NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2815 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5a5ca96
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66158 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66158)
diff --git a/old/66158-0.txt b/old/66158-0.txt
deleted file mode 100644
index 4bc5f5d..0000000
--- a/old/66158-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2815 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Kultarannan impi, by Hilda Huntuvuori
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Kultarannan impi
-       Historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta
-
-Author: Hilda Huntuvuori
-
-Release Date: August 28, 2021 [eBook #66158]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Tuula Temonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTARANNAN IMPI ***
-
-
-
-
-
-KULTARANNAN IMPI
-
-Historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta
-
-
-Kirj.
-
-HILDA HUNTUVUORI
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö otava,
-1920.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Vartiotulella.
-Koroisten markkinat.
-Yönkulkijat.
-Kultarannassa.
-Syys-ilta Kultarannassa.
-Kulkijan sydän.
-Kuusien alla.
-Rusko.
-Kiovassa.
-Talvi Gårdarikessä.
-Perunin juhlassa.
-Retki Miklagårdiin.
-Pakomatkalla.
-Viestejä.
-Suomen sankarit.
-Kulkija saapuu.
-Hirvo.
-Kulkijan kertomus.
-Vainolaisiako?
-Kulkijan lähtö.
-Hirvon luona.
-Matkalla.
-Kevät-ilta.
-
-
-
-
-VARTIOTULELLA.
-
-
-Uisko oli pieni ja soma. Se näytti aivan tanssivan aalloilla, kun kaksi
-miestä voimakkaasti souti kohti Aurajoen suulahtea. Tuossa jo laskivat
-Vartiovuoren juurelle rantakoivujen alle.
-
-Hirvo, nuorempi miehistä, nousi nopeasti vuorelle toisen jäädessä
-veneen luo askaroimaan. Vuorella kokoili Hirvo oksia ja risuja, iski
-tuluksilla valkeata ja aikoi virittää hyvän kokon. Mutta kun kokko
-ei ottanutkaan syttyäkseen, huusi hän toverilleen vuoren juurelle:
-"Katsoppa, Tuuri, eikö uiskossa ole mitään kuivaa sälöä, en saa kokkoa
-syttymään!"
-
-Hidas Tuuri oli juuri saanut eväskontin selkäänsä ja astunut muutamia
-askeleita. Nyt hän palaa veneen luo ja tarkastelee sitä sisältä ja
-päältä. Ei löydy mitään. Mutta kas, vierellä on mahtava tervaskanto.
-Tuuri riisuu kontin, kopeloi vyöltään kirveen ja alkaa taiten veistää
-tervaslastuja. Sitten hän kokoo jok'ikisen lastun, sitoo miettien
-konttinsa ja lähtee läpi rantanäreikön ylös vuorelle. Kun hän vihdoin
-sinne pääsi, roihusi kalliolla jo komea kokko. Hirvo viskasi nauraen
-Tuurin lastut tuleen ja sanoi: "Kylläpä saisivat nyt merenkulkijat
-merkkitulta vuottaa, jos sinun lastuistasi sytyttäisin."
-
-Tuuri ei vastanut mitään, riisui vain konttinsa ja istuutui
-kivelle kokon luo. Mutta Hirvo jatkoi leikkiään: "Kertovat sinun
-naimahommissakin aina myöhästyneen ja siksi jääneen ilman eukkoa."
-
-Tuuri kohenteli tulta.
-
-"Et taida enään koko eukon ottamista ajatellakaan. Mutta nuorihan olet
-vielä, vain muutamaa vuotta minua vanhempi. Pidä sitten vain kiirettä,
-kun alotat!"
-
-Jopa viimeinkin ärähti Tuuri: "On sitä miehellä muutakin ajateltavaa.
-Luuletkos kaikki kaltaisiksesi! Sinun päässäsi pyörii aina vain
-Kultarannan Impi ja taas Kultarannan Impi, mutta kas, se lintu ei lie
-otettavissasi, vaikka et hidastelekaan. Niin, niin."
-
-Kultarannan Impin mainitseminen toi veret Hirvon poskille ja hän muutti
-heti puheenaihetta.
-
-"Koroisten markkinoista pitäisi nyt tulla niin suuret, ettei sellaisia
-ikinä ole nähty näillä Suomen mailla", virkkoi hän.
-
-"Niin, niin kerrotaan."
-
-"Huomenna saapuu tänne suuri joukko pohjolan kuninkaita ja sankareita.
-Rurikin poika Igor on kuulema jo muutaman päivän ollut sukulaistensa
-luona saaristossa. Komea oli hänen seurueensa ollut, mutta suuri on
-hänen valtakuntansakin Gårdarike. Sanotaan, että Igorilla olisi jotain
-suuria aikeita mielessä ja siksi hän on kutsunut tänne kaikki pohjan
-kuninkaat. Saammepa huomenna nähdä komeutta Koroisten niemellä."
-
-"Niin, niin saamme."
-
-"Markkinat ovat vasta ylihuomenna, mutta monta kauppa-uiskoa näkyi jo
-Ruissalon rannassa. Onko sinulla, Tuuri, nyt paljon myötäviä?"
-
-"Eipä paljon. Muutama kihtelys oravan nahkoja ja vähän muita turkiksia."
-
-"Mutta mitenkä kummassa sinulla on oravan nahkoja näin syksypuolen
-markkinoille. Mikset niitä myönyt jo keväällä?"
-
-"Niin tuota, tulin markkinoille vähän myöhään. Parhaat ostajat olivat
-lähteneet, enkä -- tuota -- myönyt polkuhinnasta nahkojani."
-
-Hirvoa nauratti kovasti tämä Tuurin yksitoikkoinen tunnustus
-myöhästymisestään. Mutta kun hän ei tahtonut enään ärtyisää toveriaan
-kiusottaa, virkkoi hän: "Pane maata, Tuuri! Minä valvon iltayön tässä
-vartiotulella."
-
-Tuuri haki metsästä pehmeitä havuja, teki kokon luo tilan ja oli pian
-unen mailla.
-
-Syys-ilta pimenee yhä. Aurajoen suulahden pinnalle nousi kevyt
-usva. Pian se alkaa kohota. Nyt se jo täyttää koko Vartiovuoren ja
-Aningaistenmäen välin. Hirvo katselee merelle. Saaret yhä tummuvat.
-Jo hukkuvat yöhön ja usvaan. Tuntui kummallisen kolkolta, melkein
-kaamealta. Ikimetsäkin ympärillä huminoi niin omituisesti, se oli kai
-henkien havinaa. Jospa edes linnut laulaisivat. Eivät laula. Noh, tuo
-oli suden ulvahdus. Se kuului hyvin kaukaa. Lienenkö luonnon lumoissa,
-tuumi Hirvo.
-
-Vaan siinäpä jo unohtui yön kolkkous. Hirvo katselee hiilosta, mutta
-toinen kuva täyttää mielen. Kuka voisikaan unohtaa eilistä iltaa
-Kultarannassa. Niin, nyt hän sen melkein jo tiesi. Impi piti hänestä,
-vaikka hän olikin vain köyhän kalamiehen poika Kultarannan alueelta.
--- Hirvo oli nuori ja tavattoman kaunis. Ah, hän tiesi sen itse. Tytöt
-häneen ihastuivat, se on totta se. Mutta että tuo jäykkä Impikin
-tuntui lämpenevän, se on jo sentään jotakin, Impi, joka oli lähettänyt
-monet meren takaakin tulleet kosijat pois. Miten Impi sanoikaan eilen
-illalla. Ah näin: "Kunpa läksisit, Hirvo, mainetöille ja saisit urhon
-nimen, ehkäpä isäni sitten katselisi sinua suopeimmin silmin." Niin,
-näin hän sanoi, näin. Ja mitä hän sillä tarkoitti. Tietysti, että
-sitten saan mennä kosimaan. Oi, tuo Impi on oikea aarre, hiljainen,
-totinen, ei muitten kaltainen ja vielä ainoa lapsi. Koko Luonnon saaren
-hän kerran perii ja nuo Kultarannan kuulut rikkaudet. -- Ja sitten
-ne saa Hirvo, Kultarannan tuleva isäntä. Silloin on Hirvollakin omat
-uiskot, omat miehet ja matkoja tehdään. -- -- Jos Igor vain on tullut
-tänne, kuten kerrotaan, hankkimaan miehiä suurta retkeään varten,
-silloin on Hirvo ensimäinen, joka lähtee. Sitten hän palaa urhona, ja
-vanha Luonto ei kiellä häneltä tytärtään. -- -- --
-
-Aamuyön valvoi Tuuri Hirvon unelmoidessa tulevasta mahtavuudestaan
-Kultarannan sankarina. Mutta Tuuri kohenteli tulta ja mietti, miten
-paljon hän nyt saa nahoistaan markkinoilla. Ostaa sitten suolaa ja
-vähän kangasta äidille tulijaisiksi ja soljen sille toiselle. Miten
-iloiseksi vanha äiti tuleekaan -- ja se toinen, jota ei saa kotiin
-tuoda, äiti ei anna. -- -- Pieni on pirtti, mutta kaunis on kaskimaa,
-ja kiltti on Kellokas. -- -- --
-
-Aamu sarastaa. Valkopurjeita näkyy kymmenittäin merellä.
-Kuningas-uiskoko tuo tuolla, kultakokka, monisouto!
-
-
-
-
-KOROISTEN MARKKINAT.
-
-
-Voi sitä ihmispaljoutta, joka saapui, jo ensimäisenä päivänä Koroisiin!
-Yhä komeampia lohikäärmelaivoja, yhä loistavampia sankarijoukkoja.
-Taisivat kaikki kauppiaatkin tulla jo täksi päiväksi. Ainakin oli
-koko Aurajoen suulahti täynnä Koroisiin pyrkiviä kauppalaivoja.
-Vaan tuossapa tuli tuimasti uisko, jonka komeudella ei vertaa:
-purppurapurjeet hohtivat ja kultainen lohikäärmeenkita oli ammollaan
-kuin nielläkseen kaikki vastustajat. Uisko laski rantaan ja maihin
-hyppäsi ensimäisenä tummaparta Igor Rurikinpoika, Gårdariken ruhtinas.
-Hänen turkisviittansa oli levällään ja sen alta näkyi silkkipaita,
-kultakirjainen, loistava vyö ja komea miekka. Moni päällikkö riensi
-vastaan. Siinä tervehdittiin, juteltiin.
-
-Kohta kuitenkin rientää Igor seurueineen käräjäkentälle, nousee kivelle
-ja alkaa kuuluvalla äänellä puhua noille sadoille sankareille, jotka
-täyttivät käräjäkentän: "Olen Gårdariken ruhtinas Igor Rurikinpoika.
-Isäni tunsitte kaikki, hänhän lähti täältä satojen saarien maasta
-itään uutta seutua hallitsemaan. Ja äärettömän suuri ja rikas on tuo
-hallitsemani maa. Näkisittepä vain sen verojen määrän, jonka vuosittain
-saan: hunajata, vahaa, orjia loppumattomiin! Ja se tavara menee hyvin
-kaupaksi Miklagårdissa, tuossa suuressa kartanossa, jonne kaikki katoo
-kuin pisara mereen. Niin, Miklagård voi ostaa vaikka koko pohjolan
-tuotteet ja maksaa hyvin, Miklagårdin rikkaudella ei ole määrää. Mutta
-kas, sen keisarit ovat itsepäisiä, eivät tahdo antaa pohjanmiehille
-niitä kauppaetuja, jotka heille vanhastaan kuuluvat. Siksi täytyy
-keisaria pakottaa siihen. Miklagårdia vastaan on tehtävä sotaretki ja
-hankittava kauppaedut sellaiset, ettei niille vertaa. Sellaisen retken
-teki kasvatusisäni Oleg. Kaikkihan olette kuulleet tuosta mainiosta
-matkasta, kun hän panetti pyörät pursien alle, nostatti purjeet ja
-laski halki kenttien Miklagårdin muurien edustalle. Ja mitkä rikkaudet
-ja edut hän sieltä saikaan! -- Nyt on syksy, ja ensi keväänä, kun
-Dnjeprin koskissa vesi korkeimmillaan kuohuu, laskee Igor Rurikinpoika
-kohti Miklagårdia. Kuka tahtoo seurata minua tälle matkalle? Hyvän
-maksan palkan, ja kaksikolmannesta saa kukin pitää voittamistaan
-rikkauksista. -- Nyt syksyllä on jo tultava luokseni, keväällä ette
-ennätä, sillä niin aikaseen lähdetään Kiovasta. Tullessani poikkesin
-Osmalassa, ja osa Karjalan miehiäkin lähtee mukaan."
-
-"Elikö vanha Osma vielä?" kysyi joku miesjoukosta.
-
-"Elipä kyllä, mutta ihan valkoparta hän oli ja hirveän vanha hän
-kai onkin, mutta kahta kieltä hän puhui yhtä hyvin kuin te täällä
-rannikolla. Eipä ole ukko unohtanut, mitä nuorena oppi Hålagalannissa."
-
-"No, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mutta ei kai Osma
-ollut myötämielinen matkallesi, hänhän aina vastusti tällaisia
-retkiä. Muistan sen hyvin niiltä ajoilta, kun vielä olin isäni luona
-Karjalassa, ennenkuin tulin tänne Suomeen." Näin puhui Sarvi, Halikon
-sankari.
-
-"Ei niin Osma luvannut apua, mutta Pelkosen ja Äyrämön miehiä lähtee
-retkelle. Odottavat valmiina paluutani. Totta kai nyt täältäkin saan
-urhoja mukaani."
-
-"Totta kai, totta kai", kuului joka puolelta ja miehiä alkoi tulla
-Igorin luo. Siinä kaksi nuorukaista tunkihe tuimasti muita ja
-pääsivätkin ensimäisiksi perille.
-
-"Me tulemme miehinemme kanssasi", sanoi toinen nuorukainen ylpeästi.
-
-"Vai on noilla poikasilla jo omia miehiä ja siis jo omat purretkin",
-puheli Igor. "Ketä olette?"
-
-"Jos vielä kerrankin sanot kuningas Eerik Verikirveen poikia
-poikasiksi, niin saat tuntea miekkani pureman."
-
-"Aha, sen jo kuulee, että olette Norjan Eerikin poikia. Hurjasti
-tappeli isänne läntisen meren rantamilla, vaikka olikin menettänyt
-Norjan. Urhoollisia poikia! Hyvä, hyvä! Elääkö äitinne Gunhild vielä?"
-
-"Elääpä kyllä, ja hänen luoksensa jäivät nuorimmat veljemme."
-
-Jo saapuu toisia, piti keskeyttää juttelu. Siinä tuli Björn Svitjodista
-ja toi terveiset kuninkaaltaan, joka ei joutunut niin pitkälle
-matkalle. Mutta hänpä, Björn, oli vapaa lähtemään, palkasta vain vielä
-tiedusti. No, riittävä tuo oli, ja Björn antoi Igorille puukapulan,
-johon oli veistänyt omat merkkinsä, vakuudeksi, että hän nyt oli Igorin
-mies. Samallaisia puupalasia antoivat Igorille muutkin.
-
-"No jopa nyt jotakin, oikeinko eestitkin lähtevät mukaan", puheli
-Igor, kun kuningas Keso ja Sakkalan sankari miehineen ilmoittautuivat
-lähtevien joukkoon.
-
-Ennättivätpä vihdoin jo Suomenkin kuninkaat ja sankarit ajatella
-asiansa loppuun. Ja monet ilmoittivatkin lähtevänsä mukaan. Siinä
-Teljon kuningas, kymmenet saarien päälliköt, leveäharteinen Kyrönmaan
-kuningas, Kauko, kulkijakuningas ja monet muut olivat lähdössä.
--- Miettivä Halikon Sarvi ja Kultarannan vanha Luonto sanoivat
-ajattelevansa asiaa vielä huomiseen. Viimeiseksi ilmoittautui suuri
-joukko yksityisiä miehiä suoraan Igorin seurueeseen, ja näitten
-joukossa oli Hirvokin.
-
-Igor oli sangen tyytyväinen tuloksiin. Mietteissään hän katseli
-miesjoukkoa ja virkkoi viimein: "Yhtä minä vain ihmettelen, missä
-on vanha Väinävalta, kuninkaista suurin? En ole nähnyt häntä Suomen
-miesten joukossa."
-
-Syntyi hetken hiljaisuus. Moni muukin oli kaivannut viisasta
-Väinävaltaa.
-
-Kohta kuitenkin astui hartiakas Kyrönmaan kuningas vähän lähemmäksi ja
-hänen suupielissään karehti hymy, kun hän alkoi kertoa: "Tullessani
-tänne, näin suurella selällä Ahvenan pohjoispuolella purren. Luulimme
-sitä ensin vainolaivaksi, mutta kun huomasimme, että sillä oli purppura
-purje, laskimme lähemmäksi. Ja ajatelkaas! Väinävalta istui komeissa
-pukimissa uiskon kokassa, polvillaan kantele, jota hän uneksien
-näppäili. Tiedustelimme, minne matka? Ensin ukko vähän kierteli, mutta
-lopulta hän tunnusti, että oli kosiomatkalla Kainuun."
-
-Kaikki purskahtivat nauramaan tämän kuullessaan, ja Luonto virkkoi:
-"Voi sitä Väinävaltaa! Viisas on mies, mutta noissa naimispuuhissaan
-hän aina hupsuttelee."
-
-Mutta Igor ajatteli vain matkaansa ja sanoi: "Lähetin sanan Vikenin
-miehille kuten tröndeillekin, enkä ole nähnyt sieltä ainoatakaan
-miestä."
-
-Nytpä joutuivat Eerik Verikirveen pojat kuohuksiin: "Minnekä he
-nyt joutuisivat, kun saivat Håkonin hallitsijakseen. Sanovat häntä
-parhaaksi kuninkaakseen ja ovatkin ottaneet hänelle lisänimen: Hyvä.
-Mutta sanoppa, Igor, kenelle kuuluu Norja? Mekö sen omistamme, jotka
-olemme Norjan laillisen kuninkaan Eerikin poikia, vaiko Håkon, tuo
-paadella syntynyt palkkapiian poika?"
-
-"Teille se tietysti kuuluu ja te sen vielä kerran omistattekin. Sen
-näen jo silmänne iskusta", vastasi Igor.
-
-"Niin tietysti meille", touhusivat pojat, eivätkä kuulleet, että joku
-Suomen mies virkkoi: "Håkon on myöskin Norjan kuninkaan poika."
-
-Igor aikoi jo lopettaa kokouksen, vaan silloinpa Hedebyn, Voionmaan,
-Birkan ja Kurkelan kauppiaat ehdottivat, että otettaisiin päätettäväksi
-vielä eräs yhteinen asia, kun kerran koko pohjola oli koolla. Ja
-kohta eräs reima voiolainen selitti, miten kovin tärkeätä olisi, että
-poltettaisiin merkkitulia vilkkaimpien kulkuväylien varsilla. Siitä
-johtuvan suuren hyödyn hän kuvasi vallan loistavalla tavalla. Ja
-niin päätettiinkin yksimielisesti, että tästä alkaen palaisivat joka
-kesä merkkitulet Hedebystä. Laatokan rantamille asti. Kunkin maan
-miehet lupasivat huolehtia omien rantojensa tulista. Niin Voionmaan,
-Svitjodin, Ahvenan ja Suomen miehet, niin eestit. Ainoa, mikä tuotti
-vaikeutta, oli Suomenlahden pohjoisranta. "Jäämit pelkäävät merta, ei
-heistä ole merkkitulien vartijaksi, eikä heitä täällä näykkään", nauroi
-joku. Mutta pian päästiin tästäkin pulasta, kun eräs vanha kauppias
-selitti, että parempi väylä kulkikin Suomenlahden etelärannalta. Kun
-Kumoniemessä vain oli merkkituli, voitiin siitä kulkea Kesoniemelle ja
-sieltä eteenpäin Nevan suulle. Niin oli asia päätetty.
-
-Ja nytpä vasta alkoi ilotouhu. Igor antoi kantaa suuren joukon
-puuputinoita ja nahkasäkkejä maalle ja huusi: "Nyt, sankarit,
-saatte maistaa Miklagårdin juomaa! Tällaista sitten siellä saamme
-loppumattomiin!"
-
-Voimakas viini alkoi pian vaikuttaa miehiin, jotka eivät olleet
-sellaiseen tottuneet. Puhelu kävi kovaääniseksi, toiset jo rähisivät ja
-hoilasivat.
-
-Mutta äkkiä taukosi rähinä, sillä rannalta alkoi kuulua kaunista
-soittoa. "Kulkija-Helkky on taas meidän mailla", huudahti moni. Mutta
-Igor kuunteli kuin lumottuna harpunsoittoa. "Tuommoista soittajaa ei
-ole Gårdarikessä koskaan kuultu", sanoi hän. "Mies hoi, tuleppa tänne!"
-
-Mutta laulaja ei lähde, soittaa vain. Igor tulistuu ja lähettää pari
-miestään noutamaan soittajaa.
-
-Kohta oli hänen edessään hoikka, kiharapäinen nuorukainen harppuineen.
-
-"Tuosta saat Gårdariken kauneimman ja kalleimman miekan, jos lähdet
-kanssani ja jäät soittajaksi kartanooni."
-
-"Kulkija-Helkky ei kanna miekkaa, vaan harppua ja huilua", vastasi
-nuorukainen tyynesti.
-
-"No hiis, tuossa on sitten kultarahoja enemmän kuin parhain urhoni
-ansaitsee kokonaisessa kesässä."
-
-"En huoli rahoistasi."
-
-"Hiitten hirmu, mitä sinä sitten tahdot?"
-
-"En lähde kanssasi."
-
-Nyt raivostui Igor: "Vai et lähde! Perkuna vie! Sitokaa miehet tuo ja
-viekää laivaan! Sitten nähdään, lähteekö hän!"
-
-Ympärillä oli jännityksellä seurattu keskustelun kulkua. Mutta kun
-Igorin miehet aikoivat käydä käsiksi kulkijaan, juoksi siihen monta
-Suomen ja Svitjodin sankaria paljastetut miekat käsissä, ja yksi huusi:
-"Jos sormellakin koskette Kulkija-Helkkyyn, niin totisesti oma päänne
-ei ole varsin lujassa olkapäitten välissä!"
-
-Nyt vetivät Igorin miehetkin miekkansa ja epäilemättä olisi syntynyt
-hirveä tappelu, ellei Kultarannan vanha Luonto olisi tunkeutunut väliin
-ja sanonut: "Kulkija-Helkky on kierrellyt vuosia pohjolan maita ja
-ilahuttanut meitä soitollaan ja laulullaan. Kukaan ei ole voinut häntä
-paikoillaan pysyttää, mutta kukaan ei myöskään koskaan ole väkivalloin
-yrittänyt häntä pidättää. Siispä pankaa miekat pois ja Kulkija
-kiertäköön, kuten kiertänyt on. Ja siihen on sinunkin Igor tyydyttävä,
-Kulkijaa et saa. Sitäpaitsi, älä unohda, että nyt on kaupparauhan aika."
-
-Igor oli ennättänyt jo tyyntyä ja hän huomasi mitä vahinkoa tämä
-tappelu olisi tuottanut hänen suurille aikeilleen, siksipä hän
-mielellään taipui ja jätti soittajan rauhaan.
-
-Päivä oli vasta puolillaan, ja kauppiaat havaitsivat, miten mainio
-myyntitilaisuus nyt oli, kun miehet olivat ostotuulella. Kohta
-oli kauppakentällä mitä erilaisimpia tavaroita myytävänä. Tuolla
-aseita ja suolaa; täällä kankaita, solkia ja koristeita, varsinkin
-lasihelmiä; siellä juomasarvia, kuolaimia ja päitsiä. Olipa rannalla
-koko venekuorma mainioita voiolaisia kovasimiakin. Ja kauppa kävi
-verrattomasti. Varsinkin aseita ostivat matkalleaikovat. Rahaa ei
-näyttänyt paljon olevan, mutta kauppiaat olivat yhtä halukkaita
-vaihtamaan tavaroitaan suomalaisten turkiksiin, joita olikin vallan
-määrättömästi.
-
-Muutamien suurien uiskojen luona rannalla oli kovasti hyörinätä.
-"Mitähän tuolla lienee?" virkkoi Hirvo Tuurille. He menivät lähemmäksi;
-ja ah, siellä oli myytävänä orjia, paljon orjia. Tuossa joukko nuoria
-naisia kalpein, pelokkain kasvoin, tuossa muutamia miehiä ja oi, tuolla
-itki pikku poika. Hirvo hyppeli huoletonna uiskosta toiseen muitten
-mukana, mutta Tuuri kääntyi ja lähti pois, sillä hänestä tuntui niin
-vaikealta nähdä näitä orjaraukkoja. Kaiken päivää oli hänen edessään
-kuitenkin kaunis lapsen pää, jonka silmistä vieri suuria kyynelhelmiä
-ja joka lakkaamatta soperti: "Äiti, äiti." Mistähän oli sekin
-ryöstetty! -- --
-
-Useimmat yöpyivät veneisiinsä markkinapaikalle, mutta Hirvo lähti
-kotiinsa. Huomenna hän lähtee Igorin mukana, oli ainoa tilaisuus sanoa
-Kultarannan Impille nyt hyvästi. Hirvon sydän löi aivan kuuluvasti.
-Mikä onni, ettei vanha Luonto lähtenyt kotiinsa. -- Mitähän Impi nyt
-sanoo, kun saa kuulla, että Hirvo lähtee sankariretkelle, vaikkei
-muita Luonnon miehiä lähdekään. Sillä kieltävän vastauksen saa Igor
-aamulla, -- Luonto on rauhan mies ja jo niin vanhakin. Eikä hän
-rikkauksiakaan enää kaipaa, niitähän hänellä on niin määrättömästi,
-että hänen kotirantaansakin on ruvettu kutsumaan Kultarannaksi, vaikka
-hänen saartaan tavallisesti sanotaan Luonnoksi tai Luonnonmaaksi. Ja ne
-rikkaudet perii kerran Impi, niin Impi. Ja sitten ne saa hän, Hirvo,
-sitten kun palaa sankarina, jonka mainetöistä laulaa koko pohjola.
-
-
-
-
-YÖNKULKIJAT.
-
-
-Hämärtyi jo syksyinen ilta, kun Sarvi ja vanha Luonto astelivat
-peräkkäin ylös Kärsämäen rinnettä. Polku kulki sellaisen tiheikön läpi,
-että oksat aivan pieksivät kasvoja. Vihdoinkin loppui ylämaa ja Sarvi
-virkkoi: "Asuuko se tietäjä kaukanakin?"
-
-"Kyllä, hyvän matkan päässä. Mutta ennen puoltayötä siellä jo olemme."
-
-"Sinä uskot siis varmasti tietäjään, Luonto?"
-
-"Niin uskon. Milloinkaan en ole häneltä huonoa neuvoa saanut. Se vaan
-voi sattua, ettei tuo Musta-Peuko sano mitään, ja silloin saa kauniisti
-palata kotiinsa, muu ei auta. Mutta jos niinkin kävisi, niin en
-sittenkään lähde Igorin mukana. En tiedä, miksi en oikein luota häneen.
-Hän kerskui niin paljon ja ajatteles, aikoi Kulkijan viedä väkisin,
-Kulkijan, jonka päästä ei kukaan täällä katkaisisi hiuskarvaakaan."
-
-"Samaa ajattelen minäkin, etten lähde. Muistan nuoruuteni aikoja
-Karjalassa, jolloin vanha Osma varotti turhista retkistä."
-
-"Miten kummassa jouduitkaan sieltä Karjalasta tänne Suomeen?"
-
-"Niin, se oli silloin nuoruuden hullutusten aikana. Tapasin täällä
-Suomen markkinoilla ihmeen ihanan Joensuun tyttären, enkä saanut rauhaa
-ennen, kun voitin hänet omakseni. Ja niin tulin Joensuun isännäksi ja
-Suomen mieheksi. Sangen onnellisia olivatkin ne viisitoista vuotta,
-jotka yhdessä elimme. Nyt on juuri kolme vuotta siitä, kun vaimoni niin
-odottamatta kuoli. -- Kuules Luonto -- tuota -- olet kai huomannut,
-miten usein olen tänä vuonna vieraillut Kultarannassa. Niin, näes,
-sinun kuuluisa Impisi minut sinne on vetänyt. Mitä sanot, antaisitko
-hänet minulle vaimoksi? Olenhan kyllä parikymmentä talvea vanhempi
-Impiä, mutta mitäs tuosta, vielä olen terve ja voimakas."
-
-Luonto pysähtyi hämmästyneenä: "Mitä sanotkaan, Sarvi! Etkö muista,
-että olen aina luvannut tyttäreni sellaiselle, joka asettuu
-Kultarantaan ja ottaa koko saareni, minulla kun ei ole poikaa. Mutta
-sinullahan on itselläsi komeat pirtit ja laajat alueet, viet emännän
-kotiisi. Ei Sarvi, sinä et sovi, niin kunnon mies kuin oletkin."
-
-"Ehkäpä kylläkin sovellun. Poikani tulee kohta mieheksi ja ajattelen,
-että hän saakoon Joensuun alueet, koska ne kerran olivat hänen äitinsä
-omia. Minä tulisin sitten Kultarannan isännäksi."
-
-"Kas Sarvi, ei sinua suotta sanota viisaaksi! Sepä mainiota! Sinulle
-annan tyttäreni, annan ilman lunnaita. Parempaa miestä ei ole näillä
-ilmoilla! Mikset ole ennemmin kertonut aikeistasi?"
-
-"Olen pelännyt, että Impi vastustaisi. Mielihyvällä ei hän vaimokseni
-tule."
-
-"Pyh! Kaikkea puhutkin, vaikka olet jo parrakas mies. Mitä merkitsee
-naisen tahto -- ei yhtään mitään! Tuossa on kourani, ja Impi on sinun."
-
-"Kertovat, että Impi pitäisi Hirvosta."
-
-"Niin no, kukapa naisväestä ei olisi ihastunut Hirvoon. Onko kauniimpaa
-miestä Suomessa nähty! Mutta mitäs hänellä sitten muuta onkaan!
-Olisipa edes sankarin poika, mutta köyhän kalamiehen poika. Ei, Hirvo
-ei uskalla edes katsettaan kohottaa tytärtäni kohti. Ja sitäpaitsi,
-näithän, että hän meni Igorin mieheksi, on siis poissa koko talven ja
-seuraavan kesän, jos koskaan palaa. Impi on sinun, saat tulla koska
-haluat."
-
-Sarvi oli tavattoman iloinen. Se vain vähän pisti, että jos ei Impi
-tahdokaan.
-
-Jutellessa olivat miehet tulleet suuren suon rantaan. Nyt alkoi hidas
-kulku. Polku kierteli kuivimpia kohtia ja milloin tuli oikein vetelä,
-oli siihen kaadettu puita, joita myöten kuljettiin. Kaukana vilahti
-valkea ja edellä kulkeva Luonto kuiskasi: "Kotona on Musta-Peuko."
-
-Vihdoin he saapuivat suosaaren rantaan, ja Luonto virkkoi taas: "Nyt
-olemme tietäjän saarella."
-
-Vaan mitä! Tiheiköstä kuului rytyä ja yht'äkkiä karhu seisoi heidän
-edessään takajaloillaan ja sen etukäpälät olivat uhkaavassa asennossa.
-Karhun kummallekin puolelle ilmestyi susi. Ne näyttivät rumasti
-irvistellen hampaitaan. Sarvea värisytti. Mutta ennenkuin hän ennätti
-mitään sanoa, huusi Luonto: "Tietäjä suuri, täällä on ystäväsi Luonto,
-huuda vahtisi pois!"
-
-"Et ole yksin", kuului kolkko ääni kuin maan alta.
-
-"En. Mukanani on Sarvi Karjalainen, mutta hän on kunnon mies ja tuleva
-vävyni. Laske meidät luoksesi!"
-
-Kuului pari hiljaista vihellystä ja silmänräpäyksessä katosivat sudet
-ja karhu.
-
-Yö oli hämärä ja Sarvesta tuntui kuin hän olisi tullut henkien maahan,
-haltijoitten ikuisille asunnoille. Tummana kiertyi suo pienen saaren
-ympäri. Ehkäpä se olikin Manalan musta virta ja tietäjä tuolla Kalman
-ukko, kolmisormi. Mutta ei, kyllä hän vielä sentään oli elävitten
-mailla, kuten Luontokin tuossa edellä. Miekka on tallella ja kova maa
-jalkojen alla -- vielä.
-
-Kavuttiin jyrkkää polkua ylöspäin ja nyt laskeuduttiin taas alas läpi
-louhikon. Ja voi ihmettä! Yhtäkkiä on heidän edessään nuotio ja sen
-äärellä istuu tietäjä. Kolmella puolella kohoavat hirveät, mustat
-kallionlohkareet, jotka näyttävät ulottuvan aina pilviin asti. Neljäs
-puoli on vapaana ja siinä seisoo Luonto ystävineen.
-
-Tietäjä nousee seisomaan. Sarvi säpsähtää, sillä istuallaan näytti
-tietäjä mieheltä, mutta seisomaan noustuaan ulottui hän tuskin
-tavallista miestä vyötäisille asti. Tietäjän jalat olivat näet
-naurettavan lyhyet, kuin sylilapsen. Mutta paksu oli tietäjä ja
-pikimusta parta ulottui maahan asti. Ja Sarvi mietti itsekseen:
-"Ei ihme, jos tietäjä on saanut nimet Musta ja Peukalo, ne hänelle
-todentotta sopivat. Tuo karvainen, koivekas puku vain näyttää niin
-hassulta, taitaa olla tuohiakin välissä."
-
-"Istukaa, tuoss' on kivet", sanoi tietäjä, ja miehet istuivat nuotion
-luo. Mutta taaskin Sarvi kummeksi, sillä susi juoksi metsästä ja
-heittäytyi tietäjän jalkoihin, karhu pani päänsä hänen polvilleen, ja
-kallioitten välistä katseli hirvi suurin silmin vieraita.
-
-Luonto oli kaikkiin noihin tottunut ja kävi sen tähden kummeksimatta
-asiaansa: "Mitä sanot, tietäjä, lähdemmekö Igor Rurikinpojan kanssa
-sotaretkelle Miklagårdia vastaan? Miten tuo retki päättyy?"
-
-Tietäjä sulki silmänsä ja huojutteli hiljaa ruumistaan. Sitten hän
-nousi, otti tuohukseen valkeata ja tassutteli lyhyillä jaloilla
-luolaansa. Kun hän väistyi uksiaukosta, näkyi koko luola. Ja voi!
-Kivien kolossa ja seinien syvennyksissä näkyi ihmisten ja eläinten
-pääkalloja sekä kaikenlaisia kummallisia esineitä: sarvipäitä,
-pyöreitä, kulmikkaita, kultaisia. Tietäjää ei näkynyt, hän koputteli
-sivulla jotain onttoa puuta, siltä ainakin tuntui kumahduksista. Kohta
-hän kuitenkin tuli takaisin ja alkoi taas silmät ummessa huojutella
-ruumistaan. Vihdoin hän mumisi kuin itsekseen; "Igor Rurikinpoika,
-huonosti sulle kävi kolme kesää sitten. Juomakuppina kallosi kiertää,
-juomakuppina kallosi kiertää, juomakuppina kallosi kiertää..."
-
-Muuta ei tietäjä sano. Luonto viittaa Sarvelle, ja he poistuivat
-hiljaa. Kerran katsahti Sarvi taakseen. Tietäjä yhä huojutteli. Hirvi
-nuoli hänen hartioitaan, ja karhun pää oli polvilla.
-
-"Emme lähde Igorin mukana", kuiskasi Luonto louhikkoa alas laskeutuessa.
-
-"Emme", vastasi Sarvi.
-
-Jo pääsivät viimeinkin suolle, ja Sarvesta tuntui kuin olisi hän
-palanut haltijoitten maasta.
-
-
-
-
-KULTARANNASSA.
-
-
-Syys-aurinko nousi juuri metsän takaa. Kultarannan Impi oli soutanut
-salmen poikki Kuparivuorelle, niinkuin oli eilen illalla sovittu.
-Samassa tuli niemen takaa toinen vene, ja siinä jo seisoi Hirvo Impin
-vieressä rannalla.
-
-"Isäni vuottaa tuolla saarella, siispä hyvästi Impi. Vuoden päästä
-ainakin palaan ja jos saavun sankarina, saanko sitten tulla
-Kultarantaan kosimaan?"
-
-"Ehkäpä", sanoi Impi hiljaa ja ojensi kätensä Hirvolle. Tämä pusersi
-sitä hetken aikaa rajusti ja hyppäsi sitten notkeasti takaisin
-veneeseensä.
-
-Impi jäi rannalle katsomaan. Miten sanomattoman kauniina seisoikaan
-Hirvo uiskossaan hyvästiksi viitaten! Vene yhä loittoni. Impin silmiin
-tuli kyyneleitä. Hän nousi Kuparivuorelle ja katseli sieltä siksi,
-kunnes uisko katosi saarien taa. Sitten hän souti hitaasti kohti
-Kultarantaa. Palaisikohan Hirvo enään milloinkaan?
-
-Kun Impi vihdoin pääsi kotiinsa, ei kukaan huomannut hänessä mitään
-erikoista. Miehet tulivat juuri pirtistä murkinalta ja olivat lähdössä
-syyskalaan. Impi antoi aitasta verkkoja ja muita tarpeita. Sitten hän
-meni pirttiin, jossa naiset ahertelivat käsitöineen. Räppänäaukko
-ja akkunaluukut olivat auki ja syysaurinko tulvehti niistä sisään.
-Monet naisista kehräsivät värttinällä, mutta kaksi valmisti kangasta
-omituisten polvipuitten välissä. Pitkillä kävyillä pujottelivat he
-kuteita loimien väliin. Eräs vanha vaimo valmisti jo talviturkkeja.
-
-Impin äiti oli aikaisin kuollut ja siksipä oli Impi jo nuoresta
-pitäin tottunut emännöimään. Nytkin hän sivumennen vilkaisi, tuliko
-kankaasta kunnollista. Sitten hän kysyi naisilta, oliko mummo syönyt
-mitään. Mummo, pirtin vanhin palvelusnainen, oli ollut jonkun päivän
-sairaana, ja kun ei hän tänäänkään vielä ollut mitään syönyt, pisti
-Impi kalakeittoa puukuppiin ja meni lavitsan luo. Mummo oli valveilla,
-ja Impi kumartui huutamaan hänen korvaansa, eikö hän söisi vähäisen.
-Hetken vastusteltuaan söi mummo hiukan. Impi kävi totiseksi, kun
-huomasi miten sairas mummo oli. Hän haki aitasta hunajata ja pakotti
-mummon ottamaan sitäkin. Sitten hän peitteli vanhuksen hyvin nahkasilla
-ja jäi lavitsan reunalle istumaan.
-
-Mummo oli hoidellut Impiä lapsena, ei ihme, jos Impi nyt oli
-huolissaan. Mietteissään hän istui pirtin nurkassa, ja siinä jo
-oli hänen silmiensä edessä koko lapsuusmaailma ja äiti. Niin äiti,
-surunvoittoinen äiti. Kuinka huolissaan olikaan äiti katsellut, kun
-hän, Impi, ratsasti hurjasti, juoksi vuoret ja metsät, kävi isän
-kanssa kalassa, ui ja polski kuin pojat ikään, ja vaatteet olivat
-aina riekaleina. Äiti ei voinut oikein ymmärtää, miksei hän leikkinyt
-toisten tyttöjen lailla, mutta sittenkin oli äiti aina niin hyvä,
-sanomattoman hyvä ja lempeä. Äidin kuoltua tuli hän hiljaisemmaksi ja
-vihdoin aikuiseksi tullessaan muuttui hän toiseksi, kokonaan toiseksi.
-Ah, hän oli nainen, juuriaan myöten nainen. Mutta nuorten leikeissä
-ei hän sittenkään viihtynyt, yksin oli parasta, yksin, yksin. Salot
-olivat kauniita, selät suuria yksin kulkea, yksin. Kaikki hänestä
-kuitenkin pitivät ja hän piti myös kaikista, oi, niin äärettömästi
-hän piti, vaikk'ei sitä oikein voinut osottaakaan. Ja Hirvo, miten
-kaunis hän olikaan! Ei hän enään saavu Kultarantaan, tuo iloinen,
-vallaton Hirvo. Pitikö hän sitten Hirvosta? Oi, kuka sen tietää.
-Mitähän isä sanoisi, jos tietäisi, että hän antoi Hirvolle luvan tulla
-kosimaan. Oikeastaan onnellisinta olisi, jos ei tarvitsisi kenellekään
-mennä, mutta kun kumminkin täytyi, niin sitten Hirvolle ennemmin kuin
-kellekään muulle. Miksi pitikään Hirvon lähteä? Niin, ei isä ainakaan
-nyt olisi suostunut, mutta ehkäpä sitten, jos Hirvo palaa sankarina.
-On sekin kummallista! Hirvo on palatessaan Hirvo, eihän tappeleminen
-tee häntä toiseksi, ei ainakaan paremmaksi, ja sittenkin isä suostuisi.
-Ihmeellistä on elämä, kuka ymmärtääkään kaikkea! -- -- --
-
-Impi heräsi kuin unesta kuullessaan pihalta ääniä. Tuossa jo astui
-isä muutamien miesten kanssa pirttiin. He palasivat markkinoilta,
-ja alkoipa siinä nyt kyseleminen ja kertominen. Naiset kuuntelivat
-yhtenä korvana, ja miehillä tuntui olevan loppumattomasti kerrottavaa
-Koroisten ihmeellisistä markkinoista.
-
-
-
-
-SYYS-ILTA KULTARANNASSA.
-
-
-Pimeä, sateinen syksy oli saapunut. Paljon oli Kultarannassa, kuten
-muuallakin Suomessa, puhuttu Igorista ja hänen aikomastaan suuresta
-sotaretkestä. Mitenkähän sekin matka päättynee? Palanevatko miehet
-sieltä ensi syksynä rikkauksineen, kuten Igor oli sanonut? Kuka
-ymmärtääkään kaikkea!
-
-Mutta nyt oli Kultarannassa unohdettu Igor, Miklagård, rikkaudet. Sillä
-näes, Kulkija-Helkky oli saapunut harppuineen, huiluineen. Kaikkien
-kasvoilla leikki hymy, ja kun tuli ilta, riensivät nuoret kaikista
-Luonnonmaan pirteistä Kultarantaan kuuntelemaan Kulkijaa.
-
-Ja Kulkija soitti vuoroin harppua, vuoroin huilua. Nyt hänen pehmeä
-äänensä yhtyy harpun säveliin. Viime talven oli Kulkija viettänyt
-ihmeellisessä satujen saaressa Islannissa, läntisen meren takana.
-Siksipä hänellä nyt olikin uusia lauluja vallan määrättömästi.
-Sanatonna istuu kuuntelijain parvi. Pirtti yhä hämärtyy, pimeät nurkat
-muuttuvat ihaniksi satulinnoiksi, ja vihdoin koko tupa suureksi,
-komeaksi jumalten taloksi. -- Jopa tuossa viisas Ukko, jumalten
-isä, ratsastaa kahdeksanjalkaisella hevosellaan, niin että kaviot
-tulta lyövät. Niin todella kahdeksanjalkaisella! Ja kuule nyt, kaksi
-korppia istuu Ukon olkapäillä kuiskaten hänen korvaansa kaiken, mitä
-tapahtuu maan päällä ja jumalten aukeilla. Mutta Ukko rukka, miksi
-olet yksisilmäinen? Niin no, -- toisen silmäsi annoit pantiksi, jotta
-sait kerran juoda viisauden lähteestä. Ja sinun puolisosi, -- ah,
-sehän on ylevin nainen jumalten maassa!-- Ole hiljaa, tässä kulkee
-iki-ihana rakkauden jumalatar Freja. Hän kylvää nyt juuri lemmen-usvaa
-kevätyöhön; nyt sitoo katkenneita rakkauden kieliä; nyt kuljettaa
-kumppaninsa kanssa jumalille ikuisen nuoruuden omenoita. -- Pois
-tieltä, pois tieltä! Ukon poika, raju Tor tulee. Hän ajaa kahdella
-pukilla, että taivaankansi kaikuu ja pitää kädessään hirveän suurta
-moukaria. Niin, tästäpä moukarista juuri johtuu, että oikeus ja
-järjestys vallitsee sekä maan päällä että jumalten talossa. Mutta jos
-Tor hukkaisi vasaransa, niin voi sitä sekasortoa! Ja kauhistus! Tor
-nukkuu. Vasara valuu, valuu. Herää, Tor, herää! Noin, vasara suistuu
-ilkeitten jättien taloon. Tor herää, tempaa punaista partaansa. Kaikki
-on hukassa, kaikki, kaikki! Jätti ei luovuta moukaria, paitsi jos saa
-ihanan Frejan puolisokseen, niin sitten kylläkin. Lähde Freja, lähde
-toki, muuten katoaa oikeus maailmasta. Mutta Freja ei lähde, kuka
-sitten kylväisi lemmenusvaa, kuka sitoisi rakkauden säikeitä. -- Ah,
-rakkaus on maailmassa yhtä tärkeätä kuin oikeuskin! Freja ei lähde,
-Tor on tuskassa. Kokoontuu jumalten neuvosto. Jo keksitään keino: Tor
-pukeutuu Frejan vaatteisiin ja lähtee morsiusneitonsa kera jättien
-maahan. Jätti ihastuu ikihyväksi; kun luuli Frejan saavansa ja tuo
-moukarin. Tor sieppaa sen ja palaa ilkkuen jumalten maahan. Oikeus
-vallitsee taas kaikkialla, ja jumalten talossa juhlitaan, juhlitaan.
--- -- Sateenkaarisilta vie maasta jumalten taloon. Vartija talon
-portilla näkee tuhannen peninkulman päähän ja kuulee, miten ruoho
-kasvaa maassa. Kultainen on vartijan torvi, kultainen. -- -- --
-
-Yö oli tullut, kun nuoret vihdoin läksivät Kultarannasta. Polku
-kierteli läpi lehtojen pimennon. Salama silloin tällöin valaisi tummaa
-syys-yötä. Ah, sehän on jumalten talon roihuvalkea, joka välkähtelee
-pilvien välistä. Siellä ylhäällä juhlitaan, juhlitaan, ja Freja seuloo
-usvaansa syysyöhönkin. Surunvoittoisena kuin Kulkijan harppu soi lehto,
-henkien lehto, haltijoitten olosija. Juhlitaanko sielläkin? Ja katso!
-Pohjan taivaalla välkkyy valojuova. Tänne kummulle se oikein vasta
-näkyy. Niin, siinähän on jumalten talon sillanpää. -- Portilla seisoo
-vartija, ja kultainen torvi välkkyy.
-
-
-
-
-KULKIJAN SYDÄN.
-
-
-Seuraavana aamuna istui Impi kiukaan luona ja kohenteli tulta. Pirtti
-oli jo niin lämminnyt, että ala-osa oli savusta vapaana, mutta
-räppänän ympärillä leijaili sakea savupilvi. Naiset olivat menneet
-aamuaskareille ja miehet lähteneet töihinsä. Ainoastaan mummo oli
-jäänyt nukkumaan, ja nukkuvan näytti vielä Kulkijakin lavitsallaan.
-
-Impi katseli hiilosta ja eli uudestaan eilisen illan. Kauniimmin ei
-Kulkija ollut koskaan laulanut. Oli aivan kuin olisi ollut toisessa
-maailmassa, lämpimässä, ihanassa. On se kulkija ihmeellinen, niin
-ei laula kukaan muu. Hän saa harppunsakin aivan itkemään. Kulkijan
-kärsimyksiäkö se itkee? Olisipa vain Hirvokin ollut kuuntelemassa.
-He olisivat istuneet yhdessä pirtin hämärässä, ja Hirvo olisi hiljaa
-ottanut hänen kätensä. -- -- --
-
-Isä astuu pirttiin. Hän istahtaa Impin viereen ja sanoo: "Tiedätkös,
-tyttöseni, että pian saadaan Kultarantaan uusi isäntä."
-
-Impi loi pelästyneen katseensa isään, mutta ei sanonut mitään,
-ja Luonto jatkoi: "Jo Koroisten markkinoitten aikana pyysi Sarvi
-Karjalainen sinua vaimokseen ja lupasinkin sinut mielihyvällä, sillä
-kunnollisempaa miestä ei ole Suomen mailla. Jo tänä talvena vietetään
-häät. Iloitse tyttären onnestasi!"
-
-Mutta Impi purskahti katkeraan itkuun.
-
-"Mitä vetistelet, tyttö! No, sehän on naisten tapa. Eikö Sarvi
-mielestäsi ole kyllin hyvä sinulle, niin kuulun Kultarannan tytär kuin
-oletkin?"
-
-"Oi, isä, hän on niin vanha ja minä pelkään häntä. Säästä minua vuosi
-vielä!"
-
-"Vuosi vielä! Etkö ole itkullasi jo kyllin kauan säästynyt! Kuinka
-monta kosijaa enkö ole antanut sentakia lähteä! Mutta tiedä, nyt ei
-enään itkusi auta! Olen luvannut sinut Sarvelle, ja hän sinut saa,
-milloin tahtoo!"
-
-"Mutta isäkulta, en pidä Sarvesta, pelkään häntä. Anna armoa edes
-kevääseen!"
-
-"Ei päivääkään! Sarvi sinut ottakoon milloin tahtoo. Kaksikolmatta
-talvea olet jo nähnyt. Missä muualla on neito koskaan saanut olla niin
-kauan kotonaan! Laita vain kaikki kuntoon, Sarvi voi tulla minä päivänä
-hyvänsä! Ja pois tuo vetistely! Iloita sinun pitäisi!"
-
-Tuimana lähti Luonto pirtistä, mutta Impi jäi itkemään hiiloksen
-luo. Hän tiesi, että minkä isä oli päättänyt, sitä ei muuksi voinut
-muuttaa. Sydän oli särkyä, kun hän ajatteli tuota vanhaa Sarvea pitkine
-partoineen. Ja Hirvo...
-
-Mutta Kulkija lavitsallaan ei ollutkaan nukkunut. Hän oli kuullut joka
-ikisen sanan. Ja kun aurinko oli noussut metsän takaa, otti Helkky
-harppunsa ja huilunsa ja teki lähtöä.
-
-Impi katsoi kummeksien, sanoi: "Mitä, Helkky, aiotko jo lähteä?"
-
-"Aion, otan veneen rannasta ja soudan sillä Karvetin puolelle. Hakekaa
-se sitten sieltä!"
-
-"Mutta, Helkky, ethän voi meitä näin jättää! Jää toki muutamaksi
-päiväksi vielä!"
-
-"En", vastasi Kulkija lyhyesti.
-
-"Koko syksyisen ilon viet mukanasi. Sinulla ei ole sydäntä, Helkky, jos
-nyt näin lähdet."
-
-"Ehkäpä ei olekaan minulla sydäntä. Se onkin parasta kulkijalle.
-Hyvästi!"
-
-Ja Kulkija läksi. Mutta pirtin ovelle jäi Impi katsomaan ja hänen
-silmistään vieri kyynelkarpalo toisensa jälkeen. No, se johtui kai vain
-siitä, että häneen tänään kaikki koski.
-
-Seuraavan päivän iltapuolella astui Helkky Joensuun suureen tupaan.
-Illan tullen saapui tännekin paljon väkeä, ja Helkky lauloi kuten
-Kultarannassa. Yksi laulu oli vain tullut lisää. Pehmeämmin ei lie
-Kulkijan ääni konsana kaikunut, kuin laulaessa laulua neidosta, jolla
-oli nuori sulhanen, vaan jonka isä pakotti vanhalle miehelle vaimoksi.
-Kautta laulun kertaantuivat aina säkeet:
-
-    Itki neito, saaren tyttö,
-    Itki aamut, itki illat.
-    Oma on sulho sydämessä,
-    Ainokainen aatoksissa,
-    Isä vanhalle pakotti,
-    Ikämiehelle iloksi.
-    Siksi itki itkettyään,
-    Suri sydänsulhoansa,
-    Neito nuori norjavarsi
-    Ihanaisin ilman alla.
-
-Monen silmissä oli kyyneleitä, kun Helkky laulunsa lopetti. Sarvi
-tuijotti synkkänä tuleen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aamu oli sangen kaunis. Helkky otti harppunsa ja meni pihalle pyhän
-pihlajan alle. Pihlajan viimeiset kultalehdet putoilivat hiljaa maahan.
-Mutta Kulkija ei sitä huomaa, sillä hän laulaa taas lauluaan neidosta,
-jonka täytyi lähteä vanhalle vaimoksi.
-
-Kun hän oli lopettanut, tuli Sarvi hänen luokseen ja kysyi hiljaa:
-"Kuka on tuo neito?"
-
-"Kultarannan Impi," vastasi Helkky jurosti, otti harppunsa ja huilunsa
-ja lähti taas kiertämään maailman rantaa.
-
-Mutta seuraavana päivänä Sarvi nousi hevosensa selkään. Vanha
-ratsastuspolku kulki kierrellen ikimetsien läpi. Hevonen kulki ohjat
-höllänä, Sarvi mietti, mietti käsi povella. Hämärä yllätti ennen
-aikojaan, ja Sarvi yöpyi Räntämäelle. Siitä hän seuraavana aamuna
-ratsasti Karvettiin. Tänne hän jätti hevosensa, kulki jalan rannalle ja
-souti siitä salmen poikki Kultarantaan. Luonto tuli hyvin iloiseksi,
-kun aivan odottamatta sai Sarven vieraakseen. Impi vain värisi
-kauhusta. Jokohan se Sarvi nyt hänet ottaa?
-
-Mutta illan tullen sattuivat Sarvi ja Luonto jäämään kahden pirttiin ja
-silloin virkkoi Sarvi: "Poikani on vielä niin nuori ja tyttäreni aivan
-lapsi, olen sentähden päättänyt, että jätän koko naimispuuhani. Olen
-jo liian vanhakin Impille. Ottakoon hän jonkun nuoremman. Ovat myöskin
-ne Joensuun seudut käyneet minulle rakkaiksi. Elelen siellä lapsineni,
-kuten elellyt olen. Sinne pyhään lehtoon minut viimein kätkeköötkin."
-
-
-
-
-KUUSIEN ALLA.
-
-
-Oli sydäntalvi. Pakkanen paukutteli kelohonkia, ja lumi natisi suksien
-alla. Yksinäinen hiihtäjä kiirehti läpi metsän kohti merenrantaa.
-Sitten suoraan yli salmen ja siinä hän jo astui Kultarannan pirttiin.
-
-"Kas Riukua! No kerran sinäkin joudut tänne asti", sanoi Impi iloisesti.
-
-"Niinpä niin, mutta ei ole minulla hauskoja uutisia kerrottavana",
-vastasi Riuku.
-
-Impi tuli totiseksi: "Mitä sitten on tapahtunut? Onko vainolainen
-liikkeellä?"
-
-"Ei, ei toki. Mutta Tuurin äiti on kovasti sairaana. Hän tuntee
-loppunsa lähestyvän ja pyytää sinua tai isääsi heti tulemaan luokseen.
-Tuuri itse ei uskaltanut lähteä äitinsä luota tänne asti, siksi lähdin
-minä."
-
-"Isä on miehien kanssa metsästämässä ja tulee vasta illalla kotiin,
-mutta minä kyllä voin lähteä heti."
-
-"Sinua oli Tuurin äiti enemmän kaivannutkin, kiirehdi vaan, sillä päivä
-on painumassa lännen rannalle."
-
-Impi työnsi konttiinsa kaikkea hyvää sairaalle tulijaisiksi. Sitten
-hän pukeutui lämpimään turkkiin. Riuku oli asettanut sukset valmiiksi
-pirtin uksen eteen.
-
-Äänetönnä he hiihtivät peräkkäin läpi huurteisen metsän. Kun he
-pääsivät Riu'un kotiin, oli jo tullut ilta. Riuku olisi tahtonut lähteä
-loppumatkaksi saattamaan, mutta kun Impi oikein pyytämällä pyysi, jäi
-Riuku kotiinsa, ja Impi sai hiihtää yksin. Ah, miten äärettömästi hän
-rakastikaan tätä saloseudun hiljaisuutta! Tähdet valaisivat tietä.
-Salaperäinen humina täytti ilman. Kaskimaan ylitse juoksi kettu, vai
-susiko tuo oli. Yö saapui. Impi astui hiljaa Tuurin pirttiin.
-
-"Olipa hyvä, että tulit", sanoi Tuuri. "Äiti on jo monasti kaivaten
-kysynyt sinua. Hän on hyvin heikko."
-
-Impi lämmitteli ensin kiukaan luona ja meni sitten lavitsan ääreen.
-Sairas nosti laihaa kättänsä ja sanoi: "Istu, Impi-lapsi! Ennätit
-sentään. Kumarru lähelleni, en jaksa puhua kovaa."
-
-Impi istui lavitsan laidalle ja kyynelvuo kostutti hänen poskiaan, kun
-hän päreen valossa näki sairaan laihtuneen muodon. Sitten hän kumartui
-kuuntelemaan, ja sairas kertoi: "Impi-lapsi, isäsi rakasti minua
-kerran, vaan en huolinut hänestä. Otin ennemmin köyhän metsästäjän.
-Sain itse valita, vanhempani olivat kuolleet Isäsi oli nuorena hyvä
-ja lempeä, mutta siitä asti, kun hänet hylkäsin, on hän ollut jäykkä
-ja kova. Säälin isääsi,--ole hänelle hyvä! Itsekin olen ollut paha
-pojalleni, vaikka Tuuri on parhain mies otavan alla, niin isävainaansa
-näköinen. -- -- --
-
-"Tuuri on kauan rakastanut yhtä teidän orjanaisista, vaan en ole
-huolinut orjatarta miniäkseni. -- Vasta nyt maatessani, kun jo tunnen
-Kalman saapuvan, huomaan, kuinka hupsu olen ollut. Mitä merkitsee suku,
-rikkaus, -- ei mitään! Sydämen hyvyys yksin on tärkeätä,-- -- hyvyys,
-hyvyys. -- Impi-lapsi, toimita niin, että Tuuri saa teiltä omansa,
-vaikk'ei hänellä olisikaan täysiä lunnaita."
-
-"Hän saa varmasti omansa, äiti! Mutta ketä meidän naisista Tuuri
-rakastaa?" sanoi Impi kuiskaten.
-
-"Syys-Ruskoa. -- Sinä olet niin hyvä, Impi-lapsi. -- -- Tuuri on hyvä,
--- liian hyvä. -- -- Oi inehmon lapset, rakastakaa, rakastakaa! -- --
-Olkaa hyviä, -- hyviä, -- -- ikuisesti hyviä!" -- -- --
-
-Sairaan rinta kohosi raskaasti muutaman kerran. Sitten kaikki oli
-lopussa.
-
-Tuuri vaipui polvilleen lavitsan ääreen, otti äitinsä kylmän käden ja
-itki kuin lapsi. Impi tahtoisi lohduttaa, mutta ei löydä sanoja, --
-omaakin sydäntä kouristi, särki. Tuuri yhä itki, itki. Vihdoin Impi
-meni luo ja alkoi hiljaa silittää hänen pörröistä päätään. Ihmeellistä,
-Tuuri tyyntyi, kyynelvuo tyrehtyi. -- -- --
-
-Aamun sarastaessa lähti Impi kotiinsa, mutta Tuuria hän ei mitenkään
-saanut mukaansa, sillä tämä tahtoi jäädä äitinsä luo siksi, kunnes
-hänet oli saatettu pyhään lehtoon.
-
-Impin astuessa kotipirttiin, istui vanha Luonto hiipuvan hiiloksen
-ääressä. Hän oli hyvin kalpea, vaikk'ei Impi sitä pirtin hämärässä heti
-huomannut.
-
-"Onko Tuurin äiti hyvinkin sairas?" kysyi Luonto hätäisesti.
-
-"Ei -- ei enään. Hän muutti viime yönä jo Kalman kartanoon."
-
-"Mitä! Kuollutko?"
-
-"Niin, kuollut!"
-
-Impi näki, että isä ensin molemmin käsin painoi sydäntään ja horjahti
-sitten hervotonna taaksepäin. "Isä, isäkulta", sai Impi sanotuksi ja
-riensi luo. Kohta olivat siinä muutkin ja Luonto nostettiin lavitsalle.
-"Hän on kuollut", kuiskailivat naiset, ja siltä todella näyttikin.
-Mutta sydän löi vielä heikosti, ja hetken päästä aukaisi hän silmänsä,
-sanoi: "Miehet, totelkaa Impiä! Hän jää nyt Kultarannan isännäksi.
-Ja Impi, ota omaksesi kenet tahdot!--Oi inehmon lapset, rakastakaa,
-rakastakaa! -- -- Olkaa hyviä,--ikuisesti hyviä -- hyviä!" -- -- --
-
-Impi pelästyi kovasti. Nuo sanat lausui Tuurin äiti yöllä viimeiseksi!
-Ja voi! Isän rintakin kohoili samalla tavalla. Sitten hiljeni kaikki,
--- Luonto oli lähtenyt manan maille. -- -- --
-
-Impin sydämessä kaikki turtui, tyrehtyi. Ei kyynelkään pudonnut
-silmästä, tokko hän enään tunsikaan mitään. Saman silmän avannan kahden
-kuolevan ääressä, kahden rakkaan. Oi, ihmiset, henget, onko tämä totta
-vai unta, totta vai unta?
-
--- Totta, ikuisesti totta! -- -- --
-
-Vasta illan tullen alkoi Impin ajatuskyky palautua ja hän ymmärsi,
-että hänen nyt oli otettava asiain johto käsiinsä. Ensi työkseen
-hän lähetti kaksi vankkaa miestä Tuurin luo. Näiden tuli viedä
-kuolonsanoma sekä pyytää, että Tuuri toisi äitinsä ruumiin Kultarannan
-vanhaan kalmistoon. Miesten piti häntä tuomisessa auttaa. -- Näin
-toimi Impi, mutta sydämessä asui yhä turtumus, kangistunut turtumus,
-kyynelhelmikään ei vierähtänyt hänen silmästään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aurinko kallistui kohti lännen rantaa. Vanhassa kalmistossa pyhien
-kuusten alla oli vastakaivettu, matala hauta. Haudan reunalla oli
-vankka vene, jonka toisessa päässä lepäsi vanha Luonto, toisessa Tuurin
-äiti. Molemmat olivat juhlavaatteissaan, Luonto lisäksi täysissä
-aseissa: miekka ja tappara vyöllä, keihäs kädessä, jousi ja kilpi
-vieressä. Tuurin äidin rinnoilla loisti hopeaketju ja solkia, vyöllä
-riippui avaimia ja tulukset, kädessä oli rannerengas. Kaikenlaisia
-talouskaluja oli hänen ympärillään veneessä.
-
-Kaikki Kultarannan alueen asukkaat ja läheiset naapurit mantereelta
-seisoivat ympärillä pyhien kuusten alla ja katselivat, kuinka Harto,
-Kultarannan vanhin mies, asetteli yhä lisää esineitä. Nyt hän panee
-kuolaimet, päitset, -- niin, kaikki hevosen varustukset ja puhelee
-hiljaa: "Jos Kalman orhilla tahdot ratsastaa jumalten taloon, niin
-tässä on varustukset valmiina. -- Mutta jos käyden kuljet, niin
-panen tässä paikkaa, jotta voit korjata rikkiastumasi jalkineet." --
-Nyt nostaa Harto veneeseen airot, sanoo: "Ehkäpä sentään tyydytkin
-soutelemaan tällä veneellä Manalan mustalla virralla. Tässä on airot."
--- Nyt asettaa Harto kummankin vainajan vierelle rahaa ja höpisee:
-"Kenties lähdet veneinesi pitkille kaupparetkille ja tarvitset
-rahaa, -- tuosta sitä saat. Voitpa poiketa matkallasi oluttupaankin
-ja sammuttaa janosi." -- Vielä pani Harto runsaasti kaikenlaisia
-ruokatarpeita kummankin vierelle evääksi pitkää Manalan matkaa varten.
-
-Vihdoinkin kaikki oli valmiina, ja miehet nostivat veneen varovasti
-hautaan. Sitten he levittivät veneen yli suuria tuohia ja nahkoja
-sekä loivat haudan umpeen. Miesten vierittäessä suuria kiviä
-haudalle, alottivat naiset itkuvirren. -- Kohta siinä jo syötiin
-höyryävää hernekeittoa tuokkosista; mutta itkuvirren sävel kaikui yhä
-yksitoikkoisena, alakuloisena, ja ihmiset tunsivat seisovansa kalman
-kynnyksellä, salaperäisen käsittämättömän edessä.
-
-Päivä oli jo painunut metsän taa, ja hämärä hiipi yli talvisen
-hangen, kun ihmiset hiljaa poistuivat kalmistosta. Impi jäi melkein
-huomaamattaan paikalleen. Siinä hän seisoi pyhän kuusen alla yksin,
-yksin. Nyt vasta jätti jäykistävä turtumus hänet ja hän itki, -- oi,
-hän aivan vaikeroi tuskasta. Isä, isäkulta! Ja hän muisti vain ne
-kerrat, jolloin isä oli ollut hänelle hyvä, sanomattoman hyvä. Oi,
-ja niitä kertoja oli paljon, -- isä oli aina hyvä, mutta hän, Impi,
-miten paljon parempi hänen olisi pitänyt olla. Ja hän oli niin yksin,
-ei ollut enään isää turvana! Isä raukka, hän oli paljon kärsinyt! Nyt
-vasta hän osaisi olla isälle oikein hyvä, -- nyt kun isää ei enään
-ollut.
-
-Vihdoinkin Impi lähti täältä henkien paikasta, jossa moni ei olisi
-ollut yksin. Mutta Impi ei pelännyt, hän tiesi, etteivät henget hänelle
-tee pahaa. Kalmiston laidassa hän pysähtyi pyyhkimään kyyneleitään.
-Tähdet tuikkivat ylhäällä, ja kalmiston kuuset alhaalla virittivät
-hiljaisen, surunvoittoisen hautauslaulun:
-
-    Oi, inehmonlapset, rakastakaa, rakastakaa!
-    Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä!
-    Vain rakkaus elää ja hyvyys ei kuole
-    Kuusien alla, kuusien alla.
-
-
-
-
-RUSKO.
-
-
-Seuraavana aamuna aikoi Tuuri lähteä Kultarannasta, mutta silloin Impi
-sanoi: "Sinä jätät lähtösi huomiseen!"
-
-"Ja minkä takia?" kysyi Tuuri ihmeissään.
-
-"Niin näes, Syys-Rusko ei valmistu ennen huomista kanssasi matkalle",
-vastasi Impi ja hänen silmistään pilkisti veitikka.
-
-"Syys-Rusko!" toisti Tuuri ja hänen äänensä kuvasti sanomatonta
-hämmästystä.
-
-Mutta Impi hymyili: "Niin juuri, Syys-Rusko. Enhän voi lähettää sinua
-yksin sinne tyhjään pirttiin. Vai etkö haluakaan Syys-Ruskoa kanssasi?"
-
-Nopeammin kuin tavallista vastasi Tuuri: "Haluan, -- mutta lunnaat?"
-
-"En vaadi lunnaita, jos rakastat Syys-Ruskoa."
-
-Äkillinen kirkastus välkähti Tuurin otsalla ja suun ympärille ilmestyi
-pehmeä piirre. Hän ei sanonut mitään, katsahti vain Impeen. Mutta Impi
-huomasi nuo merkit ja hän nyökkäsi Tuurille hymyilleen päätään.
-
-Seuraavana päivänä lähdettiin oikein miehissä saattamaan Syys-Ruskoa
-Tuurin tuvalle. Impi ei ensin aikonut mukaan, mutta kun kaikki kovasti
-pyytelivät ja vielä vanha Hartokin sanoi: "Lähde vain, Impi, matka
-tekee sinulle hyvää, täällä kotona itket vain liikaa", niin jo lähti
-Impikin.
-
-Reipas hiihto metsien läpi ja kahden rakastavan onni karkoittikin
-tuskan ainakin hetkeksi. Ihmeellisintä oli, että Tuuri näytti
-tulleen vallan toiseksi mieheksi. Tuskin näkyi jälkeäkään hänen
-hitaisuudestaan, kun hän tuossa kantoi ruokia vierailleen. --
-"Ihmeellinen on sentään rakkauden voima", ajatteli Impi itsekseen ja
-taas soi hänen korvissaan kuusien virsi:
-
-    Oi, inehmonlapset, rakastakaa, rakastakaa!
-    Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä!
-
-Vasta illan saapuessa jäivät Syys-Rusko ja Tuuri kahden. He istuivat
-kiukaan korvalla ja kertoilivat toisilleen, mitä kaikkea olivat
-tunteneet ja kärsineet niinä kymmenenä vuonna, kun olivat toisiaan
-rakastaneet. "Mutta nyt on kärsimysten aika päättynyt," sanoi
-Syys-Rusko lopuksi.
-
-"Niin, nyt se on päättynyt", toisti Tuuri jaotti hyväillen Syys-Ruskon
-kädet.
-
-Tyyninä, rauhallisina kuluivat päivät. Tuuri alkoi heti alussa kutsua
-vaimoaan vain Ruskoksi. Pian nimittivät naapurit heidän pirttiäänkin
-Ruskon pirtiksi. Ja vuosien vieriessä, kun heidän lapsensa jo
-rakentelivat tupiaan suvisille rinteille, annettiin koko sille seudulle
-nimeksi Rusko.
-
-
-
-
-KIOVASSA.
-
-
-Mahtavan miesjoukon oli Igor koonnut pohjolan matkallaan. Hyvin meni
-matka ensin Laatokalle ja siitä Ilmenjärven rannalle, jossa oli
-vanha, kuuluisa kauppapaikka, Holmgård. Mutta nytpä olikin vaikea
-matka edessä, kun piti vetää veneet maata myöten Dnjeprin latvoille.
-Suurimmat uiskot jätettiinkin sentähden talvehtimaan Holmgårdiin.
-
-Eräänä iltana katselivat Kiovan asukkaat ihmetellen ruhtinaansa
-paluuta. Noin suuri ja komea miesjoukko! Mitähän lienee tekeillä?
-
-Hirvolla oli ollut matkalla paljon katseltavaa, ihmeteltävää.
-Mutta vasta Kiovassa oli hänen hämmästyksensä rajaton. Voi tuota
-ihmispaljoutta, ja tuohikattoisia pirttejä aivan vierekkäin, nurkka
-nurkassa, loppumattomiin! Mistähän saivat kaikki kaskimaita? Kapeat
-kujat kiertelivät pirttien välissä liejuisina, roskaisina. -- Mutta
-upea on ruhtinaan pirtti, ja komea on talli. Suuri ja loistava oli
-Igorin hovikin. Satoja ihmisiä siihen kuului, ottamatta ollenkaan
-lukuun sitä asestettua miesjoukkoa, russia, joka vakituisesti oli hänen
-seuranaan.
-
-Hovin keskeinen henkilö oli Igorin puoliso Olga, kuulu kauneudestaan,
-mutta myös sydämettömyydestään ja ilkeydestään. Paljon hän kuitenkin
-piti miehestään, vaikk'ei hänen hellyytensä juuri muille riittänyt.
-Niinpä nytkin Olga heti pani toimeen suuret pidot Igorin kunniaksi.
-
-Häikäisevää loistoa saivat pohjanmiehet nähdä näissä pidoissa. Sadat
-vahakynttilät valaisivat molempia suunnattomia pirttejä, -- ei päreet
-kuten pohjolassa oli tapana. Pöydät notkuivat ruokien painosta. Viini
-ja olut vuoti virtanaan.
-
-Naisten suuressa parvessa herätti Olgan nuori sukulainen, ihana Tsaj
-erikoista huomiota. Hänen häikäisevä kauneutensa näytti tekevän
-valtavan vaikutuksen pohjanmiehiin, ei vähimmin Hirvoon.
-
-Illan tullen alkoivat kisat sellaiset, että Suomen miehet katselivat
-niitä aivan kummeksien.
-
-
-
-
-TALVI GÅRDARIKESSÄ.
-
-
-Hirvo viihtyi mainiosti Kiovassa. Ensi hetkestä oli Tsaj vanginnut
-hänen mielensä. Ja kuunkierron kuluttua hän jo tiesi, ettei hän
-ainoastaan rakastanut, vaan että hän myöskin oli rakastettu, niin
-paljon kuin Tsaj koettikin peitellä tunteitaan. Kukapa nainen
-oikeastaan olisikaan voinut vastustaa Hirvoa, tuota kauneinta miestä
-ilman alla. Kultarannan Impi lie joskus tullut Hirvon mieleen, mutta
-pian se sieltä karkottui Tsaj'n herättämäin tulisten tunteitten tieltä.
--- -- --
-
-Talvi teki tuloaan. Maa jäätyi, ja eräänä aamuna alkoi pudota suuria,
-pehmeitä lumihaahtuvia. Nyt tuli Igorille ja hänen miehilleen kiire.
-Rekiä ja hevosen valjaita korjattiin kovalla touhulla. Kun kaikki
-saatiin kuntoon, jakoi Igor miehensä ryhmiin ja pani kullekin ryhmälle
-päällikön. Itse hän tuli suurimman joukon päälliköksi. Nyt lähdettiin
-veronkantomatkalle, tuolle kuuluisalle poljudje-kierrokselle, jota
-kesti kaiken talvea. Kukin ryhmä sai oman alueensa kierrettäväkseen,
-parhaat paikat kiersi Igor itse. Näin tulivat verot tarkalleen kootuksi
-ja samalla saivat alueet elättää miehet ja hevoset yli talven. Väliin
-Olgakin oli ollut mukana poljudje-kierroksella, mutta tänä talvena hän
-jäi Kiovaan. Sinne jäi paljon pohjanmiehiäkin, vaikka moni oli lähtenyt
-veronkantomatkallekin.
-
-Suureksi ilokseen oli Hirvokin saanut jäädä Kiovaan. Ilokseen todella,
-sillä Tsaj oli nyt hänen kaikkensa, -- ajatukset eivät enään edes
-pysähtyneet Kultarantaan.
-
-Hauskasti vierivät illat naistuvassa, jossa naiset ahertivat
-käsitöineen. Siinä kehrättiin, kudottiin, ommeltiin Olgan johdolla.
-Tervasvalkea loimusi, ja Hirvo laski leikkiään. Välillä hän lauleli
-iloisia lauluja, joita oli lapsena oppinut. Toisinaan hän taas soitti
-vanhaa kanteletta, vaikk'ei hänen soittonsa ollutkaan kehuttavaa.
-Yksinpä jäykkä Olgakin näkyi kiintyneen Hirvoon, tuntui kuin ilman
-häntä ei olisi tultu toimeen. -- -- --
-
-Pian kuitenkin käänsi talvi selkänsä, tuli kevätpuoli. Kun ensimäiset
-pälveet ilmestyivät päivänpuoleisille rinteille, alkoivat verottajat
-vähitellen saapua takaisin Kiovaan. Suunnattomasti oli veroina saatu
-hunajata, vahaa, turkiksia ja orjia. Heti kun Dnjepr loi jääkuorensa,
-saapui Kiovaan paljon maakansaa. He toivat myytäväksi uusia, pitkiä
-jokiveneitä, ja Igor osti ne kaikki maksaen hyvin -- kerrankin. Niihin
-sitten lastattiin kaikki verotavarat.
-
-
-
-
-PERUNIN JUHLASSA.
-
-
-Oli kaunis kevät-ilta. Hirvo seisoi Dnjeprin rannalla ja katseli
-lukemattomia täydessä lastissa olevia kauppaveneitä sekä uljaita
-urhouiskoja. "Huomenna siis valkenee lähtöpäivä", puheli hän itsekseen,
-"vaan eipä taida tällä pojalla nyt ollakaan lähtö mieleen. Mitä mä
-huolin mainetöistä. No, lähdettävä sitä kuitenkin on..."
-
-Hirvo heräsi mietteistään, kun eräs maakansan vaimo lähestyi häntä.
-Vasta kun nainen pääsi luo, purskahti Hirvo nauramaan. "Tsaj, miksi
-ilmestyt noin oudossa asussa?" kysyi hän.
-
-Ja Tsaj kertoi vilkkaasti: "Niin näes, maakansa viettää tänä yönä
-suuren Perunin juhlaa tuolla, tuolla kaukana lakeudella. Mieleni tekee
-hirveästi mukaan tuolle juhlalle, sillä siellä ilmoittaa suuri tietäjä,
-miten teille käy Miklagårdin retkellä. Olen salaa poistunut Olgan
-luota. Lähdethän mukaan juhlalle, en oikein uskalla sinne yksin."
-
-Hirvoa ei tarvinnut kahdesti kutsua. Lähdettiin heti matkalle. Pian
-päästiin Kiovasta. Jo kuljettiin läpi tammimetsän. Nyt saavuttiin
-tasangolle, jonka keskeltä häämötti jotakin.
-
-"Mikä tuolla kummulla häämöttää?" kysyi Hirvo.
-
-"Se on suuren Perunin kuva", vastasi Tsaj.
-
-Kansaa virtaili kaikilta kulmilta kumpua kohti.
-
-Pian oli uhriateria valmistettu ja jumalankuva priiskoitettu verellä.
-Syötyään alkoivat miehet innokkaasti keskustella tulevasta matkasta
-tuota suurta kartanoa vastaan, sillä Igor oli luvannut hyvän palkan
-jokaiselle, ken lähtee hänen mukanaan. "Tulisipa edes korven tietäjä
-tänne", virkkoi yksi ja toinen joukosta.
-
-Pimeys laski yli lakeuden, kun vihdoin tuohitakki, valkoparta tietäjä
-äkkiä ilmestyi Perunin luo. Tsaj vavahti nähdessään tietäjän ja
-vetäytyi lähemmäksi Hirvoa. Mutta tietäjä kastoi sormensa uhrivereen,
-huitoi käsillään hetken ilmaa ja lyyhistyi sitten kuvan eteen maahan.
-Siinä hän alkoi kolkolla äänellä manata: "Avarit valjastivat muinoin
-heimoni vaimoja vankkureitten eteen, vaan Perun kosti. Perun kostaa
-aina verojen kiskojalle. Juomakuppina kallosi kulkee, Perun kostaa,
-kostaa..." Tietäjä katosi metsään, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt
-hänen sanojaan.
-
-"Me lähdemme retkelle", huusivat nuoret miehet ja riensivät kedolle
-kisoja alottamaan.
-
-Mutta Perunin kummulla seisoivat vanhukset totisina, sillä eräs
-miehistä, joka oli tullut myöhemmin juhlille, kertoi, miten hän
-tullessaan oli nähnyt kamalan Baba Jagan. Tuo ihmistensyöjätär, Baba
-Jaga, oli ollut kopissaan metsän reunassa ja sieltä katsellut kaikille
-ilmoille. Jotakin hirvittävää tuhoa se varmaan tietää, ja vanhat miehet
-päättivät: "Ei lähdetä Igorin mukana."
-
-Tsaj ja Hirvo olivat kuulleet kaikki keskustelut. He aikoivat juuri
-lähteä juhlilta, kun kisakedolta alkoi kuulua hätähuutoja. Hirvo
-tapaili jo miekkaansa, mutta eräs vanhus naurahti hänelle: "Anna
-miekkasi olla! Ei siellä kedolla tapahdu mitään vaarallista. Nuoret
-miehet vain ryöstävät kukin vaimon itselleen."
-
-Sydän-yön aikana palattiin. Kuljettiin hiljaa läpi henkien lehdon,
-jonka keskellä seisoi mahtava pyhä tammi. Tsaj ja Hirvo pysähtyivät
-lehdon laidassa ja kääntyivät katselemaan lehtoa. Silloin he näkivät
-miten metsien hyvät hengettäret tanssivat pyhän tammen ympärillä, ja
-niitten siniset liinat liehuivat tuulessa.
-
-
-
-
-RETKI MIKLAGÅRDIIN.
-
-
-Liekö konsana suurempaa joukkoa kulkenut kohti etelää. Tuhansia
-uiskoja laski alas Dnjepriä ja rannalla kulki ratsain monta suurta
-joukkoa. Dnjeprin mahtavat kosket viivyttivät vähän matkaajia, sillä
-useimmat uiskot vedettiin maalle ja kuljetettiin pahimpien pyörteitten
-ohi. Mutta hurjimmat uskalikot laskivat kaikki kosket, vaikka uiskot
-näyttivät aivan katoavan niitten pärskyviin kuohuihin. Täällä koskien
-kohdalla oli myöskin erikoisesti varottava rosvojen hyökkäystä.
-Päästiin vihdoin Dnjeprin suulle. Sinne jätti Igor kauppauiskonsa,
-ja sinne jäivät myöskin kaikki mukaanlähteneet kauppiaat tavaroineen
-odottamaan, kunnes Igor ennättäisi hankkia hyvät kauppaedut keisarilta.
-
-Sota-alukset kulkivat pitkin meren rantaa kohti Miklagårdia, ja Igor
-ratsujoukkoineen pysytteli rannikolla niitten läheisyydessä. Saavuttiin
-jo keisarikunnan alueelle. Vaan hirmujen hirmu! Urho-uisko toisensa
-jälkeen syttyi palamaan. Paljon miehiä hukkui, ja loput pakenivat
-pelästyen rannalle. Kohta ei ollut ainoatakaan alusta jälellä koko
-komeasta laivastosta. Kreikkalainen vedenalainen tuli oli tehnyt
-tehtävänsä, kuten neljä vuotta aikaisemminkin, jolloin Igor myöskin
-oli matkalla Miklagårdiin, ja josta matkasta ei hän Koroisissa ollut
-puhunut mitään.
-
-Igorin kiukulla ei ollut määrää. Aivan villinä hän riensi ryöstämään
-keisarikunnan alueita. Vaan kauhistus! Hänen kimppuunsa hyökkäsi
-odottamatta suunnaton ratsujoukko, ja Igorin väki hajosi kuin tuhka
-tuuleen. -- -- --
-
-Kun tieto tästä tappiosta saapui kauppiaitten luo Dnjeprin suulle,
-käänsivät nämät aluksensa itään ja soutivat Donjoen latvoille.
-Sitten he vetivät aluksensa kapean kannaksen poikki Volgajoelle.
-Suur-Bolgarian kauppiaita kulki juuri ohi ja heidän mukanaan laskivat
-pohjan kauppiaat Volgan suulle, Itiliin. Täällä he lepäsivät jonkun
-päivän, tekivätpä vähän kauppojakin ja soutivat sitten Kaspian
-meren etelärannalle, kuuluisaan Särklantiin. Siellä kävi kauppa
-aavistamattoman hyvin, sillä Bagdadin kauppiailta ei todentotta
-puuttunut rahaa. Siellä he satojen ihmeellisyyksien rinnalla näkivät
-kameleita ja aaseja; siellä he kuulivat kummat kertomukset tuosta
-ihmeellisestä satujen kaupungista Bagdadista, jonka loistolla ei
-vertoja auringon alla. -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Monet Igorin joukosta eksyneet pohjanmiehet ottivat nyt palveluspaikan
-keisarin sotajoukossa, jossa jo ennestäänkin oli paljon varjaageita.
-Eerik Verikirveen pojat samosivat miehineen Karpaattien poikki Otto
-Suuren luo ja sieltä vihdoin Juutinmaalle.
-
-Igor itse teki keisarin kanssa rauhan ja kauppasopimuksen sekä palasi
-joukkonsa tähteiden kera Kiovaan. Täällä hän kummulla Perunin kuvan
-edessä vannoi noudattavansa keisarin kanssa tehtyä sopimusta. Mutta
-hänen luontonsa kuohui, viha lainehti yli äyräitten. Miehet olivat
-lisäksi kovasti tyytymättömiä.
-
-Jopa vihdoinkin hän keksi. Drevljanit olivat talvella niskoitelleet
-veronmaksamisesta. Mennään nyt sinne kostamaan! Ja Igor joukkoineen
-hyökkäsi drevljanein maahan. Siellä hän ryösti kaikki mitä eteen
-sattui, vieläpä ihmisetkin orjiksi myymistä varten. Tämä hurja meno
-nostatti jokaisen drevljanin aseisiin, ja kauhistus, -- Igor lyötiin
-taaskin perinpohjin! Hän itse joutui vangiksi ja drevljanit surmasivat
-hänet kahden puun välissä. Sitten he täyttivät hänen pääkalloluunsa
-kuohuvalla viinillä ja joivat siitä hurjia voitonmaljoja.
-
-Vain Hirvo ja muutamat sadat hänen kanssaan pääsivät Kiovaan, jossa
-kertoivat onnettomuuden. Ainoakaan kyynel ei kostuttanut Olgan poskia.
-Hänen sisässään kuohui vain viha ja hänen kostotuumansa olivat
-kauheat. Kuumeentapaisella kiireellä ruvettiin varustaman kostoretkeä
-drevljanein maahan. Drevljanit pelästyivät ja laittoivat lähettiläät
-rukoilemaan armoa. Olga hautautti lähettiläät elävänä. Jo seisoi hänen
-uljas joukkonsa drevljanein matalamökkisen, olkikattoisen kaupungin
-edessä. Yhä saapui uusia lähettiläitä rukoilemaan armoa. Vihdoin
-sanoi Olga: "Tuokaa jokaisesta talosta alamaisuuden osoitteeksi kolme
-varpusta ja kolme kyyhkystä!" -- Kohta oli Olgan edessä tuhansia
-lintuja. Nyt käski Olga miestensä kiinnittää jokaiseen lintuun palavan
-tappuratöyhdön. Sitten laskettiin linnut lentoon ja melkein samassa
-silmänräpäyksessä syttyi kaupunki tuhansista kohdista palamaan.
-
-Voi sitä ulinaa ja kauhua, kun ihmiset syöksyivät liekkien keskeltä!
-Sitä ei voi sanoin kertoa. Useimmat sortuivat lieskaan. Toiset pääsivät
-pois palavasta kaupungista, mutta Olgan miehet hakkasivat heidät kaikki
-kuoliaaksi. Seuraavana päivänä lähti Olga Kiovaan. Savuavat rauniot,
-hiiltyneet ruumisröykkiöt ja kaamea kaupungin ulkopuoli kertoivat hänen
-kauhistuttavasta kostostaan.
-
-
-
-
-AKOMATKALLA.
-
-
-Drevljanein kamala kohtalo nostatti aseisiin lähes kaikki Kiovan
-alamaiskansat. Vaara oli niin suuri, että itse Olgakin vapisi. Mistä
-hän saisi liittolaisen tässä uhkaavassa vaarassa? -- Kreikan keisarissa
-on ainoa turva, päätti hän.
-
-Pian oli suunnitelma valmiina: Olga lähti loistavan seurueen kera
-Miklagårdiin kastettavaksi. Suuri riemu nousi keisarin hovissa, kun
-näin mahtavan kansan ruhtinatar kääntyi oikeaan uskoon. Olga kastettiin
-suurella juhlallisuudella, ja itse keisari oli hänen kumminsa. Tehtyään
-liiton keisarin kanssa lähti Olga paluumatkalle, ja hänen seurueeseensa
-liittyi suuri joukko pappeja. -- -- --
-
-Ilta oli aika hämärä, sillä oltiin jo syyskesässä. Hirvo istui Kiovan
-ruhtinastuvassa ja söi huoletonna marjoja tuokkosesta. Mutta kohta
-hänen syöntinsä keskeytyi, sillä Tsaj riensi hänen luoksensa ja puhui
-hätäisesti: "Pikaviesti saapui juuri etelästä. Kahden päivän päästä on
-Olga täällä ja hänet on otettava mitä suurimmalla komeudella vastaan,
-sillä hänen kanssaan tulee paljon Miklagårdin tietäjiä. Niin viesti
-kertoo. -- Hirvo rakas, kun Olga tultuaan saa tietää, että minä,
-ruhtinaan tytär, olen sinun vaimosi, ei hän jätä meitä kumpaakaan
-henkiin, ei kumpaakaan, se on varma se. Siksi on meidän paettava täältä
-ja paettava pian."
-
-Hirvo tuli totiseksi: "Paettava! Minne me sitten pakenisimme?"
-
-"Jonnekin pohjoiseen, etelään ei käy lähteminen. Mene satuloimaan kaksi
-parasta hevosta! Aarteeni ovat valmiina matkaa varten. Mutta kiirehdi,
-rakas, kysymyksessä on henkemme!"-- --
-
-Illan hämärässä nelisti kaksi ratsua Kiovasta pohjoiseen. Päivien
-päästä he pääsivät Holmgårdiin, jossa Hirvo möi molemmat ratsut. Sattui
-niin onnellisesti, että voiolaisia kauppiaita oli juuri lähdössä
-kotimatkalle, ja Hirvo ja Tsaj pääsivät heidän veneissään Karjalaan.
-Täällä he kuljeksivat sinne ja tänne eksyttääkseen jälkiään. Vihdoin
-viimein he kuitenkin päätyivät Osmalaan, joka kaiken aikaa oli ollut
-Hirvon matkan määränä, sillä hän oli kuullut paljon Osmalasta, vieläpä
-lapsuudessaan kerran nähnytkin vanhan Osman. Mutta vanha Osma ei enää
-elänytkään. Hän oli talvella kuollut ja koko heimonsa saattamana
-kätketty isien kuusikkoon. Hänen poikansa, iäkäs mies tämäkin, otti
-tulijat hyvin vastaan.
-
-Seuraavana päivänä jäivät Hirvo ja Osma sattumalta kahden pirttiin. Nyt
-kertoi Hirvo Osmalle pulmallisen asemansa. Osma tuli tuiki totiseksi.
-Hän mietti kauan. Vihdoin hän virkkoi: "Kaukana pohjoisessa on meillä
-eräsauna. Se on ainoa turvallinen pakopaikka, jonka näillä mailla
-tiedän. Sinne voisitte jäädä toistaiseksi."
-
-"Valitsemisen varaa ei meillä ole, siksipä menemme sinne", sanoi Hirvo.
-
-Eräänä yönä Osma saattoi pakolaiset tuonne kaukaiseen eräsaunaan.
-"Tänne ei osaa ainoakaan ihmisjalka. Täällä saatte varmasti olla
-rauhassa koko syksyn ja talvenkin jos tarvitaan. Ruuasta pidän kyllä
-huolen." Näin puheli Osma lähtiessään.
-
-Miten yksinäiseltä tuntuikaan täällä salon sydämessä niistä, jotka
-vastikään olivat jättäneet Kiovan ihmisvilinän ja ruhtinaan iloiset
-pirtit! Molemmat he lisäksi olivat niitä ihmisiä, jotka eivät tajua
-luonnon ihmeellistä, syvää kieltä, eivät tunne siinä oman sisimpänsä
-sykähdyksiä. Siksipä ottikin alakuloisuus heidät valtoihinsa, vaikka
-Hirvo metsästi ja kalasti, Tsaj taas puuhaili taloustoimissa.
-
-Yksinäisillä kalamatkoilla muistuivat Hirvon mieleen kotoiset selät ja
-saaret, nuo lapsuuden tutut paikat Suomessa. Hän muisti aivan tarkoin
-jokaisen saaren, selän, poukaman. Keväisin kalat polskivat lahdelmalla,
-ja salmen rannalla kukki pihlaja ja tuomi. Oi, ihana oli tuo lapsuuden
-maa, Suomi! Ja siellä kevätlehdoissa asteli impi -- Kultarannan Impi,
-ja salmen rannalla kukki pihlaja ja tuomi...
-
-
-
-
-VIESTEJÄ.
-
-
-Koko kevät-kesän oli Suomessa puhuttu Igorista ja hänen matkastaan.
-Oli koetettu arvailla sinne ja tänne, miten tuo matka päättyisi.
-Kultarannan Impi oli lisäksi kaikessa hiljaisuudessa varronnut Hirvoa
-kotiin jo keväällä. Sillä hän ajatteli, että jos tieto hänen isänsä
-kuolemasta kulkee kauppiaitten mukana Kiovaan, niin varmaan Hirvo
-sitten heti rientää Suomeen takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt, Hirvo
-ei tullut.
-
-Mutta keskikesällä alkoi saapua kummia viestejä Kiovasta. Ensimäinen
-viesti tiesi, että Igor oli perinpohjin voitettu. Toinen viesti kertoi
-hänen surkeasta surmastaan. Kolmas viesti vihdoin toi tiedon, miten
-Hirvo oli ihastunut Tsajhin ja paennut tämän kanssa Kiovasta.
-
-Sekavin tuntein oli Impi kuullut nämät viestit. Mutta pian hän
-tapansa mukaan pudisti ne päältään. "Ne ovat vain huhuja", puheli hän
-itsekseen, "ja huhuihin ei ole koskaan luottamista. Aina liioitellaan,
-jopa kerrotaan perättömiäkin. Monelle kosijalle olen tänä kesänä
-antanut rukkaset, ei ihme, että he nyt levittelevät pahoja juttuja
-Hirvosta, -- mistä tietänevätkin kohdistaa vihansa Hirvoon." -- -- --
-
-Kesä oli vaihtunut syksyyn. Ja nyt sai Impikin kokea, ettei kaikki
-ollut vain juorua. Eräänä iltana saapui Kultarantaan vieraita
-matkamiehiä. He kertoivat olevansa ruhtinatar Olgan lähettämiä ja
-etsivät erästä Hirvo-nimistä Suomen miestä. Mitään aavistamatta he
-edelleen mainitsivat, kuinka ruhtinaantytär, ihana Tsaj, oli ollut
-Hirvon rakastettu, ja kuinka he yhdessä olivat paenneet Kiovasta,
-kun Olga oli matkoilla. Kuin tulessa ja ilmassa oli Olga lähettänyt
-etsijöitä kaikille ilmoille; heidän osakseen tuli etsintä
-Suomesta. -- -- --
-
-Näennäisesti tyynin mielin oli Impi kuunnellut kertomusta. Mutta kun
-hän oli saanut matkamiehille illallista ja tehnyt heille makuutilat,
-poistui hän hiljaa pirtistä. Hän asteli läpi syksyisen lehdon kummulle
-merenrannalle. Tummana lainehti ulappa hänen jalkainsa juuressa,
-valittaen riipi vihuri puitten viimeisiä lehtiä. Impi istahti kivelle.
-Kaksi kyyneltä vierähti hänen silmistään, nimetöntä, yksinäistä. -- Yö
-kului. Laineet loiskuivat. Vihuri valitti. Impi yhä istui, istui.
-
-Keskiyön aikana alkoi vihdoin tuuli tyyntyä. Pilvet poistuivat ja
-täysikuu loi valoaan yli hiljaisen ulapan. -- Impi nousi, loi katseensa
-merelle ja hänen kasvonsa säteilivät sisäistä kirkkautta. Nyt hän
-sen tiesi! Niin, nyt! Hän ei ollut koskaan rakastanut Hirvoa, ei
-koskaan! Jonkun verran hän oli pitänyt Hirvosta, tai oikeastaan hänen
-kauneudestaan. Mutta sitä syvää sielun antautumista, sitä sanomatonta
-hellyyttä, jota nainen vain kerran elämässään voi tuntea, -- niin sitä
-ei Hirvo häneltä koskaan ollut saanut, ei koskaan. Ah, hän kantoi vielä
-aarretta sielussaan, syvyyksissä rikkautta, jolle ei löydy nimeä. -- --
-Oi elämä, elämä, miksi oletkaan kautta aikain säilyttänyt kalleinta
-äärettäsi naissydämessä! -- -- --
-
-Syksymmällä saapui Kultarantaan vielä yksi suruviesti. Kesämatkoilta
-palaavat kauppiaat tiesivät kertoa, että Kulkija-Helkky ei saavu tänä
-syksynä Suomeen. Hän oli lähtenyt Hedebystä kauppiaitten mukana etelän
-maille. "Yhden ainoan illan hän viipyi viime syksynä ja nyt hän ei tule
-ollenkaan", huokailivat Kultarannan naiset, ja Impinkin otsalle nousi
-surunpilvi.
-
-
-
-
-SUOMEN SANKARIT.
-
-
-Kurkelan kuuluisille turkismarkkinoille Nousiaisiin oli tänä talvena
-saapunut tavattomasti väkeä. Talvi oli erittäin suotuisa ja siksipä
-täällä ei ollut ainoastaan koko Suomen heimo koolla, vaan oli tullut
-paikalle paljon Kyrönmaan miehiä, joukottain jäämejä täysinäisine
-turkisahkioineen, jopa miehiä Karjalasta ja Eestistä.
-
-Eipä puuttunut ostajiakaan. Paitsi Suomen omia kauppiaita, oli täällä
-ostajia Voionmaalta, Birkasta ja koko Svitjodista, olipa muutamia
-aina Lejrestä ja Vikenistä asti. Ja kauppa kävi mainiosti. Tuota
-pikaa myytiin turkispaljous, ja ihmiset alkoivat vähin erin lähteä
-markkinoilta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Talviaurinko loi valoaan yli lumisen lakeuden. Vartija Hallusvuoren
-laella seurasi silmillään yksinäistä ajajaa Lemun selällä. "Minnekä
-tuokin pyrkinee, virma on hevonen edessä", ajatteli vartija. --
-"No, kääntyy tännepäin. Jo lähtee ylös Hirvijokea. Myöhästynyt
-markkinamieskö siinä tulee? Nyt vasta, kun kaikki muut ovat jo
-lähteneet Kurkelasta. Tänä aamuna viimeiset menivät tästä ohi. -- --
-Jopa tunnenkin! Sehän on Kultarannan hevonen. -- Annas kun katson, ketä
-on matkassa. -- Niin, vanha Harto ja Impi.
-
-"-- -- Arvaankin minne ovat menossa. Kurkelassa on tänään Suomen
-sankareitten käräjät, ovat menossa sinne. -- Kas kun Impikin on
-lähtenyt. Varmaan on nyt tärkeitä asioita urhoilla, Hartohan se
-tavallisesti vain Kultarannasta saapuu..."
-
-Vartijan jatkaessa yksinäisiä mietteitään, vieri reki ohi Hallusvuoren
-ja päätyi pian kosken kuohujen ympäröimälle Kurkelan niemelle.
-Markkinapaikan vieressä oli pyhä uhrilehto ja kalmisto. Syksyllä
-martaitten kuussa, silloin kun henget hurjimmin kiitivät halki ilmojen,
-vietettiin täällä mahtava uhrijuhla, johon koko Suomen heimo saapui.
-Vähitellen, aikain kuluessa oli tullut tavaksi, että myöskin näin
-talvella toimitettiin pieni uhri, varsinkin, jos markkinoitten jälkeen
-oli jäätävä yhteisistä asioista päättämään, kuten nyt.
-
-Keskellä uhrilehtoa, pyhien puitten alla sijaitsi suuri uhripirtti, ja
-sen vierellä kumpuili haltijoitten lähde yhtä kirkkaana talvipakkasessa
-kuin kesähelteelläkin. Lehdon laidassa oli vanha kalmisto ja toisessa
-laidassa uhriaitan vartijan Topon mahtava kartano, jonka maat
-ulottuivat kauas ympärille. Tällaisia uhriaittoja oli muuallakin kuin
-Nousiaisissa, mutta ne olivat tavattoman pieniä. Tämä Nousmaan aitta
-teki poikkeuksen kaikista, sillä se oli hyvin suuri. Kas, sehän olikin
-koko Suomen heimon yhteinen uhriaitta.
-
-Kultarannan hevonen pysähtyi Topon pirtin eteen. Kun Impi astui
-pirttiin, oli se aivan tyhjä, sillä kaikki olivat menneet pyhään
-lehtoon. Impi lämmitteli kiukaan luona niin kauan, kuin Harto laitteli
-hevosta suojaan ja nosti vero- ja uhriohrat sisälle. Sitten hekin
-lähtivät lehtoon. Sinne he saapuivatkin parahiksi. Pyhän lehdon
-rinteellä, uhriaitan vierellä paloi jo uhrituli. Valkoparta Väinävalta
-kuljetti juuri Topon kanssa suurta pässiä kohti uhriaittaa. Varovasti
-he aukaisivat aitan oven. Puitten alla seisovat sankarit pidättivät
-melkein henkeään, sillä nyt he saivat nähdä iki-ihmeen: aitan perällä
-häämötti mahtava jumalankuva, koko Suomen heimon palvoma suurhaltija,
-jolle ei vertoja otavan alla. Kuvan muodosti suunnaton puunkanto,
-jonka yläpää oli koverrettu ihmisen muotoiseksi. Mistä se oli tänne
-uhriaittaan tullut, ei kukaan tiennyt. Siellä se oli ollut jo isien ja
-isänisien aikana. Sinne se jäi lasten ja lastenlasten palvottavaksi.
-Lattiassa kuvan edessä oli pyöreä reikä. Sen reunalla iski Väinävalta
-pässin ja antoi veren vuotaa reiästä lattian alle. Kun veri oli valunut
-loppuun, kantoivat Väinävalta ja Topo pässin varovasti ulos, jossa se
-nyljettiin ja palotettiin. Sisälmykset tarkastettiin perinpohjin, sillä
-niistä nähtiin tulevia tapauksia. Sitten ne pantiin tuohivakkaan, mutta
-liha laskettiin pataan, joka jo kiehui uhrivalkealla. Sillä aikaa kun
-liha kypsyi, lähti Väinävalta muutamien vanhimpien sankareitten kanssa
-viemään sisälmysvakkaa uhriksi veden väelle. Vakavina he seisoivat
-hetkisen Pyykosken kuohuja katsellen. Sitten Väinävalta luki uhriluvun
-ja heitti vakkasen koskeen.
-
-Kun he tulivat takaisin pyhään lehtoon, oli liha jo kypsynyt. Topo toi
-tuokkosia. Väinävalta pani tuokkoset lihaa täyteen, ja Topo kuljetti
-ne miehille, jotka seisoivat vähän edempänä pyhien kuusten alla. Mutta
-sillä aikaa kun urhot söivät, keitti Topo lihaliemeen maukkaan puuron.
-
-Uhriaterian päätyttyä siirryttiin suureen käräjäpirttiin. Sekin oli
-koko Suomen heimon yhteistä omaisuutta. Täällä viettivät tavallisesti
-ne markkinamiehet yönsä, jotka eivät sopineet Nousiaisten asukkaiden
-pirtteihin, ja täällä pidettiin yhteiset neuvottelut silloin, kun ei
-voitu taivasalla istua. Syksyllä martaitten kuussa, uhrijuhlien aikana
-pidettiin aina suuret heimokäräjät, joihin jokainen Suomen mies otti
-innolla osaa. Mutta näin talvella tulivat vain eriseutujen sankarit ja
-kukin heistä kertoi sitten päätöksistä alueensa miehille.
-
-Komea oli miesjoukko, joka nyt astui käräjätupaan. Eikä ihme, olivathan
-he kaikki sankareita, joitten mainetöistä viestit vierivät yli merien.
-Itse vanha Väinävalta, koko heimon johtaja, kuningas vertoja vailla,
-asettui pirtin perälle pöydän taa. Urhot istuivat ympäri pirttiä
-lavitsoille ja raheille. Kelpasi tätä joukkoa katsella! Turkin alta
-näkyivät verkaiset kaatiot ja paita. Kullatut miekankahvat välkkyivät,
-hopeasoljet hohtivat.
-
-Impi oli Topon emännän kanssa asettunut lähelle kiuasta. Muita naisia
-ei täällä ollutkaan. Pirtti oli jo melkein pimeä. Siksipä Topo sulki
-akkunaluukun ja pani päreen pihtiin. -- -- --
-
-Käräjät alkoivat. Ensin päätettiin parin sillan korjauksesta, sillan,
-joita koko heimo käytti. Korjauskulut päätettiin maksaa vero-ohrista.
-Sitten tultiin pää-asiaan. Väinävalta kertoi lyhyesti, miten syksyllä
-viimeisten avovesien aikana kainulaiset olivat lähteneet sieltä kaukaa
-Pimeydenmeren rantamilta vainoretkelle etelään. He olivat uskaltaneet
-nousta tänne Suomenkin rannikolle. Ankaran lähdön he kyllä saivat,
-mutta jo se, että uskalsivat yrittää, oli jotain, joka ehdottomasti
-vaati kostoretkeä Kainuun. Näin puhui Väinävalta, ja nuorimmat
-sankareista kalistelivat jo aseitaan kuin lähteäkseen. Mutta joku
-koiranleuka ovinurkassa kuiskasi toverilleen: "Ukko Väinävalta muistaa
-viime kesäisiä rukkasiaan, siksi hän nyt noin touhuaa retkeä Kainuun."
-
-Kaikki olivat kuitenkin samaa mieltä siinä, että retki tehdään
-tulevan kesän aikana, ja niin ryhtyi Väinävalta tiedustelemaan,
-montako uiskoa kukin lähettäisi matkalle. Ensiksi nousi nuori, kaunis
-Reko, Nousiaisten kuningas, ja ilmoitti varustavansa retkelle kolme
-urhouiskoa. Samalla hän toi Väinävallalle kolme kapulaa, joihin oli
-veistetty hänen oma merkkinsä. Tuskin oli Reko päässyt paikoilleen,
-kun jo karski Mielivalta astui pöydän luo. Hänen silmänsä säkenöivät
-kiukusta, sillä juuri hänen alueelleen olivat kainulaiset nousseet.
-Siksipä lupasikin Mielivalta laittaa matkalle kaikki suuret uiskonsa,
-viisi tai kuusi. Sitten siinä tulivat järjestään Väinävallan luo Saaren
-sankari, Mynäjoen Virmas, Ahti, vanha Untamo, Kauko, kulkijakuningas,
-Räntämäen Räimä, Halikon Sarvi ja kymmenet muut. Kukin antoi niin monta
-kapulaa, kuinka monta uiskoa aikoi retkelle varustaa. Viimeiseksi
-tuli Kultarannan Impin vuoro. Punastuen hän nousi ja tuntui olevan
-kovin hämillään. Mutta äkkiä hän suoristi pitkän, kauniin vartalonsa
-ja alotti pehmeällä äänellään: "En oikein tiedä, miten on Kultarannan
-uiskojen laita. Kainulaiset eivät ennättäneet tehdä mitään vahinkoa
-ja niin ankaran lähdön he saivat, etten luule heidän toisten tänne
-yrittävän. Pitäisin sentähden parempana, että koko kostoretki
-jätettäisiin. On heimon miehillä muutakin hommaa keväällä. Kaskimaat
-odottavat raivaajia, lahdelmat kalastajia, kauppamatkat miehiä."
-
-Monet vanhemmista miehistä myönsivät heti, että Impi puhui oikein.
-Nuoriin miehiin taas vaikutti Impin kauneus ja pehmeä ääni niin
-voimakkaasti, että heistä oli koko sotainto kuin poispyyhkäisty. Ja
-Väinävallan suureksi ihmeeksi päätettiinkin nyt, että koko kostoretki
-Kainuun jätetään tekemättä.
-
-Mutta kulkijakuningas Kauko ajatteli itseksensä: "Kaksi kertaa olen
-tehnyt turhan matkan Kultarantaan. Ja kuitenkin ensi kesänä nostaa
-kosiopurteni vielä kerran purppurapurjeet ja laskee Kultarannan
-valkamaan." -- -- Nousiaisten nuori Reko taas päätteli nurkassaan:
-"Vielä tämän kuun puoliskon aikana valjastan orhini ja teen toisen
-kosiomatkan Kultarantaan."
-
-Pian Väinävallankin ihmettely vaihtui suureksi iloksi, sillä hän oli
-pohjaltaan oikea rauhan mies. Ja kun oluthaarikka oli tehnyt muutaman
-kierroksen, nosti Väinävalta polvilleen vanhan kanteleensa, tuon Suomen
-iki-ilon ja alkoi hiljaa näppäillä. Kohta hänen soittonsa alkoi paisua.
-Mahtavana kuin keväinen vuo vyöryi sävelvirta. Tuntui aivan kuin koko
-pirtti olisi suurentunut ihanaksi säveltenmaaksi, jossa ei enää ollut
-taisteluita, ei surua, ei kyyneleitä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yö oli jo pitkälle kulunut, kun miehet viimein alkoivat ajatella
-nukkumista. Impi lähti vartijan vaimon kanssa Topon pirttiin yöksi.
-Peräkkäin he astuivat puitten välistä kiemurtelevaa polkua tuon lyhyen
-matkan. Mutta kun Impi juuri oli tarttumaisillaan pirtin ovioksaan,
-pysäytti Topon emäntä hänet äkkiä ja sanoi: "Kuuletkos, Impi, kummaa
-kohinata tuolta kalmiston puolelta, henkien metsästä?"
-
-"Kuulen kyllä."
-
-"Niin, katsos lapseni, pyhässä uhriaitassa on nyt juhla, henkien juhla.
-Uhriaterian jätteet pantiin pyhän aitan lattialle seinän viereen ja
-keskelle nostettiin suuri oluthaarikka. Vainajat siellä nyt aterioivat.
-Tuo on haltijoitten kohinata, tuo kumma kuiske metsässä. -- Mennään
-pois pirttiin!" -- -- -- Nokisesta uksesta painuivat naiset pimeään
-pirttiin, mutta haltijoitten havina täytti talvisen yön.
-
-Nukkumaan eivät naiset kuitenkaan malttaneet mennä, oli niin paljon
-puheltavaa. Topon emäntä oli Impin äitivainajan sisar ja siksi hän
-tunsi melkein äidillistä hellyyttä Impiä kohtaan, varsinkin, kun eivät
-haltijat olleet suoneet hänelle itselleen lasta. -- Päre oli jo aikoja
-sammunut, hiilos tummunut, -- naiset yhä juttelivat. Ja kun Impi jo
-oli lavitsalla, kumartui täti vielä hänen puoleensa sanoen: "Kyllä
-sinun nyt jo sentään pitäisi ottaa isäntä Kultarantaan. Vaikeaksi
-sinulle ajanmittaan käy. Vanha Harto ei ole enään moniaikainen, ja
-kyllä tällaisiin tilaisuuksiin kuin tänään pitäisi miehen tulla
-Kultarannasta. Mitä sanot meidän maan nuoresta Reosta? Komea hän on ja
-oikea miesten mies. Hyvin hän on johtanut Nousmaan asiat siitä asti,
-kun minun mieheni luopui johdosta. Uhriaitan vartijathan ne ennen aina
-johtivat muutkin asiat, mutta ei Toposta ollut siihen. Hän ajattelee
-vain haltijoita ja niitten palvonnassa vierivät häneltä päivät. Mutta
-Reko johtaa mainiosti maata. Komea on hänen kartanonsa siellä Hirvijoen
-suussa, ja hän se Hallusvuoren varustuksetkin pitää kunnossa. Ota pois
-Reko! Parempaa miestä et löydä ilman alta. -- Onnellinen sinä, kun saat
-itse valita, oi onnellinen!" -- -- --
-
-Impin huomio kiintyi tädin viimeiseen, huokauksena lausuttuun
-ajatukseen, ja kun hän muutenkin tahtoi kääntää keskustelun pois tästä
-tädin mieliasiasta, virkkoi hän hiljaa: "Sinä, tätikulta, et kai saanut
-itse valita?"
-
-"En, Impi. Eikä sitä saanut sinun äitisikään. Olimme kuulun Saaren
-tyttäriä ja kosijoita kulki paljon. Mutta minä -- niin -- olin
-kiintynyt yhteen meidän omista miehistä, ja sinun äitisi rakasti
-taas erästä kuljeksivaa laulajaa. Oi, kuinka syvästi hän rakastikaan
-laulajaansa! -- Sitten tuli aika, jolloin meidän kummankin täytyi
-lähteä miehelään. Isäni antoi sinun äitisi Kultarannan Luonnolle ja
-minut hän möi tälle uhriaitan vartijalle, saamattomalle Topolle.
-Itkimme monta kesäistä iltaa rantatuomen varjossa. Vihdoin tuli
-lähtöpäivä. Minulle se oli helpompi, sillä olin kovempi ja vanhempi.
-Mutta sinun äitisi oli niin hento ja heikko, -- laulajan sylistä hän
-riistäytyi Luonnon purteen. Eikä hän kauan Kultarannassa kestänyt. Ah,
-hän ei voinut elää ilman laulajan rakkautta. Hän kuihtui, kuoli pois
-kuin hallan viemä kukkanen! -- Ja mitäpä on minunkaan elämäni ollut, --
-kolkkoa, tyhjää, kovaa! Siitä asti kun pikkupoikani, tuon kiharapään,
-kätkin kalmiston varjoon, en ole iloa tuntenut sydämeni alla. Silloin
-kuivuivat kyynellähteetkin silmistäni. Elämä on niin kolkkoa, tyhjää,
-tyhjää..."
-
-Impi oli kuunnellut melkein henkeään pidättäen. Tämä kaikki oli
-hänelle aivan uutta. Nyt hän kietoo kätensä tädin kaulaan ja hyväilee
-häntä hellästi. -- Täti raukka ja äiti! Ah, miten paljon onkaan
-elämän salattujen verhojen takana kärsimystä, kyyneleitä, sanatonta
-sydäntuskaa!
-
-
-
-
-KULKIJA SAAPUU.
-
-
-Kevät oli tänä vuonna tavattoman varhainen ja kaunis. Aikaisin
-soi leivon laulu ilmassa, aikaisin kuului kottaraisen vihellys
-rantatammesta, aikaisin loi meri jääpeitteensä, ja koivumetsä sai
-hiirenkorvat. Pian saapuivat ensimäiset kauppaveneet Suomen vesille. Ja
-ihmettä, -- niiden mukana tuli Kulkija!
-
-Siinä hän astuu jo Luonnonmaan lehtoja kohti Kultarantaa. Mikä ilo nyt
-nousikaan koko saarella. Eivät ainoastaan nuoret rientäneet ensimäisenä
-iltana Kultarantaan, vaan koko saari saapui, vanhat ja nuoret.
-
-Harppu helkkyi ja pehmeämpänä kuin koskaan ennen kaikui Kulkijan
-ääni. Miten ihania kuvia hän loihtikaan kuulijoitten silmien eteen:
-Kuninkaantytär itkee tuossa kadonnutta sulhoaan. Älä itke, raukka,
-älä! -- Tässä sankari tavottaa lemmittynsä kättä. Saako hän sen? Ei,
-ei! Tuo häijy isäukko! On pimeä yö! Älä putoa, sankari, kiivetessäsi
-linnanmuuria! Noin, jo ryösti lemmittynsä! -- Voi hirveätä, --
-noita ryösti lapsen! Nuorukainen syöksyy jälkeen, saa noidan kiinni
-kengänpaulasta ja pelastaa lapsen. -- Täällä äiti herättää kuollutta
-poikaansa. No miksi ei se herää! Puuttuu jotakin. Jopa viimeinkin
-heräsi! -- Ja oi, luostarin hiljaisessa kammiossa itkee ihana nunna
-hukkaan mennyttä nuoruuttaan. Jo kuivuvat kyyneleet, kun hän muistaa,
-miten valkea Kristus kerran noutaa hänet morsiamenaan taivaan saleihin.
-
-"Oletkin käynyt nyt etelän mailla, Helkky, koska taas laulat siitä
-valkeasta", sanoi vanha Harto.
-
-"Niin, siellä olen käynyt, kauempana etelässä kuin koskaan ennen.
-Kauppiaitten mukana menin Hedebystä Flamin maalle. Sieltä jouduin
-sitten Burgundiin, jossa olin jonkun aikaa. Talven vietin kuitenkin
-Schwabinmaalla, sen valtijattaren mahtavassa linnassa, jossa kaikki
-laulajat viihtyvät. Antakaas kun laulan laulun tuosta Schwabin ylväästä
-valtijattaresta." Ja kulkija lauloi:
-
-    On uljaita kukkulat Schwabin,
-    Vaan uljain on kukkula tuo,
-    Miss' seisovi kivinen linna,
-    Ja tornit ne varjojaan luo.
-
-    Ja linnassa istuvi rouva,
-    Ken hälle nyt lohtua tois?
-    Sulosilmät nuo kyynelin kylpee,
-    Kuka kyyneleet pyyhkiä vois?
-
-    Ah, rouva hän maataan ja kättään
-    Ei antaa voi kellekään, ei.
-    On turhia sankarten retket, --
-    Rouvan lemmenkö tuuli jo vei?
-
-    Näes vihur-iltana kerran
-    Nuor' munkki jo linnahan saa,
-    Sen silmissä hehkuvi tuli,
-    Mi rouvahan koskettaa.
-
-    Mutt' munkki hän viipyy vain viikon,
-    Jo luostariin rientää hän pois.
-    Sen päivänpä päästä, ah, rouva
-    Ei munkkiaan unohtaa vois!
-
-    On uljaita kukkulat Schwabin,
-    Vaan uljain on kukkula tuo,
-    Miss' seisovi kivinen linna,
-    Ja tornit ne varjojaan luo.
-
-Yön hetket vierivät. Harppu vaikenee. Kuuntelijat poistuvat. Impi yhä
-istuu hiljaa. Hän ei huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Etelän kuvat
-ovat hänen edessään elävinä, voimakkaina. Niin, ja sydämessä, syvällä
-siellä, soi uusi, ihmeellinen sävel. Ilonko sävel vai surun? Ah, kysy
-sitä yön hämärältä tai aamuruskon hennolta hohteelta.
-
-
-
-
-HIRVO.
-
-
-Muuttolintujen lailla oli Hirvokin saapunut Suomeen samoihin aikoihin
-kuin Kulkija. Mukanaan hän toi nuoren vaimonsa, kauniin Tsajn, joka
-talven aikana oli muuttunut kalpeaksi ja heikoksi kuin hengähdys. Ja
-henkien maahan hän pian matkasikin. Kauniina kevät-iltana, kun vuokot
-vielä kukkivat, lahjoitti hän elämän pienelle tyttärelleen, mutta
-samalla hänen oma elämänsä sammui ijäksi.
-
-Kultarannassa, kuten muuallakin, oli suurella touhulla kerrottu
-Hirvon saapumisesta, hänen vaimostaan, ruhtinaantyttärestä, ja hänen
-rikkauksistaan. Impiin eivät nuo kertomukset tehneet mitään vaikutusta,
-hän pysyi aivan välinpitämättömänä. Vasta kun kerrottiin Tsajn
-kuolemasta, tunsi hän liikutusta rinnassaan. Ruhtinaantytär ja täällä
-vieraalla maalla saa tuntemattoman hautansa! Ja Hirvo ei kuulema edes
-murehdi vaimoaan! -- Impi sääli sanomattomasti hänen pikku tytärtään,
-tuota avutonta raukkaa. Kuka sitä nyt vaalii ja hoitaa, kun Hirvon
-äitikin on kuollut! Kunpa voisi tuoda sen tänne Kultarantaan ja hoitaa
-sitä täällä. Niin, kunpa voisi, -- mutta sitäpä ei voinut. Hirvo
-käsittäisi varmasti asian väärin, jos kävisi lapsen noutamassa, ja
-ihmiset saisivat paljon puheenaihetta. Hän ei voinut sitä noutaa sieltä
-ja kuitenkin hänen kävi sanomattomasti sääli lasta. -- -- --
-
-Pitkin talvea oli Impin kuva tuontuostakin noussut Hirvon mieleen.
-Mutta nyt, kun hän taas näki Impin, heräsivät hänen tunteensa
-kahta voimakkaampina eloon. Tsajn kuoltua oli hän alituinen vieras
-Kultarannan kisoissa ja iloilloissa. Ja ihmisillä näytti olevan
-niin paljon arvailemista sen takia. -- Hirvo pani liikkeelle kaiken
-miellyttämistaitonsa, ja naiset olivat häneen kovin ihastuneita. Impi
-vain oli aina yhtä kylmä, yhtä välinpitämätön. Vain jonkun sanan hän
-vaihtoi Hirvon kanssa silloin tällöin.
-
-Mutta Hirvo ei heittänyt toivoaan. Kotiinpäin kulkiessaan hän tuumi
-itseksensä: Tähän päivään asti ei ole löytynyt naista, joka olisi
-voinut Hirvoa vastustaa, eikä sitä löytyne vieläkään. Ymmärrän
-jäykkyytesi, Impi. Se johtuu siitä, kun toin toisen tullessani. Mutta
-odota, odota, vielä jäykkyytesi katoaa. Ennenkuin syys luo huurrettaan
-yli maitten, olet sinä Hirvon oma, varmasti Hirvon oma. Silloin vasta
-juhlitaan! Silloin saa Kulkijan harppu soida! Etelän viiniä on Hirvolla
-hääjuhlia varten, etelän...
-
-
-
-
-KULKIJAN KERTOMUS.
-
-
-Oli mitä ihanin ilta. Käki kukkui, ja kevätkaskien käry sekaantui
-lehtojen tuoksuun. Impi asteli mietteissään metsäpolkua. Hän palasi
-Karvetista kotiin. Nyt hän saapuu juuri salmen rannalle, ja silmät
-etsivät venettä, millä soutaisi yli salmen Kultarannan puolelle.
-Vaan jo pysähtyvätkin silmät muuhun. Meren rannalla siinä on kallio,
-kalliolla kaatunut puu, ja puulla istui Kulkija. Hän tuijotti synkkänä
-syvyyteen. Oli totuttu siihen, että Kulkija sai olla missä oli, tehdä
-mitä teki, kukaan ei häntä koskaan häirinnyt. Mutta nyt oli hänen
-muodossaan jotain niin synkkää ja murheellista, ettei Impi voinutkaan
-äänetönnä ohi kulkea, kuten aina ennen. Hän meni lähemmäksi ja kysyi:
-"Helkky, mitä täällä murheellisena mietit?"
-
-"Muistelin vain äitiäni."
-
-"Äitiäsi! -- Niin todella, tietysti sinullakin on äiti ja isä, vaikka
-en sitä ole tullut ajatelleeksi."
-
-"Niin minulla oli kerran äiti ja isä, mutta nyt minulla ei ole
-kumpaakaan."
-
-"Ei kumpaakaan, Helkky!"
-
-"Ei. Kadotin heidät samana päivänä jo kauan sitten."
-
-"Samana päivänä!"
-
-"Niin, Isäni oli kuningas. Alkuaan ei hänellä kuitenkaan ollut omaa
-maata hallittavanaan. Hän oli vain kulkijakuningas. Mutta sitten hän
-kyllästyi kulkemiseen, ja kun Mälarin rannalla Svitjodissa erästä
-aluetta hallitsi Gyda-niminen kuninkaantytär, otti isäni Gydan
-puolisokseen, jotta sai hänen maansa. Mutta rakkauttaan ei isäni
-Gydalle antanut, sen sai minun äitini. Käydessään kauppamatkoilla
-Suomessa, tapasi isäni täällä tavattoman kauniin kuninkaantyttären.
-Ja tuo ihana nainen antoi hänelle vastarakkautta. Useana kesänä tuli
-isäni tänne Suomeen vain äitini takia, ja vihdoin eivät he enää voineet
-erota. Äitini, kuninkaantytär, poistui salaa kodistaan ja pakeni isäni
-kanssa Svitjodiin. Jonkun aikaa hän eleli isäni talon läheisyydessä,
-mutta kun julma Gyda sai siitä vihiä, vei isäni rakastettunsa kauas,
-kauas, yksinäisen salojärven rannalle ja rakennutti sinne ihanan pirtin
-äidilleni. Metsästysretkillään kävi isäni sitten tapaamassa äitiäni
-usein, sangen usein. Muistan, kuinka kiikuimme isän polvella, minä
-ja sisareni, joka oli minua kahta vuotta nuorempi. Isä minulle antoi
-nimenkin: Helge, vaikka äiti jo minua aina kutsui Helkyksi, sillä
-äitini puhui suomea, ja sitä minäkin alussa opin. Isä minulle harpun ja
-huilunkin toi. Hän oli niin hyvä, ja äiti rakasti häntä sanomattomasti.
-Yhdessä me aina puhelimine isästä ja odotimme häntä. -- --
-
-"Sitten tuli se kamala päivä. Olin silloin kahdentoista talven. Gyda oli
-saanut jollain tavalla tietoa, että isäni kävi metsämatkoillaan äitini
-luona. Vihansa vimmassa poistui Gyda yöllä pirtistä, minne isäni jäi
-nukkumaan, telkesi oven ja sytytti pirtin palamaan. Liekkeihin kuoli
-isäni ja monet hänen miehistään. Sitten Gyda otti isäni hiiltyneen
-ruumiin ja lähti suuren miesjoukon kanssa metsään etsimään meidän
-pirttiämme. Hän oli päättänyt heittää isän ruumiin äitini eteen,
-salvata oven ulkopuolelta ja polttaa meidät, kuten isänikin. -- -- --
-
-"Muistan kuinka isäni uskotuin mies ryntäsi pirttiin, kertoi isän
-surkeasta kuolemasta ja Gydan tulosta sekä käski meidän kiiresti
-paeta. Mies riensi takaisin metsään. Mutta äitini repi tukkaansa,
-naurahti kerran kamalasti, juoksi pirtin taakse kalliolle ja syöksyi
-sen jyrkältä kielekkeeltä mereen. -- Sitähän juuri muistelin tässä
-syvyyteen katsellessani. -- Pikku siskoni ja minä jäimme avuttomina
-kalliolle itkemään. Vaan silloin alkoi metsästä kuulua kauheita
-huutoja. Vaistomaisesti pakenimme kallion alla olevaan syvään luolaan,
-joka oli ollut meidän hauskimpia leikkipaikkojamme. Kohta kuulimme
-hirveätä rätinää ja oksien välistä näimme, kuinka pirtti oli tulessa,
-liekit roihusivat yli puitten latvojen. Kauhusta väristen kyykistyimme
-luolan pimeimpään soppeen. Olimme siellä sen päivän ja vielä yön. Vasta
-seuraavana aamuna uskalsimme lähteä. Katselimme pirtin rauniota. Se
-vielä savusi. Keskellä näimme luita -- isäni luita. -- -- -- Meidän
-oli nälkä, ei ollut mitään syötävätä. Silloin muistin, kuinka äitini
-kerran oli sanonut minulle: 'Poikani, jos joskus jäät yksin tänne
-erämaahan, niin lähde kulkemaan järven rantaa tuonne päin. Pian tulee
-joki vastaan. Sitten mene jokivartta myöten siksi, kunnes joudut
-asutuille seuduille.' -- Niin, tuon muistin äkkiä. Riensin luolaan.
-Siellä oli harppuni. Se oli sinne leikkiessämme unohtunut, ainoa, mikä
-säästyi liekeiltä. Otin harpun kainalooni, tartuin siskoani kädestä ja
-niin läksimme kulkemaan järven rantaa. Oli syksypuoli ja metsässä oli
-marjoja, joita söimme. Kahlasimme suopaikoista ja purojen yli kannoin
-sisareni. Ensimäisen yön nukuimme kankaalla havuvuoteella. Aamulla taas
-eteenpäin. Mutta kauas emme ennättäneet, kun taivas tummeni mustista
-pilvistä ja kohta alkoi rankasti sataa. Etsimme suojaa tiheitten
-kuusien alta, mutta vettä tuli niin voimakkaasti, että pian olimme
-läpimärkiä. Näin satoi sen päivän ja seuraavan yön. Vilusta väristen
-istuimme kuusien alla. Muistan, kuinka sisareni etsi minulta lämpöä
-ja turvaa. Hän kietoi hennot kätensä kaulaani ja minä vedin hänet
-luokseni, mutta siitä huolimatta hän värisi vilusta. Seuraava aamu
-valkeni taas kauniina, mutta sisareni ei silloin enää jaksanutkaan
-lähteä matkalle. Valmistin hänelle pehmeän sammal vuoteen kuusen alle
-ja peitin hänet havuilla. Mutta nyt ei hänellä ollutkaan kylmä. Hänen
-kätensä oli kuuma ja otsa aivan polttava. Kannoin hänelle tuokkosella
-vettä, sillä hän joi kovasti, mutta marjoista ei hän huolinut. Illan
-tullen alkoi hän puhua käsittämättömiä asioita. Hän kertoi liekeistä,
-jotka uhkasivat häntä, pahoista miehistä, jotka ahdistivat meitä ja
-vihdoin äidistä, joka kantoi häntä syvyyden yli. Yöllä hän lakkasi
-puhumasta, kädet ja otsa jäähtyivät ja hän nukkui. Minä luulin, että
-hän nyt oli parantunut ja paneuduin myöskin nukkumaan. Mutta aamulla
-ei sisareni herännytkään, ja hänen kätensä oli kylmä kuin jää. Koko
-sen päivän ja seuraavan yön odotin hänen heräämistään, mutta sitten
-huomasin, ettei hän heräisi enään koskaan. -- -- Kaivoin matalan kuopan
-sammaliin. Sinne nostin sisareni kankean ruumiin. Peitin hänet hyvin
-pehmeillä sammaleilla ja havuilla. Hetken istuin mättäällä ja itkin.
--- -- Sitten otin harppuni ja läksin. Tulin joen rannalle ja vihdoin
-muutaman päivän päästä asutuille maille. -- -- En kertonut kellekään,
-kuka olin tai mistä tulin. Soitin vain harppuani ja kuljin pirtistä
-pirttiin. -- Siitä asti olen maailmaa kiertänyt." -- -- --
-
-Impi nojasi puuhun aivan samassa asennossa kuin tultuaan. Hän näki
-edessään Kulkijan kuin sumun läpi. Hän melkein värisi tuskasta, tuntui
-kuin sisimmässä olisi kaikki sortunut paikoiltaan. Oi, Kulkija raukka,
-oi! -- Vain yksi ajatus selvisi hänelle sisäisen sekasorron keskeltä
-ennen muita: Hän ei jätä Helkkyä yksin tänne kalliolle!
-
-Kulkija nosti ihmeissään päätään, kun kuuli Impin sanovan: "Helkky,
-nyt lähdemme kotiin! Tuolla alhaalla on vene." -- Noin varmasti ja
-päättävästi ei Impi ollut koskaan käskenyt, ja Kulkija tunsi, että
-hänen täytyi totella.
-
-Äänettöminä he astuivat veneeseen. Helkky souti ja Impi piti perää.
-Mutta sanaakaan he eivät keskenään vaihtaneet. Impin sydämessä yhä
-kaikki kuohui, värisi. Kulkija eli edelleen muistojensa mailla. Mutta
-kun veneen kokka kosketti rantaa, oli Impin sydämen sumusta kirkastunut
-jo toinen selvä ajatus: Nyt hän tiesi, miksi Helkyn harppu niin usein
-itki.
-
-
-
-
-VAINOLAISIAKO?
-
-
-Kultarannan miehet olivat juuri tulleet kotiin kasken raivannasta.
-Helkkykin oli ollut mukana ja oli nyt aivan musta noesta. Kaikki
-nauroivat, sillä tuonlaisena ei oltu Kulkijaa koskaan nähty. Pian
-olivat miehet kuitenkin pesseet itsensä ja panneet puhtaat mekot
-yllensä. Illallinen maistui mainiolta.
-
-Mutta hirmu! Kesken illallisen alkoi kuulua hätätorven ääni. Miehet
-kavahtivat pystyyn ja kuuntelivat hetken: Pitkää törähdystä seurasi
-aina kaksi lyhyttä. Se merkitsi: mereltä vaara! Jos olisi kuulunut
-vain pitkiä, olisi vaara uhannut mantereen puolelta. Kiiresti etsivät
-miehet aseikseen jousia, nuolia, keihäitä, miekkoja ja tapparoita. Ja
-pakolinnan vallilla vartijan torvi soi yhä: tuuu-tu-tu, tuuu-tu-tu.
-
-Tyyneenä ja maltillisena antoi Impi käskyjään: Kaikki naiset ja lapset
-veneisiin ja mantereen puolelle, samoin kaikki irtain omaisuus.
-Pian olivat veneet täpötäynnä tavaroita, ja hätääntyneet naiset ja
-lapset olivat rannalla lähdössä. Siinä oli Kulkijakin harppuineen.
-Hän ei ollut koskaan ottanut osaa aseitten kalskeeseen, aina hän oli
-sellaisesta poistunut ja niin hän aikoi nytkin tehdä. Mutta jopa hän
-äkkiä kävi totiseksi, sillä hän kuuli, miten Impi kertoi naisille
-menevänsä miesten luo vuorelle ja viipyvänsä siellä siksi, kunnes vaara
-on ohi. Helkky katsoi hetkisen maahan. Sitten hän suoristi vartalonsa
-ja hänen kasvoilleen kohosi päättävä, miehekäs ilme. Hän laski
-harppunsa ja huilunsa veneeseen ja sanoi: "Varokaa, etteivät ne kastu!"
--- Sitten hän läksi takaisin pirttiin ja valitsi itselleen aseet.
-Miekkaa vyölle sitoessaan hän puheli itsekseen: "En pidä taistelusta,
-kammoksun aseita ja verta. Mutta totisesti, vainolaisen käsi ei Impiin
-koske, niinkauan kun minä miekkaa pitelen." -- Miesten hämmästys oli
-suuri, kun näkivät Kulkijan asestettuna tulevan vuorelle. -- -- --
-
-Vartija vuorella kertoi totisena, miten hän kaiken päivää oli
-seuraillut muutamia purjeuiskoja kaukaisuudessa. Nyt illan tullen ne
-olivat ilmestyneet lähemmäksi ja laskeneet tuonne saaren rantaan. Hän
-oli vakuutettu, että ne olivat vainoveneitä.
-
-Juuri kun miehet vakavina tuumivat, mitä olisi tehtävä, saapui
-viestintuoja naapurisaarelta. Tämä kertoi, että verottaja Sveanmaasta
-oli tullut, ottanut veroja jo muutamista saarista ja aikoi käydä koko
-Suomen verottamassa.
-
-Kaikki henkäisivät helpotuksesta, sillä vaara ei ollut nyt kovin
-suuri, vaikka voihan se verottajakin muuttua vainolaiseksi milloin
-hyvänsä. Pian kuitenkin oli päätös tehty: Kultarannan parhaat
-soutajat ja nopeimmat veneet läksivät kiireesti viestinviejiksi
-etelään ja pohjoiseen. Sinä yönä soivat hätätorvet; sinä yönä pantiin
-urhouiskot kuntoon; sinä yönä pukeutuivat miehet sotisopaan. Ja kun
-auringon kultainen kehrä kohosi itäisten vaarojen takaa, olivat sadat
-sankaripurret jo matkalla kohti Luonnonmaata.
-
-Pahaa aavistamatta lähtee verottaja liikkeelle. Mutta mitä ihmettä?
-Tuolla salmessa näytti olevan niin paljon uiskoja vastassa, että oli
-paras etsiä toista tietä. No hirtehinen! Kaikki mantereelle vievät
-salmet olivat suljetut! -- Verottajakuningas manasi purressaan: "Tässä
-ei auta muu kuin taistelu!" -- Hän kutsuu urhonsa neuvottelemaan, mutta
-useimmat heistä olivat taisteluun nähden epäilevällä kannalla, sillä
-vastustajia näytti olevan paljon. Neuvotellessa kului aikaa. Tästä
-taas seurasi, että kauempaa lähteneitä pursia ennätti paljon Suomen
-joukkojen vahvistukseksi. Kauhukseen huomaa verottaja, että hänen
-paluutietänsäkin jo uhataan. Ei muu neuvoksi kuin miehet airoihin ja
-nopeasti kohti Svitjodia, jotta ei jouduttaisi saarroksiin.
-
-Kun Suomen miehet tämän huomasivat, läksivät he riemuiten ajamaan
-verottajaa takaa. Soudettiin siinä todentotta molemmin puolin. Illalla
-suomalaiset pääsivät jo nuolenkantaman päähän. Ja eivätpä he nyt
-nuoliaan säästäneet. He kulkivat verottajan kintereillä aina aamuyöhön
-asti. Vasta kun verottaja oli ajettu saaristosta suurelle ulapalle,
-kääntyivät he takaisin, ja vanha Harto virkkoi: "Ei tehne Svean
-verottajan mieli pian lähteä Suomeen." -- -- --
-
-Mutta verottajakuningas kirosi purressaan. Hammastaan purren hän
-lausui: "Isäni ja isäni-isä kävivät verotusretkillä Suomessa harva se
-kesä. Ja veroja he saivat määrättömästi. Mutta minä jos milloin lähden,
-näin matkani aina päättyy. Sanon minä sen, hiisvieköön, että niin kauan
-kun tuo vanha Väinävalta Suomea johtaa, pitää heimoaan koossa, et
-sieltä veroksi ota turkisriekalettakaan."
-
-
-
-
-KULKIJAN LÄHTÖ.
-
-
-Impi oli ollut asialla Käkölässä ja palasi nyt sieltä. Hän kulki
-lehtojen läpi kohti Kultarantaa. Linnut lauloivat ja aamuaurinko loi
-kultaansa polulle. Impi mietti itsekseen, miten ihmeen hauska oli tämä
-kevät ollut. Semmoista ei hän muistanut koskaan ennen viettäneensä.
-Mistähän sekin mahtoi johtua? Oli tavattoman kaunistakin. Kaikki kukki,
-loisti, iloitsi. Impi heräsi mietteistään vasta, kun näki Hirvon
-yht'äkkiä edessään polulla.
-
-"Vihdoinkin tapaan sinut yksin, Impi, ja saan jutella kanssasi. Kuinka
-sitä olenkaan toivonut! Oletko hyvin pahoillasi minulle?"
-
-"En."
-
-"Etkö! No sen arvasinkin. Unohda pois koko Kiovan matkani! Kuolluthan
-Tsaj on ja minä, niin minä rakastan sinua enemmän kuin koskaan ennen.
-Etkö voi antaa minulle anteeksi ja rakastaa minua, kuten ennen
-lähtöäni?"
-
-"En ole sinua koskaan rakastanut", vastasi Impi ja peräytyi pari
-askelta, kun Hirvo yritti lähestyä.
-
-"Et koskaan! Mutta Impi!"
-
-"Niin, en koskaan. Jonkun verran pidin sinusta, sillä olinhan melkein
-lapsi, kun aloit leikkiä kanssani, mutta rakkauttani et ole koskaan
-saanut."
-
-"En koskaan! Mutta jos saisin sen vasta, Impi rakas?"
-
-"Mahdotonta", vastasi Impi ja läksi tietään kuin kuningatar.
-
-Hirvokin läksi tietään, mutta tuumi itseksensä: "Älä sano, Impi,
-mahdotonta! Kerran se on kuitenkin mahdollista. Hirvo tuntee naiset,
-Hirvo." -- -- --
-
-Koko päivän tuntui Impistä niin hyvältä, kun vihdoinkin oli tullut
-sanotuksi Hirvolle tuo kaikki. Ah, elämä oli nyt niin kevyttä, niin
-iloista.
-
-Mutta kauan ei Impi saanut nauttia tuosta keventyneestä mielialastaan.
-Illan suussa otti Kulkija harppunsa ja huilunsa ja teki lähtöä.
-
-Impi kalpeni tämän nähdessään. Kuin pelästyneenä hän sanoi: "Mitä,
-Helkky, aijotko lähteä näin illalla, Helkky?"
-
-"Lähden. Hyvästi!"
-
-Impi ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Tämä tuli niin äkkiä, odottamatta.
-Oi sentään! Kulkija, Kulkija, miksi hän lähtee, oi, miksi, miksi!
-
-Mutta Kulkija ei näyttänyt huomaavan Impin hätää. Hiljaa hän astui
-pirtistä. Impi näki sen kuin unissaan. Sitten hän kietoi huivin
-hartioilleen ja läksi saattamaan Kulkijaa rannalle. Siinä lähellä,
-pirtin alla rannassa oli veneitä, mutta aivankuin yhteisestä
-sopimuksesta suuntasivat he kulkunsa metsän läpi kauemmas sinne, missä
-salmi oli kapein, ja missä myöskin aina oli veneitä. Hitaasti he
-astuivat tuon matkan vaihtamatta sanaakaan keskenään.
-
-Rannalla he seisoivat hetken, kunnes Helkky ojensi sanatonna kätensä
-hyvästiksi. Mutta kun hän tunsi, miten Impin käsi vavahti, työnsi hän
-äkkiä veneen vesille ja oli samassa jo loitolla rannasta.
-
-Impin silmissä kaikki pimeni, tuntui ihan kuin olisi maakin vajonnut
-jalkain alta. Horjuen hän astui takaisin metsään. Vaan ah, hän ei
-jaksanut enään. Hän istahti kivelle puun viereen ja painoi molemmin
-käsin sydäntään. Hänestä tuntui, että se särkyi tuskasta. Sitä kirveli
-niin, että teki mieli huutaa. Oi Kulkija, Kulkija, miksi hän lähti,
-miksi hän lähti! Hän voi viipyä matkoillaan vuoden, kaksi, kenties ei
-tule enään milloinkaan. Koditonna kiertää yhä. Kova on maailma. Voi
-Kulkija raukka, miten paljon hän on kärsinyt! Miksi hän lähti, miksi
-hän lähti! Ah, hän, Impi ei kestä enään, ei kestä enään! Sydän särkyy,
-särkyy. Oi, Kulkija, Kulkija, koditon Kulkija!
-
-Mutta Kulkijan vene ei koskettanut vielä toista rantaa, kun hän
-äkkiä käänsi sen takaisin. Hänen mieleensä tuli kummallinen halu.
-Hän tahtoi hiipiä metsän läpi lähelle Kultarantaa, katsella lehdosta
-hetkisen pirttiä, ja jos hän näkisi vilahduksenkin Impistä, palaisi hän
-iloisempana takaisin.
-
-Montaakaan askelta ei Kulkija ottanut metsään päin, kun hän vavahtaen
-pysähtyi. Siinä istui Impi vähän matkan päässä kädet sydämellä, silmät
-ummessa, ja hänen kalpeitten kasvojensa tuska pysähdytti Kulkijan
-sydämenlyönnit. Ja ennenkuin hän itsekään tiesi, mitä teki, oli hän
-polvillaan Impin vieressä, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kätki
-päänsä hänen syliinsä.
-
-Impistä tuntui, ettei tämä voinut olla totta. Kiharainen pää oli hänen
-sylissään ja hän veti sen lähemmäksi, mutta hän ei uskaltanut aukaista
-silmiään, sillä hänestä tuntui, että jos hän aukaisisi, niin kaikki
-katoaisi samassa.
-
-Vihdoin viimein, pitkän ajan kuluttua nosti Kulkija päänsä ja sanoi
-hiljaa: "Nyt minun on helpompi lähteä."
-
-"Lähteäkö! Mitä sanot, Helkky! Lähteäkö?"
-
-"Niin näes, hyvä minun on Kultarannassa olla, kovin hyvä. Mutta en
-jaksaisi kestää sitä, kun Kultarantaan tulee isäntä, ja siksi on
-parempi, että lähden sitä ennen pois. -- Sinä tapasit tänä aamuna
-Hirvon lehdossa."
-
-Impin kasvoilla leikki hymy. Hän piteli yhä kiharaista päätä käsissään
-ja hänen äänensä oli hellän pehmeä, kun hän virkkoi: "Niin Helkky,
-Kultarantaan tulee todella pian isäntä, tulee jo tänä iltana."
-
-"Hirvoko?"
-
-"Ei. Ei Hirvo tule, en ole häntä koskaan rakastanut, vaan tulee toinen,
-tulee Helkky, Kulkija-Helkky, Helge."
-
-Iki-ihmeissään, melkein pelästyneenä loi Kulkija katseensa Impiin.
-Näkyi, ettei hän ollut koskaan mitään tällaista edes uneksinut.
-Mutta kohta hänen katseensa painui alas ja hän sanoi: "Kuninkaat ja
-kuninkaanpojat ovat lähteneet Kultarannasta rukkasten kera. Köyhän,
-kodittoman Kulkijanko ottaisit?"
-
-"Oi, Helkky, mitä merkitsevätkään rikkaudet sinun rinnallasi! Sinä itse
-olet aarre vertoja vailla, kalliimpi kaikkea, kaikkea."
-
-Äkkiä kätki Kulkija päänsä Impin syliin ja itki hiljaa. Nuo
-nyyhkytykset tuntiessaan Impi vasta tiesi, kuinka sanomattomasti
-hän rakasti Kulkijaa, -- oi, oli jo kauan rakastanut. Eikä hän vain
-rakastanut, hän tunsi äidin hellyyttä koditonta Kulkijaa kohtaan. Ja
-hänen sydämensä aarre nousi kätköstään, koko sielu värähteli rajattoman
-onnen säveleistä. Kulkija yhä nyyhkytti. Impi kohotti hiljaa kiharaisen
-pään, ja lämpiminä yhtyivät heidän huulensa ensi suudelmaan. -- -- --
-
-Päivä painui jo lännen maille, kun Kulkija vihdoin nousi. He lähtivät
-yhdessä rannalle ja ottivat veneestä Helkyn harpun ja huilun. Sitten
-he käsikädessä kulkivat metsän läpi kohti Kultarantaa. Mutta keskellä
-lehtoa pysähtyi Helkky ja sanoi: "Impi, minä en ymmärrä niitä miesten
-töitä. Ei minusta ole isännäksi suureen kartanoon. Olen vain soittaja."
-
-"No, minä ymmärrän miesten töitä ja onhan meillä vanhoja miehiä, jotka
-johtavat askareita. Soita sinä vain, niinkuin soittanut olet."
-
-"Ja sitten, Impi, ei minusta ole uhrimenojenkaan johtajaksi, sillä
-kunnioitan yksin valkeata Kristusta. -- -- -- Olen kastettukin siellä
-etelässä. -- Mitä sanot, etkö ihan pelästy kun tämän kuulet."
-
-"En Helkky! Kunnioitan itsekin sitä valkeata, niinkuin muitakin
-haltijoita. Jo lapsena kuulin hänestä monta kertomusta, kun eräs etelän
-kauppias majaili meillä."
-
-"Niin, mutta minunhan pitäisi kuitenkin johtaa uhrijuhlat. -- -- --
-Otanko sittenkin harppuni ja huiluni ja lähden kiertämään. Ei minusta
-ole isännäksi Kultarantaan."
-
-"Vanha Harto kyllä toimittaa uhrimenot kuten tähänkin asti, ei niistä
-sinulle huolta. Mutta jos et itse tahdo jäädä, niin lähde sitten."
-
-Helkky vavahti. Hän sulki Impin syliinsä ja sanoi: "En lähde koskaan
-sinun luotasi, en koskaan, en koskaan." -- -- --
-
-Siinä jo astuivat Kultarannan pihalle. "Helkky ei lähtenytkään",
-huudahti paimenpoika ihastuneena, ja samassa tuli koko pirtin väki
-pihalle.
-
-"Ei", vastasi Impi, "Helkky ei lähtenyt, eikä lähde enään koskaan. Nyt
-on isäntä Kultarannassa."
-
-Ilon välke nousi kaikkien kasvoille. Viimein vanha Harto sanoi:
-"Tiesin, Impi, että kun sinä kerran valinnan teet, on se hyvä.
-Mutta näin hyvää en sentään osannut odottaa. -- Helkky, isäntä,
-tervetulemaan!"
-
-Helkky loi hymyillen katseensa Impiin, mutta paimenpoika touhusi:
-"Impi, annanko nyt iloluikun soida?"
-
-Ja Impistä tuntui niin herttaisen somalta, kun hän sai kysyä: "Niin
-mitä sanot, Helkky, saako luikku nyt kutsua ihmiset ilojuhlaan?"
-
-"Nyt jos koskaan", vastasi Helkky, mutta lisäsi hiljaa Impille: "Paljon
-hauskempi olisi olla kahden, vaan kuuluuhan vanhaan tapaan, että nyt
-juhlitaan. Iloitaan siis ilta, Impini!"
-
-Ison pirtin päässä, ihan seinän vieressä kasvoi tavattoman suuri,
-tuuhea kuusi. Ketterästi kuin orava kiipesi paimenpoika aina kuusen
-ylimmille oksille asti. Kohta vyöryi iloluikun ääni yli saaren,
-vieläpä mantereen puoleiset vaaratkin kertasivat sen kutsuvaa kaikua:
-tuu-tu-tuu, tuu-tu-tuu, juh-li-taan, juh-li-taan!
-
-
-
-
-HIRVON LUONA.
-
-
-Lähes kuunkierto oli kulunut. Helkky ja Impi palasivat mantereen
-puolelta. He olivat käyneet kaskikylvöjä katsomassa. Ilma oli tyyni,
-mutta taivas oli paksujen pilvien peitossa. Tuntui, että sade oli
-tulossa.
-
-Venettä vesille työntäessään puheli Helkky: "Pian tästä tulee sade. Se
-onkin tarpeen kevätkylvöille. Ennätämme hyvin salmen yli ennen sadetta."
-
-"Niin, sade siitä nyt tulee, ja minä kun olin ajatellut, ettemme
-kiirehtisi kotiin, vaan kävisimme yksin tein Hirvon luona, kun kerran
-olemme yhdessä vesillä."
-
-"Hirvon luona! Niin, no miksi emme voikin mennä sinne yhdessä, ehkäpä
-ei sade meitä yllätä."
-
-"Näes, en ajatellut, että sinne nyt vain kyläilemään lähtisimme.
-Minulla olisi asiata sinne, vaikka en tiedä, mitä sinä siitä asiastani
-ajattelet."
-
-"Mitähän se lienee?"
-
-"Koeta arvata, ketä se koskee siellä!"
-
-"Hirvoa itseäkö, -- ei! Hänen vanhaa isäänsä, -- ei! Orjanaisia, -- ei!
-Pientä tytärtä, niin! Arvasinko oikein?"
-
-"Mutta Helkky, sinä olet mainio! Mistä sen arvasit?"
-
-"Sinun silmistäsi."
-
-Impi sulki silmänsä, ja hänen kasvoilleen kohosi onnellinen hymy, kun
-hän kertoi: "Minun kävi jo niin sääli sitä hentoa ruhtinaantytärtä,
-joka täällä sai hiljaisen hautansa ja vielä enemmän säälin sitä pikku
-raukkaa, joka jo syntymässään jäi äidittömäksi. Olisin mielelläni
-silloin heti tuonut sen Kultarantaan. Mutta jos olisin lähtenyt lasta
-noutamaan, olisi Hirvo sen varmasti käsittänyt väärin, ja ihmiset
-olisivat saaneet paljon puheenaihetta. Siksi en mennyt. -- Nyt on
-kaikki toisin. Nyt voisimme yhdessä käydä sen noutamassa. Tai mitä
-ajattelet? Jos et sinä sitä tahdo, niin emme sitten mene."
-
-Helkky naurahti. "Etkö huomaa, että vene jo kauan on kulkenut kohti
-Hirvon saarta. Tuomme tytön vielä tänään meille."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hirvo oli ihmeissään kun sai vieraita Kultarannasta. Ja kuultuaan
-heidän asiansa kävi hän hyvin totiseksi. Mutta kun Impi lupasi, että
-hän tuo tytön takaisin heti, kun tämä osaa juosta, myöntyi Hirvo.
-
-Lähdettiin pirtistä. Hirvo itse tahtoi kantaa tyttärensä rantaan asti.
-Helkky nousi veneeseen ja valmisti mukavan tilan Impille, jotta hänen
-oli hyvä istua lapsi sylissä. Impi asettui paikalleen. Helkky työnsi
-veneen hellävaroin vesille. Hirvo katseli kaikkea sanatonna, mutta
-häneltä ei jäänyt huomaamatta, miten monasti Helkyn ja Impin silmät
-yhtyivät sanomattoman onnellisina. Kun vene viimein lähti, jäi Hirvo
-rannalle katsomaan siksi, kunnes se katosi niemen taa. Silloin hän
-virkkoi itsekseen: "Mikä houkka olinkaan! Elämäni kallein aarre oli
-kerran käsissäni ja itse sen hävitin! Houkka! Mitä on enään elämäni?
-Tyhjää, kolkkoa! Mitä merkitsevät aarteeni ilman Impiä, kylmät aarteet!
-Houkka! Itse pirstoin elämäni! Houkka!"
-
-Seuraavana päivänä lastasi Hirvo aarteensa komeaan purteen, otti
-muutamia miehiä mukaansa ja purjehti Itämeren etelärannalle. Siellä
-hän yhtyi hurjiin Jomsborgin viikinkeihin ja teki heidän kanssaan
-hävitysretkiä yli maitten ja mannerten.
-
-
-
-
-MATKALLA.
-
-
-Oli mitä ihanin talvipäivä. Aurinko paistoi, lumikiteet sädehtivät, ja
-Kultarannan pirtin savu nousi suoraan kohti talvista taivasta.
-
-Helkky oli juuri valjastanut parhaan hevosen kirjokorjan eteen ja
-riensi nyt takaisin tupaan. Impi oli jo matkapukimissa. Helkky pysähtyi
-mietteissään oven suuhun. Sitten hän meni Impin luo, katsoi häntä
-silmiin ja sanoi hellän huolehtivana: "Mutta jos ei tämä pitkä matka
-sentään ole sinulle hyväksi, jos sen sittenkin jättäisimme?"
-
-"Eikö mitä, Helkky! Pane nyt vain turkki yllesi! Setä Untamo ei
-usein ilokutsukapulaa lähetä, joten nyt on mentävä. Olenhan reipas
-ja iloinen, ja kun matkan varrella vietämme yön Nousiaisissa Topon
-luona, niin en silloin rasitu. Tiedäthän muuten, kuinka kovasti pidän
-talvisesta hevosmatkasta."
-
-"Niinkuin minäkin", nauroi Helkky turkkia päälleen pannen.
-
-Kun he iltapäivällä saapuivat Topon luo, oli tänne tullut jo muitakin
-Untamalaan matkaajia. Suureksi ihmeekseen saivat he kuulla, että itse
-Topokin, joka ei juuri pyhän uhriaitan luota minnekään liikahtanut,
-aikoi nyt matkalle. -- "Untamalan juhlille saapuu nyt koko laaja
-Untamon suku, sinne tulee Väinävaltakin kanteleineen, siksipä
-lähden minäkin sinne vielä vanhoilla päivilläni." Näin puheli Topo
-matkatouhussaan.
-
-Seuraavana aamuna ani varhain riensi pitkä rekirailo Ramaharjun
-ohi pohjoista kohti. Mynämäen laaksossa saivat hevoset hetkisen
-huoahtaa, ja täällä yhtyi matkueeseen vielä muutamia uusia tulokkaita.
-Jatkettiin taas matkaa, ja kun vielä kerran oli hevosia syötetty,
-saavuttiin illan tullen Kaukon kartanoon Valkojärven rannalle. Kaikki
-poikkesivat lämmittelemään Kaukon pirttiin. Mutta Helkky ja Impi
-eivät malttaneetkaan enää pysähtyä. Heidän hevosensa oli edelleen
-kulkutuulella, ja Impi sanoi: "Untamalan pirtit ovat jo tämän
-Valkojärven toisella rannalla, riennetään toisten edellä. Eivät ole
-kaikki siellä sedän luona vielä nähneetkään sinua sitten, kun tulit
-Kultarannan isännäksi, tulevat iloiseksi, jos ennätämme sinne vähän
-aikaisemmin." Ja niin laski Helkky Kaukolan rannasta alas Valkojärvelle.
-
-Oli jo tullut ilta, mitä ihanin talvi-ilta. Tuhannet tähdet tuikkivat
-korkeudessa. Rantametsä oli pehmeässä huurteessa. Vastaisella rannalla
-kohosivat Untamalan pirttien savukierteet suoraan kohti tähtitaivasta,
-ja kuin tienviittoina näkyi sivuilla Paltin ja Vahantaan pirttien
-savupatsaat. Ei kuulunut muuta kuin luonnon hiljainen humina ja hevosen
-kavioitten kumajava kapse. Helkky istui sanatonna, lumottuna. Vihdoin
-hän virkkoi: "Oi, Impi, tämä on ihanata, ylenmäärin ihanata. Vain
-kerran ennen olen nähnyt jotain tämän vertaista."
-
-"Milloinka näki poikani jotain tämän vertaista?"
-
-"Se oli viime talvena, kun olin Schwabin maalla. Ylhäällä vuoristossa
-asui pyhä erakko luolassaan. Kävin usein erakon luona siellä korkealla.
-Ensin menin vain aikani kuluksi, oli niin hauskaa katsella laaksoja
-sieltä lumihuipulta, mutta sitten erakon kertomukset valkeasta
-Kristuksesta alkoivat yhä enemmän kiinnittää mieltäni. Vihdoin suostuin
-hänen ehdotukseensa ja annoin kastaa itseni. Silloin oli talvi-ilta,
-juuri tällainen kuin tämä. Erakko oli jo luolassa kastaessaan pyhän
-innoituksen vallassa, mutta minä en vielä silloin tuntenut mitään
-erikoista. Vasta kun tulimme luolan suulle, oli näky mitä valtavin.
-Silloin minäkin aloin tuntea Kristuksen läsnäoloa. Alhaalla, hyvin
-alhaalla nukkui laakso; ylhäällä korkeudessa valvoivat tuhannet
-tähdet. Erakko alkoi hartaalla, juhlallisella äänellä laulaa virttä,
-jonka sanoja en ymmärtänyt, mutta säveleen olin ennen oppinut. Otin
-harppuni ja aloin soittaa mukana. Ihmeellisinä kaikuivat säveleemme
-lumihuippujen yllä. Valkea Kristus oli lähellä."
-
-Impi näki aivan elävänä edessään lumitunturin ja sen huipuilla
-valkoparta erakon, jonka laulua hoikka nuorukainen säesti, ja hän sai
-vain sanotuksi: "Helkky, oma Helkkyni!"
-
-Ääneti jatkui matka. Tähdet vain tuikkivat, kavioitten kapse kumisi.
-Vasta kun noustiin ylös Untamalan rantaa, sanoi Impi: "Paljon
-ihanata olen nähnyt, Helkky, mutta tiedätkö, paljon kaunista saamme
-Untamalassakin kuulla. Muualla Suomessa on vain siellä täällä laulajia,
-mutta täällä Valkojärven rannalla on joka mies virsiseppä, joka nainen
-laulaja. Etkö kuule, metsäkin täällä soi kuin suuri surunvoittoinen
-kannel ja ilma on täynnä ikuista virttä."
-
-"Niin niin, kaunista on täällä Suomessamme, mutta ihaninta on sentään
-istua tässä sinun rinnallasi, Impi."
-
-
-
-
-KEVÄT-ILTA.
-
-
-Ensimäiset tuomentertut olivat juuri puhjenneet, ja Helkky taitteli
-niitä kätensä täyteen Kultarannan pihatuomesta. Pienen pirtin ovi oli
-auki. Helkky meni sinne ja kulki hiljaa lattian poikki lavitsan luo.
-Hän kumartui lavitsan yli. "Et nukkunutkaan, Impi, vaikka luulin",
-sanoi hän ja istahti lavitsan reunalle.
-
-"Enhän nyt toki aina nuku, vaikka olenkin väsynyt", vastasi Impi.
-
-Mutta Helkky veti hellävaroin peitteen pois kolmipäiväisen poikansa
-silmiltä, katseli sitä hetken ja sanoi: "Se on sittenkin sinun
-näköisesi, Impi."
-
-Impi kohoutui hiukan nähdäkseen käsivarrellaan nukkuvaa poikaansa ja
-virkkoi hymyillen: "Sinun näköisesihän se on."
-
-"Eipäs kuin sinun!"
-
-"Sinunpas."
-
-"No kuules, se taitaa olla meidän molempien näköinen. Mutta Impi, mikä
-pannaan pojalle nimeksi?"
-
-"Helkky tietysti."
-
-"Ei, pannaan Luonto."
-
-"Eipäs! Helkky pannaan."
-
-"Se on sittenkin sinun näköisesi, Impi."
-
-"No pannaan sitten Helkky-Luonto!"
-
-"Niin tai Helkyn-Luonto",nauroi Impi, ja Helkky jatkoi: "Tai vielä
-paremmin Luonnon-Helkky."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta äkkiä kävi Helkky totiseksi. Ajatuksiinsa vaipuneena hän
-pujotteli tuomenterttuja Impin hiuksiin. Viimein hän virkkoi: "Nyt minä
-vasta oikein ymmärrän sen onnen ihanuuden, jota jumalanäiti tunsi, kun
-hän liekutti jumal-lasta polvillaan."
-
-"Niin, Helkky, nyt minäkin sen ymmärrän. Mutta hän ei ollut
-onnellisempi minua, tuo Marjatta-äiti." -- -- --
-
-Hetket vierivät. -- He olivat yhä ääneti, mutta heidän sydämissään
-soi uusi ihana sävel, ihmeellinen luomisen sävel: Siinä uinui heidän
-lapsensa, heidän sielujensa pyhä salaisuus. -- -- --
-
-Impi katseli heleätä, lämmintä iltataivasta, joka kaareutui räppäreiän
-yllä. Sitten hänen katseensa solui avonaisesta pirtin ovesta
-vastaiselle rannalle. Siellä vaaran rinteellä kevätkasken sinervä
-savu kohosi kierrellen kohti korkeutta. Lehdosta alkoi kuulua käen
-kukuntaa. Tuomien tuoksu täytti ilman. Impi virkkoi hiljaa: "On kuin
-nyt vasta oikein ymmärtäisin isänkin viimeiset sanat. Mitä olisikaan
-rakkaus ilman hyvyyttä, -- hyvyyttä, joka riittää kaikille, kaikille.
-Ah, tahtoisin tehdä kaikki onnellisiksi, poistaa kaikki kärsimykset,
-pyyhkiä kaikki kyyneleet!"
-
-Helkky ei tahdo keksiä sanoja. "Oi Impi, sinä olet ihmeellinen, sinä
-olet hyvyyden aarre! Sinussa on jotain, jolle ei ole nimeä", sanoi hän
-ja hyväili hiljaa Impin pehmeitä hiuksia.
-
-Mutta pihatuomessa peippo viritti uudelleen kuusien virren:
-
-    Oi inehmon lapset, rakastakaa, rakastakaa!
-    Olkaa hyviä, ikuisesti hyviä!
-    -- -- --
-    -- -- --
-
-Aika vierii. Ihmispolvet vaihtuvat, maatuvat. Mutta sydämen lämpö,
-joka syntyy kärsimysten maassa ja kasvaa kyynelten kasteessa, pysyy
-vaihtumattomana halki vuossatain, vuostuhanten.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTARANNAN IMPI ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/66158-0.zip b/old/66158-0.zip
deleted file mode 100644
index b3b0a39..0000000
--- a/old/66158-0.zip
+++ /dev/null