diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64259-0.txt | 3341 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64259-0.zip | bin | 55338 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3341 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8794333 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64259 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64259) diff --git a/old/64259-0.txt b/old/64259-0.txt deleted file mode 100644 index 860bac0..0000000 --- a/old/64259-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3341 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Pekka Sallinen, by Kustavi Nordlund - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Pekka Sallinen - Kertomus 1808-9 v. sodasta - -Author: Kustavi Nordlund - -Release Date: January 11, 2021 [eBook #64259] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PEKKA SALLINEN *** - - - - -PEKKA SALLINEN; JUHANI HERTTUAN HOVISSA - -Kirj. - -Kustavi Saarni [Kustavi Nordlund] - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1886. - - - - - - -PEKKA SALLINEN - -Kertomus 1808-09 v. sodasta - - - - -I. VOITTORETKI. - - -I. - - Riehuissa sodan, vaaroissaan, - Mi miehuus väellä tuolla, - Maa raukka, kuinka taisitkaan - Niin rakastettu olla, - Noin kallis kuinka olla voit - Kuin pettua vaan leiväks soit! - -Näin laulaa kuolematon runoilijamme Runeberg Suomen kansasta, jonka -luonteen sodat, vainot, sorto ja nälkävuodet, sanalla sanoen kaikki -kärsimykset ja onnettomuudet ovat karaisseet. Monesti on kansamme ollut -häviämäisillään, mutta verivainioilla ja esi-isäin autioksi jääneillä -asuinpaikoilla kasvoi uusia sukupolvia, jotka alkoivat huomaamistaan -huomata tulevaisuutensa riippuvan kaikkein yhteisistä ponnistuksista. -Sentähden pakosta yhdyttyä, sota-aikain lähestyessä Suomenmaata, -tahtoivat Karjalaiset joka mies puolustaa maataan. Useimmissa sodissa -jäivätkin he oman onnensa nojaan, etenkin kun viholliset äkkiä -samosivat heidän kotitienoihinsa. Tällä tapaa olivat he etumuurina -Venäjän kasvavaa valtaa vastaan ja saivat siitä hallitukselta -palkkioksi kaikenlaisia etuja, mutta olivat velvolliset puolustamaan -valtakunnan rajaa. Sen lisäksi annettiin heille aseita ja upseereja, -jotka pitivät yleisiä aseharjoituksia. Siitä saivat alkunsa Karjalan -vapaajoukot, jotka muodostivat n.s. "Suomen sotilasrajan." Vuosisatojen -kuluessa kunnostivat nämät itseään, ja Karjalan suksimiehet ja -kivekkäät ovat saavuttaneet suuren maineen. Rajaseudut olivat siis -hyvin varustetut, ja kun 1808-09 v. sota syttyi, ryhtyivät Karjalaiset -innolla aseihin, suojellakseen synnyinseutuaan. - -Saatuaan tiedon sodanjulistuksesta, pitivät pieliseläiset ja -nurmekselaiset kirkonkokouksen, jossa he muun muassa valitsivat -päälliköiksi talonpojan Olli Tiaisen ja nuorukaisen Iisakki Steniuksen, -jota kotiseudulla sanottiin "ylioppilaaksi." - -Näiden ensi toimena oli hankkia miehilleen aseita. Pieliseläisillä oli -kyllä 130 kiväriä, joita säilytettiin kirkon parvessa, kahdessa -kirstussa. Edellisestä sodasta asti oli myöskin muutamia satoja -latinkia ja pari rumpua lähelle kirkkoa kaivetussa kuopassa. Kun tämä -ei riittänyt, läksi Tiainen Kuopioon Savon prikaatin ollessa siellä -ensikertaa tässä sodassa. Kronstedt antoi hänelle 100 kiväriä ja joukon -ampumavaroja ja nimitti hänet rajakatteiniksi. Uuden arvonsa merkiksi -sai Tiainen vaskisen hatussa kannettavan Karjalan vaakunan ja maata -laahaavan sapelin. - -Heinäkuun keskipaikoilla v. 1808 marssi venäläinen päällikkö Aleksejeff -rajan yli 1,300 miestä muassaan ja saapui kohta Joensuuhun, jota -puolustamaan oli keräytynyt joukko talonpoikia. Mutta elatusvarojen -puutteesta läksi osa heitä kotiinsa, eikä puolustus siis ollut kyllin -tehokas. - -Sivumennen oli Aleksejeff lähettänyt Tohmajärveltä Koveron kautta Enoon -päin majuri Scheenen johdolla 200 rakuunaa, kuuluttaen samalla Karjalan -kaikissa kirkoissa, ett'eivät asukkaat saisi ankaran rangaistuksen -uhalla ryhtyä aseihin. Vast'edes saamme nähdä miten Karjalaiset -vastasivat tuon venäläisen kenraalin kuulutukseen, joka ei tosiaan -tiennyt kenen kanssa hänellä nyt oli tekemistä. - - -II. - -Keskellä Mönninvaaran kylää on osaksi viljelty, osaksi synkkää metsää -kasvava vuoren harjanne, jota nimitetään Kurjan kallioksi. Siihen -aikaan, jota kertomuksemme koskee, sijaitsi siellä reheväin -viljavainioiden keskellä pitkä ja maalaamaton talo luukku-ikkunoineen. - -Sen isäntä, Mikko Eronen, oli hankkinut sen uutteralla työllä -nuoruudesta asti ja oli nyt Mönninvaaran varakkain talollinen. -Taistelussa metsänpetojen kanssa, jotka useinkin raatelivat karjaansa, -kehittyi hän vahvaksi, rohkeaksi ja viekkaaksi. Muuten eli hän rauhassa -perheensä kesken, johon kuului paitsi hänen vaimoaan ja tytärtään, -hänen veljensäkin ja muutamia palvelijoita. - -Eräänä kauniina kesä-aamuna, Erolan perheen syödessä aamiaista, syöksi -sisään Maija, lähellä asuva mökkiläisen leski, hajalla hapsin ja -säikähtyneen näköisenä. - -"Mitä nyt?" kysyi Mikko uteliaasti, nousten pöydästä. - -"Sarvingista päin tulee notkossa joukko sotaväkeä; ratsastavat että -pöly pilviksi nousee!" änkytti Maija tullen pöydän ääreen. - -"Mitä sotaväkeä?" tiuskasi Mikko; "nyt kai silmäsi kangastaa? Olisihan -kuulunut edes jonkinmoista huhua venäläisten tulosta Ilomantsiin, josta -tulee matkustavaisia joka päivä." - -Samassa kuului torven toitotus. - -"Enkö puhunut totta?" kysyi Maija hädissään, tarttuen Mikon käteen. - -"Suus kiini!" ärjäsi tämä. - -"Nyt ei ole aikaa loruella... lähdetääs, pojat, katsomaan mitä on -tekeillä. Pelko nyt kaikkein vähimmin auttaa!" - -"Herra Jumala, kuinka meidän nyt käy?" huokasi Anna, Mikon vaimo. - -"Ole rauhassa!" lausui Mikko ovelta, viitaten Anttia, veljeään, ja -Simo-nimistä renkiä tulemaan mukaan ulos. - -Samassa kuin he pääsivät porstuaan, syöksi pihaan venäläisjoukko, noin -20 rakuunaa. - -"Ryssät!" huudahti Mikko peräytyen pari askelta; "pyssyni -- missä?" - -Hän tahtoi palata tupaan, mutta Antti esti sen sanoen: - -"Ajattele, mitä teet! Luuletko meidän mahtavan mitään kymmenkertaiselle -viholliselle? Jos teemme vastarintaa, voivat he ryöstää talomme ja -rääkätä meidät kuoliaaksi." - -"Puhut kyllä totta!" lausui Mikko kiivaasti; "mutta eivätkös ne pirut -ole jo ennestään tunnetut? Entäs kuinka kävi isällemme!" - -"Elä tee nyt pahasti pikapäissäsi, Mikko! Paras on, että piiloitamme -aseet -- --" - -"Olkoon menneeksi", lausui Mikko mennen portaille. "Minä viivyttelen -vihollisia... kiiruhtakaa!" - -Koettaen hillitä itseään astui hän pihalle. - -Upseerinsa viittauksesta astuivat rakuunat hevosen selästä. Osa heitä -ympäröi Mikon. - -"Viinaa!" huusivat janoiset ratsastajat; "viinaa!" - -Mikko seisoi ääneti. - -"Viinaa!" toistivat he heristäen miekoillaan. - -Talossa löytyi kyllä sitä, mutta Mikko oli piiloittanut kaksi tynnyriä, -eikä tahtonut luopua tavarastaan. - -"Ei ole!" vastasi hän punastuen. - -"Valehtelet, sä konna!" huusi muuan, lyöden häntä miekan kahvalla -olkapäähän. - -Mikon silmät säihkyivät vihasta, vaan hän hillitsi vieläkin itsensä. - -"Minä opetan sinua puhumaan totta!" jatkoi rakuuna, lyöden häntä -taaskin. - -"Ja minä näytän sinulle, ett'et suomalaista koiranasi pidä, sä hiiden -ryssä!" ärjäsi Mikko, antaen miehelle korvapuustin, että hän lensi -selälleen kaataen mukanaan pari toveriaan. - -Nuolen nopeudella nousi rakuuna seisalleen ja aikoi pistää hänet -kuoliaaksi, kostaakseen häväistyksensä. - -"Seis!" huudahti upseeri lyöden rakuunan miekan syrjään; "seis! Hän on -aseeton, hänelle ei saa tehdä pahaa! Minun täytyy tutkia häntä -- -miekka tuppeen! Iivana, vartioi häntä!" - -Rakuunat hajosivat sinne tänne pihaan. Iivanan silmäyksistä huomasi -kyllä, ettei hän tyytynyt vahdin pitoon, vaan olisi mieluummin -seurannut tovereitaan, joiden hän luuli menevän etsimään "saalista." - -Mikko puolestaan loi silmänsä tuvan akkunaan, jättäen omaisensa -Kaikkivaltiaan huostaan. - - * * * * * - -Kuten jo mainitsimme, läksivät Simo ja Antti piiloittamaan aseita ja -talon paraimpia tavaroita, sillä venäläisen tiedettiin jo ennestään -ottavan kursailematta, mitä sai. - -Naiset olivat vetäytyneet nurkkaan. - -"Jumal' armahda meitä!" huudahti Anna, nojautuen tyttäreensä. -"Mitenkähän Mikon lienee käynyt?" - -"Kunhan vaan eivät menisi mökkiini!" mutisi Maija. "Pöngitittekö edes -oven?" - -"Sen kyllä teimme, äiti!" vastasi Simo, temmaten seinältä pyssyn ja -ampumavarat. "Isäntä viivyttelee ryssiä, sillaikaa kuin me ehdimme -piiloittamaan tärkeimmät kapineet." - -"Sen hän teki kotinsa tähden", huokasi Anna. - -Ovi alkoi täristä venäläisten iskuista. - -"Auta minua laskemaan kirstua karsinaan, Simo", huusi Antti, joka jo -oli kuljettanut sitä pari kyynärää; "karhun keihäs samaa tietä!" - -Pian oli se tehty. - -Sitten tempasi Simo pyssyn ja syöksi tuvasta. - -"Mikä pojalla?" huusi Maija mennen ovelle. "Alkaako hän taistella -- ja -syöksyy siis surman suuhun." - -Samassa kuului laukaus ja melu ulkoa. - -"Tuhat tulimaista! Nyt se poika tyhmästi teki!" huusi Antti. - -Samassa palasi Simo sisään. - -"Yksi kellistyi... sen näin luukusta." - -"Mitä teit! Tyhmyydessäsi syökset meidät kaikki kuolemaan... No, mik'on -tehty se on tehty... asiaa ei voi enää parantaa... paetkaamme ikkunasta -ruispeltoa myöten metsään ja sitten Tiaisen luo, joka kuulutuksensa -mukaan majailee Kaltimonniskalla. Seuraa minua!" - -"Jumala olkoon kanssasi, poikani!" huudahti Maija, ojentaen Simolle -pyssyt, sitten kuin kumpikin mies oli hypännyt ikkunasta ulos. -"Varokaa, ett'eivät viholliset huomaa teitä! Menkää! Pelastuksemme -riippuu nopeudestanne!" - -Ovi tärisi hirveästi ja särkyi vihdoinkin aika rumahduksella. - -Naiset huudahtivat pelästyksissään, kun rakuunat syöksivät sisään. - -"Sinäkö ammuit?" kysyi upseeri Annalta miekka kädessä. "Tunnusta -oitis!" - -Vastaukseksi viittasi Anna ikkunaan, josta Antti ja Simo olivat -paenneet. - -"Ampuja meni tuota tietä!" änkytti hän peloissaan. - -"Ahaa! puhutpa totta -- näen että ristikot ovat poissa. Kuusi miestä -oitis ratsaille ajamaan heitä takaa! Viisi ruplaa sille, joka tuo -pakolaiset!" - -Samassa meni hän naisten luo. - -"Tuossapa vasta kaunis tyttö!... hän on minun... viekää pois nämä akat -ja pysykää itse ulkona, pojat." - -Elsa lankesi äitinsä kaulaan. - -Pari miestä riisti Annan erilleen ja vei hänet puolipyörtyneenä -tuvasta. - - -III. - -Jäätyään tupaan kahden kesken Elsan kanssa, istuutui Ivanoff -- se oli -upseerin nimi -- penkille, vetäen viereensä Elsan, joka turhaan teki -vastarintaa. - -"Mitäs kaunoiseni noin pelkäät? Rauhoitu! Enhän tee sinulle mitään -pahaa!" - -"Mitähän tuolla ryssällä on mielessä?" ajatteli Elsa. "Minua -kauhistuttaa, sillä olenhan kokonaan hänen vallassaan." - -"Pois minusta!" kiljasi hän kuohahtaen. "Ensin rääkkäytätte vanhempiani -ja sitten aiotte tehdä samaa minullekin!" Hän koetti istuutua, mutt'ei -voinut. - -Ivanoff puri huultaan. - -"Elkää kiivastuko, ihana neito. Miettikää tilaanne ja muistakaa että -olette minun vallassani! Vastusteleminen on turhaa." - -"Elä kajoo minuun, saatana!" huusi Elsa hajalla hapsin. "Päästä -minut... oi!" - -Ivanoff julmistui. - -"Vai niin, etkö hyvää usko, sä ylpeä tyttö", lausui Ivanoff, voimatta -enää hillitä vihaansa. "Sentähden saat yksinäsi miettiä parempaa -vastausta. Kärsimykseni on jo loppunut." - -Hän vihelsi pieneen hopeapilliin. - -Feodor, hänen uskollinen palvelijansa, ilmestyi ovelle. - -"Vie tämä tyttö tupakamariin ja vartioi häntä tarkasti. Katso, ett'ei -hän saa vahingoittaa itseään." - -Oitis jatkoi hän pilkallisesti Elsalle, joka ei liikahtanutkaan -paikaltaan: - -"Seuratkaa häntä vastustelematta! Hetkisen kuluttua olette kenties -viisaampi, kun olette saaneet miettiä rauhassa, miten on paras -vastata." - -Elsa seurasi rakuunaa, luullen pääsevänsä vanhempainsa luo. Lähteissään -lausui hän Ivanoffille, ett'ei tämä sitä kuullut: - -"Odotas, vielä mertaan menet!" - -Jäätyään tupaan itsekseen, otti Ivanoff esiin tasku-Mattinsa, joi siitä -pari kulausta ja mutisi pyyhkien suutaan: - -"Vahinko vaan, ettei sitä ollut enempää! Mutta minun täytyy saada se -täyteen, vaikkapa talonpoikais-viinallakin." - -Hän meni ikkunaan ja loi silmänsä ulos. - -Vähän matkan päästä näkyi Mönninvaaran kylä, taampana synkkä metsä, -jota kesti niin kauas kuin silmä kantoi. - -Polttava helle alkoi jo rasittaa. - -Tuon tuostakin tuli viileä tuulen henkäys särkyneestä ikkunasta sisään -ja heilutti Ivanoffin tuuheata partaa. - -"Kirotut veitikat", mutisi hän, "kun pakenivat tästä. Mutta kauas he -eivät ehdi. Mitaun rakuuna saavuttaa heidät pian. Olenhan jo sanonut -itsekkäille suomalaisille, ett'eivät kynsistäni pääse. Entäs jos pannen -tiukalle talon isännän, sillä vankini on varmaankin hän. Minua janottaa -aika lailla..." - -Ivanoff meni ulos. - -Mikko seisoi pihamaalla siimeksessä, katsoa tuijottaen vartijaansa -vihasta punoittavin kasvoin. Hän ei tiennyt omaisiensa kohtaloa. Häntä -vaan kummastutti, että muutamat rakuunat nousivat ratsaille ja läksivät -täyttä nelistä metsään. "Tottahan pakenivat pojat" ajatteli hän, "kun -ryssät tiesivät kaivata heitä laukauksen tähden." Itse hän ei -aikonutkaan paeta -- seisoihan vahti miekka kädessä hänen vieressään. - -"Oletko talon isäntä?" kysyi Ivanoff röyhkeästi, väännellen viiksiään. - -"Olen" vastasi Mikko lyhyesti. - -"Sinä olet velvollinen antamaan meille ruokavaroja -- vie minut -aittaasi!" - -"Mitä sinne?" kysäsi Mikko hämmästyvinään. "Siellä on ani vähän -tavaraa." - -Ivanoff viittasi vartijalle, joka otti esiin pistoolin, ja pitkitti: - -"Vastaa suoraan kysymyksiini! Jos koetat valhetella, laukeaa pistooli." - -"Kuten jo sanoin, on aitassa vähän -- --" intti Mikko vaaleten hiukan. - -"No, mennään sinne", keskeytti Ivanoff ivallisesti. Heidän jälestään -tuli aittaan joukko rakuunia, alkaen nauttia rikkaan talon tarpeita. -Takimaiset pistivät taskuunsa mitä saivat. - -Sammutettuaan janonsa, astui luutnantti ulos. Viinaa hän ei -löytänytkään. - -"Tiedätkö, mihin talonpojat ovat kokoontuneet ja missä pää-yllyttäjä -Tiainen tätä näkyä oleskelee?" - -"En." - -Ivanoff viittasi vartijalle, joka viritti pistoolin hanan. - -"Kuules ryssä", lausui Mikko katsoen häntä silmästä silmään, "aseitasi -en pelkää, enkä kuolemaa. Jos puhun toisin, valehtelen tosiaankin, eli -jos sanon tietäväni hänestä, tulen sanasi mukaan ammutuksi." - -"Tiainen on tunnettu kaikkialla Karjalassa. Nyt et puhu totta!" - -"Sen teenkin", lausui Mikko, "mutta olenhan vannonut kuninkaalleni -valan, jonka rikon, jos ilmaisen Tiaisen olopaikan." - -"Ruotsin kuninkaalle vannomasi vala on enää mitätön", virkkoi -luutnantti. - -"Vaikka kansalaiseni sortuisivat tappotanterelle ja Jumala jättäisi -minut yksin henkiin, en riko sitä. Niin kauan kuin kuninkaani ei päästä -Suomen kansaa uskollisuuden valasta, en vanno Keisarillesi mitään -valaa." - -"Oh, puhuitpa liian rohkeasti", sanoi luutnantti malttamatonna. -"Senpätähden pidänkin sinua kapinallisena talonpoikana ja rankaisen -sinua sen mukaan. Sitokaa, pojat, hänet tuohon koivuun! Saas nähdä, -tokko hän sitten punnitsee sanojaan paremmin kuin nyt!" - -Pari kolme rakuunaa tarttui jo häneen. - - * * * * * - -Päästyään metsän reunaan, pysähtyi Antti odottamaan Simoa, joka ryömi -ruispeltoa. - -Oven tärinä kuului vielä, mutta taukosi pian, josta hän arvasi -venäläisten päässeen sisään. - -"Kiiruhda, jos tahdot eheänä perille päästä. Venäläiset voivat -huomata meidän paenneen, ampua tahi ajaa meitä takaa." - -Pian olivat he jo korvessa. - -"Nyt tulee meidän kiertää maantielle ja sitten rientomarssia -Kaltimoon!" jatkoi Antti ladaten pyssynsä. - -"Mutta saisihan omasta kylästä edes kymmenen asekuntoista", virkkoi -Simo. - -"Sitä en usko, he ovat poissa! Paras on mennä kerrassaan Tiaisen luo." - -Metsä alkoi harveta. - -Kuta lähemmäksi he tulivat, sitä tiheämmäksi muuttui viidakko, jossa -heidän oli sangen vaivaloista kulkea. Naarmuisin käsin ja repaleisin -vaattein pääsivät he pienen vaaran huipulle, josta oli laaja näky-ala; -kaukana kimalteli Pielisjoki, näyttäen hopeaiselta vyöltä. Kaikkialla -oli vaan havumetsää, siellä täällä huuhta tai pirtti, jonka piisistä -nousi sininen savu. Luonto oli yksitoikkoista, mutta samalla suurta ja -vakavaa. - -"Helle alkaa jo tuntua", lausui Simo aikoen lähteä; "meidän tulee -kulkea siimestä. Tule nyt!" - -Tie kulki vaaran juurella. - -Samassa syöksivät rakuunat esiin. - -Niin Antti kuin Simo pidätti mielen malttinsa. He vetäytyivät -viidakkoon, johon ratsumies ei voi tunkea, ja laukasivat pyssynsä. - -Kaksi venäläistä kaatui. - -Tiikerimäisellä hurjuudella astuivat jälelle jääneet neljä maahan ja -syöksivät viidakkoon. Ennenkuin Simo ehtikään vetäytyä pensaan taa sai -hän laukauksen jalkaansa, joka ei ollut vaarallinen, mutta esti häntä -pakenemasta. - -Antti aikoi ottaa hänet selkäänsä. - -"Pakene", kuiskasi Simo vaipuen maahan. "Min'en voi' seurata sinua -- -jos nousen selkääsi joudumme kumpikin heidän käsiinsä. Ei, mene sinä -vaan Tiaisen luo -- minä taistelen kunnes jaksan." - -Hurjasti huutain syöksivät rakuunat Simon päälle. Anttia ei nähnyt -kukaan. Hurja taistelu syntyi. Simo puolusti itseään niin kauan kuin -mahdollista, hän joutui lopuksi vangiksi. Samassa laukesi Antin pyssy -ja kolmas venäläinen suistui. - -Turhaan etsivät rakuunat toista vihollistaan. Hän oli kadonnut metsään. - -Simo laahattiin ratsujen luo ja hän sai istua satulaan kahden -ratsastajan väliin, vuotaen verta parista pikkuhaavasta. - -Rakuunat palasivat pihaan samalla kuin heidän kumppalinsa seisoivat -Mikon ympärillä. - -Ivanoff julmistui, kuultuaan kolmen kaatuneen, ja päätti piiskauttaa -Simoa paikalla. - -"Suokaa mulle edes ryyppynen alle", virkkoi tämä koivun juurella, "niin -saatte vaivasta kaksi tynnyriä!" - -"Mistä? Päästäkää mies irti! Jos tahdot säilyttää nahkasi täksi -hetkeksi, tuo ne meille", lausui Ivanoff. - -Simo viittasi latoon. - -"Heinissä liki ovea." - -Oitis syöksi sinne pari kolme rakuunaa ja pyöritti ulos tynnyrit. - -Tämä löytö sai venäläiset unhoittamaan koko rangaistuksen toistaiseksi. - -"Viekää vangit aittaan!" käski Ivanoff. - -Sitten kokoontuivat rakuunat tupaan ja alkoivat juoda ja mässätä. - - -IV. - -Pielisjoessa on monta kovaa koskea, joista laskettaissa tarvitsee -suurta taitoa ja rohkeutta. Pohjoisin on Häihän koski. Siitä alaspäin -leviää joki milt'ei järventapaiseksi ja sitä kutsutaankin siinä kohden -Hiirenvedeksi. - -Tämä kapenee vähitellen, ensin tehtyään jyrkän mutkan. Vesijoukko -tunkeutuu kovalla pauhulla Kaltimon koskeen, syöksee nuolen nopeudella -kiviä ja kallioita vastaan, kuohuu, vaahtoelee niiden vietteillä ja -väistyy vihdoinkin syrjään, voimatta tehdä mitään noille -järkähtämättömille vastustajilleen. - -Itäpuolella koskea on korkea vaara, länsipuolelta pistää jokeen pitkä -niemi, jonka nenästä lautattiin virran yli. - -Oli Heinäkuun 30 p. 1808. Puolipäivän aurinko paistoi kuumasti. Ruis -oli kumarruksissaan jykeiden tähkäin painosta. - -Niemellä, lautturin mökin ympärillä, majaili silloin parisataa -aseellista talonpoikaa. - -Useimmilla oli n.k. "ruunun kivärit", mutta täytyipä monen tyytyä -omaansa, jossa oli musta puupajunetti. Hatuissaan kantoivat talonpojat -viheriää puunoksaa ja selässään tuohikonttia, jonka valkoiset hihnat -menivät ristiin rinnan yli. Muutamilla oli vyössä sirppi, toisilla -vanha ruostunut sapeli, esi-isäin verinen perintö. - -Talonpojat tahtoivat matkia puvussaan säännöllistä Suomen sotaväkeä, -pettäen sillä venäläisiä. - -Uloinna törmällä seisoi iso, mustapartainen ja roteva mies. Tuuheat -kulmakarvat varjostivat mustaa silmäparia, josta loisti tavaton nero; -kotkannenä ja ohut ylähuuli olivat rohkeuden ja mielenlujuuden merkki. -Hänen ryhdissään ja käytöksessään oli jotain jaloa, ylevää ja -miehekästä, jota ei voinut olla kunnioittamatta. - -Puvusta päättäen olisi häntä pitänyt talonpoikana, ellei hänen -vaakunalla varustettu hattunsa ja maata laahaava sapelinsa olisi -osoittanut päällikköä. Hän olikin tuo tunnettu talonpoikain johtaja -- -Olli Tiainen. - -Hänen vieressään oli 24-vuotinen mies, "ylioppilas" Stenius, Pielisen -pitäjässä sijaitsevan Sarkkilan tilan omistaja. Hänkin on saanut -tunnetun nimen talonpoikain johtajana tässä sodassa, ja ansaitseekin -sen. - -Päälliköt olivat epätietoiset mihin lähteä, kun ei tarkkaan tiedetty, -missä venäläiset olivat. Pienimmätkin ilmoitukset olivat tällä kertaa -sangen tärkeät. Talonpoikaisjoukko halusi taistella ja alkoi jo milt'ei -nurista majapaikallaan. - -Kun Antti saapui paikalle, syntyi leirissä vilkas liike. Tiaisen -lähettämät miehet hankkivat lisää veneitä ylimenoa varten. Ilohuudolla -läksivät talonpojat eteenpäin, tietäen nyt tapaavan vihollisensa. - -Viimeisen veneen lähteissä rannasta, hyppäsi siihen kaksi aseellista -miestä, joista edellinen oli noin 50 vuotias, pieni ja jokseenkin -lihava. Hänen leveät harteensa ja jäntterät jäsenensä osoittivat voimaa -ja tanakkuutta, olallaan kantoi hän n.k. "Sprengtportenin tussaria." - -Nuorempi oli valkoverinen ja punakka poika, tuskin kahdenkaankymmenen -vuotias, laiha ja solakkavartaloinen. - -Tultuaan maalle, meni edellinen suoraan Tiaisen luo ja tervehti, lyöden -häntä olkapäähän. - -"Hyvää päivää Olli! Kuinka olet voinut? Mitä kuuluu Nurmekseen?" - -Tiainen kääntyi äkkiä ja huudahti huomattuaan tulokkaat, joiden käsiä -hän hellästi pudisteli: - -"Tervetultuanne joukkoomme! Tunsin sinut, Juhana, äänestäsi. Mutta -kuinka tiesit meidän olevan täällä?" - -"Huhu kiertää ympäri maata linnun siivillä. Olemme kulkeneet yhtä -mittaa Jakokoskelta ja päälle päätteeksi näin kovassa helteessä. -Venäläiset ovat tulleet Niinivaaralle ja hankitsevat ylimenoa, -kuljettaen jokeen hirsiä, joista he kaiketi tekevät puomi-sillan. -Arvaathan, mitä seuraa, jos ne hirtehiset pääsevät yli. Brandenburg ja -Brunow läksivät sieltä jo viime pyhänä Liperiin, kehoittamaan senkin -pitäjään asukkaita ryhtymään aseihin. Lähtekää Joensuuhun niin pian -kuin mahdollista." - -Tiainen mietti hetkisen. - -"Ei, ystäväni, se ei käy laatuun paikalla, kun äsken saimme tietää -venäläisten jo tulleen Mönninvaaralle." - -"Mönninvaaralle! No, -- sitten seuraan minä ja Pekka teitä. Minua -haluttaa vielä vanhoillanikin taistella samaa vihollista vastaan, kuin -ennen muinoin Savon jääkärinä ollessani? Tämän pyssyn sain itse -Stedingk'iltä, sillä minähän haavoitin Porrassalmella entisen -päällikkömme Sprengtportenin, joka on myynyt itsensä venäläisille. Sitä -kyllä oma koira puri!" - -"Kuka on tuo mies?" kysyi Stenius syrjässä Tiaiselta. - -"Entinen sotilas Juhana Sallinen Joensuusta poikineen", vastasi tämä. -"Hän asuu siellä kosken saarella, jossa hänellä, on mökki, minkä hän -eukkovainajansa perintöä sai apeltaan." - -Miesten järjestyttyä läksi joukko matkaan. Etupäässä kulki Tiainen, -Stenius ja Salliset puhellen vilkkaasti keskenänsä. - - * * * * * - -Rakuunain juodessa, tanssiessa ja laulaessa pistäysi Ivanoff katsomaan -kaunista vankiaan, joka istui lavitsalla itkusta punaisin silmin ja -näytti kärsineen kovaa sisällistä taistelua. - -"No, neitoseni, miltä tuntuu olla täällä? Oletteko jo miettineet -kyllin, mitä vastata?" - -Ivanoff, joka oli luullut voivansa musertaa Elsan itsekkään luonteen, -hämmästyi suuresti, kun tyttö vastasi: - -"Pois, konna! En koskaan voi rakastaa sinua!" - -"Mutta -- --" - -Luutnantti ei ehtinytkään lopettaa lausettaan, sillä samalla kuului -pihalta pistoolin laukaus, joka sai hänet syöksemään ulos. - -"Suomalaiset ovat täällä!" kajahti venäläisten kesken. He tointuivat -pian juomingistaan, mutta pakenivat talosta suoraa päätä. Talonpojat -ampuivat heidän jälkeensä, mutt'ei yksikään luoti kantanut enää heihin. - -Vangit tulivat itse esiin ja kohtasivat toisensa pihalla. Elsa syöksi -vanhempainsa syliin. Ilo oli sanomaton. - - -V. - -Seuraavana aamuna päivän koittaessa lähestyi Scheenen joukko -Mönninvaaraa. Tiainen miehineen odotti häntä ruispellossa kahden puolen -tietä. Näkymättömät vastustajat kaatoivat tarkoilla laukauksillaan -joukon rakuunoita. Scheene aikoi jo peräytyä. - -"Meidän täytyy saada heidät ruispellosta millä hinnalla hyvänsä!" -virkkoi hän vieressään ratsastavalle Ivanoffille. - -Tämä mietti hetkisen. - -"Se maksaa meille monen miehen veret -- hm! -- ahah, nytpä tiedän -sopivan keinon. Antakaa minun 40 miehellä kiertää metsän kautta tuon -talon luo, joka näkyy vaaralta. Minä sytytän sen tuleen -- suomalaiset -peräytyvät sammuttamaan -- hyökkäämme heidän kimppuunsa kahdelta -puolen, ja voitto on meidän!" - -Kaiketi saattoi Elsan muisto hänet valitsemaan tämän keinon. - -Scheene hieroi käsiään. - -"Kiitän teitä!" virkkoi hän luutnantilleen, "tepä tiesittekin, mitä -tehdä! Pankaa oitis tuumanne toimeen; minä peräydyn hiukan miehineni, -sillä talonpoikain pyssyn tuli on sangen tuhoova!" - -Tultuaan metsän reunaan talon luo käski Ivanoff miestensä koota risuja. -Päästyään pihaan tekivät venäläiset neljä suurta risukimppua, jotka he -panivat talon kulmiin. - -Ivanoff meni sisään Feodor mukanaan. - -Naiset katselivat ikkunasta taistelua, tietämättä mitään uhkaavasta -vaarasta. - -Kumpikin huudahti kauhistuksesta, huomattuaan luutnantin. Elsa säikähti -niin, että hän särki ruudun kyynärpäällään. Anna tahtoi viskautua -Ivanoffin eteen, suojellakseen tytärtänsä, mutt'ei ennättänytkään, -sillä upseeri otti tämän vyötäisistä kiini. - -"Sinun täytyy seurata minua, ell'et tahdo palaa sisään", virkkoi hän -Elsalle. "Tule, minun on kiire." - -"Sinuako?" kysyi tyttö hämmästyen, koettaen riuhtoa itseään irti, mutta -Ivanoff piti kiini yhä kovemmin. - -"Ellet tule hyvällä, pakoitan minä sinua!" - -Samassa tempasi Anna puukon ja syöksi Ivanoffin päälle, aikoen lävistää -hänet, mutta sukkelasti tempasi tämä pistoolinsa ja tähtäsi äitiä -päähän. Tämä säikähti siitä ja vaipui maahan. - -Tuntein venäläisen ottaneen kätensä hänen lantioiltaan, karkasi Elsa -äitinsä luo. - -"Sinua en seuraa; ennen vaikka palan sisään!" - -Ivanoff koputti ovea, sillä pillin ääni ei kuulunut nyt. - -"Feodor!" - -Tämä ilmestyi ovelle, tarttui Elsaan ja sitoi hänet. - -Ivanoff riensi ulos kuormineen lyötyään Annalta puukon kädestä. - -"Feodor, vie hänet sitten varmaan paikkaan, ett'ei kukaan näe häntä!" -virkkoi hän hätä-hätää porstuassa. - -Nousten ratsaille ja ottaen puolipyörtyneen tytön eteensä satulaan, -käski Ivanoff miehiänsä sytyttämään risukimput. - -Liekit alkoivat kasvaa tavattoman nopeasti. Kuivat seinät paloivat pian -jokapaikasta ja viiden minuutin kuluttua oli talo ilmitulessa. - -Nähtyään tekonsa onnistuneen, läksi Ivanoff joukkoineen pihasta. - -Töin tuskin pelastui Anna varmasta kuolemasta. Luutnantin antama isku -sai hänet vaipumaan uudestaan maahan. Kauhistuksella kuuli hän, kuinka -liekit alkoivat roihuta ja ponnisti viimeiset voimansa päästäkseen -ulos. Seinät alkoivat varistua. Töin tuskin hoiperteli Anna pihalle, -jossa hän tunnotonna vaipui maahan. - -Venäläiset olivat jo ratsastaneet aitan kulmaan, kun joukko talonpoikia -ryntäsi esiin pirtin takaa, ampuen viisi rakuunaa. Taistelu tuli kohta -yleiseksi; venäläiset sulkivat päällikkönsä ja hänen taakkansa piirin -sisään, valmiina puolustamaan itseään viimeiseen saakka. Seuraavalla -kuuIaruiskulla kaatui heitä parikymmentä. Ivanoffin ratsu kompastui ja -hän kaatui taakkoineen, mutta nousi vihasta kuohuen, tempasi -pistoolinsa ja syöksi Pekka Sallista vastaan, joka vartoi häntä. - -"Konna", huusi Pekka kohottaen pyssynsä, lyödäkseen sillä luutnanttia -päähän, mutta tämä ehti väistyä syrjään iskun edestä. - -"Nyt olet kuoleman oma!" - -Hänen kätensä vapisi vihasta niin, että hän ei osannutkaan -vastustajaansa, vaan ampui sen sijaan Juhanan, joka riensi avuksi -pojalleen, heittäen samalla henkensä, kaatuen Pekan jalkoihin. Samassa -tekivät talonpojat Tiaisen johdolla toisen hyökkäyksen. Venäläisten -täytyi peräytyä. - -Huomattuaan isänsä kaatuneen, syöksi Pekka kostoa huutaen vihollisten -päälle, lyöden ympäriinsä kuin vimmattu. Vihdoinkin vaipui hän veren -vuodatuksesta maahan, huomaamatta suomalaisia, jotka tulivat hänelle -avuksi. - -Hän oli kuulevinaan hurraa huutoja, mutt'ei voinut puhua eikä -liikahtaa. Hän tunsi otsallaan kylmän käden, joka oli Tiaisen. - - -VI. - - Jos olet mun, - Tuo syyskin kevähäksi käy. - - Erkko. - -Pekka ei tiennyt, kuinka kauan hän makasi tainnuksissa, mutta -au'aistuaan silmänsä huomasi hän olevansa pienessä huoneessa, jossa -kaikki oli hänelle outoa. Nähtyään nuoren kauniin neitosen istuvan -päänsä alaisissa, punehtui Pekka suuresti ja koetti muistella, oliko -hän ennen nähnyt tätä impeä, mutta Elsan kasvonpiirteet, joihin hän oli -taistellessaan Ivanoffin kanssa vilaissut vaan hätä-hätää, olivat jo -haihtuneet hänen sielustaan. Vaan ensi silmäys, jonka hoidokas ja -hoitaja, pelastaja ja pelastettu loivat toinen toiseensa, osoitti -kummaltakin puolen niin syvintä kiitollisuutta kuin hellintä ystävyyden -tunnetta. - -Pekka oli sangen heikko; kuume vaivasi häntä. Hänen kätensä ja oikea -kylkensä olivat siteissä, ja jakulla, lavitsan vieressä, oli -lääkejuomaa. Melkeen kaikki ne tärkeät tapaukset, joihin hän oli ollut -kiedottu, kuten talonpoikain miehuullinen taistelu, tulipalo ja Elsan -pelastus, juohtuivat hänen mieleensä, vaikka sangen himmeästi, mutta -isänsä kuolemaa hän ei muistanut eikä mitä hän sittemmin teki. - -Hän sai maata tainnuksissaan tappelu-tanterella, kunnes Tiainen ja -Antti kantoivat hänet Maijan pirttiin, samalla kertaa kuin Mikko kahden -talonpojan avulla talutti sinne tointuneet omaisensa, Annan ja Elsan, -Kodin poroksi palettua päätti Erolan perhe ruveta asumaan siellä. - -Elsa tunsi oitis haavoitetun olevan saman nuorukaisen, joka oli -pelastanut hänet ilkeän venäläisen käsistä, häpeästä ja vankeudesta; -- -kiitollinen tyttö sitoi Pekan haavat ja hoiti häntä hellästi ja -uskollisesti, väistymättä hetkeksikään hänen vuoteensa äärestä. - -Näinä hetkinä syntyi hänessä kummallisia tunteita, joista hän tätä -ennen ei tiennyt mitään. - -Hän oli rakastunut. - -Sykkivin sydämin katsoi hän lemmittyynsä, toivoen hartaasti hänen -paranemistaan. - -Mutta Pekan tila oli semmoinen, että hän tarvitsi lepoa; sentähden -tahtoi Elsa välttää kaikkia tunteiden puhkeamisia niin paljon kuin -mahdollista. - -Ilta-aurinko loi viime säteitään pienestä mökin ikkunasta sisään, -valaisi sairaan kasvoja ja kultasi hänen hiuskiehkuroitaan. - -"Ah missä olen?" oli hänen ensimmäiset sanansa. "Kuka olet, sä ihana -impi? Enhän ansaitse, että istut vierelläni hoitamassa minua!" - -Punehtuen käänsi Elsa päänsä ikkunaan ja sanoi päästäen ilohuudon, jota -Pekka ei kuullut: - -"Jumalan kiitos, hän virkoaa eloon, hän paranee!" - -"Mutta sano, missä olen?" jatkoi sairas vienolla äänellä, -"äänettömyytesi vaan tekee minut levottomaksi." - -"Mönninvaaralla, Erolan pirtissä; olet joutunut hyviin käsiin." - -Sairas hymyili vienosti, nauttien lempeätä auringon valoa. - -"Kauanko olen maannut?" kysyi hän. - -"Eilis-aamusta saakka", vastasi Elsa, nostaen jakkaran syrjään ja -juoma-kupin puoli ympyräiselle, ikkunan edessä olevalle pöydälle. "Olet -houraillut koko ajan. Mutta rauhoitu nyt, haavasi ovat vaaralliset", -jatkoi neitonen luoden hoidokkaasensa suuret sini-silmänsä; "Ainoastaan -rauhallisuus ja lepo voivat pelastaa sinut." - -Pekka katsoi häneen pitkään. - -"Mutta missä on isäni ja kuinka voi hän; eikös hänkin muistaakseni -haavoittunut?... Onhan tuo kiväri hänen?" - -"Isäsi voi sangen hyvin", vastasi Elsa kiireesti, sillä hän pelkäsi -kuolon sanoman pahentavan hänen tilansa. - -"Se ei ole tosi!" huudahti sairas nousten kyynärpäilleen; -- hän muisti -nyt kaikki; "se ei ole tosi! Hän kaatui viereeni." - -"Rauhoitu", sanoi Elsa tuskallisesti, painaen hänet varovasti alas; -"muutoin menen pois, sillä läsnäoloni voi olla sinulle vaarallinen." - -"Oi suojelus-enkelini?" huudahti Pekka rukoilevalla äänellä; "Jää -luokseni, elä luovu minusta tuskan hetkellä! Teen mitä tahdot; -- -tottelen sinua!" - -Elsa loi häneen kiitolliset silmänsä. - -Nyt aukesi ovi ja Anna, Maija ja Simo tulivat sisään. Edellisellä oli -pyssy selässä ja ammuttu teeri kädessä. - -Nähtyään heidät hiipi Elsa ovelle vastaan ja kuiskasi jotain Maijalle -korvaan, jonka jälkeen leski otti pojaltaan linnun ja meni ulos. - -"Hyvinpä sinulle onnistuikin", sanoi Elsa Simolle hiljaa; "mutta elä -häiritse sairasta." - -"Onkos hän nyt pahempi tai parempi?" kysyi Simo vielä hiljemmin, ettei -Pekka voisi kuulla heidän keskusteluaan. - -"Paljoa parempi, sillä hän on jo lakannut hourailemasta", vastasi Elsa. -"Hän puhelee jo selvään ja hänen kuumeensa vähenee nähtävästi. Voithan -mennä häntä puhuttelemaan." - -Sillaikaa kuin Simo läheni Pekkaa, kääntyi tyttö äitiinsä, alkaen -keskustella hänen kanssaan matalalla äänellä. - -"Kuinka voit?" kysyi Simo potilaalta. - -"Hyvin vaan", vastasi tämä tarttuen hänen käteensä, "paitse että -kylkeäni varistaa enkä voi liikuttaa oikeata kättäni." - -"Minä toin sinulle vahvistavaa ruokaa, sillä vast'ikään ammuin ison -teeren." - -"Kiitoksia, Simo", sanoi Pekka vetäen peitettä päälleen; "hyväntekoasi -en unhota koskaan!... Mutta onhan tuo lukoton kiväri, joka seisoo -tuolla nurkassa, isäni kallis ase? Siitä ei luoti lentänyt harhaan -hänen ampuessaan! Mutta kuinka joutui se tänne? Sille, joka toi sen, -olen sanomattomassa kiitollisuuden velassa." - -"Tiainen sen teki, sillä hän tiesi ken sen perii", vastasi Simo -totisena. - -Sairaan veret alkoivat kuohua. - -"Ah Tiainen, missä on hän, tuo isävainajani uskollinen ystävä? -Saisinkohan tavata häntä? Onko hän vielä Mönninvaaralla?" - -"Ei", vastasi Simo pannen pyssynsä seinälle. "Hän läksi täältä -joukkoineen jo eilen." - -"Väisty syrjään, Simo", lausui Elsa lähestyen häntä. "Sairas tarvitsee -lepoa, Juo tästä, Pekka, se vahvistaa sinua ja kirkastaa sielusi." - -Näin sanoen ojensi hän Pekalle juomakupin. - -Tämä nosti sen huulilleen ja tyhjensi sen kerrassaan. - -Hymyillen loi hän silmänsä Elsaan, joka istuutui hänen päänalaisiinsa, -ja vaipui virkistävään uneen. - - -VII. - -Kaunis näkyala leviää eteemme Pielisjoen suussa. Sen keskustana on tuo -suuri joki monine, rehevällä kasvullisuudella peitettyine saarineen, -joista muutamat ovat niin lähellä rantaa, että ainoastaan pieni puronen -eroittaa ne siitä. Itäpuolella jokea kohoaa korkea, osaksi metsäinen, -osaksi viljelty Niinivaara, joka vähitellen alenee Pyhäselkään päin. - -Jo aikaisin alettiin pitää Joensuuta sangen edullisena kaikille -sota-hankkeille, jonka tähden se olikin Karjalaan sijoitetun sotaväen -asemapaikkana 1743 vuoden rauhasta asti. - -Niin suomalaiset kuin venäläisetkin tahtoivat pitää hallussaan tätä -tärkeää paikkaa. - -Talonpojat pidättivät venäläisiä niin paljon, ett'ei heidän -ylimeno-hankkeistaan tullut mitään. He näet ampuivat läheisen -viinanpolttimon suojasta useampia laukauksia, joista yksi kaatoi -päällikön hevosen. Tästä hämmästyksissään ja huomattuaan aseellisen -joukon, mikä oitis senjälkeen tuli näkyviin, luulivat venäläiset -suomalaista sotaväkeä olevan siellä ja peräytyivät min ennättivät. -Väjyksistä ampuivat muutamat Kiihtelysvaaran talonpojat kuormaston -hevosia ja anastivat 80 kulia otria ja 3 rakuunaa. - -Jos Aleksejeffin olisi onnistunut tulla tätä tietä karkoittamaan -Sandelssia Toivalasta, olisi viides prikaati ollut suuressa vaarassa. -Voitettuaan monesti vastustajansa luuli hän voivansa vähentää -joukkojaan ja lähetti yhden jääkäri-komppanian ynnä 200 oululaista ja 2 -kolmenaulaista tykkiä majuri Malmin johdolla Karjalaan, joka kiiruhti -Liperin Mattisenlahteen ja sieltä veneillä Hammaslahteen, katkaisemaan -vihollisilta palausmatkaa. Mutta nämät ennättivät päästä pakoon, ja -sentähden peräysi Malm Joensuuhun, odottamaan muuta joukkoaan. Tämän -retken oli hän tehnyt savolaisineen. - - * * * * * - -Neljän päivän kuluttua oli Pekka jo niin terve että hän voi palata -kotiinsa Joensuuhun, sydän täynnä mitä hellimpiä kiitollisuuden -osoitteita Elsaa kohtaan, joka koko ajan oli uskollisesti hoitanut -häntä. Hän suri suuresti isänsä kuolemaa, etenkin kotona, mutta iloitsi -kuitenkin maanmiestensä keralla voitosta. Kun hän tuon tuostakin joutui -synkkämieliseksi, lohdutti häntä Aatu, eräs enolainen, joka oli -seurannut häntä Joensuuhun mennäkseen sotilaaksi Malmin komppaniaan. - -Tahtoen tavata jotakuta, joka oli ollut Mönninvaaran tappelussa, kutsui -Malm luoksensa Pekan ja Aadun. - - * * * * * - -Elokuun aurinko loi säteitään erääsen maanmittari Backmanin talon -sivu-huoneesen, siellä olevalle mustaksi maalatulle pöydälle, jossa oli -seudun kartta, muutamille samanvärisille keppi-tuoleille ja suurelle, -vanhanaikuiselle sohvalle, jonka yläpuolella oli Kustaa III:en kuva. - -Lattialla käveli edestakaisin keskikokoinen mies parhaassa ijässään, -Savon jääkärin univormu päällä, miekkatähdistön risti rinnassa. Ohuet -korvaparrat peittivät osaksi hänen vereviä kasvojaan, vaaleata tukkaa -heilutteli vieno kesätuuli, joka tuli sisään avoimesta ikkunasta. - -Syviin mietteihin vaipuneena laski Malm päänsä, mutta vilaistuaan -ihanaan näky-alaan, jonka keskustana oli kimalteleva Pyhäselkä, kääntyi -hän kahden, niinikään seisovan upserin puoleen ja sanoi heille -innokkaasti: - -"Herraseni, Aleksejeff kiiruhtaa rajalle min ennättää. Ellei hän olisi -luikahtanut käsistämme Hammaslahdella, emme enää tarvitsisi ajaa häntä -takaa. Nyt hän ehtii varustautumaan. Mitäs luulette, herraseni, -lähdemmekö oitis marssimaan odottamatta apujoukkoja vai kuinka?" - -"Minusta olisi paras koota niin paljon talonpoikia kuin mahdollista, -antaa heille aseita sen mukaan kuin varamme riittävät ja kiiruhtaa -vihollisten jälestä", vastasi toinen upseereista, luoden silmänsä -karttaan. - -"Mutta olenpa kuullut Aleksejeffilla olleen alkuaan 1,300 miestä, -joista hän lähetti Enoon ainakin parisataa", vastasi Malm seisahtaen -kuninkaan kuvan eteen, jota hän katseli hetkisen. - -Sitten kääntyi hän pöydän ääreen ja alkoi tarkastaa karttaa. - -"Kuinka paljon talonpoikia on jo tullut leiriimme, Vallgren?" kysyi hän -mitaten välimatkan Joensuusta Ruskealaan. - -"Sitä en voi tarkoin sanoa", vastasi tämä; "luullakseni parisataa." - -Samassa tulivat Pekka ja Aatu sisään. - -"Olen kutsunut teitä tänne", lausui Malm, "kun kuulin teidän -taistelleen Mönninvaaralla vapaajoukkojen mukana. Kertokaa, miten -siellä kävi?" - -Aatu Tirronen täytti majurin käskyn niin huolellisesti kuin suinkin -voi. - -"Tahdotteko tulla komppaniaani, pojat?" kysyi Malm mitellen heitä -kiireestä kantapäähän. - -"Minun plutoonani etenkin on vajannainen", liitti luutnantti Rosin. - -"No vieläkö kysyttekin, herra majuri. Olen entisiä Viaporin sotilaita -ja tahdon hartaasti taistella isänmaani edestä." - -"Sepä oikeen!" virkkoi Malm taputtaen häntä olkapäälle. - -"Entäs sinä, poikaseni?" - -"Minäkin suostun siihen!" vastasi Pekka. "Isäni kaatui tappotanterella, -sinne haluan minäkin." - -"Oikeen! Nimenne?" kysyi Malm ottaen esiin muistikirjansa. - -Pekka ja Aatu vastasivat oitis - -"Kas tässä saatte!" jatkoi majuuri antaen kummallekin kirkkaan -täalerin. "Juokaa nyt kuninkaanne ja sen rykmentin kunniaksi, johon nyt -pääsette. Mutta onkos, Sallinen, kätesi niin terve, että voit käyttää -kiväriä?" - -"On, herra majuri; tätä voin liikutella yhtä hyvin kuin toistakin." - -"No se hyvä! Hyvästi pojat!" - -"Jumala varjelkoon herra majuria!" lausui Aatu. - -"Rotevia poikia!" virkkoi Malm heidän mentyään; "Vallgren, saatte -kummankin plutoonaanne. Oululaisten tultua pidämme sotaneuvottelua ja -kenties pääsemme lähtemään vielä tänä iltana. Nyt pitää hankkia niin -paljon nahkapoikia kuin mahdollista; halukkaita siihen löytyy kyllä... -Mutta nyt päivälliselle, herraseni!" - -Ehtoopuolella saapuivat oululaiset ja tykit. Rientomarssista väsyneet -sotilaat saivat levätä nuotiotulen ääressä, mutta upserit kokoontuivat -Malmin luo ja joivat punssi-maljoja Sandelsin kunniaksi, joka taaskin -oli voittanut vastustajansa Toivalassa. - - -VIII. - -Malm kohtasi vastustajansa Pälkijärvellä, johon he olivat sijoittuneet -varustettuun leiriin. Aleksejeff kärsi kovan tappion ja pakeni -Sortavalaan. Malm puolestaan eteni myöskin rajan yli Ruskealaan saakka, -mutt'ei uskaltanut viipyä siellä kauan, koska venäläiset kokoilivat -Sortavalan seuduille melkoisia sotavoimia. - -Kun Aleksejeff oli saapunut Sortavalaan, luuli hän Malmin ajavan takaa -"lukemattomine joukkoineen" ja aikoi sentähden viedä kaikki sikäläiset -varastot lotjilla Laatokan yli. Mutta hän pääsi huolistaan ja pelostaan -jo seuraavana päivänä, sillä Keisari Aleksanteri, joka ei hyväksynyt -hänen sodankäyntiään, lähetti ruhtinas Dolgorukin päälliköksi hänen -sijaansa. Samalla sai venäläinen kenraali Kuopiossa käskyn ahdistaa -Malmia eteläpuolelta ja sitä varten lähettää 1,500 miestä ja 4 tykkiä -Savonlinnan kautta Kerimäelle ja sieltä Kiteelle. - -Saatuaan tiedon Dolgorukin tulosta kuin myös siitä, että venäläiset -aikoivat ryhtyä tehokkaihin toimiin, peräytyi Malm Tohmajärvelle, ensin -jätettyään Pälkijärven Hiekkaan 25 miestä, ja vartoi siellä vihollista -vahvasti varustetussa asemassa, kunnes sana tuotiin toisen -venäläisjoukon tulosta Kiteelle. Nyt täytyi hänen palata Joensuuhun. - -Koottuaan 5,000 miestä läksi Dolgoruki ajamaan Malmia takaa ja -karkoitti hänen etuvahtinsa Pälkijärveltä. Kemiin kylästä lähetti hän -mennessään Joensuuhun eversti Gerngrossin 1,000 miehellä Enoon ja -Pieliseen, kukistamaan kaikkia talonpoikais-liikkeitä. - -Karjalan vesistöillä liikkui 4 tykkivenettä, jotka olivat tulossa -Varkaudesta Joensuuhun, hätyyttämään Malmia. - - * * * * * - -Synkät pilvet peittivät kokonaan taivaan kannen ja tuon tuostakin tuli -sadekuuroja, jotka liukastivat maan, muuttivat vallinojat lätäköiksi ja -kastelivat niitä kaivavat sotilaat läpimäräksi, että heidän täytyi -heittää työnsä. Sateesta paisuneena virtasi Pielisjoki entistään -kovemmin, ja ukkonen kumisi kaukana. - -Eräs kiteeläinen oli tuonut niin huolettavia sanomia, että Malm oli -koonnut luokseen kaikki upseerinsa. - -Malmin tila oli sangen vaarallinen. Hän voi joutua kahden tulen väliin. - -Keskustelu tuli vähitellen sangen vilkkaaksi. Ehdoteltiin jos -minkinlaisia sota-tuumia. - -Adjutantti Vallgren lausui äkkiä: - -"Lähettäkäämme sanansaattaja Tiaiselle, huomauttaaksemme häntä olemaan -varuillaan ja puolustamaan Kaltimonniskaa." - -"Rohkea, vaaroihin tottunut mies!" liitti Malm. - -"Niin, herra majuri! Minä tiedän sopivan miehen." - -"Nimeltä?" - -"Pekka Sallinen, kersantti omassa komppaniassanne." - -"Onko hän jo ennen osoittanut niitä ominaisuuksia, joita tällä kertaa -tarvitaan?" - -"On, herra majuri", vastasi Vallgren innokkaasti; "hän kunnosti itseään -etenkin Pälkijärvellä." - -"Ah nyt muistan. Pitkä solakka nuori mies?" - -"Aivan oikeen ja sen lisäksi kahdenkymmenen vuotias." - -"Hän se on. Kiitän teitä, parempaa miestä en olisi löytänytkään. Olen -mielistynyt tuohon kelpo poikaan." - -Malm lähetti hakemaan Pekkaa. - -Tämä istui kotona puhellen ystävänsä Aadun kanssa. Puolen tunnin päästä -tuli Brandenburg sotaneuvoston kokoushuoneesen: - -"Herra majuri, Sallinen odottaa vahtituvassa käskyjänne." - -"Hyvä, kutsu häntä sisään!" - -Nousten seisalleen jatkoi Malm nähtyään Pekan: - -"Taidatko ratsastaa?" - -"Kyllä, herra majuri. Ehk'en voi kilpailla kasakan kanssa, en -kuitenkaan vähällä tantereesen lennä." - -"Se on oikeen, kelpo poika! Sitäpä juuri tarvitsenkin. Sinun tulee -viedä tämä kirje Tiaiselle. Tunnetko tarkkaan Kaltimonniskan seudut?" - -"Tarkkaan, herra majuri!" - -"Oletko kotoisin sieltä?" - -"En; täältä!" - -Malm kääri kirjeen paperiin, lukittuaan sen sinetillään, ja jatkoi: - -"Tätä et saa jättää kellekään muulle kuin Tiaiselle itselleen. Sinun -tulee tavata häntä, vaikkapa hän olisi Nurmeksessa. Mutta muista, että -sinun täytyy vartoa vihollisia millä hetkellä hyvänsä!" - -"Kyllä, herra majuri! Taistelen viimeiseen veripisaraan saakka." - -Pekan vastaukset miellyttivät Malmia. - -"Pekka Sallinen, ota siis tämä kirje, josta riippuu koko Karjalan -pelastus. Jos sinulle kävisi niin, että joutuisit vihollisten käsiin", -pitkitti Malm; "elä kuolemaksesikaan anna heille kirjettä, ennen vaikka -hävitä se. Ota nyt mitä tärkeimmin matkalla tarvitset: evästä ja -ampumavaroja. Sillaikaa satuloidaan sinua varten paras hevosemme. -Satulan kopista löydät pistooli-parin. Hyvästi nyt, Jumala olkoon -kanssasi!" - -"Jumala varjelkoon herra majuria!" lausui Pekka tehden kunniaa; "minä -puolestani koetan toimittaa tehtäväni parhaani mukaan." - -"Luulenpa teidän todellakin valinneen sopivan miehen!" sanoi Malm Pekan -mentyä Vallgrenille. - -"Hän vie kyllä kirjeen määräpaikkaansa, sen takaan", vastasi tämä -mennen ikkunaan; "mutta minusta pitäisi olla hiukan parempi matkasää!" - - -IX. - -Saatuaan kuulla Malmin peräytyneen Joensuuhun ja entistä suuremman -venäläisjoukon tulevan Enoon Tiaista vastaan, läksi Mikko Eronen, kuten -useimmat muutkin hänen kyläläisensä, perheineen Kaltimoon, johon osa -talonpoikia oli sijoittunut varustettuun asemaan. - -Elsa oli sangen levoton. Kuten nainen ylimalkaan on hellä ja tunteikas, -niin oli Elsa, voimatta salata liikutuksiaan. Hän muisteli Pekkaa ja -hänen rakkaita jäähyväisiään. Pelastaja ja hoidettava oli juurtunut -hänen sydämmeensä. - -Kaukaa oli näkynyt heille pieni, lautturin mökin luona sijaitseva -linnoitus monine tykkineen; valleilla seisoi Savon jääkäreitä pitkällä -pajunetilla varustettu kiväri kädessä. - -Tuo varustus olikin tehty venäläisien pettämiseksi -- se oli Tiaisen -tavallisia kepposia. Tykit olivat vaan mustattuja puunkantoja, jääkärit -talonpoikia. - -Erosen joukko pääsi pieneen mökkiin, joka sijaitsi vaaralla, ylempänä -varustusta. - - * * * * * - -Syyskuun 2 päivänä saapui eversti Gerngross joukkoineen itärannalle ja -alkoi oitis hankkia veneitä ylimenoa varten. Suomalaiset puolustivat -itseään niin kauan kuin voivat ylivoimaa vastaan ampuen puunkantojen -keskeltä pienellä haubitsilla, mutta venäläiset huomasivat petoksen ja -karkoittivat iltamassa suomalaiset niemeltä. Näiden täytyi vetäytyä -Ahvenukseen, jossa Tiainen joukkoineen silloin majaili. Venäläiset -menivät samana päivänä joen yli. - -Entinen tuttavamme Ivanoff otti osaa tähän retkeen Scheenen -alapäällikkönä. Hän oli jo ylennyt katteiniksi. Talonpoikaistytön kuvaa -hän ei voinut poistaa mielestään, vaan koetti saada hänet käsiinsä -millä hinnalla hyvänsä kuohuen vieläkin vihasta entisen loukkauksen -tähden. Pekka, tytön pelastaja, oli myöskin juurtunut hänen mieleensä. -Ivanoff janosi veristä kostoa. - -Mönninvaaralla oli hän saanut kiini kaksi kyläläistä, joilta hän sai -tietää Erosen joukkoineen paenneen ja sanoneen lähtevänsä Kaltimoon, -Elsan hoitaneen Pekkaa, joka sitten oli palannut Joensuuhun Aadun -keralla. Kuultuaan vielä tämän aikoneen mennä sotaväkeen ja olleen -hyvän ystävän Pekan kanssa, arvasi hän kumpasenkin menneen Malmin -väkeen, jonka hän samaan aikaan tiesi tulleen Joensuuhun. Sen lisäksi -muisteli hän nähneensä Pekan niiden Savon jääkärien joukossa, jotka -kersantti Rosenkvistin johdolla metsän kautta hyökkäsivät Pälkijärven -tappelussa hänen ratsumiestensä kimppuun ja karkoittivat ne ankaran -käsikähmän jälkeen. Ivanoff raivostui raivostumistaan, joutumatta -kuitenkaan toivottomaksi ja vannoi kauhean valan pääsevänsä -tarkoituksensa perille. Sitä varten päätti hän tutkia jokaista -suomalaista, joka Enossa joutuisi venäläisten käsiin. - - - - -II. Serkukset. - - -I. - -Ilta oli jo käsissä. Hämärä muuttui vähitellen pilkkopimeäksi, jossa -venäläisten vahtitulet tuikkivat kummallakin puolen jokea. Heidän -leiristään kaikui iloinen laulu ja nauru; he viettivät voittokemuja. - -Kaksi henkilöä hiipi leiristä vaaralle päin. Toisen hartioilla riippui -avara viitta, maata laahasi pitkä sapeli ja vyössä kiilui pistoolipari. -Toinenkin oli aseissa kiireestä kantapäihin. - -Kuta ylemmäksi vaaraa he tulivat, sitä tiheämpi oli pensasto. He eivät -löytäneet mitään polkua, vaan kuljeksivat etsien jotain ihmisasuntoa ja -sen asukkaita. - -Tottakai lukija jo arvaa että nämät henkilöt olivat Ivanoff ja hänen -uskollinen seuraajansa Feodor. - -"No, mitäs nyt teemme?" kysyi Ivanoff seisahtaen äkkiä. "Täällä ei ole -muuta kuin synkkä metsä, ei taloa eikä ihmisiä!" - -"Tehkää kuin tahdotte, herra luutnantti! Minun velvollisuuteni on -seurata teitä." - -"Olet kelpo poika", virkkoi luutnantti. "Hullupa olisinkin, ell'en -ottaisi vaariin näin sopivaa tilaisuutta. Eteenpäin vaan! Ensimmäisen, -jonka kohtaamme, otamme auttamatta kiini." - -Samassa löysivät he polun, joka vei yhä syvemmälle metsään. - -"St... minä kuulen askelia!" kuiskasi äkkiä Ivanoff, vetäytyen pensaan -taa. "Ole varuillasi! Hänet sieppaamme!" - -Ivanoff vartoi pistooli, Feodor miekka kädessä. Kulkija tuli heidän -eteensä. Feodor karkasi nuolen nopeudella hänen päälleen ja Ivanoffkin -tarttui häneen. Vilkuttaen pistoolia hänen silmäinsä edessä, iski -luutnantti tuluksia. - -"Ha, ha, ha nainen!... Kuka olet ja mistä tulet." - -"Elkää tehkö minulle mitään pahaa..." - -"Pääset vapaaksi, jos vastaat rehellisesti kysymyksiimme. Kuka olet?" - -"Mökkiläisen vaimo, kotini on metsässä, vähän matkaa tästä. Mieheni -pakeni päivällä suomalaisten keralla ja minä ynnä pari muuta naista -olemme saaneet olla mökissä oman onnemme nojassa koko iltapuolen. -Läksin nyt etsimään häntä." - -"Vai niin. Ketkä ovat kumppalisi?" - -"Kaksi pakolaista Mönninvaaralta..." - -Kivi putosi luutnantin sydämmeltä. - -"Minkä näköiset ovat nämä pakolaiset?" - -"Toinen on vanha ihminen ja toinen on nuori ja kaunis -- hänen -tyttärensä." - -"Hyvä, mene tiehesi!" - -Tätä ei tarvinnut sanoa kahdesti. - -"Feodor! Nyt olemme heidän jälillään. Kas tuollahan pilkoittaa mökin -tuli!" - - * * * * * - -Pekan matka kävi sangen onnellisesti, mutta ilta saavutti hänet -kuitenkin matkalla. Kosken pauhu alkoi jo kuulua. Päästäkseen perille -pikemmin ja voidakseen antaa tuon tärkeän kirjeen Tiaiselle, ponnisti -hän ratsun viimeisiä voimia. Tultuaan vaaralle, huomasi hän selvään -nuotiotulet kummallakin puolen jokea ja kääntyi sentähden niemelle -päin, luullen kohtaavansa suomalaiset. - -Ratsastaessaan tiheän viidakon reunaa, kuuli hän äkkiä läheltä -ihmis-ääniä. Oitis seisatti hän hevosensa, laskeusi ratsailta, sitoi -eläimen lähimäiseen puuhun ja läksi hiipimään eteenpäin, pantuaan -vyöhönsä pistoolit. - -Pimeään tottunein silmin huomasi hän kolme henkeä ja kuuli koko heidän -keskustelunsa. Varmuuden vuoksi kyyristyi hän tuuhean pensaan taa -pistooli kädessä. - -Pian sai hän tietää, mitä oli tekeillä ja seurasi luutnanttia ja hänen -palvelijaansa, jotka luulivat saavansa vehkeillä rauhassa, tietämättä -tarkan silmän valvovan heidän askeleitaan. - - -II. - -Mitähän Pekka ajatteli nähdessään armaansa Ivanoffin vallassa? - -Kaiketi aikoi hän alussa hyökätä sisään ja alkaa hurjan taistelun, -mutta mietittyään asiaa likemmin pysyi hän alallaan ikkunan edessä, -katsoen mitä sisässä tapahtui, liedellä paloi roihuava valkea, jonka -valossa Pekka huomasi nurkassa Annan ja Elsan kaulatusten ja Ivanoffin -penkillä heidän edessään. Feodor ei ollut sisässä, Pekka tiesi kyllä -hänen pitävän vahtia oven edessä, jonka tähden hän itse olikin -kiertänyt mökin taa. - -Molemmat naiset tunsivat oitis Ivanoffin. Vihan liekki paloi kummankin -rinnassa. - -"Haa!" huudahti Elsa; "tuossapa on se ryssä, joka poltti talomme, -kotimme ja omaisuutemme. Tuossa on kiusaajamme. Nyt olemme hukassa!" - -"Rukoile Jumalaa!" kuiskasi Anna; "Hän auttaa hädässä!" - -Ivallinen hymy näkyi luutnantin huulilla. - -"Mitä tyhjää pelkäätte! Tulkaa esiin, min'en tee teille pahaa!" - -"Sen kyllä tiedämme!" vastasi Anna yhtä ivallisesti, "oi, ett'eivät -Mikko ja Antti tule kotiin;... mutta tottakai meikäläiset ovat -paenneet, kun ryssää näkee täällä..." - -Hän huudahti kauhistuksesta, peitti kasvonsa ja vaipui tyttärensä -syliin. - -Ivanoff ei voinut pidättää itseään enää. Hän päätti eroittaa Elsan -äidistään ja karkoittaa jälkimäisen tuvasta. - -Hän tarttui neitoseen. - -Tämä kirkasi. - -Pekkakaan ei voinut katsoa tätä näytelmää rauhassa. Hän päätti lopettaa -sen. - -Hiljaa kuin kissa hiipi hän Feodoria kohti. Tämä huomasi hänet -kuitenkin ajoissa. Hurja kaksintaistelu syttyi. Pekka löysi kyllä -vertaisensa, sillä Feodor oli taitava miekkailija. - -Kuultuaan aseiden kalskeen, syöksi Ivanoff apuun. Pekka puolusti -itseään vetäytyen aukealta viidakkoon päin. Lopuksi löi Ivanoff aseen -hänen kädestään ja Feodor karkasi hänen niskaansa. Pekka joutui -vangiksi. Ivanoffin pitäessä pistoolia hänen suunsa edessä, sitoi -Feodor hänen kätensä. - -Palattuaan sisään tutkimaan vankiaan huomasi Ivanoff kenen hän oli -saanut käsiinsä. Iloissaan hän ei muistanutkaan kaivata naisia. - -Malmin kirje joutui Ivanoffin käsiin. - -Hän ei uskaltanut tehdä Pekalle mitään pahaa, vaikka hänen sydämensä -kuohui koston himosta, eikä ollut häntä tuntevinaankaan. Gerngross voi -näet kaivata vankia häntä tiedustellakseen. - -"Missä naiset?" huusi Feodor. "He eivät ole tuvassa!" - -Ivanoff katsoi ympäriinsä. - -"Niin, linnut ovat lentäneet tiehensä, sillaikaa kun taistelimme tämän -hirtehisen kanssa. Oma syyni, etten lukinnut ovea! Mutta vankimme saa -antaa meille tästä tehokkaan korvauksen." - -"Haa konna, nyt et saanutkaan heitä!" huudahti Pekka. "Kirje on kyllä -sinun, mutta armaani on -- poissa." - -"Tunnen ken olet", virkkoi Ivanoff raivoissaan. "Malta, vielä kerran -saat katua kauppaasi, kun estelet minua." - - * * * * * - -Huomattuaan jääneensä yksin tupaan ja kuullen taistelun melskeen -vetäytyvän ovelta, päättivät naiset karata. Se onnistuikin. He tunsivat -seudun tarkkaan. Anna oli kotoisin täältä päin. Löydettyään maantien, -tapasivat he siellä muutamia enolaisia, jotka vihollista pakoon -kiiruhtivat tavaroineen pohjoiseen päin ja saapuivat heidän kerallaan -Ahvenukseen. Siellä kohtasivat he omaisensa ja koko Tiaisen -joukon, joka jo valmistausi ottamaan vihollisia vastaan hyvillä -tervetuliaisilla. - - * * * * * - -Saatuaan nähdä Malmin kirjeen, jonka sisällön Ivanoff tulkitsi, päätti -Gerngross kääntyä Joensuuhun, Malmin niskaan. Hänen joukkonsa, -suurimmaksi osaksi ratsuväkeä, saapui pian perille -- mutta liian -myöhään. Malm oli jo vetäytynyt Taipaleelle ja Dolgoruki anastanut -Joensuun, josta hän sittemmin läksi ajamaan suomalaisia takaa. Paitse -Malmin joukkoa, oli Taipaleella Karjalan keveän rakuunarykmentin -päällikkö, eversti-luutnantti Adolf Ludvig Christiernin ja 300 miestä -hänen joukkoaan. Nyt osoittivat suomalaiset erinomaista urhoollisuutta, -torjuessaan kaikki vihollisten hyökkäykset ja tehdessään heille -melkoista vahinkoa mutta Sandelsin täytyi kutsua Christiernin osasto -luoksensa Toivalaan, ja Malmin pian seurata samaa tietä. - -Näin oli venäläisille onnistunut Karjalan puolelta pakoittaa Sandelsia -vetäytymään Toivalasta, mutta paljon oli sitä ennen taisteltu ja -tapeltu. Suomalaiset peräytyivät, mutta kunnialla; vihollisten ylivoima -oli liian suuri. - -Lähteissään Joensuusta, oli Dolgoruki nimittänyt kollegia-asessori Otto -von Fürstenbergin maaherraksi Karjalaan, jota hän jo piti kokonaan -valloitettuna. Gerngross läksi Tiaista vastaan. - - -III. - - "Kuolo on raskas, mutta - välistä on elo raskaampi." - - Ibsen. - -Pohjoispuolella Joensuun kylää sijaitsi pieni mökki, jota vartioi kaksi -sotilasta. - -Käykäämme sisään. Mustuneella lavitsalla istuu nuori kalvakka mies, -nojaten päänsä käsiin. Hänen jääkäri-pukunsa on jo likaantunut ja -paikoin revennytkin, hiukset karhoittavat, ja kolkosti tuijottaa hän -lattiaan, luoden välistä silmänsä kehnoon atriaan, joka seisoo ikkunan -laudalla. - -Kolme viikkoa oli Pekka jo ollut suljettuna tuohon kurjaan hökkeliin. -Alussa lievitti hänen vankeuttaan pari onnettomuuden toveria, seudun -asukasta, jotka venäläiset olivat tavanneet aseissa ja sentähden -vanginneet. Heille kaikille luvattiin anteeksi-antamus, jos he -vannoisivat uskollisuuden valan Keisarille. Kova vankeus pakoittikin -kaikkia muita paitsi Pekkaa tekemään sitä, ja niin pian kuin he -vannoivat, pääsivät he vapaiksi. Pekka jäi siis yksin. Huomattuaan -hänen uppiniskaisuutensa, kovensivat venäläiset vähitellen hänen -vankeuttaan, luullen siten saavansa hänetkin seuraamaan toisten -esimerkkiä. - -Ivanoff, joka oli hankkinut itselleen vankein komennon, raivosi etenkin -häntä vastaan, mutta Pekka oli järkähtämätön. Hän teki kyllä tuhansia -pako-suunnitelmia, mutt'ei voinut panna niitä toimeen. Sentähden päätti -hän odottaa toveria. - -"Tämä elanto muuttuu päivä päivältä yhä pahemmaksi", mutisi hän. "Mutta -min'en ole luotu riutumaan tässä kurjuudessa... minun täytyy päästä -täältä... sotilas-valaani en tahdo rikkoa kuitenkaan. Kinnunen ja hänen -kumppalinsa vannoivat kyllä päästäkseen täältä, mutta se on heidän -asiansa..." Hän nousi ylös ja katsoa tuijotti saarille. "Ah isäni... -isäni... minun täytyy kostaa... kotini katto näkyy puiden välistä... -Ansaitsenko todellakin tämmöisen koetuksen, saadakseni Elsan... -Kärsinyt olet sinäkin! Kirottu olkoon se konna, se -- --" Pekka -istuutui lavitsalle niin kovasti, että lahonnut lauta meni poikki ja -hän kaatui lattialle. Hämmästyksissään hän ei huomannut Ivanoffia, joka -tuli sisään iso paperi kädessä. Nähdessään Pekan noin kummallisessa -asemassa, täytyi hänen nauraa. Pekka huomasi sen ja raivostui. - -"Ohoh, näytpä täällä itseksesi mellastelleen!" sanoi katteini -ivallisesti. "Suomalaisten lavitsat ovat huonot ja kelpaavat heille. -Tiedätkö, mitä varten olen tullut?" - -"Paremmin kuin luuletkaan!" tiuskasi Pekka. "Tuo paperi joutaa -sytykkeeksi." - -"Vaiti, mies! Noin ei sovi puhua Keisarin asetuksista. Muista, että -olen katteini, etkä saa sinutella minua. Jos vaan viittaan, voit päästä -hengiltä." - -"Sitäkö pelkäisin!" huudahti Pekka. "Olenpa jo ennenkin katsonut -kuolemaa silmiin -- --." - -"Tukitse suusi ja kuule mitä sanon, mies! Olen tullut tänne viimeisen -kerran. Ell'et vielä tän'iltana kirjoita paperin alle, roikut huomenna -hirressä. Minulla on todistajia että olet seurannut pää-yllyttäjää -Tiaista, ennenkuin menit sotaväkeen, ja sentähden saatkin vaan ansaitun -palkkasi. Mutta jos lupaat mennä kotiisi Keisarimme alamaisena, -ryhtymättä aseihin, saat anteeksi ja pääset vapaaksi! Huomen-aamuna -tulen noutamaan paperia." - -Näin sanottuaan meni katteini. - -Pekka vaipui syviin mietteihin, huomaamatta illan tuloa. - -Nähtyään venäläisten valppaudellaan estävän kaikkia pakenemisyrityksiä, -päätti Pekka lopuksi kuitenkin kirjoittaa alle, päästäkseen vaan pois. -Muutoin odotti häntä varma kuolema -- joko vankeudessa riutuminen tahi -hirsipuu. Rakkaus Elsaa kohtaan piti hänet vielä elämässä kiini. - -Horjuvin askelin lähestyi hän ikkunan lautaa ja tarttui paperin viereen -jätettyyn kynään. Kummallinen tunne täytti hänen sydämensä, hätäisen -näköisenä katseli hän ympärilleen, väliin viskaten kynän kädestään, -väliin ryhtyen siihen uudestaan... - -Hän oli jo kirjoittanut nimensä tuon paperin alle, joka oli jätettävä -kuvernörille, kun pihalta alkoi kuulua ääniä, jotka lähenivät -lähenemistään... Ovi aukeni ja eräs mies sysättiin sisään. - -Kynä putosi Pekan kädestä lattialle; avosuin tuijotti hän tulokkaasen, -joka syöksi hänen luokseen, huutaen: - -"Pekka, Pekka! Nyt ei vankeuteni rasita minua... mutta mikäs sinun on? -Miksi näytät noin hajamieliseltä? Mikä paperi tuolla?... on niin pimeä, -että tuskin näkee lukeakkaan -- --" - -"Elä lähesty minua, Aatu", keskeytti Pekka peräytyen; "olen rikkonut -sotilasvalani..." - -Hän vaipui nurkkaan. - -Ääneti katsoi Aatu häneen, aluksi ymmärtämättä hänen sanojaan... äkkiä -selveni kaikki -- nuolen nopeudella tarttui hän paperiin, repi sen, -lankesi polvilleen ystävänsä viereen ja kuiskasi hänen korvaansa: - -"Jumalan kiitos, että tulin oikeaan aikaan...! valaasi et ole -rikkonut!" - - -IV. - -"Olemme jo istuneet täällä kylliksi", sanoi Aatu hetkisen keskusteltua, -"meidän täytyy paeta tänä yönä!" - -"Mutta kuinkas, Aatu, luulet meidän pääsevän täältä, ett'eivät ne -valppaat revot huomaa meitä ja anna hätämerkkiä?" - -"Jätä se minun huolekseni! Odotahan, kunnes vanginvartija tulee -- -silloin koetamme. Jos kerran pääsemme Karsikon metsään, olemme -pelastetut." - -"Siis ensi yönä!" - -Pekka koetteli syödä, mutta kaali oli liian kehnoa ja leipäkyrsä -homehtunut; hän sysäsi kummankin luotaan. - -"Olisitko ollut Taipaleella, söisit kyllä tätä!" virkkoi Aatu murtaen -kyrsän; "meillä ei ollut muonavaroja, jokainen sai hankkia suurimman -osan. Kalaretkellä minäkin jouduin ryssäin käsiin." - -"Alussa sai täällä jotenkin kelvollista ruokaa; nyt he pitävät meitä -koirinaan", mutisi Pekka. - -Yhdeksän paikoilla tuli vanginvartija, tuoden ruokaa. - -Katsottuaan varovasti ympärilleen, pani hän ruuan ikkunalle, otti -entiset astiat ja aikoi poistua. Mutta yhtaikaa karkasivat Aatu ja -Pekka hänen kimppuunsa. Hän ei ehtinyt liikahtaakaan, kuin hän jo -kaatui tunnotonna lattialle. Aatu oli lyönyt häntä lavitsasta -irroittamallaan laudan kappaleella päähän. - -Nyt otti Aatu venäläisen vaatteet ja aseet. - -"Nyt, Pekka, nopeasti ulos! Pistä takki päällesi; kas tässä pistooli! -Mies voi pian tointua pyörryksistä." - -He kiiruhtivat ulos, - -Toisen vahtisotamiehen kulkeissa mökin ympäri, seisoi toinen oven -edessä. - -Aatu syöksi vanginvartijan miekan hänen rintaansa... Sotamies kaatui -parkaisten. - -"Tuhat tulimaista!... Se voi kuulua!" kuiskasi hän, "Eteenpäin!" - -Oli jo pilkkopimeä. - -Vaikka kaatuneen toveri ei nähnyt mitään, arvasi hän kuitenkin huudon -kuultuaan, mitä oli tekeillä, ja laukasi kivärinsä sinnepäin, mistä -pakenijain askeleet kuuluivat. Luoti lentää sujahti Pekan korvan -ohitse. - -Laukauksen kuultuaan syöksi lähitalosta mökin eteen kolmattakymmentä -venäläistä, jotka alkoivat ajaa karkulaisia takaa. - -"Nyt olemme hukassa!" huusi Pekka, joka alkoi jäädä Aadusta jäljelle; -"ryssät ovat kintereillämme!" - -Nyt alkoi hurja jahti. Pakenijat juoksivat henkensä edestä ja olivat jo -päässeet paljoa edelle vainoojistaan, kun he äkkiä kohtasivat -pisto-aidan. Onnettomuudekseen loukkasi Pekka itsensä ylimennessä -seipääsen, eikä voinut seurata Aatua, joka pääsi Karsikon metsään. - -Pekka joutui vangiksi. Antaen karkurille lukemattomia potkuja ja -sivalluksia, veivät venäläiset hänet kuvernöörin taloon. - -Saatuaan kuulla tapauksen, käski Ivanoff viskata Pekan -- kellariin, -jossa hän sai olla koko yön mitä kauheimmassa tilassa. Kellariin oli -paisunut sadetulvista kyynärän syvältä vettä; Pekka löysi kivipenkin, -jolla hän seisoi aamuun saakka. Yö oli sanomattoman pitkä; se tuntui -ijankaikkisuudelta. - -Vihdoinkin pilkisti päivä sisään kellarin luukusta. Ainoastaan Pekan -erinomaisen hyvä terveys voi kestää siellä olevaa ilmaa ja paitsi sitä -kärsi hän nälkää, janoa ja vilua. - -Äkkiä narisi avain ovessa, se aukeni ja lyhdyn valo tunki sisään. - -"Tule ulos!" huusi vahdin alaupseeri. "Kuolemantuomiotasi ei täytetä -tänään: meillä on suuri juhla." - -"Mitä enää kiusaatte minua!" huusi Pekka syvyydestä, kaalaten sitten -ovelle. "Paras näkyy olevan päästä rauhaan niin pian kuin mahdollista!" - -Hänet vietiin pieneen huoneesen, joka sijaitsi vahtituvan takana. -Pöydällä oli kunnollinen atria ja ryyppy. - -Pekka ei käsittänyt, mikä oli saattanut kiusaajan tuohon laupeuden -työhön. Kaiketi se, että Ivanoff tiesi voivansa nyt kostaa Pekalle -kaiken häväistyksensä, kostaa julmasti ja varmasti. - -Niin luuli ainakin Pekka, istuen pöytään, sillä kauhea nälkä vaivasi -häntä. - -Mutta lukija saa pian nähdä, ettei asian laita ollutkaan semmoinen. - - -V. - -Kollegia-asessori Otto von Fürstenberg kulki saman päivän iltana -edestakaisin työhuoneessaan, Backmanin talon salissa, vaipuneena syviin -mietteihin pysähtyen välistä alas lasketun kattolampun valaiseman -pöydän eteen, joka oli täynnä karttoja ja papereja. Lähinnä suurta -nojatuolia, Fürstenbergin istumapaikkaa, oli pöydällä Pietarista äsken -tulleet käskyt, joista hänelle nyt oli miettimistä, uutta työtä ja -vaivaa. - -Malmin karkoitettua Taipaleelta, pitivät venäläiset Karjalaa omanaan, -mutta siinä luulossa he erehtyivätkin. Fürstenberg sai vaikean toimen. -Luoksepääsemättömistä piilopaikoistaan teki Tiainen rohkeita -partioretkiä, anasti venäläis-kuormastoja ja levitti kauhua vihollisten -kesken. Pienimmistäkin huhuista saivat venäläiset monesti marssia -peninkulmia turhaan, sillä Tiaista ei näkynyt eikä kuulunut; hän oli jo -toisaalla tekemässä tuhoa ja kepposiaan. - -Kuvernööri mietti nyt, kuinka hän voisi karkoittaa Tiaisen Enosta, -johon tämän huhuttiin sijoittuneen. Estäen valppaudellaan kaikkia -Gerngrossin liikkeitä pitkitti hän sissisotaansa. - -"Mahdotonta!" mutisi Fürstenberg; "min'en voi uskoa hänen siepanneen -niitä 20 kuormaa, jotka lähetin Iisalmelle. Minun täytyy saada käsiini -se pää-yllyttäjä, millä hinnalla hyvänsä..." - -Samassa tulivat sisään lääninsihteri Cedervald ja katteini Ivanoff. - -"Mitä nyt?" kysyi Fürstenberg, koettaen salata levottomuuttaan. - -"Entisiä huolettavia sanomia!" vastasi Cedervald. "Luultavasti aikoo -Tiainen hätyyttää vielä meitäkin..." - -"Luuletteko sitä?" kysäsi Fürstenberg vaaleten. - -Ensi kerran oli tämä seikka johtunut hänelle mieleen. - -"Nyt tulee teidän kirjoittaa vastaus sotaministerin viime käskyyn; -huomenna aion lähettää Pietariin ylimääräisen kuriirin... mutta -odottakaa hetkinen, minä kuulustelen herra katteinia!" - -Cedervald meni pöytänsä ääreen. - -"Tuotteko tekin minulle Jobin postin?" kysyi Fürstenberg istuutuen -nojatuoliinsa ja viitaten katteinia istumaan vastapäätä; "vai kuinka?" - -"Tällä kertaa ei teidän ylhäisyytenne tarvitse kuulla mitään -semmoista", vastasi Ivanoff kiireesti, päästäkseen asiaansa. "Väestö on -jo monessa kohden vannonut uskollisuuden valan ja antaa nyt -säännöllisesti muonavaroja; uppiniskaisten luku vähenee päivä päivältä, -tänäänkin saimme kiinni viisi aseellista talonpoikaa..." - -"Mitä sanotte! Kauan aikaa oli meillä yksi vanki, eilen tuli toinen, -joka pötki pakoon huolimattomuutenne tähden." - -"Miten niin?" kysyi Ivanoff vihastuen, mutta teeskennellen itseään -taitavasti. - -"Vahteja oli liian vähän..." - -"Mutta sanoihan teidän ylhäisyytenne kahden miehen riittävän -- jonka -tähden tämä ei ole minun syyni", vastasi Ivanoff rohkeasti. - -Fürstenberg huomasi olevansa väärässä ja puri huultaan. - -"Sitä ei voi enää auttaa. Vahingosta viisastuu. Hyvä, että toinen -karkuri joutui kiinni. Hän saa rangaistuksen kummankin edestä." - -Ivanoff oikeenpa hypähti. - -"Mutta oletteko kovalla vankeudella koettaneet pakoittaa häntä -vannomaan uskollisuuden valaa?" kysyi Fürstenberg, huomaamatta -Ivanoffin liikutuksia. - -"Olen... itsekkäämpää suomalaista en ole tavannut. Kerran hän jo -kirjoitti nimensä alle, mutta repi valapaperin..." - -"Miksi ette ole ilmoittaneet sitä minulle ennemmin?" huusi kuvernööri -kärsimätönnä. - -"Siksi... siksi... että se tapahtui eilen ehtoolla ja tuli ilmiin vasta -tänään. Eräs rakuuna löysi palaset lattialta ja toi ne minulle. -Koetellakseni sommitella niitä yhteen, saadakseni selkoa nimestä -huomasin eräällä kaistaleella kka Sallin... Nimi on siis -kokonaisuudessaan Pekka Sallinen." - -"Mutta mistä voitte sanoa kumpasenko nimi se oli?" - -"Tiedän varmaan, että se on kiinni saadun nimi. Hän sai valapaperin -ennen toisen tuloa ja paitsi sitä oli hän riutunut, nälistynyt ja -halusi elää. Sen lisäksi kuulin edellisten vankien kutsuvan häntä -Pekaksi." - -"No entäs sitten? Mutta mitäs vangin nimi minuun kuuluu?" virkkoi -Fürstenberg nousten ylös; "minulla on toimitettavana tärkeämpiäkin -asioita kuin..." - -"Teidän ylhäisyytenne, odottakaa hetkinen! Nyt vasta tulenkin itse -asiaan." - -"Kiireesti sitten!" - -"Saadakseni tietää hänen nimensä, tulin omituisen asian perille." - -"Kertokaa, mutta lyhyesti! Minun on kiire." - -"Iso-isäni oli tilanomistaja Säämingissä, joka v. 1743 rupesi Venäjän -alamaiseksi ja sai pitää entisen kontunsa. Hänellä oli kaksi poikaa, -joista vanhempi oli isäni. Nuorempi, nimeltään Juhana kuin -iso-isänikin, oli erittäin vilkasluontoinen ja kevytmielinen, eikä siis -voinut kärsiä isäni totista, vakavaa ja rehellistä olentoa. Veljien -väli paheni, ja kun Juhana oli isänsä lemmikki, jätti isäni kotinsa ja -meni sotapalvelukseen. Kolmivuotisen sodan syttyessä katosi setäni -tietymättömiin, mutta luotettavilta ystäviltään sai isäni tietää hänen -menneen rajan yli Suomen armeijaan, Savon prikaatiin. Sen mokomin -hänestä ei ole kuulunut muuta, kuin että hän muutti näille tienoin. Jo -Mönninvaaralla, jossa Juhana kaatui, sain asukkailta kuulla Pekan -olevan hänen poikansa. Isäni palasi majurina tiluksilleen Sääminkiin ja -kuoli siellä pari vuotta sitten. Isoisän kuoltua kääntyi hän -kreikkalais-katoliseen uskoon ja otti suku-nimekseen 'Ivanoff'-nimen, -iso-isän ristimänimen mukaan. Veljeni palvelee laivastossa ja sisareni -ovat pensionissa Pietarissa." - -"Mutta tuoko olikin asianne, herra katteini...?" - -"Kärsimystä, kun tunnette elämäkertani, käsitätte asiani." - -"No, jatkakaa sitten!" - -"Viime kesänä komennettiin minut Mitaun rakuunarykmenttiin, jossa tulin -Suomeen. Retkemme kävi Enon talonpoikia vastaan. Silloin saimme -taistella monenlaisissa vaiheissa... Sallimus asetti niin, että -kohtasin serkkuni monesti, mutta aina eli hän tielläni ja esteli minua. -Kumpikin vannoi toisilleen veristä kostoa. Meidän suhteesta tulisi -pitkä juttu... Sen lisäksi rakastimme kumpikin samaa neitosta... -ihanata lemmen kukkaa, jonka kuvaa en voi karkoittaa sydämmestäni. Kun -pelastin tämän tulipalosta, ryösti Pekka hänet käsistäni, luullen -minua.... kun löysin hänet eräästä mökistä, karkasi Pekka, jonka -sallimus oli ohjannut taaskin tielleni, palvelijani kimppuun; minä -riensin apuun ja naiset hävisivät tuvasta taistelun aikaan. Sitten on -hän saanut kitua vankeudessa, jonka päällikkö olen. Huono vankeus ei -näy auttavan hänen suhteensa, minä koetan omin neuvoin menetellä -päinvastoin, kentiesi muuttaa parempikin kohtelu hänen mielensä. Juuri -semmoisia poikia tarvitsemme vaikeassa tilassamme..." - -"Hyväksyn kyllä menettelytapanne, jos hän vaan vannoo; ell'ei hän tee -sitä, tulee minun menetellä sotalakien mukaan...." - -"Mutta..." - -"Siinä vastaukseni, katteini! Sukulaisuus ei tule kysymykseen. Tuumanne -on kyllä hyvä, että hän voisi hyödyttää meitä. Kun olisi tarjota -hänelle rahaa..." - -"Siitä en luule hänen huolivan, mutta... tehkää kuin tahdotte: -tarkoitus pyhittää välikappaleen! Mitä Tiaiseen tulee, voi hänet -kukistaa ainoastaan siten, että lähettää hänen joukkoonsa -venäläismielisiä, viekoittelemaan talonpoikia palaamaan kotiinsa..." - -"Sepä oivaa!" huudahti Fürstenberg. "Olette oikeassa; viekkaudella -pääsee paljoa pitemmälle kuin väkivallalla. Muutamat suomalaiset -sotamiehemme voivat pukeutua talonpojiksi." - -Fürstenbergin huolet olivat kadonneet. - -"Nyt, herraseni, nyt ryhdymme viivyttelemättä kukin toimiimme. -Sotaministeri on luvannut minulle palkinnon, jos saan Tiaisen elävänä -tai kuolleena. Olen kuuluuttanut antavani kapallisen hopea-ruplia -sille, joka tuo hänet tänne... Menkää herra katteini, kutsumaan tänne -Scheeneä ja Stepanoffia .. sillaikaa valmistamme kiertokirjeen läänin -nimismiehille, että he kaikin mokomin estävät asukkaita suosimasta ja -seuraamasta Tiaista -- --" - -Omituinen melu porstuasta keskeytti hänen puheensa. Ivanoff kiiruhti -ovelle, mutta juuri kuin hän tarttui lukkoon, kimposi ovi auki, ja -kaksi vahvaa kättä työnsi hänet takaisin. - -"Pyhä Yrjänä!" huusi hän; "suomalaiset!" - - - - -VI. - - -Aatu tunkeusi metsään ja pääsi onnellisesti takaa-ajajain käsistä. -Juostuaan puolen tuntia huomasi hän äkkiä puiden välistä nuotiotulen -tuikkivan. Samassa tarttui kaksi vahvaa kättä pakolaiseen... hänet -vietiin tulen ääreen, jossa virui joukko aseellisia talonpoikia. - -"Kuka olet?" - -Aatu tunsi äänestä kysyjän. - -"Ah Tiainen..." enempää hän ei voinut sanoa ilosta. - -"Kuka olet? vastaa, tahi -- --" - -"Ettekö muista Aatu Tirrosta?" - -"Ah sinäkö se oletkin! Mutta kuinka olet tullut tänne! Kuulinhan sinun -palanneen sotaväkeen. Kerro, miten sinun on käynyt." - -Aatu kertoi kaikki säntilleen. - -"Nyt virkistä itseäsi... kas tästä saat!" - -Tiainen otti esiin viinapullon. - -"Varromme kuormastoa, jonka olen kuullut tulevan Sortavalasta -Joensuuhun -- --" - -"Mutta olettekos koskaan aikonut vangita venäläisten uutta -kuvernööriä?" - -"En!" - -"Panen pääni pantiksi, että voitte tehdä sen. Kuta pikemmin, sen -parempi. Pekka on pelastettava ja paitsi sitä löytyy Joensuussa suuri -saalis..." - -Tiainen säpsähti. - -"Sitä en ole ajatellutkaan! Tuosta kepposesta olisi meille sangen -suurta hyötyä. Minun täytyy vangita kuvernööri, mutta vasta ensi yönä, -sillä huomenna menemme Muloon, vartomaan kuormastoa... Tule nyt syömään -ja lepäämään. Sinulta ei puutu mitään muuta, kuin ystäväsi Pekka." - -"Mutta pelastammehan hänet huomenna kuolemasta?" kysyi Aatu -hajamielisenä. - -"Vieläkö aprikoit? Niin totta kuin nimeni on Olli Tiainen!" - - * * * * * - -Oli pilkkopimeä. Vinhakka pohjatuuli heilutti Niinivaaran suuria -honkia, joista pöllön rääkyminen sekoittui tuulen ulvontaan. Pieni -härmäsade lioitti maan. - -Yksinäinen mies, aseissa kiireestä kantapäihin, kulki lähellä Backmanin -taloa maantien poikki, luoden vakoilevat silmänsä joka haaralle, -etenkin venäläisten pääkortteerista tuikkiviin tuliin. - -Hän hiipi kappaleen matkaa sitä peltoakin, joka eroittaa maantien -talosta. Tarkasteltuaan kylliksi sen ympäristöä palasi hän metsän -reunassa olevaan tiheään viidakkoon. - -Kuljettuaan sitä noin kymmenen syltä, saapui hän aukealle paikalle, -jossa seisoi joukko aseellisia miehiä. Nämät olivat, paitse vakoilijaa -Aatua, Tiainen, joka tietysti johti retkikuntaa, Mikko ja Antti Eronen, -Simo ja 30 valittua urhoa.' - -"Sanonpa vieläkin", virkkoi Aatu, "ett'ei sopivampaa tilaisuutta löydy -yrityksemme toimeen panemiseen. Kenenkään huomaamatta voimme pimeässä -piirittää talon." - -"Tänä iltana täytyy onnettaren korvata meille, mitä menetimme -aamupuoleen", lausui Tiainen, tarkastaen miekkansa terää; "hitto -sentään, ett'emme saaneet kuormastoa!" - -"Mutta voipa se olla hyväkin", sanoi Aatu, "sillä jos olisimme saaneet -kuormaston, olisi kuvernööri miten hyvänsä saanut tiedon siitä, -arvannut meidän olevan likitienoilla ja ryhtynyt varokeinoihin." - -"Olet oikeassa, ystäväiseni. Kuvernööri on kuitenkin paljoa tärkeämpi -saalis, kuin kymmenenkään kuormastoa..." - -"Sitä paitse voimmehan pelastaa Pekan", lisäsi Aatu. "Ellemme löydä -hänen vankilaansa, pakoitamme vankejamme opastamaan meitä sinne." - -"Kenties on hän jo saanut surmansa", virkkoi Simo. - -"Sitten saavatkin meiltä samalla mitalla", keskeytti Tiainen. "He eivät -näy tietävänkään, miten meikäläiset kohtelevat sotavankejaan... Ottakaa -aseenne pojat ja seuratkaa minua varovasti!" - -Joukko pääsi pellon yli kenenkään huomaamatta ja piiritti talon. -Pantuaan joka kulmaan vahteja, ettei kukaan vieras pääsisi ulos eikä -sisään, lähetti Tiainen kymmenen miestä vahtitupaan, vangitsemaan -sisällä olijoita. Muiden kanssa meni hän päärakennukseen. Porstuassa -seisova vahtisotamies ei ennättänyt antaa hätämerkkiä, kuin hän jo oli -siteissä. - -"Menkää nyt te kolme kyökkiin ja vangitkaa siellä joka henki", kuiskasi -Tiainen, "mutta välttäkää verenvuodatusta niin paljon kuin -mahdollista... Antti, mene sinä Kantosen ja Puhakan kanssa tuonne..." - -"Mikä kilahti...?" kysyi Aatu äkkiä; "oli kuin ruutu olisi särkynyt -jossain --" - -"Ole joutavia", keskeytti Tiainen. "Olisinhan minäkin sen kuullut. -Voihan se särkyä vahtituvassa taistellessa... Hiljaa! salista kuuluu -askelia." - -Hän pani korvansa oveen ja kuunteli. Joku läheni ovea ja avasi sen. - -Mutta Tiainen oli häntä vastassa. - - - - -VII. - - -Kuolemantuomio synnytti Pekan sielussa kummallisia tunteita. Ensin -vaivasi häntä levottomuus ja synkkämielisyys, joka iltaa myöten väistyi -sisällisen rauhan edestä. Taistelu oli loppunut; hän halusi lepoa. - -Kuuma kyynel kirposi hänen silmästään. - -"Tapahtukoon Herran tahto... onnettomuutta tulee kantaa -kärsivällisyydellä... nurkuminen on syntiä." - -Hän heittäysi penkille pitkälleen. - -"Minun on mahdoton paeta... mutta, paha on jättäytyä toivottomaksi! -Omin neuvoin en pääse täältä. Ikkunaa suojelee rautaristikko ja -kangilla varustetun oven takaa kuuluvat vartijan tasaiset askeleet." - -Hän vaipui syvään, virkistävään uneen, josta hän heräsi vasta myöhään. - -Tuvassa oli pilkkopimeä; oven raosta ainoastaan tunkeusi kynttilän säde -sisään. - -"Kaiketi on tämä viimeinen iltani", mutisi Pekka katkerasti, mennen -ikkunan ääreen; "huomenna näillä ajoin olen jo varmaankin isäni luona, -jonne pääsen näin monen kärsimyksen kautta. Oi, miksi en saanut kaatua -kunnian tanterella ase kädessä, voittohuutojen kaikuessa enkä saanut -hautaani toverieni vieressä..." - -Pihalta kuuluvat askeleet vetivät puoleensa hänen huomionsa. - -"Luultavasti venäläisiä", jatkoi hän. "Saanenko kumppalin vai tulevatko -vaihtamaan vahteja... mutta suuri Jumala!... mitä miehiä nuo ovat? -Univormua heillä ei ole, mutta seinälyhdyn valossa näen aseita. Mitä! -onko se kangastus vai näenkö todellakin Aadun ja Tiaisen?... muita en -tunne... mutta voihan olla mahdollista että he ovat tulleet pelastamaan -minua täältä... Nyt menevät he kartanon porstuaan... Ah Herra!... he -eivät huomaa minua!" - -Raivoissaan löi hän ristikon läpi ikkunaa niin, että se särkyi, ja -ruutu putosi helisten pihalle. - -Hän aikoi juuri huutaa Tiaiselle ja Aadulle, kun vahtituvasta kuului -huuto ja aseiden kalske, joka taukosi pian. - -Pekka kuuli puhuttavan Suomea. - -"Sido ryssän kädet kovemmin!" sanoi eräs paasi-ääni; "muutoin voi se -piru päästä karkuun!" - -Pekka huudahti ilosta. - -"Tuota ääntä olen kuullut ennen, mutt'en muista missä... ovatko -suomalaiset todellakin tulleet pelastamaan minua -- --?" - -"Katsokaamme, mitä tuolla säilytetään, koska ovi on suljettu ja -sotamies piti vahtia tässä!" jatkoi paasi-ääni. - -Pekka tuskin voi uskoakkaan, mitä hän kuuli. Oitis kohosi hänen -sydämmestään harras rukous; sitten koputti hän ovea huutaen: - -"Avatkaa, avatkaa!" - -Pelastajat ottivat salvan ovelta. - -Nähtyään heidät, joutui Pekka niin liikutuksiinsa, että hän oli langeta -jokaiselle kaulaan. Vapisevalla äänellä kysyi hän: - -"Kuka saattoi teidät pelastamaan minua kurjasta kuolemasta?" - -"Ken olet, sä onneton?" kysyi muuan talonpoika. "Kuinka olet joutunut -tänne? Varmaankin olet sama mies, jonka Aatu Tirronen sanoi olevan -venäläisten vankina...?" - -"Ah, nyt ymmärrän kaikki! Aatu siis pääsi pakoon ja tuli nyt -pelastamaan minua... mutta missä on hän? Onko Tiainenkin täällä?" - -"Tiainen tuli vangitsemaan kuvernööriä ja hänen lähimäisiä -virkamiehiään", vastasi paasi-ääninen mies. "Aatu seuraa häntä." - -Pekka säpsähti hämmästyksestä. - -"Menkäämme sitten heidän luokseen", sanoi hän, "kiiruhtaen vahtitupaan, -ottamaan molempain vangittujen sotamiesten aseita. Aika on kallis ja -yritys on vaarallinen. Tulkaa!" - -Etupäässä syöksi hän pihalle ja sitten Backmanin talon porstuaan. - - * * * * * - -Ivanoffin huutaessa: "Pyhä Yrjänä, suomalaiset!" hämmästyivät -Fürstenberg ja Cedervald suuresti, mutta edellinen sai pian entisen -kylmäverisyytensä ja tempasi seinältä pistooli-parin. - -"Mitä!... Aiotteko, herra kuvernööri, yksin taistella ylivoimaa -vastaan?" kysyi Cedervald, vetäytyen pöytänsä taa. - -"Minä yksin?" toisti Fürstenberg verkalleen. "Onhan täällä Ivanoff --- -- -- ja entäs te! Tulkaa ottamaan minulta toinen pistooli, sillä -nyt täytyy meidän puolustaida, kunnes saamme apua." - -"En, en, en; heitä on liian monta!" vaikeroi Cedervald. - -Hänestä huolimatta syöksi kuvernööri auttamaan katteinia, joka oitis -oli vetänyt miekkansa ja alkanut hurjan kaksintaistelun Tiaisen kanssa, -jonka iskut hän väisti taitavasti. Mutta taistelu ei kestänyt kahta -minuuttiakaan, sillä tuo kostonhimoinen Aatu syöksi esiin ja iski -puukon Ivanoffin rintaan, huutaen: "Tuosta saat kaikista ilkitöistäsi!" - -Huudahtaen vaipui Ivanoff polvilleen, miekka putosi hänen kädestään. - -"Ah -- Pekka -- miksi tahdot -- -- tappaa -- -- -- minut -- -- -- -anna -- -- anteek--si -- -- olen -- -- se-se-serkkusi -- -- -- -Säämin-in-gistä -- -- -- --", ähkyi hän vienolla äänellä, puristaen -kädellään haavaansa. - -Enempää hän ei jaksanut sanoa, sillä veri tulvasi hänen suustaan. Hän -kaatui maahan ja heitti henkensä. - -Aatu katsoa tuijotti häneen, voimatta virkkaa sanaakaan. - -Nähtyään Ivanoffin kaatuvan, peräytyi Fürstenberg keskelle lattiaa, -eikä kyennyt enää puolustamaan itseään. - -"Ketä olette, ryövärit, murhaajat?" kysyi hän kolkolla äänellä. - -Tiainen astui esiin ja lausui: - -"Vastustus on turhaa; antautukaa, tahi -- --" - -"Suus kiini, sä rohkea mies", keskeytti Fürstenberg, kohottaen -pistooliaan. "Elä lähene minua! En koskaan antaudu partiokävijöille ja -sisseille... Min'en pelkää teitä yksinänikään. Elkää kajotko minuun, -minä olen kuvernöri Fürstenberg!" - -Nähtyään hänen uhkaavan asentonsa, aikoivat Suomalaiset karata hänen -päälleen, mutta pysyivät kuitenkin alallaan. - -"Herra kuvernööri", sanoi Tiainen hiukan ivallisesti; "suokaa anteeksi -julkeuteni, mutta meidän ja Suomenmaan etu vaatii, että teidän täytyy -seurata minua. Minä olen raja-katteini Tiainen!" - -Fürstenberg peräysi pari askelta. - -"Vai niin! Koska teidän nyt on onnistunut karata päälleni -äkkiarvaamatta, olen vankinne -- mutta kuitenkin toivon arvoani -vastaavaa kunnioitusta, jos tahdotte, että edes pidänkään teitä -upseerina!" - -"Koetan täyttää vaatimuksenne niin paljon kuin mahdollista", vastasi -Tiainen, ottaen vastaan hänen miekkansa ja pistoolinsa. "Mutta meillä -on kiire!" - -Samassa veti pari miestä Cedervaldin pöydän alta. - -"Meidän täytyy tyytyä kohtaloomme!" sanoi Fürstenberg hänelle saksaksi. -"Mutta kostoa vaatii tämä häväistys." - -Vangit edellä kiiruhtivat talonpojat ulos. Sivuhuoneista tuotiin kolmas -vanki, kielenkääntäjä Granfelt. - -Samassa tuli Pekka Aadulle vastaan. - -"Kas... Pekka! Ken pelasti sinut; mistä tulet?" - -"Haudan partaalta!" vastasi tämä kolkosti; "mutta sinäkö, Aatu, toit -tänne Tiaisen ja hänen miehensä", jatkoi hän syleillen ystäväänsä, -"olen sanomattoman onnellinen, kun vielä kohtaan sinut." - -"Samoin minäkin, nyt voimme taaskin vaikuttaa isänmaan edestä, nyt -voimme taaskin puolustaa kotiseutuamme! Onnellinen olisin minäkin perin -pohjin, ellei kauhea salaisuus vaivaisi minua..." - -"Kiiruhtakaamme täältä", lausui samassa Tiainen. "Venäläiset voisivat -pian tulla apuun." - -Aatu meni hänen luokseen ja kuiskasi hänelle korvaan: "Tehkää hyvin ja -odottakaa hiukan... jälkeenpäin teen kaikki selväksi." - -Katteini suostui siihen vaikka vastahakoisesti. - -Aatu kertoi muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut ja mitä Ivanoff oli -sanonut kuollessaan. - -"Voitko uskoa, että hän oli serkkusi Säämingistä, josta kerran juttelit -minulle." - -"Sen verran kuin sain tietää isältäni... Tule! menkäämme viimeisen -kerran katsomaan häntä. Eläessään oli hän viholliseni, mutta tahtoi -sopia kuollessaan: siis tulee minunkin antaa hänelle anteeksi..." - -"Hitto vie!" huusi Tiainen heille; "tahdotteko vielä kerran joutua -ryssän kynsiin. -- Ell'ette tule nyt, jätämme teidät!" - -"Minuutti vielä!" huudahti Aatu, seuraten Pekkaa saliin, jossa Ivanoff -ui verissään. - -"Minua kummastuttaa, mitä heillä nyt on", mutisi Tiainen malttamatonna. -"Mutta uteliaisuuteni saan kyllä sammuttaa." - -Sisään mentyään lankesi Pekka polvilleen kaatuneen viereen, sanoen -liikutuksissaan: "Lepää rauhassa! Jumala olkoon sielullesi armollinen. -Minä puolestani annan sinulle anteeksi kaikki, kaikki! Olisinko tiennyt -ennen -- --" - -Samassa huusi Tiainen etehisestä: - -"Tulkaa jo! Muutoin lähdemme!" - -Nousten seisalleen jatkoi Pekka: - -"Nyt tiedän, miksi Kaikkivaltias saattoi meidät yhteen noin -ihmeellisellä tavalla. Aatu! sinua en voi vihata sentähden, että hän -kaatui iskustasi... Se oli Jumalan tuomio!" - -Hän syöksi ulos, nosti silmänsä taivasta kohti ja mutisi: - -"Ah, isäni!... hauta sovittaa kaikki!" - - - - -VIII. - - -Fürstenbergin ja yllämainittujen herrain vangitseminen on peräti -historiallinen tapaus. Siitä löytyy monta eri kertomusta, mutta -kaikista pistää esiin Tiaisen nero ja rohkeus. Kun vahdit ja palvelijat -olivat tulleet sidotuiksi, sai Scheene vasta seuraavana aamuna tiedon -tästä odottamattomasta yrityksestä; mutta mahdotonta oli enää ajaa -Tiaista takaa, kun ei tiedetty mihin hän oli kadonnut. - -Sillä aikaa kuljetti tuo rohkea partiokävijä vankejaan salomaita ja -syrjäteitä (muun muassa Iikasen suon yli) Kaltimonniskalle, johon hän -saapui aamuhämärässä. - -Pekka oli ollut koko matkan sangen alakuloinen. Tiainen ja muut -retkikunnan jäsenet kysyivät monesti häneltä syytä siihen, mutta hän -vaan vastasi kierrellen. Aadun kanssa hän puheli tuntimääriä matalalla -äänellä, välttäen kuitenkin virkkaa sanaakaan eilisyön kauheasta -tapahtumasta, joka vieläkin painoi hänen sydäntään. Ei kukaan muu kuin -Aatu tiennyt mitä katteini oli sanonut kuolinhetkellään; mutta kaikkia -kummastutti, miksi Pekka palasi saliin. - -Lähteissään joukkoineen Joensuuhun päin, oli Tiainen karkoittanut -Kaltimonniskalta ne viisi rakuunaa, jotka Scheene oli jättänyt vahtiin -sinne ja pannut heidän sijaansa kolmekymmentä omaa miestään. Tämä -joukko majaili suomalaisten entisessä varustuksessa. - -Tultuaan sinne, lähetti Tiainen vangit lautturin mökkiin, käskien -vartioida heitä sangen tarkasti, mutta samalla pitää huolta siitä, -ett'ei heiltä puuttuisi mitään. - -Miehiensä asetuttua lepäämään roihuavien nuotiotulien ääreen, pyysi -Tiainen Pekkaa kertomaan kaikkein kuulta elämän-vaiheensa siitä asti -kuin hän läksi Mönninvaaralta. - -Pekka täytti hänen pyyntönsä parhaan mukaan. Jokainen kuunteli häntä -uteliaisuudella, ja kun hän lopetti pitkän kertomuksensa, sai hän -kaikilta hartaita kiitoksia. - -Samassa juoksi paikalle kaksi naista, joista toinen syöksi hänen -syliinsä, huudahtaen: "Pekka, Pekka!... Jumalan kiitos, että vielä näen -sinut elävänä, sä lemmittyni, sä elämäni toivon tähti! Nyt ei voi -mikään eroittaa meitä!" - -Ihastuksissaan sulki Pekka neitosen syliinsä, vuodattaen ilokyyneliä. - -Kaikki katsoivat heihin ääneti kauan aikaa. Vihdoinkin sanoi Eronen -ottaen Pekkaa kädestä kiini: - -"Sä kelpo poika, paremmin en voi palkita kaikkia hyväntekojasi meitä -kohtaan, kuin että täytän hartaimman toiveesi, joka elähytti sinua niin -taistelussa kuin vankikomerossakin... Jumala siunatkoon teitä, -lapseni!" - -"Niin, olkoon Hän aina teille armollinen", virkkoi Anna -liikutuksissaan. - -Elsa irtausi sulhonsa sylistä ja painoi itkien päänsä äidin rintaan. - -"Nyt olet löytänyt sen kalliin aarteen, jonka omistaminen tekee sinut -onnelliseksi", sanoi Tiainen puristaen hellästi Pekan kättä. - -Samassa tuli aurinko näkyviin itärannalla olevan vaaran harjun takaa, -ja sen kultaiset säteet himmensivät nuotion loiston, osoittaen että -uusi päivä koitti tuoden uusia toivehia ylen onnelliselle pariskunnalle -ja niille urhoille, jotka vielä taistelivat rakkaan isänmaansa edestä, -valmiina vuodattamaan verensä sen kunnahille. - - - - -IX. - - -Ei voi kertoa, millä ilolla Pekka ja Elsa omistivat toisensa. Heidän -häänsä vietettiin niin komeasti kuin Mikon varat riittivät, ja tuskinpa -tarvinnee mainittakkaan, että totinen rakkaus ja Jumalan siunaus -valmistivat heille oman, onnellisen kodin. - -Pari päivää häiden jälkeen palasivat Pekka ja Aatu Tiaisen joukkoon ja -taistelivat siinä kunnes vedet ja salmet alkoivat jäätyä, jolloin -Gerngross läksi pohjoiseen päin, ja Tiaisen täytyi päästää miehensä -kotiseuduilleen. - -Fürstenberg, Cedenvald ja Granfelt tulivat viedyksi Enosta Pieliseen, -jossa heidät rovastin välityksestä päästettiin vapaaksi, sillä -yllämainittuun pitäjään marssivia venäläisiä piti lepyttää. Kaiketi -aikoi Tiainen lähettää vankinsa Sandelsille. Muutamat kertovat hänen -kohdelleen heitä pahasti, mutta varmaankin paljoa paremmin kuin -Fürstenberg olisi menetellyt Tiaisen kanssa, jos tämä olisi joutunut -hänen käsiinsä. - -Huomattuaan vastustelemisen olevan turhan, palasivat Pekka ja Aatu -Enoon ja vannoivat uskollisuuden valan Venäjän keisarille. Tämä -tapahtui joulupäivänä. - -Koska heidän nyt enää ei tarvinnut pelätä venäläisten väkivaltaa, -asettuivat he kumpikin asumaan Erolan uuteen taloon ja olivat kaiken -ikänsä mitä paraimmat ystävykset. - -Mutta Tiainen ei voinut taipua vihollisen alle. Uskollisuudestaan -isänmaataan ja synnyinseutuaan kohtaan sai hän paeta ja olla alinomaa -vaarassa. Monesti oli hän joutumaisillaan venäläisten käsiin, mutta -pelastui joka kerta; hänelle onnistui päästä Puolangon ja Pudasjärven -erämaiden läpi Tornioon, jossa hän kohtasi Suomen sotajoukon -jäännökset. Vapaa-ehtoisena hän sitten seurasi maanmiehiään ottaen osaa -muun muassa Uumajan, Hörnefors'in, Säfvar'in ja Ratanin tappeluihin. -Tukholmassa hän tuli esitetyksi Kaarlo XIII:lle, joka antoi hänelle -uskollisuudesta Ruotsin valtakuntaa kohtaan mitalin "urhoollisuudesta -sodassa", kannettavaksi kaulassa Miekkatähdistön ritarikunnan nauhassa. -Paitsi sitä sai hän jonkun toimituksen sotaväessä ja viipyi sentähden -Ruotsissa kolme vuotta. Hän palasi kotiseuduilleen vallan toisena -miehenä kuin hän oli sieltä lähteissään, käyttäen itseään kuin -katteinin tulee. Kun hän tuli toimeen sillä eläke-rahalla, joka -vuosittain lähetettiin hänelle Ruotsista, jätti hän talonsa vävylleen. - -Onnellisena ja tyytyväisenä pysyi hän omaistensa keskellä, käyden -monesti tervehtimässä entisiä sotatovereitaan, Pekkaa ja Aatua, jotka -aina ottivat häntä vastaan ihastuksella ja kunnioituksella; silloin -taas palasivat nuo kolme urhoa entisille ajoille, muistelivat niin -myötä- kuin vastoinkäymisiään, muistelivat sitä kunniarikasta, vaikka -onnetonta sotaretkeä, joka päätti maamme kohtalon. - -Tiainen ei vannonut koskaan uskollisuuden valaa Venäjän keisarille, -vaan uudisti joka vuosi Ruotsista saamansa passin, kunnes kuolema -korjasi hänet v:na 1833. - -Nuorempi sukupolvi unhottaa unhottamistaan esi-isäinsä taistelut ja -kärsimykset; aika himmentää kaikki. Tiainenkin alkaa jo kansan suussa -muuttua satujen sankariksi, mutta hänen nimensä on saanut pysyvän sijan -maamme historiassa. - - "Ei unhojärveen huku hän - Vaan lailla luodon vihriän - Kohoopi alta laineen -- - Kuoleepi, eikä kuole hän." - - - - - - -JUHANI HERTTUAN HOVISSA - -Historiallinen kertomus - - - - -I. - - -Puolalan mäellä Turun kaupungin ulkorajalla seisoi v. 1563 pieni talo -muista erillään. Korkea aitaus esti uteliaita pihaan pilkistämästä; -lyijykehäisien akkunoiden alapuoli oli sisältä peitetty. Tuo hökkeli ei -ainakaan ulkonäöltään sisältänyt mitään viehättävää. - -Siinä asui jo monta vuotta sitten vanha mies tyttärineen. Ei kukaan -tiennyt mistä he olivat tulleet; itse sanoivat he olevansa saksalaisia, -jotka vanhastaan kaupankävijöinä olivat tuttuja Pohjoismaiden -merikaupungeissa, missä heillä oli suuria oikeuksia. He elivät -itsekseen, vähän huomattuina, ja saivat olla rauhassa. Jotain kummaa ja -salaperäistä oli kuitenkin aina heissä. - -Heidän elantonsa osoitti mitä suurinta köyhyyttä. Isä teki työtä -aamusta iltaan pienessä verstaassaan, tytär pysyi kotona hänen luonaan. -Paitsi heitä oli talossa ämmä, heidän palvelijansa. Vanhus oli sangen -näppärä kultaseppä ja kulki kaupungissa Aron-mestarin nimellä. Mutta -siinä suhteessa oli hänen liikkeensä pienenlainen. Ajan pitkään nousi -kansan kesken huhu, ett'ei Aron-mestari ollutkaan niin köyhä kuin -luultiin, ett'ei ne pienet ristit ja sormukset ja vitjat, joita hän -laitteli, olleetkaan kaikki kulta, mikä mökissä nähtiin. Kuinka sitten -lieneekään ollut? - - * * * * * - -Vuonna 1563 nähtiin Turussa enemmän komeutta ja rikkautta, kuin ehkä -milloinkaan ennemmin tahi myöhemmin on Suomessa ollut. Turun linnassa -pitivät hovia loistoa rakastava Juhani herttua ja hänen puolisonsa, -Puolan ylpeä Katarina prinsessa. Hovin loisto ja herttuan anteliaisuus -oli Suomen köyhille rannoille houkutellut ulkomaalaisia eri tahoilta; -tuolla nähtiin Puolalaisia, Saksalaisia, Ranskalaisia, jopa hehkuvan -Italiankin lapsia. - -Herttua oli pannut toimeen komeat turnajaiset Kupittaan kentällä. -Semmoiset pelit kävivät vielä silloin ritariston perittyjen -turnaussääntöjen mukaan, samoin kuin sen kukoistus-aikanakin. -Ruhtinaalliset henkilöt ja ylhäiset virkamiehet ja vieraat istuivat -tilaisuutta varten rakennetulla lavalla, väkijoukko tunkeili aitauksen -ulkopuolella, suostumushuudoillaan kehoittaen sitä, ken oli osoittaunut -taitavammaksi aseiden käytännössä kuin vastustajansa, kunnes -turnaus-marsalkat, mitkä olivat antaneet taistelun merkin, keskeyttivät -tuon hurjan leikin ruhtinaan viittauksesta. - -Turnajaiset olivat päättyneet. Voittaja, nuori ritari de Montaigne, -ratsasti kansanjoukon hurratessa lavan luo, laskeusi hevosen selästä ja -riensi Katarina Jagellottaren eteen, joka hovineiteinsä keskellä istui -eri lavalla. Omakätisesti ripusti herttuatar kultaketjut polviaan -notkistavan urhon kaulaan. Tämän nostaessa silmä-verkkoaan, lensi -hehkuva puna herttuattaren vieressä istuvan seuranaisen, mustasilmäisen -puolalaiskaunottaren poskille. Ei kukaan huomannut sitä tällä hetkellä, -jolloin kaikki olivat kääntäneet katseensa päivän sankariin. -Mielihyvällä hymyili neitonen itsekseen, ritari sattui sen huomaamaan --- ja hänkin punastui. - -Puolalaista kaunotarta en pysty kuvailemaan -- vaikka hän on enemmin -Pohjolan kuin Etelän tytär, on hän kuitenkin muita enemmän Espanjan -lumoavan naisen näköinen ja luontoinen. Saman haaveellisen innokkaan -mielen kohtaa kummassakin, samat säkenöivät silmät, säännölliset -kasvonpiirteet, saman lempivän sydämmen. - -Jadviga-neiti vaipui sulo-unelmiin, jotka Katarinan sanat äkkiä -keskeyttivät. - -"Ottakaa tämä minulta kiitollisuuteni osoitteeksi urhoollisuudestanne, -jalo ritari! -- Toivon näkeväni teidät vielä tänään illan kemuissa -- -tanssin kanssanne ensimmäisen hypyn." - -Juhani herttua kiitteli hänkin muutamin sanoin päivän sankaria, joka -nousi seisalleen nähtävästi liikutettuna. - -Mutta kansajoukossa oli vielä toinenkin nainen, joka huomattavalla -mielenkiihkolla oli seurannut turnajaisia. Kun ritari de Montaigne -vihdoin vastaan-ottaessaan palkintonsa paljasti kasvonsa, silloin -vavahti neidon norja vartalo, ja hänen pusertuneet huulensa lausuivat -hiljaa: "Jälleen hän, minun täytyy hänet voittaa!" Vaan ei kukaan -huomannut hänen liikutettua mielialaansa; turnajaisten loistavat -loppumenot vetivät kaikkien huomion puoleensa. - -Luotuaan vielä pikaisen silmäyksen Jadviga neiteen, sulki de Montaigne -silmäverkkonsa, nousi satulaan ja ratsasti portista aseenkantajansa -keralla torvitoitotusten raikkuessa, väkijoukon suostumushuutojen -kaikuessa, kieltäytyen jalomielisesti ottamasta niitä lunnaita, joita -voitettu ritari tavan mukaan tarjosi ratsustaan ja asustaan. - -Nyt alkoivat kansanhuvit turnajaistanterella: kilpajuoksu, -pilkkaan-ammunta jousilla y.m. Niiden alkaessa hoviväki ja -ritari-joukko vähitellen hälveni kentältä. - - * * * * * - -Seuratkaamme voittajaa hänen matkallaan. - -Aseenkantajansa keralla ratsasti de Montaingne verkalleen ensin -tuomiokirkon torille, sitten siltaa myöten länsipuolelle kaupunkia. -Kultaketjut kiilsivät hänen kaulassaan, vastaantulijat huomasivat kyllä -voiton merkin ja väistyivät kunnioituksella hänen tieltään. -Ritari oli puettu teräkseen kiireestä kantapäihin, kypärissä tuuhea -höyhentöyhtö. Asu oli mitä parhain laatuaan, tehty Milanon kuuluisissa -haarniskatehtaissa. Pian oli hän ratsastanut kaupungin keskuksen läpi -ja tuli yksinäisemmille kaduille. - -"Muista, ett'et virka kellekään, mihin nyt menen", varoitti hän -aseenkantajaansa, erästä suomalaista, jonka hän oli saanut -palvelukseensa Turusta vuosi sitten. - -"Olen ääneti kuin kala", vastasi tämä. - -Saavuttuaan Aron-mestarin talon eteen astui ritari ratsailta ja -kolkutti porttia kolmesti. Ämmä tuli avaamaan. - -Etehinen osoitti vaan köyhyyttä, samoin seuraava huonekin, jossa vanha, -käyränenäinen ja laihasorminen Aron-mestari punnitsi unkarilaisia -kultarahoja. Hän ei ollut huomaavinaankaan tulijaa. - -"Hyvää päivää, Aron", virkkoi de Montaigne, riisuen kädestään -hirvennahkaisen hansikkaansa. "Uh, kun alkaa jo väsyttää! Tämä hiiden -rauta-puku painaa paljon." - -"Suokaa anteeks, herra ritari", virkkoi kultaseppä avaten oven, joka -vei sivuhuoneesen, "tulkaa tänne! Ensimmäinen huone ei ole -aatelismiehiä varten, se on verstani." - -Toinen huone oli aivan edellisen vastakohta; pieni, mutta komeasti -sisustettu. Paksut itämaalaiset matot peittivät lattian, seinillä oli -kalliita kankaita, katosta riippui kymmenhaarainen kynttiläjalka. - -Aron-mestari avasi huoneen nurkassa seisovan kaapin ovet ja otti sieltä -pienen hopeatarjottimen, jolla seisoi viinipullo ynnä pari pikaria. - -"Maistakaamme Kypros-viinin jaloa nestettä", lausui hän vieraalleen, -täyttäen pikarit. Tämä totteli kehoitusta. - -"Nyt asiaan!" sanoi ritari lähestyen kultaseppää, joka ahnain silmin -katseli kultaketjua. "Minä tarvitsen sata guldenia, tämä sormus maksaa -monta vertaa enemmän." - -Hän näytti kultasepälle kallista timantilla varustettua sormusta. - -Tämä säpsähti, mutt'ei ollut pitävinään väliä siitä. - -"Hm!" sanoi hän tarkastaen sitä, "se on noin 80 guldenin arvoinen. -Minua ei haluta ostaa sitä tällä kertaa, olen par'aikaa rahan -puutteessa." - -"Elä teeskentele, sä vanha viekas", virkkoi ritari luoden häneen -terävän katseen, "tunnen sinut ja sukusi liian hyvin uskoakseni sinua." - -Aron oli kyllä tottunut kuulemaan pistopuheita, eikä vihastunut, -ainakaan kun hyvä kauppa oli tekeillä. - -"Jumala auta! Minulla ei ole rahaa -- --." - -"Ole joutavia", keskeytti de Montaigne siematen pikarillisen viiniä, -"pian rahat tahi menen jonkun muun luo." - -Nyt oli Aron-mestari nopsa kauppaan ja maksoi tinkimättä arkustaan -vaaditut sata guldenia. - -Samassa aukeni ovi. Erinomaisen kaunis mustaverinen, mustakiharainen -neito astui sisään ja tervehti ritaria. - -Aron loi häneen ankaran katseen. - -Neito nosti sormensa huulilleen ja nyökäytti päätänsä, ikäänkuin olisi -hänellä jotain sanomista. Ritari huomasi sen. - -Samassa virkkoi isä muutamia sanoja oudolla kielellä ja neito katosi. - -"Kukas tuo oli? -- kaiketi tyttärenne?" kysyi de Montaigne väännellen -viiksiään. "Luulen nähneeni hänet jonkun kerran ennenkin!" - -"Se oli Rebekka, tyttäreni! Hän on joskus saanut olla apuna hovin -pelejä valmistettaessa", vastasi kultaseppä hyvillään. - -Ritari nousi ylös ja läksi jäähyväiset sanottuansa tiehensä. -Aron-mestari saattoi häntä ovelle, voimatta sillä välin olla -vilkaisematta sormukseensa. - -"Saitte siitä kyllä hyvän hinnan", virkkoi hän lopuksi, "mutta senpä -tähden tulkaakin luokseni ensikerran kun tarvitsette rahaa." - -Kultaketjut kiilsivät hänen silmissään viehättävästi. - -Juuri kuin de Montaigne pisti jalkansa jalustimeen, jonka hänen -aseenkantajansa ojensi esiin, tuli palvelijaämmä ulos ja tahtoi puhua -pari sanaa kahden kesken hänen kanssaan. - -Aseenkantaja väistyi herransa viittauksesta tuonnemmaksi. - -"Emäntäni, Aron-mestarin tytär, odottaa teitä linnan puistossa tänä -iltana yhdeksän aikaan! Hänellä on jotain erittäin tärkeää teille -sanottavana. Ette suinkaan kiellä sinne tulemasta?" - -De Montaigne katseli ämmää tarkasti; hän muisti että kultasepän tytär -ennenkin oli häntä seurannut. "Hyvä", lausui hän lopuksi, "olen -paikalle tuleva." - -De Montaigne nyykäytti päätään ja nousi ratsaille. Kaikellaiset -ajatukset lentelivät ristin rastin hänen päässänsä. - -"Kuules Pekka", sanoi hän aseenkantajalleen hetken mietittyänsä, "tässä -on rahaa, mene Morten räätälin luo ja hanki itsellesi uusi puku. Minä -ratsastan linnaan yksinäni! Tule sinne niin pian kuin ehdit." - -Pekka juoksi iloissaan tiehensä. - -Tultuaan huoneesensa riisui de Montaigne aseensa yksinään, pani ketjut -pieneen lippaasen ja viskausi sänkyyn. - -Vaan ei hän pian saanutkaan levähtää. Joku kolkutti ovea. - -"Käy sisään", huusi ritari. - -Pieni ketterä palvelusneitsyt ilmestyi ovelle. - -"Tule lähemmäksi, tyttöseni", virkkoi de Montaigne ystävällisesti, -"mitäs sulla on asiaa?" - -"Olen herttuattaren kamarineitsyt", vastasi neito ujostelematta, ottaen -esiin pienen kirjeen. "Totelkaa onnetartanne, joka nyt teille -myhäilee!" - -De Montaigne pisti kultarahan tytön käteen. - -"Tahdotko vastausta?" - -"En; kirjeen lähettäjä edellyttää vastauksenne." - -Tyttö poistui. - -Ritari meni ikkunan ääreen ja luki seuraavaa: - - "Herra ritari! Jos tahdotte kuulla sydämeni toiveen, totelkaa. - Tulkaa linnan puistoon tänä iltana yhdeksän aikaan. Ei kukaan - saa huomata teidän lähtöänne sinne." - -Kirjeen alla ei ollut nimeä. - -De Montaigne viskasi nauraen kirjeen pöydälle. - -"Tuopa omituista, että tahdotaan tavata minua samalla paikalla ja -samaan aikaan. Kultasepän tytär on jo saanut lupaukseni, ja ehkä hänkin -kulkee lemmen asioissa. Minun täytyy keksiä joku keino, ett'eivät he -satu sinne yht'aikaa. Minun seikkailu-haluni on saattanut minut aika -pälkähäsen." - - - - -II. - - -De Montaigne oli ranskalainen aatelismies. Kuten moni muu -ulkomaalainen, oli hänkin muutamia vuosia sitten pestaantunut herttuan -palvelukseen. Iloinen hovielämä Turun linnassa muistutti suuresti hänen -kotimaataan, jossa hän ei ollut käynyt viiteentoista vuoteen. Hänen -elämänsä oli siitä asti ollut sangen vaihettelevaa; hän taisteli Guisen -sotajoukossa, läksi sitten Kaarlo V:n palveluksessa seitsemäksi -vuodeksi uuteen maailmaan, oleskeli sieltä tultuaan kolme vuotta -Skotlannissa, kuuluisan Maria Stuart kuningattaren hovissa, josta -Juhani herttua vei hänet mukanaan Suomeen. Hänen ritarillinen -luonteensa, urhoollinen elämänsä ja laajat matkansa saattoivat hänet -pian herttuan suosioon. Kun tämä läksi häämatkalleen Puolaan, tuomaan -sieltä kodilleen hallitsijattaren, Katarina Jagellolaisen, Puolan -kuninkaan sisaren, oli de Montaigne mukana. - -Veljesten Eerikin, Ruotsin kuninkaan, ja Juhanin, Suomen herttuan, väli -oli tähän aikaan, toukokuun keskipaikoilla 1563, joutunut sangen -huonoksi. Eerikki oli vihoissaan Juhanille, joka oli nainut -vihollis-kuninkaan sisaren ja vielä päälle päätteeksi lainannut tälle -rahaa. Mutta Juhani ei huolinut siitä: hänen aikansa kului -hovijuhlissa, metsästys-retkillä, teinien näytelmissä ja turnajaisissa. -Hän ei ymmärtänyt vaaran suuruutta, eikä ottanut korviinsa -neuvon-antajainsa Hornin ja Flemingin varoituksia, jotka kehoittivat -häntä nöyrtymään tahi lähtemään maanpakoon. Juhani eli vaan -surutonna puolisonsa kanssa, jonka läsnä-olo toi Suomen ainoalle ja -lyhyt-ikäiselle hoville loistoa. Katarina vallitsi miestään, joka -jumaloi puolisoaan. - - * * * * * - -Komea väkijoukko oli kokoontunut n.s. Juhanin juhlasaliin Turun -linnaan, missä illan kemut vietettiin. - -Sali oli myöskin semmoisen seuran arvoinen. Seiniä koristi kalliit -tapetit, jotka esittivät kuvia raamatusta ja Kreikan sankari-ajoilta. -Pitkin seiniä kulki pehmeillä tyynyillä ja kultadamaskisilla peitoilla -varustetut rahit. Katosta riippui 12-haaraisia kynttilä-jalkoja. Salin -yläpäässä oli punaisella sametilla peitetty lava, sen yli taivas -samanvärisestä kankaasta. Takaseinässä olivat Vaasan ja Jagellon -sukujen vaakunat. - -Ruhtinaalliset henkilöt ynnä ylhäisimmät herttuan virkamiehet, kansleri -y.m. olivat saaneet sijansa tuolle lavalle. Juhani ja Katarina istuivat -kullatuilla tuoleilla. Lavan sivuilla seisoi kunniavahteina muutamia -trapantteja, joiden juhlapuku oli erittäin komea: "hopeakirjaimilla -koristetut trapantti-verkanutut, mustat kultakirjaimiset -sametti-kaulukset sekä punaiset sukat. Ruhtinattaren neitojen puvut -olivat valmistetut ruskeasta, mustalla sametilla päällystetystä -verasta, hihat toisilla ylt'yleensä kultakirjaillut, toisilla -punaisella, valkeareunaisella kultadamaskilla päällystetystä -puudamaskista tehdyt." Semmoinen oli se loistava seura, joka -juhlasalissa liikkui. - -Herttuattaren viittauksesta alkoi musiikki soida. Katarina astui -lavalta, kulki kumartuvain hovimiesten ohitse, kunnes hän tuli sille -paikalle, missä päivän kunnioitettu voittaja seisoi, ja tarjosi hälle -kätensä. Tämä otti sen vastaan langeten toiselle polvelleen. Muut parit -muodostuivat vähitellen heidän jälkeensä; Juhani herttua nähtiin -tanssivan erään suomalaisen aatelisneidon kanssa. - -De Montaigne oli tänä iltana erittäin komeassa mustassa samettipuvussa, -korkea espanjalainen kaulus kaulassa ja voittamansa kultavitjat -rinnalla. Hän oli iltapäivällä ollut kutsuttu herttuan puheille. -Keskustelua kesti pari tuntia, se oli varmaankin valtiollista laatua, -koska kansleri, Horn, Fleming ynnä pari muuta herraa ottivat osaa -siihen. Mitä siinä oli päätetty, ei vielä tiedetty. - -Ritari tanssi erinomaisen hyvin, ihastunut herttuatar kutsui hänet -lavalle viereensä ja puhutteli häntä hetkisen. - -Musiikki alkoi soida taaskin, de Montaigne pyysi parikseen -herttuattaren lähintä hovineiteä, puolalaista kaunotarta, joka -turnajaisissa oli istunut Katarinan rinnalla. Puna nousi taas -Jadviga-neiden kasvoihin. Hän oli tanssissa keveä kuin sylfidi, ja -komean parin hyppy ei näyttänyt tahtovan loppua. Vihdoin de Montaigne -vei neiden hänen paikallensa. - -Kello oli pian yhdeksän. Jadviga nousi äkisti ja teki lähtöä. - -"Mihin nyt?" kysyi ritari teeskennellen. - -Jadviga viittasi vaan kädellään ja kiiruhti tiehensä. - -"Suokaa anteeksi, ruhtinatar", virkkoi de Montaigne suudellen hänen -kättään, "tärkeä asia vaatii, että lähden täältä puoleksi tuntia." - -"Kun Venus on oppaana, löytää Amor kyllä tiensä", virkkoi ruhtinatar -nyykähtäen hänelle armollisesti. "Tervetullut takaisin." - -De Montaigne hämmästyi Katarinan vastauksesta. Tiesikö hän mitään? - -Ritari kiiruhti salista ristiriitaisin tuntein. Ei kukaan pitänyt siitä -väliä; sali oli täynnä ihmisiä. - -"Mitenkä minä saan naiset erilleen?" mutisi hän kulkien kiertoportaita -pihaan. "Olkoon menneeksi, minun syyni se ei ole." - -Tultuaan pihaan huomasi hän erään naisen vaippa päällä kiiruhtavan -pienelle takaportille. De Montaigne meni ulos pääportista, lausuen -tunnussanan. Pekka seurasi häntä. - -"Onkos sinulla aseet?" kysyi ritari, jolla oli miekkansa vyöllä. - -"On, herra, molemmat pistoolit teitä varten, itselläni miekka ja -pistooli", vastasi Pekka. - -"Hyvä, jää tähän! Katso tarkasti, kuka tästä kulkee. Jos vihellän, -riennä oitis esiin." - -De Montaigne meni puistoon, jossa oli pilkkopimeä. Matkan päästä -huomasi hän henkilön, joka lähestyi häntä. - -"Kuka olette, kaunoiseni?" kysyi de Montaigne kohteliaasti. - -"Jadviga, herttuattaren seuralais-nainen", vastasi toinen. - -"Hyvä, ett'ei Aronin tytärtä näykkään", ajatteli ritari. - - * * * * * - -Puolen tunnin kuluttua palasivat de Montaigne ja Jadviga puistosta. He -rakastivat toisiaan. Ritari oli saanut kuulla neitosen tehneen sitä -kauan. Nyt he olivat päättäneet karata yhdessä Puolaan, jossa Jadvigan -isällä oli linna. Mutta saadakseen tuumansa toimeen, päätti Jadviga -vaikuttaa herttuattaren kautta sen, että de Montaigne nimitettäisiin -Juhanin lähettilääksi Sigismund Augustin luona. Jadviga puolestaan -seuraisi häntä saadakseen kohdata kipeätä äitiään, jonka hän sanoi -olevan kuoleman kourissa. - -De Montaigne suostui kaikkeen ehdottomasti. He päättivät lähteä matkaan -jos mahdollista jo seuraavana päivänä. - -Jadviga kiiruhti linnaan omaa tietänsä. - -Tultuaan Pekan luo, kysyi de Montaigne jättäen hälle pistooliparinsa. - -"Näitkö ketään?" - -"En, herra!" - -"No hyvä, seuraa minua!" - -"Minä vaan luulen, että joku on meitä vakoillut puistossa, vaikk'ei -kukaan näyttäynyt", mutisi de Montaigne portin holvissa. - - * * * * * - -Niin pian kuin ritari ja Jadviga hävisivät puistosta nousi Rebekka -esiin pensaan takaa. Hän oli kuullut koko keskustelun. - -"Sepä hyvä, ett'en tullut näkyviin. Niin, niin, kellä on ylhäisyys ja -arvo, kyllä se rakkauttakin saa. Kyllä sinä minullekin hymyilit, mutta -kun parempi ilmestyy... Vaan minä en kärsi kostamatta. Minä tahdon -kostaa, ja kostoni on oleva kova!" - - - - -III. - - -Kemut olivat sangen loistavat. Juotiin kultaisista ja hopeisista -maljoista, eli n.s. "kredentseistä." Herttualla oli joukko semmoisia -taideteoksia. Katarina ruhtinattaren 24 kullattua kredentsiä, "kannella -aseellinen mies, kädessä Puolan kuninkaan vaakuna" olivat pöydän -koristuksena muiden kalleuksien keskellä. - -Jadviga neiti oli erinomaisen iloinen; de Montaigne ei väistynyt -hetkeksikään hänen luotaan, paitsi tanssiakseen jonkun velvollisen -lyhyen hypyn. - -"Armahani, tietääkö ruhtinatar tästä mitään", kysyi ritari kertoen -Katarinan vastauksen hänen lähteissään juhlasalista. - -"Ei, hän vastasi vaan tapansa mukaan." - -De Montaigne tyytyi tähän selitykseen. - -Ruhtinatar tanssi hänen kanssaan vielä illallisen jälkeen ja poistui -puoliyön aikaan herttuan keralla juhlasalista. - -Jadvigan tuli seurata emäntäänsä. - -"Kohtaamme toisemme huomen aamuna!" kuiskasi ritari hänen korvaansa. -"Ole valmis, tee mitä lupasit!" - -"Huomen aamuna siis!" vastasi Jadviga puristaen hänen kättään. - -Hovimiehet joivat vielä kauan ja tanssi oli erittäin vilkas. De -Montaigne makasi sinä yönä vaan pari tuntia. - -Päivän koittaessa ratsasti hän linnasta kaupunkiin. Hänen oli aikomus -mennä Aron-mestarin luo. - -Kultaseppä oli tänään vielä kohteliaampi, kuin viime kerralla. - -"Nyt ei ole aikaa liikoihin pakinoihin. Minun täytyy lähteä tänään -ulkomaille, tarvitsen matkarahaa, jonkatähden olen pakoitettu myymään -ne kultaketjut, mitkä voitin eilispäivän turnajaisissa. Tahdon niistä -tuhat kultarahaa. Kas niin, minun on kiirut, tuokaa sukkelasti rahat -tänne!" - -"Min'en voi antaa enempää kuin seitsemän sataa", vastasi kultaseppä -viekkaasti. "Siinä on liiaksikin!" - -"Mitä!" huudahti ritari tömähtäen seisalleen, "uskallatko luulla -herttuan milloinkaan antavan palkinnoksi niin halpoja ketjuja?" - -"Se ei kuulu tähän", vastasi Aron kärsivällisenä, "nyt on vaan puhe -siitä mitä minun kannattaa antaa. Seitsemänsataa kultarahaa, jos mieli -tehdä kauppaa." - -"No, olkoon menneeksi!" vastasi de Montaigne harmissaan. "Sinun -heimolaisesi tietävät kyllä kiskoa rahaa, kuin joku on pulassa, se on -vanha asia. Vitjat myyn vaan yhdellä ehdolla: sin'et saa niitä -ennenkuin lähdön hetkellä, josta annan sulle tiedon palvelijani kautta. -Lähetä sitten joku henkilö tuomaan rahaa, jolle voin jättää vitjat, -mutta varo, ett'et tule itse!" - - * * * * * - -Hovipoika tuli häntä vastaan linnan pihassa. - -"Armollinen herttua kutsuu teitä luokseen, ritari de Montaigne!" - -Tämä kiiruhti herransa puheelle. - -Juhani oli tänään sangen hyvällä tuulella. - -"Hyvää huomenta, teidän ylhäisyytenne!" virkkoi ritari. - -"No mitenkä voitte kemujen jälkeen, turnausleijonani?" kysyi Juhani -ojentaen hänelle kätensä. "Olette varmaankin vielä unen tarpeessa, -mutta valtiolliset toimet ennen kaikkia! Olen tehnyt työtä aamun -koitosta asti. -- Teidän tulee lähteä Puolaan minun lähettiläänäni -hänen majesteettinsa Sigismund Augustin luo. Tässä on kirjeet ja -valtakirja. Parain laivani, Haukka, on valmis lähtemään vesille. -Nouskaa maalle Danzigissa. Elkää antautuko Eerikki kuninkaan -sotalaivojen valtaan. Jos voitte, taistelkaa! Hävittäkää kirjeet, jos -hätä sen vaatii. Paitsi sitä onhan Haukka sangen nopeakulkuinen. -Jadviga, herttuattaren hovineiti, seuraa teitä sukulaistensa luo -Puolaan", jatkoi Juhani hymyillen, "toivon ettei teille tule ikävä -matkalla. Oletteko valmis lähtemään." - -"Olen, teidän ylhäisyytenne!" - -"Sen parempi. Haukka odottaa linnan laiturin ääressä. Tässä on -matkarahaa!" - -Herttua otti arkustaan täyden kukkaron. - -"Hyvästi, onnea matkalle!" Herttua ojensi kätensä hänen -suudeltavakseen. - -De Montaigne kiiruhti huoneesensa. Jadviga odotti häntä siellä. Ritari -sulki hänet syliinsä. - -"Oletko valmis seuraamaan minua?" kuiskasi hän. - -"Vieläpä kysytkin, Gaspard. Vaikka kuolemaan! Arvasinhan että -herttuatar saa aikaan mitä tahtoo. Maailmaa hallitaan rakkaudella." - -Pekka kantoi kapineet laivaan palattuaan Aronin luota. - -De Montaigne ja Jadviga saapuivat myöskin sinne pian. - -Mennessään ulos, huomasi de Montaigne erään tutulta näyttävän naisen -kiiruhtavan linnaan. - -"Mitenkä kävi kultasepän luona?" kysyi ritari laivan etukannella -palvelijaltaan. - -"Hän lupasi lähettää ämmän rantaan", vastasi Pekka hiljaa. - -"Häntä täytyy meidän siis odottaa, mutta ainoastaan puoli tuntia. Minä -aavistan esteitä vielä ilmaantuvan matkallemme!" - -Aika kului, eikä ämmää näkynyt. - -"Sepä omituista!" mutisi Gaspard de Montaigne. "Mutta olenpa aika -pöllö, kun viivyttelen! Jos tarvitsen enemmän rahaa, myyn vitjat -Danzigissa, jolloin asia ei voi tulla herttuan korviin. Paitsi sitä on -sopimatonta olla asioissa ämmän kanssa laivanväen ja Jadvigan nähden. --- Laivuri, nosta purjeet, lähdemme vesille." - -Juurikuin merimies kiiruhti maalle irroittamaan köysiä, tuli linnan -portista näkyviin aseellinen joukko, ritari etupäässä. - -"Pyhä äiti, he kääntyvät tänne; olemme hukassa!" kuiskasi Jadviga -tarttuen armaansa käsivarteen. - -De Montaigne säpsähti, mutt'ei menettänyt mielenmalttiaan. - -Trapantti-joukko seisahti laiturille, sen päällikkö tuli Haukan -kannelle. - -"Herra ritari", sanoi hän kohteliaasti, "suokaa anteeksi, että olen -pakoitettu pyytämään miekkaanne. Tässä on herttuan käsky!" - -De Montaigne totteli ääneti. - -Jadviga oli vaipua tainnuksiin. - -"Ja te, neitiseni", jatkoi ritari kääntyen häneen, "tekin olette -vankini! Seuratkaa minua kumpikin herttuan luo. Luullakseni on nyt -esillä vaan joku rettelö!" - -"Rohkeutta! Meidän onnemme koittoa voidaan viivyttää, ei estää", -kuiskasi de Montaigne astuen laiturille Jadvigan keralla. - - - - -IV. - - -Vihoissaan kulki Juhani herttua kiirein askelin edestakaisin -työhuoneensa lattiaa. Vaasa-suvun kuuma veri oli alkanut kuohahdella. - -"Onko sinulla vielä muuta lisättävää", kysyi hän Rebekalta, jonka -silmät säihkyivät kostonhimosta. "Kuka takaa, että puhut totta?" - -"Sanani", vastasi Rebekka rohkeasti. "Mistäs olisin ennättänyt saada -tietää ritarin ja hovineiden lähtevän Puolaan?" - -Juhani oli ääneti hetkisen. - -"Olet oikeassa, tyttöseni! Haa, konnamaisuutta! He tulevat jo." - -De Montaigne ja Jadviga astuivat huoneesen upseerin ja parin vartian -seurassa. Rebekka loi kilpailijattareensa karsaan silmäyksen. - -De Montaigne kirosi itsekseen. - -"Mitäs juonia teillä on? Miksi käytätte väärin herranne luottamusta? -Tunnustakaa kaikki, minä tiedän kuitenkin miten asiat ovat! En olisi -koskaan voinut uskoa teistä semmoista, de Montaigne; myydä ketjut, -mitkä puolisoni urhoollisuuden merkiksi ripusti kaulaanne. Semmoinen -käytös ei sovi ritarille! Paitsi sitä oli aikomuksenne ennaltaan karata -neidon kanssa ja kenties vielä hyötyä kirjeistäni. Tässä seisoo -päällekantajanne! Mitä voitte vastata?" - -Herttua viittasi Rebekkaan. - -De Montaigne ja Jadviga lankesivat polvilleen. Edellinen lausui: - -"Herttua, tahdoin päästä lähettilääksenne voidakseni samalla matkalla -vihkiytyä Jadvigan kanssa hänen kotilinnansa kirkossa, jossa saisimme -hänen vanhempainsa siunauksen. Toimitettuani tehtäväni hänen -majesteettinsa Puolan kuninkaan luona olisin puolisoni kanssa palannut -teidän ylhäisyytenne palvelukseen. Mitä kultaketjuihin tulee, olisin -vaan jättänyt ne pantiksi rahalainasta, jonka olisin maksanut tänne -palattuani, eräälle Aron-nimiselle kultasepälle, koronkiskurille ja -juutalaiselle, joka salaten heimoansa on tänne teidän pääkaupunkiinne -asettunut." - -"Mutta annoinhan minä teille kylliksi matkarahaa", tiuskasi Juhani -herttua yhä vielä vihoissaan. "Asia on selville saatava, tuokaa tänne -Aron kultaseppä." - -Yksi vartia poistui. - -"Puhelin juutalaisen kanssa ennenkuin teidän ylhäisyytenne kutsui -minua!" - -Herttua alkoi vähitellen leppyä. - -"Nouskaa ylös, te molemmat!" virkkoi hän hetkisen mietittyään. "Ottakaa -takaisin miekkanne, de Montaigne! Nyt käsitän, miten olette rikkoneet: -rakkaus viehätti teitä liiaksi. Tämä neito sattui kuuntelemaan -puhettanne eilen ehtoolla linnan puistossa; olitteko tahtoneet tavata -häntä siellä?" - -"En; päinvastoin lähetti hän luokseni vanhan palvelija-ämmän, -ilmoittaen tahtovansa sanoa minulle siellä jotain tärkeää. Jadvigakin -tahtoi tavata minua puistossa samaan aikaan. Kun tuo nainen näki meidät -puistossa, piilousi hän kuuntelemaan puhettamme." - -Herttua kääntyi Rebekkaan, joka vaaleni. - -"Onko sinulla mitään puolustukseksesi sanottavaa?" kysyi herttua -katsoen häneen karsaasti. - -"Teidän ylhäisyytenne, hän on Aron-juutalaisen tytär", virkkoi de -Montaigne huomattuaan ilokseen, mihin suuntaan asia kääntyi. - -"Ahaa! Nyt ymmärrän; isäsi käyttää sinua välikappaleenaan, saadaksensa -pauloihinsa aatelismiehiä ja voidakseen kiskoa heitä mielin määrin!" -jatkoi herttua. - -Rebekan silmät säkenöivät vihasta. - -"Se ei ole tosi!" virkkoi hän vakavalla äänellä. "Teidän armonne, tämä -ritari on jo kauan teeskennellyt rakastavansa minua ja -- --." - -"Elä koettelekkaan valhetella!" keskeytti herttua. "Se ei auta -vähintäkään!" - -Samassa toivat vartijat sisään Aronin, joka vapisi kuin haavan lehti. - -"Polvillesi!" huusi herttua. - -Vahdit nauroivat juutalaisen kurjalle näölle. - -"Onko tämä tyttäresi?" jatkoi herttua. - -"On!" änkytti juutalainen. - -"Hyvä! Teidän tulee lähteä maasta vielä tänä päivänä; muuten joutuu -omaisuutenne takavarikkoon ja te itse joudutte vankeuteen. Oletko -ostanut tältä herralta mitään." - -"Olen, teidän armonne", vastasi Aron peloissaan. "Ostin häneltä eilen -sormuksen sadasta Unkarin kultarahasta." - -"Jätä se hänelle niin pian kuin voit. Rangaistukseksi luvattomasta -koronkiskomisesta et saa siitä mitään palkkiota. Viekää heidät pois!" - -"Sormuksen möin tänään eräälle ritarille, joka läksi matkalle", änkytti -Aron, nousematta polviltaan. "Armoa, herra herttua, armoa!" - -"Saat sakkoa kaksisataa kultarahaa, ja sitten pois maasta; sormuksen -hinnasta sovimme ritarin kanssa! Vahdit, viekää nämät juutalaiset -hökkeliinsä ja tuokaa sieltä tullessanne 200 kultarahaa!" - -Aron ja Rebekka seurasivat trapantteja. - -"Pitkittäkää nyt matkaanne, minä annan teille anteeksi", virkkoi -herttua lempeästi, ojentaen kätensä de Montaignelle ja Jadvigalle -suudeltavaksi. "Hyvästi, palatkaa linnaani onnellisina!" - -Puolen tunnin kuluttua kiikkui Haukka Airiston selällä, kantaen kaksi -onnellista, jotka täten eivät tulleet näkemään niitä rauhattomia -päiviä, mitkä nyt Turun linnalle koittivat. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PEKKA SALLINEN *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's web site -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/64259-0.zip b/old/64259-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 567cc3a..0000000 --- a/old/64259-0.zip +++ /dev/null |