vanha vaimo valmisti jo talviturkkeja. - -Impin äiti oli aikaisin kuollut ja siksipä oli Impi jo nuoresta -pitäin tottunut emännöimään. Nytkin hän sivumennen vilkaisi, tuliko -kankaasta kunnollista. Sitten hän kysyi naisilta, oliko mummo syönyt -mitään. Mummo, pirtin vanhin palvelusnainen, oli ollut jonkun päivän -sairaana, ja kun ei hän tänäänkään vielä ollut mitään syönyt, pisti -Impi kalakeittoa puukuppiin ja meni lavitsan luo. Mummo oli valveilla, -ja Impi kumartui huutamaan hänen korvaansa, eikö hän söisi vähäisen. -Hetken vastusteltuaan söi mummo hiukan. Impi kävi totiseksi, kun -huomasi miten sairas mummo oli. Hän haki aitasta hunajata ja pakotti -mummon ottamaan sitäkin. Sitten hän peitteli vanhuksen hyvin nahkasilla -ja jäi lavitsan reunalle istumaan. - -Mummo oli hoidellut Impiä lapsena, ei ihme, jos Impi nyt oli -huolissaan. Mietteissään hän istui pirtin nurkassa, ja siinä jo -oli hänen silmiensä edessä koko lapsuusmaailma ja äiti. Niin äiti, -surunvoittoinen äiti. Kuinka huolissaan olikaan äiti katsellut, kun -hän, Impi, ratsasti hurjasti, juoksi vuoret ja metsät, kävi isän -kanssa kalassa, ui ja polski kuin pojat ikään, ja vaatteet olivat -aina riekaleina. Äiti ei voinut oikein ymmärtää, miksei hän leikkinyt -toisten tyttöjen lailla, mutta sittenkin oli äiti aina niin hyvä, -sanomattoman hyvä ja lempeä. Äidin kuoltua tuli hän hiljaisemmaksi ja -vihdoin aikuiseksi tullessaan muuttui hän toiseksi, kokonaan toiseksi. -Ah, hän oli nainen, juuriaan myöten nainen. Mutta nuorten leikeissä -ei hän sittenkään viihtynyt, yksin oli parasta, yksin, yksin. Salot -olivat kauniita, selät suuria yksin kulkea, yksin. Kaikki hänestä -kuitenkin pitivät ja hän piti myös kaikista, oi, niin äärettömästi -hän piti, vaikk'ei sitä oikein voinut osottaakaan. Ja Hirvo, miten -kaunis hän olikaan! Ei hän enään saavu Kultarantaan, tuo iloinen, -vallaton Hirvo. Pitikö hän sitten Hirvosta? Oi, kuka sen tietää. -Mitähän isä sanoisi, jos tietäisi, että hän antoi Hirvolle luvan tulla -kosimaan. Oikeastaan onnellisinta olisi, jos ei tarvitsisi kenellekään -mennä, mutta kun kumminkin täytyi, niin sitten Hirvolle ennemmin kuin -kellekään muulle. Miksi pitikään Hirvon lähteä? Niin, ei isä ainakaan -nyt olisi suostunut, mutta ehkäpä sitten, jos Hirvo palaa sankarina. -On sekin kummallista! Hirvo on palatessaan Hirvo, eihän tappeleminen -tee häntä toiseksi, ei ainakaan paremmaksi, ja sittenkin isä suostuisi. -Ihmeellistä on elämä, kuka ymmärtääkään kaikkea! -- -- -- - -Impi heräsi kuin unesta kuullessaan pihalta ääniä. Tuossa jo astui -isä muutamien miesten kanssa pirttiin. He palasivat markkinoilta, -ja alkoipa siinä nyt kyseleminen ja kertominen. Naiset kuuntelivat -yhtenä korvana, ja miehillä tuntui olevan loppumattomasti kerrottavaa -Koroisten ihmeellisistä markkinoista. - - - - -SYYS-ILTA KULTARANNASSA. - - -Pimeä, sateinen syksy oli saapunut. Paljon oli Kultarannassa, kuten -muuallakin Suomessa, puhuttu Igorista ja hänen aikomastaan suuresta -sotaretkestä. Mitenkähän sekin matka päättynee? Palanevatko miehet -sieltä ensi syksynä rikkauksineen, kuten Igor oli sanonut? Kuka -ymmärtääkään kaikkea! - -Mutta nyt oli Kultarannassa unohdettu Igor, Miklagård, rikkaudet. Sillä -näes, Kulkija-Helkky oli saapunut harppuineen, huiluineen. Kaikkien -kasvoilla leikki hymy, ja kun tuli ilta, riensivät nuoret kaikista -Luonnonmaan pirteistä Kultarantaan kuuntelemaan Kulkijaa. - -Ja Kulkija soitti vuoroin harppua, vuoroin huilua. Nyt hänen pehmeä -äänensä yhtyy harpun säveliin. Viime talven oli Kulkija viettänyt -ihmeellisessä satujen saaressa Islannissa, läntisen meren takana. -Siksipä hänellä nyt olikin uusia lauluja vallan määrättömästi. -Sanatonna istuu kuuntelijain parvi. Pirtti yhä hämärtyy, pimeät nurkat -muuttuvat ihaniksi satulinnoiksi, ja vihdoin koko tupa suureksi, -komeaksi jumalten taloksi. -- Jopa tuossa viisas Ukko, jumalten -isä, ratsastaa kahdeksanjalkaisella hevosellaan, niin että kaviot -tulta lyövät. Niin todella kahdeksanjalkaisella! Ja kuule nyt, kaksi -korppia istuu Ukon olkapäillä kuiskaten hänen korvaansa kaiken, mitä -tapahtuu maan päällä ja jumalten aukeilla. Mutta Ukko rukka, miksi -olet yksisilmäinen? Niin no, -- toisen silmäsi annoit pantiksi, jotta -sait kerran juoda viisauden lähteestä. Ja sinun puolisosi, -- ah, -sehän on ylevin nainen jumalten maassa!-- Ole hiljaa, tässä kulkee -iki-ihana rakkauden jumalatar Freja. Hän kylvää nyt juuri lemmen-usvaa -kevätyöhön; nyt sitoo katkenneita rakkauden kieliä; nyt kuljettaa -kumppaninsa kanssa jumalille ikuisen nuoruuden omenoita. -- Pois -tieltä, pois tieltä! Ukon poika, raju Tor tulee. Hän ajaa kahdella -pukilla, että taivaankansi kaikuu ja pitää kädessään hirveän suurta -moukaria. Niin, tästäpä moukarista juuri johtuu, että oikeus ja -järjestys vallitsee sekä maan päällä että jumalten talossa. Mutta jos -Tor hukkaisi vasaransa, niin voi sitä sekasortoa! Ja kauhistus! Tor -nukkuu. Vasara valuu, valuu. Herää, Tor, herää! Noin, vasara suistuu -ilkeitten jättien taloon. Tor herää, tempaa punaista partaansa. Kaikki -on hukassa, kaikki, kaikki! Jätti ei luovuta moukaria, paitsi jos saa -ihanan Frejan puolisokseen, niin sitten kylläkin. Lähde Freja, lähde -toki, muuten katoaa oikeus maailmasta. Mutta Freja ei lähde, kuka -sitten kylväisi lemmenusvaa, kuka sitoisi rakkauden säikeitä. -- Ah, -rakkaus on maailmassa yhtä tärkeätä kuin oikeuskin! Freja ei lähde, -Tor on tuskassa. Kokoontuu jumalten neuvosto. Jo keksitään keino: Tor -pukeutuu Frejan vaatteisiin ja lähtee morsiusneitonsa kera jättien -maahan. Jätti ihastuu ikihyväksi; kun luuli Frejan saavansa ja tuo -moukarin. Tor sieppaa sen ja palaa ilkkuen jumalten maahan. Oikeus -vallitsee taas kaikkialla, ja jumalten talossa juhlitaan, juhlitaan. --- -- Sateenkaarisilta vie maasta jumalten taloon. Vartija talon -portilla näkee tuhannen peninkulman päähän ja kuulee, miten ruoho -kasvaa maassa. Kultainen on vartijan torvi, kultainen. -- -- -- - -Yö oli tullut, kun nuoret vihdoin läksivät Kultarannasta. Polku -kierteli läpi lehtojen pimennon. Salama silloin tällöin valaisi tummaa -syys-yötä. Ah, sehän on jumalten talon roihuvalkea, joka välkähtelee -pilvien välistä. Siellä ylhäällä juhlitaan, juhlitaan, ja Freja seuloo -usvaansa syysyöhönkin. Surunvoittoisena kuin Kulkijan harppu soi lehto, -henkien lehto, haltijoitten olosija. Juhlitaanko sielläkin? Ja katso! -Pohjan taivaalla välkkyy valojuova. Tänne kummulle se oikein vasta -näkyy. Niin, siinähän on jumalten talon sillanpää. -- Portilla seisoo -vartija, ja kultainen torvi välkkyy. - - - - -KULKIJAN SYDÄN. - - -Seuraavana aamuna istui Impi kiukaan luona ja kohenteli tulta. Pirtti -oli jo niin lämminnyt, että ala-osa oli savusta vapaana, mutta -räppänän ympärillä leijaili sakea savupilvi. Naiset olivat menneet -aamuaskareille ja miehet lähteneet töihinsä. Ainoastaan mummo oli -jäänyt nukkumaan, ja nukkuvan näytti vielä Kulkijakin lavitsallaan. - -Impi katseli hiilosta ja eli uudestaan eilisen illan. Kauniimmin ei -Kulkija ollut koskaan laulanut. Oli aivan kuin olisi ollut toisessa -maailmassa, lämpimässä, ihanassa. On se kulkija ihmeellinen, niin -ei laula kukaan muu. Hän saa harppunsakin aivan itkemään. Kulkijan -kärsimyksiäkö se itkee? Olisipa vain Hirvokin ollut kuuntelemassa. -He olisivat istuneet yhdessä pirtin hämärässä, ja Hirvo olisi hiljaa -ottanut hänen kätensä. -- -- -- - -Isä astuu pirttiin. Hän istahtaa Impin viereen ja sanoo: "Tiedätkös, -tyttöseni, että pian saadaan Kultarantaan uusi isäntä." - -Impi loi pelästyneen katseensa isään, mutta ei sanonut mitään, -ja Luonto jatkoi: "Jo Koroisten markkinoitten aikana pyysi Sarvi -Karjalainen sinua vaimokseen ja lupasinkin sinut mielihyvällä, sillä -kunnollisempaa miestä ei ole Suomen mailla. Jo tänä talvena vietetään -häät. Iloitse tyttären onnestasi!" - -Mutta Impi purskahti katkeraan itkuun. - -"Mitä vetistelet, tyttö! No, sehän on naisten tapa. Eikö Sarvi -mielestäsi ole kyllin hyvä sinulle, niin kuulun Kultarannan tytär kuin -oletkin?" - -"Oi, isä, hän on niin vanha ja minä pelkään häntä. Säästä minua vuosi -vielä!" - -"Vuosi vielä! Etkö ole itkullasi jo kyllin kauan säästynyt! Kuinka -monta kosijaa enkö ole antanut sentakia lähteä! Mutta tiedä, nyt ei -enään itkusi auta! Olen luvannut sinut Sarvelle, ja hän sinut saa, -milloin tahtoo!" - -"Mutta isäkulta, en pidä Sarvesta, pelkään häntä. Anna armoa edes -kevääseen!" - -"Ei päivääkään! Sarvi sinut ottakoon milloin tahtoo. Kaksikolmatta -talvea olet jo nähnyt. Missä muualla on neito koskaan saanut olla niin -kauan kotonaan! Laita vain kaikki kuntoon, Sarvi voi tulla minä päivänä -hyvänsä! Ja pois tuo vetistely! Iloita sinun pitäisi!" - -Tuimana lähti Luonto pirtistä, mutta Impi jäi itkemään hiiloksen -luo. Hän tiesi, että minkä isä oli päättänyt, sitä ei muuksi voinut -muuttaa. Sydän oli särkyä, kun hän ajatteli tuota vanhaa Sarvea pitkine -partoineen. Ja Hirvo... - -Mutta Kulkija lavitsallaan ei ollutkaan nukkunut. Hän oli kuullut joka -ikisen sanan. Ja kun aurinko oli noussut metsän takaa, otti Helkky -harppunsa ja huilunsa ja teki lähtöä. - -Impi katsoi kummeksien, sanoi: "Mitä, Helkky, aiotko jo lähteä?" - -"Aion, otan veneen rannasta ja soudan sillä Karvetin puolelle. Hakekaa -se sitten sieltä!" - -"Mutta, Helkky, ethän voi meitä näin jättää! Jää toki muutamaksi -päiväksi vielä!" - -"En", vastasi Kulkija lyhyesti. - -"Koko syksyisen ilon viet mukanasi. Sinulla ei ole sydäntä, Helkky, jos -nyt näin lähdet." - -"Ehkäpä ei olekaan minulla sydäntä. Se onkin parasta kulkijalle. -Hyvästi!" - -Ja Kulkija läksi. Mutta pirtin ovelle jäi Impi katsomaan ja hänen -silmistään vieri kyynelkarpalo toisensa jälkeen. No, se johtui kai vain -siitä, että häneen tänään kaikki koski. - -Seuraavan päivän iltapuolella astui Helkky Joensuun suureen tupaan. -Illan tullen saapui tännekin paljon väkeä, ja Helkky lauloi kuten -Kultarannassa. Yksi laulu oli vain tullut lisää. Pehmeämmin ei lie -Kulkijan ääni konsana kaikunut, kuin laulaessa laulua neidosta, jolla -oli nuori sulhanen, vaan jonka isä pakotti vanhalle miehelle vaimoksi. -Kautta laulun kertaantuivat aina säkeet: - - Itki neito, saaren tyttö, - Itki aamut, itki illat. - Oma on sulho sydämessä, - Ainokainen aatoksissa, - Isä vanhalle pakotti, - Ikämiehelle iloksi. - Siksi itki itkettyään, - Suri sydänsulhoansa, - Neito nuori norjavarsi - Ihanaisin ilman alla. - -Monen silmissä oli kyyneleitä, kun Helkky laulunsa lopetti. Sarvi -tuijotti synkkänä tuleen. - - * * * * * - -Aamu oli sangen kaunis. Helkky otti harppunsa ja meni pihalle pyhän -pihlajan alle. Pihlajan viimeiset kultalehdet putoilivat hiljaa maahan. -Mutta Kulkija ei sitä huomaa, sillä hän laulaa taas lauluaan neidosta, -jonka täytyi lähteä vanhalle vaimoksi. - -Kun hän oli lopettanut, tuli Sarvi hänen luokseen ja kysyi hiljaa: -"Kuka on tuo neito?" - -"Kultarannan Impi," vastasi Helkky jurosti, otti harppunsa ja huilunsa -ja lähti taas kiertämään maailman rantaa. - -Mutta seuraavana päivänä Sarvi nousi hevosensa selkään. Vanha -ratsastuspolku kulki kierrellen ikimetsien läpi. Hevonen kulki ohjat -höllänä, Sarvi mietti, mietti käsi povella. Hämärä yllätti ennen -aikojaan, ja Sarvi yöpyi Räntämäelle. Siitä hän seuraavana aamuna -ratsasti Karvettiin. Tänne hän jätti hevosensa, kulki jalan rannalle ja -souti siitä salmen poikki Kultarantaan. Luonto tuli hyvin iloiseksi, -kun aivan odottamatta sai Sarven vieraakseen. Impi vain värisi -kauhusta. Jokohan se Sarvi nyt hänet ottaa? - -Mutta illan tullen sattuivat Sarvi ja Luonto jäämään kahden pirttiin ja -silloin virkkoi Sarvi: "Poikani on vielä niin nuori ja tyttäreni aivan -lapsi, olen sentähden päättänyt, että jätän koko naimispuuhani. Olen -jo liian vanhakin Impille. Ottakoon hän jonkun nuoremman. Ovat myöskin -ne Joensuun seudut käyneet minulle rakkaiksi. Elelen siellä lapsineni, -kuten elellyt olen. Sinne pyhään lehtoon minut viimein kätkeköötkin." - - - - -KUUSIEN ALLA. - - -Oli sydäntalvi. Pakkanen paukutteli kelohonkia, ja lumi natisi suksien -alla. Yksinäinen hiihtäjä kiirehti läpi metsän kohti merenrantaa. -Sitten suoraan yli salmen ja siinä hän jo astui Kultarannan pirttiin. - -"Kas Riukua! No kerran sinäkin joudut tänne asti", sanoi Impi iloisesti. - -"Niinpä niin, mutta ei ole minulla hauskoja uutisia kerrottavana", -vastasi Riuku. - -Impi tuli totiseksi: "Mitä sitten on tapahtunut? Onko vainolainen -liikkeellä?" - -"Ei, ei toki. Mutta Tuurin äiti on kovasti sairaana. Hän tuntee -loppunsa lähestyvän ja pyytää sinua tai isääsi heti tulemaan luokseen. -Tuuri itse ei uskaltanut lähteä äitinsä luota tänne asti, siksi lähdin -minä." - -"Isä on miehien kanssa metsästämässä ja tulee vasta illalla kotiin, -mutta minä kyllä voin lähteä heti." - -"Sinua oli Tuurin äiti enemmän kaivannutkin, kiirehdi vaan, sillä päivä -on painumassa lännen rannalle." - -Impi työnsi konttiinsa kaikkea hyvää sairaalle tulijaisiksi. Sitten -hän pukeutui lämpimään turkkiin. Riuku oli asettanut sukset valmiiksi -pirtin uksen eteen. - -Äänetönnä he hiihtivät peräkkäin läpi huurteisen metsän. Kun he -pääsivät Riu'un kotiin, oli jo tullut ilta. Riuku olisi tahtonut lähteä -loppumatkaksi saattamaan, mutta kun Impi oikein pyytämällä pyysi, jäi -Riuku kotiinsa, ja Impi sai hiihtää yksin. Ah, miten äärettömästi hän -rakastikaan tätä saloseudun hiljaisuutta! Tähdet valaisivat tietä. -Salaperäinen humina täytti ilman. Kaskimaan ylitse juoksi kettu, vai -susiko tuo oli. Yö saapui. Impi astui hiljaa Tuurin pirttiin. - -"Olipa hyvä, että tulit", sanoi Tuuri. "Äiti on jo monasti kaivaten -kysynyt sinua. Hän on hyvin heikko." - -Impi lämmitteli ensin kiukaan luona ja meni sitten lavitsan ääreen. -Sairas nosti laihaa kättänsä ja sanoi: "Istu, Impi-lapsi! Ennätit -sentään. Kumarru lähelleni, en jaksa puhua kovaa." - -Impi istui lavitsan laidalle ja kyynelvuo kostutti hänen poskiaan, kun -hän päreen valossa näki sairaan laihtuneen muodon. Sitten hän kumartui -kuuntelemaan, ja sairas kertoi: "Impi-lapsi, isäsi rakasti minua -kerran, vaan en huolinut hänestä. Otin ennemmin köyhän metsästäjän. -Sain itse valita, vanhempani olivat kuolleet Isäsi oli nuorena hyvä -ja lempeä, mutta siitä asti, kun hänet hylkäsin, on hän ollut jäykkä -ja kova. Säälin isääsi,--ole hänelle hyvä! Itsekin olen ollut paha -pojalleni, vaikka Tuuri on parhain mies otavan alla, niin isävainaansa -näköinen. -- -- -- - -"Tuuri on kauan rakastanut yhtä teidän orjanaisista, vaan en ole -huolinut orjatarta miniäkseni. -- Vasta nyt maatessani, kun jo tunnen -Kalman saapuvan, huomaan, kuinka hupsu olen ollut. Mitä merkitsee suku, -rikkaus, -- ei mitään! Sydämen hyvyys yksin on tärkeätä,-- -- hyvyys, -hyvyys. -- Impi-lapsi, toimita niin, että Tuuri saa teiltä omansa, -vaikk'ei hänellä olisikaan täysiä lunnaita." - -"Hän saa varmasti omansa, äiti! Mutta ketä meidän naisista Tuuri -rakastaa?" sanoi Impi kuiskaten. - -"Syys-Ruskoa. -- Sinä olet niin hyvä, Impi-lapsi. -- -- Tuuri on hyvä, --- liian hyvä. -- -- Oi inehmon lapset, rakastakaa, rakastakaa! -- -- -Olkaa hyviä, -- hyviä, -- -- ikuisesti hyviä!" -- -- -- - -Sairaan rinta kohosi raskaasti muutaman kerran. Sitten kaikki oli -lopussa. - -Tuuri vaipui polvilleen lavitsan ääreen, otti äitinsä kylmän käden ja -itki kuin lapsi. Impi tahtoisi lohduttaa, mutta ei löydä sanoja, -- -omaakin sydäntä kouristi, särki. Tuuri yhä itki, itki. Vihdoin Impi -meni luo ja alkoi hiljaa silittää hänen pörröistä päätään. Ihmeellistä, -Tuuri tyyntyi, kyynelvuo tyrehtyi. -- -- -- - -Aamun sarastaessa lähti Impi kotiinsa, mutta Tuuria hän ei mitenkään -saanut mukaansa, sillä tämä tahtoi jäädä äitinsä luo siksi, kunnes -hänet oli saatettu pyhään lehtoon. - -Impin astuessa kotipirttiin, istui vanha Luonto hiipuvan hiiloksen -ääressä. Hän oli hyvin kalpea, vaikk'ei Impi sitä pirtin hämärässä heti -huomannut. - -"Onko Tuurin äiti hyvinkin sairas?" kysyi Luonto hätäisesti. - -"Ei -- ei enään. Hän muutti viime yönä jo Kalman kartanoon." - -"Mitä! Kuollutko?" - -"Niin, kuollut!" - -Impi näki, että isä ensin molemmin käsin painoi sydäntään ja horjahti -sitten hervotonna taaksepäin. "Isä, isäkulta", sai Impi sanotuksi ja -riensi luo. Kohta olivat siinä muutkin ja Luonto nostettiin lavitsalle. -"Hän on kuollut", kuiskailivat naiset, ja siltä todella näyttikin. -Mutta sydän löi vielä heikosti, ja hetken päästä aukaisi hän silmänsä, -sanoi: "Miehet, totelkaa Impiä! Hän jää nyt Kultarannan isännäksi. -Ja Impi, ota omaksesi kenet tahdot!--Oi inehmon lapset, rakastakaa, -rakastakaa! -- -- Olkaa hyviä,--ikuisesti hyviä -- hyviä!" -- -- -- - -Impi pelästyi kovasti. Nuo sanat lausui Tuurin äiti yöllä viimeiseksi! -Ja voi! Isän rintakin kohoili samalla tavalla. Sitten hiljeni kaikki, --- Luonto oli lähtenyt manan maille. -- -- -- - -Impin sydämessä kaikki turtui, tyrehtyi. Ei kyynelkään pudonnut -silmästä, tokko hän enään tunsikaan mitään. Saman silmän avannan kahden -kuolevan ääressä, kahden rakkaan. Oi, ihmiset, henget, onko tämä totta -vai unta, totta vai unta? - --- Totta, ikuisesti totta! -- -- -- - -Vasta illan tullen alkoi Impin ajatuskyky palautua ja hän ymmärsi, -että hänen nyt oli otettava asiain johto käsiinsä. Ensi työkseen -hän lähetti kaksi vankkaa miestä Tuurin luo. Näiden tuli viedä -kuolonsanoma sekä pyytää, että Tuuri toisi äitinsä ruumiin Kultarannan -vanhaan kalmistoon. Miesten piti häntä tuomisessa auttaa. -- Näin -toimi Impi, mutta sydämessä asui yhä turtumus, kangistunut turtumus, -kyynelhelmikään ei vierähtänyt hänen silmästään. - - * * * * * - -Aurinko kallistui kohti lännen rantaa. Vanhassa kalmistossa pyhien -kuusten alla oli vastakaivettu, matala hauta. Haudan reunalla oli -vankka vene, jonka toisessa päässä lepäsi vanha Luonto, toisessa Tuurin -äiti. Molemmat olivat juhlavaatteissaan, Luonto lisäksi täysissä -aseissa: miekka ja tappara vyöllä, keihäs kädessä, jousi ja kilpi -vieressä. Tuurin äidin rinnoilla loisti hopeaketju ja solkia, vyöllä -riippui avaimia ja tulukset, kädessä oli rannerengas. Kaikenlaisia -talouskaluja oli hänen ympärillään veneessä. - -Kaikki Kultarannan alueen asukkaat ja läheiset naapurit mantereelta -seisoivat ympärillä pyhien kuusten alla ja katselivat, kuinka Harto, -Kultarannan vanhin mies, asetteli yhä lisää esineitä. Nyt hän panee -kuolaimet, päitset, -- niin, kaikki hevosen varustukset ja puhelee -hiljaa: "Jos Kalman orhilla tahdot ratsastaa jumalten taloon, niin -tässä on varustukset valmiina. -- Mutta jos käyden kuljet, niin -panen tässä paikkaa, jotta voit korjata rikkiastumasi jalkineet." -- -Nyt nostaa Harto veneeseen airot, sanoo: "Ehkäpä sentään tyydytkin -soutelemaan tällä veneellä Manalan mustalla virralla. Tässä on airot." --- Nyt asettaa Harto kummankin vainajan vierelle rahaa ja höpisee: -"Kenties lähdet veneinesi pitkille kaupparetkille ja tarvitset -rahaa, -- tuosta sitä saat. Voitpa poiketa matkallasi oluttupaankin -ja sammuttaa janosi." -- Vielä pani Harto runsaasti kaikenlaisia -ruokatarpeita kummankin vierelle evääksi pitkää Manalan matkaa varten. - -Vihdoinkin kaikki oli valmiina, ja miehet nostivat veneen varovasti -hautaan. Sitten he levittivät veneen yli suuria tuohia ja nahkoja -sekä loivat haudan umpeen. Miesten vierittäessä suuria kiviä -haudalle, alottivat naiset itkuvirren. -- Kohta siinä jo syötiin -höyryävää hernekeittoa tuokkosista; mutta itkuvirren sävel kaikui yhä -yksitoikkoisena, alakuloisena, ja ihmiset tunsivat seisovansa kalman -kynnyksellä, salaperäisen käsittämättömän edessä. - -Päivä oli jo painunut metsän taa, ja hämärä hiipi yli talvisen -hangen, kun ihmiset hiljaa poistuivat kalmistosta. Impi jäi melkein -huomaamattaan paikalleen. Siinä hän seisoi pyhän kuusen alla yksin, -yksin. Nyt vasta jätti jäykistävä turtumus hänet ja hän itki, -- oi, -hän aivan vaikeroi tuskasta. Isä, isäkulta! Ja hän muisti vain ne -kerrat, jolloin isä oli ollut hänelle hyvä, sanomattoman hyvä. Oi, -ja niitä kertoja oli paljon, -- isä oli aina hyvä, mutta hän, Impi, -miten paljon parempi hänen olisi pitänyt olla. Ja hän oli niin yksin, -ei ollut enään isää turvana! Isä raukka, hän oli paljon kärsinyt! Nyt -vasta hän osaisi olla isälle oikein hyvä, -- nyt kun isää ei enään -ollut. - -Vihdoinkin Impi lähti täältä henkien paikasta, jossa moni ei olisi -ollut yksin. Mutta Impi ei pelännyt, hän tiesi, etteivät henget hänelle -tee pahaa. Kalmiston laidassa hän pysähtyi pyyhkimään kyyneleitään. -Tähdet tuikkivat ylhäällä, ja kalmiston kuuset alhaalla virittivät -hiljaisen, surunvoittoisen hautauslaulun: - - Oi, inehmonlapset, rakastakaa, rakastakaa! - Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä! - Vain rakkaus elää ja hyvyys ei kuole - Kuusien alla, kuusien alla. - - - - -RUSKO. - - -Seuraavana aamuna aikoi Tuuri lähteä Kultarannasta, mutta silloin Impi -sanoi: "Sinä jätät lähtösi huomiseen!" - -"Ja minkä takia?" kysyi Tuuri ihmeissään. - -"Niin näes, Syys-Rusko ei valmistu ennen huomista kanssasi matkalle", -vastasi Impi ja hänen silmistään pilkisti veitikka. - -"Syys-Rusko!" toisti Tuuri ja hänen äänensä kuvasti sanomatonta -hämmästystä. - -Mutta Impi hymyili: "Niin juuri, Syys-Rusko. Enhän voi lähettää sinua -yksin sinne tyhjään pirttiin. Vai etkö haluakaan Syys-Ruskoa kanssasi?" - -Nopeammin kuin tavallista vastasi Tuuri: "Haluan, -- mutta lunnaat?" - -"En vaadi lunnaita, jos rakastat Syys-Ruskoa." - -Äkillinen kirkastus välkähti Tuurin otsalla ja suun ympärille ilmestyi -pehmeä piirre. Hän ei sanonut mitään, katsahti vain Impeen. Mutta Impi -huomasi nuo merkit ja hän nyökkäsi Tuurille hymyilleen päätään. - -Seuraavana päivänä lähdettiin oikein miehissä saattamaan Syys-Ruskoa -Tuurin tuvalle. Impi ei ensin aikonut mukaan, mutta kun kaikki kovasti -pyytelivät ja vielä vanha Hartokin sanoi: "Lähde vain, Impi, matka -tekee sinulle hyvää, täällä kotona itket vain liikaa", niin jo lähti -Impikin. - -Reipas hiihto metsien läpi ja kahden rakastavan onni karkoittikin -tuskan ainakin hetkeksi. Ihmeellisintä oli, että Tuuri näytti -tulleen vallan toiseksi mieheksi. Tuskin näkyi jälkeäkään hänen -hitaisuudestaan, kun hän tuossa kantoi ruokia vierailleen. -- -"Ihmeellinen on sentään rakkauden voima", ajatteli Impi itsekseen ja -taas soi hänen korvissaan kuusien virsi: - - Oi, inehmonlapset, rakastakaa, rakastakaa! - Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä! - -Vasta illan saapuessa jäivät Syys-Rusko ja Tuuri kahden. He istuivat -kiukaan korvalla ja kertoilivat toisilleen, mitä kaikkea olivat -tunteneet ja kärsineet niinä kymmenenä vuonna, kun olivat toisiaan -rakastaneet. "Mutta nyt on kärsimysten aika päättynyt," sanoi -Syys-Rusko lopuksi. - -"Niin, nyt se on päättynyt", toisti Tuuri jaotti hyväillen Syys-Ruskon -kädet. - -Tyyninä, rauhallisina kuluivat päivät. Tuuri alkoi heti alussa kutsua -vaimoaan vain Ruskoksi. Pian nimittivät naapurit heidän pirttiäänkin -Ruskon pirtiksi. Ja vuosien vieriessä, kun heidän lapsensa jo -rakentelivat tupiaan suvisille rinteille, annettiin koko sille seudulle -nimeksi Rusko. - - - - -KIOVASSA. - - -Mahtavan miesjoukon oli Igor koonnut pohjolan matkallaan. Hyvin meni -matka ensin Laatokalle ja siitä Ilmenjärven rannalle, jossa oli -vanha, kuuluisa kauppapaikka, Holmgård. Mutta nytpä olikin vaikea -matka edessä, kun piti vetää veneet maata myöten Dnjeprin latvoille. -Suurimmat uiskot jätettiinkin sentähden talvehtimaan Holmgårdiin. - -Eräänä iltana katselivat Kiovan asukkaat ihmetellen ruhtinaansa -paluuta. Noin suuri ja komea miesjoukko! Mitähän lienee tekeillä? - -Hirvolla oli ollut matkalla paljon katseltavaa, ihmeteltävää. -Mutta vasta Kiovassa oli hänen hämmästyksensä rajaton. Voi tuota -ihmispaljoutta, ja tuohikattoisia pirttejä aivan vierekkäin, nurkka -nurkassa, loppumattomiin! Mistähän saivat kaikki kaskimaita? Kapeat -kujat kiertelivät pirttien välissä liejuisina, roskaisina. -- Mutta -upea on ruhtinaan pirtti, ja komea on talli. Suuri ja loistava oli -Igorin hovikin. Satoja ihmisiä siihen kuului, ottamatta ollenkaan -lukuun sitä asestettua miesjoukkoa, russia, joka vakituisesti oli hänen -seuranaan. - -Hovin keskeinen henkilö oli Igorin puoliso Olga, kuulu kauneudestaan, -mutta myös sydämettömyydestään ja ilkeydestään. Paljon hän kuitenkin -piti miehestään, vaikk'ei hänen hellyytensä juuri muille riittänyt. -Niinpä nytkin Olga heti pani toimeen suuret pidot Igorin kunniaksi. - -Häikäisevää loistoa saivat pohjanmiehet nähdä näissä pidoissa. Sadat -vahakynttilät valaisivat molempia suunnattomia pirttejä, -- ei päreet -kuten pohjolassa oli tapana. Pöydät notkuivat ruokien painosta. Viini -ja olut vuoti virtanaan. - -Naisten suuressa parvessa herätti Olgan nuori sukulainen, ihana Tsaj -erikoista huomiota. Hänen häikäisevä kauneutensa näytti tekevän -valtavan vaikutuksen pohjanmiehiin, ei vähimmin Hirvoon. - -Illan tullen alkoivat kisat sellaiset, että Suomen miehet katselivat -niitä aivan kummeksien. - - - - -TALVI GÅRDARIKESSÄ. - - -Hirvo viihtyi mainiosti Kiovassa. Ensi hetkestä oli Tsaj vanginnut -hänen mielensä. Ja kuunkierron kuluttua hän jo tiesi, ettei hän -ainoastaan rakastanut, vaan että hän myöskin oli rakastettu, niin -paljon kuin Tsaj koettikin peitellä tunteitaan. Kukapa nainen -oikeastaan olisikaan voinut vastustaa Hirvoa, tuota kauneinta miestä -ilman alla. Kultarannan Impi lie joskus tullut Hirvon mieleen, mutta -pian se sieltä karkottui Tsaj'n herättämäin tulisten tunteitten tieltä. --- -- -- - -Talvi teki tuloaan. Maa jäätyi, ja eräänä aamuna alkoi pudota suuria, -pehmeitä lumihaahtuvia. Nyt tuli Igorille ja hänen miehilleen kiire. -Rekiä ja hevosen valjaita korjattiin kovalla touhulla. Kun kaikki -saatiin kuntoon, jakoi Igor miehensä ryhmiin ja pani kullekin ryhmälle -päällikön. Itse hän tuli suurimman joukon päälliköksi. Nyt lähdettiin -veronkantomatkalle, tuolle kuuluisalle poljudje-kierrokselle, jota -kesti kaiken talvea. Kukin ryhmä sai oman alueensa kierrettäväkseen, -parhaat paikat kiersi Igor itse. Näin tulivat verot tarkalleen kootuksi -ja samalla saivat alueet elättää miehet ja hevoset yli talven. Väliin -Olgakin oli ollut mukana poljudje-kierroksella, mutta tänä talvena hän -jäi Kiovaan. Sinne jäi paljon pohjanmiehiäkin, vaikka moni oli lähtenyt -veronkantomatkallekin. - -Suureksi ilokseen oli Hirvokin saanut jäädä Kiovaan. Ilokseen todella, -sillä Tsaj oli nyt hänen kaikkensa, -- ajatukset eivät enään edes -pysähtyneet Kultarantaan. - -Hauskasti vierivät illat naistuvassa, jossa naiset ahertivat -käsitöineen. Siinä kehrättiin, kudottiin, ommeltiin Olgan johdolla. -Tervasvalkea loimusi, ja Hirvo laski leikkiään. Välillä hän lauleli -iloisia lauluja, joita oli lapsena oppinut. Toisinaan hän taas soitti -vanhaa kanteletta, vaikk'ei hänen soittonsa ollutkaan kehuttavaa. -Yksinpä jäykkä Olgakin näkyi kiintyneen Hirvoon, tuntui kuin ilman -häntä ei olisi tultu toimeen. -- -- -- - -Pian kuitenkin käänsi talvi selkänsä, tuli kevätpuoli. Kun ensimäiset -pälveet ilmestyivät päivänpuoleisille rinteille, alkoivat verottajat -vähitellen saapua takaisin Kiovaan. Suunnattomasti oli veroina saatu -hunajata, vahaa, turkiksia ja orjia. Heti kun Dnjepr loi jääkuorensa, -saapui Kiovaan paljon maakansaa. He toivat myytäväksi uusia, pitkiä -jokiveneitä, ja Igor osti ne kaikki maksaen hyvin -- kerrankin. Niihin -sitten lastattiin kaikki verotavarat. - - - - -PERUNIN JUHLASSA. - - -Oli kaunis kevät-ilta. Hirvo seisoi Dnjeprin rannalla ja katseli -lukemattomia täydessä lastissa olevia kauppaveneitä sekä uljaita -urhouiskoja. "Huomenna siis valkenee lähtöpäivä", puheli hän itsekseen, -"vaan eipä taida tällä pojalla nyt ollakaan lähtö mieleen. Mitä mä -huolin mainetöistä. No, lähdettävä sitä kuitenkin on..." - -Hirvo heräsi mietteistään, kun eräs maakansan vaimo lähestyi häntä. -Vasta kun nainen pääsi luo, purskahti Hirvo nauramaan. "Tsaj, miksi -ilmestyt noin oudossa asussa?" kysyi hän. - -Ja Tsaj kertoi vilkkaasti: "Niin näes, maakansa viettää tänä yönä -suuren Perunin juhlaa tuolla, tuolla kaukana lakeudella. Mieleni tekee -hirveästi mukaan tuolle juhlalle, sillä siellä ilmoittaa suuri tietäjä, -miten teille käy Miklagårdin retkellä. Olen salaa poistunut Olgan -luota. Lähdethän mukaan juhlalle, en oikein uskalla sinne yksin." - -Hirvoa ei tarvinnut kahdesti kutsua. Lähdettiin heti matkalle. Pian -päästiin Kiovasta. Jo kuljettiin läpi tammimetsän. Nyt saavuttiin -tasangolle, jonka keskeltä häämötti jotakin. - -"Mikä tuolla kummulla häämöttää?" kysyi Hirvo. - -"Se on suuren Perunin kuva", vastasi Tsaj. - -Kansaa virtaili kaikilta kulmilta kumpua kohti. - -Pian oli uhriateria valmistettu ja jumalankuva priiskoitettu verellä. -Syötyään alkoivat miehet innokkaasti keskustella tulevasta matkasta -tuota suurta kartanoa vastaan, sillä Igor oli luvannut hyvän palkan -jokaiselle, ken lähtee hänen mukanaan. "Tulisipa edes korven tietäjä -tänne", virkkoi yksi ja toinen joukosta. - -Pimeys laski yli lakeuden, kun vihdoin tuohitakki, valkoparta tietäjä -äkkiä ilmestyi Perunin luo. Tsaj vavahti nähdessään tietäjän ja -vetäytyi lähemmäksi Hirvoa. Mutta tietäjä kastoi sormensa uhrivereen, -huitoi käsillään hetken ilmaa ja lyyhistyi sitten kuvan eteen maahan. -Siinä hän alkoi kolkolla äänellä manata: "Avarit valjastivat muinoin -heimoni vaimoja vankkureitten eteen, vaan Perun kosti. Perun kostaa -aina verojen kiskojalle. Juomakuppina kallosi kulkee, Perun kostaa, -kostaa..." Tietäjä katosi metsään, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt -hänen sanojaan. - -"Me lähdemme retkelle", huusivat nuoret miehet ja riensivät kedolle -kisoja alottamaan. - -Mutta Perunin kummulla seisoivat vanhukset totisina, sillä eräs -miehistä, joka oli tullut myöhemmin juhlille, kertoi, miten hän -tullessaan oli nähnyt kamalan Baba Jagan. Tuo ihmistensyöjätär, Baba -Jaga, oli ollut kopissaan metsän reunassa ja sieltä katsellut kaikille -ilmoille. Jotakin hirvittävää tuhoa se varmaan tietää, ja vanhat miehet -päättivät: "Ei lähdetä Igorin mukana." - -Tsaj ja Hirvo olivat kuulleet kaikki keskustelut. He aikoivat juuri -lähteä juhlilta, kun kisakedolta alkoi kuulua hätähuutoja. Hirvo -tapaili jo miekkaansa, mutta eräs vanhus naurahti hänelle: "Anna -miekkasi olla! Ei siellä kedolla tapahdu mitään vaarallista. Nuoret -miehet vain ryöstävät kukin vaimon itselleen." - -Sydän-yön aikana palattiin. Kuljettiin hiljaa läpi henkien lehdon, -jonka keskellä seisoi mahtava pyhä tammi. Tsaj ja Hirvo pysähtyivät -lehdon laidassa ja kääntyivät katselemaan lehtoa. Silloin he näkivät -miten metsien hyvät hengettäret tanssivat pyhän tammen ympärillä, ja -niitten siniset liinat liehuivat tuulessa. - - - - -RETKI MIKLAGÅRDIIN. - - -Liekö konsana suurempaa joukkoa kulkenut kohti etelää. Tuhansia -uiskoja laski alas Dnjepriä ja rannalla kulki ratsain monta suurta -joukkoa. Dnjeprin mahtavat kosket viivyttivät vähän matkaajia, sillä -useimmat uiskot vedettiin maalle ja kuljetettiin pahimpien pyörteitten -ohi. Mutta hurjimmat uskalikot laskivat kaikki kosket, vaikka uiskot -näyttivät aivan katoavan niitten pärskyviin kuohuihin. Täällä koskien -kohdalla oli myöskin erikoisesti varottava rosvojen hyökkäystä. -Päästiin vihdoin Dnjeprin suulle. Sinne jätti Igor kauppauiskonsa, -ja sinne jäivät myöskin kaikki mukaanlähteneet kauppiaat tavaroineen -odottamaan, kunnes Igor ennättäisi hankkia hyvät kauppaedut keisarilta. - -Sota-alukset kulkivat pitkin meren rantaa kohti Miklagårdia, ja Igor -ratsujoukkoineen pysytteli rannikolla niitten läheisyydessä. Saavuttiin -jo keisarikunnan alueelle. Vaan hirmujen hirmu! Urho-uisko toisensa -jälkeen syttyi palamaan. Paljon miehiä hukkui, ja loput pakenivat -pelästyen rannalle. Kohta ei ollut ainoatakaan alusta jälellä koko -komeasta laivastosta. Kreikkalainen vedenalainen tuli oli tehnyt -tehtävänsä, kuten neljä vuotta aikaisemminkin, jolloin Igor myöskin -oli matkalla Miklagårdiin, ja josta matkasta ei hän Koroisissa ollut -puhunut mitään. - -Igorin kiukulla ei ollut määrää. Aivan villinä hän riensi ryöstämään -keisarikunnan alueita. Vaan kauhistus! Hänen kimppuunsa hyökkäsi -odottamatta suunnaton ratsujoukko, ja Igorin väki hajosi kuin tuhka -tuuleen. -- -- -- - -Kun tieto tästä tappiosta saapui kauppiaitten luo Dnjeprin suulle, -käänsivät nämät aluksensa itään ja soutivat Donjoen latvoille. -Sitten he vetivät aluksensa kapean kannaksen poikki Volgajoelle. -Suur-Bolgarian kauppiaita kulki juuri ohi ja heidän mukanaan laskivat -pohjan kauppiaat Volgan suulle, Itiliin. Täällä he lepäsivät jonkun -päivän, tekivätpä vähän kauppojakin ja soutivat sitten Kaspian -meren etelärannalle, kuuluisaan Särklantiin. Siellä kävi kauppa -aavistamattoman hyvin, sillä Bagdadin kauppiailta ei todentotta -puuttunut rahaa. Siellä he satojen ihmeellisyyksien rinnalla näkivät -kameleita ja aaseja; siellä he kuulivat kummat kertomukset tuosta -ihmeellisestä satujen kaupungista Bagdadista, jonka loistolla ei -vertoja auringon alla. -- -- - - * * * * * - -Monet Igorin joukosta eksyneet pohjanmiehet ottivat nyt palveluspaikan -keisarin sotajoukossa, jossa jo ennestäänkin oli paljon varjaageita. -Eerik Verikirveen pojat samosivat miehineen Karpaattien poikki Otto -Suuren luo ja sieltä vihdoin Juutinmaalle. - -Igor itse teki keisarin kanssa rauhan ja kauppasopimuksen sekä palasi -joukkonsa tähteiden kera Kiovaan. Täällä hän kummulla Perunin kuvan -edessä vannoi noudattavansa keisarin kanssa tehtyä sopimusta. Mutta -hänen luontonsa kuohui, viha lainehti yli äyräitten. Miehet olivat -lisäksi kovasti tyytymättömiä. - -Jopa vihdoinkin hän keksi. Drevljanit olivat talvella niskoitelleet -veronmaksamisesta. Mennään nyt sinne kostamaan! Ja Igor joukkoineen -hyökkäsi drevljanein maahan. Siellä hän ryösti kaikki mitä eteen -sattui, vieläpä ihmisetkin orjiksi myymistä varten. Tämä hurja meno -nostatti jokaisen drevljanin aseisiin, ja kauhistus, -- Igor lyötiin -taaskin perinpohjin! Hän itse joutui vangiksi ja drevljanit surmasivat -hänet kahden puun välissä. Sitten he täyttivät hänen pääkalloluunsa -kuohuvalla viinillä ja joivat siitä hurjia voitonmaljoja. - -Vain Hirvo ja muutamat sadat hänen kanssaan pääsivät Kiovaan, jossa -kertoivat onnettomuuden. Ainoakaan kyynel ei kostuttanut Olgan poskia. -Hänen sisässään kuohui vain viha ja hänen kostotuumansa olivat -kauheat. Kuumeentapaisella kiireellä ruvettiin varustaman kostoretkeä -drevljanein maahan. Drevljanit pelästyivät ja laittoivat lähettiläät -rukoilemaan armoa. Olga hautautti lähettiläät elävänä. Jo seisoi hänen -uljas joukkonsa drevljanein matalamökkisen, olkikattoisen kaupungin -edessä. Yhä saapui uusia lähettiläitä rukoilemaan armoa. Vihdoin -sanoi Olga: "Tuokaa jokaisesta talosta alamaisuuden osoitteeksi kolme -varpusta ja kolme kyyhkystä!" -- Kohta oli Olgan edessä tuhansia -lintuja. Nyt käski Olga miestensä kiinnittää jokaiseen lintuun palavan -tappuratöyhdön. Sitten laskettiin linnut lentoon ja melkein samassa -silmänräpäyksessä syttyi kaupunki tuhansista kohdista palamaan. - -Voi sitä ulinaa ja kauhua, kun ihmiset syöksyivät liekkien keskeltä! -Sitä ei voi sanoin kertoa. Useimmat sortuivat lieskaan. Toiset pääsivät -pois palavasta kaupungista, mutta Olgan miehet hakkasivat heidät kaikki -kuoliaaksi. Seuraavana päivänä lähti Olga Kiovaan. Savuavat rauniot, -hiiltyneet ruumisröykkiöt ja kaamea kaupungin ulkopuoli kertoivat hänen -kauhistuttavasta kostostaan. - - - - -AKOMATKALLA. - - -Drevljanein kamala kohtalo nostatti aseisiin lähes kaikki Kiovan -alamaiskansat. Vaara oli niin suuri, että itse Olgakin vapisi. Mistä -hän saisi liittolaisen tässä uhkaavassa vaarassa? -- Kreikan keisarissa -on ainoa turva, päätti hän. - -Pian oli suunnitelma valmiina: Olga lähti loistavan seurueen kera -Miklagårdiin kastettavaksi. Suuri riemu nousi keisarin hovissa, kun -näin mahtavan kansan ruhtinatar kääntyi oikeaan uskoon. Olga kastettiin -suurella juhlallisuudella, ja itse keisari oli hänen kumminsa. Tehtyään -liiton keisarin kanssa lähti Olga paluumatkalle, ja hänen seurueeseensa -liittyi suuri joukko pappeja. -- -- -- - -Ilta oli aika hämärä, sillä oltiin jo syyskesässä. Hirvo istui Kiovan -ruhtinastuvassa ja söi huoletonna marjoja tuokkosesta. Mutta kohta -hänen syöntinsä keskeytyi, sillä Tsaj riensi hänen luoksensa ja puhui -hätäisesti: "Pikaviesti saapui juuri etelästä. Kahden päivän päästä on -Olga täällä ja hänet on otettava mitä suurimmalla komeudella vastaan, -sillä hänen kanssaan tulee paljon Miklagårdin tietäjiä. Niin viesti -kertoo. -- Hirvo rakas, kun Olga tultuaan saa tietää, että minä, -ruhtinaan tytär, olen sinun vaimosi, ei hän jätä meitä kumpaakaan -henkiin, ei kumpaakaan, se on varma se. Siksi on meidän paettava täältä -ja paettava pian." - -Hirvo tuli totiseksi: "Paettava! Minne me sitten pakenisimme?" - -"Jonnekin pohjoiseen, etelään ei käy lähteminen. Mene satuloimaan kaksi -parasta hevosta! Aarteeni ovat valmiina matkaa varten. Mutta kiirehdi, -rakas, kysymyksessä on henkemme!"-- -- - -Illan hämärässä nelisti kaksi ratsua Kiovasta pohjoiseen. Päivien -päästä he pääsivät Holmgårdiin, jossa Hirvo möi molemmat ratsut. Sattui -niin onnellisesti, että voiolaisia kauppiaita oli juuri lähdössä -kotimatkalle, ja Hirvo ja Tsaj pääsivät heidän veneissään Karjalaan. -Täällä he kuljeksivat sinne ja tänne eksyttääkseen jälkiään. Vihdoin -viimein he kuitenkin päätyivät Osmalaan, joka kaiken aikaa oli ollut -Hirvon matkan määränä, sillä hän oli kuullut paljon Osmalasta, vieläpä -lapsuudessaan kerran nähnytkin vanhan Osman. Mutta vanha Osma ei enää -elänytkään. Hän oli talvella kuollut ja koko heimonsa saattamana -kätketty isien kuusikkoon. Hänen poikansa, iäkäs mies tämäkin, otti -tulijat hyvin vastaan. - -Seuraavana päivänä jäivät Hirvo ja Osma sattumalta kahden pirttiin. Nyt -kertoi Hirvo Osmalle pulmallisen asemansa. Osma tuli tuiki totiseksi. -Hän mietti kauan. Vihdoin hän virkkoi: "Kaukana pohjoisessa on meillä -eräsauna. Se on ainoa turvallinen pakopaikka, jonka näillä mailla -tiedän. Sinne voisitte jäädä toistaiseksi." - -"Valitsemisen varaa ei meillä ole, siksipä menemme sinne", sanoi Hirvo. - -Eräänä yönä Osma saattoi pakolaiset tuonne kaukaiseen eräsaunaan. -"Tänne ei osaa ainoakaan ihmisjalka. Täällä saatte varmasti olla -rauhassa koko syksyn ja talvenkin jos tarvitaan. Ruuasta pidän kyllä -huolen." Näin puheli Osma lähtiessään. - -Miten yksinäiseltä tuntuikaan täällä salon sydämessä niistä, jotka -vastikään olivat jättäneet Kiovan ihmisvilinän ja ruhtinaan iloiset -pirtit! Molemmat he lisäksi olivat niitä ihmisiä, jotka eivät tajua -luonnon ihmeellistä, syvää kieltä, eivät tunne siinä oman sisimpänsä -sykähdyksiä. Siksipä ottikin alakuloisuus heidät valtoihinsa, vaikka -Hirvo metsästi ja kalasti, Tsaj taas puuhaili taloustoimissa. - -Yksinäisillä kalamatkoilla muistuivat Hirvon mieleen kotoiset selät ja -saaret, nuo lapsuuden tutut paikat Suomessa. Hän muisti aivan tarkoin -jokaisen saaren, selän, poukaman. Keväisin kalat polskivat lahdelmalla, -ja salmen rannalla kukki pihlaja ja tuomi. Oi, ihana oli tuo lapsuuden -maa, Suomi! Ja siellä kevätlehdoissa asteli impi -- Kultarannan Impi, -ja salmen rannalla kukki pihlaja ja tuomi... - - - - -VIESTEJÄ. - - -Koko kevät-kesän oli Suomessa puhuttu Igorista ja hänen matkastaan. -Oli koetettu arvailla sinne ja tänne, miten tuo matka päättyisi. -Kultarannan Impi oli lisäksi kaikessa hiljaisuudessa varronnut Hirvoa -kotiin jo keväällä. Sillä hän ajatteli, että jos tieto hänen isänsä -kuolemasta kulkee kauppiaitten mukana Kiovaan, niin varmaan Hirvo -sitten heti rientää Suomeen takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt, Hirvo -ei tullut. - -Mutta keskikesällä alkoi saapua kummia viestejä Kiovasta. Ensimäinen -viesti tiesi, että Igor oli perinpohjin voitettu. Toinen viesti kertoi -hänen surkeasta surmastaan. Kolmas viesti vihdoin toi tiedon, miten -Hirvo oli ihastunut Tsajhin ja paennut tämän kanssa Kiovasta. - -Sekavin tuntein oli Impi kuullut nämät viestit. Mutta pian hän -tapansa mukaan pudisti ne päältään. "Ne ovat vain huhuja", puheli hän -itsekseen, "ja huhuihin ei ole koskaan luottamista. Aina liioitellaan, -jopa kerrotaan perättömiäkin. Monelle kosijalle olen tänä kesänä -antanut rukkaset, ei ihme, että he nyt levittelevät pahoja juttuja -Hirvosta, -- mistä tietänevätkin kohdistaa vihansa Hirvoon." -- -- -- - -Kesä oli vaihtunut syksyyn. Ja nyt sai Impikin kokea, ettei kaikki -ollut vain juorua. Eräänä iltana saapui Kultarantaan vieraita -matkamiehiä. He kertoivat olevansa ruhtinatar Olgan lähettämiä ja -etsivät erästä Hirvo-nimistä Suomen miestä. Mitään aavistamatta he -edelleen mainitsivat, kuinka ruhtinaantytär, ihana Tsaj, oli ollut -Hirvon rakastettu, ja kuinka he yhdessä olivat paenneet Kiovasta, -kun Olga oli matkoilla. Kuin tulessa ja ilmassa oli Olga lähettänyt -etsijöitä kaikille ilmoille; heidän osakseen tuli etsintä -Suomesta. -- -- -- - -Näennäisesti tyynin mielin oli Impi kuunnellut kertomusta. Mutta kun -hän oli saanut matkamiehille illallista ja tehnyt heille makuutilat, -poistui hän hiljaa pirtistä. Hän asteli läpi syksyisen lehdon kummulle -merenrannalle. Tummana lainehti ulappa hänen jalkainsa juuressa, -valittaen riipi vihuri puitten viimeisiä lehtiä. Impi istahti kivelle. -Kaksi kyyneltä vierähti hänen silmistään, nimetöntä, yksinäistä. -- Yö -kului. Laineet loiskuivat. Vihuri valitti. Impi yhä istui, istui. - -Keskiyön aikana alkoi vihdoin tuuli tyyntyä. Pilvet poistuivat ja -täysikuu loi valoaan yli hiljaisen ulapan. -- Impi nousi, loi katseensa -merelle ja hänen kasvonsa säteilivät sisäistä kirkkautta. Nyt hän -sen tiesi! Niin, nyt! Hän ei ollut koskaan rakastanut Hirvoa, ei -koskaan! Jonkun verran hän oli pitänyt Hirvosta, tai oikeastaan hänen -kauneudestaan. Mutta sitä syvää sielun antautumista, sitä sanomatonta -hellyyttä, jota nainen vain kerran elämässään voi tuntea, -- niin sitä -ei Hirvo häneltä koskaan ollut saanut, ei koskaan. Ah, hän kantoi vielä -aarretta sielussaan, syvyyksissä rikkautta, jolle ei löydy nimeä. -- -- -Oi elämä, elämä, miksi oletkaan kautta aikain säilyttänyt kalleinta -äärettäsi naissydämessä! -- -- -- - -Syksymmällä saapui Kultarantaan vielä yksi suruviesti. Kesämatkoilta -palaavat kauppiaat tiesivät kertoa, että Kulkija-Helkky ei saavu tänä -syksynä Suomeen. Hän oli lähtenyt Hedebystä kauppiaitten mukana etelän -maille. "Yhden ainoan illan hän viipyi viime syksynä ja nyt hän ei tule -ollenkaan", huokailivat Kultarannan naiset, ja Impinkin otsalle nousi -surunpilvi. - - - - -SUOMEN SANKARIT. - - -Kurkelan kuuluisille turkismarkkinoille Nousiaisiin oli tänä talvena -saapunut tavattomasti väkeä. Talvi oli erittäin suotuisa ja siksipä -täällä ei ollut ainoastaan koko Suomen heimo koolla, vaan oli tullut -paikalle paljon Kyrönmaan miehiä, joukottain jäämejä täysinäisine -turkisahkioineen, jopa miehiä Karjalasta ja Eestistä. - -Eipä puuttunut ostajiakaan. Paitsi Suomen omia kauppiaita, oli täällä -ostajia Voionmaalta, Birkasta ja koko Svitjodista, olipa muutamia -aina Lejrestä ja Vikenistä asti. Ja kauppa kävi mainiosti. Tuota -pikaa myytiin turkispaljous, ja ihmiset alkoivat vähin erin lähteä -markkinoilta. - - * * * * * - -Talviaurinko loi valoaan yli lumisen lakeuden. Vartija Hallusvuoren -laella seurasi silmillään yksinäistä ajajaa Lemun selällä. "Minnekä -tuokin pyrkinee, virma on hevonen edessä", ajatteli vartija. -- -"No, kääntyy tännepäin. Jo lähtee ylös Hirvijokea. Myöhästynyt -markkinamieskö siinä tulee? Nyt vasta, kun kaikki muut ovat jo -lähteneet Kurkelasta. Tänä aamuna viimeiset menivät tästä ohi. -- -- -Jopa tunnenkin! Sehän on Kultarannan hevonen. -- Annas kun katson, ketä -on matkassa. -- Niin, vanha Harto ja Impi. - -"-- -- Arvaankin minne ovat menossa. Kurkelassa on tänään Suomen -sankareitten käräjät, ovat menossa sinne. -- Kas kun Impikin on -lähtenyt. Varmaan on nyt tärkeitä asioita urhoilla, Hartohan se -tavallisesti vain Kultarannasta saapuu..." - -Vartijan jatkaessa yksinäisiä mietteitään, vieri reki ohi Hallusvuoren -ja päätyi pian kosken kuohujen ympäröimälle Kurkelan niemelle. -Markkinapaikan vieressä oli pyhä uhrilehto ja kalmisto. Syksyllä -martaitten kuussa, silloin kun henget hurjimmin kiitivät halki ilmojen, -vietettiin täällä mahtava uhrijuhla, johon koko Suomen heimo saapui. -Vähitellen, aikain kuluessa oli tullut tavaksi, että myöskin näin -talvella toimitettiin pieni uhri, varsinkin, jos markkinoitten jälkeen -oli jäätävä yhteisistä asioista päättämään, kuten nyt. - -Keskellä uhrilehtoa, pyhien puitten alla sijaitsi suuri uhripirtti, ja -sen vierellä kumpuili haltijoitten lähde yhtä kirkkaana talvipakkasessa -kuin kesähelteelläkin. Lehdon laidassa oli vanha kalmisto ja toisessa -laidassa uhriaitan vartijan Topon mahtava kartano, jonka maat -ulottuivat kauas ympärille. Tällaisia uhriaittoja oli muuallakin kuin -Nousiaisissa, mutta ne olivat tavattoman pieniä. Tämä Nousmaan aitta -teki poikkeuksen kaikista, sillä se oli hyvin suuri. Kas, sehän olikin -koko Suomen heimon yhteinen uhriaitta. - -Kultarannan hevonen pysähtyi Topon pirtin eteen. Kun Impi astui -pirttiin, oli se aivan tyhjä, sillä kaikki olivat menneet pyhään -lehtoon. Impi lämmitteli kiukaan luona niin kauan, kuin Harto laitteli -hevosta suojaan ja nosti vero- ja uhriohrat sisälle. Sitten hekin -lähtivät lehtoon. Sinne he saapuivatkin parahiksi. Pyhän lehdon -rinteellä, uhriaitan vierellä paloi jo uhrituli. Valkoparta Väinävalta -kuljetti juuri Topon kanssa suurta pässiä kohti uhriaittaa. Varovasti -he aukaisivat aitan oven. Puitten alla seisovat sankarit pidättivät -melkein henkeään, sillä nyt he saivat nähdä iki-ihmeen: aitan perällä -häämötti mahtava jumalankuva, koko Suomen heimon palvoma suurhaltija, -jolle ei vertoja otavan alla. Kuvan muodosti suunnaton puunkanto, -jonka yläpää oli koverrettu ihmisen muotoiseksi. Mistä se oli tänne -uhriaittaan tullut, ei kukaan tiennyt. Siellä se oli ollut jo isien ja -isänisien aikana. Sinne se jäi lasten ja lastenlasten palvottavaksi. -Lattiassa kuvan edessä oli pyöreä reikä. Sen reunalla iski Väinävalta -pässin ja antoi veren vuotaa reiästä lattian alle. Kun veri oli valunut -loppuun, kantoivat Väinävalta ja Topo pässin varovasti ulos, jossa se -nyljettiin ja palotettiin. Sisälmykset tarkastettiin perinpohjin, sillä -niistä nähtiin tulevia tapauksia. Sitten ne pantiin tuohivakkaan, mutta -liha laskettiin pataan, joka jo kiehui uhrivalkealla. Sillä aikaa kun -liha kypsyi, lähti Väinävalta muutamien vanhimpien sankareitten kanssa -viemään sisälmysvakkaa uhriksi veden väelle. Vakavina he seisoivat -hetkisen Pyykosken kuohuja katsellen. Sitten Väinävalta luki uhriluvun -ja heitti vakkasen koskeen. - -Kun he tulivat takaisin pyhään lehtoon, oli liha jo kypsynyt. Topo toi -tuokkosia. Väinävalta pani tuokkoset lihaa täyteen, ja Topo kuljetti -ne miehille, jotka seisoivat vähän edempänä pyhien kuusten alla. Mutta -sillä aikaa kun urhot söivät, keitti Topo lihaliemeen maukkaan puuron. - -Uhriaterian päätyttyä siirryttiin suureen käräjäpirttiin. Sekin oli -koko Suomen heimon yhteistä omaisuutta. Täällä viettivät tavallisesti -ne markkinamiehet yönsä, jotka eivät sopineet Nousiaisten asukkaiden -pirtteihin, ja täällä pidettiin yhteiset neuvottelut silloin, kun ei -voitu taivasalla istua. Syksyllä martaitten kuussa, uhrijuhlien aikana -pidettiin aina suuret heimokäräjät, joihin jokainen Suomen mies otti -innolla osaa. Mutta näin talvella tulivat vain eriseutujen sankarit ja -kukin heistä kertoi sitten päätöksistä alueensa miehille. - -Komea oli miesjoukko, joka nyt astui käräjätupaan. Eikä ihme, olivathan -he kaikki sankareita, joitten mainetöistä viestit vierivät yli merien. -Itse vanha Väinävalta, koko heimon johtaja, kuningas vertoja vailla, -asettui pirtin perälle pöydän taa. Urhot istuivat ympäri pirttiä -lavitsoille ja raheille. Kelpasi tätä joukkoa katsella! Turkin alta -näkyivät verkaiset kaatiot ja paita. Kullatut miekankahvat välkkyivät, -hopeasoljet hohtivat. - -Impi oli Topon emännän kanssa asettunut lähelle kiuasta. Muita naisia -ei täällä ollutkaan. Pirtti oli jo melkein pimeä. Siksipä Topo sulki -akkunaluukun ja pani päreen pihtiin. -- -- -- - -Käräjät alkoivat. Ensin päätettiin parin sillan korjauksesta, sillan, -joita koko heimo käytti. Korjauskulut päätettiin maksaa vero-ohrista. -Sitten tultiin pää-asiaan. Väinävalta kertoi lyhyesti, miten syksyllä -viimeisten avovesien aikana kainulaiset olivat lähteneet sieltä kaukaa -Pimeydenmeren rantamilta vainoretkelle etelään. He olivat uskaltaneet -nousta tänne Suomenkin rannikolle. Ankaran lähdön he kyllä saivat, -mutta jo se, että uskalsivat yrittää, oli jotain, joka ehdottomasti -vaati kostoretkeä Kainuun. Näin puhui Väinävalta, ja nuorimmat -sankareista kalistelivat jo aseitaan kuin lähteäkseen. Mutta joku -koiranleuka ovinurkassa kuiskasi toverilleen: "Ukko Väinävalta muistaa -viime kesäisiä rukkasiaan, siksi hän nyt noin touhuaa retkeä Kainuun." - -Kaikki olivat kuitenkin samaa mieltä siinä, että retki tehdään -tulevan kesän aikana, ja niin ryhtyi Väinävalta tiedustelemaan, -montako uiskoa kukin lähettäisi matkalle. Ensiksi nousi nuori, kaunis -Reko, Nousiaisten kuningas, ja ilmoitti varustavansa retkelle kolme -urhouiskoa. Samalla hän toi Väinävallalle kolme kapulaa, joihin oli -veistetty hänen oma merkkinsä. Tuskin oli Reko päässyt paikoilleen, -kun jo karski Mielivalta astui pöydän luo. Hänen silmänsä säkenöivät -kiukusta, sillä juuri hänen alueelleen olivat kainulaiset nousseet. -Siksipä lupasikin Mielivalta laittaa matkalle kaikki suuret uiskonsa, -viisi tai kuusi. Sitten siinä tulivat järjestään Väinävallan luo Saaren -sankari, Mynäjoen Virmas, Ahti, vanha Untamo, Kauko, kulkijakuningas, -Räntämäen Räimä, Halikon Sarvi ja kymmenet muut. Kukin antoi niin monta -kapulaa, kuinka monta uiskoa aikoi retkelle varustaa. Viimeiseksi -tuli Kultarannan Impin vuoro. Punastuen hän nousi ja tuntui olevan -kovin hämillään. Mutta äkkiä hän suoristi pitkän, kauniin vartalonsa -ja alotti pehmeällä äänellään: "En oikein tiedä, miten on Kultarannan -uiskojen laita. Kainulaiset eivät ennättäneet tehdä mitään vahinkoa -ja niin ankaran lähdön he saivat, etten luule heidän toisten tänne -yrittävän. Pitäisin sentähden parempana, että koko kostoretki -jätettäisiin. On heimon miehillä muutakin hommaa keväällä. Kaskimaat -odottavat raivaajia, lahdelmat kalastajia, kauppamatkat miehiä." - -Monet vanhemmista miehistä myönsivät heti, että Impi puhui oikein. -Nuoriin miehiin taas vaikutti Impin kauneus ja pehmeä ääni niin -voimakkaasti, että heistä oli koko sotainto kuin poispyyhkäisty. Ja -Väinävallan suureksi ihmeeksi päätettiinkin nyt, että koko kostoretki -Kainuun jätetään tekemättä. - -Mutta kulkijakuningas Kauko ajatteli itseksensä: "Kaksi kertaa olen -tehnyt turhan matkan Kultarantaan. Ja kuitenkin ensi kesänä nostaa -kosiopurteni vielä kerran purppurapurjeet ja laskee Kultarannan -valkamaan." -- -- Nousiaisten nuori Reko taas päätteli nurkassaan: -"Vielä tämän kuun puoliskon aikana valjastan orhini ja teen toisen -kosiomatkan Kultarantaan." - -Pian Väinävallankin ihmettely vaihtui suureksi iloksi, sillä hän oli -pohjaltaan oikea rauhan mies. Ja kun oluthaarikka oli tehnyt muutaman -kierroksen, nosti Väinävalta polvilleen vanhan kanteleensa, tuon Suomen -iki-ilon ja alkoi hiljaa näppäillä. Kohta hänen soittonsa alkoi paisua. -Mahtavana kuin keväinen vuo vyöryi sävelvirta. Tuntui aivan kuin koko -pirtti olisi suurentunut ihanaksi säveltenmaaksi, jossa ei enää ollut -taisteluita, ei surua, ei kyyneleitä. - - * * * * * - -Yö oli jo pitkälle kulunut, kun miehet viimein alkoivat ajatella -nukkumista. Impi lähti vartijan vaimon kanssa Topon pirttiin yöksi. -Peräkkäin he astuivat puitten välistä kiemurtelevaa polkua tuon lyhyen -matkan. Mutta kun Impi juuri oli tarttumaisillaan pirtin ovioksaan, -pysäytti Topon emäntä hänet äkkiä ja sanoi: "Kuuletkos, Impi, kummaa -kohinata tuolta kalmiston puolelta, henkien metsästä?" - -"Kuulen kyllä." - -"Niin, katsos lapseni, pyhässä uhriaitassa on nyt juhla, henkien juhla. -Uhriaterian jätteet pantiin pyhän aitan lattialle seinän viereen ja -keskelle nostettiin suuri oluthaarikka. Vainajat siellä nyt aterioivat. -Tuo on haltijoitten kohinata, tuo kumma kuiske metsässä. -- Mennään -pois pirttiin!" -- -- -- Nokisesta uksesta painuivat naiset pimeään -pirttiin, mutta haltijoitten havina täytti talvisen yön. - -Nukkumaan eivät naiset kuitenkaan malttaneet mennä, oli niin paljon -puheltavaa. Topon emäntä oli Impin äitivainajan sisar ja siksi hän -tunsi melkein äidillistä hellyyttä Impiä kohtaan, varsinkin, kun eivät -haltijat olleet suoneet hänelle itselleen lasta. -- Päre oli jo aikoja -sammunut, hiilos tummunut, -- naiset yhä juttelivat. Ja kun Impi jo -oli lavitsalla, kumartui täti vielä hänen puoleensa sanoen: "Kyllä -sinun nyt jo sentään pitäisi ottaa isäntä Kultarantaan. Vaikeaksi -sinulle ajanmittaan käy. Vanha Harto ei ole enään moniaikainen, ja -kyllä tällaisiin tilaisuuksiin kuin tänään pitäisi miehen tulla -Kultarannasta. Mitä sanot meidän maan nuoresta Reosta? Komea hän on ja -oikea miesten mies. Hyvin hän on johtanut Nousmaan asiat siitä asti, -kun minun mieheni luopui johdosta. Uhriaitan vartijathan ne ennen aina -johtivat muutkin asiat, mutta ei Toposta ollut siihen. Hän ajattelee -vain haltijoita ja niitten palvonnassa vierivät häneltä päivät. Mutta -Reko johtaa mainiosti maata. Komea on hänen kartanonsa siellä Hirvijoen -suussa, ja hän se Hallusvuoren varustuksetkin pitää kunnossa. Ota pois -Reko! Parempaa miestä et löydä ilman alta. -- Onnellinen sinä, kun saat -itse valita, oi onnellinen!" -- -- -- - -Impin huomio kiintyi tädin viimeiseen, huokauksena lausuttuun -ajatukseen, ja kun hän muutenkin tahtoi kääntää keskustelun pois tästä -tädin mieliasiasta, virkkoi hän hiljaa: "Sinä, tätikulta, et kai saanut -itse valita?" - -"En, Impi. Eikä sitä saanut sinun äitisikään. Olimme kuulun Saaren -tyttäriä ja kosijoita kulki paljon. Mutta minä -- niin -- olin -kiintynyt yhteen meidän omista miehistä, ja sinun äitisi rakasti -taas erästä kuljeksivaa laulajaa. Oi, kuinka syvästi hän rakastikaan -laulajaansa! -- Sitten tuli aika, jolloin meidän kummankin täytyi -lähteä miehelään. Isäni antoi sinun äitisi Kultarannan Luonnolle ja -minut hän möi tälle uhriaitan vartijalle, saamattomalle Topolle. -Itkimme monta kesäistä iltaa rantatuomen varjossa. Vihdoin tuli -lähtöpäivä. Minulle se oli helpompi, sillä olin kovempi ja vanhempi. -Mutta sinun äitisi oli niin hento ja heikko, -- laulajan sylistä hän -riistäytyi Luonnon purteen. Eikä hän kauan Kultarannassa kestänyt. Ah, -hän ei voinut elää ilman laulajan rakkautta. Hän kuihtui, kuoli pois -kuin hallan viemä kukkanen! -- Ja mitäpä on minunkaan elämäni ollut, -- -kolkkoa, tyhjää, kovaa! Siitä asti kun pikkupoikani, tuon kiharapään, -kätkin kalmiston varjoon, en ole iloa tuntenut sydämeni alla. Silloin -kuivuivat kyynellähteetkin silmistäni. Elämä on niin kolkkoa, tyhjää, -tyhjää..." - -Impi oli kuunnellut melkein henkeään pidättäen. Tämä kaikki oli -hänelle aivan uutta. Nyt hän kietoo kätensä tädin kaulaan ja hyväilee -häntä hellästi. -- Täti raukka ja äiti! Ah, miten paljon onkaan -elämän salattujen verhojen takana kärsimystä, kyyneleitä, sanatonta -sydäntuskaa! - - - - -KULKIJA SAAPUU. - - -Kevät oli tänä vuonna tavattoman varhainen ja kaunis. Aikaisin -soi leivon laulu ilmassa, aikaisin kuului kottaraisen vihellys -rantatammesta, aikaisin loi meri jääpeitteensä, ja koivumetsä sai -hiirenkorvat. Pian saapuivat ensimäiset kauppaveneet Suomen vesille. Ja -ihmettä, -- niiden mukana tuli Kulkija! - -Siinä hän astuu jo Luonnonmaan lehtoja kohti Kultarantaa. Mikä ilo nyt -nousikaan koko saarella. Eivät ainoastaan nuoret rientäneet ensimäisenä -iltana Kultarantaan, vaan koko saari saapui, vanhat ja nuoret. - -Harppu helkkyi ja pehmeämpänä kuin koskaan ennen kaikui Kulkijan -ääni. Miten ihania kuvia hän loihtikaan kuulijoitten silmien eteen: -Kuninkaantytär itkee tuossa kadonnutta sulhoaan. Älä itke, raukka, -älä! -- Tässä sankari tavottaa lemmittynsä kättä. Saako hän sen? Ei, -ei! Tuo häijy isäukko! On pimeä yö! Älä putoa, sankari, kiivetessäsi -linnanmuuria! Noin, jo ryösti lemmittynsä! -- Voi hirveätä, -- -noita ryösti lapsen! Nuorukainen syöksyy jälkeen, saa noidan kiinni -kengänpaulasta ja pelastaa lapsen. -- Täällä äiti herättää kuollutta -poikaansa. No miksi ei se herää! Puuttuu jotakin. Jopa viimeinkin -heräsi! -- Ja oi, luostarin hiljaisessa kammiossa itkee ihana nunna -hukkaan mennyttä nuoruuttaan. Jo kuivuvat kyyneleet, kun hän muistaa, -miten valkea Kristus kerran noutaa hänet morsiamenaan taivaan saleihin. - -"Oletkin käynyt nyt etelän mailla, Helkky, koska taas laulat siitä -valkeasta", sanoi vanha Harto. - -"Niin, siellä olen käynyt, kauempana etelässä kuin koskaan ennen. -Kauppiaitten mukana menin Hedebystä Flamin maalle. Sieltä jouduin -sitten Burgundiin, jossa olin jonkun aikaa. Talven vietin kuitenkin -Schwabinmaalla, sen valtijattaren mahtavassa linnassa, jossa kaikki -laulajat viihtyvät. Antakaas kun laulan laulun tuosta Schwabin ylväästä -valtijattaresta." Ja kulkija lauloi: - - On uljaita kukkulat Schwabin, - Vaan uljain on kukkula tuo, - Miss' seisovi kivinen linna, - Ja tornit ne varjojaan luo. - - Ja linnassa istuvi rouva, - Ken hälle nyt lohtua tois? - Sulosilmät nuo kyynelin kylpee, - Kuka kyyneleet pyyhkiä vois? - - Ah, rouva hän maataan ja kättään - Ei antaa voi kellekään, ei. - On turhia sankarten retket, -- - Rouvan lemmenkö tuuli jo vei? - - Näes vihur-iltana kerran - Nuor' munkki jo linnahan saa, - Sen silmissä hehkuvi tuli, - Mi rouvahan koskettaa. - - Mutt' munkki hän viipyy vain viikon, - Jo luostariin rientää hän pois. - Sen päivänpä päästä, ah, rouva - Ei munkkiaan unohtaa vois! - - On uljaita kukkulat Schwabin, - Vaan uljain on kukkula tuo, - Miss' seisovi kivinen linna, - Ja tornit ne varjojaan luo. - -Yön hetket vierivät. Harppu vaikenee. Kuuntelijat poistuvat. Impi yhä -istuu hiljaa. Hän ei huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Etelän kuvat -ovat hänen edessään elävinä, voimakkaina. Niin, ja sydämessä, syvällä -siellä, soi uusi, ihmeellinen sävel. Ilonko sävel vai surun? Ah, kysy -sitä yön hämärältä tai aamuruskon hennolta hohteelta. - - - - -HIRVO. - - -Muuttolintujen lailla oli Hirvokin saapunut Suomeen samoihin aikoihin -kuin Kulkija. Mukanaan hän toi nuoren vaimonsa, kauniin Tsajn, joka -talven aikana oli muuttunut kalpeaksi ja heikoksi kuin hengähdys. Ja -henkien maahan hän pian matkasikin. Kauniina kevät-iltana, kun vuokot -vielä kukkivat, lahjoitti hän elämän pienelle tyttärelleen, mutta -samalla hänen oma elämänsä sammui ijäksi. - -Kultarannassa, kuten muuallakin, oli suurella touhulla kerrottu -Hirvon saapumisesta, hänen vaimostaan, ruhtinaantyttärestä, ja hänen -rikkauksistaan. Impiin eivät nuo kertomukset tehneet mitään vaikutusta, -hän pysyi aivan välinpitämättömänä. Vasta kun kerrottiin Tsajn -kuolemasta, tunsi hän liikutusta rinnassaan. Ruhtinaantytär ja täällä -vieraalla maalla saa tuntemattoman hautansa! Ja Hirvo ei kuulema edes -murehdi vaimoaan! -- Impi sääli sanomattomasti hänen pikku tytärtään, -tuota avutonta raukkaa. Kuka sitä nyt vaalii ja hoitaa, kun Hirvon -äitikin on kuollut! Kunpa voisi tuoda sen tänne Kultarantaan ja hoitaa -sitä täällä. Niin, kunpa voisi, -- mutta sitäpä ei voinut. Hirvo -käsittäisi varmasti asian väärin, jos kävisi lapsen noutamassa, ja -ihmiset saisivat paljon puheenaihetta. Hän ei voinut sitä noutaa sieltä -ja kuitenkin hänen kävi sanomattomasti sääli lasta. -- -- -- - -Pitkin talvea oli Impin kuva tuontuostakin noussut Hirvon mieleen. -Mutta nyt, kun hän taas näki Impin, heräsivät hänen tunteensa -kahta voimakkaampina eloon. Tsajn kuoltua oli hän alituinen vieras -Kultarannan kisoissa ja iloilloissa. Ja ihmisillä näytti olevan -niin paljon arvailemista sen takia. -- Hirvo pani liikkeelle kaiken -miellyttämistaitonsa, ja naiset olivat häneen kovin ihastuneita. Impi -vain oli aina yhtä kylmä, yhtä välinpitämätön. Vain jonkun sanan hän -vaihtoi Hirvon kanssa silloin tällöin. - -Mutta Hirvo ei heittänyt toivoaan. Kotiinpäin kulkiessaan hän tuumi -itseksensä: Tähän päivään asti ei ole löytynyt naista, joka olisi -voinut Hirvoa vastustaa, eikä sitä löytyne vieläkään. Ymmärrän -jäykkyytesi, Impi. Se johtuu siitä, kun toin toisen tullessani. Mutta -odota, odota, vielä jäykkyytesi katoaa. Ennenkuin syys luo huurrettaan -yli maitten, olet sinä Hirvon oma, varmasti Hirvon oma. Silloin vasta -juhlitaan! Silloin saa Kulkijan harppu soida! Etelän viiniä on Hirvolla -hääjuhlia varten, etelän... - - - - -KULKIJAN KERTOMUS. - - -Oli mitä ihanin ilta. Käki kukkui, ja kevätkaskien käry sekaantui -lehtojen tuoksuun. Impi asteli mietteissään metsäpolkua. Hän palasi -Karvetista kotiin. Nyt hän saapuu juuri salmen rannalle, ja silmät -etsivät venettä, millä soutaisi yli salmen Kultarannan puolelle. -Vaan jo pysähtyvätkin silmät muuhun. Meren rannalla siinä on kallio, -kalliolla kaatunut puu, ja puulla istui Kulkija. Hän tuijotti synkkänä -syvyyteen. Oli totuttu siihen, että Kulkija sai olla missä oli, tehdä -mitä teki, kukaan ei häntä koskaan häirinnyt. Mutta nyt oli hänen -muodossaan jotain niin synkkää ja murheellista, ettei Impi voinutkaan -äänetönnä ohi kulkea, kuten aina ennen. Hän meni lähemmäksi ja kysyi: -"Helkky, mitä täällä murheellisena mietit?" - -"Muistelin vain äitiäni." - -"Äitiäsi! -- Niin todella, tietysti sinullakin on äiti ja isä, vaikka -en sitä ole tullut ajatelleeksi." - -"Niin minulla oli kerran äiti ja isä, mutta nyt minulla ei ole -kumpaakaan." - -"Ei kumpaakaan, Helkky!" - -"Ei. Kadotin heidät samana päivänä jo kauan sitten." - -"Samana päivänä!" - -"Niin, Isäni oli kuningas. Alkuaan ei hänellä kuitenkaan ollut omaa -maata hallittavanaan. Hän oli vain kulkijakuningas. Mutta sitten hän -kyllästyi kulkemiseen, ja kun Mälarin rannalla Svitjodissa erästä -aluetta hallitsi Gyda-niminen kuninkaantytär, otti isäni Gydan -puolisokseen, jotta sai hänen maansa. Mutta rakkauttaan ei isäni -Gydalle antanut, sen sai minun äitini. Käydessään kauppamatkoilla -Suomessa, tapasi isäni täällä tavattoman kauniin kuninkaantyttären. -Ja tuo ihana nainen antoi hänelle vastarakkautta. Useana kesänä tuli -isäni tänne Suomeen vain äitini takia, ja vihdoin eivät he enää voineet -erota. Äitini, kuninkaantytär, poistui salaa kodistaan ja pakeni isäni -kanssa Svitjodiin. Jonkun aikaa hän eleli isäni talon läheisyydessä, -mutta kun julma Gyda sai siitä vihiä, vei isäni rakastettunsa kauas, -kauas, yksinäisen salojärven rannalle ja rakennutti sinne ihanan pirtin -äidilleni. Metsästysretkillään kävi isäni sitten tapaamassa äitiäni -usein, sangen usein. Muistan, kuinka kiikuimme isän polvella, minä -ja sisareni, joka oli minua kahta vuotta nuorempi. Isä minulle antoi -nimenkin: Helge, vaikka äiti jo minua aina kutsui Helkyksi, sillä -äitini puhui suomea, ja sitä minäkin alussa opin. Isä minulle harpun ja -huilunkin toi. Hän oli niin hyvä, ja äiti rakasti häntä sanomattomasti. -Yhdessä me aina puhelimine isästä ja odotimme häntä. -- -- - -"Sitten tuli se kamala päivä. Olin silloin kahdentoista talven. Gyda oli -saanut jollain tavalla tietoa, että isäni kävi metsämatkoillaan äitini -luona. Vihansa vimmassa poistui Gyda yöllä pirtistä, minne isäni jäi -nukkumaan, telkesi oven ja sytytti pirtin palamaan. Liekkeihin kuoli -isäni ja monet hänen miehistään. Sitten Gyda otti isäni hiiltyneen -ruumiin ja lähti suuren miesjoukon kanssa metsään etsimään meidän -pirttiämme. Hän oli päättänyt heittää isän ruumiin äitini eteen, -salvata oven ulkopuolelta ja polttaa meidät, kuten isänikin. -- -- -- - -"Muistan kuinka isäni uskotuin mies ryntäsi pirttiin, kertoi isän -surkeasta kuolemasta ja Gydan tulosta sekä käski meidän kiiresti -paeta. Mies riensi takaisin metsään. Mutta äitini repi tukkaansa, -naurahti kerran kamalasti, juoksi pirtin taakse kalliolle ja syöksyi -sen jyrkältä kielekkeeltä mereen. -- Sitähän juuri muistelin tässä -syvyyteen katsellessani. -- Pikku siskoni ja minä jäimme avuttomina -kalliolle itkemään. Vaan silloin alkoi metsästä kuulua kauheita -huutoja. Vaistomaisesti pakenimme kallion alla olevaan syvään luolaan, -joka oli ollut meidän hauskimpia leikkipaikkojamme. Kohta kuulimme -hirveätä rätinää ja oksien välistä näimme, kuinka pirtti oli tulessa, -liekit roihusivat yli puitten latvojen. Kauhusta väristen kyykistyimme -luolan pimeimpään soppeen. Olimme siellä sen päivän ja vielä yön. Vasta -seuraavana aamuna uskalsimme lähteä. Katselimme pirtin rauniota. Se -vielä savusi. Keskellä näimme luita -- isäni luita. -- -- -- Meidän -oli nälkä, ei ollut mitään syötävätä. Silloin muistin, kuinka äitini -kerran oli sanonut minulle: 'Poikani, jos joskus jäät yksin tänne -erämaahan, niin lähde kulkemaan järven rantaa tuonne päin. Pian tulee -joki vastaan. Sitten mene jokivartta myöten siksi, kunnes joudut -asutuille seuduille.' -- Niin, tuon muistin äkkiä. Riensin luolaan. -Siellä oli harppuni. Se oli sinne leikkiessämme unohtunut, ainoa, mikä -säästyi liekeiltä. Otin harpun kainalooni, tartuin siskoani kädestä ja -niin läksimme kulkemaan järven rantaa. Oli syksypuoli ja metsässä oli -marjoja, joita söimme. Kahlasimme suopaikoista ja purojen yli kannoin -sisareni. Ensimäisen yön nukuimme kankaalla havuvuoteella. Aamulla taas -eteenpäin. Mutta kauas emme ennättäneet, kun taivas tummeni mustista -pilvistä ja kohta alkoi rankasti sataa. Etsimme suojaa tiheitten -kuusien alta, mutta vettä tuli niin voimakkaasti, että pian olimme -läpimärkiä. Näin satoi sen päivän ja seuraavan yön. Vilusta väristen -istuimme kuusien alla. Muistan, kuinka sisareni etsi minulta lämpöä -ja turvaa. Hän kietoi hennot kätensä kaulaani ja minä vedin hänet -luokseni, mutta siitä huolimatta hän värisi vilusta. Seuraava aamu -valkeni taas kauniina, mutta sisareni ei silloin enää jaksanutkaan -lähteä matkalle. Valmistin hänelle pehmeän sammal vuoteen kuusen alle -ja peitin hänet havuilla. Mutta nyt ei hänellä ollutkaan kylmä. Hänen -kätensä oli kuuma ja otsa aivan polttava. Kannoin hänelle tuokkosella -vettä, sillä hän joi kovasti, mutta marjoista ei hän huolinut. Illan -tullen alkoi hän puhua käsittämättömiä asioita. Hän kertoi liekeistä, -jotka uhkasivat häntä, pahoista miehistä, jotka ahdistivat meitä ja -vihdoin äidistä, joka kantoi häntä syvyyden yli. Yöllä hän lakkasi -puhumasta, kädet ja otsa jäähtyivät ja hän nukkui. Minä luulin, että -hän nyt oli parantunut ja paneuduin myöskin nukkumaan. Mutta aamulla -ei sisareni herännytkään, ja hänen kätensä oli kylmä kuin jää. Koko -sen päivän ja seuraavan yön odotin hänen heräämistään, mutta sitten -huomasin, ettei hän heräisi enään koskaan. -- -- Kaivoin matalan kuopan -sammaliin. Sinne nostin sisareni kankean ruumiin. Peitin hänet hyvin -pehmeillä sammaleilla ja havuilla. Hetken istuin mättäällä ja itkin. --- -- Sitten otin harppuni ja läksin. Tulin joen rannalle ja vihdoin -muutaman päivän päästä asutuille maille. -- -- En kertonut kellekään, -kuka olin tai mistä tulin. Soitin vain harppuani ja kuljin pirtistä -pirttiin. -- Siitä asti olen maailmaa kiertänyt." -- -- -- - -Impi nojasi puuhun aivan samassa asennossa kuin tultuaan. Hän näki -edessään Kulkijan kuin sumun läpi. Hän melkein värisi tuskasta, tuntui -kuin sisimmässä olisi kaikki sortunut paikoiltaan. Oi, Kulkija raukka, -oi! -- Vain yksi ajatus selvisi hänelle sisäisen sekasorron keskeltä -ennen muita: Hän ei jätä Helkkyä yksin tänne kalliolle! - -Kulkija nosti ihmeissään päätään, kun kuuli Impin sanovan: "Helkky, -nyt lähdemme kotiin! Tuolla alhaalla on vene." -- Noin varmasti ja -päättävästi ei Impi ollut koskaan käskenyt, ja Kulkija tunsi, että -hänen täytyi totella. - -Äänettöminä he astuivat veneeseen. Helkky souti ja Impi piti perää. -Mutta sanaakaan he eivät keskenään vaihtaneet. Impin sydämessä yhä -kaikki kuohui, värisi. Kulkija eli edelleen muistojensa mailla. Mutta -kun veneen kokka kosketti rantaa, oli Impin sydämen sumusta kirkastunut -jo toinen selvä ajatus: Nyt hän tiesi, miksi Helkyn harppu niin usein -itki. - - - - -VAINOLAISIAKO? - - -Kultarannan miehet olivat juuri tulleet kotiin kasken raivannasta. -Helkkykin oli ollut mukana ja oli nyt aivan musta noesta. Kaikki -nauroivat, sillä tuonlaisena ei oltu Kulkijaa koskaan nähty. Pian -olivat miehet kuitenkin pesseet itsensä ja panneet puhtaat mekot -yllensä. Illallinen maistui mainiolta. - -Mutta hirmu! Kesken illallisen alkoi kuulua hätätorven ääni. Miehet -kavahtivat pystyyn ja kuuntelivat hetken: Pitkää törähdystä seurasi -aina kaksi lyhyttä. Se merkitsi: mereltä vaara! Jos olisi kuulunut -vain pitkiä, olisi vaara uhannut mantereen puolelta. Kiiresti etsivät -miehet aseikseen jousia, nuolia, keihäitä, miekkoja ja tapparoita. Ja -pakolinnan vallilla vartijan torvi soi yhä: tuuu-tu-tu, tuuu-tu-tu. - -Tyyneenä ja maltillisena antoi Impi käskyjään: Kaikki naiset ja lapset -veneisiin ja mantereen puolelle, samoin kaikki irtain omaisuus. -Pian olivat veneet täpötäynnä tavaroita, ja hätääntyneet naiset ja -lapset olivat rannalla lähdössä. Siinä oli Kulkijakin harppuineen. -Hän ei ollut koskaan ottanut osaa aseitten kalskeeseen, aina hän oli -sellaisesta poistunut ja niin hän aikoi nytkin tehdä. Mutta jopa hän -äkkiä kävi totiseksi, sillä hän kuuli, miten Impi kertoi naisille -menevänsä miesten luo vuorelle ja viipyvänsä siellä siksi, kunnes vaara -on ohi. Helkky katsoi hetkisen maahan. Sitten hän suoristi vartalonsa -ja hänen kasvoilleen kohosi päättävä, miehekäs ilme. Hän laski -harppunsa ja huilunsa veneeseen ja sanoi: "Varokaa, etteivät ne kastu!" --- Sitten hän läksi takaisin pirttiin ja valitsi itselleen aseet. -Miekkaa vyölle sitoessaan hän puheli itsekseen: "En pidä taistelusta, -kammoksun aseita ja verta. Mutta totisesti, vainolaisen käsi ei Impiin -koske, niinkauan kun minä miekkaa pitelen." -- Miesten hämmästys oli -suuri, kun näkivät Kulkijan asestettuna tulevan vuorelle. -- -- -- - -Vartija vuorella kertoi totisena, miten hän kaiken päivää oli -seuraillut muutamia purjeuiskoja kaukaisuudessa. Nyt illan tullen ne -olivat ilmestyneet lähemmäksi ja laskeneet tuonne saaren rantaan. Hän -oli vakuutettu, että ne olivat vainoveneitä. - -Juuri kun miehet vakavina tuumivat, mitä olisi tehtävä, saapui -viestintuoja naapurisaarelta. Tämä kertoi, että verottaja Sveanmaasta -oli tullut, ottanut veroja jo muutamista saarista ja aikoi käydä koko -Suomen verottamassa. - -Kaikki henkäisivät helpotuksesta, sillä vaara ei ollut nyt kovin -suuri, vaikka voihan se verottajakin muuttua vainolaiseksi milloin -hyvänsä. Pian kuitenkin oli päätös tehty: Kultarannan parhaat -soutajat ja nopeimmat veneet läksivät kiireesti viestinviejiksi -etelään ja pohjoiseen. Sinä yönä soivat hätätorvet; sinä yönä pantiin -urhouiskot kuntoon; sinä yönä pukeutuivat miehet sotisopaan. Ja kun -auringon kultainen kehrä kohosi itäisten vaarojen takaa, olivat sadat -sankaripurret jo matkalla kohti Luonnonmaata. - -Pahaa aavistamatta lähtee verottaja liikkeelle. Mutta mitä ihmettä? -Tuolla salmessa näytti olevan niin paljon uiskoja vastassa, että oli -paras etsiä toista tietä. No hirtehinen! Kaikki mantereelle vievät -salmet olivat suljetut! -- Verottajakuningas manasi purressaan: "Tässä -ei auta muu kuin taistelu!" -- Hän kutsuu urhonsa neuvottelemaan, mutta -useimmat heistä olivat taisteluun nähden epäilevällä kannalla, sillä -vastustajia näytti olevan paljon. Neuvotellessa kului aikaa. Tästä -taas seurasi, että kauempaa lähteneitä pursia ennätti paljon Suomen -joukkojen vahvistukseksi. Kauhukseen huomaa verottaja, että hänen -paluutietänsäkin jo uhataan. Ei muu neuvoksi kuin miehet airoihin ja -nopeasti kohti Svitjodia, jotta ei jouduttaisi saarroksiin. - -Kun Suomen miehet tämän huomasivat, läksivät he riemuiten ajamaan -verottajaa takaa. Soudettiin siinä todentotta molemmin puolin. Illalla -suomalaiset pääsivät jo nuolenkantaman päähän. Ja eivätpä he nyt -nuoliaan säästäneet. He kulkivat verottajan kintereillä aina aamuyöhön -asti. Vasta kun verottaja oli ajettu saaristosta suurelle ulapalle, -kääntyivät he takaisin, ja vanha Harto virkkoi: "Ei tehne Svean -verottajan mieli pian lähteä Suomeen." -- -- -- - -Mutta verottajakuningas kirosi purressaan. Hammastaan purren hän -lausui: "Isäni ja isäni-isä kävivät verotusretkillä Suomessa harva se -kesä. Ja veroja he saivat määrättömästi. Mutta minä jos milloin lähden, -näin matkani aina päättyy. Sanon minä sen, hiisvieköön, että niin kauan -kun tuo vanha Väinävalta Suomea johtaa, pitää heimoaan koossa, et -sieltä veroksi ota turkisriekalettakaan." - - - - -KULKIJAN LÄHTÖ. - - -Impi oli ollut asialla Käkölässä ja palasi nyt sieltä. Hän kulki -lehtojen läpi kohti Kultarantaa. Linnut lauloivat ja aamuaurinko loi -kultaansa polulle. Impi mietti itsekseen, miten ihmeen hauska oli tämä -kevät ollut. Semmoista ei hän muistanut koskaan ennen viettäneensä. -Mistähän sekin mahtoi johtua? Oli tavattoman kaunistakin. Kaikki kukki, -loisti, iloitsi. Impi heräsi mietteistään vasta, kun näki Hirvon -yht'äkkiä edessään polulla. - -"Vihdoinkin tapaan sinut yksin, Impi, ja saan jutella kanssasi. Kuinka -sitä olenkaan toivonut! Oletko hyvin pahoillasi minulle?" - -"En." - -"Etkö! No sen arvasinkin. Unohda pois koko Kiovan matkani! Kuolluthan -Tsaj on ja minä, niin minä rakastan sinua enemmän kuin koskaan ennen. -Etkö voi antaa minulle anteeksi ja rakastaa minua, kuten ennen -lähtöäni?" - -"En ole sinua koskaan rakastanut", vastasi Impi ja peräytyi pari -askelta, kun Hirvo yritti lähestyä. - -"Et koskaan! Mutta Impi!" - -"Niin, en koskaan. Jonkun verran pidin sinusta, sillä olinhan melkein -lapsi, kun aloit leikkiä kanssani, mutta rakkauttani et ole koskaan -saanut." - -"En koskaan! Mutta jos saisin sen vasta, Impi rakas?" - -"Mahdotonta", vastasi Impi ja läksi tietään kuin kuningatar. - -Hirvokin läksi tietään, mutta tuumi itseksensä: "Älä sano, Impi, -mahdotonta! Kerran se on kuitenkin mahdollista. Hirvo tuntee naiset, -Hirvo." -- -- -- - -Koko päivän tuntui Impistä niin hyvältä, kun vihdoinkin oli tullut -sanotuksi Hirvolle tuo kaikki. Ah, elämä oli nyt niin kevyttä, niin -iloista. - -Mutta kauan ei Impi saanut nauttia tuosta keventyneestä mielialastaan. -Illan suussa otti Kulkija harppunsa ja huilunsa ja teki lähtöä. - -Impi kalpeni tämän nähdessään. Kuin pelästyneenä hän sanoi: "Mitä, -Helkky, aijotko lähteä näin illalla, Helkky?" - -"Lähden. Hyvästi!" - -Impi ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Tämä tuli niin äkkiä, odottamatta. -Oi sentään! Kulkija, Kulkija, miksi hän lähtee, oi, miksi, miksi! - -Mutta Kulkija ei näyttänyt huomaavan Impin hätää. Hiljaa hän astui -pirtistä. Impi näki sen kuin unissaan. Sitten hän kietoi huivin -hartioilleen ja läksi saattamaan Kulkijaa rannalle. Siinä lähellä, -pirtin alla rannassa oli veneitä, mutta aivankuin yhteisestä -sopimuksesta suuntasivat he kulkunsa metsän läpi kauemmas sinne, missä -salmi oli kapein, ja missä myöskin aina oli veneitä. Hitaasti he -astuivat tuon matkan vaihtamatta sanaakaan keskenään. - -Rannalla he seisoivat hetken, kunnes Helkky ojensi sanatonna kätensä -hyvästiksi. Mutta kun hän tunsi, miten Impin käsi vavahti, työnsi hän -äkkiä veneen vesille ja oli samassa jo loitolla rannasta. - -Impin silmissä kaikki pimeni, tuntui ihan kuin olisi maakin vajonnut -jalkain alta. Horjuen hän astui takaisin metsään. Vaan ah, hän ei -jaksanut enään. Hän istahti kivelle puun viereen ja painoi molemmin -käsin sydäntään. Hänestä tuntui, että se särkyi tuskasta. Sitä kirveli -niin, että teki mieli huutaa. Oi Kulkija, Kulkija, miksi hän lähti, -miksi hän lähti! Hän voi viipyä matkoillaan vuoden, kaksi, kenties ei -tule enään milloinkaan. Koditonna kiertää yhä. Kova on maailma. Voi -Kulkija raukka, miten paljon hän on kärsinyt! Miksi hän lähti, miksi -hän lähti! Ah, hän, Impi ei kestä enään, ei kestä enään! Sydän särkyy, -särkyy. Oi, Kulkija, Kulkija, koditon Kulkija! - -Mutta Kulkijan vene ei koskettanut vielä toista rantaa, kun hän -äkkiä käänsi sen takaisin. Hänen mieleensä tuli kummallinen halu. -Hän tahtoi hiipiä metsän läpi lähelle Kultarantaa, katsella lehdosta -hetkisen pirttiä, ja jos hän näkisi vilahduksenkin Impistä, palaisi hän -iloisempana takaisin. - -Montaakaan askelta ei Kulkija ottanut metsään päin, kun hän vavahtaen -pysähtyi. Siinä istui Impi vähän matkan päässä kädet sydämellä, silmät -ummessa, ja hänen kalpeitten kasvojensa tuska pysähdytti Kulkijan -sydämenlyönnit. Ja ennenkuin hän itsekään tiesi, mitä teki, oli hän -polvillaan Impin vieressä, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kätki -päänsä hänen syliinsä. - -Impistä tuntui, ettei tämä voinut olla totta. Kiharainen pää oli hänen -sylissään ja hän veti sen lähemmäksi, mutta hän ei uskaltanut aukaista -silmiään, sillä hänestä tuntui, että jos hän aukaisisi, niin kaikki -katoaisi samassa. - -Vihdoin viimein, pitkän ajan kuluttua nosti Kulkija päänsä ja sanoi -hiljaa: "Nyt minun on helpompi lähteä." - -"Lähteäkö! Mitä sanot, Helkky! Lähteäkö?" - -"Niin näes, hyvä minun on Kultarannassa olla, kovin hyvä. Mutta en -jaksaisi kestää sitä, kun Kultarantaan tulee isäntä, ja siksi on -parempi, että lähden sitä ennen pois. -- Sinä tapasit tänä aamuna -Hirvon lehdossa." - -Impin kasvoilla leikki hymy. Hän piteli yhä kiharaista päätä käsissään -ja hänen äänensä oli hellän pehmeä, kun hän virkkoi: "Niin Helkky, -Kultarantaan tulee todella pian isäntä, tulee jo tänä iltana." - -"Hirvoko?" - -"Ei. Ei Hirvo tule, en ole häntä koskaan rakastanut, vaan tulee toinen, -tulee Helkky, Kulkija-Helkky, Helge." - -Iki-ihmeissään, melkein pelästyneenä loi Kulkija katseensa Impiin. -Näkyi, ettei hän ollut koskaan mitään tällaista edes uneksinut. -Mutta kohta hänen katseensa painui alas ja hän sanoi: "Kuninkaat ja -kuninkaanpojat ovat lähteneet Kultarannasta rukkasten kera. Köyhän, -kodittoman Kulkijanko ottaisit?" - -"Oi, Helkky, mitä merkitsevätkään rikkaudet sinun rinnallasi! Sinä itse -olet aarre vertoja vailla, kalliimpi kaikkea, kaikkea." - -Äkkiä kätki Kulkija päänsä Impin syliin ja itki hiljaa. Nuo -nyyhkytykset tuntiessaan Impi vasta tiesi, kuinka sanomattomasti -hän rakasti Kulkijaa, -- oi, oli jo kauan rakastanut. Eikä hän vain -rakastanut, hän tunsi äidin hellyyttä koditonta Kulkijaa kohtaan. Ja -hänen sydämensä aarre nousi kätköstään, koko sielu värähteli rajattoman -onnen säveleistä. Kulkija yhä nyyhkytti. Impi kohotti hiljaa kiharaisen -pään, ja lämpiminä yhtyivät heidän huulensa ensi suudelmaan. -- -- -- - -Päivä painui jo lännen maille, kun Kulkija vihdoin nousi. He lähtivät -yhdessä rannalle ja ottivat veneestä Helkyn harpun ja huilun. Sitten -he käsikädessä kulkivat metsän läpi kohti Kultarantaa. Mutta keskellä -lehtoa pysähtyi Helkky ja sanoi: "Impi, minä en ymmärrä niitä miesten -töitä. Ei minusta ole isännäksi suureen kartanoon. Olen vain soittaja." - -"No, minä ymmärrän miesten töitä ja onhan meillä vanhoja miehiä, jotka -johtavat askareita. Soita sinä vain, niinkuin soittanut olet." - -"Ja sitten, Impi, ei minusta ole uhrimenojenkaan johtajaksi, sillä -kunnioitan yksin valkeata Kristusta. -- -- -- Olen kastettukin siellä -etelässä. -- Mitä sanot, etkö ihan pelästy kun tämän kuulet." - -"En Helkky! Kunnioitan itsekin sitä valkeata, niinkuin muitakin -haltijoita. Jo lapsena kuulin hänestä monta kertomusta, kun eräs etelän -kauppias majaili meillä." - -"Niin, mutta minunhan pitäisi kuitenkin johtaa uhrijuhlat. -- -- -- -Otanko sittenkin harppuni ja huiluni ja lähden kiertämään. Ei minusta -ole isännäksi Kultarantaan." - -"Vanha Harto kyllä toimittaa uhrimenot kuten tähänkin asti, ei niistä -sinulle huolta. Mutta jos et itse tahdo jäädä, niin lähde sitten." - -Helkky vavahti. Hän sulki Impin syliinsä ja sanoi: "En lähde koskaan -sinun luotasi, en koskaan, en koskaan." -- -- -- - -Siinä jo astuivat Kultarannan pihalle. "Helkky ei lähtenytkään", -huudahti paimenpoika ihastuneena, ja samassa tuli koko pirtin väki -pihalle. - -"Ei", vastasi Impi, "Helkky ei lähtenyt, eikä lähde enään koskaan. Nyt -on isäntä Kultarannassa." - -Ilon välke nousi kaikkien kasvoille. Viimein vanha Harto sanoi: -"Tiesin, Impi, että kun sinä kerran valinnan teet, on se hyvä. -Mutta näin hyvää en sentään osannut odottaa. -- Helkky, isäntä, -tervetulemaan!" - -Helkky loi hymyillen katseensa Impiin, mutta paimenpoika touhusi: -"Impi, annanko nyt iloluikun soida?" - -Ja Impistä tuntui niin herttaisen somalta, kun hän sai kysyä: "Niin -mitä sanot, Helkky, saako luikku nyt kutsua ihmiset ilojuhlaan?" - -"Nyt jos koskaan", vastasi Helkky, mutta lisäsi hiljaa Impille: "Paljon -hauskempi olisi olla kahden, vaan kuuluuhan vanhaan tapaan, että nyt -juhlitaan. Iloitaan siis ilta, Impini!" - -Ison pirtin päässä, ihan seinän vieressä kasvoi tavattoman suuri, -tuuhea kuusi. Ketterästi kuin orava kiipesi paimenpoika aina kuusen -ylimmille oksille asti. Kohta vyöryi iloluikun ääni yli saaren, -vieläpä mantereen puoleiset vaaratkin kertasivat sen kutsuvaa kaikua: -tuu-tu-tuu, tuu-tu-tuu, juh-li-taan, juh-li-taan! - - - - -HIRVON LUONA. - - -Lähes kuunkierto oli kulunut. Helkky ja Impi palasivat mantereen -puolelta. He olivat käyneet kaskikylvöjä katsomassa. Ilma oli tyyni, -mutta taivas oli paksujen pilvien peitossa. Tuntui, että sade oli -tulossa. - -Venettä vesille työntäessään puheli Helkky: "Pian tästä tulee sade. Se -onkin tarpeen kevätkylvöille. Ennätämme hyvin salmen yli ennen sadetta." - -"Niin, sade siitä nyt tulee, ja minä kun olin ajatellut, ettemme -kiirehtisi kotiin, vaan kävisimme yksin tein Hirvon luona, kun kerran -olemme yhdessä vesillä." - -"Hirvon luona! Niin, no miksi emme voikin mennä sinne yhdessä, ehkäpä -ei sade meitä yllätä." - -"Näes, en ajatellut, että sinne nyt vain kyläilemään lähtisimme. -Minulla olisi asiata sinne, vaikka en tiedä, mitä sinä siitä asiastani -ajattelet." - -"Mitähän se lienee?" - -"Koeta arvata, ketä se koskee siellä!" - -"Hirvoa itseäkö, -- ei! Hänen vanhaa isäänsä, -- ei! Orjanaisia, -- ei! -Pientä tytärtä, niin! Arvasinko oikein?" - -"Mutta Helkky, sinä olet mainio! Mistä sen arvasit?" - -"Sinun silmistäsi." - -Impi sulki silmänsä, ja hänen kasvoilleen kohosi onnellinen hymy, kun -hän kertoi: "Minun kävi jo niin sääli sitä hentoa ruhtinaantytärtä, -joka täällä sai hiljaisen hautansa ja vielä enemmän säälin sitä pikku -raukkaa, joka jo syntymässään jäi äidittömäksi. Olisin mielelläni -silloin heti tuonut sen Kultarantaan. Mutta jos olisin lähtenyt lasta -noutamaan, olisi Hirvo sen varmasti käsittänyt väärin, ja ihmiset -olisivat saaneet paljon puheenaihetta. Siksi en mennyt. -- Nyt on -kaikki toisin. Nyt voisimme yhdessä käydä sen noutamassa. Tai mitä -ajattelet? Jos et sinä sitä tahdo, niin emme sitten mene." - -Helkky naurahti. "Etkö huomaa, että vene jo kauan on kulkenut kohti -Hirvon saarta. Tuomme tytön vielä tänään meille." - - * * * * * - -Hirvo oli ihmeissään kun sai vieraita Kultarannasta. Ja kuultuaan -heidän asiansa kävi hän hyvin totiseksi. Mutta kun Impi lupasi, että -hän tuo tytön takaisin heti, kun tämä osaa juosta, myöntyi Hirvo. - -Lähdettiin pirtistä. Hirvo itse tahtoi kantaa tyttärensä rantaan asti. -Helkky nousi veneeseen ja valmisti mukavan tilan Impille, jotta hänen -oli hyvä istua lapsi sylissä. Impi asettui paikalleen. Helkky työnsi -veneen hellävaroin vesille. Hirvo katseli kaikkea sanatonna, mutta -häneltä ei jäänyt huomaamatta, miten monasti Helkyn ja Impin silmät -yhtyivät sanomattoman onnellisina. Kun vene viimein lähti, jäi Hirvo -rannalle katsomaan siksi, kunnes se katosi niemen taa. Silloin hän -virkkoi itsekseen: "Mikä houkka olinkaan! Elämäni kallein aarre oli -kerran käsissäni ja itse sen hävitin! Houkka! Mitä on enään elämäni? -Tyhjää, kolkkoa! Mitä merkitsevät aarteeni ilman Impiä, kylmät aarteet! -Houkka! Itse pirstoin elämäni! Houkka!" - -Seuraavana päivänä lastasi Hirvo aarteensa komeaan purteen, otti -muutamia miehiä mukaansa ja purjehti Itämeren etelärannalle. Siellä -hän yhtyi hurjiin Jomsborgin viikinkeihin ja teki heidän kanssaan -hävitysretkiä yli maitten ja mannerten. - - - - -MATKALLA. - - -Oli mitä ihanin talvipäivä. Aurinko paistoi, lumikiteet sädehtivät, ja -Kultarannan pirtin savu nousi suoraan kohti talvista taivasta. - -Helkky oli juuri valjastanut parhaan hevosen kirjokorjan eteen ja -riensi nyt takaisin tupaan. Impi oli jo matkapukimissa. Helkky pysähtyi -mietteissään oven suuhun. Sitten hän meni Impin luo, katsoi häntä -silmiin ja sanoi hellän huolehtivana: "Mutta jos ei tämä pitkä matka -sentään ole sinulle hyväksi, jos sen sittenkin jättäisimme?" - -"Eikö mitä, Helkky! Pane nyt vain turkki yllesi! Setä Untamo ei -usein ilokutsukapulaa lähetä, joten nyt on mentävä. Olenhan reipas -ja iloinen, ja kun matkan varrella vietämme yön Nousiaisissa Topon -luona, niin en silloin rasitu. Tiedäthän muuten, kuinka kovasti pidän -talvisesta hevosmatkasta." - -"Niinkuin minäkin", nauroi Helkky turkkia päälleen pannen. - -Kun he iltapäivällä saapuivat Topon luo, oli tänne tullut jo muitakin -Untamalaan matkaajia. Suureksi ihmeekseen saivat he kuulla, että itse -Topokin, joka ei juuri pyhän uhriaitan luota minnekään liikahtanut, -aikoi nyt matkalle. -- "Untamalan juhlille saapuu nyt koko laaja -Untamon suku, sinne tulee Väinävaltakin kanteleineen, siksipä -lähden minäkin sinne vielä vanhoilla päivilläni." Näin puheli Topo -matkatouhussaan. - -Seuraavana aamuna ani varhain riensi pitkä rekirailo Ramaharjun -ohi pohjoista kohti. Mynämäen laaksossa saivat hevoset hetkisen -huoahtaa, ja täällä yhtyi matkueeseen vielä muutamia uusia tulokkaita. -Jatkettiin taas matkaa, ja kun vielä kerran oli hevosia syötetty, -saavuttiin illan tullen Kaukon kartanoon Valkojärven rannalle. Kaikki -poikkesivat lämmittelemään Kaukon pirttiin. Mutta Helkky ja Impi -eivät malttaneetkaan enää pysähtyä. Heidän hevosensa oli edelleen -kulkutuulella, ja Impi sanoi: "Untamalan pirtit ovat jo tämän -Valkojärven toisella rannalla, riennetään toisten edellä. Eivät ole -kaikki siellä sedän luona vielä nähneetkään sinua sitten, kun tulit -Kultarannan isännäksi, tulevat iloiseksi, jos ennätämme sinne vähän -aikaisemmin." Ja niin laski Helkky Kaukolan rannasta alas Valkojärvelle. - -Oli jo tullut ilta, mitä ihanin talvi-ilta. Tuhannet tähdet tuikkivat -korkeudessa. Rantametsä oli pehmeässä huurteessa. Vastaisella rannalla -kohosivat Untamalan pirttien savukierteet suoraan kohti tähtitaivasta, -ja kuin tienviittoina näkyi sivuilla Paltin ja Vahantaan pirttien -savupatsaat. Ei kuulunut muuta kuin luonnon hiljainen humina ja hevosen -kavioitten kumajava kapse. Helkky istui sanatonna, lumottuna. Vihdoin -hän virkkoi: "Oi, Impi, tämä on ihanata, ylenmäärin ihanata. Vain -kerran ennen olen nähnyt jotain tämän vertaista." - -"Milloinka näki poikani jotain tämän vertaista?" - -"Se oli viime talvena, kun olin Schwabin maalla. Ylhäällä vuoristossa -asui pyhä erakko luolassaan. Kävin usein erakon luona siellä korkealla. -Ensin menin vain aikani kuluksi, oli niin hauskaa katsella laaksoja -sieltä lumihuipulta, mutta sitten erakon kertomukset valkeasta -Kristuksesta alkoivat yhä enemmän kiinnittää mieltäni. Vihdoin suostuin -hänen ehdotukseensa ja annoin kastaa itseni. Silloin oli talvi-ilta, -juuri tällainen kuin tämä. Erakko oli jo luolassa kastaessaan pyhän -innoituksen vallassa, mutta minä en vielä silloin tuntenut mitään -erikoista. Vasta kun tulimme luolan suulle, oli näky mitä valtavin. -Silloin minäkin aloin tuntea Kristuksen läsnäoloa. Alhaalla, hyvin -alhaalla nukkui laakso; ylhäällä korkeudessa valvoivat tuhannet -tähdet. Erakko alkoi hartaalla, juhlallisella äänellä laulaa virttä, -jonka sanoja en ymmärtänyt, mutta säveleen olin ennen oppinut. Otin -harppuni ja aloin soittaa mukana. Ihmeellisinä kaikuivat säveleemme -lumihuippujen yllä. Valkea Kristus oli lähellä." - -Impi näki aivan elävänä edessään lumitunturin ja sen huipuilla -valkoparta erakon, jonka laulua hoikka nuorukainen säesti, ja hän sai -vain sanotuksi: "Helkky, oma Helkkyni!" - -Ääneti jatkui matka. Tähdet vain tuikkivat, kavioitten kapse kumisi. -Vasta kun noustiin ylös Untamalan rantaa, sanoi Impi: "Paljon -ihanata olen nähnyt, Helkky, mutta tiedätkö, paljon kaunista saamme -Untamalassakin kuulla. Muualla Suomessa on vain siellä täällä laulajia, -mutta täällä Valkojärven rannalla on joka mies virsiseppä, joka nainen -laulaja. Etkö kuule, metsäkin täällä soi kuin suuri surunvoittoinen -kannel ja ilma on täynnä ikuista virttä." - -"Niin niin, kaunista on täällä Suomessamme, mutta ihaninta on sentään -istua tässä sinun rinnallasi, Impi." - - - - -KEVÄT-ILTA. - - -Ensimäiset tuomentertut olivat juuri puhjenneet, ja Helkky taitteli -niitä kätensä täyteen Kultarannan pihatuomesta. Pienen pirtin ovi oli -auki. Helkky meni sinne ja kulki hiljaa lattian poikki lavitsan luo. -Hän kumartui lavitsan yli. "Et nukkunutkaan, Impi, vaikka luulin", -sanoi hän ja istahti lavitsan reunalle. - -"Enhän nyt toki aina nuku, vaikka olenkin väsynyt", vastasi Impi. - -Mutta Helkky veti hellävaroin peitteen pois kolmipäiväisen poikansa -silmiltä, katseli sitä hetken ja sanoi: "Se on sittenkin sinun -näköisesi, Impi." - -Impi kohoutui hiukan nähdäkseen käsivarrellaan nukkuvaa poikaansa ja -virkkoi hymyillen: "Sinun näköisesihän se on." - -"Eipäs kuin sinun!" - -"Sinunpas." - -"No kuules, se taitaa olla meidän molempien näköinen. Mutta Impi, mikä -pannaan pojalle nimeksi?" - -"Helkky tietysti." - -"Ei, pannaan Luonto." - -"Eipäs! Helkky pannaan." - -"Se on sittenkin sinun näköisesi, Impi." - -"No pannaan sitten Helkky-Luonto!" - -"Niin tai Helkyn-Luonto",nauroi Impi, ja Helkky jatkoi: "Tai vielä -paremmin Luonnon-Helkky." - - * * * * * - -Mutta äkkiä kävi Helkky totiseksi. Ajatuksiinsa vaipuneena hän -pujotteli tuomenterttuja Impin hiuksiin. Viimein hän virkkoi: "Nyt minä -vasta oikein ymmärrän sen onnen ihanuuden, jota jumalanäiti tunsi, kun -hän liekutti jumal-lasta polvillaan." - -"Niin, Helkky, nyt minäkin sen ymmärrän. Mutta hän ei ollut -onnellisempi minua, tuo Marjatta-äiti." -- -- -- - -Hetket vierivät. -- He olivat yhä ääneti, mutta heidän sydämissään -soi uusi ihana sävel, ihmeellinen luomisen sävel: Siinä uinui heidän -lapsensa, heidän sielujensa pyhä salaisuus. -- -- -- - -Impi katseli heleätä, lämmintä iltataivasta, joka kaareutui räppäreiän -yllä. Sitten hänen katseensa solui avonaisesta pirtin ovesta -vastaiselle rannalle. Siellä vaaran rinteellä kevätkasken sinervä -savu kohosi kierrellen kohti korkeutta. Lehdosta alkoi kuulua käen -kukuntaa. Tuomien tuoksu täytti ilman. Impi virkkoi hiljaa: "On kuin -nyt vasta oikein ymmärtäisin isänkin viimeiset sanat. Mitä olisikaan -rakkaus ilman hyvyyttä, -- hyvyyttä, joka riittää kaikille, kaikille. -Ah, tahtoisin tehdä kaikki onnellisiksi, poistaa kaikki kärsimykset, -pyyhkiä kaikki kyyneleet!" - -Helkky ei tahdo keksiä sanoja. "Oi Impi, sinä olet ihmeellinen, sinä -olet hyvyyden aarre! Sinussa on jotain, jolle ei ole nimeä", sanoi hän -ja hyväili hiljaa Impin pehmeitä hiuksia. - -Mutta pihatuomessa peippo viritti uudelleen kuusien virren: - - Oi inehmon lapset, rakastakaa, rakastakaa! - Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä! - -- -- -- - -- -- -- - -Aika vierii. Ihmispolvet vaihtuvat, maatuvat. Mutta sydämen lämpö, -joka syntyy kärsimysten maassa ja kasvaa kyynelten kasteessa, pysyy -vaihtumattomana halki vuossatain, vuostuhanten. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTARANNAN IMPI *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66158-0.zip b/old/66158-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b3b0a39..0000000 --- a/old/66158-0.zip +++ /dev/null |