diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65986-0.txt | 2184 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65986-0.zip | bin | 47304 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2184 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..eaf108b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65986 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65986) diff --git a/old/65986-0.txt b/old/65986-0.txt deleted file mode 100644 index a6138b0..0000000 --- a/old/65986-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2184 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Musta villakoira, by F. Anstey - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Musta villakoira - ja muita jutelmia - -Author: F. Anstey - -Translator: Väinö Hämeen-Anttila - -Release Date: August 3, 2021 [eBook #65986] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tuula Temonen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA VILLAKOIRA *** - - - - -MUSTA VILLAKOIRA - -ja muita jutelmia - - -Kirj. - -F. ANSTEY - - -Englannista suomensi - -V. Hämeen-Anttila - - - - - -Helsingissä, -Suomalainen Kustannusosakeyhtiö kansa, -1907. - - - -SISÄLLYS: - -Musta villakoira. -Huilun säestämä. -Koiramaailman Ismael. - - - - -Musta villakoira. - - -Olen ottanut tehtäväkseni kertoa tässä tarinassani, ainoatakaan -piirrettä salaamatta tai muuttamatta, elämäni tuskallisimman ja -nöyryyttävimmän kohtauksen. - -Vähintäkään mielihyvää ei siitä minulle lähde, mutta teen sen -pelkästään saadakseni tilaisuuden esittää lieventäviä seikkoja, mikä -minulta tähän asti on tykkänään kielletty. - -Käsitän aivan hyvin että pitkähkön selityksen julkaiseminen -käytöksestänsä jossakin epäiltävässä jutussa ei ylipäänsä ole paras -keino menetetyn maineen puhdistamiseksi: mutta omassa tapauksessani -löytyy eräs jolle minun ei ole sallittua enää koskaan suusanallisesti -puolustautua -- jos huomaisinkin kykeneväni sitä yrittämään. Ja koska -hän ei mitenkään voisi ajatella minusta pahempaa kuin jo ajattelee, -niin kirjotan tämän, tietäen ettei siitä voi olla minulle vahinkoa, ja -heikosti toivoen että se osuisi hänen näkyviinsä ja herättäisi epäilyä -tokko olen ihan niin tunnoton konna, niin luihu tekopyhä, kuin miltä -pakostakin olen hänen silmissään näyttänyt. - -Sellaisen tuloksen pelkkä mahdollisuus saa minut täysin -välinpitämättömäksi kaikesta muusta; huolettomasti paljastan -koko lukevan maailman ivalle heikkouteni ja häpeäni, koska siten -mahdollisesti voin jossakin määrin saada takaisin erään henkilön -suotuisaa mielipidettä minusta. - -Tämän verran sanottuani alotan enempää siekailematta tunnustukseni: - -Nimeni on Algernon Weatherhead, ja voin lisätä että palvelen eräässä -hallinnollisessa virastossa: että olen ainoa poika ja asun kotona -äitini kanssa. - -Meillä oli ollut talo Hammersmithissä kunnes vuokrakautemme loppuessa -juuri ennen tämän kertomuksen tapahtuma-ajan alkua äitini päätti -että minun terveyteni kaipasi iltaisin maalais-ilmaa, ja niin otimme -"sopivan huvila-asunnon" eräällä niistä monilukuisista rakennustiloista -joita viime aikoina on ylen runsaasti ilmestynyt Lontoon ympäristöön. - -Olemme nimittäneet sen "Wistaria huvilaksi". Se on sievä pikku -asumus, viimeinen irrallisten huvilain rivissä, joilla jokaisella on -etupuolella pienoinen maalainen ajoveräjänsä ja sorakäytävänsä ja -takana nurmikkoa riittämään tennis-kentäksi, ja pitkin sen laitaa -kulkee tie mäen yli rautatieasemalle. - -Olisin tosin toivonut että isäntämme vähän aikaa sen jälkeen kun -vahvisti vuokrasopimuksemme olisi saanut löydetyksi jonkun muun -paikan hirttäytyäkseen kuin erään ullakkomme, sillä seurauksena siitä -jätti meidät palvelusneitsyt aina parin kuukauden kuluttua hurjassa -hermokohtauksessa, kuultuaan murhenäytelmän jossakin ostoksillaan -käydessään ja luonnollisesti oitis jälkeenpäin "nähtyänsä jonkun". - -Silti se on miellyttävä talo, ja voin nyt melkein antaa anteeksi -isännälle kolttosen, jota aina katson törkeäksi itsekkyydeksi hänen -puoleltaan. - -Maalla, niin lähellä kaupunkiakin, on likeisin naapuri jotakin -enempääkin kuin pelkkä numero; hän on mahdollinen tuttava, joka pitää -uutta tulokasta ainakin koevierailun arvoisena. Pian sain tietää -että naapuritaloa piti hallussaan eversti Currie, palveluksesta -eronnut intialaisen rykmentin upseeri; ja useasti, kun matalan -rajamuurin yli vilahdukselta näin sorean tyttömäisen vartalon liehuvan -naapuripuutarhan ruusupensastossa, eksyin hauskasti haaveksimaan ei -etäistä aikaa jolloin meitä erottava muuri olisi (kuvaannollisesti) -jaoitettu maan tasalle. - -Muistan -- oi miten elävästi! -- jännittyneesi! värähtäneeni -kuullessani äidiltäni eräänä iltana kaupungista palatessani että -Curriet olivat käväisseet meillä vierailulla ja tuntuivat haluavan -ystävällisiä naapurillisia välejä. - -Muistanpa myös sunnuntai-ehtoopäivän jona vastasin heidän käyntiinsä --- yksinäni, koska äitini oli sen jo viikolla tehnyt. Seisoin everstin -huvilan portailla odottamassa ovea aukenevaksi, kun minua säpsähdytti -raivoisa ärinä ja luskutus takaapäin, ja käännähtäessäni huomasin ison -villakoiran yrittelevän tapailla sääriäni. - -Se oli sysimusta, oikeasta korvasta puuttui toinen puolikas ja kuonon -päässä törrötti hullun pienet paksut viikset; sen karva oli ajeltu -mukamas leijonan tapaan, minkä jostakin salaperäisestä syystä arvellaan -parantavan villakoiran ulkonäköä, mutta parturi oli jättänyt joitakuita -pieniä karvatukkoja oikullisesti koristamaan sen lonkkia. - -Sitä katsellessani ei voinut olla muistumatta mieleeni toinen musta -villakoira, jota Faust jonkun aikaa kestitsi onnettomilla tuloksilla, -ja ajattelin että varsin kohtuullinen määrä loitsusanoja riittäisi -saamaan paholaisen esille tästä pedosta. - -Se pani minut peräti kiusalliselle päälle, sillä minä olen hieman -hermostunut luonteeltani, tunnen luontaista kammoa koiria kohtaan enkä -hevillä pysty suotuisimmissakaan olosuhteissa täydellä luottamuksella -suoriutumaan asianmukaisista seuratavoista, ja totisesti oli tietoisuus -siitä että vieras ja nähtävästi vihainen koira järsi kantapäitäni -kaikkea muuta kuin rohkaisevaa. - -Currien perhe vastaanotti minut mahdollisimman herttaisesti: "kovin -hauskaa tulla tuttavaksenne, hra Weatherhead", sanoi rouva Currie -pudistaessani hänen kättään. "Näen", hän lisäsi leppeästi, "että olette -tuonut koiran sisälle matkassanne". Tosiasia on että olin vetänyt -koiran sisälle takinliepeissäni roikkuvana, mutta silminnähtävästi ei -ollut mitään tavatonta vieraitten saapua tällä vähemmän arvokkaalla -tavalla, sillä hän irrotti elukan vähääkään oudostumatta, ja niin pian -kuin olin tarpeeksi tointunut kävimme keskustelemaan. - -Sain tietää että eversti ja hänen puolisonsa olivat lapsettomat, ja -että puutarhamuurin yli näkemäni solakka olento oli Lilian Roseblade, -heidän sisaren- ja kasvattityttärensä. Hänkin tuli vähää jälkeenpäin -huoneeseen, ja esiteltäessä tunsin että hänen suloiset nuorekkaat -kasvonsa, joita tummanruskean tukan pehmeät kiehkurat varjosivat, -ylenpalttisesti vastasivat kaikkia haaveellisia toiveita joilla olin -sitä hetkeä odotellut. - -Hän puheli minulle näpsään, luottavaiseen, pyytelevään tapaan, jota -olen kuullut hänen rakkaimpain ystäväinsä moittivan lapselliseksi -ja teeskennellyksi, mutta silloin oli mielestäni hänen sävyssään -sanomatonta suloa ja viehkeyttä, ja sen muisto kivistelee nyt sydäntäni -pistoksin jotka eivät ole yksistään tuskaa. - -Jo ennen kuin everstikään näyttäysi aloin nähdä, että vihollisellani, -villakoiralla, oli poikkeuksellinen asema tuossa huonekunnassa. Tämä -oli yllinkyllin selvää poistuessani vierailultani. - -Se näytti olevan heidän kotoisen elämänsä keskus, ja rakastettava -Liliankin kieppui tyytyväisesti sen ympärillä jonkinlaisena -seuralaistähtenä; se ei omistajansa silmissä voinut tehdä mitään -väärää, sen etuluuloja (ja se oli kovin ahdasmielinen eläin) pidettiin -ankarassa arvossa, ja kaikki kotoiset hommat järjestettiin etusijassa -sen mukavuutta silmällä pitäen. - -Saatan olla väärässä, vaan en voi uskoa viisaaksi korottaa mitään -villakoiraa noin ylevälle jalustalle. Miten tämä erityinen koira, -niin tavallinen nelijalkainen kuin konsanaan on ilmaa hengittänyt, -oli saanut noin tehotuksi lumoutuneihin omistajiinsa, sitä en ole -milloinkaan pystynyt ymmärtämään, mutta niin vaan oli asian laita -- -anastipa se pääosan keskustelustakin, joka aina hetkeksi tyrehdyttyään -tuntui jonkun luonnollisen lain painosta kierähtävän siihen. - -Minun täytyi kestää pitkä elämäkerrallinen luonnekuva siitä -- mitä -sanomalehtipakinassa nimitettäisiin "kaskukuvailuksi" -- ja jokainen -veres juttu tuntui minusta osottavan pedon turmeltunutta ilkeyttä yhä -räikeämmässä valossa ja saattavan perheen hessahtavan ihailun aina vaan -kummastuttavammaksi. - -"Kerroitko hra Weatherheadille, Lily, Bingosta" (Bingo oli villakoiran -mieletön nimi) "ja Taoksista? Et? Kah, minun _täytyy_ kertoa hänelle -se seikkailu -- siinä on hänelle nauramista. Tacks on puutarhurimme -alhaalla kylässä (tunnetteko Tacksin?). No, Tacks kävi täällä -naulaamassa kukkaislavaa tikkaiden harjalla, ja kaiken aikaa istui -Bingo mestari levollisena niiden juurella katselemassa, millään -ilveellä suostumatta lähtemään tiehensä. Tacks sanoi sen olevan aimo -hupina hänelle. No, kun Tacks viimein oli valmis ja kapusi alas, niin -mitäs arvelette tuon juukelin tehneen? hiipipä hissukseen takaapäin, -haukkasi palan molemmista pohkeista ja säntäsi pakoon. Oli vaaninut -sitä koko ajan! Ha, ha! -- syvästi harkittua tuo, vai mitä?" - -Myönsin sisäisesti värähtäen että tuo oli sangen syvällistä, itsekseni -ajatellen että jos tämä oli näytteenä siitä miten Bingo tavallisesti -kohteli seudun asujamia, niin olisi merkillistä jollei se suistuisi -vielä syvemmälle ennen kuin -- luultavasti _juuri_ ennen kuin -- saisi -kuolemansa. - -"Uskollinen vanha koira!" sopotti rouva Currie: "otaksuithan Tacksin -ilkeäksi murtovarkaaksi, etkö niin? et tahtonut antaa rosvota herraasi, -ethän?" - -"Oivallinen talonkoira", puuttui puheeseen eversti. "Peijakas, en -koskaan unohda miten se äskettäin pani Heavisides paran ottamaan -käpälät allensa! Oletteko koskaan tavannut Heavisidesiä, Bombayn -pataljoonasta? Niin, Heavisides oleskeli täällä, ja koira tapasi hänet -eräänä aamuna hänen tullessaan alas kylpyhuoneesta. Ei tietenkään -tuntenut häntä intialaisiin roimahousuihin ja yönuttuun pukeutuneena -ja kävi päin. Se pidätteli vanhaa Heavisides parkaa porrastaivakkeen -ikkunan ulkopuolella vesisäiliön päällä neljännestunnin ajan, kunnes -minun oli tuleminen lakkauttamaan piiritys!" - -Sellaisia olivat jutut koiran retkaleen ääliömäisestä villiydestä joita -minun oli pakko kuunnella, ja kaiken aikaa istui tuo peto vastapäätä -minua takkataljalla, vilkuen minuun tuuhean takkunsa alta häijyn -tihruisilla silmillään ja pohtien mihin kohtaan minua iskisi hampaansa -noustessani lähtemään. - -Tämä oli alkuna tuttavuudellemme, joka väleen vapautui kaikista -muodollisuuksista. Oli hyvin hauskaa poiketa sinne päivällisen -jälkeen, vieläpä istua everstin kumppanina punaviinin ääressä ja -kuunnella lisää juttuja Bingosta, sillä myöhemmällä sain mennä sievään -vierashuoneeseen, ottaa teeni Lilianin kädestä ja kuunnella hänen -soittaessaan meille Schubertia kesän iltahämyssä. - -Villakoira oli kylläkin aina tiellä, mutta senkin ruma musta pää tuntui -jonkun verran menettävän rumuuttaan ja julmuuttaan Lilianin laskiessa -sille kauniin kätösensä. - -Ylimalkaan luulen Currien perheen tunteneen suopeutta minua kohtaan: -eversti piti minua keskulaisen, naimakelpoisen nuoren miehen -vilpittömänä näytteenä -- kuten todella olinkin -- ja rouva Currie -osotti minulle suosiota äitini vuoksi, johon oli tullut suuresti -kiintyneeksi. - -Mitä Lilianiin tuli, niin olin näkevinäni että hän piankin aavisteli -millä tuntein häntä ajattelin eikä ollut siitä pahoillaan. Odottelin -kutakuinkin toiveikkaasti päivää jona voisin rukkasia pelkäämättä -ilmaista rakkauteni. - -Mutta suurena vastuksena oli polullani se haitta etten mistään hinnasta -voittanut Bingon suopeutta. Perheen jäsenet itsekin useasti valittivat -tätä pahoilla mielin. "Nähkääs", huomautteli rouva Currie puolustellen, -"Bingo on koira joka ei hevillä kiinny vieraisiin" -- vaikka mitä -siihen asiaan tulee, niin arvelin sen olevan tuskallisen altis -kiintymään _minuun_. - -Hartaasti yritin hieroa sovintoa. Toin sille lepyttäviä sämpylöitä -- -mutta tämä oli heikkoa ja tehotonta, sillä se hotkaisi ne ahnaasti ja -vihasi minua yhtä katkerasti kuin konsanaan, alusta asti tuntien minua -kohtaan ääretöntä halveksumista ja epäluottamusta, jota eivät mitkään -mairitteluni pystyneet poistamaan. Katsahtaessani nyt tapausten kulkuun -olen taipuvainen uskomaan että sitä varotteli ennustava vaisti siitä -mikä minun kauttani sen kohtaloksi koituisi. - -Ainoastaan koiran hyväksymistä tarvittiin jotta olisin päässyt lujaan -asemaan Currien perheessä ja kenties jotta Lilianin häilyvä sydän olisi -tehnyt päätöksensä minun hyväkseni; mutta vaikka kosiskelin tuota -järkähtämätöntä villakoiraa itsepintaisuudella jota en voi punastumatta -muistella, niin se pysyi uppiniskaisen lujana. - -Silti kohteli Lilian minua päivä päivältä yhä rohkaisevammin; päivä -päivältä ylenin hänen kasvattivanhempiensa mielipiteissä; aloin toivoa -piakkoin pystyväni heittämään kaiken koirapolitiikan sikseen. - -Huvilassamme oli haittana (paitsi itsemurhan haikua) seikka joka on -välttämättömästi tässä mainittava. Yhteisestä suostumuksesta olivat -kaikki lähiseudun kissat valinneet puutarhamme iltayhtymiänsä varten. -Luulen että meidän kirjava keittiökissamme lienee ollut jonkunlainen -paikkakunnallisen kissayhteiskunnan johtaja -- tiedän että sillä oli -"vastaanotto" soiton ja laulun ohella useimpina iltoina. Äiti parkani -huomasi tämän häiritsevän hänen ehtoopäiväuinahdustansa, eikä ihmekään, -sillä jos armeija aaveita olisi kirkunut ja kiljunut puistikossamme tai -se olisi varattu aavemaailman lastentarhaksi hampaidensaantiaikana, -niin ei meteli olisi mitenkään saattanut olla hirvittävämpää. - -Haudoimme keinoja vapautuaksemme tästä rasituksesta: myrkky olisi -tietysti tehonnut, mutta ajattelimme että sen käyttäminen näyttäisi -pahalta ja johtaisi rettelöihinkin, jos joka aamu nähtäisiin valikoima -kissoja kamalissa väänteissä huokumassa viimeisiä hengenvetojaan eri -osissa samaa puutarhaa. - -Ampuma-aseissakin oli vastuksensa ja ne tuskin olisivat edistäneet -äitini uinailuja, joten olimme jonkun aikaa aivan neuvottomina. Vihdoin -eräänä päivänä satuin kaupungilla kävellessäni (onnettomana hetkenä) -näkemään kapineen joka minusta tuntui olevan ihan omiansa -- erittäin -vankkarakenteisen ilmapyssyn erään pyssysepän ikkunassa. Astuin oitis -myymälään, ostin sen ja vein riemuiten kotiin; se olisi äänetön ja -vähentäisi paikkakunnan kissojen keskimäärää yleisempää huomiota -herättämättä -- pari nyrhäystä riittäisi saamaan kissojen muotipaikaksi -jonkun syrjäisemmän sopen. - -Siekailematta ryhdyin koettamaan asettani. Samana iltana istuin hämärän -tultua lukuhuoneeni ikkunassa väijyksissä, suojelemassa äitini lepoa. -Heti kun kuulin pitkäveteisen uikahduksen, valmistavan pärskytyksen ja -sitä seuranneen hurjan juoksukilpailun aloin asketella ääntä kohti. -Minussa lienee kansallista metsästäjähenkeämme, sillä vereni humisi -kiihkosta; mutta kissan ruumiinrakenne ei nähtävästi kärsi vakavaa -haittaa lyijystä, ja aloin peljätä ettei ampumataitoni todisteeksi jäisi -mitään voitonmerkkiä. - -Mutta yht'äkkiä näin mustan haamun puikahtavan pensaiden takaa. Odotin -kunnes se livahti alapuolellani olevan keittiön ikkunasta tulvivan -valovirran poikki, ja silloin tähtäsin tarkkaan ja laukaisin. - -Tällä kertaa ainakin tepsi -- kuului tukahtunut älähdys, kahinaa -- ja -kaikki oli taas hiljaista. Ryntäsin ulos tyynesti ylpeillen kostoni -menestyksestä noutamaan sisälle uhrini ruumista, ja erään laakeripuun -juurelta löysin, en kuljeksivaa kollikissaa, vaan (kuten tarkkaälyinen -lukija epäilemättä on aikaa sitten aavistanut) everstin mustan -villakoiran värisevän raadon! - -Aijon tässä kertoa pelkän koristelemattoman totuuden, ja tunnustan että -minä ensimältä, nähdessäni mitä olin tehnyt, _en_ ollut pahoillani. -Olin aivan viaton kaikkeen teon aikomiseen, mutta en tuntenut -vähintäkään surua. Jopa nauroinkin -- hulluudessani -- ajatellessani -että noin oli kaikessa tapauksessa päästy Bingosta; se este oli poissa, -väsyttävä sovintohommani oli ainiaaksi lopussa! - -Mutta pian tuli vastavaikutus; älysin tekoni kauhean luonteen, ja minua -värisytti. Olin tehnyt kolttosen, joka saattaisi ijäkseni karkottaa -minut Lilianin parista! Kaikessa tietämättömyydessäni olin surmannut -jonkunlaisen pyhän eläimen, eläimen johon Currien perhe oli hellimmillä -tunteilla kiintynyt! Miten saisin asian lievimmästi ilmoitetuksi -heille? Lähettäisinkö heille Bingon, kirjelippu sidottuna kaulaan, -pahotteluineni ja vilpittömine surun-ilmauksineni? Se näyttäisi liian -suuresti riistan lahjoittamiselta. Eikö minun itseni pitäisi kantaa -se sinne? Käärisin sen hienoimpaan suruharsoon, pukeutuisin mustaan -sen muistoksi -- Curriet tuskin pitäisivät vahakynttilää ja valkeata -hurstia, tai säkkiä ja tuhkaa liiallisena sovitusmuotona -- mutta en -voinut ryömiä juuri niin inhottavan nöyryytetysti. - -Tuumailin mitä eversti sanoisi. Olihan hän yleensä yksinkertainen ja -suopea, mutta tarpeen tullen hyvinkin tuima, ja tunsin pahoinvointia -tuumiskellessani uskoisiko hän, ja vielä pahempi, uskoisiko _Lilian_, -että tämä todella oli tapaturma? He tiesivät mitä etua minulla oli -edesmenneen villakoiran vaientamisesta -- uskoisivatko he silkan -totuuden? - -Vannoin että heidän _täytyisi_ uskoa minua. Teeskentelemättömän -murheeni ja kaiken salailun puutteen täytyi voimakkaasti puhua -puolestani. Valitsisin suotuisan hetken tunnustukselleni: vielä samana -iltana ilmaisisin kaikki. - -Kuitenkin kammotti minua edessäni oleva velvollisuus, ja murhemielin -polvistuessani vainajan viereen ja kunnioittavasti oikoessani sen -jäykistyneet jäsenet ajattelin että kohtalo menetteli kohtuuttomasti, -toimittaessaan hyvää tarkottavan miehen, jolla eivät hermot olleet -raudasta, tuollaiseen asemaan. - -Sitte kauhukseni kuulin maantieltä puutarhan ulkopuolelta tuttujen -askelten kajahtelevaa töminää ja tunsin burmalaisen sikaarin omituista -tuoksua. Siellä oli eversti itse, joka oli vienyt tuomittua Bingoa -tavalliselle iltakävelyllensä. - -En oikein tiedä miten se kävi, mutta äkillinen säikky minut -valtasi. Pidättelin hengitystäni ja yritin näkymättömänä lyyhistyä -laakeripuitten taakse; mutta hän oli nähnyt minut ja astui heti -tiepuoleen puhuttelemaan minua pensas-aidan yli. - -Hän seisoi vajaan kahden metrin päässä lemmikkinsä ruumiista! Onneksi -oli ilta tavattoman pimeä. - -"Hei, tekö siinä, hä?" hän alotti sydämellisesti: "älkää nousko, -poikani, älkää suotta". Yritin asettua villakoiran eteen, enkä noussut --- ainakin ainoastaan tukkani teki sen. - -"Olette myöhään liikkeellä", hän pitkitti: "puutarhaanne muokkaamassa -vai?" - -En voinut vastata että olin muokkaamassa hänen koiraansa! Ääneni -värisi, kun hämyn verhoamassa syyllisessä hämmennyksessäni sanoin että -oli kaunis ilta -- vastoin totuutta. - -"Pilvessä", vastasi eversti, "pilvessä -- sataa kait ennen aamua. -Oletteko muuten nähnyt Bingoa siellä?" - -Tämä oli käännekohta. Minun olisi _pitänyt_ vastata murheellisesti: -"Kyllä, minua surettaa ilmoittaa että minulle on sattunut peräti -onneton tapaturma sen kanssa -- tässä se on -- totta puhuen pelkään -_ampuneeni_ sen!" - -Mutta en kyennyt. Olisin voinut ilmaista hänelle omalla ajallani, -valmistetussa sanamuodossa -- vaan en silloin. Tunsin että minun oli -käytettävä kaikki järkeni lahjat voittaakseni aikaa ja rimpuillakseni -kysymysten kanssa. - -"Mitä", kysyin lyijymäisen kepeästi, "eihän se vaan ole luikahtanut -hyppysistänne?" - -"Mitään semmoista ei se ole eläissään tehnyt!" vakuutti eversti -kiihkeästi; "se ryntäsi rotan tai sammakon tai muun perään moniaita -minuutteja takaperin, ja seisahtuessani sytyttämään sikaria kadotin sen -näkyvistäni. Luulin nähneeni sen livahtavan veräjänne alitse, mutta -olen huudellut sitä edustalta eikä se tule ulos". - -Ei, eikä enää koskaan tulisi. Mutta everstille ei saattanut kertoa sitä -vielä. Sepustelin taas: "Jos", virkoin epävakaisesti, "jos se olisi -pujahtanut tänne veräjän alitse, niin olisin sen nähnyt. Kenties se sai -päähänsä jolkkia kotiin?" - -"Niin, varmaankin minä sen ovelan veijarin tapaan kynnykseltäni! -Kuulkaas, mitäs arvelettekaan sen viimeksi tehneen?" - -Olisin voinut hänelle antaa viho viimeisimmät tiedot; vaan en -uskaltanut. Kuitenkin oli kerrassaan liian hirmuista kyyrötellä tuossa -polvillaan ja nauraa Bingon ruumiin yli kerrottuja kaskuja Bingosta; -sitä en voinut kestää! "Kuunnelkaa", tokaisin äkkiä, "eikö tuo ollut -sen haukuntaa? Taas; eikö se mielestänne kuulosta kajahtavan talonne -edustalta?" - -"No", tuumi eversti, "menenkin sitomaan sen kiinni ennen kuin se -jälleen lähtee liesuun. Hampaannehan kalisevat -- olette vilustunut, -hyvä mies -- menkää oitis sisälle, ja jos tunnette jaksavanne, -niin pistäytykää puolen tunnin kuluttua grogimme ääreen ja kerron -teille silloin koko jutun. Terveiseni äidillenne. Älkää unohtako --- ryyppytunnilla! Olin viimeinkin päässyt hänestä eroon, ja -huojennuksesta henkäisten pyyhin otsaani. Puolen tunnin kuluttua -pistäytyisin sinne ja silloin olisin valmistunut julistamaan -murheellisen viestini. Sillä minä en vielä silloinkaan ajatellut -muuta menettelytapaa, kunnes mieleeni äkkiä kamalan selvästi välähti -että viheliäinen hämäännykseni pensas-aidan luona oli tehnyt totuuden -ilmaisemisen mahdottomaksi! En tosin ollut laskettanut suoranaista -valetta, mutta olinhan johtanut everstin siihen käsitykseen että olin -kieltänyt nähneeni koiraa. Monet voivat lauhduttaa omaa tuntoansa -ajattelemalla että olipa heidän sanojensa vaikutus mikä tahansa he -saivat pysytellyksi erillään selkeästä valeesta. En ole koskaan tarkoin -tiennyt missä erotus siveellisesti on, mutta tuota tunnetta _löytyy_ -- -minulla on sitä itselläni." - -Pahaksi onneksi on vilpillä se hankaluus, että jos totuus koskaan tulee -päivän valoon, niin on kieräilijä aivan yhtäläisessä liemessä kuin -olisi valehdellut mitä häpeämättömimmässä määrässä, ja mies harvoin -saavuttaa luotettavuutta takaisin osottamalla että hänen käyttämänsä -sanat eivät sisältäneet mitään ehdotonta petosta. - -Saattaisin tietysti vieläkin kertoa everstille tapaturmani ja antaa -hänen päätellä että se oli sattunut keskustelumme jälkeen, mutta koira -oli nopeasti kylmenemässä ja kangistumassa, ja he varsin luultavasti -arvaisivat tapahtuman todellisen ajan. - -Ja sitte Lilian kuulisi minun ladelleen liudan valeita sedälleen heidän -jumaloimansa Bingon ruumiin yli -- ja tuollainen tepponen epäilemättä -olisi kauhistuttavaa herjamielisyyttä, sanomatonta syntisyyttä hänen -silmissään! - -Jos olisi ennen ollut työläs suostuttaa häntä vastaanottamaan verin -tahrattua kättä, niin olisi se tuon jälkeen mahdotonta. Ei, olin -polttanut laivani, olin ainiaaksi ehkäisty rehelliseltä tolalta; tuo -yksi epäröimisen hetki oli väkisinkin ratkaissut käytökseni -- minun -täytyi sitä nyt pitkittää ja kaiken uhalla puijata edelleen. - -Oli se katkeraa. Olin aina pyrkinyt säilyttämään niin monta minuun -juurtunutta siveellistä periaatetta kuin tämän maailman hyörinässä -mukavasti käy päinsä, -- ja ylpeytenäni oli ollut etten yleisin -piirtein puhuen ollut milloinkaan tehnyt itseäni syypääksi ilmeiseen -valheeseen. - -Mutta täst'edes, jos mielin voittaa Lilianin, oli tuosta kerskauksesta -ijäksi luovuttava! Minun olisi nyt valehdeltava kaikesta voimastani -rajattomasti ja häikäilemättä, teeskenneltävä alituiseen ja "kannettava -naamaria", kuten runoilija Bunn aikoja sitte kauniisti lausui, "ontolla -sydämelläni". Tämä oli ylen tuskallista -- en pitänyt sitä oikeana -- -mutta mikäs auttoi? - -Pohdittuani tätä kaikkea hyvin huolellisesti päätin ainoana tehtävänäni -olevan haudata elukka parka siihen missä se kaatui ja pysyä vaiti koko -jutusta. Jonkin hämärän varovaisuustunteen johdosta irrotin ensin -koiran hopeasilaisen kaulahihnan ja sitte nopeasti kaivoin raadon -puutarhalapiolla multaan, ja sain poistetuksi kaikki onnettomuuden -jäljet. - -Lienen tuntenut jotakin huojennusta tietuessani ettei nyt olisi -tarpeellista kertoa surullista seikkailuani ja pahentaa naapurieni -suosiota. - -Ajan mittaan tuumiskelin istuttavani vainajan jäännöksien kohdalle -ruusupensaan, ja kun Lilian ja minä jonakuna päivänä kotoisen onnemme -hehkeimmillään kukoistaessa seisoisimme ihailemassa sen valkeata -loistokkuutta, niin saattaisin (kenties) rohkaistua tunnustamaan että -pensas oli saanut osan loistokkuuttaan ammoin kadonneesta Bingosta. - -Tässä aatteessa oli hiven runollisuutta mikä hetkeksi kirkasti -synkkyyttäni. - -Minun ei tarvinne mainita etten sinä iltana poikennut naapuriin. En -ollut vielä kyllin paatunut sitä tekemään -- sävyni olisi voinut minut -kavaltaa, ja niinpä pysyin viisaasti kotona. - -Mutta hirveät näyt häiritsivät sinä yönä untani. Olin herkeämättä -yrittämässä haudata isoa rotevaa villakoiraa, joka itsepintaisesti -reutoutui ylös kosteasta mullasta niin pian kuin syydin sen peittoon... -Lilian ja minä olimme kihloissa, ja istuimme sunnuntaina kirkossa, -mutta kaikkia häätö-yrityksiä vastustava villakoira kielsi kumealla -haukunnalla meidät kuulutuksilta... Oli hääpäivämme, ja ratkaisevana -hetkenä villakoira loikkasi väliimme ja nielaisi sormuksen... Tai -istuimme hääpöydässä, ja Bingo, hehkuvasilmäinen hallava luuranko, -istui hääkakulla eikä päästänyt Liliania sitä leikkaamaan. -Ruusupensashaavekin toistui kierossa muodossa -- pensas kasvoi, ja -jokaisessa kukassa räkätti pienois-Bingo: ja havahtuessani yritin -parhaillaan tuskan hiki otsalla uskotella everstille että ne olivat -tavallisia koiranruusuja. - -Seuraavana aamuna läksin toimistooni synkeän salaisuuteni jäytäessä -sisuksiani, ja kaikissa puuhissani nousi eteeni murhatun villakoiran -aave. Kahteen päivään en rohjennut lähestyä Currien perhettä, kunnes -viimein eräänä iltana pakotin itseni vierailulle, tuntien ettei -todellakaan ollut turvallista pysyä loitolla enää kauvemmin. - -Omaatuntoani kirpelöitsi sisälle astuessani. Tekeysin tietämättömän -huolettomaksi, mutta ponnistukseni onnistui niin nolosti että olisin -joutunut pahaan paulaan, elleivät he olisi olleet liiaksi syventyneet -omiin ajatuksiinsa sitä huomatakseen. - -En ole eläissäni nähnyt perhettä siinä määrin masentuneena kotoisesta -onnettomuudesta kuin vierashuoneesta löytämäni ryhmä oli, surkeasti -tekeytyessään jotakin puuhailevaksi. Me puhelimme ensin -- ja onttoa -haastelua se oli -- arkiaikaisista asioista, kunnes en voinut sietää -tätä tilaa kauvemmin, vaan syöksyin uskaliaasti vaaraan. - -"En näe koiraa." alotin. "Kaithan te -- te löysitte sen suuremmitta -vaivoitta tois-iltana, eversti?" Puhuessani odottelin jännitettynä, -huomaisivatko he ääneni outoa sointua, mutta he eivät sitä tarkanneet. - -"Hm, seikka on se", vastasi eversti raskaasti, harmaita viiksiään -kaluten, "ettemme ole sen koommin siitä kuulleet: se -- se on karannut!" - -"Mennyt, hra Weatherhead; mennyt sanaakaan virkkamatta!" huoahti rouva -Currie voihkaten, ikäänkuin olisi arvellut koiran voineen edes jättää -hyvästelykirjeen. - -"Enpä olisi sitä siitä uskonut." jatkoi eversti: "se on minut tykkänään -typerryttänyt. En ole vuosikausiin moista kolausta saanut -- senkin -kiittämätön rakkari!" - -"Oi, setä!" puolusteli Lilian, "älkää noin puhuko; kenties Bingo ei -voinut asiata auttaa -- kenties joku on s-s-surmannut sen!" - -"Surmannut!" huudahti eversti tuimasti. "Taivahan vallat! jos luulisin -maailmassa löytyvän konnaa tuon säveän koiraparan surmaajaksi pystyvää, -niin -- -- Mitä _varten_ moista konnuutta tehtäisiin, Lilian? Sanoppas! -Minä -- minä toivon ettet enää minun kuulteni mokomia lörpötä. _Tehän_ -ette luule sen menettäneen henkeänsä, vai mitä, Weatherhead?" - -Vastasin -- Jumala paratkoon! -- pitäväni sitä melkein mahdottomana. - -"Ei se kuollut ole!" huusi rouva Currie. "Jos se olisi kuollut, niin -tietäisin sen jollakin tavoin -- siitä olen varma! Mutta tunnen että -se on hengissä. Viime yönäkin näin siitä kovin kaunista unta. Se -palasi luoksemme, hra Weatherhead, ajurin vaunuissa ajaen, ja aivan -entisellään -- käytti vain sinisiä silmälaseja, ja sen turkin ajellut -paikat olivat tulipunaisiksi maalatut. Ja minä heräsin ilosta -- -tiedättehän että se varmasti käy toteen!" - -On helppo ymmärtää mitä kidutusta tuollaiset puhelut tuottivat, ja -kuinka vihasin itseäni tulkitessani myötätuntoani ja lausuessani -rohkaisevia sanoja koiran saamisesta takaisin, kun kaiken aikaa tiesin -sen makaavan puutarhani mustien multien kätkössä. Mutta otin sen -osana rangaistuksestani ja kärsin kaikki valittamatta; tekipä minusta -käytäntö oikein mestarinkin lohduttamisen taidossa -- luulen todella -olleeni heille suurena viihdytyksenä. - -Olin toivonut heidän pian toipuvan häviönsä ensimäisestä katkeruudesta, -ja Bingon ensin saavan seuraajan ja siten unohtuvan tavalliseen tapaan; -mutta sellaisesta ei näkynyt merkkiäkään. - -Eversti poloinen silmin nähden kiusasi itseään sairaaksi surullansa; -hän kuljeskeli alla päin -- ilmotellen lehdissä, etsiskellen ja ihmisiä -kuulustellen, mutta tietysti turhaan, ja tämä koski häneen kipeästi. -Hän esiintyi pikemmin ainoan poikansa ja perillisensä menettäneenä -miehenä kuin englantilais-intialaisena upseerina jolta on villakoira -karannut. Minun täytyi teeskennellä mitä kiihkeintä harrastusta hänen -tiedustelujansa ja löytöretkiänsä kohtaan, ja kuunnella ja jäljitellä -mitä liiallisimpia ylistelyjä edesmenneestä, ja niin suuren kavaluuden -ponnisteluissa lyötyin vihdoin melkein yhtä sairaaksi kuin itse eversti. - -En voinut olla havaitsematta että taidokas osanottoni ei Lilianiin -tehonnut läheskään niin suuresti kuin hänen omaisiinsa: ja toisinaan -äkkäsin hänen vilpittömissä ruskeissa silmissään epäuskoisen katseen -joka sai minut kovin levottomaksi. Vähä vähältä laajeni välillämme -juopa, kunnes lopulta epätoivoissani päätin kuulla kohtaloni ennen -kuin koituisi aika jolloin olisi toivotonta laisinkaan puhua. Valitsin -erään sunnuntai-illan, ollessamme kultaisessa hämyssä kävelyllä -kirkosta niityn poikki, ja silloin rohkaisin itseni ilmaisemaan hänelle -rakkauteni. Hän kuunteli minua loppuun ja oli ilmeisesti kovasti -kiihdyksissään. Vihdoin hän jupisi ettei liittomme ollut mahdollinen, -paitsi jos -- ei, sitä ei nyt enää voisi tapahtua. - -"Paitsi jos?" kysyin. "Lilian -- neiti Roseblade, jotakin on viime -päivinä tullut väliimme; sanottehan mikä se on?" - -"Tahdotteko sen _todella_ tietää?" kysyi hän minuun kyyneltensä läpi -vilkaisten. "Sanon sen: se -- se on Bingo!" - -Hätkähdin hirmustuneena taaksepäin. Tiesikö hän kaikki! Ellei, niin -minkä verran epäili hän? Siitä minun täytyi heti saada selko! "Mitä -Bingosta?" sain lausutuksi kieleni takeltuessa kitalakeen. - -"Te ette sitä koskaan r-rakastanut sen meillä ollessa", nyyhkytti hän; -"se teidän täytyy tunnustaa!" - -Olin huojentunut huomatessani ettei asia ollut tämän pahempi. - -"En", myönsin suoraan; "en rakastanut Bingoa. Bingo ei rakastanut -_minua_, Lilian; vaaniskeli vaan aina tilaisuutta saada näykkiä minua. -Ettehän toki siitä riitaa tehne!" - -"En siitä", hän vastasi, "mutta minkä vuoksi olette nyt pitävinänne -siitä niin paljon, ja puuhailevinanne sen löytämiseksi? John setä -uskoo teitä, vaan en _minä_. Käsitän aivan hyvin ettette ilahtuisi sen -palaamisesta. Voisitte sen helposti löytää, jos tahtoisitte!" - -"Mitä tarkotatte, Lilian?" oihkasin käheästi. _"Kuinka_ voisin sen -löytää?" Taaskin pelkäsin pahinta. - -"Te olette hallituksen virastossa", kiivaili Lilian, "ja jos teillä -vaan olisi halua, niin voisitte huokeasti s-saada v-virastot etsimään -käsille Bingon! Mitä hyötyä on hallituksesta, jollei se voi tuota -tehdä? Hra Travers olisi aikoja sitte sen löytänyt, jos olisin -pyytänyt!" - -Lilian ei ollut koskaan ennen osottautunut niin lapsellisen -järjettömäksi, ja kuitenkin rakastin häntä hullummin kun konsanaan; -mutta en pitänyt tästä vihjauksesta Traversiin, edistyvään lakimieheen, -joka sisarensa keralla asui sievässä huvilassa aseman lähellä ja oli -osottanut lähentelyn oireita Lilianiin nähden. - -Onneksi oli hän juuri silloin käräjämatkalla, mutta ainakin olisi -Bingon löytäminen ollut tukala tehtävä hänellekin -- siinä ajatuksessa -oli lohdutusta. - -"Tiedätte että tuo on kohtuutonta, Lilian", huomautin. "Mutta -sanokaahan mitä vaaditte minun tekemään?" - -"Tuk-tuk-tuokaa Bingo takaisin!" itki hän. - -"Bingo takaisin!" huudahdin kauhistuneena. "Mutta entäs jollen _voi_ -- -entäs jos se on poissa maasta, tai -- kuollut, niin mitä sitte, Lilian?" - -"En mahda mitään", hän vastasi; "mutta en usko sen olevan poissa maasta -tai kuolleen. Ja nähdessäni teidän teeskentelevän sedälleni suurta -osanottoa ja touhuilevan tyhjän päiten, joudun ajattelemaan että te -ette ole oikein -- oikein _vilpitön!_ Enkä millään muotoa voisi naida -ketään josta minulla olisi moinen käsitys. Ja sellainen tunne minussa -pysyy koko ikäni, paitsi jos löydätte Bingon!" - -Oli hyödytöntä kiistellä vastaan; tunsin jo Lilianin. Hänen sievään -hellittelevään sävyynsä liittyi lymyilevä itsepintaisuus, jota oli -mahdoton horjutella. Pelkäsin myös, ettei hän ollut vielä ihan selvillä -tunteistaan minua kohtaan ja että tuo ehto oli hänen tuumimansa keino -ajan voittamiseksi. - -Jätin hänet raskain sydämin. Jollen todistaisi kuntoani tuomalla Bingon -tuota pikaa takaisin, niin Travers luultavasti saisi asiat luistamaan -mielensä mukaan. Ja Bingo oli ruumiina! - -Reipastuin kuitenkin. Ajattelin että kenties, jos minun onnistuisi -saada vakavilla ponnistuksillani Lilian uskomaan minun todella tekevän -kaikkeni koiran löytämiseksi, hän heltyisi ajan mittaan ja luopuisi -vaatimasta sitä ihka elävänä eteensä tuotavaksi. - -Osaksi tässä mielessä ja osaksi lieventääkseni katumusta joka nyt -elpyi ja painosti minua entistä kipeämmin, tein pitkiä ja uuvuttavia -retkeilyjä työtuntieni päätyttyä. Uhrasin monta puntaa ilmotuksiin. -Tutkiskelin hurttia kaiken kokoisia, värisiä ja rotuisia, ja tietysti -toimitin Lilianille huolellisesti tiedon jok'ainoasta pettymyksestä. -Mutta silti ei hänen sydämensä pehmennyt; hän pysyi lujana. Jos tuohon -tapaan jatkaisin, hän sanoi, niin löytäisin Bingon kerran -- silloin -hälvenisivät hänen epäilynsä, vaan eivät ennen. - -Astuskelin eräänä päivänä sen jokseenkin resuisen kaupunginosan -katuja, joka on Bow Streetin ja High Holbornin välillä, kun erään -pienen teatteripukujen valmistusliikkeen ikkunassa näin kuulutuksen -joka ilmotti että musta villakoira oli "seurannut herrasmiestä" eräänä -määrättynä päivänä ja että se myytäisiin kulujen suorittamiseksi, ellei -sitä määrä-ajan kuluessa perittäisi ja löytäjää korvattaisi. - -Astuin sisälle ja hankin kuulutuksesta jäljennöksen Lilianille -näyttääkseni, ja vaikka siihen aikaan tuskin rohkenin silmätäkään -villakoiraa naamaan, niin päätin lähteä saamani osotteen mukaan -katsomaan elukkaa pelkästään voidakseni kertoa Lilianille tehneeni sen. - -Herrasmies, jota koira oli kovin selittämättömästi seurannut, oli -muuan hra William Blagg, jolla oli pikku myymälä lähellä Endell-katua -ja joka nimitti itseään linnunkasvattajaksi, vaikkei hänestä päältä -päin olisi sellaisia ominaisuuksia arvannut. Hän oli karvalakkinen -retkale, silmäkulmat ilkeässä kurtussa, nenä litteä ja pienet vilhuvat -silmät punaiset; ja ilmaistuani asiani vei hän minut kamalan pienen -pöksän läpi, joka oli sullottu täyteen puisia, rautalankaisia ja -pajuista punottuja, levotonta kapsetta ja vikinää rapisevia vankiloita, -ja sitten ulos takapihalle, missä näkyi pari kolme lahonnutta -koirankoppia ja hölkkiä. "Tuo tuolla se on", hän sanoi nytkäyttäen -peukaloaan takimaiseen hölkkiin päin; "seurasi minua koko matkan kotiin -Kensingtonin puutarhasta, sen teki. Lähreks sieltä?" ja hölkistä ryömi -verkalleen, tuhisevasti inisten ja ketjuansa kalistellen, sama koira -minkä taannoin olin tappanut! - -Niin ainakin ajattelin hetkisen, ja minusta tuntui kuin olisin aaveen -nähnyt; yhdennäköisyys oli niin täsmällinen -- kooltaan, jokaisessa -yksityiskohdassa, lonkkien pikku karvatukkoihin asti, typistyneeseen -korvaankin asti, tämä koira olisi saattanut olla Bingo-vainajan -kaksois-olento. Kaiketi toinen musta villakoira oikeastaan on suuresti -toisen samankokoisen mustan villakoiran näköinen, mutta yhtäläisyys -säpsähdytti minua. - -Muistaakseni juolahti juuri sillä hetkellä mieleeni ajatus, että tässä -oli ihmeellinen tilaisuus saada omakseen maailman suloisin tyttö ja -samalla kertaa sovittaa paha tekoni viemällä matkassani iloinen elämä -takaisin naapurien huvilaan. Tarvittiin vain rahtunen rohkeutta, yksi -viimeinen petos, ja sitte voisi taaskin pelastua totuuden teille. - -Melkein tietämättäni, kun oppaani minuun kääntyen kysyi: "Onks tää -koira teitin?" vastasin kiireisesti: "Kyllä, kyllä -- se on koira jota -tarvitsen, se -- se on Bingo!" - -"Eipä näy paljoa piittaavan teitin tulostanne", huomautti hra Blagg, -kun koira tyynesti tähysteli minua. - -"Oo, ei se ihan _minun_ koirani ole, nähkääs", selitin: "sen omistaa -eräs ystäväni!" - -Hän loi minuun nopean syrjäkatseen. "Sitte kenties olettekin erhettynyt -koirasta", hän sanoi, "enkä tahro panna mitään vaaraan. Olin justiin -tän'iltana menossa maalle yhren herrasmiehen luo joka asuu Wistaria -huvilassa -- se on ilmotellut mustaa villakoiraa!" - -"Mutta, kuulkaahan", sanoin, "se olen _minä_." - -Hän vilkutti minulle omituisesti silmäänsä. "Älkää pahaa tykätkö, -herra", hän sanoi, "mutta haluaisin nährä jotakin toristusta siitä -ennen kuin luovun niin arvokkaasta koirasta kuin tää on!" - -"No", sanoin, "tässä on nimikorttini: riittääkö se?" - -Hän otti sen ja tavaili, nimeni suurta varovaisuutta teeskennellen, -mutta huomasin vallan hyvin, että vanha retku epäili olinko laisinkaan -kadottanut koiraa, saati nyt löytänyt omaani. "Hm", jupisi hän -pistäessään kortin taskuunsa, "jos luovutan koiran teitille, niin pitää -minun olla turvattu kaikelta vaaralta. Minun ei ränttää joutua pulaan -minkään erhetyksien takia. Jonsette halua jättää sitä tänne päiväksi -tai pariksi, niin saatte maksaa sen mukaan, katsokaas." - -Tahdoin päästä kiusallisesta jutusta eroon mahdollisimman nopeasti. -Hinnasta en piitannut -- Lilian oli kaikkien kulujen arvoinen! Sanoin -ettei minulla itselläni ollut mitään epävarmuutta elukan omistamisesta, -vaan että suostuin maksamaan kohtuullisen korvauksen ja tahdoin viedä -koiran heti matkassani. - -Ja niin sovimme asiasta. Maksoin hänelle huikeat rahat ja pääsin -lähtemään väärennetyn villakoirani kanssa, jonka toivoin saavani -naapurihuvilassa käymään kadonneesta Bingosta. - -Tiedän tekoni vääräksi -- olipa se vastenmielisen lähellä -koiranvarkauttakin -- mutta minä olin epätoivoon kiusaantunut mies. -Näin Lilianin vähin erin luisuvan käsistäni, tiesin etten mitenkään -muutoin voisi saada häntä takaisin, jouduin ankaraan kiusaukseen, olin -jo mennyt pitkälle samalla tiellä, juttuni oli tuo vanha sormensa -antamisesta paholaiselle. Ja niin lankesin. - -Varmaankin joku tämän lukija on kylliksi jalomielinen harkitsemaan -vaiheitteni erikoista luonnetta ja tunteakseen halveksimisensa pohjalla -pikkuisen sääliäkin. - -Sinä ehtoopäivänä söin päivällistä kaupungissa ja vein ostokseni -myöhäisellä junalla kotiin: koiran käytös oli vakava ja erinomaisen -kunnioittava: se ei ollut mikään räikeällä ajattelemattomuudella -itseään häpäisevä elukka -- se oli leppoisakin ja nöyrä, ja kaikin -puolin luonteeltaan alkuperäisen otuksen mieluisa vastakohta. Silti, se -saattoi olla päivällisen pöyhimän omantunnon tuottamaa, en voinut olla -kuvittelematta näkeväni elukan silmissä merkillisen katseen, ikäänkuin -olisi se tajunnut itseään vaadittavan osalliseksi puijaukseen ja -jossakin määrin pahaksunut sitä. - -Jos se vaan olisi kyllin kelvollinen avittamaan aikeitani! Onneksi -oli se kuitenkin niin täydellinen jäljennös Bingon ulkoasusta, että -ilmitulon vaara oli todella vähäpätöinen. - -Saatuani sen kotiin kiinnitin Bingon hopeasilaisen kaulahihnan sille -kaulaan -- onnitellen itseäni siitä että olin älynnyt sen säilyttää, -ja vein elukan tapaamaan äitiäni. Hän hyväksyi vähääkään arvelematta -koiran siksi miltä se näytti; mutta vaikka tämä rohkaisi minua -jatkamaan, niin ei se ollut ratkaisevaa: hämäräperäisen villakoiran oli -kohdattava niiden huolellinen tähystely, jotka tunsivat oikean elukan -turkista jokaisen karvatukon! - -En missään nimessä olisi hirvinnyt kestää sellaista kiirastulta, -että olisin itse vienyt saaliini Currien perheeseen. Annoimme sille -illallista ja sidoimme sen pihatolle, missä se kaiken yötä surkeasti -ulisi ja multasi järsimiänsä luita maahan. - -Seuraavana aamuna kyhäsin rouva Currielle kirjelmän, jossa lausuin -mielihyväni siitä että saatoin palauttaa kadonneen, ja Lilianille -toisen, joka sisälsi ainoastaan sanat: "Uskotteko _nyt_ että olin -vilpitön?" Kiinnitin molemmat villakoiran kaulaan ja pudotin sen -everstin puutarhaan muurin yli juuri ennen kuin läksin junamatkalleni -kaupunkiin. - - * * * * * - -Minulla oli tuskallinen kävely sinä iltana; kiersin pitempää -tietä, kaiken aikaa vapisten pelosta että kohtaisin jonkun Currien -huonekunnasta, jollaiseen tapaamiseen en tuntenut juuri silloin -täydellä luottamuksella pystyväni. En voinut saavuttaa mieleni rauhaa -ennen kuin tietäisin oliko petokseni menestynyt vai oliko villakoira, -jolle olin kohtaloni uskonut, kurjasti kavaltanut minut; mutta -jännitykseni päättyi onneksi oitis kun astuin äitini kamariin. "Et voi -uskoa kuinka ihastuksissaan nuo Currie parat olivat jälleen nähdessään -Bingon", pakisi hän heti; "ja he kiittelivät sinua ihan ylenpalttisesti --- Lilian eritoten -- aivan liikutetulta hän tuntui, lapsi rukka! He -pyytelivät sinua pistäytymään luoksensa tänä iltana päivällisille ja -kiitoksille, mutta lopulta sain heidät taivutetuiksi saapumaankin -meille. Ja he aikovat tuoda koiran hieromaan ystävyyttä. Niin, ja -tapasin Frank Traversin; hän on palannut käräjiltä ja kutsuin hänetkin -tapaamaan heitä!" - -Hengähdin syvään huojennuksesta. Pelini oli ollut epätoivoinen -- mutta -olin sen voittanut! Olisin tosin toivonut ettei äitini olisi sattunut -kutsuinaan Traversia juuri tuoksi illaksi -- mutta saatoinhan olettaa -tämän jälkeen voivani uhmata häntä. - -Eversti väkineen saapui ensimäisenä. Hän ja hänen vaimonsa olivat -niin ylenpalttisen kiitollisia että minusta tuntui suorastaan -tukalalta; Lilian kohtasi minut maahan luoduin katsein ja hieno -hieno puna poskillaan, vaan ei virkkanut mitään juuri silloin. Viisi -minuuttia jälkeenpäin, kun istuimme kahden kesken kasvihuoneessa, -jonne olin hänet vienyt muka uutta begoniaa näyttääkseni, hän laski -kätensä hihalleni ja kuiskasi miltei arasti: "Hra Weatherhead -- -Algernon! Voitko konsanaan antaa minulle anteeksi julmuuteni ja väärän -epäluuloni?" Ja minä vastasin ylipäänsä voivani sen tehdä. - -Emme olleet kasvihuoneessa pitkää aikaa, mutta ennen kuin sieltä -lähdimme oli kaunis Lilian Roseblade suostunut onnellistuttamaan -elämäni. Vierashuoneeseen palatessamme tapasimme Frank Traversin, jolle -oli kerrottu löydön historia, ja huomasin hänen suunsa jäävän auki -hänen vilkaistessaan kasvoihimme ja havaitessaan voitonriemuisen hymyn, -joka epäilemättä kajasti minun piirteissäni, ja Lilianin leppeiden -silmien hellän, haaveksivan katseen. Travers parka, minun kävi häntä -sääli, vaikken hänestä pitänyt. Travers oli hyvä perikuva nuoresta, -kohoavasta lakimiehestä: kookas, ei hullumman näköinen, tummat silmät -terävät, viikset mustat ja elehtivä suu puhujaa ilmaiseva, joka saa -tarkalleen esitetyksi kaikki tunteiden vivahdukset, alistuvasta -myönnytyksestä herjaan uskomattomuuteen asti. Myöskin oli hänellä -loppumattoman haastelun taito, joka tuntui ehdottomasti miellyttävältä, -joskin hiukan ponnistellulta. Vaarallinen olisi hän siis ollut -kilpailijana. Mutta sepä ei enää tullut kysymykseen -- hän näki sen -itsekin heti ja vaipui päivällisen aikana synkkään äänettömyyteen, -kaihomielin tuijotellen Liliania ja huokaillen kiusaksi asti -ruokaväleinä. Hänen pakinatulvansa tuntui patoutuneen umpeen. - -"Olette tehnyt ystävän teon, Weatherhead", ylisteli eversti. "En -voi sanoin kuvata mitä tuo koira minulle merkitsee ja kuinka -äärettömästi olen sitä kaivannut. Olin kokonaan herjennyt toivomasta -sitä enää näkeväni, ja kaiken aikaa oli Weatherhead, hra Travers, -hellittämättömästi etsimässä itsekseen pitkin Lontoota kunnes löysi -elukka paran! En sitä unohda. Se osottaa todellista ystävällistä -tunnetta." - -Traversin kasvoista huomasin hänen vakuuttelevan itselleen, että hän -olisi puolessa ajassa löytänyt viisikymmentä Bingoa -- jos vaan olisi -tullut ajatelleeksi: hän myhäili murheellista myöntymystä kaikkeen mitä -eversti sanoi, ja alkoi sitte ilmeisen vähäksyvästi silmäillä minua. - -"Ette voi ajatella", kuulin rouva Currien kertovan äidilleni, "kuinka -todella _liikuttavaa_ oli nähdä rakkaan Bingo-paran tunteita sen -jälleen nähdessä kaikki tutut esineet! Se meni haistelemaan kaikkia -vuoron perään, ihan selvästi tuntien kaikki entiseksi ympäristökseen. -Ja olipa aivan ähmissään havaitessaan että olimme siirtäneet pois -vierashuoneesta sen omaksuman lepomaton. Mutta se katuukin syvästi ja -on kovasti häpeissään karkaamisesta; se tuskin uskaltaa tulla, kun -John sitä kutsuu, ja pysyttelihe kaiken aamua eteisen tuolin alla -- -ei tahtonut tulla tännekään, joten meidän täytyi se jättää teidän -puutarhaanne." - -"Se on ollut säälittävän masentuneella päällä kaiken päivää", virkkoi -Lilian; "se ei ole purrut ainoatakaan kaupitsijaa." - -"Hoo, kyllä se juukeli siitä tointuu!" tuumi eversti hilpeästi; "jo se -taas päivän parin päästä kissoja ahdistelee yhtä ripeästi kuin koskaan." - -"Oih, noita kissoja!" tokaisi aavistamaton äiti parkani. "Algy, ethän -ole viime päivinä koettanut ilmapyssyäsi niihin, vai mitä? Ne käyvät -aina vaan pahemmiksi." - -Pyysin everstiä ojentamaan minulle viinikarahvin; Travers nauroi -ensi kertaa. "Sepä mainio aate", koikkui hän mahtavalla äänellänsä: -"ilmapyssy kissoille, ha, ha! Oletteko saanut hyviä repullisia, hä, -Weatherhead?" Minä vastasin saaneeni _sangen_ hyviä repullisia, ja -tunsin kasvojeni alkavan kiusallisesti punottaa. - -"Oh, Algy on oivallinen ampuja -- oikea metsämies", kehui äitini. -"Muistan miten hänellä aikoja sitten oli pistoli, ja hänellä oli -tapana sirotella leivänmuruja puutarhaan varpusille, ampuakseen niitä -ruokakonttorin ikkunasta; useasti hän osasi." - -"No", tuumi eversti, johon nämä metsästysmuistelmat eivät suuresti -vaikuttaneet, "älkäähän epähuomiossa nitistäkö Bingoa, Weatherhead -poikani. Olisihan teillä tämän jälkeen jonkunlainen oikeus siihen --- mutta älkää sentään. En enää millään muotoa ottaisi toistamiseen -kestääkseni niitä kärsimyksiä." - -"Ellette tosiaankaan ota lisää viiniä", tokaisin hätäisesti everstille -ja Traversille, "niin ehkä lähdemmekin nurmikolle kahvia juomaan? -Siellä -- siellä on viileämpää." Sillä minusta alkoi sisällä käydä -kovin kuumaksi. - -Jätin Traversin huvittamaan naisia, koska hän ei enää voinut -vahingoittaa; ja vieden everstiä syrjään käytin puutarhapolulla -edes takaisin astellessamme tilaisuutta hyväkseni, pyytäen -hänen suostumustaan Lilianin ja minun liitolleni. Hän antoi sen -sydämellisesti. "Ei ole Englannissa miestä", hän sanoi, "jonka -kernaammin näkisin hänen kumppaninaan tämän päivän jälkeen. Olette -hiljainen, vakava nuori mies, ja teillä on uhrautuvainen sydän. Mitä -rahaan tulee, niin eipä tuosta väliä; Lilian ei tule teille pennitönnä, -tiedättehän. Mutta tosiaankaan, poikani, voitte tuskin uskoa, millainen -hupi vaimoraukalleni ja minulle tuon koiran näkeminen on. Hei, siunaa -ja varjele, katsokaas sitä nyt! Mikä ihme sitä vaivaa?" - -Sanomattomaksi kauhukseni näin että tuo viheliäinen rakki oli jonkun -aikaa kahvipöydän ääressä huomioon tulematta kerjättyään vetäytynyt -sen edustalla olevaan aukeaan paikkaan, missä nyt uutterasti seisoi -päällään. - -Keräännyimme ympärille ja tähystelimme elukkaa uteliaasti, sen yhä -vakavasti pysyessä luonnottomassa asennossaan. "Hyväinen aika, John", -huudahti rouva Currie, "en ole nähnyt Bingon eläissään tuommoista -temppua tekevän!" - -"Kovin kummallista", pahotteli eversti asettaen silmälasit nenälleen; -"_minulta_ se ei ole sitä oppinut". - -"Luulen arvaavani mistä tuo johtuu", yritin hurjasti selittää. "Se -nähkääs oli aina tunteellinen, herkkämielinen elukka, ja äkillinen -palaamisen ilo on mennyt sille päähän -- saanut sen mullin mallin." - -He näyttivät taipuvaisilta hyväksymään tämän ratkaisun, ja luulen -todellakin että he olisivat uskoneet Bingossa piilevän miten määrätöntä -tunteellisuutta tahansa: mutta itse tunsin olevani hukassa, jos -tuolla onnettomalla otuksella oli vielä useita taitoja lisää, sillä -alkuperäinen Bingo ei ollut mikään esiintyjä. - -"Merkillistä", virkkoi Travers miettivästi, kun koira jälleen saavutti -tasapainonsa, "olen aina ajatellut että Bingo oli menettänyt _oikean_ -korvansa puolikkaan?" - -"Niinhän se onkin, vai mitä?" sanoi eversti. "Vasen? Minäpä itsekin -olen aina muistellut että se oli oikea." - -Sydämeni oli pysähtyä hirmusta -- tuon seikan olin kokonaan unohtanut. -Kiirehdin ratkaisemaan asiata. "Vasenhan se oli", vakuutin lujasti; -"tiedän sen syystä, että muistan aivan erityisesti ajatelleeni miten -omituista oli, että koira oli menettänyt palan juuri vasemmasta -korvastaan, eikä oikeasta!" Itsekseni vannoin että tämä olisi -ehdottomasti viimeinen valeeni. - -_"Miksi_ omituista?" kysyi Frank Travers loukkaavimman järkevään -tapaansa. - -"Hyvä mies, sitä en osaa sanoa", vastasin kärsimättömästi; "mikä -tahansa näyttää omituiselta, kun sitä rupeaa ajattelemaan." - -Yhtäkkiä kuulimme koiran raivokkaasti haukkuvan pensas-aidan luona, -joka erotti puutarhani maantiestä. "Aidan yli tuijottelee muukalaisen -näköinen mies", huomautti Lilian; "Bingo on aina vihannut vieraita." - -Siellä tosiaan seisoskeli mustantutku mies, ja vaikkei minulla silloin -ollut siihen mitään syytä, kuoleutui sydämeni hänet nähdessäni. - -"Älkää peljätkö", huusi hänelle eversti, "koira ei teitä pure -- ellei -aidassa ole reikää jossakin". - -Muukalainen kohotti pientä olkihattuaan juhlallisella käden -heilahduksella. "Ah, ei minä peljästyä", hän sanoi ranskalaisen -äänenpainolla, "ei se minun vihainen ole. Sallitetaanko minä kysymään, -saada puhua hra Vezzerediä?" - -Tunsin että minun tuli puhutella miestä kahden kesken, sillä pelkäsin -pahinta; ja pyytäen heitä odottamaan astelin pensas-aidan luo ja -silmäilin ranskalaista epätoivon kamalalla tyyneydellä. Hän oli lyhyt, -tanakka miehen pätykkä, posket siniset, silmät mustat ja säihkyvät, -ja pähkinänkarvaiset kasvot vilkkaat; hänellä oli lyhyt, musta -kameelinkarvatakki ja iso valkea kaulanauha, jonka keskessä loisteli -suunnattoman suuri soikea malakitineula; tämän mainitsen syystä että -huomasin koneellisesti tuijottelevani sitä keskustelumme kestäessä. - -"Nimeni on Weatherhead", alotin ilmi joutuneen taskuvarkaan ryhdillä. -"Voinko millään teitä palvella?" - -"Sangen palvella", lausui hän pontevasti; "te voida antaa minulle -uudestaan koiran, jota näkyy täällä!" - -Kostotar oli lopultakin tavannut minut kilpailevan vaatijan hahmossa. -Hoippuroitsin hetken; sitte sanoin: "Luulenpa että olette erehdyksissä --- tuo koira ei ole minun". - -"Minä sitä tietää", hän sanoi; "olla pientä erehdystä, siis kun koira -ei olla teidän, te antaa sitä minulle uudestaan, _hein_?" - -"Kuulkaas nyt", intin, "koira on tuon herrasmiehen." Ja viittasin -everstiin, nähden paraaksi nyt viipymättä toimittaa hänet juttuun. - -"Teidän olla väärä", vakuutti hän uppiniskaisesti; "koira olla minun -koira! Ja minä osoittiin tähän -- teidän nimi kortin päällä!" Ja hän -ojensi minulle tuon onnettoman nimikortin, jonka olin hulluudessani -antanut Blaggille todistukseksi siitä kuka olin. Nyt ymmärsin; tuo -vanha konna oli kavaltanut minut ja kaksinkertaisen palkkion saadakseen -opastanut oikean omistajan jäljilleni. - -Päätin kutsua everstin heti ja yrittää paatumuksella pelastua pälkäästä -hänen vilpittömän uskonsa avulla. - -"Hei, mitä nyt, mistä pulaa?" kysäisi eversti hommakkaasti saapuen -paikalle, toisten seuratessa yksi erältään. - -Ranskalainen kohotti taas hattuaan. "Minun ei aikoa tehdä pulan", hän -alotti, "mutta olla pientä erehdystä. Minun kunnian sana, minä nähdä -omaa villakoiraa teidän puutarhalla. Koska minä pyytää tämä herra -uudestaan antaa koira, hän sanoa koira kuulla teidän." - -"Teidän täytyy sallia minun tuntea oma koirani, hyvä herra", vastasi -eversti. "Minullahan se on ollut penikasta pitäin. Bingo, poikaseni, -tunnethan isäntäsi, vai mitä?" - -Mutta kunnoton peto ei piitannut hänestä vähääkään, vaan alkoi huimasti -hyppiä ilmaan, kaikin mokomin päästäkseen ranskalaisen pariin. _Sen_ -omistamisesta ei mitään Salomonin tuomiota tarvittu! - -"Minä sanoa, teidän kuulla väärä koira -- se olla minun oma koira, -minun Azor! Se muistaa minusta hyvin, te nähdä? Minä sitä kadota se -on kolme neljä päiviä... Minä nähdä kuulutusta sitä on löytänyt, ja -koska minä mennä osoitukselle minua puhutaan: oo, sitä olla uudestaan -hakenut, se olla mennyt vierasta kanssa, jonka olla ilmoitus. He -näyttää minua nimen kortista, minä seurata tähän, ja koska minä tulla, -minä nähdä minun koiraa puutarhalla edelläni!" - -"Mutta kuulkaahan", sanoi eversti kärsimättömästi; "kelpaahan teidän -tuota sanoa, mutta millä pystytte sen todistamaan? _Minä_ annan sanani -että koira on _minun!_ Teidän on todistettava vaatimuksenne, vai mitä, -Travers?" - -"Aivan", vahvisti Travers ymmärtäväisesti, "pelkkä vakuutus ei ole -pätevä: nykyisellään on vala valaa vastassa." - -"Malttaa hetken -- teidän koira se oliko hienosti kasvattanut, sen -ollako lahjat -- koira temppujen kanssa?" - -"Ei, sitä se ei ole", vastasi eversti; "minä en pidä siitä että koiria -opetetaan narreina kujeilemaan -- ei ole koirassani rahtuakaan sitä -vikaa, hyvä herra!" - -"Ah, siis huomatkaa tarkasti. _Azor, mon chou, danse donc un peu_!" - -Ja muukalaisen viheltäessä vilkasta säveltä nousi tuo rakin riiviö -takajaloilleen ja tanssi juhlallisesti puoleen kertaan ympäri -puutarhan! Me seurasimme piirin sisäpuolella nolostuneina sen -liikkeitä. "No lempo soikoon!" huusi eversti suuttuneena, "se tanssaa -kuin viheliäinen ilveilijä! Mutta minun Bingoni se silti on!" - -"Ette olla vakuuttanut? Saada nähdä lisää. Azor, _ici! Pour Bismarck_, -Azor!" Koira haukkui raivokkaasti. "_Pour Gambetta_!" Se lierutti -häntäänsä ja alkoi loikkia ilosta. "_Meurs pour la Patrie_!" -- ja ylen -taitava elukka kierähti kumoon kuin taistelussa surmansa saanut! - -"Missä olisi Bingo voinut oppia noin paljon ranskaa!" huudahti Lilian -epäuskoisesti. - -"Tai Ranskan historiaa!" huudahti tuo käärme Travers. - -"Pyytääkö minä siltä loikata tai nousta nurin?" tiedusteli aulis -ranskalainen. - -"Sen olemme nähneet, kiitos", vastasi eversti synkästi. "Toden totta, -en tiedä mitä ajatella. On mahdotonta ettei tuo silti olisi Bingoni -- -en ikinä usko muuta!" - -Yritin viimeistä epätoivoista keinoa. "Tulettehan aidan ympäri talon -edustalle?" esitin ranskalaiselle: "päästän teidät sisälle ja voimme -rauhassa puhella asiasta." Sitte kävellessämme yhdessä takaisin -kysyin häneltä kiihkeästi, mistä hinnasta hän jättäisi vaatimuksensa -ja antaisi everstin lopultakin ajatella koiraa omakseen. Hän oli -raivoissaan -- hän piti itseään loukattuna; pontevasti ilmoitti hän -minulle että koira oli hänen elämänsä ylpeys (mustien villakoirien -tehtävänä näytti olevan verrattoman, kotoisen siunauksen suominen!) ja -että hän ei siitä luopuisi vaikka siitä tarjottaisiin kaksin verroin -sen paino kultaa. - -"Ajatella", hän alotti meidän yhtyessämme toisiin, "että tämä herra -täällä tarjota minua rahalla koirasta! Hän suostua että se kuulla -minun, te nähdä? Sangen hyvin, täällä ei olla lisää sanoa!" - -"Mitä, Weatherhead, oletteko siis _tekin_ menettänyt uskonne?" -ihmetteli eversti. - -Huomasin, ettei mikään auttanut -- en enää muuta halunnut kuin -suoriutua jutusta kunnollisesti ja päästä erilleni ranskalaisesta. -"Mielipahakseni myönnän", vastasin minä, "että pelkään merkillisen -yhdennäköisyyden pettäneen minut. Lähemmin ajatellessani en usko tuota -Bingoksi!" - -"Mitä te arvelette, Travers?" kysyi eversti. - -"No, kun minulta kysytte", selitti Travers aivan tarpeettoman kuivasti, -"en sitä milloinkaan uskonut". - -"En minäkään", sanoi eversti; "alun pitäin ajattelin ettei tuo ikinä -minun Bingoni ollut. Bingossahan oli kaksi tuon elukan vertaa!" - -Ja Lilian ja hänen tätinsä kumpikin vakuuttivat epäilleensä heti ensi -näkemästä. - -"Siis minua sallitetaan sen poistamaan?" kysyi ranskalainen. - -"Kernaasti", vastasi eversti; ja lausuttuamme muutamia anteeksipyyntöjä -erehdyksestämme poistui hän riemuiten, inhottava villakoira -kintereillään jolkkimassa. - -Hänen mentyään laski eversti kätensä ystävällisesti olalleni. "Älkää -niin lannistuneelta näyttäkö, poikani", hän sanoi; "te teitte parhaanne --- koirien välillä oli jonkinlaista yhtäläisyyttä kenen tahansa -silmissä, joka ei tuntenut Bingoa niinkuin me". - -Juuri silloin ilmestyi ranskalainen uudestaan pensas-aidan luo. "Minä -pyytää tuhannen kertoja anteeksi", hän selitti, "mutta minä löytää -tämän koirani kaulalta -- se ei kuulla minun. Sallittekaa minua -antamaan sen uudestaan". - -Se oli Bingon kaulahihna. Travers otti sen hänen kädestään ja toi -meille. - -"Tämäpä kummallista", sanoi Travers, "koira oli epäilemättä väärä, -mutta sillä oli oikean koiran kaulanauha! Miten sen selitätte?" - -"Hyvä mies", vastasin kärsimättömästi, "enhän ole -todistajainkuulustelussa. En _voi_ sitä selittää. Se -- se on pelkkä -yhteensattuma!" - -"Mutta kuulkaahan, Weatherhead", intti Travers (tokko tosissaan vai -häijyyttään, sitä en ole koskaan ihan selville saanut), "ettekö näe -kuinka tavattoman tärkeä seikka tämä on tutkimuksille? Koiralla (mikäli -asiata tunnen) oli kadotessaan hopeasilainen kaulahihna, johon sen nimi -oli kaiverrettu. Samainen kaulahihna ilmestyy pian jälkeenpäin ihan -eri koiran kaulaan! Meidän täytyy penkoa asiaa; jotenkuten on siitä -päästävä perille! Tämän verran saatuamme vihiä saanemme toki tietoomme -missä koira on tahi miten sen on käynyt! Yrittäkäähän vain muistella -missä oloissa tapasitte tuon koiran. Juuri tämmöisistä jutuista minä -pidän!" - -Juuri tuommoiset jutut eivät minua vähääkään miellyttäneet. "Teidän -tulee jättää tuo tänä iltana. Travers", pyysin tuskastuneesti; "asia -nähkääs on juuri nyt jokseenkin kipeä minulle -- enkä jaksakaan oikein -hyvin". Olin juuri sillä hetkellä kiitollinen Lilianin suloisten -silmien säälivästä ja luottavasta katseesta, joka toviksi virkisti -ahdistunutta sieluani. - -"Niin, huomenna käymme asiaan, Travers", virkkoi eversti: "ja sitte -- -hei, tuossa tuo lemmon ranskalainen tulee _taas_!" - -Tuli tosiaankin; hän harppaili keikaroiden takaisin, ilkikurinen -myhäily ryppyisillä kasvoillaan. "Vielä kerran minä palaa pyytämään -anteeksi", hän sanoi. "Minun koira olla sallittanut itselleen sitä -vaikeaa ajattelemattomuutta tekemään sangen suurta kaivosta puutarhan -pohjalle!" - -Vakuutin ettei asialla ollut väliä. "Kenties", vastasi hän, silmäillen -minua terävillä katseillaan, "te ette sanoa sen, koska tarkastaa -kaivosta. Ja te toiset, minä puhua teille: joskus menettää jonkun joka -on aivan lähessä kaikella ajalla. Se olla sangen hullua, hä? sanallani, -ha, ha, ha!" Ja hän tepsutteli tiehensä, hihittäen hornamaista -irvistelyä, joka hyyti vereni. - -"Mitä hittoa hän tuolla tarkottikaan?" huudahti ällistynyt eversti. - -"En tiedä", tuumi Travers; "ehkä menemmekin tarkastamaan kuoppaa?" - -Mutta sitä ennen olin itse saanut vetäydytyksi lähelle sitä, hirveässä -pelossa, että ranskalaisen viimeiset sanat olivat sisältäneet jonkun -minulle käsittämättömän vihjauksen. - -Oli vielä siksi valoisaa, että saatoin nähdä aavistamattoman hirmun, -joka oli saattaa minut tajultani. - -Tuo kolminkertaisesti kirottu hurtta, jota olin hulluudessani yrittänyt -jutkauttaa everstille, oli nähtävästi haudannut eilis-iltaisen -ateriansa kovin lähelle Bingon leposijaa ja luutansa taas esille -kaivaessaan myllännyt uhrini jäännökset pinnalle! - -Siinä ruumis makasi ihan kuopan reunalla. Aika ei tietysti ollut -parantanut sen näköä, joka oli tuiki kammottava, mutta rakkauden -silmälle silti helposti tunnettava. - -"Se on aivan tavallinen kuoppa", hönkäisin asettuen sen eteen ja -koettaen torjua heitä takaisin. "Ei sillä ole mitään väliä -- ei yhtään -mitään!" - -"Ei, mutta", intti eversti läheten, "katsokaas! Onko koira tärvellyt -pensaitanne?" - -"Ei, ei!" huusin surkeasti, "aivan päin vastoin. Mennään nyt sisälle; -tulee kylmä!" - -"Kas, tuossa _on_ istutus tahi jokin revittynä juuriltaan!" sanoi -eversti yhä läheten onnetonta kuoppaa, "Hei, mitä, katsokaa! Mitä tämä -on?" - -Hänen viereensä astunut Lilian kirahti heikosti. "Setä", huusi hän, "se -näyttää -- _Bingolta_". - -Eversti pyörähti minuun päin. "Kuuletteko", äyskäisi hän tukahtuneella -äänellä. "Kuuletteko mitä hän sanoo? Ettekö saa sanaa suustanne? Onko -tuo meidän Bingomme?" - -Luovuin pelistä viimein; halusin vain, että minun olisi sallittu ryömiä -pois jonkin peittoon! "On", kuiskasin kumeasti, raskaasti vaipuessani -puutarhapenkille, "on... se on Bingo... onnettomuus... ammuin sen... -ihan tapaturma!" - -Selitystäni seurasi hirveä meteli; he näkivät viimeinkin kuinka olin -heitä pettänyt, ja tulkitsivat kaiken pahimmin päin. Vielä nytkin -vääntelehdin toisinaan voimattomasta ja poskeni kipottelevat ja -hehkuvat nöyryytyksestä, kun muistelen tuota kohtausta -- everstin supi -suoraa puhetta, Lilianin kiihkeitä moitteita ja halveksumista, ja hänen -tätinsä sanatonta pettymyksen masennusta. - -En yrittänytkään puolustella; en kenties ollut ihan niin täysi roisto -kuin he käsittivät, mutta tajusin täydelleen, että epäilemättä olin -saanut ansioni mukaan. - -En silti katso velvollisuudekseni tässä toistaa heidän huomautuksiaan. - -Travers oli kadonnut kiireen kautta -- en tiedä hienotunteisuudestako -vai sopimattoman riemunpurkauksen pelosta; ja pian jälkeenpäin astuivat -toisetkin eteeni, istuessani ääneti ja pää kumarassa, ja lausuivat -minulle ankarat ja lopulliset hyvästit. - -Ja sitte, kun viimeinen vilahdus Lilianin valkeasta puvusta häipyi -puutarhapolun pimentoon, laskin pääni pöydälle kahvikuppien väliin ja -itkin kuin piesty lapsi. - - * * * * * - -Hankin virkavapautta niin nopeasti kuin sain, ja läksin ulkomaille. -Paluuni jälkeisenä aamuna huomasin partaani ajaessani, että everstin -puutarhan muuria vasten oli asetettu pieni nelikulmainen marmoritaulu. -Otin teatterikiikarini ja luin -- ja hauskaa luettavaa se olikin -- -seuraavan muistokirjotuksen: - - RAKKAAKSI MUISTOKSI - BINGOSTA, - JONKA SALAISESTI JA JULMASTI SURMASI - VAKAALLA AIKOMUKSELLA - ERÄS NAAPURI JA YSTÄVÄ - KESÄKUULLA 1881. - -Jos tämä selitykseni koskaan sattuu naapurieni näkyviin, niin toivon -nöyrästi että he ovat kyllin armahtavaisia joko ottaakseen pois taulun -tai himmentääkseen muistokirjotusta. He eivät voi käsittää miten minä -kärsin, kun uteliaat vieraat, kuten joka päivä tapahtuu, tavailevat -noita sanoja ikkunoistamme ja tekevät minulle lukemattomia kysymyksiä -niiden johdosta! - -Toisinaan tapaan Currien väkeä kylällä, ja heidän astuessaan ohitseni -poispäin kääntyneinä tunnen karahtavani punaiseksi. Travers kulkee nyt -melkein aina Lilianin parissa. Hän on lahjoittanut Lilianille koiran --- rottakoiran -- ja he ovat ryhtyneet silmäänpistäviin varokeinoihin -pysyttääkseen sen poissa puutarhastani. - -Haluaisin vakuuttaa laeille, että saavat olla huoletta. Olen ampunut -yhden koiran. - - - - -Huilun säestämä. - -Kertomus vanhasta Romasta. - - -Konsuli Duilius oli saapumassa Romaan triumfia viettämään kuuluisan -voiton johdosta minkä oli Mylaen edustalla saanut kartagolaisesta -laivastosta. Hän oli saavuttanut maallensa suuren menestyksen merellä -ensimäisellä laivastolla mikä sillä oli milloinkaan ollut -- ja sitä -oli luonnollisesti hauska ajatella, ja hän olisikin nyt ollut täysin -onnellinen, jos hänen asentonsa vaan olisi ollut hiukan mukavampi. - -Mutta hän seisoi tuiki vaperoissa vaunuissa, jotka olivat sullotut -täyteen hänen läheisimpiä omaisiansa ja muutamia vanhoja ystäviänsä, -joille hänen oli täytynyt lähettää pääsylippu. Hänen takanaan seisoi -orja, joka piteli konsulin pään päällä painavaa etruskilaista -kruunua, ja milloin arveli isäntänsä käyvän liian suureilevaksi hoki -hän muistutuksia, että tämä oli lopultakin vain ihminen -- triumfin -viettäjää kohtaan nimittäin saa harjottaa vapauksia, joista muina -aikoina joutuisi kalliisti maksamaan. - -Toisekseen oli iso delfolainen seppele, jota Duilius kantoi kuten -kruunuakin, luiskahtanut alas toisen silmän yli ja kutitteli hänen -nenäänsä, eikä auttanut muu kuin vaieten kärsiä, sillä toisessa kädessä -oli valtikka ja toisessa laakerinlehvä, jotapaitsi hänen täytyi -tiukasti pidellä vaunujen laidasta aina kun ne notkahtelivat. - -Olivat myös väenväkisin maalanneet hänet kauttaaltaan kauniin -heleänpunaiseksi, ja vaikka se sai hänet näyttämään ihan uudelta ja -peräti loistavalta ja uhkealta, niin oli hänellä aika ajoin epäilyksiä -tokko tuo täydellisesti soveltui hänelle ja eritoten tokko hän enää -koskaan saisi väriä lähtemään. - -Mutta pikku seikkojahan näinä lopultakin olivat, eivätkä verrattavia -päivän suuruuteen ja kunniaan! Eikö jokainen venytellyt niskojaan -saadakseen nähdä vilahduksenkaan hänestä? Eivätkö vaunuja vetävät -täplikkäät ja vauhkot hevosetkin yhtä mittaa kääntäneet päätänsä -tuijottaakseen hänen helakanpunaisiin kasvonpiirteisiinsä? Tämän -havaitessaan tunsi Duilius toden teolla olevansa kaiken tämän prameuden -keskus ja ylipäätään pitävänsä siitä. - -Hän näki keskitiessä saattuetta keikkuilevat valtaamiensa laivojen -poikkihakatut kokat: hän näki uhrattaviksi määrättyjen valkeiden -härkien joutuvan juhlatuulelle ja pelastavan kulkueen kaikesta -yksitoikkoisuudesta tämän tästä pillastumalla takakujille tai -sieppaamalla kullattuihin sarviinsa joitakuita flamenpappeja, joiden -juhlallinen parvi asteli niiden edellä. - -Kuuli hän myöskin viiden äänekkään torvisoittokunnan yli ystäviensä -huomautukset, näiden ennustellessa sadetta tai ilmaistessa tuskallista -hämmästystään väkijoukon vähyydestä ja kaiken todellisen innostuksen -puutteesta; ja hän tajusi päällisin puolin ne kovin loukkaavat -pistopuheet, joita jälkijoukkona marssivat uljaat legionat hänen -kustannuksellaan laskettelivat. - -Tällainen pilanteko kuului tavanmukaisiin juhlamenoihin ja oli oikealla -tavalla ymmärrettynä suuri kohteliaisuus, ja sen Duiliuskin tunsi. -Ystävistään, punaisesta maalista ja tutunomaisesta orjasta huolimatta, -huikeasta helteestä ja syyhyvästä nenästään huolimatta, hän mietti -itsekseen että tämä -- ja tämä yksistään -- oli elämisen arvoista. - -Ja hänelle oli tuskallista ajatella että tätä kaikkiansa kestäisi -ainoastaan päivän: hän ei voinut loppuikäänsä tällä tavoin juhlia. -Hänen ei kannattaisi moista yrittää keskinkertaisilla tuloillaan: ja -kuitenkin kaikitenkin kutistuisi olemassaolo surkean kuivaksi noin -paljon hyörinän perästä. - -Voitaisiin otaksua että Duilius luonnostaan oli mieltynyt komeiluun -ja kuuluisuuteen, mutta näin ei millään muotoa ollut asian laita: -päinvastoin oli hän tavallisina aikoina vaatimaton luonteeltaan ja -miltei ujo. Mutta hänen äkillinen menestyksensä oli aiheuttanut -tilapäisen muutoksen, ja juuri kunniansa hehkeimmässä loistossa hän -huomasi huokaavansa ajatellessaan ettei hän kaiken inhimillisen -todennäköisyyden mukaan enää sinä ilmoisna ikänä kulkisi -torvensoittajien ja voitonmerkkien, huilunpuhaltajien ja valkeiden -härkien matkassa. - -Ja sitte hän saapui Porta Triumphalikselle, missä ylemmät virkamiehet -ja senati heitä odottelivat, kaikki istuen vilkasten romalaiskuonoisten -ratsujen seljässä, jotka kulkueen lähetessä ilmaisivat eloisaa -kiihtymystä ja saivat muutamia ratsastajiansa laskeutumaan alas niin -suurella järjestelmän ja arvokkaan aikomuksen noudattamisella kuin -heidän asemansa vaati ja tilaisuuden luonne salli. - -Siellä lahjotettiin Duiliukselle kaupungin vapaaporvarin oikeudet ja -adressi, minkä hän pisti taskuunsa, kuten selitti, lukeaksensa kotona. - -Ja sitten eräs edili ilmotti hänelle puheessa, jonka aikana hän -kahdesti menetti ajatustensa juoksun ja oli liktorin kannustettava, -että kiitollinen tasavalta, ottain huomioon konsulin suuret ansiot, -oli päättänyt heittää sikseen kulunkien harkinnan ja tänä juhlapäivänä -antaa hänelle mitä ikinä palkkiota hän halusi pyytää -- "kohtuuden -rajoissa", lisäsi edili varovasti, jättäessään satulansa äkillisyydellä -joka tuskin näytti tahalliselta. - -Duilius oli luonnollisesti ällistyksissään moisesta anteliaisuudesta, -ja kuten kenen tahansa äkillisesti tuollaiseen tilaisuuteen joutuneen -oli hänenkin ihan mahdoton saada siitä täyttä etua. - -Toviin hän ei hämmennyksissään todellakaan pystynyt muistamaan mitään -välittämisen arvoista, ja hän arveli, että näyttäisi halpamaiselta -pyytää rahaa. - -Viimein hän muisti äsken ikävöineensä loppumatonta triumfia, mutta -hänen luontainen vaatimattomuutensa sai hänet kohtuulliseksi, eikä hän -kyennyt rohkaistumaan pyytämään enempää kuin hitusen siitä loistosta -missä nyt sai päivän viettää. - -Niinpä hän, ei ihan epäröimättä, vastasi tasavallan olevan ylen -ystävällinen, ja koska valinta kokonaan jätettiin hänelle, niin -hän haluaisi -- ellei heillä ollut mitään sitä vastaan -- haluaisi -huilunsoittajan alituiseksi seuralaisekseen ulkosalla. - -Duilius oli hyvin vähällä pyytää valkeata härkää; mutta lähemmin -ajatellessaan tuntui hänestä että siitä saattaisi koitua epämukavuutta, -ja sellaisen eläimen oikeassa hoitelemisessa oli monia vaikeuksia; -sinä päivänä näkemänsä johdosta katsoi konsuli epäviisaaks kulkea -härän edellä -- kun taasen, jos takana käveli hänet voitaisiin otaksua -karjanpaimeneksi, mikä olisi ilkeätä. Senvuoksi hän luopui siitä -aatoksesta ja tyytyi pelkkään huilunpuhaltajaan. - -Senati, ilmeisesti huojentuneena noin tavattoman vähäisestä -vaatimuksesta, myöntyi siihen kerrassaan kohteliaasti; Duiliusta -kehotettiin valitsemaan soittajansa, ja hän otti isoimman. Kulkue -jatkoi matkaansa voittokaaren alitse ja ylös Kapitolinuksen rinnettä, -sillävälin kun konsulilla oli aikaa muistaa asioita joista hän olisi -pitänyt vielä enemmän kuin huilunpuhaltajasta, ja hämärästi uumoilla -tehneensä itsestään kutakuinkin aasin. - - * * * * * - -Illaksi oli Duilius kutsuttu yleisillä varoilla kustannetuille -illallisille; hän lähti ylpeästi päättäneenä osottaa tajuavansa hänen -osakseen tulleen kohteliaisuuden kapuamalla päihtymyksen huimaavimmille -huipuille. Sen ajan romalaiset särpivät silkkaa vedellä sekotettua -viiniä juhlissaan, mutta on hämmästyttävää millaiseen humalaan -lujatahtoinen mies voi päästä -- vedensekaisesta viinistäkin -- jos -ryhtyy asiaan täydestä sielustaan. Ja kun Duiliuksella oli harvinaisen -voimakas luonne, niin hän palasi tuon vieraanvaraisen pöydän äärestä -erinomaisessa hutikassa; huilunpuhaltaja kuitenkin saattoi hänet -kotiin, auttoi hänet vuoteeseen, vaikkei kyennyt saamaan häntä -riisumaan sandalejaan, ja tuuditti hänet sikeään uneen valituilla -sävelillä ajan suosituimmista kappaleista. - -Niinpä konsuli, vaikka seuraavana aamuna myöhään heräsikin pahaan -päänkolotukseen ja ylimalkaiseen maalliseen turhuuden tajuntaan, -huomasi silti olevan syytä onnitella itseään, kun oli älynnyt hankkia -noin verrattoman seuralaisen, ja suunnitteli jokseenkin toivorikkaasti -monen moisia pikku keinoja, joilla saisi hänestä hyötyä. - -Kun tämän suuren meripäällikön myöhäisempää elämää tutkitaan -historioitsijan puolueettomuudella, niin on mahdoton olla näkemättä -sitä surullista tosiseikkaa, että Duilius upeutensa ensi innossa -käyttäysi aistin ja maun puutteella minkä täytyi suuresti pilata hänen -suosiotaan ja tuottaa hänen ystävilleen suurta mielihyvää. - -Hän tahtoi käyttää tuota huilunpuhaltajaa kaikkialla -- hän meni -ehdottomasti liikoihin: hänen tapanaan esim. oli tavallisilla -vierailuilla käydessään jättää huilunpuhaltaja eteiseen -toitottelemaan niin määrättömästi että hänen tuttaviensa oli viimein -itsepuolustuksessa pakko kieltäytyä hänen seurastaan. - -Temppeleihinkin jumalanpalvelukseen mennessään hän otti -huilunpuhaltajan matkaansa sillä hataralla verukkeella että tämä -saattoi jumalanpalveluksen aikana avustaa kööriä: ja sama oli -asian laita teattereissa, missä Duilius -- niin vaatelias hän oli --- ei suostunut ottamaan aitiota ellei johtaja päästänyt hänen -huilunpuhaltajaansa orkesteriin ja taannut hänelle ainakin yhtä -esitysnumeroa näytöksien lomassa. - -Mutta rangaistuksen päivä koitti vihdoin. Duilius muokkautti huilua -niin herkeämättömästi että soittajan sävelvarasto pian tyhjentyi, ja -silloin hänen tietysti oli pakko puhaltaa koko sarja taas uudestaan. -Oivalla konsulilla ei ollut tarkkaa sävelkorvaa, mutta hänkin alkoi -viidettäkymmentä kertaa toistettaessa esim. _Pugnare nolumusta_ -- sen -aikaista suurta kansallista rauhan hymniä -- ajatella kuulleensa saman -sävellyksen ainakin kahdesti ennen ja pitää parempana jotakin hieman -vereksempää, sillä välin kun muut olivat paljoa lyhyemmässä ajassa -johtuneet samaan tulokseen. - -Vanhempaa Duiliusta, konsulin isää, tuo kenties enimmin sapetti; hän -oli kelpo äijä omalla tavallaan, mutta perikuvallinen romalainen, -joka miehekkäästä halveksi prameutta, turhamaisuutta, soitantoa ja -kaunotaiteita yleensä. Sen vuoksi oli vanha herrasmies tulla hulluksi -poikansa huilunpuhaltajan toitotellessa pihatolla päivän pitkän, -kunnes hän syöksähti ikkunoihin ja sinkautteli keveämpiä huonekaluja -itsepintaisen lurittelijan päähän. Mutta tämä väisteli niitä nokkelasti -ja oli käsittävinään ne kiitollisuuden osotuksiksi ponnistuksistaan, -kuljetellen niitä myytäväksi. Vanhus olisi iskenyt huilun säpäleiksi, -mutta toinen ei sitä edes aterioidessansa laskenut hetkeksikään -syrjään. Hän olisi juottanut soittajan humalaan, mutta tämä oli _Manus -Spein_ jäsen, ja olisipa hän ilomielin lahjonutkin kiusaajansa menemään -matkoihinsa, ellei tuo rehellinen mies olisi osottautunut ehdottomasti -turmeltumattomaksi. Hän saattoi siis vain istuskella ja noitua, ja -sitte keventää tunteitansa antamalla pojallensa lämpimän selkäsaunan ja -uhkailemalla myydä hänet polkuhinnasta: sillä vanhan Roman omituisissa -yhteiskuntaoloissa oli isällä nuo molemmat oikeudet, vaikka poika olisi -miten suuresti tahansa kunnostautunut julkisessa elämässä. - -Tietystikään ei Duiliusta miellyttänyt aatos joutua huutokauppaan, ja -hänestä alkoi tuntua hiukan alentavalta meritappelun voittaneen ja -ensiluokkaisen triumfin saaneen romalaisen kenraalin saada ruumillista -kuritusta joka päivä kovakiskoisen isän kädestä, joten hän päätti -ryhtyä selittelyille huilunpuhaltajansa kanssa. Hän alkoi itsekin jo -kyllästyä seuralaiseensa, sillä häneen oli palannut kaikki entinen -ujous ja vastahakoisuus herättämään huomiota; hän piti yksinäisyydestä, -mutta ei kuitenkaan koskaan saanut jäädä yksikseen: hän oli väsynyt -toimimaan aina hitaan soitannon säestyksellä kuin rohkea roisto -näyttämöllä. Eihän hän edes voinut astua kadun yli postimerkkiä -ostamaan huilunpuhaltajan teiskaroimatta hänen kintereillään -tohautellen kuin yleinen suihkulähde; kun taasen, sen johdosta -että alhaiso on ylen herkkä viehättymään soitannosta, harmistuneen -konsulin oli tehtävä kävelymatkansa Roman roskaisimman joutolaislauman -etunenässä. - -Näitä haittoja hartaasti hautoen olisi Duilius puhunut todella -vakavastikin soittajalleen, mutta häntä arvelutti loukata toisen -tunteita suoralla totuudella. Siten hän vain selitteli ettei ollut -aikonut tahtoa seuralaistansa _aina_ mukaan, vaan ainoastaan erityisiin -tilaisuuksiin; ja tunnustaessaan vilpittömän ihailunsa hänen -soitannollista kyvykkäisyyttään kohtaan, hän sanoi vastenmielisesti -tekevänsä sitä yksinoikeudekseen lähimäistensä rauhan ja mukavuuden -kustannuksella. Kenties hän esitti asian liian hienotunteisesti -voidakseen tarkotustaan saavuttaa, sillä vaikka moinen harvinainen -huomaavaisuus syvästi koski soittajaan, niin hän torjui sen -viehättävällä lämmöllä, jota oli mahdoton vastustaa. Hän vakuutti -konsulille olevansa ylen onnellinen siitä, että hänet oli valittu -omalta vähäiseltä osaltaan palvelemaan niin suurta päällikköä. Hän -ei myöntänyt oman leponsa ja mukavuutensa vähääkään häiriytyvän -ponnistuksistaan, sillä ollen luontaisesti kiintynyt huiluun hän -muka saattoi puhallella sitä uupumatta päiväkausia yhteen menoon. Ja -hän lopetti huomauttamalla sangen kunnioittavasti, että jos konsuli -vähäisessäkään määrässä syrjäyttäisi tasavallan hänelle (hänen omasta -erityisestä vaatimuksestaan) säätämää kunnianosotusta, niin se -näyttäisi kiittämättömältä ja herättäisi mitä pahimpia epäluuloja. -Tämän jälkeen hän merkillisen suloisesti ja pontevasti puhalteli -muinaisen lemmenviisun _Ludus idem, ludus vetus_. - -Duilius tunsi hänen väitteensä päteviksi: tasavallat ovat epäluuloisia, -ja hän älysi ettei hänenkään kenties olisi turvallista loukata -senatia. Ei siis auttanut muu kuin pitkittää entistä menoa, kuljettaa -huilunpuhaltajaa matkassaan ja saada isältänsä selkäänsä kunnes hänellä -oli peräti vähäisen oman arvonsa tuntoa jäljellä. - -Viimein hän löysi työlääseen elämäänsä vaihtelua -- hän rakastui -tulisesti. Mutta tässäkin oli tavattomana pulana hänen harras -seuralaisensa. Väliin pääsi Duilius häneltä livistämään johonkin metsän -kätköön, missä saattoi toivoa tapaavansa ihailunsa esineen. Yleensä hän -ei havainnut pettyvänsä odotuksessaan; mutta aina juuri kun hän oli -saanut rohkeutta puhuakseen kuluttavasta kiihkostansa kajahti hänen -korvaansa etäältä heikko sävel ja raivostuneena kääntäessään päänsä hän -näki uskollisen saattajansa harppailevan niittyjen yli lannistumattoman -kiihkeässä takaa-ajossa. Hän antautui lopulta välttämättömyyteen, ja -joutui juttelemaan kaikki lemmenhaastelunsa sävellettyinä. Claudia -ei näyttänyt sitä pahakseen panevan, pikemmin huomasi hän lisää -romantisuutta tuollaisessa kosinnassa, ja, Duilius itsekin, ollen -kankeapuheinen, havaitsi huilun varsin hyvin soveltuvan keskustelussa -sattuneihin hankaliin pysähdyksiin. - -Sitten he menivät naimisiin, ja kun Claudia itse soitteli sangen -sievästi tibiaa, niin hän pani toimeen soitannollisia illatsuja ja -soitteli huilunpuhaltajan kanssa kahden kesken, mikä olisi saattanut -tuottaa Duiliukselle tavatonta mielihyvää, jos hänellä vaan olisi ollut -hiukankin enemmän soitannollista aistia. Miten olikaan, alkaen ensi -kertaa huomata ettei soittaja ollutkaan hullumman näköinen, hän kielsi -nämä illatsut. Claudia itki ja murjotteli, ja Claudian äiti sanoi -Duiliuksen käyttäytyvän pedon lailla, jollaista vaimon ei tarvinnut -totella: mutta heidän kotoisen elämänsä sopusointu oli särkynyt, ja -konsuli parka häätyi sulassa epätoivossaan tekemään pitkiä kävelyretkiä -maaseudulle, ei kävelemisen halusta, sillä hän vihasi sitä, vaan -ainoastaan pitääkseen huilunpuhaltajansa erossa pahanteosta. - -Niin oli hän tästä kaikesta tarpeekseen saanut, että vei -huilunpuhaltajansa eräänä päivänä pitkälle kävelylle yksinäisen metsän -halki, ja valiten hetken jolloin tämä oli jokseenkin hengästyksiinsä -asti soitellut _Id omnes faciunt_, hän äkkiä karkasi toverinsa niskaan. -Poistuessaan tuosta yksinäisestä metsästä hän oli yksinään, ja -pensaikossa jossakin oli huilun sirpaleita, ja niiden lähellä jotakin -mikä olisi aikoinaan saattanut olla soittaja. - -Konsuli läksi kotiin ja istui siellä odotellen teon tunnetuksi -tulemista. Hän odotteli melkoisen rauhattomana, koska oli mahdoton -sanoa miltä kannalta senati asian ottaisi tai missä muodossa rangaistus -ilmaantuisi. Ja kuitenkin oli rauhattomuuden vastapainona suloinen -huojennus: valtio voisi tuomita hänet kunniattomaksi, ajaa maanpakoon, -ottaa hengiltäkin, mutta hän oli ijäkseen päässyt soittelusta rauhaan; -ja tätä ajatellessaan näpsäytteli vakava Duilius sormiaan ja tanssi -salaisessa riemussa. - -Mutta unohtui kaikki tanssimisen halu liktorien tuodessa virallisen -kirjelmän. Hän katseli sitä kauvan aikaa ennen kuin uskalsi murtaa ison -sinetin ja leikata poikki rihman, jolla ne vahataulut oli sidottu, -jotka saattoivat sisältää hänen tuomionsa. Viimein hän sen teki, ja -hymyili huojennuksesta, kun alkoi lukea, sillä kirjelmä oli kohtelias, -miltei hellä. Senati piti (tai oli pitävinään) huilunpuhaltajan -katoamista pelkkänä tapaturmana, ja lausui surkuttelunsa siitä ettei -hänen kunniakseen tehty päätös ollut paremmin onnistunut. - -Sitte lukiessaan edemmä rusensi Duilius vahataulut pieniksi palasiksi -ja kieri maassa ja repi tukkaansa ja ulvoi; sillä senatin kirjelmä -päättyi säädökseen, että valtio hänen loistaviin ansioihinsa katsoen -asetti hänen käytettäväkseen kaksi uutta huilunpuhaltajaa, joiden -varmasti toivottiin kestävän palvelustensa kulutusta kauvemmin kuin -ensimäinen. - -Duilius vetäytyi huoneeseensa ja teki testamenttinsa, pitäen huolta -siitä, että se tuli laillisesti laadituksi ja todistetuksi. Sitte hän -lukitsi ovensa, ja kun se seuraavana päivänä murrettiin auki, löytyi -Duilius elottomana ruumiina, kummallinen kaihoksiva hymy kalpeilla -kasvoillaan. - -Kukaan Romassa ei täysin oivaltanut tämän hymyilyn syytä, mutta -yleensä ajateltiin sen merkitsevän vainajan mielihyvää siitä, että -hän jätti rakkaat omaisensa mukaviin, joskaan ei ylellisiin oloihin: -sillä vaikka enin osa omaisuutta oli säädetty kartagolaisille -hyväntekeväisyysseuroille, niin oli hän huolekkaasti määrännyt yhden -huilunpuhaltajan niin vaimolleen kuin anopilleenkin. - - - - -Koiramaailman Ismael. - - -"Sanokaahan", kysäisi viehättävä pöytänaapurini hänelle soveltuvalla -sievällä käskeväisyydellä, "pidättekö koirista?" En muista nyt miten -siihen puheenaineeseen jouduimme, mutta hän oli juuri kuvaillut kuinka -eräs skotlantilainen paimenkoira äskeisessä koiranäyttelyssä oli -paiskannut etukäpälänsä hänen kaulaansa äkillisessä hellyydenpuuskassa --- jollaista tekoa minä puolestani (vaikka viisaasti pidin tämän -mielipiteen vain itselläni) katsoin vähemmän kummastuttavaksi kuin hän -näytti tekevän. - -Onnekseni saatoin rehellisesti vastata hänen kysymykseensä -tyydyttävällä tavalla. - -"Näinköhän", hän sitte miettivästi sanoi, "välittäisitte kuulla -eräästä koirasta, joka kuului eräälle, jonka varsin hyvin tunnen? Vai -ikävystyttäisikö se teitä?" - -Olen varsin varma siitä, että jos hän olisi tarjoutunut kertomaan -Telemakuksen vaiheet tai kolmikymmenvuotisen sodan historian, olisin -ihan vilpittömällä kiitollisuudella vastaanottanut esityksen. Näin -ollen tein hänelle riittävän selväksi, että todella sangen suuresti -välitin kuulla tuosta koirasta. En voi toivoa kykeneväni esille saamaan -sitä erikoista viehkeyttä, millä hän minulle tarinan haastoi. Minun -tuskin tarvinnee mainita, ettei sitä kerrottu yhtäjaksoisesti, vaan -että se oli noiden välttämättömien pysähdysten keskeyttelemä, jotka -saattavat päivällispöytätuttavuuden niin kiihottavan hellävaraiseksi. - -"Tämä koira", hän alotti tyynesti, sävynsä lainkaan ilmaisematta -tarinaa alkavaksi, "tämä koira oli nimeltään Pippuri. Ei se ollut -mikään erikoinen näköjään -- jokseenkin jörrimäinen sekarotuinen -elukka; se ja eräs nuori mies pitivät yhteistä taloutta pitkän aikaa, -sillä tämä nuori mies oli naimaton ja asui itsekseen omissa huoneissa. -Hänellä oli aina tapana sanoa, ettei häntä haluttanut mennä kenenkään -kanssa kihloihin, syystä että se olisi varmasti tuottanut Pippurille -suurta surua. Kuitenkin hän vihdoin kohtasi erään, joka sai hänen -unohtamaan Pippurin, ja hän kosi ja sai myöntävän vastauksen -- ja -sittepä", lisäsi kertojani pikku kuoppasen ilmestyessä poskelleen, -"hänen oli mentävä kotiin varovasti ihnottamaan tämä viesti koiralle". - -Hämärästi teki tarina minut levottomaksi; jokin, olisi työläs sanoa -mikä, siinä tavassa millä hän Pippurin omistajaa mainitsi, sai minut -epäilemään, että mies oli hänelle enempääkin kuin pelkkä tuttava. - -"No niin -- kun Pippuri sai tiedon, niin se tietystikin oli ensimältä -hieman loukkaantunut. Kaiketi se arveli että olisi edeltäkäsin ollut -kysyttävä siltä neuvoa. Mutta oitis tuon naisen nähtyään se luopui -kaikesta vastustuksesta -- ja sen isäntä selitti nyt päässeensä -tuskallisesta huolesta, sillä Pippuria oli jokseenkin vaikea -suostutella eikä se hevillä ottanut vieraita suojelukseensa, ollen -hiukan ärtyinen ja juro, ja kovin helposti loukkaantuvainen. Ettekö -tunne noin tunteellisia koiria? _Minä_ tunnen, ja säälin niitä aina -- -ne ottavat pahakseen perin vähästä, eikä voi koskaan saada selville -mikä on pulana, päästäkseen selittämään niille asiaa! Toisinaan se on -ujoutta: kerran oli minulla koira, joka oli ihan tuskallisen ujo -- -toden teolla se lienee ollut itsetietoisuutta, sillä se aina kuvitteli -kaikkien ihmisten katseet kohdistuneiksi itseensä, ja useasti kun -meillä oli vieraita tuli se kätkemään kasvonsa pukuni poimuun kunnes -he läksivät -- se oli kerrassaan naurettavaa! Mutta palaan Pippuriin. -Se kiintyi uuteen emäntäänsä heti ensi näkemästä, ja heidän mennessään -naimisiin seurasi Pippuri heitä kuherrusmatkalle." - -"_Heidän mennessään naimisiin_!" Vilkaisin hänen lautasensa vieressä -puoleksi peitossa olevaan nimikorttiin. Olihan siinä nimen edellä -_neiti_. Oli kenties omituista, että tuo seikka lisäsi kertomuksen -minulle tuottamaa nautintoa -- mutta niin se vaan epäilemättä teki. - -"He joutuivat sitte", naapurini jatkoi, "uuteen asumukseen, joka oli -aivan pikkainen, ja Pippuri oli todellakin sangen tärkeänä henkilönä -siellä. Hän sai enimmän aikaa olla kahden kesken emäntänsä kanssa, -isännän ollessa pakotettu kulkemaan kaupungissa työssä; nuori rouva -siis puheli hänelle tuttavallisesti ja kertoi enemmän kuin olisi juuri -kenellekään uskonut. Väliin hän ryhtyi leikkimään sen keralla, ja tämä -oli aivan uusi kokemus Pippurille, joka oli vakavaluontoinen elukka -ja otti elämän hyvin juhlalliselta kannalta. Ensinnä ei sillä ollut -hämärintäkään aavistusta siitä mitä siltä odotettiin; alku lienee -ollut jokseenkin samallaista kuin yrittää kisailla pitäjän suntion -kanssa, se oli niin äärettömän arvokas! Mutta oitis kun se kerran älysi -asian ja ymmärsi ettei mitään sen arvolle vastuksellisia vapauksia -aijottu, se suostui siihen kernaasti kylläkin ja oppi karkeloimaan -melko hyvästi. Sitte siitä pidettiin huolta kaikenmoisin tavoin; emäntä -pesi sen kahdesti viikossa ihan omin käsin -- mitä hänen isäntänsä -ei olisi koskaan unissaankaan ajatellut -- ja hän aina koetteli -uusia nauhoja, mitkä sen ihonvärille soveltuisivat. Se siitä ensin -tuntui kiusalliselta, mutta lopputuloksena oli, että se joutui hieman -pöyhkeileväksi ulkomuodostansa. Mutta kovaksi onneksi olivat nämät -hyvät päivät liian hyviä kestääkseen kauvan. - -"Levottomuuteni palasi. Saattoiko nimikortissa sittekin olla erehdys? -Kortit sekaantuvat toisinaan, ja hän näytti kovin läheisesti tuntevan -tuon nuoren pariskunnan. Koetin muistutella mieleeni oliko hänet -esittelyssä mainittu neidiksi vai rouvaksi, mutta turhaan. - -"Sillä hänen emäntänsä oli sairaana, ja vaikka Pippuri kuinkakin kauvan -nuuski ja raappi ja vinkui hänen ovellaan, niin ei sitä laskettu -sisälle. Mutta eräänä päivänä se jotenkuten pääsi puikahtamaan -huoneeseen, hyppäsi hänen helmaansa ja nuoleskeli hänen käsiään ja -kasvojaan, ja oli päästään pyörällä pelkästä jälleennäkemisen ilosta. -Mutta (sanoin että se oli tunteellinen koira) vähitellen herätti sen -huomiota se, ettei hän ollut _aivan_ yhtä mielissään tapaamisesta -kuin tavallisesti -- ja pian se löysi syynkin muutokseen. Siellä oli -toinen elukka, uusi lemmikki, joka näytti saavan osakseen suuren osan -hänen huomaavaisuudestaan. Tietysti arvaatte mikä se oli -- mutta -Pippuri ei ollut milloinkaan ennen nähnyt sylilasta, ja se otti asian -itsekohtaiseksi loukkaukseksi ja joutui hirveästi pahoille mielin. Se -asteli sivulleen katsahtamatta ulos huoneesta ja alas keittiöön, niissä -kyyrötteli päiväkausia. - -"En usko että sillä oli suurtakaan hupia jurottelustansa, koira paralla; -kenties se luuli että isäntäväki nähdessään kuinka kipeästi asia -siihen koski lähettäisi sylivauvan pois. Mutta kun aika kului eikä -tämä aatos näyttänyt heidän mieleensä juolahtavan, niin se päätti -heittää jörrittelynsä ja tarkastaa asemaa uudelleen, ja se palasi ihan -valmiina ryhtymään entisiin väleihin. Mutta kaikki oli muuttunutta. -Kukaan ei tuntunut sitä nyt huoneessa huomaavankaan, eikä sen emäntä -koskaan kutsunut sitä leikkisille; unohtipa pesettääkin sitä -- ja sen -omituisuuksia oli pitää saippuasta ja lämpimästä vedestä. Pahinta oli -että lapsi ennen pitkää seurasi sitä saliin, eikä se millään ilveellä -saanut tuota pikku tyhmyriä ymmärtämään ettei tällä ollut sinne mitään -asiaa. Jos asiaa ajattelette, niin lapsen täytyy koirasta tuntua kovin -ala-arvoiselta pikku elukalta: se ei osaa haukkua (no, niin, se _osaa_ -ulvoa), eikä se pysty rotille mitään, ja kuitenkin jokainen touhuilee -sen kanssa ihan tavattomasti! Lapsi sai nyt kaikki Pippuri paran -nauhat; ja emäntä leikki sen kanssa, vaikka Pippuri tunsi voivansa -tehdä temput monin verroin taitavammin, jos kertaakaan pääsisi mukaan. -Sen täytyi siis ottaa tavakseen lojua takkataljalla ja olla olevinansa -aivan välinpitämätön, vaikka se varmaankin kärsi kovasti. - -"No, tuli viimein loukkaus kaikista pahin: Pippuri karkotettiin -taljaltaan -- omalta erikoiselta taljaltaan -- lapsen tieltä; ja -kun se oli mennyt nurkkaan hiljalleen itkemään itseksensä, niin tuo -viheliäinen lapsen vätys ryömi sen perässä ja kiskoi sitä hännästä! Se -oli aina ollut kovin arkatuntoinen hännästään eikä milloinkaan sallinut -kenenkään muun kuin aivan läheisten ystävien koskettaa sitä, ja -heidänkin vastustellen, joten voitte kuvitella miten moinen nöyryytys -saattoi viedä siltä viimeisen maltin hipenen. Sanotaan sen puraisseen -lasta, ja pelkään että se sen teki -- vaikkei niin kovasti että olisi -kipeältä tuntunut: mutta lapsi tietysti puhkesi hirveästi parkumaan, -ja siitä hetkestä asti oli Pippuri parka hukassa -- koira oli pilannut -maineensa! - -"Jutun loppuna oli se että Pippurin täytyi muuttaa pois. Sille -löydettiin mukava koti erään ystävän luona, mutta pahoja kuulumisia -siitä sittemmin saatiin: koira oli ollut kahlittava talliin, ja se -hioi hampaitaan jokaiselle lähenevälle ja ulvoi kaiken yötä -- sitä -melkein peljättiin uudessa paikassaan. Sen kuullessaan oli Pippurin -emäntä kiitollisempi kuin konsanaan siitä että sen isäntä oli suostunut -toimittamaan koiran pois, ja yritti olla sitä sen enempää ajattelematta. - -"Eräänä päivänä uusi lapsentyttö palasi kävelyltä kertomaan kamalaa -juttua julmasta koirasta, joka oli ahdistellut häntä ja lasta ja -hyppinyt lapsen vaunuja päin niin uppiniskaisesti että hänellä oli -täysi työ sen häätämisessä. Emäntä oli Pippurin jo niin unohtanut ettei -tullut ajatelleeksi seikkailulla olevan mitään yhteyttä sen kanssa; hän -arveli sen tulleen jo aikoja sitte tapetuksi. - -"Mutta seuraavalla kerralla lasta ulos viedessään otti lapsentyttö -koiran varalta paksun sauvan. Ja tuskin oli hän nostanut vaunut -kynnyksen yli, kun koira todellakin taas ilmestyi, ihan kuin olisi -kaiken aikaa ollut ulkopuolella väijyksissä. Lapsentyttö oli voimakas, -urhea maalainen, ja koiran tullessa pelottavasti hyppien ja haukkuen -hän iski sitä kaikin voimin päähän. Lyönti huumasi sen tykkänään -toviksi, ja se kieppui tajuttomana ympäri ja ympäri. No, hän oli -iskemäisillään toistamiseen, kun hänen emäntänsä ryntäsi ulos juuri -ajoissa estämään. Sillä hän nähkääs oli katsellut ikkunasta, ja vaikka -elukka parka oli surkean laiha ja hoidon puutteesta ränstynyt, niin -hän oitis tunsi sen Pippuriksi ja tiesi ettei tämä mitenkään ollut -vaarallinen, vaan ainoastaan yritti parhaansa mukaan tehdä sovintoa -lapsen kanssa. Hyvin luultavasti ei sen arvokkuus tai omatunto sallinut -sen tulla aivan yhtäkkiä takaisin: ja kenties se harkitsi paremmaksi -taivuttaa ensin lapsen puolelleen. Ja sitte aivan äkkiä sen emäntä -- -kuulin tämän kaiken tietysti häneltä -- muisti kuinka hartaasti Pippuri -oli ollut häneen kiintynyt, ja kun hän näki sen tuossa pökertyneenä ja -väristen seisoskelemassa, niin hänen sydämensä heltyi ja hän riensi -sopimaan sen kanssa ja sanomaan sille että kaikki oli annettu anteeksi -ja että se saisi palata hänen koirakseen, ja kaikki kävisi jälleen -entiseen onnelliseen tapaan! -- --" - -Hän keskeytti hetkeksi tarinansa. En rohjennut katsoa häneen, mutta -hänen äänensä tuntui jatkaessaan hiukan värisevän. Oli aika jolloin -en sietänyt ajatellakaan tämän tarinan loppua; mutta kun olen tullut -sen teille alottaneeksi, niin en voi keskenkään heittää. En tiedä oliko -Pippuri vielä niin huumaantunut ettei ihan tuntenut emäntäänsä vai -valtasiko sen jälleen loukattu ylpeys -- mutta emäntänsä kutsuessa sitä -se vaan loi häneen katseen joka kävi suoraan sydämeen ja jota hän ei -sanonut koskaan unohtavansa, ja sitte se asteli hyvin verkalleen pois. - -Hän ei voinut sietää tätä; hän seurasi; hänestä tuntui välttämättömältä -saada koira ymmärtämään kuinka kovin, kovin pahoillaan hän oli; mutta -kuullessaan hänen pyytelevän se alkoi juosta nopeammin ja nopeammin, -kunnes katosi näkyvistä, ja tiedän että hän takaisin palatessaan itki -katkerasti. - -"Eikä koiraa sen koommin näkynyt?" kysyin tovin vaitiolon jälkeen. - -"Ei koskaan!" vastasi hän hiljaisesti. "Ja -- ja olen aina sittemmin -rakastanut kaikkia koiria Pippurin tähden!" - -"Minua melkein ilahuttaa että se kieltäysi tulemasta takaisin", sanoin -minä. "Se oli oikein sen emännälle -- hän ei parempaa ansainnut!" - -"Oi, sitä en olisi suonut teidän sanovan!" vastusti hän; "sillä minä -sittekin itse olin lapsen puolella -- se oli kaikki minun tekoani että -Pippuri lähetettiin pois", tunnusti hän luoden katseensa alas, "ja olen -ollut kovasti suruissani asiasta!" - -Hän oli siis lopultakin kertonut omia kokemuksiaan vieraassa muodossa --- eikä siis ollutkaan neiti! Samassa herätti yleinen kahina minut -tuskallisesta havainnostani muistamaan että olimme päivällispöydässä, -ja että oli nyt hajaannuttava. Noustessani siirtämään tuolini suloisen -naapurini tieltä hän kohotti hetkeksi katseensa ja virkkoi melkein -nöyrästi: - -"Minä nähkääs olin se lapsi!" - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA VILLAKOIRA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/65986-0.zip b/old/65986-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ed2c591..0000000 --- a/old/65986-0.zip +++ /dev/null |