diff options
Diffstat (limited to 'old')
| -rw-r--r-- | old/61862-8.txt | 16507 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61862-8.zip | bin | 286785 -> 0 bytes |
2 files changed, 0 insertions, 16507 deletions
diff --git a/old/61862-8.txt b/old/61862-8.txt deleted file mode 100644 index ae9e23d..0000000 --- a/old/61862-8.txt +++ /dev/null @@ -1,16507 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Metsäsissi, by Gabriel Ferry - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Metsäsissi - Kuvaus Amerikan Lännestä - -Author: Gabriel Ferry - -Translator: Kaarlo Riukuniemi - -Release Date: April 18, 2020 [EBook #61862] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄSISSI *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -METSÄSISSI - -Kuvaus Amerikan Lännestä - - -Kertonut - -GABRIEL FERRY - - -Suomentanut - -Kaarlo Riukuniemi - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1916. - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - 1. José unikeko. - 2. Kullan etsijät. - 4. Väijytys. - 5. Molemmat tiikerinpyytäjät. - 6. Tiburcion salaisuus. - 7. Turha takaa-ajo. - 8. Rohkea hyppäys. - 9. Intiaanipäälliköiden neuvottelu. -10. Hyökkäys kullanetsijäin leiriin. -11. Uiva saari. -12. Mustalintu. -13. Intiaanien viekkaus. -14. Kamala yö. -15. Intiaanien lähetti. -16. Tuli ja vesi. -17. Cuchillon petollisuus. -18. Kadonneet. -19. Intiaanien voitto. -20. Kultalaakso. -21. Kohtaaminen. -22. Vangitseminen. -23. Kulta ja vesi. -24. Syytös. -25. Koston hetki. -26. Cuchillon rangaistus. -27. Yö kalliolla. -28. Neuvottelu. -29. Intiaanien vanki. -30. Ystävyksien puolustustuumat. -31. Molemmat erämaan rosvot. -32. Hyökkäys ja puolustus. -33. Intiaanit valmistautuvat kuolemaan. -34. Piirityksen jatkuminen. -35. Urhojen onnettomuus. -36. Fabianin ja intiaanien välinen kaksintaistelu. -37. Metsästysseurue Puhvelijärven rannalla. -38. Nuori comanhi. -39. Aavikoiden valkoinen ori. -40. Takaa-ajo. -41. Uusia vaivoja. -42. Onnellinen löytö. -43. Uusia liittolaisia. -44. Seikkailuja joella. -45. Matkan jatkaminen. -46. Apahit ajetaan pakoon. -47. Rosaritan ryöstö. -48. Metsästäjät tulevat avuksi. -49. Apahit varustautuvat metsään. -50. Taistelu ja voitto. - - - - -Esipuhe. - - -_Gabriel Ferry_, oikealta nimeltään Louis de Bellemarre (Bálmár), -syntyi 1809 Grenoblessa, Ranskassa. Hän teki useita matkoja Amerikaan, -ja kuoli 1852 Amazone-laivan palossa ollessaan menossa Kaliforniaan. -Teoksensa julkaisi hän aluksi aikakauslehdessä "_Revue des Deux -Mondes_". Niiden vilkkaat ja värikkäät kuvaukset Keski-Amerikan -levottomista oloista, kullankaivajista ja intiaanein elämästä, -herättivät pian ansaittua huomiota ja käännettiin useille kielille. Ja -vielä tänä päivänä ovat ne haluttua lukemista. - -Kuuluisin niistä on epäilemättä "_Metsäsissi_" ("Le coureur des -bois"), joka ilmestymisestään saakka on ollut kaikkien tervehenkisten -ja seikkailunhaluisten nuorten mielikirja. Samalla kuin hengähtämättä -seurataan "metsäsissin", tuon kanadalaisen jättiläisen ja hänen -suojattiensa seikkailuja Meksikon erämaassa, jonka luonnon hurja ja -suurenmoinen kauneus herkällä kädellä kuvataan, opitaan itse juonesta -ja tapausten kulusta vihaamaan vääryyttä, julmuutta, kavaluutta ja -alhaista kullan himoa; mutta samalla oppii niistä nuori lukija sitä -enemmän panemaan arvoa raittiille ja yksinkertaiselle elämälle, jonka -ohjeina ovat peloton rohkeus, rehellisyys, inhimillisyys ja itsensä -uhraavaisuus. Kukapa ei silloin mielellään antaisi kirjaa poikainsa -luettavaksi! - -"Metsäsissi" on muutoin Suomessakin tunnettu teos: v. 1891 ilmestyi -se nimittäin Tampereella sanomalehden ylipainoksena, mutta on aikoja -sitten nykypolven saatavista kadonnut. Kansankirjastojen hoitajat -kuitenkin mahdollisesti voisivat todistaa, että joka vuosi poikaset -loistavin silmin pyytävät lainata "Metsäsissiä", jonka uskomaton -väkevyys ja pitkä pyssy, rohkeus ja osumatarkkuus muodostuvat saduksi -heidän mielessään. Teoksen silloinen suomentaja on nyt tahtonut -lahjoittaa Suomen nuorille uudelleen ja parannettuna laitoksena tämän -mainion kirjan. - -Saakoon se suopean vastaanoton! Tuskinpa lienee sitä miestä, jolla -ei olisi lapsuudestaan viehättävän romanttista muistoa tällaisista -metsäsisseistä, punanahoista, harmaista karhuista, erämaiden salaisista -ja suunnattoman rakkaista kultalaaksoista sekä aavikoiden loihditusta -valkoisesta hevosesta. Hänkin vannaan rientää koettamaan, saisiko -noita rakkaita tunnelmia edes hiukan uudistumaan, ja silloin lukee hän -"Metsäsissin", sijoittaen sen tärkeälle paikalle poikansa kirjojen -joukkoon. Ja pian huomaa hän, kuinka vanha kanadalainen muodostuu -nuorten uskolliseksi ja rakkaaksi ystäväksi. - -_Kustantaja_. - - - - -1. - -JOSÉ UNIKEKO. - - -Biscayalahden kallioisella rannalla on vanha linna, jonka harmaa -liuskakatto, auringon säteiden siihen sattuessa, loistaa kauvas -merelle. Tämän linnan omistivat espanjalaiset Mediana-kreivit, joiden -perheet pitkän ajan olivat tässä asuneet. Linnan alapuolella ulottuu -kallion porrasmaisilla rinteillä meren rannalle asti pitkä rivi kehnoja -hökkeleitä. Niissä asuu kalastajia, jotka tällä rannalla harjoittavat -vähän tuottavaa elinkeinoansa. - -Joulukuulla 1808 oli osa heistä, kurjuudestaan huolimatta, peljäten -Ranskan armeijan lähestymistä, paennut Elanchovin kylästä, ja -ainoastaan pieni osasto espanjalaisia rannikkovartioita oli jäänyt -jäljelle estämään ulkomaisen tavaran salakuljetusta. - -Täksi rauhattomaksi ajaksi oli don Juan de Mediana, kreivi-vainajan -vanhempi poika, valinnut tämän syrjäisen linnan varmaksi turvapaikaksi -puolisolleen, donna Luisalle. Jätettyään hänet ja heidän ainoan -lapsensa uskotun ystävän turviin, matkusti kreivi itse pois, -tarjotakseen uhatulle isänmaalleen käsivartensa taistelussa peljättyä -vihollista vastaan. Hän meni, eikä milloinkaan palannut. - -Ranskalainen luoti kohtasi hänet eräässä niistä kahakoista, jotka -tapahtuivat ennen Burgosin taistelua. Siitä alkaen suri donna Luisa -yksinäisessä linnassaan kalliin puolisonsa kadottamista ja vietti -päivänsä vaatimattomassa yksinäisyydessä vanhan linnan synkissä -saleissa. - -Oli rankka, kylmä ja kostea ilma mainittuna vuoden aikana, kun eräs -rannikon vartioista meni rannalle, ollaksensa siellä linnan lähistöllä -olevassa lahdelmassa vartiana yön. Tätä vartiopaikkaa pidettiin -erittäin vaarallisena, sillä jo usean kerran olivat salakuljettajat -koettaneet päästä maihin tästä ja aina oli syntynyt taistelu. - -Tuota miestä, joka nyt pimeänä yönä hitaasti kulki eteenpäin lyhtynsä -valossa, nimittivät toverit unikeoksi, kun hän tavallisesti vietti -enimmän aikansa maaten riippumatossaan. Hänen oikea nimensä oli José, -hän oli nuori mies, noin 25-vuotias, pitkä, jäntevä ja laiha. Vaikka -hän näyttikin välinpitämättömältä, olisi kuitenkin hänen mustista, -tuuheiden silmäripsien peittämistä silmistään voinut huomata, että tämä -välinpitämättömyys oli teeskenneltyä, eikä hänen luonteensa mukaista. -Sen huomasi siitäkin, että José, kun kapteeni määräsi hänet täksi -yöksi lahdelman vartiaksi, heti aavisti jonkun salaisen tarkoituksen -siinä piilevän ja varovaisesti läheni paikkaa. Sinne saavuttuansa -ja varmistuttuansa, että oli yksin, asetti hän lyhtynsä siten, että -se valaisi kylään vievää rotkopolkua, ja viittaansa kääriytyneenä -laskeutui vähän matkan päähän niin että samalla voi vartioida tietä ja -lahdelmaa. Kun hän oli ollut siinä noin puolen tunnin ajan tarkastellen -merta ja tietä, kuuli hän askeleita polulta; pian näkyi lyhdyn valossa -tumma olento ja José tunsi rajavartion kapteenin, joka hänet oli -määrännyt tälle paikalle. - --- José! huudahti hän puoliääneen, nukutko? Mutta José ei huolinut -vastata. Hän oli vaiti kysymystä toistettaessakin, pysyen makaavassa -asennossaan, kunnes kapteeni tuli vakuutetuksi hänen nukkuvan ja lähti -eteenpäin. - --- Nyt en enää ole José unikeko, sanoi José nousten. Vieläkin kului -puolituntia mitään tapahtumatta. Äsken nousseen kuun peittivät -ajoittain paksut, tummat pilvet, ajoittain valaisi se, mutta ei mikään -merkki osoittanut ihmisiä olevan lähellä. Josén huomio oli merelle -käännettynä. Äkkiä kuului vedestä pientä loisketta, kuin airojen, -jotka varovasti halkovat vettä. Musta pilkku suureni yhä ja näyttäytyi -veneeksi, joka varovasti edeten jätti jälkeensä hyrskyisen uoman. Pian -huomasi José sen pysähtyvän liikkumattomaksi, kuin ilmassa liehuva -lokki saaliinsa niskaan hyökätessään; sitten se taasen äkkiä lähti -liikkeelle lahdelmaa kohti. Heti sen jälkeen kolahti veneen pohja -matalan rannan kiviin. - --- Uh, sanoi sotilas itsekseen, ei ainoatakaan tavaramyttyä. Eivätkö -olisikaan salakuljettajia? - -Veneessä oli kolme miestä, jotka varovasti ja melua herättämättä -nousivat maihin; puvusta päättäen he eivät olleet salakuljettajia. - --- Keitä nuo lienevät, mietti sotilas, joka itse näkymättömänä vartioi -heitä pensaiden takaa. - -Nyt lähti kaksi miehistä liikkeelle perämiehen viittauksesta, joka -itse jäi veneeseen. Hetken epäröi José, poistuisiko, vai jäisi; -katsahtaen veneessä olevaan mieheen päätti hän jäädä. Hän tarkasti -molempia miehiä, jotka kulkivat ohi vuoren juuren; molemmat olivat -puukoilla varustetut ja oli heillä merirosvojen tavallinen puku. Äkkiä -pysähtyivät he. Kappale maata oli lohjennut Josén jalkojen alta ja -vieri rinnettä alas. - --- Kuulitko mitään? kysyi toinen; luulin kuulleeni jotain putoavan. - --- Loruja, lepakko kai lennähti kolostaan. - --- Menisin ylös, ellei rinne olisi niin jyrkkä noustavaksi, sanoi -edellinen. - --- Ei ole pelon syytä, sen sanon, lausui toinen. Yö on sysimusta ja -hän, tiedäthän, on vakuuttanut vastaavansa vartiasta, joka makaa -päiväkaudet. - --- Sitä enemmän syytä otaksua hänen olevan valveilla yöllä. Jää sinä -tänne, minä kiipeän ylös, ja jos tapaan makaajan, sanoi hän, vetäen -pitkän puukkonsa, niin, sen pahempi tai parempi hänelle, kyllä hänet -lepoon saatan. - -Nyt lähti José hiljaa piilostansa, ryömien sille paikalle, jossa vene -oli. Tässä hengitti hän syvään, järkähtämättä katsellen veneessä olevaa -miestä. - -Tämä katseli merelle, eikä huomannut rajavartiaa, joka hiljaa nousi -ylös mittaillen matkaa, joka hänet veneestä erotti. Toisen kääntäessä -pois päänsä hellitti José pensaasta, josta oli kiinni pitänyt, ja -hyppäsi hänen niskaansa kuin tiikeri. - --- Minä se olen, sanoi hän. Älkää liikahtako, tai olette kuoleman oma, -lisäsi hän, laskien pyssyn suun vieraan rinnalle. - --- Kuka sinä olet? kysyi tämä, malttiaan tässä uhkaavassa vaarassa -menettämättä. - --- Tiedäthän, José unikeko. - --- Pahoin hänelle, jos hän minut petti, mutisi vieras. - --- Jos kapteenia tarkoitatte, niin vakuutan teille, salakuljettaja, -että hän on viaton. - --- Salakuljettaja? toisti vieras halveksivasti. - --- Hyvä, sanoi José iloissaan, että viekkautensa oli onnistunut! Sanoin -vain niin, etten kutsuisi teitä pahemmalla nimellä, sillä en näe mitään -tavarakääryjä, elleivät nuo nuoraportaat ole näytteenä. - -José ei näkynyt pettyneen luulossaan. Hänen edessään oleva mies ei -näyttänyt salakuljettajalta. Hän oli miehuuden ijän kukoistuksessa, -hänen kasvonsa olivat ahavoituneet kuin merimiehen. Tummat kulmakarvat -varjostivat hänen mustia, tulisesti hehkuvia silmiänsä. Kunnian- -ja kostonhimo kajasti niistä ja katkeran ivan piirre ympäröi hänen -huuliaan. Hänellä oli espanjalaisen meriupseerin puku. - --- Leikki pois, roisto, mitä tahdot? lausui vihdoin vieras, -kyllästyneenä toisen terävään katseeseen. - --- Hyvä, sanoi José, puhukaamme asioista. Siis, ensinnäkin, jos -seuralaisenne tuovat viittani ja lyhtyni tänne, niin käskette niiden -pysyä loitolla, muuten ammun teidät ja survaisen veneen ulos. -Kapteenilleni olette tarjonnut 40 unssia kultaa; en tahdo olla kitsas, -pyydän vain sen kahdenkertaisesti itselleni. - -Tämän hävyttömän vaatimuksen kuultuaan näkyi viha ja pelko vieraassa -taistelevan. Kylmästä vuodenajasta huolimatta tippuivat hikipisarat -hänen kasvoiltaan, mutta hänen täytyi mukautua. Hän otti sormestaan -sormuksen ja tarjosi sitä. - --- Ota tuo ja mene tiehesi. - -José otti sormuksen ja katseli sitä. - --- Olkoon, tahdon uskaltaa ja ottaa sen 80 unssista. Nyt olen kuuro, -mykkä ja sokea. - --- Siihen luotan, sanoi vieras kylmästi, tapahtukoon mitä tahansa. - -Näin sanoen riensi vieras veneestä rannalle ja katosi tien -polvekkeeseen. José oli yksin, katsellen sormuksessa olevaa timanttia. - - - - -2. - -ÖINEN KONNANTYÖ. - - -Samalla kun tämä tapahtui Josén ja vieraan kesken rannikolla, oli -kreivitär Mediana tavallisuuden mukaan makuukamarissaan. Se oli suuri -huone, jolle vanhanaikuiset huonekalut antoivat kolkon näön. Osaksi -valaisi sen lamppu, jonka himmeä valo ulottui kamiinin puoliksi -sammuneisiin hiiliin. Kaksi lattiaan asti ulottuvaa akkunaa johti -verannalle, joka oli noin 20 jalkaa ylhäällä maasta; kreivitär katseli -synkkää taivasta ja loi sitten silmänsä kätkyeeseen, jossa hänen -lapsensa nukkui. - -Hän näytti olevan tuskin kolmenkolmatta vuotias, ja musta surupuku teki -hänen kalvakkuutensa vieläkin huomattavammaksi. Hetkisen seisottuaan -syvissä mietteissä, otti hän lampun, valaisten uinuvaa poikaansa. -Hellin silmäyksin, ikäänkuin olisi kasvojen piirteistä voinut lukea -pojan tulevaisuuden, katseli hän kauvan noita lapsekkaita kasvoja, -joita kiharat hiukset osaksi peittivät; sitten painoi hän hellän -suutelon pojan ruusuiselle poskelle. Kätkyen yläpuolella riippui suuri -taulu, jota lamppu valaisi. Se kuvasi noin viisitoistavuotiasta poikaa -nojautuneena suureen nojatuoliin, jossa uinaileva lapsi lepäsi. Näiden -yhdennäköisyys oli huomattava. Tämän ryhmän selityksenä voi pitää -taulun alla olevaa kirjoitusta: "Minä valvon." - -Kumma kyllä, havaitsi kreivitär vasta ensi kerran nostaessaan katseensa -nukkuvasta kuvaan molempien yhdennäköisyyden, ja tämän huomaten valtasi -hänet ehdoton vavistus. - --- Lapsi raukka, sanoi hän puoliääneen, taivas varjelkoon sinua -sellaisesta kohtalosta, mikä hänen osakseen tuli! - -Hän otti lampun ja istahti uudelleen akkunan ääreen, jonka ruudut -tuulen puhalluksesta tärisivät. Äkkiä kuului torven räikeä ääni. -Kummastuen tätä tavatonta ääntä tällä hetkellä, nousi kreivitär -puoleksi tuoliltaan, katsoi levotonna ympärilleen ikäänkuin peljäten -jotain onnettomuuden tapausta. Ensin aikoi hän tarttua soittokelloon, -joka oli läheisellä pöydällä, kutsuaksensa sillä palvelijoita, mutta -ei tehnyt sitä peljäten lapsensa heräävän. Tuskastuttava hiljaisuus -seurasi äsken kuulunutta ääntä. Sitten kuului ulkoa kumeaa jytinää, -joka yhä läheni. Äkkiä temmattiin akkuna kiivaasti auki, kylmä -tuulenpuuskahdus tunkeusi huoneeseen ja lampun liehuvassa valossa astui -mies pelosta vapisevan kreivittären luo. - -Jos salama olisi hänen jalkojensa juureen iskenyt, ei kreivitär olisi -peljästynyt enempää kuin nyt, kun hän väkivallalla sisään tunkeuneessa -miehessä tunsi don Antonion, miesvainajansa veljen; tämä seisoi -uhkaavassa asennossa kreivittären edessä. Hänet oli kerran aijottu -puolisoksi tälle miehelle, mutta oli valinnut vanhemman veljen, eikä -sitten oltu mitään kuultu don Antoniosta; olipa vielä levinnyt huhuja -hänen kuolemastansakin, vaikkei niitä oltu todistettu. - -Vaikka suuresti kummastellen tämän miehen odottamatonta sisään -tunkeumista ja hänen kasvojensa synkkää muotoa, ei kreivitär ensin -luullut tarvitsevansa peljätä mitään pahaa. Mutta pian hän pääsi tästä -erehdyksestä. - --- Ei liikettä, ei ääntäkään avunhuudoksi, jos tuo lapsi on sinulle -rakas, sanoi don Antonio, viitaten pikku Fabianin kätkyeeseen. - -Ääni oli niin käskevä ja osoitti sellaista vihaa, että hämmästynyt -kreivitär seisoi mykkänä ja liikkumattomana sekä vavisten katseli -harvinaista vierastansa. Hän oivalsi, ettei menneellä ajalla ollut -mitään arvoa tuon miehen silmissä, ja että hän itse ja hänen lapsensa -olivat vaarassa. Kuitenkin rohkaisi hän itsensä ja huudahti lujalla -äänellä: - --- Ken olette te, joka tunkeudutte tänne salaa kuin varas yöllä? -Palaako poika niin isiensä kotiin, ja eikö don Antonio ole kuin kurja -rosvo, joka pelkää päivän valoa? - --- Kärsivällisyyttä, vastasi don Antonio pilkallisesti, sekin aika -tulee, eikä se loitolla olekaan, jolloin tulen tähän linnaan, niinkuin -sopiikin, täydellä päivän valolla, avonaisten porttien kautta ja -alustalaisteni riemuitessa. Mutta aikeitteni mukaista on olla nyt, -niinkuin sanoitte, yöllinen varas. - --- Mitä sitten tahdotte? kysyi kreivitär peloissaan. - --- Mitä? Ettekö sitä aavista? vastasi don Antonio kylmästi, mikä -todisti hänen tehneen kamalan päätöksen, ettekö aavista, että olen -saapunut tekemään itseni kreivi Medianaksi. - -Nämä sanat eivät jättäneet kreivitärtä epätietoisuuteen don Antonion -aikomuksista. Hän riensi poikansa luo, suojellaksensa sitä ruumiillaan, -mutta ennenkuin hän ehti kätkyen luo, asettui don Antonio hänen -tiellensä ja loi häneen kylmän, välinpitämättömän katseen. Aavistamaton -tuska valtasi onnettoman kreivittären. - --- Armoa hänelle, huudahti hän tukahtuneella äänellä. Tappakaa minut, -don Antonio, mutta mitä on hän tehnyt teille? - --- Mitäkö tehnyt minulle? Eikö hän nyt ole kreivi Mediana, eikö veljeni -nimi ja omaisuus ole hänen, -- veljeni, jonka puoliso oikeastaan olisi -ollut minun? - -Kreivitär peitti kasvonsa käsillään eikä voinut vastata mitään näihin -hirvittäviin vaatimuksiin. Don Antonio meni kätkyen luokse. - --- Mutta käsitättehän, sanoi kreivitär hänen uhkaavana lähetessään, -ettei poikani ole tehnyt teille mitään. - --- Ken sanoo, että minä tekisin hänelle pahaa? lausui don Antonio -hiukan leppeämmin. Kuulkaa ensin aikomukseni, ennenkuin tuomitsette. -Hänelle ei ole suuri uhraus luopua maailmasta, jota ei vielä tunne, ja -vielä vähemmän, kun ei kukaan, ette edes tekään, ole hänen luonansa -sitä muistuttamassa. - --- Mitä! huudahti kreivitär, ettehän tahdo erottaa minua hänestä? Oi, -ei, sitä ette tee, jatkoi hän ojennetuin käsin ja rukoilevin silmin -langeten polvilleen. - -Kylmä hymyily oli don Antonion ainoa vastaus. - --- Miten, lausui hän vihdoin, luuleeko kreivitär Mediana minun -rohjenneen tämän askeleen, antaakseni hänen rukoustensa vaikuttaa -itseeni. Ei, aikeeni on täytettävä, ellei, jatkoi hän, vetäen puukon ja -ojentaen sen Fabianiin, turha vastarinta pakota minua iskemään tuohon -lapseen; mutta silloin olette sen itse niin tahtonut. - --- Oi Jumalani, vaikeroi kreivitär, sallitko sellaisen rikoksen? Etkö -minulle hädässäni lähetä pelastajaa? - --- Lopettakaamme asia pian, rouva! Uskokaa minua, yhtä vähän voi -luottaa Jumalan oikeuteen, kun se on nukuksissa, kuin ihmisen, kun se -on sokea. - --- Jälkimäisen voitte kieltää, mutta Jumalan oikeus, jota pilkkaatte, -on teille tuova maailman äärissäkin, vieläpä kaukaisimmassa -erämaassakin, jonne ihmisjalka ei vielä ole astunut, syyttäjän, -tuomarin ja kostajan. - --- Ihmetöiden aika on ohi, pilkkasi don Antonio. Lopettakaamme! Tämä -poika on nyt viimeisen kerran levännyt isänsä kodissa. - --- Taivas varjelkoon! huudahti donna Luisa lähettäen Jumalalle -rukouksen, lämpimimmän, minkä äidin sydän voi. Sitten lankesi hän -polvilleen tuon sydämettömän miehen eteen ja huudahti: Antonio! -Minä olen kerran tuntenut teidät jaloksi ja rehelliseksi mieheksi; -tahdotteko saastuttaa rikoksella sielunne? Ei, te vain pelottelette -minua, eikö niin? - --- Pelottelen? sanoi don Antonio katkerasti hymyillen, en suinkaan. -Mutta aika rientää, lisäsi hän, ja toverini käyvät kärsimättömiksi. - -Kreivitär käsitti, että kaikki oli menetetty. Hän oli tajuntansa -kadottamaisillaan ja odotti tahdottomana, vaitonaisena, tuon armottoman -miehen käskyjä. Hän meni kätkyen luo herättämään ja pukemaan lastansa, -niinkuin toinen käski. Hetkisen aikoi hän huutaa apua, mutta don -Antonion puukko välkkyi hänen silmissään. Surumielisenä lähestyi hän -kätkyttä ja hellästi pyyhkäsi hän äidillisellä huolella kiharat pojan -kasvoilta. Pikku Fabian heräsi, avasi silmänsä, mutta äitinsä tutut -kasvot nähdessään hymyili hän lempeästi ja nukkui taasen. Kreivitär -loi epätoivon silmäyksen pyöveliinsä; hänen tarmonsa lamaantui ja -herpaantuneina vaipuivat kädet sivulle. - -Don Antonio katsahti uhkaavasti häneen. Kreivitär vapisi, kumartui -vielä kerran lapsensa yli ja suuteli häntä; lapsi heräsi uudelleen, -katsoi kummastuneena ympärilleen, uneliaat silmäluomet ummistuivat -taasen, kunnes don Antonion ankara tyrkkäys herätti hänet uudelleen. -Osaksi huoneeseen tunkeuvan kylmän ilman tähden, osaksi nähdessään -oudon miehen sekä vaalean, vapisevan äitinsä kyynelissä, alkoi pikku -Fabiankin kauhusta vavista ja vaipui itkien äitinsä rinnoille. - -Don Antonio poistui akkunalle, kääntämättä silmiään heistä. Turhaan -koki äiti pitkittää aikaa poikaansa pukiessaan. Aika kului, eikä -pelastajaa näkynyt. Onneton äiti ei kestänyt enää; antaessaan viimeisen -suudelman puetulle lapselleen, päästi hän heikon huudahduksen ja vaipui -tainnoksiin lattialle. - -Pojan nyyhkytyksistä huolimatta don Antonio kylmäverisesti tarkasti -äidin kasvoja, sitten salpasi hän oven. Sitten avasi hän kreivittären -kirjoituspöydän, heitteli lattialle kalleudet laatikoista ja pisti -nopeasti muutamia papereita taskuunsa. Pian oli hän saanut huoneen -epäjärjestykseen, niin että se näytti ikäänkuin omistaja olisi sieltä -äkkiä lähtenyt. - -Väsyneenä istahti don Antonio hetkeksi kreivittären nojatuolille. -Ankara taistelu näytti tapahtuvan hänen sydämessään, katsoessaan -vaaleaan ja vapisevaan poikaan. Välttääksensä tätä, meni hän nopeasti -akkunalle ja vihelsi hiljaa. Pian ilmestyi pää verannalle, ja toinen -Josén rannalla näkemistä miehistä tuli huoneeseen. - -Merimies katseli välinpitämättömänä edessään olevaa näytelmää ja odotti -äänetönnä isäntänsä käskyjä. - --- Ota tuo, sanoi don Antonio viitaten kreivittäreen, ja kanna rantaan, -minä seuraan pojan kanssa perässä. - -Merimies nosti näköjään kuolleen kreivittären kevyesti syliinsä ja -kiipesi verannalta alas; don Antonio tuli perässä häntä vavisten -tottelevan pojan kanssa. - -Hetkistä myöhemmin leimahti lamppu vielä kerran, valaisten hajallaan -olevia esineitä, ja sammui sitten. Samassa kuului läpi tuulen huminan -ja valtameren kaukaisen kohinan valitushuuto, joka tuntui epätoivon -viimeiseltä purkaukselta. - -Se oli onnettoman äidin viimeinen huudahdus; kun hän taintumuksestaan -heräsi, murhasi hänet toinen merimies. Hyljätyn lapsen jätti don -Antonio heikkoon veneeseen myrskyn ja aaltojen saaliiksi, toivoen -niiden tekevän, mitä hän ei itse uskaltanut. Lähelle laivaansa -tultuansa heittäysi hän molempien rikostoveriensa kanssa mereen; he -teeskentelivät, että vene oli kärsinyt haaksirikon. Veneessä oli nyt -kuollut kreivitär ja lapsiraukka. Kurja toivoi talviyön surmaavan sen. - -Kääntykäämme tuosta järkyttävästä tapauksesta yksinäiseen lahdelmaan, -jossa kertomuksemme alkoi. Seuraavana iltana oli José taasen -vartioimassa. Ilta oli yhtä sumuinen kuin edellinenkin, kun kymmenen -aikaan nopeaan purjehtiva kutteri saapui lahdelmaan. Sen ulkomuoto, -varustus ja purjeet todistivat sen sota-alukseksi tai ainakin -varustetuksi kauppalaivaksi. Se ohjasi lahteen, seisahtui siihen ja -laski kaksi venettä, jotka veisivät tavaroita maalle ja toisivat -muonavaroja. Hetken päästä alkoi vilkas kiväärin tuli rannikolta, ja -pian saapuivat molemmat veneet kutterin luo. - -José, uskollisempana kuin edellisenä iltana, oli hälyyttänyt; liian -myöhään kuitenkin, sillä veneet olivat runsaasti lastattuina menossa -takaisin. Viimeksi laivan kannelle noussut oli jättiläisruumiinen -merimies. Hän kantoi sylissään pientä liikkumatonta lasta, jonka olisi -luullut kuolleeksi, ellei ruumiin hiljainen väristys olisi todistanut -elonkipinän vielä hehkuvan. - --- Mitä tuomista sinulla on, Rosenholz? kysyi vahtia pitävä upseeri. - --- Luvallanne, herra luutnantti, pieni lapsi, nälästä ja vilusta -puolikuolleena; löysin sen tuuliajolta veneestä. Kuollut verinen nainen -piteli sitä sylissään, ja minulla oli paljon vaivaa, saadakseni sen -aluksesta, jota rantavartiat pitivät maalitaulunansa. Varsinkin muuan -pitkä sotamiesroisto -- se oli José -- ampui minua yhtä itsepäisesti -kuin taitamattomastikin. Mutta jos joskus vielä kohtaan hänet, niin -- -en sano enempää. - --- Mutta mitä nyt aijotte lapselle tehdä? kysyi upseeri säälin -liikuttamana. - --- Pidän sen luonani, kunnes rauha on solmittu, ja sitten palaan tänne -hankkimaan tarpeellisia tietoja. - -Merimies ei kuitenkaan voinut saada muuta selkoa lapsesta kuin että sen -nimi oli Fabian, ja että murhattu nainen oli sen äiti. Kaksi vuotta -kului, eikä tuo ranskalainen laiva voinut päästä Espaniaan. Sillä aikaa -hoiti merimies, jonka nimeksi kuulimme mainittavan Rosenholz ja joka -oli Kanadasta kotoisin, mitä huolellisimmin lasta ja oppi rakastamaan -sitä yhä enemmän. - -Kerran täytyi tuon ranskalaisen risteilijän paeta englantilaista -prikiä, joka oli sitä voimakkaampi. Priki alkoi ajaa kutteria takaa, -saavutti sen, ja nyt syntyi ankara taistelu, jonka päättymisestä -ei ollut epäilystä. Rosenholz vei pikku Fabianin laivan alimpaan -osaan, mutta huomasi täytyvänsä tuoda hänet etukannelle, ettei -taistelun kestäessä eroaisi hänestä. Tässä keskellä riehuvan taistelun -pamahtelevia laukauksia, joihin yhtyi kuole vain ja haavoitettujen -valitusäänet, tahtoi hän painaa lapsen mieleen mahdollisen eron -yksityiskohdat. - --- Polvistu, lapseni! sanoi hän, nojaten jättiläisvartalonsa lapsen yli -ja siten suojellen häntä vihollisen luodeilta. Näet, mitä tapahtuu, -jatkoi hän juhlallisesti. - --- Minä pelkään, kuiskasi Fabian, tuota vuotavaa verta ja melua. - -Hän painautui jättiläisen rinnoille. - --- Niin, jatkoi merimies, älä milloinkaan unohda, että merimies, -mies, joka rakasti sinua enemmän kuin elämäänsä, käski sinut nyt -polvistumaan, sanoaksensa sinulle: Polvistu, lapseni, ja rukoile äitisi -puolesta... - -Hän ei lopettanut, luoti sattui häneen ja hänen verensä virtasi -Fabianin päälle, joka päästi sydäntä vihlovan huudahduksen. -Kanadalainen ehti vain vielä kerran painaa hänet rinnoillensa ja niin -hiljaa, että poika tuskin kuuli, päättää lauseensa seuraavin sanoin: - ---- ... äitisi puolesta, jonka löysin kuolleena vierestäsi. - -Sitten meni hän tainnoksiin. Tajuntaan tultuansa lepäsi hän -ummehtuneessa lastihuoneessa. Polttava jano vaivasi häntä. Heikolla -äänellä huusi hän Fabiania, joka joka aamu ystävällisesti hymyili -hänelle, mutta ei kukaan vastannut -- Fabian ei ollut siellä. -Vankina täytyisi hänen aina kaivata sitä, jonka kohtalo oli hänelle -lahjoittanut. Emme kuitenkaan tahdo rientää kertomuksen edelle. Se -vain mainittakoon, että pari päivää kreivitär Medianan selittämättömän -katoamisen jälkeen Elanchovin linnasta, muutamat kalastajat löysivät -hänen hengettömän ruumiinsa meren rannalta. Kappalainen kääri linnan -katolla olevan lipun mustaan suruharsoon ja asetti omin käsin puuristin -sille paikalle, josta hänen onneton emäntänsä oli löydetty. Vaikka -moni sydän sääli odottamattomasti poismennyttä ja vaikka monta arvelua -syntyi hänen kohtalostaan, unohtui se kuitenkin pian, kun don Antonio -Mediana saapui loistavana isänsä kotiin. - - - - -3. - -KULLAN ETSIJÄT. - - -Nyt on meidän jättäminen kertomuksemme tähänastinen näyttämö ja -siirtyminen uuteen maailman osaan, joka on niin monen ihmisen toiseksi -kodiksi muuttunut. - -V. 1830 oli Sonoran maakunta, joka on rikkaimpia Meksikon valtiossa, -vielä hyvin vähän tunnettu. Luonto on sen tuhlaavasti varustanut. Auran -tuskin koskettama maa tuottaa kaksi satoa vuodessa, ja antaa sitäpaitsi -toisin paikoin vielä runsaamman kultasadon. Näiden suurien etujen -ohella on kuitenkin hankaluuksiakin. Sotaisten intiaaniheimojen asumat -äärettömät erämaat ympäröivät maan viljeltyjä seutuja. Vaikka täällä -on kultaa kuin hiekkaa, kuten sanotaan, niin on erittäin vaarallista -oleskella noilla seuduilla. Ainoastaan erityinen ihmisluokka, -varsinaiset kullanetsijät ammatiltaan, uskaltavat toisinaan näille -autioille seuduille; tuhansien vaarojen alaisina työskentelevät he -kultasuonessa ja palaavat sitten apahien hätyyttäminä kaupunkeihin, -joissa eivät saata kyllin kehua näiden seutujen rikkauksia. Toisinaan -yhtyvät nämä "gambusinot", niinkuin heitä nimitetään, yhteiseen -matkaan, joka kuitenkin tavallisimmin menee mitättömiin heidän -kevytmielisyytensä ja tyhmän röyhkeytensä tähden. - -Mainittunakin vuonna keskusteltiin Arispessa, Sonoran pääkaupungissa, -sellaisesta retkestä. Sen johtajaksi mainittiin don Estevan de -Arechiza, pari kuukautta sitten Espaniasta saapunut vieras. Tällä -miehellä tuntui olevan hallussaan runsaita salaisia tulolähteitä, sillä -hän oli erinomaisen antelias, pelasi halusta ja menetti lähes aina, -lainaili rahoja vaatimatta milloinkaan takaisin. Sen vuoksi oltiinkin -taipuvaisia luulemaan, että don Estevanilla oli rikas, tähän asti -tuntematon kultasuoni Arispen läheisyydessä, sillä toisinaan hän katosi -kaupungista. Siten sai tuo salaperäinen mies helposti kerätyksi koko -joukon seikkailijoita, jotka yhtyivät häneen, lähteäksensä maakunnan -sisäosiin. - -Eräänä päivänä don Estevanin ollessa vierailulla, toi sanansaattaja -hänelle kirjeen. Hänen tuntemansa henkilö kehoitti häntä siinä kolmen -päivän kuluttua saapumaan määrätylle paikalle, joka oli tiellä -Tubac-presidioon (linnoitukseen) ja kolmen päivän matkan päässä -Arispesta. - -Seuraavana aamuna nähtiin don Estevanin, loistavan ratsastajajoukon -seuraamana, lähtevän mainitulle paikalle. Se mies, joka erämaan rajalla -olevassa kylässä odotti ratsastajia, pelasi joukon lähestyessä erään -toisen kanssa. Kummankaan kasvot eivät olleet luottamusta herättäviä, -pikemmin ilmaisivat ne sellaista ihmistä, jota ei yksinään tahtoisi -kohdata asumattomalla seudulla. - -Cuchillo, se oli don Estevanin kirjeen lähettäjän nimi, oli puettu -nahkaiseen takkiin. Toisessa korkeassa ratsastussaappaassa oli pitkä -tuppi, puukko, jonka omistaja helposti ulottui ottamaan. Suuri, lankaan -pujotetuilla lasihelmillä koristettu huopahattu oli hänen päässään. -Vähän matkan päässä oli hänen hevosensa, joka ei tavallisuuden -mukaan ollut tiuhtiossa. Cuchillon vieressä oli lyhyt pyssy, joka -hänestä teki vaarallisen toverin näillä seuduin. Hänen pelitoverinsa -nimi oli Baraja, pitkä mies, tuuheapartainen, puettuna samallaiseen -nahkatakkiin; hänellä oli hevonen, joka näytti yhtä nopealta kuin -voimakkaaltakin. Kun miehet huomasivat don Estevanin seurueinensa, -lopettivat he pelinsä ja valmistautuivat saapuvia vastaanottamaan. Don -Estevan ja Cuchillo näkyivät jo olevan tuttuja keskenään ja menivät -yhdessä telttaan, jonka palvelijat pystyttivät. Täällä keskustelivat -he kauvan eikä kukaan uskaltanut häiritä heitä. Cuchillo ilmaisi don -Estevanille, että hän oli keksinyt eräässä laaksossa erinomaisen -runsaan kultasuonen ja aikoi ilmaista salaisuuden, jos don Estevan -antaisi hänelle kymmenennen osan voitosta ja ennakolta suorittaisi -hänelle viisisataa piasteria. Samalla mainitsi hän, että hän erään -toisen "gambusinon" kanssa oli löytänyt tämän erinomaisen runsaan -aarteen, mutta takaa-ajavat intiaanit olivat heti löydön jälkeen -murhanneet hänen ystävänsä ja toverinsa Marcos Arellanoksen. - -Vaikkei don Estevan, sen mukaan mitä jo tiesi miehestä, ehdottomasti -luottanut Cuchilloon, tuntui hänestä sellaisen saaliin toivo niin -houkuttelevalta, ettei hän kokonaan hyljännyt ehdotusta Hieman -epäiltyään suostui hän Cuchillon ehtoihin, ja tämän täytyi vannoa, että -ilmoitus kultasuonesta oli totta sekä tarkoin mainita missä se oli. -Kun tie sinne meni Tubacin kautta ja don Estevan oli määrännyt tämän -kokoontumispaikaksi retkikuntansa jäsenille, lähtivät matkustajat heti -liikkeelle, ehtiäksensä ennen yön tuloa seuraavalle juottopaikalle, -jossa päättivät olla yötä. - -Pian koko ratsujoukko nopeasti nelisti tuon heitä ympäröivän aavan -seudun kautta. Ei mikään tässä erämaassa osoittanut ihmisolentoja -siellä löytyvän. Kaivojen luo oli sinne tänne pystytetty seipäitä -osoittamaan matkustajalle tietä, mutta seipäissä riippuvat nahkaiset -vesiämpärit olivat auringon helteessä käpristyneet osoittaen samalla, -että kaivot olivat kuivaneet. - -Aurinko oli laskemaisillaan ja matkustajat olivat kahden penikulman -päässä juottopaikasta, kun he saapuivat aavikolta seudulle, jossa -kasvoi gummipuita. Äkkiä pysähtyi don Estevanin hevonen korviaan -heristäen, ratsastaja kannusti sitä ja ajoi eteenpäin. Kummastuksekseen -huomasi don Estevan kaatuneen hevosen raadon muutamain aloepensaiden -takana. Cuchillokin ratsasti esiin, ja molemmat huomasivat hevosen -kaatuneen matkustajan vesileilin päälle, joka oli särkynyt. -Tästä päätti Cuchillo heti, että ratsastajan, menetettyään näin -välttämättömän apukeinon, oli jonkun matkan päässä hevosestaan käynyt -samoin kuin tämänkin. Hänen kokemuksensa ei pettänytkään häntä, -hiekassa näkyi ihmisen jälkiä, osoittaen matkustajan jalkaisin -jatkaneen matkaansa. Jäljet muuttuivat yhä selvemmiksi ja vihdoin -huomasivat he miehen, joka liikkumatonna lepäsi tien vieressä. Suuri -olkihattu peitti hänen kasvonsa, vaatteet olivat yksinkertaiset ja -repaleiset. Meksikolainen käski palvelijansa nostamaan hattua, mutta -pimeässä ei voitu makaavan kasvonpiirteitä nähdä. Sitten käski hän -Cuchillon jäämään ja pitämään huolta tuosta näköjään kuolleesta -miehestä. Vaikka Cuchillo vastenmielisesti suostui tähän, astui -hän kuitenkin vastustamatta hevosen seljästä, kumartui miehen yli, -nähdäksensä, oliko vielä elonkipinää jäljellä. Suuresti hän kummastui -tuntiessaan kuolleen Tiburcioksi, Marcos Arellanoksen kasvattipojaksi; -Arellanos ei muuten ollut kaatunut intiaanein uhrina, vaan uskottoman -toverinsa murhaamana. Hornamainen aatos valtasi tässä rosvon. Hän -ajatteli, olikohan tuo hänen edessään avutonna makaava nuorukainen -kasvatti-isältään saanut tiedon kultalaaksoa koskevasta salaisuudesta. -Cuchillo otti puukkonsa ja laski sen Tiburcion sydämelle, kun samassa -heikko liikahdus todisti elonkipinän vielä löytyvän. Jo nosti hän -kätensä, mutta pysähtyi äkkiä, kun hänen sydämessään toinen ääni, -nimittäin omanvoiton, puhui korkeammin kuin omantunnon. Hän tunsi tuon -nuorukaisen pelottoman rohkeuden ja taitavuuden ja päätti käyttää sitä -hyödyksensä. Hän aukasi Tiburcion suun ja kaatoi sinne muutaman pisaran -vettä leilistään. Vasta hänen usean kerran tätä toistettuaan, virkistyi -Tiburcio vitkallisesti ja vastasi pelastajansa kysymyksiin. Tämä sai -nyt tietää, että nuorukaisen kasvatti-äiti oli kuollut ja että hän oli -lähtenyt juottamatta hevostaan, joka pian oli uupunut ja kaatunut, -jolloin Tiburcion vesileili särkyi. - -Cuchillo oli oikeassa epäillessään, että Tiburcio tiesi salaisuuden. -Hänen kasvatti-äitinsä oli kuolinvuoteellaan sen hänelle ilmaissut -ehdolla, että hän etsisi kasvatti-isänsä murhaajan ja saattaisi -hänet edesvastuuseen. Vaikka Cuchillo käytti kaiken viekkautensa -saadaksensa tiedon, olivatko epäluulonsa aiheelliset, ei hän kuitenkaan -nuorukaiselta saanut mitään selvyyttä; sitä vastoin Tiburciossa näiden -kysymysten johdosta heräsi epäluulo, että edellinen, joka sanoi -tunteneensa murhatun, olisi murhaaja. Tiburcion tätä ajatellessa kuului -äkkiä puman, Amerikan leijonan, kumea ääni. Cuchillon hevosen valtasi -pelko. Samalla kuului toisaalta läpitunkeva ulvominen. - --- Siellä puma ja jaguari riitelevät hevosestanne, Tiburcio ystäväni, -sanoi Cuchillo; istukaa taakse minun hevoseni selkään ja rientäkäämme -täältä. - -Olikin jo aika heidän lähteäksensä, sillä petojen karjuminen kuului -yhä äänekkäämmin ja kumeammin heidän takaansa. Heidän nopeasti -ratsastaessaan kuului laukaus ja karjuminen taukosi. Vasta nyt sai -Tiburcio kuulla, että hänen toverinsa seuralaisineen, jotka olivat -edellä ratsastaneet, aikoi viettää yönsä lähimmässä juottopaikassa ja -seuraavana aamuna jatkaa matkaansa del Venadan haciendan (maakartanon) -kautta Tubaciin. Samaan haciendaan aikoi Tiburciokin, tarjotaksensa, -kunhan oli omaisitta ja varaton, palvelustaan vaquerona (paimenena). -Tuskin oli hän tämän ilmaissut Cuchillolle, kun tämä kehoitti häntä -ottamaan osaa don Estevanin retkikuntaan. Tämän ehdotuksen kuullessaan -heräsi Tiburciossa taasen epäluuloja Cuchilloa kohtaan, ja itseksensä -mietti hän, mikä tämän retkikunnan tarkoitus oli. Toinenkin seikka -herätti hänen huomiotansa: hevonen, jonka seljässä hän Cuchillon kanssa -istui, nilkahti äkkiä, ja Tiburcio tiesi, että hänen kasvatusisänsä -hevosella oli sama vika. Kun molemmat saapuivat juottopaikalle, ei hän -kuitenkaan ollut saanut tietää mitään, mikä olisi hänen epäluulonsa -johtanut määrättyyn suuntaan. - -Tämä juottopaikka oli ainoa useamman penikulman alalla, missä aina -löytyi vettä. Se oli pienessä, puiden varjostamassa laaksossa; -matkustajat ja metsästäjät, jotka siellä aina tapasivat otuksia, -viihtyivät siellä. Juottopaikan viereen oli nyt petojen pelottamiseksi -tehty nuotio, jonka ääressä don Estevanin palvelijat liikkuivat -illallista valmistamassa. Lähellä oli meksikolaisen teltta. Tiburcion -saapuessa katseli don Estevan häntä tarkasti ja tervehti hänet sitten -tervetulleeksi nuotiolle. - -Cuchillo läheni nyt don Estevania ja ilmaisi hänelle salaa, että oli -pelastanut Marcos Arellanoksen pojan hengen. Myöskin ilmaisi hän -pelkäävänsä, että tuo nuorukainen ehkä tietää kultalaakson salaisuuden -ja voisi käydä heille vaaralliseksi. Se riitti kääntämään don Estevanin -huomion vieläkin enemmän nuorukaiseen, jota hän erityisistä syistä jo -ennen oli tarkoin katsellut. Vaipuneina tähän salaiseen keskusteluun -olivat molemmat miehet tietämättänsä kääntäneet askeleensa läheistä -metsää kohti, kun läheisyydestä äkkiä kuuluva kumea karjunta sai heidät -nopeasti palaamaan nuotiolle. Petojen karjuminen eneni yhä ja havaiten -tämän lähenevän vaaran tunkeutuivat hevoset, jotka olivat seisoneet -hajallaan, peljästyneinä yhteen kokoon, nuotion luona olevat palvelijat -panivat enemmän puita tuleen ja vaihtoivat levottomia silmäyksiä. Äkkiä -kuultiin samallainen karjunta loitompaa; ei ollut siis epäilystäkään, -että kaksi tiikeriä läheni juottopaikkaa sammuttaaksensa janoansa. -Don Estevan ensimäisenä katkaisi tuon tuskallisen hiljaisuuden, joka -oli hänen poissa ollessaan syntynyt, käskien väkensä valmistumaan -taisteluun näiden vaarallisten vastustajain kanssa, joiden karjunta -yhä läheni. Itse odotti hän niitä kaksipiippuinen pyssynsä kädessään -ja asettui uhkeana telttansa ovelle. Kaikki jo odottivat nähdäksensä -petojen hehkuvat silmät, kun äkkiä sakaalin ulvominen yhtyi molempien -tiikerien karjuntaan, ja heti sen jälkeen kuului ihmisääni kuten -merimiesten toisiaan huudellessa, läheisestä metsiköstä: Hoi, siellä -nuotion luona! Me saavumme, älkää olko levottomia, älkääkä ampuko! - -Kaikki hämmästyivät tästä odottamattomasta huudahduksesta ja heidän -hämmästyksensä eneni, kun näkivät jättiläisen kokoisen amerikalaisen -metsästäjän, pitkällä ja raskaalla pyssyllä varustettuna tulevan -pensaiden takaa ja lähenevän nuotiota. - --- Hitto teidän nuotionne vieköön! sanoi hän kovalla, mutta -hyväntahtoisella äänellä. Jo kahden tunnin ajan olette minulta -pelottanut kaksi pulskimpaa, pilkkuista tiikeriä, mitä milloinkaan on -erämaassa nähty. Toivon että sammutatte tuon nuotionne. - --- Miten! huudahtivat palvelijat tämän kuultuansa, sammuttaisimmeko -nuotion? - --- No, ettehän kai peljänne kahta tiikerinpahaista jatkoi metsästäjä -hymyillen. - --- Ken te olette? puuttui don Estevan puheeseen. - --- Metsästäjä, niinkuin näette. - --- Mikä metsästäjä? - --- Minä toverini kanssa pyydystelen saukkoja, majavia, susia, tiikeriä -ja intiaaneja, aina miten sattuu. Noin kahden tunnin matkan päässä -tästä tapasimme puman ja kaksi jaguaria, koiraan ja naaraan, jotka -kiistelivät kuolleesta hevosesta. - --- Se oli minun hevoseni, lausui Tiburcio. - --- Teidän! Nuorukais-raukka, sanoi metsästäjä avomielisen -sydämellisesti. Minua ilahuttaa kuitenkin, että te olette täällä, -sillä en luullut enää tapaavani omistajaa elävien joukosta. Mutta -nyt olemme tappaneet puman ja aina tänne asti olemme seuranneet -molempien tiikerien jälkiä, joita te estitte sammuttamasta janoansa -juottopaikassa. Jotta me voisimme vapauttaa teidät niistä, täytyy -teidän sammuttaa tuli. - --- Ja missä toverinne on? kysyi don Estevan. Näiden miesten kohtaaminen -näkyi olevan hänen aikeittensa mukaista. - --- Hän on heti täällä, sammuttakaa vain nuotio! Ääni, jolla nämä sanat -lausuttiin, oli niin luottava, että don Estevan päätti noudattaa -metsästäjän pyyntöä. Tämä taasen toisen kerran matki sakaalin -ääntä, jolloin hänen toverinsa saapui. Vaikka tämäkin oli jotenkin -suurikasvuinen, näytti hän kuitenkin kääpiöltä jättiläisenmoisen -toverinsa rinnalla. Kaksinkertainen karjuminen, joka nyt kuului, -saattoi metsästäjät heti käymään työhönsä käsiksi. He katosivat tuohon -pieneen laaksoon, jonka keskellä juottopaikka oli. Siellä pimeässä -asettuivat he asentoon, nojaten selkänsä yhteen ja toisen polvensa -maahan; pyssy oli kädessä ja puukko hampaissa. - -Jonkun hetken kuluttua näkivät levottomat matkustajat kaksi eläintä -hehkuvin silmin hiipivän puiden välissä; nämä nähdessään pelottominkin -sydän vavahti. Notkeina kuin metsän köynnöskasvit näyttivät molemmat -eläimet lähestyvän ja silmät olivat kuin neljä valokohtaa, jotka -liikkuivat kuin kiiltomadot, joita tuuli puun oksilla keinuttelee -edestakaisin. - -Metsästäjät eivät vielä voineet tätä nähdä; he kuulivat vain julmien -vihollistensa raivoisan sihisemisen, jonka ne päästävät, haistaessaan -ihmisiä olevan lähellä, liikkumattomina kuin kuvapatsaat olivat -metsästäjät ja odottivat itseluottamuksella, jonka taitavuus ja -koeteltu rohkeus yksin tuottavat, taistelua, jossa heidän täytyi joko -voittaa tai kaatua. - - - - -4. - -VÄIJYTYS. - - -Ei kauvan viipynyt, ennenkuin tuon pian tapahtuvan kamalan taistelun -katselijat huomasivat, että jaguarit äkkiä pysähtyivät, niinkuin -saalista vainuavat lintukoirat. Karjunta, jonka ne samalla kertaa -päästivät, todisti, että ne olivat huomanneet tähän asti outojen -vihollisten läsnäolon. Hetkeksi jäivät ne ikäänkuin yhteisestä -sopimuksesta seisomaan käännellen ja ojennellen itseänsä; sitten -pieksivät ne kylkiänsä hännällänsä ja karjuen tekivät pitkän hyppäyksen. - -Äkkiä pamahti laukaus, jota seurasi toisen eläimen valitushuuto; se oli -kuolettavasti haavoitettu. Jaguari, jonka tappava luoti oli kohdannut -juuri hyppäyksessä, kääntyi pyörien ilmassa ja putosi sitten kuoliaana -laaksoon; raivoissaan toinen syöksi metsästäjien kimppuun. - -Nyt kuultiin sekaista melua, ihmisääniä ja ulvontaa, ikäänkuin -metsästäjä olisi vihollisensa kanssa kierrellyt maassa, kunnes kuului -toinen laukaus, jota seurasi viimeinen, vähitellen haihtuva ulvonta. -Suuresti pelänneet kuuntelijat eivät uskaltaneet lähestyä, ennenkuin -kanadalaisen jättiläisvartalo tuli esiin pimeästä. - --- Kas siinä, sanoi hän lähelle tullessaan, mitä kaksi kentuckypyssyä -ja kelpo veitsi voivat taitavissa käsissä. - -Nyt vasta huomasivat leiriläiset maassa makaavat jaguarit, sitten -huomasivat he metsästäjän toverin, jota nimitettiin unikeoksi, kylmällä -vedellä hautovan pitkää veristä naarmua, joka ulottui toiselta -olkapäältä rinnalle ja oli jotenkin syvä. - --- Puukko on sentään parempi kuin terävimmät kynnet, sanoi hän viitaten -kuolleeseen petoon, jonka vatsa oli kokonaan halaistu, samalla kun -aivoihin sattunut luoti oli sen tappanut. - --- Lieneeköhän tässä lähellä haciendaa, jossa saisi myydä kaksi -kaunista tiikerin taljaa ja yhden puuman nahan? kysyi unikeko. - --- On, sanoi eräs palvelija, me olemme juuri matkalla del Venadon -haciendaan, joka on muutaman penikulman päästä tästä; sieltä saatte, -paitsi viittä piasteria kustakin nahasta, lisäksi kymmenen piasterin -palkinnon. - --- Mitä siitä arvelet, kanadalainen, menemmekö niin kauvaksi? - --- Tietysti! Viisikolmatta piasteria on sievä summa; vähän levättyämme -lähdemme sinne ennen teitä, ellette pian saa pakoon juosseita -hevosianne kiinni. - --- Olkaa huoletta, sanoi toinen palvelija, kyllä ne heti kiinni saamme. - -Nuotio sytytettiin uudestaan ja palvelijat alkoivat laittaa illallista. -Don Estevan kutsui pelottomat metsästäjät luoksensa ja istahti heidän -kanssaan vähän matkan päähän nuotiosta. Tiburciokin kutsuttiin sinne. -Hänen istuessaan silmäili don Estevan häntä tarkoin ja mutisi muutamia -epäselviä sanoja. Näytti, ikäänkuin olisi tuo nuorukainen, josta ei -kukaan muuta tiennyt kuin että hän oli Arellanos-vainajan kasvatti, -jonkun yhdennäköisyyden vuoksi muistuttanut jostain hänen muinoin -tuntemastaan henkilöstä. Olipa sen asian laita kuinka tahansa, nuoren -vaqueron näkö ei tehnyt miellyttävää vaikutusta don Estevaniin, vaikka -tämä varoi, ettei sitä kukaan läsnä-olija huomannut. - -Toisellaiset olivat ne tunteet, jotka saman nuorukaisen näkö näytti -herättävän vanhemmassa ja voimakkaammassa metsästäjässä. Ikäänkuin -salaman sokaisemana ummisti hän silmänsä, ja hänen jäsenensä -vavahtivat, kuin olisi hän tahtonut hyökätä nuorukaisen luokse. Mutta -pian saavutti hän entisen tyyneytensä, samalla kuin hän iloinen hymy -huulillaan loi silmänsä Tiburcioon. - -Toisessakin metsästäjässä näytti yhtyminen matkustajain kanssa -herättävän eloon tunteita, sillä hän mutisi itseksensä ja painoi -karvalakkinsa syvemmälle päähän, ikäänkuin olisi hän halunnut salata -kasvonsa joltakulta läsnä-olevalta. - -Keskustelu kääntyi molempien metsästäjien ammattiin; he sanoivat -olevansa metsäsissejä ja kotoisin Amerikasta. Don Estevan koki -taivuttaa molempia miehiä yhtymään hänen retkeensä, mutta ei -onnistunut; nuo miehet pitivät enemmän metsien vapaasta elämästä kuin -raha-voitosta, jonka siitä luopuminen tuottaisi. - -Ei kauvan viipynyt, ennenkuin kaikki muut paitsi Tiburcio, olivat -nukkuneet. Seikkailut, joissa hän vastikään oli ollut, hänen nykyinen -kurja tilansa, kuin myöskin tuo epäluulo, joka hänessä oli herännyt -Cuchilloa vastaan, pitivät häntä vielä hetkisen hereillä. Hän -ajatteli myöskin, että kultalaaksoa koskeva salaisuus, jonka hänen -kasvatusäitinsä kuolinvuoteellaan oli hänelle kertonut, saattaisi -hänet äärettömän rikkaaksi, mutta hän oli, niin pitkältä kuin muisti, -tottunut kieltäymyksiin, joten tämä voiton toivo ei vaikuttanut häneen -mitenkään kiihottavasti. Ainoastaan yhden asian halusi hän kernaasti -tietää, nimittäin oliko hänen epäluulonsa henkensä pelastajaa kohtaan -oikeutettu, ja olisiko matkueella, josta tämä oli puhunut ja johon -oli vaatinut häntä osaa ottamaan, päämääränään juuri sama laakso, -josta hänen kasvatus-äitinsä oli hänelle puhunut. Näitä ajatellessaan -saavutti hänet kuitenkin hetki, jolloin hänen silmänsä ummistuivat ja -hän vaipui uneen. - -Tuskin sarasti päivä idässä, kun matkailijat valmistautuivat lähtöön, -ja Tiburcio jälleen istui Cuchillon kanssa hevosen selässä. Molemmat -metsästäjät olivat jo ennen poistuneet; sitten vasta nähtiin heidät -kun ratsujoukko jätti metsän ja saapui aukealle kedolle. Pian näkyivät -etäältä hacienda del Venadon rakennukset, ja muutaman tunnin kuluttua -oltiin niin lähellä, että voitiin katsella siellä työskentelevien -maamiesten innokasta tointa ja nähdä eri rakennusten asema. - -Nämä olivat kivestä rakennetut kahta tarkoitusta varten, nimittäin -talon rakennuksiksi ja samalla linnoitukseksi seudulla kuljeksivien -intiaanien hyökkäystä vastaan. Niitä ympäröi joka taholla rikkaat -peltomaat, joita haciendaron'in [maanomistajan] päivätyöläiset, jotka -asuivat lähellä olevassa kylässä, viljelivät. Sen ohessa muodostivat -nämä isäntänsä päällikkyyden alaisina hätätilassa täysin riittävän -puolustusväen tuohon pieneen linnaan. - -Don Augustin Pena -- se oli omistajan nimi -- oli paikkakunnan rikkain -mies. Hän ei ollut ainoastaan tuota kaunista kartanoa ympäröivän maan -omistaja, vaan hän myöskin omisti kultakaivoksen, joka sijaitsi hänen -laajojen tiluksiensa läheisyydessä. Hänellä oli ainoa lapsi, tytär -Rosarita, joka oli yhtä rakastettava kuin kauniskin ja joka kerran oli -saava suunnattomat rikkaudet perinnökseen. - -Koska tilanhaltia edellä lähetetyn viestin kautta oli saanut tiedon -Estevanin tulosta, olivat haciendan portit avoinna, ja hän itse -oli odottamatonta vierastansa vastaanottamassa. Hän oli tanakka -mies ja hänen ahavoituneet kasvonsa osoittivat niin hyvin maamiehen -avomielisyyttä kuin tuota päättäväisyyttä, joka on alinomaisissa -vaaroissa eläneen miehen tuntomerkkinä. Hän otti kohteliaasti vastaan -don Estevanin, jota hän ei milloinkaan ennen ollut nähnyt, ja -Tiburcioakin kohtaan, joka eräässä ennen sattuneessa tilaisuudessa oli -hänelle ja hänen tyttärelleen tehnyt suurenmoisen palveluksen, oli hän -ystävällinen ja alentuvainen. - -Salissa odotti matkustajia haciendaronin tytär, ja sitten vietiin -heidät toiseen huoneeseen, jossa rikkaasti katettu pöytä heitä -odotti. Samassa tilaisuudessa esitti tilanhaltia don Estevanille -uuden osanottajan hänen yritykseensä, don Diaz'in. Tämä aikoi -yhtyä retkikuntaan. Pedro Diaz oli uskalias seikkailija, jonka -nimeä intiaanit suuresti pelkäsivät. Päivällinen syötiin iloisesti -haastellen, ja keskustelu koski yksinomaan don Estevanin yritystä; -päivällisen loputtua siirtyivät matkustajat heitä varten -valmistettuihin huoneisiin. - -Pian kuitenkin nähtiin don Estevanin lähtevän kalliisti sisustetusta -huoneestaan ja menevän Cuchillon seurassa puistoon, jonka varjoisia -käytäviä valaisivat nousevan kuun säteet. Hetkisen äänetönnä -kuljettuaan alkoivat he hiljaa ja kuiskien keskustella. Keskustelun -aiheena oli Tiburcio, Marcos Arellanoksen kasvattipoika. Molemmilla -näytti, vaikka vast'ikään olivat tuon nuorukaisen seurasta tulleet, -olevan joku yhteinen syy vihata häntä, ja he tuumivat keinoja, miten -helpoimmin pääsisivät hänestä. Cuchillo, joka epäili salaisuutensa -olevan nuorukaisen tiedossa, oli keksinyt keinon tähän ja pyysi don -Estevania jättämään asian hänen huolekseen. Tämä ei kuitenkaan vielä -itsekään tiennyt, mitä tekisi, ja hän katsoi soveliaammaksi salata -rosvolta syyt, jotka saattoivat hänet nuorukaista vihaamaan. - -Satunnaisesti ohjasi Tiburciokin samaan aikaan, kun hänen kohtalostaan -salaisesti keskusteltiin, askeleensa puistoon, sillä hänestä tuntui -vastenmieliseltä tavata jälleen Cuchillo, jonka hän otaksui olevan -sisällä talossa. Myöskin häntä käski joku selittämätön tunne karttamaan -tuota meksikolaista, joka Cuchillon välityksellä tahtoi häntä -palvelukseensa, ja hän juuri ajatteli olevan itselleen edullisinta -tarjoutua tilanhaltian palvelukseen vaquerona. - -Kun hän näin huolettomana hitaasti kulki pitkin puiston varjoisia -käytäviä, kuuli hän äkisti viehättävän naisäänen laulavan. Hän -kuunteli, eikä tiennyt menisikö vastaiselle suunnalle, josta ääni -kuului, vai jäisikö paikalleen. Tuo lumous ja tuo sisällinen tunne -laulussa saattoivat hänet lähestymään. Pian näki hän valonsäteen -viiniköynnöksien ympäröimästä ikkunasta. Hän lähestyi ja näki Rosaritan -laulavan, kitaralla itseään säestäen. Tiburcio kuunteli hartaana -laulua, joka kaikui tytön huulilta, eikä kuullut pensasten kahinaa -takanaan, eikä hiljaista kuiskinaa. - -Hetken kuluttua vaikeni laulaja ja nousi, aukaistakseen akkunan. -Tämän odottamattoman liikkeen vaikutuksesta vetäytyi Tiburcio vähän -etäämmälle pensastoon, ollakseen piilossa häneltä. Samassa tuokiossa -kahisivat lehdet selvemmin hänen takanaan, ja ennenkuin hän kerkesi -taaksensa katsoa, sai hän ankaran töytäyksen selkäänsä, jolloin -hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Ennenkuin hän ennätti nousta -ylös, kumartui joku henkilö hänen ylitseen, leveä puukko kädessä. -Kun hyökkääjä nosti kätensä, iskeäkseen uudelleen, toipui Tiburcio -hämmästyksestään ja tempasi tuntemattoman pitkälleen maahan. - -Muutamia minuuttia kiertelivät taistelijat maassa sanaakaan sanomatta, -ja kuului ainoastaan heidän raskas hengityksensä. Puukko putosi -hyökkääjän kädestä, eikä kumpikaan taistelijoista saanut sitä käsiinsä. -Lujalla voimainsa ponnistuksella nousi Tiburcio äkisti ylös, painoi -polveaan Cuchillon rintaa vasten -- sillä tuo kavala vihollinen ei -ollut kukaan muu -- ja koetti saada puukkoansa vyöltään. - -Äkkiä hyökkäsi esiin toinen henkilö. Se oli don Estevan, joka tähän -asti oli ollut taistelun toimettomana katselijana. Hän näkyi hetkisen -epäröivän, mille puolelle hän kävisi, kun eräs ääni huudahti: - --- Pysähtykää, pysähtykää, pyhän neitsyen nimessä! Tuo nuorukainen on -isäni vieras, hänen henkensä on pyhä meidän kattomme suojassa. - -Se oli Rosarita, joka oli kuullut melun, ja riensi erottamaan -taistelijoita. - --- Jumalani! huudahti hän, te olette haavoitettu? Don Estevan, sennor -Cuchillo, vetäytykää takaisin! - -Tämä väliintulo ratkaisi asian. Tiburcio päästi Cuchillon, joka mutisi -muutamia käsittämättömiä sanoja, ja sitten don Estevanin kanssa katosi -puiden pimeään varjoon. - -Tiburcio jäi yksin Rosaritan kanssa. Hän kiitti tyttöä kohteliain -sanoin siitä avusta, jonka tyttö oli hänelle antanut, mutta tunsi -mielessään, ettei hän enää voinut jäädä haciendaan. Vaikka Rosarita -useita kertoja pyysi häntä jäämään, pysyi hän kuitenkin päätöksessään -heti lähteä talosta ja sanaa sanomatta kumartaen poistui hän. Tyttö -riensi perässä huutaen, että kuolema odotti häntä talon ulkopuolella, -mutta turhaan; hän hyppäsi puistoa ympäröivän aitauksen yli ja riensi -pois. Minne? Sitä ei tuo nuorukais-raukka tiennyt, mutta sydämessään -oli hän vakuutettu, että jumalallinen sallimus, joka jo kerran niin -ihmeellisellä tavalla oli hänen henkensä säästänyt, nytkin veisi hänet -suojelevan katon alle. - -Enemmän hän kuitenkin ajatteli kuluneita hetkiä kuin tulevaisuuttaan. -Turhaan koki hän saada selkoa siitä, mikä oli saattanut Cuchillon, -joka vasta oli pelastanut hänen henkensä, niin salaa hyökkäämään hänen -päällensä; tätä miettiessään vakaantui hänessä yhä enemmän yksi ainoa -otaksuminen, se nimittäin, etteivät hänen epäluulonsa Cuchillon suhteen -olleet aiheettomia ja että tämä sen vuoksi koki saada häntä tieltä -pois. Don Estevaninkin läsnä-olo tuntui hänestä siten selitettävältä, -vaikka tämä olikin tahtonut esiintyä enemmän hänen suojelijanaan kuin -vihollisenaan. - -Kun Tiburcio näihin synkkiin ajatuksiin vaipuneena meni eteenpäin tietä -tarkastelematta ja poistui yhä enemmän haciendasta, huomasi hän äkkiä -loitolla olevan valon välkkymisen; se pysyi samalla kohdalla, mistä -loistikin. Sen tyyni valo tuntui kutsuvan Tiburciota lähemmäksi, ja hän -ohjasi matkansa sinne, toivoen ehkä löytävänsä ihmisiä, jotka yöksi -soisivat hänelle lepopaikan nuotionsa ääressä ja olisivat hänelle apuna -taistelussa Cuchillon kanssa saamansa haavan sitomisessa. - - - - -5. - -MOLEMMAT TIIKERINPYYTÄJÄT. - - -Onnellinen todellakin oli se tähti, joka tänä yönä loisti tuolle -orvolle nuorukaiselle ja johti hänet paikalle, jossa hän toivoi -nauttivansa turvaa. - -Metsän rinteelle, vähän matkan päähän haciendasta, oli -nimittäin asettunut kaksi henkilöä, jotka eivät huolineet talon -vieraanvaraisuudesta. Olemme jo tulleet tuntemaan heidät ja lisäämme, -että siinä olivat molemmat pelottomat metsästäjät, jotka pitkästä -matkasta väsyneinä olivat levähtämässä. - -Kun nämä molemmat usein tulevat huomiomme esineiksi, lienee sopivaa -vielä kerran lähemmin tarkastella heitä. - -Toisella heistä, joka oli nimittänyt itseään "metsäsissiksi", -oli nuttu, joka erittäin hyvin sopi metsäelämään ja joka samalla -muistutti intiaanien ja valko-ihoisten pukua. Päässä oli hänellä -katkaistun keilan muotoinen ketunnahka-lakki. Nutun alla oli hänellä -siniraitanen puuvilla-röijy ja hänen vieressään maassa oli jonkunlainen -päällysviitta, villapeitteestä tehty. Hänellä oli nahkasäärykset, mutta -mokkasiinien sijasta oli hänellä jaloissaan raudoitetut saappaat, niin -tukevat, että ne voivat kestää vuosikausia. - -Huolellisesti sileäksi raavittu puhvelin sarvi riippui hänen toiselta -olkapäältään. Se oli ruutisarvi; toisella puolen riippuva nahkapussi -sisälsi taasen suuren varaston lyijyluotia. Hänen vieressään oleva -pitkä pyssy ja kirjavaan villavyöhön pistetty metsästyspuukko täydensi -metsästäjän varustuksen. Hänen jättiläismäisestä vartalostaan tunsi -hänet Kanadan ensimäisten siirtolaisten rohkeaksi jälkeläiseksi, joka -kansan rotu siellä käy yhä harvinaisemmaksi. Hänen hiuksensa alkoivat -harmaantua ja tuskin olisi niitä erottanut lakista, ellei leveä, pyöreä -arpi, joka ulottui toiselta ohimolta toiselle, olisi ollut kummankin -rajalla. Tämä arpi osoitti, että vaikka hänellä vielä olikin hiuksensa -tallella, oli hän ollut vaarassa kadottaa ne. - -Tämän jättiläisen ahavoituneet kasvot näyttivät olevan pronssista, kun -niitä katseli leimuavan tulen valossa. Muuten kajasti hänen kasvoiltaan -suopeus, mikä hyvin soveltui hänen jäntereittensä jättiläisvoimiin. - -Vaikka hänen toverinsakin oli suurikasvuinen, näytti hän kääpiöltä -tämän jättiläisen rinnalla. Hän oli noin viidenviidettä ikäinen, -hänen mustat silmänsä olivat rohkean ja kiivaan mielen ilmaisijana. -Nähtävästi polveutui hän eteläisemmästä ilmanalasta, sillä hehkuva -aurinko oli hänen kasvonsa ahavoittanut. - -Vaikka hän oli puettu melkein samalla tavoin kuin toverinsakin, osoitti -hänen pukunsa hänen pikemmin olevan ratsastajan kuin jalkamiehen. Hänen -rikkinäiset saappaansa kuitenkin todistivat, että hänen oli usein -täytynyt tehdä pitkiäkin jalkamatkoja. - -Molemmat metsästäjät olivat heittäyneet sammalille nuotion ääreen -ja katselivat mielihyvällä lampaan reittä, joka oli pistetty -rautatammiseen keppiin hiilille paistumaan, jolloin sen maukas mehu -poristen tipahteli tuleen. - -Molemmat miehet kertoilivat toisilleen aikaisempia elämänvaiheitansa ja -nuorempi kertoi toverilleen ne tapaukset, jotka olemme kertomuksemme -alussa maininneet. Todella ei hän ollutkaan kukaan muu kuin sama -mies, jonka olemme tulleet tuntemaan José unikeon nimellä Elanchovin -lahdelmassa. Hänen omatuntonsa oli käynyt levottomaksi siellä -tapahtuneen ilkityön jälkeen, ja kun hän tahtoi tietää sinä yönä -sattuneiden tapausten yhteyden, joihin hän itsekin oli ollut osallinen, -oli hän haastattanut kapteeninsa, joka oli määrännyt hänet vartioimaan -rannikolle, ja syyttänyt häntä osallisuudesta kreivittären murhaan. -Lahjomalla tuomarit onnistui kapteenin poistaa syytös itsestään ja -saada José lähetetyksi espanjalaiseen alusmaahan, Ceutaan. Monien -seikkailujen jälkeen onnistui miesparan paeta Amerikaan ja täällä -kohtasi hän metsäsissin, joka tuosta entisestä rajavartiasta oli tehnyt -kelpo ampujan ja eleli hänen kanssaan parhaimmassa toveruudessa. - -Heidän näin jutellessaan aikaisemmasta elämästään kertoi kanadalainen, -että hän oli ollut merimiehenä ja että samallaiset kohtalot kuin -Josénkin olivat pakottaneet hänet luopumaan merielämästä. Silloin -kuulivat he jonkun lähenevän. Se oli Tiburcio, joka heti äänestä tunsi -kanadalaisen; hän läheni metsästäjiä, anoen suojaa. - --- Te olette tervetullut, sanoi kanadalainen, ojentaen kätensä -lähenevälle, jonka kasvoja hän jo edellisenä iltana oli mieltymyksellä -tarkastellut. José taasen katseli häntä erittäin kummastuneena. - --- Oletteko eksynyt ratsastajista, joiden seurassa teidät eilen illalla -näimme? kysyi José Tiburciolta, joka väsyneenä vaipui maahan, ja ettekö -tiedä, että neljännestunnin matkan päässä täältä olisitte saaneet -paremman vastaanoton? Ehkäpä haciendan omistaja on kieltänyt teiltä -yösijan, vai tuletteko sieltä? - --- Sieltä minä tulen, vastasi Tiburcio; en voi moittia don Augustinia -puuttuvasta vieraanvaraisuudesta, mutta hänellä on vieraita, joiden -kanssa oman turvallisuuteni vuoksi en voi olla saman katon alla. - --- Miten? kysyi José, onko mitään tapahtunut? - -Tiburcio aukaisi viittansa ja näytti oikeata kättänsä; hihan oli -Cuchillon puukko poikki leikannut ja se oli verinen. - --- Perhana vieköön! sanoi kanadalainen, te olette ollut tekemisissä -vakavakätisen roiston kanssa. Jokunen tuuma syrjään, ja henkenne olisi -mennyttä! Tyyntykää kuitenkin, jatkoi hän, varovasti irroittaen haavaan -kuivaneet vaatteenpalaset, tämä ei ole vaarallinen, nuori ystäväni. - -Hän kostutti haavaa vedellä ja käski Josén hankkimaan kourallisen -oregamoruohoja. Tämä toi niitä heti, tarkoin täyttäen metsäsissin -käskyn. Hän teki kääreen näistä terveellisistä ruohoista, asetti -sen haavalle ja sitoi sen Tiburcion omalla vyöllä. Sitten kehoitti -hän Tiburciota ottamaan osaa heidän ateriaansa, mutta tämä kiitti -ja ilmaisi haluavansa päästä lepäämään muutamaksi tunniksi. Tämä -mieluisesti suotiin, ja pian vaipui hän raskaaseen uneen. Kanadalainen -katseli häntä jonkun hetken vaiti ollen ja kääntyi sitten Josén puoleen -sanoen: - --- Elleivät hänen kasvonsa kokonaan eksytä minua, niin ei meidän -tarvitse katua sitä, että otimme tuon nuorukaisraukan huostaamme. -Kuinkahan vanha hän lienee? jatkoi hän kasvojen ilmaistessa suurta -osanottavaisuutta hänen tätä kysyessään. - --- Hän ei ole neljääkolmatta vuotta vanhempi, se on varma, sanoi -entinen rajavartia. - --- Niin minäkin luulen, lausui kanadalainen, puhuen enemmän itsekseen -kuin ystävälleen ja surumielinen kajastus saattoi hänen jyrkät -kasvonpiirteensä näyttämään lempeämmiltä; juuri sen ikäinen hän on, -jos hän vielä elää. Näin lausuessaan pääsi huoahdus hänen leveästä -rinnastaan. - --- Mitä tarkoitat? keskeytti hänet äkkiä espanjalainen, jonka sydämessä -nämä sanat näkyivät herättävän vastakaiun. - --- Mitä kerran on tapahtunut, se on tapahtunut, sen sanon sinulle, -lisäsi metsäsissi, ja jos joku on pois, on parasta unohtaa hänet. -Älkäämme sitä enää ajatelko, yksin olen minä elänyt metsissä, yksin -täytyy minun kuolla. - -Tähän päättyi heidän keskustelunsa, ja he alottivat ateriansa. Sitten -lähti José noutamaan haciendan hevosta; tätä ei hän eikä hänen -toverinsa pitänyt rikoksena, näitä eläimiä kun siellä oli kyllin. - -Kanadalainen jäi yksin. Taasen katseli hän nukkuvaa Tiburciota, heitti -vieläkin kourallisen kuivia oksia tuleen ja laskeutui myöskin nukkumaan. - -Nyt kuului vain yötuulen suhina noiden puitten latvoissa, joiden -juurella nuo kaksi olentoa lepäsivät aavistamatta, että he -kaksikymmentä vuotta aikaisemmin olivat levänneet toistensa vieressä -valtameren kohinan tuuditellessa heitä uneen, samoin kuin nyt -aarniometsän puiden suhinan. - - - - -6. - -TIBURCION SALAISUUS. - - -Tiburcion ja kanadalaisen nauttiessa tyyntä lepoa, vallitsi suuri -levottomuus haciendaan saapuneiden vieraiden keskuudessa. Don Estevan -oli salaisessa neuvottelussa huoneessaan Cuchillon kanssa, ja käski -tämän vielä samana yönä ottamaan valtaansa Tiburcion, joka, tietäen -kultalaakson salaisuuden, saattoi käydä hänelle vaaralliseksi. Samalla -tuntuivat toiset, vieläkin tärkeämmät syyt pakottavan häntä saamaan -nuorukaisen haltuunsa; nämä syyt selkenevät kertomuksemme aikana. -Tarkoin harkittuaan piti don Estevan asiata niin tärkeänä, että hän -päätti vielä samana yönä asettua seuralaistensa etunenään, ajaaksensa -paennutta takaa. Onnettomuudeksi oli Cuchillo kuunnellut poistuvan -askeleita ja huomannut hänen menevän metsän syrjässä olevaa tulta -kohti. Sieltä hän siis toivoi löytävänsä hänet, ja ehkäpä vastarinnatta -vangitsevansakin. Kun joukko lähti haciendasta, oli Cuchillo jo -hevosellaan mennyt samaan suuntaan. - -Saavuttuansa nuotion läheisyyteen sitoi hän hevosensa sumach-puun -runkoon, ja hiipi sitten jaguarin tavoin eteenpäin. Kuu valaisi metsää, -ja jota enemmän Cuchillo läheni metsän puita, sitä selkeämmin näkyi -nuotion tuli. Hän hiipi yhä eteenpäin, kunnes ehti erään mangoliapuun -yhteenkasvaneen juurakon luo. Tähän pysähtyi hän, ja ilkeä hymy -kuvastui hänen kasvoilleen, kun hän katseli nuotiolle. - -José oli juuri palannut saaliineen ja laskeutunut lepäämään, samalla -kun kanadalainen, joka oli herännyt, asettui vartioimaan. Metsästäjä -meni hiljaa nukkuvan Tiburcion luo, kumartui hänen ylitsensä ja katseli -tarkoin hänen kasvojansa. Sitten palasi hän entiselle paikalleen -lausuen: - --- Siinä ijässä täytyy hänenkin olla, jos hän vielä on elossa. -Mutta kuka voisi kukoistavassa nuorukaisessa tuntea lapsen, joka -nelivuotisena ryöstettiin minulta? - -Epäilevä hymy ilmestyi metsästäjän tätä hiljaa lausuessa hänen -huulillensa, ikäänkuin olisi hän itse käsittänyt tuollaisen otaksumisen -mahdottomuuden. - --- Ja kuitenkin, jatkoi hän, olen elänyt kyllin kauan Ja nähnyt paljon, -epäilläkseni salliman kaikkivaltaisuutta. Miksi ei nyt sellainen ihme -tapahtuisi. Eikö se jo ollut ihme, kun löysin valtamereltä lapsen, joka -vilusta ja nälästä kuolemaisillaan lepäsi murhatun äitinsä rinnoilla? -Ken tietää? Jumalan tiet ovat käsittämättömät. - -Metsäsissi lausui tämän itsekseen, mennen uudelleen katsomaan, eikö hän -Tiburcion kasvonpiirteissä keksisi yhtäläisyyttä tuon lapsen kanssa, -jonka hän oli pelastanut ja jota hän isän tavoin oli rakastanut. -Tarpeetonta lienee enää lukijalta salata, ken oli tuo metsäsissi, sillä -hän on varmaan jo itse tuntenut hänet ennen mainituksi merimieheksi, -Rosenholziksi. - -Tämä läheni siis vielä kerran Tiburciota, kumartui hänen ylitsensä ja -katseli kauvan hänen kasvojansa. Huomaten näiden olevan vaaleat ja -nuorukaisen tukan tumman, istui hän uudelleen toiveissaan pettyneen -näköisenä ja päätti olla häiritsemättä nuorukaisen unta. - -Hänen näin istuessaan aarniometsän hiljaisuudessa muisteli hän sitä -yötä, jolloin hän -- saman Josén, joka nyt oli hänen metsästys- ja -sotatoverinsa, maalitauluna -- oli löytänyt taasen kadottamansa lapsen -veneestä, jossa hänen äitinsäkin ruumis oli. - -Rosenholz ei kuitenkaan tiennyt, että José unikeko oli sama rajavartia, -jonka kehnon ampumisen hän hyvin muisti, sillä José ei ollut -milloinkaan maininnut tätä tapausta, kun hän halusta olisi tahtonut -elämästänsä poistetuksi sen yön, jolloin hän oli ollut vartiana -lahdelmassa. Sangen kummallista oli kuitenkin, että molemmat sittemmin -olivat sattuneet yhteen, ja jos Rosenholz tällä hetkellä olisi edes -aavistanut, että hänen nykyinen toverinsa oli niin läheisissä suhteissa -siihen tapaukseen, jota hän itse juuri niin elävästi muisteli, olisi -hän varmaan luottamuksella toivonut toistakin, yhtä kummallista -sattumaa. Kuitenkin täytyi hänen vastoin tahtoansakin hymyillä -otaksumisellensa, että nuori, hänen edessään nukkuva meksikolainen -olisi sama Fabian, jota hän kaipasi. - -Rosenholzin ollessa näihin muistelmiin vaipuneena, alkoi yö tuntua -jäätävän kylmältä. Aamu läheni, usva tiheni yhä puunlatvojen ympärillä -ja alkoi kylmänä kasteena pudota maahan. Vielä oli kuitenkin, -huolimatta ajan etenemisestä, aivan hiljaista. Äkkiä hirnahti hevonen, -jonka José oli sitonut puuhun, hypähti syrjään, kokien katkaista -riimunvartta. Varmaankin joku olento, jota ei vielä voitu nähdä, oli -sen peljättänyt. - -Tähystellen ja kuunnellen kulki Rosenholz hiljaa eteenpäin. Mutta -kun hän ei nähnyt mitään, mikä olisi hänen epäluuloansa herättänyt, -istui hän uudelleen ja havaitsi Tiburcion heränneen. Tämä katseli -uneksivaisena nuotiota, jonka vieressä hän istui ja kysyi Rosenholzilta -sen kolinan syytä, joka oli hänet herättänyt. - --- Ei se mitään ollut, vastasi tämä, vaikka hiljainen ääni, jolla -hän sen lausui, vastusti hänen sanojansa; hevonen kai peljästyi, kun -vainusi jaguarin, joka hiiviskelee sen paikan ympärillä, johon jätimme -sen toverin nahat ja teurastamamme lampaan nahan. Tästä muistuukin -mieleeni, ettei teillä kai ole mitään vastaan, että nautitte mitä -jäljellä on, ja minkä teille säästin. - -Kanadalainen ojensi Tiburciolle kaksi kylmää lihanviipaletta, jotka -tämän hyväksi oli pannut erilleen ruohostoon. Tiburciosta maistui liha -mainiolta, ja otettuaan tilkan paloviinaa lämpimiksensä tunsi hän -itsensä aivan uudeksi ihmiseksi. - -Nähdessään tuon kanadalaisen metsästäjän, joka niin huolellisesti oli -sitonut hänen haavansa, ei hän enää pitänyt itseänsä niin yksinäisenä -ja hyljättynä; salaperäinen tunne sanoi hänelle, että hän tuossa -hyväntahtoisessa, suorassa miehessä oli löytänyt lujan ystävän, joka -jättiläisvoimillaan, pelottomuudellaan ja taitavuudellaan oli kaikkien -vihollisten kauhuna. Rosenholzkin hymyili iloisesti katsellessaan -Tiburciota ja tunsi sydämensä kiintyvän nuorukaiseen. - --- Kuulkaa, nuori mies, sanoi hän hetken kuluttua, intiaanit kysyvät -vasta sitten vieraittensa nimeä ja säätyä, kun ovat yhdessä syöneet. Te -olette täällä minun nuotiollani, olette nauttinut ruokaani, rohkenenko -siis nyt kysyä teiltä, ken olette ja mitä tapahtui haciendassa, kun -teidät siellä tuolla tavoin vastaan otettiin? - --- Aivan mielelläni, vastasi Tiburcio. Syistä, jotka eivät huvittane -teitä, olin jättänyt majani, mennäkseni del Venadan haciendaan. -Matkalla uupui hevoseni väsymykseen ja janoon, ja sen kuollut ruumis -houkutteli puman ja molemmat jaguarit, jotka te ja toverinne niin -rohkeasti ja taitavasti tapoitte. - --- Niin, tuumi kanadalainen, eipä tuo urotyö kerskailua kestä. Mutta -jatkakaa! Mikäpä oli syynä siihen, että hyökkäsivät teidän ikäisenne -nuoren miehen päälle, sillä pidänpä veikkaa, ett'ette ole paljon yli -kahdenkymmenen vuoden? - --- Olen neljänkolmatta vuotias, vastasi Tiburcio, mutta jatkanpa -kertomustani. Lähellä oli, ettei minun käynyt samoin kuin hevosrukkani, -ja kun kohtasimme yösijalla juottopaikan ääressä, ei ollut monta hetkeä -kulunut siitä, kun ratsastajat löysivät minut janoon ja kuumeeseen -kuolemaisillani. En voi siis selittää, miksi nuo ihmiset pelastivat -minut, koettaaksensa heti sen jälkeen murhata minua. Ehkäpä olen kahden -heistä tiellä; ehkä epäluulo, joka minulla on yhtä heistä kohtaan, -on liiaksikin todenperäinen ja hän aavistaa sen ja pitää sen vuoksi -parhaimpana saada minut tieltä pois. - -Tämän sanottuaan katseli Tiburcio vaiti eteensä ja vaipui syviin -ajatuksiin. - --- Mutta mikä on nimenne? Ettehän ole vielä maininnut nimeänne, lausui -metsäsissi hetken kuluttua selvästi nähtävällä osanotolla. - --- Nimeni on Tiburcio Arellanos. - -Kanadalainen ei saattanut olla huoahtamatta, kuultuansa tämän nimen, -joka tuhosi hänen unelmansa ja vastoin tahtoansakin vei hänet -todellisuuteen takaisin. - --- Ehkäpä jokunen muisto liittyy tähän nimeen? sanoi Tiburcio. Isäni... -tässä pysähtyi hän äkkiä,... Arellanos retkeili usein erämaissa, jossa -saatoitte hänet tavata; hän oli kuuluisin gambucino koko maassa. - --- Ensi kerran kuulen tämän nimen, sanoi Rosenholz, mutta näkönne -muistuttaa minulle kauvan sitten tapahtuneita tapauksia. - -Metsästäjä vaikeni; Tiburciokin vaikeni, sillä hän muisteli sitä, mikä -hänelle oli sattunut haciendassa, ja piti itseänsä onnellisena siitä, -että oli kohdannut molemmat metsästäjät. Sen vuoksi päätti hän avata -sydämensä kanadalaiselle. - --- Olette sanonut olevanne metsästäjä, ja ellen erehdy, jatkoi -Tiburcio, on se vaarallinen ja vähän tuottava ammatti. - --- Se ei ole mikään ammatti, vastasi kanadalainen, se on jalo toimi ja -minulle kutsumukseni. Esi-isänikin ovat olleet metsästäjiä, ja minä -olen lyhyen väliajan jälkeen antautunut tähän toimeen, jonka olen -perintönä saanut. Onnettomuudeksi ei minulla ole poikaa, joka astuisi -jälkiäni, ja kuitenkin voin kerskaamatta lausua, että minussa kuolee -jalo ja rohkea suku. - --- Ja minä olen kullankaivaja samoin kuin isänikin, sanoi Tiburcio. - --- Niin, te kuulutte niihin ihmisiin, jotka pitävät huolen siitä, ettei -maan sisässä oleva kulta jää maailmalta salaan. - --- Isäni ilmaisi minulle salaisuuden, joka koskee erästä ei aivan -kaukana tästä olevaa paikkaa, jossa on niin runsaasti kultaa, että -minä, jos te ja toverinne tahdotte yhtyä minuun, voin tehdä teidät -rikkaammaksi kuin voitte uneksiakaan. - -Malttamattomana odotti Tiburcio kanadalaisen vastausta ja oli melkein -varma hänen myöntymisestään. Suuri oli siis hänen kummastuksensa, kun -kanadalainen sanoi: - --- Minulle tekemänne tarjous varmaankin houkuttelisi ihmisen, jonka -sydän on yhteen tai toiseen paikkaan sidottuna. Mutta minulla ei ole -mitään kotimaata. Metsä ja erämaat ovat muuttuneet kodikseni, enkä -muuta haluakaan; mitäpä siis kulta minua hyödyttäisi? Minulla ei ole -ketään, jolle siitä olisi hyötyä. Ei, ei, nuorimies, kiitän teitä, en -huoli siitä, lisäsi hän, pitäen käsiään kasvojensa edessä, ikäänkuin -olisi tahtonut temmata katseensa tuosta viehättävästä kuvasta, jonka -Tiburcio oli esiin loihtinut. - --- Eihän tuo liene viimeinen sananne? vastasi Tiburcio. Eipä hevin -työnnetä pois aarretta, jonka saavuttamiseksi tarvitsee vain kumartua. - --- Se on järkähtämätön päätökseni, sieluni ja ruumiini on -omistettu toimelle, jossa minun tulee auttaa toveriani, oivaa -kymmenvuotis-kumppaniani. Näen, nuorimies, loukkaavani teitä -kiellollani, lisäsi kanadalainen nähdessään pilven Tiburcion otsalla. - --- Kuulkaa, rehellinen metsästäjä, sanoi Tiburcio, en tahdo kieltää, -että epäämisenne tekee tyhjäksi toiveeni, mutta uskokaa minua, omasta -puolestani en valita näiden aarteiden kadottamista, jotka nyt toisille -jätämme... - --- Sen uskon, vastasi Rosenholz, sillä kasvonne eivät ilmaise -voitonhimoa. Mutta en sillä kokonaan kiellä tahtovani olla teille -hyödyksi. Minulla on syytä luulla, että Josékin voipi syyttää yhtä -niistä miehistä, jotka ovat teidän vihollisianne; meillä on siis -yhteinen asia. - -Tämän keskustelun aikana tuntui usein lausuttu "aarre"-sana -salaperäisesti vaikuttavan Joséhen; hän kääntyi usein, ikäänkuin ei -olisi ollut samaa mieltä toverinsa kanssa. - --- Tuo don Estevan, josta olen kuullut puhuttavan, alkoi -kanadalainen uudelleen, on roteva mies, eikö niin? Eikö hän ole tuon -matkustajajoukon johtaja, jossa vielä eilen näin teidät? - --- On, vastasi Tiburcio. - --- Sen nimen on hän siis täällä itselleen ottanut, lausui nyt José, -nousten istumaan, ottaaksensa osaa keskusteluun. - --- Tunnetteko hänet? kysyi nuorukainen. - --- Kyllä tunnen hänet, vastasi José, hän on vanha tuttu, jota minun -täytyy vaatia edesvastuuseen muutamista seikoista ja siinä syy, miksi -löysitte minut näiltä seuduilta. Jos tahdotte tietää enemmän, kerron -sen teille sitten, mutta kaikella on aikansa ja nyt on lepääminen -tärkeintä, ollaksemme valmiina kaikkeen, mitä sattua voi. - --- Seis, José! sanoi kanadalainen hyvänsuovasti. Näyttää, kuin -tahtoisit olla nimesi kaltainen. Kuule minua hetkinen! Tämä nuorukainen -on tehnyt meille tarjouksen, että seuraisimme häntä etsimään niin -runsasta kultasuonta, että tarvitsee vain kumartua saadaksensa käden -täydeltä kultaa. - --- No totta vieköön, huudahti José, toivon, että suostuit hänen -tarjoukseensa. - --- Päin vastoin, minä hylkäsin sen. - --- Teit väärin, Rosenholz; asia sietää parempaa harkitsemista, mutta -siitä puhumme sitten; nyt minulla on muuta tekemistä. - -Näin sanoen oikaisi José itsensä uudelleen ja pian kuultiin hänen -kuorsaamisestaan, että hän oli taasen nukkunut. - -Tiburciota ilahutti nähdessään, ettei ollut kokonaan pettynyt -toiveissaan ja Rosenholz alotti taasen: - --- Näettepä, lausui hän, Joséssa miehen, joka on valmis taistelemaan -tuon don Estevanin kanssa ja siitä voitte arvata, että minä autan -häntä, sillä hänen vihollisensa ovat minunkin. Pidän itseäni sen -vuoksi onnellisena, voidessani auttaa teitä kelpo pyssylläni, joka ei -milloinkaan satu syrjään. - -Näin sanoessaan näytti hän tarkoin katselevan pitkän pyssynsä perää, -jossa Tiburcio nyt huomasi koko joukon kummallisia, veitsen kärjellä -kaivettuja merkkejä. - -Rosenholz lausui huomaten nuorukaisen kummastuneen katseen: te varmaan -laskette skalppiani. - --- Skalppianne? toisti Tiburcio kummastuneena, sillä hän ei tuntenut -metsästäjäin tapoja. - --- Niin, vastasi kanadalainen. Pakanalliset intiaanit laskevat uhriensa -luvun heidän päänahkojensa, skalppiensa mukaan, me metsäsissit -laskemme voitonmerkkimme kristittyjen tavoin. Nuo uurrokset osoittavat -vihollisteni luvun, jotka rehellisellä tavalla olen sotapolulla -tappanut, niinkuin intiaanit sanovat. - --- Mutta onhan siinä ainakin parikymmentä sellaista uurrosta, lausui -Tiburcio. - --- Voisitte sanoa neljäkymmentä, ettekä sittenkään vielä olisi kaikkia -laskenut, lausui kanadalainen hymyillen. Nämä yksinkertaiset ristit -tarkoittavat apahia, kaksinkertaiset pavnioita, nuo kolmenkertaiset -sioux-indiaania, nuo tähdet korppia ja tässä, jatkoi kanadalainen, -merkkiä laskien, on litteäpäitä ja mustajalkoja, jotka ainaiseksi ovat -sanoneet jäähyväiset aavikoiden metsästysmaille. Mihin olisin näiden -kaikkien päänahat pannut? Intiaanien turhamielisyys saa ne pitää. - -Hämmästyneenä kuunteli Tiburcio tuon kelpo kanadalaisen voitonvirttä. - --- Niin, jatkoi Rosenholz, olinko väärässä sanoessani, että voitte -luottaa ystävään, joka on yhtä rohkea kuin ken toinen tahansa? Näin -sanoen ojensi hän avomielisesti, mikä vaikutti enemmän kuin hänen -sanansa, kätensä Tiburciolle. Nuorukainen, tajuten epätoivoisen -tilansa, kiitti häntä lämpimästi. - --- Salaperäinen aavistus, lausui hän, sanoi minulle että valo, jonka -metsästä näin välkkyvän haciendaan, olisi minulle onnen tähtenä. - --- Siinä ette erehtynyt, sanoi Rosenholz. Mutta suokaa vanhan miehen -tehdä muutamia kysymyksiä, jotka teistä ehkä tuntuvat tunkeilevilta. -Te olette vielä nuori; eikö teillä enää ole isää, jonka luona saisitte -turvaa? - -Tämän kysymyksen kuullessaan peitti Tiburcion posket hehkuva puna, hän -oli hetken vaiti ja sanoi sitten: - --- Miksi en ilmaisisi teille, että minä kaikin puolin vihollisten -ympäröimänä olen aivan yksin tässä maailmassa eikä minulla ole isää -eikä äitiä. - --- Molemmat ovat siis kuolleet? sanoi Rosenholz säälien. - --- En ole milloinkaan heitä tuntenut, sanoi nuorukainen hiljaa. - --- Sanotte, ettette ole milloinkaan heitä tuntenut! Sanotteko todella -niin? huudahti kanadalainen äkkiä nousten ylös ja valaisten palavalla -kekäleellä Tiburcion kasvoja. - -Kovin raskaalta tuntui tämä kekäle jättiläisen kädessä; se vapisi, kun -hän huudahti äänellä, joka saattoi Tiburcionkin vapisemaan: - --- Mutta tiedättehän ainakin, missä maassa olette syntynyt? - --- Sitä en tiedä, vastasi Tiburcio. - --- Fabian! Fabian! sanoi Rosenholz hellällä äänellä, mitä on sinusta -tullut? - --- Fabian?... Tuota nimeä en tunne, lausui Tiburcio, jonka kummastus -eneni yhä enemmän, kun kanadalainen häntä innokkaasti tarkasteli. - --- Oi, Jumalani, sanoi Rosenholz surullisesti itsekseen, kun ei tämä -nimi muistuta hänelle mitään, ei se ole hän. Miksi olenkin niin -houkkiomaisia toiveita pitänyt? Ja kuitenkin ovat hänen kasvonsa -sellaiset, jollaisiksi ne vuosien kuluessa olisivat kehittyneet. Mutta -anteeksi, nuori ystäväni, minä olen narri, järkensä kadottanut ihminen. -Ja kanadalainen heitti palavan kekäleen uudelleen nuotioon, istui saman -puun juurelle, jossa äskenkin oli istunut, ja käänsi selkänsä nuotiota -kohti, niin että hän joutui kokonaan tuon runsaslehtisen korkkipuun -varjoon, jonka runkoon hän nojasi. - -Jo valaisivat sinertävät värivivahdukset puiden korkeimpia latvoja; -päivä oli pian koittava, mutta metsän siimeksessä oli vielä aivan -pimeä. Kuultiin kukon laulua lähellä olevasta haciendasta. - -Tiburcio mietiskeli metsästäjän sanoja; ne tuntuivat hänestä niin -salaperäisiltä, mutta hänen kysymyksiänsä piti hän hyvänsuopana ja -omaa hyötyä tarkoittamattomana uteliaisuutena. Metsäsissi ei ollut -vielä hänelle ilmaissut etsivänsä kadonnutta kasvattiansa. Tämä olisi -selittänyt kaikki, mutta sitä ei Rosenholz ollut kertonut. - --- Ehkäpä, sanoi Tiburcio äänettömyyden katkaisten, muistelmissani -aikoja sitten menneestä ajasta olisi joitakuita, jotka vielä voisi -virkistää, mutta sen voi tehdä yksin Jumala. - --- Miten? Ettekö muista mitään varmaan? kysyi kanadalainen hiljaisella -äänellä ja synkällä muodolla, painaen päätänsä alas. - --- Ja sentään, jatkoi Tiburcio, on yön hiljaisuudessa, sellaisina -öinä kuin tämäkin, ja niinpä sinäkin yönä, jolloin valvoin hänen -ruumiinsa vieressä, jota pidin äitinäni, epävarma hohde valaissut tätä -hämäryyttä, ja silloin olen luullut muistavani muutamia surullisia -tapauksia; mutta varmaankin ne ovat unelmia. - -Tiburcion tätä sanoessa nosti kanadalainen, joka uudelleen alkoi -toivoa, päänsä, ikäänkuin ankaran myrskyn taivuttama tammi. Hän -viittasi kädellään Tiburciolle, ettei tämä katkaisisi muistelmiansa. - --- Minusta tuntuu, sanoi nuorukainen, kuin taasen olisin suuressa -huoneessa, jonka läpi puhaltaa tuulen viima, kylmempi kuin milloinkaan -olen tuntenut; minusta tuntuu kuin kuulisin naisen nyyhkytystä ja -sitten ankaran uhkaavan äänen... eikä sitten muuta. - -Nämä sanat sammuttivat taasen kanadalaisen toiveet, sillä -muistanemmehan, että hän tiesi vain Elanchovin tapausten loppuosan. - --- Varmaan ne ovat unelmia, sanoi hän surullisesti, mutta jatkakaa, -jatkakaa. Eikö muuta ole muistoonne jäänyt? Ettekö muista meren -kohinaa? Se on sellaista, jota ei milloinkaan unhoita, kun sen on -kerran kuullut, vaikka nuorenakin. - --- Neljä vuotta sitten näin ensi kerran meren Guaymasissa, sanoi -Tiburcio, ja sentään olen sen kai nähnyt lapsena, jos on perää -muutamissa saamissani tiedoissa. - --- No, sanoi kanadalainen, eikö mikään muistelma liity siihen? - --- Ei, ei mikään. - --- Ei mikään, toisti kanadalainen, ikäänkuin kaukainen kaiku, eikö -mikään? - --- Ei ainakaan mitään varmaa, ja ne ovat kai, niinkuin sanoitte ja -niinkuin itsekin luulen, pelkkiä unelmia, joita pidän todellisuutena. - --- Epäilemättä, sanoi Rosenholz, katkeruuden tunteella, mitenkäpä -voisikaan lapsi muistaa sellaisia. - --- Ja näiden unelmien joukossa, jatkoi Tiburcio, näen nyt karkeat ja -ahavoituneet, mutta lempeät kasvot. - --- Mitkä kasvot? kysyi Rosenholz uudelleen, kääntäen kasvonsa nuotioon -päin, joka valaisi niiden jännitettyjä lihaksia, samalla kun hänen -rintansa aaltoili. - --- Nämä kasvot, vastasi Tiburcio, olivat miehen, joka rakasti minua -suuresti, sillä, lisäsi hän, taasen muistan tuon miehen. - --- Mutta te, sanoi Rosenholz, kovan tuskan kuvastuessa hänen -piirteistään, rakastitteko tekin häntä? - --- Kyllä, hän oli minulle niin rakas. Kyynel vieri hitaasti ystävämme -Rosenholzin ruskealle poskelle; hän kääntyi sitä salataksensa ja taasen -ollen varjossa, mutisi hän: - --- Niin, hänkin rakasti minua niin hellästi. - -Sitten sanoi hän murtuneella äänellä, ikäänkuin sydämensä olisi ollut -pakahtua: Ettekö muista tapausta, jolloin tämä mies erotettiin teistä? -Se oli... - -Hän ei voinut enempää. Peittäen kasvonsa karkeisin käsiinsä, odotti -hän vavisten vastausta kysymykseensä. Tuskastuttava, epätietoinen -äänettömyys syntyi. - --- Kuulkaa, katkaisi Tiburcio vihdoin äänettömyyden, te näytte voivan -johtaa minua, kuulkaa, mitä muistelen. Eräänä päivänä vuoti veri -virtana ympärilläni, maa vapisi jalkojeni alla, ukkonen tai ehkä -kanuunat jyrisivät hirveästi, minut suljettiin pimeään huoneeseen, -jossa suuresti pelkäsin. Mies, josta kerroin, joka minua rakasti, tuli -luokseni. - --- Odottakaa, alkoi hän uudelleen, mies, josta kerroin, tuli luokseni -sanoen: polvistu lapseni ja rukoile äitisi puolesta... Mutta mitä -sitten tapahtui, en enää muista. - -Tällä välin näytti kanadalainen, jonka vartalo oli varjoon peitetty, -suonenvedon tapaisesti värähtelevän ja nyyhkytystä kuului. Tiburcio -säpsähti, kun kanadalainen särkyneellä äänellä huudahti: - --- Ja rukoile äitisi puolesta, jonka löysin kuolleena vierestäsi. - --- Niin, niin, huudahti Tiburcio, hypähtäen ylös, niin hän sanoi. -Mutta ken olette te, joka näytte tietävän, mitä tuona kamalana hetkenä -tapahtui? - -Kanadalainen nousi sanaakaan lausumatta, lankesi polvilleen ja -huudahti, sydän iloa kukkurallaan, taasen näyttäen karkeat, miehekkäät -kasvonsa, joille vieri kyyneliä: - --- Oi, Jumalani, tiesinhän, että vielä kerran lähettäisit hänet -minulle, kun hän tarvitsi isää. Fabian... Fabian! Minä se olen, minä -olin tuo mies. - -Tässä hänet äkkiä keskeytti pyssyn paukaus ja luoti iski maahan -Tiburcion viereen. - -Unessaan peljästyneenä hyppäsi José nopeasti ylös. - - - - -7. - -TURHA TAKAA-AJO. - - -Kauvan oli Cuchillo väijynyt, ennenkuin hän ampui tuon petollisen -laukauksen kohti Tiburciota. Tämän tehtyänsä palasi hän nopeasti -toveriensa luo. Hän ei edes ehtinyt varmistua, oliko hänen luotinsa -todellakin sattunut. Hän ei kuitenkaan, kun pelko häikäisi hänen -silmiänsä, heti löytänyt paikkaa, johon oli hevosensa sitonut. Tämän -olisi hän helposti saanut hengellänsä maksaa, ellei Rosenholz ja hänen -molemmat ystävänsä olisi olleet niin hämmästyneitä tämän äkillisen -hyökkäyksen johdosta. - --- Toverit! huudahti José, haluaisinpa tietää, kenelle tuo luoti -oli aijottu, minulleko, vai teille, nuori mies, sillä olen kuullut -keskustelunne, enkä ole aivan outo tälle tapaukselle Elanchovin luona... - --- Tapaukselle Elanchovin luona! huudahti kanadalainen. Sinä tiedät... - --- Mutta nyt ei ole aikaa puhua siitä. Se voipi tapahtua sittemmin, -sillä se on salaisuus, jota ette voine ilman minua saada selville. Sinä -näyt löytäneen nuoren kreivin, siinä on nyt kylläksi. Ja nyt eteenpäin! -Rosenholz, mene sinä suoraan sinnepäin, mistä laukaus tuli, minä asetun -tämän nuorukaisen kanssa väijyksiin vastakkaiselle puolelle, sillä tuo -konna, joka laukauksen ampui, aikoo ehkä hiipiä leiripaikkamme ympäri -ja silloin joutuu hän meidän käsiimme. - -Näin sanoen riensi José pyssy kädessään ja Tiburcio puukolla -varustettuna toiselle suunnalle, samalla kun voimakas kanadalainen, -erinomaisen taitavasti hiipien puiden alatse, yhtä nopeasti ja -kuulumattomasti katosi sille suunnalle, jonka José oli ehdottanut. - -Leiripaikalle jäi ainoastaan Josén anastama hevonen ja tämä, -peljästyneenä pyssyn laukauksesta, koki ponnistella katkaistaksensa -lasson, jolla oli kiinni sidottu ja siinä melkein kuristi itsensä. - -Sillä aikaa alkoi päivän ensimäinen koitto tunkeutua puun oksien läpi, -nuotion loiste vaaleni vähitellen auringon noustessa taivaan rannalle. -Luonto heräsi koko ihanuuteensa. - -Aamutuuli toi kaukaa hevosten hirnumisen ja karjan ammunnan ääniä, -jotka tervehtivät nousevaa aurinkoa. Nurmikolla ruusunpunaisine ja -valkoisine kukkineen ja kaikissa vihreän vivahduksissa välkkyvillä -lehdillä heloittivat kastehelmet, joilla yö oli ne peittänyt; puiden -kuhmuiset rungot muuttuivat kullalta kimaltaviksi ja siellä täällä -rungon ja oksan välillä nähtiin kuivia nahkoja, joita käärmeet olivat -jättäneet. Aurinko valaisi samalla kerralla tuon alkuperäisen luonnon -kauneutta ja kamaluutta. - --- Pysähtykäämme tähän, sanoi José Fabianille -- joksi häntä tästä -lähin tahdomme nimittää -- kun he nopeasti juostuaan saapuivat -metsistöön, johon voivat piiloutua tarkastelemaan polkua, joka vei -vesiputouksen yli vievälle sillalle; olen varma siitä, että tuo konna, -joka niin huonosti tähtäsi, pian kulkee tästä ohi; silloin toivon -voivani näyttää hänelle, että olen edistynyt pyssyn käyttämisessä, -sitten kun erosin Espanian palveluksesta ja kanadalaisen johdolla -alotin opintoni. - -Fabian ja José pysähtyivät erään sumachpensaston taakse. - --- Älkää enempää kuin minäkään, kääntäkö silmiänne polusta, joka menee -tuonne puiden taakse, älkääkä kääntäkö päätänne, sanoi José; vaaran -hetkinä puhumme, Rosenholz ja minä, näin keskenämme; ja kuulkaa nyt -tarkoin sanojani. - --- Kyllä kuulen, sanoi Fabian, asettuen niinkuin José oli käskenyt. - --- Ettekö muista mitään enempää aikaisemmasta lapsuudestanne kuin sen, -mitä kanadalaiselle kerroitte? kysyi entinen rajavartia. - --- Turhaan olen kokenut muistella, saatuani kuulla, ettei Marcos -Arellanos ollut isäni. Siitä on jo pitkä aika, mutta enhän muistanut -sitäkään, kuka piti huolta lapsuudestani. - --- Ja mies, joka teidät pelasti, kun olitte hyljättynä, tietää yhtä -vähän kuin te itsekin, lisäsi José, mutta minä voin teille sanoa, mitä, -ette itse tiedä. - --- Puhukaa, Jumalan nimessä! huudahti Fabian. - --- Vait! Ei niin lujaa! varoitti José: Tämä metsä varmaan, niin -autiolta kuin se tuntuukin, kätkee perheenne vihollisen. Mahdollista -kuitenkin on, ettei hän ole tuntenut teitä; kävihän minun itsenikin -aluksi samoin. - --- Ken? Kenestä puhutte? huudahti Fabian innoissaan. - --- Äitinne murhaajasta, siitä miehestä, joka on varastanut arvonne, -rikkautenne ja nimenne. - --- Minä olen siis rikas ja jalosukuinen? kysyi Fabian. - --- Niin olette, sanoi José, nopeasti tarttuen pyssyynsä ja tähdäten, -sillä hän luuli näkevänsä hatun töyhdön kimaltelevan puiden välissä. -Mutta ne olivat vain auringon säteitä, ja metsästäjä laski pyssyn -uudelleen. - --- Mutta teiltä ei ole voitu varastaa suonissanne juoksevaa verta, -vaikka ette enää ole rikas. - --- Mitäpä hyötyä siitä? sanoi Fabian. - --- Paljonkin! Minä tunnen kaksi miestä, jotka joko hankkivat teille -takaisin mitä olette kadottanut, tai myöskin kuolevat. - --- Entä äitini? kysyi Fabian. - --- Oi, muisto äidistänne ja teistä on usein riistänyt unen siltä -mieheltä, josta puhun. Usein yön hiljaisuudessa, metsän syvyydessä, on -hän tuulen henkäyksessä luullut uudelleen kuulevansa sen tuskan huudon, -joka eräänä yönä tunkeusi hänen korvaansa ja jonka hän luuli tuulen -ulvonnaksi... se oli teidän onnettoman, kuoleman kanssa taistelevan -äitinne viimeinen huudahdus. - --- Ja mistä miehestä nyt puhutte? - --- Miehestä, joka itse tietämättään on äitinne murhaajia auttanut. Oi, -don Fabian, älkää häntä tuomitko! Hänen omatuntonsa on jo aikoja sitten -tuominnut hänet kovemmin kuin te voisittekaan, ja nyt on hän valmis -vuodattamaan verensä puolestanne. - --- Ja te tunnette äitini murhaajan? huudahti Fabian tulta säihkyvin -silmin. - --- Te itsekin hänet tunnette; hän on sama, joka nyt nimittää itseänsä -don Estevaniksi, mutta joka todella on don Antonio Mediana. Te olette -itse istunut hänen kanssaan saman pöydän ääressä haciendaronin luona, -jonka talossa äsken olitte. - -Jättäkäämme José kertomaan tuota surullista kertomusta, jonka jo -tunnemme, ja etsikäämme kanadalainen. - -Rosenholz ajatteli vaaraa, joka voisi uhata hänelle uuden ihmeen kautta -takaisin annettua nuorukaista, ja hän tunkeutui senvuoksi rivakasti -eteenpäin; mutta turhaan hänen harjaantunut silmänsä tarkasteli -tiheässä olevien puitten runkojen, köynnöskasvien ja lehdistöjen -lomitse, ei ainoatakaan vihollista näkynyt. Hänen korvansa koki saada -selkoa jokaisesta äänestä, mutta ei kuullut muuta kuin pensaitten -kahinan, kun hän niitä raskaalla jalallaan tallasi, ja jotka hänen yli -astuttuaan taasen nousivat pystyyn. - -Niin riensi hän jonkun minuutin eteenpäin, sitten laskeutui hän -maahan kuuntelemaan. Jonkun sekunnin kuluttua kuuli hän kumean äänen, -ikäänkuin hevosen juoksun. - --- José ei ole erehtynyt, huudahti hän, nousten ja kiiruhtaen takaisin. -Se roisto ehtii edelle ja kokee kiertää leirimme, mutta minulla on se -etu, että käytettävänäni on kelpo amerikalainen pyssy, ja samoin on -Josénkin laita. - -Hän juoksi niin nopeasti, että puut molemmin puolin näyttivät lentävän -hänen ohitsensa; kun hän juoksi suoraan ja vihollisen täytyi käyttää -kiertotietä, huomasi hän hetken päästä vaaleanruskean nahkamekon, -joka metsistön ollessa harvempaa näkyi niin korkealla, kuin sopi -ratsastajalle. Tämä melkein näkymätön maali oli hänelle riittävä, -äkkiä pysähtyi hän ja laukaisi pyssynsä. Nahkamekko katosi, mutta kun -sellaisille miehille tähtääminen on sama kuin satuttaminenkin, ei -kanadalainenkaan epäillyt miehen kaatumista. - -Vasta leijaili valkea savu alimmaisten oksien tasalla, kun Rosenholz -oli jo pitkän matkan päässä siitä, jossa oli ampunut. Hän aikoi -uudelleen ladata pyssynsä, mutta pelkäsi kadottavansa aikaa ja luotti -voimiinsa. Pysähtymättä riensi hän eteenpäin, eikä huolinut mitään -varovaisuutta noudattaa. - -Hänestä tuntui kuitenkin ikäänkuin olisi kuullut jonkun elävän -tunkeutuvan pensaiden väliin, ja nyt huomasikin hän hevosen, joka -peljästyneenä, ratsastajatta juoksi edes takaisin; eläimen peljästystä -lisäsivät vielä puiden oksat, joihin se itsensä satutti, ja jalustimet, -jotka sitä kylkiin hakkasivat. - -Äkkiä kuului omituinen vihellys; hevonen pysähtyi, heristi korviansa, -kohotti päätänsä ja levitti sieramiansa; sitten riensi se siihen -paikkaan, josta vihellys kuului; Rosenholz meni hevosen perässä, mutta -pian oli se hänet jättänyt; sitten pysähtyi se uudelleen. - -Kun Rosenholz oli vielä hetken juossut, saapui hän paikalle, jossa -luuli tapaavansa pudonneen ratsastajan. Hän aikoi säälimättä laittaa -miehen pois maailmasta, suojellaksensa Fabiania uusilta hyökkäyksiltä. -Jo kuuli hän haavoitetun huokuvan hengityksen, puiden lomitse näki -hän hevosen kumartuvan alas ja taasen nousevan ylös, mutta nyt oi: -nahkamekkoinen ratsastaja satulassa, ja pian katosivat mies ja hevonen -metsään. - -Rosenholz latasi uudelleen pyssynsä ja laukaisi sen, mutta myöhään, -saalis pääsi hänen käsistään. Nyt matki hän kolmesti sakaalin kimeää -ääntä ilmoittaaksensa Josélle, että jotain oli tekeillä, ja meni -sitten huoaten sille paikalle, jossa näki hevosen kumartuvan ja taasen -nousevan ylös. - -Ruoho oli siinä ikäänkuin raskaan ruumiin musertama; siinä oli -ratsastaja pudonnut maahan, jota osoittivat erään sumachpensaan -oksatkin, jotka olivat niin korkealla, että ratsastaja ulottui niihin; -lehdet olivat nimittäin irti revittyjä, ikäänkuin voimaton käsi olisi -koettanut nojata niihin. Kuitenkaan ei ruohostossa eikä alemmilla -lehdillä voinut huomata verijälkiä; pakoon kiirehtivältä oli pyssy -jäänyt, ja sen otti Rosenholz. - --- Fabian-raukkani, sanoi Rosenholz itseksensä, on ainakin saanut hyvän -aseen, sillä paljas veitsi ei ole paljon arvoinen metsissä. - -Rosenholzille oli tästä löydöstä hieman lohdutusta huonolle -menestykselleen; hän palasi leiripaikalle. Kulkiessaan kuuli hän -laukauksen metsistä. - --- Se oli Josén pyssy; minä tunnen sen pamauksen; olisiko hän ollut -onnellisempi kuin minä? - -Taasen kuului laukaus. Sen ääni oli outo kanadalaisen korvaan ja -herätti tuskallisia tunteita hänessä. Epätietoisuus vaivasi häntä, -sillä olisihan tämä laukaus voinut sattua siihen, jonka hän äsken -löysi. Hän riensi niin nopeasti kuin voi leiripaikalle. Taasen kuului -laukaus, joka enensi hänen tuskaansa. Tälläkään kertaa se ei ollut -Josén pyssyn tuttu pamaus. - -Nyt kuului Josén ääni katkaisevan hiljaisuuden, joka oli vallinnut -laukausten jälkeen. Äänessä oli hieman levottomuutta, mikä enensi -kanadalaisen tuskaa. - --- Tulkaa Jumalan tähden takaisin, don Fabian, huudahti José, jos... - -Kolmas laukaus keskeytti hänen sanansa ja kun kaiku oli sen toistanut, -kuunteli metsästäjä, mutta turhaan. Hetken juoksi hän vielä, sitten -huusi hän kautta metsän kaikuvalla äänellä: - --- Hoi, José, missä olet? - --- Tässä aivan edessäsi, vastasi Josén ääni, me olemme tässä, don -Fabian ja minä. - -Ilon huudahdus pääsi kanadalaisen rinnasta, kun hän huomasi molemmat. -Hän kertoi heille mitä oli tapahtunut. - --- Paholainen suojelee sitä miestä, sanoi José, minäkin ammuin häntä -osaamatta; mutta hänen seurassaan oli neljä ratsastajaa, ja yhden -niistä tunsin siksi, joka nimittää itseänsä don Estevaniksi, mutta joka -todella on... - --- Minä olen nähnyt vain nahkamekkoisen miehen, ja tässä on pyssy, -jonka hän paetessaan jätti, keskeytti Rosenholz. Mutta ethän ole -haavoitettu, huudahti hän Fabianiin kääntyen. - --- En, en, ystäväni, isäni, sanoi tämä heittäytyen kanadalaisen syliin; -kyynelsilmin painoi tämä hänet rinnoilleen ja huudahti ikäänkuin olisi -hänet ensi kerran nähnyt: - --- Oi, kuinka suuri ja muhkea hän nyt on, tuo pikku Fabian! - -Levottomana kysyi hän sitten jälleen löytämältänsä nuorukaiselta, mikä -oli syynä tämän vaaleuteen ja sortuneeseen näköön. - --- José on kertonut minulle kaikki, sanoi Fabian, minä tiedän, että -äitini murhaaja on noiden ihmisten joukossa. - --- Niin, sanoi José, mutta pyhän neitsyeen nimessä, päästämmekö hänet -pakenemaan? - --- Jumala varjelkoon, sanoi Fabian. - -Nuo kolme ystävää ryhtyivät neuvottelemaan ja päättivät mitä pikimmin -rientää sillalle, jonka yli matkustajain täytyi mennä, sillä se oli -ainoa Tubaciin vievä tie. - - - - -8. - -ROHKEA HYPPÄYS. - - -Cuchillon toverit olivat usean kerran laukaisseet pyssynsä liian -pitkältä matkalta. Nyt saapui Cuchillo ratsastaen. Hän oli kalman -vaalea. Luoti, jonka kanadalainen arviokaupalla oli hänen jälkeensä -lähettänyt oli mennyt niin läheltä hänen päätänsä, että hän kaatui -hevosen selästä. Varmaan olisi Rosenholz sitten voinut tappaa hänet, -ellei Cuchillon hevonen olisi ollut niin hyvin opetettu. Kun tuo jalo -eläin näki, ettei hänen isäntänsä voinut hypätä satulaan, kumartui se -hänen eteensä, ja niin onnistui Cuchillon nousta hevosen harjan avulla. -Mutta kun hevonen tunsi, että ratsastaja taasen istui satulassa, jalat -jalustimissa, lähti se nopeasti juoksemaan, siten vieden isäntänsä -loitolle eteenpäin rientävästä kanadalaisesta. - -Ei tämä kuitenkaan ollut ainoa rosvoa uhkaava vaara. Kun hän oli -saapunut toveriensa luo, ei don Estevanin tarvinnut kysyäkään, -saadaksensa tietää, että Fabian vielä kerran oli välttänyt hänen -vainonsa. Toiveissaan pettyneenä syntyi espanjalaisessa vimma, joka -pian puhkesi ilmi. Hän ratsasti Cuchillon luo, ja huusi kovalla äänellä: - --- Pelkuri, taitamaton konna! - -Sokeassa vimmassaan tarttui hän pistoliinsa, ajattelematta, että -Cuchillo oli ainoa, joka tunsi kultalaakson paikan. Rosvon onneksi -heittäytyi Pedro Diaz heidän väliinsä ja vähitellen lauhtui don -Estevanin kiukku. - --- Ja keitä miehiä on hänen seurassaan? kysyi espanjalainen. - --- Molemmat tiikerin pyytäjät, vastasi Baraja. - -Nyt neuvottelivat don Estevan ja Pedro Diaz hetkisen keskenään, -poistuen hiljaa jutellen toisten luota. - --- Meidän täytyy hävittää vesiputouksen yli vievä silta, sanoi Diaz, -ja sitten on piru merrassa, jos he ennen meitä ehtivät Tubaciin. - -Ratsastajat lähtivät. Eivät Fabian ja metsästäjätkään tuhlanneet -aikaa. Josén hevonen oli hyväksi avuksi pakenevia seurattaessa ja -ehkäpä heiltä tietäkin katkaistaessa, ja kysymyksessä vain oli, ken -ryhtyisi niin vaaralliseen toimeen, sillä täytyi yksin vastustaa viittä -pakenevaa. - --- Minä lähden, sanoi Fabian. - -Näin sanoen riensi hän hevosen luo, joka peljästyneenä väistyi, -ja tarttuen lasson varteen, jolla hevonen oli kiinni, heitti hän -nenäliinansa sen silmille. - -Koko ruumis vavisten jäi hevonen liikkumatonna seisomaan. - -Fabian toi Josén satulan, kiinnitti sen nopeasti, osoittaen pystyvänsä -tällaisiin toimiin; sitten kiersi hän lasson eläimen kuonon ympäri, -niin että sitä saattoi ohjata ja ottamatta pois nenäliinaa, jolla -hevosen silmät olivat peitetyt, aikoi hän jo hypätä satulaan, kun José -kanadalaisen viittauksesta koetti estää sitä. - --- Hiljaa, hiljaa, sanoi hän, jos täällä jokunen on oikeutettu istumaan -tuon hevosen selkään, niin olen kai minä, joka sen pyydystinkin. - --- Ettekö näe, sanoi Fabian kärsimättömästi, ettei tuolla hevosella -vielä ole omistajansa merkkiä, ja se todistaa, ettei sitä vielä ole -opetettu ratsuksi. Jos henkenne on jonkin arvoinen, ja toivotte -saavanne pitää jäsenenne ehjinä, niin älkää yrittäkökään ratsastaa -sillä. - --- Minä siitä asiasta päätän, sanoi José ja läheni, astuaksensa -jalustimeen. Mutta tuskin hevonen huomasi käden tarttuvan satulaan ja -jalan koskevan jalustimeen, kun se syrjään hyppäämällä heitti Josén -kymmenen askeleen päähän huumauksiin maahan. Vielä ei hän ollut ehtinyt -ylös, kun Fabian jalustimiin koskematta hyppäsi satulaan. - --- Pysähdy, Fabian, pysähdy! huudahti Rosenholz levottomana; tahdotko -joutua heidän käsiinsä? - -Mutta Fabian oli jo ottanut pois nenäliinan hevosen silmiltä, ja se, -kun taasen saattoi nähdä, hypähti läähättävin sieramin kolme kertaa -vapautuaksensa taakasta, jonka ensi kerran tunsi selässään; mutta -sitten jäi se liikkumattomana seisomaan, vavisten ikäänkuin häpeästä, -tuntiessaan itseänsä siten hallittavan. - -Rosenholz käytti tätä hetkeä tarttuaksensa ohjaksena olevaan nuoraan, -mutta se oli jo myöhäistä, ja kuinka väkevä hän olikaan, vapautti -kuitenkin hevonen yhdellä hyppäyksellä itsensä hänestä ja lähti sitten -vimmatusti rientämään eteenpäin. Jonkun hetken voi kanadalainen vielä -katseellaan seurata rohkeaa ratsastajaa; peljästyen näki hän miten -Fabian taisteli eläimen raivoa vastaan ja kumartui satulaan, ettei -satuttaisi itseään puun oksiin; sitten ei Rosenholz enää voinut nähdä -häntä. - --- He tappavat hänet! huudahti hän surullisesti. Viisi yhtä vastaan! -Taistelu on liiaksi epätasainen. Meidän tulee koettaa mikäli -mahdollista pysytellä läheisyydessä suojellaksemme lasta, joka meille -vasta äsken lahjoitettiin. - -Jo oli Rosenholz heittänyt pyssynsä olalle; muutamat jättiläis-askeleet -olivat vieneet hänet niin kauvaksi sille suunnalle, johon Fabian oli -kadonnut, ettei José voinut enää nähdä häntä. - --- Tuota hevosta ei ole helppo ohjata, huudahti José, juosten perässä. -Tiedän varmaan, ettei se mene suoraan. Älä pelkää, me ehdimme yhtä pian -kuin hänkin. Don Estevan! Onneton tähtesi johti sinut noiden rosvojen -joukkoon. - -Sillä aikaa samosi Fabian pelottavalla nopeudella yli epätasaisen maan, -metsäpurojen, rotkojen ja puun runkojen; hänen oma vimmansa tuntui -olevan sopusoinnussa eläimen vimman kanssa. José ei ollut erehtynyt; -epäilemättä olisi hän saanut pian kiinni ne, joita ajoi takaa, jos -olisi tahtonsa mukaan saattanut hallita riehuvaa hevostansa. Mutta -vasta äärettömäin ponnistusten jälkeen onnistui hänen palauttaa hevonen -metsän läpi kulkevalle, kapealle polulle, jolla selvään näkyivät -viiden ratsastajan jäljet. Usein palasi hän samalle paikalle, jossa -jo oli ollut, ja siten menetti taasen voittamansa ennätyksen. Kun -tätä taistelua oli kotvan kestänyt, alkoi hevonen tuntea kantavansa -ratsastajaa, joka kykeni sen hallitsemaan, ja vähitellen väsyivät -sen voimatkin. Ratsastajan voimakkaan käden vetämä lasso kiristi sen -sieramia, joista nyt kuului nuhahtavia henkäyksiä, eläimen nopeus -väheni ja vihdoin totteli se ratsastajaansa. Mies ja hevonen lepäsivät -hetkisen hengittääksensä, hiki tippui molemmista ja eläimen kyljet -höyrysivät. - -Tämän lyhyen ajan käytti Fabian tutustuaksensa seutuun; sumu, joka -esti hänen katsettansa, alkoi hajota, veri lakkasi suhisemasta hänen -korvissansa, ja hän saattoi taasen kuulla ja nähdä. - -Rikki tallatut lehdet, vasta katkaistut pienet oksat, hevosen -kavioitten jäljet ruohostossa ja hiekassa osoittivat aivan selvään, -että pakenevat olivat ratsastaneet tämän paikan kautta, jossa hän -nyt oli. Äkkiä kuului kaukana kuohuvan vesiputouksen kohina hänen -korviinsa. Hetkinen vielä, ja pakenevat ehtisivät ennen häntä -sillalle, joka johti kuohuvan metsävirran leveän ja syvän uurroksen -yli; yhdistynein voimin voisivat he sitten hajoittaa sillan. Sitten -olisi takaa-ajo hyödytöntä, sillä sen ajan kuluessa, mikä menisi -kaalauspaikkaa etsiessä, ehtisi don Estevan noille äärettömille -tasangoille, jotka ulottuvat aina Tubaciin asti. - -Fabian kannusti sen vuoksi uudelleen hevostansa ja ratsasti pitkin -polkua, jonka mutkat vielä peittivät pakenevan vihollisen. Jo alkoi -metsävirran kohina kuulua yli hevosen kavioiden kopinan. Pian kuului -myöskin ihmisääntä, vielä hetkinen ja hän olisi niiden vihollisten -joukossa, jotka hän mihin hintaan tahansa tahtoi saavuttaa. - -Suurista puunrungoista tehty silta yhdisti tällä paikalla molemmat -jyrkät äyräät, joiden välillä metsävirta kohisi. Näiden suurien -runkojen molemmat päät, jotka olivat niin leveitä, että hevonen voi -niillä kulkea, olivat ilman mitään kiinnitystä paljaalla kalliolla; -muutamat väkevät miehet voivat siis hajoittaa sillan ja tehdä ylipääsyn -mahdottomaksi tällä paikalla. Kun Fabian oli sillalle pääsemäisillään, -veti neljä ratsastajansa kehoittamaa hevosta kaikin voimin näitä -pölkkyjä, jotka lassoilla olivat kiinnitetyt satuloihin. Pölkyt -alkoivat vihdoinkin liikkua, erosivat toisistaan ja putosivat virtaan, -niin että vesi roiskahti korkealle ilmaan. - -Fabian huudahti raivoissaan. Eräs miehistä kääntyi tämän huudon -kuullessaan; se oli don Estevan. Pilkallisena katseli hän Fabiania, -joka rikkirevityin vaattein, kasvot verissä raivoisasti kannusti -hevostaan hyppäämään yli putouksen. Kuilun reunalle päästyään, pysähtyi -kuitenkin hevonen ja astui peljästyneenä takaperin. - --- Ampukaa hänet! huusi don Estevan, ampukaa, tai tuo mieletön tekee -tyhjäksi kaikki aikeemme. Ampukaa, sanon! - -Kolme pyssyä jo ojennettiin Fabiania kohti, kun hänen takaansa kuului -jyrisevä ääni. Tällä hetkellä tulivat kanadalainen ja José metsästä. He -saapuivat siis kylliksi ajoissa pelastamaan Fabiania. - -Nämä kaksi peljättyä metsästäjää nähdessään epäilivät rosvot. Fabian -kannusti hevosensa uudelleen eteenpäin, mutta eläin nousi pystyyn ja -heittäytyi sanomattoman pelon valtaamana uudelleen takaisin. - --- Ampukaa, ampukaa! huusi don Estevan. - --- Kirottu, sanoi kanadalainen tuskallisella äänellä, kirottu se, joka -ampuu! Ja sinä Fabian, väisty, Jumalan nimessä, noiden rosvojen tieltä! - --- Fabian? toisti don Estevan kummastuen, katsoen nuorukaiseen, joka -kanadalaisen rukouksista huolimatta uudelleen kannusti oikealle ja -vasemmalle hyppivää hevostansa. - --- Niin, Fabian! huusi José äänellä, joka kuului yli vedenputouksen -kohinan, Fabian se on, don Antonio Mediana, joka teiltä vaatii tiliä -äitinsä murhasta. - -Samalla kun hänen äänensä sekaantui kosken kohinaan ja kuului -onnettomana enteenä Medianan korviin, jonka ensi kerran eläissään -peljästys valtasi, sieppasi tuo kiivas nuorukainen veitsensä, antoi -hevosensa tuntea sen terävää kärkeä ja kannusti eteenpäin. Nyt hypähti -hevonen nopeasti kuilun yli ja pääsi vastaiselle rannalle. - -Mutta toinen sen takajaloista luiskahti kostealla rinteellä. Hetkisen -koetti se saavuttaa tasapainoansa; kallio säkenöi sen kavioissa, sitten -sen polvet herpautuivat, silmät menivät umpeen, se päästi tuskallisen -hirnunnan ja putosi ratsastajineen koskeen. - -Kun vesi loiskahti rannalle, pääsi sydäntä särkevä huudahdus -kanadalaisen rinnasta, mutta vastaiselta rannalta kajahti riemun -huuto. Pian sen kuitenkin tukahdutti kosken kohina, joka anasti -kahdenkertaisen saaliinsa. - - - - -9. - -INTIAANIPÄÄLLIKÖIDEN NEUVOTTELU. - - -Noin neljätoista päivää Fabian Medianan katoamisen jälkeen kosken -kuohuihin tapahtui seuraava kohtaus niissä erämaissa, jotka ulottuivat -Tubacin linnoituksesta Yhdysvaltain rajalle. - -Ennenkuin kuvaamme siinä esiytyvät henkilöt, tahdomme esittää sen -näyttämön, jossa he kohtaavat toisensa. - -Ne äärettömät tasangot, jotka Rio Gilan ja sen haarajokien vähän -kastelemassa erämaassa erottavat Meksikon Yhdysvalloista, ovat -ainoastaan metsästäjäin ja kullankaivajien epämääräisten kertomusten -kautta tunnettuja. Mainittu joki, joka alkaa pohjoisen kaukaisilta -vuoriseuduilta, juoksee pitkän matkan hiekkaisen maaperän läpi, jossa -ei mitään puita näy. Kuivan erämaan uurtavat vain sadeveden tekemät -kuilut, mutta tämä vesi ei tuota kasvullisuutta, vaan hävittää sen. - -Kivinen maa näyttää matkustajalle ainoastaan syviä kuivuneita jokien -uomia, jotka ehkäisevät hänen matkaansa, tarjoamatta hänelle tai hänen -hevosellensa ravintoa. Hirvet ja puhvelit karttavat näitä erämaita, -joissa ainoastaan pian kuihtuvaa ruohoa kasvaa. Intiaanejakin liikkuu -täällä vain silloin kun siellä osan vuotta puhaltava helteinen tuuli on -tauonnut. - -Aurinko jo loi vinoja säteitä vaipuessaan länteen. Näkyi valkeita -keveitä pilviä, jotka punertavalla kajastuksellaan osoittivat, että -aurinko oli kulkenut suurimman osan rataansa. Ääretön avaruus, jonka -sineä siellä täällä verhosivat pilvet, oli tyhjä, kotka vain näkyi -siipiään liikahduttamatta leijailevan. Korkeudestaan voi se nähdä -ihmisolentoja erämaassa. - -Aivan sen alla oli soikean muotoinen aitaus, jonka olivat muodostaneet -teräväpiikkiset nopaalikasvit. Niiden seassa näkyi muutamien -rautatammien mataloita oksia. - -Aitauksen toisessa päässä oli päältä aivan tasainen, jonkun jalan -pensastoa korkeampi kukkula. Ympärillä näkyi laveita kalkkialueita, -hiekkaisia aroja ja kukkuloita, jotka näyttivät hiekkameren -kivettyneiltä aalloilta. - -Noin kuusikymmenmiehinen ratsastajajoukko oli tässä laskeutunut -ratsailtaan. Hevosien kyljet höyrysivät kuin pikaratsastuksen perästä. -Saattoi kuulla ihmisäänien sorinaa, hevosten hirnuntaa ja kaikenlaisten -aseiden kalsketta. Keihäitä pienine lippuineen, muskettia, kivääriä -ja kaksipiippuisia pyssyjä oli sidottu satuloihin kiinni. Muutamat -ratsastajat hoitivat hevosiansa, toiset loikoivat hiekalla -kaktuskasvien vaillinaisessa katveessa ja mielivät ennen kaikkea saada -levätä raskaan matkan jälkeen, jonka kestäessä kuuman vyöhykkeen -polttava aurinko oli saattanut heidän jäsenensä jäykistymään aivan kuin -pohjolan pakkanen. - -Vähän matkan päässä näkyi kuormahevosia, jotka tälle paikalle ohjasivat -matkansa; niiden perässä nähtiin parikymmentä raskaasti lastattua -vaunua, jotka muodostivat epäsäännöllisen vyön ja muulien vetäminä -hitaasti lähenivät. - -Mitä ei yksikään näistä ihmisistä voinut nähdä, mutta minkä kotkan -silmä näki, olivat nuo pitkin aukeaa erämaata lepäävät ihmisten ja -eläinten ruumiit, jotka olivat viittoina seikkailijain kulkemalla -tiellä, hehkuvan auringon valaisemina. - -Kun muulit vaunuineen olivat lepopaikalle saapuneet, syntyi vähän -hämminkiä. Kauvan ei tämä kestänyt. Pian olivat kaikki vaunut puretut, -muulit riisutut valjaista, hevoset satuloista. Sitten kiinnitettiin -vaunut rautavitjolla toisiinsa, satulat koottiin yhteen ja riittivät -yhdessä irti revittyjen pensaiden kanssa peittämään pyörien väliset -aukot; sitten syntyi nopeasti vankka varustus. - -Leirissä sidottiin eläimet vaunuihin kiinni, keittoastiat laskettiin -risukimppujen viereen, joita oli tuotu mukana. Pantiin kuntoon -kenttäpaja, ja pian oli koko siirtokunta täydessä toimessa. Alasimella -kajahtelivat vasaran iskut, tehtiin pyörien vanteita ja hevosen kenkiä. - -Yksinäinen, rikkaasti puettu ratsastaja, jonka pukua pöly ja auringon -säteet olivat pahoin pidelleet, istui rautiollaan, tähystellen kaikille -suunnille. Se oli Armadan herttua eli don Antonio Mediana, joukon -johtaja. Kolme hänen seuralaistaan kiinnitti juuri hänen telttansa -harjalle lippua, jossa oli kuusi kultaista tähteä taivaansinisellä -pohjalla ja lause: "Minä valvon". Sitten astui johtaja syvissä -mietteissään telttaan. - -Oikealla leiristä, itäänpäin, mutta kaukana kukkuloiden takana oli -keskellä hiekkamerta tiheä, gummipuita ja rautatammia kasvava viita. -Toinen ratsastajajoukko oli pysähtynyt tämän viidakon katveesen. -Täällä ei näkynyt vaunuja, ei kuormahevosia, ei varustuksia. Tämä -joukko näyttikin olevan kahta vertaa lukuisampi edellistä. Muutamat -ratsastajat olivat melkein alastomia, toisilla oli nahkaisia vaatteita, -päässä oli heillä kotkan höyheniset, liehuvat töyhdöt; heidän -vaskenkarvaisista kasvoistaan, kirjaviksi maalatuista ruumiistaan, -hevosien omituisista, raaoista koristeista voi heidät heti tuntea -sotapolulla olevaksi intiaaniheimoksi. - -Kymmenen noista erämaiden pojista, epäilemättä päälliköt, istui -vakavina tulen ympärillä, joka savusi enemmän kuin paloi, ja pitkä -piippu, jolla kaikissa heidän neuvotteluissaan on tärkeä sija, kulki -miehestä mieheen. Jokaisen päällikön vieressä olivat hänen aseensa, -nimittäin höyhenreunuksinen nahkakilpi, pitkä keihäs, tomahavki eli -sotatappara ja puukko. Jonkun matkan päässä seisoi viisi soturia, kukin -pidellen kahta hevosta. Eläimillä oli kummalliset, parkitsemattomalla -nahalla peitetyt satulat, lautaset olivat ketun nahoilla koristetut. -Ne olivat päällikköjen hevoset, joita soturit vaivoin suupielistä -hillitsivät. - -Samalla kun eräs päällikkö ojensi piippunsa toiselle, osoitti hän -sormellaan erästä kohtaa taivaan rannalla. Europalaisen silmä olisi -huomannut ainoastaan pienen, harmaan pilven hattaran, mutta intiaanin -silmä huomasi siellä savupatsaan, joka kohosi valkoisten leiristä. - -Tällä hetkellä toi intiaanien lähetti varmaankin hyvin tärkeän sanoman, -sillä kaikki ratsastajat keräytyivät hänen ympärillensä. - -Nyt keksi kotkan silmä intiaanien lepopaikan ja valkoisten leirin -välillä yksinäisen ratsastajan, erillään molemmista puolueista. Hänellä -oli harmaa hevonen; nyt pysähtyi hän, ja hänen hevosensa näytti kaula -kurotettuna, sieramet levällään, samoin kuin hän itsekin, etsivän -vielä näkymättömiä jälkiä. Ratsastajalla oli valkoisten puku, ja hänen -hipiänsä, vaikka suuresti ahavoitunut, samoin kuin tuuhea, musta -partakin selvästi osoittivat, että hän oli valkeaihoinen. - -Äkkiä lähti kulkija -- se oli Cuchillo -- taasen ratsastamaan ja -nousi eräälle kukkulalle. Siinä hänen katseensa näytti levottomasti -tarkastelevan kahta eri esinettä, seikkailijain leiristä tulevaa -savupatsasta ja intiaanien leiriä. - -Mutta intiaanitkin huomasivat hänet, sillä äkkiä kajahti kova ulvonta, -joka tuntui lähtevän sadan pantterin kurkusta, ja tästä pelästyneenä -katosi ilman kuningas tummana pilkkuna avaruuteen. - -Kun rosvo huomasi intiaanien ajavan itseänsä takaa ikäänkuin hirveä -tavoittelevat nälkäiset sudet, pakeni hän valtoimin ohjaksin -savupatsasta kohti. - -Vielä näkyi eräällä kohdalla taivaan rannalla yhtä kaukana valkoisten -ja intiaanien leiristä, kevyen usvan peittämä joukko. Tämä usva -leijaili joen yllä, jonka rannat olivat puiden varjostamat ja jonka -keskellä oli pieni saari, runsaan kasvullisuutensa vuoksi huomiota -herättävä. Tällä saarella majaili viimeksimainittu joukko, mutta oliko -heitä kolme, neljä, vai viisi henkilöä, ei voinut usvassa erottaa. -Neljää enempää ei heitä kuitenkaan näyttänyt olevan. - -Nyt kuvailtu erämaan osa päättyi tähän jokeen. Se juoksi idästä -länteen, jakaantui tunnin matkalla saaresta länttä kohti ja muodosti -suuren suomaan, jota rajoitti vuorenharjanne; mutta tiheä sumu peitti -sen kukkulat, ja ainoastaan Jumalan silmä olisi voinut tunkea tämän -sumuverhon läpi, joka kajasti yhä sinertävämmissä väreissä, kuta -alemmaksi aurinko vaipui. - -Tässä suomaassa, jonka pinta-ala oli yli neljännespenikulman, oli -kultalaakso. Täällä nuo eri ihmisjoukot, eri pyrintöjen johtamina, -kohtaisivat toisensa, ikäänkuin vastakkaisien tuulien liikkeelle -panemat aallot. - -Pedro Diazin miettimän sukkelan liikkeen avulla olivat kullanetsijät, -jotka nyt olivat saapuneet kultalaakson läheisyyteen, voineet -intiaaneilta salata sen suunnan, jota he viime päivinä olivat -kulkeneet. Mutta ajatus, että hänen täytyi jakaa saalis kuudenkymmenen -toverin kanssa, ei tuntunut mieluisalta Cuchillo-rosvolle; heidän -lukuansa täytyi vähentää, ja siksi erosikin hän joukosta, teeskennellen -menevänsä tarkastusretkelle. Luottaen hevosensa nopeuteen ja hyvin -tuntien nämä erämaat, tahtoi hän johtaa intiaanit toveriensa jäljille. -Tätä ei luonnollisesti leirissä aavistettu, sillä viisaasti oli -Cuchillo peittänyt konnamaisen aikomuksensa; niin, olipa leirissä vielä -siltä varalta, että häntä jokunen vaurio kohtaisi, sytytetty tulikin, -jonka savu opastaisi häntä. - -Lähetti oli, niinkuin kerroimme, saapunut tärkein tiedoin intiaanien -leiriin. Hän oli tunkeutunut aina joen rannalle asti ja siellä puiden -varjossa havainnut kolme valkoista vihollista saarella. - -Nämä kolme miestä eivät hänen kertomuksensa mukaisesti voineet -olla muita kuin kanadalainen, José ja Fabian, jotka yhdessä olivat -lähteneet tälle vaaralliselle matkalle. Nämä kolme ne olivatkin, jotka -mielihyvällä taas tapaamme yhdessä. - -Fabianin putous oli onneksi tuottanut kuoleman ainoastaan hänen -hevoselleen; ratsastaja oli ikäänkuin ihmeen kautta välttänyt kohtalon, -mikä häntä vesiputouksessa odotti. - -Ystävät olivat uudelleen ryhtyneet takaa-ajoon, jonka Fabianin -putoaminen oli keskeyttänyt; mutta kun heidän täytyi jalkaisin kulkea -sama matka, jonka toiset kulkivat hevosilla, ehtivät he Tubaciin vasta -samana päivänä, jolloin retkikunta lähti liikkeelle; he olivat siis -Fabianin putoamisen kautta menettäneet yhden päivän. - -Tästä alkaen oli heidän helpompi seurata seikkailijoita, joiden -matkaa viivästyttivät raskaat kuormavaunut; kymmenen päivän matka -oli saattanut nuo kolme pelotonta toveria samalle seudulle, jossa -retkeilijät olivat. Näin suuren seurueen ympäröimänä oli Don Antonio -saalis, jota ei hevin voinut anastaa. - -Kun intiaanien lähetti oli kertomuksensa päättänyt, tuumivat päälliköt -mitä olisi tehtävä. Mielipiteet olivat eroavia. Nuorimmat päälliköt -arvelivat, että olisi heti mentävä Gilajoelle, toiset sitä vastustivat. -Näin erilaisia mielipiteitä esiteltäissä kajahti äkkiä intiaanein -huuto Cuchillon ilmestyessä; apahien päälliköt jättivät neuvottelunsa -toistaiseksi. Kun Cuchilloa takaa-ajaneet saapuivat, ilmoittaen -löytäneensä valkoisten jäljet ja saaneensa tiedon heidän leiristään, -jatkettiin neuvottelua. Eräs Mustalintu niminen päällikkö, roteva, -muita tummemman ihoinen mies lausui: - --- Olen sanonut, etteivät pohjoisesta tulevat miehet kuulu etelästä -tuleviin. Olen aina nähnyt pohjan ja etelän riidassa, samoin kuin -näiltä suunnilta puhaltavat tuulet. Lähettäkäämme airut saarella -olevain kolmen soturin luo, jotta he yhtyisivät meihin taistelemaan -niitä soturia vastaan, joilla on vaunuja, ja intiaani iloitsee, kun -valkoiset tappavat valkoisia. - -Tätä liittoa, jota äly ja ihmistuntemus puolustivat, ei kannatettu. -Mustanlinnun täytyi myöntyä, kun ei kukaan päällikkö häntä kannattanut, -ja päätettiin, että suurin osa joukosta lähtisi leiriä vastaan ja -pienempi osasto saarelle. - -Neljänneksen kuluttua lähti satakunta sotilasta leiriä kohti ja -kaksikymmentä saarelle, palaen halusta saada vuodattaa siellä olevan -kolmen miehen veren. - - - - -10. - -HYÖKKÄYS KULLANETSIJÄIN LEIRIIN. - - -Jättäkäämme hetkeksi Fabian ja hänen molemmat toverinsa saarelle, johon -he olivat turvautuneet, ja kääntäkäämme huomiomme retkeilijöihin ja -heidän päällikköönsä. - -Vaikka he tähänastisella matkallaan olivat jo menettäneet neljäkymmentä -miestä, olivat he vieläkin kyllin voimakkaita vastustamaan intiaaneja. -Heidän innostuksensa ei kuitenkaan enää ollut niin suuri kuin silloin, -kun he kanuunain jyristessä ja asukkaiden innokkaasti hurratessa -lähtivät Tubac-linnoituksesta. - -Don Estevan ei laiminlyönyt mitään varovaisuuskeinoja. Hän oli -harjoitellut seikkailijansa ja pakottanut heidät tottelevaisuuteen; -ostamansa vaunut kelpasivat kuljetukseksi ja varustukseksi. - -Hänen otsallaan oli kuitenkin tyytymättömyyden varjo, sillä hänen -sydämessään oli uudestaan auennut ainoastaan osaksi parantunut haava. -Vaikka hän itse oli koettanut poistaa veljensäpojan tieltänsä, ilmestyi -kuitenkin nyt hänen sukunsa ylpeys hänen tiellensä. Heti kun hän luuli -veljensäpojan kuolleeksi, alkoi hän syvästi sääliä nuorukaista, joka, -ollen tulinen ja rohkea, olisi voinut auttaa häntä hänen aikeittensa -toteuttamisessa. Sillä hetkellä, jolloin viimeinen Medianan sukuinen -oli hänen silmiensä edessä kadonnut, valitti hän onnetonta loppua, joka -oli hänen nimensä perillistä kohdannut. - -Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa huoli, joka hänen mielensä täytti. -Cuchillon viipyminen oli myöskin levottomuuden aiheena. Tämä oli -päässyt hyvän matkaa takaa-ajavien intiaanien edelle. Niinkauvan -kuin hän oli loitolla don Antonion leiristä, antoi hän hevosensa -juosta nopeasti, mutta nähtyänsä toveriensa varustuksen ratsasti hän -hitaammin, jottei hänen takaa-ajajiensa rohkeus vaipuisi. Hän oli vielä -niin kaukana leiristä, etteivät siellä olevat vartiat voineet häntä -nähdä, kun hän näki intiaanien pysähtyvän; he olivat nähneet leiristä -nousevan savun. Nyt pysähtyi hänkin. Hän alkoi vasta viimeisellä -hetkellä ilmaista tovereillensa heitä uhkaavan vaaran, ja hän tunsi -tarpeeksi intiaanien tavat kylmäverisesti antautuessaan tähän leikkiin. -Hän tiesi, etteivät villit milloinkaan uskalla hyökätä, elleivät ole -vihollista voimakkaampia ja siitä päätti hän, että hänen takaa-ajajansa -lopettaisivat ajonsa noutaaksensa toverinsa. - -Eikä hän tässä erehtynytkään. Ei kauvan viipynyt, ennenkuin punaihoiset -palasivat lehtoonsa. - -Viekkauteensa täysin tyytyväisenä laskeutui rosvo pienen kukkulan -taakse, tarkasti kuunnellen. Hän aikoi jatkaa pakoansa heti kun hänen -harjaantuneet aistimensa ilmaisivat vaaran lähenevän. - --- Huomenna olisi meitä kuusikymmentä miestä näiden aarteitten -jakajana, sanoi hän itsekseen, ellen olisi niin toiminut, ettei päivän -koittaessa tuosta luvusta ole elävien joukossa enempää kuin puolet. -Ja sitten minä, kun nuo punaiset ja valkoiset pedot teurastavat -toisiansa... - -Etäinen, pyssyn laukauksen kaltainen pamaus katkaisi Cuchillon -yksinpuheen. Ääni tuntui tulevan pohjoisesta. Tällä suunnalla oli joki, -jossa oli saari, johon Rosenholz ja hänen molemmat toverinsa olivat -asettuneet. - --- Sepä kummallista, että sellainen ääni tulee siltä taholta, sanoi -Cuchillo itsekseen, tähystellen pohjoiseen; valkoisten leiri on idässä, -punaisten lännessä tästä. - -Uusi laukaus kuului nyt, hetken kuluttua kolmas ja sitä seurasi vilkas -kiväärin tuli. Hetkeksi tunsi hän rohkeutensa katoavan; hän luuli jo, -että uusi lukuisa joukko valkoisia aikoi anastaa hänen saaliinsa. -Sitten rupesi hän pelkäämään, että don Antonio oli valinnut muutamia -miehiä omasta joukostaan ja lähettänyt ne ottamaan kultalaakson -haltuunsa, mutta lähemmin miettien huomasi hän, kuinka aiheeton hänen -pelkonsa oli. Valkoisten joukko olisi edetessään jättänyt jälkiä, eikä -hän kaksipäiväisen retkeilynsä aikana, ollut nähnyt sellaisia; ei -myöskään ollut luultavaa, että don Antonio olisi uskaltanut heikontaa -joukkoansa jakamalla sen. Cuchillo rohkasi itsensä uudelleen, ja rupesi -vihdoin arvelemaan, että laukaukset olivat kotoisin amerikalaisilta -metsästäjiltä, jotka matkallaan Meksikon rajalle olivat kohdanneet -intiaaniparven. - -Leiriinkin oli tämä kiväärin tuli kuulunut. Nyt oli ilta. Punaiset -pilvet osoittivat vielä auringon tulista matkaa taivaalla. Maa alkoi -jäähtyä illan viileydessä, ja vaalea kuun puolisko loisti taivaalla. -Kuunvalossa tarjosi leiri viehättävän näyn. Muutamat sytytetyt -nuotiot loivat punertavan valon. Hyökkäyksen sattuessa voi tätä valoa -enentää risukimppuja sytyttämällä. Seikkailijat joko parvittain -lepäsivät kentällä tai olivat illallisen valmistuspuuhissa, hevosten -ja vetojuhtien luona, jotka söivät maissiannoksiansa pellavasäkeistä. -Huolettomuus, joka kuunvalossakin kajasti näiden tummapintaisten -miesten kasvoilta, osoitti, että he kokonaan luottivat päällikkönsä -valppauteen. Varustuksen ulkopuolella hopeoitsivat kuun säteet kentän, -jolle kaktuskasvit loivat pitkiä varjoja. - -Aivan varustuksen ääressä seisoi kaksi miestä, jutellen keskenään. - --- Kas, sanoi toinen, vanha paimen, viitaten lähellä oleviin muuleihin, -eläimet lakkaavat syömästä ja kuuntelevat. Katso Pedro Diazin jaloa -sotaratsua. Se ojentaa kaulaansa, ikäänkuin aavistaisi vaaran. - -Eräs vartiaksi asetettu mies kävi ohitse. - --- Ettekö ole kuullut tai nähnyt mitään? kysyi häneltä toinen -juttelijoista. - --- En ole mitään nähnyt, vastasi vartia. Luulin vain kuulleeni -hevosen hirnuvan noissa laaksoissa, jotka tuolla näette, mutta olen -varmaan erehtynyt. Minua kummastuttaa kuitenkin, etteivät Cuchillo -ja se gambusino, jonka don Estevan lähetti häntä etsimään, vielä ole -palanneet. - -Tämän sanottuaan alkoi mies astua edestakaisin, ja vanha paimen istui -Barajan kanssa samalle paikalle, jossa ennen olivat olleet. - --- Ei ole hyvä, sanoi paimen, että don Estevan, joka muuten on ryhtynyt -kaikkiin varokeinoihin Tubacista alkaen, on koko iltapäivän antanut -tuon nuotion savuta. Se merkki näkyy kirkkaalla ilmalla kauvaksi. - --- Samaa minäkin ajattelin, sanoi Baraja, mutta tiedättehän, että -Cuchillolla täytyy olla johtoa, osataksensa takaisin. Inhimillisyys ja -oma etumme sen vaativat. - --- Inhimillisyys? lausui vanha paimen. Jumala suokoon Cuchillon -ansaitsevan että sitä hänelle osoitetaan. Näin meidän kesken saatan -teille sanoa, että vähän epäilen tuota Cuchilloa ja luulen hänet -sellaiseksi oppaaksi, joka vie vain kadotukseen. Ettekö ole kuullut -huhua, joka on syntynyt retkikunnan jäsenien kesken? - --- Mitä? kysyi Baraja. - --- Että tämä retki ei ole satunnaista laatua, niinkuin edelliset, vaan -että don Estevan tietää äärettömän rikkaan kultasuonen näissä erämaissa. - --- Sen kyllä tiedän, mutta hän ei tunne, missä se on, ja minulla on -syytä luulla, että Cuchillo tietää siitä paljon enemmän, ja että hänen -kuolemansa olisi korvaamaton vahinko meille. - --- Sitä epäilen, vastasi vanha paimen, päätänsä pudistaen; Cuchillon -kasvot ovat sellaiset, joitten suhteen tottunut silmä ei erehdy. Muuten -kyllä toivon, että olisin erehtynyt. - --- Te katselette kaikkia synkältä puolen. - --- Siltä se teistä näyttänee, vastasi vanha paimen, mutta sisällinen -ääni sanoo minulle, että tämä ilta on ratkaiseva minulle ja meille -kaikille. Eläimet lakkaavat taasen syömästä, kuunnellaksensa. Mutta -mitä tehdä? Jos suvaitsette, kääriydyn viittaani ja laskeudun -levähtämään. - -Vanha paimen tekikin, niinkuin oli sanonut, peljästymättä uhkaavista -enteistä, joita hevoset osoittivat. Baraja koetti tehdä samoin, -mutta keskustelu vanhan paimenen kanssa oli jännittänyt hänen -mielikuvituksensa, eikä hän voinut nukkua. Vasta vähitellen tyynnytti -hänet leirin hiljaisuus, kun kaikki seurasivat vanhan paimenen -esimerkkiä. Barajakin oli nukkumaisillansa, kun kaukaisten laukausten -ääni ehti hänen korvaansa; ennenkin oli sellaisia leiriin kuulunut. -Heti kosketti hän kädellään vieressään nukkuvaa. - --- Siellä ammutaan vielä, sanoi hän. - -Paimen kuunteli. - --- Aivan oikein. Mutta jos siellä on Cuchillo ystävämme indiaanien -pyssyjen maalitauluna, niin tyyntykää, hyvä Baraja, ja nukkukaa -rauhassa. Nukkukaa, sillä arolla on nukkumisen aika usein lyhyt, vaikka -joka päivä voikin päättyä siihen että nukkuu ijäksi. - -Sitten laskeutui vanha paimen uudelleen levolle, mutta vetojuhtien -hirnuminen sai hänet nostamaan taasen päätänsä. - -Tällä hetkellä kuului aavikolta etäisen huudon seuraamana hirnuntaa ja -ratsastaja nelisti eteenpäin täyttä vauhtia. - --- Se on Cuchillo, huudahti paimen, ratsastajan nähdessään. Älköön -hänen tulonsa olko onnettomuuden enteenä meille! - -Rosvo se olikin, joka tuli täyttä vauhtia huutaen: Aseihin, aseihin! -intiaanit ovat täällä! Hän ratsasti varustukseen, kun vartiat olivat -irroittaneet kahden vaunun väliset kahleet. - -Tämä kamala huuto herätti kaikki nukkuvat ja sai heidät jalolleen. -Hirveä sekasorto vallitsi jonkun hetken näitten rohkeitten miesten -keskuudessa, joista useat olivat ennen taistelleet noiden kauhistavain -vihollisten kanssa; sitten riensivät kaikki kiväärien säilytyspaikalle -ja varustautuivat nopeasti. - -Hevoset ja muulitkin oli samallainen kauhu vallannut, niinkuin vanha -paimen jo oli huomauttanutkin. Kun ne haistoivat intiaanit, tempoivat -ne nuoriansa, ikäänkuin karhu tai tiikeri olisi lähestynyt; aron pojat -tekivät niihin kauhistuttavan vaikutuksen. - -Levottomuus hälveni kuitenkin pian ja jokainen riensi paikalle, minkä -don Estevan jo ennakolta oli kullekin määrännyt. Se olikin aivan -välttämätöntä, sillä vaara oli aivan lähellä ja uhkaava, ja voipi se, -sen osoitti Cuchillon kiire, milloin tahansa ilmetä. - -Pysähtymättä ja vastaamatta hänelle tehtyihin kysymyksiin riensi rosvo -don Estevanin teltalle; tämä oli Diazin kanssa saapunut ulos ja näkyi -odottavan häntä. Kun Cuchillo ehti sinne, menivät he telttaan kuulemaan -hänen kertomustansa. - -Tämä kertomus oli lyhyt ja tuntui molemmista kuulijoista epäiltävältä. -He eivät kuitenkaan mitään sanoneet, loivat vain toisiinsa merkitseviä -silmäyksiä, jotka osoittivat molempien ajattelevan samoin. Kun he vielä -kuuntelivat Cuchillon kertomusta, saapui Oroche, eräs retkikunnan -jäsen, joka Venadossa oli siihen liittynyt, ilmoittamaan, että -intiaanien etujoukko oli lähellä leiriä. Tämä ilmoitus ei viivytyksiä -suonut. Don Estevan ja Pedro Diaz riensivät teltasta, jonka Oroche heti -hajoitti, ja ensin mainittu käski heti sytyttämään leirin eteen kasatut -risukimput, jotta voisi nähdä hyökkäävät viholliset. - -Tämä käsky täytettiin heti, ja pian leimusi tulen valo, melkein yhtä -kirkas kuin päivän; koko leiri näytti olevan tulessa. Tässä valossa -nähtiin intiaaniratsastajain rientävän yli kentän. Heihin kohdistuivat -seikkailijain katseet; pyssy kädessä oli jokainen paikoillaan; -hevoset seisoivat satuloituina, jotta heti olisivat käytettävinä, jos -tarvitsisi hyökätä ulos. Tuskastuttava hiljaisuus vallitsi leirissä. -Hiljaista oli arollakin. Kuu ei enää valaissut intiaaniratsastajia, ne -olivat taasen kadonneet. - -Tässä kamalassa hiljaisuudessa, joka seurasi äskeistä melua, seisoivat -nuo molemmat miehet, joiden keskustelua äsken kuuntelimme, taasen -toistensa rinnalla. - --- Luottakaa siihen, sanoi vanha paimen Barajalle, että pian kuulemme -noiden punaisten pirujen kiljumisen. - -Tällä hetkellä kuuluikin huuto, paimenen ennustus toteutui heti. - --- Sallikaa siis minun, sanoi hän, lausua teille jokunen sana. -Sisällinen ääni sanoo, että viimeinen hetkeni on tullut. Minulla ei -ole vaimoa eikä lapsia, joista täytyy erota, ja jotka minua surisivat, -mutta minulla on vanha toveri, josta eroaminen tuntuu tuskalliselta. -Tämä vanha toveri, jonka kanssa usein olen retkeillyt aavikolla, on -hevoseni. Sen lahjoitan minä teille, Baraja-ystäväni; kohdelkaa sitä -lempeästi, rakastakaa sitä niinkuin minäkin olen sitä rakastanut ja -sekin on rakastava teitä. Minulla oli toinenkin samanlainen, jonka -tiikeri repi; meistä kolmesta jää tämä viimeiseksi. - -Näin sanoen osoitti ukko jaloa juoksijaa, joka seisoi muitten hevosten -joukossa. Sen kaula oli kumarruksissa, kun ohjakset olivat satulaan -sidotut, ja ylpeänä pureskeli se kuolaimiansa. Paimen meni sen luokse, -silitteli sen selkää ja palasi sitten vakavana. - --- Kuulkaa, sanoi hän Barajalle, osoittaakseni jo ennakolta -kiitollisuuteni siitä huolenpidosta, jota tulette vanhalle ystävälleni -osoittamaan, tahdon opettaa teille värssyn eräästä virrestä, joka sopii -kuolevalle... - --- Kuinka se kuuluu? kysyi Baraja kummastuneena, kun ukko yht'äkkiä -vaikeni. - -Mutta turhaan odotti hän vastausta. Vanha paimen ei voinut enää puhua. -Nuoli oli tullut suhisten ja puhkaissut hänen kaulansa. Ukko vaipui -maahan viitaten uskolliseen toveriinsa, jonka hän sammuvin silmäyksin -jätti Barajan haltuun. - -Tämä nuoli näkyi olevan hyökkäyksen merkkinä. Samalla kuin se suhisi -ilmassa, esiintyivät apahien parhaat ratsastajat kentällä. Tulen -valossa näkyivät heidän hirveät, punaisella maalatut kasvonsa. Heidän -pitkät hiuksensa liehuivat tuulessa; nahkahihnat, joilla heidän pukunsa -oli koristettu, kiertyivät heidän nopeasti ratsastaessaan käärmeen -tavoin heidän ympärilleen, ja uhkamielisiä huutoja kuului heidän -joukostaan. - -Tämän uhkaavan vaaran nähdessään, don Estevan sijoitti osan miehistään, -ne, joitten pyssyt kantoivat kauvemmaksi ja joitten silmä oli -harjaantuneempi, kukkulalle, josta he tulen valossa voivat nähdä -maalin luodillensa. Sitten syntyi hetkisen aselepo, kun loitommaksi -tunkeutuneet apahit selittivät perässä tuleville vihollisen aseman, -ennenkuin uskalsivat tehdä hyökkäyksen. - -Nyt kajahti äkkiä sadoista kurkuista apahien kauhea sotaulvonta; maa -tärisi hevosien kavioissa, kun ne täydessä vauhdissa, luotien, kivien -ja nuolien sataessa, hyökkäsivät meksikolaisia vastaan. Kolmelta -taholta piiritti leirin liehuvatukkaisten soturien säännötön joukko. -Ulvonnan välillä kuuluivat pyssyjen pamaukset, niiden välähdykset -leimahtelivat yössä. Hevosia laukkaili ilman ratsastajaa arolla, ja -toiset ratsastajat koettivat vapautua kaatuneista ratsuistaan. Pian -muuttui taistelu käsikahakaksi mies miestä vastaan; intiaanit koettivat -hyökätä vaunulinnaan, jossa meksikolaiset olivat. - -Taistelussa oli etevä sija kolmella miehellä, Orochella, Pedro Diazilla -ja Barajalla. He seisoivat toistensa rinnalla, astuivat toisinaan -taaksepäin, välttääksensä intiaanein pitkiä keihäitä, toisinaan -hyökkäsivät eteenpäin iskuja antaakseen. He kehoittivat toisiansa -huudoilla ja loivat tuon tuostakin silmäyksen päällikköön, joka oli -paikalla, missä vaan tarvittiin. - -Niinkuin jo mainittiin oli levinnyt se huhu, että hän tiesi rikkaimman -kultasuonen, mikä maassa oli, ja se enensi suuresti sellaisten miesten -kuin Barajan ja Orochen rohkeutta ja intoa taistelussa. Taistelun näin -raivotessa sattui sotatapparan isku Orochen päähän; hän olisi varmaan -ollut mennyttä miestä, ellei hänen paksu huopahattunsa olisi iskun -voimaa laimentanut; hän vaipui kuitenkin maahan. Kun hän kokonaan -huumaantuneena taasen koetti nousta, nojasi hän vastustajaansa, jonka -iskun voima myöskin sai horjahtamaan, ja toisella kädellään vaunun -aisaan saavuttaaksensa tasapainon. Diaz tarttui intiaanin käteen, veti -hänet, pitäen kiinni vaunun pyörästä, vastustamattomalla voimalla -luokseen ja tempasi hevosen seljästä alas. Hän ei ollut vielä ehtinyt -maahan, kun meksikolaisen miekka katkaisi hänen kaulansa. - -Kun ampujista ei enää ollut hyötyä taistelun raivotessa mies miestä -vastaan, tulivat he taistelijain joukkoon. Tämä auttoi melkoisesti -valkoisia, sillä varsinkin sillä puolen, jossa don Estevan ja Cuchillo -olivat, oli vähän miehiä. Tosin oli urhoollinen päällikkö, jonka -katseet ehtivät kaikkialle, useammankin veroinen; hyvällä pyssyllään, -jota hän taitavasti käytti, pelasti hän usean uhkaavasta kuolemasta, -mutta ei hän kuitenkaan olisi voinut kestää kauvan vihollisten -suurempaa mieslukua vastaan, kun Cuchillokin vain heikosti häntä auttoi. - -Tämä kurja roisto, joka oli pettänyt toverinsa apaheille ja tahallansa -tämän verisen taistelun aikaansaanut, piti enemmän huolta omasta -pelastuksestaan ja turvallisuudestaan kuin vihollisista. Hänen -vieressään seisoi hänen satuloitu hevosensa, joka seurasi kaikkia -hänen liikkeitänsä kuin uskollinen koira isäntäänsä, ja rosvo näkyi -aavistavan, miten taistelu päättyisi, kun hän äkkiä horjahti, astui -muutaman askeleen taaksepäin, ikäänkuin kuolettavasti haavoitettuna ja -kaatui raskaasti maahan. - -Don Estevan yksin huomasi sen ja sanoi kylmäverisesti: nyt meillä on -yhtä pelkuria vähemmän. Mutta kaatuneen hevonen riensi kaatuneen luo -ja hirnumisella osoitti sääliänsä. Muutaman hetken pysyi kaatunut -liikkumattomana, sitten nosti hän hiljaa päätänsä ja loi tarkastavan -silmäyksen ympärilleen; pian seisoi äsken kuolleelta näyttänyt -jaloillaan, käsi sydämellä, ikäänkuin tahtoisi hän pidättää poistuvaa -eloa, ja astui horjuen muutaman askeleen ja vaipui sitten hiljaa -maahan, etäälle siitä paikasta, johon ensin oli kaatunut. - -Hänen hevosensa seurasi häntä. Mutta Cuchillo kieritti itsensä sille -puolen varustusta, jossa ei intiaaneja ollut, odotti siinä hetken, -konttasi sitten vaunun pyörien väliin ja oli pian leirin ulkopuolella. - -Siellä nousi hän ylös yhtä nopeasti ja varmasti kuin ainakin. Synkän -riemun hymy kajasti hänen kasvoiltansa. Nopeasti irroitti hän kahden -vaunun väliset ketjut, siten tehden hevoselleen pääsypaikan. Hän -vihelsi ja hevonen riensi ulos. Pian istui hän satulassa. Hän painoi -kannukset hevosen kylkiin, ja molemmat katosivat nopeasti pimeään. - -Sillä aikaa kaatui monta sotilasta kummaltakin puolen. Puoleksi -palaneet risukasat valaisivat punertavalla valollaan taistelun verisiä -jälkiä, raivostuneitten vihollisten huudot, nuolten suhina ja alituiset -pyssynlaukaukset seurasivat lakkaamatta toisiaan. Intiaaniratsastajain -kamalat kasvot näyttivät tulen valossa vieläkin kamalammilta; toisinaan -olivat ne näkyvissä, toisinaan katosivat yön pimeyteen. - -Yhdellä paikalla olivat intiaanit alituisesti hyökkäillen päässeet -varustukseen. Vaunuvarustuksen tämän puolen puolustajat olivat joko -kuolleet tahi haavoitettuina vetäytyneet takaisin, vihollisia näytti -nousevan maasta yhä lukuisemmin. Se oli ratkaiseva hetki; hirveä -sekasorto vallitsi, kun taistelijat sekaantuivat toisiinsa, ja -intiaanien hiustöyhdöt liehuivat ylinnä. Mutta pian taasen sulkeutui -seikkailijain katkennut rivi ja he ehkäisivät leiriin tunkeutuneiden -apahien peräytymisen. - -Oroche, Baraja ja Pedro Diaz, jotka rikkirevityin, verisin vaattein -riensivät apuun, kohtasivat vihollisen aivan edessään, ja päättivät -yhdistynein voimin uskaltaa viimeisen ponnistuksen. - -Katkaistun joukon keskellä, jonka keihäät ja tapparat erotuksetta -sattuivat peljästyneisiin hevosiin ja muuleihin, samoin kuin -miehiinkin, herätti erityistä huomiota roteva päällikkö, jota hänen -heimonsa nimitti Pantterikissaksi. Baraja kutsui urhoollisen Diazin -saapumaan. Kun intiaanipäällikkö kuuli tämän nimen, alkoi hän katsella, -ken sen omistaja oli. Hänen silmänsä leimusivat ja hän kohotti -keihäänsä, lävistääksensä Diazin, joka Barajan käskyä noudattaen -saapui. Tällä hetkellä katkaisi Oroche puukollansa hevosen kintut. -Intiaani kaatui hevosensa mukana maahan ja pudotti keihäänsä. Diaz -anasti sen, ja kun apahi nousi toiselle polvelleen ja tempasi lyhyen -miekkansa, tunkeutui hänen pudottamansa aseen kärki syvälle hänen -rintaansa. Hän oli saanut kuolin-iskun, mutta ei ääntäkään päässyt -hänen huuliltaan, hänen silmänsä eivät kadottaneet ylpeätä, uhkaavaa -katsettaan ja hänen kasvoillaan voi nähdä yhden ainoan toivon. - --- Pantterikissalla on sitkeä henki, sanoi hän, ja kädellä, jonka -voimaa lähenevä kuolema ei vielä ollut vähentänyt, tarttui hän -päättävästi keihään varteen, josta Diaz vielä piti kiinni. Viimeinen -taistelu alkoi nyt. Joka ponnistuksella, minkä apahi teki vetääksensä -vihollisensa luoksensa ja kuristaaksensa hänet, tunkeutui keihään kärki -yhä syvemmälle. Pian raukenivat hänen voimansa; keihäs tempautui äkkiä -hänen rinnastaan ja jäi Diazin käteen, intiaani vaipui maahan, loi -vielä uhkaavan silmäyksen vastustajaansa, eikä liikkunut enää. - -Kun heidän päällikkönsä näin oli kaatunut Diazin voittamana, saavutti -sama kohtalo pian toisetkin apahit, samalla kun heidän toverinsa -turhaan kokivat tunkeutua vaunujen lävitse. Yksi ainoa intiaani istui -vielä leirissä hevosen seljässä. Hetkisen katseli hän ympärilleen -hehkuvin silmin kuin tiikeri ja kajahutti sitten sotahuutonsa. -Mutta sitä tuskin erotti tuon raivokkaan kiljunnan joukosta, joka -kuului leirin ulkopuolelta. Silloin käytti apahi hyväksensä hetkisen -hämminkiä, jolloin varustuksen aukko oli taistelijoista tyhjä, -loikautti hevosensa aukosta ja oli taasen miestensä luona. - -Pedro Diaz yksin oli huomannut tämän rohkean ratsastajan eikä hän -leppymättömässä intiaanivihassaan voinut sallia niin hyvän saaliin -menettämistä. Viipymättä hyppäsi hän hevosensa selkään, jonka oli -saanut don Augustin Penalta ja lähti ajamaan pakenevaa takaa. Hänen -kädessään riippui kannikkeessa pitkä ja leveä toledolais-miekka, jossa -oli ylpeät espanjalaiset sanat: Älä paljasta syyttä, älä pistä tuppeen -kunniatta! - -Terä oli verestä punaisena. Hän piti toista kättään silmiensä edessä, -käyttäen sitä varjostimena katsellessaan pimeyteen. Äkkiä huomasi hän -intiaaniratsastajan sen valovyön ulkopuolella, jonka melkein sammuneet -risukasat loivat. - -Sitä miestä Diaz etsikin. Intiaani hyppäytti raivoissaan hevostaan edes -takaisin ja päästi uhkaavia huutoja. Diaz muisti ne sanat, jotka don -Augustin oli lausunut hevosen antaessaan: Sen intiaanin, jota tällä -hevosella ajatte takaa, täytyy ratsastaa tuulen siivillä, jos hän aikoo -päästä pakoon, olkoonpa suurikin se ennätys, jonka hän on päässyt -teidän edellenne. Diaz päätti nyt koetella, minkä verran perää noissa -sanoissa oli. - -Kannusten kiihoittama jalo eläin hyppäsi intiaanien kaatamain -varustusten yli, ja hetkisen kuluttua olivat molemmat ratsastajat -toistensa vieressä. Intiaani heilutteli tapparaansa, valkoinen ahdisti -häntä verisellä miekallaan. Muutaman silmänräpäyksen saattoi nähdä -merkillisen kilpailun, jossa molemmat ratsastajat koskettivat voittaa -toisensa rohkeudessa ja taitavuudessa. Molemmat varmistivat väitettä, -että meksikolaiset ja intiaanit ovat maailman parhaita ratsastajia; -apahin tappara iski meksikolaisen miekan palasiksi, niin että kappaleet -sinkosivat loitolle. Sitten tarttuivat molemmat ratsastajat toisiinsa, -koettaen nostaa toisiansa satulasta; molemmat tuntuivat olevan kiinni -kasvaneita hevoseen. - -Vihdoinkin onnistui Diazin vapautua vihollisestaan. Hän antoi -hevosensa astua takaperin ja päästyänsä muutaman askeleen intiaanista, -kannusti hän hevostansa niin tuntuvasti, että se hyppäsi pystyyn ja -hetkisen näytti olevan intiaanin päällä. Samassa nosti meksikolainen, -päästämättä jalkaansa jalustimesta, oikean jalkansa ja musersi -yhdellä ainoalla, suuren, raskaan rautaisen jalustimen potkauksella -vihollisensa pääkallon, niin että intiaanin kuljetti hänen hevosensa -pois kuolleena, mutta vielä satulassa. - -Tämä viimeinen sankarityö päätti kauvan kestäneen taistelun. Muutamia -nuolia suhisi Diazin ympärillä osumatta häneen, ja hänen toverinsa -ottivat hänet vastaan riemuhuudoilla, yhtä kuuluvilla kuin apahin -kiljunta. - -Diaz otti toisen miekan katkenneen sijaan. Ikäänkuin molemminpuolisesta -suostumuksesta seurasi nyt hetken lepo, joka oli tervetullut. Ehti -kysyä jotain ystävältään ja tuntea taasen toisensa. - --- Paimen-raukka! huudahti Baraja. Jumala hänen sielunsa armoonsa -ottakoon! Hänen kuolemansa on suuri vahinko meille. Minä kaipaan hänen -juttujansa... - --- Vielä enempi tulee meidän kaivata kelpo Cuchilloa, opastamme; hänkin -on kuollut, keskeytti Oroche. - --- Teidän ajatuksenne ovat vielä hieman sekaisin sen lyönnin johdosta, -jonka saitte päähänne, sanoi Diaz, koetellen uuden miekkansa notkeutta. -Ellei tuota kelpo Cuchilloa, niinkuin te häntä nimitätte, olisi -ollut, ei meidän tänä iltana olisi tarvinnut menettää pariakymmentä -toveriamme, sillä ainakin niin monta täytyy meidän huomenna haudata. -Cuchillo teki väärin siinä, että kuoli liian myöhään. Hänen tähtensä en -tahdo rukoilla, Jumalaa olemaan hänen sielulleen armollinen. - -Sillä aikaa neuvottelivat intiaanit keskenään. Diazin viimeinen -sankarityö, kuolema, joka oli useampia heistä kohdannut valkoisten -leirissä, ja meksikolaisten luodit, jotka olivat useita tehneet -taisteluun kykenemättömiksi, olivat harventaneet heidän rivejänsä. -Intiaanit eivät milloinkaan koeta itsepäisesti pysyä aikeessaan, jonka -huomaavat mahdottomaksi. Tätä omituista kansaa kuvaava on erikoinen -viisauden ja kuoleman halveksimisen sekoitus. Viisaus kehoitti heitä -palaamaan, ja sen he panivat toimeen yhtä nopeasti kuin äskeisen -rynnäkön. Mutta retkeilijäin täytyi noudattaa toisenlaista menettelyä. -Heidän täytyi koettaa käyttää hyödyksensä voittoa, josta huhu oli -tunkeutuva syvälle erämaihin ja joka oli tekevä heidän matkansa -turvallisemmaksi. Sen vuoksi otettiinkin don Estevanin käsky lähteä -ajamaan takaa pakenevia, ilolla vastaan. Parikymmentä ratsastajaa -hyppäsi satulaan, eikä Pedro Diaz ollut viimeisiä. Miekka toisessa -kädessään, ohjakset ja lasso toisessa, katosi hän pian tovereinensa -meksikolaisten leirin läheisyydestä. - -Uuden hyökkäyksen varalta ryhtyivät leirissä olevat, vaikka he -olivat enemmän tai vähemmän haavoitettuja, huolellisesti korjaamaan -varustusta niiltä paikoilta, joista se oli rikottu. Sen tehtyään -laskeusi jokainen, väsyneenä taistelun ponnistuksista, nälän ja janon -vaivaamana, verestä kostealle kentälle hetkeksi lepäämään; ei poistettu -edes leirissä olevia ruumiita. Yön juhlallisessa hiljaisuudessa valaisi -kuu ja nuotioitten vähitellen sammuva tuli sekä hetkellistä lepoa -nauttivia, että niitä, jotka eivät enää milloinkaan heräisi ja jotka -lepäsivät hajallaan toisten joukossa. - -Noin tunnin kuluttua nousi eräs mies vitkaan ylös. Kekäle kädessä -tarkasteli hän jokaista ruumista. - -Toisinaan valaisi palava kekäle intiaanisoturin kasvoja, toisinaan -hänen rinnallaan lepäävän valkoisen; toisinaan vei hänet hiljainen -valitus tai kuolon korina jonkun haavoitetun luo, mutta joka paikassa -teki tuo yöllinen tarkastelija tyytymättömyyden liikkeen. - -Tämän kuolon hiljaisuuden vallitessa herätti heikko ääni etsijän -huomion. Ympäröivässä hämärässä koki hän saada selkoa, mistä ääni tuli. -Vihdoinkin erään makaavan heikko käden liikunta ohjasi hänet. Hän -läheni kuolevaa ja tunsi hänet. - --- Tekö se olettekin, Benito raukka, sanoi mies, ja hänen kasvonsa -osoittivat syvää sääliä. - --- Niin, sanoi vanha paimen, vanha Benito kuolee erämaassa, jossa hän -melkein aina on elänyt... en sentään tiedä, ken olette, silmäni ovat -sumuiset. Elääkö Baraja vielä? - --- Elää, vastasi mies, hän on intiaaneja takaa ajamassa, ja palaa pian -sanoaksensa teille viimeiset jäähyväiset. - --- Se on epäiltävää, sanoi Benito. Olen perinnöksi jättänyt Barajalle -vanhan toverin, vanhan ystävän; ken olettekin, lausukaa hänelle -viimeinen tervehdykseni, rakastakoon hän häntä, niinkuin... - --- Veljenne varmaankin? - --- Vielä enemmän, hevoseni. - --- Kyllä sanon hänelle viimeiset terveisenne, luottakaa siihen. - --- Kiitoksia, vastasi ukko. Elämäni on pian lopussa. Intiaanit eivät -minua ottaneet hengiltä nuoruudessani, kun olin heidän vankinansa, vaan -he ovat tappaneet minut vanhoilla päivilläni, ottamatta minua vangiksi; -se... - -Tässä vaikeni ukko -- viimeisen kerran. - --- Nyt on loppu, lisäsi hän niin heikolla äänellä, että kuuntelija -tuskin kuuli. - --- Hän oli rehellinen ja uskollinen palvelija, sanoi mies itsekseen. -Rauha hänelle. - -Sitten jatkoi hän kuolleitten tarkastamista. Vihdoin kääntyi hän -huolestuneena ja väsyneenä turhasta etsimisestä entiselle paikalleen. -Don Estevan siinä etsi Cuchilloa kuolleitten joukosta, mutta ei -löytänyt häntä. Ja taasen näytti kuoleman kylmä ja yksitoikkoinen -hiljaisuus vallitsevan leirissä, ikäänkuin viimeinenkin elävä olisi -kuolemaan laskeutunut. - -Nuotiot valaisivat heikosti, kun ihmisäänet ja hevosten kavioiden -kopina ilmaisivat apahia takaa-ajaneiden palaavan. Sama mies, joka -äskenkin oli ylhäällä, nousi taasen, meni heitä vastaan ja kysyi yhtä -ja toista. Toisten ratsastajien astuessa alas ratsuilta meni Pedro Diaz -hänen luoksensa. - --- Sennor Estevan, sanoi hän, takaa-ajo ei ole onnistunut. Ainoastaan -pari pakenevaa olemme keihäillämme lävistäneet, ja olemmepa -lisäksi menettäneet yhden miehistämme. Minulla on kuitenkin vanki; -kuulustelemmeko häntä? - -Näin sanoen irroitti Diaz lassonsa satulasta ja osoitti tummaa -esinettä, joka oli juoksusolmulla kiinni. Se oli intiaani, jota hän -armottomasti oli vetänyt perässään yli kivien ja kantojen, ja joka -melkein joka askeleella oli menettänyt osan ruumiistansa niin ettei hän -enää näyttänyt ihmiseltä. - --- Hän oli hengissä, kun hänet löysin! huudahti seikkailija, mutta nuo -intiaanikoirat ovat sellaisia että he mieluummin kuolevat kuin puhuvat. - -Naurahtamatta tälle julmalle leikille, viittasi don Estevan Pedro -Diazin seuraamaan itseänsä. Kun kaikki olivat laskeutuneet levolle ja -hiljaisuus taasen vallitsi, sanoi don Estevan: - --- Diaz, me olemme nyt matkamme perillä; huomenna sijoitamme leirimme -kultalaakson läheisyyteen; mutta jotta vaivamme tulisivat palkituiksi -täytyy meidän estää petoksen niitä tyhjäksi tekemästä. Te olette -kauvan, mutta ette kyllin kauvan, tuntenut Cuchillon. Jo nuoruudesta -alkaen on hän pettänyt ne, joita kohtaan hän on enemmän ystävyyttä -osoittanut. En tiedä, mikä pahe hänessä on enimmän vallalla, mutta -hänen kasvonsa ovat huono kuvastin hänen mustasta sielustaan. Hän möi -minulle kultalaaksoa koskevan salaisuuden, ja murhaamalla toverinsa -pääsi hän yksin tämän salaisuuden omistajaksi. Olen aina pitänyt -Cuchilloa silmällä; toissa iltana herätti minussa levottomuutta -hänen katoamisensa, mutta se voipi olla näissä erämaissa helposti -sattuva tapaus; tuo hyökkäys, joka oli viedä henkemme, on kuitenkin -epäluulojani kartuttanut; apahit ovat olleet hänen kätyrejänsä. - --- Minustakin, vastasi Diaz, tuntuu hänen epäröimisensä epäilyttävältä, -mutta löytyy helppo keino: pidetään sotaneuvottelu, näytetään Cuchillon -petos toteen ja ammutaan hänet. - --- Jo taistelun alussa määräsin hänelle paikan läheisyydessäni, -voidakseni pitää silmällä häntä; hän ei tiennyt, mitä tehdä, kunnes -näin hänen kaatuvan, nähtävästi kuolettavasti haavoitettuna; nyt -olen tarkastellut kaatuneet, löytämättä merkkiäkään Cuchillosta. -Välttämätöntä on siis, että viipymättä lähdemme ajamaan häntä takaa, -eikä häntä tarvitse kauvan etsiäkään. Cuchillo ei voi olla muualla kuin -matkalla kultalaaksoon; sieltä meidän tulee etsiä häntä. Kehoittakaa -sotilaitamme olemaan varuillansa jo odottamaan takaisin tuloamme, -ottakaa Oroche ja Baraja mukaanne, ja sitten kaikin nelin ratsastamme -kultalaaksoon. - --- Varmaan on Cuchillo siellä, vastasi Diaz, ja huolimatta siitä, että -hän on päässyt edelle, löydämme hänet joko mennessämme tai palatessamme. - --- Kultalaaksossa hänet kohtaamme, sanoi don Estevan; laakson nähtyänne -voitte päättää, onko se sellainen paikka, jonka Cuchillon kaltainen -mies jättää heti sinne saavuttuansa. - -Diaz meni täyttämään päällikön käskyjä. Don Estevan pystytti taasen -telttansa, jotta hänen poissa ollessaankin tähtilippu liehuisi -leirissä; sitten heittäysi hän vuoteellensa ja nukkui kuin sotilas, -joka ponnistuksista uupuneena levähtää taistelukentällä. Hetken -kuluttua saapui Diaz. - -Don Estevan nousi heti, sillä hän oli nukkunut vaatteissaan. Satuloittu -hevonen odotti häntä. Oroche ja Baraja olivat jo satulassa. - --- Diaz, sanoi don Estevan puoliääneen ennen lähtöään, kysykää, onko -lähettämäni etsijä palannut. - -Diaz kysyi vartioilta, mutta sai kieltävän vastauksen. - --- Varmaan on Gayferos -- se oli miehen nimi -- murhattu, sanoi Diaz. -Don Estevan astui satulaan, ja kaikki neljä lähtivät nelistämään -kultalaaksoa kohti. Ainoastaan vartiat valvoivat leirissä. - - - - -11. - -UIVA SAARI. - - -Samaan aikaan kokoontuivat intiaanit nuotion ääreen neuvottelemaan, -miten uudelleen hyökkäisivät kullanetsijäin leiriin; mutta tällä välin -palatkaamme me noiden kolmen miehen seuraan, jotka pitkäksi ajaksi -olemme syrjään jättäneet. - -Oli noin neljän aika iltapäivällä. Erämaassa oli hiljaista, usva alkoi -hitaasti nousta joesta, jossa se saari oli, mihin Rosenholz, Fabian ja -José olivat asettuneet. - -Suuria haapoja ja salavia kasvoi Rio Gilan rannoilla pyssyn kantaman -päässä mainitulta saarelta. Puut olivat niin lähellä rantaa, että -niiden juuret ulottuivat kauvaksi veteen. Puiden välissä oli reheviä -pajupensaita ja köynnöskasvia. Mutta melkein saarta vastapäätä oli -aukea paikka, jossa ei mitään kasvullisuutta ollut. - -Tähän olivat villien hevosten ja puhvelien laumat raivanneet tiensä, -kun tulivat joelle juomaan. Saaresta voi siis tämän avonaisen paikan -yli nähdä kauvaksi arolle. - -Tuon pikku saaren olivat alkujaan muodostaneet puunrungot, joiden -juuret olivat tarttuneet pohjaan. Muita puita oli tarttunut tähän -esteeseen; muutamissa oli vielä lehdet ja oksatkin, toiset olivat -aikoja sitten kuivuneet, juuret olivat kietoutuneet toisiinsa, ja näin -oli lautta muodostunut. Se oli tapahtunut jo aikoja sitten, sillä -nousuveden irroittamaa ruohoa oli tarttunut oksien väliin ja siten -täyttänyt aukot. Tuulen tuoma tomu oli vielä muodostanut ikäänkuin -maankamaraa tälle uivalle saarelle. - -Saaren rannoilla kasvoi vesikasvia. Meheviä pensaita, kahilaa ja -vihertävää salavaruohoa oli kasvanut runkojen väliin ja muutamia suuria -salaviakin kohosi sen syvimmällä paikalla. - -Tämä omituinen lautta oli noin kuuden jalan levyinen ja rotevakin mies -voi siinä pensaiden taakse piiloutua. - -Aurinko vaipui vähitellen taivaan rannalle ja pensaitten varjot -pitenivät. Täten syntynyt miellyttävä vilpoisuus oli houkutellut -Fabianin laskeutumaan levolle. Rosenholz näytti vartioivan tätä lyhyttä -unta, jota nuorukainen nautti marssin vaivojen perästä, jonka kestäessä -he olivat olleet alituisesti vaarassa. José taasen koki vilvoitella -itseänsä siten, että kasteli jalkojansa vedessä. - --- Katso, sanoi vanha metsästäjä hetken kuluttua jälkimäiselle, tuolla -joen toisella rannalla nousee tomu-pilvi ilmaan; siinä on kesyttämätön -hevoslauma, joka tahtoo tulla juomaan, ennenkun menee yöksi kaukaisille -laidunmailleen. Tuossa ne tulevat koko ylpeässä komeudessaan, jonka -Jumala on suonut kesyttömille hevosille, niiden silmät hehkuvat, -sieramet ovat levällään, harja liehuu tuulessa. Mielinpä herättää -Fabianin, että hän saisi nähdä ja ihailla niitä. - --- Anna hänen maata, Rosenholz, sanoi José. - --- Mutta tämä komea näytelmä, joka häneltä jää näkemättä! Kuinka -iloisina nuo jalot eläimet juoksentelevat, vapaudestaan hurmautuneina. - --- Siihen asti, kuin intiaanit ajavat niitä takaa; silloin -juoksentelevat ne peloissaan, sanoi José. - --- Näetkö, nyt ovat ne juosseet tiehensä yhtä nopeasti kuin myrskyn -ajama pilvi. Nyt muuttuu näky; näetkö tuota hirveä tuolla, jonka -kiiluvat silmät ja tumma pää tuon tuostakin näkyvät puiden välistä. Se -vainuu jotain, se kuuntelee. Tuolla se tulee juomaan. Se on kuullut -jotain ääntä, se kohottaa päänsä; noita vesipisaroita, jotka tippuvat -sen suusta, voisi luulla valuvaksi kullaksi, kun aurinko kultaa ne -tuollaisiksi. Mutta nyt ei poika saa enää maata. - --- Anna hänen maata, sanon. - -Kanadalaisen pää vaipui miettivänä rinnalle ja hän antautui -kaihomielisten unelmien valtaan, luoden salaisen silmäyksen nukkuvaan -kasvattipoikaansa. José veti puhvelinnahkaiset saappaansa taasen -jalkaansa. - --- Kas niin, mitä sanoin. Etkö kuule tuota ilkeää ulvontaa? Hirvi rukka! - --- Enkö nyt herätä Fabiania? kysyi kanadalainen. - --- Herätä! vastasi espanjalainen. - -Ja vanha metsästäjä kosketti nuorukaiseen, lausuttuaan ensin tämän -nimen, ettei hän äkillisesti herätessään peljästyisi. - -Sarvet pitkin selkää, kaula paisuneena ja pää taaksepäin voidakseen -avonaisilla sieramillaan saada tarpeeksi ilmaa suuriin keuhkoihinsa -pakeni hirvi nopeasti pitkin aavikkoa. Hänen jäljessään näkyi joukko -nälkäisiä susia, toiset valkoisia, mutta useimmat mustia. Nämä pedot -ajoivat tavattomalla nopeudella hirveä takaa. - -Tämä oli pitkän matkan edellä, mutta hiekkakukkuloilla, joita oli -aavikolla, saattoi matkustajan silmä etäällä taivaan rannalla nähdä -vartioiksi asetettuja susia, jotka tarkoin pitivät silmällä toveriensa -ponnistuksia ajaa hirvi heidän luoksensa. Mutta tuo jalo eläin ei -näyttänyt huomaavan tai huolivan niiden siellä olosta, sillä se pakeni -yhä sinnepäin. - -Kun eläin oli ehtinyt jonkun matkan päähän näistä vartioista, pysähtyi -se hetkeksi hengittämään. - -Hirvi oli suljettuna yhä ahtaampaan piiriin. Äkkiä kääntyi se -takaa-ajavia susia kohti, ja koetti viimeisen kerran hyökätä näitten -läpi. Mutta sen ei onnistunut hypätä tuon ulvovan lauman yli, se putosi -keskelle joukkoa. Muutamat takaa-ajajista musertuivat sen jalkojen -alle, toisia lennätti se kaarena ilmaan. Sitten riensi eläinraukka -raahaten erästä sutta joka oli iskeynyt kiinni sen toiseen reiteen, -verisenä, kieli suusta riippuvana joen rannalle, vastapäätä sitä -paikkaa, jossa nuo kolme metsästäjää katselivat tuota harvinaista ajoa. - --- Tämä on kaunista, tämä on ihanaa! huudahti Fabian käsiään taputtaen -ja metsästysinnon kuumeessa, joka kaikissa ihmisissä saattaa -inhimilliset tunteet vaikenemaan. - --- Niin, eikö tämä ole ihanaa, sanoi vanha kanadalainen onnellisena -metsästysinnossaan ja nähdessään Fabianin niin iloisena. Odota, -lapseni, näemme vielä ihanampiakin näytelmiä. Tässä näet vain -kehnoimman osan Amerikan erämaita, mutta jahka pääset Josén ja minun -kanssani suurien jokien ja suurien järvien rannoille pohjoiseen... - --- Eläin on vapauttanut itsensä vihollisistaan, keskeytti hänet Fabian, -se juoksee suoraan jokeen. - -Vesi loiskahti korkealle hirven hypätessä jokeen, sitten nähtiin sen -pään ja sarvien sukeltavan esiin vaahdosta ja samoin takaa-ajajien, -nälästä ja raivosta ulvovien susien, verisine silmineen; muutamat -pelkurimmat juoksivat edes takaisin rannalla ja päästivät valittavan -ulvonnan. - -Hirvi oli nyt aivan lähellä saarta, jossa sen kuoleman-taistelun -näkijät olivat, kun rannalla olevat sudet lakkasivat ulvomasta ja -pakenivat äkkiä. - --- Mitä se on? huudahti José, mistä tuo äkillinen pelko, joka ne -valtasi? - -José oli tuskin lausunut nämä sanat, ennenkun näkyi toinen näytelmä, -joka vastasi hänen kysymykseensä. - --- Kumartukaa alas, kumartukaa alas, Jumalan tähden! Piiloutukaa -ruohostoon! huudahti hän itse ensimäisenä tehden sen, -- intiaanit ovat -myöskin metsästämässä. - -Ja nyt näkyikin toisia peljättävämpiä metsästäjiä tuolla avaralla -metsästys-alalla, joka erämaassa on jokaiselle tulijalle avoinna. - -Noin kymmenkunta noita kesyttämättömiä hevosia, joiden kanadalainen ja -José äsken olivat nähneet tulevan joelle juomaan, nelisti peljästyneenä -poikki aavikon. Muutamat intiaaniratsastajat, jotka ratsastivat -satuloimattomilla hevosilla, jotta ne helpommin ja nopeammin -juoksisivat, ajoivat peljästyneitä hevosia takaa. Ratsastajat istuivat -kyyryissään hevosiensa seljässä, niin että polvet melkein ulottuivat -leukaan, joten hevoset voivat liikkua nopeammin. Aluksi näkyi vain -kolme intiaania, mutta pian ilmestyi noin parikymmentä. Muutamat olivat -varustetut keihäillä, toiset heiluttivat ilmassa lassojaan, ja kaikki -päästivät tuon ulvonnan, jolla he ilmaisevat iloaan ja suruaan. - -José loi kysyvän silmäyksen kanadalaiseen, ikäänkuin olisi tahtonut -häneltä kysyä, oliko hän ottanut lukuun tämän ikävän vaihdoksen -tehdäksensä heidän seikkailija-elämänsä rakkaaksi ja miellyttäväksi -Fabianille. Ensi kerran tällaisten olojen vallitessa peitti -kanadalaisen kasvoja kalman vaaleus. Synkkä, mutta puhuva silmäys oli -hänen vastauksensa Josén kysymykseen. - --- Tämä merkitsee, ajatteli José, että liian suuri rakkaus ihmisolennon -sydämessä, olkoon hän muuten kuinka urhoollinen ja peloton tahansa, -saattaa hänet vapisemaan rakastamansa henkilön tähden, ja se siis -todistaa, etteivät meidän kaltaisemme seikkailijat saa kiintyä -mihinkään tässä maailmassa. Kas vaan Rosenholzia, hänen rohkeutensa -vaipuu, kuin olisi hän nainen. - -Melkein varmaa sentään oli, ettei edes intiaanin tottunut silmä voinut -heidän pakopaikkaansa keksiä. Kun ensimäinen peljästys oli ohi, -seurasivat metsästäjät kylmäverisemmin heidän liikkeitään. - -Vielä jonkun hetken ajoivat ratsastajat pakenevia hevosia. Epälukuiset -esteet, joita on näillä näennäisesti tasaisilla aavikoilla, kuopat, -kukkulat, teräväpiikkiset kaktuskasvit, eivät heitä pidättäneet. -Hiljentämättä nopeaa ratsastustaan, näitä esteitä välttämättä, ajoivat -intiaanit rohkeudella, jota ei mikään voinut ehkäistä. Fabian, joka -itse oli rohkea ratsastaja, katseli ihastuksella noiden uskalikkojen -ratsastustaitoa, mutta varovaisuus, jota metsästäjien oli käyttäminen -piilottaaksensa itsensä intiaaneilta, ehkäisi häneltä suurimmaksi -osaksi tuon suurenmoisen, mutta kamalan metsästysnäyn, jonka esineeksi -he itsekin helposti voivat joutua. - -Ääretön aavikko, joka vielä äsken oli autio, oli äkkiä muuttunut -mellastuksen ja hämmingin näyttämöksi. Tuon ahdinkoon pakotetun hirven -oli uudelleen täytynyt palata rannalle, josta se tuulen nopeudella -pakeni, susien ulvoen ajaessa sitä takaa. Kesyttömät hevoset juoksivat -intiaanien edessä, joiden huuto ei ollut vähempi kuin petojenkaan. -Kaiku toisti susien ja apahien kamalaa kiljuntaa. - -Nähdessään Fabianin, joka hehkuvin silmin seurasi kaikkia näitä -meluavia liikkeitä, olematta levoton vaarasta, jonka uhkaama hän ensi -kerran oli, koetti Rosenholz turhaan saavuttaa tuon itseluottamuksen, -joka hänet oli aina pelastanut. - --- Tällaista, alotti hän, eivät kaupunkien asukkaat milloinkaan saa -nähdä, tällaista näkee vain erämaassa. - -Mutta vastoin hänen tahtoansakin vapisi hänen äänensä ja hän vaikeni, -tuntien, että antaisi vuoden elämästään säästääksensä kasvatiltaan -tämän. Hänen tuskansa lisääntyi vielä enemmän. - -Näky kävi, suuresti muuttumatta, vieläkin juhlallisemmaksi; uusi -näyttelijä, jonka osa tuli olemaan yhtä kamala kuin lyhytkin, ilmestyi. -Se oli ratsastaja, jonka ystävykset puvusta tunsivat valkoiseksi. - -Tuo onneton, jonka intiaanit huomasivat, joutui nyt heidän takaa-ajonsa -yksinomaiseksi esineeksi. Kesyttömät hevoset, sudet ja hirvi olivat -kadonneet sumuiseen etäisyyteen. Ainoastaan intiaaniratsastajat olivat -jäljellä ja muodostivat suuren puoliympyrän, jonka keskellä valkoinen -ratsastaja oli. Ollen yksin niin monen vihollisen keskellä loi hän -epätoivon ja tuskan katseita kaikille suunnille. Mutta intiaaneja oli -kaikkialla, paitsi joen puolella. Tälle suunnalle täytyi hänen paeta, -ja äkkiä lähti hän ratsastamaan saarta kohti. - -Mutta hetkinen, jonka hän oli epäröinyt minne pakenisi, oli riittänyt -päästämään intiaanit lähemmäksi. - --- Tuo onneton on hukassa, yrittäköön mitä tahansa, huudahti Rosenholz; -hän ei ehdi enää joen ylitse. - --- Rosenholz, José, huudahti Fabian, sallimmeko kristityn tulla -murhatuksi silmäimme edessä, jos voisimme pelastaa hänet? - -José loi kysyvän silmäyksen Rosenholziin. - --- Minä olen vastuunalainen sinun hengestäsi, Fabian, niin totta kuin -Jumala on, sanoi kanadalainen juhlallisesti, mutta en olisi elämästämme -varma, ellemme pysyisi piilossa, kun meitä on vain kolme kahtakymmentä -vastaan. Kolmen miehen henki ja etupäässä sinun, Fabian, on kalliimpi -kuin yhden, ja sentähden täytyy meidän jättää tuo raukka kohtalonsa -huomaan. - --- Mutta olemmehan varustuksessa, jatkoi jalomielinen Fabian. - --- Olemmeko varustuksessa? kysyi Rosenholz, -- nimitätkö tätä heikkoa -suojaa, näitä pajupensaita ja kaisloja varustukseksi? Luuletko -noitten lehtien kestävän luotia? Ei suinkaan. Vaikka intiaaneja on -nyt ainoastaan kaksikymmentä, ei tarvita muuta kuin että laukaus -pyssystämme kaataa yhden noista punaisista perkeleistä, ja niin -kokoontuu heitä heti satamäärä tänne. Jumala antakoon anteeksi -kovasydämisyyteni, mutta se on välttämätön. - -Fabian ei enää pyytänyt, kun Rosenholz tämän seikan mainitsi. Se -olikin aivan pätevä, eikä Fabian tiennyt, että intiaanien päävoima oli -hyökännyt don Estevanin leiriin. - -Valkoinen ratsastaja pakeni kuin ihminen, jolla ei ole muuta -pelastuksen toivoa kuin hevosensa nopeus. Voitiin jo erottaa hänen -kasvonpiirteensä, jotka olivat pelon valtaamat. Hän oli ainoastaan -kahdenkymmenen askeleen päässä joesta, kun erään intiaanin lasso -saavutti hänet; onneton tempautui satulasta ja putosi raskaasti maahan. - - - - -12. - -MUSTALINTU. - - -Syntyi syvä hiljaisuus tuon riemuhuudon jälkeen, jolla intiaanit -tervehtivät onnettoman ratsastajan putoamista. Saarella olevat miehet -vaihtoivat hämmästyksen ja säälin silmäyksiä. - --- Jumalan kiitos! sanoi Fabian, he eivät ole tappaneet häntä. - -Ja vanki nousi todellakin ylös, vaikka oli pudotessaan saanut -kolahduksia, ja eräs apahi irroitti häntä ympäröivän lasson. - -Rosenholz ja José pudistivat päätään. - --- Sitä pahempi hänelle, sillä nyt olisivat hänen kärsimyksensä -lopussa, sanoi José; -- tuo intiaanien äänettömyys on merkkinä siitä, -että he miettivät, millä tavoin tappaisivat hänet. He pitävät paljon -ansiokkaampana yhden valkoisen miehen kuin kokonaisen hevoslauman -vangiksi ottamista. - -Hevosiltaan astumatta ympäröivät intiaanit vangin, joka hämmästyneenä -katseli ympärilleen, mutta näki vain liikkumattomia, vaskenkarvaisia -kasvoja. Sitten alkoivat he neuvotella keskenään. - -Muuan intiaani, joka näytti joukon johtajalta ja joka tummemman ihonsa -ja päähineessään olevien mustien höyhenien kautta erosi toisista, astui -alas hevosen selästä, ikäänkuin hän ei olisi välittänyt neuvottelusta, -vaan hänellä olisi ollut tärkeämpiä tehtäviä. Hän antoi ohjakset -eräälle apahille, joka ne kunnioittavasti otti. Sitten tuli päällikkö -suoraan saarta kohti. Rannalle päästyään näkyi hän etsivän jälkiä -maasta. - -Kanadalaisen sydän sykki kovasti, sillä intiaani osoitti selvästi, että -hän epäili jotain. - --- Ehkäpähän tuo koira, sanoi Rosenholz hiljaa Josélle, vainuaa -ihmislihaa? - --- Kenties, vastasi José. - -Mutta maan olivat leveältä tallanneet rantaan juomaan tulleet hevoset, -eikä intiaani voinut siinä ihmisjälkiä keksiä. Sitten lähti hän joen -rantaa ylöspäin, jatkaen tarkastustaan. - --- Tuo kirottu mies epäilee, sanoi Rosenholz, ja hän on löytävä -jäljet puolen penikulman päässä, jossa astuimme jokeen, kahlataksemme -tälle saarelle. Sanoinhan sinulle, José, jatkoi kanadalainen hieman -katkerasti, että meidän olisi pitänyt mennä veteen kaksi penikulmaa -ylempänä, mutta et sinä eikä Fabian myöntynyt, ja minä olin tyhmä -suostuessani siihen. - -Tämän sanottuaan löi kelpo kanadalainen rintaansa iskun, joka olisi -katkaissut tavallisen miehen kylkiluut. - -Neuvottelu vangin kohtalosta oli nyt kai päättynyt, sillä äkkiä -kuultiin äänekkäitä riemuhuutoja, arvattavasti jonkun intiaanin -esityksen johdosta. Mutta ensin oli odottaminen päällikön tuloa ja -suostumusta. Eikä tämä ollut kukaan muu kuin sama sotilas, jonka jo -olemme tulleet tuntemaan Mustalinnun nimellä. - -Tämä jatkoi tarkastelujaan rannalla ja käveli jokea ylöspäin. -Ehdittyänsä sille paikalle, jossa Rosenholz tovereinensa oli astunut -jokeen saarelle kahlataksensa, ei hän enää epäillyt vakoojan ilmoitusta -ja päätti käyttää sitä hyväksensä. - -Heti, kun Mustalintu oli varmistunut metsästäjäin saarella olosta, -palasi hän hitain askelin joukkonsa luo. Ensin kuunteli hän, mihin -päätökseen intiaanit olivat tulleet, vastasi muutamalla sanalla ja -viittasi kädellään, että heidän tuli odottaa; sitten lähti hän hitain -askelin joen rannalle, annettuansa käskyn viidelle ratsastajalle, jotka -heti poistuivat täyttämään saamaansa käskyä. - -Vesikasvit rehottivat vihannuudessaan, tuulen henki sai saaren rannalla -olevien salavien heikot oksat liikkumaan, mutta saari näytti yhtä -autiolta kuin silloinkin, jolloin se oli avoin ainoastaan taivaan -linnuille ja juomaan tuleville puhveleille ja hevosille. Intiaania ei -tämä näennäinen hiljaisuus voinut pettää. - -Intiaani teki kädestään puhetorven ja huusi puoleksi espanjan, puoleksi -intiaanien kielellä: - --- Pohjoisen valkoiset soturit saavat näyttäytyä; Mustalintu on heidän -ystävänsä, ja samoin hänen johtamansa soturit. - -Nämä sanat kuullessaan tarttui Rosenholz Josén käsivarteen. Hän ja José -olivat ymmärtäneet intiaanin sanat. - --- Mitä vastaamme tuolle koiralle? kysyi hän. - --- Emme mitään, vastasi José lyhyesti. Kaislikossa suhiseva tuuli -olikin ainoa vastaus, minkä intiaani sai. - -Mustalintu jatkoi kuitenkin: - --- Kotka voi apahien silmiltä salata jälkensä ilmassa, vesiputouksesta -nouseva lohi ei jätä uomaa jälkeensä, mutta erämaan kautta kulkeva -valkoinen mies ei ole kotka, eikä lohi. - --- Eikä aasikaan, mutisi José, aasi nyt voisi ilmaista itsensä -äänellään. - -Intiaani kuunteli taasen, mutta José lausui sanansa niin hiljaa, -etteivät ne kuuluneet. - --- Pohjoisen valkoisia soturia, alkoi Mustalintu taasen tyynesti, -on ainoastaan kolme. Heitä on vain kolme kahtakymmentä vastaan, ja -punaihoiset antavat kunniasanansa, että tahtovat olla heidän ystäviään -ja liittolaisiaan. - --- Mihinkähän tuo intiaani tahtoo meitä houkutella? sanoi kanadalainen -hiljaa Josélle. - --- Antaa hänen jatkaa, niin saamme kuulla, vastasi José, hän ei ole -vielä lopettanut, sen huomaan. - --- Kun valkoiset soturit saavat tiedon Mustanlinnun aikeista, tulevat -he esiin piilostaan, jatkoi apahi-päällikkö, ja sen vuoksi ilmaisen ne -nyt. Etelän valkoisilla miehillä ei ole sama kieli, eikä sama Jumala. -Apahien käsissä on koko leirillinen etelän sotureita. - --- Sitten käy kullanetsijäin nolosti, sanoi Rosenholz. - --- Jos pohjan soturit tahtovat yhdistää pitkät pyssynsä intiaaneihin, -niin saavat he heidän kanssaan jakaa ne aarteet ja hevoset, jotka ovat -etelän miesten, sekä heidän päänahkansa, ja sitten tanssivat intiaanit -ja valkoiset heidän ruumiittensa ympärillä. - -Rosenholz ja José katsahtivat kummastuneina toisiinsa. - --- Kuules tuota pakanaa! sanoi Rosenholz suutuksissaan. - -Käyttäen intiaaneille omituisia vertauksia, jatkoi hän: - --- Hän luulee jaguaria sakaaliksi. Jollei Fabian olisi täällä, niin -pyssyni luoti antaisi vastauksen. - -Mutta intiaania ei näiden kolmen miehen vaitiolo pettänyt; hän oli -varma siitä, että he olivat saarella. - --- Yhtä helppoa on, alkoi hän taasen, seurata valkoisten jälkiä -kuin aavikkojen puhvelin. Puhvelin jäljet ilmaisevat intiaanille -sen ijän, lihavuuden tai laihuuden, sen juoksun nopeuden vieläpä -päivänkin, milloin se on paikalla ollut. Uivan kätkyen, kaislikon -takana on siis mies, yhtä väkevä kuin puhveli, ja pitempi kuin pisin -pyssy; hänen kanssaan on puoleksi etelästä, puoleksi pohjoisesta -kotoisin oleva soturi, sekä nuori soturi etelän rotua, mutta näiden -liitto ensinmainitun kanssa todistaa, että he ovat etelän valkoisten -vihollisia, sillä heikompi etsii aina väkevämmän ystävyyttä ja on sen -puolella. - --- Noiden koirien tarkka-älyisyys on hämmästyttävä, sanoi Rosenholz -Josélle. - --- Sanot niin, kun se on mairittelevaa sinulle, vastasi José, jonka -itserakkautta oli loukattu. - --- Odotan valkoisen vastausta, jatkoi Mustalintu kuunnellen. Kuulen, -lisäsi hän, ainoastaan kohisevan virran ja tuulen, joka sanoo: -"Valkoiset luulottelevat paljon, mikä on perätöntä; he luulevat, että -intiaanien silmät ovat niskassa, että bisonin jäljet ovat näkymättömät, -ettei luoti pysty kaislikkoon." Mustalintu nauraa tuulen vastaukselle. - --- Kas vaan! sanoi José; intiaani puhuu selvää kieltä, hän sanoo, mitä -on sydämellään; eipä ollut hullumpaa, että tahtoi meistä liittolaisia. - --- Voi, huudahti kanadalainen surullisesti, jospa olisimme astuneet -jokeen kaksi penikulmaa ylempänä. -- Hyljätystä ystävästä tulee -peljättävä vihollinen. - -Nyt viittasi Mustalintu vankia astumaan lähemmäksi. Valkoinen teki -käskyn mukaan. Päällikkö viittasi sormellaan saarta ja näytti avonaista -paikkaa kaislikossa. - --- Voiko valkeanaaman pyssystä sattua luoti tuonne ruohostoon. - -Mutta vanki käsitti vain nuo muutamat espanjalaiset sanat, jotka -intiaani sekotti äidinkieleensä, ja seisoi ääneti, vapisevana. -Silloin lausui Mustalintu muutaman sanan eräälle soturilleen, joka -antoi valkoiselle pyssyn, ja nyt hän viittoen selitti vangille, mitä -tahdottiin. Onneton kullanetsijä tähtäsi, mutta pelko saattoi koko -hänen ruumiinsa niin vapisemaan, ettei hän voinut pitää pyssyä vakavana. - --- Tuo mies-raukka ei osaa saareenkaan, sanoi José huolimattomasti, ja -ellei intiaanilla ole parempaa keinoa saadaksensa meidät puhumaan, niin -piru vieköön en lausu sanaakaan, ennenkuin huomenna. - -Valkoinen ampui, mutta hänen pyssynsä luoti putosi veteen muutaman -tuuman syrjään saaresta. - -Mustalintu nyökäytti halveksivasti; sitten kääntyi hän, etsien -katseellaan jotain. - --- Niin, sanoi José, etsi sinä vaan luotia ja ruutia sotilaittesi -keihäitten ja jousien joukosta. - -Juuri kun José oli lausunut nämä lohduttavat sanat, palasivat nuo -viisi ratsastajaa, jotka olivat poistuneet päällikön käskystä; he -olivat kiireestä kantapäähän varustetut, heillä oli pyssyjä ja jousia. -He olivat uudestaan noutaneet aseensa, jotka olivat panneet pois, -voidaksensa helpommin ajaa takaa hevosia, ja taasen poistui viisi -ratsastajaa. - --- Asia alkaa käydä arveluttavaksi, sanoi Rosenholz surullisesti. - --- Jos hyökkäisimme heidän päällensä, kun heitä on vain viisitoista, -sanoi José. - --- Ei, sanoi kanadalainen, olkaamme ääneti ja hiljaa, intiaani ei ole -varma vielä. - --- Niinkuin tahdot. - -Ja José alkoi tähystellä puiden takaa. - -Intiaanipäällikkö otti itse pyssyn ja meni rannalle. - --- Mustanlinnun käsi ei vapise kuin kuivunut ruoho tuulessa, sanoi -intiaani, kohotti pyssynsä ja ojensi sen saarta kohti; pyssy oli -vakavana ja liikkumattomana hänen voimakkaissa käsissään. -- Mutta -ennenkuin intiaani ampuu, jatkoi hän, odottaa hän vastausta saarelle -piiloutuneilta valkoisilta; hän laskee sataan asti. - --- Mene minun taakseni, Fabian, sanoi Rosenholz. - --- Ei, minä jään tähän, sanoi Fabian päättävästi. Minä olen nuorin; en -saa peljätä vaaraa, vaan koetan suojella teitä. - --- Lapsi, sanoi kanadalainen, etkö näe, että minun ruumiini on joka -taholta kuutta tuumaa leveämpi sinun ruumistasi. Jos tekisin mielesi -mukaisesti, tarjoaisimme intiaanin pyssylle kahdenkertaisen maalin. - -Saattamatta kaislan korttakaan liikahtamaan konttasi kanadalainen -Fabianin eteen. - --- Antakaa olla näin, sanoi José tyynesti; ei ole ihmisellä ollut -jalompaa kilpeä kuin tuon jättiläisen sydän, joka nyt on levoton teidän -tähtenne. - -Intiaanipäällikkö kuunteli laskiessaan pyssy kädessä, mutta, paitsi -veden solinaa, kaikkialla vallitsi syvä äänettömyys. - -Mustalintu ampui, puun oksia lensi ilmaan, mutta kun metsästäjät olivat -polvillaan toistensa takana, eivät he tarjonneet erittäin suurta -pilkkaa; luoti lensi heidän ohitsensa vähän matkan päästä. - -Mustalintu odotti hetken, sitten huusi hän: - --- Intiaani on erehtynyt, hän huomaa erehdyksensä ja etsii muualta -valkoisia sotureita. - --- Kukapa sitä uskoisi, sanoi José; tuo koira on asiastaan varmempi -kuin ennen. Kiusaaja päästää meidät hetkeksi, kunnes on murhannut tuon -raukan, eikä se kauvan kestä, sillä valkoisen tappaminen on näytelmä, -jota intiaani ei pitkälle heitä. - --- Mutta emmekö voisi mitään tehdä tuon onnettoman hyväksi, jota kauhea -kidutus odottaa, sanoi Fabian. - --- Siitä ei puhumistakaan; toivon kuitenkin, että jokunen odottamaton -seikka tulee avuksemme, sanoi kanadalainen luotuaan Joséhen silmäyksen. -Mitä José sanoneekin, on sentään mahdollista, että intiaani epäilee, -mutta jos näyttäymme, ei hän enää epäile. - -Hän kävi miettiväksi. - --- Liittäytyminen noihin perkeleihin, vaikkapa se tapahtuisikin itse -don Estevania vastaan, olisi kurjaa pelkuruutta. Mutta mitä tehdä... -mitä tehdä, lisäsi hän surullisesti. - -Toinenkin pelko teki hänet levottomaksi. Hän oli nähnyt Fabianin -antautuvan suuriin vaaroihin, kun hänen verensä kuohui. Mutta omasiko -Fabian tuon kylmäverisyyden, tuon tyynen rohkeuden, joka ei pelkää -kuolemaa, ei tulistu? - -Äkkiä lausui kanadalainen päättävästi: - --- Kuule Fabian, voinko sinulle puhua miehen tavoin? Eivätkö sanat, -jotka kuulet, saa vertasi pelosta hyytymään? - --- Miksi epäilette rohkeuttani? sanoi Fabian teeskentelemättömästi, -mutta lempeästi moittivalla äänellä. Mitä sanottekin, kuuntelen sitä -vaalenematta; mitä teettekin, sen minäkin teen vapisematta. - --- Don Fabian on oikeassa, José! huudahti kanadalainen. Kas kuinka -hänen silmänsä hehkuvat rohkeudesta. - -Sydän riemuitsevana painoi hän Fabianin rinnoillensa ja jatkoi -juhlallisesti: - --- Ei ole ennen kolme miestä ollut niin suuressa vaarassa kuin me; -vihollisemme ovat seitsemän kertaa lukuisammat meitä. Vaikka jokainen -meistä kaataisikin kuusi noita koiria, ovat he sittenkin lähes yhtä -lukuisat kuin mekin. - --- Olemme kerran ennenkin sen tehneet, sanoi José. - --- Sitten teemme sen toisenkin kerran, huudahti Fabian. - --- Hyvä, lapseni, sanoi Rosenholz, mutta mitä tapahtuneekin, niin emme -elävänä antaudu noiden pirujen käsiin. Katso tänne, Fabian, lisäsi -hän äänellä, johon koetti saada enemmän lujuutta ja samalla vetäen -tupestaan pitkän, leveän puukon, -- jos me ruuditta ja ampumaneuvoitta -olisimme heidän käsiinsä joutumaisillamme ja jos tämä ase kädessäni -olisi ainoa pelastuskeino, mitä sanoisit? - --- Sanoisin: iske isäni, kuolemme yhdessä! - --- Niin, niin! huudahti kanadalainen sanomattomalla riemulla katsellen -sitä, joka häntä nimitti isäkseen, -- täten ei meidän tarvitsisi erota. - -Ja hän ojensi Fabianille liikutuksesta vapisevan kätensä, jota -nuorukainen kunnioittavasti suuteli; kanadalaisen silmät loistivat -hellyydestä. - --- Tapahtukoon mitä tahansa, sanoi hän, niin emme eroa; Jumala on -auttava meitä, koetamme pelastaa tuon onnettoman. - --- Toimeen siis! huudahti Fabian. - --- Ei vielä, ei vielä, lapseni, katsokaamme ensin, mitä he aikovat -vangillensa. - -Tämän keskustelun aikana olivat intiaanit vieneet pois vangin, -kuitenkin sitomatta. He pysähtyivät kahden pyssynkantaman päähän -rannalta. Valkoinen seisoi jonkun matkan päässä riviin asettuneista -kiusanhenkistään. - --- Nyt huomaan, mitä he aikovat tehdä, sanoi Rosenholz; tiedän sen yhtä -hyvin, kuin jos olisin ollut neuvottelussa läsnä. He aikovat koetella, -ovatko tuon onnettoman polvilihakset sitkeämmät kuin hänen kätensä. Nuo -perkeleet aikovat huvitella itseään ajojahdilla. - --- Miten? kysyi Fabian. - --- He päästävät vankinsa vähän edelle, kun hän merkin saatuansa on -lähtenyt pakoon. Sitten rientävät intiaanit hänen peräänsä keihäät ja -tapparat kädessä. Jos valkoisella on nopeat jalat, ehtii hän ennen -intiaania joelle ja sitten huudamme hänet uimaan tänne. Muutamat -pyssyjemme laukaukset suojelevat häntä, niin että hän pääsee ehjänä -tänne. Muu on meidän asiamme. Mutta jos pelko lamauttaa hänen jalkansa, -niinkuin se äsken sai hänen kätensä vapisemaan, niin ensimäkien -intiaani, joka hänet saavuttaa, ruhjoo hänen päänsä tapparallaan, tai -lävistää hänet keihäällään, mutta sentäänkin teemme mitä voimme. - -Tällä hetkellä palasi viisi viimeksi poistunutta intiaania -varustuksineen ja yhtyi tovereihinsa. - -Fabian tarttui kiivaasti pyssyynsä ja loi syvän säälin katseen -onnettomaan valkoiseen, joka tuijottavin silmin ja kauhistuneena -odotti, mitä tuleva oli. Oli juhlallinen hetki, sillä ihmisjahti oli -alkava. - -Saarella, samoin kuin rannallakin, odottivat kaikki merkkiä -tuskallisella jännityksellä, kun Mustalintu äkkiä viittasi kädellään, -että tuon inhottavan ajon alku oli vieläkin siirrettävä. Hän viittasi -ensin sotilaittensa avojalkoihin ja sitten valkoisen jalassa oleviin -puolisaappaisiin. - -Nyt istui valkoinen maahan, ja alkoi hitaasti ja vitkallisesti riisua -saappaitansa; ehkäpä hän tahtoi voittaa vielä jonkun hetken. - --- Voi noita koiria, noita kirottuja! huudahti Fabian. - -Rosenholz laski kätensä hänen suullensa. - --- Vait, sanoi hän, älä liian aikaisella itsesi ilmaisemisella riistä -tuolta onnettomalta viimeistä toivoa, mikä hänellä on. Älä riistä -häneltä suojaa, minkä hänelle voimme antaa, jahka hän on ehtinyt -lähemmäksi. - -Fabian oivalsi että kanadalainen oli oikeassa ja ummisti silmänsä, -ettei hänen tarvitsisi nähdä tuota kauheaa näytelmää, joka nyt alkoi. - -Vihdoinkin oli valkoinen taasen pystyssä ja intiaanit, jotka jo olivat -juoksuasennossa, näyttivät ahmivan häntä silmillään. Mustalintu löi -käsiään yhteen. - -Karjuntaa, mikä seurasi tätä merkkiä, ei voi verrata muuhun kuin -jaguarilauman ulvomiseen, kun ne ajavat hirveä takaa. Vanki-raukka -tosin näytti omaavan hirven nopeuden, mutta takaa-ajajat olivat -tiikerin tavoin heti hänen kintereillään. - -Vanki juoksi kuitenkin sen ennakkomatkan avulla, mikä hänellä oli, -osan matkasta vaurioitta. Mutta sitten ehti hän kiviröykkiöön, joka -haavoitti hänen jalkojaan, kaktuskasvien terävät piikit tunkeutuivat -hänen ihoonsa ja saivat hänet horjumaan. Vielä oli hän kuitenkin hieman -edellä takaa-ajajistaan, kun muuan intiaani yhdellä hyppäyksellä -saavutti hänet ja raivoissaan pisti häntä keihäällään. Se ei kuitenkaan -sattunut, vaan ase osui onnettoman kyljen ja käden väliin ja intiaani, -joka iskunsa voimasta kadotti tasapainonsa, kaatui maahan. - -Gayferos -- se oli valkoisen nimi -- näytti hetkisen epäröivän, -ottaisiko maasta pudonneen keihään. Mutta itsensä säilyttämisen vaisto -pani hänet jatkamaan juoksuansa. Tämä epäröiminen oli hänelle tuhoa -tuottava. - -Metsästäjät seurasivat jännityksellä noita eri tapauksia kilpailussa, -jossa yksi oli kahtakymmentä vastaan. Äkkiä välähti tomupilvessä, jonka -juoksijat olivat liikkeelle panneet, tappara Gayferoksen pään päällä, -hän kaatui ja vieri samaa vauhtia rannalle asti. - -Kanadalainen tahtoi ampua, ja ainoastaan pelko, että surmaisi sen, -jota tahtoi suojella, pidätti häntä. Hetkisen kuluttua hajoitti tuuli -tomupilven. Rosenholz ampui mutta myöhään; intiaani, jonka metsästäjän -luoti kaatoi maahan, heilutti kädessään onnettoman vangin veristä -päänahkaa. - -Tähän odottamattomaan laukaukseen, jota seurasi kanadalaisen ja Josén -sotahuuto, vastasivat intiaanit kiljunnalla. He poistuivat kuitenkin -nyt ruumiilta näyttävän uhrinsa äärestä. Pian nähtiin tuon onnettoman, -verisenä, pääkallo paljaana, nousevan ylös, horjuvan muutamia askeleita -eteenpäin ja vihdoin väsyneenä vaipuvan maahan. - -Kanadalainen vapisi vihasta. - --- Jospa hänellä, huudahti hän, vielä on rahtunenkin henkeä, jos -hänen päänahkansa vain on riistetty, sillä siitä ei aina kuole, niin -pelastamme hänet. Jumala olkoon siihen todistajana! - - - - -13. - -INTIAANIEN VIEKKAUS. - - -Kun kanadalainen vannoi tämän jalon valan, tuntui hänestä, kuin olisi -rukoileva ääni kuulunut hänen korvaansa. - --- Eikö tuo onneton huuda meitä apuun? sanoi hän. - -Ja ensi kerran kohotti hän päänsä yli kahilan. Nähdessään -ketunnahkalakin, joka peitti jättiläisen päätä, ja tuon pitkän -raskaan pyssyn, jota hän heilutteli yhtä keveästi kuin pajukeppiä, -tunsivat apahit pelottavimman vihollisensa pohjoisesta ja väistyivät -kummastuneina taaksepäin tämän näyn nähdessään. Rosenholz loi vakavan -silmäyksen rannalle, jossa Gayferos oli ja josta apahit olivat -poistuneet. Tuo mies-raukka anoi heikolla äänellä apua ja ojensi -vapisevat kätensä kanadalaista kohti. - -Intiaani, joka oli hänen päänahkansa riistänyt, piti sitä vielä -kuollessaan suonenvedon tapaisesti puristetuissa käsissään. - -Tämän kamalan näyn nähdessään nousi kanadalainen ylös, näyttäen -jättiläisvartalonsa koko pituudessaan. - --- Ruoduttainen tuli noita koiria vastaan, sanoi hän, älkääkä -unhottako, etteivät he saa meitä elävinä. - -Tämän sanottuaan astui hän päättävästi veteen. Se olisi ulottunut -jokaisen muun pään yli, mutta ylti ainoastaan kanadalaisen hartioihin. -Hänen pyssynsä piti vihollisen loitolla. - --- Antakaa minun ampua ensin, sanoi José Fabianille; minulla on -vakavampi käsi kuin teillä, ja minun kiväärini kantaa toista vertaa -pitemmälle kuin teidän. Mutta tehkää samoin kuin minäkin ja tähdätkää. -Heti kun joku noista koirista liikahtaa, jätätte minun huolekseni tehdä -hänet kykenemättömäksi meitä vahingoittamaan. - -Hehkuvin silmin tarkasteli José vihollisia, jotka pysyivät loitolla, -uhkaillen pyssyllään milloin yhtä, milloin toista; hän oli valmiina -vähimmänkin vihollisuusilmauksen huomattuaan ampumaan. - -Kanadalainen kahlasi eteenpäin ja vesi rupesi jo madaltumaan, kun muuan -intiaani ojensi pyssynsä ampuaksensa rohkean metsästäjän. Mutta laukaus -Josén pyssystä esti hänet siitä ja indiaani kadotti aseensa, kaatuipa -itsekin. - --- Nyt on teidän vuoronne, Fabian! sanoi José, heittäytyen maahan -seljälleen, ladataksensa siinä pyssynsä, metsästäjäin tavan mukaisesti. - -Fabiankin ampui nyt, mutta hänen kätensä ei ollut niin vakava, eikä -hänen pyssynsä kantanut niin loitolle, joten se intiaani, johon hän -oli tähdännyt, päästi ainoastaan raivokkaan äänen, kaatumatta maahan. -Muutamia nuolia lensi kohti kanadalaista, mutta hän väisti ne alas -kumartumalla, tai syrjään kääntymällä, ja siksi kun hän verrattomalla -kylmäverisyydellä astui rannalle, oli José ehtinyt ladata pyssynsä ja -oli valmiina ampumaan. Intiaanit epäröivät hetken mitä tekisivät ja -tätä käytti kanadalainen hyväksensä, nostaaksensa Gayferoksen ylös. - -Onneton piti kiinni pelastajansa ruumiista, mutta hänellä oli tarpeeksi -mielenmalttia, jättääksensä kanadalaisen kädet vapaiksi. Taakka -seljässään, astui Rosenholz taasen veteen, nyt kuitenkin takaperin. -Kerran vain pamahti hänen pyssynsä, ja siihen vastasi eräs intiaani -kuolemanhuudolla. Viholliset katselivat hämmästyksestä liikkumattomina -tuon rohkean miehen paluumatkaa, jota suojelivat Josén ja Fabianin -pyssyt, ja pian laski voitokas Rosenholz tunnottoman Gayferoksen -saarelle. - --- Nyt on kaksi noista koirista tehty taisteluun kelpaamattomiksi, -lausui jättiläinen. Nyt meillä on muutaman hetken aselepo. Nyt, Fabian, -näit, mitä etuja on ruoduttaisesta tulesta. Ne koirat ovat tällä kertaa -saneet kyllänsä. Et sinä niin huonosti alottanut, ja voinpa vakuuttaa, -että sinusta tulee hyvä ampuja, kun olet saanut tällaisen pyssyn. - -Heidän saavuttamansa voitto näkyi hälventäneen kanadalaisen synkät -mietteet. Kääntyen Gayferokseen, joka surkeasti valitti, sanoi hän: - --- Ehdimme liian myöhään pelastaaksemme päänahkanne, poikani, -mutta älkää huolehtiko, ei se paljon haittaa. Minulla on useita -ystäviä, jotka ovat samassa tilassa kuin tekin, eikä se heitä -haittaa, säästävätpä vielä tukanleikkaajankin palkan, siinä kaikki. -Olette jäänyt henkiin, se on pääasia, ja nyt pidämme huolta, että -pelastuksenne on täydellinen. - -Gayferoksen omista vaatteista reväistiin muutamia repaleita, joista -tehtiin yksinkertainen side; päälaelle pantiin salavan kosteita lehtiä. -Kun side oli valmis, pestiin hänen kasvonsa verestä puhtaaksi, eikä -enää häntä katsoessa voinut huomatakaan haavaa. - --- Näetkö, sanoi kanadalainen Fabianille, sillä hän ajatteli yhä, -miten saisi aina pitää kasvattinsa luonansa, -- sinun täytyy oppia -tuntemaan erämaiden elämän tarpeet ja intiaanien tavat. Ne roistot -ovat nyt uhraamalla kolme joukostansa saaneet nähdä, mihin kelpaamme, -ja peräytyneet takaisin neuvotellaksensa, eivätkö viekkaudella voisi -toimittaa, mitä väkivallalla eivät voineet. Kuules vain, kuinka -hiljaista on äskeisen melun jälkeen. - -Ja todellakin oli äänetön yksitoikkoisuus taasen vallannut erämaan. -Haapojen lehdet vain iltatuulessa humisivat ja laskeutuvan auringon -säteistä sai joen vesi vilkkaita värivaihdoksia. Hiekkainen kenttä -rannalla, joka äsken oli ollut sellaisen temmellyksen näyttämönä, oli -nyt hiljainen, kuin tyynen järven pinta. - --- Mitä tuumit, José? Heitä on nyt vain seitsemäntoista, sanoi -kanadalainen tyynellä äänellä. - --- Jos heitä olisi vain seitsemäntoista, vastasi José, niin tulisimme -kyllä toimeen heidän kanssaan, mutta jos he saavat apua... - --- Meidän täytyy kuitenkin koettaa, vaikkapa se on vaarallistakin; -henkemme on Jumalan huomassa, vastasi Rosenholz, tullen uudelleen -levottomaksi Fabianin tähden. -- Sanokaapas, ystäväni, jatkoi hän, -kääntyen Gayferokseen, ettekö kuulu don Estevanin joukkoon? - --- Tunnetteko hänet? kysyi haavoitettu heikolla äänellä. - --- Kyllä. Mutta mitenkä poistuitte niin loitolle leiristä? - -Haavoitettu kertoi, että hän don Estevanin käskystä oli lähtenyt -etsimään eksynyttä opasta ja sitten eksynyt itsekin, jolloin kesyttömiä -hevosia pyydystävät intiaanit olivat hänet huomanneet. -- Mikä on tuon -oppaan nimi? kysyi Fabian. - --- Cuchillo. - -Fabian loi tarkoittavan silmäyksen Rosenholziin. - --- Niin, tuumaili metsästäjä, hyvinkin luultavaa on, ettei epäluulosi -tuota teeskentelevää pirua vastaan ole perätön ja luultavasti opastaa -hän heitä kultalaaksoon; mutta, lapseni, olemmehan itsekin lähellä -sitä, kun vain vapaudumme noista kirotuista intiaaneista. Kun vain -kerran olemme sinne asettuneet, niin suoriudumme kyllä heistä, vaikka -heitä olisi sata. - -Tämän kuiskasi hän Fabianin korvaan. - --- Vielä sananen, sanoi kanadalainen haavoitetulle, ja sitten saatte -olla rauhassa; paljonko väkeä on don Estevanilla? - --- Kuudenkymmenen miehen vaiheilla. - -Kun kanadalainen oli saanut tietää, mitä halusikin, valeli hän vielä -kerran haavoitetun kuumeista ja polttavaa päätä raikkaalla vedellä; -tästä sai onneton heti helpotusta ja kun melkoinen verenvuoto oli häntä -heikontanut, vaipui hän pian syvään, horrosmaiseen uneen. - --- Nyt täytyy meidän miettiä asioitamme, sanoi kanadalainen, mutta -ensin rakennamme varustuksen, joka paremmin kuin nuo lehdet suojelee -meitä luodeilta ja nuolilta. Oletteko laskenut, montako pyssyä -intiaaneilla on? - --- Seitsemän, ellen erehdy, sanoi José. - --- Kymmentä meidän siis on vähemmän pelkääminen. Täytyy kuitenkin -valmistautua vastustamaan hyökkäystä molemmilta rannoilta, sillä -arvattavasti kiertävät he toisellekin rannalle ja saattavat meidät -kahden tulen väliin. - -Se puoli saarta, joka oli intiaanien hallussa olevan rannan puolella, -oli riittävästi suurien juurakkojen suojassa, jotka ikäänkuin -hakuliaitaus kohosivat maasta, mutta toinen puoli, josta hyökkäys -luultavasti uudistettaisiin, oli vain tiheän, mutta heikon kahila- ja -pajupensaston suojelema. - -Josén avulla ja erinomaisilla käsivoimillaan kiskoi kanadalainen -saaren molemmista päistä suuria oksia ja muutamia puunrunkoja, jotka -virta äskettäin oli ajanut rannalle. Pian olivat taitavat metsästäjät -varustaneet heikoimmat ja uhatuimmat kohdat yksinkertaisella, mutta -tukevalla aitauksella, joka ehkä suojelisi saaren puolustajia monesta -haavasta. - --- Näetkö, Fabian, sanoi Rosenholz, sinä olet yhtä hyvässä turvassa -näiden puunrunkojen takana kuin kivilinnassa. Ainoastaan ne luodit -voivat sattua sinuun, jotka ammutaan meihin rannalla olevista puista, -mutta kyllä minä pidän huolen siitä, ettei yksikään noista roistoista -pääse niiden latvaan. - -Kanadalainen hieroi käsiään iloissaan, kun oli rakentanut sellaisen -suojelusmuurin Fabianin ja surman väliin, ja sitten määräsi hän -nuorukaisen parhaiten suojellulle paikalle. - --- Huomasitko, kysyi Rosenholz Josélta, kuinka saari notkahti -perustuksia myöten joka ponnistuksella, minkä teimme taittaaksemme -oksan tai kiskoaksemme kannon? - --- Kyllä sanoi José, luulinpa, että koko saari irtautuisi paikaltaan. - -Mutta molemmat metsästäjät huomasivat vaaran hetken lähenevän ja että -aselepo oli lopussa ja pitkä, julma taistelu alkamassa. - -Kanadalainen kehoitti molempia tovereitansa mahdollisimman tarkasti -säästämään ampumatarpeitaan. Sitten neuvoi hän Fabiania, miten tämä -tähtäisi, paremmin osataksensa. Tämän tehtyään pusersi hän vavisten -Josén kättä, ja tämä vastasi sydämellisesti tähän; vihdoin sulki hän -sanomattomalla hellyydellä, samoin kuin sinäkin päivänä, jolloin -heidät meritaistelu erotti, Fabianin sydämellensä. Tämän inhimillisen -heikkouden ilmauksen jälkeen asettuivat saaren puolustajat paikoilleen -niin tyyninä ja kylmäverisinä, kuin mikä intiaani tahansa. - -Muutamia hetkiä kului, jolloin vain sairaan raskaat henkäykset ja veden -loiske saaren rannoilla olivat ainoat äänet, jotka häiritsivät luonnon -hiljaisuutta tällä hetkellä, jolloin aurinko oli katoamaisillaan. - -Joen pinta, rannalla olevien puiden latvat, kaislikkokin olivat -metsästäjäin tarkan huomion esineinä, sillä yö monine vaaroineen -läheni nopeasti. -- Nyt on hetki, jolloin yön pahat henget virittävät -ansojaan, hetki, jolloin nuo jaguarit ihmishaamussa etsivät saalistaan, -sanoi Rosenholz vakavasti. - -Ei kukaan vastannut näihin sanoihin, jotka pikemmin tuntuivat ääneen -lausutulta ajatukselta, kuin huomioon otettavalta varoitukselta. - -Pimeni vähitellen. Rannalla kasvavat pensaat saivat haaveellisen -muodon, jollaisen hämärän epäselvä kajastus luo esineisiin. Puiden -vihannuus muuttui tummiksi, kylmiksi värivivahduksiksi, mutta -tottumuksesta oli molemmilla metsästäjillä intiaanien tarkka silmä, -eikä mikään voinut pettää heidän tottuneita aistimiaan, kun he -huolellisesti vartioivat. - --- José, alkoi metsästäjä matalalla äänellä, eikö sinustakin tunnu, -ikäänkuin tuo pensas -- hän osoitti erääseen pajupensaasen -- olisi -saanut toisen muodon ja tullut suuremmaksi? - --- Kyllä, sanoi José, pensas ei enää ole samanmuotoinen. - --- Katsohan tuonne, Fabian, jatkoi kanadalainen, eikö sinunkin -nuorelle, terävälle silmällesi näytä ikäänkuin tuon pajupensaan -vasemman puoliset oksat ja lehdet eivät olisi sellaisessa asemassa kuin -ne ovat luonnostaan? - -Nuorukainen taittoi kahilan syrjän ja katseli tarkasti Rosenholzin -viittaamaa paikkaa. - --- Melkeinpä voisin sen vannoa, sanoi hän, mutta... - -Hän vaikeni, jatkaen tarkastusta. - --- No, näetkö mitään muuta? kysyi kanadalainen. - --- Näen tuolla, vastasi Fabian, noiden salavien välissä pensaan, jota -ei äsken ollut siellä. - --- Niin, jatkoi kanadalainen, sellaisiksi muututaan, kun eletään -kaukana suurista kaupungeista; huomataan seudun pienimmätkin esineet, -jotka usein ovatkin arvokkaita merkkiä. Sinä Fabian olet luotu -metsäelämään. - -José tähtäsi mainittuun pensaasen. - --- José käsittää vajaatkin viittaukset, jatkoi Rosenholz; hän tietää -yhtä hyvin kuin minäkin, että intiaanit ovat käyttäneet illan -taittaakseen oksia ja tehdäkseen niistä siirrettävän suojuksen; mutta -he halveksivat todellakin liian paljon valkoisia, joista kuitenkin -kaksi kykenisi opettamaan heille sotajuonia, joita eivät vielä tunne. -Jätä tuo pensas Fabianin haltuun, lisäsi hän Joséhen kääntyen, hän -voipi siihen helpommin osata, ja ammu sinä noihin oksiin, joiden lehdet -alkavat kuihtua, sillä niiden takana on intiaani. Tähtää keskelle, -Fabian, keskelle, lisäsi hän vilkkaasti. - -Kaksi laukausta ammuttiin saarelta yhtä aikaa, niin että kuuluivat -yhdeltä. Tehty pensas putosi ja metsästäjät näkivät punaisen ruumiin -horjuvan sen takana. - -José, Fabian ja Rosenholz heittäytyivät seljälleen. Molemmat -ensinmainitut latasivat pyssynsä, kolmas oli valmiina ampumaan. - -Luotia lensi metsästäjäin pään päällitse, niin että lehtiä ja oksia -putoili ja intiaanien ulvonta vihloi heidän korviaan. - -Rosenholz nousi paikaltaan ja laskeusi polvilleen. Aurinko loi -viimeisiä säteitään puiden latvoihin, synnyttäen niihin kummallisia -värivivahduksia. - --- Pitäkää varanne, lapset, sanoi hän, näen tuossa erään haavan lehtien -liikkuvan, eikä niitä pane tuuli liikkeelle. Varmaankin on joku -veitikka kiivennyt haapaan. - -Luoti, joka sattui erääseen puun runkoon saarella, todisti metsästäjän -oikein arvanneen. - --- Perhana, meidän täytyy menetellä vieläkin sukkelammin ja saada -intiaanit paljastamaan itsensä enemmän. - -Näin sanoen riisui hän takkinsa ja lakkinsa, jotka ripusti erään puun -oksalle. Fabian katseli tarkasti hänen puuhiaan. - --- Jos nyt olisi, sanoi Rosenholz, valkoisia sotamiehiä vastassani, -niin asettuisin takin viereen, sillä sotamies tähtäisi takkiin, mutta -kun olen tekemisissä intiaanien kanssa, täytyy asettua takin taakse, -sillä punaihoista ei petetä niinkuin sotilasta, vaan ampuu hän takin -viereen. Laskeudu alas, Fabian, ja sinäkin José; antakaa minun nyt -toimia; pian saatte kuulla luotien suhisevan oikealle ja vasemmalle ohi -tuon maalitaulun. - -Kanadalainen laskeusi polvilleen takkinsa taakse, valmiina ampumaan. -Hän ei ollut luulossaan pettynyt. Pian repivät intiaanien luodit lehtiä -ja oksia puista molemmin puolin takkia, mutta tapaamatta kanadalaista -tai hänen toveriaan, jotka olivat vetäytyneet syrjään. - -Metsästäjä ampui nyt erääseen haavan oksaan, jossa näkyi jotain -punaista, joka muiden silmille olisi näyttänyt syksyiselle lehdelle; -ja ennenkuin pamaus oli tauonnut kuulumasta, vieri intiaani oksalta -oksalle, niinkuin kypsä hedelmä, johon raesade on sattunut. - -Tähän kanadalaisen mestarilaukaukseen vastasi raivokas ulvonta, -joka kuului niin kamalalta, että täytyi olla rautainen hermosto -sitä kestääkseen vapisematta. Haavoitettukin, jota eivät edelliset -laukaukset olleet herättäneet, heräsi, vapisevalla äänellä mutisten: - --- Virgen de los dolores! (Tuskien neitsyt). Luulisipa koko parven -tiikeriä ulvovan. Pyhä neitsyt, auta minua! - --- Kiittäkää häntä, keskeytti kanadalainen; nuo roistot saattavat -ulvonnallaan säikäyttää sellaisen vasta-alkajan, kuin te olette, -mutta ei vanhaa metsäsissiä. Olette iltasin kuullut sakaalien ulvovan -toisillensa metsässä, kuin niitä olisi sata, vaikkei ole muuta kuin -kolme tai neljä. Intiaanit tekevät samoin kuin sakaalit ja pistänpä -vaikka veikkaa, ettei heitä ole tusinaa useampaa noiden puiden takana. -Voi, jospa saisin heidät kahlaamaan jokeen, niin ei ainoakaan pääsisi -kyläänsä kertomaan tappiostaan. - -Ikäänkuin äkillinen mielen johde olisi hänet vallannut, käski Rosenholz -toverinsa laskeutumaan seljälleen. Pensaat, kahila ja puun rungot -suojelivat heitä tarpeeksi. - --- Niinkauvan kuin tässä lepäämme, olemme turvassa, sanoi hän; -- -meidän tulee vain tarkastella puiden latvoja, sillä sieltä voivat he -meihin osata. Ammumme vasta, kun näemme jonkun kiipeävän puuhun, mutta -muuten olemme aivan hiljaa. Nuo roistot eivät tahdo poistua ilman -meidän päänahkojamme ja siksi tulevatkin tänne ennemmin tai myöhemmin... - -Tähän päätökseen näytti taivas saattaneen metsästäjän, sillä tuskin -olivat he laskeutuneet maahan, kun luoti- ja nuolisade sattui kahilaan -ja pensaisiin; nekin oksat, joiden takana he äsken olivat olleet, -murtuivat. Kaikki luodit ja nuolet suhisivat heidän päällitsensä. Äkkiä -tempasi kanadalainen takin ja lakin alas, ikäänkuin hän itse olisi -kaatunut ja tuon näennäisesti murhaavan tulen jälkeen vallitsi saarella -mitä syvin hiljaisuus. - -Tätä hiljaisuutta seurasi raju riemuhuuto, jonka taasen laukaukset -keskeyttivät. Mutta saari pysyi yhtä äänettömänä nytkin. - --- Eikö yksi niistä nouse puuhun? sanoi José. - --- Nousee, mutta älkäämme vastatko hänen laukauksiinsa; älkäämme -liikkuko, vaan olkaamme kuin kuolleita. Jumalan nimessä uskaltakaamme -tämä koe. Hän astuu alas ja kertoo seuralaisilleen nähneensä neljä -ruumista saarella. - -Vaikka suuri vaara liittyi tähän sotajuoneen, hyväksyttiin kanadalaisen -ehdotus ja kaikki pysyivät liikkumatta, tarkastellen intiaanin -liikkeitä. Varovasti kiipesi soturi oksalta oksalle, kunnes oli päässyt -niin korkealle, että voi nähdä saaren yli. - -Oli vielä niin valoisa, että saarelle voitiin nähdä intiaanin kaikki -liikkeet. Kun hän oli ehtinyt tarpeeksi korkealle, kurkisti hän -saarelle. Hän ei näyttänyt hämmästyvän, nähdessään makaavat. Hän -kuitenkin epäili jotain juonta, sillä rohkeasti, huolimatta hänen -puussa kuolleen toverinsa muistosta, paljasti apahi koko ruumiinsa -ja tähtäsi saarelle. Sitten laski hän kiväärinsä nosti sen taasen -ja tähtäsi. Näin teki hän useaan kertaan, mutta metsästäjät eivät -liikahtaneet enempää kuin todelliset ruumiit. Intiaani päästi -riemuhuudon. - --- Hai tarttui koukkuun, sanoi Rosenholz. - --- Kyllä tunnen sen koiran, sanoi José, ja ellen saata hänelle yhtä -kamalaa hetkeä kuin hän meille, on syynä se, että luoti, jonka hän -aikoo meille, estää minut siitä. - --- Se on Mustalintu, sanoi Rosenholz; -- hän on samalla rohkea ja -älykäs. - -Intiaani ojensi taasen pyssynsä kohti ruumiita; hän tähtäsi yhtä -tyynesti kuin ampuja, joka kilpailussa toivoo palkintoa, kunnes hän -vihdoin päätti ampua. Luoti irroitti pirstaleen eräästä puun rungosta -Josén pään vieressä, ja se haavoitti häntä otsaan. - -José ei liikahtanut enempää kuin puu, johon hän nojasi; hän sanoi vain: - --- Kirottu punanahka! Kyllä pian maksan sinulle. Muutamia veren tippoja -pirskahti kanadalaisen kasvoille. - --- Onko kukaan haavoitettu, kysyi hän. - --- Mitätön naarmu vain, sanoi José. -- Jumalan kiitos! - -Intiaani päästi uuden riemuhuudon ja kiipesi alas puusta. Metsästäjät -hengittivät jälleen. - -Vielä ei kuitenkaan heidän juonensa ollut täydellisesti menestynyt. -Intiaanit epäilivät vielä, sillä pitkä äänettömyys syntyi. - -Aurinko meni mailleen, lyhyt hämärä levitti varjonsa luontoon, kuu -valaisi veden pintaa; punaihoisista ei kuulunut hiiskaustakaan. - --- He haluavat meidän päänahkojamme, mutta eivät ole varmoja asiastaan, -sanoi José, pidättäen haukotustaan, sillä aika tuntui hänestä pitkältä. - --- Kärsivällisyyttä, sanoi kanadalainen, intiaanit ovat korppikotkien -tapaisia: vasta sitten uskaltavat he ryhtyä ihmisruumiiseen, kun se on -ruvennut mätänemään. Apahit tekevät samoin. Ja me asetumme kaislikon -taakse vartioimaan. - -Metsästäjät alkoivat tarkastella. Hetkisen näytti vastainen ranta aivan -autiolta; pian nähtiin kuitenkin intiaanin suurinta varovaisuutta -käyttäen koettelevan metsästäjäin kärsivällisyyttä, jos jokunen -juoni olisi ollut kätkettynä; sitten yhtyi häneen toinen ja molemmat -lähenivät rantaa enenevällä luottamuksella. Vihdoin nähtiin kuun -valossa kymmenen soturia. - --- Indiaanit kahlaavat, jos heidät oikein tunnen, peräksytin joessa, -sanoi Rosenholz; sinä Fabian tähtäät ensimäistä, José keskelle, ja minä -annan viimeisen edelliselle osansa. Siten erottaa heidät aukko, eivätkä -he voi yht'aikaa päästä saarelle, ja me tulemme helposti toimeen heidän -kanssaan. Sitten alkaa taistelu mies miestä vastaan; sinä Fabian sillä -aikaa, kun me puukkoinemme heitä odotamme, lataat meidän pyssymme ja -annat ne meille; kiellän sinua äitisi nimessä hyökkäämästä. - -Kun kanadalainen antoi nämä käskyt, astui roteva soturi jokeen ja hänen -jäljessään yhdeksän lisäksi. Kaikki kahlasivat he varovasti, eikä -loiskekaan heitä ilmoittanut. Olisi luullut heitä henkien maailmasta -tulleiksi varjoiksi, jotka veden pinnalla liehuivat. - - - - -14. - -KAMALA YÖ. - - -Intiaaneista varmaan tuntui kuin olisi kuolon hiljaisuus vallinnut -saarella, sillä metsästäjät pidättivät hengitystänsäkin, ja sentään -lähenivät apahit mitä suurimmalla varovaisuudella. Jonon ensimäinen -oli saapunut paikalle, jossa vesi alkoi syvetä. Se oli Mustalintu; -viimeinen intiaani oli tuskin rannalta astunut. Nyt oli hetki, jolloin -kanadalaisen tuuma oli täytäntöön pantava. - -Fabian aikoi juuri Josén suureksi harmiksi ampua jonon johtajaa, kun -Mustalintu äkkiä sukelsi veteen; lieneekö hän sitten aavistanut jotain -vaaraa, tai varoittiko metsästäjäin pyssyn piippuihin sattunut kuunsäde -häntä. - --- Ampukaa! huudahti Rosenholz. - -Samassa kaatui jonon viimeinen mies veteen; kaksi, joihin Fabian ja -José olivat tähdänneet, horjui vielä muutaman askeleen eteenpäin -vedessä, joka kuitenkin pian kuljetti heidät pois. - -José ja kanadalainen olivat heittäneet pyssynsä taaksensa, jotta Fabian -sopimuksen mukaan lataisi ne uudelleen. Itse olivat he nousseet ja -seisoivat puukko kädessä rannalla taistellakseen mies miestä vastaan. - --- Apahia on vielä seitsemän, huudahti ukkosen äänellä kanadalainen, -joka paloi halusta saada tuhota heidät viimeiseen mieheen, ja jonka -intiaani-inho heräsi uudelleen, kun hän näki heidät. Uskaltavatko he -tulla noutamaan kahden valkoisen päänahkaa? - -Mutta päällikön katoaminen ja kolmen toverin kuolema oli saanut heidät -suunniltaan; he eivät tosin paenneet, mutta pysähtyivät epäröivinä ja -liikkumattomina kuin kuun valaiseman veden pinnan puoliksi salaamat -kalliosärkät. - --- Ruumiiltako vain punaiset soturit voivat riistää päänahan? lisäsi -José pilkallisesti nauraen. Ovatko apahit korppikotkia, jotka silpovat -ainoastaan kuolleita? Tulkaa sitten tänne korppikotkat, te pelkurit -naiset! karjasi hän, nähdessään vihollisten nopeasti rientävän rannalle. - -Äkkiä huomasi hän selällään kelluvan ruumiin, mutta sen hehkuvat silmät -osoittivat, ettei se ollut kuollut, vaikka ojennetut kädet ja ruumiin -liikkumattomuus antoivat aihetta sellaiseen otaksumaan. - --- Don Fabian, pyssyni pian! Tuossa on Mustalintu, joka luulottelee -olevansa kuollut ja antaa virran viedä itseään. - -José otti pyssyn Fabianilta ja tähtäsi vedessä kelluvaa. Mutta paitsi -silmiä, jotka hehkuivat kuin tuli, ei ainoakaan jäsen järkähtänyt. - -José laski pyssynsä alas. - --- Minä olen erehtynyt, sanoi hän ääneen. Valkoiset eivät tuhlaa -ruutiansa kuolleisiin, niinkuin intiaanit, eivätkä ammu ruumiita. - -Ruumis kellui vielä selällään, ojennetuin käsin; virta vei sitä hiljaa -rantaa kohti! - -José otti pyssynsä ja tähtäsi uudelleen, nyt huolellisemmin kuin -edellisellä kerralla, sitten laski hän pyssynperän taasen maahan ja -vasta kun luuli intiaanipäällikön kylliksi tuskaa kärsineen, ampui hän, -jonka jälkeen Mustalintu sukelsi. - --- Parempi olisi ollut, jos heti olisit tappanut hänet, sanoi -Rosenholz. Voi! huudahti hän, polkien jalkaansa, mitä nyt on tekeminen. -Toivoin, että olisimme saaneet tapetuksi nuo rosvot, toisen toisensa -perästä, ja nyt täytyykin alkaa alusta. Emme saata kahlata joen yli -heitä tappamaan. - --- Ja se kuitenkin olisi viisain tuuma. - --- Niin kauvan kuin Fabian on luonani, en milloinkaan saata siihen -suostua, vastasi Rosenholz matalalla äänellä, muuten olisin jo paennut -vastaiselle rannalle; sinä tunnet intiaanit liian hyvin, tietääksesi, -että nuo koirat miettivät vain kostoa. - -José kohautti jäykästi olkapäitään; hän tunsi yhtähyvin kuin -kanadalainenkin intiaanien kostonhimon. - --- Olet oikeassa, vastasi hän, mutta meidän täytyy päättää, -pakenemmeko, vai jäämmekö tänne. - --- Jos olisimme kahden, emme tarvitsisi montakaan minuuttia ehtiäksemme -toiselle rannalle. Tosin nuo seitsemän ratsastajaa saavuttaisivat -meidät, mutta me kahden voittaisimme heidät kyllä, sillä olemmehan -vaikeampaakin kokeneet. - --- Olisi se sentään parempi kun jäädä tänne piiritetyksi kuin ketut, -jotka savulla ja rikillä tukahutetaan luoliinsa. - --- Aivan niin, sanoi Rosenholz ajatuksiinsa vaipuneena, mutta entä -Fabian -- ja tuo raadeltu mies-raukka, jota emme voi kiusaajilleen -jättää; he ovat jo tarpeeksi häntä raadelleet! Jättäkäämme ainakin -pako-yrityksemme siksi, kun kuu on laskeutunut ja tullut pimeä yö. - -Ja ukon pää vaipui rinnoille surumielisenä, mikä suuresti vaikutti -Joséhen. Sitten loi hän katseen taivaalle, jossa kuu kulki hitaasti -tähtien peittämän taivaanlaen poikki. - --- Olkoon menneeksi, sanoi José, asettuen toverinsa viereen. Mutta -katso! Viisi tikkua on pistetty maahan, lisätkäämme kolme, niin tulee -kahdeksan. Kaksitoista heitä siis on vielä hengissä. Mutta me näimme -ainoastaan kymmenen joessa. En luule erehtyväni otaksuessani, että -Mustalintu on lähettänyt kaksi puuttuvaa apua hakemaan. - --- Se on kyllä mahdollista, vastasi Rosenholz. Molemmatkin keinot, -tänne jääminen ja pakeneminen, ovat yhtä vaarallisia. - -Kun metsästäjät olivat päättäneet yksinkertaisen ateriansa, johon -kuului auringon paisteessa kuivattua lihaa ja karkeita maissijauhoja, -lankesivat kuun säteet vinommin veden kalvoon ja varjot peittivät puun -latvoja. - -Oli jo tunti kulunut intiaanien yrityksestä päästä saarelle ja -vaikkei ainoakaan ääni häirinnyt yön hiljaisuutta, kuunteli kuitenkin -José, joka oli ollut vaipuneena ajatuksiinsa samoinkuin Rosenholz, -levottomana. - --- Eikö tuo kirottu kuu ensinkään laske? sanoi hän. Olen levoton; -minusta tuntuu kuin tuntisin aaltojen loiskivan jalkojeni alla, eikä -se ääni tule virran pyörteistä; ei ne ole puhveleitakaan, jotka näin -myöhään tulevat juomaan. - -Näin sanoen nousi hän ylös, katseli tarkoin jokea ylhäälle ja alhaalle, -pitkin sen juoksua, mutta molemmin puolin nousi usva, peittäen kaikki -läpinäkymättömällä verholla. Amerikan öiden viileys, joka seuraa päivän -hehkuvaa kuumuutta, tihentää siten maan ja auringon lämmittämän veden -haihtumisen tiheiksi pilviksi. - --- Minä en sumulta näe mitään, sanoi José. Vähitellen vaimeni tuo -epämääräinen ääni, jonka José oli kuullut, ja taasen muuttui kaikki -tyyneksi ja hiljaiseksi. Kului jälleen pitkä aika, kuu laski yhä -alemmaksi, tähtisikeröt kääntyivät taivaan laella, luonto uinaili -vienossa levossa, kun saaren puolustajat yhtäkkiä kauhistuivat ja -katselivat hämmästyneinä toisiinsa. - -Molemmilta rannoilta kajahti yht'aikaa niin valtava, läpitunkeva ja -kestävä ulvonta, että kun se vihdoinkin taukosi, molempien rantojen -kaiku toisti sen useaan kertaan. - -Nyt ei voinut pakoa ajatellakaan. Intiaanit piirittivät saarta molemmin -puolin. Molemmat metsästäjät olivat kyllin kokeneet sitä epäilläksensä. - --- Nyt saa kuu laskea! huudahti José. Sanoinhan epäileväni noita kahta -kadonnutta intiaania ja kuulemaani ääntä; intiaanit silloin kahlasivat -joen poikki. Ken tietää, suuriko joukko meitä piirittää. - --- Samapa se, sanoi kanadalainen synkästi, sata korppikotkaako näykkii -hengettömiä ruumiitamme, vai sata intiaania ulvoo niiden ympärillä. - --- Olet oikeassa! Asiain näin ollen ei paljoudesta ole lukua, mutta -tästä tulee riemun päivä intiaaneille. - --- Ethän toki alota kuolinvirttäsi, niinkuin intiaanit, kun he -pylväisiin sidottuina lukevat uhreiltaan riistämänsä päänahat. - --- Miksi en? Onhan se hyvä tapa; helpommin kuolee sankarikuoleman, kun -muistaa eläneensä miehenä. - --- Ensin täytyy meidän miettiä, kuinka kuolisimme kristittyinä, sanoi -Rosenholz. - -Hän veti Fabianin luokseen ja jatkoi: - --- En voi täysin selittää, mitä unelmissani sinulle aijoin, rakas -lapseni. Olen puoleksi raakalainen, puoleksi sivistynyt, ja unelmani -ovat sen mukaisia. - --- Toisinaan, jatkoi hän, tahdoin sinulle antaa maailman kalleudet, -säätysi ja arvosi ja siihen lisäksi kultalaakson aarteet; toisinaan -pidin parhaimpana erämaan kauneudet, jotka ympäröivät ihmistä hänen -laskeutuessaan levolle ja tervehtivät häntä ylösnoustessa; mutta, voin -vakuuttaa, aina ajattelin, etten milloinkaan hylkäisi sinua. Täytyykö -meidän nyt käydä kuolemaan? Täytyykö sinun, vielä niin nuorena, -reippaana, pulskana, kantaa sama kohtalo kuin vanhuksenkin, jota ei -maailma kaipaa? - --- Kenpä maailmassa minusta pitäisi, ellei teitä olisi, sanoi Fabian -hellästi, mutta hänen äänensä oli, huolimatta heidän epätoivoisesta -tilastaan, yhtä vakava kuin ennenkin. Ennenkuin löysin teidät, oli maa -poveensa sulkenut kaikki, joita rakastin, ja ainoa, joka heidät voi -korvata, olitte te. Miksi siis tahtoisin viipyä maailmassa? - --- Sinulla on tulevaisuutta, lapseni, tulevaisuutta, jota nuoriso -toivoo yhtä innokkaasti, kuin janon vaivaama hirvi vettä... - -Tässä vanhan metsästäjän surulliset mietteet keskeytti kaukaisten -laukausten ääni. Tällä hetkellä intiaanit hyökkäsivät don Estevanin -leiriin. Laukaukset ilmaisivat, että siellä raivosi kiivas taistelu. -Tunnemme sen päätöksen. Laukausten joukosta kuului saaren vastaiselta -rannalta kova ääni. - --- Kuunnelkoot valkoiset! sanoi se. - --- Se on tuo Mustalintu roisto, sanoi José, tuntien hänen äänensä. - -Kaksi sotilasta tuki haavoitettua päällikköä. - --- Miksi kuuntelisimme? huusi José äkeällä äänellä, lausuen sanat -sekaisin espanjan ja apahien kielellä; valkoiset nauravat Mustanlinnun -uhkauksille ja halveksivat hänen lupauksiansa. - --- Olkoon! sanoi intiaani, valkoiset ovat urhoollisia, mutta he -tarvitsevatkin koko rohkeutensa. Etelän valkoisten kimppuun hyökätään -juuri; miksi eivät pohjan valkoiset taistele heidän kanssaan? - --- Kun sinä, pikimusta lintu, olet heidän vihollisensa ja kun eivät -leijonat metsästä yhdessä sakaalien kanssa; jälkimäiset osaavat vain -kiljua, kun leijona repii ja nielee. Pidä hyvänäsi, roisto! Luulenpa, -että se oli oikein intiaanien tavoin lausuttu, lisäsi José suuttuneella -äänellä. - --- Hyvä, sanoi päällikkö, valkoiset menettelevät kuin voitetut -intiaanit. Mutta kotka nauraa matkijalinnun haukkumasanoille; tämä -matkii kaikkia ääniä, eikä kotka viitsi hänen kanssaan puhua. - --- Kenen kanssa se sitten tahtoo puhua? kysyi José, jota ei tämä -vastaus lepyttänyt. - --- Hän tahtoo puhua jättiläisen kanssa, veljensä lumivuorten kotkan -kanssa, joka ei viitsi matkia muiden lintujen kieltä. - --- Mitä hänestä tahdot? kysyi kanadalainen. - --- Intiaani haluaa kuulla, kuinka pohjan soturi anoo henkeänsä. - --- Anon sinulta muuta, sanoi Rosenholz. - --- Minä kuuntelen, sanoi intiaani. - --- Jos vannot sotilaan kunnian nimessä, esi-isäisi luiden kautta, -säästäväsi kolmen toverini hengen, niin tulen yksin ja aseettomana -luoksesi ja saat riistää päänahkani. -- Tästä hän iloitsee, lisäsi -Rosenholz matalammalla äänellä. - --- Oletko hullu, Rosenholz! huudahti José hypäten ylös kuin haavoitettu -tiikeri. - -Fabian riensi hänen luoksensa. - --- Jos astutte askeleenkin, mennäksenne intiaanien luo, niin pistän -puukon rintaani, sanoi nuorukainen kiivaasti. - -Rajun metsästäjän sydämeen koski syvältä, kun hän kuuli näiden kahden -rakastamansa miehen lausuvan näin. Intiaani oli vaiti, hän mietti -varmaan. - -Kun vaitioloa oli hetken kestänyt, alkoi intiaani: - --- Mustalintu haluaa, että pohjan soturi anoo häneltä henkeänsä ja -valkoinen anoo kuolemaa. He eivät ymmärrä toisiansa. Minun tahtoni -on, että pohjan mies jättää toverinsa; sitten vannon sotilaan kunnian -nimessä ja esi-isieni luiden kautta, ettei mitään pahaa tapahdu -hänelle, mutta ainoastaan hänelle. Noiden kolmen täytyy kuolla. - -Rosenholz ei viitsinyt vastata tähän ehtoon, joka oli vieläkin -häpeällisempi kuin alkuperäinen, jolloin päällikkö tahtoi yhtyä -metsästäjiin yhdessä hyökätäksensä meksikolaisten leiriin. Intiaani -odotti turhaan vastausta, mikä hyväksyisi tai hylkäisi hänen -ehdotuksensa. Sitten jatkoi hän: - --- Valkoiset kuulevat nyt viimeisen kerran kuolinhetkeensä asti -päällikön äänen. Sotilaani ovat kaikilta tahoilta piirittäneet saaren. -Intiaanien verta on vuotanut, ja se vaatii kostoa. Valkoisten veri -on nyt vuotava. Mutta intiaani ei halua tätä verta, kun se hehkuu -sotaisesta innostuksesta, hän ottaa sen vasta, kun se on kauhusta -jähmettynyt ja nälän heikontama. Hän ottaa valkoiset elävinä, ja kun -hänellä on ne hallussaan, ei sotilaina, vaan nälkäisinä koirina, -jotka ulvovat, saadakseen kuivan puhvelin luun, silloin on intiaani -vuodattava näiden ihmisten sydänveren, jotka pelko ja kärsimykset -ovat eläimiksi muuttaneet. Heidän nahastansa tekee intiaani satulan -ratsulleen, heidän päänahkansa ripustaa hän jalustimiinsa ja hevosensa -selkään kostonsa voiton merkiksi. Sotilaani piirittävät saarta -neljätoista päivää ja jos tarvitaan, yhtä monta lisäksi, anastaaksensa -valkoiset. - -Nämä uhkaukset lausuttuansa katosi intiaani puiden taakse, eikä -lausunut enää mitään. Mutta José ei tahtonut, että intiaani luulisi -heidän peljästyneen ja huusi niin tyynesti, kuin kuohuva vihansa myönsi: - --- Koira, joka et osaa muuta kuin haukkua, valkoiset halveksivat -sinun tyhjiä sanojasi, vaikka ne uhkaaviltakin kuuluvat; valkoisten -ruumiittenkin näkeminen karkoittaisi unesi. - -Tässä tukahutti kiukku Josén äänen, ja kun ei hän enää voinut puhua, -teki hän halveksivan liikkeen. - -Kaikuva ivanauru seurasi Josén vastausta, mutta iloiten siitä, että -oli saanut pitää viimeisen sanan, istui hän keveällä mielin. Rosenholz -näki intiaanin uhkauksista ainoastaan hänen urhoollisen ja uhraavan -tarjouksensa hylkäämisen. - --- Voi, sanoi tuo jalo ukko huoahtaen, jos olisitte antanut minun -toimia, olisin järjestänyt kaikki molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi. -Nyt on liian myöhäistä; älkäämme siis enää siitä puhuko. - -Kuu oli laskenut; pyssyjen kaukaiset pamaukset olivat tauonneet, -ja nyt vallitseva äänettömyys ja pimeys vaikutti, että nuo kolme -ystävystä aivan hyvin tunsivat, kuinka helppo heidän olisi ollut päästä -toiselle rannalle, elleivät intiaanit olisi saaneet apua; olisivatpa -he voineet kuljettaa mukanaan raadellun kullanetsijänkin. Tämä oli -vielä vaipuneena kuumeentapaiseen tilaan, eikä tiennyt mistään, mitä -ympärillään tapahtui. - --- Meillä on siis, alotti José, ensin katkaisten saarella vallinneen -äänettömyyden, neljätoista päivää aikaa. Tosin meillä ei ole runsaasti -muonavaroja, mutta tiedän millä voimme hädän poistaa: kalastamme -ajankuluksi ja saadaksemme jotain pureskelemista. - -Mutta Josén pila ei voinut poistaa synkkiä ryppyjä kanadalaisen otsalta. - --- Täytyy käyttää hetket, mitkä meillä on päivän koittoon, sanoi -Rosenholz. - --- Mihin? kysyi José. - --- Pakenemiseen. Mihin muuten? - --- Ja miten se käy laatuun? - --- Siinäpä pulma onkin, vastasi Rosenholz. Osaat kai uida, Fabian? - --- Mitenkä muuten olisin voinut pelastua vesiputouksen hyrskyistä? - --- Aivan oikein. Luulenpa pelon saattavan pääni pyörälle. Ehkäpä voimme -kaivaa reijän saaren läpi ja laskeutua siitä veteen. Nyt on niin pimeä, -että voimme päästä maihin intiaanein meitä näkemättä hyvän matkan -päässä tästä. Odottakaahan, teen kokeen, ennenkuin alotamme. - -Näin sanoen tempasi kanadalainen irti puun rungon tuosta luonnollisesta -lautasta, joka oli heidän pakopaikkanaan. Rungon kuhmuinen pää oli -ihmispään kaltainen. Vanha metsästäjä laski varovasti puun jokeen, ja -pian alkoi tuo tumma esine hitaasti liikkua. Tarkoin seurasivat sitä -ystävät silmillään jonkun hetken, ja vasta kun se oli kadonnut pimeään, -alotti kanadalainen puheen. - --- Näette, sanoi hän, että taitavaa ja varovaa uimaria ei voida huomata -enemmän kuin tuota puutakaan. Ei ainoakaan intiaani ole liikahtanut. - --- Totta kyllä, sanoi José, mutta kukapa takaa, etteivät apahit osaa -erottaa ihmistä puun rungosta? Ja eräs meistä ei osaa uida. - --- Kuka sitten? - -José viittasi haavoitettuun, joka unissaan valitti tuskiaan, ikäänkuin -hänen suojelushenkensä olisi ilmaissut hänelle, että hänet aijottiin -jättää intiaanein käsiin. - --- Olkoon, sanoi Rosenholz epäröiden, mutta onko tuon henki sen -arvoinen kuin Mediana-suvun viimeisen vesan? - --- Ei, sanoi José, mutta minä, joka äsken olin melkein sitä mieltä, -että jättäisimme haavoitetun oman onnensa nojaan, pidän nyt sitä -pelkuruutena. - --- Tuolla miehellä, lisäsi Fabian, on ehkä lapsia, jotka itkisivät -isäänsä, samoin kuin minäkin samassa tilassa tekisin. - --- Se olisi kehno työ, joka tuottaisi meille onnettomuutta, Rosenholz, -sanoi José. - -Nämät toverinsa sanat kuultuaan, peräytti kanadalainen ehdotuksensa. -Hän sanoi: - --- Olkoon niin, Fabian, lähde sinä matkalle, tie on avoinna sinulle, -sinä olet hyvä uimari; minä jään tänne Josén kanssa suojelemaan tätä -miestä, ja jos kuolemme tänne, kuolemme ilomielin, tietäen täyttäneemme -velvollisuutemme ja auttaneemme sinut pakoon. - -Fabian puisti kieltäen päätänsä. - --- Toistan, sanoi hän, etten tahdo elää ilman teitä molempia, jään siis -luoksenne. - --- Mutta mitä tehdä? kysyi kanadalainen surullisesti. - --- Miettikäämme, niin, miettikäämme! sanoivat José ja Fabian yhtaikaa. - -Onnettomuudeksi oli nyt asema sellainen että kaikki inhimilliset -ehdotukset olivat mahdottomia panna toimeen; tila oli niin toivoton, -että ainoastaan ihmistä väkevämpi käsi voi heidät pelastaa. Turhaan -pimeni yö yhä enemmän usvan saetessa; päätös, etteivät jättäisi -haavoitettua, esti metsästäjiä pakenemasta. Pian loivat intiaanien -pitkin rantoja tekemät nuotiot punaisen valonsa veteen ja valaisivat -jokea pitkät matkat. - -Tämän tähden oli mahdoton panna käytäntöön kanadalaisen ehdottamaa -pelastuskeinoa, vaikkapa he olisivat aikoneetkin, mutta sitä ei -kukaan ajatellutkaan. Ellei nuotioita, joiden kajastus levisi jokeen, -olisi ollut, niin olisi molemmilla rannoilla vallitsevasta syvästä -äänettömyydestä voinut tulla siihen päätökseen, että ihmiset olivat -jättäneet rannat sillä ei ainoatakaan vihollista näkynyt, ei ainoakaan -ihmisääni häirinnyt yön hiljaisuutta. - -Joesta nousevat usvat tihenivät yhä ja peittivät saarta yhä enemmän. -Rannat näyttivät väistyvän yhä kauvemmaksi, kunnes ne vihdoin kokonaan -katosivat; nuotiot näyttivät usvassa epämääräisiltä vaaleilta -valopilkuilta, puiden latvat tuntuivat liehuvan heidän päällään kuin -jonkunlaiset sumuolennot. - - - - -15. - -INTIAANIEN LÄHETTI. - - -Mutta katsokaamme nyt Mustanlinnun hallussa olevalle rannalle. - -Intiaanien molemmille rannoille veden valaisemiseksi sytyttämät nuotiot -loivat niin kirkkaan ja lavealle ulottuvan valon, että ahdinkoon -saatetut metsästäjät eivät voineet paeta. Jokaisen nuotion ääreen oli -intiaani asetettu vartiaksi. Hänen täytyi pitää nuotiota vireillä ja -samalla tarkoin ottaa huomioon, mitä tapahtui saarella. Mustalintu, -jonka olkapään Josén luoti oli murtanut, istui erään puun juurella ja -nojasi siihen; hänen kasvoillaan saattoi nähdä veren himon, jonka hän -toivoi tulevan tyydytetyksi, mutta mitään tuskan merkkiä ei näkynyt. - -Hänen tuliset silmänsä olivat käännetyt usvan ympäröimään saareen, -jossa hän luuli kolmen miehen, joitten verta hän himosi, olevan kovassa -tuskassa. - -Yön ensi hetkillä voivat intiaanit helposti nähdä, mitä saarella -tapahtui, mutta jota tiheämmältä usva ympäröi saarta, sitä vähemmin -valaisivat nuotiot jokea. Pian taajeni usva niin, etteivät vartiat -voineet nähdä vastaista rantaa; hetken kuluttua ei sieltä näkynyt edes -nuotioitten valoa ja vihdoin katosi saarikin usvaan. - -Intiaanipäällikkö tajusi, että oli välttämätöntä käydä vieläkin -tarkkaavammaksi. Hän kutsui luoksensa kaksi soturia, joihin hän voi -luottaa. Toisen käski hän kahlata joen yli, toisen käydä sitä rantaa, -jolla hän itsekin oli, viemään hänen käskynsä ja uhkauksensa vartioille. - --- Menkää, sanoi päällikkö sotureille, ja sanokaa niille, jotka ovat -saaneet toimekseen vartioida noita kristittyjä, että metsän pojilla -täytyy olla usvan tähden neljä silmää jokaisella. Sanokaa heille, että -jos uni tekisi heidän korvansa kuuroiksi, niin Mustanlinnun tappara -lähettää heidät henkien maahan, jossa saavat ikuisesti nukkua. - -Molemmat soturit poistuivat täyttämään käskyjä ja palasivat pian -ilmoittamaan päällikölle, että hän saattoi olla varma siitä, että hänen -käskynsä täytetään. - -Intiaanit enensivät tarkkaavaisuuttansa, sillä heitä kiihoitti viha -valkoisiin ja palkinnon toivo. He tosin eivät peljänneet kuolemaa, -vaikka unikin olisi heidät vallannut -- intiaani ei milloinkaan tunne -kuoleman pelkoa -- mutta heitä pelotti sentään herääminen henkien -metsästysmailla, jossa intiaanien uskonnon mukaan unen valtaama soturi -ei enää uskalla katsoa ylöspäin. - -Tuskin mikään öinen ääni jää huomaamatta intiaanien hienolta kuulolta, -samaten kuin heidän terävä katseensakin keksii melkein jokaisen -esineen, mutta nyt esti usva äänen levenemisen ja peitti silmältä -ympäröivät esineet. - -Ummessa silmin, mutta avoimin korvin seisoivat intiaanisoturit -liikkumattomina nuotioittensa ääressä ja koettivat, koko luonnon -ollessa uneen vaipuneena, pysyä valveilla; tuon tuostakin heittivät -he oksan tuleen pitääksensä sitä vireillä ja palasivat sen jälkeen -kuuntelevaan asentoonsa. - -Niin kului pitkä aika, jolloin ainoa ääni, mikä yössä kuului rannoille -ja saarelle, oli kaukaisen vesiputouksen kohina ja kaislan suhina, kun -virta sitä taivutti. - -Intiaanipäällikkö oli vasemmalla rannalla. Yöilma, joka enensi hänen -haavansa kipua, lisäsi samalla hänen sydämensä vihaa. Hänen kasvojansa -valaisi nuotion hohde, jonka ääressä hän istui. - -Hänen kasvonsa olivat inhottavalla tavalla maalatut ja tuskan, jota hän -ei tahtonut näyttää, vääristämät, hänen hurjasti leimuavat silmänsä -saivat hänet näyttämään verenhimoiselta epäjumalan kuvalta. - -Kuitenkin painuivat, vaikka intiaanit voivatkin aistimiansa hillitä, -hänen silmäluomensa kiinni, hänen silmänsä sumenivat ja vasten -tahtoansakin valtasi hänet uni. - -Jonkun hetken kuluttua nukkui hän niin sikeästi, ettei hän kuullut -kuivien oksien rätisevän mokkasiinien alla, eikä nähnyt, että eräs -hänen heimonsa intiaani tuli hänen luoksensa. - -Liikkumattomana ja suorana kuin bamburuoko odotti siinä verellä -tahrattu lähetti; hänen sieramensa olivat levällään, ja hän hengitti -raskaasti kuin ihminen, joka on pitkän matkan nopeasti juossut; hän -pysähtyi kahden askeleen päähän nukkuvasta, odottaen että pelätty -päällikkö avaisi silmänsä ja tekisi hänelle kysymyksiä. - -Kun lähetti näki, että päällikön pää vähitellen vaipui rinnalle, päätti -hän ilmaista läsnä-olonsa. Ontolla kurkkuäänellä lausui hän seuraavat -sanat: -- Jos Mustalintu avaa silmänsä, saa hän minun suustani kuulla -sanoman, joko ajaa unen loitolle hänestä. - -Kun nämä sanat sattuivat intiaanin korvaan, kohotti hän silmäluomiansa, -ja hänen tahdon voimansa riitti heti karkoittamaan unen. Häveten, että -sotilas oli tavannut päällikön nukkumasta, luuli hän tarvitsevansa -puolustaa itseään: - --- Mustalintu on menettänyt paljon verta, niin paljon, ettei -huomispäivän aurinko ehdi sitä maasta kuivata, ja hänen ruumiinsa on -heikompi kuin hänen tahtonsa. - -Sitten jatkoi hän: - --- Epäilemättä on sinulla jotain tärkeätä minulle kerrottavaa, kun -Pantterikissa on valinnut nopeimman juoksijansa sanaa tuomaan. - --- Pantterikissa ei enää lähettele mitään sanoja, vastasi intiaani. -Valkoisen miehen keihäs on hänen rintaansa tunkeutunut ja hän -metsästelee nyt isiensä kanssa henkien maassa. - --- Mitäpä siitä? Hän on kuollut voittajana; ennen kuolemaansa näki hän -valkoisten koirien pakenevan kaikille suunnille, sanoi Mustalintu. - --- Hän on kuollut voitettuna; meikäläisten päinvastoin täytyi paeta, -kadotettuaan päällikkönsä ja viisikymmentä kelpo soturia. - -Ei paljon puuttunut, ettei Mustalintu, huolimatta haavansa polttavasta -tuskasta ja tuosta itsensähillitsemisestä, jota päälliköltä vaaditaan, -hypähtänyt ylös tämän odottamattoman uutisen kuultuaan. Hän hillitsi -kuitenkin itsensä. - -Hän vastasi tyynesti, vaikka vapisevin huulin: - --- Ken lähettää sitten luokseni sinut, onnettoman lähetin? - --- Sotilaat, jotka tarvitsevat päällikköä, kostaaksensa tappionsa. -Mustalintu on tähän asti ollut yhden heimon, nyt hän on koko kansan -päällikkö. - -Intiaanin tummista silmistä loisti tyydytetty ylpeys. Toisaalta kasvoi -hänen valtansa, toisaalta todisti tappio, josta hän oli saanut tiedon, -hänen antamansa neuvon järkevyyttä, vaikka muut päälliköt olivat sen -hyljänneet. - --- Jos pohjoisen pyssyt olisivat yhtyneet meihin, eivät etelän -valkoiset olisi voittaneet. - -Nyt muisti hän tuon loukkaavan tavan, jolla molemmat metsästäjät olivat -hänen ehdotuksensa hyljänneet, ja hänen silmistään loistavaan ylpeyteen -sekaantui viha. Hän jatkoi, haavaansa näyttäen: - --- Mitäpä haavoitettu päällikkö voi tehdä? Hänen jalkansa eivät kannata -häntä, tuskin voi hän pysyä hevosensa satulassa. - --- Sidotaan hänet siihen, vastasi intiaani. Päällikkö on samalla päänä -ja käsivartena; päällikön veren näkeminen kiihoittaa aina soturia. -Neuvottelutuli on tappion jälkeen uudelleen sytytetty. Mustaalintua -odotetaan, jotta kuultaisiin hänen äänensä; hänen ratsunsa on valmiina, -lähtekäämme siis! - --- Ei, vastasi Mustalintu, ei; soturini ovat molemmilta rannoilta -piirittäneet valkoiset, joita tahdoin liittooni. Nyt he ovat -vihollisia; erään luoti on kuudeksi kuukaudeksi herpaissut käden, joka -taistelussa aina oli toimessa ja vaikka minulle tarjottaisiin kymmenen -kansan päällikkyys, niin epäisin sen, ja odottaisin vain hetkeä, -jolloin veri, jota janoon, vuotaa silmieni edessä. - -Mustalintu kertoi nyt Gayferoksen vangiksi ottamisesta, miten -kanadalainen oli hänet vapauttanut, hänen, päällikön, ehdotuksen -hylkäämisestä ja vihdoin vannomastansa koston valasta. - -Lähetti kuunteli häntä vakavana. Hän oivalsi, kuinka tärkeätä oli -ryhtyä uuteen taisteluun kullanetsijäin kanssa silloin, kun he -voitonriemussaan luulivat olevansa turvatut äkkinäiseltä hyökkäykseltä. -Sen vuoksi ehdotti hän Mustallelinnulle, että tämä valitsisi jonkun -toisen johtamaan. - -Intiaani oli järkähtämätön. - -Lähetti ei kuitenkaan vielä ollut toivoton. - --- Olkoon, sanoi hän, pian nousee aurinko; odotan kunnes päivä koittaa -ja kerron sitten apaheille, että Mustalintu pitää oman kostonhimonsa -tyydyttämisen kansansa kunniaa parempana. Sotilaillamme on silloin -lyhempi aika säälitellä etevimmän miehensä menettämistä. - --- Olkoon minun puolestani, sanoi intiaani sitä vakavammalla äänellä, -jota hauskemmalta tämä taitavasti lausuttu mairittelu hänestä tuntui; -mutta lähetin täytyy levätä taistelun jälkeen, jonka perästä hän vielä -on paljon juossut. Sillä aikaa kuuntelen kertomusta taistelusta, jossa -Pantterikissa menetti henkensä. - -Lähetti laskeutui jalat ristissä nuotion ääreen, nojasi kyynärpäällään -polveensa ja pää nojautui käteen. Levähdettyänsä näin jonkun hetken, -katkaisi hän äänettömyyden ja kertoi seikkaperäisesti valkoisten -leiriin tehdystä hyökkäyksestä. Hän ei unohtanut mitään, mikä oli -omiansa herättämään Mustassalinnussa vihaa meksikolaisia kohtaan. - -Kun lähetti oli kertomuksensa lopettanut, laskeutui hän nuotion ääreen -ja nukkui tai ainakin näytti nukkuvan. Mutta tällä kertaa pitivät nuo -hurjat ja sekanaiset tunteet, jotka raivosivat Mustanlinnun mielessä, -päällikön valveilla, eikä hänen tarvinnut ponnistellakaan unen -voittamiseksi. - -Sillä rannalla, jossa Mustalintu oli, oli nyt yhtä hiljaista kuin -saarellakin. - -Noin tunnin kuluttua nousi lähetti uudelleen, kääri kokoon -puhvelivaippansa, jolla hän oli päänsä suojellut usvalta ja huomasi -Mustanlinnun, joka istui samassa asennossa. - --- Yön hiljaisuus on korvaani kuiskannut, sanoi lähetti, että niin -kiitetyn päällikön, kuin Mustalintu on, täytyy päivän koittaessa saada -vihollisensa käsiinsä ja kuulla heidän kuolinvirtensä. - --- Soturini eivät voi kävellä vettä myöten niinkuin sotapolulla, sanoi -päällikkö; pohjan miehet eivät ole eteläisten kaltaisia, joiden käsissä -pyssy on kuin ontto kaislaputki. - --- Mustanlinnun vuodattama veri on himmentänyt hänen mielensä selkeyden -ja sumentanut hänen silmänsä. Jos hän sallii niin toimin hänen -puolestaan, ja hänen kostonsa on aamulla täydellinen. - --- Tee se, vastasi päällikkö, mistä kosto tuleekin, on se minulle yhtä -tervetullut kuin vieras majaani. - --- Hyvä! Pian tuon tänne nuo kolme metsästäjää sekä hänet, jonka -päänahka heidän täytyi teille luovuttaa. - -Näin sanoen nousi lähetti ja katosi pian usvaan, Mustanlinnun yhä -tähystellessä saareen päin. - - - - -16. - -TULI JA VESI. - - -Vihollisten ympäröimänä, joita rannan puut heidän luodeiltaan -suojelivat, eivät metsästäjät voineet toivoa, että he samoin kuin -edellisenä iltana voisivat synnyttää vihollisissa sokean vimman -siten, että luodeillaan tappaisivat heistä muutaman. Rosenholz ja -José tunsivat aivan hyvin intiaanien taipumattoman itsepintaisuuden, -voidaksensa toivoa, että Mustalintu väsyisi hyödyttömään piiritykseen, -eikä kieltäisi soturejaan uudistamasta hyökkäystä. - -Tämä soturin kuolema taistelukentällä olisi intiaanipäällikön vihalle -ollut liian lempeä. Hän tahtoi saada vihollisensa elävänä, tahtoi -näännyttää heidän ruumiinsa ja sielunsa nälällä. - -Näiden surullisten mietteiden valtaamina eivät metsästäjät puhuneet -mitään ja antautuivat mieluimmin kohtalonsa huomaan, kuin koettivat -yrittää pakoa, jolloin heidän olisi täytynyt luopua haavoitetusta -raukasta. Fabian odotti kuolemaa yhtä tyynenä kuin hänen molemmat -toverinsakin; hänen pettyneet toiveensa ja hänet vallannut syvä -toivottomuus saattoivat hänet pitämään kuolemaa ase kädessä parempana -kuin tuota hidasta ja häpeällistä surmaa, joka heitä intiaanein vankina -odotti. - -Hän oli ensimäinen, joka päätti katkaista saarella vallitsevan kuolon -hiljaisuuden. - -Joen molemmilla rannoilla vallitseva rauhallisuus oli kokeneen -kanadalaisen ja hänen toverinsa silmissä mitä varmin todistus heidän -vihollistensa järkähtämättömästä päättäväisyydestä, mutta Fabianista -oli tämä rauhoittava merkki, taivaan armo, jota täytyi kokea hyväksensä -käyttää. - --- Kaikki ympärillämme lepää nyt, sanoi hän, sekä intiaanit rannalla, -että kaikki, kellä eloa on; jokikin näyttää juoksevan hitaammin. -Katsokaa vaan, miten nuotioitten valo himmenee. Eikö nyt olisi suotuisa -hetki koettaa päästä rantaan. - --- Nukkuisivatko intiaanit? sanoi José katkerasti; niin, samaten kuin -tuo jokikin, joka näyttää pysyvän alallaan, mutta sentäänkin jatkaa -juoksuansa tuntemattomiin kuiluihin, joihin se katoaa. Ennenkuin olette -kolmea askelta astuneet jokeen, saatte nähdä intiaanien heittäytyvän -siihen teitä takaa ajamaan samoin kuin äsken näitte susien hyppäävän -jokeen ajamaan hirveä takaa. Eikö sinulla, Rosenholz, ole parempaa -ehdotusta? - --- Ei, vastasi kanadalainen lyhyesti ja hänen kätensä etsi Fabianin -kättä. - -Sitten viittasi hän toisella kädellään haavoitettuun, joka levottomana -kääntyili edestakaisin heräämättä. - -Tämä liike oli vastauksena Fabianin ehdotukseen. - --- Jos ei meillä ole muuta neuvoa, lausui viimeksimainittu, niin voimme -ainakin kunnialla kuolla toistemme rinnalla, niinkuin haluammekin. -Jos taasen voitamme, niin voimme auttaa tuota onnetonta, joka on nyt -suojeltavanamme. Jos taasen menehdymme ei Jumalakaan voi moittia meitä, -astuessamme hänen eteensä, siitä että olemme uhranneet ihmisen, jonka -hän on suojelukseemme uskonut, kun siinä uhrasimme oman henkemme. - --- Ei suinkaan, sanoi Rosenholz; mutta luottakaamme vielä Jumalaan, -joka niin ihmeellisesti on meidät yhteen johtanut; mitä ei tänään -tapahdu, voipi tapahtua huomenna; muonavaramme riittävät vielä. Uiminen -johonkin paikkaan rannalle olisi varmaan kuolemaan antautumista, kun -intiaaneja nyt on kolminkertainen määrä. Itse kuolema on vähäpätöinen -seikka, sillä se on aina viimeinen apukeino, mitä voimme käyttää, kun -vain on puukko kädessämme, jos meidät ehkä vangittaisiin; ja minua -kauhistuttavat nuo hirveät kidutukset, joitten alaisiksi silloin -joutuisimme. Oi, rakas Fabianini, nuo intiaanit pidentävät ainakin -siten, että koettavat saada meidät elävinä käsiinsä, muutaman päivän -onnea saada olla seurassasi. - -Taasen vallitsi hiljaisuus tuossa toivonsa menettäneessä joukossa. -Ajatus saada vielä olla kasvattipoikansa seurassa oli kanadalaisesta -samaa, kuin pidennys, joka rikokselliselle ennen mestausta myönnetään, -mutta pian tempasi Rosenholz suonenvedon tapaisesti erästä puuta, -samoin kuin tuomittu rikoksellinen, joka ajatellessaan pidennystä -seuraavaa kamalaa hetkeä, raivoissaan puistelee vankilansa -rautaristikkoa. Kanadalaisen voimakkaasta tempauksesta vapisi koko -pikku saari, ikäänkuin se olisi perustuksiltaan irtaantunut. - --- Voi, noita koiria, noita perkeleitä! huudahti samassa José, joka ei -voinut pidättää raivon huudahdusta. Katsokaa! - -Vähitellen tunkeutui usvan läpi punertava valo ja enentyessään näytti -se lähenevän ikäänkuin kasvavan tulipalon loiste. - -Ja kumma kyllä, tuli liikkui veden pinnalla. - -Kuinka tiheä joesta nouseva usva olikaan, hajoitti sen kuitenkin joen -pinnalla uiva tulipatsas, samoinkuin aurinko pimeyden. - -Metsästäjät eivät vielä ehtineet lausua kummastustansakaan tämän -äkillisen valon ilmestymisestä, kun he jo arvasivat, mikä sen sai -aikaan. - -Pitkällinen tutustuminen erämaiden elämään ja siihen yhdistyneet -alituiset vaarat olivat kanadalaisessa kehittäneet luonteen lujuuden, -jota ei José vielä omannut. Josén oli vallannut kiukku, mutta -kanadalainen sen sijaan tapansa mukaisesti pysyi tyynenä. - -Hän tiesi, että vaara, jota kylmäverisesti katselee, on puoleksi -voitettu, kuinka kauhealta se näyttääkin; hänen malttinsa tavallisesti -kasvoi vaaran lähetessä. - --- Niin, sanoi hän vastaukseksi Josén huudahdukselle, tiedän mitä tuo -tarkoittaa aivan yhtä hyvin, kuin jos intiaanit olisivat ennakolta -sen minulle sanoneet. Puhuit äsken ketuista, joita koetetaan savustaa -luolistaan, -- nuo roistot aikovat nyt tulella karkoittaa meidät -suojastamme. - -Uiva tulipatsas kasvoi pelottavan nopeasti ja vahvisti kanadalaisen -sanat. Se valaisi jo kaislan ja saaren rannoilla kasvavat pensaat. - --- Se on polttaja, huudahti José, jolla he tahtovat sytyttää saaren. - --- Olet oikeassa, sanoi Rosenholz, mutta tuli on pelottava vihollinen. -Voi, jospa voisin sytyttää toisen tulen tätä vastaan. Onnettomuudeksi -emme ole aavikolla, ja sen vuoksi on etu noitten puolella. - -Kanadalainen viittasi tässä sotajuoneen, jota intiaanit usein käyttävät -aavikolla vihollisiansa vastaan. Amerikan äärettömillä aavikoilla, -jossa korkea ruoho aaltoilee tuulessa samoin kuin valtameren aallot, -leviää tuli niin nopeasti, kuin olisi palava aine ruutia. Mutta -valkoinen metsästäjä tai kokenut intiaani, jota tuli uhkaa, vastustaa -sitä toisella tulella. Hän rientää sytyttämään suuren alan kuivaa -ruohoa, ja kun hänen sytyttämänsä tuli on polttanut kaikki palavat -kasvit hänen ympäriltään, sammuvat vihollisen liekit polttoaineen -puutteessa. - -Mutta tässä eivät piiritetyt voineet vastustaa liekkejä liekeillä, ja -intiaanien virtaa alas kulkemaan lähettämän polttajan täytyi sytyttää -saari, jossa olevilla ei ollut tulta karttaaksensa muuta keinoa, kuin -jokeen heittäytyminen. Mutta silloin voisivat intiaanit joko ampua -heidät kuoliaaksi, tai vangita heidät elävinä. - -Niin oli intiaanien lähettikin arvellut. Hänen käskystään olivat -apahit karsineet pihkaisen männyn oksat, asettaneet ne lehtiselle puun -rungolle ja sytyttäneet ne; sitten olivat he sysänneet polttajansa -virtaan. He tiesivät, että tulipatsas menisi saarta kohti. José loi -kysyvän silmäyksen Rosenholziin ja Fabianiin. Saattoi huomata, että -vaara enensi hänen kostonhimoansa. - -Pihkaisen puun rätinä veden pinnalla teki kamalan vaikutuksen. -Mustan, sumuun sekaantuvan savupeitteen alla olivat saari ja rannat -niin kirkkaasti valaistut, kuin olisi ollut päivä. Saarella olevia -miehiä ei kuitenkaan näkynyt, heitä verhosi kaisla ja pensaat; erään -intiaanivartian vaskenkarvaiset kasvot näkyivät silloin tällöin. - -José ei voinut vastustaa äkillistä kiihtymystä. - --- Odotahan! lausui hän puoliääneen, sinä et ainakaan tule kertomaan -kristityn kuolontaistelusta. - -Kaislojen joukosta saattoi nähdä äkäisen Josén pyssyn piipun, -ja samassa kun laukaus keskeytti, yön hiljaisuuden, vaipui myös -intiaanisoturin höyhentöyhtö maahan. - --- Myöhäinen ja huono kosto, sanoi Rosenholz vakavasti, nähdessään -intiaanin kaatuvan. - -Ikäänkuin eivät apahit olisi välittäneet voitetun vihollisen -laukauksesta, pysyi ranta samaan synkkään äänettömyyteen vaipuneena, -eikä ainoatakaan huutoa kuulunut. - -Palavan puun valossa, joka vielä oli vähän matkan saarelta ja tuli sitä -kohti, saattoi nähdä Josén voimattoman kiukun vääristämät kasvot. - --- Voi, huudahti hän jalkaansa polkien, kuolen sitä tyynempänä, kuta -suurempi niiden punaihoisten luku on, jotka olen toiseen maailmaan -lähettänyt. Ladatessaan pyssyänsä, etsi hän uutta kostonhimonsa uhria. - -Kanadalainen piti vakavana silmällä tulipatsasta, joka oli sytyttävä -saaren. - --- Kuinka! huudahti José raivoissaan, mitä hyötyä siitä on, että noin -kauvan katselet tuota polttajaa? Onko sinulla mitään keinoa, jolla voit -sysätä pois tuon palavan rovion, joka saarta lähenee? - --- Ehkä, vastasi kanadalainen kuivasti ja jatkoi tarkastustaan. - -José alkoi välinpitämättömänä viheltää. - --- Kas, sanoi Rosenholz, tuossa huomaan jotakin, joka osoittaa, että -nuo metsän pojat toisinaan erehtyvät. Ellei meidän tarvitsisi peljätä, -että meitä pian tervehtii luoti- ja nuolisade, pakottaaksensa meidät -pysymään piilossa ja estääksensä poistamasta polttajaa, kun se sytyttää -saaren, en välittäisi tuosta palavasta lautasta enempää kuin ilmassa -lentelevästä tulikärpäsestä. - -Paksu peite kosteata ruohoa muodosti ikäänkuin lattian uivan puun -oksien välille kannattaen pihkaista, palavaa roviota, joka läheni -saarta. Intiaanit olivat niin laskeneet tämän ruoholattian vahvuuden, -että polttajan ehtiessä saarelle tuli olisi ennättänyt sen kuivata, -jolloin se syttyisi itsestään. - -Mutta ruoho sattui usein veteen, joka alituisesti sitä kostutti, ja se -oli sen syttymistä hidastuttanut. Paksummat puun oksat eivät myöskään -ehtineet syttyä, vaan ainoastaan heikommat oksat ja lehdet paloivat. - -Tämä seikka ei jäänyt kanadalaisen tarkastelevalta katseelta -huomaamatta. Hän päätti pitkällä seipäällä hajoittaa leveämmälle tuota -kosteata ruohoa samoin kuin niittäessä hajoitetaan niitetty heinä, -mutta samalla kun hän varustihe toimeenpanemaan tätä vaarallista -yritystä, toteutui hänen ennustuksensa. - -Muutamia luotia ja nuolia lensi polttajan ja saaren välille. Näiden -laukausten tarkoituksena nähtävästi oli enemmän pelottaminen kuin -haavoittaminen. - --- He koettavat saada meidät elävinä, sanoi Rosenholz matalalla -äänellä. No niin, nyt täytyy koettaa. - -Tulipatsas melkein kosketti saareen, joka pian oli liekkeihin -leimahtava. - -Metsästäjiä vaivasi jo tukahduttava kuumuus, kun kanadalainen salaman -nopeasti sukelsi jokeen, johon katosi. Molemmilta rannoilta kuului -hirveä ulvonta ja intiaanit, samoin kuin José ja Fabiankin, jotka -nyt olivat yksin, näkivät tuon uivan rovion horjuvan kanadalaisen -voimakkaista tempauksista. Tuo ääretön rovio loi vielä hetkeksi -kirkkaan valon, sitten se äkkiä rätisi sihisten, tulipatsas jakaantui -kahtia ja sammui aaltoihin. - -Syvä pimeys seurasi äkkiä tätä häikäisevää valoa; hämärä ja sumu olivat -taasen levittäneet synkän vaippansa joelle. - -Puu mustuneine oksineen meni entiseltä suunnaltaan poistettuna -saaren ohi, eikä koskettanut edes kaislaan. Kummastuksesta melkein -liikkumattomain intiaanein hirveästi kiljuessa saapui Rosenholz -toveriensa luo. Saari häilyi niistä ponnistuksista, joita hän teki -sinne noustessaan. - --- Ulvokaa, kuinka kauvan tahdotte, sanoi Rosenholz henkeänsä -vedettyään, ulvokaa oikein sydämenne pohjasta. Vielä ette meitä -vanginneet, lisäsi hän, mutta onnistummekohan aina? - -Ja kuinka monta vaaraa heidän vielä täytyikin voittaa tämän jälkeen? -Kenpä ennakolta voisi arvata kaikki ne juonet, joita intiaanit -käyttäisivät heitä vastaan. - -Nämä mietteet haihduttivat ensimäisen voitonriemun, ja synkkä -äänettömyys seurasi niitä onnitteluja, joita molemmat metsästäjät -olivat Rosenholzille lausuneet. - -Äkkiä hypähti José ylös, tukahduttaen huudahduksen, mutta tällä -kerralla ilon aiheuttaman. - --- Rosenholz, don Fabian! huudahti hän, me olemme pelastetut, minä -takaan sen. - --- Pelastetut; huudahti kanadalainen vapisevalla äänellä. Puhu, José, -sano pian! - --- Etkö huomannut, jatkoi José, kuinka koko saari muutama tunti sitten -vapisi, kun katkaisimme muutamia oksia suojelukseksemme? Nyt taasen -sait sinä, Rosenholz, pikku saaremme vapisemaan. No niin, ensin -tuumailin, että tekisimme lautan näistä puunrungoista, mutta olen siitä -tuumasta luopunut; meitä on kolme, ja voimme varmaan kaikki voimamme -ponnistaen temmata saaren irti pohjasta ja saada sen liikkeelle. Sumu -on tiheätä, yö pimeä ja huomenna päivän koittaessa... - --- Olemme jo kaukana täältä, huudahti Rosenholz. Toimeen siis, toimeen! -Ellen ole menettänyt merimiesvaistoani, niin ei laivamme kulje -nopeammin kuin kolmen solmuvälin vauhdilla tunnissa. - --- Sitä parempi, sanoi José, -- sitten ei matkaamme huomatakaan. - -Kelpo kanadalainen tarttui molempien ystäviensä käsiin, sitten nousi -hän. - --- Mitä aijotte tehdä? kysyi Fabian. Emmekö yhdistynein voimin voi -temmata saarta irti, niinkuin José ehdotti? - --- Kyllä sen voimme, Fabian, mutta silloin olemme vaarassa temmata sen -rikkikin. Pelastuksemme riippuu siitä, että saari pysyy nykyisessä -koossaan. Ehkäpä sitä pitää joen pohjassa kiinni vain jokunen suuri -juuri tai paksu oksa. Monta vuotta on kulunut siitä, kun nämä puut -pysähtyivät tähän, -- tuo maa, joka niiden päälle on muodostunut, -todistaa sen. Vesi on aikojen kuluessa nuo oksat tai juuret -mädännyttänyt; siitä aijon nyt ottaa selon. - -Kanadalaisen keskeytti pöllön vastenmielinen kirkuna. Tämä ääni, joka -katkasi yön hiljaisuuden ja kuului juuri sillä hetkellä, jolloin -toivo uudelleen koitti metsästäjille, tuntui Josén korviin turmiota -tuottavalta. - --- Voi, lausui hän surullisesti, -- hänen taikauskonsa näet heräsi -tästä, -- pöllön ääni ei ennusta mitään hyvää. - --- Matkiminen on hyvin onnistunutta, vastasi Rosenholz, mutta älä anna -pettää itseäsi. Intiaanien vahti siinä kehoittaa toisia valppauteen. -Varmaan on tuo heidän pirullisen ilkeytensä keksimä ja he ilmoittavat -meille sillä vartioitsevansa meitä. Se on kuolinvirsi, jolla he -koettavat ilahduttaa meitä. - -Tuskin oli kanadalainen lausunut tämän, kun sama ääni valittavine, -toisinaan pilkkaavine väreineen toistui vastaiselta rannalta, ja se -todisti kanadalaisen arvelun oikeaksi. Mutta nämä äänet olivat silti -pelottavia, sillä ne osoittivat mitä vaaroja yön pimeys salasi. - --- Tekisipä mieleni huutaa heille, että heidän tulisi pikemmin kiljua -tiikerin tavoin, sanoi José. - --- Älä millään muotoa tee sitä. Siten ilmaisisit heille paikan missä -olemme. Nyt eivät nuo roistot tiedä sitä niin varmaan. - -Näin sanoen astui Rosenholz varovasti veteen. Saarelle jääneet -metsästäjät katselivat levottomina kanadalaisen etsimisiä. Tämä tuon -tuostakin katosi veden pinnan alle, samoin kuin sukeltaja, joka laivan -kyljeltä etsii reikää, joka uhkaa laivaa haaksirikolla. - --- Noh, kysyi José vilkkaasti, kun kanadalainen taasen ilmestyi veden -pinnalle hengittämään, olemmeko useampien ankkurien nojassa? - --- Kaikki käy toivoakseni hyvin, sanoi Rosenholz; tähän asti olen -löytänyt ainoastaan yhden, mutta se onkin itse hätäankkuri. - --- Varokaa kaikin mokomin sukeltamasta liian syvälle, sanoi Fabian. -Voisitte tarttua kiinni veden alla oleviin oksiin ja juuriin. - --- Ole huoletta, lapseni, sanoi kanadalainen. Valas tarttuu pikemmin -kiinni kalastusveneen alle, jonka se voi heittää ilmaan, kuin minä -tämän saaren alle, jonka voin olkapääni sysäyksellä hajoittaa. - -Vesi peitti taasen kanadalaisen. Pitkä hetki kului, jonka aikana saaren -ympärille ilmestyvistä ilmarakkuloista saattoi huomata, että Rosenholz -liikkui veden alla. Pian keinui koko saari kuin laiva aalloissa. -Tuntui, että jättiläinen koetti viimeistä voimainsa ponnistusta. Fabian -oli hetkisen levottomana, peljäten Rosenholzin kamppailevan kuoleman -kanssa, kun kumea rätinä kuului melkein heidän jalkainsa alta. - -Samassa ilmestyi kanadalainen taasen veden pinnalle, hiukset valuvina, -kasvoiltaan tulipunaisena, kun veri oli noussut hänen päähänsä. Yhdellä -hyppäyksellä heittäytyi hän saarelle, joka alkoi hitaasti kääntyä -ympäri ja sitten hiljaa solua virran mukana. Paksun juuren, joka -ulottui jotenkin syvälle joen pohjaan, oli kanadalaisen voimakas käsi -katkaissut; epätoivoissaan oli kanadalainen saanut kymmenkertaisen -voiman. - --- Jumalan kiitos! huudahti hän, viimeinen ja ainoa este, joka meidät -kiinnitti, on pois; me olemme nyt vesiajolla. - -Hänen tätä sanoessaan kuljetti virta todellakin saarta eteenpäin ja -vaikkapa se liikkuikin melkein huomaamattomasti, liikkui se kuitenkin. - --- Nyt on kohtalomme Jumalan kädessä, jatkoi Rosenholz. Jos saari pysyy -keskellä jokea, niin olemme pian, siitä kiitos sumulle, intiaanien -näkyvistä loitolla. Hyvä Jumala! -- huudahti hän hartaasti, vielä sumua -tunnin verta, niin luomasi olennot ovat pelastetut! - -Metsästäjät olivat aivan ääneti. Levottomin katsein seurasivat he -saaren liikuntoa, sanaakaan enää lausumatta. - -Päivä oli tosin pian koittava, mutta yökylmän tähden, joka tavallisesti -eneni auringon nousun tunteina, tiheni joessa usva yhä enemmän. - -Molemmilla rannoilla olevat nuotiot näyttivät tähdiltä, jotka päivän -koittaessa valkenevat. - -Tämän tähden ei vaara ollutkaan aivan suuri, ja varmaan voitiin toivoa, -että he välttäisivät intiaanivartiain huomion, mutta toinenkin vaara -uhkasi metsästäjiä. - -Uiva saari seurasi vaikka hitaastikin virran mukana, mutta pyöri -samalla alituisesti ympäri, ja sen vuoksi oli peljättävä, että se -kääntyessään poistuisi oikealta suunnalta ja tarttuisi rantaan kiinni. -Mutta molemmilla rannoilla oli intiaaneja. - -Samoin kuin merimiehet laivalla, joka on menettänyt mastonsa ja -peräsimensä ja jota laineet ajavat kohti kalliota murskattavaksi, -seurasivat metsästäjät pelkäävin katsein saaren hitaita ja epävarmoja -liikkeitä. Tuon tuostakin suhisi maalta tuleva tuulen henkäys saaren -rannalla olevissa puissa ja pensaissa. Saari näytti kääntyvän oikealle -ja vasemmalle, tehden suuria kaarroksia; toisinaan sitä vei jokunen -virran pyörre taaksepäin, mutta saarella olevat eivät voineet mitään -tehdä kulun ohjaamiseksi. - -Vähinkin kolina olisi ollut riittävä kuulumaan rannalle ja saattamaan -kaikki intiaanit jaloilleen. Onneksi oli sumu niin tiheä, ettei näkynyt -edes rannalla olevia puitakaan. - --- Älkäämme kadottako rohkeuttamme, sanoi José, sillä niin kauvan kuin -emme näe rannan puita, kuljemme oikealla väylällä. Voi, jospa Jumala -armossaan suojelisi meitä, niin millaisen ulvonnanpa intiaanit rannalla -päästäisivät, kun eivät päivän koittaessa näkisi saarta, eivätkä meitä. - --- Niinpä niinkin, vastasi vanha metsästäjä, tämä oli erittäin hyvä -tuuma, José! Siinä hämmästyksissäni en milloinkaan olisi tullut tätä -ajatelleeksi, vaikka tuuma oli yksinkertainen. - --- Niinhän se aina on, yksinkertaisimmat ja parhaimmat ajatukset -tulevat aina viimeksi. Niin tässäkin, mutta sanon sinulle suoraan -Rosenholz, etten tunne sinua enää. - --- Olet oikeassa, en tunne enää itsekään itseäni, vastasi kanadalainen -avomielisesti, ja sentään... hän ei lopettanut lausettaan. - --- Me poistumme oikealta väylältä, Rosenholz, sanoi José hiljaa; nuo -sumussa häämöttävät esineet ovat rannan puita. - --- Olet oikeassa, vastasi kanadalainen, molemmilta rannoilta -pilkottavista nuotioista voipi huomata, kuinka lyhyen matkan olemme -puolessa tunnissa ehtineet. - -Uiva saari näytti saaneen suuremman vauhdin ja pian näkyivät puun -latvat selkeämmin. Metsästäjät vaihtoivat levottoman katseen. - -Saari kulki yhä rantaa kohti. Eräs nuotio, joka äsken oli heikosti -usvan läpi pilkottanut, suureni yhä heidän silmissään. - -Epävarmassa tulen valossa nähtiin intiaanivartian seisovan suorana ja -liikkumattomana, taisteluun varustettuna. Pitkä bisonin harja peitti -hänen päätänsä, josta kohosi höyhentöyhtö. - -Kanadalainen nyökäytti Josélle ja viittasi soturiin, joka nojasi -keihääseensä. Onneksi oli sumu vielä niin tiheä, että apahi, joka näkyi -seisoessaan nuotion ääressä, ei voinut nähdä tuota tummaa esinettä, -joka vesilinnun tavoin hiljaa ui joen pinnalla. - -Nyt kohotti intiaani, ikäänkuin hänen vaistonsa olisi ilmaissut, että -vihollisten taitavuus ja rohkeus pettäisi hänen valppautensa, päätänsä -pudistaen liehuvaa töyhtöänsä. - --- Epäileeköhän tuo? sanoi kanadalainen. - --- Voi, jospa ei pyssy nostaisi suurempaa melua kuin nuolikaan, niin -heti lähettäisin tuon ihmisbisonin vartiaksi toiseen maailmaan, sanoi -José. - -Pian näkivät metsästäjät intiaanin pistävän keihäänsä maahan, -kumartuvan eteenpäin ja varjostavan käsillään silmiänsä, paremmin -nähdäksensä. - -Pakenevien sydämet sykkivät levottomasti, eivätkä he muutamaan hetkeen -uskaltaneet hengittääkään. - -Kun intiaanisoturi siten, ikäänkuin väijyksissä oleva peto, nojautui -eteenpäin ja näytti pitkien bisonin harjaksien peittämät kasvonsa, -oli hän hirveän ja pelottavan näköinen. Rohkeakaan mies ei olisi -vapisematta voinut katsoa häneen. - -Mutta pakolaiset eivät olisi tästä näystä välittäneet enempää kuin -lapsesta, ellei lapsikin tällä vaarallisella hetkellä olisi ollut yhtä -peljättävä kuin intiaani. - -Tiheän sumun tähden valaisi nuotio, jonka ääressä intiaani seisoi, vain -pienen alan. - -Kun apahi jonkun hetken oli seisonut samassa asennossa, ikäänkuin hän -pimeässä olisi koettanut erottaa jotain esinettä, astui hän äkkiä -muutaman askeleen jokea kohti ja katosi sitten näkyvistä. - -Aamutuuli heilutteli edestakaisin ihmishiuksia, jotka lipun tavoin -olivat keihääseen kiinnitetyt. Keihäs oli vielä maahan pistettynä. - -Nyt oli vieläkin tuskallisempi hetki kuin ennen, sillä pimeän tähden -ei enää voinut seurata intiaanin liikkeitä. Pakolaiset olivat -hengittämättäkin, ja saari liikkui yhtä hiljaa kuin ennenkin joen -synkällä pinnalla. - --- Olisikohan tuo huomannut meidät? kuiskasi José. - --- Minä pelkään sitä, sanoi Rosenholz. Valittava ääni saattoi -metsästäjät vapisemaan. - -Se toistui molemmilta rannoilta ja oli merkkinä vahdeille, jotka -matkivat pöllön ääntä. Sitten taasen kaikki vaikeni. Vihdoinkin päästi -Rosenholz helpotuksen huokauksen ja viittasi nuotioon. - -Intiaani oli taasen asettunut sen viereen; hän otti keihäänsä ja nojasi -siihen samoin kuin äskenkin. - --- Jos tätä suuntaa yhä mennään, sanoi Rosenholz, niin olemme parin -minuutin kuluttua tuon intiaanin edessä. Jospa vain voisin vähän soutaa -tällä oksalla, niin pian pääsisimme oikealle väylälle, mutta veden -loiske ilmaisisi meidät. - --- Ja sentään täytyy meidän se tehdä. Ehkäpä onkin parempi, kun -kerran olemme vaaraan antautuneet, että itse ilmaisemme itsemme, kuin -antaudumme. Mutta katsokaamme ensin, kuljettaako tämä virran uoma, -jossa olemme, meidät rannalle; jos niin on, ei enää auta empiä, ja -vaikka oksa loiskuukin vedessä enemmän kuin kankaalla kääritty airo, -niin kyllä kai koet meloa niin hiljaa kuin mahdollista on. - -Tätä sanoessaan taittoi José hiljaa kuivan oksan ja heitti sen jokeen. -Molemmat metsästäjät kumartuivat eteenpäin, nähdäksensä, mihin oksa -kulkisi. - -Tällä paikalla oli kova pyörre, jonka vaikutti syvennys joen pohjassa. - -Hetkisen pyöri oksa ympäri, ikäänkuin olisi ollut uppoamaisillaan, -mutta sitten lähti se menemään toiselle rannalle päin. Molemmat -metsästäjät päästivät helpotuksen huoahduksen, mutta katsoivat sitten -hämmästyneinä toisiinsa. - -Toinen virran pyörre kuljetti nimittäin oksaa taasen rantaa kohti. Oli -helppo arvata, että saari kulkisi samaa tietä kuin oksakin. - -Uiva saari tuntuikin hetkisen pysyvän paikoillaan, mutta sitten -joutui se ensimäiseen uomaan ja poistui pian rannalta. Usvapeite -muuttui molemmin puolin yhtä tiheäksi, ja se osoitti tyyntyneille -metsästäjille, että saari kulki suotuisaa suuntaa. - -Niin kului tunnin verta, jolla ajalla pelko ja toivo vaihtelivat; -sitten katosivat intiaanien nuotiot etäisyyteen ja sumuun; pakolaiset -saattoivat jo varmistua siitä, että olivat välttäneet vaaran. Ei -auttanut sentään vielä istua kädet ristissä. - -Vanha merimies alkoi kaikin voimin meloa puunoksalla. - -Uiva saari, jota kanadalainen pysytteli keskellä virran väylää, -kulki nyt nopeammin ja oli pian ennättänyt pitkän matkan. Nyt vasta -voivat ystävykset pitää itseänsä turvattuina, joskaan ei vielä täysin -pelastettuina. - --- Pian koittaa päivä, sanoi Rosenholz, ja meidän täytyy nyt mennä -maihin jommallekummalle rannalle ja päästä aavikolle, sillä jalkasin -voimme kulkea nopeammin kuin nyt. - --- Olkoon niin, Rosenholz, sanoi José, rannalta täytyy kahlata -jonkun matkaa jokea myöten peittääksemme jälkemme intiaaneilta; -tarpeen tullen kannamme tuota haavoitettua ja ehdimme sentään pari -penikulmaa tunnissa. Kuinka pitkältä, don Fabian, luulette vielä olevan -kultalaaksoon. - --- Olette, samoinkuin minäkin, sanoi Fabian, nähnyt auringon -laskeutuvan niiden vuorien taakse, jotka ympäröivät tätä laaksoa; -olemme muutaman penikulman päässä sieltä ja ehdimme varmaan perille -päivän koittaessa. - -Rosenholz ohjasi nyt Josén avulla saaren maata kohti, ja pian se -survaisikin rantaan niin kovasti, että siihen syntyi halkeama. Josén ja -Fabianin astuessa rannalle, jossa ei ollut vihollisia, otti Rosenholz -liikkumattomana makaavan gambusinon ja laski hänen ruohostolle. Siinä -heräsi haavoitettu. Nähdessään seudun, joka oli toisellainen kuin se, -jossa hän oli nukkunut, katseli hän iloisena ympärilleen. - --- Pyhä neitsyt! huudahti hän, vieläkö minun täytyy kuulla tuota -hirveätä ulvontaa, joka untani häiritsi? - --- Ei poikaseni, intiaanit ovat kaukana, ja me olemme pelastetut. -Jumalalle kiitos, että hän salli minun pelastaa rakkaimpani, Fabianini -ja vanhan toverini vaaroissa ja taisteluissa. - -Näin sanoen paljasti kanadalainen nöyrästi harmaahapsisen päänsä ja -ojensi sydämellisesti kätensä Josélle ja Fabianille. - -Metsästäjät soivat haavoitetulle vähän aikaa tointumiseen, sitten -valmistautuivat he matkalle. - --- Ellette jaksa, kulkea meidän rinnallamme, sanoi José, niin teemme -jonkinlaiset paarit teille. Meillä ei ole siekailemisen aikaa, jos -mielimme karttaa uutta kohtausta intiaanien kanssa, sillä heti päivän -valjettua ajavat he raivoissaan meitä takaa. - -Gayferos halasi niin hartaasti päästä uudelleen kohtaamasta intiaaneja, -että hän melkein unhotti kärsimänsä kovat tuskat. - -Hän vakuutti seuraavansa pelastajiaan niin nopeasti kuin nämä vain -toivoivat ja esitti, että heti lähdettäisiin. - --- Ensin täytyy meidän ryhtyä muutamiin varokeinoihin, sanoi Rosenholz; -levähtäkää hetkinen, kunnes olemme hajoittaneet tämän meille niin -tarpeellisen saaren ja antaneet virran viedä sen. Intiaanit eivät saa -löytää jälkeäkään meistä. - -Uiva saari, jota jo oli vahingoittanut sitä kiinni pitävän juuren -katkaiseminen ja äskeinen survaus, ei kestänyt noiden kolmen toverin -yhtyneitä voimia. - -He irroittivat puun rungot, sysäsivät ne virtaan, joka kuljetti ne -pois, ja pian ei nähty jälkeäkään saaresta, jota luonto niin monta -vuotta oli valmistellut. - -Kun viimeinen oksa oli näkyvistä kadonnut, alkoivat Rosenholz ja José -kohotella ruohoa, jota he olivat tallanneet. - -Sitten antoi kanadalainen lähtömerkin. - -Pakolaisista suurimpana ja voimakkaimpana astui hän ensin veteen; -he kulkivat niin etäällä rannasta, että veden syvyys peitti heidän -jälkensä hiekkaisella pohjalla; intiaanit siten luulisivat heidän -jatkaneen matkaansa lautalla. Kulku oli vaivaloista, eikä suinkaan -nopeaa. Kuitenkin ehtivät he tunnin kuluttua, jolloin heidän väsyneet -jalkansa pakottivat heidät lepoon, sille kohdalle, jossa joki -haaraantui kahtia muodostaen sen suomaan, jossa kultalaakso oli. - -Aurinko ei enää ollut kaukana, päivä alkoi jo koittaa, vaaleita -viiruja, lähestyvän päivän ennustajia, näkyi taivaan rannalla. Onneksi -ei se joen haara, jonka yli heidän täytyi mennä, ollut aivan syvä, -sillä enin vesi juoksi toista haaraa. Se oli suotuisa seikka, sillä -paljon aikaa olisi vienyt, jos olisi täytynyt uimalla kuljettaa -haavoitettua. - -Rosenholz otti hänet selkäänsä. Kaikin kolmin alkoivat he kahlata; vesi -ei ulottunut heidän polviinsakaan. Niin sanotut Sumuvuoret olivat noin -penikulman päässä tältä rannalta, jossa metsästäjät nyt olivat. Hetken -levähdettyään jatkoivat he vahvistunein voimin matkaansa. - -Seudun muoto muuttui pian. Hiekkaisen aron sijasta nähtiin syviä -laaksoja, kuivuneita joen uomia, joita purot olivat kaivaneet -sadeaikoina. Salavien ja puuvillapensaiden sijasta, jotka olivat -rantoja varjostaneet, kohosi täällä vihannoita tammia, ja maisemaa -rajoitti vuoren harjanne, niin sanotut Sumuvuoret. - -Matkustajat pysähtyivät. Ympärillä oleva maisema oli suurenmoinen. -Harvoin oli valkoinen mies käynyt näillä seuduilla, joilla vielä oli -alkuperäinen luontonsa. Ainoastaan Marcos Arellanos ja Cuchillo olivat -näin kauvaksi tunkeutuneet. - -Nuo ikuiseen sumuun peitetyt vuoret, jotka silloinkin olivat usvan -ympäröiminä, muu seutu oli kirkkaasti valaistu, näyttivät peittävän -tutkimattomia salaisuuksia. - -Tuon tuostakin tunkeusi salamoita vuorta ympäröivän usvakerroksen läpi, -ukkonen jyrisi kumeasti, ja kaukaa kuului ammottavaan kuiluun syöksyvän -vesiputouksen kohina. Saattoi melkein luulla, että manalan henget, -salattujen aarteiden näkymättömät vartiat, taistelivat keskenänsä -tuolla maan sisässä, ja että intiaanein taikaluulon mukaan tuo -usvakerros todellakin salasi vuoren haltian pyhän ja saastuttamattoman -asunnon. - - - - -17. - -CUCHILLON PETOLLISUUS. - - -Gayferos-raukan olivat ponnistukset ja tuskat kokonaan näännyttäneet. -Kun hänen ei tullut saada mitään tietoa kultalaakson olemassa olosta ja -paikasta, päättivät Rosenholz ja José jättää hänet muutamaksi tunniksi -tähän turvalliseen paikkaan, mennäkseen itse tarkastelemaan seutua, -jossa Fabianin ilmoituksen mukaan kultalaakso oli. - -Haavoitettu suostui vastenmielisesti tähän eroon; kuitenkin taipui -hän, tyyntyen jalomielisten pelastajainsa vakuutuksista, että he pian -palaisivat. Kun he lähtivät, vaati Rosenholz häntä lupaamaan, ettei hän -kenellekään ilmaisisi metsästäjäin olevan näillä seuduilla. Sen hän -kernaasti lupasikin. - -Keventynein sydämin lähtivät toverit matkalle. Tuskin olivat -he kuitenkaan monta minuuttia kulkeneet, kun Fabian pysähtyi, -kieltäytyen jatkamasta matkaa. Kummastuneena kysyi Rosenholz, mikä -oli syynä tähän kieltoon. Nuorukainen arveli, etteivät hänen molemmat -toverinsa voisi vastustaa kullanetsijäin suurta joukkoa. Jonkinlainen -lapsellinen arkuus esti häntä myöskin menemästä paikalle, jossa hänen -kasvatusisänsä oli murhattu. - -Vihdoinkin onnistui Rosenholzin taivuttaa Fabian myöntymään. Rohkeasti -kulkivat he Sumuvuoria kohti. Ei kauvan viipynyt, ennenkuin he -katosivat laaksoon. - -Yö ei vielä ollut kokonaan loppunut, kun toiselta suunnalta näkyi -ratsastaja lähestyvän samaa seutua, jonne ystävyksetkin pyrkivät. Hän -oli yksin ja ratsasti niin nopeasti että hiekka pölysi. Ratsastajan -kasvonpiirteistä -- se oli Cuchillo -- kuvastui samalla pelko ja voiton -himo. Häntä pelotti luulo, että taistelun melskeessäkin joku olisi -huomannut hänen pakenemisensa leiristä. - -Cuchillo ei kuitenkaan ollut sellainen mies, joka toivomatta -onnistuvansa rohkeni tällaiseen uhkapeliin antautua. Hän oli -tahtonut johtaa intiaanit toveriensa jäljille ja oli saavuttanutkin -tarkoituksensa. Sitten oli hän lähtenyt leiristä, eikä häneltä -puuttunut tekosyitä tämän uuden uskottomuutensa puolustukseksi ja -koettaessaan käyttää vain omaksi hyödyksensä salaisuutta, jonka hän oli -melkoisesta maksusta myynyt. Mutta hän unhotti tässä, että don Antonio -oli jo epäillyt häntä hänen palatessaan edellisenä iltana. - -Cuchillo oli kertonut don Estevanille niin tarkoin kultalaakson -paikan, ettei tämä voinut eksyä. Tämä seikka saattoi käydä hänelle -vaarallisemmaksi kuin hän tällä hetkellä aavistikaan. - -Hän oli ollut olevinaan kuolettavasti haavoitettu ja oli hiipinyt -varustusten toiselle puolen, jossa ei ollut ihmisiä ja hänen hyvin -opetettu hevosensa oli seurannut häntä sinne. Kenenkään huomaamatta -oli hän hypännyt satulaan ja lähtenyt vuoristoon. Voitonhimo kiihotti -häntä eikä suonut hänelle ensinkään lepoa. Jo lähestyi hetki, jolloin -menestys palkitsisi hänen petoksensa; säihkyvin silmin ja sykkivin -sydämin ratsasti hän kohti kultalaaksoa; vielä hetkinen ja hän oli -voitonhimoisten toiveittensa perillä. Innoissaan jatkoi hän matkaansa. -Hetken kuluttua kauhistutti häntä tuttu paikka, ja hän vapisi -muistaessaan tässä tekemänsä murhan. Nopeasti ratsasti hän eteenpäin. -Tuuli löyhytti hänen hiuksiansa, hänen hevosensa hirnui, kun se -ehti murhapaikalle. Ratsastajakin oli levoton; hänestä tuntui, kuin -olisivat aaveet pensaikosta tirkistelleet häntä ja okaiset kaktuskasvit -näyttivät ojentavan käsiään pitääksensä kiinni hänestä. Kylmä hiki -juoksi hänen otsaltansa, mutta kullan himo voitti pelon ja hän ratsasti -eteenpäin. Pian häntä naurattikin, oma tuskansa ja hän kiirehti -hevostaan. Sitten hän taasen pysähdytti sen ja kuunteli. Ei kuulunut -ääntäkään erämaan hiljaisuudessa, paitsi hänen hevosensa hengitystä ja -hänen sydämensä tykytystä. Kamaloita ajatuksia pyöri hänessä, häntä -ilahdutti tuumansa onnistuminen ja se, että kulta, jolla on kaikki -mahti, nyt olisi yksin hänen; sitten kannusti hän uudelleen hevostansa. - -Neljä ratsastajaa lähti meksikolaisten leiristä. Ne olivat don Estevan, -Pedro Diaz, Oroche ja Baraja. Kullanetsijäin johtaja luuli voivansa -luottaa enimmän näihin kolmeen, ja sen vuoksi olikin hän ne valinnut. - -Jäljelle jääneitä oli hän ankarasti käskenyt pysymään leirissä. -Sitten oli hän, mainitsematta kuinka lähellä he olivat matkan määrää, -lähtenyt, ilmoittaen menevänsä tarkastusretkelle. - -Ainoastaan Oroche ja Baraja olivat, samoin kuin don Estevanin rinnalla -ratsastava Pedro Diazkin, salaisuuden perillä. Hekin halusivat päästä -kultalaaksoon ja ehkäistä Cuchillon aikeet. Pimeässä he eivät voineet -nähdä häntä aavikolla. - -Don Estevan tahtoi jo luopua takaa-ajosta ja palata leiriin, kun Pedro -Diaz kumartui ottamaan jonkun esineen maasta. Se oli pieni nahkalaukku, -joka heti tunnettiin Cuchillon omaksi. - -Tämä ilmaisi ratsastajille, että Cuchillo oli kulkenut tätä tietä, ja -hekin jatkoivat matkaansa. - -Niin saapuivat päivän koittaessa kaikki mainitut henkilöt -kultalaaksoon, tietämättä toisistaan. Jumalan oikeus oli johtanut -heidät erämaan luoksepääsemättömimpään osaan, siellä tuomitaksensa -heidän välinsä. - - - - -18. - -KADONNEET. - - -Pakolaiset olivat jo ehtineet sille rannalle, jossa he hajoittivat -saarensa, kun lähetti, jonka intiaanit olivat lähettäneet tarjoamaan -Mustallelinnulle päällikkyyttä, avasi silmänsä. - -Päivä koitti. Muutaman hetken lepo oli riittänyt vahvistamaan lähetin -väsyneitä jäseniä; kovalla vuoteellaan eivät nämä erämaiden soturit -kaipaa pitkälti unta. - -Päällikkö istui vielä liikkumattomana ja näytti sammuvan nuotion -ääressä yhtä synkältä kuin edellisenäkin iltana. - --- Linnut alkavat laulaa, sanoi lähetti tuolla kuvallisella kielellä, -joka on yhteistä intiaaneille ja itämaalaisille. Sumu pakenee aurinkoa. -Eikö yö ole päällikölle mitään neuvonut hänen kansansa hyväksi, joka -odottaa hänen tuloansa? - --- Sille, joka valvoo, sanoo yö paljonkin, vastasi päällikkö, ja -Mustalintu on koko yön kuunnellut uhriensa valituksia; hän on kuullut -nälän kurnivan heidän suolissaan; hän on kuunnellut kaikkia, mitä hänen -sielunsa on hänelle sanonut, mutta hän ei ole kuullut kansalaistensa -rukouksia. - --- Hyvä! Lähetti on uskollisesti kertova ne sanat, jotka hän on -kuullut, niille, jotka hänet lähettivät. - -Aikoen poistua, pingotti soturi uumillaan olevaa vyötä, kun päällikkö -pyysi häntä auttamaan itseään ylös. - -Soturi totteli. - -Kun päällikkö taasen seisoi jaloillaan ja tukahdutti tuskan, jonka -hänen haavoitettu olkapäänsä tuotti, sanoi hän, nojautuen lähettiin: - --- Tarkastakaamme nyt vartioita. Intiaaniin nojaten lähti Mustalintu -hitain, mutta vakavin askelin nuotiolle. - -Uudet vartiat olivat astuneet entisten sijalle, jotka nahkoihin -käärittyinä nukkuivat nuotioitten ääressä. Mustalintu yksin ei ollut -silmiänsä ummistanut. Vartiat seisoivat liikkumattomina kuin patsaat -paikoillaan. - -Ensimäinen vartia, jolta kysyttiin, vastasi: - --- Usva ei ole äänettömämpi kuin joki, valkoiset soturit, jotka -pelastuivat tulesta, eivät ole voineet uiden paeta, elleivät he ole -olleet yhtä äänettömiä kuin kalat vedessä. - -Kaikki muutkin vastasivat samoin. - --- Hyvä on, sanoi päällikkö, jonka silmistä loisti hurja riemu. - -Sitten kääntyi hän lähettiin ja jatkoi, näyttäen sidettä olkapäällään: - --- Koston ääni on liian voimakas korvissani, ne eivät muuta kuule. - -Se vahvisti päätöksen, jonka hän jo oli lähetille ilmoittanut. Viimeksi -mainittu kuljetti vaiti ollen päällikön takaisin nuotion ääreen. -Epäävästä vastauksesta huolimatta ei lähetti kiirehtinyt lähtöä. Hänen -silmänsä näyttivät tahtovan tunkeutua jokea peittävän usvan läpi. - -Kovempi tuuli, joka käy auringonnousun edellä, hajoitti toisinaan -vähäsen tuota sumuverhoa ja helposti näkyi, että se pian oli katoava. -Vaikka intiaani ponnistikin katsettaan, ei hän saattanut nähdä -päällikön mainitsemaa saarta. - -Äkillinen otaksuminen, että vartiain valppauden olisi voinut joku -käsittämätön seikka pettää, syntyi lähetin mielessä, ja huonosti -salattu ilo loisti hänen kasvoiltaan. - --- Olen sanonut, että lähden vasta auringon noustua. - -Tuo hänessä äkkiä syntynyt otaksuminen saattoi hänet hiljaa lausumaan -nämä sanat. - -Pian aamun hämärä valkeni. Usvakerrokset kaareilivat toistensa -ympärillä kuin puhvelilauman synnyttämä tomupilvi. Auringon ensi säteet -loivat tuohon harmaaseen verhoon viheriän heloituksen. - -Vielä liehui hajanaisia usvakerroksia joen yllä, kun Mustalintu päästi -kauhean vihan ja pettyneen toiveen karjunnan. - -Saari oli kokonaan kadonnut; paikka, jossa se edellisenä iltana oli -ollut, oli aivan tyhjä, ei ainoatakaan sitä ympäröinyttä kaislaa eikä -vesikasvia näkynyt. - -Pahan hengen käsi on ulottunut veteen, sanoi lähetti. Se ei ole -tahtonut, että hänen lapsensa, nuo valkoiset koirat, kuolisivat -Mustanlinnun, tuon kuuluisan päällikön kädestä. - -Mutta intiaani ei kuunnellut näitä lähetin sääliviä sanoja. Nyt nousi -päällikkö avutta, hänen silmänsä tuijottivat, hänen kasvonsa olivat -vaaleat; kädessään heilutti hän tapparaa, kun hän horjuen läheni -ensimäistä vartiaa. - -Mutta uhattu vartia ei liikahtanutkaan. Hän seisoi siinä pää -ojennettuna, käsivarsi puoleksi nostettuna tarkoin kuuntelevassa -asennossa, ikäänkuin olisi tahtonut näyttää, ettei hän ollut tauonnut -uskollisesti vartioimasta tähän onnettomaan hetkeen saakka. - -Päällikön tappara oli putoamaisillaan sotilaan päähän, kun lähetti -pidätti Mustanlinnun käden. - --- Intiaanin aistilla on rajansa, sanoi hän; hän ei voi kuulla ruohon -kasvavan, hänen silmänsä ei voi tunkeutua jokea peittävän usvakerroksen -läpi. Mustalintu on tehnyt, mitä on voinut, hän ei ole varovaisuutta -laiminlyönyt, mutta suuri henki ei ole tahtonut, että päällikkö -kuluttaisi aikansa vuodattamalla kolmen valkoisen verta, kun hän suo -hänelle tilaisuuden vuodattamaan verivirtoja tuolla. - -Intiaani viittasi meksikolaisten leiriä kohti. - -Ponnistuksen ja raivon uuvuttamana ei Mustalintu voinut vastata. Hänen -haavansa oli taasen auennut, ja veri tulvasi hihnoilla kiinnitetyn -siteen läpi. Hän horjui, hänen polvensa notkistuivat, ja lähetin täytyi -laskea hänet ruohostolle, jossa hän meni tainnoksiin. - -Aika, mikä kului siihen, kun Mustalintu uudelleen toipui, pelasti -pakolaiset, jotka intiaanit varmaan olisivat saavuttaneet, kun heidän -kulkunsa joella oli niin hidasta. - -Kumea ulvonta kajahti vastaiselta rannalta, osoittaen päällikölle, joka -juuri avasi silmänsä, että sielläkin oli saaren katoaminen huomattu. - --- Etsikäämme pakolaisten jäljet, sanoi lähetti, ja sitten kuuntelee -Mustalintu järjen ääntä, eivätkä hänen korvansa enää ole kuurot. - -Toisella rannalla olevat soturit saivat käskyn yhtyä päällikön -joukkoon, ja kun kaikki, luvultaan noin kolmekymmentä, olivat -kokoontuneet, nostettiin haavoitettu hevosen selkään. - -Lähetti, joka oli tullut jalkasin, kun hän oli menettänyt hevosensa -edellisen illan hyökkäyksessä, nousi Mustanlinnun taakse tarpeen -tullessa tukeaksensa häntä. - -Sitten lähdettiin pitkin joen rantaa. Kun hämmästyksen ensi hetki oli -mennyt, käsittivät intiaanit mahdolliseksi, että saari oli pohjasta -irroitettu; he toivoivat löytävänsä sen rantaan ajautuneena jonkun -matkan päässä entiseltä paikaltaan. - -Intiaanit ratsastivat kauvan löytämättä jälkeäkään etsimistään -henkilöistä. Tosin eräs soturi päästi ilon huudahduksen huomatessaan -jälkiä sillä paikalla, jossa pakolaiset olivat menneet maihin, sillä -kanadalaisen varokeinot eivät voineet apaheilta niitä peittää, mutta -intiaanit petti tuo huolellisuus, jolla pakolaiset olivat saareen -hajoittaneet. - -Virta oli kuljettanut pois ruohon, puut ja juuret, ja niin pitkälle, -kuin intiaanien silmä ulettuikin, eivät he voineet havaita mitään, mikä -olisi saaren muotoa muistuttanut. - -Rannalla olevat jäljet johtivat vain muutaman askeleen syrjään; -pakolaiset olivat siis jatkaneet matkaansa vesitse ja ehtineet paljon -edelle. - -Vaikka häntä suututtikin voimattomuutensa, kun hän ei voinut saada -kiinni vihaamiansa metsästäjiä, oli Mustalintu ehtinyt hillitsemään -kasvojensa väreet. Hän pysyi tyynenä. - -Mutta hänessä herännyt veren himo ei ollut tyydytetty, vaan pakolaisten -kadottua johti se hänet toisaalle; joskin hänen täytyikin siirtää -kostonsa tuonnemmaksi, valtasi hänet nyt kunnianhimo. - -Hän tajusi, että hänen taasen täytyi lähetille selittää käytöstänsä. -Viekas intiaani päästi tämän johdosta helpotuksen huoahduksen. - -Kun Mustalintu oli luonut voimattoman vihan katseen pitkin jokea, -käänsi hän päänsä toisaalle ja istui liikkumatta. - --- Mitä kuulee nyt päällikkö, jonka korva on niin tarkka? kysyi lähetti. - --- Mustanlinnun korvissa on nyt hiljaista, verta vaativaa ääntä ei -kuulu. - --- Siinäkö kaikki? kysyi lähetti. Intiaanipäällikkö ei vastannut, mutta -hänen kasvonsa muuttuivat hymyileviksi, ikäänkuin hän olisi kuullut -kaukaisen säveleen. - --- Korvani, vastasi päällikkö, eivät enää ole kuurot. Pahan hengen -käsi ei enää peitä niitä. Kuulen soturien kehoittavan minua kostamaan -kansani kunnian; kuulen tulen rätinän, jonka ympärille neuvosto on -kokoontunut. Kiitetty olkoon apahia suojeleva henki; lähtekäämme! - -Päällikkö käänsi hevosensa sille suunnalle, jossa lähetin kertomuksen -mukaan soturit odottivat hänen vastaustaan. - -Aurinko loi häikäisevän valonsa erämaahan, kun Mustalintu sotureineen -ehti siihen gummipuumetsikköön, jossa jo olemme nähneet intiaanit. -Kärsimänsä tappion ja yöllisen takaa-ajon jälkeen, jonka esineinä he -olivat, olivat indiaanit sytyttäneet nuotionsa samalle paikalle, siinä -neuvotellaksensa. - -Kaikki päästivät kaikuvan ilohuudon nähdessään päällikön, jota niin -levottomasti olivat odottaneet. Kunnianhimoinen intiaani esiintyi -arvokkaana, ikäänkuin olisi ansainnut tämän kunnioituksen. - -Sitten kääntyi hän sotilaihin lausuen: - --- Mustanlinnun sielu vain on hänen soturiensa luona, sillä hänen -ruumiinsa on sairas ja kätensä rauennut. - -Näin sanoen näytti hän verta vuotavaa olkapäätään. Valitusulvonta -seurasi ilohuutoa, ja kun näin oli säälin tunteet ilmaistu, autettiin -päällikkö hevosen seljästä. Sitten vietiin hänet nuotion luo istumaan. - -Kun hän oli asettunut paikalleen, kumarsivat toiset päälliköt ja -asettuivat hänen ympärillensä. - -Mustalintu veti muutaman savun hänelle tarjotusta piipusta, antoi sen -sitten toiselle, ja niin kulki piippu syvän äänettömyyden vallitessa -ympäri. Kaikki valmistautuivat vakavasti harkiten neuvotteluun. - -Jätämme päälliköt polttamaan, niinkuin sotilaiden tuleekin, -joiden pitää olla hitaita päätöstä tehdessä, mutta nopeita sen -toimeenpanemisessa, luodaksemme sillä välin silmäyksen meksikolaisten -leiriin, jossa ei nyt ollut päällikköä. - -Siellä vallitsi suuri hämminki. Niinkuin lähes aina sattuu, kuinka -huolellisesti salaisuutta koetetaankin säilyttää, oli nytkin levinnyt -huhu, että kullan etsijät olivat lähellä määränpäätänsä, ja että -tässä aivan lähistöllä oli äärettömän runsas kultasuoni ja ettei don -Estevanin lähtö tarkoittanut muuta, kuin tarkan selon saamista paikasta. - -Aamun ensi hetkinä koitui hämminkiä tuosta kuumeentapaisesta -kärsimättömyydestä, jolla kaikki odottivat päällikön takaisin tuloa ja -tuota iloista uutista. Mutta kun aurinko jo oli ehtinyt keskitaivaalle, -eikä ainoakaan aamulla lähteneistä ratsastajista palannut, seurasi -kärsimättömyyttä levottomuus. - -Se teltta, joka päällikön käskystä oli pystytetty leirin keskellä -olevalle kukkulalle, oli autiona. Medianan vaakunalla koristettu -lippu riippui surullisena tangossaan; ei vähinkään tuulen hengähdys -sen poimuja levittänyt. Turhaan tarkastelivat meksikolaiset vartiat -alituisesti taivaan rantaa; he eivät nähneet päällikköänsä eivätkä -opastansa, jonka salaperäinen katoaminen heitä peljästytti, eivätkä don -Estevanin saattajat myöskään palanneet. - -Kiinni sidotut hevoset seisoivat päät riipuksissa, janon vaivaamina; -ihmisiäkin vaivasi jano, ja uhkasipa heitä nälkäkin, mutta he -eivät uskaltaneet ajaa takaa mitään hirveä eikä härkää, kun olivat -saaneet ankaran käskyn pysyä leirissä. Kuta enemmän aika kului, sitä -suuremmaksi kasvoi levottomuus. - -Sellainen oli tila leirissä. - -Leirin ulkopuolella alkoivat jo intiaanien ruumiit mädätä, ja eräällä -kohdalla kentällä ilmaisi äsken luotu hiekkakumpu paikan, jossa -edellisenä päivänä kaatuneet seikkailijat lepäsivät. - -Tämä synkkä näky enensi tuon ennestään synkän seudun kolkkoutta. - -Melkein samaan aikaan, jolloin kullankaivajat edellisenä päivänä olivat -pysähtyneet tälle paikalle, huomasivat vartiat etäällä tomupilven. -Kaikki hyökkäsivät sille puolen, toivoen näkevänsä don Estevanin ja -hänen seuralaisensa, mutta tämä hairahdus ei kestänyt kauan, sillä -pian erotettiin tomupilvessä liehuvat höyhentöyhdöt ja ihmishiuksilla -koristetut keihäät. - --- Aseihin! aseihin! Intiaanit tulevat! kajahti kaikilta tahoilta. - -Tähän asti vallitseva suuri hämminki ei ollut mitään siihen verraten, -mikä nyt nousi leirissä. Ken käskisi? Ketä toteltaisiin? Niin ajatteli -jokainen, mutta asettui kuitenkin, mikäli mahdollista, samalle paikalle -kuin edellisenäkin päivänä. - -Kaikkien kasvoilla kuvastui levottomuus. Hetken kuluttua -rohkaistuttiin, kun intiaaneja oli vain kuusi, eivätkä he nelistäneet -sotahuudon kajahtaessa leiriä kohti, vaan ratsastivat tyynesti -eteenpäin. Eräällä heistä oli keihäänsä kärjessä valkoinen riepu; -kaikissa maissa on valkoinen lippu rauhan merkkinä. - -Kun he olivat lähestyneet kahden pyssynkantaman päähän, erosi valkoista -lippua kantava ratsastaja tovereistaan, jotka pysähtyivät. - -Kun airut oli päässyt lähemmäksi, pysähtyi, hänkin, lippuaan heiluttaen. - -Muuan Tubac-linnoituksesta oleva seikkailija oli ollut tekemisissä -apahien kanssa ja osasi heidän kieltänsä, ymmärtäen tuota puoleksi -espanjalaista sekoitusta, jota näillä rajaseuduilla puhuttiin. - -Hän oli pieni, laiha mies ja intiaanein silmissä varmaankin hyvin kehno -korkeimman vallan edustaja, sillä intiaanit kunnioittavat rotevuutta. -Kauvan estelikin hän ottamasta vastaan tätä päällikkyyttä, mutta -myöntyi vihdoin. Seikkailijani täytyi oman turvallisuutensa tähden ja -jotta alkava keskustelu päättyisi hyvin, osoittaa, että heillä oli -johtaja. - -Meksikolaisten leirissä tehtiin rauhan lippu nenäliinasta, joka -aikoinaan oli ollut valkoinen. - -Seikkailija, jonka nimi oli Gomez, lähti vavisten leiristä mennäksensä -ratsastaen intiaania vastaan, jonka vakava ryhti oli vastakohtana hänen -pelolleen. Hänet rauhoitti kuitenkin niiden veristen hihnain näky, -jotka ympäröivät intiaanisoturin toista olkapäätä. - -Haavastaan tunnemme hänet Mustaksilinnuksi. - -Meksikolainen ja intiaani tervehtivät toisiaan, ja Mustalintu alotti -keskustelun. - --- Kaksi päällikköä nyt kai keskustelee keskenään? kysyi hän -kohteliaasti. - -Meksikolainen vastasi yhtä kohteliaasti, mutta jonkunlainen hämmästys -osoitti, ettei hän puhunut totta. - --- Toisinaan on suuri sielu mitättömässä ruumiissa; valkoinen veljeni -on suuri päällikkö, sanoi intiaani. - -Näissä kaksimielisissä sanoissa oli enemmän ivaa, kuin vakavuutta, ja -intiaanin ääni ilmaisi hänen huomanneen kullanetsijän koettavan pettää -häntä. Hän loi Gomeziin katseen, joka näytti tahtovan tunkeutua hänen -sieluunsa asti. - -Meksikolainen ei voinut kestää tätä terävää ja tutkivaa katsetta, vaan -loi silmänsä alas ja intiaani jatkoi: - --- Veljeni ei varmaankaan valehtele, kun hän kehuu itseään päälliköksi, -mutta valkoisten leirissä löytynee useita sellaisia päälliköitä, ja hän -on kai yksi heistä? - --- Minä olen ainoa päällikkö, vastasi seikkailija, selvästi näyttäen -hämminkinsä. - -Noin mitättömän päällikön nähdessään arveli Mustalintu helpostikin -voivansa suoriutua tuosta miesraukasta, joka ei voinut kilpailla hänen -kanssaan lujuudessa eikä kekseliäisyydessä, ja hänen silmistään hehkui -turmiota ennustava tuli. - -Intiaani päätti ottaa selon hänen totuuden harrastuksestaan. - --- Mukanani tuomat sanat ovat rauhan sanoja, sanoi hän; kaikkien etelän -soturien täytyy kokoontua ympärilleni niitä kuulemaan. Intiaanit -ottaisivat vastaan valkoisten lähetin neuvotteluun nuotionsa ääreen ja -hän saisi astua päällikön telttaan. Miksi pitää valkoisten päällikkö -hänen luokseen tulleen airueen näin loitolla leiristä? - -Gomez ei tiennyt, mitä vastaisi. Hän ei voinut viedä sutta -lammaslaumaan. - -Mustalintu huomasi tämän epäröimisen. Hän rypisti kulmakarvojaan, -uhkaava pilvi peitti hänen otsansa ja hänen silmänsä salamoivat. - --- Apahien päällikkö ei ole sellainen, jota pidetään loitolla majasta. -Toisessa kädessään on hänellä sota, toisessa rauha; kummanko niistä hän -avaa? - -Tämä uhkaus ja ääni, jolla se lausuttiin, saattoivat meksikolaisen -kokonaan hämille. Hän aikoi vastata, että neuvottelisi toveriensa -kanssa, mutta onneksi pidätti itsensä aikoinaan. - -Viekas intiaani jatkoi tyynellä, vaikka hieman ivallisella äänellä: - --- Yksi ainoa soturi seuraa minua. Onko valkoisia niin vähän, että -he pelkäävät kahta leirissään olevaa vierasta soturia? Eikö heidän -leirinsä ole varustettu? Eikö heillä ole riittävästi ruutia ja luotia? - -Intiaanin viekoittelemana Gomez-raukka vihdoin oivalsi, ettei hän -voinut kieltää lähetiltä pääsyä leiriin, kadottamatta toisaalta rauhan -toiveita ja toisaalta taasen myöntämättä intiaanin olleen oikeassa -heidän varustustensa suhteen. - --- Punainen veljeni valitkoon yhden seuralaisen, mutta yhden ainoan -vain, sanoi hän. - -Sitä Mustalintu toivoikin. Jos seikkailija puhui totta ilmoittaessaan -olevansa valkoisten päällikkö, niin saattoi intiaani helposti arvata, -millaisia soturia oli sellaisella päälliköllä. Jos hän taasen -valehteli, niin saisi Mustalintu leirissä nähdä oikean päällikön, ja -sen mukaan tekisi hän hyökkäyssuunnitelmansa. - -Intiaani antoi merkin, ja tämän johdosta lähestyvä soturi oli ennen -mainittu lähetti, jota nopeutensa vuoksi nimitettiin Antiloopiksi. -Olemme nähneet tämän olevan yhtä viekkaan, kuin tuo viekas päällikkö -itsekin, jonka luo hänet oli lähetetty päällikkyyttä tarjoamaan. - -Antilooppi oli sitäpaitsi ainoa intiaani, joka tunsi todellisen -päällikön don Estevanin, jota hän oli tarkastellut, kun tämä johti -puolustusta. - -Molemmat intiaanit seurasivat Gomezia, vaihtaen matalalla äänellä -seuraavat sanat: - --- Mikä on sakaali, joka tahtoo kätkeytyä leijonan nahkaan? sanoi -lähetti. - --- Tuo päällikkö tahtoo pettää Mustanlinnun, mutta Mustanlinnun silmä -on hänen aikeensa huomannut, sanoi viekas päällikkö. - -Molemmat astuivat nyt leiriin, samoin kuin tuli ja miekka, jotka -yhtyvät hävitystyöhön. - - - - -19. - -INTIAANIEN VOITTO. - - -Kuvaus, jonka olemme koettaneet antaa erämaan oloista ja tavoista, -olisi epätäydellinen, ellemme myöskin kertoisi tuon seikkailuretken -surullista loppua. - -Kun molemmat intiaanit saapuivat meksikolaisten leiriin, eivät -he kääntäneet päätänsä oikealle eikä vasemmalle, vaan kulkivat -välinpitämättöminä suoraan eteenpäin. - -Mitään ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta heidän terävältä -havaintokyvyltään. Heidän heimolaistensa ruumiit kentän ulkopuolella, -don Estevanin tyhjän teltan, seikkailijain hämmästyksensekaisen -alttiuden, epäluulon, pelon -- kaikki he huomasivat. - -Kun Mustalintu ja Antilooppi olivat saapuneet leiriin, loivat he -ympäröivään joukkoon tyynen ja ylpeän katseen, ikäänkuin kaksi -leijonaa, jotka yhtyvät liittoon lammasten kanssa. - -Päällikkönä alotti Mustalintu keskustelun. - -Hänelle oli mitä tähdellisintä saada selville, mihin oikea päällikkö -oli joutunut; jos don Estevan ja Pedro Diaz, jonka urhoollisuuden -Antilooppi oli nähnyt hänen taistellessaan Pantterikissan kanssa, -olivat kuolleet, niin joutuisivat nuo toiset helposti heidän -saaliiksensa. - -Intiaanit päättivät ottaa selon asiasta. - --- Meillä on mukanamme rauhan tarjous, joka on yhtä mieluinen -valkoisille kuin intiaaneillekin, sanoi Mustalintu, mutta sydämemme on -surullinen, sillä täytyy kunnioittaa niitä, jotka tuovat hyviä tietoja, -ja täällä veljemme ottavat intiaanein lähetit vastaan paljaan taivaan -alla, jossa he ovat polttavan auringon helteessä, vaikka heille tulisi -tarjota päällikön teltta suojaksi polttavia säteitä vastaan. Päällikön -sanat kuuluvat paremmin tuolta kukkulalta. - -Intiaani käytti kiertoteitä, päästäksensä tarkoituksensa perille. -Gomez'ia kauhistutti tämä ilmeinen röyhkeyden osoitus, mutta hän ei -ehtinyt miettimään, mitä olisi tekeminen. - -Hän kiirehti täyttämään lähettiläiden pyynnön, ja vei heidät don -Estevanin autioon telttaan. Mustalintu oli perinpohjaisesti harkinnut -tuon kauhean osan, jota hän aikoi näytellä, ja vaikka tämä olikin -vaarallista, istui hän niin tyynesti kuin hänet todellakin olisi -vallannut tuo rehellisyyden ja rauhan henki, jota hän teeskenteli. - -Gomez nosti teltan aukon verhon ja kiinnitti sen niin, etteivät poimut -peittäneet intiaania; sitten odotti hän heidän selityksiään. - -Mutta intiaanit istuivat äänettöminä. - -Gomez luuli täytyvänsä alottaa. - --- Odotan, sanoi hän arvokkaammin kuin ennen, erämaan veljeni rauhan -ehtoja. Päällikön korvat ovat avoinna. - -Gomez-raukka onnitteli itseään näiden sanojen johdosta, jotka olivat -aivan intiaanien tapaisia, mutta Mustalintu ei sallinut hänen kauvan -iloa nauttia. Raaka soturi kohotti hitaasti päänsä, hänen väreilevät -sieramensa ilmaisivat loukattua ylpeyttä, ikäänkuin hän nyt vasta -olisi huomannut valkoisen miehen petollisuuden. Hänen tuliset silmänsä -saattoivat valkoisen kalpenemaan, kun hän huusi ukkosen tapaisella -äänellä: - --- Minä näen vain yhden päällikön -- tässä näytti hän itseänsä -- ja se -on intiaani. Missä on valkoinen päällikkö? Häntä ei näe. - -Seikkailija hämmästyi tästä ylpeästä vastauksesta. Kun hän taasen -koki tointua ja näyttäytyä todellisessa asemassaan loukatulta, lisäsi -Mustalintu: - --- Miksi tahdotte pettää rehellistä intiaania? - --- Gomez ei petä ketään, änkytti meksikolainen; olen sanonut sinulle -olevani päällikkö ja se olenkin. - -Mustalintu viittasi Antiloopille. Ja tämä tarkasti seikkailijaa, -ikäänkuin olisi tahtonut kokonaan pelottaa ja hämmentää hänet. - --- Ainoa päällikkö, sanot? Tämän kangasmajan omistaja, tähtilipun -soturi? - --- Minä se olen, sanoi meksikolainen. - --- Olen kuullut valheen, tiuskasi Mustalintu. Minun kaltaiseni -päällikkö ei tahdo kuulla kahta sellaista. - -Antilooppi ryhtyi nyt tyynnyttämään intiaanipäällikön kiukkua -ja meksikolaisen tuskaa. Mustalintu näytti aikovan nousta, -keskeyttääksensä kiivaasti keskustelun, mutta Antilooppi pidätti hänet. - -Sitten kääntyi Antilooppi Gomez'iin, sanoen: - --- Valkoinen soturi on joko tahtonut pilkata ystäviänsä intiaaneja, -tai koetella heitä. Itse hän kyllä tietää, ettei hän ole se päällikkö, -jolla on kaksipiippuinen pyssy, tummat, harmaansekaiset hiukset, -ylöspäin kääntyneet viikset, korkea vartalo ja leveät hartiat. - -Intiaani kuvasi don Estevania. - --- Hän tietää kyllä, ettei tämä teltta ole hänen, eikä hänen -nimensäkään ole se, jonka vuoriemme kaiku usein on toistanut. Se on -toisen päällikön nimi. Tämä päällikkö on solakka kuin veljenikin, mutta -hän on lähes kahta vertaa pitempi. Hänen ruumiinsa on notkea kuin -bamburuoko, mutta tukeva kuin rautatammen runko. - --- Kuka se soturi on? kysyi Gomez, aikaa voittaaksensa ja hieman -tyyntyäksensä. - --- Tämä päällikkö on sama, joka tässä, jatkoi Antilooppi, osoittaen -paikkaa, jossa intiaani kaatui Pedro Diazin keihään iskusta, tappoi -Pantterikissan. Hänen nimensä on Pedro Diaz; lapsemme vavisten -mainitsevat tämän nimen. Eivätkö nämä kaksi soturia, joista puhuin, ole -päälliköitänne, eikö totuus ole huulillani? - -Mitäpä voi Gomez-raukka tehdä, kun intiaani sai hänet valheesta kiinni. -Hänen täytyi nöyrtyä ja myöntää Antiloopin puhuneen totta. - -Sen hän tekikin. - -Mutta hän ei huomannut tuota leimuavaa katsetta, jonka intiaanit -keskenään vaihtoivat. - -Kun Mustalintu oli Antiloopille huomauttanut, mikä riemu hänet valtasi, -loi hän taasen vakavan katseensa Gomez'iin ja sanoi: - --- Miksi tahdot omistaa arvon, joka ei ole sinulle tuleva? Minä -ilmaisen rauhanehtoni päällikölle ja sille, jolla on rautatamminen -ruumis. Missä he ovat? - --- He ovat lähteneet muutamien seuralaistemme kanssa bisonia ajamaan, -hankkiaksensa sotureillemme muonaa, vastasi Gomez jotenkin mahtavasti, -mutta hän oli tekemisissä itseänsä etevämpien vastustajain kanssa. - --- Antilooppi ja Mustalintu odottavat heidän takaisin tuloansa, lausui -intiaani päättävästi; siihen asti on kahden soturin suu kiinni. - -Intiaanit ummistivat halveksivasti silmänsä, nostivat puhvelin taljan -olallensa, ikäänkuin ei valkoinen, jonka vieraita he olivat, olisi -ollut läsnäkään. - -Vaikka tämä päätös olikin loukkaus teeskennellyn päällikön -itserakkaudelle, lopetti se ainakin hänen hämminkinsä. Hänen -päällikkö-osansa tuntui hänestä liian vaikealta, ja hän olisi -mieluisasti luopunut siitä don Estevanin ja Pedro Diaz'in palaamiseen -asti, joka hänen luulonsa mukaan piankin oli tapahtuva. - --- Veljeni tuolla tahtonevat kuulla intiaanipäällikön sanat, sanoi -Gomez; tahdon kertoa ne heille. - --- Mene! sanoi Mustalintu. - -Gomez ei odottanut toista käskyä ja lähti kukkulalta iloisena kuin -koulupoika, joka on oppinut vaikean läksyn. - -Hän kertoi keskustelun yksityiskohdat, jättäen kuitenkin mainitsematta -moniaita hänen itserakkauttaan masentavia seikkoja ja huomautti, -mikä etu siitä oli, että hän sai intiaanit pidätetyksi don Estevanin -palaamiseen asti; sen oli muka hänen lujuutensa ja viekkautensa saanut -aikaan. - -Aika kului, mutta don Estevania ei näkynyt. - -Sillä aikaa keskustelivat telttaan jääneet intiaanit hyvin vilkkaasti, -vaikka hiljaa. - -Kun Mustalintu oli varmistunut todellisen päällikön poissa-olosta ja -että hänellä Gomez'issa oli heikko, jopa kurjakin jäljennös tästä, -teki hän rohkean suunnitelman, jossa hän itselleen pidätti kaikki sen -toimeenpanemiseen liittyvät vaarat. Mutta Antilooppi vastusti tätä ja -tahtoi ne omaksi osakseen. Suunnitelma oli tällainen: - -Jokunen seikka, ehkä pitkittynyt metsästys, tuumaili Mustalintu, -viivyttää päälliköitä leiristä kauvemmin kuin he aikovat. Oli -asetettava joukko indiaaneja väijyksiin odottamaan heidän takaisin -tuloansa. Jos he viipyvät yöhön asti, niin hyökkäisivät apahit -Antiloopin johtamina päällikköä vailla olevien valkoisten kimppuun. -Niin Mustalintu tuumaili, eikä häntä pelottanut mahdollisesti sattuva -tappiokaan, vaan tahtoi hän pysyä leirissä, vihollistensa valppautta -torjumassa. - -Kun intiaanit näin ollen hyökkäisivät valkoisten leiriin, olisivat nämä -kokonaan riippuvia heidän armostaan. Tosin sai leiriin jääpä intiaani -peljätä henkeänsä, mutta mitäpä on päällikön henki, kun hän sillä voi -kansaansa hyödyttää. - -Antilooppi suostui tähän tuumaan, mutta tahtoi itse jäädä leiriin. -Jospa pelkkä soturi menehtyisikin, niin jäisi kuuluisa päällikkö -henkiin. Tästä syntyi heidän keskensä jalomielinen, kauvan kestävä -kilpailu. - --- Mustanlinnun haava paranee pian, sanoi Antilooppi. Pian omaa hän -väkevän ruumiin ja mahtavan hengen kansansa hyväksi. Jos päällikkö -kuolisi, niin soturit surisivat kuukausia, mutta ken muistaisi -Antilooppia, jos hän kuolisi. - -Mustalintu kieltäytyi vieläkin sotilaan ehdotukseen myöntymästä. - --- Ruumiini on raudasta, jatkoi tämä taasen; viikunapuun kummi ei -ole kimmoavampaa kuin Antiloopin polvijäntereet. Vaaran tullessa on -Antilooppi hyppäävä helposti vihollisten etuvarustusten yli; täten on -hän yhdellä hyppäyksellä kansalaistensa keskellä. Mutta mitä tekee -Mustalintu olkapää muserrettuna? - --- Hän on liikkumatta katseleva vihollistansa, ja odottava kuolemaa, -sekä pilkkaava heidän vihaansa. - -Mutta Antilooppi tahtoi säilyttää kansalleen niin kalliin hengen ja -esitti vieläkin innokkaammin tuumaansa. - --- Antilooppi, virkkoi hän, on kuin Mustalintukin pilkkaava heidän -raivoansa. Antilooppi on osoittava samaa kestävyyttä heidän iskujansa -vastaan, mutta hänellä on sen ohessa ruumiinvoima, jota ei mikään -entinen haava heikonna. - -Molempien päälliköiden täten kilpaillessa jalomielisyydellään, -laskivat meksikolaiset levottomina jokaisen minuutin, joka kului -tuomatta takaisin don Estevania. Ei kukaan kiihkeämmin odottanut hänen -palaamistansa kuin Gomez, joka kerskauksistansa huolimatta ei mitään -niin peljännyt kuin pakkoa, joko sitten lähettiläänä tai johtajana, -olla molempien intiaanien läheisyydessä. - -Synkkä hiljaisuus vallitsi leirissä, kun noin tunnin kuluttua -Mustalintu astui ulos teltasta ja lähestyi sitä joukkoa, jossa Gomez -oli. - --- Sotilaani, sanoi intiaani, odottavat kärsimättömästi saada -päällikkönsä suusta kuulla vakuutuksen siitä ystävyysliitosta, joka -pian on yhdistävä heidät valkoisiin. Mustalintu palaa pian ystäviensä -luo, ja hän jättää toverinsa vakuudeksi siitä. - --- Mene! sanoi Gomez majesteetillisen vakavalla äänellä, jota hänen -onnistui teeskennellä. - -Intiaani poistui, samoin kuin oli tullutkin, päätään kääntämättä ja -näyttämättä vähintäkään uteliaisuutta. - -Kun päällikkö oli ehtinyt neljän soturinsa luo, jotka häntä yhä -odottivat, jutteli hän hetkisen heidän kanssaan. Hän näytti viittaavan -telttaan, jossa Antilooppi istui liikkumatta ja vakavana kuin -kuvapatsas. - -Hetken kuluttua näkivät valkoiset yhden intiaanin ratsastavan pois. -Toiset intiaanit jäivät, pidellen suitsista hevosiaan, istumaan yhtä -vakavina kuin Antiloopikin teltassaan. - -Päivä kului yhä enemmän. Aurinko oli kadonnut taivaan rannan taakse. -Pilvet, joiden kirkas väri alkoi vaaleta, ilmaisivat yön olevan tulossa. - -Vielä odotettiin turhaan leirissä don Estevania, Diazia, Orochea ja -Barajaa. - -Vihdoin tuli yö, lisäten kaikkein levottomuutta. Intiaanit ovat -vaihtelevia ja oikullisia, sen kaikki tiesivät; äkillinen hyökkäys -voipi seurata rauhan tarjousta, joka olikin hyvin epämääräinen. - -Gomez koki rauhoittaa heidän levottomuuttaan. - --- Mitäpä tässä on pelkäämistä niin kauan kun intiaani on leirissä, -sanoi hän. Tuo hänen tyyneytensä ilmaisee rehellistä mieltä. - -Yön hämärässäkin voitiin vielä nähdä Antiloopin tummat kasvot. Soturi -pysyi yhä samassa asemassa, mutta päivän valolla olisi saattanut nähdä -hänen vähän kääntävän päätänsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut tarkoin -huomata jokaisen melun, mikä häiritsi yön hiljaisuutta. - -Syvä äänettömyys vallitsi. Ääretön aro oli yhtä äänetön kuin taivaan -lakikin, johon ilmestyi tähti toisensa perään. Heti kun pimeys seuraa -auringon valoa, saa aro synkemmän, suurenmoisemman luonteen. - -Leirissä häiritsi vain tuota ympäröivää, pelottavaa aron hiljaisuutta -muutamien hiljaiset kuiskaukset, ja jonkun levottoman hyräily. -Kaikki loivat tuon tuostakin epäluuloisia silmäyksiä arolla istuviin -intiaaneihin. Nämä näyttivät yhtä liikkumattomilta kuin kallion paadet, -jotka pimeässä toisinaan saavat ihmisen näön. He näyttivät kuitenkin, -ehkäpä pimeän tähden, siirtyvän yhä loitommalle. - --- Tuopa kummallista, sanoi eräs seikkailija Gomezille, luoden -epäluuloisen silmäyksen arolle; -- nuo intiaanit näyttivät äsken olevan -lähempänä. - --- Se on vain näköhairahdus, vastasi Gomez, joka halusi selittää kaikki -edullisemmalta kannalta. - --- Katso tuonne Gomez, lisäsi toinen, nyt ei tunnu tuulen -henkäystäkään, ja sentään näyttää tuuli tuolla intiaanien luona saavan -tomupilvet nousemaan. - --- Meitä suojelevat vaunumme tuulelta, tuolla sitä vastoin voi tuuli -puhaltaa, siinä kaikki. - -Pimeys eneni, intiaanit näkyivät yhä epäselvemmin. Gomez piti vaan -mielessään sitä, että Antilooppi oli jäänyt leiriin, ja koki tämän -nojalla rauhoittaa seuralaisiaan, jotka häneltä kysyivät, olivatko nuo -kaukana häämöittävät varjot ihmisiä, vai pensaita. - -Epävarmuus kasvoi niin, että eräs seikkailija päätti ottaa lähemmin -selkoa asiasta, ja poistui pyssy olalla. - -Pensaita ne olivatkin, ei näkynyt ihmisiä eikä hevosia. Intiaanit -olivat pimeän turvin poistuneet. Tomu-pilvi oli heidän liikkeensä -salannut ja olivat he yhtyneet tovereihinsa. - -Kun tarkastelija ehti sille paikalle, jossa apahit olivat olleet, -ei hän nähnyt ainoatakaan elävää olentoa; niin pitkältä kuin hänen -silmänsä kantoi oli tyhjää ja autiota. Hän palasi nopeasti leiriin -kertomaan intiaanien pakenemisesta. Tämä oli arveluttava enne. - -Antilooppi oli huomannut kaikki maanmiestensä liikkeet. Hänen luoksensa -tuli nyt Gomez, seikkailijain kehoituksesta. - --- Miks'ei päällikkö käskenyt soturejaan pysymään valkoisten -läheisyydessä? kysyi meksikolainen. - --- Keitä tarkoittaa veljeni? vastasi Antilooppi, tietämättömyyttä -teeskennellen. - --- Noita, jotka istuivat tuolla äsken kuin ystävät ja nyt ovat -kadonneet kuin viholliset. - --- Pimeässä näkee silmä ainoastaan lyhyen matkan; valkoiset eivät voi -nähdä niin loitolle, mutta jos he sytyttävät nuotionsa, näkevät he -ne, joita etsivätkin; mutta mitä se hyödyttää. Heillä on vallassaan -mahtavan heimon päällikkö, joka odottaa sanansaattajansa palaamista. -Soturimme kyllä käskivät sanansaattajan kiirehtimään. - -Tämä viekkaan intiaanin vastaus muistutti jotain Gomez'ille. Hän -vavahti ja Antilooppi huomasi sen. - -Gomez muisti nimittäin, että kaikki puut, jotka olivat aijotut leirin -valaisemiseksi, olivat edellisenä iltana loppuneet ja oli unhotettu -kerätä uusia. Nyt oli liian myöhäistä. - -Tämän hänen viekkaille aikeillensa suotuisan, mutta valkoisille -epäsuotuisan seikan oli Antilooppi kyllä huomannut, mutta hän tahtoi -varmistua epäilyksissään tässä suhteessa. Nyt ei hän enää epäillyt. - -Muistellessaan tätä laiminlyöntiänsä peitti Gomezin otsan kylmä hiki. -Häntä lohdutti vain se seikka, etteivät intiaanit olleet pahassa -tarkoituksessa paenneet, kun olivat jättäneet päällikkönsä pantiksi. -Hän päätti kuitenkin vartioida tätä huolellisemmin. - --- Päällikkö ei saa olla yksin ystäviensä luona, minä käsken kuusi -miehistäni pitämään hänelle seuraa. He kuuntelevat kertomuksia hänen -taisteluistaan. - -Gomez lähti, huomaamatta ylpeätä hymyä Antiloopin suupielessä, ja -hän käski kuusi tovereistansa menemään intiaanin luo ja vähimmänkin -petoksen merkin huomattuaan murhaamaan hänet. Gomez alkoi tottua -päällikkyyteen. - -He luulivat voivansa lähettää osan miehistöstä keräämään puita, jotta -siten saisivat varomattomuutensa korjatuksi, mutta siten olisi joukko -liian paljon heikontunut, ja tästä tuumasta luovuttiin. - -Leiri jäi siis pimeän peittoon. Tämä pimeys oli vaarallinen sekä itse -seikkailijoille, että myöskin arolla oleville, joita he niin hartaasti -odottivat ja jotka ehkä olivat eksyneet, eivätkä enää osanneet -takaisin. Leiriläiset alkoivat epäillä, ettei heidän päällikkönsä -seuralaisineen palaisikaan enää. - -Kuiskaavat keskustelut taukosivat, jokainen vaipui ajatuksiinsa, -leirissä samoin kuin arollakin vallitsi syvä hiljaisuus. - -Tämän kuitenkin pian keskeytti kaukainen ääni. He luulivat kuulevansa -hevosten hirnuntaa, vaikka loitollakin. Gomez oli jo vähän tutustunut -siihen toimeen, joka niin odottamatta tuli hänen osaksensa, ja hän -riensi tuon lähestyvän vaaran kehoittamana, jonka kaikki aavistivat -näkemättä sitä vielä, intiaanin luo, jota hän piti päällikkönä. Tämä -istui yhtä vakavana. - --- Valkoisen kuulo, sanoi meksikolainen intiaanille, ei ole niin hieno, -kuin intiaanin. Voisiko päällikkö selittää minulle, tuleeko tuo etäinen -hirnuminen sanansaattajain joukosta? - -Intiaani kuunteli tarkasti jonkun hetken. - --- Sanansaattajat tulevat, vastasi hän; he tahtovat kuulla, joko -päällikkö ja tuo toinen, Diaz niminen, ovat palanneet. - --- Intiaanit tietävät ehkä paremmin kuin valkoiset, palaavatko nämä -päälliköt milloinkaan, mutta jos he eivät tällä kerralla tahdo -neuvotella sen kanssa, jonka hänen toverinsa ovat päälliköksi -valinneet, nimittäin minun kanssani, niin haluavat he sotaa. - --- Olkoon! sanoi intiaani, Mustalintu on suuri päällikkö, joka ei -muilta kysele, mitä hänen tulee tehdä. - -Tämän keskustelun aikana oli tuo etäinen melu enentynyt. Maa kumisi -nelistävien hevosien kavioista, ne lähestyivät yhä, mutta pimeässä ei -niitä voinut nähdä. Epämääräinen kauhu valtasi jokaisen, mutta vielä -luottivat kullan etsijät Antiloopin läsnäoloon, eivätkä ryhtyneet -puolustustoimiin. Juuri kun Gomez oli käskemäisillään niihin ryhtymään, -kehoitti Antilooppi häntä kuuntelemaan. - -Indiaani itsekin taivutti päätänsä hänelle esimerkiksi. - --- Ne eivät ole sanansaattajia, sanoi Antilooppi; -- katso itse. - -Hevoslauma laukkasi arolla, niin lähellä leiriä, että helposti saattoi -nähdä, ettei niiden selässä ollut ratsastajia. - --- Ne ovat kesyttömiä hevosia, sanoi Antilooppi; soturini tahtovat -ottaa kiinni niitä. Jos se onnistuu, saavat ystävämme valko-ihoiset -osansa saaliista. Mustalintu saapuu pian saaliin jakoon. - -Todellakin näkyi pari kolme intiaania ratsastavan kesyttömien hevosten -perässä, jotka peloissaan pakenivat. - --- Valko-ihoiset voivat rauhoittua, huudahti Antilooppi, poistaaksensa -vihollistensa epäluulot. Vihdoinkin tulee Mustalintu sopimaan -ystäviensä kanssa. Kas vaan, hän ratsastaa pelottomana eteenpäin. - -Intiaani lausui tämän henkilöille, jotka eivät näkyneet vähääkään -epäilevän. Useimmat näkivät tässä turvallisuutensa merkin. He -arvelivat, että luottamus ja varmuus, jota intiaanit osoittivat -ajaessaan kesyttömiä hevosia aivan valkoisten leirin äärellä, olivat -rauhan enteitä. - -Ei kukaan huomannut, että Antilooppi hiljaa päästi auki lavean -vaippansa ja otti sen poimuista lyhyen, terävän tapparan; heidän koko -huomionsa oli kiinnitettynä tuohon heidän silmiensä edessä tapahtuvaan -näytelmään. - -Kesyttömät hevoset näyttivät tahtovan hyökätä leiriä ympäröiviä vaunuja -kohti. Niitä takaa-ajavain intiaanien joukossa näkyi Mustalintu. -Seikkailijat näkivät hänen saavuttavan pakenevan lauman ja koettavan -katkaista siltä paluutien. Hevoset pysähtyivät yht'äkkiä sen aukon -eteen, joka oli avattu intiaaneille. - -Äkkiä, ja juuri kun luottamus Antiloopin rauhan vakuutuksiin ja noiden -metsästelevien intiaanien esiintymiseen oli kohonnut korkeimmilleen, -pääsi meksikolaisilta hämmästyksen ja kauhun huudahdus. - -Heidän silmiensä eteen kohosi tummia, synkkiä, näköjään pimeyden -henkiin herättämiä haamuja. - -Noiden tähän asti näköjään irtonaisten hevosten selkään ilmestyi -ratsastajia liehuvine töyhtöineen, ratsastajia, jotka heiluttivat -aseitaan ja päästivät kamalan kiljunnan. - -Onneton tapahtuma enensi sekasortoa ja tämän hyökkäyksen kauhua. - -Tuon äkkiä ilmassa kajahtavan ulvonnan pelästyttäminä raivostuivat -meksikolaisten hevoset, joiden vaisto jo oli huomannut intiaanien -läsnäolon. - -Pian olivat hihnat, joilla ne olivat kiinni, katkaistut, paalut maasta -temmatut. Eläimet alkoivat juosta edestakaisin leirissä, tallaten -isäntiään, jotka eivät voineet niitä hillitä. Muutamat hyökkäsivät -varustuksia vastaan, toiset hyppäsivät vaunujen yli, tai riensivät -aukosta ulos. - -Tuskan ja kiukun huutoja sekaantui hevosten hirnumiseen ja intiaanien -ulvontaan, ja se saattoi miehuullisimmatkin neuvottomiksi ja hämille. - -Leiriin ei jäänyt muita hevosia kuin ne, jotka olivat itsensä -haavoittaneet ja nyt makasivat kentällä; toiset nelistivät arolla. - -Melkeinpä tämä uusi onnettomuus oli koitumaisillaan meksikolaisten -hyväksi. - -Satuloihinsa nousseet intiaanit aikoivat ryhtyä ottamaan kiinni tätä -elävää saalista, joka pääsi heidän käsistään. Muutamat jo ryhtyivät -takaa-ajoon, kun valkoisten onnettomuudeksi Mustalintu kutsui heidät -takaisin. - -Apahit olivat meksikolaisia kohtaan käyttäneet juonta, johon vain -niin rohkeat ratsastajat voivat menestyksellä turvautua. Toinen jalka -satulassa ja piilottaen ruumiinsa hevosen toiselle puolen, saattoivat -he matkustaa pitkiä matkoja. Pimeys oli helpottanut tämän juonen -onnistumista, ja seikkailijat olivat nähneet vain hevoset, huomaamatta -ratsastajia, jotka niitä ohjasivat. - -Ikäänkuin tuulen ajama tomupilvi hyökkäsivät ratsastajat aukosta -leiriin. Maa tärisi, kun intiaanien päävoima nelisti esiin ensin -saapuneitten avuksi. Gomez sieppasi puukkonsa, iskeäksensä sen -vieressään istuvaan Antilooppiin, mutta tämä ehti ennen häntä. - -Intiaanin vaippa valahti äkkiä hänen jalkoihinsa, ja tapparan iskulla -halkaisi hän onnettoman kullanetsijän pään. - -Samassa kajahti don Estevanin teltan luota sotahuuto, joka tuli -niin äkkiä ja oli niin läpitunkeva, että se pikemmin tuntui tulevan -paholaisen kurkusta kuin ihmisrinnasta. - -Antilooppi sen päästi, hypäten alas kukkulalta ja hyökäten salaman -nopeudella valkoisten keskelle. - -Satakertainen ulvonta toisti Antiloopin huudon. - --- Valkoiset eivät ole edes koiria, huudahti intiaani, he ovat -jäniksiä, järjettömiä elukoita. Näin sanoen yhtyi hän tovereihinsa. - -Meksikolaisten leirissä vallitsi sekasorto, suurempi kuin milloinkaan. -Pimeässä ja hämmingissä ei kukaan tiennyt, mitä tehdä; muutamat -hyökkäsivät puukko kädessä toisiansa vastaan, luullen tovereitaan -intiaaneiksi. - -Kuolinhetki oli leirin asukkaille tullut. Turhaan kohtasivat laukaukset -intiaaneja; ei ainoakaan sattunut, sillä ampujain kädet vapisivat, -silmä hämärsi. Apahit eivät edes viitsineet vastata ampumiseen. - -Tapparoineen ja keihäineen hyökkäsivät intiaanit. Kuusikymmentä hevosta -hyökkäsi raivoissaan, mikä on omituista niille samoin kuin niiden -isännillekin, ratsastajineen aukosta leiriin, ikäänkuin valtameren -aallot, jotka syöksyvät karille ajautuneen laivan yli. - -Näiden kamaloitten, kiljuvien ratsastajain etunenässä ajoi Mustalintu, -jonka helposti tunsi muhkeasta ruumiistaan ja sidotusta kädestään. -Peloton päällikkö oli sitonut itsensä satulaan kiinni, voidakseen -johtaa sotureitansa ja riemuita verisaunasta; vasemmalla kädellään -ohjasi hän hevostaan, jonka kaviot tallasivat vihollisia. - -Puukko, tappara ja keihäs tekivät intiaanien käsissä kauheata työtään. -Ruumiita oli kasottain. Epätoivon rohkeudella taistelivat vielä -muutamat meksikolaiset, mutta useimmat hengissä olevista koettivat -paeta. Mutta hevoset olivat menneet, leirissä oli vain kuolleita ja -haavoitettuja. Pelko voitti kuitenkin, valkoiset pakenivat leiristä, -etsien turvaa arolta. Meksikolaisten tappio oli jo melkein täydellinen, -kun toivon säde välähti heille. - -Sumuvuorilta päin tuli täyttä nelistä kaksi ratsastajaa. Muutamat -pakolaiset yhtyivät heihin. - -Tämä odottamaton seikka saattoi muuttaa asiain tilan, mutta -onnettomuudeksi olivat intiaanien ahdistamat soturit jalkaisin eivätkä -voineet puolustautua ratsastavia vihollisiansa vastaan. - -Turhaan iski joka iskulla, jonka hän intiaanilta sieppaamallaan -tapparalla antoi, vihollisen maahan toinen näistä odottamatta -saapuneista ratsastajista. Hän seisoi jalustimilla ja voimakkaasti -auttoi häntä hänen kanssaan saapunut, jota ei pimeässä voinut tuntea -enemmän kuin toistakaan. Pian ympäröivät heidät kaikilta tahoilta -hyökkäävät intiaanit. - -Toinen ratsastajista hyppäytti hevosensa tämän elävän muurin yli -ja katosi pian, vihollistensa raivokkaasti takaa-ajamana, samalle -suunnalle, josta oli tullutkin. - -Toisen ratsastajan kohtalon ilmaisi leiriin saarretuille hirveä riemun -kiljunta: hänet oli tapettu tai vangittu. - -Tämä oli tuon surullisen näytelmän viimeinen kohtaus. - -Pakolaiset samoin kuin leirissä taistelevatkin kaatuivat toinen -toisensa jälkeen indiaanein iskuista. - -Pian katosivat takaa-ajajat ja ajettavat pimeään, laukaukset harvenivat -yhä, ilmaisten taistelijain luvun vähenevän. - -Sitten ei kuultu enää mitään. - -Muutaman tuokion kuluttua kokoontuivat voittavat intiaanit; pakolaisia -takaa-ajaneitten käsissä oli verta vuotavia päänahkoja. Leirissä -murhatut valkoiset olivat samoin raadellut. - -Koko tuosta lukuisasta joukosta ei ollut jäljellä muita kuin elävänä -nyljetty gambusino, ja muutamia pakolaisia, jotka pimeässä olivat -pelastuneet tästä hirveästä verisaunasta. Muista oli jäljellä raadellut -ruumiit, joita oli hajallaan kentällä. - -Tunnin kuluttua siitä, kun tuo verinen taistelu oli päättynyt, valaisi -vaunuista kerätty ääretön nuotio lavealta ruumiiden peittämää kenttää. - -Tulen valossa nähtiin valkoinen vanki tammen runkoon sidottuna. Hänen -ympärillänsä tanssivat intiaanit hurjaa piirihyppyä. - -Taasen istuivat, samoin kuin aikaisemminkin, Mustalintu ja Antilooppi -don Estevanin teltassa. He olivat kahden kuolonenkelin kaltaisia, -jotka näyttivät tänne lähetetyiltä johtamaan hävitystä ja teurastusta. -Heitä näytti ilahduttavan tuo kuoleman ja kauhun kamala näky; heidän -korvansa tuntuivat mielihyvällä kuuntelevan kuolonkamppauksessa olevien -haavoitettujen voihkauksia. - -Synkkä, muutamin paikoin tulenkajastuksesta punaiselta heijastava -taivas kattoi tätä kamalaa näkymöä. Molemmat intiaanit olivat -asettuneet aivan rauhalliseen asemaan, ikäänkuin eivät tapahtumat -koskisikaan heitä. Molemmat olivat ääneti ja vakavina, kunnes -Antilooppi ensin alotti puheen. - --- Mitä Mustalintu nyt kuulee? kysyi hän. - --- Hän kuulee kaksi ääntä, vastasi päällikkö; ensinnäkin kuumeen, joka -hehkuu hänen povessaan ja kehoittaa häntä antautumaan lääketaitoisten -hoidettavaksi. Toiseksi kuulee hän kolmen pohjan soturin äänen ja vielä -ystävän, joka sanoo haavoitetulle päällikölle: ystävä on sinut kostava. - --- Hyvä, sanoi Antilooppi vaatimattomasti, huomenna ajan heitä takaa -kolmenkymmenen parhaan soturimme kanssa. - - - - -20. - -KULTALAAKSO. - - -Taasen täytyy siirtyä siihen aamuhetkeen -- samana meksikolaisille niin -onnettomana päivänä -- jolloin uivalta saarelta pelastuneet metsästäjät -koettivat tunkeutua kultalaaksoon. - -Pimeys, vaikkei enää niin syvä kuin yöllä, peitti vielä seudun, -jonka pääpiirteet vain saattoi erottaa. Vähitellen vaalenivat tähdet -taivaalla, jota kohti vuoriston terävät, sumun peittämät huiput tornien -tavoin kohosivat. - -Vuoren rinteellä olevat synkät varjot ilmaisivat siellä olevan syviä -rotkoja. Vuoriston päätöskohdalla oli erikseen muusta vuoresta -yksinäinen kallio, ikäänkuin etuvarustus. Tämän yksinäisen, katkaistun -kartion näköisen kallion juurella syöksyi vesiputous pohjattomaan -kuiluun. Lähistöllä olevat paju- ja puuvillapensaat ilmaisivat siinä -olevan joen. - -Sumuvuorten aukosta juokseva Rio Gilan muodostama suisto oli -äärettömällä tasangolla, joka synkässä komeudessaan ulottui vuoriston -taakse. - -Jokea ympäröivä suisto oli tuskin penikulman pituinen, mutta joen -molempien haarojen välillä ainakin kolminkertaisen levyinen. - -Yö siirtyi päivän tieltä; aamun sinertävä kajastus levisi pimeän -peittämille kukkuloille. Hämärästä esiytyivät kukkulat vähitellen -samoin kuin maalauksen ensi suunnittelussa. - -Vähitellen levisi valon kajastus vuoren rinteellä oleviin rotkoihin. -Valkeni yhä enemmän. Yksinäisen kallion kukkulalla levitti kaksi mäntyä -suuria juuriansa; niiden vinot rungot nojautuivat kuilun yli. - -Näiden juurella oli hevosen luuranko, jonka vaaleilla luilla vieläkin -näkyi punaisia nauhoja, jotka ennen sitä olivat koristelleet. Satulan -jäännökset peittivät sen kylkiluita. - -Aamu valaisi pian kamalampiakin kuvia; määrätyn matkan päässä -toisistaan olevilla pylväillä liehui aamutuulessa ihmishiuksia. Nämä -kamalat voitonmerkit ilmaisivat siinä olevan intiaanisoturin haudan. -Ja lepäsikin urotöistään kerran kuuluisa päällikkö tämän luonnon -muodostaman pyramidin huipulla. - -Haudastansa vallitsi päällikkö noita aroja, joilla hänen sotahuutonsa -usein oli kajahtanut ja joita hän oli nelistänyt samalla ratsulla, -jonka luita nyt valkaisi yön kosteus ja päivän polttava kuumuus. -Petolinnut käheästi kiljuen lentelivät tämän äänettömän haudan päällä, -ikäänkuin äänellään olisivat tahtoneet herättää sen, joka siinä makasi -ikuista unta, ja jonka kylmä käsi ei enää tuottaisi heille verisiä -aterioita. - -Pian näkyi itäisellä taivaan rannalla vaalea kajastus, ruusunkarvaisia -pilviä ilmestyi, sen jälkeen auringon säde kultaisen nuolen kaltaisena -tunkeutui vuoriston synkkien sumujen läpi ja valovirrat tulivat -laaksoon. - -Oli päivä, mutta sumu peitti vielä vuoren. - -Vähitellen hajoitti aamutuuli tämän aaltoilevan usvaverhon. Usvan -hattaroita oli vielä pensastoilla tai hyppeli vuorikauriiden -tavoin kukkulalta kukkulalle, päästäen valoa ahtaisiin ja syviin -vuorenkuiluihin; niiden suulla näkyi uhriantimia, joilla intiaanit -olivat vuoren henkiä muistaneet. - -Mainittu vesiputous peitti intiaanipäällikön haudan utusateella, johon -muodostui sateenkaaria. Vihdoin saattoi nähdä hautapyramidin juurella -ahtaan laakson, -- se oli kultalaakso. - -Ensi katsannolla huomasi vain sen synkän ja omituisen ympäristön, -kukkulan mäntyineen, luurankoineen ja sumupilvineen, voitonmerkkeinä -liehuvat ihmishiukset, vaahtoavan vesiputouksen ja sen takana -vesikasvien peittämän järven; mutta kullanetsijä olisi pian muutakin -huomannut. - -Tällä yksinäisellä seudulla ei mikään osoittanut eläviä olentoja -löytyvän, kun kolme miestä, jotka maan epätasaisuus tähän asti oli -kätkenyt, näkyi aivan kultalaakson läheisyydessä. - -Kaikki kolme loivat kummastuneita, melkein pelkääviä silmäyksiä -ympärilleen. - --- Jos missään on kamalaa, sanoi José pyytäen toverinsa pysähtymään -ja viitaten sumuverhoon, joka peitti vuorta, niin on ainakin täällä, -noissa synkissä kuiluissa. - --- Jos on totta, että kulta on synnyttänyt useimmat rikokset -maailmassa, niin melkeinpä uskoisin, että pahahenki on asuinpaikakseen -valinnut tämän laakson, jossa sinun ilmoituksesi mukaan, Fabian, on -niin äärettömiä aarteita. - --- Olette oikeassa, sanoi Fabian, näyttäen vaalealta ja vakavalta; -ehkäpä juuri tällä paikalla, missä nyt seison, murhasi onnettoman -Marcos Arellanoksen hänen toverinsa. Voi, jospa tämä paikka -voisi puhua, niin saisin tiedon sen nimestä, jota olen vannonut -takaa-ajavani, mutta tuuli ja sade ovat poistaneet uhrin, samoin kuin -murhaajan jäljet, ja erämaan ääni on vaijennut. - --- Kärsivällisyyttä, lapseni, kärsivällisyyttä, sanoi Rosenholz -vakavasti. Pitkänä elinaikanani en ole milloinkaan nähnyt rikoksen -jäävän rankaisematta; usein löytyvät jäljet, jotka jo oli luullut -poishuuhdotuiksi; toisinaan kohoaa erämaankin ääni syyllistä vastaan. -Ellei murhaaja jo ole kuollut, niin ajaa voitonhimo hänet tänne; -ehkei hän enää kauvan viivykään, ehkä hän on meksikolaisten leirissä. -Odotammeko Fabianin vihollista täällä, vai täytämmekö taskumme -kullalla, sitten palataksemme takaisin ihmisasunnoille?... Sinä saat -siitä päättää. -- Tätä sanoessaan huokasi Rosenholz. - --- En tiedä, mitä päättäisin, sanoi Fabian; olen melkein vasten -tahtoani joutunut tänne; mukaudun tosin teidän johtoonne, mutta -melkeinpä voin sanoa seuraavani korkeampaa käskyä, kuin teidän on. -Tunnen näkymättömän käden vievän itseäni, samoin kuin sinäkin iltana, -kun tulin nuotiollenne. Miksi antaudun vaaroihin, saadakseni tuota -elotonta kultaa, josta en tiedä, mitä sillä tekisin? Sitä en käsitä. -Tiedän vain seisovani tässä suru sydämessäni. - --- Tosin on ihminen leikkikalu kohtalon käsissä, sanoi Rosenholz, mutta -tuo sinut valtaava surullisuus sopii kyllä tälle paikalle ja... - -Kanadalaisen keskeytti tässä kimeä huuto, joka tuntui ihmisääneltä ja -sekaantui veden pauhinaan. Tämä huuto tuntui tulevan intiaanin haudalta. - -Metsästäjät katsahtivat hämmästyneinä pyramidin huipulle, mutta -siellä ei näkynyt ketään. Auringon säteet kimaltelivat hevosen rungon -kylkiluissa, ja tuuli heilutteli tangon päässä olevia ihmishiuksia. -Kukkulan yläpuolella leijailevat petolinnut olisivat voineet nähdä -tämän äänen päästäjän. - -Seudun synkkä juhlallisuus, sen Fabianissa herättämät veriset muistot, -Josén mielen täyttävät taikauskoiset ajatukset ja tuo kummallinen -huuto synnyttivät ystävyksissä melkein pelon tapaisen tunteen. Heidän -kuulemassansa äänessä oli jotain niin selittämätöntä, että he hetkisen -epäilivät, olivatko hairahtuneet. - --- Olikohan se todella ihmisääni? kysyi Rosenholz hiljaa, tarttuen -Josén ja Fabianin käsiin. Vai oliko se vain tuollainen kummallinen -kaiku, joka yölläkin kajahti vuoristosta. - --- Jos se oli ihmisääni, sanoi Fabian, niin on selittämätöntä, mistä -se tuli, sillä minä luulin kuulevani sen aivan päämme päältä. Tuolla -kukkulalla ei ole ketään, sieltä se ei siis voinut tulla. - --- Jumala suokoon, sanoi José itseään ristien, ettemme tässä -vuoristossa, jossa kuuluu selittämättömiä ääniä ja jossa salamat -leimahtelevat kirkkaalta taivaalta, tulisi tekemisiin muiden kuin -ihmisten kanssa. Ellei niin satu, niin mitäpä siitä, jos tämä laakso -vain sisältäisi niin paljon kultaa, että Espanjan kuningas joitakuita -vuosia sillä suorittaisi hovinsa menot. Sanokaa, Fabian, onko meillä -vielä pitkäkin matka oikealle paikalle. - -Fabian kokoili muistojansa, sitten kulki hänen katseensa Sumu vuorten -kukkuloita pitkin, noihin joesta nouseviin kaukaisiin usviin asti. Tämä -omituinen seutu oli sama, jonka Arellanoksen vaimo oli hänelle kuvannut. - -Tarkastukseensa tyytyväisenä vastasi hän: Ei sinne enää ole pitkä -matka, sillä laakso on aivan intiaanihaudan juurella, ja nuo kamalat -koristeet ilmaisevat, että hauta on tuolla. Mutta emme saa aikaa -turhaan kuluttaa. Sillä välin kun te ja Rosenholz kuljette tämän -kallion taitse, tarkastelen minä tuota pensastoa, olisiko siellä mitään. - --- Kaikki tällä salaperäisellä paikalla herättää epäluuloani, lausui -Rosenholz. Tuo kuulemamme ääni ilmoittaa täällä olevan ihmisolennon, -mutta olipa hän valkoihoinen, tai intiaani, peljättävä hän kuitenkin -on. Ennenkuin eroamme, tahdon tarkastella ympäristöä. - -Kaikki tarkastelivat maata, jota he olivat tottuneet lukemaan kuin -avonaista kirjaa. - --- Mitä sanoinkaan! lausui kanadalainen. Tässä on valkoisen miehen -jälkiä, ja voinpa sanoa hänen olleen tässä kymmenkunta minuuttia sitten. - -Saattoi todellakin erottaa hiekassa ihmisjälkiä; olipa tuo henkilö -tallannut poikki jonkun kasvin varrenkin, joka hitaasti kohosi. Jäljet -johtivat puuvillapensastoon. - --- Yksin hän ainakin on, sanoi Fabian. - -Hän alkoi mennä pensastoon, mutta Rosenholz pidätti hänet. - --- Odotahan, tuo tiheä pensasto voipi kätkeä vihollisen! Ei sentään, -lisäsi hän, tuo ihminen, jonka jäljet näemme tässä, on vain taivuttanut -pensaita ja köynnöksiä katsahtaaksensa sinne. - -Näin sanoen käänsi Rosenholz syrjään oksat ja köynnökset, mutta siellä -oli maa kalkin sekaista ja täynnä latuskaisia kiviä. - -Jälkiä ei voinut enää nähdä. - --- Kiertäkäämme tämä kallio, jatkoi Rosenholz, ehkä siellä näemme -jotain. Tule, José, ja sinä, Fabian, odota meitä täällä. - -Molemmat metsästäjät poistuivat, ja Fabian jäi yksin. Hän oli tuon -kultalaakson läheisyydessä, jonka valtaamisesta hän oli uneksinut. - -Alakuloisena ja surullisena, ikäänkuin paljon kärsinyt ihminen, meni -Fabian pensaston luo, joka muodosti melkein läpipääsemättömän aidan. -Mutta tuskin oli hän siirtänyt oksia syrjään, kun hän jäi hämmästyneenä -edessään olevasta näystä katsomaan eteensä. - -Laaksossa äsken vielä vallinnut sinertävä varjo oli kadonnut auringon -tieltä, jonka valossa näkyi maassa kiiltäviä pisteitä. Nämä kiiltävät -kivet olivat yhtä lukuisia kuin liuskakivet rannoilla, eikä niitä olisi -päivässä ehtinyt laskea. - -Näky olisi pettänyt jokaisen muun paitsi kullanetsijän, mutta Fabianin -harjaantuneen silmän ei tarvinnut kuin hetkeksi kiintyä kiviä -ympäröivään saveen, kun hän huomasi tässä olevan puhdasta kultaa, -jollaista purot huuhtovat vuorista. - -Rikkain aarre, mitä ihminen milloinkaan oli nähnyt, oli hänen edessään. - -Kullalla on sellainen lumousvoima, että Fabianin valtasi huumaus, josta -hän ei voinut heti irtautua. - -Mutta sitä ei kestänyt kauvan, sillä Fabianin mieltä ei onni voinut -sokaista, ja pian kutsui hän tovereitansa. - -Kanadalainen ja José saapuivat heti. - --- Oletteko keksinyt hänet? kysyi José. - --- Aarteen, en miestä. Katsokaa itse, sanoi Fabian vaatimattomasti -pyssyllään taivuttaen syrjään laaksoa suojelevat köynnökset. - --- Mitä? kysyi José, nämä kimaltelevat kivet...? - --- Ovat puhdasta kultaa, aarre, jota sallimus täällä on vuosisatoja -vartioinut. - --- Jesus, Maria! huudahti José, kummastuksesta liikkumattomana. - -Sitten laskeusi hän polvilleen, innokkaasti tähystellen tätä -suunnatonta aarretta, joka todellakin vaikutti huumaavasti. Kauvan -tukahdutetut intohimot näkyivät valtaavan hänen sydämensä, hänen -mielessään tapahtui hetkeksi täydellinen muutos ja hänen kasvojensa -synkkä muoto muistutti tuosta konnasta, joka kaksikymmentä vuotta -sitten oli kaupitellut verirahoja ja anastanut ihmisverellä tahratun -summan. - --- Nyt, sanoi Fabian, synkkänä katsellen kimaltelevia kiviä, nyt -käsitän, miten joen molemmat haarat vuotuisilla tulvillaan ja -Sumuvuorilta juoksevat purot tuovat kullan mukanaan tähän laaksoon, -jonka peittävät; tämän laakson asema on omituisin maailmassa. - -Mutta José ei kuullut Fabianin sanoja. Hänessä heräsi uudelleen kullan -himo, kun hän näitä aarteita katseli. - --- Eikö totta, José, ette luullut olevan näin paljon kultaa yhdessä -paikassa? sanoi Fabian mietteissään. Minä itsekään, vaikka olenkin -alkujaan kullanetsijä ammatiltani, en voinut tästä uneksiakaan. - -José ei vieläkään vastannut. Hänen silmänsä eivät tauonneet ahnaasti -tähystelemästä kultaa, ja silloin tällöin loi hän vain salaisen katseen -Fabianiin, joka ei näyttänyt huomaavan toveriansa, ja Rosenholziin, -joka seisoi liikkumattomana, nojaten pyssyynsä ja katsellen -kasvattiansa. - -Toisin José. Toinen näistä oli hänen vanha toverinsa, jonka kanssa -hän oli kestänyt kaikki vaarat; sadoissa taisteluissa oli heidän -sotahuutonsa yhteisesti kajahtanut, nälkää, janoa, vilua olivat he -yhdessä kestäneet, yöt päivät olivat he yhdessä viettäneet. - -Toinen taasen oli sama lapsi, joka hänen tähtensä oli äidittömäksi -jäänyt, saattanut hänelle omantunnon vaivoja, ja joka oli hänen -ystävänsä syvän rakkauden esineenä, vieläpä koko hänen elämänsä -toivona. Mutta voitonhimon perkele ei suonut hänelle rauhaa, vaan -karkoitti hänestä kaikki nämä muistot, sillä hänestä olivat nyt nuo -kaksi liikaa tässä maailmassa. - -Kauhun värähdys saattoi hänet vapisemaan, kun hän tätä ajatteli. Ankara -taistelu tapahtui hänen sydämessään. - -Mutta tämä taistelu oli lyhyt. - -Entinen rajavartia oli kadonnut, ja kun José saattoi jälleen käsittää -kehnot ajatuksensa, voitti hänen jalompi luonteensa. - -Hän oli, yhä vielä polvillaan, ummistanut silmänsä, ja salainen kyynel, -jota eivät hänen toverinsa huomanneet enempää kuin taisteluakaan, -putosi hänen ahavoituneelle poskelleen. - --- Herra kreivi Mediana! huudahti hän ylös hypähtäen, tästä hetkestä -alkaen olette rikas ja mahtava, sillä tämä kulta on teidän. - -Näin sanoen paljasti hän päänsä, ja kumarsi kunnioittavasti. - --- Jumala varjelkoon! lausui Fabian vilkkaasti, minua yksin sitä -pitämästä. Te olette ottanut osaa vaaroihini, teidän tulee jakaa -kultakin. Mitä sanotte, Rosenholz? Eikö teitä ilahduta, kun vanhoilla -päivillänne tulette varakkaaksi? - -Yhä tyynenä nojaten pyssyynsä pudisti päätänsä Rosenholz, joka kullan -nähdessään pysyi yhtä kylmänä kuin vieressä oleva kallio. Hellästi -hymyillen katseli hän Fabiania. - --- Olen samaa mieltä kuin José-ystävänikin, sanoi hän; mitä sillä -tekisin? Jos tämä kulta on meille arvokasta, on se sen vuoksi, että -se on sinun; pienimmänkin möhkäleen omaaminen riistäisi kaiken arvon -palvelukselta, jonka ehkä sinulle olemme tehneet. Mutta haastelemisen -sijasta täytyy meidän toimia; emme kai ole yksin täällä. - -Tämä muistutus huomautti ajan olevan kalliin. - -José tunkeusi edellä pensastoon, mutta tuskin oli hän astunut laaksoon, -kun laukaus kajahti vuoristossa. Josén äänen kuultuaan tyyntyivät -toiset. - --- Hornan henki kokee meitä pidätellä, huusi hän, mutta huonosti se -ainakin tähtää. - -Ennenkuin kanadalainen ja Fabian tunkeutuivat laaksoon, katsahtivat he -kukkulalle, josta laukaus, samoin kuin heidän kuulemansa äänikin oli -tullut. Mutta kukkulaa peittävä sakea sumu esti heidät mitään näkemästä. - -Pian olivat he Josén luona ja lähtivät kaikin kukkulaa kohti. Siellä -varmaan heitä uhkaava vihollinen lymysi. - -Kukkulan rinteillä, vaikka ne olivat jyrkkiäkin, kasvoi pensaita, -joiden avulla saattoi kavuta ylös. Vaarallinen koe se oli, sillä usvan -tähden he eivät voineet tietää, montako vihollista oli heitä vastassa. - -Fabian tahtoi käydä edellä, mutta kanadalainen pidätti häntä. José oli -jo ehtinyt puolitiehen. Häntä seurasi Rosenholz, ruumiillaan suojellen -rakastettua kasvattiansa, jonka oli pyytänyt jäämään jälkimäiseksi. - -Usva peitti vielä läpinäkymättömällä verholla kukkulan. Pelkäämättä -vaaraa, joka mahdollisesti oli tuon usvavaipan takana, astui José -rohkeasti rinnettä ylös. Pian katosi hän kokonaan sumuun. - -Kun Fabian ja Rosenholz hetkeksi pysähtyivät huohottamaan, kadottivat -he hänet näkyvistään; he jatkoivat vaarallista kulkuaan. - -Josén ilonhuudahdus ilmoitti hänen päässeen perille. Hänen molemmat -toverinsa vastasivat huutoon ja olivat itsekin pian paikalla. - -Ei näkynyt ketään. - -Tällöin, kun ystävykset hieman äkeissään siitä etteivät ketään -löytäneet, ja sumussa melkein näkymättöminä toisilleen, aikoivat lähteä -alas, karkoitti tuulen puuska sumun ja he voivat nähdä aavikolle. - -Oikealla ja vasemmalla oli täydellinen erämaa synkässä loistossaan, -kuivia, hehkuvan auringon polttamia aavikoita, joilla hiekka pölysi, -kaikkialla hiljaista, liikkumatonta, paitsi yhdellä taholla. - -Vähän matkan päästä tuosta tiheästä pensastosta, joka oli kultalaakson -edessä ja verhottuna joesta nousevaan usvaan, josta näyttivät -tulleenkin, läheni neljä ratsastajaa pyssyt kädessä. Välimatka oli -kuitenkin vielä niin suuri, etteivät ystävykset kalliolta voineet -erottaa ratsastajain pukua eikä kasvojen väriä. - --- Täytyykö meidän täälläkin kestää piiritys? huudahti Rosenholz. -Ovatko nuo valkoisia vai punaihoisia? - --- Sama se, ovatko he valkoisia tai punaihoisia, vihollisia he ainakin -ovat, sanoi José. - -Kun ystävykset kumartuivat alas, ettei heitä nähtäisi, laskeusi -henkilö, jota he eivät vielä olleet huomanneet, hiljaa järveen. -Varovasti otti hän lumpeiden leveitä lehtiä ja teki niistä jonkunlaisen -suojuksen päänsä päälle ja jäi sitten liikkumattomana seisomaan. Järvi -oli saanut odottamattoman vieraan, mutta sen pinta ei muuttunut. -Se oli Cuchillo, sakaali, joka kohtalonsa ajamana tuli jalopeuran -metsästysmaille pyydystelemään. - - - - -21. - -KOHTAAMINEN. - - -Kun Cuchillo nopeasti ratsastettuaan oli saapunut Sumuvuorten -läheisyyteen, pysähtyi hän taasen. Rosvo ei ollut unohtanut tätä -kerran ennen näkemäänsä seutua, mutta hänen pelkoa ja iloa täynnä -oleva sydämensä, hänen korvissa humiseva verensä vaikutti, ettei hänen -katseessaan ollut entistä tarkkanäköisyyttä. Hänen täytyi pysähtyä -päättääksensä missä hän oli. - -Vasta muutaman hetken kuluttua saattoi hän tyynempänä katsella -ympärillensä. - -Oli vielä pimeä, kun hän ehti kultalaakson edessä olevan kukkulan luo, -ja järven kosteat sumut peittivät laakson ja hautakummun tiheällä -verholla. - -Vesiputouksen kumea kohina, jonka hän aivan hyvin muisti, lopetti -hänen epätietoisuutensa. Hän muisti laakson olevan vesiputouksen -läheisyydessä. Hän nousi ratsultaan levähtääksensä hetkisen ja -odottaaksensa päivän tuloa. Mutta tuskin oli hän istahtanut, kun pelon -tunne saattoi hänet hypähtämään ylös, ikäänkuin myrkyllisen käärmeen -pistämänä. Sattumalta oli hän pysähtynyt samalle paikalle, jossa -hän oli murhannut Marcos Arellanoksen. Kauhukseen kuvastuivat hänen -silmiinsä taistelun erityiskohdat. Pian toki oli hänen pelkonsa ohi. - -Erämaissa pelkää yksinäinen matkustaja eläviä enemmän kuin kuolleita ja -Cuchillo sai kyllä peljätä valkoisia ja intiaaneja, ehtimättä muistella -Arellanosta. - -Vähitellen alkoi hän muuta ajatella. Vaikkei hän saavuttanutkaan -malttiansa, ei hän enää ajatellut rikosta, jonka muisto liittyi toisiin -samallaisiin. - -Tosin oli hän jotenkin varma siitä, ettei kukaan huomannut hänen -pakoansa leiristä ja ettei kukaan ajanut häntä takaa, mutta hän päätti -sentään nousta kukkulalle tähystelläksensä sieltä ympärilleen. - -Männyt, joiden synkkä vihannuus varjosti intiaanipäällikön hautaa, -olivat omiansa peittämään hänet intiaaneilta, jos sellaisia sattumalta -retkeilisi lähistöllä; hän siis kulki huoleti kohti kukkulaa. - -Ohimennessään ei hän voinut olla luomatta ahnasta silmäystä tuohon -kultaa täynnä olevaan laaksoon. - -Äkillinen pelko valtasi hänet. Oliko laakso vielä nytkin yhtä -koskematon kuin kaksi vuotta sitten, jolloin hänen täytyi sieltä -poistua? - -Yksi ainoa silmäys rauhoitti hänet. Kultalaakson muoto ei ollut -muuttunut, samat kimaltelevat kivet olivat siellä vielä. Janon -uuvuttama matkustaja ei suuremmalla ilolla katsele vihannassa -kosteikossa, keskellä ääretöntä hiekkamerta olevaa vettä, kuin Cuchillo -tuota kiiltävää kultaa; silmillään päätti hän ensin nauttia siitä, -ennenkun koski aarteeseen, jota hän kaksi vuotta oli himonnut ja jonka -tähden hän oli toverinsa tappanut. - -Hetkisen tyydytettyänsä tällä itseänsä, tarttui hän hevosensa suitsiin -ja sitoi sen pensaaseen erääseen syvään rotkoon, josta sitä ei kukaan -voinut huomata. - -Kukkulalle päästyään tähysteli hän ympärilleen, nähdäksensä, -oliko yksin. Hetken tarkasteltuaan rauhoittui hän, sillä don -Estevan seurueineen ja metsäsissit olivat vielä loitolla kukkulain -peitossa. Häiriytymätön hiljaisuus varmistutti häntä, ja hän kääntyi -vesiputoukseen päin. - -Kukkulan takana alas syöksyvä vesi näytti muodostavan kuilun yli -hopeaisen sillan, jota tuuli häilytteli. Putousta verhoavan sumun läpi -näkyi vuosisatojen veden huuhtoma, kirkas kullan möhkäle auringon -säteissä. Suurin kokospalmun pähkinä ei ollut sen kokoinen. - -Alituisesti veden huuhtoma kultamöhkäle välkkyi koko loistossaan. Joka -hetki näytti se olevan putoamaisillaan kuiluun. - -Kultamöhkäleen nähdessään, johon hän luuli voivansa ulottaa kädellään, -valtasi Cuchillon mieletön ilo. Ahnain katsein kumartui hän kuilun -reunalle ja ojensi kätensä; hänen sydämensä sykki niin, että oli -pakahtumaisillaan, ja tuo kova mielenliikutus olisi tukahduttanut -hänet, ellei raivokas huuto olisi päässyt hänen suustaan. - -Tämän huudon olivat metsästäjät kuulleet. - -Mutta pian sai hänet näky, jota hän ei ollut odottanut, uudelleen -huudahtamaan, tällä kerralla kuitenkin kiukusta. - -Rosvo oli nähnyt ihmisolennon, ihmisen, joka tiesi hänen elämänsä -salaisuuden, joka jaloillaan tallasi hänen saastuttamatonta aarrettaan. -Se oli José; Rosenholzia ja Fabiania hän ei voinut nähdä, kun he olivat -pensaston takana. Cuchillo luuli Josén olevan yksin ja ampui häntä -enempää miettimättä, melkein tähtäämättä. - -Se oli kuultu laukaus, luoti oli mennyt Josén pään ohi. - -Ei tarvinne kuvailla rosvon kiukkua ja hämmästystä, kun hän mäntyjen -takana piillen näki kahden miehen yhtyvän edelliseen, ja tunsi toisen -heistä tuoksi pelottavaksi metsästäjäksi, joka oli tiikerin kanssa -taistellut, ja toisen Fabianiksi, jonka henkeä hän oli kahdesti -väijynyt. - -Kuolon kauhu saattoi hänen sydämensä pysähtymään. Hän horjui ikäänkuin -huumauksissa; nytkin täytyi hänen paeta tästä kultalaaksosta, josta -kamala kohtalo tuntui hänet pidättävän. - -Rosvon onneksi salasi hänet kukkulaa peittävä sumu metsästäjiltä, jotka -juuri kiipesivät huipulle. - -Heidän kavutessaan ylös, hiipi hän alas toiselta puolen. Mutta silloin -huomasi hän don Estevanin seuralaisineen lähenevän. Tässä oli rosvolle -uusi hämmästyksen aihe. Käärmeen tavoin liu'uttuaan alas, piiloutui hän -järveen, päättäen siellä odotella seikkailun loppua. - -Hän aikoi käyttää hyväksensä taistelua, joka varmaan oli syntyvä -molempien joukkojen kesken. - -Hornamaisen riemun väristys sekaantui veden kylmyyden vaikutukseen. -Rosvo oli kuin petolintu joka ilmassa liehuen odottaa taistelukentältä -uhria. - -Cuchillo tiesi taistelun elämästä ja kuolemasta syntyvän Fabianin ja -Armadan herttuan välillä. Hän mietti mitä etuja tästä koituisi hänelle. - -Rosenholz saattoi jo nähdä lähenevien ratsastajien kasvojen värin. - --- Siinä tulee neljä ratsastajaa meksikolaisten leiristä, sanoi hän. - --- Sen kyllä luulen, huudahti Fabian; pian saamme koko joukon niskaamme -ja jäämme saarretuiksi tänne kuin kesyttömät hevoset hakuliaituukseen. - --- Vait, sanoi Rosenholz, jättäkää minun huolekseni teidän -vapauttamisenne tästä hankalasta asemasta. Ei mikään osoita, että näitä -seuraisi useampia ratsastajia emmekä voi valita parempaa paikkaa kuin -tämän kukkulan, jossa voisimme vastustella kokonaista raakalaisparvea. -Pidän heitä kuitenkin silmällä. - -Tämän sanottuaan laskeutui hän suulleen kukkulalle ja asettui niin, -että ympäröivät kivet peittivät hänen päänsä. Hän ei kuitenkaan -hetkeksikään päästänyt ratsastajia näkyvistään. Heidän hevostensa -kavioitten kopina kuului jo. - -Metsästäjä näki heidän hetkeksi pysähtyvän neuvottelemaan, mutta heidän -äänensä ei kuulunut sinne asti. - --- Miksi tämä viivytys, Diaz? kysyi Armadan herttua kärsimättömästi; -meillä on kiire, ja olemme menettäneet jo paljon aikaa. - --- Varovaisuus vaatii, ettemme mene etemmäksi, ennenkuin olemme -tarkastelleet seutua. - --- Eikö tämä seutu ole aivan samanlainen kuin Cuchillon kuvaama? - --- On kyllä; tuo roisto on piilossa täällä, näimmehän hänen jälkensä -tänne tullessamme; ehkei hän olekaan yksin, joten meillä on syytä olla -varuillamme. - -Don Estevan teki halveksivan liikkeen. - --- Diaz on minun mielestäni oikeassa, sanoi Baraja, minä en pääse -siitä, että äsken olin näkevinäni ihmishaamun tuolla kukkulalla. - --- Nuo intiaanien tuomat uhriantimet osoittavat että he usein käyvät -näillä seuduin, lisäsi Oroche, ehk'emme olekaan täällä niin yksin kuin -luulemme. Intiaaneja on pelkääminen vielä enemmän kuin Cuchilloa, -emmekä saa panna vaaraan armollisen herramme henkeä. - -Don Estevan myöntyi, ja rintavarustuksensa takaa näki Rosenholz Orochen -laskeutuvan ratsulta ja eroavan seurasta. - --- Ah, sanoi Rosenholz hiljaa, noista ratsastajista tunnen nyt yhden -erääksi niistä henkilöistä, jotka silloin yöllä näin. Se on sama, jota -nimitettiin don Estevaniksi, mutta joka ei ole kukaan muu kuin don -Antonio de Mediana, jonka hänen kohtalonsa tuo meidän käsiimme. - --- Don Antonio de Mediana! toisti Fabian. Ettekö erehdy? Onko se -mahdollista? - --- Hän se on, sen sanon. - --- Ah, huudahti Fabian, nyt näen hänet; Jumala johdatti minut vasten -tahtoani tänne. - -José oli vaiti, mutta tämän nimen kuullessaan kohotti hänkin päätänsä. -Hänen katseestaan hehkui sammumaton viha, ja silmillään näytti hän -mittaavan väliä, joka hänet vielä erotti vihansa esineestä. Mutta eipä -niinkään taitava ampuja kuin Rosenholz olisi tältä matkalta voinut -osata ratsastajiin. José piiloutui taasen kivien taakse. - --- Älä kohota itseäsi, José, niin paljon, muuten huomaavat he sinut, -sanoi kanadalainen. - --- Ettekö näe muita ratsastajia? kysyi Fabian. - --- En ainoatakaan. Tuosta paikasta, jossa joki jakaantuu kahteen -haaraan, aina tänne asti en näe ainoatakaan elävää olentoa... ellei, -jatkoi Rosenholz hetken vaiti oltuansa, ikäänkuin olisi tahtonut saada -selvää jostakin etäällä näkyvästä esineestä, tuo musta esine, jonka -näen kelluvan joen pinnalla, olisi jotain muuta kuin kuivettunut puun -runko, jota en sentään luule. Mutta ainakin se, olkoonpa sitten puun -runko tai ruuhi, poistuu myötävirtaan. - --- Mitä se meihin koskee, sanoi Fabian, joka mieluummin tahtoi -vartioida don Antoniota kuin saada selkoa tuosta esineestä; kertokaa -minulle, minkä näköisiä ovat don Antonion seurassa olevat ratsastajat; -ehkä tunnen heidät. - --- Ah! jatkoi kanadalainen, ruuhi tai puun runko... - --- Antakaa nyt tuon kaukaisen esineen olla! huudahti Fabian -kärsimättömästi, mitä siitä huolisimme? - --- Kysy merimieheltä, joka on tähystelemässä tuntematonta merta, -välittääkö hän kalliosärkistä? Olkoon, tuo musta esine voipi, sen -sanon, olla ruuhikin ja Jumala suokoon, ettei siitä astu rannalle -ryöväreitä, joita on täällä erämaassa viljalta. Nyt katoaa se sumuun. - --- Entä ratsastajat, ratsastajat? kysyi Fabian uudelleen. - --- En tunne noita kolmea. Yhdellä heistä on solakka ryhti, hänellä on -kaunis hevonen... - --- Punaisen ruskea... kultanauha hatun ympärillä... jalot kasvot. - --- Aivan niin. - --- Se on Pedro Diaz. - --- Ei, mutta kas kuinka omituisessa viitassa tuo yksi mies reipastelee! -sanoi Rosenholz. - --- Se on Oroche, keskeytti Fabian. Mitä tekevät he nyt? Mutta -raukkamaista olisi, ellemme näyttäytyisi nyt, kun Jumala antaa meille -don Antonion melkein suojatonna. - --- Malttia! sanoi José, minulle on yhtä tärkeätä kuin teillekin, -ettei hän pääse karkuun, mutta hätäisyys voipi pilata kaikki; kun on -odottanut viisitoista vuotta, voipi vielä odottaa minuutin. Ovatko he -yksin, Rosenholz, vai näetkö heidän muuta joukkoansa loitompana? - --- Hiekka tuolla kaukana pöllyy, mutta sen panee tuuli liikkeelle, -he ovat yksin. Ah, nyt he pysähtyvät ikäänkuin tahtoisivat tutustua -seutuun. He katselevat ympärilleen. Nyt astuu tuo mies, jolla on -omituinen viitta, ratsulta ja lähtee kultalaaksoa kohti. - --- Ehkäpä he sen tietävät, sanoi Fabian; mutta eikö heidän joukossaan -ole peitottuun hirvennahkaan puettua miestä, joka ratsastaa voitiolla -hevosella? Jos sellainen on siellä, niin se on Cuchillo. - --- Sellaista ei joukossa ole, sanoi kanadalainen, mutta odotahan, -tuo viittamies kumartuu, koskee hiekkaan. Hän taivuttaa köynnökset -syrjään ja menee pensastoon. -- Tuo roisto on löytänyt kullan, lisäsi -Rosenholz. Mutta hänen ilonsa ei tule olemaan pitkällinen. - -Seurasi hetken äänettömyys, jonka kestäessä ystävykset tuskin tohtivat -hengittää. Kanadalainen teki kumminkin havainnoltaan. - --- Minusta näyttää, ikäänkuin järven vesi olisi liikkeessä. Ah, -viittaan puettu mies palaa pensastosta, hän keskustelee erään -toverinsa kanssa, ja molemmat hyppivät ja tanssivat ikäänkuin hullut; -ilo saattaa heidän päänsä pyörälle, sen kyllä uskon, sillä harvoin -kullankaivaja löytääkään sellaista varastoa; mutta he ovat yksin, ja -nyt on aika osoittaa, ettei tämä aarre kuulu kenellekään muulle kuin -meille. Emmehän voi ampua kristittyä ihmistä ikäänkuin koiraa tai -apahia; sentähden kehoitamme heitä antautumaan armoillemme. - -Näin haastellen nousi Rosenholz vitkallisesti seisomaan. - -Kun seutu näytti olevan vallan autio, olivat Oroche ja Baraja -rauhallisina jälleen nousseet hevosen selkään sekä viitanneet don -Estevania ja Pedro Diaz'ia, jotka olivat seisahtuneet etäämmälle, -lähestymään. - -Nuo molemmat miehet olivat, ehkä kullan kiillon sokaisemina, huomanneet -Cuchillon jäljet hiekassa. He odottivat nyt johtajaansa kuullakseen -hänen käskynsä. - -Samoin kuin Cuchillon ja Josén, valtasi nämä molemmat kullankaivajat -voiton himo. - -Tuo synkkä laakso, nuo yksinkertaiset kukkulat, tieto, että olivat -ainoat leirissä, jotka don Estevanin ja Diaz'in kanssa tiesivät tämän -äärettömän kultamäärän olemassaolon, kaikki tämä kuiskasi heille -kamalia neuvoja. - -Jos don Estevan ja Pedro Diaz eivät enää palaisikaan leiriin, olisivat -Baraja ja Oroche kahden. Sittemmin näkisi, kumpi heistä oli väistyvä. -Täten tuumivat Oroche ja Baraja, kun toiset ratsastajat heihin yhtyivät. - --- Olemme löytäneet Cuchillon jäljet, ja saadaksemme hänet vangituksi, -tulee meidän tarkasti tutkia nämä vuoret, virkkoi Baraja. - --- Cuchillo on nähnyt aarteen, eikä saa päästä käsistämme, lisäsi -Oroche. Olen samaa mieltä Barajan kanssa, että hän piileskelee näillä -kukkuloilla, välttääksensä kiinni joutumista. -- - --- Sennor don Estevan, sanoi Diaz, luulen että meidän tulee heti palata -leiriin. - -Don Antonio epäröi hetkisen, jolla aikaa sekä Barajan että Orochen -sydän pamppaili. - -Tuo oli hyvä neuvo, jonka Diaz oli antanut, sen huomasivat molemmat, -mutta se tuli liian myöhään. - -Nuo kolme väijyksissä olevaa metsästäjää voivat nyt kalliolta osua -pyssyillään heihin ja pitivät heidän pienimpiäkin liikkeitään silmällä; -pako oli mahdoton. - -Kamala herääminen oli tekevä lopun Orochen ja Barajan kultaisista -unelmista. - --- Nyt on aika toimia, virkkoi Rosenholz. - --- Minun tulee saada don Antonio osakseni, toimikaa sen mukaan; muista -en välitä. - -Fabianin tätä sanoessa oikaisihe Rosenholz koko pituuteensa, päästäen -huudon, joka äkisti kaikui neljän ratsumiehen korvissa ja saattoi -heidät vavahtamaan hämmästyksestä, joka vielä lisääntyi heidän -nähdessään kanadalaisen jättiläismuodon ja hänen kummallisen pukunsa. - --- Ken olette? Mitä tahdotte? huusi ääni, jonka Fabian tunsi don -Estevanin ääneksi. - --- Keitä me olemme? vastasi kanadalainen, sen kyllä sanon teille. -Mutta ensin tahdon muistuttaa teille tosiasiasta, jota ei kielletä -kotimaassani eikä erämaassa, siitä nimittäin, että maa on sen oma, joka -sen ensin ottaa haltuunsa; te ette ole nähneet meidän tulevan tänne, -koska olimme täällä ennen teitä. Me yksin olemme siis isäntiä täällä. -Me vaadimme, että kolme teistä hyvällä lähtee takaisin ja neljäs -antautuu meidän armoillemme, voidaksemme hänen mieleensä johtaa erään -toisen erämaitten lain, sen, että veri vaatii verta. - --- Siinä on eräs, jonka pään yksinäisyys on pannut pyörälle, sanoi -Pedro Diaz, joka piti tuota pyssyllä ja puukolla varustettua miestä -erakkona. - --- Olkaa varuillanne! sanoi Baraja, minä tunnen tuon miehen; hän on -peljättävin tiikerin pyytäjä, mitä olen nähnyt. Katsokaa, Diaz, meillä -ei ole onnea. - --- Mitä me hänestä! huudahti Pedro Diaz. - --- Mitä! Tuo mies vaatii, että me laukaustakaan ampumatta hänelle -jättäisimme kulta-aarteen, jonka vertaista ei löytyne. Kun tuollainen -aarre on edessä, ystäväni, huudahti Oroche, viitaten kultalaaksoon, -niin ennen annan kiskoa sisälmykseni ulos kuin jätän sen toiselle. - --- Kuinka vain tahdotte, sanoi kanadalainen. - --- Odottakaa, sanoi Pedro Diaz, minä lopetan tämän keskustelun pyssyn -laukauksella. - --- Ei, huudahti Mediana, pidättäen häntä, katsokaamme ensin, pitkällekö -tuo mies mielipuolisuudessaan menee; kenelle meistä, ystäväni, huudahti -hän ivaten, aijotte opettaa erämaan lakia? - --- Teille, kun niin haluatte, huudahti Fabian, esiintyen äkkiä. Josékin -nousi samalla ylös. - --- Sielläkö tekin olette! huudahti Mediana kiukun ja hämmästyksen -sekaisella äänellä. - -Fabian kumarsi juhlallisesti. - --- Ja minä, joka viidentoista vuoden ajan olen teidän askeleitanne -seurannut, huusi José, ininä kiitän Jumalaa, että vihdoinkin voin -päättää vanhan tilini teidän kanssanne. - --- Kuka te olette? kysyi don Estevan turhaan aprikoituaan kenen kanssa -hän oli tekemisissä, sillä aika oli entisen rajavartian muuttanut. - --- Minä olen José unikeko, enkä ole unohtanut oloani Ceutassa, kuten te. - -Tämän nimen kuullessaan katosi halveksimisen hymy don Estevanin -huulilta. Nopea aavistus sanoi hänelle, että tämä kohtaus voisi muuttua -vaaralliseksi. - -Hän loi levottoman katseen ympärilleen. - -Kultalaakson toisella puolen olevat korkeat kalliot saattoivat suojella -häntä pyramidin huipulla olevien tulelta. Lyhyt matka erotti don -Estevanin näistä kallioista, ja hetkisen arvelikin hän käyttää tätä -suojaa hyväksensä, mutta ylpeys ja kiukku eivät sallineet hänen lähteä -paikaltansa. - --- Kostakaa viholliselle, joka halveksii pakenemista, huudahti hän -ylpeästi Josélle. - --- Olenhan sanonut, vastasi tämä kylmästi, että tahdon vangita teidät -elävänä. - - - - -22. - -VANGITSEMINEN. - - -Koko seikkailija-elämänsä aikana sotilaana ja merimiehenä ei don -Estevan ollut milloinkaan ollut suuremmassa vaarassa kuin nyt. - -Aavikolla ei ollut mitään suojaa kanadalaisen eikä Josén pyssyiltä. - -Mitä olivat hänen ratsastajainsa tuliaseet metsästäjien toista vertaa -pitemmälle kantavien rihlojen rinnalla? Hän tiesi, ettei heidän -silmänsä milloinkaan erehtynyt, eikä heidän kätensä vavissut. - -Näillä pelottavilla vastustajilla oli sekin etu, että he olivat hyvässä -asemassa ja heitä suojelivat kukkulalla olevat paadet. - -Jos ratsastajat tekivät vähimmänkään liikkeen tai alottivat -vihollisuudet, oli ainakin kaksi heistä mennyttä miestä. - -Don Antonio ei yrittänytkään kuvitella lievemmäksi tätä vaaraa; -kuitenkaan ei hänen rohkeutensa horjunut. - -Tätä ei voinut kauvan kestää, sen oivalsivat sekä kukkulalla että -alhaalla olijat. - --- Lopettakaamme nyt tämä leikki! kajahti kanadalaisen ukkosääni, sillä -hänen jalomielisyytensä mukaista ei ollut tuon edullisen asemansa -hyväkseen käyttäminen eikä hän tahtonut vuodattaa verta, jos vain voi -sen estää. Te olette kuulleet, että tahdon jutella päällikkönne kanssa; -en tahdo vaatia, että antaisitte hänet meille, mutta otamme hänet itse -kiinni, ellette tahdo että kohtelisimme teitä samoin kuin jaguaria tai -apahia. - --- Emme milloinkaan, emme milloinkaan ole sellaisia raukkoja! huudahti -Diaz. Te olitte ensin: täällä, sen myönnän, me siis poistumme; mutta -don Estevanin tulee samoin kuin meidänkin saada kunnialla poistua. - --- Mahdotonta, sanoi José; meidän täytyy saada se mies, jota nimitätte -don Estevaniksi. - --- Älkää vastustelko Jumalan tuomiota, sanoi Fabian. Tämän miehen asia -ei ole teidän. Saatte viisi minuuttia mietintöaikaa, ja sen kuluttua -tulevat pyssymme ratkaisemaan asian. - --- Sanokaa meille, don Tiburcio, huudahti Oroche Fabianille, eikö -meidän sallita viedä vähän kultaa mukanamme, jos hyvällä poistumme? - --- Edes hatullisen? pyysi Baraja samoin. - --- Ei muruakaan, sanoi José. Tämä kulta on kaikki don Fabianin. - --- Ja ken on tuo onnellinen, jota don Fabianiksi nimitätte? sanoi -Oroche. - --- Tässä hän on, sanoi Rosenholz, viitaten Tiburcioon. - --- Kunnia sille, jolle kunnia tulee, sanoi Oroche, tervehtien Fabiania -vihan ja kateuden sekaisella liikkeellä. - -Hetken äänettömyys syntyi, jonka aikana José hiljaa lausui -kanadalaiselle: - --- Jalomielisyytesi saattaa käydä hyvinkin kalliiksi, Rosenholz. Kun -päästämme nuo ahnaat korpit palaamaan leiriin, niin saamme koko joukon -kimppuumme, sillä luulen intiaanien joutuneen tappiolle; sanon siis, -että nuo miehet eivät saa poistua -- heidän täytyy jäädä tänne. Jumala -suokoon etteivät he hyvällä lähtisikään. Eivät he myöskään saa viedä -mukaansa kullan muruakaan. - --- Lienet oikeassa, sanoi Rosenholz miettiväisenä, mutta he ovat -lupaukseni saaneet, enkä minä sanaani peruuta. - -José ei ollut erehtynyt. Orochen ja Barajan horjuva uskollisuus ei -olisi kestänyt, jos he olisivat saaneet osansa aarteesta; Josén kielto -suututti heitä kovasti. - --- Ennen kuolen kuin väistyn vaaksan vertaa, sanoi Oroche kiukuissaan. - --- Hyvä, sanoi José itsekseen. - --- Teillä on enää kaksi minuuttia päätöksenne tekemiseen, sanoi -Rosenholz, tähdäten suoraan ratsastajiin; luottakaa minuun, ja -karttakaa tarpeetonta veren vuodatusta; vielä on aikaa. - --- Poistukaa, aika rientää. - -Mediana istui pää pystyssä, ja oli vaiti. - -Järkähtämättömänä, ritarillisuutta täynnä loi Pedro Diaz, päättäen -kuolla päällikkönsä kanssa, kysyvän katseen don Estevaniin. - --- Palatkaa leiriin, sanoi tämä, jättäkää minut kohtalon huomaan ja -tulkaa sitten takaisin kostamaan. - -Mutta Diaz oli järkähtämätön; sitten läheni hän don Estevania, vaikkei -voitu nähdä, kuinka tuo taitava ratsastaja sai hevosen liikkeelle. -Kun hän oli saapunut don Estevanin viereen, jäi hän liikahtamatta -seisomaan. Tässä, vaikkeivät hänen huulensa näkyneet liikkuvan, -kuiskasi hän päällikölleen: - --- Istukaa vakavasti satulassa -- pitäkää hevosenne valmiina ja antakaa -minun toimia. - -Entinen rajavartia seurasi tarkoin vastustajansa liikkeitä. - -Don Estevan viittasi kädellään, ikäänkuin olisi halunnut ajan -pitennystä. - --- Oroche, Baraja, sanoi hän niin korkealla äänellä, että hänen sanansa -selkeästi kuuluivat kalliolle, leiri tarvitsee kaikki puolustajansa -- -rientäkää sinne takaisin tämän jalon ja urhoollisen Diazini kanssa, -joka tästä alkaen on päällikkönänne. Sanokaa niille miehille, joiden -päällikkönä olen ollut, että tämä on viimeinen tahtoni. - -Oroche ja Baraja kuuntelivat näköjään epäröivinä don Estevanin -kehoitusta, mutta itsekseen tuumailivat nuo molemmat seikkailijat, -että vaikka heistä tuntuikin vaikealta kullan jättäminen olisi parasta -armoille antautuminen, hengen säilyttämiseksi, sillä silloinhan heillä -oli toivoa, että vielä kerran voisivat palata kultalaaksoon. He eivät -siis tahtoneet antautua tapettaviksi ja molemmat epäröivät vain näön -vuoksi mahdollisimman kauvan. - --- Panenpa veikkaa, sanoi José, että tuo pelkuri raukka, joka -kädellään sivelee tukkaansa, ikäänkuin pois lähteminen olisi -vastoin hänen luontoansa, ei milloinkaan ole mieluummin noudattanut -päällikkönsä käskyä kuin nyt. Ja aivan sama on hänen toverinsakin, -tuon nahkatakkisen miehen laita. Mutta mitä näen, nehän ovat samoja -roistoja, jotka haciendan luona ampuivat meitä. - --- Siitä en ole varma, sanoi Rosenholz, sillä olin liian loitolla -tunteakseni heidät; mutta mitäpä siitä. Barajakin viittasi nyt -kädellään. - --- Päällikkömme käskyjä on meidän noudattaminen, sanoi hän; vaikka -poistuminen onkin masentavaa luonteellemme, niin täytyy suostua. - --- En luule, lausui Oroche, olevan häpeäksi, jos antautuu sotaonnen -ollessa vastaisen. Pyydämme siis teiltä, sennor Fabian, ja teidän -tovereiltanne lupaa saada lähteä ja sanomme jäähyväiset. - -Huolimatta tuosta halveksivasta silmäyksestä, jonka Diaz loi -heihin, heiluttivat nuo kelpo toverit toisella kädellään hattuansa, -kääntäessään toisella hevosiansa. - -He olivat jo lähtemäisillään, kun José kiivaasti löi pyssynsä perän -maahan. - --- Perhana vieköön, kirkasi entinen rajavartia kovalla äänellä, onko -sovittu, että saatte viedä aseennekin? - --- Niin olemme me asian käsittäneet, huusi Oroche; ellei niin ole, niin -tulkaa ottamaan ne. - --- Heittäkää ne tuonne järveen, ja suoriutukaa sitten hornaan, sanoi -José. - --- Kuten tahdotte, sanoi Baraja, ottaen toiseen käteensä pyssyn, -ikäänkuin olisi aikonut heittää sen pois, mutta nopeasti laukaisikin -hän sen kukkulaa kohti. - --- Kas vaan! huusi José ivaten ja paikaltaan liikahtamatta, vaikka -Orochekin näytti aikovan noudattaa toverinsa esimerkkiä. - -Mutta hän ei tahtonut menettää aikaansa tähtäämällä, ja siis, -samoinkuin Barajakin, kannusti kiivaasti hevostansa; molemmat katosivat -pian kallioiden taakse. - --- Sinun syysi, Rosenholz. Sinä olet liiaksi jalomielinen ja noista -roistoista saamme vielä tekemistä. Voi, asiat olisivat toisin, jos -olisin noudattanut ensi päätöstäni. - -Kanadalainen kohautti olkapäitään, samassa kuin don Estevan näkyi -tehneen lopullisen päätöksen. - --- Kumarru, Jumalan tähden, Fabian! huudahti kanadalainen; tuo roisto -aikoo ampua. - --- Kumartuisinko äitini murhaajan edessä? En milloinkaan, sanoi Fabian, -jääden seisomaan. - -Mutta nopeasti laski kanadalainen kätensä hänen olkapäällensä, ja -painoi hänet alas. - -Turhaan etsi don Estevan tähtäämiskohtaa pyssyllensä. Kukkulalla näki -hän vain kanadalaisen peljättävän, häntä kohti suunnatun pyssyn, vaikka -Rosenholz, tahtoen noudattaa Fabianin pyyntöä, ei tahtonut päättää -taistelua ampumalla miestä, jonka hänen kasvattinsa halusi vangita -elävänä. - -Diaz heittäytyi nyt yhtä rohkeasti kuin notkeastikin hevoseltaan -don Estevanin hevosen selkään. Lautasilla istuen kietoi hän kätensä -ratsastajan ympärille, tarttui ohjaksiin, käänsi hevosen ja lähti -pakenemaan, suojellen omalla ruumiillaan päällikköä. - -Samalla kun Fabian ja José henkensä uhalla luisuivat jyrkältä kalliolta -alas, seurasi Rosenholz hevosen juoksua raskaalla ja pitkällä -pyssyllään, joka hänen käsissään oli vakavana kuin rautapihdissä. - -Molemmat ratsastajat, jotka pakenivat kohtisuoraan hänestä, näyttivät -yhdeltä. Hevosen lautaset ja Pedro Diazin selkä olivat ainoat kohdat, -joihin hänen luotinsa voi sattua; hevosen pää näkyi ainoastaan tuon -tuostakin. Diazin ampuminen olisi ollut tarpeetonta murhaamista, sillä -don Estevan olisi kuitenkin voinut päästä pakoon; vielä hetkinen, ja -pakolaiset olivat pyssyn kantamaa ulompana. - -Mutta kanadalainen oli ampuja, joka satuttaa majavaa tai saukkoa -silmään, ettei tärvelisi kallista nahkaa, ja nyt tuli osata -- hevosen -päähän. - -Silmänräpäykseksi käännälti tuo jalo, molempia ratsastajia kantava -eläin päätänsä; mutta tämä silmänräpäys oli kanadalaiselle kyllin. -Laukaus, luoti, joka suhisi niin läheltä heidän poskeansa, että -tunsivat kylmiä väreitä -- siinä kaikki mitä he kuulivat. Samalla -hetkellä kaatui hevonen kuoliaana. - -Vielä huumautuneina tuosta nopeasta kaatumisesta ehtivät don Estevan ja -Pedro Diaz tuskin nousta, kun Fabian ja José, molemmilla pyssy kädessä -ja puukko hampaissa, lähenivät juosten. Taampana tuli kanadalainen -harpaten jättiläisaskelin ja samalla pyssyänsä ladaten. - -Ladattuansa jäi hän paikallensa seisomaan. - -Loppuun asti velvollisuutensa täyttäen juoksi Diaz noutamaan pyssyä, -jonka don Estevan oli pudottanut ja joka oli vähän etäämpänä. Diaz -antoi sen päällikölle. - --- Puolustakaamme itseämme kuolemaan asti! huusi hän, vetäen pitkän -terävän puukkonsa. - -Don Estevan oli ehtinyt vähän tointua; hetken epäröi hän, kumpaako, -Fabiania tai Joséta ensin tähtäisi, mutta kanadalainen seurasi hänen -liikkeitänsä. - -Vielä ei hän ollut laukaissut Fabianiin, jonka hän uhrikseen valitsi, -kun kanadalaisen pyssystä lähtenyt luoti sattui hänen aseeseensa, jota -hän juuri oli käyttämäisillään. Luoti rikkoi pyssyn. Se putosi don -Estevanin käsistä, ja itse kadotti hän tasapainonsa ja kaatui maahan. - --- Vihdoinkin, viidentoista vuoden kuluttua! huudahti José, hypäten don -Estevanin luo ja laskien polvensa hänen rinnalleen. - -Turhaan koki don Estevan puolustautua, hänen kätensä olivat kuin -rampautuneet. José irroitti vyötäisillään olevan villavyön ja sitoi -sillä lujasti vihollisensa. - -Diaz ei päässyt päällikkönsä avuksi, sillä hänen täytyi puolustautua -Fabiania vastaan. - -Fabian ei tuntenut Pedro Diazia. Pikimältään oli hän vain nähnyt hänet -Venadon haciendassa; hän tahtoi kuitenkin säästää tämän jalomielisen -miehen hengen. - --- Antautukaa! huusi hän, torjuen iskun, jonka seikkailija tähtäsi -häneen. - -Nyt alkoi molempien kesken taistelu, jossa he koettivat voittaa -toisensa nopeudessa. Fabian toivoi saavansa vihollisensa aseettomaksi -häntä haavoittamatta. Diaz ahdisti milloin oikealta milloin vasemmalta -puolen ja teki hyökkäyksen, kun Fabian koetti lamauttaa hänen -kättänsä. Nyt riensi Rosenholz esiin, päättääksensä taistelun. Josékin -läheni. Meksikolainen ei kuitenkaan tahtonut kostamatta kuolla. Hän -heitti puukkonsa kohti Fabiania, mutta tämä ei ollut vastustajaansa -näkyvistään päästänyt; samassa kun puukko suhisten lähti Diazin -kädestä, kohtasi se Fabianin pyssyn, jonka tämä oli heittänyt kohti -vastustajansa rintaa. - -Puukko väistyi toiselle suunnalle ja meni vähän matkan päästä Fabianin -ohi, pudoten hiekkaan, samalla kuin pyssy sotanuijan tavoin sattui -Diazin rintaan. - --- No voi sun! huusi José, tarttuen herpautuneen Diazin rintaan, -täytyykö teidät tappaa, jotta antautuisitte? Ettehän ole haavoitettu, -don Fabian? Kiitos Jumalan! Muuten niin... Kuulkaa nyt, ystäväni, mitä -teemme teille? - --- Mitä tuolle jalosukuiselle miehellekin, vastasi meksikolainen -läähättäen ja luoden katseen don Estevaniin, joka sidottuna makasi -maassa, vihasta vavisten. - --- Älkää pyytäkökään, että joutuisitte saman kohtalon alaiseksi, sanoi -José synkästi; tuon miehen hetket ovat luetut. - --- Mikä kohtalo hänen osakseen tuleekin, tahdon jakaa sen, sanoi Diaz, -koettaen vaikka turhaan vapautua Josén vahvoista käsivarsista; minä en -ota teiltä mitään armoa. - --- Älkää herättäkö vihaamme! sanoi José, jonka kiivas luonto nousi. -Minä en ole tottunut kahdesti tarjoamaan viholliselleni armoa. - --- Minä tiedän keinon, millä saamme hänet taipumaan, sanoi Fabian, -ottaen Diazin puukon maasta. Päästä hänet irti, José; sellaisen miehen -kanssa kyllä voidaan sopia. - -Fabianin ääni ei sietänyt vastaväitteitä. José päästi irti -meksikolaisen, joka hänen käsissään oli kiinni lujasti kuin -rautapihdissä. Diaz katseli kummastuneena ympärilleen vuoroin jokaiseen -vastustajaansa. - --- Kuulkaa Diaz, sanoi Fabian, heittäen pyssynsä kauvaksi luotaan, -ottakaa aseenne takaisin ja kuunnelkaa minua hetkinen! - -Fabian lausui nämä sanat niin jalolla äänellä, että se vaikutti -seikkailijaan, ojensi hänelle puukon, mennen samalla niin lähelle -vastustajaansa, että Diaz saattoi häneen ulottua. - -Hän otti puukkonsa, mutta Fabian ei ollut erehtynyt. - --- Minä kuulen, sanoi Diaz, pudottaen puukkonsa maahan. - --- Hyvä! lausui Fabian hymyllä, joka valloitti Diazin sydämen; tiesin -näin käyvän. - -Fabian kertoi nyt lyhyesti Diazille ne syyt, jotka olivat saattaneet -hänet ystävinensä ottamaan don Estevanin vangiksi, ja seikkailijan -täytyi tunnustaa ne oikeutetuiksi. Surullisena katseli hän -espanjalaista aatelismiestä, joka äänettömänä makasi maassa. - -Nämä selitykset eivät kuuluneet vangin korviin, ja Fabian viittasi -kreivi Medianaan, jonka kohtalo niin ihmeellisellä tavalla oli hänen -käsiinsä saattanut. - -Tuskan ilmaus kuvastui seikkailijan kasvoille, kun hän katseli -päällikköänsä, jonka tuomion hän itse tietämättänsä oli julistanut, -sillä tuo järkähtämätön oikeudentunto, joka on jokaisen ihmisen -rinnassa, sanoi hänelle, että don Estevan oli kohtalonsa ansainnut, -ellei Fabian ollut väärin häntä syyttänyt. - -Surullisena painoi Diaz päänsä alas, tukahdutti huokauksen ja vaikeni. - -Tämän tapahtuessa olisi voinut nähdä, miten Cuchillo kohotti päätänsä -vedestä, luoden ahnaan silmäyksen kultalaaksoon, ja vettä valuen nousi -järvestä, ikäänkuin ne hornan henget, joiden asuntona intiaanien -taikauskon mukaan nämä vuoret olivat. - -Mutta hetken vakavuus kiinnitti niin Diazin, kanadalaisen ja hänen -toveriensa mieltä, etteivät he huomanneet rosvoa. - - - - -23. - -KULTA JA VESI. - - -Kun Oroche ja Baraja huomasivat päässeensä niiden jyrkkien kallioiden -suojaan, jotka länsipuolelta rajoittivat kultalaaksoa, riensivät he -nopeasti pois paikalta, jossa heidän oli käydä onnettomasti. Tämä -kallioryhmä aleni vähitellen laaksoon päin ja oli toisaalta Sumuvuorten -yhteydessä. - -Kun molemmat ratsastajat kiiruhtivat pitkin tämän kallioseinän juurta, -pääsivät he helposti vuoriston rotkoihin. He pysähtyivät rotkotielle, -jossa he sakean sumun peitossa olivat turvassa. - -Nyt riemahti heidän ilonsa ilmi, heidän tunteensa olivat niin -kiihtyneet, etteivät he aluksi voineet sanaakaan lausua toisilleen. - -Salaisesti kadehtien toisiaan he kuitenkin jo halusivat päästä -toisistaan. Heidän jutellessaan kuului kaksi laukausta. He luulivat, -että nämä päättivät Pedro Diazin ja don Estevanin päivät ja iloitsivat -siitä, että aarretta jaettaessa oli kaksi osallista vähemmän. Toisiansa -pitivät he tarkoin silmällä, eikä kumpikaan uskaltanut ratsastaa edellä -tällä kapealla käytävällä peljäten toisen takaapäin tappavan hänet. - -Vihdoin ratsasti Oroche edelle. - -Vaikkei matka ollut pitkä sille paikalle, missä vesiputous haudan -takana syöksyi kuiluun, oli hevosten vaikea kulkea sitä. Maassa oli -tulenpurkauksen jälkiä, jotka, päättäen vuoren sisästä kuuluvasta -kumeasta jyrinästä, eivät olleet aivan vanhoja. - -Joka hetki olivat suuret, kostean sumun liukkaiksi tekemät paadet -esteenä; toisinaan kulki tämä kostea polku syvien kuilujen reunoja, -joilta pieninkin harha-askel olisi saattanut putoamaan. Heidän -edessään oleva sumuverho esti heitä selkeästi näkemästä aivan heidän -lähelläänkin olevia esineitä. - -Sumussa muuttuivat peljästyneiden ratsastajain silmissä pensaatkin -väijyviksi intiaaneiksi tai kummallisiksi pedoiksi, jotka näyttivät -heitä odottavan. Suojapaikastaan peljästytetty antilooppi hypähti -ylös ja katosi. Tälle synkälle paikalle, johon ihmisjalka ei kenties -milloinkaan ollut astunut, kuului selvästi vielä näkymättömissä olevan -vesiputouksen kohina. - -Oroche pysähdytti hevosensa niin äkkiä, että hänen jäljessään -ratsastava Baraja töytäsi häneen. - --- Mitä nyt? kysyi Baraja hiljaa. Mutta Oroche vain katsella tuijotti -eteensä ja viittasi olemaan hiljaa. - -Barajan ei tarvinnut uudistaa kysymystänsä. Harmaassa, puoleksi -läpikuultavassa sumussa näkyi ihminen, joka hiukset vettä valuen ja -savisin vaattein makasi suullaan ja siten sulki heiltä tien. - -Siinä kaikki, mitä he voivat nähdä. - -Oliko tuo epäselvä olento intiaani vai valkoinen? Oliko tuo ruumis, -jonka piirteet sumussa häämöttivät, elävä vai kuollut? - -Sitä ei Oroche voinut erottaa. - -Heidän asemansa oli vielä hankalampi sentähden, että polku tällä -kohdalla, jossa molempain seikkailijain täytyi pysähtyä, kulki pitkin -jyrkkää kallion rinnettä, jossa oli mahdotonta saada hevostansa -kääntymään. - -Oroche ei uskaltanut ratsastaa eteenpäin; häntä hämmästytti ja pelotti -ihmisen näkeminen tällä paikalla, jossa vain kotkilla ja antiloopeilla -oli tyyssijansa, levottomana katseli hän harvinaista ilmiötä. Tuo -henkilö kurotti päätänsä kuiluun, ja kun sumu vähän hälveni, saattoi -Oroche nähdä, miten hän piti kalliosta kiinni ja tarkasti katseli -jotain alapuolella olevaa esinettä. - -Vesiputous kohisi niin kovasti, että se voitti Orochen äänen. - --- Se on Cuchillo, huusi hän toveriinsa kääntymättä. - --- Cuchillo! toisti Baraja kummastuneena. Mitä hän täällä tekee? - --- En tiedä! - --- Lähetä hänelle luoti hauskuudeksi, sillä sen hän kyllä ansaitsee. - --- Niin kyllä, vastasi Oroche, jotta laukaus ilmaisisi kanadalaiselle -meidän olevan täällä. - -Hän ei tullut ajatelleeksikaan, että hän siten joutuisi Barajan valtaan. - -Sumu oli hetkeksi hälvennyt, mutta tuuli ajoi sen taasen kokoon, ja kun -se uudelleen hälveni, oli Cuchillo kadonnut. - -Oroche ratsasti nopeasti sille paikalle, josta Cuchillo oli lähtenyt. - -Tässä leveni tie niin paljon, että ratsastaja saattoi astua hevosen -seljästä alas kuilun ja kallioseinän välille. Oroche ja Baraja -hyppäsivät yht'aikaa hevosiltaan. - --- Mitä aijotte tehdä? kysyi edellinen. - --- Sen saatte tietää, jos teette samoin kuin minäkin, vastasi Baraja; -tahdon koettaa, enkö minäkin voisi nähdä sitä esinettä, jota Cuchillo -äskettäin niin innokkaasti katseli. - --- Varokaa itseänne, nämä kalliot ovat kovin niljakkaita. - --- Älkää peljätkö, vaan tehkää samoin kuin minäkin, kursailematta. - -Näin sanoen laskeutui Baraja polvilleen, katsoaksensa kuiluun. Muutaman -sylen päässä syöksyi vesi alas kallion halkeamasta ja polku muodosti -sen yli luonnollisen sillan. - -Oroche vei hevosensa vesiputouksen yli vievää siltaa toiselle puolen. -Sen jälkeen tähystelivät molemmat miehet eri kohdilta innokkaasti -kuiluun, ollen samoin kuin Cuchillokin suullaan, ja kurottaen päätään. - -Äkkiä sama näky herätti heidän hämmästyksensä ja voitonhimonsa. He -näkivät saman kultamöhkäleen, joka jo oli saattanut Cuchillon hurjasti -parahtamaan. Mutta tätä aarretta oli mahdoton saada. - --- Alituinen kosteus oli kasvattanut jyrkille kallion seinämille -viheriää sammalta. Kultamöhkäleen alapuolella näytti olevan pieni -vuoren kolo, joka kosteana alituisesta usvasta näytti odottavan jalkaa, -joka olisi kyllin rohkea antautuaksensa tämän vaarallisen nojan varaan; -yksinäinen henkilö ei tähän kokeeseen uskaltanut ryhtyä. - -Sentähdenpä Cuchillokin oli poistunut vähää ennen molempia -seikkailijoita, silmillään nautittuansa tuon kallisarvoisen -kultamöhkäleen loistosta. - -Baraja ensin saavutti malttinsa; hänen sydäntänsä alkoi ahdistaa, kun -hän ajatteli, että kultamöhkäle milloin hyvänsä voisi pudota kuiluun, -niinkuin kypsä hedelmä puusta. - -Orochekin oli pian katsellut tarpeeksensa ja molemmat nousivat melkein -yht'aikaa epäröiden mitä tekisivät, toisistaan erillään molemmin puolin -kuilua, jonne hyrskyvä putous kohisten syöksyi. - --- No, mitä olette nähnyt? kysyi Oroche. - --- Entä te? vastasi Baraja. - --- Pohjattoman kuilun. - --- Kuilusta nousevat, leijailevat usvapilvet. - --- Mitä? sanoi Oroche, tekeytyen tietämättömäksi. - --- Perhana vieköön! Tarkoitan kultamöhkälettä, jonka näitte yhtähyvin -kuin minäkin. - --- Mitenkähän sen saisi? kysyi Oroche. - --- Solmitkaamme yhteen molemmat lassomme; sitten laskee toinen meistä -toisen alas kallion syrjää ja siten anastamme kuilulta aarteen, -huudahti Baraja kiiluvin silmin. - --- Kumpi meistä uskaltaisi sinne? - --- Heittäkäämme arpaa, ja jos arpa sattuisi teille... - --- Jos arpa sattuu minulle, niin pudotatte minut, pääni musertuu ja... - --- Te olette pässinpää, kelpo Oroche; eihän päästetä putoamaan aarretta -ja hyvää ystävää samalla. Mitä ystävään tulee, niin hänet ehkä -saattaisin uhrata! mutta aarre... sitä en millään ehdolla tahtoisi -menettää. - --- Hyvä Baraja, te teette pilaa pyhimmistäkin tunteista, niinpä -ystävyydestäkin, sanoi Oroche niin hartaan näköisenä, että Baraja tunsi -itsensä entistä levottomammaksi. - -Pian kuitenkin nämä molemmat lakkasivat kilpailemasta toistensa kanssa -viekkaudessa. He päättivät yhteisin ponnistuksin anastaa aarteen. - -Baraja otti kortit taskustaan ja päätettiin, että se, joka saisi -korkeamman kortin, saisi valita, kummanko toimen ottaisi. - -Oroche sai tämän etuoikeuden. Vastoin Barajan odotusta valitsi hän -vaarallisemman tehtävän, liukua nimittäin lasson avulla kuiluun. - -Barajan ehdotuksen mukaisesti irroitettiin satulasta lassot, jollainen -jokaisella meksikolaisella ratsastajalla on. - -Molemmat köydet punottiin yhteen, jolloin ne kylläkin kannattivat yhden -ihmisen painon. Toinen pää kiinnitettiin Orochen vyötäisille, toisesta -piti Baraja kiinni, ja se kiedottiin vielä moneen kertaan erään kallion -halkeamassa kasvavan nuoren tammen runkoon. - -Ilman tätä nojaa, jonka rautatammen vielä heikko runko tarjosi, olisi -Barajankin tehtävä ollut yhtä vaarallinen kuin Orochen, jonka paino -olisi voinut vetää hänetkin kuiluun. - -Kun nuora oli lujasti sidottu, alkoi Oroche varovasti liukua alaspäin -pidellen kiinni kallion koloista ja koettaen sovitella jalkaansa niihin. - -Synkkä kohina kuului kuilusta. Mutta voitonhimon ääni hänen korvissaan -oli kovempi kuin se. - -Pian koskivat ensin hänen jalkansa, sitten hänen ruumiinsa ja vihdoin -kädetkin tähän kullan möhkäleeseen. Hän saattoi tuntea sen pyöreän -muodon ja tutkia, kuinka se oli kiinni. - -Kuilu ei hänestä enää kumissut, vaan lauloi niin vienosti kuin ihania -unelmia herättävä puronen. - -Suonenvedon tapaisesti hän tarttui kultaan; aluksi se ei -liikahtanutkaan, mutta pian se irtaantui. - -Kaksi ahnasta kättä tuskin riitti sitä pitelemään, ja varomaton liike -olisi saattanut pudottaa sen kuiluun. - -Oroche uskalsi tuskin hengittääkään ja Baraja, joka kumartui kuilun -yli, oli yhtä levoton. - -Jyrkän kallioseinän kaiku toisti kaksi huutoa -- ensin Orochen, sitten -hänen toverinsa riemuhuudon, kun kulta kimalteli Orochen käsissä. - --- Vedä taivaan nimessä minut nopeasti ylös! huusi Oroche vapisevalla -äänellä. Minulla on vähintään kuusikymmentä naulaa kultaa. Voih, enpä -luullut olevani näin väkevä. - -Aluksi vetikin Baraja oikein innokkaasti, mutta pian alkoi vetäminen -käydä hitaammin, kunnes hän yhtäkkiä pysähtyi. - -Orochen kädet eivät vielä ulottuneet polulle. - --- Kas niin, Baraja, vedä vielä vähän! huudahti Oroche. Vähän vain, -niin olen luonasi! - -Mutta Baraja pysyi liikkumattomana. - -Pirullinen ajatus valtasi hänet. - --- Antakaa minulle tuo kulta, sanoi hän, se riistää voimanne ja minäkin -olen kokonaan väsyksissä. - --- En, tuhatkertaisesti en! huudahti Oroche, kylmän hien peittäessä -hänen otsansa; mieluummin annan teille henkeni. Niin, jatkoi hän, -sitten päästäisitte nuoran irti. - --- Ken sanoo, etten päästä sitä heti? sanoi Baraja käheästi. - --- Oma etunne, sanoi Oroche vapisevalla äänellä. -- Hyvä, minä en -päästä nuoraa. Mutta yhdellä ehdolla. Minun täytyy yksin saada tuo -kulta... aivan yksin... ymmärrättekö?... Antakaa se minulle... muuten -pudotan teidät kuiluun. - -Kauhun väristys viilsi läpi Orochen ruumiin. Nähdessään Barajan kalpeat -kasvot kirosi tuo onneton mieletöntä luottavaisuuttaan. Hän koetti -päästä ylös, mutta kantamansa taakka lamautti hänen voimansa. - --- Minun täytyy saada tuo kulta, ymmärrättekö? sanoi Baraja uudelleen; -minun täytyy saada se, muuten päästän nuoran, tai leikkaan sen poikki. - -Ja hän otti terävän puukkonsa. - --- Ennen kuolen! huudahti Oroche; ennen saa tuo kuilu niellä minut ja -tämän kullan samoin. - --- Saatte vapaasti valita, sanoi konna; joko kulta tahi henki. - --- Te tappaisitte minut, vaikka antaisinkin sen teille! - --- Mahdollista kyllä, sanoi Baraja, hitaasti leikaten poikki yhden -nuoran kuudesta säikeestä, ja samalla huutaen onnettomalle, että hän -vielä ennättää tehdä päätöksensä. - - - - -24. - -SYYTÖS. - - -Palatkaamme kuitenkin siihen kertomuksemme osaan, jonka hetkeksi -keskeytimme. - -Diaz vapautui pian siitä alakuloisuudesta, joka hänet hetkiseksi oli -vallannut. - --- Olen vankinne, sotalain mukaan, sanoi hän kohottaen päätään, ja -haluaisin tietää, miten aijotte kanssani menetellä. - --- Olette vapaa, Diaz, vastasi Fabian, vapaa ehdolla, joka ei -kuitenkaan pane estettä vapaudellenne. - --- Millä ehdolla? kysyi seikkailija. - --- Ettette kenellekään kerro tämän kultalaakson olemassa olosta. - --- Jääkööt nämä rikkaudet ijäksi haudatuiksi näihin erämaihin, vastasi -Diaz; vannon etten yhdellekään ihmiselle kerro niistä. - --- Voitte nyt mennä, virkkoi Rosenholz. - --- En vielä, teidän luvallanne, vastasi seikkailija. Sallikaa minun -olla läsnä kuulemassa syytöstä, jonka teette tätä miestä vastaan. Minä -vapautan hänet niistä siteistä, joilla hän on sidottu ja vannon, ettei -hän pakene. - -Rosenholz myöntyi tähän. Pedro Diaz meni don Estevanin luo, jonka -katseesta loisti vielä sama ylpeys kuin hänen onnensakin päivinä. Kun -hän huomasi toverinsa, ilmestyi kuitenkin hänen kasvoillensa tuskan -piirre. - -Diaz aukaisi ne siteet, joilla hän oli sidottu, vakuuttaen, ettei hän -pakenisi, ja molemmat palasivat metsästäjäin luo. - --- Herra kreivi Mediana, näette, että tunnen teidät, sanoi Fabian, -avopäin läheten kahden askeleen päähän espanjalaisesta, joka myöskin -pysähtyi; ja te taasen tiedätte, kuka minä olen. - -Armadan herttua jäi seisomaan suorana ja liikkumattomana, vastaamatta -veljensäpojan kohteliaisuuteen. - --- Minulla on oikeus seisoa lakki päässä Espanjan kuninkaan edessä, -ja käytän tätä etuoikeuttani teidänkin läsnäollessanne, vastasi -hän; myöskin on minulla oikeus vastata, milloin tahdon, ja tätäkin -oikeuttani tahdon käyttää. Sanon sen jo ennakolta teille. - -Ylpeästä vastauksesta huolimatta oivalsi entisen perheen nuorempi -poika, että oli suuri ero sen nuorukaisen, joka nyt ilmestyi hänen -tuomarikseen, ja sen lapsen välillä, joka kaksikymmentä vuotta sitten -oli itkenyt ja vavissut hänen edessään Elanchovin linnassa. Arasta -kotkanpojasta oli tullut pelottava lintu, joka piteli vankiaan -voimakkaissa kynsissään. - -Sukulaiset mittelivät toisiansa katseilla, jotka olivat teräviä kuin -miekan terä, ja Diaz katseli kunnioituksen sekaisella kummastuksella -Arellanos-paimenen kasvattipoikaa, joka yhtäkkiä oli muuttunut niin -hienoksi. - -Fabianin kasvoilla kajasti ilme, joka kylläkin veti vertoja Armadan -herttuan ylpeydelle. - --- Olkoon minun puolestani, vastasi hän. Mutta teidän ei tulisi -unhottaa, ettei väkevämmän oikeus ole mikään tyhjä sana täällä. - --- Totta kyllä, vastasi don Antonio, joka huolimatta näennäisestä -maltistaan vapisi tuskasta ja kiukusta, nähdessään haaksirikkoutuvansa -itse satamassa. Vastaankin sentähden kysymykseenne, mutta sanoakseni -vain, että tiedän teistä ainoastaan sen verran, että paholainen on -teidät esiin loihtinut, jotta te, repaleissanne, asettuisitte minun ja -sen tarkoitusperän väliin, jota koetan saavuttaa. Minä tiedän... - -Kiukultaan ei hän saanut enempää sanotuksi. - -Kiivas nuorukainen vaaleni, kuullessaan äitinsä murhaajalta tämän -karkean solvauksen. - --- Ette siis tiedä minusta sen enempää? alkoi Fabian uudelleen. Ettekö -tunne nimeäni, ettekö säätyäni? Enkö ole mitään muuta kuin se, miltä -näytän. - --- Ehkäpä myöskin murhaaja, vastasi Mediana kääntyen Fabianista siten -osoittaaksensa, ettei hän tahtonut enää vastata. - -Tämän keskustelun kestäessä näiden molempien miesten välillä, joitten -suonissa juoksi samaa verta ja joilla kummallakin oli yhtä jäykkä -mieli, olivat Rosenholz ja José pysyneet loitolla. - --- Tule tänne, sanoi Fabian Josélle, ja sano, lisäsi hän maltillisesti, -ken olen. Sano se tälle miehelle, joka on nimittänyt minua nimellä, -jonka hän yksin ansaitsee. - -Jos don Antonio vielä olisi epäillyt niiden miesten aikomuksia, joitten -käsiin hän oli joutunut, niin täytyi hänen epäilystensä kadota, kun hän -näki Josén lähestyvän synkän näköisenä. - -Ne ponnistukset, joita José näkyi tekevän tukahduttaaksensa sen vihan -ja kiukun, jotka hänessä heräsivät nähdessään tuon espanjalaisen -aatelismiehen, synnyttivät jälkimäisessä synkkiä aavistuksia. - -Don Antonio kauhistui, mutta ei luonut silmiään alas ja pysyi näköjään -tyynenä ja järkähtämättömästi ylpeänä, kun José alkoi puhua. - --- Vai niin, lausui tämä äänellä, jota hän turhaan koetti saada -leikilliseksi, maksoikohan vaivaa lähettää minut kaleereihin Välimeren -rannalle, kun kuitenkin kolmentuhannen penikulman päässä Espanjasta -kohtaatte minut ja veljenne pojan, jonka äidin olette murhannut. En -tiedä, aikooko don Fabian Mediana antaa teille armoa; mitä minuun -tulee, lisäsi hän työntäen pyssynsä perän maahan, olen vannonut, ettei -teidän ole minulta armoa odottaminen. - -Fabian loi Joséhen käskevän silmäyksen, joka näytti hänelle -huomauttavan, että hänen täällä täytyi alistua toisen tahdon alaiseksi. - -Sitten kääntyi nuorukainen espanjalaiseen, sanoen: - --- Herra Mediana, te ette tässä seiso murhaajien, vaan tuomarien -edessä, eikä José ole sitä unohtava. - --- Tuomarien! toisti don Antonio epäillen, minä hyväksyn vain -vertaiseni tuomitsemaan ja epään karanneen kaleeriorjan ja kerjäläisen, -joka anastaa itsellensä nimen, mikä ei hänelle kuulu. Tässä ei ole -ketään muuta Medianaa kuin minä, eikä minulla ole mitään vastaamista. - --- Ja sentään tulen teidän tuomariksenne, sanoi Fabian, mutta -puolueettomaksi, sillä kutsun todistajakseni Jumalan, jonka aurinko -paistaa meille, ettei sydämessäni tästä alkaen ole mitään vihaa teitä -kohtaan. - -Fabianin äänessä oli niin paljon vakuuttavaa rehellisyyttä, että -Medianan kasvoilta katosi tuo synkkä epäluuloisuus. Toivon säde välähti -hänessä, sillä Armadan herttua tiesi, että hän seisoi sen perillisen -edessä, jota hänen ylpeytensä kerran oli surkutellut. Hän sanoi: - --- Mistä rikoksesta minua syytetään? - --- Sen saatte heti kuulla, sanoi Fabian. - - - - -25. - -KOSTON HETKI. - - -Amerikan erämaissa on kauhea laki vallalla. Se kuuluu: silmä silmästä, -hammas hampaasta, veri verestä. - -Niissä erämaissa, jotka ovat Yhdysvaltain rajalla, noudattavat tätä -lakia järkähtämättömällä ankaruudella keskenään valkoiset, samoin kuin -intiaanit valkoisia ja valkoiset intiaaneja kohtaan. - -Sellaisen tuomioistuimen eteen oli don Antonio Mediana nyt joutunut. - -Juhlallinen oli hetki, jolloin hän astui syyttäjänsä ja tuomarinsa -eteen, ja sen juhlallisuutta lisäsi vielä tuo synkkä seutu, jossa he -olivat. - -Fabian viittasi Armadan herttuaa istumaan laakealle kivelle, jollaisia, -melkein hautakiven näköisiä, oli arolla, ja istui itse toiselle. - --- Syytetyn ei sovi istua tuomariensa läsnäollessa, sanoi hän -katkerasti hymyillen. Jään siis seisomaan. Fabian ei vastannut. Hän -odotti, kunnes Diaz, ainoa läsnäoleva puolueeton, oli istunut. - -Diaz istui niin lähelle, että saattoi nähdä ja kuulla kaikki. Hän -otti valantehneen vakavan ja tarkkaavan ryhdin, kun hän tahtoo tehdä -päätöksensä niitten syytösten nojalla, jotka asiassa tulevat ilmi. - -Fabian alkoi taasen puhua. -- Saatte kuulla, sanoi hän. Minä olen tässä -vain tuomarina, joka kuuntelen, mitä esitetään ja joka tuomitsen tai -vapautan syytetyn. - -Tämän sanottuaan vaikeni hän hetkeksi jotain miettien. - --- Oletteko todellakin se, alkoi hän uudelleen, jota ihmiset tähän asti -ovat nimittäneet Medianan kreiviksi? - --- En, vastasi espanjalainen vakavasti. - --- Kuka te sitten olette? jatkoi Fabian tuskallisella kummastuksella, -jota hän ei voinut salata, sillä hän ei tahtonut otaksua, että -Medianan-sukuinen turvautuisi valheeseen. - --- Minä olen ollut kreivi Mediana, vastasi don Antonio juhlallisesti, -siihen hetkeen saakka, jolloin miekallani valloitin toisen arvonimen; -nyt ei minua nimitetä Espanjassa muuksi kuin Armadan herttuaksi. -Sen nimen voisin jättää perinnöksi sille suvustani, jonka ottaisin -lapsekseni. - --- Hyvä, sanoi Fabian. Armadan herttua saapi nyt tiedon, mistä -rikoksesta häntä syytetään. Puhukaa Rosenholz, sanokaa mitä tiedätte, -mutta ei sanaakaan enempää. - -Tarpeeton oli tämä lisämuistutus. Jättiläismäisen kanadalaisen -miehekkäiltä kasvoilta, kun hän tuossa seisoi liikkumattomana pyssy -olalla, kajasti sellainen maltti ja rehellisyys, ettei petosta voinut -ajatellakaan. - -Rosenholz oikaisihe, otti vitkaan lakin päästään, paljastaen leveän, -jalon otsansa. - --- Kerron, mitä tiedän, alkoi hän. - --- Eräänä sumuisena marraskuun yönä vuonna 1808 olin merimiehenä -ranskalaisessa Albatross-nimisessä laivassa, joka oli puoleksi -merirosvo, puoleksi salakuljettaja. Elanchovin luona olevan rajavartion -päällikön kanssa tehdyn sopimuksen mukaan olimme saapuneet rannalle. -En tahdo kertoa, miten meidät pyssyn laukauksilla ajettiin rannalta, -jota lähestyimme ystävinä; riittänee kun sanon, että lähestyessämme -laivaamme lapsen itku, joka tuntui tulevan valtameren helmasta, herätti -huomiotani. Tämä itku tuli mereltä ajelehtivasta veneestä. Soudin sen -luo henkeni uhalla, sillä rannalta suunnattiin kiihkeä tuli venettä -kohti. - --- Tässä veneessä oli nainen verissään. Hän oli kuollut, ja hänen -vieressään oli kuolemaisillaan oleva lapsi. - --- Minä otin lapsen; hän on tässä seisova mies. Otin, niinkuin sanoin, -lapsen, murhatun naisen laskin rannalle. En tiedä, kuka tämän rikoksen -on tehnyt. Muuta ei minulla ole sanottavaa. - -Näin sanoen pani Rosenholz taasen lakin päähänsä ja istui äänettömänä. - -Juhlallinen hiljaisuus seurasi tätä todistusta. Fabian loi hetkeksi -alas säihkyvät silmänsä, sitten loi hän ne kylmästi ja tyynesti -Joséhen, jonka vuoro nyt oli puhua. - -Tämä nousi ja astui kaksi askelta eteenpäin. Hänenkin kasvoillaan oli -luja päättäväisyys puhua ainoastaan velvollisuutensa ja omantuntonsa -mukaisesti. - --- Kyllä ymmärrän, kreivi Mediana, sanoi hän, kääntyen Fabianiin, joka -hänen mielestänsä yksin oli oikeutettu tätä nimeä kantamaan. -- Minä -unohdan, että minun tuon ihmisen tähden on täytynyt viettää monet -pitkät vuodet maanpakolaisuudessa yhteiskunnan hylkiöitten seurassa. -Kun kerran astun Jumalan eteen, toistakoon hän ne sanat, jotka nyt -lausun; kuuntelen niitä, enkä kadu, että olen ne lausunut. - -Fabian teki myöntävän liikkeen. - --- Eräänä marraskuun yönä 1808 olin vartiana Elanchovin rannikolla; -olin silloin kuninkaallinen rajavartia Espanjan palveluksessa. Kolme -mereltä tulevaa miestä astui rannikolle. Päällikkömme oli yhdelle -heistä myynyt oikeuden astua kielletylle alueelle. Saan moittia -itseäni siitä, että olin tämän miehen rikostoverina, sillä häneltä -sain rikollisesta heikkoudestani maksun. Seuraavana päivänä huomattiin -kreivitär Mediana ja hänen poikansa kadonneiksi linnasta; he olivat -yöllä lähteneet. Kreivitär löydettiin murhattuna, nuorta kreiviä ei -löydetty. Pian sen jälkeen ilmestyi lapsen setä. Hän vaati itsellensä -tiluksia ja veljensäpojan arvonimeä. Ne hän saikin. Luulin, että olin -ollut avullisena salakuljetuksessa, mutta olinkin ollut avullisena -murhassa. Jälkeenpäin syytin uutta kreivi Medianaa tästä rikoksesta; -rohkeuteni palkintona oli, että minut tuomittiin viideksi vuodeksi -kaleereihin. Nyt, kaukana näistä lahjotuista tuomareista ja Jumalan -kaikkitietävän silmien edessä syytän minä, samoin kuin silloinkin, -tätä miestä, joka seisoo tässä, anastettuaan kreivi Medianan nimen, -kreivittären murhaamisesta. Hän oli yksi niistä kolmesta miehestä, -jotka yöllä hiipivät linnaan, jota ei Fabianin äiti enää ollut -näkevä. Muuta ei minulla ole sanottavaa. Sanokoon murhaaja minut -valehtelijaksi, jos voi. - --- Kuulette, sanoi Fabian, mitä teillä on puolustukseksenne sanottavana? - -Juuri kun Fabian oli lausunut nämä sanat, kuului tuskanhuuto siltä -suunnalta, jossa vesiputous syöksyy kuiluun. - -Kaikki katsahtivat heti sinnepäin ja luulivat näkevänsä ihmisolennon, -joka hetkisen häilyi kuilun päällä ja alas pudotessaan muodosti tumman -viivan. - -Kuolon hiljaisuus seurasi huutoa, sitten kuului ukkosen kumea jyrinä -vuoriston usvan seasta. - -Näyttämö soveltui kokonaan esiintyviin henkilöihin. Mustia kotkia -liehui heidän yläpuolellansa, niiden kimeä kiljunta sekaantui kaukaisen -ukkosen jyrinään, ikäänkuin ne olisivat aavistaneet pian saavansa -saaliin. - -Kun ensimäinen hämmästyksen tunne oli mennyt ohi toisti Fabian viimeksi -lausumansa sanat: - --- Mitä teillä on puolustukseksenne sanottavana? - -Medianan sydämessä tapahtui kova taistelu hänen omantuntonsa ja -ylpeytensä välillä. - -Ylpeys voitti. - --- Minulla ei ole mitään sanottavaa, vastasi hän. - --- Ei mitään? toisti Fabian. Ettekö käsitä, että minulla on kauhea -velvollisuus täytettävänä? - --- Käsitän kyllä. - --- Ja minä, huudahti Fabian lujasti, osaan sen täyttääkin. Kuitenkin -pyydän minä, että puolustaisitte itseänne; siunaan sanojanne, vaikka -äitini veri huutaa kostoa. Vannokaa minulle Medianan nimen kautta, joka -meillä molemmilla on, -- vannokaa kunnianne kautta, sielunne autuuden -kautta, että olette viaton, ja minä olen onnellinen voidessani uskoa -teitä. - -Fabian odotti sanomattoman tuskallisena Medianan vastausta, mutta tämä -pysyi synkkänä, äänettömänä. - -Nyt astui Diaz tuomarien ja syytetyn luo. - --- Minä olen, sanoi hän, järkähtämättömällä huomiolla kuunnellut sitä -syytöstä, joka on tehty don Estevan de Arechizaa vastaan, jonka myöskin -tiedän omaavan Armadan herttuan arvonimen. Saanko vapaasti sanoa, mitä -siitä ajattelen? - --- Puhukaa! sanoi Fabian. - --- Eräs kohta tuntuu minusta epäilyttävältä. En tiedä, onko tämä -aatelismies todellakin tehnyt sen rikoksen, josta häntä syytetään; -mutta joskin se myönnetäänkin, syntyy kysymys, onko teillä oikeus -tuomita hänet. Maamme lakien mukaan saavat vain murhatun lähimmät -sukulaiset vaatia syyllisen verta. Don Tiburcio on viettänyt -nuoruutensa tässä maassa, minä tunnen hänet Marcos Arellanoksen -kasvatiksi. Mikä todistaa, että Tiburcio Arellanos on murhatun naisen -poika? Kuinka on näin monen vuoden päästä entinen merimies -- tässä -oleva metsästäjä -- voinut tuntea edessäni olevan nuorukaisen siksi -lapseksi, jonka hän vain hetkisen näki sumuisena yönä? - --- Vastatkaa, Rosenholz, sanoi Fabian kylmästi. - -Kanadalainen nousi uudestaan seisomaan. - --- Ensinnäkin täytyy sanoa teille, alkoi vanha metsästäjä, etten nähnyt -lasta ainoastaan tuona sumuisena yönä, vaan olen elänyt hänen kanssaan -kaksi vuotta laivalla, johon hänet vein, kun olin pelastanut hänet -varmasta kuolemasta. Lapsen piirteet eivät ole syvemmin juurtuneet isän -mieleen, kuin tämän pojan minun mieleeni. Tarvitseeko nyt sanoa teille, -miten hänet tunsin. Kun kuljette erämaassa, jossa ei ole ainoatakaan -raivattua tietä, ettekö silloin suunnittele matkaanne purojen juoksun, -puitten muodon, niitten runkojen laadun, niitä peittävän sammalen, -taivaan tähtien mukaan? Jos palaatte seuraavana vuonna tai ehkä vasta -kahdenkymmenen vuoden perästä -- ettekö aina tunne tähtiä, puita ja -puroa, vaikkapa sade olisikin paisuttanut puron, tai aurinko sen -puoliksi kuivannut, vaikkapa lehdet peittäisivätkin puuta, jonka -talvella näitte paljaana, vaikkapa sen runko olisikin vahvistunut, -sitä peittävä sammal taajennut, vaikka pohjantähti olisi paikkaansa -muuttanut? - --- Epäilemättä, vastasi Diaz; erämaahan perehtynyt mies ei siitä pety. -Mutta... - -Kanadalainen keskeytti hänen puheensa. - --- Jos aavikolla kohtaatte tuntemattoman miehen, joka vastaa teille, -kun matkitte määrättyä lintua, ettekö silloin sano: tuo mies on -meikäläinen? - --- Tietysti. - --- Hyvä! Minä olen täysikasvuisessa nuorukaisessa tuntenut lapsen, -samoin kuin te suuressa puussa tuntisitte vesan, tuntisitte puron, joka -nyt sateen paisuttamana tulvii; minä olen tuntenut lapsen muutamien -sanojen avulla, jotka hän kahden vuosikymmenen kuluessa ainoastaan -osaksi oli unohtanut. - --- Eikö tällainen yhteensattuminen ainakin ole sangen ihmeellistä? -sanoi Diaz, melkein vakuutettuna kanadalaisen totuuden harrastuksesta. - --- Eikö Jumala, vastasi kanadalainen juhlallisesti, joka -muuttolinnuille, riehuvalle myrskylle, eteenpäin syöksyvälle virralle, -uskoo puitten ja kasvien ihmisten elannoksi välttämättömät siemenet, -jotta ne itäisivät sadan penikulman päässä siitä puusta tai kasvista, -jota heidän on kiittäminen olemassa olostaan -- eikö hän yhtä helposti -voi yhteen saattaa kahta hänen kuvakseen luotua olentoa? - -Diaz vaikeni hetkeksi, ja kun ei hänellä ollut mitään väitettävää -kanadalaisen niin lämpimästi lausumia sanoja vastaan, joilla, ottaen -vielä lukuun hänen rehelliset kasvonsa ja hartaat sanansa, oli -vastustamattoman vakuuttava ponsi, sanoi hän kääntyen Joséhen: - --- Oletteko te tuntenut Arellanoksen kasvatin kreivitär Medianan -pojaksi? - --- Kun vain on vilaukseltakin nähnyt hänen äitinsä, ei häntä saata -muuksi sanoa, vastasi José; muuten voipi Armadan herttua sanoa, -valehtelenko. - -Don Antonio, liian ylpeänä valehtelemaan, ei voinut kieltää totuutta -alentamatta itseänsä kolmen tuomarinsa silmissä, ja tehdä mitättömäksi -ainoata puolustuskeinoa, jonka hänen ylpeytensä ja sydämensä salainen -toivo hyväksyivät. - --- Totta se on, sanoi hän, tämä nuorukainen on minun sukulaiseni; sitä -en voi kieltää saastuttamatta huuliani valheella. Valhe on pelkuruuden -tytär. - -Diaz painoi päänsä, palasi paikallensa, eikä sanonut enää mitään. - --- Olette kuulleet sen, sanoi Fabian. Minä olen todellakin sen naisen -poika, jonka tämä mies murhasi. Minulla on oikeus kostaa hänet. Mutta -mitä sanoo erämaan laki? - --- Silmä silmästä! sanoi Rosenholz. - --- Hammas hampaasta! lisäsi José. - --- Veri verestä! sanoi lopuksi Fabian. - -Sitten kääntyi hän don Antonioon ja sanoi vitkaan, pannen painon joka -sanalle: - --- Te olette vuodattanut verta; sama mitä te minulle olette tehneet, -tehdään teille, Jumala on sen sanonut, Jumala sen vaatii. - -Fabian veti puukkonsa; aamuaurinko loi kirkkaat säteensä erämaahan ja -esineet heittivät vielä pitkiä varjoja. Kirkas terä välähteli, nuorempi -molemmista Medianeista piti sitä kädessään. - -Fabian pisti puukon hiekkaan; se loi pituisensa varjon. - --- Aurinko, huudahti hän, on määräävä sen ajan, jonka vielä saatte -elää. Kun puukko ei enää luo varjoa, niin silloin saatte astua Jumalan -eteen. - -Kuolon hiljaisuus seurasi Fabianin viimeisiä sanoja, ja katkeroitten, -kauvan tukahdutettujen mielenliikutusten painamana hän pikemmin vaipui -kuin istui hautapatsaan tapaiselle kivelle. - -Rosenholz ja José istuivat samoin sanaakaan lausumatta. - -Kaikki neljä olivat nyt liikkumattomia. - -Diaz oivalsi kaiken toivon olevan mennyttä. Hän ei tahtonut olla läsnä -tuomiota täytäntöön pantaessa. - -Sanaakaan lausumatta läheni hän Armadan herttuaa, laskeutui hänen -eteensä toiselle polvelleen ja tarttui hänen käteensä, jota suuteli: - --- Tahdon rukoilla sielunne pelastukseksi, sanoi hän hiljaa. Armadan -herttua, vapautatteko minut valastani? - --- Vapautan, vastasi don Antonio lujalla äänellä. Jumala -uskollisuutenne palkitkoon! - -Jalo seikkailija poistui äänetönnä. Hänen hevosensa oli lähellä. Diaz -meni sen luo, tarttui ohjaksiin ja lähti hitaasti sille paikalle, jossa -joki jakaantuu kahtia. - -Sillä aikaa lyhenivät varjot hitaasti; mustat kotkat risteilivät -vieläkin arolle kokoontuneiden yllä ja Sumuvuorilta kuului kumea -jyrinä, kaukaisen ukkosen kaltainen. - -Vaaleana, mutta kohtaloonsa alistuen oli kreivi Mediana jäänyt -seisomaan. Syviin ajatuksiin vaipuneena ei hän näkynyt huomaavankaan, -että varjo yhä enemmän lyheni. - -Ylpeys taisteli vielä hänen sydämessään, ja jäykästi pysyi hän -äänettömänä. - --- Herra kreivi Mediana, alkoi vihdoin Fabian, tahtoen tehdä viimeisen -kokeen, viiden minuutin kuluttua ei puukko enää luo varjoa. - --- Entisyydestä ei minulla ole mitään sanottavana, vastasi don Antonio, -minun tulee vain pitää huolta nimeni tulevaisuudesta. Älkää pettykö -niistä sanoista, jotka saatte kuulla, älkääkä niihin muuta tarkoitusta -sovelluttako; missä muodossa kuolema esiintyneekin, ei se minua pelota. - --- Minä kuulen, sanoi Fabian lempeästi. - --- Te olette vielä nuori, Fabian, jatkoi Mediana, ja veri, jota aijotte -vuodattaa, on sitä kauvemmin vaivaava omaatuntoanne. - -Fabianin valtasi tuska. - --- Miettikää tarkoin, Fabian; anteeksi en teiltä pyydä, vaan että -unohtaisitte, mitä on tapahtunut; teistä riippuu, tahtoisitteko tulla -ruhtinaallisen nimeni perilliseksi, sillä ottaisin teidät pojakseni; -muuten herttuan nimi kuolee kanssani. - -Nämä sanat kuullessaan peitti kalman vaaleus nuorukaisen kasvot; -mutta karkoittaen ylpeyden houkutukset sydämestään, ummisti Fabian, -ikäänkuin olisi kuullut tuulen tyhjän suhinan puun lehdissä, korvansa -tältä ääneltä, joka hänelle tarjosi niin runsaan osan tämän maailman -mahtavuutta ja kunniaa. - --- Oi, Mediana, miksi tapoitte äitini! huudahti hän peittäen kasvonsa -käsillään. - -Sitten loi hän katseen hiekkaan pystytettyyn puukkoon ja lausui -juhlallisella äänellä: - --- Armadan herttua, puukko ei luo varjoa enää. Vastoin tahtoansakin -kauhistui don Antonio. - -Ehkäpä hän muisti tuon ennustavaisen uhkauksen, jonka kreivitär Mediana -kaksikymmentä vuotta tätä ennen oli lausunut: - --- Ehkä, oli tämä hänelle sanonut, Jumalan oikeus, jota pilkkaatte, -kaukaisimmassa erämaassakin, jonne ihmisjalka ei vielä ole astunut, on -teille tuova syyttäjän, todistajan, tuomarin ja pyövelin. - -Syyttäjä, todistaja, tuomari -- eivätkö kaikki olleet siellä? Mutta ken -tulisi pyöveliksi? - -Tuo kauhea ennustus oli sanasta sanaan toteutuva. - -Kahina pensastossa sai paikalla olevat katsahtamaan sinne. - -Äkkiä astui sieltä esiin mies, jonka vaatteet olivat savessa ja vettä -valuvat. - -Se oli Cuchillo. - -Tämä roisto läheni todellakin hämmästyttävällä julkeudella, vaikka -näyttikin hieman epäröivän. - -Ei ainoakaan noista neljästä näyttänyt hämmästyneeltä hänen tullessaan, -sillä kaikki olivat omien ajatuksiensa valtaamina. - --- Nöyrin palvelijanne, sennor Estevan, sennor Tiburcio! - -Syvä hiljaisuus seurasi näitä Cuchillon sanoja. Hän kyllä tiesi -näyttelevänsä jäniksen osaa, joka etsii turvaa hurttakoirien luota, -mutta röyhkeydellä koki hän pelastua. - -Kanadalainen loi Fabianiin katseen, joka näytti kysyvän, mikä oli syynä -Cuchillon röyhkeään esiintymiseen. - --- Se on Cuchillo, vastasi Fabian kanadalaisen katseeseen. - --- Cuchillo, arvoton palvelijanne, joka on ollut rohkeain urotöittenne -todistajana, herra tiikerintappaja, lausui roisto. - --- Läsnäoloni ei tunnu niinkään vastenmieliseltä heistä, ajatteli hän. - -Hän tunsi julkeutensa kasvavan samassa määrässä kuin häntä suvaittiin, -ja jatkoi, huomaten kaikkien juhlallisen muodon: - --- Teillä on toimia, näen minä ja ehkäpä on sopimatonta tunkeutua -tänne; menenkin sen vuoksi takaisin. Löytyy hetkiä, jolloin ei haluta -tulla häirityksi; sen tiedän omasta kokemuksestani. - -Näin sanoen teeskenteli Cuchillo lähtöä, mutta kanadalaisen jyrkkä ääni -pidätti hänet. - --- Pysähtykää, jos pidätte henkeänne arvossa, sennor Cuchillo, sanoi -metsästäjä. - --- He tarvitsevat minua, sanoi Cuchillo itsekseen. Kun kaikki käy -ympäri, niin onkin parempi, että ja'an heidän kanssaan kuin jään aivan -ilman; mutta varmaan on tämä kultalaakso noiduttu. -- Mitä suvaitsette, -herra kanadalainen? lausui hän, kääntyen Rosenholziin. - -Ja nähdessään päällikkönsä teeskenteli hän hämmästystä, jota hän ei -ensinkään tuntenut, ja sanoi: - --- Tuleeko minun...? - -Fabianin käskevä muoto keskeytti hänen kysymyksensä. - --- Vait! sanoi hän, älkää häiritkö kristityn viimeisiä ajatuksia, kun -hän valmistautuu kuolemaan! - -Maahan pistetty puukko ei enää luonut varjoa. - --- Herra Mediana, lisäsi Fabian, kysyn teiltä vielä kerran sen nimen -kautta, joka meillä molemmilla on, kunnianne, sielunne pelastuksen -kautta: oletteko syytön äitini kuolemaan? - -Don Antonio vastasi järkähtämättömänä: - --- Minulla ei ole mitään sanottavaa, minä myönnän ainoastaan -vertaisilleni oikeuden tuomita minut. Minun ja teidän kohtalonne -täyttyköön! - --- Jumala kuulee ja näkee minut, sanoi Fabian. Sitten vei hän Cuchillon -syrjään. - --- Juhlallinen tuomio on tuolle miehelle julistettu, ja hänet on -kuolemaan tuomittu, sanoi Fabian. Pyövelin toimen annamme teille. Tässä -laaksossa olevat aarteet ovat palkkionanne tämän kauhean velvollisuuden -täyttämisestä. Jospa ette milloinkaan olisi tehneet pahempaa murhaa. - --- Ei kukaan ole elänyt neljää vuosikymmentä saamatta pienempiä syntejä -omalletunnollensa, sennor Tiburcio. Olisin kaikissa tapauksissa -tappanut don Estevanin, ja olen ylpeä, nähdessäni teidän osaavan pitää -arvossa kykyäni. Sanotte siis, että kaikki laaksossa oleva kulta on -minun? - --- Kaikki; joka hiukkanen. - --- Totta vieköön, omantuntoni epäilyksistä huolimatta on se hyvin -maksettu; en siis epäröikään, ja jos jotain muuta palvelusta -haluaisitte minulta, noin niinkuin sattumalta, niin teen sen -kaupanpäällisiksi. - -Ennen kerrottu selittää Cuchillon äkillisen esiintymisen. Rosvo oli -ollut piilossa järvessä, mutta lähtenyt sieltä viimeksikerrottujen -tapausten aikana. - -Barajan ja Orochen kohtaaminen vuoristossa saattoi hänet palaamaan -alkuperäiseen tuumaansa, liittymään voittavaan puolueeseen. Pian -huomasi hän asioitten käyvän paremmin kuin oli aavistanutkaan. -Hän kyllä oivalsi, mihin vaaraan antautui ruvetessaan sen miehen -pyöveliksi, joka tiesi kaikki hänen rikoksensa ja joka sanankin -lausumalla saattoi jättää hänet erämaassa voimassa olevan ankaran ja -leppymättömän oikeuden käsiin. Hän oivalsi, että hänen, saadaksensa -luvattu palkkio ja don Antonio ijäksi vaikenemaan, täytyi alottaa -viekkaudella aatelismiestä kohtaan. Hän saikin tilaisuuden kuiskata -tämän korvaan: - --- Älkää huolehtiko... minä olen puolellanne. Tämän kamalan kohtauksen -katselijat, joihin se teki erilaisen vaikutuksen, olivat ääneti. -Fabian, yhtä vaaleana kuin sekin, jonka tuomion hän oli julistanut, -painoi päänsä alas. Rosenholz, merimies- ja metsästäjäelämän alituisten -vaarojen terästämänä, näytti olevan vaipuneena sen nuorukaisen -katselemiseen, jota hän poikanansa rakasti, ja joka nyt seisoen -tuossa melkein masentuneena siten ilmaisi katkeran surunsa. José -koki teeskennellyn välinpitämättömyyden verholla peittää tyydytetyn -kostonhimonsa hurjia tunteita. Samoin kuin molemmat toverinsakin oli -hän aivan ääneti. - -Cuchillo yksin voi tuskin iloansa pidättää ajatellessaan tuota -ääretöntä aarretta, jonka tämä murha hänelle tuottaisi. - --- Kylläpä tosiaankin, sanoi hän itsekseen ottaen pyssyn Josélta ja -samalla viitaten don Antoniota pysymään tyynenä -- tässä on todellakin -sellainen tapaus, että Arispen alkaldikin (tuomari) harmista halkeaisi, -kun hänen täytyisi julistaa minut vapaaksi. - -Ja hän meni don Antonion luokse. - -Vaaleana ja säihkyvin silmin seisoi siinä espanjalainen; hän ei -tiennyt, oliko Cuchillo hänen pelastajansa vai pyövelinsä. - --- Minulle on ennustettu, sanoi hän, että kuolisin erämaassa; minä -olen teidän luulonne mukaan ollut oikeuden edessä ja saanut tuomioni. -Vieläkö Jumala suo senkin häpeän minulle, että täytyy kuolla tuon -miehen kädestä. Sennor Fabian, annan teille anteeksi, mutta älköön tuo -rosvo käykö yhtä vaaralliseksi teille kuin nyt sedällenne, ja ennen... - -Kamala huudahdus keskeytti hänet. Aseihin, aseihin! intiaanit tulevat! -huusi Cuchillo. - -Syntyi hämminki. Kaikki tarttuivat pyssyihinsä. - -Cuchillo käytti tätä hyväksensä, hyökkäsi don Antonion kimppuun, joka -katseli aavikolle, ja painoi puukkonsa kaksi kertaa hänen kurkkuunsa. - -Onneton Mediana vaipui maahan, veri tulvasi hänen suustaan. - -Hymyily ilmestyi Cuchillon huulille. - -Don Antonio oli vienyt hautaan rosvon salaisuuden. - - - - -26. - -CUCHILLON RANGAISTUS. - - -Hetken hämmästys seurasi tätä nopeasti tehtyä murhaa. - -Don Antonio ei enää liikkunut. Unohtavan näytti Fabiankin, että rosvo -vain oli kiirehtinyt sen tuomion toimeen panemista, jonka hän itse oli -lausunut. - --- Onneton! huudahti hän, hyökäten Cuchilloa kohti ja tarttuen -pyssyynsä, ikäänkuin olisi tahtonut sen perällä antaa don Antonion -murhaajalle kuoleman iskun. - --- No, no, sanoi Cuchillo, väistyen. Sotajuonihan se vain oli, -voidakseni nopeammin tehdä pyytämänne palveluksen. Älkää siis olko -kiittämätön, sillä äsken -- miksi ette sitä myöntäisi, olitte -hankalimmassa asemassa, missä veljenpoika milloinkaan on setänsä -suhteen ollut... Te olette hyvä, jalo, te olette herkkätunteinen; -olisitte koko elinaikanne valittanut sitä, ettette antanut sedällenne -anteeksi -- kun minä väkivaltaisesti ratkaisin kysymyksen. Minä olen -ottanut omantunnon vaivat itselleni, siinä kaikki! - --- Terve järki ja vakava käsi on tuolla roistolla, sanoi José. - --- Niin, sanoi Cuchillo mielistellen, olen ylpeä, etten ole mikään -pässinpää. - --- Voi! huoahti Fabian, toivoin vielä saavani antaa hänelle anteeksi. - -Sillä välin oli Cuchillo saavuttanut koko entisen julkeutensa. Kaikki -näytti hänestä käyvän erittäin suotuisasti. - -Hän loi tyydytetyn vihan katseen sen ruumiiseen, joka ei enää voinut -puhua, ja mutisi puoliääneen: - --- Kuinka helposti ihminen sentään kuolee. Muistan kyllä, että -parikymmentä vuotta sitten olin vähällä tulla hirtetyksi. - -Sitten kääntyi hän Fabianiin sanoen: - --- On siis selvää, että olen tehnyt teille suuren palveluksen. Voi, don -Tiburcio, ikuisesti olette minulle kiitollinen, mutta odottakaahan, --- luulen voivani neuvoa keinon, joka kokonansa vapauttaa teidät -kiitollisuudesta. Täällä on äärettömiä aarteita ja muistanette ehkä -lupauksen, jonka annoitte miehelle, joka, uskokaa minua, ensi kerran -joutui ristiriitaan omantuntonsa kanssa. - -Ja Fabianin lupauksesta huolimatta odotti Cuchillo tuskallisesti hänen -vastaustaan. - --- Niin, totta kyllä, en ole vielä suorittanut veren hintaa, sanoi -Fabian rosvolle. - -Cuchillo teeskenteli liikutusta. - --- Hyvä! Tulette loistavasti palkituksi, sanoi nuorukainen -halveksivasti. Älköön sanottako jakaneeni mitään teidän kanssanne; koko -kulta-aarre on teidän. - --- Kaikki? huudahti Cuchillo korviaan uskomatta. - --- Sen olen sanonut. - --- Tuo on mieletöntä! huudahtivat José ja Rosenholz samalla kertaa; se -roisto olisi hänet ilmaiseksikin murhannut. - --- Te olette Jumalan kaltainen, huudahti Cuchillo, te yksin osaatte -täysin arvostella epäröimiseni. Miten? Kaikkiko tämä kulta? - --- Kaikki, joka hiukkanen, vastasi Fabian, en halua mitään yhteistä -teidän kanssanne, en edes tätä kultaa. - -Ja hän viittasi Cuchillolle. - -Rosvo riensi sille paikalle, johon oli sitonut hevosensa. Pian palasi -hän takaisin vaippansa kädessään. Hän taivutti syrjään kultalaaksoa -peittävät oksat. - -Aurinko oli nyt keskitaivaalla, ja sen säteet saattoivat kullan -välähtelemään. - -Riemun väristys kävi läpi Cuchillon ruumiin. Hänen sydämensä sykki, -nähdessään auringon säteitten aiheuttamat välähdykset, ja hän oli -lammaskarsinaan tunkeutuneen tiikerin näköinen, joka epäröi, minkä -ensin uhrikseen valitsisi. Hän tuijotti edessään oleviin aarteisin, -eikä paljon puuttunut, ettei hän ihastuksissaan alkanut kieritellä -kullan seassa. Pian hän kuitenkin tyyntyi ja nuo voitonhimoon -perustuvat kiivaat intohimot talttuivat. Hän levitti viittansa maahan -ja loi tyynemmän katseen ympärilleen, huomatessaan mahdottomaksi -kaikkien laakson rikkauksien pois kuljettamisen. - -Sillä aikaa Diaz, joka vielä viipyi, oli loitolta tarkoin seurannut -kohtausta. Hän oli nähnyt Cuchillon äkkiä esiintyvän, kuullut hänen -huutavan: aseihin! ja nähnyt tuon verisen lopun. - -Tämän kestäessä pysyi hän liikkumattomana. Hän valitti johtajansa -kohtaloa ja omien rakkaimpain toiveittensa sortumista. - -Cuchillo oli juuri kadonnut kultalaaksoon, kun metsästäjät näkivät -Diazin lähenevän. Hän tuli hitain askelin, allapäin, hevosen ohjakset -käsivarteen kiedottuina. Seikkailija loi säälivän katseen verissään -makaavaan Armadan herttuaan; kuolema ei ollut tuota tämän kasvoille -ominaista järkähtämättömän ylpeyden piirrettä hävittänyt. - --- En moiti teitä, sanoi hän. Teidän sijassanne olisin tehnyt samoin. -Kuinka paljon intiaaniverta olenkaan kostonhimoni tähden vuodattanut! - --- Hän oli todellakin rohkeamielinen, vieläpä kovasydäminenkin mies, -sanoi Rosenholz; Jumala armoonsa hänen sielunsa ottakoon! - -Fabian oli syvästi liikutettu. - --- Olemme itse satamassa joutuneet haaksirikkoon, jatkoi Diaz katkeran -tuskan äänellä, ja petturin tähden; aijon jättää hänet teidän -tuomittavaksenne. - --- Mitä tarkoitatte? huudahti Fabian. Oliko Cuchillo... - --- Sama petturi, joka kaksi kertaa on koettanut murhata teidät, -ensikerran Venadan haciendassa, toisen sen läheisessä metsässä, oli -meidän oppaanamme kultalaaksoon. - --- Cuchillo möi siis salaisuuden teille. Siitä olin melkein varma, -mutta oletteko te varma asiastanne? - --- Niin varma kuin kerran toivon pääseväni Jumalan eteen. Don -Estevan-raukka kertoi minulle, miten Cuchillo oli löytänyt aarteen; -rosvo murhasi toverinsa, joka sen ensin keksi. Mies, joka kahdesti on -väijynyt henkeänne, ansaitsee kyllä rangaistuksen, mutta siitä saatte -itse päättää. - -Tätä puhuessaan Pedro Diaz kiristi hevosensa satulavyötä ja -valmistautui lähtemään. - --- Sananen vielä, huudahti Fabian. Kauvanko Cuchillolla on ollut tuo -hevonen, joka nilkuttaa toisella jalallaan? - --- Pari vuotta, niin hän itse minulle sanoi. - -Tätä viime kohtausta ei Cuchillo huomannut, sillä tiheä pensasto oli -estänyt hänet tapahtumaa näkemästä; salama olisi voinut iskeä hänen -viereensä, eikä hän olisi kääntänyt silmiänsä tuosta häntä hurmaavasta -näystä. Polvillaan konttasi hän kullansekaisten kivien joukossa, joita -oli tiheässä kuin tähtiä taivaalla. Hänen suonensa turposivat, hiki -peitti hänen otsansa. - -Diaz päätti paljastuksensa juuri silloin kun rosvo hieman -maltillisempana alkoi koota viittaansa kultakasaa. - --- Tämä on kauhistuttavan kamala päivä, sanoi Fabian, joka ei -enää ollut epätietoinen kasvatusisänsä murhaajasta; mitä nyt teen -tuolle ihmiselle? Te molemmat, jotka tiedätte mitä hän on tehnyt -kasvatusisälleni, José ja Rosenholz, neuvokaa minua, sillä itse en enää -kykene; tässä tulee liian paljon mielenliikutuksia samalla kertaa. - --- Ansaitseeko tuo kurja rosvo, joka on tappanut kasvatusisäsi, enemmän -sääliä, kuin tuo äitisi tappanut urhoollinen aatelismieskään? kysyi -kanadalainen päättävästi. - --- Olipa sitten teidän tai jonkun muun kasvatti-isä joutunut hänen -uhriksensa, niin tuo rosvo ainakin ansaitsee kuoleman, sanoi Diaz -satulaan hypäten. Teidän haltuunne jätän sen toimeenpanon. - --- Vastenmielisesti näen teidän poistuvan, sanoi Rosenholz Diaz'ille; -mies, joka, kuten te, on intiaanein kuolinvihollinen, olisi toveri, -jota pitäisin suuressa arvossa. - --- Velvollisuuteni pakottaa minut palaamaan leiriin, vastasi -seikkailija. Mutta kahta seikkaa en milloinkaan ole unohtava, -ensinnäkin, että olen ollut tekemisissä jalomielisten vihollisten -kanssa ja sitten, että olen vannonut, etten kenellekään ilmoita näitä -äärettömiä rikkauksia. - -Kun kelpo Diaz oli tämän lausunut, poistui hän nopeasti, miettien miten -yhdistäisi kunniasanansa toveriensa turvallisuuden huolenpitoon; don -Estevan oli nimittäin uskonut päällikkyyden hänen haltuunsa. - -Pian katosi hän ystävyksien näkyvistä. - -Hänen poistuessaan kiiti toinenkin ratsastaja nelistäen joen toista -haaraa pitkin meksikolaisten leiriä kohti. - -Se oli Baraja. - -Hän riensi apua noutamaan, eikä aavistanutkaan että leiri oli hävitetty. - -Aurinko valaisi laaksossa nyt vain Cuchilloa, joka ahnain silmin -katseli aarrettaan ja ystävyksiä, jotka neuvottelivat, mitä tekisivät -rosvolle. - -Fabian oli äänetönnä kuunnellut kanadalaisen neuvoa ja tahtoi nyt -kuulla entisen rajavartian mielipiteen. - --- Te olette, sanoi tämä, tehnyt lupauksen, josta ei kukaan teitä -voi päästää; Arellanoksen vaimo on kuolinvuoteellaan tämän lupauksen -saanut, nyt teillä on käsissänne hänen miehensä murhaaja, ja teidän -täytyy pitää valanne. - -Ja huomatessaan tuskallisen epäröimisen Fabianin kasvoilla, lisäsi hän: - --- Jos tehtävä tuntuu vastenmieliseltä, niin otan minä sen -suorittaakseni. - -Sitten meni José pensastoon, joka hänet Cuchillosta erotti. Tämä ei -vähääkään välittänyt siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen -suonenvedon tapaisesti kouristetut sormensa kaivoivat kultaa hiekasta -samallaisella kiihkolla kuin nälistynyt sakaali kaivaa ruumiita maasta. - --- Sennor Cuchillo, sanoi José oksia taivuttaen, tahtoisin jutella -kanssanne. Sennor Cuchillo! - -Mutta Cuchillo ei kuullut. - -Vasta kolmannella huudolla käänsi hän päänsä ja näytti metsästäjälle -kasvonsa, samalla kuin hän tahdottomalla epäluulon liikkeellä käänsi -vaippansa syrjän keräämänsä kullan päälle. - -José selitti, ettei hän kultaa halunnut ja sai hänet houkutelluksi -kalliolle. Siellä ympäröivät ystävykset hänet. Kun hän näki heidän -vakavat kasvonsa, tunsi hän pelkonsa palaavan, mutta koki hillitä -itsensä ja näyttäytyä vakavalta. - -Fabian nousi hitaasti; Cuchillo vapisi tämän nähdessään. - --- Cuchillo, sanoi hän, te olette pelastaneet minut janoon kuolemasta, -ettekä ole kiittämättömälle olennolle tätä tehneet; olen antanut -anteeksi sen puukon iskun, jonka annoitte minulle Venadan puistossa, -olen antanut anteeksi uuden murhayrityksenne vesiputouksen lähellä, -olen antanut anteeksi sen laukauksen, jonka ainoastaan te saatoitte -ampua tältä kalliolta, ja joka tarkoitti meitä, olisin antanut -anteeksi teidän kaikki minun henkeäni tarkoittavat murhayrityksenne -tuon yhden kerran tähden, niin, maksoinpa teille ruhtinaallisen hinnan -verityöstänne -- mutta yhtä en voi teille anteeksi antaa, sitä, että -murhasitte Marcos Arellanoksen, jonka olen vannonut kostavani. - -Tämän odottamattoman ja äkkinäisen syytöksen kuullessaan peitti kuolon -kalpeus Cuchillon kasvot. Hän ei enää ollut epätietoinen siitä, mikä -kohtalo häntä odotti. Hänen silmillään ollut verho poistui, ja hänen -äskeinen ihastuksensa muuttui kauhistuttavaksi todellisuudeksi. - --- Marcos Arellanoksen, änkytti hän heikolla äänellä, ken on sanonut, -että minä olen hänet murhannut? - -Fabian nauroi katkerasti. - --- Ken sanoo paimenelle, missä on tiikerin luola? Ken sanoo vaquerolle, -mihin hänen takaa-ajamansa hevonen on paennut? Ken osoittaa intiaanille -hänen etsimänsä vihollisen -- ken kullanetsijälle kullan? Järven pinta -ei tosin säilytä sen poikki uivan vesilinnun jälkiä, mutta maa, ruoho, -sammal, kaikki näyttää meille tiikerin, hevosen, intiaanin jäljet; -ettekö sitä tiedä yhtä hyvin kuin minäkin? - --- Minä en ole murhannut Arellanosta, toisti murhaaja. - --- Minä sanon, että olette hänet murhanneet. Olette murhanneet hänet -yhteisen nuotionne ääressä ja heittäneet hänen ruumiinsa jokeen; maa on -kertonut minulle kaikki aina siitä virheestä alkaen, joka hevosellanne -on, haavaan asti, jonka taistelussa saitte jalkaanne. - --- Armoa, armoa, sennor Tiburcio! huudahti Cuchillo, kun nämä -erityisseikat, joita hän ei luullut kenenkään tietävän, paljastettiin. -Ottakaa kaikki kulta, mitä minulle annoitte, säästäkää vain henkeni -ja kiitokseksi tapan kaikki vihollisenne; aina, kaikkialla tahdon -tappaa vain teidän viittauksestanne, maksutta... vaikka isäni, jos niin -käskette, mutta säästäkää henkeni, Jumalan nimessä, säästäkää henkeni! -huusi hän, kontaten Fabianin luo. - --- Arellanos rukoili teiltä armoa, mutta kuulitteko te häntä? sanoi -Fabian pois kääntyen. - --- Tapoin hänet anastaakseni yksin kaiken kullan ja nyt annan tämän -kullan hengestäni; mitä vielä tahdotte? sanoi hän väistäen Joséta, joka -koetti estää häntä pääsemästä Fabianin luo. - -Vääristynein piirtein, suu vaahdossa, kamalasti hehkuvin silmin rukoili -Cuchillo henkeänsä, kokien kontata Fabianin luo. - -Siten oli hän tullut kuilun partaalle. Hänen takanansa syöksyi vesi -kuiluun. - --- Armoa, armoa, huusi hän, äitinne tähden. - --- Mitä? huudahti Fabian kääntyen, mutta kysymys jäi hänen huulilleen. - -Josén väkevän potkun kohtaamana syöksyi Cuchillo takaperin kuiluun. - --- Mitä teitte, José? huudahti Fabian. - --- Tuo roisto ei olisi ansainnut köyttä, johon hänet olisi hirtetty, -eikä laukausta, joka olisi hänet lopettanut. - -Sydäntä särkevä, kuilusta tuleva huudahdus voitti vesiputouksen kohinan. - -Fabian kumartui katsomaan, mutta väistyi kauhun valtaamana takaisin. - -Pensaan oksissa, jotka hänen painostansa olivat katkeamaisillaan, -riippui Cuchillo, epätoivoisena huutaen. - --- Auttakaa minua, sanoi hän, auttakaa, jos teillä on sydäntä. - -Ystävykset katselivat toisiinsa, pyyhkien hikeä otsaltaan. - -Lyhyt äänettömyys seurasi Cuchillon pyyntöä. Hänen äänensä tukahdutti -pelko, se teki hänet mielettömäksi. Kamala nauru kuului heidän -korviinsa. - --- Voi, voi! huusi rosvo, miksi loistavat don Estevanin silmät noin? -Miksi kiiltää tuo kullan möhkäle niin erinomaisesti... Niin, minä -käsitän... Don Estevan... kulta... hänen silmänsä... voi! - -Hetkisen pauhasi kuilu tavallista kovemmin. Se oli merkkinä, että -ruumis oli pudonnut kuilun alapuolella olevaan järveen. - -Mutta pian kaikki tyyntyi juhlalliseen yksitoikkoisuuteensa. - - - - -27. - -YÖ KALLIOINA. - - -Sillä aikaa pitenivät vähitellen vuoren itää kohti luomat varjot ja -levisivät aavikolle. Suurentuen, mikäli aurinko läheni länttä, ne -himmensivät kultalaakson leimahtelemisen. - -Jokunen hetki vielä ja taasen peittäisi pimeys, taasen valtaisi -äänettömyys nämä erämaat, jossa äskeiset tapaukset sattuivat. - -Yksi velvollisuus oli heillä vielä täytettävänä, don Antonion -hautaaminen. - -José ja kanadalainen ryhtyivät tähän toimeen; he kantoivat ruumiin -kukkulalle ja sai se viimeisen lepokammionsa intiaanipäällikön -haudassa. Taikausko sitä siellä suojeli ihmiskäsien saastutukselta, ja -päälle ladotut kivet petoeläimiltä ja linnuilta. - --- Kuinka usein, huudahti kanadalainen, on siitä alkaen, kun pyssyä -kykenin käyttämään, minulle sattunut tällainen juhlallinen hetki. - -José ei ollut niin mietteisiinsä vaipunut kuin toverinsa, vaan tuon -tuostakin loi hän huolestuneen katseen taivaan rannalle. - --- Minun mielestäni, sanoi hän vihdoin, menettelemme hyvin tuhmasti, -jos jäämme yöksi tänne. - --- Miksi niin? Mistä löytäisimme vankemman ja turvallisemman paikan -kuin tämä on? sanoi kanadalainen. - --- Kaksi roistoa on päässyt pakoon ja ne tekevät kiukussaan meille -tepposet. - --- Mitä? Nuo kurjat pelkuritko? Etkö muista että näimme toisen niistä -putoavan kuiluun, johon lähetit Cuchillon hänen jälkeensä? - --- Totta kyllä, ja kauvan olen muistava tuon onnettoman sydäntä -särkevän huudahduksen, sanoi José vavisten; mutta toinen palaa leiriin -ja ehkäpä vielä tänä iltana saamme kuusikymmentä miestä niskaamme. - --- Sitä en luule. Se, jonka näimme kuiluun putoavan, ei mennyt -vahingossa. Löisinpä veikkaa, että hänen toverinsa sysäsi hänet sinne. -Miksi? Yksin ollaksensa salaisuuden haltiana. - -Kanadalainen ei pettynyt Orochen kohtalon suhteen. - --- Todennäköinen on kyllä otaksumisesi, sanoi José, mutta siitä -huolimatta pysyn mielipiteessäni. Meillä on vielä pari tuntia päivää ja -jokaisen tulisi ottaa mukaansa kolme- tai neljäkymmentä naulaa kultaa. -Se käypi helposti päinsä ja ellen erehdy, niin siinä on jo kelpo summa. -Meidän tulisi kulkea koko yö Tubacin linnoitusta kohti ja kaivaa -aarteemme johonkin paikkaan, palataksemme sitten tänne uutta noutamaan. -Jospa tuo roisto, jonka päästimme karkuun, ottaisikin kultaa niin -paljon kuin hän itse painaa, niin täytyy hänen sentään jättää enemmän -kuin Fabian tarvitsee. Eikö tuon laakson ääretön aarre ole oikea ihme? - -Tätä sanoessaan loivat metsästäjät katseensa alas. Laakson varjot -pitenivät, kullan kimalteleminen loppui. - --- Sanon sinulle, ettei mies palaa leiriin, sillä se ei ole hänen -etujensa mukaista, sanoi Rosenholz; ja muuten lähdemmekin muutaman -tunnin kuluttua. - --- Ja täytyykö meidän odottaa aina huomisetta saakka hakeaksemme sen -miesraukan, jonka jätimme jälkeemme? - --- Eikö meidän täytyisi odottaa vieläkin kauvemmin, jos noudattaisimme -sinun tuumaasi. Olen varma siitä, että kuume on antanut hänen nukkua -koko tämän päivän, sanoi Rosenholz. Hän on turvassa, hänellä on -vettä, ennen huomista emme voi mitään hänen hyväkseen tehdä. Minun -mielipiteeni on, että annamme hänen olla siellä missä hän on, vaikka se -tuntuneekin armottomalta; mutta käsittänet itsekin, ettei hänen millään -ehdolla tule saada tietoa aarteesta eikä sen paikasta. Me palkitsemme -hänelle tämän välttämättömän yksinäisyyden muutamilla kullanpalasilla -ja sitten me... Mutta siinäpä se pulma onkin: mitä hänelle teemme? - --- Kyllähän keinon keksimme, mutta luulen, että hän, saatuaan vähän -kultaa taskuunsa, sanoo meille jäähyväiset ja rientää ihmisasunnoille. - -Tämä keskustelu tapahtui sillä välin kuin Fabian oli mennyt kentälle -saadaksensa hetkisen olla rauhassa ajatuksineen. - --- Huomaan aivan selvästi, päätti José, että olet samaa mieltä kuin -minäkin, mutta että Fabianin päähän on pistänyt tuo vaarallinen tuuma -viettää yö täällä ja hänen tahtonsa määrää sinunkin tekosi. - -Kanadalainen hymyili, mutta ei vastannut mitään. - -Nyt palasi Fabian kalliolle tovereittensa luo. - --- Nyt tahdon minäkin hieman tarkastella seutua. - -Näin sanoen poistui José, heittäen pyssynsä olalleen. Puolen tunnin -kuluttua hän palasi. Hän oli tavannut Barajan ja Orochen jäljet, mutta -ei seurannut niitä kauvan. Sitten oli hän kiivennyt sille vuorelle, -jonka taakse molemmat seikkailijat olivat menneet heidän ampumistansa -pakoon. - --- Vuoren huippu, sanoi hän, on niin tiheän pensaston peittämä, ettei -viisi kuusi miestä voi meitä siellä suuresti vahingoittaa. Kallistun -siis sille puolen, että jätämme tämän paikan ja sijoitumme sinne. - -Eräs seikka vaikutti, ettei kanadalainen suostunut Josén ehdotukseen. -Piirityksen sattuessa oli tässä nimittäin vesiputous niin lähellä, -että seipääseen kiinnitetyllä hedelmän kuorella ylettyi saamaan vettä. -Se olikin pääasia, sillä hehkuvan auringon valossa on vesi melkein -tarpeellisempaa kuin ruoka. Metsästäjät päättivät siis jäädä kalliolle -ja lähteä sieltä aamun sarastaessa. - -Kanadalainen ei ollut unohtanut tuota salaperäistä venettä, jonka hän -aamulla oli etäämpänä nähnyt. Hän ei itseltään salannutkaan, että -vaarallinen oli Fabianin tuuma viettää yö paikalla, joka leirissä -ehkä tiedettiin. Mutta kelpo kanadalainen mukautui siihen, koska -hänen kasvattipoikansa oli niin päättävästi sitä ehdottanut. Muuten -oli kallio vuorta korkeampi. Kahta noista kentällä olevista litteistä -kivistä käytettiin puolustuskeinona; kalliolla ennestään olevien kivien -lisänä muodostivat ne vallituksen, jonka takana metsästäjät tarpeen -tullessa olivat suojassa vihollisen luodeilta. - -Kun nämä varovaisuustyöt olivat tehdyt, loi kanadalainen tyytyväisen -katseen ympärilleen. Heidän ruuti- ja lyijyvarastonsa oli riittävä, -ja muuten luottivat he pelottomaan rohkeuteensa, tarkkaan näköönsä ja -kykyynsä käyttää hyödyksensä sattuvia seikkoja. - --- Ja nyt, sanoi José, syökäämme hiukan ennen ensimäistä yövartiota. -Eikö sinulla, Rosenholz, vielä ole palasta kuivattua lihaa repussasi? -Minulla on vain jokunen leivän palanen. - -Ruokatavarat tarkastettiin ja paitsi kahdeksi päiväksi riittävää määrää -pinole-jouhoja, oli heillä enää tuskin yhdeksi ateriaksi riittävä määrä -lihaa! Mutta kun Fabian lausui, että hänelle riitti kourallinen vedessä -kostutettuja ruis-jauhoja, päättivät molemmat metsästäjät tyytyä -kanadalaisen repussa olevaan ruokaan. - --- Emmekö sinunkin mielestäsi, sanoi José, ateriaansa alottaessaan, ole -aina Venadosta lähdettyämme eläneet kehnolla ruoalla lukuunottamatta -sitä kaurista, jonka lihan kuivasit? - --- Kyllä. Mutta mitäpä sille voi, sanoi kanadalainen, kun kolme miestä -on yksin erämaassa, eivät he saa sytyttää tulta, eivätkä ampua hirveä, -jos tahtovat välttää ilmituloa. - --- Totta kyllä, mutta tuli mitä tahansa, niin varokoon se kauris -itseänsä, joka lähenee pyssyn kantaman päähän. - -Kanadalaisen ja Josén nauttiessa kehnoa ateriaansa laski aurinko, -tähdet alkoivat tuikkia, ja kylmä ja sakea usva laskeusi Sumuvuorille. - --- Ken on ensiksi vartiana? kysyi José. - --- Minä, vastasi Fabian. Te molemmat saatte nukkua, minulle ei uni -maita. - -Turhaan vaati Rosenholz, että Fabian, nuorempana, levähtäisi ensin; -nuorukainen pysyi sanassaan. - -Rosenholz ja José panivat siis levolle, ja pian olivat molemmat -unohtaneet päivän seikkailut. - -Fabian, yksin valvoen, kääriytyi viittaansa ja istuen kalliolle katseli -länteen, josta vaara pikemmin saattoi uhata. Hän ei liikahtanut enempää -kuin makaajatkaan. - -Pimeässä laaksossa olevat kultakivet kimaltelivat kuun valossa -heikosti. Muuan esine näkyi paraiten tuon maassa olevan kullan -joukosta. Se oli Cuchillon keräämä aarre, joka oli nyt omistajatta -rosvon viitalla. - -Rosenholz oli jo ennättänyt nukahtaa ja avasi silmänsä. - --- Mitä uutta? kysyi hän Fabianilta. - --- Ei mitään, vastasi tämä, mutta miksi näin pian katkaisitte unenne? - --- Näin pian! Tähdistä näen, että olen nukkunut noin neljä tuntia. -Ainakin on nyt puoliyö. - --- Joko? En luullut niin myöhäistä olevan. - --- Nuku nyt sinä, lapseni, sanoi Rosenholz, ei ole terveellistä nuorten -valvoa. - --- Nukkua! sanoi Fabian, koskettaen vanhuksen käteen. Onko viisasta -nukkua, kun kuulee tuon äänen ympärillään? - -Valittava ääni kuului arolta, siltä paikalta, johon don Estevanin -hevonen oli kaatunut kanadalaisen luodin lävistämänä. Tummia varjoja -näkyi epäselvästi kuun valossa. - --- Sudet, jatkoi Fabian, ulvovat saaliin ympärillä, jota eivät ihmisten -lähellä olon tähden uskalla syödä. Ehkemme me yksin niitä pelota? - -Kaukaisten laukausten ääni näkyi todistavan Fabianin pelon oikeaksi. -Henkilönä, joka on tottunut tekemään varmoja johtopäätöksiä -pienimmistäkin merkeistä, vähimmästäkin äänestä erämaassa, ei -kanadalainen tarvinnut pitkää aikaa selittääksensä noiden laukausten -aiheen. - --- Meksikolaiset, sanoi hän, ovat taasen apahien kimpussa, mutta hyvän -matkan päässä täältä. Sudet pelkäävät ainoastaan meitä. Nuku siis, -lapseni, nuku huoletta, kun minä valvon; sinä tarvitset lepoa. - --- Voi, sanoi Fabian, päivät tuntuvat minusta nyt vuosien mittaisilta. - --- Jos päivä on ollut kovakin, voipi sentään nukkua, kun on täyttänyt -velvollisuutensa, sanoi Rosenholz. Luota siinä kokeneeseen mieheen, -jonka arvostelukyky on eräretkillä kehittynyt. - --- Jahka koetan, sanoi Fabian. - -Ja pikemmin tehdäksensä Rosenholzille mieliksi kuin omasta halustaan -pani hän maata. - -Samoin kuin Fabianin lapsenakin ollessa kumartui kanadalainen -nuorukaisen yli. - --- Vaaleakutrinen lapsi, jonka luona ennen niin usein valvoin, sanoi -hän itsekseen, sinä, joka nuoruuden voimissasi nyt nukut, jonka kasvot -ovat ahavoituneet, hiukset tummentuneet, nuku vielä kerran levossa, -sillä aikaa, kun metsästäjä vartioitsee sinua, samoin kuin henkesi -pelastaja merimies ennen sinua suojeli. Lähenee hetki, jolloin tiemme -eroavat, sitten enää milloinkaan yhtymättä; kaupunkien kadut eivät -johda erämaahan, tammi ja palmu eivät viihdy samassa ilmanalassa. - -Haikeamielisenä lausui Rosenholz nämä sanat; hän nosti raskaasti -nukkuneen nuorukaisen pään polvensa nojalle varjostaen hänen silmiään -kuunvalolta. - -Kolmikymmenvuotisen merimies- ja metsästäjäelämänsä aikana oli -kanadalainen aina liikutettuna katsellut avaruutta. Ukko antautui -epämääräisiin, kaihomielisiin unelmiin. Vesiputous kohisi kumeasti -kuilussaan, tuon tuostakin suhisi tuuli puissa ja Sumuvuorilta kuului -salaperäisen, kumean jyrinän kaiku. - --- Kuinka meri on erämaan kaltainen, sanoi Rosenholz itsekseen. Kuulen -täällä ikäänkuin aaltojen kohinan, ikäänkuin etäisten kanuunain -laukausten kaiun. Usein on puiden rytinä minulle muistuttanut mastojen -rytinää, olen uneksinut Albatrossin mastojen häilyvän. Valtameri, -erämaa, Fabian -- niitä olen oppinut rakastamaan. Erämaa yksin on -saattanut minut unohtamaan meren. Mikä tulee nyt erämaan sijaan? -Varmaankin Fabian! Koetan sitäkin, ihminen ei olekaan luotu oleksimaan -ijankaiken metsissä, etäällä lähimmäisistään. Luovun kuljeksivasta -elämästäni, ja Fabian on minua tästä uhrista kiittävä. - -Sitten muisteli hän aikoja, kauvan sitten menneitä, mutta äkkiä valtasi -hänen mielensä tuskallinen epäilys. - --- Mutta, alkoi hän, ennenkuin Fabian kiittää minua uhrauksesta, joka -on lyhentävä elämäni, täytyy hänen ensin anoa sitä minulta. Kaksi -kertaa olen hänelle viitannut lähestyvästä erostamme, ja molemmilla -kerroilla on hänen vaitiolonsa syvästi minuun koskenut. Oi, Jumala, -minkä koettelemuksen vielä suot minulle! - -Metsästäjä kohotti kosteat silmänsä taivasta kohti. Otava kääntyi -pohjoiseen päin ja oli katoamaisillaan kukkulain taakse, ja muutamat -tähtilennot tuntuivat metsästäjästä onnettomilta enteiltä. - - - - -28. - -NEUVOTTELU. - - -Jätimme Fabianin ja Josén nukkumaan kukkulalle. Tarkastakaamme, mitä -vielä tapahtui. Kultalaakson ympäristöltä kuului epämääräisiä ääniä. -Metsästäjä laski varovasti nuorukaisen pään maahan ja hiipi pyssy -kädessä kukkulan reunalle. - -Hänen silmänsä vahvistivat korvakuulon ja palatessaan takaisin, näki -hän Fabianin heränneen. - --- Mitä nyt? kysyi nuorukainen. - --- Ei mitään, sakaali vain liikkuu tuolla järven rannalla. Veren haju -on houkutellut ne tänne. - --- Niin, verta on siellä vuodatettu, sanoi Fabian alakuloisesti. - -Molemmat istuivat äänettöminä. - -Fabian viittasi Joséhen, joka kovalla kalliolla nukkui yhtä hyvin kuin -pehmeimmässä vuoteessa. - --- Hän tietää minun valvovan, sanoi kanadalainen, ja sentähden nukkuu -hän niin levollisesti. Hänen omatuntonsakin on keveämpi, kun hän -tietää täyttäneensä valansa ja antaneensa takaisin sinulle sen, mitä -oli auttanut ryöstämään sinulta. Tee lapseni samoin kuin hänkin. Ehdit -vielä pari tuntia nukkua. - -Samalla kuin Fabian aikoi vastata, tuntui vuoren sumusta kuuluvaan -jyrinään vastaavan kaiku etäältä aavikolta. Tuuli toi heidän korviinsa -ääniä, jotka eivät olleet yhtä kumeita kuin Sumuvuorelta kuuluvat. -Toisinaan tuntui tuo kaukainen kumina, joka oli pyssyn laukausten -tapainen, lähenevän. José nousi ja sanoi, kääntyen Rosenholziin: - --- Samallaisia ääniä kuulimme viime yönäkin; mutta huomaa, kiväärin -tuli leviää kentälle. Noita onnettomia ei enää suojele leiri. Varmaan -ovat varustukset valloitetut ja siinä tapauksessa jokainen laukaus -tietää kuolemaa ja apahit saavat runsaasti päänahkoja. Voi meitä, jos -intiaanit tuhoavat heidät kaikki, sillä heidän läheisyytensä on meitä -suojellut. Olemme olleet täällä yhden yön liiaksi, Rosenholz! - -He kuuntelivat taasen äänettöminä. Niinkuin José oli arvannutkin, oli -intiaanien koko huomio kohdistettuna leiriin, ja siksi olivatkin he -saaneet vielä olla rauhassa. - -Tämä ei ollut muuten ainoa vaarallinen retki, jonka José ja -kanadalainen olivat tehneet. Mutta vaikka on pelotonkin, tuntuu vaaran -läheisyys varsinkin yöllä juhlalliselta ja niin nytkin. Aika ja paikka -antoivat kyllä aihetta huoliin, ja heidän edessään liehuvat kamalat -voitonmerkit osoittivat, minkä kohtalon viholliset säälittä voitetuille -soivat. - -Laukaukset tuntuivat lähenevän, ja joka hetki saattoi sinnepäin tuleva -pakolainen tuoda perässään parikymmentä intiaania. - --- Jospa niitä olisikin parikymmentä miestä, lausui Rosenholz Josén -arveluiden johdosta, niin meidän edulliseen asemaamme nähden ei -ainoakaan heistä pääsisi tänne. Fabian! Tässä tilaisuudessa on sinun -pantava mieleesi neuvo, jota et saa halveksia. Sinä olet kiivas, -lapseni, vaara saattaa sinut pois suunniltasi; huomaahan, että yhtä -hyvin voi joutua kuoleman uhriksi liiallisen urhoollisuuden, kuin -liiallisen pelkuruudenkin tähden; kun nuorukainen tietää itsellään -olevan ladatun pyssyn, ei hän voi vastustaa halua sitä laukaista. -Mutta muista, että meidän tulee laukaista toistemme jälkeen, ja että -viimeisen tule odottaa, kunnes molemmat edelliset ovat ladanneet. Tämä -on sotatapa, jonka niin hyvin José kuin sinäkin olette huomanneet -oivalliseksi. Tällä tavoin voimme kukin vastustaa kuutta vihollista, -jos heitä on kaikkiaan kahdeksantoista. Vasta sitten kuumenee -ja likaantuu pyssyn piippu niin, ettei luoti enää mene suoraan. -Sellaisissa tilaisuuksissa on minulle sattunut, että tähdätessäni -jonkun intiaaniveitikan korvaan, olenkin kummastuksekseni osannut -häntä keskelle silmää. Mutta älä sinä ole niin vaatelias; tähtää vain -keskelle rintaa. Se on tosin vähemmän mairittelevaa, mutta varmempaa. - -Rosenholzin näin opastaessa olivat laukaukset loitonneet. Pian ne -taukosivat kokonaan. - --- Tuntuu kylmemmältä, sanoi kanadalainen, tuuli tuo tänne puitten -tuoksua, sakaalit ovat lakanneet ulvomasta, ja se todistaa että päivä -pian koittaa. Puolen tunnin kuluttua täytyy meidän lähteä; päivän -valossa näemme, mitä tietä kuljemme, ettemme joudu intiaanien kynsiin, -ja jälkiä ei ainakaan puutu. Päivänkoittoa seuraava hetki on erittäin -sovelias jälkien tarkastamiseen, sillä kasteen pehmittämä maa säilyttää -ne. Ensin täytyy meidän sentään syödä vähäisen, vahvistaaksemme -itseämme. - -Pian nauttivat he ateriaksensa kourallisen pinolejauhoja. Fabian -tunsi, että nyt oli tullut hetki, jolloin hänen tälle miehelle, jota -kiitollisuudessaan piti isänänsä, tuli ilmaista vastaiset aikeensa. - --- Rosenholz! Isä! lausui hän. - -Tämän kuullessaan vavahti kanadalainen. - -José oivalsi, että hänen läsnäolonsa häiritsi keskustelevia ja hän -poistui vähän matkan päähän. - --- Isä, alkoi Fabian taasen -- tämän nimen aina ilolla mainitsen -- te -olette eläneet sekä Europan suurissa kaupungeissa että erämaissa ja -voitte arvostella niiden erilaisuuden. - --- Kyllä, vastasi Rosenholz, viidenkymmenen vuotisena elinaikanani olen -saattanut vertailla kaupunkien komeutta ja erämaan ihanuutta. - --- Nuo suuret kaupungit, joissa tuhansia ihmisiä kuhisee yhdessä, -tarjonnevat mahtavan näyn, niiden korkeat palatsit lienevät komeita; -eikö totta, että tuntisi olevansa onnellinen siellä oleskellessa? -Siellä joka päivä tuottaa vaihtelevaisuutta. - --- Kyllä ne todella ovatkin komeita, sanoi kanadalainen ivallisesti, -nuo suuret kadut, joilla kiirehtivät ihmiset alituisesti tyrkkivät -toisiansa, jossa vaunujen kolina huumaa ihmisen; usko minua, nuo ovat -hyviä nuo huoneet, joissa ilmaa ja valoa, jota Jumala niin runsaasti -jakaa erämaassa, on niin niukalta, jossa köyhä kuolee nälkään kurjalla -vuoteellaan, kun tuhlaaja hänen naapurissaan pitää loistavia pitoja. - -Rosenholz pysähtyi äkkiä; hän huomasi menneensä liian pitkälle, kun -aikoi tukahuttaa Fabianin huulille ehdotuksen, jonka nuorukainen aikoi -tehdä heidän yhdessä olostaan. Hän sanoi sen vuoksi: - --- Tahtoisin viettää siellä loput päiväni. - -Nämä sanat kuullessaan pääsi Josélta ankara yskä. - -Fabian luuli kuulevansa väärin. - --- Erämaan elämä on siis kadottanut tuon viehätyksen, jota niin -suuresti olette kehuneet? kysyi hän. - --- Hm, tuumi Rosenholz, kyllähän tämä olisi hauskaa elämää, ellei -täällä alituisesti uhkaisi nälkä ja jano, puhumattakaan intiaanien -puukkojen tuottamasta vaarasta. - -Josén yskä eneni. - --- Ennen olen kuullut teidän puhuvan toisin, sanoi Fabian kummastuneena. - --- Älkää häntä uskoko! keskeytti hänet äkkiä esiin astuva José. Älkää -uskoko, että saukon ja majavan pyytäjä pitäisi kaupungissa elämisen -erämaata parempana. Ettekö huomaa, että Rosenholz-parka kehnosti -ilveilee? Ettekö huomaa, että hän luulottelee, että teidän kaltaisenne -nuori herra pitäisi suurenakin uhrauksena Madridissa oleskelemisen -hänen kaltaisensa harmaaparran seurassa? - --- José, huusi jättiläinen, nousten ylös. - --- Minä puhun uhallasikin, sanoi José. Ja kääntyen Fabianiin, jatkoi -hän. - --- Rosenholzko salpautuisi kaupunkiin! Rosenholzko menisi asumaan -kivikopin tapaiseen huoneesen! Se on mahdotonta. Hän tahtoo pettää -teitä, voimatta pettää itseään. Tiedättekö mitä hän kaipaa? Hänellä -täytyy olla kuljettavana äärettömiä metsiä ja aavikoita. Hänen täytyy -päästä kulkeminaan auringon tavoin kenenkään pysähdyttämättä. - -Hän tarvitsee erämaan ilmaa, tuota tuoksujen täyttämää ilmaa, jossa -toisinaan kuulee intiaanien huutoja. Ei, jatkoi hän, vanha jalopeura ei -voi kuolla olkivuoteella. - --- Totta, totta, huokasi kanadalainen, mutta hänen kätensä -ummistaisivat silmäni. - -Ja ukon pää vaipui rintaa kohden. - --- Entä minä, huudahti José äärettömän tuskan liikuttamana, enkö minä -ole täällä, joka olen kymmenen vuotta rakastanut sinua niinkuin veli -veljeänsä, olen taistellut ja kärsinyt kanssasi? - -Ja voimakkaasti puristi hän kanadalaisen alasriippuvaa kättä. - -Fabian tuli hänelle avuksi. - --- Kuulkaa, sanoi hän, kuulkaa minua te molemmat. Ylhäinen mies on -täällä kurjasti kuollut, ahne rosvo löytänyt hautansa haluamiensa -aarteiden ääressä. Mitä heillä nyt on? - -Ukko loi Fabianiin liikutuksen ja hämmästyksen sekaisen katseen. Hän -alkoi ymmärtää nuorukaista, uskaltamatta vielä toivoa. - --- Jatka! sanoi hän vapisevalla äänellä. - --- Rikkaus, jatkoi Fabian, on arvokasta ainoastaan sille, joka on sen -kerännyt. Mutta mitä minä olen tehnyt? En ole elänyt teidän kanssanne -käsittämättä teidän mielipiteittenne järkevyyttä. Tämä kulta tuntuisi -minusta vastenmieliseltä, sillä vuodatettiinhan verta päästäksemme -käyttämään sitä hyödyksemme. Sen vuoksi en siihen koske. Lapsuudessani -elin ylellisyydessä, sanotte. Olen sen unohtanut, muistan vain kovat, -uutterat nuoruuteni ajat. Olen ainoa suvustani, ja saan menetellä oman -mieleni mukaan. Oi, isä, ystävä! Pyydän saada jäädä teidän kanssanne -erämaahan, jakaa vaaranne ja yhdessä teidän kanssanne viettää tätä -riippumatonta elämää, jota ei mikään muu minulle korvaisi. Sanokaa -Rosenholz, sanokaa José, suostutteko? - --- Suostunko! lausui José äänellä, jonka koetti tehdä karkeaksi, -salataksensa mielenliikutustansa. - --- Entä te, isä, mitä sanotte? kysyi hän hiljaa. - -Vanha metsästäjä seisoi äänetönnä ja liikkumatta, ja kokonaan hurmaavan -ilon valtaamana saattoi hän vain avata sylinsä, värähtelevällä äänellä -huudahtaen: - --- Poikani, Fabianini, tule syliini! - -Ja nuorukainen tunsi jättiläisen syleilyn. - -Uusi elo koitti Rosenholzille. Nyt vasta löysi hän lapsensa, joka ei -enää luopuisi hänestä. - -Vitkaan, nosti hän väkevillä käsillään Fabianin kohti taivasta, -ikäänkuin äsken syntyneen lapsen, jonka isä kiittää Jumalaa, ja -huudahti: - --- Oi, Jumala, anna anteeksi, minulla ei ole voimia kieltää häntä. - --- Vielä voitte katua päätöstänne, sanoi José Fabianille, jonka -Rosenholz hiljaa laski maahan, ja joka voimakkaasta syleilystä tunsi -itsensä aivan hengästyneeksi; -- miettikää tarkoin, kun vielä on aikaa. - --- Asian olen tarkoin miettinyt. Mitä tekisin minä oudoissa oloissa? -Hetkisen halusin minä rikkautta ja kunniaa, en itselleni, vaan -jakaakseni toisille. Siitäkin olen luopunut. - -Rosenholz ja Fabian olivat ajatuksiinsa vaipuneina, eivätkä huomanneet, -että José lähti aavikolle. Kuu oli laskemaisillaan, sen viimeiset -säteet lankesivat kultalaaksoon, kun José tunkeutui laaksoa ympäröivän -pensaston läpi. - -Hetkisen katseli hän kultamöhkäleitä, jotka ensin olivat herättäneet -hänessä niin kamaloita ajatuksia. Hän ei voinut antaa anteeksi -itselleen, että hetkisen oli tällaista ajatellut, vaikka hän saattoi -ylpeillä siitä, että oli ne karkoittanut. - --- Vaikka Fabian ottaisikin kuinka paljon tahansa näistä rikkauksista, -sanoi hän itsekseen, jää jäljelle kyllin kiusaamaan monta henkeä, jotka -eivät ole niin vakavia kuin hän. Kun en voi tämän laakson aarteita -hävittää, niin ainakin piilotan niiden loiston niiltä, jotka sattumalta -tänne tulevat. Vastedes matkustajat kulkevat ohi tämän kullan, -aavistamatta sen olemassaoloa. Siten kenties ehkäisen monta rikosta, -säilytän monta sielua ikuisesta kadotuksesta. - -Näin puhuessaan potkasi hän hajalleen Cuchillon viitalleen keräämän -kultakasan, ja tasoitettuaan maanpinnan heitti hän Cuchillon viitan -pensastoon, otti sitten puukkonsa ja leikkasi sylyyksellisen ruohoa, -kahilaa ja köynnöksiä. - -Nyt ei silmä voinut nähdä tuon viheriän peitteen alla olevaa kultaa, ei -ainoakaan möhkäle kimallellut enää, ja ikäänkuin kuu olisi surkutellut -sitä, ettei enää voinut valaista tätä luojan ihmetyötä, katosi se -vuorien taakse juuri kun José oli päättänyt työnsä. - -José palasi kalliolle ja istahti mäntyjen juurelle, juuri kun Rosenholz -lausui Fabianille: - --- Olet, lapseni, parhaiten valinnut. Rikkaus paaduttaa sydämen, -kaupungin elämä pilaa ihmisen ja heikontaa ruumiin. Sinäkin, Fabian, -olet leijonan sukua, ja erämaa on sellaisia varten. Sinun toimeksesi on -Jumala määrännyt villien hevosien kesyttämisen, kalastelemisen joissa -ja virroissa, metsästelemisen metsissä ja lakeuksilla, joilla ei ole -rajoja eikä isäntiä, kilpailemisen vihollistesi kanssa viekkaudessa, -heidän kanssaan taistelemisen ja sitten iltasin nuotion valon ääressä -uneksimisen tähtikirkkaan taivaan alla kuunnellessasi tuulen ja puitten -suhinaa, veden kohinaa. - --- Kuuletteko, José! huudahti Fabian, voitteko parempaa esitellä? - --- En tosiaankaan. - --- Ole varma siitä, jatkoi Rosenholz, että ensimäinen saukon nahka, -jonka myyt, ilahuttaa sinua enemmän kuin tuo kulta, jonka täältä olisit -voinut kerätä. Opetan sinut kelpo ampujaksi, samoin kuin Josénkin, ja -sitten olemme maailman onnellisimmat ihmiset. Sinä tarvitset vain hyvän -pyssyn, ja ehkäpä joku antaa sen meille velaksi, lisäsi hän. - --- Miksi emme siis heti lähde täältä? kysyi Fabian hymyillen. - --- Otin tuolta niin paljon, sanoi José, että voimme heti maksaa pyssyn. - -Ja riemuiten näytti hän Fabianille pähkinän suuruista kullanpalasta, -ainoata, jonka oli kultalaaksosta anastanut, kun oli sen ihmissilmiltä -peittänyt. - -Samassa kun he aikoivat lähteä kukkulalta, mennäksensä sinne, mihin -olivat Gayferos-raukan jättäneet, kuulivat he hevosen nelistävän -aavikolla. - --- Varmaankin, sanoi kanadalainen, itsekään sitä oikein uskomatta, -pakenee joku meksikolaisten leiristä tännepäin. - --- Jumala suokoon, ettei tulisi pahempaa, sanoi José. Minua -kummastuttaa, että yö on ollut niin hiljainen, vaikka intiaaneja -risteilee tässä lähellä, ja vaikka intiaaneja ahnaammat valkoiset ovat -niin lähellä meitä ja tuota kirottua aarretta. - --- Vait, näen ratsastajan, sanoi Fabian hiljaisella äänellä, mutta kuun -laskettua on niin pimeä, etten erota, onko hän ystävä vai ei, ainakin -on hän valkoinen. - -Ratsastaja nelisti nopeasti eteenpäin. Hän aikoi mennä ohi etäältä, -mutta käänsi äkkiä hevosensa ja nelisti kukkulaa kohti. - --- Hoi, ystävä, ken olette? huusi Rosenholz. - --- Ystävä, niinkuin sanoitte, vastasi ratsastaja, jonka he äänestä -tunsivat Pedro Diaziksi. - --- Kuulkaa, huusi hän, ja käyttäkää sanani hyödyksenne. - --- Tulemmeko luoksenne? kysyi kanadalainen. - --- Ei, sitten ehkä ette ehtisikään takaisin varustukseenne. Intiaanit -ovat isäntiä aavikolla, lähes kaikki toverini ovat murhatut. Vaivoin -pääsin itse hengissä. - --- Kuulimme laukaukset, sanoi José. - --- Älkää keskeyttäkö, nyt on kiire. Sattumalta tapasin roiston, jonka -päästitte pakoon. Se on Baraja. Hän tuo mukanaan tänne kaksi erämaan -rosvoa ja koko joukon apahia. Olen vain vähän edellä heistä, he ovat -kantapäilläni. Hyvästi! Säästitte minua, kun olin vankinne, maksakoon -tämä tieto velkani! Jos selviätte hengissä, niin koettakaa päästä -sille paikalle, jossa punainen joki haarautuu, sillä siellä kohtaatte -rohkeita miehiä, jotka... - -Näkymättömän käden ampuma nuoli suhahti Diazin ohi, ja hän ei ehtinyt -enempää sanoa. Kiire todella olikin. - -Kun Diaz oli asian ilmoittanut, kannusti hän hevostansa ja antaaksensa -ystävyksille viimeisen varoituksen ja uhitellaksensa vihollisia, huusi -hän: - --- Olkaa varuillanne. - -Kaiku toisti vielä nämä sanat, kun Diaz pimeän suojaamana katosi -erämaahan. Kaikilta tahoilta kuului susien ulvontaa. - --- Intiaaneja ne ovat, sanoi Rosenholz. He ovat nähneet susien repivän -tuolla olevaa hevosen raatoa ja matkivat niiden ääntä antaaksensa -merkin toisilleen. Mutta nuo pirut eivät petä vanhoja metsästäjiä. - - - - -29. - -INTIAANIEN VANKI. - - -Tämän uuden, metsästäjiä uhkaavan vaaran selittämiseksi täytyy meidän -hetkeksi palata sille paikalle, johon jätimme Barajan ja kuilussa -häilyvän Orochen. Säälimättä oli Baraja leikannut poikki lasson ja -Orochen ruumiin olivat metsästäjät tumman varjon tavoin nähneet -putoavan kuiluun. - -Hämmästyneenä teostaan, ei tosin tekemästään murhasta, vaan -kultamöhkäleen menettämisestä, katsahti Baraja kuiluun. Mutta liian -myöhään; mitä se kerran oli niellyt, sitä se ei takaisin antanut. Se -karjui kuin raivokas peto ja konnan katse näki vain pimeyttä. - -Ensi kerran valitti Baraja yksinäisyyttä, johon Orochen kuoleman kautta -oli joutunut. Jälkimäisen kanssa katosi toivokin tasamittaisesta -taistelusta kultalaakson haltiain kanssa. - -Raivo valtasi hänet. Hän päätti ajaa pois nuo kolme metsästäjää, jotka -niin julkeasti olivat sanoneet olevansa kultalaakson isäntiä. - -Hän poistui hitaasti ilmoittaakseen aikeensa viidelle tai kuudelle -seikkailijalle ja palataksensa niiden kera. Hän ei aavistanut, että -Diaz nelisti hänen takanansa. Äkkiä sattui etäinen kiväärin tuli hänen -korvaansa. Kylmä hiki peitti hänen otsansa. - -Ampuminen muuttui kiivaammaksi. - -Täynnä kauhua pidätti hän hevosensa. - -Vaikka niin eteenpäin kuin takaisinkin meno oli yhtä vaarallista, -päätti hän kuitenkin palata takaisin. Hän aikoi panna päätöksensä -toimeen, kun hevosen nelistäminen hänen takanansa enensi hänen -pelkoansa. - -Sitä lisäsi vielä ääni, joka pimeässä sekaantui kavioitten kopinaan. - -Pedro Diaz huusi: - --- Oroche, ellen erehdy! - -Barajasta tuntui ääni kuolleen huudolta, joka kutsuu toista. Konnan -mieleen ei juolahtanutkaan, että Diaz oli päässyt pakoon, ja hän luuli -pimeässä häntä Orocheksi; hän nelisti pois. - -Ajo hänen takanaan kävi myöskin nopeammaksi ja ääni muuttui -uhkaavammaksi. Ampumisesta huolimatta pakeni Baraja leiriä kohti. -Vihdoinkin kääntyi hän. - --- Kurja pelkuri! huusi Diaz, sulkien häneltä tien; jos vain saatan -estää, et toistamiseen pakene. - -Samalla hetkellä ympäröi apahijoukko ratsastajat ja vastoin tahtoansa -täytyi Barajan ottaa osaa tuohon kiivaaseen taisteluun, jota aikoi -välttää. Näiden kahden ratsastajan ottelun olivat leirissä taistelevat -meksikolaiset nähneet. - -Diaz tempasi tapparan erään intiaanin kädestä ja käytti sitä kauhealla -menestyksellä. Kun vihollisten luku kuitenkin oli liian suuri, täytyi -hänen paeta, ja hän palasi kultalaaksoon varoittamaan ystävyksiä heitä -uhkaavasta vaarasta. - -Se mies taasen, jonka vangitsemista seurasi riemuhuuto, valkoinen, joka -sidottiin puuhun kuoliaaksi kidutettavaksi, oli Baraja, jolle koston -hetki oli koittanut. - -Hirveä rangaistus alkaisi Orochen murhaajalle. Onneton oivalsi, -että hän oli joutunut vihollisten valtaan, jotka olivat vieläkin -säälittömämpiä kuin hän oli ollut Orochea kohtaan, ja että armo, -vieläpä vesipisarakin, jolla tuskien kestäessä sammuttaisi janoansa, -kiellettäisiin häneltä. - -Palavien vaunujen valossa saattoi nähdä, miten vanki kuoleman tuskan -valtaamana katseli ympärilleen ja miten hän pysyi maahan vaipumatta -ainoastaan sen vuoksi, että oli kiinni sidottu. - -Odotettaessa Mustanlinnun merkkiä juhlan alkamiseksi, muuttivat hänen -soturinsa vaunujen raudat kidutusaseiksi, kuumentaen niitä tulessa. -Jotka eivät sellaisia olleet saaneet, terottivat seipäitä ja hioivat -puukkojansa. - -Päivän riemun oli intiaanien täydellisen voiton jälkeen päättävä vangin -kidutuskuolema. - -Muuan julmannäköinen intiaani astui ensin onnettoman luo ja lausui: - --- Kun on koossa suuri joukko valkonaamaisia, loruavat he kuin -papukaijat, ja kun he ovat sidottuina puuhun, ovat he äänettömiä kuin -lohet. Uskaltaako valkoinen laulaa kuolinvirtensä? - -Baraja ei ymmärtänyt villin sanoja; hiljainen valitus oli hänen -vastauksensa. Toinen intiaani astui uhrin luo. Suuri, meksikolaisen -puukon iskemä haava oli hänen rinnassansa; verta vuoti siitä, vaikka se -oli niinillä sidottu. - -Apahi kastoi sormensa vereen, veti sitten Barajan kasvoille viivan -otsasta leukaan asti sanoen: - --- Kasvojen tämä puoli, puolet otsaa, toinen silmä ja toinen poski ovat -minun; minulla yksin on oikeus riistää siitä nahka irti, kun valkoinen -vielä on hengissä. - -Kun ei Baraja ymmärtänyt tätäkään kauheaa uhkausta, selitti intiaani -sen hänelle espanjan kielellä. - -Onnettoman veri jähmettyi suonissa. - -Kolmas intiaani, esimerkin kehoittamana, astui nyt vankia ympäröivästä -joukosta esiin. - --- Päänahka on minun, sanoi hän. - --- Sitten, lisäsi neljäs, on yksin minulla oikeus kaataa valkoisen -paljastetulle pääkallolle kiehuvaa rasvaa, jota keitetään hänen -veljiensä ruumiista. - -Sitten jättivät he hänet hetkeksi rauhaan. - -Tämän lyhyen lomahetken aikana tanssivat intiaanit niin sanotun -päänahka-tanssin. - -Pian kuului kiljunta, joka oli toisenlainen kuin se, mikä seuraa -intiaanien iloa tai surua, sillä villi, julmin kaikista erämaan -eläimistä, voi karjua vain ilossaan tai surussaan. - -Kärsimättömyyden kiljunnan nämä tiikerit nyt päästivät. - -Hitaasti nousi haavoitettu päällikkö, joka Antiloopin kanssa oli -istunut kukkulalla, ja sanoi hetken tulleen, jolloin hänen sotilaansa -tuuma tuumalta saisivat repiä saaliinsa. - -Mutta Barajan hetki ei ollut vielä tullut. - -Palavien vaunujen valossa näkyi äkkiä soturi, jonka puku, vaikka -intiaanein, ei ollut samallainen kuin apahien. Hänen tulonsa -ei kuitenkaan näyttänyt ketään hämmästyttävän; nimi "mestitsi" -kuului suusta suuhun. [Mestitsiksi nimitetään valkoisen miehen ja -intiaaninaisen tai intiaanin ja valkoisen naisen lapsia.] - -Outo tervehti vakavasti intiaaneja ja meni vangin luo. - -Tulen valo valaisi niin Barajan kasvot, että hän saattoi nähdä niitä -peittävän kalman vaaleuden. - -Mestitsin kasvoille kuvastui syvä halveksiminen ilman vähintäkään -säälin tunnetta, mutta Baraja teki hämmästyksen liikkeen. Hän oli -tuntenut tuon salaperäisen henkilön, jonka samana päivänä oli nähnyt -ruuhessaan joella. - -Mestitsi puhutteli Barajaa ensin englannin kielellä, jota tämä ei -ymmärtänyt, sitten ranskan ja vihdoin espanjan kielellä. - -Baraja päästi ilon huudahduksen. - --- Voi, huudahti hän, jos pelastatte henkeni, annan teille kultaa niin -paljon kuin kantaa jaksatte. - -Baraja lausui nämä sanat niin vakuuttavalla äänellä, että outo näkyi -kummastuvan. Hänen synkille kasvoilleen ilmestyi kiihkeä voitonhimo. - --- Onko se totta? kysyi hän hehkuvin silmin. - --- Herra, jatkoi Baraja, käsiään väännellen, se on yhtä totta kuin -sekin, että minun tässä täytyy kuolla hirveä kuolema, ellei teidän -välityksenne pelasta minua. Kuulkaa minua! Tulkaa kanssani, ottakaa -kymmenen, kaksikymmentä soturia mukaanne, jos sopivana pidätte, -ja ellen päivän koittoon ole vienyt teitä maailmaan runsaimmalle -kultasuonelle, niin saatte valmistaa minulle vieläkin kauheampia tuskia -kuin ne, jotka minua nyt odottavat. - --- Jahka koetan, sanoi outo matalalla äänellä, mutta älkää sanoko enää -mitään, sillä intiaanien ei tule saada tietää, mitä olette minulle -ehdottanut, vaikkeivät pidäkään suuressa arvossa valkoisten kultaa. -Vait, he kuuntelevat! - -Villit paloivat halusta saada alottaa juhlansa; he lähenivät ja synkkää -murinaa kuului. - --- Hyvä! lisäsi outo ääneen intiaanein kielellä, minä ilmoitan -päällikölle vangin sanat. - -Näin sanoen loi hän ympärilleen käskevän silmäyksen, joka saattoi -innokkaimmankin peräytymään, ja meni Mustanlinnun luo. - -Päästyään kukkulalle, jossa päällikkö istui, huudahti hän: - --- Älköön kukaan koskeko vankiin, ennenkuin molemmat päälliköt ovat -neuvottelunsa päättäneet! Toivon säde välähti Barajan silmistä ja -kun hänen kiusaajansa loivat verenhimoisen kärsimättömyyden katseita -häneen, tunsi onneton, jonka kasvot olivat kääntyneet luultuun -pelastajaansa, sydämensä toisinaan ilosta sykkivän, toisinaan -jähmettyvän. - -Molemmat päälliköt keskustelivat kauvan. Mustalintu ei näyttänyt oikein -uskovan. Muuten eivät intiaanit kuulleet, mitä he lausuivat, eikä -heidän liikkeistäänkään voinut selvää saada. - -Mestitsi viittasi Sumuvuorille, tehden kädellään kaaren, joka varmaan -merkitsi, että täytyi mennä niiden yli. Sitten hän molemmilla käsillään -piirsi ympyrän, ehkäpä suurta aavikkoa merkitäksensä, viittasi leirissä -tapettuihin hevosiin, ja matki hevosen juoksua. - -Mustalintu epäröi kuitenkin vielä, kun Baraja, jonka silmät ahmivat -puhujain liikkeitä, näki puolustajansa muuttuvan surumieliseksi ja -kuiskaavan jotain Mustanlinnun korvaan. - -Tyyneydestään huolimatta ei intiaani saattanut olla vavahtamatta, -eikä myöskään voinut pidättää raivon tulta, joka näytti iskevän hänen -silmistään. Vihdoin lisäsi mestitsi ääneen, jotta kaikki kuulivat: - --- Mitä on tuo pelkuri jänis -- hän osoitti vapisevaa vankia -- -rohkeasydämisen, rautajäntereisen miehen rinnalla, jonka jätän -käsiinne. Kun aurinko on kolmesti noussut, yhtyvät Punakäsi ja Bastardi -Mustaanlintuun Bisonjärven luona sillä paikalla, jossa Gila yhtyy -Punaiseen jokeen. Siellä saavat apahit hevosiakin, joita valkoiset -metsästäjät ovat heille pyydystäneet. Ne saavat apahit kadottamiensa -sijaan. Siellä on myöskin se, joka... Mustalintu keskeytti hänet tässä -tarttuen puhujan käteen. - -Kauppa oli tehty. - -Sitten astui outo vitkaan kukkulalta ja loi ylpeän ja vakavan katseen -toiveissaan pettyneihin intiaaneihin. Vihdoin otti hän puukkonsa ja -katkaisi nuorat, joilla Baraja oli sidottu. - -Kuuntelematta Barajan puolittain mielettömiä kiitoksia vei hän hänet -syrjään ja lausui ylpeällä ja uhkaavalla äänellä: - --- Älä leiki minun herkkäuskoisuudellani. Eräs toveri odottaa minua -tuolla -- hän viittasi Sumuvuorille -- ja sitä paitsi otan mukaani -yksitoista intiaanisoturia. - --- Voi, huudahti Baraja, ne eivät riitä. Aarretta vartioipi kolme -miestä, joista kaksi on oikein kauhistuttavia. Heidän pyssynsä ei -milloinkaan vie ohi heidän valitsemastaan maalista. - -Röyhkeän ylpeyden hymy ilmestyi oudon huulille. - --- Ei Punakäsi enkä minäkään ole milloinkaan turhaan tähdännyt -vihollista, vaikkei hänen ruumiistaan ole näkynyt enempää kuin -maissinjyvän kokoinen pilkku, sanoi hän raskaaseen pyssyynsä viitaten. -Haukka on sokea ja hidas meihin verraten. - -Intiaanit lähtivät kullanetsijäin palavasta leiristä. Joukkonsa -päävoiman kanssa lähti Mustalintu haavastaan huolimatta Bison-järvelle. - -Toisia teitä kulkivat hänen kostonsa lähetit. Antiloopi lähti sille -paikalle, jossa joki haaraantuu, etsiäksensä metsästäjäin jälkiä. -Mestitsi ja Baraja lähtivät taasen kahdentoista intiaanin kanssa -kultalaaksoon. - - - - -30. - -YSTÄVYKSIEN PUOLUSTUSTUUMAT. - - -Diazin tuoma ilmoitus hämmensi metsäsissin tulevaisuuden aikeet. -Surulliselta enteeltä tuntui hänestä se. Hän ja Fabian olivat vaiti; -José vihelsi marssia. - -Kanadalaisen aavistukset olisivat varmaan olleet synkemmät, eikä -Josékaan olisi ollut niin välinpitämätön vaarasta, jos Diaz olisi -voinut ilmoittaa heille, että vihollisten joukossa oli kaksi -peljättävää vastustajaa. - -Metsästäjäin aavistamatta olivat Barajaa vankina pitävät kaksi rosvoa -piilottaneet ruuhensa tuohon maanalaiseen kanavaan, joka järvestä meni -Sumuvuoren alitse. - -Nämät rosvot olivat isä ja poika. - -Toista olemme jo sanoneet mestitsiksi. Siksi sanoivat häntä -meksikolaiset ja apahit, mutta ranskalaiset metsästäjät Kanadassa ja -Mississipin aavikolla bastardiksi (äpäräksi). Hän oli retkeillyt kaikki -nämä aavikot ja oli laajalta tunnettu. - -Isää sanottiin Punakädeksi, eikä kukaan paitsi ehkä hänen poikansa, -ollut niin pelätty kuin hän. Säälimättömän sydämen taipumattomaan -raakuuteen ja järkähtämättömään rohkeuteen yhtyi heissä vielä se etu, -että he sujuvasti puhuivat englannin, ranskan, ja espanjan kieltä, -sekä noita monia intiaanimurteita. Tulemme muuten lähemmin tuntemaan -nämä miehet, joita milloin valkoisten tai intiaanien ystävinä, milloin -vihollisina molemmat yhtä paljon pelkäsivät. - -Tuo jotenkin kylmä tapa, jolla Mustalintu ja hänen soturinsa ottivat -hänet vastaan, mestitsin ylpeä esiintyminen ja vangin vapauttaminen -antavat käsityksen siitä salaperäisestä ja mahtavasta vaikutuksesta, -joka hänellä oli intiaaneihin. - --- No, sanoi José, lakaten viheltämästä, kun hänen toverinsa olivat -ahkerassa työssä, vahvistaen illalla tekemäänsä varustusta -- enkö -ollut oikeassa sanoessani, että yön viettäminen täällä on vaarallista? -Nyt olemme pinteessä. - --- Entäpä sitten! sanoi Fabian rohkealla maltilla, joka seurasi -hänen äskeistä epäröimistään; eikö elämämme olekin loppumaton jakso -taisteluita, ja eikö ole sama, taistelemmeko täällä vai muualla? - --- Minulle ja Josélle se on sama, lausui kanadalainen surullisesti, -mutta sinun tähtesi, Fabian, toivoin, tahtomatta sentään kokonaan -luopua metsäelämästä, ettemme olisi näin yksinäisiä, sillä se -enentää vaaroja. Aikomukseni oli liittyä niihin kansalaisiini, jotka -harjoittavat laivaliikettä ylisellä Missourilla, tai myöskin teidän -kanssanne antautua vuorimetsästäjäksi Oregonin piirissä. Siellä on -aina satojen toverien joukossa, ja vaikka onkin etäällä kaupungista, -ei tarvitse peljätä mitään, kun vain on kunnollinen ja varova johtaja, -jollaisia siellä kyllä on. - --- Pelkään, lausui José lyhyen äänettömyyden päästä, ettei tätä paikkaa -olekaan niin helppo puolustaa kuin alussa luulin. Tuolta kukkulalta -voidaan pitää meitä ahtaalla ja ampua meitä. - --- Sumussa olemme niille roistoille, jotka sinne asettuvat, yhtä -näkymättömiä kuin hekin meille. Katso, täälläkin olemme taajan sumun -peitossa, jonka kuitenkin aurinko poistaa; mutta se ei voi poistaa -tuota kukkulaa ympäröivää sumua. - --- Olet kyllä oikeassa, vastasi José, mutta kun sumu muutamiksikin -minuuteiksi hälvenee, olemme me maalitauluina. - --- Me olemme Jumalan huomassa, sanoi Fabian. - --- Niin ja apahien, tai toisin sanoen todellisten perkeleitten. - -Metsästäjät oivalsivat, että heidän elämänsä voi riippua siitä -seikasta, hajoittaako tuuli hetkeksikään vuorta peittävän usvan, mutta -kun hyökkäys saattoi piankin alkaa, eivät he ehtineet etsiä toista -paikkaa. - --- Voi, huudahti José, mieleeni juolahti ja tahdon... mutta vait, -tuolla liikkuu joku. - -Vuorelta irtaantunut kivi vieri samassa jyristen laaksoon. - --- Ne roistot ovat kukkulalla, kuunnelkaamme, sanoi kanadalainen. - -Kuiluun syöksyvän vesiputouksen kohina oli ainoa ääni, minkä he -kuulivat. - --- Niitä piruja on kukkulalla ja aavikolla, sanoi José, mutta minun -täytyy mennä alas, täyttääkseni aikeeni. Teen sen teidän pyssyjenne -turvissa, olkaa siis varuillanne! - -Kanadalainen oli tottunut järkähtämättä luottamaan toverinsa rohkeuteen -ja usein koeteltuun neuvokkaisuuteen, samoin kuin Josékin järkähtämättä -luotti Rosenholziin. Jälkimäinen ei siis pyytänyt toveriltaan mitään -selityksiä. - -Fabian ja Rosenholz nojasivat toisen polvensa maahan, ollen valmiina -tarpeen tullessa laukaisemaan. - -José liukui jyrkkää rinnettä alas ja katosi hetkeksi pimeään; pyssynsä -oli hänellä mukanaan. - -Rosenholz ja Fabian olivat hieman levottomia toverinsa puolesta, mutta -pian näkivät he hänen ryhtyvän kiipeämään ylös. Hänellä oli kädessään -Cuchillon paksu villaviitta. - --- Sepä oli kelpo tuuma, sanoi Rosenholz, käsittäen Josén aikomuksen. - --- Niin, jos yhdistämme tämän ja Fabianin viitan, niin on niistä -suoja, jonka takaa ei yksikään luoti voi meitä saavuttaa, niin ainakin -luulen. Molemmat viitat kiinnitettiin mäntyjen väliin ja niiden paksut, -alaslaskeutuvat poimut olivat suojana, johon pyssyn luoti pysähtyi. - --- Tältä puolen ei meillä ole mitään peljättävää, sanoi José -tyytyväisenä hieroen käsiään, ja tuolla taasen nuo latomamme kivet -antavat riittävän suojan. - --- Voimme siis tyynesti odottaa vihollista ja antautua keskusteluihin -hänen kanssaan, jos hän haluaa, sanoi Fabian. - --- Nyt jo saatan kertoa teille koko heidän hyökkäyssuunnitelmansa, -sanoi José sellaisen sotapäällikön varmuudella, joka ennakolta tuntee -vihollisen liikkeet. - --- Antaapa kuulua! sanoi Fabian hymyillen Josén kylmäverisyydelle, -samalla kun tämä aivan tyynesti laskeutui viittojen taakse ja katseli -sumussa välkkyviä tähtiä. - --- Aivan kernaasti, mutta laskeutukaa ensin alas samoin kuin minäkin, -sinä Rosenholz myöskin, sillä sinä olet paljon leveämpi maalitaulu kuin -tämä mänty. - -Molemmat tottelivat äänetönnä toveriansa, eikä aavikolta voinut nähdä -enää muuta kuin hevosen rungon piirteet, pylväiden päässä liehuvat -ihmishiukset ja tummat pitkäoksaiset männyt, jotka varjostivat näitä -synkkiä voitonmerkkejä. - --- Ensinnäkin -- sanoi José -- on aivan kummallista kun Baraja, -opastaessaan tänne meksikolaiset seikkailijat, jotka luultavasti ovat -mukana, samoin kuin intiaanikuljeksijatkin, hän tuo ne tänne samaa -tietä, jota itsekin kulki meitä paetessansa, siis kukkulain yli. Mutta -tuolla niitä johtavalla roistolla on varmaan toinenkin syy, miksi ei -saapunut aavikon poikki. Jos on totta, että hän syöksi uskollisen -toverinsa tuonne kuiluun saadaksensa suuremman osan saaliista, niin hän -ei varmaankaan ilmaise aarteen olemassaoloa uusille liittolaisilleen. -Hän pelkäsi, että he keksivät hänen saaliinsa, jos hän toisi heidät -aavikon kautta. Näyttää melkein siltä, lisäsi José hetken vaitiolon -perästä, kuin olisi luoja kehoittanut minua peittämään aarteen ruoholla -ja oksilla. Mutta palaan hyökkäyssuunnitelmaan. Nuo roistot nousevat -siis meitä vastapäätä oleville kukkuloille, ja sieltä he tappavat -meidät toisen toisensa jälkeen, murhataksensa sitten toisensa, kun -ryhtyvät jakamaan perintöämme. Jos vihollisuuksia syntyy, lausui -hän vihdoin vilkkaasti, täytyy meidän ensimäiseksi antaa tuolle -Baraja-roistolle pieni muistutus. - -Metsästäjäin joukossa oli yksi, joka ei ollut lähimaillekaan niin tyyni -ja huoleton kuin entinen rajavartia. - -Se oli Rosenholz. - -Aina siitä hetkestä alkaen, jolloin hän toiveittensa mukaan olisi -saanut viettää loppuikänsä erämaissa kasvattipoikansa kanssa, -pelottivat häntä ensi kerran erämaan vaarat. Gilajoen saarella hän ei -rohkeuttansa menettänyt, vaikka olikin synkkämielinen ajatellessaan -Fabiania uhkaavaa vaaraa. Nyt näytti hänen rohkeutensa kokonaan -kadonneen. - -Metsästäjäin vielä neuvotellessa, miten voisivat pelastua tästä -uhkaavasta vaarasta, ulvoivat sudet hevosen raadon ympärillä. Äkkiä -muuttui niiden ääni valittavaksi. Metsäsissi käsitti tämän. - --- On mieletöntä ajatellakin, ettei aavikolla olisi intiaaneja. Kuule -vain, kuinka sudet ulvovat tuon raadon ympärillä, jonka luo eivät -uskalla mennä. Heidän ulvonnastaan huomaan, ja voinpa lyödä vetoakin -siitä, että pari intiaania on raadon takana. Kanadalaisen tätä -lausuessa meni José entiselle tähystyspaikallensa. - --- Olet oikeassa, sanoi hän alaspäin katsoen, näen heidän makaavan -siellä suullaan. Voi, jospa saisin seurata omaa päätäni... mutta -sama se,... ehdotan vieläkin, että vihollisuuksien syntyessä annamme -Barajalle muistutuksen. - --- Siitä ei mitään tule, sanoi kanadalainen. Varmaankaan he eivät halua -henkeämme, vaan ainoastaan saalista. - --- Sitä en epäilekään, mutta valkoisilla on kaikkialla, missä -intiaaneja on, vihollisia, jotka janoovat enemmän verta kuin kultaa. - -Kun kuitenkin oli luultavaa, että Baraja, jonka liittoa apahien kanssa -kanadalainen ei voinut täysin selittää, ainoastaan runsaan saaliin -toivolla oli saanut heidät tähän hyökkäykseen, luuli Rosenholzkin -voivansa kultalaakson aarteilla tyydyttää tämän voitonhimon. Kelpo -kanadalainen tahtoi sen vuoksi tyynesti odottaa, kunnes viholliset -vihdoinkin ilmaisisivat itsensä muulla tavoin kuin hurjalla karjunnalla. - -Toverien siten vaihtaessa arveluitaan intiaanien aikomuksista iloitsi -Baraja, kun oli pelastunut niin uhkaavasta vaarasta. Aluksi aikoi -hän johtaa mestitsin kultalaaksoon ja jättää hänelle aarteet, mutta -vähitellen saattoi voitonhimo hänet toisen tuumaan: hän nimittäin -aikoi pettää mestitsin ilmoittamalla, että aarre oli metsästäjäin -puolustamalla kukkulalla. - -Mestitsi tyytyi tähän ilmoitukseen, eikä aavistanutkaan siihen -kätkettyä ansaa. - -Baraja mietti juuri, mitä hänelle seuraisi tästä uudesta petoksesta, -kun hänen opastamaansa osastoon yhtyi mestitsin isä, julma Punakäsi. - -Tämä neuvotteli poikansa kanssa eräässä pensastossa, jonka luo Diaz -oli sattunut pysähtymään. Tämä pysyi hiljaa ja kuunteli heidän -keskusteluansa. Kuulemastansa käsitti hän, että mestitsi aikoi -ryöstää kartanonomistaja Augustin Penan tyttären, joka isänsä kanssa -oli Puhvelijärven rannalla, mutta että he ensin aikoivat hyökätä -kultalaaksossa olevien metsästäjäin kimppuun. Tämä saattoi Diazin -varoittamaan metsästäjiä ja sitten ratsastamaan Puhvelijärvelle -ilmoittamaan don Augustinille häntä uhkaavasta vaarasta. Rosvot eivät -aavistaneetkaan Diazin läsnä-oloa ja jatkoivat Barajan johdolla -huoletonna matkaansa. Pian keksivät he ruohostossa metsästäjäin jäljet. -Intiaanien seuratessa näitä ja hajautuessa aavikolla poikkesivat Baraja -ja molemmat rosvot Sumuvuorten rinteellä olevalle kapealle polulle. -Pian olivat he vastapäätä hautakukkulaa, mutta eivät sumussa voineet -nähdä vihollisiansa. - -Bastardi meni vesiputoukselle, mutta Punakäsi jäi vartioimaan Barajaa -ja teki tulen siten pettääksensä vihollisensa. - -Heidän etsiessä paikkaa, josta he tehokkaimmin voisivat hyökkäyksen -alottaa, luulotteli Rosenholz yhä vain, että he halusivat kultalaakson -aarteita. - -Äkkiä huomasi José hevosen raadon luona olevat intiaanit. Hän ei -erehtynyt, sillä hänen huudahtaessansa hypähtivät molemmat ylös ja -katosivat pienen kukkulan taakse. - -Tämä näky palautti Rosenholzin masentuneen rohkeuden. Hän nousi ylös -molempine tovereineen ja he päästivät, niinkuin pelottomain soturien -tuleekin, rajun sotahuudon. Intiaanit vastasivat tähän aavikolta ja -vuorilta. Sudet pakenivat peljästyneinä. - -Päivä koitti. - -Auringon ensimäiset säteet sammuivat Sumuvuorten usvaan, mutta aavikon -hiekka kimalteli kullalta heloittavana, purppuraloiste heijasti -kallioilta, ja puunlatvat pudistivat päältään sumuverhon. - - - - -31. - -MOLEMMAT ERÄMAAN ROSVOT. - - -Piiritetyt ryhtyivät heti tekemään loppuvalmistuksia taisteluun. Kuivaa -ruutia kaadettiin sytytinreikiin ja niukka muonavarasto tarkastettiin. -Sitten he laskivat ruutisarvensa, luodit ja muonavarat paikalle, jossa -niitä suojelivat levitetyt viitat, ja peittivät vielä kaikki kivillä -suojellaksensa niitä vihollisen luodeilta. - -Kun nämä toimet olivat tehdyt, laskeutuivat kanadalainen ja Fabian -pyssy kädessä, katse kiinnitettynä vastapäätä oleviin kukkuloihin, -pystytettyjen kivien taakse. José kumartui mäntyjen luo. Siten -odottivat he vihollisuuksien alkamista. - -Mestitsi oli heti huomannut, että vastapäätä oleva kukkula oli -edullisin, ja heti miehittänyt sen. - -Baraja oli epäillen ja vavisten seurannut häntä sinne, sillä hän tiesi, -että kultalaakso oli aivan tämän kukkulan alla; mutta hän kummastui -suuresti nähdessään tuntemattoman käden peittäneen aarteen. - -Taasen iloitsi hän siitä, että hänen viekkautensa oli onnistunut, ja -rupesi jo miettimään, miten menettelisi hankkiaksensa osan aarteesta ja -antaaksensa sen mestitsille, ilmaisematta koko aarteen olemassaoloa. - -Punakäsi ja Bastardi katselivat levottomasti intiaanien hitaita -hyökkäysvalmistuksia, ja näiden asettuessa kukkulalla kasvavain -tiheiden pensasten ja kerättyjen risukimppujen taakse löi mestitsi -pyssynsä perän maahan ja kiroili heidän vitkastelemistaan. Kun he -vihdoinkin olivat ehtineet valmistautua, loi hän Barajaan katseen, joka -sai tämän vapisemaan, ja sanoi: - --- Ja mitä sinä, konna, aijot tehdä, täyttääksesi lupauksesi? - -Baraja ei tiennyt mitä vastaisi. Sen hän vain tiesi, että oli ottanut -sakaalin osan, kun tämä yhtyy tiikerien kanssa pyydystämään. - -Kuitenkin koki hän näyttäytyä niin tyyneltä kuin mahdollista oli, -muistaen, että hänen henkensä oli jonkun arvoinen Punakäden ja -mestitsin silmissä ainakin siihen asti, jolloin hän oli lunnaansa -suorittanut. - --- Teidän armonne, sanoi hän, käsittänee, etten kevytmielisesti saata -panna henkeäni vaaraan. - --- Jää sitten näiden kallioitten taakse, sanoi mestitsi, halveksivasti -kääntäen hänelle selkänsä. - -Sitten puhui hän hetkisen isänsä kanssa murteella, jota ei yksikään -läsnäoleva ymmärtänyt. - -Tämä lyhyt keskustelu tapahtui kallioiden välisessä syvennyksessä. -Tässä, jonka yläsyrjällä kasvoi tiheitä pensaita, olivat intiaanit. -Heidän päänsä olivat alempien oksien tasalla, ja vaikka vastustajat -olivat heitä korkeammalla, saattoivat he kuitenkin, itse suojassa -ollen, käyttää hyväksensä vähintäkin liikettä, jolla vihollinen -paljasti itsensä heidän tulellensa. - -Isä ja poika kiipesivät rinteelle ja kohottivat toisen kätensä -pensaitten yli, itseänsä näyttämättä. - --- Olkaa varoillanne, sanoi José mäntyjen takaa, vihollisuudet tai -keskustelut alkavat nyt; näen kaksi kättä kohouvan pensaitten takaa ja -heiluvan edestakaisin aivan kuin rauhan merkin. Mutta mitä näen? Noissa -käsissä ei ole rauhan piippua... ja niitä peittävät vaatteet eivät ole -apahien... Keitten kanssa olemme tekemisissä? - -Josén nopeasti lausuttua nämä sanat, keskeytti hänet kova ääni: - --- Ken teistä, sanoi ääni, on se, jota intiaanit kutsuvat Lumivuorten -kotkaksi? - --- Mitä tämä on? mutisi Rosenholz; ja ken noista roistoista osaa -englannin kieltä? - -Ja kun Rosenholz ei vastannut, kuului ääni uudelleen: - --- Ehkäpä Lumivuorten kotka ymmärtää ainoastaan sitä kieltä, jota -Kanadassa puhutaan. - -Ja ääni toisti kysymyksen ranskaksi. Rosenholz vavahti. - --- Tämä on arveluttavampaa kuin luulinkaan, jatkoi kanadalainen niin -hiljaa, että ainoastaan José saattoi kuulla häntä; heidän joukossaan on -valkoinen. - --- Valkoinen roisto, joka on yhtynyt punaisiin konniin, sanoi José, -- -ne ovat aina pahimpia. - --- Mitä Kotkalta tahdotaan? kysyi Rosenholz, samoin ranskaksi, muistaen -Mustanlinnun hänelle antaman nimen. - --- Näyttäytyköön tai kuunnelkoon, ellei hän uskalla esiintyä. - --- Ja ken takaa, etten tule katumaan, jos esiinnyn? - --- Me tahdomme osoittaa luottamusta, sanoi ääni. - --- Mitä hän sanoo? sanoi José. - --- Että näyttäytyisin ja... - -Rosenholz vaikeni, nähdessään kaksi omituista olentoa, joitten päät -äkkiä kohosivat pensaston takaa. Hän tunsi miehet, joitten verinen ja -kauhea maine ei ollut ainoastaan tullut hänen korviinsa, vaan jotka -sattuma jo toisen kerran toi hänen tiellensä. Jo ensimäinen kohtaaminen -oli ollut hänelle onneton. - -Nähdessään nämä kaksi miestä, jotka taasen seisoivat hänen edessään, -valtasi pelottaman metsäsissin tuskallinen, outo tunne; Fabian oli -mukana -- ensi kerran pelko valtasi Rosenholzin, hänen rautajäntereensä -vapisivat kuin metsäköynnökset, joita ei tavallinen tuuli saa -liikkeelle, mutta jotka myrskyssä tärisevät. - --- Punakäsi ja Bastardi! Tunnetko heitä? kysyi hän Josélta. - -José myönsi. Hän tunsi olevansa yhtä hämmästynyt kuin Rosenholzkin. - --- Älä näyttäydy, sanoi hän; kaikille, jotka kohtaavat heidät, on se -surun päivä. - --- Aijon kuitenkin näyttäytyä, sanoi Rosenholz, muuten levitettäisiin -huhu, että pelkään; sinun täytyy pitää tarkoin silmällä pensaitten joka -lehteä ja tarkoin huomata noitten miesten liikkeet. - -Tätä sanoessaan nousi Rosenholz ylös. Hänen kirkas, tyyni katseensa -osoitti, että pelko omasta puolesta oli tuntematon vieras hänen -sydämessään. - -Punakäden ulkomuoto oli vastenmielinen. Hän oli pitkä laiha ukko, -iho tiilen karvainen, terävät silmät eri kokoiset. Valkuainen oli -täynnä veripilkkuja, nenä oli vinossa hänen kulmikkailla kasvoillaan, -ja kaikki hänessä ilmaisi täyttä rosvoa. Hänen pitkät, valkoiset -hiuksensa, jotka ennen olivat olleet tulipunaiset, olivat intiaanien -tapan saukonnahkaisilla hihnoilla solmitut päälaelle. Jonkunlainen -hirvennahasta tehty, erivärisillä nauhoilla koristettu paita ulottui -aina polviin saakka; sen alta näkyivät pienillä kulkusilla ja tupsuilla -koristetut nahkasäärystimet. Jaloissa oli hänellä kaikenvärisillä -lasihelmillä koristetut, vihreät mokkasiinit. Toisella olkapäällä oli -keltainen vaippa. Nahkavyö oli kireään uumille vedetty, punaisessa -olkanauhassa riippui tappara, pitkä puukko ja intiaanilaisen piipun -kotelo. - -Bastardi ei ollut isänsä näköinen ja vaikka hänen silmänsä -ilmaisivatkin yhtä paljon julmuutta, ei hänen kasvojensa intiaanilainen -muoto osoittanut isässä silmiinpistävää roistoutta. - -Mestitsi oli isäänsä pitempi ja tanakampi. Hän oli perinyt tuon -äärettömän voiman, jota vanhuus ei ollut vielä riistänyt isältä. - -Mestitsissä oli jotain, joka samalla muistutti tiikeriä ja leijonaa. -Isä sitä vastoin näytti Bengaalin tiikeriltä, joka on ottanut sakaalin -luonteen. - -Mestitsin vahva, musta tukka oli samoin kuin isänkin sidottu päälaelle, -mutta ei hihnoilla, vaan tulipunaisilla nauhoilla, jollaisia toisinaan -nähdään hevosten harjoissa. Hänen metsäpukunsa oli saman kuosinen kuin -isänsäkin, ja punaisesta kankaasta; siinä oli runsaasti koristuksia, -jollaisilla nuori intiaani kokee persoonallista sulouttaan lisätä. - -Hänen olallaan oli pitkä pyssy, jonka pää oli täynnä kiiltäviä -vaskinauloja ja punamaalilla koristettu. - -Sellainen oli noitten molempien erämaan rosvojen ulkomuoto. - --- Mitä Lumivuorten kotkalta tahdotaan, koska minua on sillä nimellä -mainittu? kysyi kanadalainen tyynesti. - --- Ho ho, lausui Illinoisin rosvo ilkeällä hymyllä; minusta tuntuu kuin -jo kerran ennen olisimme kohdanneet toi emme ja ellei muistoni petä, -niin ei kanadalainen metsäsissi olisi saanut pitää hiuksiansa ilman... - --- Ilman kelpo iskua pyssyn perästä, jonka mainio päänne varmaan -myöskin muistaa, lisäsi José, sekaantuen tuohon ranskankieliseen -keskusteluun. - --- Oletteko tekin siellä? sanoi rosvo. - --- Niinkuin näette, vastasi José, kylmyydellä, jonka vastakohtana -olivat hänen vihasta hehkuvat silmänsä. - --- Se on sama mies, jota intiaaniveljeni nimittävät Matkijalinnuksi, -sanoi Bastardi. - -José, jonka kiivas mieli oli kuohuksissa, loi leimuavan katseen -mestitsiin ja avasi jo suunsa antaaksensa äkäisen vastauksen, kun -Rosenholz pyysi häntä olemaan vaiti. - -Kanadalainenkin tunsi kärsivällisyytensä olevan lopussa. - --- Olen noussut kuulemaan rauhan sanoja, ja nyt jo poistuvat Punakäden -ja Bastardin kielet kauvaksi siitä, lausui hän vakavasti. - --- Monta sanaa ei tarvita, sanoi amerikalainen. Puhu poikani! - --- Suuri aarre on hallussanne, sanoi mestitsi. Teitä on ainoastaan -kolme, mutta meitä on viisi vertaa enemmän, meidän täytyy saada se -aarre. Sitä tahdomme. - --- Suoraan asiaan, vaikka hävyttömästi, tuumaili José. Saa kuulla, mitä -Rosenholz vastaa. - --- Hm, sanoi Rosenholz, millä ehdolla tahdotte saada aarteen? - --- Ehdolla, että te heti poistutte täältä. - --- Aseinemme ja tavaroinemme? - --- Tavaroinenne, mutta ilman aseita, vastasi mestitsi, hyvin tietäen, -että hänen lupauksestaan huolimatta olisi sitten helppo jättää -metsästäjät intiaaneille. - --- Elleivät nuo roistot tahtoisi henkeämme, niin he empimättä -antaisivat meille aseemme, kun heitä on niin paljon, kuiskasi José. - --- Se on päivän selvää, mutta jahka tempaan naamarin noitten rosvojen -kasvoilta, sanoi Rosenholz matalalla äänellä. - -Sitten lausui hän kovasti, mestitsiin kääntyen: - --- Eivätkö riitä ne aarteet, jotka teille luovutamme? Mitä hyödyttäisi -kolme pyssyä viittätoista soturia? - --- Ette sitten voisi meitä vahingoittaa. Kanadalainen kohautti -olkapäitään. - --- Tuo ei ole mikään vastaus, sanoi hän. Te olette tekemisissä miesten -kanssa, jotka kuulevat kaikki, jotka eivät pelkää uhkauksia, ja joita -ei petollisilla sanoilla houkutella. Meidän täytyy heti saada selko, -mihin voimme luottaa, lisäsi hän toveriinsa kääntyen. - -Nyt puuttui vanhempi roisto puheeseen. - --- Hyvä, sanoi hän, ilkeästi irvistäen, Bastardi suopeudessaan unohtaa -yhden ehdon. - --- Minkä sitten? - --- Että teidän täytyy antautua meidän armoillemme, sanoi mestitsi. - --- Anna minun vastata noille valkoruumiisille intiaanikoirille, -kyykäärmeille, sanoi José, nyhjäisten Rosenholzia. - --- José, lausui kanadalainen vakavasti, aina siitä alkaen kun minä olen -edesvastuussa kasvattipoikani hengestä, on minulla pyhä velvollisuus -täytettävänä ja jos onnettomuus sattuisi, tahdon esiintyä puhtaana -Jumalan edessä. Älkäämme siis niin nopeasti asiaa ratkaisko. - -Ja Rosenholz loi Fabianiin, joka tarkoin seurasi kaikkia liikkeitä, -katseen, joka ilmaisi koko hänen isällisen hellyytensä. Ystävällinen -hymy palkitsi tämän katseen. - --- Hyvä, alotti kanadalainen, puhukaa, niinkuin pelottoman soturin -ja kristityn tulee. Mitä meiltä tahdotte? Kuinka aijotte vankejanne -kohdella? - -Mutta Bastardi halusi vain puolittain ilmaista aikeensa. Vaikka -hän piti melkein varmana, että hän saavuttaisi tarkoitusperänsä, -halusi hän kuitenkin säästää, ellei verta niin aikaa, ja hän toivoi -mielettömyydessään, että soturit suostuisivat vankeuteen ennen -kuolemaa, josta ei heitä mikään pelastaisi. - --- En tosiaankaan tiedä, miten teitä kohtelisin, lausui hän, mutta -Mustalintu, jonka sotureja on mukanani, tahtoo välttämättömästi teidät -ja olenkin kunniani kautta luvannut teidät hänelle. - -Vastauksessaan käytti mestitsi intiaanilais-espanjalaista murretta, ja -hänen viimeisiä sanojaan lausuessaan näkivät metsästäjät pensastossa -silmiä, jotka hehkuivat kuin tiikerin. - --- Sitä arvelenkin, sanoi Rosenholz, ja mitä Mustalintu meillä tekisi? - --- Sen tahdon sanoa teille, sanoi mestitsi kääntyen intiaaniin. Mitä -tekisi Mustalintu Kotkalla, Matkijalinnulla ja etelän soturilla? Vastaa -hiljaa, veljeni. - --- Kolme seikkaa, vastasi apahi. Ensin tulisi heidän koirien tavoin -olla hänen majassaan, sitten kuivaisi hän nuotionsa ääressä heidän -päänahkansa ja lopuksi antaisi hän heidän sydämensä soturiensa -syötäväksi; sillä he ovat urhoollisia miehiä ja heidän rohkeutensa -siirtyy niitten sydämiin, jotka ovat maistaneet heidän sydäntänsä. - --- Hyvä, sanoi mestitsi, tarkoin kuunneltuaan intiaanin sanoja, -mestitsi kertoo nämä sanat heille. - -Kääntyen Rosenholziin koki hän hymyillä. -- - --- Suuri intiaanipäällikkö, lausui hän englannin kielellä, jota ei -Fabian ymmärtänyt, vakuuttaa vangeillensa ystävyyden, jollaista -rohkeille tulee osoittaa; hän lupaa heille parhaat metsästysmaat ja -kauniimmat naisensa. - --- Hyi, Rosenholz, huudahti José, on häpeäksi kuunnella tuota roistoa; -etkö huomaa, että hän pilkkaa suoruuttasi? - --- Mitä sanoo Matkijalintu? kysyi vanha rosvo. - --- Hän sanoo, vastasi José, että hän tahtoo olla yhtä jalomielinen ja -lupaa teille: sinulle uuden iskun pyssynsä perästä, pojallesi puukon -piston rintaan ja hänen petollisen kielensä korpeille. - --- Ah! huudahti Bastardi hammasta purren ja ojensi nopeasti pyssynsä. - -Rosvo unohti lupauksensa vangita metsästäjät elävänä. - -Ei José eikä Rosenholz olisi ehtinyt kumartua alas ja toinen heistä -olisi ollut mennyttä, kun heidän pyssynsä oli syrjässä, ellei samassa -olisi ammuttu laukausta heidän takaansa ja mestitsi alkanut horjua. - -Ampuja oli Fabian. - -Onnettomuudeksi ei hänen pyssynsä kantanut pitkälle, joten hänen -luotinsa kadotti voimansa mestitsin vaippaan. - -Bastardi horjahti kuitenkin luodin sattuessa häneen ja olisi syössyt -kultalaaksoon, jossa Rosenholz pian olisi hänet lopettanut, ellei hänen -isänsä olisi tarttunut häneen. - -Voimakkailla käsillään kantoi hän hänet rinteeltä pois. - -Samalla kuin rosvot, katosivat intiaanitkin pensaitten taakse. - - - - -32. - -HYÖKKÄYS JA PUOLUSTUS. - - -He olivat hankalassa asemassa. Taistelu oli välttämätön ja uhkasi -muuttua tuliseksi ja katkeraksi, mutta ystävykset, joitten vastustajat -olivat paljon lukuisemmat, saivat luottaa vain itseensä ja hyviin -aseisiinsa. Näitäkään he eivät saaneet liian usein käyttää. Sitäpaitsi -oli heillä vain hiukkasen muonavaroja. Tämän vaaran uhatessa liittyivät -he sitä lujemmin toisiinsa. - -Hetkiseksi vain uhkaavan vaaran pelko valtasi näitten urhojen sydämen; -sitten päättäväisyys ja järkähtämätön rohkeus paisutti heidän -rintaansa, ja tarkoin harkitsivat he kaikki käytettävinä olevat -puolustuskeinot. - -Järkähtämätön ystävyys yhdisti Josén ja Rosenholzin; se oli syntynyt -kymmenen vuoden yhteisissä taisteluissa ja vaaroissa. Atlannin -rannoilta Tyynen meren rannoille asti olivat molempien metsästäjäin -pyssyt samalla kertaa pamahtaneet; epälukuisissa tuimissa taisteluissa -olivat he toistensa rinnalla seisoneet, jakaen ilot ja surut. Nälkä ja -jano, joka rikkoo vanhempain ja lasten välin, ei ollut voinut katkaista -heitä yhdistäviä siteitä, vaan keskenänsä olivat he jakaneet viimeisen -vesipisaran, viimeisen ruoan tähteen. Sellaista ystävyyttä voipi -ainoastaan erämaassa tavata. - -Sumussa loistava tuli herätti kanadalaisen huomion. - --- Tuo valo ei miellytä minua, sanoi hän. Vaikka viitat tällä puolen -suojelevatkin meitä riittävästi, on kuitenkin hieman värisyttävää, kun -tietää olevansa luotien uhkaamana takaakin päin. Nuo roistot varmaankin -tahtovat kääntää huomiomme hyökkäyksen alkukohdasta pois. Kukkuloita -peittävä usva ei estä intiaaneja lähettämästä luotituiskua päällemme. - --- Olet oikeassa, sanoi José. En luule, että tuo vanha rosvo ja hänen -poikansa ovat sitoutuneet jättämään meidät aivan vahingoittumattomina -Mustallelinnulle, vaan tilaisuuden sattuessa koettavat he varmaankin -pirullisella taidollaan murtaa olkapäämme tai katkaista kätemme tai -jalkamme. - --- Tänne, Fabian, jatkoi Rosenholz, tässä on sinun paikkasi. Pidä -tarkoin varalla tuota nuotiota ja kohdista pyssysi sinnepäin. Heti kun -sumussa näet pyssyn väläyksen, täytyy sinun vapisematta ja rohkeasti -lauaista pyssysi sitä paikkaa kohti, jossa näet tulen leimahtavan -sytytinreiästä. - -Rosenholzin määräyksen mukaan asettui Fabian viittojen taakse ja ojensi -pyssynsä ylöspäin. - -Molemmat toiset makasivat maassa, kasvot vihollisiin käännettyinä. -Pyssyn suu ei ulettunut rahtuistakaan kallion ulkopuolelle ja siinä he -tarkoin tähystelivät vihollisten liikkeitä. - -Äkkiä katkaisi hiljaisuuden kaksi toistaan seuraavaa laukausta. Toinen -tuli vuorelta, toinen kalliolta, josta Fabian oli turhaan ampunut -vihollista. - -Kolme kertaa perättäin uudistuivat nämät kaksinkertaiset laukaukset. -Männyistä irtautuneita kuorenpalasia ja oksia putosi heidän päällensä, -eikä luultavasti Fabianinkaan luodit olleet sen enempää vahingoittaneet -vihollista. - --- Anna minulle paikkasi, sanoi Rosenholz ja asetu minun paikalleni. -José, näytä hänelle, miten hänen tulee pitää pyssyänsä, näyttämättä -itseään. - -Tätä sanoessaan konttasi Rosenholz takaperin ja Fabian hiipi varovasti -Josén luo. - -Paikalleen päästyänsä tarkasti Rosenholz pikaisella silmäyksellä vuoret -ja aavikon. Hän hämmästyi, nähdessään kallion juurella olevan järven -rannalle nostetun pystyyn muutamia suuria latteita kiviä, lyhyen matkan -päähän toisistaan. - -Sellaisia kiviä oli neljä, eikä Rosenholz hetkeäkään epäillyt, ettei -yhtä monta vihollista ollut niiden takana, estämässä metsästäjien pakoa -sille suunnalle. Sitten käänsi hän katseensa vuorelle, josta tuli vielä -heikosti kajasti. - -Intiaanin kärsivällisyydellä alkoi hän odottaa. - -Sillä aikaa vaihtoivat toistensa rinnalla liikkumattomina makaavat José -ja Fabian muutamia sanoja. José ei ollut vielä lakannut puhumasta, kun -hän äkkiä laukaisi. - -Raivokas kiljunta seurasi. - --- Tuo ei enää karju, siitä olen varma, sillä pistänpä vetoa, että -luoti meni silmän läpi aivoihin. - --- Niin, jatkoi José, uudelleen ladaten pyssyään, nuo metsärosvot ovat -hirvittäviä. Olen nähnyt isän ja pojan koettavan murhata toisiansa. -Olen nähnyt kuinka poika kumartui armoa pyytävän isänsä yli, kuinka hän -otti terävän puukkonsa nylkeäksensä isänsä päänahan, kun muuan intiaani -sattui paikalle ja henkensä uhalla esti kauhean rikoksen. - --- Niin, lisäsi hän, mitä voi sellaisilta pedoilta odottaa? Hoi, -Rosenholz, meillä on yhtä vihollista vähemmän. - --- Sen tiedän, kun sinä ammut, vastasi Rosenholz tyynesti ja -kääntymättä tarkastavasta asemastaan. - -Syvä hiljaisuus seurasi Josén kamalaa kertomusta, ja ystävykset -makasivat kalliolla yhtä liikkumattomina kuin hevosen runko ja kuolleet -aavikolla. - -Kaksi pitkää tuntia kului siten. - -Aurinko oli melkein kohtisuorassa heidän päällänsä, ja loi hehkuvia -säteitänsä kukkulalle. Mäntyjen varjot eivät enää voineet kuumuutta -lieventää. Aavikon tuuli puhalsi kuumana kuin uunista tuleva, nälkä ja -jano alkoivat ystävyksiä vaivata. - --- Sanopa, Rosenholz, mitä nyt pitäisit yksinkertaisimmastakin -ateriasta, joka eteesi katettaisiin? - --- Mitäpä tuosta, José! Olemmehan jo kerran neljäkolmatta tuntia -paastonneet taistellessamme aamusta toiseen aamuun. Jos olet nälissäsi, -niin pureskele männyn kuorta, ja vakuutanpa, että pihkan katkera maku -vie ruokahalusi. - --- Kiitoksia paljon, mutta kyllä minä pidän kauriin tai härän paistin -palan parempana, vastasi José, joka oli taasen tullut leikkisälle -tuulelle. Etkö näe aavikolla ainoatakaan elävää olentoa, jonka voisit -pyssylläsi kaataa? - --- Kyllä näen neljäkin, mutta ne piilevät koloissa litteiden kivien -takana, samallaisten kuin meitä suojelevatkin, sanoi kanadalainen, -luoden silmäyksen aavikolle, jossa oli nähnyt ylös nostetut kivet, -jotka nyt olivat kumossa. Kas, jatkoi Rosenholz, nuo roistot ovat -kaataneet kivet päällensä, mutta elleivät ketut yön tullessa ole -poistuneet luolistansa, niin menemme ja tapamme ne. - -Tätä sanoessaan tarkasteli hän yhä sitä kohtaa, jossa nuotio oli ollut. -Tiheässä usvassa saattoi sen nähdä ainoastaan tummemman viirun avulla, -joka syntyi sammutetun tulen savusta. - -José sitä vastoin saattoi nähdä asemaansa muuttamatta ahtaan -ampumareikänsä kautta kultalaaksoon. - --- Niinkuin huomaatte, en pettynyt väittäessäni, ettei Baraja ollut -liittolaisilleen ilmoittanut kultasuonen olemassa-oloa, sanoi José -Fabianille; muuten näkisimme mestitsin tovereinensa hiipivän laaksoon -tai ainakin luovan uteliaita katseita sinne. Silloin olisi ollut mainio -tilaisuus ampua heidän kalloonsa. Heitä rehellisemmät ihmiset eivät, -sen voin vakuuttaa, ole voineet vastustaa tuon kullan lumoavaa voimaa. - --- Tein varmaankin väärin, kun salasin sen heidän katseiltaan. Mutta -mitä pirua he tuumivat, kun eivät liikahda paikaltaan. Sen tahtoisin -tietää, lisäsi José levottomasti. - --- Ehkäpä he aikovat valloittaa asemamme hyökkäyksellä ja odottavat yön -tuloa, sanoi Fabian. - --- Sitä toivoisin, vaikka en heidän lukuaan tunne... Muuan tapaus -keskeytti Josén. - -Rosenholz näki kaksi tuliviirua tunkeutuvan usvaverhon läpi, ja -kahdenkertainen pamaus ei ollut vielä hänen korviinsa ehtinyt, kun -väläys leimahti hänen omasta pyssystään. - -Näiden kolmen laukauksen ääni kuului melkein yht'aikaa, mutta -seuraukset olivat erilaiset. - -Kaksi yhdellä kerralla viittoihin sattuvaa luotia, jotka iskivät juuri -siihen, missä viitat olivat puihin sidotut, saivat ne putoamaan, -samalla kuin Rosenholz, joka oli tähdännyt sytytinreiästä leimahtavaan -tuleen, antoi toiselle ampujalle kuolinhaavan. - -Vuorelta alas syöksyvä intiaani koetti, vaikka turhaan, saada kiinni -terävistä kallion syrjistä, joihin hän pudotessaan satutti itsensä. -Siinä kimmahti hän syrjään, eikä syöksynyt vesiputouksen kuiluun, vaan -järveen, jonka vesi loiskahti korkealle. - -Järvelle muodostui yhä useampia renkaita, kunnes ne rannalla katosivat; -vesi sai entisen tyyneytensä ja kuvasti rauhallisena taivasta ja -vuoria. Metsästäjät eivät enää kuulleet muuta kuin kivien ratinan, kun -ne vuoresta irtautuneina vyöryivät järveen. - --- Kumpikin meistä saa nyt vetää viirun pyssynsä perään, sillä noita -roistoja on nyt kahta vähemmän, sanoi José. Se oli todellakin oiva -laukaus! - -Mutta Rosenholz mietti aivan toista; hän ei enää välittänyt voiton -merkkien piirtämisestä pyssynsä perään, jossa ei enää ollut juuri -tilaakaan. - -Ensin arveli hän, että he viittojen pudottua olivat vuorelta tulevien -luotien saavutettavissa, sekä etteivät männyt suojelleet heitä enää -yhtä paljon; myöskään ei voinut ajatellakaan suojelevien viittojen -uudelleen ripustamista. - -Muuan seikka, jota hän aikoi käyttää hyödyksensä, kiinnitti myöskin -hänen huomiotansa. - -Vuorelta järveen pudotessaan oli intiaani temmannut irti järven pinnan -yläpuolella kallion koloissa kasvavaa pitkää heinää; samoin oli hän -lamannut kaislaa, jonka tummat tähkät ja viheriät korret sekaantuivat -ruohoon. - -Täten saattoi nähdä holvimaisen, leveän aukon kallion seinässä. - -Tämä aukko näytti olevan jotenkin tilava, vaikkapa pimeän kanavan suu, -ja se olikin todella sen maanalaisen kanavan suu, johon Baraja oli -edellisenä päivänä nähnyt Punakäden ja Bastardin ruuhellaan menevän. - -Rosenholz ei tätä tiennyt, mutta hän ajatteli, mitä hyötyä heillä -siitä olisi, jos nälkä pakottaisi heidät pakenemaan. Samalla ei hän -kuitenkaan lakannut tähystämästä vihollista. Ammutun intiaanin toverin -täytyi varmaankin, jos hän tahtoi välttää uhkaavaa vaaraa, mennä -kallion yli vievää kapeata polkua. Rosenholz ei pettynytkään. Pian -keksi hänen kotkansilmänsä liehuvan pääkoristeen, joka näkyi ylempänä -ja alempana ja katosi taasen näkyäksensä. - -Hetkisen pysyivät liehuvat höyhenet liikkumatta. Vakuutettuna siitä -että hänen vihollisensa piti häntä silmällä, oli Rosenholz kääntävinään -päänsä toisaalle. Villi soturi näyttäytyi kokonaan kalliolta, joko -sitten varmemmin kohdataksensa vihollisen, joka ei näyttänyt olevan -varuillaan, tahi uhitellaksensa häntä, minkä intiaanit toisinaan -tekevät, se kun heitä miellyttää. - -Apahi heilutteli pyssyään ampumatta ja päästi uhittelevan huudon. - -Mutta huuto päättyi kuolon kiljahduksella. Rosenholzin luoti oli -sattunut. Pyssy putosi hänen kädestään, itse astui hän jonkun askeleen, -mutta syöksähti sitten kultalaaksoon, jossa ei liikahtanutkaan. - --- Tämä on mainiota! sanoi José. Rosenholz ei ruutia tuhlaa. - -Sillä aikaa konttasi Rosenholz toveriensa luo, jotka puristivat hänen -kättänsä äänettömän ilon ja kiitollisuuden merkiksi. - --- Tuo kuollut, sanoi Rosenholz, ei uneksikaan lepäävänsä kullassa. -Älkäämme kuitenkaan sitä ajatelko, vaan miettikäämme, miten -pelastuisimme tästä vaarallisesta asemasta. - -Sitten kertoi hän tovereillensa lyhykäisesti sivuseikat äskeisestä -intiaanin järveen syöksymisestä; hän kertoi nähneensä maanalaisen -aukon, joka toisiinsa näytti yhdistävän järven ja Sumuvuorten sisustan. - -Se saattoi pelastaa heidät. Järvi oli kuitenkin syvä, eikä voinut -toivoa päästä aukolle ruutia kastelematta ja tekemättä siis aseitaan -kelpaamattomaksi. Mutta tätä kiinteää kalliota ei myöskään voinut -temmata paikoiltaan kuten taannoista saarta. - -Ystävysten neuvotellessa pysyivät viholliset tyyninä ja näyttivät -aikovan jatkaa piiritystä. - - - - -33. - -INTIAANIT VALMISTAUTUVAT KUOLEMAAN. - - -Piiritetyt kuuntelivat levottomina vesiputouksen kumeaa kohinaa, sillä -siellä oli heidän viimeinen pakopaikkansa. Silloin viisi intiaania -laskeutui tähystelevin katsein vuorelle varustusten taa. - -Vastapäätä heitä oli hautakukkula kamaline koristuksineen. Ei -ihmisolennon jälkeäkään voinut huomata siellä, ei yksikään pyssyn -piippu kimallellut auringossa, synkät männyt vain hiljaa häilyivät -metsästäjien päitten päällä; muuten vallitsi kaikkialla mitä syvin -hiljaisuus. - -Apahit tiesivät kuitenkin aivan hyvin, että vähinkin varomattomuus -tuottaisi heille kuoleman. Heidän alapuolellaan istuivat -molemmat erämaan rosvot poltellen punertavasta savesta tehdyillä -intiaanipiipuilla. Heidän vieressään olivat heidän pitkät pyssynsä ja -tuon tuostakin loivat he katseen vaaleaan ja levottomaan Barajaan. -Vielä eivät ryövärit aavistaneet petosta, jonka hän oli heille tehnyt; -sattumus saattoi kuitenkin ilmaista sen. Mies pelkäsi senvuoksi -henkeänsä ja aarretta, eivätkä molempien rosvojen uhkaukset olleet -omiansa rauhoittamaan häntä. - -Molemmat neuvottelivat, miten parhaiten voisivat täyttää -Mustallelinnulle antamansa lupauksen ja jättää metsästäjät elävinä -hänelle. He kysyivät eräältä lähellä olevalta Vuorikauris-nimiseltä -intiaanilta saadakseen samalla kuulla liittolaistensa mielipiteen, -minkä neuvon hän antaisi. Tämä ehdotti, että nälällä pakotettaisiin -metsästäjät antautumaan, mutta tämä keino tuntui molemmista rosvoista -liian pitkälliseltä, sillä heidän voitonhimonsa halusi pikemmin päästä -perille. - -Ehdolla, että kolme arvalla määrättyä soturia uhrautuisi hänen aikeensa -hyväksi, lupasi Bastardi hankkia viholliset elävinä heille. Empimättä -ilmaisivat intiaanit olevansa valmiit siihen ja päästivät pitkän -riemuhuudon. Molemmat rosvot ilmaisivat nyt aikeensa ja heti ryhdyttiin -uhreja valitsemaan. - -Eräs intiaani otti arpanappulat taskustansa ja määrättiin, että kolme -alimman numeron saanutta uhrautuisi toisten hyväksi. - -Tämän kamalan uhkapelin aikana pysyivät intiaanit aivan tyyninä, -eivätkä väreelläkään ilmaisseet, mitä heidän sydämissään liikkui. - -Vuorikauris koetti ensin onneansa. Hän puisti nappuloita ja pudotti ne -hiekalle, ja hänen tummat silmänsä seurasivat viekkaasti niitä, mutta -ei jänterekään värähtänyt. - --- Kaksitoista! sanoi mestitsi, laskettuansa, samalla kuin hänen isänsä -kirjoitti luvun hiekkaan. - -Kun ei voitu noutaa aavikolla olevia neljää intiaania antaumatta -varmaan kuolemaan, vapautettiin heidät arvan heitosta. - -Toinen soturi seurasi Vuorikaurista. Hän ei edes viitsinyt puistaa -nappuloita. Toisen kerran vyöryivät ne hiekkaan. - --- Kaksi! huudahti Bastardi. - --- Soturit valittavat Kalliosydämen kuolemaa, sanoi intiaani, pitäen -oman ruumissaarnansa; he sanovat, että hän on ollut sankari. - -Yksi silmä kummastakin nappulasta oli pudonnut, intiaanin kohtalosta -ei siis ollut epäilystä; mutta lausuttuansa yllämainitun, hän kovalla -voimanponnistuksella pidätti sydämensä valtavat liikkeet. - -Kun intiaani, jonka kohtalo siten oli määrätty, näin osoitti -välinpitämättömyyttä, jota ei hänen sydämensä tuntenut, vetivät -jäljellä olevat arpaa. - -Kaksi ja kuusi olivat alimmat tähän asti tulleet numerot ja enää oli -jäljellä yksi intiaani, joka ei ollut arpaa vetänyt hengestänsä. - -Luultavaa oli, että hän heittäisi samoin kuin Vuorikauriskin. - -Kuuden jälkeen oli alin luku yhdeksän. Hän saattoi toivoa heittävänsä -enemmän. - -Kaikista ponnistuksista huolimatta ei apahi saattanut pidättää kättänsä -vapisemasta. - -Punakäsi rypisti otsaansa, mestitsi nauroi ivallisesti, ja intiaanit -murisivat. - -Soturi pidätti kätensä juuri kun oli heittämäisillään, ja katsahtaen -miettivästi ja surullisesti ympärilleen lausui heikkouttaan puolustaen: - --- Huokaavan tuulen majassa on nuori vaimo, joka on ollut siellä -ainoastaan yhdeksän kuukautta, ja soturin poika, joka tänään näkee -auringon kolmannen kerran. - -Hän heitti nappulat. - --- Viisi! kiljaisi melkein iloisella äänellä vanha rosvo, jota -kummastutti, että saattoi rakastaa vaimoaan ja lastaan. - --- Nälkä ja huoli tulevat vieraiksi Huokaavan tuulen majaan, lisäsi -intiaani vienolla, sointuisella äänellä, josta oli nimensäkin saanut. - -Onnettoman viimeiset ajatukset kääntyivät niihin kahteen heikkoon -olentoon, jotka samalla menettäisivät soturin rakkauden ja turvan; hän -istui äänetönnä erillään, eivätkä toisetkaan hänestä välittäneet. - -Mestitsi loi isäänsä riemuitsevan katseen, johon tämä vastasi -inhottavalla hymyllä. - -Kun intiaanien mestitsin aikeen mukaan tuli uhrautua toinen toisensa -jälkeen, määrättiin, että he toistamiseen löisivät arpaa siitä, missä -järjestyksessä se tapahtuisi. - -Tässä voitti Huokaava tuuli sen edun, että jäi viimeiseksi. - -Tämän kaiken kestäessä mietti Baraja, tunnustaisiko asian todellisen -laidan rosvoille. - -Lopuksi päätti hän yhä vain pysyä äänetönnä ja odottaa asiain menoa. - - - - -37. - -PIIRITYKSEN JATKUMINEN. - - -Intiaanien vielä neuvotellessa liittolaistensa kanssa alkoi aurinko -vaipua länteen, ja rasittava, helteinen tuuli puhalsi, ajaen suuria -valkoisia pilviä pitkin taivaan lakea. - -Pilvet levenivät ja tummenivat, ja lähestyvän myrskyn enteenä häilyivät -männyn oksat edestakaisin. - -Mustat kotkat, erämaan lentävät asukkaat, etsivät suojaa kalliolta. - --- Voitko noista intiaanien parista huudahduksesta päättää, paljonko -heitä on? kysyi Rosenholz Josélta. - --- En; sitä paitsi mietin levottomasti, minkä pirullisen sotajuonen -viekas mestitsi ja julma Punakäsi ovat keksineet. Sinä samoinkuin -minäkin, olet kuullut etäältä heidän äänensä. Jotain he ovat keksineet, -siitä olen varma, sillä sen todistaa äskeinen riemuhuuto. - --- Me olemme käyttäneet kaikkia varovaisuuskeinoja, mitä uljaat ja -järkevät miehet voivat, sanoi Fabian, ja kun on velvollisuutensa -täyttänyt, täytyy kohtaloonsa alistua. - --- Tehkäämme niin, sanoi José, mutta nyt minun on polttava jano. Te, -don Fabian, olette vesiputousta lähimpänä, katsokaa, ettekö vaaratta -saattaisi ammentaa vettä pullooni, jos sidomme sen latauskeppini päähän. - --- Antakaa tänne se, sanoi Fabian, se käy helposti ja minäkin tahtoisin -sammuttaa janoni. - -Fabian konttasi putouksen luo, täytti pullon ja kaikki joivat. Tämä -virkisti heitä ja uudelleen alkoivat he tähystellä. - -Mutta janon sammuttua tuli uudelleen nälkä; kello oli lähes neljä, ja -kaksitoista tuntia oli kulunut siitä, kun piiritetyt söivät niukan -ateriansa. Heidän täytyi kuitenkin odottaa yön tuloa voidaksensa -turvallisesti ryhtyä syöntipuuhiin, jossa puute pakotti heidät -kohtuullisiksi. - -Heidän varustuksensa suojelivat heitä vihollisten luodeilta ainoastaan -heidän ollessaan pitkällään maassa. Mutta jos he vähänkin kohottivat -itseänsä, olivat he intiaanien luotien esineenä. - -Pitkän odotuksen jälkeen saapui hetki, jolloin metsästäjät luulivat -huomanneensa liikettä vastapäätä olevalla kukkulalla. Siellä kasvavat -pensaat häilyivät edes takaisin. Pian nähtiin kuinka bisoninnahkainen -vaippa laskettiin oksien päälle. - --- Tuo on jonkun sotajuonen alkua, sanoi Rosenholz; ehkäpä siten -koetetaan kääntää huomiomme sieltä, missä vaara todella piilee. - --- Kyllä se tuolta tulee, luota siihen, sanoi José; heti kun viisi tahi -kuusi nahkaa on tuon päälle laskettu, voipi kaksi miestä asettua niiden -taakse; heidän suojuksensa läpi eivät meidän luotimme tunkeudu, vaikka -ei välikään ole pitkä. - -Josén tätä lausuessa heitti hänen aavistuksensa todistamiseksi -näkymätön käsi toisen vaipan edellisen päälle. - --- Olkoon miten tahansa, lisäsi Rosenholz, kyllä minä ainakin pidän -silmällä kaikki pensaat, eikä ainoakaan silmä voi minun huomaamattani -tähystellä lehtien välistä. - -Ei kauvan viipynyt, ennenkuin kolmas nahka liittyi edellisiin, ja vielä -näkivät metsästäjät viisi nahkaa laskettavan edellisten päälle; niiden -karvat olivat vuoroin sisään vuoroin ulospäin käännetyt. - -Nämät vaipat tiheine karvoineen muodostivat suojuksen, joka oli yhtä -vahva kuin jalan paksuinen muuri. - --- Tuo on epäilemättä tuon ilkeän mestitsin puuhia, sanoi José, eivätkä -meidän kaikkienkaan silmät ehdi näkemään, mitä tuon vallin takana -tehdään. Kas, nyt voisi mies tuolla melkeinpä seisoa ja hän pitäisi -meidät tiukalla. - --- Kas, sanoi Rosenholz, näenpä miten pensaat tuolla alhaalla -vasemmalla häilyvät, vaikka niin vähän, että intiaani, joka saa ne -häilymään, voipi otaksua meidän luulevan sen tuulen teoksi. Rosenholzin -viittaama paikka oli kukkulan toisessa päässä, vastaisella puolella -bisonin nahkojen muodostamaa vallia. Kallion kieleke peitti tässä -aukon, josta ihminen vaaratta uskalsi katsahtaa alaspäin. - --- Älä välitä siitä veitikasta, sanoi José, vaan epäile mestitsiä ja -hänen inhottavaa isäänsä. - --- Taivas antaa käsiimme sen miehen, joka on syynä tähän kaikkeen. -Näetkö hänet? kysyi Rosenholz tukahdutetun kiukun äänellä. - -Kallionkielekkeen taakse kumartui ihminen, jota tuskin huomasikaan -tiheässä pensastossa, mutta jonka piirteet Rosenholzin terävä silmä -pikemmin arvasi kuin näki. - -Henkilö pysyi liikkumattomana, eikä uskaltanut syrjäyttää suojelevia -oksia. - --- Käännä pyssysi hieman viistoon, José, sanoi Rosenholz. Kas niin, -hyvä, se ei saa ulottua sinua suojelevan kiven ulkopuolelle... - -Hänet keskeytti Josén pyssyn pamaus. - -Baraja, jonka päähän luoti sattui, ojensi haavoitetun käärmeen tavoin -ruumistansa; hän ei enää voinut pidättää sitä, vaan vyöryi rinnettä -alas, temmaten mukanaan kappaleen suojelevaa vihantaa aitausta ja -putosi kultalaaksoon. - -Hänen suonenvedon tapaisesti puristettujen käsiensä viimeiset -värähdykset paljastivat osan peitettyä kultaa, jonka hän sai -hengellänsä maksaa ja johon hän kuolonkamppauksessaan iski hampaansa. - -Sattumalta peitti hänen irtitempaamansa ruoho uudelleen aarteen. -Metsästäjiä lukuun ottamatta oli Pedro Diaz ainoa, jolle ei paikan -tietäminen ollut henkeä maksanut. - --- Tuo roisto uinuu kullassa korviansa myöten, sanoi José. - --- Jumalan tuomio! lausui kanadalainen. - --- Etsi nyt sinulle luvattua aarretta, perhanan mestitsi! sanoi José; -teinpä oikein viisaasti, kun peitin sen. - -Taivas oli sillä aikaa mennyt pilveen ja kaiku toisti ukkosen -ensimäisen, kaukaisen jyrinän. Sitä seurasi syvä, mahtava hiljaisuus, -lähenevän myrskyn enne. - --- Kamala yö on tulossa, sanoi Rosenholz, ja meidän on taisteleminen -sekä ihmisiä että luonnonvoimia vastaan. Fabian, konttaa katsomaan, -onko ruutimme suojassa myrskyltä. Luo samalla silmäys aavikolle -nähdäksesi, vieläkö ne neljä rosvoa ovat luolissaan. - -Fabianin poistuessa täyttämään Rosenholzin käskyä, lausui jälkimäinen -huoahtaen Josélle. - --- Sydämeni on yhtä synkkä kuin nuo sadetta ja ukkosta uhkaavat pilvet. -Olen arka kuin nainen, synkät aavistukset, joita ei tuo lapsi saa -huomata, ovat masentaneet rohkeuteni, josta tähän asti olen ylpeillyt. -José, etkö mitenkään voi lohduttaa vanhaa toveriasi? - --- En, Rosenholz-parka, vastasi tämä. Jos sentään, josta Jumala -varjelkoon, noitten luoti sattuisi sinuun, niin... - --- En puhu itsestäni, lausui Rosenholz keskeyttäen hänet; nyt -pidän henkeäni arvossa Fabianin tähden, enkä itseni. Älä suutu -suorapuheisuudestani, sillä jos saisin teidän molempien kanssa -elää kuolemaani saakka, tuntuisi se minusta matkustukselta noita -viehättäviä, kukkarantaisia jokia myöten, joita usein olemme -ruuhessamme kulkeneet, toisinaan sytyttäen öisen nuotiomme -magnolioitten ja sumachpuitten siimekseen, toisinaan ollen alallamme -majavia pyydystämässä, tahi joen rannalle juomaan tulleita hirviä -ampumassa. - --- Kyllä ymmärrän, sanoi José, sinä et pelkää kuolemaa, vaan eroamista -hänestä, niinkuin jo ennenkin on tapahtunut. - --- Niin juuri, José! Olet koskettanut sydämeni arimpaan kohtaan. Jos -joutuisin noitten intiaanien käsiin, niin älä, samoin kuin ennen, -seuraa jälkiäni viikkokausia, vaan jätä kykenemätön ukko sillensä. -Saata Fabian takaisin Espanjaan, auta häntä kadonneen omaisuutensa -takaisin saamisessa, äläkä päästä häntä unohtamaan, että on ollut -ihminen, jolle hänen näkemisensä oli kuin aavikon puun varjo, kuin -savupatsas, joka ohjaa eksyneen metsästäjän oikealle, kuin sumun läpi -tuikkiva pohjantähti, joka on hänelle tien viittana. - -Ukko vaikeni, sydämeensä sulkien synkät mietteensä. - -Fabian palasi paikalleen. - --- Ampumavaramme ovat suojassa, sanoi hän, enkä nähnyt ketään aavikolla. - --- Nuo roistot ovat jääneet luoliinsa kuin huuhkaimet, jotka vasta -yöllä uskaltavat esiintyä, sanoi José. Sitten näemme heidän hiipivän -tämän kukkulan juurelle, sillä varmaan he nyt vain odottavat pimeän -tuloa hyökätäksensä päällemme. - --- Sitä en luule, sanoi Rosenholz; mutta jos yö tulee, ennenkuin -he ovat suunnitelmansa toteuttaneet, tiedän henkilön, joka säästää -heiltä puolen matkaa. Me kahden, José, hyökkäämme aivan kuin sinä -yönä, jolloin Arkansasin rannoilla voitimme intiaanit, jotka luulivat -olevansa turvassa majavanluolissa, joihin olivat piiloutuneet. - --- Niinpä niinkin, vastasi José, jos meidät joskus sidotaan puuhun ja -käsketään virittämään kuolinvirtemme, niin on meillä pitkä hautausvirsi -veisattavana. - -Hyökkäys viipyi kuitenkin vastoin Rosenholzin otaksumista. Savupatsas -oli jo hetken tiheänä kohonnut kukkulan takaa. - -Aluksi eivät metsästäjät voineet käsittää, miksi intiaanit olivat -sytyttäneet tulen, jonka savu näkyi, mutta nälkä saattoi heidät -arvaamaan syyn. Tuuli toi mukanansa miellyttävän tuoksun, eivätkä he -voineet erehtyä sen aiheuttajasta. - --- Kas vaan noita koiria, sanoi José, heillä on metsänriistaa mukanaan -ja nyt he paistavat sitä, samalla kuin meidän laistemme kristittyjen -täytyy tyytyä sen hajuun. Se todistaa, että he ovat päättäneet pitää -meitä saarroksessa täällä ja toivovat voittavansa nälällä sen, mitä -eivät väkivallalla saa. Pidinpä mestitsiä ja hänen isäänsä parempina, -sillä vaikka he ovatkin kehnoja rosvoja, ei heiltä rohkeutta puutu. - -Vähitellen lakkasi savu näkymästä ja äkkiä kajahti hurja huuto, jota -kuunnellessa täytyi olla vahvat hermot. - -Metsästäjät eivät kuitenkaan tästä pelästyneet. Hyökkäystä he eivät -pelänneet, vaan pitkällistä piiritystä. - --- Vastaammeko siihen? kysyi José. - --- Emme, sanoi Rosenholz, vaan annamme pyssyjemme vastata. Tarkastele -tarkoin jokaista oksaa, jokaista ruohon kortta, ikäänkuin edessämme -olisi joukko käärmeitä. Nuo pedot kyllä haluavat päättää taistelun -vielä päivän koittaessa ennen myrskyn puhkeamista. - --- Jumala suokoon, ettet pettyisi, sillä huomispäivä tuottaisi vain -uusia vaaroja. - --- Tuo peto, jonka äsken kaadoimme tuonne kultavuoteelle, on tuonut -tänne nuo roistot, Punakäden ja mestitsin tovereinensa anastamaan -aarretta, eivätkä he tienneet, että kolme soturia Gilajoen saarelta -vartioitsi sitä. Luultavasti on Mustalintu päässyt soturiensa tuhoojien -jäljille, ja huomenna ovat he kaikki täällä. - --- Puhvelinnahkainen suojus liikkui äsken, sanoi Fabian. Näin myöskin -sen takana mestitsin päätä koristavien punaisten nauhojen liikkuvan. - -Siitä osasta kukkulaa, jossa Punakäsi ja mestitsi olivat -puhvelinnahkojen suojassa, eivät piiritetyt jättäneet tuuman vertaakaan -vartioimatta. Mutta voidaksensa osua kukkulan juurella oleviin -vihollisiin, täytyi heidän suunnata pyssynsä alaspäin; samoin täytyi -ampujan pistää pyssyn piippu ulos ampumareijästä, itseään kuitenkaan -paljastamatta. - --- Jumal' auta! huudahti José äkkiä, tuolla on intiaani, joka joko on -suuttunut elämään tai myöskin tahtoo tarkastaa kultalaakson puolta. - -Näin sanoen viittasi hän intiaanin käteen, joka varovasti käänsi -syrjään vuoren juurella kasvavia pensaita. - --- Vetäy hieman takaisin oikealle, sanoi Rosenholz Fabianille. José on -aivan vastapäätä häntä, eikä voi osata häneen panematta itseään vaaraan. - -Fabian väistyi vesiputoukseen päin lähes kukkulan syrjälle, tehdäksensä -tilaa Rosenholzille. - --- Intiaani, lisäsi Rosenholz, on mieletön; kas vaan, hän näyttää -ärsyttävän meitä ampumaan ja tahtoo ilmaista olopaikkansa. - -Todellakin taivutti vihollinen, jonka käden ainoastaan saattoi nähdä, -pensaita syrjään, liikkeitään salaamatta. - --- Ehkäpä se on vain sotajuoni, jolla tahdotaan suunnata meidän -huomiotamme sinne, sanoi José, mutta ole huoletta, kyllä minä pidän -varalla. - --- Sotajuoni! toisti Rosenholz, ei suinkaan. Nyt on tuo veitikka aivan -pyssyni suussa ja voisin murtaa hänen kätensä peukalon ja kämmenen -välistä. Väistypä Fabian vielä vähän takaperin; minun täytyy suunnata -enemmän vasemmalle, sillä kun käsi on tuossa, on ruumis vähän sivulla. -Hyvä! Nyt olen oikeassa asennossa. - -Rosenholzin lausuessa näitä viimeisiä sanoja, tunkeutui petolinnun -kimeä kiljahdus ilmasta metsästäjien korviin, ja samalla päästi -intiaani pensaan. Hänen kätensä katosi. - -Petolintuja leijaili ylhäällä pilvissä, ja laskeutuessaan alas -näyttivät ne suuremmilta. - -Ei José eikä Rosenholz voineet oikein selittyä tuota kiljahdusta, eikä -päättää, oliko se merkkinä vai tuliko se ilmassa leijailevilta kotkilta. - -Ukkosen jyrähdys Sumuvuorilla ajoi linnut pakoon. - -Kaikki eläimet näyttivät etsivän suojaa myrskyltä, joka oli -puhkeamaisillaan. Maakin näytti peittävän kasvonsa. Ihmiset vain eivät -häiriytyneet, he koettivat saada tilaisuutta toisiansa tappaaksensa. - --- Tuo punainen piru näyttäytyy kyllä uudelleen, sanoi Rosenholz, sillä -ei kukaan liiku tuolla vastapäätä, eivätkä he voi hyökätä päällemme -kukkulalta, vaan aavikolta. - -Valmiina ampumaan jokaisen, joka uskaltautui kukkulan ja vuoriston -välille, oli Rosenholzin pyssyn suu suunnattuna pensastoon, jota ei nyt -edes tuuli pannut liikkeelle. - --- Ahaa, sanoi Rosenholz, tuolla se veitikka taasen on, hän röyhkeilee; -mutta enpä ole nähnyt intiaanin tuolla tavoin menettelevän. Hän lienee -joku elämäänsä kyllästynyt, joka on päättänyt antautua ensi tilassa -ammuttavaksi. - -Intiaani oli tullut yhdellä hyppäyksellä vuoren rinteeltä kultalaaksoa -ympäröivään pensastoon ja vaikka pensaat suojelivatkin muun osan hänen -ruumistaan, kohosi hänen päänsä kuitenkin sen yli. - --- Tuo veitikka ei muuta tahdokaan, sanoi Rosenholz, jonka täytyi -ampua alaspäin ja pistää pyssynsä suu ampumareijästä ulos. Se ei -ulottunut puolta jalkaakaan kiven ulkopuolelle. Melkein samalla kertaa -kuului kolme laukausta ja kaksi tuskan huudahdusta. Ensimäinen laukaus -tuli metsäsissin pyssystä ja ensimäinen huudahdus intiaanilta, joka -uhitellen päästi kuolon kiljahduksen. Toiset melkein samanaikaiset -laukaukset tulivat Punakäden ja mestitsin pyssystä. Toisen -huudahduksen päästi Rosenholz. Kaksi luotia oli samalla kertaa -sattunut hänen pyssyynsä, joka kirposi hänen kädestään ja vyöryi alas -kuolevan intiaanin luo. Tällä oli vielä voimaa tarttua siihen, hänen -heikko kätensä heitti sen vuoren juurelle, ja sitten ei hän enää -liikahtanutkaan. Hurja ilon huudahdus seurasi tätä tapausta, samalla -kuin kanadalainen loi kuolettavan tuskallisen katseen Fabianiin ja -Joséhen. Sillä aikaa pimeni taivas yhä. - - - - -35. - -URHOJEN ONNETTOMUUS. - - -Kaukaisen lännen erämaissa on kolme asiaa aivan välttämätöntä, peloton -sydän, nopea, kestävä hevonen ja tarkka pyssy. Järkähtämätön rohkeus, -sellainen kuin metsästäjien, tekee hevosen tarpeettomaksi; mutta -pyssyttä on rohkeakin mies vaaran uhkaama olento, jota nälkä ja pedot -ahdistavat ja jonka intiaanit tappavat. - -Kanadalaisen kelpo ase, hänen uskollinen toverinsa monissa -vaarallisissa seikkailuissa Kanadan metsistä Sumuvuorille saakka, oli -nyt tuolla, omistajansa kädestä kirvonneena. Vanha metsäsissi loi yhtä -surullisen silmäyksen pyssyynsä kuin olisi se ollut hänen rakkaimman -ystävänsä hengetön ruumis. Hänestä tuntui, että hän oli menettänyt ei -ainoastaan puolustusaseensa, vaan vieläpä oman kasvattipoikansa hengen. -Aavikoiden harmaahapsinen soturi tunsi silmiensä käyvän kosteiksi; -hän oli hevostaan itkevän arapialaisen kaltainen. Kyynel vyöryi hänen -poskelleen. - --- Nyt on teitä vain kaksi tällä kalliolla -- vanhaa Rosenholzia ei -tule ottaa lukuun, sanoi hän vihdoin koettaen salata heikkouttaan. Olen -nyt lapsi, jolle viholliset voivat tehdä mitä tahtovat. Fabian poikani, -sinulla ei enää ole isää, joka sinua puolustaisi... Sitten vaipui hän -synkkään äänettömyyteen, kuten voitettu intiaani. - -Hänen toverinsa olivat samoin vaiti; nuo kolme tunsivat heitä -kohdanneen onnettomuuden suuruuden. Hyödytöntä uhkarohkeutta olisi -ollut koettaa anastaa takaisin ase, joka ehkä oli luotien runtelema. -Jos he sitä aikoivat, niin antautuivat he intiaanein, joitten lukua -eivät tienneet, saarrettavaksi, vaikka heillä vesiputouksessa oli tie, -millä vankeuden välttäisivät. - --- Ymmärrän sinut, lausui José, nähdessään toverinsa tähystelevän -veteen, joka pudotessaan hiukan kimalteli; mutta vielä ei olla niin -pitkällä. Sinä olet minua taitavampi ampuja, ja pyssyni sopii paremmin -sinulle kuin itselleni. - -Näin sanoen tarjosi hän asettansa. - --- Kun meillä kolmella on edes yksikin pyssy, on se teidän, Rosenholz, -lisäsi Fabian. Olen Josén kanssa samaa mieltä; voisimmeko jalompiin ja -uskollisempiin käsiin luovuttaa ainoan pelastuskeinomme? - --- Kiitos, lapseni, kiitos, vanha sotatoverini, mutta en saata -tarjoustanne hyväksyä, sillä onni ei suosi minua. - -Näin sanoen ojensi Rosenholz takaisin Josén antaman pyssyn. - --- Mutta Jumalan kiitos, alotti hän uudelleen, kun hänen tuskallinen -alakuloisuutensa vähitellen muuttui raivoavaksi vimmaksi, jollainen -toisinaan valtasi tämän jättiläisen, vielä on minulla jäljellä -puukkoni, millä voin halaista jokaisen, joka näyttäytyy, ja kädet, -jotka voivat kuristaa heidät, tai murskata heidän päänsä kiviä vastaan. - -José ei vielä ottanut pyssyänsä. - --- No, sinä mestitsi koira, sinä valkoisen rodun häpeätahra -- te -kuljeksivat intiaanit -- uskallatteko ryömiä piilostanne ja tulla -tänne! huudahti Rosenholz vimmoissaan Punakädelle, mestitsille ja -heidän liittolaisilleen, -- nyt on ainoastaan kaksi teidän vastassanne. -Mitä on soturi ilman pyssyä? - -Mahtava ukkosen jyrinä mustista pilvistä masensi hänen äänensä, mutta -hänen uhkauksensa tuntui vaikuttaneen. Toinen intiaani, kulkien lähes -samaa tietä kuin äsken kaatunutkin, oli tullut kultalaakson pensastoon, -mutta hän salasi itsensä niin huolellisesti, että voi nähdä ainoastaan -hänen silmänsä, päänsä ja punaiset hiusnauhansa. - --- Hän se on, tuo mestitsikoira! huudahti José, joka luuli tuntevansa -hänet, samalla kuin hänen kätensä kurottui pyssyyn. Mutta Rosenholz -ehti ennen häntä. - -Kostontunteen sokaisemana ja suuttuneena pyssynsä kadottamisesta -sieppasi kanadalainen Josén aseen, ja suuntasi sydämessään raivoavan, -malttamattoman vihan valtaamana sen mestitsiä kohti. Kun tämä oli -samalla paikalla, jossa äskeinenkin intiaani, täytyi metsästäjän, jos -mieli osata häneen, pistää pyssynsä ulos samoin kuin äskenkin. - -Intiaani kaatui kuoliaaksi haavoitettuna pensastoon. Mutta kaksi -laukausta kuului taasen samalla kuin kanadalaisenkin ja särki pyssyn -hänen kädestään. - --- Voih! huusi kanadalainen jyrisevällä äänellä nousten melkein -kokonaan ylös ja uhaten kuollutta vihollista särkyneellä pyssyn perällä. - --- Piru sinut vieköön, kirottu mestitsi! huusi hän puistaen ruumiille -kättään. - -Pilkkanauru kajahti vastapäätä olevalta kukkulalta ja hetkiseksi -näyttäytyi mestitsi terveenä vahingoittumattomana, hiukset hajallaan -liehuen pirullinen ivahymy huulillaan, puhvelin nahkojen takaa. Sitten -katosi hän yhtä nopeasti. - -Intiaani oli lainannut mestitsin pääkoristeet herättääksensä -vihollistensa vimmaa, jonka tarkoitusperän hän oli saavuttanutkin. - --- Lumivuorien kotka on päivällä liikkuvan pöllön kaltainen; hänen -silmänsä ei voi erottaa päällikköä soturista, huusi mestitsi. - --- Voi, José, tuo ihminen saattaa meidät onnettomuuteen; tästä hetkestä -on meidän kesken taistelu elämästä ja kuolemasta! huudahti Rosenholz, -asettuen paikalleen ja kiroten puoliääneen. - --- Vannon äitini sielun kautta, sanoi José, että jos Jumala minulle -elon päiviä suo, pistän puukkoni juurta myöten tuon puoleksi valkoisen, -puoleksi mustan pirun sydämeen. - -Ikäänkuin taivas olisi tahtonut osoittaa kuulleensa tämän valan, -pimensi se äkkiä koko seudun; tulisten käärmeiden näköisiä salamoita -risteili ja ukkonen jyrisi. Vuoren kaiku toisti tämän jyrinän, salaman -valo valaisi omituisella, kaamealla valolla metsästäjiä. - -Kanadalaisen ja Josén silmissä hehkui kiivas tuli, ikäänkuin -saarroksessa olevan leijonan. - -Heitä kohdannut kamala onnettomuus ei ollut heidän rohkeuttaan -masentanut, hetkeksi vain muuttanut sen surulliseksi alakuloisuudeksi. -Selvästi näkyi, että molemmat miehet, jotka hetkeksi taipuivat kuin -myrskyn notkistamat tammet, taasen kohottautuisivat. - -Tuollainen nöyryytyksen tunne, joka valtaa vanhan soturin, kun -nuoret rekryytit anastavat hänen aseensa, valtasi nyt vihan sijaan -kanadalaisen. - -Vähitellen saavutti Josékin tavallisen reippautensa ja leikillisyytensä. - --- Fabian, sanoi kanadalainen surullisesti, olen liiaksi luottanut -voimaani ja kokemukseeni; mitä tämä voima, mitä tämä kokemus minua -hyödyttää? Fabian, José, antakaa anteeksi minulle! Mielettömyyteni on -teidät turmioon saattanut. - --- Siitä puhumme sittemmin, sanoi José. Aseesi on kädestäsi murskattu, -samoin kuin ne olisivat murskatut minun kädestäni -- siinä kaikki. -Mutta luuletko, ettei meillä ole muuta tekemistä kuin naisten tavoin -valittaminen, kuin haavoitettu puhveli, joka odottaa kuolemaa? - --- Mitäpä voisi soturi, jonka käsiä hirvi nyt vaaratta voisi nuolla? -sanoi kanadalainen nöyrästi. - --- Selvää on, ettemme ennen yötä voi paeta täältä; tehkäämme siis -hyökkäys. Fabian suojelee meitä pyssyllään täältä. Tiedäthän Rosenholz, -että sellaiset rohkeat yritykset toisinaan onnistuvat. Kas näin! Tuolla -alhaalla kivien takana makaa neljä roistoa, jotka meidän täytyy tappaa -luoliinsa. Nyt on lähes yhtä pimeä kuin yöllä, meitä on kaksi neljää -vastaan -- siinä kaikki! - -Sitten kääntyi José Fabianiin jatkaen: - --- Vaikka ette kokonaan lakkaakaan tähystelemästä noita vuorella olevia -roistoja, tulee teidän kuitenkin etupäässä, itseänne näyttämättä, -tarkata noita aavikolla olevia. Jos viimemainitut meidät huomaavat ja -joku heistä liikahtaa, niin ampukaa hänet; jos he ovat hiljaa, niin -kyllä me heistä huolen pidämme. Rosenholz, tämä on varmaan sinunkin -mielipiteeksi! Toimeen siis! Kun olemme muutaman iskun antaneet, palaan -minä noutamaan teitä, don Fabian! ja sitten lähdemme. - -Rosenholz suostui tuumaan, joka jo rohkeudellaan miellytti häntä ja -jonka pimeän suojassa saattoi toteuttaa. Kostokin häntä siihen kiihotti. - -He silmäsivät aavikolle, varmistuaksensa, ettei kukaan sieltä ollut -lähtenyt. - -Sitten luisuivat molemmat metsästäjät puukko hampaissa kukkulalta alas -niin nopeasti, että Fabian tuskin luuli heidän lähteneen, kun he jo -piiloutuivat järven rannalla olevaan kahilaan. - -Fabian tuskin uskalsi hengittää, seuratessaan heidän liikkeitänsä. - -Intiaaneja peittävät kivilaatat olivat yhtä liikkumattomia kuin muutkin -kivet. Synkän, häntä ympäröivän äänettömyyden tyynnyttämänä seurasi -Fabian Josén ja Rosenholzin liikkeitä. Molemmat olivat pysähtyneet ja -näkyivät neuvottelevan hetkisen. - -Sitten he varovasti painautuivat rannalla olevaan kahilaan. Pian -katosivat he kokonaan. - -Myrsky pani kahilan niin kovaan liikkeeseen, että Rosenholz ja José -voivat huomaamattomasti lähetä. - -Tarvitsematta enää pitää vaaria ystävistään, jotka nyt olivat -näkymättömissä, ja joita pimeys ja tiheä kahila suojasi, asettui Fabian -entiselle paikalleen. - -Sillä aikaa pysähtyivät ystävykset vielä kerran. He eivät voineet nähdä -pitkälle, mutta he tiesivät, että Fabianilla oli laveampi näköala. - -Pimeässä tuntui järven ranta aivan autiolta. -- Ellemme pian kuule -Fabianin pyssyn laukausta, sanoi Rosenholz, niin todistaa se, etteivät -intiaanit ole nähneet meidän laskeutuvan kukkulalta alas; kun he -ovat suorassa rivissä melkein yhtä kaukana toisistaan, niin tulee -meidän kummaakin hyökätä äärimmäisten kimppuun. Iske sinä viimeiseen, -minä muserran ensimäisen paatensa alle; molempien jäljellä olevien -kanssa tulemme luullakseni helposti toimeen, kun he peljästyneinä -tovereittensa kuolemasta ovat välissämme. - --- Hyvä! sanoi José. - -Tämä tuuma oli hyvin mutkaton, ja hetkisen odottivat metsästäjät -kuullaksensa Fabianin pyssyn pamauksen. - -Tällä hetkellä jyrisi ukkonen, salamat leimahtelivat kuin tulikäärmeet -pilvissä. - -Molempia metsästäjiä vaivasi levottomuus, Rosenholzilla oli huolta -myöskin silmäterästään, rakkaasta Fabianistaan, joka oli yksin vaarassa -kalliolla. - -Turhaan oli hän tuona lyhyenä aikana, jonka oli ollut yhdessä -kasvatti-isänsä kanssa, osoittanut rohkeutta, joka oli vanhan -metsästäjän vertainen. Rosenholz piti häntä yhä vain tuona pienenä, -turvattomana, vaaleakutrisena lapsena, jota hän oli uskollisesti -suojellut. - -Hän vapisi ajatellessaan, että kuulisi Fabianin hätähuudon kalliolta. - -Nyt kuuluikin omituista kolinaa aavikolta. - --- Nyt on aika, sanoi Rosenholz, sillä lapsi on yksin... Eespäin, José! -Tiedät, ensimäinen ja viimeinen. - -Kahila taipui eräästä paikasta ikäänkuin äkillisestä tuulen -puuskauksesta ja niinkuin kaksi tiikeriä salaman nopeudella ja hiljaa -hyökkää saaliinsa kimppuun, hyökkäsivät metsästäjät esiin rannalta. - -Kummastuttavalla tarkkuudella, jollaista huomaa melkein ainoastaan -petoeläimissä, hyökkäsivät metsästäjät suoraan kohti vihollisiansa -- -Rosenholz ensimäistä, José viimeistä. - -Tällä hetkellä kuului Fabianin pyssyn tuttu laukaus. - -Rosenholz vavahti, mutta ei voinut vauhdissaan pysähtyä; toista -laukausta ei kuulunut; nopeasti täytyi hyökkäys päättää. - -Kanadalainen luotti ruumiinvoimiinsa ja painoi jalallaan, raskaalla -kuin kivipaasi, apahin alas, kun tämä liian myöhään koetti hiipiä ulos -ahtaasta aukostaan. - -Sitten nosti Rosenholz nopeasti paaden maasta ja pudotti sen intiaanin -päälle. Sitten hyökkäsi hän toista kohti. - -José hyökkäsi toisella tavalla vastustajansa kimppuun; koko painollaan -heittäytyi hän kivipaaden päälle ja iski nopeasti muutaman kerran -puukollaan kiven alle. - -Sitten riensi hän yhtymään Rosenholziin. - -Kaksi intiaania oli tapettu, mutta jäljellä olevat kaksi nousivat -epäröiden, taistelisivatko vai pakenisivat. - --- Tallaa kuoliaaksi tuo käärme, ennenkuin se sähisee! huusi Rosenholz, -juuri kun toinen intiaani ulvoen väistyi takaperin, koettaen käyttää -kädessään olevaa jousta, samalla kuin toinen ulvoen hyökkäsi Josén -päälle. - -Salaman nopeudella riensi José vihollistansa vastaan, antaen tälle -puukon iskun. Apahi ei voinut tätä väistää, kuolevana vaipui hän maahan. - -Rosenholz kumartui sillä välin välttääkseen nuolta, joka suhahti hänen -päänsä ohi. - -Kun hän taasen nousi, oli intiaani jo kaukana, mutta käärme oli, -niinkuin hän oli peljännytkin, sähissyt. Sen ulvonta kaikui kentällä. - --- Pian, pian, José, kalliolle! huusi Rosenholz. Molemmat riensivät -takaisin kalliolle, johon Fabian äsken oli jäänyt yksin. - -Kun he pensaista kiinni pidellen hengästyneinä kiipesivät jyrkkää -kukkulaa ylös, pelotti heitä tuo synkkä äänettömyys, joka vallitsi -kukkulalla. - --- Fabian, Fabian! huusi Rosenholz tuskan valtaamana; hänen polvensa -horjuivat ja tuskin kannattivat häntä, Fabian, oletko vielä hengissä? - -Ei kukaan vastannut. - -Myrskyn ulvonta vain kuului, kun se yhä enenevällä raivolla riehui -mäntyjen oksissa. - - - - -36. - -FABIANIN JA INTIAANIN VÄLINEN KAKSINTAISTELU. - - -Samalla kuin Fabian tarkoin seurasi ystäviensä vähimpiäkin liikkeitä, -hiipi viimeinen intiaani, joka edellä kerrotulla tavalla oli määrätty -uhrattavaksi, varovasti kultalaaksoon. - -Se oli Huokaava tuuli. - -Mestitsin antamat määräykset olivat tarkkoja. Kun metsästäjissä nyt -oli kai epäluuloja syntynyt, sai intiaani, jotta ei paljastaisi tähän -asti hyvin onnistunutta sotajuonta, käskyn teeskentelemään suurinta -varovaisuutta, hiipiessään kalliota kohti. - -Huokaava tuuli ei kuitenkaan matkallaan, jossa häntä suojeli tiheä -pensasto, saanut mennä määrättyä paikkaa etemmäksi; hänen täytyi -pysähtyä paikalle, johon eivät metsästäjäin pyssyt kantaisi, ellei -ampuja pistäisi päätään tai kättään ampumareijästä ulos. - -Levottomana alkoi mestitsi lukea kuolleitaan. - -Barajaa ja Josén ja Rosenholzin äsken tappamaa kolmea intiaania lukuun -ottamatta, oli hänen tuomistaan yhdestätoista soturista jo kuusi -kaatunut. Huokaava tuuli olisi, niin toivoi hän, viimeinen, ja hänen -kuolemansa oli oleva hyödyksi. - -Mestitsi ei aavistanut, että ainoastaan yksi piiritetyistä oli -kalliolla. - -Huokaava tuuli oli suuresti kummastuksissaan päästessään -vahingoittumatta paikalle, jossa kaksi soturia oli kuollut. Käskyn -mukaisesti pysähtyi hän siihen. - -Vaikka taivasta peittävät paksut pilvet pimensivät ilman, huomasi -intiaanin tarkka silmä vähimmänkin aukon kivien välissä ja helposti -näki hän, ettei hänen liikkeitään mikään pyssyn suu seurannut, niinkuin -edellisten. - -Syy siihen oli seuraava: - -Fabianin huomio oli toisaalle käännetty, eikä hän aavistanutkaan, että -Huokaava tuuli oli läheisyydessä, samalla kuin viimeksi mainittu piti -vihollisen äänettömyyttä ja toimettomuutta jonakin juonena, josta hän -ei päässyt selville. Siitä huolimatta odotti hän joka hetki tuhoa -joltakin näkymättömältä kädeltä. - -Punaisen soturin täytyi kestää jokunen pitkä ja kauhea hetki, ja ne -käytti hän vielä kerran muistellaksensa noita kahta avutonta olentoa, -jotka hän jättäisi -- vaimoansa ja pientä lastansa. - -Hänen yläpuolellansa oli yhä vain yhtä hiljaista, ja hän oli -häiritsemättä päässyt kukkulan juurelle. Tämän odottamattoman onnen -kiihoittamana alkoi hän toivoa, että hänen onnistuisi omin käsin ja -hengellään sitä maksamatta temmata vihollisilta heidän viimeinen -aseensa. - -Hän tiesi molempien päälliköitten seuraavan hänen liikkeitänsä, ja -vielä kerran pysähdyttyänsä antoi hän merkin puhvelin nahkojen takana -oleville rosvoille. - -Sitten alkoi hän, kummastellen vihollisten käsittämätöntä -toimettomuutta hitaasti kiivetä rinnettä ylös. - -Varovasti hiipi hän eteenpäin, eivätkä edes irtautuneet kivet hänen -läsnäoloansa ilmaisseet. - -Samassa kun hänen päänsä nousi kalliolle, kuunteli hän liikahtamatta. -Ei sanaakaan, ei henkäystäkään hän kuullut. - -Sitten uskalsi hän katsahtaa piiritettyjä suojelevien kivien yli. Tällä -hetkellä juuri Fabian tarkoin seurasi molempien toveriensa liikkeitä ja -näki heidän katoavan kahilaan. - -Ennenkuin Fabian ehti huomata eteenpäin hiipivää intiaania, olisi tämä -tapparallaan ehtinyt halaista hänen kallonsa, mutta Mustalintu toivoi -saavansa metsästäjät elävinä valtaansa, ja siksi ei apahikaan koettanut -tappaa Fabiania, vaan hiipi hänen luoksensa, temmataksensa häneltä -aseet. Tällöin kääntyi Fabian. Hän pidätti huudahduksensa, peljäten -siten ilmaisevansa toverinsa ja katkaisevansa heidän paluumatkansa, -sekä tarttui äänettömänä intiaaniin, kun ei voinut pyssyänsä käyttää. -Tulinen taistelu alkoi. - -Molemmat taistelijat kierivät kalliolla ja taistelun aikana laukesi -pyssy, kumpaakaan vahingoittamatta. Sen kuulivat molemmat metsästäjät -ollessaan yhtä tuimassa taistelussa. Vihdoinkin sai Fabian, joka -oli intiaania väkevämpi, voiton, ja piti vihollistaan maassa. Hän -iski puukkonsa apahin rintaan, eikä tämä voinut iskua välttää. -Onnettomuudeksi olivat molemmat taistelun aikana joutuneet kallion -syrjälle. Heidän allansa kohisi vesiputous, ja kuoleva intiaani -ponnisti viimeiset voimansa vetääkseen Fabianin mukanaan alas. Fabian -koki turhaan vapautua punaisen soturin tuimasta syleilystä. - -Hetkiseksi tunsi nuorukainen väsyneitten jäntereittensä raukeavan, -mutta kuoleman pelko palautti hänen voimansa ja kiivaasti hän vastusti. -Hän ei voinut kuitenkaan estää intiaania tempaamasta häntä mukanansa -kallion syrjälle. Fabian, intiaani ja pyssy, jota ei ensinmainittu -ollut kädestään päästänyt, vyöryivät kallion melkein kohtisuoraa -rinnettä alas. Molemmat viholliset, jotka eivät olleet toisiansa -päästäneet, kimmahtivat maahan ehdittyänsä korkealle. Fabian tunsi -intiaanin kuoleman kangistaman käden päästävän hänet. Sitten hän ei -enää mitään tiennyt. Hänen päänsä sattui maassa olevaan terävään -kiveen, ja hän jäi tunnotonna makaamaan intiaanin viereen. - -Monta minuuttia kului siitä, kun pyssynlaukaus kuului, siihen kun -kanadalainen ehti kalliolle, saamatta epätoivoisiin huudahduksiinsa -muuta vastausta kuin myrskyn ulvonnan. Syvä tuska kajasti vanhin -metsästäjän kasvoilta. Don Antonion äsken peitetyn haudan päällä näki -hän tuiman taistelun jäljet, näki suojuksena olleet kivet kumossa ja -päästi pelottavan huudahduksen. Fabian ei ollut kalliolla. - -Myrsky puhkesi nyt koko raivoonsa. Ukkonen jyrisi, vuoristo kajahteli. -Tiheänä ja nopeasti seurasivat salamat toisiansa. Mustista pilvistä -syöksyi vesivirtoja, ikäänkuin kaikki taivaan portit olisivat auenneet. - -Rosenholz huuteli toisinaan jyrisevällä, toisinaan tukahutetulla -äänellä lastansa, samalla etsiskellen joka kolon kalliolla. - -Siellä ei ollut ainoatakaan elävää olentoa. - --- Kumarru alas, kumarru alas, Rosenholz! huusi José, joka oli ehtinyt -kalliolle. - -Rosenholz ei häntä kuullut ja vastaisella kalliolla seisoi mestitsi -ikäänkuin hornan henki. - --- Kumarru alas taivaan nimessä! toisti José, oletko kyllästynyt -elämään? - -Aavistamattakaan, että mestitsi oli niin lähellä ja että hänen pyssynsä -oli häneen suunnattu, kumartui Rosenholz kallion reunan yli etsien -lastansa kallion juurelta. Siellä ei enää ollut intiaanin ruumistakaan. - -Kun kanadalainen taasen kohotti päätänsä, huomasi hän mestitsin. -Nähtyänsä tämän ihmisen, jota hän hyvällä syyllä piti itseään -kohdanneen onnettomuuden aiheuttajana, tunsi metsäsissi vihansa -leimahtavan, mutta hän oivalsi, että Fabianin kohtalo oli mestitsin -käsissä, ja tukahdutti vihansa. -- Mestitsi, huudahti hän tukahtuvalla -äänellä, alennun rukoilemaan sinua; jos sydämessäsi vielä on -rahtunenkaan sääliä, niin anna minulle takaisin ryöstämäsi lapsi. - -Tätä sanoessaan seisoi hän suorana, rosvon maalitauluna. José, joka oli -mäntyjen suojassa, kehoitti häntä varovaisuuteen, mutta turhaan. - -Pilkkanauru oli rosvon ainoa vastaus. - --- Peto! karjasi José, vihan valtaamana toverinsa nöyryytyksen ja -tuskan tähden, samalla hyökäten esiin; etkö vastaa, kun valkoinen suo -sinulle sen kunnian, että puhuttelee sinua. - --- Ole hiljaa, José, pyydän sinua! keskeytti Rosenholz, älä suututa -tuota ihmistä, jonka käsissä on Fabianin kohtalo. Älä kuuntele häntä, -mestitsi! Suru on vienyt toveriltani kaiken maltin. - --- Lankea polvillesi! huusi rosvo, ehkä sitten kuuntelen sinua. - -Veri nousi kanadalaisen päähän; hän vapisi, kuullessaan tämän röyhkeän -käskyn, samoinkuin mänty, jonka suuria oksia myrsky taivutteli. - --- Leijona ei saa nöyrtyä sakaalin edessä, kuiskasi José vilkkaasti -Rosenholzille, sillä sakaali pilkkaisi nöyrää leijonaa. - --- Mitä siitä? sanoi Rosenholz suruissaan. - -Tämän soturin, joka ei kohottanut kättänsäkään oman henkensä -puolustukseksi, voitti isän hellä rakkaus. - --- Voi, tämä on liikaa! karjasi José, jonka kasvot olivat aivan -tulipunaiset ja silmät kosteat, nähdessään toverinsa nöyränä -polvistuvan rosvon eteen, noin ei saa nöyrtyä sydämettömän, petollisen -rosvon edessä! Tule, Rosenholz, kostamme, vaikkapa tuhannen noita -perkeleitä... - -Näin sanoessaan juoksi kiivas metsästäjä, innostuneena rakkaudesta -Fabianiin, mutta vielä enemmän ystävyydestä kanadalaiseen, vuorikauriin -nopeudella kalliolta alas. - --- Ahaa, tuotako tarkoitattekin? huusi mestitsi. - -Ja hän ampui Rosenholzia, joka häneltä rukoili sääliä. - -Mutta sade oli vielä niin rankka, ettei laukaus tahtonut syttyä. -Kahdesti pyssy limsahti. - -Suuttuneena tästä petollisesta murhayrityksestä aseetonta ja rukoilevaa -vihollista kohtaan ja oivaltaen, ettei voi toivoakaan sääliä -mestitsiltä, seurasi Rosenholz Joséta, ajattelemattakaan kukkulan -takana mahdollisesti piilevien vihollisten määrää. Ei Josékaan ollut -sitä muistanut. - -Rosenholz ei ollut vielä ehtinyt kalliolta alas, kun José puukko -kädessä oli jo kultalaakson toisella puolella. - --- Tule tänne, Rosenholz! huusi José kukkulalle ehdittyänsä. Ne roistot -ovat paenneet. - -Niin olikin asia; nyt alkoi mestitsikin, joka yksin oli jäljellä, -vetäytyä Sumuvuorille. - --- Pysähdy, ellet ole yhtä pelkuri kuin verenhimoinenkin, huusi -kanadalainen vihasta vavisten, nähdessään miehen pakenevan. - --- Mestitsi ei ole pelkuri, vastasi tämä. Lumivuorten kotka ja -Matkijalintu kohtaavat vielä kerran hänet ja silloin käy heidän -samoin kuin tuon nuoren etelän soturin, jonka ympärillä nyt intiaanit -tanssivat, ja jonka lihan he heittävät aavikon koirille. - -Kanadalainen riensi vimmoissaan eteenpäin; pian saavutti hän -Josén. Toivottomassa takaa-ajossaan ei kumpikaan näkynyt maan -epätasaisuuksista ja liukkaista kivistä välittävän. Mestitsi näkyi -vielä, mutta pian huomasivat he hänen katoavan Sumuvuoria peittävään -ikuiseen usvaan. - --- Voi, ettei ole edes pyssyä! huusi José, polkien raivoissaan maata. - --- Elämäni toivo on mennyt! huudahti kanadalainen raukeavalla äänellä, -vetäessään henkeänsä samalla kuin sade valui hänen kasvoillensa, joille -kuvastui syvä ja kalvava suru. - -Molemmat alkoivat kiivetä kalliolle etsiäksensä vihollistensa jälkiä, -mutta sade oli ne huuhtonut pois. Pimeys eneni, yö oli tulemaisillaan, -vuorelta ei löytynyt ihmisjälkeäkään. Rosenholz ja José katosivat pian -sumuun. Heidän alapuolellaan raivosi myrsky aavikolla. Maan näkyivät -vallanneen pimeyden henget. Tuon tuostakin jyrisi ukkonen kauheasti, -taasen leimahti salama, iskien paasiin, jotka se muruksi survoi. -Salamain sinertävässä leimussa näkyi häikäisevässä valossa kultalaakso, -kallio ja aavikko. Näkyi hevosen runkokin, joka tuntui melkein -elävältä, molemmat männyt, jotka myrskyssä vapisivat, ikäänkuin vuoren -halkeamissa kasvavat pienet kukkaset. - -Näiden leimausten valossa olisi voinut nähdä kaksi miestä suruissaan -istuvan kallion paadella. Turhaan kokivat he lohduttaa toisiansa. He -loivat synkkiä, huolestuneita silmäyksiä syviin rotkoihin, joissa -tuuli suhisi, ja harmaille kukkuloille, jotka tuntuivat ikäänkuin -jättiläisurkujen torvet ijankaikkisen hengähdyksistä jyrähtelevän. -Sitten molemmat päästivät tuskansa valloilleen ja itkivät katkerasti. - -Kun myrsky vihdoinkin oli tauonnut, kuljeskelivat he vielä vuoristossa, -löytämättä nuorta, rohkeaa toveriansa. Aseitta ja muonavaroitta -alottivat he nyt tuon kauhean ajan erämaassa, jolloin metsästäjä -voimatta mitenkään taistella nälkää vastaan, yhtä vähän voi suojella -itseään intiaanein julmuuksilta kuin pedoiltakin. Kuitenkin päättivät -nämä rohkeat miehet jatkaa takaa-ajoansa. - -Jättäkäämme nyt nuo murheiset metsästäjät ja palatkaamme vielä kerran -Venadon haciendaan, jossa olimme viimeksi don Estevanin seurueineen -sieltä lähtiessä. - -Seuraavana aamuna tarjosi hacienda taasen tyynen ja rauhaisan näyn. -Karja käveli vihannoilla, kartanoa ympäröivillä niityillä. Työväki -lähti majoistaan päivätöihinsä, mutta pihamaalla oli satuloituja -hevosia ja kuormitettuja muulia matkahankkeita osoittamassa. - -Isäntä aikoikin vieraitten lähdettyä tyttärensä kera ratsastaa -läheiselle juottopaikalle pyytämään aavikoitten kesyttömiä hevosia. -Tätä huvia ei hän kuitenkaan silloin saanut nauttia. - -Hän aikoi juuri tyttärineen astua ratsaille, kun muuan paimen saapui -nelistäen ja ilmoitti juottopaikan, johon aikoivat, kokonaan kuivuneen, -ja että oli siis etsittävä toinen, johon hevoset tavallisesti tulivat. -Kun tämä vei aikaa ja oli hankalaa, lykättiin metsästys toistaiseksi, -ja vasta kahdeksan päivän kuluttua valmistautuivat isä ja tytär -uudelleen matkalle. Paikka ei ollut lähellä kartanoa, vaan neljän -päivän matkan päässä siitä. Kun ei seudulla oltu nähty intiaaneja, ei -kartanon omistaja ensinkään peljännyt itsensä eikä tyttärensä puolesta. - -Ensimäisenä matkapäivänä ei sattunutkaan mitään levottomuutta -herättävää. Illalla, kun he olivat ehtimäisillään yöpaikkaan, -kohtasivat he kaksi ratsastajaa, joitten ulkomuoto oli erittäin silmiin -pistävä. - -Toinen oli nuorempi, toinen vanhus. Molempien hiukset olivat -nahkahihnoilla taakse sidotut, pieni, höyhentöyhdöllä koristettu -lakki peitti heidän päätänsä. Ruumiin koko yläpuoli oli villavaippaan -kääritty, heidän pukunsa oli papagosintiaanien tapainen sillä -erotuksella, että heillä jousen ja nuolien sijasta oli pitkät pyssyt, -joitten perät olivat vaskinauloilla koristetut. - -Vaikka he eivät estäneet joukon matkaa, loi nuorempi heistä ohi -ratsastaessaan niin ilkeän katseen kartanonomistajan tyttäreen, että -peljästynyt tyttö kauvan jälkeenkinpäin sitä kauhulla muisteli. - - - - -37. - -METSÄSTYSSEURUE PUHVELIJÄRVEN RANNALLA. - - -Luokaamme nyt silmäys matkustajain määräpaikkaan ja siellä oleviin -henkilöihin. - -Kun Gilajoki on kulkenut läpi Sumuvuorten, yhtyy eräs sen haaroista -Punaiseen jokeen, joka virrattuaan läpi Teksasin, caignas- ja -comanhi-intiaanien metsästysmaiden, laskee Meksikon lahteen. - -Kuudenkymmenen penikulman päässä Venadon haciendasta ja noin tunnin -matkan päässä molempien jokien yhtymäpaikasta on ääretön setri-, -korkkitammi-, sumach- ja tammipuumetsä. Tästä metsästä aina Punaiseen -jokeen saakka on miehen korkuista ruohoa kasvava aavikko. - -Täällä, aivan metsän partaalla, on Puhvelijärvi, ja sen rannalle -oli nyt majoittunut tusinan verta miehiä, joista toiset nojasivat -satavuotisten tammien runkoihin, toiset olivat pitkällään maassa -nukkuen. Lähellä heidän lepopaikkaansa juoksi oja. - -Oli aamu, aurinko nousi, luoden ensimäiset säteensä järvelle, jonka -pintaa peittivät leveälehtiset vesikasvit. - -Nämä mukavasti järven rannalla lepäävät miehet olivat don Augustinin -ennakolta lähettämiä vaqueroita (paimenia), jotka olivat seuranneet -tänne villihevosten jälkiä ja odottivat nyt isäntäänsä metsästämään. -Järven toiselle puolen olivat he raivanneet lavean alan ja tehneet -puitten rungoista tiheän aituuksen. Seipäät olivat syvälle maahan -kaivetut ja toisiinsa sidotut puhvelinnahkaisilla hihnoilla, joten -aituus kesti koviakin sysäyksiä. Tämä näin suljettu ala oli soikea ja -kapea, aukko oli siitä rannalle. Aituus oli peitetty oksilla, jotta se -ei peljästyttäisi villihevosia. - -Miesten joukossa oli neljä, jotka eivät olleet don Augustinin väkeä, -ja jotka jo puvustaan, mikä oli puolivillien lainen, mutta vielä -enemmän tummaksi ahavoituneesta muodostaan erotti toisista. Nämä neljä -olivat puhvelin pyytäjiä, jotka toimensa vaikeuksien väsyttäminä -lepäsivät järven rannalla, johon, niinkuin nimikin osoitti, puhvelit -suurina parvina tulivat juomaan. Äsken nyljetyt puhvelin nahat, jotka -olivat asetetut läheisyyteen kuivamaan, todistivat, että nytkin oli -puhvelia käynyt järven rannalla. Paimenten joukossa makasi melkein -kokonaan tiheän ruohon peitossa suuri koira, joka tuon tuostakin -kohotti päätänsä ja päästi valittavan ulvonnan. Koiran omistaja, -rotevaruumiinen, pitkä mies oli polvillaan madonnan kuvan edessä, jonka -oli ripustanut kuhmuiseen tammeen, ja luki siinä aamurukoustansa. -Koiran ulvonta herätti hänen huomionsa ja Encinas, siksi toverit häntä -nimittivät, meni koiransa luo, rauhoittaen sitä. - --- Ehkäpä Oso vainuu jotain kuljeksivaa intiaania? sanoi nuorin -paimenista Encinaalle tämän puhellessa koiralle. - --- Ei poikaseni, vastasi Encinas, koira vain omalla tavallaan ilmaisee, -mitä sen mielessä on. Jos intiaaneja kuljeskelisi täällä, niin -saisittepa nähdä sen karvan nousevan ja sen silmien kiiluvan kuin -tulikekäleitten. Ei se silloin olisi noin tyynenä eikä rauhallisena. -Rauhoittukaa siis! - -Näin sanoen meni Encinas nukkumaan ja hänen toverinsa seurasivat hänen -esimerkkiänsä, jättäen vartioimisen Osolle. Pian ilmoitti koiran -äänekäs haukunta jonkun lähenevän. Paimenet nousivat ja näkivät isännän -palvelijoiden tulevan; nämä ilmoittivat isännän heti saapuvan. Heidän -vielä purkaessa kuormia ja pystyttäessä telttoja puiden siimekseen, -nelisti esiin ratsastaja, ilmoittaen isännän olevan tulossa. - -Pian saapuikin ratsastajajoukko. Isäntä nosti tyttärensä satulasta, -tarkasteli tyytyväisenä palvelijainsa toimia ja meni sitten telttaansa -levolle. Sinne meni ihana donna Rosaritakin, joka ensin pelkäsi -Encinasta ja hänen kolmea toveriansa, kunnes tuli vakuutetuksi, -etteivät nämä olleet intiaaneja, vaan rauhallisia puhvelin pyytäjiä. -Pian hän taasen palasi isänsä kera. Puhvelin pyytäjät olivat juuri -satuloimassa hevosiansa, ajaaksensa otuksia joen rannalla, etäällä -Puhvelijärvestä. - --- Mitä nyt, Oso? sanoi Encinas koiralleen, joka taasen alkoi ulvoa, -onko intiaaneja lähellä? - --- Intiaania! huudahti peloissaan lähellä oleva Rosarita, onko niitä -näillä seuduilla? - --- Ei, neiti, sanoi Encinas, ei näy jälkeäkään heistä lähistöllä, -elleivät he oravien ja villikissojen tavoin hyppää puusta puuhun, mutta -tämä koira... - -Puhvelin pyytäjät seurasivat Oson liikkeitä. Koiran silmät muuttuivat -punaisiksi, sen karva nousi pystyyn; raivoissaan hyppäsi se pari -askelta eteenpäin, mutta kääntyi sitten tyynempänä takaisin ja -laskeutui muristen ruohostoon. - --- Tämä koira, jatkoi Encinas, on opetettu taistelemaan intiaaneja -vastaan, ja se haistaa ne jo pitkältä; mutta nyt on se rauhoittunut, -ja se todistaa, että vainu petti sen hetkeksi. Nyt saamme sanoa -jäähyväiset herrasväelle ja toivottaa onnellista metsästysretkeä. - -Encinas veti satulavyön kireämmälle ja aikoi nousta ratsaille. Sillä -aikaa kuiskasi Rosarita jotain isänsä korvaan. Ensin kohautti tämä -olkapäitään, mutta loi sitten hellän katseen tyttäreensä ja sanoi -Encinaalle: - --- Sanokaa, ystäväni, te olette kai olleet monessa tuimassa taistelussa -punanahkojen kanssa ja tunnette kaikki heidän sotajuonensa? - --- Viisi päivää sitten taistelin elämästä ja kuolemasta niiden kanssa, -vastasi Encinas. - --- Siinä sen kuulit, rakas isä, sanoi Rosarita. - --- Missä sitten? kysyi don Augustin. - --- Lähellä Tubacin linnoitusta. - --- Parinkymmenen penikulman päässä tästä! huudahti neito peljästyen. - --- Aina siitä asti, kun tämä tyttö kahdeksan päivää sitten kohtasi -kaksi papagos-intiaania metsässä... sanoi don Augustin viitaten -Rosaritaan. - --- Voi, isä, sanoi neito, eivät papagos-intiaanit näytä niin -kamaloilta, se oli vain valepuku -- he olivat, niinkuin don Vicente -sanoi, susia lammasten vaatteissa. - --- Don Vicente on pelkuri, sanoi Augustin hymyillen. - -Sitten kääntyi hän metsästäjiin. - --- Paljonko keskimäärin ansaitsette vaarallisessa työssänne? - --- Toisinaan, vastasi Encinas, ansaitsemme päivässä paljonkin, mutta -väliin kuluu monta päivää, jolloin emme ansaitse mitään. - --- Niin että... - --- Keskimäärin ansaitsee kukin meistä kaksi piasteria päivässä, jos -puhvelin nahka on viiden piasterin arvoinen. - --- Hyvä, jäisittekö luoksemme metsästyksen loppuun asti, jos maksan -teille kolme piasteria päivässä? - -Encinaan toverit suostuivat ilolla tähän. - --- Myöskin saa jokainen teistä valita itselleen kelpo hevosen -pyydystämistämme. - --- Niin jalomielistä herraa halusta palvelee, sanoi Encinas. - --- Toivon, sanoi don Augustin, että kahdeksankolmatta paimenen, -ja neljän näin rohkean metsästäjän, siis yhteensä kahdenneljättä -puolustajan avulla ei huviasi, tyttäreni, tule mikään pelko -häiritsemään. - -Vastauksen sijasta suuteli Rosarita isäänsä. Aurinko oli -jo katoamaisillaan puitten latvojen taakse, kun asia tuli -kaikkien mieliksi ratkaistuksi. Ryhdyttiin metsästyksen -valmistustoimenpiteisiin. Ne olivat hyvin mutkattomia; riisuttiin -taasen puhvelinmetsästäjäin hevoset ja ajettiin varahevoset aituukseen, -sekä raivattiin molempia telttoja lukuunottamatta tieltä kaikki, mikä -olisi peljästyttänyt villihevosia. - -Nyt läheni hetki, jolloin nämä eläimet, jotka kauvan olivat olleet -estetyt pääsemästä juontipaikalleen ja joelle, koettaisivat ehkä -lähestyä järveä. Don Augustin kysyi paimenilta, oliko niiden kolmen -päivän kuluessa, jotka aituus oli ollut valmiina, hevosia näkynyt? - --- Ei, teidän armonne, vastasi muuan, ja Ximenes on kolmen miehen -kanssa ollut yhtä mittaa joella estämässä hevosia sinne pääsemästä. - --- Sitten ainakin jotkut yrittävät vanhaan juontipaikkaansa. - -Puolikuivat puhvelinnahat otettiin puista, joissa ne olivat riippuneet, -suitset, satulat ja astiat kannettiin syrjään. Sitten katkaistiin -oksia, jotta voitiin tuoreilla lehdillä peittää kuihtuneet. Kaksi -hevosta vain satuloitiin. Ne olivat nopeimmat ja niillä ratsastavat -paimenet olivat taitavimmat lasson heittäjät. Don Augustin tyttärineen -asettui teltan ovelle siten, että ovena oleva uudin peitti heidät; -siitä he saattoivat nähdä järvelle, mutta hevoset eivät voineet nähdä -heitä. - -Paimenet ja metsästäjät asettuivat sille rannan puolelle, joka -oli vastapäätä polkua, jota, niinkuin jäljet osoittivat, hevoset -tavallisesti tulivat rannalle. Ratsastavat paimenet piiloutuivat -aituukseen, tuon ahtaan aukon lähelle, jonka tarpeen tullen voi -sulkea pitkillä seipäillä. Ellei huomattu telttoja, näytti järvi -ympäristöineen aivan autiolta. - -Nyt kuului etäinen kohina, joka äkkiä taukosi. Hevosparvi oli varmaan -huomannut paikan omituisen näyn, ja peljästyneenä pysähtynyt. -Ainoastaan yksi hirnunta, kimeä ja läpitunkeva kuin luikurin ääni, -tunkeutui väijyksissä olevain metsästäjäin korviin. Mutta pian taasen -kahisi pensasto ja kuusi hevosta, muita rohkeampia, näyttäytyi metsän -rinteessä kohotetuin päin, punaisin, avonaisin sieramin ja hehkuvin -silmin. Harjat liehuivat niiden nopeasti liikkuessa, sitten kääntyi -viisi niistä ja katosi kuin salamat metsään. Yksi ainoa jäi jäljelle; -sen ruumis värisi, se ojensi kaulaansa kohti järveä. Se oli lumen -valkoinen ja kimaltava kuin joutsen, sillä oli hieno kaula, leveä rinta -ja vahvat lautaset. Valkoinen jouhitöyhtö riippui sen otsalla kahden -hehkuvan silmän välissä, ja hännällään pieksi se kylkiänsä. Sen samalla -pelkäävässä ja ylpeässä asennossa oli jotain kesytöntä majesteettia. - --- Jumala minua varjelkoon! kuiskasi Encinas nuorelle paimenelle, joka -hyvällä syyllä oli asettunut metsästäjän viereen, se on aavikoiden -valkoinen ori. - --- Aavikoiden valkoinen ori! toisti paimen. Mikä se on? - --- Se on sellainen valkoinen hevonen, selitti Encinas, jonka ani -harvoin näkee ja joka ei milloinkaan anna vangita itseään. - --- Loruja, narraatte vain. - --- Vait, älkää pelottako hevosta; katselkaa sitä tarkoin, sillä -milloinkaan ette saa nähdä senkaltaista. - -Todella olikin mahdotonta tavata kauniimpaa eläintä. Se oli samalla -voimakas ja nopea. Muutamalla hyppäyksellä, niin notkealla ja keveällä, -että se näytti tanssivan ruohistolla, läheni se järveä. Yhdellä -hyppäyksellä saavutti tuo jalo eläin veden rajan. Siihen pysähtyi -ori, ja peilikirkas veden pinta kuvasti sen ylpeän ja hienon pään, ja -pienet, eteenpäin taivutetut korvat. Nyt ojensi se päätänsä, paremmin -nähdäksensä ympärillensä ja laski varovasti toisen etujalkansa veteen. -Tämä liike oli niin kevyt, ettei tyyni veden pinta värissyt, vaan yhtä -kirkkaasti kuvasti ylpeän ja komean ruumiin. - --- Voi, sennor Encinas, sanoi nuori paimen hiljaa, nyt täytyy minun -heittää lassoni sen päälle. - --- Epäilen sitä; melkein aina tapahtuu jotain sille, joka tahtoo ottaa -kiinni aavikoiden valkoisen oriin, sillä se se todellakin on; katsokaa -vain, kuinka harvinaisen kaunis se on. - -Valkokaulainen hevonen laskeutui nyt polvilleen veteen, päristi ääneen -ja alkoi juoda, nostaen tuon tuostakin päätänsä ja tähystellen metsään. -Metsästäjät näkivät paimenen kohouvan aitauksen takaa, sitten se taasen -kumartui satulaan. Toinen paimen teki samoin. Äkkiä hypähti arka eläin -peljästyneenä ylös ja vesi loiskahti korkealle ilmaan. Hevonen hypähti -takaisin rannalle vesivaahdon ympäröimänä. Samassa nelisti toinen -paimen esiin, heiluttaen lassoansa. Palmikoiduista nahkahihnoista -tehty nauha suhisi ilmassa, mutta samalla nilkahti ratsastajan hevonen -hypätessään alas jyrkkää rinnettä ja ratsastaja hevosineen kaatui -päistikkaa järveen. - --- Sen sanoinkin! huudahti metsästäjä, jonka taikausko sai vahviketta -tästä odottamattomasta tapaturmasta. Kas vaan, kuinka eläin vapauttaa -itsensä paulasta! - -Hevonen pakeni, puistaen kaunista päätänsä ja pitkää valuvaa harjaansa. -Eläimen ylpeyttä loukkasi tuo ihmiskäden heittämä paula, jonka se -pian puisti päältänsä. Toinen paimen riensi pakenevan eläimen perään. -Muutaman hetken saattoi nähdä harvinaisen kilpailun villin hevosen ja -innokkaan ratsastajan välillä, joka lasso kädessä ajoi sitä takaa. Oli -vaikea päättää, kummanko taitavuus ja nopeus oli suurempi. - -Ei mikään näyttänyt pidättävän ratsastajaa, eivät puun rungot, joihin -hän oli vaarassa katkaista kätensä ja jalkansa, eivät oksat, jotka -uhkasivat murskata hänen päänsä. Toisinaan oli hän satulassa, toisinaan -riippui hän hevosen kyljessä, toisinaan oli hän melkein vatsan alla, -josta pitkillä kannuksillaan auttoi itsensä satulaan. Käärmeen tavoin -hän pujotteli puitten ja oksien lomitse. Pian katosivat näkyvistä -valkoinen ori ja paimen. Metsästäjät tulivat esille kätköistään -päästäen iloisen ja kehoittavan hurraan. Heidän näkemänsä näytelmä oli -yhtä arvokas kuin jos parikymmentä hevosta olisi kiinni otettu. - -Kun kaatunut paimen vettä valuvana ja vaatteet mutaisina oli päässyt -järvestä, meni Encinas häntä lohduttamaan. - --- Voitte onnitella itseänne päästessänne niin helpolla, sanoi hän. -Toivoisin, että voisin sanoa samaa toveristanne, sillä tavallisesti ei -kukaan, joka liian innokkaasti ajaa aavikoiden valkoista oritta takaa, -palaa milloinkaan. - - - - -38. - -NUORI COMANHI. - - -Kun ensimäinen hämmästys oli ohi, lähetti don Augustin neljä paimenta -sanomaan väkensä eri osastoille, jotka risteilivät arolla ja metsässä, -että yön kuluessa supistaisivat piiriä, jolla olivat juottopaikan -rajoittaneet. - -Ei enää epäiltykään, ettei se hevoslauma, jota aijottiin pyydystää, -ollut lähellä, ja ajo voitiin jo seuraavana päivänä päättää. - -Kun sanansaattajat olivat lähteneet, keräilivät don Augustinin luo -jääneet palvelijat polttopuita nuotioihin. - -Hämärä jo levisi seudulle, järven pinnalla kajastivat laskevan auringon -taivaalle synnyttämät punaiset värivivahdukset. Oli hetki, jolloin -järvestä nousevat usvat alkavat metsässä tihetä, jolloin linnut sanovat -jäähyväisensä poistuvalle päivälle, jolloin iltatuuli suhisee. Rosarita -jutteli Encinaan kanssa, kun omituinen ilmiö äkkiä nousi peljästyneen -tytön silmien eteen. Lehdikosta, joka varjosti sitä ojannetta, jonka -kautta järvi purki vetensä, läheni varovasti kummallinen olento. -Pelottava ja samalla kummallinen päähine, maalatut kasvot ja piirretty -iho osoittivat hänen olevan intiaanin. - -Encinas itsekin katseli häntä hetkisen peljästyksen sekaisella -hämmästyksellä, joka valtasi kaikki muutkin. Mutta pian rauhoitti hän -don Augustinin, joka oli rientänyt aseilleen. - --- Ei tässä vaaraa ole, sanoi metsästäjä, hän on ystävä, vaikka -kamalaltakin näyttävä: hän on mies, jolle olen erittäin kiitollinen, -niinkuin äsken kerroin neidille. - -Läsnä-olevain epäilykset poistaaksensa läksi Encinas intiaania vastaan. -Kun tämä huomasi rannalla istuvat henkilöt, heitti hän pyssynsä, jota -tähän asti oli kantanut kädessään, olalleen ja tuli Encinasta kohti. -Intiaani oli nuori sotilas, hänellä oli notkea, voimakas ruumis ja -ylpeä muoto. Hänen rintansa ja leveät hartiansa olivat alastomia, hänen -kapeille lanteilleen oli kääritty viitta, jonka heleät värit heti -pistivät silmään. Hänellä oli säärysvarret tulipunaisesta kankaasta; -niitä kannattivat koreat, jouhista kudotut sukkanauhat, jaloissa oli -omituisilla neuloksilla koristellut puolisaappaat. Hänen päänsä oli -sileäksi ajeltu, paitsi yhtä hiustukkoa, joka muodosti ikäänkuin -höyhentöyhdön ja oli kummallisesti koristeltu. Ensinnäkin oli hänellä -jonkunlainen kapea, kahdesta kääritystä kaulahuivista tehty turbaani. -Turbaanin poimuissa nähtiin suuren kalkkarokäärmeen kuivattu, kiiltävä -nahka, jonka vielä kalkoilla varustettu häntä riippui hänen toiselle -olalleen, pää taasen terävine hampaineen toiselle. Intiaanin kasvot -olivat säännölliset ja kauniit. Nuori soturi läheni huoletonna. Hän -ei välittänyt herättämästään kauhusta, vaan loi ihastuneen katseen -Rosaritaan, joka oli yhtä vaalea kuin hameensa valkoinen kangas. - -Kyyhkynen, joka välttääksensä päällensä iskevää petolintua pakenee -kaktuskasvien terävien okaiden väliin, ei vapise eikä pelkää enemmän -kuin Rosarita, kun hän kauhun valtaamana tunkeutui metsästäjän turviin. - --- Onko tänään satanut lunta järven rannoille, vai kasvaako -lumpeenkukkia metsässä? sanoi intiaani esiin astuessaan. - -Emme saata sanoa, tuntuiko nuori soturi tätä lausuessaan tytöstä -yhtä kammottavalta kuin ennenkin, varmaa ainakin on, ettei hän enää -tunkeunut niin lähelle metsästäjää. Hän ei kuitenkaan vielä ollut -kokonaan rauhoittunut. - --- Mitä nyt? kysyi Encinas espanjan kielellä; tuoko comanhi ikäviä -tietoja, ja luuliko hän olevansa vihollisen seassa, kun tuli tänne -pyssy kädessä, aivan kuin olisi ollut apahien jäljessä? - -Tämän kysymyksen teki Encinas soturille, että Augustinin tytär kokonaan -rauhoittuisi. - -Ukkosensäde, se hänen nimensä oli, hymyili halveksivasti. - --- Apahien jäljessä, sanoi hän, kulkee comanhiheimon soturi ainoastaan -piiska kädessä. Comanhi näki tässä lähellä puhvelin jälkiä ja toivoi -tapaavansa ne järven rannalla. - -Encinas ei ollut unohtanut, että intiaani oli luvannut hänelle -ajaa takaa molempia erämaan rosvoja, joitten kanssa hän äsken oli -taistellut; hän tiesi myöskin, ettei soturi ollut mies, joka hevillä -heittäisi aikeensa. - --- Oletteko muuta mitään nähneet? kysyi metsästäjä. - --- Valkoisten jälkien joukossa olen erottanut Punakäden ja mestitsin -jäljet ja tulin kehoittamaan ystäviäni olemaan varuillansa. - --- Mitä? Ovatko ne roistot täällä? kysyi metsästäjä levottomasti. - --- Mitä hän sanoo? kysyi kartanon omistaja. - --- Eipä juuri mitään, sennor Pena, vastasi Encinas. Voitteko aavistaa, -kysyi hän vielä comanhilta, mitä varten Punakäsi ja mestitsi tulevat -tänne? - -Nuori soturi katseli äänetönnä rannalla olevia henkilöitä. Uudelleen -kääntyivät hänen silmänsä mieltymyksellä donna Rosaritaan, joka seisoi -nojaten isäänsä. - --- He tulevat lumpeenkukan tähden, joka on niin valkoinen kuin ensi -lumi, sanoi hän vakavasti. - --- Niinkö todellakin luulette? kysyi Encinas. - --- Ellei sen naisen kuva, joka hoitaa Ukkosensäteen majaa, olisi aina -hänen silmissään, niin häikäisisi ne hänen loistonsa, joka asuu taivaan -palasesta tehdyssä teltassa. Se on hänen arvoisensa asunto ja mestitsi -tahtoo omistaa lumpeenkukan. - -Tämä runollinen viittaus donna Rosaritan kauneuteen ja hänen -taivaansiniseen silkkitelttaansa lausuttiin hovimiehen hienoudella -ja keveydellä, ja metsän kesytön poika katsahti don Augustinin -punastuvaan, ääneti olevaan tyttäreen. - --- Eikö teillä ole kaksi soturia mukananne? kysyi Encinas. - --- Molemmat ovat palanneet isäinsä luo; Ukkosensäde on yksin; mutta hän -on vannonut kostavansa niiden kuoleman, jotka olivat hänen sanaansa -luottaneet; hän suojelee myöskin lumpeenkukkaa. Ukkosensäde iloitsee, -että on ilmoittanut vaarasta ystävillensä, ja lähtee taasen seuraamaan -jälkiä, jotka hän hetkeksi jätti. - -Tämän sanottuaan ojensi nuori comanhi metsästäjälle kätensä ja poistui -äänetönnä samoin kuin oli tullutkin. Näytti kuin hän ei olisi luullut -tekevänsä erityistä urotyötä yksin ajaessaan noita kammottavia rosvoja. -Lukija tietää kuitenkin, tarvittiinko siihen rohkeutta. - -Intiaanin kadottua puitten taakse, kysyi don Augustin: - --- Mitä tarkoitti hän noilla koreilla puheillaan? - --- Teidän armonne tietää, että intiaanit puhuvat vain vertauksilla; -kuitenkin on hän ilmoittanut kahden veitikan lähestymisen, jotka -todellakin olisivat vaarallisia parille kolmelle yksinäiselle -matkustajalle, mutta eivät voi tehdä mitään vahinkoa kolmellekymmenelle. - -Hän kertoi mitä tiesi molemmista rosvoista. Don Augustinin nuoruus -oli kulunut taisteluissa intiaanein kanssa, eivätkä vuodet olleet -laimentaneet hänen sotilaan ylpeyttään. - --- Vaikkapa heitä olisi kymmenen, sanoi hän, olisi häpeäksi peljätä -sellaisia roistoja ja keskeyttää niiden tähden huvinsa; muuten on meitä -kyllin paljon, ettei meidän tarvitse mitään peljätä. - --- Nyt huomaan, miksi Oso haukkui, sanoi metsästäjä. Se vainusi ystäviä -ja vihollisia. Näitte, ettei se liikahtanutkaan, kun tuo nuori soturi -tuli, voitte luottaa sen vaistoon. - -Ennen yön tuloa otti Encinas kuitenkin pyssynsä, vihelsi uskollista -koiraansa ja tarkasteli sen kera Puhvelijärven ympäristöt. -Varovaisuudesta muutatti don Augustin omansa ja tyttärensä teltan aukon -keskelle, palavien nuotioiden väliin. - -Paimenet ja Encinaan toverit olivat jo päättämäisillään illallisensa, -kun tämä palasi. Hän ei ollut huomannut mitään levottomuutta -herättävää, ja kaikki rauhoittuivat. - -Herrasväen syödessä vähän kylmää ruokaa mukana tuoduista eväistä, -juttelivat toiset vähän matkan päässä matalalla äänellä päivän -tapauksista. Roteva metsästäjä istui heidän joukkoonsa. Nuotiot loivat -kirkkaan valon ympärilleen ja kajastivat järvelle. - --- Olen säästänyt vähän teillekin, jotta ette jäisi ilman illallista, -sanoi nuori paimen Encinaalle; kohtuullista on, että jokainen saa -osansa, eikä varsinkaan saa unhottaa teitä, joka osaatte kertoa niin -kummallisia juttuja. - -Encinas kiitti paimenta hänen huomaavaisuudestaan ja kävi sitten -käsiksi ruokaan; mutta hän söi yhtä äänetönnä kuin suurella -ruokahalullakin, eikä nuori paimen ollut tähän äänettömyyteen ensinkään -tyytyväinen. - --- Ette ole siis nähneet mitään erinomaista läheisyydessä? sanoi hän -puheen aluksi. - -Metsästäjä teki kieltävän liikkeen, mutta avasi suunsa ainoastaan -syödäksensä. - --- Miten lieneekään, alotti nuorukainen uudelleen, mutta Francisko, -joka ajoi takaa aavikoiden valkoista oritta, ei ole palannut. - --- Aavikoiden valkoista oritta! huudahti muuan paimen. Mikä se eläin on? - --- Niin, se on ihmeellinen eläin, vastasi nuori paimen; mutta minä en -todellakaan tiedä siitä sen enempää. Sennor Encinas voi siitä kertoa. - --- Näittehän sen? sanoi metsästäjä. Tahdoittehan ajaa sitä takaa, ja -olitte siinä niskanne taittamaisillanne. Sanoinhan teille, että niin -tapahtuu aina, kun ajetaan takaa valkoista oritta. - --- Ellei hevoseni olisi ollut niin innokas, ei se olisi niljahtanut ja -ellei se olisi niljahtanut... - --- Ette te olisi pudonnut. Mutta hevonen niljahti, ja siinäpä se on. - --- Se on muillekin sattunut. Jutun loppu on, että paimen kaatui -hevosineen. - --- Totta kyllä, mutta jos te, samoin kuin minäkin, olisitte retkeilleet -aavikoilla, sanoi Encinas vakavasti, niin tietäisitte, että siellä -toisinaan kohtaa oriin, niin kauniin, ettei sen vertaista löydy, -niin nopean, että se ravaa nopeammin kuin toinen hevonen nelistää. -Nyt pyydän teitä sanomaan, oletteko milloinkaan nähneet komeampaa ja -nopeampaa hevosta kuin se ori oli, jonka tänä iltana näimme. - --- Myönnän kyllä, etten ole ennen sen vertaista nähnyt. - --- Hyvä, tämä hevonen on epäilemättä se, jota nimitetään aavikoiden -valkoiseksi oriiksi. - --- Sen minä uskon, sanoi nuori paimen syvän vakaumuksen äänellä. - --- Ja mitä merkillistä tässä hevosessa on? kysyi paimen. - --- Ensinnäkin sen verraton kauneus, sitten sen ääretön nopeus ja -sitten... kuinka vanhan luulette sen olevan? - --- Ei se vielä aivan monen vuoden vanha ole, huusivat kaikki. - --- Siinä kelpo tavalla erehdytte, vastasi Encinas vakavasti, se hevonen -on viidensadan vuoden ikäinen. - -Tämä metsästäjän väite otettiin vastaan yleisellä epäilyksellä. - --- Niin on kuin sanon, lausui hän vakavasti, mikä melkein varmistutti -kuulijat. - --- Mutta, väitti muuan paimen, olen kuullut sanottavan, ettei siitä -vielä ole kolmeasataakaan vuotta, kun espanjalaiset toivat ensimäiset -hevoset Amerikaan. - --- Loruja! sanoi nuori paimen, ei parisataa vuotta asiaan vaikuta; -sittenkin vielä jää kylläkin kunnioitettava ikä. - --- Voin sanoa, jatkoi metsästäjä, että kaikki Teksasin paimenet ovat -jo monta vuotta turhaan koettaneet ottaa sitä kiinni. Sillä ovat -kaviot kiveä kovemmat, ja kun sitä ajaa takaa etäämmältä, katoaa se -pian näkyvistä; jos taasen on lähellä, katoaa se samalla lailla, eikä -myöskään enää milloinkaan nähdä sen takaa-ajajaa. Voisin kertoa teille -paljon siitä. - --- Ehkäpä olette itsekin joskus ajaneet sitä takaa? huudahti nuori -paimen. - --- En itse, mutta eräs Teksasin metsästäjä, joka siitä kertoi minulle. - --- Teidän täytyy vuorostanne kertoa se meille, sanoi nuorukainen -käsiänsä hykertäen. Kuulepas, Sanchez, annapa sennor Encinaalle siemaus -viiniä, se virkistää muiston. - --- Tällä nuorukaisella on hyvä ymmärrys, lausui metsästäjä. Tahdon -siis kertoa teille mitä tiedän. Muuan englantilainen, jotenkin -kummallinen mies, huomatkaa se, matkusti täällä Amerikassa jonkunlaisen -hovimestarinsa kanssa, joka oli yhtä omituinen kuin hän itsekin. Hän -lupasi Teksasin metsästäjälle tuhat piasteria, jos tämä hankkisi -hänelle aavikoiden valkoisen oriin, josta hän oli kuullut puhuttavan. -Koetettiin pelottaa metsästäjää niin uskaliaasta yrityksestä, mutta -hän pysyi päätöksessään ja koetti hankkia itselleen nopeimman ja -vahvimman hevosen; hän siis varustautui ja tiedusteli tietä, mitä -myöten pääsisi hevosen mieluisimmille juontipaikoille. Tietäkää, että -tällä hevosella on useampia sellaisia paikkoja, päinvastoin kuin -muilla hevosilla, jotka elävät niillä seuduilla, joihin kerran ovat -mieltyneet. Metsästäjä läksi matkalle ja muutamia päiviä etsittyänsä -löysi hän etsimänsä eläimen; se on niin nopeajalkainen, että toisena -päivänä näkee sen sadan penikulman päässä siitä paikasta, jossa se -oli edellisenä. Metsästäjällä oli tavattoman nopea hevonen, eikä hän -uskonut oriista kuulemiansa juttuja. Hän toivoi voittavansa luvatun -summan. Heti kun hän näki eläimen, alkoi hän ajaa sitä takaa, heilutti -lassoaan, nelistäen kivien ja kantojen yli tuulen nopeudella. Joka -hetki läheni hän oritta. Tämä ei tullut siitä, niin vakuutti metsästäjä -minulle, että ori olisi väsynyt, vaan katsahti se tuon tuostakin -taaksensa, siten menettäen aikaa; päinvastoin tuntuivat takaa-ajetun -hevosen voimat lisääntyvän. Jota väsyneempi hevonen on, sitä -raukeammiksi muuttuvat sen silmät, mutta nuo silmät, jotka hehkuivat -tuon oriin valkoisen harjan alta, näkyivät muuttuvan yhä tulisemmiksi. -Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa seikka, mikä huolestutti metsästäjää, -ja itseänsä rohkaistaksensa täytyi hänen kuvitella kultakasaa, jossa -piasterit hehkuivat ja heloittivat yhtäläisesti kuin oriin silmät. Yö -oli tulemaisillaan, eikä hän ollut onnistunut pääsemään lassoineen -lähelle hevosta. Myöskin kummasteli metsästäjä suuresti sitä, että -maan ollessa kivistä pitkät tuliviirut välkkyivät hevosen kavioista, -vaikkeivät ne olleet kengitetyt, ja yön pimetessä voi metsästäjä -ainoastaan näiden tuliviirujen avulla seurata hevosta. Vaikkei -ratsastaja käsittänyt, miten kengättömät kaviot saattoivat iskeä -tulta, enempää kuin sitäkään, miksi hevosen silmät niin ihmeellisesti -leimusivat... Kuulijain suureksi mielipahaksi keskeytti Oson haukunta -tässä metsästäjän kertomuksen. - -Uudelleen laskeutui kuitenkin koira taasen tulen ääreen; se näytti -kuuntelevan Encinaan kertomusta yhtä tarkoin kuin paimenetkin ja kun se -ei varmaankaan haukkunut intiaaneja, jatkoi Encinas tarinaansa: - --- Metsästäjä ei siis voinut käsittää näitten säkenien eikä eläimen -silmistä hehkuvan tulen syytä. Mutta kun hänelle oli luvattu suuri -palkinto, ei hän joutanut pitkältä aprikoimaan, vaan jatkoi takaa-ajoa. -Pian huomasi hän oriin nopeuden vähenevän. Sitten näki hän sen äkkiä -pysähtyvän, kääntyvän ympäri, hirnahtavan, ja ojentavan kaulaansa. -Metsästäjä kannusti hevostansa, joka alkoi väsyä. Hän nelisti eteenpäin -lasso kädessään. Äkkiä aukeni juoksusolmu, joten ei paulasta ollut -mihinkään. Hänen hevosensa oli kuitenkin vauhdissa, ja metsästäjä oli -niin lähellä oritta, että melkein voi koskea siihen. Mies kiroili ja -noitui, nähdessään ettei voinut käyttää lassoaan; mutta samassa potkasi -ori taaksepäin ratsastajan hevosta keskelle rintaa niin voimakkaasti, -että molemmat kaatuivat maahan -- aivan samoin kuin te äsken kaaduitte -järveen, lisäsi Encinas, kääntyen paimeneen, joka kuivasi vaatteitansa -nuotion ääressä. - --- Kun metsästäjä taasen nousi, ei hän voinut missään nähdä oritta. -Hänen hevosensa ei enää noussut. Äkkiä kadonneen oriin raudankovat -kaviot olivat sen tappaneet ja se olikin metsästäjän onneksi, sillä jos -hän olisi vielä askeleenkaan ratsastanut eteenpäin, olisi hän syössyt -pohjattomaan kuiluun, jonka reunalle ori oli pysähtynyt. Kohtasin -hänet, kun hän jalkaisin palasi takaisin, ja hän kertoi minulle kaiken -sen, mitä olen teille puhunut. - -Tämän kertomuksen, josta ainakin osa oli hyvin todennäköistä, uskoivat -sokeasti kaikki Encinaan ympärillä olevat puolivillit miehet. - --- Siitä näette, lausui ennen mainittu nuori paimen, joka ensin -keskeytti äänettömyyden; siitä näette, että tulee käymään kylläkin -huonosti Francisko-rukalle, joka on takaa-ajamassa tuota kummallista -hevosta, joka viidestäsadasta vuodestaan huolimatta näyttää niin -nuorelta. - --- Sitä minäkin pahoin pelkään, lausui Encinas päätänsä puistaen, ellen -ole erehtynyt ja ellei näkemänne hevonen olisikaan aavikoiden valkoinen -ori. - --- Kyllä se varmaan se on! huudahtivat kaikki paimenet, joita miellytti -se, että tästä lähin voisivat kehua kerran nähneensä tämän merkillisen -eläimen. - -Encinaan kuulijakunta seurasi hänen esimerkkiään ja heittäytyi -pitkälleen nurmelle nuotion ympärille; heidän isäntäväkensä oli jo -aikoja sitten mennyt telttoihinsa, kun koira alkoi uudelleen haukkua. - --- Jokunen matkustaja kai tulee, lausui tyynesti Encinas, nousten -kyynärvarrelleen ja jotenkin välinpitämättömästi katsahtaen -ympärilleen, saadakseen toisen luulemaan, että hän oli varma asiasta. - -Jonkun ajan kuluttua tuli metsästä kaksi ratsastajaa. - -Edellinen näistä pidätti hevostansa ja näkyi hämmästyneenä katselevan -tuota omituista näkyä, minkä Puhvelijärvi tarjosi rannalla olevine -telttoineen, nuotioineen, jotka valaisivat tummaa veden pintaa, ja -nuotioitten ympärille makaavine miehineen, jotka toiselta puolen -olivat synkän varjon peittämät, toiselta taasen tulen punaisen hohteen -valaisemat. - -Toisella ratsastajalla oli oikeassa kädessään pitkä pyssy, vasemmalla -talutti hän kuormahevosta. - -Sen kuormituksena oli kaksi nahkaista laukkua riippumassa kummallakin -puolen satulaa, teltta ja esine, joka saattoi olla suuri maali- tai -kasvilaatikko. Kun ensimäinen ratsastaja mielihyvällä näkyi katselevan -edessään olevaa, kuvaamisen arvoista näkyä, tähysteli toinen tarkemmin -ympärilleen. - --- Täyttäkää velvollisuutenne! lausui edellinen englannin kielellä -toiselle. - --- Sen olen jo tehnyt, vastasi toinen; teidän armonne on täällä hyvässä -turvassa. - -Näin sanoen ratsasti hän makaavien luo, heitettyänsä pyssynsä -olalleen. Hän pyysi jotenkin huonolla espanjan kielellä nuotion -ympärillä makaavilta maan tavan mukaista lupaa saada asettua heidän -luokseen. Tämä myönnettiin kohteliaisuudella, joka on kaikensäätyisten -meksikolaisten luonteen mukaista. - -Hänen astuessaan satulasta, ja riisuessaan kuormahevosta, läheni -toinen äänetönnä, tervehti sivumennen metsästäjiä ja paimenia ja astui -hevosensa seljästä sanaakaan lausumatta. Hänen ulkomuodossaan ei -ollut mitään erityistä. Hän oli meksikolaisten tavoin puettu, ja kun -pimeys peitti hänen piirteensä, saattoi vasta kun hän käytti hattuansa -itseänsä löyhyttääksensä nähdä hänen kasvonsa, jotka olivat kokonaan -englantilaiset. Hänen matkakumppaninsa puku oli aivan toisenlainen; -hänellä oli pitkä vihreänkarvainen mekko huonosti peitotusta -hirvennahasta, ja pitkät nahkasäärykset. Hän oli keskikokoinen, -erittäin vahvarakenteinen ja noin viisikymmenvuotias. Sen saattoi -päättää hänen puoleksi paljaasta päästään ja hatun alta esiinpistävistä -harmaista hiussuortuvista. Vyöhön kiinnitetty metsästyspuukko, -ruutisarvi ja suuri, kovin kulunut huopahattu täydensi hänen -pukunsa; paitsi metsästäjiä, näkivät muut hänet ensi kerran. Vaikka -amerikalainen selvästi näkyi olevan matkakumppalinsa palveluksessa, ei -hän vähintäkään välittänyt tämän hevosesta, vaan riisui englantilainen -sen itse. - -Tämän tehtyänsä otti hän matkalaukkunsa vierestä jonkun esineen ja -näytti sitä kysyen: - --- Onko tämä hattu jonkun teistä? - --- On, sanoi eräs paimen hämmästyen, se on sama hattu, joka -Franciskolla oli äsken. - -Hattu kulki miehestä mieheen, ja kaikki tunsivat sen heidän kaipaamansa -paimenen päähineeksi. - --- Mitä sanoinkaan, huudahti Encinas, eikö tulekin loihdituksi se, joka -liian innokkaasti ajaa takaa aavikoiden valkoista oritta? - -Tämä tapaus olisi metsästäjän kuulijakunnalta poistanut viimeisetkin -epäilykset hänen kertomuksensa todenperäisyydestä, ellei -englantilainenkin olisi huudahtanut: - --- Juuri tätä valkoista oritta olen ajanut takaa Teksasista tänne asti. -Oletteko nähneet sen? - --- Tänä iltana joi se edessänne olevasta järvestä. Oletteko ehkä sama, -joka eräälle Teksasin metsästäjälle lupasitte tuhat piasteria, jos hän -teille hankkii hevosen? kysyi Encinas vilkkaasti. - --- Olen, ja lupaan vieläkin saman summan jokaiselle, joka tuo hevosen -minulle, sillä olen vannonut, etten palaa kotimaahani tuomatta mukanani -tätä kummallista hevosta. Kuulkaa! Onko täällä ketään, joka tahtoo -ansaita luvatun palkinnon? - -Paimenet pudistivat päätään, ei kukaan rohjennut tarjoutua. - --- Tiedetään kyllä, mitä tuottaa sellaisen hevosen ajaminen, jonka -kengättömät kaviot saavat säkeniä lentämään kivistä, sanoi nuori paimen. - -Englantilainen kohautti olkapäitään. - --- Herra, sanoi Encinas, jokainen meistä panee joka päivä muutamasta -piasterista henkensä vaaraan seikkailuissa, jotka ihminen voi -onnellisesti suorittaa, mutta me emme tahdo olla tekemisissä asiassa, -jossa rohkeus ja viekkaus eivät auta yliluonnollisen voiman edessä. - --- Hyvä! sanoi englantilainen kylmästi; huomenna päivän koittaessa -näytätte minulle oriin jäljet, ja minä lähden yksin sitä ajamaan. - --- Paraiten tekisitte, jos sen jättäisitte, sillä kaikellaiset vaarat -uhkaisivat yhäti teitä. - --- Vaarat, vastasi englantilainen hymyillen; olen maksanut tälle -kentuckymetsästäjälle siitä, että hän poistaa vaarat minusta; ne -kuuluvat hänelle. - --- Niin, lisäsi kentuckyläinen, minä olen ottanut urakalle tämän -matkustajan vaarat. - --- Ettekö siis pelkää, kun hän on kanssanne. - --- Mitä, enkö maksanut suurta summaa, ettei minun tarvitsisi mitään -peljätä? - -Tähän päättyi keskustelu ja kummalliset matkustajat oikaisivat nurmelle -telttaansa pystyttämättä. Paimenetkin laskeutuivat pitkäkseen ja pian -vallitsi hiljaisuus metsässä ja järven rannalla. - - - - -39. - -AAVIKOIDEN VALKOINEN ORI. - - -Seuraavana päivänä myöhään illalla saapui eräs ratsastaja täyttä -nelistä Puhvelijärvelle; hän oli ilman hattua, hänen kasvonsa olivat -okaiden repimät, ja hänen vaatteissaan oli pensaiden merkkejä, -joitten läpi hän oli kiitänyt takaa-ajon innossa. Se oli Francisko, -jota hänen toverinsa jo pitivät hukkuneena. Kaikki ahdistivat häntä -kysymyksillään, miten hänen oli käynyt. - -Hänen kertomuksensa oli jotenkin yksinkertainen. Tuo kummallinen -hevonen oli houkutellut hänet etäälle ja yön hän oli viettänyt paljaan -taivaan alla, antaaksensa hevosensa vähän levähtää. Sitten oli hän -kohdannut muutamia tovereitansa ja yhtynyt näihin, ajaaksensa hevosia -lähemmäksi rantaa. - -Valmistettiin uutta, suurta ajoa. Teltat siirrettiin uudelleen pois, ja -hevoset syrjään. - -Paimenet asettuivat paksujen puun runkojen taakse, metsästäjät -aitauksen sisään, valmiina sulkemaan oven. Tällä kertaa olivat he -vaarassa joutua hevosien tallattavaksi. - -Jonkunlainen lehtikerpuilla peitetty porras oli asetettu tuon jotenkin -leveän ojanteen yli, jonka kautta Puhvelijärvi purki vetensä, -ja kartanonomistaja tyttärineen saattoi asettua sinne jotenkin -turvalliseen paikkaan ja nähdä koko tuon tarjolla olevan harvinaisen -näytelmän. - -Jokaisen asetuttua paikoilleen odotettiin äänettöminä hevosten tuloa. -Kotkan huuto, sen lentäessä aitauksen yli, oli pelottanut linnut puissa -äänettömiksi, ja syvä hiljaisuus vallitsi järvelläkin. Pian kuulivat -metsästäjät kimeän vihellyksen. Se oli merkkinä, että ajomiehet -olivat lähteneet ajamaan hevosia. Sitten kuultiin äänekkäitä huutoja -ja kiljuntaa joka taholta. Nyt kuultiin etäältä metsästä hirnunta, -niin kova, että se ilmaisi siellä olevan suuren parven hevosia. -Porras, jolla kartanonomistaja ja Rosarita seisoivat tuota hurjaa -ajoa katselemassa, oli suoraan aitauksen ja sen paikan välillä, josta -hirnunta kuului. - -Jos tuo kesytön parvi lähenisi tälle suunnalle, voisi onnettomuus -tapahtua. Lehtikerput eivät olisi voineet pidättää näitä eläimiä, jotka -paetessaan saavat aikaan sellaisia hävityksiä kuin jos myrsky olisi -kulkenut läpi metsän. Don Augustin aavisti vaaraa, ja kutsui muutamia -paimenia luoksensa. - --- Luuletteko, kysyi hän, hevosten tulevan tänne päin? - --- Se on kyllä mahdollista, vastasi muuan, ja ajattelin juuri, kuinka -suureen vaaraan herrasväki joutuu, ellemme ryhdy varokeinoihin. Jos -tahdotte, niin minä kahden toverini kera siirryn meille määrätyiltä -paikoilta tähän ojanteen partaalle. - --- Mieluimmin me lähdemme paikaltamme, vastasi don Augustin, kuin -asetamme teidät tarpeettomasti vaaraan. - -Kaikkia ammattiinsa liittyviä vaaroja pelkäämättöminä miehinä -vastasivat paimenet isäntänsä huolenpitoon siten, että asettuivat -jokusen sadan askeleen päähän Punaiselle joelle päin, josta hevoset -tulivat. - -Tämä oli viimeinen sijoitus, mihin ehdittiin, sillä läheni hetki, joka -olisi ratkaiseva noiden jalojen eläimien kohtalon, kun niitä ajettiin -aituukseen, jossa heitä odotti vankeus ja orjuus. Tähän asti kuultu -melu eneni yhä. Aluksi kuuluivat vain paimenten kimeät vihellykset -ja läpitunkevat huudot, kun he risteilivät metsässä ja huusivat -toisilleen. Kun joskus syntyi hetkisen äänettömyys, kuultiin hevosten -hirnumista ja korskumista, ikäänkuin lähenevän myrskyn enteitä. Kaikki -metsän asukkaat ilmaisivat pelkoansa. Lintuparvia lensi kirkuen puista, -päivän valon häikäisemät yököt lehottelivat edestakaisin pyrkien -pimeisiin koloihinsa, ja melun pelottamat hirvet pakenivat nopeasti. - -Pian rytisi pensasto ja metsä hevosten lähestyessä; niitten äänekkäät -hirnunnat ja yhä lähenevien paimenten kovat huudot sekaantuivat -maanalaisten luolien ukkosenkaltaiseen kuminaan. Saattoipa tuo lintujen -kirkuminen, miesten huudot, hevosten hirnunta, puitten rytinä ja maan -töminä, kuulijan luulemaan tuon hurjan ajon syöksähtävän metsästä -hänen ylitseen. Vaillinaisesti vain voimme kuvailla nyt seuraavan -näytelmän. Alassyöksyvä, jyrisevä lumivyöry, sulkunsa murtava virta, -äkkiä tulvinut puro, joka vuorilta syöksyy alas -- tuo kaikki ei riitä -antamaan täydellistä käsitystä kauheasta melusta sillä hetkellä, kun -lehdikko sadoista paikoista revähti rikki. Jokaisesta aukosta nähtiin -kesyttömien hevosten päitä pelosta leimuavine silmineen, punaisine -sieramineen ja liehuvine harjoineen pistäyvän esiin. Sitten yhtyi -tuo päiden joukko muodostamaan myrskyisen meren, jossa liehuvat -harjat, häilyvät hännät liikkuivat samalla kuin paimenet ratsastivat -edestakaisin lassojaan heilutellen. - -Nyt tuli hetki, jolloin tuo kesytön parvi hajoisi, epäröiden minne päin -lähtisi. - -Ja nyt juoksi kaksitoista miestä, hattujaan heiluttaen, kovasti -huutaen, hevosia kohti, huolimatta vaarasta joutua parinsadan hevosen -tallattaviksi. Edestä ja takaa lukuisien, meluavien vihollisten -ahdistamina pysähtyivät hevoset hetkeksi, ja silloin uskallettiin -tuskin hengittää. Jos hevoset lähtisivät oikealle tai vasemmalle, niin -sekä ratsastavat että jalkaisin olevat paimenet tulisivat muserretuiksi -kuin tähkät varstojen alla. Eteenpäin, lapseni! huusi don Augustin -innoissaan juosten esiin ja päästäen korkeita huutoja. Kauhea ulvonta -ajomiesten joukosta oli hänen kehoitukseensa vastauksena. - -Nyt parven etunenässä oleva, joka jo oli luonut tuliset silmäyksensä -lehtikerppujen peittämään aituukseen ja siinä olevaan aukkoon, lähti -nelistämään sitä kohti. Koko parvi seurasi perässä, syöksyen sisään -kuin raivokkaasti vyöryvä virta. Tällä hetkellä kuului kaikilta -tahoilta ilon huudahdus, kun Encinas tovereineen, jotka hetkeksi olivat -kadonneet tuon riehuvan vyöryn sekaan, hiipivät pylväiden välisestä -ahtaasta aukosta. - -Kului hetkinen, ennenkuin metsän ylpeät otukset huomasivat vankeutensa, -mutta kun ne ensi kerran eläissään olivat ahdistetut aituukseen, -joka ulottui korkeimman pään tasalle, päästivät ne raivon ja tuskan -hirnunnan. Oli komea näytelmä, tuo parvi raivoisia eläimiä, jotka -syöksyivät toistensa ohi ja hyppelivät korkealle, samalla kuin niiden -hirnuntaa ja korskumista saattoi verrata myrskytuulen suhinaan; nuo -päät, jotka peljästyneinä liikkuivat edestakaisin silmien leimutessa -tulta ja vaahdon pärskyessä suusta. - -Hevosten raivoaviin hirnahduksiin vastasivat paimenet riemun -huudahduksilla. - --- Se on siellä! Se on siellä! huudahti Encinas. - --- Mikä on siellä? huusi parikymmentä ääntä. - --- Aavikoiden valkoinen ori! vastasi metsästäjä. - -Komein ja jaloin näistä aavikoiden kauniista ja jaloista hevosista, -hurjin ja nopein kaikista, heloittavan valkoinen ori, yhtä valkoinen -kuin lumpeenkukka, oli aituuksessa. Se oli sama eläin, jota edellisenä -päivänä oli turhaan ajettu takaa. Tuo komea tulisilmäinen eläin hyppi -aituuksen toisesta päästä toiseen vimmoissaan sysäten kumoon tiellä -olevat onnettomuustoverinsa. Siten sai se tilaa juostaksensa vapaasti -ympäri; sen hirnunta kuului valittavalta, sen harja liehui edestakaisin. - --- Joutuin tuonne! huusi Encinas ja riensi sille kohdalle, josta ori -aikoi hypätä aituuksen yli. Mutta tämän estäminen oli myöhästä. Tila, -jonka ori oli hankkinut, antoi sille tilaisuuden vauhdin ottamiseen ja -metsästäjät näkivät valkean viirun nuolen nopeudella halkaisevan ilman. - -Hevonen putosi jaloilleen aituuksen ulkopuolelle ja katosi toisen -kerran metsään. Sen paetessa päästivät miehet suuttumuksen -huudahduksen. Parisataa hevosta oli kuitenkin aituuksessa ja se riitti -korvaamaan kauneimman menettämisen. - --- No, vieläkö epäilette, ettei tällä hevosella ole yliluonnollisia -voimia? kysyi Encinas. - -Ei kukaan vastannut, kaikki olivat vakuutettuja. - -Vangitut hevoset voivat juostessaan edestakaisin vahingoittaa -ainoastaan itseänsä; ne muodostivat parven, joka alituisesti liikkui -edestakaisin. Tuon tuostakin hyökkäsi joukko aituusta vastaan, mutta -se oli tehty tukevista pylväistä, jotka eivät antaneet perään. Eläimet -olivat tomupilven verhoamia; muutamat pureskelivat raivoissaan -pylväitä, toiset kuopivat kavioillaan maata, muutamat kaatuivat -niissä hehkuvan raivon valtaamina maahan, josta eivät enää nousseet. -Ikäänkuin hehkuva, vähitellen jäähtyvä laavavirta, taukosi hurja joukko -vähitellen hyökkäyksistään pylväitä vastaan. Hämmästys seurasi raivoa -ja synkkä liikkumattomuus vimmattuja hyppyjä. Metsän hurjat asukkaat -olivat voitetut. - -Joskus sattuu kuitenkin, että huonosti tehty aituus parin kolmensadan -samalla kertaa syöksähtävän hevosen sysäyksistä kaatuu. Silloin -syöksähtävät eläimet ulos kuin laavavirta, jota ei mikään voi pidättää, -eivät edes tuhannen metsästäjän huudot, ponnistukset eivätkä lassot. -Hevoset tallaavat maahan kaikki mitä eteen sattuu. Hämmästyneet -vimmatut eläimet pakenevat tuulen nopeudella; melu ja jyry on niin -kauhea, että luulisi koko metsän kaatuvan tahi vuorien syöksyvän -kumoon. Paksu tomupilvi kohoaa hevosten jälkeen ja melua seuraava -hiljaisuus todistaa, että eläimet pian ovat takaa-ajajansa jättäneet. - -Näin sattuu ja metsästäjät saavat pitää itsensä onnellisina, jos ei -kukaan heistä muserru tai haavoitu hevosten jaloissa. - -Nyt olivat ne voitetut, nyt tuli vain niiden kesyttäminen nälällä, -ennenkuin ne kesyjen tammojen avulla vietiin laitumelle. Vielä kuluisi -viisi, kuusi päivää, ennenkuin nälkä, joka ainoastaan voi totuttaa -ne ihmisiin, olisi ne kesyttänyt. Yö taasen levitti luontoon synkän -vaippansa. Riemuitsevat paimenet, jotka olivat tehneet urotyön, josta -kauan puhutaan, viettivät juhlaa. Don Augustin jakoi viiniä ja viinaa -väelleen suuren nuotion ääressä; siinä paistettiin kaurista ja siinä -miehet vielä puoliyön aikaan kertoivat seikkailujaan. - -Mutta älkäämme unohtako monien muiden kertomuksemme henkilöiden -vaativan huomiotamme. Diaz on vielä harhailemassa aavikolla, comanhi -seuraa rosvoja, Rosenholz itkee ryöstettyä kasvattiansa. Luokaamme -vielä kuitenkin silmäys Puhvelijärven rannalle. Kauvan kajahteli -metsässä metsästäjäin iloinen nauru, johon sekaantui aitauksessa -olevain hevosten valittava hirnunta. Kun viimeiset viinipullot olivat -tyhjennetyt ja kauriista jäljellä vain luut, joita metsästäjän koira -kalvoi, raukesi keskustelu ja taukosi vihdoin. Paimenet heittivät uusia -puita nuotioon, ja ojentuivat vaippoihin kääriytyneinä nurmelle. - -He antautuivat hyvin ansaitun unen valtaan, muistamatta että metsässä -oli nähty epäiltäviä jälkiä. - -Yön hiljaisuudessa, jota vain keskeyttivät vangitut eläimet, jotka pian -saisivat nöyrtyä piiskan ja kannuksien alla, loi kuu vaalean valonsa -punertavaan nuotioon. Kuun säteet ja nuotio valaisivat telttoja ja -nurmikolla makaavia metsästäjiä. Milloinkaan ei oltu järven rannalla -nähty niin maalaamista ansaitsevaa ja tyyntä näkyä kuin nyt. - - - - -40. - -TAKAA-AJO. - - -Kaksi päivää oli kulunut kesyttömien hevosien pyynnistä, kun viisi -henkeä eri joukoissa kulki Punaista jokea ylöspäin. - -Siltä paikalta, jossa nämä noin puolen penikulman erottamat henkilöt -olivat, oli päivän matka kultalaaksoon ja kolmen Puhvelijärvelle. - -Muutamia päiviä ennen kuin ystävykset piiritettiin kultalaaksoon, -kulki kaksi henkilöä kevyellä, ruuhella Gilajokea ylöspäin. Ruuhi oli -niin täyteen ahdettu kaikenlaisia esineitä -- satuloita, viittoja, -tavarakääröjä ja aseita -- että sen reunat olivat melkein veden pinnan -tasalla. Soutajina olivat vanha rosvo ja hänen poikansa, jotka eräältä -Tubac-linnoituksen kauppiaalta olivat ryöstäneet nämä tavarat ja -tappaneet hänet. Kun tämä murha oli saanut liikkeelle koko seudun, -olivat molemmat rosvot paenneet nopeasti saaliinensa ja, jotta heitä ei -tunnettaisi, pukeutuneet papagos-intiaanien pukuun. Silloin kohtasi don -Augustin tyttärineen heidät matkalla Puhvelijärvelle. - -Rosaritan nähdessään oli mestitsissä herännyt halu hänet ryöstää, -mutta kun hän ei uskaltanut yksin ryhtyä tähän, eikä aikakaan tuntunut -hänestä suotuisalta, päätti hän ensin viedä kätköön rosvoamansa tavarat -ja sitten yhtyä apaheihin, toteuttaaksensa heidän avullaan tuumansa. - -Senpätähden hän, niinkuin jo tiedämme, etsi intiaanit, heidän -anastettuaan kullanetsijäin leirin, ja auttoi heitä ystävyksiä -saarrettaessa. Samalla sopi hän Mustanlinnun kanssa, että he määrättynä -päivänä kohtaisivat toisensa jokien yhtymäpaikalla. Siellä aikoi hän -panna toimeen pirullisen tuumansa ja anastaa Rosaritan. - -Nyt hän isänsä kanssa souti tuota kovassa lastissa olevaa ruuhta. -Vaikka virta oli jotensakin väkevä, saivat molemmat tottuneet soutajat -ruuhen kulkemaan nopeasti. Pian näkyi etäällä pieni, viheriä saari, -jonka nähtyään soutajat enensivät ponnistuksiaan. Se oli keskellä -Gilajokea oleva pieni Puhvelisaari. - -Molempien rosvojen ohjatessa matkaansa suoraan sinne kulki heidän -tietämättänsä tuo nuori comanhi pitkin joenrantaa ja vartioi tarkoin -ruuhen liikkeitä. Ennenkuin alus oli ehtinyt joen viimeiseen mutkaan, -pani hän aseensa ja vaatteensa kääryyn päänsä päälle ja ui yli. Pian -oli hän ehtinyt vasemmalle rannalle ja piiloutunut paikalle, josta hän, -itse näkymättömänä, saattoi tarkoin nähdä kaikki mitä saarella tapahtui. - -Molemmat rosvot pysähtyivät saaren rannalle, levittivät varovasti -puhvelin nahkoja ruohostolle, jotta ei heidän jälkiänsä huomattaisi ja -leikkasivat sitten puukoillaan suuren, pyöreän turpeen maasta. Mukana -olevalla lapiolla kaivoivat he maata, jonka panivat säkkiin. Siten -syntyi kuoppa, joka ori pian niin suuri, että sinne voi kätkeä aseet ja -muut ruuhessa olevat tavarat. Kun rosvot olivat sinne kaikki kätkeneet, -laskivat he varovasti turpeen paikoillensa ja peittivät siten -kätköpaikan niin hyvin, ettei siitä huomannut jälkeäkään. Sitten he -taasen palasivat rannalle ja jatkoivat tyhjällä ruuhellaan matkaansa. -Kolmen päivän kuluttua Rosenholz ja José näkivät ruuhen. - -Nyt tuli nuori Comanhikin esiin piilostaan ja sanoi itsekseen: Heidän -sielunsa on haudattuna tänne, he tulevat siis pian takaisin. - -Sitten meni hän metsään, jatkaen yksinäistä matkaansa. Myöhemmin -kohtaamme hänet vielä. - -Täytettyämme näin aukot kertomuksessamme palatkaamme Rosenholzin ja -Josén luo, jotka jätimme kultalaaksoon suremaan kadonnutta Fabiania. - -Vasta aamupuolella oli myrsky ja tuo kauhea rajuilma, joka -viimeksikerrottuna iltana raivosi kultalaaksossa ja sen ympäristöllä, -tauonnut. Nyt oli taivas kirkas ja selkeä, uhkaavia ukonpilviä ei enää -näkynyt. Sitä selvemmin näkyivät maassa rajuilman tuottaman hävityksen -jäljet. Ankara sade oli huuhtonut maan niin, että jokainen ihmisjälki -oli kadonnut. Vuorelta, joka edellisenä päivänä oli ollut niin äänetön, -kuului nyt kohiseva jyrinä. Se syntyi monista mutaisista, likaisista -vuoripuroista, jotka syöksyivät kalliolta alas ja kuljettivat laaksoon -oksia, korsia ja soraa. Näitä hävityksen jälkiä valaisi nyt kirkas ja -loistava aamuaurinko. - -Muuan mies istui allapäin kallion paadella intiaanihaudan luona. Tuska -näkyi yhtenä ainoana yönä uurtaneen syviä juovia hänen kasvoilleen. -Hänen harmaat hapsensa liehuivat ahavoituneilla poskilla, joita nyt -kuitenkin huolet vaalensivat, eikä hän tuntunut välittävän hehkuvista -auringon säteistä, jotka osuivat hänen paljaaseen päähänsä. Tämä mies -oli kanadalainen metsästäjä. Hänen äskeisten tapausten järkyttämät -sielunvoimansa oli kokonaan masentanut tämä viimeinen, kauhea isku. Hän -oli liikkumaton, hänen katseensa alakuloinen, epätoivo saattoi hänet -äänettömäksi. Kauvan istui hän synkässä toimettomuudessa. Vihdoin nosti -hän hitaasti päätänsä, ikäänkuin mies, joka kauvan on ollut vaipuneena -kuoleman kaltaiseen horrostilaan, mutta jonka ainoa, jäljellä oleva -elämän kipinä vähitellen herää, panee veren taasen liikkeelle ja tuo -uutta eloa jäseniin. Tahtomattaankin ojentui hänen käsivartensa, hänen -kätensä aukeni, ikäänkuin olisi hän tahtonut tarttua tavalliseen -aseeseensa, mutta koskettikin vain tyhjää ilmaa. - -Nyt hän taasen palasi tuntoihinsa ja nosti aseettomat kätensä taivasta -kohti. Tällä hetkellä läheni hänen uskollinen, nykyään ainoa toverinsa. -Rosenholz huomasi hänet, vavahti ja hänen kasvoillaan välähti heikko -toivon säde. - -Espanjalaisen metsästäjän kasvoilla oli huolen pilvi. Hän loi nopean -silmäyksen vanhaan toveriinsa ja rauhoittui vähän siitä. Josén -kasvot selvenivät; hän tunsi tammen juurtuneen niin syvälle maahan, -ettei se vielä kaatuisi ja häntä ilahutti nähdessään sen taasen -järkähtämättömänä ja lujana. - --- Eikö mitään? kysyi Rosenholz sammuvalla äänellä. - --- Ei mitään, vastasi vakavalla äänellä entinen rajavartia, joka -nähdessään vanhan toverinsa saavuttaneen mielenmalttinsa jätti -lohdutukset syrjään; -- mutta kyllä löydämme hänet. - --- Sitä olen itsekin jo itselleni vakuuttanut; etsikäämme siis! - -Kumpikaan ei maininnut Fabianin nimeä; mutta molemmat ajattelivat -häntä. José tahtoi kuitenkin koetella ystävänsä rohkeutta ja lausui -häneen katsoen: Hän on joko kuollut tai elävä, kummassakin tapauksessa -löydämme hänet. - --- Aivan oikein, vastasi Rosenholz. Jos löydämme hänet kuolleena, -kuolen minäkin; jos taasen elävänä, jään minäkin elämään. - --- Hyvä! sanoi José, mutta itsekseen ajatteli hän toisin ja luotti -ajan parantavaan vaikutukseen; lähtekäämme siis ajamaan takaa tuota -mestitsikonnaa sinne, mihin hän pakeni. Hetki, jolloin minun tai sinun -puukkosi iskeytyy hänen rintaansa, on lähempänä kuin hän luuleekaan; -nyt minä vain mietin kostoa. - --- Koettakaamme ensin keksiä täältä jälkiä, jotka selittävät, miten -Fabian on joutunut intiaanein käsiin, sanoi Rosenholz. Katso, José. -Tunnet varmaan yhtä hyvin kun minäkin tämän litteän kiven yhdeksi -niistä, jotka tuolla kukkulalla olivat suojanamme; se on siis heidän -taistellessaan vierinyt alas ja molemmat taistelijat samalla. - --- Epäilemättä; menenpä kukkulalle ja mikäli mahdollista otan selkoa -missä asemassa he ovat taistelleet. Käsitäthän, miten tärkeätä sen -selville saaminen on. Jos he ovat syöksyneet alas pää edellä, niin -silloin on Fabianin pää murskaantunut; jos hän taasen on vierinyt -makaavassa asemassa taistellen alas, niin on hän päässyt muutamilla -mustelmilla. José aikoi kiivetä kukkulalle, mutta Rosenholz pidätti -häntä. - --- Hiljaa, hiljaa, sanoi hän. Kapuamme molemmat sinne ylös, mutta, jos -vain mahdollista on, tarttumatta käsin pensaisin. Minulla on omat syyni -siihen, meidän täytyy nimittäin tarkoin tutkia ruoho ja pensaat. - -Molemmat metsästäjät alkoivat kavuta ylöspäin ja tutkivat samalla -tarkoin jokaisen vähimmänkin jäljen. Heidän ei tarvinnut kavuta muuta -kuin muutama jalka. Niinkuin Rosenholz oli toivonutkin, ilmaisi -pensaitten tarkastus mitä he toivoivatkin. - --- Näetkö, sanoi kanadalainen, viitaten kahteen noin kolmen jalan -päässä toisestaan kasvavaan pensaasen, nämä katkenneet oksat -todistavat, että vähintään noin pitkä ruumis on pudotessaan katkaissut -ne. Selvillä siis on, että molemmat taistelijat vyöryivät tästä alas. -Odota, tuossa on kuoppa, jossa hiljattain on ollut kivi. Sen pää oli -varmaan ulkona ja molemmat ruumiit ovat irroittaneet sen maasta. -Panenpa veikkaa, että löydämme kiven. - --- Sitä ei tarvita, vastasi José, Fabian elää. - --- Niin, mutta hän on vankina ja millaisten vihollisten? Voi! huudahti -Rosenholz, kauhun vavahduksen tukahduttaen, minnekähän pystytetään -piinapylväs hänen varalleen? - --- Sinäkin, Rosenholz, olit kerran sellaisessa ja... - --- Ja sinä pelastit minut; kyllä oivallan mitä tarkoitat, me pelastamme -hänet. - --- Pääasia on, että hän vielä elää. Rosenholz tunsi itsensä -lohdutetuksi ja tunsi voivansa ryhtyä vaikka mihin, pelastaaksensa -Fabianin. - --- Kun olemme tästä selvillä, niin tarkastakaamme... - -Rosenholz keskeytti Josén pusertaen hänen käsivarttaan voimakkaasti -niin että se oli katkeamaisillaan. - --- Tässä on vielä epäselvyyttä! huudahti hän, ikäänkuin olisi äkkiä -jotain oivaltanut. Missä ovat tappamiemme intiaanien ruumiit? -Epäilemättä tuossa kuilussa ja mikä todistaa, ettei Fabianinkin ruumis -ole siellä. - --- Milloinka nuo intiaanikoirat, ja varsinkin tuo kirottu mestitsi -alkoivat pitää niin suurta huolta vihollistensa ruumiista? Omat -kuolleensa ovat roistot varmaan vieneet pois, jotta eivät elävät niitä -häpäisisi -- se on heidän tapansa. Ei, ei, jos Fabian olisi kuollut, -niin löytäisimme hänet päänahatonna täältä. Luota siihen, mestitsi ei -suotta niin äkkiä keskeyttänyt piiritystä. Hän tietää Fabianin tuntevan -paikan, missä minun salaamani aarre on, ja rosvo säästää nuorukaisen -henkeä, kunnes tämä on ilmaissut paikan hänelle. - -Josén edellytys oli hyvinkin todennäköinen ja Rosenholz tunsi -olevansa onnellinen voidessansa luottaa siihen. Pian kohtasivat he -kuitenkin levottomuutta herättävän merkin, joka oli ristiriidassa -Josén johtopäätöksen kanssa. Rosenholz oli lähestynyt kuilua. Sen -syrjältä koki hän turhaan etsiä ihmisjalan jälkiä; sade oli ne -huuhtonut -- mutta silloin muuan esine herätti hänen huomiotansa. Hän -otti sen nopeasti ja näytti sitä synkän näköisenä Josélle. Se oli -Fabianin puukko. Sade ei ollut sitä täydellisesti viruttanut, vaan -muutamia veripilkkuja saattoi vielä nähdä sen sarvipäätä koristavissa -vaskinauloissa. - --- Miten on Fabianin puukko joutunut näin lähelle vesiputousta? - -José ei vastannut toverinsa kysymykseen. Hänen neuvokkaisuutensa -etsi luonnollista selitystä, ja molemmat olivat kamalan epävarmuuden -vallassa. - -José ei kuitenkaan hellittänyt, vaan meni paikalle, josta taistelijat -olivat vierineet alas. - --- Fabian on alas syöksyessään pudottanut puukkonsa ja se on vierinyt -sille paikalle, josta löysit sen. Todennäköistä on, että taistelua -jatkettiin kukkulan juurella, ja että pari kolme roistoa on tullut -toverinsa avuksi. Fabian on silloin saarrettu ja vangittu, ennenkuin -ehti asettansa etsiä. - -Molemmat metsästäjät läksivät nyt Sumuvuorille päin. - --- Huomaa, Rosenholz, jatkoi José, edelleen väitän, että Fabian on tuon -kirotun mestitsin vankina ja että häntä koetetaan taivuttaa uhkauksilla -ja lupauksilla. Rohkea nuorukainen ei varmaankaan välitä uhkauksista ja -halveksii lupauksia, ja ehdimme siis kyllä ajoissa pelastamaan hänen -henkensä. - --- Voi, huudahti Rosenholz katkerasti, -- että niin vanha, viekas -kettu, kuin minäkin, annoin heidän riistää aseeni! - --- Meillä on aseet, joita meiltä ei riistetä, -- kelpo puukko, peloton -sydän ja, sen uskallan sanoa, luottamus Jumalaan, joka ei ole sallinut -sinun niin ihmeellisellä tavalla löytää Fabiania, jotta hänet taasen -ainaiseksi sinulta riistettäisiin. Tähän vastaat ehkä, että nälkä uhkaa -meitä ja totta onkin... - --- Mitä siitä! Teemme samoin kuin nuo intiaaniraukat, jotka viime -vuonna antoivat meille suojaa Kalliovuorilla ja jotka elävät pelkillä -hedelmillä ja juurilla. - --- Minua ilahduttaa, Rosenholz, kun taasen näen sinut sellaisena, -jollaisena sinut näin tyynesti polttavan piippuasi todellakin kamalassa -asemassa, kun olit kidutuspylvääseen sidottuna. Erään pyssyn tutun -laukauksen kuultuasi käänsit sinä hämmästymättä päätäsi syrjään, -samalla hetkellä, kun intiaani, joka alkoi irroittaa päänahkaasi -otsalta, kaatui ikäänkuin salaman kohtaamana. - --- Niin, tosin kyllä hämmästymättä, José, sillä minä odotin sinua, -sanoi kanadalainen aivan avomielisesti. - --- En sanonut tätä muistuttaakseni tuosta pienestä palveluksesta, vaan -osoittaakseni sinulle, ettei saa milloinkaan epäillä. - -Molemmat metsästäjät olivat nyt saapuneet sille paikalle, jossa -intiaanit edellisenä päivänä olivat olleet. - -Rosenholz ei voinut olla luomatta synkkää silmäystä vastapäätä olevalle -kukkulalle, johon he olivat leiriytyneet lujamielisinä rohkeudessaan -ja yksimielisyydessään. Nyt olivat he erotettuina, heidän voimansa oli -murtunut, mutta rohkeus oli jäljellä. - --- Voi! huudahti kanadalainen, ensi kerran sitten eilisen tunnen iloa -sydämessäni. - --- Mitä nyt? kysyi José, rientäen paikalle. - --- Katso! - -Rosenholz näytti Josélle Fabianin takista reväistyä tilkkua, jonka -tuuli varmaan oli tänne tuonut. - --- Ainakin tänne asti hän on tullut, jatkoi hän kaihomielisellä ilolla, -ja tämä kankaan kappale on reväisty hänen puolustaessaan itseään. - --- Tuon poikarukan takki ei nyt ole juuri kehuttavassa kunnossa, vaikka -hän voisi olla rikaskin, vastasi José, mutta samalla todistaa tämä -minun olevan oikeassa väittäessäni hänen elävän. Ja tästä puhuessani -kysyn sinulta, vieläkö nytkin luulet intiaanien välittävän valkoisten -ruumiista? - --- Olet oikeassa, vastasi Rosenholz, en tullut ajatelleeksi, että -täältä löytäisin todistuksen. - -Josén väitettä tuki surullinen näky. Se oli Barajan ruumis, joka oli -samalla paikalla, mihin oli kaatunut Rosenholzin luodin satuttamana. -Onnettoman silmät näkyivät vieläkin olevan aarteeseen kiinnitetyt. - --- Jos tuo mestitsi-koira olisi ruumiista välittänyt niin paljon kuin -luulet, sanoi José, olisi hän tullut loistavasti palkituksi saamalla -kaiken tämän kullan. Niin, niin, don Fabian on jäänyt henkiin, siitä -meidän on kiittäminen Jumalaa. Hän minulle johti mieleen, että -peittäisin kultalaakson lehdillä ja ruohoilla, joten kulta tuli -kätköön. Emmekö nyt, kun ei meillä ole aseita, ota hieman kultaa -mukaamme, Rosenholz? - --- Mitä hyödyttää kulta erämaassa? Pakenevatko pedot sitä? Haluavatko -aavikolla harhailevat kauriit sitä? Jättäkäämme tämä kultalaakso -sellaiseksi, kuin se on. Tämä kankaanliuska on minulle noita rikkauksia -arvokkaampi. - -Molemmat metsästäjät olivat tarkastaneet kaikki, mitä tällä paikalla -voikin, ja menivät kohti Sumuvuoria, joitten tiheät usvat saattoivat -peittää monia salaisuuksia. - --- Pysähtykäämme tähän hetkeksi! sanoi José, kun he vaivoin olivat -kavunneet kapeaa polkua, jota mestitsi ja Punakäsikin olivat kulkeneet. -José tunsi jo itsensä nälkäiseksi. - -He jakoivat keskenänsä jäljellä olevat niukat ruokavaransa. Eilisestä -he eivät olleet palaakaan maistaneet. - -Vuoristossa oli vieläkin vaikeampi löytää sateen huuhtomia jälkiä. -Sumua kohosi yhä sateen kostuttamasta maasta, jossa ei voinut jalan -jälkiä havaita. Molemmat olivat niin sumun peitossa, etteivät voineet -nähdä toisiansa, kun José huusi kanadalaiselle, näyttääksensä mitä oli -keksinyt. Turhaan odotti hän vastausta ja toistamiseen huudettuansa -kuuli hän äänen, joka ei kuitenkaan ollut Rosenholzin. - -Kummastellen, ettei ollut yksin Rosenholzin kanssa, huusi hän uudelleen. - --- Ketä sinä siellä huutelet? kuului äkkiä Rosenholzin ääni aivan -läheltä. Mutta toinen ääni huusi: - --- Sennor Rosenholz, sennor José, missä olette? - --- Täällä, vastasi José, tuntien Gayferoksen äänen. - --- Jumalalle kiitos ja kunnia, että vihdoinkin löydän teidät, ettei -minun tarvitse kuolla nälkään tässä kirotussa vuoristossa! sanoi -nyljetty gambusino astuen esiin sumusta, joka hänet oli peittänyt. - --- Hyvä, sanoi José itsekseen, tässä on meillä lisäksi yksi -muonavieras, jonka täytyy elää juurilla! Kuulkaa, ystäväni, tällä -kerralla on teillä oikein huono onni, sillä pyssyttömät metsästäjät -ovat huonoja liittolaisia. - --- Entä don Fabian? kysyi vilkkaasti Gayferos, joka ei unohtanut, -että hänen oli hengestään kiittäminen nuorukaisen rukouksia; onko -aavistamani onnettomuus todellakin tapahtunut? - --- Intiaanit ovat ottaneet hänet vangiksi ja tapaatte meidät -muonavaroitta, tuli-aseitta, alttiina pedoille ja intiaaneille ja -mikä on vieläkin pahempi, nälkään kuolemaisillamme; mutta poikaseni, -ennenkuin kerron teille tästä meitä kohdanneesta onnettomuudesta täytyy -minun kysyä jotain Rosenholzilta. - -José näytti vanhalle metsästäjälle jalan jälkiä tuuhean -koiruohopensaston alla, josta sade ei ollut voinut niitä huuhtoa. - --- Tässä on intiaanien mokkasiinien jälkiä, ja tässä, ellen erehdy, -valkoisen miehen jalkineitten, sanoi hän. - --- Noita viimeksi mainittuja ei ole Fabianin jalka jättänyt, lausui -Rosenholz. Etkö muista niitä jälkiä, joita joku päivä sitten -seurasimme, kun lapsiraukka meitä innokkaampana riensi edellä ajaen -takaa viimeksi tappamaamme kaurista. Toivoni on Jumalassa, mutta -mikään ei todista, että Fabian on hengissä. -- Epäilettekö sitä? -kysyi Gayferos säälivästi. Ensi kerran gambusinon yhdyttyä heihin loi -Rosenholz ystävällisen katseen häneen. Hän hämmästyi muutosta, minkä -kahden päivän melkein täydellinen paastoaminen ja haavan kipu olivat -tuon miehen ulkomuodossa vaikuttaneet. - --- Epäilemmekö sitä? huudahti José, tietysti! Olimme vain hetkeksi -jättäneet hänet, emmekä sitten ole häntä löytäneet. Mutta mitä -lausuitte äsken pelkäämästänne onnettomuudesta? - --- Eilen illalla, sanoi Gayferos, päätin itse auttaa itseäni, kun -ette lupauksenne mukaan palanneet ja kun jättämänne ruokavarat olivat -lopussa. Voi, kauheata on olla niin avutonna, kuoleman vaaran alaisena. -Seurasin jälkiänne pitkän matkan, mutta kadotin ne täällä vuoristossa. -Yön lähetessä harhailin ympäri ja saavuin vihdoin suurelle joelle; näin -siellä olkihatun, jonka tunsin Fabianin omaksi. - --- Missä sitten? lausui Rosenholz, päästäen ilon huudahduksen. José, -vanha ystäväni, olemme rosvojen jäljillä. Näkemäni vene oli varmaan -heidän. Viekää heti meidät sille paikalle! - -Ilo valtasi vanhan metsästäjän, ja Gayferoksen opastaessa kysyi -Rosenholz ystävällisesti, oliko mitään tapahtunut heidän poissa -ollessaan. - --- Ei minulle mitään sattunut, vastasi tämä. Jumalan armosta kasvoi -lähistöllä runsaasti tuota kummallista ruohoa, jota kotiseudullani -nimitetään apahiruohoksi ja jonka mehu nopeasti parantaa haavoja. -Survottuani kahden kiven välissä tätä ruohoa tein siitä siteen päähäni; -ja muutaman tunnin kuluttua tunsin itseni niin virkistyneeksi, että -olin nälissäni ja söin jättämänne muonavarat. - --- Ja tänne tullessanne näitte Fabianin hatun? kysyi José. - --- Niin, ja se saattoi minut aavistamaan onnettomuutta, jonka surukseni -huomaan tapahtuneenkin. - -José kertoi lyhyesti uudelle toverilleen, mitä oli tapahtunut, -piirityksen ja sen surkean lopun. - --- Ja keitä ovat nuo rohkeat miehet, jotka ovat olleet teitä -urhoollisempia ja taitavampia? kysyi Gayferos kummastuksella, joka -selvästi osoitti, kuinka suureksi hän arvosteli vapauttajainsa voiman -ja rohkeuden. - --- Roistoja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä perkeleitä, ja joille -aijomme kovasti kostaa, vastasi José, mainiten nuo kaksi vaarallista -vastustajaa, joiden kanssa he onnettomuudeksi olivat toisen kerran -sattuneet yhteen. Mutta kyllä vielä kohtaamme heidät, lisäsi hän. - -Tällä hetkellä saapuivat kulkijat tehtyänsä monta kierrosta, joihin -oli syynä Gayferoksen huono muisti, sille paikalle, jonka hän oli -maininnut. Samalta paikalta oli Barajakin nähnyt ruuhen molempine -rosvoineen katoavan maanalaiseen kanavaan. - -Suurista vaikeuksista huolimatta onnistui heidän laskeutua alas -jyrkkiä kallioita, jotka ympäröivät sitä joen haaraa, jonka rannoilla -metsästäjät toivoivat löytävänsä uusia jälkiä, jotka johtaisivat heidät -oikeaan. - - - - -41. - -UUSIA VAIVOJA. - - -Kun molemmat metsästäjät sekä gambusino olivat saapuneet joen rannalle, -huomasivat he lyhyen matkan päässä siitä paikasta, jossa olivat, polun, -joka kiemurteli vuorelta rannalle. - --- Varmaan on tämä sama tie, jota nuo roistot vankineen kulkivat, sanoi -José, ja meidän tulee etsiä heidän jälkiänsä polulta. - --- Kummastelen vain yhtä seikkaa, sanoi Rosenholz, tarkoin -tarkastellessaan polkua, sitä näet, että kiivasluontoinen Fabian -on niin rauhallisena ja tyynenä kulkenut mukana. Nuo pensaat, nuo -koiruohot eivät osoita hänen tehneen vähintäkään vastarintaa. - --- Olisitko mieluummin tahtonut, että hän vartiainsa kanssa olisi -syössyt alas tuolta vuorelta? - --- En suinkaan, José, vastasi Rosenholz, mutta näithän yhtä hyvin -kuin minäkin, kuinka hän henkensä uhalla syöksähti vesiputoukseen; tuo -hänen rauhallisuutensa saattaa minut levottomaksi. Varmaan oli hän -haavoitettu, ehkäpä tainnuksissa, ja se selittää... - --- Se on kyllä todennäköistä, keskeytti José. Sinun luulosi on kylläkin -otaksuttava. - --- Jumalani, Jumalani! huudahti Rosenholz huolestuneena, miksikä tämä -rajuilma huuhtoi pois jokaisen veripilkun, jokaisen jalan jäljen? -Muuten olisi ollut helppoa löytää ne; se olisi selittänyt paljon mistä -haluamme tietoa. Ettekö nähnyt, Gayferos, oliko veden pinnalla uiva -hattu verinen? - --- Sitä en saattanut nähdä, vastasi tämä, olin liian etäällä; kallio, -jolla seisoin, oli korkealla, ja oli jo melkein pimeä. - --- Jos otaksutaan, ettei hän voinut tehdä vastarintaa, niin eikö se -todista, että nuo roistot toivovat runsaita lunnaita Fabianista? Vai -miksikä olivat vaivautuneet kantamaan hänet ruuheen? - -Kiitollinen silmäys oli kanadalaisen vastauksena näihin Josén -lohduttaviin sanoihin. - -Todellakin oli Fabian kannettu veneeseen pitkän tainnoksissa-olonsa -aikana, joka tuli siitä, että hän alas pudotessaan löi päänsä kiveen. -Muuan intiaani oli ottanut hänen hattunsa, mutta kun se oli niin kehno, -heittänyt sen veteen. - -Tähän asti eivät metsästäjät olleet erehtyneet otaksumisissaan ja -tietämättänsä olivat he arvanneet melkein koko asian; uudella innolla -jatkoivat he tarkastuksiaan. - -Heti he eivät lähteneet jokea pitkin, vaan tutkivat ympäristön. Tällä -paikalla ei vesi ollut jalkaa syvempää ja kaikkialla kasvoi kaislaa. - -Äkkiä juolahti Rosenholzin mieleen jotain; hän riensi ahtaaseen -kanavaan ja katosi pimeään käytävään. - -Sillä välin tutkivat José ja Gayferos rantaa, pensaita, vieläpä veden -pinnankin, mutta mikään ei osottanut ihmisten täällä liikkuneen. -Nyt kuului kanadalaisen ukkosääni maanalaisesta käytävästä ja hänen -ilohuutojensa johdosta riensivät molemmat hänen luoksensa. Rosenholz -ei ollut turhaan ilosta huudahtanut. Syviä, selviä jalanjälkiä -kosteassa maassa -- toiset niistä olivat vettä täynnä -- niitä näkivät -metsästäjät ja Gayferos. Tässä oli ollut Punakäden ja mestitsin vene. - --- Voi! huudahti Rosenholz, nyt ei meidän tarvitse ummessa silmin -harhailla! Jumalan tähden! Mitä tuolla kaislassa on? Onko se nahan -liuska -- tai mikä! Katso sinä, José, ilo saattaa pääni höperöksi. - -José astui muutaman askeleen veteen ja otti esineen, jota näytti -vanhalle metsästäjälle. - --- Siinä on palanen siitä hihnasta, jolla vene oli kiinni tässä -kivessä, ja jonka roistot ovat leikanneet poikki, irroittamatta sitä, -sanoi José. Ollessani täällä tahdon mennä etemmäksi käytävään, sillä -luulen näkeväni harmaahkon valonsäteen tuolla veden pinnalla. - -José kahlasi matalassa vedessä varovasti eteenpäin sille paikalle, -jossa maanalaisen käytävän päässä näkyi heikkoa valoa. Kuinka suuresti -kummastui hän, kun hän, taivutettuansa kaislan syrjään, näki tutun -järven. Se oli sama käytävä, joka vuorien alitse oli yhteydessä -kultalaakson järven kanssa. - -José palasi kanadalaisen luo ilmoittamaan löydöstänsä, vaikka se -ei erittäin tärkeä ollutkaan. Rosenholz ei kuitenkaan saattanut -olla harmiansa ja mielipahaansa ilmaisematta muistaessaan ampumansa -intiaanin paljastaneen käytävän suun ja siten näyttäneen hänelle -pakotien, vaikka hän ei tullut sitä käyttäneeksi. - --- Jos olisimme tämän tienneet, sanoi hän, lyöden nyrkillään otsaansa, -niin olisimme löytäneet veneen ja päässeet tästä vuoristosta. Meidän -olisi vain ollut seuraaminen veden juoksua. - --- Lähtekäämme jalkaisin kulkemaan pitkin joen vartta, sanoi José, niin -pääsemme tuon kirotun mestitsin jäljille. - --- Käyttäkäämme siis näitä hetkiä, jolloin ei nälkä vielä uuvuta -jalkojamme eikä heikonna näköämme. Ja ennen auringon laskua olemme -ehtineet hyvän matkan. - -Näin sanoen alotti Rosenholz reippaana matkan. Hänen toverinsa -seurasivat. Vaivaloista oli heidän tiensä, kun heidän täytyi kulkea -pitkin jyrkkiä joen rantoja ja kiivetä yli kallioitten. - -Yksi ainoa tärkeä tapaus sattui matkalla. He löysivät nimittäin -Fabianin hatun, joka oli kulkenut virran mukana ja tarttunut kiinni -rannalla kasvavan pensaan oksiin. Kyynelsilmin katseli Rosenholz tätä -esinettä, joka oli ollut hänen kasvattinsa oma. Veripilkkuja ei voinut -hatussa nähdä. - -Kanadalainen ripusti sen vyöhönsä, samoin kuin pyhiinvaeltaja säilyttää -kallista pyhäin jäännöstä. Sitten jatkoivat he matkaansa. - --- Tämä on hyvä enne, sanoi José, kokien vapautua hänet vallanneesta -surumielisyydestä; me olemme löytäneet hänen puukkonsa ja hattunsa. -Jumala suo meidän löytää hänet itsensäkin. - -Päivä rupesi vähitellen pimenemään, kun matkustajat saapuivat paikalle, -jossa vesi muodosti pyörteen, mikä Rosenholzin vakuutuksen mukaan -syntyi siitä, että vähän matkan päässä toinen joen haara yhtyi tähän. - -Rosenholz ei ollut kokonaan erehtynyt, mutta yhden joen haaran -sijasta olikin kaksi, ja se joki, jonka vartta he tähän saakka -olivat kulkeneet, oli ainoastaan salvattua vettä, joka ulottui aina -kultalaakson järveen asti. - -Matkue pysähtyi tähän. Uusi pulma ilmestyi. Mitä tietä vene oli -kulkenut? Itäistäkö vai läntistä haaraa? Matkustajat aprikoivat -pääsemättä varmuuteen. He etsivät jälkiä, jotka olisivat johdoksi. -Mutta ei veden synkällä pinnalla, eikä kaislassa huomannut mitään. -Synkkä ja pimeä, tiheän sumun seuraama yö tuli; tähtiä ei näkynyt. - -Täytyi jättää seuraavaan päivään takaa-ajo ja jäädä tänne, jotta ei -eksyttäisi väärälle tielle. Väsymyskin esti heitä etemmäksi kulkemasta -ja vaikkei kukaan matkustajista sitä myöntänytkään, vaivasi nälkä yhä -enemmän jokaista. Äänetönnä laskeutuivat he ruohostolle, mutta turhaan -heidän väsyneet silmänsä unta halusivat. Vasta pitkän ajan kuluttua -saattoivat he hetkeksi nukahtaa, ja hiljaisuutta häiritsivät silloin -valitukset, joita he unissaan; päästivät. - -Oli vielä aivan pimeä, kun Rosenholz hiljaa nousi ylös. Kalvavasta -nälästään huolimatta tunsi tuo jättiläinen voimainsa olevan -heikentymättä, ja hetket olivat kalliita. Hän loi surullisen katseen -ympärillä olevaan synkkään seutuun, autioihin vuoriin, joilla -ei näkynyt elävää olentoa, ja joen mustaan veteen, jossa kalat -uiskentelivat. Vakuutettuna siitä, että nälkä oli ainoa vieras täällä, -herätti hän Josén. - --- Sinäkö se olet, Rosenholz, sanoi José, silmänsä avaten, onko sinulla -mitään syötävää minulle uneksimani aterian sijaan, jonka tuhosit? Minä -uneksuin... - --- Kun ollaan sellaisella retkellä kuin mekin, ovat hetket liian -kalliita niitä nukkuen tuhlata, sanoi Rosenholz juhlallisesti. Me -emme saa häiritä tämän miehen unta, lisäsi hän Gayferokseen viitaten; -hänellä ei ole poikaa pelastettavana, mutta meidän täytyy kulkea -eteenpäin yöt päivät. - --- Se on kyllä totta, mutta minne lähdemme? - --- Kumpikin menee omaa tietänsä; sinä kuljet joen toista haaraa myöten, -minä toista ja päivän koittaessa palaamme tänne; niin tulee meidän -tehdä. - --- Kuinka autiolta tämä seutu näyttää, sanoi José hiljaa, samalla kuin -rohkeuden puute ensi kerran valtasi hänet. Onko sinulla mitään muuta -sanottavaa? lisäsi hän nopeasti. - --- On; ensi kerran nähdessäni ruuhen luulin sen uivaksi puunrungoksi; -se kulki luodetta kohti tuon vuoren ympäri. Varmaan on se palannut -samaa tietä takaisin. Jos olisin sumussa voinut erottaa, mille -suunnalle aurinko laski, olisin heti päässyt jäljille, mutta ei -edes pohjantähti tuiki taivaalla. Ellet siis tunnin kuluttua pääse -aavikolle, niin tule tänne kohtaamaan minua; minä varmaan olen sen -löytänyt. - -Molemmat metsästäjät poistuivat eri suunnille. Pian katosivat he -toistensa näkyvistä. Nyljetty gambusino nukkui vielä ja kun hän vihdoin -heräsi, huomasi hän olevansa yksin. Hänen levoton kummastuksensa ei -kuitenkaan ollut pitkä-aikainen, sillä José palasi pian. Aamuruskon -ensi säteet varmaankin jo aavikolla loistivat, vaikka vuoriston sumussa -tuskin huomasikaan päivän koittoa. - -Oli vain saatava selville, oliko Rosenholz onnistunut paremmin. Pian -palasi hän. - --- Ylös! huudahti hän, nähtyään molemmat toverinsa. Minä olen löytänyt -jäljet, ainoat oikeat jäljet. - --- Jumalalle kiitos ja kunnia! huudahti José. Sen enempää kyselemättä -seurasi hän niin nopeasti kuin voi, vaikka tunsikin itsensä uupuneeksi. - -Aurinko nousi samalla kuin matkue näki joen levenevän ja juoksevan -äärettömän tasangon kautta. Rosenholz kulki edellä, näköjään nälän -tuskista välinpitämättömänä, vaikka ne eivät säästäneet häntä enempää -kuin hänen toveriansakaan. Nämä seurasivat häntä vähän matkan -päässä, edellä José, joka nälkäänsä sammuttaaksensa turhaan koki -viheltää marssia, ja kahdenkymmenen askeleen päässä Gayferos tuskiaan -tukahuttaen. - -Hetken kuluttua kutsui Rosenholz Josén luoksensa. Hän oli pysähtynyt -suuren puun alle, jossa kasvoi niin korkeaa ruohoa, että se ulottui -melkein jättiläisen rintaan. - --- Tule pian tänne, sanoi Rosenholz lempeästi moittien, saattaisipa -luulla sinun jättäneen jalkasi vuoristoon! - --- Tosiaan ne ovatkin täydessä kapinassa, vastasi José, kiirehtien -kulkuansa. - -Hän näki kanadalaisen kumartuvan ja katoavan ruohostoon. Perille -ehdittyänsä näki hän Rosenholzin polvillaan mitä huolellisimmin -tarkastelemassa lukuisia jalan jälkiä, joita näkyi sammuneen nuotion -ympärillä. - --- Kova sade, joka huuhtoi jäljet vuoristossa, ei ole voinut näitä -sotkea, kun ne ovat vasta sateen jälkeen painuneet. Katso näitä -auringon kuivaamia jälkiä, eikö siinä ole Punakäden, mestitsin ja -intiaanein? - --- On tosiaankin. Illinoisin rosvolla on oikeat puhvelin jalat, jotka -tuntee satojen joukosta; mutta en näe Fabian-raukan jälkiä. - --- Kiitän sentään taivasta, joka johti meidät tänne. Emme ole missään -löytäneet kidutuspylvästä emmekä murhan merkkejä. Luuletko, että nuo -rosvot, joitten vankina Fabian on, välittävät siitä, vaikka antoivatkin -hänen maata yönsä sidottuna veneessä. Siksi emme näekään tässä hänen -jälkiään. - --- Se on totta, Rosenholz, luulenpa nälän hämmentävän pääni. Voi noita -roistoja, noita roistoja! huusi José äkillisen raivon valtaamana, mikä -sai Rosenholzin vapisemaan. - --- He ovat syöneet -- täyttäneet mahansa hirven lihalla, samalla kun -meidän laiset kristityt eivät saa kalvaa edes luita, ellemme tyydy -koirien hyljeksimän. - -José näin kirotessaan potkasi halveksivasti ja kateellisesti syrjään -muutamia luita, joissa vielä oli lihan viipaleita. Tällä hetkellä -saapui Gayferos ja vähemmän ylpeänä kuin toverinsa hyökkäsi hän -ahnaasti näiden jäännösten kimppuun. - --- Hän on todellakin oikeassa, sanoi kanadalainen, ja meidän ylpeytemme -on naurettavaa. - --- Mahdollista kyllä, mutta mieluummin kuolen kuin kiitän henkeäni -niistä muruista, joita nuo pedot ovat jättäneet. - -Takaa-ajonsa menestymisen lohduttamina etsivät molemmat metsästäjät -ruohoja, joilla hetkeksi voisivat nälkäänsä hillitä. Pian lähti -taasen tuo pieni joukko liikkeelle. Puhvelin jälkiä näkyi kaikkialla, -pikkulintu- ja hanhiparvia oli matkalla pohjoiseen, ja niiden -höyhenet loistivat auringossa. Toisinaan juoksi hirvi tai peura -jonkun matkan päässä ohitse; sanalla sanoen taivas, maa ja vesi -levitti antimensa nälkäisten matkustajain silmien eteen, jotta he sitä -paremmin tuntisivat tuliaseittensa kadottamisen vahingon. Nämä tuskat -uudistuivat joka hetki. - --- Älä käy niin nopeasti! sanoi José kanadalaiselle; suo minulle aikaa -miettiä, miten voisimme pyydystää tuon komean puhvelin, joka näkyy -tuolla etäällä. - --- Ensin täytyy meidän temmata aseet niiltä rosvoilta, joitten hallussa -Fabian on, vastasi Rosenholz. Nälkä kiihottaa urhouttamme ja toiveemme -toteutuvat. Rientäkäämme siis nopeasti! - -Vielä ei ollut nälkä heitä kokonaan uuvuttanut ja he kulkivat koko -päivän. Vasta illalla pysähtyivät he väsyneinä Punaisen joen rannalle, -jota he koko päivän olivat seuranneet. Vastapäätä heitä oli pieni -saari, jollaisia joessa on runsaasti. - -Se oli tuollainen suojaava paikka, johon aavikon matkustaja haluaa -sytyttääksensä nuotion, jonka ääressä hän ateriansa valmistaa, sekä -nälkänsä tyydytettyänsä toivoo vielä saavansa nauttia untakin voimainsa -virkistämiseksi. - -Molemmat metsästäjät olivat neljäkolmatta tuntia sitten syöneet -kourallisen maissijauhoja ja olivat nyt kulkeneet kaksi päivää melkein -paastoten. Hieman tuon intiaanien nuotion äärestä löytämänsä laihan -aterian virkistämänä ei Gayferos vielä ollut menettänyt kaikkea -rohkeuttaan, eikä Josékaan, vaikka hänen voimansa alkoivat uupua. Kun -Rosenholz näki ystävänsä nälän niin arveluttavalla tavalla enenevän, -aikoi hän vasta tunnin levähdyksen jälkeen kehoittaa häntä eteenpäin -lähtemään. Se oli turhaa. Nälkä hämmensi Josén niin, että hän tuskin -saattoi nähdä, vaikka hänellä oli terävät silmät kuin haukalla. - --- Jaloissani ja käsissäni ei ole enää voimaa, vastasi hän kanadalaisen -kehoituksiin; kaikki näyttää pyörivän ympäri. Näen kaikkialla kaloja, -jotka hyppivät vedessä, hirviä, jotka pysähtyvät minua katselemaan, -mutta mitä, lisäsi hän, luulet metsästäjän voivan pyssytönnä? Puhvelit -ja hirvet saavat pilkata meitä! - -Sitten heittäytyi hän maahan, ikäänkuin hurttakoiran väsyneeksi ajama -jänis, joka odottaa tappavaa laukausta. Kanadalainen katseli häntä -tukahduttaen huokauksen. - --- Voi, lausui hän katkerasti, mutta hiljaa, mitäpä voi vahvinkaan -mies, kun nälkä häntä ahdistaa! - --- Todistukseksi siitä, että näen olentoja aavikolla, joita te ette -näe, jatkoi José, sanon etäällä näkeväni puhvelin, joka tulee meitä -kohti. - -Kanadalainen katsahti surullisena ystäväänsä, jonka järki näytti -katoavan nälän vaikutuksesta. Hän näki Josén tuijottavan eteensä. - --- Sinä et sitä näe, eikö niin? kysyi José kumealla äänellä. - -Rosenholz ei viitsinyt kääntyäkään. - --- Mutta minä näen sen, tuon haavoitetun puhvelin, näen sen tulevan -vastaani veren virratessa siitä; sen veri on punaista, heleämpää kuin -iltaruskon purppura; tuntuu ikäänkuin Jumala lähettäisi sen tänne -pelastaaksensa minut kuolemasta, jatkoi hän kiiluvin silmin. - -Äkkiä päästi hän kamalan kiljahduksen, hypähti ylös ja riensi nopeasti -pois. - -Rosenholz ei voinut hänen pakoansa estää, niin nopeasti se kävi. -Pelon valtaamana ajatellessaan, että José oli tullut mielipuoleksi, -kääntyi hän katsomaan. Mutta silloin päästi hänkin äänekkään huudon. -Komea puhveli, kesyä härkää suurempi, juoksi aavikolla, jota verellään -värjäsi punaiseksi; se pudisti pitkää mustaa harjaansa, pieksi -hännällään kylkiänsä, sen leimuavat silmät pyörivät kuin tulipallot. -José riensi nälkäisen pedon tavoin haavoitetun puhvelin perässä. - - - - -42. - -ONNELLINEN LÖYTÖ. - - -Järkähtämättä päättäen käyttää hyväksensä tätä odottamatonta -armoa, jonka kohtalo soi heille, riensi Rosenholz Josén perässä. -Ei Gayferoskaan vitkastellut, sillä hän käsitti yhtä hyvin kuin -metsästäjätkin, että heidän henkensä riippui ajon menestymisestä. -Oli estettävä nälkäkuolema kaikkine tuskineen; täytyi lihaa syövien -eläinten tavoin ajaa saalista verisin silmin, läähättävin rinnoin, -nälästä kurnivin vatsoin. Mutta näitten miesten, joilla ei ollut muita -aseita kuin puukot, täytyi äärettömällä tasangolla ajaa takaa eläintä, -jonka nopeus teki heidän ponnistuksensa mitättömiksi, samalla kuin se -muutoinkin oli niin pelottava, ettei sitä voinut rankaisematta lähetä. -Nähdessään vihollisensa seisahtui härkä hetkeksi, kaapi vihoissaan -kiviä ja ruohoa, pieksi kylkiään hännällään, laahasi maata harjallaan -ja odotti mylvien sekä alaspäin taivutetuin sarvin hyökkääjiä. - --- Mene eläimen taakse, José! huusi kanadalainen äänellä, joka oli -yhtä pelottava kuin härän mylvintä. Gayferos, oikealle, meidän täytyy -saartaa se. - -José oli kaikkien edellä. Hän täytti kanadalaisen käskyn nopeudella, -johon tuskin luuli hänen väsyneitten jalkojensa kykenevän; Gayferos -riensi oikealle, samalla kuin Rosenholz juoksi vasemmalle. - -Pian olivat he saartaneet haavoitetun eläimen. - --- Nyt eteenpäin yht'aikaa! Hurraa! hurraa! huusi José, hyökätessään -puukko kädessä puhvelia kohti ja ahnain silmin imien verta, joka -eläimestä virtaili. - --- Älä taivaan nimessä niin kiirehdi! huusi kanadalainen, pelästyen -nälkäisen Josén intoa. Meidän täytyy joutua yht'aikaa eläimen luo. - -Mutta José ei häntä kuullut; leimuavin silmin hammastaan purren -hyökkäsi hän. Missä Rosenholz näki vaaran, näki hän vain saaliin ja oli -jo koskettamaisillaan puhveliin, joka ahdistajainsa pelottamana väistyi -syrjään ja lähti pakoon samalla hetkellä kun José kohotti käsivartensa -iskeäksensä. - -José ei enää voinut pidättää itseään; käsi iski vain tyhjään ilmaan, ja -tasapainonsa kadottaen kaatui hän kumoon. - -Kun hän raivosta huudahtaen nousi ylös, oli puhveli jo loitolla; -Rosenholz ja Gayferos olivat edellä. - --- Estä se pääsemästä joelle, Rosenholz! huusi José, nähdessään sen -menevän sinne päin. - --- Emme Fabianin tähden saa päästää sitä pakoon! Kaikkien meidän -henkemme on vaarassa! - -Josén ei olisi tarvinnut kehoittaa Rosenholzia seuraamaan puhvelin -liikkeitä. Kun tämä näki, että hänen toiveensa henkensä säilyttämisestä -katosi eläimen mukana, riensi hän epätoivoissaan metsäkoiran tavoin -joen rannalle ja ehdittyänsä puhvelin eteen hyökkäsi hän huutaen sitä -kohti. Eläin kääntyi vastaiselle suunnalle, mutta siellä oli Gayferos -vastassa ja nyt se hyökkäsi suoraan Joséta kohti. - -Taitavina metsästäjinä jatkoivat kanadalainen ja Gayferos takaa-ajoaan -kirkuen entistä kovemmin, samalla kuin José äänetönnä, kumartuneessa -asennossa odotti eläintä. Pian saattoi huomata härän heikontuvan -veren vuodosta, jota tuli yhä suuresta haavasta lanteiden välissä. -Sen liikkeet osoittivat sen voimien vähenevän, veristä vaahtoa valui -sen suurista, mustista sieramista, sen käheä katkonainen mylvintä -todisti väsymystä. Sen silmät tuntuivat himmenevän, sillä juosten sille -suunnalle täytyi sen tavata väijyksissä olija ja kuitenkin juoksi se -suoraan sitä kohti. - -José tarttui toisella kädellänsä puhvelin sarviin, toisella iski hän -puukkonsa kaksi kertaa vartta myöten sen kylkeen. - -Eläin vaipui polvilleen, mutta nousi pian ylös, raastaen Josén -mukanaan. Tämä oli hypännyt sen selkään ja tarttunut sen suureen -harjaan. - -Rosenholz ja Gayferos riensivät eteenpäin ja näkivät miten nälän -ahdistama ratsastaja käärmeen tavoin oli kietoutunut saaliiseensa -toisinaan kohottaen kättänsä iskeäksensä, toisinaan kumartuen alaspäin -imeäksensä ahnain huulin verta, jota purskahti ulos joka puukon -iskulla. Nälkä oli muuttanut ihmisen pedoksi. José ei enää välittänyt, -minne kuoleman kanssa kamppaileva eläin meni, hän yhä joi lämmintä -verta, joka hänelle antoi voimaa, hän huusi, iski ja antoi kuljettaa -itseään. - --- Piru vieköön! huusi Rosenholz läähättäen ja nälän tuskissa, jotka -hän jo kauvan oli tukahuttanut; tapa se, José, älä päästä sitä joelle -pakenemaan. - -José jatkoi huutojaan ja iskujaan, huomaamatta, että puhveli riensi -joelle vapautuaksensa selässään olevasta vihollisesta. Samalla hetkellä -kun Rosenholz päästi uuden raivon huudahduksen, keräsi haavoitettu -eläin kaikki voimansa ja hyökkäsi ahdistetun hirven tavoin jokeen. Mies -ja puhveli katosivat tyrsky vaahtoon. Mutta aavikoiden jättiläinen -oli kuollut, se jäi liikkumattomana kuin suuri kivimöhkäle makaamaan -matalaan veteen. Samalla hetkellä kun José nousi ylös, syöksyivät -Rosenholz ja Gayferos jokeen. - --- Taitamaton teurastaja, huusi kanadalainen Josélle; onko milloinkaan -nähty niin jaloa eläintä noin teurastettavan ja nyljettävän. - --- Entäpä sitten, vastasi José, ilman minua olisitte menettäneet tuon -jalon eläimen, mutta siinä se nyt on, siitä kiitos taitamattomuudelleni. - -Tämän lausui hän saavuttaen jälleen iloisen mielenlaatunsa, ja juoksi -riemuissaan vedessä olevan eläimen ympäri. Tuskin voivat nuo kolme -yhdistynein voimin saada tuon suuren ruumiin rannalle. Kun se vihdoin -onnistui, ryhtyivät he heti eläimen paloittelemiseen. - --- Muonavaroja koko komppanialle! huudahti José kymmenennen kerran, -jättiläisateria ja sitten levähdys noiden tuuheiden puitten -siimeksessä, jatkoi hän, viitaten vastapäätä olevaan saareen. - --- Ateria, jonka nautimme yhtä nopeasti kuin sotilaat sodassa, tunnin -lepo ja sitten intiaanien perään, sanoi Rosenholz vakavasti. - --- Sitä en unohtanut, mutta me olemme saaneet kärsiä nälkää. - -Velvollisuuden tunteensa johtamina jatkoivat metsästäjät tyynempinä -työtänsä, kunnes heidät keskeytti valittava ulvonta. - --- Kas vaan, sanoi José, viitaten saaren rannalle, jossa nähtiin kaksi -sutta, jotka nälissään ulvoivat ja loivat heihin ahnaita katseita, -tuossa on kaksi nälkäistä raukkaa, jotka haluavat osaansa saaliista ja -sen he saavatkin. - -Näin sanoen otti José puhvelin toisen etujalan, heilutti sitä päänsä -ympäri ja heitti sen voimakkaalla kädellä joen yli. - -Lihapala putosi muutaman kyynärän päähän rannasta ja molemmat -nälistyneet pedot syöksyivät jokeen sitä etsimään. - --- Tämän saavat he ja heidän toverinsa sitten, sanoi Rosenholz, kun -parhaat palat, nimittäin kyttyrä, joka on mehukkain osa tätä hienosta -maustaan kiitettyä lihaa, ja pitkiin, ohuisiin viilekkeisin leikatut -reisikappaleet olemme itsellemme tallentaneet; nyt alamme valmistaa -ateriaamme. - -Mutkainen, kellertävä viiru joessa osoitti siinä olevan kahlamon ja -se erosi suuresti veden muuten taivaansinisestä väristä; metsästäjät -päättivät varmuuden vuoksi kahlata siitä yli mennäksensä korkeita -puita kasvavaan saaren osaan ja siellä sytyttääksensä tulensa sekä -valmistaaksensa ateriansa puitten siimeksessä. Kun tuo pieni joukko -kahlasi joessa, lakkasivat sudet kaivamasta maata ja toinen niistä -kantoi nopeasti pois Josén heittämän lihapalan. Toinen susi seurasi -ulvoen. Tuskin olivat metsästäjät päässeet saarelle, kun he vähän -matkaa rannalta näkivät muutaman tuuman syvyisen kolon, jonka sudet -olivat kaivaneet. - --- Varmaankin on siellä ruumis haudattuna, sanoi José, joka ei juuri -hevin luopunut kerran otaksumastaan mielipiteestä; eikä ruoho sentään -näytä, että maata olisi äskettäin kaivettu. - -Lähemmin tarkastaessaan näytti eräs seikka Josésta kummastuttavalta, -se nimittäin, että maa sillä paikalla, jossa sudet olivat ruohoa -kaivaneet, tuntui puutarha-aseella muokatulta. Kanadalaisen ääni, -joka kutsui Joséta avuksi ruoan laittoon, sai hänet luopumaan -tarkastuksesta; hän päätti kuitenkin palata lähemmin tarkastelemaan -paikkaa heti kun hänen nälkänsä oli sammutettu. - -Vaikka sade tuona onnettomana yönä, jolloin Fabian oli ryöstetty, oli -pilannut metsästäjäin ruudin, oli se kuitenkin niin kuivaa, että he -sillä saattoivat sytyttää tulen ruoan valmistamiseksi. Polttopuista -ei saarella ollut puutetta ja pian saattoivat metsästäjät ryhtyä -odottamaan hetkeä, jolloin vihdoinkin saisivat sammuttaa nälkänsä, ja -sillä aikaa nauttivat he tuota suloista tuoksua, jonka puhvelin liha -levitti, kun se oli paistumassa hiilustalla. - -Ainakin parikymmentä kertaa täytyi kanadalaisen, joka saattoi hillitä -itseänsä paremmin kuin toverinsa, estää heitä käymästä käsiksi veriseen -lihaan. Vihdoinkin tuli hetki, jolloin heidän ei enää tarvinnut hillitä -kiihkeää kärsimättömyyttään. Sanomattomalla mielihalulla nauttivat he -kelpo ateriansa, säästäen ainoastaan pienen osan. Sitten laskeutuivat -Rosenholz ja Gayferos levolle. José taasen meni uudelleen sille -paikalle, joka oli herättänyt hänen huomiotansa. Uudelleen tarkasti hän -huolellisesti paikan ja tuli pian vakuutetuksi ettei mikään eläin ollut -maata muokannut. - -Hän oli huomaavinansa veitsen tekemän uurroksen maassa. Heti otti hän -oman puukkonsa ja pisti sen uurrokseen, jonka syntyä hän ei voinut -selittää. Puukon terä meni helposti maahan ja kun hän kuljetti sitä -eteenpäin, teki se suuren ympyrän. Hän aavisti löytäneensä tuollaisen -salaisen piilopaikan, jollaisia metsästäjät usein kaivavat itselleen -erämaahan; varmaan oli siellä majavan nahkoja ja aseita. Tiedämme, -että nämä hänen toiveensa tulivat toteutetuiksi. Puukollaan ja -kynsillään kaivoi hän innokkaasti. Mitäpä löytyisikään tästä salaisesta -piilopaikasta? Kapineita, joita hän ei voisi käyttää -- ehkäpä aseita, -jotka pelastaisivat Fabianin hengen ja vapauden? - -Tuskan valtaamana pidätti hän hetkeksi työnsä ja jatkoi sitten taasen -uudella innolla. Pian tunsi hän maassa nahan, joka oli tavaroiden -päälle levitetty. Hän otti sen pois ja näki joukon suurempia ja -pienempiä pyssyjä ruutisarvineen. - -Ensi kerran pitkistä ajoista laskeutui José polvilleen, rukoili -hartaasti sekä riensi sitten mielipuolen tavoin Rosenholzin luo. - --- Mitä nyt, José? kysyi tämä, jonka toverinsa askeleet olivat -herättäneet. - --- Mukaan, Rosenholz! Mukaan, Gayferos! huusi José iloissaan, jalallaan -tyrkäten nukkuvaa. - -Sitten riensi hän takaisin piilopaikalle toveriensa seurassa, jotka -turhaan häneltä kyselivät. - --- Aseita! Aseita koko varasto! huusi hän vihdoin. Kas täällä! Täällä! - -Näin sanoen pisti hän kätensä kuoppaan ja otti sieltä pyssyn, jonka -heitti kummastuneelle Rosenholzille. - --- Kiittäkäämme Jumalaa, José! huudahti kanadalainen. Hän antaa meille -takasin voiman ja vallan, jonka meiltä otti. - -Kukin valitsi pyssyn itselleen. Rosenholz otti Fabianille neljännen, -sillä siitä asti, kun heidän oli onnistunut saavuttaa puhveli ja kun he -nyt olivat keksineet tämän odottamattoman aarteen, oli toivo uudelleen -vallannut vanhan metsästäjän sydämen. - --- Peittäkäämme loput sinne takaisin, José, sanoi kanadalainen; emmehän -tahdo riistää näitten omistajalta hänen tänne kätkemiänsä kalliita -apulähteitä. Se olisi kiittämättömyyttä taivasta kohtaan. - -Pian olivat he uudelleen täyttäneet kuopan ja mahdollisuuden -mukaan salanneet sen ihmissilmiltä, aavistamatta suojelevansa -kuolinvihollistensa omaisuutta. - --- Nyt matkalle! jatkoi Rosenholz. Kuljemme nyt yötä päivää, eikö niin -José? - --- Tietysti, sillä kolme soturia on rosvojen jäljillä ja don Fabian... - -José ei lausunut enempää. Rosenholz ja Gayferos huomasivat -hänen äkillisen äänettömyytensä syyn. Vastaisella rannalla oli -intiaanisoturi, huolellisesti maalattuna ikäänkuin taistelun varalle; -tarkoin katseli hän rannalla olevaa puhvelia. Vaikka intiaanin oli -täytynyt huomata saarella olijat, oli hän ikäänkuin ei ensinkään niistä -tietäisi. - --- Haa! huudahti José, jahka annan hänelle laukauksen koetellakseni, -mihin uusi pyssyni kelpaa. - --- Älä tee sitä, José! Kuinka urhoollinen tuo intiaani on, todistaa -hänen tyyneytensä, ettei hän ole yksin, sillä hän näkee meidät olematta -huomaavinaan meitä. - -Intiaani jatkoikin tarkastustaan kylmäverisyydellä, joka ilmaisi -järkähtämätöntä rohkeutta. Hänen seljässään oleva pyssy näytti -oikeammin olevan kaunistuksena kuin hyökkäysaseena. - --- Se on comanhi, jatkoi Rosenholz. Näen sen hänen päähineestään ja -hänen viittansa koristeista. Comanhit ovat apahien kuolinvihollisia. -Tuo nuorukainen on sotapolulla, niinkuin he sanovat. Tahdon huutaa -hänelle, sillä hetket ovat liian kalliita viekkauden käyttämiseksi; -täytyy kulkea suoraan. - -Kanadalainen ryhtyi heti aikeensa täyttämiseen. Vakavin askelin meni -hän rannalle yhtä valmiina taisteluun -- jos kohtalo olisi tuonut -vihollisen heidän eteensä -- kuin yhtymään liittoonkin intiaanin -kanssa, jos nuori soturi olisi ystävä. - --- Huuda hänelle espanjan kielellä, Rosenholz! sanoi José. Siten saamme -pikemmin tiedon, kuinka asiat ovat. - -Kanadalainen nosti pyssyänsä, kun intiaani vielä katseli puhvelin -raatoa ja sen vieressä olevia jälkiä. - --- Kolme soturia oli nälkään kuolemaisillaan, kun suuri henki lähetti -heille haavoitetun puhvelin, huusi hän. Poikani tutkii varmaan, onko se -hänen peitsensä satuttama. Tahtooko hän ottaa sen osan, jonka olemme -hänelle jättäneet? Täten osoittaisi hän valkoisille sotureille, että -hän on heidän ystävänsä. Vihdoinkin kohotti intiaani päätään. - --- Comanhi ei ole kaikkien kohtaamiensa valkoisten ystävä, vastasi hän. -Ennenkuin hän istuu heidän nuotionsa ääreen, täytyy hänen tietää, mistä -he tulevat, mihin menevät, mikä heidän nimensä on? - --- Caramba! sanoi José puoliääneen, tuo veitikka on ylpeä kuin mikäkin -päällikkö. - --- Poikani puhuu päällikön ylpeydellä, sanoi Rosenholz kohteliaammin -toistaen Josén sanat. Varmaan on hänellä päällikön rohkeuskin, mutta -hän on liian nuori johtamaan soturia sotapolulla. Vastaan kuitenkin -hänelle kuin olisi hän heimon päällikkö. Me olemme retkeilleet halki -apahien maan ja olemme seuranneet kahden rosvon jälkiä aina Punaiselle -joelle saakka. Tässä on José, unikeko, tässä se kullanetsijä, jonka -päänahan intiaanit nylkivät, ja minä olen metsäsissi Kanadasta. - -Vakavana kuunteli intiaani kanadalaisen sanoja. - --- Isäni, vastasi hän, omaa päällikön viisauden ja ijän, mutta hän -ei voi tehdä comanhisoturia kuuroksi eikä sokeaksi. Kolmen valkoisen -soturin joukossa on kaksi, joitten nimet ovat hänen muistossaan -pysyneet, mutta ne eivät ole samat nimet, jotka hän äsken kuuli. - --- Hitto vieköön, sanoi Rosenholz vilkkaasti, tuo on kohtelias tapa -sanoa minua valehtelijaksi, mutta minä en ole milloinkaan valehdellut -pelosta enkä ystävyydestä. - -Sitten jatkoi hän suuttuneena: - --- Joka syyttää Rosenholzia valheesta, muuttuu hänen viholliseksensa. -Takaisin siis, comanhi, älkääkä tulko enää näkyviin! Erämaa on tästä -alkaen liian ahdas meille molemmille. - -Tätä sanoessaan veti hän pyssynsä vireesen, mutta intiaani pysyi yhtä -tyynenä ja viittasi kädellään. - --- Ukkosensäde, huusi hän lyöden ylpeästi rintaansa, etsii Punaisen -joen varsilta Lumivuorten kotkaa ja Matkijalintua. Hän luuli niitten -etsivän poikaa, jonka apahikoirat ryöstivät heiltä. - --- Kotka? Matkijalintu? huudahti Rosenholz kummastuneena. Niin, totta -kyllä, minä unohdin... Mutta sanokaa minulle, nuori ystäväni, jatkoi -vanha metsästäjä vilkkaasti, oletteko nähneet Fabianiani, oletteko -nähneet etsimääni poikaa? - -Ja äkkiä riensi hän joelle ja kahlasi jättiläisaskeleilla sen yli. - --- Niin, niin, Kotka ja Matkijalintu, me olemme samat, niin nimittivät -apahit meitä, mutta en sitä muistanut, jatkoi kanadalainen kahlatessaan -vedessä, joka loiskui korkealle. Odottakaa. Ukkosensäde, odottakaa, -tästä lähin olen teille, mitä rauta on nuolelle, terä varrelle... -ystävänne elämässä ja kuolemassa. - -Nuori intiaani hymyili odottaessaan metsäsissiä, joka pian ehti -rannalle. - -Ehdittyänsä sinne ojensi kelpo kanadalainen suuren kätensä -intiaanisoturille ja epäröimättä tarttui tämä siihen. - --- Oletteko siis, huudahti kanadalainen, joka töin tuskin saattoi -hillitä haluansa sulkea nuolen intiaanin syliinsä, oletteko siis -Punakäden ja mestitsin vihollinen. Kuka on ilmaissut meidän nimemme -soturille, jota hänen heimonsa syystä nimittää Ukkosensäteeksi, sillä -minusta näyttää hän yhtä uhkaavalta kuin ne tulikielekkeet, jotka -välähtelevät pilvistä. - --- Tubac-linnoituksesta aina Puhvelijärvelle saakka, jossa Lumpeenkukka -kuvastelee vedessä, vastasi intiaani, viitaten donna Rosaritaan -- -Puhvelijärveltä Sumuvuorille ja noilta synkiltä vuorilta siihen -salaiseen piilopaikkaan saakka, jonka he tänne ovat tehneet, on -Ukkosensäde seurannut niitten jälkiä, jotka solvasivat hänen kunniaansa. - --- Nuoko perkeleet... Mutta jatkakaa, Ukkosensäde! - --- Rosvot, jatkoi intiaani, eivät ole voineet pitää mitään salassa -häneltä ja heidän kertomuksensa mukaan on comanhi tuntenut -Puhvelisaarella olevat valkoiset soturit. Ovatko nämä kaksi valkoista -soturia niin urhoollisia kuin sanotaan? kysyi hän katsahtaen taivaan -rannalle. - --- Miksi niin kysytte? sanoi Rosenholz hymyllä, joka ilmaisi enemmän -kuin vakuutukset. - --- Kysyn, vastasi intiaani tyynesti, kun tästä näen idässä savun -Mustanlinnun ja hänen kolmenkymmenen soturinsa nuotiosta, lännessä -savun kahden rosvon nuotiosta ja pohjoisessa savun kymmenen apahin -nuotiosta; comanhi ja valkoiset ovat siis kolmelta taholta vihollisien -keskellä. - --- Taivaan nimessä, se on totta! Nuo intiaanit näkevät paljon paremmin -kuin me, huudahti kanadalainen, luoden kysyvän silmäyksen comanhiin -ja tähystäen etäistä ohutta savupatsasta, joka osoitti siellä olevan -intiaaneja. - - - - -43. - -UUSIA LIITTOLAISIA. - - -Nuori comanhi käsitti täydellisesti kanadalaisen silmäyksen merkityksen. - --- Vielä on vaara kaukana, vastasi hän, viitaten itään, jossa -melkein näkymätön savupatsas kohosi intiaanien leiristä. Comanhi -seuraa ystäväänsä Puhvelisaarelle, he sytyttävät neuvottelunuotion -päättääksensä, mitä on tehtävä. Menkäämme! - -Metsäsissi ja intiaani kahlasivat joen poikki yhtyäksensä Gayferokseen -ja Joséhen, jotka sitä levottomampina odottivat keskustelun -päättymistä, kun he eivät olleet siitä sanaakaan kuulleet. - -Juhlallisesti puristi intiaani molempien valkoisten kättä ja kaikki -neljä menivät nuotion ääreen, jossa valkoiset äsken olivat ateriansa -valmistaneet. Nyt he olivat aivan toisessa mielentilassa. Ateria -oli heidän uupuneisiin jäseniinsä tuottanut uutta eloa ja voimaa, -uusien aseiden omistaminen oli herättänyt heidän sydämessänsä, jonka -alakuloisuus oli vallannut, uutta luottamusta. - -Nuori intiaani söi nopeasti kappaleen puhvelin lihaa; hän sanoi erään -mestitsin joukkoon kuuluvan intiaanin haavoittaneen eläimen. Rosenholz -kertoi tovereillensa, mitä hän äsken oli kuullut. - --- Nuo ovat huolestuttavia ja vakavia seikkoja, sanoi hän lopuksi. -Tulee vaikeaksi vihollisen takaa-ajaminen, kun itsekin on -takaa-ajettuna. - --- Niinpä niinkin, vastasi José, mutta nyt kun olemme soturin aseilla -varustettuina, on meidän helpompi päästä tarkoituksemme perille kuin -silloin, kun apahien saartamina ajoimme takaa don Antoniota. - -Kanadalainen, samoin kuin Josékin, luottivat järkähtämättömästi -itseensä ja sillä he voivatkin tehdä ihmeitä. He oivalsivat, ettei -tehtävä menisi yli heidän voimiensa. - --- Olkoon miten tahansa, huudahti kostonhimoinen José, minä tyhjennän -uudelleen tuon kirotun mestitsin kätkön, jonka äsken niin suurella -vaivalla peitimme. Tulkaa, Gayferos! Sillä aikaa kun Rosenholz -neuvottelee tämän nuoren soturin kanssa, heitämme me noitten -kyykäärmeiden muun saaliin, paitsi pyssyt, jokeen. - -Suuttunut José poistui Gayferoksen kanssa. Kun intiaani oli syönyt, -sanoi kanadalainen: - --- Tahtooko poikani nyt sanoa minulle, mitä varten hän yksin, ja näin -etäällä heimostaan retkeilee apahien mailla? - -Comanhi kertoi Rosenholzille kaikki lukijan tuntemat tapaukset; -molempien rosvojen tulon Puhvelijärven seuduille ja oman kulkunsa -Puhvelisaarelle, jonka luona hän oli heidän toimiaan väijynyt. - -Pian palasivat Gayferos ja José. He olivat heittäneet kaikki jokeen, -paitsi pyssyjä, joita raahasivat mukanaan. - --- Hyvä, sanoi comanhi, heimoni soturit saavat nämä pyssyt, sillä -heillä on nyt vain jousia ja nuolia. Niin saavat he omakseen valkoisten -ukkosen. - -Ukkosensäde jatkoi nyt kertomustansa ja tarkoin kuuntelivat -metsästäjät. Comanhi oli lähtenyt Puhvelisaarelta, toivoen ehtivänsä -sinne takaisin ajoissa kohdataksensa rosvot, jotka varmaan piankin -palaisivat sille paikalle, johon intiaanin sanojen mukaan olivat -sielunsa haudanneet. Mutta aika, mikä hänellä oli kulunut käydessänsä -heimonsa etäisessä leirissä, sekä mestitsin ja Punakäden nopeat -liikkeet olivat nämä hänen toivonsa pettäneet. - -Kun hän kymmenen soturin johtajana, jotka hänen heimonsa päällikkö -oli uskonut hänen haltuunsa, palasi Punaiselle joelle, oli hän -asettanut vakoojia joen rannalle. Nämä ilmoittivat, että molemmat hänen -takaa-ajamansa rosvot olivat jo lähteneet Puhvelisaarelta, jossa hän -oli toivonut saartavansa heidät ja että he joelta lähdettyänsä olivat -jalkaisin menneet Puhvelijärvelle. Comanhi sotureinensa kulki veneellä, -mutta kun heidän oli soutaminen kovaa vastavirtaa, eivät he ehtineet -ajoissa saavuttaaksensa rosvot. - -Se olikin ehkä hänen onneksensa, sillä rosvojen joukko oli lisääntynyt -siihen yhtyneitten, harhailevien intiaanien kautta, joita usein kohtaa -aavikolla. - -Tästä oli Ukkosensäde saanut tiedon eräältä vakoojaltaan, ja sitten -oli toinen intiaani kertonut hänelle seuraavaa. Hän oli joutunut -liian lähelle mestitsin leiriä ja tullut vangituksi. Hän oli ollut -lähes puolen päivää mestitsin ja tämän isän luona ja silloin, kun -hän luuli viimeisen hetkensä tulleen, oli mestitsi lähettänyt hänet -takaisin vakuuttaen rauhaa ja ystävyyttä sekä käskenyt ilmoittamaan -nuorelle päällikölle, että tämä otettaisiin ystävällisesti vastaan. -Mutta comanhi varoi luottamasta siihen. Tältä irtipäästetyltä vangilta -oli Ukkosensäde saanut kuulla ne nimet, joilla intiaanit nimittivät -molempia valkoisia soturia, ja oli tuntenut heidät Puhvelisaarella sen -kuvauksen mukaan, jonka vanki oli heistä antanut. - --- Ukkosensäde, lisäsi intiaani kertomuksensa lopettaen, ei halua muuta -vihollisiltansa kuin heidän verensä, pestäksensä puhtaaksi kunniansa, -ja heidän päänahkansa, koristaaksensa niillä majansa. Hän on apahien, -jotka kerran olivat hänen veljiänsä, kuolinvihollinen. - --- Kyllä me voimaimme mukaan autamme teitä, sanoi José, nähdessään -comanhin silmäin hehkuvan vihasta entistä heimoansa kohtaan. Veljeni, -lisäsi hän, ei siis olekaan syntyjään comanhi? - --- Ukkosensäde, vastasi intiaani, ei muista enää, että hän on syntyisin -apahi, kun Mustalintu hänen kunniaansa solvasi ja häpäisi. - -Tuo yhteinen viha intiaanipäällikköä kohtaan kiinnitti vieläkin -lujemmaksi uuden ystävyyden siteet comanhin ja metsästäjäin välillä. -Päätettiin käyttää loppu päivästä matkan jatkamiseksi, jotta pikemmin -päästäisiin perille. - --- Ovatko soturinne täältä etäällä? kysyi Rosenholz. - --- Yksi heistä vartioi venettämme Puhvelisaaren äärimmäisessä nenässä; -toiset ovat väijyksissä siellä täällä joen vasemmalla rannalla, samalla -kuin mestitsi ja Punakäsi ovat oikealla. Kahden pyssynkantaman päässä -tiestään olisivat Kotka ja Matkijalintu löytäneet heidän jälkensä. - --- Emme tosin niitä keksineet, lausui Rosenholz, mutta sen sijaan -olemme saaneet muonavaroja sekä rehellisen ja urhoollisen liittolaisen. - -José ja Gayferos ottivat kantaakseen muonavaroja ja ampuma-aseita ja -kaikki, innostuneina tähän-astisesta menestyksestä, seurasivat comanhia -niemelle, jossa venettä vartioiva soturi oli piilossa. - -Vene oli intiaanein tavallisia aluksia. Sen omituinen tekotapa kaipaa -lähempää selitystä. Se oli tehty kahdesta puhvelin nahasta, jotka -olivat neulotut yhteen ja tammikaarille kiinnitetyt. Neulomus oli -talilla ja tuhalla tehty vedenpitäväksi. Tuo hatara alus oli noin -kymmenen jalkaa pitkä ja kolme ja puoli leveä. Kokka ja perä olivat -suippoja ja aluksen pyöreä muoto muistutti nahkaista juoma-astiaa. - -Sellaisilla aluksilla tekevät intiaanit kuitenkin pitkiä matkoja -joilla, joissa on runsaasti vesiputouksia, hiekkasärkkiä ja kiviä, -ja vaikkeivät nämä alukset olekaan kestäviä, täytyy kummastella että -ne niinkin kauvan sietävät kolauksia, joita ne saavat, ja väkevää -virtaa, jota niillä kuljetaan. Muuten niitten kevyt rakennelma suojelee -niitä monista tapaturmista, jotka olisivat turmiollisia vahvemmalle -aluksille, ja samoin jaksavat soutajat suuremmitta ponnistuksitta -kantaa ne vaarallisten paikkojen ohi. - -Sellaiseen alukseen astui tuo pieni joukko. Comanhi survasi sen -airollaan vesille ja pian kuljetti väkevä virta sen keskelle uomaa. -Intiaani ohjasi veneen vasemmalle rannalle ja kuljetti venettä niin -lähellä rantaa kuin mahdollista oli, puitten varjossa. - --- Pitkältäkö luulette olevan jokien yhtymäpaikalle? kysyi -kanadalainen, josta meno tuntui hitaalta, vaikka vene kulkikin nopeasti. - --- Jos soudamme koko yön, ehdimme sinne huomen-illalla, kun aurinko on -yhtä lähellä taivaan rantaa kuin nytkin, vastasi intiaani. - -Täytyi siis soutaa puolen vuorokautta. Oli tuskin luultavaa, ettei -jokunen heidän vihollisistansa keksisi heitä. - -Samalla kuin Rosenholz huolellisesti tarkasteli molempia rantoja -- -sillä mestitsi joukkoineen oli varmaan jommallakummalla, mietti hän -comanhin kertomuksen yksityiskohtia arvostellaksensa kuinka pian -saavuttaisi mestitsin. - -Ukkosensäteen kertomus ei tuntunut hänestä tyydyttävältä ja levottomana -ajatteli hän, mikä kohtalo tulisi Fabianille. - --- Ken väestänne oli Punakäden leirissä? kysyi hän. - -Intiaani näytti vieressään soutavaa intiaania. - --- Voih! huudahti metsäsissi vavisten, miksi ette sitä heti sanonut? -Comanhi, jatkoi hän liikutetulla äänellä, kääntyen soutajaan, olette -nähneet tuon nuoren etelän soturin, joksi Fabiania nimitätte, oletteko -jutelleet hänen kanssaan? Mitä hän teki? Oliko hän rauhallinen? -Käänsikö hän usein silmänsä taivaan rannalle pilvistä etsiäksensä -Lumivuorten kotkaa, jota teidän tulisi nimittää Merikotkaksi? Puhukaa, -comanhi, isän korvat ovat avoinna kuulemaan jotain rakkaasta pojastaan. - -Mutta soturi ei vastannut mitään näihin kysymyksiin, sillä hän ei -ymmärtänyt espanjan kieltä, eikä kanadalainen osannut comanhien kieltä. - -Ukkosensäde käänsi kanadalaisen kysymykset ja intiaanin vastaukset. - --- Nuori etelän soturi, vastasi hän, oli levollinen ja surumielinen, -ikäänkuin illan puhde vuoristossa, silloin kun satakieli alkaa laulunsa. - --- Kuuletko José, huudahti kanadalainen kyynelsilmin. - --- Hänen kasvonsa, jatkoi tulkki, kääntäen sanasta sanaan, olivat -vaaleat, ikäänkuin kuun säteet järvellä; mutta hänen silmänsä -loistivat, ikäänkuin kiiltomato aavikon ruohikossa yön tultua. - --- Niin, niin, sanoi kanadalainen, saadakseen tietää, onko joku -urhoollinen, ei pidä katsoa häntä kasvoihin, vaan hänen silmiinsä. - --- Mutta, jatkoi tulkki, mitä osoittavatkaan nuoren soturin vaaleat -kasvot ja tuli hänen silmissään? Niin, hän kärsii nälästä, mutta hänen -ruumiillinen tuskansa ei ole tunkeunut hänen sieluunsa. Sotilaan sielu -ei milloinkaan kärsi ruumiin tuskista. Vanha metsästäjä oli elänyt -intiaanein parissa tarpeeksi kauvan, ettei asettanut järkähtämätöntä -rohkeutta kaikkea muuta korkeammaksi; hurja ilo loisti hänen silmistään -kuullessaan intiaanin ylistävän hänen kasvattipoikaansa. - --- Etelän nuori soturi, alkoi intiaani uudelleen, joka kenties -lainasi Fabianille omat tunteensa, ei yrittänytkään etsiä Kotkaa -pilvien joukosta; hän katsoi omaa sydäntänsä, ja niiden vihollisien -kuolinhuuto, jotka hän oli saattanut hengiltä, kaikui ihanalta hänen -korvissaan, kun hän hymyili kuoloa vastaan. - --- Ole huoletta comanhi, nuorukainen ei virkkanut mitä ajatteli. Hän -tietää kyllä, että vanha Rosenholzinsa... Mutta, jatkoi kanadalainen -äänellä, jota turhaan koetti saada vakavaksi, tietääkö comanhi, -milloin... milloin... tuo nuori soturi teloitetaan? - --- Kun suuri, Mustaksilinnuksi nimitetty päällikkö yhtyy mestitsiin -jokien haarassa. - --- Olette nyt molemmat väsyneitä, sallikaa Josén ja minun nyt soutaa, -sanoi kanadalainen leimuavin silmin. Kotka on korppien jäljillä. - -Vene liukui sukkelammin veden pintaa myöten kahden uuden soutajan -voimakkaista aironvedoista. - -Suuri kuorma oli poistettu kanadalaisen sydämestä; hän tiesi Fabianin -elävän ja että hänen teloituksensa oli lykätty siksi, kunnes Mustalintu -kohtaisi mestitsin; hän tiesi sen lisäksi Mustanlinnun joukon olevan -heidän jäljessänsä ja että hän olisi saapuva ennen tätä nimitetylle -paikalle. - -Mutta mestitsi voi mahdollisesti muuttaa olopaikkaansa tahi olla -viipymättä siellä niin kauvan, että kanadalainen saisi tilaisuuden -menestymisen toiveella hyökätä hänen kimppuunsa. - --- Onko jokien yhtymäpaikka etäälläkin Puhvelijärvestä? kysyi -kanadalainen Ukkosensäteeltä. - --- Noin puolen penikulmaa. - --- Ja mitä tekee mestitsi Puhvelijärvellä, jossa olette löytäneet hänen -jälkensä? Tietääkö poikani siitä? - --- Hän aikoo ryöstää lumpeenkukan, joka asuu taivaansinisessä majassa, -sanoi intiaani leimuavin silmäyksin. - --- En ymmärrä teitä, Ukkosensäde. - --- Lumpeenkukka, selitti comanhi, koettaen salata silmiensä loistoa, -on valkoisten tytär; hän on niin valkoinen ja kaunis kuin magnoliapuun -kukat, jotka ovat puoleksi avoinna aamulla ja täysin puhjenneina -päivällä; hän loistaa selkeämmin kuin aamutähti, joka sotilaan silmissä -on kauniimpi kuin kaikki intiaanitytöt. - --- Ja mitä tekee tyttö siellä, kaukana kaikista ihmisasunnoista? jatkoi -Rosenholz. - --- Hänen isänsä ja kaksineljättä metsästäjää hevosineen ovat -lumpeenkukan seurassa. - --- Kaksineljättä metsästäjää! Oi! huudahti Rosenholz iloiten, sitähän -juuri Pedro Diaz aikoi meille sanoa. Siellä niinmuodoin kohtaamme -hänet, ja silloin on syntyvä ankara taistelu: kuusikymmentä intiaania -toisella puolen ja toisella neljä-, viisikymmentä valkoista ja -intiaania, jatkoi metsästäjä, jonka kasvot elpyivät rohkeudesta; -Punainen joki on näkevä veren virtoinaan juoksevan. Me pelastamme -taistelun tuoksinassa Fabianin ja sitten muserramme pyssyn tukeillamme -molempien rosvojen päät. - --- Me ristiinnaulitsemme heidät, Rosenholz! huudahti José, antautuen -tuon hurjan kiihkon valtaan, jonka hänen vihansa Punakättä ja mestitsiä -kohtaan herätti. Tuo tiikeripari ei ansaitse parempaa kohtaloa. - -Tuo rehellinen metsästäjä, joka paremmin osasi rakastaa kuin vihata, -ja tuo leppymätön espanjalainen, joka taisi sekä vihata että rakastaa, -soutivat vielä innokkaammin. - -Joen vesi muuttui melkein mustaksi, sillä rannat lähenivät toisiaan, -muodostaen kapean kanavan, jota varjosti tiheä metsikkö. Viimeinen -laskeuvan auringon purppurasäde heitti pitkän valonsäteen tuon viheriän -lehdikön alle, sekaantuen tummiin varjoihin, jotka häilyivät veden -pinnalla. - -Ennenkuin soudettiin tuohon pimeään kanavaan, antoi Ukkosensäde -vieressään istuvalle sotilaalle merkin, ja molemmat tarttuivat jälleen -airoihin metsästäjäin käydessä käsiksi pyssyihinsä. Heti sen jälkeen -antoivat intiaanit kuulua tukahutetun huudahduksen, joka oli veden -pinnalla leijailevien pääskysien viserryksen kaltainen. Jonkun hetken -perästä liukui vene puiden varjossa. Viimeinen auringon säde oli -ikäänkuin sammunut jokeen, ja pimeässä saattoi tuskin nähdä veneen -perästä sen kokkaan. - --- Jos pimeys joskus ei synnyttäisi harvinaisia näköhairahduksia, sanoi -kanadalainen, niin melkeinpä vannoisin näkeväni ihmisolennon tuon -haavan oksalla, joka nojautuu veteen. - -Nuori comanhi hillitsi kanadalaista, joka jo varustausi ampumaan. - --- Kotka ja Matkijalintu eivät ole täällä vihollismaassa, sanoi hän; -sotilaat ovat vartioina pitkin jokea, tehdäkseen sen varmaksi. - -Näin sanoen käski Ukkosensäde intiaanin heretä hetkeksi soutamasta -samalla kuin itse huopasi, ja vene liukui silloin tuon nojaavan puun -alle, jota kanadalainen oli näyttänyt. - -Ennenkuin José ja Rosenholz selkesivät hämmennyksestään, pudottautui -musta ruumis puusta. Vene sai sysäyksen, joka saattoi sen vapisemaan, -ja muuan intiaani istui Ukkosensäteen viereen. Vastatullut kertoi -lyhyesti jotakin, jota metsästäjät eivät ymmärtäneet, veneen jatkaessa -pimeässä matkaansa. - -Pian vaikeni vastatullut yhtä äänettömäksi kuin toisetkin matkailijat. -Kun he näin äänettöminä olivat kulkeneet tunnin ajan, uudistui äskeinen -tapaus. Eräs toinen intiaani tuli samalla tavalla veneeseen, joka -oli liian pieni, jos matkailijani luku näin joka hetki lisääntyisi. -Myöskin viimeksi tullut lausui muutamia sanoja comanhien kielellä -Ukkosensäteelle. Nyt nostivat molemmat intiaanit aironsa ylös, ja -antoivat veneen jonkun aikaa mennä virran viemänä. Kaukainen kohina -alkoi kuulua, ikäänkuin vesi syöksyisi kivien yli tahi matalikkoon, -mutta pimeässä taisi tuskin nähdä veneen mittaa eteensä. Nyt alkoi -tuo heikko alus kieppua ympäri, eivätkä intiaanit yrittäneetkään sitä -ohjata. Sitten kulki se vähän aikaa sivuttain, ja vihdoin liukui se -eteenpäin tuimaa myötävirtaa. Pian tuli nopeus niin suureksi, että vene -kulki kuin nuoli veden pintaa, joka tuntui olevan kalteva. He olivat -koskessa, ja intiaanit, kun eivät nähneet ohjata venettä, antoivat sen -kulkea omin päin. Hetkisen kiehui ja kohisi vesi tuon kehnon aluksen -alla, joka hyrskyjen läpi syöksyi edelleen. - -Äkkiä sai se ankaran sysäyksen, ja tuntui melkein kuin olisi se -haljennut ja tullut vettä täyteen; sitten se pysähtyi. Onnellisesti oli -tultu vaarallisen paikan ohi ja Ukkosensäde tovereinensa, jotka olivat -levänneet, tarttuivat uudelleen airoihin ja alkoivat soutaa. - -Kun matkustajat olivat päässeet koskesta, tulivat he pian tuosta -pimeästä kanavasta, joka oli useiden penikulmien pituinen. Täytyi nyt -mennä maihin tarkastamaan venettä, joka oli saanut pienen reijän. -Aukea aavikko levisi tässä matkustajain silmien eteen; muutamia -puuvillapensaita kasvoi joen rannoilla. - --- Kotka ja Matkijalintu saavat nukkua hetken sillä aikaa kun minä -sotureineni sytytän nuotion paikataksemme veneen, sanoi Ukkosensäde. - --- Jos sallitte, nuori ystäväni, vastasi José, niin syön ensin -hiukkasen ja panen vasta sitten nukkumaan. - -Pian olivat intiaanit sytyttäneet nuotion, jonka ääreen he ja -metsästäjät asettuivat; puhvelin tähteistä saivat nuo seitsemän miestä -aterian, joka maistui yhtä hyvältä kuin Puhvelisaarella syöty. Kun -he olivat kääntäneet veneen, etsiäksensä reikää, huomasi Ukkosensäde -veneen ratkenneen neulomuksen kohdalta. Oltiin juuri ryhtymäisillään -reijän paikkaamiseen puhvelin rasvalla ja tuhkalla, kun Ukkosensäde -alkoi kuunnella. - --- Kuuletteko mitään epäiltävää? kysyi José. - --- Ukkosensäde kuuntelee ennustavien susien ulvontaa. - --- Hyvä nuori ystäväni, teillä on hieno kuulo, siitä voitte ylpeillä. -Mitä sitten ennustaa tuon pienen aavikkosuden ulvonta, joka minun -mielestäni todistaa sen vain olevan nälissään? - --- Kun intiaanit ovat metsästämässä, sanoi comanhi vakavasti, seuraavat -sudet heitä äänettöminä, ollen varmoja saavansa osan saaliista; pienet -ja heikommat sudet seuraavat ulvoen suurempia, toivoen hekin osaansa. -Olen kuullut ennustavien susien äänen pohjoisesta; Mustanlinnun joukko -on idässä. Kolmas joukko, jota vakoojamme eivät ole huomanneet, on siis -pohjoisessa; puhvelit pakenevat niitä, isäni voi kuulla sen. - -Etäältä kuului todellakin kumeaa ja epämääräistä melua. - -Comanhi otti kekäleen ja tarkasteli sen valossa nuotion viereistä -maata. Leveä, kovaksi sotkettu tie vei joelta aavikolle. - --- Tästä kulkevat puhvelit ohi, huudahti hän; tämä on vaarallinen -paikka, josta meidän täytyy lähteä heti, jos ehdimmekään enää. Lauma -lähestyy tätä tietä. - -Pian kuului etäältä mylvintää, samalla kuin maa tärisi. - -Ukkosensäde lausui muutaman sanan kolmelle soturilleen, jotka nopeasti -sammuttivat nuotion, paitsi sitä kekälettä, joka oli päälliköllä. -Ukkosensäde kulki edellä, häntä seurasivat intiaanit, kantaen -metsästäjäin avulla venettä. Nuori päällikkö pysähtyi eräälle pienelle -kukkulalle, jollaisia seudulla oli runsaasti. Siellä sytytettiin nuotio -uudelleen ja intiaanit jatkoivat veneen paikkaamista. Tuskin olivat he -alottaneet työnsä, kun joen toisella rannalla, vastapäätä sitä paikkaa, -josta he olivat lähteneet, näkyi joukko puhvelia. Puuvillapensaat -taipuivat rätisten ikäänkuin ruohon korret noitten suurien eläinten -kulkiessa. Kauhea mylvintä kuului laumasta, kun se alkoi uida joen yli. -Nyt loiskahti vesi, kun puhvelit syöksyivät jokeen, joka nousi yli -äyräittensä. Lauma oli päässyt joen poikki. Vesi oli vielä vaahdossa, -kun pois rientävien puhvelien melu vähitellen taukosi aavikolla. - - - - -44. - -SEIKKAILUJA JOELLA. - - --- Poikani luottaa siis uniin ja enteisiin? sanoi Rosenholz intiaanille. - --- Ennustavan suden ulvonta ei milloinkaan petä, vastasi Ukkosensäde -niin vakavalla muodolla, ettei kanadalainen saattanut olla -hymyilemättä. Samoin eivät petä nekään unet, jotka suuri henki lähettää -nukkuvalle soturille. Luuleeko Lumivuorten kotka, että puhvelit -tähän aikaan yöstä luopuisivat makuusijoiltaan korkeassa ruohostossa -lähteäksensä viileään yöhön. - --- Se ei ole luultavaa; Jumala suo yöllä unta eläimille samoin kuin -meillekin. Puhvelit eivät ole susia eivätkä tiikeriä, jotka retkeilevät -pimeässä ja makaavat päivällä; varmaankin ovat intiaanit pelottaneet -tästä ohikulkeneet eläimet. - --- Unet ovat sielulleni kuin ennustavien susien ulvonta korvilleni -ja puhvelien yöllinen pako silmilleni varmana merkkinä, että vaarat -uhkaavat meitä. - --- Jos te, kuten luulen, puhutte totta, sanoi Rosenholz, niin minun -mielestäni tulisi meidän mitä pikimmin jatkaa matkaamme. - --- Vene on jo paikattu, mutta ensin täytyy meidän ryhtyä muutamiin -varokeinoihin. Näitten kukkuloitten taakse sytytämme kuusi nuotiota -vähän matkan päähän toisistansa. Siltä paikalta, johon Mustalintu on -pysähtynyt, näkevät apahit nuotiot erottamatta, onko niitten ympärillä -vartioivia soturia, ja kun he kuluttavat aikaansa miettimällä, -miten huomaamatta voisivat lähestyä, pääsevät Ukkosensäde, Kotka ja -Mustalintu vihollistensa edelle. - -Rosenholz ja José oivalsivat, mitä hyötyä tästä olisi. - -Nuotioita sytytettiin pensaitten ja kukkulain taakse siten, että -ainoastaan niitten kajastus näkyi etäälle. Sitten sysättiin vene joelle -ja pieni joukko alotti matkansa parin tunnin keskeytyksen jälkeen. - -Metsästäjät, jotka täydellisesti luottivat comanheihin, jotka -vuorotellen soutivat ja lepäsivät, laskeutuivat veneen pohjalle -nukkuaksensa hetkisen. Heidän näin kulkiessaan tunsivat Rosenholz ja -José voittavansa menettäneensä ajan ja tämän rauhoittavan tunteen -lohduttamina antautuivat he heitä raskauttavan unen helmoihin. - -Nuotiot, jotka he olivat rannalle sytyttäneet vihollisia pettääksensä, -katosivat pian näkyvistä. - -Äänettöminä soutivat intiaanit, eikä nuori comanhi, joka -liikkumattomana istui veneen perässä, lakannut tähystelemästä -aavikolle. Pian kiinnitti hänen huomiotansa kumea mörinä, joka kuului -joelta. Hän viittasi intiaaneja lakkaamaan soutamasta, kumartui sitten -kanadalaisen puoleen, joka tuntien olkapäähänsä koskettavan heti avasi -silmänsä katsahtaen ympärilleen. Hän huomasi intiaanien lakanneen -soutamasta ja arvasi jonkun salaisen vaaran heitä uhkaavan. Tässä -juoksi joki korkeitten äyräiden välillä. - --- Herätänkö Josén? kysyi Rosenholz. - --- Antaa hänen nukkua, vastasi comanhi, herätämme hänet sitten, jos -tarve vaatii. Olen kuullut sanottavan, että Kotkan luoti aina sattuu -määräpaikkaan. - --- Kyllä, poikani, niin olikin silloin, kun minulla oli se pyssy, joka -vihdoin käsistäni särjettiin, mutta tällä en voi taata ensimäistä -laukausta, kun en ole vielä koetellut. Mutta miksi herätitte minut. - -Kumea mörinä, joka tuntui pitkään vedettyjen palkeitten puhallukselta, -vastasi intiaanin puolesta. - --- Hyvä, sanoi Rosenholz, enempää ei minun tarvitse tietää. Toimikaamme -niin, että pääsemme paikan ohi, ja sallikaa minun sitten nukkua, -ellette ole väsyksissä soutamisesta. - --- Karhun luvatta emme paikan ohi pääse. Tuon käänteen takana on joki -kapea, ja karhu on pienellä, keskellä jokea olevalla saarella. Mitä -Ukkosensäde kerran on nähnyt, sitä hän ei milloinkaan unohda. Hän -tuntee Punaisen joen jokaisen pienimmänkin mutkan. - -Vene liukui kuitenkin eteenpäin, kääntyen ympäri. Mutta kun täytyi -jotain päättää, ennenkuin vaaran paikalle uskallettiin, tarttui -Rosenholz airoihin ja souti vähän matkaa taaksepäin. - --- Emme tosiaankaan saa, sanoi hän, pidättäen venettä soudettuansa -jonkun sylen, tuhlata laukauksia täällä erämaassa, jossa viholliset -voivat olla aivan lähellämme, ellemme tahdo läsnäoloamme ilmaista. -Yksikin laukaus riittää tuomaan ne kimppuumme. Minun mielipiteeni on, -että pitemmittä mutkitta ja syrjäyttäen itserakkautemme menemme maihin -ja otamme veneen selkäämme väistääksemme tuota kirottua eläintä. Hieman -alempana lykkäämme veneen taasen vesille. - --- Kolmella intiaanilla on tukevat käsivarret ja terävät kirveet; -valkoisilla sotureilla on pitkät, terävät puukot, sanoi intiaani. - --- Nuorukaisen itserakkaus ei tahtoisi kuulla paosta puhuttavan, sen -tiedän. Tahtoisitteko mieluummin, että veneemme ajaisi karille, mikä -ei niin pahoin olisikaan, kun sitä oikein ajattelen, vai tahdotteko, -että karhu repisi sen rikki? Se olisi korvaamaton vahinko. Ukkosensäde, -kuulkaa minua. Luopukaa tuosta pienestä kunniasta isän tähden, joka -kokee vapauttaa poikaansa, jonka hetket ovat luetut. Harmaahapsinen -ukko, jonka sydän on surua täynnä, pyytää sitä teiltä, nuorukaiselta. - --- Lumpeenkukka, sanoi intiaani, joka ei voinut salata nuoren sydämensä -tunteita, olisi pelännyt ja vavissut kun hän olisi nähnyt tuon kauhean -eläimen nahan; hän olisi ystävällisesti hymyillyt sille nuorelle -soturille, joka hänelle olisi nahan lahjoittanut. Ukkosensäteen sydän -olisi riemuinnut. - --- Niinpä niinkin, ystäväni, sen kyllä uskon; mutta suloista on myöskin -auttaa vanhusta, joka on levoton poikansa tähden; suuri henki on aina -siunaava teitä. - -Comanhi ei enempää väitellyt. - -Herätettiin José ja Gayferos ja ilmoitettiin heille, että harmaa -aavikkokarhu vartioi ahdasta paikkaa joessa, josta he eivät -voineet päästä ohi antaumatta taisteluun eläimen kanssa; oli -siis välttämätöntä, että kierrettäisiin maitse vaarallisen melun -välttämiseksi, joka syttyisi taisteltaessa saaren kauhean vartian -kanssa. - -Tämä ilmoitus sai Josén huonolle tuulelle. - --- Piru tuon kurjan itikan niskat nurin vääntäköön, sanoi hän -haukotellen. Harmissaan käytti hän aavikoiden suurimmasta ja -pelottavimmasta eläimestä halveksivaa lausetta. Sitte lisäsi hän: Minä -nukuin niin rauhallisesti. - -Kanadalainen oli sillä välin soutanut toiselle rannalle. Siellä päätti -vanhus tavallisella varovaisuudellaan luoda silmäyksen aavikolle, -ennenkuin kaikki nousisivat maalle. Hitaasti kapusi hän jyrkkää äyrästä -ylös. Korkeaa ruohoa kasvoi äyräällä, estäen näköalan. Pyssy kädessä -hiipii hän varovasti ruohostoon ja katosi hetkeksi. Veneeseen jääneet -olivat varuillaan; voi sattua, että karhu, jota koetettiin väistää, -hyökkäisi heidän kimppuunsa. - -Oli selvää, että karhu vainusi ihmisiä läheisyydessään eikä enää -tuntenut olevansa yksin valtakunnassaan. Syystä kyllä pelkäsivät -matkustajat, että se, samoin kuin muinaisaikana nuo pelottavat -linnanherrat, jotka kalliolinnoistaan hallitsivat ympäristöä, vaatisi -itselleen veroksi metsästäjän tai intiaanin, jos se joskus ennen olisi -päässyt ihmislihan makuun. Sen sieramien nopeaan huokumiseen sekaantui -toisinaan hampaitten kiristeleminen ja jalan raapiminen, kun se -kynsillään kaapi kiviä. Samassa palasi kanadalainen juosten takaisin. - --- Pois, pois! sanoi hän matalalla äänellä veneeseen ehdittyänsä. -Tusinan verta ratsastavia intiaania on aavikolla. - --- Ennustavat sudet eivät milloinkaan petä, vastasi Ukkosensäde. Mistä -päin tulevat nuo apahikoirat? - --- Ne näyttävät tulevan siltä taholta, johon sytytimme nuotiot. Niin, -Ukkosensäde, nyt ei auta epäileminen enää, meidän täytyy kirveillä ja -puukoilla puolustaa itseämme. - --- Olkoon kuinka tahansa, emme saa viipyä täällä. Joka hetki saattaa -jokunen ratsastaja tulla joelle. - -Vene soudettiin uudelleen keskelle jokea, huolimatta karhun -pelottavasta mörinästä. Muulloin olisivat matkustajat, perustamatta -tuon kulkuväylää vartioivan karhun voimasta ja raivosta, sangen vähän -välittäneet sen kohtaamisesta. Kaikki, paitsi Gayferos, olivat ikänsä -viettäneet erämaassa ja tottuneet sen vaaroja vastaan taistelemaan. -Ei Gayferoskaan näyttänyt pelkäävän enempää kuin toverinsakaan; se -tuli siitä, ettei hän tiennyt, millaisen vihollisen kanssa oltiin -tekemisissä. Mutta molemmat metsästäjät ja intiaanit tiesivät sen, -ja he käsittivät kuinka paljon apahien lähellä olo enensi taistelun -muutenkin suurta vaaraa. Ellei eläin antaisi heidän rauhassa kulkea -ohi, voitiin ainoastaan teräaseita käyttää taistelussa. Karhun vahva -nahka teki kuitenkin sellaisen taistelun päättymisen epäiltäväksi. Jos -karhu tuli ainoastaan haavoitetuksi, voisi sen ääni houkutella sinne -metsästyshaluiset intiaanit; heti kun karhu terävillä kynsillään iski -veneeseen, oli se rikki revitty; veneen täytyi kaatua. Varmuuden vuoksi -ja estääksensä comanhin hyökkäämästä karhun kimppuun, pyysi Rosenholz -Ukkosensädettä tarttumaan toiseen airoon. Itse tarttui hän toiseen -ajattelematta, mihinkä vaaraan hän antautui, sillä hän istui samalla -puolen, jossa eläinkin oli. - -Pian oli vene ehtinyt samalle paikalle, josta kanadalainen alkoi -soutaa sitä takaisin. Oli vakava hetki, kun vene kulki jokeen pistävän -niemen ohi. Kokassa seisoivat intiaanit kirveet kädessä valmiina -iskemään jättiläiseen, perässä seisoivat José ja Gayferos puukoilla -varustettuina. Äänetönnä solui tuo pieni alus vedenpinnalla, ja -keskeltä jokea kuului kumea huokuminen, ikäänkuin veden hirviö olisi -hiekkasärkälle ajautunut. - -Tummalla veden pinnalla näkyi saari, jolla saattoi erottaa suuren -mustan möhkäleen. - --- Jesus Maria! sanoi hiljaa Gayferos, suuresti peljästyen nähdessään -vihollisen, jonka jättiläiskoosta hänellä ei ollut aavistustakaan. - --- Luottakaa enemmän puukkoonne kuin rukoukseen! kuiskasi José -vilkkaasti. - -Hitaasti kulki vene eteenpäin, ja nähdessään ihmiset päästi karhu -kauhean mörinän. Ojentaen toisen äärettömistä käpälistään sai se koko -hiekkavyöryn vierimään jokeen. Sitten alkoi peto hitaasti nousta -takajaloilleen. Vene oli tuon vaarallisen paikan lähellä. Soutajat -olivat valmiina. - --- Kas nyt comanhi, pari voimakasta airon vetoa! Seitsemän ihmisen -henki riippuu siitä, huudahti Rosenholz. - -Ja peloton metsäsissi koetti parastansa saadaksensa veneen kiitämään -niin nopeasti kuin mahdollista pedon ohi, joka seisoi takajaloillaan -ja näytti epäilevän, hyökkäisikö vai ei. Intiaani auttoi voimakkaasti -metsästäjää ja vene kiiti nuolen nopeudella tuskin sylenkään päästä -saaren jättiläisvartian ohi. - -Karhu näytti vielä epäilevän, hyökkäisikö veneeseen, ja Rosenholz -toivoi jo heidän pääsevän vaarallisen paikan ohi. Tällä hetkellä ja -niin nopeasti, ettei metsästäjä ennättänyt sitä estää, ampui eräs -comanhi nuolen, joka tunkeutui syvälle karhun ruumiiseen. Rosenholz ei -voinut olla päästämättä kiukun huudahdusta. Haavoitettu eläin päästi -äreän mörinän, puri yhteen kauheita hampaitansa ja syöksähti veteen. - -Molemmat soutajat ponnistivat voimiansa äärimmäiseen asti ja heidän -voimakkaat aironvetonsa saivat veneen melkein lentämään joen pinnalla. -Karhu myöhästyi, se iski käpälänsä veteen kohtaamatta venettä. - --- Hurraa! huudahti José korkealle loiskuvan vaahdon puoliksi -tukahuttamana, kestä Rosenholz, kestäkää comanhi! Te olette tehneet -tehtävänne kuin kelpo merimiehet. Kuulkaa siellä, pitäkää tapparanne -valmiina, ellette halua, että tuo peto saattaa meidät haaksirikkoon. - -Intiaanit hiipivät nopeasti soutajien välitse ja samalla kun peto -raivosta läähättäen oli jalan päässä veneestä, joka hyppeli joen -levottomilla aalloilla, seisoivat he kirveet iskuun valmiina perässä. - --- Iskekää! karjasi José. - -Intiaanit eivät tarvinneet hänen kehoitustaan, jota he eivät -ymmärtäneetkään, sillä kolme kirvestä putosi yhtä aikaa jättiläisen -päähän kuin vasarat alasimeen. - --- Vielä kerran! huusi José. - --- Hiljaa, hiljaa Jumalan tähden! huudahti Rosenholz. - --- Intiaanit eivät... - -Äkkiä leimahti pyssyn tuli veren punaamalla joella. - -Uudelleen haavoitetun karhun ulvonta sekaantui laukaukseen, ja veneen -perässä olevista tuntui kuin tuomiopasuuna olisi heidän ylitsensä -kaikunut. - --- Piru vieköön! huudahti José, nähdessään ruumiin vyöryvän rannalle ja -putoavan eläimen lähelle veteen. - --- Mikä se oli? lisäsi hän. - --- Mikä on veteen putoava apahi? Uppoava nälkäinen koira, vastasi -Ukkosensäde. - -Nyt kuului korkeitten äyräitten peittämältä aavikolta pelottava -ulvonta, ja comanhit vastasivat siihen; kauheaa oli kuulla ihmisääniä -sekaantuvan karhun mörinään. - -Pedon ruumiisen tunkeutunut nuoli ja nuo kolme sen päähän sattunutta -kirveeniskua näkyivät kiihoittaneen sen raivoa. - --- Souda, Rosenholz, souda! huusi José, ollen polvillaan veneen perässä -ja intiaanien kanssa pitäen varalla karhun liikkeitä. Peto ui nopeasti -veneen perässä ja joka hetki olivat suuret käpälät musertamaisillaan -aluksen. -- Taivaan nimessä, olemme tuskin ehtineet alta pois, jatkoi -José, kun uusi vaahtosade kasteli hänet. Souda kovasti, comanhi, vielä -hetkinen, sitten olemme pelastetut. Sinäkö Rosenholz ammuit äsken? - --- Niin, vastasi kanadalainen soutaessaan, ja pyssy käy hyvin. Ammu nyt -sinäkin tuota kirottua karhua ja tähtää kuonoon. - -Nyt ei enää ollut varovaisuus tarpeen. Intiaanit tiesivät pakolaisten -läsnäolon ja oli aika vapautua perässä uivasta vihollisesta, jotta -saatettaisiin vastustaa aavikolta tulevien vihollisten hyökkäystä. - --- Hyvä! Oletteko valmis Gayferos? Kuulitteko, mitä Rosenholz sanoi? -Täytyy tähdätä pedon kuonoin. - --- Tehdään niin! vastasi tämä. - -Nyt kajahti joelta kaksi laukausta; mutta vene kieppui kovassa virrassa -niin, etteivät luodit sattuneet. Peto puisti vain suurta päätään, josta -kuitenkin vuosi verta. - --- Perhanan otus! huudahti José suuttuneena. - -Vielä hetkisen kesti tätä kamalaa, yöllistä taistelua karhun ja -pakenevan veneen välillä. Ihmiset olivat äänettömiä, mutta peto ulvoi -kauheasti. José ja Gayferos latasivat uudelleen pyssynsä ampuakseen -vielä kerran. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä vene keinui kovasti -aalloissa. Ampujat asettuivat kuitenkin varuilleen; veneen ja pedon -väli eneni, ja tämä oli merkkinä siitä, että se alkoi väsyä. - --- Soutakaa vaan! huusi José, peto alkaa jäädä jälelle. - -Soutajat ponnistivat vieläkin kovemmin ja välimatka eneni yhä. - --- Älkää väsykö! Älkää väsykö! Hyvä! Pidättäkää hetkeksi, jos -mahdollista on, sillä vene ei keinu enää niin kovasti, joten voin -tarkemmin tähdätä tuota pirua. Koetan satuttaa sen mustaan kuonoon, -jonka näen tuolta pistäytyvän esiin. - --- Älä suinkaan! sanoi Rosenholz vilkkaasti soutaessaan, tottelematta -toverinsa kehoitusta. Säästä luotisi tuolta läheneville intiaaneille. - -Rannat olivat tässä kohden matalammat, joten matkustajat saattoivat -nähdä aavikolle. Korkeassa ruohossa liikkui tummia olentoja -- -ratsastavia intiaaneja. - -Toinenkin välitön vaara teki matkustajain tilan arveluttavaksi. Karhu -oli tosin vähentänyt ponnistuksiansa, mutta tämä tapahtui sentähden, -että se voisi hyökätä toiselta taholta. Se ui vinoon oikeanpuolista -rantaa kohti. - --- Maihin, Rosenholz! huusi José, joka seurasi karhun liikkeitä, muuten -katkaisee peto tiemme ja hyökkää edestä. - -Ukkosensäde katsahti sinnepäin ja näki karhun lähellä rantaa. -Rosenholzin auttamana souti hänkin oikealle rannalle. - -Vene kiiti viistoon rantaa kohti, ja samalla kuin karhukin nousi -maalle, hyppäsi nuori comanhikin pyssy aseena rannalle. - --- Survaiskaa vene ulos rannalta. Lumivuorten kotka saa nyt nähdä, -miten peloton soturi menettelee. - -Intiaani ja karhu olivat samalla rannalla noin kahdenkymmenen -askeleen päässä toisistaan. Comanhi ei pitkältä valmistellut. Karhun -lähetessä istahti Ukkosensäde tyynesti, mikä herätti kanadalaisessakin -ihmettelyä, ikäänkuin väsynyt levähtävä matkustaja; hän tähtäsi ja -odotti liikkumattomana. Tuo puhvelin kokoinen raivokas peto, aavikoiden -kauhu, riensi eteenpäin. Sen kauheat hampaat näkyivät veristen huulien -välistä, leimuavat silmät näyttivät tulipalloilta. - -Comanhin pyssy seurasi pedon kaikkia liikkeitä ja kun pyssy melkein -kosketti karhun päähän, pamahti laukaus. Jättiläinen vaipui alas; -painollaan olisi se kuitenkin musertanut intiaanin, ellei tämä -ammuttuansa olisi väistynyt syrjään hämmästyttävällä nopeudella ja -pysähtynyt puukko kädessä kuuden askeleen päähän. - -Intiaani loi ylpeän katseen verisellä hiekalla makaavaan viholliseen. -Nopeasti ja taitavan metsästäjän ketteryydellä leikkasi hän yhden -karhun käpälistä ja astui sitten veneeseen. - --- Ukkosensäde on päällikön vertainen urhoollisuudessa, sanoi -Rosenholz, pusertaen comanhin kättä. Kotka ja Matkijalintu ylpeilevät -nuoresta ystävästään. Hänen sydämensä voipi iloita, sillä lumpeenkukka -hymyilee, kun hän näkee tämän merkin hänen urhoollisuudestaan. - -Nuoren comanhin silmät hehkuivat ylpeydestä, jonka kanadalaisen -mairittelevat sanat, mutta varsinkin toivo olla Rosaritan mieliksi -herättivät. Hän huudahti lujasti ja alkoi taasen soutaa, sillä -aavikolla nelistävät apahit näyttivät, samoinkuin karhukin, tahtovan -katkaista heidän matkansa. - - - - -45. - -MATKAN JATKAMINEN. - - -Sillä paikalla, jonne intiaanit näyttivät aikovan mennä odottamaan -venettä, kasvoi runsaasti leppiä ja pajupensaita, joitten suojassa he -helposti, itse olematta vaarassa, saattoivat ahdistaa joella olevia. -Täytyi sen vuoksi ponnistaa kaikki voimat ehtiäksensä sinne ennen -apahia. Jos näiden kuitenkin onnistui päästä sinne ensin, täytyi tuota -vaaran paikkaa karttaa. - -Kaksi comanhia oli ruvennut Rosenholzin ja Ukkosensäteen sijasta -soutamaan; Gayferoksen ja Josén kanssa nämä taasen pyssy kädessä -suojelivat molempia soutajia. Apahien täytyi ratsastaa suuri kierros -ollakseen pyssyn kantaman ulkopuolella. Vene sitävastoin kulki suoraan. - --- Sanoessani, että aavikon intiaanit kulkevat tuulen siivillä kuin -heinäsirkat, olen oikeassa, sanoi tämän uuden esteen johdosta suuttunut -Rosenholz. - --- Ellen erehdy, lausui José, ovat nämä apahit, joitten kanssa nyt -olemme tekemisissä, samoja, jotka jo olemme tulleet tuntemaan. Katso -tuota hevosta, jonka värin pimeässäkin voi erottaa, ja joka juoksee -ilman ratsastajaa; eikö sinustakin tunnu, että näimme sen ollessamme -Gilajoen saarella? - --- Minulla puolestani on kylläkin syytä muistella sitä, lisäsi -Gayferos. Se intiaani, joka ensin heitti lassonsa minuun, ratsasti -samallaisella. - --- Ja, lisäsi José, eiköhän tuosta puhvelin harjasta, joka koristaa -tuon intiaanin päätä, voi päättää, että se on sama, joka oli vartiana -rannalla kun uiva saaremme kulki virran mukana? Se on sellainen tapaus -seikkailuelämässämme, jonka aina muistan. Minusta voipi panna sata yhtä -vastaan, että nuo roistot ovat samoja, jotka piirittivät meitä, ja että -he ovat löytäneet jälkemme siinä, jossa astuimme maihin lähteäksemme -kultalaaksoon. - --- Samaa minäkin melkein luulen, vastasi huoaten Rosenholz, jolle nämä -tapaukset muistuttivat Fabianin katoamista. - -Noin kolmannes matkasta oli nyt kuljettu. Vene oli siis tullut -lähemmäksi intiaaneja ja jos metsästäjäin pyssyt vain kantoivat niin -etäälle, saattoivat he ampua jonkun. - -Vaikka vene kulki nopeasti, oli sen kulku kuitenkin niin tasaista, että -ampuja saattoi tähdätä. - -Rosenholz ja José, joitten taito oli ollut niin monen intiaanin -turmioksi, tähtäsivät ja ampuivat. - --- Nuo kaksi eivät enää seuraa kenenkään jälkiä, sanoi José; takaan -että he eivät meitä enää hauku. - --- Ehkä he ovat ainoastaan haavoitettuja, arveli Gayferos, joka -hämmästyksekseen ja ilokseen huomasi voivan osata niin etäältä -viholliseen, vieläpä pimeässäkin. - --- Sitä epäilen, vastasi Rosenholz. Mutta he eivät voi enää ainakaan -vahingoittaa meitä; kuitenkaan emme voi estää noita toisia ennen meitä -asettumasta pensaitten taakse. - --- Riittää! huusi intiaani, viitaten kädellään soutajille lakkaamaan -soutamasta. - -Viimeisetkin intiaaniratsastajat olivat kadonneet pensastoon; kuitenkin -oli comanhin pyssy, jonka hän äkkiä laukaisi, tappanut vielä yhden. - -Pian tervehtivät venettä kiväärin laukaukset. Onneksi ne eivät -vaikuttaneet tuhoavasti; toisen soutajan käsivarsi haavoittui, eräs -luoti läpäisi taasen veneen, mutta vedenpinnan yläpuolelta. Comanhi -koetteli terveellä kädellään haavaa; kyynärluu ei ollut vahingoittunut, -luoti oli vain lävistänyt lihan. Kanadalainen tarttui nyt airoon hänen -sijastaan ja souti taaksepäin pieneen lahdelmaan, jota tiheä kaislavyö -suojeli. Se oli varmin turvapaikka, mitä lähistöllä oli. - -Matkustajat käsittivät, että olisivat menettäneet kallista aikaa, -ehkäpä henkensäkin, jos olisivat väkisin tahtoneet kulkea jokea myöten -tai ajaa intiaanit edullisesta asemasta, josta he vallitsivat jokea. - -Täytyi siis päättää joko jättää vene ja samalla siis luopua arvokkaasta -apuneuvosta, tai kantaa vene kiertoteitse intiaanien anastaman paikan -ohitse. - -Tuskin olivat matkustajat varovasti ehtineet nousta maihin, kun siltä -paikalta, johon apahit olivat asettuneet, kirkas leimu valaisi joen ja -sen rannat. Samassa myöskin suhahti muutamia luotia läheltä venettä -läpi kaisliston. Tulen leimu oli varmaankin merkki, jonka intiaanit -antoivat etäämpänä oleville tovereillensa. - -Vihollisten aavikolta keräämä kuiva ruoho levitti kirkkaan, mutta -lyhytaikaisen valon. Tuossa punertavassa loimussa näkivät apahit -kuitenkin aivan selvästi kanadalaisen jättiläisvartalon ja samoin -toisenkin, helposti tunnettavan, nimittäin Josén. - -Huudot: Lumivuorten kotka! Matkijalintu! Verinen pääkallo! -- joilla -nimillä intiaanit nimittivät Rosenholzia, Joséta ja Gayferosta, -ilmaisivat, että heidät oli tunnettu. - --- Miksi nimittää valkonaamainen suuri metsästäjä itseänsä kotkaksi, -kuului pilkallinen ääni, kun hän ei ole voinut salata jälkiänsä -Sumuvuorelta ja Gilajoelta Punaisen joen rannoille? - --- Älä vastaa, José! sanoi kanadalainen, suusota on kyllä hyvä, -kun on runsaasti aikaa, niinkuin meillä oli saarella; mutta tässä -on toimiminen, eikä puhuminen. No, Ukkosensäde, eikö intiaanien -keksintökyky ole teille ilmaissut mitään sotajuonta, minkä avulla -pääsisimme täältä? - --- Mitäpä meidän tarvitsee sotajuonia tuumailla? vastasi comanhi. -Yksinkertaisin ja parhain keino on kantaa vene tästä parin -pyssynkantaman päähän. - -Juuri kun nuoren päällikön kolme soturia, kantaen kevyttä venettä, -aikoi aavikolle päin, päästi eräs heistä heikon huudahduksen. - -Vaikkei kuu vielä ollut noussut, valaisivat tähdet niin paljon -että saattoi nähdä toisen, noin parinkymmenen miehen suuruisen -intiaaniparven. Kolme tai neljä oli ratsain, mutta nämäkin ajoivat yhtä -hitaasti kuin kävelevät toverinsa. - --- Vaikka Ukkosensäteen sydän onkin rohkea, ei pyssy ole niin varma -hänen käsissään kuin minun ja Josén, sanoi Rosenholz. Nuori päällikkö -ja Gayferos auttavat veneen kantamisessa, että ehdittäisiin nopeasti, -minä ja José suojelemme teitä kaikkia, kun ette voi itse puolustaa -itseänne. - --- Hyvä! sanoi intiaani, soturi voipi olla hyödyksi muullakin tavoin -kuin sotimalla. - -Comanhi ja Gayferos noudattivat Rosenholzin kehoitusta. Tämä asettui -kantajain toiselle puolen, José toiselle, ja eteenpäin riennettiin niin -nopeasti kuin mahdollista oli. - -Ei mikään osoittanut että lähenevät intiaanit olisivat huomanneet tuon -pienen joukon. Niin ei kuitenkaan ollut niitten vihollisten laita, -jotka olivat väijyksissä pensastossa. He päästivät kamalan kiljunnan, -mikä ilmaisi heidän vimmansa. - --- Jos vain selvästi erottaisin jonkun noista! sanoi José, joka käveli -veneen ja joen välillä. - --- Tarkasta, José, pikemmin noita, jotka lähenevät tuolta, vastasi -Rosenholz. Ai, nyt huomasivat hekin meidät, kuule, kuinka he ulvovat! -Mutta älköön yksikään lähestykö pyssyn kantaman päähän! Näes, José, -sanottakoon mitä tahansa, niin jalkaväki on edullisempaa aavikolla -taisteltaessa, samoin kuin ratsuväki sivistyneitten kansain sodissa. -Ennenkuin yksikään noista ratsastajista -- ellei hän tahdo turhaan -ampua -- saa hevosensa pysähtymään, niin että hän voi oikein tähdätä, -niin minä... - -Näin sanoen pysähtyi Rosenholz ja näytti kuin maahan kiinni kasvaneelta. - --- Kyllä tiedän, mitä hän aikoi sanoa, sanoi José puoliääneen -kulkeissaan eteenpäin. Hän aikoi sanoa: niin minä pysähdyn, tähtään -ja... - -Vanhan metsästäjän pyssyn pamaus keskeytti hänet. - --- Ja, alotti hän uudelleen, intiaani putoo hevosen selästä kuin -kypsynyt omena puusta... - --- Joutuin pois! huusi Rosenholz, joka viime urhotyönsä jälkeen tuli -juosten samalla kuin aavikolta, jossa hänen luotinsa etäisyydestä -huolimatta oli uhriin sattunut, kaksi laukausta kuului vastaukseksi. - --- Näette, Ukkosensäde, että kelpo ampujan käsissä tavallinen pyssy -näyttää kantavan kahta vertaa kauvemmaksi kuin toinen, vaikka entisen -pyssyni luodit ovatkin liian pieniä tähän, mikä vähentää paljon niitten -voimaa. - -Tähän asti olivat vasemman rannan, jota he kulkivat, kukkulat -jotenkin hyvin suojelleet heitä oikealla rannalla pensastossa olevien -intiaanien tulelta, mutta nyt saapuivat he paikalle, jossa molemmat -rannat olivat yhtä tasan. Tämä oli vaarallisin paikka, mikä heillä oli -kuljettavana, ja huolimatta Rosenholzin ja Josén tarkkaavaisuudesta, -kun he pensastossa koettivat etsiä maalia, mihin ampuisivat, tervehti -matkuetta näkymättömäin vihollisten suuntaama tuli. - -Yksi veneen kantajista kaatui hengenvaarallisesti haavoittuneena, -voimatta enää nousta. Hänen toverinsa tulivat hänen avukseen. Jotta -eivät joutuisi noitten kahden valkoisen metsästäjän ammuttaviksi, -joitten erinomaista osumatarkkuutta he olivat jo saaneet kokea, olivat -intiaanit varoneet paljastamasta itseänsä ja ampuneet arviokaupalla -pensastosta. Paitsi erästä luotia, joka kosketti Josén käteen ja repäsi -kappaleen hänen takkinsa hiasta, ei tuli heitä vahingoittanut. - -Kun oli enää vain kaksi kantamassa venettä, nimittäin Ukkosensäde ja -Gayferos, eivät he voineet kulkea yhtä nopeasti. Kuolevan toverinsa -kantaminen hidastutti intiaanienkin kulkua, ja tuo apahijoukko, jota -oli enin pelkääminen, se kun oli lukuisin ja samalla rannalla kuin -hekin, alkoi tuntuvasti lähetä. Kahdesti pysähtyivät pelottomat -metsästäjät, jotka yksin olivat tuon pienen joukon taistelijoita, -ehkäistäksensä vihollista ja kummallakin kerralla putosi kaksi -intiaania ratsailta. - -Tämän peräytymisen kestäessä kävelivät molemmat metsästäjät, joita -kiihdytti heidän oma ampumisensa ja heidän ympärillään suhisevat -luodit ja nuolet, takaperin. Heidän toverinsa, jotka jo olivat -ehtineet suojaan toisen rannan tulelta, olivat paljon edellä, ja -laskivat venettä vesille. Rosenholz ja José, joitten kasvot olivat -käännetyt aavikolta läheneviin intiaaneihin ja selkä jokeen päin, -eivät huomanneet, että intiaaniratsastajat lähtivät pensastosta ja -kiiruhtivat joelle katkaistaksensa heiltä tien. - -Ukkosensäteen äänekäs huudahdus ja pyssynlaukaus ilmaisi heille, missä -vaarassa he olivat, paukaus haavoitti kuolettavasti yhden joen yli -uivista hevosista, joka kaatui keskellä virtaa, mikä vei sen mukanaan. - -José kääntyi nopeasti, huomasi vaaran suuruuden ja antoi Rosenholzin -pelätyllä aseellaan pitää etenevän vihollisen loitolla. - -Itse hiipi hän kumarruksissaan ja pyssy valmiina pitkin rantaa, huutaen -Rosenholzille: - --- Peräydy takaisin veneeseen; minä tulen perässä heti, kun olen -ampunut yhden noista. - -Nyt pamahti. José kaatui kiroten ja katosi ruohostoon. Kanadalainen -päästi tuskan huudahduksen nähdessään sen miehen kaatuvan, joka oli -ollut osallisena kaikkiin hänen vaaroihinsa ja iloihinsa; vanha -metsästäjä tunsi nyt kadottaneensa veljen, kadotettuaan ensin poikansa. - -Kanadalaisen ankara mielenliikutus esti hänet huomaamasta, että eräs -apahi-ratsastaja pääsi rannalle, lähelle sitä paikkaa, johon José -oli kadonnut. Hetkinen vielä ja hämmästyneen Rosenholzin loppu olisi -tullut. Onneksi nyt, ikäänkuin ihmetyö, leimahti salama maasta, eikä -sitä seuraava pamaus ollut vielä tauonnut kuulumasta, kun intiaani -kaatui satulasta jokeen. Samassa näkyi maan tasalla Josén pää, -puoliksi äkäisen puoliksi ivallisen näköisenä. Hän näytti aivan -vahingoittumattomalta. - --- Tule tänne, Rosenholz! huusi hän, pujahda tällaiseen kuoppaan, -johon kohtalo salli minun langeta. Tässä on valloittamaton asema eikä -ainoakaan noista roistoista pääse rankaisematta lähenemään meitä. -Kahdella hyppäyksellä seisoi Rosenholz Josén vieressä. Hänkin katosi -tuollaiseen luonnon tekemään kuoppaan, jollaisia usein tavataan -aavikoilla ja joita tiheä ruoho peittää. José ja Rosenholz, joita -intiaanit turhaan etsivät, seisoivat selkä selkää vastaan, edellinen -vartioiden aavikkoa, jälkimäinen joen rantaa. - -José oli taasen ladannut pyssynsä ja molemmat metsäsissit, joitten -päät olivat maan tasalla, seurasivat säihkyvin silmin intiaanien -liikkeitä. He uivat takaisin hirnuvine hevosineen, ja se, jonka hevosen -Ukkosensäde oli ampunut, seurasi perässä. - --- Nyt, Rosenholz, sanoi José, saatamme uudelleen astua veneeseen, joka -odottaa meitä. Kas vaan noita roistoja, ne nousevat joesta märkinä ja -noloina kuin selkäsaunan saaneet koirat. Täältä päin ei vaara enää -uhkaa, veneeseen siis! - --- Odota, odota, José! huudahti innostunut kanadalainen; jota useampi -noista roistoista tänään kaatuu, sitä vähemmän vihollisia meillä on. -Kun olet puhdistanut joen, niin käänny tännepäin; täällä meillä on -tekemistä. - -Aavikolle hajautuneet intiaanit, jotka kaikkialta etsivät molempia -vihollisiansa, joitten olivat nähneet katoavan, lähenivät nyt -metsästäjiä. - --- Ampukaamme ensin ratsastajat, se on varminta, sanoi Rosenholz, -ammutaan yht'aikaa. Sitten emme ehdi lataamaan. Oletko valmis? - --- Olen, ammu sinä oikeanpuolinen, kyllä minä vasemmasta huolen pidän. - -Kaksi ruohostosta leimahtavaa salamaa välähti. Taasen kaatui kaksi -ratsastajaa. Rosenholz ja José ehtivät tuskin kumartua alas, kun -luoti- ja nuolisade peitti maan. - --- Nopeasti! sanoi José, nyt on aika. Ennenkuin hän ehti loppuun -sanoakaan, olivat he jo matkalla. - -Viholliset epäröivät hetken, mutta sitten hyökkäsivät he puukko ja -tappara kädessä eteenpäin. - -Gayferos, Ukkosensäde ja molemmat intiaanit, jotka olivat kumartuneet -veneen taakse, ammuskelivat yhtä mittaa toisen rannan pensastossa -olevia intiaaneja. - -Comanhin yhtämittainen kiljunta ja alituinen ampuminen, josta päättäen -he luulivat vastustajia olevan lukuisastikin, herätti aavikollakin -olevissa apaheissa levottomuutta. - -Tämä heidän epäröimisensä oli molempien metsäsissien onneksi; -Ukkosensäteen ja hänen toveriensa tulen suojelemina saattoivat he -juosta pitkin avonaista rantaa ja ehtiä veneeseen. - -Vasemmalla rannalla olevat apahit näkivät, silloin kun tuo pieni -joukko astui veneeseen, kuinka vähän heitä oli, ja alottivat uudelleen -takaa-ajon. Mutta se oli myöhäistä; vene oli jo keskellä jokea. -Ratsastajat ainoastaan olisivat voineet saavuttaa veneen, mutta heitä -pidätti noitten varmasti sattuvien luotien pelko. - --- Anna minulle kätesi, José! huudahti Rosenholz vilkkaasti, istuessaan -Josén vieressä veneen perässä, joka kulki nopeasti virtaa myöten. -Perhana vieköön, kuinka pelästyin sinun kaatuessasi. Luulin tosiaankin -sinun kuolleen. Jumalan kiitos, ettei näin onnettomasti sattunut! - --- Kaatumiseni juuri pelastikin minut kuolemasta, sanoi José, -vastaten yhtä lämpimästi, vaikkei yhtä voimakkaasti kanadalaisen -kädenpuristukseen. - -Pitkällinen äänettömyys seurasi näitä onnentoivotuksia; molemmat -metsästäjät tunsivat itsensä onnellisiksi, kun saivat veneen kiitäessä -vielä kerran kuunnella erämaan öisiä ääniä, jotka niin usein olivat -heitä ihastuttaneet -- puhvelin kaukaista mylvintää, pöllön huutoja, -tuulen huminaa ja aaltojen loisketta. - -Vaarasta he eivät vielä olleet päässeet. Kun he vielä kulkivat matalien -hiekkaisten rantain välillä, jossa eivät pensaat estäneet katsetta -ulottumasta aavikolle, soutivat he vain hiljakseen. Mutta ehdittyänsä -etemmäksi, missä rannat olivat korkeita ja pensaston peittämiä, siten -tarjoten vihollisille väjymyspaikkoja, muuttuivat he levottomiksi ja -molemmat metsästäjät tähystelivät epäluuloisin silmäyksin pensastoon. - -José ei ollut erehtynyt väittäessään, että pajupensaston takana olevat -intiaanit, joihin osa Mustanlinnun joukosta oli yhtynyt, olivat samoja, -jotka heitä olivat saarella piirittäneet. - -Se olikin sama pieni osasto, joka lähti meksikolaisten palavasta -leiristä etsimään noitten kolmen pakoon päässeen metsästäjän jälkiä. - -Tarkka tutkimus, jota vaikeutti uivan lautan hajottaminen ja johon -kului kaksi päivää, oli johtanut Antiloopin Gilajoelta kultalaaksoon -ja Punasen joen rannoille, sekä vihdoin sille paikalle, jossa -Rosenholz, José ja Gayferos olivat astuneet comanhin veneeseen. Ei siis -ollut luultavaa, että Antilooppi pelästyisi kärsimästään tappiosta, -varsinkaan kun oli päässyt yhtymään Mustanlinnun lukuisaan joukkoon. - -Joki juoksi tiheän metsän läpi ja matka kävi pimeän tähden vaikeaksi, -jopa vaaralliseksikin, kun intiaanit saattoivat olla väijyksissä -rannoilla; siksi ehtivätkin he kahdessa tunnissa ainoastaan yhden -penikulman. - -Vihdoinkin nousi kuu, hopeoiden vuorten kukkulat; siellä täällä lankesi -vaalea viiru jokeenkin, joka oli pimeän peitossa. Kun se ei voinut -valaista jokea, tarttuivat airot usein rannalla oleviin puihin, tai -kolahtivat vedenalaisiin liekoihin. -- Molemmat metsästäjät juttelivat -hiljaa keskenänsä, luoden tarkastelevia silmäyksiä molemmille rannoille. - --- Jos nuo roistot, joille äsken annoimme niin veriset tervetuliaiset, -tajuaisivat asian, niin he voisivat tässä, kun puunrungot estävät -kulkua, loistavasti kostaa, sanoi José levottomana puistaen päätänsä. -Tämä joki on tosiaankin ainoa, mitä olen kulkenut, jonka voi verrata -Arkansasin jokeen. Tultuamme tänne metsään olemme kulkeneet tuskin -penikulmaakaan ja samoin oli tuskin penikulman matka siitä, missä -metsä alkoi, sille paikalle, jossa taistelimme; kolmessa tunnissa -emme ehtineet siis kahtakaan penikulmaa. Jos nyt nuo roistot olisivat -oikein oivaltaneet, niin olisi jokainen ratsastaja ottanut jalkamiehen -taaksensa hevosen selkään, ja siten olisivat he ehtineet tänne -väijyksiin. - --- Samaa minäkin arvelen, vastasi Rosenholz. Varmaa ainakin on, että -nuo pimeät rannat ovat omiansa salaamaan väijyksissä olevan vihollisen -ja minun mielestäni tulisi meidän valaista jokea, voidaksemme kulkea -nopeammin. Tahdon puhua siitä comanhin kanssa. - -Lyhyen neuvottelun seurauksena oli, että vene soudettiin rantaan. -Intiaanit kaivoivat turpeen, joka pantiin poikkipuolin veneen kokkaan. -Tämän turpeen päälle pantiin seedripuun oksia, jotka sytytettiin. Tästä -syntyi kirkas valo, jonka avulla oli helppo venettä ohjata. - - - - -46. - -APAHIT AJETAAN PAKOON. - - -Tuon tuostakin tarkasti kanadalainen palavan puunoksan avulla jokea, -jonka pintaa tämä tuohus valaisi. - -Mikään ei häirinnyt yön hiljaisuutta; kuului vain aluksen pohjalta -haavoitetun comanhin raskaat henkäykset; hänen sielunsa oli ruumiista -eroamaisillaan. - -Hiljaa lauloi hän kuolinvirttään, jota säestivät tahdikkaat airon -vedot, ja sitten kuoli hän valitustakaan huuliltaan päästämättä -nuoren päällikön syliin. Vene jatkoi vielä hetkisen matkaansa, mutta -soudettiin sitten maihin; intiaanit täyttivät vainajan viitan raskailla -kivillä; ja sitten lykättiin vene uudelleen vesille. Viitta kiedottiin -ruumiin ympäri ja laskettiin kivien painolla joen pohjaan, jossa ruumis -oli suojassa häväistyksiltä. - -Soutajat tarttuivat airoihin, ja kevyt vene kiiti eteenpäin. Rosenholz -tarkasteli tulisoihdullaan joen pintaa ja huomasi kummastuksekseen -oksia ja runkoja. Heti arvasi hän tässä piilevän jonkun intiaanien -viekkauden ja ryhtyi toimenpiteisiin sen välttämiseksi. Päätettiin -poistua joelta ja kiertää metsän kautta vihollisen hyökkäyksen -välttämiseksi. He vetivät veneen maalle ja piilottivat sen puun oksien -alle. Otettuaan mukaansa sen verran muonavaroja kuin kukin helposti -saattoi viedä mukanaan, lähtivät he kulkemaan. - -Pian oivalsivat he, kuinka tarpeen tämä varovaisuus oli. He olivat -kulkeneet jonkun tuhat kyynärää metsässä, jonka tiheät viidakot ja -köynnökset hidastuttivat heitä, kun he raikkaista tuulenhenkäyksistä -huomasivat, ettei joki ollut etäällä. Veden kovemmasta kohinasta -tiesivät he lähenevänsä paikkaa, jossa joki juoksi ahtaiden ja -jyrkkien rantojen välitse, joita varjosti tiheä metsä. Siinä oli siis -jonkunlainen sola, jossa viholliset varmaan olivat väijyksissä. Kun -tässä vaadittiin mitä suurinta varovaisuutta, kehoitti etunenässä -kulkeva Ukkosensäde toisia hetkeksi pysähtymään; sitten poistui hän -tovereinensa pyytäen metsästäjiä odottamaan samalla paikalla. - -Päivä alkoi koittaa heidän siinä odottaessaan. Etäältä kuulivat he -pöllön surullisen äänen, johon vastasi toinen. Vaikka ääni tuntui -aivan luonnolliselta, epäili Rosenholz, joka hyvin tunsi intiaanien -viekkauden, jonkun juonen olevan tekeillä, kun äkkiä pyssyn pamaus -kajahti hänen korviinsa. Heti lähtivät metsästäjät sille taholle, josta -pamaus kuului. Pitkältä he eivät ehtineet, kun jo lukivat kolmetoista -laukausta, mikä todisti, että siellä oli kova ottelu. Heti muodostivat -he jonkunlaisen ampumaketjun ja riensivät mitä nopeimmin sille -suunnalle, josta ampuminen kuului, matkien tuon tuostakin sakaalin -ääntä, etteivät eksyisi kovin loitolle toisistaan. - -Rosenholz ehti ensimäisenä joen rannalle. Pensaiden ja viidakon läpi -näki hän välkkyvän vedenpinnan, jossa uivat siihen heitetyt puut. Siitä -päätti hän, että oteltiin joella tai sen rannoilla, ja veden pinnalta -kuvastava ampumisen välähdys vahvisti tätä luuloa. Heti kutsui hän -luoksensa molemmat toverinsa, rientääksensä sinne, mistä comanhien -sotahuuto kuului. - -Samassa kun hän huusi Gayferosta ja Joséta, tarttui kaksi kättä hänen -kurkkuunsa ja mustia olentoja sukelsi esiin hänen vierestänsä; puukot -välkkyivät hänen silmissään. Hetkenkin pelko -- ja kelpo metsäsissin -loppu olisi tullut. - -Mutta Rosenholz ei menettänyt malttiaan; hänen ensimäinen liikkeensä -oli voimakas taaksepäin hyppäys, joten hän tempasi mukaansa intiaanin, -joka uhkasi kuristaa hänet. Vasemmalla kädellä pitäen pyssyänsä -etäällä, oikealla tarttuen vihollisensa kurkkuun ja kuristaen hänet -kuoliaaksi -- tuo kaikki oli silmänräpäyksen työ jättiläiselle. Sitten -vetäisi hän henkeänsä ja huusi tovereitansa avuksi. Samalla murti hänen -raskas pyssynsä perä toisen, edellisen vieressä seisoneen, intiaanin -pään. Samassa tuli José pensastosta. - -Pari sanaa riitti selittämään äskeisen tapauksen, ja sitten kohdistivat -he pyssynsä kolmanteen intiaaniin, joka pakeni metsään, ennenkuin -ehtivät ampua. Kun metsästäjät syöksyivät hänen peräänsä, hyppäsi -metsästä kolme tummaa ruumista jokeen ja katosi uivien runkojen alle. - -Comanhien sotahuuto kaikui yhä kovemmin heidän korviinsa. Molemmat -ystävät vastasivat siihen ja riensivät joen taipeeseen, jossa omituinen -näky oli heidän vastassansa. - -Joki juoksi tässä vuoren rotkon läpi. Kuohuen kiisi vesi ahtaassa -kanavassa, korkeitten, toistensa lähellä olevien äyräitten välissä. -Kummaltakin puolen koki eräs soturi hypätä yli kuilun, joka erotti -heidät toisistaan. Juuri kun comanhi oli hyppäämäisillään, pidätti -häntä kanadalaisen huudahdus, joka kehoitti hänet odottamaan, kunnes -hän -- Rosenholz -- oli ehtinyt ladata pyssynsä. Samassa hyppäsi toinen -huutaen: Antilooppi voi hypätä kauvemmaksi! ja tarttui Ukkosensäteesen. -Rosenholz aikoi ampua, mutta hän tovereinensa saattoi ainoastaan -katsella molempien taistelevien ponnistuksia. Kummatkin koettivat -heittää toisensa jokeen ja molemmat syöksähtivät sinne, ennenkuin -Rosenholz ehti tähdätä apahiin. - -Juuri kun vesi loiskahti korkealle näiden taistelijoiden yli, hyppäsi -eri kohdilta rannasta puoli tusinaa mustia olentoja jokeen. Valkoiset -metsästäjät seisoivat kummastuneina ja katselivat uteliaina jokeen, -jonka pinnalla taistelu taisteltiin. Pian näkivät he sukeltaneitten -uudelleen tulevan puun runkojen joukkoon ja alkavan taistella keskenään -joessa. - -Uuden henkilön ilmestyminen enensi metsästäjäin kummastusta. Se oli -Pedro Diaz, joka tuli esille piilopaikasta, jossa hän tähän asti -oli ollut; hän viittasi miekallaan molempiin taistelijoihin, jotka -toisinaan olivat pinnalla, toisinaan sukelsivat. - -Lausumatta ilmi iloansa, minkä heissä herätti seikkailijan esiintyminen -niin ratkaisevalla hetkellä, seurasivat molemmat metsästäjät hänen -miekkansa suuntaa ja näkivät kolmen uijan lähestyvän taistelevia ja -puukoillansa lävistävän toisen. Tämä levitti kätensä ja vaipui veteen, -toinen vedettiin liikkumattomana rannalle. Se oli nuori comanhi, joka -väsyneenä tuosta kovasta taistelusta vasta vähitellen virkistyi; -hän ei ollut saanut pahempaa haavaa. Nyt vasta saatettiin tervehtiä -toisia ja levätä hetkinen rannalla. Nuori comanhi oli menettänyt kolme -soturiansa, hänellä oli siis seitsemän jäljellä, joten valkoisten ja -comanhien yhtynyt voima nousi kahteentoista mieheen. - -Kun apahit paostaan huolimatta uudelleen voivat yhtyä, päättivät tuon -pienen, mutta rohkean joukon johtajat jatkaa matkaa veneellä. Pian oli -palattu sille paikalle, jossa vene oli kätkössä. Se työnnettiin heti -vesille. Kaksi intiaania kulki vakoojina joen kummallakin rannalla, -samalla kuin muut nopeasti kiitivät pitkin jokea Josén ja Rosenholzin -soutaessa. Ainoastaan siinä, missä joki juoksi vuoren seinämien -lomitse, täytyi heidän uudelleen vetää vene maihin, kun uiva metsä oli -pysähtynyt siihen ja esti kulun. Siitä kulkiessaan näkivät he, missä -vaarassa olisivat olleet, jos vene olisi joutunut virran ajamien puun -runkojen väliin. Samalla saivat he kuulla, miten Ukkosensäteen oli -onnistunut liittyä tovereihinsa ja pettää apahit. - -Erottuansa valkoisista metsästäjistä oli hän löytänyt tuoreet jäljet, -joita oli seurannut. Sitten oli hän apahien väijymäpaikan lähellä -löytänyt äsken tallattuja kuivia oksia. Päästäkseen liittymään omiin -sotureihinsa, joitten hän luuli olevan lähistöllä, oli hän matkinut -pöllön ääntä, joka heille oli merkkinä päällikön tulosta. Tämän merkin -kuultuaan yhtyi intiaaneja hänen seuraansa, ja Ukkosensäde jakoi -joukkonsa kolmeen osaan. Ensimäisen osaston lähetti hän joelle, käskien -heidän asettua virtaa myöten kulkevien puiden päälle ja seurata niitä -mainittuun solaan. Toisen osaston kanssa ui hän joen yli ja asettui -väijyksiin tuon ahtaan solan luo. Neljä comanhia kätkeytyi vastaiselle -rannalle. - -Heti kun hän kuuli ensimäisen osaston lähestyvän solaa, kiipesi hän -seuralaisinensa hiljaa ylös jyrkkää mäenrinnettä, kun apahit toisella -puolen mitään epäilemättä odottivat veneen tuloa. Kun he huomaisivat -virran mukana tulevat comanhit, ampuivat he, mutta heidät pelotti -molemmin puolin jokea kajahtava huuto ja he hyppäsivät jokeen, -uidaksensa pakoon. Siinä comanhit tappoivat muutamia heistä. Molemmat -päälliköt jäivät paikalleen ja ilmestyivät yhtaikaa rannalle. Tiedämme -mitä sitten seurasi. Diazkin selitti nyt kummastusta herättäneen -esiytymisensä. Sittenkuin hän, niinkuin ennen olemme kertoneet, oli -varoittanut metsästäjiä, koetti hän päästä jokien yhtymäpaikalle. -Mutta pian uhkasi häntä sama vihollinen, joka niin kovasti vaivasi -metsästäjiäkin, heidän ajaessaan rosvoja takaa. Kauhea nälkä ahdisti -häntä. Kun hänen samoin nälistynyt hevosensakin etsi ruohoja maasta, -huomasi hän vähän matkan päässä suuren eläimen, jota ensin luuli -laumastaan eksyneeksi puhveliksi. Diaz kiitti taivasta, joka näin -täytti hänen tarpeensa, kun hän äkkiä kuuli kauhean mörinän ja hänen -puhveliksi luulemansa eläin muuttuikin karhuksi. Tämä hyökkäsi häntä -kohden ja osoitti kömpelöstä ruumiistaan huolimatta erinomaista -nopeutta. Diaz juoksi hevosensa luo ja ampui ennenkuin hyppäsi hevosen -selkään, laukauksen petoon. Mutta luoti ei voinut tunkeutua karhun -vahvan nahan läpi ja peto suuttui siitä vielä enemmän. Diaz ehti tuskin -hypätä satulaan ja nelistää sieltä; rohkea ratsastaja joutui nyt itse -karhun takaa-ajettavaksi, ja raskaasti mutta nopeasti samosi peto hänen -jäljessään. Tosin pääsi hän edelle, mutta hänen hevosensa väsyi yhä -enemmän ja karhu pääsi lähenemään. Vaikka ilta tuli ja tähdet alkoivat -tuikkia, ei karhu tauonnut takaa-ajostaan. Ratsastajan hevonen oli -vaahdossa, sen askeleet kävivät yhä hitaammiksi ja epävakaisemmiksi. -Kahden tunnin kuluttua ei eläin enää jaksanut kantaa ratsastajaansa, -vaan kaatui. Onneksi pääsi Diaz nopeasti jaloillensa ja kiipesi -läheisyydessä kasvavaan vaahteraan. Hänen kiivetessään puuhun läheni -karhu, nousi takajaloilleen ja tavotti ratsastajan kannuksia. - -Diaz istui nyt mukavasti oksalla, ja odotti miekka kädessä pedon -hyökkäystä. Siinä hän kuitenkin pettyi. Harmaa karhu, joka ei, toisin -kuin sukulaisensa, osaa kiivetä puuhun, nuuski vaahteran ympärillä ja -kantoi sitten kaatuneen hevosen puun juurelle syödäksensä sen siinä. -Tuon tuostakin katsahti hän seikkailijaan, ikäänkuin olisi tahtonut -huomauttaa pitävänsä hevosta ainoastaan ennakkomaksuna. Diaz kuunteli -kauvan miten luut murskaantuivat karhun hampaissa, kunnes hän nälän -ja väsymyksen raukaisemana nukahti. Hänen herätessään olivat karhu -ja hevonen kadonneet. Tätä yötä seurasi kamala päivä. Nälkä kiusasi -häntä mitä hirveimmin ja hänen kiihtynyt mielikuvituksensa näki joka -pensaassa karhun. Varovasti laskeutui hän puusta, joka oli ollut hänen -turvapaikkansa, ja riensi sieltä minkä ennätti. Illalla huomasi hän -etäällä savupatsaan ja päätti mennä sitä kohti. - -Nuotion ääressä istui kuusi intiaania. Kun Diaz näki, ettei heillä -ollut mitään syötävää, aikoi hän vetäytyä takaisin, mutta intiaanien -kotkansilmät olivat jo huomanneet hänet, eivätkä he sallineet hänen -poistua. Rauhallisesti ottivat he kuitenkin kutsumattoman vieraansa -vastaan, kysyivät hänen matkansa määrää ja tarjosivat hänelle -piipullisen tupakkaa. Ne olivat Ukkosensäteen soturia, joilla oli -sama matka kuin Diazillakin. Pian saattoi hän tyydyttää nälkänsäkin. -Intiaanit olivat nimittäin kaivaneet kuopan maahan, ja siinä paistaneet -kappaleen rasvaista puhvelin lihaa, joka nyt yhteisesti syötiin. Sitten -lähtivät kaikki matkalle ja saapuivat Punaiselle joelle. - -Juuri kun Diaz oli lopettanut kertomuksensa, huomasi comanhi -savupatsaan veneen edessä ja viittasi Rosenholzille ja Josélle -lakkaamaan soutamasta. Samalla saivat rannalla kulkevat vakoojat käskyn -lähetä varovasti tätä paikkaa, veneessä olijoiden valmistautuessa -ampumaan. Ennenkuin miehistö astui maihin, huomasivat he kaksi miestä -ja kuulivat toisen huutavan: - --- Näyttää siltä kuin luulisitte saavanne vetelehtiä. Ettekö kuule? -Vene! Olen jo puolen tuntia sitä tarkastellut. - --- Hyvä on, vastasi toinen, en välitä siitä, se on teidän asianne. - -Varmaankin on lukija tuntenut nuo molemmat henkilöt; siinä oli -englantilainen ja hänen henkivartiansa. Rauhallisina loikoivat he -nuotion ääressä, jossa oli kauriin lihaa paistumassa. Vähän matkan -päässä oli kolme hevosta, joista yksi, häikäisevän valkoinen, oli -sidottu puuhun ja turhaan koki vapautua. Se oli aavikoiden valkea ori, -joka vihdoinkin oli joutunut englantilaisen pitkällisten ponnistusten -palkkioksi. - - - - -47. - -ROSARITAN RYÖSTÖ. - - -Matkailijat katselivat hetkisen tuota rauhallista näkyä, jonka -englantilaisen ja hänen toverinsa leiri tarjosi, ja saivat sitten -tiedon, että edellisen päivän iltana vene, jossa oli kymmenen intiaania -ja molemmat rosvot, oli kulkenut ohi. He eivät tienneet sanoa, oliko -Fabian ollut mukana vai ei. He päättivät liittyä sisseihin ja auttaa -heitä vangin vapauttamisessa. - -Hevoset satuloittiin nopeasti, ja kun valkoinen hevonen oli sidottu -riimulla, joka kiinnitettiin amerikalaisen hevosen häntään, lähtivät -kaikki nopeasti matkalle, intiaanit ja molemmat ratsastajat pitkin joen -rantaa, muut veneellä. - -Kun nyt saatamme erota sissien lisääntyneestä parvesta, tahdomme -kääntää huomiomme toiseen henkilöön, joka ansaitsee sääliämme. - -Jätimme Fabianin silloin kun hän ja intiaani taistellessaan syöksyivät -kalliolta alas. Samassa hyökkäsivät piirittäjät esiin ja vangitsivat -hänet. - -Tapetut intiaanit heitettiin vesiputoukseen. Tämän tapahtuessa palasi -yksi niistä neljästä soturista, joitten kimppuun Rosenholz ja José -olivat hyökänneet, ja kertoi toveriensa kuoleman. - -Fabian kannettiin heti maanalaisessa kanavassa olevaan veneeseen, -molemmat rosvot irroittivat sen ja alkoivat soutaa. Vasta pitkän ajan -kuluttua tuli vanki tuntoihinsa ja kummastui suuresti nähdessään -olevansa vankina veneessä molempain rosvojen seurassa. Ensimäiseksi -kysyi hän luonnollisesti molempia toveriansa, mutta ei saanut mitään -vastausta. Hän ummisti silmänsä, ettei hänen tarvitsisi katsella -rosvojen ilkeisiin kasvoihin. Molemmat rosvot puhuivat vilkkaasti -englannin kielellä, jota hän ei ymmärtänyt. - -Myrsky raivosi yhä rajusti, ukkonen jyrisi ja sadetta virtasi. Pieni -vene kiiti keveästi veden pinnalla kuljettaen vangin yhä kauvemmaksi -suojelijoistaan. Fabian makasi veneen pohjalla, ja sade virutti -hänen kasvojansa ja kasteli hänen vaatteensa. Vavisten muisteli hän -Rosenholzia ja katsahti sitten molempiin rosvoihin, joilta hänellä ei -ollut armon toivoa. - -Sadetta kesti koko yön. Vasta seuraavana aamuna selkeni taivas, ja -rosvot pysähtyivät erääseen paikkaan rannalla, jossa kasvoi puita. -Toinen käytti tilaisuutta pyydystääksensä jonkun otuksen läheisyydestä, -samalla kuin toinen sytytti nuotion, kuivataksensa märkiä vaatteitansa. -Tällaista suopeutta ei kuitenkaan osoitettu Fabianille, vaan hänen -täytyi jäädä sidottuna veneeseen. Pian palasi metsästäjä tuoden ammutun -kauriin, josta heti paistettiin kappale. Pelko, että heidän vankinsa -kuolisi nälkään, saattoi rosvot antamaan hänellekin muutamia lihan -viipaleita. He ottivat Fabianin veneestä ja vapauttivat hetkeksi hänen -käsivartensa siteistä. Mutta tätä suopeutta ei kauvan kestänyt, sillä -pian sidottiin hänet uudelleen ja matkaa jatkettiin. Vasta kun soutajat -olivat ehtineet Puhvelisaarelle, pysähtyivät he hetkeksi, nähdäksensä, -oliko heidän saarelle kaivamansa asevarasto vielä tallella. Kun näin -oli asia, menivät he toiselle rannalle ja piilottivat veneen kahilaan. - -Tästä jatkoivat rosvot matkaansa jalkaisin, välttääksensä joen monia -mutkia. Matkalla yhtyi heihin kymmenen lipania, jotka he sattumalta -kohtasivat; tämä intiaaniheimo oli liitossa apahien kanssa. Vielä -onnistui heidän saada vangiksi eräs Ukkosensäteen vakooja, jonka -kuitenkin päästivät irroilleen; rosvot tahtoivat näin luulotella -nuorelle comanhille, että he olivat hänen ystäviänsä. Samalla kutsuivat -he vapaaksi lasketun intiaanin kautta häntä heidän nuotiollensa ja -ateriallensa. Mutta comanhi varoi tätä kutsua noudattamasta. - -Saman päivän iltana astui koko intiaanien joukko sotaveneeseen, joka -oli kyllin tilava kantaaksensa enempikin. Vaikka Fabian yhä oli -sidottuna ja ankarasti vartioituna, kävi matka hänelle helpommaksi, -sillä hän tiesi, että muuan rosvojen vihollinen oli hänet nähnyt, -comanhi nimittäin, jonka päällikkö saattoi kohdata Rosenholzin ja -Josén. Tämä toivo ei pettänytkään. Molemmat metsästäjät saivat täten -varmoja tietoja hänestä ja Ukkosensäteestä liittolaisen, jota paitsi he -varmaankin olisivat menehtyneet äsken kerrotussa taistelussa. - -Kun vene oli raskaskulkuinen ja intiaanit juopuivat tulivedestä -(viinasta), saapuivat he vasta seuraavana aamuna matkansa perille ja -astuivat maihin oikealle rannalle, siihen missä Punainen joki yhtyy -Gilajokeen. - -Niinkuin ennen on mainittu, oli tämä se paikka, jossa Mustanlinnun -piti kohtaaman rosvot. Seutu oli autio ja harvoin siellä ihmisiä -liikkui, Molemmin puolin oli korkeita vuoristoja, joitten kukkulat -olivat lumen peitossa. Jokien ympäröimä seutu oli soinen ja melkein -läpipääsemättömän viidakon peittämä. Punaisenjoen toisella rannalla -oli ruoho-aavikko, joka ulottui aina Puhvelijärven rannalla olevaan -metsikköön asti. - -Tähän yksinäiseen ja syvällä olevaan laaksoon menivät siis molemmat -rosvot maihin. Mestitsin käskystä vietiin Fabian toiselle rannalle. -Punakäsi vei vangin, maihin tiheän viidakon taakse vähän matkaa -rannasta. Hän itse ja eräs intiaani jäivät häntä vartioimaan, muut -soturit soutivat uudelleen joen yli liittyen mestitsiin ja kätkivät -veneen huolellisesti korkeaan kaislaan. Pian havaittiinkin, että -mestitsillä oli toinen tuuma mielessä. Hän asetti kaksi intiaania -rannalle vartiaksi melkein vastapäätä sitä paikkaa, jossa Fabian oli, -ja sitten asetti hän vartioita aavikolle, käskien heitä odottamaan -Mustanlinnun tuloa. Sitten irroitti hän punaiset nauhat hiuksistaan, -pesi kasvoiltaan maalin ja puki itsensä valkoisten pukuun, otti pyssyn -olalleen ja lähti Puhvelijärvelle. - -Kuljettuaan aavikon poikki ja saavuttuaan metsänrinteeseen, kuuli hän -ihmisääniä ja hevosen hirnumista. Tähän asti oli hän hiipinyt eteenpäin -hiljaa ja varovasti kuin kissa, mutta nyt hän otti vapaamman ryhdin. -Tahtomatta enää pitää salassa tuloansa läheni hän viheltäen ja vakavin -askelin sitä paikkaa, josta ääni kuului. Hän saavutti harvemman paikan -metsässä, ja harmikseen näki hän siellä puolitusinaa ratsuja, mikä -osoitti kartanon isännän ja hänen tyttärensä matkustavan pois. Pian -toki kirkastuivat mestitsin kasvot. Donna Rosaritan ja hänen isänsä -teltat olivat vielä pystyssä, kuormahevoset söivät rauhallisina vähän -matkan päässä ja kuormasatulat olivat maassa. Nyt ilmestyikin tyttö -isänsä kutsumuksesta. Tuon lempeän olennon nähdessään kiiluivat -mestitsin petomaiset silmät hänen mustien silmäripsiensä alta, ja -pirullinen ilo kajasti hänen kasvoiltaan. Hän vetäytyi hiljaa takaisin -ja heittäytyi ruohostoon kuuntelemaan, mitä tekeillä oli. - -Don Augustin ja hänen tyttärensä astuivat nyt ratsaille. Encinaan ja -kolmen palvelijan seuraamina he menivät aavikon yli joelle. Siinä -erosi Encinas heistä näytettyänsä heille kahlaamon alempana joessa -ja tien majavansululle, tyttökin halusi nimittäin nähdä näitten -eläinten merkillisiä rakennuksia. Nyt huomautti eräs palvelija, että -ruoho liikkui aaltomaisesti heidän edessään. Tämä ei don Augustinista -tuntunut epäiltävältä, sillä hän luuli siellä liikkuvan hirven, jonka -ratsastajat olivat makuusijoiltaan pelottaneet. Ratsastajat kulkivat -hitaasti ja saapuivat vihdoin Encinaan osoittamalle paikalle. Kun don -Augustin katseli leveätä virran uomaa ja vesi tuntui hänestä syvältä, -luuli hän Encinaan erehtyneen ja sanoi: - --- Näen tuolla ihmisen, valkoisen miehen; ehkäpä saamme häneltä tiedon, -olemmeko oikealla paikalla. Mene Francisko ja kutsu hänet tänne. - -Palvelija totteli ja palasi miehen kanssa, joka ei ollut kukaan muu -kuin mestitsi. - --- Anteeksi, sennor, sanoi tämä lähestyen alasriippuvin käsin, -kömpelösti käyden ja välinpitämättömän näköisenä, mutta yksinäisen -metsästäjän täytyy tietää, kenen puoleen hän kääntyy. Kysytte siis -Punaisen joen kahlaamoa? - --- Niin ystäväni, vastasi kartanon omistaja, epäluuloisesti katsellen -vierasta, joka pysyi näennäisessä välinpitämättömyydessään. - --- Aijotteko majavan sululle? - --- Aijomme, vastasi don Augustin, tyttäreni haluaa nähdä näitten -eläinten rakennuksia. - --- Hm, sanoi vieras, minun pyydykseni ovat siellä ja pyydykset ovat -köyhän metsästäjän ainoa omaisuus. Kuitenkin saatan teidät yhdellä -ehdolla sinne. - -Don Augustin katseli yhä terävästi outoa, jonka kasvot tuntuivat -hänestä tutuilta. - --- Varmaan, sanoi tämä, ette ennen ole nähnyt metsästäjää, kun niin -tarkoin minua katselette. Kuitenkin tahdon saattaa teidät majavan -suluille, jos lupaatte, ettette koske siellä mihinkään, ettekä ammu. -Kahlaamo on vasemmalla. - --- Vasemmalla? kysyi don Augustin, meille on kerrottu, että se on -toisella puolen. - --- Loruja! sanoi mestitsi, teille on kerrottu väärin. Muuten, ellette -luota sanoihini, niin hyvästi! - -Näin sanoen poistui hän välinpitämättömänä, mutta don Augustin huusi -hänet takaisin ja ratsastajat seurasivat häntä, kun hän johti heitä -joenrantaa ylöspäin. Matkalla heräsi don Augustinissa epäluulo; hänestä -tuntui kuin hän ennenkin olisi nähnyt tuon miehen, mutta ei voinut -muistaa, missä. - --- Majavat, sanoi opas, huomatessaan seurueen käyvän levottomaksi -matkan pituuden tähden, ovat kekseliäitä eläimiä; olen usein ja -kauvan tarkastellut niitä yksinäisillä retkilläni. Usein on erämaan -hiljaisuudessa se kolina, joka syntyy kun he hännällään rakentavat -huoneitansa puunkappaleista ja savesta, muistuttanut minulle -pesijättärien kurikoiden ääntä Illinoisin rannoilla, etäisellä -kotipaikallani. - --- Oletteko niin etäältä kotoisin? kysyi Rosarita säälivästi. - -Minä olen Illinoisista, vastasi metsästäjä vakavasti, jatkaen kulkuansa. - --- Kuulkaa, kuuletteko? sanoi hän hetken kuluttua, kuuletteko majavain -kolinaa? - -Matkustajat kuuntelivat ja kuulivat etäisen äänen, joka tuntui -pesijättärien kurikoimiselta. - --- Mutta, jatkoi metsästäjä, kun he ovat työssään, eivät he mene -ansoihin, ja sentähden pelotan niitä. - -Tämän sanottuaan päästi hän kauhean kiljunnan, joka saattoi hänen -seuralaisensa vasten tahtoaankin kauhistumaan. Olisi luullut sitä -Amerikan leijonan kiljumiseksi. Majavan sululla vaikeni ääni äkkiä, ja -metsästäjä nauroi ratsastajain hämmästykselle. - -He olivat saapuneet sille paikalle, jossa Punaisen joen molemmat haarat -yhtyvät; rannat olivat korkean ruohon peitossa. - --- Joki näyttää minusta syvältä tässä kohdin, sanoi don Augustin. - --- Vesi on sekaista, eikä matalikkoa siis voi nähdä, vastasi -metsästäjä. Sallikaa minun istua jonkun palvelijanne taakse hevosen -selkään ja ratsastaa edellä, lisäsi hän, kömpelösti nousten hevosen -selkään. Mutta hevonen ei tahtonut kulkea kaksi ratsastajaa selässään -ja se saatiin liikkeelle vasta kun toinen hevonen tuotiin sen rinnalle. - -Äkkiä kuului ruohostosta ratsastajain takaa kiljunta, samallainen kuin -metsästäjäinkin. Tämän herättämä hämmästys muuttui pian kauhuksi. -Mestitsi päästi samallaisen huudon ja iski puukkonsa onnettoman -Franciskon hartioihin. Voimakkaalla kädellä nosti hän hänet satulasta -ja heitti jokeen, istuen itse satulaan. Hän heitti pyssynsä taaksensa -ruohostoon, tarttui rinnalla olevan hevosen suitsiin ja survaisi senkin -ratsastajan jokeen. - -Ennenkuin kukaan tuli tajuihinsa, hyökkäsi kahdeksan intiaania -ruohostosta, tempasi toiset ratsailta alas ja kantoi ruohostoon. Ei -kukaan päässyt pakoon, sillä senkin, joka oli joessa, ampui mestitsi ja -intiaanit ottivat hevosen kiinni. - -Kun Rosarita huomasi tuon petomaisen mestitsin kuljettavan pois -itseänsä, päästi hän sydäntä särkevän huudon ja meni tainnuksiin. Juuri -tällöin luuli hän kuulevansa rakkaan äänen lausuvan nimensä viimeiset -kirjaimet. Se oli onnettoman Fabianin ääni, jonka huudon tuuli toi joen -yli. - - - - -48. - -METSÄSTÄJÄT TULEVAT AVUKSI. - - -Kun vangit oli viety korkeaan ruohostoon ja Rosarita laskettu isänsä -viereen, osoitti muuan intiaani suurta tomupilveä ylempänä joen -rannalla. Keihäissä liehuvat päänahat, puhvelinnahkaiset viitat, jotka -näkyivät tomupilvestä ja hevosten hirnuminen, tuo kaikki ilmaisi -Mustanlinnun ja hänen joukkonsa tuloa. Huutaen ja mielipuolen tapaisin -liikkein nelistivät ratsastajat esiin, ja kaikkialta kaikui huutoja: -Mustalintu! Mestitsi! Punakäsi! - -Sitten hyppäsivät he reippaasti alas ratsuiltaan. Syvä hiljaisuus -seurasi tuota kovaa melua. Mestitsillä oli vielä pukunsa, ja -askeltakaan eteenpäin astumatta odotti hän Mustaalintua. Tämä istui -vakavana ja suorana ratsullaan, vaikka hänen haavansa kipu vielä -kuvastui hänen kasvoiltaan. Hän lähestyi mestitsiä, jonka hän tämän -muutetusta puvusta huolimatta tunsi, ja ojensi hänelle kätensä tyynen -ja arvokkaan näköisenä. - --- Intiaani, valkoisen poika odotti liittolaistansa, sanoi mestitsi. - --- Eikö nyt ole kolmas päivä? vastasi Mustalintu. Mestitsi on aikansa -hyvin käyttänyt, lisäsi hän vankeihin viitaten. - --- Nämä eivät ole ainoat, vaan tuolla on vielä yksi valkoisista, -Lumivuorten kotkan poika. - --- Entä Kotka ja Matkijalintu, mihin he ovat joutuneet? Minä annoin -veljelleni yksitoista soturia, missä ne ovat? huudahti päällikkö -ankarasti, tukahduttaen riemun liikkeen, jonka Fabianin vangitseminen -oli hänessä herättänyt. - --- Yhdeksän on kaatunut, vastasi mestitsi. Miksi rypistää päällikkö -otsaansa? Kolme vuorokautta piiritti hän valkoisia Gilajoen saarella; -missä ovat hänen soturinsa, jotka joen kalat ovat syöneet? Mestitsi on -kahdentoista tunnin kuluessa ottanut vangiksi etelän nuoren soturin ja -riistänyt Kotkan ja Matkijalinnun aseet, niin että erämaan pedot nyt -pilkkaavat heitä. - --- Kotka ja Matkijalintu ovat meidän jäljillämme, he ovat saaneet uusia -aseita ja täyttäneet tiensä soturiemme ruumiilla. - -Päällikkö kertoi nyt mestitsille, mitä tämä ei vielä tiennyt. Sillä -välin saapui kuusi soturia, Antiloopin joukon jäännökset. Heidän -kertomuksensa kiihoitti vielä enemmän intiaanien vihaa Fabian-raukkaa -kohtaan, jota heti päätettiin kiduttaa. Mestitsi päätti heti lähteä -viemään saalistansa turvapaikkaan, ennenkuin taistelu alkaisi. Mutta -Mustalintu muistutti häntä lupauksesta jättää Ukkosensäde ja molemmat -metsästäjät hänelle ja mestitsin täytyi vasten tahtoansa pysähtyä. - -Mustanlinnun joukossa oli vielä hänen kärsimistään häviöistä huolimatta -neljäkymmentä ratsastajaa. Kymmenen intiaania oli molempien rosvojen -seurassa ja nyt oli heihin yhtynyt kuusi; apahit olivat siis kyllin -lukuisia menestyksellä hyökkäämään paimenten kimppuun, vaikkapa comanhi -liittolaisineen ehtisikin ajoissa. Ei kuitenkaan ollut pelkoa että se -tapahtuisi ennen yön tuloa. - -Yksimielisesti päätettiin sillä välin huvitella Fabiania piinaamalla. -Tätä valmistettaessa tointui Rosarita pitkällisestä taintumuksestaan, -mutta ummisti heti uudelleen silmänsä nähdessään mestitsin hehkuvin -silmäyksin katselevan häntä. - -Aivan samoin kuin joku päivä aikaisemminkin don Antonion viimeiset -hetket olivat lasketut auringon mukaan, merkitsi nytkin joka askel sen -painumisessa länteen hetken lyhennystä Fabianin elämässä. Vielä jokunen -hetki, eivätkä hänen ystävänsä voisi muuta kuin kostaa hänen kuolemansa. - -Mutta kohtalo oli tosin päättänyt. Punakäsi oli juuri vapautunut -vangin siteistään, jotta tämä voisi nousta ja kävellä sille paikalle, -johon kidutuspaalu oli pystytetty, kun tuskanhuudahdus kuului rannalta -majavan sulun luota. Fabian vastasi huutoon; nyt kajahti toinen -samanlainen jättiläismetsästäjän kurkusta ja Josén ääni kuului samoin. - --- Koira! karjasi Punakäsi ja kohotti puukkonsa iskeäksensä. Mutta -Fabian väisti iskun ja tarttui vastustajansa käteen. Varmaan olisi -tämä pelottava vihollinen suuremmalla voimallaan iskenyt hänet maahan, -ellei äkkiä, samalla kuin metsästäjäin huuto kuului, kaikkialta -olisi kajahtanut ulvonta. Tämän melun ohella kuultiin äkäisen koiran -haukuntaa, ikäänkuin kahleistaan irti päässeen karhun vihaista murinaa. - -Ponnistellessaan Punakäden puukon pysyttämiseksi etäällä itsestään -kaatui Fabian, joka oli niin heikko, että vaivoin pysyi jaloillaan, -ja tämä pelasti hänen henkensä sillä hetkellä. Karttuva melu tuossa -äsken niin rauhallisessa laaksossa käänsi Punakäden huomion hänestä. -Rosvo tuumi, että vangin henki oli Mustanlinnun omaisuutta, ja -koetti nähdä heitä uhkaavia vihollisia. Tiheä viidakko oli kuitenkin -esteenä. Paikaltaan voi hän nähdä ainoastaan muutamia intiaania, jotka -nopeasti olivat menneet ratsuillensa, ja liikettä ruohostossa, joka -puoleksi peitti ratsastajain peljästyneet kasvot; olisi voinut luulla -puhvelilauman lähestyvän. Samassa pamahti viisi laukausta, toiset -vasemmalta, toiset oikealta, ja äsken ratsaille nousseet kaatuivat -satuloistaan. - -Kaikki apahit lähtivät pakoon, vaikka mestitsi isänsä kanssa koki heitä -pysähdyttää. Kaikki riensivät joelle, sillä heidän takaansa nousi paksu -savu, ja liekit nuoleskelivat korkeata ruohostoa. - --- Pelkuri-soturit, joilla on naisen sydän, raukat! kirkui mestitsi -raivoissaan ja koki turhaan estää apahien pakoa. Mutta pysähtymistä ei -ollut ajattelemistakaan; tuulen ajama savu, palavan ruohon rätinä ja -äkillinen pelko, jonka näkymättömän vihollisen läsnäolo oli herättänyt, -olivat liian valtavia. - -Punakäden turhaan etsiessä maalia pyssylleen, hyppäsi mestitsi, -Rosarita sylissään, satulaan ja ui joen yli. Tämä tapahtui niin -nopeasti, ettei kukaan hyökkääjistä ehtinyt estää sitä. Musta savupilvi -peitti heidät hyökkääjiltä; savun seasta kuului ääniä. - --- Tännepäin, Rosenholz! huudahti äkkiä José kovalla äänellä. Kuulen -tuon mestitsi-koiran ulvovan. Missä olet? - --- Auttakaa, kaikkien pyhimysten nimessä! huusi kartanon omistaja, -jonka mestitsi oli jättänyt sidottuna makaamaan savun keskelle. Samassa -kuului englantilaisen ääni. Hän oli kuullut don Augustinin avunhuudon -ja riensi seuralaisineen pelastamaan häntä. Tuskin olivat siteet -katkaistut, kun hän hyökkäsi joen rannalle. Täällä näki hän sekanaisen -joukon hevosia ja ratsastajia, jotka taistelivat kovan virran kanssa ja -estivät toisiansa eteenpäin pääsemästä; sitten huomasi hän mestitsin, -mutta tämä katosi saaliineen korkeaan ruohostoon. Onneton isä seisoi -siinä kauhusta sanatonna, kun voimakas isku kaatoi hänet maahan, ja hän -kuuli luodin suhahtavan ylitsensä. - --- Kiittäkää Jumalaa, että vielä kerran pääsitte hengissä! sanoi eräs -ääni ja esiin astui Wilson, amerikalainen, jonka jo olemme tulleet -tuntemaan ja joka oli hiipinyt kartanonomistajan taakse ja kaatanut -hänet maahan, kun Punakäsi tähtäsi häneen. - --- Kas, sanoi Wilson, tuolla se roisto pakenee häpeissään, kun ampui -harhaan. Voi, jospa olisin ehtinyt uudelleen ladata pyssyni! Mutta -tahdoin vain estää ensin, ettette elävältä paistuisi ja sitten ettei -luoti lävistäisi päätänne. - -Sillä välin oli viimeinenkin intiaaniratsastaja ehtinyt rannalle ja -Punakäsi katosi samoin Fabianin kanssa, jota kaksi intiaania raahasi -hänen perässään. - --- Luottakaa Jumalaan! sanoi ennen mainittu seikkailuhaluinen -englantilainen, sir Frederick, joka oli tullut rannalle, jossa kulo -sammui kosteaan maahan. Olemme kaikilta tahoilta saartaneet ne koirat -eikä yksikään pääse pakoon. Kas, tuolla ovat paimenenne, ja tässä -uskollisia, rohkeita liittolaisia. - -Näin sanoen viittasi englantilainen ratsastaviin paimeniin, jotka -olivat rannalla ja sitten näytti hän Joséta ja Diazia, jotka -ratsastivat jokeen sekä viittä miestä veneessä, joka vähän matkan -päässä kulki jokea alaspäin. Don Augustin tunsi heti puhvelin -pyydystäjät, mutta ken oli viides, jonka jättiläisvartalon rinnalla -Encinaskin näytti pieneltä ja heikolta, sitä hän ei tiennyt. - --- Se on Rosenholz, sanoi sir Frederick, kanadalainen metsäsissi, -jolta, samoinkuin teiltäkin, don Augustin, toivorikas lapsi -on ryöstetty. Majavan sulun luona on vielä nuori, rohkea -comanhiliittolaisenne, ja kaikki minkä nämä voivat tehdä, tulee -tehdyksi. - -Metsäsissi ja José huomasivat nyt toisensa ja viittasivat kädellään -toisilleen, vaikka heidät erottava välimatka olikin pitkä. Tästäkin -käsittivät he toisensa. - --- Tyttäreni pelastajan teen koko elinajakseen rikkaaksi! huusi -Augustin kiihoittaaksensa heitä. - -Kun hän toisti lupauksensa, vaihtoivat molemmat metsästäjät silmäystä, -ja viittasivat taasen toisilleen. José kannusti hevostansa, joka -nopeasti ui eteenpäin, Rosenholz kiihdytti veneen kulkua. Don Augustin -luuli sen tapahtuvan hänen lupauksensa johdosta, mutta siinä hän -erehtyi. - -Nyt kuultiin majavan sulun luota kiväärin tulta, joka todisti, etteivät -Ukkosensäde eikä Gayferos olleet jouten. Nuoren päällikön ääni kuului -rannalle asti, jossa Wilson ja sir Frederick olivat vartiana, ja Diaz, -José ja Rosenholz päästivät myös äänekkään huudon, ilmaistaksensa -Ukkosensäteelle, että he riensivät apuun. Pian näki don Augustin heidän -nousevan rannalle ja hyökkäävän vihollisia kohti viidakon kautta, joka -kaikkialla peitti soista rantaa. - -Heidän kadottuansa ilmaisi koiran haukunta, joka kuului yhä etäämmältä, -että rohkeat seikkailijat riensivät eteenpäin maanpinnan hankaluuksista -huolimatta, pelkäämättä vaaroja, jotka voivat kohdata tuossa melkein -läpipääsemättömässä viidakossa. - - - - -49. - -APAHIT VARUSTAUTUVAT METSÄÄN! - - -Täytyy pysähtyä hetkeksi kertoaksemme lukijoillemme, miten metsästäjät -ja Ukkosensäde sattuivat yhteen don Augustinin paimenten kanssa jokien -yhtymäpaikalla. - -Niinkuin tiedämme, seurasivat Mustanlinnun, Ukkosensäteen ja Antilopin -joukot toisiansa lyhyen matkan päässä. Ehtiäksensä ennen apahia, pyysi -comanhi lainaksi sir Frederickin hevosen ja nelisti sitten täyttä -vauhtia Puhvelijärvelle. Kun hänen täytyi turvallisuutensa tähden tehdä -kierros, saapui hän järven rannalle vasta tunnin kuluttua siitä, kun -don Augustin ja hänen tyttärensä olivat ratsastaneet majavan sululle. -Helposti sai hän paimenet uskomaan, että suuri vaara uhkasi heidän -isäntäänsä ja heitä itseä ja heidät nousemaan ratsaille, vartioidakseen -joen rantoja. Sillä välin palasi Ukkosensäde sovitulle yhtymäpaikalle, -odottaaksensa liittolaisiaan. Kauvan ei hänen tarvinnut odottaa. - -Sitten lähtivät Ukkosensäde, Gayferos ja kuusi intiaania joen pienimpää -haaraa myöten laaksoon. José, Rosenholz ja muut astuivat maihin vähän -matkan päähän siitä, johon Mustalintu oli pysähtynyt. Siinä tuli heidän -odottaa comanhin ryntäysmerkkiä. Tuon äkkiä laaksossa kajahtavan -kamalan huudahduksen oli comanhi päästänyt ja nyt alkoi hyökkäys. - -Diaz ja José olivat ehtineet maalle melkein samalla hetkellä, kun -Rosenholz, Encinas ja kolme puhvelin pyydystäjää olivat veneestä -hypänneet. Nuo kuusi miestä lähenivät nopeasti toisiansa ja tutkivat -tarkoin ympäristöä. Sir Frederick päätti ottaa tehokkaasti osaa -hyökkäykseen, ja helposti sai hän henkivartiansakin myöntymään. -Don Augustinkin tahtoi ottaa osaa taisteluun, mutta englantilainen -huomautti hänelle, että hänen täytyi jäädä paimentensa luo, jotka eivät -olleet tottuneet intiaanien kanssa taistelemaan. Sillä välin olivat -José ja Diaz yhtyneet metsäsissiin ja puhvelin pyydystäjiin. - --- Rosenholz, hän elää vielä, sanoi José; kysy Diazilta, olemme äsken -tiheän pajupensaston takaa löytäneet Fabianin ja Punakäden jäljet, ne -johtavat tuonne. - -José viittasi suureen puuvillapensastoon, joka kasvoi alavalla maalla. -Diaz todisti hänen ilmoituksensa. - --- Nuo roistot varustautuvat tuohon tiheään viidakkoon, joka ulottuu -aina majavansuluille ja Punaisen joen kuivuneeseen haaraan. Vait! -Kuuletteko! sanoi José. - -Etäältä kuultiin kirveen iskujen kajahtelevan puun runkoihin. - --- Aivan oikein! vastasi Rosenholz. Ellen pelkäisi lapsiraukkani -henkeä, kiittäisin taivasta, joka näin on jättänyt nuo pedot tuhon -omiksi heidän omiin varustuksiinsa; mutta kauheata on ajatellakin, että -intiaanin oikku saattaa hänen henkensä vaaraan. - --- Vakuutan sinulle, että he nyt vähemmän kuin ennen uskaltavat ryhtyä -häneen, sanoi José; ennen iltaa he antautuvat. - -Encinas pidätti vaivoin koiraansa, joka tahtoi hyökätä sinne, missä sen -vaisto ilmaisi intiaanein olevan, kun Rosenholzin mieleen johtui antaa -koiran etsiä Fabiania. Hän otti Fabianin repaleisen hatun ja antoi sen -Encinaalle, sanoen: - --- Antakaa koiranne haistella tätä hattua, se on etsimäni nuorukaisen. -Olen nähnyt koiran siten seuraavan jälkiä, joita ei muuten ole löydetty. - -Puhvelinpyydystäjä otti hatun ja antoi Oson haistella sen sisäpuolta. -Koira hyökkäsi heti sinnepäin, jossa José oli löytänyt Fabianin jäljet. -Erään pensaan takana alkoi Oso haukkua, siten kutsuen isäntänsä sinne. - --- Eteenpäin nyt! huusi Rosenholz voimakkaasti; missä hän lieneekin, -elävänä tai kuolleena, etsimme hänet. Samassa yhtyi heihin sir -Frederick, ja he aikoivat juuri eteenpäin, kun Ukkosensäteen -lähetti saapui noutamaan apua nuorelle päällikölle. Hän sanoi, että -melkein vastapäätä tuota läpipääsemätöntä viidakkoa, johon apahit -varustautuivat, oli syvä rotko, joka täytyi valloittaa ja siitä -ahdistaa vihollisia. Lähetti käski myöskin paimenia tulemaan joen yli -ja hyökkäämään lähemmäksi apahia. Tätä tehtäessä koetti Rosenholzin -johtama pieni joukko kiertää tuon tiheän viidakon, jossa intiaanit -olivat. Kirveen iskujen kaiku kuului sieltä yhä. Piirittäjät koettivat, -eteenpäin tunkeutuessaan, saada suojaa vihollisten luodeilta puun -runkojen ja maan epätasaisuuksien takana. - --- Voitko käsittää, miten nuo intiaanit hevosineen saattoivat niin -nopeasti raivata itselleen tien tiheän viidakon kautta? sanoi Rosenholz -Josélle, heidän seisoessaan puitten suojassa. - --- Itsekin sitä juuri ajattelin, vastasi tämä. Näyttää siltä, kuin -yhdenkin henkilön olisi vaikea tunkeutua eteenpäin, vaikka kirveellä -raivaisi tietä, ja nuo roistot ovat päässeet hevosineen niin nopeasti. -Varmaan löytyy joku salainen käytävä, joka meidän täytyy etsiä; muuten -emme voi valloittaa paikkaa, ja jos yrittäisimme ajaa heidät pois, -tulisimme jokainen ammutuksi. - --- Voimme ainakin sytyttää metsän tuleen, sanoi Rosenholz; pahaksi -onneksi on intiaanien joukossa kalliita henkiä, joita meidän täytyy -säästää. - -Näin sanoen jatkoivat molemmat metsästäjät reippaasti etenemistään ja -kohtasivat pian comanhit. - --- Lumpeenkukka on tuolla sisällä, eikä Kotkan poika ole kaukana -hänestä. - -Nuoren päällikön taitavasti valitsemana asemana oli majavien joen -kapeimman haaran yli tekemä sulku. Muulloin olisi ollut hupaistakin -katsella noitten eläinten työtä. Mutta nyt ei ollut aikaa siihen. - -Sulun avulla, oli vesi johdettu uomastaan ja ennenkuin se muodosti -mainitun suon, oli se uurtanut itselleen uuden uoman, joka oli -kuivanut. Tähän uomaan, joka oli noin neljä jalkaa syvä ja -kaksikymmentä leveä, laskeutuivat comanhin apujoukot väijyksiin. -Taitavat ampujat saattoivat tästä, joka oli puolen pyssyn kantaman -päässä vihollisten varustuksista, suuresti vahingoittaa tätä. - --- Encinas, sanoi Rosenholz puhvelin pyydystäjälle, jos hetkeksi -päästätte koiranne, niin se suuresti auttaisi meitä pelastamaan -kristityn hengen. - --- Oso-raukkaa rakastan suuresti, sanoi Encinas; jos sen lähettää -tuohon viidakkoon, on se siellä varman kuoleman oma. Mutta tehdään -sittenkin niin. - -Näin sanoen aukaisi hän koiran hihnan. - --- Oso, reipas Oso, etsi! sanoi hän. Koira näkyi ymmärtävän isäntänsä -kehoituksen, ja hiipi pensastoon. - --- Seuratkaamme sitä, José! huudahti Rosenholz; älköön sanottako, että -eläin on rohkeampi kuin isä, joka etsii poikaansa, tai ystäväänsä -etsivä ystävä. - -José ei sen enempää kehoituksia tarvinnut ja metsästäjät seurasivat -varovasti koiraa. Mutta Oso näytti kadottaneen jäljet. Turhaan haisteli -se ruohostoa ja molemmat metsästäjät näkivät sen tekevän pitkän -kierroksen, palaten viidakosta pois. - --- Luuletko sen ymmärtävän, mitä siltä toivotaan? kysyi kanadalainen -hiljaa Josélta. - --- Varmaan. Intiaanit eivät ole tältä puolen vieneet Fabiania -viidakkoon ja koira etsii ennen seuraamiansa jälkiä. - -Koira lähti viidakosta ja molemmat metsästäjät näkivät sen menevän -niitten pajupensaitten luo, jossa se äsken oli löytänyt Fabianin -jäljet. Molemmat seurasivat nopeasti koiraa ja kohtasivat Encinaan, -joka koirastaan levottomana oli kiertänyt viidakon etsiäksensä sitä. - --- Antakaa sen etsiä, kelpo Osoni on yhtä älykäs kuin rohkeakin. - -Kun koira oli uudelleen löytänyt jäljet, hyökkäsi se haukkuen joen -rannalle tuon tiheän viidakon sille puolen, joka oli ollut oikealla -metsästäjistä, kun he äsken tunkivat eteenpäin. Varovaisuuden vuoksi -tehtyänsä pitkän kierroksen saapuivat he vihdoin paikalle, mutta eivät -nähneet enää koiraa. Viidakko näytti tässä harvemmalta, mikäli saattoi -päättää korkeasta ruohosta esiin pistävistä pensaista. Encinas oli -levoton koiransa kadottamisesta ja vihelsi pitkään, mutta koira ei -antanut aluksi merkkiä itsestään, kunnes se vihdoin alkoi haukkua. -Haukkuminen tuntui pikemmin iloiselta kuin vaaraa ilmaisevalta; -metsästäjät riensivät siis eteenpäin, tunkeutuen ruohoston läpi, joka -heidän silmiltään peitti sen viidakon alapuolen, jossa apahit olivat. -Pian löysivät he polun, jossa ruoho näytti äsken tallatulta. Hieman -loitompana haukkui Oso yhä. Ruoho muuttui lyhemmäksi ja harvemmaksi, -maa kovemmaksi ja kivisemmäksi; vihdoin pysähtyivät metsästäjät äkkiä -Rosenholzin huudahtaessa: - --- Pysähtykää siihen! sanoi hän. Tarpeetonta on, että antaumme piilossa -olevien vihollisten ammuttaviksi. Emme ole erehtyneet José. Koira on -löytänyt salaisen käytävän. - -Kun Encinas uudelleen sitoi takaisin palanneen Oson, hiipi José -Rosenholzin luo. Polku ei ollut enää ruohoinen, vaan pienien kivien -peittämä, ja noin kahdenkymmenen askeleen päässä alkoi metsä. Vesi, -joka oli uurtanut maan, oli kaivanut noin neljä jalkaa leveän rotkon -metsistön reunaan. Sen seinät kohosivat jyrkästi molemmin puolin, ja se -oli täytetty äsken kaadetuilla puun rungoilla ja oksilla. - --- Tästä ne roistot ratsastivat sisään aivan kuin portista, sanoi José. - --- Älkäämme tässä toimettomina menettäkö aikaa, lausui Rosenholz. -Kun sinä olet mukana, niin hiivimme sisään rotkon molemmin puolin -katsomaan, mitä viholliset tekevät ja missä Fabian on. Encinas, -koettakaa, jos mahdollista, pysytellä koiraanne äänetönnä, ja juoskaa -kiireesti ilmoittamaan Ukkosensäteelle ja don Augustinille, että olemme -löytäneet salaisen käytävän. Hyökätkää vain rohkeasti eteenpäin, -toverini ja minä käymme sillä välin tarkastelemassa. - -Metsä oli parikymmentä kyynärää oikealla ja vasemmalla rotkotiestä -erittäin tiheää, mutta ei kumpikaan metsästäjä hetkeäkään epäillyt -menemästä sinne aijettansa toteuttaaksensa. Heitä ympäröivässä tiheässä -viidakossa voivat he nähdä tuskin muutaman askeleen eteensä; oli -kuitenkin aivan välttämätöntä antautua tähän uhrarohkeaan yritykseen. -Kanadalainen eteni siis varovasti puitten lomitse, kunnes metsä harveni -ja hän saattoi nähdä puitten ja pensaitten ympäröimälle paikalle, jossa -oli ihmisiä ja hevosia sekaisin. - -Majavan sulku oli tämän jotenkin lavean paikan toisessa päässä. -Tässä oli tilaa ihmisille ja hevosille. Toisella rannalla näkyi noin -viisitoista majavan pesää. Useimmat olivat melkein kokonaan veden -peitossa, mutta pari kolme oli vähän matkan päässä rannalta, ja nämä -olivat apahit tehneet jonkinlaiseksi suojuskehäksi täyttäen väliaukot -satuloilla, viitoilla ja puhvelin nahoilla. Sulun ja varustuksen -välille oli suurin osa intiaania asettunut, samalla kuin toiset -varustivat heikompia kohtia. Kanadalainen ei nähnyt Fabiania, ei -Rosaritaa, eikä ketään päällikköä. Hän otaksui niitten olevan sulun ja -majavan pesien välillä, jotka olivat avonaisia joelle päin. Ei Josékaan -heitä nähnyt. Tuskallisesti kuuntelivat molemmat toivoen erottavansa -Fabianin tai Rosaritan äänen. - -Äkkiä pamahti laukaus siltä puolen majavan sulkua, jossa nuori -comanhipäällikkö oli. Sitä seurasi kova ulvonta, ja useita laukauksia -kuului melkein yhtaikaa; pian näki kanadalainen näyn, joka sai veren -hyytymään hänen suonissaan. - - - - -50. - -TAISTELU JA VOITTO. - - -Hetkeksi täytyy nyt siirtyä intiaanein varustukseen. Näkymättömät -viholliset olivat niin äkkiä hyökänneet heidän päällensä, että he -kaikki pelon valtaamina olivat pötkineet pakoon, eikä haavojen -heikontama Mustalintu tai kumpikaan rosvoista ollut voinut sitä estää! -Vasta nyt kuvatulla paikalla olivat he uudelleen kokoontuneet ja -mestitsi päätti sovintokeskusteluilla pettää vihollista, jota hän piti -paljon lukuisampana, voidaksensa sillä välin lujentaa varustuksiansa. -Näiden lähellä oli neljäkymmentä hevosta puihin sidottuna. Siihen -majavan pesään, joka oli vastapäätä sitä, johon Ukkosensäde oli -asettunut, oli mestitsi sulkenut donna Rosaritan, jota käytävän suulla, -pyssy kädessä vartioi Punakäsi. Äärimmäisessä majavan pesässä oli -Fabian kahden intiaanin vartioimana. He olivat saaneet käskyn tappaa -hänet heti, ellei aijotulla hyökkäyksellä ollut menestystä. Hän ei -ensinkään tiennyt, että Rosarita, joka kerran oli pelastanut hänen -henkensä, oli läheisyydessä. - -Isä ja poika menivät nyt siihen avonaisen paikan päähän, jossa olivat -lähempänä Ukkosen sädettä ja kauimpana Rosenholzista, ja mestitsi huusi: - --- Kuunnelkoon se rohkea soturi, jota apahit nimittävät Pimeäksi -pilveksi ja comanhit Ukkosensäteeksi. - --- Ukkosensäde ei tunne Pimeän pilven nimeä, vastasi nuori soturi. Mitä -häneltä tahdotaan ja ken häntä kutsuu? - --- Minä, mestitsi! vastasi tämä. Tahdon puristaa ystävän kättä. - --- Jos siinä on kaikki, mitä mestitsi tahtoo, niin olkoon ääneti; hänen -äänensä on minusta yhtä inhottava kuin kalkkarokäärmeen sihinä, vastasi -Ukkosensäde. - --- Ei siinä vielä kaikki. Mestitsillä on vallassaan Kotkan poika ja -Valkoinen kyyhkynen; hän lupaa luopua heistä. - --- Millä ehdoilla mestitsi heistä luopuu? - --- Hän sanoo ehdot silloin, kun hänen toinen kätensä puristaa -Kotkan, toinen Ukkosensäteen kättä. Päälliköt eivät ole tottuneet -keskustelemaan, katsomatta toistensa silmiin. - --- Kotka ei ole täällä, eikä Ukkosensäde purista milloinkaan mestitsin -kättä, ellei musertaaksensa sitä. - --- Hyvä! vastasi mestitsi, jonka silmät hehkuivat vihasta. Eikö majavan -sulun takana ole ketään muuta päällikköä? - --- Jos sallitte, niin kyllä minä johdan keskusteluja, sanoi Pedro Diaz -comanhille. Kuule mestitsi! Tässä on meksikolaisten kullanetsijäin -päällikkö. Hän on kai yhtä hyvä kuin muutkin? - --- Keskustelkaamme, sanoi mestitsi; saanko minä hänen sanaansa luottaen -astua yksin, aseetonna esiin, yksi ainoa aseellinen seuralainen -mukanani? Te saatte tehdä samoin. - --- Kyllä, vastasi rehellinen Diaz, kunniani nimessä, ja itse tahdon -näyttää esimerkin. - -Mestitsi kääntyi isäänsä, ja molemmat hymyilivät inhottavasti, -petomaisesti. -- Ole varuillasi! sanoi mestitsi Punakädelle. - --- Veljeni tekee väärin, sanoi comanhi; myrkyllistä käärmettä tulee -peljätä sitä enemmän, kun se joskus laulaa leivosen äänellä. - --- Wilson, te ammutte yhtä hyvin kuin Vilhelm Tell, sanoi -englantilainen. Seuratkaa tätä nuorukaista ja suojelkaa häntä. - -Nyt ilmestyivät molemmat rosvot metsän rinteelle, ja samassa astuivat -Diaz ja Wilsonkin majavien tekemille suluille. Hetken katselivat nuo -neljä äänettöminä toisiansa. Sitten eteni mestitsi noin kuusi askelta -metsän rinteeltä, Diaz toista vertaa pitemmän matkan. Wilson jäi -sululle seisomaan, nojaten pyssyynsä, Punakäsi seisoi metsän rinteellä -samassa asennossa. - -Vakavin askelin meni Diaz mestitsin luo ja tarttui tämän ojennettuun -käteen. - --- Ammu! karjasi rosvo äkkiä, laskien toisen kätensä Diazin olkapäälle. -Punakäden pyssy kohosi, laukaus pamahti, luoti suhahti mestitsin korvan -ohi ja sattui keskelle Diazin rintaa. Onneton horjui, mutta mestitsin -voimakas käsi piti häntä pystyssä. Rosvo käytti Diazia kilpenään ja -kulki takaperin silmät suunnattuina Wilsonin pyssyyn; turhaan etsi tämä -paikkaa, mihin olisi voinut ampua. Mestitsi oli jo metsän rinteellä, -kun Diaz viimeisen kerran ponnistaen voimiansa sieppasi puukkonsa ja -iski sen hänen olkapäähänsä. Haavoitettu rosvo hypähti taaksepäin, -heitti Diazin hengettömän ruumiin luotaan ja huusi: - --- Tuossa on päällikkönne ruumis! Samassa katosi hän viidakkoon ja -Wilsonin luoti sattui vain puitten oksiin. - -Ensi hämmästys tästä inhottavasta petoksesta ei ollut vielä ohi, kun -molemmat rosvot olivat jo kaukana ja mestitsi huusi: - --- Ken uskaltaa tulla ottamaan valkoisen tytön ja Kotkan pojan -mestitsiltä? - --- Sen teen minä! huusi Wilson, hyökäten rosvon perään. - -Mutta nuori comanhi oli jo salaman nopeudella päässyt hänen edelleen -ja tunkeutunut viidakkoon. Hänen soturinsa seurasivat häntä pyssyillä -ja aseilla varustettuina. Kuitenkin ehti mestitsi, joka tunsi paikat -paremmin, ennen heitä aukealle paikalle. - -Veri virtasi hänen olkapäästään, mutta hänen erinomainen voimansa ei -näyttänyt heikontuneen. Ehdittyänsä sululle, nousivat apahit nopeasti -hevosillensa, tehdäksensä tuon päätetyn hyökkäyksen. - -Tämän liikkeen oli Rosenholz huomannut, mutta pian kiinnitti toinen -näky hänen huomionsa. Sillä välin kun Punakäsi, täyttääksensä poikansa -käskyn, tarttui tainnuksissa olevaan Rosaritaan ja piti varalla -hevosta, viedäksensä hyökkäyksen aikana hänet suojaan, lähestyi -mestitsi Mustaalintua ja näytti haavoittunutta olkapäätään. - --- Nyt on Kotkan pojan kuoleminen, sanoi hän; Mustalintu ei enää saa -siirtää kostoansa, sillä muuten se ehkä livahtaa hänen käsistään; -vereni vaatii kostoa, mestitsi ei voi taata voittoa. - --- Mustalintu nylkee ensin valkoisen päänahan, vastasi päällikkö, joka -samoin pelkäsi taistelun päätöstä. Soturini sitten tappavat hänet. - -Kaksi intiaania oli kuullut tämän lyhyen keskustelun; odottamatta -enempää käskyjä hyökkäsivät he petojen tavoin majavan pesään, jossa -Fabian oli. Jaloista raahasivat he hänet varustukseen. Nyt näki -Rosenholz, jonka jäsenet vapisivat pelosta, Mustanlinnun lähenevän -Fabiania. Kahdesti tähtäsi Rosenholz intiaaniin, mutta molemmilla -kerroilla laskeutui ikäänkuin verho hänen silmiensä eteen; pyssy vapisi -hänen käsissään, ikäänkuin tuulen heiluttama ruohon korsi aavikolla. - -Mustalintu kumartui hitaasti; hänen vasemmassa kädessään välähti puukko -Fabianin pään kohdalla. Nyt, tänä äärimmäisen vaaran hetkenä, lakkasi -Rosenholzin käsi vapisemasta, kun samalla äkillinen pamaus sai hänet -vavahtamaan. Mustalintu kaatui pää lävistettynä Fabianin päälle, jonka -hän peitti verisellä ruumiillaan, ja eräs ääni huusi: - --- Se oli minun viimeinen sanani, sinä punanahkainen koira! - -Se oli Josén ääni. Nyt kaatoi uusi laukaus toisen intiaanin. Tällä -kerralla ampui Rosenholz. Äkkiä hyökkäsivät apahit vyöryn tavoin -rotkopolulle. Avoin paikka ja sulun rannat olivat melkein tyhjinä -vihollisista, kun José ja Rosenholz levottomasti sykkivin sydämin -hyökkäsivät sinne, huomaamatta että Punakäsi ja mestitsi katosivat -vastaiselle taholle Rosaritan kanssa. - -Uskoton mestitsi jätti liittolaisensa, viedäkseen saaliinsa turvaan. -Mutta molemmat metsästäjät näkivät vain Fabianin. Hetken työ oli hänen -luoksensa rientäminen ja hänen siteittensä leikkaaminen vapisevin -käsin; Rosenholz saattoi vain äänetönnä syleillä poikaansa. José, -pyssyynsä nojautuen, katseli äänetönnä molempia onnellisia, peläten -että hänen äänensä ilmaisisi hänen ahavoituneille poskilleen valuvat -kyyneleet. - -Sillä välin syntyi molemmilla puolin, sekä siellä, mihin rosvot olivat -kadonneet, että vastaisella puolen, johon intiaanit hyökkäsivät, kauhea -melu, ja ikäänkuin kohiseva sadepuro, joka syöksee voittamatonta -estettä vastaan, virtasi koko joukko takaisin. Don Augustinin paimenet, -hänen itsensä johtamina, olivat kohdanneet apahit rotkopolulla ja -tunkeneet heidät takasin epäjärjestyksessä. Tämän uuden vaaran uhatessa -otti Rosenholz Fabianin syliinsä ja riensi Josén kanssa etuvarustuksen -taakse. Siellä latasivat he kiireesti taasen pyssynsä ja odottivat -hyökkäystä, lujasti päättäen jos tarvittiin vaikka kuolla tällä kertaa -yhdessä. - -Pian kuitenkin asema muuttui. Intiaanien hälinäistä pakoa seurasivat -pyssynlaukaukset, ja puoli tusinaa heistä syöksyi maahan. - -Intiaanitulva kasvoi joka hetki; he hajautuivat avonaiselle paikalle -ja paimenet pääsivät vihdoinkin hyökkäämään solan läpi. Jotkut, niiden -joukossa tilanhaltia, olivat ratsain, mutta useimmat jalkasin. - --- Ammu, Rosenholz, ammu ja sitten sotahuuto kuin olisi meitä sata -miestä! huusi José. Tällä kerralla totteli metsäsissi empimättä, -ja samassa kun he ampuivat ja kun kaksi ratsastajaa putosi maahan, -päästivät sotatoverit sellaisen huudon, että olisi luullut heihin -yhtyneen kymmenen soturia. Käyttäen hyväksensä tämän takaa tulevan -hyökkäyksen synnyttämää epäjärjestystä, ryntäsivät he varustukseen. -Fabianilla oli aseenaan puukko, jonka Rosenholz antoi hänelle, itse -tarttui kanadalainen erään kuolleen intiaanisoturin tapparaan, José -heilutti ilmassa raskasta pyssyään, ja sitten heittäytyivät he ääneen -huutaen käsikahakkaan. - -Tuo jättiläismäinen metsäsissi oli niittomiehen kaltainen, joka haluaa -lopettaa urakkansa, tai halonhakkaajan, joka kirveellään kaataa -vesakkoa. Vastustamattomalla voimalla kaatoi hän vihollisensa, ja -näytti vetävän läpipääsemättömän piirin Fabianin ympärille. Hän koki -päästä don Augustinin luo, joka vihollisten ympäröimänä rohkeasti -taisteli pitkällä miekallaan, ja raivasikin tien hänen luokseen, kun -tutun äänen päästämä huudahdus kuului hänen takaansa. - -Se oli Ukkosensäde, joka verisenä, aseetonna, pyörtynyt Rosarita -sylissään, tuli kanadalaisen jäljessä, kun tämä kirveellään raivasi -tietä. Riemusta huudahtaen laski nuori soturi tytön hänen isänsä syliin -ja vaipui sitten maahan. - -Rosenholzin kokiessa suojella tuota jaloa nuorukaista, suojeli don -Augustin miekallaan tytärtään, kannusti sitten hevostaan ja oli pian -kadonnut tuolta kamalalta paikalta. Mutta Rosenholz seisoi kuin muuri -tuon maassa makaavan comanhin edessä, jonka veri virtasi syvästä -haavasta, ja piti taistelevia etäällä, kun uusia vihollisia hyökkäsi -sululta kaatuneitten peittämälle taistelutantereelle. - -Nämä olivat Punakäsi ja mestitsi, joitten paon Wilson, Gayferos ja sir -Frederick olivat ehkäisseet. Molempien haavoitettujen rosvojen täytyi -nyt palata takaisin, ja olivat he parilla hyppäyksellä miekan mitan -päässä Rosenholzista ja Josésta. Vaikkapa Ukkosensäteen soturit ja -englantilainen tovereinensa olivatkin rohkeita, seisoivat he epäröiden, -mitä tekisivät. Mutta heidän edessään seisoi mies, jota ei kukaan -vihollinen voinut pelottaa; se oli José, joka nyt huomasi molempien -rosvojen tulon. - --- Käänny, Rosenholz! huusi hän. Rosenholz kääntyi heti ja oli molempia -vihollisiaan vastassa. - -Taistelevien rivit olivat sillä välin harventuneet. Heidän päällikkönsä -kaatumisen synnyttämä hämmästys sekä Rosenholzin ja hänen toverinsa -ankara hyökkäys olivat ajaneet intiaanit pakoon. Molempien rosvojen -odottamaton palaaminen ehti liian myöhään. Useimmat apahit olivat -paenneet jättäen kuolleensa jälkeensä, ja paimenet olivat lähteneet -ajamaan heitä takaa. - -Seitsemänkolmatta ruumista, joista kahdeksantoista intiaania, oli -kentällä; ainoastaan muutamat olivat vielä kiivaassa kahakassa, kun -kanadalainen ja José kolmannen kerran elämässään olivat molempia -rosvoja vastassa. Rosenholz heilutti tapparaansa ja hyökkäsi mestitsiä -vastaan, sillä tämä oli nuorempi ja väkevämpi. - -Mutta vaikka kanadalainen olikin vahva, oli mestitsi notkeampi. Hän -väisti iskun ja aikoi tarttua jäntevillä käsillään Rosenholziin, kun -hän, nähdessään Wilsonin uudelleen lataavan pyssynsä, luopui aikeestaan -ja juoksi avonaisen paikan toiseen päähän. Täällä oli majavien kaatama -puu, ja monta oksaa oli katkennut sen kaatuessa; kuivat vielä kiinni -olevat oksat muodostivat jonkunlaisen suojuksen, jonka taakse mestitsi -pakeni. Rosenholzin esti muuan taisteleva joukko, joka asettui hänen ja -hänen vihollisensa väliin, mestitsin peräytymistä ehkäisemästä. - -Mitä Josén tulee, oli hän lupauksensa mukaisesti koettanut pyssynsä -perällä musertaa Punakäden pään; mutta tämä oli kirveellään väistänyt -iskun, ja pyssyn pää oli mennyt murskaksi. Kun Punakäsi näki Fabianin -Josén vieressä, pakeni hän saman puunrungon taakse, johon mestitsi -oli asettunut. Hän latasi pyssynsä, suojuksensa takaa tähystellen -molempia metsäsissejä. Ilon välähdys leimahti rosvon silmistä, sillä -heti saattoi hän valita uhrinsa. Samassa huomasi José toisen kaatuneen -puunrungon. Vaikkei siinä enää ollut ainoatakaan oksaa, oli korkeata -ruohoa kasvanut sen ympärille ja runko oli kyllin paksu, jotta ihminen -voi asettua sen taakse. - --- Tule tänne heti, Rosenholz, Pian, pian! huusi José. - -Rosenholz kiirehti tottelemaan Josén kehoitusta ja samassa kun hän -painautui puun rungon taakse, katsahti mestitsi suojelevan puun takaa, -kenen ensin ampuisi. Fabian ja Wilson olivat heittäytyneet majavan -pesän taakse, eikä mestitsi nähnyt ainoatakaan vihollistansa, joitten -verta hän himoitsi. Nyt alkoivat molemmat rosvot, joihin luodit eivät -voineet sattua, murhaavan tulen vielä taistelevia paimenia vastaan, -eikä sitä voitu estää. - --- Taivaan nimessä, nuo rosvot eivät saa jäädä tuonne eivätkä päästä -kynsistämme, sanoi José Rosenholzille. - --- Ei tosiaankaan, vaikka henkeni menettäisin. Nuo rosvot saavat maksaa -tuskat, jotka minulle ovat saattaneet. - -Tätä sanoessaan kohdisti Rosenholz ainakin kahdennenkymmenennen kerran -pyssynsä, mutta sitä ei voinut käyttää vihollisiin, joihin luodit -eivät voineet sattua. Yhtä usein käänsi hän levottoman katseensa sille -suunnalle, jossa Fabian oli. Vaikka tämä olikin suojassa Wilsonin -vieressä, oli hän kuitenkin kanadalaisen hellän huolenpidon esineenä. - --- Ei, ei, mutisi hän. Niin kauvan kuin nuo rosvot ovat hengissä, en -voi olla levollinen. Meidän täytyy selvittää asiamme heidän kanssaan. - -Hänen tätä sanoessaan kaatoi kaksi laukausta kaksi paimenta. - --- Kuolema ja kadotus! Meidän täytyy hyökätä heidän kimppuunsa, José, -sanoi Rosenholz vihasta leimuavin silmin. Odotahan, löytyy helppo -keino, miten pääsemme heihin käsiksi. - -Näin sanoessaan survasi hän voimakkaasti puun runkoa, jonka takana -he olivat; pyöreä runko irtaantui kolosta, johon se oli maatunut, ja -vyöryi kyynärän verran eteenpäin. - --- Hurraa! huusi Rosenholz iloisena. Wilson, sir Frederick, jos nuo -roistot ottavat askeleenkaan paetaksensa, kun me lähenemme heitä, niin -ampukaa heti. Tähdätkää lakkaamatta sille kohdalle, jossa he ovat. - -José yhtyi Rosenholzin kanssa yhteisiin ponnistuksiin, ja katselijat -näkivät nyt omituisen taistelun, -- joka voi tulla kysymykseen -ainoastaan intiaanisodissa. - -Suullaan madellen vierittivät molemmat metsästäjät puun runkoa -eteenpäin tuon tuostakin levähtäen puun rungon takana ja tähystellen -vihollisen liikkeitä sekä samalla arvostellen, pitkäkö matka heillä -vielä oli. - --- Punakäsi, sinä vanha rosvo! huusi José, joka nähdessään molemmat -vihollisensa ei voinut hillitä sadatuksiaan, ja sinä mestitsi, pedot -tulevat teidän ruumiitanne hylkimään. - -Metsästäjät olivat omituisen näköisiä. Toisinaan matelivat he eteenpäin -liikkuvan suojuksensa takana, toisinaan olivat he alallansa, mitaten -silmillään välimatkaa, joka heidät vielä erotti vihollisista. Nuo -neljä taistelijaa, jotka pian tulivat mittelemään voimiansa, olivat -aavikoiden rohkeimpia ja taitavimpia ampujia. - --- Rohkeutta, rohkeutta! huusi Wilson, kiihoittaaksensa molempia -hyökkääjiä. Te jo melkein kosketatte rosvojen puun runkoon. Jos heistä -kumpikaan kohottaa päänsä tuumankin suojuksen takaa, niin saa hän katua -sitä, sen vannon taivaan kautta; tahtoisinpa olla sijassanne. - -Puunrungot olivatkin nyt niin lähellä toisiansa, että rosvot saattoivat -kuulla metsästäjäin hengityksen; rosvot eivät liikahtaneet eivätkä -lausuneet sanaakaan, mutta heidän silmänsä mulkoilivat hurjasti. - -Mestitsi päästi nyt raivokkaan huudahduksen. - --- Tähtää tuonne ylös, Punakäsi! sanoi hän. Vanha rosvo katsahti -korkeaan puuhun, johon oli kiivennyt kaksi intiaania ampuaksensa -rosvoja, ja hän huudahti voimattomalla vimmalla: - --- Miten sen voisin! Voi mestitsi, mihin on sinun riehuva himosi meidät -vienyt! - -Laukaus puusta, jossa comanhit olivat, keskeytti tuon vanhan rosvon, -jonka otsaan sattui puun siru. - -Mestitsi laskeutui selälleen ja ampui, vaikka olikin vaarassa joutua -intiaanien tulen esineeksi. Vaikka hän ampuikin hankalassa asemassa, -putosi toinen comanhi kuoliaaksi haavoitettuna maahan. - --- Ole varuillasi! huusi Punakäsi vilkkaasti. Etkö näe, että puu, jota -nuo pirut vyöryttävät, lähenee meidän puutamme. - -Metsästäjäin vyöryttämä liikkuva suojus oli pian tuskin kyynärän -päässä. Levottomille katselijoille oli tämä jännittävä hetki, kun puut -olivat toisiinsa koskettamaisillaan. Lopputaistelu oteltiin mies miestä -vastaan teräaseilla. - -Mestitsi ei ehtinyt ladata uudestaan, José oli pudottanut pyssynsä, -molemmat nämä vastustajat olivat siis toistensa vertaiset. -Rosenholzilla ja Punakädellä oli kummallakin ladattu pyssynsä, joilla -he voivat ampua. Se, joka ensin itsensä paljasti, oli varman kuoleman -oma. - -Molemmat viholliset käsittivät, mitä heidän oli tekeminen. Tuskin -olivat metsästäjät saaneet puun vieritetyksi toiseen kiinni, kun -Punakäsi ja Rosenholz, pyssyistään välittämättä, samalla kerralla -hyökkäsivät ylös ja alkoivat painia. - -Rosenholz ponnisti viimeisetkin voimansa heittääksensä vihollisensa -maahan; haavoitetun vihollisen täytyi antaa perään. Kanadalaisen käsien -välistä kuului rytinää. Samassa kaatui jättiläinen vihollisensa päälle, -jonka selkä oli mennyt poikki. - -José oli hyökännyt toisella tavalla. Hän antoi mestitsin ensin nousta -ylös ja heitti sitten kaikin voimin kirveensä hänen päähänsä. Mestitsi -ei vielä ollut tointunut tuosta huumaavasta iskusta, kun José hyökkäsi -hänen päällensä ja molemmat kaatuivat. Pian nousi José ylös; mestitsi, -puukon iskun läpäisemänä, ei enää liikahtanut. - -Isä ja poika makasivat rinnakkain hengetönnä. - -Molempain rosvojen kuolema ratkaisi hyökkääjäin voiton. Ainoastaan -harvat apahit pääsivät Gilajoen rannoille; mutta tappio oli suuri -valkoistenkin puolella, sillä puolet don Augustinin paimenista -kaatui. Noin 80 taistelijasta oli 40 kaatunutta taistelutantereella, -lukuunottamatta niitä, joitten ruumiit olivat aavikolla tai viidakossa. - -Kaatuneitten joukossa oli myöskin kaksi puhvelin pyydystäjää ja -kuusi comanhia. Näitten päällikkö oli itsekin vaikeasti haavoitettu. -Rosenholz ja José, jotka olivat tottuneet haavoja hoitamaan, ottivat -Ukkosensäteen huostaansa. - -Kuolleet haudattiin matalahkoon kuoppaan ja haavoitetut vietiin -Puhvelijärven rannalle. Tähän meni aikaa useita tuntia. - -Aurinko oli jo ehtinyt kaksi kolmannesta radastaan, kun vihdoin mitä -syvin hiljaisuus vallitsi äskeisellä taistelukentällä. - -Sanomaton oli Rosenholzin ilo kadotetun kasvattinsa löytämisestä. -Fabiania näytti kuitenkin vaivaavan surumielisyys, joka ei jäänyt -vanhukselta huomaamatta. Nuorukainen lähti paikalle, jossa viimeksi oli -nähnyt don Augustinin ja hänen tyttärensä. Niinkuin tiedämme, tunsi -Fabian molemmat, vieläpä oli hänen kiittäminen Rosaritaa hengestänsä. -Nytkään hän ei ollut voinut kiitoksiansa lausua, eikä kumpikaan heistä -ollut aavistanutkaan, että olivat niin lähellä toisiaan. Tämä suretti -Fabiania, vaikkei hän tahtonut antaa kasvatti-isänsä huomata sitä, -jotta ei huolestuttaisi häntä. Kumpaakaan ei hän enää löytänyt. Don -Augustin ja hänen tyttärensä olivat ratsastaneet pois ja paimenet -olivat seuranneet isäntäänsä. Fabian kulki poistuneiden jälkiä -huolissaan toiveittensa pettymisestä. Hänet saavutti Rosenholz, joka -levottomana oli kasvattiansa seurannut. Molemmat päättivät lähteä -järven rannalle, johon pian toivoivat ehtivänsä. He luulivat siellä -tapaavansa heidät. - -Sillä välin lepäsi nuori comanhi puhvelinnahkavuoteella majavan sulun -lähellä; hänen vuoteensa ääressä olivat äsken olleet Rosenholz, Fabian, -José, Gayferos, Wilson ja sir Frederick sekä kolme comanhia, hänen -joukkonsa jäännökset. Metsäsissin oli Fabianin vapauttamisesta suureksi -osaksi kiittäminen comanhin rohkeutta ja malttia; nuori päällikkö oli -yksin, oman henkensä uhalla, vapauttanut don Augustinin tyttären ja -ehkäisemällä rosvojen paon saattanut heidät kaatumaan. - -Säälivästi katsahti Rosenholz milloin Fabianiin, milloin comanhiin, -kertoessaan kasvatilleen, mitä tuo -- melkein kuolettavasti haavoitettu -comanhi oli hänen vapauttamiseksensa tehnyt. - -Sen jälkeen olivat molemmat lähteneet, nuorukainen levottomuutta -täynnä, vanhus tukahutetuin huokauksin. Aurinko oli jo katoamaisillaan -vuorien taa, joitten kukkulat heloittivat kullan karvaisina, kun he -ehtivät aavikolle. Hiljakseen aaltoili korkea ruoho, eikä mikään -olisi muistuttanut äsken tapahtuneesta taistelusta, ellei olisi nähty -kaatuneitten hevosien ja ratsastajain ruumiita. - -Molemmat kulkivat äänettöminä miettien enemmän tulevaisuutta kuin -äskeistä taistelua. - -He kahlasivat Punaisen joen yli ja kulkivat sitten ruohostossa olevaa, -järven rannalle vievää polkua. - -Joen oikealla rannalla, jota he nyt kulkivat, oli ruohosto sytytetty; -tuli oli sammunut vähän matkan päähän polusta. Palosta nousi kuitenkin -vielä musta savu, joka toisinaan peitti kulkijat. - --- Kulkekaamme nopeammin, Fabian! sanoi vihdoin Rosenholz. Tämä savu -muistuttaa minulle siitä kuoleman tuskasta, jota tunsin luullessani -liekkien ympäröivän sinua. - -Tämä oli Fabianin mieleen ja hetken metsän rinnettä kuljettuaan -kuulivat he Oson haukkuvan järven rannalla. - --- Fabian! huudahti Rosenholz, kuulemme pelastajasi äänen; ilman tuon -koiran vainua olisimme ehtineet liian myöhään; koira löysi viidakkoon -vievän rotkopolun. Tämä ystävän tervehdyshaukunta on suotuisa enne, -lapseni. - --- Ken siellä? kuului äkkiä Encinaan karkea ääni. - --- Ystävä! vastasi Rosenholz. - -Pian olivat kulkijat järven rannalla. - -Paitsi Encinasta ja yhtä puhvelinpyydystäjää, ainoa, joka hänen -tovereistansa oli elossa, oli ranta tyhjä ja aukea. Rosaritan -taivaansininen teltta ei enää kuvastanut järvestä, kartanonomistaja, -hänen tyttärensä ja palvelijansa olivat nopeasti lähteneet seudulta, -joka oli tuottanut niin paljon onnettomuutta. - -Aituuskin oli avattu ja kesyttömät hevoset päästetty aavikolle -vapauteensa. - -Surukseen saivat Fabian ja Rosenholz kuulla tuon nopean lähdön; he -olivat varmaan toivoneet kohtaavansa don Augustinin ja Rosaritan. -Heillä ei siis ollut muuta tekemistä kuin palata Josén luo, joka oli -jäänyt hoitamaan Ukkosensädettä. Encinaskin lähti heidän mukaansa, -sillä hänkin tahtoi sanoa jäähyväiset tuolle haavoitetulle, rohkealle -nuorukaiselle. - -Oli jo yö, kun Fabian ja Rosenholz palasivat majavansululle. Nuori -comanhi näytti heidän poissa ollessaan vähän toipuneen, ja hän -tunsi Encinaan, jonka kättä hän puristi. Sitten nukkui hän taasen. -Suojellaksensa häntä yökylmältä levitti englantilainen telttinsä hänen -ylitsensä. Sitten laskeutuivat kaikki levolle. Heidän untansa ei -häirinnyt muu kuin vangittu ori, jonka Wilson oli tuonut sinne. Tuo -komea hevonen ei voinut kärsiä vankeutta, vaan repäisi poikki tuon -vahvan hihnan, jolla se oli kiinni. Wilson ehti liian myöhään apuun. -Eläin riensi nopeasti pois. - -Tuskin oli aamu koittanut, kun englantilainen ja amerikalainen taasen -lähtivät matkalle. Pian katosivat he puitten taakse. - -Nuoren comanhin tila oli tänä aamuna vähän parempi kuin eilen. Kun -Rosenholz oli ottanut pois ensimäisen siteen, saattoi hän haavan -näöstä päättää, etteivät jaloimmat osat olleet vahingoittuneet. Ei -kuitenkaan uskallettu ennen seuraavaa päivää lähteä viemään häntä -vesitse comanhien kylään, joka oli Punaisenjoen rannalla Teksasissa. -Lähetettiin vain Ukkosensäteen soturit noutamaan puhvelinnahkavenettä, -joka oli jokien yhtymäpaikalla. Täältä löysivät he raskaamman veneen, -joka oli ajautunut kaislikkoon, ja vaihtoivat ilolla omansa siihen. - -Seuraavana aamuna astuivat ystävykset ja comanhit veneeseen, -saattaaksensa Ukkosensäteen kotiin. Rannalla sanoi Encinas heille -jäähyväiset ja katsoi kauvan venettä, joka kiiti pitkin Punaistajokea. -Pian näkyi se etäällä pienenä pisteenä. Hetken kuluttua peitti auer -kokonaan seikkailijat, jotka lähtivät uusille retkille. Sitten -poistuivat molemmat puhvelinpyydystäjät, jättäen sulun majaville, jotka -ottivat haltuunsa entisen alueensa, välittämättä kuolleista. - - * * * * * - -Tässä luvussa kerrottuihin tapauksiin saattaisimme päättää -kertomuksemme metsäsissistä, ellemme luulisi täyttävämme lukijan -toiveita kertomalla, miksi päähenkilöitten kohtalo muodostui. Hetkeksi -pyydämme siis vielä lukijan huomiota, sillä vaikka kertomamme käsittää -pitkän ajan, voipi sen sanoa muutamalla sanalla. - -Nuo kolme metsästäjää, jotka pitivät suurimpana onnenansa saada olla -yhdessä, olisivat varmaan alati noudattaneet rakkauttansa aavikoiden -vapaaseen elämään, ellei olisi sattunut yhtä odottamaton kuin -iloinenkin tapaus, joka heille antoi toisen olopaikan. Siksi tuli -Venadon maatila, joka kerran oli tulemaisillaan Fabianille turmioksi, -ellei vieraanvaraisen isännän tytär olisi häntä pelastanut. Tuo jalo -tyttö sai pitää huolen Fabianin vastaisistakin päivistä, ja maatila -tuli heidän yhteiseksi asunnokseen, kun heidän sydämensä ensin olivat -toisensa löytäneet. - -Kertomuksestamme näkyy, miten kohtalo ihmeellisellä tavalla saattaa -erotetut yhteen. Samoin tässäkin Gayferos, jonka hengestään on -kiittäminen metsästäjäin rohkeutta, oli se, jonka avulla tämä iloinen -muutos tapahtui. Don Augustin kutsutti hänet luoksensa läheisestä -kylästä, jossa hänen odottamaton esiintymisensä oli herättänyt suurta -huomiota, ja sai häneltä kuulla metsästäjäin lähteneen Teksasin -aavikoille. Samalla kuuli hän, mikä surullinen kohtalo oli tullut don -Antonion retkikunnan osaksi. Kun hän tahtoi osoittaa kiitollisuuttaan -niille miehille, joitten rohkeutta ja uupumattomuutta hänen itsensä ja -hänen ainoan lapsensa oli hengestään kiittäminen, ei hän saanut lepoa, -ennenkuin tapasi nämä kolme metsästäjää. He saapuivat ja kertoivat -hänelle merkilliset kohtalonsa. Nuoren Medianan kreivin ihmeelliset -elämän vaiheet herättivät hänessä ja hänen tyttäressään mitä syvintä -sääliä ja saivat don Augustinin antamaan tyttärensä käden jalolle -nuorukaiselle. - -Tämä iloinen tapaus antoi kovan iskun vanhan kanadalaisen -mieltymykselle metsäelämään. Ilolla siunasi hän tämän liiton, ja -vaikkei hän kokonaan luopunut vapaasta metsäelämästä, niin pian kohosi -raivattuun paikkaan metsässä lähellä maatilaa mökki, johon Fabian -Mediana nuoren puolisonsa kanssa usein ohjasi kulkunsa ja jossa hän -uskollisten ystäväin seurassa nautti todellista iloa ja onnea. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Metsäsissi, by Gabriel Ferry - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄSISSI *** - -***** This file should be named 61862-8.txt or 61862-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/1/8/6/61862/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61862-8.zip b/old/61862-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a4e76f0..0000000 --- a/old/61862-8.zip +++ /dev/null |