diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62857-8.txt | 3672 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62857-8.zip | bin | 85520 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3672 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4c8c07c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62857 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62857) diff --git a/old/62857-8.txt b/old/62857-8.txt deleted file mode 100644 index 7595a92..0000000 --- a/old/62857-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3672 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Naiskohtaloita, by Paul Heyse - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Naiskohtaloita - -Author: Paul Heyse - -Translator: Helmi Setälä - -Release Date: August 5, 2020 [EBook #62857] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISKOHTALOITA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -NAISKOHTALOITA - -Kirj. - -Paul Heyse - - -Saksan kielestä suomentanut - -Helmi Setälä - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1911. - - - - -SISÄLLYS: - -Paul Heyse. -Beatrice. -Annina. - - - - -Paul Heyse. - - -Paul Heyse, saksalainen kirjailija syntyi 15 p. maaliskuuta v. 1830 -Berlinissä. Aluksi hän antautui klassillisen filologian ja sittemmin -romanilaisten kielten ja kirjallisuuden tutkimiseen, mutta sen ohella -hän julkaisi jo ensimäiset kaunokirjallisetkin tuotteensa. Kaikkein -ensiksi hän teki nimensä tunnetuksi runopukuisilla teoksillaan, -jotka käsittelivät enimmäkseen italialaisia aiheita. Oleskeltuaan -pitemmän aikaa Sveitsissä ja Italiassa, kutsutti kuningas Maximilian -II hänet v. 1854 Müncheniin, jossa hän siitä saakka on elänyt -antautuen kokonaan kirjailijatyöhön. Novelleissaan, Heysen suuri -kyky, hänen syvä ihmissielun ymmärtämyksensä, loistava värityksensä -ja vilkas, etelämaista tulta säkenöivä esityksensä tulee kaikkein -parhaiten esille, ja novellinkirjoittajana hän yhä vieläkin on -kaikkein suosituimpia ja enimmin ihailtuja kirjailijoita Saksassa. -Hän on julkaissut monen monituista kokoelmaa "novelleja" aina v:sta -1855 alkain 90-luvulle saakka. Tässä julkaistut novellit "Beatrice" -ja "Annina", jotka molemmat kuvaavat italialaisia naisluonteita, -ilmestyivät edellinen v. 1867, jälkimäinen v. 1860. - -Sekä lyyrillisenä runoilijana että romaanin- ja näytelmänkirjoittajana -on Heyse myös tehnyt nimensä tunnetuksi. Varsinkin monet hänen -näytelmistään, niinkuin "Hans Lange" ja "Colberg", saavuttivat suuren -menestyksen näyttämöllä. Sitä vastoin hänen laajat tendenssiromaaninsa, -"Kinder der Welt" (1873) ja "Im Paradiese" (1875) ovat vähemmän -onnistuneita. V. 1910 sai runoilijavanhus vastaanottaa Nobel-palkinnon. - - - - -Beatrice. - - -Me olimme istuneet jutellen aina myöhäiseen yöhön asti, me kolme -ystävystä muutamien Asti-pullojen ääressä, jotka sattumalta -olimme löytäneet ja tyhjentäneet viileässä puutarhan huvimajassa -vasta Italiasta palanneen ystävämme terveydeksi. Hän oli vanhin -meistä ja jo kypsynyt mies, kun me tutustuimme häneen kaksitoista -vuotta sitten eräällä matkalla etelämaissa. Ensi silmäyksellä oli -hänen miehekäs ulkomuotonsa, hänen jalo olentonsa ja hänen hiukan -surunvoittoinen, miellyttävä hymyilynsä vetänyt meitä puoleensa. Hänen -seurustelukykynsä, hänen tavaton sivistyksensä ja se vaatimaton tapa, -jolla hän toi sen esille, voitti kokonaan meidän sydämemme, ja ne kolme -viikkoa, jotka olimme yhdessä viettäneet Roomassa, lujittivat meidän -ystävyytemme niin vahvaksi, kuin se ikänä voi tulla niin eriluontoisten -ihmisten välillä kuin meidän. Sitten hänen oli pakko äkkiä matkustaa -Geneveen, kotiinsa takaisin, missä hän toimi arvossapidetyn -kauppaliikkeen johtajana. Mutta seuraavina vuosina me emme olleet -laiminlyöneet ainoatakaan tilaisuutta, jolloin saatoimme tavata -toisiamme, eikä hän nytkään ollut pelännyt sitä pitkää mutkatietä, joka -johti meidän kaupunkimme kautta, voidakseen viettää ainakin vuorokauden -meidän seurassamme. - -Ulkomuodoltaan hän oli aivan entisellään; hän oli yhä vieläkin kaunis -mies, hiuksissa näkyi tuskin ainoatakaan harmaata karvaa ja korkea otsa -oli sileä ja valkoinen. Mutta hän tuntui meistä harvasanaisemmalta kuin -edellisillä kerroilla ja välistä hän näytti vaipuvan niin kokonaan -ajatuksiinsa, ettei hän kuullut edes kysymyksiämme, vaan katseli -vain pitkän aikaa viinin poreilua lasissaan tai sulatti vitkalleen -jääpalasta kynttilässä. Me luulimme saavamme hänet puheliaammaksi -tiedustelemalla hänen viimeistä matkaansa. Mutta kun tämä mieliainekaan -ei näyttänyt häntä erityisesti huvittavan, niin annoimme hänen olla -rauhassa ja puhelimme keskenämme, iloiten siitä, että hän ainakin -ruumiillisesti oli meidän luonamme ja odotimme levollisesti, milloin -hän taas sielullisestikin palaisi piiriimme. - -Sillä välin kaivelin esille kaikenlaisia ajatuksia, jotka viime -aikoina olivat minua suuresti huvittaneet, ja nuo mietteet, joita -esitin aivan kypsymättöminä ja karheamuotoisina, olisivat kaikkina -muina aikoina varmaan herättäneet ystäväni vastustusta, sillä hän -oli terävä väittelijä. Teatteriolot Italiassa olivat antaneet niihin -ensimäisen aiheen. Minä väitin, ettei ollut lainkaan ihmeellistä, -etteivät italialaiset, joiden oma elämä oli niin täynnä paatosta ja -intohimoa, olleet traagillisen kirjallisuuden alalla voineet luoda -mitään, joka olisi vetänyt vertoja kreikkalaiselle, englantilaiselle -tai saksalaiselle kirjallisuudelle. Oikeastaan ei espanjalaisten -eikä ranskalaisten laita ollut paljoa parempi, huolimatta heidän -kuuluisasta draamallisesta kukoistusajastaan. Sillä romaanilaisten -temperamentti, heidän luonteensa samoinkuin heidän kultuurinsakin, oli -nyt kerta kaikkiaan niin lujasti piintynyt sovinnaisiin muotoihin, että -varsinaiset traagilliset probleemit, jotka perustuivat vain yksilön -ihannoimiseen, jäivät heille varsin vieraiksi; sitä paitsi he eivät -muotoonkaan nähden uskaltaneet koskaan heittäytyä aivan vapaiksi eikä -kosketella häikäilemättömiä luonnonääniä. -- Samoin kuin jokainen -esteettinen keskustelu, joka ei kulje vain pinnalla, kosketteli -tämäkin ennen pitkää ihmisluonteen arvaamattomia syvyyksiä, ja sillä -välin kuin Amadeus varsin väliäpitämättömästi piirteli hopeisella -puikollaan kuvioita liinalle valahtaneeseen viiniin, puolusti Otto -vilkkaasti sitä, mitä minä olin sättinyt sovinnaiseksi muodoksi, vaan -jonka hän ankarana tapojenmäärääjänä asetti runoudessakin kaikkea -muuta korkeammalle. Hänen mielestään oli muka vaarallinen tuo minun -väitteeni, että traagillinen ristiriita saattoi poikkeustapauksessa -kohottaa luonnollisen oikeuden yläpuolelle tavallista porvarillista -oikeutta, että siis traagillinen rikos johtuisi vaan siitä, että -ihmisellä oli demooni rinnassansa ja että se nostaisi yksilön -yläpuolelle niitä rajoja, joita jokapäiväiset asetukset hänelle panevat -ja vahvistaisi hänessä sitä käsitystä, ettei hänen pitäisi puuttua -mihinkään, ei sietää mitään, ei kunnioittaa mitään, mikä olisi hänen -sisälliselle tunteelleen vastaista. Siten sinä selität, sanoi hän, -koko maailmanjärjestyksen, jolla kuitenkin lie hyvätkin perussyynsä, -rajattoman yksilöllisyyden hyväksi, ja näytät antavan todellista arvoa -vain runoudelle, joka asettuu kokonaan lain ulkopuolelle. -- Minä -koetin hänelle selittää, että tässä oli kysymys vain varsinaisista -_traagillisista_ ristiriidoista, ja että suuret ja voimakkaat, sanalla -sanoen _sankarilliset_ sielut tavallisesti ratkaisivat toisella -tavalla ristiriitaiset velvollisuudet kuin arat, pienten tottumuksien -ja huolien rajoihin puristuneitten poroporvarien keskilaji. Nerokkaat -luonteet, sanoin minä, jotka eivät riipu muista ihmisistä, ja jotka -asettavat oman sisällisen voimansa ja suuruutensa toisille esimerkiksi, -laajentavat teoillaan yhtä suuressa määrässä siveellisyyden rajoja, -kuin nerokkaat taiteilijat murtavat ja avartavat taiteen juurtuneita -aitauksia. Ja vaikka nämät sankarilliset sielut voivatkin olla liian -suuressa määrässä itserakkaita ja ylimielisiä, niin eikö juuri -onneton traagillinen ratkaisu kirkasta ja sovita kaikkea? Ainakin -poroporvarien mielestä, joille elämä on korkeinta hyvää ja joita siis -tuskin sellaiset teot ja mielialat voivat viehättää, joita maailman -menon mukaan kuolema seuraa. Mutta runoilija ja kaikki ne, jotka häntä -ymmärtävät, iloitsee niistä korkeista ilmiöistä, joihin tavalliset -siveelliset mittakaavat eivät sovellu. Ja ken moittii epäsiveelliseksi -sitä, mikä meidän surullisen puutteellisissa porvarillisissa oloissamme -on voimakkaiden ja vapaiden ihmisten ainoa pyhä hätäpuolustuskeino, -häntä varten ei kauneus koskaan ole luotu, eikä hän tunne hyvästä muuta -kuin sen mikä on hyödyllistä. - -Tämän ja muuta senkaltaista olin sanonut, kun Amadeus äkkiä kavahti -mietteistään ja ojensi pöydän yli minulle kätensä. Minä kiitän sinua, -sanoi hän; sinä sanoit siinä kelpo sanan, joka teki minulle hyvää. -Me kolme emme voi joutua keskenämme kiistaan siitä, ettei siivo -tapa ole siveellisyyden mittakaavana ja että runouden suurimmat -tehtävät ovat ihmisyyden rajamailla. Mutta yhtä asiaa minun täytyy -vastustaa: sinä koetat väittää, ettei Italiassa ole todellisia -suuria traagillisia runoilijoita siksi, että kansan luonne olisi -sovinnaisiin muotoihin sidottu. Ikäänkuin mielenlaadun ja aistin, -siveellisten ja esteettisten käsitteiden täytyisi välttämättömästi -kehittyä käsi kädessä, ikäänkuin ei monasti toinen voittaisi toista! -Jos Italiassa syntyisi suuri traagillinen runoilija, jona he aikoja -sitten ovat jo pitäneet Alfieriänsä, -- niin kansan hengetär astuisi -puolitiessä häntä vastaan, eivätkä akatemialliset tyyliennakkoluulot -voisi sen paremmin pitää aisoissa tätä aito-luonnonvoimaa, kuin -mikään opittu uskontunnustukseksi tullut tapa voi kahlehtia vapaaksi -syntyneen ihmisen oikeuden- ja velvollisuudentunnetta. Ei, jatkoi -hän näennäisesti kiihoittuneena ja silmien kiiltäessä kosteina, -heidän surunäytelmiensä liikapaatos ei ole se pohjasävel, johon tämän -jalon kansan sielu on viritetty. Minä en ainakaan saa kuunnella -tällaista väitettä panematta vastalausettani. Sillä jos ikänä joku -ihminen on antanut vain oman vaistonsa ja henkensä johtaa tunteitaan -ja toimintaansa, niin teki sen minun vaimoni, ja minun vaimoni oli -italialainen. - -Hän vaikeni ja me häntä vastapäätä istuimme ihmeellisen jännityksen -vallassa, myöskin ääneti ja aivan ymmällä hämmästyksestä. Niin hyvin -kuin me luulimme tuntevammekin hänet ja kaikki hänen olosuhteensa, -niin ensi kertaa me nyt vasta kuulimme, että hän oli ollut naimisissa, -vieläpä naisen kanssa, jonka hän asetti näin korkealle, ja jonka hän -kuitenkin oli salannut meiltä ikäänkuin jonkin hairahduksen. - -Hän nousi pystyyn ja käveli hetken aikaa edes-takaisin ahtaassa, -puolipimeässä huoneessa, meidän häiritsemättä häntä kysymyksillämme -tai katseillamme. Vihdoin hän astui meidän keskeemme ja sanoi syvällä, -sointuvalla äänellään: - -Minä en ole puhunut teille siitä, sillä tuo muisto valtaa minut -aina niin syvästi, että tehdessäni siitä itsellenikin selkoa joudun -ikäänkuin kuumeeseen, josta en kokonaiseen viikkoon voi päästä -erilleni. Ja kuitenkin on minusta tuntunut ikäänkuin rikokselta, -että olen aina vain leikinlaskulla vastannut teidän kiusantekoonne -ja tiedusteluihinne miksi en ole mennyt naimisiin. Uskokaa minua, -pääasiallisesti saadakseni selvittää teille tämän asian, järjestin nyt -matkani siten, että saatoin teitä tavata palatessani jälleen vaimoni -haudalta. Antakaa minun siis kertoa teille kaikki, siten kuin tuo asia -nyt mieleeni johtuu. Avatkaamme sitä ennen vielä ikkunat puutarhaan; -täällä on niin tukehduttavan kuuma, että on vaikea hengittää. Kas -näin! -- ja nyt juokaa ja polttakaa sillä välin kuin minä astun tässä -edes-takaisin. Neljännesvuosisata on siitä vierinyt, ja kuitenkin näen -nyt kaikki edessäni aivan kuin se olisi tapahtunut eilen sillä en voi -saada muistoiltani rauhaa. - -Kaiken sen, minkä hän kertoi aina aamunkoitteeseen asti -- sillä hänen -vaiettuaankaan emme heti voineet erota toisistamme --, kirjoitin minä -seuraavana päivänä muistiin, niin paljon kuin mahdollista hänen omien -sanojensa mukaan. Silloin en ajatellut, että tämä todellakin olisi -hänen viimeinen testamenttinsa. Mutta hän ei ollut liikoja sanonut. -Samana yönä, jolloin hän kertoi meille kaikki, sai hän kuumeen, joka -seurasi häntä kotiin saakka. Yöllinen levottomuus tuli vielä erään -tulipalon sammutustyössä lisäksi. Muutamia viikkoja sen jälkeen kuin me -viimeksi olimme nähneet hänet, saimme sanoman, että olimme kadottaneet -hänet. - -Nyt ovat nämät muistiinpanot minulle sitä rakkaammat, ja tuskinpa -maltan antaa vierasten silmien nähdä niitä. Toisaalta tuntuu kuitenkin -melkein velvollisuudeltani saattaa noiden molempien ihmisten -ihmeellinen kohtalo päivän valoon. Eikö kaikki se, mikä ihmiselämässä -on jaloa ja korkeaa, pitäisi olla koko ihmiskunnankin omaa? - -Niinpä annan hänen nyt kertoa. - - * * * * * - -Olin juuri täyttänyt viisikolmatta vuotta, kun isäni kuoli; nähtyäni -hänen tuskallisen kuolinkamppailunsa tuntui minusta kuin olisin käynyt -kymmenen vuotta vanhemmaksi. Vähää aikaisemmin oli ainoa sisareni, -johon olin hyvin kiintynyt, mennyt naimisiin erään nuoren ranskalaisen -liikeystävämme kanssa, jonka perhe jo kauan oli asunut Genevessä, -ja joka yhtyi nyt meidän liikekumppaniksemme. Me olimme aivan kuin -veljeksiä keskenämme, ja kun hän ja sisareni vaatimalla vaativat, että -lähtisin pariksi kuukaudeksi matkoille, saavuttaakseni jälleen mielen -tasapainon, annoin tässä asiassa, niinkuin kaikessa muussakin heidän -määrätä puolestani, varsinkin kun kipeästi kaipasin toisten apua. - -Pianpa ilmanvaihdos, niinkuin rakkaat omaiseni olivat olettaneet, -vaikuttikin edullisesti minuun. Nuoruus ja elämänhalu palasivat -takaisin; minä saatoin jälleen ihailla täysin määrin luonnon kauneutta, -ja taideharrastukseni, joka jo aikaisemmilla matkoillani Saksassa ja -Ranskassa oli herännyt henkiin, sai runsaasti tyydykettä Milanossa -ja Venedigissä, jonne ensi aluksi suuntasin kulkuni jatkaen sieltä -hiljakseen etelätä kohti. - -Ennen kaikkea teki mieleni Firenzeen, ja ajatellessani niitä -aarteita, joita siellä saisin ihailla, kuljin väliäpitämättömänä -monen taideteoksen ohi, joita matkan varrella kohtasin. Niinpä en -ollut varannut Bolognaakaan varten muuta kuin yhden päivän, kiiruhdin -nopeasti vain kirkkojen ja taulukokoelmien läpi ja viskauduin -iltapäivällä vaunuihin ajaakseni vanhalle San Michele nimiselle -luostarikukkulalle saadakseni sieltä kokonaiskuvan tästä merkillisestä -kaupungista, jotta siten voisin rauhoittaa matkaomaatuntoani. - -Päivä oli kuuma kuin keskikesällä ja vaikka muuten saatoin yhtä -hyvin sietää kuumuutta kuin kylmyyttäkin, niin teki helle minut -tänään kuitenkin aivan raukeaksi. Maantie, joka johtaa San Michelestä -kaupunkiin, oli aivan tyhjä. Puutarhamuurien yläpuolelta kuroittelivat -puut ja pensaat tomuisia oksiaan, vaunun pyörät vaipuivat raskaasti -kädensyvyydeltä kuumaan hiekkaan, ajurini nyökkäsi niin unisena -päätään, että töin-tuskin pysyi tasapainossa ja väsynyt hevonen -hiipi korvat lupassa pitkin maantien reunaa, voidakseen käyttää -hyväkseen sitä kapeata varjoa, jonka silloin-tällöin joku huvila tai -puutarha-aita heitti tielle. Minä olin viskautunut mukavaan asentoon -vaunujen selkänojaa vasten ja asettanut sateenvarjoni teltaksi, jonka -alla lepäsin puolihorroksissa. - -Äkkiä herätti minut levostani varsin kovakouraisesti jokin esine, -joka lensi vasten kasvojani, ikäänkuin ohiajaessa jokin oksa olisi -pyyhkäissyt silmiäni. Hypähtäessäni äkkiä pystyyn ja katsoessani -taakseni, kiintyi katseeni kaikkein ensiksi kukkivaan granaattioksaan, -joka lepäsi sylissäni ja joka varmaan oli lentänyt muurin yli vaunuun. -Äkillinen liikkeeni näytti antavan hevoselle pysähtymismerkin. Ajuri -nukkui edelleen aivan rauhassa. Niinpä minulla oli kylliksi aikaa -tutkia levollisesti sitä paikkaa, mistä oksa oli lennätetty, ja tein -sen sitä suuremmalla innolla, kun kuulin korkean puutarhamuurin takaa -selvään tukahdettua naurunhihitystä, ikäänkuin vallaton tyttönen -olisi salassa iloinnut onnistuneesta kepposestaan. Ja aivan oikein, -enpä tarvinnut kauan seisoa ojossa vaunuissa ja odottaa tarkasti -pitäen muuria silmällä, kun muurin reunan takaa ilmestyi kiharapää -suuren firenzeläishatun alta. Kaksi vastahakoista silmää vakavien -kulmakarvojen alta kiintyivät minuun ja näyttivät katselevan minua kuin -ihme-eläintä ainakin. Mutta kun minä kohotin granaattioksaa, painoin -kukat huuliani vasten ja huiskutin sillä nuorelle kepposentekijälle, -peittyivät nuo suloiset kasvot äkkiä tummaan punaan ja samassa ilmestys -taas katosi, jotta minä, jollei minulla olisi ollut oksaa kädessäni, -olisin voinut luulla koko tapausta unennäöksi. - -Astuin mietteissäni alas vaunuista ja kuljin pari askelta muuria myöten -korkean portin edustalle. Vanhan ristikon lomitse, joka oli vanhaa -keskiaikuista tekoa, näin osan puutarhaa ja talon, joka alaslasketuin -ikkunaverhoin seisoi jalavien ja akasiapuiden keskellä. Minä ravistelin -lukkoa, jota ei käynyt avaaminen ja käteni oli jo tarttumaisillaan -kelloon, kun salainen pelko esti minua pyrkimästä tämän vieraan -alueen sisäpuolelle. Ja kuinka nolon vaikutuksen olisinkaan tehnyt, -jos minulta olisi kysytty mitä varten olin tunkeutunut sinne? Siksipä -tyydyin odottamaan vain hetken aikaa, eikö oksanheittäjä ilmaantuisi -uudelleen, ja tarkastelin sillä välin niin kiihkeästi taloa, jossa ei -ollut mitään merkillistä, ikäänkuin olisin aikonut piirustaa sitä, -kunnes auringonpaahde kävi sietämättömäksi ja karkoitti minut jälleen -varjotelttani alle. Ajuri heräsi myös samalla, nykäisi ohjaksia ja me -jatkoimme matkaa, minä kurkistaen yhä taakseni, vaikkei mitään suloista -enää ollutkaan näkyvissä. - -Kun palasin takaisin "Kolmen pyhiinvaeltajan" ravintolaan, puhkesi kova -ukkonen helteisen kaupungin yli ja seuraavana yönä oli virkistävän -vilpoista ja kosteaa kaduilla, jotta en voinut kyllikseni kuljeksia -pitkien arkaadien alla, juoda milloin missäkin kahvilassa jäävettä -ja tutkia kalpeassa lyhdyn valossa milloin mitäkin kirkon portaalia. -Mutta vaikka väsytinkin itseni seisomisella ja kävelemisellä, niin en -sittenkään voinut ennen aamunkoitetta nukahtaa. Että nuo puutarha-aidan -takaa pilkistäneet nuorekkaat kasvot pitivät minua valveilla, sitä en -voinut itsekään uskoa, vaikka tuo kuva alituisesti olikin edessäni. -Olin aina pitänyt mahdottomuutena sitä seikkaa, että yksi ainoa katse -voisi sytyttää liekkiin sydämen. Ja siksi syytin kiihoittuneita -hermojani levottomuudestani. - -Vasta seuraavana aamuna, kun minulle tuotiin jo edellisenä iltana -tilaamani lasku ja minun siis toden teolla tuli lähteä, huomasin, -etten voinutkaan sitä tehdä ja aloin tarkemmin miettiä asiaa. Mieleeni -muistui, että minun piti täällä Bolognassa käydä tervehtimässä erästä -liiketuttavaamme. Siinä suhteessa ei omatuntoni muuten ollut turhan -tarkka. Mutta nyt minusta tuntui aivan välttämättömältä täyttää tämä -kohteliaisuusvelvollisuus. Myöskin minä soimasin itseäni siitä, että -olin kovin pintapuolisesti katsellut Rafaelin madonnaa, puhumattakaan -muista laiminlyömisistä. Bologna tuntui minusta äkkiä paljon -merkillisemmältä, varsinkaan kun Firenze ei sittenkään menisi minulta -hukkaan. - -Lopuksi kuvailin mielessäni, että oksanheittäjällä oli kaikkein -pienin osa päätökseni muutokseen. Kummallista, mitä enemmän ajattelin -tuota tapausta, sitä epäselvemmiksi kävivät nuo kasvot, ja lopulta -yksin silmät päilyivät mielessäni. Päivän kuluessa, täyttäessäni -turistivelvollisuuksiani, en huomannut myöskään olevani vähimmässäkään -määrässä hermostunut. Kuitenkin, kun pahimman kuumuuden hellitettyä -läksin kävelemään huvilaan johtavaa tietä myöten, ikäänkuin se olisi -ollut aivan luonnollinen asia, valtasi minut omituinen pelko, ja -muistan vielä aivan selvästi mitä lauluja hyräilin rohkaistakseni -mieltäni. - -Kun tulin paikalle, oli kaikki entisellään niinkuin eilenkin, talo -puutarhan keskellä näytti vain vähemmän autiolta, sillä ikkunaverhot -olivat avatut ja balkongilla oli pieni koira, joka alkoi minua -vimmatusti haukkua, kun en poistunut ristikkoportilta. En tälläkään -kertaa uskaltanut soittaa. Tuntui aivankuin joku olisi varoittanut -minua, ja melkeinpä toivoin itsekin etten näkisi enää noita kasvoja, -jotta huomenna voisin kevein mielin matkustaa. Kuitenkin kiersin ensin -koko muurin ympäri, joka kulki varsin etäälle ja toisella puolella -ulottui aina mataliin mökkeihin ja maissipeltoihin saakka. Sielläkin -oli kaikki hiljaista. Tultuani erääseen kohtaan, jossa pensasaita -kosketti muuria, jotta saatoin helposti kiivetä sille ja kurkistaa -puutarhaan, tein sen empimättä, koska ei ollut ainoatakaan ihmistä -lähellä. Sillä paikalla juuri kuroittuivat suuren rautatammen oksat -muurin yli. Minä nousin nopeasti muurille ja tartuin matalimpaan oksaan -kiinni pysyäkseni pystyssä. - -Parempaa paikkaa en olisi voinut etsiä; sillä tuskin sadan askeleen -päässä minusta näin eräällä auringon polttamalla ruohokentällä, joka -parhaillaan kuitenkin oli varjossa, kaksi nuorta tyttöä pallosilla, -vaikkeivät he aavistaneet, että kukaan näki heitä. Toisella oli valkea -hame yllä ja sama suuri olkihattu päässä, jonka olin jo eilen nähnyt. -Hän ei ollut kovin suuri vartaloltaan, mutta ei pienikään, solakka kuin -nuori mantelipuu, ja samalla liikkeiltään sulava kuin pieni lintu, -jommoista mielestäni en koskaan ennen ollut nähnyt. Mustat hiukset -hulmusivat leikkiessä vapaasti hartioilla, kasvot olivat kalpeat, -hampaat ja silmät vain loistivat, ja vähäväliä hän naurahti ääneensä, -kun pallo osui syrjään; kuullessani hänen äänensä sykki sydämeni joka -kerta kiivaasti ja pensasaita tärisi jalkojeni alla. Hänen toverinsa -oli melkein samanlaisessa puvussa, mutta hän ei ollut yhtä siro ja -näytti olevan alempaa säätyä. Minä tuskin huomasinkaan häntä, sillä -minulla oli yllin-kyllin tekemistä seuratessani tuon ihastuttavan -olennon kaikkia liikkeitä. Miten hän kohotti käsivarttaan heittäessään -palloa, miten hän katsoi tiukasti korkeuteen pallon jälkeen, miten -hän riemuitsi, kun heitto onnistui, pyöritti päätään, kun pallo osui -väärään -- jokainen liike ilmaisi ihastuttavaa nuoruuden voimaa ja -elämänrunsautta! Minä tunsin selvästi, että minun rauhani oli nyt -mennyt, ja antauduin ensi kertaa eläissäni tunteen valtaan, joka -yllätti minut yhdellä iskulla ja riisti minut kokonaan mukaansa. - -Kesken tätä tunnettani tuumin juuri, mitenkähän voisin peloittamatta -lähestyä häntä, kun sattuma -- ei, vaan hyvä tähteni tuli avukseni. -Pallo, jonka hän oli heittänyt korkealle ilmaan, lensi vanhan -rautatammen latvan yli, jonka varjossa minä seisoin piilossa, ja kiiti -kauaksi viereiselle niitylle. Tyttö katsahti huolissaan sen jälkeen --- en tiedä, tokko hän heti huomasi minut. Mutta kun minä hyppäsin -nopeasti alas ja ilmestyin jälleen palloineni entiselle paikalle, -näin hänen katsahtavan mustine silmineen hämmästyneenä, mutta ei -pahastuneena sinne, minne minä olin asettunut. Toinen huudahti hiukan, -juoksi hänen luokseen ja puhui jotakin hyvin nopeasti, jota en voinut -kuulla. Mutta hänen liikkeistään saatoin huomata, että hän kehoitti -toista pakenemaan taloon. Tuo suloinen olento ei näyttänyt välittävän -hänen kehoituksestaan, vaan odotti levollisesti, milloin muukalainen -antaisi löytönsä takaisin. Kun minä vitkastelin yhä vaipuneena -katselemiseen, kohosi hänen silmiinsä ylpeä, uhmaileva katse, hän -heitti kiharansa taakse ja aikoi kylmästi kääntää minulle selkänsä -juuri samassa kun minä kohotin pallon ilmaan ja nopealla liikkeellä -pyysin häntä hiukan odottamaan. Sitten irroitin kaulastani kultaisen, -sydämenmuotoisen medaljongin, jossa oli sisareni hiuksia, kiinnitin sen -nauhoineen kaikkineen kirjavaan palloon ja heitin sen niin taitavasti -muurin toiselle puolelle, että se putosi melkein hänen jalkojensa -juureen valkoiselle puutarhahiekalle. - -Hän astui ylpeän ryhdikkäänä pari askelta minua kohti, nosti pallon -maasta ja huomattuaan medaljongin, katsahti minuun nopeasti ja niin -tulisesti, että katse tunkeutui ytimiini saakka. Hänen toverinsa -astui hänen luokseen ja näytti kysyvän häneltä jotakin. Mutta hän ei -vastannut, pisti pallon sekä kultaisen helyn taskuunsa ja kohotti -sitten minua kohti kädessä olevaa karttuaan kauniilla liikkeellä, -jota olisi aivan mahdoton jäljitellä, aivankuin joku ruhtinatar olisi -kiittänyt hänelle osoitetusta kunniasta. Sitten hän kääntyi ja astui -hitain askelin, kertaakaan taakseen katsahtamatta, taloon päin. - -Eihän minulla tietystikään ollut sieltä mitään etsittävää, ja liian -rohkealta olisi tuntunut tehdä tänään vielä uutta yritystä. Mitäpä -minä tällä hetkellä olisinkaan voinut muuta enää voittaa? Hän oli -varmaankin tuntenut minut. Minun ilmestymiseni ilmaisi hänelle varmaan -tunteeni; sydämeni olin heittänyt hänen jalkojensa juureen, hän oli sen -nostanut maasta ja nyt se lepäsi hänen kädessään. Enkö soisi hänelle -miettimisaikaa? Olin sitäpaitsi sellaisessa kuumeessa, että olisin -puhunut aivan sekaisin, jos olisin nyt tavannut hänet. - -Tänäkin yönä nukuin hyvin vähän, mutta en koskaan ollut sen suuremmalla -riemulla valvonut ja laskenut tuntien lyöntejä. Kun päivä taaskin -koitti, menin museoon ja istahdin pyhän Cecilian kuvan eteen ainakin -kahdeksi tunniksi. Tutkin siinä itseäni kuin puhtaassa peilissä. -Tunsin, ettei mikään aistillinen kummitus ollut pannut päätäni -pyörälle, vaan että se kipinä, joka oli kimmonnut sydämeeni, oli -todellakin lähtenyt taivaallisesta tulesta. Aamu oli ihana. Kaikki oli -vielä vain aavistusta ja esimakua, ja kuitenkin oli mieleni täynnä -ääretöntä ihastusta, ikäänkuin hän olisi istunut rinnallani ja olisin -kuullut hänen sydämensä sykkivän omaani vasten. Pyhimys hiljaisessa -hartaudessaan ei voinut nähdä taivasta sen auempana edessään. - -Taaskin annoin päivällislevon ajan mennä menojaan, ennenkuin läksin -huvilaa kohti kulkemaan. Mutta tällä kertaa en tyytynyt siihen, että -olisin vain katsellut ristikon kautta sisään; minä vedin rohkeasti -kelloa enkä pelästynyt, vaikka se piti hirveätä melua. Koira ilmestyi -äkäisenä balkongille, alhaalla talossa aukeni sivuovi korkean -lasioven vieressä, ja pieni mies, jonka hyväntahtoisille kasvoille -suuret harmaat viikset antoivat naurettavan sankarillisen ilmeen, -astui ristikkoa kohti silminnähtävästi ihmetellen odottamattoman -vieraan tuloa. Minä selitin aivan kangertamatta, niinkuin edeltäpäin -olin tuuminut, että olin muukalainen ja että aioin kirjoittaa -matkaoppaan Italiasta, johon halusin saada myös kuvauksia Bolognan -ympäristöllä olevista huviloista. Siksi oli minulle hyvin tärkeää -saada hiukan katsella täälläkin ympärilleni, koska talo oli rakennettu -vanhanaikuiseen tyyliin ja monessa suhteessa oli varsin merkillinen. - -Harmaaparta ei näyttänyt ymmärtävän paljoakaan kaikesta tästä. Mieleni -on paha, sanoi hän, mutta minulla ei ole lupa laskea herraa sisään. -Huvila on kenraali Alessander P:n oma, jonka lipun alla itsekin -olen palvellut, ja Sveitsin, josta herra on kotoisin, tunnen hyvin, -sillä olen marssinut sen maan läpi Bonaparten joukossa. Sitten kun -sota loppui ja minun täytyi hoitaa haavojani, komensi kenraali minut -tänne rauhaa nauttimaan, ja kun hän meni uusiin naimisiin, jätti hän -tänne minun huostaani tyttärensä, sillä tietäähän herra miten käy, -kun nuori tytär on nuorta äitiä kauniimpi. No niin, me elämme täällä -aivan rauhassa, eikä signorinalta puutukaan yhtään mitään, sillä isä -lähettää hänelle melkein joka viikko jotakin kaunista, ja laulu- ja -kieliopettajia on hänellä myöskin sekä seuraa minun tyttärestäni niin -paljon kuin hän haluaa. Kaupunkiin hän ei vaan pääse, eikä äiti välitä -hänestä vähääkään; mutta sitä hän ei sure, kun isä kuitenkin kerran -kuussa pääsee häntä tervehtimään. Mutta joka kerta, kun hän käy täällä -varoittaa hän minua vaalimaan lasta kuin silmäterääni ja sunnuntaisin, -kun hän menee messuun, saatan minä aina häntä Ninan kanssa, emmekä me -päästä häntä hetkeksikään silmistämme. Mitäpä näkemistä tässä vanhassa -talossa olisi? Minä vakuutan teille, se on samanlainen kuin sadat muut, -eikä puutarhassakaan ole mitään erikoisia kasveja. Se vielä puuttuisi, -että te kirjoittaisitte meistä kirjan; siitä syntyisi vaan toraa herran -kanssa ja ehkäpä hän hyväksi lopuksi ajaisi minut, vanhan miehen, pois -talostaan. - -Minä koetin häntä parhaani mukaan rauhoittaa, mutta enemmän kuin -mitkään hyvät sanat auttoi kultaraha, jonka pistin ristikon kautta -hänen kouraansa. -- Minä huomaan, että te olette kunnon mies, sanoi -hän, ettekä tahdo tehdä vanhaa sotilasta onnettomaksi. Jos te -välttämättä tahdotte, niin minä näytän teille talon, jotta saatte -uteliaisuutenne tyydytetyksi. Sitä helpommin voin sen tehdä, kun -signorinalla parasta aikaa on laulutunti; siten hän ei saa lainkaan -tietää, että olen päästänyt vieraan sisään. - -Hän avasi suurella avaimella ristikkoportin ja saattoi minut taloon. -Maakerroksessa oli suuri, vilpoinen sali, jossa uutimet ja raskaat -ikkunaverhot estivät päivän pääsemästä sisään. Minä pyysin, pysyen -uskollisesti siinä osassa, jonka olin ottanut näytelläkseni, hänen -avaamaan yhtä ikkunaa, jotta voisin tarkastella kuvia, jotka riippuivat -seinillä. Ne olivat vähäarvoisia perhemuotokuvia, ainoastaan yksi, -uunin yläpuolella, veti huomiotani puoleensa. Tuossa on meidän -signorinamme äiti, sanoi vanhus; minä tarkoitan, hänen oma äitinsä, -joka on ollut jo viisitoista vuotta kuolleena. Hän oli kaunis -nainen, häntä nimitettiin kauniiksi pyhimykseksi; tytär on hyvin -hänen näköisensä, mutta hän on iloisempi ja hyppii aivan kuin lintu -väsymättömästi häkissään edestakaisin. - -Onpa hänellä linnun äänikin, sanoin minä näennäisesti aivan -väliäpitämättömästi. Eikö hän juuri tuolla ylhäällä laula? - -Aivan niin, sanoi vanhus. Teatterikapellimestarimme tulee tänne -kahdesti viikossa. Kun sitten isä (il babbo sanoi vanhus) tulee tänne -käymään -- ja hän jää joka kerta useaksi tunniksi -- laulaa tytär -hänelle uusia aarioitaan, ja silloin herra rukka on onnellinen kuin -paradiisissa. Muuten hänellä on vähän iloa elämässä, ja jollei hänellä -olisi tuota lasta, niin parempi hänen kai olisikin olla toisessa -maailmassa. - -Mikä häntä vaivaa? kysyin minä. Onko hän sairas? - -Miten sen ottaa, rakas herra, sanoi vanhus kohauttaen olkapäitään. Minä -ainakin olisin mielemmin kuollut kuin eläisin tuollaista elämää. Ken -hänet tunsi silloin, kun hän oli vielä armeijassa -- tuo jättiläinen -Giovanni da Bologna torilla ei katso ylhäisemmin ja ritarillisemmin -maailmaan kuin minunkaan kenraalini aikoinansa. Ja nyt -- se on -sydäntäsärkevää. Kaiken päivää hän istuu nojatuolissaan ikkunan -ääressä, leikkaa kuvia tai pelaa dominoa, ikäänkuin hän ei kuulisi eikä -näkisi mitään, ja kun hänen vaimonsa sanoo hänelle jotakin, katsoo -hän arasti häneen sivulta ja vastaa myöntyvästi kaikkeen. Vaan niissä -asioissa, jotka koskevat signorinaa, on hän vielä entisellään, siinä -ei kukaan saa petkuttaa häntä, tai jos sen tekee, niin saa kokea, että -vanhalla jalopeuralla on vielä käpälät, vaikka hänen kyntensä ovatkin -leikatut. - -Ja miten hän on tullut tuollaiseksi? - -Sitä ei kukaan tiedä, herra. Siinä talossa on tapahtunut sellaista, -josta vain hiljaa kuiskaillaan. Minun luullakseni hän on kerran saanut -kovan iskun tuolta naiselta, minä tarkoitan hänen armoltaan nuorelta -rouva kenraalittarelta, josta hän ei ole voinut kokonaan parantua. -Nyt hän kantaa sitä kuormaa, jonka hän on ottanut hartioilleen, yhtä -kärsivällisesti kuin vanha sotilas kestää nälkää ja janoa, vaikka -hänestä ei olekkaan muuta kuin varjo jäljellä. Niin, niin, on nekin -juttuja! - -Sillä välin me nousimme portaita ylös ja lähenimme yhä laulua. Äänessä -oli jotakin karheaa, hiomatonta; se oli korkea, nuorekas sopraani, -melkein poikamainen sävyltään, ja tuntuipa siltä kuin hän olisi -laulanut vain siksi, että hänellä oli jotakin sydämellään, välittämättä -vähääkään äänen kauneudesta. - -Mikä on signorinan nimi? kysyin minä tultuamme ylös. - -Beatrice. Me kotiväki nimitämme häntä Bicettaksi. Oi, kuinka hyvä sydän -hänellä on! Ninani sanoo aina: Isä, sanoo hän, jos hänen pitää odottaa, -kunnes hän löytää miehen, joka on hänen arvoisensa, niin saa hän jäädä -vanhaksi piiaksi. Katsokaa, herra, tuossa on hänen pieni huoneensa. -Siinä ovat hänen kirjansa; hän lukee usein puolet yöt, sanoo Nina, ja -vaikka mitä kieltä. Tuossa vieressä on heidän yhteinen makuuhuoneensa. -Kuva hänen vuoteensa yläpuolella esittää herra raukkaani kenraalin -univormussa, sellaisena kuin hän johdatti meitä taisteluun. Tuolla -takana, tuon pienikasvuisen miehen, joka heiluttaa kivääriään, pitäisi -muka olla minä, sanoo signorina. Hän on itse maalannut sille viikset, -jotta kuva olisi enemmän yhtänäköinen. Mutta tulkaahan, ei täällä ole -mitään merkillistä. Huonekalut ovat vanhoja, nähkääs. Kenraali olisi jo -kerran tahtonut lähettää tänne uusia, mutta lapsi ei huoli kuulla siitä -puhuttavankaan. Sillä tällaista täällä oli vainajan viettäessä täällä -ensimäisen kesänsä nuorena rouvana. Ja tuolla balkongilla hän istui -aina viileinä iltoina ja tuuditti kehtoa ja katseli kaupunkiin päin -odottaessaan puolisoansa palaamaan asioiltaan kotiin. - -Minä astuin ulos ja kumarruin ihmeellisen liikutuksen vallassa -hyväilemään koiraa, joka häntää heilutellen nuoli kättäni. Jokainen -tuon kelpo vanhuksen sana vaikutti kuin öljypisara siihen tuleen, joka -minussa paloi. Ja sitten tuo ääni viereisessä huoneessa, joka sai tulen -yhä korkeammalle leimahtamaan! - -Jotta en antaisi itseäni ilmi, mainitsin yhtä ja toista puiston -tyylistä, mosaikkipöydästä, joka seisoi keskellä suurta huonetta -sekä vaalenneesta freskokuvasta, joka koristi kattoa. En voinut -irtaantua täältä ja palata taas eteiseen, vaikka oppaani näytti käyvän -kärsimättömäksi. Äkkiä laulu viereisessä huoneessa katkesi, seuraavassa -silmänräpäyksessä lensi ovi auki ja hän seisoi itse, nuottivihko -kädessä kynnyksellä. - -Noin läheltä en ollut häntä vielä nähnyt. Mutta sittenkään en nähnyt -häntä entistään paljoa selvemmin, sillä kaikki musteni silmissäni. Heti -ensi silmäyksellä olin vain huomannut, että hänellä oli medaljongini -kaulassa. - -Vanhus oli peräytynyt askeleen ja änkytti nyt jotain anteeksipyyntönä, -nykäisten salaa minua takinliepeestä. - -Ei se tee mitään, Fabio, sanoi hän. Kuljeta herraa vain kaikkialle, jos -hän tahtoo nähdä taloa ja puutarhaa. Mene mukaan, Nina, kääntyi hän -ystävättärensä puolen, joka istui matalalla istuimella pianon vieressä -ompeluksineen; ja kuule, minulla on sinulle jotakin sanottavaa. - -Hän kuiskasi jotakin Ninan korvaan, katsoen koko ajan minuun ja -kumarsi sitten suloisesti minulle, joka en saanut hänelle sanaakaan -sanotuksi. Samalla hän laski ikäänkuin tietämättään, oikean kätensä -medanjongilleen ja kääntyi jälleen opettajansa puoleen, joka oli -katsellut tätä välikohtausta uteliain silmin. - -Laulutunti näyttikin rauhallisesti jatkuvan meidän kolmen astuessa -alas portaita. Nina katseli minua tutkivasti jokaisessa portaitten -käänteessä, mutta hän ei sanonut sanaakaan. Vasta sitten kun olimme -puutarhassa, kääntyi hän isänsä puoleen. - -Bicetta käski, että noukkisin herralle kaksi appelsiinia. Hänen on -varmaankin jano pitkän kävelynsä jälkeen. Kuljetaan suihkulähteen -ohitse, siellä ovat kaikkein kypsimmät. - -Minä seurasin molempia kuin unessa ja käänsin katseeni taloon, -ikkunaan, josta hänen äänensä kuului yhä vielä. Uudin oli hiukan -vedetty ylös, jotta saatoin nähdä hänet puoleksi varjossa ja luulin -varmaan huomaavani, että hän katsoi jälkeemme. Nina vilkaisi myöskin -ikkunaan ja sitten taas minuun. Minä en välittänyt salata häneltä -tunteitani; mieluimmin olisin avannut hänelle kokonaan sydämeni. -Mutta kun isä oli läsnä, niin en voinut muuta kuin saavuttuamme -ristikkoportille ja hänen ojennettuaan minulle appelsiinit, kuiskata -hänelle: Tervehdi häntä ja sano, että hän saa vielä kuulla minusta. -Ja anna tämä toinen hedelmä hänelle, jos hän syö sen --. Samassa tuli -vanhus väliin, ja hän oli minulle nyt vähemmän ystävällinen kuin -päästäessään minut sisään. Minä toistin lupaukseni, vakuuttaen olevani -vaiti. Mutta hän näytti jostain muusta syystä kantavan minulle vihaa, -ja hänen rehelliset kasvonsa pysyivät yhä synkkinä. - -Yöllä minä kirjoitin hänelle pitkän kirjeen, jossa minä selitin hänelle -mielentilani ja jätin koko kohtaloni hänen käsiinsä. Ja kun tuo askel, -jonka olin uskaltanut ottaa, väliin tuntuikin kovin seikkailumaiselta, -niin otin käteeni appelsiinin, joka oli pöydällä kirjeeni vieressä -ja painoin sen huuliani vasten, suljin silmäni ja ajattelin häntä -sellaisena kuin olin nähnyt hänet kynnyksellä suloisesti hymyilevänä ja -painaen kädellään kultaista sydäntä, joka riippui hänen kaulassaan. - -Sen jälkeen nukahdin levollisesti aina valoisaan aamuun saakka ja -annoin jälleen päivällisajan mennä ohitse ennenkuin läksin itse -kirjeenkuljettajana ratkaisevalle matkalleni. Onni suosi minua. -Olin tuuminut pitkää, tehokasta puhetta, jolla voittaisin vanhuksen -puolelleni, jos hän epäröisi toimittaa kirjettäni perille. Mutta -hänen asemestaan tulikin Nina soittaessani ristikkoportille; nyt -saatoin säästää kauniit sanani. Tuo viisas lapsi ei näyttänyt lainkaan -hämmästyneeltä nähdessään minut jälleen. Hän otti myös kirjeen -epäröimättä vastaan. Mutta kysyessäni, luuliko hän, että signorina -vastaisi minulle, näytti hän vaan hyvin valtioviisaalta ja sanoi: -Kuka sen tietää? -- Minä tulen kuitenkin huomenna takaisin, sanoin -minä, aivan samaan aikaan, ja pyytäisin häntä odottamaan minua tässä -ristikolla, jotta minun ei tarvitsisi soittaa eikä sekoittaa hänen -isäänsä tähän salaisuuteen. - -Isääkö? sanoi hän nauraen. Häntä me emme pelkää. Hän tekeytyy aina -niin ankaraksi ikäänkuin hän olisi ihmissyöjä, mutta kun Bicetta vain -katsookin häneen, niin voi hän kietoa hänet sormensa ympärille. Mutta -tulkaa huomenna mielemmin tuntia myöhemmin. Meillä on piirustustunti, -emmekä voi kuitenkaan teidän tähtenne ajaa professoria pois. Tahdotteko -sen tehdä? - -Vaunut vierivät maantietä myöten, hädin tuskin ennätin vain huutaa -tyttöselle myöntävän vastauksen, kun hän oli jo kadonnut näkyvistäni ja -minä itse pakenin pitkin muuria, jotta minua ei tavattaisi ristikolla. -Vaunut pysähtyivätkin portille ja vanha harmaapartainen ystäväni, -huvilanhoitaja, hyppäsi ajurin rinnalta maahan ja auttoi alas vaunuista -pitkäkasvuista lumivalkeaa herraa, jonka heti tunsin silmistä, otsasta -ja nenästä Beatricen isäksi. Hän astui hiukan kumarana ja sipsuttavin -askelin ja hieroi tyytyväisesti hymyillen käsiänsä. Palvelija nosti -vaunuista korin, jossa oli kukkia ja monenlaisia kääröjä ja kantoi -sitä vanhuksen jäljissä. Minä olin painautunut niin lähelle muuria, -ettei kukaan huomannut minua. Mutta itse saatoin nähdä selvästi koko -tapahtuman. Ennenkuin kukaan oli vielä ehtinyt soittaakaan, lensi -ristikkoportti selkosen selälleen ja tyttären solakka, valkoinen -vartalo kiepsahti vanhan herran kaulaan, joka sulki hänet syliinsä -liikuttavan kiihkeästi ja kantoi sitten puolittain hänet sisään. Toiset -seurasivat jäljessä. Kateellisin silmin näin portin taas sulkeutuvan. - -Miten sain tämän päivän ja seuraavan yön tunnit kulumaan, en tiedä -itsekään. Minua ympäröi alituinen hämärä, suloinen huumaus, unenhoure, -joka painoi silmäni umpeen, samalla kuin sielussani lauloi ja kajahti -ikäänkuin huilujen ja viulujen äänet. Sillä ihmeellistä! niin epävarma -kuin aina ennen olin ollut naisten ja nuorten tyttöjen seurassa, -vaikka tiesinkin, että minua pidettiin kauniina nuorena miehenä, -niin tällä kertaa odotin niin suurella luottamuksella kohtaloni -ratkaisua, ikäänkuin olisin ollut yhtä varma tuon tyttösen rakkaudesta -kuin auringon noususta aamulla. Minusta tuntui aika vaan kuluvan -niin sanomattoman hitaasti ennenkuin saisin kuulla sen hänen omilta -huuliltaan. - -Minun täytyy tässä kertoa vielä eräästä omituisesta tapauksesta, -joka kohtasi minua seuraavana päivänä eräässä kirkossa. Ilman mitään -tarkoitusta olin astunut kirkkoon, saadakseni vain aikani kulumaan. -Sillä minua eivät huvittaneet vähääkään kuvat eikä pilarit eivätkä -ihmiset, jotka polvistuivat alttarin ääressä. Olin niin hajamielinen, -etten muistanut edes astua hiljaa, vaikka messu oli parhaillaan. -Vasta erään vanhan eukon harmistunut murahtelu sai minut huomaamaan, -että olin käyttäytynyt sopimattomasti. Jäin siis seisomaan ensimäisen -pilarin juureen, kuuntelin urkujen huminaa ja pienen kellon kilinää -ja vedin keuhkoihini suitsutuksen mieluista hajua. Mutta antaessani -katseeni hajamielisesti kulkea yli polvistuneen joukon -- minä itse, -joka olin ankaran calvinistin poika, en tietystikään yhtynyt tähän -hartaustoimeen -- huomasin aivan vastassani eräässä sivutuolissa -kaksi tummansinistä silmää, joiden yläpuolella kaareutui valkoinen, -vaaleanruskean tukan ympäröimä otsa ja jotka taukoamatta ja -liikkumattomasti koko messun ajan tähystelivät minua. Olen valmis -myöntämään, että kaikkina muina aikoina tämä äänetön puhuttelu olisi -viekoitellut minua vastaamaan. Mutta sinä aamuna olin aivan tunteeton -ja olisin mieluimmin heti lähtenyt pois, jollen olisi pelännyt -tuottavani uudestaan häiriötä. Mutta kun kaikki kohosivat pystyyn, -huomasin, miten tuo kaunis nainen nopeasti nousi ja vetäen mustan -pitsiharsonsa päänsä yli astui kapeata käytävää pitkin suoraan minua -kohti. Hän oli kaunis vartaloltaan, hiukan liian täyteläinen, mutta -liikkeiltään kevyt, jotta hän teki vielä hyvin nuorekkaan vaikutuksen. -Valkeassa kädessään, joka oli paljas ja piteli harsoa kiinni, oli -hänellä pieni helmiäisvarsinen viuhka. Hän avasi sen puoleksi ja -liikutteli sitä huolimattomasti tullessaan minun kohdalleni ja katsoi -minua samalla levollisesti, mutta hyvin merkitsevästi suoraan silmiin. -Kun minä en ollut ymmärtävinäni mitään, heitti hän hiukan päätään -taakse, hymyili kopeasti, jotta hänen kauniit hampaansa kimaltelivat ja -astui kohisten ohitseni. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä olin jo unohtanut tämän välinäytöksen. -Mutta iloni oli äkkiä kadonnut. Mitä lähemmäksi ilta tuli, sitä -pelokkaammaksi kävi mieleni ja sovittuna aikana laahauduin kuin -rikoksentekijä, jonka on määrä astua tuomarin eteen, tietä myöten -huvilaa kohti. - -Pelästyin pahanpäiväisesti, kun en tavannutkaan Ninaa ristikkoportilla, -niinkuin olin luullut, vaan sen sijaan näin hänen isänsä seisovan -siinä. Mutta vanhus, vaikka hän näyttikin kovin äreältä, nyökkäsi -kuitenkin minulle jo kaukaa päätään ja viittasi minua lähemmäksi -astumaan. - -Te olette kirjoittanut kirjeen signorinalle, sanoi hän pudistaen -päätään. Ai, ai, miksi te sen teitte? Jos olisin sen aavistanut, niin -ette minun luvallani olisi astunut jalallanne tähän taloon. Ja herra -raukkani ja kaikki se, mitä olen hänelle luvannut ja kaikki mikä tästä -vielä koituu -- en uskalla sitä edes ajatellakaan! - -Rohkea, vanha ystäväni, sanoin minä, en aikonut tehdä mitään teidän -selkänne takana. Jos olisitte eilen ollut kotona, niin olisin itse -antanut kirjeen teille ja joka tapauksessa olisitte voinut lukea -kirjeeni ja nähdä siitä, ettei minulla ole mitään muuta kuin rehellisiä -tarkoituksia. Mutta sanokaahan jumalan tähden -- - -Tulkaa, keskeytti hän minut. Ei huolita hukata aikaa. Te olette kunnon -nuori mies, ja sitä paitsi miten minä, vanha houkkio voisin sitä estää, -vaikka tahtoisinkin? Onhan hän valtijattareni, uskokaa minua, niin -nuori kuin hän onkin. Kun hän sanoo: Minä tahdon! niin ei kukaan voi -vastustaa häntä. Ja hän tahtoo tavata teitä, nyt heti, hän tahtoo itse -puhua kanssanne. - -Pääni meni aivan pyörälle kuullessani nuo sanat. Minä olin toivonut -vain kirjettä; ja sen sijaan! - -Vanhus näytti itsekin olevan liikutettu, kun kiihkeästi puristin -hänen kättänsä. Hän vei minut taloon aivan kuin toissapäivänäkin, -alakerroksen saliin. Nyt olivat kaikki luukut ja uutimet avatut, jotta -ilta-aurinko pääsisi sisään, kaksi tuolia seisoi kamiinin kummallakin -puolella ja toisesta kohosi, meidän astuessamme sisään, suloisen -tyttöni vartalo astuen pari askelta vastaani. Hänellä oli kirja -kädessä, jonka välistä pisti kirjeeni esiin. Hänen tuuhea tukkansa oli -kierretty päälaelle ja musta samettinauha pujotettu sen läpi. Rinnalla -riippui taaskin medaljongini. - -Fabio, sanoi hän, avaa ovi puutarhaan ja ole penkereellä siltä varalta, -että tarvitsisin sinua. - -Vanhus kumarsi kunnioittavasti ja seurasi hänen käskyään. Sillä -välin me seisoimme liikkumatta vastatusten enkä minä saanut -sydämentykytykseltä sanaakaan sanotuksi. - -Hänen katseensa kohtasi vakavana, puoleksi kysyvänä, puoleksi -ihmetellen minun katseeni. Lopulta hän näytti tointuvan ja -pääsevän selville siitä, mikä vielä äsken oli tuntunut hänestä -arvoitukselliselta. Hän ojensi minulle kätensä, johon nopeasti tartuin -uskaltamatta sitä kuitenkaan painaa huulilleni. - -Tule, sanoi hän, ja käy istumaan. Minulla on sinulle paljon sanottavaa. -Näetkös tuota kuvaa? Se on minun rakas äitini, joka aikoja on jo -kuollut. Kun olin lukenut sinun kirjeesi, kävin tähän istumaan ja -kysyin häneltä, mitä minun pitäisi vastata sinulle. Sitten minusta -tuntui että hän vaati minua sanomaan sinulle totuuden. Ja totuus on se, -että siitä saakka kuin näin sinut vaunuissa, en ole ajatellut mitään -muuta kuin sinua, enkä kuolemaani saakka lakkaa sinua ajattelemasta. - -En tiedä mikä minulle tuli, kun kuulin nuo hänen yksinkertaiset -sanansa. Minä syöksyin hänen tuolinsa ääreen, tartuin hänen molempiin -käsiinsä ja peitin ne suudelmilla ja kyynelillä. - -Miksi sinä nyt itket? sanoi hän ja koetti nostaa minua maasta. Etkö -ole onnellinen? Minä ainakin olen. Olen kokenut jo paljon tuskaa -elämässä, mutta tänä hetkenä on kaikki kadonnut; minä tiedän vain, että -sinä olet minun luonani ja minä sinun ja etten koskaan enää voi tulla -onnettomaksi. - -Hän nousi pystyyn ja minä riuhtasin itseni ylös. Minä tahdoin onnen -huumeessani sulkea hänet syliini, mutta hän peräytyi lempeästi. Ei, -Amadeo, sanoi hän, se ei saa tapahtua. Sinä tiedät nyt, että olen sinun -enkä koskaan tule kenenkään muun omaksi. Mutta olkaamme levolliset. -Tänä pitkänä yönä olen kaikkea ajatellut. Sinä et saa tulla enää -tähän taloon, sillä minä olen kunnon Fabiolle luvannut, että otan -sinut täällä ensimäisen ja viimeisen kerran vastaan. Sillä jos tulet -useammin, niin minä kadottaisin kokonaan oman tahtoni, enkä minä voi -tuottaa häpeää isälleni. Kuule, sinun täytyy mennä hänen luokseen, -sinun ei ole vaikea päästä tuttavaksi taloon; siellähän käy, lisäsi hän -huoaten, ilmankin niin paljon nuoria miehiä, aivan vieraitakin. Kun -hän oppii hiukan tuntemaan sinua ja saa luottamusta sinuun, niin pyydä -häneltä minua omaksesi, voit sanoa hänelle senkin, että me tunnemme -toisemme ja etten tahdo ketään muuta miehekseni kuin sinua. Jätä kaikki -muu minun huostaani, lupaa vain minulle, ettet anna luottamustasi -hänen vaimolleen. Se olisi pahinta mitä voisi tapahtua, sillä hän ei -rakasta minua eikä mielellään näkisi minua onnellisena. Oi, Amadeo, -onko se todellakin mahdollista, että sinä rakastat minua, aivan yhtä -paljon kuin minäkin sinua? Tuntuiko sinustakin jo ensi päivänä, -ikäänkuin salama olisi iskenyt viereesi ja maa tärissyt ja puut ja -pensaat syttyneet tuleen? En tiedä, miten minun päähäni pisti heittää -oksalla vasten kasvoja vierasta ihmistä, joka nukkui sateenvarjon -alla. Enhän nähnyt edes silmiäsi; se oli lapsellinen päähänpisto, jota -kaduin melkein samassa kuin olin sen tehnyt. Mutta sitten piti minun -välttämättä vielä kerran kurkistaa muurin yli ja silloin sinä seisoit -pystyssä vaunuissa ja tervehdit minua granaattikukkasilla, ja samassa -tunsin ruumiissani kylmän ja kuuman väreitä ja sen jälkeen sinä seisot -alati edessäni, vaikka ryhtyisin mihin hyvänsä. - -Olin vienyt hänet jälleen tuolien luo ja pidin häntä yhä kädestä kiinni -kertoessani hänelle, miten _minulta_ nuo päivät olivat kuluneet. Hän -ei katsonut minuun, jotta näin edessäni vain tuon suloisen, nuorekkaan -profiilin; mutta nuo kasvot olivat niin ilmeikkäät, yksin niiden -sielukas kalpeus ja hennot, tummat varjot pitkien silmäripsien alla. -Sitten minä taas vaikenin ja tunsin vain veren nopeasti kuohuvan hänen -kätensä hienoissa suonissa. Vanha Fabio katsahti kerran arasti sisään -ja kysyi pitäisikö hänen tuoda hedelmiä. - -Myöhemmin, vastasi Beatrice. Vai onko sinun jano? - -Minä janoan sinun huuliasi, kuiskasin minä. - -Silloin hän taas pudisti päätään ja hänen hienot kulmakarvansa tulivat -vakaviksi. - -Sinä et rakasta minua! sanoin minä. - -Aivan liiaksi! vastasi hän huoaten. Sitten hän nousi ylös. Kävellään -vielä puutarhassa ennenkuin aurinko laskee. Minä poimin sinulle -appelsiinejä. Tällä kertaa minun ei tarvitse turvautua Ninaan. - -Ja niin me läksimme ja hän piti lujasti kiinni kädestäni ja kysyi -kaikenlaista, kotimaastani ja vanhemmistani ja tokko hiuskähärä -medaljongin sisällä oli omaa tukkaani. Kun sanoin, että sisareni oli -sen antanut minulle, piti minun kertoa hänestä. Minä tahdon tavata -häntä, sanoi hän; hänen täytyy rakastaa minua, sillä minä rakastan nyt -jo häntä. Mutta me emme voi jäädä sinne, sillä isäni ei kestäisi eroa. -Minä olen hänen ainoa ilonsa. Eikö totta, palaathan sinä sitten taas -minun kanssani Bolognaan. - -Minä lupasin hänelle mitä ikänä hän pyysi. Mikäpä olisikaan voinut -tuntua minusta mahdottomalta, kun tällainen ihme oli voinut tapahtua -ja tuo suloinen olento katsoi minua hellin katsein! -- Hän tuli -yhä iloisemmaksi, ja lopulta me nauroimme yhdessä kuin lapset ja -heittelimme toisiamme appelsiineillä, jotka hän oli poiminut puista -kasvihuoneen luota. Tule, sanoi hän, mennään heittämään palloa. Nina -saa pelata mukana, vaikkapa voisinkin tulla aivan mustasukkaiseksi, -sillä hän puhuu vaan sinusta. Katsos, hän menee piiloon, sillä hän -luulee häiritsevänsä meitä. Mitäpä meillä olisi sanottavaa toisillemme, -mitä ei koko maailma, taivas ja maa saisi kuulla? - -Hän huusi leikkitoveriaan ja tuo kelpo tyttö tuli meidän luoksemme -hehkuvin poskin, antoi minulle kättä ja sanoi: Toivon, että te -ansaitsette onnenne. En kellekään muulle kuin teille olisi häntä -suonut. Mutta jos te ette tee häntä onnelliseksi, herra Amadeo, niin -varokaa itseänne! - -Noita sanoja seurasi niin kiihkeä traagillinen liike, että me molemmat -purskahdimme nauruun ja hän itse yhtyi siihen. Ruohokentällä, jossa -tuonnoin olin tavannut molemmat tytöt, heitimme me nyt kaikki kolme -palloa ja innostuimme pian leikkiimme, ikäänkuin meillä ei olisi ollut -mitään tärkeämpiä tehtäviä ja kuin elämänonnemme ei puolisen tuntia -sitten olisi tullut ratkaistuksi. - -Isä Fabio ei näyttäytynyt. Kun varjot synkkenivät, saattoivat molemmat -tytöt minut ristikkoportille. Minut työnnettiin ulos kaikkein -suloisimman ja rakkaimman suun suomatta minulle suudelmaa, ja minä -tavoittelin vain ristikon läpi hänen kättänsä voidakseni hetken aikaa -painaa huuleni edes siihen. - -Mikä ilta ja mikä yö! Majataloni väki luuli varmaan, että olin hullu -tai englantilainen, mikä heidän mielestään olikin jokseenkin sama asia. -Palasin kotiin suuri kori kukkia mukanani, jota kaupittelija kantoi -jäljissäni; minä hajoitin ne pitkin huonettani, tilasin viiniä ja -viskasin eräälle viulunsoittajalle kiiltävän viidenfrangin kappaleen -alas kadulle. Sitten nukuin avonaisen ikkunan ääressä viileässä -yöilmassa ja muistan yhä vieläkin tunteneeni sydämeni tykytyksessä -maapallon liikkeen ja pyörinän sen kiertäessä tähtitaivasta. - -Vasta seuraavana aamuna minulle selvisi, että vielä oli paljon -voitettavana, ennenkuin saisin omistaa omani. Miten pääsisin hänen -isänsä taloon? Ja voisinko yhtä pian voittaa hänen luottamuksensa kuin -tyttären? Kulkiessani juuri arkaadien alla ja tuumiessani tätä asiaa, -tuli onneni jälleen avukseni. Tapasin saman liiketuttavan, jota toisena -olopäivänäni olin käynyt tapaamassa, ja hän oli varsin ihmeissään -nähdessään minut vielä täällä. Minä puolustin itseäni sillä, että -odotin kirjettä langoltani. Olimme aikoneet perustaa haaraliikkeen -Italiaan ja ensi sijassa oli ollut kysymys Bolognasta. Joka tapauksessa -minun oli nyt välttämätöntä jäädä tänne pitemmäksi ajaksi ja tehdä -tuttavuuksia. Mainitsin muiden arvossapidettyjen perheiden ohella -kenraalinkin nimen. Liiketuttavamme ei itse tuntenut häntä. Mutta eräs -nuori pappismies, hänen serkkunsa, oli tuttu talossa ja hän välittäisi -kernaasti tuttavuuden. Minun pitäisi vain varoa kauniin rouvan silmiä; -sillä vaikka hän ei suinkaan ollut sydämetön niinkuin kerrottiin, -niin hukkaisin sittenkin turhaan aikani, sillä eräs nuori kreivi oli -hänen ilmeinen suosikkinsa eikä suinkaan jättäisi paikkaansa uudelle -tulokkaalle. - -Minä yhdyin hänen pilaansa niin hyvin kuin saatoin, ja me sovimme -asiasta lähemmin. Vielä saman päivän iltana tapasin nuoren papin -eräässä kahvilassa ja läksin hänen kanssaan mainittuun taloon, joka -sijaitsi hiljaisen kadun varrella; se oli palatsi, ulkonaisesti aivan -vaatimaton, mutta sisältä tavattoman ylellisesti sisustettu. Paksuja -mattoja myöten me astuimme huoneeseen, johon joka ilta keräytyi pieni -ystäväpiiri, kaiken arvoisia prelaatteja, sotilaita, vanhoja patriseja, -yksinomaan vaan miehiä. Nuori abbottini ei voinut kylliksi kehua mikä -onni oli joutua tämän talon tuttavuuteen. Millainen rouva! huokasi hän. -Hän näytti toivovan, että hänenkin vuoronsa kerran koittaisi. - -Astuessani sisään kiintyi silmäni kaikkein ensiksi vanhaan kenraaliin, -joka istui vanhassa nojatuolissa vastapäätä erästä vanhaa kaniikkia -ja heidän välissään seisoi marmoripöytä, jolla dominonappulat -kilahtelivat. Taburetilla heidän vieressään oli kuva-arkkeja, -sotilaiden kuvia sekä sakset, joilla vanhus tavallisesti leikkasi -niitä, kun ei ketään sattunut olemaan saapuvilla, joka olisi voinut -pelata dominoa hänen kanssaan. Lamppu riippui katossa hänen päänsä -kohdalla, ja taaskin, tässä voimakkaassa valaistuksessa, hämmästytti -minua hänen ja Beatricen yhdennäköisyys. Toverini ei sallinut minun -kauan viipyä vanhuksen luona. Lausuttuani pari kohteliasta sanaa, -joihin vanhus vastasi lapsellisen hyväntahtoisella hymyllä ja -kädenpuristuksella, täytyi minun astua viereiseen pieneen kabinettiin, -missä talon emäntä loikoi leposohvalla ja pitkä, keikarimainen nuori -mies istui keinutuolissa häntä vastapäätä, kumpikin silminnähtävästi -hiukan ikävystyneinä kaksinpuheluunsa. Nuori mies selaili albumia, -joka lepäsi hänen polvillaan, kaunis rouva ompeli kirjavaa tyynyä -ja hyväili vähä-väliä pienen brokaaditohvelinsa kärjellä suuren -angorakissan selkää, joka nukkui tyynyllä hänen jalkojensa juuressa. -Seinäkynttilöiden himmeässä valossa, joiden liekit heijastuivat -lukemattomista peileistä, en huomannut heti, että edessäni oli -aamuinen kaunotar, sama jonka olin messussa nähnyt, vaikka pieni -helmiäisvarsinen viuhka olikin eräällä sivupöydällä. Mutta hän tunsi -minut varmaan heti ensi silmäyksellä. Hän hyökkäsi niin kiivaasti ylös, -että kampa irtaantui hänen tuuheasta tukastaan ja suortuvat valahtivat -hajalleen hänen hartioilleen. Kissa heräsi ja sähisi minulle, pitkä, -nuori mies heitti minuun terävän katseen, ja minä itse hämmästyin -siihen määrään tuntiessani hänet, että olin hyvin kiitollinen kun -pieni suulas toverini ei antanut minulle puheenvuoroa. Rouvakaan ei -sanonut hyvään aikaan sanaakaan, vaan katseli minua taaskin samalla -tutkivalla katseella, joka oli vaikuttanut minuun kirkossakin jo niin -epämiellyttävästi. Vasta sitten kun hän huomasi, että kreivi aivan -jäätävän epäkohteliaasti koetti olla huomaamatta minua, elostuivat -hänen kasvonsa. Ajettuaan kissan pois, hän pyysi minua istumaan -sohvalle viereensä puhuen hiljaisella hyväilevällä äänellä, mikä olikin -nuorekkainta hänessä. Selailkaa te sillä välin nuotteja, herra kreivi, -jotka tänään sain Firenzestä. Myöhemmin aion laulaa, ja te saatte -säestää minua. - -Nuori leijona koetti murahtaa jotain vastaan, mutta sinisien silmien -luja katse hillitsi hänet. Hetken kuluttua me kuulimme, miten hän -viereisessä salissa tapaili akordeja flyygelillä. Sillä aikaa täytyi -pienen abbotin avata erästä uutta ranskalaista romaania ja minä -yksin sain liehakoida emäntää. Jumala tietää, kuinka minä kadehdin -noita molempia muita, varsinkin kaniikkia dominopöydän ääressä! Jo -ensimäisestä sanasta aikain, jonka vaihdoin tuon naisen kanssa, tunsin -vihamielisyyttä häntä kohtaan, joka vain lisääntyi, mitä selvemmin -hän osoitti minulle mieltymistänsä. Minun täytyi ottaa avukseni koko -järkeni voidakseni säilyttää edes kohteliaisuuden varjoa ja todellakin -kuunnella mitä hän sanoi; sillä ajatukseni olivat koko ajan kaukana -puutarhasalissa, ja kaiken hilpeän ja turhanpäisen puhelun läpi kuulin -vain armaani lempeän äänen ja näin hänen vakavat silmänsä surullisina -kiintyvän minuun. - -Mutta vaikka ajatukseni ja tunteeni olivatkin niin kaukana poissa, -niin kaunis rouva ei näyttänyt olevan tyytymätön tähän ensimäiseen -keskusteluun. Hän oletti varmaan, että aivan toisellaiset syyt -aiheuttivat raskaan mielialani, ja se seikka, että olin halunnut -tutustua hänen perheeseensä, näytti hänestä joka tapauksessa -suotuisalta merkiltä. Hän kehui italian kieltäni, vaikka siinä -olikin hiukan piemontilainen sävy, mutta se katoaisi kyllä helposti, -jos kävisin usein talossa kaikkina vapaina iltoina ja pitäisin -hänen kotiansa aivan kuin omanani. Hänellä itsellään oli surullisia -velvollisuuksia täytettävänä, huokasi hän vilkaisten viereiseen -huoneeseen, josta juuri samassa kajahti vanhan herran hyväntahtoinen -nauru sen johdosta, että hän oli voittanut pelin. Vasta näinä -iltahetkinä hän alkoi elää. Olinhan minä tosin nuori, ja tuskinpa -keskustelu alakuloisen ja ennenaikojaan vakavaksi tulleen naisen -kanssa saattaisi minua viehättää. Mutta todellinen ystävyys, jommoista -hän saattoi tarjota, oli ehkä vähäisen uhrauksenkin arvoinen. Minä -muistutin hänen mielestään erästä aikoja sitten kuollutta veljeä, jota -hän oli suuresti rakastanut. Tuon yhtäläisyyden hän oli jo kirkossakin -huomannut, ja siksi hän oli minulle kovin kiitollinen siitä, että olin -tullut hänen kotiinsa. - -Suurella taidolla teeskennellen hämilläoloa hän painoi silmänsä -maahan. Samassa hän ojensi hymyillen minulle kätensä, jota keveästi -suutelin. Ystäväni! sanoi hän kuiskaten. Onneksi uusien vieraiden tulo -esti minua antamasta vastausta, joka ei olisi ollut vilpitön. Uudet -tulokkaat olivat pappeja, täydellisiä maailmanmiehiä, jotka kohtelivat -minua heti kuin vanhaa tuttavaa. Kreivikin astui jälleen sisään ja -kuiskasi pari sanaa rouvan korvaan. Kaikki nousivat ja läksivät saliin, -missä flyygeli seisoi. Nyt rouva alkoi laulaa uusia laulujaan kreivin -säestäessä häntä. Hänen kaunis äänensä taipui mitä loistavimpiin -juoksutuksiin ja liverryksiin, ja vähä-väliä huomasin miten hän -vilkaisi siihen pimeään nurkkaan, missä minä seisoin nojautuneena -seinää vasten ja yhdyin koneellisesti, heti kuin aaria oli loppunut, -yleiseen suosionosoitukseen. Minä ajattelin koko ajan toista ääntä, -jonka olin kuullut huvilassa. - -Livreapukuiset palvelijat astuivat ääneti sisään ja toivat hopeisilla -tarjottimilla sorbetia ja jäätelöä. Laulu lakkasi ja kaikki alkoivat -keskustella ja nauraa; kenraali ilmestyi toisten joukkoon keppinsä -varassa, kertoi hyvillään, että hän oli voittanut kuusi peliä -perätysten ja kysyi pelasinko minäkin. Kun vastasin myöntävästi, -pyysi hän minua huomenna vastapelaajakseen, ja kutsui sitten -kamaripalvelijaansa, sillä hänen oli nyt aika panna maata. Se oli -lähdön merkki. Talon emäntä hymyili minulle vielä merkitsevästi -ja sitten minä kiiruhdin ennen muita pois salista, sillä tahdoin -yksinäisyydessä pudistaa yltäni ne vastenmieliset vaikutelmat, jotka -täällä olivat kuohahtaneet ylitseni. - -En voinut niistä kuitenkaan vapautua, ennenkuin taas seuraavana päivänä -hämärän tullessa kuljin huvilaan. Tiesin kyllä, että sisäänpääsö oli -minulta kielletty; en aikonutkaan muuta kuin ristikosta kurkistaa -sisään nähdäkseni vain vilahdukselta armaani hameen tai hatun -nauhan. Mutta hän seisoikin itse balkongilla, aivan yksin, katsellen -maantielle, ikäänkuin odottaen jotain. Hetken aikaa me tyydyimme -vain iskemään toisillemme silmää ja vilkuttamaan käsillämme. Sitten -hän antoi merkin, että hän aikoi tulla alas, ja heti sen jälkeen hän -astui ulos pienestä ovesta ja tuli luokseni, kasvot hohtaen iloa -ja rakkautta. Hän ojensi minulle kätensä. Kun kysyin, pitikö minun -todellakin jäädä ulkopuolelle, nyökkäsi hän vakavasti päätään ja sanoi, -painaen kätensä sydäntänsä vasten: Sinä olet siitä huolimatta täällä! --- Sitten me puhelimme kauan aikaa rakkaudestamme, kunnes kerroin -hänelle, että olin eilen käynyt hänen vanhempiensa luona. Kun lausuin -sydämellisen sanan hänen isästään, tarttui hän nopeasti käteeni ja -suuteli sitä, ennenkuin ehdin sitä estää. Äidistä ja hänen hommistaan -en sanonut sanaakaan; hän ymmärsi hyvinkin vaikenemiseni. Mene sinne -uudestaan, sanoi hän, ja koeta olla isälle niin hyvä kuin suinkin. -Aivan varmaan hän kiintyy sinuun. Sitten hän pyytäessäni saada suudella -häntä, painoi poskensa ristikkoa vasten ja vetäytyi nopeasti luotani, -kun kuulimme ratsastajien lähestyvän. Minun oli pakko lähteä pois, -sydän täynnä tyydyttämätöntä kaihoa. Minun täytyy tunnustaa, että -silloin heräsi minussa epäilys, tokko hänen tunteensa todellakin oli -lämmin minua kohtaan. Tiesinhän tosin, että italialaiset tytöt yleensä -hillitsivät tunteitaan antaakseen useinkin naimisiin jouduttuaan niille -täyden vapauden. Mutta hän ei sallinut minun edes ristikon kautta -suudella hänen suutaan! Sitten ajattelin taas kaikkea sitä, mitä hän -oli sanonut minulle ja näin samalla hänen katseensa edessäni, ja olin -lohdutettu. - -Tietysti olin sovittuna aikana kenraalini luona, joka heti komensi -minut pelipöytään. Tänään oli talossa vähemmän vieraita kuin eilen. -Vanha kaniikki istahti ikkunalokeroon ja alkoi kuorsata kuuluvasti, -vapautettuani hänet dominon pelaamisesta. Tällä kertaa ei rouva -vetäytynyt kabinettiinsa, vaan istui sohvassa lähellä pelipöytää ja -pitkä ihailija entistään pahatuulisempana häntä vastapäätä. Hän oli -antanut hänelle romaanin käteen, josta hänen piti lukea. Kreivi luki -usein väärin ja viskasi vihdoin kirjan luotaan kiroten niinkuin maassa -oli tapana, vaikka ei sitä muuten hyvässä seurassa tavallisesti tehty. -Talon emäntä nousi ylös ja viittasi häntä seuraamaan sivuhuoneeseen, -josta kuului sitten kuiskaavaa, kiihkeää puhelua. Kuulin vain sen -verran, että hän uhkasi karkoittaa hänet talostaan, jollei hän -parantaisi tapojaan. -- Vanhus, joka iloitsi hyvästä pelionnestaan, -kuunteli heitä hetken aikaa. Mikä heitä vaivaa? sanoi hän. Minä -kohautin olkapäitäni. Omituinen tuskallinen ilme karehti hänen -kasvoillaan. Hän huokasi ja näytti hetken epäröivän, tokko hänen -pitäisi sekaantua asiaan. Sitten hän vaipui taas kokoon ja näytti -uneksivan. -- Kaniikki heräsi, nuuskasi ja tarjosi nuuskarasiastaan -vanhalle herrallekin. Hän saavutti nyt jälleen tasapainonsa, ja -me jatkoimme innokkaasti peliämme. Hän pyysi minua, kun vihdoin -tein lähtöä, tulemaan toistekin, hän pelasi paljoa mielemmin minun -kanssani kuin Don Vigilion, kaniikin kanssa. Näin sanoen hän puristi -herttaisesti kättäni ja osoitti tavatonta ystävällisyyttä, sillä -heikkoudestaan huolimatta hän noudatti yleensä kaikkia vanhan ajan -ritarillisia kohteliaisuuksia. -- Rouva sanoi minulle kylmemmin -jäähyväiset kuin edellisenä iltana, kreivin vuoksi, niinkuin minusta -tuntui, sillä heidän välillään oli sillä välin sovinto taas rakentunut. - -Enkä minä erehtynytkään. Sillä seuraavana iltana, kun kreivi pienen -huviretken vuoksi ei voinut olla tavallisella paikallansa, koetti rouva -kaksinkertaisella voimalla vetää minua verkkoihinsa. Minä näyttelin -viattoman nuoren miehen osaa, joka kaikessa kunnioituksessaan ei kuule -eikä näe eikä ymmärrä mitään, ja huomasin samalla, ettei hän oikein -uskonut minuun. Mutta varmaan hänen ponnistustensa vähäinen menestys -loukkasi häntä ja yllytti häntä voittamaan hinnalla millä hyvänsä minun -todellisen tai teeskennellyn kylmyyteni. Suuttumus riisti hänet niin -kokonaan valtoihinsa, ettei hän kreivinkään palatessa takaisin huolinut -vähääkään peitellä tunteitaan. Muutkin perheenystävät huomasivat, -miten asian laita oli. Varsin pian sain liiketuttavaltani kuulla, -että kaupungissa jo puhuttiin minusta; hän onnitteli minua tämän -valloituksen johdosta, eikä voinut aavistaa, millaisessa mielentilassa -itse olin. Huomasin, etten saanut enää päivääkään viivytellä tuomatta -oikeat tarkoitukseni esille. - -Eräs keskustelu nuoren kreivin kanssa antoi asialle ratkaisun. - -Hän odotti minua eräänä iltana, kun palasin kotiin majatalooni, -tervehti minua kylmänkohteliaasti ja pyysi lyhyesti ja vakavasti, että -joko luopuisin käynneistäni talossa tai valmistuisin toisellaiseen -ratkaisuun. Minä olin muukalainen enkä varmaankaan tuntenut maan -tapoja, muuten hän ei olisi välittänyt antaa minulle edeltäpäin tätä -varoitusta. - -Minä pyysin häntä odottamaan vielä vuorokauden, sitten hänkin -myöntäisi, ettei mikään olisi naurettavampaa, kuin kilpailu meidän -kahden välillä. Hän katsoi ihmeissään minuun; mutta kun en antautunut -sen parempiin selittelemisiin, kumarsi hän ja läksi matkaansa. - -Toisena päivänä sangen varhain -- sillä tiesin, että vanha herra oli -aikainen -- läksin hänen luokseen ja tapasin hänet makuuhuoneessaan, -polttaen kaikessa rauhassa pitkää turkkilaista piippua. Hänellä oli -ympärillään kaikki leikatut kuvansa monissa eri pahviaskeissa ja hän -kaiveli ja katseli niitä. Kun hän näki minut, ojensi hän iloisesti -minulle kätensä, kiitti, että kerran aamullakin olin tullut häntä -tervehtimään, tarjosi minulle piippua ja tahtoi kaiken mokomin, kun -kieltäydyin polttamasta, antaa minulle muistoksi pari ratsumiestä, -joihin hän itse pani erityistä arvoa. Sydäntäni ahdisti ajatellessani, -että onneni oli tämän vanhan mies paran käsissä. Mutta mainittuani -hänen tytärtänsä, muuttui ihmeekseni hänen kasvojensa ilme kokonaan. -Hän tuli vakavaksi ja hiljaiseksi; jännitetty piirre otsassa ilmaisi -vain, että hänen oli vaikea tästäkin aineesta keskustellessa pitää -ajatuksiaan koossa. En salannut häneltä mitään, ensi kohtaamisestamme -alkaen aina tähän hetkeen saakka. Hän nyökkäsi silloin tällöin -myöntävästi päätään; ja kun puhuin rakkaudesta, loistivat hänen -silmänsä ja hän katsoi taivasta kohti juhlallisen liikutuksen vallassa, -mikä tosiaankin kirkasti hänen jalot kasvonsa. Sitten kerroin hänelle -olosuhteistani, sanoin, että jos hän uskoisi minulle tyttärensä, minä -tietenkin tahtoisin viedä nuoren vaimoni mukanani kotimaahani, mutta -että olisin halukas muutamiksi vuosiksi jäämään hänen läheisyyteensä, -jotta en riistäisi häneltä tytärtänsä. Silloin hän tarttui molempiin -käsiini ja puristi niitä niin voimakkaasti, etten olisi uskonut tuolla -sairaalla miehellä olevan sellaista voimaa. Sitten hän veti minut -puoleensa, suuteli minua sydämellisesti voimatta sanoa sanaakaan, -kunnes voimat uupuivat ja hän vaipui jälleen tuoliinsa. Mutta hetken -kuluttua hän pyysi minua auttamaan häntä ylös ja kun hän seisoi -jaloillaan, sanoi hän: Sinä saat minun aarteeni, poikaseni, ja minä -kiitän jumalaa siitä, että olen saanut elää tämän hetken. Tule! mennään -vaimollenikin kertomaan. Minusta tuntui heti nähdessäni sinut, että -sinä olit hyväsydäminen. Ja vaikka minulla olisi kymmenen tytärtä, niin -en voisi toivoa heille parempaa kohtaloa. Kas vaan, kas! tuota pahaa -lasta, Bicettaa! Hankkii itselleen rakastajan babbonsa selän takana! -Mutta sellaisia he ovat kaikki. Kun rakkaudesta on kysymys, niin ei -voi keneenkään luottaa, ei keneenkään! -- Hänen kasvoihinsa ilmestyi -puoleksi tuskallinen, puoleksi surullinen ilme ja hän huokasi; ehkäpä -joku muisto iski hänen mieleensä. Sitten hän syleili minua jälleen, -nipisti minua korvasta, sanoi minua rosvoksi, teeskentelijäksi ja -petturiksi, ja veti minua kädestä ulos huoneesta viedäkseen minut -rouvansa luo, jonka huoneet olivat talon toisessa siipirakennuksessa. - -Kamarineito tuli eteisessä meitä vastaan, katsoi minua ihmeissään -silmiin ja päästi kenraalin vasta sitten emäntänsä luo, kun hän -oli ensin ilmoittanut hänelle hänen tulonsa. Minua oli vielä liian -varhaista tavata. Olin hyvin mielissäni siitä, vaikka odotus tuntuikin -sietämättömältä. En kuullut sanaakaan siitä, mitä sisällä puhuttiin, -ainoastaan sen, että vanhan herran ääni muuttui yhä kovemmaksi ja -käskevämmäksi, jommoista sävyä en siinä ennen ollut kuullut. Seurasi -sitten jälleen hyvän aikaa hiljaista kuiskutusta, kunnes ovi avautui -ja vanhus tuli ulos pää pystyssä ikäänkuin voitetun taistelun jälkeen. -Sinä saat hänet, poikani, sanoi hän; asia on päätetty. Vaimoni lähettää -terveisensä. Ensin hän pani vastaan. Roomassa asuu eräs serkku, nuori -Laffe, joka vuosi sitten lähtiessään täältä sanoi: Säilyttäkää Bicetta -minulle, minä tahdon naida hänet. Mutta se oli vain pilaa, ja sinä ja -minä, me tarkoitamme molemmat täyttä totta, sinä saat hänet, Amadeo. -Onhan se totta, huokasi hän, että annan monen asian mennä menojaan. -Kun tulee vanhaksi, niin ohjakset höltyvät. Mutta on asioita, Amadeo, -jotka pakoittavat minua jälleen tarttumaan aseihin. Tule tänä iltana; -sinä saat tavata hänet täällä. Syleile minua, poikani! Tee hänet -onnelliseksi; hän on sen tuhatta kertaa ansainnut vanhan isänsä tähden. - -Me erosimme vanhuksen syleiltyä minua ylhäällä portailla. Kun -illalla palasin takaisin, oli talo tavallista kirkkaammin valaistu, -eteisessäkin oli jo paljon väkeä, jotka katselivat minua uteliain -silmin. Salissa istui kenraali tavallisella paikallaan, kaniikki häntä -vastapäätä, mutta dominonappulat olivat koskemattomina marmoripöydällä. -Sillä isän polvella istui tytär yksinkertaisessa puvussa ilman -minkäänlaisia koristeita ja helyjä, granaattikukkia oli hänellä vain -hiuksissa ja kätensä hän oli kiertänyt vanhuksen kaulaan, ikäänkuin -hänen olisi ollut tukalaa olla tässä seurassa ja etsisi turvaa ainoan -ystävänsä luota. Niin pian kuin hän näki minut, liukui hän alas -paikaltaan ja seisoi hiljaa kuin kuvapatsas, kunnes tarjosin hänelle -käteni. Hän heitti pikaisen katseen sohvaan, jossa äiti istui, komeassa -puvussaan; hänen hiuksensa valuivat hajallaan paljaille olkapäille, -täyteläinen, valkoinen käsivarsi nojasi punaiseen sohvatyynyyn, -hän näytti ehdoin-tahdoin tahtovansa voittaa komeudellaan solakan -neitseellisen kaunottaren. Hänen vieressään istui pitkä kreivi, taaskin -varmana ja kopeana yksinvaltiudestaan, nyökäten minulle suojelevasti ja -hyväntahtoisesti päätään. Astuessani yhdessä morsiameni kanssa heidän -luokseen, huomasin kyllä, että rouva hiukan kalpeni. Mutta hän tervehti -ja onnitteli minua suloisesti hymyillen, tarjosi kätensä suudeltavaksi -ja suuteli Bicettaa otsalle, jonka tämä väliäpitämättömästi salli -tapahtua. Vain hänen vapiseva kätensä ilmaisi minulle, millä mielellä -hän oli. - -Nyt meidän täytyi ottaa kaikkien onnittelut vastaan ja minä ihmettelin, -millä erinomaisella arvokkaisuudella armaani kesti tuon korupuheiden -tulvan. Isä katseli meitä alituisesti onnellisena. Sitten hän viittasi -meidät luokseen ja pyysi meitä istumaan ikkunakomeroon, jossa oli -kaksi nojatuolia, ja hän itse alkoi pelata Don Vigilion kanssa. Pian -me kokonaan unohdimme, missä me olimme. Puheenhälinästä ympärillämme -ei tunkeutunut sanaakaan korviimme. Ulkona kadun yli pingoitetussa -ketjussa riippui himmeä öljylamppu. Mutta sen valo oli riittävä, jotta -taisin katsoa onneani suoraan silmiin ja hurmautua hänen hymyilystään. - -Tavallista myöhemmin lähdettiin tänään talosta. Juotiin shampanjaa ja -eräs vanha arkkipiispa, joka parhaillaan oli käymältä kaupungissa, -ehdoitti kihlautuneitten maljan. Kunnianarvoinen vanhus näytti -erityisesti suosivan minua. Minun täytyi nousta hänen vaunuihinsa -ja antaa hänen saattaa itseni kotiin. Mutta tuskinpa olimme jääneet -kahdenkesken, kun tämän erinomaisen ystävällisyyden syy tuli ilmi. -Oletteko te luterinuskoinen? kysyi hän. Kun vastasin myöntävästi, -sanoi hän lempeästi hymyillen: Siksi te ette jää. Onni, jonka täällä -olette löytänyt, on tuottava teille vieläkin suuremman autuuden. Tulkaa -huomenna luokseni; me puhumme sitten asiasta lähemmin. - -Minä seurasin kutsua; mutta siltä tieltä, jonka olin itselleni -viitoittanut, en poikennut tuumankaan vertaa. Minä vaadin itselleni -täyden omantunnon vapauden, jonka myös annoin morsiamelleni. Mitä -lapsiin tuli, niin saisi äiti sen asian ratkaista, kunnes he -itse voisivat omasta sielunautuudestaan päättää. -- Hieno, vanha -herra näytti olevan aivan tyytyväinen mielialaani ja luottavan -tulevaisuuteen. Mutta kun hänen oli jälleen pakko matkustaa pois, -jätti hän minut nuoremman sielunpaimenen, munkin hoivaan, joka tarttui -asiaan paljoa taitamattomammin ja intohimoisemmin, jotta minä vihdoin, -välttääkseni epäkohteliaisuuksia, keskeytin kaiken kanssakäymisen. -Se pantiin minulle kovin pahaksi; huomasin sen selvästi muutamien -henkilöiden käytöksestä appivanhempieni luona. Mutta kun isä oli -edelleen yhtä sydämellinen kuin ennenkin eikä talon emäntäkään, ei -ainakaan näennäisesti, kieltänyt minulta ystävällisyyttään, niin -saatoin kestää tuon onnettomuuden. - -Armaani itse, jolta en salannut mielialaani, oli samaa mieltä kuin -minäkin, että meidän tuli nyt torjua kaikki tuollaiset vaatimukset. -Mitä he tahtovat? sanoi hän. Meillä on vain yksi taivas ja yksi -helvetti. Eikö totta, Amadeo? Jos minä pääsisin paradiisiin enkä -löytäisi sinua siellä, niin kääntyisin takaisin enkä saisi rauhaa, -ennenkuin olisin tavannut sinut. - -Kun hän puhui tuolla tavalla, niin näin taivaan jälleen avoinna enkä -pelännyt mitään vaaraa, en edes sitä, että minun täytyisi odottaa -onneani. Me olimme päättäneet viettää häitä lokakuussa. Nuo kaksi -kuukautta sitä ennen toivoin voivani vielä kestää. Yksi asia vain -teki minut levottomaksi, se nimittäin, etten ollut saanut mitään -vastausta kihlausilmoitukseeni, yhtä vähän sisareltani kuin langoltani. -Me tunsimme niin hyvin toisemme, että en tarvinnut pelätä heidän -puoleltaan minkäänlaista estelyä. Heidän vaitiolonsa ei voinut johtua -muusta kuin sairaudesta tai muusta huolesta, jota he eivät tahtoneet -minulle ilmaista, ja vaikka elämä tuntuikin minusta niin onnelliselta, -niin tämä suru kävi päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi. Vihdoin, -kolmen tuskallisen viikon kuluttua, saapui toivottu kirje; lankoni -yksin kirjoitti. Blanche, sisareni oli vaikean lapsivuoteen jälkeen -sairastunut ja yhä vieläkin oli hänen tilansa niin epävarma, ettei -lankoni ollut uskaltanut ilmoittaa hänelle kihlautumistani. Jos suinkin -saattaisin irtaantua pariksi päiväksi, niin olisi se heille kummallekin -suuri lohdutus. - -Sinun täytyy matkustaa, sanoi armaani, kun olin sanaakaan sanomatta -antanut hänelle kirjeen luettavaksi. Sinun pitää jo huomenna matkustaa. -Kyllä minä koetan niin hyvin kuin suinkin päästä sen ajan yli. -Kirjoittaa sinun täytyy heti, kun saavut kotiin, usein ja pitkältä, -niin usein kuin vain voit. Jospa voisin matkustaa kanssasi, mitäpä -siitä antaisinkaan! Mutta onhan se mahdotonta. Tervehdi Blanchea -ja sano, että rakastan häntä, ja vie hänelle tämä suudelma hänen -sisareltansa! - -Hän tarttui nopeasti kaulaani ja suuteli minua suulle; ensi kertaa -hän nyt soi suudelman minulle. Sillä tavatessani häntä yksinkin -ja pyytäessäni sekä piloilla että tosissani, ettei hän olisi niin -kova minulle, ei hän koskaan ollut antanut myöten. Kuinka usein -tuo varovaisuus olikaan loukannut minua. Mutta hänen ei tarvinnut -kuitenkaan sanoa muuta kuin sanan ja ojentaa suloisesti hymyillen -kätensä, niin tuo mielipahan ja epäilyksen puuska heti katosi. - -Niinpä sanoin jäähyväiset täysin luottaen siihen, että kaikki olisi -entisellään takaisin palatessani. Vanha herra oli silminnähtävästi -pahoillaan matkastani eikä aikonut päästää minua lainkaan syleilystään. -Rouva näytti tavatonta osanottoa sisareni sairastumisen johdosta -ja petti minut niin täydellisesti, että matkalla joka kerta häntä -ajatellessani kaduin kaikkea sitä, mistä olin häntä ennen syyttänyt. -Jätin osan tavaroistani huvilaan, sillä siellä olin kihlaukseni -julkaisusta asti asunut vanhuksen ja ystäväni Ninan hyvässä hoidossa. -Arvelin viimeistään kuukauden kuluttua palaavani takaisin, ja toivoin -saavani lankoni ja sisarenikin mukanani, jotta he voisivat olla läsnä -häissäni. Ninan oli määrä muuttaa kaupunkiin armaani seuraksi. Siten -näytti kaikki olevan erinomaisesti järjestettynä ja ero vain uhri, jota -jumalat kateudesta vaativat minulta, ennenkuin antaisivat minun nauttia -täyttä onnea. - -Kotona olot olivatkin lohdullisemmat kuin mitä pitkän matkan varrella -tuskani vallassa olin ajatellut. Blanche oli voittanut vaaran ja -näyttipä siltä kuin jälleennäkemisen ilo ja kaikki hyvät sanomani -olisivat edistäneet hänen parantumistaan. Tosin en voinut ajatellakaan -sitä, että hän olisi seurannut minua häihini, yksin lapsenkin vuoksi, -josta hän ei olisi tahtonut erota. Lankoni ei päässyt myöskään erilleen -kotoa; liikkeemme vaurastui juuri siihen aikaan niin suurin askelin, -ettemme kumpainenkin voineet yhtä aikaa olla poissa. Mutta siitä -huolimatta he kehoittivat minua niin pian kuin suinkin taas lähtemään -matkaan, sillä minun oloni kotona tuntui heistäkin pikemmin tuskalta -kuin ilolta, sille kannalle kuin asiat nyt näyttivät kääntyvän. - -Sillä niin varmasti kuin me olimmekin päättäneet kirjoittaa toisillemme -mahdollisimman usein ja niin uskollisesti kuin minä pidinkin sanani -enkä laiminlyönyt ainoatakaan postipäivää -- Bolognasta ei tullut -vaan ainoatakaan riviä. Viikon aikaa koetin luonnollisimmalla tavalla -selittää tätä vaitioloa. Mutta kun olin ollut kokonaista kaksi viikkoa -Genevessä saamatta yhtä vähän armaaltani kuin keltään muultakaan koko -talosta pienintäkään elonmerkkiä, jouduin lopulta hirveän tuskan -valtaan. Ainoa lohdutukseni oli se, ettei mitään onnettomuutta ollut -voinut tapahtua, koska muuten kai liiketuttavamme olisi siitä meille -ilmoittanut. Vaikka kukapa saattoi vakuuttaa minulle, ettei hän ollut -matkoilla, tai etteivät, jos yleensä kirjeitä oli mennyt hukkaan tai -otettu takavarikkoon, hänenkin kirjeensä olleet niiden joukossa? - -Minun täytyi lopulta lähteä matkaan, etten joutuisi aivan epätoivoon. -En voi kuvaillakaan missä tilassa matkustin yötä päivää. Pelästyin -itsekin siistiessäni pukuani jonkun matkan päässä kaupungista ja -katsahtaessani peiliin. Tuollaisella sulhasnaamalla en todellakaan -luullut palaavani takaisin. - -Oli varhainen aamu, kun ajoin niin nopeasti kuin saatoin tuttua -maantietä myöten ja käskin ajurin pysähtymään huvilan ristikkoportille. -Vapisevin polvin hypähdin maahan ja vetäisin kelloa. Kesti hetken aikaa -ennenkuin vanhan kelpo Fabion pää kurkisti ristikon takaa. Tunnettuaan -minut pelästyi hän pahoin, ei malttanut edes napittaa vanhaa takkiaan, -jonka alta paljas rinta pilkisti esiin, vaan riensi luokseni niin -pelästyneen näköisenä, että jo kaukaa huudahdin hänelle: Hän on kuollut! - -Hän pudisti päätään ja avasi nopeasti portin. Mutta pelästyksestä -hän oli niin hengästynyt, että vaan hitaasti ja epätäydellisesti sain -häneltä kuulla kaikki. Hän näki kuinka kalpea olin kasvoiltani ja -kuinka huonosti olin nukkunut ja siksi hän luuli välttämättömäksi -ilmaista minulle totuuden vain varovaisesti, vaikkei hän olisi voinut -minua sen pahemmin kiusata kuin juuri tuolla epäröimisellään. - -Monta seikkaa, joita salassa oli valmisteltu, hän ei tiennyt itsekään, -sillä hän oli kuullut vain pääasiat Ninalta. Mutta minä, joka tunsin -ihmisiä, en hetkeäkään epäillyt, mitkä syyt olivat vaikuttaneet koko -tähän pirulliseen juoneen. - -Tuskin olin lähtenyt matkaan, niin Roomasta oli ilmestynyt serkku, joka -arveli itsellään olevan oikeuksia morsiameeni. Oliko hänet kutsuttu -nyt vasta paikalle, vai olisiko hän omin ehdoin ilmestynyt siinäkin -tapauksessa, etten olisi lähtenyt matkalle, sitä en koskaan ole saanut -tietää. Hän oli varsin surkea olento, vakuutti Fabio. Kaikenlaiset -seikkailut, kortinpeluu ja huono elämä olivat turmelleet hänet. Mutta -koska hän oli kardinaalin veljenpoika ja vanhaa aatelia, niin oli se -sittenkin edullinen naimiskauppa. Bicetta ei ollut koskaan voinut häntä -sietää. Fabio muisti hänen kolme vuotta sitten täällä puutarhassa -antaneen hänelle kerran aika korvapuustin, kun hän oli uskaltanut -suudella pientä serkkuaan. Silloin hän oli vannonut, että hän kostaisi -sen vielä Bicettalle, kun hän tulisi hänen vaimokseen. Ja nyt olivat -asiat kehittyneet niin pitkälle, että hän saattoi tehdä uhkauksestaan -totta. Kaikki vaikutusvaltaiset ihmiset olivat hänen puolellaan, -myöskin äiti, ja vanhan herran he olivat siihen määrin peloittaneet -helvetinrangaistuksilla, jos hän antaisi lapsensa kerettiläiselle, että -tämä oli alistunut eikä uskaltanut sanoa enää mitään koko asiaan. Mutta -katsellessaan Bicettaa hänen sydäntänsä ahdisti ja tuntikausia hän -saattoi istua ja itkeä kuin lapsi, eikä hän puhunut sanaakaan vaimonsa -kanssa, sillä hän tiesi, että tämä oli kaikkeen syypää. - -Entäs Bicetta? kysyin minä vihan kiehuessa suonissani. - -Niin, Bicetta! sanoi vanhus. Jospa hänestä saisi selvää! Ensiksi, -kun häntä vaadittiin luopumaan luterilaisesta sulhasestaan, vastasi -hän aina: Minä olen luvannut hänelle jumalan edessä, että tulen -hänen vaimoksensa, sen valani minä pidän, vaikka se olisi minulle -kuolemaksi. -- Eikä hän sanastaan luopunut; ja kun serkku tuli hänen -luokseen tervehdykselle, sanoi hän aivan kylmäverisesti: elkää vaivatko -itseänne, Richino; vaikken koskaan olisi nähnytkään Amadeoa, niin -en teitä sittenkään koskaan olisi rakastanut. Kun hän yritti sitten -tarttua hänen käteensä ja sanoa hänelle koreita sanoja, oli hän Ninan -läsnäollessa kohonnut pystyyn ja sanonut: Te olette kehno mies, kun -koetatte tavoittaa toisen omaa. Menkää! Minä halveksin teitä! -- Eikä -hän sen jälkeen ollut tahtonut häntä enää nähdä. Mutta mitä siitä nyt -on sanottava, hyvä herra, kun häät nyt sittenkin tulevat vietetyiksi ja -Bicetta, niinkuin Nina sanoo, ei vuodata enää ainoatakaan kyyneltä eikä -pyydä eikä rukoile enää keneltäkään apua, ei isältä, eikä äidiltä eikä -keltään ihmiseltä, tuskinpa itse jumalaltakaan? Tosin hän ei ole saanut -teiltä ainoatakaan kirjettä, yhtä vähän kuin te olette saanut niitä -monia, joita hän on teille kirjoittanut ja jotka useinkin itse olen -vienyt postiin. Sillä näyttääpä siltä kuin postiherrat tietäisivät, -mikä heidän velvollisuuteensa kuuluu, kun kardinaalin veljenpoika aikoo -ryöstää muukalaiselta hänen morsiamensa. Mutta sittenkin on kumma, -että hän niin pian on alistunut. Sillä eihän hän voinut epäillä teidän -uskollisuuttanne. Nina sanoo, että on uhattu lähettää hänet luostariin, -jollei hän suostu serkkuun. Luostari ei tosin ole mikään sopiva paikka -Bicettalle. Mutta luulisinpa, että se sittenkin olisi parempi kuin -avioliitto tuon miehen kanssa, koska hän kuitenkin rakastaa teitä, -ja niinkuin sanottu, minun vähäinen järkeni on nyt pysähtynyt eikä -tyttärenikään voi kyllin tätä ihmetellä. - -Sillä välin kuin kelpo vanhus kertoi tämän kaiken minulle, loikoilin -minä aivan poissa suunniltani nojatuolissa kamiinin edessä, missä me -kihlautuessamme olimme istuneet käsikädessä. Minä en voinut ajatella -ainoatakaan selvää ajatusta; niin, näyttipä siltä, kuin en olisi enää -kyennyt tuntemaan, rakastamaan enkä vihaamaan, ikäänkuin kaikki olisi -minussa pysähtynyt, samoinkuin kellosta yhdellä ainoalla iskulla voi -taittaa vieterin. Vasta hyvän ajan kuluttua toinnuin jälleen ja saatoin -kysyä, milloin häitä oli määrä viettää. Tänään iltapuolella, sanoi -vanhus hirvittävällä äänellä. Silloin minä hypähdin pystyyn, sillä tuo -kauhea ratkaisunhetki, joka oli niin lähellä, sai minut taas täysin -tajuntaani. - -Harmaaparta tarttui molempiin käsiini ja katsoi pelästyneenä silmiini. -Jumalan tähden, sanoi hän, mitä te aiotte tehdä? Te ette tiedä, mikä -valta heillä on. Jos näyttäydytte julkisesti kadulla, niin kukapa -tiesi, mitä ennen iltaa voi vielä tapahtua. - -Minä menen sinne, sanoin minä, astun valepuvussa tuon konnan eteen ja -sanon, että toinen meistä on liikaa maailmassa. Kai sinulla on vanhat -pistoolisi vielä kunnossa, Fabio? Muuta en tarvitse. Päästä minut! - -Ensin saatte _minut_ ampua, sanoi hän ja tarttui niin lujasti -käsivarteeni, että huomasin, ettei hän hyvällä päästäisi minua -menemään. Ja sitäpaitsi, sanoi hän, tiedättekö mitä Bicetta siihen -sanoisi? - -Sinä olet oikeassa, sanoin minä ja tunsin, että kaikki voima taas -minusta katosi. Enhän sitä todellakaan tiedä. Mutta minun täytyy se -saada tietää, muuten tulen hulluksi. Päästä käsivarteni irti, anna -minulle hattuni, minä menen hänen luokseen, minä murran kaikki ovet, -jotka minulta telkitään, kaikki muu käy kyllä, kun vaan näen hänet! - -Mutta hän ei päästänyt minua irti. Hän painoi minut jälleen tuoliin ja -sanoi: Tiedättehän, ettei kukaan tahdo teille eikä signorinalle eikä -vanhalle herralle enemmän hyvää kuin vanha Fabionne. Antakaa minun siis -neuvoa teitä, älkääkä syöksykö pää edellä onnettomuuteen. Jos luulette, -että teidät lasketaan sisään, niin erehdytte suuresti. Talo on häiden -vuoksi täynnä uusia palvelijoita. Kylläpä teidän kävisi pahasti, jos -tuollaisena menisitte sinne ja pyrkisitte morsiamen puheille. Antakaa -minun mennä, minua he eivät viskaa ulos, vaikkei äiti minua suuresti -rakastakkaan; mutta pahimmassa tapauksessa voin kutsuttaa tyttäreni -puheilleni, ja jos annatte minulle pari sanaa mukaan, niin tulevat ne -varmemmin perille kuin paavillisessa postissa. Istukaa tuohon ikkunan -ääreen ja kirjoittakaa, ja jos tunnen Bicettan oikein, niin hän vastaa -teille. - -Hän kiiruhti hakemaan minulle kynää ja paperia, mutta tilani oli -niin surkea, etten voinut pitää kynää kädessä enkä saada ainoatakaan -järkevää sanaa paperille, sellainen oli se myrsky, joka sydämessäni -raivosi. Antakaa olla, sanoi vanhus. Mitäpä teidän tarvitseekaan -kirjoittaa? Siinä on jo kylliksi, että hän saa tietää teidän olevan -täällä. Jos hän sittenkin vielä tahtoo viettää häitä, niin eivät siinä -sitten sadatkaan kirjeet auta. - -Näin sanoen hän jätti minut. Mutta sitä ennen täytyi minun vannoa -hänelle, että pysyisin piilossa tässä talossa, jossa ei kukaan muu -asunut ja etten avaisi kellekään muulle kuin hänelle ovea. Päivä oli -jo valjennut; vanhus palasi vielä kerran takaisin ja toi minulle -viiniä ja leipää, kun hän näki, kuinka heikko olin. Sitten jäin yksin -tyhjään taloon. En voinut pysyä hiljaa paikoillani, vaan laahauduin -puutarhaan appelsiinipuiden suojaan, joista Bicetta oli poiminut -minulle hedelmiä ja granaattipensaan varjoon, josta hän oli taittanut -minulle ensimäisen rakkaudenmerkkinsä. Kaikkialla näin hänen olentonsa, -ja mitä elävämpänä se astui eteeni, sitä käsittämättömämmältä tuntui -minusta, että hän olisi unohtanut minut. Vaikka olinkin yömatkasta -väsynyt, niin en voinut nauttia viiniä enkä leipää; ainoastaan yhdestä -appelsiinistä imin ahnaasti mehua ja se virkisti minua ikäänkuin siten -olisin imenyt itseeni uutta toivoa ja rohkeutta. Sitten astuin taloon -ja kuljin kaikkien huoneiden läpi. Hänen huoneessaan oli vielä kaikki -entisellään, kirja, jota hän viimeksi oli lukenut, oli avattuna. Minä -luin samasta kohdasta eteenpäin ja Petrarcan runojen hiljainen musiikki -virvoitti ja viihdytti minua. Bicettan pienen korituolin, jossa hän jo -lapsena oli nukeillaan leikkinyt, olin nostanut balkongille ja joka -säkeeltä katsahdin tielle, eikö mitään tietoa jo saapuisi. Mutta minä -olin äkkiä tullut levolliseksi enkä pelännyt enää ratkaisua. - -Ja kuitenkin minä hyökkäsin kuin salama istuimeltani, kun vanhus äkkiä -taas ilmestyi alhaalle portin eteen. Mitä tietoja sinä tuot? huusin -minä. Mutta hänen huolestunut katseensa, kun hän tervehti minua, sanoi -jo kyllin. Vavisten koko ruumiissani hyökkäsin portaita alas häntä -vastaan. Lukekaa itse, sanoi hän. Ehkäpä te ymmärrätte paremmin, mitä -hän tarkoittaa. - -Minä repäisin avonaisen paperin hänen kädestään, johon Bicetta oli -kiireessä lyijykynällä kirjoittanut: "Armaani -- se mikä tapahtuu, ei -ole enää autettavissa. Älä koetakkaan estää sitä, mutta usko minua; -minä en ole kenenkään muun oma kuin sinun. Sinä käsität kaikki, kun -tapaamme taas toisemme, ehkä hyvinkin pian; mutta tapahtukoon se -milloin hyvänsä, aina minä olen sinun omasi." -- Paperin reunaan oli -vielä lisätty: "Pysy piilossa. Kaikki on kadotettu, jos näyttäydyt." - -Tuijottaessani noihin harvoihin sanoihin, kertoi vanhus, ettei hän itse -ollut häntä puhutellut; Nina oli välittänyt asian, eikä hän häneltäkään -ollut saanut tietää sen enempää, kuin ettei signorina ollut näyttänyt -kovin hämmästyneeltä kuullessaan, että olin palannut takaisin. Minä -olen jo kauan odottanut häntä, sanoi hän. Sitten, kun kamarineiti oli -tuonut morsiuspuvun sisään, oli hän seisoaltaan kirjoittanut ikkunan -ääressä ja käskenyt Ninan sanomaan isällensä, että hän pitäisi asian -aivan salassa ja huolehtisi hyvin minusta. Sitten hän oli laskenut -aivan levollisesti hiuksensa hajalleen, jotta niitä kammattaisiin häitä -varten. Hän oli kirjoittanut hyvin levollisesti kirjeenkin, sanoi -Nina, ikäänkuin ihminen, joka on valmis kuolemaan, siksi ettei hän -voi enää kestää tuskiaan ja merkitsee vain paperille vielä viimeisen -tahtonsa. Nina oli aina luullut tuntevansa häntä yhtä hyvin kuin -itseäänkin; mutta viime aikoina ei hän ymmärtänyt häntä sen enempää -kuin taivaallista kaitselmustakaan. - -Ja minä, joka luulin tuntevani hänet paremmin kuin minkään muun -ihmisen, minkä verran minä nyt häntä ymmärsin luettuani ainakin sata -kertaa hänen kirjeensä? Jollei hän tahtonut olla kenenkään muun oma -kuin minun, niin miksei hän sitten paennut luokseni, miksi hän ei -hakenut luostarista turvaa, kunnes olisin keksinyt jonkun keinon hänen -vapauttamisekseen? Miksei tuollainen huima teko olisi mahdollisempi -ja luonnollisempi kuin taipuminen pakolliseen kohtaloon, alistuminen -kahleihin, joita vain kuolema saattoi katkaista? - -Ja kuitenkin noissa yksinkertaisissa sanoissa oli jotakin, joka -rohkaisi mieltäni, kun olin vaipua epätoivoon ja viihdytti minua joka -kerta, kun vihan ja tuskan huuto purkautui huulieni yli. Nukuinkin pari -tuntia ja saatoin sen jälkeen nauttia hiukan ruokaa, jota uskollinen -hoitajani tarjosi minulle. Me emme puhuneet mitään keskenämme. Vasta -sitten, kun vihkimisaika lähestyi, jouduimme kiivaaseen otteluun. Minä -pysyin lujasti kiinni siinä vaatimuksessa, että tahdoin olla siellä -läsnä, ja hän pani kaikin voimin vastaan. Lopulta, kun hän näki, -etten alistunut, auttoi hän itse minua pukeutumaan hänen vaatteihinsa -ja painoi syvälle otsaani vanhan repaleisen olkihatun, jota hän -tavallisesti käytti puutarhassa työskennellessään. Mutta minä tulen -mukaan, herra Amadeo, sanoi hän. Luulenpa, että jonkun täytyy pidättää -teitä käsipuolesta, kun te joudutte pois suunniltanne. - -Kukapa tietää, vaikka hän olisikin ollut oikeassa! Mutta kun me -tulimme kirkkoon, olivat häävieraat ja morsiuspari jo paikalla ja -ihmistungos oli niin hirveä, että koko torikin kirkon edustalla oli -täynnään väkeä, jotka tahtoivat ainakin nähdä morsiussaaton. Minä -moitin vanhusta, että hän ilmaisemalla väärän ajan oli pettänyt -minua. Hän piti kovasti puoliaan, ja vakuutti erehtyneensä. Niinpä me -odotimme väkijoukossa, ja kellojen soitto, joka kajahti voimakkaana -ympärilläni, sai minut jälleen vajoamaan puolitainnoksiin, kunnes -äkkiä kuului huuto: Nyt he tulevat! Silloin olisin kaatunut kumoon, -jollei Fabio olisi tukenut minua. Siitä huolimatta kiinnitin katseeni -kirkon porttiin, josta hänen oli määrä astua ulos. Ja nyt hän todella -tulikin. Ja minä ihmettelin, miten saatoin kestää tuota näkyä, kuinka -saatoin jälleen rauhoittuakin, vaikka hän astui puolisonsa rinnalla. -Sulhanen oli aivan sellainen, kuin Fabion kuvauksesta olin häntä -kuvaillut mielessäni, mies, jonka yhdellä nyrkin iskulla olisin voinut -kaataa maahan; ja hänen kuihtuneilla kasvoillaan karehti hymyily, -joka sai vereni kiehumaan. Hän tervehti riemulla ja kopeasti oikealle -ja vasemmalle ja siveli vaaleita viiksiään. Bicetta sen sijaan astui -kansanjoukon läpi kehenkään katsomatta, hänen kasvonsa olivat aivan -jäykät, ja silmät tuijottivat suoraan eteensä. Eräs lapsi ojensi -hänelle kukkakimpun. Silloin hän nosti lapsen maasta ja suuteli häntä, -ja minä näin selvään, että hän hymyilikin. Jollen olisi seisonut niin -kaukana eikä Fabio ollut takanani, niin tuon hymyilyn nähdessäni -olisin tunkeutunut väkijoukon läpi ja kysynyt häneltä ääneen, miten -hän tänä päivänä saattoi hymyillä. Mutta hymy katosi nopeammin kuin -saatan siitä kertoa. He nousivat vaunuihin, jotka vierivät pois. Heidän -jäljissään ajoivat vanhemmat, kenraali parkani istui aivan masentuneena -ylpeän nuoren rouvansa rinnalla, sitten seurasivat kaikki vieraat ja -pappismiehet, jotka siinä talossa kulkivat ulos ja sisään. Arkkipiispa -itse oli vihkinyt heidät, kuulin naisten kertovan vieressäni. Morsian -ei aikonut ensin huolia sulhasesta, mutta pyhä isä itse oli kehoittanut -häntä siihen. Toisesta, luterilaisesta miehestä ei tiedetty mitään. -- -Niin, niin sanoi toinen, hänen sisarensa kuului kuolleen, sen hän sai -rangaistuksekseen, kun hän ei tahtonut luopua kerettiläisuskostaan. -- -Tuollaista lörpötystä kuulin joka puolelta. Fabio veti minut mukanaan -pois. Mutkateitä myöten hän saattoi minut huvilaan. Minä sallin hänen -seurata mieltänsä; voimani olivat lopussa; en ollut enää ennallani, -vaan kuumesairas tai unissakävijä. - -Vielä nytkin, ajatellessani tuota päivää, en ymmärrä miten pääsin sen -loppuun. Kiihkeä luontoni oli varmaan niin kesyttynyt ruumiillisesta -väsymyksestäkin pitkän matkan jälkeen, koska tylsästi sallin kaiken -tuon kauheuden tapahtua. Minä horjuin tullessani kotiin. Fabio pakoitti -minua juomaan pari lasillista viiniä; se vaikutti niin voimakkaasti, -että kaaduin kumoon ja tulin aivan tajuttomaksi. - -Vasta yöllä tulin taas tuntoihini. Kauan aikaa täytyi minun miettiä, -missä olin ja mitä oli tapahtunut. Kirkas taivas hohti lasioven -ikkunoiden kautta sisään ja hieno kuunsäde kirkasti Beatricen äidin -kuvaa, joka kamiinin yläpuolelta näytti surullisesti katsovan minuun -matalalla vuoteellani. Silloin vasta ymmärsin, mikä yö nyt oli, ja mitä -nämä tunnit minulle merkitsivät. Hirveä tuska puhkesi sydämessäni, -ja se oli tehdä minut aivan hulluksi. Minä huusin kovaan, jotta -kauhukseni kuulin oman ääneni kajahtavan tyhjässä talossa. Sitten -heittäydyin salin kylmälle lattialle, painoin kasvoni kiviä vasten ja -revin hiuksiani, ikäänkuin ruumiillinen kipu olisi voinut sammuttaa -rinnassani riehuvaa tuskaa. Silmäni samenivat kyyneleistä, jotka -pulppusivat esiin kuin veri avonaisesta haavasta, aivan tietämättäni -minä itkin. Siten makasin pitkälläni ja riehuin kuin eläin, ja olisin -mielelläni antanut koko ihmisyyteni, jos sen hinnalla olisin voinut -ostaa itselleni tajuttomuuden. Kaikki ajatukset, jotka kohosivat -eteeni, syöksin kiivaasti siihen suureen pyörteeseen, joka kohisi -sielussani. En tahtonut mitään muuta tuntea enkä ajatella kuin että -aarteeni tänä hetkenä oli toisen vallassa. Yhä uudestaan tungin tuon -ajatuksen kuin myrkyllisen aseen sydämeeni, ikäänkuin siten saisin -sen vuotamaan tyhjiinsä. Ja vasta sitten kun olin henkisesti sekä -ruumiillisesti aivan kuolemaan saakka väsynyt, hillitsin vihaani, jolla -olin koettanut tuhota itseäni,ja makasin nyt aivan liikkumatta tomussa -nauttien kivipermannon kylmyydestä, joka vilvoitti ohimoitani ja sai -kyyneleeni itsestään kuivumaan. - -Vihdoin toinnuin sen verran, että saatoin nousta ylös ja mennä -puutarhaan kävelemään. Suihkulähteen partaalla rautatammen alla pesin -tomun ja kyyneleet kasvoistani ja join täysin siemauksin vettä, joka -virvoitti minua. - -Nyt saatoin ajatella mitä minun tuli tehdä. Mutta vaikka olisin -tuuminut kuinka kauan hyvänsä, niin mihinkään päätökseen en voinut -tulla. Sen vain päätin, että kirjoittaisin Bicettalle seuraavana -päivänä ja pyytäisin, että hän tekisi lopun tästä epävarmuudesta ja -tuskasta ja katkaisisi sen siteen, joka yhdisti minut häneen. Hänen -kirjeensä sanat nousivat jälleen mieleeni. Mutta mitä ne saattoivat -minulle antaa sen jälkeen kuin olin nähnyt hänen astuvan ulos kirkosta -ja koko päivä ja puoli yötäkin oli kulunut tuomatta minkäänlaista -lohdutusta! Kun kello oli lyönyt kaksitoista ja kuu laskenut, niin -en voinut enää pitemmältä viipyä autiossa puutarhassa, vaan palasin -takaisin saliin. Sytytin kynttilän ja laskin sen uunin reunalle. Sitten -vedin nojatuolin lähemmäksi, otin taskustani pienikokoisen painoksen -Danten runoelmia ja aloin lukea hänen synkkiä helvetinlaulujaan. - -Tunti oli ehkä siten kulunut, kun äkkiä olin kuulevinani ääntä -ristikkoportilta, ikäänkuin avainta olisi lukossa väännetty. Hiukseni -nousivat pystyyn; ensi hetkessä ajattelin, että armaani oli ottanut -itsensä hengiltä, ja että hänen levoton henkensä tuli nyt luokseni -imemään vertani. Mutta minä toinnuin heti, nousin ylös ja kuuntelin -tarkasti pimeään yöhön. Portti narahti, sitten kuului askelia hiekassa, -seuraavassa hetkessä käsi haparoi pienen salin oven ripaa, ovi avautui -ja nuorukainen, musta hattu päässä ja vaippa hartioilla, seisoi -kynnyksellä. Hattu putosi niskaan, ja minä tunsin hänet. Huudahtaen -me syöksyimme toistemme syliin ja painauduimme toisiimme, ikäänkuin -rintamme ja huulemme eivät koskaan enää olisi voineet erota toisistansa. - -Vihdoin Beatrice irtaantui syleilystäni ja katseli minua kyyneltynein -silmin kauan ja ääneti. Miten kalpea sinä olet! sanoi hän sitten. -Aivankuin olisin sinulle tehnyt pahaa. Mutta nyt on kaikki tuska -loppunut. Minä olen pitänyt sanani: Minä olen täällä, _sinun_ vaimosi, -enkä kenenkään muun, vaikka mikä tuho minua kohtaisi! Oi, Amadeo, miksi -maailmassa on niin paljon pahoja ihmisiä! Miksi he heittävät lokaan sen -mikä on kaikkein puhtainta ja häpäisevät kaikkein pyhimmän! Miksi he -pakoittavat meitä jumalan kasvojen edessä valehtelemaan ja vannomaan -väärää valaa, jotta meidän täytyy huulillamme myöntyä siihen, mihin -sydämemme ei suostu! He saivat minut niin pitkälle, että minun oli -pakko valita kahden synnin välillä: antautua sille miehelle, jota minä -halveksin, tai kuin varas hiipiä yöllä sen luo, joka maailman silmissä -ei koskaan voi olla minun omani. Mutta eikö totta, Amadeo, jumala -mittaa toisella mitalla kuin itsekkäät ihmiset? Hän ei tahdo, että -rikkoisin sinulle antamani lupauksen. Hän ei voi myöskään tahtoa, että -me molemmat joutuisimme perikatoon, että minä hautautuisin luostariin, -ja sinä kulkisit rakkaudetta ja ilotta yksinäisessä maailmassa. Hän on -luonut sinut minua varten, minut sinulle. Ota minut siis, sillä minä -kuulun sinulle! Tuo toinen ei ole sormellaankaan saanut minuun koskea. -Kun meidät jätettiin yksin, sanoin minä hänelle: Jos te nyt yritätte -lähestyä minua, joko tänään tai milloin muulloinkaan, niin otatte te -minut hengiltä. Sillä minä olen jumalalle vannonut, etten elä sen -hetken yli, jolloin te röyhkeydessänne luulette saaneenne oikeuden -minun ylitseni. Minä olen sanonut tämän kaiken teille jo edeltäkäsin. -Sittenkin te olette pysynyt aikeessanne. Niinpä minä nyt seuraan _omaa_ -tahtoani. -- Ja siten minä jätin hänet ja sulkeuduin huoneeseeni, -kunnes tiesin, että koko talo nukkui. Sitten Nina auttoi ylleni -miehenvaatteet -- ja nyt olen täällä! Oi, Amadeo, onni olla sinun -omasi olisi liian suuri, jollen olisi sitä taistelulla ja antautumalla -vaaraan voittanut! - -Hän syöksyi kaulaani ja painoi hohtavat poskensa olkapäätäni vasten. -Kaikki se hehku ja intohimo, jonka hän neitseellisessä ylpeydessään oli -viikkokausia kihlausaikanamme tukehduttanut ja tuskin katseellakaan -ilmaissut, puhkesi nyt ilmiliekkiin ja leimahti pääni yli. - -Kun me jälleen saatoimme ajatella ja puhua, kertoi hän minulle kaiken -sen, mikä oli tapahtunut eromme jälkeen, kertoi kaikki äidin juonet, -miten isä turhaan oli yrittänyt puolustaa itseään ja lastaan papillista -ylivaltaa vastaan, ja miten hän itse oli koettanut rehellisyydellään -saattaa vihamiehet häpeään ja lopulta riistää heiltä kaikki aseet. -Vasta sitten kun hän oli nähnyt, kuinka turhaa kaikki oli ollut, kun -hän ymmärsi, että hänet armotta eroitettaisiin isästä ja vietäisiin -kaukaiseen luostariin, josta hän ei edes olisi voinut toimittaa -minulle kirjettäkään, oli hän äkkiä muodon vuoksi suostunut kaikkeen -pelastaakseen siten meidät molemmat. He tiesivät sen ja tahtoivat -kuitenkin, sanoi hän. Ehkäpä he eivät muusta välittäneetkään kuin -muodollisesta voitosta. Heille oli aivan yhdentekevää, joutuisiko -sieluni perikatoon. Ovatko he koskaan moittineet sitä naista, jolle -isä parkani antoi nimensä, vaikka hän antautuu kokonaan intohimojensa -valtaan? He ovat kaikki valheen palvelijoita, siksi etteivät he voi -sietää totuutta, joka tuottaisi heille itselleen vain häpeää! Oi, -Amadeo, sata kertaa olen mielessäni tuuminut, miten pakenisin luoksesi -ja sitten julkisesti tunnustaisin koko maailmalle, että olin sinun -vaimosi ja pysyisin sinä iankaikkisesti. Mutta sinä et tiedä, kuinka -voimakkaita he ovat. Jos me matkustaisimme nyt pois, yötä päivää, niin -he saavuttaisivat meidät kuitenkin ja silloin olisit varman kuoleman -oma. Ja sitten -- isä parkani! Hän ei kestäisi eroa minusta! Mutta -älä sure. Me olemme nyt toistemme omat, ja ne, jotka sen tietävät, -ovat meille uskollisia. Anna anteeksi, etten jo tänä aamuna sinulle -kirjeessäni ilmoittanut, että tulisin luoksesi. En tiennyt voisinko -panna aikeeni täytäntöön, olisihan tuo kurja voinut ampua minut -kieltäytyessäni alistumaan hänelle. Ja jos en olisikaan tullut, niin -etköhän olisi kärsinyt vieläkin enemmän kuin nyt epätietoisuudessasi, -sillä olinhan luvannut sinulle olla uskollinen enkä antautua -kenellekään muulle kuin sinulle? Nyt tulen joka yö luoksesi. Nina on -sen aikaa minun sijaisenani ja näyttelee osaani siltä varalta, että -minua ehkä kaivattaisiin, ja talon ovenvartija on kelpo mies, joka -vihaa herraansa ja sinun tähtesi hän on valmis menemään vaikka tuleen. - -Hän näki, että minä kesken onneani, pitäen vaimoani sylissäni, -kuitenkin olin hiljainen ja miettiväinen. Mikä sinua vaivaa? kysyi hän. -Oletko surullinen? - -Kun meidän on pakko salata sitä, sanoin minä, mikä on pyhä oikeutemme; -kun meidän täytyy piiloutua yön varjoon, ikäänkuin olisimme -pahantekijöitä voidaksemme pitää valamme, jonka olemme toisillemme -vannoneet! - -Älä ajattele sitä, sanoi hän ja siveli otsaani kädellänsä. Kukapa -tiesi, mitä voi tapahtua? Emme voi luottaa mihinkään muuhun kuin -olevaan hetkeen ja omaan sydämeemme. Miksi emme voisi kiittää jumalaa -siitä, joka tietää, että tämä on meille parhaaksi? Kuulehan, minä en -tahdo istua tässä kuin sinun rakastettusi, kädet ristissä ja antaen -toisten huolehtia sinusta. Sinä olet varmaan nälissäsi, enkä minäkään -ole eilisestä saakka nauttinut mitään. Tiedänhän missä Fabiolla on -varastonsa. Anna minun nousta sylistäsi, rakas mieheni; minä valmistan -meille hääaterian, paljoa iloisemman kuin tämänpäiväisen, jossa -jokainen pisara viiniä oli isälleni kuin katkerinta sappea. - -Hän hypähti pystyyn ja kiiruhti varastohuoneisiin ja kellariin. Sillä -välin minä nostin pöydän keskelle lattiaa ja sytytin kaikki kynttilät, -joita oli tomuisissa seinähaarukoissa. Kun hän palasi takaisin kantaen -lautasia ja laseja, pysähtyi hän iloisesti huudahtaen kynnykselle. -Sitten hän alkoi kiireesti kattaa pöytää ja kaatoi itse laseihimme -viiniä. Meidän onneksemme, sanoi hän. Jospa sisaresikin olisi täällä -- -muita häävieraita en kaipaisikaan! - -Sitten hän joi ja tarjosi minulle ruokaa, asetti lautaselle eteeni -lihaa ja oliiveja ja leikkasi minulle leipää ja kehoitti syömään -aivankuin hyvä emäntä ainakin. Minä söin hänen tähtensä kaikesta -hiukan, vaikken kaivannutkaan ravintoa. Hänkin maisteli vain hiukan, -kunnes minä aloin syöttää häntä kuin lasta, ja pistin parhaat -linnunpalat hänen suuhunsa. Hän avasi nauraen suunsa ja antoi minun -syöttää. Nyt minä olen aivan kylläinen, sanoi hän ja nousi pöydästä. -Minä toimitan sinulle vain vielä paremman vuoteen kun mitä nuo patjat -lattialla ovat. Sillä Fabio ei huomaa mitään tuollaista. Vanha sotilas -tuskin tietää makaako hän maassa vai höyhenpatjalla. Viisainta on, että -makaat huoneessani yläkerroksessa, missä vuoteeni vielä on paikoillaan, -sen sijaan, että makaisit täällä alhaalla, jonne joku voisi nähdä -sisään ja antaa sinut ilmi. - -Hän riippui käsivarressani ja vei minut, sammutettuamme kynttilät, -yläkerrokseen, pieneen huoneeseensa. Kun astuimme Fabion makuuhuoneen -ohi, kuuntelin minä, liikahtaisiko hän vuoteellaan. Ole huoleti, -kuiskasi Bicetta. Hän tietää, että olen täällä. Noutaessani viiniä -kohtasin hänet, kun hän tuli puutarhasta sisään, jossa hän oli -poiminut meille hedelmiä hääateriaamme varten. Hän itki ja suuteli -aivan epätoivoissaan käsiäni. Mutta hän ei tule näkyviin, jottei hän -häiritsisi meitä. -- - -Päivä ei vielä koittanut, kun hän itse sanoi, että meidän täytyi nyt -erota. Minä tahdoin välttämättä saattaa hänet kaupunkiin asti, ja kun -hän näki minut siinä valepuvussa, jossa jo päivällä olin liikkunut -kaduilla, salli hän minun tulla. Hän painoi taaskin leveälierisen hatun -syvälle otsaansa, ja minä käärin leveän viitan hänen ympärilleen. -Siten me astuimme ristikkoportista ulos ja kuljimme kaupunkia kohti. -Ei ainoatakaan ihmistä näkynyt kaduilla, ei ainoatakaan tulta palanut, -taivaalla hohti vain aamutähti vaalean sinertävänä, ja tuuli puhalsi -raittiisti pohjoisesta. Me puhuimme tuskin sanaakaan koko matkalla. -Sydäntäni ahdisti, ja hänkin näytti nyt vasta käsittävän, kuinka -luonnoton meidän suhteemme oli, kun meidän piti erota. Tultuamme hänen -talonsa edustalle, puristautui hän kauan kyynelsilmin rintaani vasten -ennenkuin hän antoi sovitun merkin ovenvartijalle. Huomiseen asti! -sanoi hän ja irroitti kätensä kaulastani. Sitten hän hiipi raollaan -olevasta ovesta sisään, ja minä jäin yksin pimeään seisomaan. - -Katkera tunne valtasi mieleni. Näin oli minun jälleen ollut pakko -luopua hänestä, omastani, joka ei tahtonut kuulua kellekään muulle -kuin minulle, jättää hänet vieraaseen taloon, jonka ovi ikipäiviksi -oli minulta suljettu. Kynnykselle minun täytyi jäädä seisomaan, ja -jos talon isäntä sattumalta astuisi ovesta ulos, niin täytyisi minun -piiloutua nurkkaan kuin varkaan, joka pakenee kiinniottajaansa. Ja mitä -tästä tulisi? Miten voisimme kestää elämää, jonka oli pakko kulkea -tällaisia salateitä? Oliko se edes onnea, jota täytyi joka päivä ostaa -tuskalla ja huolella? - -En ollut palannut vielä huvilaan, kun olin jo lujasti päättänyt -tehdä lopun tästä sietämättömästä olosta. Heti paikalla tuli mieleni -keveämmäksi, ja astuessani aamun sarastaessa tyhjiä katuja myöten, -saatoin vasta täydellisesti iloita onnestani ja miettiä tarkasti mitä -nyt oli tehtävä, jotten sitä jälleen kadottaisi. Tultuani perille oli -vanhus jo puutarhassa työssä. Minä uskoin hänelle aikeeni, ja vaikka -sen toteuttaminen tuntuikin hänestä vaikeammalta kuin minusta, myöntyi -hän kuitenkin kaikkeen, mitä häneltä pyysin; se ei suinkaan ollut -niin vanhalle miehelle kuin hänelle mikään helppo uhraus, varsinkin -kun hänen täytyi erota tyttärestään. Mutta niin pian kuin oli kysymys -Bicettasta, oli hän aivan tahdoton. - -Päivä kului meiltä valmistuksissa, ja useammin kuin kerran olin -tilaisuudessa ihailemaan vanhan soturin huolenpitoa ja varovaisuutta. -Iltapuolella nukuin. -- Yöllä, jo kello kymmenestä aikain olin -paikallani kaupungin portin läheisyydessä, josta Bicettan piti tulla. -Me emme olleet sopineet, että tulisin häntä vastaan. Kun siis astuin -esiin piilopaikastani ja hiljaa nimitin häntä nimeltä, hätkähti hän, -mutta ottaessani hatun päästäni, tunsi hän heti minut ja ojensi vaipan -alta vapisevan kätensä minulle, ja sitten me jatkoimme matkaamme ääneti -toisiamme katsellen. Sillä vieläkin me kohtasimme muutamia ihmisiä, -jotka palasivat kaupunkiin, ja heissä olisi voinut herätä epäilyksiä, -jos he olisivat kuulleet vienon äänen leveän miehenhatun alta. Vasta -puutarhasalissa, missä oli valoisaa ja kodikasta ja Fabion valmistama -yksinkertainen illallinen odotti meitä, alkoi hän vapaasti puhua. -Hän kertoi, miten hän oli viettänyt päivänsä, kuinka pitkältä ja -kolkolta se oli tuntunut. Richino oli kohdellut häntä hyvin kylmästi, -ehkäpä siinä toivossa, että se nöyryyttäisi häntä ja tekisi hänet -taipuvammaksi. Ihmisten, vanhempien ja kaikkien vieraiden edessä hän -tekeytyi onnelliseksi aviomieheksi. Mutta illalla hän oli sanomatta -sanaakaan vain kumartanut hänelle ja heti vetäytynyt omaan huoneeseensa. - -Tämmöistä elämää ei voi jatkua, sanoin minä äkkiä, oltuani hyvän aikaa -ääneti. Se halventaa sekä sinua että minua. Siitä on tehtävä loppu; -siihen ei tarvita muuta kuin sinun suostumuksesi; minä olen jo tehnyt -päätökseni. - -Amadeo! sanoi hän ja katsoi hämmästyneenä minuun. Mitä sinä tarkoitat? -Pitääkö meidän erota? Tapa minut mielemmin! - -Ei, sanoin minä; älä pelästy. Minä en vaadi meiltä mitään -epäinhimillistä, yhtä vähän sinulta kuin itseltänikään. Jos eroaisin -sinusta, -- vaimostani, -- toisesta minuudestani, niin, -- sinä olet -oikeassa, se olisi samaa kuin kuolema! Mutta meidän nykyinen elämämme -on vieläkin pahempaa kuin kuolema, se on elämää, joka murhaa meidän -sielumme vapauden ja aateluuden ja varhemmin tai myöhemmin vie meidät -molemmat perikatoon. Ja vaikka minä voisinkin, mikä tuntuu kuitenkin -aivan mahdottomalta, elää täällä salassa vuosi vuodelta, niin -millaisessa tilassa minä viettäisinkään täällä päiväni, työttömänä -ja yksinäni, kaikista muista ihmisistä paitsi sinusta erossa, ilman -elämäntehtävää, hirveiden tuskien raatelemana, eläen vain arvotonta -elämää piilopaikassani! Mutta edullisemmissakin olosuhteissa -- jos -voisin vapaasti käydä talossasi ja olla rakastajasi, -- katsos, minun -on nyt kerta mahdoton sietää valhetta ja puolinaisuutta. Minun täytyy -saada ilmaista suoraan tunteeni ja tunnustaa omakseni se, minkä minä -omistan. Ymmärrätkö, mitä minä tarkoitan? - -Hän nyökkäsi päätään ja katsoi miettivästi maahan. - -Minä tiedän, että se on sinulle vaikeaa, jatkoin minä ja tartuin hänen -käteensä, joka oli aivan kylmä ja tunnoton. Sinun täytyy iki ajoiksi -erota täältä, et saa koskaan enää nähdä isääsi, jollei hän rohkaise -mieltään ja tule meidän luoksemme, sinun täytyy jättää kotimaasi ja -kaikki se, mikä nuoruudesta asti on ollut sinulle rakasta, et saa -enää polvistua kirkossa samaan paikkaan, missä äitisi on rukoillut. -Ja sinä kammoksut vierasta maata ehkä sitä enemmän, kun sinun nyt -täytyy _paeta_ sinne, sen sijaan että olisit ilolla ja kunnialla sinne -kulkenut, ja sinusta tuntuu kuin täytyisi sinun karttaa niidenkin -ihmisten katsetta, jotka sinua rakastavat. Eikö niin, Beatrice? - -Hän nyökkäsi jälleen päätään. Mutta sitten hän katsoi minuun ja sanoi: -Minä tahdon kestää _kaikki_, jos sinä vaan olet onnellinen! - -Armaani, sanoin minä ja suljin hänet syliini, sinä luotat siihen -- -eikö totta? -- että olen tarkasti punninnut mitä olen sinulle ja -itselleni velkaa, ja ettei mikään uhraus ole minulle liian suuri, -kunhan se ei vaan loukkaa kunniaani eikä halvenna minua sinun -silmissäsi. Yksi ainoa keino voi vapauttaa meidät niistä pauloista -ja siteistä, joita viholliset ovat meille virittäneet. Olet aivan -oikeassa, kun sanoit, ettemme ratsain pääsisi heitä pakoon. Meidän -täytyy olla varovaisempia, jotta he eivät saisi meitä kiinni. Olen -puhunut Fabion kanssa, hän tuntee tiet ja polut, jotka johtavat -Anconaan yhtä tarkalleen kuin oman puutarhansa. Hän opastaa meitä, me -kuljemme jalan, vain yön aikana, kaikki kolme talonpoikaispukuihin -puettuina ja jatkamme sieltä matkaa meritse Veneziaan. Fabiokin luopuu -kaikesta, mikä on hänelle kallista ja rakasta, voidakseen auttaa meitä -vapauteen ja onneen. Onko sinulla rohkeutta, oma vaimoni, onko sinulla -voimia lähteä miehesi kanssa tuolle pitkälle matkalle? - -Vaikka maailman ääreen! sanoi hän ja puristi kättäni. Sinun ei tarvitse -valittaa minun puolestani. Minä voin mitä hyvänsä sinä minulta toivot. - -Minä syleilin häntä liikutettuna. Tule! sanoin sitten ja nousin -pystyyn. Syökäämme hiukan vahvistuaksemme matkaa varten. - -Hän säpsähti. Joko tänään, Amadeo! Minä rukoilen sinua, älä vaadi -minua lähtemään näkemättä vielä kerran isä parkaani ja ilman niitä -muistoja, joita minulla on äidistäni. Minä lupaan sinulle, etten horju -päätöksessäni, etten ainoallakaan kyyneleellä ilmaise itseäni, kun -suutelen viimeisen kerran isääni. Mutta minä tunnen selvästi: jollen -saa ainakin sanattomasti sanoa hänelle jäähyväisiä, niin en missään -maailmassa voisi saada rauhaa, ja kodinkaipuu veisi minulta kaikki -voimani. Mitäpä se meitä vahingoittaisikaan? Ei kukaan aavista, että -olet täällä, ja kun huomen-iltana lähden kotoa, niin jätän kaikki -taakseni, sen lupaan sinulle. Anna minulle vain nämät muutamat tunnit -valmistusaikaa. Sitten sinä saat minut, ikäänkuin olisin suoraan -taivaasta pudonnut syliisi ja ikäänkuin minulla ei olisi muuta kotia -kuin sinun rakkautesi. - -Hän katseli minua silmiin, enkä minä voinut vastustaa hänen katsettaan, -vaikka matkan lykkäytyminen tuntuikin minusta kammottavalta. Niinpä -siis suostuin hänen pyyntöönsä, ja hänen iloisuutensa, joka heti taas -palautui, riisti minutkin pian kaikista synkistä ajatuksista. Me -söimme yhdessä, Fabio palveli meitä, emmekä me puhuneet sen enempää -koko aikeestamme. Sitte lähetin vanhuksen nukkumaan ja kannoin itse -jälkiruuan sisään ja pienen pullollisen makeaa viiniä, jota Bicetta joi -mielellään, vaikka vain pienin kulauksin, mutta muutamatkin pisarat -nostattivat punan hänen kalpeihin kasvoihinsa. Ken olisi nähnyt meidät -tuon pienen pöydän ääressä rinnatusten, Bicettan yhä poikavaatteissaan, -hiukset vain hajallaan hartioilla, nähnyt hänen ottavan lasin -minun huuliltani ja juovan itse siitä, syövän minun lautaseltani, -heittävän appelsiinikuorilla kissaa, joka hiipi sisään ja saatuaan sen -karkoitetuksi suutelevan minua äkisti, ikäänkuin joku kolmas henkilö -olisi kääntänyt meille selkänsä, jotta meidän ei enää ollut pakko -hillitä tunteitamme -- ken meidät siinä olisi nähnyt, hän ei olisi -voinut luulla, että me olimme vaaran joka puolelta uhatessa vain salaa -anastaneet itsellemme tuon lyhyen hetken ja nautimme vain ryöstöstä! - -Bicetta nousi sitten ylös ja veti minut mukanaan puutarhaan. Anna minun -sanoa jäähyväiset, sanoi hän, rakkaille puilleni, granaattipensaalle, -appelsiinipuulle ja suihkulähteelle. Huomenna ei meillä ole -siihen aikaa. -- Me läksimme käsi kädessä. Hän joi vielä kerran -marmorialtaasta, pisti appelsiinin taskuunsa ja taittoi granaattioksan. -Näidenkin täytyy päästä mukaan, sanoi hän. Pohjoisessa, sinun luonasi, -ei sellaisia kasva. Siellä minä opin kyllä tulemaan toimeen ilman -niitäkin. Ja tätä palloa -- hän nosti sen maasta, kun hän huomasi sen -jääneen ruohikkoon -- en tahdo jättää tänne. Meidän lapsemme, jatkoi -hän kuiskaten painautuen minuun, meidän lapsemme saavat sillä leikkiä, -ja sitten sinä kerrot heille, että vaihdoit sydämesi tällaiseen -palloon. -- - -Me olimme saapuneet sille paikalle, jossa silloin olin kurkistanut -muurin yli. Korkeiden oksien alla oli nurmi vielä tuoresta ja pehmeää, -ja ilma oli puhdasta, tomusta vapaata. Ei palata sisään, sanoin minä. -Minä tuon peitteen ja levitän sen näiden lehvien alle, täällä on -suloisempi maata kuin meidän kuumissa huoneissamme. - -Tee niin, sanoi Bicetta. Usein tyttönä makasin täällä monta yötä; Nina -kiersi käsivartensa pääni alle, ja minä katselin tähtien tuiketta -oksien lomitse, kunnes silmäni painuivat umpeen. - -Kuljetin pari tyynyä ulos ja Bicettan vaipan, ja hän laskeutui -mukavasti makaamaan ja jakoi minulle puolet kaikesta. Yläpuolellamme -ei kuulunut ainoatakaan ääntä, lehdet riippuivat liikkumattomina -auringonpaahteesta väsähtäneillä oksilla, vain suihkulähde lorisi, enkä -minä saanut unta, vaikka nuoren vaimoni hiljainen hengitys jo hyvän -aikaa oli minuakin uneen kutsunut. Pari kertaa hän puhui unissaan, en -voinut ymmärtää sanoja, mutta yhä vieläkin voin kuulla hänen äänensä -viattoman suloisen kaiun ja nähdä hänen kasvonsa, suljetut silmät -kääntyneinä harmaata ilmaa kohti, kulmakarvat ikäänkuin kysyvästi -kohonneina ylöspäin, ja huulet salaperäisessä hymyssä, ikäänkuin hän -uneksisi jotain, mikä hämmästytti häntä itseäänkin, näki unia, jotka -olivat suloisempia kuin mitkään todelliset tapaukset. - -Nyt minäkin vaivuin uneen. - -Kun heräsin -- en tiedä, kuinka monen tunnin kuluttua, mutta taivas -ei vielä ruskottanut -- huomasin olevani yksin ja minun täytyi hetken -aikaa tuumia, miten olin joutunut tänne ulos. Sitten pelästyin, kun -Bicetta ei enää ollutkaan rinnallani. Miksi hän oli hiipinyt pois? -Minä hyökkäsin ylös ja aioin mennä sisään katsomaan oliko hän ottanut -ainakin vanhuksen mukanaan. Mutta tuskin olin astunut pari askelta, kun -kuulin porttikellon kiihkeästi soivan ja minut valtasi äkkiä hirveä -aavistus, jotta unohdin kaiken varovaisuuden ja kiertäen rakennuksen -ympäri hyökkäsin puutarhan läpi suoraan portille. Vanhus oli kuitenkin -ehtinyt ennen minua. Kun käännyin rakennuksen nurkkauksesta, näin hänet -jo portilla koettaen nostaa maasta mustaa olentoa, joka oli vaipunut -kynnykselle. Beatrice! huusin minä kiiruhtaen eteenpäin. Hän avasi -juuri silmänsä Fabion tukiessa häntä ja katseli minuun tuskallisesti ja -toivottomasti. Heti sen jälkeen hän yritti taas hymyillä. - -Ei hätää, Amadeo, kuiskasi hän vaivalla painaen kätensä sydäntä -vastaan. En tunne mitään tuskaa, älä ole huolissasi. Oletko pahoillasi -minulle, kun läksin pois herättämättä sinua? Näin sinun nukkuvan -niin sikeästi, enkä luullut myöskään mitään vaaraa olevan. Mistä -kummasta he voivat tietää, että olet palannut takaisin? Ah niin, -unohdin kertoa sinulle, että Richino eilen päivällispöydässä äkkiä -sanoi ranskaksi, jotta ei kukaan muu kuin minä sitä ymmärtäisi: -Uskotteko te kummituksiin, rouvani? Jos kummituksia on olemassa, niin -kummitelkoot niin paljon kuin haluavat. Mutta jos _elävät_ keksivät -ruveta _kummittelemaan_, niin kunniani kautta, kyllä minä pidän huolta -siitä, että he muuttuvat varjoiksi! -- Luulin hänen ilman aikojaan -vaan puhuvan. Oi, Amadeo, nyt minä en voi matkustaa, nyt sinun -täytyy lähteä yksin, aivan heti paikalla. -- Nuo kaksi miestä, jotka -väijyivät ulkona, luulivat tosin _sinun_ kulkeneen ohi. He puhuttelivat -minua päästyäni noin kymmenen askeleen päähän ristikolta. Kun en -vastannut mitään, tekivät he, mitä heille oli käsketty. Mutta se ei -onnistunutkaan; katsos, minä voin kävellä ja puhuakin. Jätä minut tänne -huoleti, minä en kuole, kun vaan tiedän, että sinä olet turvassa. Ja -sitten -- minä tulen jäljessä, niin pian kuin paranen. Lähde, armas -mieheni -- ennenkuin päivä valkenee -- sinun kätesi -- huulesi -- - -Siihen hänen äänensä murtui, polvet notkahtivat, ja me kannoimme hänet -tunnottomana saliin, ja laskimme hänet leposohvalle. Kun me aukaisimme -hänen vaippansa ja takkinsa, virtasi verta meidän käsillemme. Minä -kumarruin hänen ylitsensä, silloin hän veti kiivaasti voihkien henkeään -ja katsoi vielä kerran minuun ja vaipui sitten kokoon -- ja vaikeni -iäksi. - -Tästä aamusta en tahdo sen enempää puhua. - -Kun aurinko loisti lasiovesta sisään, makasin minä yhä vieläkin hänen -vuoteensa edessä ja katselin hänen kalpeita kasvojansa. Vanhus oli -kyyristynyt nurkkaan ja nyyhkytti; äkkiä me kuulimme ulkoa Bicettan -nimeä huudettavan, Nina hyökkäsi sisään ja kaatui huutaen kuolleen yli -ja käyttäytyi ikäänkuin hän itse olisi ollut kuoleman oma. Sitten hän -kokosi hirveässä tuskassaan kaikki voimansa ja kääntyi minun puoleeni. -Teidän täytyy lähteä pois! sanoi hän. Minä kiiruhdin vain edeltä -varoittaakseni teitä, sillä juuri ikään Richino murtautui Bicettan -makuuhuoneeseen ja etsi häntä, nyt tiedän minkä vuoksi: sanoakseen -hänelle, että hänen rakastettunsa oli kuollut. Sillä tätä hän ei -ainakaan voinut aavistaa. Kun hän ei löytänyt häntä sieltä, muuttuivat -hänen kasvonsa kalmankalpeiksi ja hän poistui huoneesta. Mutta uskokaa -minua, hän tulee tännekin etsimään häntä, ja kun hän näkee ulkona -nuo veriset jäljet -- kuulkaa! Nyt askeleet jo lähenevät. Hän se on! -Paetkaa, tai te olette kuoleman oma! - -Minä en vastannut hänelle mitään. Nousin vain ylös ja jäin vaimo -vainajani viereen seisomaan. Silloin ovi avautui ja Richino astui -sisään. - -En tiedä mitä hän aikoi sanoa astuessaan sisään -- sillä näkö, joka nyt -kohtasi häntä, jähmetti hänen verensä. Hän hoiperteli taakse ja tarttui -ovenpieleen pysyäkseen pystyssä. Hänen kalpeat kasvonsa vääntyivät -kauhusta, ja minä näin, kuinka hän vaivalla koetti vetää henkeään. - -Mitä te tahdotte täältä? sanoin minä vihdoin. Te toivoitte löytävänne -_minut_ täällä verissäni; väkenne on ollut nopsa palveluksessaan, -mutta he erehtyivät, paha kyllä, oikeasta henkilöstä. Se vahingonilo -on teiltä riistetty, ettette saa herättää tätä tyttöparkaa, joka -ei koskaan ole ollut teidän omanne, sillä tiedolla, että hänen -rakastettunsa on kuollut eikä koskaan enää voi palata. -- Mikä estää -minua nyt, jatkoin minä lähestyen häntä ja puiden hänelle vihan -vimmassa nyrkkiä, mikä estää minua nyt musertamasta sinua, kurjaa ja -potkaisemasta sinut kynnyksen yli, jotta et kauemmin saastuttaisi -hengitykselläsi tätä pyhää kuoleman majaa? Jospa edes olisit rakastanut -häntä, sinä kurja, jospa edes jokin inhimillinen tunne kaunistaisi -tekoasi! Mutta sinä koetit riistää tämän ihanan olennon itsellesi, -vetää hänet alas luoksesi, vain tyydyttääksesi himoasi ja siksi että -toiset yllyttivät sinua siihen -- mene, sanon minä, kätke kasvosi -ikuiseen pimeyteen, murhaaja! Sillä sen minä vannon sinulle: jos -ojennat vain kätesikin tämän vainajan puoleen, jos vain kiinnität -häneen katseesikin -- näillä käsillä minä revin sinut rikki! Pois! -- - -Kesken hirveää vihan ja vimman puuskaani hillitsin äkkiä itseni -nähdessäni hänen kasvonsa, joilla karehteli syvimmän tuskan ilme, -ikäänkuin maa hänen jalkojensa alla olisi pettänyt ja avautunut -aikoen niellä hänet kitaansa. Hän ei katsonut keneenkään, koetti vain -kohottautua pystyyn, lyyhistyi jälleen kynnyksellä kokoon ja makasi -siinä hetken aikaa. Minun täytyi kääntyä pois, jonkinmoinen säälintunne -oli vallata mieleni, mikä tuntui minusta ikäänkuin rikokselta. Kun olin -tointunut sen verran, että aioin vielä sanoa hänelle viimeiset sanani, -näin hänen horjuvan kuin juopuneen ristikkoporttia kohti ja poistuvan -puutarhasta. - -Sitten annoin Ninan riisua vainajalta miehenpuvun yltä ja verhota -hänet siihen valkeaan pukuun, jossa ensi kerran olin nähnyt hänet. -Siten hän lepäsi koko päivän rauhallisesti hymyillen kukkien keskellä, -joita hänen ystävänsä toi hänelle puutarhasta ja ansarista. Juuri kun -Nina oli lopettanut tämän viimeisen rakkaudentyön, kuulimme vaunujen -vierivän portille. Isä istui niissä kalpeana ja hänen kuihtuneilla -huulillaan karehteli tuskallinen hymy. Fabio auttoi hänet itkien alas -ja saattoi hänet saliin. Kun hän näki lapsensa kuolinkoristeissaan, -vaipui hän ääneti hänen viereensä polvilleen ja painoi otsansa hänen -ristiin laskettuja käsiänsä vastaan. Me yritimme vihdoin kohottaa hänet -pystyyn, mutta silloin me huomasimmekin, että säälivä sydänhalvaus oli -yhdistänyt hänet rakkaan lapsensa kanssa. - -Seuraavana yönä me hautasimme molemmat. Ei kukaan muu ollut läsnä -kuin Fabio ja Nina, ja don Vigillo siunasi ruumiit. Hän sanoi minulle -myöhemmin, että Richinon käskystä minun annettiin määrätä kaikki, -ikäänkuin minä olisin ollut isäntä talossa. Hän ei ollut päästänyt -ketään puheilleen ja oteltuaan kiivaasti anoppinsa kanssa oli hän -vielä samana päivänä lähtenyt Roomaan; kenraalitar sitä vastoin läksi -viettämään suruvuotta johonkin luostariin. Suljettuani kummankin -hautakammiot nousin vielä ennen päivän valkenemista hevosen selkään ja -ratsastin Firenzeen päin. Vuoden kuluttua luin sanomalehdistä, että -kenraalitar oli antanut kätensä uskolliselle ihailijalleen, nuorelle -kreiville. Niin usein kuin myöhemmin kävinkin Bolognassa vaimoni -haudalla -- niin en koskaan kuitenkaan tavannut häntä enää. - - - - -Annina. - - -Minä kerron nyt vain vähäisen seikkailun, joka loppuu aivan kesken -siksi, että kuoleman oas katkaisi kertomuksen langan. Varmaan monen -lukijan sydämeen koskee tuo katkaisu kipeästi. He valittavat varmaan, -että kertomus on vailla runollista oikeutusta ja pahoittelevat, ettei -siinä ole mitään sovitusta. Mutta minun mielestäni kuolema, kun se -riistää nuoren ja kauniin olennon, on ikäänkuin runoilija, joka -ikuistuttaa täydellisyyden kuvan meidän muistossamme ja estää ajan -hampaan kuluttamasta suloista olentoa. Elämä on raaka ja väkivaltainen. -Se pakoittaa hennoimmankin olennon alistumaan maallisen tuskan ja -väkivallan kovan ikeen alle. Kuolema, kun se lähestyy nuoruutta, -vapauttaa vain sen siivet lentoon, ennenkuin elämä on ne taittanut. -Ken ei voi tyytyä siihen, että kevätmyrsky raastaa puilta tuhansittain -kukkia, ennenkuin ne ovat ehtineet kypsyä hedelmäksi, hän jättäköön -tämän kertomuksen lukematta. - -Tämä tarina johtaa meidät Roomaan, missä eräänä aurinkoisena lokakuun -iltapuolena nuori saksalainen maalari nousi ensi kertaa Piazza di -Spagnan portaita ylös ja suuntasi omat sekä pienen koiransa askeleet, -jota hän talutti nuorasta, Pincion kukkulan puutarhaistutuksia kohti. -Vasta eilen hän oli saapunut kaupunkiin, oli käyttänyt loput päivää -löytääkseen niin yksinkertaisen asunnon kuin suinkin ja oli jo varhain -tänä aamuna lähtenyt Vatikaaniin katsomaan Rafaelin stanzoja ja -Sixtiniläis-kappelin kattomaalauksia, minne hänen mielensä oli palannut -monien satojen peninkulmien päästä. Kun hän keskipäivän aikana oli -astunut Pyhän Pietarin torille, oli hänen päätään pyörryttänyt ja -sydäntänsä ahdistanut. Hän kävi toisen suuren suihkulähteen varjoon -istumaan ja antoi kostean suihkusumun virkistää vaaleita suortuviaan. -Vähitellen olivat viimeisetkin kävijät Vatikaanista kadonneet, -lähteneet joko jalkaisin tai ajaen suunnattoman pilariston kehyksestä, -mutta yksinäinen matkailija istui yhä paikallaan huomaamatta, että -hänen ohut takkinsa oli aivan kostea ja että hänen kiharistansa tippui -suuria vesikarpaloita kivipaasille. Kaikki se kauneus, jonka hän oli -nähnyt, paloi ikäänkuin suurena hiljaisena liekkinä hänen sydämessään -hävittäen siitä kaikki muut maalliset tunnelmat. - -Hänen rauhaansa häiritsi vasta hänen koiransa, jonka hän oli jättänyt -erään ystävällisen vanhan räätälin huostaan naapuritaloon. Koira -parasta aika oli tuntunut pitemmältä kuin hänen herrastansa. Sen oli -vihdoin onnistunut katkaista nuoransa ja hypätä ulos ikkunasta ja -juoksi nyt iloisesti vinkuen nuorukaisen luo. Tämä hyväili sitä ja -nousi nyt ylös huomattuaan, että hän oli aivan ruumista myöten märkä. - -Aurinko, joka paistoi täydeltä terältä, kuivasi hänet pian ja muistutti -hänelle, että oli päivällisaika. Hän huokasi kulkiessaan kaikenlaisten -ruokapuotien ohi, ei niinkään paljon itsensä vuoksi kuin uskollisen -matkatoverinsa, joka laihana ja häpeissään katseli kauniita punaisia -kinkkuja ja makkarakiehkuroita. Nuorukainen oli jo Firenzestä saakka, -jossa hän oli vaihtanut viimeisen kultarahansa, tottunut nälkään ja -oli mielelläänkin tyytynyt vain leipäpalaan ja muutamiin viikunoihin -saadessaan vaivaloisella jalkamatkallaan virkistää sieluaan niillä -kuvilla, joita vaihtelevien maisemien rajaviivat ja värit hänelle -tarjosivat. Mutta kauneuden runsaan pöydän ääressä, jossa nuori -taiteilija herkutteli, ei koira parka voinut tyydyttää eläimellistä -himoansa. Tosin se ymmärsi, että ajat olivat huonot, eikä se -ajatellutkaan, tuo uskollinen sielu, itsekkäällä murinalla napista -kohtaloaan vastaan. Mutta kun he olivat kulkeneet koko kaupungin -läpi poikkeamatta minnekään sisään, tuntui siitä raskaalta kiivetä -Piazza di Spagnan portaita ylös, jotka polttivat sen jalkoja. Ole -huoleti, Wackerlos, puheli hänen herransa koiralle, sillä hän ymmärsi -erinomaisesti sen mielentilan; ei meidän tänään taas tarvitse mennä -nälkäisinä levolle. Kun me palaamme asuntoomme signora Pian luo, jossa -meille huonoista vaatteistamme huolimatta uskotaan velaksi, annan -minä tuoda sinulle kadun toisella puolella olevasta puodista hyviä -makkaroita, joita sinä jo aamiaisen aikana katselit ahnain silmin. -Hillitse vain hiukan vielä nälkääsi, sillä me olemme Roomassa, se sinun -pitää ymmärtää, missä paljoa suuremmatkin miehet ovat nähneet nälkää, -kun vain Rafaelin aurinko paistoi heidän lautaselleen. - -Hän silitteli astuessaan eteenpäin koiran päätä, mutta hän oli -sittenkin omiin mietteihinsä vajonnut, kun hyvä toveri nuoli kuumalla, -kuivalla kielellään hänen kättään. Tällä tavalla ei elämä kauan -voisi jatkua, se selvisi nyt hänelle, vaikka hän elikin kultaisessa -huolettomuudessa. Kotoaan, josta hän vastoin isänsä tahtoa oli -lähtenyt vähäisillä säästörahoillaan, ei hän voinut mitään toivoa. -Maanmiehistään, jotka oleskelivat tässä kaikkien kansallisuuksien -suuressa majatalossa, hän ei tuntenut ketään ja hän olisi ollut liian -ylpeä turvautuakseen vieraaseen apuun. Tosin oli jo eilen hänen -emäntänsä, joka jo ensi hetkellä oli mieltynyt hänen lapsekkaaseen -kiharapäähänsä, tahtonut tilata häneltä kuvan miehelleen, Sandro -Carpaccille, joka jo kaksi vuotta oli istunut vankilassa pienen -puukoniskun vuoksi. Mutta ruoholesken karheiden, rokonarpisten -kasvojen hempeämielinen ilme oli hänelle kovin vastenmielinen. Ja -tänään, jolloin hänen sielunsa oli täynnä sitä korkeinta kauneutta, -mitä ihmiskäsi jumalan armosta oli luonut, vannoi hän juhlallisesti -mielemmin syöksyvänsä koirineen Tarpeijan kalliolta syvyyteen, kuin -tahraavansa kättään synnillä, joka soti hänen suurten edeltäjiensä -henkeä vastaan. Nojautuessaan kivistä kaidepuuta vasten ja -ajatellessaan ettei yksikään niistä aiheista, joita hän matkan -varrella oli keksinyt, ollut arvokas suutelemaan Michel Angelon -delfiläisen sibyllan vaatteen lievettäkään, huomasi hän äkkiä, että -koira kävi levottomaksi ja ilmaisi äkäisellä murahduksella, että se -oli huomannut vihollisen lähettyvillä. Sillä huolimatta alentavasta -nimestään ja pienestä ruumiistaan oli sillä taisteluun altis sielu -ja se hyökkäsi käskemättä suurienkin heimolaistensa kimppuun, jota -sen raadellut korvat ja moni viallinen kohta sen mustassa turkissa -selvästi todistikin. Eipä nälkäkään voinut hillitä sen virkeyttä. Ja -kun se nyt tunsi suuren verikoiran katseen kiintyvän itseensä, ilmaisi -se rohkeasti muristen ja kiivaasti nuoraa nykien, että se ainakin oli -aivan viaton, jos koirat pääsivät koskematta toistensa ohi. - -Verikoirakin, vaikka se ei päästänyt ainoatakaan ääntä, näytti haluavan -ottaa asian vakavalta kannalta. Koiraa talutti ketjuista nuori -roomalaisnainen, joka oli ystävättärensä kanssa kävelyllä, ja koira -kiristi ketjuja nyt kaikin voimin, sillä olisihan se alentavaa, jollei -se ottaisi taistelun vaatimusta lainkaan korviinsa. Äkkiä se päästikin -vihaisen ulvonnan ja hyökkäsi, vetäen jäljessään valtijatartaan -ketjuista, saksalaisen riidanrakentajan kimppuun, joka näytti sille -hampaitaan ja laahasi nuorukaista muutamia askelia vihollista vastaan. - -Pois, Rinaldo! -- Hiljaa, Wackerlos, hiljaa! huusi tyttö ja nuorukainen -samassa hengenvedossa. Mutta koirat olivat jo hyökänneet toistensa -päälle, pieni saksalainen oli tarttunut suurta roomalaista korviin -kiinni, tämä käännähti ja uhkasi iskeä suuret leukansa vihollisen -lapaan; nuorukainen vetäisi nuoraa, tyttö koetti irroittaa hennot -sormensa ketjuista, jotka puristivat häntä yhä kovemmin, ja kukapa -tiesi, miten asia olisi päättynyt, jollei ikäänkuin taikavoimalla -rauhan henki olisi iskenyt taisteleviin; koirat irtaantuivat äkkiä -toisistaan, katselivat ja haistelivat toisiaan kunnioittavasti ja -vaihtoivat sitten ystävyydenosoituksia, jotka eivät mielellään olisi -voineet olla sen herttaisempia. Rinaldo laski miettivänä raskaan -keltaisen käpälänsä Wackerlosin selkään, Wackerlos nuoli kuumalla -kielellään ystävänsä leveää messinkikaulanauhaa, ja molemmat olivat -niin syvästi vajonneet uuteen tuttavuuteensa, että olisi ollut -mahdotonta eroittaa niitä toisistaan. - -Vain heikosti nuori roomalaisnainen yrittikin sitä tehdä, eikä nuori -saksalainen ollenkaan. Hän katseli vain kauniita kasvoja edessään, -jotka naurettava sattuma oli suuresta ihmisjoukosta tuonut niin -lähelle häntä, ja jotka suloista hämmästystä hehkuen saivat nyt pitää -hänen katseensa hyvänään. Nuorella tytöllä oli yllään yksinkertainen, -mutta soma puku, suuri firenzeläinen olkihattu päässä ja raskaat -kultaiset renkaat korvissa. Nyt hän käänsi kasvonsa puolittain pois -muukalaisesta, jotta tämä saattoi ihailla hänen puhtaita piirteitänsä, -raskaita mustia palmikoitansa, pyöreän leuvan alta pilkistävää -valkoista kaulaa ja tavattoman solakkaa, nuorekasta vartaloa. - -Vihdoin nuorukaisen mieleen iski ajatus, että hänen kai piti murtaa -jää, koskei neito vieläkään uskaltanut kohottaa katsettaan maasta. -Neiti, sanoi hän parhaalla italian kielellään, en voi suuttua -pahankuriseen koiraani, vaikka hän peloitti teitä ja keskeytti kuin -rosvo kävelynne. Ilman tämän järjettömän luontokappaleen sekaantumista -ei minulla olisi ollut tilaisuutta eikä rohkeutta puhutella teitä. -Jollei se ole teille epämieluista, niin pyytäisin saada luvan astua -pari askelta rinnallanne, varsinkin kun olisi julmaa liian aikaisin -katkaista tuota nuorta ystävyyttä -- näin sanoen hän osoitti koiria. - -Tyttö ei vastannut sanaakaan, vaan vilkaisi nopeasti häneen loistavin -silmin, nähdäkseen voisiko hän luotaa häneen. Sillä aikaa kuin -tyttö näytti vielä epäröivän, sanoi hänen seuralaisensa, vilkas -vallaton olento, joka varmaan oli iloinnut siitä, että nuo molemmat -näyttivät olevan hämillään: Minkä me sille voimme, Annina? Herroja -on enemmän, kolme kahta vastaan. Kai meidän täytyy odottaa, kunnes -Rinaldo suvaitsee saattaa meidät kotiin. Pahimmassa tapauksessa, -jollei hän millään tahdo erota uudesta ystävästään, koetamme jollakin -herkkupalalla saada ne eroamaan toisistaan. Vai oletteko te ehkä -musikaalinen, signor? Sillä laulua se lähtee karkuun, varsinkin -saksalaista. - -Jumalan kiitos, etten osaa laulaa, sanoi nuorukainen nauraen, pienen -seurueen lähtiessä nyt liikkeelle, koirat etunenässä. Mistä te -tiedätte, että olen saksalainen? - -En italiankielen ääntämisestänne, vastasi nopeasti pieni lörpöttelijä. -Vaan punastumisestanne, kun puhuttelitte Anninaa. _Meidän_ nuoret -herramme, nuo tyhjäntoimittajat, eivät siinä suhteessa ole yhtä nopsat. -Mutta minä tunsin kerran erään saksalaisen, joka oli teitä paljoa -vanhempi ja sittenkin hän punastui, kun hän minulle -- kuinka vanha te -oikeastaan olette? - -Kaksikolmatta. - -Entäs nimenne? - -Saksassa minun nimeni on Hans. Mutta tultuani Italiaan olen muuttanut -vanhan Hansin uudeksi Giovanniksi, joka miellyttää minua paljoa enemmän. - -Hän katsahti Anninaan, ja huomasi hänen huuliensa liikkeestä, että hän -yritti itsekseen lausua vierasta nimeä. - -Sitten he astuivat hetken aikaa ääneti vieretysten, puutarhan -hiljaisemmassa osassa, jonne ei näkynyt kaupunkia, vaan josta oli -näköala Sabinivuorille ja Campagnan yli. Suloinen tuoksu täytti leudon -syysilman, jota he kaikki syvään hengittivät ja he ajattelivat kukin -omalla tavallaan sitä omituista sattumaa, joka oli vienyt heidät -yhteen, jotta he kulkivat nyt kuin hyvät tuttavat yhdessä ja iloitsivat -kauniista ilmasta. Iloisen Lailan päässä risteili monta vallatonta -ajatusta. Hän käänsi päivävarjonsa siten, ettei nuorukainen voinut -nähdä heidän kasvojaan, ja kuiskasi ystävänsä korvaan kaikenlaisia -salaisuuksia, purskahtaen itse yhä vallattomampaan nauruun, jota -vastoin Annina käyttäytyi paljoa arvokkaammin ja oli varmaan pahoillaan -siitä, etteivät he kohdelleet muukalaista sen kohteliaammin. Äkkiä -Laila kääntyi taas tämän puoleen ja kysyi katsoen veitikkamaisesti -häneen: - -Teiltä on jäänyt morsian kotiin, signor Giovanni? - -Onpa se suora kysymys, sanoi Hans. Ja yhtä suoraan vastaan myös teille: -Ei! - -Mutta onhan teillä sormus sormessa? - -Olen saanut sen äidiltäni. - -Ah, sen voi kuka hyvänsä meille sanoa. Meillä äidit eivät lahjoita -pojilleen sormuksia. Sen saavat muut tehdä. - -Äitini lahjoitti sen minulle, kun hän makasi kuolinvuoteellaan. Hän -pyysi minua kantamaan sitä, kunnes menisin kihloihin. Siihen kestää -vielä vähän aikaa. - -Taaskin hän vilkaisi Anninaan, joka katsoi vakavasti eteensä. Nyt vasta -hän huomasi raskasmielisen ja hajamielisen ilmeen tytön kulmakarvojen -ympärillä, jotain kärsivää, uneksivaa, joka ei soveltunut tuon kauniin -lapsen hempeään nuoruuteen. Hän olisi antanut mitä hyvänsä, jos hän -olisi nähnyt nuo punaiset huulet hymyssä. Ja hän alkoi nyt, kun hänen -vakava vastauksensa oli saanut Lailan vaikenemaan, puhua matkastaan, -kertoi kaikenlaisista hauskoista seikkailuista, joihin hän oli joutunut -kielen taitamattomuuden, herkkäuskoisuutensa ja koiransa vuoksi. Kun -mieliala oli käynyt iloisemmaksi, muutti hän puheenainetta, ja puhui -etelän kauneudesta ja niistä ihmisistä, jotka siellä asuivat. Laila -vaatimalla vaati häntä sanomaan, missä naiset olivat häntä enimmin -miellyttäneet. Hän otti jokaisen erikseen tarkastelun alaiseksi, puhui -ensin lombardialaisista naisista, jotka eivät olleet niin kauniita -kuin hän oli olettanut ja kertoi lopulta kahdesta sisaruksesta -Radicofanissa, joiden kuvat hän oli ikuistanut vihkoonsa myöhään -yöllä nuotion valossa. Silloin hänen piti näyttää vihkoaan ja tytöt -selailivat sitä kauan istuen penkillä kukkulan rinteellä nuorukaisen -seisoessa heidän edessään, nimittäen paikkojen ja henkilöiden nimiä -ja kertoen miten hän monta kertaa viekkaudella oli saanut muutamia -kuvia piirretyksi. Wackerlos loikoili sillä välin väsyneenä ruohossa -ja Rinaldo lepäsi hänen vieressään nojaten mukavasti päätään ystävän -selkää vasten. Etäällä linnut lauloivat ja rotkotiellä heidän -jalkojensa juuressa usutti ajuri hevostaan juoksuun. - -Entäs täällä Roomassa? kysyi Laila, kun hän oli kääntänyt viimeisen -lehden ja vihko lepäsi nyt Anninan sylissä. - -Tulin vasta eilen tänne, vastasi nuorukainen. Olen kuitenkin nähnyt jo -yhdet kasvot, jotka ovat jalommat ja suloisemmat kuin mitkään ennen -näkemäni. Jos kerrankin saisin vaikka vain tunnin vertaa tutkia ja -piirustaa niitä, niin olisin onnellinen ihminen. - -Hän katsoi samalla tahallaan pois Anninasta, joka tutki kiihkeästi -luonnoskirjaa. - -Ja tunnetteko te nimeltä tämän kauneuden Phönix-linnun? kysyi vallaton -tyttö aivan viattomasti. Vai ilmaisetteko te tavallisesti salaisuutenne -vain punastumisella? - -Mitäpä se minua auttaisi, sanoi hän sykkivin sydämin, vaikka -lausuisinkin hänen nimensä! Minä olen sittenkin hänelle vieras, ja ken -tietää, saanko koskaan nähdä häntä jälleen. - -Te olette oikeassa, sanoi Laila kuivasti. Ehkei se olisi teille -kummallekaan terveellistä, ei ainakaan teille. Sillä ette suinkaan te -_hänestä_ tiedä, vaikka hän jo aikoja sitten olisi antanut sydämensä -toiselle. - -Annina nousi äkisti ylös. Laila, sanoi hän, mitä me olemme tehneet! -Tunnen ilmasta, että aurinko menee pian mailleen, ja me olemme yhä -täällä, vaikka meidän oli lupa vain olla tunnin verran ulkona. - -Tulehan, kultaseni, sanoi Laila ja kiersi kätensä Anninan kainaloon ja -kohotti päivävarjoaan ikäänkuin se olisi ollut keihäs, kiiruhtakaamme -nopeasti kotiin ja minä lupaan kujeilla niin hurjasti isän kanssa, että -hän unohtaa torua meitä, ja että itse karhukin, Sor Beppe, murahtaa -vain partaansa. Hyvää yötä, signor 'Ans, ja kun te tapaatte jälleen -Phönix-lintunne, niin tervehtikää häntä minun puolestani, mutta varokaa -itseänne, ettette ota selkoa hänen pesästään, sillä voisihan sattua, -että sen läheisyydessä olisi toisiakin terävämpisilmäisiä ja -kynsisiä -lintuja. Eikö totta, Annina? - -Kaunotar, joka oli ollut aivan kalpea, punastui silmiään myöten. Voikaa -hyvin, signor! sanoi hän hiljaa ja ojensi epäröiden kapean, viileän -kätensä, jota toinen häneltä pyysi. Neiti, sanoi nuorukainen, enkö saa -toivoa tapaavani teitä toistekin? - -Hän pudisti pelästyneenä päätään. Ei, ei! sanoi hän nopeasti ja -kääntyi pois. Laila antoi nuorukaiselle toisen selän takana merkin, -jota tämä ei ymmärtänyt, kutsui sitten koiran luokseen, joka erosi -vain vastenmielisesti ystävästään, ja he poistuivat sitten paikalta -nuorukaisen seuratessa heitä katseillansa. - -Me olemme jälleen yksin, Wackerlos, sanoi Hans ja nosti väsyneen -elukan viereensä penkille. Tuolla he kulkevat ja sanovat: Hyvästi -ikipäiviksi! Olkoon tältä päivältä. Mutta huomenna, kun me olemme -syöneet kylliksemme ja nukkuneet hyvin, lähdemme me matkaan ja etsimme -kaupungin joka ainoan nurkan, ja olisipa se ikuinen häpeä koko sinun -suvullesi, jollet voisi löytää tuota kelpo Rinaldoa. Oi, Wackerlos, jos -pääset hänen jäljillensä, niin sinulle koittaa suloisin koiran elämä -koko maailmassa, silavaa saat aamiaiseksi ja kananpaistia illalliseksi -ja päivät pitkin saat leikitellä ystäväsi Rinaldon kanssa. - -Koira iski hänelle kaihomielin silmää, ryömi sitten penkiltä alas -ja haukkui heikolla äänellä merkiksi, että hän sellaisesta palkasta -olisi ollut valmis heti paikalla lähtemään liikkeelle. Aurinko oli -jo laskenut kauaksi taivaan rantaan, ympäröivät pensaat paloivat -kuin tulessa, jota vastoin kaukaiset vuoret siinsivät sinipunervan -ilman läpi ja harmaat varjot kulkivat lainehtivan Campagnan yli. -Maalarin silmää, joka muulloin niin mielellään koetti tunkeutua -ilman salaisuuksiin, peitti tänään kultainen harso, joka kätki -häneltä koko maailman ja väistyi vain joskus sen verran, että hän -saattoi nähdä ihastuttavan tytönpään piirteet ja kaksi salaperäistä -silmätähteä edessään. Kaidepuidenkin ohi, josta näkyi koko kaupunki -majesteettisuudessaan, Pyhän Pietarin kruunu ylimpänä ilta-auringon -purppurahohteessa, astui hän hajamielisenä ja väliäpitämättömänä. Hän -ei kyennyt sulattamaan uusia ihmeitä. Mitäpä sellainen päivä, joka -oli näyttänyt hänelle delfiläisen sibyllan ja roomalaisen kukoistavan -neidon, voisi enää sen lisäksi tarjota? - -Kun nuorukainen oli noussut rosoisia kiviportaita myöten köyhään -asuntoonsa ja astunut tyhjään ullakkohuoneeseensa, tuntui hänestä -suloiselta nähdä ympärillään paljaat, valkeaksi silatut seinät. Hän -peitti ikkunan alemman osan, josta näkyi alas kadulle, ja jätti -avonaiseksi vain ylemmän puolen, joka oli upotettu vinosti kattoon, -jotta huoneeseen pääsisi valoa ylhäältä, ja siitä hän ei nähnyt muuta -kuin palasen taivasta. Mutta emäntä astui jonkun ajan kuluttua sisään -ja kysyi mielistelevästi, mitä hän haluaisi, ja tuotuaan ylös ruokaa ja -viiniä hän palveli häntä sekä hänen koiraansa parhaansa mukaan. Sillä -hän oli huomannut, että koiralla oli suuri valta herransa yli, ja koska -hän tahtoi voittaa herran suosion, oli hänestä viisainta saavuttaa -ensin hänen palvelijansa ystävyys. Siksipä hän pisti omakätisesti -parhaat palat koiran suuhun, kehui hänen kaunista ruumistansa ja -ihmetteli kuinka hyvin hän jo ymmärsi italiankin kieltä. Hans, jota -hänen peittelemätön tunkeilevaisuutensa kiusasi, ei voinut häntä -kuitenkaan ajaa ulos huoneesta. Sillä emännän hyvästä tahdosta riippui -kokonaan, oliko hän saapunut Roomaan vain kuollaksensa siellä. Mutta -kun emäntä uudisti pyyntönsä, ja kehoitti häntä maalaamaan kuvaansa, -koetti hän kaikenlaisilla verukkeilla päästä tästä tehtävästä, joka -täytti hänen mielensä inholla. Sitten hän syytti väsymystä ja sulki -ovensa tarkasti lukkoon ennen maata pahaan, työnsipä vielä varmuudeksi -pöydänkin oven eteen. - -Seuraavat lokakuun päivät kuluivat osittain Vatikaanissa, osittain -kaupungilla, jakaantuen tasan Rafaelin ja Anninan välillä. Eroitus -oli vain siinä, että toista hän katseli näkevin silmin ja toista -turhaan tähysteli. Pian hänelle kävikin aivan selväksi: hän ei voisi -kerrassaan saada mitään aikaan, jollei hän näkisi jälleen tyttöä. -Sillä kun hän istui ullakkohuoneessaan ja koetti työskennellä, huomasi -hän vähä-väliin tähystelevänsä vain tyhjää seinää. Sitten vihelsi -hän koiraansa ja kulki onnen kaupalla pitkin kaupunkia, kunnes ilta -joutui ja viimeiset rukoilijat katosivat kirkoista ja tyhjäntoimittajat -kaduilta. Surumielin palasi hän sitten kotiinsa, ja yksinpä hänen -keskustelunsa uskotun ystävänsäkin kanssa pysähtyi. Jonkinmoinen -kylmyys oli ilmennytkin toverusten kesken sen jälkeen kuin koiran -vaisto ei ollut näyttäytynytkään niin hyväksi kuin hänen herransa -oli toivonut. Eräänä päivänä oli näet Wackerlos iloisesti haukahtaen -kiiruhtanut erään tukevan teurastajan koiran luo, jota hän luultavasti -luuli Rinaldoksi. Kelpo Hans tunsi silloin sydämensä hypähtävän aivan -kurkkuun saakka; mutta vain yhden ainoan silmänräpäyksen ajan. Sillä -samassa hän huomasi jo erehdyksen ja luotti sen jälkeen enemmän vain -sattumaan kuin minkään kuolevaisen apuun. - -Siten kului koko lokakuu ja kuukauden viimeisen päivän iltapuolena -astui ystävämme murhemielin kaupungin portista ulos koira -kintereillään, joka tuotti hänelle nyt vielä entistäkin vähemmän -lohdutusta, koska hän ei nyt välittänyt mistään muusta kuin -sisiliskojen ja peltohiirien pyydystämisestä. Mutta äkkiä koira -pysähtyi keskellä tietä, kohotti kuononsa ja oikean etukäpälänsä -ilmaan ja hyökkäsi sitten kuin hullu pienen kapakan ovesta sisään, -joka seisoi yksinäisen tien varrella eikä näyttänyt Hansin mielestä -niin houkuttelevalta, että hän siellä olisi halunnut uhrata viiniin -viimeisen penninsä. Pahoillaan hän kutsui koiraa luokseen ja jäi ovelle -seisomaan. Kapakan pimeä eteinen avautui autioon pihaan, johon oli -istutettu puita ja laitettu kukkapenkkejä, ja siellä istui vain pari -miestä pullojensa ääressä. Ja kuitenkin oli lokakuun viimeinen päivä, -jolloin muuten kauniilla ilmalla Rooman puutarhat olivat täynnään -tanssia ja hälinää. Täällä kajahteli vain yksinäinen tamburiini. Mutta -nuorukainen tunsi äkkiä salaman iskevän sydämeensä, kun karheampi ääni -vastasi hänen koiransa kirkkaaseen haukuntaan. Se oli kauan kaivatun -Rinaldon bassoääni, ja samassa Wackerlos kuljettikin kaivatun ystävänsä -riemulla tielle, koska tila sisällä tuntui heidän ilonosoituksilleen -aivan liian ahtaalta. - -Myrskyaskelin nuorukainen astui eteisen läpi ja tuli vavisten -puutarhaan. Suuri lehtimaja puutarhan perällä pisti heti hänelle -silmiin. Sieltä kajahti tamburiininkin ääni, ja köynnösten takana -näki hän vaalean tytön vartalon nopeasti pyörivän tanssissa. -Tamburiininsoittaja istui aivan sisäänkäytävän vieressä. Hän käänsi -hiukan päätään, sen enempää ei Hans saanut nähdä. - -Tuo iloinen säikähdys iski koko hänen ruumiiseensa niin suurella -voimalla, että hänen täytyi käydä lähimmälle penkille istumaan. -Isäntä toi hänelle viiniä ja asetti lautasellisen oliiveja hänen -eteensä. Hän ei koskenut kuitenkaan mihinkään, vaan tähysteli -lakkaamatta lehtimajaan, jossa vallitsi puolihämärä. Pian hän tunsi -tanssijattarenkin, joka hyppi iloisesti kuin lintu häkissään, Lailaksi. -Ja vanhus, jolla oli sotilaalliset viikset ja syvä arpi vasemman -silmän yläpuolella, oli varmaan isä. Mutta tuo toinen, joka istui -Anninan lähellä ja kuiskasi aika-ajoin jotakin hänen korvaansa, -kukapa se muu olisi voinut olla kuin karhu, Sor Beppe? Hänen leveä -kömpelö vartalonsa, josta puoleksi äreä, puoleksi hyväntahtoinen -paksu pää kohosi ylöspäin ilman minkäänlaisen kaulan välitystä, -vastasi täydellisesti hänen nimeänsä, vaikka karhu olikin pukeutunut -hienoihin vaatteisiin ja oli pistänyt napinläpeensä granaattikukan. -Mitä hän oli kuiskannut tytön korvaan? Se ei näyttänyt kuitenkaan -tekevän minkäänlaista vaikutusta häneen. Ainakin hän katsoi vaan aivan -ilmeettömästi syliinsä ja soitti ikäänkuin unessa pientä tiukurumpua, -kunnes Laila sanoi, että jo riitti. Sor Beppe taputti mielistellen -käsiään; varmaan syy oli hänen, että he olivat valinneet näin syrjäisen -paikan, jossa saattoi piiloutua lehtimajan suojaan niiden harvojen -vieraiden katseilta, jotka kapakassa olivat. Sillä kun Laila lakkasi -tanssimasta ja kehoitti Anninaa tulemaan ulos hänen kanssaan, näki Hans -selvästi, miten Sor Beppe sen kielsi ja kävi aivan lehtimajan aukon -eteen istumaan. Hän oli tosin jo aikoja sitten huomannut ulkopuolella -nuorukaisen, joka ei kääntänyt silmiään heistä. Ja nyt Lailankin -silmät kiintyivät tuttuun muukalaiseen; hän kumartui Anninan puoleen -ja puheli hiljaa hänen kanssaan. Väliäpitämättömyydestäkö vai jostakin -muustako syystä tyttö ei kääntynyt taakseen. -- Äkkiä noiden neljän -keskuudessa vallitsi äänettömyys, joka näytti varsinkin kiusaavan Sor -Beppeä. Sinä olet niin kalpea, Annina, sanoi hän äkkiä. Kun isä on -tyhjentänyt lasinsa, niin me lähdemme kai kotiin, ennenkuin iltakylmä -yllättää. Voimmehan ainakin sanoa, että olemme päättäneet lokakuumme -kunnollisella ja viattomalla ilolla. - -Lailan kasvoihin ilmestyi pilkallinen hymy, jota hän töin-tuskin -saattoi hillitä. Hiljaa ja kalpeana astui Annina lehtimajasta taluttaen -isäänsä, joka varmaan oli liiaksi nauttinut viiniä. Hänen toiseen -käsivarteensa oli Sor Beppe tarttunut ja piti huolta siitä, että -hän peitti kokonaan nuoren tytön solakan vartalon heidän astuessaan -nuorukaisen pöydän ohi. Noiden kolmen takana astui vallaton Laila, -joka kohottamalla salaa olkapäitään tahtoi ilmaista, ettei hän -vapaaehtoisesti ollut etsinyt tätä seuraa eikä paikkaa liioin. Sitten -hän painoi sormensa suulleen ja teki rukoilevan liikkeen pyytäen Hansia -jäämään paikalleen. Mutta ei edes tuomiopäivän pasuuna olisi voinut -estää häntä seuraamasta heidän jälkiään. Kuitenkin hän pysytteli -jonkun matkan päässä ja koetti poistaa kaikki epäilykset pysähtymällä -vähä-väliä, katsellen maisemaa sekä oikealla että vasemmalla, ja -ollen piirustavinaan jotakin luonnoskirjaansa. Häntä ihmetytti vain -se seikka, että ystävätärkin, joka ei suinkaan ollut epäsuosiollinen -hänelle, koetti kaikella tavalla estää tuttavuuden jatkumista. - -Vielä samana iltana hän sai siihen selityksen. Sillä kun seura oli -kadonnut siistiin taloon Via Vittorian varrella ja nuorukainen, Sor -Beppen äkäisen katseen seuraamana kulki suljetun oven ohitse ja -puoleksi autuaana, puoleksi epätietoisena astui edelleen hämärtäviä -katuja pitkin, kuuli hän äkkiä kuiskaavan äänen mainitsevan häntä -nimeltä. Tepastelevin askelin, aivan kuin västäräkki astui pieni Laila -hänen perässään, vilkutti hänelle silmää, ilmaisten siten, että hänellä -oli jotakin sanottavaa hänelle, mutta kulkikin samassa hänen ohitsensa -ja veti hänet viekastellen perässään yhä syvemmälle kaupunkiin, kunnes -he vihdoin tulivat Pantheonin pylväiden varjoon, missä hän salli hänen -lähestyä itseään. - -Signor 'Annes, sanoi Laila kohottaen varoittavasti sormeaan, minkä -kepposen te nyt olette tehnyt meille! Emmekö me kieltäneet teitä -pyrkimästä seuraamme, ja nyt te kuitenkin riiputte kintereillämme, -aivan kuin ukkonen salaman jäljissä? Mitä te voitatte sillä, että -tuo tyttö parka, Annina, joutuu vain yhä syvemmälle karhun luolaan, -niin ettei hän hellitä käpäliään enää oven rivasta ja murahtelee niin -äkäisesti talossa, että pelosta rappauskin karisee alas seiniltä? -Hävetkää, että laskette tuollaisen taakan lapsi paran hartioille, -joka parhaansa mukaan koettaa kestää onnettomuuttaan. Paha periköön -teidän tyhmän koiranne, joka sai koko tämän ikävän jutun aikaan! -- -Ja hän hutki suutuksissaan viatonta elukkaa, joka pakeni ihmeissään -päivänvarjon iskuja. - -Laila hyvä, vastasi nuorukainen, älkää ainakaan tänään tehkö mitään -pahaa koira rukalle, joka vihdoin on taas saattanut minut teidän -läheisyyteenne. - -Minunko? kysyi hän pilkallisesti. Turhia verukkeita! sanokaa suoraa, -hyvä herra: te olette rakastunut Anninaan, aivan korvia myöten, sanon -minä teille. Se on yksi tosiasia. Toinen on se, että teidän täytyy -heittää Annina mielestänne, niin kaunis ja hyvä ja suloinen kuin hän -onkin, ja luvata nyt minulle kunniasanallanne, että vältätte häntä -tästä lähin yhtä kiihkeästi, kuin lienette tähän saakka häntä etsinyt. -Sillä minä en siedä, sanoi hän lujalla äänellä, en siedä lainkaan, -että te rupeatte nyt vielä kiusaamaan tuota tyttö parkaa, kun jo -ennestäänkin niin moni harjoittaa tätä kristillistä tointa. - -Laila! huudahti nuorukainen liikutettuna, mitä se merkitsee? Onko -totta, että tuo kömpelö junkkari on iskenyt silmänsä tähän enkeliin? -Onko se todellakin mahdollista? - -Puh! sanoi Laila, tuolla kömpelöllä junkkarilla on rahapussi, aivan -yhtä pyöreä ja paksu kuin hän itsekin, eikä hän niin tyhmä olisikaan, -jos maailma olisi autio saari ja Annina ja Sor Beppe sen ainoat -asukkaat. Monet Roomassa ottaisivat hänet, vaikka hänellä olisi vain -puolet rikkaudestaan; kaikki muut paitsi Annina, jolla on hyvin -kummallinen maku. En voi sitä teille sen paremmin todistaa, kuin että -tuo hupakko on teihin suuresti mieltynyt, vaikka te olettekin yhtä -heikko kuin David tuon goljattimaisen Sor Beppen rinnalla ja takistanne -päättäen omistatte enemmän päässänne kuin taskussanne. - -Onko hän sanonut sinulle, Laila, että hän ajattelee minua? - -Sanonutko? Mitä vielä, silloin te tunnette hänet huonosti. Ja sen -vuoksi vieläkin kerran, minä en siedä, että koetatte häntä tavata enää -ainoatakaan kertaa. Sillä hän on karhun käpälissä, eivätkä kaikki -pyhimyksetkään voisi häntä pelastaa, pikemmin karhu musertaisi hänet -kuin hunajakakun. Juttu on jo siksi vanha ja isä ihastunut tuohon -rakkaaseen vävyyn, ja äiti, joka on aina vuoteenomana, on kokonaan -pappien vallassa, jotka tahtovat mielemmin kuulla Sor Beppen rahapussin -kilinää kuin aamumessun kelloja. Rakas Sor Giovanni, jos teillä -todellakin on sydäntä -- ja näyttäähän todellakin siltä, kuin olisitte -rakastunut -- niin pankaa tavaranne kokoon ja vaeltakaa Porta del -Popolosta ulos, menkää sinne mistä te tulittekin ja pyytäkää kyyhkysiä -tai satakieliä niin paljon kuin tahdotte, älkää vain Phönix-linnuille -virittäkö ansoja. Ja sen sanoo teille hyvä ystävänne, joka mielellään -uskoo vaikka kuinka paljon pahaa miehistä, mutta luottaa siihen, että -teillä on omantunnon tapainen takkinne alla. Oletteko ymmärtänyt? Hyvää -yötä, signor! - -Hän jätti nuorukaisen seisomaan pilarien varjoon ja kiiruhti pois -päästäkseen vielä ennen yötä asuntoonsa, Trastevereen. Mutta Hans ei -voinut liikahtaa paikaltaan, niin voimakkaana riehui tuska ja onni -hänen sydämessään. Hänen oli aivan mahdotonta käsittää, että hänen -olisi pitänyt luopua armaastaan ikipäiviksi juuri samassa hetkessä, -jolloin hän oli jälleen löytänyt hänet. Mutta samalla kuin hänen -sielu parkansa oli vaipua pohjattoman autuuden mereen, näki hän äkkiä -kohoavan ympärilleen teräväpäisiä kallioita, ja korkeimmalla huipulla -Sor Beppen jättiläishaamun, joka pilkallisesti irvisteli hänelle ja -hieroi lihavia, sormuksilla koristettuja sormiaan nauraen kilpailijansa -särkyneelle onnelle. - -Tunnin aikaa hän kulki vielä kuin mieletön edestakaisin kiihkeästi -keskustellen itsensä kanssa, koiran hiipiessä korvat lupassa -hänen rinnallaan. Sielunmyöjät, raivosi hän. Antavat tuon aarteen -ensimäiselle parhaalle, joka maksaa hänestä vain hyvän hinnan. -Kuninkaallekaan he eivät saisi häntä myödä! Ja kun tuo karhu saa -hänet omakseen, sulkee hän hänet ummehtuneeseen loukkoon, eikä kukaan -enää saa hänestä iloita. Kuinka suurella riemulla tuo konna astuikaan -ohitseni! Oi, hänellä on syytä olla ylpeä, ettei tyttö juokse häneltä -karkuun, kun hän antaa koirien vartioida häntä ja päästää hänet -korkeintain vain kerran pyhäpäivänä pimeään kapakkaan, jotta hän voisi -näyttää tuota sulotarta roskajoukolle ja kerjäläisille. Ja häntäkö -en saisi kadehtia enkä häiritä hänen rauhaansa? Ja vaikka hän olisi -liitossa kaikkien Rooman paavien ja helvetin kanssa, niin minä tahdon -nähdä jälleen enkelini ja kuulla hänen omasta suustaan, eikö hän vielä -ole autettavissa, enkö _minä_ voi häntä auttaa! - -Kun hän oli selvitellyt itselleen tämän päämäärän, tuli hän paljoa -levollisemmaksi ja unohti kokonaan, ettei hän vielä tiennyt, mihin -keinoihin hänen pitäisi ryhtyä. Hänen mielensä paloi takaisin Via -Vittoriaan ja siellä hän istui sydänyöhön saakka eräällä kivellä -Anninan taloa vastapäätä ja ajatteli toivolla ja kaiholla hänen -kauneuttaan ja alakuloisuuttaan. - -Mutta seuraavana päivänä, kun raskaat huolet herättivät hänet -jo varhain unesta, tuntui elämä hänestä kovin mustalta. Sillä -taiteilijakevytmielisyydestään huolimatta ei ystävämme kuitenkaan -pitänyt sopivana sytyttää armaansa taloa palamaan, jotta hän siinä -tilaisuudessa voisi pelastaa hänet, varsinkaan kun ei olisi lainkaan -varmaa, että Sor Beppe tekisi hänelle sen ilon ja menettäisi henkensä -liekeissä. Mistään suoremmasta, porvarillisemmasta keinosta hänellä -tuskin olisi apua. Sillä paljon menestystä hän ei myöskään voinut -toivoa, jos hän menisi vanhan soturin puheille ja pyytäisi, ettei hän -naittaisi tytärtään, ennenkuin maalari Hans oli tullut kuuluisaksi -mieheksi ja saattaisi tulla häntä kosimaan nelivaljakolla. Niinpä -seuraavina päivinä täytyi tyytyä vain tuulentupiin, joita nuorukainen -rakensi tulevaisuuden pilviin, ja ainoa järkevä asia, johon hän ryhtyi -oli se, että hän voitti vastenmielisyytensä ja alkoi, tosin puoli -horroksessa, maalata Madonna Pian muotokuvaa, tämän istuessa jäykkänä -kullasta ja silkistä ja vihreä papukaija aivan kuin jahtihaukka -kädellä, viimeinen lahja, jonka hän oli saanut mieheltään ennen -onnetonta veitsenpistosta. Samalla hän teki luonnoksen hyvin kaunista -taulua varten, joka kuvasi Rebekkaa ja Eleasaria kaivolla. Tytölle -hän aikoi antaa Anninan kasvonpiirteet, ja väsynyt matkamies, jolle -suloinen tyttö tarjoo virkistävää juomaa, saisi kuvata häntä itseään. -Hän oli ollut aivan oikeassa ajatellessaan, että kaikki onnistuisi -hyvin, jos hän vain näkisi Anninan jälleen. Kuva tuli kahdessa päivässä -peloittavan muotoiseksi; itse sommittelu edistyi nopeasti ja eräs -juutalainen, joka nuuski nimettömän nuoren taiteilijan atelierissä, -tilasi sen heti ensi näkemältä. Heti tämän tapauksen jälkeen -nuorukainen kiiruhti onnellisena ulos ja käveli ainakin toistakymmentä -kertaa Via Vittoriaa pitkin silmät Anninan ikkunoihin luotuina. Jos -Sor Beppe nyt olisi tullut häntä vastaan, niin olisi tuon jättiläisen -täytynyt väistyä hänen tieltään, tai hänet olisi armotta heitetty -kumoon. - -Kaikesta huolimatta hän ei ollut vielä kuitenkaan onnistunut nähdä -Anninaa uudelleen, vaikka hän joka päivä hiipikin hänen talonsa -ympärillä. Ikkunaverhot olivat suljetut, aivan kuin itämaalaisessa -haaremissa. Silloin-tällöin hän näki vain isän jossakin ikkunassa -poltellen savipiippunysäänsä. Vanhus tirkisteli puoleksi lapsellisesti -hymyillen kadulle eikä näyttänyt huomaavankaan nuorukaista, ei edes -silloinkaan, kun tämä kunnioituksesta sitä miestä kohtaan, jolla -oli tällainen tytär, nosti tervehtien hänelle hattuaan. Tunkeutua -taloon tai muuten päästä mihinkään salaiseen yhteyteen tytön kanssa, -oli kerrassaan mahdotonta. Naapurit, jotka Sor Beppe oli lahjonut -puolelleen, osoittivat muukalaiselle, joka kahdesti päivässä kulki tätä -katua myöten, sanatonta epäluuloa. Hän ei voittanut mitään muuta, kuin -että hän ohikulkiessaan ja nipistäessään koiraansa korvista, kunnes se -alkoi vinkua, sai kuulla Rinaldon tutun bassoäänen hiljaa kajahtavan -talon sisältä, äänen, joka ilmaisi, että koirakin oli kadottanut -vapautensa. - -Siten kuluivat ensimäiset marraskuun viikot ja tavattoman varhainen -talvi koitti. Myrsky ja sade raivosi kaduilla, roomalaiset istuivat -päivät pitkin vaippoihinsa kääriytyneinä kahviloissa, muukalaiset -palelivat hiilisäiliöiden ääressä tai tukehtuivat savuun, jota myrsky -tuprutti kamiinista huoneisiin, eikä kukaan lähtenyt asiatta ikävälle -kadulle. Vain ystävämme, jonka huonoa ullakkohuonetta ei käynyt -lämmittäminen, vaelsi, vaikka hän oli jättänyt vaippansa jo Firenzeen, -uskollisesti niinkuin ennenkin joka päivä Via Vittorialla, vaikka hänen -mielentilansa kävikin jokaiselta sadepäivältä yhä toivottomammaksi. -Sattuipa silloin eräänä iltana, kun hän hetkeksi etsi suojaa pahaa -ilmaa vastaan San Carlon portilla, että huntuun kiedottu olento astui -nopeasti ulos kirkosta ja pelkäämättä myrskyn raivoa avasi heti suuren -vihreän sateenvarjonsa palataksensa kotiinsa. Hän oli niin kokonaan -kiedottu vaippoihin ja huiveihin, ettei vartalosta voinut nähdä -kerrassaan mitään. Ja kuitenkin nuorukaisen sydämen tykytys ilmaisi -hänelle, että Anninan hame oli sipaissut hänen ohitsensa. Epäröimättä -hän astui hänen jälkeensä ja ennätti hänet, kun hän hetkeksi pysähtyi -taistellen sateenvarjollaan myrskytuulta vasten. Nuorukainen ei sanonut -sanaakaan, hän tarttui vain vapisevin käsin varjoon ja piti sitä -lujasti tytön pään yläpuolella. Kääntykäämme nurkkauksesta, sanoi hän -sitten hiljaa, katsomatta tyttöön. Siellä me olemme paremmin myrskyn -suojassa. Tulkaa minun mukanani, Annina, jumalan tähden, älkää kieltäkö -minulta tätä pientä suosiota; kuka tiesi, näenkö teitä enää koskaan. - -Anninan huntu oli siirtynyt syrjään, ja nuorukainen näki nyt, kun -hän astui ääneti hänen rinnallaan, että hän oli vielä tavallistakin -kalpeampi. Annina katsoi häneen rukoilevasti aivan kuin avuton lapsi. -Tarkoituksellako vai epähuomiossako hän ei kääntynyt Via Vittorialle? -Annina itse ei näyttänyt sitä huomaavan. Hän kulki kuin unessa, suuret -silmät katsoivat hiljaa ja surullisesti vain kauas eteensä, kun -nuorukainen äkkiä, sateen hyvän aikaa vain ratistessa heidän päittensä -yläpuolella, sai puheenlahjansa jälleen ja ilmaisi Anninalle kaiken -sen, mikä viikkokausia oli painanut hänen mieltään. Hän ei salannut -mitään, ei vihaansa Sor Beppea kohtaan, ei lujaa päätöstään taistella -Anninan puolesta kuin elämästä ja kuolemasta, ei köyhyyttään. Vain -rakkaudestaan hän ei maininnut montakaan sanaa eikä tiedustellut -myöskään Anninan tunteita, ikäänkuin se olisi ollut selvä asia. Annina -ei sanonut myöskään vastaan. Hans oli tarttunut hänen käteensä ja -puristi sitä kiihkeästi joka kerta, kun hän puhui vihamiehestään, tai -tuskastaan, kun hän tiesi Anninan elävän tuollaisessa orjuudessa. -Annina ei vetänyt pois kättään. Hän ei olisi häneltä huuliaankaan -kieltänyt, jos Hans olisi pyytänyt saada suudella häntä. Mutta -nuorukaisen mieli oli niin kuohuksissa, ettei hän tiennyt mitä hän -teki. Annina, sanoi hän, me olemme kovin onnettomia. Kuinka onnettomia -me olemmekaan, kun emme edes tänä hetkenä, jonka taivas itse on meille -suonut, voi olla iloisia. Minä näen rakkaat kasvosi nyt lähelläni, -joita niin kauan aikaa olen ikävöinyt, ja tunnen sinun hengityksesi, -ja kuitenkin silmitön tuska ja huoli sinun tähtesi saa mieleni -aivan kuohumaan. Puhu jotakin, armaani; sano, tiedätkö itse mitään -lohdutusta, sano ennen kaikkea, ettei minun pidä joutua epätoivoon, ja -minä lupaan sinulle, että rohkaisen mieleni kuin mies enkä anna käsieni -syliin vaipua, ja silloin kaikki on onnistuva ja me nousemme taisteluun -vaikka koko helvettiä vastaan. - -Annina pysähtyi äkkiä, kun hän oli lausunut nämät sanat, ja pidätti -lempeästi hänen käsivarttaan. Hans, sanoi hän pehmeällä, hillityllä -äänellään koettaen selvästi lausua vieraskielistä nimeä, madonna on -armollinen, kun hän sallii minun tyhjentää sydäntäni teille. Sillä se -oli kovin täysi, kauan en olisi tätä tuskaa enää kestänyt. Kun joka -päivä näin teidän sekä kauniilla että rumalla ilmalla kulkevan talomme -ohi -- - -Näitkö minut? - -Joka kerta. Minä seisoin uutimen takana, vaikka en saanut sitä avata. -Kun olitte astunut ohi, niin luulin menehtyväni suruun ja mieluimmin -olisin heittäytynyt alas kadulle. Mutta se olisi ollut jumalatonta. Oi, -Giovanni, miksi me kohtasimme toisemme? Enhän aikaisemminkaan ollut -iloinen, mutta en tiennyt syytä siihen niin selvästi kuin nyt. Nyt minä -tiedän sen koko elämäni ajan. - -Mitä sinä sanot? Oletko jo sitten ihmisten ja jumalan edessä hänen -omansa? Eikö jokainen päivä voi vielä tuoda sinulle pelastusta? - -Ei, sanoi hän. Vanhempani kiroisivat minut, äitini kuolisi surusta. Ja -vaikkapa Sor Beppe nyt juuri kuolisikin, niin mitä se meitä auttaisi? -Te ette ole kristitty, te olette luterilainen, sellaiselle he eivät -koskaan anna lastaan. - -Annina, huudahti Hans pelästyneenä. Entäs sinä, jos olisit vapaa eikä -sinun olisi pakko noudattaa vanhempiesikaan mieltä --? Minä rukoilisin -madonnaa, että hän lähettäisi armonsäteen teidän sydämeenne. Mutta -se on turhaa; minä tiedän aivan varmaan, että minun täytyy tulla Sor -Beppen vaimoksi, vaikka edeltäpäin kuolisin. Ja niinpä meidän on pakko -erota, Hans, siinä ei auta mikään; ihmeitä ei nykyaikana enää tapahdu. - -Tyttö, kuinka voit sellaista sanoa tai ajatella? huudahti Hans -epätoivoissaan ja heitti hänen kätensä luotaan. - -Olkaa luja ja hyvä, pyysi Annina vapisevalla äänellä. Mitä minä teen, -jos tekin joudutte epätoivoon? Te matkustatte takaisin Saksaan ja -unhotatte Anninan ja painatte jonkun muun sormeen äitinne sormuksen. -Mutta minä, minä jään tänne! - -Annina vaikeni ja tukahdutti suurella ponnistuksella tuskansa. -Nähkääs, sanoi hän edelleen ja katseli nuorukaista hellästi silmiin, -ihmeitä ei tapahdu enää nykyään, se on totta; mutta on vieläkin -marttyyrejä maailmassa, ja monet tyhjentävät rakkaan vapahtajansa -veren sekoittamalla siihen omaansa. Miksikä minun osani olisi parempi? -Siksikö, että olen vielä niin nuori? Sitä enemmän on minulla aikaa -oppia kärsimään. Mutta ennenkuin täysi yö minulle koittaa, tahdon -vielä kerran nauttia auringosta. Olen tuuminut jotain mielessäni, -jatkoi hän kuiskaten ja hänen kauniit kasvonsa peittyivät punaan. Te -sanoitte kerran, että tahtoisitte mielellänne piirustaa kuvani. Olen -ajatellut, ettei se mikään synti olisi, vaikka sen teille sallisinkin; -ja kuulkaahan nyt, miten me voimme järjestää asian, jottei kukaan -saa sitä tietää. Kolmen päivän kuluttua matkustaa sulhaseni joksikin -aikaa pois, asioitaan toimittamaan, aina Assisiin asti. Kaksi päivää -myöhemmin on sunnuntai, jolloin menen aikaisin aamulla kirkkoon. -Minä järjestän siten, ettei kukaan seuraa mukanani, ja sitten tulen -teidän asuntoonne, Hans, ja olen teidän luonanne pari, kolme tuntia. -Silloin voimme oikein sydämen pohjasta jutella. Mutta luvatkaa minulle -pyhästi: ei mitään rakkaudesta, vaan kuin vanhat ystävät, jotka ovat -olleet tutut lapsuudesta saakka ja tahtovat kerran tyhjentää sydämensä. -Päivällisen aikana palaan taas kotiin, hunnun peitossa ei kukaan tunne -minua; sillä jos Sor Beppe saisi siitä vihiä, niin hän tappaisi minut. -Hän ei ole paha, uskokaa minua, mutta vihassaan hän on aivan hillitön, -ja mustasukkaisuus saa hänet pois suunniltaan. Ja vielä yksi asia: minä -tahtoisin niin mielelläni saada myös kuvan teistä, niin pienen, että -voisin pistää sen messukirjani väliin. Tahdotteko antaa sen minulle -muistoksi? - -Annina, huudahti nuorukainen, onko se totta? Tahdotko todellakin tehdä -kaiken tuon minulle? - -Tahdon, sanoi hän suloisesti hymyillen. Olen sen niin lujasti -päättänyt, että mielemmin kuolen kuin luovun päätöksestäni. Olisin sen -joka tapauksessa tehnyt ja olisin pyytänyt Lailaa ilmoittamaan sen -teille. Nyt sain itsekin sen teille uskoa; siitä olen iloinen. Minä -tiedän missä te asutte. Kuljin kerran pitkin teidän katuanne silloin -teidän koiranne kurkisti ikkunasta ulos. -- Eikö totta, te pidätte -sananne, ettekä tee meille eroa vaikeaksi, kun minun on pakko lähteä? - -Nuorukainen ei vastannut. Sitten Annina otti sateenvarjon hänen -kädestään ja sanoi: Jääkää hyvästi! Minä palaan nyt yksin kotiin. Ja -pysykää poissa Via Vittorialta sunnuntaihin saakka. Jos epäilyksiä -heräisi ja minua vartioitaisiin vieläkin ankarammin, niin etten pääsisi -teidän luoksenne, niin olisi se kuolemani. Jääkää hyvästi, Hans! -Näkemiin asti, yhden ainoan kerran, ja sitten -- unohtakaamme toisemme -iäksi! - -Hän vilkutti silmiään ja viittasi tavattoman herttaisesti kädellään -jäähyväisiksi ja jätti nuorukaisen vanhan palatsin eteiseen, missä he -viimeksi olivat keskustelleet. Nyt vasta, kun tyttö oli kadonnut, tunsi -nuorukainen kiihkeän halun kiiruhtaa hänen jälkeensä ja painaa hänet -syliinsä. Mutta hän hillitsi itseään, jotta hän ei tuhoaisi sitä, minkä -Annina oli hänelle luvannut. - -Puoleen yöhön ei nuorukainen ummistanut silmiänsä, mutta tuska -ei enää pitänyt häntä valveilla, vaan onni, joka salaa lauloi ja -humisi hänessä niinkuin muinoin, kun hän lapsena oli iloinnut -joulun tulosta. Ullakkohuoneen nurkissa riehui marraskuun myrsky ja -paukkui helähtelevillä ikkunaruuduilla ja sade ratisi yläikkunaa -vasten, ikäänkuin sitä olisi kivillä pommitettu. Mutta nuorukainen -istui vuoteellaan ja katseli messinkilampun hämärää liekkiä, jonka -jokainen tuulenpuuska oli vähällä sammuttaa. Vasta tänään hän huomasi -kauhukseen, kuinka paljaat hänen huoneensa seinät olivat ja kuinka -kehnot huonekalut. Tänne Annina astuisi sisään, tuohon madonpuremaan -nojatuoliin, jonka päällinen oli aivan virttynyt, hän pyytäisi -häntä istumaan, ei täällä ollut edes jakkaraa, jolle hän voisi -nostaa jalkansa eikä kaunista lasia, josta hänelle voisi tarjota -juomaa; ja kuinka savuinen kattokin oli, kuinka paljas ja halkeamia -täynnä kivilattia! Kaikki tuo oli korjattava, tai hän saisi koko -elinaikansa hävetä. Jo yöllä hän alkoi hiukan siistitä huonetta, poisti -hämähäkinverkot nurkista, keräsi vähäiset tavaransa, jotka olivat -hajallaan huoneessa, vanhaan seinäkaappiin ja asetti ne järjestykseen. -Hänen hommatessaan sammui lamppu, ja hänen oli pakko paneutua levolle. -Nyt hän kuunteli salaisen riemun vallassa rajuilmaa, joka ei voinut -tuhota häntä eikä hänen onneaan. Viiden päivän kuluttua saapuisi kevät -hänen kolkkoon kamariinsa, eikä hän epäillyt lainkaan, että kivilattian -raoista silloin puhkeaisi esiin orvokkeja ja ruusuja ja että satakieli -rakentaisi pesänsä hänen vanhan vuoteensa telttakatokseen. - -Huomaamatta hänen ajatuksensa vaihtuivat unelmiksi, joita ei mikään -varjo pimentänyt. Annina ja hän olivat kahden kesken, milloin jossakin -huvilapuutarhassa Rooman porttien ulkopuolella, milloin rasvatyynellä -merellä, ja vasta sitten kun he olivat kiivenneet Pietarinkuvun -ylimpään huippuun ja istahtaneet rautaiselle penkille, kuulivat he -alhaalta Sor Beppen äänen joka torui ja murahteli ja uhkasi kiivetä -heidän perässään; mutta he eivät pelänneet, he naureskelivat vain salaa -keskenään, sillä he tiesivät, että portaat, jotka johtivat ylös, olivat -aivan liian ahtaat, jotta Sor Beppen lihava ruumis olisi päässyt niissä -kulkemaan. - -Mutta jo varhain seuraavana aamuna istui nuorukainen stafliansa -ääressä eikä liikahtanut paikaltaan ennenkuin ilta hämärsi. Hän ei -syönyt juuri mitään siitä ruuasta, jota signora Pia tyrkytti hänelle, -ja koetti vain saada Rebekka ja Eleasar kuvansa valmiiksi, mikä ei -onnistunut hänelle kuitenkaan ennenkuin seuraavana aamupuolena, sillä -päivät olivat lyhyet ja keskeyttivät varhain hänen työnsä. Mutta tulen -valossa hän alkoi piirustaa omaa kuvaansa peilistä, niin pientä vain, -että saattoi sulkea sen kouraansa. Hän huomasi nyt ensi kertaa, miten -hänen kasvonpiirteensä vuoden kuluessa olivat tulleet terävämmiksi -ja kypsemmiksi; selvään niissä saattoi nähdä kuluneen vuoden ja -yksinäisen vaelluksen ilojen ja surujen jäljet. Hän piirusti kuvaansa -lukitun oven takana kunnes silmiä alkoi kirveliä. Sitten hän valvoi -mieliajatuksissaan aina keskiyöhön saakka, vaikkei hän tänä iltana -ollutkaan yhtä keveällä mielellä kuin edellisenä. - -Täydellinen onnentunne valtasi hänen mielensä vasta taas sitten, -kun hän toisen päivän illalla oli jättänyt taulunsa juutalaiselle -taidekauppiaalle ja saanut paitsi uutta tilausta koko kasan tosin -hiukan kuluneita kultarahoja. Moneen kuukauteen ei hän ollut omistanut -näin suurta rahasummaa, ja hän astui nyt Corsoa ja Via Condottia myöten -kasvoillaan sulhasen ilme, joka on lähtenyt ostamaan morsiuslahjoja. -Omituista kyllä ei hänen mieleensä iskenyt lainkaan se ajatus, että hän -valitsisi Anninalle jonkun korutavaran tai näkinkenkiä ja koralleja, -joita hän näki suurissa joukoin. Sellaisenaan oli Annina nuorukaisen -mielestä kallein aarre koko maailmassa, ja hänestä olisi tuntunut -naurettavalta, jos hän olisi yrittänyt koristaa häntä kurjalla kullalla -tai kivillä. Mutta sen huoneen, johon hän oli luvannut tulla, piti olla -kyllin arvokas voidakseen ottaa häntä vastaan. Kaikkein ensiksi hän -osti vanhanaikuisen kauniin nojatuolin, jonka veisteltyä selkänojaa -pieni kruunu koristi. Sitten hän valitsi varsin suuren maton, jolla hän -aikoi peittää lattian, ja päätti tämänpäiväiset ostoksensa hankkimalla -vielä kaksi kauniisti hiottua kristallipikaria. Eipä madonna Pia -ihmetellyt niinkään vähän, kun seuraavana aamuna kaikki nuo kauneudet -tuotiin hänen vaatimattoman vuokralaisensa ullakkohuoneeseen. Mutta -nuorukainen, jonka emäntä luuli äkkiä tulleen mielenvikaiseksi, kertoi -saavuttaneensa taulullaan niin suurta suosiota, että korkeita vieraita -voisi minä hetkenä hyvänsä tulla hänen luokseen, ja varsinkin jos -Golkondan prinsessa aivan äkkiarvaamatta saapuisi hänen työpajaansa, -niin tahtoi hän toki tarjota hänelle kunnollisen istuinpaikan. Olenhan -sanonut teille, Sor Giovanni, lausui emäntä kohottaen ilmaan kätensä, -teissä on enemmän, kuin mitä luulisikaan, ja jos onni vain kerta -katselee teitä minun silmilläni, niin ei se koskaan enää teitä jätä. - -Siten oli näistä tärkeistä päivistä jo kaksi onnellisesti kulunut -ja seuraavista piti vielä koettaa jollakin tavalla suoriutua, -jotta ei menehtyisi odotuskuumeeseen. Tänä aamuna on hän nyt -matkustanut, ajatteli nuorukainen. Jos nyt kulkisin Anninan talon -ohitse, niin ehkäpä toinen ikkunaverhoista olisi puoleksi avattu! -- -Sitten hän muisti, että Annina oli pyytänyt häntä kärsivällisesti -odottamaan ja pysymään poissa, ja päätti ansaita suuren onnensa -tottelevaisuudellansa. Kuolettaakseen aikaa alkoi hän piirtää hiilellä -maisemaa valkealle seinälle, kuvasi siihen komean puutarhan ja meren -rannan, merenneitosia, jotka tanssivat tyynessä illassa ja paimenen, -joka soitti pilliään. Aivan etualalla lähteen partaalla, joka lorisi -viheriöivän tammen juurella, istui nuori pari käsi kädessä, selin -koko maailmaan, syventyneinä vain toistensa katselemiseen. Ja kun -nuorukainen näki tyhjän alan näin kauniina, täytti hän muutkin -tyhjät paikat koristeilla, joissa Phönix-linnulla oli tärkeä osa ja -jossa rumaa huuhkaajaa haukka piteli pahoin. Siten hän muutti tuon -kolkon kamarin ihanaksi satulinnaksi, josta hän itsekin iloitsi -tarkastellessaan valmista työtään. Ei muuta puuttunut enää kuin -hiukan auringonpaistetta, mikä olisi antanut valoa ja lämpöä koko -huoneelle. Hiilisäiliö haisi pahalta ja sakea ilma nousi ylös kattoon -painostaen rintaa. Siksipä nuorukainen olikin kovin kiitollinen, kun -hän hirveän yön jälkeen, jolloin kaikki myrskyt olivat liittoutuneet -yhteen ikäänkuin ennustaen maailman loppua, näki lauvantai-aamuna -taivaan siintävän sinisenä ja iloisena jälleen; ja hän hengitti -ahnaasti avonaisesta ikkunasta auringonsäteitä, jotka lämmittivät -jälleen etelämaisella lämmöllään. Tämän viimeisen päivänsä hän -käytti nyt lopullisiin valmistuksiin ja kuljetti huoneeseensa -meheviä hedelmiä, harvinaisia makeisia ja kaikenlaisia herkkuja. -Hän hankki myös pari pullollista makeaa frascati-viiniä ja järjesti -kaikki herkut niin taidokkaasti pöydälle, että niitä olisi kelvannut -tarjota itse Golkondan ruhtinattarellekin. Yöllä, kun kuu tirkisti -huoneeseen ja sen säteet kimaltelivat kristallilaseissa ja hopeoittivat -appelsiinit, viikunat ja suuret rypäleet valaisten merenneitosten -tanssia seinälläkin, luuli nuorukainenkin hetken aikaa näkevänsä -ihanaa unta. Mutta samassa hänen mieleensä iski, miten pian koko tuo -ihanuus katoaisi, ja syvä surumielisyys sai hänessä vallan. Onni oli -niin lähellä, mutta yhä lähemmäksi tuli myös se hetki, jolloin hänen -täytyi luopua rakkaimmastansa. Hetken aikaa hän antautui tämän tunteen -valtaan. Hän näki Sor Beppen selvästi edessään, hänen vahingoniloiset -kasvonsa, joka sai hänen verensä kuohahtamaan. Ei! huusi hän ja pui -nyrkkiään, niin ei saa tapahtua, se olisi halpamaista pelkurimaisuutta, -jos sallisin sen tapahtua kättänikään liikuttamatta, ponnistamatta -kaikkia voimiani. Meidän täytyy paeta, vaikka meidän olisi pakko etsiä -suojaa autiosta luolasta ja kerjätä leipää campagnan paimenilta. Mutta -niin pahasti eivät asiat ole. Eikö minulla ole taidettani, joka hankkii -meille kaikkialla, minne vain menemme, toimeentulomme? Eikö se ole -minua tähänkin asti auttanut, kun olin vain tyhjäntoimittaja ja istuin -kädet ristissä? Pettäisikö se minut nyt, kun on kysymyksessä tasoittaa -tämän enkelin elämä? Ensi kertaako tytär karkaisi vanhempainsa kotoa ja -palaisi vasta vuosien kuluttua takaisin pyytämään heiltä siunaustansa? - -Näin hän puheli itsekseen myrskyisten tunteiden vallassa, ja mitä -kauemmin hän tuumi asiaa, sitä luonnollisemmalta ja välttämättömämmältä -hänestä tämä päätös tuntui. Hänen katseensa osui koiraan, joka nukkui -vuoteen jalkapuolessa aavistamatta mitään. Miksi oli kaitselmus -valinnut tämän kehnon välittäjän viedäkseen kaksi aivan ventovierasta -yhteen, jollei tarkoituksena olisi tuottaa pelastusta lapsi paralle? -Eihän mikään ollut vielä kadotettua. Olihan hänellä vielä sen verran -rahaa, että hän saattoi suojattinsa kanssa päästä meren rannalle, missä -kaikki muu selviytyisi. - -Ikäänkuin raskas taakka olisi pudonnut hänen sydämeltään laskeutui -hän nyt levolle ja nukkui koko yön rauhallisemmin kuin pitkiin -aikoihin. Sillä hän ei surrut sitäkään, mitä Annina hänen tuumastaan -arvelisi. Hän luotti rakkauteensa ja vaikutusvaltaansa. Ja kun kirkas -auringonpaiste herätti hänet ja hän kuuli katolta lintujen laulua, -nousi hän yhtä rohkealla mielellä vuoteeltaan kuin onnellinen sulhanen -hääaamunaan, joka muutamien tuntien kuluttua saa kuljettaa morsiamensa -kirkkoon onnittelevien ystävien ja naapurien seuraamana. - -Järjestettyään vielä hiukan huonettaan istahti hän staflian ääreen -ja kuunteli kellojen kajahdusta kaikista torneista, jota ääntä hänen -sydämensä tykytyskin säesti. Signora Pia astui hänen ovensa ohitse, -huusi hänelle hyvää huomenta ja astui raskain askelin portaita alas -matkalla messuun. Pieni talo oli aivan tyhjä. Avonaisen ikkunan ääressä -istui koira ja katseli vakavin silmin ihmisvirtaa, joka kulki kadulla. -Hänen herransakin silmäsi silloin-tällöin ulos, mutta vetäytyi heti -taas näkyvistä ikäänkuin peläten, että hänen salaisuutensa näkyisi -hänen otsallaan ja että kaikki ihmiset voisivat sen siitä lukea. Joka -hetki teki hänet yhä levottomammaksi, pelokkaammaksi ja kiihkeämmäksi. -Hän pelkäsi, että tyttö hiljaisella voimallaan voisi tehdä hänen hurjat -aikeensa tyhjiksi, ja rohkaistakseen mieltään hän alkoi kiivaasti -sättiä Sor Beppea ja kaikkia, jotka pitivät hänen puoltaan ja yltyi -vihdoin niin vimmoihinsa, että hän pui nyrkkiään ja paljasti puukkonsa -musertaakseen kaikki, jotka tunkeutuivat hänen ja hänen kaihonsa -esineen väliin. Sillä välin oli ulkona kaikki hiljennyt, kellojen ääni -vaijennut. Äkkiä Wackerlos alkoi haukkua, ja samassa kilahti ovikello -ja nopeita askeleita kuului portaista. Kalveten riisti nuorukainen oven -auki ja näki hunnutetun tyttövartalon ilmestyvän eteisen puolihämärään -ja heittävän huntunsa silmiltä heti päästyään ylimmälle asteelle. Mutta -Anninan rakkaiden kasvojen asemesta hän näki edessään pikku Lailan -pyöreän naaman, joka näytti kovin säikähtäneeltä, silmätkin olivat -synkät, ja suu nyreissään, jommoisena nuorukainen ei ollut häntä ennen -nähnyt. - -Hän astui aivan nuorukaisen eteen, joka pelästyksestä aivan mykkänä -ja jähmettyneenä nojautui ovipieleen ja sanoi äkäisellä äänellä: -Ettepä taida suuresti iloita nähdessänne minut, kelpo Sor Giovanni. -Kiittäkää jumalaa, ettei teidän tarvitse kärsiä kovempaa rangaistusta -ilkitöistänne. Teitä en minä tosin säälisikään. Teillä ei ole -omaatuntoa ja itsekäs te myös olette niinkuin kaikki miehet, menköön -koko maailma nurin, kun te vaan saatte leikkikalunne. Mutta jos Anninan -täytyy kärsiä teidän tähtenne, niin -- varokaa itseänne! - -Laila astui nopeasti huoneeseen ja nuorukainen seurasi häntä aivan -tajuttomana. Kas vaan, sanoi tyttö huomattuaan hedelmät ja viinin ja -kaikki kauniit laitteet huoneessa, onhan täällä niin kaunista, että -tytön pää voi mennä aivan pyörälle. Ehkäpä viinissä on unijuomaakin? -Sääli, että niin paljon vaivaa ja viekkautta menee hukkaan. Sillä -sanoakseni sen heti paikalla: Annina ei astu koskaan jalallaan tämän -kynnyksen yli. Ymmärrättekö, hyvä herra? - -Laila, huudahti nuorukainen, mitä on tapahtunut, mitä minun tulee -ajatella sinun puheistasi ja käytöksestäsi? Mitä on Anninalle -tapahtunut? Kuka hävytön on -- - -Hiljaa! keskeytti Laila häntä; vihanne on turha. Ei ole kysymystäkään -muusta kuin yhdestä hävyttömästä, ja se olette te, niin juuri te, -vaikka kasvonne näyttävätkin niin lempeiltä ja vaaleat hiuksenne niin -viattomilta. Teidän on turha kysyä mitään, sillä minä en ole salannut -teiltä mitään ja olen vaan pyytänyt, että armahtaisitte tuota onnetonta -raukkaa. Tekö armahtaisitte! Miehelläkö olisi omaatuntoa! Nyt kaikki on -käynyt, niinkuin pelkäsinkin. - -Mitä? Mitä? kysyi nuorukainen tuskissaan. - -Tietäkää, sanoi hän levollisemmin, minä sanon teille kaikki, vaikka -tiedän liiankin hyvin, että kaikki ne tuskat, joita tyttö teidän -tähtenne kärsii, eivät koske teihin vähääkään, vaan imartelee vain -teidän itserakkauttanne. Sillä ettekö te tiennyt, että te teitte -Anninan elämän vain raskaammaksi koettamalla tavata häntä uudelleen? -Ja sittenkin te seisoitte kuin virstantolppa, joka ei voi liikahtaa -paikaltaan, sekä sateessa että auringonhelteessä Via Vittorialla, ja -sittenkin te käytitte hyväksenne hetkeä, jolloin hän taisteli tuulta -vasten hiipiäksenne hänen luokseen, kun hän ei voinut päästä teitä -pakoon ja viekoitellaksenne häntä kaiken maailman hullutuksiin. Voi -teitä, jolla on noin viattomat silmät, mutta käärmeensydän! Jos teidän -rintaanne iskisi puukon ja etsisi sieltä sydäntä, niin kivi vastaan -tulisi. Nuorukainen tarttui tyttöä hartioihin kiinni ja pudisteli häntä -kuin mieletön. Sano, sano, huusi hän kumealla äänellä, äläkä kiduta -minua enää kauemmin lörpötyksilläsi. Onko hän sairas, onko hän kuollut? -Onko hän suljettu huoneeseensa vai rääkätty mielenvikaiseksi? - -Nuorukaisen kiivaus pehmitti tytön mieltä, hän irtaantui nyt hänestä, -kävi istumaan tuolille ja sanoi ilman minkäänlaisia verukkeita: Hän -on sairas, ja te olette saattanut hänet sairaaksi, ja siksi hän -ei voi tulla; nyt te sen tiedätte. Eilen illalla hän käski minut -luokseen. Pahan ilman vuoksi en ollut käynyt häntä useampaan päivään -tervehtimässä, ja muutenkin oli hän käynyt kylmemmäksi minua kohtaan -sen jälkeen kuin hänellä oli salaisuuksia, joita hän ei tahtonut -minulle ilmaista. Nyt minä kiiruhdin kuitenkin hänen luoksensa, sillä -epäilin jotain pahaa. Hän oli lapsesta asti hyvin heikko terveydeltään, -ei hän koskaan ollut sairas, mutta jokainen saattoi nähdä, että hän oli -heikompaa ainetta kuin muut. Tullessani hänen luoksensa tapasin hänet -vuoteessa, kasvot olivat aivan muuttuneet, sillä hän makasi hirveässä -kuumeessa; mutta hän tunsi minut heti, käski isän poistua ja viittasi -minua aivan lähelle vuodettaan, jotta hänen kuuma hengityksensä poltti -kasvojani ja kyyneleeni alkoivat valua. Laila, sanoi hän, minä olin -luvannut mennä huomenna hänen luokseen, jotta hän saisi piirustaa -kuvani ennenkuin meidän oli pakko erota toisistamme. Kirkkoaikana -aioin mennä sinne, koska Sor Beppe on matkoilla. Olisiko se ollut -syntiä? kysyi hän. Mutta ajattelehan, juuri iltaa ennen lähtöään -pyysi Beppe minua mukanaan kävelylle ja äkkiarvaamatta hän vei minut -San Carloon, missä eräässä kappelissa seisoo samainen madonnan kuva, -joka paransi minut sairastaessani isoarokkoa, jotta kasvoni tulivat -jälleen aivan sileiksi. Ja seisoessamme siinä kahden kesken alttarin -edessä tarttui hän äkkiä oikeaan käteeni, laski sen jumalan äidin -hameen liepeelle ja sanoi: Kaikkein pyhimmän madonnan nimessä vanno, -Annina, ettet tahdo tavata enää tuota saksalaista, että väistyt hänen -tieltään minun poissa ollessani, jos kaukaa hänet näkisit ja että -koetat vihata häntä yhtä paljon kuin minäkin! -- Hän lausui nuo sanat -tukehtuneella äänellä ja hänen silmänsä iskivät tulta. Minä olin -aivan sanaton. Hän tiesi siis, että olin puhutellut Hansia, hänen -vakoilijansa olivat toimittaneet hyvin asiansa. Mutta minä en saanut -sanotuksi niitä sanoja, joita hän minulta vaati. Odotettuaan hetken -aikaa hän sanoi: Tyttö, sanoi hän, sinä et tunne minua vielä. Minä -olen lempeä kuin lammas, mutta jos joku kohottaa kätensä ja koettaa -riistää sinut minulta, niin vereni alkaa kiehua. Olen tähän asti -antanut tuon miehen olla rauhassa, vaikka hän onkin kohdellut minua -hävyttömästi. Sillä niin kauan kuin olen sinun luonasi, nauran minä -hänelle vasten kasvoja. Mutta nyt, kun minun on pakko matkustaa, en -siedä sitä kauemmin, ja jollet sinä vanno minulle, niin toimitan minä -hänet muulla tavalla pois tieltä. -- Laila, mitä minä saatoin tehdä? -kysyi hän. Minä vannoin madonnan nimeen kaiken sen, mitä hän minulta -vaati. Sillä minä tiedän, ettei hän mustasukkaisuudessaan pelkää mitään -ja että hän olisi kylmäverisesti voinut ottaa Giovannin hengiltä. -Mutta seuraavana päivänä, kun Beppe oli lähtenyt ja minä istuin yksin -huoneessani, saattoi valani minut epätoivoon. Olinko vaatinut liiaksi -onnea itselleni, ennenkuin olin valmis antautumaan koko elämänaikuiseen -kurjuuteen? Enhän pyytänyt muuta kuin saada olla kaksi tuntia hänen -kanssaan, jotta hän olisi voinut piirustaa kuvani vihkoonsa! Ja hän -lupasi minulle, ettemme puhuisi rakkaudesta keskenämme. Ja mitä varten -me olisimmekaan puhuneet? Tiesimmehän sen ilmankin. Jos minä en nyt -mene hänen luokseen, niin mitä hän ajattelee minusta? sanoi Annina; -kirjoittaa en kehtaa, sillä kirjoitan niin huonosti eikä minulla ole -ketään, jolle voisin sanella. Voi tuota valaa, Laila! Kokonaisen -vuorokauden minä lausuin nuo sanat yhä uudestaan itsekseni löytääkseni -jonkun syyn, joka vapauttaisi minut niistä. Mutta minä olin joka -puolelta sidottu. Ja juuri sille madonnalle oli minun pitänyt vannoa, -joka kerran oli auttanut minua! Ei ainoakaan pappi olisi voinut -vapauttaa minua valastani, ei edes paavi, sen minä ymmärsin. Mutta kun -perjantai-ilta koitti ja sydämeni oli aivan pakahtua kuolemantuskasta, -läksin vanhan eukon luo Chiavica del Buffaloon -- se on näet povaaja, -selitti Laila, joka aina jonkun neuvon keksii, mutta ilkeä nainen hän -on, voi sitä surkeutta, että Anninan piti mennä hänen luokseen! -- ja -kun minä kerroin eukolle, nimiä nimittämättä, että olin vannonut San -Carlon madonnalle luopuvani aikeesta, joka ei itsessään ollut syntiä -ja kysyin, enkö millään tavalla voisi vapautua tästä valastani, niin -neuvoi hän minua ryömimään kolme kertaa polvillani Lateraanin portaita -ylös ja lahjoittamaan madonnalle uuden puvun, silloin hän varmaan -vapauttaisi minut valastani. Yöllä hiivin sitten, vaikka olikin kovin -paha ilma, sateessa ja tuulessa, vaippa vain hartioillani Lateraaniin. -Portaat olivat niin märät kuin suihkulähteet, sanoi hän ja minä tunsin -kuinka vesi huuhteli jääkylmänä polviani, ja sittenkin hirveä tuskani -pakoitti minua täyttämään rangaistukseni ja minä rukoilin, ikäänkuin -viimeinen hetkeni olisi koittanut. -- Kun kello tornissa löi kolme, -olin suorittanut tehtäväni ja minä kiitin jumalaani; sillä voimani -sammuivat silloin aivan kuin kynttilän valo. Kokonaisen tunnin verran -täytyi minun vielä levätä portissa, kunnes polveni kannattivat minut -taas kotiin. Laila, nyt tulee pahin kaikesta, sanoi hän, ja kohosi -puoleksi istualleen vuoteessaan, niin kovaa tuskaa hän tunsi. Sillä kun -olin taas kotona ja kaikki oli kestetty, eivätkä edes vanhemmatkaan -olleet huomanneet mitään, niin kuulin äänen sydämessäni, joka sanoi, -että kaikki oli ollut turhaa, että tekisin sittenkin väärin, jos -rikkoisin lupaukseni ja että joutuisin perikatoon, jollen pitäisi -valaani. Laila, tuo tieto vei kaikki voimani; ja siitä saakka makaan -nyt kuumeessa ja jumala tiesi, jaksanko tästä enää nousta ylös! - -Laila vaikeni ja kätki hetkeksi kasvonsa käsiinsä; kova liikutus -vapisutti koko hänen ruumistaan. Kun hän vihdoin nosti taas silmänsä -nuorukaisen puoleen, joka liikkumattomana nojasi seinään, pelästyi hän -sitä vaikutusta, jonka hänen sanansa olivat tehneet häneen. Signor -'Annes, sanoi hän ja nousi pystyyn, nyt te tiedätte kaikki. Annina -pyysi, etten ilmoittasi teille muuta kuin mitä hänen oli täytynyt -luvata Beppelle. Minun piti vain tuoda teille hänen terveisensä -ja pyytää teitä lähtemään pois kaupungista. Mutta minä arvelin, -ettei rangaistus tekisi teille pahaa ja jos teissä olisi hiukankin -ihmisyyttä, niin te tuntisitte olevanne yhtä kurja kuin pahantekijä -ja saisitte siten hyvän opin koko elämäksenne. Te ette näytä vielä -olevankaan niin turmeltunut kuin minä pelkäsin; se ilahduttaa minua, -ja jos te jo tänään lähdette pois Roomasta, niin annan teille kaikki -anteeksi. Ah, Sor Giovanni, jos luterilaisetkin rukoilevat, niin -rukoilkaa tyttö raukan puolesta, jolle olette tehnyt niin paljon -pahaa, jotta hän voittaisi kuumetaudin eikä lähtisi vielä kolkuttamaan -paradiisin ovea, sillä meidän täytyisi ikuisesti surra häntä. - -Laila veti hunnun taas silmilleen ja aikoi lähteä. Kun nuorukainen -ei vieläkään sanonut hänelle sanaakaan eikä ainoallakaan liikkeellä -osoittanut huomaavansa hänen läsnäoloaan, seisoi hän hetken aikaa -epäröiden, mitä hänen tulisi tehdä. Hänen oli sääli nuorukaista, -jota tuska ja suru näytti jähmettävän kokonaan. Mutta hän ajatteli -toisaalta, että hän oli sen hyvin ansainnutkin ja lisäsi siksi vain -vielä: Minä menen nyt Anninan luo tiedustelemaan miten yö on häneltä -kulunut. Jos kaikki on hyvin, niinkuin toivon, kuljen päivällisen -aikana tästä vielä ohitse ja nyökkään teille päätä. Mutta jos minä -pudistan päätäni, niin kaikki on vielä ennallansa. Voikaa hyvin, Sor -Giovanni ja rukoilkaa enkelimme puolesta! - -Laila poistui huoneesta, veti oven jäljessään kiinni ja kuunteli -ulkona, eikö nuorukainen vieläkään liikahtaisi paikaltaan. Kun kaikki -edelleen oli hiljaista, astui hän mietteissään portaita alas. Lapsi -parat! sanoi hän. Voi sitä rakkautta! - -Kun hän astui ulos kadulle, täytyi hänen pysähtyä. Tavaton tungos esti -häntä pääsemästä eteenpäin, kadun toisella puolella seisoivat ihmiset -ikkunoissa ja katsoivat säälivästi kadulle, jossa saattojoukko kulki -hitaasti edelleen. Hän näki valkoisiin kapuziniläisvaippoihin puettuja -munkkeja, jotka Roomassa kantavat kuolleita hautaan. Hirveä aavistus -valtasi hänen mielensä. Ketä he kuljettavat? kysyi hän eräältä tytöltä, -joka uteliaana oli astunut hänen rinnalleen ja kohonnut varpailleen. -- -En tiedä, kuului vastaus. Varmaankin jotakin nuorta tyttöä, luultavasti -kaunistakin, koska ihmiset tunkeutuvat hänen ympärilleen nähdäkseen -häntä. -- Sillä välin saattojoukko läheni paareineen, jota munkit -kantoivat päittensä tasalla auringon paisteessa. Samassa kuului koiran -haukuntaa ylhäältä ikkunasta, joka yltyi yhä kiivaammaksi ja kumea -ulvonta vastasi siihen saattojoukosta. Annina! huudahti Laila parka -ja tarttui naapuriaan käsivarteen kiinni. Ja tungoksen läpi kiiruhti -suuri verikoira Lailan luo ja koetti riistää hänet paarin läheisyyteen, -ikäänkuin se olisi etsinyt apua vainajalle. Ylhäällä avonaisilla -paareilla makasi kalpea tyttö, viheriä seppele hiuksissaan, ruusu -ristiin lasketuissa käsissään. Kuinka kaunis hän on ja kuinka nuori! -kuiskasivat kaikki ihmiset, jotka seisoivat kadulla. Siunattu olkoon -hänen sielunsa. Kauniimpaa enkeliä ei koskaan ole ollut! - -Siten saattojoukko kulki raittiissa syysauringossa katua myöten San -Carloa kohti ja katu signora Pian talon edustalla tyhjentyi; sillä -Lailakin seurasi heti toisten jäljessä Rinaldon mukana, kun hän hiukan -vain oli tointunut. San Carlossa, madonnan kuvan ääressä, jolle Annina -oli vannonut valansa, piti vainajan levätä kolme päivää, kunnes hänet -laskettaisiin hautaan. Lähin tie ei kulkenut nuoren saksalaisen asunnon -ohi. Mutta kantajat eivät voineet välttää tätä mutkatietä, sillä Via -Vittoria oli korjaustöiden vuoksi suljettu. Sattumalta Annina siis -kuolleena kulki samaa tietä, jonne hän elävänä niin hartaasti oli -halunnut. - -Puolta tuntia myöhemmin palasi signora Pia messusta kotiin, astui -hitaasti portaita ylös ja pysähtyi ylimmälle asteelle hengähtämään. -Hän kuuli koiran huoneessa surkeasti vinkuvan ja hyppivän ovea vasten, -niinkuin sillä oli tapana tehdä, milloin sen herra oli ulkona. Säälistä -avasi emäntä oven, joka ei ollut lukossa ja astui sisään. Samassa hän -näki nuorukaisen makaavan liikkumattomana maassa ikkunan ääressä, hänen -huulensa olivat aivan kalpeat, silmät ilmeettömät ja käsi tavoitteli -sydäntä, ikäänkuin kuula olisi lävistänyt hänen rintansa. Ääneensä -huutaen, jolloin uskollinen koira jälleen alkoi surkeasti vinkua, -kiiruhti emäntä onnettoman vieraansa luo, nosti hänet maasta ja kantoi -hänet ähkien ja valittaen vuoteelle, koettaen tuskissaan kaikilla -mahdollisilla keinoilla saada hänet virkoamaan. Vasta monen yrityksen -jälkeen, pestyään hänen otsaansa ja ohimoitaan viinillä, jonka -nuorukainen oli ostanut Anninaa varten, avasi hän jälleen väsyneesti -silmänsä. Heti paikalla hyppäsi koira vuoteelle ja nuoli aivan hurjana -ilosta hänen kasvojansa, ja kun tointunut nuorukainen tunsi uskollisen -toverinsa, näytti hänen muistinsakin palaavan ja hän purskahti -katkeraan itkuun. Signora Piakin alkoi itkeä. Jumalan kiitos, huudahti -hän kohottaen kätensä taivasta kohti, te elätte, Sor Giovanni. Kuinka -hirveästi minä pelästyinkään! Juokaa nyt viiniä ja syökää hiukan, sillä -varmaan te heikkoudesta tulitte tunnottomaksi, koska ette eilen illalla -syönyt mitään. - -Innokkaasti ja avuliaasti hän kaatoi toiseen kristallipikariin viiniä -ja toi sen nuorukaiselle vuoteeseen. Mutta tämä työnsi sen kauhulla -luotaan ja käänsi kasvonsa seinään päin, purskahtaen uudestaan itkuun. -Emäntä ei ymmärtänyt yhtään mitään. Ehkäpä hän tahtoo nukkua, sanoi -hän, ja parasta se olisikin. Hän tekee liiaksi työtä, hänen henkensä ei -anna hänelle rauhaa, hän kuluttaa kaikki voimansa. -- Päätä pudistaen -hän poistui hiljaa huoneesta, kuulostaakseen jälleen hetken kuluttua. --- -- - -Päivä oli kulunut ja tähtikirkas taivas kaareutui nukkuvan Rooman -yli. San Carlon lukkarin ikkunaan kolkutettiin hyvin myöhään ja -vastahakoisesti vanhus pisti päänsä ulos kylmään yöhön ja kysyi mitä -haluttiin. Hän näki nuorukaisen seisovan koiransa kanssa ulkona ja -tämä tarjosi hänelle hopearahaa, jos hän heti paikalla avaisi hänelle -kirkon oven. Hän oli vannonut uskollisuutta kappelin madonnalle eikä -hän saisi rauhaa, ellei hän saisi polvistua hänen alttarinsa ääreen. -Unen horroksessa ja kysymättä sen enempää astui vanhus huoneestaan -ulos, otti rahan vastaan ja päästi myöhäisen kävijän sisään; koirakin -hiipi sisään heidän jäljissään. Kirkossa oli pimeä, vain tähtien hämärä -valo tunki ikkunoista sisään ja ikuinen lamppu paloi pääalttarilla. -Mutta eräästä sivukappelista loisti kirkas valo; siellä seisoi Anninan -matalat paarit madonnan alttarin edessä. Korkeat kynttilät paloivat -puolikehässä hänen ympärillään, risti seisoi pääpuolessa. Vanha -lukkari, joka ehkä aavisti, miksikä nuorukainen näin myöhään vielä -oli tullut kirkkoon, jäi pilarin varjoon seisomaan ja katsoi vain -salaa kappeliin. Hän näki muukalaisen polvistuvan paarien viereen ja -katselevan kauan aikaa vainajan kauniita kasvoja. Sitten hän huomasi, -että hän veti sormuksen sormestaan ja painoi sen kalpean armaansa -sormeen ja otti sen sijaan ruusun hänen kädestään. Sitten hän etsi -esille paperin taskukirjansa välistä, johon oli jotakin piirretty, se -oli hänen oma kuvansa, jota Annina oli pyytänyt. Hän työnsi sen hiljaa -päänaluksen alle ja painautui aivan vainajan ylitse, ikäänkuin hän -olisi koittanut katseillaan sytyttää tuleen sammunutta elämänkipinää. -Samassa kajahti tornista keskiyön hitaat lyönnit. Nuorukainen kohosi -maasta ja hoiperteli kappelista ulos, huomaamatta vanhusta, joka -säälien katsoi hänen jälkeensä. -- -- - -Joulun aikoihin juolahti juutalaisen taidekauppiaan mieleen -tiedustella, miten sen kuvan oli käynyt, jonka hän oli tilannut -saksalaiselta maalarilta. Kun hän astui katonalaiseen atelieriin, -näki hän signora Pian istuvan ikkunan ääressä ja kehräävän. Tämä oli -mielissään tavatessaan juutalaisen, ehkäpä hän tietäisi kertoa jotakin -vuokralaisesta, joka ei moneen viikkoon ollut palannut asuntoonsa. -Eräältä sukulaiseltaan, joka omisti tilan lähellä Olevanoa, ja joka -joskus oli käynyt häntä tervehtimässä, oli signora Pia kuullut, että -taiteilija kuljeskeli levottomasti vuoristossa, vietti yönsä paimenten -leirillä tai kurjissa kyläkapakoissa ja että kaikki vuoristolaiset -tunsivat hänet ja hänen koiransa. Arveltiin hänen olevan hiukan -heikkomielisen, koska hän ei koskaan nauranut eikä viipynyt missään -yötä kauemmin, vaikka ilma olisi ollut millainen hyvänsä. Mutta -Olevanon serkku oli puhunut hänen kanssaan ja huomannut, että hän oli -aivan täydessä järjessään, ainoastaan kovin alakuloinen ja ihmisarka -nuoruuteensa nähden! -- Minä toivon, että hän palaa takaisin, sanoi -signora Pia. Siksi en huoli vuokrata huonetta kellekään muulle, vaan -annan sen olla ennallansa. Katsokaa, tuossa ovat vielä viinipullot ja -lautaset hedelminensä, jotka hän oli hankkinut siltä varalta, että -joku prinsessa kerran tulisi häntä tapaamaan ja katselemaan hänen -taulujansa. Ja tuon suuren maiseman, jota te kehutte niin hyväksi, -piirusti hän vielä pari päivää ennen lähtöänsä; äärettömän nopeasti se -häneltä valmistui. Mikähän kumma sai hänet pois suunniltansa? Rakkaus -se varmaankaan ei ollut, sillä hän oli tavattoman kelpo nuorukainen -ja aivan viaton, sen minä voin todistaa. Mutta kukapa tietää, ehkä -hän todellakin oli rakastunut johonkin prinsessaan. Voi, Sor Davidde, -kunpa voisi tietää, millä tuollaista nuorta mieltä voi parantaa! Mutta -nuoret ovat kuin hyttysiä. He voisivat elää aivan erinomaista elämää, --- mutta heti kun he näkevät tuliliekin, joka ei kuulu heille lainkaan, -hyppäävät he pää edellä kadotukseen, jotta he saisivat vaan tuntea -kipua. Ja sen jälkeen kulkee niin moni ontuen maailmassa, eikä ymmärrä -itsekään minkä vuoksi. Mutta me emme voi sitä asiaa auttaa, hyvä herra, -eikä se teekkään mitään; oikea ihminen tulee sittenkin ennalleen -jumalan avulla, ja sydämen laita on aivan kuin käsivarren tai jalankin. -Kun se kerran on taittunut, niin se ei taitu toista kertaa enää yhtä -helposti. Ja onhan siinäkin joku lohdutus! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Naiskohtaloita, by Paul Heyse - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISKOHTALOITA *** - -***** This file should be named 62857-8.txt or 62857-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/8/5/62857/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62857-8.zip b/old/62857-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b96cce6..0000000 --- a/old/62857-8.zip +++ /dev/null |