NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3672 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4c8c07c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62857 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62857)
diff --git a/old/62857-8.txt b/old/62857-8.txt
deleted file mode 100644
index 7595a92..0000000
--- a/old/62857-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3672 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Naiskohtaloita, by Paul Heyse
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Naiskohtaloita
-
-Author: Paul Heyse
-
-Translator: Helmi Setälä
-
-Release Date: August 5, 2020 [EBook #62857]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISKOHTALOITA ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-NAISKOHTALOITA
-
-Kirj.
-
-Paul Heyse
-
-
-Saksan kielestä suomentanut
-
-Helmi Setälä
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1911.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Paul Heyse.
-Beatrice.
-Annina.
-
-
-
-
-Paul Heyse.
-
-
-Paul Heyse, saksalainen kirjailija syntyi 15 p. maaliskuuta v. 1830
-Berlinissä. Aluksi hän antautui klassillisen filologian ja sittemmin
-romanilaisten kielten ja kirjallisuuden tutkimiseen, mutta sen ohella
-hän julkaisi jo ensimäiset kaunokirjallisetkin tuotteensa. Kaikkein
-ensiksi hän teki nimensä tunnetuksi runopukuisilla teoksillaan,
-jotka käsittelivät enimmäkseen italialaisia aiheita. Oleskeltuaan
-pitemmän aikaa Sveitsissä ja Italiassa, kutsutti kuningas Maximilian
-II hänet v. 1854 Müncheniin, jossa hän siitä saakka on elänyt
-antautuen kokonaan kirjailijatyöhön. Novelleissaan, Heysen suuri
-kyky, hänen syvä ihmissielun ymmärtämyksensä, loistava värityksensä
-ja vilkas, etelämaista tulta säkenöivä esityksensä tulee kaikkein
-parhaiten esille, ja novellinkirjoittajana hän yhä vieläkin on
-kaikkein suosituimpia ja enimmin ihailtuja kirjailijoita Saksassa.
-Hän on julkaissut monen monituista kokoelmaa "novelleja" aina v:sta
-1855 alkain 90-luvulle saakka. Tässä julkaistut novellit "Beatrice"
-ja "Annina", jotka molemmat kuvaavat italialaisia naisluonteita,
-ilmestyivät edellinen v. 1867, jälkimäinen v. 1860.
-
-Sekä lyyrillisenä runoilijana että romaanin- ja näytelmänkirjoittajana
-on Heyse myös tehnyt nimensä tunnetuksi. Varsinkin monet hänen
-näytelmistään, niinkuin "Hans Lange" ja "Colberg", saavuttivat suuren
-menestyksen näyttämöllä. Sitä vastoin hänen laajat tendenssiromaaninsa,
-"Kinder der Welt" (1873) ja "Im Paradiese" (1875) ovat vähemmän
-onnistuneita. V. 1910 sai runoilijavanhus vastaanottaa Nobel-palkinnon.
-
-
-
-
-Beatrice.
-
-
-Me olimme istuneet jutellen aina myöhäiseen yöhön asti, me kolme
-ystävystä muutamien Asti-pullojen ääressä, jotka sattumalta
-olimme löytäneet ja tyhjentäneet viileässä puutarhan huvimajassa
-vasta Italiasta palanneen ystävämme terveydeksi. Hän oli vanhin
-meistä ja jo kypsynyt mies, kun me tutustuimme häneen kaksitoista
-vuotta sitten eräällä matkalla etelämaissa. Ensi silmäyksellä oli
-hänen miehekäs ulkomuotonsa, hänen jalo olentonsa ja hänen hiukan
-surunvoittoinen, miellyttävä hymyilynsä vetänyt meitä puoleensa. Hänen
-seurustelukykynsä, hänen tavaton sivistyksensä ja se vaatimaton tapa,
-jolla hän toi sen esille, voitti kokonaan meidän sydämemme, ja ne kolme
-viikkoa, jotka olimme yhdessä viettäneet Roomassa, lujittivat meidän
-ystävyytemme niin vahvaksi, kuin se ikänä voi tulla niin eriluontoisten
-ihmisten välillä kuin meidän. Sitten hänen oli pakko äkkiä matkustaa
-Geneveen, kotiinsa takaisin, missä hän toimi arvossapidetyn
-kauppaliikkeen johtajana. Mutta seuraavina vuosina me emme olleet
-laiminlyöneet ainoatakaan tilaisuutta, jolloin saatoimme tavata
-toisiamme, eikä hän nytkään ollut pelännyt sitä pitkää mutkatietä, joka
-johti meidän kaupunkimme kautta, voidakseen viettää ainakin vuorokauden
-meidän seurassamme.
-
-Ulkomuodoltaan hän oli aivan entisellään; hän oli yhä vieläkin kaunis
-mies, hiuksissa näkyi tuskin ainoatakaan harmaata karvaa ja korkea otsa
-oli sileä ja valkoinen. Mutta hän tuntui meistä harvasanaisemmalta kuin
-edellisillä kerroilla ja välistä hän näytti vaipuvan niin kokonaan
-ajatuksiinsa, ettei hän kuullut edes kysymyksiämme, vaan katseli
-vain pitkän aikaa viinin poreilua lasissaan tai sulatti vitkalleen
-jääpalasta kynttilässä. Me luulimme saavamme hänet puheliaammaksi
-tiedustelemalla hänen viimeistä matkaansa. Mutta kun tämä mieliainekaan
-ei näyttänyt häntä erityisesti huvittavan, niin annoimme hänen olla
-rauhassa ja puhelimme keskenämme, iloiten siitä, että hän ainakin
-ruumiillisesti oli meidän luonamme ja odotimme levollisesti, milloin
-hän taas sielullisestikin palaisi piiriimme.
-
-Sillä välin kaivelin esille kaikenlaisia ajatuksia, jotka viime
-aikoina olivat minua suuresti huvittaneet, ja nuo mietteet, joita
-esitin aivan kypsymättöminä ja karheamuotoisina, olisivat kaikkina
-muina aikoina varmaan herättäneet ystäväni vastustusta, sillä hän
-oli terävä väittelijä. Teatteriolot Italiassa olivat antaneet niihin
-ensimäisen aiheen. Minä väitin, ettei ollut lainkaan ihmeellistä,
-etteivät italialaiset, joiden oma elämä oli niin täynnä paatosta ja
-intohimoa, olleet traagillisen kirjallisuuden alalla voineet luoda
-mitään, joka olisi vetänyt vertoja kreikkalaiselle, englantilaiselle
-tai saksalaiselle kirjallisuudelle. Oikeastaan ei espanjalaisten
-eikä ranskalaisten laita ollut paljoa parempi, huolimatta heidän
-kuuluisasta draamallisesta kukoistusajastaan. Sillä romaanilaisten
-temperamentti, heidän luonteensa samoinkuin heidän kultuurinsakin, oli
-nyt kerta kaikkiaan niin lujasti piintynyt sovinnaisiin muotoihin, että
-varsinaiset traagilliset probleemit, jotka perustuivat vain yksilön
-ihannoimiseen, jäivät heille varsin vieraiksi; sitä paitsi he eivät
-muotoonkaan nähden uskaltaneet koskaan heittäytyä aivan vapaiksi eikä
-kosketella häikäilemättömiä luonnonääniä. -- Samoin kuin jokainen
-esteettinen keskustelu, joka ei kulje vain pinnalla, kosketteli
-tämäkin ennen pitkää ihmisluonteen arvaamattomia syvyyksiä, ja sillä
-välin kuin Amadeus varsin väliäpitämättömästi piirteli hopeisella
-puikollaan kuvioita liinalle valahtaneeseen viiniin, puolusti Otto
-vilkkaasti sitä, mitä minä olin sättinyt sovinnaiseksi muodoksi, vaan
-jonka hän ankarana tapojenmäärääjänä asetti runoudessakin kaikkea
-muuta korkeammalle. Hänen mielestään oli muka vaarallinen tuo minun
-väitteeni, että traagillinen ristiriita saattoi poikkeustapauksessa
-kohottaa luonnollisen oikeuden yläpuolelle tavallista porvarillista
-oikeutta, että siis traagillinen rikos johtuisi vaan siitä, että
-ihmisellä oli demooni rinnassansa ja että se nostaisi yksilön
-yläpuolelle niitä rajoja, joita jokapäiväiset asetukset hänelle panevat
-ja vahvistaisi hänessä sitä käsitystä, ettei hänen pitäisi puuttua
-mihinkään, ei sietää mitään, ei kunnioittaa mitään, mikä olisi hänen
-sisälliselle tunteelleen vastaista. Siten sinä selität, sanoi hän,
-koko maailmanjärjestyksen, jolla kuitenkin lie hyvätkin perussyynsä,
-rajattoman yksilöllisyyden hyväksi, ja näytät antavan todellista arvoa
-vain runoudelle, joka asettuu kokonaan lain ulkopuolelle. -- Minä
-koetin hänelle selittää, että tässä oli kysymys vain varsinaisista
-_traagillisista_ ristiriidoista, ja että suuret ja voimakkaat, sanalla
-sanoen _sankarilliset_ sielut tavallisesti ratkaisivat toisella
-tavalla ristiriitaiset velvollisuudet kuin arat, pienten tottumuksien
-ja huolien rajoihin puristuneitten poroporvarien keskilaji. Nerokkaat
-luonteet, sanoin minä, jotka eivät riipu muista ihmisistä, ja jotka
-asettavat oman sisällisen voimansa ja suuruutensa toisille esimerkiksi,
-laajentavat teoillaan yhtä suuressa määrässä siveellisyyden rajoja,
-kuin nerokkaat taiteilijat murtavat ja avartavat taiteen juurtuneita
-aitauksia. Ja vaikka nämät sankarilliset sielut voivatkin olla liian
-suuressa määrässä itserakkaita ja ylimielisiä, niin eikö juuri
-onneton traagillinen ratkaisu kirkasta ja sovita kaikkea? Ainakin
-poroporvarien mielestä, joille elämä on korkeinta hyvää ja joita siis
-tuskin sellaiset teot ja mielialat voivat viehättää, joita maailman
-menon mukaan kuolema seuraa. Mutta runoilija ja kaikki ne, jotka häntä
-ymmärtävät, iloitsee niistä korkeista ilmiöistä, joihin tavalliset
-siveelliset mittakaavat eivät sovellu. Ja ken moittii epäsiveelliseksi
-sitä, mikä meidän surullisen puutteellisissa porvarillisissa oloissamme
-on voimakkaiden ja vapaiden ihmisten ainoa pyhä hätäpuolustuskeino,
-häntä varten ei kauneus koskaan ole luotu, eikä hän tunne hyvästä muuta
-kuin sen mikä on hyödyllistä.
-
-Tämän ja muuta senkaltaista olin sanonut, kun Amadeus äkkiä kavahti
-mietteistään ja ojensi pöydän yli minulle kätensä. Minä kiitän sinua,
-sanoi hän; sinä sanoit siinä kelpo sanan, joka teki minulle hyvää.
-Me kolme emme voi joutua keskenämme kiistaan siitä, ettei siivo
-tapa ole siveellisyyden mittakaavana ja että runouden suurimmat
-tehtävät ovat ihmisyyden rajamailla. Mutta yhtä asiaa minun täytyy
-vastustaa: sinä koetat väittää, ettei Italiassa ole todellisia
-suuria traagillisia runoilijoita siksi, että kansan luonne olisi
-sovinnaisiin muotoihin sidottu. Ikäänkuin mielenlaadun ja aistin,
-siveellisten ja esteettisten käsitteiden täytyisi välttämättömästi
-kehittyä käsi kädessä, ikäänkuin ei monasti toinen voittaisi toista!
-Jos Italiassa syntyisi suuri traagillinen runoilija, jona he aikoja
-sitten ovat jo pitäneet Alfieriänsä, -- niin kansan hengetär astuisi
-puolitiessä häntä vastaan, eivätkä akatemialliset tyyliennakkoluulot
-voisi sen paremmin pitää aisoissa tätä aito-luonnonvoimaa, kuin
-mikään opittu uskontunnustukseksi tullut tapa voi kahlehtia vapaaksi
-syntyneen ihmisen oikeuden- ja velvollisuudentunnetta. Ei, jatkoi
-hän näennäisesti kiihoittuneena ja silmien kiiltäessä kosteina,
-heidän surunäytelmiensä liikapaatos ei ole se pohjasävel, johon tämän
-jalon kansan sielu on viritetty. Minä en ainakaan saa kuunnella
-tällaista väitettä panematta vastalausettani. Sillä jos ikänä joku
-ihminen on antanut vain oman vaistonsa ja henkensä johtaa tunteitaan
-ja toimintaansa, niin teki sen minun vaimoni, ja minun vaimoni oli
-italialainen.
-
-Hän vaikeni ja me häntä vastapäätä istuimme ihmeellisen jännityksen
-vallassa, myöskin ääneti ja aivan ymmällä hämmästyksestä. Niin hyvin
-kuin me luulimme tuntevammekin hänet ja kaikki hänen olosuhteensa,
-niin ensi kertaa me nyt vasta kuulimme, että hän oli ollut naimisissa,
-vieläpä naisen kanssa, jonka hän asetti näin korkealle, ja jonka hän
-kuitenkin oli salannut meiltä ikäänkuin jonkin hairahduksen.
-
-Hän nousi pystyyn ja käveli hetken aikaa edes-takaisin ahtaassa,
-puolipimeässä huoneessa, meidän häiritsemättä häntä kysymyksillämme
-tai katseillamme. Vihdoin hän astui meidän keskeemme ja sanoi syvällä,
-sointuvalla äänellään:
-
-Minä en ole puhunut teille siitä, sillä tuo muisto valtaa minut
-aina niin syvästi, että tehdessäni siitä itsellenikin selkoa joudun
-ikäänkuin kuumeeseen, josta en kokonaiseen viikkoon voi päästä
-erilleni. Ja kuitenkin on minusta tuntunut ikäänkuin rikokselta,
-että olen aina vain leikinlaskulla vastannut teidän kiusantekoonne
-ja tiedusteluihinne miksi en ole mennyt naimisiin. Uskokaa minua,
-pääasiallisesti saadakseni selvittää teille tämän asian, järjestin nyt
-matkani siten, että saatoin teitä tavata palatessani jälleen vaimoni
-haudalta. Antakaa minun siis kertoa teille kaikki, siten kuin tuo asia
-nyt mieleeni johtuu. Avatkaamme sitä ennen vielä ikkunat puutarhaan;
-täällä on niin tukehduttavan kuuma, että on vaikea hengittää. Kas
-näin! -- ja nyt juokaa ja polttakaa sillä välin kuin minä astun tässä
-edes-takaisin. Neljännesvuosisata on siitä vierinyt, ja kuitenkin näen
-nyt kaikki edessäni aivan kuin se olisi tapahtunut eilen sillä en voi
-saada muistoiltani rauhaa.
-
-Kaiken sen, minkä hän kertoi aina aamunkoitteeseen asti -- sillä hänen
-vaiettuaankaan emme heti voineet erota toisistamme --, kirjoitin minä
-seuraavana päivänä muistiin, niin paljon kuin mahdollista hänen omien
-sanojensa mukaan. Silloin en ajatellut, että tämä todellakin olisi
-hänen viimeinen testamenttinsa. Mutta hän ei ollut liikoja sanonut.
-Samana yönä, jolloin hän kertoi meille kaikki, sai hän kuumeen, joka
-seurasi häntä kotiin saakka. Yöllinen levottomuus tuli vielä erään
-tulipalon sammutustyössä lisäksi. Muutamia viikkoja sen jälkeen kuin me
-viimeksi olimme nähneet hänet, saimme sanoman, että olimme kadottaneet
-hänet.
-
-Nyt ovat nämät muistiinpanot minulle sitä rakkaammat, ja tuskinpa
-maltan antaa vierasten silmien nähdä niitä. Toisaalta tuntuu kuitenkin
-melkein velvollisuudeltani saattaa noiden molempien ihmisten
-ihmeellinen kohtalo päivän valoon. Eikö kaikki se, mikä ihmiselämässä
-on jaloa ja korkeaa, pitäisi olla koko ihmiskunnankin omaa?
-
-Niinpä annan hänen nyt kertoa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olin juuri täyttänyt viisikolmatta vuotta, kun isäni kuoli; nähtyäni
-hänen tuskallisen kuolinkamppailunsa tuntui minusta kuin olisin käynyt
-kymmenen vuotta vanhemmaksi. Vähää aikaisemmin oli ainoa sisareni,
-johon olin hyvin kiintynyt, mennyt naimisiin erään nuoren ranskalaisen
-liikeystävämme kanssa, jonka perhe jo kauan oli asunut Genevessä,
-ja joka yhtyi nyt meidän liikekumppaniksemme. Me olimme aivan kuin
-veljeksiä keskenämme, ja kun hän ja sisareni vaatimalla vaativat, että
-lähtisin pariksi kuukaudeksi matkoille, saavuttaakseni jälleen mielen
-tasapainon, annoin tässä asiassa, niinkuin kaikessa muussakin heidän
-määrätä puolestani, varsinkin kun kipeästi kaipasin toisten apua.
-
-Pianpa ilmanvaihdos, niinkuin rakkaat omaiseni olivat olettaneet,
-vaikuttikin edullisesti minuun. Nuoruus ja elämänhalu palasivat
-takaisin; minä saatoin jälleen ihailla täysin määrin luonnon kauneutta,
-ja taideharrastukseni, joka jo aikaisemmilla matkoillani Saksassa ja
-Ranskassa oli herännyt henkiin, sai runsaasti tyydykettä Milanossa
-ja Venedigissä, jonne ensi aluksi suuntasin kulkuni jatkaen sieltä
-hiljakseen etelätä kohti.
-
-Ennen kaikkea teki mieleni Firenzeen, ja ajatellessani niitä
-aarteita, joita siellä saisin ihailla, kuljin väliäpitämättömänä
-monen taideteoksen ohi, joita matkan varrella kohtasin. Niinpä en
-ollut varannut Bolognaakaan varten muuta kuin yhden päivän, kiiruhdin
-nopeasti vain kirkkojen ja taulukokoelmien läpi ja viskauduin
-iltapäivällä vaunuihin ajaakseni vanhalle San Michele nimiselle
-luostarikukkulalle saadakseni sieltä kokonaiskuvan tästä merkillisestä
-kaupungista, jotta siten voisin rauhoittaa matkaomaatuntoani.
-
-Päivä oli kuuma kuin keskikesällä ja vaikka muuten saatoin yhtä
-hyvin sietää kuumuutta kuin kylmyyttäkin, niin teki helle minut
-tänään kuitenkin aivan raukeaksi. Maantie, joka johtaa San Michelestä
-kaupunkiin, oli aivan tyhjä. Puutarhamuurien yläpuolelta kuroittelivat
-puut ja pensaat tomuisia oksiaan, vaunun pyörät vaipuivat raskaasti
-kädensyvyydeltä kuumaan hiekkaan, ajurini nyökkäsi niin unisena
-päätään, että töin-tuskin pysyi tasapainossa ja väsynyt hevonen
-hiipi korvat lupassa pitkin maantien reunaa, voidakseen käyttää
-hyväkseen sitä kapeata varjoa, jonka silloin-tällöin joku huvila tai
-puutarha-aita heitti tielle. Minä olin viskautunut mukavaan asentoon
-vaunujen selkänojaa vasten ja asettanut sateenvarjoni teltaksi, jonka
-alla lepäsin puolihorroksissa.
-
-Äkkiä herätti minut levostani varsin kovakouraisesti jokin esine,
-joka lensi vasten kasvojani, ikäänkuin ohiajaessa jokin oksa olisi
-pyyhkäissyt silmiäni. Hypähtäessäni äkkiä pystyyn ja katsoessani
-taakseni, kiintyi katseeni kaikkein ensiksi kukkivaan granaattioksaan,
-joka lepäsi sylissäni ja joka varmaan oli lentänyt muurin yli vaunuun.
-Äkillinen liikkeeni näytti antavan hevoselle pysähtymismerkin. Ajuri
-nukkui edelleen aivan rauhassa. Niinpä minulla oli kylliksi aikaa
-tutkia levollisesti sitä paikkaa, mistä oksa oli lennätetty, ja tein
-sen sitä suuremmalla innolla, kun kuulin korkean puutarhamuurin takaa
-selvään tukahdettua naurunhihitystä, ikäänkuin vallaton tyttönen
-olisi salassa iloinnut onnistuneesta kepposestaan. Ja aivan oikein,
-enpä tarvinnut kauan seisoa ojossa vaunuissa ja odottaa tarkasti
-pitäen muuria silmällä, kun muurin reunan takaa ilmestyi kiharapää
-suuren firenzeläishatun alta. Kaksi vastahakoista silmää vakavien
-kulmakarvojen alta kiintyivät minuun ja näyttivät katselevan minua kuin
-ihme-eläintä ainakin. Mutta kun minä kohotin granaattioksaa, painoin
-kukat huuliani vasten ja huiskutin sillä nuorelle kepposentekijälle,
-peittyivät nuo suloiset kasvot äkkiä tummaan punaan ja samassa ilmestys
-taas katosi, jotta minä, jollei minulla olisi ollut oksaa kädessäni,
-olisin voinut luulla koko tapausta unennäöksi.
-
-Astuin mietteissäni alas vaunuista ja kuljin pari askelta muuria myöten
-korkean portin edustalle. Vanhan ristikon lomitse, joka oli vanhaa
-keskiaikuista tekoa, näin osan puutarhaa ja talon, joka alaslasketuin
-ikkunaverhoin seisoi jalavien ja akasiapuiden keskellä. Minä ravistelin
-lukkoa, jota ei käynyt avaaminen ja käteni oli jo tarttumaisillaan
-kelloon, kun salainen pelko esti minua pyrkimästä tämän vieraan
-alueen sisäpuolelle. Ja kuinka nolon vaikutuksen olisinkaan tehnyt,
-jos minulta olisi kysytty mitä varten olin tunkeutunut sinne? Siksipä
-tyydyin odottamaan vain hetken aikaa, eikö oksanheittäjä ilmaantuisi
-uudelleen, ja tarkastelin sillä välin niin kiihkeästi taloa, jossa ei
-ollut mitään merkillistä, ikäänkuin olisin aikonut piirustaa sitä,
-kunnes auringonpaahde kävi sietämättömäksi ja karkoitti minut jälleen
-varjotelttani alle. Ajuri heräsi myös samalla, nykäisi ohjaksia ja me
-jatkoimme matkaa, minä kurkistaen yhä taakseni, vaikkei mitään suloista
-enää ollutkaan näkyvissä.
-
-Kun palasin takaisin "Kolmen pyhiinvaeltajan" ravintolaan, puhkesi kova
-ukkonen helteisen kaupungin yli ja seuraavana yönä oli virkistävän
-vilpoista ja kosteaa kaduilla, jotta en voinut kyllikseni kuljeksia
-pitkien arkaadien alla, juoda milloin missäkin kahvilassa jäävettä
-ja tutkia kalpeassa lyhdyn valossa milloin mitäkin kirkon portaalia.
-Mutta vaikka väsytinkin itseni seisomisella ja kävelemisellä, niin en
-sittenkään voinut ennen aamunkoitetta nukahtaa. Että nuo puutarha-aidan
-takaa pilkistäneet nuorekkaat kasvot pitivät minua valveilla, sitä en
-voinut itsekään uskoa, vaikka tuo kuva alituisesti olikin edessäni.
-Olin aina pitänyt mahdottomuutena sitä seikkaa, että yksi ainoa katse
-voisi sytyttää liekkiin sydämen. Ja siksi syytin kiihoittuneita
-hermojani levottomuudestani.
-
-Vasta seuraavana aamuna, kun minulle tuotiin jo edellisenä iltana
-tilaamani lasku ja minun siis toden teolla tuli lähteä, huomasin,
-etten voinutkaan sitä tehdä ja aloin tarkemmin miettiä asiaa. Mieleeni
-muistui, että minun piti täällä Bolognassa käydä tervehtimässä erästä
-liiketuttavaamme. Siinä suhteessa ei omatuntoni muuten ollut turhan
-tarkka. Mutta nyt minusta tuntui aivan välttämättömältä täyttää tämä
-kohteliaisuusvelvollisuus. Myöskin minä soimasin itseäni siitä, että
-olin kovin pintapuolisesti katsellut Rafaelin madonnaa, puhumattakaan
-muista laiminlyömisistä. Bologna tuntui minusta äkkiä paljon
-merkillisemmältä, varsinkaan kun Firenze ei sittenkään menisi minulta
-hukkaan.
-
-Lopuksi kuvailin mielessäni, että oksanheittäjällä oli kaikkein
-pienin osa päätökseni muutokseen. Kummallista, mitä enemmän ajattelin
-tuota tapausta, sitä epäselvemmiksi kävivät nuo kasvot, ja lopulta
-yksin silmät päilyivät mielessäni. Päivän kuluessa, täyttäessäni
-turistivelvollisuuksiani, en huomannut myöskään olevani vähimmässäkään
-määrässä hermostunut. Kuitenkin, kun pahimman kuumuuden hellitettyä
-läksin kävelemään huvilaan johtavaa tietä myöten, ikäänkuin se olisi
-ollut aivan luonnollinen asia, valtasi minut omituinen pelko, ja
-muistan vielä aivan selvästi mitä lauluja hyräilin rohkaistakseni
-mieltäni.
-
-Kun tulin paikalle, oli kaikki entisellään niinkuin eilenkin, talo
-puutarhan keskellä näytti vain vähemmän autiolta, sillä ikkunaverhot
-olivat avatut ja balkongilla oli pieni koira, joka alkoi minua
-vimmatusti haukkua, kun en poistunut ristikkoportilta. En tälläkään
-kertaa uskaltanut soittaa. Tuntui aivankuin joku olisi varoittanut
-minua, ja melkeinpä toivoin itsekin etten näkisi enää noita kasvoja,
-jotta huomenna voisin kevein mielin matkustaa. Kuitenkin kiersin ensin
-koko muurin ympäri, joka kulki varsin etäälle ja toisella puolella
-ulottui aina mataliin mökkeihin ja maissipeltoihin saakka. Sielläkin
-oli kaikki hiljaista. Tultuani erääseen kohtaan, jossa pensasaita
-kosketti muuria, jotta saatoin helposti kiivetä sille ja kurkistaa
-puutarhaan, tein sen empimättä, koska ei ollut ainoatakaan ihmistä
-lähellä. Sillä paikalla juuri kuroittuivat suuren rautatammen oksat
-muurin yli. Minä nousin nopeasti muurille ja tartuin matalimpaan oksaan
-kiinni pysyäkseni pystyssä.
-
-Parempaa paikkaa en olisi voinut etsiä; sillä tuskin sadan askeleen
-päässä minusta näin eräällä auringon polttamalla ruohokentällä, joka
-parhaillaan kuitenkin oli varjossa, kaksi nuorta tyttöä pallosilla,
-vaikkeivät he aavistaneet, että kukaan näki heitä. Toisella oli valkea
-hame yllä ja sama suuri olkihattu päässä, jonka olin jo eilen nähnyt.
-Hän ei ollut kovin suuri vartaloltaan, mutta ei pienikään, solakka kuin
-nuori mantelipuu, ja samalla liikkeiltään sulava kuin pieni lintu,
-jommoista mielestäni en koskaan ennen ollut nähnyt. Mustat hiukset
-hulmusivat leikkiessä vapaasti hartioilla, kasvot olivat kalpeat,
-hampaat ja silmät vain loistivat, ja vähäväliä hän naurahti ääneensä,
-kun pallo osui syrjään; kuullessani hänen äänensä sykki sydämeni joka
-kerta kiivaasti ja pensasaita tärisi jalkojeni alla. Hänen toverinsa
-oli melkein samanlaisessa puvussa, mutta hän ei ollut yhtä siro ja
-näytti olevan alempaa säätyä. Minä tuskin huomasinkaan häntä, sillä
-minulla oli yllin-kyllin tekemistä seuratessani tuon ihastuttavan
-olennon kaikkia liikkeitä. Miten hän kohotti käsivarttaan heittäessään
-palloa, miten hän katsoi tiukasti korkeuteen pallon jälkeen, miten
-hän riemuitsi, kun heitto onnistui, pyöritti päätään, kun pallo osui
-väärään -- jokainen liike ilmaisi ihastuttavaa nuoruuden voimaa ja
-elämänrunsautta! Minä tunsin selvästi, että minun rauhani oli nyt
-mennyt, ja antauduin ensi kertaa eläissäni tunteen valtaan, joka
-yllätti minut yhdellä iskulla ja riisti minut kokonaan mukaansa.
-
-Kesken tätä tunnettani tuumin juuri, mitenkähän voisin peloittamatta
-lähestyä häntä, kun sattuma -- ei, vaan hyvä tähteni tuli avukseni.
-Pallo, jonka hän oli heittänyt korkealle ilmaan, lensi vanhan
-rautatammen latvan yli, jonka varjossa minä seisoin piilossa, ja kiiti
-kauaksi viereiselle niitylle. Tyttö katsahti huolissaan sen jälkeen
--- en tiedä, tokko hän heti huomasi minut. Mutta kun minä hyppäsin
-nopeasti alas ja ilmestyin jälleen palloineni entiselle paikalle,
-näin hänen katsahtavan mustine silmineen hämmästyneenä, mutta ei
-pahastuneena sinne, minne minä olin asettunut. Toinen huudahti hiukan,
-juoksi hänen luokseen ja puhui jotakin hyvin nopeasti, jota en voinut
-kuulla. Mutta hänen liikkeistään saatoin huomata, että hän kehoitti
-toista pakenemaan taloon. Tuo suloinen olento ei näyttänyt välittävän
-hänen kehoituksestaan, vaan odotti levollisesti, milloin muukalainen
-antaisi löytönsä takaisin. Kun minä vitkastelin yhä vaipuneena
-katselemiseen, kohosi hänen silmiinsä ylpeä, uhmaileva katse, hän
-heitti kiharansa taakse ja aikoi kylmästi kääntää minulle selkänsä
-juuri samassa kun minä kohotin pallon ilmaan ja nopealla liikkeellä
-pyysin häntä hiukan odottamaan. Sitten irroitin kaulastani kultaisen,
-sydämenmuotoisen medaljongin, jossa oli sisareni hiuksia, kiinnitin sen
-nauhoineen kaikkineen kirjavaan palloon ja heitin sen niin taitavasti
-muurin toiselle puolelle, että se putosi melkein hänen jalkojensa
-juureen valkoiselle puutarhahiekalle.
-
-Hän astui ylpeän ryhdikkäänä pari askelta minua kohti, nosti pallon
-maasta ja huomattuaan medaljongin, katsahti minuun nopeasti ja niin
-tulisesti, että katse tunkeutui ytimiini saakka. Hänen toverinsa
-astui hänen luokseen ja näytti kysyvän häneltä jotakin. Mutta hän ei
-vastannut, pisti pallon sekä kultaisen helyn taskuunsa ja kohotti
-sitten minua kohti kädessä olevaa karttuaan kauniilla liikkeellä,
-jota olisi aivan mahdoton jäljitellä, aivankuin joku ruhtinatar olisi
-kiittänyt hänelle osoitetusta kunniasta. Sitten hän kääntyi ja astui
-hitain askelin, kertaakaan taakseen katsahtamatta, taloon päin.
-
-Eihän minulla tietystikään ollut sieltä mitään etsittävää, ja liian
-rohkealta olisi tuntunut tehdä tänään vielä uutta yritystä. Mitäpä
-minä tällä hetkellä olisinkaan voinut muuta enää voittaa? Hän oli
-varmaankin tuntenut minut. Minun ilmestymiseni ilmaisi hänelle varmaan
-tunteeni; sydämeni olin heittänyt hänen jalkojensa juureen, hän oli sen
-nostanut maasta ja nyt se lepäsi hänen kädessään. Enkö soisi hänelle
-miettimisaikaa? Olin sitäpaitsi sellaisessa kuumeessa, että olisin
-puhunut aivan sekaisin, jos olisin nyt tavannut hänet.
-
-Tänäkin yönä nukuin hyvin vähän, mutta en koskaan ollut sen suuremmalla
-riemulla valvonut ja laskenut tuntien lyöntejä. Kun päivä taaskin
-koitti, menin museoon ja istahdin pyhän Cecilian kuvan eteen ainakin
-kahdeksi tunniksi. Tutkin siinä itseäni kuin puhtaassa peilissä.
-Tunsin, ettei mikään aistillinen kummitus ollut pannut päätäni
-pyörälle, vaan että se kipinä, joka oli kimmonnut sydämeeni, oli
-todellakin lähtenyt taivaallisesta tulesta. Aamu oli ihana. Kaikki oli
-vielä vain aavistusta ja esimakua, ja kuitenkin oli mieleni täynnä
-ääretöntä ihastusta, ikäänkuin hän olisi istunut rinnallani ja olisin
-kuullut hänen sydämensä sykkivän omaani vasten. Pyhimys hiljaisessa
-hartaudessaan ei voinut nähdä taivasta sen auempana edessään.
-
-Taaskin annoin päivällislevon ajan mennä menojaan, ennenkuin läksin
-huvilaa kohti kulkemaan. Mutta tällä kertaa en tyytynyt siihen, että
-olisin vain katsellut ristikon kautta sisään; minä vedin rohkeasti
-kelloa enkä pelästynyt, vaikka se piti hirveätä melua. Koira ilmestyi
-äkäisenä balkongille, alhaalla talossa aukeni sivuovi korkean
-lasioven vieressä, ja pieni mies, jonka hyväntahtoisille kasvoille
-suuret harmaat viikset antoivat naurettavan sankarillisen ilmeen,
-astui ristikkoa kohti silminnähtävästi ihmetellen odottamattoman
-vieraan tuloa. Minä selitin aivan kangertamatta, niinkuin edeltäpäin
-olin tuuminut, että olin muukalainen ja että aioin kirjoittaa
-matkaoppaan Italiasta, johon halusin saada myös kuvauksia Bolognan
-ympäristöllä olevista huviloista. Siksi oli minulle hyvin tärkeää
-saada hiukan katsella täälläkin ympärilleni, koska talo oli rakennettu
-vanhanaikuiseen tyyliin ja monessa suhteessa oli varsin merkillinen.
-
-Harmaaparta ei näyttänyt ymmärtävän paljoakaan kaikesta tästä. Mieleni
-on paha, sanoi hän, mutta minulla ei ole lupa laskea herraa sisään.
-Huvila on kenraali Alessander P:n oma, jonka lipun alla itsekin
-olen palvellut, ja Sveitsin, josta herra on kotoisin, tunnen hyvin,
-sillä olen marssinut sen maan läpi Bonaparten joukossa. Sitten kun
-sota loppui ja minun täytyi hoitaa haavojani, komensi kenraali minut
-tänne rauhaa nauttimaan, ja kun hän meni uusiin naimisiin, jätti hän
-tänne minun huostaani tyttärensä, sillä tietäähän herra miten käy,
-kun nuori tytär on nuorta äitiä kauniimpi. No niin, me elämme täällä
-aivan rauhassa, eikä signorinalta puutukaan yhtään mitään, sillä isä
-lähettää hänelle melkein joka viikko jotakin kaunista, ja laulu- ja
-kieliopettajia on hänellä myöskin sekä seuraa minun tyttärestäni niin
-paljon kuin hän haluaa. Kaupunkiin hän ei vaan pääse, eikä äiti välitä
-hänestä vähääkään; mutta sitä hän ei sure, kun isä kuitenkin kerran
-kuussa pääsee häntä tervehtimään. Mutta joka kerta, kun hän käy täällä
-varoittaa hän minua vaalimaan lasta kuin silmäterääni ja sunnuntaisin,
-kun hän menee messuun, saatan minä aina häntä Ninan kanssa, emmekä me
-päästä häntä hetkeksikään silmistämme. Mitäpä näkemistä tässä vanhassa
-talossa olisi? Minä vakuutan teille, se on samanlainen kuin sadat muut,
-eikä puutarhassakaan ole mitään erikoisia kasveja. Se vielä puuttuisi,
-että te kirjoittaisitte meistä kirjan; siitä syntyisi vaan toraa herran
-kanssa ja ehkäpä hän hyväksi lopuksi ajaisi minut, vanhan miehen, pois
-talostaan.
-
-Minä koetin häntä parhaani mukaan rauhoittaa, mutta enemmän kuin
-mitkään hyvät sanat auttoi kultaraha, jonka pistin ristikon kautta
-hänen kouraansa. -- Minä huomaan, että te olette kunnon mies, sanoi
-hän, ettekä tahdo tehdä vanhaa sotilasta onnettomaksi. Jos te
-välttämättä tahdotte, niin minä näytän teille talon, jotta saatte
-uteliaisuutenne tyydytetyksi. Sitä helpommin voin sen tehdä, kun
-signorinalla parasta aikaa on laulutunti; siten hän ei saa lainkaan
-tietää, että olen päästänyt vieraan sisään.
-
-Hän avasi suurella avaimella ristikkoportin ja saattoi minut taloon.
-Maakerroksessa oli suuri, vilpoinen sali, jossa uutimet ja raskaat
-ikkunaverhot estivät päivän pääsemästä sisään. Minä pyysin, pysyen
-uskollisesti siinä osassa, jonka olin ottanut näytelläkseni, hänen
-avaamaan yhtä ikkunaa, jotta voisin tarkastella kuvia, jotka riippuivat
-seinillä. Ne olivat vähäarvoisia perhemuotokuvia, ainoastaan yksi,
-uunin yläpuolella, veti huomiotani puoleensa. Tuossa on meidän
-signorinamme äiti, sanoi vanhus; minä tarkoitan, hänen oma äitinsä,
-joka on ollut jo viisitoista vuotta kuolleena. Hän oli kaunis
-nainen, häntä nimitettiin kauniiksi pyhimykseksi; tytär on hyvin
-hänen näköisensä, mutta hän on iloisempi ja hyppii aivan kuin lintu
-väsymättömästi häkissään edestakaisin.
-
-Onpa hänellä linnun äänikin, sanoin minä näennäisesti aivan
-väliäpitämättömästi. Eikö hän juuri tuolla ylhäällä laula?
-
-Aivan niin, sanoi vanhus. Teatterikapellimestarimme tulee tänne
-kahdesti viikossa. Kun sitten isä (il babbo sanoi vanhus) tulee tänne
-käymään -- ja hän jää joka kerta useaksi tunniksi -- laulaa tytär
-hänelle uusia aarioitaan, ja silloin herra rukka on onnellinen kuin
-paradiisissa. Muuten hänellä on vähän iloa elämässä, ja jollei hänellä
-olisi tuota lasta, niin parempi hänen kai olisikin olla toisessa
-maailmassa.
-
-Mikä häntä vaivaa? kysyin minä. Onko hän sairas?
-
-Miten sen ottaa, rakas herra, sanoi vanhus kohauttaen olkapäitään. Minä
-ainakin olisin mielemmin kuollut kuin eläisin tuollaista elämää. Ken
-hänet tunsi silloin, kun hän oli vielä armeijassa -- tuo jättiläinen
-Giovanni da Bologna torilla ei katso ylhäisemmin ja ritarillisemmin
-maailmaan kuin minunkaan kenraalini aikoinansa. Ja nyt -- se on
-sydäntäsärkevää. Kaiken päivää hän istuu nojatuolissaan ikkunan
-ääressä, leikkaa kuvia tai pelaa dominoa, ikäänkuin hän ei kuulisi eikä
-näkisi mitään, ja kun hänen vaimonsa sanoo hänelle jotakin, katsoo
-hän arasti häneen sivulta ja vastaa myöntyvästi kaikkeen. Vaan niissä
-asioissa, jotka koskevat signorinaa, on hän vielä entisellään, siinä
-ei kukaan saa petkuttaa häntä, tai jos sen tekee, niin saa kokea, että
-vanhalla jalopeuralla on vielä käpälät, vaikka hänen kyntensä ovatkin
-leikatut.
-
-Ja miten hän on tullut tuollaiseksi?
-
-Sitä ei kukaan tiedä, herra. Siinä talossa on tapahtunut sellaista,
-josta vain hiljaa kuiskaillaan. Minun luullakseni hän on kerran saanut
-kovan iskun tuolta naiselta, minä tarkoitan hänen armoltaan nuorelta
-rouva kenraalittarelta, josta hän ei ole voinut kokonaan parantua.
-Nyt hän kantaa sitä kuormaa, jonka hän on ottanut hartioilleen, yhtä
-kärsivällisesti kuin vanha sotilas kestää nälkää ja janoa, vaikka
-hänestä ei olekkaan muuta kuin varjo jäljellä. Niin, niin, on nekin
-juttuja!
-
-Sillä välin me nousimme portaita ylös ja lähenimme yhä laulua. Äänessä
-oli jotakin karheaa, hiomatonta; se oli korkea, nuorekas sopraani,
-melkein poikamainen sävyltään, ja tuntuipa siltä kuin hän olisi
-laulanut vain siksi, että hänellä oli jotakin sydämellään, välittämättä
-vähääkään äänen kauneudesta.
-
-Mikä on signorinan nimi? kysyin minä tultuamme ylös.
-
-Beatrice. Me kotiväki nimitämme häntä Bicettaksi. Oi, kuinka hyvä sydän
-hänellä on! Ninani sanoo aina: Isä, sanoo hän, jos hänen pitää odottaa,
-kunnes hän löytää miehen, joka on hänen arvoisensa, niin saa hän jäädä
-vanhaksi piiaksi. Katsokaa, herra, tuossa on hänen pieni huoneensa.
-Siinä ovat hänen kirjansa; hän lukee usein puolet yöt, sanoo Nina, ja
-vaikka mitä kieltä. Tuossa vieressä on heidän yhteinen makuuhuoneensa.
-Kuva hänen vuoteensa yläpuolella esittää herra raukkaani kenraalin
-univormussa, sellaisena kuin hän johdatti meitä taisteluun. Tuolla
-takana, tuon pienikasvuisen miehen, joka heiluttaa kivääriään, pitäisi
-muka olla minä, sanoo signorina. Hän on itse maalannut sille viikset,
-jotta kuva olisi enemmän yhtänäköinen. Mutta tulkaahan, ei täällä ole
-mitään merkillistä. Huonekalut ovat vanhoja, nähkääs. Kenraali olisi jo
-kerran tahtonut lähettää tänne uusia, mutta lapsi ei huoli kuulla siitä
-puhuttavankaan. Sillä tällaista täällä oli vainajan viettäessä täällä
-ensimäisen kesänsä nuorena rouvana. Ja tuolla balkongilla hän istui
-aina viileinä iltoina ja tuuditti kehtoa ja katseli kaupunkiin päin
-odottaessaan puolisoansa palaamaan asioiltaan kotiin.
-
-Minä astuin ulos ja kumarruin ihmeellisen liikutuksen vallassa
-hyväilemään koiraa, joka häntää heilutellen nuoli kättäni. Jokainen
-tuon kelpo vanhuksen sana vaikutti kuin öljypisara siihen tuleen, joka
-minussa paloi. Ja sitten tuo ääni viereisessä huoneessa, joka sai tulen
-yhä korkeammalle leimahtamaan!
-
-Jotta en antaisi itseäni ilmi, mainitsin yhtä ja toista puiston
-tyylistä, mosaikkipöydästä, joka seisoi keskellä suurta huonetta
-sekä vaalenneesta freskokuvasta, joka koristi kattoa. En voinut
-irtaantua täältä ja palata taas eteiseen, vaikka oppaani näytti käyvän
-kärsimättömäksi. Äkkiä laulu viereisessä huoneessa katkesi, seuraavassa
-silmänräpäyksessä lensi ovi auki ja hän seisoi itse, nuottivihko
-kädessä kynnyksellä.
-
-Noin läheltä en ollut häntä vielä nähnyt. Mutta sittenkään en nähnyt
-häntä entistään paljoa selvemmin, sillä kaikki musteni silmissäni. Heti
-ensi silmäyksellä olin vain huomannut, että hänellä oli medaljongini
-kaulassa.
-
-Vanhus oli peräytynyt askeleen ja änkytti nyt jotain anteeksipyyntönä,
-nykäisten salaa minua takinliepeestä.
-
-Ei se tee mitään, Fabio, sanoi hän. Kuljeta herraa vain kaikkialle, jos
-hän tahtoo nähdä taloa ja puutarhaa. Mene mukaan, Nina, kääntyi hän
-ystävättärensä puolen, joka istui matalalla istuimella pianon vieressä
-ompeluksineen; ja kuule, minulla on sinulle jotakin sanottavaa.
-
-Hän kuiskasi jotakin Ninan korvaan, katsoen koko ajan minuun ja
-kumarsi sitten suloisesti minulle, joka en saanut hänelle sanaakaan
-sanotuksi. Samalla hän laski ikäänkuin tietämättään, oikean kätensä
-medanjongilleen ja kääntyi jälleen opettajansa puoleen, joka oli
-katsellut tätä välikohtausta uteliain silmin.
-
-Laulutunti näyttikin rauhallisesti jatkuvan meidän kolmen astuessa
-alas portaita. Nina katseli minua tutkivasti jokaisessa portaitten
-käänteessä, mutta hän ei sanonut sanaakaan. Vasta sitten kun olimme
-puutarhassa, kääntyi hän isänsä puoleen.
-
-Bicetta käski, että noukkisin herralle kaksi appelsiinia. Hänen on
-varmaankin jano pitkän kävelynsä jälkeen. Kuljetaan suihkulähteen
-ohitse, siellä ovat kaikkein kypsimmät.
-
-Minä seurasin molempia kuin unessa ja käänsin katseeni taloon,
-ikkunaan, josta hänen äänensä kuului yhä vielä. Uudin oli hiukan
-vedetty ylös, jotta saatoin nähdä hänet puoleksi varjossa ja luulin
-varmaan huomaavani, että hän katsoi jälkeemme. Nina vilkaisi myöskin
-ikkunaan ja sitten taas minuun. Minä en välittänyt salata häneltä
-tunteitani; mieluimmin olisin avannut hänelle kokonaan sydämeni.
-Mutta kun isä oli läsnä, niin en voinut muuta kuin saavuttuamme
-ristikkoportille ja hänen ojennettuaan minulle appelsiinit, kuiskata
-hänelle: Tervehdi häntä ja sano, että hän saa vielä kuulla minusta.
-Ja anna tämä toinen hedelmä hänelle, jos hän syö sen --. Samassa tuli
-vanhus väliin, ja hän oli minulle nyt vähemmän ystävällinen kuin
-päästäessään minut sisään. Minä toistin lupaukseni, vakuuttaen olevani
-vaiti. Mutta hän näytti jostain muusta syystä kantavan minulle vihaa,
-ja hänen rehelliset kasvonsa pysyivät yhä synkkinä.
-
-Yöllä minä kirjoitin hänelle pitkän kirjeen, jossa minä selitin hänelle
-mielentilani ja jätin koko kohtaloni hänen käsiinsä. Ja kun tuo askel,
-jonka olin uskaltanut ottaa, väliin tuntuikin kovin seikkailumaiselta,
-niin otin käteeni appelsiinin, joka oli pöydällä kirjeeni vieressä
-ja painoin sen huuliani vasten, suljin silmäni ja ajattelin häntä
-sellaisena kuin olin nähnyt hänet kynnyksellä suloisesti hymyilevänä ja
-painaen kädellään kultaista sydäntä, joka riippui hänen kaulassaan.
-
-Sen jälkeen nukahdin levollisesti aina valoisaan aamuun saakka ja
-annoin jälleen päivällisajan mennä ohitse ennenkuin läksin itse
-kirjeenkuljettajana ratkaisevalle matkalleni. Onni suosi minua.
-Olin tuuminut pitkää, tehokasta puhetta, jolla voittaisin vanhuksen
-puolelleni, jos hän epäröisi toimittaa kirjettäni perille. Mutta
-hänen asemestaan tulikin Nina soittaessani ristikkoportille; nyt
-saatoin säästää kauniit sanani. Tuo viisas lapsi ei näyttänyt lainkaan
-hämmästyneeltä nähdessään minut jälleen. Hän otti myös kirjeen
-epäröimättä vastaan. Mutta kysyessäni, luuliko hän, että signorina
-vastaisi minulle, näytti hän vaan hyvin valtioviisaalta ja sanoi:
-Kuka sen tietää? -- Minä tulen kuitenkin huomenna takaisin, sanoin
-minä, aivan samaan aikaan, ja pyytäisin häntä odottamaan minua tässä
-ristikolla, jotta minun ei tarvitsisi soittaa eikä sekoittaa hänen
-isäänsä tähän salaisuuteen.
-
-Isääkö? sanoi hän nauraen. Häntä me emme pelkää. Hän tekeytyy aina
-niin ankaraksi ikäänkuin hän olisi ihmissyöjä, mutta kun Bicetta vain
-katsookin häneen, niin voi hän kietoa hänet sormensa ympärille. Mutta
-tulkaa huomenna mielemmin tuntia myöhemmin. Meillä on piirustustunti,
-emmekä voi kuitenkaan teidän tähtenne ajaa professoria pois. Tahdotteko
-sen tehdä?
-
-Vaunut vierivät maantietä myöten, hädin tuskin ennätin vain huutaa
-tyttöselle myöntävän vastauksen, kun hän oli jo kadonnut näkyvistäni ja
-minä itse pakenin pitkin muuria, jotta minua ei tavattaisi ristikolla.
-Vaunut pysähtyivätkin portille ja vanha harmaapartainen ystäväni,
-huvilanhoitaja, hyppäsi ajurin rinnalta maahan ja auttoi alas vaunuista
-pitkäkasvuista lumivalkeaa herraa, jonka heti tunsin silmistä, otsasta
-ja nenästä Beatricen isäksi. Hän astui hiukan kumarana ja sipsuttavin
-askelin ja hieroi tyytyväisesti hymyillen käsiänsä. Palvelija nosti
-vaunuista korin, jossa oli kukkia ja monenlaisia kääröjä ja kantoi
-sitä vanhuksen jäljissä. Minä olin painautunut niin lähelle muuria,
-ettei kukaan huomannut minua. Mutta itse saatoin nähdä selvästi koko
-tapahtuman. Ennenkuin kukaan oli vielä ehtinyt soittaakaan, lensi
-ristikkoportti selkosen selälleen ja tyttären solakka, valkoinen
-vartalo kiepsahti vanhan herran kaulaan, joka sulki hänet syliinsä
-liikuttavan kiihkeästi ja kantoi sitten puolittain hänet sisään. Toiset
-seurasivat jäljessä. Kateellisin silmin näin portin taas sulkeutuvan.
-
-Miten sain tämän päivän ja seuraavan yön tunnit kulumaan, en tiedä
-itsekään. Minua ympäröi alituinen hämärä, suloinen huumaus, unenhoure,
-joka painoi silmäni umpeen, samalla kuin sielussani lauloi ja kajahti
-ikäänkuin huilujen ja viulujen äänet. Sillä ihmeellistä! niin epävarma
-kuin aina ennen olin ollut naisten ja nuorten tyttöjen seurassa,
-vaikka tiesinkin, että minua pidettiin kauniina nuorena miehenä,
-niin tällä kertaa odotin niin suurella luottamuksella kohtaloni
-ratkaisua, ikäänkuin olisin ollut yhtä varma tuon tyttösen rakkaudesta
-kuin auringon noususta aamulla. Minusta tuntui aika vaan kuluvan
-niin sanomattoman hitaasti ennenkuin saisin kuulla sen hänen omilta
-huuliltaan.
-
-Minun täytyy tässä kertoa vielä eräästä omituisesta tapauksesta,
-joka kohtasi minua seuraavana päivänä eräässä kirkossa. Ilman mitään
-tarkoitusta olin astunut kirkkoon, saadakseni vain aikani kulumaan.
-Sillä minua eivät huvittaneet vähääkään kuvat eikä pilarit eivätkä
-ihmiset, jotka polvistuivat alttarin ääressä. Olin niin hajamielinen,
-etten muistanut edes astua hiljaa, vaikka messu oli parhaillaan.
-Vasta erään vanhan eukon harmistunut murahtelu sai minut huomaamaan,
-että olin käyttäytynyt sopimattomasti. Jäin siis seisomaan ensimäisen
-pilarin juureen, kuuntelin urkujen huminaa ja pienen kellon kilinää
-ja vedin keuhkoihini suitsutuksen mieluista hajua. Mutta antaessani
-katseeni hajamielisesti kulkea yli polvistuneen joukon -- minä itse,
-joka olin ankaran calvinistin poika, en tietystikään yhtynyt tähän
-hartaustoimeen -- huomasin aivan vastassani eräässä sivutuolissa
-kaksi tummansinistä silmää, joiden yläpuolella kaareutui valkoinen,
-vaaleanruskean tukan ympäröimä otsa ja jotka taukoamatta ja
-liikkumattomasti koko messun ajan tähystelivät minua. Olen valmis
-myöntämään, että kaikkina muina aikoina tämä äänetön puhuttelu olisi
-viekoitellut minua vastaamaan. Mutta sinä aamuna olin aivan tunteeton
-ja olisin mieluimmin heti lähtenyt pois, jollen olisi pelännyt
-tuottavani uudestaan häiriötä. Mutta kun kaikki kohosivat pystyyn,
-huomasin, miten tuo kaunis nainen nopeasti nousi ja vetäen mustan
-pitsiharsonsa päänsä yli astui kapeata käytävää pitkin suoraan minua
-kohti. Hän oli kaunis vartaloltaan, hiukan liian täyteläinen, mutta
-liikkeiltään kevyt, jotta hän teki vielä hyvin nuorekkaan vaikutuksen.
-Valkeassa kädessään, joka oli paljas ja piteli harsoa kiinni, oli
-hänellä pieni helmiäisvarsinen viuhka. Hän avasi sen puoleksi ja
-liikutteli sitä huolimattomasti tullessaan minun kohdalleni ja katsoi
-minua samalla levollisesti, mutta hyvin merkitsevästi suoraan silmiin.
-Kun minä en ollut ymmärtävinäni mitään, heitti hän hiukan päätään
-taakse, hymyili kopeasti, jotta hänen kauniit hampaansa kimaltelivat ja
-astui kohisten ohitseni.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä olin jo unohtanut tämän välinäytöksen.
-Mutta iloni oli äkkiä kadonnut. Mitä lähemmäksi ilta tuli, sitä
-pelokkaammaksi kävi mieleni ja sovittuna aikana laahauduin kuin
-rikoksentekijä, jonka on määrä astua tuomarin eteen, tietä myöten
-huvilaa kohti.
-
-Pelästyin pahanpäiväisesti, kun en tavannutkaan Ninaa ristikkoportilla,
-niinkuin olin luullut, vaan sen sijaan näin hänen isänsä seisovan
-siinä. Mutta vanhus, vaikka hän näyttikin kovin äreältä, nyökkäsi
-kuitenkin minulle jo kaukaa päätään ja viittasi minua lähemmäksi
-astumaan.
-
-Te olette kirjoittanut kirjeen signorinalle, sanoi hän pudistaen
-päätään. Ai, ai, miksi te sen teitte? Jos olisin sen aavistanut, niin
-ette minun luvallani olisi astunut jalallanne tähän taloon. Ja herra
-raukkani ja kaikki se, mitä olen hänelle luvannut ja kaikki mikä tästä
-vielä koituu -- en uskalla sitä edes ajatellakaan!
-
-Rohkea, vanha ystäväni, sanoin minä, en aikonut tehdä mitään teidän
-selkänne takana. Jos olisitte eilen ollut kotona, niin olisin itse
-antanut kirjeen teille ja joka tapauksessa olisitte voinut lukea
-kirjeeni ja nähdä siitä, ettei minulla ole mitään muuta kuin rehellisiä
-tarkoituksia. Mutta sanokaahan jumalan tähden --
-
-Tulkaa, keskeytti hän minut. Ei huolita hukata aikaa. Te olette kunnon
-nuori mies, ja sitä paitsi miten minä, vanha houkkio voisin sitä estää,
-vaikka tahtoisinkin? Onhan hän valtijattareni, uskokaa minua, niin
-nuori kuin hän onkin. Kun hän sanoo: Minä tahdon! niin ei kukaan voi
-vastustaa häntä. Ja hän tahtoo tavata teitä, nyt heti, hän tahtoo itse
-puhua kanssanne.
-
-Pääni meni aivan pyörälle kuullessani nuo sanat. Minä olin toivonut
-vain kirjettä; ja sen sijaan!
-
-Vanhus näytti itsekin olevan liikutettu, kun kiihkeästi puristin
-hänen kättänsä. Hän vei minut taloon aivan kuin toissapäivänäkin,
-alakerroksen saliin. Nyt olivat kaikki luukut ja uutimet avatut, jotta
-ilta-aurinko pääsisi sisään, kaksi tuolia seisoi kamiinin kummallakin
-puolella ja toisesta kohosi, meidän astuessamme sisään, suloisen
-tyttöni vartalo astuen pari askelta vastaani. Hänellä oli kirja
-kädessä, jonka välistä pisti kirjeeni esiin. Hänen tuuhea tukkansa oli
-kierretty päälaelle ja musta samettinauha pujotettu sen läpi. Rinnalla
-riippui taaskin medaljongini.
-
-Fabio, sanoi hän, avaa ovi puutarhaan ja ole penkereellä siltä varalta,
-että tarvitsisin sinua.
-
-Vanhus kumarsi kunnioittavasti ja seurasi hänen käskyään. Sillä
-välin me seisoimme liikkumatta vastatusten enkä minä saanut
-sydämentykytykseltä sanaakaan sanotuksi.
-
-Hänen katseensa kohtasi vakavana, puoleksi kysyvänä, puoleksi
-ihmetellen minun katseeni. Lopulta hän näytti tointuvan ja
-pääsevän selville siitä, mikä vielä äsken oli tuntunut hänestä
-arvoitukselliselta. Hän ojensi minulle kätensä, johon nopeasti tartuin
-uskaltamatta sitä kuitenkaan painaa huulilleni.
-
-Tule, sanoi hän, ja käy istumaan. Minulla on sinulle paljon sanottavaa.
-Näetkös tuota kuvaa? Se on minun rakas äitini, joka aikoja on jo
-kuollut. Kun olin lukenut sinun kirjeesi, kävin tähän istumaan ja
-kysyin häneltä, mitä minun pitäisi vastata sinulle. Sitten minusta
-tuntui että hän vaati minua sanomaan sinulle totuuden. Ja totuus on se,
-että siitä saakka kuin näin sinut vaunuissa, en ole ajatellut mitään
-muuta kuin sinua, enkä kuolemaani saakka lakkaa sinua ajattelemasta.
-
-En tiedä mikä minulle tuli, kun kuulin nuo hänen yksinkertaiset
-sanansa. Minä syöksyin hänen tuolinsa ääreen, tartuin hänen molempiin
-käsiinsä ja peitin ne suudelmilla ja kyynelillä.
-
-Miksi sinä nyt itket? sanoi hän ja koetti nostaa minua maasta. Etkö
-ole onnellinen? Minä ainakin olen. Olen kokenut jo paljon tuskaa
-elämässä, mutta tänä hetkenä on kaikki kadonnut; minä tiedän vain, että
-sinä olet minun luonani ja minä sinun ja etten koskaan enää voi tulla
-onnettomaksi.
-
-Hän nousi pystyyn ja minä riuhtasin itseni ylös. Minä tahdoin onnen
-huumeessani sulkea hänet syliini, mutta hän peräytyi lempeästi. Ei,
-Amadeo, sanoi hän, se ei saa tapahtua. Sinä tiedät nyt, että olen sinun
-enkä koskaan tule kenenkään muun omaksi. Mutta olkaamme levolliset.
-Tänä pitkänä yönä olen kaikkea ajatellut. Sinä et saa tulla enää
-tähän taloon, sillä minä olen kunnon Fabiolle luvannut, että otan
-sinut täällä ensimäisen ja viimeisen kerran vastaan. Sillä jos tulet
-useammin, niin minä kadottaisin kokonaan oman tahtoni, enkä minä voi
-tuottaa häpeää isälleni. Kuule, sinun täytyy mennä hänen luokseen,
-sinun ei ole vaikea päästä tuttavaksi taloon; siellähän käy, lisäsi hän
-huoaten, ilmankin niin paljon nuoria miehiä, aivan vieraitakin. Kun
-hän oppii hiukan tuntemaan sinua ja saa luottamusta sinuun, niin pyydä
-häneltä minua omaksesi, voit sanoa hänelle senkin, että me tunnemme
-toisemme ja etten tahdo ketään muuta miehekseni kuin sinua. Jätä kaikki
-muu minun huostaani, lupaa vain minulle, ettet anna luottamustasi
-hänen vaimolleen. Se olisi pahinta mitä voisi tapahtua, sillä hän ei
-rakasta minua eikä mielellään näkisi minua onnellisena. Oi, Amadeo,
-onko se todellakin mahdollista, että sinä rakastat minua, aivan yhtä
-paljon kuin minäkin sinua? Tuntuiko sinustakin jo ensi päivänä,
-ikäänkuin salama olisi iskenyt viereesi ja maa tärissyt ja puut ja
-pensaat syttyneet tuleen? En tiedä, miten minun päähäni pisti heittää
-oksalla vasten kasvoja vierasta ihmistä, joka nukkui sateenvarjon
-alla. Enhän nähnyt edes silmiäsi; se oli lapsellinen päähänpisto, jota
-kaduin melkein samassa kuin olin sen tehnyt. Mutta sitten piti minun
-välttämättä vielä kerran kurkistaa muurin yli ja silloin sinä seisoit
-pystyssä vaunuissa ja tervehdit minua granaattikukkasilla, ja samassa
-tunsin ruumiissani kylmän ja kuuman väreitä ja sen jälkeen sinä seisot
-alati edessäni, vaikka ryhtyisin mihin hyvänsä.
-
-Olin vienyt hänet jälleen tuolien luo ja pidin häntä yhä kädestä kiinni
-kertoessani hänelle, miten _minulta_ nuo päivät olivat kuluneet. Hän
-ei katsonut minuun, jotta näin edessäni vain tuon suloisen, nuorekkaan
-profiilin; mutta nuo kasvot olivat niin ilmeikkäät, yksin niiden
-sielukas kalpeus ja hennot, tummat varjot pitkien silmäripsien alla.
-Sitten minä taas vaikenin ja tunsin vain veren nopeasti kuohuvan hänen
-kätensä hienoissa suonissa. Vanha Fabio katsahti kerran arasti sisään
-ja kysyi pitäisikö hänen tuoda hedelmiä.
-
-Myöhemmin, vastasi Beatrice. Vai onko sinun jano?
-
-Minä janoan sinun huuliasi, kuiskasin minä.
-
-Silloin hän taas pudisti päätään ja hänen hienot kulmakarvansa tulivat
-vakaviksi.
-
-Sinä et rakasta minua! sanoin minä.
-
-Aivan liiaksi! vastasi hän huoaten. Sitten hän nousi ylös. Kävellään
-vielä puutarhassa ennenkuin aurinko laskee. Minä poimin sinulle
-appelsiinejä. Tällä kertaa minun ei tarvitse turvautua Ninaan.
-
-Ja niin me läksimme ja hän piti lujasti kiinni kädestäni ja kysyi
-kaikenlaista, kotimaastani ja vanhemmistani ja tokko hiuskähärä
-medaljongin sisällä oli omaa tukkaani. Kun sanoin, että sisareni oli
-sen antanut minulle, piti minun kertoa hänestä. Minä tahdon tavata
-häntä, sanoi hän; hänen täytyy rakastaa minua, sillä minä rakastan nyt
-jo häntä. Mutta me emme voi jäädä sinne, sillä isäni ei kestäisi eroa.
-Minä olen hänen ainoa ilonsa. Eikö totta, palaathan sinä sitten taas
-minun kanssani Bolognaan.
-
-Minä lupasin hänelle mitä ikänä hän pyysi. Mikäpä olisikaan voinut
-tuntua minusta mahdottomalta, kun tällainen ihme oli voinut tapahtua
-ja tuo suloinen olento katsoi minua hellin katsein! -- Hän tuli
-yhä iloisemmaksi, ja lopulta me nauroimme yhdessä kuin lapset ja
-heittelimme toisiamme appelsiineillä, jotka hän oli poiminut puista
-kasvihuoneen luota. Tule, sanoi hän, mennään heittämään palloa. Nina
-saa pelata mukana, vaikkapa voisinkin tulla aivan mustasukkaiseksi,
-sillä hän puhuu vaan sinusta. Katsos, hän menee piiloon, sillä hän
-luulee häiritsevänsä meitä. Mitäpä meillä olisi sanottavaa toisillemme,
-mitä ei koko maailma, taivas ja maa saisi kuulla?
-
-Hän huusi leikkitoveriaan ja tuo kelpo tyttö tuli meidän luoksemme
-hehkuvin poskin, antoi minulle kättä ja sanoi: Toivon, että te
-ansaitsette onnenne. En kellekään muulle kuin teille olisi häntä
-suonut. Mutta jos te ette tee häntä onnelliseksi, herra Amadeo, niin
-varokaa itseänne!
-
-Noita sanoja seurasi niin kiihkeä traagillinen liike, että me molemmat
-purskahdimme nauruun ja hän itse yhtyi siihen. Ruohokentällä, jossa
-tuonnoin olin tavannut molemmat tytöt, heitimme me nyt kaikki kolme
-palloa ja innostuimme pian leikkiimme, ikäänkuin meillä ei olisi ollut
-mitään tärkeämpiä tehtäviä ja kuin elämänonnemme ei puolisen tuntia
-sitten olisi tullut ratkaistuksi.
-
-Isä Fabio ei näyttäytynyt. Kun varjot synkkenivät, saattoivat molemmat
-tytöt minut ristikkoportille. Minut työnnettiin ulos kaikkein
-suloisimman ja rakkaimman suun suomatta minulle suudelmaa, ja minä
-tavoittelin vain ristikon läpi hänen kättänsä voidakseni hetken aikaa
-painaa huuleni edes siihen.
-
-Mikä ilta ja mikä yö! Majataloni väki luuli varmaan, että olin hullu
-tai englantilainen, mikä heidän mielestään olikin jokseenkin sama asia.
-Palasin kotiin suuri kori kukkia mukanani, jota kaupittelija kantoi
-jäljissäni; minä hajoitin ne pitkin huonettani, tilasin viiniä ja
-viskasin eräälle viulunsoittajalle kiiltävän viidenfrangin kappaleen
-alas kadulle. Sitten nukuin avonaisen ikkunan ääressä viileässä
-yöilmassa ja muistan yhä vieläkin tunteneeni sydämeni tykytyksessä
-maapallon liikkeen ja pyörinän sen kiertäessä tähtitaivasta.
-
-Vasta seuraavana aamuna minulle selvisi, että vielä oli paljon
-voitettavana, ennenkuin saisin omistaa omani. Miten pääsisin hänen
-isänsä taloon? Ja voisinko yhtä pian voittaa hänen luottamuksensa kuin
-tyttären? Kulkiessani juuri arkaadien alla ja tuumiessani tätä asiaa,
-tuli onneni jälleen avukseni. Tapasin saman liiketuttavan, jota toisena
-olopäivänäni olin käynyt tapaamassa, ja hän oli varsin ihmeissään
-nähdessään minut vielä täällä. Minä puolustin itseäni sillä, että
-odotin kirjettä langoltani. Olimme aikoneet perustaa haaraliikkeen
-Italiaan ja ensi sijassa oli ollut kysymys Bolognasta. Joka tapauksessa
-minun oli nyt välttämätöntä jäädä tänne pitemmäksi ajaksi ja tehdä
-tuttavuuksia. Mainitsin muiden arvossapidettyjen perheiden ohella
-kenraalinkin nimen. Liiketuttavamme ei itse tuntenut häntä. Mutta eräs
-nuori pappismies, hänen serkkunsa, oli tuttu talossa ja hän välittäisi
-kernaasti tuttavuuden. Minun pitäisi vain varoa kauniin rouvan silmiä;
-sillä vaikka hän ei suinkaan ollut sydämetön niinkuin kerrottiin,
-niin hukkaisin sittenkin turhaan aikani, sillä eräs nuori kreivi oli
-hänen ilmeinen suosikkinsa eikä suinkaan jättäisi paikkaansa uudelle
-tulokkaalle.
-
-Minä yhdyin hänen pilaansa niin hyvin kuin saatoin, ja me sovimme
-asiasta lähemmin. Vielä saman päivän iltana tapasin nuoren papin
-eräässä kahvilassa ja läksin hänen kanssaan mainittuun taloon, joka
-sijaitsi hiljaisen kadun varrella; se oli palatsi, ulkonaisesti aivan
-vaatimaton, mutta sisältä tavattoman ylellisesti sisustettu. Paksuja
-mattoja myöten me astuimme huoneeseen, johon joka ilta keräytyi pieni
-ystäväpiiri, kaiken arvoisia prelaatteja, sotilaita, vanhoja patriseja,
-yksinomaan vaan miehiä. Nuori abbottini ei voinut kylliksi kehua mikä
-onni oli joutua tämän talon tuttavuuteen. Millainen rouva! huokasi hän.
-Hän näytti toivovan, että hänenkin vuoronsa kerran koittaisi.
-
-Astuessani sisään kiintyi silmäni kaikkein ensiksi vanhaan kenraaliin,
-joka istui vanhassa nojatuolissa vastapäätä erästä vanhaa kaniikkia
-ja heidän välissään seisoi marmoripöytä, jolla dominonappulat
-kilahtelivat. Taburetilla heidän vieressään oli kuva-arkkeja,
-sotilaiden kuvia sekä sakset, joilla vanhus tavallisesti leikkasi
-niitä, kun ei ketään sattunut olemaan saapuvilla, joka olisi voinut
-pelata dominoa hänen kanssaan. Lamppu riippui katossa hänen päänsä
-kohdalla, ja taaskin, tässä voimakkaassa valaistuksessa, hämmästytti
-minua hänen ja Beatricen yhdennäköisyys. Toverini ei sallinut minun
-kauan viipyä vanhuksen luona. Lausuttuani pari kohteliasta sanaa,
-joihin vanhus vastasi lapsellisen hyväntahtoisella hymyllä ja
-kädenpuristuksella, täytyi minun astua viereiseen pieneen kabinettiin,
-missä talon emäntä loikoi leposohvalla ja pitkä, keikarimainen nuori
-mies istui keinutuolissa häntä vastapäätä, kumpikin silminnähtävästi
-hiukan ikävystyneinä kaksinpuheluunsa. Nuori mies selaili albumia,
-joka lepäsi hänen polvillaan, kaunis rouva ompeli kirjavaa tyynyä
-ja hyväili vähä-väliä pienen brokaaditohvelinsa kärjellä suuren
-angorakissan selkää, joka nukkui tyynyllä hänen jalkojensa juuressa.
-Seinäkynttilöiden himmeässä valossa, joiden liekit heijastuivat
-lukemattomista peileistä, en huomannut heti, että edessäni oli
-aamuinen kaunotar, sama jonka olin messussa nähnyt, vaikka pieni
-helmiäisvarsinen viuhka olikin eräällä sivupöydällä. Mutta hän tunsi
-minut varmaan heti ensi silmäyksellä. Hän hyökkäsi niin kiivaasti ylös,
-että kampa irtaantui hänen tuuheasta tukastaan ja suortuvat valahtivat
-hajalleen hänen hartioilleen. Kissa heräsi ja sähisi minulle, pitkä,
-nuori mies heitti minuun terävän katseen, ja minä itse hämmästyin
-siihen määrään tuntiessani hänet, että olin hyvin kiitollinen kun
-pieni suulas toverini ei antanut minulle puheenvuoroa. Rouvakaan ei
-sanonut hyvään aikaan sanaakaan, vaan katseli minua taaskin samalla
-tutkivalla katseella, joka oli vaikuttanut minuun kirkossakin jo niin
-epämiellyttävästi. Vasta sitten kun hän huomasi, että kreivi aivan
-jäätävän epäkohteliaasti koetti olla huomaamatta minua, elostuivat
-hänen kasvonsa. Ajettuaan kissan pois, hän pyysi minua istumaan
-sohvalle viereensä puhuen hiljaisella hyväilevällä äänellä, mikä olikin
-nuorekkainta hänessä. Selailkaa te sillä välin nuotteja, herra kreivi,
-jotka tänään sain Firenzestä. Myöhemmin aion laulaa, ja te saatte
-säestää minua.
-
-Nuori leijona koetti murahtaa jotain vastaan, mutta sinisien silmien
-luja katse hillitsi hänet. Hetken kuluttua me kuulimme, miten hän
-viereisessä salissa tapaili akordeja flyygelillä. Sillä aikaa täytyi
-pienen abbotin avata erästä uutta ranskalaista romaania ja minä
-yksin sain liehakoida emäntää. Jumala tietää, kuinka minä kadehdin
-noita molempia muita, varsinkin kaniikkia dominopöydän ääressä! Jo
-ensimäisestä sanasta aikain, jonka vaihdoin tuon naisen kanssa, tunsin
-vihamielisyyttä häntä kohtaan, joka vain lisääntyi, mitä selvemmin
-hän osoitti minulle mieltymistänsä. Minun täytyi ottaa avukseni koko
-järkeni voidakseni säilyttää edes kohteliaisuuden varjoa ja todellakin
-kuunnella mitä hän sanoi; sillä ajatukseni olivat koko ajan kaukana
-puutarhasalissa, ja kaiken hilpeän ja turhanpäisen puhelun läpi kuulin
-vain armaani lempeän äänen ja näin hänen vakavat silmänsä surullisina
-kiintyvän minuun.
-
-Mutta vaikka ajatukseni ja tunteeni olivatkin niin kaukana poissa,
-niin kaunis rouva ei näyttänyt olevan tyytymätön tähän ensimäiseen
-keskusteluun. Hän oletti varmaan, että aivan toisellaiset syyt
-aiheuttivat raskaan mielialani, ja se seikka, että olin halunnut
-tutustua hänen perheeseensä, näytti hänestä joka tapauksessa
-suotuisalta merkiltä. Hän kehui italian kieltäni, vaikka siinä
-olikin hiukan piemontilainen sävy, mutta se katoaisi kyllä helposti,
-jos kävisin usein talossa kaikkina vapaina iltoina ja pitäisin
-hänen kotiansa aivan kuin omanani. Hänellä itsellään oli surullisia
-velvollisuuksia täytettävänä, huokasi hän vilkaisten viereiseen
-huoneeseen, josta juuri samassa kajahti vanhan herran hyväntahtoinen
-nauru sen johdosta, että hän oli voittanut pelin. Vasta näinä
-iltahetkinä hän alkoi elää. Olinhan minä tosin nuori, ja tuskinpa
-keskustelu alakuloisen ja ennenaikojaan vakavaksi tulleen naisen
-kanssa saattaisi minua viehättää. Mutta todellinen ystävyys, jommoista
-hän saattoi tarjota, oli ehkä vähäisen uhrauksenkin arvoinen. Minä
-muistutin hänen mielestään erästä aikoja sitten kuollutta veljeä, jota
-hän oli suuresti rakastanut. Tuon yhtäläisyyden hän oli jo kirkossakin
-huomannut, ja siksi hän oli minulle kovin kiitollinen siitä, että olin
-tullut hänen kotiinsa.
-
-Suurella taidolla teeskennellen hämilläoloa hän painoi silmänsä
-maahan. Samassa hän ojensi hymyillen minulle kätensä, jota keveästi
-suutelin. Ystäväni! sanoi hän kuiskaten. Onneksi uusien vieraiden tulo
-esti minua antamasta vastausta, joka ei olisi ollut vilpitön. Uudet
-tulokkaat olivat pappeja, täydellisiä maailmanmiehiä, jotka kohtelivat
-minua heti kuin vanhaa tuttavaa. Kreivikin astui jälleen sisään ja
-kuiskasi pari sanaa rouvan korvaan. Kaikki nousivat ja läksivät saliin,
-missä flyygeli seisoi. Nyt rouva alkoi laulaa uusia laulujaan kreivin
-säestäessä häntä. Hänen kaunis äänensä taipui mitä loistavimpiin
-juoksutuksiin ja liverryksiin, ja vähä-väliä huomasin miten hän
-vilkaisi siihen pimeään nurkkaan, missä minä seisoin nojautuneena
-seinää vasten ja yhdyin koneellisesti, heti kuin aaria oli loppunut,
-yleiseen suosionosoitukseen. Minä ajattelin koko ajan toista ääntä,
-jonka olin kuullut huvilassa.
-
-Livreapukuiset palvelijat astuivat ääneti sisään ja toivat hopeisilla
-tarjottimilla sorbetia ja jäätelöä. Laulu lakkasi ja kaikki alkoivat
-keskustella ja nauraa; kenraali ilmestyi toisten joukkoon keppinsä
-varassa, kertoi hyvillään, että hän oli voittanut kuusi peliä
-perätysten ja kysyi pelasinko minäkin. Kun vastasin myöntävästi,
-pyysi hän minua huomenna vastapelaajakseen, ja kutsui sitten
-kamaripalvelijaansa, sillä hänen oli nyt aika panna maata. Se oli
-lähdön merkki. Talon emäntä hymyili minulle vielä merkitsevästi
-ja sitten minä kiiruhdin ennen muita pois salista, sillä tahdoin
-yksinäisyydessä pudistaa yltäni ne vastenmieliset vaikutelmat, jotka
-täällä olivat kuohahtaneet ylitseni.
-
-En voinut niistä kuitenkaan vapautua, ennenkuin taas seuraavana päivänä
-hämärän tullessa kuljin huvilaan. Tiesin kyllä, että sisäänpääsö oli
-minulta kielletty; en aikonutkaan muuta kuin ristikosta kurkistaa
-sisään nähdäkseni vain vilahdukselta armaani hameen tai hatun
-nauhan. Mutta hän seisoikin itse balkongilla, aivan yksin, katsellen
-maantielle, ikäänkuin odottaen jotain. Hetken aikaa me tyydyimme
-vain iskemään toisillemme silmää ja vilkuttamaan käsillämme. Sitten
-hän antoi merkin, että hän aikoi tulla alas, ja heti sen jälkeen hän
-astui ulos pienestä ovesta ja tuli luokseni, kasvot hohtaen iloa
-ja rakkautta. Hän ojensi minulle kätensä. Kun kysyin, pitikö minun
-todellakin jäädä ulkopuolelle, nyökkäsi hän vakavasti päätään ja sanoi,
-painaen kätensä sydäntänsä vasten: Sinä olet siitä huolimatta täällä!
--- Sitten me puhelimme kauan aikaa rakkaudestamme, kunnes kerroin
-hänelle, että olin eilen käynyt hänen vanhempiensa luona. Kun lausuin
-sydämellisen sanan hänen isästään, tarttui hän nopeasti käteeni ja
-suuteli sitä, ennenkuin ehdin sitä estää. Äidistä ja hänen hommistaan
-en sanonut sanaakaan; hän ymmärsi hyvinkin vaikenemiseni. Mene sinne
-uudestaan, sanoi hän, ja koeta olla isälle niin hyvä kuin suinkin.
-Aivan varmaan hän kiintyy sinuun. Sitten hän pyytäessäni saada suudella
-häntä, painoi poskensa ristikkoa vasten ja vetäytyi nopeasti luotani,
-kun kuulimme ratsastajien lähestyvän. Minun oli pakko lähteä pois,
-sydän täynnä tyydyttämätöntä kaihoa. Minun täytyy tunnustaa, että
-silloin heräsi minussa epäilys, tokko hänen tunteensa todellakin oli
-lämmin minua kohtaan. Tiesinhän tosin, että italialaiset tytöt yleensä
-hillitsivät tunteitaan antaakseen useinkin naimisiin jouduttuaan niille
-täyden vapauden. Mutta hän ei sallinut minun edes ristikon kautta
-suudella hänen suutaan! Sitten ajattelin taas kaikkea sitä, mitä hän
-oli sanonut minulle ja näin samalla hänen katseensa edessäni, ja olin
-lohdutettu.
-
-Tietysti olin sovittuna aikana kenraalini luona, joka heti komensi
-minut pelipöytään. Tänään oli talossa vähemmän vieraita kuin eilen.
-Vanha kaniikki istahti ikkunalokeroon ja alkoi kuorsata kuuluvasti,
-vapautettuani hänet dominon pelaamisesta. Tällä kertaa ei rouva
-vetäytynyt kabinettiinsa, vaan istui sohvassa lähellä pelipöytää ja
-pitkä ihailija entistään pahatuulisempana häntä vastapäätä. Hän oli
-antanut hänelle romaanin käteen, josta hänen piti lukea. Kreivi luki
-usein väärin ja viskasi vihdoin kirjan luotaan kiroten niinkuin maassa
-oli tapana, vaikka ei sitä muuten hyvässä seurassa tavallisesti tehty.
-Talon emäntä nousi ylös ja viittasi häntä seuraamaan sivuhuoneeseen,
-josta kuului sitten kuiskaavaa, kiihkeää puhelua. Kuulin vain sen
-verran, että hän uhkasi karkoittaa hänet talostaan, jollei hän
-parantaisi tapojaan. -- Vanhus, joka iloitsi hyvästä pelionnestaan,
-kuunteli heitä hetken aikaa. Mikä heitä vaivaa? sanoi hän. Minä
-kohautin olkapäitäni. Omituinen tuskallinen ilme karehti hänen
-kasvoillaan. Hän huokasi ja näytti hetken epäröivän, tokko hänen
-pitäisi sekaantua asiaan. Sitten hän vaipui taas kokoon ja näytti
-uneksivan. -- Kaniikki heräsi, nuuskasi ja tarjosi nuuskarasiastaan
-vanhalle herrallekin. Hän saavutti nyt jälleen tasapainonsa, ja
-me jatkoimme innokkaasti peliämme. Hän pyysi minua, kun vihdoin
-tein lähtöä, tulemaan toistekin, hän pelasi paljoa mielemmin minun
-kanssani kuin Don Vigilion, kaniikin kanssa. Näin sanoen hän puristi
-herttaisesti kättäni ja osoitti tavatonta ystävällisyyttä, sillä
-heikkoudestaan huolimatta hän noudatti yleensä kaikkia vanhan ajan
-ritarillisia kohteliaisuuksia. -- Rouva sanoi minulle kylmemmin
-jäähyväiset kuin edellisenä iltana, kreivin vuoksi, niinkuin minusta
-tuntui, sillä heidän välillään oli sillä välin sovinto taas rakentunut.
-
-Enkä minä erehtynytkään. Sillä seuraavana iltana, kun kreivi pienen
-huviretken vuoksi ei voinut olla tavallisella paikallansa, koetti rouva
-kaksinkertaisella voimalla vetää minua verkkoihinsa. Minä näyttelin
-viattoman nuoren miehen osaa, joka kaikessa kunnioituksessaan ei kuule
-eikä näe eikä ymmärrä mitään, ja huomasin samalla, ettei hän oikein
-uskonut minuun. Mutta varmaan hänen ponnistustensa vähäinen menestys
-loukkasi häntä ja yllytti häntä voittamaan hinnalla millä hyvänsä minun
-todellisen tai teeskennellyn kylmyyteni. Suuttumus riisti hänet niin
-kokonaan valtoihinsa, ettei hän kreivinkään palatessa takaisin huolinut
-vähääkään peitellä tunteitaan. Muutkin perheenystävät huomasivat,
-miten asian laita oli. Varsin pian sain liiketuttavaltani kuulla,
-että kaupungissa jo puhuttiin minusta; hän onnitteli minua tämän
-valloituksen johdosta, eikä voinut aavistaa, millaisessa mielentilassa
-itse olin. Huomasin, etten saanut enää päivääkään viivytellä tuomatta
-oikeat tarkoitukseni esille.
-
-Eräs keskustelu nuoren kreivin kanssa antoi asialle ratkaisun.
-
-Hän odotti minua eräänä iltana, kun palasin kotiin majatalooni,
-tervehti minua kylmänkohteliaasti ja pyysi lyhyesti ja vakavasti, että
-joko luopuisin käynneistäni talossa tai valmistuisin toisellaiseen
-ratkaisuun. Minä olin muukalainen enkä varmaankaan tuntenut maan
-tapoja, muuten hän ei olisi välittänyt antaa minulle edeltäpäin tätä
-varoitusta.
-
-Minä pyysin häntä odottamaan vielä vuorokauden, sitten hänkin
-myöntäisi, ettei mikään olisi naurettavampaa, kuin kilpailu meidän
-kahden välillä. Hän katsoi ihmeissään minuun; mutta kun en antautunut
-sen parempiin selittelemisiin, kumarsi hän ja läksi matkaansa.
-
-Toisena päivänä sangen varhain -- sillä tiesin, että vanha herra oli
-aikainen -- läksin hänen luokseen ja tapasin hänet makuuhuoneessaan,
-polttaen kaikessa rauhassa pitkää turkkilaista piippua. Hänellä oli
-ympärillään kaikki leikatut kuvansa monissa eri pahviaskeissa ja hän
-kaiveli ja katseli niitä. Kun hän näki minut, ojensi hän iloisesti
-minulle kätensä, kiitti, että kerran aamullakin olin tullut häntä
-tervehtimään, tarjosi minulle piippua ja tahtoi kaiken mokomin, kun
-kieltäydyin polttamasta, antaa minulle muistoksi pari ratsumiestä,
-joihin hän itse pani erityistä arvoa. Sydäntäni ahdisti ajatellessani,
-että onneni oli tämän vanhan mies paran käsissä. Mutta mainittuani
-hänen tytärtänsä, muuttui ihmeekseni hänen kasvojensa ilme kokonaan.
-Hän tuli vakavaksi ja hiljaiseksi; jännitetty piirre otsassa ilmaisi
-vain, että hänen oli vaikea tästäkin aineesta keskustellessa pitää
-ajatuksiaan koossa. En salannut häneltä mitään, ensi kohtaamisestamme
-alkaen aina tähän hetkeen saakka. Hän nyökkäsi silloin tällöin
-myöntävästi päätään; ja kun puhuin rakkaudesta, loistivat hänen
-silmänsä ja hän katsoi taivasta kohti juhlallisen liikutuksen vallassa,
-mikä tosiaankin kirkasti hänen jalot kasvonsa. Sitten kerroin hänelle
-olosuhteistani, sanoin, että jos hän uskoisi minulle tyttärensä, minä
-tietenkin tahtoisin viedä nuoren vaimoni mukanani kotimaahani, mutta
-että olisin halukas muutamiksi vuosiksi jäämään hänen läheisyyteensä,
-jotta en riistäisi häneltä tytärtänsä. Silloin hän tarttui molempiin
-käsiini ja puristi niitä niin voimakkaasti, etten olisi uskonut tuolla
-sairaalla miehellä olevan sellaista voimaa. Sitten hän veti minut
-puoleensa, suuteli minua sydämellisesti voimatta sanoa sanaakaan,
-kunnes voimat uupuivat ja hän vaipui jälleen tuoliinsa. Mutta hetken
-kuluttua hän pyysi minua auttamaan häntä ylös ja kun hän seisoi
-jaloillaan, sanoi hän: Sinä saat minun aarteeni, poikaseni, ja minä
-kiitän jumalaa siitä, että olen saanut elää tämän hetken. Tule! mennään
-vaimollenikin kertomaan. Minusta tuntui heti nähdessäni sinut, että
-sinä olit hyväsydäminen. Ja vaikka minulla olisi kymmenen tytärtä, niin
-en voisi toivoa heille parempaa kohtaloa. Kas vaan, kas! tuota pahaa
-lasta, Bicettaa! Hankkii itselleen rakastajan babbonsa selän takana!
-Mutta sellaisia he ovat kaikki. Kun rakkaudesta on kysymys, niin ei
-voi keneenkään luottaa, ei keneenkään! -- Hänen kasvoihinsa ilmestyi
-puoleksi tuskallinen, puoleksi surullinen ilme ja hän huokasi; ehkäpä
-joku muisto iski hänen mieleensä. Sitten hän syleili minua jälleen,
-nipisti minua korvasta, sanoi minua rosvoksi, teeskentelijäksi ja
-petturiksi, ja veti minua kädestä ulos huoneesta viedäkseen minut
-rouvansa luo, jonka huoneet olivat talon toisessa siipirakennuksessa.
-
-Kamarineito tuli eteisessä meitä vastaan, katsoi minua ihmeissään
-silmiin ja päästi kenraalin vasta sitten emäntänsä luo, kun hän
-oli ensin ilmoittanut hänelle hänen tulonsa. Minua oli vielä liian
-varhaista tavata. Olin hyvin mielissäni siitä, vaikka odotus tuntuikin
-sietämättömältä. En kuullut sanaakaan siitä, mitä sisällä puhuttiin,
-ainoastaan sen, että vanhan herran ääni muuttui yhä kovemmaksi ja
-käskevämmäksi, jommoista sävyä en siinä ennen ollut kuullut. Seurasi
-sitten jälleen hyvän aikaa hiljaista kuiskutusta, kunnes ovi avautui
-ja vanhus tuli ulos pää pystyssä ikäänkuin voitetun taistelun jälkeen.
-Sinä saat hänet, poikani, sanoi hän; asia on päätetty. Vaimoni lähettää
-terveisensä. Ensin hän pani vastaan. Roomassa asuu eräs serkku, nuori
-Laffe, joka vuosi sitten lähtiessään täältä sanoi: Säilyttäkää Bicetta
-minulle, minä tahdon naida hänet. Mutta se oli vain pilaa, ja sinä ja
-minä, me tarkoitamme molemmat täyttä totta, sinä saat hänet, Amadeo.
-Onhan se totta, huokasi hän, että annan monen asian mennä menojaan.
-Kun tulee vanhaksi, niin ohjakset höltyvät. Mutta on asioita, Amadeo,
-jotka pakoittavat minua jälleen tarttumaan aseihin. Tule tänä iltana;
-sinä saat tavata hänet täällä. Syleile minua, poikani! Tee hänet
-onnelliseksi; hän on sen tuhatta kertaa ansainnut vanhan isänsä tähden.
-
-Me erosimme vanhuksen syleiltyä minua ylhäällä portailla. Kun
-illalla palasin takaisin, oli talo tavallista kirkkaammin valaistu,
-eteisessäkin oli jo paljon väkeä, jotka katselivat minua uteliain
-silmin. Salissa istui kenraali tavallisella paikallaan, kaniikki häntä
-vastapäätä, mutta dominonappulat olivat koskemattomina marmoripöydällä.
-Sillä isän polvella istui tytär yksinkertaisessa puvussa ilman
-minkäänlaisia koristeita ja helyjä, granaattikukkia oli hänellä vain
-hiuksissa ja kätensä hän oli kiertänyt vanhuksen kaulaan, ikäänkuin
-hänen olisi ollut tukalaa olla tässä seurassa ja etsisi turvaa ainoan
-ystävänsä luota. Niin pian kuin hän näki minut, liukui hän alas
-paikaltaan ja seisoi hiljaa kuin kuvapatsas, kunnes tarjosin hänelle
-käteni. Hän heitti pikaisen katseen sohvaan, jossa äiti istui, komeassa
-puvussaan; hänen hiuksensa valuivat hajallaan paljaille olkapäille,
-täyteläinen, valkoinen käsivarsi nojasi punaiseen sohvatyynyyn,
-hän näytti ehdoin-tahdoin tahtovansa voittaa komeudellaan solakan
-neitseellisen kaunottaren. Hänen vieressään istui pitkä kreivi, taaskin
-varmana ja kopeana yksinvaltiudestaan, nyökäten minulle suojelevasti ja
-hyväntahtoisesti päätään. Astuessani yhdessä morsiameni kanssa heidän
-luokseen, huomasin kyllä, että rouva hiukan kalpeni. Mutta hän tervehti
-ja onnitteli minua suloisesti hymyillen, tarjosi kätensä suudeltavaksi
-ja suuteli Bicettaa otsalle, jonka tämä väliäpitämättömästi salli
-tapahtua. Vain hänen vapiseva kätensä ilmaisi minulle, millä mielellä
-hän oli.
-
-Nyt meidän täytyi ottaa kaikkien onnittelut vastaan ja minä ihmettelin,
-millä erinomaisella arvokkaisuudella armaani kesti tuon korupuheiden
-tulvan. Isä katseli meitä alituisesti onnellisena. Sitten hän viittasi
-meidät luokseen ja pyysi meitä istumaan ikkunakomeroon, jossa oli
-kaksi nojatuolia, ja hän itse alkoi pelata Don Vigilion kanssa. Pian
-me kokonaan unohdimme, missä me olimme. Puheenhälinästä ympärillämme
-ei tunkeutunut sanaakaan korviimme. Ulkona kadun yli pingoitetussa
-ketjussa riippui himmeä öljylamppu. Mutta sen valo oli riittävä, jotta
-taisin katsoa onneani suoraan silmiin ja hurmautua hänen hymyilystään.
-
-Tavallista myöhemmin lähdettiin tänään talosta. Juotiin shampanjaa ja
-eräs vanha arkkipiispa, joka parhaillaan oli käymältä kaupungissa,
-ehdoitti kihlautuneitten maljan. Kunnianarvoinen vanhus näytti
-erityisesti suosivan minua. Minun täytyi nousta hänen vaunuihinsa
-ja antaa hänen saattaa itseni kotiin. Mutta tuskinpa olimme jääneet
-kahdenkesken, kun tämän erinomaisen ystävällisyyden syy tuli ilmi.
-Oletteko te luterinuskoinen? kysyi hän. Kun vastasin myöntävästi,
-sanoi hän lempeästi hymyillen: Siksi te ette jää. Onni, jonka täällä
-olette löytänyt, on tuottava teille vieläkin suuremman autuuden. Tulkaa
-huomenna luokseni; me puhumme sitten asiasta lähemmin.
-
-Minä seurasin kutsua; mutta siltä tieltä, jonka olin itselleni
-viitoittanut, en poikennut tuumankaan vertaa. Minä vaadin itselleni
-täyden omantunnon vapauden, jonka myös annoin morsiamelleni. Mitä
-lapsiin tuli, niin saisi äiti sen asian ratkaista, kunnes he
-itse voisivat omasta sielunautuudestaan päättää. -- Hieno, vanha
-herra näytti olevan aivan tyytyväinen mielialaani ja luottavan
-tulevaisuuteen. Mutta kun hänen oli jälleen pakko matkustaa pois,
-jätti hän minut nuoremman sielunpaimenen, munkin hoivaan, joka tarttui
-asiaan paljoa taitamattomammin ja intohimoisemmin, jotta minä vihdoin,
-välttääkseni epäkohteliaisuuksia, keskeytin kaiken kanssakäymisen.
-Se pantiin minulle kovin pahaksi; huomasin sen selvästi muutamien
-henkilöiden käytöksestä appivanhempieni luona. Mutta kun isä oli
-edelleen yhtä sydämellinen kuin ennenkin eikä talon emäntäkään, ei
-ainakaan näennäisesti, kieltänyt minulta ystävällisyyttään, niin
-saatoin kestää tuon onnettomuuden.
-
-Armaani itse, jolta en salannut mielialaani, oli samaa mieltä kuin
-minäkin, että meidän tuli nyt torjua kaikki tuollaiset vaatimukset.
-Mitä he tahtovat? sanoi hän. Meillä on vain yksi taivas ja yksi
-helvetti. Eikö totta, Amadeo? Jos minä pääsisin paradiisiin enkä
-löytäisi sinua siellä, niin kääntyisin takaisin enkä saisi rauhaa,
-ennenkuin olisin tavannut sinut.
-
-Kun hän puhui tuolla tavalla, niin näin taivaan jälleen avoinna enkä
-pelännyt mitään vaaraa, en edes sitä, että minun täytyisi odottaa
-onneani. Me olimme päättäneet viettää häitä lokakuussa. Nuo kaksi
-kuukautta sitä ennen toivoin voivani vielä kestää. Yksi asia vain
-teki minut levottomaksi, se nimittäin, etten ollut saanut mitään
-vastausta kihlausilmoitukseeni, yhtä vähän sisareltani kuin langoltani.
-Me tunsimme niin hyvin toisemme, että en tarvinnut pelätä heidän
-puoleltaan minkäänlaista estelyä. Heidän vaitiolonsa ei voinut johtua
-muusta kuin sairaudesta tai muusta huolesta, jota he eivät tahtoneet
-minulle ilmaista, ja vaikka elämä tuntuikin minusta niin onnelliselta,
-niin tämä suru kävi päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi. Vihdoin,
-kolmen tuskallisen viikon kuluttua, saapui toivottu kirje; lankoni
-yksin kirjoitti. Blanche, sisareni oli vaikean lapsivuoteen jälkeen
-sairastunut ja yhä vieläkin oli hänen tilansa niin epävarma, ettei
-lankoni ollut uskaltanut ilmoittaa hänelle kihlautumistani. Jos suinkin
-saattaisin irtaantua pariksi päiväksi, niin olisi se heille kummallekin
-suuri lohdutus.
-
-Sinun täytyy matkustaa, sanoi armaani, kun olin sanaakaan sanomatta
-antanut hänelle kirjeen luettavaksi. Sinun pitää jo huomenna matkustaa.
-Kyllä minä koetan niin hyvin kuin suinkin päästä sen ajan yli.
-Kirjoittaa sinun täytyy heti, kun saavut kotiin, usein ja pitkältä,
-niin usein kuin vain voit. Jospa voisin matkustaa kanssasi, mitäpä
-siitä antaisinkaan! Mutta onhan se mahdotonta. Tervehdi Blanchea
-ja sano, että rakastan häntä, ja vie hänelle tämä suudelma hänen
-sisareltansa!
-
-Hän tarttui nopeasti kaulaani ja suuteli minua suulle; ensi kertaa
-hän nyt soi suudelman minulle. Sillä tavatessani häntä yksinkin
-ja pyytäessäni sekä piloilla että tosissani, ettei hän olisi niin
-kova minulle, ei hän koskaan ollut antanut myöten. Kuinka usein
-tuo varovaisuus olikaan loukannut minua. Mutta hänen ei tarvinnut
-kuitenkaan sanoa muuta kuin sanan ja ojentaa suloisesti hymyillen
-kätensä, niin tuo mielipahan ja epäilyksen puuska heti katosi.
-
-Niinpä sanoin jäähyväiset täysin luottaen siihen, että kaikki olisi
-entisellään takaisin palatessani. Vanha herra oli silminnähtävästi
-pahoillaan matkastani eikä aikonut päästää minua lainkaan syleilystään.
-Rouva näytti tavatonta osanottoa sisareni sairastumisen johdosta
-ja petti minut niin täydellisesti, että matkalla joka kerta häntä
-ajatellessani kaduin kaikkea sitä, mistä olin häntä ennen syyttänyt.
-Jätin osan tavaroistani huvilaan, sillä siellä olin kihlaukseni
-julkaisusta asti asunut vanhuksen ja ystäväni Ninan hyvässä hoidossa.
-Arvelin viimeistään kuukauden kuluttua palaavani takaisin, ja toivoin
-saavani lankoni ja sisarenikin mukanani, jotta he voisivat olla läsnä
-häissäni. Ninan oli määrä muuttaa kaupunkiin armaani seuraksi. Siten
-näytti kaikki olevan erinomaisesti järjestettynä ja ero vain uhri, jota
-jumalat kateudesta vaativat minulta, ennenkuin antaisivat minun nauttia
-täyttä onnea.
-
-Kotona olot olivatkin lohdullisemmat kuin mitä pitkän matkan varrella
-tuskani vallassa olin ajatellut. Blanche oli voittanut vaaran ja
-näyttipä siltä kuin jälleennäkemisen ilo ja kaikki hyvät sanomani
-olisivat edistäneet hänen parantumistaan. Tosin en voinut ajatellakaan
-sitä, että hän olisi seurannut minua häihini, yksin lapsenkin vuoksi,
-josta hän ei olisi tahtonut erota. Lankoni ei päässyt myöskään erilleen
-kotoa; liikkeemme vaurastui juuri siihen aikaan niin suurin askelin,
-ettemme kumpainenkin voineet yhtä aikaa olla poissa. Mutta siitä
-huolimatta he kehoittivat minua niin pian kuin suinkin taas lähtemään
-matkaan, sillä minun oloni kotona tuntui heistäkin pikemmin tuskalta
-kuin ilolta, sille kannalle kuin asiat nyt näyttivät kääntyvän.
-
-Sillä niin varmasti kuin me olimmekin päättäneet kirjoittaa toisillemme
-mahdollisimman usein ja niin uskollisesti kuin minä pidinkin sanani
-enkä laiminlyönyt ainoatakaan postipäivää -- Bolognasta ei tullut
-vaan ainoatakaan riviä. Viikon aikaa koetin luonnollisimmalla tavalla
-selittää tätä vaitioloa. Mutta kun olin ollut kokonaista kaksi viikkoa
-Genevessä saamatta yhtä vähän armaaltani kuin keltään muultakaan koko
-talosta pienintäkään elonmerkkiä, jouduin lopulta hirveän tuskan
-valtaan. Ainoa lohdutukseni oli se, ettei mitään onnettomuutta ollut
-voinut tapahtua, koska muuten kai liiketuttavamme olisi siitä meille
-ilmoittanut. Vaikka kukapa saattoi vakuuttaa minulle, ettei hän ollut
-matkoilla, tai etteivät, jos yleensä kirjeitä oli mennyt hukkaan tai
-otettu takavarikkoon, hänenkin kirjeensä olleet niiden joukossa?
-
-Minun täytyi lopulta lähteä matkaan, etten joutuisi aivan epätoivoon.
-En voi kuvaillakaan missä tilassa matkustin yötä päivää. Pelästyin
-itsekin siistiessäni pukuani jonkun matkan päässä kaupungista ja
-katsahtaessani peiliin. Tuollaisella sulhasnaamalla en todellakaan
-luullut palaavani takaisin.
-
-Oli varhainen aamu, kun ajoin niin nopeasti kuin saatoin tuttua
-maantietä myöten ja käskin ajurin pysähtymään huvilan ristikkoportille.
-Vapisevin polvin hypähdin maahan ja vetäisin kelloa. Kesti hetken aikaa
-ennenkuin vanhan kelpo Fabion pää kurkisti ristikon takaa. Tunnettuaan
-minut pelästyi hän pahoin, ei malttanut edes napittaa vanhaa takkiaan,
-jonka alta paljas rinta pilkisti esiin, vaan riensi luokseni niin
-pelästyneen näköisenä, että jo kaukaa huudahdin hänelle: Hän on kuollut!
-
-Hän pudisti päätään ja avasi nopeasti portin. Mutta pelästyksestä
-hän oli niin hengästynyt, että vaan hitaasti ja epätäydellisesti sain
-häneltä kuulla kaikki. Hän näki kuinka kalpea olin kasvoiltani ja
-kuinka huonosti olin nukkunut ja siksi hän luuli välttämättömäksi
-ilmaista minulle totuuden vain varovaisesti, vaikkei hän olisi voinut
-minua sen pahemmin kiusata kuin juuri tuolla epäröimisellään.
-
-Monta seikkaa, joita salassa oli valmisteltu, hän ei tiennyt itsekään,
-sillä hän oli kuullut vain pääasiat Ninalta. Mutta minä, joka tunsin
-ihmisiä, en hetkeäkään epäillyt, mitkä syyt olivat vaikuttaneet koko
-tähän pirulliseen juoneen.
-
-Tuskin olin lähtenyt matkaan, niin Roomasta oli ilmestynyt serkku, joka
-arveli itsellään olevan oikeuksia morsiameeni. Oliko hänet kutsuttu
-nyt vasta paikalle, vai olisiko hän omin ehdoin ilmestynyt siinäkin
-tapauksessa, etten olisi lähtenyt matkalle, sitä en koskaan ole saanut
-tietää. Hän oli varsin surkea olento, vakuutti Fabio. Kaikenlaiset
-seikkailut, kortinpeluu ja huono elämä olivat turmelleet hänet. Mutta
-koska hän oli kardinaalin veljenpoika ja vanhaa aatelia, niin oli se
-sittenkin edullinen naimiskauppa. Bicetta ei ollut koskaan voinut häntä
-sietää. Fabio muisti hänen kolme vuotta sitten täällä puutarhassa
-antaneen hänelle kerran aika korvapuustin, kun hän oli uskaltanut
-suudella pientä serkkuaan. Silloin hän oli vannonut, että hän kostaisi
-sen vielä Bicettalle, kun hän tulisi hänen vaimokseen. Ja nyt olivat
-asiat kehittyneet niin pitkälle, että hän saattoi tehdä uhkauksestaan
-totta. Kaikki vaikutusvaltaiset ihmiset olivat hänen puolellaan,
-myöskin äiti, ja vanhan herran he olivat siihen määrin peloittaneet
-helvetinrangaistuksilla, jos hän antaisi lapsensa kerettiläiselle, että
-tämä oli alistunut eikä uskaltanut sanoa enää mitään koko asiaan. Mutta
-katsellessaan Bicettaa hänen sydäntänsä ahdisti ja tuntikausia hän
-saattoi istua ja itkeä kuin lapsi, eikä hän puhunut sanaakaan vaimonsa
-kanssa, sillä hän tiesi, että tämä oli kaikkeen syypää.
-
-Entäs Bicetta? kysyin minä vihan kiehuessa suonissani.
-
-Niin, Bicetta! sanoi vanhus. Jospa hänestä saisi selvää! Ensiksi,
-kun häntä vaadittiin luopumaan luterilaisesta sulhasestaan, vastasi
-hän aina: Minä olen luvannut hänelle jumalan edessä, että tulen
-hänen vaimoksensa, sen valani minä pidän, vaikka se olisi minulle
-kuolemaksi. -- Eikä hän sanastaan luopunut; ja kun serkku tuli hänen
-luokseen tervehdykselle, sanoi hän aivan kylmäverisesti: elkää vaivatko
-itseänne, Richino; vaikken koskaan olisi nähnytkään Amadeoa, niin
-en teitä sittenkään koskaan olisi rakastanut. Kun hän yritti sitten
-tarttua hänen käteensä ja sanoa hänelle koreita sanoja, oli hän Ninan
-läsnäollessa kohonnut pystyyn ja sanonut: Te olette kehno mies, kun
-koetatte tavoittaa toisen omaa. Menkää! Minä halveksin teitä! -- Eikä
-hän sen jälkeen ollut tahtonut häntä enää nähdä. Mutta mitä siitä nyt
-on sanottava, hyvä herra, kun häät nyt sittenkin tulevat vietetyiksi ja
-Bicetta, niinkuin Nina sanoo, ei vuodata enää ainoatakaan kyyneltä eikä
-pyydä eikä rukoile enää keneltäkään apua, ei isältä, eikä äidiltä eikä
-keltään ihmiseltä, tuskinpa itse jumalaltakaan? Tosin hän ei ole saanut
-teiltä ainoatakaan kirjettä, yhtä vähän kuin te olette saanut niitä
-monia, joita hän on teille kirjoittanut ja jotka useinkin itse olen
-vienyt postiin. Sillä näyttääpä siltä kuin postiherrat tietäisivät,
-mikä heidän velvollisuuteensa kuuluu, kun kardinaalin veljenpoika aikoo
-ryöstää muukalaiselta hänen morsiamensa. Mutta sittenkin on kumma,
-että hän niin pian on alistunut. Sillä eihän hän voinut epäillä teidän
-uskollisuuttanne. Nina sanoo, että on uhattu lähettää hänet luostariin,
-jollei hän suostu serkkuun. Luostari ei tosin ole mikään sopiva paikka
-Bicettalle. Mutta luulisinpa, että se sittenkin olisi parempi kuin
-avioliitto tuon miehen kanssa, koska hän kuitenkin rakastaa teitä,
-ja niinkuin sanottu, minun vähäinen järkeni on nyt pysähtynyt eikä
-tyttärenikään voi kyllin tätä ihmetellä.
-
-Sillä välin kuin kelpo vanhus kertoi tämän kaiken minulle, loikoilin
-minä aivan poissa suunniltani nojatuolissa kamiinin edessä, missä me
-kihlautuessamme olimme istuneet käsikädessä. Minä en voinut ajatella
-ainoatakaan selvää ajatusta; niin, näyttipä siltä, kuin en olisi enää
-kyennyt tuntemaan, rakastamaan enkä vihaamaan, ikäänkuin kaikki olisi
-minussa pysähtynyt, samoinkuin kellosta yhdellä ainoalla iskulla voi
-taittaa vieterin. Vasta hyvän ajan kuluttua toinnuin jälleen ja saatoin
-kysyä, milloin häitä oli määrä viettää. Tänään iltapuolella, sanoi
-vanhus hirvittävällä äänellä. Silloin minä hypähdin pystyyn, sillä tuo
-kauhea ratkaisunhetki, joka oli niin lähellä, sai minut taas täysin
-tajuntaani.
-
-Harmaaparta tarttui molempiin käsiini ja katsoi pelästyneenä silmiini.
-Jumalan tähden, sanoi hän, mitä te aiotte tehdä? Te ette tiedä, mikä
-valta heillä on. Jos näyttäydytte julkisesti kadulla, niin kukapa
-tiesi, mitä ennen iltaa voi vielä tapahtua.
-
-Minä menen sinne, sanoin minä, astun valepuvussa tuon konnan eteen ja
-sanon, että toinen meistä on liikaa maailmassa. Kai sinulla on vanhat
-pistoolisi vielä kunnossa, Fabio? Muuta en tarvitse. Päästä minut!
-
-Ensin saatte _minut_ ampua, sanoi hän ja tarttui niin lujasti
-käsivarteeni, että huomasin, ettei hän hyvällä päästäisi minua
-menemään. Ja sitäpaitsi, sanoi hän, tiedättekö mitä Bicetta siihen
-sanoisi?
-
-Sinä olet oikeassa, sanoin minä ja tunsin, että kaikki voima taas
-minusta katosi. Enhän sitä todellakaan tiedä. Mutta minun täytyy se
-saada tietää, muuten tulen hulluksi. Päästä käsivarteni irti, anna
-minulle hattuni, minä menen hänen luokseen, minä murran kaikki ovet,
-jotka minulta telkitään, kaikki muu käy kyllä, kun vaan näen hänet!
-
-Mutta hän ei päästänyt minua irti. Hän painoi minut jälleen tuoliin ja
-sanoi: Tiedättehän, ettei kukaan tahdo teille eikä signorinalle eikä
-vanhalle herralle enemmän hyvää kuin vanha Fabionne. Antakaa minun siis
-neuvoa teitä, älkääkä syöksykö pää edellä onnettomuuteen. Jos luulette,
-että teidät lasketaan sisään, niin erehdytte suuresti. Talo on häiden
-vuoksi täynnä uusia palvelijoita. Kylläpä teidän kävisi pahasti, jos
-tuollaisena menisitte sinne ja pyrkisitte morsiamen puheille. Antakaa
-minun mennä, minua he eivät viskaa ulos, vaikkei äiti minua suuresti
-rakastakkaan; mutta pahimmassa tapauksessa voin kutsuttaa tyttäreni
-puheilleni, ja jos annatte minulle pari sanaa mukaan, niin tulevat ne
-varmemmin perille kuin paavillisessa postissa. Istukaa tuohon ikkunan
-ääreen ja kirjoittakaa, ja jos tunnen Bicettan oikein, niin hän vastaa
-teille.
-
-Hän kiiruhti hakemaan minulle kynää ja paperia, mutta tilani oli
-niin surkea, etten voinut pitää kynää kädessä enkä saada ainoatakaan
-järkevää sanaa paperille, sellainen oli se myrsky, joka sydämessäni
-raivosi. Antakaa olla, sanoi vanhus. Mitäpä teidän tarvitseekaan
-kirjoittaa? Siinä on jo kylliksi, että hän saa tietää teidän olevan
-täällä. Jos hän sittenkin vielä tahtoo viettää häitä, niin eivät siinä
-sitten sadatkaan kirjeet auta.
-
-Näin sanoen hän jätti minut. Mutta sitä ennen täytyi minun vannoa
-hänelle, että pysyisin piilossa tässä talossa, jossa ei kukaan muu
-asunut ja etten avaisi kellekään muulle kuin hänelle ovea. Päivä oli
-jo valjennut; vanhus palasi vielä kerran takaisin ja toi minulle
-viiniä ja leipää, kun hän näki, kuinka heikko olin. Sitten jäin yksin
-tyhjään taloon. En voinut pysyä hiljaa paikoillani, vaan laahauduin
-puutarhaan appelsiinipuiden suojaan, joista Bicetta oli poiminut
-minulle hedelmiä ja granaattipensaan varjoon, josta hän oli taittanut
-minulle ensimäisen rakkaudenmerkkinsä. Kaikkialla näin hänen olentonsa,
-ja mitä elävämpänä se astui eteeni, sitä käsittämättömämmältä tuntui
-minusta, että hän olisi unohtanut minut. Vaikka olinkin yömatkasta
-väsynyt, niin en voinut nauttia viiniä enkä leipää; ainoastaan yhdestä
-appelsiinistä imin ahnaasti mehua ja se virkisti minua ikäänkuin siten
-olisin imenyt itseeni uutta toivoa ja rohkeutta. Sitten astuin taloon
-ja kuljin kaikkien huoneiden läpi. Hänen huoneessaan oli vielä kaikki
-entisellään, kirja, jota hän viimeksi oli lukenut, oli avattuna. Minä
-luin samasta kohdasta eteenpäin ja Petrarcan runojen hiljainen musiikki
-virvoitti ja viihdytti minua. Bicettan pienen korituolin, jossa hän jo
-lapsena oli nukeillaan leikkinyt, olin nostanut balkongille ja joka
-säkeeltä katsahdin tielle, eikö mitään tietoa jo saapuisi. Mutta minä
-olin äkkiä tullut levolliseksi enkä pelännyt enää ratkaisua.
-
-Ja kuitenkin minä hyökkäsin kuin salama istuimeltani, kun vanhus äkkiä
-taas ilmestyi alhaalle portin eteen. Mitä tietoja sinä tuot? huusin
-minä. Mutta hänen huolestunut katseensa, kun hän tervehti minua, sanoi
-jo kyllin. Vavisten koko ruumiissani hyökkäsin portaita alas häntä
-vastaan. Lukekaa itse, sanoi hän. Ehkäpä te ymmärrätte paremmin, mitä
-hän tarkoittaa.
-
-Minä repäisin avonaisen paperin hänen kädestään, johon Bicetta oli
-kiireessä lyijykynällä kirjoittanut: "Armaani -- se mikä tapahtuu, ei
-ole enää autettavissa. Älä koetakkaan estää sitä, mutta usko minua;
-minä en ole kenenkään muun oma kuin sinun. Sinä käsität kaikki, kun
-tapaamme taas toisemme, ehkä hyvinkin pian; mutta tapahtukoon se
-milloin hyvänsä, aina minä olen sinun omasi." -- Paperin reunaan oli
-vielä lisätty: "Pysy piilossa. Kaikki on kadotettu, jos näyttäydyt."
-
-Tuijottaessani noihin harvoihin sanoihin, kertoi vanhus, ettei hän itse
-ollut häntä puhutellut; Nina oli välittänyt asian, eikä hän häneltäkään
-ollut saanut tietää sen enempää, kuin ettei signorina ollut näyttänyt
-kovin hämmästyneeltä kuullessaan, että olin palannut takaisin. Minä
-olen jo kauan odottanut häntä, sanoi hän. Sitten, kun kamarineiti oli
-tuonut morsiuspuvun sisään, oli hän seisoaltaan kirjoittanut ikkunan
-ääressä ja käskenyt Ninan sanomaan isällensä, että hän pitäisi asian
-aivan salassa ja huolehtisi hyvin minusta. Sitten hän oli laskenut
-aivan levollisesti hiuksensa hajalleen, jotta niitä kammattaisiin häitä
-varten. Hän oli kirjoittanut hyvin levollisesti kirjeenkin, sanoi
-Nina, ikäänkuin ihminen, joka on valmis kuolemaan, siksi ettei hän
-voi enää kestää tuskiaan ja merkitsee vain paperille vielä viimeisen
-tahtonsa. Nina oli aina luullut tuntevansa häntä yhtä hyvin kuin
-itseäänkin; mutta viime aikoina ei hän ymmärtänyt häntä sen enempää
-kuin taivaallista kaitselmustakaan.
-
-Ja minä, joka luulin tuntevani hänet paremmin kuin minkään muun
-ihmisen, minkä verran minä nyt häntä ymmärsin luettuani ainakin sata
-kertaa hänen kirjeensä? Jollei hän tahtonut olla kenenkään muun oma
-kuin minun, niin miksei hän sitten paennut luokseni, miksi hän ei
-hakenut luostarista turvaa, kunnes olisin keksinyt jonkun keinon hänen
-vapauttamisekseen? Miksei tuollainen huima teko olisi mahdollisempi
-ja luonnollisempi kuin taipuminen pakolliseen kohtaloon, alistuminen
-kahleihin, joita vain kuolema saattoi katkaista?
-
-Ja kuitenkin noissa yksinkertaisissa sanoissa oli jotakin, joka
-rohkaisi mieltäni, kun olin vaipua epätoivoon ja viihdytti minua joka
-kerta, kun vihan ja tuskan huuto purkautui huulieni yli. Nukuinkin pari
-tuntia ja saatoin sen jälkeen nauttia hiukan ruokaa, jota uskollinen
-hoitajani tarjosi minulle. Me emme puhuneet mitään keskenämme. Vasta
-sitten, kun vihkimisaika lähestyi, jouduimme kiivaaseen otteluun. Minä
-pysyin lujasti kiinni siinä vaatimuksessa, että tahdoin olla siellä
-läsnä, ja hän pani kaikin voimin vastaan. Lopulta, kun hän näki,
-etten alistunut, auttoi hän itse minua pukeutumaan hänen vaatteihinsa
-ja painoi syvälle otsaani vanhan repaleisen olkihatun, jota hän
-tavallisesti käytti puutarhassa työskennellessään. Mutta minä tulen
-mukaan, herra Amadeo, sanoi hän. Luulenpa, että jonkun täytyy pidättää
-teitä käsipuolesta, kun te joudutte pois suunniltanne.
-
-Kukapa tietää, vaikka hän olisikin ollut oikeassa! Mutta kun me
-tulimme kirkkoon, olivat häävieraat ja morsiuspari jo paikalla ja
-ihmistungos oli niin hirveä, että koko torikin kirkon edustalla oli
-täynnään väkeä, jotka tahtoivat ainakin nähdä morsiussaaton. Minä
-moitin vanhusta, että hän ilmaisemalla väärän ajan oli pettänyt
-minua. Hän piti kovasti puoliaan, ja vakuutti erehtyneensä. Niinpä me
-odotimme väkijoukossa, ja kellojen soitto, joka kajahti voimakkaana
-ympärilläni, sai minut jälleen vajoamaan puolitainnoksiin, kunnes
-äkkiä kuului huuto: Nyt he tulevat! Silloin olisin kaatunut kumoon,
-jollei Fabio olisi tukenut minua. Siitä huolimatta kiinnitin katseeni
-kirkon porttiin, josta hänen oli määrä astua ulos. Ja nyt hän todella
-tulikin. Ja minä ihmettelin, miten saatoin kestää tuota näkyä, kuinka
-saatoin jälleen rauhoittuakin, vaikka hän astui puolisonsa rinnalla.
-Sulhanen oli aivan sellainen, kuin Fabion kuvauksesta olin häntä
-kuvaillut mielessäni, mies, jonka yhdellä nyrkin iskulla olisin voinut
-kaataa maahan; ja hänen kuihtuneilla kasvoillaan karehti hymyily,
-joka sai vereni kiehumaan. Hän tervehti riemulla ja kopeasti oikealle
-ja vasemmalle ja siveli vaaleita viiksiään. Bicetta sen sijaan astui
-kansanjoukon läpi kehenkään katsomatta, hänen kasvonsa olivat aivan
-jäykät, ja silmät tuijottivat suoraan eteensä. Eräs lapsi ojensi
-hänelle kukkakimpun. Silloin hän nosti lapsen maasta ja suuteli häntä,
-ja minä näin selvään, että hän hymyilikin. Jollen olisi seisonut niin
-kaukana eikä Fabio ollut takanani, niin tuon hymyilyn nähdessäni
-olisin tunkeutunut väkijoukon läpi ja kysynyt häneltä ääneen, miten
-hän tänä päivänä saattoi hymyillä. Mutta hymy katosi nopeammin kuin
-saatan siitä kertoa. He nousivat vaunuihin, jotka vierivät pois. Heidän
-jäljissään ajoivat vanhemmat, kenraali parkani istui aivan masentuneena
-ylpeän nuoren rouvansa rinnalla, sitten seurasivat kaikki vieraat ja
-pappismiehet, jotka siinä talossa kulkivat ulos ja sisään. Arkkipiispa
-itse oli vihkinyt heidät, kuulin naisten kertovan vieressäni. Morsian
-ei aikonut ensin huolia sulhasesta, mutta pyhä isä itse oli kehoittanut
-häntä siihen. Toisesta, luterilaisesta miehestä ei tiedetty mitään. --
-Niin, niin sanoi toinen, hänen sisarensa kuului kuolleen, sen hän sai
-rangaistuksekseen, kun hän ei tahtonut luopua kerettiläisuskostaan. --
-Tuollaista lörpötystä kuulin joka puolelta. Fabio veti minut mukanaan
-pois. Mutkateitä myöten hän saattoi minut huvilaan. Minä sallin hänen
-seurata mieltänsä; voimani olivat lopussa; en ollut enää ennallani,
-vaan kuumesairas tai unissakävijä.
-
-Vielä nytkin, ajatellessani tuota päivää, en ymmärrä miten pääsin sen
-loppuun. Kiihkeä luontoni oli varmaan niin kesyttynyt ruumiillisesta
-väsymyksestäkin pitkän matkan jälkeen, koska tylsästi sallin kaiken
-tuon kauheuden tapahtua. Minä horjuin tullessani kotiin. Fabio pakoitti
-minua juomaan pari lasillista viiniä; se vaikutti niin voimakkaasti,
-että kaaduin kumoon ja tulin aivan tajuttomaksi.
-
-Vasta yöllä tulin taas tuntoihini. Kauan aikaa täytyi minun miettiä,
-missä olin ja mitä oli tapahtunut. Kirkas taivas hohti lasioven
-ikkunoiden kautta sisään ja hieno kuunsäde kirkasti Beatricen äidin
-kuvaa, joka kamiinin yläpuolelta näytti surullisesti katsovan minuun
-matalalla vuoteellani. Silloin vasta ymmärsin, mikä yö nyt oli, ja mitä
-nämä tunnit minulle merkitsivät. Hirveä tuska puhkesi sydämessäni,
-ja se oli tehdä minut aivan hulluksi. Minä huusin kovaan, jotta
-kauhukseni kuulin oman ääneni kajahtavan tyhjässä talossa. Sitten
-heittäydyin salin kylmälle lattialle, painoin kasvoni kiviä vasten ja
-revin hiuksiani, ikäänkuin ruumiillinen kipu olisi voinut sammuttaa
-rinnassani riehuvaa tuskaa. Silmäni samenivat kyyneleistä, jotka
-pulppusivat esiin kuin veri avonaisesta haavasta, aivan tietämättäni
-minä itkin. Siten makasin pitkälläni ja riehuin kuin eläin, ja olisin
-mielelläni antanut koko ihmisyyteni, jos sen hinnalla olisin voinut
-ostaa itselleni tajuttomuuden. Kaikki ajatukset, jotka kohosivat
-eteeni, syöksin kiivaasti siihen suureen pyörteeseen, joka kohisi
-sielussani. En tahtonut mitään muuta tuntea enkä ajatella kuin että
-aarteeni tänä hetkenä oli toisen vallassa. Yhä uudestaan tungin tuon
-ajatuksen kuin myrkyllisen aseen sydämeeni, ikäänkuin siten saisin
-sen vuotamaan tyhjiinsä. Ja vasta sitten kun olin henkisesti sekä
-ruumiillisesti aivan kuolemaan saakka väsynyt, hillitsin vihaani, jolla
-olin koettanut tuhota itseäni,ja makasin nyt aivan liikkumatta tomussa
-nauttien kivipermannon kylmyydestä, joka vilvoitti ohimoitani ja sai
-kyyneleeni itsestään kuivumaan.
-
-Vihdoin toinnuin sen verran, että saatoin nousta ylös ja mennä
-puutarhaan kävelemään. Suihkulähteen partaalla rautatammen alla pesin
-tomun ja kyyneleet kasvoistani ja join täysin siemauksin vettä, joka
-virvoitti minua.
-
-Nyt saatoin ajatella mitä minun tuli tehdä. Mutta vaikka olisin
-tuuminut kuinka kauan hyvänsä, niin mihinkään päätökseen en voinut
-tulla. Sen vain päätin, että kirjoittaisin Bicettalle seuraavana
-päivänä ja pyytäisin, että hän tekisi lopun tästä epävarmuudesta ja
-tuskasta ja katkaisisi sen siteen, joka yhdisti minut häneen. Hänen
-kirjeensä sanat nousivat jälleen mieleeni. Mutta mitä ne saattoivat
-minulle antaa sen jälkeen kuin olin nähnyt hänen astuvan ulos kirkosta
-ja koko päivä ja puoli yötäkin oli kulunut tuomatta minkäänlaista
-lohdutusta! Kun kello oli lyönyt kaksitoista ja kuu laskenut, niin
-en voinut enää pitemmältä viipyä autiossa puutarhassa, vaan palasin
-takaisin saliin. Sytytin kynttilän ja laskin sen uunin reunalle. Sitten
-vedin nojatuolin lähemmäksi, otin taskustani pienikokoisen painoksen
-Danten runoelmia ja aloin lukea hänen synkkiä helvetinlaulujaan.
-
-Tunti oli ehkä siten kulunut, kun äkkiä olin kuulevinani ääntä
-ristikkoportilta, ikäänkuin avainta olisi lukossa väännetty. Hiukseni
-nousivat pystyyn; ensi hetkessä ajattelin, että armaani oli ottanut
-itsensä hengiltä, ja että hänen levoton henkensä tuli nyt luokseni
-imemään vertani. Mutta minä toinnuin heti, nousin ylös ja kuuntelin
-tarkasti pimeään yöhön. Portti narahti, sitten kuului askelia hiekassa,
-seuraavassa hetkessä käsi haparoi pienen salin oven ripaa, ovi avautui
-ja nuorukainen, musta hattu päässä ja vaippa hartioilla, seisoi
-kynnyksellä. Hattu putosi niskaan, ja minä tunsin hänet. Huudahtaen
-me syöksyimme toistemme syliin ja painauduimme toisiimme, ikäänkuin
-rintamme ja huulemme eivät koskaan enää olisi voineet erota toisistansa.
-
-Vihdoin Beatrice irtaantui syleilystäni ja katseli minua kyyneltynein
-silmin kauan ja ääneti. Miten kalpea sinä olet! sanoi hän sitten.
-Aivankuin olisin sinulle tehnyt pahaa. Mutta nyt on kaikki tuska
-loppunut. Minä olen pitänyt sanani: Minä olen täällä, _sinun_ vaimosi,
-enkä kenenkään muun, vaikka mikä tuho minua kohtaisi! Oi, Amadeo, miksi
-maailmassa on niin paljon pahoja ihmisiä! Miksi he heittävät lokaan sen
-mikä on kaikkein puhtainta ja häpäisevät kaikkein pyhimmän! Miksi he
-pakoittavat meitä jumalan kasvojen edessä valehtelemaan ja vannomaan
-väärää valaa, jotta meidän täytyy huulillamme myöntyä siihen, mihin
-sydämemme ei suostu! He saivat minut niin pitkälle, että minun oli
-pakko valita kahden synnin välillä: antautua sille miehelle, jota minä
-halveksin, tai kuin varas hiipiä yöllä sen luo, joka maailman silmissä
-ei koskaan voi olla minun omani. Mutta eikö totta, Amadeo, jumala
-mittaa toisella mitalla kuin itsekkäät ihmiset? Hän ei tahdo, että
-rikkoisin sinulle antamani lupauksen. Hän ei voi myöskään tahtoa, että
-me molemmat joutuisimme perikatoon, että minä hautautuisin luostariin,
-ja sinä kulkisit rakkaudetta ja ilotta yksinäisessä maailmassa. Hän on
-luonut sinut minua varten, minut sinulle. Ota minut siis, sillä minä
-kuulun sinulle! Tuo toinen ei ole sormellaankaan saanut minuun koskea.
-Kun meidät jätettiin yksin, sanoin minä hänelle: Jos te nyt yritätte
-lähestyä minua, joko tänään tai milloin muulloinkaan, niin otatte te
-minut hengiltä. Sillä minä olen jumalalle vannonut, etten elä sen
-hetken yli, jolloin te röyhkeydessänne luulette saaneenne oikeuden
-minun ylitseni. Minä olen sanonut tämän kaiken teille jo edeltäkäsin.
-Sittenkin te olette pysynyt aikeessanne. Niinpä minä nyt seuraan _omaa_
-tahtoani. -- Ja siten minä jätin hänet ja sulkeuduin huoneeseeni,
-kunnes tiesin, että koko talo nukkui. Sitten Nina auttoi ylleni
-miehenvaatteet -- ja nyt olen täällä! Oi, Amadeo, onni olla sinun
-omasi olisi liian suuri, jollen olisi sitä taistelulla ja antautumalla
-vaaraan voittanut!
-
-Hän syöksyi kaulaani ja painoi hohtavat poskensa olkapäätäni vasten.
-Kaikki se hehku ja intohimo, jonka hän neitseellisessä ylpeydessään oli
-viikkokausia kihlausaikanamme tukehduttanut ja tuskin katseellakaan
-ilmaissut, puhkesi nyt ilmiliekkiin ja leimahti pääni yli.
-
-Kun me jälleen saatoimme ajatella ja puhua, kertoi hän minulle kaiken
-sen, mikä oli tapahtunut eromme jälkeen, kertoi kaikki äidin juonet,
-miten isä turhaan oli yrittänyt puolustaa itseään ja lastaan papillista
-ylivaltaa vastaan, ja miten hän itse oli koettanut rehellisyydellään
-saattaa vihamiehet häpeään ja lopulta riistää heiltä kaikki aseet.
-Vasta sitten kun hän oli nähnyt, kuinka turhaa kaikki oli ollut, kun
-hän ymmärsi, että hänet armotta eroitettaisiin isästä ja vietäisiin
-kaukaiseen luostariin, josta hän ei edes olisi voinut toimittaa
-minulle kirjettäkään, oli hän äkkiä muodon vuoksi suostunut kaikkeen
-pelastaakseen siten meidät molemmat. He tiesivät sen ja tahtoivat
-kuitenkin, sanoi hän. Ehkäpä he eivät muusta välittäneetkään kuin
-muodollisesta voitosta. Heille oli aivan yhdentekevää, joutuisiko
-sieluni perikatoon. Ovatko he koskaan moittineet sitä naista, jolle
-isä parkani antoi nimensä, vaikka hän antautuu kokonaan intohimojensa
-valtaan? He ovat kaikki valheen palvelijoita, siksi etteivät he voi
-sietää totuutta, joka tuottaisi heille itselleen vain häpeää! Oi,
-Amadeo, sata kertaa olen mielessäni tuuminut, miten pakenisin luoksesi
-ja sitten julkisesti tunnustaisin koko maailmalle, että olin sinun
-vaimosi ja pysyisin sinä iankaikkisesti. Mutta sinä et tiedä, kuinka
-voimakkaita he ovat. Jos me matkustaisimme nyt pois, yötä päivää, niin
-he saavuttaisivat meidät kuitenkin ja silloin olisit varman kuoleman
-oma. Ja sitten -- isä parkani! Hän ei kestäisi eroa minusta! Mutta
-älä sure. Me olemme nyt toistemme omat, ja ne, jotka sen tietävät,
-ovat meille uskollisia. Anna anteeksi, etten jo tänä aamuna sinulle
-kirjeessäni ilmoittanut, että tulisin luoksesi. En tiennyt voisinko
-panna aikeeni täytäntöön, olisihan tuo kurja voinut ampua minut
-kieltäytyessäni alistumaan hänelle. Ja jos en olisikaan tullut, niin
-etköhän olisi kärsinyt vieläkin enemmän kuin nyt epätietoisuudessasi,
-sillä olinhan luvannut sinulle olla uskollinen enkä antautua
-kenellekään muulle kuin sinulle? Nyt tulen joka yö luoksesi. Nina on
-sen aikaa minun sijaisenani ja näyttelee osaani siltä varalta, että
-minua ehkä kaivattaisiin, ja talon ovenvartija on kelpo mies, joka
-vihaa herraansa ja sinun tähtesi hän on valmis menemään vaikka tuleen.
-
-Hän näki, että minä kesken onneani, pitäen vaimoani sylissäni,
-kuitenkin olin hiljainen ja miettiväinen. Mikä sinua vaivaa? kysyi hän.
-Oletko surullinen?
-
-Kun meidän on pakko salata sitä, sanoin minä, mikä on pyhä oikeutemme;
-kun meidän täytyy piiloutua yön varjoon, ikäänkuin olisimme
-pahantekijöitä voidaksemme pitää valamme, jonka olemme toisillemme
-vannoneet!
-
-Älä ajattele sitä, sanoi hän ja siveli otsaani kädellänsä. Kukapa
-tiesi, mitä voi tapahtua? Emme voi luottaa mihinkään muuhun kuin
-olevaan hetkeen ja omaan sydämeemme. Miksi emme voisi kiittää jumalaa
-siitä, joka tietää, että tämä on meille parhaaksi? Kuulehan, minä en
-tahdo istua tässä kuin sinun rakastettusi, kädet ristissä ja antaen
-toisten huolehtia sinusta. Sinä olet varmaan nälissäsi, enkä minäkään
-ole eilisestä saakka nauttinut mitään. Tiedänhän missä Fabiolla on
-varastonsa. Anna minun nousta sylistäsi, rakas mieheni; minä valmistan
-meille hääaterian, paljoa iloisemman kuin tämänpäiväisen, jossa
-jokainen pisara viiniä oli isälleni kuin katkerinta sappea.
-
-Hän hypähti pystyyn ja kiiruhti varastohuoneisiin ja kellariin. Sillä
-välin minä nostin pöydän keskelle lattiaa ja sytytin kaikki kynttilät,
-joita oli tomuisissa seinähaarukoissa. Kun hän palasi takaisin kantaen
-lautasia ja laseja, pysähtyi hän iloisesti huudahtaen kynnykselle.
-Sitten hän alkoi kiireesti kattaa pöytää ja kaatoi itse laseihimme
-viiniä. Meidän onneksemme, sanoi hän. Jospa sisaresikin olisi täällä --
-muita häävieraita en kaipaisikaan!
-
-Sitten hän joi ja tarjosi minulle ruokaa, asetti lautaselle eteeni
-lihaa ja oliiveja ja leikkasi minulle leipää ja kehoitti syömään
-aivankuin hyvä emäntä ainakin. Minä söin hänen tähtensä kaikesta
-hiukan, vaikken kaivannutkaan ravintoa. Hänkin maisteli vain hiukan,
-kunnes minä aloin syöttää häntä kuin lasta, ja pistin parhaat
-linnunpalat hänen suuhunsa. Hän avasi nauraen suunsa ja antoi minun
-syöttää. Nyt minä olen aivan kylläinen, sanoi hän ja nousi pöydästä.
-Minä toimitan sinulle vain vielä paremman vuoteen kun mitä nuo patjat
-lattialla ovat. Sillä Fabio ei huomaa mitään tuollaista. Vanha sotilas
-tuskin tietää makaako hän maassa vai höyhenpatjalla. Viisainta on, että
-makaat huoneessani yläkerroksessa, missä vuoteeni vielä on paikoillaan,
-sen sijaan, että makaisit täällä alhaalla, jonne joku voisi nähdä
-sisään ja antaa sinut ilmi.
-
-Hän riippui käsivarressani ja vei minut, sammutettuamme kynttilät,
-yläkerrokseen, pieneen huoneeseensa. Kun astuimme Fabion makuuhuoneen
-ohi, kuuntelin minä, liikahtaisiko hän vuoteellaan. Ole huoleti,
-kuiskasi Bicetta. Hän tietää, että olen täällä. Noutaessani viiniä
-kohtasin hänet, kun hän tuli puutarhasta sisään, jossa hän oli
-poiminut meille hedelmiä hääateriaamme varten. Hän itki ja suuteli
-aivan epätoivoissaan käsiäni. Mutta hän ei tule näkyviin, jottei hän
-häiritsisi meitä. --
-
-Päivä ei vielä koittanut, kun hän itse sanoi, että meidän täytyi nyt
-erota. Minä tahdoin välttämättä saattaa hänet kaupunkiin asti, ja kun
-hän näki minut siinä valepuvussa, jossa jo päivällä olin liikkunut
-kaduilla, salli hän minun tulla. Hän painoi taaskin leveälierisen hatun
-syvälle otsaansa, ja minä käärin leveän viitan hänen ympärilleen.
-Siten me astuimme ristikkoportista ulos ja kuljimme kaupunkia kohti.
-Ei ainoatakaan ihmistä näkynyt kaduilla, ei ainoatakaan tulta palanut,
-taivaalla hohti vain aamutähti vaalean sinertävänä, ja tuuli puhalsi
-raittiisti pohjoisesta. Me puhuimme tuskin sanaakaan koko matkalla.
-Sydäntäni ahdisti, ja hänkin näytti nyt vasta käsittävän, kuinka
-luonnoton meidän suhteemme oli, kun meidän piti erota. Tultuamme hänen
-talonsa edustalle, puristautui hän kauan kyynelsilmin rintaani vasten
-ennenkuin hän antoi sovitun merkin ovenvartijalle. Huomiseen asti!
-sanoi hän ja irroitti kätensä kaulastani. Sitten hän hiipi raollaan
-olevasta ovesta sisään, ja minä jäin yksin pimeään seisomaan.
-
-Katkera tunne valtasi mieleni. Näin oli minun jälleen ollut pakko
-luopua hänestä, omastani, joka ei tahtonut kuulua kellekään muulle
-kuin minulle, jättää hänet vieraaseen taloon, jonka ovi ikipäiviksi
-oli minulta suljettu. Kynnykselle minun täytyi jäädä seisomaan, ja
-jos talon isäntä sattumalta astuisi ovesta ulos, niin täytyisi minun
-piiloutua nurkkaan kuin varkaan, joka pakenee kiinniottajaansa. Ja mitä
-tästä tulisi? Miten voisimme kestää elämää, jonka oli pakko kulkea
-tällaisia salateitä? Oliko se edes onnea, jota täytyi joka päivä ostaa
-tuskalla ja huolella?
-
-En ollut palannut vielä huvilaan, kun olin jo lujasti päättänyt
-tehdä lopun tästä sietämättömästä olosta. Heti paikalla tuli mieleni
-keveämmäksi, ja astuessani aamun sarastaessa tyhjiä katuja myöten,
-saatoin vasta täydellisesti iloita onnestani ja miettiä tarkasti mitä
-nyt oli tehtävä, jotten sitä jälleen kadottaisi. Tultuani perille oli
-vanhus jo puutarhassa työssä. Minä uskoin hänelle aikeeni, ja vaikka
-sen toteuttaminen tuntuikin hänestä vaikeammalta kuin minusta, myöntyi
-hän kuitenkin kaikkeen, mitä häneltä pyysin; se ei suinkaan ollut
-niin vanhalle miehelle kuin hänelle mikään helppo uhraus, varsinkin
-kun hänen täytyi erota tyttärestään. Mutta niin pian kuin oli kysymys
-Bicettasta, oli hän aivan tahdoton.
-
-Päivä kului meiltä valmistuksissa, ja useammin kuin kerran olin
-tilaisuudessa ihailemaan vanhan soturin huolenpitoa ja varovaisuutta.
-Iltapuolella nukuin. -- Yöllä, jo kello kymmenestä aikain olin
-paikallani kaupungin portin läheisyydessä, josta Bicettan piti tulla.
-Me emme olleet sopineet, että tulisin häntä vastaan. Kun siis astuin
-esiin piilopaikastani ja hiljaa nimitin häntä nimeltä, hätkähti hän,
-mutta ottaessani hatun päästäni, tunsi hän heti minut ja ojensi vaipan
-alta vapisevan kätensä minulle, ja sitten me jatkoimme matkaamme ääneti
-toisiamme katsellen. Sillä vieläkin me kohtasimme muutamia ihmisiä,
-jotka palasivat kaupunkiin, ja heissä olisi voinut herätä epäilyksiä,
-jos he olisivat kuulleet vienon äänen leveän miehenhatun alta. Vasta
-puutarhasalissa, missä oli valoisaa ja kodikasta ja Fabion valmistama
-yksinkertainen illallinen odotti meitä, alkoi hän vapaasti puhua.
-Hän kertoi, miten hän oli viettänyt päivänsä, kuinka pitkältä ja
-kolkolta se oli tuntunut. Richino oli kohdellut häntä hyvin kylmästi,
-ehkäpä siinä toivossa, että se nöyryyttäisi häntä ja tekisi hänet
-taipuvammaksi. Ihmisten, vanhempien ja kaikkien vieraiden edessä hän
-tekeytyi onnelliseksi aviomieheksi. Mutta illalla hän oli sanomatta
-sanaakaan vain kumartanut hänelle ja heti vetäytynyt omaan huoneeseensa.
-
-Tämmöistä elämää ei voi jatkua, sanoin minä äkkiä, oltuani hyvän aikaa
-ääneti. Se halventaa sekä sinua että minua. Siitä on tehtävä loppu;
-siihen ei tarvita muuta kuin sinun suostumuksesi; minä olen jo tehnyt
-päätökseni.
-
-Amadeo! sanoi hän ja katsoi hämmästyneenä minuun. Mitä sinä tarkoitat?
-Pitääkö meidän erota? Tapa minut mielemmin!
-
-Ei, sanoin minä; älä pelästy. Minä en vaadi meiltä mitään
-epäinhimillistä, yhtä vähän sinulta kuin itseltänikään. Jos eroaisin
-sinusta, -- vaimostani, -- toisesta minuudestani, niin, -- sinä olet
-oikeassa, se olisi samaa kuin kuolema! Mutta meidän nykyinen elämämme
-on vieläkin pahempaa kuin kuolema, se on elämää, joka murhaa meidän
-sielumme vapauden ja aateluuden ja varhemmin tai myöhemmin vie meidät
-molemmat perikatoon. Ja vaikka minä voisinkin, mikä tuntuu kuitenkin
-aivan mahdottomalta, elää täällä salassa vuosi vuodelta, niin
-millaisessa tilassa minä viettäisinkään täällä päiväni, työttömänä
-ja yksinäni, kaikista muista ihmisistä paitsi sinusta erossa, ilman
-elämäntehtävää, hirveiden tuskien raatelemana, eläen vain arvotonta
-elämää piilopaikassani! Mutta edullisemmissakin olosuhteissa -- jos
-voisin vapaasti käydä talossasi ja olla rakastajasi, -- katsos, minun
-on nyt kerta mahdoton sietää valhetta ja puolinaisuutta. Minun täytyy
-saada ilmaista suoraan tunteeni ja tunnustaa omakseni se, minkä minä
-omistan. Ymmärrätkö, mitä minä tarkoitan?
-
-Hän nyökkäsi päätään ja katsoi miettivästi maahan.
-
-Minä tiedän, että se on sinulle vaikeaa, jatkoin minä ja tartuin hänen
-käteensä, joka oli aivan kylmä ja tunnoton. Sinun täytyy iki ajoiksi
-erota täältä, et saa koskaan enää nähdä isääsi, jollei hän rohkaise
-mieltään ja tule meidän luoksemme, sinun täytyy jättää kotimaasi ja
-kaikki se, mikä nuoruudesta asti on ollut sinulle rakasta, et saa
-enää polvistua kirkossa samaan paikkaan, missä äitisi on rukoillut.
-Ja sinä kammoksut vierasta maata ehkä sitä enemmän, kun sinun nyt
-täytyy _paeta_ sinne, sen sijaan että olisit ilolla ja kunnialla sinne
-kulkenut, ja sinusta tuntuu kuin täytyisi sinun karttaa niidenkin
-ihmisten katsetta, jotka sinua rakastavat. Eikö niin, Beatrice?
-
-Hän nyökkäsi jälleen päätään. Mutta sitten hän katsoi minuun ja sanoi:
-Minä tahdon kestää _kaikki_, jos sinä vaan olet onnellinen!
-
-Armaani, sanoin minä ja suljin hänet syliini, sinä luotat siihen --
-eikö totta? -- että olen tarkasti punninnut mitä olen sinulle ja
-itselleni velkaa, ja ettei mikään uhraus ole minulle liian suuri,
-kunhan se ei vaan loukkaa kunniaani eikä halvenna minua sinun
-silmissäsi. Yksi ainoa keino voi vapauttaa meidät niistä pauloista
-ja siteistä, joita viholliset ovat meille virittäneet. Olet aivan
-oikeassa, kun sanoit, ettemme ratsain pääsisi heitä pakoon. Meidän
-täytyy olla varovaisempia, jotta he eivät saisi meitä kiinni. Olen
-puhunut Fabion kanssa, hän tuntee tiet ja polut, jotka johtavat
-Anconaan yhtä tarkalleen kuin oman puutarhansa. Hän opastaa meitä, me
-kuljemme jalan, vain yön aikana, kaikki kolme talonpoikaispukuihin
-puettuina ja jatkamme sieltä matkaa meritse Veneziaan. Fabiokin luopuu
-kaikesta, mikä on hänelle kallista ja rakasta, voidakseen auttaa meitä
-vapauteen ja onneen. Onko sinulla rohkeutta, oma vaimoni, onko sinulla
-voimia lähteä miehesi kanssa tuolle pitkälle matkalle?
-
-Vaikka maailman ääreen! sanoi hän ja puristi kättäni. Sinun ei tarvitse
-valittaa minun puolestani. Minä voin mitä hyvänsä sinä minulta toivot.
-
-Minä syleilin häntä liikutettuna. Tule! sanoin sitten ja nousin
-pystyyn. Syökäämme hiukan vahvistuaksemme matkaa varten.
-
-Hän säpsähti. Joko tänään, Amadeo! Minä rukoilen sinua, älä vaadi
-minua lähtemään näkemättä vielä kerran isä parkaani ja ilman niitä
-muistoja, joita minulla on äidistäni. Minä lupaan sinulle, etten horju
-päätöksessäni, etten ainoallakaan kyyneleellä ilmaise itseäni, kun
-suutelen viimeisen kerran isääni. Mutta minä tunnen selvästi: jollen
-saa ainakin sanattomasti sanoa hänelle jäähyväisiä, niin en missään
-maailmassa voisi saada rauhaa, ja kodinkaipuu veisi minulta kaikki
-voimani. Mitäpä se meitä vahingoittaisikaan? Ei kukaan aavista, että
-olet täällä, ja kun huomen-iltana lähden kotoa, niin jätän kaikki
-taakseni, sen lupaan sinulle. Anna minulle vain nämät muutamat tunnit
-valmistusaikaa. Sitten sinä saat minut, ikäänkuin olisin suoraan
-taivaasta pudonnut syliisi ja ikäänkuin minulla ei olisi muuta kotia
-kuin sinun rakkautesi.
-
-Hän katseli minua silmiin, enkä minä voinut vastustaa hänen katsettaan,
-vaikka matkan lykkäytyminen tuntuikin minusta kammottavalta. Niinpä
-siis suostuin hänen pyyntöönsä, ja hänen iloisuutensa, joka heti taas
-palautui, riisti minutkin pian kaikista synkistä ajatuksista. Me
-söimme yhdessä, Fabio palveli meitä, emmekä me puhuneet sen enempää
-koko aikeestamme. Sitte lähetin vanhuksen nukkumaan ja kannoin itse
-jälkiruuan sisään ja pienen pullollisen makeaa viiniä, jota Bicetta joi
-mielellään, vaikka vain pienin kulauksin, mutta muutamatkin pisarat
-nostattivat punan hänen kalpeihin kasvoihinsa. Ken olisi nähnyt meidät
-tuon pienen pöydän ääressä rinnatusten, Bicettan yhä poikavaatteissaan,
-hiukset vain hajallaan hartioilla, nähnyt hänen ottavan lasin
-minun huuliltani ja juovan itse siitä, syövän minun lautaseltani,
-heittävän appelsiinikuorilla kissaa, joka hiipi sisään ja saatuaan sen
-karkoitetuksi suutelevan minua äkisti, ikäänkuin joku kolmas henkilö
-olisi kääntänyt meille selkänsä, jotta meidän ei enää ollut pakko
-hillitä tunteitamme -- ken meidät siinä olisi nähnyt, hän ei olisi
-voinut luulla, että me olimme vaaran joka puolelta uhatessa vain salaa
-anastaneet itsellemme tuon lyhyen hetken ja nautimme vain ryöstöstä!
-
-Bicetta nousi sitten ylös ja veti minut mukanaan puutarhaan. Anna minun
-sanoa jäähyväiset, sanoi hän, rakkaille puilleni, granaattipensaalle,
-appelsiinipuulle ja suihkulähteelle. Huomenna ei meillä ole
-siihen aikaa. -- Me läksimme käsi kädessä. Hän joi vielä kerran
-marmorialtaasta, pisti appelsiinin taskuunsa ja taittoi granaattioksan.
-Näidenkin täytyy päästä mukaan, sanoi hän. Pohjoisessa, sinun luonasi,
-ei sellaisia kasva. Siellä minä opin kyllä tulemaan toimeen ilman
-niitäkin. Ja tätä palloa -- hän nosti sen maasta, kun hän huomasi sen
-jääneen ruohikkoon -- en tahdo jättää tänne. Meidän lapsemme, jatkoi
-hän kuiskaten painautuen minuun, meidän lapsemme saavat sillä leikkiä,
-ja sitten sinä kerrot heille, että vaihdoit sydämesi tällaiseen
-palloon. --
-
-Me olimme saapuneet sille paikalle, jossa silloin olin kurkistanut
-muurin yli. Korkeiden oksien alla oli nurmi vielä tuoresta ja pehmeää,
-ja ilma oli puhdasta, tomusta vapaata. Ei palata sisään, sanoin minä.
-Minä tuon peitteen ja levitän sen näiden lehvien alle, täällä on
-suloisempi maata kuin meidän kuumissa huoneissamme.
-
-Tee niin, sanoi Bicetta. Usein tyttönä makasin täällä monta yötä; Nina
-kiersi käsivartensa pääni alle, ja minä katselin tähtien tuiketta
-oksien lomitse, kunnes silmäni painuivat umpeen.
-
-Kuljetin pari tyynyä ulos ja Bicettan vaipan, ja hän laskeutui
-mukavasti makaamaan ja jakoi minulle puolet kaikesta. Yläpuolellamme
-ei kuulunut ainoatakaan ääntä, lehdet riippuivat liikkumattomina
-auringonpaahteesta väsähtäneillä oksilla, vain suihkulähde lorisi, enkä
-minä saanut unta, vaikka nuoren vaimoni hiljainen hengitys jo hyvän
-aikaa oli minuakin uneen kutsunut. Pari kertaa hän puhui unissaan, en
-voinut ymmärtää sanoja, mutta yhä vieläkin voin kuulla hänen äänensä
-viattoman suloisen kaiun ja nähdä hänen kasvonsa, suljetut silmät
-kääntyneinä harmaata ilmaa kohti, kulmakarvat ikäänkuin kysyvästi
-kohonneina ylöspäin, ja huulet salaperäisessä hymyssä, ikäänkuin hän
-uneksisi jotain, mikä hämmästytti häntä itseäänkin, näki unia, jotka
-olivat suloisempia kuin mitkään todelliset tapaukset.
-
-Nyt minäkin vaivuin uneen.
-
-Kun heräsin -- en tiedä, kuinka monen tunnin kuluttua, mutta taivas
-ei vielä ruskottanut -- huomasin olevani yksin ja minun täytyi hetken
-aikaa tuumia, miten olin joutunut tänne ulos. Sitten pelästyin, kun
-Bicetta ei enää ollutkaan rinnallani. Miksi hän oli hiipinyt pois?
-Minä hyökkäsin ylös ja aioin mennä sisään katsomaan oliko hän ottanut
-ainakin vanhuksen mukanaan. Mutta tuskin olin astunut pari askelta, kun
-kuulin porttikellon kiihkeästi soivan ja minut valtasi äkkiä hirveä
-aavistus, jotta unohdin kaiken varovaisuuden ja kiertäen rakennuksen
-ympäri hyökkäsin puutarhan läpi suoraan portille. Vanhus oli kuitenkin
-ehtinyt ennen minua. Kun käännyin rakennuksen nurkkauksesta, näin hänet
-jo portilla koettaen nostaa maasta mustaa olentoa, joka oli vaipunut
-kynnykselle. Beatrice! huusin minä kiiruhtaen eteenpäin. Hän avasi
-juuri silmänsä Fabion tukiessa häntä ja katseli minuun tuskallisesti ja
-toivottomasti. Heti sen jälkeen hän yritti taas hymyillä.
-
-Ei hätää, Amadeo, kuiskasi hän vaivalla painaen kätensä sydäntä
-vastaan. En tunne mitään tuskaa, älä ole huolissasi. Oletko pahoillasi
-minulle, kun läksin pois herättämättä sinua? Näin sinun nukkuvan
-niin sikeästi, enkä luullut myöskään mitään vaaraa olevan. Mistä
-kummasta he voivat tietää, että olet palannut takaisin? Ah niin,
-unohdin kertoa sinulle, että Richino eilen päivällispöydässä äkkiä
-sanoi ranskaksi, jotta ei kukaan muu kuin minä sitä ymmärtäisi:
-Uskotteko te kummituksiin, rouvani? Jos kummituksia on olemassa, niin
-kummitelkoot niin paljon kuin haluavat. Mutta jos _elävät_ keksivät
-ruveta _kummittelemaan_, niin kunniani kautta, kyllä minä pidän huolta
-siitä, että he muuttuvat varjoiksi! -- Luulin hänen ilman aikojaan
-vaan puhuvan. Oi, Amadeo, nyt minä en voi matkustaa, nyt sinun
-täytyy lähteä yksin, aivan heti paikalla. -- Nuo kaksi miestä, jotka
-väijyivät ulkona, luulivat tosin _sinun_ kulkeneen ohi. He puhuttelivat
-minua päästyäni noin kymmenen askeleen päähän ristikolta. Kun en
-vastannut mitään, tekivät he, mitä heille oli käsketty. Mutta se ei
-onnistunutkaan; katsos, minä voin kävellä ja puhuakin. Jätä minut tänne
-huoleti, minä en kuole, kun vaan tiedän, että sinä olet turvassa. Ja
-sitten -- minä tulen jäljessä, niin pian kuin paranen. Lähde, armas
-mieheni -- ennenkuin päivä valkenee -- sinun kätesi -- huulesi --
-
-Siihen hänen äänensä murtui, polvet notkahtivat, ja me kannoimme hänet
-tunnottomana saliin, ja laskimme hänet leposohvalle. Kun me aukaisimme
-hänen vaippansa ja takkinsa, virtasi verta meidän käsillemme. Minä
-kumarruin hänen ylitsensä, silloin hän veti kiivaasti voihkien henkeään
-ja katsoi vielä kerran minuun ja vaipui sitten kokoon -- ja vaikeni
-iäksi.
-
-Tästä aamusta en tahdo sen enempää puhua.
-
-Kun aurinko loisti lasiovesta sisään, makasin minä yhä vieläkin hänen
-vuoteensa edessä ja katselin hänen kalpeita kasvojansa. Vanhus oli
-kyyristynyt nurkkaan ja nyyhkytti; äkkiä me kuulimme ulkoa Bicettan
-nimeä huudettavan, Nina hyökkäsi sisään ja kaatui huutaen kuolleen yli
-ja käyttäytyi ikäänkuin hän itse olisi ollut kuoleman oma. Sitten hän
-kokosi hirveässä tuskassaan kaikki voimansa ja kääntyi minun puoleeni.
-Teidän täytyy lähteä pois! sanoi hän. Minä kiiruhdin vain edeltä
-varoittaakseni teitä, sillä juuri ikään Richino murtautui Bicettan
-makuuhuoneeseen ja etsi häntä, nyt tiedän minkä vuoksi: sanoakseen
-hänelle, että hänen rakastettunsa oli kuollut. Sillä tätä hän ei
-ainakaan voinut aavistaa. Kun hän ei löytänyt häntä sieltä, muuttuivat
-hänen kasvonsa kalmankalpeiksi ja hän poistui huoneesta. Mutta uskokaa
-minua, hän tulee tännekin etsimään häntä, ja kun hän näkee ulkona
-nuo veriset jäljet -- kuulkaa! Nyt askeleet jo lähenevät. Hän se on!
-Paetkaa, tai te olette kuoleman oma!
-
-Minä en vastannut hänelle mitään. Nousin vain ylös ja jäin vaimo
-vainajani viereen seisomaan. Silloin ovi avautui ja Richino astui
-sisään.
-
-En tiedä mitä hän aikoi sanoa astuessaan sisään -- sillä näkö, joka nyt
-kohtasi häntä, jähmetti hänen verensä. Hän hoiperteli taakse ja tarttui
-ovenpieleen pysyäkseen pystyssä. Hänen kalpeat kasvonsa vääntyivät
-kauhusta, ja minä näin, kuinka hän vaivalla koetti vetää henkeään.
-
-Mitä te tahdotte täältä? sanoin minä vihdoin. Te toivoitte löytävänne
-_minut_ täällä verissäni; väkenne on ollut nopsa palveluksessaan,
-mutta he erehtyivät, paha kyllä, oikeasta henkilöstä. Se vahingonilo
-on teiltä riistetty, ettette saa herättää tätä tyttöparkaa, joka
-ei koskaan ole ollut teidän omanne, sillä tiedolla, että hänen
-rakastettunsa on kuollut eikä koskaan enää voi palata. -- Mikä estää
-minua nyt, jatkoin minä lähestyen häntä ja puiden hänelle vihan
-vimmassa nyrkkiä, mikä estää minua nyt musertamasta sinua, kurjaa ja
-potkaisemasta sinut kynnyksen yli, jotta et kauemmin saastuttaisi
-hengitykselläsi tätä pyhää kuoleman majaa? Jospa edes olisit rakastanut
-häntä, sinä kurja, jospa edes jokin inhimillinen tunne kaunistaisi
-tekoasi! Mutta sinä koetit riistää tämän ihanan olennon itsellesi,
-vetää hänet alas luoksesi, vain tyydyttääksesi himoasi ja siksi että
-toiset yllyttivät sinua siihen -- mene, sanon minä, kätke kasvosi
-ikuiseen pimeyteen, murhaaja! Sillä sen minä vannon sinulle: jos
-ojennat vain kätesikin tämän vainajan puoleen, jos vain kiinnität
-häneen katseesikin -- näillä käsillä minä revin sinut rikki! Pois! --
-
-Kesken hirveää vihan ja vimman puuskaani hillitsin äkkiä itseni
-nähdessäni hänen kasvonsa, joilla karehteli syvimmän tuskan ilme,
-ikäänkuin maa hänen jalkojensa alla olisi pettänyt ja avautunut
-aikoen niellä hänet kitaansa. Hän ei katsonut keneenkään, koetti vain
-kohottautua pystyyn, lyyhistyi jälleen kynnyksellä kokoon ja makasi
-siinä hetken aikaa. Minun täytyi kääntyä pois, jonkinmoinen säälintunne
-oli vallata mieleni, mikä tuntui minusta ikäänkuin rikokselta. Kun olin
-tointunut sen verran, että aioin vielä sanoa hänelle viimeiset sanani,
-näin hänen horjuvan kuin juopuneen ristikkoporttia kohti ja poistuvan
-puutarhasta.
-
-Sitten annoin Ninan riisua vainajalta miehenpuvun yltä ja verhota
-hänet siihen valkeaan pukuun, jossa ensi kerran olin nähnyt hänet.
-Siten hän lepäsi koko päivän rauhallisesti hymyillen kukkien keskellä,
-joita hänen ystävänsä toi hänelle puutarhasta ja ansarista. Juuri kun
-Nina oli lopettanut tämän viimeisen rakkaudentyön, kuulimme vaunujen
-vierivän portille. Isä istui niissä kalpeana ja hänen kuihtuneilla
-huulillaan karehteli tuskallinen hymy. Fabio auttoi hänet itkien alas
-ja saattoi hänet saliin. Kun hän näki lapsensa kuolinkoristeissaan,
-vaipui hän ääneti hänen viereensä polvilleen ja painoi otsansa hänen
-ristiin laskettuja käsiänsä vastaan. Me yritimme vihdoin kohottaa hänet
-pystyyn, mutta silloin me huomasimmekin, että säälivä sydänhalvaus oli
-yhdistänyt hänet rakkaan lapsensa kanssa.
-
-Seuraavana yönä me hautasimme molemmat. Ei kukaan muu ollut läsnä
-kuin Fabio ja Nina, ja don Vigillo siunasi ruumiit. Hän sanoi minulle
-myöhemmin, että Richinon käskystä minun annettiin määrätä kaikki,
-ikäänkuin minä olisin ollut isäntä talossa. Hän ei ollut päästänyt
-ketään puheilleen ja oteltuaan kiivaasti anoppinsa kanssa oli hän
-vielä samana päivänä lähtenyt Roomaan; kenraalitar sitä vastoin läksi
-viettämään suruvuotta johonkin luostariin. Suljettuani kummankin
-hautakammiot nousin vielä ennen päivän valkenemista hevosen selkään ja
-ratsastin Firenzeen päin. Vuoden kuluttua luin sanomalehdistä, että
-kenraalitar oli antanut kätensä uskolliselle ihailijalleen, nuorelle
-kreiville. Niin usein kuin myöhemmin kävinkin Bolognassa vaimoni
-haudalla -- niin en koskaan kuitenkaan tavannut häntä enää.
-
-
-
-
-Annina.
-
-
-Minä kerron nyt vain vähäisen seikkailun, joka loppuu aivan kesken
-siksi, että kuoleman oas katkaisi kertomuksen langan. Varmaan monen
-lukijan sydämeen koskee tuo katkaisu kipeästi. He valittavat varmaan,
-että kertomus on vailla runollista oikeutusta ja pahoittelevat, ettei
-siinä ole mitään sovitusta. Mutta minun mielestäni kuolema, kun se
-riistää nuoren ja kauniin olennon, on ikäänkuin runoilija, joka
-ikuistuttaa täydellisyyden kuvan meidän muistossamme ja estää ajan
-hampaan kuluttamasta suloista olentoa. Elämä on raaka ja väkivaltainen.
-Se pakoittaa hennoimmankin olennon alistumaan maallisen tuskan ja
-väkivallan kovan ikeen alle. Kuolema, kun se lähestyy nuoruutta,
-vapauttaa vain sen siivet lentoon, ennenkuin elämä on ne taittanut.
-Ken ei voi tyytyä siihen, että kevätmyrsky raastaa puilta tuhansittain
-kukkia, ennenkuin ne ovat ehtineet kypsyä hedelmäksi, hän jättäköön
-tämän kertomuksen lukematta.
-
-Tämä tarina johtaa meidät Roomaan, missä eräänä aurinkoisena lokakuun
-iltapuolena nuori saksalainen maalari nousi ensi kertaa Piazza di
-Spagnan portaita ylös ja suuntasi omat sekä pienen koiransa askeleet,
-jota hän talutti nuorasta, Pincion kukkulan puutarhaistutuksia kohti.
-Vasta eilen hän oli saapunut kaupunkiin, oli käyttänyt loput päivää
-löytääkseen niin yksinkertaisen asunnon kuin suinkin ja oli jo varhain
-tänä aamuna lähtenyt Vatikaaniin katsomaan Rafaelin stanzoja ja
-Sixtiniläis-kappelin kattomaalauksia, minne hänen mielensä oli palannut
-monien satojen peninkulmien päästä. Kun hän keskipäivän aikana oli
-astunut Pyhän Pietarin torille, oli hänen päätään pyörryttänyt ja
-sydäntänsä ahdistanut. Hän kävi toisen suuren suihkulähteen varjoon
-istumaan ja antoi kostean suihkusumun virkistää vaaleita suortuviaan.
-Vähitellen olivat viimeisetkin kävijät Vatikaanista kadonneet,
-lähteneet joko jalkaisin tai ajaen suunnattoman pilariston kehyksestä,
-mutta yksinäinen matkailija istui yhä paikallaan huomaamatta, että
-hänen ohut takkinsa oli aivan kostea ja että hänen kiharistansa tippui
-suuria vesikarpaloita kivipaasille. Kaikki se kauneus, jonka hän oli
-nähnyt, paloi ikäänkuin suurena hiljaisena liekkinä hänen sydämessään
-hävittäen siitä kaikki muut maalliset tunnelmat.
-
-Hänen rauhaansa häiritsi vasta hänen koiransa, jonka hän oli jättänyt
-erään ystävällisen vanhan räätälin huostaan naapuritaloon. Koira
-parasta aika oli tuntunut pitemmältä kuin hänen herrastansa. Sen oli
-vihdoin onnistunut katkaista nuoransa ja hypätä ulos ikkunasta ja
-juoksi nyt iloisesti vinkuen nuorukaisen luo. Tämä hyväili sitä ja
-nousi nyt ylös huomattuaan, että hän oli aivan ruumista myöten märkä.
-
-Aurinko, joka paistoi täydeltä terältä, kuivasi hänet pian ja muistutti
-hänelle, että oli päivällisaika. Hän huokasi kulkiessaan kaikenlaisten
-ruokapuotien ohi, ei niinkään paljon itsensä vuoksi kuin uskollisen
-matkatoverinsa, joka laihana ja häpeissään katseli kauniita punaisia
-kinkkuja ja makkarakiehkuroita. Nuorukainen oli jo Firenzestä saakka,
-jossa hän oli vaihtanut viimeisen kultarahansa, tottunut nälkään ja
-oli mielelläänkin tyytynyt vain leipäpalaan ja muutamiin viikunoihin
-saadessaan vaivaloisella jalkamatkallaan virkistää sieluaan niillä
-kuvilla, joita vaihtelevien maisemien rajaviivat ja värit hänelle
-tarjosivat. Mutta kauneuden runsaan pöydän ääressä, jossa nuori
-taiteilija herkutteli, ei koira parka voinut tyydyttää eläimellistä
-himoansa. Tosin se ymmärsi, että ajat olivat huonot, eikä se
-ajatellutkaan, tuo uskollinen sielu, itsekkäällä murinalla napista
-kohtaloaan vastaan. Mutta kun he olivat kulkeneet koko kaupungin
-läpi poikkeamatta minnekään sisään, tuntui siitä raskaalta kiivetä
-Piazza di Spagnan portaita ylös, jotka polttivat sen jalkoja. Ole
-huoleti, Wackerlos, puheli hänen herransa koiralle, sillä hän ymmärsi
-erinomaisesti sen mielentilan; ei meidän tänään taas tarvitse mennä
-nälkäisinä levolle. Kun me palaamme asuntoomme signora Pian luo, jossa
-meille huonoista vaatteistamme huolimatta uskotaan velaksi, annan
-minä tuoda sinulle kadun toisella puolella olevasta puodista hyviä
-makkaroita, joita sinä jo aamiaisen aikana katselit ahnain silmin.
-Hillitse vain hiukan vielä nälkääsi, sillä me olemme Roomassa, se sinun
-pitää ymmärtää, missä paljoa suuremmatkin miehet ovat nähneet nälkää,
-kun vain Rafaelin aurinko paistoi heidän lautaselleen.
-
-Hän silitteli astuessaan eteenpäin koiran päätä, mutta hän oli
-sittenkin omiin mietteihinsä vajonnut, kun hyvä toveri nuoli kuumalla,
-kuivalla kielellään hänen kättään. Tällä tavalla ei elämä kauan
-voisi jatkua, se selvisi nyt hänelle, vaikka hän elikin kultaisessa
-huolettomuudessa. Kotoaan, josta hän vastoin isänsä tahtoa oli
-lähtenyt vähäisillä säästörahoillaan, ei hän voinut mitään toivoa.
-Maanmiehistään, jotka oleskelivat tässä kaikkien kansallisuuksien
-suuressa majatalossa, hän ei tuntenut ketään ja hän olisi ollut liian
-ylpeä turvautuakseen vieraaseen apuun. Tosin oli jo eilen hänen
-emäntänsä, joka jo ensi hetkellä oli mieltynyt hänen lapsekkaaseen
-kiharapäähänsä, tahtonut tilata häneltä kuvan miehelleen, Sandro
-Carpaccille, joka jo kaksi vuotta oli istunut vankilassa pienen
-puukoniskun vuoksi. Mutta ruoholesken karheiden, rokonarpisten
-kasvojen hempeämielinen ilme oli hänelle kovin vastenmielinen. Ja
-tänään, jolloin hänen sielunsa oli täynnä sitä korkeinta kauneutta,
-mitä ihmiskäsi jumalan armosta oli luonut, vannoi hän juhlallisesti
-mielemmin syöksyvänsä koirineen Tarpeijan kalliolta syvyyteen, kuin
-tahraavansa kättään synnillä, joka soti hänen suurten edeltäjiensä
-henkeä vastaan. Nojautuessaan kivistä kaidepuuta vasten ja
-ajatellessaan ettei yksikään niistä aiheista, joita hän matkan
-varrella oli keksinyt, ollut arvokas suutelemaan Michel Angelon
-delfiläisen sibyllan vaatteen lievettäkään, huomasi hän äkkiä, että
-koira kävi levottomaksi ja ilmaisi äkäisellä murahduksella, että se
-oli huomannut vihollisen lähettyvillä. Sillä huolimatta alentavasta
-nimestään ja pienestä ruumiistaan oli sillä taisteluun altis sielu
-ja se hyökkäsi käskemättä suurienkin heimolaistensa kimppuun, jota
-sen raadellut korvat ja moni viallinen kohta sen mustassa turkissa
-selvästi todistikin. Eipä nälkäkään voinut hillitä sen virkeyttä. Ja
-kun se nyt tunsi suuren verikoiran katseen kiintyvän itseensä, ilmaisi
-se rohkeasti muristen ja kiivaasti nuoraa nykien, että se ainakin oli
-aivan viaton, jos koirat pääsivät koskematta toistensa ohi.
-
-Verikoirakin, vaikka se ei päästänyt ainoatakaan ääntä, näytti haluavan
-ottaa asian vakavalta kannalta. Koiraa talutti ketjuista nuori
-roomalaisnainen, joka oli ystävättärensä kanssa kävelyllä, ja koira
-kiristi ketjuja nyt kaikin voimin, sillä olisihan se alentavaa, jollei
-se ottaisi taistelun vaatimusta lainkaan korviinsa. Äkkiä se päästikin
-vihaisen ulvonnan ja hyökkäsi, vetäen jäljessään valtijatartaan
-ketjuista, saksalaisen riidanrakentajan kimppuun, joka näytti sille
-hampaitaan ja laahasi nuorukaista muutamia askelia vihollista vastaan.
-
-Pois, Rinaldo! -- Hiljaa, Wackerlos, hiljaa! huusi tyttö ja nuorukainen
-samassa hengenvedossa. Mutta koirat olivat jo hyökänneet toistensa
-päälle, pieni saksalainen oli tarttunut suurta roomalaista korviin
-kiinni, tämä käännähti ja uhkasi iskeä suuret leukansa vihollisen
-lapaan; nuorukainen vetäisi nuoraa, tyttö koetti irroittaa hennot
-sormensa ketjuista, jotka puristivat häntä yhä kovemmin, ja kukapa
-tiesi, miten asia olisi päättynyt, jollei ikäänkuin taikavoimalla
-rauhan henki olisi iskenyt taisteleviin; koirat irtaantuivat äkkiä
-toisistaan, katselivat ja haistelivat toisiaan kunnioittavasti ja
-vaihtoivat sitten ystävyydenosoituksia, jotka eivät mielellään olisi
-voineet olla sen herttaisempia. Rinaldo laski miettivänä raskaan
-keltaisen käpälänsä Wackerlosin selkään, Wackerlos nuoli kuumalla
-kielellään ystävänsä leveää messinkikaulanauhaa, ja molemmat olivat
-niin syvästi vajonneet uuteen tuttavuuteensa, että olisi ollut
-mahdotonta eroittaa niitä toisistaan.
-
-Vain heikosti nuori roomalaisnainen yrittikin sitä tehdä, eikä nuori
-saksalainen ollenkaan. Hän katseli vain kauniita kasvoja edessään,
-jotka naurettava sattuma oli suuresta ihmisjoukosta tuonut niin
-lähelle häntä, ja jotka suloista hämmästystä hehkuen saivat nyt pitää
-hänen katseensa hyvänään. Nuorella tytöllä oli yllään yksinkertainen,
-mutta soma puku, suuri firenzeläinen olkihattu päässä ja raskaat
-kultaiset renkaat korvissa. Nyt hän käänsi kasvonsa puolittain pois
-muukalaisesta, jotta tämä saattoi ihailla hänen puhtaita piirteitänsä,
-raskaita mustia palmikoitansa, pyöreän leuvan alta pilkistävää
-valkoista kaulaa ja tavattoman solakkaa, nuorekasta vartaloa.
-
-Vihdoin nuorukaisen mieleen iski ajatus, että hänen kai piti murtaa
-jää, koskei neito vieläkään uskaltanut kohottaa katsettaan maasta.
-Neiti, sanoi hän parhaalla italian kielellään, en voi suuttua
-pahankuriseen koiraani, vaikka hän peloitti teitä ja keskeytti kuin
-rosvo kävelynne. Ilman tämän järjettömän luontokappaleen sekaantumista
-ei minulla olisi ollut tilaisuutta eikä rohkeutta puhutella teitä.
-Jollei se ole teille epämieluista, niin pyytäisin saada luvan astua
-pari askelta rinnallanne, varsinkin kun olisi julmaa liian aikaisin
-katkaista tuota nuorta ystävyyttä -- näin sanoen hän osoitti koiria.
-
-Tyttö ei vastannut sanaakaan, vaan vilkaisi nopeasti häneen loistavin
-silmin, nähdäkseen voisiko hän luotaa häneen. Sillä aikaa kuin
-tyttö näytti vielä epäröivän, sanoi hänen seuralaisensa, vilkas
-vallaton olento, joka varmaan oli iloinnut siitä, että nuo molemmat
-näyttivät olevan hämillään: Minkä me sille voimme, Annina? Herroja
-on enemmän, kolme kahta vastaan. Kai meidän täytyy odottaa, kunnes
-Rinaldo suvaitsee saattaa meidät kotiin. Pahimmassa tapauksessa,
-jollei hän millään tahdo erota uudesta ystävästään, koetamme jollakin
-herkkupalalla saada ne eroamaan toisistaan. Vai oletteko te ehkä
-musikaalinen, signor? Sillä laulua se lähtee karkuun, varsinkin
-saksalaista.
-
-Jumalan kiitos, etten osaa laulaa, sanoi nuorukainen nauraen, pienen
-seurueen lähtiessä nyt liikkeelle, koirat etunenässä. Mistä te
-tiedätte, että olen saksalainen?
-
-En italiankielen ääntämisestänne, vastasi nopeasti pieni lörpöttelijä.
-Vaan punastumisestanne, kun puhuttelitte Anninaa. _Meidän_ nuoret
-herramme, nuo tyhjäntoimittajat, eivät siinä suhteessa ole yhtä nopsat.
-Mutta minä tunsin kerran erään saksalaisen, joka oli teitä paljoa
-vanhempi ja sittenkin hän punastui, kun hän minulle -- kuinka vanha te
-oikeastaan olette?
-
-Kaksikolmatta.
-
-Entäs nimenne?
-
-Saksassa minun nimeni on Hans. Mutta tultuani Italiaan olen muuttanut
-vanhan Hansin uudeksi Giovanniksi, joka miellyttää minua paljoa enemmän.
-
-Hän katsahti Anninaan, ja huomasi hänen huuliensa liikkeestä, että hän
-yritti itsekseen lausua vierasta nimeä.
-
-Sitten he astuivat hetken aikaa ääneti vieretysten, puutarhan
-hiljaisemmassa osassa, jonne ei näkynyt kaupunkia, vaan josta oli
-näköala Sabinivuorille ja Campagnan yli. Suloinen tuoksu täytti leudon
-syysilman, jota he kaikki syvään hengittivät ja he ajattelivat kukin
-omalla tavallaan sitä omituista sattumaa, joka oli vienyt heidät
-yhteen, jotta he kulkivat nyt kuin hyvät tuttavat yhdessä ja iloitsivat
-kauniista ilmasta. Iloisen Lailan päässä risteili monta vallatonta
-ajatusta. Hän käänsi päivävarjonsa siten, ettei nuorukainen voinut
-nähdä heidän kasvojaan, ja kuiskasi ystävänsä korvaan kaikenlaisia
-salaisuuksia, purskahtaen itse yhä vallattomampaan nauruun, jota
-vastoin Annina käyttäytyi paljoa arvokkaammin ja oli varmaan pahoillaan
-siitä, etteivät he kohdelleet muukalaista sen kohteliaammin. Äkkiä
-Laila kääntyi taas tämän puoleen ja kysyi katsoen veitikkamaisesti
-häneen:
-
-Teiltä on jäänyt morsian kotiin, signor Giovanni?
-
-Onpa se suora kysymys, sanoi Hans. Ja yhtä suoraan vastaan myös teille:
-Ei!
-
-Mutta onhan teillä sormus sormessa?
-
-Olen saanut sen äidiltäni.
-
-Ah, sen voi kuka hyvänsä meille sanoa. Meillä äidit eivät lahjoita
-pojilleen sormuksia. Sen saavat muut tehdä.
-
-Äitini lahjoitti sen minulle, kun hän makasi kuolinvuoteellaan. Hän
-pyysi minua kantamaan sitä, kunnes menisin kihloihin. Siihen kestää
-vielä vähän aikaa.
-
-Taaskin hän vilkaisi Anninaan, joka katsoi vakavasti eteensä. Nyt vasta
-hän huomasi raskasmielisen ja hajamielisen ilmeen tytön kulmakarvojen
-ympärillä, jotain kärsivää, uneksivaa, joka ei soveltunut tuon kauniin
-lapsen hempeään nuoruuteen. Hän olisi antanut mitä hyvänsä, jos hän
-olisi nähnyt nuo punaiset huulet hymyssä. Ja hän alkoi nyt, kun hänen
-vakava vastauksensa oli saanut Lailan vaikenemaan, puhua matkastaan,
-kertoi kaikenlaisista hauskoista seikkailuista, joihin hän oli joutunut
-kielen taitamattomuuden, herkkäuskoisuutensa ja koiransa vuoksi. Kun
-mieliala oli käynyt iloisemmaksi, muutti hän puheenainetta, ja puhui
-etelän kauneudesta ja niistä ihmisistä, jotka siellä asuivat. Laila
-vaatimalla vaati häntä sanomaan, missä naiset olivat häntä enimmin
-miellyttäneet. Hän otti jokaisen erikseen tarkastelun alaiseksi, puhui
-ensin lombardialaisista naisista, jotka eivät olleet niin kauniita
-kuin hän oli olettanut ja kertoi lopulta kahdesta sisaruksesta
-Radicofanissa, joiden kuvat hän oli ikuistanut vihkoonsa myöhään
-yöllä nuotion valossa. Silloin hänen piti näyttää vihkoaan ja tytöt
-selailivat sitä kauan istuen penkillä kukkulan rinteellä nuorukaisen
-seisoessa heidän edessään, nimittäen paikkojen ja henkilöiden nimiä
-ja kertoen miten hän monta kertaa viekkaudella oli saanut muutamia
-kuvia piirretyksi. Wackerlos loikoili sillä välin väsyneenä ruohossa
-ja Rinaldo lepäsi hänen vieressään nojaten mukavasti päätään ystävän
-selkää vasten. Etäällä linnut lauloivat ja rotkotiellä heidän
-jalkojensa juuressa usutti ajuri hevostaan juoksuun.
-
-Entäs täällä Roomassa? kysyi Laila, kun hän oli kääntänyt viimeisen
-lehden ja vihko lepäsi nyt Anninan sylissä.
-
-Tulin vasta eilen tänne, vastasi nuorukainen. Olen kuitenkin nähnyt jo
-yhdet kasvot, jotka ovat jalommat ja suloisemmat kuin mitkään ennen
-näkemäni. Jos kerrankin saisin vaikka vain tunnin vertaa tutkia ja
-piirustaa niitä, niin olisin onnellinen ihminen.
-
-Hän katsoi samalla tahallaan pois Anninasta, joka tutki kiihkeästi
-luonnoskirjaa.
-
-Ja tunnetteko te nimeltä tämän kauneuden Phönix-linnun? kysyi vallaton
-tyttö aivan viattomasti. Vai ilmaisetteko te tavallisesti salaisuutenne
-vain punastumisella?
-
-Mitäpä se minua auttaisi, sanoi hän sykkivin sydämin, vaikka
-lausuisinkin hänen nimensä! Minä olen sittenkin hänelle vieras, ja ken
-tietää, saanko koskaan nähdä häntä jälleen.
-
-Te olette oikeassa, sanoi Laila kuivasti. Ehkei se olisi teille
-kummallekaan terveellistä, ei ainakaan teille. Sillä ette suinkaan te
-_hänestä_ tiedä, vaikka hän jo aikoja sitten olisi antanut sydämensä
-toiselle.
-
-Annina nousi äkisti ylös. Laila, sanoi hän, mitä me olemme tehneet!
-Tunnen ilmasta, että aurinko menee pian mailleen, ja me olemme yhä
-täällä, vaikka meidän oli lupa vain olla tunnin verran ulkona.
-
-Tulehan, kultaseni, sanoi Laila ja kiersi kätensä Anninan kainaloon ja
-kohotti päivävarjoaan ikäänkuin se olisi ollut keihäs, kiiruhtakaamme
-nopeasti kotiin ja minä lupaan kujeilla niin hurjasti isän kanssa, että
-hän unohtaa torua meitä, ja että itse karhukin, Sor Beppe, murahtaa
-vain partaansa. Hyvää yötä, signor 'Ans, ja kun te tapaatte jälleen
-Phönix-lintunne, niin tervehtikää häntä minun puolestani, mutta varokaa
-itseänne, ettette ota selkoa hänen pesästään, sillä voisihan sattua,
-että sen läheisyydessä olisi toisiakin terävämpisilmäisiä ja -kynsisiä
-lintuja. Eikö totta, Annina?
-
-Kaunotar, joka oli ollut aivan kalpea, punastui silmiään myöten. Voikaa
-hyvin, signor! sanoi hän hiljaa ja ojensi epäröiden kapean, viileän
-kätensä, jota toinen häneltä pyysi. Neiti, sanoi nuorukainen, enkö saa
-toivoa tapaavani teitä toistekin?
-
-Hän pudisti pelästyneenä päätään. Ei, ei! sanoi hän nopeasti ja
-kääntyi pois. Laila antoi nuorukaiselle toisen selän takana merkin,
-jota tämä ei ymmärtänyt, kutsui sitten koiran luokseen, joka erosi
-vain vastenmielisesti ystävästään, ja he poistuivat sitten paikalta
-nuorukaisen seuratessa heitä katseillansa.
-
-Me olemme jälleen yksin, Wackerlos, sanoi Hans ja nosti väsyneen
-elukan viereensä penkille. Tuolla he kulkevat ja sanovat: Hyvästi
-ikipäiviksi! Olkoon tältä päivältä. Mutta huomenna, kun me olemme
-syöneet kylliksemme ja nukkuneet hyvin, lähdemme me matkaan ja etsimme
-kaupungin joka ainoan nurkan, ja olisipa se ikuinen häpeä koko sinun
-suvullesi, jollet voisi löytää tuota kelpo Rinaldoa. Oi, Wackerlos, jos
-pääset hänen jäljillensä, niin sinulle koittaa suloisin koiran elämä
-koko maailmassa, silavaa saat aamiaiseksi ja kananpaistia illalliseksi
-ja päivät pitkin saat leikitellä ystäväsi Rinaldon kanssa.
-
-Koira iski hänelle kaihomielin silmää, ryömi sitten penkiltä alas
-ja haukkui heikolla äänellä merkiksi, että hän sellaisesta palkasta
-olisi ollut valmis heti paikalla lähtemään liikkeelle. Aurinko oli
-jo laskenut kauaksi taivaan rantaan, ympäröivät pensaat paloivat
-kuin tulessa, jota vastoin kaukaiset vuoret siinsivät sinipunervan
-ilman läpi ja harmaat varjot kulkivat lainehtivan Campagnan yli.
-Maalarin silmää, joka muulloin niin mielellään koetti tunkeutua
-ilman salaisuuksiin, peitti tänään kultainen harso, joka kätki
-häneltä koko maailman ja väistyi vain joskus sen verran, että hän
-saattoi nähdä ihastuttavan tytönpään piirteet ja kaksi salaperäistä
-silmätähteä edessään. Kaidepuidenkin ohi, josta näkyi koko kaupunki
-majesteettisuudessaan, Pyhän Pietarin kruunu ylimpänä ilta-auringon
-purppurahohteessa, astui hän hajamielisenä ja väliäpitämättömänä. Hän
-ei kyennyt sulattamaan uusia ihmeitä. Mitäpä sellainen päivä, joka
-oli näyttänyt hänelle delfiläisen sibyllan ja roomalaisen kukoistavan
-neidon, voisi enää sen lisäksi tarjota?
-
-Kun nuorukainen oli noussut rosoisia kiviportaita myöten köyhään
-asuntoonsa ja astunut tyhjään ullakkohuoneeseensa, tuntui hänestä
-suloiselta nähdä ympärillään paljaat, valkeaksi silatut seinät. Hän
-peitti ikkunan alemman osan, josta näkyi alas kadulle, ja jätti
-avonaiseksi vain ylemmän puolen, joka oli upotettu vinosti kattoon,
-jotta huoneeseen pääsisi valoa ylhäältä, ja siitä hän ei nähnyt muuta
-kuin palasen taivasta. Mutta emäntä astui jonkun ajan kuluttua sisään
-ja kysyi mielistelevästi, mitä hän haluaisi, ja tuotuaan ylös ruokaa ja
-viiniä hän palveli häntä sekä hänen koiraansa parhaansa mukaan. Sillä
-hän oli huomannut, että koiralla oli suuri valta herransa yli, ja koska
-hän tahtoi voittaa herran suosion, oli hänestä viisainta saavuttaa
-ensin hänen palvelijansa ystävyys. Siksipä hän pisti omakätisesti
-parhaat palat koiran suuhun, kehui hänen kaunista ruumistansa ja
-ihmetteli kuinka hyvin hän jo ymmärsi italiankin kieltä. Hans, jota
-hänen peittelemätön tunkeilevaisuutensa kiusasi, ei voinut häntä
-kuitenkaan ajaa ulos huoneesta. Sillä emännän hyvästä tahdosta riippui
-kokonaan, oliko hän saapunut Roomaan vain kuollaksensa siellä. Mutta
-kun emäntä uudisti pyyntönsä, ja kehoitti häntä maalaamaan kuvaansa,
-koetti hän kaikenlaisilla verukkeilla päästä tästä tehtävästä, joka
-täytti hänen mielensä inholla. Sitten hän syytti väsymystä ja sulki
-ovensa tarkasti lukkoon ennen maata pahaan, työnsipä vielä varmuudeksi
-pöydänkin oven eteen.
-
-Seuraavat lokakuun päivät kuluivat osittain Vatikaanissa, osittain
-kaupungilla, jakaantuen tasan Rafaelin ja Anninan välillä. Eroitus
-oli vain siinä, että toista hän katseli näkevin silmin ja toista
-turhaan tähysteli. Pian hänelle kävikin aivan selväksi: hän ei voisi
-kerrassaan saada mitään aikaan, jollei hän näkisi jälleen tyttöä.
-Sillä kun hän istui ullakkohuoneessaan ja koetti työskennellä, huomasi
-hän vähä-väliin tähystelevänsä vain tyhjää seinää. Sitten vihelsi
-hän koiraansa ja kulki onnen kaupalla pitkin kaupunkia, kunnes ilta
-joutui ja viimeiset rukoilijat katosivat kirkoista ja tyhjäntoimittajat
-kaduilta. Surumielin palasi hän sitten kotiinsa, ja yksinpä hänen
-keskustelunsa uskotun ystävänsäkin kanssa pysähtyi. Jonkinmoinen
-kylmyys oli ilmennytkin toverusten kesken sen jälkeen kuin koiran
-vaisto ei ollut näyttäytynytkään niin hyväksi kuin hänen herransa
-oli toivonut. Eräänä päivänä oli näet Wackerlos iloisesti haukahtaen
-kiiruhtanut erään tukevan teurastajan koiran luo, jota hän luultavasti
-luuli Rinaldoksi. Kelpo Hans tunsi silloin sydämensä hypähtävän aivan
-kurkkuun saakka; mutta vain yhden ainoan silmänräpäyksen ajan. Sillä
-samassa hän huomasi jo erehdyksen ja luotti sen jälkeen enemmän vain
-sattumaan kuin minkään kuolevaisen apuun.
-
-Siten kului koko lokakuu ja kuukauden viimeisen päivän iltapuolena
-astui ystävämme murhemielin kaupungin portista ulos koira
-kintereillään, joka tuotti hänelle nyt vielä entistäkin vähemmän
-lohdutusta, koska hän ei nyt välittänyt mistään muusta kuin
-sisiliskojen ja peltohiirien pyydystämisestä. Mutta äkkiä koira
-pysähtyi keskellä tietä, kohotti kuononsa ja oikean etukäpälänsä
-ilmaan ja hyökkäsi sitten kuin hullu pienen kapakan ovesta sisään,
-joka seisoi yksinäisen tien varrella eikä näyttänyt Hansin mielestä
-niin houkuttelevalta, että hän siellä olisi halunnut uhrata viiniin
-viimeisen penninsä. Pahoillaan hän kutsui koiraa luokseen ja jäi ovelle
-seisomaan. Kapakan pimeä eteinen avautui autioon pihaan, johon oli
-istutettu puita ja laitettu kukkapenkkejä, ja siellä istui vain pari
-miestä pullojensa ääressä. Ja kuitenkin oli lokakuun viimeinen päivä,
-jolloin muuten kauniilla ilmalla Rooman puutarhat olivat täynnään
-tanssia ja hälinää. Täällä kajahteli vain yksinäinen tamburiini. Mutta
-nuorukainen tunsi äkkiä salaman iskevän sydämeensä, kun karheampi ääni
-vastasi hänen koiransa kirkkaaseen haukuntaan. Se oli kauan kaivatun
-Rinaldon bassoääni, ja samassa Wackerlos kuljettikin kaivatun ystävänsä
-riemulla tielle, koska tila sisällä tuntui heidän ilonosoituksilleen
-aivan liian ahtaalta.
-
-Myrskyaskelin nuorukainen astui eteisen läpi ja tuli vavisten
-puutarhaan. Suuri lehtimaja puutarhan perällä pisti heti hänelle
-silmiin. Sieltä kajahti tamburiininkin ääni, ja köynnösten takana
-näki hän vaalean tytön vartalon nopeasti pyörivän tanssissa.
-Tamburiininsoittaja istui aivan sisäänkäytävän vieressä. Hän käänsi
-hiukan päätään, sen enempää ei Hans saanut nähdä.
-
-Tuo iloinen säikähdys iski koko hänen ruumiiseensa niin suurella
-voimalla, että hänen täytyi käydä lähimmälle penkille istumaan.
-Isäntä toi hänelle viiniä ja asetti lautasellisen oliiveja hänen
-eteensä. Hän ei koskenut kuitenkaan mihinkään, vaan tähysteli
-lakkaamatta lehtimajaan, jossa vallitsi puolihämärä. Pian hän tunsi
-tanssijattarenkin, joka hyppi iloisesti kuin lintu häkissään, Lailaksi.
-Ja vanhus, jolla oli sotilaalliset viikset ja syvä arpi vasemman
-silmän yläpuolella, oli varmaan isä. Mutta tuo toinen, joka istui
-Anninan lähellä ja kuiskasi aika-ajoin jotakin hänen korvaansa,
-kukapa se muu olisi voinut olla kuin karhu, Sor Beppe? Hänen leveä
-kömpelö vartalonsa, josta puoleksi äreä, puoleksi hyväntahtoinen
-paksu pää kohosi ylöspäin ilman minkäänlaisen kaulan välitystä,
-vastasi täydellisesti hänen nimeänsä, vaikka karhu olikin pukeutunut
-hienoihin vaatteisiin ja oli pistänyt napinläpeensä granaattikukan.
-Mitä hän oli kuiskannut tytön korvaan? Se ei näyttänyt kuitenkaan
-tekevän minkäänlaista vaikutusta häneen. Ainakin hän katsoi vaan aivan
-ilmeettömästi syliinsä ja soitti ikäänkuin unessa pientä tiukurumpua,
-kunnes Laila sanoi, että jo riitti. Sor Beppe taputti mielistellen
-käsiään; varmaan syy oli hänen, että he olivat valinneet näin syrjäisen
-paikan, jossa saattoi piiloutua lehtimajan suojaan niiden harvojen
-vieraiden katseilta, jotka kapakassa olivat. Sillä kun Laila lakkasi
-tanssimasta ja kehoitti Anninaa tulemaan ulos hänen kanssaan, näki Hans
-selvästi, miten Sor Beppe sen kielsi ja kävi aivan lehtimajan aukon
-eteen istumaan. Hän oli tosin jo aikoja sitten huomannut ulkopuolella
-nuorukaisen, joka ei kääntänyt silmiään heistä. Ja nyt Lailankin
-silmät kiintyivät tuttuun muukalaiseen; hän kumartui Anninan puoleen
-ja puheli hiljaa hänen kanssaan. Väliäpitämättömyydestäkö vai jostakin
-muustako syystä tyttö ei kääntynyt taakseen. -- Äkkiä noiden neljän
-keskuudessa vallitsi äänettömyys, joka näytti varsinkin kiusaavan Sor
-Beppeä. Sinä olet niin kalpea, Annina, sanoi hän äkkiä. Kun isä on
-tyhjentänyt lasinsa, niin me lähdemme kai kotiin, ennenkuin iltakylmä
-yllättää. Voimmehan ainakin sanoa, että olemme päättäneet lokakuumme
-kunnollisella ja viattomalla ilolla.
-
-Lailan kasvoihin ilmestyi pilkallinen hymy, jota hän töin-tuskin
-saattoi hillitä. Hiljaa ja kalpeana astui Annina lehtimajasta taluttaen
-isäänsä, joka varmaan oli liiaksi nauttinut viiniä. Hänen toiseen
-käsivarteensa oli Sor Beppe tarttunut ja piti huolta siitä, että
-hän peitti kokonaan nuoren tytön solakan vartalon heidän astuessaan
-nuorukaisen pöydän ohi. Noiden kolmen takana astui vallaton Laila,
-joka kohottamalla salaa olkapäitään tahtoi ilmaista, ettei hän
-vapaaehtoisesti ollut etsinyt tätä seuraa eikä paikkaa liioin. Sitten
-hän painoi sormensa suulleen ja teki rukoilevan liikkeen pyytäen Hansia
-jäämään paikalleen. Mutta ei edes tuomiopäivän pasuuna olisi voinut
-estää häntä seuraamasta heidän jälkiään. Kuitenkin hän pysytteli
-jonkun matkan päässä ja koetti poistaa kaikki epäilykset pysähtymällä
-vähä-väliä, katsellen maisemaa sekä oikealla että vasemmalla, ja
-ollen piirustavinaan jotakin luonnoskirjaansa. Häntä ihmetytti vain
-se seikka, että ystävätärkin, joka ei suinkaan ollut epäsuosiollinen
-hänelle, koetti kaikella tavalla estää tuttavuuden jatkumista.
-
-Vielä samana iltana hän sai siihen selityksen. Sillä kun seura oli
-kadonnut siistiin taloon Via Vittorian varrella ja nuorukainen, Sor
-Beppen äkäisen katseen seuraamana kulki suljetun oven ohitse ja
-puoleksi autuaana, puoleksi epätietoisena astui edelleen hämärtäviä
-katuja pitkin, kuuli hän äkkiä kuiskaavan äänen mainitsevan häntä
-nimeltä. Tepastelevin askelin, aivan kuin västäräkki astui pieni Laila
-hänen perässään, vilkutti hänelle silmää, ilmaisten siten, että hänellä
-oli jotakin sanottavaa hänelle, mutta kulkikin samassa hänen ohitsensa
-ja veti hänet viekastellen perässään yhä syvemmälle kaupunkiin, kunnes
-he vihdoin tulivat Pantheonin pylväiden varjoon, missä hän salli hänen
-lähestyä itseään.
-
-Signor 'Annes, sanoi Laila kohottaen varoittavasti sormeaan, minkä
-kepposen te nyt olette tehnyt meille! Emmekö me kieltäneet teitä
-pyrkimästä seuraamme, ja nyt te kuitenkin riiputte kintereillämme,
-aivan kuin ukkonen salaman jäljissä? Mitä te voitatte sillä, että
-tuo tyttö parka, Annina, joutuu vain yhä syvemmälle karhun luolaan,
-niin ettei hän hellitä käpäliään enää oven rivasta ja murahtelee niin
-äkäisesti talossa, että pelosta rappauskin karisee alas seiniltä?
-Hävetkää, että laskette tuollaisen taakan lapsi paran hartioille,
-joka parhaansa mukaan koettaa kestää onnettomuuttaan. Paha periköön
-teidän tyhmän koiranne, joka sai koko tämän ikävän jutun aikaan! --
-Ja hän hutki suutuksissaan viatonta elukkaa, joka pakeni ihmeissään
-päivänvarjon iskuja.
-
-Laila hyvä, vastasi nuorukainen, älkää ainakaan tänään tehkö mitään
-pahaa koira rukalle, joka vihdoin on taas saattanut minut teidän
-läheisyyteenne.
-
-Minunko? kysyi hän pilkallisesti. Turhia verukkeita! sanokaa suoraa,
-hyvä herra: te olette rakastunut Anninaan, aivan korvia myöten, sanon
-minä teille. Se on yksi tosiasia. Toinen on se, että teidän täytyy
-heittää Annina mielestänne, niin kaunis ja hyvä ja suloinen kuin hän
-onkin, ja luvata nyt minulle kunniasanallanne, että vältätte häntä
-tästä lähin yhtä kiihkeästi, kuin lienette tähän saakka häntä etsinyt.
-Sillä minä en siedä, sanoi hän lujalla äänellä, en siedä lainkaan,
-että te rupeatte nyt vielä kiusaamaan tuota tyttö parkaa, kun jo
-ennestäänkin niin moni harjoittaa tätä kristillistä tointa.
-
-Laila! huudahti nuorukainen liikutettuna, mitä se merkitsee? Onko
-totta, että tuo kömpelö junkkari on iskenyt silmänsä tähän enkeliin?
-Onko se todellakin mahdollista?
-
-Puh! sanoi Laila, tuolla kömpelöllä junkkarilla on rahapussi, aivan
-yhtä pyöreä ja paksu kuin hän itsekin, eikä hän niin tyhmä olisikaan,
-jos maailma olisi autio saari ja Annina ja Sor Beppe sen ainoat
-asukkaat. Monet Roomassa ottaisivat hänet, vaikka hänellä olisi vain
-puolet rikkaudestaan; kaikki muut paitsi Annina, jolla on hyvin
-kummallinen maku. En voi sitä teille sen paremmin todistaa, kuin että
-tuo hupakko on teihin suuresti mieltynyt, vaikka te olettekin yhtä
-heikko kuin David tuon goljattimaisen Sor Beppen rinnalla ja takistanne
-päättäen omistatte enemmän päässänne kuin taskussanne.
-
-Onko hän sanonut sinulle, Laila, että hän ajattelee minua?
-
-Sanonutko? Mitä vielä, silloin te tunnette hänet huonosti. Ja sen
-vuoksi vieläkin kerran, minä en siedä, että koetatte häntä tavata enää
-ainoatakaan kertaa. Sillä hän on karhun käpälissä, eivätkä kaikki
-pyhimyksetkään voisi häntä pelastaa, pikemmin karhu musertaisi hänet
-kuin hunajakakun. Juttu on jo siksi vanha ja isä ihastunut tuohon
-rakkaaseen vävyyn, ja äiti, joka on aina vuoteenomana, on kokonaan
-pappien vallassa, jotka tahtovat mielemmin kuulla Sor Beppen rahapussin
-kilinää kuin aamumessun kelloja. Rakas Sor Giovanni, jos teillä
-todellakin on sydäntä -- ja näyttäähän todellakin siltä, kuin olisitte
-rakastunut -- niin pankaa tavaranne kokoon ja vaeltakaa Porta del
-Popolosta ulos, menkää sinne mistä te tulittekin ja pyytäkää kyyhkysiä
-tai satakieliä niin paljon kuin tahdotte, älkää vain Phönix-linnuille
-virittäkö ansoja. Ja sen sanoo teille hyvä ystävänne, joka mielellään
-uskoo vaikka kuinka paljon pahaa miehistä, mutta luottaa siihen, että
-teillä on omantunnon tapainen takkinne alla. Oletteko ymmärtänyt? Hyvää
-yötä, signor!
-
-Hän jätti nuorukaisen seisomaan pilarien varjoon ja kiiruhti pois
-päästäkseen vielä ennen yötä asuntoonsa, Trastevereen. Mutta Hans ei
-voinut liikahtaa paikaltaan, niin voimakkaana riehui tuska ja onni
-hänen sydämessään. Hänen oli aivan mahdotonta käsittää, että hänen
-olisi pitänyt luopua armaastaan ikipäiviksi juuri samassa hetkessä,
-jolloin hän oli jälleen löytänyt hänet. Mutta samalla kuin hänen
-sielu parkansa oli vaipua pohjattoman autuuden mereen, näki hän äkkiä
-kohoavan ympärilleen teräväpäisiä kallioita, ja korkeimmalla huipulla
-Sor Beppen jättiläishaamun, joka pilkallisesti irvisteli hänelle ja
-hieroi lihavia, sormuksilla koristettuja sormiaan nauraen kilpailijansa
-särkyneelle onnelle.
-
-Tunnin aikaa hän kulki vielä kuin mieletön edestakaisin kiihkeästi
-keskustellen itsensä kanssa, koiran hiipiessä korvat lupassa
-hänen rinnallaan. Sielunmyöjät, raivosi hän. Antavat tuon aarteen
-ensimäiselle parhaalle, joka maksaa hänestä vain hyvän hinnan.
-Kuninkaallekaan he eivät saisi häntä myödä! Ja kun tuo karhu saa
-hänet omakseen, sulkee hän hänet ummehtuneeseen loukkoon, eikä kukaan
-enää saa hänestä iloita. Kuinka suurella riemulla tuo konna astuikaan
-ohitseni! Oi, hänellä on syytä olla ylpeä, ettei tyttö juokse häneltä
-karkuun, kun hän antaa koirien vartioida häntä ja päästää hänet
-korkeintain vain kerran pyhäpäivänä pimeään kapakkaan, jotta hän voisi
-näyttää tuota sulotarta roskajoukolle ja kerjäläisille. Ja häntäkö
-en saisi kadehtia enkä häiritä hänen rauhaansa? Ja vaikka hän olisi
-liitossa kaikkien Rooman paavien ja helvetin kanssa, niin minä tahdon
-nähdä jälleen enkelini ja kuulla hänen omasta suustaan, eikö hän vielä
-ole autettavissa, enkö _minä_ voi häntä auttaa!
-
-Kun hän oli selvitellyt itselleen tämän päämäärän, tuli hän paljoa
-levollisemmaksi ja unohti kokonaan, ettei hän vielä tiennyt, mihin
-keinoihin hänen pitäisi ryhtyä. Hänen mielensä paloi takaisin Via
-Vittoriaan ja siellä hän istui sydänyöhön saakka eräällä kivellä
-Anninan taloa vastapäätä ja ajatteli toivolla ja kaiholla hänen
-kauneuttaan ja alakuloisuuttaan.
-
-Mutta seuraavana päivänä, kun raskaat huolet herättivät hänet
-jo varhain unesta, tuntui elämä hänestä kovin mustalta. Sillä
-taiteilijakevytmielisyydestään huolimatta ei ystävämme kuitenkaan
-pitänyt sopivana sytyttää armaansa taloa palamaan, jotta hän siinä
-tilaisuudessa voisi pelastaa hänet, varsinkaan kun ei olisi lainkaan
-varmaa, että Sor Beppe tekisi hänelle sen ilon ja menettäisi henkensä
-liekeissä. Mistään suoremmasta, porvarillisemmasta keinosta hänellä
-tuskin olisi apua. Sillä paljon menestystä hän ei myöskään voinut
-toivoa, jos hän menisi vanhan soturin puheille ja pyytäisi, ettei hän
-naittaisi tytärtään, ennenkuin maalari Hans oli tullut kuuluisaksi
-mieheksi ja saattaisi tulla häntä kosimaan nelivaljakolla. Niinpä
-seuraavina päivinä täytyi tyytyä vain tuulentupiin, joita nuorukainen
-rakensi tulevaisuuden pilviin, ja ainoa järkevä asia, johon hän ryhtyi
-oli se, että hän voitti vastenmielisyytensä ja alkoi, tosin puoli
-horroksessa, maalata Madonna Pian muotokuvaa, tämän istuessa jäykkänä
-kullasta ja silkistä ja vihreä papukaija aivan kuin jahtihaukka
-kädellä, viimeinen lahja, jonka hän oli saanut mieheltään ennen
-onnetonta veitsenpistosta. Samalla hän teki luonnoksen hyvin kaunista
-taulua varten, joka kuvasi Rebekkaa ja Eleasaria kaivolla. Tytölle
-hän aikoi antaa Anninan kasvonpiirteet, ja väsynyt matkamies, jolle
-suloinen tyttö tarjoo virkistävää juomaa, saisi kuvata häntä itseään.
-Hän oli ollut aivan oikeassa ajatellessaan, että kaikki onnistuisi
-hyvin, jos hän vain näkisi Anninan jälleen. Kuva tuli kahdessa päivässä
-peloittavan muotoiseksi; itse sommittelu edistyi nopeasti ja eräs
-juutalainen, joka nuuski nimettömän nuoren taiteilijan atelierissä,
-tilasi sen heti ensi näkemältä. Heti tämän tapauksen jälkeen
-nuorukainen kiiruhti onnellisena ulos ja käveli ainakin toistakymmentä
-kertaa Via Vittoriaa pitkin silmät Anninan ikkunoihin luotuina. Jos
-Sor Beppe nyt olisi tullut häntä vastaan, niin olisi tuon jättiläisen
-täytynyt väistyä hänen tieltään, tai hänet olisi armotta heitetty
-kumoon.
-
-Kaikesta huolimatta hän ei ollut vielä kuitenkaan onnistunut nähdä
-Anninaa uudelleen, vaikka hän joka päivä hiipikin hänen talonsa
-ympärillä. Ikkunaverhot olivat suljetut, aivan kuin itämaalaisessa
-haaremissa. Silloin-tällöin hän näki vain isän jossakin ikkunassa
-poltellen savipiippunysäänsä. Vanhus tirkisteli puoleksi lapsellisesti
-hymyillen kadulle eikä näyttänyt huomaavankaan nuorukaista, ei edes
-silloinkaan, kun tämä kunnioituksesta sitä miestä kohtaan, jolla
-oli tällainen tytär, nosti tervehtien hänelle hattuaan. Tunkeutua
-taloon tai muuten päästä mihinkään salaiseen yhteyteen tytön kanssa,
-oli kerrassaan mahdotonta. Naapurit, jotka Sor Beppe oli lahjonut
-puolelleen, osoittivat muukalaiselle, joka kahdesti päivässä kulki tätä
-katua myöten, sanatonta epäluuloa. Hän ei voittanut mitään muuta, kuin
-että hän ohikulkiessaan ja nipistäessään koiraansa korvista, kunnes se
-alkoi vinkua, sai kuulla Rinaldon tutun bassoäänen hiljaa kajahtavan
-talon sisältä, äänen, joka ilmaisi, että koirakin oli kadottanut
-vapautensa.
-
-Siten kuluivat ensimäiset marraskuun viikot ja tavattoman varhainen
-talvi koitti. Myrsky ja sade raivosi kaduilla, roomalaiset istuivat
-päivät pitkin vaippoihinsa kääriytyneinä kahviloissa, muukalaiset
-palelivat hiilisäiliöiden ääressä tai tukehtuivat savuun, jota myrsky
-tuprutti kamiinista huoneisiin, eikä kukaan lähtenyt asiatta ikävälle
-kadulle. Vain ystävämme, jonka huonoa ullakkohuonetta ei käynyt
-lämmittäminen, vaelsi, vaikka hän oli jättänyt vaippansa jo Firenzeen,
-uskollisesti niinkuin ennenkin joka päivä Via Vittorialla, vaikka hänen
-mielentilansa kävikin jokaiselta sadepäivältä yhä toivottomammaksi.
-Sattuipa silloin eräänä iltana, kun hän hetkeksi etsi suojaa pahaa
-ilmaa vastaan San Carlon portilla, että huntuun kiedottu olento astui
-nopeasti ulos kirkosta ja pelkäämättä myrskyn raivoa avasi heti suuren
-vihreän sateenvarjonsa palataksensa kotiinsa. Hän oli niin kokonaan
-kiedottu vaippoihin ja huiveihin, ettei vartalosta voinut nähdä
-kerrassaan mitään. Ja kuitenkin nuorukaisen sydämen tykytys ilmaisi
-hänelle, että Anninan hame oli sipaissut hänen ohitsensa. Epäröimättä
-hän astui hänen jälkeensä ja ennätti hänet, kun hän hetkeksi pysähtyi
-taistellen sateenvarjollaan myrskytuulta vasten. Nuorukainen ei sanonut
-sanaakaan, hän tarttui vain vapisevin käsin varjoon ja piti sitä
-lujasti tytön pään yläpuolella. Kääntykäämme nurkkauksesta, sanoi hän
-sitten hiljaa, katsomatta tyttöön. Siellä me olemme paremmin myrskyn
-suojassa. Tulkaa minun mukanani, Annina, jumalan tähden, älkää kieltäkö
-minulta tätä pientä suosiota; kuka tiesi, näenkö teitä enää koskaan.
-
-Anninan huntu oli siirtynyt syrjään, ja nuorukainen näki nyt, kun
-hän astui ääneti hänen rinnallaan, että hän oli vielä tavallistakin
-kalpeampi. Annina katsoi häneen rukoilevasti aivan kuin avuton lapsi.
-Tarkoituksellako vai epähuomiossako hän ei kääntynyt Via Vittorialle?
-Annina itse ei näyttänyt sitä huomaavan. Hän kulki kuin unessa, suuret
-silmät katsoivat hiljaa ja surullisesti vain kauas eteensä, kun
-nuorukainen äkkiä, sateen hyvän aikaa vain ratistessa heidän päittensä
-yläpuolella, sai puheenlahjansa jälleen ja ilmaisi Anninalle kaiken
-sen, mikä viikkokausia oli painanut hänen mieltään. Hän ei salannut
-mitään, ei vihaansa Sor Beppea kohtaan, ei lujaa päätöstään taistella
-Anninan puolesta kuin elämästä ja kuolemasta, ei köyhyyttään. Vain
-rakkaudestaan hän ei maininnut montakaan sanaa eikä tiedustellut
-myöskään Anninan tunteita, ikäänkuin se olisi ollut selvä asia. Annina
-ei sanonut myöskään vastaan. Hans oli tarttunut hänen käteensä ja
-puristi sitä kiihkeästi joka kerta, kun hän puhui vihamiehestään, tai
-tuskastaan, kun hän tiesi Anninan elävän tuollaisessa orjuudessa.
-Annina ei vetänyt pois kättään. Hän ei olisi häneltä huuliaankaan
-kieltänyt, jos Hans olisi pyytänyt saada suudella häntä. Mutta
-nuorukaisen mieli oli niin kuohuksissa, ettei hän tiennyt mitä hän
-teki. Annina, sanoi hän, me olemme kovin onnettomia. Kuinka onnettomia
-me olemmekaan, kun emme edes tänä hetkenä, jonka taivas itse on meille
-suonut, voi olla iloisia. Minä näen rakkaat kasvosi nyt lähelläni,
-joita niin kauan aikaa olen ikävöinyt, ja tunnen sinun hengityksesi,
-ja kuitenkin silmitön tuska ja huoli sinun tähtesi saa mieleni
-aivan kuohumaan. Puhu jotakin, armaani; sano, tiedätkö itse mitään
-lohdutusta, sano ennen kaikkea, ettei minun pidä joutua epätoivoon, ja
-minä lupaan sinulle, että rohkaisen mieleni kuin mies enkä anna käsieni
-syliin vaipua, ja silloin kaikki on onnistuva ja me nousemme taisteluun
-vaikka koko helvettiä vastaan.
-
-Annina pysähtyi äkkiä, kun hän oli lausunut nämät sanat, ja pidätti
-lempeästi hänen käsivarttaan. Hans, sanoi hän pehmeällä, hillityllä
-äänellään koettaen selvästi lausua vieraskielistä nimeä, madonna on
-armollinen, kun hän sallii minun tyhjentää sydäntäni teille. Sillä se
-oli kovin täysi, kauan en olisi tätä tuskaa enää kestänyt. Kun joka
-päivä näin teidän sekä kauniilla että rumalla ilmalla kulkevan talomme
-ohi --
-
-Näitkö minut?
-
-Joka kerta. Minä seisoin uutimen takana, vaikka en saanut sitä avata.
-Kun olitte astunut ohi, niin luulin menehtyväni suruun ja mieluimmin
-olisin heittäytynyt alas kadulle. Mutta se olisi ollut jumalatonta. Oi,
-Giovanni, miksi me kohtasimme toisemme? Enhän aikaisemminkaan ollut
-iloinen, mutta en tiennyt syytä siihen niin selvästi kuin nyt. Nyt minä
-tiedän sen koko elämäni ajan.
-
-Mitä sinä sanot? Oletko jo sitten ihmisten ja jumalan edessä hänen
-omansa? Eikö jokainen päivä voi vielä tuoda sinulle pelastusta?
-
-Ei, sanoi hän. Vanhempani kiroisivat minut, äitini kuolisi surusta. Ja
-vaikkapa Sor Beppe nyt juuri kuolisikin, niin mitä se meitä auttaisi?
-Te ette ole kristitty, te olette luterilainen, sellaiselle he eivät
-koskaan anna lastaan.
-
-Annina, huudahti Hans pelästyneenä. Entäs sinä, jos olisit vapaa eikä
-sinun olisi pakko noudattaa vanhempiesikaan mieltä --? Minä rukoilisin
-madonnaa, että hän lähettäisi armonsäteen teidän sydämeenne. Mutta
-se on turhaa; minä tiedän aivan varmaan, että minun täytyy tulla Sor
-Beppen vaimoksi, vaikka edeltäpäin kuolisin. Ja niinpä meidän on pakko
-erota, Hans, siinä ei auta mikään; ihmeitä ei nykyaikana enää tapahdu.
-
-Tyttö, kuinka voit sellaista sanoa tai ajatella? huudahti Hans
-epätoivoissaan ja heitti hänen kätensä luotaan.
-
-Olkaa luja ja hyvä, pyysi Annina vapisevalla äänellä. Mitä minä teen,
-jos tekin joudutte epätoivoon? Te matkustatte takaisin Saksaan ja
-unhotatte Anninan ja painatte jonkun muun sormeen äitinne sormuksen.
-Mutta minä, minä jään tänne!
-
-Annina vaikeni ja tukahdutti suurella ponnistuksella tuskansa.
-Nähkääs, sanoi hän edelleen ja katseli nuorukaista hellästi silmiin,
-ihmeitä ei tapahdu enää nykyään, se on totta; mutta on vieläkin
-marttyyrejä maailmassa, ja monet tyhjentävät rakkaan vapahtajansa
-veren sekoittamalla siihen omaansa. Miksikä minun osani olisi parempi?
-Siksikö, että olen vielä niin nuori? Sitä enemmän on minulla aikaa
-oppia kärsimään. Mutta ennenkuin täysi yö minulle koittaa, tahdon
-vielä kerran nauttia auringosta. Olen tuuminut jotain mielessäni,
-jatkoi hän kuiskaten ja hänen kauniit kasvonsa peittyivät punaan. Te
-sanoitte kerran, että tahtoisitte mielellänne piirustaa kuvani. Olen
-ajatellut, ettei se mikään synti olisi, vaikka sen teille sallisinkin;
-ja kuulkaahan nyt, miten me voimme järjestää asian, jottei kukaan
-saa sitä tietää. Kolmen päivän kuluttua matkustaa sulhaseni joksikin
-aikaa pois, asioitaan toimittamaan, aina Assisiin asti. Kaksi päivää
-myöhemmin on sunnuntai, jolloin menen aikaisin aamulla kirkkoon.
-Minä järjestän siten, ettei kukaan seuraa mukanani, ja sitten tulen
-teidän asuntoonne, Hans, ja olen teidän luonanne pari, kolme tuntia.
-Silloin voimme oikein sydämen pohjasta jutella. Mutta luvatkaa minulle
-pyhästi: ei mitään rakkaudesta, vaan kuin vanhat ystävät, jotka ovat
-olleet tutut lapsuudesta saakka ja tahtovat kerran tyhjentää sydämensä.
-Päivällisen aikana palaan taas kotiin, hunnun peitossa ei kukaan tunne
-minua; sillä jos Sor Beppe saisi siitä vihiä, niin hän tappaisi minut.
-Hän ei ole paha, uskokaa minua, mutta vihassaan hän on aivan hillitön,
-ja mustasukkaisuus saa hänet pois suunniltaan. Ja vielä yksi asia: minä
-tahtoisin niin mielelläni saada myös kuvan teistä, niin pienen, että
-voisin pistää sen messukirjani väliin. Tahdotteko antaa sen minulle
-muistoksi?
-
-Annina, huudahti nuorukainen, onko se totta? Tahdotko todellakin tehdä
-kaiken tuon minulle?
-
-Tahdon, sanoi hän suloisesti hymyillen. Olen sen niin lujasti
-päättänyt, että mielemmin kuolen kuin luovun päätöksestäni. Olisin sen
-joka tapauksessa tehnyt ja olisin pyytänyt Lailaa ilmoittamaan sen
-teille. Nyt sain itsekin sen teille uskoa; siitä olen iloinen. Minä
-tiedän missä te asutte. Kuljin kerran pitkin teidän katuanne silloin
-teidän koiranne kurkisti ikkunasta ulos. -- Eikö totta, te pidätte
-sananne, ettekä tee meille eroa vaikeaksi, kun minun on pakko lähteä?
-
-Nuorukainen ei vastannut. Sitten Annina otti sateenvarjon hänen
-kädestään ja sanoi: Jääkää hyvästi! Minä palaan nyt yksin kotiin. Ja
-pysykää poissa Via Vittorialta sunnuntaihin saakka. Jos epäilyksiä
-heräisi ja minua vartioitaisiin vieläkin ankarammin, niin etten pääsisi
-teidän luoksenne, niin olisi se kuolemani. Jääkää hyvästi, Hans!
-Näkemiin asti, yhden ainoan kerran, ja sitten -- unohtakaamme toisemme
-iäksi!
-
-Hän vilkutti silmiään ja viittasi tavattoman herttaisesti kädellään
-jäähyväisiksi ja jätti nuorukaisen vanhan palatsin eteiseen, missä he
-viimeksi olivat keskustelleet. Nyt vasta, kun tyttö oli kadonnut, tunsi
-nuorukainen kiihkeän halun kiiruhtaa hänen jälkeensä ja painaa hänet
-syliinsä. Mutta hän hillitsi itseään, jotta hän ei tuhoaisi sitä, minkä
-Annina oli hänelle luvannut.
-
-Puoleen yöhön ei nuorukainen ummistanut silmiänsä, mutta tuska
-ei enää pitänyt häntä valveilla, vaan onni, joka salaa lauloi ja
-humisi hänessä niinkuin muinoin, kun hän lapsena oli iloinnut
-joulun tulosta. Ullakkohuoneen nurkissa riehui marraskuun myrsky ja
-paukkui helähtelevillä ikkunaruuduilla ja sade ratisi yläikkunaa
-vasten, ikäänkuin sitä olisi kivillä pommitettu. Mutta nuorukainen
-istui vuoteellaan ja katseli messinkilampun hämärää liekkiä, jonka
-jokainen tuulenpuuska oli vähällä sammuttaa. Vasta tänään hän huomasi
-kauhukseen, kuinka paljaat hänen huoneensa seinät olivat ja kuinka
-kehnot huonekalut. Tänne Annina astuisi sisään, tuohon madonpuremaan
-nojatuoliin, jonka päällinen oli aivan virttynyt, hän pyytäisi
-häntä istumaan, ei täällä ollut edes jakkaraa, jolle hän voisi
-nostaa jalkansa eikä kaunista lasia, josta hänelle voisi tarjota
-juomaa; ja kuinka savuinen kattokin oli, kuinka paljas ja halkeamia
-täynnä kivilattia! Kaikki tuo oli korjattava, tai hän saisi koko
-elinaikansa hävetä. Jo yöllä hän alkoi hiukan siistitä huonetta, poisti
-hämähäkinverkot nurkista, keräsi vähäiset tavaransa, jotka olivat
-hajallaan huoneessa, vanhaan seinäkaappiin ja asetti ne järjestykseen.
-Hänen hommatessaan sammui lamppu, ja hänen oli pakko paneutua levolle.
-Nyt hän kuunteli salaisen riemun vallassa rajuilmaa, joka ei voinut
-tuhota häntä eikä hänen onneaan. Viiden päivän kuluttua saapuisi kevät
-hänen kolkkoon kamariinsa, eikä hän epäillyt lainkaan, että kivilattian
-raoista silloin puhkeaisi esiin orvokkeja ja ruusuja ja että satakieli
-rakentaisi pesänsä hänen vanhan vuoteensa telttakatokseen.
-
-Huomaamatta hänen ajatuksensa vaihtuivat unelmiksi, joita ei mikään
-varjo pimentänyt. Annina ja hän olivat kahden kesken, milloin jossakin
-huvilapuutarhassa Rooman porttien ulkopuolella, milloin rasvatyynellä
-merellä, ja vasta sitten kun he olivat kiivenneet Pietarinkuvun
-ylimpään huippuun ja istahtaneet rautaiselle penkille, kuulivat he
-alhaalta Sor Beppen äänen joka torui ja murahteli ja uhkasi kiivetä
-heidän perässään; mutta he eivät pelänneet, he naureskelivat vain salaa
-keskenään, sillä he tiesivät, että portaat, jotka johtivat ylös, olivat
-aivan liian ahtaat, jotta Sor Beppen lihava ruumis olisi päässyt niissä
-kulkemaan.
-
-Mutta jo varhain seuraavana aamuna istui nuorukainen stafliansa
-ääressä eikä liikahtanut paikaltaan ennenkuin ilta hämärsi. Hän ei
-syönyt juuri mitään siitä ruuasta, jota signora Pia tyrkytti hänelle,
-ja koetti vain saada Rebekka ja Eleasar kuvansa valmiiksi, mikä ei
-onnistunut hänelle kuitenkaan ennenkuin seuraavana aamupuolena, sillä
-päivät olivat lyhyet ja keskeyttivät varhain hänen työnsä. Mutta tulen
-valossa hän alkoi piirustaa omaa kuvaansa peilistä, niin pientä vain,
-että saattoi sulkea sen kouraansa. Hän huomasi nyt ensi kertaa, miten
-hänen kasvonpiirteensä vuoden kuluessa olivat tulleet terävämmiksi
-ja kypsemmiksi; selvään niissä saattoi nähdä kuluneen vuoden ja
-yksinäisen vaelluksen ilojen ja surujen jäljet. Hän piirusti kuvaansa
-lukitun oven takana kunnes silmiä alkoi kirveliä. Sitten hän valvoi
-mieliajatuksissaan aina keskiyöhön saakka, vaikkei hän tänä iltana
-ollutkaan yhtä keveällä mielellä kuin edellisenä.
-
-Täydellinen onnentunne valtasi hänen mielensä vasta taas sitten,
-kun hän toisen päivän illalla oli jättänyt taulunsa juutalaiselle
-taidekauppiaalle ja saanut paitsi uutta tilausta koko kasan tosin
-hiukan kuluneita kultarahoja. Moneen kuukauteen ei hän ollut omistanut
-näin suurta rahasummaa, ja hän astui nyt Corsoa ja Via Condottia myöten
-kasvoillaan sulhasen ilme, joka on lähtenyt ostamaan morsiuslahjoja.
-Omituista kyllä ei hänen mieleensä iskenyt lainkaan se ajatus, että hän
-valitsisi Anninalle jonkun korutavaran tai näkinkenkiä ja koralleja,
-joita hän näki suurissa joukoin. Sellaisenaan oli Annina nuorukaisen
-mielestä kallein aarre koko maailmassa, ja hänestä olisi tuntunut
-naurettavalta, jos hän olisi yrittänyt koristaa häntä kurjalla kullalla
-tai kivillä. Mutta sen huoneen, johon hän oli luvannut tulla, piti olla
-kyllin arvokas voidakseen ottaa häntä vastaan. Kaikkein ensiksi hän
-osti vanhanaikuisen kauniin nojatuolin, jonka veisteltyä selkänojaa
-pieni kruunu koristi. Sitten hän valitsi varsin suuren maton, jolla hän
-aikoi peittää lattian, ja päätti tämänpäiväiset ostoksensa hankkimalla
-vielä kaksi kauniisti hiottua kristallipikaria. Eipä madonna Pia
-ihmetellyt niinkään vähän, kun seuraavana aamuna kaikki nuo kauneudet
-tuotiin hänen vaatimattoman vuokralaisensa ullakkohuoneeseen. Mutta
-nuorukainen, jonka emäntä luuli äkkiä tulleen mielenvikaiseksi, kertoi
-saavuttaneensa taulullaan niin suurta suosiota, että korkeita vieraita
-voisi minä hetkenä hyvänsä tulla hänen luokseen, ja varsinkin jos
-Golkondan prinsessa aivan äkkiarvaamatta saapuisi hänen työpajaansa,
-niin tahtoi hän toki tarjota hänelle kunnollisen istuinpaikan. Olenhan
-sanonut teille, Sor Giovanni, lausui emäntä kohottaen ilmaan kätensä,
-teissä on enemmän, kuin mitä luulisikaan, ja jos onni vain kerta
-katselee teitä minun silmilläni, niin ei se koskaan enää teitä jätä.
-
-Siten oli näistä tärkeistä päivistä jo kaksi onnellisesti kulunut
-ja seuraavista piti vielä koettaa jollakin tavalla suoriutua,
-jotta ei menehtyisi odotuskuumeeseen. Tänä aamuna on hän nyt
-matkustanut, ajatteli nuorukainen. Jos nyt kulkisin Anninan talon
-ohitse, niin ehkäpä toinen ikkunaverhoista olisi puoleksi avattu! --
-Sitten hän muisti, että Annina oli pyytänyt häntä kärsivällisesti
-odottamaan ja pysymään poissa, ja päätti ansaita suuren onnensa
-tottelevaisuudellansa. Kuolettaakseen aikaa alkoi hän piirtää hiilellä
-maisemaa valkealle seinälle, kuvasi siihen komean puutarhan ja meren
-rannan, merenneitosia, jotka tanssivat tyynessä illassa ja paimenen,
-joka soitti pilliään. Aivan etualalla lähteen partaalla, joka lorisi
-viheriöivän tammen juurella, istui nuori pari käsi kädessä, selin
-koko maailmaan, syventyneinä vain toistensa katselemiseen. Ja kun
-nuorukainen näki tyhjän alan näin kauniina, täytti hän muutkin
-tyhjät paikat koristeilla, joissa Phönix-linnulla oli tärkeä osa ja
-jossa rumaa huuhkaajaa haukka piteli pahoin. Siten hän muutti tuon
-kolkon kamarin ihanaksi satulinnaksi, josta hän itsekin iloitsi
-tarkastellessaan valmista työtään. Ei muuta puuttunut enää kuin
-hiukan auringonpaistetta, mikä olisi antanut valoa ja lämpöä koko
-huoneelle. Hiilisäiliö haisi pahalta ja sakea ilma nousi ylös kattoon
-painostaen rintaa. Siksipä nuorukainen olikin kovin kiitollinen, kun
-hän hirveän yön jälkeen, jolloin kaikki myrskyt olivat liittoutuneet
-yhteen ikäänkuin ennustaen maailman loppua, näki lauvantai-aamuna
-taivaan siintävän sinisenä ja iloisena jälleen; ja hän hengitti
-ahnaasti avonaisesta ikkunasta auringonsäteitä, jotka lämmittivät
-jälleen etelämaisella lämmöllään. Tämän viimeisen päivänsä hän
-käytti nyt lopullisiin valmistuksiin ja kuljetti huoneeseensa
-meheviä hedelmiä, harvinaisia makeisia ja kaikenlaisia herkkuja.
-Hän hankki myös pari pullollista makeaa frascati-viiniä ja järjesti
-kaikki herkut niin taidokkaasti pöydälle, että niitä olisi kelvannut
-tarjota itse Golkondan ruhtinattarellekin. Yöllä, kun kuu tirkisti
-huoneeseen ja sen säteet kimaltelivat kristallilaseissa ja hopeoittivat
-appelsiinit, viikunat ja suuret rypäleet valaisten merenneitosten
-tanssia seinälläkin, luuli nuorukainenkin hetken aikaa näkevänsä
-ihanaa unta. Mutta samassa hänen mieleensä iski, miten pian koko tuo
-ihanuus katoaisi, ja syvä surumielisyys sai hänessä vallan. Onni oli
-niin lähellä, mutta yhä lähemmäksi tuli myös se hetki, jolloin hänen
-täytyi luopua rakkaimmastansa. Hetken aikaa hän antautui tämän tunteen
-valtaan. Hän näki Sor Beppen selvästi edessään, hänen vahingoniloiset
-kasvonsa, joka sai hänen verensä kuohahtamaan. Ei! huusi hän ja pui
-nyrkkiään, niin ei saa tapahtua, se olisi halpamaista pelkurimaisuutta,
-jos sallisin sen tapahtua kättänikään liikuttamatta, ponnistamatta
-kaikkia voimiani. Meidän täytyy paeta, vaikka meidän olisi pakko etsiä
-suojaa autiosta luolasta ja kerjätä leipää campagnan paimenilta. Mutta
-niin pahasti eivät asiat ole. Eikö minulla ole taidettani, joka hankkii
-meille kaikkialla, minne vain menemme, toimeentulomme? Eikö se ole
-minua tähänkin asti auttanut, kun olin vain tyhjäntoimittaja ja istuin
-kädet ristissä? Pettäisikö se minut nyt, kun on kysymyksessä tasoittaa
-tämän enkelin elämä? Ensi kertaako tytär karkaisi vanhempainsa kotoa ja
-palaisi vasta vuosien kuluttua takaisin pyytämään heiltä siunaustansa?
-
-Näin hän puheli itsekseen myrskyisten tunteiden vallassa, ja mitä
-kauemmin hän tuumi asiaa, sitä luonnollisemmalta ja välttämättömämmältä
-hänestä tämä päätös tuntui. Hänen katseensa osui koiraan, joka nukkui
-vuoteen jalkapuolessa aavistamatta mitään. Miksi oli kaitselmus
-valinnut tämän kehnon välittäjän viedäkseen kaksi aivan ventovierasta
-yhteen, jollei tarkoituksena olisi tuottaa pelastusta lapsi paralle?
-Eihän mikään ollut vielä kadotettua. Olihan hänellä vielä sen verran
-rahaa, että hän saattoi suojattinsa kanssa päästä meren rannalle, missä
-kaikki muu selviytyisi.
-
-Ikäänkuin raskas taakka olisi pudonnut hänen sydämeltään laskeutui
-hän nyt levolle ja nukkui koko yön rauhallisemmin kuin pitkiin
-aikoihin. Sillä hän ei surrut sitäkään, mitä Annina hänen tuumastaan
-arvelisi. Hän luotti rakkauteensa ja vaikutusvaltaansa. Ja kun kirkas
-auringonpaiste herätti hänet ja hän kuuli katolta lintujen laulua,
-nousi hän yhtä rohkealla mielellä vuoteeltaan kuin onnellinen sulhanen
-hääaamunaan, joka muutamien tuntien kuluttua saa kuljettaa morsiamensa
-kirkkoon onnittelevien ystävien ja naapurien seuraamana.
-
-Järjestettyään vielä hiukan huonettaan istahti hän staflian ääreen
-ja kuunteli kellojen kajahdusta kaikista torneista, jota ääntä hänen
-sydämensä tykytyskin säesti. Signora Pia astui hänen ovensa ohitse,
-huusi hänelle hyvää huomenta ja astui raskain askelin portaita alas
-matkalla messuun. Pieni talo oli aivan tyhjä. Avonaisen ikkunan ääressä
-istui koira ja katseli vakavin silmin ihmisvirtaa, joka kulki kadulla.
-Hänen herransakin silmäsi silloin-tällöin ulos, mutta vetäytyi heti
-taas näkyvistä ikäänkuin peläten, että hänen salaisuutensa näkyisi
-hänen otsallaan ja että kaikki ihmiset voisivat sen siitä lukea. Joka
-hetki teki hänet yhä levottomammaksi, pelokkaammaksi ja kiihkeämmäksi.
-Hän pelkäsi, että tyttö hiljaisella voimallaan voisi tehdä hänen hurjat
-aikeensa tyhjiksi, ja rohkaistakseen mieltään hän alkoi kiivaasti
-sättiä Sor Beppea ja kaikkia, jotka pitivät hänen puoltaan ja yltyi
-vihdoin niin vimmoihinsa, että hän pui nyrkkiään ja paljasti puukkonsa
-musertaakseen kaikki, jotka tunkeutuivat hänen ja hänen kaihonsa
-esineen väliin. Sillä välin oli ulkona kaikki hiljennyt, kellojen ääni
-vaijennut. Äkkiä Wackerlos alkoi haukkua, ja samassa kilahti ovikello
-ja nopeita askeleita kuului portaista. Kalveten riisti nuorukainen oven
-auki ja näki hunnutetun tyttövartalon ilmestyvän eteisen puolihämärään
-ja heittävän huntunsa silmiltä heti päästyään ylimmälle asteelle. Mutta
-Anninan rakkaiden kasvojen asemesta hän näki edessään pikku Lailan
-pyöreän naaman, joka näytti kovin säikähtäneeltä, silmätkin olivat
-synkät, ja suu nyreissään, jommoisena nuorukainen ei ollut häntä ennen
-nähnyt.
-
-Hän astui aivan nuorukaisen eteen, joka pelästyksestä aivan mykkänä
-ja jähmettyneenä nojautui ovipieleen ja sanoi äkäisellä äänellä:
-Ettepä taida suuresti iloita nähdessänne minut, kelpo Sor Giovanni.
-Kiittäkää jumalaa, ettei teidän tarvitse kärsiä kovempaa rangaistusta
-ilkitöistänne. Teitä en minä tosin säälisikään. Teillä ei ole
-omaatuntoa ja itsekäs te myös olette niinkuin kaikki miehet, menköön
-koko maailma nurin, kun te vaan saatte leikkikalunne. Mutta jos Anninan
-täytyy kärsiä teidän tähtenne, niin -- varokaa itseänne!
-
-Laila astui nopeasti huoneeseen ja nuorukainen seurasi häntä aivan
-tajuttomana. Kas vaan, sanoi tyttö huomattuaan hedelmät ja viinin ja
-kaikki kauniit laitteet huoneessa, onhan täällä niin kaunista, että
-tytön pää voi mennä aivan pyörälle. Ehkäpä viinissä on unijuomaakin?
-Sääli, että niin paljon vaivaa ja viekkautta menee hukkaan. Sillä
-sanoakseni sen heti paikalla: Annina ei astu koskaan jalallaan tämän
-kynnyksen yli. Ymmärrättekö, hyvä herra?
-
-Laila, huudahti nuorukainen, mitä on tapahtunut, mitä minun tulee
-ajatella sinun puheistasi ja käytöksestäsi? Mitä on Anninalle
-tapahtunut? Kuka hävytön on --
-
-Hiljaa! keskeytti Laila häntä; vihanne on turha. Ei ole kysymystäkään
-muusta kuin yhdestä hävyttömästä, ja se olette te, niin juuri te,
-vaikka kasvonne näyttävätkin niin lempeiltä ja vaaleat hiuksenne niin
-viattomilta. Teidän on turha kysyä mitään, sillä minä en ole salannut
-teiltä mitään ja olen vaan pyytänyt, että armahtaisitte tuota onnetonta
-raukkaa. Tekö armahtaisitte! Miehelläkö olisi omaatuntoa! Nyt kaikki on
-käynyt, niinkuin pelkäsinkin.
-
-Mitä? Mitä? kysyi nuorukainen tuskissaan.
-
-Tietäkää, sanoi hän levollisemmin, minä sanon teille kaikki, vaikka
-tiedän liiankin hyvin, että kaikki ne tuskat, joita tyttö teidän
-tähtenne kärsii, eivät koske teihin vähääkään, vaan imartelee vain
-teidän itserakkauttanne. Sillä ettekö te tiennyt, että te teitte
-Anninan elämän vain raskaammaksi koettamalla tavata häntä uudelleen?
-Ja sittenkin te seisoitte kuin virstantolppa, joka ei voi liikahtaa
-paikaltaan, sekä sateessa että auringonhelteessä Via Vittorialla, ja
-sittenkin te käytitte hyväksenne hetkeä, jolloin hän taisteli tuulta
-vasten hiipiäksenne hänen luokseen, kun hän ei voinut päästä teitä
-pakoon ja viekoitellaksenne häntä kaiken maailman hullutuksiin. Voi
-teitä, jolla on noin viattomat silmät, mutta käärmeensydän! Jos teidän
-rintaanne iskisi puukon ja etsisi sieltä sydäntä, niin kivi vastaan
-tulisi. Nuorukainen tarttui tyttöä hartioihin kiinni ja pudisteli häntä
-kuin mieletön. Sano, sano, huusi hän kumealla äänellä, äläkä kiduta
-minua enää kauemmin lörpötyksilläsi. Onko hän sairas, onko hän kuollut?
-Onko hän suljettu huoneeseensa vai rääkätty mielenvikaiseksi?
-
-Nuorukaisen kiivaus pehmitti tytön mieltä, hän irtaantui nyt hänestä,
-kävi istumaan tuolille ja sanoi ilman minkäänlaisia verukkeita: Hän
-on sairas, ja te olette saattanut hänet sairaaksi, ja siksi hän
-ei voi tulla; nyt te sen tiedätte. Eilen illalla hän käski minut
-luokseen. Pahan ilman vuoksi en ollut käynyt häntä useampaan päivään
-tervehtimässä, ja muutenkin oli hän käynyt kylmemmäksi minua kohtaan
-sen jälkeen kuin hänellä oli salaisuuksia, joita hän ei tahtonut
-minulle ilmaista. Nyt minä kiiruhdin kuitenkin hänen luoksensa, sillä
-epäilin jotain pahaa. Hän oli lapsesta asti hyvin heikko terveydeltään,
-ei hän koskaan ollut sairas, mutta jokainen saattoi nähdä, että hän oli
-heikompaa ainetta kuin muut. Tullessani hänen luoksensa tapasin hänet
-vuoteessa, kasvot olivat aivan muuttuneet, sillä hän makasi hirveässä
-kuumeessa; mutta hän tunsi minut heti, käski isän poistua ja viittasi
-minua aivan lähelle vuodettaan, jotta hänen kuuma hengityksensä poltti
-kasvojani ja kyyneleeni alkoivat valua. Laila, sanoi hän, minä olin
-luvannut mennä huomenna hänen luokseen, jotta hän saisi piirustaa
-kuvani ennenkuin meidän oli pakko erota toisistamme. Kirkkoaikana
-aioin mennä sinne, koska Sor Beppe on matkoilla. Olisiko se ollut
-syntiä? kysyi hän. Mutta ajattelehan, juuri iltaa ennen lähtöään
-pyysi Beppe minua mukanaan kävelylle ja äkkiarvaamatta hän vei minut
-San Carloon, missä eräässä kappelissa seisoo samainen madonnan kuva,
-joka paransi minut sairastaessani isoarokkoa, jotta kasvoni tulivat
-jälleen aivan sileiksi. Ja seisoessamme siinä kahden kesken alttarin
-edessä tarttui hän äkkiä oikeaan käteeni, laski sen jumalan äidin
-hameen liepeelle ja sanoi: Kaikkein pyhimmän madonnan nimessä vanno,
-Annina, ettet tahdo tavata enää tuota saksalaista, että väistyt hänen
-tieltään minun poissa ollessani, jos kaukaa hänet näkisit ja että
-koetat vihata häntä yhtä paljon kuin minäkin! -- Hän lausui nuo sanat
-tukehtuneella äänellä ja hänen silmänsä iskivät tulta. Minä olin
-aivan sanaton. Hän tiesi siis, että olin puhutellut Hansia, hänen
-vakoilijansa olivat toimittaneet hyvin asiansa. Mutta minä en saanut
-sanotuksi niitä sanoja, joita hän minulta vaati. Odotettuaan hetken
-aikaa hän sanoi: Tyttö, sanoi hän, sinä et tunne minua vielä. Minä
-olen lempeä kuin lammas, mutta jos joku kohottaa kätensä ja koettaa
-riistää sinut minulta, niin vereni alkaa kiehua. Olen tähän asti
-antanut tuon miehen olla rauhassa, vaikka hän onkin kohdellut minua
-hävyttömästi. Sillä niin kauan kuin olen sinun luonasi, nauran minä
-hänelle vasten kasvoja. Mutta nyt, kun minun on pakko matkustaa, en
-siedä sitä kauemmin, ja jollet sinä vanno minulle, niin toimitan minä
-hänet muulla tavalla pois tieltä. -- Laila, mitä minä saatoin tehdä?
-kysyi hän. Minä vannoin madonnan nimeen kaiken sen, mitä hän minulta
-vaati. Sillä minä tiedän, ettei hän mustasukkaisuudessaan pelkää mitään
-ja että hän olisi kylmäverisesti voinut ottaa Giovannin hengiltä.
-Mutta seuraavana päivänä, kun Beppe oli lähtenyt ja minä istuin yksin
-huoneessani, saattoi valani minut epätoivoon. Olinko vaatinut liiaksi
-onnea itselleni, ennenkuin olin valmis antautumaan koko elämänaikuiseen
-kurjuuteen? Enhän pyytänyt muuta kuin saada olla kaksi tuntia hänen
-kanssaan, jotta hän olisi voinut piirustaa kuvani vihkoonsa! Ja hän
-lupasi minulle, ettemme puhuisi rakkaudesta keskenämme. Ja mitä varten
-me olisimmekaan puhuneet? Tiesimmehän sen ilmankin. Jos minä en nyt
-mene hänen luokseen, niin mitä hän ajattelee minusta? sanoi Annina;
-kirjoittaa en kehtaa, sillä kirjoitan niin huonosti eikä minulla ole
-ketään, jolle voisin sanella. Voi tuota valaa, Laila! Kokonaisen
-vuorokauden minä lausuin nuo sanat yhä uudestaan itsekseni löytääkseni
-jonkun syyn, joka vapauttaisi minut niistä. Mutta minä olin joka
-puolelta sidottu. Ja juuri sille madonnalle oli minun pitänyt vannoa,
-joka kerran oli auttanut minua! Ei ainoakaan pappi olisi voinut
-vapauttaa minua valastani, ei edes paavi, sen minä ymmärsin. Mutta kun
-perjantai-ilta koitti ja sydämeni oli aivan pakahtua kuolemantuskasta,
-läksin vanhan eukon luo Chiavica del Buffaloon -- se on näet povaaja,
-selitti Laila, joka aina jonkun neuvon keksii, mutta ilkeä nainen hän
-on, voi sitä surkeutta, että Anninan piti mennä hänen luokseen! -- ja
-kun minä kerroin eukolle, nimiä nimittämättä, että olin vannonut San
-Carlon madonnalle luopuvani aikeesta, joka ei itsessään ollut syntiä
-ja kysyin, enkö millään tavalla voisi vapautua tästä valastani, niin
-neuvoi hän minua ryömimään kolme kertaa polvillani Lateraanin portaita
-ylös ja lahjoittamaan madonnalle uuden puvun, silloin hän varmaan
-vapauttaisi minut valastani. Yöllä hiivin sitten, vaikka olikin kovin
-paha ilma, sateessa ja tuulessa, vaippa vain hartioillani Lateraaniin.
-Portaat olivat niin märät kuin suihkulähteet, sanoi hän ja minä tunsin
-kuinka vesi huuhteli jääkylmänä polviani, ja sittenkin hirveä tuskani
-pakoitti minua täyttämään rangaistukseni ja minä rukoilin, ikäänkuin
-viimeinen hetkeni olisi koittanut. -- Kun kello tornissa löi kolme,
-olin suorittanut tehtäväni ja minä kiitin jumalaani; sillä voimani
-sammuivat silloin aivan kuin kynttilän valo. Kokonaisen tunnin verran
-täytyi minun vielä levätä portissa, kunnes polveni kannattivat minut
-taas kotiin. Laila, nyt tulee pahin kaikesta, sanoi hän, ja kohosi
-puoleksi istualleen vuoteessaan, niin kovaa tuskaa hän tunsi. Sillä kun
-olin taas kotona ja kaikki oli kestetty, eivätkä edes vanhemmatkaan
-olleet huomanneet mitään, niin kuulin äänen sydämessäni, joka sanoi,
-että kaikki oli ollut turhaa, että tekisin sittenkin väärin, jos
-rikkoisin lupaukseni ja että joutuisin perikatoon, jollen pitäisi
-valaani. Laila, tuo tieto vei kaikki voimani; ja siitä saakka makaan
-nyt kuumeessa ja jumala tiesi, jaksanko tästä enää nousta ylös!
-
-Laila vaikeni ja kätki hetkeksi kasvonsa käsiinsä; kova liikutus
-vapisutti koko hänen ruumistaan. Kun hän vihdoin nosti taas silmänsä
-nuorukaisen puoleen, joka liikkumattomana nojasi seinään, pelästyi hän
-sitä vaikutusta, jonka hänen sanansa olivat tehneet häneen. Signor
-'Annes, sanoi hän ja nousi pystyyn, nyt te tiedätte kaikki. Annina
-pyysi, etten ilmoittasi teille muuta kuin mitä hänen oli täytynyt
-luvata Beppelle. Minun piti vain tuoda teille hänen terveisensä
-ja pyytää teitä lähtemään pois kaupungista. Mutta minä arvelin,
-ettei rangaistus tekisi teille pahaa ja jos teissä olisi hiukankin
-ihmisyyttä, niin te tuntisitte olevanne yhtä kurja kuin pahantekijä
-ja saisitte siten hyvän opin koko elämäksenne. Te ette näytä vielä
-olevankaan niin turmeltunut kuin minä pelkäsin; se ilahduttaa minua,
-ja jos te jo tänään lähdette pois Roomasta, niin annan teille kaikki
-anteeksi. Ah, Sor Giovanni, jos luterilaisetkin rukoilevat, niin
-rukoilkaa tyttö raukan puolesta, jolle olette tehnyt niin paljon
-pahaa, jotta hän voittaisi kuumetaudin eikä lähtisi vielä kolkuttamaan
-paradiisin ovea, sillä meidän täytyisi ikuisesti surra häntä.
-
-Laila veti hunnun taas silmilleen ja aikoi lähteä. Kun nuorukainen
-ei vieläkään sanonut hänelle sanaakaan eikä ainoallakaan liikkeellä
-osoittanut huomaavansa hänen läsnäoloaan, seisoi hän hetken aikaa
-epäröiden, mitä hänen tulisi tehdä. Hänen oli sääli nuorukaista,
-jota tuska ja suru näytti jähmettävän kokonaan. Mutta hän ajatteli
-toisaalta, että hän oli sen hyvin ansainnutkin ja lisäsi siksi vain
-vielä: Minä menen nyt Anninan luo tiedustelemaan miten yö on häneltä
-kulunut. Jos kaikki on hyvin, niinkuin toivon, kuljen päivällisen
-aikana tästä vielä ohitse ja nyökkään teille päätä. Mutta jos minä
-pudistan päätäni, niin kaikki on vielä ennallansa. Voikaa hyvin, Sor
-Giovanni ja rukoilkaa enkelimme puolesta!
-
-Laila poistui huoneesta, veti oven jäljessään kiinni ja kuunteli
-ulkona, eikö nuorukainen vieläkään liikahtaisi paikaltaan. Kun kaikki
-edelleen oli hiljaista, astui hän mietteissään portaita alas. Lapsi
-parat! sanoi hän. Voi sitä rakkautta!
-
-Kun hän astui ulos kadulle, täytyi hänen pysähtyä. Tavaton tungos esti
-häntä pääsemästä eteenpäin, kadun toisella puolella seisoivat ihmiset
-ikkunoissa ja katsoivat säälivästi kadulle, jossa saattojoukko kulki
-hitaasti edelleen. Hän näki valkoisiin kapuziniläisvaippoihin puettuja
-munkkeja, jotka Roomassa kantavat kuolleita hautaan. Hirveä aavistus
-valtasi hänen mielensä. Ketä he kuljettavat? kysyi hän eräältä tytöltä,
-joka uteliaana oli astunut hänen rinnalleen ja kohonnut varpailleen. --
-En tiedä, kuului vastaus. Varmaankin jotakin nuorta tyttöä, luultavasti
-kaunistakin, koska ihmiset tunkeutuvat hänen ympärilleen nähdäkseen
-häntä. -- Sillä välin saattojoukko läheni paareineen, jota munkit
-kantoivat päittensä tasalla auringon paisteessa. Samassa kuului koiran
-haukuntaa ylhäältä ikkunasta, joka yltyi yhä kiivaammaksi ja kumea
-ulvonta vastasi siihen saattojoukosta. Annina! huudahti Laila parka
-ja tarttui naapuriaan käsivarteen kiinni. Ja tungoksen läpi kiiruhti
-suuri verikoira Lailan luo ja koetti riistää hänet paarin läheisyyteen,
-ikäänkuin se olisi etsinyt apua vainajalle. Ylhäällä avonaisilla
-paareilla makasi kalpea tyttö, viheriä seppele hiuksissaan, ruusu
-ristiin lasketuissa käsissään. Kuinka kaunis hän on ja kuinka nuori!
-kuiskasivat kaikki ihmiset, jotka seisoivat kadulla. Siunattu olkoon
-hänen sielunsa. Kauniimpaa enkeliä ei koskaan ole ollut!
-
-Siten saattojoukko kulki raittiissa syysauringossa katua myöten San
-Carloa kohti ja katu signora Pian talon edustalla tyhjentyi; sillä
-Lailakin seurasi heti toisten jäljessä Rinaldon mukana, kun hän hiukan
-vain oli tointunut. San Carlossa, madonnan kuvan ääressä, jolle Annina
-oli vannonut valansa, piti vainajan levätä kolme päivää, kunnes hänet
-laskettaisiin hautaan. Lähin tie ei kulkenut nuoren saksalaisen asunnon
-ohi. Mutta kantajat eivät voineet välttää tätä mutkatietä, sillä Via
-Vittoria oli korjaustöiden vuoksi suljettu. Sattumalta Annina siis
-kuolleena kulki samaa tietä, jonne hän elävänä niin hartaasti oli
-halunnut.
-
-Puolta tuntia myöhemmin palasi signora Pia messusta kotiin, astui
-hitaasti portaita ylös ja pysähtyi ylimmälle asteelle hengähtämään.
-Hän kuuli koiran huoneessa surkeasti vinkuvan ja hyppivän ovea vasten,
-niinkuin sillä oli tapana tehdä, milloin sen herra oli ulkona. Säälistä
-avasi emäntä oven, joka ei ollut lukossa ja astui sisään. Samassa hän
-näki nuorukaisen makaavan liikkumattomana maassa ikkunan ääressä, hänen
-huulensa olivat aivan kalpeat, silmät ilmeettömät ja käsi tavoitteli
-sydäntä, ikäänkuin kuula olisi lävistänyt hänen rintansa. Ääneensä
-huutaen, jolloin uskollinen koira jälleen alkoi surkeasti vinkua,
-kiiruhti emäntä onnettoman vieraansa luo, nosti hänet maasta ja kantoi
-hänet ähkien ja valittaen vuoteelle, koettaen tuskissaan kaikilla
-mahdollisilla keinoilla saada hänet virkoamaan. Vasta monen yrityksen
-jälkeen, pestyään hänen otsaansa ja ohimoitaan viinillä, jonka
-nuorukainen oli ostanut Anninaa varten, avasi hän jälleen väsyneesti
-silmänsä. Heti paikalla hyppäsi koira vuoteelle ja nuoli aivan hurjana
-ilosta hänen kasvojansa, ja kun tointunut nuorukainen tunsi uskollisen
-toverinsa, näytti hänen muistinsakin palaavan ja hän purskahti
-katkeraan itkuun. Signora Piakin alkoi itkeä. Jumalan kiitos, huudahti
-hän kohottaen kätensä taivasta kohti, te elätte, Sor Giovanni. Kuinka
-hirveästi minä pelästyinkään! Juokaa nyt viiniä ja syökää hiukan, sillä
-varmaan te heikkoudesta tulitte tunnottomaksi, koska ette eilen illalla
-syönyt mitään.
-
-Innokkaasti ja avuliaasti hän kaatoi toiseen kristallipikariin viiniä
-ja toi sen nuorukaiselle vuoteeseen. Mutta tämä työnsi sen kauhulla
-luotaan ja käänsi kasvonsa seinään päin, purskahtaen uudestaan itkuun.
-Emäntä ei ymmärtänyt yhtään mitään. Ehkäpä hän tahtoo nukkua, sanoi
-hän, ja parasta se olisikin. Hän tekee liiaksi työtä, hänen henkensä ei
-anna hänelle rauhaa, hän kuluttaa kaikki voimansa. -- Päätä pudistaen
-hän poistui hiljaa huoneesta, kuulostaakseen jälleen hetken kuluttua.
--- --
-
-Päivä oli kulunut ja tähtikirkas taivas kaareutui nukkuvan Rooman
-yli. San Carlon lukkarin ikkunaan kolkutettiin hyvin myöhään ja
-vastahakoisesti vanhus pisti päänsä ulos kylmään yöhön ja kysyi mitä
-haluttiin. Hän näki nuorukaisen seisovan koiransa kanssa ulkona ja
-tämä tarjosi hänelle hopearahaa, jos hän heti paikalla avaisi hänelle
-kirkon oven. Hän oli vannonut uskollisuutta kappelin madonnalle eikä
-hän saisi rauhaa, ellei hän saisi polvistua hänen alttarinsa ääreen.
-Unen horroksessa ja kysymättä sen enempää astui vanhus huoneestaan
-ulos, otti rahan vastaan ja päästi myöhäisen kävijän sisään; koirakin
-hiipi sisään heidän jäljissään. Kirkossa oli pimeä, vain tähtien hämärä
-valo tunki ikkunoista sisään ja ikuinen lamppu paloi pääalttarilla.
-Mutta eräästä sivukappelista loisti kirkas valo; siellä seisoi Anninan
-matalat paarit madonnan alttarin edessä. Korkeat kynttilät paloivat
-puolikehässä hänen ympärillään, risti seisoi pääpuolessa. Vanha
-lukkari, joka ehkä aavisti, miksikä nuorukainen näin myöhään vielä
-oli tullut kirkkoon, jäi pilarin varjoon seisomaan ja katsoi vain
-salaa kappeliin. Hän näki muukalaisen polvistuvan paarien viereen ja
-katselevan kauan aikaa vainajan kauniita kasvoja. Sitten hän huomasi,
-että hän veti sormuksen sormestaan ja painoi sen kalpean armaansa
-sormeen ja otti sen sijaan ruusun hänen kädestään. Sitten hän etsi
-esille paperin taskukirjansa välistä, johon oli jotakin piirretty, se
-oli hänen oma kuvansa, jota Annina oli pyytänyt. Hän työnsi sen hiljaa
-päänaluksen alle ja painautui aivan vainajan ylitse, ikäänkuin hän
-olisi koittanut katseillaan sytyttää tuleen sammunutta elämänkipinää.
-Samassa kajahti tornista keskiyön hitaat lyönnit. Nuorukainen kohosi
-maasta ja hoiperteli kappelista ulos, huomaamatta vanhusta, joka
-säälien katsoi hänen jälkeensä. -- --
-
-Joulun aikoihin juolahti juutalaisen taidekauppiaan mieleen
-tiedustella, miten sen kuvan oli käynyt, jonka hän oli tilannut
-saksalaiselta maalarilta. Kun hän astui katonalaiseen atelieriin,
-näki hän signora Pian istuvan ikkunan ääressä ja kehräävän. Tämä oli
-mielissään tavatessaan juutalaisen, ehkäpä hän tietäisi kertoa jotakin
-vuokralaisesta, joka ei moneen viikkoon ollut palannut asuntoonsa.
-Eräältä sukulaiseltaan, joka omisti tilan lähellä Olevanoa, ja joka
-joskus oli käynyt häntä tervehtimässä, oli signora Pia kuullut, että
-taiteilija kuljeskeli levottomasti vuoristossa, vietti yönsä paimenten
-leirillä tai kurjissa kyläkapakoissa ja että kaikki vuoristolaiset
-tunsivat hänet ja hänen koiransa. Arveltiin hänen olevan hiukan
-heikkomielisen, koska hän ei koskaan nauranut eikä viipynyt missään
-yötä kauemmin, vaikka ilma olisi ollut millainen hyvänsä. Mutta
-Olevanon serkku oli puhunut hänen kanssaan ja huomannut, että hän oli
-aivan täydessä järjessään, ainoastaan kovin alakuloinen ja ihmisarka
-nuoruuteensa nähden! -- Minä toivon, että hän palaa takaisin, sanoi
-signora Pia. Siksi en huoli vuokrata huonetta kellekään muulle, vaan
-annan sen olla ennallansa. Katsokaa, tuossa ovat vielä viinipullot ja
-lautaset hedelminensä, jotka hän oli hankkinut siltä varalta, että
-joku prinsessa kerran tulisi häntä tapaamaan ja katselemaan hänen
-taulujansa. Ja tuon suuren maiseman, jota te kehutte niin hyväksi,
-piirusti hän vielä pari päivää ennen lähtöänsä; äärettömän nopeasti se
-häneltä valmistui. Mikähän kumma sai hänet pois suunniltansa? Rakkaus
-se varmaankaan ei ollut, sillä hän oli tavattoman kelpo nuorukainen
-ja aivan viaton, sen minä voin todistaa. Mutta kukapa tietää, ehkä
-hän todellakin oli rakastunut johonkin prinsessaan. Voi, Sor Davidde,
-kunpa voisi tietää, millä tuollaista nuorta mieltä voi parantaa! Mutta
-nuoret ovat kuin hyttysiä. He voisivat elää aivan erinomaista elämää,
--- mutta heti kun he näkevät tuliliekin, joka ei kuulu heille lainkaan,
-hyppäävät he pää edellä kadotukseen, jotta he saisivat vaan tuntea
-kipua. Ja sen jälkeen kulkee niin moni ontuen maailmassa, eikä ymmärrä
-itsekään minkä vuoksi. Mutta me emme voi sitä asiaa auttaa, hyvä herra,
-eikä se teekkään mitään; oikea ihminen tulee sittenkin ennalleen
-jumalan avulla, ja sydämen laita on aivan kuin käsivarren tai jalankin.
-Kun se kerran on taittunut, niin se ei taitu toista kertaa enää yhtä
-helposti. Ja onhan siinäkin joku lohdutus!
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Naiskohtaloita, by Paul Heyse
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISKOHTALOITA ***
-
-***** This file should be named 62857-8.txt or 62857-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/8/5/62857/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62857-8.zip b/old/62857-8.zip
deleted file mode 100644
index b96cce6..0000000
--- a/old/62857-8.zip
+++ /dev/null