NormalizeHEADmain

2 files changed, 0 insertions, 16507 deletions

diff --git a/old/61862-8.txt b/old/61862-8.txt
deleted file mode 100644
index ae9e23d..0000000
--- a/old/61862-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16507 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Metsäsissi, by Gabriel Ferry
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Metsäsissi
-       Kuvaus Amerikan Lännestä
-
-Author: Gabriel Ferry
-
-Translator: Kaarlo Riukuniemi
-
-Release Date: April 18, 2020 [EBook #61862]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄSISSI ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-METSÄSISSI
-
-Kuvaus Amerikan Lännestä
-
-
-Kertonut
-
-GABRIEL FERRY
-
-
-Suomentanut
-
-Kaarlo Riukuniemi
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1916.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    Esipuhe.
- 1. José unikeko.
- 2. Kullan etsijät.
- 4. Väijytys.
- 5. Molemmat tiikerinpyytäjät.
- 6. Tiburcion salaisuus.
- 7. Turha takaa-ajo.
- 8. Rohkea hyppäys.
- 9. Intiaanipäälliköiden neuvottelu.
-10. Hyökkäys kullanetsijäin leiriin.
-11. Uiva saari.
-12. Mustalintu.
-13. Intiaanien viekkaus.
-14. Kamala yö.
-15. Intiaanien lähetti.
-16. Tuli ja vesi.
-17. Cuchillon petollisuus.
-18. Kadonneet.
-19. Intiaanien voitto.
-20. Kultalaakso.
-21. Kohtaaminen.
-22. Vangitseminen.
-23. Kulta ja vesi.
-24. Syytös.
-25. Koston hetki.
-26. Cuchillon rangaistus.
-27. Yö kalliolla.
-28. Neuvottelu.
-29. Intiaanien vanki.
-30. Ystävyksien puolustustuumat.
-31. Molemmat erämaan rosvot.
-32. Hyökkäys ja puolustus.
-33. Intiaanit valmistautuvat kuolemaan.
-34. Piirityksen jatkuminen.
-35. Urhojen onnettomuus.
-36. Fabianin ja intiaanien välinen kaksintaistelu.
-37. Metsästysseurue Puhvelijärven rannalla.
-38. Nuori comanhi.
-39. Aavikoiden valkoinen ori.
-40. Takaa-ajo.
-41. Uusia vaivoja.
-42. Onnellinen löytö.
-43. Uusia liittolaisia.
-44. Seikkailuja joella.
-45. Matkan jatkaminen.
-46. Apahit ajetaan pakoon.
-47. Rosaritan ryöstö.
-48. Metsästäjät tulevat avuksi.
-49. Apahit varustautuvat metsään.
-50. Taistelu ja voitto.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-_Gabriel Ferry_, oikealta nimeltään Louis de Bellemarre (Bálmár),
-syntyi 1809 Grenoblessa, Ranskassa. Hän teki useita matkoja Amerikaan,
-ja kuoli 1852 Amazone-laivan palossa ollessaan menossa Kaliforniaan.
-Teoksensa julkaisi hän aluksi aikakauslehdessä "_Revue des Deux
-Mondes_". Niiden vilkkaat ja värikkäät kuvaukset Keski-Amerikan
-levottomista oloista, kullankaivajista ja intiaanein elämästä,
-herättivät pian ansaittua huomiota ja käännettiin useille kielille. Ja
-vielä tänä päivänä ovat ne haluttua lukemista.
-
-Kuuluisin niistä on epäilemättä "_Metsäsissi_" ("Le coureur des
-bois"), joka ilmestymisestään saakka on ollut kaikkien tervehenkisten
-ja seikkailunhaluisten nuorten mielikirja. Samalla kuin hengähtämättä
-seurataan "metsäsissin", tuon kanadalaisen jättiläisen ja hänen
-suojattiensa seikkailuja Meksikon erämaassa, jonka luonnon hurja ja
-suurenmoinen kauneus herkällä kädellä kuvataan, opitaan itse juonesta
-ja tapausten kulusta vihaamaan vääryyttä, julmuutta, kavaluutta ja
-alhaista kullan himoa; mutta samalla oppii niistä nuori lukija sitä
-enemmän panemaan arvoa raittiille ja yksinkertaiselle elämälle, jonka
-ohjeina ovat peloton rohkeus, rehellisyys, inhimillisyys ja itsensä
-uhraavaisuus. Kukapa ei silloin mielellään antaisi kirjaa poikainsa
-luettavaksi!
-
-"Metsäsissi" on muutoin Suomessakin tunnettu teos: v. 1891 ilmestyi
-se nimittäin Tampereella sanomalehden ylipainoksena, mutta on aikoja
-sitten nykypolven saatavista kadonnut. Kansankirjastojen hoitajat
-kuitenkin mahdollisesti voisivat todistaa, että joka vuosi poikaset
-loistavin silmin pyytävät lainata "Metsäsissiä", jonka uskomaton
-väkevyys ja pitkä pyssy, rohkeus ja osumatarkkuus muodostuvat saduksi
-heidän mielessään. Teoksen silloinen suomentaja on nyt tahtonut
-lahjoittaa Suomen nuorille uudelleen ja parannettuna laitoksena tämän
-mainion kirjan.
-
-Saakoon se suopean vastaanoton! Tuskinpa lienee sitä miestä, jolla
-ei olisi lapsuudestaan viehättävän romanttista muistoa tällaisista
-metsäsisseistä, punanahoista, harmaista karhuista, erämaiden salaisista
-ja suunnattoman rakkaista kultalaaksoista sekä aavikoiden loihditusta
-valkoisesta hevosesta. Hänkin vannaan rientää koettamaan, saisiko
-noita rakkaita tunnelmia edes hiukan uudistumaan, ja silloin lukee hän
-"Metsäsissin", sijoittaen sen tärkeälle paikalle poikansa kirjojen
-joukkoon. Ja pian huomaa hän, kuinka vanha kanadalainen muodostuu
-nuorten uskolliseksi ja rakkaaksi ystäväksi.
-
-_Kustantaja_.
-
-
-
-
-1.
-
-JOSÉ UNIKEKO.
-
-
-Biscayalahden kallioisella rannalla on vanha linna, jonka harmaa
-liuskakatto, auringon säteiden siihen sattuessa, loistaa kauvas
-merelle. Tämän linnan omistivat espanjalaiset Mediana-kreivit, joiden
-perheet pitkän ajan olivat tässä asuneet. Linnan alapuolella ulottuu
-kallion porrasmaisilla rinteillä meren rannalle asti pitkä rivi kehnoja
-hökkeleitä. Niissä asuu kalastajia, jotka tällä rannalla harjoittavat
-vähän tuottavaa elinkeinoansa.
-
-Joulukuulla 1808 oli osa heistä, kurjuudestaan huolimatta, peljäten
-Ranskan armeijan lähestymistä, paennut Elanchovin kylästä, ja
-ainoastaan pieni osasto espanjalaisia rannikkovartioita oli jäänyt
-jäljelle estämään ulkomaisen tavaran salakuljetusta.
-
-Täksi rauhattomaksi ajaksi oli don Juan de Mediana, kreivi-vainajan
-vanhempi poika, valinnut tämän syrjäisen linnan varmaksi turvapaikaksi
-puolisolleen, donna Luisalle. Jätettyään hänet ja heidän ainoan
-lapsensa uskotun ystävän turviin, matkusti kreivi itse pois,
-tarjotakseen uhatulle isänmaalleen käsivartensa taistelussa peljättyä
-vihollista vastaan. Hän meni, eikä milloinkaan palannut.
-
-Ranskalainen luoti kohtasi hänet eräässä niistä kahakoista, jotka
-tapahtuivat ennen Burgosin taistelua. Siitä alkaen suri donna Luisa
-yksinäisessä linnassaan kalliin puolisonsa kadottamista ja vietti
-päivänsä vaatimattomassa yksinäisyydessä vanhan linnan synkissä
-saleissa.
-
-Oli rankka, kylmä ja kostea ilma mainittuna vuoden aikana, kun eräs
-rannikon vartioista meni rannalle, ollaksensa siellä linnan lähistöllä
-olevassa lahdelmassa vartiana yön. Tätä vartiopaikkaa pidettiin
-erittäin vaarallisena, sillä jo usean kerran olivat salakuljettajat
-koettaneet päästä maihin tästä ja aina oli syntynyt taistelu.
-
-Tuota miestä, joka nyt pimeänä yönä hitaasti kulki eteenpäin lyhtynsä
-valossa, nimittivät toverit unikeoksi, kun hän tavallisesti vietti
-enimmän aikansa maaten riippumatossaan. Hänen oikea nimensä oli José,
-hän oli nuori mies, noin 25-vuotias, pitkä, jäntevä ja laiha. Vaikka
-hän näyttikin välinpitämättömältä, olisi kuitenkin hänen mustista,
-tuuheiden silmäripsien peittämistä silmistään voinut huomata, että tämä
-välinpitämättömyys oli teeskenneltyä, eikä hänen luonteensa mukaista.
-Sen huomasi siitäkin, että José, kun kapteeni määräsi hänet täksi
-yöksi lahdelman vartiaksi, heti aavisti jonkun salaisen tarkoituksen
-siinä piilevän ja varovaisesti läheni paikkaa. Sinne saavuttuansa
-ja varmistuttuansa, että oli yksin, asetti hän lyhtynsä siten, että
-se valaisi kylään vievää rotkopolkua, ja viittaansa kääriytyneenä
-laskeutui vähän matkan päähän niin että samalla voi vartioida tietä ja
-lahdelmaa. Kun hän oli ollut siinä noin puolen tunnin ajan tarkastellen
-merta ja tietä, kuuli hän askeleita polulta; pian näkyi lyhdyn valossa
-tumma olento ja José tunsi rajavartion kapteenin, joka hänet oli
-määrännyt tälle paikalle.
-
--- José! huudahti hän puoliääneen, nukutko? Mutta José ei huolinut
-vastata. Hän oli vaiti kysymystä toistettaessakin, pysyen makaavassa
-asennossaan, kunnes kapteeni tuli vakuutetuksi hänen nukkuvan ja lähti
-eteenpäin.
-
--- Nyt en enää ole José unikeko, sanoi José nousten. Vieläkin kului
-puolituntia mitään tapahtumatta. Äsken nousseen kuun peittivät
-ajoittain paksut, tummat pilvet, ajoittain valaisi se, mutta ei mikään
-merkki osoittanut ihmisiä olevan lähellä. Josén huomio oli merelle
-käännettynä. Äkkiä kuului vedestä pientä loisketta, kuin airojen,
-jotka varovasti halkovat vettä. Musta pilkku suureni yhä ja näyttäytyi
-veneeksi, joka varovasti edeten jätti jälkeensä hyrskyisen uoman. Pian
-huomasi José sen pysähtyvän liikkumattomaksi, kuin ilmassa liehuva
-lokki saaliinsa niskaan hyökätessään; sitten se taasen äkkiä lähti
-liikkeelle lahdelmaa kohti. Heti sen jälkeen kolahti veneen pohja
-matalan rannan kiviin.
-
--- Uh, sanoi sotilas itsekseen, ei ainoatakaan tavaramyttyä. Eivätkö
-olisikaan salakuljettajia?
-
-Veneessä oli kolme miestä, jotka varovasti ja melua herättämättä
-nousivat maihin; puvusta päättäen he eivät olleet salakuljettajia.
-
--- Keitä nuo lienevät, mietti sotilas, joka itse näkymättömänä vartioi
-heitä pensaiden takaa.
-
-Nyt lähti kaksi miehistä liikkeelle perämiehen viittauksesta, joka
-itse jäi veneeseen. Hetken epäröi José, poistuisiko, vai jäisi;
-katsahtaen veneessä olevaan mieheen päätti hän jäädä. Hän tarkasti
-molempia miehiä, jotka kulkivat ohi vuoren juuren; molemmat olivat
-puukoilla varustetut ja oli heillä merirosvojen tavallinen puku. Äkkiä
-pysähtyivät he. Kappale maata oli lohjennut Josén jalkojen alta ja
-vieri rinnettä alas.
-
--- Kuulitko mitään? kysyi toinen; luulin kuulleeni jotain putoavan.
-
--- Loruja, lepakko kai lennähti kolostaan.
-
--- Menisin ylös, ellei rinne olisi niin jyrkkä noustavaksi, sanoi
-edellinen.
-
--- Ei ole pelon syytä, sen sanon, lausui toinen. Yö on sysimusta ja
-hän, tiedäthän, on vakuuttanut vastaavansa vartiasta, joka makaa
-päiväkaudet.
-
--- Sitä enemmän syytä otaksua hänen olevan valveilla yöllä. Jää sinä
-tänne, minä kiipeän ylös, ja jos tapaan makaajan, sanoi hän, vetäen
-pitkän puukkonsa, niin, sen pahempi tai parempi hänelle, kyllä hänet
-lepoon saatan.
-
-Nyt lähti José hiljaa piilostansa, ryömien sille paikalle, jossa vene
-oli. Tässä hengitti hän syvään, järkähtämättä katsellen veneessä olevaa
-miestä.
-
-Tämä katseli merelle, eikä huomannut rajavartiaa, joka hiljaa nousi
-ylös mittaillen matkaa, joka hänet veneestä erotti. Toisen kääntäessä
-pois päänsä hellitti José pensaasta, josta oli kiinni pitänyt, ja
-hyppäsi hänen niskaansa kuin tiikeri.
-
--- Minä se olen, sanoi hän. Älkää liikahtako, tai olette kuoleman oma,
-lisäsi hän, laskien pyssyn suun vieraan rinnalle.
-
--- Kuka sinä olet? kysyi tämä, malttiaan tässä uhkaavassa vaarassa
-menettämättä.
-
--- Tiedäthän, José unikeko.
-
--- Pahoin hänelle, jos hän minut petti, mutisi vieras.
-
--- Jos kapteenia tarkoitatte, niin vakuutan teille, salakuljettaja,
-että hän on viaton.
-
--- Salakuljettaja? toisti vieras halveksivasti.
-
--- Hyvä, sanoi José iloissaan, että viekkautensa oli onnistunut! Sanoin
-vain niin, etten kutsuisi teitä pahemmalla nimellä, sillä en näe mitään
-tavarakääryjä, elleivät nuo nuoraportaat ole näytteenä.
-
-José ei näkynyt pettyneen luulossaan. Hänen edessään oleva mies ei
-näyttänyt salakuljettajalta. Hän oli miehuuden ijän kukoistuksessa,
-hänen kasvonsa olivat ahavoituneet kuin merimiehen. Tummat kulmakarvat
-varjostivat hänen mustia, tulisesti hehkuvia silmiänsä. Kunnian-
-ja kostonhimo kajasti niistä ja katkeran ivan piirre ympäröi hänen
-huuliaan. Hänellä oli espanjalaisen meriupseerin puku.
-
--- Leikki pois, roisto, mitä tahdot? lausui vihdoin vieras,
-kyllästyneenä toisen terävään katseeseen.
-
--- Hyvä, sanoi José, puhukaamme asioista. Siis, ensinnäkin, jos
-seuralaisenne tuovat viittani ja lyhtyni tänne, niin käskette niiden
-pysyä loitolla, muuten ammun teidät ja survaisen veneen ulos.
-Kapteenilleni olette tarjonnut 40 unssia kultaa; en tahdo olla kitsas,
-pyydän vain sen kahdenkertaisesti itselleni.
-
-Tämän hävyttömän vaatimuksen kuultuaan näkyi viha ja pelko vieraassa
-taistelevan. Kylmästä vuodenajasta huolimatta tippuivat hikipisarat
-hänen kasvoiltaan, mutta hänen täytyi mukautua. Hän otti sormestaan
-sormuksen ja tarjosi sitä.
-
--- Ota tuo ja mene tiehesi.
-
-José otti sormuksen ja katseli sitä.
-
--- Olkoon, tahdon uskaltaa ja ottaa sen 80 unssista. Nyt olen kuuro,
-mykkä ja sokea.
-
--- Siihen luotan, sanoi vieras kylmästi, tapahtukoon mitä tahansa.
-
-Näin sanoen riensi vieras veneestä rannalle ja katosi tien
-polvekkeeseen. José oli yksin, katsellen sormuksessa olevaa timanttia.
-
-
-
-
-2.
-
-ÖINEN KONNANTYÖ.
-
-
-Samalla kun tämä tapahtui Josén ja vieraan kesken rannikolla, oli
-kreivitär Mediana tavallisuuden mukaan makuukamarissaan. Se oli suuri
-huone, jolle vanhanaikuiset huonekalut antoivat kolkon näön. Osaksi
-valaisi sen lamppu, jonka himmeä valo ulottui kamiinin puoliksi
-sammuneisiin hiiliin. Kaksi lattiaan asti ulottuvaa akkunaa johti
-verannalle, joka oli noin 20 jalkaa ylhäällä maasta; kreivitär katseli
-synkkää taivasta ja loi sitten silmänsä kätkyeeseen, jossa hänen
-lapsensa nukkui.
-
-Hän näytti olevan tuskin kolmenkolmatta vuotias, ja musta surupuku teki
-hänen kalvakkuutensa vieläkin huomattavammaksi. Hetkisen seisottuaan
-syvissä mietteissä, otti hän lampun, valaisten uinuvaa poikaansa.
-Hellin silmäyksin, ikäänkuin olisi kasvojen piirteistä voinut lukea
-pojan tulevaisuuden, katseli hän kauvan noita lapsekkaita kasvoja,
-joita kiharat hiukset osaksi peittivät; sitten painoi hän hellän
-suutelon pojan ruusuiselle poskelle. Kätkyen yläpuolella riippui suuri
-taulu, jota lamppu valaisi. Se kuvasi noin viisitoistavuotiasta poikaa
-nojautuneena suureen nojatuoliin, jossa uinaileva lapsi lepäsi. Näiden
-yhdennäköisyys oli huomattava. Tämän ryhmän selityksenä voi pitää
-taulun alla olevaa kirjoitusta: "Minä valvon."
-
-Kumma kyllä, havaitsi kreivitär vasta ensi kerran nostaessaan katseensa
-nukkuvasta kuvaan molempien yhdennäköisyyden, ja tämän huomaten valtasi
-hänet ehdoton vavistus.
-
--- Lapsi raukka, sanoi hän puoliääneen, taivas varjelkoon sinua
-sellaisesta kohtalosta, mikä hänen osakseen tuli!
-
-Hän otti lampun ja istahti uudelleen akkunan ääreen, jonka ruudut
-tuulen puhalluksesta tärisivät. Äkkiä kuului torven räikeä ääni.
-Kummastuen tätä tavatonta ääntä tällä hetkellä, nousi kreivitär
-puoleksi tuoliltaan, katsoi levotonna ympärilleen ikäänkuin peljäten
-jotain onnettomuuden tapausta. Ensin aikoi hän tarttua soittokelloon,
-joka oli läheisellä pöydällä, kutsuaksensa sillä palvelijoita, mutta
-ei tehnyt sitä peljäten lapsensa heräävän. Tuskastuttava hiljaisuus
-seurasi äsken kuulunutta ääntä. Sitten kuului ulkoa kumeaa jytinää,
-joka yhä läheni. Äkkiä temmattiin akkuna kiivaasti auki, kylmä
-tuulenpuuskahdus tunkeusi huoneeseen ja lampun liehuvassa valossa astui
-mies pelosta vapisevan kreivittären luo.
-
-Jos salama olisi hänen jalkojensa juureen iskenyt, ei kreivitär olisi
-peljästynyt enempää kuin nyt, kun hän väkivallalla sisään tunkeuneessa
-miehessä tunsi don Antonion, miesvainajansa veljen; tämä seisoi
-uhkaavassa asennossa kreivittären edessä. Hänet oli kerran aijottu
-puolisoksi tälle miehelle, mutta oli valinnut vanhemman veljen, eikä
-sitten oltu mitään kuultu don Antoniosta; olipa vielä levinnyt huhuja
-hänen kuolemastansakin, vaikkei niitä oltu todistettu.
-
-Vaikka suuresti kummastellen tämän miehen odottamatonta sisään
-tunkeumista ja hänen kasvojensa synkkää muotoa, ei kreivitär ensin
-luullut tarvitsevansa peljätä mitään pahaa. Mutta pian hän pääsi tästä
-erehdyksestä.
-
--- Ei liikettä, ei ääntäkään avunhuudoksi, jos tuo lapsi on sinulle
-rakas, sanoi don Antonio, viitaten pikku Fabianin kätkyeeseen.
-
-Ääni oli niin käskevä ja osoitti sellaista vihaa, että hämmästynyt
-kreivitär seisoi mykkänä ja liikkumattomana sekä vavisten katseli
-harvinaista vierastansa. Hän oivalsi, ettei menneellä ajalla ollut
-mitään arvoa tuon miehen silmissä, ja että hän itse ja hänen lapsensa
-olivat vaarassa. Kuitenkin rohkaisi hän itsensä ja huudahti lujalla
-äänellä:
-
--- Ken olette te, joka tunkeudutte tänne salaa kuin varas yöllä?
-Palaako poika niin isiensä kotiin, ja eikö don Antonio ole kuin kurja
-rosvo, joka pelkää päivän valoa?
-
--- Kärsivällisyyttä, vastasi don Antonio pilkallisesti, sekin aika
-tulee, eikä se loitolla olekaan, jolloin tulen tähän linnaan, niinkuin
-sopiikin, täydellä päivän valolla, avonaisten porttien kautta ja
-alustalaisteni riemuitessa. Mutta aikeitteni mukaista on olla nyt,
-niinkuin sanoitte, yöllinen varas.
-
--- Mitä sitten tahdotte? kysyi kreivitär peloissaan.
-
--- Mitä? Ettekö sitä aavista? vastasi don Antonio kylmästi, mikä
-todisti hänen tehneen kamalan päätöksen, ettekö aavista, että olen
-saapunut tekemään itseni kreivi Medianaksi.
-
-Nämä sanat eivät jättäneet kreivitärtä epätietoisuuteen don Antonion
-aikomuksista. Hän riensi poikansa luo, suojellaksensa sitä ruumiillaan,
-mutta ennenkuin hän ehti kätkyen luo, asettui don Antonio hänen
-tiellensä ja loi häneen kylmän, välinpitämättömän katseen. Aavistamaton
-tuska valtasi onnettoman kreivittären.
-
--- Armoa hänelle, huudahti hän tukahtuneella äänellä. Tappakaa minut,
-don Antonio, mutta mitä on hän tehnyt teille?
-
--- Mitäkö tehnyt minulle? Eikö hän nyt ole kreivi Mediana, eikö veljeni
-nimi ja omaisuus ole hänen, -- veljeni, jonka puoliso oikeastaan olisi
-ollut minun?
-
-Kreivitär peitti kasvonsa käsillään eikä voinut vastata mitään näihin
-hirvittäviin vaatimuksiin. Don Antonio meni kätkyen luokse.
-
--- Mutta käsitättehän, sanoi kreivitär hänen uhkaavana lähetessään,
-ettei poikani ole tehnyt teille mitään.
-
--- Ken sanoo, että minä tekisin hänelle pahaa? lausui don Antonio
-hiukan leppeämmin. Kuulkaa ensin aikomukseni, ennenkuin tuomitsette.
-Hänelle ei ole suuri uhraus luopua maailmasta, jota ei vielä tunne, ja
-vielä vähemmän, kun ei kukaan, ette edes tekään, ole hänen luonansa
-sitä muistuttamassa.
-
--- Mitä! huudahti kreivitär, ettehän tahdo erottaa minua hänestä? Oi,
-ei, sitä ette tee, jatkoi hän ojennetuin käsin ja rukoilevin silmin
-langeten polvilleen.
-
-Kylmä hymyily oli don Antonion ainoa vastaus.
-
--- Miten, lausui hän vihdoin, luuleeko kreivitär Mediana minun
-rohjenneen tämän askeleen, antaakseni hänen rukoustensa vaikuttaa
-itseeni. Ei, aikeeni on täytettävä, ellei, jatkoi hän, vetäen puukon ja
-ojentaen sen Fabianiin, turha vastarinta pakota minua iskemään tuohon
-lapseen; mutta silloin olette sen itse niin tahtonut.
-
--- Oi Jumalani, vaikeroi kreivitär, sallitko sellaisen rikoksen? Etkö
-minulle hädässäni lähetä pelastajaa?
-
--- Lopettakaamme asia pian, rouva! Uskokaa minua, yhtä vähän voi
-luottaa Jumalan oikeuteen, kun se on nukuksissa, kuin ihmisen, kun se
-on sokea.
-
--- Jälkimäisen voitte kieltää, mutta Jumalan oikeus, jota pilkkaatte,
-on teille tuova maailman äärissäkin, vieläpä kaukaisimmassa
-erämaassakin, jonne ihmisjalka ei vielä ole astunut, syyttäjän,
-tuomarin ja kostajan.
-
--- Ihmetöiden aika on ohi, pilkkasi don Antonio. Lopettakaamme! Tämä
-poika on nyt viimeisen kerran levännyt isänsä kodissa.
-
--- Taivas varjelkoon! huudahti donna Luisa lähettäen Jumalalle
-rukouksen, lämpimimmän, minkä äidin sydän voi. Sitten lankesi hän
-polvilleen tuon sydämettömän miehen eteen ja huudahti: Antonio!
-Minä olen kerran tuntenut teidät jaloksi ja rehelliseksi mieheksi;
-tahdotteko saastuttaa rikoksella sielunne? Ei, te vain pelottelette
-minua, eikö niin?
-
--- Pelottelen? sanoi don Antonio katkerasti hymyillen, en suinkaan.
-Mutta aika rientää, lisäsi hän, ja toverini käyvät kärsimättömiksi.
-
-Kreivitär käsitti, että kaikki oli menetetty. Hän oli tajuntansa
-kadottamaisillaan ja odotti tahdottomana, vaitonaisena, tuon armottoman
-miehen käskyjä. Hän meni kätkyen luo herättämään ja pukemaan lastansa,
-niinkuin toinen käski. Hetkisen aikoi hän huutaa apua, mutta don
-Antonion puukko välkkyi hänen silmissään. Surumielisenä lähestyi hän
-kätkyttä ja hellästi pyyhkäsi hän äidillisellä huolella kiharat pojan
-kasvoilta. Pikku Fabian heräsi, avasi silmänsä, mutta äitinsä tutut
-kasvot nähdessään hymyili hän lempeästi ja nukkui taasen. Kreivitär
-loi epätoivon silmäyksen pyöveliinsä; hänen tarmonsa lamaantui ja
-herpaantuneina vaipuivat kädet sivulle.
-
-Don Antonio katsahti uhkaavasti häneen. Kreivitär vapisi, kumartui
-vielä kerran lapsensa yli ja suuteli häntä; lapsi heräsi uudelleen,
-katsoi kummastuneena ympärilleen, uneliaat silmäluomet ummistuivat
-taasen, kunnes don Antonion ankara tyrkkäys herätti hänet uudelleen.
-Osaksi huoneeseen tunkeuvan kylmän ilman tähden, osaksi nähdessään
-oudon miehen sekä vaalean, vapisevan äitinsä kyynelissä, alkoi pikku
-Fabiankin kauhusta vavista ja vaipui itkien äitinsä rinnoille.
-
-Don Antonio poistui akkunalle, kääntämättä silmiään heistä. Turhaan
-koki äiti pitkittää aikaa poikaansa pukiessaan. Aika kului, eikä
-pelastajaa näkynyt. Onneton äiti ei kestänyt enää; antaessaan viimeisen
-suudelman puetulle lapselleen, päästi hän heikon huudahduksen ja vaipui
-tainnoksiin lattialle.
-
-Pojan nyyhkytyksistä huolimatta don Antonio kylmäverisesti tarkasti
-äidin kasvoja, sitten salpasi hän oven. Sitten avasi hän kreivittären
-kirjoituspöydän, heitteli lattialle kalleudet laatikoista ja pisti
-nopeasti muutamia papereita taskuunsa. Pian oli hän saanut huoneen
-epäjärjestykseen, niin että se näytti ikäänkuin omistaja olisi sieltä
-äkkiä lähtenyt.
-
-Väsyneenä istahti don Antonio hetkeksi kreivittären nojatuolille.
-Ankara taistelu näytti tapahtuvan hänen sydämessään, katsoessaan
-vaaleaan ja vapisevaan poikaan. Välttääksensä tätä, meni hän nopeasti
-akkunalle ja vihelsi hiljaa. Pian ilmestyi pää verannalle, ja toinen
-Josén rannalla näkemistä miehistä tuli huoneeseen.
-
-Merimies katseli välinpitämättömänä edessään olevaa näytelmää ja odotti
-äänetönnä isäntänsä käskyjä.
-
--- Ota tuo, sanoi don Antonio viitaten kreivittäreen, ja kanna rantaan,
-minä seuraan pojan kanssa perässä.
-
-Merimies nosti näköjään kuolleen kreivittären kevyesti syliinsä ja
-kiipesi verannalta alas; don Antonio tuli perässä häntä vavisten
-tottelevan pojan kanssa.
-
-Hetkistä myöhemmin leimahti lamppu vielä kerran, valaisten hajallaan
-olevia esineitä, ja sammui sitten. Samassa kuului läpi tuulen huminan
-ja valtameren kaukaisen kohinan valitushuuto, joka tuntui epätoivon
-viimeiseltä purkaukselta.
-
-Se oli onnettoman äidin viimeinen huudahdus; kun hän taintumuksestaan
-heräsi, murhasi hänet toinen merimies. Hyljätyn lapsen jätti don
-Antonio heikkoon veneeseen myrskyn ja aaltojen saaliiksi, toivoen
-niiden tekevän, mitä hän ei itse uskaltanut. Lähelle laivaansa
-tultuansa heittäysi hän molempien rikostoveriensa kanssa mereen; he
-teeskentelivät, että vene oli kärsinyt haaksirikon. Veneessä oli nyt
-kuollut kreivitär ja lapsiraukka. Kurja toivoi talviyön surmaavan sen.
-
-Kääntykäämme tuosta järkyttävästä tapauksesta yksinäiseen lahdelmaan,
-jossa kertomuksemme alkoi. Seuraavana iltana oli José taasen
-vartioimassa. Ilta oli yhtä sumuinen kuin edellinenkin, kun kymmenen
-aikaan nopeaan purjehtiva kutteri saapui lahdelmaan. Sen ulkomuoto,
-varustus ja purjeet todistivat sen sota-alukseksi tai ainakin
-varustetuksi kauppalaivaksi. Se ohjasi lahteen, seisahtui siihen ja
-laski kaksi venettä, jotka veisivät tavaroita maalle ja toisivat
-muonavaroja. Hetken päästä alkoi vilkas kiväärin tuli rannikolta, ja
-pian saapuivat molemmat veneet kutterin luo.
-
-José, uskollisempana kuin edellisenä iltana, oli hälyyttänyt; liian
-myöhään kuitenkin, sillä veneet olivat runsaasti lastattuina menossa
-takaisin. Viimeksi laivan kannelle noussut oli jättiläisruumiinen
-merimies. Hän kantoi sylissään pientä liikkumatonta lasta, jonka olisi
-luullut kuolleeksi, ellei ruumiin hiljainen väristys olisi todistanut
-elonkipinän vielä hehkuvan.
-
--- Mitä tuomista sinulla on, Rosenholz? kysyi vahtia pitävä upseeri.
-
--- Luvallanne, herra luutnantti, pieni lapsi, nälästä ja vilusta
-puolikuolleena; löysin sen tuuliajolta veneestä. Kuollut verinen nainen
-piteli sitä sylissään, ja minulla oli paljon vaivaa, saadakseni sen
-aluksesta, jota rantavartiat pitivät maalitaulunansa. Varsinkin muuan
-pitkä sotamiesroisto -- se oli José -- ampui minua yhtä itsepäisesti
-kuin taitamattomastikin. Mutta jos joskus vielä kohtaan hänet, niin --
-en sano enempää.
-
--- Mutta mitä nyt aijotte lapselle tehdä? kysyi upseeri säälin
-liikuttamana.
-
--- Pidän sen luonani, kunnes rauha on solmittu, ja sitten palaan tänne
-hankkimaan tarpeellisia tietoja.
-
-Merimies ei kuitenkaan voinut saada muuta selkoa lapsesta kuin että sen
-nimi oli Fabian, ja että murhattu nainen oli sen äiti. Kaksi vuotta
-kului, eikä tuo ranskalainen laiva voinut päästä Espaniaan. Sillä aikaa
-hoiti merimies, jonka nimeksi kuulimme mainittavan Rosenholz ja joka
-oli Kanadasta kotoisin, mitä huolellisimmin lasta ja oppi rakastamaan
-sitä yhä enemmän.
-
-Kerran täytyi tuon ranskalaisen risteilijän paeta englantilaista
-prikiä, joka oli sitä voimakkaampi. Priki alkoi ajaa kutteria takaa,
-saavutti sen, ja nyt syntyi ankara taistelu, jonka päättymisestä
-ei ollut epäilystä. Rosenholz vei pikku Fabianin laivan alimpaan
-osaan, mutta huomasi täytyvänsä tuoda hänet etukannelle, ettei
-taistelun kestäessä eroaisi hänestä. Tässä keskellä riehuvan taistelun
-pamahtelevia laukauksia, joihin yhtyi kuole vain ja haavoitettujen
-valitusäänet, tahtoi hän painaa lapsen mieleen mahdollisen eron
-yksityiskohdat.
-
--- Polvistu, lapseni! sanoi hän, nojaten jättiläisvartalonsa lapsen yli
-ja siten suojellen häntä vihollisen luodeilta. Näet, mitä tapahtuu,
-jatkoi hän juhlallisesti.
-
--- Minä pelkään, kuiskasi Fabian, tuota vuotavaa verta ja melua.
-
-Hän painautui jättiläisen rinnoille.
-
--- Niin, jatkoi merimies, älä milloinkaan unohda, että merimies,
-mies, joka rakasti sinua enemmän kuin elämäänsä, käski sinut nyt
-polvistumaan, sanoaksensa sinulle: Polvistu, lapseni, ja rukoile äitisi
-puolesta...
-
-Hän ei lopettanut, luoti sattui häneen ja hänen verensä virtasi
-Fabianin päälle, joka päästi sydäntä vihlovan huudahduksen.
-Kanadalainen ehti vain vielä kerran painaa hänet rinnoillensa ja niin
-hiljaa, että poika tuskin kuuli, päättää lauseensa seuraavin sanoin:
-
---- ... äitisi puolesta, jonka löysin kuolleena vierestäsi.
-
-Sitten meni hän tainnoksiin. Tajuntaan tultuansa lepäsi hän
-ummehtuneessa lastihuoneessa. Polttava jano vaivasi häntä. Heikolla
-äänellä huusi hän Fabiania, joka joka aamu ystävällisesti hymyili
-hänelle, mutta ei kukaan vastannut -- Fabian ei ollut siellä.
-Vankina täytyisi hänen aina kaivata sitä, jonka kohtalo oli hänelle
-lahjoittanut. Emme kuitenkaan tahdo rientää kertomuksen edelle. Se
-vain mainittakoon, että pari päivää kreivitär Medianan selittämättömän
-katoamisen jälkeen Elanchovin linnasta, muutamat kalastajat löysivät
-hänen hengettömän ruumiinsa meren rannalta. Kappalainen kääri linnan
-katolla olevan lipun mustaan suruharsoon ja asetti omin käsin puuristin
-sille paikalle, josta hänen onneton emäntänsä oli löydetty. Vaikka
-moni sydän sääli odottamattomasti poismennyttä ja vaikka monta arvelua
-syntyi hänen kohtalostaan, unohtui se kuitenkin pian, kun don Antonio
-Mediana saapui loistavana isänsä kotiin.
-
-
-
-
-3.
-
-KULLAN ETSIJÄT.
-
-
-Nyt on meidän jättäminen kertomuksemme tähänastinen näyttämö ja
-siirtyminen uuteen maailman osaan, joka on niin monen ihmisen toiseksi
-kodiksi muuttunut.
-
-V. 1830 oli Sonoran maakunta, joka on rikkaimpia Meksikon valtiossa,
-vielä hyvin vähän tunnettu. Luonto on sen tuhlaavasti varustanut. Auran
-tuskin koskettama maa tuottaa kaksi satoa vuodessa, ja antaa sitäpaitsi
-toisin paikoin vielä runsaamman kultasadon. Näiden suurien etujen
-ohella on kuitenkin hankaluuksiakin. Sotaisten intiaaniheimojen asumat
-äärettömät erämaat ympäröivät maan viljeltyjä seutuja. Vaikka täällä
-on kultaa kuin hiekkaa, kuten sanotaan, niin on erittäin vaarallista
-oleskella noilla seuduilla. Ainoastaan erityinen ihmisluokka,
-varsinaiset kullanetsijät ammatiltaan, uskaltavat toisinaan näille
-autioille seuduille; tuhansien vaarojen alaisina työskentelevät he
-kultasuonessa ja palaavat sitten apahien hätyyttäminä kaupunkeihin,
-joissa eivät saata kyllin kehua näiden seutujen rikkauksia. Toisinaan
-yhtyvät nämä "gambusinot", niinkuin heitä nimitetään, yhteiseen
-matkaan, joka kuitenkin tavallisimmin menee mitättömiin heidän
-kevytmielisyytensä ja tyhmän röyhkeytensä tähden.
-
-Mainittunakin vuonna keskusteltiin Arispessa, Sonoran pääkaupungissa,
-sellaisesta retkestä. Sen johtajaksi mainittiin don Estevan de
-Arechiza, pari kuukautta sitten Espaniasta saapunut vieras. Tällä
-miehellä tuntui olevan hallussaan runsaita salaisia tulolähteitä, sillä
-hän oli erinomaisen antelias, pelasi halusta ja menetti lähes aina,
-lainaili rahoja vaatimatta milloinkaan takaisin. Sen vuoksi oltiinkin
-taipuvaisia luulemaan, että don Estevanilla oli rikas, tähän asti
-tuntematon kultasuoni Arispen läheisyydessä, sillä toisinaan hän katosi
-kaupungista. Siten sai tuo salaperäinen mies helposti kerätyksi koko
-joukon seikkailijoita, jotka yhtyivät häneen, lähteäksensä maakunnan
-sisäosiin.
-
-Eräänä päivänä don Estevanin ollessa vierailulla, toi sanansaattaja
-hänelle kirjeen. Hänen tuntemansa henkilö kehoitti häntä siinä kolmen
-päivän kuluttua saapumaan määrätylle paikalle, joka oli tiellä
-Tubac-presidioon (linnoitukseen) ja kolmen päivän matkan päässä
-Arispesta.
-
-Seuraavana aamuna nähtiin don Estevanin, loistavan ratsastajajoukon
-seuraamana, lähtevän mainitulle paikalle. Se mies, joka erämaan rajalla
-olevassa kylässä odotti ratsastajia, pelasi joukon lähestyessä erään
-toisen kanssa. Kummankaan kasvot eivät olleet luottamusta herättäviä,
-pikemmin ilmaisivat ne sellaista ihmistä, jota ei yksinään tahtoisi
-kohdata asumattomalla seudulla.
-
-Cuchillo, se oli don Estevanin kirjeen lähettäjän nimi, oli puettu
-nahkaiseen takkiin. Toisessa korkeassa ratsastussaappaassa oli pitkä
-tuppi, puukko, jonka omistaja helposti ulottui ottamaan. Suuri, lankaan
-pujotetuilla lasihelmillä koristettu huopahattu oli hänen päässään.
-Vähän matkan päässä oli hänen hevosensa, joka ei tavallisuuden
-mukaan ollut tiuhtiossa. Cuchillon vieressä oli lyhyt pyssy, joka
-hänestä teki vaarallisen toverin näillä seuduin. Hänen pelitoverinsa
-nimi oli Baraja, pitkä mies, tuuheapartainen, puettuna samallaiseen
-nahkatakkiin; hänellä oli hevonen, joka näytti yhtä nopealta kuin
-voimakkaaltakin. Kun miehet huomasivat don Estevanin seurueinensa,
-lopettivat he pelinsä ja valmistautuivat saapuvia vastaanottamaan. Don
-Estevan ja Cuchillo näkyivät jo olevan tuttuja keskenään ja menivät
-yhdessä telttaan, jonka palvelijat pystyttivät. Täällä keskustelivat
-he kauvan eikä kukaan uskaltanut häiritä heitä. Cuchillo ilmaisi don
-Estevanille, että hän oli keksinyt eräässä laaksossa erinomaisen
-runsaan kultasuonen ja aikoi ilmaista salaisuuden, jos don Estevan
-antaisi hänelle kymmenennen osan voitosta ja ennakolta suorittaisi
-hänelle viisisataa piasteria. Samalla mainitsi hän, että hän erään
-toisen "gambusinon" kanssa oli löytänyt tämän erinomaisen runsaan
-aarteen, mutta takaa-ajavat intiaanit olivat heti löydön jälkeen
-murhanneet hänen ystävänsä ja toverinsa Marcos Arellanoksen.
-
-Vaikkei don Estevan, sen mukaan mitä jo tiesi miehestä, ehdottomasti
-luottanut Cuchilloon, tuntui hänestä sellaisen saaliin toivo niin
-houkuttelevalta, ettei hän kokonaan hyljännyt ehdotusta Hieman
-epäiltyään suostui hän Cuchillon ehtoihin, ja tämän täytyi vannoa, että
-ilmoitus kultasuonesta oli totta sekä tarkoin mainita missä se oli.
-Kun tie sinne meni Tubacin kautta ja don Estevan oli määrännyt tämän
-kokoontumispaikaksi retkikuntansa jäsenille, lähtivät matkustajat heti
-liikkeelle, ehtiäksensä ennen yön tuloa seuraavalle juottopaikalle,
-jossa päättivät olla yötä.
-
-Pian koko ratsujoukko nopeasti nelisti tuon heitä ympäröivän aavan
-seudun kautta. Ei mikään tässä erämaassa osoittanut ihmisolentoja
-siellä löytyvän. Kaivojen luo oli sinne tänne pystytetty seipäitä
-osoittamaan matkustajalle tietä, mutta seipäissä riippuvat nahkaiset
-vesiämpärit olivat auringon helteessä käpristyneet osoittaen samalla,
-että kaivot olivat kuivaneet.
-
-Aurinko oli laskemaisillaan ja matkustajat olivat kahden penikulman
-päässä juottopaikasta, kun he saapuivat aavikolta seudulle, jossa
-kasvoi gummipuita. Äkkiä pysähtyi don Estevanin hevonen korviaan
-heristäen, ratsastaja kannusti sitä ja ajoi eteenpäin. Kummastuksekseen
-huomasi don Estevan kaatuneen hevosen raadon muutamain aloepensaiden
-takana. Cuchillokin ratsasti esiin, ja molemmat huomasivat hevosen
-kaatuneen matkustajan vesileilin päälle, joka oli särkynyt.
-Tästä päätti Cuchillo heti, että ratsastajan, menetettyään näin
-välttämättömän apukeinon, oli jonkun matkan päässä hevosestaan käynyt
-samoin kuin tämänkin. Hänen kokemuksensa ei pettänytkään häntä,
-hiekassa näkyi ihmisen jälkiä, osoittaen matkustajan jalkaisin
-jatkaneen matkaansa. Jäljet muuttuivat yhä selvemmiksi ja vihdoin
-huomasivat he miehen, joka liikkumatonna lepäsi tien vieressä. Suuri
-olkihattu peitti hänen kasvonsa, vaatteet olivat yksinkertaiset ja
-repaleiset. Meksikolainen käski palvelijansa nostamaan hattua, mutta
-pimeässä ei voitu makaavan kasvonpiirteitä nähdä. Sitten käski hän
-Cuchillon jäämään ja pitämään huolta tuosta näköjään kuolleesta
-miehestä. Vaikka Cuchillo vastenmielisesti suostui tähän, astui
-hän kuitenkin vastustamatta hevosen seljästä, kumartui miehen yli,
-nähdäksensä, oliko vielä elonkipinää jäljellä. Suuresti hän kummastui
-tuntiessaan kuolleen Tiburcioksi, Marcos Arellanoksen kasvattipojaksi;
-Arellanos ei muuten ollut kaatunut intiaanein uhrina, vaan uskottoman
-toverinsa murhaamana. Hornamainen aatos valtasi tässä rosvon. Hän
-ajatteli, olikohan tuo hänen edessään avutonna makaava nuorukainen
-kasvatti-isältään saanut tiedon kultalaaksoa koskevasta salaisuudesta.
-Cuchillo otti puukkonsa ja laski sen Tiburcion sydämelle, kun samassa
-heikko liikahdus todisti elonkipinän vielä löytyvän. Jo nosti hän
-kätensä, mutta pysähtyi äkkiä, kun hänen sydämessään toinen ääni,
-nimittäin omanvoiton, puhui korkeammin kuin omantunnon. Hän tunsi tuon
-nuorukaisen pelottoman rohkeuden ja taitavuuden ja päätti käyttää sitä
-hyödyksensä. Hän aukasi Tiburcion suun ja kaatoi sinne muutaman pisaran
-vettä leilistään. Vasta hänen usean kerran tätä toistettuaan, virkistyi
-Tiburcio vitkallisesti ja vastasi pelastajansa kysymyksiin. Tämä sai
-nyt tietää, että nuorukaisen kasvatti-äiti oli kuollut ja että hän oli
-lähtenyt juottamatta hevostaan, joka pian oli uupunut ja kaatunut,
-jolloin Tiburcion vesileili särkyi.
-
-Cuchillo oli oikeassa epäillessään, että Tiburcio tiesi salaisuuden.
-Hänen kasvatti-äitinsä oli kuolinvuoteellaan sen hänelle ilmaissut
-ehdolla, että hän etsisi kasvatti-isänsä murhaajan ja saattaisi
-hänet edesvastuuseen. Vaikka Cuchillo käytti kaiken viekkautensa
-saadaksensa tiedon, olivatko epäluulonsa aiheelliset, ei hän kuitenkaan
-nuorukaiselta saanut mitään selvyyttä; sitä vastoin Tiburciossa näiden
-kysymysten johdosta heräsi epäluulo, että edellinen, joka sanoi
-tunteneensa murhatun, olisi murhaaja. Tiburcion tätä ajatellessa kuului
-äkkiä puman, Amerikan leijonan, kumea ääni. Cuchillon hevosen valtasi
-pelko. Samalla kuului toisaalta läpitunkeva ulvominen.
-
--- Siellä puma ja jaguari riitelevät hevosestanne, Tiburcio ystäväni,
-sanoi Cuchillo; istukaa taakse minun hevoseni selkään ja rientäkäämme
-täältä.
-
-Olikin jo aika heidän lähteäksensä, sillä petojen karjuminen kuului
-yhä äänekkäämmin ja kumeammin heidän takaansa. Heidän nopeasti
-ratsastaessaan kuului laukaus ja karjuminen taukosi. Vasta nyt sai
-Tiburcio kuulla, että hänen toverinsa seuralaisineen, jotka olivat
-edellä ratsastaneet, aikoi viettää yönsä lähimmässä juottopaikassa ja
-seuraavana aamuna jatkaa matkaansa del Venadan haciendan (maakartanon)
-kautta Tubaciin. Samaan haciendaan aikoi Tiburciokin, tarjotaksensa,
-kunhan oli omaisitta ja varaton, palvelustaan vaquerona (paimenena).
-Tuskin oli hän tämän ilmaissut Cuchillolle, kun tämä kehoitti häntä
-ottamaan osaa don Estevanin retkikuntaan. Tämän ehdotuksen kuullessaan
-heräsi Tiburciossa taasen epäluuloja Cuchilloa kohtaan, ja itseksensä
-mietti hän, mikä tämän retkikunnan tarkoitus oli. Toinenkin seikka
-herätti hänen huomiotansa: hevonen, jonka seljässä hän Cuchillon kanssa
-istui, nilkahti äkkiä, ja Tiburcio tiesi, että hänen kasvatusisänsä
-hevosella oli sama vika. Kun molemmat saapuivat juottopaikalle, ei hän
-kuitenkaan ollut saanut tietää mitään, mikä olisi hänen epäluulonsa
-johtanut määrättyyn suuntaan.
-
-Tämä juottopaikka oli ainoa useamman penikulman alalla, missä aina
-löytyi vettä. Se oli pienessä, puiden varjostamassa laaksossa;
-matkustajat ja metsästäjät, jotka siellä aina tapasivat otuksia,
-viihtyivät siellä. Juottopaikan viereen oli nyt petojen pelottamiseksi
-tehty nuotio, jonka ääressä don Estevanin palvelijat liikkuivat
-illallista valmistamassa. Lähellä oli meksikolaisen teltta. Tiburcion
-saapuessa katseli don Estevan häntä tarkasti ja tervehti hänet sitten
-tervetulleeksi nuotiolle.
-
-Cuchillo läheni nyt don Estevania ja ilmaisi hänelle salaa, että oli
-pelastanut Marcos Arellanoksen pojan hengen. Myöskin ilmaisi hän
-pelkäävänsä, että tuo nuorukainen ehkä tietää kultalaakson salaisuuden
-ja voisi käydä heille vaaralliseksi. Se riitti kääntämään don Estevanin
-huomion vieläkin enemmän nuorukaiseen, jota hän erityisistä syistä jo
-ennen oli tarkoin katsellut. Vaipuneina tähän salaiseen keskusteluun
-olivat molemmat miehet tietämättänsä kääntäneet askeleensa läheistä
-metsää kohti, kun läheisyydestä äkkiä kuuluva kumea karjunta sai heidät
-nopeasti palaamaan nuotiolle. Petojen karjuminen eneni yhä ja havaiten
-tämän lähenevän vaaran tunkeutuivat hevoset, jotka olivat seisoneet
-hajallaan, peljästyneinä yhteen kokoon, nuotion luona olevat palvelijat
-panivat enemmän puita tuleen ja vaihtoivat levottomia silmäyksiä. Äkkiä
-kuultiin samallainen karjunta loitompaa; ei ollut siis epäilystäkään,
-että kaksi tiikeriä läheni juottopaikkaa sammuttaaksensa janoansa.
-Don Estevan ensimäisenä katkaisi tuon tuskallisen hiljaisuuden, joka
-oli hänen poissa ollessaan syntynyt, käskien väkensä valmistumaan
-taisteluun näiden vaarallisten vastustajain kanssa, joiden karjunta
-yhä läheni. Itse odotti hän niitä kaksipiippuinen pyssynsä kädessään
-ja asettui uhkeana telttansa ovelle. Kaikki jo odottivat nähdäksensä
-petojen hehkuvat silmät, kun äkkiä sakaalin ulvominen yhtyi molempien
-tiikerien karjuntaan, ja heti sen jälkeen kuului ihmisääni kuten
-merimiesten toisiaan huudellessa, läheisestä metsiköstä: Hoi, siellä
-nuotion luona! Me saavumme, älkää olko levottomia, älkääkä ampuko!
-
-Kaikki hämmästyivät tästä odottamattomasta huudahduksesta ja heidän
-hämmästyksensä eneni, kun näkivät jättiläisen kokoisen amerikalaisen
-metsästäjän, pitkällä ja raskaalla pyssyllä varustettuna tulevan
-pensaiden takaa ja lähenevän nuotiota.
-
--- Hitto teidän nuotionne vieköön! sanoi hän kovalla, mutta
-hyväntahtoisella äänellä. Jo kahden tunnin ajan olette minulta
-pelottanut kaksi pulskimpaa, pilkkuista tiikeriä, mitä milloinkaan on
-erämaassa nähty. Toivon että sammutatte tuon nuotionne.
-
--- Miten! huudahtivat palvelijat tämän kuultuansa, sammuttaisimmeko
-nuotion?
-
--- No, ettehän kai peljänne kahta tiikerinpahaista jatkoi metsästäjä
-hymyillen.
-
--- Ken te olette? puuttui don Estevan puheeseen.
-
--- Metsästäjä, niinkuin näette.
-
--- Mikä metsästäjä?
-
--- Minä toverini kanssa pyydystelen saukkoja, majavia, susia, tiikeriä
-ja intiaaneja, aina miten sattuu. Noin kahden tunnin matkan päässä
-tästä tapasimme puman ja kaksi jaguaria, koiraan ja naaraan, jotka
-kiistelivät kuolleesta hevosesta.
-
--- Se oli minun hevoseni, lausui Tiburcio.
-
--- Teidän! Nuorukais-raukka, sanoi metsästäjä avomielisen
-sydämellisesti. Minua ilahuttaa kuitenkin, että te olette täällä,
-sillä en luullut enää tapaavani omistajaa elävien joukosta. Mutta
-nyt olemme tappaneet puman ja aina tänne asti olemme seuranneet
-molempien tiikerien jälkiä, joita te estitte sammuttamasta janoansa
-juottopaikassa. Jotta me voisimme vapauttaa teidät niistä, täytyy
-teidän sammuttaa tuli.
-
--- Ja missä toverinne on? kysyi don Estevan. Näiden miesten kohtaaminen
-näkyi olevan hänen aikeittensa mukaista.
-
--- Hän on heti täällä, sammuttakaa vain nuotio! Ääni, jolla nämä sanat
-lausuttiin, oli niin luottava, että don Estevan päätti noudattaa
-metsästäjän pyyntöä. Tämä taasen toisen kerran matki sakaalin
-ääntä, jolloin hänen toverinsa saapui. Vaikka tämäkin oli jotenkin
-suurikasvuinen, näytti hän kuitenkin kääpiöltä jättiläisenmoisen
-toverinsa rinnalla. Kaksinkertainen karjuminen, joka nyt kuului,
-saattoi metsästäjät heti käymään työhönsä käsiksi. He katosivat tuohon
-pieneen laaksoon, jonka keskellä juottopaikka oli. Siellä pimeässä
-asettuivat he asentoon, nojaten selkänsä yhteen ja toisen polvensa
-maahan; pyssy oli kädessä ja puukko hampaissa.
-
-Jonkun hetken kuluttua näkivät levottomat matkustajat kaksi eläintä
-hehkuvin silmin hiipivän puiden välissä; nämä nähdessään pelottominkin
-sydän vavahti. Notkeina kuin metsän köynnöskasvit näyttivät molemmat
-eläimet lähestyvän ja silmät olivat kuin neljä valokohtaa, jotka
-liikkuivat kuin kiiltomadot, joita tuuli puun oksilla keinuttelee
-edestakaisin.
-
-Metsästäjät eivät vielä voineet tätä nähdä; he kuulivat vain julmien
-vihollistensa raivoisan sihisemisen, jonka ne päästävät, haistaessaan
-ihmisiä olevan lähellä, liikkumattomina kuin kuvapatsaat olivat
-metsästäjät ja odottivat itseluottamuksella, jonka taitavuus ja
-koeteltu rohkeus yksin tuottavat, taistelua, jossa heidän täytyi joko
-voittaa tai kaatua.
-
-
-
-
-4.
-
-VÄIJYTYS.
-
-
-Ei kauvan viipynyt, ennenkuin tuon pian tapahtuvan kamalan taistelun
-katselijat huomasivat, että jaguarit äkkiä pysähtyivät, niinkuin
-saalista vainuavat lintukoirat. Karjunta, jonka ne samalla kertaa
-päästivät, todisti, että ne olivat huomanneet tähän asti outojen
-vihollisten läsnäolon. Hetkeksi jäivät ne ikäänkuin yhteisestä
-sopimuksesta seisomaan käännellen ja ojennellen itseänsä; sitten
-pieksivät ne kylkiänsä hännällänsä ja karjuen tekivät pitkän hyppäyksen.
-
-Äkkiä pamahti laukaus, jota seurasi toisen eläimen valitushuuto; se oli
-kuolettavasti haavoitettu. Jaguari, jonka tappava luoti oli kohdannut
-juuri hyppäyksessä, kääntyi pyörien ilmassa ja putosi sitten kuoliaana
-laaksoon; raivoissaan toinen syöksi metsästäjien kimppuun.
-
-Nyt kuultiin sekaista melua, ihmisääniä ja ulvontaa, ikäänkuin
-metsästäjä olisi vihollisensa kanssa kierrellyt maassa, kunnes kuului
-toinen laukaus, jota seurasi viimeinen, vähitellen haihtuva ulvonta.
-Suuresti pelänneet kuuntelijat eivät uskaltaneet lähestyä, ennenkuin
-kanadalaisen jättiläisvartalo tuli esiin pimeästä.
-
--- Kas siinä, sanoi hän lähelle tullessaan, mitä kaksi kentuckypyssyä
-ja kelpo veitsi voivat taitavissa käsissä.
-
-Nyt vasta huomasivat leiriläiset maassa makaavat jaguarit, sitten
-huomasivat he metsästäjän toverin, jota nimitettiin unikeoksi, kylmällä
-vedellä hautovan pitkää veristä naarmua, joka ulottui toiselta
-olkapäältä rinnalle ja oli jotenkin syvä.
-
--- Puukko on sentään parempi kuin terävimmät kynnet, sanoi hän viitaten
-kuolleeseen petoon, jonka vatsa oli kokonaan halaistu, samalla kun
-aivoihin sattunut luoti oli sen tappanut.
-
--- Lieneeköhän tässä lähellä haciendaa, jossa saisi myydä kaksi
-kaunista tiikerin taljaa ja yhden puuman nahan? kysyi unikeko.
-
--- On, sanoi eräs palvelija, me olemme juuri matkalla del Venadon
-haciendaan, joka on muutaman penikulman päästä tästä; sieltä saatte,
-paitsi viittä piasteria kustakin nahasta, lisäksi kymmenen piasterin
-palkinnon.
-
--- Mitä siitä arvelet, kanadalainen, menemmekö niin kauvaksi?
-
--- Tietysti! Viisikolmatta piasteria on sievä summa; vähän levättyämme
-lähdemme sinne ennen teitä, ellette pian saa pakoon juosseita
-hevosianne kiinni.
-
--- Olkaa huoletta, sanoi toinen palvelija, kyllä ne heti kiinni saamme.
-
-Nuotio sytytettiin uudestaan ja palvelijat alkoivat laittaa illallista.
-Don Estevan kutsui pelottomat metsästäjät luoksensa ja istahti heidän
-kanssaan vähän matkan päähän nuotiosta. Tiburciokin kutsuttiin sinne.
-Hänen istuessaan silmäili don Estevan häntä tarkoin ja mutisi muutamia
-epäselviä sanoja. Näytti, ikäänkuin olisi tuo nuorukainen, josta ei
-kukaan muuta tiennyt kuin että hän oli Arellanos-vainajan kasvatti,
-jonkun yhdennäköisyyden vuoksi muistuttanut jostain hänen muinoin
-tuntemastaan henkilöstä. Olipa sen asian laita kuinka tahansa, nuoren
-vaqueron näkö ei tehnyt miellyttävää vaikutusta don Estevaniin, vaikka
-tämä varoi, ettei sitä kukaan läsnä-olija huomannut.
-
-Toisellaiset olivat ne tunteet, jotka saman nuorukaisen näkö näytti
-herättävän vanhemmassa ja voimakkaammassa metsästäjässä. Ikäänkuin
-salaman sokaisemana ummisti hän silmänsä, ja hänen jäsenensä
-vavahtivat, kuin olisi hän tahtonut hyökätä nuorukaisen luokse. Mutta
-pian saavutti hän entisen tyyneytensä, samalla kuin hän iloinen hymy
-huulillaan loi silmänsä Tiburcioon.
-
-Toisessakin metsästäjässä näytti yhtyminen matkustajain kanssa
-herättävän eloon tunteita, sillä hän mutisi itseksensä ja painoi
-karvalakkinsa syvemmälle päähän, ikäänkuin olisi hän halunnut salata
-kasvonsa joltakulta läsnä-olevalta.
-
-Keskustelu kääntyi molempien metsästäjien ammattiin; he sanoivat
-olevansa metsäsissejä ja kotoisin Amerikasta. Don Estevan koki
-taivuttaa molempia miehiä yhtymään hänen retkeensä, mutta ei
-onnistunut; nuo miehet pitivät enemmän metsien vapaasta elämästä kuin
-raha-voitosta, jonka siitä luopuminen tuottaisi.
-
-Ei kauvan viipynyt, ennenkuin kaikki muut paitsi Tiburcio, olivat
-nukkuneet. Seikkailut, joissa hän vastikään oli ollut, hänen nykyinen
-kurja tilansa, kuin myöskin tuo epäluulo, joka hänessä oli herännyt
-Cuchilloa vastaan, pitivät häntä vielä hetkisen hereillä. Hän
-ajatteli myöskin, että kultalaaksoa koskeva salaisuus, jonka hänen
-kasvatusäitinsä kuolinvuoteellaan oli hänelle kertonut, saattaisi
-hänet äärettömän rikkaaksi, mutta hän oli, niin pitkältä kuin muisti,
-tottunut kieltäymyksiin, joten tämä voiton toivo ei vaikuttanut häneen
-mitenkään kiihottavasti. Ainoastaan yhden asian halusi hän kernaasti
-tietää, nimittäin oliko hänen epäluulonsa henkensä pelastajaa kohtaan
-oikeutettu, ja olisiko matkueella, josta tämä oli puhunut ja johon
-oli vaatinut häntä osaa ottamaan, päämääränään juuri sama laakso,
-josta hänen kasvatus-äitinsä oli hänelle puhunut. Näitä ajatellessaan
-saavutti hänet kuitenkin hetki, jolloin hänen silmänsä ummistuivat ja
-hän vaipui uneen.
-
-Tuskin sarasti päivä idässä, kun matkailijat valmistautuivat lähtöön,
-ja Tiburcio jälleen istui Cuchillon kanssa hevosen selässä. Molemmat
-metsästäjät olivat jo ennen poistuneet; sitten vasta nähtiin heidät
-kun ratsujoukko jätti metsän ja saapui aukealle kedolle. Pian näkyivät
-etäältä hacienda del Venadon rakennukset, ja muutaman tunnin kuluttua
-oltiin niin lähellä, että voitiin katsella siellä työskentelevien
-maamiesten innokasta tointa ja nähdä eri rakennusten asema.
-
-Nämä olivat kivestä rakennetut kahta tarkoitusta varten, nimittäin
-talon rakennuksiksi ja samalla linnoitukseksi seudulla kuljeksivien
-intiaanien hyökkäystä vastaan. Niitä ympäröi joka taholla rikkaat
-peltomaat, joita haciendaron'in [maanomistajan] päivätyöläiset, jotka
-asuivat lähellä olevassa kylässä, viljelivät. Sen ohessa muodostivat
-nämä isäntänsä päällikkyyden alaisina hätätilassa täysin riittävän
-puolustusväen tuohon pieneen linnaan.
-
-Don Augustin Pena -- se oli omistajan nimi -- oli paikkakunnan rikkain
-mies. Hän ei ollut ainoastaan tuota kaunista kartanoa ympäröivän maan
-omistaja, vaan hän myöskin omisti kultakaivoksen, joka sijaitsi hänen
-laajojen tiluksiensa läheisyydessä. Hänellä oli ainoa lapsi, tytär
-Rosarita, joka oli yhtä rakastettava kuin kauniskin ja joka kerran oli
-saava suunnattomat rikkaudet perinnökseen.
-
-Koska tilanhaltia edellä lähetetyn viestin kautta oli saanut tiedon
-Estevanin tulosta, olivat haciendan portit avoinna, ja hän itse
-oli odottamatonta vierastansa vastaanottamassa. Hän oli tanakka
-mies ja hänen ahavoituneet kasvonsa osoittivat niin hyvin maamiehen
-avomielisyyttä kuin tuota päättäväisyyttä, joka on alinomaisissa
-vaaroissa eläneen miehen tuntomerkkinä. Hän otti kohteliaasti vastaan
-don Estevanin, jota hän ei milloinkaan ennen ollut nähnyt, ja
-Tiburcioakin kohtaan, joka eräässä ennen sattuneessa tilaisuudessa oli
-hänelle ja hänen tyttärelleen tehnyt suurenmoisen palveluksen, oli hän
-ystävällinen ja alentuvainen.
-
-Salissa odotti matkustajia haciendaronin tytär, ja sitten vietiin
-heidät toiseen huoneeseen, jossa rikkaasti katettu pöytä heitä
-odotti. Samassa tilaisuudessa esitti tilanhaltia don Estevanille
-uuden osanottajan hänen yritykseensä, don Diaz'in. Tämä aikoi
-yhtyä retkikuntaan. Pedro Diaz oli uskalias seikkailija, jonka
-nimeä intiaanit suuresti pelkäsivät. Päivällinen syötiin iloisesti
-haastellen, ja keskustelu koski yksinomaan don Estevanin yritystä;
-päivällisen loputtua siirtyivät matkustajat heitä varten
-valmistettuihin huoneisiin.
-
-Pian kuitenkin nähtiin don Estevanin lähtevän kalliisti sisustetusta
-huoneestaan ja menevän Cuchillon seurassa puistoon, jonka varjoisia
-käytäviä valaisivat nousevan kuun säteet. Hetkisen äänetönnä
-kuljettuaan alkoivat he hiljaa ja kuiskien keskustella. Keskustelun
-aiheena oli Tiburcio, Marcos Arellanoksen kasvattipoika. Molemmilla
-näytti, vaikka vast'ikään olivat tuon nuorukaisen seurasta tulleet,
-olevan joku yhteinen syy vihata häntä, ja he tuumivat keinoja, miten
-helpoimmin pääsisivät hänestä. Cuchillo, joka epäili salaisuutensa
-olevan nuorukaisen tiedossa, oli keksinyt keinon tähän ja pyysi don
-Estevania jättämään asian hänen huolekseen. Tämä ei kuitenkaan vielä
-itsekään tiennyt, mitä tekisi, ja hän katsoi soveliaammaksi salata
-rosvolta syyt, jotka saattoivat hänet nuorukaista vihaamaan.
-
-Satunnaisesti ohjasi Tiburciokin samaan aikaan, kun hänen kohtalostaan
-salaisesti keskusteltiin, askeleensa puistoon, sillä hänestä tuntui
-vastenmieliseltä tavata jälleen Cuchillo, jonka hän otaksui olevan
-sisällä talossa. Myöskin häntä käski joku selittämätön tunne karttamaan
-tuota meksikolaista, joka Cuchillon välityksellä tahtoi häntä
-palvelukseensa, ja hän juuri ajatteli olevan itselleen edullisinta
-tarjoutua tilanhaltian palvelukseen vaquerona.
-
-Kun hän näin huolettomana hitaasti kulki pitkin puiston varjoisia
-käytäviä, kuuli hän äkisti viehättävän naisäänen laulavan. Hän
-kuunteli, eikä tiennyt menisikö vastaiselle suunnalle, josta ääni
-kuului, vai jäisikö paikalleen. Tuo lumous ja tuo sisällinen tunne
-laulussa saattoivat hänet lähestymään. Pian näki hän valonsäteen
-viiniköynnöksien ympäröimästä ikkunasta. Hän lähestyi ja näki Rosaritan
-laulavan, kitaralla itseään säestäen. Tiburcio kuunteli hartaana
-laulua, joka kaikui tytön huulilta, eikä kuullut pensasten kahinaa
-takanaan, eikä hiljaista kuiskinaa.
-
-Hetken kuluttua vaikeni laulaja ja nousi, aukaistakseen akkunan.
-Tämän odottamattoman liikkeen vaikutuksesta vetäytyi Tiburcio vähän
-etäämmälle pensastoon, ollakseen piilossa häneltä. Samassa tuokiossa
-kahisivat lehdet selvemmin hänen takanaan, ja ennenkuin hän kerkesi
-taaksensa katsoa, sai hän ankaran töytäyksen selkäänsä, jolloin
-hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Ennenkuin hän ennätti nousta
-ylös, kumartui joku henkilö hänen ylitseen, leveä puukko kädessä.
-Kun hyökkääjä nosti kätensä, iskeäkseen uudelleen, toipui Tiburcio
-hämmästyksestään ja tempasi tuntemattoman pitkälleen maahan.
-
-Muutamia minuuttia kiertelivät taistelijat maassa sanaakaan sanomatta,
-ja kuului ainoastaan heidän raskas hengityksensä. Puukko putosi
-hyökkääjän kädestä, eikä kumpikaan taistelijoista saanut sitä käsiinsä.
-Lujalla voimainsa ponnistuksella nousi Tiburcio äkisti ylös, painoi
-polveaan Cuchillon rintaa vasten -- sillä tuo kavala vihollinen ei
-ollut kukaan muu -- ja koetti saada puukkoansa vyöltään.
-
-Äkkiä hyökkäsi esiin toinen henkilö. Se oli don Estevan, joka tähän
-asti oli ollut taistelun toimettomana katselijana. Hän näkyi hetkisen
-epäröivän, mille puolelle hän kävisi, kun eräs ääni huudahti:
-
--- Pysähtykää, pysähtykää, pyhän neitsyen nimessä! Tuo nuorukainen on
-isäni vieras, hänen henkensä on pyhä meidän kattomme suojassa.
-
-Se oli Rosarita, joka oli kuullut melun, ja riensi erottamaan
-taistelijoita.
-
--- Jumalani! huudahti hän, te olette haavoitettu? Don Estevan, sennor
-Cuchillo, vetäytykää takaisin!
-
-Tämä väliintulo ratkaisi asian. Tiburcio päästi Cuchillon, joka mutisi
-muutamia käsittämättömiä sanoja, ja sitten don Estevanin kanssa katosi
-puiden pimeään varjoon.
-
-Tiburcio jäi yksin Rosaritan kanssa. Hän kiitti tyttöä kohteliain
-sanoin siitä avusta, jonka tyttö oli hänelle antanut, mutta tunsi
-mielessään, ettei hän enää voinut jäädä haciendaan. Vaikka Rosarita
-useita kertoja pyysi häntä jäämään, pysyi hän kuitenkin päätöksessään
-heti lähteä talosta ja sanaa sanomatta kumartaen poistui hän. Tyttö
-riensi perässä huutaen, että kuolema odotti häntä talon ulkopuolella,
-mutta turhaan; hän hyppäsi puistoa ympäröivän aitauksen yli ja riensi
-pois. Minne? Sitä ei tuo nuorukais-raukka tiennyt, mutta sydämessään
-oli hän vakuutettu, että jumalallinen sallimus, joka jo kerran niin
-ihmeellisellä tavalla oli hänen henkensä säästänyt, nytkin veisi hänet
-suojelevan katon alle.
-
-Enemmän hän kuitenkin ajatteli kuluneita hetkiä kuin tulevaisuuttaan.
-Turhaan koki hän saada selkoa siitä, mikä oli saattanut Cuchillon,
-joka vasta oli pelastanut hänen henkensä, niin salaa hyökkäämään hänen
-päällensä; tätä miettiessään vakaantui hänessä yhä enemmän yksi ainoa
-otaksuminen, se nimittäin, etteivät hänen epäluulonsa Cuchillon suhteen
-olleet aiheettomia ja että tämä sen vuoksi koki saada häntä tieltä
-pois. Don Estevaninkin läsnä-olo tuntui hänestä siten selitettävältä,
-vaikka tämä olikin tahtonut esiintyä enemmän hänen suojelijanaan kuin
-vihollisenaan.
-
-Kun Tiburcio näihin synkkiin ajatuksiin vaipuneena meni eteenpäin tietä
-tarkastelematta ja poistui yhä enemmän haciendasta, huomasi hän äkkiä
-loitolla olevan valon välkkymisen; se pysyi samalla kohdalla, mistä
-loistikin. Sen tyyni valo tuntui kutsuvan Tiburciota lähemmäksi, ja hän
-ohjasi matkansa sinne, toivoen ehkä löytävänsä ihmisiä, jotka yöksi
-soisivat hänelle lepopaikan nuotionsa ääressä ja olisivat hänelle apuna
-taistelussa Cuchillon kanssa saamansa haavan sitomisessa.
-
-
-
-
-5.
-
-MOLEMMAT TIIKERINPYYTÄJÄT.
-
-
-Onnellinen todellakin oli se tähti, joka tänä yönä loisti tuolle
-orvolle nuorukaiselle ja johti hänet paikalle, jossa hän toivoi
-nauttivansa turvaa.
-
-Metsän rinteelle, vähän matkan päähän haciendasta, oli
-nimittäin asettunut kaksi henkilöä, jotka eivät huolineet talon
-vieraanvaraisuudesta. Olemme jo tulleet tuntemaan heidät ja lisäämme,
-että siinä olivat molemmat pelottomat metsästäjät, jotka pitkästä
-matkasta väsyneinä olivat levähtämässä.
-
-Kun nämä molemmat usein tulevat huomiomme esineiksi, lienee sopivaa
-vielä kerran lähemmin tarkastella heitä.
-
-Toisella heistä, joka oli nimittänyt itseään "metsäsissiksi",
-oli nuttu, joka erittäin hyvin sopi metsäelämään ja joka samalla
-muistutti intiaanien ja valko-ihoisten pukua. Päässä oli hänellä
-katkaistun keilan muotoinen ketunnahka-lakki. Nutun alla oli hänellä
-siniraitanen puuvilla-röijy ja hänen vieressään maassa oli jonkunlainen
-päällysviitta, villapeitteestä tehty. Hänellä oli nahkasäärykset, mutta
-mokkasiinien sijasta oli hänellä jaloissaan raudoitetut saappaat, niin
-tukevat, että ne voivat kestää vuosikausia.
-
-Huolellisesti sileäksi raavittu puhvelin sarvi riippui hänen toiselta
-olkapäältään. Se oli ruutisarvi; toisella puolen riippuva nahkapussi
-sisälsi taasen suuren varaston lyijyluotia. Hänen vieressään oleva
-pitkä pyssy ja kirjavaan villavyöhön pistetty metsästyspuukko täydensi
-metsästäjän varustuksen. Hänen jättiläismäisestä vartalostaan tunsi
-hänet Kanadan ensimäisten siirtolaisten rohkeaksi jälkeläiseksi, joka
-kansan rotu siellä käy yhä harvinaisemmaksi. Hänen hiuksensa alkoivat
-harmaantua ja tuskin olisi niitä erottanut lakista, ellei leveä, pyöreä
-arpi, joka ulottui toiselta ohimolta toiselle, olisi ollut kummankin
-rajalla. Tämä arpi osoitti, että vaikka hänellä vielä olikin hiuksensa
-tallella, oli hän ollut vaarassa kadottaa ne.
-
-Tämän jättiläisen ahavoituneet kasvot näyttivät olevan pronssista, kun
-niitä katseli leimuavan tulen valossa. Muuten kajasti hänen kasvoiltaan
-suopeus, mikä hyvin soveltui hänen jäntereittensä jättiläisvoimiin.
-
-Vaikka hänen toverinsakin oli suurikasvuinen, näytti hän kääpiöltä
-tämän jättiläisen rinnalla. Hän oli noin viidenviidettä ikäinen,
-hänen mustat silmänsä olivat rohkean ja kiivaan mielen ilmaisijana.
-Nähtävästi polveutui hän eteläisemmästä ilmanalasta, sillä hehkuva
-aurinko oli hänen kasvonsa ahavoittanut.
-
-Vaikka hän oli puettu melkein samalla tavoin kuin toverinsakin, osoitti
-hänen pukunsa hänen pikemmin olevan ratsastajan kuin jalkamiehen. Hänen
-rikkinäiset saappaansa kuitenkin todistivat, että hänen oli usein
-täytynyt tehdä pitkiäkin jalkamatkoja.
-
-Molemmat metsästäjät olivat heittäyneet sammalille nuotion ääreen
-ja katselivat mielihyvällä lampaan reittä, joka oli pistetty
-rautatammiseen keppiin hiilille paistumaan, jolloin sen maukas mehu
-poristen tipahteli tuleen.
-
-Molemmat miehet kertoilivat toisilleen aikaisempia elämänvaiheitansa ja
-nuorempi kertoi toverilleen ne tapaukset, jotka olemme kertomuksemme
-alussa maininneet. Todella ei hän ollutkaan kukaan muu kuin sama
-mies, jonka olemme tulleet tuntemaan José unikeon nimellä Elanchovin
-lahdelmassa. Hänen omatuntonsa oli käynyt levottomaksi siellä
-tapahtuneen ilkityön jälkeen, ja kun hän tahtoi tietää sinä yönä
-sattuneiden tapausten yhteyden, joihin hän itsekin oli ollut osallinen,
-oli hän haastattanut kapteeninsa, joka oli määrännyt hänet vartioimaan
-rannikolle, ja syyttänyt häntä osallisuudesta kreivittären murhaan.
-Lahjomalla tuomarit onnistui kapteenin poistaa syytös itsestään ja
-saada José lähetetyksi espanjalaiseen alusmaahan, Ceutaan. Monien
-seikkailujen jälkeen onnistui miesparan paeta Amerikaan ja täällä
-kohtasi hän metsäsissin, joka tuosta entisestä rajavartiasta oli tehnyt
-kelpo ampujan ja eleli hänen kanssaan parhaimmassa toveruudessa.
-
-Heidän näin jutellessaan aikaisemmasta elämästään kertoi kanadalainen,
-että hän oli ollut merimiehenä ja että samallaiset kohtalot kuin
-Josénkin olivat pakottaneet hänet luopumaan merielämästä. Silloin
-kuulivat he jonkun lähenevän. Se oli Tiburcio, joka heti äänestä tunsi
-kanadalaisen; hän läheni metsästäjiä, anoen suojaa.
-
--- Te olette tervetullut, sanoi kanadalainen, ojentaen kätensä
-lähenevälle, jonka kasvoja hän jo edellisenä iltana oli mieltymyksellä
-tarkastellut. José taasen katseli häntä erittäin kummastuneena.
-
--- Oletteko eksynyt ratsastajista, joiden seurassa teidät eilen illalla
-näimme? kysyi José Tiburciolta, joka väsyneenä vaipui maahan, ja ettekö
-tiedä, että neljännestunnin matkan päässä täältä olisitte saaneet
-paremman vastaanoton? Ehkäpä haciendan omistaja on kieltänyt teiltä
-yösijan, vai tuletteko sieltä?
-
--- Sieltä minä tulen, vastasi Tiburcio; en voi moittia don Augustinia
-puuttuvasta vieraanvaraisuudesta, mutta hänellä on vieraita, joiden
-kanssa oman turvallisuuteni vuoksi en voi olla saman katon alla.
-
--- Miten? kysyi José, onko mitään tapahtunut?
-
-Tiburcio aukaisi viittansa ja näytti oikeata kättänsä; hihan oli
-Cuchillon puukko poikki leikannut ja se oli verinen.
-
--- Perhana vieköön! sanoi kanadalainen, te olette ollut tekemisissä
-vakavakätisen roiston kanssa. Jokunen tuuma syrjään, ja henkenne olisi
-mennyttä! Tyyntykää kuitenkin, jatkoi hän, varovasti irroittaen haavaan
-kuivaneet vaatteenpalaset, tämä ei ole vaarallinen, nuori ystäväni.
-
-Hän kostutti haavaa vedellä ja käski Josén hankkimaan kourallisen
-oregamoruohoja. Tämä toi niitä heti, tarkoin täyttäen metsäsissin
-käskyn. Hän teki kääreen näistä terveellisistä ruohoista, asetti
-sen haavalle ja sitoi sen Tiburcion omalla vyöllä. Sitten kehoitti
-hän Tiburciota ottamaan osaa heidän ateriaansa, mutta tämä kiitti
-ja ilmaisi haluavansa päästä lepäämään muutamaksi tunniksi. Tämä
-mieluisesti suotiin, ja pian vaipui hän raskaaseen uneen. Kanadalainen
-katseli häntä jonkun hetken vaiti ollen ja kääntyi sitten Josén puoleen
-sanoen:
-
--- Elleivät hänen kasvonsa kokonaan eksytä minua, niin ei meidän
-tarvitse katua sitä, että otimme tuon nuorukaisraukan huostaamme.
-Kuinkahan vanha hän lienee? jatkoi hän kasvojen ilmaistessa suurta
-osanottavaisuutta hänen tätä kysyessään.
-
--- Hän ei ole neljääkolmatta vuotta vanhempi, se on varma, sanoi
-entinen rajavartia.
-
--- Niin minäkin luulen, lausui kanadalainen, puhuen enemmän itsekseen
-kuin ystävälleen ja surumielinen kajastus saattoi hänen jyrkät
-kasvonpiirteensä näyttämään lempeämmiltä; juuri sen ikäinen hän on,
-jos hän vielä elää. Näin lausuessaan pääsi huoahdus hänen leveästä
-rinnastaan.
-
--- Mitä tarkoitat? keskeytti hänet äkkiä espanjalainen, jonka sydämessä
-nämä sanat näkyivät herättävän vastakaiun.
-
--- Mitä kerran on tapahtunut, se on tapahtunut, sen sanon sinulle,
-lisäsi metsäsissi, ja jos joku on pois, on parasta unohtaa hänet.
-Älkäämme sitä enää ajatelko, yksin olen minä elänyt metsissä, yksin
-täytyy minun kuolla.
-
-Tähän päättyi heidän keskustelunsa, ja he alottivat ateriansa. Sitten
-lähti José noutamaan haciendan hevosta; tätä ei hän eikä hänen
-toverinsa pitänyt rikoksena, näitä eläimiä kun siellä oli kyllin.
-
-Kanadalainen jäi yksin. Taasen katseli hän nukkuvaa Tiburciota, heitti
-vieläkin kourallisen kuivia oksia tuleen ja laskeutui myöskin nukkumaan.
-
-Nyt kuului vain yötuulen suhina noiden puitten latvoissa, joiden
-juurella nuo kaksi olentoa lepäsivät aavistamatta, että he
-kaksikymmentä vuotta aikaisemmin olivat levänneet toistensa vieressä
-valtameren kohinan tuuditellessa heitä uneen, samoin kuin nyt
-aarniometsän puiden suhinan.
-
-
-
-
-6.
-
-TIBURCION SALAISUUS.
-
-
-Tiburcion ja kanadalaisen nauttiessa tyyntä lepoa, vallitsi suuri
-levottomuus haciendaan saapuneiden vieraiden keskuudessa. Don Estevan
-oli salaisessa neuvottelussa huoneessaan Cuchillon kanssa, ja käski
-tämän vielä samana yönä ottamaan valtaansa Tiburcion, joka, tietäen
-kultalaakson salaisuuden, saattoi käydä hänelle vaaralliseksi. Samalla
-tuntuivat toiset, vieläkin tärkeämmät syyt pakottavan häntä saamaan
-nuorukaisen haltuunsa; nämä syyt selkenevät kertomuksemme aikana.
-Tarkoin harkittuaan piti don Estevan asiata niin tärkeänä, että hän
-päätti vielä samana yönä asettua seuralaistensa etunenään, ajaaksensa
-paennutta takaa. Onnettomuudeksi oli Cuchillo kuunnellut poistuvan
-askeleita ja huomannut hänen menevän metsän syrjässä olevaa tulta
-kohti. Sieltä hän siis toivoi löytävänsä hänet, ja ehkäpä vastarinnatta
-vangitsevansakin. Kun joukko lähti haciendasta, oli Cuchillo jo
-hevosellaan mennyt samaan suuntaan.
-
-Saavuttuansa nuotion läheisyyteen sitoi hän hevosensa sumach-puun
-runkoon, ja hiipi sitten jaguarin tavoin eteenpäin. Kuu valaisi metsää,
-ja jota enemmän Cuchillo läheni metsän puita, sitä selkeämmin näkyi
-nuotion tuli. Hän hiipi yhä eteenpäin, kunnes ehti erään mangoliapuun
-yhteenkasvaneen juurakon luo. Tähän pysähtyi hän, ja ilkeä hymy
-kuvastui hänen kasvoilleen, kun hän katseli nuotiolle.
-
-José oli juuri palannut saaliineen ja laskeutunut lepäämään, samalla
-kun kanadalainen, joka oli herännyt, asettui vartioimaan. Metsästäjä
-meni hiljaa nukkuvan Tiburcion luo, kumartui hänen ylitsensä ja katseli
-tarkoin hänen kasvojansa. Sitten palasi hän entiselle paikalleen
-lausuen:
-
--- Siinä ijässä täytyy hänenkin olla, jos hän vielä on elossa.
-Mutta kuka voisi kukoistavassa nuorukaisessa tuntea lapsen, joka
-nelivuotisena ryöstettiin minulta?
-
-Epäilevä hymy ilmestyi metsästäjän tätä hiljaa lausuessa hänen
-huulillensa, ikäänkuin olisi hän itse käsittänyt tuollaisen otaksumisen
-mahdottomuuden.
-
--- Ja kuitenkin, jatkoi hän, olen elänyt kyllin kauan Ja nähnyt paljon,
-epäilläkseni salliman kaikkivaltaisuutta. Miksi ei nyt sellainen ihme
-tapahtuisi. Eikö se jo ollut ihme, kun löysin valtamereltä lapsen, joka
-vilusta ja nälästä kuolemaisillaan lepäsi murhatun äitinsä rinnoilla?
-Ken tietää? Jumalan tiet ovat käsittämättömät.
-
-Metsäsissi lausui tämän itsekseen, mennen uudelleen katsomaan, eikö hän
-Tiburcion kasvonpiirteissä keksisi yhtäläisyyttä tuon lapsen kanssa,
-jonka hän oli pelastanut ja jota hän isän tavoin oli rakastanut.
-Tarpeetonta lienee enää lukijalta salata, ken oli tuo metsäsissi, sillä
-hän on varmaan jo itse tuntenut hänet ennen mainituksi merimieheksi,
-Rosenholziksi.
-
-Tämä läheni siis vielä kerran Tiburciota, kumartui hänen ylitsensä ja
-katseli kauvan hänen kasvojansa. Huomaten näiden olevan vaaleat ja
-nuorukaisen tukan tumman, istui hän uudelleen toiveissaan pettyneen
-näköisenä ja päätti olla häiritsemättä nuorukaisen unta.
-
-Hänen näin istuessaan aarniometsän hiljaisuudessa muisteli hän sitä
-yötä, jolloin hän -- saman Josén, joka nyt oli hänen metsästys- ja
-sotatoverinsa, maalitauluna -- oli löytänyt taasen kadottamansa lapsen
-veneestä, jossa hänen äitinsäkin ruumis oli.
-
-Rosenholz ei kuitenkaan tiennyt, että José unikeko oli sama rajavartia,
-jonka kehnon ampumisen hän hyvin muisti, sillä José ei ollut
-milloinkaan maininnut tätä tapausta, kun hän halusta olisi tahtonut
-elämästänsä poistetuksi sen yön, jolloin hän oli ollut vartiana
-lahdelmassa. Sangen kummallista oli kuitenkin, että molemmat sittemmin
-olivat sattuneet yhteen, ja jos Rosenholz tällä hetkellä olisi edes
-aavistanut, että hänen nykyinen toverinsa oli niin läheisissä suhteissa
-siihen tapaukseen, jota hän itse juuri niin elävästi muisteli, olisi
-hän varmaan luottamuksella toivonut toistakin, yhtä kummallista
-sattumaa. Kuitenkin täytyi hänen vastoin tahtoansakin hymyillä
-otaksumisellensa, että nuori, hänen edessään nukkuva meksikolainen
-olisi sama Fabian, jota hän kaipasi.
-
-Rosenholzin ollessa näihin muistelmiin vaipuneena, alkoi yö tuntua
-jäätävän kylmältä. Aamu läheni, usva tiheni yhä puunlatvojen ympärillä
-ja alkoi kylmänä kasteena pudota maahan. Vielä oli kuitenkin,
-huolimatta ajan etenemisestä, aivan hiljaista. Äkkiä hirnahti hevonen,
-jonka José oli sitonut puuhun, hypähti syrjään, kokien katkaista
-riimunvartta. Varmaankin joku olento, jota ei vielä voitu nähdä, oli
-sen peljättänyt.
-
-Tähystellen ja kuunnellen kulki Rosenholz hiljaa eteenpäin. Mutta
-kun hän ei nähnyt mitään, mikä olisi hänen epäluuloansa herättänyt,
-istui hän uudelleen ja havaitsi Tiburcion heränneen. Tämä katseli
-uneksivaisena nuotiota, jonka vieressä hän istui ja kysyi Rosenholzilta
-sen kolinan syytä, joka oli hänet herättänyt.
-
--- Ei se mitään ollut, vastasi tämä, vaikka hiljainen ääni, jolla
-hän sen lausui, vastusti hänen sanojansa; hevonen kai peljästyi, kun
-vainusi jaguarin, joka hiiviskelee sen paikan ympärillä, johon jätimme
-sen toverin nahat ja teurastamamme lampaan nahan. Tästä muistuukin
-mieleeni, ettei teillä kai ole mitään vastaan, että nautitte mitä
-jäljellä on, ja minkä teille säästin.
-
-Kanadalainen ojensi Tiburciolle kaksi kylmää lihanviipaletta, jotka
-tämän hyväksi oli pannut erilleen ruohostoon. Tiburciosta maistui liha
-mainiolta, ja otettuaan tilkan paloviinaa lämpimiksensä tunsi hän
-itsensä aivan uudeksi ihmiseksi.
-
-Nähdessään tuon kanadalaisen metsästäjän, joka niin huolellisesti oli
-sitonut hänen haavansa, ei hän enää pitänyt itseänsä niin yksinäisenä
-ja hyljättynä; salaperäinen tunne sanoi hänelle, että hän tuossa
-hyväntahtoisessa, suorassa miehessä oli löytänyt lujan ystävän, joka
-jättiläisvoimillaan, pelottomuudellaan ja taitavuudellaan oli kaikkien
-vihollisten kauhuna. Rosenholzkin hymyili iloisesti katsellessaan
-Tiburciota ja tunsi sydämensä kiintyvän nuorukaiseen.
-
--- Kuulkaa, nuori mies, sanoi hän hetken kuluttua, intiaanit kysyvät
-vasta sitten vieraittensa nimeä ja säätyä, kun ovat yhdessä syöneet. Te
-olette täällä minun nuotiollani, olette nauttinut ruokaani, rohkenenko
-siis nyt kysyä teiltä, ken olette ja mitä tapahtui haciendassa, kun
-teidät siellä tuolla tavoin vastaan otettiin?
-
--- Aivan mielelläni, vastasi Tiburcio. Syistä, jotka eivät huvittane
-teitä, olin jättänyt majani, mennäkseni del Venadan haciendaan.
-Matkalla uupui hevoseni väsymykseen ja janoon, ja sen kuollut ruumis
-houkutteli puman ja molemmat jaguarit, jotka te ja toverinne niin
-rohkeasti ja taitavasti tapoitte.
-
--- Niin, tuumi kanadalainen, eipä tuo urotyö kerskailua kestä. Mutta
-jatkakaa! Mikäpä oli syynä siihen, että hyökkäsivät teidän ikäisenne
-nuoren miehen päälle, sillä pidänpä veikkaa, ett'ette ole paljon yli
-kahdenkymmenen vuoden?
-
--- Olen neljänkolmatta vuotias, vastasi Tiburcio, mutta jatkanpa
-kertomustani. Lähellä oli, ettei minun käynyt samoin kuin hevosrukkani,
-ja kun kohtasimme yösijalla juottopaikan ääressä, ei ollut monta hetkeä
-kulunut siitä, kun ratsastajat löysivät minut janoon ja kuumeeseen
-kuolemaisillani. En voi siis selittää, miksi nuo ihmiset pelastivat
-minut, koettaaksensa heti sen jälkeen murhata minua. Ehkäpä olen kahden
-heistä tiellä; ehkä epäluulo, joka minulla on yhtä heistä kohtaan,
-on liiaksikin todenperäinen ja hän aavistaa sen ja pitää sen vuoksi
-parhaimpana saada minut tieltä pois.
-
-Tämän sanottuaan katseli Tiburcio vaiti eteensä ja vaipui syviin
-ajatuksiin.
-
--- Mutta mikä on nimenne? Ettehän ole vielä maininnut nimeänne, lausui
-metsäsissi hetken kuluttua selvästi nähtävällä osanotolla.
-
--- Nimeni on Tiburcio Arellanos.
-
-Kanadalainen ei saattanut olla huoahtamatta, kuultuansa tämän nimen,
-joka tuhosi hänen unelmansa ja vastoin tahtoansakin vei hänet
-todellisuuteen takaisin.
-
--- Ehkäpä jokunen muisto liittyy tähän nimeen? sanoi Tiburcio. Isäni...
-tässä pysähtyi hän äkkiä,... Arellanos retkeili usein erämaissa, jossa
-saatoitte hänet tavata; hän oli kuuluisin gambucino koko maassa.
-
--- Ensi kerran kuulen tämän nimen, sanoi Rosenholz, mutta näkönne
-muistuttaa minulle kauvan sitten tapahtuneita tapauksia.
-
-Metsästäjä vaikeni; Tiburciokin vaikeni, sillä hän muisteli sitä, mikä
-hänelle oli sattunut haciendassa, ja piti itseänsä onnellisena siitä,
-että oli kohdannut molemmat metsästäjät. Sen vuoksi päätti hän avata
-sydämensä kanadalaiselle.
-
--- Olette sanonut olevanne metsästäjä, ja ellen erehdy, jatkoi
-Tiburcio, on se vaarallinen ja vähän tuottava ammatti.
-
--- Se ei ole mikään ammatti, vastasi kanadalainen, se on jalo toimi ja
-minulle kutsumukseni. Esi-isänikin ovat olleet metsästäjiä, ja minä
-olen lyhyen väliajan jälkeen antautunut tähän toimeen, jonka olen
-perintönä saanut. Onnettomuudeksi ei minulla ole poikaa, joka astuisi
-jälkiäni, ja kuitenkin voin kerskaamatta lausua, että minussa kuolee
-jalo ja rohkea suku.
-
--- Ja minä olen kullankaivaja samoin kuin isänikin, sanoi Tiburcio.
-
--- Niin, te kuulutte niihin ihmisiin, jotka pitävät huolen siitä, ettei
-maan sisässä oleva kulta jää maailmalta salaan.
-
--- Isäni ilmaisi minulle salaisuuden, joka koskee erästä ei aivan
-kaukana tästä olevaa paikkaa, jossa on niin runsaasti kultaa, että
-minä, jos te ja toverinne tahdotte yhtyä minuun, voin tehdä teidät
-rikkaammaksi kuin voitte uneksiakaan.
-
-Malttamattomana odotti Tiburcio kanadalaisen vastausta ja oli melkein
-varma hänen myöntymisestään. Suuri oli siis hänen kummastuksensa, kun
-kanadalainen sanoi:
-
--- Minulle tekemänne tarjous varmaankin houkuttelisi ihmisen, jonka
-sydän on yhteen tai toiseen paikkaan sidottuna. Mutta minulla ei ole
-mitään kotimaata. Metsä ja erämaat ovat muuttuneet kodikseni, enkä
-muuta haluakaan; mitäpä siis kulta minua hyödyttäisi? Minulla ei ole
-ketään, jolle siitä olisi hyötyä. Ei, ei, nuorimies, kiitän teitä, en
-huoli siitä, lisäsi hän, pitäen käsiään kasvojensa edessä, ikäänkuin
-olisi tahtonut temmata katseensa tuosta viehättävästä kuvasta, jonka
-Tiburcio oli esiin loihtinut.
-
--- Eihän tuo liene viimeinen sananne? vastasi Tiburcio. Eipä hevin
-työnnetä pois aarretta, jonka saavuttamiseksi tarvitsee vain kumartua.
-
--- Se on järkähtämätön päätökseni, sieluni ja ruumiini on
-omistettu toimelle, jossa minun tulee auttaa toveriani, oivaa
-kymmenvuotis-kumppaniani. Näen, nuorimies, loukkaavani teitä
-kiellollani, lisäsi kanadalainen nähdessään pilven Tiburcion otsalla.
-
--- Kuulkaa, rehellinen metsästäjä, sanoi Tiburcio, en tahdo kieltää,
-että epäämisenne tekee tyhjäksi toiveeni, mutta uskokaa minua, omasta
-puolestani en valita näiden aarteiden kadottamista, jotka nyt toisille
-jätämme...
-
--- Sen uskon, vastasi Rosenholz, sillä kasvonne eivät ilmaise
-voitonhimoa. Mutta en sillä kokonaan kiellä tahtovani olla teille
-hyödyksi. Minulla on syytä luulla, että Josékin voipi syyttää yhtä
-niistä miehistä, jotka ovat teidän vihollisianne; meillä on siis
-yhteinen asia.
-
-Tämän keskustelun aikana tuntui usein lausuttu "aarre"-sana
-salaperäisesti vaikuttavan Joséhen; hän kääntyi usein, ikäänkuin ei
-olisi ollut samaa mieltä toverinsa kanssa.
-
--- Tuo don Estevan, josta olen kuullut puhuttavan, alkoi
-kanadalainen uudelleen, on roteva mies, eikö niin? Eikö hän ole tuon
-matkustajajoukon johtaja, jossa vielä eilen näin teidät?
-
--- On, vastasi Tiburcio.
-
--- Sen nimen on hän siis täällä itselleen ottanut, lausui nyt José,
-nousten istumaan, ottaaksensa osaa keskusteluun.
-
--- Tunnetteko hänet? kysyi nuorukainen.
-
--- Kyllä tunnen hänet, vastasi José, hän on vanha tuttu, jota minun
-täytyy vaatia edesvastuuseen muutamista seikoista ja siinä syy, miksi
-löysitte minut näiltä seuduilta. Jos tahdotte tietää enemmän, kerron
-sen teille sitten, mutta kaikella on aikansa ja nyt on lepääminen
-tärkeintä, ollaksemme valmiina kaikkeen, mitä sattua voi.
-
--- Seis, José! sanoi kanadalainen hyvänsuovasti. Näyttää, kuin
-tahtoisit olla nimesi kaltainen. Kuule minua hetkinen! Tämä nuorukainen
-on tehnyt meille tarjouksen, että seuraisimme häntä etsimään niin
-runsasta kultasuonta, että tarvitsee vain kumartua saadaksensa käden
-täydeltä kultaa.
-
--- No totta vieköön, huudahti José, toivon, että suostuit hänen
-tarjoukseensa.
-
--- Päin vastoin, minä hylkäsin sen.
-
--- Teit väärin, Rosenholz; asia sietää parempaa harkitsemista, mutta
-siitä puhumme sitten; nyt minulla on muuta tekemistä.
-
-Näin sanoen oikaisi José itsensä uudelleen ja pian kuultiin hänen
-kuorsaamisestaan, että hän oli taasen nukkunut.
-
-Tiburciota ilahutti nähdessään, ettei ollut kokonaan pettynyt
-toiveissaan ja Rosenholz alotti taasen:
-
--- Näettepä, lausui hän, Joséssa miehen, joka on valmis taistelemaan
-tuon don Estevanin kanssa ja siitä voitte arvata, että minä autan
-häntä, sillä hänen vihollisensa ovat minunkin. Pidän itseäni sen
-vuoksi onnellisena, voidessani auttaa teitä kelpo pyssylläni, joka ei
-milloinkaan satu syrjään.
-
-Näin sanoessaan näytti hän tarkoin katselevan pitkän pyssynsä perää,
-jossa Tiburcio nyt huomasi koko joukon kummallisia, veitsen kärjellä
-kaivettuja merkkejä.
-
-Rosenholz lausui huomaten nuorukaisen kummastuneen katseen: te varmaan
-laskette skalppiani.
-
--- Skalppianne? toisti Tiburcio kummastuneena, sillä hän ei tuntenut
-metsästäjäin tapoja.
-
--- Niin, vastasi kanadalainen. Pakanalliset intiaanit laskevat uhriensa
-luvun heidän päänahkojensa, skalppiensa mukaan, me metsäsissit
-laskemme voitonmerkkimme kristittyjen tavoin. Nuo uurrokset osoittavat
-vihollisteni luvun, jotka rehellisellä tavalla olen sotapolulla
-tappanut, niinkuin intiaanit sanovat.
-
--- Mutta onhan siinä ainakin parikymmentä sellaista uurrosta, lausui
-Tiburcio.
-
--- Voisitte sanoa neljäkymmentä, ettekä sittenkään vielä olisi kaikkia
-laskenut, lausui kanadalainen hymyillen. Nämä yksinkertaiset ristit
-tarkoittavat apahia, kaksinkertaiset pavnioita, nuo kolmenkertaiset
-sioux-indiaania, nuo tähdet korppia ja tässä, jatkoi kanadalainen,
-merkkiä laskien, on litteäpäitä ja mustajalkoja, jotka ainaiseksi ovat
-sanoneet jäähyväiset aavikoiden metsästysmaille. Mihin olisin näiden
-kaikkien päänahat pannut? Intiaanien turhamielisyys saa ne pitää.
-
-Hämmästyneenä kuunteli Tiburcio tuon kelpo kanadalaisen voitonvirttä.
-
--- Niin, jatkoi Rosenholz, olinko väärässä sanoessani, että voitte
-luottaa ystävään, joka on yhtä rohkea kuin ken toinen tahansa? Näin
-sanoen ojensi hän avomielisesti, mikä vaikutti enemmän kuin hänen
-sanansa, kätensä Tiburciolle. Nuorukainen, tajuten epätoivoisen
-tilansa, kiitti häntä lämpimästi.
-
--- Salaperäinen aavistus, lausui hän, sanoi minulle että valo, jonka
-metsästä näin välkkyvän haciendaan, olisi minulle onnen tähtenä.
-
--- Siinä ette erehtynyt, sanoi Rosenholz. Mutta suokaa vanhan miehen
-tehdä muutamia kysymyksiä, jotka teistä ehkä tuntuvat tunkeilevilta.
-Te olette vielä nuori; eikö teillä enää ole isää, jonka luona saisitte
-turvaa?
-
-Tämän kysymyksen kuullessaan peitti Tiburcion posket hehkuva puna, hän
-oli hetken vaiti ja sanoi sitten:
-
--- Miksi en ilmaisisi teille, että minä kaikin puolin vihollisten
-ympäröimänä olen aivan yksin tässä maailmassa eikä minulla ole isää
-eikä äitiä.
-
--- Molemmat ovat siis kuolleet? sanoi Rosenholz säälien.
-
--- En ole milloinkaan heitä tuntenut, sanoi nuorukainen hiljaa.
-
--- Sanotte, ettette ole milloinkaan heitä tuntenut! Sanotteko todella
-niin? huudahti kanadalainen äkkiä nousten ylös ja valaisten palavalla
-kekäleellä Tiburcion kasvoja.
-
-Kovin raskaalta tuntui tämä kekäle jättiläisen kädessä; se vapisi, kun
-hän huudahti äänellä, joka saattoi Tiburcionkin vapisemaan:
-
--- Mutta tiedättehän ainakin, missä maassa olette syntynyt?
-
--- Sitä en tiedä, vastasi Tiburcio.
-
--- Fabian! Fabian! sanoi Rosenholz hellällä äänellä, mitä on sinusta
-tullut?
-
--- Fabian?... Tuota nimeä en tunne, lausui Tiburcio, jonka kummastus
-eneni yhä enemmän, kun kanadalainen häntä innokkaasti tarkasteli.
-
--- Oi, Jumalani, sanoi Rosenholz surullisesti itsekseen, kun ei tämä
-nimi muistuta hänelle mitään, ei se ole hän. Miksi olenkin niin
-houkkiomaisia toiveita pitänyt? Ja kuitenkin ovat hänen kasvonsa
-sellaiset, jollaisiksi ne vuosien kuluessa olisivat kehittyneet. Mutta
-anteeksi, nuori ystäväni, minä olen narri, järkensä kadottanut ihminen.
-Ja kanadalainen heitti palavan kekäleen uudelleen nuotioon, istui saman
-puun juurelle, jossa äskenkin oli istunut, ja käänsi selkänsä nuotiota
-kohti, niin että hän joutui kokonaan tuon runsaslehtisen korkkipuun
-varjoon, jonka runkoon hän nojasi.
-
-Jo valaisivat sinertävät värivivahdukset puiden korkeimpia latvoja;
-päivä oli pian koittava, mutta metsän siimeksessä oli vielä aivan
-pimeä. Kuultiin kukon laulua lähellä olevasta haciendasta.
-
-Tiburcio mietiskeli metsästäjän sanoja; ne tuntuivat hänestä niin
-salaperäisiltä, mutta hänen kysymyksiänsä piti hän hyvänsuopana ja
-omaa hyötyä tarkoittamattomana uteliaisuutena. Metsäsissi ei ollut
-vielä hänelle ilmaissut etsivänsä kadonnutta kasvattiansa. Tämä olisi
-selittänyt kaikki, mutta sitä ei Rosenholz ollut kertonut.
-
--- Ehkäpä, sanoi Tiburcio äänettömyyden katkaisten, muistelmissani
-aikoja sitten menneestä ajasta olisi joitakuita, jotka vielä voisi
-virkistää, mutta sen voi tehdä yksin Jumala.
-
--- Miten? Ettekö muista mitään varmaan? kysyi kanadalainen hiljaisella
-äänellä ja synkällä muodolla, painaen päätänsä alas.
-
--- Ja sentään, jatkoi Tiburcio, on yön hiljaisuudessa, sellaisina
-öinä kuin tämäkin, ja niinpä sinäkin yönä, jolloin valvoin hänen
-ruumiinsa vieressä, jota pidin äitinäni, epävarma hohde valaissut tätä
-hämäryyttä, ja silloin olen luullut muistavani muutamia surullisia
-tapauksia; mutta varmaankin ne ovat unelmia.
-
-Tiburcion tätä sanoessa nosti kanadalainen, joka uudelleen alkoi
-toivoa, päänsä, ikäänkuin ankaran myrskyn taivuttama tammi. Hän
-viittasi kädellään Tiburciolle, ettei tämä katkaisisi muistelmiansa.
-
--- Minusta tuntuu, sanoi nuorukainen, kuin taasen olisin suuressa
-huoneessa, jonka läpi puhaltaa tuulen viima, kylmempi kuin milloinkaan
-olen tuntenut; minusta tuntuu kuin kuulisin naisen nyyhkytystä ja
-sitten ankaran uhkaavan äänen... eikä sitten muuta.
-
-Nämä sanat sammuttivat taasen kanadalaisen toiveet, sillä
-muistanemmehan, että hän tiesi vain Elanchovin tapausten loppuosan.
-
--- Varmaan ne ovat unelmia, sanoi hän surullisesti, mutta jatkakaa,
-jatkakaa. Eikö muuta ole muistoonne jäänyt? Ettekö muista meren
-kohinaa? Se on sellaista, jota ei milloinkaan unhoita, kun sen on
-kerran kuullut, vaikka nuorenakin.
-
--- Neljä vuotta sitten näin ensi kerran meren Guaymasissa, sanoi
-Tiburcio, ja sentään olen sen kai nähnyt lapsena, jos on perää
-muutamissa saamissani tiedoissa.
-
--- No, sanoi kanadalainen, eikö mikään muistelma liity siihen?
-
--- Ei, ei mikään.
-
--- Ei mikään, toisti kanadalainen, ikäänkuin kaukainen kaiku, eikö
-mikään?
-
--- Ei ainakaan mitään varmaa, ja ne ovat kai, niinkuin sanoitte ja
-niinkuin itsekin luulen, pelkkiä unelmia, joita pidän todellisuutena.
-
--- Epäilemättä, sanoi Rosenholz, katkeruuden tunteella, mitenkäpä
-voisikaan lapsi muistaa sellaisia.
-
--- Ja näiden unelmien joukossa, jatkoi Tiburcio, näen nyt karkeat ja
-ahavoituneet, mutta lempeät kasvot.
-
--- Mitkä kasvot? kysyi Rosenholz uudelleen, kääntäen kasvonsa nuotioon
-päin, joka valaisi niiden jännitettyjä lihaksia, samalla kun hänen
-rintansa aaltoili.
-
--- Nämä kasvot, vastasi Tiburcio, olivat miehen, joka rakasti minua
-suuresti, sillä, lisäsi hän, taasen muistan tuon miehen.
-
--- Mutta te, sanoi Rosenholz, kovan tuskan kuvastuessa hänen
-piirteistään, rakastitteko tekin häntä?
-
--- Kyllä, hän oli minulle niin rakas. Kyynel vieri hitaasti ystävämme
-Rosenholzin ruskealle poskelle; hän kääntyi sitä salataksensa ja taasen
-ollen varjossa, mutisi hän:
-
--- Niin, hänkin rakasti minua niin hellästi.
-
-Sitten sanoi hän murtuneella äänellä, ikäänkuin sydämensä olisi ollut
-pakahtua: Ettekö muista tapausta, jolloin tämä mies erotettiin teistä?
-Se oli...
-
-Hän ei voinut enempää. Peittäen kasvonsa karkeisin käsiinsä, odotti
-hän vavisten vastausta kysymykseensä. Tuskastuttava, epätietoinen
-äänettömyys syntyi.
-
--- Kuulkaa, katkaisi Tiburcio vihdoin äänettömyyden, te näytte voivan
-johtaa minua, kuulkaa, mitä muistelen. Eräänä päivänä vuoti veri
-virtana ympärilläni, maa vapisi jalkojeni alla, ukkonen tai ehkä
-kanuunat jyrisivät hirveästi, minut suljettiin pimeään huoneeseen,
-jossa suuresti pelkäsin. Mies, josta kerroin, joka minua rakasti, tuli
-luokseni.
-
--- Odottakaa, alkoi hän uudelleen, mies, josta kerroin, tuli luokseni
-sanoen: polvistu lapseni ja rukoile äitisi puolesta... Mutta mitä
-sitten tapahtui, en enää muista.
-
-Tällä välin näytti kanadalainen, jonka vartalo oli varjoon peitetty,
-suonenvedon tapaisesti värähtelevän ja nyyhkytystä kuului. Tiburcio
-säpsähti, kun kanadalainen särkyneellä äänellä huudahti:
-
--- Ja rukoile äitisi puolesta, jonka löysin kuolleena vierestäsi.
-
--- Niin, niin, huudahti Tiburcio, hypähtäen ylös, niin hän sanoi.
-Mutta ken olette te, joka näytte tietävän, mitä tuona kamalana hetkenä
-tapahtui?
-
-Kanadalainen nousi sanaakaan lausumatta, lankesi polvilleen ja
-huudahti, sydän iloa kukkurallaan, taasen näyttäen karkeat, miehekkäät
-kasvonsa, joille vieri kyyneliä:
-
--- Oi, Jumalani, tiesinhän, että vielä kerran lähettäisit hänet
-minulle, kun hän tarvitsi isää. Fabian... Fabian! Minä se olen, minä
-olin tuo mies.
-
-Tässä hänet äkkiä keskeytti pyssyn paukaus ja luoti iski maahan
-Tiburcion viereen.
-
-Unessaan peljästyneenä hyppäsi José nopeasti ylös.
-
-
-
-
-7.
-
-TURHA TAKAA-AJO.
-
-
-Kauvan oli Cuchillo väijynyt, ennenkuin hän ampui tuon petollisen
-laukauksen kohti Tiburciota. Tämän tehtyänsä palasi hän nopeasti
-toveriensa luo. Hän ei edes ehtinyt varmistua, oliko hänen luotinsa
-todellakin sattunut. Hän ei kuitenkaan, kun pelko häikäisi hänen
-silmiänsä, heti löytänyt paikkaa, johon oli hevosensa sitonut. Tämän
-olisi hän helposti saanut hengellänsä maksaa, ellei Rosenholz ja hänen
-molemmat ystävänsä olisi olleet niin hämmästyneitä tämän äkillisen
-hyökkäyksen johdosta.
-
--- Toverit! huudahti José, haluaisinpa tietää, kenelle tuo luoti
-oli aijottu, minulleko, vai teille, nuori mies, sillä olen kuullut
-keskustelunne, enkä ole aivan outo tälle tapaukselle Elanchovin luona...
-
--- Tapaukselle Elanchovin luona! huudahti kanadalainen. Sinä tiedät...
-
--- Mutta nyt ei ole aikaa puhua siitä. Se voipi tapahtua sittemmin,
-sillä se on salaisuus, jota ette voine ilman minua saada selville. Sinä
-näyt löytäneen nuoren kreivin, siinä on nyt kylläksi. Ja nyt eteenpäin!
-Rosenholz, mene sinä suoraan sinnepäin, mistä laukaus tuli, minä asetun
-tämän nuorukaisen kanssa väijyksiin vastakkaiselle puolelle, sillä tuo
-konna, joka laukauksen ampui, aikoo ehkä hiipiä leiripaikkamme ympäri
-ja silloin joutuu hän meidän käsiimme.
-
-Näin sanoen riensi José pyssy kädessään ja Tiburcio puukolla
-varustettuna toiselle suunnalle, samalla kun voimakas kanadalainen,
-erinomaisen taitavasti hiipien puiden alatse, yhtä nopeasti ja
-kuulumattomasti katosi sille suunnalle, jonka José oli ehdottanut.
-
-Leiripaikalle jäi ainoastaan Josén anastama hevonen ja tämä,
-peljästyneenä pyssyn laukauksesta, koki ponnistella katkaistaksensa
-lasson, jolla oli kiinni sidottu ja siinä melkein kuristi itsensä.
-
-Sillä aikaa alkoi päivän ensimäinen koitto tunkeutua puun oksien läpi,
-nuotion loiste vaaleni vähitellen auringon noustessa taivaan rannalle.
-Luonto heräsi koko ihanuuteensa.
-
-Aamutuuli toi kaukaa hevosten hirnumisen ja karjan ammunnan ääniä,
-jotka tervehtivät nousevaa aurinkoa. Nurmikolla ruusunpunaisine ja
-valkoisine kukkineen ja kaikissa vihreän vivahduksissa välkkyvillä
-lehdillä heloittivat kastehelmet, joilla yö oli ne peittänyt; puiden
-kuhmuiset rungot muuttuivat kullalta kimaltaviksi ja siellä täällä
-rungon ja oksan välillä nähtiin kuivia nahkoja, joita käärmeet olivat
-jättäneet. Aurinko valaisi samalla kerralla tuon alkuperäisen luonnon
-kauneutta ja kamaluutta.
-
--- Pysähtykäämme tähän, sanoi José Fabianille -- joksi häntä tästä
-lähin tahdomme nimittää -- kun he nopeasti juostuaan saapuivat
-metsistöön, johon voivat piiloutua tarkastelemaan polkua, joka vei
-vesiputouksen yli vievälle sillalle; olen varma siitä, että tuo konna,
-joka niin huonosti tähtäsi, pian kulkee tästä ohi; silloin toivon
-voivani näyttää hänelle, että olen edistynyt pyssyn käyttämisessä,
-sitten kun erosin Espanian palveluksesta ja kanadalaisen johdolla
-alotin opintoni.
-
-Fabian ja José pysähtyivät erään sumachpensaston taakse.
-
--- Älkää enempää kuin minäkään, kääntäkö silmiänne polusta, joka menee
-tuonne puiden taakse, älkääkä kääntäkö päätänne, sanoi José; vaaran
-hetkinä puhumme, Rosenholz ja minä, näin keskenämme; ja kuulkaa nyt
-tarkoin sanojani.
-
--- Kyllä kuulen, sanoi Fabian, asettuen niinkuin José oli käskenyt.
-
--- Ettekö muista mitään enempää aikaisemmasta lapsuudestanne kuin sen,
-mitä kanadalaiselle kerroitte? kysyi entinen rajavartia.
-
--- Turhaan olen kokenut muistella, saatuani kuulla, ettei Marcos
-Arellanos ollut isäni. Siitä on jo pitkä aika, mutta enhän muistanut
-sitäkään, kuka piti huolta lapsuudestani.
-
--- Ja mies, joka teidät pelasti, kun olitte hyljättynä, tietää yhtä
-vähän kuin te itsekin, lisäsi José, mutta minä voin teille sanoa, mitä,
-ette itse tiedä.
-
--- Puhukaa, Jumalan nimessä! huudahti Fabian.
-
--- Vait! Ei niin lujaa! varoitti José: Tämä metsä varmaan, niin
-autiolta kuin se tuntuukin, kätkee perheenne vihollisen. Mahdollista
-kuitenkin on, ettei hän ole tuntenut teitä; kävihän minun itsenikin
-aluksi samoin.
-
--- Ken? Kenestä puhutte? huudahti Fabian innoissaan.
-
--- Äitinne murhaajasta, siitä miehestä, joka on varastanut arvonne,
-rikkautenne ja nimenne.
-
--- Minä olen siis rikas ja jalosukuinen? kysyi Fabian.
-
--- Niin olette, sanoi José, nopeasti tarttuen pyssyynsä ja tähdäten,
-sillä hän luuli näkevänsä hatun töyhdön kimaltelevan puiden välissä.
-Mutta ne olivat vain auringon säteitä, ja metsästäjä laski pyssyn
-uudelleen.
-
--- Mutta teiltä ei ole voitu varastaa suonissanne juoksevaa verta,
-vaikka ette enää ole rikas.
-
--- Mitäpä hyötyä siitä? sanoi Fabian.
-
--- Paljonkin! Minä tunnen kaksi miestä, jotka joko hankkivat teille
-takaisin mitä olette kadottanut, tai myöskin kuolevat.
-
--- Entä äitini? kysyi Fabian.
-
--- Oi, muisto äidistänne ja teistä on usein riistänyt unen siltä
-mieheltä, josta puhun. Usein yön hiljaisuudessa, metsän syvyydessä, on
-hän tuulen henkäyksessä luullut uudelleen kuulevansa sen tuskan huudon,
-joka eräänä yönä tunkeusi hänen korvaansa ja jonka hän luuli tuulen
-ulvonnaksi... se oli teidän onnettoman, kuoleman kanssa taistelevan
-äitinne viimeinen huudahdus.
-
--- Ja mistä miehestä nyt puhutte?
-
--- Miehestä, joka itse tietämättään on äitinne murhaajia auttanut. Oi,
-don Fabian, älkää häntä tuomitko! Hänen omatuntonsa on jo aikoja sitten
-tuominnut hänet kovemmin kuin te voisittekaan, ja nyt on hän valmis
-vuodattamaan verensä puolestanne.
-
--- Ja te tunnette äitini murhaajan? huudahti Fabian tulta säihkyvin
-silmin.
-
--- Te itsekin hänet tunnette; hän on sama, joka nyt nimittää itseänsä
-don Estevaniksi, mutta joka todella on don Antonio Mediana. Te olette
-itse istunut hänen kanssaan saman pöydän ääressä haciendaronin luona,
-jonka talossa äsken olitte.
-
-Jättäkäämme José kertomaan tuota surullista kertomusta, jonka jo
-tunnemme, ja etsikäämme kanadalainen.
-
-Rosenholz ajatteli vaaraa, joka voisi uhata hänelle uuden ihmeen kautta
-takaisin annettua nuorukaista, ja hän tunkeutui senvuoksi rivakasti
-eteenpäin; mutta turhaan hänen harjaantunut silmänsä tarkasteli
-tiheässä olevien puitten runkojen, köynnöskasvien ja lehdistöjen
-lomitse, ei ainoatakaan vihollista näkynyt. Hänen korvansa koki saada
-selkoa jokaisesta äänestä, mutta ei kuullut muuta kuin pensaitten
-kahinan, kun hän niitä raskaalla jalallaan tallasi, ja jotka hänen yli
-astuttuaan taasen nousivat pystyyn.
-
-Niin riensi hän jonkun minuutin eteenpäin, sitten laskeutui hän
-maahan kuuntelemaan. Jonkun sekunnin kuluttua kuuli hän kumean äänen,
-ikäänkuin hevosen juoksun.
-
--- José ei ole erehtynyt, huudahti hän, nousten ja kiiruhtaen takaisin.
-Se roisto ehtii edelle ja kokee kiertää leirimme, mutta minulla on se
-etu, että käytettävänäni on kelpo amerikalainen pyssy, ja samoin on
-Josénkin laita.
-
-Hän juoksi niin nopeasti, että puut molemmin puolin näyttivät lentävän
-hänen ohitsensa; kun hän juoksi suoraan ja vihollisen täytyi käyttää
-kiertotietä, huomasi hän hetken päästä vaaleanruskean nahkamekon,
-joka metsistön ollessa harvempaa näkyi niin korkealla, kuin sopi
-ratsastajalle. Tämä melkein näkymätön maali oli hänelle riittävä,
-äkkiä pysähtyi hän ja laukaisi pyssynsä. Nahkamekko katosi, mutta kun
-sellaisille miehille tähtääminen on sama kuin satuttaminenkin, ei
-kanadalainenkaan epäillyt miehen kaatumista.
-
-Vasta leijaili valkea savu alimmaisten oksien tasalla, kun Rosenholz
-oli jo pitkän matkan päässä siitä, jossa oli ampunut. Hän aikoi
-uudelleen ladata pyssynsä, mutta pelkäsi kadottavansa aikaa ja luotti
-voimiinsa. Pysähtymättä riensi hän eteenpäin, eikä huolinut mitään
-varovaisuutta noudattaa.
-
-Hänestä tuntui kuitenkin ikäänkuin olisi kuullut jonkun elävän
-tunkeutuvan pensaiden väliin, ja nyt huomasikin hän hevosen, joka
-peljästyneenä, ratsastajatta juoksi edes takaisin; eläimen peljästystä
-lisäsivät vielä puiden oksat, joihin se itsensä satutti, ja jalustimet,
-jotka sitä kylkiin hakkasivat.
-
-Äkkiä kuului omituinen vihellys; hevonen pysähtyi, heristi korviansa,
-kohotti päätänsä ja levitti sieramiansa; sitten riensi se siihen
-paikkaan, josta vihellys kuului; Rosenholz meni hevosen perässä, mutta
-pian oli se hänet jättänyt; sitten pysähtyi se uudelleen.
-
-Kun Rosenholz oli vielä hetken juossut, saapui hän paikalle, jossa
-luuli tapaavansa pudonneen ratsastajan. Hän aikoi säälimättä laittaa
-miehen pois maailmasta, suojellaksensa Fabiania uusilta hyökkäyksiltä.
-Jo kuuli hän haavoitetun huokuvan hengityksen, puiden lomitse näki
-hän hevosen kumartuvan alas ja taasen nousevan ylös, mutta nyt oi:
-nahkamekkoinen ratsastaja satulassa, ja pian katosivat mies ja hevonen
-metsään.
-
-Rosenholz latasi uudelleen pyssynsä ja laukaisi sen, mutta myöhään,
-saalis pääsi hänen käsistään. Nyt matki hän kolmesti sakaalin kimeää
-ääntä ilmoittaaksensa Josélle, että jotain oli tekeillä, ja meni
-sitten huoaten sille paikalle, jossa näki hevosen kumartuvan ja taasen
-nousevan ylös.
-
-Ruoho oli siinä ikäänkuin raskaan ruumiin musertama; siinä oli
-ratsastaja pudonnut maahan, jota osoittivat erään sumachpensaan
-oksatkin, jotka olivat niin korkealla, että ratsastaja ulottui niihin;
-lehdet olivat nimittäin irti revittyjä, ikäänkuin voimaton käsi olisi
-koettanut nojata niihin. Kuitenkaan ei ruohostossa eikä alemmilla
-lehdillä voinut huomata verijälkiä; pakoon kiirehtivältä oli pyssy
-jäänyt, ja sen otti Rosenholz.
-
--- Fabian-raukkani, sanoi Rosenholz itseksensä, on ainakin saanut hyvän
-aseen, sillä paljas veitsi ei ole paljon arvoinen metsissä.
-
-Rosenholzille oli tästä löydöstä hieman lohdutusta huonolle
-menestykselleen; hän palasi leiripaikalle. Kulkiessaan kuuli hän
-laukauksen metsistä.
-
--- Se oli Josén pyssy; minä tunnen sen pamauksen; olisiko hän ollut
-onnellisempi kuin minä?
-
-Taasen kuului laukaus. Sen ääni oli outo kanadalaisen korvaan ja
-herätti tuskallisia tunteita hänessä. Epätietoisuus vaivasi häntä,
-sillä olisihan tämä laukaus voinut sattua siihen, jonka hän äsken
-löysi. Hän riensi niin nopeasti kuin voi leiripaikalle. Taasen kuului
-laukaus, joka enensi hänen tuskaansa. Tälläkään kertaa se ei ollut
-Josén pyssyn tuttu pamaus.
-
-Nyt kuului Josén ääni katkaisevan hiljaisuuden, joka oli vallinnut
-laukausten jälkeen. Äänessä oli hieman levottomuutta, mikä enensi
-kanadalaisen tuskaa.
-
--- Tulkaa Jumalan tähden takaisin, don Fabian, huudahti José, jos...
-
-Kolmas laukaus keskeytti hänen sanansa ja kun kaiku oli sen toistanut,
-kuunteli metsästäjä, mutta turhaan. Hetken juoksi hän vielä, sitten
-huusi hän kautta metsän kaikuvalla äänellä:
-
--- Hoi, José, missä olet?
-
--- Tässä aivan edessäsi, vastasi Josén ääni, me olemme tässä, don
-Fabian ja minä.
-
-Ilon huudahdus pääsi kanadalaisen rinnasta, kun hän huomasi molemmat.
-Hän kertoi heille mitä oli tapahtunut.
-
--- Paholainen suojelee sitä miestä, sanoi José, minäkin ammuin häntä
-osaamatta; mutta hänen seurassaan oli neljä ratsastajaa, ja yhden
-niistä tunsin siksi, joka nimittää itseänsä don Estevaniksi, mutta joka
-todella on...
-
--- Minä olen nähnyt vain nahkamekkoisen miehen, ja tässä on pyssy,
-jonka hän paetessaan jätti, keskeytti Rosenholz. Mutta ethän ole
-haavoitettu, huudahti hän Fabianiin kääntyen.
-
--- En, en, ystäväni, isäni, sanoi tämä heittäytyen kanadalaisen syliin;
-kyynelsilmin painoi tämä hänet rinnoilleen ja huudahti ikäänkuin olisi
-hänet ensi kerran nähnyt:
-
--- Oi, kuinka suuri ja muhkea hän nyt on, tuo pikku Fabian!
-
-Levottomana kysyi hän sitten jälleen löytämältänsä nuorukaiselta, mikä
-oli syynä tämän vaaleuteen ja sortuneeseen näköön.
-
--- José on kertonut minulle kaikki, sanoi Fabian, minä tiedän, että
-äitini murhaaja on noiden ihmisten joukossa.
-
--- Niin, sanoi José, mutta pyhän neitsyeen nimessä, päästämmekö hänet
-pakenemaan?
-
--- Jumala varjelkoon, sanoi Fabian.
-
-Nuo kolme ystävää ryhtyivät neuvottelemaan ja päättivät mitä pikimmin
-rientää sillalle, jonka yli matkustajain täytyi mennä, sillä se oli
-ainoa Tubaciin vievä tie.
-
-
-
-
-8.
-
-ROHKEA HYPPÄYS.
-
-
-Cuchillon toverit olivat usean kerran laukaisseet pyssynsä liian
-pitkältä matkalta. Nyt saapui Cuchillo ratsastaen. Hän oli kalman
-vaalea. Luoti, jonka kanadalainen arviokaupalla oli hänen jälkeensä
-lähettänyt oli mennyt niin läheltä hänen päätänsä, että hän kaatui
-hevosen selästä. Varmaan olisi Rosenholz sitten voinut tappaa hänet,
-ellei Cuchillon hevonen olisi ollut niin hyvin opetettu. Kun tuo jalo
-eläin näki, ettei hänen isäntänsä voinut hypätä satulaan, kumartui se
-hänen eteensä, ja niin onnistui Cuchillon nousta hevosen harjan avulla.
-Mutta kun hevonen tunsi, että ratsastaja taasen istui satulassa, jalat
-jalustimissa, lähti se nopeasti juoksemaan, siten vieden isäntänsä
-loitolle eteenpäin rientävästä kanadalaisesta.
-
-Ei tämä kuitenkaan ollut ainoa rosvoa uhkaava vaara. Kun hän oli
-saapunut toveriensa luo, ei don Estevanin tarvinnut kysyäkään,
-saadaksensa tietää, että Fabian vielä kerran oli välttänyt hänen
-vainonsa. Toiveissaan pettyneenä syntyi espanjalaisessa vimma, joka
-pian puhkesi ilmi. Hän ratsasti Cuchillon luo, ja huusi kovalla äänellä:
-
--- Pelkuri, taitamaton konna!
-
-Sokeassa vimmassaan tarttui hän pistoliinsa, ajattelematta, että
-Cuchillo oli ainoa, joka tunsi kultalaakson paikan. Rosvon onneksi
-heittäytyi Pedro Diaz heidän väliinsä ja vähitellen lauhtui don
-Estevanin kiukku.
-
--- Ja keitä miehiä on hänen seurassaan? kysyi espanjalainen.
-
--- Molemmat tiikerin pyytäjät, vastasi Baraja.
-
-Nyt neuvottelivat don Estevan ja Pedro Diaz hetkisen keskenään,
-poistuen hiljaa jutellen toisten luota.
-
--- Meidän täytyy hävittää vesiputouksen yli vievä silta, sanoi Diaz,
-ja sitten on piru merrassa, jos he ennen meitä ehtivät Tubaciin.
-
-Ratsastajat lähtivät. Eivät Fabian ja metsästäjätkään tuhlanneet
-aikaa. Josén hevonen oli hyväksi avuksi pakenevia seurattaessa ja
-ehkäpä heiltä tietäkin katkaistaessa, ja kysymyksessä vain oli, ken
-ryhtyisi niin vaaralliseen toimeen, sillä täytyi yksin vastustaa viittä
-pakenevaa.
-
--- Minä lähden, sanoi Fabian.
-
-Näin sanoen riensi hän hevosen luo, joka peljästyneenä väistyi,
-ja tarttuen lasson varteen, jolla hevonen oli kiinni, heitti hän
-nenäliinansa sen silmille.
-
-Koko ruumis vavisten jäi hevonen liikkumatonna seisomaan.
-
-Fabian toi Josén satulan, kiinnitti sen nopeasti, osoittaen pystyvänsä
-tällaisiin toimiin; sitten kiersi hän lasson eläimen kuonon ympäri,
-niin että sitä saattoi ohjata ja ottamatta pois nenäliinaa, jolla
-hevosen silmät olivat peitetyt, aikoi hän jo hypätä satulaan, kun José
-kanadalaisen viittauksesta koetti estää sitä.
-
--- Hiljaa, hiljaa, sanoi hän, jos täällä jokunen on oikeutettu istumaan
-tuon hevosen selkään, niin olen kai minä, joka sen pyydystinkin.
-
--- Ettekö näe, sanoi Fabian kärsimättömästi, ettei tuolla hevosella
-vielä ole omistajansa merkkiä, ja se todistaa, ettei sitä vielä ole
-opetettu ratsuksi. Jos henkenne on jonkin arvoinen, ja toivotte
-saavanne pitää jäsenenne ehjinä, niin älkää yrittäkökään ratsastaa
-sillä.
-
--- Minä siitä asiasta päätän, sanoi José ja läheni, astuaksensa
-jalustimeen. Mutta tuskin hevonen huomasi käden tarttuvan satulaan ja
-jalan koskevan jalustimeen, kun se syrjään hyppäämällä heitti Josén
-kymmenen askeleen päähän huumauksiin maahan. Vielä ei hän ollut ehtinyt
-ylös, kun Fabian jalustimiin koskematta hyppäsi satulaan.
-
--- Pysähdy, Fabian, pysähdy! huudahti Rosenholz levottomana; tahdotko
-joutua heidän käsiinsä?
-
-Mutta Fabian oli jo ottanut pois nenäliinan hevosen silmiltä, ja se,
-kun taasen saattoi nähdä, hypähti läähättävin sieramin kolme kertaa
-vapautuaksensa taakasta, jonka ensi kerran tunsi selässään; mutta
-sitten jäi se liikkumattomana seisomaan, vavisten ikäänkuin häpeästä,
-tuntiessaan itseänsä siten hallittavan.
-
-Rosenholz käytti tätä hetkeä tarttuaksensa ohjaksena olevaan nuoraan,
-mutta se oli jo myöhäistä, ja kuinka väkevä hän olikaan, vapautti
-kuitenkin hevonen yhdellä hyppäyksellä itsensä hänestä ja lähti sitten
-vimmatusti rientämään eteenpäin. Jonkun hetken voi kanadalainen vielä
-katseellaan seurata rohkeaa ratsastajaa; peljästyen näki hän miten
-Fabian taisteli eläimen raivoa vastaan ja kumartui satulaan, ettei
-satuttaisi itseään puun oksiin; sitten ei Rosenholz enää voinut nähdä
-häntä.
-
--- He tappavat hänet! huudahti hän surullisesti. Viisi yhtä vastaan!
-Taistelu on liiaksi epätasainen. Meidän tulee koettaa mikäli
-mahdollista pysytellä läheisyydessä suojellaksemme lasta, joka meille
-vasta äsken lahjoitettiin.
-
-Jo oli Rosenholz heittänyt pyssynsä olalle; muutamat jättiläis-askeleet
-olivat vieneet hänet niin kauvaksi sille suunnalle, johon Fabian oli
-kadonnut, ettei José voinut enää nähdä häntä.
-
--- Tuota hevosta ei ole helppo ohjata, huudahti José, juosten perässä.
-Tiedän varmaan, ettei se mene suoraan. Älä pelkää, me ehdimme yhtä pian
-kuin hänkin. Don Estevan! Onneton tähtesi johti sinut noiden rosvojen
-joukkoon.
-
-Sillä aikaa samosi Fabian pelottavalla nopeudella yli epätasaisen maan,
-metsäpurojen, rotkojen ja puun runkojen; hänen oma vimmansa tuntui
-olevan sopusoinnussa eläimen vimman kanssa. José ei ollut erehtynyt;
-epäilemättä olisi hän saanut pian kiinni ne, joita ajoi takaa, jos
-olisi tahtonsa mukaan saattanut hallita riehuvaa hevostansa. Mutta
-vasta äärettömäin ponnistusten jälkeen onnistui hänen palauttaa hevonen
-metsän läpi kulkevalle, kapealle polulle, jolla selvään näkyivät
-viiden ratsastajan jäljet. Usein palasi hän samalle paikalle, jossa
-jo oli ollut, ja siten menetti taasen voittamansa ennätyksen. Kun
-tätä taistelua oli kotvan kestänyt, alkoi hevonen tuntea kantavansa
-ratsastajaa, joka kykeni sen hallitsemaan, ja vähitellen väsyivät
-sen voimatkin. Ratsastajan voimakkaan käden vetämä lasso kiristi sen
-sieramia, joista nyt kuului nuhahtavia henkäyksiä, eläimen nopeus
-väheni ja vihdoin totteli se ratsastajaansa. Mies ja hevonen lepäsivät
-hetkisen hengittääksensä, hiki tippui molemmista ja eläimen kyljet
-höyrysivät.
-
-Tämän lyhyen ajan käytti Fabian tutustuaksensa seutuun; sumu, joka
-esti hänen katsettansa, alkoi hajota, veri lakkasi suhisemasta hänen
-korvissansa, ja hän saattoi taasen kuulla ja nähdä.
-
-Rikki tallatut lehdet, vasta katkaistut pienet oksat, hevosen
-kavioitten jäljet ruohostossa ja hiekassa osoittivat aivan selvään,
-että pakenevat olivat ratsastaneet tämän paikan kautta, jossa hän
-nyt oli. Äkkiä kuului kaukana kuohuvan vesiputouksen kohina hänen
-korviinsa. Hetkinen vielä, ja pakenevat ehtisivät ennen häntä
-sillalle, joka johti kuohuvan metsävirran leveän ja syvän uurroksen
-yli; yhdistynein voimin voisivat he sitten hajoittaa sillan. Sitten
-olisi takaa-ajo hyödytöntä, sillä sen ajan kuluessa, mikä menisi
-kaalauspaikkaa etsiessä, ehtisi don Estevan noille äärettömille
-tasangoille, jotka ulottuvat aina Tubaciin asti.
-
-Fabian kannusti sen vuoksi uudelleen hevostansa ja ratsasti pitkin
-polkua, jonka mutkat vielä peittivät pakenevan vihollisen. Jo alkoi
-metsävirran kohina kuulua yli hevosen kavioiden kopinan. Pian kuului
-myöskin ihmisääntä, vielä hetkinen ja hän olisi niiden vihollisten
-joukossa, jotka hän mihin hintaan tahansa tahtoi saavuttaa.
-
-Suurista puunrungoista tehty silta yhdisti tällä paikalla molemmat
-jyrkät äyräät, joiden välillä metsävirta kohisi. Näiden suurien
-runkojen molemmat päät, jotka olivat niin leveitä, että hevonen voi
-niillä kulkea, olivat ilman mitään kiinnitystä paljaalla kalliolla;
-muutamat väkevät miehet voivat siis hajoittaa sillan ja tehdä ylipääsyn
-mahdottomaksi tällä paikalla. Kun Fabian oli sillalle pääsemäisillään,
-veti neljä ratsastajansa kehoittamaa hevosta kaikin voimin näitä
-pölkkyjä, jotka lassoilla olivat kiinnitetyt satuloihin. Pölkyt
-alkoivat vihdoinkin liikkua, erosivat toisistaan ja putosivat virtaan,
-niin että vesi roiskahti korkealle ilmaan.
-
-Fabian huudahti raivoissaan. Eräs miehistä kääntyi tämän huudon
-kuullessaan; se oli don Estevan. Pilkallisena katseli hän Fabiania,
-joka rikkirevityin vaattein, kasvot verissä raivoisasti kannusti
-hevostaan hyppäämään yli putouksen. Kuilun reunalle päästyään, pysähtyi
-kuitenkin hevonen ja astui peljästyneenä takaperin.
-
--- Ampukaa hänet! huusi don Estevan, ampukaa, tai tuo mieletön tekee
-tyhjäksi kaikki aikeemme. Ampukaa, sanon!
-
-Kolme pyssyä jo ojennettiin Fabiania kohti, kun hänen takaansa kuului
-jyrisevä ääni. Tällä hetkellä tulivat kanadalainen ja José metsästä. He
-saapuivat siis kylliksi ajoissa pelastamaan Fabiania.
-
-Nämä kaksi peljättyä metsästäjää nähdessään epäilivät rosvot. Fabian
-kannusti hevosensa uudelleen eteenpäin, mutta eläin nousi pystyyn ja
-heittäytyi sanomattoman pelon valtaamana uudelleen takaisin.
-
--- Ampukaa, ampukaa! huusi don Estevan.
-
--- Kirottu, sanoi kanadalainen tuskallisella äänellä, kirottu se, joka
-ampuu! Ja sinä Fabian, väisty, Jumalan nimessä, noiden rosvojen tieltä!
-
--- Fabian? toisti don Estevan kummastuen, katsoen nuorukaiseen, joka
-kanadalaisen rukouksista huolimatta uudelleen kannusti oikealle ja
-vasemmalle hyppivää hevostansa.
-
--- Niin, Fabian! huusi José äänellä, joka kuului yli vedenputouksen
-kohinan, Fabian se on, don Antonio Mediana, joka teiltä vaatii tiliä
-äitinsä murhasta.
-
-Samalla kun hänen äänensä sekaantui kosken kohinaan ja kuului
-onnettomana enteenä Medianan korviin, jonka ensi kerran eläissään
-peljästys valtasi, sieppasi tuo kiivas nuorukainen veitsensä, antoi
-hevosensa tuntea sen terävää kärkeä ja kannusti eteenpäin. Nyt hypähti
-hevonen nopeasti kuilun yli ja pääsi vastaiselle rannalle.
-
-Mutta toinen sen takajaloista luiskahti kostealla rinteellä. Hetkisen
-koetti se saavuttaa tasapainoansa; kallio säkenöi sen kavioissa, sitten
-sen polvet herpautuivat, silmät menivät umpeen, se päästi tuskallisen
-hirnunnan ja putosi ratsastajineen koskeen.
-
-Kun vesi loiskahti rannalle, pääsi sydäntä särkevä huudahdus
-kanadalaisen rinnasta, mutta vastaiselta rannalta kajahti riemun
-huuto. Pian sen kuitenkin tukahdutti kosken kohina, joka anasti
-kahdenkertaisen saaliinsa.
-
-
-
-
-9.
-
-INTIAANIPÄÄLLIKÖIDEN NEUVOTTELU.
-
-
-Noin neljätoista päivää Fabian Medianan katoamisen jälkeen kosken
-kuohuihin tapahtui seuraava kohtaus niissä erämaissa, jotka ulottuivat
-Tubacin linnoituksesta Yhdysvaltain rajalle.
-
-Ennenkuin kuvaamme siinä esiytyvät henkilöt, tahdomme esittää sen
-näyttämön, jossa he kohtaavat toisensa.
-
-Ne äärettömät tasangot, jotka Rio Gilan ja sen haarajokien vähän
-kastelemassa erämaassa erottavat Meksikon Yhdysvalloista, ovat
-ainoastaan metsästäjäin ja kullankaivajien epämääräisten kertomusten
-kautta tunnettuja. Mainittu joki, joka alkaa pohjoisen kaukaisilta
-vuoriseuduilta, juoksee pitkän matkan hiekkaisen maaperän läpi, jossa
-ei mitään puita näy. Kuivan erämaan uurtavat vain sadeveden tekemät
-kuilut, mutta tämä vesi ei tuota kasvullisuutta, vaan hävittää sen.
-
-Kivinen maa näyttää matkustajalle ainoastaan syviä kuivuneita jokien
-uomia, jotka ehkäisevät hänen matkaansa, tarjoamatta hänelle tai hänen
-hevosellensa ravintoa. Hirvet ja puhvelit karttavat näitä erämaita,
-joissa ainoastaan pian kuihtuvaa ruohoa kasvaa. Intiaanejakin liikkuu
-täällä vain silloin kun siellä osan vuotta puhaltava helteinen tuuli on
-tauonnut.
-
-Aurinko jo loi vinoja säteitä vaipuessaan länteen. Näkyi valkeita
-keveitä pilviä, jotka punertavalla kajastuksellaan osoittivat, että
-aurinko oli kulkenut suurimman osan rataansa. Ääretön avaruus, jonka
-sineä siellä täällä verhosivat pilvet, oli tyhjä, kotka vain näkyi
-siipiään liikahduttamatta leijailevan. Korkeudestaan voi se nähdä
-ihmisolentoja erämaassa.
-
-Aivan sen alla oli soikean muotoinen aitaus, jonka olivat muodostaneet
-teräväpiikkiset nopaalikasvit. Niiden seassa näkyi muutamien
-rautatammien mataloita oksia.
-
-Aitauksen toisessa päässä oli päältä aivan tasainen, jonkun jalan
-pensastoa korkeampi kukkula. Ympärillä näkyi laveita kalkkialueita,
-hiekkaisia aroja ja kukkuloita, jotka näyttivät hiekkameren
-kivettyneiltä aalloilta.
-
-Noin kuusikymmenmiehinen ratsastajajoukko oli tässä laskeutunut
-ratsailtaan. Hevosien kyljet höyrysivät kuin pikaratsastuksen perästä.
-Saattoi kuulla ihmisäänien sorinaa, hevosten hirnuntaa ja kaikenlaisten
-aseiden kalsketta. Keihäitä pienine lippuineen, muskettia, kivääriä
-ja kaksipiippuisia pyssyjä oli sidottu satuloihin kiinni. Muutamat
-ratsastajat hoitivat hevosiansa, toiset loikoivat hiekalla
-kaktuskasvien vaillinaisessa katveessa ja mielivät ennen kaikkea saada
-levätä raskaan matkan jälkeen, jonka kestäessä kuuman vyöhykkeen
-polttava aurinko oli saattanut heidän jäsenensä jäykistymään aivan kuin
-pohjolan pakkanen.
-
-Vähän matkan päässä näkyi kuormahevosia, jotka tälle paikalle ohjasivat
-matkansa; niiden perässä nähtiin parikymmentä raskaasti lastattua
-vaunua, jotka muodostivat epäsäännöllisen vyön ja muulien vetäminä
-hitaasti lähenivät.
-
-Mitä ei yksikään näistä ihmisistä voinut nähdä, mutta minkä kotkan
-silmä näki, olivat nuo pitkin aukeaa erämaata lepäävät ihmisten ja
-eläinten ruumiit, jotka olivat viittoina seikkailijain kulkemalla
-tiellä, hehkuvan auringon valaisemina.
-
-Kun muulit vaunuineen olivat lepopaikalle saapuneet, syntyi vähän
-hämminkiä. Kauvan ei tämä kestänyt. Pian olivat kaikki vaunut puretut,
-muulit riisutut valjaista, hevoset satuloista. Sitten kiinnitettiin
-vaunut rautavitjolla toisiinsa, satulat koottiin yhteen ja riittivät
-yhdessä irti revittyjen pensaiden kanssa peittämään pyörien väliset
-aukot; sitten syntyi nopeasti vankka varustus.
-
-Leirissä sidottiin eläimet vaunuihin kiinni, keittoastiat laskettiin
-risukimppujen viereen, joita oli tuotu mukana. Pantiin kuntoon
-kenttäpaja, ja pian oli koko siirtokunta täydessä toimessa. Alasimella
-kajahtelivat vasaran iskut, tehtiin pyörien vanteita ja hevosen kenkiä.
-
-Yksinäinen, rikkaasti puettu ratsastaja, jonka pukua pöly ja auringon
-säteet olivat pahoin pidelleet, istui rautiollaan, tähystellen kaikille
-suunnille. Se oli Armadan herttua eli don Antonio Mediana, joukon
-johtaja. Kolme hänen seuralaistaan kiinnitti juuri hänen telttansa
-harjalle lippua, jossa oli kuusi kultaista tähteä taivaansinisellä
-pohjalla ja lause: "Minä valvon". Sitten astui johtaja syvissä
-mietteissään telttaan.
-
-Oikealla leiristä, itäänpäin, mutta kaukana kukkuloiden takana oli
-keskellä hiekkamerta tiheä, gummipuita ja rautatammia kasvava viita.
-Toinen ratsastajajoukko oli pysähtynyt tämän viidakon katveesen.
-Täällä ei näkynyt vaunuja, ei kuormahevosia, ei varustuksia. Tämä
-joukko näyttikin olevan kahta vertaa lukuisampi edellistä. Muutamat
-ratsastajat olivat melkein alastomia, toisilla oli nahkaisia vaatteita,
-päässä oli heillä kotkan höyheniset, liehuvat töyhdöt; heidän
-vaskenkarvaisista kasvoistaan, kirjaviksi maalatuista ruumiistaan,
-hevosien omituisista, raaoista koristeista voi heidät heti tuntea
-sotapolulla olevaksi intiaaniheimoksi.
-
-Kymmenen noista erämaiden pojista, epäilemättä päälliköt, istui
-vakavina tulen ympärillä, joka savusi enemmän kuin paloi, ja pitkä
-piippu, jolla kaikissa heidän neuvotteluissaan on tärkeä sija, kulki
-miehestä mieheen. Jokaisen päällikön vieressä olivat hänen aseensa,
-nimittäin höyhenreunuksinen nahkakilpi, pitkä keihäs, tomahavki eli
-sotatappara ja puukko. Jonkun matkan päässä seisoi viisi soturia, kukin
-pidellen kahta hevosta. Eläimillä oli kummalliset, parkitsemattomalla
-nahalla peitetyt satulat, lautaset olivat ketun nahoilla koristetut.
-Ne olivat päällikköjen hevoset, joita soturit vaivoin suupielistä
-hillitsivät.
-
-Samalla kun eräs päällikkö ojensi piippunsa toiselle, osoitti hän
-sormellaan erästä kohtaa taivaan rannalla. Europalaisen silmä olisi
-huomannut ainoastaan pienen, harmaan pilven hattaran, mutta intiaanin
-silmä huomasi siellä savupatsaan, joka kohosi valkoisten leiristä.
-
-Tällä hetkellä toi intiaanien lähetti varmaankin hyvin tärkeän sanoman,
-sillä kaikki ratsastajat keräytyivät hänen ympärillensä.
-
-Nyt keksi kotkan silmä intiaanien lepopaikan ja valkoisten leirin
-välillä yksinäisen ratsastajan, erillään molemmista puolueista. Hänellä
-oli harmaa hevonen; nyt pysähtyi hän, ja hänen hevosensa näytti kaula
-kurotettuna, sieramet levällään, samoin kuin hän itsekin, etsivän
-vielä näkymättömiä jälkiä. Ratsastajalla oli valkoisten puku, ja hänen
-hipiänsä, vaikka suuresti ahavoitunut, samoin kuin tuuhea, musta
-partakin selvästi osoittivat, että hän oli valkeaihoinen.
-
-Äkkiä lähti kulkija -- se oli Cuchillo -- taasen ratsastamaan ja
-nousi eräälle kukkulalle. Siinä hänen katseensa näytti levottomasti
-tarkastelevan kahta eri esinettä, seikkailijain leiristä tulevaa
-savupatsasta ja intiaanien leiriä.
-
-Mutta intiaanitkin huomasivat hänet, sillä äkkiä kajahti kova ulvonta,
-joka tuntui lähtevän sadan pantterin kurkusta, ja tästä pelästyneenä
-katosi ilman kuningas tummana pilkkuna avaruuteen.
-
-Kun rosvo huomasi intiaanien ajavan itseänsä takaa ikäänkuin hirveä
-tavoittelevat nälkäiset sudet, pakeni hän valtoimin ohjaksin
-savupatsasta kohti.
-
-Vielä näkyi eräällä kohdalla taivaan rannalla yhtä kaukana valkoisten
-ja intiaanien leiristä, kevyen usvan peittämä joukko. Tämä usva
-leijaili joen yllä, jonka rannat olivat puiden varjostamat ja jonka
-keskellä oli pieni saari, runsaan kasvullisuutensa vuoksi huomiota
-herättävä. Tällä saarella majaili viimeksimainittu joukko, mutta oliko
-heitä kolme, neljä, vai viisi henkilöä, ei voinut usvassa erottaa.
-Neljää enempää ei heitä kuitenkaan näyttänyt olevan.
-
-Nyt kuvailtu erämaan osa päättyi tähän jokeen. Se juoksi idästä
-länteen, jakaantui tunnin matkalla saaresta länttä kohti ja muodosti
-suuren suomaan, jota rajoitti vuorenharjanne; mutta tiheä sumu peitti
-sen kukkulat, ja ainoastaan Jumalan silmä olisi voinut tunkea tämän
-sumuverhon läpi, joka kajasti yhä sinertävämmissä väreissä, kuta
-alemmaksi aurinko vaipui.
-
-Tässä suomaassa, jonka pinta-ala oli yli neljännespenikulman, oli
-kultalaakso. Täällä nuo eri ihmisjoukot, eri pyrintöjen johtamina,
-kohtaisivat toisensa, ikäänkuin vastakkaisien tuulien liikkeelle
-panemat aallot.
-
-Pedro Diazin miettimän sukkelan liikkeen avulla olivat kullanetsijät,
-jotka nyt olivat saapuneet kultalaakson läheisyyteen, voineet
-intiaaneilta salata sen suunnan, jota he viime päivinä olivat
-kulkeneet. Mutta ajatus, että hänen täytyi jakaa saalis kuudenkymmenen
-toverin kanssa, ei tuntunut mieluisalta Cuchillo-rosvolle; heidän
-lukuansa täytyi vähentää, ja siksi erosikin hän joukosta, teeskennellen
-menevänsä tarkastusretkelle. Luottaen hevosensa nopeuteen ja hyvin
-tuntien nämä erämaat, tahtoi hän johtaa intiaanit toveriensa jäljille.
-Tätä ei luonnollisesti leirissä aavistettu, sillä viisaasti oli
-Cuchillo peittänyt konnamaisen aikomuksensa; niin, olipa leirissä vielä
-siltä varalta, että häntä jokunen vaurio kohtaisi, sytytetty tulikin,
-jonka savu opastaisi häntä.
-
-Lähetti oli, niinkuin kerroimme, saapunut tärkein tiedoin intiaanien
-leiriin. Hän oli tunkeutunut aina joen rannalle asti ja siellä puiden
-varjossa havainnut kolme valkoista vihollista saarella.
-
-Nämä kolme miestä eivät hänen kertomuksensa mukaisesti voineet
-olla muita kuin kanadalainen, José ja Fabian, jotka yhdessä olivat
-lähteneet tälle vaaralliselle matkalle. Nämä kolme ne olivatkin, jotka
-mielihyvällä taas tapaamme yhdessä.
-
-Fabianin putous oli onneksi tuottanut kuoleman ainoastaan hänen
-hevoselleen; ratsastaja oli ikäänkuin ihmeen kautta välttänyt kohtalon,
-mikä häntä vesiputouksessa odotti.
-
-Ystävät olivat uudelleen ryhtyneet takaa-ajoon, jonka Fabianin
-putoaminen oli keskeyttänyt; mutta kun heidän täytyi jalkaisin kulkea
-sama matka, jonka toiset kulkivat hevosilla, ehtivät he Tubaciin vasta
-samana päivänä, jolloin retkikunta lähti liikkeelle; he olivat siis
-Fabianin putoamisen kautta menettäneet yhden päivän.
-
-Tästä alkaen oli heidän helpompi seurata seikkailijoita, joiden
-matkaa viivästyttivät raskaat kuormavaunut; kymmenen päivän matka
-oli saattanut nuo kolme pelotonta toveria samalle seudulle, jossa
-retkeilijät olivat. Näin suuren seurueen ympäröimänä oli Don Antonio
-saalis, jota ei hevin voinut anastaa.
-
-Kun intiaanien lähetti oli kertomuksensa päättänyt, tuumivat päälliköt
-mitä olisi tehtävä. Mielipiteet olivat eroavia. Nuorimmat päälliköt
-arvelivat, että olisi heti mentävä Gilajoelle, toiset sitä vastustivat.
-Näin erilaisia mielipiteitä esiteltäissä kajahti äkkiä intiaanein
-huuto Cuchillon ilmestyessä; apahien päälliköt jättivät neuvottelunsa
-toistaiseksi. Kun Cuchilloa takaa-ajaneet saapuivat, ilmoittaen
-löytäneensä valkoisten jäljet ja saaneensa tiedon heidän leiristään,
-jatkettiin neuvottelua. Eräs Mustalintu niminen päällikkö, roteva,
-muita tummemman ihoinen mies lausui:
-
--- Olen sanonut, etteivät pohjoisesta tulevat miehet kuulu etelästä
-tuleviin. Olen aina nähnyt pohjan ja etelän riidassa, samoin kuin
-näiltä suunnilta puhaltavat tuulet. Lähettäkäämme airut saarella
-olevain kolmen soturin luo, jotta he yhtyisivät meihin taistelemaan
-niitä soturia vastaan, joilla on vaunuja, ja intiaani iloitsee, kun
-valkoiset tappavat valkoisia.
-
-Tätä liittoa, jota äly ja ihmistuntemus puolustivat, ei kannatettu.
-Mustanlinnun täytyi myöntyä, kun ei kukaan päällikkö häntä kannattanut,
-ja päätettiin, että suurin osa joukosta lähtisi leiriä vastaan ja
-pienempi osasto saarelle.
-
-Neljänneksen kuluttua lähti satakunta sotilasta leiriä kohti ja
-kaksikymmentä saarelle, palaen halusta saada vuodattaa siellä olevan
-kolmen miehen veren.
-
-
-
-
-10.
-
-HYÖKKÄYS KULLANETSIJÄIN LEIRIIN.
-
-
-Jättäkäämme hetkeksi Fabian ja hänen molemmat toverinsa saarelle, johon
-he olivat turvautuneet, ja kääntäkäämme huomiomme retkeilijöihin ja
-heidän päällikköönsä.
-
-Vaikka he tähänastisella matkallaan olivat jo menettäneet neljäkymmentä
-miestä, olivat he vieläkin kyllin voimakkaita vastustamaan intiaaneja.
-Heidän innostuksensa ei kuitenkaan enää ollut niin suuri kuin silloin,
-kun he kanuunain jyristessä ja asukkaiden innokkaasti hurratessa
-lähtivät Tubac-linnoituksesta.
-
-Don Estevan ei laiminlyönyt mitään varovaisuuskeinoja. Hän oli
-harjoitellut seikkailijansa ja pakottanut heidät tottelevaisuuteen;
-ostamansa vaunut kelpasivat kuljetukseksi ja varustukseksi.
-
-Hänen otsallaan oli kuitenkin tyytymättömyyden varjo, sillä hänen
-sydämessään oli uudestaan auennut ainoastaan osaksi parantunut haava.
-Vaikka hän itse oli koettanut poistaa veljensäpojan tieltänsä, ilmestyi
-kuitenkin nyt hänen sukunsa ylpeys hänen tiellensä. Heti kun hän luuli
-veljensäpojan kuolleeksi, alkoi hän syvästi sääliä nuorukaista, joka,
-ollen tulinen ja rohkea, olisi voinut auttaa häntä hänen aikeittensa
-toteuttamisessa. Sillä hetkellä, jolloin viimeinen Medianan sukuinen
-oli hänen silmiensä edessä kadonnut, valitti hän onnetonta loppua, joka
-oli hänen nimensä perillistä kohdannut.
-
-Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa huoli, joka hänen mielensä täytti.
-Cuchillon viipyminen oli myöskin levottomuuden aiheena. Tämä oli
-päässyt hyvän matkaa takaa-ajavien intiaanien edelle. Niinkauvan
-kuin hän oli loitolla don Antonion leiristä, antoi hän hevosensa
-juosta nopeasti, mutta nähtyänsä toveriensa varustuksen ratsasti hän
-hitaammin, jottei hänen takaa-ajajiensa rohkeus vaipuisi. Hän oli vielä
-niin kaukana leiristä, etteivät siellä olevat vartiat voineet häntä
-nähdä, kun hän näki intiaanien pysähtyvän; he olivat nähneet leiristä
-nousevan savun. Nyt pysähtyi hänkin. Hän alkoi vasta viimeisellä
-hetkellä ilmaista tovereillensa heitä uhkaavan vaaran, ja hän tunsi
-tarpeeksi intiaanien tavat kylmäverisesti antautuessaan tähän leikkiin.
-Hän tiesi, etteivät villit milloinkaan uskalla hyökätä, elleivät ole
-vihollista voimakkaampia ja siitä päätti hän, että hänen takaa-ajajansa
-lopettaisivat ajonsa noutaaksensa toverinsa.
-
-Eikä hän tässä erehtynytkään. Ei kauvan viipynyt, ennenkuin punaihoiset
-palasivat lehtoonsa.
-
-Viekkauteensa täysin tyytyväisenä laskeutui rosvo pienen kukkulan
-taakse, tarkasti kuunnellen. Hän aikoi jatkaa pakoansa heti kun hänen
-harjaantuneet aistimensa ilmaisivat vaaran lähenevän.
-
--- Huomenna olisi meitä kuusikymmentä miestä näiden aarteitten
-jakajana, sanoi hän itsekseen, ellen olisi niin toiminut, ettei päivän
-koittaessa tuosta luvusta ole elävien joukossa enempää kuin puolet.
-Ja sitten minä, kun nuo punaiset ja valkoiset pedot teurastavat
-toisiansa...
-
-Etäinen, pyssyn laukauksen kaltainen pamaus katkaisi Cuchillon
-yksinpuheen. Ääni tuntui tulevan pohjoisesta. Tällä suunnalla oli joki,
-jossa oli saari, johon Rosenholz ja hänen molemmat toverinsa olivat
-asettuneet.
-
--- Sepä kummallista, että sellainen ääni tulee siltä taholta, sanoi
-Cuchillo itsekseen, tähystellen pohjoiseen; valkoisten leiri on idässä,
-punaisten lännessä tästä.
-
-Uusi laukaus kuului nyt, hetken kuluttua kolmas ja sitä seurasi vilkas
-kiväärin tuli. Hetkeksi tunsi hän rohkeutensa katoavan; hän luuli jo,
-että uusi lukuisa joukko valkoisia aikoi anastaa hänen saaliinsa.
-Sitten rupesi hän pelkäämään, että don Antonio oli valinnut muutamia
-miehiä omasta joukostaan ja lähettänyt ne ottamaan kultalaakson
-haltuunsa, mutta lähemmin miettien huomasi hän, kuinka aiheeton hänen
-pelkonsa oli. Valkoisten joukko olisi edetessään jättänyt jälkiä, eikä
-hän kaksipäiväisen retkeilynsä aikana, ollut nähnyt sellaisia; ei
-myöskään ollut luultavaa, että don Antonio olisi uskaltanut heikontaa
-joukkoansa jakamalla sen. Cuchillo rohkasi itsensä uudelleen, ja rupesi
-vihdoin arvelemaan, että laukaukset olivat kotoisin amerikalaisilta
-metsästäjiltä, jotka matkallaan Meksikon rajalle olivat kohdanneet
-intiaaniparven.
-
-Leiriinkin oli tämä kiväärin tuli kuulunut. Nyt oli ilta. Punaiset
-pilvet osoittivat vielä auringon tulista matkaa taivaalla. Maa alkoi
-jäähtyä illan viileydessä, ja vaalea kuun puolisko loisti taivaalla.
-Kuunvalossa tarjosi leiri viehättävän näyn. Muutamat sytytetyt
-nuotiot loivat punertavan valon. Hyökkäyksen sattuessa voi tätä valoa
-enentää risukimppuja sytyttämällä. Seikkailijat joko parvittain
-lepäsivät kentällä tai olivat illallisen valmistuspuuhissa, hevosten
-ja vetojuhtien luona, jotka söivät maissiannoksiansa pellavasäkeistä.
-Huolettomuus, joka kuunvalossakin kajasti näiden tummapintaisten
-miesten kasvoilta, osoitti, että he kokonaan luottivat päällikkönsä
-valppauteen. Varustuksen ulkopuolella hopeoitsivat kuun säteet kentän,
-jolle kaktuskasvit loivat pitkiä varjoja.
-
-Aivan varustuksen ääressä seisoi kaksi miestä, jutellen keskenään.
-
--- Kas, sanoi toinen, vanha paimen, viitaten lähellä oleviin muuleihin,
-eläimet lakkaavat syömästä ja kuuntelevat. Katso Pedro Diazin jaloa
-sotaratsua. Se ojentaa kaulaansa, ikäänkuin aavistaisi vaaran.
-
-Eräs vartiaksi asetettu mies kävi ohitse.
-
--- Ettekö ole kuullut tai nähnyt mitään? kysyi häneltä toinen
-juttelijoista.
-
--- En ole mitään nähnyt, vastasi vartia. Luulin vain kuulleeni
-hevosen hirnuvan noissa laaksoissa, jotka tuolla näette, mutta olen
-varmaan erehtynyt. Minua kummastuttaa kuitenkin, etteivät Cuchillo
-ja se gambusino, jonka don Estevan lähetti häntä etsimään, vielä ole
-palanneet.
-
-Tämän sanottuaan alkoi mies astua edestakaisin, ja vanha paimen istui
-Barajan kanssa samalle paikalle, jossa ennen olivat olleet.
-
--- Ei ole hyvä, sanoi paimen, että don Estevan, joka muuten on ryhtynyt
-kaikkiin varokeinoihin Tubacista alkaen, on koko iltapäivän antanut
-tuon nuotion savuta. Se merkki näkyy kirkkaalla ilmalla kauvaksi.
-
--- Samaa minäkin ajattelin, sanoi Baraja, mutta tiedättehän, että
-Cuchillolla täytyy olla johtoa, osataksensa takaisin. Inhimillisyys ja
-oma etumme sen vaativat.
-
--- Inhimillisyys? lausui vanha paimen. Jumala suokoon Cuchillon
-ansaitsevan että sitä hänelle osoitetaan. Näin meidän kesken saatan
-teille sanoa, että vähän epäilen tuota Cuchilloa ja luulen hänet
-sellaiseksi oppaaksi, joka vie vain kadotukseen. Ettekö ole kuullut
-huhua, joka on syntynyt retkikunnan jäsenien kesken?
-
--- Mitä? kysyi Baraja.
-
--- Että tämä retki ei ole satunnaista laatua, niinkuin edelliset, vaan
-että don Estevan tietää äärettömän rikkaan kultasuonen näissä erämaissa.
-
--- Sen kyllä tiedän, mutta hän ei tunne, missä se on, ja minulla on
-syytä luulla, että Cuchillo tietää siitä paljon enemmän, ja että hänen
-kuolemansa olisi korvaamaton vahinko meille.
-
--- Sitä epäilen, vastasi vanha paimen, päätänsä pudistaen; Cuchillon
-kasvot ovat sellaiset, joitten suhteen tottunut silmä ei erehdy. Muuten
-kyllä toivon, että olisin erehtynyt.
-
--- Te katselette kaikkia synkältä puolen.
-
--- Siltä se teistä näyttänee, vastasi vanha paimen, mutta sisällinen
-ääni sanoo minulle, että tämä ilta on ratkaiseva minulle ja meille
-kaikille. Eläimet lakkaavat taasen syömästä, kuunnellaksensa. Mutta
-mitä tehdä? Jos suvaitsette, kääriydyn viittaani ja laskeudun
-levähtämään.
-
-Vanha paimen tekikin, niinkuin oli sanonut, peljästymättä uhkaavista
-enteistä, joita hevoset osoittivat. Baraja koetti tehdä samoin,
-mutta keskustelu vanhan paimenen kanssa oli jännittänyt hänen
-mielikuvituksensa, eikä hän voinut nukkua. Vasta vähitellen tyynnytti
-hänet leirin hiljaisuus, kun kaikki seurasivat vanhan paimenen
-esimerkkiä. Barajakin oli nukkumaisillansa, kun kaukaisten laukausten
-ääni ehti hänen korvaansa; ennenkin oli sellaisia leiriin kuulunut.
-Heti kosketti hän kädellään vieressään nukkuvaa.
-
--- Siellä ammutaan vielä, sanoi hän.
-
-Paimen kuunteli.
-
--- Aivan oikein. Mutta jos siellä on Cuchillo ystävämme indiaanien
-pyssyjen maalitauluna, niin tyyntykää, hyvä Baraja, ja nukkukaa
-rauhassa. Nukkukaa, sillä arolla on nukkumisen aika usein lyhyt, vaikka
-joka päivä voikin päättyä siihen että nukkuu ijäksi.
-
-Sitten laskeutui vanha paimen uudelleen levolle, mutta vetojuhtien
-hirnuminen sai hänet nostamaan taasen päätänsä.
-
-Tällä hetkellä kuului aavikolta etäisen huudon seuraamana hirnuntaa ja
-ratsastaja nelisti eteenpäin täyttä vauhtia.
-
--- Se on Cuchillo, huudahti paimen, ratsastajan nähdessään. Älköön
-hänen tulonsa olko onnettomuuden enteenä meille!
-
-Rosvo se olikin, joka tuli täyttä vauhtia huutaen: Aseihin, aseihin!
-intiaanit ovat täällä! Hän ratsasti varustukseen, kun vartiat olivat
-irroittaneet kahden vaunun väliset kahleet.
-
-Tämä kamala huuto herätti kaikki nukkuvat ja sai heidät jalolleen.
-Hirveä sekasorto vallitsi jonkun hetken näitten rohkeitten miesten
-keskuudessa, joista useat olivat ennen taistelleet noiden kauhistavain
-vihollisten kanssa; sitten riensivät kaikki kiväärien säilytyspaikalle
-ja varustautuivat nopeasti.
-
-Hevoset ja muulitkin oli samallainen kauhu vallannut, niinkuin vanha
-paimen jo oli huomauttanutkin. Kun ne haistoivat intiaanit, tempoivat
-ne nuoriansa, ikäänkuin karhu tai tiikeri olisi lähestynyt; aron pojat
-tekivät niihin kauhistuttavan vaikutuksen.
-
-Levottomuus hälveni kuitenkin pian ja jokainen riensi paikalle, minkä
-don Estevan jo ennakolta oli kullekin määrännyt. Se olikin aivan
-välttämätöntä, sillä vaara oli aivan lähellä ja uhkaava, ja voipi se,
-sen osoitti Cuchillon kiire, milloin tahansa ilmetä.
-
-Pysähtymättä ja vastaamatta hänelle tehtyihin kysymyksiin riensi rosvo
-don Estevanin teltalle; tämä oli Diazin kanssa saapunut ulos ja näkyi
-odottavan häntä. Kun Cuchillo ehti sinne, menivät he telttaan kuulemaan
-hänen kertomustansa.
-
-Tämä kertomus oli lyhyt ja tuntui molemmista kuulijoista epäiltävältä.
-He eivät kuitenkaan mitään sanoneet, loivat vain toisiinsa merkitseviä
-silmäyksiä, jotka osoittivat molempien ajattelevan samoin. Kun he vielä
-kuuntelivat Cuchillon kertomusta, saapui Oroche, eräs retkikunnan
-jäsen, joka Venadossa oli siihen liittynyt, ilmoittamaan, että
-intiaanien etujoukko oli lähellä leiriä. Tämä ilmoitus ei viivytyksiä
-suonut. Don Estevan ja Pedro Diaz riensivät teltasta, jonka Oroche heti
-hajoitti, ja ensin mainittu käski heti sytyttämään leirin eteen kasatut
-risukimput, jotta voisi nähdä hyökkäävät viholliset.
-
-Tämä käsky täytettiin heti, ja pian leimusi tulen valo, melkein yhtä
-kirkas kuin päivän; koko leiri näytti olevan tulessa. Tässä valossa
-nähtiin intiaaniratsastajain rientävän yli kentän. Heihin kohdistuivat
-seikkailijain katseet; pyssy kädessä oli jokainen paikoillaan;
-hevoset seisoivat satuloituina, jotta heti olisivat käytettävinä, jos
-tarvitsisi hyökätä ulos. Tuskastuttava hiljaisuus vallitsi leirissä.
-Hiljaista oli arollakin. Kuu ei enää valaissut intiaaniratsastajia, ne
-olivat taasen kadonneet.
-
-Tässä kamalassa hiljaisuudessa, joka seurasi äskeistä melua, seisoivat
-nuo molemmat miehet, joiden keskustelua äsken kuuntelimme, taasen
-toistensa rinnalla.
-
--- Luottakaa siihen, sanoi vanha paimen Barajalle, että pian kuulemme
-noiden punaisten pirujen kiljumisen.
-
-Tällä hetkellä kuuluikin huuto, paimenen ennustus toteutui heti.
-
--- Sallikaa siis minun, sanoi hän, lausua teille jokunen sana.
-Sisällinen ääni sanoo, että viimeinen hetkeni on tullut. Minulla ei
-ole vaimoa eikä lapsia, joista täytyy erota, ja jotka minua surisivat,
-mutta minulla on vanha toveri, josta eroaminen tuntuu tuskalliselta.
-Tämä vanha toveri, jonka kanssa usein olen retkeillyt aavikolla, on
-hevoseni. Sen lahjoitan minä teille, Baraja-ystäväni; kohdelkaa sitä
-lempeästi, rakastakaa sitä niinkuin minäkin olen sitä rakastanut ja
-sekin on rakastava teitä. Minulla oli toinenkin samanlainen, jonka
-tiikeri repi; meistä kolmesta jää tämä viimeiseksi.
-
-Näin sanoen osoitti ukko jaloa juoksijaa, joka seisoi muitten hevosten
-joukossa. Sen kaula oli kumarruksissa, kun ohjakset olivat satulaan
-sidotut, ja ylpeänä pureskeli se kuolaimiansa. Paimen meni sen luokse,
-silitteli sen selkää ja palasi sitten vakavana.
-
--- Kuulkaa, sanoi hän Barajalle, osoittaakseni jo ennakolta
-kiitollisuuteni siitä huolenpidosta, jota tulette vanhalle ystävälleni
-osoittamaan, tahdon opettaa teille värssyn eräästä virrestä, joka sopii
-kuolevalle...
-
--- Kuinka se kuuluu? kysyi Baraja kummastuneena, kun ukko yht'äkkiä
-vaikeni.
-
-Mutta turhaan odotti hän vastausta. Vanha paimen ei voinut enää puhua.
-Nuoli oli tullut suhisten ja puhkaissut hänen kaulansa. Ukko vaipui
-maahan viitaten uskolliseen toveriinsa, jonka hän sammuvin silmäyksin
-jätti Barajan haltuun.
-
-Tämä nuoli näkyi olevan hyökkäyksen merkkinä. Samalla kuin se suhisi
-ilmassa, esiintyivät apahien parhaat ratsastajat kentällä. Tulen
-valossa näkyivät heidän hirveät, punaisella maalatut kasvonsa. Heidän
-pitkät hiuksensa liehuivat tuulessa; nahkahihnat, joilla heidän pukunsa
-oli koristettu, kiertyivät heidän nopeasti ratsastaessaan käärmeen
-tavoin heidän ympärilleen, ja uhkamielisiä huutoja kuului heidän
-joukostaan.
-
-Tämän uhkaavan vaaran nähdessään, don Estevan sijoitti osan miehistään,
-ne, joitten pyssyt kantoivat kauvemmaksi ja joitten silmä oli
-harjaantuneempi, kukkulalle, josta he tulen valossa voivat nähdä
-maalin luodillensa. Sitten syntyi hetkisen aselepo, kun loitommaksi
-tunkeutuneet apahit selittivät perässä tuleville vihollisen aseman,
-ennenkuin uskalsivat tehdä hyökkäyksen.
-
-Nyt kajahti äkkiä sadoista kurkuista apahien kauhea sotaulvonta; maa
-tärisi hevosien kavioissa, kun ne täydessä vauhdissa, luotien, kivien
-ja nuolien sataessa, hyökkäsivät meksikolaisia vastaan. Kolmelta
-taholta piiritti leirin liehuvatukkaisten soturien säännötön joukko.
-Ulvonnan välillä kuuluivat pyssyjen pamaukset, niiden välähdykset
-leimahtelivat yössä. Hevosia laukkaili ilman ratsastajaa arolla, ja
-toiset ratsastajat koettivat vapautua kaatuneista ratsuistaan. Pian
-muuttui taistelu käsikahakaksi mies miestä vastaan; intiaanit koettivat
-hyökätä vaunulinnaan, jossa meksikolaiset olivat.
-
-Taistelussa oli etevä sija kolmella miehellä, Orochella, Pedro Diazilla
-ja Barajalla. He seisoivat toistensa rinnalla, astuivat toisinaan
-taaksepäin, välttääksensä intiaanein pitkiä keihäitä, toisinaan
-hyökkäsivät eteenpäin iskuja antaakseen. He kehoittivat toisiansa
-huudoilla ja loivat tuon tuostakin silmäyksen päällikköön, joka oli
-paikalla, missä vaan tarvittiin.
-
-Niinkuin jo mainittiin oli levinnyt se huhu, että hän tiesi rikkaimman
-kultasuonen, mikä maassa oli, ja se enensi suuresti sellaisten miesten
-kuin Barajan ja Orochen rohkeutta ja intoa taistelussa. Taistelun näin
-raivotessa sattui sotatapparan isku Orochen päähän; hän olisi varmaan
-ollut mennyttä miestä, ellei hänen paksu huopahattunsa olisi iskun
-voimaa laimentanut; hän vaipui kuitenkin maahan. Kun hän kokonaan
-huumaantuneena taasen koetti nousta, nojasi hän vastustajaansa, jonka
-iskun voima myöskin sai horjahtamaan, ja toisella kädellään vaunun
-aisaan saavuttaaksensa tasapainon. Diaz tarttui intiaanin käteen, veti
-hänet, pitäen kiinni vaunun pyörästä, vastustamattomalla voimalla
-luokseen ja tempasi hevosen seljästä alas. Hän ei ollut vielä ehtinyt
-maahan, kun meksikolaisen miekka katkaisi hänen kaulansa.
-
-Kun ampujista ei enää ollut hyötyä taistelun raivotessa mies miestä
-vastaan, tulivat he taistelijain joukkoon. Tämä auttoi melkoisesti
-valkoisia, sillä varsinkin sillä puolen, jossa don Estevan ja Cuchillo
-olivat, oli vähän miehiä. Tosin oli urhoollinen päällikkö, jonka
-katseet ehtivät kaikkialle, useammankin veroinen; hyvällä pyssyllään,
-jota hän taitavasti käytti, pelasti hän usean uhkaavasta kuolemasta,
-mutta ei hän kuitenkaan olisi voinut kestää kauvan vihollisten
-suurempaa mieslukua vastaan, kun Cuchillokin vain heikosti häntä auttoi.
-
-Tämä kurja roisto, joka oli pettänyt toverinsa apaheille ja tahallansa
-tämän verisen taistelun aikaansaanut, piti enemmän huolta omasta
-pelastuksestaan ja turvallisuudestaan kuin vihollisista. Hänen
-vieressään seisoi hänen satuloitu hevosensa, joka seurasi kaikkia
-hänen liikkeitänsä kuin uskollinen koira isäntäänsä, ja rosvo näkyi
-aavistavan, miten taistelu päättyisi, kun hän äkkiä horjahti, astui
-muutaman askeleen taaksepäin, ikäänkuin kuolettavasti haavoitettuna ja
-kaatui raskaasti maahan.
-
-Don Estevan yksin huomasi sen ja sanoi kylmäverisesti: nyt meillä on
-yhtä pelkuria vähemmän. Mutta kaatuneen hevonen riensi kaatuneen luo
-ja hirnumisella osoitti sääliänsä. Muutaman hetken pysyi kaatunut
-liikkumattomana, sitten nosti hän hiljaa päätänsä ja loi tarkastavan
-silmäyksen ympärilleen; pian seisoi äsken kuolleelta näyttänyt
-jaloillaan, käsi sydämellä, ikäänkuin tahtoisi hän pidättää poistuvaa
-eloa, ja astui horjuen muutaman askeleen ja vaipui sitten hiljaa
-maahan, etäälle siitä paikasta, johon ensin oli kaatunut.
-
-Hänen hevosensa seurasi häntä. Mutta Cuchillo kieritti itsensä sille
-puolen varustusta, jossa ei intiaaneja ollut, odotti siinä hetken,
-konttasi sitten vaunun pyörien väliin ja oli pian leirin ulkopuolella.
-
-Siellä nousi hän ylös yhtä nopeasti ja varmasti kuin ainakin. Synkän
-riemun hymy kajasti hänen kasvoiltansa. Nopeasti irroitti hän kahden
-vaunun väliset ketjut, siten tehden hevoselleen pääsypaikan. Hän
-vihelsi ja hevonen riensi ulos. Pian istui hän satulassa. Hän painoi
-kannukset hevosen kylkiin, ja molemmat katosivat nopeasti pimeään.
-
-Sillä aikaa kaatui monta sotilasta kummaltakin puolen. Puoleksi
-palaneet risukasat valaisivat punertavalla valollaan taistelun verisiä
-jälkiä, raivostuneitten vihollisten huudot, nuolten suhina ja alituiset
-pyssynlaukaukset seurasivat lakkaamatta toisiaan. Intiaaniratsastajain
-kamalat kasvot näyttivät tulen valossa vieläkin kamalammilta; toisinaan
-olivat ne näkyvissä, toisinaan katosivat yön pimeyteen.
-
-Yhdellä paikalla olivat intiaanit alituisesti hyökkäillen päässeet
-varustukseen. Vaunuvarustuksen tämän puolen puolustajat olivat joko
-kuolleet tahi haavoitettuina vetäytyneet takaisin, vihollisia näytti
-nousevan maasta yhä lukuisemmin. Se oli ratkaiseva hetki; hirveä
-sekasorto vallitsi, kun taistelijat sekaantuivat toisiinsa, ja
-intiaanien hiustöyhdöt liehuivat ylinnä. Mutta pian taasen sulkeutui
-seikkailijain katkennut rivi ja he ehkäisivät leiriin tunkeutuneiden
-apahien peräytymisen.
-
-Oroche, Baraja ja Pedro Diaz, jotka rikkirevityin, verisin vaattein
-riensivät apuun, kohtasivat vihollisen aivan edessään, ja päättivät
-yhdistynein voimin uskaltaa viimeisen ponnistuksen.
-
-Katkaistun joukon keskellä, jonka keihäät ja tapparat erotuksetta
-sattuivat peljästyneisiin hevosiin ja muuleihin, samoin kuin
-miehiinkin, herätti erityistä huomiota roteva päällikkö, jota hänen
-heimonsa nimitti Pantterikissaksi. Baraja kutsui urhoollisen Diazin
-saapumaan. Kun intiaanipäällikkö kuuli tämän nimen, alkoi hän katsella,
-ken sen omistaja oli. Hänen silmänsä leimusivat ja hän kohotti
-keihäänsä, lävistääksensä Diazin, joka Barajan käskyä noudattaen
-saapui. Tällä hetkellä katkaisi Oroche puukollansa hevosen kintut.
-Intiaani kaatui hevosensa mukana maahan ja pudotti keihäänsä. Diaz
-anasti sen, ja kun apahi nousi toiselle polvelleen ja tempasi lyhyen
-miekkansa, tunkeutui hänen pudottamansa aseen kärki syvälle hänen
-rintaansa. Hän oli saanut kuolin-iskun, mutta ei ääntäkään päässyt
-hänen huuliltaan, hänen silmänsä eivät kadottaneet ylpeätä, uhkaavaa
-katsettaan ja hänen kasvoillaan voi nähdä yhden ainoan toivon.
-
--- Pantterikissalla on sitkeä henki, sanoi hän, ja kädellä, jonka
-voimaa lähenevä kuolema ei vielä ollut vähentänyt, tarttui hän
-päättävästi keihään varteen, josta Diaz vielä piti kiinni. Viimeinen
-taistelu alkoi nyt. Joka ponnistuksella, minkä apahi teki vetääksensä
-vihollisensa luoksensa ja kuristaaksensa hänet, tunkeutui keihään kärki
-yhä syvemmälle. Pian raukenivat hänen voimansa; keihäs tempautui äkkiä
-hänen rinnastaan ja jäi Diazin käteen, intiaani vaipui maahan, loi
-vielä uhkaavan silmäyksen vastustajaansa, eikä liikkunut enää.
-
-Kun heidän päällikkönsä näin oli kaatunut Diazin voittamana, saavutti
-sama kohtalo pian toisetkin apahit, samalla kun heidän toverinsa
-turhaan kokivat tunkeutua vaunujen lävitse. Yksi ainoa intiaani istui
-vielä leirissä hevosen seljässä. Hetkisen katseli hän ympärilleen
-hehkuvin silmin kuin tiikeri ja kajahutti sitten sotahuutonsa.
-Mutta sitä tuskin erotti tuon raivokkaan kiljunnan joukosta, joka
-kuului leirin ulkopuolelta. Silloin käytti apahi hyväksensä hetkisen
-hämminkiä, jolloin varustuksen aukko oli taistelijoista tyhjä,
-loikautti hevosensa aukosta ja oli taasen miestensä luona.
-
-Pedro Diaz yksin oli huomannut tämän rohkean ratsastajan eikä hän
-leppymättömässä intiaanivihassaan voinut sallia niin hyvän saaliin
-menettämistä. Viipymättä hyppäsi hän hevosensa selkään, jonka oli
-saanut don Augustin Penalta ja lähti ajamaan pakenevaa takaa. Hänen
-kädessään riippui kannikkeessa pitkä ja leveä toledolais-miekka, jossa
-oli ylpeät espanjalaiset sanat: Älä paljasta syyttä, älä pistä tuppeen
-kunniatta!
-
-Terä oli verestä punaisena. Hän piti toista kättään silmiensä edessä,
-käyttäen sitä varjostimena katsellessaan pimeyteen. Äkkiä huomasi hän
-intiaaniratsastajan sen valovyön ulkopuolella, jonka melkein sammuneet
-risukasat loivat.
-
-Sitä miestä Diaz etsikin. Intiaani hyppäytti raivoissaan hevostaan edes
-takaisin ja päästi uhkaavia huutoja. Diaz muisti ne sanat, jotka don
-Augustin oli lausunut hevosen antaessaan: Sen intiaanin, jota tällä
-hevosella ajatte takaa, täytyy ratsastaa tuulen siivillä, jos hän aikoo
-päästä pakoon, olkoonpa suurikin se ennätys, jonka hän on päässyt
-teidän edellenne. Diaz päätti nyt koetella, minkä verran perää noissa
-sanoissa oli.
-
-Kannusten kiihoittama jalo eläin hyppäsi intiaanien kaatamain
-varustusten yli, ja hetkisen kuluttua olivat molemmat ratsastajat
-toistensa vieressä. Intiaani heilutteli tapparaansa, valkoinen ahdisti
-häntä verisellä miekallaan. Muutaman silmänräpäyksen saattoi nähdä
-merkillisen kilpailun, jossa molemmat ratsastajat koskettivat voittaa
-toisensa rohkeudessa ja taitavuudessa. Molemmat varmistivat väitettä,
-että meksikolaiset ja intiaanit ovat maailman parhaita ratsastajia;
-apahin tappara iski meksikolaisen miekan palasiksi, niin että kappaleet
-sinkosivat loitolle. Sitten tarttuivat molemmat ratsastajat toisiinsa,
-koettaen nostaa toisiansa satulasta; molemmat tuntuivat olevan kiinni
-kasvaneita hevoseen.
-
-Vihdoinkin onnistui Diazin vapautua vihollisestaan. Hän antoi
-hevosensa astua takaperin ja päästyänsä muutaman askeleen intiaanista,
-kannusti hän hevostansa niin tuntuvasti, että se hyppäsi pystyyn ja
-hetkisen näytti olevan intiaanin päällä. Samassa nosti meksikolainen,
-päästämättä jalkaansa jalustimesta, oikean jalkansa ja musersi
-yhdellä ainoalla, suuren, raskaan rautaisen jalustimen potkauksella
-vihollisensa pääkallon, niin että intiaanin kuljetti hänen hevosensa
-pois kuolleena, mutta vielä satulassa.
-
-Tämä viimeinen sankarityö päätti kauvan kestäneen taistelun. Muutamia
-nuolia suhisi Diazin ympärillä osumatta häneen, ja hänen toverinsa
-ottivat hänet vastaan riemuhuudoilla, yhtä kuuluvilla kuin apahin
-kiljunta.
-
-Diaz otti toisen miekan katkenneen sijaan. Ikäänkuin molemminpuolisesta
-suostumuksesta seurasi nyt hetken lepo, joka oli tervetullut. Ehti
-kysyä jotain ystävältään ja tuntea taasen toisensa.
-
--- Paimen-raukka! huudahti Baraja. Jumala hänen sielunsa armoonsa
-ottakoon! Hänen kuolemansa on suuri vahinko meille. Minä kaipaan hänen
-juttujansa...
-
--- Vielä enempi tulee meidän kaivata kelpo Cuchilloa, opastamme; hänkin
-on kuollut, keskeytti Oroche.
-
--- Teidän ajatuksenne ovat vielä hieman sekaisin sen lyönnin johdosta,
-jonka saitte päähänne, sanoi Diaz, koetellen uuden miekkansa notkeutta.
-Ellei tuota kelpo Cuchilloa, niinkuin te häntä nimitätte, olisi
-ollut, ei meidän tänä iltana olisi tarvinnut menettää pariakymmentä
-toveriamme, sillä ainakin niin monta täytyy meidän huomenna haudata.
-Cuchillo teki väärin siinä, että kuoli liian myöhään. Hänen tähtensä en
-tahdo rukoilla, Jumalaa olemaan hänen sielulleen armollinen.
-
-Sillä aikaa neuvottelivat intiaanit keskenään. Diazin viimeinen
-sankarityö, kuolema, joka oli useampia heistä kohdannut valkoisten
-leirissä, ja meksikolaisten luodit, jotka olivat useita tehneet
-taisteluun kykenemättömiksi, olivat harventaneet heidän rivejänsä.
-Intiaanit eivät milloinkaan koeta itsepäisesti pysyä aikeessaan, jonka
-huomaavat mahdottomaksi. Tätä omituista kansaa kuvaava on erikoinen
-viisauden ja kuoleman halveksimisen sekoitus. Viisaus kehoitti heitä
-palaamaan, ja sen he panivat toimeen yhtä nopeasti kuin äskeisen
-rynnäkön. Mutta retkeilijäin täytyi noudattaa toisenlaista menettelyä.
-Heidän täytyi koettaa käyttää hyödyksensä voittoa, josta huhu oli
-tunkeutuva syvälle erämaihin ja joka oli tekevä heidän matkansa
-turvallisemmaksi. Sen vuoksi otettiinkin don Estevanin käsky lähteä
-ajamaan takaa pakenevia, ilolla vastaan. Parikymmentä ratsastajaa
-hyppäsi satulaan, eikä Pedro Diaz ollut viimeisiä. Miekka toisessa
-kädessään, ohjakset ja lasso toisessa, katosi hän pian tovereinensa
-meksikolaisten leirin läheisyydestä.
-
-Uuden hyökkäyksen varalta ryhtyivät leirissä olevat, vaikka he
-olivat enemmän tai vähemmän haavoitettuja, huolellisesti korjaamaan
-varustusta niiltä paikoilta, joista se oli rikottu. Sen tehtyään
-laskeusi jokainen, väsyneenä taistelun ponnistuksista, nälän ja janon
-vaivaamana, verestä kostealle kentälle hetkeksi lepäämään; ei poistettu
-edes leirissä olevia ruumiita. Yön juhlallisessa hiljaisuudessa valaisi
-kuu ja nuotioitten vähitellen sammuva tuli sekä hetkellistä lepoa
-nauttivia, että niitä, jotka eivät enää milloinkaan heräisi ja jotka
-lepäsivät hajallaan toisten joukossa.
-
-Noin tunnin kuluttua nousi eräs mies vitkaan ylös. Kekäle kädessä
-tarkasteli hän jokaista ruumista.
-
-Toisinaan valaisi palava kekäle intiaanisoturin kasvoja, toisinaan
-hänen rinnallaan lepäävän valkoisen; toisinaan vei hänet hiljainen
-valitus tai kuolon korina jonkun haavoitetun luo, mutta joka paikassa
-teki tuo yöllinen tarkastelija tyytymättömyyden liikkeen.
-
-Tämän kuolon hiljaisuuden vallitessa herätti heikko ääni etsijän
-huomion. Ympäröivässä hämärässä koki hän saada selkoa, mistä ääni tuli.
-Vihdoinkin erään makaavan heikko käden liikunta ohjasi hänet. Hän
-läheni kuolevaa ja tunsi hänet.
-
--- Tekö se olettekin, Benito raukka, sanoi mies, ja hänen kasvonsa
-osoittivat syvää sääliä.
-
--- Niin, sanoi vanha paimen, vanha Benito kuolee erämaassa, jossa hän
-melkein aina on elänyt... en sentään tiedä, ken olette, silmäni ovat
-sumuiset. Elääkö Baraja vielä?
-
--- Elää, vastasi mies, hän on intiaaneja takaa ajamassa, ja palaa pian
-sanoaksensa teille viimeiset jäähyväiset.
-
--- Se on epäiltävää, sanoi Benito. Olen perinnöksi jättänyt Barajalle
-vanhan toverin, vanhan ystävän; ken olettekin, lausukaa hänelle
-viimeinen tervehdykseni, rakastakoon hän häntä, niinkuin...
-
--- Veljenne varmaankin?
-
--- Vielä enemmän, hevoseni.
-
--- Kyllä sanon hänelle viimeiset terveisenne, luottakaa siihen.
-
--- Kiitoksia, vastasi ukko. Elämäni on pian lopussa. Intiaanit eivät
-minua ottaneet hengiltä nuoruudessani, kun olin heidän vankinansa, vaan
-he ovat tappaneet minut vanhoilla päivilläni, ottamatta minua vangiksi;
-se...
-
-Tässä vaikeni ukko -- viimeisen kerran.
-
--- Nyt on loppu, lisäsi hän niin heikolla äänellä, että kuuntelija
-tuskin kuuli.
-
--- Hän oli rehellinen ja uskollinen palvelija, sanoi mies itsekseen.
-Rauha hänelle.
-
-Sitten jatkoi hän kuolleitten tarkastamista. Vihdoin kääntyi hän
-huolestuneena ja väsyneenä turhasta etsimisestä entiselle paikalleen.
-Don Estevan siinä etsi Cuchilloa kuolleitten joukosta, mutta ei
-löytänyt häntä. Ja taasen näytti kuoleman kylmä ja yksitoikkoinen
-hiljaisuus vallitsevan leirissä, ikäänkuin viimeinenkin elävä olisi
-kuolemaan laskeutunut.
-
-Nuotiot valaisivat heikosti, kun ihmisäänet ja hevosten kavioiden
-kopina ilmaisivat apahia takaa-ajaneiden palaavan. Sama mies, joka
-äskenkin oli ylhäällä, nousi taasen, meni heitä vastaan ja kysyi yhtä
-ja toista. Toisten ratsastajien astuessa alas ratsuilta meni Pedro Diaz
-hänen luoksensa.
-
--- Sennor Estevan, sanoi hän, takaa-ajo ei ole onnistunut. Ainoastaan
-pari pakenevaa olemme keihäillämme lävistäneet, ja olemmepa
-lisäksi menettäneet yhden miehistämme. Minulla on kuitenkin vanki;
-kuulustelemmeko häntä?
-
-Näin sanoen irroitti Diaz lassonsa satulasta ja osoitti tummaa
-esinettä, joka oli juoksusolmulla kiinni. Se oli intiaani, jota hän
-armottomasti oli vetänyt perässään yli kivien ja kantojen, ja joka
-melkein joka askeleella oli menettänyt osan ruumiistansa niin ettei hän
-enää näyttänyt ihmiseltä.
-
--- Hän oli hengissä, kun hänet löysin! huudahti seikkailija, mutta nuo
-intiaanikoirat ovat sellaisia että he mieluummin kuolevat kuin puhuvat.
-
-Naurahtamatta tälle julmalle leikille, viittasi don Estevan Pedro
-Diazin seuraamaan itseänsä. Kun kaikki olivat laskeutuneet levolle ja
-hiljaisuus taasen vallitsi, sanoi don Estevan:
-
--- Diaz, me olemme nyt matkamme perillä; huomenna sijoitamme leirimme
-kultalaakson läheisyyteen; mutta jotta vaivamme tulisivat palkituiksi
-täytyy meidän estää petoksen niitä tyhjäksi tekemästä. Te olette
-kauvan, mutta ette kyllin kauvan, tuntenut Cuchillon. Jo nuoruudesta
-alkaen on hän pettänyt ne, joita kohtaan hän on enemmän ystävyyttä
-osoittanut. En tiedä, mikä pahe hänessä on enimmän vallalla, mutta
-hänen kasvonsa ovat huono kuvastin hänen mustasta sielustaan. Hän möi
-minulle kultalaaksoa koskevan salaisuuden, ja murhaamalla toverinsa
-pääsi hän yksin tämän salaisuuden omistajaksi. Olen aina pitänyt
-Cuchilloa silmällä; toissa iltana herätti minussa levottomuutta
-hänen katoamisensa, mutta se voipi olla näissä erämaissa helposti
-sattuva tapaus; tuo hyökkäys, joka oli viedä henkemme, on kuitenkin
-epäluulojani kartuttanut; apahit ovat olleet hänen kätyrejänsä.
-
--- Minustakin, vastasi Diaz, tuntuu hänen epäröimisensä epäilyttävältä,
-mutta löytyy helppo keino: pidetään sotaneuvottelu, näytetään Cuchillon
-petos toteen ja ammutaan hänet.
-
--- Jo taistelun alussa määräsin hänelle paikan läheisyydessäni,
-voidakseni pitää silmällä häntä; hän ei tiennyt, mitä tehdä, kunnes
-näin hänen kaatuvan, nähtävästi kuolettavasti haavoitettuna; nyt
-olen tarkastellut kaatuneet, löytämättä merkkiäkään Cuchillosta.
-Välttämätöntä on siis, että viipymättä lähdemme ajamaan häntä takaa,
-eikä häntä tarvitse kauvan etsiäkään. Cuchillo ei voi olla muualla kuin
-matkalla kultalaaksoon; sieltä meidän tulee etsiä häntä. Kehoittakaa
-sotilaitamme olemaan varuillansa jo odottamaan takaisin tuloamme,
-ottakaa Oroche ja Baraja mukaanne, ja sitten kaikin nelin ratsastamme
-kultalaaksoon.
-
--- Varmaan on Cuchillo siellä, vastasi Diaz, ja huolimatta siitä, että
-hän on päässyt edelle, löydämme hänet joko mennessämme tai palatessamme.
-
--- Kultalaaksossa hänet kohtaamme, sanoi don Estevan; laakson nähtyänne
-voitte päättää, onko se sellainen paikka, jonka Cuchillon kaltainen
-mies jättää heti sinne saavuttuansa.
-
-Diaz meni täyttämään päällikön käskyjä. Don Estevan pystytti taasen
-telttansa, jotta hänen poissa ollessaankin tähtilippu liehuisi
-leirissä; sitten heittäysi hän vuoteellensa ja nukkui kuin sotilas,
-joka ponnistuksista uupuneena levähtää taistelukentällä. Hetken
-kuluttua saapui Diaz.
-
-Don Estevan nousi heti, sillä hän oli nukkunut vaatteissaan. Satuloittu
-hevonen odotti häntä. Oroche ja Baraja olivat jo satulassa.
-
--- Diaz, sanoi don Estevan puoliääneen ennen lähtöään, kysykää, onko
-lähettämäni etsijä palannut.
-
-Diaz kysyi vartioilta, mutta sai kieltävän vastauksen.
-
--- Varmaan on Gayferos -- se oli miehen nimi -- murhattu, sanoi Diaz.
-Don Estevan astui satulaan, ja kaikki neljä lähtivät nelistämään
-kultalaaksoa kohti. Ainoastaan vartiat valvoivat leirissä.
-
-
-
-
-11.
-
-UIVA SAARI.
-
-
-Samaan aikaan kokoontuivat intiaanit nuotion ääreen neuvottelemaan,
-miten uudelleen hyökkäisivät kullanetsijäin leiriin; mutta tällä välin
-palatkaamme me noiden kolmen miehen seuraan, jotka pitkäksi ajaksi
-olemme syrjään jättäneet.
-
-Oli noin neljän aika iltapäivällä. Erämaassa oli hiljaista, usva alkoi
-hitaasti nousta joesta, jossa se saari oli, mihin Rosenholz, Fabian ja
-José olivat asettuneet.
-
-Suuria haapoja ja salavia kasvoi Rio Gilan rannoilla pyssyn kantaman
-päässä mainitulta saarelta. Puut olivat niin lähellä rantaa, että
-niiden juuret ulottuivat kauvaksi veteen. Puiden välissä oli reheviä
-pajupensaita ja köynnöskasvia. Mutta melkein saarta vastapäätä oli
-aukea paikka, jossa ei mitään kasvullisuutta ollut.
-
-Tähän olivat villien hevosten ja puhvelien laumat raivanneet tiensä,
-kun tulivat joelle juomaan. Saaresta voi siis tämän avonaisen paikan
-yli nähdä kauvaksi arolle.
-
-Tuon pikku saaren olivat alkujaan muodostaneet puunrungot, joiden
-juuret olivat tarttuneet pohjaan. Muita puita oli tarttunut tähän
-esteeseen; muutamissa oli vielä lehdet ja oksatkin, toiset olivat
-aikoja sitten kuivuneet, juuret olivat kietoutuneet toisiinsa, ja näin
-oli lautta muodostunut. Se oli tapahtunut jo aikoja sitten, sillä
-nousuveden irroittamaa ruohoa oli tarttunut oksien väliin ja siten
-täyttänyt aukot. Tuulen tuoma tomu oli vielä muodostanut ikäänkuin
-maankamaraa tälle uivalle saarelle.
-
-Saaren rannoilla kasvoi vesikasvia. Meheviä pensaita, kahilaa ja
-vihertävää salavaruohoa oli kasvanut runkojen väliin ja muutamia suuria
-salaviakin kohosi sen syvimmällä paikalla.
-
-Tämä omituinen lautta oli noin kuuden jalan levyinen ja rotevakin mies
-voi siinä pensaiden taakse piiloutua.
-
-Aurinko vaipui vähitellen taivaan rannalle ja pensaitten varjot
-pitenivät. Täten syntynyt miellyttävä vilpoisuus oli houkutellut
-Fabianin laskeutumaan levolle. Rosenholz näytti vartioivan tätä lyhyttä
-unta, jota nuorukainen nautti marssin vaivojen perästä, jonka kestäessä
-he olivat olleet alituisesti vaarassa. José taasen koki vilvoitella
-itseänsä siten, että kasteli jalkojansa vedessä.
-
--- Katso, sanoi vanha metsästäjä hetken kuluttua jälkimäiselle, tuolla
-joen toisella rannalla nousee tomu-pilvi ilmaan; siinä on kesyttämätön
-hevoslauma, joka tahtoo tulla juomaan, ennenkun menee yöksi kaukaisille
-laidunmailleen. Tuossa ne tulevat koko ylpeässä komeudessaan, jonka
-Jumala on suonut kesyttömille hevosille, niiden silmät hehkuvat,
-sieramet ovat levällään, harja liehuu tuulessa. Mielinpä herättää
-Fabianin, että hän saisi nähdä ja ihailla niitä.
-
--- Anna hänen maata, Rosenholz, sanoi José.
-
--- Mutta tämä komea näytelmä, joka häneltä jää näkemättä! Kuinka
-iloisina nuo jalot eläimet juoksentelevat, vapaudestaan hurmautuneina.
-
--- Siihen asti, kuin intiaanit ajavat niitä takaa; silloin
-juoksentelevat ne peloissaan, sanoi José.
-
--- Näetkö, nyt ovat ne juosseet tiehensä yhtä nopeasti kuin myrskyn
-ajama pilvi. Nyt muuttuu näky; näetkö tuota hirveä tuolla, jonka
-kiiluvat silmät ja tumma pää tuon tuostakin näkyvät puiden välistä. Se
-vainuu jotain, se kuuntelee. Tuolla se tulee juomaan. Se on kuullut
-jotain ääntä, se kohottaa päänsä; noita vesipisaroita, jotka tippuvat
-sen suusta, voisi luulla valuvaksi kullaksi, kun aurinko kultaa ne
-tuollaisiksi. Mutta nyt ei poika saa enää maata.
-
--- Anna hänen maata, sanon.
-
-Kanadalaisen pää vaipui miettivänä rinnalle ja hän antautui
-kaihomielisten unelmien valtaan, luoden salaisen silmäyksen nukkuvaan
-kasvattipoikaansa. José veti puhvelinnahkaiset saappaansa taasen
-jalkaansa.
-
--- Kas niin, mitä sanoin. Etkö kuule tuota ilkeää ulvontaa? Hirvi rukka!
-
--- Enkö nyt herätä Fabiania? kysyi kanadalainen.
-
--- Herätä! vastasi espanjalainen.
-
-Ja vanha metsästäjä kosketti nuorukaiseen, lausuttuaan ensin tämän
-nimen, ettei hän äkillisesti herätessään peljästyisi.
-
-Sarvet pitkin selkää, kaula paisuneena ja pää taaksepäin voidakseen
-avonaisilla sieramillaan saada tarpeeksi ilmaa suuriin keuhkoihinsa
-pakeni hirvi nopeasti pitkin aavikkoa. Hänen jäljessään näkyi joukko
-nälkäisiä susia, toiset valkoisia, mutta useimmat mustia. Nämä pedot
-ajoivat tavattomalla nopeudella hirveä takaa.
-
-Tämä oli pitkän matkan edellä, mutta hiekkakukkuloilla, joita oli
-aavikolla, saattoi matkustajan silmä etäällä taivaan rannalla nähdä
-vartioiksi asetettuja susia, jotka tarkoin pitivät silmällä toveriensa
-ponnistuksia ajaa hirvi heidän luoksensa. Mutta tuo jalo eläin ei
-näyttänyt huomaavan tai huolivan niiden siellä olosta, sillä se pakeni
-yhä sinnepäin.
-
-Kun eläin oli ehtinyt jonkun matkan päähän näistä vartioista, pysähtyi
-se hetkeksi hengittämään.
-
-Hirvi oli suljettuna yhä ahtaampaan piiriin. Äkkiä kääntyi se
-takaa-ajavia susia kohti, ja koetti viimeisen kerran hyökätä näitten
-läpi. Mutta sen ei onnistunut hypätä tuon ulvovan lauman yli, se putosi
-keskelle joukkoa. Muutamat takaa-ajajista musertuivat sen jalkojen
-alle, toisia lennätti se kaarena ilmaan. Sitten riensi eläinraukka
-raahaten erästä sutta joka oli iskeynyt kiinni sen toiseen reiteen,
-verisenä, kieli suusta riippuvana joen rannalle, vastapäätä sitä
-paikkaa, jossa nuo kolme metsästäjää katselivat tuota harvinaista ajoa.
-
--- Tämä on kaunista, tämä on ihanaa! huudahti Fabian käsiään taputtaen
-ja metsästysinnon kuumeessa, joka kaikissa ihmisissä saattaa
-inhimilliset tunteet vaikenemaan.
-
--- Niin, eikö tämä ole ihanaa, sanoi vanha kanadalainen onnellisena
-metsästysinnossaan ja nähdessään Fabianin niin iloisena. Odota,
-lapseni, näemme vielä ihanampiakin näytelmiä. Tässä näet vain
-kehnoimman osan Amerikan erämaita, mutta jahka pääset Josén ja minun
-kanssani suurien jokien ja suurien järvien rannoille pohjoiseen...
-
--- Eläin on vapauttanut itsensä vihollisistaan, keskeytti hänet Fabian,
-se juoksee suoraan jokeen.
-
-Vesi loiskahti korkealle hirven hypätessä jokeen, sitten nähtiin sen
-pään ja sarvien sukeltavan esiin vaahdosta ja samoin takaa-ajajien,
-nälästä ja raivosta ulvovien susien, verisine silmineen; muutamat
-pelkurimmat juoksivat edes takaisin rannalla ja päästivät valittavan
-ulvonnan.
-
-Hirvi oli nyt aivan lähellä saarta, jossa sen kuoleman-taistelun
-näkijät olivat, kun rannalla olevat sudet lakkasivat ulvomasta ja
-pakenivat äkkiä.
-
--- Mitä se on? huudahti José, mistä tuo äkillinen pelko, joka ne
-valtasi?
-
-José oli tuskin lausunut nämä sanat, ennenkun näkyi toinen näytelmä,
-joka vastasi hänen kysymykseensä.
-
--- Kumartukaa alas, kumartukaa alas, Jumalan tähden! Piiloutukaa
-ruohostoon! huudahti hän itse ensimäisenä tehden sen, -- intiaanit ovat
-myöskin metsästämässä.
-
-Ja nyt näkyikin toisia peljättävämpiä metsästäjiä tuolla avaralla
-metsästys-alalla, joka erämaassa on jokaiselle tulijalle avoinna.
-
-Noin kymmenkunta noita kesyttämättömiä hevosia, joiden kanadalainen ja
-José äsken olivat nähneet tulevan joelle juomaan, nelisti peljästyneenä
-poikki aavikon. Muutamat intiaaniratsastajat, jotka ratsastivat
-satuloimattomilla hevosilla, jotta ne helpommin ja nopeammin
-juoksisivat, ajoivat peljästyneitä hevosia takaa. Ratsastajat istuivat
-kyyryissään hevosiensa seljässä, niin että polvet melkein ulottuivat
-leukaan, joten hevoset voivat liikkua nopeammin. Aluksi näkyi vain
-kolme intiaania, mutta pian ilmestyi noin parikymmentä. Muutamat olivat
-varustetut keihäillä, toiset heiluttivat ilmassa lassojaan, ja kaikki
-päästivät tuon ulvonnan, jolla he ilmaisevat iloaan ja suruaan.
-
-José loi kysyvän silmäyksen kanadalaiseen, ikäänkuin olisi tahtonut
-häneltä kysyä, oliko hän ottanut lukuun tämän ikävän vaihdoksen
-tehdäksensä heidän seikkailija-elämänsä rakkaaksi ja miellyttäväksi
-Fabianille. Ensi kerran tällaisten olojen vallitessa peitti
-kanadalaisen kasvoja kalman vaaleus. Synkkä, mutta puhuva silmäys oli
-hänen vastauksensa Josén kysymykseen.
-
--- Tämä merkitsee, ajatteli José, että liian suuri rakkaus ihmisolennon
-sydämessä, olkoon hän muuten kuinka urhoollinen ja peloton tahansa,
-saattaa hänet vapisemaan rakastamansa henkilön tähden, ja se siis
-todistaa, etteivät meidän kaltaisemme seikkailijat saa kiintyä
-mihinkään tässä maailmassa. Kas vaan Rosenholzia, hänen rohkeutensa
-vaipuu, kuin olisi hän nainen.
-
-Melkein varmaa sentään oli, ettei edes intiaanin tottunut silmä voinut
-heidän pakopaikkaansa keksiä. Kun ensimäinen peljästys oli ohi,
-seurasivat metsästäjät kylmäverisemmin heidän liikkeitään.
-
-Vielä jonkun hetken ajoivat ratsastajat pakenevia hevosia. Epälukuiset
-esteet, joita on näillä näennäisesti tasaisilla aavikoilla, kuopat,
-kukkulat, teräväpiikkiset kaktuskasvit, eivät heitä pidättäneet.
-Hiljentämättä nopeaa ratsastustaan, näitä esteitä välttämättä, ajoivat
-intiaanit rohkeudella, jota ei mikään voinut ehkäistä. Fabian, joka
-itse oli rohkea ratsastaja, katseli ihastuksella noiden uskalikkojen
-ratsastustaitoa, mutta varovaisuus, jota metsästäjien oli käyttäminen
-piilottaaksensa itsensä intiaaneilta, ehkäisi häneltä suurimmaksi
-osaksi tuon suurenmoisen, mutta kamalan metsästysnäyn, jonka esineeksi
-he itsekin helposti voivat joutua.
-
-Ääretön aavikko, joka vielä äsken oli autio, oli äkkiä muuttunut
-mellastuksen ja hämmingin näyttämöksi. Tuon ahdinkoon pakotetun hirven
-oli uudelleen täytynyt palata rannalle, josta se tuulen nopeudella
-pakeni, susien ulvoen ajaessa sitä takaa. Kesyttömät hevoset juoksivat
-intiaanien edessä, joiden huuto ei ollut vähempi kuin petojenkaan.
-Kaiku toisti susien ja apahien kamalaa kiljuntaa.
-
-Nähdessään Fabianin, joka hehkuvin silmin seurasi kaikkia näitä
-meluavia liikkeitä, olematta levoton vaarasta, jonka uhkaama hän ensi
-kerran oli, koetti Rosenholz turhaan saavuttaa tuon itseluottamuksen,
-joka hänet oli aina pelastanut.
-
--- Tällaista, alotti hän, eivät kaupunkien asukkaat milloinkaan saa
-nähdä, tällaista näkee vain erämaassa.
-
-Mutta vastoin hänen tahtoansakin vapisi hänen äänensä ja hän vaikeni,
-tuntien, että antaisi vuoden elämästään säästääksensä kasvatiltaan
-tämän. Hänen tuskansa lisääntyi vielä enemmän.
-
-Näky kävi, suuresti muuttumatta, vieläkin juhlallisemmaksi; uusi
-näyttelijä, jonka osa tuli olemaan yhtä kamala kuin lyhytkin, ilmestyi.
-Se oli ratsastaja, jonka ystävykset puvusta tunsivat valkoiseksi.
-
-Tuo onneton, jonka intiaanit huomasivat, joutui nyt heidän takaa-ajonsa
-yksinomaiseksi esineeksi. Kesyttömät hevoset, sudet ja hirvi olivat
-kadonneet sumuiseen etäisyyteen. Ainoastaan intiaaniratsastajat olivat
-jäljellä ja muodostivat suuren puoliympyrän, jonka keskellä valkoinen
-ratsastaja oli. Ollen yksin niin monen vihollisen keskellä loi hän
-epätoivon ja tuskan katseita kaikille suunnille. Mutta intiaaneja oli
-kaikkialla, paitsi joen puolella. Tälle suunnalle täytyi hänen paeta,
-ja äkkiä lähti hän ratsastamaan saarta kohti.
-
-Mutta hetkinen, jonka hän oli epäröinyt minne pakenisi, oli riittänyt
-päästämään intiaanit lähemmäksi.
-
--- Tuo onneton on hukassa, yrittäköön mitä tahansa, huudahti Rosenholz;
-hän ei ehdi enää joen ylitse.
-
--- Rosenholz, José, huudahti Fabian, sallimmeko kristityn tulla
-murhatuksi silmäimme edessä, jos voisimme pelastaa hänet?
-
-José loi kysyvän silmäyksen Rosenholziin.
-
--- Minä olen vastuunalainen sinun hengestäsi, Fabian, niin totta kuin
-Jumala on, sanoi kanadalainen juhlallisesti, mutta en olisi elämästämme
-varma, ellemme pysyisi piilossa, kun meitä on vain kolme kahtakymmentä
-vastaan. Kolmen miehen henki ja etupäässä sinun, Fabian, on kalliimpi
-kuin yhden, ja sentähden täytyy meidän jättää tuo raukka kohtalonsa
-huomaan.
-
--- Mutta olemmehan varustuksessa, jatkoi jalomielinen Fabian.
-
--- Olemmeko varustuksessa? kysyi Rosenholz, -- nimitätkö tätä heikkoa
-suojaa, näitä pajupensaita ja kaisloja varustukseksi? Luuletko
-noitten lehtien kestävän luotia? Ei suinkaan. Vaikka intiaaneja on
-nyt ainoastaan kaksikymmentä, ei tarvita muuta kuin että laukaus
-pyssystämme kaataa yhden noista punaisista perkeleistä, ja niin
-kokoontuu heitä heti satamäärä tänne. Jumala antakoon anteeksi
-kovasydämisyyteni, mutta se on välttämätön.
-
-Fabian ei enää pyytänyt, kun Rosenholz tämän seikan mainitsi. Se
-olikin aivan pätevä, eikä Fabian tiennyt, että intiaanien päävoima oli
-hyökännyt don Estevanin leiriin.
-
-Valkoinen ratsastaja pakeni kuin ihminen, jolla ei ole muuta
-pelastuksen toivoa kuin hevosensa nopeus. Voitiin jo erottaa hänen
-kasvonpiirteensä, jotka olivat pelon valtaamat. Hän oli ainoastaan
-kahdenkymmenen askeleen päässä joesta, kun erään intiaanin lasso
-saavutti hänet; onneton tempautui satulasta ja putosi raskaasti maahan.
-
-
-
-
-12.
-
-MUSTALINTU.
-
-
-Syntyi syvä hiljaisuus tuon riemuhuudon jälkeen, jolla intiaanit
-tervehtivät onnettoman ratsastajan putoamista. Saarella olevat miehet
-vaihtoivat hämmästyksen ja säälin silmäyksiä.
-
--- Jumalan kiitos! sanoi Fabian, he eivät ole tappaneet häntä.
-
-Ja vanki nousi todellakin ylös, vaikka oli pudotessaan saanut
-kolahduksia, ja eräs apahi irroitti häntä ympäröivän lasson.
-
-Rosenholz ja José pudistivat päätään.
-
--- Sitä pahempi hänelle, sillä nyt olisivat hänen kärsimyksensä
-lopussa, sanoi José; -- tuo intiaanien äänettömyys on merkkinä siitä,
-että he miettivät, millä tavoin tappaisivat hänet. He pitävät paljon
-ansiokkaampana yhden valkoisen miehen kuin kokonaisen hevoslauman
-vangiksi ottamista.
-
-Hevosiltaan astumatta ympäröivät intiaanit vangin, joka hämmästyneenä
-katseli ympärilleen, mutta näki vain liikkumattomia, vaskenkarvaisia
-kasvoja. Sitten alkoivat he neuvotella keskenään.
-
-Muuan intiaani, joka näytti joukon johtajalta ja joka tummemman ihonsa
-ja päähineessään olevien mustien höyhenien kautta erosi toisista, astui
-alas hevosen selästä, ikäänkuin hän ei olisi välittänyt neuvottelusta,
-vaan hänellä olisi ollut tärkeämpiä tehtäviä. Hän antoi ohjakset
-eräälle apahille, joka ne kunnioittavasti otti. Sitten tuli päällikkö
-suoraan saarta kohti. Rannalle päästyään näkyi hän etsivän jälkiä
-maasta.
-
-Kanadalaisen sydän sykki kovasti, sillä intiaani osoitti selvästi, että
-hän epäili jotain.
-
--- Ehkäpähän tuo koira, sanoi Rosenholz hiljaa Josélle, vainuaa
-ihmislihaa?
-
--- Kenties, vastasi José.
-
-Mutta maan olivat leveältä tallanneet rantaan juomaan tulleet hevoset,
-eikä intiaani voinut siinä ihmisjälkiä keksiä. Sitten lähti hän joen
-rantaa ylöspäin, jatkaen tarkastustaan.
-
--- Tuo kirottu mies epäilee, sanoi Rosenholz, ja hän on löytävä
-jäljet puolen penikulman päässä, jossa astuimme jokeen, kahlataksemme
-tälle saarelle. Sanoinhan sinulle, José, jatkoi kanadalainen hieman
-katkerasti, että meidän olisi pitänyt mennä veteen kaksi penikulmaa
-ylempänä, mutta et sinä eikä Fabian myöntynyt, ja minä olin tyhmä
-suostuessani siihen.
-
-Tämän sanottuaan löi kelpo kanadalainen rintaansa iskun, joka olisi
-katkaissut tavallisen miehen kylkiluut.
-
-Neuvottelu vangin kohtalosta oli nyt kai päättynyt, sillä äkkiä
-kuultiin äänekkäitä riemuhuutoja, arvattavasti jonkun intiaanin
-esityksen johdosta. Mutta ensin oli odottaminen päällikön tuloa ja
-suostumusta. Eikä tämä ollut kukaan muu kuin sama sotilas, jonka jo
-olemme tulleet tuntemaan Mustalinnun nimellä.
-
-Tämä jatkoi tarkastelujaan rannalla ja käveli jokea ylöspäin.
-Ehdittyänsä sille paikalle, jossa Rosenholz tovereinensa oli astunut
-jokeen saarelle kahlataksensa, ei hän enää epäillyt vakoojan ilmoitusta
-ja päätti käyttää sitä hyväksensä.
-
-Heti, kun Mustalintu oli varmistunut metsästäjäin saarella olosta,
-palasi hän hitain askelin joukkonsa luo. Ensin kuunteli hän, mihin
-päätökseen intiaanit olivat tulleet, vastasi muutamalla sanalla ja
-viittasi kädellään, että heidän tuli odottaa; sitten lähti hän hitain
-askelin joen rannalle, annettuansa käskyn viidelle ratsastajalle, jotka
-heti poistuivat täyttämään saamaansa käskyä.
-
-Vesikasvit rehottivat vihannuudessaan, tuulen henki sai saaren rannalla
-olevien salavien heikot oksat liikkumaan, mutta saari näytti yhtä
-autiolta kuin silloinkin, jolloin se oli avoin ainoastaan taivaan
-linnuille ja juomaan tuleville puhveleille ja hevosille. Intiaania ei
-tämä näennäinen hiljaisuus voinut pettää.
-
-Intiaani teki kädestään puhetorven ja huusi puoleksi espanjan, puoleksi
-intiaanien kielellä:
-
--- Pohjoisen valkoiset soturit saavat näyttäytyä; Mustalintu on heidän
-ystävänsä, ja samoin hänen johtamansa soturit.
-
-Nämä sanat kuullessaan tarttui Rosenholz Josén käsivarteen. Hän ja José
-olivat ymmärtäneet intiaanin sanat.
-
--- Mitä vastaamme tuolle koiralle? kysyi hän.
-
--- Emme mitään, vastasi José lyhyesti. Kaislikossa suhiseva tuuli
-olikin ainoa vastaus, minkä intiaani sai.
-
-Mustalintu jatkoi kuitenkin:
-
--- Kotka voi apahien silmiltä salata jälkensä ilmassa, vesiputouksesta
-nouseva lohi ei jätä uomaa jälkeensä, mutta erämaan kautta kulkeva
-valkoinen mies ei ole kotka, eikä lohi.
-
--- Eikä aasikaan, mutisi José, aasi nyt voisi ilmaista itsensä
-äänellään.
-
-Intiaani kuunteli taasen, mutta José lausui sanansa niin hiljaa,
-etteivät ne kuuluneet.
-
--- Pohjoisen valkoisia soturia, alkoi Mustalintu taasen tyynesti,
-on ainoastaan kolme. Heitä on vain kolme kahtakymmentä vastaan, ja
-punaihoiset antavat kunniasanansa, että tahtovat olla heidän ystäviään
-ja liittolaisiaan.
-
--- Mihinkähän tuo intiaani tahtoo meitä houkutella? sanoi kanadalainen
-hiljaa Josélle.
-
--- Antaa hänen jatkaa, niin saamme kuulla, vastasi José, hän ei ole
-vielä lopettanut, sen huomaan.
-
--- Kun valkoiset soturit saavat tiedon Mustanlinnun aikeista, tulevat
-he esiin piilostaan, jatkoi apahi-päällikkö, ja sen vuoksi ilmaisen ne
-nyt. Etelän valkoisilla miehillä ei ole sama kieli, eikä sama Jumala.
-Apahien käsissä on koko leirillinen etelän sotureita.
-
--- Sitten käy kullanetsijäin nolosti, sanoi Rosenholz.
-
--- Jos pohjan soturit tahtovat yhdistää pitkät pyssynsä intiaaneihin,
-niin saavat he heidän kanssaan jakaa ne aarteet ja hevoset, jotka ovat
-etelän miesten, sekä heidän päänahkansa, ja sitten tanssivat intiaanit
-ja valkoiset heidän ruumiittensa ympärillä.
-
-Rosenholz ja José katsahtivat kummastuneina toisiinsa.
-
--- Kuules tuota pakanaa! sanoi Rosenholz suutuksissaan.
-
-Käyttäen intiaaneille omituisia vertauksia, jatkoi hän:
-
--- Hän luulee jaguaria sakaaliksi. Jollei Fabian olisi täällä, niin
-pyssyni luoti antaisi vastauksen.
-
-Mutta intiaania ei näiden kolmen miehen vaitiolo pettänyt; hän oli
-varma siitä, että he olivat saarella.
-
--- Yhtä helppoa on, alkoi hän taasen, seurata valkoisten jälkiä
-kuin aavikkojen puhvelin. Puhvelin jäljet ilmaisevat intiaanille
-sen ijän, lihavuuden tai laihuuden, sen juoksun nopeuden vieläpä
-päivänkin, milloin se on paikalla ollut. Uivan kätkyen, kaislikon
-takana on siis mies, yhtä väkevä kuin puhveli, ja pitempi kuin pisin
-pyssy; hänen kanssaan on puoleksi etelästä, puoleksi pohjoisesta
-kotoisin oleva soturi, sekä nuori soturi etelän rotua, mutta näiden
-liitto ensinmainitun kanssa todistaa, että he ovat etelän valkoisten
-vihollisia, sillä heikompi etsii aina väkevämmän ystävyyttä ja on sen
-puolella.
-
--- Noiden koirien tarkka-älyisyys on hämmästyttävä, sanoi Rosenholz
-Josélle.
-
--- Sanot niin, kun se on mairittelevaa sinulle, vastasi José, jonka
-itserakkautta oli loukattu.
-
--- Odotan valkoisen vastausta, jatkoi Mustalintu kuunnellen. Kuulen,
-lisäsi hän, ainoastaan kohisevan virran ja tuulen, joka sanoo:
-"Valkoiset luulottelevat paljon, mikä on perätöntä; he luulevat, että
-intiaanien silmät ovat niskassa, että bisonin jäljet ovat näkymättömät,
-ettei luoti pysty kaislikkoon." Mustalintu nauraa tuulen vastaukselle.
-
--- Kas vaan! sanoi José; intiaani puhuu selvää kieltä, hän sanoo, mitä
-on sydämellään; eipä ollut hullumpaa, että tahtoi meistä liittolaisia.
-
--- Voi, huudahti kanadalainen surullisesti, jospa olisimme astuneet
-jokeen kaksi penikulmaa ylempänä. -- Hyljätystä ystävästä tulee
-peljättävä vihollinen.
-
-Nyt viittasi Mustalintu vankia astumaan lähemmäksi. Valkoinen teki
-käskyn mukaan. Päällikkö viittasi sormellaan saarta ja näytti avonaista
-paikkaa kaislikossa.
-
--- Voiko valkeanaaman pyssystä sattua luoti tuonne ruohostoon.
-
-Mutta vanki käsitti vain nuo muutamat espanjalaiset sanat, jotka
-intiaani sekotti äidinkieleensä, ja seisoi ääneti, vapisevana.
-Silloin lausui Mustalintu muutaman sanan eräälle soturilleen, joka
-antoi valkoiselle pyssyn, ja nyt hän viittoen selitti vangille, mitä
-tahdottiin. Onneton kullanetsijä tähtäsi, mutta pelko saattoi koko
-hänen ruumiinsa niin vapisemaan, ettei hän voinut pitää pyssyä vakavana.
-
--- Tuo mies-raukka ei osaa saareenkaan, sanoi José huolimattomasti, ja
-ellei intiaanilla ole parempaa keinoa saadaksensa meidät puhumaan, niin
-piru vieköön en lausu sanaakaan, ennenkuin huomenna.
-
-Valkoinen ampui, mutta hänen pyssynsä luoti putosi veteen muutaman
-tuuman syrjään saaresta.
-
-Mustalintu nyökäytti halveksivasti; sitten kääntyi hän, etsien
-katseellaan jotain.
-
--- Niin, sanoi José, etsi sinä vaan luotia ja ruutia sotilaittesi
-keihäitten ja jousien joukosta.
-
-Juuri kun José oli lausunut nämä lohduttavat sanat, palasivat nuo
-viisi ratsastajaa, jotka olivat poistuneet päällikön käskystä; he
-olivat kiireestä kantapäähän varustetut, heillä oli pyssyjä ja jousia.
-He olivat uudestaan noutaneet aseensa, jotka olivat panneet pois,
-voidaksensa helpommin ajaa takaa hevosia, ja taasen poistui viisi
-ratsastajaa.
-
--- Asia alkaa käydä arveluttavaksi, sanoi Rosenholz surullisesti.
-
--- Jos hyökkäisimme heidän päällensä, kun heitä on vain viisitoista,
-sanoi José.
-
--- Ei, sanoi kanadalainen, olkaamme ääneti ja hiljaa, intiaani ei ole
-varma vielä.
-
--- Niinkuin tahdot.
-
-Ja José alkoi tähystellä puiden takaa.
-
-Intiaanipäällikkö otti itse pyssyn ja meni rannalle.
-
--- Mustanlinnun käsi ei vapise kuin kuivunut ruoho tuulessa, sanoi
-intiaani, kohotti pyssynsä ja ojensi sen saarta kohti; pyssy oli
-vakavana ja liikkumattomana hänen voimakkaissa käsissään. -- Mutta
-ennenkuin intiaani ampuu, jatkoi hän, odottaa hän vastausta saarelle
-piiloutuneilta valkoisilta; hän laskee sataan asti.
-
--- Mene minun taakseni, Fabian, sanoi Rosenholz.
-
--- Ei, minä jään tähän, sanoi Fabian päättävästi. Minä olen nuorin; en
-saa peljätä vaaraa, vaan koetan suojella teitä.
-
--- Lapsi, sanoi kanadalainen, etkö näe, että minun ruumiini on joka
-taholta kuutta tuumaa leveämpi sinun ruumistasi. Jos tekisin mielesi
-mukaisesti, tarjoaisimme intiaanin pyssylle kahdenkertaisen maalin.
-
-Saattamatta kaislan korttakaan liikahtamaan konttasi kanadalainen
-Fabianin eteen.
-
--- Antakaa olla näin, sanoi José tyynesti; ei ole ihmisellä ollut
-jalompaa kilpeä kuin tuon jättiläisen sydän, joka nyt on levoton teidän
-tähtenne.
-
-Intiaanipäällikkö kuunteli laskiessaan pyssy kädessä, mutta, paitsi
-veden solinaa, kaikkialla vallitsi syvä äänettömyys.
-
-Mustalintu ampui, puun oksia lensi ilmaan, mutta kun metsästäjät olivat
-polvillaan toistensa takana, eivät he tarjonneet erittäin suurta
-pilkkaa; luoti lensi heidän ohitsensa vähän matkan päästä.
-
-Mustalintu odotti hetken, sitten huusi hän:
-
--- Intiaani on erehtynyt, hän huomaa erehdyksensä ja etsii muualta
-valkoisia sotureita.
-
--- Kukapa sitä uskoisi, sanoi José; tuo koira on asiastaan varmempi
-kuin ennen. Kiusaaja päästää meidät hetkeksi, kunnes on murhannut tuon
-raukan, eikä se kauvan kestä, sillä valkoisen tappaminen on näytelmä,
-jota intiaani ei pitkälle heitä.
-
--- Mutta emmekö voisi mitään tehdä tuon onnettoman hyväksi, jota kauhea
-kidutus odottaa, sanoi Fabian.
-
--- Siitä ei puhumistakaan; toivon kuitenkin, että jokunen odottamaton
-seikka tulee avuksemme, sanoi kanadalainen luotuaan Joséhen silmäyksen.
-Mitä José sanoneekin, on sentään mahdollista, että intiaani epäilee,
-mutta jos näyttäymme, ei hän enää epäile.
-
-Hän kävi miettiväksi.
-
--- Liittäytyminen noihin perkeleihin, vaikkapa se tapahtuisikin itse
-don Estevania vastaan, olisi kurjaa pelkuruutta. Mutta mitä tehdä...
-mitä tehdä, lisäsi hän surullisesti.
-
-Toinenkin pelko teki hänet levottomaksi. Hän oli nähnyt Fabianin
-antautuvan suuriin vaaroihin, kun hänen verensä kuohui. Mutta omasiko
-Fabian tuon kylmäverisyyden, tuon tyynen rohkeuden, joka ei pelkää
-kuolemaa, ei tulistu?
-
-Äkkiä lausui kanadalainen päättävästi:
-
--- Kuule Fabian, voinko sinulle puhua miehen tavoin? Eivätkö sanat,
-jotka kuulet, saa vertasi pelosta hyytymään?
-
--- Miksi epäilette rohkeuttani? sanoi Fabian teeskentelemättömästi,
-mutta lempeästi moittivalla äänellä. Mitä sanottekin, kuuntelen sitä
-vaalenematta; mitä teettekin, sen minäkin teen vapisematta.
-
--- Don Fabian on oikeassa, José! huudahti kanadalainen. Kas kuinka
-hänen silmänsä hehkuvat rohkeudesta.
-
-Sydän riemuitsevana painoi hän Fabianin rinnoillensa ja jatkoi
-juhlallisesti:
-
--- Ei ole ennen kolme miestä ollut niin suuressa vaarassa kuin me;
-vihollisemme ovat seitsemän kertaa lukuisammat meitä. Vaikka jokainen
-meistä kaataisikin kuusi noita koiria, ovat he sittenkin lähes yhtä
-lukuisat kuin mekin.
-
--- Olemme kerran ennenkin sen tehneet, sanoi José.
-
--- Sitten teemme sen toisenkin kerran, huudahti Fabian.
-
--- Hyvä, lapseni, sanoi Rosenholz, mutta mitä tapahtuneekin, niin emme
-elävänä antaudu noiden pirujen käsiin. Katso tänne, Fabian, lisäsi
-hän äänellä, johon koetti saada enemmän lujuutta ja samalla vetäen
-tupestaan pitkän, leveän puukon, -- jos me ruuditta ja ampumaneuvoitta
-olisimme heidän käsiinsä joutumaisillamme ja jos tämä ase kädessäni
-olisi ainoa pelastuskeino, mitä sanoisit?
-
--- Sanoisin: iske isäni, kuolemme yhdessä!
-
--- Niin, niin! huudahti kanadalainen sanomattomalla riemulla katsellen
-sitä, joka häntä nimitti isäkseen, -- täten ei meidän tarvitsisi erota.
-
-Ja hän ojensi Fabianille liikutuksesta vapisevan kätensä, jota
-nuorukainen kunnioittavasti suuteli; kanadalaisen silmät loistivat
-hellyydestä.
-
--- Tapahtukoon mitä tahansa, sanoi hän, niin emme eroa; Jumala on
-auttava meitä, koetamme pelastaa tuon onnettoman.
-
--- Toimeen siis! huudahti Fabian.
-
--- Ei vielä, ei vielä, lapseni, katsokaamme ensin, mitä he aikovat
-vangillensa.
-
-Tämän keskustelun aikana olivat intiaanit vieneet pois vangin,
-kuitenkin sitomatta. He pysähtyivät kahden pyssynkantaman päähän
-rannalta. Valkoinen seisoi jonkun matkan päässä riviin asettuneista
-kiusanhenkistään.
-
--- Nyt huomaan, mitä he aikovat tehdä, sanoi Rosenholz; tiedän sen yhtä
-hyvin, kuin jos olisin ollut neuvottelussa läsnä. He aikovat koetella,
-ovatko tuon onnettoman polvilihakset sitkeämmät kuin hänen kätensä. Nuo
-perkeleet aikovat huvitella itseään ajojahdilla.
-
--- Miten? kysyi Fabian.
-
--- He päästävät vankinsa vähän edelle, kun hän merkin saatuansa on
-lähtenyt pakoon. Sitten rientävät intiaanit hänen peräänsä keihäät ja
-tapparat kädessä. Jos valkoisella on nopeat jalat, ehtii hän ennen
-intiaania joelle ja sitten huudamme hänet uimaan tänne. Muutamat
-pyssyjemme laukaukset suojelevat häntä, niin että hän pääsee ehjänä
-tänne. Muu on meidän asiamme. Mutta jos pelko lamauttaa hänen jalkansa,
-niinkuin se äsken sai hänen kätensä vapisemaan, niin ensimäkien
-intiaani, joka hänet saavuttaa, ruhjoo hänen päänsä tapparallaan, tai
-lävistää hänet keihäällään, mutta sentäänkin teemme mitä voimme.
-
-Tällä hetkellä palasi viisi viimeksi poistunutta intiaania
-varustuksineen ja yhtyi tovereihinsa.
-
-Fabian tarttui kiivaasti pyssyynsä ja loi syvän säälin katseen
-onnettomaan valkoiseen, joka tuijottavin silmin ja kauhistuneena
-odotti, mitä tuleva oli. Oli juhlallinen hetki, sillä ihmisjahti oli
-alkava.
-
-Saarella, samoin kuin rannallakin, odottivat kaikki merkkiä
-tuskallisella jännityksellä, kun Mustalintu äkkiä viittasi kädellään,
-että tuon inhottavan ajon alku oli vieläkin siirrettävä. Hän viittasi
-ensin sotilaittensa avojalkoihin ja sitten valkoisen jalassa oleviin
-puolisaappaisiin.
-
-Nyt istui valkoinen maahan, ja alkoi hitaasti ja vitkallisesti riisua
-saappaitansa; ehkäpä hän tahtoi voittaa vielä jonkun hetken.
-
--- Voi noita koiria, noita kirottuja! huudahti Fabian.
-
-Rosenholz laski kätensä hänen suullensa.
-
--- Vait, sanoi hän, älä liian aikaisella itsesi ilmaisemisella riistä
-tuolta onnettomalta viimeistä toivoa, mikä hänellä on. Älä riistä
-häneltä suojaa, minkä hänelle voimme antaa, jahka hän on ehtinyt
-lähemmäksi.
-
-Fabian oivalsi että kanadalainen oli oikeassa ja ummisti silmänsä,
-ettei hänen tarvitsisi nähdä tuota kauheaa näytelmää, joka nyt alkoi.
-
-Vihdoinkin oli valkoinen taasen pystyssä ja intiaanit, jotka jo olivat
-juoksuasennossa, näyttivät ahmivan häntä silmillään. Mustalintu löi
-käsiään yhteen.
-
-Karjuntaa, mikä seurasi tätä merkkiä, ei voi verrata muuhun kuin
-jaguarilauman ulvomiseen, kun ne ajavat hirveä takaa. Vanki-raukka
-tosin näytti omaavan hirven nopeuden, mutta takaa-ajajat olivat
-tiikerin tavoin heti hänen kintereillään.
-
-Vanki juoksi kuitenkin sen ennakkomatkan avulla, mikä hänellä oli,
-osan matkasta vaurioitta. Mutta sitten ehti hän kiviröykkiöön, joka
-haavoitti hänen jalkojaan, kaktuskasvien terävät piikit tunkeutuivat
-hänen ihoonsa ja saivat hänet horjumaan. Vielä oli hän kuitenkin hieman
-edellä takaa-ajajistaan, kun muuan intiaani yhdellä hyppäyksellä
-saavutti hänet ja raivoissaan pisti häntä keihäällään. Se ei kuitenkaan
-sattunut, vaan ase osui onnettoman kyljen ja käden väliin ja intiaani,
-joka iskunsa voimasta kadotti tasapainonsa, kaatui maahan.
-
-Gayferos -- se oli valkoisen nimi -- näytti hetkisen epäröivän,
-ottaisiko maasta pudonneen keihään. Mutta itsensä säilyttämisen vaisto
-pani hänet jatkamaan juoksuansa. Tämä epäröiminen oli hänelle tuhoa
-tuottava.
-
-Metsästäjät seurasivat jännityksellä noita eri tapauksia kilpailussa,
-jossa yksi oli kahtakymmentä vastaan. Äkkiä välähti tomupilvessä, jonka
-juoksijat olivat liikkeelle panneet, tappara Gayferoksen pään päällä,
-hän kaatui ja vieri samaa vauhtia rannalle asti.
-
-Kanadalainen tahtoi ampua, ja ainoastaan pelko, että surmaisi sen,
-jota tahtoi suojella, pidätti häntä. Hetkisen kuluttua hajoitti tuuli
-tomupilven. Rosenholz ampui mutta myöhään; intiaani, jonka metsästäjän
-luoti kaatoi maahan, heilutti kädessään onnettoman vangin veristä
-päänahkaa.
-
-Tähän odottamattomaan laukaukseen, jota seurasi kanadalaisen ja Josén
-sotahuuto, vastasivat intiaanit kiljunnalla. He poistuivat kuitenkin
-nyt ruumiilta näyttävän uhrinsa äärestä. Pian nähtiin tuon onnettoman,
-verisenä, pääkallo paljaana, nousevan ylös, horjuvan muutamia askeleita
-eteenpäin ja vihdoin väsyneenä vaipuvan maahan.
-
-Kanadalainen vapisi vihasta.
-
--- Jospa hänellä, huudahti hän, vielä on rahtunenkin henkeä, jos
-hänen päänahkansa vain on riistetty, sillä siitä ei aina kuole, niin
-pelastamme hänet. Jumala olkoon siihen todistajana!
-
-
-
-
-13.
-
-INTIAANIEN VIEKKAUS.
-
-
-Kun kanadalainen vannoi tämän jalon valan, tuntui hänestä, kuin olisi
-rukoileva ääni kuulunut hänen korvaansa.
-
--- Eikö tuo onneton huuda meitä apuun? sanoi hän.
-
-Ja ensi kerran kohotti hän päänsä yli kahilan. Nähdessään
-ketunnahkalakin, joka peitti jättiläisen päätä, ja tuon pitkän
-raskaan pyssyn, jota hän heilutteli yhtä keveästi kuin pajukeppiä,
-tunsivat apahit pelottavimman vihollisensa pohjoisesta ja väistyivät
-kummastuneina taaksepäin tämän näyn nähdessään. Rosenholz loi vakavan
-silmäyksen rannalle, jossa Gayferos oli ja josta apahit olivat
-poistuneet. Tuo mies-raukka anoi heikolla äänellä apua ja ojensi
-vapisevat kätensä kanadalaista kohti.
-
-Intiaani, joka oli hänen päänahkansa riistänyt, piti sitä vielä
-kuollessaan suonenvedon tapaisesti puristetuissa käsissään.
-
-Tämän kamalan näyn nähdessään nousi kanadalainen ylös, näyttäen
-jättiläisvartalonsa koko pituudessaan.
-
--- Ruoduttainen tuli noita koiria vastaan, sanoi hän, älkääkä
-unhottako, etteivät he saa meitä elävinä.
-
-Tämän sanottuaan astui hän päättävästi veteen. Se olisi ulottunut
-jokaisen muun pään yli, mutta ylti ainoastaan kanadalaisen hartioihin.
-Hänen pyssynsä piti vihollisen loitolla.
-
--- Antakaa minun ampua ensin, sanoi José Fabianille; minulla on
-vakavampi käsi kuin teillä, ja minun kiväärini kantaa toista vertaa
-pitemmälle kuin teidän. Mutta tehkää samoin kuin minäkin ja tähdätkää.
-Heti kun joku noista koirista liikahtaa, jätätte minun huolekseni tehdä
-hänet kykenemättömäksi meitä vahingoittamaan.
-
-Hehkuvin silmin tarkasteli José vihollisia, jotka pysyivät loitolla,
-uhkaillen pyssyllään milloin yhtä, milloin toista; hän oli valmiina
-vähimmänkin vihollisuusilmauksen huomattuaan ampumaan.
-
-Kanadalainen kahlasi eteenpäin ja vesi rupesi jo madaltumaan, kun muuan
-intiaani ojensi pyssynsä ampuaksensa rohkean metsästäjän. Mutta laukaus
-Josén pyssystä esti hänet siitä ja indiaani kadotti aseensa, kaatuipa
-itsekin.
-
--- Nyt on teidän vuoronne, Fabian! sanoi José, heittäytyen maahan
-seljälleen, ladataksensa siinä pyssynsä, metsästäjäin tavan mukaisesti.
-
-Fabiankin ampui nyt, mutta hänen kätensä ei ollut niin vakava, eikä
-hänen pyssynsä kantanut niin loitolle, joten se intiaani, johon hän
-oli tähdännyt, päästi ainoastaan raivokkaan äänen, kaatumatta maahan.
-Muutamia nuolia lensi kohti kanadalaista, mutta hän väisti ne alas
-kumartumalla, tai syrjään kääntymällä, ja siksi kun hän verrattomalla
-kylmäverisyydellä astui rannalle, oli José ehtinyt ladata pyssynsä ja
-oli valmiina ampumaan. Intiaanit epäröivät hetken mitä tekisivät ja
-tätä käytti kanadalainen hyväksensä, nostaaksensa Gayferoksen ylös.
-
-Onneton piti kiinni pelastajansa ruumiista, mutta hänellä oli tarpeeksi
-mielenmalttia, jättääksensä kanadalaisen kädet vapaiksi. Taakka
-seljässään, astui Rosenholz taasen veteen, nyt kuitenkin takaperin.
-Kerran vain pamahti hänen pyssynsä, ja siihen vastasi eräs intiaani
-kuolemanhuudolla. Viholliset katselivat hämmästyksestä liikkumattomina
-tuon rohkean miehen paluumatkaa, jota suojelivat Josén ja Fabianin
-pyssyt, ja pian laski voitokas Rosenholz tunnottoman Gayferoksen
-saarelle.
-
--- Nyt on kaksi noista koirista tehty taisteluun kelpaamattomiksi,
-lausui jättiläinen. Nyt meillä on muutaman hetken aselepo. Nyt, Fabian,
-näit, mitä etuja on ruoduttaisesta tulesta. Ne koirat ovat tällä kertaa
-saneet kyllänsä. Et sinä niin huonosti alottanut, ja voinpa vakuuttaa,
-että sinusta tulee hyvä ampuja, kun olet saanut tällaisen pyssyn.
-
-Heidän saavuttamansa voitto näkyi hälventäneen kanadalaisen synkät
-mietteet. Kääntyen Gayferokseen, joka surkeasti valitti, sanoi hän:
-
--- Ehdimme liian myöhään pelastaaksemme päänahkanne, poikani,
-mutta älkää huolehtiko, ei se paljon haittaa. Minulla on useita
-ystäviä, jotka ovat samassa tilassa kuin tekin, eikä se heitä
-haittaa, säästävätpä vielä tukanleikkaajankin palkan, siinä kaikki.
-Olette jäänyt henkiin, se on pääasia, ja nyt pidämme huolta, että
-pelastuksenne on täydellinen.
-
-Gayferoksen omista vaatteista reväistiin muutamia repaleita, joista
-tehtiin yksinkertainen side; päälaelle pantiin salavan kosteita lehtiä.
-Kun side oli valmis, pestiin hänen kasvonsa verestä puhtaaksi, eikä
-enää häntä katsoessa voinut huomatakaan haavaa.
-
--- Näetkö, sanoi kanadalainen Fabianille, sillä hän ajatteli yhä,
-miten saisi aina pitää kasvattinsa luonansa, -- sinun täytyy oppia
-tuntemaan erämaiden elämän tarpeet ja intiaanien tavat. Ne roistot
-ovat nyt uhraamalla kolme joukostansa saaneet nähdä, mihin kelpaamme,
-ja peräytyneet takaisin neuvotellaksensa, eivätkö viekkaudella voisi
-toimittaa, mitä väkivallalla eivät voineet. Kuules vain, kuinka
-hiljaista on äskeisen melun jälkeen.
-
-Ja todellakin oli äänetön yksitoikkoisuus taasen vallannut erämaan.
-Haapojen lehdet vain iltatuulessa humisivat ja laskeutuvan auringon
-säteistä sai joen vesi vilkkaita värivaihdoksia. Hiekkainen kenttä
-rannalla, joka äsken oli ollut sellaisen temmellyksen näyttämönä, oli
-nyt hiljainen, kuin tyynen järven pinta.
-
--- Mitä tuumit, José? Heitä on nyt vain seitsemäntoista, sanoi
-kanadalainen tyynellä äänellä.
-
--- Jos heitä olisi vain seitsemäntoista, vastasi José, niin tulisimme
-kyllä toimeen heidän kanssaan, mutta jos he saavat apua...
-
--- Meidän täytyy kuitenkin koettaa, vaikkapa se on vaarallistakin;
-henkemme on Jumalan huomassa, vastasi Rosenholz, tullen uudelleen
-levottomaksi Fabianin tähden. -- Sanokaapas, ystäväni, jatkoi hän,
-kääntyen Gayferokseen, ettekö kuulu don Estevanin joukkoon?
-
--- Tunnetteko hänet? kysyi haavoitettu heikolla äänellä.
-
--- Kyllä. Mutta mitenkä poistuitte niin loitolle leiristä?
-
-Haavoitettu kertoi, että hän don Estevanin käskystä oli lähtenyt
-etsimään eksynyttä opasta ja sitten eksynyt itsekin, jolloin kesyttömiä
-hevosia pyydystävät intiaanit olivat hänet huomanneet. -- Mikä on tuon
-oppaan nimi? kysyi Fabian.
-
--- Cuchillo.
-
-Fabian loi tarkoittavan silmäyksen Rosenholziin.
-
--- Niin, tuumaili metsästäjä, hyvinkin luultavaa on, ettei epäluulosi
-tuota teeskentelevää pirua vastaan ole perätön ja luultavasti opastaa
-hän heitä kultalaaksoon; mutta, lapseni, olemmehan itsekin lähellä
-sitä, kun vain vapaudumme noista kirotuista intiaaneista. Kun vain
-kerran olemme sinne asettuneet, niin suoriudumme kyllä heistä, vaikka
-heitä olisi sata.
-
-Tämän kuiskasi hän Fabianin korvaan.
-
--- Vielä sananen, sanoi kanadalainen haavoitetulle, ja sitten saatte
-olla rauhassa; paljonko väkeä on don Estevanilla?
-
--- Kuudenkymmenen miehen vaiheilla.
-
-Kun kanadalainen oli saanut tietää, mitä halusikin, valeli hän vielä
-kerran haavoitetun kuumeista ja polttavaa päätä raikkaalla vedellä;
-tästä sai onneton heti helpotusta ja kun melkoinen verenvuoto oli häntä
-heikontanut, vaipui hän pian syvään, horrosmaiseen uneen.
-
--- Nyt täytyy meidän miettiä asioitamme, sanoi kanadalainen, mutta
-ensin rakennamme varustuksen, joka paremmin kuin nuo lehdet suojelee
-meitä luodeilta ja nuolilta. Oletteko laskenut, montako pyssyä
-intiaaneilla on?
-
--- Seitsemän, ellen erehdy, sanoi José.
-
--- Kymmentä meidän siis on vähemmän pelkääminen. Täytyy kuitenkin
-valmistautua vastustamaan hyökkäystä molemmilta rannoilta, sillä
-arvattavasti kiertävät he toisellekin rannalle ja saattavat meidät
-kahden tulen väliin.
-
-Se puoli saarta, joka oli intiaanien hallussa olevan rannan puolella,
-oli riittävästi suurien juurakkojen suojassa, jotka ikäänkuin
-hakuliaitaus kohosivat maasta, mutta toinen puoli, josta hyökkäys
-luultavasti uudistettaisiin, oli vain tiheän, mutta heikon kahila- ja
-pajupensaston suojelema.
-
-Josén avulla ja erinomaisilla käsivoimillaan kiskoi kanadalainen
-saaren molemmista päistä suuria oksia ja muutamia puunrunkoja, jotka
-virta äskettäin oli ajanut rannalle. Pian olivat taitavat metsästäjät
-varustaneet heikoimmat ja uhatuimmat kohdat yksinkertaisella, mutta
-tukevalla aitauksella, joka ehkä suojelisi saaren puolustajia monesta
-haavasta.
-
--- Näetkö, Fabian, sanoi Rosenholz, sinä olet yhtä hyvässä turvassa
-näiden puunrunkojen takana kuin kivilinnassa. Ainoastaan ne luodit
-voivat sattua sinuun, jotka ammutaan meihin rannalla olevista puista,
-mutta kyllä minä pidän huolen siitä, ettei yksikään noista roistoista
-pääse niiden latvaan.
-
-Kanadalainen hieroi käsiään iloissaan, kun oli rakentanut sellaisen
-suojelusmuurin Fabianin ja surman väliin, ja sitten määräsi hän
-nuorukaisen parhaiten suojellulle paikalle.
-
--- Huomasitko, kysyi Rosenholz Josélta, kuinka saari notkahti
-perustuksia myöten joka ponnistuksella, minkä teimme taittaaksemme
-oksan tai kiskoaksemme kannon?
-
--- Kyllä sanoi José, luulinpa, että koko saari irtautuisi paikaltaan.
-
-Mutta molemmat metsästäjät huomasivat vaaran hetken lähenevän ja että
-aselepo oli lopussa ja pitkä, julma taistelu alkamassa.
-
-Kanadalainen kehoitti molempia tovereitansa mahdollisimman tarkasti
-säästämään ampumatarpeitaan. Sitten neuvoi hän Fabiania, miten tämä
-tähtäisi, paremmin osataksensa. Tämän tehtyään pusersi hän vavisten
-Josén kättä, ja tämä vastasi sydämellisesti tähän; vihdoin sulki hän
-sanomattomalla hellyydellä, samoin kuin sinäkin päivänä, jolloin
-heidät meritaistelu erotti, Fabianin sydämellensä. Tämän inhimillisen
-heikkouden ilmauksen jälkeen asettuivat saaren puolustajat paikoilleen
-niin tyyninä ja kylmäverisinä, kuin mikä intiaani tahansa.
-
-Muutamia hetkiä kului, jolloin vain sairaan raskaat henkäykset ja veden
-loiske saaren rannoilla olivat ainoat äänet, jotka häiritsivät luonnon
-hiljaisuutta tällä hetkellä, jolloin aurinko oli katoamaisillaan.
-
-Joen pinta, rannalla olevien puiden latvat, kaislikkokin olivat
-metsästäjäin tarkan huomion esineinä, sillä yö monine vaaroineen
-läheni nopeasti. -- Nyt on hetki, jolloin yön pahat henget virittävät
-ansojaan, hetki, jolloin nuo jaguarit ihmishaamussa etsivät saalistaan,
-sanoi Rosenholz vakavasti.
-
-Ei kukaan vastannut näihin sanoihin, jotka pikemmin tuntuivat ääneen
-lausutulta ajatukselta, kuin huomioon otettavalta varoitukselta.
-
-Pimeni vähitellen. Rannalla kasvavat pensaat saivat haaveellisen
-muodon, jollaisen hämärän epäselvä kajastus luo esineisiin. Puiden
-vihannuus muuttui tummiksi, kylmiksi värivivahduksiksi, mutta
-tottumuksesta oli molemmilla metsästäjillä intiaanien tarkka silmä,
-eikä mikään voinut pettää heidän tottuneita aistimiaan, kun he
-huolellisesti vartioivat.
-
--- José, alkoi metsästäjä matalalla äänellä, eikö sinustakin tunnu,
-ikäänkuin tuo pensas -- hän osoitti erääseen pajupensaasen -- olisi
-saanut toisen muodon ja tullut suuremmaksi?
-
--- Kyllä, sanoi José, pensas ei enää ole samanmuotoinen.
-
--- Katsohan tuonne, Fabian, jatkoi kanadalainen, eikö sinunkin
-nuorelle, terävälle silmällesi näytä ikäänkuin tuon pajupensaan
-vasemman puoliset oksat ja lehdet eivät olisi sellaisessa asemassa kuin
-ne ovat luonnostaan?
-
-Nuorukainen taittoi kahilan syrjän ja katseli tarkasti Rosenholzin
-viittaamaa paikkaa.
-
--- Melkeinpä voisin sen vannoa, sanoi hän, mutta...
-
-Hän vaikeni, jatkaen tarkastusta.
-
--- No, näetkö mitään muuta? kysyi kanadalainen.
-
--- Näen tuolla, vastasi Fabian, noiden salavien välissä pensaan, jota
-ei äsken ollut siellä.
-
--- Niin, jatkoi kanadalainen, sellaisiksi muututaan, kun eletään
-kaukana suurista kaupungeista; huomataan seudun pienimmätkin esineet,
-jotka usein ovatkin arvokkaita merkkiä. Sinä Fabian olet luotu
-metsäelämään.
-
-José tähtäsi mainittuun pensaasen.
-
--- José käsittää vajaatkin viittaukset, jatkoi Rosenholz; hän tietää
-yhtä hyvin kuin minäkin, että intiaanit ovat käyttäneet illan
-taittaakseen oksia ja tehdäkseen niistä siirrettävän suojuksen; mutta
-he halveksivat todellakin liian paljon valkoisia, joista kuitenkin
-kaksi kykenisi opettamaan heille sotajuonia, joita eivät vielä tunne.
-Jätä tuo pensas Fabianin haltuun, lisäsi hän Joséhen kääntyen, hän
-voipi siihen helpommin osata, ja ammu sinä noihin oksiin, joiden lehdet
-alkavat kuihtua, sillä niiden takana on intiaani. Tähtää keskelle,
-Fabian, keskelle, lisäsi hän vilkkaasti.
-
-Kaksi laukausta ammuttiin saarelta yhtä aikaa, niin että kuuluivat
-yhdeltä. Tehty pensas putosi ja metsästäjät näkivät punaisen ruumiin
-horjuvan sen takana.
-
-José, Fabian ja Rosenholz heittäytyivät seljälleen. Molemmat
-ensinmainitut latasivat pyssynsä, kolmas oli valmiina ampumaan.
-
-Luotia lensi metsästäjäin pään päällitse, niin että lehtiä ja oksia
-putoili ja intiaanien ulvonta vihloi heidän korviaan.
-
-Rosenholz nousi paikaltaan ja laskeusi polvilleen. Aurinko loi
-viimeisiä säteitään puiden latvoihin, synnyttäen niihin kummallisia
-värivivahduksia.
-
--- Pitäkää varanne, lapset, sanoi hän, näen tuossa erään haavan lehtien
-liikkuvan, eikä niitä pane tuuli liikkeelle. Varmaankin on joku
-veitikka kiivennyt haapaan.
-
-Luoti, joka sattui erääseen puun runkoon saarella, todisti metsästäjän
-oikein arvanneen.
-
--- Perhana, meidän täytyy menetellä vieläkin sukkelammin ja saada
-intiaanit paljastamaan itsensä enemmän.
-
-Näin sanoen riisui hän takkinsa ja lakkinsa, jotka ripusti erään puun
-oksalle. Fabian katseli tarkasti hänen puuhiaan.
-
--- Jos nyt olisi, sanoi Rosenholz, valkoisia sotamiehiä vastassani,
-niin asettuisin takin viereen, sillä sotamies tähtäisi takkiin, mutta
-kun olen tekemisissä intiaanien kanssa, täytyy asettua takin taakse,
-sillä punaihoista ei petetä niinkuin sotilasta, vaan ampuu hän takin
-viereen. Laskeudu alas, Fabian, ja sinäkin José; antakaa minun nyt
-toimia; pian saatte kuulla luotien suhisevan oikealle ja vasemmalle ohi
-tuon maalitaulun.
-
-Kanadalainen laskeusi polvilleen takkinsa taakse, valmiina ampumaan.
-Hän ei ollut luulossaan pettynyt. Pian repivät intiaanien luodit lehtiä
-ja oksia puista molemmin puolin takkia, mutta tapaamatta kanadalaista
-tai hänen toveriaan, jotka olivat vetäytyneet syrjään.
-
-Metsästäjä ampui nyt erääseen haavan oksaan, jossa näkyi jotain
-punaista, joka muiden silmille olisi näyttänyt syksyiselle lehdelle;
-ja ennenkuin pamaus oli tauonnut kuulumasta, vieri intiaani oksalta
-oksalle, niinkuin kypsä hedelmä, johon raesade on sattunut.
-
-Tähän kanadalaisen mestarilaukaukseen vastasi raivokas ulvonta,
-joka kuului niin kamalalta, että täytyi olla rautainen hermosto
-sitä kestääkseen vapisematta. Haavoitettukin, jota eivät edelliset
-laukaukset olleet herättäneet, heräsi, vapisevalla äänellä mutisten:
-
--- Virgen de los dolores! (Tuskien neitsyt). Luulisipa koko parven
-tiikeriä ulvovan. Pyhä neitsyt, auta minua!
-
--- Kiittäkää häntä, keskeytti kanadalainen; nuo roistot saattavat
-ulvonnallaan säikäyttää sellaisen vasta-alkajan, kuin te olette,
-mutta ei vanhaa metsäsissiä. Olette iltasin kuullut sakaalien ulvovan
-toisillensa metsässä, kuin niitä olisi sata, vaikkei ole muuta kuin
-kolme tai neljä. Intiaanit tekevät samoin kuin sakaalit ja pistänpä
-vaikka veikkaa, ettei heitä ole tusinaa useampaa noiden puiden takana.
-Voi, jospa saisin heidät kahlaamaan jokeen, niin ei ainoakaan pääsisi
-kyläänsä kertomaan tappiostaan.
-
-Ikäänkuin äkillinen mielen johde olisi hänet vallannut, käski Rosenholz
-toverinsa laskeutumaan seljälleen. Pensaat, kahila ja puun rungot
-suojelivat heitä tarpeeksi.
-
--- Niinkauvan kuin tässä lepäämme, olemme turvassa, sanoi hän; --
-meidän tulee vain tarkastella puiden latvoja, sillä sieltä voivat he
-meihin osata. Ammumme vasta, kun näemme jonkun kiipeävän puuhun, mutta
-muuten olemme aivan hiljaa. Nuo roistot eivät tahdo poistua ilman
-meidän päänahkojamme ja siksi tulevatkin tänne ennemmin tai myöhemmin...
-
-Tähän päätökseen näytti taivas saattaneen metsästäjän, sillä tuskin
-olivat he laskeutuneet maahan, kun luoti- ja nuolisade sattui kahilaan
-ja pensaisiin; nekin oksat, joiden takana he äsken olivat olleet,
-murtuivat. Kaikki luodit ja nuolet suhisivat heidän päällitsensä. Äkkiä
-tempasi kanadalainen takin ja lakin alas, ikäänkuin hän itse olisi
-kaatunut ja tuon näennäisesti murhaavan tulen jälkeen vallitsi saarella
-mitä syvin hiljaisuus.
-
-Tätä hiljaisuutta seurasi raju riemuhuuto, jonka taasen laukaukset
-keskeyttivät. Mutta saari pysyi yhtä äänettömänä nytkin.
-
--- Eikö yksi niistä nouse puuhun? sanoi José.
-
--- Nousee, mutta älkäämme vastatko hänen laukauksiinsa; älkäämme
-liikkuko, vaan olkaamme kuin kuolleita. Jumalan nimessä uskaltakaamme
-tämä koe. Hän astuu alas ja kertoo seuralaisilleen nähneensä neljä
-ruumista saarella.
-
-Vaikka suuri vaara liittyi tähän sotajuoneen, hyväksyttiin kanadalaisen
-ehdotus ja kaikki pysyivät liikkumatta, tarkastellen intiaanin
-liikkeitä. Varovasti kiipesi soturi oksalta oksalle, kunnes oli päässyt
-niin korkealle, että voi nähdä saaren yli.
-
-Oli vielä niin valoisa, että saarelle voitiin nähdä intiaanin kaikki
-liikkeet. Kun hän oli ehtinyt tarpeeksi korkealle, kurkisti hän
-saarelle. Hän ei näyttänyt hämmästyvän, nähdessään makaavat. Hän
-kuitenkin epäili jotain juonta, sillä rohkeasti, huolimatta hänen
-puussa kuolleen toverinsa muistosta, paljasti apahi koko ruumiinsa
-ja tähtäsi saarelle. Sitten laski hän kiväärinsä nosti sen taasen
-ja tähtäsi. Näin teki hän useaan kertaan, mutta metsästäjät eivät
-liikahtaneet enempää kuin todelliset ruumiit. Intiaani päästi
-riemuhuudon.
-
--- Hai tarttui koukkuun, sanoi Rosenholz.
-
--- Kyllä tunnen sen koiran, sanoi José, ja ellen saata hänelle yhtä
-kamalaa hetkeä kuin hän meille, on syynä se, että luoti, jonka hän
-aikoo meille, estää minut siitä.
-
--- Se on Mustalintu, sanoi Rosenholz; -- hän on samalla rohkea ja
-älykäs.
-
-Intiaani ojensi taasen pyssynsä kohti ruumiita; hän tähtäsi yhtä
-tyynesti kuin ampuja, joka kilpailussa toivoo palkintoa, kunnes hän
-vihdoin päätti ampua. Luoti irroitti pirstaleen eräästä puun rungosta
-Josén pään vieressä, ja se haavoitti häntä otsaan.
-
-José ei liikahtanut enempää kuin puu, johon hän nojasi; hän sanoi vain:
-
--- Kirottu punanahka! Kyllä pian maksan sinulle. Muutamia veren tippoja
-pirskahti kanadalaisen kasvoille.
-
--- Onko kukaan haavoitettu, kysyi hän.
-
--- Mitätön naarmu vain, sanoi José. -- Jumalan kiitos!
-
-Intiaani päästi uuden riemuhuudon ja kiipesi alas puusta. Metsästäjät
-hengittivät jälleen.
-
-Vielä ei kuitenkaan heidän juonensa ollut täydellisesti menestynyt.
-Intiaanit epäilivät vielä, sillä pitkä äänettömyys syntyi.
-
-Aurinko meni mailleen, lyhyt hämärä levitti varjonsa luontoon, kuu
-valaisi veden pintaa; punaihoisista ei kuulunut hiiskaustakaan.
-
--- He haluavat meidän päänahkojamme, mutta eivät ole varmoja asiastaan,
-sanoi José, pidättäen haukotustaan, sillä aika tuntui hänestä pitkältä.
-
--- Kärsivällisyyttä, sanoi kanadalainen, intiaanit ovat korppikotkien
-tapaisia: vasta sitten uskaltavat he ryhtyä ihmisruumiiseen, kun se on
-ruvennut mätänemään. Apahit tekevät samoin. Ja me asetumme kaislikon
-taakse vartioimaan.
-
-Metsästäjät alkoivat tarkastella. Hetkisen näytti vastainen ranta aivan
-autiolta; pian nähtiin kuitenkin intiaanin suurinta varovaisuutta
-käyttäen koettelevan metsästäjäin kärsivällisyyttä, jos jokunen
-juoni olisi ollut kätkettynä; sitten yhtyi häneen toinen ja molemmat
-lähenivät rantaa enenevällä luottamuksella. Vihdoin nähtiin kuun
-valossa kymmenen soturia.
-
--- Indiaanit kahlaavat, jos heidät oikein tunnen, peräksytin joessa,
-sanoi Rosenholz; sinä Fabian tähtäät ensimäistä, José keskelle, ja minä
-annan viimeisen edelliselle osansa. Siten erottaa heidät aukko, eivätkä
-he voi yht'aikaa päästä saarelle, ja me tulemme helposti toimeen heidän
-kanssaan. Sitten alkaa taistelu mies miestä vastaan; sinä Fabian sillä
-aikaa, kun me puukkoinemme heitä odotamme, lataat meidän pyssymme ja
-annat ne meille; kiellän sinua äitisi nimessä hyökkäämästä.
-
-Kun kanadalainen antoi nämä käskyt, astui roteva soturi jokeen ja hänen
-jäljessään yhdeksän lisäksi. Kaikki kahlasivat he varovasti, eikä
-loiskekaan heitä ilmoittanut. Olisi luullut heitä henkien maailmasta
-tulleiksi varjoiksi, jotka veden pinnalla liehuivat.
-
-
-
-
-14.
-
-KAMALA YÖ.
-
-
-Intiaaneista varmaan tuntui kuin olisi kuolon hiljaisuus vallinnut
-saarella, sillä metsästäjät pidättivät hengitystänsäkin, ja sentään
-lähenivät apahit mitä suurimmalla varovaisuudella. Jonon ensimäinen
-oli saapunut paikalle, jossa vesi alkoi syvetä. Se oli Mustalintu;
-viimeinen intiaani oli tuskin rannalta astunut. Nyt oli hetki, jolloin
-kanadalaisen tuuma oli täytäntöön pantava.
-
-Fabian aikoi juuri Josén suureksi harmiksi ampua jonon johtajaa, kun
-Mustalintu äkkiä sukelsi veteen; lieneekö hän sitten aavistanut jotain
-vaaraa, tai varoittiko metsästäjäin pyssyn piippuihin sattunut kuunsäde
-häntä.
-
--- Ampukaa! huudahti Rosenholz.
-
-Samassa kaatui jonon viimeinen mies veteen; kaksi, joihin Fabian ja
-José olivat tähdänneet, horjui vielä muutaman askeleen eteenpäin
-vedessä, joka kuitenkin pian kuljetti heidät pois.
-
-José ja kanadalainen olivat heittäneet pyssynsä taaksensa, jotta Fabian
-sopimuksen mukaan lataisi ne uudelleen. Itse olivat he nousseet ja
-seisoivat puukko kädessä rannalla taistellakseen mies miestä vastaan.
-
--- Apahia on vielä seitsemän, huudahti ukkosen äänellä kanadalainen,
-joka paloi halusta saada tuhota heidät viimeiseen mieheen, ja jonka
-intiaani-inho heräsi uudelleen, kun hän näki heidät. Uskaltavatko he
-tulla noutamaan kahden valkoisen päänahkaa?
-
-Mutta päällikön katoaminen ja kolmen toverin kuolema oli saanut heidät
-suunniltaan; he eivät tosin paenneet, mutta pysähtyivät epäröivinä ja
-liikkumattomina kuin kuun valaiseman veden pinnan puoliksi salaamat
-kalliosärkät.
-
--- Ruumiiltako vain punaiset soturit voivat riistää päänahan? lisäsi
-José pilkallisesti nauraen. Ovatko apahit korppikotkia, jotka silpovat
-ainoastaan kuolleita? Tulkaa sitten tänne korppikotkat, te pelkurit
-naiset! karjasi hän, nähdessään vihollisten nopeasti rientävän rannalle.
-
-Äkkiä huomasi hän selällään kelluvan ruumiin, mutta sen hehkuvat silmät
-osoittivat, ettei se ollut kuollut, vaikka ojennetut kädet ja ruumiin
-liikkumattomuus antoivat aihetta sellaiseen otaksumaan.
-
--- Don Fabian, pyssyni pian! Tuossa on Mustalintu, joka luulottelee
-olevansa kuollut ja antaa virran viedä itseään.
-
-José otti pyssyn Fabianilta ja tähtäsi vedessä kelluvaa. Mutta paitsi
-silmiä, jotka hehkuivat kuin tuli, ei ainoakaan jäsen järkähtänyt.
-
-José laski pyssynsä alas.
-
--- Minä olen erehtynyt, sanoi hän ääneen. Valkoiset eivät tuhlaa
-ruutiansa kuolleisiin, niinkuin intiaanit, eivätkä ammu ruumiita.
-
-Ruumis kellui vielä selällään, ojennetuin käsin; virta vei sitä hiljaa
-rantaa kohti!
-
-José otti pyssynsä ja tähtäsi uudelleen, nyt huolellisemmin kuin
-edellisellä kerralla, sitten laski hän pyssynperän taasen maahan ja
-vasta kun luuli intiaanipäällikön kylliksi tuskaa kärsineen, ampui hän,
-jonka jälkeen Mustalintu sukelsi.
-
--- Parempi olisi ollut, jos heti olisit tappanut hänet, sanoi
-Rosenholz. Voi! huudahti hän, polkien jalkaansa, mitä nyt on tekeminen.
-Toivoin, että olisimme saaneet tapetuksi nuo rosvot, toisen toisensa
-perästä, ja nyt täytyykin alkaa alusta. Emme saata kahlata joen yli
-heitä tappamaan.
-
--- Ja se kuitenkin olisi viisain tuuma.
-
--- Niin kauvan kuin Fabian on luonani, en milloinkaan saata siihen
-suostua, vastasi Rosenholz matalalla äänellä, muuten olisin jo paennut
-vastaiselle rannalle; sinä tunnet intiaanit liian hyvin, tietääksesi,
-että nuo koirat miettivät vain kostoa.
-
-José kohautti jäykästi olkapäitään; hän tunsi yhtähyvin kuin
-kanadalainenkin intiaanien kostonhimon.
-
--- Olet oikeassa, vastasi hän, mutta meidän täytyy päättää,
-pakenemmeko, vai jäämmekö tänne.
-
--- Jos olisimme kahden, emme tarvitsisi montakaan minuuttia ehtiäksemme
-toiselle rannalle. Tosin nuo seitsemän ratsastajaa saavuttaisivat
-meidät, mutta me kahden voittaisimme heidät kyllä, sillä olemmehan
-vaikeampaakin kokeneet.
-
--- Olisi se sentään parempi kun jäädä tänne piiritetyksi kuin ketut,
-jotka savulla ja rikillä tukahutetaan luoliinsa.
-
--- Aivan niin, sanoi Rosenholz ajatuksiinsa vaipuneena, mutta entä
-Fabian -- ja tuo raadeltu mies-raukka, jota emme voi kiusaajilleen
-jättää; he ovat jo tarpeeksi häntä raadelleet! Jättäkäämme ainakin
-pako-yrityksemme siksi, kun kuu on laskeutunut ja tullut pimeä yö.
-
-Ja ukon pää vaipui rinnoille surumielisenä, mikä suuresti vaikutti
-Joséhen. Sitten loi hän katseen taivaalle, jossa kuu kulki hitaasti
-tähtien peittämän taivaanlaen poikki.
-
--- Olkoon menneeksi, sanoi José, asettuen toverinsa viereen. Mutta
-katso! Viisi tikkua on pistetty maahan, lisätkäämme kolme, niin tulee
-kahdeksan. Kaksitoista heitä siis on vielä hengissä. Mutta me näimme
-ainoastaan kymmenen joessa. En luule erehtyväni otaksuessani, että
-Mustalintu on lähettänyt kaksi puuttuvaa apua hakemaan.
-
--- Se on kyllä mahdollista, vastasi Rosenholz. Molemmatkin keinot,
-tänne jääminen ja pakeneminen, ovat yhtä vaarallisia.
-
-Kun metsästäjät olivat päättäneet yksinkertaisen ateriansa, johon
-kuului auringon paisteessa kuivattua lihaa ja karkeita maissijauhoja,
-lankesivat kuun säteet vinommin veden kalvoon ja varjot peittivät puun
-latvoja.
-
-Oli jo tunti kulunut intiaanien yrityksestä päästä saarelle ja
-vaikkei ainoakaan ääni häirinnyt yön hiljaisuutta, kuunteli kuitenkin
-José, joka oli ollut vaipuneena ajatuksiinsa samoinkuin Rosenholz,
-levottomana.
-
--- Eikö tuo kirottu kuu ensinkään laske? sanoi hän. Olen levoton;
-minusta tuntuu kuin tuntisin aaltojen loiskivan jalkojeni alla, eikä
-se ääni tule virran pyörteistä; ei ne ole puhveleitakaan, jotka näin
-myöhään tulevat juomaan.
-
-Näin sanoen nousi hän ylös, katseli tarkoin jokea ylhäälle ja alhaalle,
-pitkin sen juoksua, mutta molemmin puolin nousi usva, peittäen kaikki
-läpinäkymättömällä verholla. Amerikan öiden viileys, joka seuraa päivän
-hehkuvaa kuumuutta, tihentää siten maan ja auringon lämmittämän veden
-haihtumisen tiheiksi pilviksi.
-
--- Minä en sumulta näe mitään, sanoi José. Vähitellen vaimeni tuo
-epämääräinen ääni, jonka José oli kuullut, ja taasen muuttui kaikki
-tyyneksi ja hiljaiseksi. Kului jälleen pitkä aika, kuu laski yhä
-alemmaksi, tähtisikeröt kääntyivät taivaan laella, luonto uinaili
-vienossa levossa, kun saaren puolustajat yhtäkkiä kauhistuivat ja
-katselivat hämmästyneinä toisiinsa.
-
-Molemmilta rannoilta kajahti yht'aikaa niin valtava, läpitunkeva ja
-kestävä ulvonta, että kun se vihdoinkin taukosi, molempien rantojen
-kaiku toisti sen useaan kertaan.
-
-Nyt ei voinut pakoa ajatellakaan. Intiaanit piirittivät saarta molemmin
-puolin. Molemmat metsästäjät olivat kyllin kokeneet sitä epäilläksensä.
-
--- Nyt saa kuu laskea! huudahti José. Sanoinhan epäileväni noita kahta
-kadonnutta intiaania ja kuulemaani ääntä; intiaanit silloin kahlasivat
-joen poikki. Ken tietää, suuriko joukko meitä piirittää.
-
--- Samapa se, sanoi kanadalainen synkästi, sata korppikotkaako näykkii
-hengettömiä ruumiitamme, vai sata intiaania ulvoo niiden ympärillä.
-
--- Olet oikeassa! Asiain näin ollen ei paljoudesta ole lukua, mutta
-tästä tulee riemun päivä intiaaneille.
-
--- Ethän toki alota kuolinvirttäsi, niinkuin intiaanit, kun he
-pylväisiin sidottuina lukevat uhreiltaan riistämänsä päänahat.
-
--- Miksi en? Onhan se hyvä tapa; helpommin kuolee sankarikuoleman, kun
-muistaa eläneensä miehenä.
-
--- Ensin täytyy meidän miettiä, kuinka kuolisimme kristittyinä, sanoi
-Rosenholz.
-
-Hän veti Fabianin luokseen ja jatkoi:
-
--- En voi täysin selittää, mitä unelmissani sinulle aijoin, rakas
-lapseni. Olen puoleksi raakalainen, puoleksi sivistynyt, ja unelmani
-ovat sen mukaisia.
-
--- Toisinaan, jatkoi hän, tahdoin sinulle antaa maailman kalleudet,
-säätysi ja arvosi ja siihen lisäksi kultalaakson aarteet; toisinaan
-pidin parhaimpana erämaan kauneudet, jotka ympäröivät ihmistä hänen
-laskeutuessaan levolle ja tervehtivät häntä ylösnoustessa; mutta, voin
-vakuuttaa, aina ajattelin, etten milloinkaan hylkäisi sinua. Täytyykö
-meidän nyt käydä kuolemaan? Täytyykö sinun, vielä niin nuorena,
-reippaana, pulskana, kantaa sama kohtalo kuin vanhuksenkin, jota ei
-maailma kaipaa?
-
--- Kenpä maailmassa minusta pitäisi, ellei teitä olisi, sanoi Fabian
-hellästi, mutta hänen äänensä oli, huolimatta heidän epätoivoisesta
-tilastaan, yhtä vakava kuin ennenkin. Ennenkuin löysin teidät, oli maa
-poveensa sulkenut kaikki, joita rakastin, ja ainoa, joka heidät voi
-korvata, olitte te. Miksi siis tahtoisin viipyä maailmassa?
-
--- Sinulla on tulevaisuutta, lapseni, tulevaisuutta, jota nuoriso
-toivoo yhtä innokkaasti, kuin janon vaivaama hirvi vettä...
-
-Tässä vanhan metsästäjän surulliset mietteet keskeytti kaukaisten
-laukausten ääni. Tällä hetkellä intiaanit hyökkäsivät don Estevanin
-leiriin. Laukaukset ilmaisivat, että siellä raivosi kiivas taistelu.
-Tunnemme sen päätöksen. Laukausten joukosta kuului saaren vastaiselta
-rannalta kova ääni.
-
--- Kuunnelkoot valkoiset! sanoi se.
-
--- Se on tuo Mustalintu roisto, sanoi José, tuntien hänen äänensä.
-
-Kaksi sotilasta tuki haavoitettua päällikköä.
-
--- Miksi kuuntelisimme? huusi José äkeällä äänellä, lausuen sanat
-sekaisin espanjan ja apahien kielellä; valkoiset nauravat Mustanlinnun
-uhkauksille ja halveksivat hänen lupauksiansa.
-
--- Olkoon! sanoi intiaani, valkoiset ovat urhoollisia, mutta he
-tarvitsevatkin koko rohkeutensa. Etelän valkoisten kimppuun hyökätään
-juuri; miksi eivät pohjan valkoiset taistele heidän kanssaan?
-
--- Kun sinä, pikimusta lintu, olet heidän vihollisensa ja kun eivät
-leijonat metsästä yhdessä sakaalien kanssa; jälkimäiset osaavat vain
-kiljua, kun leijona repii ja nielee. Pidä hyvänäsi, roisto! Luulenpa,
-että se oli oikein intiaanien tavoin lausuttu, lisäsi José suuttuneella
-äänellä.
-
--- Hyvä, sanoi päällikkö, valkoiset menettelevät kuin voitetut
-intiaanit. Mutta kotka nauraa matkijalinnun haukkumasanoille; tämä
-matkii kaikkia ääniä, eikä kotka viitsi hänen kanssaan puhua.
-
--- Kenen kanssa se sitten tahtoo puhua? kysyi José, jota ei tämä
-vastaus lepyttänyt.
-
--- Hän tahtoo puhua jättiläisen kanssa, veljensä lumivuorten kotkan
-kanssa, joka ei viitsi matkia muiden lintujen kieltä.
-
--- Mitä hänestä tahdot? kysyi kanadalainen.
-
--- Intiaani haluaa kuulla, kuinka pohjan soturi anoo henkeänsä.
-
--- Anon sinulta muuta, sanoi Rosenholz.
-
--- Minä kuuntelen, sanoi intiaani.
-
--- Jos vannot sotilaan kunnian nimessä, esi-isäisi luiden kautta,
-säästäväsi kolmen toverini hengen, niin tulen yksin ja aseettomana
-luoksesi ja saat riistää päänahkani. -- Tästä hän iloitsee, lisäsi
-Rosenholz matalammalla äänellä.
-
--- Oletko hullu, Rosenholz! huudahti José hypäten ylös kuin haavoitettu
-tiikeri.
-
-Fabian riensi hänen luoksensa.
-
--- Jos astutte askeleenkin, mennäksenne intiaanien luo, niin pistän
-puukon rintaani, sanoi nuorukainen kiivaasti.
-
-Rajun metsästäjän sydämeen koski syvältä, kun hän kuuli näiden kahden
-rakastamansa miehen lausuvan näin. Intiaani oli vaiti, hän mietti
-varmaan.
-
-Kun vaitioloa oli hetken kestänyt, alkoi intiaani:
-
--- Mustalintu haluaa, että pohjan soturi anoo häneltä henkeänsä ja
-valkoinen anoo kuolemaa. He eivät ymmärrä toisiansa. Minun tahtoni
-on, että pohjan mies jättää toverinsa; sitten vannon sotilaan kunnian
-nimessä ja esi-isieni luiden kautta, ettei mitään pahaa tapahdu
-hänelle, mutta ainoastaan hänelle. Noiden kolmen täytyy kuolla.
-
-Rosenholz ei viitsinyt vastata tähän ehtoon, joka oli vieläkin
-häpeällisempi kuin alkuperäinen, jolloin päällikkö tahtoi yhtyä
-metsästäjiin yhdessä hyökätäksensä meksikolaisten leiriin. Intiaani
-odotti turhaan vastausta, mikä hyväksyisi tai hylkäisi hänen
-ehdotuksensa. Sitten jatkoi hän:
-
--- Valkoiset kuulevat nyt viimeisen kerran kuolinhetkeensä asti
-päällikön äänen. Sotilaani ovat kaikilta tahoilta piirittäneet saaren.
-Intiaanien verta on vuotanut, ja se vaatii kostoa. Valkoisten veri
-on nyt vuotava. Mutta intiaani ei halua tätä verta, kun se hehkuu
-sotaisesta innostuksesta, hän ottaa sen vasta, kun se on kauhusta
-jähmettynyt ja nälän heikontama. Hän ottaa valkoiset elävinä, ja kun
-hänellä on ne hallussaan, ei sotilaina, vaan nälkäisinä koirina,
-jotka ulvovat, saadakseen kuivan puhvelin luun, silloin on intiaani
-vuodattava näiden ihmisten sydänveren, jotka pelko ja kärsimykset
-ovat eläimiksi muuttaneet. Heidän nahastansa tekee intiaani satulan
-ratsulleen, heidän päänahkansa ripustaa hän jalustimiinsa ja hevosensa
-selkään kostonsa voiton merkiksi. Sotilaani piirittävät saarta
-neljätoista päivää ja jos tarvitaan, yhtä monta lisäksi, anastaaksensa
-valkoiset.
-
-Nämä uhkaukset lausuttuansa katosi intiaani puiden taakse, eikä
-lausunut enää mitään. Mutta José ei tahtonut, että intiaani luulisi
-heidän peljästyneen ja huusi niin tyynesti, kuin kuohuva vihansa myönsi:
-
--- Koira, joka et osaa muuta kuin haukkua, valkoiset halveksivat
-sinun tyhjiä sanojasi, vaikka ne uhkaaviltakin kuuluvat; valkoisten
-ruumiittenkin näkeminen karkoittaisi unesi.
-
-Tässä tukahutti kiukku Josén äänen, ja kun ei hän enää voinut puhua,
-teki hän halveksivan liikkeen.
-
-Kaikuva ivanauru seurasi Josén vastausta, mutta iloiten siitä, että
-oli saanut pitää viimeisen sanan, istui hän keveällä mielin. Rosenholz
-näki intiaanin uhkauksista ainoastaan hänen urhoollisen ja uhraavan
-tarjouksensa hylkäämisen.
-
--- Voi, sanoi tuo jalo ukko huoahtaen, jos olisitte antanut minun
-toimia, olisin järjestänyt kaikki molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi.
-Nyt on liian myöhäistä; älkäämme siis enää siitä puhuko.
-
-Kuu oli laskenut; pyssyjen kaukaiset pamaukset olivat tauonneet,
-ja nyt vallitseva äänettömyys ja pimeys vaikutti, että nuo kolme
-ystävystä aivan hyvin tunsivat, kuinka helppo heidän olisi ollut päästä
-toiselle rannalle, elleivät intiaanit olisi saaneet apua; olisivatpa
-he voineet kuljettaa mukanaan raadellun kullanetsijänkin. Tämä oli
-vielä vaipuneena kuumeentapaiseen tilaan, eikä tiennyt mistään, mitä
-ympärillään tapahtui.
-
--- Meillä on siis, alotti José, ensin katkaisten saarella vallinneen
-äänettömyyden, neljätoista päivää aikaa. Tosin meillä ei ole runsaasti
-muonavaroja, mutta tiedän millä voimme hädän poistaa: kalastamme
-ajankuluksi ja saadaksemme jotain pureskelemista.
-
-Mutta Josén pila ei voinut poistaa synkkiä ryppyjä kanadalaisen otsalta.
-
--- Täytyy käyttää hetket, mitkä meillä on päivän koittoon, sanoi
-Rosenholz.
-
--- Mihin? kysyi José.
-
--- Pakenemiseen. Mihin muuten?
-
--- Ja miten se käy laatuun?
-
--- Siinäpä pulma onkin, vastasi Rosenholz. Osaat kai uida, Fabian?
-
--- Mitenkä muuten olisin voinut pelastua vesiputouksen hyrskyistä?
-
--- Aivan oikein. Luulenpa pelon saattavan pääni pyörälle. Ehkäpä voimme
-kaivaa reijän saaren läpi ja laskeutua siitä veteen. Nyt on niin pimeä,
-että voimme päästä maihin intiaanein meitä näkemättä hyvän matkan
-päässä tästä. Odottakaahan, teen kokeen, ennenkuin alotamme.
-
-Näin sanoen tempasi kanadalainen irti puun rungon tuosta luonnollisesta
-lautasta, joka oli heidän pakopaikkanaan. Rungon kuhmuinen pää oli
-ihmispään kaltainen. Vanha metsästäjä laski varovasti puun jokeen, ja
-pian alkoi tuo tumma esine hitaasti liikkua. Tarkoin seurasivat sitä
-ystävät silmillään jonkun hetken, ja vasta kun se oli kadonnut pimeään,
-alotti kanadalainen puheen.
-
--- Näette, sanoi hän, että taitavaa ja varovaa uimaria ei voida huomata
-enemmän kuin tuota puutakaan. Ei ainoakaan intiaani ole liikahtanut.
-
--- Totta kyllä, sanoi José, mutta kukapa takaa, etteivät apahit osaa
-erottaa ihmistä puun rungosta? Ja eräs meistä ei osaa uida.
-
--- Kuka sitten?
-
-José viittasi haavoitettuun, joka unissaan valitti tuskiaan, ikäänkuin
-hänen suojelushenkensä olisi ilmaissut hänelle, että hänet aijottiin
-jättää intiaanein käsiin.
-
--- Olkoon, sanoi Rosenholz epäröiden, mutta onko tuon henki sen
-arvoinen kuin Mediana-suvun viimeisen vesan?
-
--- Ei, sanoi José, mutta minä, joka äsken olin melkein sitä mieltä,
-että jättäisimme haavoitetun oman onnensa nojaan, pidän nyt sitä
-pelkuruutena.
-
--- Tuolla miehellä, lisäsi Fabian, on ehkä lapsia, jotka itkisivät
-isäänsä, samoin kuin minäkin samassa tilassa tekisin.
-
--- Se olisi kehno työ, joka tuottaisi meille onnettomuutta, Rosenholz,
-sanoi José.
-
-Nämät toverinsa sanat kuultuaan, peräytti kanadalainen ehdotuksensa.
-Hän sanoi:
-
--- Olkoon niin, Fabian, lähde sinä matkalle, tie on avoinna sinulle,
-sinä olet hyvä uimari; minä jään tänne Josén kanssa suojelemaan tätä
-miestä, ja jos kuolemme tänne, kuolemme ilomielin, tietäen täyttäneemme
-velvollisuutemme ja auttaneemme sinut pakoon.
-
-Fabian puisti kieltäen päätänsä.
-
--- Toistan, sanoi hän, etten tahdo elää ilman teitä molempia, jään siis
-luoksenne.
-
--- Mutta mitä tehdä? kysyi kanadalainen surullisesti.
-
--- Miettikäämme, niin, miettikäämme! sanoivat José ja Fabian yhtaikaa.
-
-Onnettomuudeksi oli nyt asema sellainen että kaikki inhimilliset
-ehdotukset olivat mahdottomia panna toimeen; tila oli niin toivoton,
-että ainoastaan ihmistä väkevämpi käsi voi heidät pelastaa. Turhaan
-pimeni yö yhä enemmän usvan saetessa; päätös, etteivät jättäisi
-haavoitettua, esti metsästäjiä pakenemasta. Pian loivat intiaanien
-pitkin rantoja tekemät nuotiot punaisen valonsa veteen ja valaisivat
-jokea pitkät matkat.
-
-Tämän tähden oli mahdoton panna käytäntöön kanadalaisen ehdottamaa
-pelastuskeinoa, vaikkapa he olisivat aikoneetkin, mutta sitä ei
-kukaan ajatellutkaan. Ellei nuotioita, joiden kajastus levisi jokeen,
-olisi ollut, niin olisi molemmilla rannoilla vallitsevasta syvästä
-äänettömyydestä voinut tulla siihen päätökseen, että ihmiset olivat
-jättäneet rannat sillä ei ainoatakaan vihollista näkynyt, ei ainoakaan
-ihmisääni häirinnyt yön hiljaisuutta.
-
-Joesta nousevat usvat tihenivät yhä ja peittivät saarta yhä enemmän.
-Rannat näyttivät väistyvän yhä kauvemmaksi, kunnes ne vihdoin kokonaan
-katosivat; nuotiot näyttivät usvassa epämääräisiltä vaaleilta
-valopilkuilta, puiden latvat tuntuivat liehuvan heidän päällään kuin
-jonkunlaiset sumuolennot.
-
-
-
-
-15.
-
-INTIAANIEN LÄHETTI.
-
-
-Mutta katsokaamme nyt Mustanlinnun hallussa olevalle rannalle.
-
-Intiaanien molemmille rannoille veden valaisemiseksi sytyttämät nuotiot
-loivat niin kirkkaan ja lavealle ulottuvan valon, että ahdinkoon
-saatetut metsästäjät eivät voineet paeta. Jokaisen nuotion ääreen oli
-intiaani asetettu vartiaksi. Hänen täytyi pitää nuotiota vireillä ja
-samalla tarkoin ottaa huomioon, mitä tapahtui saarella. Mustalintu,
-jonka olkapään Josén luoti oli murtanut, istui erään puun juurella ja
-nojasi siihen; hänen kasvoillaan saattoi nähdä veren himon, jonka hän
-toivoi tulevan tyydytetyksi, mutta mitään tuskan merkkiä ei näkynyt.
-
-Hänen tuliset silmänsä olivat käännetyt usvan ympäröimään saareen,
-jossa hän luuli kolmen miehen, joitten verta hän himosi, olevan kovassa
-tuskassa.
-
-Yön ensi hetkillä voivat intiaanit helposti nähdä, mitä saarella
-tapahtui, mutta jota tiheämmältä usva ympäröi saarta, sitä vähemmin
-valaisivat nuotiot jokea. Pian taajeni usva niin, etteivät vartiat
-voineet nähdä vastaista rantaa; hetken kuluttua ei sieltä näkynyt edes
-nuotioitten valoa ja vihdoin katosi saarikin usvaan.
-
-Intiaanipäällikkö tajusi, että oli välttämätöntä käydä vieläkin
-tarkkaavammaksi. Hän kutsui luoksensa kaksi soturia, joihin hän voi
-luottaa. Toisen käski hän kahlata joen yli, toisen käydä sitä rantaa,
-jolla hän itsekin oli, viemään hänen käskynsä ja uhkauksensa vartioille.
-
--- Menkää, sanoi päällikkö sotureille, ja sanokaa niille, jotka ovat
-saaneet toimekseen vartioida noita kristittyjä, että metsän pojilla
-täytyy olla usvan tähden neljä silmää jokaisella. Sanokaa heille, että
-jos uni tekisi heidän korvansa kuuroiksi, niin Mustanlinnun tappara
-lähettää heidät henkien maahan, jossa saavat ikuisesti nukkua.
-
-Molemmat soturit poistuivat täyttämään käskyjä ja palasivat pian
-ilmoittamaan päällikölle, että hän saattoi olla varma siitä, että hänen
-käskynsä täytetään.
-
-Intiaanit enensivät tarkkaavaisuuttansa, sillä heitä kiihoitti viha
-valkoisiin ja palkinnon toivo. He tosin eivät peljänneet kuolemaa,
-vaikka unikin olisi heidät vallannut -- intiaani ei milloinkaan tunne
-kuoleman pelkoa -- mutta heitä pelotti sentään herääminen henkien
-metsästysmailla, jossa intiaanien uskonnon mukaan unen valtaama soturi
-ei enää uskalla katsoa ylöspäin.
-
-Tuskin mikään öinen ääni jää huomaamatta intiaanien hienolta kuulolta,
-samaten kuin heidän terävä katseensakin keksii melkein jokaisen
-esineen, mutta nyt esti usva äänen levenemisen ja peitti silmältä
-ympäröivät esineet.
-
-Ummessa silmin, mutta avoimin korvin seisoivat intiaanisoturit
-liikkumattomina nuotioittensa ääressä ja koettivat, koko luonnon
-ollessa uneen vaipuneena, pysyä valveilla; tuon tuostakin heittivät
-he oksan tuleen pitääksensä sitä vireillä ja palasivat sen jälkeen
-kuuntelevaan asentoonsa.
-
-Niin kului pitkä aika, jolloin ainoa ääni, mikä yössä kuului rannoille
-ja saarelle, oli kaukaisen vesiputouksen kohina ja kaislan suhina, kun
-virta sitä taivutti.
-
-Intiaanipäällikkö oli vasemmalla rannalla. Yöilma, joka enensi hänen
-haavansa kipua, lisäsi samalla hänen sydämensä vihaa. Hänen kasvojansa
-valaisi nuotion hohde, jonka ääressä hän istui.
-
-Hänen kasvonsa olivat inhottavalla tavalla maalatut ja tuskan, jota hän
-ei tahtonut näyttää, vääristämät, hänen hurjasti leimuavat silmänsä
-saivat hänet näyttämään verenhimoiselta epäjumalan kuvalta.
-
-Kuitenkin painuivat, vaikka intiaanit voivatkin aistimiansa hillitä,
-hänen silmäluomensa kiinni, hänen silmänsä sumenivat ja vasten
-tahtoansakin valtasi hänet uni.
-
-Jonkun hetken kuluttua nukkui hän niin sikeästi, ettei hän kuullut
-kuivien oksien rätisevän mokkasiinien alla, eikä nähnyt, että eräs
-hänen heimonsa intiaani tuli hänen luoksensa.
-
-Liikkumattomana ja suorana kuin bamburuoko odotti siinä verellä
-tahrattu lähetti; hänen sieramensa olivat levällään, ja hän hengitti
-raskaasti kuin ihminen, joka on pitkän matkan nopeasti juossut; hän
-pysähtyi kahden askeleen päähän nukkuvasta, odottaen että pelätty
-päällikkö avaisi silmänsä ja tekisi hänelle kysymyksiä.
-
-Kun lähetti näki, että päällikön pää vähitellen vaipui rinnalle, päätti
-hän ilmaista läsnä-olonsa. Ontolla kurkkuäänellä lausui hän seuraavat
-sanat: -- Jos Mustalintu avaa silmänsä, saa hän minun suustani kuulla
-sanoman, joko ajaa unen loitolle hänestä.
-
-Kun nämä sanat sattuivat intiaanin korvaan, kohotti hän silmäluomiansa,
-ja hänen tahdon voimansa riitti heti karkoittamaan unen. Häveten, että
-sotilas oli tavannut päällikön nukkumasta, luuli hän tarvitsevansa
-puolustaa itseään:
-
--- Mustalintu on menettänyt paljon verta, niin paljon, ettei
-huomispäivän aurinko ehdi sitä maasta kuivata, ja hänen ruumiinsa on
-heikompi kuin hänen tahtonsa.
-
-Sitten jatkoi hän:
-
--- Epäilemättä on sinulla jotain tärkeätä minulle kerrottavaa, kun
-Pantterikissa on valinnut nopeimman juoksijansa sanaa tuomaan.
-
--- Pantterikissa ei enää lähettele mitään sanoja, vastasi intiaani.
-Valkoisen miehen keihäs on hänen rintaansa tunkeutunut ja hän
-metsästelee nyt isiensä kanssa henkien maassa.
-
--- Mitäpä siitä? Hän on kuollut voittajana; ennen kuolemaansa näki hän
-valkoisten koirien pakenevan kaikille suunnille, sanoi Mustalintu.
-
--- Hän on kuollut voitettuna; meikäläisten päinvastoin täytyi paeta,
-kadotettuaan päällikkönsä ja viisikymmentä kelpo soturia.
-
-Ei paljon puuttunut, ettei Mustalintu, huolimatta haavansa polttavasta
-tuskasta ja tuosta itsensähillitsemisestä, jota päälliköltä vaaditaan,
-hypähtänyt ylös tämän odottamattoman uutisen kuultuaan. Hän hillitsi
-kuitenkin itsensä.
-
-Hän vastasi tyynesti, vaikka vapisevin huulin:
-
--- Ken lähettää sitten luokseni sinut, onnettoman lähetin?
-
--- Sotilaat, jotka tarvitsevat päällikköä, kostaaksensa tappionsa.
-Mustalintu on tähän asti ollut yhden heimon, nyt hän on koko kansan
-päällikkö.
-
-Intiaanin tummista silmistä loisti tyydytetty ylpeys. Toisaalta kasvoi
-hänen valtansa, toisaalta todisti tappio, josta hän oli saanut tiedon,
-hänen antamansa neuvon järkevyyttä, vaikka muut päälliköt olivat sen
-hyljänneet.
-
--- Jos pohjoisen pyssyt olisivat yhtyneet meihin, eivät etelän
-valkoiset olisi voittaneet.
-
-Nyt muisti hän tuon loukkaavan tavan, jolla molemmat metsästäjät olivat
-hänen ehdotuksensa hyljänneet, ja hänen silmistään loistavaan ylpeyteen
-sekaantui viha. Hän jatkoi, haavaansa näyttäen:
-
--- Mitäpä haavoitettu päällikkö voi tehdä? Hänen jalkansa eivät kannata
-häntä, tuskin voi hän pysyä hevosensa satulassa.
-
--- Sidotaan hänet siihen, vastasi intiaani. Päällikkö on samalla päänä
-ja käsivartena; päällikön veren näkeminen kiihoittaa aina soturia.
-Neuvottelutuli on tappion jälkeen uudelleen sytytetty. Mustaalintua
-odotetaan, jotta kuultaisiin hänen äänensä; hänen ratsunsa on valmiina,
-lähtekäämme siis!
-
--- Ei, vastasi Mustalintu, ei; soturini ovat molemmilta rannoilta
-piirittäneet valkoiset, joita tahdoin liittooni. Nyt he ovat
-vihollisia; erään luoti on kuudeksi kuukaudeksi herpaissut käden, joka
-taistelussa aina oli toimessa ja vaikka minulle tarjottaisiin kymmenen
-kansan päällikkyys, niin epäisin sen, ja odottaisin vain hetkeä,
-jolloin veri, jota janoon, vuotaa silmieni edessä.
-
-Mustalintu kertoi nyt Gayferoksen vangiksi ottamisesta, miten
-kanadalainen oli hänet vapauttanut, hänen, päällikön, ehdotuksen
-hylkäämisestä ja vihdoin vannomastansa koston valasta.
-
-Lähetti kuunteli häntä vakavana. Hän oivalsi, kuinka tärkeätä oli
-ryhtyä uuteen taisteluun kullanetsijäin kanssa silloin, kun he
-voitonriemussaan luulivat olevansa turvatut äkkinäiseltä hyökkäykseltä.
-Sen vuoksi ehdotti hän Mustallelinnulle, että tämä valitsisi jonkun
-toisen johtamaan.
-
-Intiaani oli järkähtämätön.
-
-Lähetti ei kuitenkaan vielä ollut toivoton.
-
--- Olkoon, sanoi hän, pian nousee aurinko; odotan kunnes päivä koittaa
-ja kerron sitten apaheille, että Mustalintu pitää oman kostonhimonsa
-tyydyttämisen kansansa kunniaa parempana. Sotilaillamme on silloin
-lyhempi aika säälitellä etevimmän miehensä menettämistä.
-
--- Olkoon minun puolestani, sanoi intiaani sitä vakavammalla äänellä,
-jota hauskemmalta tämä taitavasti lausuttu mairittelu hänestä tuntui;
-mutta lähetin täytyy levätä taistelun jälkeen, jonka perästä hän vielä
-on paljon juossut. Sillä aikaa kuuntelen kertomusta taistelusta, jossa
-Pantterikissa menetti henkensä.
-
-Lähetti laskeutui jalat ristissä nuotion ääreen, nojasi kyynärpäällään
-polveensa ja pää nojautui käteen. Levähdettyänsä näin jonkun hetken,
-katkaisi hän äänettömyyden ja kertoi seikkaperäisesti valkoisten
-leiriin tehdystä hyökkäyksestä. Hän ei unohtanut mitään, mikä oli
-omiansa herättämään Mustassalinnussa vihaa meksikolaisia kohtaan.
-
-Kun lähetti oli kertomuksensa lopettanut, laskeutui hän nuotion ääreen
-ja nukkui tai ainakin näytti nukkuvan. Mutta tällä kertaa pitivät nuo
-hurjat ja sekanaiset tunteet, jotka raivosivat Mustanlinnun mielessä,
-päällikön valveilla, eikä hänen tarvinnut ponnistellakaan unen
-voittamiseksi.
-
-Sillä rannalla, jossa Mustalintu oli, oli nyt yhtä hiljaista kuin
-saarellakin.
-
-Noin tunnin kuluttua nousi lähetti uudelleen, kääri kokoon
-puhvelivaippansa, jolla hän oli päänsä suojellut usvalta ja huomasi
-Mustanlinnun, joka istui samassa asennossa.
-
--- Yön hiljaisuus on korvaani kuiskannut, sanoi lähetti, että niin
-kiitetyn päällikön, kuin Mustalintu on, täytyy päivän koittaessa saada
-vihollisensa käsiinsä ja kuulla heidän kuolinvirtensä.
-
--- Soturini eivät voi kävellä vettä myöten niinkuin sotapolulla, sanoi
-päällikkö; pohjan miehet eivät ole eteläisten kaltaisia, joiden käsissä
-pyssy on kuin ontto kaislaputki.
-
--- Mustanlinnun vuodattama veri on himmentänyt hänen mielensä selkeyden
-ja sumentanut hänen silmänsä. Jos hän sallii niin toimin hänen
-puolestaan, ja hänen kostonsa on aamulla täydellinen.
-
--- Tee se, vastasi päällikkö, mistä kosto tuleekin, on se minulle yhtä
-tervetullut kuin vieras majaani.
-
--- Hyvä! Pian tuon tänne nuo kolme metsästäjää sekä hänet, jonka
-päänahka heidän täytyi teille luovuttaa.
-
-Näin sanoen nousi lähetti ja katosi pian usvaan, Mustanlinnun yhä
-tähystellessä saareen päin.
-
-
-
-
-16.
-
-TULI JA VESI.
-
-
-Vihollisten ympäröimänä, joita rannan puut heidän luodeiltaan
-suojelivat, eivät metsästäjät voineet toivoa, että he samoin kuin
-edellisenä iltana voisivat synnyttää vihollisissa sokean vimman
-siten, että luodeillaan tappaisivat heistä muutaman. Rosenholz ja
-José tunsivat aivan hyvin intiaanien taipumattoman itsepintaisuuden,
-voidaksensa toivoa, että Mustalintu väsyisi hyödyttömään piiritykseen,
-eikä kieltäisi soturejaan uudistamasta hyökkäystä.
-
-Tämä soturin kuolema taistelukentällä olisi intiaanipäällikön vihalle
-ollut liian lempeä. Hän tahtoi saada vihollisensa elävänä, tahtoi
-näännyttää heidän ruumiinsa ja sielunsa nälällä.
-
-Näiden surullisten mietteiden valtaamina eivät metsästäjät puhuneet
-mitään ja antautuivat mieluimmin kohtalonsa huomaan, kuin koettivat
-yrittää pakoa, jolloin heidän olisi täytynyt luopua haavoitetusta
-raukasta. Fabian odotti kuolemaa yhtä tyynenä kuin hänen molemmat
-toverinsakin; hänen pettyneet toiveensa ja hänet vallannut syvä
-toivottomuus saattoivat hänet pitämään kuolemaa ase kädessä parempana
-kuin tuota hidasta ja häpeällistä surmaa, joka heitä intiaanein vankina
-odotti.
-
-Hän oli ensimäinen, joka päätti katkaista saarella vallitsevan kuolon
-hiljaisuuden.
-
-Joen molemmilla rannoilla vallitseva rauhallisuus oli kokeneen
-kanadalaisen ja hänen toverinsa silmissä mitä varmin todistus heidän
-vihollistensa järkähtämättömästä päättäväisyydestä, mutta Fabianista
-oli tämä rauhoittava merkki, taivaan armo, jota täytyi kokea hyväksensä
-käyttää.
-
--- Kaikki ympärillämme lepää nyt, sanoi hän, sekä intiaanit rannalla,
-että kaikki, kellä eloa on; jokikin näyttää juoksevan hitaammin.
-Katsokaa vaan, miten nuotioitten valo himmenee. Eikö nyt olisi suotuisa
-hetki koettaa päästä rantaan.
-
--- Nukkuisivatko intiaanit? sanoi José katkerasti; niin, samaten kuin
-tuo jokikin, joka näyttää pysyvän alallaan, mutta sentäänkin jatkaa
-juoksuansa tuntemattomiin kuiluihin, joihin se katoaa. Ennenkuin olette
-kolmea askelta astuneet jokeen, saatte nähdä intiaanien heittäytyvän
-siihen teitä takaa ajamaan samoin kuin äsken näitte susien hyppäävän
-jokeen ajamaan hirveä takaa. Eikö sinulla, Rosenholz, ole parempaa
-ehdotusta?
-
--- Ei, vastasi kanadalainen lyhyesti ja hänen kätensä etsi Fabianin
-kättä.
-
-Sitten viittasi hän toisella kädellään haavoitettuun, joka levottomana
-kääntyili edestakaisin heräämättä.
-
-Tämä liike oli vastauksena Fabianin ehdotukseen.
-
--- Jos ei meillä ole muuta neuvoa, lausui viimeksimainittu, niin voimme
-ainakin kunnialla kuolla toistemme rinnalla, niinkuin haluammekin.
-Jos taasen voitamme, niin voimme auttaa tuota onnetonta, joka on nyt
-suojeltavanamme. Jos taasen menehdymme ei Jumalakaan voi moittia meitä,
-astuessamme hänen eteensä, siitä että olemme uhranneet ihmisen, jonka
-hän on suojelukseemme uskonut, kun siinä uhrasimme oman henkemme.
-
--- Ei suinkaan, sanoi Rosenholz; mutta luottakaamme vielä Jumalaan,
-joka niin ihmeellisesti on meidät yhteen johtanut; mitä ei tänään
-tapahdu, voipi tapahtua huomenna; muonavaramme riittävät vielä. Uiminen
-johonkin paikkaan rannalle olisi varmaan kuolemaan antautumista, kun
-intiaaneja nyt on kolminkertainen määrä. Itse kuolema on vähäpätöinen
-seikka, sillä se on aina viimeinen apukeino, mitä voimme käyttää, kun
-vain on puukko kädessämme, jos meidät ehkä vangittaisiin; ja minua
-kauhistuttavat nuo hirveät kidutukset, joitten alaisiksi silloin
-joutuisimme. Oi, rakas Fabianini, nuo intiaanit pidentävät ainakin
-siten, että koettavat saada meidät elävinä käsiinsä, muutaman päivän
-onnea saada olla seurassasi.
-
-Taasen vallitsi hiljaisuus tuossa toivonsa menettäneessä joukossa.
-Ajatus saada vielä olla kasvattipoikansa seurassa oli kanadalaisesta
-samaa, kuin pidennys, joka rikokselliselle ennen mestausta myönnetään,
-mutta pian tempasi Rosenholz suonenvedon tapaisesti erästä puuta,
-samoin kuin tuomittu rikoksellinen, joka ajatellessaan pidennystä
-seuraavaa kamalaa hetkeä, raivoissaan puistelee vankilansa
-rautaristikkoa. Kanadalaisen voimakkaasta tempauksesta vapisi koko
-pikku saari, ikäänkuin se olisi perustuksiltaan irtaantunut.
-
--- Voi, noita koiria, noita perkeleitä! huudahti samassa José, joka ei
-voinut pidättää raivon huudahdusta. Katsokaa!
-
-Vähitellen tunkeutui usvan läpi punertava valo ja enentyessään näytti
-se lähenevän ikäänkuin kasvavan tulipalon loiste.
-
-Ja kumma kyllä, tuli liikkui veden pinnalla.
-
-Kuinka tiheä joesta nouseva usva olikaan, hajoitti sen kuitenkin joen
-pinnalla uiva tulipatsas, samoinkuin aurinko pimeyden.
-
-Metsästäjät eivät vielä ehtineet lausua kummastustansakaan tämän
-äkillisen valon ilmestymisestä, kun he jo arvasivat, mikä sen sai
-aikaan.
-
-Pitkällinen tutustuminen erämaiden elämään ja siihen yhdistyneet
-alituiset vaarat olivat kanadalaisessa kehittäneet luonteen lujuuden,
-jota ei José vielä omannut. Josén oli vallannut kiukku, mutta
-kanadalainen sen sijaan tapansa mukaisesti pysyi tyynenä.
-
-Hän tiesi, että vaara, jota kylmäverisesti katselee, on puoleksi
-voitettu, kuinka kauhealta se näyttääkin; hänen malttinsa tavallisesti
-kasvoi vaaran lähetessä.
-
--- Niin, sanoi hän vastaukseksi Josén huudahdukselle, tiedän mitä tuo
-tarkoittaa aivan yhtä hyvin, kuin jos intiaanit olisivat ennakolta
-sen minulle sanoneet. Puhuit äsken ketuista, joita koetetaan savustaa
-luolistaan, -- nuo roistot aikovat nyt tulella karkoittaa meidät
-suojastamme.
-
-Uiva tulipatsas kasvoi pelottavan nopeasti ja vahvisti kanadalaisen
-sanat. Se valaisi jo kaislan ja saaren rannoilla kasvavat pensaat.
-
--- Se on polttaja, huudahti José, jolla he tahtovat sytyttää saaren.
-
--- Olet oikeassa, sanoi Rosenholz, mutta tuli on pelottava vihollinen.
-Voi, jospa voisin sytyttää toisen tulen tätä vastaan. Onnettomuudeksi
-emme ole aavikolla, ja sen vuoksi on etu noitten puolella.
-
-Kanadalainen viittasi tässä sotajuoneen, jota intiaanit usein käyttävät
-aavikolla vihollisiansa vastaan. Amerikan äärettömillä aavikoilla,
-jossa korkea ruoho aaltoilee tuulessa samoin kuin valtameren aallot,
-leviää tuli niin nopeasti, kuin olisi palava aine ruutia. Mutta
-valkoinen metsästäjä tai kokenut intiaani, jota tuli uhkaa, vastustaa
-sitä toisella tulella. Hän rientää sytyttämään suuren alan kuivaa
-ruohoa, ja kun hänen sytyttämänsä tuli on polttanut kaikki palavat
-kasvit hänen ympäriltään, sammuvat vihollisen liekit polttoaineen
-puutteessa.
-
-Mutta tässä eivät piiritetyt voineet vastustaa liekkejä liekeillä, ja
-intiaanien virtaa alas kulkemaan lähettämän polttajan täytyi sytyttää
-saari, jossa olevilla ei ollut tulta karttaaksensa muuta keinoa, kuin
-jokeen heittäytyminen. Mutta silloin voisivat intiaanit joko ampua
-heidät kuoliaaksi, tai vangita heidät elävinä.
-
-Niin oli intiaanien lähettikin arvellut. Hänen käskystään olivat
-apahit karsineet pihkaisen männyn oksat, asettaneet ne lehtiselle puun
-rungolle ja sytyttäneet ne; sitten olivat he sysänneet polttajansa
-virtaan. He tiesivät, että tulipatsas menisi saarta kohti. José loi
-kysyvän silmäyksen Rosenholziin ja Fabianiin. Saattoi huomata, että
-vaara enensi hänen kostonhimoansa.
-
-Pihkaisen puun rätinä veden pinnalla teki kamalan vaikutuksen.
-Mustan, sumuun sekaantuvan savupeitteen alla olivat saari ja rannat
-niin kirkkaasti valaistut, kuin olisi ollut päivä. Saarella olevia
-miehiä ei kuitenkaan näkynyt, heitä verhosi kaisla ja pensaat; erään
-intiaanivartian vaskenkarvaiset kasvot näkyivät silloin tällöin.
-
-José ei voinut vastustaa äkillistä kiihtymystä.
-
--- Odotahan! lausui hän puoliääneen, sinä et ainakaan tule kertomaan
-kristityn kuolontaistelusta.
-
-Kaislojen joukosta saattoi nähdä äkäisen Josén pyssyn piipun,
-ja samassa kun laukaus keskeytti, yön hiljaisuuden, vaipui myös
-intiaanisoturin höyhentöyhtö maahan.
-
--- Myöhäinen ja huono kosto, sanoi Rosenholz vakavasti, nähdessään
-intiaanin kaatuvan.
-
-Ikäänkuin eivät apahit olisi välittäneet voitetun vihollisen
-laukauksesta, pysyi ranta samaan synkkään äänettömyyteen vaipuneena,
-eikä ainoatakaan huutoa kuulunut.
-
-Palavan puun valossa, joka vielä oli vähän matkan saarelta ja tuli sitä
-kohti, saattoi nähdä Josén voimattoman kiukun vääristämät kasvot.
-
--- Voi, huudahti hän jalkaansa polkien, kuolen sitä tyynempänä, kuta
-suurempi niiden punaihoisten luku on, jotka olen toiseen maailmaan
-lähettänyt. Ladatessaan pyssyänsä, etsi hän uutta kostonhimonsa uhria.
-
-Kanadalainen piti vakavana silmällä tulipatsasta, joka oli sytyttävä
-saaren.
-
--- Kuinka! huudahti José raivoissaan, mitä hyötyä siitä on, että noin
-kauvan katselet tuota polttajaa? Onko sinulla mitään keinoa, jolla voit
-sysätä pois tuon palavan rovion, joka saarta lähenee?
-
--- Ehkä, vastasi kanadalainen kuivasti ja jatkoi tarkastustaan.
-
-José alkoi välinpitämättömänä viheltää.
-
--- Kas, sanoi Rosenholz, tuossa huomaan jotakin, joka osoittaa, että
-nuo metsän pojat toisinaan erehtyvät. Ellei meidän tarvitsisi peljätä,
-että meitä pian tervehtii luoti- ja nuolisade, pakottaaksensa meidät
-pysymään piilossa ja estääksensä poistamasta polttajaa, kun se sytyttää
-saaren, en välittäisi tuosta palavasta lautasta enempää kuin ilmassa
-lentelevästä tulikärpäsestä.
-
-Paksu peite kosteata ruohoa muodosti ikäänkuin lattian uivan puun
-oksien välille kannattaen pihkaista, palavaa roviota, joka läheni
-saarta. Intiaanit olivat niin laskeneet tämän ruoholattian vahvuuden,
-että polttajan ehtiessä saarelle tuli olisi ennättänyt sen kuivata,
-jolloin se syttyisi itsestään.
-
-Mutta ruoho sattui usein veteen, joka alituisesti sitä kostutti, ja se
-oli sen syttymistä hidastuttanut. Paksummat puun oksat eivät myöskään
-ehtineet syttyä, vaan ainoastaan heikommat oksat ja lehdet paloivat.
-
-Tämä seikka ei jäänyt kanadalaisen tarkastelevalta katseelta
-huomaamatta. Hän päätti pitkällä seipäällä hajoittaa leveämmälle tuota
-kosteata ruohoa samoin kuin niittäessä hajoitetaan niitetty heinä,
-mutta samalla kun hän varustihe toimeenpanemaan tätä vaarallista
-yritystä, toteutui hänen ennustuksensa.
-
-Muutamia luotia ja nuolia lensi polttajan ja saaren välille. Näiden
-laukausten tarkoituksena nähtävästi oli enemmän pelottaminen kuin
-haavoittaminen.
-
--- He koettavat saada meidät elävinä, sanoi Rosenholz matalalla
-äänellä. No niin, nyt täytyy koettaa.
-
-Tulipatsas melkein kosketti saareen, joka pian oli liekkeihin
-leimahtava.
-
-Metsästäjiä vaivasi jo tukahduttava kuumuus, kun kanadalainen salaman
-nopeasti sukelsi jokeen, johon katosi. Molemmilta rannoilta kuului
-hirveä ulvonta ja intiaanit, samoin kuin José ja Fabiankin, jotka
-nyt olivat yksin, näkivät tuon uivan rovion horjuvan kanadalaisen
-voimakkaista tempauksista. Tuo ääretön rovio loi vielä hetkeksi
-kirkkaan valon, sitten se äkkiä rätisi sihisten, tulipatsas jakaantui
-kahtia ja sammui aaltoihin.
-
-Syvä pimeys seurasi äkkiä tätä häikäisevää valoa; hämärä ja sumu olivat
-taasen levittäneet synkän vaippansa joelle.
-
-Puu mustuneine oksineen meni entiseltä suunnaltaan poistettuna
-saaren ohi, eikä koskettanut edes kaislaan. Kummastuksesta melkein
-liikkumattomain intiaanein hirveästi kiljuessa saapui Rosenholz
-toveriensa luo. Saari häilyi niistä ponnistuksista, joita hän teki
-sinne noustessaan.
-
--- Ulvokaa, kuinka kauvan tahdotte, sanoi Rosenholz henkeänsä
-vedettyään, ulvokaa oikein sydämenne pohjasta. Vielä ette meitä
-vanginneet, lisäsi hän, mutta onnistummekohan aina?
-
-Ja kuinka monta vaaraa heidän vielä täytyikin voittaa tämän jälkeen?
-Kenpä ennakolta voisi arvata kaikki ne juonet, joita intiaanit
-käyttäisivät heitä vastaan.
-
-Nämä mietteet haihduttivat ensimäisen voitonriemun, ja synkkä
-äänettömyys seurasi niitä onnitteluja, joita molemmat metsästäjät
-olivat Rosenholzille lausuneet.
-
-Äkkiä hypähti José ylös, tukahduttaen huudahduksen, mutta tällä
-kerralla ilon aiheuttaman.
-
--- Rosenholz, don Fabian! huudahti hän, me olemme pelastetut, minä
-takaan sen.
-
--- Pelastetut; huudahti kanadalainen vapisevalla äänellä. Puhu, José,
-sano pian!
-
--- Etkö huomannut, jatkoi José, kuinka koko saari muutama tunti sitten
-vapisi, kun katkaisimme muutamia oksia suojelukseksemme? Nyt taasen
-sait sinä, Rosenholz, pikku saaremme vapisemaan. No niin, ensin
-tuumailin, että tekisimme lautan näistä puunrungoista, mutta olen siitä
-tuumasta luopunut; meitä on kolme, ja voimme varmaan kaikki voimamme
-ponnistaen temmata saaren irti pohjasta ja saada sen liikkeelle. Sumu
-on tiheätä, yö pimeä ja huomenna päivän koittaessa...
-
--- Olemme jo kaukana täältä, huudahti Rosenholz. Toimeen siis, toimeen!
-Ellen ole menettänyt merimiesvaistoani, niin ei laivamme kulje
-nopeammin kuin kolmen solmuvälin vauhdilla tunnissa.
-
--- Sitä parempi, sanoi José, -- sitten ei matkaamme huomatakaan.
-
-Kelpo kanadalainen tarttui molempien ystäviensä käsiin, sitten nousi
-hän.
-
--- Mitä aijotte tehdä? kysyi Fabian. Emmekö yhdistynein voimin voi
-temmata saarta irti, niinkuin José ehdotti?
-
--- Kyllä sen voimme, Fabian, mutta silloin olemme vaarassa temmata sen
-rikkikin. Pelastuksemme riippuu siitä, että saari pysyy nykyisessä
-koossaan. Ehkäpä sitä pitää joen pohjassa kiinni vain jokunen suuri
-juuri tai paksu oksa. Monta vuotta on kulunut siitä, kun nämä puut
-pysähtyivät tähän, -- tuo maa, joka niiden päälle on muodostunut,
-todistaa sen. Vesi on aikojen kuluessa nuo oksat tai juuret
-mädännyttänyt; siitä aijon nyt ottaa selon.
-
-Kanadalaisen keskeytti pöllön vastenmielinen kirkuna. Tämä ääni, joka
-katkasi yön hiljaisuuden ja kuului juuri sillä hetkellä, jolloin
-toivo uudelleen koitti metsästäjille, tuntui Josén korviin turmiota
-tuottavalta.
-
--- Voi, lausui hän surullisesti, -- hänen taikauskonsa näet heräsi
-tästä, -- pöllön ääni ei ennusta mitään hyvää.
-
--- Matkiminen on hyvin onnistunutta, vastasi Rosenholz, mutta älä anna
-pettää itseäsi. Intiaanien vahti siinä kehoittaa toisia valppauteen.
-Varmaan on tuo heidän pirullisen ilkeytensä keksimä ja he ilmoittavat
-meille sillä vartioitsevansa meitä. Se on kuolinvirsi, jolla he
-koettavat ilahduttaa meitä.
-
-Tuskin oli kanadalainen lausunut tämän, kun sama ääni valittavine,
-toisinaan pilkkaavine väreineen toistui vastaiselta rannalta, ja se
-todisti kanadalaisen arvelun oikeaksi. Mutta nämä äänet olivat silti
-pelottavia, sillä ne osoittivat mitä vaaroja yön pimeys salasi.
-
--- Tekisipä mieleni huutaa heille, että heidän tulisi pikemmin kiljua
-tiikerin tavoin, sanoi José.
-
--- Älä millään muotoa tee sitä. Siten ilmaisisit heille paikan missä
-olemme. Nyt eivät nuo roistot tiedä sitä niin varmaan.
-
-Näin sanoen astui Rosenholz varovasti veteen. Saarelle jääneet
-metsästäjät katselivat levottomina kanadalaisen etsimisiä. Tämä tuon
-tuostakin katosi veden pinnan alle, samoin kuin sukeltaja, joka laivan
-kyljeltä etsii reikää, joka uhkaa laivaa haaksirikolla.
-
--- Noh, kysyi José vilkkaasti, kun kanadalainen taasen ilmestyi veden
-pinnalle hengittämään, olemmeko useampien ankkurien nojassa?
-
--- Kaikki käy toivoakseni hyvin, sanoi Rosenholz; tähän asti olen
-löytänyt ainoastaan yhden, mutta se onkin itse hätäankkuri.
-
--- Varokaa kaikin mokomin sukeltamasta liian syvälle, sanoi Fabian.
-Voisitte tarttua kiinni veden alla oleviin oksiin ja juuriin.
-
--- Ole huoletta, lapseni, sanoi kanadalainen. Valas tarttuu pikemmin
-kiinni kalastusveneen alle, jonka se voi heittää ilmaan, kuin minä
-tämän saaren alle, jonka voin olkapääni sysäyksellä hajoittaa.
-
-Vesi peitti taasen kanadalaisen. Pitkä hetki kului, jonka aikana saaren
-ympärille ilmestyvistä ilmarakkuloista saattoi huomata, että Rosenholz
-liikkui veden alla. Pian keinui koko saari kuin laiva aalloissa.
-Tuntui, että jättiläinen koetti viimeistä voimainsa ponnistusta. Fabian
-oli hetkisen levottomana, peljäten Rosenholzin kamppailevan kuoleman
-kanssa, kun kumea rätinä kuului melkein heidän jalkainsa alta.
-
-Samassa ilmestyi kanadalainen taasen veden pinnalle, hiukset valuvina,
-kasvoiltaan tulipunaisena, kun veri oli noussut hänen päähänsä. Yhdellä
-hyppäyksellä heittäytyi hän saarelle, joka alkoi hitaasti kääntyä
-ympäri ja sitten hiljaa solua virran mukana. Paksun juuren, joka
-ulottui jotenkin syvälle joen pohjaan, oli kanadalaisen voimakas käsi
-katkaissut; epätoivoissaan oli kanadalainen saanut kymmenkertaisen
-voiman.
-
--- Jumalan kiitos! huudahti hän, viimeinen ja ainoa este, joka meidät
-kiinnitti, on pois; me olemme nyt vesiajolla.
-
-Hänen tätä sanoessaan kuljetti virta todellakin saarta eteenpäin ja
-vaikkapa se liikkuikin melkein huomaamattomasti, liikkui se kuitenkin.
-
--- Nyt on kohtalomme Jumalan kädessä, jatkoi Rosenholz. Jos saari pysyy
-keskellä jokea, niin olemme pian, siitä kiitos sumulle, intiaanien
-näkyvistä loitolla. Hyvä Jumala! -- huudahti hän hartaasti, vielä sumua
-tunnin verta, niin luomasi olennot ovat pelastetut!
-
-Metsästäjät olivat aivan ääneti. Levottomin katsein seurasivat he
-saaren liikuntoa, sanaakaan enää lausumatta.
-
-Päivä oli tosin pian koittava, mutta yökylmän tähden, joka tavallisesti
-eneni auringon nousun tunteina, tiheni joessa usva yhä enemmän.
-
-Molemmilla rannoilla olevat nuotiot näyttivät tähdiltä, jotka päivän
-koittaessa valkenevat.
-
-Tämän tähden ei vaara ollutkaan aivan suuri, ja varmaan voitiin toivoa,
-että he välttäisivät intiaanivartiain huomion, mutta toinenkin vaara
-uhkasi metsästäjiä.
-
-Uiva saari seurasi vaikka hitaastikin virran mukana, mutta pyöri
-samalla alituisesti ympäri, ja sen vuoksi oli peljättävä, että se
-kääntyessään poistuisi oikealta suunnalta ja tarttuisi rantaan kiinni.
-Mutta molemmilla rannoilla oli intiaaneja.
-
-Samoin kuin merimiehet laivalla, joka on menettänyt mastonsa ja
-peräsimensä ja jota laineet ajavat kohti kalliota murskattavaksi,
-seurasivat metsästäjät pelkäävin katsein saaren hitaita ja epävarmoja
-liikkeitä. Tuon tuostakin suhisi maalta tuleva tuulen henkäys saaren
-rannalla olevissa puissa ja pensaissa. Saari näytti kääntyvän oikealle
-ja vasemmalle, tehden suuria kaarroksia; toisinaan sitä vei jokunen
-virran pyörre taaksepäin, mutta saarella olevat eivät voineet mitään
-tehdä kulun ohjaamiseksi.
-
-Vähinkin kolina olisi ollut riittävä kuulumaan rannalle ja saattamaan
-kaikki intiaanit jaloilleen. Onneksi oli sumu niin tiheä, ettei näkynyt
-edes rannalla olevia puitakaan.
-
--- Älkäämme kadottako rohkeuttamme, sanoi José, sillä niin kauvan kuin
-emme näe rannan puita, kuljemme oikealla väylällä. Voi, jospa Jumala
-armossaan suojelisi meitä, niin millaisen ulvonnanpa intiaanit rannalla
-päästäisivät, kun eivät päivän koittaessa näkisi saarta, eivätkä meitä.
-
--- Niinpä niinkin, vastasi vanha metsästäjä, tämä oli erittäin hyvä
-tuuma, José! Siinä hämmästyksissäni en milloinkaan olisi tullut tätä
-ajatelleeksi, vaikka tuuma oli yksinkertainen.
-
--- Niinhän se aina on, yksinkertaisimmat ja parhaimmat ajatukset
-tulevat aina viimeksi. Niin tässäkin, mutta sanon sinulle suoraan
-Rosenholz, etten tunne sinua enää.
-
--- Olet oikeassa, en tunne enää itsekään itseäni, vastasi kanadalainen
-avomielisesti, ja sentään... hän ei lopettanut lausettaan.
-
--- Me poistumme oikealta väylältä, Rosenholz, sanoi José hiljaa; nuo
-sumussa häämöttävät esineet ovat rannan puita.
-
--- Olet oikeassa, vastasi kanadalainen, molemmilta rannoilta
-pilkottavista nuotioista voipi huomata, kuinka lyhyen matkan olemme
-puolessa tunnissa ehtineet.
-
-Uiva saari näytti saaneen suuremman vauhdin ja pian näkyivät puun
-latvat selkeämmin. Metsästäjät vaihtoivat levottoman katseen.
-
-Saari kulki yhä rantaa kohti. Eräs nuotio, joka äsken oli heikosti
-usvan läpi pilkottanut, suureni yhä heidän silmissään.
-
-Epävarmassa tulen valossa nähtiin intiaanivartian seisovan suorana ja
-liikkumattomana, taisteluun varustettuna. Pitkä bisonin harja peitti
-hänen päätänsä, josta kohosi höyhentöyhtö.
-
-Kanadalainen nyökäytti Josélle ja viittasi soturiin, joka nojasi
-keihääseensä. Onneksi oli sumu vielä niin tiheä, että apahi, joka näkyi
-seisoessaan nuotion ääressä, ei voinut nähdä tuota tummaa esinettä,
-joka vesilinnun tavoin hiljaa ui joen pinnalla.
-
-Nyt kohotti intiaani, ikäänkuin hänen vaistonsa olisi ilmaissut, että
-vihollisten taitavuus ja rohkeus pettäisi hänen valppautensa, päätänsä
-pudistaen liehuvaa töyhtöänsä.
-
--- Epäileeköhän tuo? sanoi kanadalainen.
-
--- Voi, jospa ei pyssy nostaisi suurempaa melua kuin nuolikaan, niin
-heti lähettäisin tuon ihmisbisonin vartiaksi toiseen maailmaan, sanoi
-José.
-
-Pian näkivät metsästäjät intiaanin pistävän keihäänsä maahan,
-kumartuvan eteenpäin ja varjostavan käsillään silmiänsä, paremmin
-nähdäksensä.
-
-Pakenevien sydämet sykkivät levottomasti, eivätkä he muutamaan hetkeen
-uskaltaneet hengittääkään.
-
-Kun intiaanisoturi siten, ikäänkuin väijyksissä oleva peto, nojautui
-eteenpäin ja näytti pitkien bisonin harjaksien peittämät kasvonsa,
-oli hän hirveän ja pelottavan näköinen. Rohkeakaan mies ei olisi
-vapisematta voinut katsoa häneen.
-
-Mutta pakolaiset eivät olisi tästä näystä välittäneet enempää kuin
-lapsesta, ellei lapsikin tällä vaarallisella hetkellä olisi ollut yhtä
-peljättävä kuin intiaani.
-
-Tiheän sumun tähden valaisi nuotio, jonka ääressä intiaani seisoi, vain
-pienen alan.
-
-Kun apahi jonkun hetken oli seisonut samassa asennossa, ikäänkuin hän
-pimeässä olisi koettanut erottaa jotain esinettä, astui hän äkkiä
-muutaman askeleen jokea kohti ja katosi sitten näkyvistä.
-
-Aamutuuli heilutteli edestakaisin ihmishiuksia, jotka lipun tavoin
-olivat keihääseen kiinnitetyt. Keihäs oli vielä maahan pistettynä.
-
-Nyt oli vieläkin tuskallisempi hetki kuin ennen, sillä pimeän tähden
-ei enää voinut seurata intiaanin liikkeitä. Pakolaiset olivat
-hengittämättäkin, ja saari liikkui yhtä hiljaa kuin ennenkin joen
-synkällä pinnalla.
-
--- Olisikohan tuo huomannut meidät? kuiskasi José.
-
--- Minä pelkään sitä, sanoi Rosenholz. Valittava ääni saattoi
-metsästäjät vapisemaan.
-
-Se toistui molemmilta rannoilta ja oli merkkinä vahdeille, jotka
-matkivat pöllön ääntä. Sitten taasen kaikki vaikeni. Vihdoinkin päästi
-Rosenholz helpotuksen huokauksen ja viittasi nuotioon.
-
-Intiaani oli taasen asettunut sen viereen; hän otti keihäänsä ja nojasi
-siihen samoin kuin äskenkin.
-
--- Jos tätä suuntaa yhä mennään, sanoi Rosenholz, niin olemme parin
-minuutin kuluttua tuon intiaanin edessä. Jospa vain voisin vähän soutaa
-tällä oksalla, niin pian pääsisimme oikealle väylälle, mutta veden
-loiske ilmaisisi meidät.
-
--- Ja sentään täytyy meidän se tehdä. Ehkäpä onkin parempi, kun
-kerran olemme vaaraan antautuneet, että itse ilmaisemme itsemme, kuin
-antaudumme. Mutta katsokaamme ensin, kuljettaako tämä virran uoma,
-jossa olemme, meidät rannalle; jos niin on, ei enää auta empiä, ja
-vaikka oksa loiskuukin vedessä enemmän kuin kankaalla kääritty airo,
-niin kyllä kai koet meloa niin hiljaa kuin mahdollista on.
-
-Tätä sanoessaan taittoi José hiljaa kuivan oksan ja heitti sen jokeen.
-Molemmat metsästäjät kumartuivat eteenpäin, nähdäksensä, mihin oksa
-kulkisi.
-
-Tällä paikalla oli kova pyörre, jonka vaikutti syvennys joen pohjassa.
-
-Hetkisen pyöri oksa ympäri, ikäänkuin olisi ollut uppoamaisillaan,
-mutta sitten lähti se menemään toiselle rannalle päin. Molemmat
-metsästäjät päästivät helpotuksen huoahduksen, mutta katsoivat sitten
-hämmästyneinä toisiinsa.
-
-Toinen virran pyörre kuljetti nimittäin oksaa taasen rantaa kohti. Oli
-helppo arvata, että saari kulkisi samaa tietä kuin oksakin.
-
-Uiva saari tuntuikin hetkisen pysyvän paikoillaan, mutta sitten
-joutui se ensimäiseen uomaan ja poistui pian rannalta. Usvapeite
-muuttui molemmin puolin yhtä tiheäksi, ja se osoitti tyyntyneille
-metsästäjille, että saari kulki suotuisaa suuntaa.
-
-Niin kului tunnin verta, jolla ajalla pelko ja toivo vaihtelivat;
-sitten katosivat intiaanien nuotiot etäisyyteen ja sumuun; pakolaiset
-saattoivat jo varmistua siitä, että olivat välttäneet vaaran. Ei
-auttanut sentään vielä istua kädet ristissä.
-
-Vanha merimies alkoi kaikin voimin meloa puunoksalla.
-
-Uiva saari, jota kanadalainen pysytteli keskellä virran väylää,
-kulki nyt nopeammin ja oli pian ennättänyt pitkän matkan. Nyt vasta
-voivat ystävykset pitää itseänsä turvattuina, joskaan ei vielä täysin
-pelastettuina.
-
--- Pian koittaa päivä, sanoi Rosenholz, ja meidän täytyy nyt mennä
-maihin jommallekummalle rannalle ja päästä aavikolle, sillä jalkasin
-voimme kulkea nopeammin kuin nyt.
-
--- Olkoon niin, Rosenholz, sanoi José, rannalta täytyy kahlata
-jonkun matkaa jokea myöten peittääksemme jälkemme intiaaneilta;
-tarpeen tullen kannamme tuota haavoitettua ja ehdimme sentään pari
-penikulmaa tunnissa. Kuinka pitkältä, don Fabian, luulette vielä olevan
-kultalaaksoon.
-
--- Olette, samoinkuin minäkin, sanoi Fabian, nähnyt auringon
-laskeutuvan niiden vuorien taakse, jotka ympäröivät tätä laaksoa;
-olemme muutaman penikulman päässä sieltä ja ehdimme varmaan perille
-päivän koittaessa.
-
-Rosenholz ohjasi nyt Josén avulla saaren maata kohti, ja pian se
-survaisikin rantaan niin kovasti, että siihen syntyi halkeama. Josén ja
-Fabianin astuessa rannalle, jossa ei ollut vihollisia, otti Rosenholz
-liikkumattomana makaavan gambusinon ja laski hänen ruohostolle. Siinä
-heräsi haavoitettu. Nähdessään seudun, joka oli toisellainen kuin se,
-jossa hän oli nukkunut, katseli hän iloisena ympärilleen.
-
--- Pyhä neitsyt! huudahti hän, vieläkö minun täytyy kuulla tuota
-hirveätä ulvontaa, joka untani häiritsi?
-
--- Ei poikaseni, intiaanit ovat kaukana, ja me olemme pelastetut.
-Jumalalle kiitos, että hän salli minun pelastaa rakkaimpani, Fabianini
-ja vanhan toverini vaaroissa ja taisteluissa.
-
-Näin sanoen paljasti kanadalainen nöyrästi harmaahapsisen päänsä ja
-ojensi sydämellisesti kätensä Josélle ja Fabianille.
-
-Metsästäjät soivat haavoitetulle vähän aikaa tointumiseen, sitten
-valmistautuivat he matkalle.
-
--- Ellette jaksa, kulkea meidän rinnallamme, sanoi José, niin teemme
-jonkinlaiset paarit teille. Meillä ei ole siekailemisen aikaa, jos
-mielimme karttaa uutta kohtausta intiaanien kanssa, sillä heti päivän
-valjettua ajavat he raivoissaan meitä takaa.
-
-Gayferos halasi niin hartaasti päästä uudelleen kohtaamasta intiaaneja,
-että hän melkein unhotti kärsimänsä kovat tuskat.
-
-Hän vakuutti seuraavansa pelastajiaan niin nopeasti kuin nämä vain
-toivoivat ja esitti, että heti lähdettäisiin.
-
--- Ensin täytyy meidän ryhtyä muutamiin varokeinoihin, sanoi Rosenholz;
-levähtäkää hetkinen, kunnes olemme hajoittaneet tämän meille niin
-tarpeellisen saaren ja antaneet virran viedä sen. Intiaanit eivät saa
-löytää jälkeäkään meistä.
-
-Uiva saari, jota jo oli vahingoittanut sitä kiinni pitävän juuren
-katkaiseminen ja äskeinen survaus, ei kestänyt noiden kolmen toverin
-yhtyneitä voimia.
-
-He irroittivat puun rungot, sysäsivät ne virtaan, joka kuljetti ne
-pois, ja pian ei nähty jälkeäkään saaresta, jota luonto niin monta
-vuotta oli valmistellut.
-
-Kun viimeinen oksa oli näkyvistä kadonnut, alkoivat Rosenholz ja José
-kohotella ruohoa, jota he olivat tallanneet.
-
-Sitten antoi kanadalainen lähtömerkin.
-
-Pakolaisista suurimpana ja voimakkaimpana astui hän ensin veteen;
-he kulkivat niin etäällä rannasta, että veden syvyys peitti heidän
-jälkensä hiekkaisella pohjalla; intiaanit siten luulisivat heidän
-jatkaneen matkaansa lautalla. Kulku oli vaivaloista, eikä suinkaan
-nopeaa. Kuitenkin ehtivät he tunnin kuluttua, jolloin heidän väsyneet
-jalkansa pakottivat heidät lepoon, sille kohdalle, jossa joki
-haaraantui kahtia muodostaen sen suomaan, jossa kultalaakso oli.
-
-Aurinko ei enää ollut kaukana, päivä alkoi jo koittaa, vaaleita
-viiruja, lähestyvän päivän ennustajia, näkyi taivaan rannalla. Onneksi
-ei se joen haara, jonka yli heidän täytyi mennä, ollut aivan syvä,
-sillä enin vesi juoksi toista haaraa. Se oli suotuisa seikka, sillä
-paljon aikaa olisi vienyt, jos olisi täytynyt uimalla kuljettaa
-haavoitettua.
-
-Rosenholz otti hänet selkäänsä. Kaikin kolmin alkoivat he kahlata; vesi
-ei ulottunut heidän polviinsakaan. Niin sanotut Sumuvuoret olivat noin
-penikulman päässä tältä rannalta, jossa metsästäjät nyt olivat. Hetken
-levähdettyään jatkoivat he vahvistunein voimin matkaansa.
-
-Seudun muoto muuttui pian. Hiekkaisen aron sijasta nähtiin syviä
-laaksoja, kuivuneita joen uomia, joita purot olivat kaivaneet
-sadeaikoina. Salavien ja puuvillapensaiden sijasta, jotka olivat
-rantoja varjostaneet, kohosi täällä vihannoita tammia, ja maisemaa
-rajoitti vuoren harjanne, niin sanotut Sumuvuoret.
-
-Matkustajat pysähtyivät. Ympärillä oleva maisema oli suurenmoinen.
-Harvoin oli valkoinen mies käynyt näillä seuduilla, joilla vielä oli
-alkuperäinen luontonsa. Ainoastaan Marcos Arellanos ja Cuchillo olivat
-näin kauvaksi tunkeutuneet.
-
-Nuo ikuiseen sumuun peitetyt vuoret, jotka silloinkin olivat usvan
-ympäröiminä, muu seutu oli kirkkaasti valaistu, näyttivät peittävän
-tutkimattomia salaisuuksia.
-
-Tuon tuostakin tunkeusi salamoita vuorta ympäröivän usvakerroksen läpi,
-ukkonen jyrisi kumeasti, ja kaukaa kuului ammottavaan kuiluun syöksyvän
-vesiputouksen kohina. Saattoi melkein luulla, että manalan henget,
-salattujen aarteiden näkymättömät vartiat, taistelivat keskenänsä
-tuolla maan sisässä, ja että intiaanein taikaluulon mukaan tuo
-usvakerros todellakin salasi vuoren haltian pyhän ja saastuttamattoman
-asunnon.
-
-
-
-
-17.
-
-CUCHILLON PETOLLISUUS.
-
-
-Gayferos-raukan olivat ponnistukset ja tuskat kokonaan näännyttäneet.
-Kun hänen ei tullut saada mitään tietoa kultalaakson olemassa olosta ja
-paikasta, päättivät Rosenholz ja José jättää hänet muutamaksi tunniksi
-tähän turvalliseen paikkaan, mennäkseen itse tarkastelemaan seutua,
-jossa Fabianin ilmoituksen mukaan kultalaakso oli.
-
-Haavoitettu suostui vastenmielisesti tähän eroon; kuitenkin taipui
-hän, tyyntyen jalomielisten pelastajainsa vakuutuksista, että he pian
-palaisivat. Kun he lähtivät, vaati Rosenholz häntä lupaamaan, ettei hän
-kenellekään ilmaisisi metsästäjäin olevan näillä seuduilla. Sen hän
-kernaasti lupasikin.
-
-Keventynein sydämin lähtivät toverit matkalle. Tuskin olivat
-he kuitenkaan monta minuuttia kulkeneet, kun Fabian pysähtyi,
-kieltäytyen jatkamasta matkaa. Kummastuneena kysyi Rosenholz, mikä
-oli syynä tähän kieltoon. Nuorukainen arveli, etteivät hänen molemmat
-toverinsa voisi vastustaa kullanetsijäin suurta joukkoa. Jonkinlainen
-lapsellinen arkuus esti häntä myöskin menemästä paikalle, jossa hänen
-kasvatusisänsä oli murhattu.
-
-Vihdoinkin onnistui Rosenholzin taivuttaa Fabian myöntymään. Rohkeasti
-kulkivat he Sumuvuoria kohti. Ei kauvan viipynyt, ennenkuin he
-katosivat laaksoon.
-
-Yö ei vielä ollut kokonaan loppunut, kun toiselta suunnalta näkyi
-ratsastaja lähestyvän samaa seutua, jonne ystävyksetkin pyrkivät. Hän
-oli yksin ja ratsasti niin nopeasti että hiekka pölysi. Ratsastajan
-kasvonpiirteistä -- se oli Cuchillo -- kuvastui samalla pelko ja voiton
-himo. Häntä pelotti luulo, että taistelun melskeessäkin joku olisi
-huomannut hänen pakenemisensa leiristä.
-
-Cuchillo ei kuitenkaan ollut sellainen mies, joka toivomatta
-onnistuvansa rohkeni tällaiseen uhkapeliin antautua. Hän oli
-tahtonut johtaa intiaanit toveriensa jäljille ja oli saavuttanutkin
-tarkoituksensa. Sitten oli hän lähtenyt leiristä, eikä häneltä
-puuttunut tekosyitä tämän uuden uskottomuutensa puolustukseksi ja
-koettaessaan käyttää vain omaksi hyödyksensä salaisuutta, jonka hän oli
-melkoisesta maksusta myynyt. Mutta hän unhotti tässä, että don Antonio
-oli jo epäillyt häntä hänen palatessaan edellisenä iltana.
-
-Cuchillo oli kertonut don Estevanille niin tarkoin kultalaakson
-paikan, ettei tämä voinut eksyä. Tämä seikka saattoi käydä hänelle
-vaarallisemmaksi kuin hän tällä hetkellä aavistikaan.
-
-Hän oli ollut olevinaan kuolettavasti haavoitettu ja oli hiipinyt
-varustusten toiselle puolen, jossa ei ollut ihmisiä ja hänen hyvin
-opetettu hevosensa oli seurannut häntä sinne. Kenenkään huomaamatta
-oli hän hypännyt satulaan ja lähtenyt vuoristoon. Voitonhimo kiihotti
-häntä eikä suonut hänelle ensinkään lepoa. Jo lähestyi hetki, jolloin
-menestys palkitsisi hänen petoksensa; säihkyvin silmin ja sykkivin
-sydämin ratsasti hän kohti kultalaaksoa; vielä hetkinen ja hän oli
-voitonhimoisten toiveittensa perillä. Innoissaan jatkoi hän matkaansa.
-Hetken kuluttua kauhistutti häntä tuttu paikka, ja hän vapisi
-muistaessaan tässä tekemänsä murhan. Nopeasti ratsasti hän eteenpäin.
-Tuuli löyhytti hänen hiuksiansa, hänen hevosensa hirnui, kun se
-ehti murhapaikalle. Ratsastajakin oli levoton; hänestä tuntui, kuin
-olisivat aaveet pensaikosta tirkistelleet häntä ja okaiset kaktuskasvit
-näyttivät ojentavan käsiään pitääksensä kiinni hänestä. Kylmä hiki
-juoksi hänen otsaltansa, mutta kullan himo voitti pelon ja hän ratsasti
-eteenpäin. Pian häntä naurattikin, oma tuskansa ja hän kiirehti
-hevostaan. Sitten hän taasen pysähdytti sen ja kuunteli. Ei kuulunut
-ääntäkään erämaan hiljaisuudessa, paitsi hänen hevosensa hengitystä ja
-hänen sydämensä tykytystä. Kamaloita ajatuksia pyöri hänessä, häntä
-ilahdutti tuumansa onnistuminen ja se, että kulta, jolla on kaikki
-mahti, nyt olisi yksin hänen; sitten kannusti hän uudelleen hevostansa.
-
-Neljä ratsastajaa lähti meksikolaisten leiristä. Ne olivat don Estevan,
-Pedro Diaz, Oroche ja Baraja. Kullanetsijäin johtaja luuli voivansa
-luottaa enimmän näihin kolmeen, ja sen vuoksi olikin hän ne valinnut.
-
-Jäljelle jääneitä oli hän ankarasti käskenyt pysymään leirissä.
-Sitten oli hän, mainitsematta kuinka lähellä he olivat matkan määrää,
-lähtenyt, ilmoittaen menevänsä tarkastusretkelle.
-
-Ainoastaan Oroche ja Baraja olivat, samoin kuin don Estevanin rinnalla
-ratsastava Pedro Diazkin, salaisuuden perillä. Hekin halusivat päästä
-kultalaaksoon ja ehkäistä Cuchillon aikeet. Pimeässä he eivät voineet
-nähdä häntä aavikolla.
-
-Don Estevan tahtoi jo luopua takaa-ajosta ja palata leiriin, kun Pedro
-Diaz kumartui ottamaan jonkun esineen maasta. Se oli pieni nahkalaukku,
-joka heti tunnettiin Cuchillon omaksi.
-
-Tämä ilmaisi ratsastajille, että Cuchillo oli kulkenut tätä tietä, ja
-hekin jatkoivat matkaansa.
-
-Niin saapuivat päivän koittaessa kaikki mainitut henkilöt
-kultalaaksoon, tietämättä toisistaan. Jumalan oikeus oli johtanut
-heidät erämaan luoksepääsemättömimpään osaan, siellä tuomitaksensa
-heidän välinsä.
-
-
-
-
-18.
-
-KADONNEET.
-
-
-Pakolaiset olivat jo ehtineet sille rannalle, jossa he hajoittivat
-saarensa, kun lähetti, jonka intiaanit olivat lähettäneet tarjoamaan
-Mustallelinnulle päällikkyyttä, avasi silmänsä.
-
-Päivä koitti. Muutaman hetken lepo oli riittänyt vahvistamaan lähetin
-väsyneitä jäseniä; kovalla vuoteellaan eivät nämä erämaiden soturit
-kaipaa pitkälti unta.
-
-Päällikkö istui vielä liikkumattomana ja näytti sammuvan nuotion
-ääressä yhtä synkältä kuin edellisenäkin iltana.
-
--- Linnut alkavat laulaa, sanoi lähetti tuolla kuvallisella kielellä,
-joka on yhteistä intiaaneille ja itämaalaisille. Sumu pakenee aurinkoa.
-Eikö yö ole päällikölle mitään neuvonut hänen kansansa hyväksi, joka
-odottaa hänen tuloansa?
-
--- Sille, joka valvoo, sanoo yö paljonkin, vastasi päällikkö, ja
-Mustalintu on koko yön kuunnellut uhriensa valituksia; hän on kuullut
-nälän kurnivan heidän suolissaan; hän on kuunnellut kaikkia, mitä hänen
-sielunsa on hänelle sanonut, mutta hän ei ole kuullut kansalaistensa
-rukouksia.
-
--- Hyvä! Lähetti on uskollisesti kertova ne sanat, jotka hän on
-kuullut, niille, jotka hänet lähettivät.
-
-Aikoen poistua, pingotti soturi uumillaan olevaa vyötä, kun päällikkö
-pyysi häntä auttamaan itseään ylös.
-
-Soturi totteli.
-
-Kun päällikkö taasen seisoi jaloillaan ja tukahdutti tuskan, jonka
-hänen haavoitettu olkapäänsä tuotti, sanoi hän, nojautuen lähettiin:
-
--- Tarkastakaamme nyt vartioita. Intiaaniin nojaten lähti Mustalintu
-hitain, mutta vakavin askelin nuotiolle.
-
-Uudet vartiat olivat astuneet entisten sijalle, jotka nahkoihin
-käärittyinä nukkuivat nuotioitten ääressä. Mustalintu yksin ei ollut
-silmiänsä ummistanut. Vartiat seisoivat liikkumattomina kuin patsaat
-paikoillaan.
-
-Ensimäinen vartia, jolta kysyttiin, vastasi:
-
--- Usva ei ole äänettömämpi kuin joki, valkoiset soturit, jotka
-pelastuivat tulesta, eivät ole voineet uiden paeta, elleivät he ole
-olleet yhtä äänettömiä kuin kalat vedessä.
-
-Kaikki muutkin vastasivat samoin.
-
--- Hyvä on, sanoi päällikkö, jonka silmistä loisti hurja riemu.
-
-Sitten kääntyi hän lähettiin ja jatkoi, näyttäen sidettä olkapäällään:
-
--- Koston ääni on liian voimakas korvissani, ne eivät muuta kuule.
-
-Se vahvisti päätöksen, jonka hän jo oli lähetille ilmoittanut. Viimeksi
-mainittu kuljetti vaiti ollen päällikön takaisin nuotion ääreen.
-Epäävästä vastauksesta huolimatta ei lähetti kiirehtinyt lähtöä. Hänen
-silmänsä näyttivät tahtovan tunkeutua jokea peittävän usvan läpi.
-
-Kovempi tuuli, joka käy auringonnousun edellä, hajoitti toisinaan
-vähäsen tuota sumuverhoa ja helposti näkyi, että se pian oli katoava.
-Vaikka intiaani ponnistikin katsettaan, ei hän saattanut nähdä
-päällikön mainitsemaa saarta.
-
-Äkillinen otaksuminen, että vartiain valppauden olisi voinut joku
-käsittämätön seikka pettää, syntyi lähetin mielessä, ja huonosti
-salattu ilo loisti hänen kasvoiltaan.
-
--- Olen sanonut, että lähden vasta auringon noustua.
-
-Tuo hänessä äkkiä syntynyt otaksuminen saattoi hänet hiljaa lausumaan
-nämä sanat.
-
-Pian aamun hämärä valkeni. Usvakerrokset kaareilivat toistensa
-ympärillä kuin puhvelilauman synnyttämä tomupilvi. Auringon ensi säteet
-loivat tuohon harmaaseen verhoon viheriän heloituksen.
-
-Vielä liehui hajanaisia usvakerroksia joen yllä, kun Mustalintu päästi
-kauhean vihan ja pettyneen toiveen karjunnan.
-
-Saari oli kokonaan kadonnut; paikka, jossa se edellisenä iltana oli
-ollut, oli aivan tyhjä, ei ainoatakaan sitä ympäröinyttä kaislaa eikä
-vesikasvia näkynyt.
-
-Pahan hengen käsi on ulottunut veteen, sanoi lähetti. Se ei ole
-tahtonut, että hänen lapsensa, nuo valkoiset koirat, kuolisivat
-Mustanlinnun, tuon kuuluisan päällikön kädestä.
-
-Mutta intiaani ei kuunnellut näitä lähetin sääliviä sanoja. Nyt nousi
-päällikkö avutta, hänen silmänsä tuijottivat, hänen kasvonsa olivat
-vaaleat; kädessään heilutti hän tapparaa, kun hän horjuen läheni
-ensimäistä vartiaa.
-
-Mutta uhattu vartia ei liikahtanutkaan. Hän seisoi siinä pää
-ojennettuna, käsivarsi puoleksi nostettuna tarkoin kuuntelevassa
-asennossa, ikäänkuin olisi tahtonut näyttää, ettei hän ollut tauonnut
-uskollisesti vartioimasta tähän onnettomaan hetkeen saakka.
-
-Päällikön tappara oli putoamaisillaan sotilaan päähän, kun lähetti
-pidätti Mustanlinnun käden.
-
--- Intiaanin aistilla on rajansa, sanoi hän; hän ei voi kuulla ruohon
-kasvavan, hänen silmänsä ei voi tunkeutua jokea peittävän usvakerroksen
-läpi. Mustalintu on tehnyt, mitä on voinut, hän ei ole varovaisuutta
-laiminlyönyt, mutta suuri henki ei ole tahtonut, että päällikkö
-kuluttaisi aikansa vuodattamalla kolmen valkoisen verta, kun hän suo
-hänelle tilaisuuden vuodattamaan verivirtoja tuolla.
-
-Intiaani viittasi meksikolaisten leiriä kohti.
-
-Ponnistuksen ja raivon uuvuttamana ei Mustalintu voinut vastata. Hänen
-haavansa oli taasen auennut, ja veri tulvasi hihnoilla kiinnitetyn
-siteen läpi. Hän horjui, hänen polvensa notkistuivat, ja lähetin täytyi
-laskea hänet ruohostolle, jossa hän meni tainnoksiin.
-
-Aika, mikä kului siihen, kun Mustalintu uudelleen toipui, pelasti
-pakolaiset, jotka intiaanit varmaan olisivat saavuttaneet, kun heidän
-kulkunsa joella oli niin hidasta.
-
-Kumea ulvonta kajahti vastaiselta rannalta, osoittaen päällikölle, joka
-juuri avasi silmänsä, että sielläkin oli saaren katoaminen huomattu.
-
--- Etsikäämme pakolaisten jäljet, sanoi lähetti, ja sitten kuuntelee
-Mustalintu järjen ääntä, eivätkä hänen korvansa enää ole kuurot.
-
-Toisella rannalla olevat soturit saivat käskyn yhtyä päällikön
-joukkoon, ja kun kaikki, luvultaan noin kolmekymmentä, olivat
-kokoontuneet, nostettiin haavoitettu hevosen selkään.
-
-Lähetti, joka oli tullut jalkasin, kun hän oli menettänyt hevosensa
-edellisen illan hyökkäyksessä, nousi Mustanlinnun taakse tarpeen
-tullessa tukeaksensa häntä.
-
-Sitten lähdettiin pitkin joen rantaa. Kun hämmästyksen ensi hetki oli
-mennyt, käsittivät intiaanit mahdolliseksi, että saari oli pohjasta
-irroitettu; he toivoivat löytävänsä sen rantaan ajautuneena jonkun
-matkan päässä entiseltä paikaltaan.
-
-Intiaanit ratsastivat kauvan löytämättä jälkeäkään etsimistään
-henkilöistä. Tosin eräs soturi päästi ilon huudahduksen huomatessaan
-jälkiä sillä paikalla, jossa pakolaiset olivat menneet maihin, sillä
-kanadalaisen varokeinot eivät voineet apaheilta niitä peittää, mutta
-intiaanit petti tuo huolellisuus, jolla pakolaiset olivat saareen
-hajoittaneet.
-
-Virta oli kuljettanut pois ruohon, puut ja juuret, ja niin pitkälle,
-kuin intiaanien silmä ulettuikin, eivät he voineet havaita mitään, mikä
-olisi saaren muotoa muistuttanut.
-
-Rannalla olevat jäljet johtivat vain muutaman askeleen syrjään;
-pakolaiset olivat siis jatkaneet matkaansa vesitse ja ehtineet paljon
-edelle.
-
-Vaikka häntä suututtikin voimattomuutensa, kun hän ei voinut saada
-kiinni vihaamiansa metsästäjiä, oli Mustalintu ehtinyt hillitsemään
-kasvojensa väreet. Hän pysyi tyynenä.
-
-Mutta hänessä herännyt veren himo ei ollut tyydytetty, vaan pakolaisten
-kadottua johti se hänet toisaalle; joskin hänen täytyikin siirtää
-kostonsa tuonnemmaksi, valtasi hänet nyt kunnianhimo.
-
-Hän tajusi, että hänen taasen täytyi lähetille selittää käytöstänsä.
-Viekas intiaani päästi tämän johdosta helpotuksen huoahduksen.
-
-Kun Mustalintu oli luonut voimattoman vihan katseen pitkin jokea,
-käänsi hän päänsä toisaalle ja istui liikkumatta.
-
--- Mitä kuulee nyt päällikkö, jonka korva on niin tarkka? kysyi lähetti.
-
--- Mustanlinnun korvissa on nyt hiljaista, verta vaativaa ääntä ei
-kuulu.
-
--- Siinäkö kaikki? kysyi lähetti. Intiaanipäällikkö ei vastannut, mutta
-hänen kasvonsa muuttuivat hymyileviksi, ikäänkuin hän olisi kuullut
-kaukaisen säveleen.
-
--- Korvani, vastasi päällikkö, eivät enää ole kuurot. Pahan hengen
-käsi ei enää peitä niitä. Kuulen soturien kehoittavan minua kostamaan
-kansani kunnian; kuulen tulen rätinän, jonka ympärille neuvosto on
-kokoontunut. Kiitetty olkoon apahia suojeleva henki; lähtekäämme!
-
-Päällikkö käänsi hevosensa sille suunnalle, jossa lähetin kertomuksen
-mukaan soturit odottivat hänen vastaustaan.
-
-Aurinko loi häikäisevän valonsa erämaahan, kun Mustalintu sotureineen
-ehti siihen gummipuumetsikköön, jossa jo olemme nähneet intiaanit.
-Kärsimänsä tappion ja yöllisen takaa-ajon jälkeen, jonka esineinä he
-olivat, olivat indiaanit sytyttäneet nuotionsa samalle paikalle, siinä
-neuvotellaksensa.
-
-Kaikki päästivät kaikuvan ilohuudon nähdessään päällikön, jota niin
-levottomasti olivat odottaneet. Kunnianhimoinen intiaani esiintyi
-arvokkaana, ikäänkuin olisi ansainnut tämän kunnioituksen.
-
-Sitten kääntyi hän sotilaihin lausuen:
-
--- Mustanlinnun sielu vain on hänen soturiensa luona, sillä hänen
-ruumiinsa on sairas ja kätensä rauennut.
-
-Näin sanoen näytti hän verta vuotavaa olkapäätään. Valitusulvonta
-seurasi ilohuutoa, ja kun näin oli säälin tunteet ilmaistu, autettiin
-päällikkö hevosen seljästä. Sitten vietiin hänet nuotion luo istumaan.
-
-Kun hän oli asettunut paikalleen, kumarsivat toiset päälliköt ja
-asettuivat hänen ympärillensä.
-
-Mustalintu veti muutaman savun hänelle tarjotusta piipusta, antoi sen
-sitten toiselle, ja niin kulki piippu syvän äänettömyyden vallitessa
-ympäri. Kaikki valmistautuivat vakavasti harkiten neuvotteluun.
-
-Jätämme päälliköt polttamaan, niinkuin sotilaiden tuleekin,
-joiden pitää olla hitaita päätöstä tehdessä, mutta nopeita sen
-toimeenpanemisessa, luodaksemme sillä välin silmäyksen meksikolaisten
-leiriin, jossa ei nyt ollut päällikköä.
-
-Siellä vallitsi suuri hämminki. Niinkuin lähes aina sattuu, kuinka
-huolellisesti salaisuutta koetetaankin säilyttää, oli nytkin levinnyt
-huhu, että kullan etsijät olivat lähellä määränpäätänsä, ja että
-tässä aivan lähistöllä oli äärettömän runsas kultasuoni ja ettei don
-Estevanin lähtö tarkoittanut muuta, kuin tarkan selon saamista paikasta.
-
-Aamun ensi hetkinä koitui hämminkiä tuosta kuumeentapaisesta
-kärsimättömyydestä, jolla kaikki odottivat päällikön takaisin tuloa ja
-tuota iloista uutista. Mutta kun aurinko jo oli ehtinyt keskitaivaalle,
-eikä ainoakaan aamulla lähteneistä ratsastajista palannut, seurasi
-kärsimättömyyttä levottomuus.
-
-Se teltta, joka päällikön käskystä oli pystytetty leirin keskellä
-olevalle kukkulalle, oli autiona. Medianan vaakunalla koristettu
-lippu riippui surullisena tangossaan; ei vähinkään tuulen hengähdys
-sen poimuja levittänyt. Turhaan tarkastelivat meksikolaiset vartiat
-alituisesti taivaan rantaa; he eivät nähneet päällikköänsä eivätkä
-opastansa, jonka salaperäinen katoaminen heitä peljästytti, eivätkä don
-Estevanin saattajat myöskään palanneet.
-
-Kiinni sidotut hevoset seisoivat päät riipuksissa, janon vaivaamina;
-ihmisiäkin vaivasi jano, ja uhkasipa heitä nälkäkin, mutta he
-eivät uskaltaneet ajaa takaa mitään hirveä eikä härkää, kun olivat
-saaneet ankaran käskyn pysyä leirissä. Kuta enemmän aika kului, sitä
-suuremmaksi kasvoi levottomuus.
-
-Sellainen oli tila leirissä.
-
-Leirin ulkopuolella alkoivat jo intiaanien ruumiit mädätä, ja eräällä
-kohdalla kentällä ilmaisi äsken luotu hiekkakumpu paikan, jossa
-edellisenä päivänä kaatuneet seikkailijat lepäsivät.
-
-Tämä synkkä näky enensi tuon ennestään synkän seudun kolkkoutta.
-
-Melkein samaan aikaan, jolloin kullankaivajat edellisenä päivänä olivat
-pysähtyneet tälle paikalle, huomasivat vartiat etäällä tomupilven.
-Kaikki hyökkäsivät sille puolen, toivoen näkevänsä don Estevanin ja
-hänen seuralaisensa, mutta tämä hairahdus ei kestänyt kauan, sillä
-pian erotettiin tomupilvessä liehuvat höyhentöyhdöt ja ihmishiuksilla
-koristetut keihäät.
-
--- Aseihin! aseihin! Intiaanit tulevat! kajahti kaikilta tahoilta.
-
-Tähän asti vallitseva suuri hämminki ei ollut mitään siihen verraten,
-mikä nyt nousi leirissä. Ken käskisi? Ketä toteltaisiin? Niin ajatteli
-jokainen, mutta asettui kuitenkin, mikäli mahdollista, samalle paikalle
-kuin edellisenäkin päivänä.
-
-Kaikkien kasvoilla kuvastui levottomuus. Hetken kuluttua
-rohkaistuttiin, kun intiaaneja oli vain kuusi, eivätkä he nelistäneet
-sotahuudon kajahtaessa leiriä kohti, vaan ratsastivat tyynesti
-eteenpäin. Eräällä heistä oli keihäänsä kärjessä valkoinen riepu;
-kaikissa maissa on valkoinen lippu rauhan merkkinä.
-
-Kun he olivat lähestyneet kahden pyssynkantaman päähän, erosi valkoista
-lippua kantava ratsastaja tovereistaan, jotka pysähtyivät.
-
-Kun airut oli päässyt lähemmäksi, pysähtyi, hänkin, lippuaan heiluttaen.
-
-Muuan Tubac-linnoituksesta oleva seikkailija oli ollut tekemisissä
-apahien kanssa ja osasi heidän kieltänsä, ymmärtäen tuota puoleksi
-espanjalaista sekoitusta, jota näillä rajaseuduilla puhuttiin.
-
-Hän oli pieni, laiha mies ja intiaanein silmissä varmaankin hyvin kehno
-korkeimman vallan edustaja, sillä intiaanit kunnioittavat rotevuutta.
-Kauvan estelikin hän ottamasta vastaan tätä päällikkyyttä, mutta
-myöntyi vihdoin. Seikkailijani täytyi oman turvallisuutensa tähden ja
-jotta alkava keskustelu päättyisi hyvin, osoittaa, että heillä oli
-johtaja.
-
-Meksikolaisten leirissä tehtiin rauhan lippu nenäliinasta, joka
-aikoinaan oli ollut valkoinen.
-
-Seikkailija, jonka nimi oli Gomez, lähti vavisten leiristä mennäksensä
-ratsastaen intiaania vastaan, jonka vakava ryhti oli vastakohtana hänen
-pelolleen. Hänet rauhoitti kuitenkin niiden veristen hihnain näky,
-jotka ympäröivät intiaanisoturin toista olkapäätä.
-
-Haavastaan tunnemme hänet Mustaksilinnuksi.
-
-Meksikolainen ja intiaani tervehtivät toisiaan, ja Mustalintu alotti
-keskustelun.
-
--- Kaksi päällikköä nyt kai keskustelee keskenään? kysyi hän
-kohteliaasti.
-
-Meksikolainen vastasi yhtä kohteliaasti, mutta jonkunlainen hämmästys
-osoitti, ettei hän puhunut totta.
-
--- Toisinaan on suuri sielu mitättömässä ruumiissa; valkoinen veljeni
-on suuri päällikkö, sanoi intiaani.
-
-Näissä kaksimielisissä sanoissa oli enemmän ivaa, kuin vakavuutta, ja
-intiaanin ääni ilmaisi hänen huomanneen kullanetsijän koettavan pettää
-häntä. Hän loi Gomeziin katseen, joka näytti tahtovan tunkeutua hänen
-sieluunsa asti.
-
-Meksikolainen ei voinut kestää tätä terävää ja tutkivaa katsetta, vaan
-loi silmänsä alas ja intiaani jatkoi:
-
--- Veljeni ei varmaankaan valehtele, kun hän kehuu itseään päälliköksi,
-mutta valkoisten leirissä löytynee useita sellaisia päälliköitä, ja hän
-on kai yksi heistä?
-
--- Minä olen ainoa päällikkö, vastasi seikkailija, selvästi näyttäen
-hämminkinsä.
-
-Noin mitättömän päällikön nähdessään arveli Mustalintu helpostikin
-voivansa suoriutua tuosta miesraukasta, joka ei voinut kilpailla hänen
-kanssaan lujuudessa eikä kekseliäisyydessä, ja hänen silmistään hehkui
-turmiota ennustava tuli.
-
-Intiaani päätti ottaa selon hänen totuuden harrastuksestaan.
-
--- Mukanani tuomat sanat ovat rauhan sanoja, sanoi hän; kaikkien etelän
-soturien täytyy kokoontua ympärilleni niitä kuulemaan. Intiaanit
-ottaisivat vastaan valkoisten lähetin neuvotteluun nuotionsa ääreen ja
-hän saisi astua päällikön telttaan. Miksi pitää valkoisten päällikkö
-hänen luokseen tulleen airueen näin loitolla leiristä?
-
-Gomez ei tiennyt, mitä vastaisi. Hän ei voinut viedä sutta
-lammaslaumaan.
-
-Mustalintu huomasi tämän epäröimisen. Hän rypisti kulmakarvojaan,
-uhkaava pilvi peitti hänen otsansa ja hänen silmänsä salamoivat.
-
--- Apahien päällikkö ei ole sellainen, jota pidetään loitolla majasta.
-Toisessa kädessään on hänellä sota, toisessa rauha; kummanko niistä hän
-avaa?
-
-Tämä uhkaus ja ääni, jolla se lausuttiin, saattoivat meksikolaisen
-kokonaan hämille. Hän aikoi vastata, että neuvottelisi toveriensa
-kanssa, mutta onneksi pidätti itsensä aikoinaan.
-
-Viekas intiaani jatkoi tyynellä, vaikka hieman ivallisella äänellä:
-
--- Yksi ainoa soturi seuraa minua. Onko valkoisia niin vähän, että
-he pelkäävät kahta leirissään olevaa vierasta soturia? Eikö heidän
-leirinsä ole varustettu? Eikö heillä ole riittävästi ruutia ja luotia?
-
-Intiaanin viekoittelemana Gomez-raukka vihdoin oivalsi, ettei hän
-voinut kieltää lähetiltä pääsyä leiriin, kadottamatta toisaalta rauhan
-toiveita ja toisaalta taasen myöntämättä intiaanin olleen oikeassa
-heidän varustustensa suhteen.
-
--- Punainen veljeni valitkoon yhden seuralaisen, mutta yhden ainoan
-vain, sanoi hän.
-
-Sitä Mustalintu toivoikin. Jos seikkailija puhui totta ilmoittaessaan
-olevansa valkoisten päällikkö, niin saattoi intiaani helposti arvata,
-millaisia soturia oli sellaisella päälliköllä. Jos hän taasen
-valehteli, niin saisi Mustalintu leirissä nähdä oikean päällikön, ja
-sen mukaan tekisi hän hyökkäyssuunnitelmansa.
-
-Intiaani antoi merkin, ja tämän johdosta lähestyvä soturi oli ennen
-mainittu lähetti, jota nopeutensa vuoksi nimitettiin Antiloopiksi.
-Olemme nähneet tämän olevan yhtä viekkaan, kuin tuo viekas päällikkö
-itsekin, jonka luo hänet oli lähetetty päällikkyyttä tarjoamaan.
-
-Antilooppi oli sitäpaitsi ainoa intiaani, joka tunsi todellisen
-päällikön don Estevanin, jota hän oli tarkastellut, kun tämä johti
-puolustusta.
-
-Molemmat intiaanit seurasivat Gomezia, vaihtaen matalalla äänellä
-seuraavat sanat:
-
--- Mikä on sakaali, joka tahtoo kätkeytyä leijonan nahkaan? sanoi
-lähetti.
-
--- Tuo päällikkö tahtoo pettää Mustanlinnun, mutta Mustanlinnun silmä
-on hänen aikeensa huomannut, sanoi viekas päällikkö.
-
-Molemmat astuivat nyt leiriin, samoin kuin tuli ja miekka, jotka
-yhtyvät hävitystyöhön.
-
-
-
-
-19.
-
-INTIAANIEN VOITTO.
-
-
-Kuvaus, jonka olemme koettaneet antaa erämaan oloista ja tavoista,
-olisi epätäydellinen, ellemme myöskin kertoisi tuon seikkailuretken
-surullista loppua.
-
-Kun molemmat intiaanit saapuivat meksikolaisten leiriin, eivät
-he kääntäneet päätänsä oikealle eikä vasemmalle, vaan kulkivat
-välinpitämättöminä suoraan eteenpäin.
-
-Mitään ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta heidän terävältä
-havaintokyvyltään. Heidän heimolaistensa ruumiit kentän ulkopuolella,
-don Estevanin tyhjän teltan, seikkailijain hämmästyksensekaisen
-alttiuden, epäluulon, pelon -- kaikki he huomasivat.
-
-Kun Mustalintu ja Antilooppi olivat saapuneet leiriin, loivat he
-ympäröivään joukkoon tyynen ja ylpeän katseen, ikäänkuin kaksi
-leijonaa, jotka yhtyvät liittoon lammasten kanssa.
-
-Päällikkönä alotti Mustalintu keskustelun.
-
-Hänelle oli mitä tähdellisintä saada selville, mihin oikea päällikkö
-oli joutunut; jos don Estevan ja Pedro Diaz, jonka urhoollisuuden
-Antilooppi oli nähnyt hänen taistellessaan Pantterikissan kanssa,
-olivat kuolleet, niin joutuisivat nuo toiset helposti heidän
-saaliiksensa.
-
-Intiaanit päättivät ottaa selon asiasta.
-
--- Meillä on mukanamme rauhan tarjous, joka on yhtä mieluinen
-valkoisille kuin intiaaneillekin, sanoi Mustalintu, mutta sydämemme on
-surullinen, sillä täytyy kunnioittaa niitä, jotka tuovat hyviä tietoja,
-ja täällä veljemme ottavat intiaanein lähetit vastaan paljaan taivaan
-alla, jossa he ovat polttavan auringon helteessä, vaikka heille tulisi
-tarjota päällikön teltta suojaksi polttavia säteitä vastaan. Päällikön
-sanat kuuluvat paremmin tuolta kukkulalta.
-
-Intiaani käytti kiertoteitä, päästäksensä tarkoituksensa perille.
-Gomez'ia kauhistutti tämä ilmeinen röyhkeyden osoitus, mutta hän ei
-ehtinyt miettimään, mitä olisi tekeminen.
-
-Hän kiirehti täyttämään lähettiläiden pyynnön, ja vei heidät don
-Estevanin autioon telttaan. Mustalintu oli perinpohjaisesti harkinnut
-tuon kauhean osan, jota hän aikoi näytellä, ja vaikka tämä olikin
-vaarallista, istui hän niin tyynesti kuin hänet todellakin olisi
-vallannut tuo rehellisyyden ja rauhan henki, jota hän teeskenteli.
-
-Gomez nosti teltan aukon verhon ja kiinnitti sen niin, etteivät poimut
-peittäneet intiaania; sitten odotti hän heidän selityksiään.
-
-Mutta intiaanit istuivat äänettöminä.
-
-Gomez luuli täytyvänsä alottaa.
-
--- Odotan, sanoi hän arvokkaammin kuin ennen, erämaan veljeni rauhan
-ehtoja. Päällikön korvat ovat avoinna.
-
-Gomez-raukka onnitteli itseään näiden sanojen johdosta, jotka olivat
-aivan intiaanien tapaisia, mutta Mustalintu ei sallinut hänen kauvan
-iloa nauttia. Raaka soturi kohotti hitaasti päänsä, hänen väreilevät
-sieramensa ilmaisivat loukattua ylpeyttä, ikäänkuin hän nyt vasta
-olisi huomannut valkoisen miehen petollisuuden. Hänen tuliset silmänsä
-saattoivat valkoisen kalpenemaan, kun hän huusi ukkosen tapaisella
-äänellä:
-
--- Minä näen vain yhden päällikön -- tässä näytti hän itseänsä -- ja se
-on intiaani. Missä on valkoinen päällikkö? Häntä ei näe.
-
-Seikkailija hämmästyi tästä ylpeästä vastauksesta. Kun hän taasen
-koki tointua ja näyttäytyä todellisessa asemassaan loukatulta, lisäsi
-Mustalintu:
-
--- Miksi tahdotte pettää rehellistä intiaania?
-
--- Gomez ei petä ketään, änkytti meksikolainen; olen sanonut sinulle
-olevani päällikkö ja se olenkin.
-
-Mustalintu viittasi Antiloopille. Ja tämä tarkasti seikkailijaa,
-ikäänkuin olisi tahtonut kokonaan pelottaa ja hämmentää hänet.
-
--- Ainoa päällikkö, sanot? Tämän kangasmajan omistaja, tähtilipun
-soturi?
-
--- Minä se olen, sanoi meksikolainen.
-
--- Olen kuullut valheen, tiuskasi Mustalintu. Minun kaltaiseni
-päällikkö ei tahdo kuulla kahta sellaista.
-
-Antilooppi ryhtyi nyt tyynnyttämään intiaanipäällikön kiukkua
-ja meksikolaisen tuskaa. Mustalintu näytti aikovan nousta,
-keskeyttääksensä kiivaasti keskustelun, mutta Antilooppi pidätti hänet.
-
-Sitten kääntyi Antilooppi Gomez'iin, sanoen:
-
--- Valkoinen soturi on joko tahtonut pilkata ystäviänsä intiaaneja,
-tai koetella heitä. Itse hän kyllä tietää, ettei hän ole se päällikkö,
-jolla on kaksipiippuinen pyssy, tummat, harmaansekaiset hiukset,
-ylöspäin kääntyneet viikset, korkea vartalo ja leveät hartiat.
-
-Intiaani kuvasi don Estevania.
-
--- Hän tietää kyllä, ettei tämä teltta ole hänen, eikä hänen
-nimensäkään ole se, jonka vuoriemme kaiku usein on toistanut. Se on
-toisen päällikön nimi. Tämä päällikkö on solakka kuin veljenikin, mutta
-hän on lähes kahta vertaa pitempi. Hänen ruumiinsa on notkea kuin
-bamburuoko, mutta tukeva kuin rautatammen runko.
-
--- Kuka se soturi on? kysyi Gomez, aikaa voittaaksensa ja hieman
-tyyntyäksensä.
-
--- Tämä päällikkö on sama, joka tässä, jatkoi Antilooppi, osoittaen
-paikkaa, jossa intiaani kaatui Pedro Diazin keihään iskusta, tappoi
-Pantterikissan. Hänen nimensä on Pedro Diaz; lapsemme vavisten
-mainitsevat tämän nimen. Eivätkö nämä kaksi soturia, joista puhuin, ole
-päälliköitänne, eikö totuus ole huulillani?
-
-Mitäpä voi Gomez-raukka tehdä, kun intiaani sai hänet valheesta kiinni.
-Hänen täytyi nöyrtyä ja myöntää Antiloopin puhuneen totta.
-
-Sen hän tekikin.
-
-Mutta hän ei huomannut tuota leimuavaa katsetta, jonka intiaanit
-keskenään vaihtoivat.
-
-Kun Mustalintu oli Antiloopille huomauttanut, mikä riemu hänet valtasi,
-loi hän taasen vakavan katseensa Gomez'iin ja sanoi:
-
--- Miksi tahdot omistaa arvon, joka ei ole sinulle tuleva? Minä
-ilmaisen rauhanehtoni päällikölle ja sille, jolla on rautatamminen
-ruumis. Missä he ovat?
-
--- He ovat lähteneet muutamien seuralaistemme kanssa bisonia ajamaan,
-hankkiaksensa sotureillemme muonaa, vastasi Gomez jotenkin mahtavasti,
-mutta hän oli tekemisissä itseänsä etevämpien vastustajain kanssa.
-
--- Antilooppi ja Mustalintu odottavat heidän takaisin tuloansa, lausui
-intiaani päättävästi; siihen asti on kahden soturin suu kiinni.
-
-Intiaanit ummistivat halveksivasti silmänsä, nostivat puhvelin taljan
-olallensa, ikäänkuin ei valkoinen, jonka vieraita he olivat, olisi
-ollut läsnäkään.
-
-Vaikka tämä päätös olikin loukkaus teeskennellyn päällikön
-itserakkaudelle, lopetti se ainakin hänen hämminkinsä. Hänen
-päällikkö-osansa tuntui hänestä liian vaikealta, ja hän olisi
-mieluisasti luopunut siitä don Estevanin ja Pedro Diaz'in palaamiseen
-asti, joka hänen luulonsa mukaan piankin oli tapahtuva.
-
--- Veljeni tuolla tahtonevat kuulla intiaanipäällikön sanat, sanoi
-Gomez; tahdon kertoa ne heille.
-
--- Mene! sanoi Mustalintu.
-
-Gomez ei odottanut toista käskyä ja lähti kukkulalta iloisena kuin
-koulupoika, joka on oppinut vaikean läksyn.
-
-Hän kertoi keskustelun yksityiskohdat, jättäen kuitenkin mainitsematta
-moniaita hänen itserakkauttaan masentavia seikkoja ja huomautti,
-mikä etu siitä oli, että hän sai intiaanit pidätetyksi don Estevanin
-palaamiseen asti; sen oli muka hänen lujuutensa ja viekkautensa saanut
-aikaan.
-
-Aika kului, mutta don Estevania ei näkynyt.
-
-Sillä aikaa keskustelivat telttaan jääneet intiaanit hyvin vilkkaasti,
-vaikka hiljaa.
-
-Kun Mustalintu oli varmistunut todellisen päällikön poissa-olosta ja
-että hänellä Gomez'issa oli heikko, jopa kurjakin jäljennös tästä,
-teki hän rohkean suunnitelman, jossa hän itselleen pidätti kaikki sen
-toimeenpanemiseen liittyvät vaarat. Mutta Antilooppi vastusti tätä ja
-tahtoi ne omaksi osakseen. Suunnitelma oli tällainen:
-
-Jokunen seikka, ehkä pitkittynyt metsästys, tuumaili Mustalintu,
-viivyttää päälliköitä leiristä kauvemmin kuin he aikovat. Oli
-asetettava joukko indiaaneja väijyksiin odottamaan heidän takaisin
-tuloansa. Jos he viipyvät yöhön asti, niin hyökkäisivät apahit
-Antiloopin johtamina päällikköä vailla olevien valkoisten kimppuun.
-Niin Mustalintu tuumaili, eikä häntä pelottanut mahdollisesti sattuva
-tappiokaan, vaan tahtoi hän pysyä leirissä, vihollistensa valppautta
-torjumassa.
-
-Kun intiaanit näin ollen hyökkäisivät valkoisten leiriin, olisivat nämä
-kokonaan riippuvia heidän armostaan. Tosin sai leiriin jääpä intiaani
-peljätä henkeänsä, mutta mitäpä on päällikön henki, kun hän sillä voi
-kansaansa hyödyttää.
-
-Antilooppi suostui tähän tuumaan, mutta tahtoi itse jäädä leiriin.
-Jospa pelkkä soturi menehtyisikin, niin jäisi kuuluisa päällikkö
-henkiin. Tästä syntyi heidän keskensä jalomielinen, kauvan kestävä
-kilpailu.
-
--- Mustanlinnun haava paranee pian, sanoi Antilooppi. Pian omaa hän
-väkevän ruumiin ja mahtavan hengen kansansa hyväksi. Jos päällikkö
-kuolisi, niin soturit surisivat kuukausia, mutta ken muistaisi
-Antilooppia, jos hän kuolisi.
-
-Mustalintu kieltäytyi vieläkin sotilaan ehdotukseen myöntymästä.
-
--- Ruumiini on raudasta, jatkoi tämä taasen; viikunapuun kummi ei
-ole kimmoavampaa kuin Antiloopin polvijäntereet. Vaaran tullessa on
-Antilooppi hyppäävä helposti vihollisten etuvarustusten yli; täten on
-hän yhdellä hyppäyksellä kansalaistensa keskellä. Mutta mitä tekee
-Mustalintu olkapää muserrettuna?
-
--- Hän on liikkumatta katseleva vihollistansa, ja odottava kuolemaa,
-sekä pilkkaava heidän vihaansa.
-
-Mutta Antilooppi tahtoi säilyttää kansalleen niin kalliin hengen ja
-esitti vieläkin innokkaammin tuumaansa.
-
--- Antilooppi, virkkoi hän, on kuin Mustalintukin pilkkaava heidän
-raivoansa. Antilooppi on osoittava samaa kestävyyttä heidän iskujansa
-vastaan, mutta hänellä on sen ohessa ruumiinvoima, jota ei mikään
-entinen haava heikonna.
-
-Molempien päälliköiden täten kilpaillessa jalomielisyydellään,
-laskivat meksikolaiset levottomina jokaisen minuutin, joka kului
-tuomatta takaisin don Estevania. Ei kukaan kiihkeämmin odottanut hänen
-palaamistansa kuin Gomez, joka kerskauksistansa huolimatta ei mitään
-niin peljännyt kuin pakkoa, joko sitten lähettiläänä tai johtajana,
-olla molempien intiaanien läheisyydessä.
-
-Synkkä hiljaisuus vallitsi leirissä, kun noin tunnin kuluttua
-Mustalintu astui ulos teltasta ja lähestyi sitä joukkoa, jossa Gomez
-oli.
-
--- Sotilaani, sanoi intiaani, odottavat kärsimättömästi saada
-päällikkönsä suusta kuulla vakuutuksen siitä ystävyysliitosta, joka
-pian on yhdistävä heidät valkoisiin. Mustalintu palaa pian ystäviensä
-luo, ja hän jättää toverinsa vakuudeksi siitä.
-
--- Mene! sanoi Gomez majesteetillisen vakavalla äänellä, jota hänen
-onnistui teeskennellä.
-
-Intiaani poistui, samoin kuin oli tullutkin, päätään kääntämättä ja
-näyttämättä vähintäkään uteliaisuutta.
-
-Kun päällikkö oli ehtinyt neljän soturinsa luo, jotka häntä yhä
-odottivat, jutteli hän hetkisen heidän kanssaan. Hän näytti viittaavan
-telttaan, jossa Antilooppi istui liikkumatta ja vakavana kuin
-kuvapatsas.
-
-Hetken kuluttua näkivät valkoiset yhden intiaanin ratsastavan pois.
-Toiset intiaanit jäivät, pidellen suitsista hevosiaan, istumaan yhtä
-vakavina kuin Antiloopikin teltassaan.
-
-Päivä kului yhä enemmän. Aurinko oli kadonnut taivaan rannan taakse.
-Pilvet, joiden kirkas väri alkoi vaaleta, ilmaisivat yön olevan tulossa.
-
-Vielä odotettiin turhaan leirissä don Estevania, Diazia, Orochea ja
-Barajaa.
-
-Vihdoin tuli yö, lisäten kaikkein levottomuutta. Intiaanit ovat
-vaihtelevia ja oikullisia, sen kaikki tiesivät; äkillinen hyökkäys
-voipi seurata rauhan tarjousta, joka olikin hyvin epämääräinen.
-
-Gomez koki rauhoittaa heidän levottomuuttaan.
-
--- Mitäpä tässä on pelkäämistä niin kauan kun intiaani on leirissä,
-sanoi hän. Tuo hänen tyyneytensä ilmaisee rehellistä mieltä.
-
-Yön hämärässäkin voitiin vielä nähdä Antiloopin tummat kasvot. Soturi
-pysyi yhä samassa asemassa, mutta päivän valolla olisi saattanut nähdä
-hänen vähän kääntävän päätänsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut tarkoin
-huomata jokaisen melun, mikä häiritsi yön hiljaisuutta.
-
-Syvä äänettömyys vallitsi. Ääretön aro oli yhtä äänetön kuin taivaan
-lakikin, johon ilmestyi tähti toisensa perään. Heti kun pimeys seuraa
-auringon valoa, saa aro synkemmän, suurenmoisemman luonteen.
-
-Leirissä häiritsi vain tuota ympäröivää, pelottavaa aron hiljaisuutta
-muutamien hiljaiset kuiskaukset, ja jonkun levottoman hyräily.
-Kaikki loivat tuon tuostakin epäluuloisia silmäyksiä arolla istuviin
-intiaaneihin. Nämä näyttivät yhtä liikkumattomilta kuin kallion paadet,
-jotka pimeässä toisinaan saavat ihmisen näön. He näyttivät kuitenkin,
-ehkäpä pimeän tähden, siirtyvän yhä loitommalle.
-
--- Tuopa kummallista, sanoi eräs seikkailija Gomezille, luoden
-epäluuloisen silmäyksen arolle; -- nuo intiaanit näyttivät äsken olevan
-lähempänä.
-
--- Se on vain näköhairahdus, vastasi Gomez, joka halusi selittää kaikki
-edullisemmalta kannalta.
-
--- Katso tuonne Gomez, lisäsi toinen, nyt ei tunnu tuulen
-henkäystäkään, ja sentään näyttää tuuli tuolla intiaanien luona saavan
-tomupilvet nousemaan.
-
--- Meitä suojelevat vaunumme tuulelta, tuolla sitä vastoin voi tuuli
-puhaltaa, siinä kaikki.
-
-Pimeys eneni, intiaanit näkyivät yhä epäselvemmin. Gomez piti vaan
-mielessään sitä, että Antilooppi oli jäänyt leiriin, ja koki tämän
-nojalla rauhoittaa seuralaisiaan, jotka häneltä kysyivät, olivatko nuo
-kaukana häämöittävät varjot ihmisiä, vai pensaita.
-
-Epävarmuus kasvoi niin, että eräs seikkailija päätti ottaa lähemmin
-selkoa asiasta, ja poistui pyssy olalla.
-
-Pensaita ne olivatkin, ei näkynyt ihmisiä eikä hevosia. Intiaanit
-olivat pimeän turvin poistuneet. Tomu-pilvi oli heidän liikkeensä
-salannut ja olivat he yhtyneet tovereihinsa.
-
-Kun tarkastelija ehti sille paikalle, jossa apahit olivat olleet,
-ei hän nähnyt ainoatakaan elävää olentoa; niin pitkältä kuin hänen
-silmänsä kantoi oli tyhjää ja autiota. Hän palasi nopeasti leiriin
-kertomaan intiaanien pakenemisesta. Tämä oli arveluttava enne.
-
-Antilooppi oli huomannut kaikki maanmiestensä liikkeet. Hänen luoksensa
-tuli nyt Gomez, seikkailijain kehoituksesta.
-
--- Miks'ei päällikkö käskenyt soturejaan pysymään valkoisten
-läheisyydessä? kysyi meksikolainen.
-
--- Keitä tarkoittaa veljeni? vastasi Antilooppi, tietämättömyyttä
-teeskennellen.
-
--- Noita, jotka istuivat tuolla äsken kuin ystävät ja nyt ovat
-kadonneet kuin viholliset.
-
--- Pimeässä näkee silmä ainoastaan lyhyen matkan; valkoiset eivät voi
-nähdä niin loitolle, mutta jos he sytyttävät nuotionsa, näkevät he
-ne, joita etsivätkin; mutta mitä se hyödyttää. Heillä on vallassaan
-mahtavan heimon päällikkö, joka odottaa sanansaattajansa palaamista.
-Soturimme kyllä käskivät sanansaattajan kiirehtimään.
-
-Tämä viekkaan intiaanin vastaus muistutti jotain Gomez'ille. Hän
-vavahti ja Antilooppi huomasi sen.
-
-Gomez muisti nimittäin, että kaikki puut, jotka olivat aijotut leirin
-valaisemiseksi, olivat edellisenä iltana loppuneet ja oli unhotettu
-kerätä uusia. Nyt oli liian myöhäistä.
-
-Tämän hänen viekkaille aikeillensa suotuisan, mutta valkoisille
-epäsuotuisan seikan oli Antilooppi kyllä huomannut, mutta hän tahtoi
-varmistua epäilyksissään tässä suhteessa. Nyt ei hän enää epäillyt.
-
-Muistellessaan tätä laiminlyöntiänsä peitti Gomezin otsan kylmä hiki.
-Häntä lohdutti vain se seikka, etteivät intiaanit olleet pahassa
-tarkoituksessa paenneet, kun olivat jättäneet päällikkönsä pantiksi.
-Hän päätti kuitenkin vartioida tätä huolellisemmin.
-
--- Päällikkö ei saa olla yksin ystäviensä luona, minä käsken kuusi
-miehistäni pitämään hänelle seuraa. He kuuntelevat kertomuksia hänen
-taisteluistaan.
-
-Gomez lähti, huomaamatta ylpeätä hymyä Antiloopin suupielessä, ja
-hän käski kuusi tovereistansa menemään intiaanin luo ja vähimmänkin
-petoksen merkin huomattuaan murhaamaan hänet. Gomez alkoi tottua
-päällikkyyteen.
-
-He luulivat voivansa lähettää osan miehistöstä keräämään puita, jotta
-siten saisivat varomattomuutensa korjatuksi, mutta siten olisi joukko
-liian paljon heikontunut, ja tästä tuumasta luovuttiin.
-
-Leiri jäi siis pimeän peittoon. Tämä pimeys oli vaarallinen sekä itse
-seikkailijoille, että myöskin arolla oleville, joita he niin hartaasti
-odottivat ja jotka ehkä olivat eksyneet, eivätkä enää osanneet
-takaisin. Leiriläiset alkoivat epäillä, ettei heidän päällikkönsä
-seuralaisineen palaisikaan enää.
-
-Kuiskaavat keskustelut taukosivat, jokainen vaipui ajatuksiinsa,
-leirissä samoin kuin arollakin vallitsi syvä hiljaisuus.
-
-Tämän kuitenkin pian keskeytti kaukainen ääni. He luulivat kuulevansa
-hevosten hirnuntaa, vaikka loitollakin. Gomez oli jo vähän tutustunut
-siihen toimeen, joka niin odottamatta tuli hänen osaksensa, ja hän
-riensi tuon lähestyvän vaaran kehoittamana, jonka kaikki aavistivat
-näkemättä sitä vielä, intiaanin luo, jota hän piti päällikkönä. Tämä
-istui yhtä vakavana.
-
--- Valkoisen kuulo, sanoi meksikolainen intiaanille, ei ole niin hieno,
-kuin intiaanin. Voisiko päällikkö selittää minulle, tuleeko tuo etäinen
-hirnuminen sanansaattajain joukosta?
-
-Intiaani kuunteli tarkasti jonkun hetken.
-
--- Sanansaattajat tulevat, vastasi hän; he tahtovat kuulla, joko
-päällikkö ja tuo toinen, Diaz niminen, ovat palanneet.
-
--- Intiaanit tietävät ehkä paremmin kuin valkoiset, palaavatko nämä
-päälliköt milloinkaan, mutta jos he eivät tällä kerralla tahdo
-neuvotella sen kanssa, jonka hänen toverinsa ovat päälliköksi
-valinneet, nimittäin minun kanssani, niin haluavat he sotaa.
-
--- Olkoon! sanoi intiaani, Mustalintu on suuri päällikkö, joka ei
-muilta kysele, mitä hänen tulee tehdä.
-
-Tämän keskustelun aikana oli tuo etäinen melu enentynyt. Maa kumisi
-nelistävien hevosien kavioista, ne lähestyivät yhä, mutta pimeässä ei
-niitä voinut nähdä. Epämääräinen kauhu valtasi jokaisen, mutta vielä
-luottivat kullan etsijät Antiloopin läsnäoloon, eivätkä ryhtyneet
-puolustustoimiin. Juuri kun Gomez oli käskemäisillään niihin ryhtymään,
-kehoitti Antilooppi häntä kuuntelemaan.
-
-Indiaani itsekin taivutti päätänsä hänelle esimerkiksi.
-
--- Ne eivät ole sanansaattajia, sanoi Antilooppi; -- katso itse.
-
-Hevoslauma laukkasi arolla, niin lähellä leiriä, että helposti saattoi
-nähdä, ettei niiden selässä ollut ratsastajia.
-
--- Ne ovat kesyttömiä hevosia, sanoi Antilooppi; soturini tahtovat
-ottaa kiinni niitä. Jos se onnistuu, saavat ystävämme valko-ihoiset
-osansa saaliista. Mustalintu saapuu pian saaliin jakoon.
-
-Todellakin näkyi pari kolme intiaania ratsastavan kesyttömien hevosten
-perässä, jotka peloissaan pakenivat.
-
--- Valko-ihoiset voivat rauhoittua, huudahti Antilooppi, poistaaksensa
-vihollistensa epäluulot. Vihdoinkin tulee Mustalintu sopimaan
-ystäviensä kanssa. Kas vaan, hän ratsastaa pelottomana eteenpäin.
-
-Intiaani lausui tämän henkilöille, jotka eivät näkyneet vähääkään
-epäilevän. Useimmat näkivät tässä turvallisuutensa merkin. He
-arvelivat, että luottamus ja varmuus, jota intiaanit osoittivat
-ajaessaan kesyttömiä hevosia aivan valkoisten leirin äärellä, olivat
-rauhan enteitä.
-
-Ei kukaan huomannut, että Antilooppi hiljaa päästi auki lavean
-vaippansa ja otti sen poimuista lyhyen, terävän tapparan; heidän koko
-huomionsa oli kiinnitettynä tuohon heidän silmiensä edessä tapahtuvaan
-näytelmään.
-
-Kesyttömät hevoset näyttivät tahtovan hyökätä leiriä ympäröiviä vaunuja
-kohti. Niitä takaa-ajavain intiaanien joukossa näkyi Mustalintu.
-Seikkailijat näkivät hänen saavuttavan pakenevan lauman ja koettavan
-katkaista siltä paluutien. Hevoset pysähtyivät yht'äkkiä sen aukon
-eteen, joka oli avattu intiaaneille.
-
-Äkkiä, ja juuri kun luottamus Antiloopin rauhan vakuutuksiin ja noiden
-metsästelevien intiaanien esiintymiseen oli kohonnut korkeimmilleen,
-pääsi meksikolaisilta hämmästyksen ja kauhun huudahdus.
-
-Heidän silmiensä eteen kohosi tummia, synkkiä, näköjään pimeyden
-henkiin herättämiä haamuja.
-
-Noiden tähän asti näköjään irtonaisten hevosten selkään ilmestyi
-ratsastajia liehuvine töyhtöineen, ratsastajia, jotka heiluttivat
-aseitaan ja päästivät kamalan kiljunnan.
-
-Onneton tapahtuma enensi sekasortoa ja tämän hyökkäyksen kauhua.
-
-Tuon äkkiä ilmassa kajahtavan ulvonnan pelästyttäminä raivostuivat
-meksikolaisten hevoset, joiden vaisto jo oli huomannut intiaanien
-läsnäolon.
-
-Pian olivat hihnat, joilla ne olivat kiinni, katkaistut, paalut maasta
-temmatut. Eläimet alkoivat juosta edestakaisin leirissä, tallaten
-isäntiään, jotka eivät voineet niitä hillitä. Muutamat hyökkäsivät
-varustuksia vastaan, toiset hyppäsivät vaunujen yli, tai riensivät
-aukosta ulos.
-
-Tuskan ja kiukun huutoja sekaantui hevosten hirnumiseen ja intiaanien
-ulvontaan, ja se saattoi miehuullisimmatkin neuvottomiksi ja hämille.
-
-Leiriin ei jäänyt muita hevosia kuin ne, jotka olivat itsensä
-haavoittaneet ja nyt makasivat kentällä; toiset nelistivät arolla.
-
-Melkeinpä tämä uusi onnettomuus oli koitumaisillaan meksikolaisten
-hyväksi.
-
-Satuloihinsa nousseet intiaanit aikoivat ryhtyä ottamaan kiinni tätä
-elävää saalista, joka pääsi heidän käsistään. Muutamat jo ryhtyivät
-takaa-ajoon, kun valkoisten onnettomuudeksi Mustalintu kutsui heidät
-takaisin.
-
-Apahit olivat meksikolaisia kohtaan käyttäneet juonta, johon vain
-niin rohkeat ratsastajat voivat menestyksellä turvautua. Toinen jalka
-satulassa ja piilottaen ruumiinsa hevosen toiselle puolen, saattoivat
-he matkustaa pitkiä matkoja. Pimeys oli helpottanut tämän juonen
-onnistumista, ja seikkailijat olivat nähneet vain hevoset, huomaamatta
-ratsastajia, jotka niitä ohjasivat.
-
-Ikäänkuin tuulen ajama tomupilvi hyökkäsivät ratsastajat aukosta
-leiriin. Maa tärisi, kun intiaanien päävoima nelisti esiin ensin
-saapuneitten avuksi. Gomez sieppasi puukkonsa, iskeäksensä sen
-vieressään istuvaan Antilooppiin, mutta tämä ehti ennen häntä.
-
-Intiaanin vaippa valahti äkkiä hänen jalkoihinsa, ja tapparan iskulla
-halkaisi hän onnettoman kullanetsijän pään.
-
-Samassa kajahti don Estevanin teltan luota sotahuuto, joka tuli
-niin äkkiä ja oli niin läpitunkeva, että se pikemmin tuntui tulevan
-paholaisen kurkusta kuin ihmisrinnasta.
-
-Antilooppi sen päästi, hypäten alas kukkulalta ja hyökäten salaman
-nopeudella valkoisten keskelle.
-
-Satakertainen ulvonta toisti Antiloopin huudon.
-
--- Valkoiset eivät ole edes koiria, huudahti intiaani, he ovat
-jäniksiä, järjettömiä elukoita. Näin sanoen yhtyi hän tovereihinsa.
-
-Meksikolaisten leirissä vallitsi sekasorto, suurempi kuin milloinkaan.
-Pimeässä ja hämmingissä ei kukaan tiennyt, mitä tehdä; muutamat
-hyökkäsivät puukko kädessä toisiansa vastaan, luullen tovereitaan
-intiaaneiksi.
-
-Kuolinhetki oli leirin asukkaille tullut. Turhaan kohtasivat laukaukset
-intiaaneja; ei ainoakaan sattunut, sillä ampujain kädet vapisivat,
-silmä hämärsi. Apahit eivät edes viitsineet vastata ampumiseen.
-
-Tapparoineen ja keihäineen hyökkäsivät intiaanit. Kuusikymmentä hevosta
-hyökkäsi raivoissaan, mikä on omituista niille samoin kuin niiden
-isännillekin, ratsastajineen aukosta leiriin, ikäänkuin valtameren
-aallot, jotka syöksyvät karille ajautuneen laivan yli.
-
-Näiden kamaloitten, kiljuvien ratsastajain etunenässä ajoi Mustalintu,
-jonka helposti tunsi muhkeasta ruumiistaan ja sidotusta kädestään.
-Peloton päällikkö oli sitonut itsensä satulaan kiinni, voidakseen
-johtaa sotureitansa ja riemuita verisaunasta; vasemmalla kädellään
-ohjasi hän hevostaan, jonka kaviot tallasivat vihollisia.
-
-Puukko, tappara ja keihäs tekivät intiaanien käsissä kauheata työtään.
-Ruumiita oli kasottain. Epätoivon rohkeudella taistelivat vielä
-muutamat meksikolaiset, mutta useimmat hengissä olevista koettivat
-paeta. Mutta hevoset olivat menneet, leirissä oli vain kuolleita ja
-haavoitettuja. Pelko voitti kuitenkin, valkoiset pakenivat leiristä,
-etsien turvaa arolta. Meksikolaisten tappio oli jo melkein täydellinen,
-kun toivon säde välähti heille.
-
-Sumuvuorilta päin tuli täyttä nelistä kaksi ratsastajaa. Muutamat
-pakolaiset yhtyivät heihin.
-
-Tämä odottamaton seikka saattoi muuttaa asiain tilan, mutta
-onnettomuudeksi olivat intiaanien ahdistamat soturit jalkaisin eivätkä
-voineet puolustautua ratsastavia vihollisiansa vastaan.
-
-Turhaan iski joka iskulla, jonka hän intiaanilta sieppaamallaan
-tapparalla antoi, vihollisen maahan toinen näistä odottamatta
-saapuneista ratsastajista. Hän seisoi jalustimilla ja voimakkaasti
-auttoi häntä hänen kanssaan saapunut, jota ei pimeässä voinut tuntea
-enemmän kuin toistakaan. Pian ympäröivät heidät kaikilta tahoilta
-hyökkäävät intiaanit.
-
-Toinen ratsastajista hyppäytti hevosensa tämän elävän muurin yli
-ja katosi pian, vihollistensa raivokkaasti takaa-ajamana, samalle
-suunnalle, josta oli tullutkin.
-
-Toisen ratsastajan kohtalon ilmaisi leiriin saarretuille hirveä riemun
-kiljunta: hänet oli tapettu tai vangittu.
-
-Tämä oli tuon surullisen näytelmän viimeinen kohtaus.
-
-Pakolaiset samoin kuin leirissä taistelevatkin kaatuivat toinen
-toisensa jälkeen indiaanein iskuista.
-
-Pian katosivat takaa-ajajat ja ajettavat pimeään, laukaukset harvenivat
-yhä, ilmaisten taistelijain luvun vähenevän.
-
-Sitten ei kuultu enää mitään.
-
-Muutaman tuokion kuluttua kokoontuivat voittavat intiaanit; pakolaisia
-takaa-ajaneitten käsissä oli verta vuotavia päänahkoja. Leirissä
-murhatut valkoiset olivat samoin raadellut.
-
-Koko tuosta lukuisasta joukosta ei ollut jäljellä muita kuin elävänä
-nyljetty gambusino, ja muutamia pakolaisia, jotka pimeässä olivat
-pelastuneet tästä hirveästä verisaunasta. Muista oli jäljellä raadellut
-ruumiit, joita oli hajallaan kentällä.
-
-Tunnin kuluttua siitä, kun tuo verinen taistelu oli päättynyt, valaisi
-vaunuista kerätty ääretön nuotio lavealta ruumiiden peittämää kenttää.
-
-Tulen valossa nähtiin valkoinen vanki tammen runkoon sidottuna. Hänen
-ympärillänsä tanssivat intiaanit hurjaa piirihyppyä.
-
-Taasen istuivat, samoin kuin aikaisemminkin, Mustalintu ja Antilooppi
-don Estevanin teltassa. He olivat kahden kuolonenkelin kaltaisia,
-jotka näyttivät tänne lähetetyiltä johtamaan hävitystä ja teurastusta.
-Heitä näytti ilahduttavan tuo kuoleman ja kauhun kamala näky; heidän
-korvansa tuntuivat mielihyvällä kuuntelevan kuolonkamppauksessa olevien
-haavoitettujen voihkauksia.
-
-Synkkä, muutamin paikoin tulenkajastuksesta punaiselta heijastava
-taivas kattoi tätä kamalaa näkymöä. Molemmat intiaanit olivat
-asettuneet aivan rauhalliseen asemaan, ikäänkuin eivät tapahtumat
-koskisikaan heitä. Molemmat olivat ääneti ja vakavina, kunnes
-Antilooppi ensin alotti puheen.
-
--- Mitä Mustalintu nyt kuulee? kysyi hän.
-
--- Hän kuulee kaksi ääntä, vastasi päällikkö; ensinnäkin kuumeen, joka
-hehkuu hänen povessaan ja kehoittaa häntä antautumaan lääketaitoisten
-hoidettavaksi. Toiseksi kuulee hän kolmen pohjan soturin äänen ja vielä
-ystävän, joka sanoo haavoitetulle päällikölle: ystävä on sinut kostava.
-
--- Hyvä, sanoi Antilooppi vaatimattomasti, huomenna ajan heitä takaa
-kolmenkymmenen parhaan soturimme kanssa.
-
-
-
-
-20.
-
-KULTALAAKSO.
-
-
-Taasen täytyy siirtyä siihen aamuhetkeen -- samana meksikolaisille niin
-onnettomana päivänä -- jolloin uivalta saarelta pelastuneet metsästäjät
-koettivat tunkeutua kultalaaksoon.
-
-Pimeys, vaikkei enää niin syvä kuin yöllä, peitti vielä seudun,
-jonka pääpiirteet vain saattoi erottaa. Vähitellen vaalenivat tähdet
-taivaalla, jota kohti vuoriston terävät, sumun peittämät huiput tornien
-tavoin kohosivat.
-
-Vuoren rinteellä olevat synkät varjot ilmaisivat siellä olevan syviä
-rotkoja. Vuoriston päätöskohdalla oli erikseen muusta vuoresta
-yksinäinen kallio, ikäänkuin etuvarustus. Tämän yksinäisen, katkaistun
-kartion näköisen kallion juurella syöksyi vesiputous pohjattomaan
-kuiluun. Lähistöllä olevat paju- ja puuvillapensaat ilmaisivat siinä
-olevan joen.
-
-Sumuvuorten aukosta juokseva Rio Gilan muodostama suisto oli
-äärettömällä tasangolla, joka synkässä komeudessaan ulottui vuoriston
-taakse.
-
-Jokea ympäröivä suisto oli tuskin penikulman pituinen, mutta joen
-molempien haarojen välillä ainakin kolminkertaisen levyinen.
-
-Yö siirtyi päivän tieltä; aamun sinertävä kajastus levisi pimeän
-peittämille kukkuloille. Hämärästä esiytyivät kukkulat vähitellen
-samoin kuin maalauksen ensi suunnittelussa.
-
-Vähitellen levisi valon kajastus vuoren rinteellä oleviin rotkoihin.
-Valkeni yhä enemmän. Yksinäisen kallion kukkulalla levitti kaksi mäntyä
-suuria juuriansa; niiden vinot rungot nojautuivat kuilun yli.
-
-Näiden juurella oli hevosen luuranko, jonka vaaleilla luilla vieläkin
-näkyi punaisia nauhoja, jotka ennen sitä olivat koristelleet. Satulan
-jäännökset peittivät sen kylkiluita.
-
-Aamu valaisi pian kamalampiakin kuvia; määrätyn matkan päässä
-toisistaan olevilla pylväillä liehui aamutuulessa ihmishiuksia. Nämä
-kamalat voitonmerkit ilmaisivat siinä olevan intiaanisoturin haudan.
-Ja lepäsikin urotöistään kerran kuuluisa päällikkö tämän luonnon
-muodostaman pyramidin huipulla.
-
-Haudastansa vallitsi päällikkö noita aroja, joilla hänen sotahuutonsa
-usein oli kajahtanut ja joita hän oli nelistänyt samalla ratsulla,
-jonka luita nyt valkaisi yön kosteus ja päivän polttava kuumuus.
-Petolinnut käheästi kiljuen lentelivät tämän äänettömän haudan päällä,
-ikäänkuin äänellään olisivat tahtoneet herättää sen, joka siinä makasi
-ikuista unta, ja jonka kylmä käsi ei enää tuottaisi heille verisiä
-aterioita.
-
-Pian näkyi itäisellä taivaan rannalla vaalea kajastus, ruusunkarvaisia
-pilviä ilmestyi, sen jälkeen auringon säde kultaisen nuolen kaltaisena
-tunkeutui vuoriston synkkien sumujen läpi ja valovirrat tulivat
-laaksoon.
-
-Oli päivä, mutta sumu peitti vielä vuoren.
-
-Vähitellen hajoitti aamutuuli tämän aaltoilevan usvaverhon. Usvan
-hattaroita oli vielä pensastoilla tai hyppeli vuorikauriiden
-tavoin kukkulalta kukkulalle, päästäen valoa ahtaisiin ja syviin
-vuorenkuiluihin; niiden suulla näkyi uhriantimia, joilla intiaanit
-olivat vuoren henkiä muistaneet.
-
-Mainittu vesiputous peitti intiaanipäällikön haudan utusateella, johon
-muodostui sateenkaaria. Vihdoin saattoi nähdä hautapyramidin juurella
-ahtaan laakson, -- se oli kultalaakso.
-
-Ensi katsannolla huomasi vain sen synkän ja omituisen ympäristön,
-kukkulan mäntyineen, luurankoineen ja sumupilvineen, voitonmerkkeinä
-liehuvat ihmishiukset, vaahtoavan vesiputouksen ja sen takana
-vesikasvien peittämän järven; mutta kullanetsijä olisi pian muutakin
-huomannut.
-
-Tällä yksinäisellä seudulla ei mikään osoittanut eläviä olentoja
-löytyvän, kun kolme miestä, jotka maan epätasaisuus tähän asti oli
-kätkenyt, näkyi aivan kultalaakson läheisyydessä.
-
-Kaikki kolme loivat kummastuneita, melkein pelkääviä silmäyksiä
-ympärilleen.
-
--- Jos missään on kamalaa, sanoi José pyytäen toverinsa pysähtymään
-ja viitaten sumuverhoon, joka peitti vuorta, niin on ainakin täällä,
-noissa synkissä kuiluissa.
-
--- Jos on totta, että kulta on synnyttänyt useimmat rikokset
-maailmassa, niin melkeinpä uskoisin, että pahahenki on asuinpaikakseen
-valinnut tämän laakson, jossa sinun ilmoituksesi mukaan, Fabian, on
-niin äärettömiä aarteita.
-
--- Olette oikeassa, sanoi Fabian, näyttäen vaalealta ja vakavalta;
-ehkäpä juuri tällä paikalla, missä nyt seison, murhasi onnettoman
-Marcos Arellanoksen hänen toverinsa. Voi, jospa tämä paikka
-voisi puhua, niin saisin tiedon sen nimestä, jota olen vannonut
-takaa-ajavani, mutta tuuli ja sade ovat poistaneet uhrin, samoin kuin
-murhaajan jäljet, ja erämaan ääni on vaijennut.
-
--- Kärsivällisyyttä, lapseni, kärsivällisyyttä, sanoi Rosenholz
-vakavasti. Pitkänä elinaikanani en ole milloinkaan nähnyt rikoksen
-jäävän rankaisematta; usein löytyvät jäljet, jotka jo oli luullut
-poishuuhdotuiksi; toisinaan kohoaa erämaankin ääni syyllistä vastaan.
-Ellei murhaaja jo ole kuollut, niin ajaa voitonhimo hänet tänne;
-ehkei hän enää kauvan viivykään, ehkä hän on meksikolaisten leirissä.
-Odotammeko Fabianin vihollista täällä, vai täytämmekö taskumme
-kullalla, sitten palataksemme takaisin ihmisasunnoille?... Sinä saat
-siitä päättää. -- Tätä sanoessaan huokasi Rosenholz.
-
--- En tiedä, mitä päättäisin, sanoi Fabian; olen melkein vasten
-tahtoani joutunut tänne; mukaudun tosin teidän johtoonne, mutta
-melkeinpä voin sanoa seuraavani korkeampaa käskyä, kuin teidän on.
-Tunnen näkymättömän käden vievän itseäni, samoin kuin sinäkin iltana,
-kun tulin nuotiollenne. Miksi antaudun vaaroihin, saadakseni tuota
-elotonta kultaa, josta en tiedä, mitä sillä tekisin? Sitä en käsitä.
-Tiedän vain seisovani tässä suru sydämessäni.
-
--- Tosin on ihminen leikkikalu kohtalon käsissä, sanoi Rosenholz, mutta
-tuo sinut valtaava surullisuus sopii kyllä tälle paikalle ja...
-
-Kanadalaisen keskeytti tässä kimeä huuto, joka tuntui ihmisääneltä ja
-sekaantui veden pauhinaan. Tämä huuto tuntui tulevan intiaanin haudalta.
-
-Metsästäjät katsahtivat hämmästyneinä pyramidin huipulle, mutta
-siellä ei näkynyt ketään. Auringon säteet kimaltelivat hevosen rungon
-kylkiluissa, ja tuuli heilutteli tangon päässä olevia ihmishiuksia.
-Kukkulan yläpuolella leijailevat petolinnut olisivat voineet nähdä
-tämän äänen päästäjän.
-
-Seudun synkkä juhlallisuus, sen Fabianissa herättämät veriset muistot,
-Josén mielen täyttävät taikauskoiset ajatukset ja tuo kummallinen
-huuto synnyttivät ystävyksissä melkein pelon tapaisen tunteen. Heidän
-kuulemassansa äänessä oli jotain niin selittämätöntä, että he hetkisen
-epäilivät, olivatko hairahtuneet.
-
--- Olikohan se todella ihmisääni? kysyi Rosenholz hiljaa, tarttuen
-Josén ja Fabianin käsiin. Vai oliko se vain tuollainen kummallinen
-kaiku, joka yölläkin kajahti vuoristosta.
-
--- Jos se oli ihmisääni, sanoi Fabian, niin on selittämätöntä, mistä
-se tuli, sillä minä luulin kuulevani sen aivan päämme päältä. Tuolla
-kukkulalla ei ole ketään, sieltä se ei siis voinut tulla.
-
--- Jumala suokoon, sanoi José itseään ristien, ettemme tässä
-vuoristossa, jossa kuuluu selittämättömiä ääniä ja jossa salamat
-leimahtelevat kirkkaalta taivaalta, tulisi tekemisiin muiden kuin
-ihmisten kanssa. Ellei niin satu, niin mitäpä siitä, jos tämä laakso
-vain sisältäisi niin paljon kultaa, että Espanjan kuningas joitakuita
-vuosia sillä suorittaisi hovinsa menot. Sanokaa, Fabian, onko meillä
-vielä pitkäkin matka oikealle paikalle.
-
-Fabian kokoili muistojansa, sitten kulki hänen katseensa Sumu vuorten
-kukkuloita pitkin, noihin joesta nouseviin kaukaisiin usviin asti. Tämä
-omituinen seutu oli sama, jonka Arellanoksen vaimo oli hänelle kuvannut.
-
-Tarkastukseensa tyytyväisenä vastasi hän: Ei sinne enää ole pitkä
-matka, sillä laakso on aivan intiaanihaudan juurella, ja nuo kamalat
-koristeet ilmaisevat, että hauta on tuolla. Mutta emme saa aikaa
-turhaan kuluttaa. Sillä välin kun te ja Rosenholz kuljette tämän
-kallion taitse, tarkastelen minä tuota pensastoa, olisiko siellä mitään.
-
--- Kaikki tällä salaperäisellä paikalla herättää epäluuloani, lausui
-Rosenholz. Tuo kuulemamme ääni ilmoittaa täällä olevan ihmisolennon,
-mutta olipa hän valkoihoinen, tai intiaani, peljättävä hän kuitenkin
-on. Ennenkuin eroamme, tahdon tarkastella ympäristöä.
-
-Kaikki tarkastelivat maata, jota he olivat tottuneet lukemaan kuin
-avonaista kirjaa.
-
--- Mitä sanoinkaan! lausui kanadalainen. Tässä on valkoisen miehen
-jälkiä, ja voinpa sanoa hänen olleen tässä kymmenkunta minuuttia sitten.
-
-Saattoi todellakin erottaa hiekassa ihmisjälkiä; olipa tuo henkilö
-tallannut poikki jonkun kasvin varrenkin, joka hitaasti kohosi. Jäljet
-johtivat puuvillapensastoon.
-
--- Yksin hän ainakin on, sanoi Fabian.
-
-Hän alkoi mennä pensastoon, mutta Rosenholz pidätti hänet.
-
--- Odotahan, tuo tiheä pensasto voipi kätkeä vihollisen! Ei sentään,
-lisäsi hän, tuo ihminen, jonka jäljet näemme tässä, on vain taivuttanut
-pensaita ja köynnöksiä katsahtaaksensa sinne.
-
-Näin sanoen käänsi Rosenholz syrjään oksat ja köynnökset, mutta siellä
-oli maa kalkin sekaista ja täynnä latuskaisia kiviä.
-
-Jälkiä ei voinut enää nähdä.
-
--- Kiertäkäämme tämä kallio, jatkoi Rosenholz, ehkä siellä näemme
-jotain. Tule, José, ja sinä, Fabian, odota meitä täällä.
-
-Molemmat metsästäjät poistuivat, ja Fabian jäi yksin. Hän oli tuon
-kultalaakson läheisyydessä, jonka valtaamisesta hän oli uneksinut.
-
-Alakuloisena ja surullisena, ikäänkuin paljon kärsinyt ihminen, meni
-Fabian pensaston luo, joka muodosti melkein läpipääsemättömän aidan.
-Mutta tuskin oli hän siirtänyt oksia syrjään, kun hän jäi hämmästyneenä
-edessään olevasta näystä katsomaan eteensä.
-
-Laaksossa äsken vielä vallinnut sinertävä varjo oli kadonnut auringon
-tieltä, jonka valossa näkyi maassa kiiltäviä pisteitä. Nämä kiiltävät
-kivet olivat yhtä lukuisia kuin liuskakivet rannoilla, eikä niitä olisi
-päivässä ehtinyt laskea.
-
-Näky olisi pettänyt jokaisen muun paitsi kullanetsijän, mutta Fabianin
-harjaantuneen silmän ei tarvinnut kuin hetkeksi kiintyä kiviä
-ympäröivään saveen, kun hän huomasi tässä olevan puhdasta kultaa,
-jollaista purot huuhtovat vuorista.
-
-Rikkain aarre, mitä ihminen milloinkaan oli nähnyt, oli hänen edessään.
-
-Kullalla on sellainen lumousvoima, että Fabianin valtasi huumaus, josta
-hän ei voinut heti irtautua.
-
-Mutta sitä ei kestänyt kauvan, sillä Fabianin mieltä ei onni voinut
-sokaista, ja pian kutsui hän tovereitansa.
-
-Kanadalainen ja José saapuivat heti.
-
--- Oletteko keksinyt hänet? kysyi José.
-
--- Aarteen, en miestä. Katsokaa itse, sanoi Fabian vaatimattomasti
-pyssyllään taivuttaen syrjään laaksoa suojelevat köynnökset.
-
--- Mitä? kysyi José, nämä kimaltelevat kivet...?
-
--- Ovat puhdasta kultaa, aarre, jota sallimus täällä on vuosisatoja
-vartioinut.
-
--- Jesus, Maria! huudahti José, kummastuksesta liikkumattomana.
-
-Sitten laskeusi hän polvilleen, innokkaasti tähystellen tätä
-suunnatonta aarretta, joka todellakin vaikutti huumaavasti. Kauvan
-tukahdutetut intohimot näkyivät valtaavan hänen sydämensä, hänen
-mielessään tapahtui hetkeksi täydellinen muutos ja hänen kasvojensa
-synkkä muoto muistutti tuosta konnasta, joka kaksikymmentä vuotta
-sitten oli kaupitellut verirahoja ja anastanut ihmisverellä tahratun
-summan.
-
--- Nyt, sanoi Fabian, synkkänä katsellen kimaltelevia kiviä, nyt
-käsitän, miten joen molemmat haarat vuotuisilla tulvillaan ja
-Sumuvuorilta juoksevat purot tuovat kullan mukanaan tähän laaksoon,
-jonka peittävät; tämän laakson asema on omituisin maailmassa.
-
-Mutta José ei kuullut Fabianin sanoja. Hänessä heräsi uudelleen kullan
-himo, kun hän näitä aarteita katseli.
-
--- Eikö totta, José, ette luullut olevan näin paljon kultaa yhdessä
-paikassa? sanoi Fabian mietteissään. Minä itsekään, vaikka olenkin
-alkujaan kullanetsijä ammatiltani, en voinut tästä uneksiakaan.
-
-José ei vieläkään vastannut. Hänen silmänsä eivät tauonneet ahnaasti
-tähystelemästä kultaa, ja silloin tällöin loi hän vain salaisen katseen
-Fabianiin, joka ei näyttänyt huomaavan toveriansa, ja Rosenholziin,
-joka seisoi liikkumattomana, nojaten pyssyynsä ja katsellen
-kasvattiansa.
-
-Toisin José. Toinen näistä oli hänen vanha toverinsa, jonka kanssa
-hän oli kestänyt kaikki vaarat; sadoissa taisteluissa oli heidän
-sotahuutonsa yhteisesti kajahtanut, nälkää, janoa, vilua olivat he
-yhdessä kestäneet, yöt päivät olivat he yhdessä viettäneet.
-
-Toinen taasen oli sama lapsi, joka hänen tähtensä oli äidittömäksi
-jäänyt, saattanut hänelle omantunnon vaivoja, ja joka oli hänen
-ystävänsä syvän rakkauden esineenä, vieläpä koko hänen elämänsä
-toivona. Mutta voitonhimon perkele ei suonut hänelle rauhaa, vaan
-karkoitti hänestä kaikki nämä muistot, sillä hänestä olivat nyt nuo
-kaksi liikaa tässä maailmassa.
-
-Kauhun värähdys saattoi hänet vapisemaan, kun hän tätä ajatteli. Ankara
-taistelu tapahtui hänen sydämessään.
-
-Mutta tämä taistelu oli lyhyt.
-
-Entinen rajavartia oli kadonnut, ja kun José saattoi jälleen käsittää
-kehnot ajatuksensa, voitti hänen jalompi luonteensa.
-
-Hän oli, yhä vielä polvillaan, ummistanut silmänsä, ja salainen kyynel,
-jota eivät hänen toverinsa huomanneet enempää kuin taisteluakaan,
-putosi hänen ahavoituneelle poskelleen.
-
--- Herra kreivi Mediana! huudahti hän ylös hypähtäen, tästä hetkestä
-alkaen olette rikas ja mahtava, sillä tämä kulta on teidän.
-
-Näin sanoen paljasti hän päänsä, ja kumarsi kunnioittavasti.
-
--- Jumala varjelkoon! lausui Fabian vilkkaasti, minua yksin sitä
-pitämästä. Te olette ottanut osaa vaaroihini, teidän tulee jakaa
-kultakin. Mitä sanotte, Rosenholz? Eikö teitä ilahduta, kun vanhoilla
-päivillänne tulette varakkaaksi?
-
-Yhä tyynenä nojaten pyssyynsä pudisti päätänsä Rosenholz, joka kullan
-nähdessään pysyi yhtä kylmänä kuin vieressä oleva kallio. Hellästi
-hymyillen katseli hän Fabiania.
-
--- Olen samaa mieltä kuin José-ystävänikin, sanoi hän; mitä sillä
-tekisin? Jos tämä kulta on meille arvokasta, on se sen vuoksi, että
-se on sinun; pienimmänkin möhkäleen omaaminen riistäisi kaiken arvon
-palvelukselta, jonka ehkä sinulle olemme tehneet. Mutta haastelemisen
-sijasta täytyy meidän toimia; emme kai ole yksin täällä.
-
-Tämä muistutus huomautti ajan olevan kalliin.
-
-José tunkeusi edellä pensastoon, mutta tuskin oli hän astunut laaksoon,
-kun laukaus kajahti vuoristossa. Josén äänen kuultuaan tyyntyivät
-toiset.
-
--- Hornan henki kokee meitä pidätellä, huusi hän, mutta huonosti se
-ainakin tähtää.
-
-Ennenkuin kanadalainen ja Fabian tunkeutuivat laaksoon, katsahtivat he
-kukkulalle, josta laukaus, samoin kuin heidän kuulemansa äänikin oli
-tullut. Mutta kukkulaa peittävä sakea sumu esti heidät mitään näkemästä.
-
-Pian olivat he Josén luona ja lähtivät kaikin kukkulaa kohti. Siellä
-varmaan heitä uhkaava vihollinen lymysi.
-
-Kukkulan rinteillä, vaikka ne olivat jyrkkiäkin, kasvoi pensaita,
-joiden avulla saattoi kavuta ylös. Vaarallinen koe se oli, sillä usvan
-tähden he eivät voineet tietää, montako vihollista oli heitä vastassa.
-
-Fabian tahtoi käydä edellä, mutta kanadalainen pidätti häntä. José oli
-jo ehtinyt puolitiehen. Häntä seurasi Rosenholz, ruumiillaan suojellen
-rakastettua kasvattiansa, jonka oli pyytänyt jäämään jälkimäiseksi.
-
-Usva peitti vielä läpinäkymättömällä verholla kukkulan. Pelkäämättä
-vaaraa, joka mahdollisesti oli tuon usvavaipan takana, astui José
-rohkeasti rinnettä ylös. Pian katosi hän kokonaan sumuun.
-
-Kun Fabian ja Rosenholz hetkeksi pysähtyivät huohottamaan, kadottivat
-he hänet näkyvistään; he jatkoivat vaarallista kulkuaan.
-
-Josén ilonhuudahdus ilmoitti hänen päässeen perille. Hänen molemmat
-toverinsa vastasivat huutoon ja olivat itsekin pian paikalla.
-
-Ei näkynyt ketään.
-
-Tällöin, kun ystävykset hieman äkeissään siitä etteivät ketään
-löytäneet, ja sumussa melkein näkymättöminä toisilleen, aikoivat lähteä
-alas, karkoitti tuulen puuska sumun ja he voivat nähdä aavikolle.
-
-Oikealla ja vasemmalla oli täydellinen erämaa synkässä loistossaan,
-kuivia, hehkuvan auringon polttamia aavikoita, joilla hiekka pölysi,
-kaikkialla hiljaista, liikkumatonta, paitsi yhdellä taholla.
-
-Vähän matkan päästä tuosta tiheästä pensastosta, joka oli kultalaakson
-edessä ja verhottuna joesta nousevaan usvaan, josta näyttivät
-tulleenkin, läheni neljä ratsastajaa pyssyt kädessä. Välimatka oli
-kuitenkin vielä niin suuri, etteivät ystävykset kalliolta voineet
-erottaa ratsastajain pukua eikä kasvojen väriä.
-
--- Täytyykö meidän täälläkin kestää piiritys? huudahti Rosenholz.
-Ovatko nuo valkoisia vai punaihoisia?
-
--- Sama se, ovatko he valkoisia tai punaihoisia, vihollisia he ainakin
-ovat, sanoi José.
-
-Kun ystävykset kumartuivat alas, ettei heitä nähtäisi, laskeusi
-henkilö, jota he eivät vielä olleet huomanneet, hiljaa järveen.
-Varovasti otti hän lumpeiden leveitä lehtiä ja teki niistä jonkunlaisen
-suojuksen päänsä päälle ja jäi sitten liikkumattomana seisomaan. Järvi
-oli saanut odottamattoman vieraan, mutta sen pinta ei muuttunut.
-Se oli Cuchillo, sakaali, joka kohtalonsa ajamana tuli jalopeuran
-metsästysmaille pyydystelemään.
-
-
-
-
-21.
-
-KOHTAAMINEN.
-
-
-Kun Cuchillo nopeasti ratsastettuaan oli saapunut Sumuvuorten
-läheisyyteen, pysähtyi hän taasen. Rosvo ei ollut unohtanut tätä
-kerran ennen näkemäänsä seutua, mutta hänen pelkoa ja iloa täynnä
-oleva sydämensä, hänen korvissa humiseva verensä vaikutti, ettei hänen
-katseessaan ollut entistä tarkkanäköisyyttä. Hänen täytyi pysähtyä
-päättääksensä missä hän oli.
-
-Vasta muutaman hetken kuluttua saattoi hän tyynempänä katsella
-ympärillensä.
-
-Oli vielä pimeä, kun hän ehti kultalaakson edessä olevan kukkulan luo,
-ja järven kosteat sumut peittivät laakson ja hautakummun tiheällä
-verholla.
-
-Vesiputouksen kumea kohina, jonka hän aivan hyvin muisti, lopetti
-hänen epätietoisuutensa. Hän muisti laakson olevan vesiputouksen
-läheisyydessä. Hän nousi ratsultaan levähtääksensä hetkisen ja
-odottaaksensa päivän tuloa. Mutta tuskin oli hän istahtanut, kun pelon
-tunne saattoi hänet hypähtämään ylös, ikäänkuin myrkyllisen käärmeen
-pistämänä. Sattumalta oli hän pysähtynyt samalle paikalle, jossa
-hän oli murhannut Marcos Arellanoksen. Kauhukseen kuvastuivat hänen
-silmiinsä taistelun erityiskohdat. Pian toki oli hänen pelkonsa ohi.
-
-Erämaissa pelkää yksinäinen matkustaja eläviä enemmän kuin kuolleita ja
-Cuchillo sai kyllä peljätä valkoisia ja intiaaneja, ehtimättä muistella
-Arellanosta.
-
-Vähitellen alkoi hän muuta ajatella. Vaikkei hän saavuttanutkaan
-malttiansa, ei hän enää ajatellut rikosta, jonka muisto liittyi toisiin
-samallaisiin.
-
-Tosin oli hän jotenkin varma siitä, ettei kukaan huomannut hänen
-pakoansa leiristä ja ettei kukaan ajanut häntä takaa, mutta hän päätti
-sentään nousta kukkulalle tähystelläksensä sieltä ympärilleen.
-
-Männyt, joiden synkkä vihannuus varjosti intiaanipäällikön hautaa,
-olivat omiansa peittämään hänet intiaaneilta, jos sellaisia sattumalta
-retkeilisi lähistöllä; hän siis kulki huoleti kohti kukkulaa.
-
-Ohimennessään ei hän voinut olla luomatta ahnasta silmäystä tuohon
-kultaa täynnä olevaan laaksoon.
-
-Äkillinen pelko valtasi hänet. Oliko laakso vielä nytkin yhtä
-koskematon kuin kaksi vuotta sitten, jolloin hänen täytyi sieltä
-poistua?
-
-Yksi ainoa silmäys rauhoitti hänet. Kultalaakson muoto ei ollut
-muuttunut, samat kimaltelevat kivet olivat siellä vielä. Janon
-uuvuttama matkustaja ei suuremmalla ilolla katsele vihannassa
-kosteikossa, keskellä ääretöntä hiekkamerta olevaa vettä, kuin Cuchillo
-tuota kiiltävää kultaa; silmillään päätti hän ensin nauttia siitä,
-ennenkun koski aarteeseen, jota hän kaksi vuotta oli himonnut ja jonka
-tähden hän oli toverinsa tappanut.
-
-Hetkisen tyydytettyänsä tällä itseänsä, tarttui hän hevosensa suitsiin
-ja sitoi sen pensaaseen erääseen syvään rotkoon, josta sitä ei kukaan
-voinut huomata.
-
-Kukkulalle päästyään tähysteli hän ympärilleen, nähdäksensä,
-oliko yksin. Hetken tarkasteltuaan rauhoittui hän, sillä don
-Estevan seurueineen ja metsäsissit olivat vielä loitolla kukkulain
-peitossa. Häiriytymätön hiljaisuus varmistutti häntä, ja hän kääntyi
-vesiputoukseen päin.
-
-Kukkulan takana alas syöksyvä vesi näytti muodostavan kuilun yli
-hopeaisen sillan, jota tuuli häilytteli. Putousta verhoavan sumun läpi
-näkyi vuosisatojen veden huuhtoma, kirkas kullan möhkäle auringon
-säteissä. Suurin kokospalmun pähkinä ei ollut sen kokoinen.
-
-Alituisesti veden huuhtoma kultamöhkäle välkkyi koko loistossaan. Joka
-hetki näytti se olevan putoamaisillaan kuiluun.
-
-Kultamöhkäleen nähdessään, johon hän luuli voivansa ulottaa kädellään,
-valtasi Cuchillon mieletön ilo. Ahnain katsein kumartui hän kuilun
-reunalle ja ojensi kätensä; hänen sydämensä sykki niin, että oli
-pakahtumaisillaan, ja tuo kova mielenliikutus olisi tukahduttanut
-hänet, ellei raivokas huuto olisi päässyt hänen suustaan.
-
-Tämän huudon olivat metsästäjät kuulleet.
-
-Mutta pian sai hänet näky, jota hän ei ollut odottanut, uudelleen
-huudahtamaan, tällä kerralla kuitenkin kiukusta.
-
-Rosvo oli nähnyt ihmisolennon, ihmisen, joka tiesi hänen elämänsä
-salaisuuden, joka jaloillaan tallasi hänen saastuttamatonta aarrettaan.
-Se oli José; Rosenholzia ja Fabiania hän ei voinut nähdä, kun he olivat
-pensaston takana. Cuchillo luuli Josén olevan yksin ja ampui häntä
-enempää miettimättä, melkein tähtäämättä.
-
-Se oli kuultu laukaus, luoti oli mennyt Josén pään ohi.
-
-Ei tarvinne kuvailla rosvon kiukkua ja hämmästystä, kun hän mäntyjen
-takana piillen näki kahden miehen yhtyvän edelliseen, ja tunsi toisen
-heistä tuoksi pelottavaksi metsästäjäksi, joka oli tiikerin kanssa
-taistellut, ja toisen Fabianiksi, jonka henkeä hän oli kahdesti
-väijynyt.
-
-Kuolon kauhu saattoi hänen sydämensä pysähtymään. Hän horjui ikäänkuin
-huumauksissa; nytkin täytyi hänen paeta tästä kultalaaksosta, josta
-kamala kohtalo tuntui hänet pidättävän.
-
-Rosvon onneksi salasi hänet kukkulaa peittävä sumu metsästäjiltä, jotka
-juuri kiipesivät huipulle.
-
-Heidän kavutessaan ylös, hiipi hän alas toiselta puolen. Mutta silloin
-huomasi hän don Estevanin seuralaisineen lähenevän. Tässä oli rosvolle
-uusi hämmästyksen aihe. Käärmeen tavoin liu'uttuaan alas, piiloutui hän
-järveen, päättäen siellä odotella seikkailun loppua.
-
-Hän aikoi käyttää hyväksensä taistelua, joka varmaan oli syntyvä
-molempien joukkojen kesken.
-
-Hornamaisen riemun väristys sekaantui veden kylmyyden vaikutukseen.
-Rosvo oli kuin petolintu joka ilmassa liehuen odottaa taistelukentältä
-uhria.
-
-Cuchillo tiesi taistelun elämästä ja kuolemasta syntyvän Fabianin ja
-Armadan herttuan välillä. Hän mietti mitä etuja tästä koituisi hänelle.
-
-Rosenholz saattoi jo nähdä lähenevien ratsastajien kasvojen värin.
-
--- Siinä tulee neljä ratsastajaa meksikolaisten leiristä, sanoi hän.
-
--- Sen kyllä luulen, huudahti Fabian; pian saamme koko joukon niskaamme
-ja jäämme saarretuiksi tänne kuin kesyttömät hevoset hakuliaituukseen.
-
--- Vait, sanoi Rosenholz, jättäkää minun huolekseni teidän
-vapauttamisenne tästä hankalasta asemasta. Ei mikään osoita, että näitä
-seuraisi useampia ratsastajia emmekä voi valita parempaa paikkaa kuin
-tämän kukkulan, jossa voisimme vastustella kokonaista raakalaisparvea.
-Pidän heitä kuitenkin silmällä.
-
-Tämän sanottuaan laskeutui hän suulleen kukkulalle ja asettui niin,
-että ympäröivät kivet peittivät hänen päänsä. Hän ei kuitenkaan
-hetkeksikään päästänyt ratsastajia näkyvistään. Heidän hevostensa
-kavioitten kopina kuului jo.
-
-Metsästäjä näki heidän hetkeksi pysähtyvän neuvottelemaan, mutta heidän
-äänensä ei kuulunut sinne asti.
-
--- Miksi tämä viivytys, Diaz? kysyi Armadan herttua kärsimättömästi;
-meillä on kiire, ja olemme menettäneet jo paljon aikaa.
-
--- Varovaisuus vaatii, ettemme mene etemmäksi, ennenkuin olemme
-tarkastelleet seutua.
-
--- Eikö tämä seutu ole aivan samanlainen kuin Cuchillon kuvaama?
-
--- On kyllä; tuo roisto on piilossa täällä, näimmehän hänen jälkensä
-tänne tullessamme; ehkei hän olekaan yksin, joten meillä on syytä olla
-varuillamme.
-
-Don Estevan teki halveksivan liikkeen.
-
--- Diaz on minun mielestäni oikeassa, sanoi Baraja, minä en pääse
-siitä, että äsken olin näkevinäni ihmishaamun tuolla kukkulalla.
-
--- Nuo intiaanien tuomat uhriantimet osoittavat että he usein käyvät
-näillä seuduin, lisäsi Oroche, ehk'emme olekaan täällä niin yksin kuin
-luulemme. Intiaaneja on pelkääminen vielä enemmän kuin Cuchilloa,
-emmekä saa panna vaaraan armollisen herramme henkeä.
-
-Don Estevan myöntyi, ja rintavarustuksensa takaa näki Rosenholz Orochen
-laskeutuvan ratsulta ja eroavan seurasta.
-
--- Ah, sanoi Rosenholz hiljaa, noista ratsastajista tunnen nyt yhden
-erääksi niistä henkilöistä, jotka silloin yöllä näin. Se on sama, jota
-nimitettiin don Estevaniksi, mutta joka ei ole kukaan muu kuin don
-Antonio de Mediana, jonka hänen kohtalonsa tuo meidän käsiimme.
-
--- Don Antonio de Mediana! toisti Fabian. Ettekö erehdy? Onko se
-mahdollista?
-
--- Hän se on, sen sanon.
-
--- Ah, huudahti Fabian, nyt näen hänet; Jumala johdatti minut vasten
-tahtoani tänne.
-
-José oli vaiti, mutta tämän nimen kuullessaan kohotti hänkin päätänsä.
-Hänen katseestaan hehkui sammumaton viha, ja silmillään näytti hän
-mittaavan väliä, joka hänet vielä erotti vihansa esineestä. Mutta eipä
-niinkään taitava ampuja kuin Rosenholz olisi tältä matkalta voinut
-osata ratsastajiin. José piiloutui taasen kivien taakse.
-
--- Älä kohota itseäsi, José, niin paljon, muuten huomaavat he sinut,
-sanoi kanadalainen.
-
--- Ettekö näe muita ratsastajia? kysyi Fabian.
-
--- En ainoatakaan. Tuosta paikasta, jossa joki jakaantuu kahteen
-haaraan, aina tänne asti en näe ainoatakaan elävää olentoa... ellei,
-jatkoi Rosenholz hetken vaiti oltuansa, ikäänkuin olisi tahtonut saada
-selvää jostakin etäällä näkyvästä esineestä, tuo musta esine, jonka
-näen kelluvan joen pinnalla, olisi jotain muuta kuin kuivettunut puun
-runko, jota en sentään luule. Mutta ainakin se, olkoonpa sitten puun
-runko tai ruuhi, poistuu myötävirtaan.
-
--- Mitä se meihin koskee, sanoi Fabian, joka mieluummin tahtoi
-vartioida don Antoniota kuin saada selkoa tuosta esineestä; kertokaa
-minulle, minkä näköisiä ovat don Antonion seurassa olevat ratsastajat;
-ehkä tunnen heidät.
-
--- Ah! jatkoi kanadalainen, ruuhi tai puun runko...
-
--- Antakaa nyt tuon kaukaisen esineen olla! huudahti Fabian
-kärsimättömästi, mitä siitä huolisimme?
-
--- Kysy merimieheltä, joka on tähystelemässä tuntematonta merta,
-välittääkö hän kalliosärkistä? Olkoon, tuo musta esine voipi, sen
-sanon, olla ruuhikin ja Jumala suokoon, ettei siitä astu rannalle
-ryöväreitä, joita on täällä erämaassa viljalta. Nyt katoaa se sumuun.
-
--- Entä ratsastajat, ratsastajat? kysyi Fabian uudelleen.
-
--- En tunne noita kolmea. Yhdellä heistä on solakka ryhti, hänellä on
-kaunis hevonen...
-
--- Punaisen ruskea... kultanauha hatun ympärillä... jalot kasvot.
-
--- Aivan niin.
-
--- Se on Pedro Diaz.
-
--- Ei, mutta kas kuinka omituisessa viitassa tuo yksi mies reipastelee!
-sanoi Rosenholz.
-
--- Se on Oroche, keskeytti Fabian. Mitä tekevät he nyt? Mutta
-raukkamaista olisi, ellemme näyttäytyisi nyt, kun Jumala antaa meille
-don Antonion melkein suojatonna.
-
--- Malttia! sanoi José, minulle on yhtä tärkeätä kuin teillekin,
-ettei hän pääse karkuun, mutta hätäisyys voipi pilata kaikki; kun on
-odottanut viisitoista vuotta, voipi vielä odottaa minuutin. Ovatko he
-yksin, Rosenholz, vai näetkö heidän muuta joukkoansa loitompana?
-
--- Hiekka tuolla kaukana pöllyy, mutta sen panee tuuli liikkeelle,
-he ovat yksin. Ah, nyt he pysähtyvät ikäänkuin tahtoisivat tutustua
-seutuun. He katselevat ympärilleen. Nyt astuu tuo mies, jolla on
-omituinen viitta, ratsulta ja lähtee kultalaaksoa kohti.
-
--- Ehkäpä he sen tietävät, sanoi Fabian; mutta eikö heidän joukossaan
-ole peitottuun hirvennahkaan puettua miestä, joka ratsastaa voitiolla
-hevosella? Jos sellainen on siellä, niin se on Cuchillo.
-
--- Sellaista ei joukossa ole, sanoi kanadalainen, mutta odotahan,
-tuo viittamies kumartuu, koskee hiekkaan. Hän taivuttaa köynnökset
-syrjään ja menee pensastoon. -- Tuo roisto on löytänyt kullan, lisäsi
-Rosenholz. Mutta hänen ilonsa ei tule olemaan pitkällinen.
-
-Seurasi hetken äänettömyys, jonka kestäessä ystävykset tuskin tohtivat
-hengittää. Kanadalainen teki kumminkin havainnoltaan.
-
--- Minusta näyttää, ikäänkuin järven vesi olisi liikkeessä. Ah,
-viittaan puettu mies palaa pensastosta, hän keskustelee erään
-toverinsa kanssa, ja molemmat hyppivät ja tanssivat ikäänkuin hullut;
-ilo saattaa heidän päänsä pyörälle, sen kyllä uskon, sillä harvoin
-kullankaivaja löytääkään sellaista varastoa; mutta he ovat yksin, ja
-nyt on aika osoittaa, ettei tämä aarre kuulu kenellekään muulle kuin
-meille. Emmehän voi ampua kristittyä ihmistä ikäänkuin koiraa tai
-apahia; sentähden kehoitamme heitä antautumaan armoillemme.
-
-Näin haastellen nousi Rosenholz vitkallisesti seisomaan.
-
-Kun seutu näytti olevan vallan autio, olivat Oroche ja Baraja
-rauhallisina jälleen nousseet hevosen selkään sekä viitanneet don
-Estevania ja Pedro Diaz'ia, jotka olivat seisahtuneet etäämmälle,
-lähestymään.
-
-Nuo molemmat miehet olivat, ehkä kullan kiillon sokaisemina, huomanneet
-Cuchillon jäljet hiekassa. He odottivat nyt johtajaansa kuullakseen
-hänen käskynsä.
-
-Samoin kuin Cuchillon ja Josén, valtasi nämä molemmat kullankaivajat
-voiton himo.
-
-Tuo synkkä laakso, nuo yksinkertaiset kukkulat, tieto, että olivat
-ainoat leirissä, jotka don Estevanin ja Diaz'in kanssa tiesivät tämän
-äärettömän kultamäärän olemassaolon, kaikki tämä kuiskasi heille
-kamalia neuvoja.
-
-Jos don Estevan ja Pedro Diaz eivät enää palaisikaan leiriin, olisivat
-Baraja ja Oroche kahden. Sittemmin näkisi, kumpi heistä oli väistyvä.
-Täten tuumivat Oroche ja Baraja, kun toiset ratsastajat heihin yhtyivät.
-
--- Olemme löytäneet Cuchillon jäljet, ja saadaksemme hänet vangituksi,
-tulee meidän tarkasti tutkia nämä vuoret, virkkoi Baraja.
-
--- Cuchillo on nähnyt aarteen, eikä saa päästä käsistämme, lisäsi
-Oroche. Olen samaa mieltä Barajan kanssa, että hän piileskelee näillä
-kukkuloilla, välttääksensä kiinni joutumista. --
-
--- Sennor don Estevan, sanoi Diaz, luulen että meidän tulee heti palata
-leiriin.
-
-Don Antonio epäröi hetkisen, jolla aikaa sekä Barajan että Orochen
-sydän pamppaili.
-
-Tuo oli hyvä neuvo, jonka Diaz oli antanut, sen huomasivat molemmat,
-mutta se tuli liian myöhään.
-
-Nuo kolme väijyksissä olevaa metsästäjää voivat nyt kalliolta osua
-pyssyillään heihin ja pitivät heidän pienimpiäkin liikkeitään silmällä;
-pako oli mahdoton.
-
-Kamala herääminen oli tekevä lopun Orochen ja Barajan kultaisista
-unelmista.
-
--- Nyt on aika toimia, virkkoi Rosenholz.
-
--- Minun tulee saada don Antonio osakseni, toimikaa sen mukaan; muista
-en välitä.
-
-Fabianin tätä sanoessa oikaisihe Rosenholz koko pituuteensa, päästäen
-huudon, joka äkisti kaikui neljän ratsumiehen korvissa ja saattoi
-heidät vavahtamaan hämmästyksestä, joka vielä lisääntyi heidän
-nähdessään kanadalaisen jättiläismuodon ja hänen kummallisen pukunsa.
-
--- Ken olette? Mitä tahdotte? huusi ääni, jonka Fabian tunsi don
-Estevanin ääneksi.
-
--- Keitä me olemme? vastasi kanadalainen, sen kyllä sanon teille.
-Mutta ensin tahdon muistuttaa teille tosiasiasta, jota ei kielletä
-kotimaassani eikä erämaassa, siitä nimittäin, että maa on sen oma, joka
-sen ensin ottaa haltuunsa; te ette ole nähneet meidän tulevan tänne,
-koska olimme täällä ennen teitä. Me yksin olemme siis isäntiä täällä.
-Me vaadimme, että kolme teistä hyvällä lähtee takaisin ja neljäs
-antautuu meidän armoillemme, voidaksemme hänen mieleensä johtaa erään
-toisen erämaitten lain, sen, että veri vaatii verta.
-
--- Siinä on eräs, jonka pään yksinäisyys on pannut pyörälle, sanoi
-Pedro Diaz, joka piti tuota pyssyllä ja puukolla varustettua miestä
-erakkona.
-
--- Olkaa varuillanne! sanoi Baraja, minä tunnen tuon miehen; hän on
-peljättävin tiikerin pyytäjä, mitä olen nähnyt. Katsokaa, Diaz, meillä
-ei ole onnea.
-
--- Mitä me hänestä! huudahti Pedro Diaz.
-
--- Mitä! Tuo mies vaatii, että me laukaustakaan ampumatta hänelle
-jättäisimme kulta-aarteen, jonka vertaista ei löytyne. Kun tuollainen
-aarre on edessä, ystäväni, huudahti Oroche, viitaten kultalaaksoon,
-niin ennen annan kiskoa sisälmykseni ulos kuin jätän sen toiselle.
-
--- Kuinka vain tahdotte, sanoi kanadalainen.
-
--- Odottakaa, sanoi Pedro Diaz, minä lopetan tämän keskustelun pyssyn
-laukauksella.
-
--- Ei, huudahti Mediana, pidättäen häntä, katsokaamme ensin, pitkällekö
-tuo mies mielipuolisuudessaan menee; kenelle meistä, ystäväni, huudahti
-hän ivaten, aijotte opettaa erämaan lakia?
-
--- Teille, kun niin haluatte, huudahti Fabian, esiintyen äkkiä. Josékin
-nousi samalla ylös.
-
--- Sielläkö tekin olette! huudahti Mediana kiukun ja hämmästyksen
-sekaisella äänellä.
-
-Fabian kumarsi juhlallisesti.
-
--- Ja minä, joka viidentoista vuoden ajan olen teidän askeleitanne
-seurannut, huusi José, ininä kiitän Jumalaa, että vihdoinkin voin
-päättää vanhan tilini teidän kanssanne.
-
--- Kuka te olette? kysyi don Estevan turhaan aprikoituaan kenen kanssa
-hän oli tekemisissä, sillä aika oli entisen rajavartian muuttanut.
-
--- Minä olen José unikeko, enkä ole unohtanut oloani Ceutassa, kuten te.
-
-Tämän nimen kuullessaan katosi halveksimisen hymy don Estevanin
-huulilta. Nopea aavistus sanoi hänelle, että tämä kohtaus voisi muuttua
-vaaralliseksi.
-
-Hän loi levottoman katseen ympärilleen.
-
-Kultalaakson toisella puolen olevat korkeat kalliot saattoivat suojella
-häntä pyramidin huipulla olevien tulelta. Lyhyt matka erotti don
-Estevanin näistä kallioista, ja hetkisen arvelikin hän käyttää tätä
-suojaa hyväksensä, mutta ylpeys ja kiukku eivät sallineet hänen lähteä
-paikaltansa.
-
--- Kostakaa viholliselle, joka halveksii pakenemista, huudahti hän
-ylpeästi Josélle.
-
--- Olenhan sanonut, vastasi tämä kylmästi, että tahdon vangita teidät
-elävänä.
-
-
-
-
-22.
-
-VANGITSEMINEN.
-
-
-Koko seikkailija-elämänsä aikana sotilaana ja merimiehenä ei don
-Estevan ollut milloinkaan ollut suuremmassa vaarassa kuin nyt.
-
-Aavikolla ei ollut mitään suojaa kanadalaisen eikä Josén pyssyiltä.
-
-Mitä olivat hänen ratsastajainsa tuliaseet metsästäjien toista vertaa
-pitemmälle kantavien rihlojen rinnalla? Hän tiesi, ettei heidän
-silmänsä milloinkaan erehtynyt, eikä heidän kätensä vavissut.
-
-Näillä pelottavilla vastustajilla oli sekin etu, että he olivat hyvässä
-asemassa ja heitä suojelivat kukkulalla olevat paadet.
-
-Jos ratsastajat tekivät vähimmänkään liikkeen tai alottivat
-vihollisuudet, oli ainakin kaksi heistä mennyttä miestä.
-
-Don Antonio ei yrittänytkään kuvitella lievemmäksi tätä vaaraa;
-kuitenkaan ei hänen rohkeutensa horjunut.
-
-Tätä ei voinut kauvan kestää, sen oivalsivat sekä kukkulalla että
-alhaalla olijat.
-
--- Lopettakaamme nyt tämä leikki! kajahti kanadalaisen ukkosääni, sillä
-hänen jalomielisyytensä mukaista ei ollut tuon edullisen asemansa
-hyväkseen käyttäminen eikä hän tahtonut vuodattaa verta, jos vain voi
-sen estää. Te olette kuulleet, että tahdon jutella päällikkönne kanssa;
-en tahdo vaatia, että antaisitte hänet meille, mutta otamme hänet itse
-kiinni, ellette tahdo että kohtelisimme teitä samoin kuin jaguaria tai
-apahia.
-
--- Emme milloinkaan, emme milloinkaan ole sellaisia raukkoja! huudahti
-Diaz. Te olitte ensin: täällä, sen myönnän, me siis poistumme; mutta
-don Estevanin tulee samoin kuin meidänkin saada kunnialla poistua.
-
--- Mahdotonta, sanoi José; meidän täytyy saada se mies, jota nimitätte
-don Estevaniksi.
-
--- Älkää vastustelko Jumalan tuomiota, sanoi Fabian. Tämän miehen asia
-ei ole teidän. Saatte viisi minuuttia mietintöaikaa, ja sen kuluttua
-tulevat pyssymme ratkaisemaan asian.
-
--- Sanokaa meille, don Tiburcio, huudahti Oroche Fabianille, eikö
-meidän sallita viedä vähän kultaa mukanamme, jos hyvällä poistumme?
-
--- Edes hatullisen? pyysi Baraja samoin.
-
--- Ei muruakaan, sanoi José. Tämä kulta on kaikki don Fabianin.
-
--- Ja ken on tuo onnellinen, jota don Fabianiksi nimitätte? sanoi
-Oroche.
-
--- Tässä hän on, sanoi Rosenholz, viitaten Tiburcioon.
-
--- Kunnia sille, jolle kunnia tulee, sanoi Oroche, tervehtien Fabiania
-vihan ja kateuden sekaisella liikkeellä.
-
-Hetken äänettömyys syntyi, jonka aikana José hiljaa lausui
-kanadalaiselle:
-
--- Jalomielisyytesi saattaa käydä hyvinkin kalliiksi, Rosenholz. Kun
-päästämme nuo ahnaat korpit palaamaan leiriin, niin saamme koko joukon
-kimppuumme, sillä luulen intiaanien joutuneen tappiolle; sanon siis,
-että nuo miehet eivät saa poistua -- heidän täytyy jäädä tänne. Jumala
-suokoon etteivät he hyvällä lähtisikään. Eivät he myöskään saa viedä
-mukaansa kullan muruakaan.
-
--- Lienet oikeassa, sanoi Rosenholz miettiväisenä, mutta he ovat
-lupaukseni saaneet, enkä minä sanaani peruuta.
-
-José ei ollut erehtynyt. Orochen ja Barajan horjuva uskollisuus ei
-olisi kestänyt, jos he olisivat saaneet osansa aarteesta; Josén kielto
-suututti heitä kovasti.
-
--- Ennen kuolen kuin väistyn vaaksan vertaa, sanoi Oroche kiukuissaan.
-
--- Hyvä, sanoi José itsekseen.
-
--- Teillä on enää kaksi minuuttia päätöksenne tekemiseen, sanoi
-Rosenholz, tähdäten suoraan ratsastajiin; luottakaa minuun, ja
-karttakaa tarpeetonta veren vuodatusta; vielä on aikaa.
-
--- Poistukaa, aika rientää.
-
-Mediana istui pää pystyssä, ja oli vaiti.
-
-Järkähtämättömänä, ritarillisuutta täynnä loi Pedro Diaz, päättäen
-kuolla päällikkönsä kanssa, kysyvän katseen don Estevaniin.
-
--- Palatkaa leiriin, sanoi tämä, jättäkää minut kohtalon huomaan ja
-tulkaa sitten takaisin kostamaan.
-
-Mutta Diaz oli järkähtämätön; sitten läheni hän don Estevania, vaikkei
-voitu nähdä, kuinka tuo taitava ratsastaja sai hevosen liikkeelle.
-Kun hän oli saapunut don Estevanin viereen, jäi hän liikahtamatta
-seisomaan. Tässä, vaikkeivät hänen huulensa näkyneet liikkuvan,
-kuiskasi hän päällikölleen:
-
--- Istukaa vakavasti satulassa -- pitäkää hevosenne valmiina ja antakaa
-minun toimia.
-
-Entinen rajavartia seurasi tarkoin vastustajansa liikkeitä.
-
-Don Estevan viittasi kädellään, ikäänkuin olisi halunnut ajan
-pitennystä.
-
--- Oroche, Baraja, sanoi hän niin korkealla äänellä, että hänen sanansa
-selkeästi kuuluivat kalliolle, leiri tarvitsee kaikki puolustajansa --
-rientäkää sinne takaisin tämän jalon ja urhoollisen Diazini kanssa,
-joka tästä alkaen on päällikkönänne. Sanokaa niille miehille, joiden
-päällikkönä olen ollut, että tämä on viimeinen tahtoni.
-
-Oroche ja Baraja kuuntelivat näköjään epäröivinä don Estevanin
-kehoitusta, mutta itsekseen tuumailivat nuo molemmat seikkailijat,
-että vaikka heistä tuntuikin vaikealta kullan jättäminen olisi parasta
-armoille antautuminen, hengen säilyttämiseksi, sillä silloinhan heillä
-oli toivoa, että vielä kerran voisivat palata kultalaaksoon. He eivät
-siis tahtoneet antautua tapettaviksi ja molemmat epäröivät vain näön
-vuoksi mahdollisimman kauvan.
-
--- Panenpa veikkaa, sanoi José, että tuo pelkuri raukka, joka
-kädellään sivelee tukkaansa, ikäänkuin pois lähteminen olisi
-vastoin hänen luontoansa, ei milloinkaan ole mieluummin noudattanut
-päällikkönsä käskyä kuin nyt. Ja aivan sama on hänen toverinsakin,
-tuon nahkatakkisen miehen laita. Mutta mitä näen, nehän ovat samoja
-roistoja, jotka haciendan luona ampuivat meitä.
-
--- Siitä en ole varma, sanoi Rosenholz, sillä olin liian loitolla
-tunteakseni heidät; mutta mitäpä siitä. Barajakin viittasi nyt
-kädellään.
-
--- Päällikkömme käskyjä on meidän noudattaminen, sanoi hän; vaikka
-poistuminen onkin masentavaa luonteellemme, niin täytyy suostua.
-
--- En luule, lausui Oroche, olevan häpeäksi, jos antautuu sotaonnen
-ollessa vastaisen. Pyydämme siis teiltä, sennor Fabian, ja teidän
-tovereiltanne lupaa saada lähteä ja sanomme jäähyväiset.
-
-Huolimatta tuosta halveksivasta silmäyksestä, jonka Diaz loi
-heihin, heiluttivat nuo kelpo toverit toisella kädellään hattuansa,
-kääntäessään toisella hevosiansa.
-
-He olivat jo lähtemäisillään, kun José kiivaasti löi pyssynsä perän
-maahan.
-
--- Perhana vieköön, kirkasi entinen rajavartia kovalla äänellä, onko
-sovittu, että saatte viedä aseennekin?
-
--- Niin olemme me asian käsittäneet, huusi Oroche; ellei niin ole, niin
-tulkaa ottamaan ne.
-
--- Heittäkää ne tuonne järveen, ja suoriutukaa sitten hornaan, sanoi
-José.
-
--- Kuten tahdotte, sanoi Baraja, ottaen toiseen käteensä pyssyn,
-ikäänkuin olisi aikonut heittää sen pois, mutta nopeasti laukaisikin
-hän sen kukkulaa kohti.
-
--- Kas vaan! huusi José ivaten ja paikaltaan liikahtamatta, vaikka
-Orochekin näytti aikovan noudattaa toverinsa esimerkkiä.
-
-Mutta hän ei tahtonut menettää aikaansa tähtäämällä, ja siis,
-samoinkuin Barajakin, kannusti kiivaasti hevostansa; molemmat katosivat
-pian kallioiden taakse.
-
--- Sinun syysi, Rosenholz. Sinä olet liiaksi jalomielinen ja noista
-roistoista saamme vielä tekemistä. Voi, asiat olisivat toisin, jos
-olisin noudattanut ensi päätöstäni.
-
-Kanadalainen kohautti olkapäitään, samassa kuin don Estevan näkyi
-tehneen lopullisen päätöksen.
-
--- Kumarru, Jumalan tähden, Fabian! huudahti kanadalainen; tuo roisto
-aikoo ampua.
-
--- Kumartuisinko äitini murhaajan edessä? En milloinkaan, sanoi Fabian,
-jääden seisomaan.
-
-Mutta nopeasti laski kanadalainen kätensä hänen olkapäällensä, ja
-painoi hänet alas.
-
-Turhaan etsi don Estevan tähtäämiskohtaa pyssyllensä. Kukkulalla näki
-hän vain kanadalaisen peljättävän, häntä kohti suunnatun pyssyn, vaikka
-Rosenholz, tahtoen noudattaa Fabianin pyyntöä, ei tahtonut päättää
-taistelua ampumalla miestä, jonka hänen kasvattinsa halusi vangita
-elävänä.
-
-Diaz heittäytyi nyt yhtä rohkeasti kuin notkeastikin hevoseltaan
-don Estevanin hevosen selkään. Lautasilla istuen kietoi hän kätensä
-ratsastajan ympärille, tarttui ohjaksiin, käänsi hevosen ja lähti
-pakenemaan, suojellen omalla ruumiillaan päällikköä.
-
-Samalla kun Fabian ja José henkensä uhalla luisuivat jyrkältä kalliolta
-alas, seurasi Rosenholz hevosen juoksua raskaalla ja pitkällä
-pyssyllään, joka hänen käsissään oli vakavana kuin rautapihdissä.
-
-Molemmat ratsastajat, jotka pakenivat kohtisuoraan hänestä, näyttivät
-yhdeltä. Hevosen lautaset ja Pedro Diazin selkä olivat ainoat kohdat,
-joihin hänen luotinsa voi sattua; hevosen pää näkyi ainoastaan tuon
-tuostakin. Diazin ampuminen olisi ollut tarpeetonta murhaamista, sillä
-don Estevan olisi kuitenkin voinut päästä pakoon; vielä hetkinen, ja
-pakolaiset olivat pyssyn kantamaa ulompana.
-
-Mutta kanadalainen oli ampuja, joka satuttaa majavaa tai saukkoa
-silmään, ettei tärvelisi kallista nahkaa, ja nyt tuli osata -- hevosen
-päähän.
-
-Silmänräpäykseksi käännälti tuo jalo, molempia ratsastajia kantava
-eläin päätänsä; mutta tämä silmänräpäys oli kanadalaiselle kyllin.
-Laukaus, luoti, joka suhisi niin läheltä heidän poskeansa, että
-tunsivat kylmiä väreitä -- siinä kaikki mitä he kuulivat. Samalla
-hetkellä kaatui hevonen kuoliaana.
-
-Vielä huumautuneina tuosta nopeasta kaatumisesta ehtivät don Estevan ja
-Pedro Diaz tuskin nousta, kun Fabian ja José, molemmilla pyssy kädessä
-ja puukko hampaissa, lähenivät juosten. Taampana tuli kanadalainen
-harpaten jättiläisaskelin ja samalla pyssyänsä ladaten.
-
-Ladattuansa jäi hän paikallensa seisomaan.
-
-Loppuun asti velvollisuutensa täyttäen juoksi Diaz noutamaan pyssyä,
-jonka don Estevan oli pudottanut ja joka oli vähän etäämpänä. Diaz
-antoi sen päällikölle.
-
--- Puolustakaamme itseämme kuolemaan asti! huusi hän, vetäen pitkän
-terävän puukkonsa.
-
-Don Estevan oli ehtinyt vähän tointua; hetken epäröi hän, kumpaako,
-Fabiania tai Joséta ensin tähtäisi, mutta kanadalainen seurasi hänen
-liikkeitänsä.
-
-Vielä ei hän ollut laukaissut Fabianiin, jonka hän uhrikseen valitsi,
-kun kanadalaisen pyssystä lähtenyt luoti sattui hänen aseeseensa, jota
-hän juuri oli käyttämäisillään. Luoti rikkoi pyssyn. Se putosi don
-Estevanin käsistä, ja itse kadotti hän tasapainonsa ja kaatui maahan.
-
--- Vihdoinkin, viidentoista vuoden kuluttua! huudahti José, hypäten don
-Estevanin luo ja laskien polvensa hänen rinnalleen.
-
-Turhaan koki don Estevan puolustautua, hänen kätensä olivat kuin
-rampautuneet. José irroitti vyötäisillään olevan villavyön ja sitoi
-sillä lujasti vihollisensa.
-
-Diaz ei päässyt päällikkönsä avuksi, sillä hänen täytyi puolustautua
-Fabiania vastaan.
-
-Fabian ei tuntenut Pedro Diazia. Pikimältään oli hän vain nähnyt hänet
-Venadon haciendassa; hän tahtoi kuitenkin säästää tämän jalomielisen
-miehen hengen.
-
--- Antautukaa! huusi hän, torjuen iskun, jonka seikkailija tähtäsi
-häneen.
-
-Nyt alkoi molempien kesken taistelu, jossa he koettivat voittaa
-toisensa nopeudessa. Fabian toivoi saavansa vihollisensa aseettomaksi
-häntä haavoittamatta. Diaz ahdisti milloin oikealta milloin vasemmalta
-puolen ja teki hyökkäyksen, kun Fabian koetti lamauttaa hänen
-kättänsä. Nyt riensi Rosenholz esiin, päättääksensä taistelun. Josékin
-läheni. Meksikolainen ei kuitenkaan tahtonut kostamatta kuolla. Hän
-heitti puukkonsa kohti Fabiania, mutta tämä ei ollut vastustajaansa
-näkyvistään päästänyt; samassa kun puukko suhisten lähti Diazin
-kädestä, kohtasi se Fabianin pyssyn, jonka tämä oli heittänyt kohti
-vastustajansa rintaa.
-
-Puukko väistyi toiselle suunnalle ja meni vähän matkan päästä Fabianin
-ohi, pudoten hiekkaan, samalla kuin pyssy sotanuijan tavoin sattui
-Diazin rintaan.
-
--- No voi sun! huusi José, tarttuen herpautuneen Diazin rintaan,
-täytyykö teidät tappaa, jotta antautuisitte? Ettehän ole haavoitettu,
-don Fabian? Kiitos Jumalan! Muuten niin... Kuulkaa nyt, ystäväni, mitä
-teemme teille?
-
--- Mitä tuolle jalosukuiselle miehellekin, vastasi meksikolainen
-läähättäen ja luoden katseen don Estevaniin, joka sidottuna makasi
-maassa, vihasta vavisten.
-
--- Älkää pyytäkökään, että joutuisitte saman kohtalon alaiseksi, sanoi
-José synkästi; tuon miehen hetket ovat luetut.
-
--- Mikä kohtalo hänen osakseen tuleekin, tahdon jakaa sen, sanoi Diaz,
-koettaen vaikka turhaan vapautua Josén vahvoista käsivarsista; minä en
-ota teiltä mitään armoa.
-
--- Älkää herättäkö vihaamme! sanoi José, jonka kiivas luonto nousi.
-Minä en ole tottunut kahdesti tarjoamaan viholliselleni armoa.
-
--- Minä tiedän keinon, millä saamme hänet taipumaan, sanoi Fabian,
-ottaen Diazin puukon maasta. Päästä hänet irti, José; sellaisen miehen
-kanssa kyllä voidaan sopia.
-
-Fabianin ääni ei sietänyt vastaväitteitä. José päästi irti
-meksikolaisen, joka hänen käsissään oli kiinni lujasti kuin
-rautapihdissä. Diaz katseli kummastuneena ympärilleen vuoroin jokaiseen
-vastustajaansa.
-
--- Kuulkaa Diaz, sanoi Fabian, heittäen pyssynsä kauvaksi luotaan,
-ottakaa aseenne takaisin ja kuunnelkaa minua hetkinen!
-
-Fabian lausui nämä sanat niin jalolla äänellä, että se vaikutti
-seikkailijaan, ojensi hänelle puukon, mennen samalla niin lähelle
-vastustajaansa, että Diaz saattoi häneen ulottua.
-
-Hän otti puukkonsa, mutta Fabian ei ollut erehtynyt.
-
--- Minä kuulen, sanoi Diaz, pudottaen puukkonsa maahan.
-
--- Hyvä! lausui Fabian hymyllä, joka valloitti Diazin sydämen; tiesin
-näin käyvän.
-
-Fabian kertoi nyt lyhyesti Diazille ne syyt, jotka olivat saattaneet
-hänet ystävinensä ottamaan don Estevanin vangiksi, ja seikkailijan
-täytyi tunnustaa ne oikeutetuiksi. Surullisena katseli hän
-espanjalaista aatelismiestä, joka äänettömänä makasi maassa.
-
-Nämä selitykset eivät kuuluneet vangin korviin, ja Fabian viittasi
-kreivi Medianaan, jonka kohtalo niin ihmeellisellä tavalla oli hänen
-käsiinsä saattanut.
-
-Tuskan ilmaus kuvastui seikkailijan kasvoille, kun hän katseli
-päällikköänsä, jonka tuomion hän itse tietämättänsä oli julistanut,
-sillä tuo järkähtämätön oikeudentunto, joka on jokaisen ihmisen
-rinnassa, sanoi hänelle, että don Estevan oli kohtalonsa ansainnut,
-ellei Fabian ollut väärin häntä syyttänyt.
-
-Surullisena painoi Diaz päänsä alas, tukahdutti huokauksen ja vaikeni.
-
-Tämän tapahtuessa olisi voinut nähdä, miten Cuchillo kohotti päätänsä
-vedestä, luoden ahnaan silmäyksen kultalaaksoon, ja vettä valuen nousi
-järvestä, ikäänkuin ne hornan henget, joiden asuntona intiaanien
-taikauskon mukaan nämä vuoret olivat.
-
-Mutta hetken vakavuus kiinnitti niin Diazin, kanadalaisen ja hänen
-toveriensa mieltä, etteivät he huomanneet rosvoa.
-
-
-
-
-23.
-
-KULTA JA VESI.
-
-
-Kun Oroche ja Baraja huomasivat päässeensä niiden jyrkkien kallioiden
-suojaan, jotka länsipuolelta rajoittivat kultalaaksoa, riensivät he
-nopeasti pois paikalta, jossa heidän oli käydä onnettomasti. Tämä
-kallioryhmä aleni vähitellen laaksoon päin ja oli toisaalta Sumuvuorten
-yhteydessä.
-
-Kun molemmat ratsastajat kiiruhtivat pitkin tämän kallioseinän juurta,
-pääsivät he helposti vuoriston rotkoihin. He pysähtyivät rotkotielle,
-jossa he sakean sumun peitossa olivat turvassa.
-
-Nyt riemahti heidän ilonsa ilmi, heidän tunteensa olivat niin
-kiihtyneet, etteivät he aluksi voineet sanaakaan lausua toisilleen.
-
-Salaisesti kadehtien toisiaan he kuitenkin jo halusivat päästä
-toisistaan. Heidän jutellessaan kuului kaksi laukausta. He luulivat,
-että nämä päättivät Pedro Diazin ja don Estevanin päivät ja iloitsivat
-siitä, että aarretta jaettaessa oli kaksi osallista vähemmän. Toisiansa
-pitivät he tarkoin silmällä, eikä kumpikaan uskaltanut ratsastaa edellä
-tällä kapealla käytävällä peljäten toisen takaapäin tappavan hänet.
-
-Vihdoin ratsasti Oroche edelle.
-
-Vaikkei matka ollut pitkä sille paikalle, missä vesiputous haudan
-takana syöksyi kuiluun, oli hevosten vaikea kulkea sitä. Maassa oli
-tulenpurkauksen jälkiä, jotka, päättäen vuoren sisästä kuuluvasta
-kumeasta jyrinästä, eivät olleet aivan vanhoja.
-
-Joka hetki olivat suuret, kostean sumun liukkaiksi tekemät paadet
-esteenä; toisinaan kulki tämä kostea polku syvien kuilujen reunoja,
-joilta pieninkin harha-askel olisi saattanut putoamaan. Heidän
-edessään oleva sumuverho esti heitä selkeästi näkemästä aivan heidän
-lähelläänkin olevia esineitä.
-
-Sumussa muuttuivat peljästyneiden ratsastajain silmissä pensaatkin
-väijyviksi intiaaneiksi tai kummallisiksi pedoiksi, jotka näyttivät
-heitä odottavan. Suojapaikastaan peljästytetty antilooppi hypähti
-ylös ja katosi. Tälle synkälle paikalle, johon ihmisjalka ei kenties
-milloinkaan ollut astunut, kuului selvästi vielä näkymättömissä olevan
-vesiputouksen kohina.
-
-Oroche pysähdytti hevosensa niin äkkiä, että hänen jäljessään
-ratsastava Baraja töytäsi häneen.
-
--- Mitä nyt? kysyi Baraja hiljaa. Mutta Oroche vain katsella tuijotti
-eteensä ja viittasi olemaan hiljaa.
-
-Barajan ei tarvinnut uudistaa kysymystänsä. Harmaassa, puoleksi
-läpikuultavassa sumussa näkyi ihminen, joka hiukset vettä valuen ja
-savisin vaattein makasi suullaan ja siten sulki heiltä tien.
-
-Siinä kaikki, mitä he voivat nähdä.
-
-Oliko tuo epäselvä olento intiaani vai valkoinen? Oliko tuo ruumis,
-jonka piirteet sumussa häämöttivät, elävä vai kuollut?
-
-Sitä ei Oroche voinut erottaa.
-
-Heidän asemansa oli vielä hankalampi sentähden, että polku tällä
-kohdalla, jossa molempain seikkailijain täytyi pysähtyä, kulki pitkin
-jyrkkää kallion rinnettä, jossa oli mahdotonta saada hevostansa
-kääntymään.
-
-Oroche ei uskaltanut ratsastaa eteenpäin; häntä hämmästytti ja pelotti
-ihmisen näkeminen tällä paikalla, jossa vain kotkilla ja antiloopeilla
-oli tyyssijansa, levottomana katseli hän harvinaista ilmiötä. Tuo
-henkilö kurotti päätänsä kuiluun, ja kun sumu vähän hälveni, saattoi
-Oroche nähdä, miten hän piti kalliosta kiinni ja tarkasti katseli
-jotain alapuolella olevaa esinettä.
-
-Vesiputous kohisi niin kovasti, että se voitti Orochen äänen.
-
--- Se on Cuchillo, huusi hän toveriinsa kääntymättä.
-
--- Cuchillo! toisti Baraja kummastuneena. Mitä hän täällä tekee?
-
--- En tiedä!
-
--- Lähetä hänelle luoti hauskuudeksi, sillä sen hän kyllä ansaitsee.
-
--- Niin kyllä, vastasi Oroche, jotta laukaus ilmaisisi kanadalaiselle
-meidän olevan täällä.
-
-Hän ei tullut ajatelleeksikaan, että hän siten joutuisi Barajan valtaan.
-
-Sumu oli hetkeksi hälvennyt, mutta tuuli ajoi sen taasen kokoon, ja kun
-se uudelleen hälveni, oli Cuchillo kadonnut.
-
-Oroche ratsasti nopeasti sille paikalle, josta Cuchillo oli lähtenyt.
-
-Tässä leveni tie niin paljon, että ratsastaja saattoi astua hevosen
-seljästä alas kuilun ja kallioseinän välille. Oroche ja Baraja
-hyppäsivät yht'aikaa hevosiltaan.
-
--- Mitä aijotte tehdä? kysyi edellinen.
-
--- Sen saatte tietää, jos teette samoin kuin minäkin, vastasi Baraja;
-tahdon koettaa, enkö minäkin voisi nähdä sitä esinettä, jota Cuchillo
-äskettäin niin innokkaasti katseli.
-
--- Varokaa itseänne, nämä kalliot ovat kovin niljakkaita.
-
--- Älkää peljätkö, vaan tehkää samoin kuin minäkin, kursailematta.
-
-Näin sanoen laskeutui Baraja polvilleen, katsoaksensa kuiluun. Muutaman
-sylen päässä syöksyi vesi alas kallion halkeamasta ja polku muodosti
-sen yli luonnollisen sillan.
-
-Oroche vei hevosensa vesiputouksen yli vievää siltaa toiselle puolen.
-Sen jälkeen tähystelivät molemmat miehet eri kohdilta innokkaasti
-kuiluun, ollen samoin kuin Cuchillokin suullaan, ja kurottaen päätään.
-
-Äkkiä sama näky herätti heidän hämmästyksensä ja voitonhimonsa. He
-näkivät saman kultamöhkäleen, joka jo oli saattanut Cuchillon hurjasti
-parahtamaan. Mutta tätä aarretta oli mahdoton saada.
-
--- Alituinen kosteus oli kasvattanut jyrkille kallion seinämille
-viheriää sammalta. Kultamöhkäleen alapuolella näytti olevan pieni
-vuoren kolo, joka kosteana alituisesta usvasta näytti odottavan jalkaa,
-joka olisi kyllin rohkea antautuaksensa tämän vaarallisen nojan varaan;
-yksinäinen henkilö ei tähän kokeeseen uskaltanut ryhtyä.
-
-Sentähdenpä Cuchillokin oli poistunut vähää ennen molempia
-seikkailijoita, silmillään nautittuansa tuon kallisarvoisen
-kultamöhkäleen loistosta.
-
-Baraja ensin saavutti malttinsa; hänen sydäntänsä alkoi ahdistaa, kun
-hän ajatteli, että kultamöhkäle milloin hyvänsä voisi pudota kuiluun,
-niinkuin kypsä hedelmä puusta.
-
-Orochekin oli pian katsellut tarpeeksensa ja molemmat nousivat melkein
-yht'aikaa epäröiden mitä tekisivät, toisistaan erillään molemmin puolin
-kuilua, jonne hyrskyvä putous kohisten syöksyi.
-
--- No, mitä olette nähnyt? kysyi Oroche.
-
--- Entä te? vastasi Baraja.
-
--- Pohjattoman kuilun.
-
--- Kuilusta nousevat, leijailevat usvapilvet.
-
--- Mitä? sanoi Oroche, tekeytyen tietämättömäksi.
-
--- Perhana vieköön! Tarkoitan kultamöhkälettä, jonka näitte yhtähyvin
-kuin minäkin.
-
--- Mitenkähän sen saisi? kysyi Oroche.
-
--- Solmitkaamme yhteen molemmat lassomme; sitten laskee toinen meistä
-toisen alas kallion syrjää ja siten anastamme kuilulta aarteen,
-huudahti Baraja kiiluvin silmin.
-
--- Kumpi meistä uskaltaisi sinne?
-
--- Heittäkäämme arpaa, ja jos arpa sattuisi teille...
-
--- Jos arpa sattuu minulle, niin pudotatte minut, pääni musertuu ja...
-
--- Te olette pässinpää, kelpo Oroche; eihän päästetä putoamaan aarretta
-ja hyvää ystävää samalla. Mitä ystävään tulee, niin hänet ehkä
-saattaisin uhrata! mutta aarre... sitä en millään ehdolla tahtoisi
-menettää.
-
--- Hyvä Baraja, te teette pilaa pyhimmistäkin tunteista, niinpä
-ystävyydestäkin, sanoi Oroche niin hartaan näköisenä, että Baraja tunsi
-itsensä entistä levottomammaksi.
-
-Pian kuitenkin nämä molemmat lakkasivat kilpailemasta toistensa kanssa
-viekkaudessa. He päättivät yhteisin ponnistuksin anastaa aarteen.
-
-Baraja otti kortit taskustaan ja päätettiin, että se, joka saisi
-korkeamman kortin, saisi valita, kummanko toimen ottaisi.
-
-Oroche sai tämän etuoikeuden. Vastoin Barajan odotusta valitsi hän
-vaarallisemman tehtävän, liukua nimittäin lasson avulla kuiluun.
-
-Barajan ehdotuksen mukaisesti irroitettiin satulasta lassot, jollainen
-jokaisella meksikolaisella ratsastajalla on.
-
-Molemmat köydet punottiin yhteen, jolloin ne kylläkin kannattivat yhden
-ihmisen painon. Toinen pää kiinnitettiin Orochen vyötäisille, toisesta
-piti Baraja kiinni, ja se kiedottiin vielä moneen kertaan erään kallion
-halkeamassa kasvavan nuoren tammen runkoon.
-
-Ilman tätä nojaa, jonka rautatammen vielä heikko runko tarjosi, olisi
-Barajankin tehtävä ollut yhtä vaarallinen kuin Orochen, jonka paino
-olisi voinut vetää hänetkin kuiluun.
-
-Kun nuora oli lujasti sidottu, alkoi Oroche varovasti liukua alaspäin
-pidellen kiinni kallion koloista ja koettaen sovitella jalkaansa niihin.
-
-Synkkä kohina kuului kuilusta. Mutta voitonhimon ääni hänen korvissaan
-oli kovempi kuin se.
-
-Pian koskivat ensin hänen jalkansa, sitten hänen ruumiinsa ja vihdoin
-kädetkin tähän kullan möhkäleeseen. Hän saattoi tuntea sen pyöreän
-muodon ja tutkia, kuinka se oli kiinni.
-
-Kuilu ei hänestä enää kumissut, vaan lauloi niin vienosti kuin ihania
-unelmia herättävä puronen.
-
-Suonenvedon tapaisesti hän tarttui kultaan; aluksi se ei
-liikahtanutkaan, mutta pian se irtaantui.
-
-Kaksi ahnasta kättä tuskin riitti sitä pitelemään, ja varomaton liike
-olisi saattanut pudottaa sen kuiluun.
-
-Oroche uskalsi tuskin hengittääkään ja Baraja, joka kumartui kuilun
-yli, oli yhtä levoton.
-
-Jyrkän kallioseinän kaiku toisti kaksi huutoa -- ensin Orochen, sitten
-hänen toverinsa riemuhuudon, kun kulta kimalteli Orochen käsissä.
-
--- Vedä taivaan nimessä minut nopeasti ylös! huusi Oroche vapisevalla
-äänellä. Minulla on vähintään kuusikymmentä naulaa kultaa. Voih, enpä
-luullut olevani näin väkevä.
-
-Aluksi vetikin Baraja oikein innokkaasti, mutta pian alkoi vetäminen
-käydä hitaammin, kunnes hän yhtäkkiä pysähtyi.
-
-Orochen kädet eivät vielä ulottuneet polulle.
-
--- Kas niin, Baraja, vedä vielä vähän! huudahti Oroche. Vähän vain,
-niin olen luonasi!
-
-Mutta Baraja pysyi liikkumattomana.
-
-Pirullinen ajatus valtasi hänet.
-
--- Antakaa minulle tuo kulta, sanoi hän, se riistää voimanne ja minäkin
-olen kokonaan väsyksissä.
-
--- En, tuhatkertaisesti en! huudahti Oroche, kylmän hien peittäessä
-hänen otsansa; mieluummin annan teille henkeni. Niin, jatkoi hän,
-sitten päästäisitte nuoran irti.
-
--- Ken sanoo, etten päästä sitä heti? sanoi Baraja käheästi.
-
--- Oma etunne, sanoi Oroche vapisevalla äänellä. -- Hyvä, minä en
-päästä nuoraa. Mutta yhdellä ehdolla. Minun täytyy yksin saada tuo
-kulta... aivan yksin... ymmärrättekö?... Antakaa se minulle... muuten
-pudotan teidät kuiluun.
-
-Kauhun väristys viilsi läpi Orochen ruumiin. Nähdessään Barajan kalpeat
-kasvot kirosi tuo onneton mieletöntä luottavaisuuttaan. Hän koetti
-päästä ylös, mutta kantamansa taakka lamautti hänen voimansa.
-
--- Minun täytyy saada tuo kulta, ymmärrättekö? sanoi Baraja uudelleen;
-minun täytyy saada se, muuten päästän nuoran, tai leikkaan sen poikki.
-
-Ja hän otti terävän puukkonsa.
-
--- Ennen kuolen! huudahti Oroche; ennen saa tuo kuilu niellä minut ja
-tämän kullan samoin.
-
--- Saatte vapaasti valita, sanoi konna; joko kulta tahi henki.
-
--- Te tappaisitte minut, vaikka antaisinkin sen teille!
-
--- Mahdollista kyllä, sanoi Baraja, hitaasti leikaten poikki yhden
-nuoran kuudesta säikeestä, ja samalla huutaen onnettomalle, että hän
-vielä ennättää tehdä päätöksensä.
-
-
-
-
-24.
-
-SYYTÖS.
-
-
-Palatkaamme kuitenkin siihen kertomuksemme osaan, jonka hetkeksi
-keskeytimme.
-
-Diaz vapautui pian siitä alakuloisuudesta, joka hänet hetkiseksi oli
-vallannut.
-
--- Olen vankinne, sotalain mukaan, sanoi hän kohottaen päätään, ja
-haluaisin tietää, miten aijotte kanssani menetellä.
-
--- Olette vapaa, Diaz, vastasi Fabian, vapaa ehdolla, joka ei
-kuitenkaan pane estettä vapaudellenne.
-
--- Millä ehdolla? kysyi seikkailija.
-
--- Ettette kenellekään kerro tämän kultalaakson olemassa olosta.
-
--- Jääkööt nämä rikkaudet ijäksi haudatuiksi näihin erämaihin, vastasi
-Diaz; vannon etten yhdellekään ihmiselle kerro niistä.
-
--- Voitte nyt mennä, virkkoi Rosenholz.
-
--- En vielä, teidän luvallanne, vastasi seikkailija. Sallikaa minun
-olla läsnä kuulemassa syytöstä, jonka teette tätä miestä vastaan. Minä
-vapautan hänet niistä siteistä, joilla hän on sidottu ja vannon, ettei
-hän pakene.
-
-Rosenholz myöntyi tähän. Pedro Diaz meni don Estevanin luo, jonka
-katseesta loisti vielä sama ylpeys kuin hänen onnensakin päivinä. Kun
-hän huomasi toverinsa, ilmestyi kuitenkin hänen kasvoillensa tuskan
-piirre.
-
-Diaz aukaisi ne siteet, joilla hän oli sidottu, vakuuttaen, ettei hän
-pakenisi, ja molemmat palasivat metsästäjäin luo.
-
--- Herra kreivi Mediana, näette, että tunnen teidät, sanoi Fabian,
-avopäin läheten kahden askeleen päähän espanjalaisesta, joka myöskin
-pysähtyi; ja te taasen tiedätte, kuka minä olen.
-
-Armadan herttua jäi seisomaan suorana ja liikkumattomana, vastaamatta
-veljensäpojan kohteliaisuuteen.
-
--- Minulla on oikeus seisoa lakki päässä Espanjan kuninkaan edessä,
-ja käytän tätä etuoikeuttani teidänkin läsnäollessanne, vastasi
-hän; myöskin on minulla oikeus vastata, milloin tahdon, ja tätäkin
-oikeuttani tahdon käyttää. Sanon sen jo ennakolta teille.
-
-Ylpeästä vastauksesta huolimatta oivalsi entisen perheen nuorempi
-poika, että oli suuri ero sen nuorukaisen, joka nyt ilmestyi hänen
-tuomarikseen, ja sen lapsen välillä, joka kaksikymmentä vuotta sitten
-oli itkenyt ja vavissut hänen edessään Elanchovin linnassa. Arasta
-kotkanpojasta oli tullut pelottava lintu, joka piteli vankiaan
-voimakkaissa kynsissään.
-
-Sukulaiset mittelivät toisiansa katseilla, jotka olivat teräviä kuin
-miekan terä, ja Diaz katseli kunnioituksen sekaisella kummastuksella
-Arellanos-paimenen kasvattipoikaa, joka yhtäkkiä oli muuttunut niin
-hienoksi.
-
-Fabianin kasvoilla kajasti ilme, joka kylläkin veti vertoja Armadan
-herttuan ylpeydelle.
-
--- Olkoon minun puolestani, vastasi hän. Mutta teidän ei tulisi
-unhottaa, ettei väkevämmän oikeus ole mikään tyhjä sana täällä.
-
--- Totta kyllä, vastasi don Antonio, joka huolimatta näennäisestä
-maltistaan vapisi tuskasta ja kiukusta, nähdessään haaksirikkoutuvansa
-itse satamassa. Vastaankin sentähden kysymykseenne, mutta sanoakseni
-vain, että tiedän teistä ainoastaan sen verran, että paholainen on
-teidät esiin loihtinut, jotta te, repaleissanne, asettuisitte minun ja
-sen tarkoitusperän väliin, jota koetan saavuttaa. Minä tiedän...
-
-Kiukultaan ei hän saanut enempää sanotuksi.
-
-Kiivas nuorukainen vaaleni, kuullessaan äitinsä murhaajalta tämän
-karkean solvauksen.
-
--- Ette siis tiedä minusta sen enempää? alkoi Fabian uudelleen. Ettekö
-tunne nimeäni, ettekö säätyäni? Enkö ole mitään muuta kuin se, miltä
-näytän.
-
--- Ehkäpä myöskin murhaaja, vastasi Mediana kääntyen Fabianista siten
-osoittaaksensa, ettei hän tahtonut enää vastata.
-
-Tämän keskustelun kestäessä näiden molempien miesten välillä, joitten
-suonissa juoksi samaa verta ja joilla kummallakin oli yhtä jäykkä
-mieli, olivat Rosenholz ja José pysyneet loitolla.
-
--- Tule tänne, sanoi Fabian Josélle, ja sano, lisäsi hän maltillisesti,
-ken olen. Sano se tälle miehelle, joka on nimittänyt minua nimellä,
-jonka hän yksin ansaitsee.
-
-Jos don Antonio vielä olisi epäillyt niiden miesten aikomuksia, joitten
-käsiin hän oli joutunut, niin täytyi hänen epäilystensä kadota, kun hän
-näki Josén lähestyvän synkän näköisenä.
-
-Ne ponnistukset, joita José näkyi tekevän tukahduttaaksensa sen vihan
-ja kiukun, jotka hänessä heräsivät nähdessään tuon espanjalaisen
-aatelismiehen, synnyttivät jälkimäisessä synkkiä aavistuksia.
-
-Don Antonio kauhistui, mutta ei luonut silmiään alas ja pysyi näköjään
-tyynenä ja järkähtämättömästi ylpeänä, kun José alkoi puhua.
-
--- Vai niin, lausui tämä äänellä, jota hän turhaan koetti saada
-leikilliseksi, maksoikohan vaivaa lähettää minut kaleereihin Välimeren
-rannalle, kun kuitenkin kolmentuhannen penikulman päässä Espanjasta
-kohtaatte minut ja veljenne pojan, jonka äidin olette murhannut. En
-tiedä, aikooko don Fabian Mediana antaa teille armoa; mitä minuun
-tulee, lisäsi hän työntäen pyssynsä perän maahan, olen vannonut, ettei
-teidän ole minulta armoa odottaminen.
-
-Fabian loi Joséhen käskevän silmäyksen, joka näytti hänelle
-huomauttavan, että hänen täällä täytyi alistua toisen tahdon alaiseksi.
-
-Sitten kääntyi nuorukainen espanjalaiseen, sanoen:
-
--- Herra Mediana, te ette tässä seiso murhaajien, vaan tuomarien
-edessä, eikä José ole sitä unohtava.
-
--- Tuomarien! toisti don Antonio epäillen, minä hyväksyn vain
-vertaiseni tuomitsemaan ja epään karanneen kaleeriorjan ja kerjäläisen,
-joka anastaa itsellensä nimen, mikä ei hänelle kuulu. Tässä ei ole
-ketään muuta Medianaa kuin minä, eikä minulla ole mitään vastaamista.
-
--- Ja sentään tulen teidän tuomariksenne, sanoi Fabian, mutta
-puolueettomaksi, sillä kutsun todistajakseni Jumalan, jonka aurinko
-paistaa meille, ettei sydämessäni tästä alkaen ole mitään vihaa teitä
-kohtaan.
-
-Fabianin äänessä oli niin paljon vakuuttavaa rehellisyyttä, että
-Medianan kasvoilta katosi tuo synkkä epäluuloisuus. Toivon säde välähti
-hänessä, sillä Armadan herttua tiesi, että hän seisoi sen perillisen
-edessä, jota hänen ylpeytensä kerran oli surkutellut. Hän sanoi:
-
--- Mistä rikoksesta minua syytetään?
-
--- Sen saatte heti kuulla, sanoi Fabian.
-
-
-
-
-25.
-
-KOSTON HETKI.
-
-
-Amerikan erämaissa on kauhea laki vallalla. Se kuuluu: silmä silmästä,
-hammas hampaasta, veri verestä.
-
-Niissä erämaissa, jotka ovat Yhdysvaltain rajalla, noudattavat tätä
-lakia järkähtämättömällä ankaruudella keskenään valkoiset, samoin kuin
-intiaanit valkoisia ja valkoiset intiaaneja kohtaan.
-
-Sellaisen tuomioistuimen eteen oli don Antonio Mediana nyt joutunut.
-
-Juhlallinen oli hetki, jolloin hän astui syyttäjänsä ja tuomarinsa
-eteen, ja sen juhlallisuutta lisäsi vielä tuo synkkä seutu, jossa he
-olivat.
-
-Fabian viittasi Armadan herttuaa istumaan laakealle kivelle, jollaisia,
-melkein hautakiven näköisiä, oli arolla, ja istui itse toiselle.
-
--- Syytetyn ei sovi istua tuomariensa läsnäollessa, sanoi hän
-katkerasti hymyillen. Jään siis seisomaan. Fabian ei vastannut. Hän
-odotti, kunnes Diaz, ainoa läsnäoleva puolueeton, oli istunut.
-
-Diaz istui niin lähelle, että saattoi nähdä ja kuulla kaikki. Hän
-otti valantehneen vakavan ja tarkkaavan ryhdin, kun hän tahtoo tehdä
-päätöksensä niitten syytösten nojalla, jotka asiassa tulevat ilmi.
-
-Fabian alkoi taasen puhua. -- Saatte kuulla, sanoi hän. Minä olen tässä
-vain tuomarina, joka kuuntelen, mitä esitetään ja joka tuomitsen tai
-vapautan syytetyn.
-
-Tämän sanottuaan vaikeni hän hetkeksi jotain miettien.
-
--- Oletteko todellakin se, alkoi hän uudelleen, jota ihmiset tähän asti
-ovat nimittäneet Medianan kreiviksi?
-
--- En, vastasi espanjalainen vakavasti.
-
--- Kuka te sitten olette? jatkoi Fabian tuskallisella kummastuksella,
-jota hän ei voinut salata, sillä hän ei tahtonut otaksua, että
-Medianan-sukuinen turvautuisi valheeseen.
-
--- Minä olen ollut kreivi Mediana, vastasi don Antonio juhlallisesti,
-siihen hetkeen saakka, jolloin miekallani valloitin toisen arvonimen;
-nyt ei minua nimitetä Espanjassa muuksi kuin Armadan herttuaksi.
-Sen nimen voisin jättää perinnöksi sille suvustani, jonka ottaisin
-lapsekseni.
-
--- Hyvä, sanoi Fabian. Armadan herttua saapi nyt tiedon, mistä
-rikoksesta häntä syytetään. Puhukaa Rosenholz, sanokaa mitä tiedätte,
-mutta ei sanaakaan enempää.
-
-Tarpeeton oli tämä lisämuistutus. Jättiläismäisen kanadalaisen
-miehekkäiltä kasvoilta, kun hän tuossa seisoi liikkumattomana pyssy
-olalla, kajasti sellainen maltti ja rehellisyys, ettei petosta voinut
-ajatellakaan.
-
-Rosenholz oikaisihe, otti vitkaan lakin päästään, paljastaen leveän,
-jalon otsansa.
-
--- Kerron, mitä tiedän, alkoi hän.
-
--- Eräänä sumuisena marraskuun yönä vuonna 1808 olin merimiehenä
-ranskalaisessa Albatross-nimisessä laivassa, joka oli puoleksi
-merirosvo, puoleksi salakuljettaja. Elanchovin luona olevan rajavartion
-päällikön kanssa tehdyn sopimuksen mukaan olimme saapuneet rannalle.
-En tahdo kertoa, miten meidät pyssyn laukauksilla ajettiin rannalta,
-jota lähestyimme ystävinä; riittänee kun sanon, että lähestyessämme
-laivaamme lapsen itku, joka tuntui tulevan valtameren helmasta, herätti
-huomiotani. Tämä itku tuli mereltä ajelehtivasta veneestä. Soudin sen
-luo henkeni uhalla, sillä rannalta suunnattiin kiihkeä tuli venettä
-kohti.
-
--- Tässä veneessä oli nainen verissään. Hän oli kuollut, ja hänen
-vieressään oli kuolemaisillaan oleva lapsi.
-
--- Minä otin lapsen; hän on tässä seisova mies. Otin, niinkuin sanoin,
-lapsen, murhatun naisen laskin rannalle. En tiedä, kuka tämän rikoksen
-on tehnyt. Muuta ei minulla ole sanottavaa.
-
-Näin sanoen pani Rosenholz taasen lakin päähänsä ja istui äänettömänä.
-
-Juhlallinen hiljaisuus seurasi tätä todistusta. Fabian loi hetkeksi
-alas säihkyvät silmänsä, sitten loi hän ne kylmästi ja tyynesti
-Joséhen, jonka vuoro nyt oli puhua.
-
-Tämä nousi ja astui kaksi askelta eteenpäin. Hänenkin kasvoillaan oli
-luja päättäväisyys puhua ainoastaan velvollisuutensa ja omantuntonsa
-mukaisesti.
-
--- Kyllä ymmärrän, kreivi Mediana, sanoi hän, kääntyen Fabianiin, joka
-hänen mielestänsä yksin oli oikeutettu tätä nimeä kantamaan. -- Minä
-unohdan, että minun tuon ihmisen tähden on täytynyt viettää monet
-pitkät vuodet maanpakolaisuudessa yhteiskunnan hylkiöitten seurassa.
-Kun kerran astun Jumalan eteen, toistakoon hän ne sanat, jotka nyt
-lausun; kuuntelen niitä, enkä kadu, että olen ne lausunut.
-
-Fabian teki myöntävän liikkeen.
-
--- Eräänä marraskuun yönä 1808 olin vartiana Elanchovin rannikolla;
-olin silloin kuninkaallinen rajavartia Espanjan palveluksessa. Kolme
-mereltä tulevaa miestä astui rannikolle. Päällikkömme oli yhdelle
-heistä myynyt oikeuden astua kielletylle alueelle. Saan moittia
-itseäni siitä, että olin tämän miehen rikostoverina, sillä häneltä
-sain rikollisesta heikkoudestani maksun. Seuraavana päivänä huomattiin
-kreivitär Mediana ja hänen poikansa kadonneiksi linnasta; he olivat
-yöllä lähteneet. Kreivitär löydettiin murhattuna, nuorta kreiviä ei
-löydetty. Pian sen jälkeen ilmestyi lapsen setä. Hän vaati itsellensä
-tiluksia ja veljensäpojan arvonimeä. Ne hän saikin. Luulin, että olin
-ollut avullisena salakuljetuksessa, mutta olinkin ollut avullisena
-murhassa. Jälkeenpäin syytin uutta kreivi Medianaa tästä rikoksesta;
-rohkeuteni palkintona oli, että minut tuomittiin viideksi vuodeksi
-kaleereihin. Nyt, kaukana näistä lahjotuista tuomareista ja Jumalan
-kaikkitietävän silmien edessä syytän minä, samoin kuin silloinkin,
-tätä miestä, joka seisoo tässä, anastettuaan kreivi Medianan nimen,
-kreivittären murhaamisesta. Hän oli yksi niistä kolmesta miehestä,
-jotka yöllä hiipivät linnaan, jota ei Fabianin äiti enää ollut
-näkevä. Muuta ei minulla ole sanottavaa. Sanokoon murhaaja minut
-valehtelijaksi, jos voi.
-
--- Kuulette, sanoi Fabian, mitä teillä on puolustukseksenne sanottavana?
-
-Juuri kun Fabian oli lausunut nämä sanat, kuului tuskanhuuto siltä
-suunnalta, jossa vesiputous syöksyy kuiluun.
-
-Kaikki katsahtivat heti sinnepäin ja luulivat näkevänsä ihmisolennon,
-joka hetkisen häilyi kuilun päällä ja alas pudotessaan muodosti tumman
-viivan.
-
-Kuolon hiljaisuus seurasi huutoa, sitten kuului ukkosen kumea jyrinä
-vuoriston usvan seasta.
-
-Näyttämö soveltui kokonaan esiintyviin henkilöihin. Mustia kotkia
-liehui heidän yläpuolellansa, niiden kimeä kiljunta sekaantui kaukaisen
-ukkosen jyrinään, ikäänkuin ne olisivat aavistaneet pian saavansa
-saaliin.
-
-Kun ensimäinen hämmästyksen tunne oli mennyt ohi toisti Fabian viimeksi
-lausumansa sanat:
-
--- Mitä teillä on puolustukseksenne sanottavana?
-
-Medianan sydämessä tapahtui kova taistelu hänen omantuntonsa ja
-ylpeytensä välillä.
-
-Ylpeys voitti.
-
--- Minulla ei ole mitään sanottavaa, vastasi hän.
-
--- Ei mitään? toisti Fabian. Ettekö käsitä, että minulla on kauhea
-velvollisuus täytettävänä?
-
--- Käsitän kyllä.
-
--- Ja minä, huudahti Fabian lujasti, osaan sen täyttääkin. Kuitenkin
-pyydän minä, että puolustaisitte itseänne; siunaan sanojanne, vaikka
-äitini veri huutaa kostoa. Vannokaa minulle Medianan nimen kautta, joka
-meillä molemmilla on, -- vannokaa kunnianne kautta, sielunne autuuden
-kautta, että olette viaton, ja minä olen onnellinen voidessani uskoa
-teitä.
-
-Fabian odotti sanomattoman tuskallisena Medianan vastausta, mutta tämä
-pysyi synkkänä, äänettömänä.
-
-Nyt astui Diaz tuomarien ja syytetyn luo.
-
--- Minä olen, sanoi hän, järkähtämättömällä huomiolla kuunnellut sitä
-syytöstä, joka on tehty don Estevan de Arechizaa vastaan, jonka myöskin
-tiedän omaavan Armadan herttuan arvonimen. Saanko vapaasti sanoa, mitä
-siitä ajattelen?
-
--- Puhukaa! sanoi Fabian.
-
--- Eräs kohta tuntuu minusta epäilyttävältä. En tiedä, onko tämä
-aatelismies todellakin tehnyt sen rikoksen, josta häntä syytetään;
-mutta joskin se myönnetäänkin, syntyy kysymys, onko teillä oikeus
-tuomita hänet. Maamme lakien mukaan saavat vain murhatun lähimmät
-sukulaiset vaatia syyllisen verta. Don Tiburcio on viettänyt
-nuoruutensa tässä maassa, minä tunnen hänet Marcos Arellanoksen
-kasvatiksi. Mikä todistaa, että Tiburcio Arellanos on murhatun naisen
-poika? Kuinka on näin monen vuoden päästä entinen merimies -- tässä
-oleva metsästäjä -- voinut tuntea edessäni olevan nuorukaisen siksi
-lapseksi, jonka hän vain hetkisen näki sumuisena yönä?
-
--- Vastatkaa, Rosenholz, sanoi Fabian kylmästi.
-
-Kanadalainen nousi uudestaan seisomaan.
-
--- Ensinnäkin täytyy sanoa teille, alkoi vanha metsästäjä, etten nähnyt
-lasta ainoastaan tuona sumuisena yönä, vaan olen elänyt hänen kanssaan
-kaksi vuotta laivalla, johon hänet vein, kun olin pelastanut hänet
-varmasta kuolemasta. Lapsen piirteet eivät ole syvemmin juurtuneet isän
-mieleen, kuin tämän pojan minun mieleeni. Tarvitseeko nyt sanoa teille,
-miten hänet tunsin. Kun kuljette erämaassa, jossa ei ole ainoatakaan
-raivattua tietä, ettekö silloin suunnittele matkaanne purojen juoksun,
-puitten muodon, niitten runkojen laadun, niitä peittävän sammalen,
-taivaan tähtien mukaan? Jos palaatte seuraavana vuonna tai ehkä vasta
-kahdenkymmenen vuoden perästä -- ettekö aina tunne tähtiä, puita ja
-puroa, vaikkapa sade olisikin paisuttanut puron, tai aurinko sen
-puoliksi kuivannut, vaikkapa lehdet peittäisivätkin puuta, jonka
-talvella näitte paljaana, vaikkapa sen runko olisikin vahvistunut,
-sitä peittävä sammal taajennut, vaikka pohjantähti olisi paikkaansa
-muuttanut?
-
--- Epäilemättä, vastasi Diaz; erämaahan perehtynyt mies ei siitä pety.
-Mutta...
-
-Kanadalainen keskeytti hänen puheensa.
-
--- Jos aavikolla kohtaatte tuntemattoman miehen, joka vastaa teille,
-kun matkitte määrättyä lintua, ettekö silloin sano: tuo mies on
-meikäläinen?
-
--- Tietysti.
-
--- Hyvä! Minä olen täysikasvuisessa nuorukaisessa tuntenut lapsen,
-samoin kuin te suuressa puussa tuntisitte vesan, tuntisitte puron, joka
-nyt sateen paisuttamana tulvii; minä olen tuntenut lapsen muutamien
-sanojen avulla, jotka hän kahden vuosikymmenen kuluessa ainoastaan
-osaksi oli unohtanut.
-
--- Eikö tällainen yhteensattuminen ainakin ole sangen ihmeellistä?
-sanoi Diaz, melkein vakuutettuna kanadalaisen totuuden harrastuksesta.
-
--- Eikö Jumala, vastasi kanadalainen juhlallisesti, joka
-muuttolinnuille, riehuvalle myrskylle, eteenpäin syöksyvälle virralle,
-uskoo puitten ja kasvien ihmisten elannoksi välttämättömät siemenet,
-jotta ne itäisivät sadan penikulman päässä siitä puusta tai kasvista,
-jota heidän on kiittäminen olemassa olostaan -- eikö hän yhtä helposti
-voi yhteen saattaa kahta hänen kuvakseen luotua olentoa?
-
-Diaz vaikeni hetkeksi, ja kun ei hänellä ollut mitään väitettävää
-kanadalaisen niin lämpimästi lausumia sanoja vastaan, joilla, ottaen
-vielä lukuun hänen rehelliset kasvonsa ja hartaat sanansa, oli
-vastustamattoman vakuuttava ponsi, sanoi hän kääntyen Joséhen:
-
--- Oletteko te tuntenut Arellanoksen kasvatin kreivitär Medianan
-pojaksi?
-
--- Kun vain on vilaukseltakin nähnyt hänen äitinsä, ei häntä saata
-muuksi sanoa, vastasi José; muuten voipi Armadan herttua sanoa,
-valehtelenko.
-
-Don Antonio, liian ylpeänä valehtelemaan, ei voinut kieltää totuutta
-alentamatta itseänsä kolmen tuomarinsa silmissä, ja tehdä mitättömäksi
-ainoata puolustuskeinoa, jonka hänen ylpeytensä ja sydämensä salainen
-toivo hyväksyivät.
-
--- Totta se on, sanoi hän, tämä nuorukainen on minun sukulaiseni; sitä
-en voi kieltää saastuttamatta huuliani valheella. Valhe on pelkuruuden
-tytär.
-
-Diaz painoi päänsä, palasi paikallensa, eikä sanonut enää mitään.
-
--- Olette kuulleet sen, sanoi Fabian. Minä olen todellakin sen naisen
-poika, jonka tämä mies murhasi. Minulla on oikeus kostaa hänet. Mutta
-mitä sanoo erämaan laki?
-
--- Silmä silmästä! sanoi Rosenholz.
-
--- Hammas hampaasta! lisäsi José.
-
--- Veri verestä! sanoi lopuksi Fabian.
-
-Sitten kääntyi hän don Antonioon ja sanoi vitkaan, pannen painon joka
-sanalle:
-
--- Te olette vuodattanut verta; sama mitä te minulle olette tehneet,
-tehdään teille, Jumala on sen sanonut, Jumala sen vaatii.
-
-Fabian veti puukkonsa; aamuaurinko loi kirkkaat säteensä erämaahan ja
-esineet heittivät vielä pitkiä varjoja. Kirkas terä välähteli, nuorempi
-molemmista Medianeista piti sitä kädessään.
-
-Fabian pisti puukon hiekkaan; se loi pituisensa varjon.
-
--- Aurinko, huudahti hän, on määräävä sen ajan, jonka vielä saatte
-elää. Kun puukko ei enää luo varjoa, niin silloin saatte astua Jumalan
-eteen.
-
-Kuolon hiljaisuus seurasi Fabianin viimeisiä sanoja, ja katkeroitten,
-kauvan tukahdutettujen mielenliikutusten painamana hän pikemmin vaipui
-kuin istui hautapatsaan tapaiselle kivelle.
-
-Rosenholz ja José istuivat samoin sanaakaan lausumatta.
-
-Kaikki neljä olivat nyt liikkumattomia.
-
-Diaz oivalsi kaiken toivon olevan mennyttä. Hän ei tahtonut olla läsnä
-tuomiota täytäntöön pantaessa.
-
-Sanaakaan lausumatta läheni hän Armadan herttuaa, laskeutui hänen
-eteensä toiselle polvelleen ja tarttui hänen käteensä, jota suuteli:
-
--- Tahdon rukoilla sielunne pelastukseksi, sanoi hän hiljaa. Armadan
-herttua, vapautatteko minut valastani?
-
--- Vapautan, vastasi don Antonio lujalla äänellä. Jumala
-uskollisuutenne palkitkoon!
-
-Jalo seikkailija poistui äänetönnä. Hänen hevosensa oli lähellä. Diaz
-meni sen luo, tarttui ohjaksiin ja lähti hitaasti sille paikalle, jossa
-joki jakaantuu kahtia.
-
-Sillä aikaa lyhenivät varjot hitaasti; mustat kotkat risteilivät
-vieläkin arolle kokoontuneiden yllä ja Sumuvuorilta kuului kumea
-jyrinä, kaukaisen ukkosen kaltainen.
-
-Vaaleana, mutta kohtaloonsa alistuen oli kreivi Mediana jäänyt
-seisomaan. Syviin ajatuksiin vaipuneena ei hän näkynyt huomaavankaan,
-että varjo yhä enemmän lyheni.
-
-Ylpeys taisteli vielä hänen sydämessään, ja jäykästi pysyi hän
-äänettömänä.
-
--- Herra kreivi Mediana, alkoi vihdoin Fabian, tahtoen tehdä viimeisen
-kokeen, viiden minuutin kuluttua ei puukko enää luo varjoa.
-
--- Entisyydestä ei minulla ole mitään sanottavana, vastasi don Antonio,
-minun tulee vain pitää huolta nimeni tulevaisuudesta. Älkää pettykö
-niistä sanoista, jotka saatte kuulla, älkääkä niihin muuta tarkoitusta
-sovelluttako; missä muodossa kuolema esiintyneekin, ei se minua pelota.
-
--- Minä kuulen, sanoi Fabian lempeästi.
-
--- Te olette vielä nuori, Fabian, jatkoi Mediana, ja veri, jota aijotte
-vuodattaa, on sitä kauvemmin vaivaava omaatuntoanne.
-
-Fabianin valtasi tuska.
-
--- Miettikää tarkoin, Fabian; anteeksi en teiltä pyydä, vaan että
-unohtaisitte, mitä on tapahtunut; teistä riippuu, tahtoisitteko tulla
-ruhtinaallisen nimeni perilliseksi, sillä ottaisin teidät pojakseni;
-muuten herttuan nimi kuolee kanssani.
-
-Nämä sanat kuullessaan peitti kalman vaaleus nuorukaisen kasvot;
-mutta karkoittaen ylpeyden houkutukset sydämestään, ummisti Fabian,
-ikäänkuin olisi kuullut tuulen tyhjän suhinan puun lehdissä, korvansa
-tältä ääneltä, joka hänelle tarjosi niin runsaan osan tämän maailman
-mahtavuutta ja kunniaa.
-
--- Oi, Mediana, miksi tapoitte äitini! huudahti hän peittäen kasvonsa
-käsillään.
-
-Sitten loi hän katseen hiekkaan pystytettyyn puukkoon ja lausui
-juhlallisella äänellä:
-
--- Armadan herttua, puukko ei luo varjoa enää. Vastoin tahtoansakin
-kauhistui don Antonio.
-
-Ehkäpä hän muisti tuon ennustavaisen uhkauksen, jonka kreivitär Mediana
-kaksikymmentä vuotta tätä ennen oli lausunut:
-
--- Ehkä, oli tämä hänelle sanonut, Jumalan oikeus, jota pilkkaatte,
-kaukaisimmassa erämaassakin, jonne ihmisjalka ei vielä ole astunut, on
-teille tuova syyttäjän, todistajan, tuomarin ja pyövelin.
-
-Syyttäjä, todistaja, tuomari -- eivätkö kaikki olleet siellä? Mutta ken
-tulisi pyöveliksi?
-
-Tuo kauhea ennustus oli sanasta sanaan toteutuva.
-
-Kahina pensastossa sai paikalla olevat katsahtamaan sinne.
-
-Äkkiä astui sieltä esiin mies, jonka vaatteet olivat savessa ja vettä
-valuvat.
-
-Se oli Cuchillo.
-
-Tämä roisto läheni todellakin hämmästyttävällä julkeudella, vaikka
-näyttikin hieman epäröivän.
-
-Ei ainoakaan noista neljästä näyttänyt hämmästyneeltä hänen tullessaan,
-sillä kaikki olivat omien ajatuksiensa valtaamina.
-
--- Nöyrin palvelijanne, sennor Estevan, sennor Tiburcio!
-
-Syvä hiljaisuus seurasi näitä Cuchillon sanoja. Hän kyllä tiesi
-näyttelevänsä jäniksen osaa, joka etsii turvaa hurttakoirien luota,
-mutta röyhkeydellä koki hän pelastua.
-
-Kanadalainen loi Fabianiin katseen, joka näytti kysyvän, mikä oli syynä
-Cuchillon röyhkeään esiintymiseen.
-
--- Se on Cuchillo, vastasi Fabian kanadalaisen katseeseen.
-
--- Cuchillo, arvoton palvelijanne, joka on ollut rohkeain urotöittenne
-todistajana, herra tiikerintappaja, lausui roisto.
-
--- Läsnäoloni ei tunnu niinkään vastenmieliseltä heistä, ajatteli hän.
-
-Hän tunsi julkeutensa kasvavan samassa määrässä kuin häntä suvaittiin,
-ja jatkoi, huomaten kaikkien juhlallisen muodon:
-
--- Teillä on toimia, näen minä ja ehkäpä on sopimatonta tunkeutua
-tänne; menenkin sen vuoksi takaisin. Löytyy hetkiä, jolloin ei haluta
-tulla häirityksi; sen tiedän omasta kokemuksestani.
-
-Näin sanoen teeskenteli Cuchillo lähtöä, mutta kanadalaisen jyrkkä ääni
-pidätti hänet.
-
--- Pysähtykää, jos pidätte henkeänne arvossa, sennor Cuchillo, sanoi
-metsästäjä.
-
--- He tarvitsevat minua, sanoi Cuchillo itsekseen. Kun kaikki käy
-ympäri, niin onkin parempi, että ja'an heidän kanssaan kuin jään aivan
-ilman; mutta varmaan on tämä kultalaakso noiduttu. -- Mitä suvaitsette,
-herra kanadalainen? lausui hän, kääntyen Rosenholziin.
-
-Ja nähdessään päällikkönsä teeskenteli hän hämmästystä, jota hän ei
-ensinkään tuntenut, ja sanoi:
-
--- Tuleeko minun...?
-
-Fabianin käskevä muoto keskeytti hänen kysymyksensä.
-
--- Vait! sanoi hän, älkää häiritkö kristityn viimeisiä ajatuksia, kun
-hän valmistautuu kuolemaan!
-
-Maahan pistetty puukko ei enää luonut varjoa.
-
--- Herra Mediana, lisäsi Fabian, kysyn teiltä vielä kerran sen nimen
-kautta, joka meillä molemmilla on, kunnianne, sielunne pelastuksen
-kautta: oletteko syytön äitini kuolemaan?
-
-Don Antonio vastasi järkähtämättömänä:
-
--- Minulla ei ole mitään sanottavaa, minä myönnän ainoastaan
-vertaisilleni oikeuden tuomita minut. Minun ja teidän kohtalonne
-täyttyköön!
-
--- Jumala kuulee ja näkee minut, sanoi Fabian. Sitten vei hän Cuchillon
-syrjään.
-
--- Juhlallinen tuomio on tuolle miehelle julistettu, ja hänet on
-kuolemaan tuomittu, sanoi Fabian. Pyövelin toimen annamme teille. Tässä
-laaksossa olevat aarteet ovat palkkionanne tämän kauhean velvollisuuden
-täyttämisestä. Jospa ette milloinkaan olisi tehneet pahempaa murhaa.
-
--- Ei kukaan ole elänyt neljää vuosikymmentä saamatta pienempiä syntejä
-omalletunnollensa, sennor Tiburcio. Olisin kaikissa tapauksissa
-tappanut don Estevanin, ja olen ylpeä, nähdessäni teidän osaavan pitää
-arvossa kykyäni. Sanotte siis, että kaikki laaksossa oleva kulta on
-minun?
-
--- Kaikki; joka hiukkanen.
-
--- Totta vieköön, omantuntoni epäilyksistä huolimatta on se hyvin
-maksettu; en siis epäröikään, ja jos jotain muuta palvelusta
-haluaisitte minulta, noin niinkuin sattumalta, niin teen sen
-kaupanpäällisiksi.
-
-Ennen kerrottu selittää Cuchillon äkillisen esiintymisen. Rosvo oli
-ollut piilossa järvessä, mutta lähtenyt sieltä viimeksikerrottujen
-tapausten aikana.
-
-Barajan ja Orochen kohtaaminen vuoristossa saattoi hänet palaamaan
-alkuperäiseen tuumaansa, liittymään voittavaan puolueeseen. Pian
-huomasi hän asioitten käyvän paremmin kuin oli aavistanutkaan.
-Hän kyllä oivalsi, mihin vaaraan antautui ruvetessaan sen miehen
-pyöveliksi, joka tiesi kaikki hänen rikoksensa ja joka sanankin
-lausumalla saattoi jättää hänet erämaassa voimassa olevan ankaran ja
-leppymättömän oikeuden käsiin. Hän oivalsi, että hänen, saadaksensa
-luvattu palkkio ja don Antonio ijäksi vaikenemaan, täytyi alottaa
-viekkaudella aatelismiestä kohtaan. Hän saikin tilaisuuden kuiskata
-tämän korvaan:
-
--- Älkää huolehtiko... minä olen puolellanne. Tämän kamalan kohtauksen
-katselijat, joihin se teki erilaisen vaikutuksen, olivat ääneti.
-Fabian, yhtä vaaleana kuin sekin, jonka tuomion hän oli julistanut,
-painoi päänsä alas. Rosenholz, merimies- ja metsästäjäelämän alituisten
-vaarojen terästämänä, näytti olevan vaipuneena sen nuorukaisen
-katselemiseen, jota hän poikanansa rakasti, ja joka nyt seisoen
-tuossa melkein masentuneena siten ilmaisi katkeran surunsa. José
-koki teeskennellyn välinpitämättömyyden verholla peittää tyydytetyn
-kostonhimonsa hurjia tunteita. Samoin kuin molemmat toverinsakin oli
-hän aivan ääneti.
-
-Cuchillo yksin voi tuskin iloansa pidättää ajatellessaan tuota
-ääretöntä aarretta, jonka tämä murha hänelle tuottaisi.
-
--- Kylläpä tosiaankin, sanoi hän itsekseen ottaen pyssyn Josélta ja
-samalla viitaten don Antoniota pysymään tyynenä -- tässä on todellakin
-sellainen tapaus, että Arispen alkaldikin (tuomari) harmista halkeaisi,
-kun hänen täytyisi julistaa minut vapaaksi.
-
-Ja hän meni don Antonion luokse.
-
-Vaaleana ja säihkyvin silmin seisoi siinä espanjalainen; hän ei
-tiennyt, oliko Cuchillo hänen pelastajansa vai pyövelinsä.
-
--- Minulle on ennustettu, sanoi hän, että kuolisin erämaassa; minä
-olen teidän luulonne mukaan ollut oikeuden edessä ja saanut tuomioni.
-Vieläkö Jumala suo senkin häpeän minulle, että täytyy kuolla tuon
-miehen kädestä. Sennor Fabian, annan teille anteeksi, mutta älköön tuo
-rosvo käykö yhtä vaaralliseksi teille kuin nyt sedällenne, ja ennen...
-
-Kamala huudahdus keskeytti hänet. Aseihin, aseihin! intiaanit tulevat!
-huusi Cuchillo.
-
-Syntyi hämminki. Kaikki tarttuivat pyssyihinsä.
-
-Cuchillo käytti tätä hyväksensä, hyökkäsi don Antonion kimppuun, joka
-katseli aavikolle, ja painoi puukkonsa kaksi kertaa hänen kurkkuunsa.
-
-Onneton Mediana vaipui maahan, veri tulvasi hänen suustaan.
-
-Hymyily ilmestyi Cuchillon huulille.
-
-Don Antonio oli vienyt hautaan rosvon salaisuuden.
-
-
-
-
-26.
-
-CUCHILLON RANGAISTUS.
-
-
-Hetken hämmästys seurasi tätä nopeasti tehtyä murhaa.
-
-Don Antonio ei enää liikkunut. Unohtavan näytti Fabiankin, että rosvo
-vain oli kiirehtinyt sen tuomion toimeen panemista, jonka hän itse oli
-lausunut.
-
--- Onneton! huudahti hän, hyökäten Cuchilloa kohti ja tarttuen
-pyssyynsä, ikäänkuin olisi tahtonut sen perällä antaa don Antonion
-murhaajalle kuoleman iskun.
-
--- No, no, sanoi Cuchillo, väistyen. Sotajuonihan se vain oli,
-voidakseni nopeammin tehdä pyytämänne palveluksen. Älkää siis olko
-kiittämätön, sillä äsken -- miksi ette sitä myöntäisi, olitte
-hankalimmassa asemassa, missä veljenpoika milloinkaan on setänsä
-suhteen ollut... Te olette hyvä, jalo, te olette herkkätunteinen;
-olisitte koko elinaikanne valittanut sitä, ettette antanut sedällenne
-anteeksi -- kun minä väkivaltaisesti ratkaisin kysymyksen. Minä olen
-ottanut omantunnon vaivat itselleni, siinä kaikki!
-
--- Terve järki ja vakava käsi on tuolla roistolla, sanoi José.
-
--- Niin, sanoi Cuchillo mielistellen, olen ylpeä, etten ole mikään
-pässinpää.
-
--- Voi! huoahti Fabian, toivoin vielä saavani antaa hänelle anteeksi.
-
-Sillä välin oli Cuchillo saavuttanut koko entisen julkeutensa. Kaikki
-näytti hänestä käyvän erittäin suotuisasti.
-
-Hän loi tyydytetyn vihan katseen sen ruumiiseen, joka ei enää voinut
-puhua, ja mutisi puoliääneen:
-
--- Kuinka helposti ihminen sentään kuolee. Muistan kyllä, että
-parikymmentä vuotta sitten olin vähällä tulla hirtetyksi.
-
-Sitten kääntyi hän Fabianiin sanoen:
-
--- On siis selvää, että olen tehnyt teille suuren palveluksen. Voi, don
-Tiburcio, ikuisesti olette minulle kiitollinen, mutta odottakaahan,
--- luulen voivani neuvoa keinon, joka kokonansa vapauttaa teidät
-kiitollisuudesta. Täällä on äärettömiä aarteita ja muistanette ehkä
-lupauksen, jonka annoitte miehelle, joka, uskokaa minua, ensi kerran
-joutui ristiriitaan omantuntonsa kanssa.
-
-Ja Fabianin lupauksesta huolimatta odotti Cuchillo tuskallisesti hänen
-vastaustaan.
-
--- Niin, totta kyllä, en ole vielä suorittanut veren hintaa, sanoi
-Fabian rosvolle.
-
-Cuchillo teeskenteli liikutusta.
-
--- Hyvä! Tulette loistavasti palkituksi, sanoi nuorukainen
-halveksivasti. Älköön sanottako jakaneeni mitään teidän kanssanne; koko
-kulta-aarre on teidän.
-
--- Kaikki? huudahti Cuchillo korviaan uskomatta.
-
--- Sen olen sanonut.
-
--- Tuo on mieletöntä! huudahtivat José ja Rosenholz samalla kertaa; se
-roisto olisi hänet ilmaiseksikin murhannut.
-
--- Te olette Jumalan kaltainen, huudahti Cuchillo, te yksin osaatte
-täysin arvostella epäröimiseni. Miten? Kaikkiko tämä kulta?
-
--- Kaikki, joka hiukkanen, vastasi Fabian, en halua mitään yhteistä
-teidän kanssanne, en edes tätä kultaa.
-
-Ja hän viittasi Cuchillolle.
-
-Rosvo riensi sille paikalle, johon oli sitonut hevosensa. Pian palasi
-hän takaisin vaippansa kädessään. Hän taivutti syrjään kultalaaksoa
-peittävät oksat.
-
-Aurinko oli nyt keskitaivaalla, ja sen säteet saattoivat kullan
-välähtelemään.
-
-Riemun väristys kävi läpi Cuchillon ruumiin. Hänen sydämensä sykki,
-nähdessään auringon säteitten aiheuttamat välähdykset, ja hän oli
-lammaskarsinaan tunkeutuneen tiikerin näköinen, joka epäröi, minkä
-ensin uhrikseen valitsisi. Hän tuijotti edessään oleviin aarteisin,
-eikä paljon puuttunut, ettei hän ihastuksissaan alkanut kieritellä
-kullan seassa. Pian hän kuitenkin tyyntyi ja nuo voitonhimoon
-perustuvat kiivaat intohimot talttuivat. Hän levitti viittansa maahan
-ja loi tyynemmän katseen ympärilleen, huomatessaan mahdottomaksi
-kaikkien laakson rikkauksien pois kuljettamisen.
-
-Sillä aikaa Diaz, joka vielä viipyi, oli loitolta tarkoin seurannut
-kohtausta. Hän oli nähnyt Cuchillon äkkiä esiintyvän, kuullut hänen
-huutavan: aseihin! ja nähnyt tuon verisen lopun.
-
-Tämän kestäessä pysyi hän liikkumattomana. Hän valitti johtajansa
-kohtaloa ja omien rakkaimpain toiveittensa sortumista.
-
-Cuchillo oli juuri kadonnut kultalaaksoon, kun metsästäjät näkivät
-Diazin lähenevän. Hän tuli hitain askelin, allapäin, hevosen ohjakset
-käsivarteen kiedottuina. Seikkailija loi säälivän katseen verissään
-makaavaan Armadan herttuaan; kuolema ei ollut tuota tämän kasvoille
-ominaista järkähtämättömän ylpeyden piirrettä hävittänyt.
-
--- En moiti teitä, sanoi hän. Teidän sijassanne olisin tehnyt samoin.
-Kuinka paljon intiaaniverta olenkaan kostonhimoni tähden vuodattanut!
-
--- Hän oli todellakin rohkeamielinen, vieläpä kovasydäminenkin mies,
-sanoi Rosenholz; Jumala armoonsa hänen sielunsa ottakoon!
-
-Fabian oli syvästi liikutettu.
-
--- Olemme itse satamassa joutuneet haaksirikkoon, jatkoi Diaz katkeran
-tuskan äänellä, ja petturin tähden; aijon jättää hänet teidän
-tuomittavaksenne.
-
--- Mitä tarkoitatte? huudahti Fabian. Oliko Cuchillo...
-
--- Sama petturi, joka kaksi kertaa on koettanut murhata teidät,
-ensikerran Venadan haciendassa, toisen sen läheisessä metsässä, oli
-meidän oppaanamme kultalaaksoon.
-
--- Cuchillo möi siis salaisuuden teille. Siitä olin melkein varma,
-mutta oletteko te varma asiastanne?
-
--- Niin varma kuin kerran toivon pääseväni Jumalan eteen. Don
-Estevan-raukka kertoi minulle, miten Cuchillo oli löytänyt aarteen;
-rosvo murhasi toverinsa, joka sen ensin keksi. Mies, joka kahdesti on
-väijynyt henkeänne, ansaitsee kyllä rangaistuksen, mutta siitä saatte
-itse päättää.
-
-Tätä puhuessaan Pedro Diaz kiristi hevosensa satulavyötä ja
-valmistautui lähtemään.
-
--- Sananen vielä, huudahti Fabian. Kauvanko Cuchillolla on ollut tuo
-hevonen, joka nilkuttaa toisella jalallaan?
-
--- Pari vuotta, niin hän itse minulle sanoi.
-
-Tätä viime kohtausta ei Cuchillo huomannut, sillä tiheä pensasto oli
-estänyt hänet tapahtumaa näkemästä; salama olisi voinut iskeä hänen
-viereensä, eikä hän olisi kääntänyt silmiänsä tuosta häntä hurmaavasta
-näystä. Polvillaan konttasi hän kullansekaisten kivien joukossa, joita
-oli tiheässä kuin tähtiä taivaalla. Hänen suonensa turposivat, hiki
-peitti hänen otsansa.
-
-Diaz päätti paljastuksensa juuri silloin kun rosvo hieman
-maltillisempana alkoi koota viittaansa kultakasaa.
-
--- Tämä on kauhistuttavan kamala päivä, sanoi Fabian, joka ei
-enää ollut epätietoinen kasvatusisänsä murhaajasta; mitä nyt teen
-tuolle ihmiselle? Te molemmat, jotka tiedätte mitä hän on tehnyt
-kasvatusisälleni, José ja Rosenholz, neuvokaa minua, sillä itse en enää
-kykene; tässä tulee liian paljon mielenliikutuksia samalla kertaa.
-
--- Ansaitseeko tuo kurja rosvo, joka on tappanut kasvatusisäsi, enemmän
-sääliä, kuin tuo äitisi tappanut urhoollinen aatelismieskään? kysyi
-kanadalainen päättävästi.
-
--- Olipa sitten teidän tai jonkun muun kasvatti-isä joutunut hänen
-uhriksensa, niin tuo rosvo ainakin ansaitsee kuoleman, sanoi Diaz
-satulaan hypäten. Teidän haltuunne jätän sen toimeenpanon.
-
--- Vastenmielisesti näen teidän poistuvan, sanoi Rosenholz Diaz'ille;
-mies, joka, kuten te, on intiaanein kuolinvihollinen, olisi toveri,
-jota pitäisin suuressa arvossa.
-
--- Velvollisuuteni pakottaa minut palaamaan leiriin, vastasi
-seikkailija. Mutta kahta seikkaa en milloinkaan ole unohtava,
-ensinnäkin, että olen ollut tekemisissä jalomielisten vihollisten
-kanssa ja sitten, että olen vannonut, etten kenellekään ilmoita näitä
-äärettömiä rikkauksia.
-
-Kun kelpo Diaz oli tämän lausunut, poistui hän nopeasti, miettien miten
-yhdistäisi kunniasanansa toveriensa turvallisuuden huolenpitoon; don
-Estevan oli nimittäin uskonut päällikkyyden hänen haltuunsa.
-
-Pian katosi hän ystävyksien näkyvistä.
-
-Hänen poistuessaan kiiti toinenkin ratsastaja nelistäen joen toista
-haaraa pitkin meksikolaisten leiriä kohti.
-
-Se oli Baraja.
-
-Hän riensi apua noutamaan, eikä aavistanutkaan että leiri oli hävitetty.
-
-Aurinko valaisi laaksossa nyt vain Cuchilloa, joka ahnain silmin
-katseli aarrettaan ja ystävyksiä, jotka neuvottelivat, mitä tekisivät
-rosvolle.
-
-Fabian oli äänetönnä kuunnellut kanadalaisen neuvoa ja tahtoi nyt
-kuulla entisen rajavartian mielipiteen.
-
--- Te olette, sanoi tämä, tehnyt lupauksen, josta ei kukaan teitä
-voi päästää; Arellanoksen vaimo on kuolinvuoteellaan tämän lupauksen
-saanut, nyt teillä on käsissänne hänen miehensä murhaaja, ja teidän
-täytyy pitää valanne.
-
-Ja huomatessaan tuskallisen epäröimisen Fabianin kasvoilla, lisäsi hän:
-
--- Jos tehtävä tuntuu vastenmieliseltä, niin otan minä sen
-suorittaakseni.
-
-Sitten meni José pensastoon, joka hänet Cuchillosta erotti. Tämä ei
-vähääkään välittänyt siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen
-suonenvedon tapaisesti kouristetut sormensa kaivoivat kultaa hiekasta
-samallaisella kiihkolla kuin nälistynyt sakaali kaivaa ruumiita maasta.
-
--- Sennor Cuchillo, sanoi José oksia taivuttaen, tahtoisin jutella
-kanssanne. Sennor Cuchillo!
-
-Mutta Cuchillo ei kuullut.
-
-Vasta kolmannella huudolla käänsi hän päänsä ja näytti metsästäjälle
-kasvonsa, samalla kuin hän tahdottomalla epäluulon liikkeellä käänsi
-vaippansa syrjän keräämänsä kullan päälle.
-
-José selitti, ettei hän kultaa halunnut ja sai hänet houkutelluksi
-kalliolle. Siellä ympäröivät ystävykset hänet. Kun hän näki heidän
-vakavat kasvonsa, tunsi hän pelkonsa palaavan, mutta koki hillitä
-itsensä ja näyttäytyä vakavalta.
-
-Fabian nousi hitaasti; Cuchillo vapisi tämän nähdessään.
-
--- Cuchillo, sanoi hän, te olette pelastaneet minut janoon kuolemasta,
-ettekä ole kiittämättömälle olennolle tätä tehneet; olen antanut
-anteeksi sen puukon iskun, jonka annoitte minulle Venadan puistossa,
-olen antanut anteeksi uuden murhayrityksenne vesiputouksen lähellä,
-olen antanut anteeksi sen laukauksen, jonka ainoastaan te saatoitte
-ampua tältä kalliolta, ja joka tarkoitti meitä, olisin antanut
-anteeksi teidän kaikki minun henkeäni tarkoittavat murhayrityksenne
-tuon yhden kerran tähden, niin, maksoinpa teille ruhtinaallisen hinnan
-verityöstänne -- mutta yhtä en voi teille anteeksi antaa, sitä, että
-murhasitte Marcos Arellanoksen, jonka olen vannonut kostavani.
-
-Tämän odottamattoman ja äkkinäisen syytöksen kuullessaan peitti kuolon
-kalpeus Cuchillon kasvot. Hän ei enää ollut epätietoinen siitä, mikä
-kohtalo häntä odotti. Hänen silmillään ollut verho poistui, ja hänen
-äskeinen ihastuksensa muuttui kauhistuttavaksi todellisuudeksi.
-
--- Marcos Arellanoksen, änkytti hän heikolla äänellä, ken on sanonut,
-että minä olen hänet murhannut?
-
-Fabian nauroi katkerasti.
-
--- Ken sanoo paimenelle, missä on tiikerin luola? Ken sanoo vaquerolle,
-mihin hänen takaa-ajamansa hevonen on paennut? Ken osoittaa intiaanille
-hänen etsimänsä vihollisen -- ken kullanetsijälle kullan? Järven pinta
-ei tosin säilytä sen poikki uivan vesilinnun jälkiä, mutta maa, ruoho,
-sammal, kaikki näyttää meille tiikerin, hevosen, intiaanin jäljet;
-ettekö sitä tiedä yhtä hyvin kuin minäkin?
-
--- Minä en ole murhannut Arellanosta, toisti murhaaja.
-
--- Minä sanon, että olette hänet murhanneet. Olette murhanneet hänet
-yhteisen nuotionne ääressä ja heittäneet hänen ruumiinsa jokeen; maa on
-kertonut minulle kaikki aina siitä virheestä alkaen, joka hevosellanne
-on, haavaan asti, jonka taistelussa saitte jalkaanne.
-
--- Armoa, armoa, sennor Tiburcio! huudahti Cuchillo, kun nämä
-erityisseikat, joita hän ei luullut kenenkään tietävän, paljastettiin.
-Ottakaa kaikki kulta, mitä minulle annoitte, säästäkää vain henkeni
-ja kiitokseksi tapan kaikki vihollisenne; aina, kaikkialla tahdon
-tappaa vain teidän viittauksestanne, maksutta... vaikka isäni, jos niin
-käskette, mutta säästäkää henkeni, Jumalan nimessä, säästäkää henkeni!
-huusi hän, kontaten Fabianin luo.
-
--- Arellanos rukoili teiltä armoa, mutta kuulitteko te häntä? sanoi
-Fabian pois kääntyen.
-
--- Tapoin hänet anastaakseni yksin kaiken kullan ja nyt annan tämän
-kullan hengestäni; mitä vielä tahdotte? sanoi hän väistäen Joséta, joka
-koetti estää häntä pääsemästä Fabianin luo.
-
-Vääristynein piirtein, suu vaahdossa, kamalasti hehkuvin silmin rukoili
-Cuchillo henkeänsä, kokien kontata Fabianin luo.
-
-Siten oli hän tullut kuilun partaalle. Hänen takanansa syöksyi vesi
-kuiluun.
-
--- Armoa, armoa, huusi hän, äitinne tähden.
-
--- Mitä? huudahti Fabian kääntyen, mutta kysymys jäi hänen huulilleen.
-
-Josén väkevän potkun kohtaamana syöksyi Cuchillo takaperin kuiluun.
-
--- Mitä teitte, José? huudahti Fabian.
-
--- Tuo roisto ei olisi ansainnut köyttä, johon hänet olisi hirtetty,
-eikä laukausta, joka olisi hänet lopettanut.
-
-Sydäntä särkevä, kuilusta tuleva huudahdus voitti vesiputouksen kohinan.
-
-Fabian kumartui katsomaan, mutta väistyi kauhun valtaamana takaisin.
-
-Pensaan oksissa, jotka hänen painostansa olivat katkeamaisillaan,
-riippui Cuchillo, epätoivoisena huutaen.
-
--- Auttakaa minua, sanoi hän, auttakaa, jos teillä on sydäntä.
-
-Ystävykset katselivat toisiinsa, pyyhkien hikeä otsaltaan.
-
-Lyhyt äänettömyys seurasi Cuchillon pyyntöä. Hänen äänensä tukahdutti
-pelko, se teki hänet mielettömäksi. Kamala nauru kuului heidän
-korviinsa.
-
--- Voi, voi! huusi rosvo, miksi loistavat don Estevanin silmät noin?
-Miksi kiiltää tuo kullan möhkäle niin erinomaisesti... Niin, minä
-käsitän... Don Estevan... kulta... hänen silmänsä... voi!
-
-Hetkisen pauhasi kuilu tavallista kovemmin. Se oli merkkinä, että
-ruumis oli pudonnut kuilun alapuolella olevaan järveen.
-
-Mutta pian kaikki tyyntyi juhlalliseen yksitoikkoisuuteensa.
-
-
-
-
-27.
-
-YÖ KALLIOINA.
-
-
-Sillä aikaa pitenivät vähitellen vuoren itää kohti luomat varjot ja
-levisivät aavikolle. Suurentuen, mikäli aurinko läheni länttä, ne
-himmensivät kultalaakson leimahtelemisen.
-
-Jokunen hetki vielä ja taasen peittäisi pimeys, taasen valtaisi
-äänettömyys nämä erämaat, jossa äskeiset tapaukset sattuivat.
-
-Yksi velvollisuus oli heillä vielä täytettävänä, don Antonion
-hautaaminen.
-
-José ja kanadalainen ryhtyivät tähän toimeen; he kantoivat ruumiin
-kukkulalle ja sai se viimeisen lepokammionsa intiaanipäällikön
-haudassa. Taikausko sitä siellä suojeli ihmiskäsien saastutukselta, ja
-päälle ladotut kivet petoeläimiltä ja linnuilta.
-
--- Kuinka usein, huudahti kanadalainen, on siitä alkaen, kun pyssyä
-kykenin käyttämään, minulle sattunut tällainen juhlallinen hetki.
-
-José ei ollut niin mietteisiinsä vaipunut kuin toverinsa, vaan tuon
-tuostakin loi hän huolestuneen katseen taivaan rannalle.
-
--- Minun mielestäni, sanoi hän vihdoin, menettelemme hyvin tuhmasti,
-jos jäämme yöksi tänne.
-
--- Miksi niin? Mistä löytäisimme vankemman ja turvallisemman paikan
-kuin tämä on? sanoi kanadalainen.
-
--- Kaksi roistoa on päässyt pakoon ja ne tekevät kiukussaan meille
-tepposet.
-
--- Mitä? Nuo kurjat pelkuritko? Etkö muista että näimme toisen niistä
-putoavan kuiluun, johon lähetit Cuchillon hänen jälkeensä?
-
--- Totta kyllä, ja kauvan olen muistava tuon onnettoman sydäntä
-särkevän huudahduksen, sanoi José vavisten; mutta toinen palaa leiriin
-ja ehkäpä vielä tänä iltana saamme kuusikymmentä miestä niskaamme.
-
--- Sitä en luule. Se, jonka näimme kuiluun putoavan, ei mennyt
-vahingossa. Löisinpä veikkaa, että hänen toverinsa sysäsi hänet sinne.
-Miksi? Yksin ollaksensa salaisuuden haltiana.
-
-Kanadalainen ei pettynyt Orochen kohtalon suhteen.
-
--- Todennäköinen on kyllä otaksumisesi, sanoi José, mutta siitä
-huolimatta pysyn mielipiteessäni. Meillä on vielä pari tuntia päivää ja
-jokaisen tulisi ottaa mukaansa kolme- tai neljäkymmentä naulaa kultaa.
-Se käypi helposti päinsä ja ellen erehdy, niin siinä on jo kelpo summa.
-Meidän tulisi kulkea koko yö Tubacin linnoitusta kohti ja kaivaa
-aarteemme johonkin paikkaan, palataksemme sitten tänne uutta noutamaan.
-Jospa tuo roisto, jonka päästimme karkuun, ottaisikin kultaa niin
-paljon kuin hän itse painaa, niin täytyy hänen sentään jättää enemmän
-kuin Fabian tarvitsee. Eikö tuon laakson ääretön aarre ole oikea ihme?
-
-Tätä sanoessaan loivat metsästäjät katseensa alas. Laakson varjot
-pitenivät, kullan kimalteleminen loppui.
-
--- Sanon sinulle, ettei mies palaa leiriin, sillä se ei ole hänen
-etujensa mukaista, sanoi Rosenholz; ja muuten lähdemmekin muutaman
-tunnin kuluttua.
-
--- Ja täytyykö meidän odottaa aina huomisetta saakka hakeaksemme sen
-miesraukan, jonka jätimme jälkeemme?
-
--- Eikö meidän täytyisi odottaa vieläkin kauvemmin, jos noudattaisimme
-sinun tuumaasi. Olen varma siitä, että kuume on antanut hänen nukkua
-koko tämän päivän, sanoi Rosenholz. Hän on turvassa, hänellä on
-vettä, ennen huomista emme voi mitään hänen hyväkseen tehdä. Minun
-mielipiteeni on, että annamme hänen olla siellä missä hän on, vaikka se
-tuntuneekin armottomalta; mutta käsittänet itsekin, ettei hänen millään
-ehdolla tule saada tietoa aarteesta eikä sen paikasta. Me palkitsemme
-hänelle tämän välttämättömän yksinäisyyden muutamilla kullanpalasilla
-ja sitten me... Mutta siinäpä se pulma onkin: mitä hänelle teemme?
-
--- Kyllähän keinon keksimme, mutta luulen, että hän, saatuaan vähän
-kultaa taskuunsa, sanoo meille jäähyväiset ja rientää ihmisasunnoille.
-
-Tämä keskustelu tapahtui sillä välin kuin Fabian oli mennyt kentälle
-saadaksensa hetkisen olla rauhassa ajatuksineen.
-
--- Huomaan aivan selvästi, päätti José, että olet samaa mieltä kuin
-minäkin, mutta että Fabianin päähän on pistänyt tuo vaarallinen tuuma
-viettää yö täällä ja hänen tahtonsa määrää sinunkin tekosi.
-
-Kanadalainen hymyili, mutta ei vastannut mitään.
-
-Nyt palasi Fabian kalliolle tovereittensa luo.
-
--- Nyt tahdon minäkin hieman tarkastella seutua.
-
-Näin sanoen poistui José, heittäen pyssynsä olalleen. Puolen tunnin
-kuluttua hän palasi. Hän oli tavannut Barajan ja Orochen jäljet, mutta
-ei seurannut niitä kauvan. Sitten oli hän kiivennyt sille vuorelle,
-jonka taakse molemmat seikkailijat olivat menneet heidän ampumistansa
-pakoon.
-
--- Vuoren huippu, sanoi hän, on niin tiheän pensaston peittämä, ettei
-viisi kuusi miestä voi meitä siellä suuresti vahingoittaa. Kallistun
-siis sille puolen, että jätämme tämän paikan ja sijoitumme sinne.
-
-Eräs seikka vaikutti, ettei kanadalainen suostunut Josén ehdotukseen.
-Piirityksen sattuessa oli tässä nimittäin vesiputous niin lähellä,
-että seipääseen kiinnitetyllä hedelmän kuorella ylettyi saamaan vettä.
-Se olikin pääasia, sillä hehkuvan auringon valossa on vesi melkein
-tarpeellisempaa kuin ruoka. Metsästäjät päättivät siis jäädä kalliolle
-ja lähteä sieltä aamun sarastaessa.
-
-Kanadalainen ei ollut unohtanut tuota salaperäistä venettä, jonka hän
-aamulla oli etäämpänä nähnyt. Hän ei itseltään salannutkaan, että
-vaarallinen oli Fabianin tuuma viettää yö paikalla, joka leirissä
-ehkä tiedettiin. Mutta kelpo kanadalainen mukautui siihen, koska
-hänen kasvattipoikansa oli niin päättävästi sitä ehdottanut. Muuten
-oli kallio vuorta korkeampi. Kahta noista kentällä olevista litteistä
-kivistä käytettiin puolustuskeinona; kalliolla ennestään olevien kivien
-lisänä muodostivat ne vallituksen, jonka takana metsästäjät tarpeen
-tullessa olivat suojassa vihollisen luodeilta.
-
-Kun nämä varovaisuustyöt olivat tehdyt, loi kanadalainen tyytyväisen
-katseen ympärilleen. Heidän ruuti- ja lyijyvarastonsa oli riittävä,
-ja muuten luottivat he pelottomaan rohkeuteensa, tarkkaan näköönsä ja
-kykyynsä käyttää hyödyksensä sattuvia seikkoja.
-
--- Ja nyt, sanoi José, syökäämme hiukan ennen ensimäistä yövartiota.
-Eikö sinulla, Rosenholz, vielä ole palasta kuivattua lihaa repussasi?
-Minulla on vain jokunen leivän palanen.
-
-Ruokatavarat tarkastettiin ja paitsi kahdeksi päiväksi riittävää määrää
-pinole-jouhoja, oli heillä enää tuskin yhdeksi ateriaksi riittävä määrä
-lihaa! Mutta kun Fabian lausui, että hänelle riitti kourallinen vedessä
-kostutettuja ruis-jauhoja, päättivät molemmat metsästäjät tyytyä
-kanadalaisen repussa olevaan ruokaan.
-
--- Emmekö sinunkin mielestäsi, sanoi José, ateriaansa alottaessaan, ole
-aina Venadosta lähdettyämme eläneet kehnolla ruoalla lukuunottamatta
-sitä kaurista, jonka lihan kuivasit?
-
--- Kyllä. Mutta mitäpä sille voi, sanoi kanadalainen, kun kolme miestä
-on yksin erämaassa, eivät he saa sytyttää tulta, eivätkä ampua hirveä,
-jos tahtovat välttää ilmituloa.
-
--- Totta kyllä, mutta tuli mitä tahansa, niin varokoon se kauris
-itseänsä, joka lähenee pyssyn kantaman päähän.
-
-Kanadalaisen ja Josén nauttiessa kehnoa ateriaansa laski aurinko,
-tähdet alkoivat tuikkia, ja kylmä ja sakea usva laskeusi Sumuvuorille.
-
--- Ken on ensiksi vartiana? kysyi José.
-
--- Minä, vastasi Fabian. Te molemmat saatte nukkua, minulle ei uni
-maita.
-
-Turhaan vaati Rosenholz, että Fabian, nuorempana, levähtäisi ensin;
-nuorukainen pysyi sanassaan.
-
-Rosenholz ja José panivat siis levolle, ja pian olivat molemmat
-unohtaneet päivän seikkailut.
-
-Fabian, yksin valvoen, kääriytyi viittaansa ja istuen kalliolle katseli
-länteen, josta vaara pikemmin saattoi uhata. Hän ei liikahtanut enempää
-kuin makaajatkaan.
-
-Pimeässä laaksossa olevat kultakivet kimaltelivat kuun valossa
-heikosti. Muuan esine näkyi paraiten tuon maassa olevan kullan
-joukosta. Se oli Cuchillon keräämä aarre, joka oli nyt omistajatta
-rosvon viitalla.
-
-Rosenholz oli jo ennättänyt nukahtaa ja avasi silmänsä.
-
--- Mitä uutta? kysyi hän Fabianilta.
-
--- Ei mitään, vastasi tämä, mutta miksi näin pian katkaisitte unenne?
-
--- Näin pian! Tähdistä näen, että olen nukkunut noin neljä tuntia.
-Ainakin on nyt puoliyö.
-
--- Joko? En luullut niin myöhäistä olevan.
-
--- Nuku nyt sinä, lapseni, sanoi Rosenholz, ei ole terveellistä nuorten
-valvoa.
-
--- Nukkua! sanoi Fabian, koskettaen vanhuksen käteen. Onko viisasta
-nukkua, kun kuulee tuon äänen ympärillään?
-
-Valittava ääni kuului arolta, siltä paikalta, johon don Estevanin
-hevonen oli kaatunut kanadalaisen luodin lävistämänä. Tummia varjoja
-näkyi epäselvästi kuun valossa.
-
--- Sudet, jatkoi Fabian, ulvovat saaliin ympärillä, jota eivät ihmisten
-lähellä olon tähden uskalla syödä. Ehkemme me yksin niitä pelota?
-
-Kaukaisten laukausten ääni näkyi todistavan Fabianin pelon oikeaksi.
-Henkilönä, joka on tottunut tekemään varmoja johtopäätöksiä
-pienimmistäkin merkeistä, vähimmästäkin äänestä erämaassa, ei
-kanadalainen tarvinnut pitkää aikaa selittääksensä noiden laukausten
-aiheen.
-
--- Meksikolaiset, sanoi hän, ovat taasen apahien kimpussa, mutta hyvän
-matkan päässä täältä. Sudet pelkäävät ainoastaan meitä. Nuku siis,
-lapseni, nuku huoletta, kun minä valvon; sinä tarvitset lepoa.
-
--- Voi, sanoi Fabian, päivät tuntuvat minusta nyt vuosien mittaisilta.
-
--- Jos päivä on ollut kovakin, voipi sentään nukkua, kun on täyttänyt
-velvollisuutensa, sanoi Rosenholz. Luota siinä kokeneeseen mieheen,
-jonka arvostelukyky on eräretkillä kehittynyt.
-
--- Jahka koetan, sanoi Fabian.
-
-Ja pikemmin tehdäksensä Rosenholzille mieliksi kuin omasta halustaan
-pani hän maata.
-
-Samoin kuin Fabianin lapsenakin ollessa kumartui kanadalainen
-nuorukaisen yli.
-
--- Vaaleakutrinen lapsi, jonka luona ennen niin usein valvoin, sanoi
-hän itsekseen, sinä, joka nuoruuden voimissasi nyt nukut, jonka kasvot
-ovat ahavoituneet, hiukset tummentuneet, nuku vielä kerran levossa,
-sillä aikaa, kun metsästäjä vartioitsee sinua, samoin kuin henkesi
-pelastaja merimies ennen sinua suojeli. Lähenee hetki, jolloin tiemme
-eroavat, sitten enää milloinkaan yhtymättä; kaupunkien kadut eivät
-johda erämaahan, tammi ja palmu eivät viihdy samassa ilmanalassa.
-
-Haikeamielisenä lausui Rosenholz nämä sanat; hän nosti raskaasti
-nukkuneen nuorukaisen pään polvensa nojalle varjostaen hänen silmiään
-kuunvalolta.
-
-Kolmikymmenvuotisen merimies- ja metsästäjäelämänsä aikana oli
-kanadalainen aina liikutettuna katsellut avaruutta. Ukko antautui
-epämääräisiin, kaihomielisiin unelmiin. Vesiputous kohisi kumeasti
-kuilussaan, tuon tuostakin suhisi tuuli puissa ja Sumuvuorilta kuului
-salaperäisen, kumean jyrinän kaiku.
-
--- Kuinka meri on erämaan kaltainen, sanoi Rosenholz itsekseen. Kuulen
-täällä ikäänkuin aaltojen kohinan, ikäänkuin etäisten kanuunain
-laukausten kaiun. Usein on puiden rytinä minulle muistuttanut mastojen
-rytinää, olen uneksinut Albatrossin mastojen häilyvän. Valtameri,
-erämaa, Fabian -- niitä olen oppinut rakastamaan. Erämaa yksin on
-saattanut minut unohtamaan meren. Mikä tulee nyt erämaan sijaan?
-Varmaankin Fabian! Koetan sitäkin, ihminen ei olekaan luotu oleksimaan
-ijankaiken metsissä, etäällä lähimmäisistään. Luovun kuljeksivasta
-elämästäni, ja Fabian on minua tästä uhrista kiittävä.
-
-Sitten muisteli hän aikoja, kauvan sitten menneitä, mutta äkkiä valtasi
-hänen mielensä tuskallinen epäilys.
-
--- Mutta, alkoi hän, ennenkuin Fabian kiittää minua uhrauksesta, joka
-on lyhentävä elämäni, täytyy hänen ensin anoa sitä minulta. Kaksi
-kertaa olen hänelle viitannut lähestyvästä erostamme, ja molemmilla
-kerroilla on hänen vaitiolonsa syvästi minuun koskenut. Oi, Jumala,
-minkä koettelemuksen vielä suot minulle!
-
-Metsästäjä kohotti kosteat silmänsä taivasta kohti. Otava kääntyi
-pohjoiseen päin ja oli katoamaisillaan kukkulain taakse, ja muutamat
-tähtilennot tuntuivat metsästäjästä onnettomilta enteiltä.
-
-
-
-
-28.
-
-NEUVOTTELU.
-
-
-Jätimme Fabianin ja Josén nukkumaan kukkulalle. Tarkastakaamme, mitä
-vielä tapahtui. Kultalaakson ympäristöltä kuului epämääräisiä ääniä.
-Metsästäjä laski varovasti nuorukaisen pään maahan ja hiipi pyssy
-kädessä kukkulan reunalle.
-
-Hänen silmänsä vahvistivat korvakuulon ja palatessaan takaisin, näki
-hän Fabianin heränneen.
-
--- Mitä nyt? kysyi nuorukainen.
-
--- Ei mitään, sakaali vain liikkuu tuolla järven rannalla. Veren haju
-on houkutellut ne tänne.
-
--- Niin, verta on siellä vuodatettu, sanoi Fabian alakuloisesti.
-
-Molemmat istuivat äänettöminä.
-
-Fabian viittasi Joséhen, joka kovalla kalliolla nukkui yhtä hyvin kuin
-pehmeimmässä vuoteessa.
-
--- Hän tietää minun valvovan, sanoi kanadalainen, ja sentähden nukkuu
-hän niin levollisesti. Hänen omatuntonsakin on keveämpi, kun hän
-tietää täyttäneensä valansa ja antaneensa takaisin sinulle sen, mitä
-oli auttanut ryöstämään sinulta. Tee lapseni samoin kuin hänkin. Ehdit
-vielä pari tuntia nukkua.
-
-Samalla kuin Fabian aikoi vastata, tuntui vuoren sumusta kuuluvaan
-jyrinään vastaavan kaiku etäältä aavikolta. Tuuli toi heidän korviinsa
-ääniä, jotka eivät olleet yhtä kumeita kuin Sumuvuorelta kuuluvat.
-Toisinaan tuntui tuo kaukainen kumina, joka oli pyssyn laukausten
-tapainen, lähenevän. José nousi ja sanoi, kääntyen Rosenholziin:
-
--- Samallaisia ääniä kuulimme viime yönäkin; mutta huomaa, kiväärin
-tuli leviää kentälle. Noita onnettomia ei enää suojele leiri. Varmaan
-ovat varustukset valloitetut ja siinä tapauksessa jokainen laukaus
-tietää kuolemaa ja apahit saavat runsaasti päänahkoja. Voi meitä, jos
-intiaanit tuhoavat heidät kaikki, sillä heidän läheisyytensä on meitä
-suojellut. Olemme olleet täällä yhden yön liiaksi, Rosenholz!
-
-He kuuntelivat taasen äänettöminä. Niinkuin José oli arvannutkin, oli
-intiaanien koko huomio kohdistettuna leiriin, ja siksi olivatkin he
-saaneet vielä olla rauhassa.
-
-Tämä ei ollut muuten ainoa vaarallinen retki, jonka José ja
-kanadalainen olivat tehneet. Mutta vaikka on pelotonkin, tuntuu vaaran
-läheisyys varsinkin yöllä juhlalliselta ja niin nytkin. Aika ja paikka
-antoivat kyllä aihetta huoliin, ja heidän edessään liehuvat kamalat
-voitonmerkit osoittivat, minkä kohtalon viholliset säälittä voitetuille
-soivat.
-
-Laukaukset tuntuivat lähenevän, ja joka hetki saattoi sinnepäin tuleva
-pakolainen tuoda perässään parikymmentä intiaania.
-
--- Jospa niitä olisikin parikymmentä miestä, lausui Rosenholz Josén
-arveluiden johdosta, niin meidän edulliseen asemaamme nähden ei
-ainoakaan heistä pääsisi tänne. Fabian! Tässä tilaisuudessa on sinun
-pantava mieleesi neuvo, jota et saa halveksia. Sinä olet kiivas,
-lapseni, vaara saattaa sinut pois suunniltasi; huomaahan, että yhtä
-hyvin voi joutua kuoleman uhriksi liiallisen urhoollisuuden, kuin
-liiallisen pelkuruudenkin tähden; kun nuorukainen tietää itsellään
-olevan ladatun pyssyn, ei hän voi vastustaa halua sitä laukaista.
-Mutta muista, että meidän tulee laukaista toistemme jälkeen, ja että
-viimeisen tule odottaa, kunnes molemmat edelliset ovat ladanneet. Tämä
-on sotatapa, jonka niin hyvin José kuin sinäkin olette huomanneet
-oivalliseksi. Tällä tavoin voimme kukin vastustaa kuutta vihollista,
-jos heitä on kaikkiaan kahdeksantoista. Vasta sitten kuumenee
-ja likaantuu pyssyn piippu niin, ettei luoti enää mene suoraan.
-Sellaisissa tilaisuuksissa on minulle sattunut, että tähdätessäni
-jonkun intiaaniveitikan korvaan, olenkin kummastuksekseni osannut
-häntä keskelle silmää. Mutta älä sinä ole niin vaatelias; tähtää vain
-keskelle rintaa. Se on tosin vähemmän mairittelevaa, mutta varmempaa.
-
-Rosenholzin näin opastaessa olivat laukaukset loitonneet. Pian ne
-taukosivat kokonaan.
-
--- Tuntuu kylmemmältä, sanoi kanadalainen, tuuli tuo tänne puitten
-tuoksua, sakaalit ovat lakanneet ulvomasta, ja se todistaa että päivä
-pian koittaa. Puolen tunnin kuluttua täytyy meidän lähteä; päivän
-valossa näemme, mitä tietä kuljemme, ettemme joudu intiaanien kynsiin,
-ja jälkiä ei ainakaan puutu. Päivänkoittoa seuraava hetki on erittäin
-sovelias jälkien tarkastamiseen, sillä kasteen pehmittämä maa säilyttää
-ne. Ensin täytyy meidän sentään syödä vähäisen, vahvistaaksemme
-itseämme.
-
-Pian nauttivat he ateriaksensa kourallisen pinolejauhoja. Fabian
-tunsi, että nyt oli tullut hetki, jolloin hänen tälle miehelle, jota
-kiitollisuudessaan piti isänänsä, tuli ilmaista vastaiset aikeensa.
-
--- Rosenholz! Isä! lausui hän.
-
-Tämän kuullessaan vavahti kanadalainen.
-
-José oivalsi, että hänen läsnäolonsa häiritsi keskustelevia ja hän
-poistui vähän matkan päähän.
-
--- Isä, alkoi Fabian taasen -- tämän nimen aina ilolla mainitsen -- te
-olette eläneet sekä Europan suurissa kaupungeissa että erämaissa ja
-voitte arvostella niiden erilaisuuden.
-
--- Kyllä, vastasi Rosenholz, viidenkymmenen vuotisena elinaikanani olen
-saattanut vertailla kaupunkien komeutta ja erämaan ihanuutta.
-
--- Nuo suuret kaupungit, joissa tuhansia ihmisiä kuhisee yhdessä,
-tarjonnevat mahtavan näyn, niiden korkeat palatsit lienevät komeita;
-eikö totta, että tuntisi olevansa onnellinen siellä oleskellessa?
-Siellä joka päivä tuottaa vaihtelevaisuutta.
-
--- Kyllä ne todella ovatkin komeita, sanoi kanadalainen ivallisesti,
-nuo suuret kadut, joilla kiirehtivät ihmiset alituisesti tyrkkivät
-toisiansa, jossa vaunujen kolina huumaa ihmisen; usko minua, nuo ovat
-hyviä nuo huoneet, joissa ilmaa ja valoa, jota Jumala niin runsaasti
-jakaa erämaassa, on niin niukalta, jossa köyhä kuolee nälkään kurjalla
-vuoteellaan, kun tuhlaaja hänen naapurissaan pitää loistavia pitoja.
-
-Rosenholz pysähtyi äkkiä; hän huomasi menneensä liian pitkälle, kun
-aikoi tukahuttaa Fabianin huulille ehdotuksen, jonka nuorukainen aikoi
-tehdä heidän yhdessä olostaan. Hän sanoi sen vuoksi:
-
--- Tahtoisin viettää siellä loput päiväni.
-
-Nämä sanat kuullessaan pääsi Josélta ankara yskä.
-
-Fabian luuli kuulevansa väärin.
-
--- Erämaan elämä on siis kadottanut tuon viehätyksen, jota niin
-suuresti olette kehuneet? kysyi hän.
-
--- Hm, tuumi Rosenholz, kyllähän tämä olisi hauskaa elämää, ellei
-täällä alituisesti uhkaisi nälkä ja jano, puhumattakaan intiaanien
-puukkojen tuottamasta vaarasta.
-
-Josén yskä eneni.
-
--- Ennen olen kuullut teidän puhuvan toisin, sanoi Fabian kummastuneena.
-
--- Älkää häntä uskoko! keskeytti hänet äkkiä esiin astuva José. Älkää
-uskoko, että saukon ja majavan pyytäjä pitäisi kaupungissa elämisen
-erämaata parempana. Ettekö huomaa, että Rosenholz-parka kehnosti
-ilveilee? Ettekö huomaa, että hän luulottelee, että teidän kaltaisenne
-nuori herra pitäisi suurenakin uhrauksena Madridissa oleskelemisen
-hänen kaltaisensa harmaaparran seurassa?
-
--- José, huusi jättiläinen, nousten ylös.
-
--- Minä puhun uhallasikin, sanoi José. Ja kääntyen Fabianiin, jatkoi
-hän.
-
--- Rosenholzko salpautuisi kaupunkiin! Rosenholzko menisi asumaan
-kivikopin tapaiseen huoneesen! Se on mahdotonta. Hän tahtoo pettää
-teitä, voimatta pettää itseään. Tiedättekö mitä hän kaipaa? Hänellä
-täytyy olla kuljettavana äärettömiä metsiä ja aavikoita. Hänen täytyy
-päästä kulkeminaan auringon tavoin kenenkään pysähdyttämättä.
-
-Hän tarvitsee erämaan ilmaa, tuota tuoksujen täyttämää ilmaa, jossa
-toisinaan kuulee intiaanien huutoja. Ei, jatkoi hän, vanha jalopeura ei
-voi kuolla olkivuoteella.
-
--- Totta, totta, huokasi kanadalainen, mutta hänen kätensä
-ummistaisivat silmäni.
-
-Ja ukon pää vaipui rintaa kohden.
-
--- Entä minä, huudahti José äärettömän tuskan liikuttamana, enkö minä
-ole täällä, joka olen kymmenen vuotta rakastanut sinua niinkuin veli
-veljeänsä, olen taistellut ja kärsinyt kanssasi?
-
-Ja voimakkaasti puristi hän kanadalaisen alasriippuvaa kättä.
-
-Fabian tuli hänelle avuksi.
-
--- Kuulkaa, sanoi hän, kuulkaa minua te molemmat. Ylhäinen mies on
-täällä kurjasti kuollut, ahne rosvo löytänyt hautansa haluamiensa
-aarteiden ääressä. Mitä heillä nyt on?
-
-Ukko loi Fabianiin liikutuksen ja hämmästyksen sekaisen katseen. Hän
-alkoi ymmärtää nuorukaista, uskaltamatta vielä toivoa.
-
--- Jatka! sanoi hän vapisevalla äänellä.
-
--- Rikkaus, jatkoi Fabian, on arvokasta ainoastaan sille, joka on sen
-kerännyt. Mutta mitä minä olen tehnyt? En ole elänyt teidän kanssanne
-käsittämättä teidän mielipiteittenne järkevyyttä. Tämä kulta tuntuisi
-minusta vastenmieliseltä, sillä vuodatettiinhan verta päästäksemme
-käyttämään sitä hyödyksemme. Sen vuoksi en siihen koske. Lapsuudessani
-elin ylellisyydessä, sanotte. Olen sen unohtanut, muistan vain kovat,
-uutterat nuoruuteni ajat. Olen ainoa suvustani, ja saan menetellä oman
-mieleni mukaan. Oi, isä, ystävä! Pyydän saada jäädä teidän kanssanne
-erämaahan, jakaa vaaranne ja yhdessä teidän kanssanne viettää tätä
-riippumatonta elämää, jota ei mikään muu minulle korvaisi. Sanokaa
-Rosenholz, sanokaa José, suostutteko?
-
--- Suostunko! lausui José äänellä, jonka koetti tehdä karkeaksi,
-salataksensa mielenliikutustansa.
-
--- Entä te, isä, mitä sanotte? kysyi hän hiljaa.
-
-Vanha metsästäjä seisoi äänetönnä ja liikkumatta, ja kokonaan hurmaavan
-ilon valtaamana saattoi hän vain avata sylinsä, värähtelevällä äänellä
-huudahtaen:
-
--- Poikani, Fabianini, tule syliini!
-
-Ja nuorukainen tunsi jättiläisen syleilyn.
-
-Uusi elo koitti Rosenholzille. Nyt vasta löysi hän lapsensa, joka ei
-enää luopuisi hänestä.
-
-Vitkaan, nosti hän väkevillä käsillään Fabianin kohti taivasta,
-ikäänkuin äsken syntyneen lapsen, jonka isä kiittää Jumalaa, ja
-huudahti:
-
--- Oi, Jumala, anna anteeksi, minulla ei ole voimia kieltää häntä.
-
--- Vielä voitte katua päätöstänne, sanoi José Fabianille, jonka
-Rosenholz hiljaa laski maahan, ja joka voimakkaasta syleilystä tunsi
-itsensä aivan hengästyneeksi; -- miettikää tarkoin, kun vielä on aikaa.
-
--- Asian olen tarkoin miettinyt. Mitä tekisin minä oudoissa oloissa?
-Hetkisen halusin minä rikkautta ja kunniaa, en itselleni, vaan
-jakaakseni toisille. Siitäkin olen luopunut.
-
-Rosenholz ja Fabian olivat ajatuksiinsa vaipuneina, eivätkä huomanneet,
-että José lähti aavikolle. Kuu oli laskemaisillaan, sen viimeiset
-säteet lankesivat kultalaaksoon, kun José tunkeutui laaksoa ympäröivän
-pensaston läpi.
-
-Hetkisen katseli hän kultamöhkäleitä, jotka ensin olivat herättäneet
-hänessä niin kamaloita ajatuksia. Hän ei voinut antaa anteeksi
-itselleen, että hetkisen oli tällaista ajatellut, vaikka hän saattoi
-ylpeillä siitä, että oli ne karkoittanut.
-
--- Vaikka Fabian ottaisikin kuinka paljon tahansa näistä rikkauksista,
-sanoi hän itsekseen, jää jäljelle kyllin kiusaamaan monta henkeä, jotka
-eivät ole niin vakavia kuin hän. Kun en voi tämän laakson aarteita
-hävittää, niin ainakin piilotan niiden loiston niiltä, jotka sattumalta
-tänne tulevat. Vastedes matkustajat kulkevat ohi tämän kullan,
-aavistamatta sen olemassaoloa. Siten kenties ehkäisen monta rikosta,
-säilytän monta sielua ikuisesta kadotuksesta.
-
-Näin puhuessaan potkasi hän hajalleen Cuchillon viitalleen keräämän
-kultakasan, ja tasoitettuaan maanpinnan heitti hän Cuchillon viitan
-pensastoon, otti sitten puukkonsa ja leikkasi sylyyksellisen ruohoa,
-kahilaa ja köynnöksiä.
-
-Nyt ei silmä voinut nähdä tuon viheriän peitteen alla olevaa kultaa, ei
-ainoakaan möhkäle kimallellut enää, ja ikäänkuin kuu olisi surkutellut
-sitä, ettei enää voinut valaista tätä luojan ihmetyötä, katosi se
-vuorien taakse juuri kun José oli päättänyt työnsä.
-
-José palasi kalliolle ja istahti mäntyjen juurelle, juuri kun Rosenholz
-lausui Fabianille:
-
--- Olet, lapseni, parhaiten valinnut. Rikkaus paaduttaa sydämen,
-kaupungin elämä pilaa ihmisen ja heikontaa ruumiin. Sinäkin, Fabian,
-olet leijonan sukua, ja erämaa on sellaisia varten. Sinun toimeksesi on
-Jumala määrännyt villien hevosien kesyttämisen, kalastelemisen joissa
-ja virroissa, metsästelemisen metsissä ja lakeuksilla, joilla ei ole
-rajoja eikä isäntiä, kilpailemisen vihollistesi kanssa viekkaudessa,
-heidän kanssaan taistelemisen ja sitten iltasin nuotion valon ääressä
-uneksimisen tähtikirkkaan taivaan alla kuunnellessasi tuulen ja puitten
-suhinaa, veden kohinaa.
-
--- Kuuletteko, José! huudahti Fabian, voitteko parempaa esitellä?
-
--- En tosiaankaan.
-
--- Ole varma siitä, jatkoi Rosenholz, että ensimäinen saukon nahka,
-jonka myyt, ilahuttaa sinua enemmän kuin tuo kulta, jonka täältä olisit
-voinut kerätä. Opetan sinut kelpo ampujaksi, samoin kuin Josénkin, ja
-sitten olemme maailman onnellisimmat ihmiset. Sinä tarvitset vain hyvän
-pyssyn, ja ehkäpä joku antaa sen meille velaksi, lisäsi hän.
-
--- Miksi emme siis heti lähde täältä? kysyi Fabian hymyillen.
-
--- Otin tuolta niin paljon, sanoi José, että voimme heti maksaa pyssyn.
-
-Ja riemuiten näytti hän Fabianille pähkinän suuruista kullanpalasta,
-ainoata, jonka oli kultalaaksosta anastanut, kun oli sen ihmissilmiltä
-peittänyt.
-
-Samassa kun he aikoivat lähteä kukkulalta, mennäksensä sinne, mihin
-olivat Gayferos-raukan jättäneet, kuulivat he hevosen nelistävän
-aavikolla.
-
--- Varmaankin, sanoi kanadalainen, itsekään sitä oikein uskomatta,
-pakenee joku meksikolaisten leiristä tännepäin.
-
--- Jumala suokoon, ettei tulisi pahempaa, sanoi José. Minua
-kummastuttaa, että yö on ollut niin hiljainen, vaikka intiaaneja
-risteilee tässä lähellä, ja vaikka intiaaneja ahnaammat valkoiset ovat
-niin lähellä meitä ja tuota kirottua aarretta.
-
--- Vait, näen ratsastajan, sanoi Fabian hiljaisella äänellä, mutta kuun
-laskettua on niin pimeä, etten erota, onko hän ystävä vai ei, ainakin
-on hän valkoinen.
-
-Ratsastaja nelisti nopeasti eteenpäin. Hän aikoi mennä ohi etäältä,
-mutta käänsi äkkiä hevosensa ja nelisti kukkulaa kohti.
-
--- Hoi, ystävä, ken olette? huusi Rosenholz.
-
--- Ystävä, niinkuin sanoitte, vastasi ratsastaja, jonka he äänestä
-tunsivat Pedro Diaziksi.
-
--- Kuulkaa, huusi hän, ja käyttäkää sanani hyödyksenne.
-
--- Tulemmeko luoksenne? kysyi kanadalainen.
-
--- Ei, sitten ehkä ette ehtisikään takaisin varustukseenne. Intiaanit
-ovat isäntiä aavikolla, lähes kaikki toverini ovat murhatut. Vaivoin
-pääsin itse hengissä.
-
--- Kuulimme laukaukset, sanoi José.
-
--- Älkää keskeyttäkö, nyt on kiire. Sattumalta tapasin roiston, jonka
-päästitte pakoon. Se on Baraja. Hän tuo mukanaan tänne kaksi erämaan
-rosvoa ja koko joukon apahia. Olen vain vähän edellä heistä, he ovat
-kantapäilläni. Hyvästi! Säästitte minua, kun olin vankinne, maksakoon
-tämä tieto velkani! Jos selviätte hengissä, niin koettakaa päästä
-sille paikalle, jossa punainen joki haarautuu, sillä siellä kohtaatte
-rohkeita miehiä, jotka...
-
-Näkymättömän käden ampuma nuoli suhahti Diazin ohi, ja hän ei ehtinyt
-enempää sanoa. Kiire todella olikin.
-
-Kun Diaz oli asian ilmoittanut, kannusti hän hevostansa ja antaaksensa
-ystävyksille viimeisen varoituksen ja uhitellaksensa vihollisia, huusi
-hän:
-
--- Olkaa varuillanne.
-
-Kaiku toisti vielä nämä sanat, kun Diaz pimeän suojaamana katosi
-erämaahan. Kaikilta tahoilta kuului susien ulvontaa.
-
--- Intiaaneja ne ovat, sanoi Rosenholz. He ovat nähneet susien repivän
-tuolla olevaa hevosen raatoa ja matkivat niiden ääntä antaaksensa
-merkin toisilleen. Mutta nuo pirut eivät petä vanhoja metsästäjiä.
-
-
-
-
-29.
-
-INTIAANIEN VANKI.
-
-
-Tämän uuden, metsästäjiä uhkaavan vaaran selittämiseksi täytyy meidän
-hetkeksi palata sille paikalle, johon jätimme Barajan ja kuilussa
-häilyvän Orochen. Säälimättä oli Baraja leikannut poikki lasson ja
-Orochen ruumiin olivat metsästäjät tumman varjon tavoin nähneet
-putoavan kuiluun.
-
-Hämmästyneenä teostaan, ei tosin tekemästään murhasta, vaan
-kultamöhkäleen menettämisestä, katsahti Baraja kuiluun. Mutta liian
-myöhään; mitä se kerran oli niellyt, sitä se ei takaisin antanut. Se
-karjui kuin raivokas peto ja konnan katse näki vain pimeyttä.
-
-Ensi kerran valitti Baraja yksinäisyyttä, johon Orochen kuoleman kautta
-oli joutunut. Jälkimäisen kanssa katosi toivokin tasamittaisesta
-taistelusta kultalaakson haltiain kanssa.
-
-Raivo valtasi hänet. Hän päätti ajaa pois nuo kolme metsästäjää, jotka
-niin julkeasti olivat sanoneet olevansa kultalaakson isäntiä.
-
-Hän poistui hitaasti ilmoittaakseen aikeensa viidelle tai kuudelle
-seikkailijalle ja palataksensa niiden kera. Hän ei aavistanut, että
-Diaz nelisti hänen takanansa. Äkkiä sattui etäinen kiväärin tuli hänen
-korvaansa. Kylmä hiki peitti hänen otsansa.
-
-Ampuminen muuttui kiivaammaksi.
-
-Täynnä kauhua pidätti hän hevosensa.
-
-Vaikka niin eteenpäin kuin takaisinkin meno oli yhtä vaarallista,
-päätti hän kuitenkin palata takaisin. Hän aikoi panna päätöksensä
-toimeen, kun hevosen nelistäminen hänen takanansa enensi hänen
-pelkoansa.
-
-Sitä lisäsi vielä ääni, joka pimeässä sekaantui kavioitten kopinaan.
-
-Pedro Diaz huusi:
-
--- Oroche, ellen erehdy!
-
-Barajasta tuntui ääni kuolleen huudolta, joka kutsuu toista. Konnan
-mieleen ei juolahtanutkaan, että Diaz oli päässyt pakoon, ja hän luuli
-pimeässä häntä Orocheksi; hän nelisti pois.
-
-Ajo hänen takanaan kävi myöskin nopeammaksi ja ääni muuttui
-uhkaavammaksi. Ampumisesta huolimatta pakeni Baraja leiriä kohti.
-Vihdoinkin kääntyi hän.
-
--- Kurja pelkuri! huusi Diaz, sulkien häneltä tien; jos vain saatan
-estää, et toistamiseen pakene.
-
-Samalla hetkellä ympäröi apahijoukko ratsastajat ja vastoin tahtoansa
-täytyi Barajan ottaa osaa tuohon kiivaaseen taisteluun, jota aikoi
-välttää. Näiden kahden ratsastajan ottelun olivat leirissä taistelevat
-meksikolaiset nähneet.
-
-Diaz tempasi tapparan erään intiaanin kädestä ja käytti sitä kauhealla
-menestyksellä. Kun vihollisten luku kuitenkin oli liian suuri, täytyi
-hänen paeta, ja hän palasi kultalaaksoon varoittamaan ystävyksiä heitä
-uhkaavasta vaarasta.
-
-Se mies taasen, jonka vangitsemista seurasi riemuhuuto, valkoinen, joka
-sidottiin puuhun kuoliaaksi kidutettavaksi, oli Baraja, jolle koston
-hetki oli koittanut.
-
-Hirveä rangaistus alkaisi Orochen murhaajalle. Onneton oivalsi,
-että hän oli joutunut vihollisten valtaan, jotka olivat vieläkin
-säälittömämpiä kuin hän oli ollut Orochea kohtaan, ja että armo,
-vieläpä vesipisarakin, jolla tuskien kestäessä sammuttaisi janoansa,
-kiellettäisiin häneltä.
-
-Palavien vaunujen valossa saattoi nähdä, miten vanki kuoleman tuskan
-valtaamana katseli ympärilleen ja miten hän pysyi maahan vaipumatta
-ainoastaan sen vuoksi, että oli kiinni sidottu.
-
-Odotettaessa Mustanlinnun merkkiä juhlan alkamiseksi, muuttivat hänen
-soturinsa vaunujen raudat kidutusaseiksi, kuumentaen niitä tulessa.
-Jotka eivät sellaisia olleet saaneet, terottivat seipäitä ja hioivat
-puukkojansa.
-
-Päivän riemun oli intiaanien täydellisen voiton jälkeen päättävä vangin
-kidutuskuolema.
-
-Muuan julmannäköinen intiaani astui ensin onnettoman luo ja lausui:
-
--- Kun on koossa suuri joukko valkonaamaisia, loruavat he kuin
-papukaijat, ja kun he ovat sidottuina puuhun, ovat he äänettömiä kuin
-lohet. Uskaltaako valkoinen laulaa kuolinvirtensä?
-
-Baraja ei ymmärtänyt villin sanoja; hiljainen valitus oli hänen
-vastauksensa. Toinen intiaani astui uhrin luo. Suuri, meksikolaisen
-puukon iskemä haava oli hänen rinnassansa; verta vuoti siitä, vaikka se
-oli niinillä sidottu.
-
-Apahi kastoi sormensa vereen, veti sitten Barajan kasvoille viivan
-otsasta leukaan asti sanoen:
-
--- Kasvojen tämä puoli, puolet otsaa, toinen silmä ja toinen poski ovat
-minun; minulla yksin on oikeus riistää siitä nahka irti, kun valkoinen
-vielä on hengissä.
-
-Kun ei Baraja ymmärtänyt tätäkään kauheaa uhkausta, selitti intiaani
-sen hänelle espanjan kielellä.
-
-Onnettoman veri jähmettyi suonissa.
-
-Kolmas intiaani, esimerkin kehoittamana, astui nyt vankia ympäröivästä
-joukosta esiin.
-
--- Päänahka on minun, sanoi hän.
-
--- Sitten, lisäsi neljäs, on yksin minulla oikeus kaataa valkoisen
-paljastetulle pääkallolle kiehuvaa rasvaa, jota keitetään hänen
-veljiensä ruumiista.
-
-Sitten jättivät he hänet hetkeksi rauhaan.
-
-Tämän lyhyen lomahetken aikana tanssivat intiaanit niin sanotun
-päänahka-tanssin.
-
-Pian kuului kiljunta, joka oli toisenlainen kuin se, mikä seuraa
-intiaanien iloa tai surua, sillä villi, julmin kaikista erämaan
-eläimistä, voi karjua vain ilossaan tai surussaan.
-
-Kärsimättömyyden kiljunnan nämä tiikerit nyt päästivät.
-
-Hitaasti nousi haavoitettu päällikkö, joka Antiloopin kanssa oli
-istunut kukkulalla, ja sanoi hetken tulleen, jolloin hänen sotilaansa
-tuuma tuumalta saisivat repiä saaliinsa.
-
-Mutta Barajan hetki ei ollut vielä tullut.
-
-Palavien vaunujen valossa näkyi äkkiä soturi, jonka puku, vaikka
-intiaanein, ei ollut samallainen kuin apahien. Hänen tulonsa
-ei kuitenkaan näyttänyt ketään hämmästyttävän; nimi "mestitsi"
-kuului suusta suuhun. [Mestitsiksi nimitetään valkoisen miehen ja
-intiaaninaisen tai intiaanin ja valkoisen naisen lapsia.]
-
-Outo tervehti vakavasti intiaaneja ja meni vangin luo.
-
-Tulen valo valaisi niin Barajan kasvot, että hän saattoi nähdä niitä
-peittävän kalman vaaleuden.
-
-Mestitsin kasvoille kuvastui syvä halveksiminen ilman vähintäkään
-säälin tunnetta, mutta Baraja teki hämmästyksen liikkeen. Hän oli
-tuntenut tuon salaperäisen henkilön, jonka samana päivänä oli nähnyt
-ruuhessaan joella.
-
-Mestitsi puhutteli Barajaa ensin englannin kielellä, jota tämä ei
-ymmärtänyt, sitten ranskan ja vihdoin espanjan kielellä.
-
-Baraja päästi ilon huudahduksen.
-
--- Voi, huudahti hän, jos pelastatte henkeni, annan teille kultaa niin
-paljon kuin kantaa jaksatte.
-
-Baraja lausui nämä sanat niin vakuuttavalla äänellä, että outo näkyi
-kummastuvan. Hänen synkille kasvoilleen ilmestyi kiihkeä voitonhimo.
-
--- Onko se totta? kysyi hän hehkuvin silmin.
-
--- Herra, jatkoi Baraja, käsiään väännellen, se on yhtä totta kuin
-sekin, että minun tässä täytyy kuolla hirveä kuolema, ellei teidän
-välityksenne pelasta minua. Kuulkaa minua! Tulkaa kanssani, ottakaa
-kymmenen, kaksikymmentä soturia mukaanne, jos sopivana pidätte,
-ja ellen päivän koittoon ole vienyt teitä maailmaan runsaimmalle
-kultasuonelle, niin saatte valmistaa minulle vieläkin kauheampia tuskia
-kuin ne, jotka minua nyt odottavat.
-
--- Jahka koetan, sanoi outo matalalla äänellä, mutta älkää sanoko enää
-mitään, sillä intiaanien ei tule saada tietää, mitä olette minulle
-ehdottanut, vaikkeivät pidäkään suuressa arvossa valkoisten kultaa.
-Vait, he kuuntelevat!
-
-Villit paloivat halusta saada alottaa juhlansa; he lähenivät ja synkkää
-murinaa kuului.
-
--- Hyvä! lisäsi outo ääneen intiaanein kielellä, minä ilmoitan
-päällikölle vangin sanat.
-
-Näin sanoen loi hän ympärilleen käskevän silmäyksen, joka saattoi
-innokkaimmankin peräytymään, ja meni Mustanlinnun luo.
-
-Päästyään kukkulalle, jossa päällikkö istui, huudahti hän:
-
--- Älköön kukaan koskeko vankiin, ennenkuin molemmat päälliköt ovat
-neuvottelunsa päättäneet! Toivon säde välähti Barajan silmistä ja
-kun hänen kiusaajansa loivat verenhimoisen kärsimättömyyden katseita
-häneen, tunsi onneton, jonka kasvot olivat kääntyneet luultuun
-pelastajaansa, sydämensä toisinaan ilosta sykkivän, toisinaan
-jähmettyvän.
-
-Molemmat päälliköt keskustelivat kauvan. Mustalintu ei näyttänyt oikein
-uskovan. Muuten eivät intiaanit kuulleet, mitä he lausuivat, eikä
-heidän liikkeistäänkään voinut selvää saada.
-
-Mestitsi viittasi Sumuvuorille, tehden kädellään kaaren, joka varmaan
-merkitsi, että täytyi mennä niiden yli. Sitten hän molemmilla käsillään
-piirsi ympyrän, ehkäpä suurta aavikkoa merkitäksensä, viittasi leirissä
-tapettuihin hevosiin, ja matki hevosen juoksua.
-
-Mustalintu epäröi kuitenkin vielä, kun Baraja, jonka silmät ahmivat
-puhujain liikkeitä, näki puolustajansa muuttuvan surumieliseksi ja
-kuiskaavan jotain Mustanlinnun korvaan.
-
-Tyyneydestään huolimatta ei intiaani saattanut olla vavahtamatta,
-eikä myöskään voinut pidättää raivon tulta, joka näytti iskevän hänen
-silmistään. Vihdoin lisäsi mestitsi ääneen, jotta kaikki kuulivat:
-
--- Mitä on tuo pelkuri jänis -- hän osoitti vapisevaa vankia --
-rohkeasydämisen, rautajäntereisen miehen rinnalla, jonka jätän
-käsiinne. Kun aurinko on kolmesti noussut, yhtyvät Punakäsi ja Bastardi
-Mustaanlintuun Bisonjärven luona sillä paikalla, jossa Gila yhtyy
-Punaiseen jokeen. Siellä saavat apahit hevosiakin, joita valkoiset
-metsästäjät ovat heille pyydystäneet. Ne saavat apahit kadottamiensa
-sijaan. Siellä on myöskin se, joka... Mustalintu keskeytti hänet tässä
-tarttuen puhujan käteen.
-
-Kauppa oli tehty.
-
-Sitten astui outo vitkaan kukkulalta ja loi ylpeän ja vakavan katseen
-toiveissaan pettyneihin intiaaneihin. Vihdoin otti hän puukkonsa ja
-katkaisi nuorat, joilla Baraja oli sidottu.
-
-Kuuntelematta Barajan puolittain mielettömiä kiitoksia vei hän hänet
-syrjään ja lausui ylpeällä ja uhkaavalla äänellä:
-
--- Älä leiki minun herkkäuskoisuudellani. Eräs toveri odottaa minua
-tuolla -- hän viittasi Sumuvuorille -- ja sitä paitsi otan mukaani
-yksitoista intiaanisoturia.
-
--- Voi, huudahti Baraja, ne eivät riitä. Aarretta vartioipi kolme
-miestä, joista kaksi on oikein kauhistuttavia. Heidän pyssynsä ei
-milloinkaan vie ohi heidän valitsemastaan maalista.
-
-Röyhkeän ylpeyden hymy ilmestyi oudon huulille.
-
--- Ei Punakäsi enkä minäkään ole milloinkaan turhaan tähdännyt
-vihollista, vaikkei hänen ruumiistaan ole näkynyt enempää kuin
-maissinjyvän kokoinen pilkku, sanoi hän raskaaseen pyssyynsä viitaten.
-Haukka on sokea ja hidas meihin verraten.
-
-Intiaanit lähtivät kullanetsijäin palavasta leiristä. Joukkonsa
-päävoiman kanssa lähti Mustalintu haavastaan huolimatta Bison-järvelle.
-
-Toisia teitä kulkivat hänen kostonsa lähetit. Antiloopi lähti sille
-paikalle, jossa joki haaraantuu, etsiäksensä metsästäjäin jälkiä.
-Mestitsi ja Baraja lähtivät taasen kahdentoista intiaanin kanssa
-kultalaaksoon.
-
-
-
-
-30.
-
-YSTÄVYKSIEN PUOLUSTUSTUUMAT.
-
-
-Diazin tuoma ilmoitus hämmensi metsäsissin tulevaisuuden aikeet.
-Surulliselta enteeltä tuntui hänestä se. Hän ja Fabian olivat vaiti;
-José vihelsi marssia.
-
-Kanadalaisen aavistukset olisivat varmaan olleet synkemmät, eikä
-Josékaan olisi ollut niin välinpitämätön vaarasta, jos Diaz olisi
-voinut ilmoittaa heille, että vihollisten joukossa oli kaksi
-peljättävää vastustajaa.
-
-Metsästäjäin aavistamatta olivat Barajaa vankina pitävät kaksi rosvoa
-piilottaneet ruuhensa tuohon maanalaiseen kanavaan, joka järvestä meni
-Sumuvuoren alitse.
-
-Nämät rosvot olivat isä ja poika.
-
-Toista olemme jo sanoneet mestitsiksi. Siksi sanoivat häntä
-meksikolaiset ja apahit, mutta ranskalaiset metsästäjät Kanadassa ja
-Mississipin aavikolla bastardiksi (äpäräksi). Hän oli retkeillyt kaikki
-nämä aavikot ja oli laajalta tunnettu.
-
-Isää sanottiin Punakädeksi, eikä kukaan paitsi ehkä hänen poikansa,
-ollut niin pelätty kuin hän. Säälimättömän sydämen taipumattomaan
-raakuuteen ja järkähtämättömään rohkeuteen yhtyi heissä vielä se etu,
-että he sujuvasti puhuivat englannin, ranskan, ja espanjan kieltä,
-sekä noita monia intiaanimurteita. Tulemme muuten lähemmin tuntemaan
-nämä miehet, joita milloin valkoisten tai intiaanien ystävinä, milloin
-vihollisina molemmat yhtä paljon pelkäsivät.
-
-Tuo jotenkin kylmä tapa, jolla Mustalintu ja hänen soturinsa ottivat
-hänet vastaan, mestitsin ylpeä esiintyminen ja vangin vapauttaminen
-antavat käsityksen siitä salaperäisestä ja mahtavasta vaikutuksesta,
-joka hänellä oli intiaaneihin.
-
--- No, sanoi José, lakaten viheltämästä, kun hänen toverinsa olivat
-ahkerassa työssä, vahvistaen illalla tekemäänsä varustusta -- enkö
-ollut oikeassa sanoessani, että yön viettäminen täällä on vaarallista?
-Nyt olemme pinteessä.
-
--- Entäpä sitten! sanoi Fabian rohkealla maltilla, joka seurasi
-hänen äskeistä epäröimistään; eikö elämämme olekin loppumaton jakso
-taisteluita, ja eikö ole sama, taistelemmeko täällä vai muualla?
-
--- Minulle ja Josélle se on sama, lausui kanadalainen surullisesti,
-mutta sinun tähtesi, Fabian, toivoin, tahtomatta sentään kokonaan
-luopua metsäelämästä, ettemme olisi näin yksinäisiä, sillä se
-enentää vaaroja. Aikomukseni oli liittyä niihin kansalaisiini, jotka
-harjoittavat laivaliikettä ylisellä Missourilla, tai myöskin teidän
-kanssanne antautua vuorimetsästäjäksi Oregonin piirissä. Siellä on
-aina satojen toverien joukossa, ja vaikka onkin etäällä kaupungista,
-ei tarvitse peljätä mitään, kun vain on kunnollinen ja varova johtaja,
-jollaisia siellä kyllä on.
-
--- Pelkään, lausui José lyhyen äänettömyyden päästä, ettei tätä paikkaa
-olekaan niin helppo puolustaa kuin alussa luulin. Tuolta kukkulalta
-voidaan pitää meitä ahtaalla ja ampua meitä.
-
--- Sumussa olemme niille roistoille, jotka sinne asettuvat, yhtä
-näkymättömiä kuin hekin meille. Katso, täälläkin olemme taajan sumun
-peitossa, jonka kuitenkin aurinko poistaa; mutta se ei voi poistaa
-tuota kukkulaa ympäröivää sumua.
-
--- Olet kyllä oikeassa, vastasi José, mutta kun sumu muutamiksikin
-minuuteiksi hälvenee, olemme me maalitauluina.
-
--- Me olemme Jumalan huomassa, sanoi Fabian.
-
--- Niin ja apahien, tai toisin sanoen todellisten perkeleitten.
-
-Metsästäjät oivalsivat, että heidän elämänsä voi riippua siitä
-seikasta, hajoittaako tuuli hetkeksikään vuorta peittävän usvan, mutta
-kun hyökkäys saattoi piankin alkaa, eivät he ehtineet etsiä toista
-paikkaa.
-
--- Voi, huudahti José, mieleeni juolahti ja tahdon... mutta vait,
-tuolla liikkuu joku.
-
-Vuorelta irtaantunut kivi vieri samassa jyristen laaksoon.
-
--- Ne roistot ovat kukkulalla, kuunnelkaamme, sanoi kanadalainen.
-
-Kuiluun syöksyvän vesiputouksen kohina oli ainoa ääni, minkä he
-kuulivat.
-
--- Niitä piruja on kukkulalla ja aavikolla, sanoi José, mutta minun
-täytyy mennä alas, täyttääkseni aikeeni. Teen sen teidän pyssyjenne
-turvissa, olkaa siis varuillanne!
-
-Kanadalainen oli tottunut järkähtämättä luottamaan toverinsa rohkeuteen
-ja usein koeteltuun neuvokkaisuuteen, samoin kuin Josékin järkähtämättä
-luotti Rosenholziin. Jälkimäinen ei siis pyytänyt toveriltaan mitään
-selityksiä.
-
-Fabian ja Rosenholz nojasivat toisen polvensa maahan, ollen valmiina
-tarpeen tullessa laukaisemaan.
-
-José liukui jyrkkää rinnettä alas ja katosi hetkeksi pimeään; pyssynsä
-oli hänellä mukanaan.
-
-Rosenholz ja Fabian olivat hieman levottomia toverinsa puolesta, mutta
-pian näkivät he hänen ryhtyvän kiipeämään ylös. Hänellä oli kädessään
-Cuchillon paksu villaviitta.
-
--- Sepä oli kelpo tuuma, sanoi Rosenholz, käsittäen Josén aikomuksen.
-
--- Niin, jos yhdistämme tämän ja Fabianin viitan, niin on niistä
-suoja, jonka takaa ei yksikään luoti voi meitä saavuttaa, niin ainakin
-luulen. Molemmat viitat kiinnitettiin mäntyjen väliin ja niiden paksut,
-alaslaskeutuvat poimut olivat suojana, johon pyssyn luoti pysähtyi.
-
--- Tältä puolen ei meillä ole mitään peljättävää, sanoi José
-tyytyväisenä hieroen käsiään, ja tuolla taasen nuo latomamme kivet
-antavat riittävän suojan.
-
--- Voimme siis tyynesti odottaa vihollista ja antautua keskusteluihin
-hänen kanssaan, jos hän haluaa, sanoi Fabian.
-
--- Nyt jo saatan kertoa teille koko heidän hyökkäyssuunnitelmansa,
-sanoi José sellaisen sotapäällikön varmuudella, joka ennakolta tuntee
-vihollisen liikkeet.
-
--- Antaapa kuulua! sanoi Fabian hymyillen Josén kylmäverisyydelle,
-samalla kun tämä aivan tyynesti laskeutui viittojen taakse ja katseli
-sumussa välkkyviä tähtiä.
-
--- Aivan kernaasti, mutta laskeutukaa ensin alas samoin kuin minäkin,
-sinä Rosenholz myöskin, sillä sinä olet paljon leveämpi maalitaulu kuin
-tämä mänty.
-
-Molemmat tottelivat äänetönnä toveriansa, eikä aavikolta voinut nähdä
-enää muuta kuin hevosen rungon piirteet, pylväiden päässä liehuvat
-ihmishiukset ja tummat pitkäoksaiset männyt, jotka varjostivat näitä
-synkkiä voitonmerkkejä.
-
--- Ensinnäkin -- sanoi José -- on aivan kummallista kun Baraja,
-opastaessaan tänne meksikolaiset seikkailijat, jotka luultavasti ovat
-mukana, samoin kuin intiaanikuljeksijatkin, hän tuo ne tänne samaa
-tietä, jota itsekin kulki meitä paetessansa, siis kukkulain yli. Mutta
-tuolla niitä johtavalla roistolla on varmaan toinenkin syy, miksi ei
-saapunut aavikon poikki. Jos on totta, että hän syöksi uskollisen
-toverinsa tuonne kuiluun saadaksensa suuremman osan saaliista, niin hän
-ei varmaankaan ilmaise aarteen olemassaoloa uusille liittolaisilleen.
-Hän pelkäsi, että he keksivät hänen saaliinsa, jos hän toisi heidät
-aavikon kautta. Näyttää melkein siltä, lisäsi José hetken vaitiolon
-perästä, kuin olisi luoja kehoittanut minua peittämään aarteen ruoholla
-ja oksilla. Mutta palaan hyökkäyssuunnitelmaan. Nuo roistot nousevat
-siis meitä vastapäätä oleville kukkuloille, ja sieltä he tappavat
-meidät toisen toisensa jälkeen, murhataksensa sitten toisensa, kun
-ryhtyvät jakamaan perintöämme. Jos vihollisuuksia syntyy, lausui
-hän vihdoin vilkkaasti, täytyy meidän ensimäiseksi antaa tuolle
-Baraja-roistolle pieni muistutus.
-
-Metsästäjäin joukossa oli yksi, joka ei ollut lähimaillekaan niin tyyni
-ja huoleton kuin entinen rajavartia.
-
-Se oli Rosenholz.
-
-Aina siitä hetkestä alkaen, jolloin hän toiveittensa mukaan olisi
-saanut viettää loppuikänsä erämaissa kasvattipoikansa kanssa,
-pelottivat häntä ensi kerran erämaan vaarat. Gilajoen saarella hän ei
-rohkeuttansa menettänyt, vaikka olikin synkkämielinen ajatellessaan
-Fabiania uhkaavaa vaaraa. Nyt näytti hänen rohkeutensa kokonaan
-kadonneen.
-
-Metsästäjäin vielä neuvotellessa, miten voisivat pelastua tästä
-uhkaavasta vaarasta, ulvoivat sudet hevosen raadon ympärillä. Äkkiä
-muuttui niiden ääni valittavaksi. Metsäsissi käsitti tämän.
-
--- On mieletöntä ajatellakin, ettei aavikolla olisi intiaaneja. Kuule
-vain, kuinka sudet ulvovat tuon raadon ympärillä, jonka luo eivät
-uskalla mennä. Heidän ulvonnastaan huomaan, ja voinpa lyödä vetoakin
-siitä, että pari intiaania on raadon takana. Kanadalaisen tätä
-lausuessa meni José entiselle tähystyspaikallensa.
-
--- Olet oikeassa, sanoi hän alaspäin katsoen, näen heidän makaavan
-siellä suullaan. Voi, jospa saisin seurata omaa päätäni... mutta
-sama se,... ehdotan vieläkin, että vihollisuuksien syntyessä annamme
-Barajalle muistutuksen.
-
--- Siitä ei mitään tule, sanoi kanadalainen. Varmaankaan he eivät halua
-henkeämme, vaan ainoastaan saalista.
-
--- Sitä en epäilekään, mutta valkoisilla on kaikkialla, missä
-intiaaneja on, vihollisia, jotka janoovat enemmän verta kuin kultaa.
-
-Kun kuitenkin oli luultavaa, että Baraja, jonka liittoa apahien kanssa
-kanadalainen ei voinut täysin selittää, ainoastaan runsaan saaliin
-toivolla oli saanut heidät tähän hyökkäykseen, luuli Rosenholzkin
-voivansa kultalaakson aarteilla tyydyttää tämän voitonhimon. Kelpo
-kanadalainen tahtoi sen vuoksi tyynesti odottaa, kunnes viholliset
-vihdoinkin ilmaisisivat itsensä muulla tavoin kuin hurjalla karjunnalla.
-
-Toverien siten vaihtaessa arveluitaan intiaanien aikomuksista iloitsi
-Baraja, kun oli pelastunut niin uhkaavasta vaarasta. Aluksi aikoi
-hän johtaa mestitsin kultalaaksoon ja jättää hänelle aarteet, mutta
-vähitellen saattoi voitonhimo hänet toisen tuumaan: hän nimittäin
-aikoi pettää mestitsin ilmoittamalla, että aarre oli metsästäjäin
-puolustamalla kukkulalla.
-
-Mestitsi tyytyi tähän ilmoitukseen, eikä aavistanutkaan siihen
-kätkettyä ansaa.
-
-Baraja mietti juuri, mitä hänelle seuraisi tästä uudesta petoksesta,
-kun hänen opastamaansa osastoon yhtyi mestitsin isä, julma Punakäsi.
-
-Tämä neuvotteli poikansa kanssa eräässä pensastossa, jonka luo Diaz
-oli sattunut pysähtymään. Tämä pysyi hiljaa ja kuunteli heidän
-keskusteluansa. Kuulemastansa käsitti hän, että mestitsi aikoi
-ryöstää kartanonomistaja Augustin Penan tyttären, joka isänsä kanssa
-oli Puhvelijärven rannalla, mutta että he ensin aikoivat hyökätä
-kultalaaksossa olevien metsästäjäin kimppuun. Tämä saattoi Diazin
-varoittamaan metsästäjiä ja sitten ratsastamaan Puhvelijärvelle
-ilmoittamaan don Augustinille häntä uhkaavasta vaarasta. Rosvot eivät
-aavistaneetkaan Diazin läsnä-oloa ja jatkoivat Barajan johdolla
-huoletonna matkaansa. Pian keksivät he ruohostossa metsästäjäin jäljet.
-Intiaanien seuratessa näitä ja hajautuessa aavikolla poikkesivat Baraja
-ja molemmat rosvot Sumuvuorten rinteellä olevalle kapealle polulle.
-Pian olivat he vastapäätä hautakukkulaa, mutta eivät sumussa voineet
-nähdä vihollisiansa.
-
-Bastardi meni vesiputoukselle, mutta Punakäsi jäi vartioimaan Barajaa
-ja teki tulen siten pettääksensä vihollisensa.
-
-Heidän etsiessä paikkaa, josta he tehokkaimmin voisivat hyökkäyksen
-alottaa, luulotteli Rosenholz yhä vain, että he halusivat kultalaakson
-aarteita.
-
-Äkkiä huomasi José hevosen raadon luona olevat intiaanit. Hän ei
-erehtynyt, sillä hänen huudahtaessansa hypähtivät molemmat ylös ja
-katosivat pienen kukkulan taakse.
-
-Tämä näky palautti Rosenholzin masentuneen rohkeuden. Hän nousi ylös
-molempine tovereineen ja he päästivät, niinkuin pelottomain soturien
-tuleekin, rajun sotahuudon. Intiaanit vastasivat tähän aavikolta ja
-vuorilta. Sudet pakenivat peljästyneinä.
-
-Päivä koitti.
-
-Auringon ensimäiset säteet sammuivat Sumuvuorten usvaan, mutta aavikon
-hiekka kimalteli kullalta heloittavana, purppuraloiste heijasti
-kallioilta, ja puunlatvat pudistivat päältään sumuverhon.
-
-
-
-
-31.
-
-MOLEMMAT ERÄMAAN ROSVOT.
-
-
-Piiritetyt ryhtyivät heti tekemään loppuvalmistuksia taisteluun. Kuivaa
-ruutia kaadettiin sytytinreikiin ja niukka muonavarasto tarkastettiin.
-Sitten he laskivat ruutisarvensa, luodit ja muonavarat paikalle, jossa
-niitä suojelivat levitetyt viitat, ja peittivät vielä kaikki kivillä
-suojellaksensa niitä vihollisen luodeilta.
-
-Kun nämä toimet olivat tehdyt, laskeutuivat kanadalainen ja Fabian
-pyssy kädessä, katse kiinnitettynä vastapäätä oleviin kukkuloihin,
-pystytettyjen kivien taakse. José kumartui mäntyjen luo. Siten
-odottivat he vihollisuuksien alkamista.
-
-Mestitsi oli heti huomannut, että vastapäätä oleva kukkula oli
-edullisin, ja heti miehittänyt sen.
-
-Baraja oli epäillen ja vavisten seurannut häntä sinne, sillä hän tiesi,
-että kultalaakso oli aivan tämän kukkulan alla; mutta hän kummastui
-suuresti nähdessään tuntemattoman käden peittäneen aarteen.
-
-Taasen iloitsi hän siitä, että hänen viekkautensa oli onnistunut, ja
-rupesi jo miettimään, miten menettelisi hankkiaksensa osan aarteesta ja
-antaaksensa sen mestitsille, ilmaisematta koko aarteen olemassaoloa.
-
-Punakäsi ja Bastardi katselivat levottomasti intiaanien hitaita
-hyökkäysvalmistuksia, ja näiden asettuessa kukkulalla kasvavain
-tiheiden pensasten ja kerättyjen risukimppujen taakse löi mestitsi
-pyssynsä perän maahan ja kiroili heidän vitkastelemistaan. Kun he
-vihdoinkin olivat ehtineet valmistautua, loi hän Barajaan katseen, joka
-sai tämän vapisemaan, ja sanoi:
-
--- Ja mitä sinä, konna, aijot tehdä, täyttääksesi lupauksesi?
-
-Baraja ei tiennyt mitä vastaisi. Sen hän vain tiesi, että oli ottanut
-sakaalin osan, kun tämä yhtyy tiikerien kanssa pyydystämään.
-
-Kuitenkin koki hän näyttäytyä niin tyyneltä kuin mahdollista oli,
-muistaen, että hänen henkensä oli jonkun arvoinen Punakäden ja
-mestitsin silmissä ainakin siihen asti, jolloin hän oli lunnaansa
-suorittanut.
-
--- Teidän armonne, sanoi hän, käsittänee, etten kevytmielisesti saata
-panna henkeäni vaaraan.
-
--- Jää sitten näiden kallioitten taakse, sanoi mestitsi, halveksivasti
-kääntäen hänelle selkänsä.
-
-Sitten puhui hän hetkisen isänsä kanssa murteella, jota ei yksikään
-läsnäoleva ymmärtänyt.
-
-Tämä lyhyt keskustelu tapahtui kallioiden välisessä syvennyksessä.
-Tässä, jonka yläsyrjällä kasvoi tiheitä pensaita, olivat intiaanit.
-Heidän päänsä olivat alempien oksien tasalla, ja vaikka vastustajat
-olivat heitä korkeammalla, saattoivat he kuitenkin, itse suojassa
-ollen, käyttää hyväksensä vähintäkin liikettä, jolla vihollinen
-paljasti itsensä heidän tulellensa.
-
-Isä ja poika kiipesivät rinteelle ja kohottivat toisen kätensä
-pensaitten yli, itseänsä näyttämättä.
-
--- Olkaa varoillanne, sanoi José mäntyjen takaa, vihollisuudet tai
-keskustelut alkavat nyt; näen kaksi kättä kohouvan pensaitten takaa ja
-heiluvan edestakaisin aivan kuin rauhan merkin. Mutta mitä näen? Noissa
-käsissä ei ole rauhan piippua... ja niitä peittävät vaatteet eivät ole
-apahien... Keitten kanssa olemme tekemisissä?
-
-Josén nopeasti lausuttua nämä sanat, keskeytti hänet kova ääni:
-
--- Ken teistä, sanoi ääni, on se, jota intiaanit kutsuvat Lumivuorten
-kotkaksi?
-
--- Mitä tämä on? mutisi Rosenholz; ja ken noista roistoista osaa
-englannin kieltä?
-
-Ja kun Rosenholz ei vastannut, kuului ääni uudelleen:
-
--- Ehkäpä Lumivuorten kotka ymmärtää ainoastaan sitä kieltä, jota
-Kanadassa puhutaan.
-
-Ja ääni toisti kysymyksen ranskaksi. Rosenholz vavahti.
-
--- Tämä on arveluttavampaa kuin luulinkaan, jatkoi kanadalainen niin
-hiljaa, että ainoastaan José saattoi kuulla häntä; heidän joukossaan on
-valkoinen.
-
--- Valkoinen roisto, joka on yhtynyt punaisiin konniin, sanoi José, --
-ne ovat aina pahimpia.
-
--- Mitä Kotkalta tahdotaan? kysyi Rosenholz, samoin ranskaksi, muistaen
-Mustanlinnun hänelle antaman nimen.
-
--- Näyttäytyköön tai kuunnelkoon, ellei hän uskalla esiintyä.
-
--- Ja ken takaa, etten tule katumaan, jos esiinnyn?
-
--- Me tahdomme osoittaa luottamusta, sanoi ääni.
-
--- Mitä hän sanoo? sanoi José.
-
--- Että näyttäytyisin ja...
-
-Rosenholz vaikeni, nähdessään kaksi omituista olentoa, joitten päät
-äkkiä kohosivat pensaston takaa. Hän tunsi miehet, joitten verinen ja
-kauhea maine ei ollut ainoastaan tullut hänen korviinsa, vaan jotka
-sattuma jo toisen kerran toi hänen tiellensä. Jo ensimäinen kohtaaminen
-oli ollut hänelle onneton.
-
-Nähdessään nämä kaksi miestä, jotka taasen seisoivat hänen edessään,
-valtasi pelottaman metsäsissin tuskallinen, outo tunne; Fabian oli
-mukana -- ensi kerran pelko valtasi Rosenholzin, hänen rautajäntereensä
-vapisivat kuin metsäköynnökset, joita ei tavallinen tuuli saa
-liikkeelle, mutta jotka myrskyssä tärisevät.
-
--- Punakäsi ja Bastardi! Tunnetko heitä? kysyi hän Josélta.
-
-José myönsi. Hän tunsi olevansa yhtä hämmästynyt kuin Rosenholzkin.
-
--- Älä näyttäydy, sanoi hän; kaikille, jotka kohtaavat heidät, on se
-surun päivä.
-
--- Aijon kuitenkin näyttäytyä, sanoi Rosenholz, muuten levitettäisiin
-huhu, että pelkään; sinun täytyy pitää tarkoin silmällä pensaitten joka
-lehteä ja tarkoin huomata noitten miesten liikkeet.
-
-Tätä sanoessaan nousi Rosenholz ylös. Hänen kirkas, tyyni katseensa
-osoitti, että pelko omasta puolesta oli tuntematon vieras hänen
-sydämessään.
-
-Punakäden ulkomuoto oli vastenmielinen. Hän oli pitkä laiha ukko,
-iho tiilen karvainen, terävät silmät eri kokoiset. Valkuainen oli
-täynnä veripilkkuja, nenä oli vinossa hänen kulmikkailla kasvoillaan,
-ja kaikki hänessä ilmaisi täyttä rosvoa. Hänen pitkät, valkoiset
-hiuksensa, jotka ennen olivat olleet tulipunaiset, olivat intiaanien
-tapan saukonnahkaisilla hihnoilla solmitut päälaelle. Jonkunlainen
-hirvennahasta tehty, erivärisillä nauhoilla koristettu paita ulottui
-aina polviin saakka; sen alta näkyivät pienillä kulkusilla ja tupsuilla
-koristetut nahkasäärystimet. Jaloissa oli hänellä kaikenvärisillä
-lasihelmillä koristetut, vihreät mokkasiinit. Toisella olkapäällä oli
-keltainen vaippa. Nahkavyö oli kireään uumille vedetty, punaisessa
-olkanauhassa riippui tappara, pitkä puukko ja intiaanilaisen piipun
-kotelo.
-
-Bastardi ei ollut isänsä näköinen ja vaikka hänen silmänsä
-ilmaisivatkin yhtä paljon julmuutta, ei hänen kasvojensa intiaanilainen
-muoto osoittanut isässä silmiinpistävää roistoutta.
-
-Mestitsi oli isäänsä pitempi ja tanakampi. Hän oli perinyt tuon
-äärettömän voiman, jota vanhuus ei ollut vielä riistänyt isältä.
-
-Mestitsissä oli jotain, joka samalla muistutti tiikeriä ja leijonaa.
-Isä sitä vastoin näytti Bengaalin tiikeriltä, joka on ottanut sakaalin
-luonteen.
-
-Mestitsin vahva, musta tukka oli samoin kuin isänkin sidottu päälaelle,
-mutta ei hihnoilla, vaan tulipunaisilla nauhoilla, jollaisia toisinaan
-nähdään hevosten harjoissa. Hänen metsäpukunsa oli saman kuosinen kuin
-isänsäkin, ja punaisesta kankaasta; siinä oli runsaasti koristuksia,
-jollaisilla nuori intiaani kokee persoonallista sulouttaan lisätä.
-
-Hänen olallaan oli pitkä pyssy, jonka pää oli täynnä kiiltäviä
-vaskinauloja ja punamaalilla koristettu.
-
-Sellainen oli noitten molempien erämaan rosvojen ulkomuoto.
-
--- Mitä Lumivuorten kotkalta tahdotaan, koska minua on sillä nimellä
-mainittu? kysyi kanadalainen tyynesti.
-
--- Ho ho, lausui Illinoisin rosvo ilkeällä hymyllä; minusta tuntuu kuin
-jo kerran ennen olisimme kohdanneet toi emme ja ellei muistoni petä,
-niin ei kanadalainen metsäsissi olisi saanut pitää hiuksiansa ilman...
-
--- Ilman kelpo iskua pyssyn perästä, jonka mainio päänne varmaan
-myöskin muistaa, lisäsi José, sekaantuen tuohon ranskankieliseen
-keskusteluun.
-
--- Oletteko tekin siellä? sanoi rosvo.
-
--- Niinkuin näette, vastasi José, kylmyydellä, jonka vastakohtana
-olivat hänen vihasta hehkuvat silmänsä.
-
--- Se on sama mies, jota intiaaniveljeni nimittävät Matkijalinnuksi,
-sanoi Bastardi.
-
-José, jonka kiivas mieli oli kuohuksissa, loi leimuavan katseen
-mestitsiin ja avasi jo suunsa antaaksensa äkäisen vastauksen, kun
-Rosenholz pyysi häntä olemaan vaiti.
-
-Kanadalainenkin tunsi kärsivällisyytensä olevan lopussa.
-
--- Olen noussut kuulemaan rauhan sanoja, ja nyt jo poistuvat Punakäden
-ja Bastardin kielet kauvaksi siitä, lausui hän vakavasti.
-
--- Monta sanaa ei tarvita, sanoi amerikalainen. Puhu poikani!
-
--- Suuri aarre on hallussanne, sanoi mestitsi. Teitä on ainoastaan
-kolme, mutta meitä on viisi vertaa enemmän, meidän täytyy saada se
-aarre. Sitä tahdomme.
-
--- Suoraan asiaan, vaikka hävyttömästi, tuumaili José. Saa kuulla, mitä
-Rosenholz vastaa.
-
--- Hm, sanoi Rosenholz, millä ehdolla tahdotte saada aarteen?
-
--- Ehdolla, että te heti poistutte täältä.
-
--- Aseinemme ja tavaroinemme?
-
--- Tavaroinenne, mutta ilman aseita, vastasi mestitsi, hyvin tietäen,
-että hänen lupauksestaan huolimatta olisi sitten helppo jättää
-metsästäjät intiaaneille.
-
--- Elleivät nuo roistot tahtoisi henkeämme, niin he empimättä
-antaisivat meille aseemme, kun heitä on niin paljon, kuiskasi José.
-
--- Se on päivän selvää, mutta jahka tempaan naamarin noitten rosvojen
-kasvoilta, sanoi Rosenholz matalalla äänellä.
-
-Sitten lausui hän kovasti, mestitsiin kääntyen:
-
--- Eivätkö riitä ne aarteet, jotka teille luovutamme? Mitä hyödyttäisi
-kolme pyssyä viittätoista soturia?
-
--- Ette sitten voisi meitä vahingoittaa. Kanadalainen kohautti
-olkapäitään.
-
--- Tuo ei ole mikään vastaus, sanoi hän. Te olette tekemisissä miesten
-kanssa, jotka kuulevat kaikki, jotka eivät pelkää uhkauksia, ja joita
-ei petollisilla sanoilla houkutella. Meidän täytyy heti saada selko,
-mihin voimme luottaa, lisäsi hän toveriinsa kääntyen.
-
-Nyt puuttui vanhempi roisto puheeseen.
-
--- Hyvä, sanoi hän, ilkeästi irvistäen, Bastardi suopeudessaan unohtaa
-yhden ehdon.
-
--- Minkä sitten?
-
--- Että teidän täytyy antautua meidän armoillemme, sanoi mestitsi.
-
--- Anna minun vastata noille valkoruumiisille intiaanikoirille,
-kyykäärmeille, sanoi José, nyhjäisten Rosenholzia.
-
--- José, lausui kanadalainen vakavasti, aina siitä alkaen kun minä olen
-edesvastuussa kasvattipoikani hengestä, on minulla pyhä velvollisuus
-täytettävänä ja jos onnettomuus sattuisi, tahdon esiintyä puhtaana
-Jumalan edessä. Älkäämme siis niin nopeasti asiaa ratkaisko.
-
-Ja Rosenholz loi Fabianiin, joka tarkoin seurasi kaikkia liikkeitä,
-katseen, joka ilmaisi koko hänen isällisen hellyytensä. Ystävällinen
-hymy palkitsi tämän katseen.
-
--- Hyvä, alotti kanadalainen, puhukaa, niinkuin pelottoman soturin
-ja kristityn tulee. Mitä meiltä tahdotte? Kuinka aijotte vankejanne
-kohdella?
-
-Mutta Bastardi halusi vain puolittain ilmaista aikeensa. Vaikka
-hän piti melkein varmana, että hän saavuttaisi tarkoitusperänsä,
-halusi hän kuitenkin säästää, ellei verta niin aikaa, ja hän toivoi
-mielettömyydessään, että soturit suostuisivat vankeuteen ennen
-kuolemaa, josta ei heitä mikään pelastaisi.
-
--- En tosiaankaan tiedä, miten teitä kohtelisin, lausui hän, mutta
-Mustalintu, jonka sotureja on mukanani, tahtoo välttämättömästi teidät
-ja olenkin kunniani kautta luvannut teidät hänelle.
-
-Vastauksessaan käytti mestitsi intiaanilais-espanjalaista murretta, ja
-hänen viimeisiä sanojaan lausuessaan näkivät metsästäjät pensastossa
-silmiä, jotka hehkuivat kuin tiikerin.
-
--- Sitä arvelenkin, sanoi Rosenholz, ja mitä Mustalintu meillä tekisi?
-
--- Sen tahdon sanoa teille, sanoi mestitsi kääntyen intiaaniin. Mitä
-tekisi Mustalintu Kotkalla, Matkijalinnulla ja etelän soturilla? Vastaa
-hiljaa, veljeni.
-
--- Kolme seikkaa, vastasi apahi. Ensin tulisi heidän koirien tavoin
-olla hänen majassaan, sitten kuivaisi hän nuotionsa ääressä heidän
-päänahkansa ja lopuksi antaisi hän heidän sydämensä soturiensa
-syötäväksi; sillä he ovat urhoollisia miehiä ja heidän rohkeutensa
-siirtyy niitten sydämiin, jotka ovat maistaneet heidän sydäntänsä.
-
--- Hyvä, sanoi mestitsi, tarkoin kuunneltuaan intiaanin sanoja,
-mestitsi kertoo nämä sanat heille.
-
-Kääntyen Rosenholziin koki hän hymyillä. --
-
--- Suuri intiaanipäällikkö, lausui hän englannin kielellä, jota ei
-Fabian ymmärtänyt, vakuuttaa vangeillensa ystävyyden, jollaista
-rohkeille tulee osoittaa; hän lupaa heille parhaat metsästysmaat ja
-kauniimmat naisensa.
-
--- Hyi, Rosenholz, huudahti José, on häpeäksi kuunnella tuota roistoa;
-etkö huomaa, että hän pilkkaa suoruuttasi?
-
--- Mitä sanoo Matkijalintu? kysyi vanha rosvo.
-
--- Hän sanoo, vastasi José, että hän tahtoo olla yhtä jalomielinen ja
-lupaa teille: sinulle uuden iskun pyssynsä perästä, pojallesi puukon
-piston rintaan ja hänen petollisen kielensä korpeille.
-
--- Ah! huudahti Bastardi hammasta purren ja ojensi nopeasti pyssynsä.
-
-Rosvo unohti lupauksensa vangita metsästäjät elävänä.
-
-Ei José eikä Rosenholz olisi ehtinyt kumartua alas ja toinen heistä
-olisi ollut mennyttä, kun heidän pyssynsä oli syrjässä, ellei samassa
-olisi ammuttu laukausta heidän takaansa ja mestitsi alkanut horjua.
-
-Ampuja oli Fabian.
-
-Onnettomuudeksi ei hänen pyssynsä kantanut pitkälle, joten hänen
-luotinsa kadotti voimansa mestitsin vaippaan.
-
-Bastardi horjahti kuitenkin luodin sattuessa häneen ja olisi syössyt
-kultalaaksoon, jossa Rosenholz pian olisi hänet lopettanut, ellei hänen
-isänsä olisi tarttunut häneen.
-
-Voimakkailla käsillään kantoi hän hänet rinteeltä pois.
-
-Samalla kuin rosvot, katosivat intiaanitkin pensaitten taakse.
-
-
-
-
-32.
-
-HYÖKKÄYS JA PUOLUSTUS.
-
-
-He olivat hankalassa asemassa. Taistelu oli välttämätön ja uhkasi
-muuttua tuliseksi ja katkeraksi, mutta ystävykset, joitten vastustajat
-olivat paljon lukuisemmat, saivat luottaa vain itseensä ja hyviin
-aseisiinsa. Näitäkään he eivät saaneet liian usein käyttää. Sitäpaitsi
-oli heillä vain hiukkasen muonavaroja. Tämän vaaran uhatessa liittyivät
-he sitä lujemmin toisiinsa.
-
-Hetkiseksi vain uhkaavan vaaran pelko valtasi näitten urhojen sydämen;
-sitten päättäväisyys ja järkähtämätön rohkeus paisutti heidän
-rintaansa, ja tarkoin harkitsivat he kaikki käytettävinä olevat
-puolustuskeinot.
-
-Järkähtämätön ystävyys yhdisti Josén ja Rosenholzin; se oli syntynyt
-kymmenen vuoden yhteisissä taisteluissa ja vaaroissa. Atlannin
-rannoilta Tyynen meren rannoille asti olivat molempien metsästäjäin
-pyssyt samalla kertaa pamahtaneet; epälukuisissa tuimissa taisteluissa
-olivat he toistensa rinnalla seisoneet, jakaen ilot ja surut. Nälkä ja
-jano, joka rikkoo vanhempain ja lasten välin, ei ollut voinut katkaista
-heitä yhdistäviä siteitä, vaan keskenänsä olivat he jakaneet viimeisen
-vesipisaran, viimeisen ruoan tähteen. Sellaista ystävyyttä voipi
-ainoastaan erämaassa tavata.
-
-Sumussa loistava tuli herätti kanadalaisen huomion.
-
--- Tuo valo ei miellytä minua, sanoi hän. Vaikka viitat tällä puolen
-suojelevatkin meitä riittävästi, on kuitenkin hieman värisyttävää, kun
-tietää olevansa luotien uhkaamana takaakin päin. Nuo roistot varmaankin
-tahtovat kääntää huomiomme hyökkäyksen alkukohdasta pois. Kukkuloita
-peittävä usva ei estä intiaaneja lähettämästä luotituiskua päällemme.
-
--- Olet oikeassa, sanoi José. En luule, että tuo vanha rosvo ja hänen
-poikansa ovat sitoutuneet jättämään meidät aivan vahingoittumattomina
-Mustallelinnulle, vaan tilaisuuden sattuessa koettavat he varmaankin
-pirullisella taidollaan murtaa olkapäämme tai katkaista kätemme tai
-jalkamme.
-
--- Tänne, Fabian, jatkoi Rosenholz, tässä on sinun paikkasi. Pidä
-tarkoin varalla tuota nuotiota ja kohdista pyssysi sinnepäin. Heti kun
-sumussa näet pyssyn väläyksen, täytyy sinun vapisematta ja rohkeasti
-lauaista pyssysi sitä paikkaa kohti, jossa näet tulen leimahtavan
-sytytinreiästä.
-
-Rosenholzin määräyksen mukaan asettui Fabian viittojen taakse ja ojensi
-pyssynsä ylöspäin.
-
-Molemmat toiset makasivat maassa, kasvot vihollisiin käännettyinä.
-Pyssyn suu ei ulettunut rahtuistakaan kallion ulkopuolelle ja siinä he
-tarkoin tähystelivät vihollisten liikkeitä.
-
-Äkkiä katkaisi hiljaisuuden kaksi toistaan seuraavaa laukausta. Toinen
-tuli vuorelta, toinen kalliolta, josta Fabian oli turhaan ampunut
-vihollista.
-
-Kolme kertaa perättäin uudistuivat nämät kaksinkertaiset laukaukset.
-Männyistä irtautuneita kuorenpalasia ja oksia putosi heidän päällensä,
-eikä luultavasti Fabianinkaan luodit olleet sen enempää vahingoittaneet
-vihollista.
-
--- Anna minulle paikkasi, sanoi Rosenholz ja asetu minun paikalleni.
-José, näytä hänelle, miten hänen tulee pitää pyssyänsä, näyttämättä
-itseään.
-
-Tätä sanoessaan konttasi Rosenholz takaperin ja Fabian hiipi varovasti
-Josén luo.
-
-Paikalleen päästyänsä tarkasti Rosenholz pikaisella silmäyksellä vuoret
-ja aavikon. Hän hämmästyi, nähdessään kallion juurella olevan järven
-rannalle nostetun pystyyn muutamia suuria latteita kiviä, lyhyen matkan
-päähän toisistaan.
-
-Sellaisia kiviä oli neljä, eikä Rosenholz hetkeäkään epäillyt, ettei
-yhtä monta vihollista ollut niiden takana, estämässä metsästäjien pakoa
-sille suunnalle. Sitten käänsi hän katseensa vuorelle, josta tuli vielä
-heikosti kajasti.
-
-Intiaanin kärsivällisyydellä alkoi hän odottaa.
-
-Sillä aikaa vaihtoivat toistensa rinnalla liikkumattomina makaavat José
-ja Fabian muutamia sanoja. José ei ollut vielä lakannut puhumasta, kun
-hän äkkiä laukaisi.
-
-Raivokas kiljunta seurasi.
-
--- Tuo ei enää karju, siitä olen varma, sillä pistänpä vetoa, että
-luoti meni silmän läpi aivoihin.
-
--- Niin, jatkoi José, uudelleen ladaten pyssyään, nuo metsärosvot ovat
-hirvittäviä. Olen nähnyt isän ja pojan koettavan murhata toisiansa.
-Olen nähnyt kuinka poika kumartui armoa pyytävän isänsä yli, kuinka hän
-otti terävän puukkonsa nylkeäksensä isänsä päänahan, kun muuan intiaani
-sattui paikalle ja henkensä uhalla esti kauhean rikoksen.
-
--- Niin, lisäsi hän, mitä voi sellaisilta pedoilta odottaa? Hoi,
-Rosenholz, meillä on yhtä vihollista vähemmän.
-
--- Sen tiedän, kun sinä ammut, vastasi Rosenholz tyynesti ja
-kääntymättä tarkastavasta asemastaan.
-
-Syvä hiljaisuus seurasi Josén kamalaa kertomusta, ja ystävykset
-makasivat kalliolla yhtä liikkumattomina kuin hevosen runko ja kuolleet
-aavikolla.
-
-Kaksi pitkää tuntia kului siten.
-
-Aurinko oli melkein kohtisuorassa heidän päällänsä, ja loi hehkuvia
-säteitänsä kukkulalle. Mäntyjen varjot eivät enää voineet kuumuutta
-lieventää. Aavikon tuuli puhalsi kuumana kuin uunista tuleva, nälkä ja
-jano alkoivat ystävyksiä vaivata.
-
--- Sanopa, Rosenholz, mitä nyt pitäisit yksinkertaisimmastakin
-ateriasta, joka eteesi katettaisiin?
-
--- Mitäpä tuosta, José! Olemmehan jo kerran neljäkolmatta tuntia
-paastonneet taistellessamme aamusta toiseen aamuun. Jos olet nälissäsi,
-niin pureskele männyn kuorta, ja vakuutanpa, että pihkan katkera maku
-vie ruokahalusi.
-
--- Kiitoksia paljon, mutta kyllä minä pidän kauriin tai härän paistin
-palan parempana, vastasi José, joka oli taasen tullut leikkisälle
-tuulelle. Etkö näe aavikolla ainoatakaan elävää olentoa, jonka voisit
-pyssylläsi kaataa?
-
--- Kyllä näen neljäkin, mutta ne piilevät koloissa litteiden kivien
-takana, samallaisten kuin meitä suojelevatkin, sanoi kanadalainen,
-luoden silmäyksen aavikolle, jossa oli nähnyt ylös nostetut kivet,
-jotka nyt olivat kumossa. Kas, jatkoi Rosenholz, nuo roistot ovat
-kaataneet kivet päällensä, mutta elleivät ketut yön tullessa ole
-poistuneet luolistansa, niin menemme ja tapamme ne.
-
-Tätä sanoessaan tarkasteli hän yhä sitä kohtaa, jossa nuotio oli ollut.
-Tiheässä usvassa saattoi sen nähdä ainoastaan tummemman viirun avulla,
-joka syntyi sammutetun tulen savusta.
-
-José sitä vastoin saattoi nähdä asemaansa muuttamatta ahtaan
-ampumareikänsä kautta kultalaaksoon.
-
--- Niinkuin huomaatte, en pettynyt väittäessäni, ettei Baraja ollut
-liittolaisilleen ilmoittanut kultasuonen olemassa-oloa, sanoi José
-Fabianille; muuten näkisimme mestitsin tovereinensa hiipivän laaksoon
-tai ainakin luovan uteliaita katseita sinne. Silloin olisi ollut mainio
-tilaisuus ampua heidän kalloonsa. Heitä rehellisemmät ihmiset eivät,
-sen voin vakuuttaa, ole voineet vastustaa tuon kullan lumoavaa voimaa.
-
--- Tein varmaankin väärin, kun salasin sen heidän katseiltaan. Mutta
-mitä pirua he tuumivat, kun eivät liikahda paikaltaan. Sen tahtoisin
-tietää, lisäsi José levottomasti.
-
--- Ehkäpä he aikovat valloittaa asemamme hyökkäyksellä ja odottavat yön
-tuloa, sanoi Fabian.
-
--- Sitä toivoisin, vaikka en heidän lukuaan tunne... Muuan tapaus
-keskeytti Josén.
-
-Rosenholz näki kaksi tuliviirua tunkeutuvan usvaverhon läpi, ja
-kahdenkertainen pamaus ei ollut vielä hänen korviinsa ehtinyt, kun
-väläys leimahti hänen omasta pyssystään.
-
-Näiden kolmen laukauksen ääni kuului melkein yht'aikaa, mutta
-seuraukset olivat erilaiset.
-
-Kaksi yhdellä kerralla viittoihin sattuvaa luotia, jotka iskivät juuri
-siihen, missä viitat olivat puihin sidotut, saivat ne putoamaan,
-samalla kuin Rosenholz, joka oli tähdännyt sytytinreiästä leimahtavaan
-tuleen, antoi toiselle ampujalle kuolinhaavan.
-
-Vuorelta alas syöksyvä intiaani koetti, vaikka turhaan, saada kiinni
-terävistä kallion syrjistä, joihin hän pudotessaan satutti itsensä.
-Siinä kimmahti hän syrjään, eikä syöksynyt vesiputouksen kuiluun, vaan
-järveen, jonka vesi loiskahti korkealle.
-
-Järvelle muodostui yhä useampia renkaita, kunnes ne rannalla katosivat;
-vesi sai entisen tyyneytensä ja kuvasti rauhallisena taivasta ja
-vuoria. Metsästäjät eivät enää kuulleet muuta kuin kivien ratinan, kun
-ne vuoresta irtautuneina vyöryivät järveen.
-
--- Kumpikin meistä saa nyt vetää viirun pyssynsä perään, sillä noita
-roistoja on nyt kahta vähemmän, sanoi José. Se oli todellakin oiva
-laukaus!
-
-Mutta Rosenholz mietti aivan toista; hän ei enää välittänyt voiton
-merkkien piirtämisestä pyssynsä perään, jossa ei enää ollut juuri
-tilaakaan.
-
-Ensin arveli hän, että he viittojen pudottua olivat vuorelta tulevien
-luotien saavutettavissa, sekä etteivät männyt suojelleet heitä enää
-yhtä paljon; myöskään ei voinut ajatellakaan suojelevien viittojen
-uudelleen ripustamista.
-
-Muuan seikka, jota hän aikoi käyttää hyödyksensä, kiinnitti myöskin
-hänen huomiotansa.
-
-Vuorelta järveen pudotessaan oli intiaani temmannut irti järven pinnan
-yläpuolella kallion koloissa kasvavaa pitkää heinää; samoin oli hän
-lamannut kaislaa, jonka tummat tähkät ja viheriät korret sekaantuivat
-ruohoon.
-
-Täten saattoi nähdä holvimaisen, leveän aukon kallion seinässä.
-
-Tämä aukko näytti olevan jotenkin tilava, vaikkapa pimeän kanavan suu,
-ja se olikin todella sen maanalaisen kanavan suu, johon Baraja oli
-edellisenä päivänä nähnyt Punakäden ja Bastardin ruuhellaan menevän.
-
-Rosenholz ei tätä tiennyt, mutta hän ajatteli, mitä hyötyä heillä
-siitä olisi, jos nälkä pakottaisi heidät pakenemaan. Samalla ei hän
-kuitenkaan lakannut tähystämästä vihollista. Ammutun intiaanin toverin
-täytyi varmaankin, jos hän tahtoi välttää uhkaavaa vaaraa, mennä
-kallion yli vievää kapeata polkua. Rosenholz ei pettynytkään. Pian
-keksi hänen kotkansilmänsä liehuvan pääkoristeen, joka näkyi ylempänä
-ja alempana ja katosi taasen näkyäksensä.
-
-Hetkisen pysyivät liehuvat höyhenet liikkumatta. Vakuutettuna siitä
-että hänen vihollisensa piti häntä silmällä, oli Rosenholz kääntävinään
-päänsä toisaalle. Villi soturi näyttäytyi kokonaan kalliolta, joko
-sitten varmemmin kohdataksensa vihollisen, joka ei näyttänyt olevan
-varuillaan, tahi uhitellaksensa häntä, minkä intiaanit toisinaan
-tekevät, se kun heitä miellyttää.
-
-Apahi heilutteli pyssyään ampumatta ja päästi uhittelevan huudon.
-
-Mutta huuto päättyi kuolon kiljahduksella. Rosenholzin luoti oli
-sattunut. Pyssy putosi hänen kädestään, itse astui hän jonkun askeleen,
-mutta syöksähti sitten kultalaaksoon, jossa ei liikahtanutkaan.
-
--- Tämä on mainiota! sanoi José. Rosenholz ei ruutia tuhlaa.
-
-Sillä aikaa konttasi Rosenholz toveriensa luo, jotka puristivat hänen
-kättänsä äänettömän ilon ja kiitollisuuden merkiksi.
-
--- Tuo kuollut, sanoi Rosenholz, ei uneksikaan lepäävänsä kullassa.
-Älkäämme kuitenkaan sitä ajatelko, vaan miettikäämme, miten
-pelastuisimme tästä vaarallisesta asemasta.
-
-Sitten kertoi hän tovereillensa lyhykäisesti sivuseikat äskeisestä
-intiaanin järveen syöksymisestä; hän kertoi nähneensä maanalaisen
-aukon, joka toisiinsa näytti yhdistävän järven ja Sumuvuorten sisustan.
-
-Se saattoi pelastaa heidät. Järvi oli kuitenkin syvä, eikä voinut
-toivoa päästä aukolle ruutia kastelematta ja tekemättä siis aseitaan
-kelpaamattomaksi. Mutta tätä kiinteää kalliota ei myöskään voinut
-temmata paikoiltaan kuten taannoista saarta.
-
-Ystävysten neuvotellessa pysyivät viholliset tyyninä ja näyttivät
-aikovan jatkaa piiritystä.
-
-
-
-
-33.
-
-INTIAANIT VALMISTAUTUVAT KUOLEMAAN.
-
-
-Piiritetyt kuuntelivat levottomina vesiputouksen kumeaa kohinaa, sillä
-siellä oli heidän viimeinen pakopaikkansa. Silloin viisi intiaania
-laskeutui tähystelevin katsein vuorelle varustusten taa.
-
-Vastapäätä heitä oli hautakukkula kamaline koristuksineen. Ei
-ihmisolennon jälkeäkään voinut huomata siellä, ei yksikään pyssyn
-piippu kimallellut auringossa, synkät männyt vain hiljaa häilyivät
-metsästäjien päitten päällä; muuten vallitsi kaikkialla mitä syvin
-hiljaisuus.
-
-Apahit tiesivät kuitenkin aivan hyvin, että vähinkin varomattomuus
-tuottaisi heille kuoleman. Heidän alapuolellaan istuivat
-molemmat erämaan rosvot poltellen punertavasta savesta tehdyillä
-intiaanipiipuilla. Heidän vieressään olivat heidän pitkät pyssynsä ja
-tuon tuostakin loivat he katseen vaaleaan ja levottomaan Barajaan.
-Vielä eivät ryövärit aavistaneet petosta, jonka hän oli heille tehnyt;
-sattumus saattoi kuitenkin ilmaista sen. Mies pelkäsi senvuoksi
-henkeänsä ja aarretta, eivätkä molempien rosvojen uhkaukset olleet
-omiansa rauhoittamaan häntä.
-
-Molemmat neuvottelivat, miten parhaiten voisivat täyttää
-Mustallelinnulle antamansa lupauksen ja jättää metsästäjät elävinä
-hänelle. He kysyivät eräältä lähellä olevalta Vuorikauris-nimiseltä
-intiaanilta saadakseen samalla kuulla liittolaistensa mielipiteen,
-minkä neuvon hän antaisi. Tämä ehdotti, että nälällä pakotettaisiin
-metsästäjät antautumaan, mutta tämä keino tuntui molemmista rosvoista
-liian pitkälliseltä, sillä heidän voitonhimonsa halusi pikemmin päästä
-perille.
-
-Ehdolla, että kolme arvalla määrättyä soturia uhrautuisi hänen aikeensa
-hyväksi, lupasi Bastardi hankkia viholliset elävinä heille. Empimättä
-ilmaisivat intiaanit olevansa valmiit siihen ja päästivät pitkän
-riemuhuudon. Molemmat rosvot ilmaisivat nyt aikeensa ja heti ryhdyttiin
-uhreja valitsemaan.
-
-Eräs intiaani otti arpanappulat taskustansa ja määrättiin, että kolme
-alimman numeron saanutta uhrautuisi toisten hyväksi.
-
-Tämän kamalan uhkapelin aikana pysyivät intiaanit aivan tyyninä,
-eivätkä väreelläkään ilmaisseet, mitä heidän sydämissään liikkui.
-
-Vuorikauris koetti ensin onneansa. Hän puisti nappuloita ja pudotti ne
-hiekalle, ja hänen tummat silmänsä seurasivat viekkaasti niitä, mutta
-ei jänterekään värähtänyt.
-
--- Kaksitoista! sanoi mestitsi, laskettuansa, samalla kuin hänen isänsä
-kirjoitti luvun hiekkaan.
-
-Kun ei voitu noutaa aavikolla olevia neljää intiaania antaumatta
-varmaan kuolemaan, vapautettiin heidät arvan heitosta.
-
-Toinen soturi seurasi Vuorikaurista. Hän ei edes viitsinyt puistaa
-nappuloita. Toisen kerran vyöryivät ne hiekkaan.
-
--- Kaksi! huudahti Bastardi.
-
--- Soturit valittavat Kalliosydämen kuolemaa, sanoi intiaani, pitäen
-oman ruumissaarnansa; he sanovat, että hän on ollut sankari.
-
-Yksi silmä kummastakin nappulasta oli pudonnut, intiaanin kohtalosta
-ei siis ollut epäilystä; mutta lausuttuansa yllämainitun, hän kovalla
-voimanponnistuksella pidätti sydämensä valtavat liikkeet.
-
-Kun intiaani, jonka kohtalo siten oli määrätty, näin osoitti
-välinpitämättömyyttä, jota ei hänen sydämensä tuntenut, vetivät
-jäljellä olevat arpaa.
-
-Kaksi ja kuusi olivat alimmat tähän asti tulleet numerot ja enää oli
-jäljellä yksi intiaani, joka ei ollut arpaa vetänyt hengestänsä.
-
-Luultavaa oli, että hän heittäisi samoin kuin Vuorikauriskin.
-
-Kuuden jälkeen oli alin luku yhdeksän. Hän saattoi toivoa heittävänsä
-enemmän.
-
-Kaikista ponnistuksista huolimatta ei apahi saattanut pidättää kättänsä
-vapisemasta.
-
-Punakäsi rypisti otsaansa, mestitsi nauroi ivallisesti, ja intiaanit
-murisivat.
-
-Soturi pidätti kätensä juuri kun oli heittämäisillään, ja katsahtaen
-miettivästi ja surullisesti ympärilleen lausui heikkouttaan puolustaen:
-
--- Huokaavan tuulen majassa on nuori vaimo, joka on ollut siellä
-ainoastaan yhdeksän kuukautta, ja soturin poika, joka tänään näkee
-auringon kolmannen kerran.
-
-Hän heitti nappulat.
-
--- Viisi! kiljaisi melkein iloisella äänellä vanha rosvo, jota
-kummastutti, että saattoi rakastaa vaimoaan ja lastaan.
-
--- Nälkä ja huoli tulevat vieraiksi Huokaavan tuulen majaan, lisäsi
-intiaani vienolla, sointuisella äänellä, josta oli nimensäkin saanut.
-
-Onnettoman viimeiset ajatukset kääntyivät niihin kahteen heikkoon
-olentoon, jotka samalla menettäisivät soturin rakkauden ja turvan; hän
-istui äänetönnä erillään, eivätkä toisetkaan hänestä välittäneet.
-
-Mestitsi loi isäänsä riemuitsevan katseen, johon tämä vastasi
-inhottavalla hymyllä.
-
-Kun intiaanien mestitsin aikeen mukaan tuli uhrautua toinen toisensa
-jälkeen, määrättiin, että he toistamiseen löisivät arpaa siitä, missä
-järjestyksessä se tapahtuisi.
-
-Tässä voitti Huokaava tuuli sen edun, että jäi viimeiseksi.
-
-Tämän kaiken kestäessä mietti Baraja, tunnustaisiko asian todellisen
-laidan rosvoille.
-
-Lopuksi päätti hän yhä vain pysyä äänetönnä ja odottaa asiain menoa.
-
-
-
-
-37.
-
-PIIRITYKSEN JATKUMINEN.
-
-
-Intiaanien vielä neuvotellessa liittolaistensa kanssa alkoi aurinko
-vaipua länteen, ja rasittava, helteinen tuuli puhalsi, ajaen suuria
-valkoisia pilviä pitkin taivaan lakea.
-
-Pilvet levenivät ja tummenivat, ja lähestyvän myrskyn enteenä häilyivät
-männyn oksat edestakaisin.
-
-Mustat kotkat, erämaan lentävät asukkaat, etsivät suojaa kalliolta.
-
--- Voitko noista intiaanien parista huudahduksesta päättää, paljonko
-heitä on? kysyi Rosenholz Josélta.
-
--- En; sitä paitsi mietin levottomasti, minkä pirullisen sotajuonen
-viekas mestitsi ja julma Punakäsi ovat keksineet. Sinä samoinkuin
-minäkin, olet kuullut etäältä heidän äänensä. Jotain he ovat keksineet,
-siitä olen varma, sillä sen todistaa äskeinen riemuhuuto.
-
--- Me olemme käyttäneet kaikkia varovaisuuskeinoja, mitä uljaat ja
-järkevät miehet voivat, sanoi Fabian, ja kun on velvollisuutensa
-täyttänyt, täytyy kohtaloonsa alistua.
-
--- Tehkäämme niin, sanoi José, mutta nyt minun on polttava jano. Te,
-don Fabian, olette vesiputousta lähimpänä, katsokaa, ettekö vaaratta
-saattaisi ammentaa vettä pullooni, jos sidomme sen latauskeppini päähän.
-
--- Antakaa tänne se, sanoi Fabian, se käy helposti ja minäkin tahtoisin
-sammuttaa janoni.
-
-Fabian konttasi putouksen luo, täytti pullon ja kaikki joivat. Tämä
-virkisti heitä ja uudelleen alkoivat he tähystellä.
-
-Mutta janon sammuttua tuli uudelleen nälkä; kello oli lähes neljä, ja
-kaksitoista tuntia oli kulunut siitä, kun piiritetyt söivät niukan
-ateriansa. Heidän täytyi kuitenkin odottaa yön tuloa voidaksensa
-turvallisesti ryhtyä syöntipuuhiin, jossa puute pakotti heidät
-kohtuullisiksi.
-
-Heidän varustuksensa suojelivat heitä vihollisten luodeilta ainoastaan
-heidän ollessaan pitkällään maassa. Mutta jos he vähänkin kohottivat
-itseänsä, olivat he intiaanien luotien esineenä.
-
-Pitkän odotuksen jälkeen saapui hetki, jolloin metsästäjät luulivat
-huomanneensa liikettä vastapäätä olevalla kukkulalla. Siellä kasvavat
-pensaat häilyivät edes takaisin. Pian nähtiin kuinka bisoninnahkainen
-vaippa laskettiin oksien päälle.
-
--- Tuo on jonkun sotajuonen alkua, sanoi Rosenholz; ehkäpä siten
-koetetaan kääntää huomiomme sieltä, missä vaara todella piilee.
-
--- Kyllä se tuolta tulee, luota siihen, sanoi José; heti kun viisi tahi
-kuusi nahkaa on tuon päälle laskettu, voipi kaksi miestä asettua niiden
-taakse; heidän suojuksensa läpi eivät meidän luotimme tunkeudu, vaikka
-ei välikään ole pitkä.
-
-Josén tätä lausuessa heitti hänen aavistuksensa todistamiseksi
-näkymätön käsi toisen vaipan edellisen päälle.
-
--- Olkoon miten tahansa, lisäsi Rosenholz, kyllä minä ainakin pidän
-silmällä kaikki pensaat, eikä ainoakaan silmä voi minun huomaamattani
-tähystellä lehtien välistä.
-
-Ei kauvan viipynyt, ennenkuin kolmas nahka liittyi edellisiin, ja vielä
-näkivät metsästäjät viisi nahkaa laskettavan edellisten päälle; niiden
-karvat olivat vuoroin sisään vuoroin ulospäin käännetyt.
-
-Nämät vaipat tiheine karvoineen muodostivat suojuksen, joka oli yhtä
-vahva kuin jalan paksuinen muuri.
-
--- Tuo on epäilemättä tuon ilkeän mestitsin puuhia, sanoi José, eivätkä
-meidän kaikkienkaan silmät ehdi näkemään, mitä tuon vallin takana
-tehdään. Kas, nyt voisi mies tuolla melkeinpä seisoa ja hän pitäisi
-meidät tiukalla.
-
--- Kas, sanoi Rosenholz, näenpä miten pensaat tuolla alhaalla
-vasemmalla häilyvät, vaikka niin vähän, että intiaani, joka saa ne
-häilymään, voipi otaksua meidän luulevan sen tuulen teoksi. Rosenholzin
-viittaama paikka oli kukkulan toisessa päässä, vastaisella puolella
-bisonin nahkojen muodostamaa vallia. Kallion kieleke peitti tässä
-aukon, josta ihminen vaaratta uskalsi katsahtaa alaspäin.
-
--- Älä välitä siitä veitikasta, sanoi José, vaan epäile mestitsiä ja
-hänen inhottavaa isäänsä.
-
--- Taivas antaa käsiimme sen miehen, joka on syynä tähän kaikkeen.
-Näetkö hänet? kysyi Rosenholz tukahdutetun kiukun äänellä.
-
-Kallionkielekkeen taakse kumartui ihminen, jota tuskin huomasikaan
-tiheässä pensastossa, mutta jonka piirteet Rosenholzin terävä silmä
-pikemmin arvasi kuin näki.
-
-Henkilö pysyi liikkumattomana, eikä uskaltanut syrjäyttää suojelevia
-oksia.
-
--- Käännä pyssysi hieman viistoon, José, sanoi Rosenholz. Kas niin,
-hyvä, se ei saa ulottua sinua suojelevan kiven ulkopuolelle...
-
-Hänet keskeytti Josén pyssyn pamaus.
-
-Baraja, jonka päähän luoti sattui, ojensi haavoitetun käärmeen tavoin
-ruumistansa; hän ei enää voinut pidättää sitä, vaan vyöryi rinnettä
-alas, temmaten mukanaan kappaleen suojelevaa vihantaa aitausta ja
-putosi kultalaaksoon.
-
-Hänen suonenvedon tapaisesti puristettujen käsiensä viimeiset
-värähdykset paljastivat osan peitettyä kultaa, jonka hän sai
-hengellänsä maksaa ja johon hän kuolonkamppauksessaan iski hampaansa.
-
-Sattumalta peitti hänen irtitempaamansa ruoho uudelleen aarteen.
-Metsästäjiä lukuun ottamatta oli Pedro Diaz ainoa, jolle ei paikan
-tietäminen ollut henkeä maksanut.
-
--- Tuo roisto uinuu kullassa korviansa myöten, sanoi José.
-
--- Jumalan tuomio! lausui kanadalainen.
-
--- Etsi nyt sinulle luvattua aarretta, perhanan mestitsi! sanoi José;
-teinpä oikein viisaasti, kun peitin sen.
-
-Taivas oli sillä aikaa mennyt pilveen ja kaiku toisti ukkosen
-ensimäisen, kaukaisen jyrinän. Sitä seurasi syvä, mahtava hiljaisuus,
-lähenevän myrskyn enne.
-
--- Kamala yö on tulossa, sanoi Rosenholz, ja meidän on taisteleminen
-sekä ihmisiä että luonnonvoimia vastaan. Fabian, konttaa katsomaan,
-onko ruutimme suojassa myrskyltä. Luo samalla silmäys aavikolle
-nähdäksesi, vieläkö ne neljä rosvoa ovat luolissaan.
-
-Fabianin poistuessa täyttämään Rosenholzin käskyä, lausui jälkimäinen
-huoahtaen Josélle.
-
--- Sydämeni on yhtä synkkä kuin nuo sadetta ja ukkosta uhkaavat pilvet.
-Olen arka kuin nainen, synkät aavistukset, joita ei tuo lapsi saa
-huomata, ovat masentaneet rohkeuteni, josta tähän asti olen ylpeillyt.
-José, etkö mitenkään voi lohduttaa vanhaa toveriasi?
-
--- En, Rosenholz-parka, vastasi tämä. Jos sentään, josta Jumala
-varjelkoon, noitten luoti sattuisi sinuun, niin...
-
--- En puhu itsestäni, lausui Rosenholz keskeyttäen hänet; nyt
-pidän henkeäni arvossa Fabianin tähden, enkä itseni. Älä suutu
-suorapuheisuudestani, sillä jos saisin teidän molempien kanssa
-elää kuolemaani saakka, tuntuisi se minusta matkustukselta noita
-viehättäviä, kukkarantaisia jokia myöten, joita usein olemme
-ruuhessamme kulkeneet, toisinaan sytyttäen öisen nuotiomme
-magnolioitten ja sumachpuitten siimekseen, toisinaan ollen alallamme
-majavia pyydystämässä, tahi joen rannalle juomaan tulleita hirviä
-ampumassa.
-
--- Kyllä ymmärrän, sanoi José, sinä et pelkää kuolemaa, vaan eroamista
-hänestä, niinkuin jo ennenkin on tapahtunut.
-
--- Niin juuri, José! Olet koskettanut sydämeni arimpaan kohtaan. Jos
-joutuisin noitten intiaanien käsiin, niin älä, samoin kuin ennen,
-seuraa jälkiäni viikkokausia, vaan jätä kykenemätön ukko sillensä.
-Saata Fabian takaisin Espanjaan, auta häntä kadonneen omaisuutensa
-takaisin saamisessa, äläkä päästä häntä unohtamaan, että on ollut
-ihminen, jolle hänen näkemisensä oli kuin aavikon puun varjo, kuin
-savupatsas, joka ohjaa eksyneen metsästäjän oikealle, kuin sumun läpi
-tuikkiva pohjantähti, joka on hänelle tien viittana.
-
-Ukko vaikeni, sydämeensä sulkien synkät mietteensä.
-
-Fabian palasi paikalleen.
-
--- Ampumavaramme ovat suojassa, sanoi hän, enkä nähnyt ketään aavikolla.
-
--- Nuo roistot ovat jääneet luoliinsa kuin huuhkaimet, jotka vasta
-yöllä uskaltavat esiintyä, sanoi José. Sitten näemme heidän hiipivän
-tämän kukkulan juurelle, sillä varmaan he nyt vain odottavat pimeän
-tuloa hyökätäksensä päällemme.
-
--- Sitä en luule, sanoi Rosenholz; mutta jos yö tulee, ennenkuin
-he ovat suunnitelmansa toteuttaneet, tiedän henkilön, joka säästää
-heiltä puolen matkaa. Me kahden, José, hyökkäämme aivan kuin sinä
-yönä, jolloin Arkansasin rannoilla voitimme intiaanit, jotka luulivat
-olevansa turvassa majavanluolissa, joihin olivat piiloutuneet.
-
--- Niinpä niinkin, vastasi José, jos meidät joskus sidotaan puuhun ja
-käsketään virittämään kuolinvirtemme, niin on meillä pitkä hautausvirsi
-veisattavana.
-
-Hyökkäys viipyi kuitenkin vastoin Rosenholzin otaksumista. Savupatsas
-oli jo hetken tiheänä kohonnut kukkulan takaa.
-
-Aluksi eivät metsästäjät voineet käsittää, miksi intiaanit olivat
-sytyttäneet tulen, jonka savu näkyi, mutta nälkä saattoi heidät
-arvaamaan syyn. Tuuli toi mukanansa miellyttävän tuoksun, eivätkä he
-voineet erehtyä sen aiheuttajasta.
-
--- Kas vaan noita koiria, sanoi José, heillä on metsänriistaa mukanaan
-ja nyt he paistavat sitä, samalla kuin meidän laistemme kristittyjen
-täytyy tyytyä sen hajuun. Se todistaa, että he ovat päättäneet pitää
-meitä saarroksessa täällä ja toivovat voittavansa nälällä sen, mitä
-eivät väkivallalla saa. Pidinpä mestitsiä ja hänen isäänsä parempina,
-sillä vaikka he ovatkin kehnoja rosvoja, ei heiltä rohkeutta puutu.
-
-Vähitellen lakkasi savu näkymästä ja äkkiä kajahti hurja huuto, jota
-kuunnellessa täytyi olla vahvat hermot.
-
-Metsästäjät eivät kuitenkaan tästä pelästyneet. Hyökkäystä he eivät
-pelänneet, vaan pitkällistä piiritystä.
-
--- Vastaammeko siihen? kysyi José.
-
--- Emme, sanoi Rosenholz, vaan annamme pyssyjemme vastata. Tarkastele
-tarkoin jokaista oksaa, jokaista ruohon kortta, ikäänkuin edessämme
-olisi joukko käärmeitä. Nuo pedot kyllä haluavat päättää taistelun
-vielä päivän koittaessa ennen myrskyn puhkeamista.
-
--- Jumala suokoon, ettet pettyisi, sillä huomispäivä tuottaisi vain
-uusia vaaroja.
-
--- Tuo peto, jonka äsken kaadoimme tuonne kultavuoteelle, on tuonut
-tänne nuo roistot, Punakäden ja mestitsin tovereinensa anastamaan
-aarretta, eivätkä he tienneet, että kolme soturia Gilajoen saarelta
-vartioitsi sitä. Luultavasti on Mustalintu päässyt soturiensa tuhoojien
-jäljille, ja huomenna ovat he kaikki täällä.
-
--- Puhvelinnahkainen suojus liikkui äsken, sanoi Fabian. Näin myöskin
-sen takana mestitsin päätä koristavien punaisten nauhojen liikkuvan.
-
-Siitä osasta kukkulaa, jossa Punakäsi ja mestitsi olivat
-puhvelinnahkojen suojassa, eivät piiritetyt jättäneet tuuman vertaakaan
-vartioimatta. Mutta voidaksensa osua kukkulan juurella oleviin
-vihollisiin, täytyi heidän suunnata pyssynsä alaspäin; samoin täytyi
-ampujan pistää pyssyn piippu ulos ampumareijästä, itseään kuitenkaan
-paljastamatta.
-
--- Jumal' auta! huudahti José äkkiä, tuolla on intiaani, joka joko on
-suuttunut elämään tai myöskin tahtoo tarkastaa kultalaakson puolta.
-
-Näin sanoen viittasi hän intiaanin käteen, joka varovasti käänsi
-syrjään vuoren juurella kasvavia pensaita.
-
--- Vetäy hieman takaisin oikealle, sanoi Rosenholz Fabianille. José on
-aivan vastapäätä häntä, eikä voi osata häneen panematta itseään vaaraan.
-
-Fabian väistyi vesiputoukseen päin lähes kukkulan syrjälle, tehdäksensä
-tilaa Rosenholzille.
-
--- Intiaani, lisäsi Rosenholz, on mieletön; kas vaan, hän näyttää
-ärsyttävän meitä ampumaan ja tahtoo ilmaista olopaikkansa.
-
-Todellakin taivutti vihollinen, jonka käden ainoastaan saattoi nähdä,
-pensaita syrjään, liikkeitään salaamatta.
-
--- Ehkäpä se on vain sotajuoni, jolla tahdotaan suunnata meidän
-huomiotamme sinne, sanoi José, mutta ole huoletta, kyllä minä pidän
-varalla.
-
--- Sotajuoni! toisti Rosenholz, ei suinkaan. Nyt on tuo veitikka aivan
-pyssyni suussa ja voisin murtaa hänen kätensä peukalon ja kämmenen
-välistä. Väistypä Fabian vielä vähän takaperin; minun täytyy suunnata
-enemmän vasemmalle, sillä kun käsi on tuossa, on ruumis vähän sivulla.
-Hyvä! Nyt olen oikeassa asennossa.
-
-Rosenholzin lausuessa näitä viimeisiä sanoja, tunkeutui petolinnun
-kimeä kiljahdus ilmasta metsästäjien korviin, ja samalla päästi
-intiaani pensaan. Hänen kätensä katosi.
-
-Petolintuja leijaili ylhäällä pilvissä, ja laskeutuessaan alas
-näyttivät ne suuremmilta.
-
-Ei José eikä Rosenholz voineet oikein selittyä tuota kiljahdusta, eikä
-päättää, oliko se merkkinä vai tuliko se ilmassa leijailevilta kotkilta.
-
-Ukkosen jyrähdys Sumuvuorilla ajoi linnut pakoon.
-
-Kaikki eläimet näyttivät etsivän suojaa myrskyltä, joka oli
-puhkeamaisillaan. Maakin näytti peittävän kasvonsa. Ihmiset vain eivät
-häiriytyneet, he koettivat saada tilaisuutta toisiansa tappaaksensa.
-
--- Tuo punainen piru näyttäytyy kyllä uudelleen, sanoi Rosenholz, sillä
-ei kukaan liiku tuolla vastapäätä, eivätkä he voi hyökätä päällemme
-kukkulalta, vaan aavikolta.
-
-Valmiina ampumaan jokaisen, joka uskaltautui kukkulan ja vuoriston
-välille, oli Rosenholzin pyssyn suu suunnattuna pensastoon, jota ei nyt
-edes tuuli pannut liikkeelle.
-
--- Ahaa, sanoi Rosenholz, tuolla se veitikka taasen on, hän röyhkeilee;
-mutta enpä ole nähnyt intiaanin tuolla tavoin menettelevän. Hän lienee
-joku elämäänsä kyllästynyt, joka on päättänyt antautua ensi tilassa
-ammuttavaksi.
-
-Intiaani oli tullut yhdellä hyppäyksellä vuoren rinteeltä kultalaaksoa
-ympäröivään pensastoon ja vaikka pensaat suojelivatkin muun osan hänen
-ruumistaan, kohosi hänen päänsä kuitenkin sen yli.
-
--- Tuo veitikka ei muuta tahdokaan, sanoi Rosenholz, jonka täytyi
-ampua alaspäin ja pistää pyssynsä suu ampumareijästä ulos. Se ei
-ulottunut puolta jalkaakaan kiven ulkopuolelle. Melkein samalla kertaa
-kuului kolme laukausta ja kaksi tuskan huudahdusta. Ensimäinen laukaus
-tuli metsäsissin pyssystä ja ensimäinen huudahdus intiaanilta, joka
-uhitellen päästi kuolon kiljahduksen. Toiset melkein samanaikaiset
-laukaukset tulivat Punakäden ja mestitsin pyssystä. Toisen
-huudahduksen päästi Rosenholz. Kaksi luotia oli samalla kertaa
-sattunut hänen pyssyynsä, joka kirposi hänen kädestään ja vyöryi alas
-kuolevan intiaanin luo. Tällä oli vielä voimaa tarttua siihen, hänen
-heikko kätensä heitti sen vuoren juurelle, ja sitten ei hän enää
-liikahtanutkaan. Hurja ilon huudahdus seurasi tätä tapausta, samalla
-kuin kanadalainen loi kuolettavan tuskallisen katseen Fabianiin ja
-Joséhen. Sillä aikaa pimeni taivas yhä.
-
-
-
-
-35.
-
-URHOJEN ONNETTOMUUS.
-
-
-Kaukaisen lännen erämaissa on kolme asiaa aivan välttämätöntä, peloton
-sydän, nopea, kestävä hevonen ja tarkka pyssy. Järkähtämätön rohkeus,
-sellainen kuin metsästäjien, tekee hevosen tarpeettomaksi; mutta
-pyssyttä on rohkeakin mies vaaran uhkaama olento, jota nälkä ja pedot
-ahdistavat ja jonka intiaanit tappavat.
-
-Kanadalaisen kelpo ase, hänen uskollinen toverinsa monissa
-vaarallisissa seikkailuissa Kanadan metsistä Sumuvuorille saakka, oli
-nyt tuolla, omistajansa kädestä kirvonneena. Vanha metsäsissi loi yhtä
-surullisen silmäyksen pyssyynsä kuin olisi se ollut hänen rakkaimman
-ystävänsä hengetön ruumis. Hänestä tuntui, että hän oli menettänyt ei
-ainoastaan puolustusaseensa, vaan vieläpä oman kasvattipoikansa hengen.
-Aavikoiden harmaahapsinen soturi tunsi silmiensä käyvän kosteiksi;
-hän oli hevostaan itkevän arapialaisen kaltainen. Kyynel vyöryi hänen
-poskelleen.
-
--- Nyt on teitä vain kaksi tällä kalliolla -- vanhaa Rosenholzia ei
-tule ottaa lukuun, sanoi hän vihdoin koettaen salata heikkouttaan. Olen
-nyt lapsi, jolle viholliset voivat tehdä mitä tahtovat. Fabian poikani,
-sinulla ei enää ole isää, joka sinua puolustaisi... Sitten vaipui hän
-synkkään äänettömyyteen, kuten voitettu intiaani.
-
-Hänen toverinsa olivat samoin vaiti; nuo kolme tunsivat heitä
-kohdanneen onnettomuuden suuruuden. Hyödytöntä uhkarohkeutta olisi
-ollut koettaa anastaa takaisin ase, joka ehkä oli luotien runtelema.
-Jos he sitä aikoivat, niin antautuivat he intiaanein, joitten lukua
-eivät tienneet, saarrettavaksi, vaikka heillä vesiputouksessa oli tie,
-millä vankeuden välttäisivät.
-
--- Ymmärrän sinut, lausui José, nähdessään toverinsa tähystelevän
-veteen, joka pudotessaan hiukan kimalteli; mutta vielä ei olla niin
-pitkällä. Sinä olet minua taitavampi ampuja, ja pyssyni sopii paremmin
-sinulle kuin itselleni.
-
-Näin sanoen tarjosi hän asettansa.
-
--- Kun meillä kolmella on edes yksikin pyssy, on se teidän, Rosenholz,
-lisäsi Fabian. Olen Josén kanssa samaa mieltä; voisimmeko jalompiin ja
-uskollisempiin käsiin luovuttaa ainoan pelastuskeinomme?
-
--- Kiitos, lapseni, kiitos, vanha sotatoverini, mutta en saata
-tarjoustanne hyväksyä, sillä onni ei suosi minua.
-
-Näin sanoen ojensi Rosenholz takaisin Josén antaman pyssyn.
-
--- Mutta Jumalan kiitos, alotti hän uudelleen, kun hänen tuskallinen
-alakuloisuutensa vähitellen muuttui raivoavaksi vimmaksi, jollainen
-toisinaan valtasi tämän jättiläisen, vielä on minulla jäljellä
-puukkoni, millä voin halaista jokaisen, joka näyttäytyy, ja kädet,
-jotka voivat kuristaa heidät, tai murskata heidän päänsä kiviä vastaan.
-
-José ei vielä ottanut pyssyänsä.
-
--- No, sinä mestitsi koira, sinä valkoisen rodun häpeätahra -- te
-kuljeksivat intiaanit -- uskallatteko ryömiä piilostanne ja tulla
-tänne! huudahti Rosenholz vimmoissaan Punakädelle, mestitsille ja
-heidän liittolaisilleen, -- nyt on ainoastaan kaksi teidän vastassanne.
-Mitä on soturi ilman pyssyä?
-
-Mahtava ukkosen jyrinä mustista pilvistä masensi hänen äänensä, mutta
-hänen uhkauksensa tuntui vaikuttaneen. Toinen intiaani, kulkien lähes
-samaa tietä kuin äsken kaatunutkin, oli tullut kultalaakson pensastoon,
-mutta hän salasi itsensä niin huolellisesti, että voi nähdä ainoastaan
-hänen silmänsä, päänsä ja punaiset hiusnauhansa.
-
--- Hän se on, tuo mestitsikoira! huudahti José, joka luuli tuntevansa
-hänet, samalla kuin hänen kätensä kurottui pyssyyn. Mutta Rosenholz
-ehti ennen häntä.
-
-Kostontunteen sokaisemana ja suuttuneena pyssynsä kadottamisesta
-sieppasi kanadalainen Josén aseen, ja suuntasi sydämessään raivoavan,
-malttamattoman vihan valtaamana sen mestitsiä kohti. Kun tämä oli
-samalla paikalla, jossa äskeinenkin intiaani, täytyi metsästäjän, jos
-mieli osata häneen, pistää pyssynsä ulos samoin kuin äskenkin.
-
-Intiaani kaatui kuoliaaksi haavoitettuna pensastoon. Mutta kaksi
-laukausta kuului taasen samalla kuin kanadalaisenkin ja särki pyssyn
-hänen kädestään.
-
--- Voih! huusi kanadalainen jyrisevällä äänellä nousten melkein
-kokonaan ylös ja uhaten kuollutta vihollista särkyneellä pyssyn perällä.
-
--- Piru sinut vieköön, kirottu mestitsi! huusi hän puistaen ruumiille
-kättään.
-
-Pilkkanauru kajahti vastapäätä olevalta kukkulalta ja hetkiseksi
-näyttäytyi mestitsi terveenä vahingoittumattomana, hiukset hajallaan
-liehuen pirullinen ivahymy huulillaan, puhvelin nahkojen takaa. Sitten
-katosi hän yhtä nopeasti.
-
-Intiaani oli lainannut mestitsin pääkoristeet herättääksensä
-vihollistensa vimmaa, jonka tarkoitusperän hän oli saavuttanutkin.
-
--- Lumivuorien kotka on päivällä liikkuvan pöllön kaltainen; hänen
-silmänsä ei voi erottaa päällikköä soturista, huusi mestitsi.
-
--- Voi, José, tuo ihminen saattaa meidät onnettomuuteen; tästä hetkestä
-on meidän kesken taistelu elämästä ja kuolemasta! huudahti Rosenholz,
-asettuen paikalleen ja kiroten puoliääneen.
-
--- Vannon äitini sielun kautta, sanoi José, että jos Jumala minulle
-elon päiviä suo, pistän puukkoni juurta myöten tuon puoleksi valkoisen,
-puoleksi mustan pirun sydämeen.
-
-Ikäänkuin taivas olisi tahtonut osoittaa kuulleensa tämän valan,
-pimensi se äkkiä koko seudun; tulisten käärmeiden näköisiä salamoita
-risteili ja ukkonen jyrisi. Vuoren kaiku toisti tämän jyrinän, salaman
-valo valaisi omituisella, kaamealla valolla metsästäjiä.
-
-Kanadalaisen ja Josén silmissä hehkui kiivas tuli, ikäänkuin
-saarroksessa olevan leijonan.
-
-Heitä kohdannut kamala onnettomuus ei ollut heidän rohkeuttaan
-masentanut, hetkeksi vain muuttanut sen surulliseksi alakuloisuudeksi.
-Selvästi näkyi, että molemmat miehet, jotka hetkeksi taipuivat kuin
-myrskyn notkistamat tammet, taasen kohottautuisivat.
-
-Tuollainen nöyryytyksen tunne, joka valtaa vanhan soturin, kun
-nuoret rekryytit anastavat hänen aseensa, valtasi nyt vihan sijaan
-kanadalaisen.
-
-Vähitellen saavutti Josékin tavallisen reippautensa ja leikillisyytensä.
-
--- Fabian, sanoi kanadalainen surullisesti, olen liiaksi luottanut
-voimaani ja kokemukseeni; mitä tämä voima, mitä tämä kokemus minua
-hyödyttää? Fabian, José, antakaa anteeksi minulle! Mielettömyyteni on
-teidät turmioon saattanut.
-
--- Siitä puhumme sittemmin, sanoi José. Aseesi on kädestäsi murskattu,
-samoin kuin ne olisivat murskatut minun kädestäni -- siinä kaikki.
-Mutta luuletko, ettei meillä ole muuta tekemistä kuin naisten tavoin
-valittaminen, kuin haavoitettu puhveli, joka odottaa kuolemaa?
-
--- Mitäpä voisi soturi, jonka käsiä hirvi nyt vaaratta voisi nuolla?
-sanoi kanadalainen nöyrästi.
-
--- Selvää on, ettemme ennen yötä voi paeta täältä; tehkäämme siis
-hyökkäys. Fabian suojelee meitä pyssyllään täältä. Tiedäthän Rosenholz,
-että sellaiset rohkeat yritykset toisinaan onnistuvat. Kas näin! Tuolla
-alhaalla kivien takana makaa neljä roistoa, jotka meidän täytyy tappaa
-luoliinsa. Nyt on lähes yhtä pimeä kuin yöllä, meitä on kaksi neljää
-vastaan -- siinä kaikki!
-
-Sitten kääntyi José Fabianiin jatkaen:
-
--- Vaikka ette kokonaan lakkaakaan tähystelemästä noita vuorella olevia
-roistoja, tulee teidän kuitenkin etupäässä, itseänne näyttämättä,
-tarkata noita aavikolla olevia. Jos viimemainitut meidät huomaavat ja
-joku heistä liikahtaa, niin ampukaa hänet; jos he ovat hiljaa, niin
-kyllä me heistä huolen pidämme. Rosenholz, tämä on varmaan sinunkin
-mielipiteeksi! Toimeen siis! Kun olemme muutaman iskun antaneet, palaan
-minä noutamaan teitä, don Fabian! ja sitten lähdemme.
-
-Rosenholz suostui tuumaan, joka jo rohkeudellaan miellytti häntä ja
-jonka pimeän suojassa saattoi toteuttaa. Kostokin häntä siihen kiihotti.
-
-He silmäsivät aavikolle, varmistuaksensa, ettei kukaan sieltä ollut
-lähtenyt.
-
-Sitten luisuivat molemmat metsästäjät puukko hampaissa kukkulalta alas
-niin nopeasti, että Fabian tuskin luuli heidän lähteneen, kun he jo
-piiloutuivat järven rannalla olevaan kahilaan.
-
-Fabian tuskin uskalsi hengittää, seuratessaan heidän liikkeitänsä.
-
-Intiaaneja peittävät kivilaatat olivat yhtä liikkumattomia kuin muutkin
-kivet. Synkän, häntä ympäröivän äänettömyyden tyynnyttämänä seurasi
-Fabian Josén ja Rosenholzin liikkeitä. Molemmat olivat pysähtyneet ja
-näkyivät neuvottelevan hetkisen.
-
-Sitten he varovasti painautuivat rannalla olevaan kahilaan. Pian
-katosivat he kokonaan.
-
-Myrsky pani kahilan niin kovaan liikkeeseen, että Rosenholz ja José
-voivat huomaamattomasti lähetä.
-
-Tarvitsematta enää pitää vaaria ystävistään, jotka nyt olivat
-näkymättömissä, ja joita pimeys ja tiheä kahila suojasi, asettui Fabian
-entiselle paikalleen.
-
-Sillä aikaa pysähtyivät ystävykset vielä kerran. He eivät voineet nähdä
-pitkälle, mutta he tiesivät, että Fabianilla oli laveampi näköala.
-
-Pimeässä tuntui järven ranta aivan autiolta. -- Ellemme pian kuule
-Fabianin pyssyn laukausta, sanoi Rosenholz, niin todistaa se, etteivät
-intiaanit ole nähneet meidän laskeutuvan kukkulalta alas; kun he
-ovat suorassa rivissä melkein yhtä kaukana toisistaan, niin tulee
-meidän kummaakin hyökätä äärimmäisten kimppuun. Iske sinä viimeiseen,
-minä muserran ensimäisen paatensa alle; molempien jäljellä olevien
-kanssa tulemme luullakseni helposti toimeen, kun he peljästyneinä
-tovereittensa kuolemasta ovat välissämme.
-
--- Hyvä! sanoi José.
-
-Tämä tuuma oli hyvin mutkaton, ja hetkisen odottivat metsästäjät
-kuullaksensa Fabianin pyssyn pamauksen.
-
-Tällä hetkellä jyrisi ukkonen, salamat leimahtelivat kuin tulikäärmeet
-pilvissä.
-
-Molempia metsästäjiä vaivasi levottomuus, Rosenholzilla oli huolta
-myöskin silmäterästään, rakkaasta Fabianistaan, joka oli yksin vaarassa
-kalliolla.
-
-Turhaan oli hän tuona lyhyenä aikana, jonka oli ollut yhdessä
-kasvatti-isänsä kanssa, osoittanut rohkeutta, joka oli vanhan
-metsästäjän vertainen. Rosenholz piti häntä yhä vain tuona pienenä,
-turvattomana, vaaleakutrisena lapsena, jota hän oli uskollisesti
-suojellut.
-
-Hän vapisi ajatellessaan, että kuulisi Fabianin hätähuudon kalliolta.
-
-Nyt kuuluikin omituista kolinaa aavikolta.
-
--- Nyt on aika, sanoi Rosenholz, sillä lapsi on yksin... Eespäin, José!
-Tiedät, ensimäinen ja viimeinen.
-
-Kahila taipui eräästä paikasta ikäänkuin äkillisestä tuulen
-puuskauksesta ja niinkuin kaksi tiikeriä salaman nopeudella ja hiljaa
-hyökkää saaliinsa kimppuun, hyökkäsivät metsästäjät esiin rannalta.
-
-Kummastuttavalla tarkkuudella, jollaista huomaa melkein ainoastaan
-petoeläimissä, hyökkäsivät metsästäjät suoraan kohti vihollisiansa --
-Rosenholz ensimäistä, José viimeistä.
-
-Tällä hetkellä kuului Fabianin pyssyn tuttu laukaus.
-
-Rosenholz vavahti, mutta ei voinut vauhdissaan pysähtyä; toista
-laukausta ei kuulunut; nopeasti täytyi hyökkäys päättää.
-
-Kanadalainen luotti ruumiinvoimiinsa ja painoi jalallaan, raskaalla
-kuin kivipaasi, apahin alas, kun tämä liian myöhään koetti hiipiä ulos
-ahtaasta aukostaan.
-
-Sitten nosti Rosenholz nopeasti paaden maasta ja pudotti sen intiaanin
-päälle. Sitten hyökkäsi hän toista kohti.
-
-José hyökkäsi toisella tavalla vastustajansa kimppuun; koko painollaan
-heittäytyi hän kivipaaden päälle ja iski nopeasti muutaman kerran
-puukollaan kiven alle.
-
-Sitten riensi hän yhtymään Rosenholziin.
-
-Kaksi intiaania oli tapettu, mutta jäljellä olevat kaksi nousivat
-epäröiden, taistelisivatko vai pakenisivat.
-
--- Tallaa kuoliaaksi tuo käärme, ennenkuin se sähisee! huusi Rosenholz,
-juuri kun toinen intiaani ulvoen väistyi takaperin, koettaen käyttää
-kädessään olevaa jousta, samalla kuin toinen ulvoen hyökkäsi Josén
-päälle.
-
-Salaman nopeudella riensi José vihollistansa vastaan, antaen tälle
-puukon iskun. Apahi ei voinut tätä väistää, kuolevana vaipui hän maahan.
-
-Rosenholz kumartui sillä välin välttääkseen nuolta, joka suhahti hänen
-päänsä ohi.
-
-Kun hän taasen nousi, oli intiaani jo kaukana, mutta käärme oli,
-niinkuin hän oli peljännytkin, sähissyt. Sen ulvonta kaikui kentällä.
-
--- Pian, pian, José, kalliolle! huusi Rosenholz. Molemmat riensivät
-takaisin kalliolle, johon Fabian äsken oli jäänyt yksin.
-
-Kun he pensaista kiinni pidellen hengästyneinä kiipesivät jyrkkää
-kukkulaa ylös, pelotti heitä tuo synkkä äänettömyys, joka vallitsi
-kukkulalla.
-
--- Fabian, Fabian! huusi Rosenholz tuskan valtaamana; hänen polvensa
-horjuivat ja tuskin kannattivat häntä, Fabian, oletko vielä hengissä?
-
-Ei kukaan vastannut.
-
-Myrskyn ulvonta vain kuului, kun se yhä enenevällä raivolla riehui
-mäntyjen oksissa.
-
-
-
-
-36.
-
-FABIANIN JA INTIAANIN VÄLINEN KAKSINTAISTELU.
-
-
-Samalla kuin Fabian tarkoin seurasi ystäviensä vähimpiäkin liikkeitä,
-hiipi viimeinen intiaani, joka edellä kerrotulla tavalla oli määrätty
-uhrattavaksi, varovasti kultalaaksoon.
-
-Se oli Huokaava tuuli.
-
-Mestitsin antamat määräykset olivat tarkkoja. Kun metsästäjissä nyt
-oli kai epäluuloja syntynyt, sai intiaani, jotta ei paljastaisi tähän
-asti hyvin onnistunutta sotajuonta, käskyn teeskentelemään suurinta
-varovaisuutta, hiipiessään kalliota kohti.
-
-Huokaava tuuli ei kuitenkaan matkallaan, jossa häntä suojeli tiheä
-pensasto, saanut mennä määrättyä paikkaa etemmäksi; hänen täytyi
-pysähtyä paikalle, johon eivät metsästäjäin pyssyt kantaisi, ellei
-ampuja pistäisi päätään tai kättään ampumareijästä ulos.
-
-Levottomana alkoi mestitsi lukea kuolleitaan.
-
-Barajaa ja Josén ja Rosenholzin äsken tappamaa kolmea intiaania lukuun
-ottamatta, oli hänen tuomistaan yhdestätoista soturista jo kuusi
-kaatunut. Huokaava tuuli olisi, niin toivoi hän, viimeinen, ja hänen
-kuolemansa oli oleva hyödyksi.
-
-Mestitsi ei aavistanut, että ainoastaan yksi piiritetyistä oli
-kalliolla.
-
-Huokaava tuuli oli suuresti kummastuksissaan päästessään
-vahingoittumatta paikalle, jossa kaksi soturia oli kuollut. Käskyn
-mukaisesti pysähtyi hän siihen.
-
-Vaikka taivasta peittävät paksut pilvet pimensivät ilman, huomasi
-intiaanin tarkka silmä vähimmänkin aukon kivien välissä ja helposti
-näki hän, ettei hänen liikkeitään mikään pyssyn suu seurannut, niinkuin
-edellisten.
-
-Syy siihen oli seuraava:
-
-Fabianin huomio oli toisaalle käännetty, eikä hän aavistanutkaan, että
-Huokaava tuuli oli läheisyydessä, samalla kuin viimeksi mainittu piti
-vihollisen äänettömyyttä ja toimettomuutta jonakin juonena, josta hän
-ei päässyt selville. Siitä huolimatta odotti hän joka hetki tuhoa
-joltakin näkymättömältä kädeltä.
-
-Punaisen soturin täytyi kestää jokunen pitkä ja kauhea hetki, ja ne
-käytti hän vielä kerran muistellaksensa noita kahta avutonta olentoa,
-jotka hän jättäisi -- vaimoansa ja pientä lastansa.
-
-Hänen yläpuolellansa oli yhä vain yhtä hiljaista, ja hän oli
-häiritsemättä päässyt kukkulan juurelle. Tämän odottamattoman onnen
-kiihoittamana alkoi hän toivoa, että hänen onnistuisi omin käsin ja
-hengellään sitä maksamatta temmata vihollisilta heidän viimeinen
-aseensa.
-
-Hän tiesi molempien päälliköitten seuraavan hänen liikkeitänsä, ja
-vielä kerran pysähdyttyänsä antoi hän merkin puhvelin nahkojen takana
-oleville rosvoille.
-
-Sitten alkoi hän, kummastellen vihollisten käsittämätöntä
-toimettomuutta hitaasti kiivetä rinnettä ylös.
-
-Varovasti hiipi hän eteenpäin, eivätkä edes irtautuneet kivet hänen
-läsnäoloansa ilmaisseet.
-
-Samassa kun hänen päänsä nousi kalliolle, kuunteli hän liikahtamatta.
-Ei sanaakaan, ei henkäystäkään hän kuullut.
-
-Sitten uskalsi hän katsahtaa piiritettyjä suojelevien kivien yli. Tällä
-hetkellä juuri Fabian tarkoin seurasi molempien toveriensa liikkeitä ja
-näki heidän katoavan kahilaan.
-
-Ennenkuin Fabian ehti huomata eteenpäin hiipivää intiaania, olisi tämä
-tapparallaan ehtinyt halaista hänen kallonsa, mutta Mustalintu toivoi
-saavansa metsästäjät elävinä valtaansa, ja siksi ei apahikaan koettanut
-tappaa Fabiania, vaan hiipi hänen luoksensa, temmataksensa häneltä
-aseet. Tällöin kääntyi Fabian. Hän pidätti huudahduksensa, peljäten
-siten ilmaisevansa toverinsa ja katkaisevansa heidän paluumatkansa,
-sekä tarttui äänettömänä intiaaniin, kun ei voinut pyssyänsä käyttää.
-Tulinen taistelu alkoi.
-
-Molemmat taistelijat kierivät kalliolla ja taistelun aikana laukesi
-pyssy, kumpaakaan vahingoittamatta. Sen kuulivat molemmat metsästäjät
-ollessaan yhtä tuimassa taistelussa. Vihdoinkin sai Fabian, joka
-oli intiaania väkevämpi, voiton, ja piti vihollistaan maassa. Hän
-iski puukkonsa apahin rintaan, eikä tämä voinut iskua välttää.
-Onnettomuudeksi olivat molemmat taistelun aikana joutuneet kallion
-syrjälle. Heidän allansa kohisi vesiputous, ja kuoleva intiaani
-ponnisti viimeiset voimansa vetääkseen Fabianin mukanaan alas. Fabian
-koki turhaan vapautua punaisen soturin tuimasta syleilystä.
-
-Hetkiseksi tunsi nuorukainen väsyneitten jäntereittensä raukeavan,
-mutta kuoleman pelko palautti hänen voimansa ja kiivaasti hän vastusti.
-Hän ei voinut kuitenkaan estää intiaania tempaamasta häntä mukanansa
-kallion syrjälle. Fabian, intiaani ja pyssy, jota ei ensinmainittu
-ollut kädestään päästänyt, vyöryivät kallion melkein kohtisuoraa
-rinnettä alas. Molemmat viholliset, jotka eivät olleet toisiansa
-päästäneet, kimmahtivat maahan ehdittyänsä korkealle. Fabian tunsi
-intiaanin kuoleman kangistaman käden päästävän hänet. Sitten hän ei
-enää mitään tiennyt. Hänen päänsä sattui maassa olevaan terävään
-kiveen, ja hän jäi tunnotonna makaamaan intiaanin viereen.
-
-Monta minuuttia kului siitä, kun pyssynlaukaus kuului, siihen kun
-kanadalainen ehti kalliolle, saamatta epätoivoisiin huudahduksiinsa
-muuta vastausta kuin myrskyn ulvonnan. Syvä tuska kajasti vanhin
-metsästäjän kasvoilta. Don Antonion äsken peitetyn haudan päällä näki
-hän tuiman taistelun jäljet, näki suojuksena olleet kivet kumossa ja
-päästi pelottavan huudahduksen. Fabian ei ollut kalliolla.
-
-Myrsky puhkesi nyt koko raivoonsa. Ukkonen jyrisi, vuoristo kajahteli.
-Tiheänä ja nopeasti seurasivat salamat toisiansa. Mustista pilvistä
-syöksyi vesivirtoja, ikäänkuin kaikki taivaan portit olisivat auenneet.
-
-Rosenholz huuteli toisinaan jyrisevällä, toisinaan tukahutetulla
-äänellä lastansa, samalla etsiskellen joka kolon kalliolla.
-
-Siellä ei ollut ainoatakaan elävää olentoa.
-
--- Kumarru alas, kumarru alas, Rosenholz! huusi José, joka oli ehtinyt
-kalliolle.
-
-Rosenholz ei häntä kuullut ja vastaisella kalliolla seisoi mestitsi
-ikäänkuin hornan henki.
-
--- Kumarru alas taivaan nimessä! toisti José, oletko kyllästynyt
-elämään?
-
-Aavistamattakaan, että mestitsi oli niin lähellä ja että hänen pyssynsä
-oli häneen suunnattu, kumartui Rosenholz kallion reunan yli etsien
-lastansa kallion juurelta. Siellä ei enää ollut intiaanin ruumistakaan.
-
-Kun kanadalainen taasen kohotti päätänsä, huomasi hän mestitsin.
-Nähtyänsä tämän ihmisen, jota hän hyvällä syyllä piti itseään
-kohdanneen onnettomuuden aiheuttajana, tunsi metsäsissi vihansa
-leimahtavan, mutta hän oivalsi, että Fabianin kohtalo oli mestitsin
-käsissä, ja tukahdutti vihansa. -- Mestitsi, huudahti hän tukahtuvalla
-äänellä, alennun rukoilemaan sinua; jos sydämessäsi vielä on
-rahtunenkaan sääliä, niin anna minulle takaisin ryöstämäsi lapsi.
-
-Tätä sanoessaan seisoi hän suorana, rosvon maalitauluna. José, joka oli
-mäntyjen suojassa, kehoitti häntä varovaisuuteen, mutta turhaan.
-
-Pilkkanauru oli rosvon ainoa vastaus.
-
--- Peto! karjasi José, vihan valtaamana toverinsa nöyryytyksen ja
-tuskan tähden, samalla hyökäten esiin; etkö vastaa, kun valkoinen suo
-sinulle sen kunnian, että puhuttelee sinua.
-
--- Ole hiljaa, José, pyydän sinua! keskeytti Rosenholz, älä suututa
-tuota ihmistä, jonka käsissä on Fabianin kohtalo. Älä kuuntele häntä,
-mestitsi! Suru on vienyt toveriltani kaiken maltin.
-
--- Lankea polvillesi! huusi rosvo, ehkä sitten kuuntelen sinua.
-
-Veri nousi kanadalaisen päähän; hän vapisi, kuullessaan tämän röyhkeän
-käskyn, samoinkuin mänty, jonka suuria oksia myrsky taivutteli.
-
--- Leijona ei saa nöyrtyä sakaalin edessä, kuiskasi José vilkkaasti
-Rosenholzille, sillä sakaali pilkkaisi nöyrää leijonaa.
-
--- Mitä siitä? sanoi Rosenholz suruissaan.
-
-Tämän soturin, joka ei kohottanut kättänsäkään oman henkensä
-puolustukseksi, voitti isän hellä rakkaus.
-
--- Voi, tämä on liikaa! karjasi José, jonka kasvot olivat aivan
-tulipunaiset ja silmät kosteat, nähdessään toverinsa nöyränä
-polvistuvan rosvon eteen, noin ei saa nöyrtyä sydämettömän, petollisen
-rosvon edessä! Tule, Rosenholz, kostamme, vaikkapa tuhannen noita
-perkeleitä...
-
-Näin sanoessaan juoksi kiivas metsästäjä, innostuneena rakkaudesta
-Fabianiin, mutta vielä enemmän ystävyydestä kanadalaiseen, vuorikauriin
-nopeudella kalliolta alas.
-
--- Ahaa, tuotako tarkoitattekin? huusi mestitsi.
-
-Ja hän ampui Rosenholzia, joka häneltä rukoili sääliä.
-
-Mutta sade oli vielä niin rankka, ettei laukaus tahtonut syttyä.
-Kahdesti pyssy limsahti.
-
-Suuttuneena tästä petollisesta murhayrityksestä aseetonta ja rukoilevaa
-vihollista kohtaan ja oivaltaen, ettei voi toivoakaan sääliä
-mestitsiltä, seurasi Rosenholz Joséta, ajattelemattakaan kukkulan
-takana mahdollisesti piilevien vihollisten määrää. Ei Josékaan ollut
-sitä muistanut.
-
-Rosenholz ei ollut vielä ehtinyt kalliolta alas, kun José puukko
-kädessä oli jo kultalaakson toisella puolella.
-
--- Tule tänne, Rosenholz! huusi José kukkulalle ehdittyänsä. Ne roistot
-ovat paenneet.
-
-Niin olikin asia; nyt alkoi mestitsikin, joka yksin oli jäljellä,
-vetäytyä Sumuvuorille.
-
--- Pysähdy, ellet ole yhtä pelkuri kuin verenhimoinenkin, huusi
-kanadalainen vihasta vavisten, nähdessään miehen pakenevan.
-
--- Mestitsi ei ole pelkuri, vastasi tämä. Lumivuorten kotka ja
-Matkijalintu kohtaavat vielä kerran hänet ja silloin käy heidän
-samoin kuin tuon nuoren etelän soturin, jonka ympärillä nyt intiaanit
-tanssivat, ja jonka lihan he heittävät aavikon koirille.
-
-Kanadalainen riensi vimmoissaan eteenpäin; pian saavutti hän
-Josén. Toivottomassa takaa-ajossaan ei kumpikaan näkynyt maan
-epätasaisuuksista ja liukkaista kivistä välittävän. Mestitsi näkyi
-vielä, mutta pian huomasivat he hänen katoavan Sumuvuoria peittävään
-ikuiseen usvaan.
-
--- Voi, ettei ole edes pyssyä! huusi José, polkien raivoissaan maata.
-
--- Elämäni toivo on mennyt! huudahti kanadalainen raukeavalla äänellä,
-vetäessään henkeänsä samalla kuin sade valui hänen kasvoillensa, joille
-kuvastui syvä ja kalvava suru.
-
-Molemmat alkoivat kiivetä kalliolle etsiäksensä vihollistensa jälkiä,
-mutta sade oli ne huuhtonut pois. Pimeys eneni, yö oli tulemaisillaan,
-vuorelta ei löytynyt ihmisjälkeäkään. Rosenholz ja José katosivat pian
-sumuun. Heidän alapuolellaan raivosi myrsky aavikolla. Maan näkyivät
-vallanneen pimeyden henget. Tuon tuostakin jyrisi ukkonen kauheasti,
-taasen leimahti salama, iskien paasiin, jotka se muruksi survoi.
-Salamain sinertävässä leimussa näkyi häikäisevässä valossa kultalaakso,
-kallio ja aavikko. Näkyi hevosen runkokin, joka tuntui melkein
-elävältä, molemmat männyt, jotka myrskyssä vapisivat, ikäänkuin vuoren
-halkeamissa kasvavat pienet kukkaset.
-
-Näiden leimausten valossa olisi voinut nähdä kaksi miestä suruissaan
-istuvan kallion paadella. Turhaan kokivat he lohduttaa toisiansa. He
-loivat synkkiä, huolestuneita silmäyksiä syviin rotkoihin, joissa
-tuuli suhisi, ja harmaille kukkuloille, jotka tuntuivat ikäänkuin
-jättiläisurkujen torvet ijankaikkisen hengähdyksistä jyrähtelevän.
-Sitten molemmat päästivät tuskansa valloilleen ja itkivät katkerasti.
-
-Kun myrsky vihdoinkin oli tauonnut, kuljeskelivat he vielä vuoristossa,
-löytämättä nuorta, rohkeaa toveriansa. Aseitta ja muonavaroitta
-alottivat he nyt tuon kauhean ajan erämaassa, jolloin metsästäjä
-voimatta mitenkään taistella nälkää vastaan, yhtä vähän voi suojella
-itseään intiaanein julmuuksilta kuin pedoiltakin. Kuitenkin päättivät
-nämä rohkeat miehet jatkaa takaa-ajoansa.
-
-Jättäkäämme nyt nuo murheiset metsästäjät ja palatkaamme vielä kerran
-Venadon haciendaan, jossa olimme viimeksi don Estevanin seurueineen
-sieltä lähtiessä.
-
-Seuraavana aamuna tarjosi hacienda taasen tyynen ja rauhaisan näyn.
-Karja käveli vihannoilla, kartanoa ympäröivillä niityillä. Työväki
-lähti majoistaan päivätöihinsä, mutta pihamaalla oli satuloituja
-hevosia ja kuormitettuja muulia matkahankkeita osoittamassa.
-
-Isäntä aikoikin vieraitten lähdettyä tyttärensä kera ratsastaa
-läheiselle juottopaikalle pyytämään aavikoitten kesyttömiä hevosia.
-Tätä huvia ei hän kuitenkaan silloin saanut nauttia.
-
-Hän aikoi juuri tyttärineen astua ratsaille, kun muuan paimen saapui
-nelistäen ja ilmoitti juottopaikan, johon aikoivat, kokonaan kuivuneen,
-ja että oli siis etsittävä toinen, johon hevoset tavallisesti tulivat.
-Kun tämä vei aikaa ja oli hankalaa, lykättiin metsästys toistaiseksi,
-ja vasta kahdeksan päivän kuluttua valmistautuivat isä ja tytär
-uudelleen matkalle. Paikka ei ollut lähellä kartanoa, vaan neljän
-päivän matkan päässä siitä. Kun ei seudulla oltu nähty intiaaneja, ei
-kartanon omistaja ensinkään peljännyt itsensä eikä tyttärensä puolesta.
-
-Ensimäisenä matkapäivänä ei sattunutkaan mitään levottomuutta
-herättävää. Illalla, kun he olivat ehtimäisillään yöpaikkaan,
-kohtasivat he kaksi ratsastajaa, joitten ulkomuoto oli erittäin silmiin
-pistävä.
-
-Toinen oli nuorempi, toinen vanhus. Molempien hiukset olivat
-nahkahihnoilla taakse sidotut, pieni, höyhentöyhdöllä koristettu
-lakki peitti heidän päätänsä. Ruumiin koko yläpuoli oli villavaippaan
-kääritty, heidän pukunsa oli papagosintiaanien tapainen sillä
-erotuksella, että heillä jousen ja nuolien sijasta oli pitkät pyssyt,
-joitten perät olivat vaskinauloilla koristetut.
-
-Vaikka he eivät estäneet joukon matkaa, loi nuorempi heistä ohi
-ratsastaessaan niin ilkeän katseen kartanonomistajan tyttäreen, että
-peljästynyt tyttö kauvan jälkeenkinpäin sitä kauhulla muisteli.
-
-
-
-
-37.
-
-METSÄSTYSSEURUE PUHVELIJÄRVEN RANNALLA.
-
-
-Luokaamme nyt silmäys matkustajain määräpaikkaan ja siellä oleviin
-henkilöihin.
-
-Kun Gilajoki on kulkenut läpi Sumuvuorten, yhtyy eräs sen haaroista
-Punaiseen jokeen, joka virrattuaan läpi Teksasin, caignas- ja
-comanhi-intiaanien metsästysmaiden, laskee Meksikon lahteen.
-
-Kuudenkymmenen penikulman päässä Venadon haciendasta ja noin tunnin
-matkan päässä molempien jokien yhtymäpaikasta on ääretön setri-,
-korkkitammi-, sumach- ja tammipuumetsä. Tästä metsästä aina Punaiseen
-jokeen saakka on miehen korkuista ruohoa kasvava aavikko.
-
-Täällä, aivan metsän partaalla, on Puhvelijärvi, ja sen rannalle
-oli nyt majoittunut tusinan verta miehiä, joista toiset nojasivat
-satavuotisten tammien runkoihin, toiset olivat pitkällään maassa
-nukkuen. Lähellä heidän lepopaikkaansa juoksi oja.
-
-Oli aamu, aurinko nousi, luoden ensimäiset säteensä järvelle, jonka
-pintaa peittivät leveälehtiset vesikasvit.
-
-Nämä mukavasti järven rannalla lepäävät miehet olivat don Augustinin
-ennakolta lähettämiä vaqueroita (paimenia), jotka olivat seuranneet
-tänne villihevosten jälkiä ja odottivat nyt isäntäänsä metsästämään.
-Järven toiselle puolen olivat he raivanneet lavean alan ja tehneet
-puitten rungoista tiheän aituuksen. Seipäät olivat syvälle maahan
-kaivetut ja toisiinsa sidotut puhvelinnahkaisilla hihnoilla, joten
-aituus kesti koviakin sysäyksiä. Tämä näin suljettu ala oli soikea ja
-kapea, aukko oli siitä rannalle. Aituus oli peitetty oksilla, jotta se
-ei peljästyttäisi villihevosia.
-
-Miesten joukossa oli neljä, jotka eivät olleet don Augustinin väkeä,
-ja jotka jo puvustaan, mikä oli puolivillien lainen, mutta vielä
-enemmän tummaksi ahavoituneesta muodostaan erotti toisista. Nämä neljä
-olivat puhvelin pyytäjiä, jotka toimensa vaikeuksien väsyttäminä
-lepäsivät järven rannalla, johon, niinkuin nimikin osoitti, puhvelit
-suurina parvina tulivat juomaan. Äsken nyljetyt puhvelin nahat, jotka
-olivat asetetut läheisyyteen kuivamaan, todistivat, että nytkin oli
-puhvelia käynyt järven rannalla. Paimenten joukossa makasi melkein
-kokonaan tiheän ruohon peitossa suuri koira, joka tuon tuostakin
-kohotti päätänsä ja päästi valittavan ulvonnan. Koiran omistaja,
-rotevaruumiinen, pitkä mies oli polvillaan madonnan kuvan edessä, jonka
-oli ripustanut kuhmuiseen tammeen, ja luki siinä aamurukoustansa.
-Koiran ulvonta herätti hänen huomionsa ja Encinas, siksi toverit häntä
-nimittivät, meni koiransa luo, rauhoittaen sitä.
-
--- Ehkäpä Oso vainuu jotain kuljeksivaa intiaania? sanoi nuorin
-paimenista Encinaalle tämän puhellessa koiralle.
-
--- Ei poikaseni, vastasi Encinas, koira vain omalla tavallaan ilmaisee,
-mitä sen mielessä on. Jos intiaaneja kuljeskelisi täällä, niin
-saisittepa nähdä sen karvan nousevan ja sen silmien kiiluvan kuin
-tulikekäleitten. Ei se silloin olisi noin tyynenä eikä rauhallisena.
-Rauhoittukaa siis!
-
-Näin sanoen meni Encinas nukkumaan ja hänen toverinsa seurasivat hänen
-esimerkkiänsä, jättäen vartioimisen Osolle. Pian ilmoitti koiran
-äänekäs haukunta jonkun lähenevän. Paimenet nousivat ja näkivät isännän
-palvelijoiden tulevan; nämä ilmoittivat isännän heti saapuvan. Heidän
-vielä purkaessa kuormia ja pystyttäessä telttoja puiden siimekseen,
-nelisti esiin ratsastaja, ilmoittaen isännän olevan tulossa.
-
-Pian saapuikin ratsastajajoukko. Isäntä nosti tyttärensä satulasta,
-tarkasteli tyytyväisenä palvelijainsa toimia ja meni sitten telttaansa
-levolle. Sinne meni ihana donna Rosaritakin, joka ensin pelkäsi
-Encinasta ja hänen kolmea toveriansa, kunnes tuli vakuutetuksi,
-etteivät nämä olleet intiaaneja, vaan rauhallisia puhvelin pyytäjiä.
-Pian hän taasen palasi isänsä kera. Puhvelin pyytäjät olivat juuri
-satuloimassa hevosiansa, ajaaksensa otuksia joen rannalla, etäällä
-Puhvelijärvestä.
-
--- Mitä nyt, Oso? sanoi Encinas koiralleen, joka taasen alkoi ulvoa,
-onko intiaaneja lähellä?
-
--- Intiaania! huudahti peloissaan lähellä oleva Rosarita, onko niitä
-näillä seuduilla?
-
--- Ei, neiti, sanoi Encinas, ei näy jälkeäkään heistä lähistöllä,
-elleivät he oravien ja villikissojen tavoin hyppää puusta puuhun, mutta
-tämä koira...
-
-Puhvelin pyytäjät seurasivat Oson liikkeitä. Koiran silmät muuttuivat
-punaisiksi, sen karva nousi pystyyn; raivoissaan hyppäsi se pari
-askelta eteenpäin, mutta kääntyi sitten tyynempänä takaisin ja
-laskeutui muristen ruohostoon.
-
--- Tämä koira, jatkoi Encinas, on opetettu taistelemaan intiaaneja
-vastaan, ja se haistaa ne jo pitkältä; mutta nyt on se rauhoittunut,
-ja se todistaa, että vainu petti sen hetkeksi. Nyt saamme sanoa
-jäähyväiset herrasväelle ja toivottaa onnellista metsästysretkeä.
-
-Encinas veti satulavyön kireämmälle ja aikoi nousta ratsaille. Sillä
-aikaa kuiskasi Rosarita jotain isänsä korvaan. Ensin kohautti tämä
-olkapäitään, mutta loi sitten hellän katseen tyttäreensä ja sanoi
-Encinaalle:
-
--- Sanokaa, ystäväni, te olette kai olleet monessa tuimassa taistelussa
-punanahkojen kanssa ja tunnette kaikki heidän sotajuonensa?
-
--- Viisi päivää sitten taistelin elämästä ja kuolemasta niiden kanssa,
-vastasi Encinas.
-
--- Siinä sen kuulit, rakas isä, sanoi Rosarita.
-
--- Missä sitten? kysyi don Augustin.
-
--- Lähellä Tubacin linnoitusta.
-
--- Parinkymmenen penikulman päässä tästä! huudahti neito peljästyen.
-
--- Aina siitä asti, kun tämä tyttö kahdeksan päivää sitten kohtasi
-kaksi papagos-intiaania metsässä... sanoi don Augustin viitaten
-Rosaritaan.
-
--- Voi, isä, sanoi neito, eivät papagos-intiaanit näytä niin
-kamaloilta, se oli vain valepuku -- he olivat, niinkuin don Vicente
-sanoi, susia lammasten vaatteissa.
-
--- Don Vicente on pelkuri, sanoi Augustin hymyillen.
-
-Sitten kääntyi hän metsästäjiin.
-
--- Paljonko keskimäärin ansaitsette vaarallisessa työssänne?
-
--- Toisinaan, vastasi Encinas, ansaitsemme päivässä paljonkin, mutta
-väliin kuluu monta päivää, jolloin emme ansaitse mitään.
-
--- Niin että...
-
--- Keskimäärin ansaitsee kukin meistä kaksi piasteria päivässä, jos
-puhvelin nahka on viiden piasterin arvoinen.
-
--- Hyvä, jäisittekö luoksemme metsästyksen loppuun asti, jos maksan
-teille kolme piasteria päivässä?
-
-Encinaan toverit suostuivat ilolla tähän.
-
--- Myöskin saa jokainen teistä valita itselleen kelpo hevosen
-pyydystämistämme.
-
--- Niin jalomielistä herraa halusta palvelee, sanoi Encinas.
-
--- Toivon, sanoi don Augustin, että kahdeksankolmatta paimenen,
-ja neljän näin rohkean metsästäjän, siis yhteensä kahdenneljättä
-puolustajan avulla ei huviasi, tyttäreni, tule mikään pelko
-häiritsemään.
-
-Vastauksen sijasta suuteli Rosarita isäänsä. Aurinko oli
-jo katoamaisillaan puitten latvojen taakse, kun asia tuli
-kaikkien mieliksi ratkaistuksi. Ryhdyttiin metsästyksen
-valmistustoimenpiteisiin. Ne olivat hyvin mutkattomia; riisuttiin
-taasen puhvelinmetsästäjäin hevoset ja ajettiin varahevoset aituukseen,
-sekä raivattiin molempia telttoja lukuunottamatta tieltä kaikki, mikä
-olisi peljästyttänyt villihevosia.
-
-Nyt läheni hetki, jolloin nämä eläimet, jotka kauvan olivat olleet
-estetyt pääsemästä juontipaikalleen ja joelle, koettaisivat ehkä
-lähestyä järveä. Don Augustin kysyi paimenilta, oliko niiden kolmen
-päivän kuluessa, jotka aituus oli ollut valmiina, hevosia näkynyt?
-
--- Ei, teidän armonne, vastasi muuan, ja Ximenes on kolmen miehen
-kanssa ollut yhtä mittaa joella estämässä hevosia sinne pääsemästä.
-
--- Sitten ainakin jotkut yrittävät vanhaan juontipaikkaansa.
-
-Puolikuivat puhvelinnahat otettiin puista, joissa ne olivat riippuneet,
-suitset, satulat ja astiat kannettiin syrjään. Sitten katkaistiin
-oksia, jotta voitiin tuoreilla lehdillä peittää kuihtuneet. Kaksi
-hevosta vain satuloitiin. Ne olivat nopeimmat ja niillä ratsastavat
-paimenet olivat taitavimmat lasson heittäjät. Don Augustin tyttärineen
-asettui teltan ovelle siten, että ovena oleva uudin peitti heidät;
-siitä he saattoivat nähdä järvelle, mutta hevoset eivät voineet nähdä
-heitä.
-
-Paimenet ja metsästäjät asettuivat sille rannan puolelle, joka
-oli vastapäätä polkua, jota, niinkuin jäljet osoittivat, hevoset
-tavallisesti tulivat rannalle. Ratsastavat paimenet piiloutuivat
-aituukseen, tuon ahtaan aukon lähelle, jonka tarpeen tullen voi
-sulkea pitkillä seipäillä. Ellei huomattu telttoja, näytti järvi
-ympäristöineen aivan autiolta.
-
-Nyt kuului etäinen kohina, joka äkkiä taukosi. Hevosparvi oli varmaan
-huomannut paikan omituisen näyn, ja peljästyneenä pysähtynyt.
-Ainoastaan yksi hirnunta, kimeä ja läpitunkeva kuin luikurin ääni,
-tunkeutui väijyksissä olevain metsästäjäin korviin. Mutta pian taasen
-kahisi pensasto ja kuusi hevosta, muita rohkeampia, näyttäytyi metsän
-rinteessä kohotetuin päin, punaisin, avonaisin sieramin ja hehkuvin
-silmin. Harjat liehuivat niiden nopeasti liikkuessa, sitten kääntyi
-viisi niistä ja katosi kuin salamat metsään. Yksi ainoa jäi jäljelle;
-sen ruumis värisi, se ojensi kaulaansa kohti järveä. Se oli lumen
-valkoinen ja kimaltava kuin joutsen, sillä oli hieno kaula, leveä rinta
-ja vahvat lautaset. Valkoinen jouhitöyhtö riippui sen otsalla kahden
-hehkuvan silmän välissä, ja hännällään pieksi se kylkiänsä. Sen samalla
-pelkäävässä ja ylpeässä asennossa oli jotain kesytöntä majesteettia.
-
--- Jumala minua varjelkoon! kuiskasi Encinas nuorelle paimenelle, joka
-hyvällä syyllä oli asettunut metsästäjän viereen, se on aavikoiden
-valkoinen ori.
-
--- Aavikoiden valkoinen ori! toisti paimen. Mikä se on?
-
--- Se on sellainen valkoinen hevonen, selitti Encinas, jonka ani
-harvoin näkee ja joka ei milloinkaan anna vangita itseään.
-
--- Loruja, narraatte vain.
-
--- Vait, älkää pelottako hevosta; katselkaa sitä tarkoin, sillä
-milloinkaan ette saa nähdä senkaltaista.
-
-Todella olikin mahdotonta tavata kauniimpaa eläintä. Se oli samalla
-voimakas ja nopea. Muutamalla hyppäyksellä, niin notkealla ja keveällä,
-että se näytti tanssivan ruohistolla, läheni se järveä. Yhdellä
-hyppäyksellä saavutti tuo jalo eläin veden rajan. Siihen pysähtyi
-ori, ja peilikirkas veden pinta kuvasti sen ylpeän ja hienon pään, ja
-pienet, eteenpäin taivutetut korvat. Nyt ojensi se päätänsä, paremmin
-nähdäksensä ympärillensä ja laski varovasti toisen etujalkansa veteen.
-Tämä liike oli niin kevyt, ettei tyyni veden pinta värissyt, vaan yhtä
-kirkkaasti kuvasti ylpeän ja komean ruumiin.
-
--- Voi, sennor Encinas, sanoi nuori paimen hiljaa, nyt täytyy minun
-heittää lassoni sen päälle.
-
--- Epäilen sitä; melkein aina tapahtuu jotain sille, joka tahtoo ottaa
-kiinni aavikoiden valkoisen oriin, sillä se se todellakin on; katsokaa
-vain, kuinka harvinaisen kaunis se on.
-
-Valkokaulainen hevonen laskeutui nyt polvilleen veteen, päristi ääneen
-ja alkoi juoda, nostaen tuon tuostakin päätänsä ja tähystellen metsään.
-Metsästäjät näkivät paimenen kohouvan aitauksen takaa, sitten se taasen
-kumartui satulaan. Toinen paimen teki samoin. Äkkiä hypähti arka eläin
-peljästyneenä ylös ja vesi loiskahti korkealle ilmaan. Hevonen hypähti
-takaisin rannalle vesivaahdon ympäröimänä. Samassa nelisti toinen
-paimen esiin, heiluttaen lassoansa. Palmikoiduista nahkahihnoista
-tehty nauha suhisi ilmassa, mutta samalla nilkahti ratsastajan hevonen
-hypätessään alas jyrkkää rinnettä ja ratsastaja hevosineen kaatui
-päistikkaa järveen.
-
--- Sen sanoinkin! huudahti metsästäjä, jonka taikausko sai vahviketta
-tästä odottamattomasta tapaturmasta. Kas vaan, kuinka eläin vapauttaa
-itsensä paulasta!
-
-Hevonen pakeni, puistaen kaunista päätänsä ja pitkää valuvaa harjaansa.
-Eläimen ylpeyttä loukkasi tuo ihmiskäden heittämä paula, jonka se
-pian puisti päältänsä. Toinen paimen riensi pakenevan eläimen perään.
-Muutaman hetken saattoi nähdä harvinaisen kilpailun villin hevosen ja
-innokkaan ratsastajan välillä, joka lasso kädessä ajoi sitä takaa. Oli
-vaikea päättää, kummanko taitavuus ja nopeus oli suurempi.
-
-Ei mikään näyttänyt pidättävän ratsastajaa, eivät puun rungot, joihin
-hän oli vaarassa katkaista kätensä ja jalkansa, eivät oksat, jotka
-uhkasivat murskata hänen päänsä. Toisinaan oli hän satulassa, toisinaan
-riippui hän hevosen kyljessä, toisinaan oli hän melkein vatsan alla,
-josta pitkillä kannuksillaan auttoi itsensä satulaan. Käärmeen tavoin
-hän pujotteli puitten ja oksien lomitse. Pian katosivat näkyvistä
-valkoinen ori ja paimen. Metsästäjät tulivat esille kätköistään
-päästäen iloisen ja kehoittavan hurraan. Heidän näkemänsä näytelmä oli
-yhtä arvokas kuin jos parikymmentä hevosta olisi kiinni otettu.
-
-Kun kaatunut paimen vettä valuvana ja vaatteet mutaisina oli päässyt
-järvestä, meni Encinas häntä lohduttamaan.
-
--- Voitte onnitella itseänne päästessänne niin helpolla, sanoi hän.
-Toivoisin, että voisin sanoa samaa toveristanne, sillä tavallisesti ei
-kukaan, joka liian innokkaasti ajaa aavikoiden valkoista oritta takaa,
-palaa milloinkaan.
-
-
-
-
-38.
-
-NUORI COMANHI.
-
-
-Kun ensimäinen hämmästys oli ohi, lähetti don Augustin neljä paimenta
-sanomaan väkensä eri osastoille, jotka risteilivät arolla ja metsässä,
-että yön kuluessa supistaisivat piiriä, jolla olivat juottopaikan
-rajoittaneet.
-
-Ei enää epäiltykään, ettei se hevoslauma, jota aijottiin pyydystää,
-ollut lähellä, ja ajo voitiin jo seuraavana päivänä päättää.
-
-Kun sanansaattajat olivat lähteneet, keräilivät don Augustinin luo
-jääneet palvelijat polttopuita nuotioihin.
-
-Hämärä jo levisi seudulle, järven pinnalla kajastivat laskevan auringon
-taivaalle synnyttämät punaiset värivivahdukset. Oli hetki, jolloin
-järvestä nousevat usvat alkavat metsässä tihetä, jolloin linnut sanovat
-jäähyväisensä poistuvalle päivälle, jolloin iltatuuli suhisee. Rosarita
-jutteli Encinaan kanssa, kun omituinen ilmiö äkkiä nousi peljästyneen
-tytön silmien eteen. Lehdikosta, joka varjosti sitä ojannetta, jonka
-kautta järvi purki vetensä, läheni varovasti kummallinen olento.
-Pelottava ja samalla kummallinen päähine, maalatut kasvot ja piirretty
-iho osoittivat hänen olevan intiaanin.
-
-Encinas itsekin katseli häntä hetkisen peljästyksen sekaisella
-hämmästyksellä, joka valtasi kaikki muutkin. Mutta pian rauhoitti hän
-don Augustinin, joka oli rientänyt aseilleen.
-
--- Ei tässä vaaraa ole, sanoi metsästäjä, hän on ystävä, vaikka
-kamalaltakin näyttävä: hän on mies, jolle olen erittäin kiitollinen,
-niinkuin äsken kerroin neidille.
-
-Läsnä-olevain epäilykset poistaaksensa läksi Encinas intiaania vastaan.
-Kun tämä huomasi rannalla istuvat henkilöt, heitti hän pyssynsä, jota
-tähän asti oli kantanut kädessään, olalleen ja tuli Encinasta kohti.
-Intiaani oli nuori sotilas, hänellä oli notkea, voimakas ruumis ja
-ylpeä muoto. Hänen rintansa ja leveät hartiansa olivat alastomia, hänen
-kapeille lanteilleen oli kääritty viitta, jonka heleät värit heti
-pistivät silmään. Hänellä oli säärysvarret tulipunaisesta kankaasta;
-niitä kannattivat koreat, jouhista kudotut sukkanauhat, jaloissa oli
-omituisilla neuloksilla koristellut puolisaappaat. Hänen päänsä oli
-sileäksi ajeltu, paitsi yhtä hiustukkoa, joka muodosti ikäänkuin
-höyhentöyhdön ja oli kummallisesti koristeltu. Ensinnäkin oli hänellä
-jonkunlainen kapea, kahdesta kääritystä kaulahuivista tehty turbaani.
-Turbaanin poimuissa nähtiin suuren kalkkarokäärmeen kuivattu, kiiltävä
-nahka, jonka vielä kalkoilla varustettu häntä riippui hänen toiselle
-olalleen, pää taasen terävine hampaineen toiselle. Intiaanin kasvot
-olivat säännölliset ja kauniit. Nuori soturi läheni huoletonna. Hän
-ei välittänyt herättämästään kauhusta, vaan loi ihastuneen katseen
-Rosaritaan, joka oli yhtä vaalea kuin hameensa valkoinen kangas.
-
-Kyyhkynen, joka välttääksensä päällensä iskevää petolintua pakenee
-kaktuskasvien terävien okaiden väliin, ei vapise eikä pelkää enemmän
-kuin Rosarita, kun hän kauhun valtaamana tunkeutui metsästäjän turviin.
-
--- Onko tänään satanut lunta järven rannoille, vai kasvaako
-lumpeenkukkia metsässä? sanoi intiaani esiin astuessaan.
-
-Emme saata sanoa, tuntuiko nuori soturi tätä lausuessaan tytöstä
-yhtä kammottavalta kuin ennenkin, varmaa ainakin on, ettei hän enää
-tunkeunut niin lähelle metsästäjää. Hän ei kuitenkaan vielä ollut
-kokonaan rauhoittunut.
-
--- Mitä nyt? kysyi Encinas espanjan kielellä; tuoko comanhi ikäviä
-tietoja, ja luuliko hän olevansa vihollisen seassa, kun tuli tänne
-pyssy kädessä, aivan kuin olisi ollut apahien jäljessä?
-
-Tämän kysymyksen teki Encinas soturille, että Augustinin tytär kokonaan
-rauhoittuisi.
-
-Ukkosensäde, se hänen nimensä oli, hymyili halveksivasti.
-
--- Apahien jäljessä, sanoi hän, kulkee comanhiheimon soturi ainoastaan
-piiska kädessä. Comanhi näki tässä lähellä puhvelin jälkiä ja toivoi
-tapaavansa ne järven rannalla.
-
-Encinas ei ollut unohtanut, että intiaani oli luvannut hänelle
-ajaa takaa molempia erämaan rosvoja, joitten kanssa hän äsken oli
-taistellut; hän tiesi myöskin, ettei soturi ollut mies, joka hevillä
-heittäisi aikeensa.
-
--- Oletteko muuta mitään nähneet? kysyi metsästäjä.
-
--- Valkoisten jälkien joukossa olen erottanut Punakäden ja mestitsin
-jäljet ja tulin kehoittamaan ystäviäni olemaan varuillansa.
-
--- Mitä? Ovatko ne roistot täällä? kysyi metsästäjä levottomasti.
-
--- Mitä hän sanoo? kysyi kartanon omistaja.
-
--- Eipä juuri mitään, sennor Pena, vastasi Encinas. Voitteko aavistaa,
-kysyi hän vielä comanhilta, mitä varten Punakäsi ja mestitsi tulevat
-tänne?
-
-Nuori soturi katseli äänetönnä rannalla olevia henkilöitä. Uudelleen
-kääntyivät hänen silmänsä mieltymyksellä donna Rosaritaan, joka seisoi
-nojaten isäänsä.
-
--- He tulevat lumpeenkukan tähden, joka on niin valkoinen kuin ensi
-lumi, sanoi hän vakavasti.
-
--- Niinkö todellakin luulette? kysyi Encinas.
-
--- Ellei sen naisen kuva, joka hoitaa Ukkosensäteen majaa, olisi aina
-hänen silmissään, niin häikäisisi ne hänen loistonsa, joka asuu taivaan
-palasesta tehdyssä teltassa. Se on hänen arvoisensa asunto ja mestitsi
-tahtoo omistaa lumpeenkukan.
-
-Tämä runollinen viittaus donna Rosaritan kauneuteen ja hänen
-taivaansiniseen silkkitelttaansa lausuttiin hovimiehen hienoudella
-ja keveydellä, ja metsän kesytön poika katsahti don Augustinin
-punastuvaan, ääneti olevaan tyttäreen.
-
--- Eikö teillä ole kaksi soturia mukananne? kysyi Encinas.
-
--- Molemmat ovat palanneet isäinsä luo; Ukkosensäde on yksin; mutta hän
-on vannonut kostavansa niiden kuoleman, jotka olivat hänen sanaansa
-luottaneet; hän suojelee myöskin lumpeenkukkaa. Ukkosensäde iloitsee,
-että on ilmoittanut vaarasta ystävillensä, ja lähtee taasen seuraamaan
-jälkiä, jotka hän hetkeksi jätti.
-
-Tämän sanottuaan ojensi nuori comanhi metsästäjälle kätensä ja poistui
-äänetönnä samoin kuin oli tullutkin. Näytti kuin hän ei olisi luullut
-tekevänsä erityistä urotyötä yksin ajaessaan noita kammottavia rosvoja.
-Lukija tietää kuitenkin, tarvittiinko siihen rohkeutta.
-
-Intiaanin kadottua puitten taakse, kysyi don Augustin:
-
--- Mitä tarkoitti hän noilla koreilla puheillaan?
-
--- Teidän armonne tietää, että intiaanit puhuvat vain vertauksilla;
-kuitenkin on hän ilmoittanut kahden veitikan lähestymisen, jotka
-todellakin olisivat vaarallisia parille kolmelle yksinäiselle
-matkustajalle, mutta eivät voi tehdä mitään vahinkoa kolmellekymmenelle.
-
-Hän kertoi mitä tiesi molemmista rosvoista. Don Augustinin nuoruus
-oli kulunut taisteluissa intiaanein kanssa, eivätkä vuodet olleet
-laimentaneet hänen sotilaan ylpeyttään.
-
--- Vaikkapa heitä olisi kymmenen, sanoi hän, olisi häpeäksi peljätä
-sellaisia roistoja ja keskeyttää niiden tähden huvinsa; muuten on meitä
-kyllin paljon, ettei meidän tarvitse mitään peljätä.
-
--- Nyt huomaan, miksi Oso haukkui, sanoi metsästäjä. Se vainusi ystäviä
-ja vihollisia. Näitte, ettei se liikahtanutkaan, kun tuo nuori soturi
-tuli, voitte luottaa sen vaistoon.
-
-Ennen yön tuloa otti Encinas kuitenkin pyssynsä, vihelsi uskollista
-koiraansa ja tarkasteli sen kera Puhvelijärven ympäristöt.
-Varovaisuudesta muutatti don Augustin omansa ja tyttärensä teltan aukon
-keskelle, palavien nuotioiden väliin.
-
-Paimenet ja Encinaan toverit olivat jo päättämäisillään illallisensa,
-kun tämä palasi. Hän ei ollut huomannut mitään levottomuutta
-herättävää, ja kaikki rauhoittuivat.
-
-Herrasväen syödessä vähän kylmää ruokaa mukana tuoduista eväistä,
-juttelivat toiset vähän matkan päässä matalalla äänellä päivän
-tapauksista. Roteva metsästäjä istui heidän joukkoonsa. Nuotiot loivat
-kirkkaan valon ympärilleen ja kajastivat järvelle.
-
--- Olen säästänyt vähän teillekin, jotta ette jäisi ilman illallista,
-sanoi nuori paimen Encinaalle; kohtuullista on, että jokainen saa
-osansa, eikä varsinkaan saa unhottaa teitä, joka osaatte kertoa niin
-kummallisia juttuja.
-
-Encinas kiitti paimenta hänen huomaavaisuudestaan ja kävi sitten
-käsiksi ruokaan; mutta hän söi yhtä äänetönnä kuin suurella
-ruokahalullakin, eikä nuori paimen ollut tähän äänettömyyteen ensinkään
-tyytyväinen.
-
--- Ette ole siis nähneet mitään erinomaista läheisyydessä? sanoi hän
-puheen aluksi.
-
-Metsästäjä teki kieltävän liikkeen, mutta avasi suunsa ainoastaan
-syödäksensä.
-
--- Miten lieneekään, alotti nuorukainen uudelleen, mutta Francisko,
-joka ajoi takaa aavikoiden valkoista oritta, ei ole palannut.
-
--- Aavikoiden valkoista oritta! huudahti muuan paimen. Mikä se eläin on?
-
--- Niin, se on ihmeellinen eläin, vastasi nuori paimen; mutta minä en
-todellakaan tiedä siitä sen enempää. Sennor Encinas voi siitä kertoa.
-
--- Näittehän sen? sanoi metsästäjä. Tahdoittehan ajaa sitä takaa, ja
-olitte siinä niskanne taittamaisillanne. Sanoinhan teille, että niin
-tapahtuu aina, kun ajetaan takaa valkoista oritta.
-
--- Ellei hevoseni olisi ollut niin innokas, ei se olisi niljahtanut ja
-ellei se olisi niljahtanut...
-
--- Ette te olisi pudonnut. Mutta hevonen niljahti, ja siinäpä se on.
-
--- Se on muillekin sattunut. Jutun loppu on, että paimen kaatui
-hevosineen.
-
--- Totta kyllä, mutta jos te, samoin kuin minäkin, olisitte retkeilleet
-aavikoilla, sanoi Encinas vakavasti, niin tietäisitte, että siellä
-toisinaan kohtaa oriin, niin kauniin, ettei sen vertaista löydy,
-niin nopean, että se ravaa nopeammin kuin toinen hevonen nelistää.
-Nyt pyydän teitä sanomaan, oletteko milloinkaan nähneet komeampaa ja
-nopeampaa hevosta kuin se ori oli, jonka tänä iltana näimme.
-
--- Myönnän kyllä, etten ole ennen sen vertaista nähnyt.
-
--- Hyvä, tämä hevonen on epäilemättä se, jota nimitetään aavikoiden
-valkoiseksi oriiksi.
-
--- Sen minä uskon, sanoi nuori paimen syvän vakaumuksen äänellä.
-
--- Ja mitä merkillistä tässä hevosessa on? kysyi paimen.
-
--- Ensinnäkin sen verraton kauneus, sitten sen ääretön nopeus ja
-sitten... kuinka vanhan luulette sen olevan?
-
--- Ei se vielä aivan monen vuoden vanha ole, huusivat kaikki.
-
--- Siinä kelpo tavalla erehdytte, vastasi Encinas vakavasti, se hevonen
-on viidensadan vuoden ikäinen.
-
-Tämä metsästäjän väite otettiin vastaan yleisellä epäilyksellä.
-
--- Niin on kuin sanon, lausui hän vakavasti, mikä melkein varmistutti
-kuulijat.
-
--- Mutta, väitti muuan paimen, olen kuullut sanottavan, ettei siitä
-vielä ole kolmeasataakaan vuotta, kun espanjalaiset toivat ensimäiset
-hevoset Amerikaan.
-
--- Loruja! sanoi nuori paimen, ei parisataa vuotta asiaan vaikuta;
-sittenkin vielä jää kylläkin kunnioitettava ikä.
-
--- Voin sanoa, jatkoi metsästäjä, että kaikki Teksasin paimenet ovat
-jo monta vuotta turhaan koettaneet ottaa sitä kiinni. Sillä ovat
-kaviot kiveä kovemmat, ja kun sitä ajaa takaa etäämmältä, katoaa se
-pian näkyvistä; jos taasen on lähellä, katoaa se samalla lailla, eikä
-myöskään enää milloinkaan nähdä sen takaa-ajajaa. Voisin kertoa teille
-paljon siitä.
-
--- Ehkäpä olette itsekin joskus ajaneet sitä takaa? huudahti nuori
-paimen.
-
--- En itse, mutta eräs Teksasin metsästäjä, joka siitä kertoi minulle.
-
--- Teidän täytyy vuorostanne kertoa se meille, sanoi nuorukainen
-käsiänsä hykertäen. Kuulepas, Sanchez, annapa sennor Encinaalle siemaus
-viiniä, se virkistää muiston.
-
--- Tällä nuorukaisella on hyvä ymmärrys, lausui metsästäjä. Tahdon
-siis kertoa teille mitä tiedän. Muuan englantilainen, jotenkin
-kummallinen mies, huomatkaa se, matkusti täällä Amerikassa jonkunlaisen
-hovimestarinsa kanssa, joka oli yhtä omituinen kuin hän itsekin. Hän
-lupasi Teksasin metsästäjälle tuhat piasteria, jos tämä hankkisi
-hänelle aavikoiden valkoisen oriin, josta hän oli kuullut puhuttavan.
-Koetettiin pelottaa metsästäjää niin uskaliaasta yrityksestä, mutta
-hän pysyi päätöksessään ja koetti hankkia itselleen nopeimman ja
-vahvimman hevosen; hän siis varustautui ja tiedusteli tietä, mitä
-myöten pääsisi hevosen mieluisimmille juontipaikoille. Tietäkää, että
-tällä hevosella on useampia sellaisia paikkoja, päinvastoin kuin
-muilla hevosilla, jotka elävät niillä seuduilla, joihin kerran ovat
-mieltyneet. Metsästäjä läksi matkalle ja muutamia päiviä etsittyänsä
-löysi hän etsimänsä eläimen; se on niin nopeajalkainen, että toisena
-päivänä näkee sen sadan penikulman päässä siitä paikasta, jossa se
-oli edellisenä. Metsästäjällä oli tavattoman nopea hevonen, eikä hän
-uskonut oriista kuulemiansa juttuja. Hän toivoi voittavansa luvatun
-summan. Heti kun hän näki eläimen, alkoi hän ajaa sitä takaa, heilutti
-lassoaan, nelistäen kivien ja kantojen yli tuulen nopeudella. Joka
-hetki läheni hän oritta. Tämä ei tullut siitä, niin vakuutti metsästäjä
-minulle, että ori olisi väsynyt, vaan katsahti se tuon tuostakin
-taaksensa, siten menettäen aikaa; päinvastoin tuntuivat takaa-ajetun
-hevosen voimat lisääntyvän. Jota väsyneempi hevonen on, sitä
-raukeammiksi muuttuvat sen silmät, mutta nuo silmät, jotka hehkuivat
-tuon oriin valkoisen harjan alta, näkyivät muuttuvan yhä tulisemmiksi.
-Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa seikka, mikä huolestutti metsästäjää,
-ja itseänsä rohkaistaksensa täytyi hänen kuvitella kultakasaa, jossa
-piasterit hehkuivat ja heloittivat yhtäläisesti kuin oriin silmät. Yö
-oli tulemaisillaan, eikä hän ollut onnistunut pääsemään lassoineen
-lähelle hevosta. Myöskin kummasteli metsästäjä suuresti sitä, että
-maan ollessa kivistä pitkät tuliviirut välkkyivät hevosen kavioista,
-vaikkeivät ne olleet kengitetyt, ja yön pimetessä voi metsästäjä
-ainoastaan näiden tuliviirujen avulla seurata hevosta. Vaikkei
-ratsastaja käsittänyt, miten kengättömät kaviot saattoivat iskeä
-tulta, enempää kuin sitäkään, miksi hevosen silmät niin ihmeellisesti
-leimusivat... Kuulijain suureksi mielipahaksi keskeytti Oson haukunta
-tässä metsästäjän kertomuksen.
-
-Uudelleen laskeutui kuitenkin koira taasen tulen ääreen; se näytti
-kuuntelevan Encinaan kertomusta yhtä tarkoin kuin paimenetkin ja kun se
-ei varmaankaan haukkunut intiaaneja, jatkoi Encinas tarinaansa:
-
--- Metsästäjä ei siis voinut käsittää näitten säkenien eikä eläimen
-silmistä hehkuvan tulen syytä. Mutta kun hänelle oli luvattu suuri
-palkinto, ei hän joutanut pitkältä aprikoimaan, vaan jatkoi takaa-ajoa.
-Pian huomasi hän oriin nopeuden vähenevän. Sitten näki hän sen äkkiä
-pysähtyvän, kääntyvän ympäri, hirnahtavan, ja ojentavan kaulaansa.
-Metsästäjä kannusti hevostansa, joka alkoi väsyä. Hän nelisti eteenpäin
-lasso kädessään. Äkkiä aukeni juoksusolmu, joten ei paulasta ollut
-mihinkään. Hänen hevosensa oli kuitenkin vauhdissa, ja metsästäjä oli
-niin lähellä oritta, että melkein voi koskea siihen. Mies kiroili ja
-noitui, nähdessään ettei voinut käyttää lassoaan; mutta samassa potkasi
-ori taaksepäin ratsastajan hevosta keskelle rintaa niin voimakkaasti,
-että molemmat kaatuivat maahan -- aivan samoin kuin te äsken kaaduitte
-järveen, lisäsi Encinas, kääntyen paimeneen, joka kuivasi vaatteitansa
-nuotion ääressä.
-
--- Kun metsästäjä taasen nousi, ei hän voinut missään nähdä oritta.
-Hänen hevosensa ei enää noussut. Äkkiä kadonneen oriin raudankovat
-kaviot olivat sen tappaneet ja se olikin metsästäjän onneksi, sillä jos
-hän olisi vielä askeleenkaan ratsastanut eteenpäin, olisi hän syössyt
-pohjattomaan kuiluun, jonka reunalle ori oli pysähtynyt. Kohtasin
-hänet, kun hän jalkaisin palasi takaisin, ja hän kertoi minulle kaiken
-sen, mitä olen teille puhunut.
-
-Tämän kertomuksen, josta ainakin osa oli hyvin todennäköistä, uskoivat
-sokeasti kaikki Encinaan ympärillä olevat puolivillit miehet.
-
--- Siitä näette, lausui ennen mainittu nuori paimen, joka ensin
-keskeytti äänettömyyden; siitä näette, että tulee käymään kylläkin
-huonosti Francisko-rukalle, joka on takaa-ajamassa tuota kummallista
-hevosta, joka viidestäsadasta vuodestaan huolimatta näyttää niin
-nuorelta.
-
--- Sitä minäkin pahoin pelkään, lausui Encinas päätänsä puistaen, ellen
-ole erehtynyt ja ellei näkemänne hevonen olisikaan aavikoiden valkoinen
-ori.
-
--- Kyllä se varmaan se on! huudahtivat kaikki paimenet, joita miellytti
-se, että tästä lähin voisivat kehua kerran nähneensä tämän merkillisen
-eläimen.
-
-Encinaan kuulijakunta seurasi hänen esimerkkiään ja heittäytyi
-pitkälleen nurmelle nuotion ympärille; heidän isäntäväkensä oli jo
-aikoja sitten mennyt telttoihinsa, kun koira alkoi uudelleen haukkua.
-
--- Jokunen matkustaja kai tulee, lausui tyynesti Encinas, nousten
-kyynärvarrelleen ja jotenkin välinpitämättömästi katsahtaen
-ympärilleen, saadakseen toisen luulemaan, että hän oli varma asiasta.
-
-Jonkun ajan kuluttua tuli metsästä kaksi ratsastajaa.
-
-Edellinen näistä pidätti hevostansa ja näkyi hämmästyneenä katselevan
-tuota omituista näkyä, minkä Puhvelijärvi tarjosi rannalla olevine
-telttoineen, nuotioineen, jotka valaisivat tummaa veden pintaa, ja
-nuotioitten ympärille makaavine miehineen, jotka toiselta puolen
-olivat synkän varjon peittämät, toiselta taasen tulen punaisen hohteen
-valaisemat.
-
-Toisella ratsastajalla oli oikeassa kädessään pitkä pyssy, vasemmalla
-talutti hän kuormahevosta.
-
-Sen kuormituksena oli kaksi nahkaista laukkua riippumassa kummallakin
-puolen satulaa, teltta ja esine, joka saattoi olla suuri maali- tai
-kasvilaatikko. Kun ensimäinen ratsastaja mielihyvällä näkyi katselevan
-edessään olevaa, kuvaamisen arvoista näkyä, tähysteli toinen tarkemmin
-ympärilleen.
-
--- Täyttäkää velvollisuutenne! lausui edellinen englannin kielellä
-toiselle.
-
--- Sen olen jo tehnyt, vastasi toinen; teidän armonne on täällä hyvässä
-turvassa.
-
-Näin sanoen ratsasti hän makaavien luo, heitettyänsä pyssynsä
-olalleen. Hän pyysi jotenkin huonolla espanjan kielellä nuotion
-ympärillä makaavilta maan tavan mukaista lupaa saada asettua heidän
-luokseen. Tämä myönnettiin kohteliaisuudella, joka on kaikensäätyisten
-meksikolaisten luonteen mukaista.
-
-Hänen astuessaan satulasta, ja riisuessaan kuormahevosta, läheni
-toinen äänetönnä, tervehti sivumennen metsästäjiä ja paimenia ja astui
-hevosensa seljästä sanaakaan lausumatta. Hänen ulkomuodossaan ei
-ollut mitään erityistä. Hän oli meksikolaisten tavoin puettu, ja kun
-pimeys peitti hänen piirteensä, saattoi vasta kun hän käytti hattuansa
-itseänsä löyhyttääksensä nähdä hänen kasvonsa, jotka olivat kokonaan
-englantilaiset. Hänen matkakumppaninsa puku oli aivan toisenlainen;
-hänellä oli pitkä vihreänkarvainen mekko huonosti peitotusta
-hirvennahasta, ja pitkät nahkasäärykset. Hän oli keskikokoinen,
-erittäin vahvarakenteinen ja noin viisikymmenvuotias. Sen saattoi
-päättää hänen puoleksi paljaasta päästään ja hatun alta esiinpistävistä
-harmaista hiussuortuvista. Vyöhön kiinnitetty metsästyspuukko,
-ruutisarvi ja suuri, kovin kulunut huopahattu täydensi hänen
-pukunsa; paitsi metsästäjiä, näkivät muut hänet ensi kerran. Vaikka
-amerikalainen selvästi näkyi olevan matkakumppalinsa palveluksessa, ei
-hän vähintäkään välittänyt tämän hevosesta, vaan riisui englantilainen
-sen itse.
-
-Tämän tehtyänsä otti hän matkalaukkunsa vierestä jonkun esineen ja
-näytti sitä kysyen:
-
--- Onko tämä hattu jonkun teistä?
-
--- On, sanoi eräs paimen hämmästyen, se on sama hattu, joka
-Franciskolla oli äsken.
-
-Hattu kulki miehestä mieheen, ja kaikki tunsivat sen heidän kaipaamansa
-paimenen päähineeksi.
-
--- Mitä sanoinkaan, huudahti Encinas, eikö tulekin loihdituksi se, joka
-liian innokkaasti ajaa takaa aavikoiden valkoista oritta?
-
-Tämä tapaus olisi metsästäjän kuulijakunnalta poistanut viimeisetkin
-epäilykset hänen kertomuksensa todenperäisyydestä, ellei
-englantilainenkin olisi huudahtanut:
-
--- Juuri tätä valkoista oritta olen ajanut takaa Teksasista tänne asti.
-Oletteko nähneet sen?
-
--- Tänä iltana joi se edessänne olevasta järvestä. Oletteko ehkä sama,
-joka eräälle Teksasin metsästäjälle lupasitte tuhat piasteria, jos hän
-teille hankkii hevosen? kysyi Encinas vilkkaasti.
-
--- Olen, ja lupaan vieläkin saman summan jokaiselle, joka tuo hevosen
-minulle, sillä olen vannonut, etten palaa kotimaahani tuomatta mukanani
-tätä kummallista hevosta. Kuulkaa! Onko täällä ketään, joka tahtoo
-ansaita luvatun palkinnon?
-
-Paimenet pudistivat päätään, ei kukaan rohjennut tarjoutua.
-
--- Tiedetään kyllä, mitä tuottaa sellaisen hevosen ajaminen, jonka
-kengättömät kaviot saavat säkeniä lentämään kivistä, sanoi nuori paimen.
-
-Englantilainen kohautti olkapäitään.
-
--- Herra, sanoi Encinas, jokainen meistä panee joka päivä muutamasta
-piasterista henkensä vaaraan seikkailuissa, jotka ihminen voi
-onnellisesti suorittaa, mutta me emme tahdo olla tekemisissä asiassa,
-jossa rohkeus ja viekkaus eivät auta yliluonnollisen voiman edessä.
-
--- Hyvä! sanoi englantilainen kylmästi; huomenna päivän koittaessa
-näytätte minulle oriin jäljet, ja minä lähden yksin sitä ajamaan.
-
--- Paraiten tekisitte, jos sen jättäisitte, sillä kaikellaiset vaarat
-uhkaisivat yhäti teitä.
-
--- Vaarat, vastasi englantilainen hymyillen; olen maksanut tälle
-kentuckymetsästäjälle siitä, että hän poistaa vaarat minusta; ne
-kuuluvat hänelle.
-
--- Niin, lisäsi kentuckyläinen, minä olen ottanut urakalle tämän
-matkustajan vaarat.
-
--- Ettekö siis pelkää, kun hän on kanssanne.
-
--- Mitä, enkö maksanut suurta summaa, ettei minun tarvitsisi mitään
-peljätä?
-
-Tähän päättyi keskustelu ja kummalliset matkustajat oikaisivat nurmelle
-telttaansa pystyttämättä. Paimenetkin laskeutuivat pitkäkseen ja pian
-vallitsi hiljaisuus metsässä ja järven rannalla.
-
-
-
-
-39.
-
-AAVIKOIDEN VALKOINEN ORI.
-
-
-Seuraavana päivänä myöhään illalla saapui eräs ratsastaja täyttä
-nelistä Puhvelijärvelle; hän oli ilman hattua, hänen kasvonsa olivat
-okaiden repimät, ja hänen vaatteissaan oli pensaiden merkkejä,
-joitten läpi hän oli kiitänyt takaa-ajon innossa. Se oli Francisko,
-jota hänen toverinsa jo pitivät hukkuneena. Kaikki ahdistivat häntä
-kysymyksillään, miten hänen oli käynyt.
-
-Hänen kertomuksensa oli jotenkin yksinkertainen. Tuo kummallinen
-hevonen oli houkutellut hänet etäälle ja yön hän oli viettänyt paljaan
-taivaan alla, antaaksensa hevosensa vähän levähtää. Sitten oli hän
-kohdannut muutamia tovereitansa ja yhtynyt näihin, ajaaksensa hevosia
-lähemmäksi rantaa.
-
-Valmistettiin uutta, suurta ajoa. Teltat siirrettiin uudelleen pois, ja
-hevoset syrjään.
-
-Paimenet asettuivat paksujen puun runkojen taakse, metsästäjät
-aitauksen sisään, valmiina sulkemaan oven. Tällä kertaa olivat he
-vaarassa joutua hevosien tallattavaksi.
-
-Jonkunlainen lehtikerpuilla peitetty porras oli asetettu tuon jotenkin
-leveän ojanteen yli, jonka kautta Puhvelijärvi purki vetensä,
-ja kartanonomistaja tyttärineen saattoi asettua sinne jotenkin
-turvalliseen paikkaan ja nähdä koko tuon tarjolla olevan harvinaisen
-näytelmän.
-
-Jokaisen asetuttua paikoilleen odotettiin äänettöminä hevosten tuloa.
-Kotkan huuto, sen lentäessä aitauksen yli, oli pelottanut linnut puissa
-äänettömiksi, ja syvä hiljaisuus vallitsi järvelläkin. Pian kuulivat
-metsästäjät kimeän vihellyksen. Se oli merkkinä, että ajomiehet
-olivat lähteneet ajamaan hevosia. Sitten kuultiin äänekkäitä huutoja
-ja kiljuntaa joka taholta. Nyt kuultiin etäältä metsästä hirnunta,
-niin kova, että se ilmaisi siellä olevan suuren parven hevosia.
-Porras, jolla kartanonomistaja ja Rosarita seisoivat tuota hurjaa
-ajoa katselemassa, oli suoraan aitauksen ja sen paikan välillä, josta
-hirnunta kuului.
-
-Jos tuo kesytön parvi lähenisi tälle suunnalle, voisi onnettomuus
-tapahtua. Lehtikerput eivät olisi voineet pidättää näitä eläimiä, jotka
-paetessaan saavat aikaan sellaisia hävityksiä kuin jos myrsky olisi
-kulkenut läpi metsän. Don Augustin aavisti vaaraa, ja kutsui muutamia
-paimenia luoksensa.
-
--- Luuletteko, kysyi hän, hevosten tulevan tänne päin?
-
--- Se on kyllä mahdollista, vastasi muuan, ja ajattelin juuri, kuinka
-suureen vaaraan herrasväki joutuu, ellemme ryhdy varokeinoihin. Jos
-tahdotte, niin minä kahden toverini kera siirryn meille määrätyiltä
-paikoilta tähän ojanteen partaalle.
-
--- Mieluimmin me lähdemme paikaltamme, vastasi don Augustin, kuin
-asetamme teidät tarpeettomasti vaaraan.
-
-Kaikkia ammattiinsa liittyviä vaaroja pelkäämättöminä miehinä
-vastasivat paimenet isäntänsä huolenpitoon siten, että asettuivat
-jokusen sadan askeleen päähän Punaiselle joelle päin, josta hevoset
-tulivat.
-
-Tämä oli viimeinen sijoitus, mihin ehdittiin, sillä läheni hetki, joka
-olisi ratkaiseva noiden jalojen eläimien kohtalon, kun niitä ajettiin
-aituukseen, jossa heitä odotti vankeus ja orjuus. Tähän asti kuultu
-melu eneni yhä. Aluksi kuuluivat vain paimenten kimeät vihellykset
-ja läpitunkevat huudot, kun he risteilivät metsässä ja huusivat
-toisilleen. Kun joskus syntyi hetkisen äänettömyys, kuultiin hevosten
-hirnumista ja korskumista, ikäänkuin lähenevän myrskyn enteitä. Kaikki
-metsän asukkaat ilmaisivat pelkoansa. Lintuparvia lensi kirkuen puista,
-päivän valon häikäisemät yököt lehottelivat edestakaisin pyrkien
-pimeisiin koloihinsa, ja melun pelottamat hirvet pakenivat nopeasti.
-
-Pian rytisi pensasto ja metsä hevosten lähestyessä; niitten äänekkäät
-hirnunnat ja yhä lähenevien paimenten kovat huudot sekaantuivat
-maanalaisten luolien ukkosenkaltaiseen kuminaan. Saattoipa tuo lintujen
-kirkuminen, miesten huudot, hevosten hirnunta, puitten rytinä ja maan
-töminä, kuulijan luulemaan tuon hurjan ajon syöksähtävän metsästä
-hänen ylitseen. Vaillinaisesti vain voimme kuvailla nyt seuraavan
-näytelmän. Alassyöksyvä, jyrisevä lumivyöry, sulkunsa murtava virta,
-äkkiä tulvinut puro, joka vuorilta syöksyy alas -- tuo kaikki ei riitä
-antamaan täydellistä käsitystä kauheasta melusta sillä hetkellä, kun
-lehdikko sadoista paikoista revähti rikki. Jokaisesta aukosta nähtiin
-kesyttömien hevosten päitä pelosta leimuavine silmineen, punaisine
-sieramineen ja liehuvine harjoineen pistäyvän esiin. Sitten yhtyi
-tuo päiden joukko muodostamaan myrskyisen meren, jossa liehuvat
-harjat, häilyvät hännät liikkuivat samalla kuin paimenet ratsastivat
-edestakaisin lassojaan heilutellen.
-
-Nyt tuli hetki, jolloin tuo kesytön parvi hajoisi, epäröiden minne päin
-lähtisi.
-
-Ja nyt juoksi kaksitoista miestä, hattujaan heiluttaen, kovasti
-huutaen, hevosia kohti, huolimatta vaarasta joutua parinsadan hevosen
-tallattaviksi. Edestä ja takaa lukuisien, meluavien vihollisten
-ahdistamina pysähtyivät hevoset hetkeksi, ja silloin uskallettiin
-tuskin hengittää. Jos hevoset lähtisivät oikealle tai vasemmalle, niin
-sekä ratsastavat että jalkaisin olevat paimenet tulisivat muserretuiksi
-kuin tähkät varstojen alla. Eteenpäin, lapseni! huusi don Augustin
-innoissaan juosten esiin ja päästäen korkeita huutoja. Kauhea ulvonta
-ajomiesten joukosta oli hänen kehoitukseensa vastauksena.
-
-Nyt parven etunenässä oleva, joka jo oli luonut tuliset silmäyksensä
-lehtikerppujen peittämään aituukseen ja siinä olevaan aukkoon, lähti
-nelistämään sitä kohti. Koko parvi seurasi perässä, syöksyen sisään
-kuin raivokkaasti vyöryvä virta. Tällä hetkellä kuului kaikilta
-tahoilta ilon huudahdus, kun Encinas tovereineen, jotka hetkeksi olivat
-kadonneet tuon riehuvan vyöryn sekaan, hiipivät pylväiden välisestä
-ahtaasta aukosta.
-
-Kului hetkinen, ennenkuin metsän ylpeät otukset huomasivat vankeutensa,
-mutta kun ne ensi kerran eläissään olivat ahdistetut aituukseen,
-joka ulottui korkeimman pään tasalle, päästivät ne raivon ja tuskan
-hirnunnan. Oli komea näytelmä, tuo parvi raivoisia eläimiä, jotka
-syöksyivät toistensa ohi ja hyppelivät korkealle, samalla kuin niiden
-hirnuntaa ja korskumista saattoi verrata myrskytuulen suhinaan; nuo
-päät, jotka peljästyneinä liikkuivat edestakaisin silmien leimutessa
-tulta ja vaahdon pärskyessä suusta.
-
-Hevosten raivoaviin hirnahduksiin vastasivat paimenet riemun
-huudahduksilla.
-
--- Se on siellä! Se on siellä! huudahti Encinas.
-
--- Mikä on siellä? huusi parikymmentä ääntä.
-
--- Aavikoiden valkoinen ori! vastasi metsästäjä.
-
-Komein ja jaloin näistä aavikoiden kauniista ja jaloista hevosista,
-hurjin ja nopein kaikista, heloittavan valkoinen ori, yhtä valkoinen
-kuin lumpeenkukka, oli aituuksessa. Se oli sama eläin, jota edellisenä
-päivänä oli turhaan ajettu takaa. Tuo komea tulisilmäinen eläin hyppi
-aituuksen toisesta päästä toiseen vimmoissaan sysäten kumoon tiellä
-olevat onnettomuustoverinsa. Siten sai se tilaa juostaksensa vapaasti
-ympäri; sen hirnunta kuului valittavalta, sen harja liehui edestakaisin.
-
--- Joutuin tuonne! huusi Encinas ja riensi sille kohdalle, josta ori
-aikoi hypätä aituuksen yli. Mutta tämän estäminen oli myöhästä. Tila,
-jonka ori oli hankkinut, antoi sille tilaisuuden vauhdin ottamiseen ja
-metsästäjät näkivät valkean viirun nuolen nopeudella halkaisevan ilman.
-
-Hevonen putosi jaloilleen aituuksen ulkopuolelle ja katosi toisen
-kerran metsään. Sen paetessa päästivät miehet suuttumuksen
-huudahduksen. Parisataa hevosta oli kuitenkin aituuksessa ja se riitti
-korvaamaan kauneimman menettämisen.
-
--- No, vieläkö epäilette, ettei tällä hevosella ole yliluonnollisia
-voimia? kysyi Encinas.
-
-Ei kukaan vastannut, kaikki olivat vakuutettuja.
-
-Vangitut hevoset voivat juostessaan edestakaisin vahingoittaa
-ainoastaan itseänsä; ne muodostivat parven, joka alituisesti liikkui
-edestakaisin. Tuon tuostakin hyökkäsi joukko aituusta vastaan, mutta
-se oli tehty tukevista pylväistä, jotka eivät antaneet perään. Eläimet
-olivat tomupilven verhoamia; muutamat pureskelivat raivoissaan
-pylväitä, toiset kuopivat kavioillaan maata, muutamat kaatuivat
-niissä hehkuvan raivon valtaamina maahan, josta eivät enää nousseet.
-Ikäänkuin hehkuva, vähitellen jäähtyvä laavavirta, taukosi hurja joukko
-vähitellen hyökkäyksistään pylväitä vastaan. Hämmästys seurasi raivoa
-ja synkkä liikkumattomuus vimmattuja hyppyjä. Metsän hurjat asukkaat
-olivat voitetut.
-
-Joskus sattuu kuitenkin, että huonosti tehty aituus parin kolmensadan
-samalla kertaa syöksähtävän hevosen sysäyksistä kaatuu. Silloin
-syöksähtävät eläimet ulos kuin laavavirta, jota ei mikään voi pidättää,
-eivät edes tuhannen metsästäjän huudot, ponnistukset eivätkä lassot.
-Hevoset tallaavat maahan kaikki mitä eteen sattuu. Hämmästyneet
-vimmatut eläimet pakenevat tuulen nopeudella; melu ja jyry on niin
-kauhea, että luulisi koko metsän kaatuvan tahi vuorien syöksyvän
-kumoon. Paksu tomupilvi kohoaa hevosten jälkeen ja melua seuraava
-hiljaisuus todistaa, että eläimet pian ovat takaa-ajajansa jättäneet.
-
-Näin sattuu ja metsästäjät saavat pitää itsensä onnellisina, jos ei
-kukaan heistä muserru tai haavoitu hevosten jaloissa.
-
-Nyt olivat ne voitetut, nyt tuli vain niiden kesyttäminen nälällä,
-ennenkuin ne kesyjen tammojen avulla vietiin laitumelle. Vielä kuluisi
-viisi, kuusi päivää, ennenkuin nälkä, joka ainoastaan voi totuttaa
-ne ihmisiin, olisi ne kesyttänyt. Yö taasen levitti luontoon synkän
-vaippansa. Riemuitsevat paimenet, jotka olivat tehneet urotyön, josta
-kauan puhutaan, viettivät juhlaa. Don Augustin jakoi viiniä ja viinaa
-väelleen suuren nuotion ääressä; siinä paistettiin kaurista ja siinä
-miehet vielä puoliyön aikaan kertoivat seikkailujaan.
-
-Mutta älkäämme unohtako monien muiden kertomuksemme henkilöiden
-vaativan huomiotamme. Diaz on vielä harhailemassa aavikolla, comanhi
-seuraa rosvoja, Rosenholz itkee ryöstettyä kasvattiansa. Luokaamme
-vielä kuitenkin silmäys Puhvelijärven rannalle. Kauvan kajahteli
-metsässä metsästäjäin iloinen nauru, johon sekaantui aitauksessa
-olevain hevosten valittava hirnunta. Kun viimeiset viinipullot olivat
-tyhjennetyt ja kauriista jäljellä vain luut, joita metsästäjän koira
-kalvoi, raukesi keskustelu ja taukosi vihdoin. Paimenet heittivät uusia
-puita nuotioon, ja ojentuivat vaippoihin kääriytyneinä nurmelle.
-
-He antautuivat hyvin ansaitun unen valtaan, muistamatta että metsässä
-oli nähty epäiltäviä jälkiä.
-
-Yön hiljaisuudessa, jota vain keskeyttivät vangitut eläimet, jotka pian
-saisivat nöyrtyä piiskan ja kannuksien alla, loi kuu vaalean valonsa
-punertavaan nuotioon. Kuun säteet ja nuotio valaisivat telttoja ja
-nurmikolla makaavia metsästäjiä. Milloinkaan ei oltu järven rannalla
-nähty niin maalaamista ansaitsevaa ja tyyntä näkyä kuin nyt.
-
-
-
-
-40.
-
-TAKAA-AJO.
-
-
-Kaksi päivää oli kulunut kesyttömien hevosien pyynnistä, kun viisi
-henkeä eri joukoissa kulki Punaista jokea ylöspäin.
-
-Siltä paikalta, jossa nämä noin puolen penikulman erottamat henkilöt
-olivat, oli päivän matka kultalaaksoon ja kolmen Puhvelijärvelle.
-
-Muutamia päiviä ennen kuin ystävykset piiritettiin kultalaaksoon,
-kulki kaksi henkilöä kevyellä, ruuhella Gilajokea ylöspäin. Ruuhi oli
-niin täyteen ahdettu kaikenlaisia esineitä -- satuloita, viittoja,
-tavarakääröjä ja aseita -- että sen reunat olivat melkein veden pinnan
-tasalla. Soutajina olivat vanha rosvo ja hänen poikansa, jotka eräältä
-Tubac-linnoituksen kauppiaalta olivat ryöstäneet nämä tavarat ja
-tappaneet hänet. Kun tämä murha oli saanut liikkeelle koko seudun,
-olivat molemmat rosvot paenneet nopeasti saaliinensa ja, jotta heitä ei
-tunnettaisi, pukeutuneet papagos-intiaanien pukuun. Silloin kohtasi don
-Augustin tyttärineen heidät matkalla Puhvelijärvelle.
-
-Rosaritan nähdessään oli mestitsissä herännyt halu hänet ryöstää,
-mutta kun hän ei uskaltanut yksin ryhtyä tähän, eikä aikakaan tuntunut
-hänestä suotuisalta, päätti hän ensin viedä kätköön rosvoamansa tavarat
-ja sitten yhtyä apaheihin, toteuttaaksensa heidän avullaan tuumansa.
-
-Senpätähden hän, niinkuin jo tiedämme, etsi intiaanit, heidän
-anastettuaan kullanetsijäin leirin, ja auttoi heitä ystävyksiä
-saarrettaessa. Samalla sopi hän Mustanlinnun kanssa, että he määrättynä
-päivänä kohtaisivat toisensa jokien yhtymäpaikalla. Siellä aikoi hän
-panna toimeen pirullisen tuumansa ja anastaa Rosaritan.
-
-Nyt hän isänsä kanssa souti tuota kovassa lastissa olevaa ruuhta.
-Vaikka virta oli jotensakin väkevä, saivat molemmat tottuneet soutajat
-ruuhen kulkemaan nopeasti. Pian näkyi etäällä pieni, viheriä saari,
-jonka nähtyään soutajat enensivät ponnistuksiaan. Se oli keskellä
-Gilajokea oleva pieni Puhvelisaari.
-
-Molempien rosvojen ohjatessa matkaansa suoraan sinne kulki heidän
-tietämättänsä tuo nuori comanhi pitkin joenrantaa ja vartioi tarkoin
-ruuhen liikkeitä. Ennenkuin alus oli ehtinyt joen viimeiseen mutkaan,
-pani hän aseensa ja vaatteensa kääryyn päänsä päälle ja ui yli. Pian
-oli hän ehtinyt vasemmalle rannalle ja piiloutunut paikalle, josta hän,
-itse näkymättömänä, saattoi tarkoin nähdä kaikki mitä saarella tapahtui.
-
-Molemmat rosvot pysähtyivät saaren rannalle, levittivät varovasti
-puhvelin nahkoja ruohostolle, jotta ei heidän jälkiänsä huomattaisi ja
-leikkasivat sitten puukoillaan suuren, pyöreän turpeen maasta. Mukana
-olevalla lapiolla kaivoivat he maata, jonka panivat säkkiin. Siten
-syntyi kuoppa, joka ori pian niin suuri, että sinne voi kätkeä aseet ja
-muut ruuhessa olevat tavarat. Kun rosvot olivat sinne kaikki kätkeneet,
-laskivat he varovasti turpeen paikoillensa ja peittivät siten
-kätköpaikan niin hyvin, ettei siitä huomannut jälkeäkään. Sitten he
-taasen palasivat rannalle ja jatkoivat tyhjällä ruuhellaan matkaansa.
-Kolmen päivän kuluttua Rosenholz ja José näkivät ruuhen.
-
-Nyt tuli nuori Comanhikin esiin piilostaan ja sanoi itsekseen: Heidän
-sielunsa on haudattuna tänne, he tulevat siis pian takaisin.
-
-Sitten meni hän metsään, jatkaen yksinäistä matkaansa. Myöhemmin
-kohtaamme hänet vielä.
-
-Täytettyämme näin aukot kertomuksessamme palatkaamme Rosenholzin ja
-Josén luo, jotka jätimme kultalaaksoon suremaan kadonnutta Fabiania.
-
-Vasta aamupuolella oli myrsky ja tuo kauhea rajuilma, joka
-viimeksikerrottuna iltana raivosi kultalaaksossa ja sen ympäristöllä,
-tauonnut. Nyt oli taivas kirkas ja selkeä, uhkaavia ukonpilviä ei enää
-näkynyt. Sitä selvemmin näkyivät maassa rajuilman tuottaman hävityksen
-jäljet. Ankara sade oli huuhtonut maan niin, että jokainen ihmisjälki
-oli kadonnut. Vuorelta, joka edellisenä päivänä oli ollut niin äänetön,
-kuului nyt kohiseva jyrinä. Se syntyi monista mutaisista, likaisista
-vuoripuroista, jotka syöksyivät kalliolta alas ja kuljettivat laaksoon
-oksia, korsia ja soraa. Näitä hävityksen jälkiä valaisi nyt kirkas ja
-loistava aamuaurinko.
-
-Muuan mies istui allapäin kallion paadella intiaanihaudan luona. Tuska
-näkyi yhtenä ainoana yönä uurtaneen syviä juovia hänen kasvoilleen.
-Hänen harmaat hapsensa liehuivat ahavoituneilla poskilla, joita nyt
-kuitenkin huolet vaalensivat, eikä hän tuntunut välittävän hehkuvista
-auringon säteistä, jotka osuivat hänen paljaaseen päähänsä. Tämä mies
-oli kanadalainen metsästäjä. Hänen äskeisten tapausten järkyttämät
-sielunvoimansa oli kokonaan masentanut tämä viimeinen, kauhea isku. Hän
-oli liikkumaton, hänen katseensa alakuloinen, epätoivo saattoi hänet
-äänettömäksi. Kauvan istui hän synkässä toimettomuudessa. Vihdoin nosti
-hän hitaasti päätänsä, ikäänkuin mies, joka kauvan on ollut vaipuneena
-kuoleman kaltaiseen horrostilaan, mutta jonka ainoa, jäljellä oleva
-elämän kipinä vähitellen herää, panee veren taasen liikkeelle ja tuo
-uutta eloa jäseniin. Tahtomattaankin ojentui hänen käsivartensa, hänen
-kätensä aukeni, ikäänkuin olisi hän tahtonut tarttua tavalliseen
-aseeseensa, mutta koskettikin vain tyhjää ilmaa.
-
-Nyt hän taasen palasi tuntoihinsa ja nosti aseettomat kätensä taivasta
-kohti. Tällä hetkellä läheni hänen uskollinen, nykyään ainoa toverinsa.
-Rosenholz huomasi hänet, vavahti ja hänen kasvoillaan välähti heikko
-toivon säde.
-
-Espanjalaisen metsästäjän kasvoilla oli huolen pilvi. Hän loi nopean
-silmäyksen vanhaan toveriinsa ja rauhoittui vähän siitä. Josén
-kasvot selvenivät; hän tunsi tammen juurtuneen niin syvälle maahan,
-ettei se vielä kaatuisi ja häntä ilahutti nähdessään sen taasen
-järkähtämättömänä ja lujana.
-
--- Eikö mitään? kysyi Rosenholz sammuvalla äänellä.
-
--- Ei mitään, vastasi vakavalla äänellä entinen rajavartia, joka
-nähdessään vanhan toverinsa saavuttaneen mielenmalttinsa jätti
-lohdutukset syrjään; -- mutta kyllä löydämme hänet.
-
--- Sitä olen itsekin jo itselleni vakuuttanut; etsikäämme siis!
-
-Kumpikaan ei maininnut Fabianin nimeä; mutta molemmat ajattelivat
-häntä. José tahtoi kuitenkin koetella ystävänsä rohkeutta ja lausui
-häneen katsoen: Hän on joko kuollut tai elävä, kummassakin tapauksessa
-löydämme hänet.
-
--- Aivan oikein, vastasi Rosenholz. Jos löydämme hänet kuolleena,
-kuolen minäkin; jos taasen elävänä, jään minäkin elämään.
-
--- Hyvä! sanoi José, mutta itsekseen ajatteli hän toisin ja luotti
-ajan parantavaan vaikutukseen; lähtekäämme siis ajamaan takaa tuota
-mestitsikonnaa sinne, mihin hän pakeni. Hetki, jolloin minun tai sinun
-puukkosi iskeytyy hänen rintaansa, on lähempänä kuin hän luuleekaan;
-nyt minä vain mietin kostoa.
-
--- Koettakaamme ensin keksiä täältä jälkiä, jotka selittävät, miten
-Fabian on joutunut intiaanein käsiin, sanoi Rosenholz. Katso, José.
-Tunnet varmaan yhtä hyvin kun minäkin tämän litteän kiven yhdeksi
-niistä, jotka tuolla kukkulalla olivat suojanamme; se on siis heidän
-taistellessaan vierinyt alas ja molemmat taistelijat samalla.
-
--- Epäilemättä; menenpä kukkulalle ja mikäli mahdollista otan selkoa
-missä asemassa he ovat taistelleet. Käsitäthän, miten tärkeätä sen
-selville saaminen on. Jos he ovat syöksyneet alas pää edellä, niin
-silloin on Fabianin pää murskaantunut; jos hän taasen on vierinyt
-makaavassa asemassa taistellen alas, niin on hän päässyt muutamilla
-mustelmilla. José aikoi kiivetä kukkulalle, mutta Rosenholz pidätti
-häntä.
-
--- Hiljaa, hiljaa, sanoi hän. Kapuamme molemmat sinne ylös, mutta, jos
-vain mahdollista on, tarttumatta käsin pensaisin. Minulla on omat syyni
-siihen, meidän täytyy nimittäin tarkoin tutkia ruoho ja pensaat.
-
-Molemmat metsästäjät alkoivat kavuta ylöspäin ja tutkivat samalla
-tarkoin jokaisen vähimmänkin jäljen. Heidän ei tarvinnut kavuta muuta
-kuin muutama jalka. Niinkuin Rosenholz oli toivonutkin, ilmaisi
-pensaitten tarkastus mitä he toivoivatkin.
-
--- Näetkö, sanoi kanadalainen, viitaten kahteen noin kolmen jalan
-päässä toisestaan kasvavaan pensaasen, nämä katkenneet oksat
-todistavat, että vähintään noin pitkä ruumis on pudotessaan katkaissut
-ne. Selvillä siis on, että molemmat taistelijat vyöryivät tästä alas.
-Odota, tuossa on kuoppa, jossa hiljattain on ollut kivi. Sen pää oli
-varmaan ulkona ja molemmat ruumiit ovat irroittaneet sen maasta.
-Panenpa veikkaa, että löydämme kiven.
-
--- Sitä ei tarvita, vastasi José, Fabian elää.
-
--- Niin, mutta hän on vankina ja millaisten vihollisten? Voi! huudahti
-Rosenholz, kauhun vavahduksen tukahduttaen, minnekähän pystytetään
-piinapylväs hänen varalleen?
-
--- Sinäkin, Rosenholz, olit kerran sellaisessa ja...
-
--- Ja sinä pelastit minut; kyllä oivallan mitä tarkoitat, me pelastamme
-hänet.
-
--- Pääasia on, että hän vielä elää. Rosenholz tunsi itsensä
-lohdutetuksi ja tunsi voivansa ryhtyä vaikka mihin, pelastaaksensa
-Fabianin.
-
--- Kun olemme tästä selvillä, niin tarkastakaamme...
-
-Rosenholz keskeytti Josén pusertaen hänen käsivarttaan voimakkaasti
-niin että se oli katkeamaisillaan.
-
--- Tässä on vielä epäselvyyttä! huudahti hän, ikäänkuin olisi äkkiä
-jotain oivaltanut. Missä ovat tappamiemme intiaanien ruumiit?
-Epäilemättä tuossa kuilussa ja mikä todistaa, ettei Fabianinkin ruumis
-ole siellä.
-
--- Milloinka nuo intiaanikoirat, ja varsinkin tuo kirottu mestitsi
-alkoivat pitää niin suurta huolta vihollistensa ruumiista? Omat
-kuolleensa ovat roistot varmaan vieneet pois, jotta eivät elävät niitä
-häpäisisi -- se on heidän tapansa. Ei, ei, jos Fabian olisi kuollut,
-niin löytäisimme hänet päänahatonna täältä. Luota siihen, mestitsi ei
-suotta niin äkkiä keskeyttänyt piiritystä. Hän tietää Fabianin tuntevan
-paikan, missä minun salaamani aarre on, ja rosvo säästää nuorukaisen
-henkeä, kunnes tämä on ilmaissut paikan hänelle.
-
-Josén edellytys oli hyvinkin todennäköinen ja Rosenholz tunsi
-olevansa onnellinen voidessansa luottaa siihen. Pian kohtasivat he
-kuitenkin levottomuutta herättävän merkin, joka oli ristiriidassa
-Josén johtopäätöksen kanssa. Rosenholz oli lähestynyt kuilua. Sen
-syrjältä koki hän turhaan etsiä ihmisjalan jälkiä; sade oli ne
-huuhtonut -- mutta silloin muuan esine herätti hänen huomiotansa. Hän
-otti sen nopeasti ja näytti sitä synkän näköisenä Josélle. Se oli
-Fabianin puukko. Sade ei ollut sitä täydellisesti viruttanut, vaan
-muutamia veripilkkuja saattoi vielä nähdä sen sarvipäätä koristavissa
-vaskinauloissa.
-
--- Miten on Fabianin puukko joutunut näin lähelle vesiputousta?
-
-José ei vastannut toverinsa kysymykseen. Hänen neuvokkaisuutensa
-etsi luonnollista selitystä, ja molemmat olivat kamalan epävarmuuden
-vallassa.
-
-José ei kuitenkaan hellittänyt, vaan meni paikalle, josta taistelijat
-olivat vierineet alas.
-
--- Fabian on alas syöksyessään pudottanut puukkonsa ja se on vierinyt
-sille paikalle, josta löysit sen. Todennäköistä on, että taistelua
-jatkettiin kukkulan juurella, ja että pari kolme roistoa on tullut
-toverinsa avuksi. Fabian on silloin saarrettu ja vangittu, ennenkuin
-ehti asettansa etsiä.
-
-Molemmat metsästäjät läksivät nyt Sumuvuorille päin.
-
--- Huomaa, Rosenholz, jatkoi José, edelleen väitän, että Fabian on tuon
-kirotun mestitsin vankina ja että häntä koetetaan taivuttaa uhkauksilla
-ja lupauksilla. Rohkea nuorukainen ei varmaankaan välitä uhkauksista ja
-halveksii lupauksia, ja ehdimme siis kyllä ajoissa pelastamaan hänen
-henkensä.
-
--- Voi, huudahti Rosenholz katkerasti, -- että niin vanha, viekas
-kettu, kuin minäkin, annoin heidän riistää aseeni!
-
--- Meillä on aseet, joita meiltä ei riistetä, -- kelpo puukko, peloton
-sydän ja, sen uskallan sanoa, luottamus Jumalaan, joka ei ole sallinut
-sinun niin ihmeellisellä tavalla löytää Fabiania, jotta hänet taasen
-ainaiseksi sinulta riistettäisiin. Tähän vastaat ehkä, että nälkä uhkaa
-meitä ja totta onkin...
-
--- Mitä siitä! Teemme samoin kuin nuo intiaaniraukat, jotka viime
-vuonna antoivat meille suojaa Kalliovuorilla ja jotka elävät pelkillä
-hedelmillä ja juurilla.
-
--- Minua ilahduttaa, Rosenholz, kun taasen näen sinut sellaisena,
-jollaisena sinut näin tyynesti polttavan piippuasi todellakin kamalassa
-asemassa, kun olit kidutuspylvääseen sidottuna. Erään pyssyn tutun
-laukauksen kuultuasi käänsit sinä hämmästymättä päätäsi syrjään,
-samalla hetkellä, kun intiaani, joka alkoi irroittaa päänahkaasi
-otsalta, kaatui ikäänkuin salaman kohtaamana.
-
--- Niin, tosin kyllä hämmästymättä, José, sillä minä odotin sinua,
-sanoi kanadalainen aivan avomielisesti.
-
--- En sanonut tätä muistuttaakseni tuosta pienestä palveluksesta, vaan
-osoittaakseni sinulle, ettei saa milloinkaan epäillä.
-
-Molemmat metsästäjät olivat nyt saapuneet sille paikalle, jossa
-intiaanit edellisenä päivänä olivat olleet.
-
-Rosenholz ei voinut olla luomatta synkkää silmäystä vastapäätä olevalle
-kukkulalle, johon he olivat leiriytyneet lujamielisinä rohkeudessaan
-ja yksimielisyydessään. Nyt olivat he erotettuina, heidän voimansa oli
-murtunut, mutta rohkeus oli jäljellä.
-
--- Voi! huudahti kanadalainen, ensi kerran sitten eilisen tunnen iloa
-sydämessäni.
-
--- Mitä nyt? kysyi José, rientäen paikalle.
-
--- Katso!
-
-Rosenholz näytti Josélle Fabianin takista reväistyä tilkkua, jonka
-tuuli varmaan oli tänne tuonut.
-
--- Ainakin tänne asti hän on tullut, jatkoi hän kaihomielisellä ilolla,
-ja tämä kankaan kappale on reväisty hänen puolustaessaan itseään.
-
--- Tuon poikarukan takki ei nyt ole juuri kehuttavassa kunnossa, vaikka
-hän voisi olla rikaskin, vastasi José, mutta samalla todistaa tämä
-minun olevan oikeassa väittäessäni hänen elävän. Ja tästä puhuessani
-kysyn sinulta, vieläkö nytkin luulet intiaanien välittävän valkoisten
-ruumiista?
-
--- Olet oikeassa, vastasi Rosenholz, en tullut ajatelleeksi, että
-täältä löytäisin todistuksen.
-
-Josén väitettä tuki surullinen näky. Se oli Barajan ruumis, joka oli
-samalla paikalla, mihin oli kaatunut Rosenholzin luodin satuttamana.
-Onnettoman silmät näkyivät vieläkin olevan aarteeseen kiinnitetyt.
-
--- Jos tuo mestitsi-koira olisi ruumiista välittänyt niin paljon kuin
-luulet, sanoi José, olisi hän tullut loistavasti palkituksi saamalla
-kaiken tämän kullan. Niin, niin, don Fabian on jäänyt henkiin, siitä
-meidän on kiittäminen Jumalaa. Hän minulle johti mieleen, että
-peittäisin kultalaakson lehdillä ja ruohoilla, joten kulta tuli
-kätköön. Emmekö nyt, kun ei meillä ole aseita, ota hieman kultaa
-mukaamme, Rosenholz?
-
--- Mitä hyödyttää kulta erämaassa? Pakenevatko pedot sitä? Haluavatko
-aavikolla harhailevat kauriit sitä? Jättäkäämme tämä kultalaakso
-sellaiseksi, kuin se on. Tämä kankaanliuska on minulle noita rikkauksia
-arvokkaampi.
-
-Molemmat metsästäjät olivat tarkastaneet kaikki, mitä tällä paikalla
-voikin, ja menivät kohti Sumuvuoria, joitten tiheät usvat saattoivat
-peittää monia salaisuuksia.
-
--- Pysähtykäämme tähän hetkeksi! sanoi José, kun he vaivoin olivat
-kavunneet kapeaa polkua, jota mestitsi ja Punakäsikin olivat kulkeneet.
-José tunsi jo itsensä nälkäiseksi.
-
-He jakoivat keskenänsä jäljellä olevat niukat ruokavaransa. Eilisestä
-he eivät olleet palaakaan maistaneet.
-
-Vuoristossa oli vieläkin vaikeampi löytää sateen huuhtomia jälkiä.
-Sumua kohosi yhä sateen kostuttamasta maasta, jossa ei voinut jalan
-jälkiä havaita. Molemmat olivat niin sumun peitossa, etteivät voineet
-nähdä toisiansa, kun José huusi kanadalaiselle, näyttääksensä mitä oli
-keksinyt. Turhaan odotti hän vastausta ja toistamiseen huudettuansa
-kuuli hän äänen, joka ei kuitenkaan ollut Rosenholzin.
-
-Kummastellen, ettei ollut yksin Rosenholzin kanssa, huusi hän uudelleen.
-
--- Ketä sinä siellä huutelet? kuului äkkiä Rosenholzin ääni aivan
-läheltä. Mutta toinen ääni huusi:
-
--- Sennor Rosenholz, sennor José, missä olette?
-
--- Täällä, vastasi José, tuntien Gayferoksen äänen.
-
--- Jumalalle kiitos ja kunnia, että vihdoinkin löydän teidät, ettei
-minun tarvitse kuolla nälkään tässä kirotussa vuoristossa! sanoi
-nyljetty gambusino astuen esiin sumusta, joka hänet oli peittänyt.
-
--- Hyvä, sanoi José itsekseen, tässä on meillä lisäksi yksi
-muonavieras, jonka täytyy elää juurilla! Kuulkaa, ystäväni, tällä
-kerralla on teillä oikein huono onni, sillä pyssyttömät metsästäjät
-ovat huonoja liittolaisia.
-
--- Entä don Fabian? kysyi vilkkaasti Gayferos, joka ei unohtanut,
-että hänen oli hengestään kiittäminen nuorukaisen rukouksia; onko
-aavistamani onnettomuus todellakin tapahtunut?
-
--- Intiaanit ovat ottaneet hänet vangiksi ja tapaatte meidät
-muonavaroitta, tuli-aseitta, alttiina pedoille ja intiaaneille ja
-mikä on vieläkin pahempi, nälkään kuolemaisillamme; mutta poikaseni,
-ennenkuin kerron teille tästä meitä kohdanneesta onnettomuudesta täytyy
-minun kysyä jotain Rosenholzilta.
-
-José näytti vanhalle metsästäjälle jalan jälkiä tuuhean
-koiruohopensaston alla, josta sade ei ollut voinut niitä huuhtoa.
-
--- Tässä on intiaanien mokkasiinien jälkiä, ja tässä, ellen erehdy,
-valkoisen miehen jalkineitten, sanoi hän.
-
--- Noita viimeksi mainittuja ei ole Fabianin jalka jättänyt, lausui
-Rosenholz. Etkö muista niitä jälkiä, joita joku päivä sitten
-seurasimme, kun lapsiraukka meitä innokkaampana riensi edellä ajaen
-takaa viimeksi tappamaamme kaurista. Toivoni on Jumalassa, mutta
-mikään ei todista, että Fabian on hengissä. -- Epäilettekö sitä?
-kysyi Gayferos säälivästi. Ensi kerran gambusinon yhdyttyä heihin loi
-Rosenholz ystävällisen katseen häneen. Hän hämmästyi muutosta, minkä
-kahden päivän melkein täydellinen paastoaminen ja haavan kipu olivat
-tuon miehen ulkomuodossa vaikuttaneet.
-
--- Epäilemmekö sitä? huudahti José, tietysti! Olimme vain hetkeksi
-jättäneet hänet, emmekä sitten ole häntä löytäneet. Mutta mitä
-lausuitte äsken pelkäämästänne onnettomuudesta?
-
--- Eilen illalla, sanoi Gayferos, päätin itse auttaa itseäni, kun
-ette lupauksenne mukaan palanneet ja kun jättämänne ruokavarat olivat
-lopussa. Voi, kauheata on olla niin avutonna, kuoleman vaaran alaisena.
-Seurasin jälkiänne pitkän matkan, mutta kadotin ne täällä vuoristossa.
-Yön lähetessä harhailin ympäri ja saavuin vihdoin suurelle joelle; näin
-siellä olkihatun, jonka tunsin Fabianin omaksi.
-
--- Missä sitten? lausui Rosenholz, päästäen ilon huudahduksen. José,
-vanha ystäväni, olemme rosvojen jäljillä. Näkemäni vene oli varmaan
-heidän. Viekää heti meidät sille paikalle!
-
-Ilo valtasi vanhan metsästäjän, ja Gayferoksen opastaessa kysyi
-Rosenholz ystävällisesti, oliko mitään tapahtunut heidän poissa
-ollessaan.
-
--- Ei minulle mitään sattunut, vastasi tämä. Jumalan armosta kasvoi
-lähistöllä runsaasti tuota kummallista ruohoa, jota kotiseudullani
-nimitetään apahiruohoksi ja jonka mehu nopeasti parantaa haavoja.
-Survottuani kahden kiven välissä tätä ruohoa tein siitä siteen päähäni;
-ja muutaman tunnin kuluttua tunsin itseni niin virkistyneeksi, että
-olin nälissäni ja söin jättämänne muonavarat.
-
--- Ja tänne tullessanne näitte Fabianin hatun? kysyi José.
-
--- Niin, ja se saattoi minut aavistamaan onnettomuutta, jonka surukseni
-huomaan tapahtuneenkin.
-
-José kertoi lyhyesti uudelle toverilleen, mitä oli tapahtunut,
-piirityksen ja sen surkean lopun.
-
--- Ja keitä ovat nuo rohkeat miehet, jotka ovat olleet teitä
-urhoollisempia ja taitavampia? kysyi Gayferos kummastuksella, joka
-selvästi osoitti, kuinka suureksi hän arvosteli vapauttajainsa voiman
-ja rohkeuden.
-
--- Roistoja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä perkeleitä, ja joille
-aijomme kovasti kostaa, vastasi José, mainiten nuo kaksi vaarallista
-vastustajaa, joiden kanssa he onnettomuudeksi olivat toisen kerran
-sattuneet yhteen. Mutta kyllä vielä kohtaamme heidät, lisäsi hän.
-
-Tällä hetkellä saapuivat kulkijat tehtyänsä monta kierrosta, joihin
-oli syynä Gayferoksen huono muisti, sille paikalle, jonka hän oli
-maininnut. Samalta paikalta oli Barajakin nähnyt ruuhen molempine
-rosvoineen katoavan maanalaiseen kanavaan.
-
-Suurista vaikeuksista huolimatta onnistui heidän laskeutua alas
-jyrkkiä kallioita, jotka ympäröivät sitä joen haaraa, jonka rannoilla
-metsästäjät toivoivat löytävänsä uusia jälkiä, jotka johtaisivat heidät
-oikeaan.
-
-
-
-
-41.
-
-UUSIA VAIVOJA.
-
-
-Kun molemmat metsästäjät sekä gambusino olivat saapuneet joen rannalle,
-huomasivat he lyhyen matkan päässä siitä paikasta, jossa olivat, polun,
-joka kiemurteli vuorelta rannalle.
-
--- Varmaan on tämä sama tie, jota nuo roistot vankineen kulkivat, sanoi
-José, ja meidän tulee etsiä heidän jälkiänsä polulta.
-
--- Kummastelen vain yhtä seikkaa, sanoi Rosenholz, tarkoin
-tarkastellessaan polkua, sitä näet, että kiivasluontoinen Fabian
-on niin rauhallisena ja tyynenä kulkenut mukana. Nuo pensaat, nuo
-koiruohot eivät osoita hänen tehneen vähintäkään vastarintaa.
-
--- Olisitko mieluummin tahtonut, että hän vartiainsa kanssa olisi
-syössyt alas tuolta vuorelta?
-
--- En suinkaan, José, vastasi Rosenholz, mutta näithän yhtä hyvin
-kuin minäkin, kuinka hän henkensä uhalla syöksähti vesiputoukseen; tuo
-hänen rauhallisuutensa saattaa minut levottomaksi. Varmaan oli hän
-haavoitettu, ehkäpä tainnuksissa, ja se selittää...
-
--- Se on kyllä todennäköistä, keskeytti José. Sinun luulosi on kylläkin
-otaksuttava.
-
--- Jumalani, Jumalani! huudahti Rosenholz huolestuneena, miksikä tämä
-rajuilma huuhtoi pois jokaisen veripilkun, jokaisen jalan jäljen?
-Muuten olisi ollut helppoa löytää ne; se olisi selittänyt paljon mistä
-haluamme tietoa. Ettekö nähnyt, Gayferos, oliko veden pinnalla uiva
-hattu verinen?
-
--- Sitä en saattanut nähdä, vastasi tämä, olin liian etäällä; kallio,
-jolla seisoin, oli korkealla, ja oli jo melkein pimeä.
-
--- Jos otaksutaan, ettei hän voinut tehdä vastarintaa, niin eikö se
-todista, että nuo roistot toivovat runsaita lunnaita Fabianista? Vai
-miksikä olivat vaivautuneet kantamaan hänet ruuheen?
-
-Kiitollinen silmäys oli kanadalaisen vastauksena näihin Josén
-lohduttaviin sanoihin.
-
-Todellakin oli Fabian kannettu veneeseen pitkän tainnoksissa-olonsa
-aikana, joka tuli siitä, että hän alas pudotessaan löi päänsä kiveen.
-Muuan intiaani oli ottanut hänen hattunsa, mutta kun se oli niin kehno,
-heittänyt sen veteen.
-
-Tähän asti eivät metsästäjät olleet erehtyneet otaksumisissaan ja
-tietämättänsä olivat he arvanneet melkein koko asian; uudella innolla
-jatkoivat he tarkastuksiaan.
-
-Heti he eivät lähteneet jokea pitkin, vaan tutkivat ympäristön. Tällä
-paikalla ei vesi ollut jalkaa syvempää ja kaikkialla kasvoi kaislaa.
-
-Äkkiä juolahti Rosenholzin mieleen jotain; hän riensi ahtaaseen
-kanavaan ja katosi pimeään käytävään.
-
-Sillä välin tutkivat José ja Gayferos rantaa, pensaita, vieläpä veden
-pinnankin, mutta mikään ei osottanut ihmisten täällä liikkuneen.
-Nyt kuului kanadalaisen ukkosääni maanalaisesta käytävästä ja hänen
-ilohuutojensa johdosta riensivät molemmat hänen luoksensa. Rosenholz
-ei ollut turhaan ilosta huudahtanut. Syviä, selviä jalanjälkiä
-kosteassa maassa -- toiset niistä olivat vettä täynnä -- niitä näkivät
-metsästäjät ja Gayferos. Tässä oli ollut Punakäden ja mestitsin vene.
-
--- Voi! huudahti Rosenholz, nyt ei meidän tarvitse ummessa silmin
-harhailla! Jumalan tähden! Mitä tuolla kaislassa on? Onko se nahan
-liuska -- tai mikä! Katso sinä, José, ilo saattaa pääni höperöksi.
-
-José astui muutaman askeleen veteen ja otti esineen, jota näytti
-vanhalle metsästäjälle.
-
--- Siinä on palanen siitä hihnasta, jolla vene oli kiinni tässä
-kivessä, ja jonka roistot ovat leikanneet poikki, irroittamatta sitä,
-sanoi José. Ollessani täällä tahdon mennä etemmäksi käytävään, sillä
-luulen näkeväni harmaahkon valonsäteen tuolla veden pinnalla.
-
-José kahlasi matalassa vedessä varovasti eteenpäin sille paikalle,
-jossa maanalaisen käytävän päässä näkyi heikkoa valoa. Kuinka suuresti
-kummastui hän, kun hän, taivutettuansa kaislan syrjään, näki tutun
-järven. Se oli sama käytävä, joka vuorien alitse oli yhteydessä
-kultalaakson järven kanssa.
-
-José palasi kanadalaisen luo ilmoittamaan löydöstänsä, vaikka se
-ei erittäin tärkeä ollutkaan. Rosenholz ei kuitenkaan saattanut
-olla harmiansa ja mielipahaansa ilmaisematta muistaessaan ampumansa
-intiaanin paljastaneen käytävän suun ja siten näyttäneen hänelle
-pakotien, vaikka hän ei tullut sitä käyttäneeksi.
-
--- Jos olisimme tämän tienneet, sanoi hän, lyöden nyrkillään otsaansa,
-niin olisimme löytäneet veneen ja päässeet tästä vuoristosta. Meidän
-olisi vain ollut seuraaminen veden juoksua.
-
--- Lähtekäämme jalkaisin kulkemaan pitkin joen vartta, sanoi José, niin
-pääsemme tuon kirotun mestitsin jäljille.
-
--- Käyttäkäämme siis näitä hetkiä, jolloin ei nälkä vielä uuvuta
-jalkojamme eikä heikonna näköämme. Ja ennen auringon laskua olemme
-ehtineet hyvän matkan.
-
-Näin sanoen alotti Rosenholz reippaana matkan. Hänen toverinsa
-seurasivat. Vaivaloista oli heidän tiensä, kun heidän täytyi kulkea
-pitkin jyrkkiä joen rantoja ja kiivetä yli kallioitten.
-
-Yksi ainoa tärkeä tapaus sattui matkalla. He löysivät nimittäin
-Fabianin hatun, joka oli kulkenut virran mukana ja tarttunut kiinni
-rannalla kasvavan pensaan oksiin. Kyynelsilmin katseli Rosenholz tätä
-esinettä, joka oli ollut hänen kasvattinsa oma. Veripilkkuja ei voinut
-hatussa nähdä.
-
-Kanadalainen ripusti sen vyöhönsä, samoin kuin pyhiinvaeltaja säilyttää
-kallista pyhäin jäännöstä. Sitten jatkoivat he matkaansa.
-
--- Tämä on hyvä enne, sanoi José, kokien vapautua hänet vallanneesta
-surumielisyydestä; me olemme löytäneet hänen puukkonsa ja hattunsa.
-Jumala suo meidän löytää hänet itsensäkin.
-
-Päivä rupesi vähitellen pimenemään, kun matkustajat saapuivat paikalle,
-jossa vesi muodosti pyörteen, mikä Rosenholzin vakuutuksen mukaan
-syntyi siitä, että vähän matkan päässä toinen joen haara yhtyi tähän.
-
-Rosenholz ei ollut kokonaan erehtynyt, mutta yhden joen haaran
-sijasta olikin kaksi, ja se joki, jonka vartta he tähän saakka
-olivat kulkeneet, oli ainoastaan salvattua vettä, joka ulottui aina
-kultalaakson järveen asti.
-
-Matkue pysähtyi tähän. Uusi pulma ilmestyi. Mitä tietä vene oli
-kulkenut? Itäistäkö vai läntistä haaraa? Matkustajat aprikoivat
-pääsemättä varmuuteen. He etsivät jälkiä, jotka olisivat johdoksi.
-Mutta ei veden synkällä pinnalla, eikä kaislassa huomannut mitään.
-Synkkä ja pimeä, tiheän sumun seuraama yö tuli; tähtiä ei näkynyt.
-
-Täytyi jättää seuraavaan päivään takaa-ajo ja jäädä tänne, jotta ei
-eksyttäisi väärälle tielle. Väsymyskin esti heitä etemmäksi kulkemasta
-ja vaikkei kukaan matkustajista sitä myöntänytkään, vaivasi nälkä yhä
-enemmän jokaista. Äänetönnä laskeutuivat he ruohostolle, mutta turhaan
-heidän väsyneet silmänsä unta halusivat. Vasta pitkän ajan kuluttua
-saattoivat he hetkeksi nukahtaa, ja hiljaisuutta häiritsivät silloin
-valitukset, joita he unissaan; päästivät.
-
-Oli vielä aivan pimeä, kun Rosenholz hiljaa nousi ylös. Kalvavasta
-nälästään huolimatta tunsi tuo jättiläinen voimainsa olevan
-heikentymättä, ja hetket olivat kalliita. Hän loi surullisen katseen
-ympärillä olevaan synkkään seutuun, autioihin vuoriin, joilla
-ei näkynyt elävää olentoa, ja joen mustaan veteen, jossa kalat
-uiskentelivat. Vakuutettuna siitä, että nälkä oli ainoa vieras täällä,
-herätti hän Josén.
-
--- Sinäkö se olet, Rosenholz, sanoi José, silmänsä avaten, onko sinulla
-mitään syötävää minulle uneksimani aterian sijaan, jonka tuhosit? Minä
-uneksuin...
-
--- Kun ollaan sellaisella retkellä kuin mekin, ovat hetket liian
-kalliita niitä nukkuen tuhlata, sanoi Rosenholz juhlallisesti. Me
-emme saa häiritä tämän miehen unta, lisäsi hän Gayferokseen viitaten;
-hänellä ei ole poikaa pelastettavana, mutta meidän täytyy kulkea
-eteenpäin yöt päivät.
-
--- Se on kyllä totta, mutta minne lähdemme?
-
--- Kumpikin menee omaa tietänsä; sinä kuljet joen toista haaraa myöten,
-minä toista ja päivän koittaessa palaamme tänne; niin tulee meidän
-tehdä.
-
--- Kuinka autiolta tämä seutu näyttää, sanoi José hiljaa, samalla kuin
-rohkeuden puute ensi kerran valtasi hänet. Onko sinulla mitään muuta
-sanottavaa? lisäsi hän nopeasti.
-
--- On; ensi kerran nähdessäni ruuhen luulin sen uivaksi puunrungoksi;
-se kulki luodetta kohti tuon vuoren ympäri. Varmaan on se palannut
-samaa tietä takaisin. Jos olisin sumussa voinut erottaa, mille
-suunnalle aurinko laski, olisin heti päässyt jäljille, mutta ei
-edes pohjantähti tuiki taivaalla. Ellet siis tunnin kuluttua pääse
-aavikolle, niin tule tänne kohtaamaan minua; minä varmaan olen sen
-löytänyt.
-
-Molemmat metsästäjät poistuivat eri suunnille. Pian katosivat he
-toistensa näkyvistä. Nyljetty gambusino nukkui vielä ja kun hän vihdoin
-heräsi, huomasi hän olevansa yksin. Hänen levoton kummastuksensa ei
-kuitenkaan ollut pitkä-aikainen, sillä José palasi pian. Aamuruskon
-ensi säteet varmaankin jo aavikolla loistivat, vaikka vuoriston sumussa
-tuskin huomasikaan päivän koittoa.
-
-Oli vain saatava selville, oliko Rosenholz onnistunut paremmin. Pian
-palasi hän.
-
--- Ylös! huudahti hän, nähtyään molemmat toverinsa. Minä olen löytänyt
-jäljet, ainoat oikeat jäljet.
-
--- Jumalalle kiitos ja kunnia! huudahti José. Sen enempää kyselemättä
-seurasi hän niin nopeasti kuin voi, vaikka tunsikin itsensä uupuneeksi.
-
-Aurinko nousi samalla kuin matkue näki joen levenevän ja juoksevan
-äärettömän tasangon kautta. Rosenholz kulki edellä, näköjään nälän
-tuskista välinpitämättömänä, vaikka ne eivät säästäneet häntä enempää
-kuin hänen toveriansakaan. Nämä seurasivat häntä vähän matkan
-päässä, edellä José, joka nälkäänsä sammuttaaksensa turhaan koki
-viheltää marssia, ja kahdenkymmenen askeleen päässä Gayferos tuskiaan
-tukahuttaen.
-
-Hetken kuluttua kutsui Rosenholz Josén luoksensa. Hän oli pysähtynyt
-suuren puun alle, jossa kasvoi niin korkeaa ruohoa, että se ulottui
-melkein jättiläisen rintaan.
-
--- Tule pian tänne, sanoi Rosenholz lempeästi moittien, saattaisipa
-luulla sinun jättäneen jalkasi vuoristoon!
-
--- Tosiaan ne ovatkin täydessä kapinassa, vastasi José, kiirehtien
-kulkuansa.
-
-Hän näki kanadalaisen kumartuvan ja katoavan ruohostoon. Perille
-ehdittyänsä näki hän Rosenholzin polvillaan mitä huolellisimmin
-tarkastelemassa lukuisia jalan jälkiä, joita näkyi sammuneen nuotion
-ympärillä.
-
--- Kova sade, joka huuhtoi jäljet vuoristossa, ei ole voinut näitä
-sotkea, kun ne ovat vasta sateen jälkeen painuneet. Katso näitä
-auringon kuivaamia jälkiä, eikö siinä ole Punakäden, mestitsin ja
-intiaanein?
-
--- On tosiaankin. Illinoisin rosvolla on oikeat puhvelin jalat, jotka
-tuntee satojen joukosta; mutta en näe Fabian-raukan jälkiä.
-
--- Kiitän sentään taivasta, joka johti meidät tänne. Emme ole missään
-löytäneet kidutuspylvästä emmekä murhan merkkejä. Luuletko, että nuo
-rosvot, joitten vankina Fabian on, välittävät siitä, vaikka antoivatkin
-hänen maata yönsä sidottuna veneessä. Siksi emme näekään tässä hänen
-jälkiään.
-
--- Se on totta, Rosenholz, luulenpa nälän hämmentävän pääni. Voi noita
-roistoja, noita roistoja! huusi José äkillisen raivon valtaamana, mikä
-sai Rosenholzin vapisemaan.
-
--- He ovat syöneet -- täyttäneet mahansa hirven lihalla, samalla kun
-meidän laiset kristityt eivät saa kalvaa edes luita, ellemme tyydy
-koirien hyljeksimän.
-
-José näin kirotessaan potkasi halveksivasti ja kateellisesti syrjään
-muutamia luita, joissa vielä oli lihan viipaleita. Tällä hetkellä
-saapui Gayferos ja vähemmän ylpeänä kuin toverinsa hyökkäsi hän
-ahnaasti näiden jäännösten kimppuun.
-
--- Hän on todellakin oikeassa, sanoi kanadalainen, ja meidän ylpeytemme
-on naurettavaa.
-
--- Mahdollista kyllä, mutta mieluummin kuolen kuin kiitän henkeäni
-niistä muruista, joita nuo pedot ovat jättäneet.
-
-Takaa-ajonsa menestymisen lohduttamina etsivät molemmat metsästäjät
-ruohoja, joilla hetkeksi voisivat nälkäänsä hillitä. Pian lähti
-taasen tuo pieni joukko liikkeelle. Puhvelin jälkiä näkyi kaikkialla,
-pikkulintu- ja hanhiparvia oli matkalla pohjoiseen, ja niiden
-höyhenet loistivat auringossa. Toisinaan juoksi hirvi tai peura
-jonkun matkan päässä ohitse; sanalla sanoen taivas, maa ja vesi
-levitti antimensa nälkäisten matkustajain silmien eteen, jotta he sitä
-paremmin tuntisivat tuliaseittensa kadottamisen vahingon. Nämä tuskat
-uudistuivat joka hetki.
-
--- Älä käy niin nopeasti! sanoi José kanadalaiselle; suo minulle aikaa
-miettiä, miten voisimme pyydystää tuon komean puhvelin, joka näkyy
-tuolla etäällä.
-
--- Ensin täytyy meidän temmata aseet niiltä rosvoilta, joitten hallussa
-Fabian on, vastasi Rosenholz. Nälkä kiihottaa urhouttamme ja toiveemme
-toteutuvat. Rientäkäämme siis nopeasti!
-
-Vielä ei ollut nälkä heitä kokonaan uuvuttanut ja he kulkivat koko
-päivän. Vasta illalla pysähtyivät he väsyneinä Punaisen joen rannalle,
-jota he koko päivän olivat seuranneet. Vastapäätä heitä oli pieni
-saari, jollaisia joessa on runsaasti.
-
-Se oli tuollainen suojaava paikka, johon aavikon matkustaja haluaa
-sytyttääksensä nuotion, jonka ääressä hän ateriansa valmistaa, sekä
-nälkänsä tyydytettyänsä toivoo vielä saavansa nauttia untakin voimainsa
-virkistämiseksi.
-
-Molemmat metsästäjät olivat neljäkolmatta tuntia sitten syöneet
-kourallisen maissijauhoja ja olivat nyt kulkeneet kaksi päivää melkein
-paastoten. Hieman tuon intiaanien nuotion äärestä löytämänsä laihan
-aterian virkistämänä ei Gayferos vielä ollut menettänyt kaikkea
-rohkeuttaan, eikä Josékaan, vaikka hänen voimansa alkoivat uupua. Kun
-Rosenholz näki ystävänsä nälän niin arveluttavalla tavalla enenevän,
-aikoi hän vasta tunnin levähdyksen jälkeen kehoittaa häntä eteenpäin
-lähtemään. Se oli turhaa. Nälkä hämmensi Josén niin, että hän tuskin
-saattoi nähdä, vaikka hänellä oli terävät silmät kuin haukalla.
-
--- Jaloissani ja käsissäni ei ole enää voimaa, vastasi hän kanadalaisen
-kehoituksiin; kaikki näyttää pyörivän ympäri. Näen kaikkialla kaloja,
-jotka hyppivät vedessä, hirviä, jotka pysähtyvät minua katselemaan,
-mutta mitä, lisäsi hän, luulet metsästäjän voivan pyssytönnä? Puhvelit
-ja hirvet saavat pilkata meitä!
-
-Sitten heittäytyi hän maahan, ikäänkuin hurttakoiran väsyneeksi ajama
-jänis, joka odottaa tappavaa laukausta. Kanadalainen katseli häntä
-tukahduttaen huokauksen.
-
--- Voi, lausui hän katkerasti, mutta hiljaa, mitäpä voi vahvinkaan
-mies, kun nälkä häntä ahdistaa!
-
--- Todistukseksi siitä, että näen olentoja aavikolla, joita te ette
-näe, jatkoi José, sanon etäällä näkeväni puhvelin, joka tulee meitä
-kohti.
-
-Kanadalainen katsahti surullisena ystäväänsä, jonka järki näytti
-katoavan nälän vaikutuksesta. Hän näki Josén tuijottavan eteensä.
-
--- Sinä et sitä näe, eikö niin? kysyi José kumealla äänellä.
-
-Rosenholz ei viitsinyt kääntyäkään.
-
--- Mutta minä näen sen, tuon haavoitetun puhvelin, näen sen tulevan
-vastaani veren virratessa siitä; sen veri on punaista, heleämpää kuin
-iltaruskon purppura; tuntuu ikäänkuin Jumala lähettäisi sen tänne
-pelastaaksensa minut kuolemasta, jatkoi hän kiiluvin silmin.
-
-Äkkiä päästi hän kamalan kiljahduksen, hypähti ylös ja riensi nopeasti
-pois.
-
-Rosenholz ei voinut hänen pakoansa estää, niin nopeasti se kävi.
-Pelon valtaamana ajatellessaan, että José oli tullut mielipuoleksi,
-kääntyi hän katsomaan. Mutta silloin päästi hänkin äänekkään huudon.
-Komea puhveli, kesyä härkää suurempi, juoksi aavikolla, jota verellään
-värjäsi punaiseksi; se pudisti pitkää mustaa harjaansa, pieksi
-hännällään kylkiänsä, sen leimuavat silmät pyörivät kuin tulipallot.
-José riensi nälkäisen pedon tavoin haavoitetun puhvelin perässä.
-
-
-
-
-42.
-
-ONNELLINEN LÖYTÖ.
-
-
-Järkähtämättä päättäen käyttää hyväksensä tätä odottamatonta
-armoa, jonka kohtalo soi heille, riensi Rosenholz Josén perässä.
-Ei Gayferoskaan vitkastellut, sillä hän käsitti yhtä hyvin kuin
-metsästäjätkin, että heidän henkensä riippui ajon menestymisestä.
-Oli estettävä nälkäkuolema kaikkine tuskineen; täytyi lihaa syövien
-eläinten tavoin ajaa saalista verisin silmin, läähättävin rinnoin,
-nälästä kurnivin vatsoin. Mutta näitten miesten, joilla ei ollut muita
-aseita kuin puukot, täytyi äärettömällä tasangolla ajaa takaa eläintä,
-jonka nopeus teki heidän ponnistuksensa mitättömiksi, samalla kuin se
-muutoinkin oli niin pelottava, ettei sitä voinut rankaisematta lähetä.
-Nähdessään vihollisensa seisahtui härkä hetkeksi, kaapi vihoissaan
-kiviä ja ruohoa, pieksi kylkiään hännällään, laahasi maata harjallaan
-ja odotti mylvien sekä alaspäin taivutetuin sarvin hyökkääjiä.
-
--- Mene eläimen taakse, José! huusi kanadalainen äänellä, joka oli
-yhtä pelottava kuin härän mylvintä. Gayferos, oikealle, meidän täytyy
-saartaa se.
-
-José oli kaikkien edellä. Hän täytti kanadalaisen käskyn nopeudella,
-johon tuskin luuli hänen väsyneitten jalkojensa kykenevän; Gayferos
-riensi oikealle, samalla kuin Rosenholz juoksi vasemmalle.
-
-Pian olivat he saartaneet haavoitetun eläimen.
-
--- Nyt eteenpäin yht'aikaa! Hurraa! hurraa! huusi José, hyökätessään
-puukko kädessä puhvelia kohti ja ahnain silmin imien verta, joka
-eläimestä virtaili.
-
--- Älä taivaan nimessä niin kiirehdi! huusi kanadalainen, pelästyen
-nälkäisen Josén intoa. Meidän täytyy joutua yht'aikaa eläimen luo.
-
-Mutta José ei häntä kuullut; leimuavin silmin hammastaan purren
-hyökkäsi hän. Missä Rosenholz näki vaaran, näki hän vain saaliin ja oli
-jo koskettamaisillaan puhveliin, joka ahdistajainsa pelottamana väistyi
-syrjään ja lähti pakoon samalla hetkellä kun José kohotti käsivartensa
-iskeäksensä.
-
-José ei enää voinut pidättää itseään; käsi iski vain tyhjään ilmaan, ja
-tasapainonsa kadottaen kaatui hän kumoon.
-
-Kun hän raivosta huudahtaen nousi ylös, oli puhveli jo loitolla;
-Rosenholz ja Gayferos olivat edellä.
-
--- Estä se pääsemästä joelle, Rosenholz! huusi José, nähdessään sen
-menevän sinne päin.
-
--- Emme Fabianin tähden saa päästää sitä pakoon! Kaikkien meidän
-henkemme on vaarassa!
-
-Josén ei olisi tarvinnut kehoittaa Rosenholzia seuraamaan puhvelin
-liikkeitä. Kun tämä näki, että hänen toiveensa henkensä säilyttämisestä
-katosi eläimen mukana, riensi hän epätoivoissaan metsäkoiran tavoin
-joen rannalle ja ehdittyänsä puhvelin eteen hyökkäsi hän huutaen sitä
-kohti. Eläin kääntyi vastaiselle suunnalle, mutta siellä oli Gayferos
-vastassa ja nyt se hyökkäsi suoraan Joséta kohti.
-
-Taitavina metsästäjinä jatkoivat kanadalainen ja Gayferos takaa-ajoaan
-kirkuen entistä kovemmin, samalla kuin José äänetönnä, kumartuneessa
-asennossa odotti eläintä. Pian saattoi huomata härän heikontuvan
-veren vuodosta, jota tuli yhä suuresta haavasta lanteiden välissä.
-Sen liikkeet osoittivat sen voimien vähenevän, veristä vaahtoa valui
-sen suurista, mustista sieramista, sen käheä katkonainen mylvintä
-todisti väsymystä. Sen silmät tuntuivat himmenevän, sillä juosten sille
-suunnalle täytyi sen tavata väijyksissä olija ja kuitenkin juoksi se
-suoraan sitä kohti.
-
-José tarttui toisella kädellänsä puhvelin sarviin, toisella iski hän
-puukkonsa kaksi kertaa vartta myöten sen kylkeen.
-
-Eläin vaipui polvilleen, mutta nousi pian ylös, raastaen Josén
-mukanaan. Tämä oli hypännyt sen selkään ja tarttunut sen suureen
-harjaan.
-
-Rosenholz ja Gayferos riensivät eteenpäin ja näkivät miten nälän
-ahdistama ratsastaja käärmeen tavoin oli kietoutunut saaliiseensa
-toisinaan kohottaen kättänsä iskeäksensä, toisinaan kumartuen alaspäin
-imeäksensä ahnain huulin verta, jota purskahti ulos joka puukon
-iskulla. Nälkä oli muuttanut ihmisen pedoksi. José ei enää välittänyt,
-minne kuoleman kanssa kamppaileva eläin meni, hän yhä joi lämmintä
-verta, joka hänelle antoi voimaa, hän huusi, iski ja antoi kuljettaa
-itseään.
-
--- Piru vieköön! huusi Rosenholz läähättäen ja nälän tuskissa, jotka
-hän jo kauvan oli tukahuttanut; tapa se, José, älä päästä sitä joelle
-pakenemaan.
-
-José jatkoi huutojaan ja iskujaan, huomaamatta, että puhveli riensi
-joelle vapautuaksensa selässään olevasta vihollisesta. Samalla hetkellä
-kun Rosenholz päästi uuden raivon huudahduksen, keräsi haavoitettu
-eläin kaikki voimansa ja hyökkäsi ahdistetun hirven tavoin jokeen. Mies
-ja puhveli katosivat tyrsky vaahtoon. Mutta aavikoiden jättiläinen
-oli kuollut, se jäi liikkumattomana kuin suuri kivimöhkäle makaamaan
-matalaan veteen. Samalla hetkellä kun José nousi ylös, syöksyivät
-Rosenholz ja Gayferos jokeen.
-
--- Taitamaton teurastaja, huusi kanadalainen Josélle; onko milloinkaan
-nähty niin jaloa eläintä noin teurastettavan ja nyljettävän.
-
--- Entäpä sitten, vastasi José, ilman minua olisitte menettäneet tuon
-jalon eläimen, mutta siinä se nyt on, siitä kiitos taitamattomuudelleni.
-
-Tämän lausui hän saavuttaen jälleen iloisen mielenlaatunsa, ja juoksi
-riemuissaan vedessä olevan eläimen ympäri. Tuskin voivat nuo kolme
-yhdistynein voimin saada tuon suuren ruumiin rannalle. Kun se vihdoin
-onnistui, ryhtyivät he heti eläimen paloittelemiseen.
-
--- Muonavaroja koko komppanialle! huudahti José kymmenennen kerran,
-jättiläisateria ja sitten levähdys noiden tuuheiden puitten
-siimeksessä, jatkoi hän, viitaten vastapäätä olevaan saareen.
-
--- Ateria, jonka nautimme yhtä nopeasti kuin sotilaat sodassa, tunnin
-lepo ja sitten intiaanien perään, sanoi Rosenholz vakavasti.
-
--- Sitä en unohtanut, mutta me olemme saaneet kärsiä nälkää.
-
-Velvollisuuden tunteensa johtamina jatkoivat metsästäjät tyynempinä
-työtänsä, kunnes heidät keskeytti valittava ulvonta.
-
--- Kas vaan, sanoi José, viitaten saaren rannalle, jossa nähtiin kaksi
-sutta, jotka nälissään ulvoivat ja loivat heihin ahnaita katseita,
-tuossa on kaksi nälkäistä raukkaa, jotka haluavat osaansa saaliista ja
-sen he saavatkin.
-
-Näin sanoen otti José puhvelin toisen etujalan, heilutti sitä päänsä
-ympäri ja heitti sen voimakkaalla kädellä joen yli.
-
-Lihapala putosi muutaman kyynärän päähän rannasta ja molemmat
-nälistyneet pedot syöksyivät jokeen sitä etsimään.
-
--- Tämän saavat he ja heidän toverinsa sitten, sanoi Rosenholz, kun
-parhaat palat, nimittäin kyttyrä, joka on mehukkain osa tätä hienosta
-maustaan kiitettyä lihaa, ja pitkiin, ohuisiin viilekkeisin leikatut
-reisikappaleet olemme itsellemme tallentaneet; nyt alamme valmistaa
-ateriaamme.
-
-Mutkainen, kellertävä viiru joessa osoitti siinä olevan kahlamon ja
-se erosi suuresti veden muuten taivaansinisestä väristä; metsästäjät
-päättivät varmuuden vuoksi kahlata siitä yli mennäksensä korkeita
-puita kasvavaan saaren osaan ja siellä sytyttääksensä tulensa sekä
-valmistaaksensa ateriansa puitten siimeksessä. Kun tuo pieni joukko
-kahlasi joessa, lakkasivat sudet kaivamasta maata ja toinen niistä
-kantoi nopeasti pois Josén heittämän lihapalan. Toinen susi seurasi
-ulvoen. Tuskin olivat metsästäjät päässeet saarelle, kun he vähän
-matkaa rannalta näkivät muutaman tuuman syvyisen kolon, jonka sudet
-olivat kaivaneet.
-
--- Varmaankin on siellä ruumis haudattuna, sanoi José, joka ei juuri
-hevin luopunut kerran otaksumastaan mielipiteestä; eikä ruoho sentään
-näytä, että maata olisi äskettäin kaivettu.
-
-Lähemmin tarkastaessaan näytti eräs seikka Josésta kummastuttavalta,
-se nimittäin, että maa sillä paikalla, jossa sudet olivat ruohoa
-kaivaneet, tuntui puutarha-aseella muokatulta. Kanadalaisen ääni,
-joka kutsui Joséta avuksi ruoan laittoon, sai hänet luopumaan
-tarkastuksesta; hän päätti kuitenkin palata lähemmin tarkastelemaan
-paikkaa heti kun hänen nälkänsä oli sammutettu.
-
-Vaikka sade tuona onnettomana yönä, jolloin Fabian oli ryöstetty, oli
-pilannut metsästäjäin ruudin, oli se kuitenkin niin kuivaa, että he
-sillä saattoivat sytyttää tulen ruoan valmistamiseksi. Polttopuista
-ei saarella ollut puutetta ja pian saattoivat metsästäjät ryhtyä
-odottamaan hetkeä, jolloin vihdoinkin saisivat sammuttaa nälkänsä, ja
-sillä aikaa nauttivat he tuota suloista tuoksua, jonka puhvelin liha
-levitti, kun se oli paistumassa hiilustalla.
-
-Ainakin parikymmentä kertaa täytyi kanadalaisen, joka saattoi hillitä
-itseänsä paremmin kuin toverinsa, estää heitä käymästä käsiksi veriseen
-lihaan. Vihdoinkin tuli hetki, jolloin heidän ei enää tarvinnut hillitä
-kiihkeää kärsimättömyyttään. Sanomattomalla mielihalulla nauttivat he
-kelpo ateriansa, säästäen ainoastaan pienen osan. Sitten laskeutuivat
-Rosenholz ja Gayferos levolle. José taasen meni uudelleen sille
-paikalle, joka oli herättänyt hänen huomiotansa. Uudelleen tarkasti hän
-huolellisesti paikan ja tuli pian vakuutetuksi ettei mikään eläin ollut
-maata muokannut.
-
-Hän oli huomaavinansa veitsen tekemän uurroksen maassa. Heti otti hän
-oman puukkonsa ja pisti sen uurrokseen, jonka syntyä hän ei voinut
-selittää. Puukon terä meni helposti maahan ja kun hän kuljetti sitä
-eteenpäin, teki se suuren ympyrän. Hän aavisti löytäneensä tuollaisen
-salaisen piilopaikan, jollaisia metsästäjät usein kaivavat itselleen
-erämaahan; varmaan oli siellä majavan nahkoja ja aseita. Tiedämme,
-että nämä hänen toiveensa tulivat toteutetuiksi. Puukollaan ja
-kynsillään kaivoi hän innokkaasti. Mitäpä löytyisikään tästä salaisesta
-piilopaikasta? Kapineita, joita hän ei voisi käyttää -- ehkäpä aseita,
-jotka pelastaisivat Fabianin hengen ja vapauden?
-
-Tuskan valtaamana pidätti hän hetkeksi työnsä ja jatkoi sitten taasen
-uudella innolla. Pian tunsi hän maassa nahan, joka oli tavaroiden
-päälle levitetty. Hän otti sen pois ja näki joukon suurempia ja
-pienempiä pyssyjä ruutisarvineen.
-
-Ensi kerran pitkistä ajoista laskeutui José polvilleen, rukoili
-hartaasti sekä riensi sitten mielipuolen tavoin Rosenholzin luo.
-
--- Mitä nyt, José? kysyi tämä, jonka toverinsa askeleet olivat
-herättäneet.
-
--- Mukaan, Rosenholz! Mukaan, Gayferos! huusi José iloissaan, jalallaan
-tyrkäten nukkuvaa.
-
-Sitten riensi hän takaisin piilopaikalle toveriensa seurassa, jotka
-turhaan häneltä kyselivät.
-
--- Aseita! Aseita koko varasto! huusi hän vihdoin. Kas täällä! Täällä!
-
-Näin sanoen pisti hän kätensä kuoppaan ja otti sieltä pyssyn, jonka
-heitti kummastuneelle Rosenholzille.
-
--- Kiittäkäämme Jumalaa, José! huudahti kanadalainen. Hän antaa meille
-takasin voiman ja vallan, jonka meiltä otti.
-
-Kukin valitsi pyssyn itselleen. Rosenholz otti Fabianille neljännen,
-sillä siitä asti, kun heidän oli onnistunut saavuttaa puhveli ja kun he
-nyt olivat keksineet tämän odottamattoman aarteen, oli toivo uudelleen
-vallannut vanhan metsästäjän sydämen.
-
--- Peittäkäämme loput sinne takaisin, José, sanoi kanadalainen; emmehän
-tahdo riistää näitten omistajalta hänen tänne kätkemiänsä kalliita
-apulähteitä. Se olisi kiittämättömyyttä taivasta kohtaan.
-
-Pian olivat he uudelleen täyttäneet kuopan ja mahdollisuuden
-mukaan salanneet sen ihmissilmiltä, aavistamatta suojelevansa
-kuolinvihollistensa omaisuutta.
-
--- Nyt matkalle! jatkoi Rosenholz. Kuljemme nyt yötä päivää, eikö niin
-José?
-
--- Tietysti, sillä kolme soturia on rosvojen jäljillä ja don Fabian...
-
-José ei lausunut enempää. Rosenholz ja Gayferos huomasivat
-hänen äkillisen äänettömyytensä syyn. Vastaisella rannalla oli
-intiaanisoturi, huolellisesti maalattuna ikäänkuin taistelun varalle;
-tarkoin katseli hän rannalla olevaa puhvelia. Vaikka intiaanin oli
-täytynyt huomata saarella olijat, oli hän ikäänkuin ei ensinkään niistä
-tietäisi.
-
--- Haa! huudahti José, jahka annan hänelle laukauksen koetellakseni,
-mihin uusi pyssyni kelpaa.
-
--- Älä tee sitä, José! Kuinka urhoollinen tuo intiaani on, todistaa
-hänen tyyneytensä, ettei hän ole yksin, sillä hän näkee meidät olematta
-huomaavinaan meitä.
-
-Intiaani jatkoikin tarkastustaan kylmäverisyydellä, joka ilmaisi
-järkähtämätöntä rohkeutta. Hänen seljässään oleva pyssy näytti
-oikeammin olevan kaunistuksena kuin hyökkäysaseena.
-
--- Se on comanhi, jatkoi Rosenholz. Näen sen hänen päähineestään ja
-hänen viittansa koristeista. Comanhit ovat apahien kuolinvihollisia.
-Tuo nuorukainen on sotapolulla, niinkuin he sanovat. Tahdon huutaa
-hänelle, sillä hetket ovat liian kalliita viekkauden käyttämiseksi;
-täytyy kulkea suoraan.
-
-Kanadalainen ryhtyi heti aikeensa täyttämiseen. Vakavin askelin meni
-hän rannalle yhtä valmiina taisteluun -- jos kohtalo olisi tuonut
-vihollisen heidän eteensä -- kuin yhtymään liittoonkin intiaanin
-kanssa, jos nuori soturi olisi ystävä.
-
--- Huuda hänelle espanjan kielellä, Rosenholz! sanoi José. Siten saamme
-pikemmin tiedon, kuinka asiat ovat.
-
-Kanadalainen nosti pyssyänsä, kun intiaani vielä katseli puhvelin
-raatoa ja sen vieressä olevia jälkiä.
-
--- Kolme soturia oli nälkään kuolemaisillaan, kun suuri henki lähetti
-heille haavoitetun puhvelin, huusi hän. Poikani tutkii varmaan, onko se
-hänen peitsensä satuttama. Tahtooko hän ottaa sen osan, jonka olemme
-hänelle jättäneet? Täten osoittaisi hän valkoisille sotureille, että
-hän on heidän ystävänsä. Vihdoinkin kohotti intiaani päätään.
-
--- Comanhi ei ole kaikkien kohtaamiensa valkoisten ystävä, vastasi hän.
-Ennenkuin hän istuu heidän nuotionsa ääreen, täytyy hänen tietää, mistä
-he tulevat, mihin menevät, mikä heidän nimensä on?
-
--- Caramba! sanoi José puoliääneen, tuo veitikka on ylpeä kuin mikäkin
-päällikkö.
-
--- Poikani puhuu päällikön ylpeydellä, sanoi Rosenholz kohteliaammin
-toistaen Josén sanat. Varmaan on hänellä päällikön rohkeuskin, mutta
-hän on liian nuori johtamaan soturia sotapolulla. Vastaan kuitenkin
-hänelle kuin olisi hän heimon päällikkö. Me olemme retkeilleet halki
-apahien maan ja olemme seuranneet kahden rosvon jälkiä aina Punaiselle
-joelle saakka. Tässä on José, unikeko, tässä se kullanetsijä, jonka
-päänahan intiaanit nylkivät, ja minä olen metsäsissi Kanadasta.
-
-Vakavana kuunteli intiaani kanadalaisen sanoja.
-
--- Isäni, vastasi hän, omaa päällikön viisauden ja ijän, mutta hän
-ei voi tehdä comanhisoturia kuuroksi eikä sokeaksi. Kolmen valkoisen
-soturin joukossa on kaksi, joitten nimet ovat hänen muistossaan
-pysyneet, mutta ne eivät ole samat nimet, jotka hän äsken kuuli.
-
--- Hitto vieköön, sanoi Rosenholz vilkkaasti, tuo on kohtelias tapa
-sanoa minua valehtelijaksi, mutta minä en ole milloinkaan valehdellut
-pelosta enkä ystävyydestä.
-
-Sitten jatkoi hän suuttuneena:
-
--- Joka syyttää Rosenholzia valheesta, muuttuu hänen viholliseksensa.
-Takaisin siis, comanhi, älkääkä tulko enää näkyviin! Erämaa on tästä
-alkaen liian ahdas meille molemmille.
-
-Tätä sanoessaan veti hän pyssynsä vireesen, mutta intiaani pysyi yhtä
-tyynenä ja viittasi kädellään.
-
--- Ukkosensäde, huusi hän lyöden ylpeästi rintaansa, etsii Punaisen
-joen varsilta Lumivuorten kotkaa ja Matkijalintua. Hän luuli niitten
-etsivän poikaa, jonka apahikoirat ryöstivät heiltä.
-
--- Kotka? Matkijalintu? huudahti Rosenholz kummastuneena. Niin, totta
-kyllä, minä unohdin... Mutta sanokaa minulle, nuori ystäväni, jatkoi
-vanha metsästäjä vilkkaasti, oletteko nähneet Fabianiani, oletteko
-nähneet etsimääni poikaa?
-
-Ja äkkiä riensi hän joelle ja kahlasi jättiläisaskeleilla sen yli.
-
--- Niin, niin, Kotka ja Matkijalintu, me olemme samat, niin nimittivät
-apahit meitä, mutta en sitä muistanut, jatkoi kanadalainen kahlatessaan
-vedessä, joka loiskui korkealle. Odottakaa. Ukkosensäde, odottakaa,
-tästä lähin olen teille, mitä rauta on nuolelle, terä varrelle...
-ystävänne elämässä ja kuolemassa.
-
-Nuori intiaani hymyili odottaessaan metsäsissiä, joka pian ehti
-rannalle.
-
-Ehdittyänsä sinne ojensi kelpo kanadalainen suuren kätensä
-intiaanisoturille ja epäröimättä tarttui tämä siihen.
-
--- Oletteko siis, huudahti kanadalainen, joka töin tuskin saattoi
-hillitä haluansa sulkea nuolen intiaanin syliinsä, oletteko siis
-Punakäden ja mestitsin vihollinen. Kuka on ilmaissut meidän nimemme
-soturille, jota hänen heimonsa syystä nimittää Ukkosensäteeksi, sillä
-minusta näyttää hän yhtä uhkaavalta kuin ne tulikielekkeet, jotka
-välähtelevät pilvistä.
-
--- Tubac-linnoituksesta aina Puhvelijärvelle saakka, jossa Lumpeenkukka
-kuvastelee vedessä, vastasi intiaani, viitaten donna Rosaritaan --
-Puhvelijärveltä Sumuvuorille ja noilta synkiltä vuorilta siihen
-salaiseen piilopaikkaan saakka, jonka he tänne ovat tehneet, on
-Ukkosensäde seurannut niitten jälkiä, jotka solvasivat hänen kunniaansa.
-
--- Nuoko perkeleet... Mutta jatkakaa, Ukkosensäde!
-
--- Rosvot, jatkoi intiaani, eivät ole voineet pitää mitään salassa
-häneltä ja heidän kertomuksensa mukaan on comanhi tuntenut
-Puhvelisaarella olevat valkoiset soturit. Ovatko nämä kaksi valkoista
-soturia niin urhoollisia kuin sanotaan? kysyi hän katsahtaen taivaan
-rannalle.
-
--- Miksi niin kysytte? sanoi Rosenholz hymyllä, joka ilmaisi enemmän
-kuin vakuutukset.
-
--- Kysyn, vastasi intiaani tyynesti, kun tästä näen idässä savun
-Mustanlinnun ja hänen kolmenkymmenen soturinsa nuotiosta, lännessä
-savun kahden rosvon nuotiosta ja pohjoisessa savun kymmenen apahin
-nuotiosta; comanhi ja valkoiset ovat siis kolmelta taholta vihollisien
-keskellä.
-
--- Taivaan nimessä, se on totta! Nuo intiaanit näkevät paljon paremmin
-kuin me, huudahti kanadalainen, luoden kysyvän silmäyksen comanhiin
-ja tähystäen etäistä ohutta savupatsasta, joka osoitti siellä olevan
-intiaaneja.
-
-
-
-
-43.
-
-UUSIA LIITTOLAISIA.
-
-
-Nuori comanhi käsitti täydellisesti kanadalaisen silmäyksen merkityksen.
-
--- Vielä on vaara kaukana, vastasi hän, viitaten itään, jossa
-melkein näkymätön savupatsas kohosi intiaanien leiristä. Comanhi
-seuraa ystäväänsä Puhvelisaarelle, he sytyttävät neuvottelunuotion
-päättääksensä, mitä on tehtävä. Menkäämme!
-
-Metsäsissi ja intiaani kahlasivat joen poikki yhtyäksensä Gayferokseen
-ja Joséhen, jotka sitä levottomampina odottivat keskustelun
-päättymistä, kun he eivät olleet siitä sanaakaan kuulleet.
-
-Juhlallisesti puristi intiaani molempien valkoisten kättä ja kaikki
-neljä menivät nuotion ääreen, jossa valkoiset äsken olivat ateriansa
-valmistaneet. Nyt he olivat aivan toisessa mielentilassa. Ateria
-oli heidän uupuneisiin jäseniinsä tuottanut uutta eloa ja voimaa,
-uusien aseiden omistaminen oli herättänyt heidän sydämessänsä, jonka
-alakuloisuus oli vallannut, uutta luottamusta.
-
-Nuori intiaani söi nopeasti kappaleen puhvelin lihaa; hän sanoi erään
-mestitsin joukkoon kuuluvan intiaanin haavoittaneen eläimen. Rosenholz
-kertoi tovereillensa, mitä hän äsken oli kuullut.
-
--- Nuo ovat huolestuttavia ja vakavia seikkoja, sanoi hän lopuksi.
-Tulee vaikeaksi vihollisen takaa-ajaminen, kun itsekin on
-takaa-ajettuna.
-
--- Niinpä niinkin, vastasi José, mutta nyt kun olemme soturin aseilla
-varustettuina, on meidän helpompi päästä tarkoituksemme perille kuin
-silloin, kun apahien saartamina ajoimme takaa don Antoniota.
-
-Kanadalainen, samoin kuin Josékin, luottivat järkähtämättömästi
-itseensä ja sillä he voivatkin tehdä ihmeitä. He oivalsivat, ettei
-tehtävä menisi yli heidän voimiensa.
-
--- Olkoon miten tahansa, huudahti kostonhimoinen José, minä tyhjennän
-uudelleen tuon kirotun mestitsin kätkön, jonka äsken niin suurella
-vaivalla peitimme. Tulkaa, Gayferos! Sillä aikaa kun Rosenholz
-neuvottelee tämän nuoren soturin kanssa, heitämme me noitten
-kyykäärmeiden muun saaliin, paitsi pyssyt, jokeen.
-
-Suuttunut José poistui Gayferoksen kanssa. Kun intiaani oli syönyt,
-sanoi kanadalainen:
-
--- Tahtooko poikani nyt sanoa minulle, mitä varten hän yksin, ja näin
-etäällä heimostaan retkeilee apahien mailla?
-
-Comanhi kertoi Rosenholzille kaikki lukijan tuntemat tapaukset;
-molempien rosvojen tulon Puhvelijärven seuduille ja oman kulkunsa
-Puhvelisaarelle, jonka luona hän oli heidän toimiaan väijynyt.
-
-Pian palasivat Gayferos ja José. He olivat heittäneet kaikki jokeen,
-paitsi pyssyjä, joita raahasivat mukanaan.
-
--- Hyvä, sanoi comanhi, heimoni soturit saavat nämä pyssyt, sillä
-heillä on nyt vain jousia ja nuolia. Niin saavat he omakseen valkoisten
-ukkosen.
-
-Ukkosensäde jatkoi nyt kertomustansa ja tarkoin kuuntelivat
-metsästäjät. Comanhi oli lähtenyt Puhvelisaarelta, toivoen ehtivänsä
-sinne takaisin ajoissa kohdataksensa rosvot, jotka varmaan piankin
-palaisivat sille paikalle, johon intiaanin sanojen mukaan olivat
-sielunsa haudanneet. Mutta aika, mikä hänellä oli kulunut käydessänsä
-heimonsa etäisessä leirissä, sekä mestitsin ja Punakäden nopeat
-liikkeet olivat nämä hänen toivonsa pettäneet.
-
-Kun hän kymmenen soturin johtajana, jotka hänen heimonsa päällikkö
-oli uskonut hänen haltuunsa, palasi Punaiselle joelle, oli hän
-asettanut vakoojia joen rannalle. Nämä ilmoittivat, että molemmat hänen
-takaa-ajamansa rosvot olivat jo lähteneet Puhvelisaarelta, jossa hän
-oli toivonut saartavansa heidät ja että he joelta lähdettyänsä olivat
-jalkaisin menneet Puhvelijärvelle. Comanhi sotureinensa kulki veneellä,
-mutta kun heidän oli soutaminen kovaa vastavirtaa, eivät he ehtineet
-ajoissa saavuttaaksensa rosvot.
-
-Se olikin ehkä hänen onneksensa, sillä rosvojen joukko oli lisääntynyt
-siihen yhtyneitten, harhailevien intiaanien kautta, joita usein kohtaa
-aavikolla.
-
-Tästä oli Ukkosensäde saanut tiedon eräältä vakoojaltaan, ja sitten
-oli toinen intiaani kertonut hänelle seuraavaa. Hän oli joutunut
-liian lähelle mestitsin leiriä ja tullut vangituksi. Hän oli ollut
-lähes puolen päivää mestitsin ja tämän isän luona ja silloin, kun
-hän luuli viimeisen hetkensä tulleen, oli mestitsi lähettänyt hänet
-takaisin vakuuttaen rauhaa ja ystävyyttä sekä käskenyt ilmoittamaan
-nuorelle päällikölle, että tämä otettaisiin ystävällisesti vastaan.
-Mutta comanhi varoi luottamasta siihen. Tältä irtipäästetyltä vangilta
-oli Ukkosensäde saanut kuulla ne nimet, joilla intiaanit nimittivät
-molempia valkoisia soturia, ja oli tuntenut heidät Puhvelisaarella sen
-kuvauksen mukaan, jonka vanki oli heistä antanut.
-
--- Ukkosensäde, lisäsi intiaani kertomuksensa lopettaen, ei halua muuta
-vihollisiltansa kuin heidän verensä, pestäksensä puhtaaksi kunniansa,
-ja heidän päänahkansa, koristaaksensa niillä majansa. Hän on apahien,
-jotka kerran olivat hänen veljiänsä, kuolinvihollinen.
-
--- Kyllä me voimaimme mukaan autamme teitä, sanoi José, nähdessään
-comanhin silmäin hehkuvan vihasta entistä heimoansa kohtaan. Veljeni,
-lisäsi hän, ei siis olekaan syntyjään comanhi?
-
--- Ukkosensäde, vastasi intiaani, ei muista enää, että hän on syntyisin
-apahi, kun Mustalintu hänen kunniaansa solvasi ja häpäisi.
-
-Tuo yhteinen viha intiaanipäällikköä kohtaan kiinnitti vieläkin
-lujemmaksi uuden ystävyyden siteet comanhin ja metsästäjäin välillä.
-Päätettiin käyttää loppu päivästä matkan jatkamiseksi, jotta pikemmin
-päästäisiin perille.
-
--- Ovatko soturinne täältä etäällä? kysyi Rosenholz.
-
--- Yksi heistä vartioi venettämme Puhvelisaaren äärimmäisessä nenässä;
-toiset ovat väijyksissä siellä täällä joen vasemmalla rannalla, samalla
-kuin mestitsi ja Punakäsi ovat oikealla. Kahden pyssynkantaman päässä
-tiestään olisivat Kotka ja Matkijalintu löytäneet heidän jälkensä.
-
--- Emme tosin niitä keksineet, lausui Rosenholz, mutta sen sijaan
-olemme saaneet muonavaroja sekä rehellisen ja urhoollisen liittolaisen.
-
-José ja Gayferos ottivat kantaakseen muonavaroja ja ampuma-aseita ja
-kaikki, innostuneina tähän-astisesta menestyksestä, seurasivat comanhia
-niemelle, jossa venettä vartioiva soturi oli piilossa.
-
-Vene oli intiaanein tavallisia aluksia. Sen omituinen tekotapa kaipaa
-lähempää selitystä. Se oli tehty kahdesta puhvelin nahasta, jotka
-olivat neulotut yhteen ja tammikaarille kiinnitetyt. Neulomus oli
-talilla ja tuhalla tehty vedenpitäväksi. Tuo hatara alus oli noin
-kymmenen jalkaa pitkä ja kolme ja puoli leveä. Kokka ja perä olivat
-suippoja ja aluksen pyöreä muoto muistutti nahkaista juoma-astiaa.
-
-Sellaisilla aluksilla tekevät intiaanit kuitenkin pitkiä matkoja
-joilla, joissa on runsaasti vesiputouksia, hiekkasärkkiä ja kiviä,
-ja vaikkeivät nämä alukset olekaan kestäviä, täytyy kummastella että
-ne niinkin kauvan sietävät kolauksia, joita ne saavat, ja väkevää
-virtaa, jota niillä kuljetaan. Muuten niitten kevyt rakennelma suojelee
-niitä monista tapaturmista, jotka olisivat turmiollisia vahvemmalle
-aluksille, ja samoin jaksavat soutajat suuremmitta ponnistuksitta
-kantaa ne vaarallisten paikkojen ohi.
-
-Sellaiseen alukseen astui tuo pieni joukko. Comanhi survasi sen
-airollaan vesille ja pian kuljetti väkevä virta sen keskelle uomaa.
-Intiaani ohjasi veneen vasemmalle rannalle ja kuljetti venettä niin
-lähellä rantaa kuin mahdollista oli, puitten varjossa.
-
--- Pitkältäkö luulette olevan jokien yhtymäpaikalle? kysyi
-kanadalainen, josta meno tuntui hitaalta, vaikka vene kulkikin nopeasti.
-
--- Jos soudamme koko yön, ehdimme sinne huomen-illalla, kun aurinko on
-yhtä lähellä taivaan rantaa kuin nytkin, vastasi intiaani.
-
-Täytyi siis soutaa puolen vuorokautta. Oli tuskin luultavaa, ettei
-jokunen heidän vihollisistansa keksisi heitä.
-
-Samalla kuin Rosenholz huolellisesti tarkasteli molempia rantoja --
-sillä mestitsi joukkoineen oli varmaan jommallakummalla, mietti hän
-comanhin kertomuksen yksityiskohtia arvostellaksensa kuinka pian
-saavuttaisi mestitsin.
-
-Ukkosensäteen kertomus ei tuntunut hänestä tyydyttävältä ja levottomana
-ajatteli hän, mikä kohtalo tulisi Fabianille.
-
--- Ken väestänne oli Punakäden leirissä? kysyi hän.
-
-Intiaani näytti vieressään soutavaa intiaania.
-
--- Voih! huudahti metsäsissi vavisten, miksi ette sitä heti sanonut?
-Comanhi, jatkoi hän liikutetulla äänellä, kääntyen soutajaan, olette
-nähneet tuon nuoren etelän soturin, joksi Fabiania nimitätte, oletteko
-jutelleet hänen kanssaan? Mitä hän teki? Oliko hän rauhallinen?
-Käänsikö hän usein silmänsä taivaan rannalle pilvistä etsiäksensä
-Lumivuorten kotkaa, jota teidän tulisi nimittää Merikotkaksi? Puhukaa,
-comanhi, isän korvat ovat avoinna kuulemaan jotain rakkaasta pojastaan.
-
-Mutta soturi ei vastannut mitään näihin kysymyksiin, sillä hän ei
-ymmärtänyt espanjan kieltä, eikä kanadalainen osannut comanhien kieltä.
-
-Ukkosensäde käänsi kanadalaisen kysymykset ja intiaanin vastaukset.
-
--- Nuori etelän soturi, vastasi hän, oli levollinen ja surumielinen,
-ikäänkuin illan puhde vuoristossa, silloin kun satakieli alkaa laulunsa.
-
--- Kuuletko José, huudahti kanadalainen kyynelsilmin.
-
--- Hänen kasvonsa, jatkoi tulkki, kääntäen sanasta sanaan, olivat
-vaaleat, ikäänkuin kuun säteet järvellä; mutta hänen silmänsä
-loistivat, ikäänkuin kiiltomato aavikon ruohikossa yön tultua.
-
--- Niin, niin, sanoi kanadalainen, saadakseen tietää, onko joku
-urhoollinen, ei pidä katsoa häntä kasvoihin, vaan hänen silmiinsä.
-
--- Mutta, jatkoi tulkki, mitä osoittavatkaan nuoren soturin vaaleat
-kasvot ja tuli hänen silmissään? Niin, hän kärsii nälästä, mutta hänen
-ruumiillinen tuskansa ei ole tunkeunut hänen sieluunsa. Sotilaan sielu
-ei milloinkaan kärsi ruumiin tuskista. Vanha metsästäjä oli elänyt
-intiaanein parissa tarpeeksi kauvan, ettei asettanut järkähtämätöntä
-rohkeutta kaikkea muuta korkeammaksi; hurja ilo loisti hänen silmistään
-kuullessaan intiaanin ylistävän hänen kasvattipoikaansa.
-
--- Etelän nuori soturi, alkoi intiaani uudelleen, joka kenties
-lainasi Fabianille omat tunteensa, ei yrittänytkään etsiä Kotkaa
-pilvien joukosta; hän katsoi omaa sydäntänsä, ja niiden vihollisien
-kuolinhuuto, jotka hän oli saattanut hengiltä, kaikui ihanalta hänen
-korvissaan, kun hän hymyili kuoloa vastaan.
-
--- Ole huoletta comanhi, nuorukainen ei virkkanut mitä ajatteli. Hän
-tietää kyllä, että vanha Rosenholzinsa... Mutta, jatkoi kanadalainen
-äänellä, jota turhaan koetti saada vakavaksi, tietääkö comanhi,
-milloin... milloin... tuo nuori soturi teloitetaan?
-
--- Kun suuri, Mustaksilinnuksi nimitetty päällikkö yhtyy mestitsiin
-jokien haarassa.
-
--- Olette nyt molemmat väsyneitä, sallikaa Josén ja minun nyt soutaa,
-sanoi kanadalainen leimuavin silmin. Kotka on korppien jäljillä.
-
-Vene liukui sukkelammin veden pintaa myöten kahden uuden soutajan
-voimakkaista aironvedoista.
-
-Suuri kuorma oli poistettu kanadalaisen sydämestä; hän tiesi Fabianin
-elävän ja että hänen teloituksensa oli lykätty siksi, kunnes Mustalintu
-kohtaisi mestitsin; hän tiesi sen lisäksi Mustanlinnun joukon olevan
-heidän jäljessänsä ja että hän olisi saapuva ennen tätä nimitetylle
-paikalle.
-
-Mutta mestitsi voi mahdollisesti muuttaa olopaikkaansa tahi olla
-viipymättä siellä niin kauvan, että kanadalainen saisi tilaisuuden
-menestymisen toiveella hyökätä hänen kimppuunsa.
-
--- Onko jokien yhtymäpaikka etäälläkin Puhvelijärvestä? kysyi
-kanadalainen Ukkosensäteeltä.
-
--- Noin puolen penikulmaa.
-
--- Ja mitä tekee mestitsi Puhvelijärvellä, jossa olette löytäneet hänen
-jälkensä? Tietääkö poikani siitä?
-
--- Hän aikoo ryöstää lumpeenkukan, joka asuu taivaansinisessä majassa,
-sanoi intiaani leimuavin silmäyksin.
-
--- En ymmärrä teitä, Ukkosensäde.
-
--- Lumpeenkukka, selitti comanhi, koettaen salata silmiensä loistoa,
-on valkoisten tytär; hän on niin valkoinen ja kaunis kuin magnoliapuun
-kukat, jotka ovat puoleksi avoinna aamulla ja täysin puhjenneina
-päivällä; hän loistaa selkeämmin kuin aamutähti, joka sotilaan silmissä
-on kauniimpi kuin kaikki intiaanitytöt.
-
--- Ja mitä tekee tyttö siellä, kaukana kaikista ihmisasunnoista? jatkoi
-Rosenholz.
-
--- Hänen isänsä ja kaksineljättä metsästäjää hevosineen ovat
-lumpeenkukan seurassa.
-
--- Kaksineljättä metsästäjää! Oi! huudahti Rosenholz iloiten, sitähän
-juuri Pedro Diaz aikoi meille sanoa. Siellä niinmuodoin kohtaamme
-hänet, ja silloin on syntyvä ankara taistelu: kuusikymmentä intiaania
-toisella puolen ja toisella neljä-, viisikymmentä valkoista ja
-intiaania, jatkoi metsästäjä, jonka kasvot elpyivät rohkeudesta;
-Punainen joki on näkevä veren virtoinaan juoksevan. Me pelastamme
-taistelun tuoksinassa Fabianin ja sitten muserramme pyssyn tukeillamme
-molempien rosvojen päät.
-
--- Me ristiinnaulitsemme heidät, Rosenholz! huudahti José, antautuen
-tuon hurjan kiihkon valtaan, jonka hänen vihansa Punakättä ja mestitsiä
-kohtaan herätti. Tuo tiikeripari ei ansaitse parempaa kohtaloa.
-
-Tuo rehellinen metsästäjä, joka paremmin osasi rakastaa kuin vihata,
-ja tuo leppymätön espanjalainen, joka taisi sekä vihata että rakastaa,
-soutivat vielä innokkaammin.
-
-Joen vesi muuttui melkein mustaksi, sillä rannat lähenivät toisiaan,
-muodostaen kapean kanavan, jota varjosti tiheä metsikkö. Viimeinen
-laskeuvan auringon purppurasäde heitti pitkän valonsäteen tuon viheriän
-lehdikön alle, sekaantuen tummiin varjoihin, jotka häilyivät veden
-pinnalla.
-
-Ennenkuin soudettiin tuohon pimeään kanavaan, antoi Ukkosensäde
-vieressään istuvalle sotilaalle merkin, ja molemmat tarttuivat jälleen
-airoihin metsästäjäin käydessä käsiksi pyssyihinsä. Heti sen jälkeen
-antoivat intiaanit kuulua tukahutetun huudahduksen, joka oli veden
-pinnalla leijailevien pääskysien viserryksen kaltainen. Jonkun hetken
-perästä liukui vene puiden varjossa. Viimeinen auringon säde oli
-ikäänkuin sammunut jokeen, ja pimeässä saattoi tuskin nähdä veneen
-perästä sen kokkaan.
-
--- Jos pimeys joskus ei synnyttäisi harvinaisia näköhairahduksia, sanoi
-kanadalainen, niin melkeinpä vannoisin näkeväni ihmisolennon tuon
-haavan oksalla, joka nojautuu veteen.
-
-Nuori comanhi hillitsi kanadalaista, joka jo varustausi ampumaan.
-
--- Kotka ja Matkijalintu eivät ole täällä vihollismaassa, sanoi hän;
-sotilaat ovat vartioina pitkin jokea, tehdäkseen sen varmaksi.
-
-Näin sanoen käski Ukkosensäde intiaanin heretä hetkeksi soutamasta
-samalla kuin itse huopasi, ja vene liukui silloin tuon nojaavan puun
-alle, jota kanadalainen oli näyttänyt.
-
-Ennenkuin José ja Rosenholz selkesivät hämmennyksestään, pudottautui
-musta ruumis puusta. Vene sai sysäyksen, joka saattoi sen vapisemaan,
-ja muuan intiaani istui Ukkosensäteen viereen. Vastatullut kertoi
-lyhyesti jotakin, jota metsästäjät eivät ymmärtäneet, veneen jatkaessa
-pimeässä matkaansa.
-
-Pian vaikeni vastatullut yhtä äänettömäksi kuin toisetkin matkailijat.
-Kun he näin äänettöminä olivat kulkeneet tunnin ajan, uudistui äskeinen
-tapaus. Eräs toinen intiaani tuli samalla tavalla veneeseen, joka
-oli liian pieni, jos matkailijani luku näin joka hetki lisääntyisi.
-Myöskin viimeksi tullut lausui muutamia sanoja comanhien kielellä
-Ukkosensäteelle. Nyt nostivat molemmat intiaanit aironsa ylös, ja
-antoivat veneen jonkun aikaa mennä virran viemänä. Kaukainen kohina
-alkoi kuulua, ikäänkuin vesi syöksyisi kivien yli tahi matalikkoon,
-mutta pimeässä taisi tuskin nähdä veneen mittaa eteensä. Nyt alkoi
-tuo heikko alus kieppua ympäri, eivätkä intiaanit yrittäneetkään sitä
-ohjata. Sitten kulki se vähän aikaa sivuttain, ja vihdoin liukui se
-eteenpäin tuimaa myötävirtaa. Pian tuli nopeus niin suureksi, että vene
-kulki kuin nuoli veden pintaa, joka tuntui olevan kalteva. He olivat
-koskessa, ja intiaanit, kun eivät nähneet ohjata venettä, antoivat sen
-kulkea omin päin. Hetkisen kiehui ja kohisi vesi tuon kehnon aluksen
-alla, joka hyrskyjen läpi syöksyi edelleen.
-
-Äkkiä sai se ankaran sysäyksen, ja tuntui melkein kuin olisi se
-haljennut ja tullut vettä täyteen; sitten se pysähtyi. Onnellisesti oli
-tultu vaarallisen paikan ohi ja Ukkosensäde tovereinensa, jotka olivat
-levänneet, tarttuivat uudelleen airoihin ja alkoivat soutaa.
-
-Kun matkustajat olivat päässeet koskesta, tulivat he pian tuosta
-pimeästä kanavasta, joka oli useiden penikulmien pituinen. Täytyi nyt
-mennä maihin tarkastamaan venettä, joka oli saanut pienen reijän.
-Aukea aavikko levisi tässä matkustajain silmien eteen; muutamia
-puuvillapensaita kasvoi joen rannoilla.
-
--- Kotka ja Matkijalintu saavat nukkua hetken sillä aikaa kun minä
-sotureineni sytytän nuotion paikataksemme veneen, sanoi Ukkosensäde.
-
--- Jos sallitte, nuori ystäväni, vastasi José, niin syön ensin
-hiukkasen ja panen vasta sitten nukkumaan.
-
-Pian olivat intiaanit sytyttäneet nuotion, jonka ääreen he ja
-metsästäjät asettuivat; puhvelin tähteistä saivat nuo seitsemän miestä
-aterian, joka maistui yhtä hyvältä kuin Puhvelisaarella syöty. Kun
-he olivat kääntäneet veneen, etsiäksensä reikää, huomasi Ukkosensäde
-veneen ratkenneen neulomuksen kohdalta. Oltiin juuri ryhtymäisillään
-reijän paikkaamiseen puhvelin rasvalla ja tuhkalla, kun Ukkosensäde
-alkoi kuunnella.
-
--- Kuuletteko mitään epäiltävää? kysyi José.
-
--- Ukkosensäde kuuntelee ennustavien susien ulvontaa.
-
--- Hyvä nuori ystäväni, teillä on hieno kuulo, siitä voitte ylpeillä.
-Mitä sitten ennustaa tuon pienen aavikkosuden ulvonta, joka minun
-mielestäni todistaa sen vain olevan nälissään?
-
--- Kun intiaanit ovat metsästämässä, sanoi comanhi vakavasti, seuraavat
-sudet heitä äänettöminä, ollen varmoja saavansa osan saaliista; pienet
-ja heikommat sudet seuraavat ulvoen suurempia, toivoen hekin osaansa.
-Olen kuullut ennustavien susien äänen pohjoisesta; Mustanlinnun joukko
-on idässä. Kolmas joukko, jota vakoojamme eivät ole huomanneet, on siis
-pohjoisessa; puhvelit pakenevat niitä, isäni voi kuulla sen.
-
-Etäältä kuului todellakin kumeaa ja epämääräistä melua.
-
-Comanhi otti kekäleen ja tarkasteli sen valossa nuotion viereistä
-maata. Leveä, kovaksi sotkettu tie vei joelta aavikolle.
-
--- Tästä kulkevat puhvelit ohi, huudahti hän; tämä on vaarallinen
-paikka, josta meidän täytyy lähteä heti, jos ehdimmekään enää. Lauma
-lähestyy tätä tietä.
-
-Pian kuului etäältä mylvintää, samalla kuin maa tärisi.
-
-Ukkosensäde lausui muutaman sanan kolmelle soturilleen, jotka nopeasti
-sammuttivat nuotion, paitsi sitä kekälettä, joka oli päälliköllä.
-Ukkosensäde kulki edellä, häntä seurasivat intiaanit, kantaen
-metsästäjäin avulla venettä. Nuori päällikkö pysähtyi eräälle pienelle
-kukkulalle, jollaisia seudulla oli runsaasti. Siellä sytytettiin nuotio
-uudelleen ja intiaanit jatkoivat veneen paikkaamista. Tuskin olivat he
-alottaneet työnsä, kun joen toisella rannalla, vastapäätä sitä paikkaa,
-josta he olivat lähteneet, näkyi joukko puhvelia. Puuvillapensaat
-taipuivat rätisten ikäänkuin ruohon korret noitten suurien eläinten
-kulkiessa. Kauhea mylvintä kuului laumasta, kun se alkoi uida joen yli.
-Nyt loiskahti vesi, kun puhvelit syöksyivät jokeen, joka nousi yli
-äyräittensä. Lauma oli päässyt joen poikki. Vesi oli vielä vaahdossa,
-kun pois rientävien puhvelien melu vähitellen taukosi aavikolla.
-
-
-
-
-44.
-
-SEIKKAILUJA JOELLA.
-
-
--- Poikani luottaa siis uniin ja enteisiin? sanoi Rosenholz intiaanille.
-
--- Ennustavan suden ulvonta ei milloinkaan petä, vastasi Ukkosensäde
-niin vakavalla muodolla, ettei kanadalainen saattanut olla
-hymyilemättä. Samoin eivät petä nekään unet, jotka suuri henki lähettää
-nukkuvalle soturille. Luuleeko Lumivuorten kotka, että puhvelit
-tähän aikaan yöstä luopuisivat makuusijoiltaan korkeassa ruohostossa
-lähteäksensä viileään yöhön.
-
--- Se ei ole luultavaa; Jumala suo yöllä unta eläimille samoin kuin
-meillekin. Puhvelit eivät ole susia eivätkä tiikeriä, jotka retkeilevät
-pimeässä ja makaavat päivällä; varmaankin ovat intiaanit pelottaneet
-tästä ohikulkeneet eläimet.
-
--- Unet ovat sielulleni kuin ennustavien susien ulvonta korvilleni
-ja puhvelien yöllinen pako silmilleni varmana merkkinä, että vaarat
-uhkaavat meitä.
-
--- Jos te, kuten luulen, puhutte totta, sanoi Rosenholz, niin minun
-mielestäni tulisi meidän mitä pikimmin jatkaa matkaamme.
-
--- Vene on jo paikattu, mutta ensin täytyy meidän ryhtyä muutamiin
-varokeinoihin. Näitten kukkuloitten taakse sytytämme kuusi nuotiota
-vähän matkan päähän toisistansa. Siltä paikalta, johon Mustalintu on
-pysähtynyt, näkevät apahit nuotiot erottamatta, onko niitten ympärillä
-vartioivia soturia, ja kun he kuluttavat aikaansa miettimällä,
-miten huomaamatta voisivat lähestyä, pääsevät Ukkosensäde, Kotka ja
-Mustalintu vihollistensa edelle.
-
-Rosenholz ja José oivalsivat, mitä hyötyä tästä olisi.
-
-Nuotioita sytytettiin pensaitten ja kukkulain taakse siten, että
-ainoastaan niitten kajastus näkyi etäälle. Sitten sysättiin vene joelle
-ja pieni joukko alotti matkansa parin tunnin keskeytyksen jälkeen.
-
-Metsästäjät, jotka täydellisesti luottivat comanheihin, jotka
-vuorotellen soutivat ja lepäsivät, laskeutuivat veneen pohjalle
-nukkuaksensa hetkisen. Heidän näin kulkiessaan tunsivat Rosenholz ja
-José voittavansa menettäneensä ajan ja tämän rauhoittavan tunteen
-lohduttamina antautuivat he heitä raskauttavan unen helmoihin.
-
-Nuotiot, jotka he olivat rannalle sytyttäneet vihollisia pettääksensä,
-katosivat pian näkyvistä.
-
-Äänettöminä soutivat intiaanit, eikä nuori comanhi, joka
-liikkumattomana istui veneen perässä, lakannut tähystelemästä
-aavikolle. Pian kiinnitti hänen huomiotansa kumea mörinä, joka kuului
-joelta. Hän viittasi intiaaneja lakkaamaan soutamasta, kumartui sitten
-kanadalaisen puoleen, joka tuntien olkapäähänsä koskettavan heti avasi
-silmänsä katsahtaen ympärilleen. Hän huomasi intiaanien lakanneen
-soutamasta ja arvasi jonkun salaisen vaaran heitä uhkaavan. Tässä
-juoksi joki korkeitten äyräiden välillä.
-
--- Herätänkö Josén? kysyi Rosenholz.
-
--- Antaa hänen nukkua, vastasi comanhi, herätämme hänet sitten, jos
-tarve vaatii. Olen kuullut sanottavan, että Kotkan luoti aina sattuu
-määräpaikkaan.
-
--- Kyllä, poikani, niin olikin silloin, kun minulla oli se pyssy, joka
-vihdoin käsistäni särjettiin, mutta tällä en voi taata ensimäistä
-laukausta, kun en ole vielä koetellut. Mutta miksi herätitte minut.
-
-Kumea mörinä, joka tuntui pitkään vedettyjen palkeitten puhallukselta,
-vastasi intiaanin puolesta.
-
--- Hyvä, sanoi Rosenholz, enempää ei minun tarvitse tietää. Toimikaamme
-niin, että pääsemme paikan ohi, ja sallikaa minun sitten nukkua,
-ellette ole väsyksissä soutamisesta.
-
--- Karhun luvatta emme paikan ohi pääse. Tuon käänteen takana on joki
-kapea, ja karhu on pienellä, keskellä jokea olevalla saarella. Mitä
-Ukkosensäde kerran on nähnyt, sitä hän ei milloinkaan unohda. Hän
-tuntee Punaisen joen jokaisen pienimmänkin mutkan.
-
-Vene liukui kuitenkin eteenpäin, kääntyen ympäri. Mutta kun täytyi
-jotain päättää, ennenkuin vaaran paikalle uskallettiin, tarttui
-Rosenholz airoihin ja souti vähän matkaa taaksepäin.
-
--- Emme tosiaankaan saa, sanoi hän, pidättäen venettä soudettuansa
-jonkun sylen, tuhlata laukauksia täällä erämaassa, jossa viholliset
-voivat olla aivan lähellämme, ellemme tahdo läsnäoloamme ilmaista.
-Yksikin laukaus riittää tuomaan ne kimppuumme. Minun mielipiteeni on,
-että pitemmittä mutkitta ja syrjäyttäen itserakkautemme menemme maihin
-ja otamme veneen selkäämme väistääksemme tuota kirottua eläintä. Hieman
-alempana lykkäämme veneen taasen vesille.
-
--- Kolmella intiaanilla on tukevat käsivarret ja terävät kirveet;
-valkoisilla sotureilla on pitkät, terävät puukot, sanoi intiaani.
-
--- Nuorukaisen itserakkaus ei tahtoisi kuulla paosta puhuttavan, sen
-tiedän. Tahtoisitteko mieluummin, että veneemme ajaisi karille, mikä
-ei niin pahoin olisikaan, kun sitä oikein ajattelen, vai tahdotteko,
-että karhu repisi sen rikki? Se olisi korvaamaton vahinko. Ukkosensäde,
-kuulkaa minua. Luopukaa tuosta pienestä kunniasta isän tähden, joka
-kokee vapauttaa poikaansa, jonka hetket ovat luetut. Harmaahapsinen
-ukko, jonka sydän on surua täynnä, pyytää sitä teiltä, nuorukaiselta.
-
--- Lumpeenkukka, sanoi intiaani, joka ei voinut salata nuoren sydämensä
-tunteita, olisi pelännyt ja vavissut kun hän olisi nähnyt tuon kauhean
-eläimen nahan; hän olisi ystävällisesti hymyillyt sille nuorelle
-soturille, joka hänelle olisi nahan lahjoittanut. Ukkosensäteen sydän
-olisi riemuinnut.
-
--- Niinpä niinkin, ystäväni, sen kyllä uskon; mutta suloista on myöskin
-auttaa vanhusta, joka on levoton poikansa tähden; suuri henki on aina
-siunaava teitä.
-
-Comanhi ei enempää väitellyt.
-
-Herätettiin José ja Gayferos ja ilmoitettiin heille, että harmaa
-aavikkokarhu vartioi ahdasta paikkaa joessa, josta he eivät
-voineet päästä ohi antaumatta taisteluun eläimen kanssa; oli
-siis välttämätöntä, että kierrettäisiin maitse vaarallisen melun
-välttämiseksi, joka syttyisi taisteltaessa saaren kauhean vartian
-kanssa.
-
-Tämä ilmoitus sai Josén huonolle tuulelle.
-
--- Piru tuon kurjan itikan niskat nurin vääntäköön, sanoi hän
-haukotellen. Harmissaan käytti hän aavikoiden suurimmasta ja
-pelottavimmasta eläimestä halveksivaa lausetta. Sitte lisäsi hän: Minä
-nukuin niin rauhallisesti.
-
-Kanadalainen oli sillä välin soutanut toiselle rannalle. Siellä päätti
-vanhus tavallisella varovaisuudellaan luoda silmäyksen aavikolle,
-ennenkuin kaikki nousisivat maalle. Hitaasti kapusi hän jyrkkää äyrästä
-ylös. Korkeaa ruohoa kasvoi äyräällä, estäen näköalan. Pyssy kädessä
-hiipii hän varovasti ruohostoon ja katosi hetkeksi. Veneeseen jääneet
-olivat varuillaan; voi sattua, että karhu, jota koetettiin väistää,
-hyökkäisi heidän kimppuunsa.
-
-Oli selvää, että karhu vainusi ihmisiä läheisyydessään eikä enää
-tuntenut olevansa yksin valtakunnassaan. Syystä kyllä pelkäsivät
-matkustajat, että se, samoin kuin muinaisaikana nuo pelottavat
-linnanherrat, jotka kalliolinnoistaan hallitsivat ympäristöä, vaatisi
-itselleen veroksi metsästäjän tai intiaanin, jos se joskus ennen olisi
-päässyt ihmislihan makuun. Sen sieramien nopeaan huokumiseen sekaantui
-toisinaan hampaitten kiristeleminen ja jalan raapiminen, kun se
-kynsillään kaapi kiviä. Samassa palasi kanadalainen juosten takaisin.
-
--- Pois, pois! sanoi hän matalalla äänellä veneeseen ehdittyänsä.
-Tusinan verta ratsastavia intiaania on aavikolla.
-
--- Ennustavat sudet eivät milloinkaan petä, vastasi Ukkosensäde. Mistä
-päin tulevat nuo apahikoirat?
-
--- Ne näyttävät tulevan siltä taholta, johon sytytimme nuotiot. Niin,
-Ukkosensäde, nyt ei auta epäileminen enää, meidän täytyy kirveillä ja
-puukoilla puolustaa itseämme.
-
--- Olkoon kuinka tahansa, emme saa viipyä täällä. Joka hetki saattaa
-jokunen ratsastaja tulla joelle.
-
-Vene soudettiin uudelleen keskelle jokea, huolimatta karhun
-pelottavasta mörinästä. Muulloin olisivat matkustajat, perustamatta
-tuon kulkuväylää vartioivan karhun voimasta ja raivosta, sangen vähän
-välittäneet sen kohtaamisesta. Kaikki, paitsi Gayferos, olivat ikänsä
-viettäneet erämaassa ja tottuneet sen vaaroja vastaan taistelemaan.
-Ei Gayferoskaan näyttänyt pelkäävän enempää kuin toverinsakaan; se
-tuli siitä, ettei hän tiennyt, millaisen vihollisen kanssa oltiin
-tekemisissä. Mutta molemmat metsästäjät ja intiaanit tiesivät sen,
-ja he käsittivät kuinka paljon apahien lähellä olo enensi taistelun
-muutenkin suurta vaaraa. Ellei eläin antaisi heidän rauhassa kulkea
-ohi, voitiin ainoastaan teräaseita käyttää taistelussa. Karhun vahva
-nahka teki kuitenkin sellaisen taistelun päättymisen epäiltäväksi. Jos
-karhu tuli ainoastaan haavoitetuksi, voisi sen ääni houkutella sinne
-metsästyshaluiset intiaanit; heti kun karhu terävillä kynsillään iski
-veneeseen, oli se rikki revitty; veneen täytyi kaatua. Varmuuden vuoksi
-ja estääksensä comanhin hyökkäämästä karhun kimppuun, pyysi Rosenholz
-Ukkosensädettä tarttumaan toiseen airoon. Itse tarttui hän toiseen
-ajattelematta, mihinkä vaaraan hän antautui, sillä hän istui samalla
-puolen, jossa eläinkin oli.
-
-Pian oli vene ehtinyt samalle paikalle, josta kanadalainen alkoi
-soutaa sitä takaisin. Oli vakava hetki, kun vene kulki jokeen pistävän
-niemen ohi. Kokassa seisoivat intiaanit kirveet kädessä valmiina
-iskemään jättiläiseen, perässä seisoivat José ja Gayferos puukoilla
-varustettuina. Äänetönnä solui tuo pieni alus vedenpinnalla, ja
-keskeltä jokea kuului kumea huokuminen, ikäänkuin veden hirviö olisi
-hiekkasärkälle ajautunut.
-
-Tummalla veden pinnalla näkyi saari, jolla saattoi erottaa suuren
-mustan möhkäleen.
-
--- Jesus Maria! sanoi hiljaa Gayferos, suuresti peljästyen nähdessään
-vihollisen, jonka jättiläiskoosta hänellä ei ollut aavistustakaan.
-
--- Luottakaa enemmän puukkoonne kuin rukoukseen! kuiskasi José
-vilkkaasti.
-
-Hitaasti kulki vene eteenpäin, ja nähdessään ihmiset päästi karhu
-kauhean mörinän. Ojentaen toisen äärettömistä käpälistään sai se koko
-hiekkavyöryn vierimään jokeen. Sitten alkoi peto hitaasti nousta
-takajaloilleen. Vene oli tuon vaarallisen paikan lähellä. Soutajat
-olivat valmiina.
-
--- Kas nyt comanhi, pari voimakasta airon vetoa! Seitsemän ihmisen
-henki riippuu siitä, huudahti Rosenholz.
-
-Ja peloton metsäsissi koetti parastansa saadaksensa veneen kiitämään
-niin nopeasti kuin mahdollista pedon ohi, joka seisoi takajaloillaan
-ja näytti epäilevän, hyökkäisikö vai ei. Intiaani auttoi voimakkaasti
-metsästäjää ja vene kiiti nuolen nopeudella tuskin sylenkään päästä
-saaren jättiläisvartian ohi.
-
-Karhu näytti vielä epäilevän, hyökkäisikö veneeseen, ja Rosenholz
-toivoi jo heidän pääsevän vaarallisen paikan ohi. Tällä hetkellä ja
-niin nopeasti, ettei metsästäjä ennättänyt sitä estää, ampui eräs
-comanhi nuolen, joka tunkeutui syvälle karhun ruumiiseen. Rosenholz ei
-voinut olla päästämättä kiukun huudahdusta. Haavoitettu eläin päästi
-äreän mörinän, puri yhteen kauheita hampaitansa ja syöksähti veteen.
-
-Molemmat soutajat ponnistivat voimiansa äärimmäiseen asti ja heidän
-voimakkaat aironvetonsa saivat veneen melkein lentämään joen pinnalla.
-Karhu myöhästyi, se iski käpälänsä veteen kohtaamatta venettä.
-
--- Hurraa! huudahti José korkealle loiskuvan vaahdon puoliksi
-tukahuttamana, kestä Rosenholz, kestäkää comanhi! Te olette tehneet
-tehtävänne kuin kelpo merimiehet. Kuulkaa siellä, pitäkää tapparanne
-valmiina, ellette halua, että tuo peto saattaa meidät haaksirikkoon.
-
-Intiaanit hiipivät nopeasti soutajien välitse ja samalla kun peto
-raivosta läähättäen oli jalan päässä veneestä, joka hyppeli joen
-levottomilla aalloilla, seisoivat he kirveet iskuun valmiina perässä.
-
--- Iskekää! karjasi José.
-
-Intiaanit eivät tarvinneet hänen kehoitustaan, jota he eivät
-ymmärtäneetkään, sillä kolme kirvestä putosi yhtä aikaa jättiläisen
-päähän kuin vasarat alasimeen.
-
--- Vielä kerran! huusi José.
-
--- Hiljaa, hiljaa Jumalan tähden! huudahti Rosenholz.
-
--- Intiaanit eivät...
-
-Äkkiä leimahti pyssyn tuli veren punaamalla joella.
-
-Uudelleen haavoitetun karhun ulvonta sekaantui laukaukseen, ja veneen
-perässä olevista tuntui kuin tuomiopasuuna olisi heidän ylitsensä
-kaikunut.
-
--- Piru vieköön! huudahti José, nähdessään ruumiin vyöryvän rannalle ja
-putoavan eläimen lähelle veteen.
-
--- Mikä se oli? lisäsi hän.
-
--- Mikä on veteen putoava apahi? Uppoava nälkäinen koira, vastasi
-Ukkosensäde.
-
-Nyt kuului korkeitten äyräitten peittämältä aavikolta pelottava
-ulvonta, ja comanhit vastasivat siihen; kauheaa oli kuulla ihmisääniä
-sekaantuvan karhun mörinään.
-
-Pedon ruumiisen tunkeutunut nuoli ja nuo kolme sen päähän sattunutta
-kirveeniskua näkyivät kiihoittaneen sen raivoa.
-
--- Souda, Rosenholz, souda! huusi José, ollen polvillaan veneen perässä
-ja intiaanien kanssa pitäen varalla karhun liikkeitä. Peto ui nopeasti
-veneen perässä ja joka hetki olivat suuret käpälät musertamaisillaan
-aluksen. -- Taivaan nimessä, olemme tuskin ehtineet alta pois, jatkoi
-José, kun uusi vaahtosade kasteli hänet. Souda kovasti, comanhi, vielä
-hetkinen, sitten olemme pelastetut. Sinäkö Rosenholz ammuit äsken?
-
--- Niin, vastasi kanadalainen soutaessaan, ja pyssy käy hyvin. Ammu nyt
-sinäkin tuota kirottua karhua ja tähtää kuonoon.
-
-Nyt ei enää ollut varovaisuus tarpeen. Intiaanit tiesivät pakolaisten
-läsnäolon ja oli aika vapautua perässä uivasta vihollisesta, jotta
-saatettaisiin vastustaa aavikolta tulevien vihollisten hyökkäystä.
-
--- Hyvä! Oletteko valmis Gayferos? Kuulitteko, mitä Rosenholz sanoi?
-Täytyy tähdätä pedon kuonoin.
-
--- Tehdään niin! vastasi tämä.
-
-Nyt kajahti joelta kaksi laukausta; mutta vene kieppui kovassa virrassa
-niin, etteivät luodit sattuneet. Peto puisti vain suurta päätään, josta
-kuitenkin vuosi verta.
-
--- Perhanan otus! huudahti José suuttuneena.
-
-Vielä hetkisen kesti tätä kamalaa, yöllistä taistelua karhun ja
-pakenevan veneen välillä. Ihmiset olivat äänettömiä, mutta peto ulvoi
-kauheasti. José ja Gayferos latasivat uudelleen pyssynsä ampuakseen
-vielä kerran. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä vene keinui kovasti
-aalloissa. Ampujat asettuivat kuitenkin varuilleen; veneen ja pedon
-väli eneni, ja tämä oli merkkinä siitä, että se alkoi väsyä.
-
--- Soutakaa vaan! huusi José, peto alkaa jäädä jälelle.
-
-Soutajat ponnistivat vieläkin kovemmin ja välimatka eneni yhä.
-
--- Älkää väsykö! Älkää väsykö! Hyvä! Pidättäkää hetkeksi, jos
-mahdollista on, sillä vene ei keinu enää niin kovasti, joten voin
-tarkemmin tähdätä tuota pirua. Koetan satuttaa sen mustaan kuonoon,
-jonka näen tuolta pistäytyvän esiin.
-
--- Älä suinkaan! sanoi Rosenholz vilkkaasti soutaessaan, tottelematta
-toverinsa kehoitusta. Säästä luotisi tuolta läheneville intiaaneille.
-
-Rannat olivat tässä kohden matalammat, joten matkustajat saattoivat
-nähdä aavikolle. Korkeassa ruohossa liikkui tummia olentoja --
-ratsastavia intiaaneja.
-
-Toinenkin välitön vaara teki matkustajain tilan arveluttavaksi. Karhu
-oli tosin vähentänyt ponnistuksiansa, mutta tämä tapahtui sentähden,
-että se voisi hyökätä toiselta taholta. Se ui vinoon oikeanpuolista
-rantaa kohti.
-
--- Maihin, Rosenholz! huusi José, joka seurasi karhun liikkeitä, muuten
-katkaisee peto tiemme ja hyökkää edestä.
-
-Ukkosensäde katsahti sinnepäin ja näki karhun lähellä rantaa.
-Rosenholzin auttamana souti hänkin oikealle rannalle.
-
-Vene kiiti viistoon rantaa kohti, ja samalla kuin karhukin nousi
-maalle, hyppäsi nuori comanhikin pyssy aseena rannalle.
-
--- Survaiskaa vene ulos rannalta. Lumivuorten kotka saa nyt nähdä,
-miten peloton soturi menettelee.
-
-Intiaani ja karhu olivat samalla rannalla noin kahdenkymmenen
-askeleen päässä toisistaan. Comanhi ei pitkältä valmistellut. Karhun
-lähetessä istahti Ukkosensäde tyynesti, mikä herätti kanadalaisessakin
-ihmettelyä, ikäänkuin väsynyt levähtävä matkustaja; hän tähtäsi ja
-odotti liikkumattomana. Tuo puhvelin kokoinen raivokas peto, aavikoiden
-kauhu, riensi eteenpäin. Sen kauheat hampaat näkyivät veristen huulien
-välistä, leimuavat silmät näyttivät tulipalloilta.
-
-Comanhin pyssy seurasi pedon kaikkia liikkeitä ja kun pyssy melkein
-kosketti karhun päähän, pamahti laukaus. Jättiläinen vaipui alas;
-painollaan olisi se kuitenkin musertanut intiaanin, ellei tämä
-ammuttuansa olisi väistynyt syrjään hämmästyttävällä nopeudella ja
-pysähtynyt puukko kädessä kuuden askeleen päähän.
-
-Intiaani loi ylpeän katseen verisellä hiekalla makaavaan viholliseen.
-Nopeasti ja taitavan metsästäjän ketteryydellä leikkasi hän yhden
-karhun käpälistä ja astui sitten veneeseen.
-
--- Ukkosensäde on päällikön vertainen urhoollisuudessa, sanoi
-Rosenholz, pusertaen comanhin kättä. Kotka ja Matkijalintu ylpeilevät
-nuoresta ystävästään. Hänen sydämensä voipi iloita, sillä lumpeenkukka
-hymyilee, kun hän näkee tämän merkin hänen urhoollisuudestaan.
-
-Nuoren comanhin silmät hehkuivat ylpeydestä, jonka kanadalaisen
-mairittelevat sanat, mutta varsinkin toivo olla Rosaritan mieliksi
-herättivät. Hän huudahti lujasti ja alkoi taasen soutaa, sillä
-aavikolla nelistävät apahit näyttivät, samoinkuin karhukin, tahtovan
-katkaista heidän matkansa.
-
-
-
-
-45.
-
-MATKAN JATKAMINEN.
-
-
-Sillä paikalla, jonne intiaanit näyttivät aikovan mennä odottamaan
-venettä, kasvoi runsaasti leppiä ja pajupensaita, joitten suojassa he
-helposti, itse olematta vaarassa, saattoivat ahdistaa joella olevia.
-Täytyi sen vuoksi ponnistaa kaikki voimat ehtiäksensä sinne ennen
-apahia. Jos näiden kuitenkin onnistui päästä sinne ensin, täytyi tuota
-vaaran paikkaa karttaa.
-
-Kaksi comanhia oli ruvennut Rosenholzin ja Ukkosensäteen sijasta
-soutamaan; Gayferoksen ja Josén kanssa nämä taasen pyssy kädessä
-suojelivat molempia soutajia. Apahien täytyi ratsastaa suuri kierros
-ollakseen pyssyn kantaman ulkopuolella. Vene sitävastoin kulki suoraan.
-
--- Sanoessani, että aavikon intiaanit kulkevat tuulen siivillä kuin
-heinäsirkat, olen oikeassa, sanoi tämän uuden esteen johdosta suuttunut
-Rosenholz.
-
--- Ellen erehdy, lausui José, ovat nämä apahit, joitten kanssa nyt
-olemme tekemisissä, samoja, jotka jo olemme tulleet tuntemaan. Katso
-tuota hevosta, jonka värin pimeässäkin voi erottaa, ja joka juoksee
-ilman ratsastajaa; eikö sinustakin tunnu, että näimme sen ollessamme
-Gilajoen saarella?
-
--- Minulla puolestani on kylläkin syytä muistella sitä, lisäsi
-Gayferos. Se intiaani, joka ensin heitti lassonsa minuun, ratsasti
-samallaisella.
-
--- Ja, lisäsi José, eiköhän tuosta puhvelin harjasta, joka koristaa
-tuon intiaanin päätä, voi päättää, että se on sama, joka oli vartiana
-rannalla kun uiva saaremme kulki virran mukana? Se on sellainen tapaus
-seikkailuelämässämme, jonka aina muistan. Minusta voipi panna sata yhtä
-vastaan, että nuo roistot ovat samoja, jotka piirittivät meitä, ja että
-he ovat löytäneet jälkemme siinä, jossa astuimme maihin lähteäksemme
-kultalaaksoon.
-
--- Samaa minäkin melkein luulen, vastasi huoaten Rosenholz, jolle nämä
-tapaukset muistuttivat Fabianin katoamista.
-
-Noin kolmannes matkasta oli nyt kuljettu. Vene oli siis tullut
-lähemmäksi intiaaneja ja jos metsästäjäin pyssyt vain kantoivat niin
-etäälle, saattoivat he ampua jonkun.
-
-Vaikka vene kulki nopeasti, oli sen kulku kuitenkin niin tasaista, että
-ampuja saattoi tähdätä.
-
-Rosenholz ja José, joitten taito oli ollut niin monen intiaanin
-turmioksi, tähtäsivät ja ampuivat.
-
--- Nuo kaksi eivät enää seuraa kenenkään jälkiä, sanoi José; takaan
-että he eivät meitä enää hauku.
-
--- Ehkä he ovat ainoastaan haavoitettuja, arveli Gayferos, joka
-hämmästyksekseen ja ilokseen huomasi voivan osata niin etäältä
-viholliseen, vieläpä pimeässäkin.
-
--- Sitä epäilen, vastasi Rosenholz. Mutta he eivät voi enää ainakaan
-vahingoittaa meitä; kuitenkaan emme voi estää noita toisia ennen meitä
-asettumasta pensaitten taakse.
-
--- Riittää! huusi intiaani, viitaten kädellään soutajille lakkaamaan
-soutamasta.
-
-Viimeisetkin intiaaniratsastajat olivat kadonneet pensastoon; kuitenkin
-oli comanhin pyssy, jonka hän äkkiä laukaisi, tappanut vielä yhden.
-
-Pian tervehtivät venettä kiväärin laukaukset. Onneksi ne eivät
-vaikuttaneet tuhoavasti; toisen soutajan käsivarsi haavoittui, eräs
-luoti läpäisi taasen veneen, mutta vedenpinnan yläpuolelta. Comanhi
-koetteli terveellä kädellään haavaa; kyynärluu ei ollut vahingoittunut,
-luoti oli vain lävistänyt lihan. Kanadalainen tarttui nyt airoon hänen
-sijastaan ja souti taaksepäin pieneen lahdelmaan, jota tiheä kaislavyö
-suojeli. Se oli varmin turvapaikka, mitä lähistöllä oli.
-
-Matkustajat käsittivät, että olisivat menettäneet kallista aikaa,
-ehkäpä henkensäkin, jos olisivat väkisin tahtoneet kulkea jokea myöten
-tai ajaa intiaanit edullisesta asemasta, josta he vallitsivat jokea.
-
-Täytyi siis päättää joko jättää vene ja samalla siis luopua arvokkaasta
-apuneuvosta, tai kantaa vene kiertoteitse intiaanien anastaman paikan
-ohitse.
-
-Tuskin olivat matkustajat varovasti ehtineet nousta maihin, kun siltä
-paikalta, johon apahit olivat asettuneet, kirkas leimu valaisi joen ja
-sen rannat. Samassa myöskin suhahti muutamia luotia läheltä venettä
-läpi kaisliston. Tulen leimu oli varmaankin merkki, jonka intiaanit
-antoivat etäämpänä oleville tovereillensa.
-
-Vihollisten aavikolta keräämä kuiva ruoho levitti kirkkaan, mutta
-lyhytaikaisen valon. Tuossa punertavassa loimussa näkivät apahit
-kuitenkin aivan selvästi kanadalaisen jättiläisvartalon ja samoin
-toisenkin, helposti tunnettavan, nimittäin Josén.
-
-Huudot: Lumivuorten kotka! Matkijalintu! Verinen pääkallo! -- joilla
-nimillä intiaanit nimittivät Rosenholzia, Joséta ja Gayferosta,
-ilmaisivat, että heidät oli tunnettu.
-
--- Miksi nimittää valkonaamainen suuri metsästäjä itseänsä kotkaksi,
-kuului pilkallinen ääni, kun hän ei ole voinut salata jälkiänsä
-Sumuvuorelta ja Gilajoelta Punaisen joen rannoille?
-
--- Älä vastaa, José! sanoi kanadalainen, suusota on kyllä hyvä,
-kun on runsaasti aikaa, niinkuin meillä oli saarella; mutta tässä
-on toimiminen, eikä puhuminen. No, Ukkosensäde, eikö intiaanien
-keksintökyky ole teille ilmaissut mitään sotajuonta, minkä avulla
-pääsisimme täältä?
-
--- Mitäpä meidän tarvitsee sotajuonia tuumailla? vastasi comanhi.
-Yksinkertaisin ja parhain keino on kantaa vene tästä parin
-pyssynkantaman päähän.
-
-Juuri kun nuoren päällikön kolme soturia, kantaen kevyttä venettä,
-aikoi aavikolle päin, päästi eräs heistä heikon huudahduksen.
-
-Vaikkei kuu vielä ollut noussut, valaisivat tähdet niin paljon
-että saattoi nähdä toisen, noin parinkymmenen miehen suuruisen
-intiaaniparven. Kolme tai neljä oli ratsain, mutta nämäkin ajoivat yhtä
-hitaasti kuin kävelevät toverinsa.
-
--- Vaikka Ukkosensäteen sydän onkin rohkea, ei pyssy ole niin varma
-hänen käsissään kuin minun ja Josén, sanoi Rosenholz. Nuori päällikkö
-ja Gayferos auttavat veneen kantamisessa, että ehdittäisiin nopeasti,
-minä ja José suojelemme teitä kaikkia, kun ette voi itse puolustaa
-itseänne.
-
--- Hyvä! sanoi intiaani, soturi voipi olla hyödyksi muullakin tavoin
-kuin sotimalla.
-
-Comanhi ja Gayferos noudattivat Rosenholzin kehoitusta. Tämä asettui
-kantajain toiselle puolen, José toiselle, ja eteenpäin riennettiin niin
-nopeasti kuin mahdollista oli.
-
-Ei mikään osoittanut että lähenevät intiaanit olisivat huomanneet tuon
-pienen joukon. Niin ei kuitenkaan ollut niitten vihollisten laita,
-jotka olivat väijyksissä pensastossa. He päästivät kamalan kiljunnan,
-mikä ilmaisi heidän vimmansa.
-
--- Jos vain selvästi erottaisin jonkun noista! sanoi José, joka käveli
-veneen ja joen välillä.
-
--- Tarkasta, José, pikemmin noita, jotka lähenevät tuolta, vastasi
-Rosenholz. Ai, nyt huomasivat hekin meidät, kuule, kuinka he ulvovat!
-Mutta älköön yksikään lähestykö pyssyn kantaman päähän! Näes, José,
-sanottakoon mitä tahansa, niin jalkaväki on edullisempaa aavikolla
-taisteltaessa, samoin kuin ratsuväki sivistyneitten kansain sodissa.
-Ennenkuin yksikään noista ratsastajista -- ellei hän tahdo turhaan
-ampua -- saa hevosensa pysähtymään, niin että hän voi oikein tähdätä,
-niin minä...
-
-Näin sanoen pysähtyi Rosenholz ja näytti kuin maahan kiinni kasvaneelta.
-
--- Kyllä tiedän, mitä hän aikoi sanoa, sanoi José puoliääneen
-kulkeissaan eteenpäin. Hän aikoi sanoa: niin minä pysähdyn, tähtään
-ja...
-
-Vanhan metsästäjän pyssyn pamaus keskeytti hänet.
-
--- Ja, alotti hän uudelleen, intiaani putoo hevosen selästä kuin
-kypsynyt omena puusta...
-
--- Joutuin pois! huusi Rosenholz, joka viime urhotyönsä jälkeen tuli
-juosten samalla kuin aavikolta, jossa hänen luotinsa etäisyydestä
-huolimatta oli uhriin sattunut, kaksi laukausta kuului vastaukseksi.
-
--- Näette, Ukkosensäde, että kelpo ampujan käsissä tavallinen pyssy
-näyttää kantavan kahta vertaa kauvemmaksi kuin toinen, vaikka entisen
-pyssyni luodit ovatkin liian pieniä tähän, mikä vähentää paljon niitten
-voimaa.
-
-Tähän asti olivat vasemman rannan, jota he kulkivat, kukkulat
-jotenkin hyvin suojelleet heitä oikealla rannalla pensastossa olevien
-intiaanien tulelta, mutta nyt saapuivat he paikalle, jossa molemmat
-rannat olivat yhtä tasan. Tämä oli vaarallisin paikka, mikä heillä oli
-kuljettavana, ja huolimatta Rosenholzin ja Josén tarkkaavaisuudesta,
-kun he pensastossa koettivat etsiä maalia, mihin ampuisivat, tervehti
-matkuetta näkymättömäin vihollisten suuntaama tuli.
-
-Yksi veneen kantajista kaatui hengenvaarallisesti haavoittuneena,
-voimatta enää nousta. Hänen toverinsa tulivat hänen avukseen. Jotta
-eivät joutuisi noitten kahden valkoisen metsästäjän ammuttaviksi,
-joitten erinomaista osumatarkkuutta he olivat jo saaneet kokea, olivat
-intiaanit varoneet paljastamasta itseänsä ja ampuneet arviokaupalla
-pensastosta. Paitsi erästä luotia, joka kosketti Josén käteen ja repäsi
-kappaleen hänen takkinsa hiasta, ei tuli heitä vahingoittanut.
-
-Kun oli enää vain kaksi kantamassa venettä, nimittäin Ukkosensäde ja
-Gayferos, eivät he voineet kulkea yhtä nopeasti. Kuolevan toverinsa
-kantaminen hidastutti intiaanienkin kulkua, ja tuo apahijoukko, jota
-oli enin pelkääminen, se kun oli lukuisin ja samalla rannalla kuin
-hekin, alkoi tuntuvasti lähetä. Kahdesti pysähtyivät pelottomat
-metsästäjät, jotka yksin olivat tuon pienen joukon taistelijoita,
-ehkäistäksensä vihollista ja kummallakin kerralla putosi kaksi
-intiaania ratsailta.
-
-Tämän peräytymisen kestäessä kävelivät molemmat metsästäjät, joita
-kiihdytti heidän oma ampumisensa ja heidän ympärillään suhisevat
-luodit ja nuolet, takaperin. Heidän toverinsa, jotka jo olivat
-ehtineet suojaan toisen rannan tulelta, olivat paljon edellä, ja
-laskivat venettä vesille. Rosenholz ja José, joitten kasvot olivat
-käännetyt aavikolta läheneviin intiaaneihin ja selkä jokeen päin,
-eivät huomanneet, että intiaaniratsastajat lähtivät pensastosta ja
-kiiruhtivat joelle katkaistaksensa heiltä tien.
-
-Ukkosensäteen äänekäs huudahdus ja pyssynlaukaus ilmaisi heille, missä
-vaarassa he olivat, paukaus haavoitti kuolettavasti yhden joen yli
-uivista hevosista, joka kaatui keskellä virtaa, mikä vei sen mukanaan.
-
-José kääntyi nopeasti, huomasi vaaran suuruuden ja antoi Rosenholzin
-pelätyllä aseellaan pitää etenevän vihollisen loitolla.
-
-Itse hiipi hän kumarruksissaan ja pyssy valmiina pitkin rantaa, huutaen
-Rosenholzille:
-
--- Peräydy takaisin veneeseen; minä tulen perässä heti, kun olen
-ampunut yhden noista.
-
-Nyt pamahti. José kaatui kiroten ja katosi ruohostoon. Kanadalainen
-päästi tuskan huudahduksen nähdessään sen miehen kaatuvan, joka oli
-ollut osallisena kaikkiin hänen vaaroihinsa ja iloihinsa; vanha
-metsästäjä tunsi nyt kadottaneensa veljen, kadotettuaan ensin poikansa.
-
-Kanadalaisen ankara mielenliikutus esti hänet huomaamasta, että eräs
-apahi-ratsastaja pääsi rannalle, lähelle sitä paikkaa, johon José
-oli kadonnut. Hetkinen vielä ja hämmästyneen Rosenholzin loppu olisi
-tullut. Onneksi nyt, ikäänkuin ihmetyö, leimahti salama maasta, eikä
-sitä seuraava pamaus ollut vielä tauonnut kuulumasta, kun intiaani
-kaatui satulasta jokeen. Samassa näkyi maan tasalla Josén pää,
-puoliksi äkäisen puoliksi ivallisen näköisenä. Hän näytti aivan
-vahingoittumattomalta.
-
--- Tule tänne, Rosenholz! huusi hän, pujahda tällaiseen kuoppaan,
-johon kohtalo salli minun langeta. Tässä on valloittamaton asema eikä
-ainoakaan noista roistoista pääse rankaisematta lähenemään meitä.
-Kahdella hyppäyksellä seisoi Rosenholz Josén vieressä. Hänkin katosi
-tuollaiseen luonnon tekemään kuoppaan, jollaisia usein tavataan
-aavikoilla ja joita tiheä ruoho peittää. José ja Rosenholz, joita
-intiaanit turhaan etsivät, seisoivat selkä selkää vastaan, edellinen
-vartioiden aavikkoa, jälkimäinen joen rantaa.
-
-José oli taasen ladannut pyssynsä ja molemmat metsäsissit, joitten
-päät olivat maan tasalla, seurasivat säihkyvin silmin intiaanien
-liikkeitä. He uivat takaisin hirnuvine hevosineen, ja se, jonka hevosen
-Ukkosensäde oli ampunut, seurasi perässä.
-
--- Nyt, Rosenholz, sanoi José, saatamme uudelleen astua veneeseen, joka
-odottaa meitä. Kas vaan noita roistoja, ne nousevat joesta märkinä ja
-noloina kuin selkäsaunan saaneet koirat. Täältä päin ei vaara enää
-uhkaa, veneeseen siis!
-
--- Odota, odota, José! huudahti innostunut kanadalainen; jota useampi
-noista roistoista tänään kaatuu, sitä vähemmän vihollisia meillä on.
-Kun olet puhdistanut joen, niin käänny tännepäin; täällä meillä on
-tekemistä.
-
-Aavikolle hajautuneet intiaanit, jotka kaikkialta etsivät molempia
-vihollisiansa, joitten olivat nähneet katoavan, lähenivät nyt
-metsästäjiä.
-
--- Ampukaamme ensin ratsastajat, se on varminta, sanoi Rosenholz,
-ammutaan yht'aikaa. Sitten emme ehdi lataamaan. Oletko valmis?
-
--- Olen, ammu sinä oikeanpuolinen, kyllä minä vasemmasta huolen pidän.
-
-Kaksi ruohostosta leimahtavaa salamaa välähti. Taasen kaatui kaksi
-ratsastajaa. Rosenholz ja José ehtivät tuskin kumartua alas, kun
-luoti- ja nuolisade peitti maan.
-
--- Nopeasti! sanoi José, nyt on aika. Ennenkuin hän ehti loppuun
-sanoakaan, olivat he jo matkalla.
-
-Viholliset epäröivät hetken, mutta sitten hyökkäsivät he puukko ja
-tappara kädessä eteenpäin.
-
-Gayferos, Ukkosensäde ja molemmat intiaanit, jotka olivat kumartuneet
-veneen taakse, ammuskelivat yhtä mittaa toisen rannan pensastossa
-olevia intiaaneja.
-
-Comanhin yhtämittainen kiljunta ja alituinen ampuminen, josta päättäen
-he luulivat vastustajia olevan lukuisastikin, herätti aavikollakin
-olevissa apaheissa levottomuutta.
-
-Tämä heidän epäröimisensä oli molempien metsäsissien onneksi;
-Ukkosensäteen ja hänen toveriensa tulen suojelemina saattoivat he
-juosta pitkin avonaista rantaa ja ehtiä veneeseen.
-
-Vasemmalla rannalla olevat apahit näkivät, silloin kun tuo pieni
-joukko astui veneeseen, kuinka vähän heitä oli, ja alottivat uudelleen
-takaa-ajon. Mutta se oli myöhäistä; vene oli jo keskellä jokea.
-Ratsastajat ainoastaan olisivat voineet saavuttaa veneen, mutta heitä
-pidätti noitten varmasti sattuvien luotien pelko.
-
--- Anna minulle kätesi, José! huudahti Rosenholz vilkkaasti, istuessaan
-Josén vieressä veneen perässä, joka kulki nopeasti virtaa myöten.
-Perhana vieköön, kuinka pelästyin sinun kaatuessasi. Luulin tosiaankin
-sinun kuolleen. Jumalan kiitos, ettei näin onnettomasti sattunut!
-
--- Kaatumiseni juuri pelastikin minut kuolemasta, sanoi José,
-vastaten yhtä lämpimästi, vaikkei yhtä voimakkaasti kanadalaisen
-kädenpuristukseen.
-
-Pitkällinen äänettömyys seurasi näitä onnentoivotuksia; molemmat
-metsästäjät tunsivat itsensä onnellisiksi, kun saivat veneen kiitäessä
-vielä kerran kuunnella erämaan öisiä ääniä, jotka niin usein olivat
-heitä ihastuttaneet -- puhvelin kaukaista mylvintää, pöllön huutoja,
-tuulen huminaa ja aaltojen loisketta.
-
-Vaarasta he eivät vielä olleet päässeet. Kun he vielä kulkivat matalien
-hiekkaisten rantain välillä, jossa eivät pensaat estäneet katsetta
-ulottumasta aavikolle, soutivat he vain hiljakseen. Mutta ehdittyänsä
-etemmäksi, missä rannat olivat korkeita ja pensaston peittämiä, siten
-tarjoten vihollisille väjymyspaikkoja, muuttuivat he levottomiksi ja
-molemmat metsästäjät tähystelivät epäluuloisin silmäyksin pensastoon.
-
-José ei ollut erehtynyt väittäessään, että pajupensaston takana olevat
-intiaanit, joihin osa Mustanlinnun joukosta oli yhtynyt, olivat samoja,
-jotka heitä olivat saarella piirittäneet.
-
-Se olikin sama pieni osasto, joka lähti meksikolaisten palavasta
-leiristä etsimään noitten kolmen pakoon päässeen metsästäjän jälkiä.
-
-Tarkka tutkimus, jota vaikeutti uivan lautan hajottaminen ja johon
-kului kaksi päivää, oli johtanut Antiloopin Gilajoelta kultalaaksoon
-ja Punasen joen rannoille, sekä vihdoin sille paikalle, jossa
-Rosenholz, José ja Gayferos olivat astuneet comanhin veneeseen. Ei siis
-ollut luultavaa, että Antilooppi pelästyisi kärsimästään tappiosta,
-varsinkaan kun oli päässyt yhtymään Mustanlinnun lukuisaan joukkoon.
-
-Joki juoksi tiheän metsän läpi ja matka kävi pimeän tähden vaikeaksi,
-jopa vaaralliseksikin, kun intiaanit saattoivat olla väijyksissä
-rannoilla; siksi ehtivätkin he kahdessa tunnissa ainoastaan yhden
-penikulman.
-
-Vihdoinkin nousi kuu, hopeoiden vuorten kukkulat; siellä täällä lankesi
-vaalea viiru jokeenkin, joka oli pimeän peitossa. Kun se ei voinut
-valaista jokea, tarttuivat airot usein rannalla oleviin puihin, tai
-kolahtivat vedenalaisiin liekoihin. -- Molemmat metsästäjät juttelivat
-hiljaa keskenänsä, luoden tarkastelevia silmäyksiä molemmille rannoille.
-
--- Jos nuo roistot, joille äsken annoimme niin veriset tervetuliaiset,
-tajuaisivat asian, niin he voisivat tässä, kun puunrungot estävät
-kulkua, loistavasti kostaa, sanoi José levottomana puistaen päätänsä.
-Tämä joki on tosiaankin ainoa, mitä olen kulkenut, jonka voi verrata
-Arkansasin jokeen. Tultuamme tänne metsään olemme kulkeneet tuskin
-penikulmaakaan ja samoin oli tuskin penikulman matka siitä, missä
-metsä alkoi, sille paikalle, jossa taistelimme; kolmessa tunnissa
-emme ehtineet siis kahtakaan penikulmaa. Jos nyt nuo roistot olisivat
-oikein oivaltaneet, niin olisi jokainen ratsastaja ottanut jalkamiehen
-taaksensa hevosen selkään, ja siten olisivat he ehtineet tänne
-väijyksiin.
-
--- Samaa minäkin arvelen, vastasi Rosenholz. Varmaa ainakin on, että
-nuo pimeät rannat ovat omiansa salaamaan väijyksissä olevan vihollisen
-ja minun mielestäni tulisi meidän valaista jokea, voidaksemme kulkea
-nopeammin. Tahdon puhua siitä comanhin kanssa.
-
-Lyhyen neuvottelun seurauksena oli, että vene soudettiin rantaan.
-Intiaanit kaivoivat turpeen, joka pantiin poikkipuolin veneen kokkaan.
-Tämän turpeen päälle pantiin seedripuun oksia, jotka sytytettiin. Tästä
-syntyi kirkas valo, jonka avulla oli helppo venettä ohjata.
-
-
-
-
-46.
-
-APAHIT AJETAAN PAKOON.
-
-
-Tuon tuostakin tarkasti kanadalainen palavan puunoksan avulla jokea,
-jonka pintaa tämä tuohus valaisi.
-
-Mikään ei häirinnyt yön hiljaisuutta; kuului vain aluksen pohjalta
-haavoitetun comanhin raskaat henkäykset; hänen sielunsa oli ruumiista
-eroamaisillaan.
-
-Hiljaa lauloi hän kuolinvirttään, jota säestivät tahdikkaat airon
-vedot, ja sitten kuoli hän valitustakaan huuliltaan päästämättä
-nuoren päällikön syliin. Vene jatkoi vielä hetkisen matkaansa, mutta
-soudettiin sitten maihin; intiaanit täyttivät vainajan viitan raskailla
-kivillä; ja sitten lykättiin vene uudelleen vesille. Viitta kiedottiin
-ruumiin ympäri ja laskettiin kivien painolla joen pohjaan, jossa ruumis
-oli suojassa häväistyksiltä.
-
-Soutajat tarttuivat airoihin, ja kevyt vene kiiti eteenpäin. Rosenholz
-tarkasteli tulisoihdullaan joen pintaa ja huomasi kummastuksekseen
-oksia ja runkoja. Heti arvasi hän tässä piilevän jonkun intiaanien
-viekkauden ja ryhtyi toimenpiteisiin sen välttämiseksi. Päätettiin
-poistua joelta ja kiertää metsän kautta vihollisen hyökkäyksen
-välttämiseksi. He vetivät veneen maalle ja piilottivat sen puun oksien
-alle. Otettuaan mukaansa sen verran muonavaroja kuin kukin helposti
-saattoi viedä mukanaan, lähtivät he kulkemaan.
-
-Pian oivalsivat he, kuinka tarpeen tämä varovaisuus oli. He olivat
-kulkeneet jonkun tuhat kyynärää metsässä, jonka tiheät viidakot ja
-köynnökset hidastuttivat heitä, kun he raikkaista tuulenhenkäyksistä
-huomasivat, ettei joki ollut etäällä. Veden kovemmasta kohinasta
-tiesivät he lähenevänsä paikkaa, jossa joki juoksi ahtaiden ja
-jyrkkien rantojen välitse, joita varjosti tiheä metsä. Siinä oli siis
-jonkunlainen sola, jossa viholliset varmaan olivat väijyksissä. Kun
-tässä vaadittiin mitä suurinta varovaisuutta, kehoitti etunenässä
-kulkeva Ukkosensäde toisia hetkeksi pysähtymään; sitten poistui hän
-tovereinensa pyytäen metsästäjiä odottamaan samalla paikalla.
-
-Päivä alkoi koittaa heidän siinä odottaessaan. Etäältä kuulivat he
-pöllön surullisen äänen, johon vastasi toinen. Vaikka ääni tuntui
-aivan luonnolliselta, epäili Rosenholz, joka hyvin tunsi intiaanien
-viekkauden, jonkun juonen olevan tekeillä, kun äkkiä pyssyn pamaus
-kajahti hänen korviinsa. Heti lähtivät metsästäjät sille taholle, josta
-pamaus kuului. Pitkältä he eivät ehtineet, kun jo lukivat kolmetoista
-laukausta, mikä todisti, että siellä oli kova ottelu. Heti muodostivat
-he jonkunlaisen ampumaketjun ja riensivät mitä nopeimmin sille
-suunnalle, josta ampuminen kuului, matkien tuon tuostakin sakaalin
-ääntä, etteivät eksyisi kovin loitolle toisistaan.
-
-Rosenholz ehti ensimäisenä joen rannalle. Pensaiden ja viidakon läpi
-näki hän välkkyvän vedenpinnan, jossa uivat siihen heitetyt puut. Siitä
-päätti hän, että oteltiin joella tai sen rannoilla, ja veden pinnalta
-kuvastava ampumisen välähdys vahvisti tätä luuloa. Heti kutsui hän
-luoksensa molemmat toverinsa, rientääksensä sinne, mistä comanhien
-sotahuuto kuului.
-
-Samassa kun hän huusi Gayferosta ja Joséta, tarttui kaksi kättä hänen
-kurkkuunsa ja mustia olentoja sukelsi esiin hänen vierestänsä; puukot
-välkkyivät hänen silmissään. Hetkenkin pelko -- ja kelpo metsäsissin
-loppu olisi tullut.
-
-Mutta Rosenholz ei menettänyt malttiaan; hänen ensimäinen liikkeensä
-oli voimakas taaksepäin hyppäys, joten hän tempasi mukaansa intiaanin,
-joka uhkasi kuristaa hänet. Vasemmalla kädellä pitäen pyssyänsä
-etäällä, oikealla tarttuen vihollisensa kurkkuun ja kuristaen hänet
-kuoliaaksi -- tuo kaikki oli silmänräpäyksen työ jättiläiselle. Sitten
-vetäisi hän henkeänsä ja huusi tovereitansa avuksi. Samalla murti hänen
-raskas pyssynsä perä toisen, edellisen vieressä seisoneen, intiaanin
-pään. Samassa tuli José pensastosta.
-
-Pari sanaa riitti selittämään äskeisen tapauksen, ja sitten kohdistivat
-he pyssynsä kolmanteen intiaaniin, joka pakeni metsään, ennenkuin
-ehtivät ampua. Kun metsästäjät syöksyivät hänen peräänsä, hyppäsi
-metsästä kolme tummaa ruumista jokeen ja katosi uivien runkojen alle.
-
-Comanhien sotahuuto kaikui yhä kovemmin heidän korviinsa. Molemmat
-ystävät vastasivat siihen ja riensivät joen taipeeseen, jossa omituinen
-näky oli heidän vastassansa.
-
-Joki juoksi tässä vuoren rotkon läpi. Kuohuen kiisi vesi ahtaassa
-kanavassa, korkeitten, toistensa lähellä olevien äyräitten välissä.
-Kummaltakin puolen koki eräs soturi hypätä yli kuilun, joka erotti
-heidät toisistaan. Juuri kun comanhi oli hyppäämäisillään, pidätti
-häntä kanadalaisen huudahdus, joka kehoitti hänet odottamaan, kunnes
-hän -- Rosenholz -- oli ehtinyt ladata pyssynsä. Samassa hyppäsi toinen
-huutaen: Antilooppi voi hypätä kauvemmaksi! ja tarttui Ukkosensäteesen.
-Rosenholz aikoi ampua, mutta hän tovereinensa saattoi ainoastaan
-katsella molempien taistelevien ponnistuksia. Kummatkin koettivat
-heittää toisensa jokeen ja molemmat syöksähtivät sinne, ennenkuin
-Rosenholz ehti tähdätä apahiin.
-
-Juuri kun vesi loiskahti korkealle näiden taistelijoiden yli, hyppäsi
-eri kohdilta rannasta puoli tusinaa mustia olentoja jokeen. Valkoiset
-metsästäjät seisoivat kummastuneina ja katselivat uteliaina jokeen,
-jonka pinnalla taistelu taisteltiin. Pian näkivät he sukeltaneitten
-uudelleen tulevan puun runkojen joukkoon ja alkavan taistella keskenään
-joessa.
-
-Uuden henkilön ilmestyminen enensi metsästäjäin kummastusta. Se oli
-Pedro Diaz, joka tuli esille piilopaikasta, jossa hän tähän asti
-oli ollut; hän viittasi miekallaan molempiin taistelijoihin, jotka
-toisinaan olivat pinnalla, toisinaan sukelsivat.
-
-Lausumatta ilmi iloansa, minkä heissä herätti seikkailijan esiintyminen
-niin ratkaisevalla hetkellä, seurasivat molemmat metsästäjät hänen
-miekkansa suuntaa ja näkivät kolmen uijan lähestyvän taistelevia ja
-puukoillansa lävistävän toisen. Tämä levitti kätensä ja vaipui veteen,
-toinen vedettiin liikkumattomana rannalle. Se oli nuori comanhi, joka
-väsyneenä tuosta kovasta taistelusta vasta vähitellen virkistyi;
-hän ei ollut saanut pahempaa haavaa. Nyt vasta saatettiin tervehtiä
-toisia ja levätä hetkinen rannalla. Nuori comanhi oli menettänyt kolme
-soturiansa, hänellä oli siis seitsemän jäljellä, joten valkoisten ja
-comanhien yhtynyt voima nousi kahteentoista mieheen.
-
-Kun apahit paostaan huolimatta uudelleen voivat yhtyä, päättivät tuon
-pienen, mutta rohkean joukon johtajat jatkaa matkaa veneellä. Pian oli
-palattu sille paikalle, jossa vene oli kätkössä. Se työnnettiin heti
-vesille. Kaksi intiaania kulki vakoojina joen kummallakin rannalla,
-samalla kuin muut nopeasti kiitivät pitkin jokea Josén ja Rosenholzin
-soutaessa. Ainoastaan siinä, missä joki juoksi vuoren seinämien
-lomitse, täytyi heidän uudelleen vetää vene maihin, kun uiva metsä oli
-pysähtynyt siihen ja esti kulun. Siitä kulkiessaan näkivät he, missä
-vaarassa olisivat olleet, jos vene olisi joutunut virran ajamien puun
-runkojen väliin. Samalla saivat he kuulla, miten Ukkosensäteen oli
-onnistunut liittyä tovereihinsa ja pettää apahit.
-
-Erottuansa valkoisista metsästäjistä oli hän löytänyt tuoreet jäljet,
-joita oli seurannut. Sitten oli hän apahien väijymäpaikan lähellä
-löytänyt äsken tallattuja kuivia oksia. Päästäkseen liittymään omiin
-sotureihinsa, joitten hän luuli olevan lähistöllä, oli hän matkinut
-pöllön ääntä, joka heille oli merkkinä päällikön tulosta. Tämän merkin
-kuultuaan yhtyi intiaaneja hänen seuraansa, ja Ukkosensäde jakoi
-joukkonsa kolmeen osaan. Ensimäisen osaston lähetti hän joelle, käskien
-heidän asettua virtaa myöten kulkevien puiden päälle ja seurata niitä
-mainittuun solaan. Toisen osaston kanssa ui hän joen yli ja asettui
-väijyksiin tuon ahtaan solan luo. Neljä comanhia kätkeytyi vastaiselle
-rannalle.
-
-Heti kun hän kuuli ensimäisen osaston lähestyvän solaa, kiipesi hän
-seuralaisinensa hiljaa ylös jyrkkää mäenrinnettä, kun apahit toisella
-puolen mitään epäilemättä odottivat veneen tuloa. Kun he huomaisivat
-virran mukana tulevat comanhit, ampuivat he, mutta heidät pelotti
-molemmin puolin jokea kajahtava huuto ja he hyppäsivät jokeen,
-uidaksensa pakoon. Siinä comanhit tappoivat muutamia heistä. Molemmat
-päälliköt jäivät paikalleen ja ilmestyivät yhtaikaa rannalle. Tiedämme
-mitä sitten seurasi. Diazkin selitti nyt kummastusta herättäneen
-esiytymisensä. Sittenkuin hän, niinkuin ennen olemme kertoneet, oli
-varoittanut metsästäjiä, koetti hän päästä jokien yhtymäpaikalle.
-Mutta pian uhkasi häntä sama vihollinen, joka niin kovasti vaivasi
-metsästäjiäkin, heidän ajaessaan rosvoja takaa. Kauhea nälkä ahdisti
-häntä. Kun hänen samoin nälistynyt hevosensakin etsi ruohoja maasta,
-huomasi hän vähän matkan päässä suuren eläimen, jota ensin luuli
-laumastaan eksyneeksi puhveliksi. Diaz kiitti taivasta, joka näin
-täytti hänen tarpeensa, kun hän äkkiä kuuli kauhean mörinän ja hänen
-puhveliksi luulemansa eläin muuttuikin karhuksi. Tämä hyökkäsi häntä
-kohden ja osoitti kömpelöstä ruumiistaan huolimatta erinomaista
-nopeutta. Diaz juoksi hevosensa luo ja ampui ennenkuin hyppäsi hevosen
-selkään, laukauksen petoon. Mutta luoti ei voinut tunkeutua karhun
-vahvan nahan läpi ja peto suuttui siitä vielä enemmän. Diaz ehti tuskin
-hypätä satulaan ja nelistää sieltä; rohkea ratsastaja joutui nyt itse
-karhun takaa-ajettavaksi, ja raskaasti mutta nopeasti samosi peto hänen
-jäljessään. Tosin pääsi hän edelle, mutta hänen hevosensa väsyi yhä
-enemmän ja karhu pääsi lähenemään. Vaikka ilta tuli ja tähdet alkoivat
-tuikkia, ei karhu tauonnut takaa-ajostaan. Ratsastajan hevonen oli
-vaahdossa, sen askeleet kävivät yhä hitaammiksi ja epävakaisemmiksi.
-Kahden tunnin kuluttua ei eläin enää jaksanut kantaa ratsastajaansa,
-vaan kaatui. Onneksi pääsi Diaz nopeasti jaloillensa ja kiipesi
-läheisyydessä kasvavaan vaahteraan. Hänen kiivetessään puuhun läheni
-karhu, nousi takajaloilleen ja tavotti ratsastajan kannuksia.
-
-Diaz istui nyt mukavasti oksalla, ja odotti miekka kädessä pedon
-hyökkäystä. Siinä hän kuitenkin pettyi. Harmaa karhu, joka ei, toisin
-kuin sukulaisensa, osaa kiivetä puuhun, nuuski vaahteran ympärillä ja
-kantoi sitten kaatuneen hevosen puun juurelle syödäksensä sen siinä.
-Tuon tuostakin katsahti hän seikkailijaan, ikäänkuin olisi tahtonut
-huomauttaa pitävänsä hevosta ainoastaan ennakkomaksuna. Diaz kuunteli
-kauvan miten luut murskaantuivat karhun hampaissa, kunnes hän nälän
-ja väsymyksen raukaisemana nukahti. Hänen herätessään olivat karhu
-ja hevonen kadonneet. Tätä yötä seurasi kamala päivä. Nälkä kiusasi
-häntä mitä hirveimmin ja hänen kiihtynyt mielikuvituksensa näki joka
-pensaassa karhun. Varovasti laskeutui hän puusta, joka oli ollut hänen
-turvapaikkansa, ja riensi sieltä minkä ennätti. Illalla huomasi hän
-etäällä savupatsaan ja päätti mennä sitä kohti.
-
-Nuotion ääressä istui kuusi intiaania. Kun Diaz näki, ettei heillä
-ollut mitään syötävää, aikoi hän vetäytyä takaisin, mutta intiaanien
-kotkansilmät olivat jo huomanneet hänet, eivätkä he sallineet hänen
-poistua. Rauhallisesti ottivat he kuitenkin kutsumattoman vieraansa
-vastaan, kysyivät hänen matkansa määrää ja tarjosivat hänelle
-piipullisen tupakkaa. Ne olivat Ukkosensäteen soturia, joilla oli
-sama matka kuin Diazillakin. Pian saattoi hän tyydyttää nälkänsäkin.
-Intiaanit olivat nimittäin kaivaneet kuopan maahan, ja siinä paistaneet
-kappaleen rasvaista puhvelin lihaa, joka nyt yhteisesti syötiin. Sitten
-lähtivät kaikki matkalle ja saapuivat Punaiselle joelle.
-
-Juuri kun Diaz oli lopettanut kertomuksensa, huomasi comanhi
-savupatsaan veneen edessä ja viittasi Rosenholzille ja Josélle
-lakkaamaan soutamasta. Samalla saivat rannalla kulkevat vakoojat käskyn
-lähetä varovasti tätä paikkaa, veneessä olijoiden valmistautuessa
-ampumaan. Ennenkuin miehistö astui maihin, huomasivat he kaksi miestä
-ja kuulivat toisen huutavan:
-
--- Näyttää siltä kuin luulisitte saavanne vetelehtiä. Ettekö kuule?
-Vene! Olen jo puolen tuntia sitä tarkastellut.
-
--- Hyvä on, vastasi toinen, en välitä siitä, se on teidän asianne.
-
-Varmaankin on lukija tuntenut nuo molemmat henkilöt; siinä oli
-englantilainen ja hänen henkivartiansa. Rauhallisina loikoivat he
-nuotion ääressä, jossa oli kauriin lihaa paistumassa. Vähän matkan
-päässä oli kolme hevosta, joista yksi, häikäisevän valkoinen, oli
-sidottu puuhun ja turhaan koki vapautua. Se oli aavikoiden valkea ori,
-joka vihdoinkin oli joutunut englantilaisen pitkällisten ponnistusten
-palkkioksi.
-
-
-
-
-47.
-
-ROSARITAN RYÖSTÖ.
-
-
-Matkailijat katselivat hetkisen tuota rauhallista näkyä, jonka
-englantilaisen ja hänen toverinsa leiri tarjosi, ja saivat sitten
-tiedon, että edellisen päivän iltana vene, jossa oli kymmenen intiaania
-ja molemmat rosvot, oli kulkenut ohi. He eivät tienneet sanoa, oliko
-Fabian ollut mukana vai ei. He päättivät liittyä sisseihin ja auttaa
-heitä vangin vapauttamisessa.
-
-Hevoset satuloittiin nopeasti, ja kun valkoinen hevonen oli sidottu
-riimulla, joka kiinnitettiin amerikalaisen hevosen häntään, lähtivät
-kaikki nopeasti matkalle, intiaanit ja molemmat ratsastajat pitkin joen
-rantaa, muut veneellä.
-
-Kun nyt saatamme erota sissien lisääntyneestä parvesta, tahdomme
-kääntää huomiomme toiseen henkilöön, joka ansaitsee sääliämme.
-
-Jätimme Fabianin silloin kun hän ja intiaani taistellessaan syöksyivät
-kalliolta alas. Samassa hyökkäsivät piirittäjät esiin ja vangitsivat
-hänet.
-
-Tapetut intiaanit heitettiin vesiputoukseen. Tämän tapahtuessa palasi
-yksi niistä neljästä soturista, joitten kimppuun Rosenholz ja José
-olivat hyökänneet, ja kertoi toveriensa kuoleman.
-
-Fabian kannettiin heti maanalaisessa kanavassa olevaan veneeseen,
-molemmat rosvot irroittivat sen ja alkoivat soutaa. Vasta pitkän ajan
-kuluttua tuli vanki tuntoihinsa ja kummastui suuresti nähdessään
-olevansa vankina veneessä molempain rosvojen seurassa. Ensimäiseksi
-kysyi hän luonnollisesti molempia toveriansa, mutta ei saanut mitään
-vastausta. Hän ummisti silmänsä, ettei hänen tarvitsisi katsella
-rosvojen ilkeisiin kasvoihin. Molemmat rosvot puhuivat vilkkaasti
-englannin kielellä, jota hän ei ymmärtänyt.
-
-Myrsky raivosi yhä rajusti, ukkonen jyrisi ja sadetta virtasi. Pieni
-vene kiiti keveästi veden pinnalla kuljettaen vangin yhä kauvemmaksi
-suojelijoistaan. Fabian makasi veneen pohjalla, ja sade virutti
-hänen kasvojansa ja kasteli hänen vaatteensa. Vavisten muisteli hän
-Rosenholzia ja katsahti sitten molempiin rosvoihin, joilta hänellä ei
-ollut armon toivoa.
-
-Sadetta kesti koko yön. Vasta seuraavana aamuna selkeni taivas, ja
-rosvot pysähtyivät erääseen paikkaan rannalla, jossa kasvoi puita.
-Toinen käytti tilaisuutta pyydystääksensä jonkun otuksen läheisyydestä,
-samalla kuin toinen sytytti nuotion, kuivataksensa märkiä vaatteitansa.
-Tällaista suopeutta ei kuitenkaan osoitettu Fabianille, vaan hänen
-täytyi jäädä sidottuna veneeseen. Pian palasi metsästäjä tuoden ammutun
-kauriin, josta heti paistettiin kappale. Pelko, että heidän vankinsa
-kuolisi nälkään, saattoi rosvot antamaan hänellekin muutamia lihan
-viipaleita. He ottivat Fabianin veneestä ja vapauttivat hetkeksi hänen
-käsivartensa siteistä. Mutta tätä suopeutta ei kauvan kestänyt, sillä
-pian sidottiin hänet uudelleen ja matkaa jatkettiin. Vasta kun soutajat
-olivat ehtineet Puhvelisaarelle, pysähtyivät he hetkeksi, nähdäksensä,
-oliko heidän saarelle kaivamansa asevarasto vielä tallella. Kun näin
-oli asia, menivät he toiselle rannalle ja piilottivat veneen kahilaan.
-
-Tästä jatkoivat rosvot matkaansa jalkaisin, välttääksensä joen monia
-mutkia. Matkalla yhtyi heihin kymmenen lipania, jotka he sattumalta
-kohtasivat; tämä intiaaniheimo oli liitossa apahien kanssa. Vielä
-onnistui heidän saada vangiksi eräs Ukkosensäteen vakooja, jonka
-kuitenkin päästivät irroilleen; rosvot tahtoivat näin luulotella
-nuorelle comanhille, että he olivat hänen ystäviänsä. Samalla kutsuivat
-he vapaaksi lasketun intiaanin kautta häntä heidän nuotiollensa ja
-ateriallensa. Mutta comanhi varoi tätä kutsua noudattamasta.
-
-Saman päivän iltana astui koko intiaanien joukko sotaveneeseen, joka
-oli kyllin tilava kantaaksensa enempikin. Vaikka Fabian yhä oli
-sidottuna ja ankarasti vartioituna, kävi matka hänelle helpommaksi,
-sillä hän tiesi, että muuan rosvojen vihollinen oli hänet nähnyt,
-comanhi nimittäin, jonka päällikkö saattoi kohdata Rosenholzin ja
-Josén. Tämä toivo ei pettänytkään. Molemmat metsästäjät saivat täten
-varmoja tietoja hänestä ja Ukkosensäteestä liittolaisen, jota paitsi he
-varmaankin olisivat menehtyneet äsken kerrotussa taistelussa.
-
-Kun vene oli raskaskulkuinen ja intiaanit juopuivat tulivedestä
-(viinasta), saapuivat he vasta seuraavana aamuna matkansa perille ja
-astuivat maihin oikealle rannalle, siihen missä Punainen joki yhtyy
-Gilajokeen.
-
-Niinkuin ennen on mainittu, oli tämä se paikka, jossa Mustanlinnun
-piti kohtaaman rosvot. Seutu oli autio ja harvoin siellä ihmisiä
-liikkui, Molemmin puolin oli korkeita vuoristoja, joitten kukkulat
-olivat lumen peitossa. Jokien ympäröimä seutu oli soinen ja melkein
-läpipääsemättömän viidakon peittämä. Punaisenjoen toisella rannalla
-oli ruoho-aavikko, joka ulottui aina Puhvelijärven rannalla olevaan
-metsikköön asti.
-
-Tähän yksinäiseen ja syvällä olevaan laaksoon menivät siis molemmat
-rosvot maihin. Mestitsin käskystä vietiin Fabian toiselle rannalle.
-Punakäsi vei vangin, maihin tiheän viidakon taakse vähän matkaa
-rannasta. Hän itse ja eräs intiaani jäivät häntä vartioimaan, muut
-soturit soutivat uudelleen joen yli liittyen mestitsiin ja kätkivät
-veneen huolellisesti korkeaan kaislaan. Pian havaittiinkin, että
-mestitsillä oli toinen tuuma mielessä. Hän asetti kaksi intiaania
-rannalle vartiaksi melkein vastapäätä sitä paikkaa, jossa Fabian oli,
-ja sitten asetti hän vartioita aavikolle, käskien heitä odottamaan
-Mustanlinnun tuloa. Sitten irroitti hän punaiset nauhat hiuksistaan,
-pesi kasvoiltaan maalin ja puki itsensä valkoisten pukuun, otti pyssyn
-olalleen ja lähti Puhvelijärvelle.
-
-Kuljettuaan aavikon poikki ja saavuttuaan metsänrinteeseen, kuuli hän
-ihmisääniä ja hevosen hirnumista. Tähän asti oli hän hiipinyt eteenpäin
-hiljaa ja varovasti kuin kissa, mutta nyt hän otti vapaamman ryhdin.
-Tahtomatta enää pitää salassa tuloansa läheni hän viheltäen ja vakavin
-askelin sitä paikkaa, josta ääni kuului. Hän saavutti harvemman paikan
-metsässä, ja harmikseen näki hän siellä puolitusinaa ratsuja, mikä
-osoitti kartanon isännän ja hänen tyttärensä matkustavan pois. Pian
-toki kirkastuivat mestitsin kasvot. Donna Rosaritan ja hänen isänsä
-teltat olivat vielä pystyssä, kuormahevoset söivät rauhallisina vähän
-matkan päässä ja kuormasatulat olivat maassa. Nyt ilmestyikin tyttö
-isänsä kutsumuksesta. Tuon lempeän olennon nähdessään kiiluivat
-mestitsin petomaiset silmät hänen mustien silmäripsiensä alta, ja
-pirullinen ilo kajasti hänen kasvoiltaan. Hän vetäytyi hiljaa takaisin
-ja heittäytyi ruohostoon kuuntelemaan, mitä tekeillä oli.
-
-Don Augustin ja hänen tyttärensä astuivat nyt ratsaille. Encinaan ja
-kolmen palvelijan seuraamina he menivät aavikon yli joelle. Siinä
-erosi Encinas heistä näytettyänsä heille kahlaamon alempana joessa
-ja tien majavansululle, tyttökin halusi nimittäin nähdä näitten
-eläinten merkillisiä rakennuksia. Nyt huomautti eräs palvelija, että
-ruoho liikkui aaltomaisesti heidän edessään. Tämä ei don Augustinista
-tuntunut epäiltävältä, sillä hän luuli siellä liikkuvan hirven, jonka
-ratsastajat olivat makuusijoiltaan pelottaneet. Ratsastajat kulkivat
-hitaasti ja saapuivat vihdoin Encinaan osoittamalle paikalle. Kun don
-Augustin katseli leveätä virran uomaa ja vesi tuntui hänestä syvältä,
-luuli hän Encinaan erehtyneen ja sanoi:
-
--- Näen tuolla ihmisen, valkoisen miehen; ehkäpä saamme häneltä tiedon,
-olemmeko oikealla paikalla. Mene Francisko ja kutsu hänet tänne.
-
-Palvelija totteli ja palasi miehen kanssa, joka ei ollut kukaan muu
-kuin mestitsi.
-
--- Anteeksi, sennor, sanoi tämä lähestyen alasriippuvin käsin,
-kömpelösti käyden ja välinpitämättömän näköisenä, mutta yksinäisen
-metsästäjän täytyy tietää, kenen puoleen hän kääntyy. Kysytte siis
-Punaisen joen kahlaamoa?
-
--- Niin ystäväni, vastasi kartanon omistaja, epäluuloisesti katsellen
-vierasta, joka pysyi näennäisessä välinpitämättömyydessään.
-
--- Aijotteko majavan sululle?
-
--- Aijomme, vastasi don Augustin, tyttäreni haluaa nähdä näitten
-eläinten rakennuksia.
-
--- Hm, sanoi vieras, minun pyydykseni ovat siellä ja pyydykset ovat
-köyhän metsästäjän ainoa omaisuus. Kuitenkin saatan teidät yhdellä
-ehdolla sinne.
-
-Don Augustin katseli yhä terävästi outoa, jonka kasvot tuntuivat
-hänestä tutuilta.
-
--- Varmaan, sanoi tämä, ette ennen ole nähnyt metsästäjää, kun niin
-tarkoin minua katselette. Kuitenkin tahdon saattaa teidät majavan
-suluille, jos lupaatte, ettette koske siellä mihinkään, ettekä ammu.
-Kahlaamo on vasemmalla.
-
--- Vasemmalla? kysyi don Augustin, meille on kerrottu, että se on
-toisella puolen.
-
--- Loruja! sanoi mestitsi, teille on kerrottu väärin. Muuten, ellette
-luota sanoihini, niin hyvästi!
-
-Näin sanoen poistui hän välinpitämättömänä, mutta don Augustin huusi
-hänet takaisin ja ratsastajat seurasivat häntä, kun hän johti heitä
-joenrantaa ylöspäin. Matkalla heräsi don Augustinissa epäluulo; hänestä
-tuntui kuin hän ennenkin olisi nähnyt tuon miehen, mutta ei voinut
-muistaa, missä.
-
--- Majavat, sanoi opas, huomatessaan seurueen käyvän levottomaksi
-matkan pituuden tähden, ovat kekseliäitä eläimiä; olen usein ja
-kauvan tarkastellut niitä yksinäisillä retkilläni. Usein on erämaan
-hiljaisuudessa se kolina, joka syntyy kun he hännällään rakentavat
-huoneitansa puunkappaleista ja savesta, muistuttanut minulle
-pesijättärien kurikoiden ääntä Illinoisin rannoilla, etäisellä
-kotipaikallani.
-
--- Oletteko niin etäältä kotoisin? kysyi Rosarita säälivästi.
-
-Minä olen Illinoisista, vastasi metsästäjä vakavasti, jatkaen kulkuansa.
-
--- Kuulkaa, kuuletteko? sanoi hän hetken kuluttua, kuuletteko majavain
-kolinaa?
-
-Matkustajat kuuntelivat ja kuulivat etäisen äänen, joka tuntui
-pesijättärien kurikoimiselta.
-
--- Mutta, jatkoi metsästäjä, kun he ovat työssään, eivät he mene
-ansoihin, ja sentähden pelotan niitä.
-
-Tämän sanottuaan päästi hän kauhean kiljunnan, joka saattoi hänen
-seuralaisensa vasten tahtoaankin kauhistumaan. Olisi luullut sitä
-Amerikan leijonan kiljumiseksi. Majavan sululla vaikeni ääni äkkiä, ja
-metsästäjä nauroi ratsastajain hämmästykselle.
-
-He olivat saapuneet sille paikalle, jossa Punaisen joen molemmat haarat
-yhtyvät; rannat olivat korkean ruohon peitossa.
-
--- Joki näyttää minusta syvältä tässä kohdin, sanoi don Augustin.
-
--- Vesi on sekaista, eikä matalikkoa siis voi nähdä, vastasi
-metsästäjä. Sallikaa minun istua jonkun palvelijanne taakse hevosen
-selkään ja ratsastaa edellä, lisäsi hän, kömpelösti nousten hevosen
-selkään. Mutta hevonen ei tahtonut kulkea kaksi ratsastajaa selässään
-ja se saatiin liikkeelle vasta kun toinen hevonen tuotiin sen rinnalle.
-
-Äkkiä kuului ruohostosta ratsastajain takaa kiljunta, samallainen kuin
-metsästäjäinkin. Tämän herättämä hämmästys muuttui pian kauhuksi.
-Mestitsi päästi samallaisen huudon ja iski puukkonsa onnettoman
-Franciskon hartioihin. Voimakkaalla kädellä nosti hän hänet satulasta
-ja heitti jokeen, istuen itse satulaan. Hän heitti pyssynsä taaksensa
-ruohostoon, tarttui rinnalla olevan hevosen suitsiin ja survaisi senkin
-ratsastajan jokeen.
-
-Ennenkuin kukaan tuli tajuihinsa, hyökkäsi kahdeksan intiaania
-ruohostosta, tempasi toiset ratsailta alas ja kantoi ruohostoon. Ei
-kukaan päässyt pakoon, sillä senkin, joka oli joessa, ampui mestitsi ja
-intiaanit ottivat hevosen kiinni.
-
-Kun Rosarita huomasi tuon petomaisen mestitsin kuljettavan pois
-itseänsä, päästi hän sydäntä särkevän huudon ja meni tainnuksiin. Juuri
-tällöin luuli hän kuulevansa rakkaan äänen lausuvan nimensä viimeiset
-kirjaimet. Se oli onnettoman Fabianin ääni, jonka huudon tuuli toi joen
-yli.
-
-
-
-
-48.
-
-METSÄSTÄJÄT TULEVAT AVUKSI.
-
-
-Kun vangit oli viety korkeaan ruohostoon ja Rosarita laskettu isänsä
-viereen, osoitti muuan intiaani suurta tomupilveä ylempänä joen
-rannalla. Keihäissä liehuvat päänahat, puhvelinnahkaiset viitat, jotka
-näkyivät tomupilvestä ja hevosten hirnuminen, tuo kaikki ilmaisi
-Mustanlinnun ja hänen joukkonsa tuloa. Huutaen ja mielipuolen tapaisin
-liikkein nelistivät ratsastajat esiin, ja kaikkialta kaikui huutoja:
-Mustalintu! Mestitsi! Punakäsi!
-
-Sitten hyppäsivät he reippaasti alas ratsuiltaan. Syvä hiljaisuus
-seurasi tuota kovaa melua. Mestitsillä oli vielä pukunsa, ja
-askeltakaan eteenpäin astumatta odotti hän Mustaalintua. Tämä istui
-vakavana ja suorana ratsullaan, vaikka hänen haavansa kipu vielä
-kuvastui hänen kasvoiltaan. Hän lähestyi mestitsiä, jonka hän tämän
-muutetusta puvusta huolimatta tunsi, ja ojensi hänelle kätensä tyynen
-ja arvokkaan näköisenä.
-
--- Intiaani, valkoisen poika odotti liittolaistansa, sanoi mestitsi.
-
--- Eikö nyt ole kolmas päivä? vastasi Mustalintu. Mestitsi on aikansa
-hyvin käyttänyt, lisäsi hän vankeihin viitaten.
-
--- Nämä eivät ole ainoat, vaan tuolla on vielä yksi valkoisista,
-Lumivuorten kotkan poika.
-
--- Entä Kotka ja Matkijalintu, mihin he ovat joutuneet? Minä annoin
-veljelleni yksitoista soturia, missä ne ovat? huudahti päällikkö
-ankarasti, tukahduttaen riemun liikkeen, jonka Fabianin vangitseminen
-oli hänessä herättänyt.
-
--- Yhdeksän on kaatunut, vastasi mestitsi. Miksi rypistää päällikkö
-otsaansa? Kolme vuorokautta piiritti hän valkoisia Gilajoen saarella;
-missä ovat hänen soturinsa, jotka joen kalat ovat syöneet? Mestitsi on
-kahdentoista tunnin kuluessa ottanut vangiksi etelän nuoren soturin ja
-riistänyt Kotkan ja Matkijalinnun aseet, niin että erämaan pedot nyt
-pilkkaavat heitä.
-
--- Kotka ja Matkijalintu ovat meidän jäljillämme, he ovat saaneet uusia
-aseita ja täyttäneet tiensä soturiemme ruumiilla.
-
-Päällikkö kertoi nyt mestitsille, mitä tämä ei vielä tiennyt. Sillä
-välin saapui kuusi soturia, Antiloopin joukon jäännökset. Heidän
-kertomuksensa kiihoitti vielä enemmän intiaanien vihaa Fabian-raukkaa
-kohtaan, jota heti päätettiin kiduttaa. Mestitsi päätti heti lähteä
-viemään saalistansa turvapaikkaan, ennenkuin taistelu alkaisi. Mutta
-Mustalintu muistutti häntä lupauksesta jättää Ukkosensäde ja molemmat
-metsästäjät hänelle ja mestitsin täytyi vasten tahtoansa pysähtyä.
-
-Mustanlinnun joukossa oli vielä hänen kärsimistään häviöistä huolimatta
-neljäkymmentä ratsastajaa. Kymmenen intiaania oli molempien rosvojen
-seurassa ja nyt oli heihin yhtynyt kuusi; apahit olivat siis kyllin
-lukuisia menestyksellä hyökkäämään paimenten kimppuun, vaikkapa comanhi
-liittolaisineen ehtisikin ajoissa. Ei kuitenkaan ollut pelkoa että se
-tapahtuisi ennen yön tuloa.
-
-Yksimielisesti päätettiin sillä välin huvitella Fabiania piinaamalla.
-Tätä valmistettaessa tointui Rosarita pitkällisestä taintumuksestaan,
-mutta ummisti heti uudelleen silmänsä nähdessään mestitsin hehkuvin
-silmäyksin katselevan häntä.
-
-Aivan samoin kuin joku päivä aikaisemminkin don Antonion viimeiset
-hetket olivat lasketut auringon mukaan, merkitsi nytkin joka askel sen
-painumisessa länteen hetken lyhennystä Fabianin elämässä. Vielä jokunen
-hetki, eivätkä hänen ystävänsä voisi muuta kuin kostaa hänen kuolemansa.
-
-Mutta kohtalo oli tosin päättänyt. Punakäsi oli juuri vapautunut
-vangin siteistään, jotta tämä voisi nousta ja kävellä sille paikalle,
-johon kidutuspaalu oli pystytetty, kun tuskanhuudahdus kuului rannalta
-majavan sulun luota. Fabian vastasi huutoon; nyt kajahti toinen
-samanlainen jättiläismetsästäjän kurkusta ja Josén ääni kuului samoin.
-
--- Koira! karjasi Punakäsi ja kohotti puukkonsa iskeäksensä. Mutta
-Fabian väisti iskun ja tarttui vastustajansa käteen. Varmaan olisi
-tämä pelottava vihollinen suuremmalla voimallaan iskenyt hänet maahan,
-ellei äkkiä, samalla kuin metsästäjäin huuto kuului, kaikkialta
-olisi kajahtanut ulvonta. Tämän melun ohella kuultiin äkäisen koiran
-haukuntaa, ikäänkuin kahleistaan irti päässeen karhun vihaista murinaa.
-
-Ponnistellessaan Punakäden puukon pysyttämiseksi etäällä itsestään
-kaatui Fabian, joka oli niin heikko, että vaivoin pysyi jaloillaan,
-ja tämä pelasti hänen henkensä sillä hetkellä. Karttuva melu tuossa
-äsken niin rauhallisessa laaksossa käänsi Punakäden huomion hänestä.
-Rosvo tuumi, että vangin henki oli Mustanlinnun omaisuutta, ja
-koetti nähdä heitä uhkaavia vihollisia. Tiheä viidakko oli kuitenkin
-esteenä. Paikaltaan voi hän nähdä ainoastaan muutamia intiaania, jotka
-nopeasti olivat menneet ratsuillensa, ja liikettä ruohostossa, joka
-puoleksi peitti ratsastajain peljästyneet kasvot; olisi voinut luulla
-puhvelilauman lähestyvän. Samassa pamahti viisi laukausta, toiset
-vasemmalta, toiset oikealta, ja äsken ratsaille nousseet kaatuivat
-satuloistaan.
-
-Kaikki apahit lähtivät pakoon, vaikka mestitsi isänsä kanssa koki heitä
-pysähdyttää. Kaikki riensivät joelle, sillä heidän takaansa nousi paksu
-savu, ja liekit nuoleskelivat korkeata ruohostoa.
-
--- Pelkuri-soturit, joilla on naisen sydän, raukat! kirkui mestitsi
-raivoissaan ja koki turhaan estää apahien pakoa. Mutta pysähtymistä ei
-ollut ajattelemistakaan; tuulen ajama savu, palavan ruohon rätinä ja
-äkillinen pelko, jonka näkymättömän vihollisen läsnäolo oli herättänyt,
-olivat liian valtavia.
-
-Punakäden turhaan etsiessä maalia pyssylleen, hyppäsi mestitsi,
-Rosarita sylissään, satulaan ja ui joen yli. Tämä tapahtui niin
-nopeasti, ettei kukaan hyökkääjistä ehtinyt estää sitä. Musta savupilvi
-peitti heidät hyökkääjiltä; savun seasta kuului ääniä.
-
--- Tännepäin, Rosenholz! huudahti äkkiä José kovalla äänellä. Kuulen
-tuon mestitsi-koiran ulvovan. Missä olet?
-
--- Auttakaa, kaikkien pyhimysten nimessä! huusi kartanon omistaja,
-jonka mestitsi oli jättänyt sidottuna makaamaan savun keskelle. Samassa
-kuului englantilaisen ääni. Hän oli kuullut don Augustinin avunhuudon
-ja riensi seuralaisineen pelastamaan häntä. Tuskin olivat siteet
-katkaistut, kun hän hyökkäsi joen rannalle. Täällä näki hän sekanaisen
-joukon hevosia ja ratsastajia, jotka taistelivat kovan virran kanssa ja
-estivät toisiansa eteenpäin pääsemästä; sitten huomasi hän mestitsin,
-mutta tämä katosi saaliineen korkeaan ruohostoon. Onneton isä seisoi
-siinä kauhusta sanatonna, kun voimakas isku kaatoi hänet maahan, ja hän
-kuuli luodin suhahtavan ylitsensä.
-
--- Kiittäkää Jumalaa, että vielä kerran pääsitte hengissä! sanoi eräs
-ääni ja esiin astui Wilson, amerikalainen, jonka jo olemme tulleet
-tuntemaan ja joka oli hiipinyt kartanonomistajan taakse ja kaatanut
-hänet maahan, kun Punakäsi tähtäsi häneen.
-
--- Kas, sanoi Wilson, tuolla se roisto pakenee häpeissään, kun ampui
-harhaan. Voi, jospa olisin ehtinyt uudelleen ladata pyssyni! Mutta
-tahdoin vain estää ensin, ettette elävältä paistuisi ja sitten ettei
-luoti lävistäisi päätänne.
-
-Sillä välin oli viimeinenkin intiaaniratsastaja ehtinyt rannalle ja
-Punakäsi katosi samoin Fabianin kanssa, jota kaksi intiaania raahasi
-hänen perässään.
-
--- Luottakaa Jumalaan! sanoi ennen mainittu seikkailuhaluinen
-englantilainen, sir Frederick, joka oli tullut rannalle, jossa kulo
-sammui kosteaan maahan. Olemme kaikilta tahoilta saartaneet ne koirat
-eikä yksikään pääse pakoon. Kas, tuolla ovat paimenenne, ja tässä
-uskollisia, rohkeita liittolaisia.
-
-Näin sanoen viittasi englantilainen ratsastaviin paimeniin, jotka
-olivat rannalla ja sitten näytti hän Joséta ja Diazia, jotka
-ratsastivat jokeen sekä viittä miestä veneessä, joka vähän matkan
-päässä kulki jokea alaspäin. Don Augustin tunsi heti puhvelin
-pyydystäjät, mutta ken oli viides, jonka jättiläisvartalon rinnalla
-Encinaskin näytti pieneltä ja heikolta, sitä hän ei tiennyt.
-
--- Se on Rosenholz, sanoi sir Frederick, kanadalainen metsäsissi,
-jolta, samoinkuin teiltäkin, don Augustin, toivorikas lapsi
-on ryöstetty. Majavan sulun luona on vielä nuori, rohkea
-comanhiliittolaisenne, ja kaikki minkä nämä voivat tehdä, tulee
-tehdyksi.
-
-Metsäsissi ja José huomasivat nyt toisensa ja viittasivat kädellään
-toisilleen, vaikka heidät erottava välimatka olikin pitkä. Tästäkin
-käsittivät he toisensa.
-
--- Tyttäreni pelastajan teen koko elinajakseen rikkaaksi! huusi
-Augustin kiihoittaaksensa heitä.
-
-Kun hän toisti lupauksensa, vaihtoivat molemmat metsästäjät silmäystä,
-ja viittasivat taasen toisilleen. José kannusti hevostansa, joka
-nopeasti ui eteenpäin, Rosenholz kiihdytti veneen kulkua. Don Augustin
-luuli sen tapahtuvan hänen lupauksensa johdosta, mutta siinä hän
-erehtyi.
-
-Nyt kuultiin majavan sulun luota kiväärin tulta, joka todisti, etteivät
-Ukkosensäde eikä Gayferos olleet jouten. Nuoren päällikön ääni kuului
-rannalle asti, jossa Wilson ja sir Frederick olivat vartiana, ja Diaz,
-José ja Rosenholz päästivät myös äänekkään huudon, ilmaistaksensa
-Ukkosensäteelle, että he riensivät apuun. Pian näki don Augustin heidän
-nousevan rannalle ja hyökkäävän vihollisia kohti viidakon kautta, joka
-kaikkialla peitti soista rantaa.
-
-Heidän kadottuansa ilmaisi koiran haukunta, joka kuului yhä etäämmältä,
-että rohkeat seikkailijat riensivät eteenpäin maanpinnan hankaluuksista
-huolimatta, pelkäämättä vaaroja, jotka voivat kohdata tuossa melkein
-läpipääsemättömässä viidakossa.
-
-
-
-
-49.
-
-APAHIT VARUSTAUTUVAT METSÄÄN!
-
-
-Täytyy pysähtyä hetkeksi kertoaksemme lukijoillemme, miten metsästäjät
-ja Ukkosensäde sattuivat yhteen don Augustinin paimenten kanssa jokien
-yhtymäpaikalla.
-
-Niinkuin tiedämme, seurasivat Mustanlinnun, Ukkosensäteen ja Antilopin
-joukot toisiansa lyhyen matkan päässä. Ehtiäksensä ennen apahia, pyysi
-comanhi lainaksi sir Frederickin hevosen ja nelisti sitten täyttä
-vauhtia Puhvelijärvelle. Kun hänen täytyi turvallisuutensa tähden tehdä
-kierros, saapui hän järven rannalle vasta tunnin kuluttua siitä, kun
-don Augustin ja hänen tyttärensä olivat ratsastaneet majavan sululle.
-Helposti sai hän paimenet uskomaan, että suuri vaara uhkasi heidän
-isäntäänsä ja heitä itseä ja heidät nousemaan ratsaille, vartioidakseen
-joen rantoja. Sillä välin palasi Ukkosensäde sovitulle yhtymäpaikalle,
-odottaaksensa liittolaisiaan. Kauvan ei hänen tarvinnut odottaa.
-
-Sitten lähtivät Ukkosensäde, Gayferos ja kuusi intiaania joen pienimpää
-haaraa myöten laaksoon. José, Rosenholz ja muut astuivat maihin vähän
-matkan päähän siitä, johon Mustalintu oli pysähtynyt. Siinä tuli heidän
-odottaa comanhin ryntäysmerkkiä. Tuon äkkiä laaksossa kajahtavan
-kamalan huudahduksen oli comanhi päästänyt ja nyt alkoi hyökkäys.
-
-Diaz ja José olivat ehtineet maalle melkein samalla hetkellä, kun
-Rosenholz, Encinas ja kolme puhvelin pyydystäjää olivat veneestä
-hypänneet. Nuo kuusi miestä lähenivät nopeasti toisiansa ja tutkivat
-tarkoin ympäristöä. Sir Frederick päätti ottaa tehokkaasti osaa
-hyökkäykseen, ja helposti sai hän henkivartiansakin myöntymään.
-Don Augustinkin tahtoi ottaa osaa taisteluun, mutta englantilainen
-huomautti hänelle, että hänen täytyi jäädä paimentensa luo, jotka eivät
-olleet tottuneet intiaanien kanssa taistelemaan. Sillä välin olivat
-José ja Diaz yhtyneet metsäsissiin ja puhvelin pyydystäjiin.
-
--- Rosenholz, hän elää vielä, sanoi José; kysy Diazilta, olemme äsken
-tiheän pajupensaston takaa löytäneet Fabianin ja Punakäden jäljet, ne
-johtavat tuonne.
-
-José viittasi suureen puuvillapensastoon, joka kasvoi alavalla maalla.
-Diaz todisti hänen ilmoituksensa.
-
--- Nuo roistot varustautuvat tuohon tiheään viidakkoon, joka ulottuu
-aina majavansuluille ja Punaisen joen kuivuneeseen haaraan. Vait!
-Kuuletteko! sanoi José.
-
-Etäältä kuultiin kirveen iskujen kajahtelevan puun runkoihin.
-
--- Aivan oikein! vastasi Rosenholz. Ellen pelkäisi lapsiraukkani
-henkeä, kiittäisin taivasta, joka näin on jättänyt nuo pedot tuhon
-omiksi heidän omiin varustuksiinsa; mutta kauheata on ajatellakin, että
-intiaanin oikku saattaa hänen henkensä vaaraan.
-
--- Vakuutan sinulle, että he nyt vähemmän kuin ennen uskaltavat ryhtyä
-häneen, sanoi José; ennen iltaa he antautuvat.
-
-Encinas pidätti vaivoin koiraansa, joka tahtoi hyökätä sinne, missä sen
-vaisto ilmaisi intiaanein olevan, kun Rosenholzin mieleen johtui antaa
-koiran etsiä Fabiania. Hän otti Fabianin repaleisen hatun ja antoi sen
-Encinaalle, sanoen:
-
--- Antakaa koiranne haistella tätä hattua, se on etsimäni nuorukaisen.
-Olen nähnyt koiran siten seuraavan jälkiä, joita ei muuten ole löydetty.
-
-Puhvelinpyydystäjä otti hatun ja antoi Oson haistella sen sisäpuolta.
-Koira hyökkäsi heti sinnepäin, jossa José oli löytänyt Fabianin jäljet.
-Erään pensaan takana alkoi Oso haukkua, siten kutsuen isäntänsä sinne.
-
--- Eteenpäin nyt! huusi Rosenholz voimakkaasti; missä hän lieneekin,
-elävänä tai kuolleena, etsimme hänet. Samassa yhtyi heihin sir
-Frederick, ja he aikoivat juuri eteenpäin, kun Ukkosensäteen
-lähetti saapui noutamaan apua nuorelle päällikölle. Hän sanoi, että
-melkein vastapäätä tuota läpipääsemätöntä viidakkoa, johon apahit
-varustautuivat, oli syvä rotko, joka täytyi valloittaa ja siitä
-ahdistaa vihollisia. Lähetti käski myöskin paimenia tulemaan joen yli
-ja hyökkäämään lähemmäksi apahia. Tätä tehtäessä koetti Rosenholzin
-johtama pieni joukko kiertää tuon tiheän viidakon, jossa intiaanit
-olivat. Kirveen iskujen kaiku kuului sieltä yhä. Piirittäjät koettivat,
-eteenpäin tunkeutuessaan, saada suojaa vihollisten luodeilta puun
-runkojen ja maan epätasaisuuksien takana.
-
--- Voitko käsittää, miten nuo intiaanit hevosineen saattoivat niin
-nopeasti raivata itselleen tien tiheän viidakon kautta? sanoi Rosenholz
-Josélle, heidän seisoessaan puitten suojassa.
-
--- Itsekin sitä juuri ajattelin, vastasi tämä. Näyttää siltä, kuin
-yhdenkin henkilön olisi vaikea tunkeutua eteenpäin, vaikka kirveellä
-raivaisi tietä, ja nuo roistot ovat päässeet hevosineen niin nopeasti.
-Varmaan löytyy joku salainen käytävä, joka meidän täytyy etsiä; muuten
-emme voi valloittaa paikkaa, ja jos yrittäisimme ajaa heidät pois,
-tulisimme jokainen ammutuksi.
-
--- Voimme ainakin sytyttää metsän tuleen, sanoi Rosenholz; pahaksi
-onneksi on intiaanien joukossa kalliita henkiä, joita meidän täytyy
-säästää.
-
-Näin sanoen jatkoivat molemmat metsästäjät reippaasti etenemistään ja
-kohtasivat pian comanhit.
-
--- Lumpeenkukka on tuolla sisällä, eikä Kotkan poika ole kaukana
-hänestä.
-
-Nuoren päällikön taitavasti valitsemana asemana oli majavien joen
-kapeimman haaran yli tekemä sulku. Muulloin olisi ollut hupaistakin
-katsella noitten eläinten työtä. Mutta nyt ei ollut aikaa siihen.
-
-Sulun avulla, oli vesi johdettu uomastaan ja ennenkuin se muodosti
-mainitun suon, oli se uurtanut itselleen uuden uoman, joka oli
-kuivanut. Tähän uomaan, joka oli noin neljä jalkaa syvä ja
-kaksikymmentä leveä, laskeutuivat comanhin apujoukot väijyksiin.
-Taitavat ampujat saattoivat tästä, joka oli puolen pyssyn kantaman
-päässä vihollisten varustuksista, suuresti vahingoittaa tätä.
-
--- Encinas, sanoi Rosenholz puhvelin pyydystäjälle, jos hetkeksi
-päästätte koiranne, niin se suuresti auttaisi meitä pelastamaan
-kristityn hengen.
-
--- Oso-raukkaa rakastan suuresti, sanoi Encinas; jos sen lähettää
-tuohon viidakkoon, on se siellä varman kuoleman oma. Mutta tehdään
-sittenkin niin.
-
-Näin sanoen aukaisi hän koiran hihnan.
-
--- Oso, reipas Oso, etsi! sanoi hän. Koira näkyi ymmärtävän isäntänsä
-kehoituksen, ja hiipi pensastoon.
-
--- Seuratkaamme sitä, José! huudahti Rosenholz; älköön sanottako, että
-eläin on rohkeampi kuin isä, joka etsii poikaansa, tai ystäväänsä
-etsivä ystävä.
-
-José ei sen enempää kehoituksia tarvinnut ja metsästäjät seurasivat
-varovasti koiraa. Mutta Oso näytti kadottaneen jäljet. Turhaan haisteli
-se ruohostoa ja molemmat metsästäjät näkivät sen tekevän pitkän
-kierroksen, palaten viidakosta pois.
-
--- Luuletko sen ymmärtävän, mitä siltä toivotaan? kysyi kanadalainen
-hiljaa Josélta.
-
--- Varmaan. Intiaanit eivät ole tältä puolen vieneet Fabiania
-viidakkoon ja koira etsii ennen seuraamiansa jälkiä.
-
-Koira lähti viidakosta ja molemmat metsästäjät näkivät sen menevän
-niitten pajupensaitten luo, jossa se äsken oli löytänyt Fabianin
-jäljet. Molemmat seurasivat nopeasti koiraa ja kohtasivat Encinaan,
-joka koirastaan levottomana oli kiertänyt viidakon etsiäksensä sitä.
-
--- Antakaa sen etsiä, kelpo Osoni on yhtä älykäs kuin rohkeakin.
-
-Kun koira oli uudelleen löytänyt jäljet, hyökkäsi se haukkuen joen
-rannalle tuon tiheän viidakon sille puolen, joka oli ollut oikealla
-metsästäjistä, kun he äsken tunkivat eteenpäin. Varovaisuuden vuoksi
-tehtyänsä pitkän kierroksen saapuivat he vihdoin paikalle, mutta eivät
-nähneet enää koiraa. Viidakko näytti tässä harvemmalta, mikäli saattoi
-päättää korkeasta ruohosta esiin pistävistä pensaista. Encinas oli
-levoton koiransa kadottamisesta ja vihelsi pitkään, mutta koira ei
-antanut aluksi merkkiä itsestään, kunnes se vihdoin alkoi haukkua.
-Haukkuminen tuntui pikemmin iloiselta kuin vaaraa ilmaisevalta;
-metsästäjät riensivät siis eteenpäin, tunkeutuen ruohoston läpi, joka
-heidän silmiltään peitti sen viidakon alapuolen, jossa apahit olivat.
-Pian löysivät he polun, jossa ruoho näytti äsken tallatulta. Hieman
-loitompana haukkui Oso yhä. Ruoho muuttui lyhemmäksi ja harvemmaksi,
-maa kovemmaksi ja kivisemmäksi; vihdoin pysähtyivät metsästäjät äkkiä
-Rosenholzin huudahtaessa:
-
--- Pysähtykää siihen! sanoi hän. Tarpeetonta on, että antaumme piilossa
-olevien vihollisten ammuttaviksi. Emme ole erehtyneet José. Koira on
-löytänyt salaisen käytävän.
-
-Kun Encinas uudelleen sitoi takaisin palanneen Oson, hiipi José
-Rosenholzin luo. Polku ei ollut enää ruohoinen, vaan pienien kivien
-peittämä, ja noin kahdenkymmenen askeleen päässä alkoi metsä. Vesi,
-joka oli uurtanut maan, oli kaivanut noin neljä jalkaa leveän rotkon
-metsistön reunaan. Sen seinät kohosivat jyrkästi molemmin puolin, ja se
-oli täytetty äsken kaadetuilla puun rungoilla ja oksilla.
-
--- Tästä ne roistot ratsastivat sisään aivan kuin portista, sanoi José.
-
--- Älkäämme tässä toimettomina menettäkö aikaa, lausui Rosenholz.
-Kun sinä olet mukana, niin hiivimme sisään rotkon molemmin puolin
-katsomaan, mitä viholliset tekevät ja missä Fabian on. Encinas,
-koettakaa, jos mahdollista, pysytellä koiraanne äänetönnä, ja juoskaa
-kiireesti ilmoittamaan Ukkosensäteelle ja don Augustinille, että olemme
-löytäneet salaisen käytävän. Hyökätkää vain rohkeasti eteenpäin,
-toverini ja minä käymme sillä välin tarkastelemassa.
-
-Metsä oli parikymmentä kyynärää oikealla ja vasemmalla rotkotiestä
-erittäin tiheää, mutta ei kumpikaan metsästäjä hetkeäkään epäillyt
-menemästä sinne aijettansa toteuttaaksensa. Heitä ympäröivässä tiheässä
-viidakossa voivat he nähdä tuskin muutaman askeleen eteensä; oli
-kuitenkin aivan välttämätöntä antautua tähän uhrarohkeaan yritykseen.
-Kanadalainen eteni siis varovasti puitten lomitse, kunnes metsä harveni
-ja hän saattoi nähdä puitten ja pensaitten ympäröimälle paikalle, jossa
-oli ihmisiä ja hevosia sekaisin.
-
-Majavan sulku oli tämän jotenkin lavean paikan toisessa päässä.
-Tässä oli tilaa ihmisille ja hevosille. Toisella rannalla näkyi noin
-viisitoista majavan pesää. Useimmat olivat melkein kokonaan veden
-peitossa, mutta pari kolme oli vähän matkan päässä rannalta, ja nämä
-olivat apahit tehneet jonkinlaiseksi suojuskehäksi täyttäen väliaukot
-satuloilla, viitoilla ja puhvelin nahoilla. Sulun ja varustuksen
-välille oli suurin osa intiaania asettunut, samalla kuin toiset
-varustivat heikompia kohtia. Kanadalainen ei nähnyt Fabiania, ei
-Rosaritaa, eikä ketään päällikköä. Hän otaksui niitten olevan sulun ja
-majavan pesien välillä, jotka olivat avonaisia joelle päin. Ei Josékaan
-heitä nähnyt. Tuskallisesti kuuntelivat molemmat toivoen erottavansa
-Fabianin tai Rosaritan äänen.
-
-Äkkiä pamahti laukaus siltä puolen majavan sulkua, jossa nuori
-comanhipäällikkö oli. Sitä seurasi kova ulvonta, ja useita laukauksia
-kuului melkein yhtaikaa; pian näki kanadalainen näyn, joka sai veren
-hyytymään hänen suonissaan.
-
-
-
-
-50.
-
-TAISTELU JA VOITTO.
-
-
-Hetkeksi täytyy nyt siirtyä intiaanein varustukseen. Näkymättömät
-viholliset olivat niin äkkiä hyökänneet heidän päällensä, että he
-kaikki pelon valtaamina olivat pötkineet pakoon, eikä haavojen
-heikontama Mustalintu tai kumpikaan rosvoista ollut voinut sitä estää!
-Vasta nyt kuvatulla paikalla olivat he uudelleen kokoontuneet ja
-mestitsi päätti sovintokeskusteluilla pettää vihollista, jota hän piti
-paljon lukuisampana, voidaksensa sillä välin lujentaa varustuksiansa.
-Näiden lähellä oli neljäkymmentä hevosta puihin sidottuna. Siihen
-majavan pesään, joka oli vastapäätä sitä, johon Ukkosensäde oli
-asettunut, oli mestitsi sulkenut donna Rosaritan, jota käytävän suulla,
-pyssy kädessä vartioi Punakäsi. Äärimmäisessä majavan pesässä oli
-Fabian kahden intiaanin vartioimana. He olivat saaneet käskyn tappaa
-hänet heti, ellei aijotulla hyökkäyksellä ollut menestystä. Hän ei
-ensinkään tiennyt, että Rosarita, joka kerran oli pelastanut hänen
-henkensä, oli läheisyydessä.
-
-Isä ja poika menivät nyt siihen avonaisen paikan päähän, jossa olivat
-lähempänä Ukkosen sädettä ja kauimpana Rosenholzista, ja mestitsi huusi:
-
--- Kuunnelkoon se rohkea soturi, jota apahit nimittävät Pimeäksi
-pilveksi ja comanhit Ukkosensäteeksi.
-
--- Ukkosensäde ei tunne Pimeän pilven nimeä, vastasi nuori soturi. Mitä
-häneltä tahdotaan ja ken häntä kutsuu?
-
--- Minä, mestitsi! vastasi tämä. Tahdon puristaa ystävän kättä.
-
--- Jos siinä on kaikki, mitä mestitsi tahtoo, niin olkoon ääneti; hänen
-äänensä on minusta yhtä inhottava kuin kalkkarokäärmeen sihinä, vastasi
-Ukkosensäde.
-
--- Ei siinä vielä kaikki. Mestitsillä on vallassaan Kotkan poika ja
-Valkoinen kyyhkynen; hän lupaa luopua heistä.
-
--- Millä ehdoilla mestitsi heistä luopuu?
-
--- Hän sanoo ehdot silloin, kun hänen toinen kätensä puristaa
-Kotkan, toinen Ukkosensäteen kättä. Päälliköt eivät ole tottuneet
-keskustelemaan, katsomatta toistensa silmiin.
-
--- Kotka ei ole täällä, eikä Ukkosensäde purista milloinkaan mestitsin
-kättä, ellei musertaaksensa sitä.
-
--- Hyvä! vastasi mestitsi, jonka silmät hehkuivat vihasta. Eikö majavan
-sulun takana ole ketään muuta päällikköä?
-
--- Jos sallitte, niin kyllä minä johdan keskusteluja, sanoi Pedro Diaz
-comanhille. Kuule mestitsi! Tässä on meksikolaisten kullanetsijäin
-päällikkö. Hän on kai yhtä hyvä kuin muutkin?
-
--- Keskustelkaamme, sanoi mestitsi; saanko minä hänen sanaansa luottaen
-astua yksin, aseetonna esiin, yksi ainoa aseellinen seuralainen
-mukanani? Te saatte tehdä samoin.
-
--- Kyllä, vastasi rehellinen Diaz, kunniani nimessä, ja itse tahdon
-näyttää esimerkin.
-
-Mestitsi kääntyi isäänsä, ja molemmat hymyilivät inhottavasti,
-petomaisesti. -- Ole varuillasi! sanoi mestitsi Punakädelle.
-
--- Veljeni tekee väärin, sanoi comanhi; myrkyllistä käärmettä tulee
-peljätä sitä enemmän, kun se joskus laulaa leivosen äänellä.
-
--- Wilson, te ammutte yhtä hyvin kuin Vilhelm Tell, sanoi
-englantilainen. Seuratkaa tätä nuorukaista ja suojelkaa häntä.
-
-Nyt ilmestyivät molemmat rosvot metsän rinteelle, ja samassa astuivat
-Diaz ja Wilsonkin majavien tekemille suluille. Hetken katselivat nuo
-neljä äänettöminä toisiansa. Sitten eteni mestitsi noin kuusi askelta
-metsän rinteeltä, Diaz toista vertaa pitemmän matkan. Wilson jäi
-sululle seisomaan, nojaten pyssyynsä, Punakäsi seisoi metsän rinteellä
-samassa asennossa.
-
-Vakavin askelin meni Diaz mestitsin luo ja tarttui tämän ojennettuun
-käteen.
-
--- Ammu! karjasi rosvo äkkiä, laskien toisen kätensä Diazin olkapäälle.
-Punakäden pyssy kohosi, laukaus pamahti, luoti suhahti mestitsin korvan
-ohi ja sattui keskelle Diazin rintaa. Onneton horjui, mutta mestitsin
-voimakas käsi piti häntä pystyssä. Rosvo käytti Diazia kilpenään ja
-kulki takaperin silmät suunnattuina Wilsonin pyssyyn; turhaan etsi tämä
-paikkaa, mihin olisi voinut ampua. Mestitsi oli jo metsän rinteellä,
-kun Diaz viimeisen kerran ponnistaen voimiansa sieppasi puukkonsa ja
-iski sen hänen olkapäähänsä. Haavoitettu rosvo hypähti taaksepäin,
-heitti Diazin hengettömän ruumiin luotaan ja huusi:
-
--- Tuossa on päällikkönne ruumis! Samassa katosi hän viidakkoon ja
-Wilsonin luoti sattui vain puitten oksiin.
-
-Ensi hämmästys tästä inhottavasta petoksesta ei ollut vielä ohi, kun
-molemmat rosvot olivat jo kaukana ja mestitsi huusi:
-
--- Ken uskaltaa tulla ottamaan valkoisen tytön ja Kotkan pojan
-mestitsiltä?
-
--- Sen teen minä! huusi Wilson, hyökäten rosvon perään.
-
-Mutta nuori comanhi oli jo salaman nopeudella päässyt hänen edelleen
-ja tunkeutunut viidakkoon. Hänen soturinsa seurasivat häntä pyssyillä
-ja aseilla varustettuina. Kuitenkin ehti mestitsi, joka tunsi paikat
-paremmin, ennen heitä aukealle paikalle.
-
-Veri virtasi hänen olkapäästään, mutta hänen erinomainen voimansa ei
-näyttänyt heikontuneen. Ehdittyänsä sululle, nousivat apahit nopeasti
-hevosillensa, tehdäksensä tuon päätetyn hyökkäyksen.
-
-Tämän liikkeen oli Rosenholz huomannut, mutta pian kiinnitti toinen
-näky hänen huomionsa. Sillä välin kun Punakäsi, täyttääksensä poikansa
-käskyn, tarttui tainnuksissa olevaan Rosaritaan ja piti varalla
-hevosta, viedäksensä hyökkäyksen aikana hänet suojaan, lähestyi
-mestitsi Mustaalintua ja näytti haavoittunutta olkapäätään.
-
--- Nyt on Kotkan pojan kuoleminen, sanoi hän; Mustalintu ei enää saa
-siirtää kostoansa, sillä muuten se ehkä livahtaa hänen käsistään;
-vereni vaatii kostoa, mestitsi ei voi taata voittoa.
-
--- Mustalintu nylkee ensin valkoisen päänahan, vastasi päällikkö, joka
-samoin pelkäsi taistelun päätöstä. Soturini sitten tappavat hänet.
-
-Kaksi intiaania oli kuullut tämän lyhyen keskustelun; odottamatta
-enempää käskyjä hyökkäsivät he petojen tavoin majavan pesään, jossa
-Fabian oli. Jaloista raahasivat he hänet varustukseen. Nyt näki
-Rosenholz, jonka jäsenet vapisivat pelosta, Mustanlinnun lähenevän
-Fabiania. Kahdesti tähtäsi Rosenholz intiaaniin, mutta molemmilla
-kerroilla laskeutui ikäänkuin verho hänen silmiensä eteen; pyssy vapisi
-hänen käsissään, ikäänkuin tuulen heiluttama ruohon korsi aavikolla.
-
-Mustalintu kumartui hitaasti; hänen vasemmassa kädessään välähti puukko
-Fabianin pään kohdalla. Nyt, tänä äärimmäisen vaaran hetkenä, lakkasi
-Rosenholzin käsi vapisemasta, kun samalla äkillinen pamaus sai hänet
-vavahtamaan. Mustalintu kaatui pää lävistettynä Fabianin päälle, jonka
-hän peitti verisellä ruumiillaan, ja eräs ääni huusi:
-
--- Se oli minun viimeinen sanani, sinä punanahkainen koira!
-
-Se oli Josén ääni. Nyt kaatoi uusi laukaus toisen intiaanin. Tällä
-kerralla ampui Rosenholz. Äkkiä hyökkäsivät apahit vyöryn tavoin
-rotkopolulle. Avoin paikka ja sulun rannat olivat melkein tyhjinä
-vihollisista, kun José ja Rosenholz levottomasti sykkivin sydämin
-hyökkäsivät sinne, huomaamatta että Punakäsi ja mestitsi katosivat
-vastaiselle taholle Rosaritan kanssa.
-
-Uskoton mestitsi jätti liittolaisensa, viedäkseen saaliinsa turvaan.
-Mutta molemmat metsästäjät näkivät vain Fabianin. Hetken työ oli hänen
-luoksensa rientäminen ja hänen siteittensä leikkaaminen vapisevin
-käsin; Rosenholz saattoi vain äänetönnä syleillä poikaansa. José,
-pyssyynsä nojautuen, katseli äänetönnä molempia onnellisia, peläten
-että hänen äänensä ilmaisisi hänen ahavoituneille poskilleen valuvat
-kyyneleet.
-
-Sillä välin syntyi molemmilla puolin, sekä siellä, mihin rosvot olivat
-kadonneet, että vastaisella puolen, johon intiaanit hyökkäsivät, kauhea
-melu, ja ikäänkuin kohiseva sadepuro, joka syöksee voittamatonta
-estettä vastaan, virtasi koko joukko takaisin. Don Augustinin paimenet,
-hänen itsensä johtamina, olivat kohdanneet apahit rotkopolulla ja
-tunkeneet heidät takasin epäjärjestyksessä. Tämän uuden vaaran uhatessa
-otti Rosenholz Fabianin syliinsä ja riensi Josén kanssa etuvarustuksen
-taakse. Siellä latasivat he kiireesti taasen pyssynsä ja odottivat
-hyökkäystä, lujasti päättäen jos tarvittiin vaikka kuolla tällä kertaa
-yhdessä.
-
-Pian kuitenkin asema muuttui. Intiaanien hälinäistä pakoa seurasivat
-pyssynlaukaukset, ja puoli tusinaa heistä syöksyi maahan.
-
-Intiaanitulva kasvoi joka hetki; he hajautuivat avonaiselle paikalle
-ja paimenet pääsivät vihdoinkin hyökkäämään solan läpi. Jotkut, niiden
-joukossa tilanhaltia, olivat ratsain, mutta useimmat jalkasin.
-
--- Ammu, Rosenholz, ammu ja sitten sotahuuto kuin olisi meitä sata
-miestä! huusi José. Tällä kerralla totteli metsäsissi empimättä,
-ja samassa kun he ampuivat ja kun kaksi ratsastajaa putosi maahan,
-päästivät sotatoverit sellaisen huudon, että olisi luullut heihin
-yhtyneen kymmenen soturia. Käyttäen hyväksensä tämän takaa tulevan
-hyökkäyksen synnyttämää epäjärjestystä, ryntäsivät he varustukseen.
-Fabianilla oli aseenaan puukko, jonka Rosenholz antoi hänelle, itse
-tarttui kanadalainen erään kuolleen intiaanisoturin tapparaan, José
-heilutti ilmassa raskasta pyssyään, ja sitten heittäytyivät he ääneen
-huutaen käsikahakkaan.
-
-Tuo jättiläismäinen metsäsissi oli niittomiehen kaltainen, joka haluaa
-lopettaa urakkansa, tai halonhakkaajan, joka kirveellään kaataa
-vesakkoa. Vastustamattomalla voimalla kaatoi hän vihollisensa, ja
-näytti vetävän läpipääsemättömän piirin Fabianin ympärille. Hän koki
-päästä don Augustinin luo, joka vihollisten ympäröimänä rohkeasti
-taisteli pitkällä miekallaan, ja raivasikin tien hänen luokseen, kun
-tutun äänen päästämä huudahdus kuului hänen takaansa.
-
-Se oli Ukkosensäde, joka verisenä, aseetonna, pyörtynyt Rosarita
-sylissään, tuli kanadalaisen jäljessä, kun tämä kirveellään raivasi
-tietä. Riemusta huudahtaen laski nuori soturi tytön hänen isänsä syliin
-ja vaipui sitten maahan.
-
-Rosenholzin kokiessa suojella tuota jaloa nuorukaista, suojeli don
-Augustin miekallaan tytärtään, kannusti sitten hevostaan ja oli pian
-kadonnut tuolta kamalalta paikalta. Mutta Rosenholz seisoi kuin muuri
-tuon maassa makaavan comanhin edessä, jonka veri virtasi syvästä
-haavasta, ja piti taistelevia etäällä, kun uusia vihollisia hyökkäsi
-sululta kaatuneitten peittämälle taistelutantereelle.
-
-Nämä olivat Punakäsi ja mestitsi, joitten paon Wilson, Gayferos ja sir
-Frederick olivat ehkäisseet. Molempien haavoitettujen rosvojen täytyi
-nyt palata takaisin, ja olivat he parilla hyppäyksellä miekan mitan
-päässä Rosenholzista ja Josésta. Vaikkapa Ukkosensäteen soturit ja
-englantilainen tovereinensa olivatkin rohkeita, seisoivat he epäröiden,
-mitä tekisivät. Mutta heidän edessään seisoi mies, jota ei kukaan
-vihollinen voinut pelottaa; se oli José, joka nyt huomasi molempien
-rosvojen tulon.
-
--- Käänny, Rosenholz! huusi hän. Rosenholz kääntyi heti ja oli molempia
-vihollisiaan vastassa.
-
-Taistelevien rivit olivat sillä välin harventuneet. Heidän päällikkönsä
-kaatumisen synnyttämä hämmästys sekä Rosenholzin ja hänen toverinsa
-ankara hyökkäys olivat ajaneet intiaanit pakoon. Molempien rosvojen
-odottamaton palaaminen ehti liian myöhään. Useimmat apahit olivat
-paenneet jättäen kuolleensa jälkeensä, ja paimenet olivat lähteneet
-ajamaan heitä takaa.
-
-Seitsemänkolmatta ruumista, joista kahdeksantoista intiaania, oli
-kentällä; ainoastaan muutamat olivat vielä kiivaassa kahakassa, kun
-kanadalainen ja José kolmannen kerran elämässään olivat molempia
-rosvoja vastassa. Rosenholz heilutti tapparaansa ja hyökkäsi mestitsiä
-vastaan, sillä tämä oli nuorempi ja väkevämpi.
-
-Mutta vaikka kanadalainen olikin vahva, oli mestitsi notkeampi. Hän
-väisti iskun ja aikoi tarttua jäntevillä käsillään Rosenholziin, kun
-hän, nähdessään Wilsonin uudelleen lataavan pyssynsä, luopui aikeestaan
-ja juoksi avonaisen paikan toiseen päähän. Täällä oli majavien kaatama
-puu, ja monta oksaa oli katkennut sen kaatuessa; kuivat vielä kiinni
-olevat oksat muodostivat jonkunlaisen suojuksen, jonka taakse mestitsi
-pakeni. Rosenholzin esti muuan taisteleva joukko, joka asettui hänen ja
-hänen vihollisensa väliin, mestitsin peräytymistä ehkäisemästä.
-
-Mitä Josén tulee, oli hän lupauksensa mukaisesti koettanut pyssynsä
-perällä musertaa Punakäden pään; mutta tämä oli kirveellään väistänyt
-iskun, ja pyssyn pää oli mennyt murskaksi. Kun Punakäsi näki Fabianin
-Josén vieressä, pakeni hän saman puunrungon taakse, johon mestitsi
-oli asettunut. Hän latasi pyssynsä, suojuksensa takaa tähystellen
-molempia metsäsissejä. Ilon välähdys leimahti rosvon silmistä, sillä
-heti saattoi hän valita uhrinsa. Samassa huomasi José toisen kaatuneen
-puunrungon. Vaikkei siinä enää ollut ainoatakaan oksaa, oli korkeata
-ruohoa kasvanut sen ympärille ja runko oli kyllin paksu, jotta ihminen
-voi asettua sen taakse.
-
--- Tule tänne heti, Rosenholz, Pian, pian! huusi José.
-
-Rosenholz kiirehti tottelemaan Josén kehoitusta ja samassa kun hän
-painautui puun rungon taakse, katsahti mestitsi suojelevan puun takaa,
-kenen ensin ampuisi. Fabian ja Wilson olivat heittäytyneet majavan
-pesän taakse, eikä mestitsi nähnyt ainoatakaan vihollistansa, joitten
-verta hän himoitsi. Nyt alkoivat molemmat rosvot, joihin luodit eivät
-voineet sattua, murhaavan tulen vielä taistelevia paimenia vastaan,
-eikä sitä voitu estää.
-
--- Taivaan nimessä, nuo rosvot eivät saa jäädä tuonne eivätkä päästä
-kynsistämme, sanoi José Rosenholzille.
-
--- Ei tosiaankaan, vaikka henkeni menettäisin. Nuo rosvot saavat maksaa
-tuskat, jotka minulle ovat saattaneet.
-
-Tätä sanoessaan kohdisti Rosenholz ainakin kahdennenkymmenennen kerran
-pyssynsä, mutta sitä ei voinut käyttää vihollisiin, joihin luodit
-eivät voineet sattua. Yhtä usein käänsi hän levottoman katseensa sille
-suunnalle, jossa Fabian oli. Vaikka tämä olikin suojassa Wilsonin
-vieressä, oli hän kuitenkin kanadalaisen hellän huolenpidon esineenä.
-
--- Ei, ei, mutisi hän. Niin kauvan kuin nuo rosvot ovat hengissä, en
-voi olla levollinen. Meidän täytyy selvittää asiamme heidän kanssaan.
-
-Hänen tätä sanoessaan kaatoi kaksi laukausta kaksi paimenta.
-
--- Kuolema ja kadotus! Meidän täytyy hyökätä heidän kimppuunsa, José,
-sanoi Rosenholz vihasta leimuavin silmin. Odotahan, löytyy helppo
-keino, miten pääsemme heihin käsiksi.
-
-Näin sanoessaan survasi hän voimakkaasti puun runkoa, jonka takana
-he olivat; pyöreä runko irtaantui kolosta, johon se oli maatunut, ja
-vyöryi kyynärän verran eteenpäin.
-
--- Hurraa! huusi Rosenholz iloisena. Wilson, sir Frederick, jos nuo
-roistot ottavat askeleenkaan paetaksensa, kun me lähenemme heitä, niin
-ampukaa heti. Tähdätkää lakkaamatta sille kohdalle, jossa he ovat.
-
-José yhtyi Rosenholzin kanssa yhteisiin ponnistuksiin, ja katselijat
-näkivät nyt omituisen taistelun, -- joka voi tulla kysymykseen
-ainoastaan intiaanisodissa.
-
-Suullaan madellen vierittivät molemmat metsästäjät puun runkoa
-eteenpäin tuon tuostakin levähtäen puun rungon takana ja tähystellen
-vihollisen liikkeitä sekä samalla arvostellen, pitkäkö matka heillä
-vielä oli.
-
--- Punakäsi, sinä vanha rosvo! huusi José, joka nähdessään molemmat
-vihollisensa ei voinut hillitä sadatuksiaan, ja sinä mestitsi, pedot
-tulevat teidän ruumiitanne hylkimään.
-
-Metsästäjät olivat omituisen näköisiä. Toisinaan matelivat he eteenpäin
-liikkuvan suojuksensa takana, toisinaan olivat he alallansa, mitaten
-silmillään välimatkaa, joka heidät vielä erotti vihollisista. Nuo
-neljä taistelijaa, jotka pian tulivat mittelemään voimiansa, olivat
-aavikoiden rohkeimpia ja taitavimpia ampujia.
-
--- Rohkeutta, rohkeutta! huusi Wilson, kiihoittaaksensa molempia
-hyökkääjiä. Te jo melkein kosketatte rosvojen puun runkoon. Jos heistä
-kumpikaan kohottaa päänsä tuumankin suojuksen takaa, niin saa hän katua
-sitä, sen vannon taivaan kautta; tahtoisinpa olla sijassanne.
-
-Puunrungot olivatkin nyt niin lähellä toisiansa, että rosvot saattoivat
-kuulla metsästäjäin hengityksen; rosvot eivät liikahtaneet eivätkä
-lausuneet sanaakaan, mutta heidän silmänsä mulkoilivat hurjasti.
-
-Mestitsi päästi nyt raivokkaan huudahduksen.
-
--- Tähtää tuonne ylös, Punakäsi! sanoi hän. Vanha rosvo katsahti
-korkeaan puuhun, johon oli kiivennyt kaksi intiaania ampuaksensa
-rosvoja, ja hän huudahti voimattomalla vimmalla:
-
--- Miten sen voisin! Voi mestitsi, mihin on sinun riehuva himosi meidät
-vienyt!
-
-Laukaus puusta, jossa comanhit olivat, keskeytti tuon vanhan rosvon,
-jonka otsaan sattui puun siru.
-
-Mestitsi laskeutui selälleen ja ampui, vaikka olikin vaarassa joutua
-intiaanien tulen esineeksi. Vaikka hän ampuikin hankalassa asemassa,
-putosi toinen comanhi kuoliaaksi haavoitettuna maahan.
-
--- Ole varuillasi! huusi Punakäsi vilkkaasti. Etkö näe, että puu, jota
-nuo pirut vyöryttävät, lähenee meidän puutamme.
-
-Metsästäjäin vyöryttämä liikkuva suojus oli pian tuskin kyynärän
-päässä. Levottomille katselijoille oli tämä jännittävä hetki, kun puut
-olivat toisiinsa koskettamaisillaan. Lopputaistelu oteltiin mies miestä
-vastaan teräaseilla.
-
-Mestitsi ei ehtinyt ladata uudestaan, José oli pudottanut pyssynsä,
-molemmat nämä vastustajat olivat siis toistensa vertaiset.
-Rosenholzilla ja Punakädellä oli kummallakin ladattu pyssynsä, joilla
-he voivat ampua. Se, joka ensin itsensä paljasti, oli varman kuoleman
-oma.
-
-Molemmat viholliset käsittivät, mitä heidän oli tekeminen. Tuskin
-olivat metsästäjät saaneet puun vieritetyksi toiseen kiinni, kun
-Punakäsi ja Rosenholz, pyssyistään välittämättä, samalla kerralla
-hyökkäsivät ylös ja alkoivat painia.
-
-Rosenholz ponnisti viimeisetkin voimansa heittääksensä vihollisensa
-maahan; haavoitetun vihollisen täytyi antaa perään. Kanadalaisen käsien
-välistä kuului rytinää. Samassa kaatui jättiläinen vihollisensa päälle,
-jonka selkä oli mennyt poikki.
-
-José oli hyökännyt toisella tavalla. Hän antoi mestitsin ensin nousta
-ylös ja heitti sitten kaikin voimin kirveensä hänen päähänsä. Mestitsi
-ei vielä ollut tointunut tuosta huumaavasta iskusta, kun José hyökkäsi
-hänen päällensä ja molemmat kaatuivat. Pian nousi José ylös; mestitsi,
-puukon iskun läpäisemänä, ei enää liikahtanut.
-
-Isä ja poika makasivat rinnakkain hengetönnä.
-
-Molempain rosvojen kuolema ratkaisi hyökkääjäin voiton. Ainoastaan
-harvat apahit pääsivät Gilajoen rannoille; mutta tappio oli suuri
-valkoistenkin puolella, sillä puolet don Augustinin paimenista
-kaatui. Noin 80 taistelijasta oli 40 kaatunutta taistelutantereella,
-lukuunottamatta niitä, joitten ruumiit olivat aavikolla tai viidakossa.
-
-Kaatuneitten joukossa oli myöskin kaksi puhvelin pyydystäjää ja
-kuusi comanhia. Näitten päällikkö oli itsekin vaikeasti haavoitettu.
-Rosenholz ja José, jotka olivat tottuneet haavoja hoitamaan, ottivat
-Ukkosensäteen huostaansa.
-
-Kuolleet haudattiin matalahkoon kuoppaan ja haavoitetut vietiin
-Puhvelijärven rannalle. Tähän meni aikaa useita tuntia.
-
-Aurinko oli jo ehtinyt kaksi kolmannesta radastaan, kun vihdoin mitä
-syvin hiljaisuus vallitsi äskeisellä taistelukentällä.
-
-Sanomaton oli Rosenholzin ilo kadotetun kasvattinsa löytämisestä.
-Fabiania näytti kuitenkin vaivaavan surumielisyys, joka ei jäänyt
-vanhukselta huomaamatta. Nuorukainen lähti paikalle, jossa viimeksi oli
-nähnyt don Augustinin ja hänen tyttärensä. Niinkuin tiedämme, tunsi
-Fabian molemmat, vieläpä oli hänen kiittäminen Rosaritaa hengestänsä.
-Nytkään hän ei ollut voinut kiitoksiansa lausua, eikä kumpikaan heistä
-ollut aavistanutkaan, että olivat niin lähellä toisiaan. Tämä suretti
-Fabiania, vaikkei hän tahtonut antaa kasvatti-isänsä huomata sitä,
-jotta ei huolestuttaisi häntä. Kumpaakaan ei hän enää löytänyt. Don
-Augustin ja hänen tyttärensä olivat ratsastaneet pois ja paimenet
-olivat seuranneet isäntäänsä. Fabian kulki poistuneiden jälkiä
-huolissaan toiveittensa pettymisestä. Hänet saavutti Rosenholz, joka
-levottomana oli kasvattiansa seurannut. Molemmat päättivät lähteä
-järven rannalle, johon pian toivoivat ehtivänsä. He luulivat siellä
-tapaavansa heidät.
-
-Sillä välin lepäsi nuori comanhi puhvelinnahkavuoteella majavan sulun
-lähellä; hänen vuoteensa ääressä olivat äsken olleet Rosenholz, Fabian,
-José, Gayferos, Wilson ja sir Frederick sekä kolme comanhia, hänen
-joukkonsa jäännökset. Metsäsissin oli Fabianin vapauttamisesta suureksi
-osaksi kiittäminen comanhin rohkeutta ja malttia; nuori päällikkö oli
-yksin, oman henkensä uhalla, vapauttanut don Augustinin tyttären ja
-ehkäisemällä rosvojen paon saattanut heidät kaatumaan.
-
-Säälivästi katsahti Rosenholz milloin Fabianiin, milloin comanhiin,
-kertoessaan kasvatilleen, mitä tuo -- melkein kuolettavasti haavoitettu
-comanhi oli hänen vapauttamiseksensa tehnyt.
-
-Sen jälkeen olivat molemmat lähteneet, nuorukainen levottomuutta
-täynnä, vanhus tukahutetuin huokauksin. Aurinko oli jo katoamaisillaan
-vuorien taa, joitten kukkulat heloittivat kullan karvaisina, kun he
-ehtivät aavikolle. Hiljakseen aaltoili korkea ruoho, eikä mikään
-olisi muistuttanut äsken tapahtuneesta taistelusta, ellei olisi nähty
-kaatuneitten hevosien ja ratsastajain ruumiita.
-
-Molemmat kulkivat äänettöminä miettien enemmän tulevaisuutta kuin
-äskeistä taistelua.
-
-He kahlasivat Punaisen joen yli ja kulkivat sitten ruohostossa olevaa,
-järven rannalle vievää polkua.
-
-Joen oikealla rannalla, jota he nyt kulkivat, oli ruohosto sytytetty;
-tuli oli sammunut vähän matkan päähän polusta. Palosta nousi kuitenkin
-vielä musta savu, joka toisinaan peitti kulkijat.
-
--- Kulkekaamme nopeammin, Fabian! sanoi vihdoin Rosenholz. Tämä savu
-muistuttaa minulle siitä kuoleman tuskasta, jota tunsin luullessani
-liekkien ympäröivän sinua.
-
-Tämä oli Fabianin mieleen ja hetken metsän rinnettä kuljettuaan
-kuulivat he Oson haukkuvan järven rannalla.
-
--- Fabian! huudahti Rosenholz, kuulemme pelastajasi äänen; ilman tuon
-koiran vainua olisimme ehtineet liian myöhään; koira löysi viidakkoon
-vievän rotkopolun. Tämä ystävän tervehdyshaukunta on suotuisa enne,
-lapseni.
-
--- Ken siellä? kuului äkkiä Encinaan karkea ääni.
-
--- Ystävä! vastasi Rosenholz.
-
-Pian olivat kulkijat järven rannalla.
-
-Paitsi Encinasta ja yhtä puhvelinpyydystäjää, ainoa, joka hänen
-tovereistansa oli elossa, oli ranta tyhjä ja aukea. Rosaritan
-taivaansininen teltta ei enää kuvastanut järvestä, kartanonomistaja,
-hänen tyttärensä ja palvelijansa olivat nopeasti lähteneet seudulta,
-joka oli tuottanut niin paljon onnettomuutta.
-
-Aituuskin oli avattu ja kesyttömät hevoset päästetty aavikolle
-vapauteensa.
-
-Surukseen saivat Fabian ja Rosenholz kuulla tuon nopean lähdön; he
-olivat varmaan toivoneet kohtaavansa don Augustinin ja Rosaritan.
-Heillä ei siis ollut muuta tekemistä kuin palata Josén luo, joka oli
-jäänyt hoitamaan Ukkosensädettä. Encinaskin lähti heidän mukaansa,
-sillä hänkin tahtoi sanoa jäähyväiset tuolle haavoitetulle, rohkealle
-nuorukaiselle.
-
-Oli jo yö, kun Fabian ja Rosenholz palasivat majavansululle. Nuori
-comanhi näytti heidän poissa ollessaan vähän toipuneen, ja hän
-tunsi Encinaan, jonka kättä hän puristi. Sitten nukkui hän taasen.
-Suojellaksensa häntä yökylmältä levitti englantilainen telttinsä hänen
-ylitsensä. Sitten laskeutuivat kaikki levolle. Heidän untansa ei
-häirinnyt muu kuin vangittu ori, jonka Wilson oli tuonut sinne. Tuo
-komea hevonen ei voinut kärsiä vankeutta, vaan repäisi poikki tuon
-vahvan hihnan, jolla se oli kiinni. Wilson ehti liian myöhään apuun.
-Eläin riensi nopeasti pois.
-
-Tuskin oli aamu koittanut, kun englantilainen ja amerikalainen taasen
-lähtivät matkalle. Pian katosivat he puitten taakse.
-
-Nuoren comanhin tila oli tänä aamuna vähän parempi kuin eilen. Kun
-Rosenholz oli ottanut pois ensimäisen siteen, saattoi hän haavan
-näöstä päättää, etteivät jaloimmat osat olleet vahingoittuneet. Ei
-kuitenkaan uskallettu ennen seuraavaa päivää lähteä viemään häntä
-vesitse comanhien kylään, joka oli Punaisenjoen rannalla Teksasissa.
-Lähetettiin vain Ukkosensäteen soturit noutamaan puhvelinnahkavenettä,
-joka oli jokien yhtymäpaikalla. Täältä löysivät he raskaamman veneen,
-joka oli ajautunut kaislikkoon, ja vaihtoivat ilolla omansa siihen.
-
-Seuraavana aamuna astuivat ystävykset ja comanhit veneeseen,
-saattaaksensa Ukkosensäteen kotiin. Rannalla sanoi Encinas heille
-jäähyväiset ja katsoi kauvan venettä, joka kiiti pitkin Punaistajokea.
-Pian näkyi se etäällä pienenä pisteenä. Hetken kuluttua peitti auer
-kokonaan seikkailijat, jotka lähtivät uusille retkille. Sitten
-poistuivat molemmat puhvelinpyydystäjät, jättäen sulun majaville, jotka
-ottivat haltuunsa entisen alueensa, välittämättä kuolleista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tässä luvussa kerrottuihin tapauksiin saattaisimme päättää
-kertomuksemme metsäsissistä, ellemme luulisi täyttävämme lukijan
-toiveita kertomalla, miksi päähenkilöitten kohtalo muodostui. Hetkeksi
-pyydämme siis vielä lukijan huomiota, sillä vaikka kertomamme käsittää
-pitkän ajan, voipi sen sanoa muutamalla sanalla.
-
-Nuo kolme metsästäjää, jotka pitivät suurimpana onnenansa saada olla
-yhdessä, olisivat varmaan alati noudattaneet rakkauttansa aavikoiden
-vapaaseen elämään, ellei olisi sattunut yhtä odottamaton kuin
-iloinenkin tapaus, joka heille antoi toisen olopaikan. Siksi tuli
-Venadon maatila, joka kerran oli tulemaisillaan Fabianille turmioksi,
-ellei vieraanvaraisen isännän tytär olisi häntä pelastanut. Tuo jalo
-tyttö sai pitää huolen Fabianin vastaisistakin päivistä, ja maatila
-tuli heidän yhteiseksi asunnokseen, kun heidän sydämensä ensin olivat
-toisensa löytäneet.
-
-Kertomuksestamme näkyy, miten kohtalo ihmeellisellä tavalla saattaa
-erotetut yhteen. Samoin tässäkin Gayferos, jonka hengestään on
-kiittäminen metsästäjäin rohkeutta, oli se, jonka avulla tämä iloinen
-muutos tapahtui. Don Augustin kutsutti hänet luoksensa läheisestä
-kylästä, jossa hänen odottamaton esiintymisensä oli herättänyt suurta
-huomiota, ja sai häneltä kuulla metsästäjäin lähteneen Teksasin
-aavikoille. Samalla kuuli hän, mikä surullinen kohtalo oli tullut don
-Antonion retkikunnan osaksi. Kun hän tahtoi osoittaa kiitollisuuttaan
-niille miehille, joitten rohkeutta ja uupumattomuutta hänen itsensä ja
-hänen ainoan lapsensa oli hengestään kiittäminen, ei hän saanut lepoa,
-ennenkuin tapasi nämä kolme metsästäjää. He saapuivat ja kertoivat
-hänelle merkilliset kohtalonsa. Nuoren Medianan kreivin ihmeelliset
-elämän vaiheet herättivät hänessä ja hänen tyttäressään mitä syvintä
-sääliä ja saivat don Augustinin antamaan tyttärensä käden jalolle
-nuorukaiselle.
-
-Tämä iloinen tapaus antoi kovan iskun vanhan kanadalaisen
-mieltymykselle metsäelämään. Ilolla siunasi hän tämän liiton, ja
-vaikkei hän kokonaan luopunut vapaasta metsäelämästä, niin pian kohosi
-raivattuun paikkaan metsässä lähellä maatilaa mökki, johon Fabian
-Mediana nuoren puolisonsa kanssa usein ohjasi kulkunsa ja jossa hän
-uskollisten ystäväin seurassa nautti todellista iloa ja onnea.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Metsäsissi, by Gabriel Ferry
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄSISSI ***
-
-***** This file should be named 61862-8.txt or 61862-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/1/8/6/61862/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/61862-8.zip b/old/61862-8.zip
deleted file mode 100644
index a4e76f0..0000000
--- a/old/61862-8.zip
+++ /dev/null