NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2184 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..eaf108b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #65986 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65986)
diff --git a/old/65986-0.txt b/old/65986-0.txt
deleted file mode 100644
index a6138b0..0000000
--- a/old/65986-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2184 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Musta villakoira, by F. Anstey
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Musta villakoira
-       ja muita jutelmia
-
-Author: F. Anstey
-
-Translator: Väinö Hämeen-Anttila
-
-Release Date: August 3, 2021 [eBook #65986]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-Produced by: Tuula Temonen and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA VILLAKOIRA ***
-
-
-
-
-MUSTA VILLAKOIRA
-
-ja muita jutelmia
-
-
-Kirj.
-
-F. ANSTEY
-
-
-Englannista suomensi
-
-V. Hämeen-Anttila
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomalainen Kustannusosakeyhtiö kansa,
-1907.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Musta villakoira.
-Huilun säestämä.
-Koiramaailman Ismael.
-
-
-
-
-Musta villakoira.
-
-
-Olen ottanut tehtäväkseni kertoa tässä tarinassani, ainoatakaan
-piirrettä salaamatta tai muuttamatta, elämäni tuskallisimman ja
-nöyryyttävimmän kohtauksen.
-
-Vähintäkään mielihyvää ei siitä minulle lähde, mutta teen sen
-pelkästään saadakseni tilaisuuden esittää lieventäviä seikkoja, mikä
-minulta tähän asti on tykkänään kielletty.
-
-Käsitän aivan hyvin että pitkähkön selityksen julkaiseminen
-käytöksestänsä jossakin epäiltävässä jutussa ei ylipäänsä ole paras
-keino menetetyn maineen puhdistamiseksi: mutta omassa tapauksessani
-löytyy eräs jolle minun ei ole sallittua enää koskaan suusanallisesti
-puolustautua -- jos huomaisinkin kykeneväni sitä yrittämään. Ja koska
-hän ei mitenkään voisi ajatella minusta pahempaa kuin jo ajattelee,
-niin kirjotan tämän, tietäen ettei siitä voi olla minulle vahinkoa, ja
-heikosti toivoen että se osuisi hänen näkyviinsä ja herättäisi epäilyä
-tokko olen ihan niin tunnoton konna, niin luihu tekopyhä, kuin miltä
-pakostakin olen hänen silmissään näyttänyt.
-
-Sellaisen tuloksen pelkkä mahdollisuus saa minut täysin
-välinpitämättömäksi kaikesta muusta; huolettomasti paljastan
-koko lukevan maailman ivalle heikkouteni ja häpeäni, koska siten
-mahdollisesti voin jossakin määrin saada takaisin erään henkilön
-suotuisaa mielipidettä minusta.
-
-Tämän verran sanottuani alotan enempää siekailematta tunnustukseni:
-
-Nimeni on Algernon Weatherhead, ja voin lisätä että palvelen eräässä
-hallinnollisessa virastossa: että olen ainoa poika ja asun kotona
-äitini kanssa.
-
-Meillä oli ollut talo Hammersmithissä kunnes vuokrakautemme loppuessa
-juuri ennen tämän kertomuksen tapahtuma-ajan alkua äitini päätti
-että minun terveyteni kaipasi iltaisin maalais-ilmaa, ja niin otimme
-"sopivan huvila-asunnon" eräällä niistä monilukuisista rakennustiloista
-joita viime aikoina on ylen runsaasti ilmestynyt Lontoon ympäristöön.
-
-Olemme nimittäneet sen "Wistaria huvilaksi". Se on sievä pikku
-asumus, viimeinen irrallisten huvilain rivissä, joilla jokaisella on
-etupuolella pienoinen maalainen ajoveräjänsä ja sorakäytävänsä ja
-takana nurmikkoa riittämään tennis-kentäksi, ja pitkin sen laitaa
-kulkee tie mäen yli rautatieasemalle.
-
-Olisin tosin toivonut että isäntämme vähän aikaa sen jälkeen kun
-vahvisti vuokrasopimuksemme olisi saanut löydetyksi jonkun muun
-paikan hirttäytyäkseen kuin erään ullakkomme, sillä seurauksena siitä
-jätti meidät palvelusneitsyt aina parin kuukauden kuluttua hurjassa
-hermokohtauksessa, kuultuaan murhenäytelmän jossakin ostoksillaan
-käydessään ja luonnollisesti oitis jälkeenpäin "nähtyänsä jonkun".
-
-Silti se on miellyttävä talo, ja voin nyt melkein antaa anteeksi
-isännälle kolttosen, jota aina katson törkeäksi itsekkyydeksi hänen
-puoleltaan.
-
-Maalla, niin lähellä kaupunkiakin, on likeisin naapuri jotakin
-enempääkin kuin pelkkä numero; hän on mahdollinen tuttava, joka pitää
-uutta tulokasta ainakin koevierailun arvoisena. Pian sain tietää
-että naapuritaloa piti hallussaan eversti Currie, palveluksesta
-eronnut intialaisen rykmentin upseeri; ja useasti, kun matalan
-rajamuurin yli vilahdukselta näin sorean tyttömäisen vartalon liehuvan
-naapuripuutarhan ruusupensastossa, eksyin hauskasti haaveksimaan ei
-etäistä aikaa jolloin meitä erottava muuri olisi (kuvaannollisesti)
-jaoitettu maan tasalle.
-
-Muistan -- oi miten elävästi! -- jännittyneesi! värähtäneeni
-kuullessani äidiltäni eräänä iltana kaupungista palatessani että
-Curriet olivat käväisseet meillä vierailulla ja tuntuivat haluavan
-ystävällisiä naapurillisia välejä.
-
-Muistanpa myös sunnuntai-ehtoopäivän jona vastasin heidän käyntiinsä
--- yksinäni, koska äitini oli sen jo viikolla tehnyt. Seisoin everstin
-huvilan portailla odottamassa ovea aukenevaksi, kun minua säpsähdytti
-raivoisa ärinä ja luskutus takaapäin, ja käännähtäessäni huomasin ison
-villakoiran yrittelevän tapailla sääriäni.
-
-Se oli sysimusta, oikeasta korvasta puuttui toinen puolikas ja kuonon
-päässä törrötti hullun pienet paksut viikset; sen karva oli ajeltu
-mukamas leijonan tapaan, minkä jostakin salaperäisestä syystä arvellaan
-parantavan villakoiran ulkonäköä, mutta parturi oli jättänyt joitakuita
-pieniä karvatukkoja oikullisesti koristamaan sen lonkkia.
-
-Sitä katsellessani ei voinut olla muistumatta mieleeni toinen musta
-villakoira, jota Faust jonkun aikaa kestitsi onnettomilla tuloksilla,
-ja ajattelin että varsin kohtuullinen määrä loitsusanoja riittäisi
-saamaan paholaisen esille tästä pedosta.
-
-Se pani minut peräti kiusalliselle päälle, sillä minä olen hieman
-hermostunut luonteeltani, tunnen luontaista kammoa koiria kohtaan enkä
-hevillä pysty suotuisimmissakaan olosuhteissa täydellä luottamuksella
-suoriutumaan asianmukaisista seuratavoista, ja totisesti oli tietoisuus
-siitä että vieras ja nähtävästi vihainen koira järsi kantapäitäni
-kaikkea muuta kuin rohkaisevaa.
-
-Currien perhe vastaanotti minut mahdollisimman herttaisesti: "kovin
-hauskaa tulla tuttavaksenne, hra Weatherhead", sanoi rouva Currie
-pudistaessani hänen kättään. "Näen", hän lisäsi leppeästi, "että olette
-tuonut koiran sisälle matkassanne". Tosiasia on että olin vetänyt
-koiran sisälle takinliepeissäni roikkuvana, mutta silminnähtävästi ei
-ollut mitään tavatonta vieraitten saapua tällä vähemmän arvokkaalla
-tavalla, sillä hän irrotti elukan vähääkään oudostumatta, ja niin pian
-kuin olin tarpeeksi tointunut kävimme keskustelemaan.
-
-Sain tietää että eversti ja hänen puolisonsa olivat lapsettomat, ja
-että puutarhamuurin yli näkemäni solakka olento oli Lilian Roseblade,
-heidän sisaren- ja kasvattityttärensä. Hänkin tuli vähää jälkeenpäin
-huoneeseen, ja esiteltäessä tunsin että hänen suloiset nuorekkaat
-kasvonsa, joita tummanruskean tukan pehmeät kiehkurat varjosivat,
-ylenpalttisesti vastasivat kaikkia haaveellisia toiveita joilla olin
-sitä hetkeä odotellut.
-
-Hän puheli minulle näpsään, luottavaiseen, pyytelevään tapaan, jota
-olen kuullut hänen rakkaimpain ystäväinsä moittivan lapselliseksi
-ja teeskennellyksi, mutta silloin oli mielestäni hänen sävyssään
-sanomatonta suloa ja viehkeyttä, ja sen muisto kivistelee nyt sydäntäni
-pistoksin jotka eivät ole yksistään tuskaa.
-
-Jo ennen kuin everstikään näyttäysi aloin nähdä, että vihollisellani,
-villakoiralla, oli poikkeuksellinen asema tuossa huonekunnassa. Tämä
-oli yllinkyllin selvää poistuessani vierailultani.
-
-Se näytti olevan heidän kotoisen elämänsä keskus, ja rakastettava
-Liliankin kieppui tyytyväisesti sen ympärillä jonkinlaisena
-seuralaistähtenä; se ei omistajansa silmissä voinut tehdä mitään
-väärää, sen etuluuloja (ja se oli kovin ahdasmielinen eläin) pidettiin
-ankarassa arvossa, ja kaikki kotoiset hommat järjestettiin etusijassa
-sen mukavuutta silmällä pitäen.
-
-Saatan olla väärässä, vaan en voi uskoa viisaaksi korottaa mitään
-villakoiraa noin ylevälle jalustalle. Miten tämä erityinen koira,
-niin tavallinen nelijalkainen kuin konsanaan on ilmaa hengittänyt,
-oli saanut noin tehotuksi lumoutuneihin omistajiinsa, sitä en ole
-milloinkaan pystynyt ymmärtämään, mutta niin vaan oli asian laita --
-anastipa se pääosan keskustelustakin, joka aina hetkeksi tyrehdyttyään
-tuntui jonkun luonnollisen lain painosta kierähtävän siihen.
-
-Minun täytyi kestää pitkä elämäkerrallinen luonnekuva siitä -- mitä
-sanomalehtipakinassa nimitettäisiin "kaskukuvailuksi" -- ja jokainen
-veres juttu tuntui minusta osottavan pedon turmeltunutta ilkeyttä yhä
-räikeämmässä valossa ja saattavan perheen hessahtavan ihailun aina vaan
-kummastuttavammaksi.
-
-"Kerroitko hra Weatherheadille, Lily, Bingosta" (Bingo oli villakoiran
-mieletön nimi) "ja Taoksista? Et? Kah, minun _täytyy_ kertoa hänelle
-se seikkailu -- siinä on hänelle nauramista. Tacks on puutarhurimme
-alhaalla kylässä (tunnetteko Tacksin?). No, Tacks kävi täällä
-naulaamassa kukkaislavaa tikkaiden harjalla, ja kaiken aikaa istui
-Bingo mestari levollisena niiden juurella katselemassa, millään
-ilveellä suostumatta lähtemään tiehensä. Tacks sanoi sen olevan aimo
-hupina hänelle. No, kun Tacks viimein oli valmis ja kapusi alas, niin
-mitäs arvelette tuon juukelin tehneen? hiipipä hissukseen takaapäin,
-haukkasi palan molemmista pohkeista ja säntäsi pakoon. Oli vaaninut
-sitä koko ajan! Ha, ha! -- syvästi harkittua tuo, vai mitä?"
-
-Myönsin sisäisesti värähtäen että tuo oli sangen syvällistä, itsekseni
-ajatellen että jos tämä oli näytteenä siitä miten Bingo tavallisesti
-kohteli seudun asujamia, niin olisi merkillistä jollei se suistuisi
-vielä syvemmälle ennen kuin -- luultavasti _juuri_ ennen kuin -- saisi
-kuolemansa.
-
-"Uskollinen vanha koira!" sopotti rouva Currie: "otaksuithan Tacksin
-ilkeäksi murtovarkaaksi, etkö niin? et tahtonut antaa rosvota herraasi,
-ethän?"
-
-"Oivallinen talonkoira", puuttui puheeseen eversti. "Peijakas, en
-koskaan unohda miten se äskettäin pani Heavisides paran ottamaan
-käpälät allensa! Oletteko koskaan tavannut Heavisidesiä, Bombayn
-pataljoonasta? Niin, Heavisides oleskeli täällä, ja koira tapasi hänet
-eräänä aamuna hänen tullessaan alas kylpyhuoneesta. Ei tietenkään
-tuntenut häntä intialaisiin roimahousuihin ja yönuttuun pukeutuneena
-ja kävi päin. Se pidätteli vanhaa Heavisides parkaa porrastaivakkeen
-ikkunan ulkopuolella vesisäiliön päällä neljännestunnin ajan, kunnes
-minun oli tuleminen lakkauttamaan piiritys!"
-
-Sellaisia olivat jutut koiran retkaleen ääliömäisestä villiydestä joita
-minun oli pakko kuunnella, ja kaiken aikaa istui tuo peto vastapäätä
-minua takkataljalla, vilkuen minuun tuuhean takkunsa alta häijyn
-tihruisilla silmillään ja pohtien mihin kohtaan minua iskisi hampaansa
-noustessani lähtemään.
-
-Tämä oli alkuna tuttavuudellemme, joka väleen vapautui kaikista
-muodollisuuksista. Oli hyvin hauskaa poiketa sinne päivällisen
-jälkeen, vieläpä istua everstin kumppanina punaviinin ääressä ja
-kuunnella lisää juttuja Bingosta, sillä myöhemmällä sain mennä sievään
-vierashuoneeseen, ottaa teeni Lilianin kädestä ja kuunnella hänen
-soittaessaan meille Schubertia kesän iltahämyssä.
-
-Villakoira oli kylläkin aina tiellä, mutta senkin ruma musta pää tuntui
-jonkun verran menettävän rumuuttaan ja julmuuttaan Lilianin laskiessa
-sille kauniin kätösensä.
-
-Ylimalkaan luulen Currien perheen tunteneen suopeutta minua kohtaan:
-eversti piti minua keskulaisen, naimakelpoisen nuoren miehen
-vilpittömänä näytteenä -- kuten todella olinkin -- ja rouva Currie
-osotti minulle suosiota äitini vuoksi, johon oli tullut suuresti
-kiintyneeksi.
-
-Mitä Lilianiin tuli, niin olin näkevinäni että hän piankin aavisteli
-millä tuntein häntä ajattelin eikä ollut siitä pahoillaan. Odottelin
-kutakuinkin toiveikkaasti päivää jona voisin rukkasia pelkäämättä
-ilmaista rakkauteni.
-
-Mutta suurena vastuksena oli polullani se haitta etten mistään hinnasta
-voittanut Bingon suopeutta. Perheen jäsenet itsekin useasti valittivat
-tätä pahoilla mielin. "Nähkääs", huomautteli rouva Currie puolustellen,
-"Bingo on koira joka ei hevillä kiinny vieraisiin" -- vaikka mitä
-siihen asiaan tulee, niin arvelin sen olevan tuskallisen altis
-kiintymään _minuun_.
-
-Hartaasti yritin hieroa sovintoa. Toin sille lepyttäviä sämpylöitä --
-mutta tämä oli heikkoa ja tehotonta, sillä se hotkaisi ne ahnaasti ja
-vihasi minua yhtä katkerasti kuin konsanaan, alusta asti tuntien minua
-kohtaan ääretöntä halveksumista ja epäluottamusta, jota eivät mitkään
-mairitteluni pystyneet poistamaan. Katsahtaessani nyt tapausten kulkuun
-olen taipuvainen uskomaan että sitä varotteli ennustava vaisti siitä
-mikä minun kauttani sen kohtaloksi koituisi.
-
-Ainoastaan koiran hyväksymistä tarvittiin jotta olisin päässyt lujaan
-asemaan Currien perheessä ja kenties jotta Lilianin häilyvä sydän olisi
-tehnyt päätöksensä minun hyväkseni; mutta vaikka kosiskelin tuota
-järkähtämätöntä villakoiraa itsepintaisuudella jota en voi punastumatta
-muistella, niin se pysyi uppiniskaisen lujana.
-
-Silti kohteli Lilian minua päivä päivältä yhä rohkaisevammin; päivä
-päivältä ylenin hänen kasvattivanhempiensa mielipiteissä; aloin toivoa
-piakkoin pystyväni heittämään kaiken koirapolitiikan sikseen.
-
-Huvilassamme oli haittana (paitsi itsemurhan haikua) seikka joka on
-välttämättömästi tässä mainittava. Yhteisestä suostumuksesta olivat
-kaikki lähiseudun kissat valinneet puutarhamme iltayhtymiänsä varten.
-Luulen että meidän kirjava keittiökissamme lienee ollut jonkunlainen
-paikkakunnallisen kissayhteiskunnan johtaja -- tiedän että sillä oli
-"vastaanotto" soiton ja laulun ohella useimpina iltoina. Äiti parkani
-huomasi tämän häiritsevän hänen ehtoopäiväuinahdustansa, eikä ihmekään,
-sillä jos armeija aaveita olisi kirkunut ja kiljunut puistikossamme tai
-se olisi varattu aavemaailman lastentarhaksi hampaidensaantiaikana,
-niin ei meteli olisi mitenkään saattanut olla hirvittävämpää.
-
-Haudoimme keinoja vapautuaksemme tästä rasituksesta: myrkky olisi
-tietysti tehonnut, mutta ajattelimme että sen käyttäminen näyttäisi
-pahalta ja johtaisi rettelöihinkin, jos joka aamu nähtäisiin valikoima
-kissoja kamalissa väänteissä huokumassa viimeisiä hengenvetojaan eri
-osissa samaa puutarhaa.
-
-Ampuma-aseissakin oli vastuksensa ja ne tuskin olisivat edistäneet
-äitini uinailuja, joten olimme jonkun aikaa aivan neuvottomina. Vihdoin
-eräänä päivänä satuin kaupungilla kävellessäni (onnettomana hetkenä)
-näkemään kapineen joka minusta tuntui olevan ihan omiansa -- erittäin
-vankkarakenteisen ilmapyssyn erään pyssysepän ikkunassa. Astuin oitis
-myymälään, ostin sen ja vein riemuiten kotiin; se olisi äänetön ja
-vähentäisi paikkakunnan kissojen keskimäärää yleisempää huomiota
-herättämättä -- pari nyrhäystä riittäisi saamaan kissojen muotipaikaksi
-jonkun syrjäisemmän sopen.
-
-Siekailematta ryhdyin koettamaan asettani. Samana iltana istuin hämärän
-tultua lukuhuoneeni ikkunassa väijyksissä, suojelemassa äitini lepoa.
-Heti kun kuulin pitkäveteisen uikahduksen, valmistavan pärskytyksen ja
-sitä seuranneen hurjan juoksukilpailun aloin asketella ääntä kohti.
-Minussa lienee kansallista metsästäjähenkeämme, sillä vereni humisi
-kiihkosta; mutta kissan ruumiinrakenne ei nähtävästi kärsi vakavaa
-haittaa lyijystä, ja aloin peljätä ettei ampumataitoni todisteeksi jäisi
-mitään voitonmerkkiä.
-
-Mutta yht'äkkiä näin mustan haamun puikahtavan pensaiden takaa. Odotin
-kunnes se livahti alapuolellani olevan keittiön ikkunasta tulvivan
-valovirran poikki, ja silloin tähtäsin tarkkaan ja laukaisin.
-
-Tällä kertaa ainakin tepsi -- kuului tukahtunut älähdys, kahinaa -- ja
-kaikki oli taas hiljaista. Ryntäsin ulos tyynesti ylpeillen kostoni
-menestyksestä noutamaan sisälle uhrini ruumista, ja erään laakeripuun
-juurelta löysin, en kuljeksivaa kollikissaa, vaan (kuten tarkkaälyinen
-lukija epäilemättä on aikaa sitten aavistanut) everstin mustan
-villakoiran värisevän raadon!
-
-Aijon tässä kertoa pelkän koristelemattoman totuuden, ja tunnustan että
-minä ensimältä, nähdessäni mitä olin tehnyt, _en_ ollut pahoillani.
-Olin aivan viaton kaikkeen teon aikomiseen, mutta en tuntenut
-vähintäkään surua. Jopa nauroinkin -- hulluudessani -- ajatellessani
-että noin oli kaikessa tapauksessa päästy Bingosta; se este oli poissa,
-väsyttävä sovintohommani oli ainiaaksi lopussa!
-
-Mutta pian tuli vastavaikutus; älysin tekoni kauhean luonteen, ja minua
-värisytti. Olin tehnyt kolttosen, joka saattaisi ijäkseni karkottaa
-minut Lilianin parista! Kaikessa tietämättömyydessäni olin surmannut
-jonkunlaisen pyhän eläimen, eläimen johon Currien perhe oli hellimmillä
-tunteilla kiintynyt! Miten saisin asian lievimmästi ilmoitetuksi
-heille? Lähettäisinkö heille Bingon, kirjelippu sidottuna kaulaan,
-pahotteluineni ja vilpittömine surun-ilmauksineni? Se näyttäisi liian
-suuresti riistan lahjoittamiselta. Eikö minun itseni pitäisi kantaa
-se sinne? Käärisin sen hienoimpaan suruharsoon, pukeutuisin mustaan
-sen muistoksi -- Curriet tuskin pitäisivät vahakynttilää ja valkeata
-hurstia, tai säkkiä ja tuhkaa liiallisena sovitusmuotona -- mutta en
-voinut ryömiä juuri niin inhottavan nöyryytetysti.
-
-Tuumailin mitä eversti sanoisi. Olihan hän yleensä yksinkertainen ja
-suopea, mutta tarpeen tullen hyvinkin tuima, ja tunsin pahoinvointia
-tuumiskellessani uskoisiko hän, ja vielä pahempi, uskoisiko _Lilian_,
-että tämä todella oli tapaturma? He tiesivät mitä etua minulla oli
-edesmenneen villakoiran vaientamisesta -- uskoisivatko he silkan
-totuuden?
-
-Vannoin että heidän _täytyisi_ uskoa minua. Teeskentelemättömän
-murheeni ja kaiken salailun puutteen täytyi voimakkaasti puhua
-puolestani. Valitsisin suotuisan hetken tunnustukselleni: vielä samana
-iltana ilmaisisin kaikki.
-
-Kuitenkin kammotti minua edessäni oleva velvollisuus, ja murhemielin
-polvistuessani vainajan viereen ja kunnioittavasti oikoessani sen
-jäykistyneet jäsenet ajattelin että kohtalo menetteli kohtuuttomasti,
-toimittaessaan hyvää tarkottavan miehen, jolla eivät hermot olleet
-raudasta, tuollaiseen asemaan.
-
-Sitte kauhukseni kuulin maantieltä puutarhan ulkopuolelta tuttujen
-askelten kajahtelevaa töminää ja tunsin burmalaisen sikaarin omituista
-tuoksua. Siellä oli eversti itse, joka oli vienyt tuomittua Bingoa
-tavalliselle iltakävelyllensä.
-
-En oikein tiedä miten se kävi, mutta äkillinen säikky minut
-valtasi. Pidättelin hengitystäni ja yritin näkymättömänä lyyhistyä
-laakeripuitten taakse; mutta hän oli nähnyt minut ja astui heti
-tiepuoleen puhuttelemaan minua pensas-aidan yli.
-
-Hän seisoi vajaan kahden metrin päässä lemmikkinsä ruumiista! Onneksi
-oli ilta tavattoman pimeä.
-
-"Hei, tekö siinä, hä?" hän alotti sydämellisesti: "älkää nousko,
-poikani, älkää suotta". Yritin asettua villakoiran eteen, enkä noussut
--- ainakin ainoastaan tukkani teki sen.
-
-"Olette myöhään liikkeellä", hän pitkitti: "puutarhaanne muokkaamassa
-vai?"
-
-En voinut vastata että olin muokkaamassa hänen koiraansa! Ääneni
-värisi, kun hämyn verhoamassa syyllisessä hämmennyksessäni sanoin että
-oli kaunis ilta -- vastoin totuutta.
-
-"Pilvessä", vastasi eversti, "pilvessä -- sataa kait ennen aamua.
-Oletteko muuten nähnyt Bingoa siellä?"
-
-Tämä oli käännekohta. Minun olisi _pitänyt_ vastata murheellisesti:
-"Kyllä, minua surettaa ilmoittaa että minulle on sattunut peräti
-onneton tapaturma sen kanssa -- tässä se on -- totta puhuen pelkään
-_ampuneeni_ sen!"
-
-Mutta en kyennyt. Olisin voinut ilmaista hänelle omalla ajallani,
-valmistetussa sanamuodossa -- vaan en silloin. Tunsin että minun oli
-käytettävä kaikki järkeni lahjat voittaakseni aikaa ja rimpuillakseni
-kysymysten kanssa.
-
-"Mitä", kysyin lyijymäisen kepeästi, "eihän se vaan ole luikahtanut
-hyppysistänne?"
-
-"Mitään semmoista ei se ole eläissään tehnyt!" vakuutti eversti
-kiihkeästi; "se ryntäsi rotan tai sammakon tai muun perään moniaita
-minuutteja takaperin, ja seisahtuessani sytyttämään sikaria kadotin sen
-näkyvistäni. Luulin nähneeni sen livahtavan veräjänne alitse, mutta
-olen huudellut sitä edustalta eikä se tule ulos".
-
-Ei, eikä enää koskaan tulisi. Mutta everstille ei saattanut kertoa sitä
-vielä. Sepustelin taas: "Jos", virkoin epävakaisesti, "jos se olisi
-pujahtanut tänne veräjän alitse, niin olisin sen nähnyt. Kenties se sai
-päähänsä jolkkia kotiin?"
-
-"Niin, varmaankin minä sen ovelan veijarin tapaan kynnykseltäni!
-Kuulkaas, mitäs arvelettekaan sen viimeksi tehneen?"
-
-Olisin voinut hänelle antaa viho viimeisimmät tiedot; vaan en
-uskaltanut. Kuitenkin oli kerrassaan liian hirmuista kyyrötellä tuossa
-polvillaan ja nauraa Bingon ruumiin yli kerrottuja kaskuja Bingosta;
-sitä en voinut kestää! "Kuunnelkaa", tokaisin äkkiä, "eikö tuo ollut
-sen haukuntaa? Taas; eikö se mielestänne kuulosta kajahtavan talonne
-edustalta?"
-
-"No", tuumi eversti, "menenkin sitomaan sen kiinni ennen kuin se
-jälleen lähtee liesuun. Hampaannehan kalisevat -- olette vilustunut,
-hyvä mies -- menkää oitis sisälle, ja jos tunnette jaksavanne,
-niin pistäytykää puolen tunnin kuluttua grogimme ääreen ja kerron
-teille silloin koko jutun. Terveiseni äidillenne. Älkää unohtako
--- ryyppytunnilla! Olin viimeinkin päässyt hänestä eroon, ja
-huojennuksesta henkäisten pyyhin otsaani. Puolen tunnin kuluttua
-pistäytyisin sinne ja silloin olisin valmistunut julistamaan
-murheellisen viestini. Sillä minä en vielä silloinkaan ajatellut
-muuta menettelytapaa, kunnes mieleeni äkkiä kamalan selvästi välähti
-että viheliäinen hämäännykseni pensas-aidan luona oli tehnyt totuuden
-ilmaisemisen mahdottomaksi! En tosin ollut laskettanut suoranaista
-valetta, mutta olinhan johtanut everstin siihen käsitykseen että olin
-kieltänyt nähneeni koiraa. Monet voivat lauhduttaa omaa tuntoansa
-ajattelemalla että olipa heidän sanojensa vaikutus mikä tahansa he
-saivat pysytellyksi erillään selkeästä valeesta. En ole koskaan tarkoin
-tiennyt missä erotus siveellisesti on, mutta tuota tunnetta _löytyy_ --
-minulla on sitä itselläni."
-
-Pahaksi onneksi on vilpillä se hankaluus, että jos totuus koskaan tulee
-päivän valoon, niin on kieräilijä aivan yhtäläisessä liemessä kuin
-olisi valehdellut mitä häpeämättömimmässä määrässä, ja mies harvoin
-saavuttaa luotettavuutta takaisin osottamalla että hänen käyttämänsä
-sanat eivät sisältäneet mitään ehdotonta petosta.
-
-Saattaisin tietysti vieläkin kertoa everstille tapaturmani ja antaa
-hänen päätellä että se oli sattunut keskustelumme jälkeen, mutta koira
-oli nopeasti kylmenemässä ja kangistumassa, ja he varsin luultavasti
-arvaisivat tapahtuman todellisen ajan.
-
-Ja sitte Lilian kuulisi minun ladelleen liudan valeita sedälleen heidän
-jumaloimansa Bingon ruumiin yli -- ja tuollainen tepponen epäilemättä
-olisi kauhistuttavaa herjamielisyyttä, sanomatonta syntisyyttä hänen
-silmissään!
-
-Jos olisi ennen ollut työläs suostuttaa häntä vastaanottamaan verin
-tahrattua kättä, niin olisi se tuon jälkeen mahdotonta. Ei, olin
-polttanut laivani, olin ainiaaksi ehkäisty rehelliseltä tolalta; tuo
-yksi epäröimisen hetki oli väkisinkin ratkaissut käytökseni -- minun
-täytyi sitä nyt pitkittää ja kaiken uhalla puijata edelleen.
-
-Oli se katkeraa. Olin aina pyrkinyt säilyttämään niin monta minuun
-juurtunutta siveellistä periaatetta kuin tämän maailman hyörinässä
-mukavasti käy päinsä, -- ja ylpeytenäni oli ollut etten yleisin
-piirtein puhuen ollut milloinkaan tehnyt itseäni syypääksi ilmeiseen
-valheeseen.
-
-Mutta täst'edes, jos mielin voittaa Lilianin, oli tuosta kerskauksesta
-ijäksi luovuttava! Minun olisi nyt valehdeltava kaikesta voimastani
-rajattomasti ja häikäilemättä, teeskenneltävä alituiseen ja "kannettava
-naamaria", kuten runoilija Bunn aikoja sitte kauniisti lausui, "ontolla
-sydämelläni". Tämä oli ylen tuskallista -- en pitänyt sitä oikeana --
-mutta mikäs auttoi?
-
-Pohdittuani tätä kaikkea hyvin huolellisesti päätin ainoana tehtävänäni
-olevan haudata elukka parka siihen missä se kaatui ja pysyä vaiti koko
-jutusta. Jonkin hämärän varovaisuustunteen johdosta irrotin ensin
-koiran hopeasilaisen kaulahihnan ja sitte nopeasti kaivoin raadon
-puutarhalapiolla multaan, ja sain poistetuksi kaikki onnettomuuden
-jäljet.
-
-Lienen tuntenut jotakin huojennusta tietuessani ettei nyt olisi
-tarpeellista kertoa surullista seikkailuani ja pahentaa naapurieni
-suosiota.
-
-Ajan mittaan tuumiskelin istuttavani vainajan jäännöksien kohdalle
-ruusupensaan, ja kun Lilian ja minä jonakuna päivänä kotoisen onnemme
-hehkeimmillään kukoistaessa seisoisimme ihailemassa sen valkeata
-loistokkuutta, niin saattaisin (kenties) rohkaistua tunnustamaan että
-pensas oli saanut osan loistokkuuttaan ammoin kadonneesta Bingosta.
-
-Tässä aatteessa oli hiven runollisuutta mikä hetkeksi kirkasti
-synkkyyttäni.
-
-Minun ei tarvinne mainita etten sinä iltana poikennut naapuriin. En
-ollut vielä kyllin paatunut sitä tekemään -- sävyni olisi voinut minut
-kavaltaa, ja niinpä pysyin viisaasti kotona.
-
-Mutta hirveät näyt häiritsivät sinä yönä untani. Olin herkeämättä
-yrittämässä haudata isoa rotevaa villakoiraa, joka itsepintaisesti
-reutoutui ylös kosteasta mullasta niin pian kuin syydin sen peittoon...
-Lilian ja minä olimme kihloissa, ja istuimme sunnuntaina kirkossa,
-mutta kaikkia häätö-yrityksiä vastustava villakoira kielsi kumealla
-haukunnalla meidät kuulutuksilta... Oli hääpäivämme, ja ratkaisevana
-hetkenä villakoira loikkasi väliimme ja nielaisi sormuksen... Tai
-istuimme hääpöydässä, ja Bingo, hehkuvasilmäinen hallava luuranko,
-istui hääkakulla eikä päästänyt Liliania sitä leikkaamaan.
-Ruusupensashaavekin toistui kierossa muodossa -- pensas kasvoi, ja
-jokaisessa kukassa räkätti pienois-Bingo: ja havahtuessani yritin
-parhaillaan tuskan hiki otsalla uskotella everstille että ne olivat
-tavallisia koiranruusuja.
-
-Seuraavana aamuna läksin toimistooni synkeän salaisuuteni jäytäessä
-sisuksiani, ja kaikissa puuhissani nousi eteeni murhatun villakoiran
-aave. Kahteen päivään en rohjennut lähestyä Currien perhettä, kunnes
-viimein eräänä iltana pakotin itseni vierailulle, tuntien ettei
-todellakaan ollut turvallista pysyä loitolla enää kauvemmin.
-
-Omaatuntoani kirpelöitsi sisälle astuessani. Tekeysin tietämättömän
-huolettomaksi, mutta ponnistukseni onnistui niin nolosti että olisin
-joutunut pahaan paulaan, elleivät he olisi olleet liiaksi syventyneet
-omiin ajatuksiinsa sitä huomatakseen.
-
-En ole eläissäni nähnyt perhettä siinä määrin masentuneena kotoisesta
-onnettomuudesta kuin vierashuoneesta löytämäni ryhmä oli, surkeasti
-tekeytyessään jotakin puuhailevaksi. Me puhelimme ensin -- ja onttoa
-haastelua se oli -- arkiaikaisista asioista, kunnes en voinut sietää
-tätä tilaa kauvemmin, vaan syöksyin uskaliaasti vaaraan.
-
-"En näe koiraa." alotin. "Kaithan te -- te löysitte sen suuremmitta
-vaivoitta tois-iltana, eversti?" Puhuessani odottelin jännitettynä,
-huomaisivatko he ääneni outoa sointua, mutta he eivät sitä tarkanneet.
-
-"Hm, seikka on se", vastasi eversti raskaasti, harmaita viiksiään
-kaluten, "ettemme ole sen koommin siitä kuulleet: se -- se on karannut!"
-
-"Mennyt, hra Weatherhead; mennyt sanaakaan virkkamatta!" huoahti rouva
-Currie voihkaten, ikäänkuin olisi arvellut koiran voineen edes jättää
-hyvästelykirjeen.
-
-"Enpä olisi sitä siitä uskonut." jatkoi eversti: "se on minut tykkänään
-typerryttänyt. En ole vuosikausiin moista kolausta saanut -- senkin
-kiittämätön rakkari!"
-
-"Oi, setä!" puolusteli Lilian, "älkää noin puhuko; kenties Bingo ei
-voinut asiata auttaa -- kenties joku on s-s-surmannut sen!"
-
-"Surmannut!" huudahti eversti tuimasti. "Taivahan vallat! jos luulisin
-maailmassa löytyvän konnaa tuon säveän koiraparan surmaajaksi pystyvää,
-niin -- -- Mitä _varten_ moista konnuutta tehtäisiin, Lilian? Sanoppas!
-Minä -- minä toivon ettet enää minun kuulteni mokomia lörpötä. _Tehän_
-ette luule sen menettäneen henkeänsä, vai mitä, Weatherhead?"
-
-Vastasin -- Jumala paratkoon! -- pitäväni sitä melkein mahdottomana.
-
-"Ei se kuollut ole!" huusi rouva Currie. "Jos se olisi kuollut, niin
-tietäisin sen jollakin tavoin -- siitä olen varma! Mutta tunnen että
-se on hengissä. Viime yönäkin näin siitä kovin kaunista unta. Se
-palasi luoksemme, hra Weatherhead, ajurin vaunuissa ajaen, ja aivan
-entisellään -- käytti vain sinisiä silmälaseja, ja sen turkin ajellut
-paikat olivat tulipunaisiksi maalatut. Ja minä heräsin ilosta --
-tiedättehän että se varmasti käy toteen!"
-
-On helppo ymmärtää mitä kidutusta tuollaiset puhelut tuottivat, ja
-kuinka vihasin itseäni tulkitessani myötätuntoani ja lausuessani
-rohkaisevia sanoja koiran saamisesta takaisin, kun kaiken aikaa tiesin
-sen makaavan puutarhani mustien multien kätkössä. Mutta otin sen
-osana rangaistuksestani ja kärsin kaikki valittamatta; tekipä minusta
-käytäntö oikein mestarinkin lohduttamisen taidossa -- luulen todella
-olleeni heille suurena viihdytyksenä.
-
-Olin toivonut heidän pian toipuvan häviönsä ensimäisestä katkeruudesta,
-ja Bingon ensin saavan seuraajan ja siten unohtuvan tavalliseen tapaan;
-mutta sellaisesta ei näkynyt merkkiäkään.
-
-Eversti poloinen silmin nähden kiusasi itseään sairaaksi surullansa;
-hän kuljeskeli alla päin -- ilmotellen lehdissä, etsiskellen ja ihmisiä
-kuulustellen, mutta tietysti turhaan, ja tämä koski häneen kipeästi.
-Hän esiintyi pikemmin ainoan poikansa ja perillisensä menettäneenä
-miehenä kuin englantilais-intialaisena upseerina jolta on villakoira
-karannut. Minun täytyi teeskennellä mitä kiihkeintä harrastusta hänen
-tiedustelujansa ja löytöretkiänsä kohtaan, ja kuunnella ja jäljitellä
-mitä liiallisimpia ylistelyjä edesmenneestä, ja niin suuren kavaluuden
-ponnisteluissa lyötyin vihdoin melkein yhtä sairaaksi kuin itse eversti.
-
-En voinut olla havaitsematta että taidokas osanottoni ei Lilianiin
-tehonnut läheskään niin suuresti kuin hänen omaisiinsa: ja toisinaan
-äkkäsin hänen vilpittömissä ruskeissa silmissään epäuskoisen katseen
-joka sai minut kovin levottomaksi. Vähä vähältä laajeni välillämme
-juopa, kunnes lopulta epätoivoissani päätin kuulla kohtaloni ennen
-kuin koituisi aika jolloin olisi toivotonta laisinkaan puhua. Valitsin
-erään sunnuntai-illan, ollessamme kultaisessa hämyssä kävelyllä
-kirkosta niityn poikki, ja silloin rohkaisin itseni ilmaisemaan hänelle
-rakkauteni. Hän kuunteli minua loppuun ja oli ilmeisesti kovasti
-kiihdyksissään. Vihdoin hän jupisi ettei liittomme ollut mahdollinen,
-paitsi jos -- ei, sitä ei nyt enää voisi tapahtua.
-
-"Paitsi jos?" kysyin. "Lilian -- neiti Roseblade, jotakin on viime
-päivinä tullut väliimme; sanottehan mikä se on?"
-
-"Tahdotteko sen _todella_ tietää?" kysyi hän minuun kyyneltensä läpi
-vilkaisten. "Sanon sen: se -- se on Bingo!"
-
-Hätkähdin hirmustuneena taaksepäin. Tiesikö hän kaikki! Ellei, niin
-minkä verran epäili hän? Siitä minun täytyi heti saada selko! "Mitä
-Bingosta?" sain lausutuksi kieleni takeltuessa kitalakeen.
-
-"Te ette sitä koskaan r-rakastanut sen meillä ollessa", nyyhkytti hän;
-"se teidän täytyy tunnustaa!"
-
-Olin huojentunut huomatessani ettei asia ollut tämän pahempi.
-
-"En", myönsin suoraan; "en rakastanut Bingoa. Bingo ei rakastanut
-_minua_, Lilian; vaaniskeli vaan aina tilaisuutta saada näykkiä minua.
-Ettehän toki siitä riitaa tehne!"
-
-"En siitä", hän vastasi, "mutta minkä vuoksi olette nyt pitävinänne
-siitä niin paljon, ja puuhailevinanne sen löytämiseksi? John setä
-uskoo teitä, vaan en _minä_. Käsitän aivan hyvin ettette ilahtuisi sen
-palaamisesta. Voisitte sen helposti löytää, jos tahtoisitte!"
-
-"Mitä tarkotatte, Lilian?" oihkasin käheästi. _"Kuinka_ voisin sen
-löytää?" Taaskin pelkäsin pahinta.
-
-"Te olette hallituksen virastossa", kiivaili Lilian, "ja jos teillä
-vaan olisi halua, niin voisitte huokeasti s-saada v-virastot etsimään
-käsille Bingon! Mitä hyötyä on hallituksesta, jollei se voi tuota
-tehdä? Hra Travers olisi aikoja sitte sen löytänyt, jos olisin
-pyytänyt!"
-
-Lilian ei ollut koskaan ennen osottautunut niin lapsellisen
-järjettömäksi, ja kuitenkin rakastin häntä hullummin kun konsanaan;
-mutta en pitänyt tästä vihjauksesta Traversiin, edistyvään lakimieheen,
-joka sisarensa keralla asui sievässä huvilassa aseman lähellä ja oli
-osottanut lähentelyn oireita Lilianiin nähden.
-
-Onneksi oli hän juuri silloin käräjämatkalla, mutta ainakin olisi
-Bingon löytäminen ollut tukala tehtävä hänellekin -- siinä ajatuksessa
-oli lohdutusta.
-
-"Tiedätte että tuo on kohtuutonta, Lilian", huomautin. "Mutta
-sanokaahan mitä vaaditte minun tekemään?"
-
-"Tuk-tuk-tuokaa Bingo takaisin!" itki hän.
-
-"Bingo takaisin!" huudahdin kauhistuneena. "Mutta entäs jollen _voi_ --
-entäs jos se on poissa maasta, tai -- kuollut, niin mitä sitte, Lilian?"
-
-"En mahda mitään", hän vastasi; "mutta en usko sen olevan poissa maasta
-tai kuolleen. Ja nähdessäni teidän teeskentelevän sedälleni suurta
-osanottoa ja touhuilevan tyhjän päiten, joudun ajattelemaan että te
-ette ole oikein -- oikein _vilpitön!_ Enkä millään muotoa voisi naida
-ketään josta minulla olisi moinen käsitys. Ja sellainen tunne minussa
-pysyy koko ikäni, paitsi jos löydätte Bingon!"
-
-Oli hyödytöntä kiistellä vastaan; tunsin jo Lilianin. Hänen sievään
-hellittelevään sävyynsä liittyi lymyilevä itsepintaisuus, jota oli
-mahdoton horjutella. Pelkäsin myös, ettei hän ollut vielä ihan selvillä
-tunteistaan minua kohtaan ja että tuo ehto oli hänen tuumimansa keino
-ajan voittamiseksi.
-
-Jätin hänet raskain sydämin. Jollen todistaisi kuntoani tuomalla Bingon
-tuota pikaa takaisin, niin Travers luultavasti saisi asiat luistamaan
-mielensä mukaan. Ja Bingo oli ruumiina!
-
-Reipastuin kuitenkin. Ajattelin että kenties, jos minun onnistuisi
-saada vakavilla ponnistuksillani Lilian uskomaan minun todella tekevän
-kaikkeni koiran löytämiseksi, hän heltyisi ajan mittaan ja luopuisi
-vaatimasta sitä ihka elävänä eteensä tuotavaksi.
-
-Osaksi tässä mielessä ja osaksi lieventääkseni katumusta joka nyt
-elpyi ja painosti minua entistä kipeämmin, tein pitkiä ja uuvuttavia
-retkeilyjä työtuntieni päätyttyä. Uhrasin monta puntaa ilmotuksiin.
-Tutkiskelin hurttia kaiken kokoisia, värisiä ja rotuisia, ja tietysti
-toimitin Lilianille huolellisesti tiedon jok'ainoasta pettymyksestä.
-Mutta silti ei hänen sydämensä pehmennyt; hän pysyi lujana. Jos tuohon
-tapaan jatkaisin, hän sanoi, niin löytäisin Bingon kerran -- silloin
-hälvenisivät hänen epäilynsä, vaan eivät ennen.
-
-Astuskelin eräänä päivänä sen jokseenkin resuisen kaupunginosan
-katuja, joka on Bow Streetin ja High Holbornin välillä, kun erään
-pienen teatteripukujen valmistusliikkeen ikkunassa näin kuulutuksen
-joka ilmotti että musta villakoira oli "seurannut herrasmiestä" eräänä
-määrättynä päivänä ja että se myytäisiin kulujen suorittamiseksi, ellei
-sitä määrä-ajan kuluessa perittäisi ja löytäjää korvattaisi.
-
-Astuin sisälle ja hankin kuulutuksesta jäljennöksen Lilianille
-näyttääkseni, ja vaikka siihen aikaan tuskin rohkenin silmätäkään
-villakoiraa naamaan, niin päätin lähteä saamani osotteen mukaan
-katsomaan elukkaa pelkästään voidakseni kertoa Lilianille tehneeni sen.
-
-Herrasmies, jota koira oli kovin selittämättömästi seurannut, oli
-muuan hra William Blagg, jolla oli pikku myymälä lähellä Endell-katua
-ja joka nimitti itseään linnunkasvattajaksi, vaikkei hänestä päältä
-päin olisi sellaisia ominaisuuksia arvannut. Hän oli karvalakkinen
-retkale, silmäkulmat ilkeässä kurtussa, nenä litteä ja pienet vilhuvat
-silmät punaiset; ja ilmaistuani asiani vei hän minut kamalan pienen
-pöksän läpi, joka oli sullottu täyteen puisia, rautalankaisia ja
-pajuista punottuja, levotonta kapsetta ja vikinää rapisevia vankiloita,
-ja sitten ulos takapihalle, missä näkyi pari kolme lahonnutta
-koirankoppia ja hölkkiä. "Tuo tuolla se on", hän sanoi nytkäyttäen
-peukaloaan takimaiseen hölkkiin päin; "seurasi minua koko matkan kotiin
-Kensingtonin puutarhasta, sen teki. Lähreks sieltä?" ja hölkistä ryömi
-verkalleen, tuhisevasti inisten ja ketjuansa kalistellen, sama koira
-minkä taannoin olin tappanut!
-
-Niin ainakin ajattelin hetkisen, ja minusta tuntui kuin olisin aaveen
-nähnyt; yhdennäköisyys oli niin täsmällinen -- kooltaan, jokaisessa
-yksityiskohdassa, lonkkien pikku karvatukkoihin asti, typistyneeseen
-korvaankin asti, tämä koira olisi saattanut olla Bingo-vainajan
-kaksois-olento. Kaiketi toinen musta villakoira oikeastaan on suuresti
-toisen samankokoisen mustan villakoiran näköinen, mutta yhtäläisyys
-säpsähdytti minua.
-
-Muistaakseni juolahti juuri sillä hetkellä mieleeni ajatus, että tässä
-oli ihmeellinen tilaisuus saada omakseen maailman suloisin tyttö ja
-samalla kertaa sovittaa paha tekoni viemällä matkassani iloinen elämä
-takaisin naapurien huvilaan. Tarvittiin vain rahtunen rohkeutta, yksi
-viimeinen petos, ja sitte voisi taaskin pelastua totuuden teille.
-
-Melkein tietämättäni, kun oppaani minuun kääntyen kysyi: "Onks  tää
-koira teitin?" vastasin kiireisesti: "Kyllä, kyllä -- se on koira jota
-tarvitsen, se -- se on Bingo!"
-
-"Eipä näy paljoa piittaavan teitin tulostanne", huomautti hra Blagg,
-kun koira tyynesti tähysteli minua.
-
-"Oo, ei se ihan _minun_ koirani ole, nähkääs", selitin: "sen omistaa
-eräs ystäväni!"
-
-Hän loi minuun nopean syrjäkatseen. "Sitte kenties olettekin erhettynyt
-koirasta", hän sanoi, "enkä tahro panna mitään vaaraan. Olin justiin
-tän'iltana menossa maalle yhren herrasmiehen luo joka asuu Wistaria
-huvilassa -- se on ilmotellut mustaa villakoiraa!"
-
-"Mutta, kuulkaahan", sanoin, "se olen _minä_."
-
-Hän vilkutti minulle omituisesti silmäänsä. "Älkää pahaa tykätkö,
-herra", hän sanoi, "mutta haluaisin nährä jotakin toristusta siitä
-ennen kuin luovun niin arvokkaasta koirasta kuin tää on!"
-
-"No", sanoin, "tässä on nimikorttini: riittääkö se?"
-
-Hän otti sen ja tavaili, nimeni suurta varovaisuutta teeskennellen,
-mutta huomasin vallan hyvin, että vanha retku epäili olinko laisinkaan
-kadottanut koiraa, saati nyt löytänyt omaani. "Hm", jupisi hän
-pistäessään kortin taskuunsa, "jos luovutan koiran teitille, niin pitää
-minun olla turvattu kaikelta vaaralta. Minun ei ränttää joutua pulaan
-minkään erhetyksien takia. Jonsette halua jättää sitä tänne päiväksi
-tai pariksi, niin saatte maksaa sen mukaan, katsokaas."
-
-Tahdoin päästä kiusallisesta jutusta eroon mahdollisimman nopeasti.
-Hinnasta en piitannut -- Lilian oli kaikkien kulujen arvoinen! Sanoin
-ettei minulla itselläni ollut mitään epävarmuutta elukan omistamisesta,
-vaan että suostuin maksamaan kohtuullisen korvauksen ja tahdoin viedä
-koiran heti matkassani.
-
-Ja niin sovimme asiasta. Maksoin hänelle huikeat rahat ja pääsin
-lähtemään väärennetyn villakoirani kanssa, jonka toivoin saavani
-naapurihuvilassa käymään kadonneesta Bingosta.
-
-Tiedän tekoni vääräksi -- olipa se vastenmielisen lähellä
-koiranvarkauttakin -- mutta minä olin epätoivoon kiusaantunut mies.
-Näin Lilianin vähin erin luisuvan käsistäni, tiesin etten mitenkään
-muutoin voisi saada häntä takaisin, jouduin ankaraan kiusaukseen, olin
-jo mennyt pitkälle samalla tiellä, juttuni oli tuo vanha sormensa
-antamisesta paholaiselle. Ja niin lankesin.
-
-Varmaankin joku tämän lukija on kylliksi jalomielinen harkitsemaan
-vaiheitteni erikoista luonnetta ja tunteakseen halveksimisensa pohjalla
-pikkuisen sääliäkin.
-
-Sinä ehtoopäivänä söin päivällistä kaupungissa ja vein ostokseni
-myöhäisellä junalla kotiin: koiran käytös oli vakava ja erinomaisen
-kunnioittava: se ei ollut mikään räikeällä ajattelemattomuudella
-itseään häpäisevä elukka -- se oli leppoisakin ja nöyrä, ja kaikin
-puolin luonteeltaan alkuperäisen otuksen mieluisa vastakohta. Silti, se
-saattoi olla päivällisen pöyhimän omantunnon tuottamaa, en voinut olla
-kuvittelematta näkeväni elukan silmissä merkillisen katseen, ikäänkuin
-olisi se tajunnut itseään vaadittavan osalliseksi puijaukseen ja
-jossakin määrin pahaksunut sitä.
-
-Jos se vaan olisi kyllin kelvollinen avittamaan aikeitani! Onneksi
-oli se kuitenkin niin täydellinen jäljennös Bingon ulkoasusta, että
-ilmitulon vaara oli todella vähäpätöinen.
-
-Saatuani sen kotiin kiinnitin Bingon hopeasilaisen kaulahihnan sille
-kaulaan -- onnitellen itseäni siitä että olin älynnyt sen säilyttää,
-ja vein elukan tapaamaan äitiäni. Hän hyväksyi vähääkään arvelematta
-koiran siksi miltä se näytti; mutta vaikka tämä rohkaisi minua
-jatkamaan, niin ei se ollut ratkaisevaa: hämäräperäisen villakoiran oli
-kohdattava niiden huolellinen tähystely, jotka tunsivat oikean elukan
-turkista jokaisen karvatukon!
-
-En missään nimessä olisi hirvinnyt kestää sellaista kiirastulta,
-että olisin itse vienyt saaliini Currien perheeseen. Annoimme sille
-illallista ja sidoimme sen pihatolle, missä se kaiken yötä surkeasti
-ulisi ja multasi järsimiänsä luita maahan.
-
-Seuraavana aamuna kyhäsin rouva Currielle kirjelmän, jossa lausuin
-mielihyväni siitä että saatoin palauttaa kadonneen, ja Lilianille
-toisen, joka sisälsi ainoastaan sanat: "Uskotteko _nyt_ että olin
-vilpitön?" Kiinnitin molemmat villakoiran kaulaan ja pudotin sen
-everstin puutarhaan muurin yli juuri ennen kuin läksin junamatkalleni
-kaupunkiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minulla oli tuskallinen kävely sinä iltana; kiersin pitempää
-tietä, kaiken aikaa vapisten pelosta että kohtaisin jonkun Currien
-huonekunnasta, jollaiseen tapaamiseen en tuntenut juuri silloin
-täydellä luottamuksella pystyväni. En voinut saavuttaa mieleni rauhaa
-ennen kuin tietäisin oliko petokseni menestynyt vai oliko villakoira,
-jolle olin kohtaloni uskonut, kurjasti kavaltanut minut; mutta
-jännitykseni päättyi onneksi oitis kun astuin äitini kamariin. "Et voi
-uskoa kuinka ihastuksissaan nuo Currie parat olivat jälleen nähdessään
-Bingon", pakisi hän heti; "ja he kiittelivät sinua ihan ylenpalttisesti
--- Lilian eritoten -- aivan liikutetulta hän tuntui, lapsi rukka! He
-pyytelivät sinua pistäytymään luoksensa tänä iltana päivällisille ja
-kiitoksille, mutta lopulta sain heidät taivutetuiksi saapumaankin
-meille. Ja he aikovat tuoda koiran hieromaan ystävyyttä. Niin, ja
-tapasin Frank Traversin; hän on palannut käräjiltä ja kutsuin hänetkin
-tapaamaan heitä!"
-
-Hengähdin syvään huojennuksesta. Pelini oli ollut epätoivoinen -- mutta
-olin sen voittanut! Olisin tosin toivonut ettei äitini olisi sattunut
-kutsuinaan Traversia juuri tuoksi illaksi -- mutta saatoinhan olettaa
-tämän jälkeen voivani uhmata häntä.
-
-Eversti väkineen saapui ensimäisenä. Hän ja hänen vaimonsa olivat
-niin ylenpalttisen kiitollisia että minusta tuntui suorastaan
-tukalalta; Lilian kohtasi minut maahan luoduin katsein ja hieno
-hieno puna poskillaan, vaan ei virkkanut mitään juuri silloin. Viisi
-minuuttia jälkeenpäin, kun istuimme kahden kesken kasvihuoneessa,
-jonne olin hänet vienyt muka uutta begoniaa näyttääkseni, hän laski
-kätensä hihalleni ja kuiskasi miltei arasti: "Hra Weatherhead --
-Algernon! Voitko konsanaan antaa minulle anteeksi julmuuteni ja väärän
-epäluuloni?" Ja minä vastasin ylipäänsä voivani sen tehdä.
-
-Emme olleet kasvihuoneessa pitkää aikaa, mutta ennen kuin sieltä
-lähdimme oli kaunis Lilian Roseblade suostunut onnellistuttamaan
-elämäni. Vierashuoneeseen palatessamme tapasimme Frank Traversin, jolle
-oli kerrottu löydön historia, ja huomasin hänen suunsa jäävän auki
-hänen vilkaistessaan kasvoihimme ja havaitessaan voitonriemuisen hymyn,
-joka epäilemättä kajasti minun piirteissäni, ja Lilianin leppeiden
-silmien hellän, haaveksivan katseen. Travers parka, minun kävi häntä
-sääli, vaikken hänestä pitänyt. Travers oli hyvä perikuva nuoresta,
-kohoavasta lakimiehestä: kookas, ei hullumman näköinen, tummat silmät
-terävät, viikset mustat ja elehtivä suu puhujaa ilmaiseva, joka saa
-tarkalleen esitetyksi kaikki tunteiden vivahdukset, alistuvasta
-myönnytyksestä herjaan uskomattomuuteen asti. Myöskin oli hänellä
-loppumattoman haastelun taito, joka tuntui ehdottomasti miellyttävältä,
-joskin hiukan ponnistellulta. Vaarallinen olisi hän siis ollut
-kilpailijana. Mutta sepä ei enää tullut kysymykseen -- hän näki sen
-itsekin heti ja vaipui päivällisen aikana synkkään äänettömyyteen,
-kaihomielin tuijotellen Liliania ja huokaillen kiusaksi asti
-ruokaväleinä. Hänen pakinatulvansa tuntui patoutuneen umpeen.
-
-"Olette tehnyt ystävän teon, Weatherhead", ylisteli eversti. "En
-voi sanoin kuvata mitä tuo koira minulle merkitsee ja kuinka
-äärettömästi olen sitä kaivannut. Olin kokonaan herjennyt toivomasta
-sitä enää näkeväni, ja kaiken aikaa oli Weatherhead, hra Travers,
-hellittämättömästi etsimässä itsekseen pitkin Lontoota kunnes löysi
-elukka paran! En sitä unohda. Se osottaa todellista ystävällistä
-tunnetta."
-
-Traversin kasvoista huomasin hänen vakuuttelevan itselleen, että hän
-olisi puolessa ajassa löytänyt viisikymmentä Bingoa -- jos vaan olisi
-tullut ajatelleeksi: hän myhäili murheellista myöntymystä kaikkeen mitä
-eversti sanoi, ja alkoi sitte ilmeisen vähäksyvästi silmäillä minua.
-
-"Ette voi ajatella", kuulin rouva Currien kertovan äidilleni, "kuinka
-todella _liikuttavaa_ oli nähdä rakkaan Bingo-paran tunteita sen
-jälleen nähdessä kaikki tutut esineet! Se meni haistelemaan kaikkia
-vuoron perään, ihan selvästi tuntien kaikki entiseksi ympäristökseen.
-Ja olipa aivan ähmissään havaitessaan että olimme siirtäneet pois
-vierashuoneesta sen omaksuman lepomaton. Mutta se katuukin syvästi ja
-on kovasti häpeissään karkaamisesta; se tuskin uskaltaa tulla, kun
-John sitä kutsuu, ja pysyttelihe kaiken aamua eteisen tuolin alla --
-ei tahtonut tulla tännekään, joten meidän täytyi se jättää teidän
-puutarhaanne."
-
-"Se on ollut säälittävän masentuneella päällä kaiken päivää", virkkoi
-Lilian; "se ei ole purrut ainoatakaan kaupitsijaa."
-
-"Hoo, kyllä se juukeli siitä tointuu!" tuumi eversti hilpeästi; "jo se
-taas päivän parin päästä kissoja ahdistelee yhtä ripeästi kuin koskaan."
-
-"Oih, noita kissoja!" tokaisi aavistamaton äiti parkani. "Algy, ethän
-ole viime päivinä koettanut ilmapyssyäsi niihin, vai mitä? Ne käyvät
-aina vaan pahemmiksi."
-
-Pyysin everstiä ojentamaan minulle viinikarahvin; Travers nauroi
-ensi kertaa. "Sepä mainio aate", koikkui hän mahtavalla äänellänsä:
-"ilmapyssy kissoille, ha, ha! Oletteko saanut hyviä repullisia, hä,
-Weatherhead?" Minä vastasin saaneeni _sangen_ hyviä repullisia, ja
-tunsin kasvojeni alkavan kiusallisesti punottaa.
-
-"Oh, Algy on oivallinen ampuja -- oikea metsämies", kehui äitini.
-"Muistan miten hänellä aikoja sitten oli pistoli, ja hänellä oli
-tapana sirotella leivänmuruja puutarhaan varpusille, ampuakseen niitä
-ruokakonttorin ikkunasta; useasti hän osasi."
-
-"No", tuumi eversti, johon nämä metsästysmuistelmat eivät suuresti
-vaikuttaneet, "älkäähän epähuomiossa nitistäkö Bingoa, Weatherhead
-poikani. Olisihan teillä tämän jälkeen jonkunlainen oikeus siihen
--- mutta älkää sentään. En enää millään muotoa ottaisi toistamiseen
-kestääkseni niitä kärsimyksiä."
-
-"Ellette tosiaankaan ota lisää viiniä", tokaisin hätäisesti everstille
-ja Traversille, "niin ehkä lähdemmekin nurmikolle kahvia juomaan?
-Siellä -- siellä on viileämpää." Sillä minusta alkoi sisällä käydä
-kovin kuumaksi.
-
-Jätin Traversin huvittamaan naisia, koska hän ei enää voinut
-vahingoittaa; ja vieden everstiä syrjään käytin puutarhapolulla
-edes takaisin astellessamme tilaisuutta hyväkseni, pyytäen
-hänen suostumustaan Lilianin ja minun liitolleni. Hän antoi sen
-sydämellisesti. "Ei ole Englannissa miestä", hän sanoi, "jonka
-kernaammin näkisin hänen kumppaninaan tämän päivän jälkeen. Olette
-hiljainen, vakava nuori mies, ja teillä on uhrautuvainen sydän. Mitä
-rahaan tulee, niin eipä tuosta väliä; Lilian ei tule teille pennitönnä,
-tiedättehän. Mutta tosiaankaan, poikani, voitte tuskin uskoa, millainen
-hupi vaimoraukalleni ja minulle tuon koiran näkeminen on. Hei, siunaa
-ja varjele, katsokaas sitä nyt! Mikä ihme sitä vaivaa?"
-
-Sanomattomaksi kauhukseni näin että tuo viheliäinen rakki oli jonkun
-aikaa kahvipöydän ääressä huomioon tulematta kerjättyään vetäytynyt
-sen edustalla olevaan aukeaan paikkaan, missä nyt uutterasti seisoi
-päällään.
-
-Keräännyimme ympärille ja tähystelimme elukkaa uteliaasti, sen yhä
-vakavasti pysyessä luonnottomassa asennossaan. "Hyväinen aika, John",
-huudahti rouva Currie, "en ole nähnyt Bingon eläissään tuommoista
-temppua tekevän!"
-
-"Kovin kummallista", pahotteli eversti asettaen silmälasit nenälleen;
-"_minulta_ se ei ole sitä oppinut".
-
-"Luulen arvaavani mistä tuo johtuu", yritin hurjasti selittää. "Se
-nähkääs oli aina tunteellinen, herkkämielinen elukka, ja äkillinen
-palaamisen ilo on mennyt sille päähän -- saanut sen mullin mallin."
-
-He näyttivät taipuvaisilta hyväksymään tämän ratkaisun, ja luulen
-todellakin että he olisivat uskoneet Bingossa piilevän miten määrätöntä
-tunteellisuutta tahansa: mutta itse tunsin olevani hukassa, jos
-tuolla onnettomalla otuksella oli vielä useita taitoja lisää, sillä
-alkuperäinen Bingo ei ollut mikään esiintyjä.
-
-"Merkillistä", virkkoi Travers miettivästi, kun koira jälleen saavutti
-tasapainonsa, "olen aina ajatellut että Bingo oli menettänyt _oikean_
-korvansa puolikkaan?"
-
-"Niinhän se onkin, vai mitä?" sanoi eversti. "Vasen? Minäpä itsekin
-olen aina muistellut että se oli oikea."
-
-Sydämeni oli pysähtyä hirmusta -- tuon seikan olin kokonaan unohtanut.
-Kiirehdin ratkaisemaan asiata. "Vasenhan se oli", vakuutin lujasti;
-"tiedän sen syystä, että muistan aivan erityisesti ajatelleeni miten
-omituista oli, että koira oli menettänyt palan juuri vasemmasta
-korvastaan, eikä oikeasta!" Itsekseni vannoin että tämä olisi
-ehdottomasti viimeinen valeeni.
-
-_"Miksi_ omituista?" kysyi Frank Travers loukkaavimman järkevään
-tapaansa.
-
-"Hyvä mies, sitä en osaa sanoa", vastasin kärsimättömästi; "mikä
-tahansa näyttää omituiselta, kun sitä rupeaa ajattelemaan."
-
-Yhtäkkiä kuulimme koiran raivokkaasti haukkuvan pensas-aidan luona,
-joka erotti puutarhani maantiestä. "Aidan yli tuijottelee muukalaisen
-näköinen mies", huomautti Lilian; "Bingo on aina vihannut vieraita."
-
-Siellä tosiaan seisoskeli mustantutku mies, ja vaikkei minulla silloin
-ollut siihen mitään syytä, kuoleutui sydämeni hänet nähdessäni.
-
-"Älkää peljätkö", huusi hänelle eversti, "koira ei teitä pure -- ellei
-aidassa ole reikää jossakin".
-
-Muukalainen kohotti pientä olkihattuaan juhlallisella käden
-heilahduksella. "Ah, ei minä peljästyä", hän sanoi ranskalaisen
-äänenpainolla, "ei se minun vihainen ole. Sallitetaanko minä kysymään,
-saada puhua hra Vezzerediä?"
-
-Tunsin että minun tuli puhutella miestä kahden kesken, sillä pelkäsin
-pahinta; ja pyytäen heitä odottamaan astelin pensas-aidan luo ja
-silmäilin ranskalaista epätoivon kamalalla tyyneydellä. Hän oli lyhyt,
-tanakka miehen pätykkä, posket siniset, silmät mustat ja säihkyvät,
-ja pähkinänkarvaiset kasvot vilkkaat; hänellä oli lyhyt, musta
-kameelinkarvatakki ja iso valkea kaulanauha, jonka keskessä loisteli
-suunnattoman suuri soikea malakitineula; tämän mainitsen syystä että
-huomasin koneellisesti tuijottelevani sitä keskustelumme kestäessä.
-
-"Nimeni on Weatherhead", alotin ilmi joutuneen taskuvarkaan ryhdillä.
-"Voinko millään teitä palvella?"
-
-"Sangen palvella", lausui hän pontevasti; "te voida antaa minulle
-uudestaan koiran, jota näkyy täällä!"
-
-Kostotar oli lopultakin tavannut minut kilpailevan vaatijan hahmossa.
-Hoippuroitsin hetken; sitte sanoin: "Luulenpa että olette erehdyksissä
--- tuo koira ei ole minun".
-
-"Minä sitä tietää", hän sanoi; "olla pientä erehdystä, siis kun koira
-ei olla teidän, te antaa sitä minulle uudestaan, _hein_?"
-
-"Kuulkaas nyt", intin, "koira on tuon herrasmiehen." Ja viittasin
-everstiin, nähden paraaksi nyt viipymättä toimittaa hänet juttuun.
-
-"Teidän olla väärä", vakuutti hän uppiniskaisesti; "koira olla minun
-koira! Ja minä osoittiin tähän -- teidän nimi kortin päällä!" Ja hän
-ojensi minulle tuon onnettoman nimikortin, jonka olin hulluudessani
-antanut Blaggille todistukseksi siitä kuka olin. Nyt ymmärsin; tuo
-vanha konna oli kavaltanut minut ja kaksinkertaisen palkkion saadakseen
-opastanut oikean omistajan jäljilleni.
-
-Päätin kutsua everstin heti ja yrittää paatumuksella pelastua pälkäästä
-hänen vilpittömän uskonsa avulla.
-
-"Hei, mitä nyt, mistä pulaa?" kysäisi eversti hommakkaasti saapuen
-paikalle, toisten seuratessa yksi erältään.
-
-Ranskalainen kohotti taas hattuaan. "Minun ei aikoa tehdä pulan", hän
-alotti, "mutta olla pientä erehdystä. Minun kunnian sana, minä nähdä
-omaa villakoiraa teidän puutarhalla. Koska minä pyytää tämä herra
-uudestaan antaa koira, hän sanoa koira kuulla teidän."
-
-"Teidän täytyy sallia minun tuntea oma koirani, hyvä herra", vastasi
-eversti. "Minullahan se on ollut penikasta pitäin. Bingo, poikaseni,
-tunnethan isäntäsi, vai mitä?"
-
-Mutta kunnoton peto ei piitannut hänestä vähääkään, vaan alkoi huimasti
-hyppiä ilmaan, kaikin mokomin päästäkseen ranskalaisen pariin. _Sen_
-omistamisesta ei mitään Salomonin tuomiota tarvittu!
-
-"Minä sanoa, teidän kuulla väärä koira -- se olla minun oma koira,
-minun Azor! Se muistaa minusta hyvin, te nähdä? Minä sitä kadota se
-on kolme neljä päiviä... Minä nähdä kuulutusta sitä on löytänyt, ja
-koska minä mennä osoitukselle minua puhutaan: oo, sitä olla uudestaan
-hakenut, se olla mennyt vierasta kanssa, jonka olla ilmoitus. He
-näyttää minua nimen kortista, minä seurata tähän, ja koska minä tulla,
-minä nähdä minun koiraa puutarhalla edelläni!"
-
-"Mutta kuulkaahan", sanoi eversti kärsimättömästi; "kelpaahan teidän
-tuota sanoa, mutta millä pystytte sen todistamaan? _Minä_ annan sanani
-että koira on _minun!_ Teidän on todistettava vaatimuksenne, vai mitä,
-Travers?"
-
-"Aivan", vahvisti Travers ymmärtäväisesti, "pelkkä vakuutus ei ole
-pätevä: nykyisellään on vala valaa vastassa."
-
-"Malttaa hetken -- teidän koira se oliko hienosti kasvattanut, sen
-ollako lahjat -- koira temppujen kanssa?"
-
-"Ei, sitä se ei ole", vastasi eversti; "minä en pidä siitä että koiria
-opetetaan narreina kujeilemaan -- ei ole koirassani rahtuakaan sitä
-vikaa, hyvä herra!"
-
-"Ah, siis huomatkaa tarkasti. _Azor, mon chou, danse donc un peu_!"
-
-Ja muukalaisen viheltäessä vilkasta säveltä nousi tuo rakin riiviö
-takajaloilleen ja tanssi juhlallisesti puoleen kertaan ympäri
-puutarhan! Me seurasimme piirin sisäpuolella nolostuneina sen
-liikkeitä. "No lempo soikoon!" huusi eversti suuttuneena, "se tanssaa
-kuin viheliäinen ilveilijä! Mutta minun Bingoni se silti on!"
-
-"Ette olla vakuuttanut? Saada nähdä lisää. Azor, _ici! Pour Bismarck_,
-Azor!" Koira haukkui raivokkaasti. "_Pour Gambetta_!" Se lierutti
-häntäänsä ja alkoi loikkia ilosta. "_Meurs pour la Patrie_!" -- ja ylen
-taitava elukka kierähti kumoon kuin taistelussa surmansa saanut!
-
-"Missä olisi Bingo voinut oppia noin paljon ranskaa!" huudahti Lilian
-epäuskoisesti.
-
-"Tai Ranskan historiaa!" huudahti tuo käärme Travers.
-
-"Pyytääkö minä siltä loikata tai nousta nurin?" tiedusteli aulis
-ranskalainen.
-
-"Sen olemme nähneet, kiitos", vastasi eversti synkästi. "Toden totta,
-en tiedä mitä ajatella. On mahdotonta ettei tuo silti olisi Bingoni --
-en ikinä usko muuta!"
-
-Yritin viimeistä epätoivoista keinoa. "Tulettehan aidan ympäri talon
-edustalle?" esitin ranskalaiselle: "päästän teidät sisälle ja voimme
-rauhassa puhella asiasta." Sitte kävellessämme yhdessä takaisin
-kysyin häneltä kiihkeästi, mistä hinnasta hän jättäisi vaatimuksensa
-ja antaisi everstin lopultakin ajatella koiraa omakseen. Hän oli
-raivoissaan -- hän piti itseään loukattuna; pontevasti ilmoitti hän
-minulle että koira oli hänen elämänsä ylpeys (mustien villakoirien
-tehtävänä näytti olevan verrattoman, kotoisen siunauksen suominen!) ja
-että hän ei siitä luopuisi vaikka siitä tarjottaisiin kaksin verroin
-sen paino kultaa.
-
-"Ajatella", hän alotti meidän yhtyessämme toisiin, "että tämä herra
-täällä tarjota minua rahalla koirasta! Hän suostua että se kuulla
-minun, te nähdä? Sangen hyvin, täällä ei olla lisää sanoa!"
-
-"Mitä, Weatherhead, oletteko siis _tekin_ menettänyt uskonne?"
-ihmetteli eversti.
-
-Huomasin, ettei mikään auttanut -- en enää muuta halunnut kuin
-suoriutua jutusta kunnollisesti ja päästä erilleni ranskalaisesta.
-"Mielipahakseni myönnän", vastasin minä, "että pelkään merkillisen
-yhdennäköisyyden pettäneen minut. Lähemmin ajatellessani en usko tuota
-Bingoksi!"
-
-"Mitä te arvelette, Travers?" kysyi eversti.
-
-"No, kun minulta kysytte", selitti Travers aivan tarpeettoman kuivasti,
-"en sitä milloinkaan uskonut".
-
-"En minäkään", sanoi eversti; "alun pitäin ajattelin ettei tuo ikinä
-minun Bingoni ollut. Bingossahan oli kaksi tuon elukan vertaa!"
-
-Ja Lilian ja hänen tätinsä kumpikin vakuuttivat epäilleensä heti ensi
-näkemästä.
-
-"Siis minua sallitetaan sen poistamaan?" kysyi ranskalainen.
-
-"Kernaasti", vastasi eversti; ja lausuttuamme muutamia anteeksipyyntöjä
-erehdyksestämme poistui hän riemuiten, inhottava villakoira
-kintereillään jolkkimassa.
-
-Hänen mentyään laski eversti kätensä ystävällisesti olalleni. "Älkää
-niin lannistuneelta näyttäkö, poikani", hän sanoi; "te teitte parhaanne
--- koirien välillä oli jonkinlaista yhtäläisyyttä kenen tahansa
-silmissä, joka ei tuntenut Bingoa niinkuin me".
-
-Juuri silloin ilmestyi ranskalainen uudestaan pensas-aidan luo. "Minä
-pyytää tuhannen kertoja anteeksi", hän selitti, "mutta minä löytää
-tämän koirani kaulalta -- se ei kuulla minun. Sallittekaa minua
-antamaan sen uudestaan".
-
-Se oli Bingon kaulahihna. Travers otti sen hänen kädestään ja toi
-meille.
-
-"Tämäpä kummallista", sanoi Travers, "koira oli epäilemättä väärä,
-mutta sillä oli oikean koiran kaulanauha! Miten sen selitätte?"
-
-"Hyvä mies", vastasin kärsimättömästi, "enhän ole
-todistajainkuulustelussa. En _voi_ sitä selittää. Se -- se on pelkkä
-yhteensattuma!"
-
-"Mutta kuulkaahan, Weatherhead", intti Travers (tokko tosissaan vai
-häijyyttään, sitä en ole koskaan ihan selville saanut), "ettekö näe
-kuinka tavattoman tärkeä seikka tämä on tutkimuksille? Koiralla (mikäli
-asiata tunnen) oli kadotessaan hopeasilainen kaulahihna, johon sen nimi
-oli kaiverrettu. Samainen kaulahihna ilmestyy pian jälkeenpäin ihan
-eri koiran kaulaan! Meidän täytyy penkoa asiaa; jotenkuten on siitä
-päästävä perille! Tämän verran saatuamme vihiä saanemme toki tietoomme
-missä koira on tahi miten sen on käynyt! Yrittäkäähän vain muistella
-missä oloissa tapasitte tuon koiran. Juuri tämmöisistä jutuista minä
-pidän!"
-
-Juuri tuommoiset jutut eivät minua vähääkään miellyttäneet. "Teidän
-tulee jättää tuo tänä iltana. Travers", pyysin tuskastuneesti; "asia
-nähkääs on juuri nyt jokseenkin kipeä minulle -- enkä jaksakaan oikein
-hyvin". Olin juuri sillä hetkellä kiitollinen Lilianin suloisten
-silmien säälivästä ja luottavasta katseesta, joka toviksi virkisti
-ahdistunutta sieluani.
-
-"Niin, huomenna käymme asiaan, Travers", virkkoi eversti: "ja sitte --
-hei, tuossa tuo lemmon ranskalainen tulee _taas_!"
-
-Tuli tosiaankin; hän harppaili keikaroiden takaisin, ilkikurinen
-myhäily ryppyisillä kasvoillaan. "Vielä kerran minä palaa pyytämään
-anteeksi", hän sanoi. "Minun koira olla sallittanut itselleen sitä
-vaikeaa ajattelemattomuutta tekemään sangen suurta kaivosta puutarhan
-pohjalle!"
-
-Vakuutin ettei asialla ollut väliä. "Kenties", vastasi hän, silmäillen
-minua terävillä katseillaan, "te ette sanoa sen, koska tarkastaa
-kaivosta. Ja te toiset, minä puhua teille: joskus menettää jonkun joka
-on aivan lähessä kaikella ajalla. Se olla sangen hullua, hä? sanallani,
-ha, ha, ha!" Ja hän tepsutteli tiehensä, hihittäen hornamaista
-irvistelyä, joka hyyti vereni.
-
-"Mitä hittoa hän tuolla tarkottikaan?" huudahti ällistynyt eversti.
-
-"En tiedä", tuumi Travers; "ehkä menemmekin tarkastamaan kuoppaa?"
-
-Mutta sitä ennen olin itse saanut vetäydytyksi lähelle sitä, hirveässä
-pelossa, että ranskalaisen viimeiset sanat olivat sisältäneet jonkun
-minulle käsittämättömän vihjauksen.
-
-Oli vielä siksi valoisaa, että saatoin nähdä aavistamattoman hirmun,
-joka oli saattaa minut tajultani.
-
-Tuo kolminkertaisesti kirottu hurtta, jota olin hulluudessani yrittänyt
-jutkauttaa everstille, oli nähtävästi haudannut eilis-iltaisen
-ateriansa kovin lähelle Bingon leposijaa ja luutansa taas esille
-kaivaessaan myllännyt uhrini jäännökset pinnalle!
-
-Siinä ruumis makasi ihan kuopan reunalla. Aika ei tietysti ollut
-parantanut sen näköä, joka oli tuiki kammottava, mutta rakkauden
-silmälle silti helposti tunnettava.
-
-"Se on aivan tavallinen kuoppa", hönkäisin asettuen sen eteen ja
-koettaen torjua heitä takaisin. "Ei sillä ole mitään väliä -- ei yhtään
-mitään!"
-
-"Ei, mutta", intti eversti läheten, "katsokaas! Onko koira tärvellyt
-pensaitanne?"
-
-"Ei, ei!" huusin surkeasti, "aivan päin vastoin. Mennään nyt sisälle;
-tulee kylmä!"
-
-"Kas, tuossa _on_ istutus tahi jokin revittynä juuriltaan!" sanoi
-eversti yhä läheten onnetonta kuoppaa, "Hei, mitä, katsokaa! Mitä tämä
-on?"
-
-Hänen viereensä astunut Lilian kirahti heikosti. "Setä", huusi hän, "se
-näyttää -- _Bingolta_".
-
-Eversti pyörähti minuun päin. "Kuuletteko", äyskäisi hän tukahtuneella
-äänellä. "Kuuletteko mitä hän sanoo? Ettekö saa sanaa suustanne? Onko
-tuo meidän Bingomme?"
-
-Luovuin pelistä viimein; halusin vain, että minun olisi sallittu ryömiä
-pois jonkin peittoon! "On", kuiskasin kumeasti, raskaasti vaipuessani
-puutarhapenkille, "on... se on Bingo... onnettomuus... ammuin sen...
-ihan tapaturma!"
-
-Selitystäni seurasi hirveä meteli; he näkivät viimeinkin kuinka olin
-heitä pettänyt, ja tulkitsivat kaiken pahimmin päin. Vielä nytkin
-vääntelehdin toisinaan voimattomasta ja poskeni kipottelevat ja
-hehkuvat nöyryytyksestä, kun muistelen tuota kohtausta -- everstin supi
-suoraa puhetta, Lilianin kiihkeitä moitteita ja halveksumista, ja hänen
-tätinsä sanatonta pettymyksen masennusta.
-
-En yrittänytkään puolustella; en kenties ollut ihan niin täysi roisto
-kuin he käsittivät, mutta tajusin täydelleen, että epäilemättä olin
-saanut ansioni mukaan.
-
-En silti katso velvollisuudekseni tässä toistaa heidän huomautuksiaan.
-
-Travers oli kadonnut kiireen kautta -- en tiedä hienotunteisuudestako
-vai sopimattoman riemunpurkauksen pelosta; ja pian jälkeenpäin astuivat
-toisetkin eteeni, istuessani ääneti ja pää kumarassa, ja lausuivat
-minulle ankarat ja lopulliset hyvästit.
-
-Ja sitte, kun viimeinen vilahdus Lilianin valkeasta puvusta häipyi
-puutarhapolun pimentoon, laskin pääni pöydälle kahvikuppien väliin ja
-itkin kuin piesty lapsi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hankin virkavapautta niin nopeasti kuin sain, ja läksin ulkomaille.
-Paluuni jälkeisenä aamuna huomasin partaani ajaessani, että everstin
-puutarhan muuria vasten oli asetettu pieni nelikulmainen marmoritaulu.
-Otin teatterikiikarini ja luin -- ja hauskaa luettavaa se olikin --
-seuraavan muistokirjotuksen:
-
-    RAKKAAKSI MUISTOKSI
-        BINGOSTA,
-    JONKA SALAISESTI JA JULMASTI SURMASI
-    VAKAALLA AIKOMUKSELLA
-    ERÄS NAAPURI JA YSTÄVÄ
-      KESÄKUULLA 1881.
-
-Jos tämä selitykseni koskaan sattuu naapurieni näkyviin, niin toivon
-nöyrästi että he ovat kyllin armahtavaisia joko ottaakseen pois taulun
-tai himmentääkseen muistokirjotusta. He eivät voi käsittää miten minä
-kärsin, kun uteliaat vieraat, kuten joka päivä tapahtuu, tavailevat
-noita sanoja ikkunoistamme ja tekevät minulle lukemattomia kysymyksiä
-niiden johdosta!
-
-Toisinaan tapaan Currien väkeä kylällä, ja heidän astuessaan ohitseni
-poispäin kääntyneinä tunnen karahtavani punaiseksi. Travers kulkee nyt
-melkein aina Lilianin parissa. Hän on lahjoittanut Lilianille koiran
--- rottakoiran -- ja he ovat ryhtyneet silmäänpistäviin varokeinoihin
-pysyttääkseen sen poissa puutarhastani.
-
-Haluaisin vakuuttaa laeille, että saavat olla huoletta. Olen ampunut
-yhden koiran.
-
-
-
-
-Huilun säestämä.
-
-Kertomus vanhasta Romasta.
-
-
-Konsuli Duilius oli saapumassa Romaan triumfia viettämään kuuluisan
-voiton johdosta minkä oli Mylaen edustalla saanut kartagolaisesta
-laivastosta. Hän oli saavuttanut maallensa suuren menestyksen merellä
-ensimäisellä laivastolla mikä sillä oli milloinkaan ollut -- ja sitä
-oli luonnollisesti hauska ajatella, ja hän olisikin nyt ollut täysin
-onnellinen, jos hänen asentonsa vaan olisi ollut hiukan mukavampi.
-
-Mutta hän seisoi tuiki vaperoissa vaunuissa, jotka olivat sullotut
-täyteen hänen läheisimpiä omaisiansa ja muutamia vanhoja ystäviänsä,
-joille hänen oli täytynyt lähettää pääsylippu. Hänen takanaan seisoi
-orja, joka piteli konsulin pään päällä painavaa etruskilaista
-kruunua, ja milloin arveli isäntänsä käyvän liian suureilevaksi hoki
-hän muistutuksia, että tämä oli lopultakin vain ihminen -- triumfin
-viettäjää kohtaan nimittäin saa harjottaa vapauksia, joista muina
-aikoina joutuisi kalliisti maksamaan.
-
-Toisekseen oli iso delfolainen seppele, jota Duilius kantoi kuten
-kruunuakin, luiskahtanut alas toisen silmän yli ja kutitteli hänen
-nenäänsä, eikä auttanut muu kuin vaieten kärsiä, sillä toisessa kädessä
-oli valtikka ja toisessa laakerinlehvä, jotapaitsi hänen täytyi
-tiukasti pidellä vaunujen laidasta aina kun ne notkahtelivat.
-
-Olivat myös väenväkisin maalanneet hänet kauttaaltaan kauniin
-heleänpunaiseksi, ja vaikka se sai hänet näyttämään ihan uudelta ja
-peräti loistavalta ja uhkealta, niin oli hänellä aika ajoin epäilyksiä
-tokko tuo täydellisesti soveltui hänelle ja eritoten tokko hän enää
-koskaan saisi väriä lähtemään.
-
-Mutta pikku seikkojahan näinä lopultakin olivat, eivätkä verrattavia
-päivän suuruuteen ja kunniaan! Eikö jokainen venytellyt niskojaan
-saadakseen nähdä vilahduksenkaan hänestä? Eivätkö vaunuja vetävät
-täplikkäät ja vauhkot hevosetkin yhtä mittaa kääntäneet päätänsä
-tuijottaakseen hänen helakanpunaisiin kasvonpiirteisiinsä? Tämän
-havaitessaan tunsi Duilius toden teolla olevansa kaiken tämän prameuden
-keskus ja ylipäätään pitävänsä siitä.
-
-Hän näki keskitiessä saattuetta keikkuilevat valtaamiensa laivojen
-poikkihakatut kokat: hän näki uhrattaviksi määrättyjen valkeiden
-härkien joutuvan juhlatuulelle ja pelastavan kulkueen kaikesta
-yksitoikkoisuudesta tämän tästä pillastumalla takakujille tai
-sieppaamalla kullattuihin sarviinsa joitakuita flamenpappeja, joiden
-juhlallinen parvi asteli niiden edellä.
-
-Kuuli hän myöskin viiden äänekkään torvisoittokunnan yli ystäviensä
-huomautukset, näiden ennustellessa sadetta tai ilmaistessa tuskallista
-hämmästystään väkijoukon vähyydestä ja kaiken todellisen innostuksen
-puutteesta; ja hän tajusi päällisin puolin ne kovin loukkaavat
-pistopuheet, joita jälkijoukkona marssivat uljaat legionat hänen
-kustannuksellaan laskettelivat.
-
-Tällainen pilanteko kuului tavanmukaisiin juhlamenoihin ja oli oikealla
-tavalla ymmärrettynä suuri kohteliaisuus, ja sen Duiliuskin tunsi.
-Ystävistään, punaisesta maalista ja tutunomaisesta orjasta huolimatta,
-huikeasta helteestä ja syyhyvästä nenästään huolimatta, hän mietti
-itsekseen että tämä -- ja tämä yksistään -- oli elämisen arvoista.
-
-Ja hänelle oli tuskallista ajatella että tätä kaikkiansa kestäisi
-ainoastaan päivän: hän ei voinut loppuikäänsä tällä tavoin juhlia.
-Hänen ei kannattaisi moista yrittää keskinkertaisilla tuloillaan: ja
-kuitenkin kaikitenkin kutistuisi olemassaolo surkean kuivaksi noin
-paljon hyörinän perästä.
-
-Voitaisiin otaksua että Duilius luonnostaan oli mieltynyt komeiluun
-ja kuuluisuuteen, mutta näin ei millään muotoa ollut asian laita:
-päinvastoin oli hän tavallisina aikoina vaatimaton luonteeltaan ja
-miltei ujo. Mutta hänen äkillinen menestyksensä oli aiheuttanut
-tilapäisen muutoksen, ja juuri kunniansa hehkeimmässä loistossa hän
-huomasi huokaavansa ajatellessaan ettei hän kaiken inhimillisen
-todennäköisyyden mukaan enää sinä ilmoisna ikänä kulkisi
-torvensoittajien ja voitonmerkkien, huilunpuhaltajien ja valkeiden
-härkien matkassa.
-
-Ja sitte hän saapui Porta Triumphalikselle, missä ylemmät virkamiehet
-ja senati heitä odottelivat, kaikki istuen vilkasten romalaiskuonoisten
-ratsujen seljässä, jotka kulkueen lähetessä ilmaisivat eloisaa
-kiihtymystä ja saivat muutamia ratsastajiansa laskeutumaan alas niin
-suurella järjestelmän ja arvokkaan aikomuksen noudattamisella kuin
-heidän asemansa vaati ja tilaisuuden luonne salli.
-
-Siellä lahjotettiin Duiliukselle kaupungin vapaaporvarin oikeudet ja
-adressi, minkä hän pisti taskuunsa, kuten selitti, lukeaksensa kotona.
-
-Ja sitten eräs edili ilmotti hänelle puheessa, jonka aikana hän
-kahdesti menetti ajatustensa juoksun ja oli liktorin kannustettava,
-että kiitollinen tasavalta, ottain huomioon konsulin suuret ansiot,
-oli päättänyt heittää sikseen kulunkien harkinnan ja tänä juhlapäivänä
-antaa hänelle mitä ikinä palkkiota hän halusi pyytää -- "kohtuuden
-rajoissa", lisäsi edili varovasti, jättäessään satulansa äkillisyydellä
-joka tuskin näytti tahalliselta.
-
-Duilius oli luonnollisesti ällistyksissään moisesta anteliaisuudesta,
-ja kuten kenen tahansa äkillisesti tuollaiseen tilaisuuteen joutuneen
-oli hänenkin ihan mahdoton saada siitä täyttä etua.
-
-Toviin hän ei hämmennyksissään todellakaan pystynyt muistamaan mitään
-välittämisen arvoista, ja hän arveli, että näyttäisi halpamaiselta
-pyytää rahaa.
-
-Viimein hän muisti äsken ikävöineensä loppumatonta triumfia, mutta
-hänen luontainen vaatimattomuutensa sai hänet kohtuulliseksi, eikä hän
-kyennyt rohkaistumaan pyytämään enempää kuin hitusen siitä loistosta
-missä nyt sai päivän viettää.
-
-Niinpä hän, ei ihan epäröimättä, vastasi tasavallan olevan ylen
-ystävällinen, ja koska valinta kokonaan jätettiin hänelle, niin
-hän haluaisi -- ellei heillä ollut mitään sitä vastaan -- haluaisi
-huilunsoittajan alituiseksi seuralaisekseen ulkosalla.
-
-Duilius oli hyvin vähällä pyytää valkeata härkää; mutta lähemmin
-ajatellessaan tuntui hänestä että siitä saattaisi koitua epämukavuutta,
-ja sellaisen eläimen oikeassa hoitelemisessa oli monia vaikeuksia;
-sinä päivänä näkemänsä johdosta katsoi konsuli epäviisaaks kulkea
-härän edellä -- kun taasen, jos takana käveli hänet voitaisiin otaksua
-karjanpaimeneksi, mikä olisi ilkeätä. Senvuoksi hän luopui siitä
-aatoksesta ja tyytyi pelkkään huilunpuhaltajaan.
-
-Senati, ilmeisesti huojentuneena noin tavattoman vähäisestä
-vaatimuksesta, myöntyi siihen kerrassaan kohteliaasti; Duiliusta
-kehotettiin valitsemaan soittajansa, ja hän otti isoimman. Kulkue
-jatkoi matkaansa voittokaaren alitse ja ylös Kapitolinuksen rinnettä,
-sillävälin kun konsulilla oli aikaa muistaa asioita joista hän olisi
-pitänyt vielä enemmän kuin huilunpuhaltajasta, ja hämärästi uumoilla
-tehneensä itsestään kutakuinkin aasin.
-
-           *       *       *       *       *
-
-Illaksi oli Duilius kutsuttu yleisillä varoilla kustannetuille
-illallisille; hän lähti ylpeästi päättäneenä osottaa tajuavansa hänen
-osakseen tulleen kohteliaisuuden kapuamalla päihtymyksen huimaavimmille
-huipuille. Sen ajan romalaiset särpivät silkkaa vedellä sekotettua
-viiniä juhlissaan, mutta on hämmästyttävää millaiseen humalaan
-lujatahtoinen mies voi päästä -- vedensekaisesta viinistäkin -- jos
-ryhtyy asiaan täydestä sielustaan. Ja kun Duiliuksella oli harvinaisen
-voimakas luonne, niin hän palasi tuon vieraanvaraisen pöydän äärestä
-erinomaisessa hutikassa; huilunpuhaltaja kuitenkin saattoi hänet
-kotiin, auttoi hänet vuoteeseen, vaikkei kyennyt saamaan häntä
-riisumaan sandalejaan, ja tuuditti hänet sikeään uneen valituilla
-sävelillä ajan suosituimmista kappaleista.
-
-Niinpä konsuli, vaikka seuraavana aamuna myöhään heräsikin pahaan
-päänkolotukseen ja ylimalkaiseen maalliseen turhuuden tajuntaan,
-huomasi silti olevan syytä onnitella itseään, kun oli älynnyt hankkia
-noin verrattoman seuralaisen, ja suunnitteli jokseenkin toivorikkaasti
-monen moisia pikku keinoja, joilla saisi hänestä hyötyä.
-
-Kun tämän suuren meripäällikön myöhäisempää elämää tutkitaan
-historioitsijan puolueettomuudella, niin on mahdoton olla näkemättä
-sitä surullista tosiseikkaa, että Duilius upeutensa ensi innossa
-käyttäysi aistin ja maun puutteella minkä täytyi suuresti pilata hänen
-suosiotaan ja tuottaa hänen ystävilleen suurta mielihyvää.
-
-Hän tahtoi käyttää tuota huilunpuhaltajaa kaikkialla -- hän meni
-ehdottomasti liikoihin: hänen tapanaan esim. oli tavallisilla
-vierailuilla käydessään jättää huilunpuhaltaja eteiseen
-toitottelemaan niin määrättömästi että hänen tuttaviensa oli viimein
-itsepuolustuksessa pakko kieltäytyä hänen seurastaan.
-
-Temppeleihinkin jumalanpalvelukseen mennessään hän otti
-huilunpuhaltajan matkaansa sillä hataralla verukkeella että tämä
-saattoi jumalanpalveluksen aikana avustaa kööriä: ja sama oli
-asian laita teattereissa, missä Duilius -- niin vaatelias hän oli
--- ei suostunut ottamaan aitiota ellei johtaja päästänyt hänen
-huilunpuhaltajaansa orkesteriin ja taannut hänelle ainakin yhtä
-esitysnumeroa näytöksien lomassa.
-
-Mutta rangaistuksen päivä koitti vihdoin. Duilius muokkautti huilua
-niin herkeämättömästi että soittajan sävelvarasto pian tyhjentyi, ja
-silloin hänen tietysti oli pakko puhaltaa koko sarja taas uudestaan.
-Oivalla konsulilla ei ollut tarkkaa sävelkorvaa, mutta hänkin alkoi
-viidettäkymmentä kertaa toistettaessa esim. _Pugnare nolumusta_ -- sen
-aikaista suurta kansallista rauhan hymniä -- ajatella kuulleensa saman
-sävellyksen ainakin kahdesti ennen ja pitää parempana jotakin hieman
-vereksempää, sillä välin kun muut olivat paljoa lyhyemmässä ajassa
-johtuneet samaan tulokseen.
-
-Vanhempaa Duiliusta, konsulin isää, tuo kenties enimmin sapetti; hän
-oli kelpo äijä omalla tavallaan, mutta perikuvallinen romalainen,
-joka miehekkäästä halveksi prameutta, turhamaisuutta, soitantoa ja
-kaunotaiteita yleensä. Sen vuoksi oli vanha herrasmies tulla hulluksi
-poikansa huilunpuhaltajan toitotellessa pihatolla päivän pitkän,
-kunnes hän syöksähti ikkunoihin ja sinkautteli keveämpiä huonekaluja
-itsepintaisen lurittelijan päähän. Mutta tämä väisteli niitä nokkelasti
-ja oli käsittävinään ne kiitollisuuden osotuksiksi ponnistuksistaan,
-kuljetellen niitä myytäväksi. Vanhus olisi iskenyt huilun säpäleiksi,
-mutta toinen ei sitä edes aterioidessansa laskenut hetkeksikään
-syrjään. Hän olisi juottanut soittajan humalaan, mutta tämä oli _Manus
-Spein_ jäsen, ja olisipa hän ilomielin lahjonutkin kiusaajansa menemään
-matkoihinsa, ellei tuo rehellinen mies olisi osottautunut ehdottomasti
-turmeltumattomaksi. Hän saattoi siis vain istuskella ja noitua, ja
-sitte keventää tunteitansa antamalla pojallensa lämpimän selkäsaunan ja
-uhkailemalla myydä hänet polkuhinnasta: sillä vanhan Roman omituisissa
-yhteiskuntaoloissa oli isällä nuo molemmat oikeudet, vaikka poika olisi
-miten suuresti tahansa kunnostautunut julkisessa elämässä.
-
-Tietystikään ei Duiliusta miellyttänyt aatos joutua huutokauppaan, ja
-hänestä alkoi tuntua hiukan alentavalta meritappelun voittaneen ja
-ensiluokkaisen triumfin saaneen romalaisen kenraalin saada ruumillista
-kuritusta joka päivä kovakiskoisen isän kädestä, joten hän päätti
-ryhtyä selittelyille huilunpuhaltajansa kanssa. Hän alkoi itsekin jo
-kyllästyä seuralaiseensa, sillä häneen oli palannut kaikki entinen
-ujous ja vastahakoisuus herättämään huomiota; hän piti yksinäisyydestä,
-mutta ei kuitenkaan koskaan saanut jäädä yksikseen: hän oli väsynyt
-toimimaan aina hitaan soitannon säestyksellä kuin rohkea roisto
-näyttämöllä. Eihän hän edes voinut astua kadun yli postimerkkiä
-ostamaan huilunpuhaltajan teiskaroimatta hänen kintereillään
-tohautellen kuin yleinen suihkulähde; kun taasen, sen johdosta
-että alhaiso on ylen herkkä viehättymään soitannosta, harmistuneen
-konsulin oli tehtävä kävelymatkansa Roman roskaisimman joutolaislauman
-etunenässä.
-
-Näitä haittoja hartaasti hautoen olisi Duilius puhunut todella
-vakavastikin soittajalleen, mutta häntä arvelutti loukata toisen
-tunteita suoralla totuudella. Siten hän vain selitteli ettei ollut
-aikonut tahtoa seuralaistansa _aina_ mukaan, vaan ainoastaan erityisiin
-tilaisuuksiin; ja tunnustaessaan vilpittömän ihailunsa hänen
-soitannollista kyvykkäisyyttään kohtaan, hän sanoi vastenmielisesti
-tekevänsä sitä yksinoikeudekseen lähimäistensä rauhan ja mukavuuden
-kustannuksella. Kenties hän esitti asian liian hienotunteisesti
-voidakseen tarkotustaan saavuttaa, sillä vaikka moinen harvinainen
-huomaavaisuus syvästi koski soittajaan, niin hän torjui sen
-viehättävällä lämmöllä, jota oli mahdoton vastustaa. Hän vakuutti
-konsulille olevansa ylen onnellinen siitä, että hänet oli valittu
-omalta vähäiseltä osaltaan palvelemaan niin suurta päällikköä. Hän
-ei myöntänyt oman leponsa ja mukavuutensa vähääkään häiriytyvän
-ponnistuksistaan, sillä ollen luontaisesti kiintynyt huiluun hän
-muka saattoi puhallella sitä uupumatta päiväkausia yhteen menoon. Ja
-hän lopetti huomauttamalla sangen kunnioittavasti, että jos konsuli
-vähäisessäkään määrässä syrjäyttäisi tasavallan hänelle (hänen omasta
-erityisestä vaatimuksestaan) säätämää kunnianosotusta, niin se
-näyttäisi kiittämättömältä ja herättäisi mitä pahimpia epäluuloja.
-Tämän jälkeen hän merkillisen suloisesti ja pontevasti puhalteli
-muinaisen lemmenviisun _Ludus idem, ludus vetus_.
-
-Duilius tunsi hänen väitteensä päteviksi: tasavallat ovat epäluuloisia,
-ja hän älysi ettei hänenkään kenties olisi turvallista loukata
-senatia. Ei siis auttanut muu kuin pitkittää entistä menoa, kuljettaa
-huilunpuhaltajaa matkassaan ja saada isältänsä selkäänsä kunnes hänellä
-oli peräti vähäisen oman arvonsa tuntoa jäljellä.
-
-Viimein hän löysi työlääseen elämäänsä vaihtelua -- hän rakastui
-tulisesti. Mutta tässäkin oli tavattomana pulana hänen harras
-seuralaisensa. Väliin pääsi Duilius häneltä livistämään johonkin metsän
-kätköön, missä saattoi toivoa tapaavansa ihailunsa esineen. Yleensä hän
-ei havainnut pettyvänsä odotuksessaan; mutta aina juuri kun hän oli
-saanut rohkeutta puhuakseen kuluttavasta kiihkostansa kajahti hänen
-korvaansa etäältä heikko sävel ja raivostuneena kääntäessään päänsä hän
-näki uskollisen saattajansa harppailevan niittyjen yli lannistumattoman
-kiihkeässä takaa-ajossa. Hän antautui lopulta välttämättömyyteen, ja
-joutui juttelemaan kaikki lemmenhaastelunsa sävellettyinä. Claudia
-ei näyttänyt sitä pahakseen panevan, pikemmin huomasi hän lisää
-romantisuutta tuollaisessa kosinnassa, ja, Duilius itsekin, ollen
-kankeapuheinen, havaitsi huilun varsin hyvin soveltuvan keskustelussa
-sattuneihin hankaliin pysähdyksiin.
-
-Sitten he menivät naimisiin, ja kun Claudia itse soitteli sangen
-sievästi tibiaa, niin hän pani toimeen soitannollisia illatsuja ja
-soitteli huilunpuhaltajan kanssa kahden kesken, mikä olisi saattanut
-tuottaa Duiliukselle tavatonta mielihyvää, jos hänellä vaan olisi ollut
-hiukankin enemmän soitannollista aistia. Miten olikaan, alkaen ensi
-kertaa huomata ettei soittaja ollutkaan hullumman näköinen, hän kielsi
-nämä illatsut. Claudia itki ja murjotteli, ja Claudian äiti sanoi
-Duiliuksen käyttäytyvän pedon lailla, jollaista vaimon ei tarvinnut
-totella: mutta heidän kotoisen elämänsä sopusointu oli särkynyt, ja
-konsuli parka häätyi sulassa epätoivossaan tekemään pitkiä kävelyretkiä
-maaseudulle, ei kävelemisen halusta, sillä hän vihasi sitä, vaan
-ainoastaan pitääkseen huilunpuhaltajansa erossa pahanteosta.
-
-Niin oli hän tästä kaikesta tarpeekseen saanut, että vei
-huilunpuhaltajansa eräänä päivänä pitkälle kävelylle yksinäisen metsän
-halki, ja valiten hetken jolloin tämä oli jokseenkin hengästyksiinsä
-asti soitellut _Id omnes faciunt_, hän äkkiä karkasi toverinsa niskaan.
-Poistuessaan tuosta yksinäisestä metsästä hän oli yksinään, ja
-pensaikossa jossakin oli huilun sirpaleita, ja niiden lähellä jotakin
-mikä olisi aikoinaan saattanut olla soittaja.
-
-Konsuli läksi kotiin ja istui siellä odotellen teon tunnetuksi
-tulemista. Hän odotteli melkoisen rauhattomana, koska oli mahdoton
-sanoa miltä kannalta senati asian ottaisi tai missä muodossa rangaistus
-ilmaantuisi. Ja kuitenkin oli rauhattomuuden vastapainona suloinen
-huojennus: valtio voisi tuomita hänet kunniattomaksi, ajaa maanpakoon,
-ottaa hengiltäkin, mutta hän oli ijäkseen päässyt soittelusta rauhaan;
-ja tätä ajatellessaan näpsäytteli vakava Duilius sormiaan ja tanssi
-salaisessa riemussa.
-
-Mutta unohtui kaikki tanssimisen halu liktorien tuodessa virallisen
-kirjelmän. Hän katseli sitä kauvan aikaa ennen kuin uskalsi murtaa ison
-sinetin ja leikata poikki rihman, jolla ne vahataulut oli sidottu,
-jotka saattoivat sisältää hänen tuomionsa. Viimein hän sen teki, ja
-hymyili huojennuksesta, kun alkoi lukea, sillä kirjelmä oli kohtelias,
-miltei hellä. Senati piti (tai oli pitävinään) huilunpuhaltajan
-katoamista pelkkänä tapaturmana, ja lausui surkuttelunsa siitä ettei
-hänen kunniakseen tehty päätös ollut paremmin onnistunut.
-
-Sitte lukiessaan edemmä rusensi Duilius vahataulut pieniksi palasiksi
-ja kieri maassa ja repi tukkaansa ja ulvoi; sillä senatin kirjelmä
-päättyi säädökseen, että valtio hänen loistaviin ansioihinsa katsoen
-asetti hänen käytettäväkseen kaksi uutta huilunpuhaltajaa, joiden
-varmasti toivottiin kestävän palvelustensa kulutusta kauvemmin kuin
-ensimäinen.
-
-Duilius vetäytyi huoneeseensa ja teki testamenttinsa, pitäen huolta
-siitä, että se tuli laillisesti laadituksi ja todistetuksi. Sitte hän
-lukitsi ovensa, ja kun se seuraavana päivänä murrettiin auki, löytyi
-Duilius elottomana ruumiina, kummallinen kaihoksiva hymy kalpeilla
-kasvoillaan.
-
-Kukaan Romassa ei täysin oivaltanut tämän hymyilyn syytä, mutta
-yleensä ajateltiin sen merkitsevän vainajan mielihyvää siitä, että
-hän jätti rakkaat omaisensa mukaviin, joskaan ei ylellisiin oloihin:
-sillä vaikka enin osa omaisuutta oli säädetty kartagolaisille
-hyväntekeväisyysseuroille, niin oli hän huolekkaasti määrännyt yhden
-huilunpuhaltajan niin vaimolleen kuin anopilleenkin.
-
-
-
-
-Koiramaailman Ismael.
-
-
-"Sanokaahan", kysäisi viehättävä pöytänaapurini hänelle soveltuvalla
-sievällä käskeväisyydellä, "pidättekö koirista?" En muista nyt miten
-siihen puheenaineeseen jouduimme, mutta hän oli juuri kuvaillut kuinka
-eräs skotlantilainen paimenkoira äskeisessä koiranäyttelyssä oli
-paiskannut etukäpälänsä hänen kaulaansa äkillisessä hellyydenpuuskassa
--- jollaista tekoa minä puolestani (vaikka viisaasti pidin tämän
-mielipiteen vain itselläni) katsoin vähemmän kummastuttavaksi kuin hän
-näytti tekevän.
-
-Onnekseni saatoin rehellisesti vastata hänen kysymykseensä
-tyydyttävällä tavalla.
-
-"Näinköhän", hän sitte miettivästi sanoi, "välittäisitte kuulla
-eräästä koirasta, joka kuului eräälle, jonka varsin hyvin tunnen? Vai
-ikävystyttäisikö se teitä?"
-
-Olen varsin varma siitä, että jos hän olisi tarjoutunut kertomaan
-Telemakuksen vaiheet tai kolmikymmenvuotisen sodan historian, olisin
-ihan vilpittömällä kiitollisuudella vastaanottanut esityksen. Näin
-ollen tein hänelle riittävän selväksi, että todella sangen suuresti
-välitin kuulla tuosta koirasta. En voi toivoa kykeneväni esille saamaan
-sitä erikoista viehkeyttä, millä hän minulle tarinan haastoi. Minun
-tuskin tarvinnee mainita, ettei sitä kerrottu yhtäjaksoisesti, vaan
-että se oli noiden välttämättömien pysähdysten keskeyttelemä, jotka
-saattavat päivällispöytätuttavuuden niin kiihottavan hellävaraiseksi.
-
-"Tämä koira", hän alotti tyynesti, sävynsä lainkaan ilmaisematta
-tarinaa alkavaksi, "tämä koira oli nimeltään Pippuri. Ei se ollut
-mikään erikoinen näköjään -- jokseenkin jörrimäinen sekarotuinen
-elukka; se ja eräs nuori mies pitivät yhteistä taloutta pitkän aikaa,
-sillä tämä nuori mies oli naimaton ja asui itsekseen omissa huoneissa.
-Hänellä oli aina tapana sanoa, ettei häntä haluttanut mennä kenenkään
-kanssa kihloihin, syystä että se olisi varmasti tuottanut Pippurille
-suurta surua. Kuitenkin hän vihdoin kohtasi erään, joka sai hänen
-unohtamaan Pippurin, ja hän kosi ja sai myöntävän vastauksen -- ja
-sittepä", lisäsi kertojani pikku kuoppasen ilmestyessä poskelleen,
-"hänen oli mentävä kotiin varovasti ihnottamaan tämä viesti koiralle".
-
-Hämärästi teki tarina minut levottomaksi; jokin, olisi työläs sanoa
-mikä, siinä tavassa millä hän Pippurin omistajaa mainitsi, sai minut
-epäilemään, että mies oli hänelle enempääkin kuin pelkkä tuttava.
-
-"No niin -- kun Pippuri sai tiedon, niin se tietystikin oli ensimältä
-hieman loukkaantunut. Kaiketi se arveli että olisi edeltäkäsin ollut
-kysyttävä siltä neuvoa. Mutta oitis tuon naisen nähtyään se luopui
-kaikesta vastustuksesta -- ja sen isäntä selitti nyt päässeensä
-tuskallisesta huolesta, sillä Pippuria oli jokseenkin vaikea
-suostutella eikä se hevillä ottanut vieraita suojelukseensa, ollen
-hiukan ärtyinen ja juro, ja kovin helposti loukkaantuvainen. Ettekö
-tunne noin tunteellisia koiria? _Minä_ tunnen, ja säälin niitä aina --
-ne ottavat pahakseen perin vähästä, eikä voi koskaan saada selville
-mikä on pulana, päästäkseen selittämään niille asiaa! Toisinaan se on
-ujoutta: kerran oli minulla koira, joka oli ihan tuskallisen ujo --
-toden teolla se lienee ollut itsetietoisuutta, sillä se aina kuvitteli
-kaikkien ihmisten katseet kohdistuneiksi itseensä, ja useasti kun
-meillä oli vieraita tuli se kätkemään kasvonsa pukuni poimuun kunnes
-he läksivät -- se oli kerrassaan naurettavaa! Mutta palaan Pippuriin.
-Se kiintyi uuteen emäntäänsä heti ensi näkemästä, ja heidän mennessään
-naimisiin seurasi Pippuri heitä kuherrusmatkalle."
-
-"_Heidän mennessään naimisiin_!" Vilkaisin hänen lautasensa vieressä
-puoleksi peitossa olevaan nimikorttiin. Olihan siinä nimen edellä
-_neiti_. Oli kenties omituista, että tuo seikka lisäsi kertomuksen
-minulle tuottamaa nautintoa -- mutta niin se vaan epäilemättä teki.
-
-"He joutuivat sitte", naapurini jatkoi, "uuteen asumukseen, joka oli
-aivan pikkainen, ja Pippuri oli todellakin sangen tärkeänä henkilönä
-siellä. Hän sai enimmän aikaa olla kahden kesken emäntänsä kanssa,
-isännän ollessa pakotettu kulkemaan kaupungissa työssä; nuori rouva
-siis puheli hänelle tuttavallisesti ja kertoi enemmän kuin olisi juuri
-kenellekään uskonut. Väliin hän ryhtyi leikkimään sen keralla, ja tämä
-oli aivan uusi kokemus Pippurille, joka oli vakavaluontoinen elukka
-ja otti elämän hyvin juhlalliselta kannalta. Ensinnä ei sillä ollut
-hämärintäkään aavistusta siitä mitä siltä odotettiin; alku lienee
-ollut jokseenkin samallaista kuin yrittää kisailla pitäjän suntion
-kanssa, se oli niin äärettömän arvokas! Mutta oitis kun se kerran älysi
-asian ja ymmärsi ettei mitään sen arvolle vastuksellisia vapauksia
-aijottu, se suostui siihen kernaasti kylläkin ja oppi karkeloimaan
-melko hyvästi. Sitte siitä pidettiin huolta kaikenmoisin tavoin; emäntä
-pesi sen kahdesti viikossa ihan omin käsin -- mitä hänen isäntänsä
-ei olisi koskaan unissaankaan ajatellut -- ja hän aina koetteli
-uusia nauhoja, mitkä sen ihonvärille soveltuisivat. Se siitä ensin
-tuntui kiusalliselta, mutta lopputuloksena oli, että se joutui hieman
-pöyhkeileväksi ulkomuodostansa. Mutta kovaksi onneksi olivat nämät
-hyvät päivät liian hyviä kestääkseen kauvan.
-
-"Levottomuuteni palasi. Saattoiko nimikortissa sittekin olla erehdys?
-Kortit sekaantuvat toisinaan, ja hän näytti kovin läheisesti tuntevan
-tuon nuoren pariskunnan. Koetin muistutella mieleeni oliko hänet
-esittelyssä mainittu neidiksi vai rouvaksi, mutta turhaan.
-
-"Sillä hänen emäntänsä oli sairaana, ja vaikka Pippuri kuinkakin kauvan
-nuuski ja raappi ja vinkui hänen ovellaan, niin ei sitä laskettu
-sisälle. Mutta eräänä päivänä se jotenkuten pääsi puikahtamaan
-huoneeseen, hyppäsi hänen helmaansa ja nuoleskeli hänen käsiään ja
-kasvojaan, ja oli päästään pyörällä pelkästä jälleennäkemisen ilosta.
-Mutta (sanoin että se oli tunteellinen koira) vähitellen herätti sen
-huomiota se, ettei hän ollut _aivan_ yhtä mielissään tapaamisesta
-kuin tavallisesti -- ja pian se löysi syynkin muutokseen. Siellä oli
-toinen elukka, uusi lemmikki, joka näytti saavan osakseen suuren osan
-hänen huomaavaisuudestaan. Tietysti arvaatte mikä se oli -- mutta
-Pippuri ei ollut milloinkaan ennen nähnyt sylilasta, ja se otti asian
-itsekohtaiseksi loukkaukseksi ja joutui hirveästi pahoille mielin. Se
-asteli sivulleen katsahtamatta ulos huoneesta ja alas keittiöön, niissä
-kyyrötteli päiväkausia.
-
-"En usko että sillä oli suurtakaan hupia jurottelustansa, koira paralla;
-kenties se luuli että isäntäväki nähdessään kuinka kipeästi asia
-siihen koski lähettäisi sylivauvan pois. Mutta kun aika kului eikä
-tämä aatos näyttänyt heidän mieleensä juolahtavan, niin se päätti
-heittää jörrittelynsä ja tarkastaa asemaa uudelleen, ja se palasi ihan
-valmiina ryhtymään entisiin väleihin. Mutta kaikki oli muuttunutta.
-Kukaan ei tuntunut sitä nyt huoneessa huomaavankaan, eikä sen emäntä
-koskaan kutsunut sitä leikkisille; unohtipa pesettääkin sitä -- ja sen
-omituisuuksia oli pitää saippuasta ja lämpimästä vedestä. Pahinta oli
-että lapsi ennen pitkää seurasi sitä saliin, eikä se millään ilveellä
-saanut tuota pikku tyhmyriä ymmärtämään ettei tällä ollut sinne mitään
-asiaa. Jos asiaa ajattelette, niin lapsen täytyy koirasta tuntua kovin
-ala-arvoiselta pikku elukalta: se ei osaa haukkua (no, niin, se _osaa_
-ulvoa), eikä se pysty rotille mitään, ja kuitenkin jokainen touhuilee
-sen kanssa ihan tavattomasti! Lapsi sai nyt kaikki Pippuri paran
-nauhat; ja emäntä leikki sen kanssa, vaikka Pippuri tunsi voivansa
-tehdä temput monin verroin taitavammin, jos kertaakaan pääsisi mukaan.
-Sen täytyi siis ottaa tavakseen lojua takkataljalla ja olla olevinansa
-aivan välinpitämätön, vaikka se varmaankin kärsi kovasti.
-
-"No, tuli viimein loukkaus kaikista pahin: Pippuri karkotettiin
-taljaltaan -- omalta erikoiselta taljaltaan -- lapsen tieltä; ja
-kun se oli mennyt nurkkaan hiljalleen itkemään itseksensä, niin tuo
-viheliäinen lapsen vätys ryömi sen perässä ja kiskoi sitä hännästä! Se
-oli aina ollut kovin arkatuntoinen hännästään eikä milloinkaan sallinut
-kenenkään muun kuin aivan läheisten ystävien koskettaa sitä, ja
-heidänkin vastustellen, joten voitte kuvitella miten moinen nöyryytys
-saattoi viedä siltä viimeisen maltin hipenen. Sanotaan sen puraisseen
-lasta, ja pelkään että se sen teki -- vaikkei niin kovasti että olisi
-kipeältä tuntunut: mutta lapsi tietysti puhkesi hirveästi parkumaan,
-ja siitä hetkestä asti oli Pippuri parka hukassa -- koira oli pilannut
-maineensa!
-
-"Jutun loppuna oli se että Pippurin täytyi muuttaa pois. Sille
-löydettiin mukava koti erään ystävän luona, mutta pahoja kuulumisia
-siitä sittemmin saatiin: koira oli ollut kahlittava talliin, ja se
-hioi hampaitaan jokaiselle lähenevälle ja ulvoi kaiken yötä -- sitä
-melkein peljättiin uudessa paikassaan. Sen kuullessaan oli Pippurin
-emäntä kiitollisempi kuin konsanaan siitä että sen isäntä oli suostunut
-toimittamaan koiran pois, ja yritti olla sitä sen enempää ajattelematta.
-
-"Eräänä päivänä uusi lapsentyttö palasi kävelyltä kertomaan kamalaa
-juttua julmasta koirasta, joka oli ahdistellut häntä ja lasta ja
-hyppinyt lapsen vaunuja päin niin uppiniskaisesti että hänellä oli
-täysi työ sen häätämisessä. Emäntä oli Pippurin jo niin unohtanut ettei
-tullut ajatelleeksi seikkailulla olevan mitään yhteyttä sen kanssa; hän
-arveli sen tulleen jo aikoja sitte tapetuksi.
-
-"Mutta seuraavalla kerralla lasta ulos viedessään otti lapsentyttö
-koiran varalta paksun sauvan. Ja tuskin oli hän nostanut vaunut
-kynnyksen yli, kun koira todellakin taas ilmestyi, ihan kuin olisi
-kaiken aikaa ollut ulkopuolella väijyksissä. Lapsentyttö oli voimakas,
-urhea maalainen, ja koiran tullessa pelottavasti hyppien ja haukkuen
-hän iski sitä kaikin voimin päähän. Lyönti huumasi sen tykkänään
-toviksi, ja se kieppui tajuttomana ympäri ja ympäri. No, hän oli
-iskemäisillään toistamiseen, kun hänen emäntänsä ryntäsi ulos juuri
-ajoissa estämään. Sillä hän nähkääs oli katsellut ikkunasta, ja vaikka
-elukka parka oli surkean laiha ja hoidon puutteesta ränstynyt, niin
-hän oitis tunsi sen Pippuriksi ja tiesi ettei tämä mitenkään ollut
-vaarallinen, vaan ainoastaan yritti parhaansa mukaan tehdä sovintoa
-lapsen kanssa. Hyvin luultavasti ei sen arvokkuus tai omatunto sallinut
-sen tulla aivan yhtäkkiä takaisin: ja kenties se harkitsi paremmaksi
-taivuttaa ensin lapsen puolelleen. Ja sitte aivan äkkiä sen emäntä --
-kuulin tämän kaiken tietysti häneltä -- muisti kuinka hartaasti Pippuri
-oli ollut häneen kiintynyt, ja kun hän näki sen tuossa pökertyneenä ja
-väristen seisoskelemassa, niin hänen sydämensä heltyi ja hän riensi
-sopimaan sen kanssa ja sanomaan sille että kaikki oli annettu anteeksi
-ja että se saisi palata hänen koirakseen, ja kaikki kävisi jälleen
-entiseen onnelliseen tapaan! -- --"
-
-Hän keskeytti hetkeksi tarinansa. En rohjennut katsoa häneen, mutta
-hänen äänensä tuntui jatkaessaan hiukan värisevän. Oli aika jolloin
-en sietänyt ajatellakaan tämän tarinan loppua; mutta kun olen tullut
-sen teille alottaneeksi, niin en voi keskenkään heittää. En tiedä oliko
-Pippuri vielä niin huumaantunut ettei ihan tuntenut emäntäänsä vai
-valtasiko sen jälleen loukattu ylpeys -- mutta emäntänsä kutsuessa sitä
-se vaan loi häneen katseen joka kävi suoraan sydämeen ja jota hän ei
-sanonut koskaan unohtavansa, ja sitte se asteli hyvin verkalleen pois.
-
-Hän ei voinut sietää tätä; hän seurasi; hänestä tuntui välttämättömältä
-saada koira ymmärtämään kuinka kovin, kovin pahoillaan hän oli; mutta
-kuullessaan hänen pyytelevän se alkoi juosta nopeammin ja nopeammin,
-kunnes katosi näkyvistä, ja tiedän että hän takaisin palatessaan itki
-katkerasti.
-
-"Eikä koiraa sen koommin näkynyt?" kysyin tovin vaitiolon jälkeen.
-
-"Ei koskaan!" vastasi hän hiljaisesti. "Ja -- ja olen aina sittemmin
-rakastanut kaikkia koiria Pippurin tähden!"
-
-"Minua melkein ilahuttaa että se kieltäysi tulemasta takaisin", sanoin
-minä. "Se oli oikein sen emännälle -- hän ei parempaa ansainnut!"
-
-"Oi, sitä en olisi suonut teidän sanovan!" vastusti hän; "sillä minä
-sittekin itse olin lapsen puolella -- se oli kaikki minun tekoani että
-Pippuri lähetettiin pois", tunnusti hän luoden katseensa alas, "ja olen
-ollut kovasti suruissani asiasta!"
-
-Hän oli siis lopultakin kertonut omia kokemuksiaan vieraassa muodossa
--- eikä siis ollutkaan neiti! Samassa herätti yleinen kahina minut
-tuskallisesta havainnostani muistamaan että olimme päivällispöydässä,
-ja että oli nyt hajaannuttava. Noustessani siirtämään tuolini suloisen
-naapurini tieltä hän kohotti hetkeksi katseensa ja virkkoi melkein
-nöyrästi:
-
-"Minä nähkääs olin se lapsi!"
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA VILLAKOIRA ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/65986-0.zip b/old/65986-0.zip
deleted file mode 100644
index ed2c591..0000000
--- a/old/65986-0.zip
+++ /dev/null