As captured January 27, 2025

3 files changed, 2222 insertions, 1307 deletions

diff --git a/60609-0.txt b/60609-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..56581a7
--- /dev/null
+++ b/60609-0.txt
@@ -0,0 +1,915 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 60609 ***
+
+PUNASYDÄN ELI METSlEN KUMMITUS
+
+Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista
+
+
+Kirj.
+
+P. B. St.
+
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+Haminassa,
+Alfred Lagerbom,
+1903
+
+
+
+
+NEUVOTTELU:
+
+Neuvottelu-nuotion ääressä.
+"Punasydämen" ensimmäinen uhri.
+Julman Korppikotkan loppu.
+Veljekset.
+Loppu.
+
+
+
+
+Neuvottelu-nuotion ääressä.
+
+
+Dakota, eräs Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain nuorimpia valtioita, on
+hedelmällinen vaikka näihin aikoihin sangen harvaan asuttu maa.
+
+Eräänä iltapäivänä loimusi aika nuotio Dakota-intiaanien leirissä
+vuolaasti virtaavan puron oikealla rannalla. Lähellä olevalle
+tasangolle kokoontuivat kohta kaikki kylän miehet. Alipäälliköt ja
+merkittävimmät sotilaat asettuivat ympyrään nuotion ympärille ja
+tuijottivat synkin katsein tuleen. Ei kukaan uskaltanut lausua
+sanaakaan; ison joukon äänettömyys näkyi ennustavan jotakin
+salaperäistä.
+
+Äkkiä käänsivät useimmat kasvonsa kohti erästä isoa _Wigwamin_ [wigwam
+-- intiaanien teltanmuotoinen maja], josta jättiläismäinen mies juuri
+astui ulos. Hänellä oli hartioillaan pedon nahka; joukko ihmisten
+kuivuneita päänahkoja, tupakka-kukkaro, pussillinen kuulia ja ruutia,
+pitkä puukko ja lyhyt nylky-veitsi olivat kiinnitetyt hänen vyöhönsä.
+Olallaan kantoi hän oivaa kaksipiippuista pyssyä ja oikeassa kädessään
+heilutti hän raskasta _tomahawkia_ eli tappokirvestä. Pitkät
+kotkansulat, jotka olivat hänen tukassaan, ilmaisivat hänen olevan
+ylimmäisen päällikön.
+
+Hitain askelin läheni päällikkö sotilasjoukkoansa, astui nuotion ääreen
+ja istuutui alipäällikköjen viereen.
+
+Eräs nuori sotilas tarjosi hänelle täytetyn piipun ja pani pienen
+kekäleen koppaan tupakan päälle. Päällikkö vetäisi muutamia savuja ja
+antoi sitten piipun lähimpänä olevalle punaihoiselle. Tämäkin vetäisi
+muutaman savun ja ojensi sen sitten naapurilleen, niin että jokainen
+nuotion ääressä istuva sotilas sai vuoroonsa sitä polttaa.
+
+Nyt nousi päällikkö ylös ja alkoi kaikkien tarkkaavaisesti kuunnellessa
+puhua: "Dakotan urhoolliset sotilaat!" sanoi hän. "Musta Kotka on
+kutsunut teidät neuvottelu-nuotion ääreen kuullakseen teidän, heimomme
+kokeneimpien miesten mieltä. Pojaltaan Julmalta Korppikotkalta on Musta
+Kotka saanut kuulla tärkeän uutisen. Sallittakoon sen tähden Julman
+Korppikotkan kertoa, mitä hän on havainnut!"
+
+Häikäilemättä suostui intiaanien neuvoskunta siihen, ja Mustan Kotkan
+viittauksesta astui toisten joukosta aseestettu nuori mies, jolla jo
+oli voitonmerkkeinä muutamia päänahkoja vyötäröillään ja jonka koko
+olemus huokui hurjaa taistelunintoa.
+
+Päällikkö silmäsi mielihyvällä uljasta nuorukaista, joka solakkana kuni
+honka asettui nuotion ääreen.
+
+"Julma Korppikotka kertokoon, mitä hän on huomannut!" huudahti vanhin
+alipäälliköistä.
+
+Muutamat sotilaat yhtyivät tähän kehoittavin _hugh_-huudoin, mutta
+päällikön ankara katse sai heidät kohta vaikenemaan.
+
+"Julma Korppikotka harhailee mielellään metsissä metsänriistan ajossa",
+sanoi nuorukainen kaikuvalla äänellä. "Eräänä iltana läksi hän
+metsälle. Ajaen metsänkaurista takaa tuli hän valkoiselle
+kalliolle, missä Suuren Käärmeen hauta on. Samassa juoksi eläin
+läpipääsemättömään pensaikkoon, Uutta Julma Korppikotka ei pelkää
+ohdakkeita ja aikoi sentähden kiiruhtaa metsänkauriin jälkeen.
+Yht'äkkiä kuului ylhäältä valittava ääni ja samassa näyttäytyi Julmalle
+Korppikotkalle hirvittävä kummitus, joka oli kaksi kertaa niin iso kuin
+tavallinen ihminen, se oli aivan valkoinen ja sillä oli pyssy kädessä.
+Julmalla Korppikotkalla on terävät silmät; hän huomasi sentähden heti
+kohta sen punaisen sydämen, joka oli kummituksen rinnassa. Vaikka se
+oli kauhean ja peljättävän näköinen, niin ei Julma Korppikotka
+säikähtänyt, vaan kohotti pyssynsä ja tähtäsi salaperäistä olentoa
+vastaan. Mutta ennenkuin hän ehti laukasta, niin lensi pyssy hänen
+käsistään ja tuo salaperäinen kummitus oli kadonnut. Julman
+Korppikotkan pyssyä ei enää voinut käyttää, sillä sen perä meni
+pirstaleiksi; muutoin olisi Julma Korppikotka varmaan ottanut
+kummituksen kiinni".
+
+Kun kerskaileva intiaani oli lopettanut puheensa, otti hän esiin
+tuliluikkunsa ja ojensi sen vanhimmalle alipäällikölle. Tämä tutki sitä
+ja sanoi hetkisen kuluttua kolealla äänellä: "Julman Korppikotkan
+pyssyn on kuula, joka on lähtenyt toisesta tuliluikusta, vioittanut. Ja
+tämä kuula on lähtenyt amerikkalaisten metsien kummituksen,
+'Punasydämen' pyssystä".
+
+Jo päällikön nuoren pojan puhuessa oli sotilaissa voinut huomata suurta
+levottomuutta, niin että he tuskin taisivat hillitä itseään. Mutta kun
+alipäällikkö nyt lausui sanan "Punasydän" kuului moniääninen
+kauhunhuuto: "Metsien kummitus! Voi punaihoisia sotilaita! Manitou
+[Manitou = suuri henki = intiaanien palvelema jumaluusolento] on
+hyljännyt lapsensa!"
+
+Musta Kotka katsoi halveksuen sotilaihin ja huudahti: "Ne, jotka noin
+kirkuvat, eivät ole sotilaita, vaan polonalaisia ämmiä!"
+
+"Julma Korppikotka nauraa jäniksenkoiville!" huusi päällikön poika ja
+rupesi nauraa hohottamaan.
+
+Kaikki alipäällikötpä nuhtelivat ilakoitsevaa nuorukaista, joka häveten
+kiiruhti toisten joukkoon.
+
+Mustaa Kotkaa harmitti se, että hänen lemmittyänsä oli julkisesti
+nuhdeltu, mutta hän ei taitanut kumminkaan asialle mitään, koskapa
+nuorukaisella ei ollut oikeutta käyttäytyä sillä tavoin heimon
+vanhinten edessä.
+
+Nuotion ääressä istuvat intiaanit puhkesivat nyt vilkkaasti
+keskustelemaan ja päällikkökin otti siihen osaa. Taaempana yhdessä
+ryhmässä soivista sotilaista ei yksikään kuullut sanaakaan, mutta
+Mustan Kotkan kiivaista eleistä päättäen voitiin kumminkin arvata,
+ett'ei päällikkö ollut samaa mielipidettä kuin Dakotaheimon
+neuvoskunta.
+
+Vihdoin nousi vanhin nuotion ääressä istuvista alipäälliköistä
+seisoalleen ja sanoi vakavasti: "Sotilaat puhuivat totta: Manitou on
+hyljännyt lapsensa. Nyt näyttäytyy Dakotan mailla metsien kummitus
+'Punasydän', joka on punaihoisen kansan verivihollinen. Jo monta vuotta
+sitten alkoi tämä henki pelinsä intiaanien keskuudessa, eivätkä nämät
+mahda hänelle mitään. Monta, niin, monta monituista sotilasta on hän jo
+passittanut ikivihreille metsästysmaille, tappaessaan heidät
+tuliluikullaan, joka ei koskaan petä. Naapureimme alueilla on jo
+löydetty lukuisia ruumiita, joiden rinnassa on merkkinä ollut punainen
+sydän, metsäin kummituksen puumerkki. Tähän saakka on Dakota-intiaanien
+maa ollut rauhoitettuna tämän kauhistuttavan hengen käynneiltä, ja
+alipäälliköt toivovat sentähden, ettei 'Punasydän' ole vaativa uhrejaan
+täältä. He hylkäävät sentähden urhoollisen päällikkönsä Mustan Kotkan
+neuvon, että tätä henkeä vastaan tehtäisiin hyökkäys, johon heimon
+urhokkaimmat sotilaat ottaisivat osaa. Dakota-intiaanit ovat
+pelkäämättömiä miehiä eivätkä suinkaan pelkää vaaroja, mutta metsien
+kummitukselle he eivät taida mitään ja heidän verensä vuotaisi
+turhaan".
+
+Äänekäs "hugh"-huuto sai ilman värähtelemään ja sotilaitten kasvoista
+voi nähdä, että he olivat hyvin tyytyväisiä tähän päätökseen.
+
+Ainoastaan päällikkö ja hänen poikansa näyttivät nyrpeiltä.
+
+"Kurjat raukat!" murisi Musta Kotka. "Kerran olette vielä katuvat
+raukkamaista leväperäisyyttänne!"
+
+
+
+
+"Punasydämen" ensimmäinen uhri.
+
+
+Kaksi päivää neuvottelun jälkeen astui nuori sotilas "Haukka" leiristä
+ja läksi aarniometsään. Hänen tarkoituksensa oli tappaa jotakin
+metsänriistaa, josta hänen nuori vaimonsa olisi voinut laittaa
+päivällisaterian. Varovasti tutki hän sammaleen peittämää maata
+löytääkseen jotakin jälkeä. Mutta kuinka kauvan hän hakikaan, ei hän
+voinut sellaista huomata, ei ainakaan ison ja arvokkaan eläimen jälkiä;
+siellä täällä näkyi kyllä jälkiä, mutta ne olivat pienten petoeläinten,
+kuten näätien, kettujen y.m. tekemiä.
+
+Tämä vastoinkäyminen teki hänet alakuloiseksi, sillä ei siinä kylläksi,
+että hän jäi paistinlihaa vaille, vaan hän oli joutuva naurunkin
+alaiseksi, sentähden että hän -- kuulu metsämies -- oli pakoitettu
+palaamaan tyhjin toimin leiriin. Senpätähden päätti hän olla kotiin
+lähtemättä, ennenkun hän oli ampunut metsänkauriin tahi hirven.
+
+Kahta tarkemmin tutki hän nyt maanpintaa ja tutkisteli pensaikot, ehken
+piili niissä sittenkin saalis. Mutta yhä vaan oli onni hänelle yhtä
+vastainen. Useita tunteja oli hän jo kulkenut aarniometsää,
+levähtämättä ja huolimatta siitä, että häntä vaivasi nälkä ja jano --
+sillä hän oli tottunut pitkiin marsseihin ja vaivoja näkemään ja siten
+poistui hän yhä kauvemma leiristään.
+
+Vihdoin tuli hän pienelle avonaiselle paikalle, josta melkoisen korkea
+ja jyrkkä kiiltävän valkoinen kalkkikerroksinen kallio kohosi. Sen
+lähellä oli pieni kumpu, jonka huipulla oli maahan isketty keihäs,
+jossa muutamia päänahkoja riippui.
+
+"Valkoinen kallio -- Suuren Käärmeen hauta!" sanoi Haukka itsekseen
+ja katsoi kammoksuen tätä hautauspaikkaa, joka oli omistettu
+Dakotaintiaanien urhokkaalle päällikölle, joka niin useassa
+taistelussa oli voiton vienyt ja joka ei koskaan ollut haavoittunut,
+kunnes vihdoin tapaturma -- hän katkaisi kaulansa kerran kun hänen
+hevosensa kaatui -- lopetti hänen päivänsä.
+
+Äkkiä muistui hänen mieleensä se kertomus, jonka intiaanipäällikön
+poika oli kertonut, ja vaikka hän oli rohkea niin vapisutti häntä nyt
+kumminkin. Sillä juuri tällä paikallahan oli Julmalle Korppikotkalle
+näyttäytynyt metsien kummitus, tuo kaikkia punaihoisia vainoova,
+salaperäinen henki, joka tappoi äänettömällä laukauksella ja joka
+merkitsi punaisella sydämellä uhrinsa rinnan. Ajatteles, jospa hän
+juuri nyt olisikin tässä! Varmaan oli Maukka silloin kuoleman oma,
+sillä ei kukaan voinut "Punasydäntä" vastustaa. Mutta kohta hän
+rohkaisihe.
+
+"Kukapa kumminkin voi tietää, missä 'Punasydän' nyt on!
+Arvattavastikaan hän ei pysyttelehe kaksi päivää peräkkäin samoilla
+paikoilla, varsinkaan ei, koska hän varsin hyvin tietää, että intiaanit
+harvoin käyvät hautausmailla. Ei, sehän ei suinkaan voisi olla eduksi
+sellaiselle olennolle, joka niin kiihkeästi etsii tilaisuutta
+tappaakseen niin monta punaihoista kuin suinkin!"
+
+Näin tuumien astui Haukka avonaiselle paikalle. Varmuuden vuoksi otti
+hän pyssyn olaltaan ja pysyttelihe valmiina ampumaan milloin tahansa.
+Kohta oli hän "Valkoisen kallion" juurella ja alkoi sitä kiertää.
+Samassa oli hänestä, kuin joku puhuisi tuolla ylhäällä. Henkeään
+pidättäen painautui hän kalliota vastaan ja kuulosti tarkkaan.
+
+Todellakin silloin tällöin eroitti hän valittavan äänen, jota hän ei
+voinut ymmärtää. Uteliaisuus heräsi hänessä ja hän alkoi --
+ajattelematta äskeisiä pelkoaan -- kiivetä ylöspäin. Hän teki sen niin
+varovaisesti, ettei pieninkään kivi ruvennut vierimään. Valittavat,
+oudot äänet kävivät yhä selvemmiksi. Sangen väsyksissä oli hän päässyt
+melkein kallion huipulle, kun äänet lakkasivat kuulumasta, Hän
+piiloutui ulkonevan lohkareen taakse. Samassa kuuli hän nyyhkytystä,
+joka hänen mielestään tuli jostakin läheltä ja hän tuli siitä siihen
+päätökseen, että hän oli saavuttamaisillaan tarkoituksensa.
+
+Jotta häntä ei voisi huomata ryömi hän nyt mahallaan ja hiipi siten yhä
+ylemmä. Kalliossa huomasi hän nyt pienen aukon, josta salaperäiset
+valittavat äänet taas kuuluivat.
+
+Piiloutuneena kallionlohkareen taakse kurotti Haukka nyt päätään
+nähdäkseen vieläkin paremmin. Hetkiseksi oli hänestä kuin jos miehinen
+valkoiseen pukuun puettu olento olisi näyttäytynyt aukossa; hän ei
+kumminkaan voinut päästä selville siitä josko se ei ollut pelkkää
+mielikuvitusta vaan. Valittavat äänet taukosivat kuulumasta ja nuori
+intiaani kohottautui hiukkasen. Äkkiä kaatui hän nyt, hänen kasvonsa
+peittyivät vereen, hänen rintansa korahteli ja ruumis luuhistui kokoon
+ja -- Haukka heitti henkensä.
+
+Hetkisen kuluttua näyttäytyi jotain valkoista aukossa. Äkkiä nousi se
+pystyyn ja kalliolla seisoi nyt pitkä, valkoinen olento lyhyt pyssy
+kädessä. Rinnan kohdalla oli hänellä punainen sydän. Laahustavin
+askelin läheni olento ruumista ja silmäsi sitä hetkisen. Sitten lankesi
+se polvilleen ja pyyhkäisi toisella kädellään intiaanin rintaa, jossa
+nyt näkyi iso, vaalean punainen sydämen kuva. Taasen noustuaan tarttui
+olento ruumiiseen ja laahasi sen kalliolta alas.
+
+Kun se oli ehtinyt metsänaukon rinteeseen, jätti se kuolleen Haukan
+pensaan juurelle, taittoi intiaanin puukon kiveen ja pani sen jälleen
+kuolleen viereen, jonka jälkeen se taasen läksi kalliolle.
+
+Tultuaan sinne huomasi se intiaanin pyssyn, joka oli rauniolla. Muutama
+isku kallionseinään ja ase oli käyttämätön. Olento laskeusi vielä
+kerran alas aukeamalle, laski murskatun pyssyn ruumiin viereen ja
+kiipesi sitten uudelleen kalliolle, jonka aukon kohdalla se äkkiä
+pienenemistään pieneni ja hävisi kohta alla olevaan luolaan, josta
+hetkisen kuluttua kuului omituinen valittava ääni, kuin jos se olisi
+jostakin soittokoneesta lähtenyt.
+
+Haukan nuori vaimo odotti levottomana miehensä takaisintuloa, hän ei
+kotiutunut myöhään yölläkään. Kuu hän ei seuraavana aamunakaan ollut
+palannut, läksi vaimo päällikön luo ja ilmoitti hänelle, ettei Haukka
+vielä ollut palannut metsältä. Musta Kotka päätti, että Haukkaa
+odotettaisiin puolipäivään asti. Mutta kun tätä ei vielä silloinkaan
+näkynyt eikä kuulunut, lähetti hän viisi sotilasta kadonnutta etsimään.
+Haukan vaimo pyysi saada seurata heitä, mutta Julma Korppikotka
+käännytti hänet tylysti takaisin, käskien hänen jäädä kotiin, koskapa
+sotilaitten ei ollut soveliasta kulkea naisten seurassa.
+
+Hakijat haaraantuivat eri tahoille metsään ja tähystelivät
+tarkkaavaisina maata siten löytääkseen Haukan jäljet. Vihdoin onnistui
+Julman Korppikotkan huomata _mokkassiini_-jalkineen tekemät tuoreet
+jäljet, joita he sitten seurasivat.
+
+Aurinko oli jo mailleen menemäisillään kun etsijät ehtivät
+metsänaukeamalle valkoisen kallion luona.
+
+Äkkiä huudahti eräs sotilaista: "Haukka!"
+
+Sotilaat katsoivat siihen suuntaan, johon huutava viittasi ja
+kauhukseen huomasivat he nyt kuolleen toverinsa. Tutkiessaan häntä
+tarkemmin näkivät he myös, että hänen aseensa olivat särjetyt, että
+kuula oli lävistänyt hänen päänsä ja että punainen sydän oli maalattu
+hänen rinnalleen.
+
+"Metsien kummitus on tappanut hänet! Tämä oli ensimmäinen uhri, jonka
+'Punasydän' on joukostamme vaatinut. Paetkaamme täältä, ettei kuolo
+meidätkin saavuttaisi!"
+
+Sentapaisia huudahduksia päästivät säikähtyneet intiaanit, jotka väliin
+silmäsivät ruumista, väliin valkoiseen kallioon päin, jota punertava
+iltarusko kietoi hehkuvaan valoonsa.
+
+Julma Korppikotkakin säikähti alussa, kun hän näki kummituksen
+ensimmäisen uhrin, mutta pian karaisihe hän ja kehoitti tovereitaan
+hakemaan 'Punasydäntä' tehdäkseen hänet vaarattomaksi.
+
+"Kuinka voimme me häntä hakea, kun yö jo on tulossa?" väitti eräs
+intiaaneista, jota kutsuttiin "Havukaksi", osoittaen kädellään
+laskeutuvaa aurinkoa.
+
+"Viettäkäämme yötä metsässä, varhain huomisaamuna voimme sitten tarkoin
+tutkia seutua", ehdoitti päällikön poika.
+
+Mutta intiaanit eivät suostuneet tähän, vaan vaativat, että heidän
+sallittaisiin heti kohta palata leiriin.
+
+"Voi teitä kurjia raukkoja!" huudahti Julma Korppikotka vihastuneena,
+tarttuen tuimasti pitkän puukkonsa päähän.
+
+"Julma Korppikotka on tosin esimiehemme poika", sanoi Havukka viitaten
+tovereilleen, että he rauhoittuisivat, "mutta vielä hän ei ole
+päällikkömme. Me saimme käskyn hakea Haukkaa, emmekä suinkaan käskyä
+vainota 'Punasydäntä'. Julma Korppikotka tietää aivan hyvin, että
+Havukka ja hänen toverinsa ovat urhoollisia sotilaita eivätkä
+pelkurimaisia raukkoja; he eivät säikähdä taistelua julmimmankaan
+vihollisen kanssa, mutta 'Metsien kummituksen' kanssa he eivät
+kumminkaan antaudu taisteluun, koskapa he siinä aivan turhanpäiten
+uhraisivat henkensä. Päättihän muutenkin heimomme neuvoskunta, ettei
+tulisi ahdistaa 'Punasydäntä' ja vanhempia on totteleminen. Jos Julma
+Korppikotka haluaa tänne jäädä, emme ole häntä siitä pidättävät, mutta
+me palaamme kotiin".
+
+Päällikön nuori poika oli jo vihaisesti vastaamaisillaan tähän
+puheeseen, kun samassa ylhäältä päin kuului pitkäveteinen valittava
+ääni, ja samassa voitiin laskevan auringon viimeisissä säteissä
+eroittaa jättiläismäinen, valkoinen olento kallion huipulla.
+
+"Punasydän!" huudahti Julma Korppikotka puoleksi tukahtuneella äänellä
+ja peräytyi vaistomaisesti muutaman askeleen.
+
+"Metsien kummitus!" sanoivat hänen toverinsa kauhistuneina. "Pian
+täältä pois, ennenkun hänen kostonsa meidät tavoittaa!"
+
+"Sinä sen peto!" huudahti äkisti päällikön poika, "Julma Korppikotka
+lähettää sinulle terveisensä!"
+
+Samassa paukahti nuoren intiaanin pyssy, mutta kummitus oli
+paikoillaan. Hetkisen kuluttua kuuluivat taas surulliset ja valittavat
+äänet ja kummitus katosi näkyvistä.
+
+Kauhistuneet intiaanit tarttuivat nyt kuolleeseen Haukkaan ja hänen
+aseisiinsa ja kiiruhtivat juoksujalassa pimeään metsään. Julma
+Korppikotka seurasi heitä.
+
+Vasta keskiyön aikaan ehtivät he leiriin.
+
+
+
+
+Julman Korppikotkan loppu.
+
+
+Oli kulunut muutamia päiviä.
+
+Dakota-intiaanien leirissä vallitsi sellainen kauhu, etteivät edes nuo
+urhoolliset miehetkään uskaltaneet poistua leiristään, ellei heitä
+ollut ainakin kolme yhdessä.
+
+Tämän kauhun oli metsien kummitus, Punasydän, herättänyt.
+
+Samana päivänä, jolloin Haukan ruumis tuotiin intiaanien kylään,
+menetti vielä toinenkin intiaani henkensä salaperäisen olennon käden
+kautta. Seuraavanakin päivänä löydettiin eri paikoista kylän
+läheisyydestä kaksi ruumista, joilla oli tuo maalattu punainen sydän.
+
+Kauhea kostaja raivosi kuulumattomalla tavalla punaihoisten
+keskuudessa.
+
+Kun nuo kaksi ruumista oli löydetty kutsuttiin neuvoskunta uudelleen
+kokoon ja nuotion ääressä päätettiin, ettei intiaanien tullut yksin
+lähteä leiristä, päätös, jota tervehdittiin yleisellä mielihyvällä.
+
+Intiaanien päällikkö, Musta Kotka, yritti nytkin saada heimon vanhimmat
+taivutetuiksi siihen, että sotilaat tekisivät päättäväisen ja yleisen
+hyökkäyksen tuhotakseen metsien kummituksen, mutta tälläkin kertaa
+turhaan. Alipäälliköt koettivat todistaa, että heidän olisi mahdotonta
+saada Punasydän kiinni sekä että punaihoisia olisi kova kosto kohtaava
+semmoisesta uskaliaasta yrityksestä. Jos joku tahtoisi hakea
+Punasydäntä, niin he eivät tosin tahtoneet estää häntä siitä, mutta
+intiaanien neuvoskunta ei koskaan tulisi antamaan käskyä tuon
+salaperäisen olennon vainoomisesta.
+
+Musta Kotka pui nyrkkiä, mutta hillitsi kumminkin vihansa. Hän oli
+hyvin suuruksissaan, että hänen päällikön itsensä täytyi mukautua
+alipäälliköiden tahtoa noudattamaan. Vaikka hän luuli, että Punasydän
+oli kauhistuttava olento, niin luuli hän kumminkin, että se yhdistetyin
+voimin voitaisiin masentaa.
+
+Ja minkä maineen hän ei olisi saavuttavakaan, jos kaikissa valtioissa
+tulisi tunnetuksi, että Dakota-intiaanien päällikkö oli kukistanut
+punaihoisten vaarallisimman vihollisen! Mustan Kotkan poika himoitsi
+myös saada kostaa metsien kummitukselle ja sentähden oli hän vihoissaan
+neuvostolle ja herjasi urhoollisia päälliköitä kutsuen heitä
+jäniskoiviksi ja vanhoiksi akoiksi.
+
+Seuraavana päivänä löydettiin eräs intiaani hengetönnä omassa
+_wigwam'issaan_ ja punainen sydän hänen rinnassaan. Julma Korppikotka
+päätti nyt sentähden itse ruveta ajamaan Punasydäntä takaa. Päätöksensä
+ilmoitti hän isälleen ja lupasi heti lähteä valkoiselle kalliolle,
+jolla tuolla salaperäisellä olennolla varmaankin oli piilopaikkansa.
+
+"Julma Korppikotka on urhoollinen nuorukainen, ja Musta Kotka on ylpeä
+siitä", sanoi isä poikaansa kiittäen. "Päällikkö ja hänen poikansa
+uskaltavat yksin lähteä kummitusta vastaan ja he tulevat osoittamaan
+sotilaille, että heillä kummallakin on enemmän uskallusta kuin kaikilla
+heillä yhteensä".
+
+Varustettuaan itsensä aseilla ja ampumavaroilla läksivät he
+wigwam'istaan ilmoittamatta kellekään mitä he aikoivat tehdä ja menivät
+metsään. Varovaisesti kulkivat he eteenpäin, kuulostaen jokaista ääntä
+ja aina valmiina hyökkäykseen. Julmalla Korppikotkalla oli pyssy
+kädessään ja Musta Kotka heilutti tomahawkiaan, joka oli hänen
+lempiaseensa.
+
+Vihdoin tulivat he metsänaukeamalle valkoisen kallion luona ja Julma
+Korppikotka näytti isälleen paikan, jossa he olivat löytäneet
+hengettömän Maukan.
+
+Musta Kotka kumartui tutkimaan maanpintaa, mutta hänen oli kumminkin
+vaikea mitään eroittaa, sillä rankkasade edellisenä päivänä oli
+tykkönään huuhtonut kaikki jäljet pois.
+
+Nuorukainen kosketti silloin hiljaa päällikön olkapäätä ja osoitti
+valkoista kalliota.
+
+Päällikkö katsoi samaan suuntaan, mutta ei voinut huomata mitään
+erikoisempaa ja aikoi juuri kysyä pojaltaan, mitä oli tapahtunut, kun
+surkea voivotteleminen tunki hänen korviinsa.
+
+Hän viittasi nyt salaperäisesti pojalleen, paneutui mahalleen ja hiipi
+hautakumpua kohden. Saman teki myös poika. Tällä tavoin pääsivät
+molemmat kummulle huomaamatta enää mitään tavatonta, mutta juuri kun he
+olivat päässeet perille, kuului taas voivottelemista. Tähysteltyään
+hetkisen näkivät eteenpäin hiipivät punaihoiset ruohokossa kallion
+alapuolella valkoihoisen miehen, joka painoi kättänsä verisiä kasvojaan
+vastaan; vähän matkan päässä hänestä oli hänen pyssynsä.
+
+Julman Korppikotkan kasvoissa kuvastui tavaton verenhimo. Tarttuen
+nylkyveitseensä hyökkäsi hän muutamin pitkin harppauksin haavoitetun
+kimppuun. Kun valkoihoinen mies kuuli äänen, avasi hän silmänsä ja
+huomasi kauhistuen aseellisen intiaanin.
+
+Vaikka hän oli hyvin heikko niin koetti hän kumminkin puolustautua. Hän
+vetäisi ison metsästyspuukkonsa, joka riippui hänen vyöllään ja hosui
+sillä niin tuimasti, ettei punaihoinen päässyt hänen kimppuunsa.
+Raivostuen tästä tempasi Julma Korppikotka pyssynsä olaltaan ja iski
+sen perällä puukon valkoisen miehen kädestä. Hurjasti hihkaisten
+tarttui hän taasen nylkyveitseensä ja hyökkäsi haavoitettua vastaan
+sekä varustautui nylkemään hänen päänahkaansa.
+
+Mielihyvällä katsoi Musta Kotka poikansa toimia eikä hänen mieleensä
+edes juolahtanutkaan auttaa häntä, sillä hän tiesi hyvin, että hänen
+poikansa oli pääsevä voitolle.
+
+Mutta samassa näki hän kuinka tämä äkkiä hypähti pystyyn, levitti
+käsivartensa luotaan ja kaatui oikealle kyljelleen ruohikkoon, johon
+hän jäi liikkumattomana makaamaan. Päällikkö aikoi kiiruhtaa hänen
+luoksensa, mutta samassa tuli metsästä jättiläismäinen, valkoiseen
+puettu olento, jolla rinnassaan oli punainen, sydämentapainen merkki.
+Kädessään oli sillä lyhyt pyssy.
+
+Kun päällikkö näki tämän salaperäisen kummituksen pudotti hän aseensa.
+
+"Metsien kummitus!" huudahti hän samassa ja hänet valtasi äkillinen
+kauhistus niin, että hän läksi pakoon.
+
+Omituinen pitkäveteinen ja valittava ääni kaikui hänen jäljissään.
+
+Kun Musta Kotka oli kadonnut näkyvistä, astui salaperäinen olento
+Julman Korppikotkan luo, joka jo oli kuollut; ohimossa oli hänellä
+pieni haava, josta vuoti verta. Haamu mursi hänen aseensa rikki ja
+piirsi hänen rintaansa punaisen sydämen. Sitten läheni se valkoihoista
+miestä, joka tunnottomana makasi ruohokossa ja jonka kasvot olivat niin
+veren tahraamat, että oli mahdotonta eroittaa hänen kasvonpiirteensä.
+Nyt se jäi hetkiseksi seisomaan tietämättä mitä oikeastansa oli
+tehtävä.
+
+Äkkiä muuttui se puolta pienemmäksi, nosti tajuttoman valkoihoisen
+miehen hartioilleen ja pääsi nojaten lyhyeen pyssyynsä vaivaloisesti
+kalliolle, jonka jälkeen se katosi mustaan aukkoon.
+
+Kun se taas tuli näkyviin oli se yksin; palasi vielä kerran aukeamalle
+ja laahasi päällikön kuolleen pojan samalle paikalle, jossa Haukka
+muutama päivä sitten oli maannut, järjesti rikki murretut aseet hänen
+viereensä ja tuli takaisin valkealle kalliolle. Huomatessaan
+valkoihoisen pyssyn, tarttui se siihen ja kumartui myöskin ottamaan
+tämän hatun, jota tuuli pyöritteli ruohokossa ja katosi piakkoin
+kallionaukkoon.
+
+
+
+
+Veljekset.
+
+
+Eräällä Kansasin _farm'illa_ [farm = englantilainen nimitys
+ameriikkalaiselle maakartanolle] oli monta vuotta sitten Wigth niminen
+englantilainen siirtolainen vaimoineen ja kaksine poikineen, nimeltä
+Edmund ja Rudolf. Molemmat nuorukaiset auttoivat vanhempiansa
+maanviljelemisessä ja muissa askareissa, mutta seurasivat kaikista
+mieluimmin isäänsä hänen metsästysretkillään, joten heistä kohta tuli
+erinomaiset tarkka-ampujat.
+
+Edmund, veljeksistä vanhin, oli luonteeltaan levoton ja hänen mielensä
+paloi päästä seikkailuihin osalliseksi. Nuorempi veli, Rudolf, oli
+vakavampi ja rakasti enemmän rauhallista ja tyyntä elämää.
+
+Tuo englantilainen perhe, joka jo kauvan aikaa oli asunut eräässä
+Kansasin autioimmista seuduista, ei tähän saakka ollut nähnyt
+ainoatakaan punaihoista ja niin vanha Wigth pariskunta kuin myös Rudolf
+olivat siitä hyvillään, koskapa heidän ei ollenkaan tehnyt mieli tehdä
+sellaisia tuttavuuksia, joista harvoin on onnellisia seurauksia.
+
+Toinen oli taas Edmundin laita. Hänen ainoa toivomuksensa oli tavata
+joku punaihoinen, jonka kanssa hän pääsisi taisteluun ja jonka hän
+siinä voittaisi; tämä hänen toivomuksensa vihdoin toteutuikin, mutta
+sillä oli hyvin surulliset seuraukset.
+
+Kuu farmin kaikki asukkaat eräänä yönä nukkuivat sikeintä untaan,
+kuului kauheata melua läheisyydestä. Uudisasukkaat heräsivät, mutta
+ennenkun miehet ehtivät tarttua aseisiinsa, hyökkäsi taloon joukko
+intiaaneja, joista muutamilla oli tulisoihdut mukanaan, eikä kestänyt
+kauvan ennenkun vanha Wigth ja hänen vaimonsa lävistetyin rinnoin
+vaipuivat permannolle ja heidän päänahkansa olivat verenhimoisten
+punaihoisten nylkemät. Edmund jätettiin henkiin, mutta huolimatta hänen
+hurjasta vastarinnastaan sidottiin hänet käsistä ja jaloista.
+
+Rudolfin onnistui anastaa ladattu kaksipiippuinen pistooli ja sitten
+huomaamatta paeta ikkunasta. Kun intiaanit olivat laahanneet vangitun
+Edmundin ulos pellolle, sytyttivät he rakennuksen palamaan ja aikoivat
+lähteä pois. Mutta silloin huomasivat he Rudolfin, joka aikoi paeta
+metsään. Heti hyökkäsi joukko intiaaneja häntä vastaan. Nuorukainen
+laukasi kummankin piipun ja satutti kummallakin laukauksellaan
+vihollisen, mutta siitä yltyi vaan näiden raivo ja kilpiään, puukkojaan
+ja kirveitään heiluttaen hyökkäsivät he nyt aseettoman miehen kimppuun.
+
+Varma kuolema silmien edessä teki nyt Rudolf rohkean päätöksen.
+Ennenkun hän sallisi noitten petojen tappaa ja silpoa itsensä tahtoi
+hän kernaammin vapaaehtoisesti erota elämästä. Huudahtaen: "Jumalani,
+sinun käsiisi annan sieluni!" hyökkäsi hän aimo hyppäyksellä palavaan
+rakennukseen.
+
+Hämmästyneet intiaanit tuijottivat ääneti loimuaviin liekkeihin, joihin
+urhokas nuorukainen oli kadonnut; kohta sen jälkeen läksivät he
+paluumatkalle, laahaten vangittua Edmundia mukanaan ja hävittivät ohi
+kulkiessaan talon pellot ja vainiot. Tuskin olivat he ehtineet sen
+tehdä ennenkun koko seutu peittyi synkkään pimeään, sillä rakennus oli
+palanut pohjiaan myöten ja nyt juuri luuhistui se kokoon.
+
+Rohkea Rudolf ei kumminkaan hukkunut liekkeihin. Kun hän töytäsi savun
+ja liekkien täyttämään tupaan, kaatui hän erästä laskuovea vastaan,
+joka vei lattian alla olevaan kellariin ja joka murtui hänen altaan.
+Hänen tilansa ei suinkaan sittenkään ollut kadehdittava: hirveä kuumuus
+tunkeusi alas kellariinkin ja kohta alkoi hengityskin käydä
+mahdottomaksi, koska hänen piilopaikkansa täyttyi tukehduttavalla
+savulla. Vihdoin puoleksi tukehtuneena ja voimatta enää toimiaan
+arvostella, aikoi hän hyökätä ulos takaisin. Samassapa luuhistui
+rakennuksen runko yhdeksi ainoaksi raunioksi.
+
+Onnellisen sattuman kautta säilyi kellari kumminkin jotakuinkin
+palkkien pudotessa sen päälle niin että raitista ilmaa kohta alkoi
+tunkeutua sinne. Vähitellen alkoi Rudolf tointua, vaikka kohta
+rakennuksen palavista tähteistä lähtevä kuumuus oli hyvin ankara, ja
+uskalsi vihdoin jättää piilopaikkansa. Onneksi pääsi hän ehein nahoin
+hirsiläjän läpi, mutta kaatui ulos päästessään aivan voimattomana
+nurmelle ja meni tainnuksiin.
+
+Kun hän heräsi oli täysi päivä. Rudolf ajatteli nyt miten hänen tuli
+menetellä. Kun hänellä ei ollut muuta kuin tulen kärventämät
+vaatteensa, jotka hänellä oli yllä, täytyi hänen pyytää apua muilta.
+Hän muisti nyt lähistössä asuvan farmarin, joka asui noin päivänmatkan
+päässä sieltä.
+
+Kun hän oli virkistänyt itseään juomalla vähän vettä purosta, laskeusi
+hän polvilleen palopaikalle, ja purskahti katkerasti itkemään. Hän
+rukoili kuolleitten vanhempainsa ja onnettoman veljensä edestä, joka jo
+myöskin ehkä oli kuollut. Sitten läksi hän matkalle farmarin luo, joka
+otti hänet ystävällisesti vastaan. Vieraanvaraisen isäntänsä luona
+viipyi hän muutamia päiviä. Mutta kun samaan aikaan iso joukko
+siirtolaisia, jotka aikoivat asettua Englannin amerikkalaisille
+alueille [tästä huomannee lukija, että kertomuksen tapahtumat ovat 18
+vuosisadan keskivaiheilta. Suom. muist.], matkusti siitä ohi, niin
+heitti Rudolf jäähyväiset farmarille, joka lahjoitti hänelle aseet
+ja ampumavaroja ynnä vähän määrän ruokatavaroita, ja liittyi
+siirtolaisiin, jotka mielihyvällä ottivat uljaan aseellisen nuorukaisen
+mukaansa.
+
+Matkaa kesti kauvan ja siirtolaisten täytyi sen kestäessä kestää monta
+vaikeutta. Heidän ei ainoastaan täytynyt suojella itseään raivoavilta
+luonnonvoimilta, vaan myöskin puolustautua punaihoisia vastaan, jotka
+hyökkäsivät heidän kimppuunsa, mutta jotka karkoitettiin ja voitettiin.
+
+Kun he olivat ehtineet matkansa perille, asettuivat Rudolf ja eräs
+siirtolainen, jolla oli tytär, Manitoka-järven rannalle. Täällä
+harjoittivat he molemmat metsästämistä ja myivät kaatamainsa otusten
+nahkat hallitukselle. Rudolf meni kohta naimisiin toverinsa tyttären
+kanssa, jonka kanssa hän eli kolme onnellista vuotta. Silloin eroitti
+heidät kuolema ja kun hänen appi-isänsä myöskin kohta sen jälkeen
+kuoli, niin ei Rudolf enää viihtynyt samalla paikalla vaan läksi
+Dakotaan.
+
+Täällä rakensi hän Miniwaka-järven rannalle itselleen hirsimajan ja eli
+täällä kuin todellinen metsänkulkija, harjoittaen metsästystä ja
+muistellen kadonnutta onneaan. Hän joutui moniin seikkailuihin ja oli
+usein hengenhädässä, mutta Jumala oli tähän asti aina suojellut häntä.
+
+Eräänä päivänä sattui hän tulemaan Suuren Käärmeen hautakummulle. Hänen
+teki mieli ottaa alas vanhat kuivuneet päänahat ja alkoi kiivetä
+rinnettä ylöspäin; mutta äkkiä irtautui kivi ja mies parka luiskahti
+kummun juurelle verinen haava otsassa ja kasvot rikkirevittyinä. Siinä
+hyökkäsi myös Julma Korppikotka hänen kimppuunsa, josta hän pelastui
+ainoastaan metsien kummituksen väliintulon kautta.
+
+Rudolf heräsi ja katsoi kummastuneena ympärilleen. Hän oli
+kallionluolassa, jossa oli puolihämärä. Hän tahtoi nousta, mutta vaipui
+tuskasta ähkien takaisin heinävuoteelleen tuntien mitä kauheinta kipua
+päässään.
+
+"Missä minä olen ja mitä on minulle tapahtunut?" sanoi hän heikolla
+äänellä.
+
+Näitä sanoja seurasi kahinaa toisesta nurkasta, jonka jälkeen miehinen
+olento, jonka kasvot olivat tuuhean parran peitossa, lähestyi Rudolfia.
+
+"Te olette pudonnut kalliolta ja haavoittunut, mutta olette nyt hyvässä
+turvassa", kuului vastaus hyvällä Englannin kielellä.
+
+"Oi Jumalani, tehän olettekin maamiehiäni!" huudahti Rudolf iloisesti.
+"Arvattavasti Te pelastitte minut!"
+
+Äkkiä näytti hän muistavan jotakin. "Hyvä Jumala, minähän olin vähällä
+menettää päänahkani! Missä punaihoinen nyt on?"
+
+"Rauhoittukaa ystäväni, teitä ei uhkaa mikään vaara nyt enää", lohdutti
+häntä vieras. "Tässä luolassa olette yhtä hyvässä turvassa kuin Lontoon
+vilkkaimmassa liikekeskustassa".
+
+"Minä uskon sen ja kiitän Teitä sydämellisesti avustanne", sanoi Rudolf
+liikutettuna ojentaen kätensä muukalaiselle, joka sitä ystävän tavoin
+puristi.
+
+Tuo tuntematon otti nyt eräästä nurkasta esille vesiastian ja pesi pois
+veret Rudolfin kasvoista, sittenkun tämä ensin oli sammuttanut janonsa.
+
+Muutamat kirkkaat auringonsäteet valaisivat samassa Rudolfin kasvot.
+
+Tuntematon peräytyi äkisti ja pudotti vesiastian ja huudahti: "Taivas,
+onko se harhakuvitusta? Sehän on Rudolf!"
+
+"Niin, nimeni on Rudolf", vastasi nuori metsästäjä hämmästyneenä.
+"Miten voitte Te tuntea ristimänimeni, ja kuka Te olette?"
+
+"Sanokaa, olkaa hyvä, vanhempienne nimi?" sanoi kiihkeästi tuntematon
+mies vastaamatta toisen kysymykseen.
+
+"Isäni nimi oli Wigth. Mies parka menetti äitini kanssa henkensä
+intiaanien toimeenpanemassa hyökkäyksessä; nuot pedot laahasivat
+samassa tilaisuudessa veljeni Edmundinkin mukaansa eikä hän
+todennäköisesti enää ole hengissä".
+
+"Oi ei, Edmund Wigth elää!" huudahti muukalainen. "Etkö sinä enää tunne
+minua, veli Rudolf?"
+
+Hän asettui niin, että auringon valo täydelleen valaisi hänen kasvonsa
+piirteet.
+
+Rudolf katsoi häneen tarkasti ja vaikka hänen kasvonsa olivat tuuhean
+parran peittämät, tunsi hän kumminkin nuot rakkaat kasvot. Niin, se oli
+todellakin hänen kaivattu veljensä!
+
+Avosylin ja syvästi liikutettuna huudahti hän: "Edmundini, niin
+olemmepa vihdoin löytäneet toisemme!"
+
+Ja molemmat veljekset, jotka niin pitkään aikaan eivät olleet nähneet
+toisiansa ja surreet toisensa kuolemaa, syleilivät nyt ja suutelivat
+toisiaan.
+
+Kun heidän ilonsa oli jonkun verran tyyntynyt, pesi Edmund
+huolellisesti veljensä haavat ja sitoi ne; sitten sytytti hän tulen
+kahden kiven väliin ja paistoi sillä kaksi kyyhkystä, jotka veljekset
+hyvällä ruokahalulla söivät. Kun he olivat virkistäneet itsensä
+raittiilla lähdevedellä, istuutui Edmund Rudolfin viereen ja kertoi
+pitäen hänen kädestään kiinni, mitä hän oli kokenut.
+
+Kun intiaanit olivat laahanneet hänet leiriinsä niin viskasivat he
+hänet sidottuna erääseen wigwam'iin kiduttaakseen hänet seuraavana
+päivänä kuoliaaksi. Vangin onnistui kumminkin hangata nuorat, joilla
+hänet oli sidottu, rikki ja pääsi onnellisesti teltasta, tukittuaan
+suun siltä sotilaalla, joka oli siinä vahtina.
+
+Kiireimmän kautta paettuaan leiristä, harhaili hän muutamia päiviä
+autiossa seudussa elättäen itseään kasveilla, koskapa hänellä ei ollut
+pyssyä metsänriistaa ampuakseen. Hurjaluontoinen kun oli, päätti hän
+kumminkin mielessään kostaa intiaaneille.
+
+Päästyään monien vaivalloisuuksien jälkeen ihmisten pariin, pyysi hän
+eräältä varakkaalta farmarilta pyssyn ja muutamia patruunia ja seurasi
+sitten Smokyhill-joen juoksua itään, kunnes hän tuli Missouri-valtioon
+ja vihdoin S:t Louis nimiseen kaupunkiin. Täällä onnistui hänen päästä
+erään liikkeen palvelukseen ja kun hän oli säästänyt hiukan rahoja,
+yritti hän toteuttaa sen tuuman, jota hän oli mietiskellyt
+harhaillessaan Arkansasin tasankomailla. Kaikkea romantillista ihaillen
+päätti hän nyt oikein salaperäisellä tavalla kostaa intiaaneille sen
+minkä nämät olivat tehneet hänen vanhemmilleen sekä hänen veljelleen
+Rudolfille. Tätä tarkoitusta varten osti hän itselleen valkoisen,
+vedenpitävän palttinaisen puvun sekä tukevan sauvan, jota voi pidentää
+ja sisäkkäin työntämällä lyhentää.
+
+Varustettuaan itsensä oivallisella ilmapyssyllä ja melkoisella määrällä
+kuulia ynnä muilla kapineilla, pani hän kaikkityyni pitkään
+matkalaukkuun ja läksi St. Louisestä. Kun hän tuli Kansasiin takaisin
+suuntasi hän matkansa intiaanien alueelle. Salaa vetäisi hän kirjaillun
+puvun, jolle hän oli maalannut punaisen sydämen, yllensä sauvan varaan,
+pitensi tätä ja näyttäytyi tällä tavoin taikauskoisille intiaaneille ja
+herätti heissä suurta pelkoa.
+
+Ilmapyssyllään, joka ei aikaansaanut mitään paukausta, ampui hän
+sopivassa tilaisuudessa jonkun intiaanin ja maalasi aina punaisella
+savella sydämen kuvan uhrinsa rintaan. Suurentaakseen salaperäisen
+menettelynsä vaikutusta oli hänellä tapana soittaa omituista konetta,
+josta läksi vaan valittavia ääniä.
+
+Täten kosti hän ja kohta pelkäsivät kaikki punaihoiset hirveästi
+"metsien kummitusta", jota he kutsuivat; Punasydämeksi.
+
+Aluksi uskalsi yksi ja toinen intiaani ampua haahmua, mutta onneksi ei
+hänelle siinä koskaan sattunut vahinkoa. Intiaanit luulivat sentähden,
+että Punasydän oli haavoittumaton ja pelkäsivät siitä syystä haahmua
+yhä vaan enemmän.
+
+Kun Edmund täten harhaili intiaanien alueella haki hän itselleen aina
+hyviä piilopaikkoja, joista käsin hän läksi salaperäisille retkilleen.
+Muonavaroja ei häneltä koskaan puuttunut, metsissä oli niitä
+yltäkyllin.
+
+Kun Edmund oli lopettanut kertomuksensa kävi Rudolf hyvin miettivän
+näköiseksi. Hetkisen kuluttua katsoi hän veljeensä ja sanoi hyvin
+vakavasti: "Minäkin olen kuullut puhuttavan metsien kummituksesta ja
+minusta oli heti kohta kuin jos se olisikin joku valkoihoinen, joka
+tahtoi kostaa intiaaneille jotakin heidän tekemää konnantyötä. En minä
+koskaan olisi kumminkaan voinut uskoa, että tämä kostaja olisi ollut
+semmoinen sydämeni ystävä kuin veljeni Edmund on".
+
+Sitten vaikeni hän hetkiseksi, mutta tarttui nyt Edmundin käteen,
+katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi: "Rakas veli, mitä sinä nyt aiot
+tehdä kun olet löytänyt minut?"
+
+"Mitäs muuta kuin että jatkan alotettua työtäni!" huudahti Edmund
+intohimoisesti. "Noille punaihoisille pedoille tapahtuu vaan oikeus kun
+ne lopetetaan sukupuuttoon. Vanhempani olivat enemmän arvoiset kuin
+sata tuollaista raakalaista enkä minä lähimainkaan ole vienyt henkeä
+niin monelta! Sentähden aion edelleenkin olla 'Metsien kummituksena';
+ja sinä, Rudolf, voisit olla minulle työssäni avullisena".
+
+"Siihen en minä rupea, rakas veljeni", sanoi Rudolf päättäväisesti,
+"Minä rakastan sinua niin että mielelläni uhraisin henkenikin edestäsi,
+mutta murhamieheksi en sittenkään antaudu".
+
+"Kertoessasi taisteluistasi intiaanien kanssa olet kumminkin sanonut,
+että olet tappanut useita punaihoisia!" huudahti Edmund, johon hänen
+veljensä sanat olivat tehneet ikävän vaikutuksen.
+
+"Totta kyllä -- mutta ainoastaan henkeni puolustukseksi, Henkeni oli
+vaarassa ja sentähden puolustauduin minä. Sinä taasen, veljeni -- älä
+nyt suutu minuun -- olet joutunut väärälle uralle, sillä sinä tapat
+eroitusta tekemättä. Intiaanit ovat tosin ilkeitä ihmisiä, joilla on
+raa'at tavat ja he vihaavat valkoihoisia, mutta he ovat kumminkin
+lähimmäisiämme eivätkä suinkaan olisi niin verenhimoisia, elleivät
+eurooppalaiset siirtolaiset olisi heitä niin sortaneet. Vanhempaini
+kuolema katkeroittaa myöskin minua sanomattomasti, enkä tiedä mitä
+tekisinkään saadakseni heidät eloon takaisin, mutta kostaa heitä sitä
+en taida. Jospa minulla olisikin mahti tappaa tuhansia punaihoisia
+heidän tähtensä -- en suinkaan minä sen kautta voisi herättää
+vanhempiani henkiin? Älä myös unhoita, rakas veli, että kosto on
+Jumalan!"
+
+Edmund painoi päänsä alas ja muuttui miettiväksi. Vihdoin sanoi hän:
+"Tahdon tarkoin punnita sanojasi ja huomenaamuna ilmaista sinulle
+päätökseni".
+
+
+
+
+Loppu.
+
+
+Kaksi valkoihoista miestä on matkalla aarniometsässä. Toinen, jonka
+kasvoja tuuhea parta peittää, kantaa vasemmassa kädessään pitkää
+matkalaukkua ja on heittänyt lyhyen aseensa -- ilmapyssyn -- oikealle
+olalleen. Hänen matkatoverinsa on nuorempi ja hänellä on kalpeat
+kasvot, joissa monin paikoin on mustelmia. Hänen otsassaan punoittaa
+vasta umpeenmennyt arpi. Hänelläkin on aseet, nimittäin kivääri -- ja
+kuten vanhemmallakin -- pitkä puukko vyöllä.
+
+Me tunnemme heidät. He ovat veljekset Edmund ja Rudolf Wigth.
+
+Edmund oli päättänyt olla sen enempää ahdistamatta punaihoisia ja
+asettua asumaan veljensä majaan Miniwaka-järven rannalle, josta he
+sitten yhdessä retkeilisivät metsälle. Niinpian kuu Rudolf oli
+jotakuinkin voimistunut, olivat veljekset lähteneet luolasta
+"Valkoisella kalliolla".
+
+Ensimmäinen päivä kului vastuksitta. Etsittyään itselleen tiheässä
+pensaikossa mukavan lepopaikan ja syötyään viimeisen lihakimpaleen,
+joka heillä vielä oli, panivat he maata. Varhain seuraavana aamuna
+läksivät he taas eteenpäin.
+
+Nälkäisinä kokivat he päästä ampumamatkan päähän jostakin
+metsänriistasta. Silloin huomasivat he metsänkauriin, jonka Rudolf
+ampui ja he lähenivät kuollutta eläintä, joka oli tarjoova heille
+hyvänmakuisen paistin. Mutta samassa kuului hirveä kiljunta ja noin
+kymmenkunta intiaania hyökkäsi veljeksiä vastaan.
+
+"Älä ammu, Rudolf!" huusi Edmund. "Siten me hyödyttämättä itseämme vaan
+yhä enemmän ärsyttäisimme heitä. Paetkaamme kernaammin!"
+
+Rudolf totteli, kääntyi ympäri ja juoksi veljensä seuraamana tiheään,
+melkein läpipääsemättömään pensaikkoon. Välittämättä siitä, että
+terävät piikit ja oksat repivät heidän vaatteensa ja ihonsa, juoksivat
+he yhä edemmä pensaikkoon. Intiaanit seurasivat kiljuen heidän
+jäljissään.
+
+Valkoihoisten miesten asema oli sangen vaarallinen, koskapa pensaitten
+oksat olivat niin tiheässä, että veljekset vaan hitaasti ja kirveen
+avulla voivat raivata tietä itselleen; takaisin he eivät myöskään
+voineet kääntyä, elleivät tahtoneet joutua punaihoisten kynsiin.
+Painautuen maata vastaan kuulostivat he tykyttävin sydämin intiaanien
+kauheita huutoja ja kirkunaa.
+
+Äkkiä puhkesi Edmund sanomaan: "Veljeni, minä tiedän keinon, joka
+varmaan pelastaa meidät! Avaa joutuisaan matkalaukkuni!"
+
+Rudolf ei heti käsittänyt tarkoitusta, mutta totteli kumminkin. Vasta
+kun hänen veljensä kiireesti otti esille sauvan ja valkoisen puvun,
+ymmärsi hän sen.
+
+Edmund vetäisi maalatun puvun yli sauvan, jonka hän kiinnitti vyöhönsä,
+sitten pisti hän kätensä kahteen puvun alareunassa olevaan reikään ja
+tarttuen soittokoneeseen? ja pyssyynsä kulki hän eteenpäin seuraten
+intiaanien liikkeitä puvussa olevien silmäreikien kautta. Sukkelaan
+työnsi hän nyt sauvaa ylemmä -- ja samassa näkyi pensaikosta
+korkeakasvuinen, valkea haamu, joka valittavia ääniä päästäen
+reippaasti läheni punaihoisia.
+
+Tuskin uskaltaen hengittää, seurasi Rudolf uhkarohkean miehen
+liikkeitä, valmiina heti paikalla ampumaan, jos vaara uhkasi.
+
+Hänen apuaan ei kumminkaan tarvittu.
+
+Valittavat äänet olivat herättäneet intiaanien huomion ja pian
+huomasivat he salaperäisen olennon: kun he sitten havaitsivat punaisen
+sydämen hänen rinnassaan huusivat he: "Metsien kummitus!" ja juoksivat
+päistikkaa pakoon.
+
+Yksi ainoa jäi seisomaan: Musta Kotka, Dakotaintiaanien päällikkö. Kun
+hän näki Punasydämen muisti hän lemmittynsä, Julman Korppikotkan ja
+julma kostonhalu heräsi hänessä.
+
+"En pelkää sinua, sinä sen peto!" huusi hän uhkaavasti. "Muutama
+silmänräpäys vaan -- ja Musta Kotka on laahaava sinut leiriinsä ja
+antava sinut leluksi lapsille".
+
+Hän heilutti tomahawkiaan; raskas ase lensi kiivaasti hänen kädestään
+ja -- hyvin tähdätty kuin se oli -- olisi se varmaan sattunut
+Edmundiin. Mutta tämä, joka seurasi intiaanin pienimpiä liikkeitä
+hypähti tappokirveen ilmassa singahtaessa nopeasti syrjään. Kirves
+tarttui puuhun aivan lähelle Rudolfia, Silloin kohotti Edmund pyssynsä
+ja seuraavana silmänräpäyksenä kaatui Musta Kotka hengettömänä maahan.
+Oiva ampuja kiiruhti hänen luokseen, piirsi punaisen sydämen hänen
+rintaansa, mursi hänen pyssynsä rikki ja palasi Rudolfin luo.
+
+"Tämä on, kuten toivon, metsien kummituksen viimeinen uhri!" sanoi hän,
+riisuessaan kummituspuvun päältään. "Punasydän ei enää ole olemassa,
+mutta on kumminkin elävä intiaanien muistossa".
+
+Edmund ei erehtynyt. Hänen ei enää tarvinnut pukeutua kirjailtuun
+peikkopukuunsa, sillä koko jäljellä olevalla matkallaan eivät he
+tavanneet ainoatakaan intiaania.
+
+He pääsivät onnellisesti Miniwaka-järvelle ja asettuivat asumaan
+Rudolfin hirsimajaan. Täällä viettivät he onnellista elämää,
+harjoittivat metsästystä ja elivät sovussa ja rauhassa intiaanien
+kanssa, jotka pitivät uljaista metsästäjistä eivätkä suinkaan
+aavistaneet, että vanhempi heistä kerran oli ollut heidän niin
+pelkäämä, salaperäinen "_Punasydän_".
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 60609 ***
diff --git a/60609-8.txt b/old/60609-8.txt
index 704acbb..fe961fc 100644
--- a/60609-8.txt
+++ b/old/60609-8.txt
@@ -1,1307 +1,1307 @@
-The Project Gutenberg EBook of Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms

-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll

-have to check the laws of the country where you are located before using

-this ebook.

-

-

-

-Title: Punasydän eli Metsien kummitus

-       Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista

-

-Author: P. B. St.

-

-Release Date: November 2, 2019 [EBook #60609]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNASYDÄN ELI METSIEN KUMMITUS ***

-

-

-

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-

-

-PUNASYDÄN ELI METSlEN KUMMITUS

-

-Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista

-

-

-Kirj.

-

-P. B. St.

-

-

-Suomennos

-

-

-

-

-

-Haminassa,

-Alfred Lagerbom,

-1903

-

-

-

-

-NEUVOTTELU:

-

-Neuvottelu-nuotion ääressä.

-"Punasydämen" ensimmäinen uhri.

-Julman Korppikotkan loppu.

-Veljekset.

-Loppu.

-

-

-

-

-Neuvottelu-nuotion ääressä.

-

-

-Dakota, eräs Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain nuorimpia valtioita, on

-hedelmällinen vaikka näihin aikoihin sangen harvaan asuttu maa.

-

-Eräänä iltapäivänä loimusi aika nuotio Dakota-intiaanien leirissä

-vuolaasti virtaavan puron oikealla rannalla. Lähellä olevalle

-tasangolle kokoontuivat kohta kaikki kylän miehet. Alipäälliköt ja

-merkittävimmät sotilaat asettuivat ympyrään nuotion ympärille ja

-tuijottivat synkin katsein tuleen. Ei kukaan uskaltanut lausua

-sanaakaan; ison joukon äänettömyys näkyi ennustavan jotakin

-salaperäistä.

-

-Äkkiä käänsivät useimmat kasvonsa kohti erästä isoa _Wigwamin_ [wigwam

--- intiaanien teltanmuotoinen maja], josta jättiläismäinen mies juuri

-astui ulos. Hänellä oli hartioillaan pedon nahka; joukko ihmisten

-kuivuneita päänahkoja, tupakka-kukkaro, pussillinen kuulia ja ruutia,

-pitkä puukko ja lyhyt nylky-veitsi olivat kiinnitetyt hänen vyöhönsä.

-Olallaan kantoi hän oivaa kaksipiippuista pyssyä ja oikeassa kädessään

-heilutti hän raskasta _tomahawkia_ eli tappokirvestä. Pitkät

-kotkansulat, jotka olivat hänen tukassaan, ilmaisivat hänen olevan

-ylimmäisen päällikön.

-

-Hitain askelin läheni päällikkö sotilasjoukkoansa, astui nuotion ääreen

-ja istuutui alipäällikköjen viereen.

-

-Eräs nuori sotilas tarjosi hänelle täytetyn piipun ja pani pienen

-kekäleen koppaan tupakan päälle. Päällikkö vetäisi muutamia savuja ja

-antoi sitten piipun lähimpänä olevalle punaihoiselle. Tämäkin vetäisi

-muutaman savun ja ojensi sen sitten naapurilleen, niin että jokainen

-nuotion ääressä istuva sotilas sai vuoroonsa sitä polttaa.

-

-Nyt nousi päällikkö ylös ja alkoi kaikkien tarkkaavaisesti kuunnellessa

-puhua: "Dakotan urhoolliset sotilaat!" sanoi hän. "Musta Kotka on

-kutsunut teidät neuvottelu-nuotion ääreen kuullakseen teidän, heimomme

-kokeneimpien miesten mieltä. Pojaltaan Julmalta Korppikotkalta on Musta

-Kotka saanut kuulla tärkeän uutisen. Sallittakoon sen tähden Julman

-Korppikotkan kertoa, mitä hän on havainnut!"

-

-Häikäilemättä suostui intiaanien neuvoskunta siihen, ja Mustan Kotkan

-viittauksesta astui toisten joukosta aseestettu nuori mies, jolla jo

-oli voitonmerkkeinä muutamia päänahkoja vyötäröillään ja jonka koko

-olemus huokui hurjaa taistelunintoa.

-

-Päällikkö silmäsi mielihyvällä uljasta nuorukaista, joka solakkana kuni

-honka asettui nuotion ääreen.

-

-"Julma Korppikotka kertokoon, mitä hän on huomannut!" huudahti vanhin

-alipäälliköistä.

-

-Muutamat sotilaat yhtyivät tähän kehoittavin _hugh_-huudoin, mutta

-päällikön ankara katse sai heidät kohta vaikenemaan.

-

-"Julma Korppikotka harhailee mielellään metsissä metsänriistan ajossa",

-sanoi nuorukainen kaikuvalla äänellä. "Eräänä iltana läksi hän

-metsälle. Ajaen metsänkaurista takaa tuli hän valkoiselle

-kalliolle, missä Suuren Käärmeen hauta on. Samassa juoksi eläin

-läpipääsemättömään pensaikkoon, Uutta Julma Korppikotka ei pelkää

-ohdakkeita ja aikoi sentähden kiiruhtaa metsänkauriin jälkeen.

-Yht'äkkiä kuului ylhäältä valittava ääni ja samassa näyttäytyi Julmalle

-Korppikotkalle hirvittävä kummitus, joka oli kaksi kertaa niin iso kuin

-tavallinen ihminen, se oli aivan valkoinen ja sillä oli pyssy kädessä.

-Julmalla Korppikotkalla on terävät silmät; hän huomasi sentähden heti

-kohta sen punaisen sydämen, joka oli kummituksen rinnassa. Vaikka se

-oli kauhean ja peljättävän näköinen, niin ei Julma Korppikotka

-säikähtänyt, vaan kohotti pyssynsä ja tähtäsi salaperäistä olentoa

-vastaan. Mutta ennenkuin hän ehti laukasta, niin lensi pyssy hänen

-käsistään ja tuo salaperäinen kummitus oli kadonnut. Julman

-Korppikotkan pyssyä ei enää voinut käyttää, sillä sen perä meni

-pirstaleiksi; muutoin olisi Julma Korppikotka varmaan ottanut

-kummituksen kiinni".

-

-Kun kerskaileva intiaani oli lopettanut puheensa, otti hän esiin

-tuliluikkunsa ja ojensi sen vanhimmalle alipäällikölle. Tämä tutki sitä

-ja sanoi hetkisen kuluttua kolealla äänellä: "Julman Korppikotkan

-pyssyn on kuula, joka on lähtenyt toisesta tuliluikusta, vioittanut. Ja

-tämä kuula on lähtenyt amerikkalaisten metsien kummituksen,

-'Punasydämen' pyssystä".

-

-Jo päällikön nuoren pojan puhuessa oli sotilaissa voinut huomata suurta

-levottomuutta, niin että he tuskin taisivat hillitä itseään. Mutta kun

-alipäällikkö nyt lausui sanan "Punasydän" kuului moniääninen

-kauhunhuuto: "Metsien kummitus! Voi punaihoisia sotilaita! Manitou

-[Manitou = suuri henki = intiaanien palvelema jumaluusolento] on

-hyljännyt lapsensa!"

-

-Musta Kotka katsoi halveksuen sotilaihin ja huudahti: "Ne, jotka noin

-kirkuvat, eivät ole sotilaita, vaan polonalaisia ämmiä!"

-

-"Julma Korppikotka nauraa jäniksenkoiville!" huusi päällikön poika ja

-rupesi nauraa hohottamaan.

-

-Kaikki alipäällikötpä nuhtelivat ilakoitsevaa nuorukaista, joka häveten

-kiiruhti toisten joukkoon.

-

-Mustaa Kotkaa harmitti se, että hänen lemmittyänsä oli julkisesti

-nuhdeltu, mutta hän ei taitanut kumminkaan asialle mitään, koskapa

-nuorukaisella ei ollut oikeutta käyttäytyä sillä tavoin heimon

-vanhinten edessä.

-

-Nuotion ääressä istuvat intiaanit puhkesivat nyt vilkkaasti

-keskustelemaan ja päällikkökin otti siihen osaa. Taaempana yhdessä

-ryhmässä soivista sotilaista ei yksikään kuullut sanaakaan, mutta

-Mustan Kotkan kiivaista eleistä päättäen voitiin kumminkin arvata,

-ett'ei päällikkö ollut samaa mielipidettä kuin Dakotaheimon

-neuvoskunta.

-

-Vihdoin nousi vanhin nuotion ääressä istuvista alipäälliköistä

-seisoalleen ja sanoi vakavasti: "Sotilaat puhuivat totta: Manitou on

-hyljännyt lapsensa. Nyt näyttäytyy Dakotan mailla metsien kummitus

-'Punasydän', joka on punaihoisen kansan verivihollinen. Jo monta vuotta

-sitten alkoi tämä henki pelinsä intiaanien keskuudessa, eivätkä nämät

-mahda hänelle mitään. Monta, niin, monta monituista sotilasta on hän jo

-passittanut ikivihreille metsästysmaille, tappaessaan heidät

-tuliluikullaan, joka ei koskaan petä. Naapureimme alueilla on jo

-löydetty lukuisia ruumiita, joiden rinnassa on merkkinä ollut punainen

-sydän, metsäin kummituksen puumerkki. Tähän saakka on Dakota-intiaanien

-maa ollut rauhoitettuna tämän kauhistuttavan hengen käynneiltä, ja

-alipäälliköt toivovat sentähden, ettei 'Punasydän' ole vaativa uhrejaan

-täältä. He hylkäävät sentähden urhoollisen päällikkönsä Mustan Kotkan

-neuvon, että tätä henkeä vastaan tehtäisiin hyökkäys, johon heimon

-urhokkaimmat sotilaat ottaisivat osaa. Dakota-intiaanit ovat

-pelkäämättömiä miehiä eivätkä suinkaan pelkää vaaroja, mutta metsien

-kummitukselle he eivät taida mitään ja heidän verensä vuotaisi

-turhaan".

-

-Äänekäs "hugh"-huuto sai ilman värähtelemään ja sotilaitten kasvoista

-voi nähdä, että he olivat hyvin tyytyväisiä tähän päätökseen.

-

-Ainoastaan päällikkö ja hänen poikansa näyttivät nyrpeiltä.

-

-"Kurjat raukat!" murisi Musta Kotka. "Kerran olette vielä katuvat

-raukkamaista leväperäisyyttänne!"

-

-

-

-

-"Punasydämen" ensimmäinen uhri.

-

-

-Kaksi päivää neuvottelun jälkeen astui nuori sotilas "Haukka" leiristä

-ja läksi aarniometsään. Hänen tarkoituksensa oli tappaa jotakin

-metsänriistaa, josta hänen nuori vaimonsa olisi voinut laittaa

-päivällisaterian. Varovasti tutki hän sammaleen peittämää maata

-löytääkseen jotakin jälkeä. Mutta kuinka kauvan hän hakikaan, ei hän

-voinut sellaista huomata, ei ainakaan ison ja arvokkaan eläimen jälkiä;

-siellä täällä näkyi kyllä jälkiä, mutta ne olivat pienten petoeläinten,

-kuten näätien, kettujen y.m. tekemiä.

-

-Tämä vastoinkäyminen teki hänet alakuloiseksi, sillä ei siinä kylläksi,

-että hän jäi paistinlihaa vaille, vaan hän oli joutuva naurunkin

-alaiseksi, sentähden että hän -- kuulu metsämies -- oli pakoitettu

-palaamaan tyhjin toimin leiriin. Senpätähden päätti hän olla kotiin

-lähtemättä, ennenkun hän oli ampunut metsänkauriin tahi hirven.

-

-Kahta tarkemmin tutki hän nyt maanpintaa ja tutkisteli pensaikot, ehken

-piili niissä sittenkin saalis. Mutta yhä vaan oli onni hänelle yhtä

-vastainen. Useita tunteja oli hän jo kulkenut aarniometsää,

-levähtämättä ja huolimatta siitä, että häntä vaivasi nälkä ja jano --

-sillä hän oli tottunut pitkiin marsseihin ja vaivoja näkemään ja siten

-poistui hän yhä kauvemma leiristään.

-

-Vihdoin tuli hän pienelle avonaiselle paikalle, josta melkoisen korkea

-ja jyrkkä kiiltävän valkoinen kalkkikerroksinen kallio kohosi. Sen

-lähellä oli pieni kumpu, jonka huipulla oli maahan isketty keihäs,

-jossa muutamia päänahkoja riippui.

-

-"Valkoinen kallio -- Suuren Käärmeen hauta!" sanoi Haukka itsekseen

-ja katsoi kammoksuen tätä hautauspaikkaa, joka oli omistettu

-Dakotaintiaanien urhokkaalle päällikölle, joka niin useassa

-taistelussa oli voiton vienyt ja joka ei koskaan ollut haavoittunut,

-kunnes vihdoin tapaturma -- hän katkaisi kaulansa kerran kun hänen

-hevosensa kaatui -- lopetti hänen päivänsä.

-

-Äkkiä muistui hänen mieleensä se kertomus, jonka intiaanipäällikön

-poika oli kertonut, ja vaikka hän oli rohkea niin vapisutti häntä nyt

-kumminkin. Sillä juuri tällä paikallahan oli Julmalle Korppikotkalle

-näyttäytynyt metsien kummitus, tuo kaikkia punaihoisia vainoova,

-salaperäinen henki, joka tappoi äänettömällä laukauksella ja joka

-merkitsi punaisella sydämellä uhrinsa rinnan. Ajatteles, jospa hän

-juuri nyt olisikin tässä! Varmaan oli Maukka silloin kuoleman oma,

-sillä ei kukaan voinut "Punasydäntä" vastustaa. Mutta kohta hän

-rohkaisihe.

-

-"Kukapa kumminkin voi tietää, missä 'Punasydän' nyt on!

-Arvattavastikaan hän ei pysyttelehe kaksi päivää peräkkäin samoilla

-paikoilla, varsinkaan ei, koska hän varsin hyvin tietää, että intiaanit

-harvoin käyvät hautausmailla. Ei, sehän ei suinkaan voisi olla eduksi

-sellaiselle olennolle, joka niin kiihkeästi etsii tilaisuutta

-tappaakseen niin monta punaihoista kuin suinkin!"

-

-Näin tuumien astui Haukka avonaiselle paikalle. Varmuuden vuoksi otti

-hän pyssyn olaltaan ja pysyttelihe valmiina ampumaan milloin tahansa.

-Kohta oli hän "Valkoisen kallion" juurella ja alkoi sitä kiertää.

-Samassa oli hänestä, kuin joku puhuisi tuolla ylhäällä. Henkeään

-pidättäen painautui hän kalliota vastaan ja kuulosti tarkkaan.

-

-Todellakin silloin tällöin eroitti hän valittavan äänen, jota hän ei

-voinut ymmärtää. Uteliaisuus heräsi hänessä ja hän alkoi --

-ajattelematta äskeisiä pelkoaan -- kiivetä ylöspäin. Hän teki sen niin

-varovaisesti, ettei pieninkään kivi ruvennut vierimään. Valittavat,

-oudot äänet kävivät yhä selvemmiksi. Sangen väsyksissä oli hän päässyt

-melkein kallion huipulle, kun äänet lakkasivat kuulumasta, Hän

-piiloutui ulkonevan lohkareen taakse. Samassa kuuli hän nyyhkytystä,

-joka hänen mielestään tuli jostakin läheltä ja hän tuli siitä siihen

-päätökseen, että hän oli saavuttamaisillaan tarkoituksensa.

-

-Jotta häntä ei voisi huomata ryömi hän nyt mahallaan ja hiipi siten yhä

-ylemmä. Kalliossa huomasi hän nyt pienen aukon, josta salaperäiset

-valittavat äänet taas kuuluivat.

-

-Piiloutuneena kallionlohkareen taakse kurotti Haukka nyt päätään

-nähdäkseen vieläkin paremmin. Hetkiseksi oli hänestä kuin jos miehinen

-valkoiseen pukuun puettu olento olisi näyttäytynyt aukossa; hän ei

-kumminkaan voinut päästä selville siitä josko se ei ollut pelkkää

-mielikuvitusta vaan. Valittavat äänet taukosivat kuulumasta ja nuori

-intiaani kohottautui hiukkasen. Äkkiä kaatui hän nyt, hänen kasvonsa

-peittyivät vereen, hänen rintansa korahteli ja ruumis luuhistui kokoon

-ja -- Haukka heitti henkensä.

-

-Hetkisen kuluttua näyttäytyi jotain valkoista aukossa. Äkkiä nousi se

-pystyyn ja kalliolla seisoi nyt pitkä, valkoinen olento lyhyt pyssy

-kädessä. Rinnan kohdalla oli hänellä punainen sydän. Laahustavin

-askelin läheni olento ruumista ja silmäsi sitä hetkisen. Sitten lankesi

-se polvilleen ja pyyhkäisi toisella kädellään intiaanin rintaa, jossa

-nyt näkyi iso, vaalean punainen sydämen kuva. Taasen noustuaan tarttui

-olento ruumiiseen ja laahasi sen kalliolta alas.

-

-Kun se oli ehtinyt metsänaukon rinteeseen, jätti se kuolleen Haukan

-pensaan juurelle, taittoi intiaanin puukon kiveen ja pani sen jälleen

-kuolleen viereen, jonka jälkeen se taasen läksi kalliolle.

-

-Tultuaan sinne huomasi se intiaanin pyssyn, joka oli rauniolla. Muutama

-isku kallionseinään ja ase oli käyttämätön. Olento laskeusi vielä

-kerran alas aukeamalle, laski murskatun pyssyn ruumiin viereen ja

-kiipesi sitten uudelleen kalliolle, jonka aukon kohdalla se äkkiä

-pienenemistään pieneni ja hävisi kohta alla olevaan luolaan, josta

-hetkisen kuluttua kuului omituinen valittava ääni, kuin jos se olisi

-jostakin soittokoneesta lähtenyt.

-

-Haukan nuori vaimo odotti levottomana miehensä takaisintuloa, hän ei

-kotiutunut myöhään yölläkään. Kuu hän ei seuraavana aamunakaan ollut

-palannut, läksi vaimo päällikön luo ja ilmoitti hänelle, ettei Haukka

-vielä ollut palannut metsältä. Musta Kotka päätti, että Haukkaa

-odotettaisiin puolipäivään asti. Mutta kun tätä ei vielä silloinkaan

-näkynyt eikä kuulunut, lähetti hän viisi sotilasta kadonnutta etsimään.

-Haukan vaimo pyysi saada seurata heitä, mutta Julma Korppikotka

-käännytti hänet tylysti takaisin, käskien hänen jäädä kotiin, koskapa

-sotilaitten ei ollut soveliasta kulkea naisten seurassa.

-

-Hakijat haaraantuivat eri tahoille metsään ja tähystelivät

-tarkkaavaisina maata siten löytääkseen Haukan jäljet. Vihdoin onnistui

-Julman Korppikotkan huomata _mokkassiini_-jalkineen tekemät tuoreet

-jäljet, joita he sitten seurasivat.

-

-Aurinko oli jo mailleen menemäisillään kun etsijät ehtivät

-metsänaukeamalle valkoisen kallion luona.

-

-Äkkiä huudahti eräs sotilaista: "Haukka!"

-

-Sotilaat katsoivat siihen suuntaan, johon huutava viittasi ja

-kauhukseen huomasivat he nyt kuolleen toverinsa. Tutkiessaan häntä

-tarkemmin näkivät he myös, että hänen aseensa olivat särjetyt, että

-kuula oli lävistänyt hänen päänsä ja että punainen sydän oli maalattu

-hänen rinnalleen.

-

-"Metsien kummitus on tappanut hänet! Tämä oli ensimmäinen uhri, jonka

-'Punasydän' on joukostamme vaatinut. Paetkaamme täältä, ettei kuolo

-meidätkin saavuttaisi!"

-

-Sentapaisia huudahduksia päästivät säikähtyneet intiaanit, jotka väliin

-silmäsivät ruumista, väliin valkoiseen kallioon päin, jota punertava

-iltarusko kietoi hehkuvaan valoonsa.

-

-Julma Korppikotkakin säikähti alussa, kun hän näki kummituksen

-ensimmäisen uhrin, mutta pian karaisihe hän ja kehoitti tovereitaan

-hakemaan 'Punasydäntä' tehdäkseen hänet vaarattomaksi.

-

-"Kuinka voimme me häntä hakea, kun yö jo on tulossa?" väitti eräs

-intiaaneista, jota kutsuttiin "Havukaksi", osoittaen kädellään

-laskeutuvaa aurinkoa.

-

-"Viettäkäämme yötä metsässä, varhain huomisaamuna voimme sitten tarkoin

-tutkia seutua", ehdoitti päällikön poika.

-

-Mutta intiaanit eivät suostuneet tähän, vaan vaativat, että heidän

-sallittaisiin heti kohta palata leiriin.

-

-"Voi teitä kurjia raukkoja!" huudahti Julma Korppikotka vihastuneena,

-tarttuen tuimasti pitkän puukkonsa päähän.

-

-"Julma Korppikotka on tosin esimiehemme poika", sanoi Havukka viitaten

-tovereilleen, että he rauhoittuisivat, "mutta vielä hän ei ole

-päällikkömme. Me saimme käskyn hakea Haukkaa, emmekä suinkaan käskyä

-vainota 'Punasydäntä'. Julma Korppikotka tietää aivan hyvin, että

-Havukka ja hänen toverinsa ovat urhoollisia sotilaita eivätkä

-pelkurimaisia raukkoja; he eivät säikähdä taistelua julmimmankaan

-vihollisen kanssa, mutta 'Metsien kummituksen' kanssa he eivät

-kumminkaan antaudu taisteluun, koskapa he siinä aivan turhanpäiten

-uhraisivat henkensä. Päättihän muutenkin heimomme neuvoskunta, ettei

-tulisi ahdistaa 'Punasydäntä' ja vanhempia on totteleminen. Jos Julma

-Korppikotka haluaa tänne jäädä, emme ole häntä siitä pidättävät, mutta

-me palaamme kotiin".

-

-Päällikön nuori poika oli jo vihaisesti vastaamaisillaan tähän

-puheeseen, kun samassa ylhäältä päin kuului pitkäveteinen valittava

-ääni, ja samassa voitiin laskevan auringon viimeisissä säteissä

-eroittaa jättiläismäinen, valkoinen olento kallion huipulla.

-

-"Punasydän!" huudahti Julma Korppikotka puoleksi tukahtuneella äänellä

-ja peräytyi vaistomaisesti muutaman askeleen.

-

-"Metsien kummitus!" sanoivat hänen toverinsa kauhistuneina. "Pian

-täältä pois, ennenkun hänen kostonsa meidät tavoittaa!"

-

-"Sinä sen peto!" huudahti äkisti päällikön poika, "Julma Korppikotka

-lähettää sinulle terveisensä!"

-

-Samassa paukahti nuoren intiaanin pyssy, mutta kummitus oli

-paikoillaan. Hetkisen kuluttua kuuluivat taas surulliset ja valittavat

-äänet ja kummitus katosi näkyvistä.

-

-Kauhistuneet intiaanit tarttuivat nyt kuolleeseen Haukkaan ja hänen

-aseisiinsa ja kiiruhtivat juoksujalassa pimeään metsään. Julma

-Korppikotka seurasi heitä.

-

-Vasta keskiyön aikaan ehtivät he leiriin.

-

-

-

-

-Julman Korppikotkan loppu.

-

-

-Oli kulunut muutamia päiviä.

-

-Dakota-intiaanien leirissä vallitsi sellainen kauhu, etteivät edes nuo

-urhoolliset miehetkään uskaltaneet poistua leiristään, ellei heitä

-ollut ainakin kolme yhdessä.

-

-Tämän kauhun oli metsien kummitus, Punasydän, herättänyt.

-

-Samana päivänä, jolloin Haukan ruumis tuotiin intiaanien kylään,

-menetti vielä toinenkin intiaani henkensä salaperäisen olennon käden

-kautta. Seuraavanakin päivänä löydettiin eri paikoista kylän

-läheisyydestä kaksi ruumista, joilla oli tuo maalattu punainen sydän.

-

-Kauhea kostaja raivosi kuulumattomalla tavalla punaihoisten

-keskuudessa.

-

-Kun nuo kaksi ruumista oli löydetty kutsuttiin neuvoskunta uudelleen

-kokoon ja nuotion ääressä päätettiin, ettei intiaanien tullut yksin

-lähteä leiristä, päätös, jota tervehdittiin yleisellä mielihyvällä.

-

-Intiaanien päällikkö, Musta Kotka, yritti nytkin saada heimon vanhimmat

-taivutetuiksi siihen, että sotilaat tekisivät päättäväisen ja yleisen

-hyökkäyksen tuhotakseen metsien kummituksen, mutta tälläkin kertaa

-turhaan. Alipäälliköt koettivat todistaa, että heidän olisi mahdotonta

-saada Punasydän kiinni sekä että punaihoisia olisi kova kosto kohtaava

-semmoisesta uskaliaasta yrityksestä. Jos joku tahtoisi hakea

-Punasydäntä, niin he eivät tosin tahtoneet estää häntä siitä, mutta

-intiaanien neuvoskunta ei koskaan tulisi antamaan käskyä tuon

-salaperäisen olennon vainoomisesta.

-

-Musta Kotka pui nyrkkiä, mutta hillitsi kumminkin vihansa. Hän oli

-hyvin suuruksissaan, että hänen päällikön itsensä täytyi mukautua

-alipäälliköiden tahtoa noudattamaan. Vaikka hän luuli, että Punasydän

-oli kauhistuttava olento, niin luuli hän kumminkin, että se yhdistetyin

-voimin voitaisiin masentaa.

-

-Ja minkä maineen hän ei olisi saavuttavakaan, jos kaikissa valtioissa

-tulisi tunnetuksi, että Dakota-intiaanien päällikkö oli kukistanut

-punaihoisten vaarallisimman vihollisen! Mustan Kotkan poika himoitsi

-myös saada kostaa metsien kummitukselle ja sentähden oli hän vihoissaan

-neuvostolle ja herjasi urhoollisia päälliköitä kutsuen heitä

-jäniskoiviksi ja vanhoiksi akoiksi.

-

-Seuraavana päivänä löydettiin eräs intiaani hengetönnä omassa

-_wigwam'issaan_ ja punainen sydän hänen rinnassaan. Julma Korppikotka

-päätti nyt sentähden itse ruveta ajamaan Punasydäntä takaa. Päätöksensä

-ilmoitti hän isälleen ja lupasi heti lähteä valkoiselle kalliolle,

-jolla tuolla salaperäisellä olennolla varmaankin oli piilopaikkansa.

-

-"Julma Korppikotka on urhoollinen nuorukainen, ja Musta Kotka on ylpeä

-siitä", sanoi isä poikaansa kiittäen. "Päällikkö ja hänen poikansa

-uskaltavat yksin lähteä kummitusta vastaan ja he tulevat osoittamaan

-sotilaille, että heillä kummallakin on enemmän uskallusta kuin kaikilla

-heillä yhteensä".

-

-Varustettuaan itsensä aseilla ja ampumavaroilla läksivät he

-wigwam'istaan ilmoittamatta kellekään mitä he aikoivat tehdä ja menivät

-metsään. Varovaisesti kulkivat he eteenpäin, kuulostaen jokaista ääntä

-ja aina valmiina hyökkäykseen. Julmalla Korppikotkalla oli pyssy

-kädessään ja Musta Kotka heilutti tomahawkiaan, joka oli hänen

-lempiaseensa.

-

-Vihdoin tulivat he metsänaukeamalle valkoisen kallion luona ja Julma

-Korppikotka näytti isälleen paikan, jossa he olivat löytäneet

-hengettömän Maukan.

-

-Musta Kotka kumartui tutkimaan maanpintaa, mutta hänen oli kumminkin

-vaikea mitään eroittaa, sillä rankkasade edellisenä päivänä oli

-tykkönään huuhtonut kaikki jäljet pois.

-

-Nuorukainen kosketti silloin hiljaa päällikön olkapäätä ja osoitti

-valkoista kalliota.

-

-Päällikkö katsoi samaan suuntaan, mutta ei voinut huomata mitään

-erikoisempaa ja aikoi juuri kysyä pojaltaan, mitä oli tapahtunut, kun

-surkea voivotteleminen tunki hänen korviinsa.

-

-Hän viittasi nyt salaperäisesti pojalleen, paneutui mahalleen ja hiipi

-hautakumpua kohden. Saman teki myös poika. Tällä tavoin pääsivät

-molemmat kummulle huomaamatta enää mitään tavatonta, mutta juuri kun he

-olivat päässeet perille, kuului taas voivottelemista. Tähysteltyään

-hetkisen näkivät eteenpäin hiipivät punaihoiset ruohokossa kallion

-alapuolella valkoihoisen miehen, joka painoi kättänsä verisiä kasvojaan

-vastaan; vähän matkan päässä hänestä oli hänen pyssynsä.

-

-Julman Korppikotkan kasvoissa kuvastui tavaton verenhimo. Tarttuen

-nylkyveitseensä hyökkäsi hän muutamin pitkin harppauksin haavoitetun

-kimppuun. Kun valkoihoinen mies kuuli äänen, avasi hän silmänsä ja

-huomasi kauhistuen aseellisen intiaanin.

-

-Vaikka hän oli hyvin heikko niin koetti hän kumminkin puolustautua. Hän

-vetäisi ison metsästyspuukkonsa, joka riippui hänen vyöllään ja hosui

-sillä niin tuimasti, ettei punaihoinen päässyt hänen kimppuunsa.

-Raivostuen tästä tempasi Julma Korppikotka pyssynsä olaltaan ja iski

-sen perällä puukon valkoisen miehen kädestä. Hurjasti hihkaisten

-tarttui hän taasen nylkyveitseensä ja hyökkäsi haavoitettua vastaan

-sekä varustautui nylkemään hänen päänahkaansa.

-

-Mielihyvällä katsoi Musta Kotka poikansa toimia eikä hänen mieleensä

-edes juolahtanutkaan auttaa häntä, sillä hän tiesi hyvin, että hänen

-poikansa oli pääsevä voitolle.

-

-Mutta samassa näki hän kuinka tämä äkkiä hypähti pystyyn, levitti

-käsivartensa luotaan ja kaatui oikealle kyljelleen ruohikkoon, johon

-hän jäi liikkumattomana makaamaan. Päällikkö aikoi kiiruhtaa hänen

-luoksensa, mutta samassa tuli metsästä jättiläismäinen, valkoiseen

-puettu olento, jolla rinnassaan oli punainen, sydämentapainen merkki.

-Kädessään oli sillä lyhyt pyssy.

-

-Kun päällikkö näki tämän salaperäisen kummituksen pudotti hän aseensa.

-

-"Metsien kummitus!" huudahti hän samassa ja hänet valtasi äkillinen

-kauhistus niin, että hän läksi pakoon.

-

-Omituinen pitkäveteinen ja valittava ääni kaikui hänen jäljissään.

-

-Kun Musta Kotka oli kadonnut näkyvistä, astui salaperäinen olento

-Julman Korppikotkan luo, joka jo oli kuollut; ohimossa oli hänellä

-pieni haava, josta vuoti verta. Haamu mursi hänen aseensa rikki ja

-piirsi hänen rintaansa punaisen sydämen. Sitten läheni se valkoihoista

-miestä, joka tunnottomana makasi ruohokossa ja jonka kasvot olivat niin

-veren tahraamat, että oli mahdotonta eroittaa hänen kasvonpiirteensä.

-Nyt se jäi hetkiseksi seisomaan tietämättä mitä oikeastansa oli

-tehtävä.

-

-Äkkiä muuttui se puolta pienemmäksi, nosti tajuttoman valkoihoisen

-miehen hartioilleen ja pääsi nojaten lyhyeen pyssyynsä vaivaloisesti

-kalliolle, jonka jälkeen se katosi mustaan aukkoon.

-

-Kun se taas tuli näkyviin oli se yksin; palasi vielä kerran aukeamalle

-ja laahasi päällikön kuolleen pojan samalle paikalle, jossa Haukka

-muutama päivä sitten oli maannut, järjesti rikki murretut aseet hänen

-viereensä ja tuli takaisin valkealle kalliolle. Huomatessaan

-valkoihoisen pyssyn, tarttui se siihen ja kumartui myöskin ottamaan

-tämän hatun, jota tuuli pyöritteli ruohokossa ja katosi piakkoin

-kallionaukkoon.

-

-

-

-

-Veljekset.

-

-

-Eräällä Kansasin _farm'illa_ [farm = englantilainen nimitys

-ameriikkalaiselle maakartanolle] oli monta vuotta sitten Wigth niminen

-englantilainen siirtolainen vaimoineen ja kaksine poikineen, nimeltä

-Edmund ja Rudolf. Molemmat nuorukaiset auttoivat vanhempiansa

-maanviljelemisessä ja muissa askareissa, mutta seurasivat kaikista

-mieluimmin isäänsä hänen metsästysretkillään, joten heistä kohta tuli

-erinomaiset tarkka-ampujat.

-

-Edmund, veljeksistä vanhin, oli luonteeltaan levoton ja hänen mielensä

-paloi päästä seikkailuihin osalliseksi. Nuorempi veli, Rudolf, oli

-vakavampi ja rakasti enemmän rauhallista ja tyyntä elämää.

-

-Tuo englantilainen perhe, joka jo kauvan aikaa oli asunut eräässä

-Kansasin autioimmista seuduista, ei tähän saakka ollut nähnyt

-ainoatakaan punaihoista ja niin vanha Wigth pariskunta kuin myös Rudolf

-olivat siitä hyvillään, koskapa heidän ei ollenkaan tehnyt mieli tehdä

-sellaisia tuttavuuksia, joista harvoin on onnellisia seurauksia.

-

-Toinen oli taas Edmundin laita. Hänen ainoa toivomuksensa oli tavata

-joku punaihoinen, jonka kanssa hän pääsisi taisteluun ja jonka hän

-siinä voittaisi; tämä hänen toivomuksensa vihdoin toteutuikin, mutta

-sillä oli hyvin surulliset seuraukset.

-

-Kuu farmin kaikki asukkaat eräänä yönä nukkuivat sikeintä untaan,

-kuului kauheata melua läheisyydestä. Uudisasukkaat heräsivät, mutta

-ennenkun miehet ehtivät tarttua aseisiinsa, hyökkäsi taloon joukko

-intiaaneja, joista muutamilla oli tulisoihdut mukanaan, eikä kestänyt

-kauvan ennenkun vanha Wigth ja hänen vaimonsa lävistetyin rinnoin

-vaipuivat permannolle ja heidän päänahkansa olivat verenhimoisten

-punaihoisten nylkemät. Edmund jätettiin henkiin, mutta huolimatta hänen

-hurjasta vastarinnastaan sidottiin hänet käsistä ja jaloista.

-

-Rudolfin onnistui anastaa ladattu kaksipiippuinen pistooli ja sitten

-huomaamatta paeta ikkunasta. Kun intiaanit olivat laahanneet vangitun

-Edmundin ulos pellolle, sytyttivät he rakennuksen palamaan ja aikoivat

-lähteä pois. Mutta silloin huomasivat he Rudolfin, joka aikoi paeta

-metsään. Heti hyökkäsi joukko intiaaneja häntä vastaan. Nuorukainen

-laukasi kummankin piipun ja satutti kummallakin laukauksellaan

-vihollisen, mutta siitä yltyi vaan näiden raivo ja kilpiään, puukkojaan

-ja kirveitään heiluttaen hyökkäsivät he nyt aseettoman miehen kimppuun.

-

-Varma kuolema silmien edessä teki nyt Rudolf rohkean päätöksen.

-Ennenkun hän sallisi noitten petojen tappaa ja silpoa itsensä tahtoi

-hän kernaammin vapaaehtoisesti erota elämästä. Huudahtaen: "Jumalani,

-sinun käsiisi annan sieluni!" hyökkäsi hän aimo hyppäyksellä palavaan

-rakennukseen.

-

-Hämmästyneet intiaanit tuijottivat ääneti loimuaviin liekkeihin, joihin

-urhokas nuorukainen oli kadonnut; kohta sen jälkeen läksivät he

-paluumatkalle, laahaten vangittua Edmundia mukanaan ja hävittivät ohi

-kulkiessaan talon pellot ja vainiot. Tuskin olivat he ehtineet sen

-tehdä ennenkun koko seutu peittyi synkkään pimeään, sillä rakennus oli

-palanut pohjiaan myöten ja nyt juuri luuhistui se kokoon.

-

-Rohkea Rudolf ei kumminkaan hukkunut liekkeihin. Kun hän töytäsi savun

-ja liekkien täyttämään tupaan, kaatui hän erästä laskuovea vastaan,

-joka vei lattian alla olevaan kellariin ja joka murtui hänen altaan.

-Hänen tilansa ei suinkaan sittenkään ollut kadehdittava: hirveä kuumuus

-tunkeusi alas kellariinkin ja kohta alkoi hengityskin käydä

-mahdottomaksi, koska hänen piilopaikkansa täyttyi tukehduttavalla

-savulla. Vihdoin puoleksi tukehtuneena ja voimatta enää toimiaan

-arvostella, aikoi hän hyökätä ulos takaisin. Samassapa luuhistui

-rakennuksen runko yhdeksi ainoaksi raunioksi.

-

-Onnellisen sattuman kautta säilyi kellari kumminkin jotakuinkin

-palkkien pudotessa sen päälle niin että raitista ilmaa kohta alkoi

-tunkeutua sinne. Vähitellen alkoi Rudolf tointua, vaikka kohta

-rakennuksen palavista tähteistä lähtevä kuumuus oli hyvin ankara, ja

-uskalsi vihdoin jättää piilopaikkansa. Onneksi pääsi hän ehein nahoin

-hirsiläjän läpi, mutta kaatui ulos päästessään aivan voimattomana

-nurmelle ja meni tainnuksiin.

-

-Kun hän heräsi oli täysi päivä. Rudolf ajatteli nyt miten hänen tuli

-menetellä. Kun hänellä ei ollut muuta kuin tulen kärventämät

-vaatteensa, jotka hänellä oli yllä, täytyi hänen pyytää apua muilta.

-Hän muisti nyt lähistössä asuvan farmarin, joka asui noin päivänmatkan

-päässä sieltä.

-

-Kun hän oli virkistänyt itseään juomalla vähän vettä purosta, laskeusi

-hän polvilleen palopaikalle, ja purskahti katkerasti itkemään. Hän

-rukoili kuolleitten vanhempainsa ja onnettoman veljensä edestä, joka jo

-myöskin ehkä oli kuollut. Sitten läksi hän matkalle farmarin luo, joka

-otti hänet ystävällisesti vastaan. Vieraanvaraisen isäntänsä luona

-viipyi hän muutamia päiviä. Mutta kun samaan aikaan iso joukko

-siirtolaisia, jotka aikoivat asettua Englannin amerikkalaisille

-alueille [tästä huomannee lukija, että kertomuksen tapahtumat ovat 18

-vuosisadan keskivaiheilta. Suom. muist.], matkusti siitä ohi, niin

-heitti Rudolf jäähyväiset farmarille, joka lahjoitti hänelle aseet

-ja ampumavaroja ynnä vähän määrän ruokatavaroita, ja liittyi

-siirtolaisiin, jotka mielihyvällä ottivat uljaan aseellisen nuorukaisen

-mukaansa.

-

-Matkaa kesti kauvan ja siirtolaisten täytyi sen kestäessä kestää monta

-vaikeutta. Heidän ei ainoastaan täytynyt suojella itseään raivoavilta

-luonnonvoimilta, vaan myöskin puolustautua punaihoisia vastaan, jotka

-hyökkäsivät heidän kimppuunsa, mutta jotka karkoitettiin ja voitettiin.

-

-Kun he olivat ehtineet matkansa perille, asettuivat Rudolf ja eräs

-siirtolainen, jolla oli tytär, Manitoka-järven rannalle. Täällä

-harjoittivat he molemmat metsästämistä ja myivät kaatamainsa otusten

-nahkat hallitukselle. Rudolf meni kohta naimisiin toverinsa tyttären

-kanssa, jonka kanssa hän eli kolme onnellista vuotta. Silloin eroitti

-heidät kuolema ja kun hänen appi-isänsä myöskin kohta sen jälkeen

-kuoli, niin ei Rudolf enää viihtynyt samalla paikalla vaan läksi

-Dakotaan.

-

-Täällä rakensi hän Miniwaka-järven rannalle itselleen hirsimajan ja eli

-täällä kuin todellinen metsänkulkija, harjoittaen metsästystä ja

-muistellen kadonnutta onneaan. Hän joutui moniin seikkailuihin ja oli

-usein hengenhädässä, mutta Jumala oli tähän asti aina suojellut häntä.

-

-Eräänä päivänä sattui hän tulemaan Suuren Käärmeen hautakummulle. Hänen

-teki mieli ottaa alas vanhat kuivuneet päänahat ja alkoi kiivetä

-rinnettä ylöspäin; mutta äkkiä irtautui kivi ja mies parka luiskahti

-kummun juurelle verinen haava otsassa ja kasvot rikkirevittyinä. Siinä

-hyökkäsi myös Julma Korppikotka hänen kimppuunsa, josta hän pelastui

-ainoastaan metsien kummituksen väliintulon kautta.

-

-Rudolf heräsi ja katsoi kummastuneena ympärilleen. Hän oli

-kallionluolassa, jossa oli puolihämärä. Hän tahtoi nousta, mutta vaipui

-tuskasta ähkien takaisin heinävuoteelleen tuntien mitä kauheinta kipua

-päässään.

-

-"Missä minä olen ja mitä on minulle tapahtunut?" sanoi hän heikolla

-äänellä.

-

-Näitä sanoja seurasi kahinaa toisesta nurkasta, jonka jälkeen miehinen

-olento, jonka kasvot olivat tuuhean parran peitossa, lähestyi Rudolfia.

-

-"Te olette pudonnut kalliolta ja haavoittunut, mutta olette nyt hyvässä

-turvassa", kuului vastaus hyvällä Englannin kielellä.

-

-"Oi Jumalani, tehän olettekin maamiehiäni!" huudahti Rudolf iloisesti.

-"Arvattavasti Te pelastitte minut!"

-

-Äkkiä näytti hän muistavan jotakin. "Hyvä Jumala, minähän olin vähällä

-menettää päänahkani! Missä punaihoinen nyt on?"

-

-"Rauhoittukaa ystäväni, teitä ei uhkaa mikään vaara nyt enää", lohdutti

-häntä vieras. "Tässä luolassa olette yhtä hyvässä turvassa kuin Lontoon

-vilkkaimmassa liikekeskustassa".

-

-"Minä uskon sen ja kiitän Teitä sydämellisesti avustanne", sanoi Rudolf

-liikutettuna ojentaen kätensä muukalaiselle, joka sitä ystävän tavoin

-puristi.

-

-Tuo tuntematon otti nyt eräästä nurkasta esille vesiastian ja pesi pois

-veret Rudolfin kasvoista, sittenkun tämä ensin oli sammuttanut janonsa.

-

-Muutamat kirkkaat auringonsäteet valaisivat samassa Rudolfin kasvot.

-

-Tuntematon peräytyi äkisti ja pudotti vesiastian ja huudahti: "Taivas,

-onko se harhakuvitusta? Sehän on Rudolf!"

-

-"Niin, nimeni on Rudolf", vastasi nuori metsästäjä hämmästyneenä.

-"Miten voitte Te tuntea ristimänimeni, ja kuka Te olette?"

-

-"Sanokaa, olkaa hyvä, vanhempienne nimi?" sanoi kiihkeästi tuntematon

-mies vastaamatta toisen kysymykseen.

-

-"Isäni nimi oli Wigth. Mies parka menetti äitini kanssa henkensä

-intiaanien toimeenpanemassa hyökkäyksessä; nuot pedot laahasivat

-samassa tilaisuudessa veljeni Edmundinkin mukaansa eikä hän

-todennäköisesti enää ole hengissä".

-

-"Oi ei, Edmund Wigth elää!" huudahti muukalainen. "Etkö sinä enää tunne

-minua, veli Rudolf?"

-

-Hän asettui niin, että auringon valo täydelleen valaisi hänen kasvonsa

-piirteet.

-

-Rudolf katsoi häneen tarkasti ja vaikka hänen kasvonsa olivat tuuhean

-parran peittämät, tunsi hän kumminkin nuot rakkaat kasvot. Niin, se oli

-todellakin hänen kaivattu veljensä!

-

-Avosylin ja syvästi liikutettuna huudahti hän: "Edmundini, niin

-olemmepa vihdoin löytäneet toisemme!"

-

-Ja molemmat veljekset, jotka niin pitkään aikaan eivät olleet nähneet

-toisiansa ja surreet toisensa kuolemaa, syleilivät nyt ja suutelivat

-toisiaan.

-

-Kun heidän ilonsa oli jonkun verran tyyntynyt, pesi Edmund

-huolellisesti veljensä haavat ja sitoi ne; sitten sytytti hän tulen

-kahden kiven väliin ja paistoi sillä kaksi kyyhkystä, jotka veljekset

-hyvällä ruokahalulla söivät. Kun he olivat virkistäneet itsensä

-raittiilla lähdevedellä, istuutui Edmund Rudolfin viereen ja kertoi

-pitäen hänen kädestään kiinni, mitä hän oli kokenut.

-

-Kun intiaanit olivat laahanneet hänet leiriinsä niin viskasivat he

-hänet sidottuna erääseen wigwam'iin kiduttaakseen hänet seuraavana

-päivänä kuoliaaksi. Vangin onnistui kumminkin hangata nuorat, joilla

-hänet oli sidottu, rikki ja pääsi onnellisesti teltasta, tukittuaan

-suun siltä sotilaalla, joka oli siinä vahtina.

-

-Kiireimmän kautta paettuaan leiristä, harhaili hän muutamia päiviä

-autiossa seudussa elättäen itseään kasveilla, koskapa hänellä ei ollut

-pyssyä metsänriistaa ampuakseen. Hurjaluontoinen kun oli, päätti hän

-kumminkin mielessään kostaa intiaaneille.

-

-Päästyään monien vaivalloisuuksien jälkeen ihmisten pariin, pyysi hän

-eräältä varakkaalta farmarilta pyssyn ja muutamia patruunia ja seurasi

-sitten Smokyhill-joen juoksua itään, kunnes hän tuli Missouri-valtioon

-ja vihdoin S:t Louis nimiseen kaupunkiin. Täällä onnistui hänen päästä

-erään liikkeen palvelukseen ja kun hän oli säästänyt hiukan rahoja,

-yritti hän toteuttaa sen tuuman, jota hän oli mietiskellyt

-harhaillessaan Arkansasin tasankomailla. Kaikkea romantillista ihaillen

-päätti hän nyt oikein salaperäisellä tavalla kostaa intiaaneille sen

-minkä nämät olivat tehneet hänen vanhemmilleen sekä hänen veljelleen

-Rudolfille. Tätä tarkoitusta varten osti hän itselleen valkoisen,

-vedenpitävän palttinaisen puvun sekä tukevan sauvan, jota voi pidentää

-ja sisäkkäin työntämällä lyhentää.

-

-Varustettuaan itsensä oivallisella ilmapyssyllä ja melkoisella määrällä

-kuulia ynnä muilla kapineilla, pani hän kaikkityyni pitkään

-matkalaukkuun ja läksi St. Louisestä. Kun hän tuli Kansasiin takaisin

-suuntasi hän matkansa intiaanien alueelle. Salaa vetäisi hän kirjaillun

-puvun, jolle hän oli maalannut punaisen sydämen, yllensä sauvan varaan,

-pitensi tätä ja näyttäytyi tällä tavoin taikauskoisille intiaaneille ja

-herätti heissä suurta pelkoa.

-

-Ilmapyssyllään, joka ei aikaansaanut mitään paukausta, ampui hän

-sopivassa tilaisuudessa jonkun intiaanin ja maalasi aina punaisella

-savella sydämen kuvan uhrinsa rintaan. Suurentaakseen salaperäisen

-menettelynsä vaikutusta oli hänellä tapana soittaa omituista konetta,

-josta läksi vaan valittavia ääniä.

-

-Täten kosti hän ja kohta pelkäsivät kaikki punaihoiset hirveästi

-"metsien kummitusta", jota he kutsuivat; Punasydämeksi.

-

-Aluksi uskalsi yksi ja toinen intiaani ampua haahmua, mutta onneksi ei

-hänelle siinä koskaan sattunut vahinkoa. Intiaanit luulivat sentähden,

-että Punasydän oli haavoittumaton ja pelkäsivät siitä syystä haahmua

-yhä vaan enemmän.

-

-Kun Edmund täten harhaili intiaanien alueella haki hän itselleen aina

-hyviä piilopaikkoja, joista käsin hän läksi salaperäisille retkilleen.

-Muonavaroja ei häneltä koskaan puuttunut, metsissä oli niitä

-yltäkyllin.

-

-Kun Edmund oli lopettanut kertomuksensa kävi Rudolf hyvin miettivän

-näköiseksi. Hetkisen kuluttua katsoi hän veljeensä ja sanoi hyvin

-vakavasti: "Minäkin olen kuullut puhuttavan metsien kummituksesta ja

-minusta oli heti kohta kuin jos se olisikin joku valkoihoinen, joka

-tahtoi kostaa intiaaneille jotakin heidän tekemää konnantyötä. En minä

-koskaan olisi kumminkaan voinut uskoa, että tämä kostaja olisi ollut

-semmoinen sydämeni ystävä kuin veljeni Edmund on".

-

-Sitten vaikeni hän hetkiseksi, mutta tarttui nyt Edmundin käteen,

-katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi: "Rakas veli, mitä sinä nyt aiot

-tehdä kun olet löytänyt minut?"

-

-"Mitäs muuta kuin että jatkan alotettua työtäni!" huudahti Edmund

-intohimoisesti. "Noille punaihoisille pedoille tapahtuu vaan oikeus kun

-ne lopetetaan sukupuuttoon. Vanhempani olivat enemmän arvoiset kuin

-sata tuollaista raakalaista enkä minä lähimainkaan ole vienyt henkeä

-niin monelta! Sentähden aion edelleenkin olla 'Metsien kummituksena';

-ja sinä, Rudolf, voisit olla minulle työssäni avullisena".

-

-"Siihen en minä rupea, rakas veljeni", sanoi Rudolf päättäväisesti,

-"Minä rakastan sinua niin että mielelläni uhraisin henkenikin edestäsi,

-mutta murhamieheksi en sittenkään antaudu".

-

-"Kertoessasi taisteluistasi intiaanien kanssa olet kumminkin sanonut,

-että olet tappanut useita punaihoisia!" huudahti Edmund, johon hänen

-veljensä sanat olivat tehneet ikävän vaikutuksen.

-

-"Totta kyllä -- mutta ainoastaan henkeni puolustukseksi, Henkeni oli

-vaarassa ja sentähden puolustauduin minä. Sinä taasen, veljeni -- älä

-nyt suutu minuun -- olet joutunut väärälle uralle, sillä sinä tapat

-eroitusta tekemättä. Intiaanit ovat tosin ilkeitä ihmisiä, joilla on

-raa'at tavat ja he vihaavat valkoihoisia, mutta he ovat kumminkin

-lähimmäisiämme eivätkä suinkaan olisi niin verenhimoisia, elleivät

-eurooppalaiset siirtolaiset olisi heitä niin sortaneet. Vanhempaini

-kuolema katkeroittaa myöskin minua sanomattomasti, enkä tiedä mitä

-tekisinkään saadakseni heidät eloon takaisin, mutta kostaa heitä sitä

-en taida. Jospa minulla olisikin mahti tappaa tuhansia punaihoisia

-heidän tähtensä -- en suinkaan minä sen kautta voisi herättää

-vanhempiani henkiin? Älä myös unhoita, rakas veli, että kosto on

-Jumalan!"

-

-Edmund painoi päänsä alas ja muuttui miettiväksi. Vihdoin sanoi hän:

-"Tahdon tarkoin punnita sanojasi ja huomenaamuna ilmaista sinulle

-päätökseni".

-

-

-

-

-Loppu.

-

-

-Kaksi valkoihoista miestä on matkalla aarniometsässä. Toinen, jonka

-kasvoja tuuhea parta peittää, kantaa vasemmassa kädessään pitkää

-matkalaukkua ja on heittänyt lyhyen aseensa -- ilmapyssyn -- oikealle

-olalleen. Hänen matkatoverinsa on nuorempi ja hänellä on kalpeat

-kasvot, joissa monin paikoin on mustelmia. Hänen otsassaan punoittaa

-vasta umpeenmennyt arpi. Hänelläkin on aseet, nimittäin kivääri -- ja

-kuten vanhemmallakin -- pitkä puukko vyöllä.

-

-Me tunnemme heidät. He ovat veljekset Edmund ja Rudolf Wigth.

-

-Edmund oli päättänyt olla sen enempää ahdistamatta punaihoisia ja

-asettua asumaan veljensä majaan Miniwaka-järven rannalle, josta he

-sitten yhdessä retkeilisivät metsälle. Niinpian kuu Rudolf oli

-jotakuinkin voimistunut, olivat veljekset lähteneet luolasta

-"Valkoisella kalliolla".

-

-Ensimmäinen päivä kului vastuksitta. Etsittyään itselleen tiheässä

-pensaikossa mukavan lepopaikan ja syötyään viimeisen lihakimpaleen,

-joka heillä vielä oli, panivat he maata. Varhain seuraavana aamuna

-läksivät he taas eteenpäin.

-

-Nälkäisinä kokivat he päästä ampumamatkan päähän jostakin

-metsänriistasta. Silloin huomasivat he metsänkauriin, jonka Rudolf

-ampui ja he lähenivät kuollutta eläintä, joka oli tarjoova heille

-hyvänmakuisen paistin. Mutta samassa kuului hirveä kiljunta ja noin

-kymmenkunta intiaania hyökkäsi veljeksiä vastaan.

-

-"Älä ammu, Rudolf!" huusi Edmund. "Siten me hyödyttämättä itseämme vaan

-yhä enemmän ärsyttäisimme heitä. Paetkaamme kernaammin!"

-

-Rudolf totteli, kääntyi ympäri ja juoksi veljensä seuraamana tiheään,

-melkein läpipääsemättömään pensaikkoon. Välittämättä siitä, että

-terävät piikit ja oksat repivät heidän vaatteensa ja ihonsa, juoksivat

-he yhä edemmä pensaikkoon. Intiaanit seurasivat kiljuen heidän

-jäljissään.

-

-Valkoihoisten miesten asema oli sangen vaarallinen, koskapa pensaitten

-oksat olivat niin tiheässä, että veljekset vaan hitaasti ja kirveen

-avulla voivat raivata tietä itselleen; takaisin he eivät myöskään

-voineet kääntyä, elleivät tahtoneet joutua punaihoisten kynsiin.

-Painautuen maata vastaan kuulostivat he tykyttävin sydämin intiaanien

-kauheita huutoja ja kirkunaa.

-

-Äkkiä puhkesi Edmund sanomaan: "Veljeni, minä tiedän keinon, joka

-varmaan pelastaa meidät! Avaa joutuisaan matkalaukkuni!"

-

-Rudolf ei heti käsittänyt tarkoitusta, mutta totteli kumminkin. Vasta

-kun hänen veljensä kiireesti otti esille sauvan ja valkoisen puvun,

-ymmärsi hän sen.

-

-Edmund vetäisi maalatun puvun yli sauvan, jonka hän kiinnitti vyöhönsä,

-sitten pisti hän kätensä kahteen puvun alareunassa olevaan reikään ja

-tarttuen soittokoneeseen? ja pyssyynsä kulki hän eteenpäin seuraten

-intiaanien liikkeitä puvussa olevien silmäreikien kautta. Sukkelaan

-työnsi hän nyt sauvaa ylemmä -- ja samassa näkyi pensaikosta

-korkeakasvuinen, valkea haamu, joka valittavia ääniä päästäen

-reippaasti läheni punaihoisia.

-

-Tuskin uskaltaen hengittää, seurasi Rudolf uhkarohkean miehen

-liikkeitä, valmiina heti paikalla ampumaan, jos vaara uhkasi.

-

-Hänen apuaan ei kumminkaan tarvittu.

-

-Valittavat äänet olivat herättäneet intiaanien huomion ja pian

-huomasivat he salaperäisen olennon: kun he sitten havaitsivat punaisen

-sydämen hänen rinnassaan huusivat he: "Metsien kummitus!" ja juoksivat

-päistikkaa pakoon.

-

-Yksi ainoa jäi seisomaan: Musta Kotka, Dakotaintiaanien päällikkö. Kun

-hän näki Punasydämen muisti hän lemmittynsä, Julman Korppikotkan ja

-julma kostonhalu heräsi hänessä.

-

-"En pelkää sinua, sinä sen peto!" huusi hän uhkaavasti. "Muutama

-silmänräpäys vaan -- ja Musta Kotka on laahaava sinut leiriinsä ja

-antava sinut leluksi lapsille".

-

-Hän heilutti tomahawkiaan; raskas ase lensi kiivaasti hänen kädestään

-ja -- hyvin tähdätty kuin se oli -- olisi se varmaan sattunut

-Edmundiin. Mutta tämä, joka seurasi intiaanin pienimpiä liikkeitä

-hypähti tappokirveen ilmassa singahtaessa nopeasti syrjään. Kirves

-tarttui puuhun aivan lähelle Rudolfia, Silloin kohotti Edmund pyssynsä

-ja seuraavana silmänräpäyksenä kaatui Musta Kotka hengettömänä maahan.

-Oiva ampuja kiiruhti hänen luokseen, piirsi punaisen sydämen hänen

-rintaansa, mursi hänen pyssynsä rikki ja palasi Rudolfin luo.

-

-"Tämä on, kuten toivon, metsien kummituksen viimeinen uhri!" sanoi hän,

-riisuessaan kummituspuvun päältään. "Punasydän ei enää ole olemassa,

-mutta on kumminkin elävä intiaanien muistossa".

-

-Edmund ei erehtynyt. Hänen ei enää tarvinnut pukeutua kirjailtuun

-peikkopukuunsa, sillä koko jäljellä olevalla matkallaan eivät he

-tavanneet ainoatakaan intiaania.

-

-He pääsivät onnellisesti Miniwaka-järvelle ja asettuivat asumaan

-Rudolfin hirsimajaan. Täällä viettivät he onnellista elämää,

-harjoittivat metsästystä ja elivät sovussa ja rauhassa intiaanien

-kanssa, jotka pitivät uljaista metsästäjistä eivätkä suinkaan

-aavistaneet, että vanhempi heistä kerran oli ollut heidän niin

-pelkäämä, salaperäinen "_Punasydän_".

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of Project Gutenberg's Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNASYDÄN ELI METSIEN KUMMITUS ***

-

-***** This file should be named 60609-8.txt or 60609-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/6/0/6/0/60609/

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions will

-be renamed.

-

-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

-law means that no one owns a United States copyright in these works,

-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

-States without permission and without paying copyright

-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

-of this license, apply to copying and distributing Project

-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

-specific permission. If you do not charge anything for copies of this

-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

-performances and research. They may be modified and printed and given

-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

-trademark license, especially commercial redistribution.

-

-START: FULL LICENSE

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

-www.gutenberg.org/license.

-

-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

-Gutenberg-tm electronic works

-

-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or

-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

-1.E.8.

-

-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement. See

-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

-electronic works. See paragraph 1.E below.

-

-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

-works in the collection are in the public domain in the United

-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

-United States and you are located in the United States, we do not

-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

-displaying or creating derivative works based on the work as long as

-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

-you share it without charge with others.

-

-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

-in a constant state of change. If you are outside the United States,

-check the laws of your country in addition to the terms of this

-agreement before downloading, copying, displaying, performing,

-distributing or creating derivative works based on this work or any

-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

-representations concerning the copyright status of any work in any

-country outside the United States.

-

-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

-performed, viewed, copied or distributed:

-

-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-  most other parts of the world at no cost and with almost no

-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

-  United States, you'll have to check the laws of the country where you

-  are located before using this ebook.

-

-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

-contain a notice indicating that it is posted with permission of the

-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

-the United States without paying any fees or charges. If you are

-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

-posted with the permission of the copyright holder found at the

-beginning of this work.

-

-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

-any word processing or hypertext form. However, if you provide access

-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

-provided that

-

-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

-  within 60 days following each date on which you prepare (or are

-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

-  Literary Archive Foundation."

-

-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-  License. You must require such a user to return or destroy all

-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

-  works.

-

-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

-  receipt of the work.

-

-* You comply with all other terms of this agreement for free

-  distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

-electronic works, and the medium on which they may be stored, may

-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

-cannot be read by your equipment.

-

-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from. If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium

-with your written explanation. The person or entity that provided you

-with the defective work may elect to provide a replacement copy in

-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

-or entity providing it to you may choose to give you a second

-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

-without further opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of

-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

-violates the law of the state applicable to this agreement, the

-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

-remaining provisions.

-

-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

-Defect you cause.

-

-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of

-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

-from people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

-U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

-volunteers and employees are scattered throughout numerous

-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

-date contact information can be found at the Foundation's web site and

-official page at www.gutenberg.org/contact

-

-For additional contact information:

-

-    Dr. Gregory B. Newby

-    Chief Executive and Director

-    gbnewby@pglaf.org

-

-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment. Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements. We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

-state visit www.gutenberg.org/donate

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations. To

-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

-

-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

-

-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

-freely shared with anyone. For forty years, he produced and

-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

-volunteer support.

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

-edition.

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search

-facility: www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

-

+The Project Gutenberg EBook of Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
+of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
+have to check the laws of the country where you are located before using
+this ebook.
+
+
+
+Title: Punasydän eli Metsien kummitus
+       Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista
+
+Author: P. B. St.
+
+Release Date: November 2, 2019 [EBook #60609]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNASYDÄN ELI METSIEN KUMMITUS ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+
+
+PUNASYDÄN ELI METSlEN KUMMITUS
+
+Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista
+
+
+Kirj.
+
+P. B. St.
+
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+Haminassa,
+Alfred Lagerbom,
+1903
+
+
+
+
+NEUVOTTELU:
+
+Neuvottelu-nuotion ääressä.
+"Punasydämen" ensimmäinen uhri.
+Julman Korppikotkan loppu.
+Veljekset.
+Loppu.
+
+
+
+
+Neuvottelu-nuotion ääressä.
+
+
+Dakota, eräs Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain nuorimpia valtioita, on
+hedelmällinen vaikka näihin aikoihin sangen harvaan asuttu maa.
+
+Eräänä iltapäivänä loimusi aika nuotio Dakota-intiaanien leirissä
+vuolaasti virtaavan puron oikealla rannalla. Lähellä olevalle
+tasangolle kokoontuivat kohta kaikki kylän miehet. Alipäälliköt ja
+merkittävimmät sotilaat asettuivat ympyrään nuotion ympärille ja
+tuijottivat synkin katsein tuleen. Ei kukaan uskaltanut lausua
+sanaakaan; ison joukon äänettömyys näkyi ennustavan jotakin
+salaperäistä.
+
+Äkkiä käänsivät useimmat kasvonsa kohti erästä isoa _Wigwamin_ [wigwam
+-- intiaanien teltanmuotoinen maja], josta jättiläismäinen mies juuri
+astui ulos. Hänellä oli hartioillaan pedon nahka; joukko ihmisten
+kuivuneita päänahkoja, tupakka-kukkaro, pussillinen kuulia ja ruutia,
+pitkä puukko ja lyhyt nylky-veitsi olivat kiinnitetyt hänen vyöhönsä.
+Olallaan kantoi hän oivaa kaksipiippuista pyssyä ja oikeassa kädessään
+heilutti hän raskasta _tomahawkia_ eli tappokirvestä. Pitkät
+kotkansulat, jotka olivat hänen tukassaan, ilmaisivat hänen olevan
+ylimmäisen päällikön.
+
+Hitain askelin läheni päällikkö sotilasjoukkoansa, astui nuotion ääreen
+ja istuutui alipäällikköjen viereen.
+
+Eräs nuori sotilas tarjosi hänelle täytetyn piipun ja pani pienen
+kekäleen koppaan tupakan päälle. Päällikkö vetäisi muutamia savuja ja
+antoi sitten piipun lähimpänä olevalle punaihoiselle. Tämäkin vetäisi
+muutaman savun ja ojensi sen sitten naapurilleen, niin että jokainen
+nuotion ääressä istuva sotilas sai vuoroonsa sitä polttaa.
+
+Nyt nousi päällikkö ylös ja alkoi kaikkien tarkkaavaisesti kuunnellessa
+puhua: "Dakotan urhoolliset sotilaat!" sanoi hän. "Musta Kotka on
+kutsunut teidät neuvottelu-nuotion ääreen kuullakseen teidän, heimomme
+kokeneimpien miesten mieltä. Pojaltaan Julmalta Korppikotkalta on Musta
+Kotka saanut kuulla tärkeän uutisen. Sallittakoon sen tähden Julman
+Korppikotkan kertoa, mitä hän on havainnut!"
+
+Häikäilemättä suostui intiaanien neuvoskunta siihen, ja Mustan Kotkan
+viittauksesta astui toisten joukosta aseestettu nuori mies, jolla jo
+oli voitonmerkkeinä muutamia päänahkoja vyötäröillään ja jonka koko
+olemus huokui hurjaa taistelunintoa.
+
+Päällikkö silmäsi mielihyvällä uljasta nuorukaista, joka solakkana kuni
+honka asettui nuotion ääreen.
+
+"Julma Korppikotka kertokoon, mitä hän on huomannut!" huudahti vanhin
+alipäälliköistä.
+
+Muutamat sotilaat yhtyivät tähän kehoittavin _hugh_-huudoin, mutta
+päällikön ankara katse sai heidät kohta vaikenemaan.
+
+"Julma Korppikotka harhailee mielellään metsissä metsänriistan ajossa",
+sanoi nuorukainen kaikuvalla äänellä. "Eräänä iltana läksi hän
+metsälle. Ajaen metsänkaurista takaa tuli hän valkoiselle
+kalliolle, missä Suuren Käärmeen hauta on. Samassa juoksi eläin
+läpipääsemättömään pensaikkoon, Uutta Julma Korppikotka ei pelkää
+ohdakkeita ja aikoi sentähden kiiruhtaa metsänkauriin jälkeen.
+Yht'äkkiä kuului ylhäältä valittava ääni ja samassa näyttäytyi Julmalle
+Korppikotkalle hirvittävä kummitus, joka oli kaksi kertaa niin iso kuin
+tavallinen ihminen, se oli aivan valkoinen ja sillä oli pyssy kädessä.
+Julmalla Korppikotkalla on terävät silmät; hän huomasi sentähden heti
+kohta sen punaisen sydämen, joka oli kummituksen rinnassa. Vaikka se
+oli kauhean ja peljättävän näköinen, niin ei Julma Korppikotka
+säikähtänyt, vaan kohotti pyssynsä ja tähtäsi salaperäistä olentoa
+vastaan. Mutta ennenkuin hän ehti laukasta, niin lensi pyssy hänen
+käsistään ja tuo salaperäinen kummitus oli kadonnut. Julman
+Korppikotkan pyssyä ei enää voinut käyttää, sillä sen perä meni
+pirstaleiksi; muutoin olisi Julma Korppikotka varmaan ottanut
+kummituksen kiinni".
+
+Kun kerskaileva intiaani oli lopettanut puheensa, otti hän esiin
+tuliluikkunsa ja ojensi sen vanhimmalle alipäällikölle. Tämä tutki sitä
+ja sanoi hetkisen kuluttua kolealla äänellä: "Julman Korppikotkan
+pyssyn on kuula, joka on lähtenyt toisesta tuliluikusta, vioittanut. Ja
+tämä kuula on lähtenyt amerikkalaisten metsien kummituksen,
+'Punasydämen' pyssystä".
+
+Jo päällikön nuoren pojan puhuessa oli sotilaissa voinut huomata suurta
+levottomuutta, niin että he tuskin taisivat hillitä itseään. Mutta kun
+alipäällikkö nyt lausui sanan "Punasydän" kuului moniääninen
+kauhunhuuto: "Metsien kummitus! Voi punaihoisia sotilaita! Manitou
+[Manitou = suuri henki = intiaanien palvelema jumaluusolento] on
+hyljännyt lapsensa!"
+
+Musta Kotka katsoi halveksuen sotilaihin ja huudahti: "Ne, jotka noin
+kirkuvat, eivät ole sotilaita, vaan polonalaisia ämmiä!"
+
+"Julma Korppikotka nauraa jäniksenkoiville!" huusi päällikön poika ja
+rupesi nauraa hohottamaan.
+
+Kaikki alipäällikötpä nuhtelivat ilakoitsevaa nuorukaista, joka häveten
+kiiruhti toisten joukkoon.
+
+Mustaa Kotkaa harmitti se, että hänen lemmittyänsä oli julkisesti
+nuhdeltu, mutta hän ei taitanut kumminkaan asialle mitään, koskapa
+nuorukaisella ei ollut oikeutta käyttäytyä sillä tavoin heimon
+vanhinten edessä.
+
+Nuotion ääressä istuvat intiaanit puhkesivat nyt vilkkaasti
+keskustelemaan ja päällikkökin otti siihen osaa. Taaempana yhdessä
+ryhmässä soivista sotilaista ei yksikään kuullut sanaakaan, mutta
+Mustan Kotkan kiivaista eleistä päättäen voitiin kumminkin arvata,
+ett'ei päällikkö ollut samaa mielipidettä kuin Dakotaheimon
+neuvoskunta.
+
+Vihdoin nousi vanhin nuotion ääressä istuvista alipäälliköistä
+seisoalleen ja sanoi vakavasti: "Sotilaat puhuivat totta: Manitou on
+hyljännyt lapsensa. Nyt näyttäytyy Dakotan mailla metsien kummitus
+'Punasydän', joka on punaihoisen kansan verivihollinen. Jo monta vuotta
+sitten alkoi tämä henki pelinsä intiaanien keskuudessa, eivätkä nämät
+mahda hänelle mitään. Monta, niin, monta monituista sotilasta on hän jo
+passittanut ikivihreille metsästysmaille, tappaessaan heidät
+tuliluikullaan, joka ei koskaan petä. Naapureimme alueilla on jo
+löydetty lukuisia ruumiita, joiden rinnassa on merkkinä ollut punainen
+sydän, metsäin kummituksen puumerkki. Tähän saakka on Dakota-intiaanien
+maa ollut rauhoitettuna tämän kauhistuttavan hengen käynneiltä, ja
+alipäälliköt toivovat sentähden, ettei 'Punasydän' ole vaativa uhrejaan
+täältä. He hylkäävät sentähden urhoollisen päällikkönsä Mustan Kotkan
+neuvon, että tätä henkeä vastaan tehtäisiin hyökkäys, johon heimon
+urhokkaimmat sotilaat ottaisivat osaa. Dakota-intiaanit ovat
+pelkäämättömiä miehiä eivätkä suinkaan pelkää vaaroja, mutta metsien
+kummitukselle he eivät taida mitään ja heidän verensä vuotaisi
+turhaan".
+
+Äänekäs "hugh"-huuto sai ilman värähtelemään ja sotilaitten kasvoista
+voi nähdä, että he olivat hyvin tyytyväisiä tähän päätökseen.
+
+Ainoastaan päällikkö ja hänen poikansa näyttivät nyrpeiltä.
+
+"Kurjat raukat!" murisi Musta Kotka. "Kerran olette vielä katuvat
+raukkamaista leväperäisyyttänne!"
+
+
+
+
+"Punasydämen" ensimmäinen uhri.
+
+
+Kaksi päivää neuvottelun jälkeen astui nuori sotilas "Haukka" leiristä
+ja läksi aarniometsään. Hänen tarkoituksensa oli tappaa jotakin
+metsänriistaa, josta hänen nuori vaimonsa olisi voinut laittaa
+päivällisaterian. Varovasti tutki hän sammaleen peittämää maata
+löytääkseen jotakin jälkeä. Mutta kuinka kauvan hän hakikaan, ei hän
+voinut sellaista huomata, ei ainakaan ison ja arvokkaan eläimen jälkiä;
+siellä täällä näkyi kyllä jälkiä, mutta ne olivat pienten petoeläinten,
+kuten näätien, kettujen y.m. tekemiä.
+
+Tämä vastoinkäyminen teki hänet alakuloiseksi, sillä ei siinä kylläksi,
+että hän jäi paistinlihaa vaille, vaan hän oli joutuva naurunkin
+alaiseksi, sentähden että hän -- kuulu metsämies -- oli pakoitettu
+palaamaan tyhjin toimin leiriin. Senpätähden päätti hän olla kotiin
+lähtemättä, ennenkun hän oli ampunut metsänkauriin tahi hirven.
+
+Kahta tarkemmin tutki hän nyt maanpintaa ja tutkisteli pensaikot, ehken
+piili niissä sittenkin saalis. Mutta yhä vaan oli onni hänelle yhtä
+vastainen. Useita tunteja oli hän jo kulkenut aarniometsää,
+levähtämättä ja huolimatta siitä, että häntä vaivasi nälkä ja jano --
+sillä hän oli tottunut pitkiin marsseihin ja vaivoja näkemään ja siten
+poistui hän yhä kauvemma leiristään.
+
+Vihdoin tuli hän pienelle avonaiselle paikalle, josta melkoisen korkea
+ja jyrkkä kiiltävän valkoinen kalkkikerroksinen kallio kohosi. Sen
+lähellä oli pieni kumpu, jonka huipulla oli maahan isketty keihäs,
+jossa muutamia päänahkoja riippui.
+
+"Valkoinen kallio -- Suuren Käärmeen hauta!" sanoi Haukka itsekseen
+ja katsoi kammoksuen tätä hautauspaikkaa, joka oli omistettu
+Dakotaintiaanien urhokkaalle päällikölle, joka niin useassa
+taistelussa oli voiton vienyt ja joka ei koskaan ollut haavoittunut,
+kunnes vihdoin tapaturma -- hän katkaisi kaulansa kerran kun hänen
+hevosensa kaatui -- lopetti hänen päivänsä.
+
+Äkkiä muistui hänen mieleensä se kertomus, jonka intiaanipäällikön
+poika oli kertonut, ja vaikka hän oli rohkea niin vapisutti häntä nyt
+kumminkin. Sillä juuri tällä paikallahan oli Julmalle Korppikotkalle
+näyttäytynyt metsien kummitus, tuo kaikkia punaihoisia vainoova,
+salaperäinen henki, joka tappoi äänettömällä laukauksella ja joka
+merkitsi punaisella sydämellä uhrinsa rinnan. Ajatteles, jospa hän
+juuri nyt olisikin tässä! Varmaan oli Maukka silloin kuoleman oma,
+sillä ei kukaan voinut "Punasydäntä" vastustaa. Mutta kohta hän
+rohkaisihe.
+
+"Kukapa kumminkin voi tietää, missä 'Punasydän' nyt on!
+Arvattavastikaan hän ei pysyttelehe kaksi päivää peräkkäin samoilla
+paikoilla, varsinkaan ei, koska hän varsin hyvin tietää, että intiaanit
+harvoin käyvät hautausmailla. Ei, sehän ei suinkaan voisi olla eduksi
+sellaiselle olennolle, joka niin kiihkeästi etsii tilaisuutta
+tappaakseen niin monta punaihoista kuin suinkin!"
+
+Näin tuumien astui Haukka avonaiselle paikalle. Varmuuden vuoksi otti
+hän pyssyn olaltaan ja pysyttelihe valmiina ampumaan milloin tahansa.
+Kohta oli hän "Valkoisen kallion" juurella ja alkoi sitä kiertää.
+Samassa oli hänestä, kuin joku puhuisi tuolla ylhäällä. Henkeään
+pidättäen painautui hän kalliota vastaan ja kuulosti tarkkaan.
+
+Todellakin silloin tällöin eroitti hän valittavan äänen, jota hän ei
+voinut ymmärtää. Uteliaisuus heräsi hänessä ja hän alkoi --
+ajattelematta äskeisiä pelkoaan -- kiivetä ylöspäin. Hän teki sen niin
+varovaisesti, ettei pieninkään kivi ruvennut vierimään. Valittavat,
+oudot äänet kävivät yhä selvemmiksi. Sangen väsyksissä oli hän päässyt
+melkein kallion huipulle, kun äänet lakkasivat kuulumasta, Hän
+piiloutui ulkonevan lohkareen taakse. Samassa kuuli hän nyyhkytystä,
+joka hänen mielestään tuli jostakin läheltä ja hän tuli siitä siihen
+päätökseen, että hän oli saavuttamaisillaan tarkoituksensa.
+
+Jotta häntä ei voisi huomata ryömi hän nyt mahallaan ja hiipi siten yhä
+ylemmä. Kalliossa huomasi hän nyt pienen aukon, josta salaperäiset
+valittavat äänet taas kuuluivat.
+
+Piiloutuneena kallionlohkareen taakse kurotti Haukka nyt päätään
+nähdäkseen vieläkin paremmin. Hetkiseksi oli hänestä kuin jos miehinen
+valkoiseen pukuun puettu olento olisi näyttäytynyt aukossa; hän ei
+kumminkaan voinut päästä selville siitä josko se ei ollut pelkkää
+mielikuvitusta vaan. Valittavat äänet taukosivat kuulumasta ja nuori
+intiaani kohottautui hiukkasen. Äkkiä kaatui hän nyt, hänen kasvonsa
+peittyivät vereen, hänen rintansa korahteli ja ruumis luuhistui kokoon
+ja -- Haukka heitti henkensä.
+
+Hetkisen kuluttua näyttäytyi jotain valkoista aukossa. Äkkiä nousi se
+pystyyn ja kalliolla seisoi nyt pitkä, valkoinen olento lyhyt pyssy
+kädessä. Rinnan kohdalla oli hänellä punainen sydän. Laahustavin
+askelin läheni olento ruumista ja silmäsi sitä hetkisen. Sitten lankesi
+se polvilleen ja pyyhkäisi toisella kädellään intiaanin rintaa, jossa
+nyt näkyi iso, vaalean punainen sydämen kuva. Taasen noustuaan tarttui
+olento ruumiiseen ja laahasi sen kalliolta alas.
+
+Kun se oli ehtinyt metsänaukon rinteeseen, jätti se kuolleen Haukan
+pensaan juurelle, taittoi intiaanin puukon kiveen ja pani sen jälleen
+kuolleen viereen, jonka jälkeen se taasen läksi kalliolle.
+
+Tultuaan sinne huomasi se intiaanin pyssyn, joka oli rauniolla. Muutama
+isku kallionseinään ja ase oli käyttämätön. Olento laskeusi vielä
+kerran alas aukeamalle, laski murskatun pyssyn ruumiin viereen ja
+kiipesi sitten uudelleen kalliolle, jonka aukon kohdalla se äkkiä
+pienenemistään pieneni ja hävisi kohta alla olevaan luolaan, josta
+hetkisen kuluttua kuului omituinen valittava ääni, kuin jos se olisi
+jostakin soittokoneesta lähtenyt.
+
+Haukan nuori vaimo odotti levottomana miehensä takaisintuloa, hän ei
+kotiutunut myöhään yölläkään. Kuu hän ei seuraavana aamunakaan ollut
+palannut, läksi vaimo päällikön luo ja ilmoitti hänelle, ettei Haukka
+vielä ollut palannut metsältä. Musta Kotka päätti, että Haukkaa
+odotettaisiin puolipäivään asti. Mutta kun tätä ei vielä silloinkaan
+näkynyt eikä kuulunut, lähetti hän viisi sotilasta kadonnutta etsimään.
+Haukan vaimo pyysi saada seurata heitä, mutta Julma Korppikotka
+käännytti hänet tylysti takaisin, käskien hänen jäädä kotiin, koskapa
+sotilaitten ei ollut soveliasta kulkea naisten seurassa.
+
+Hakijat haaraantuivat eri tahoille metsään ja tähystelivät
+tarkkaavaisina maata siten löytääkseen Haukan jäljet. Vihdoin onnistui
+Julman Korppikotkan huomata _mokkassiini_-jalkineen tekemät tuoreet
+jäljet, joita he sitten seurasivat.
+
+Aurinko oli jo mailleen menemäisillään kun etsijät ehtivät
+metsänaukeamalle valkoisen kallion luona.
+
+Äkkiä huudahti eräs sotilaista: "Haukka!"
+
+Sotilaat katsoivat siihen suuntaan, johon huutava viittasi ja
+kauhukseen huomasivat he nyt kuolleen toverinsa. Tutkiessaan häntä
+tarkemmin näkivät he myös, että hänen aseensa olivat särjetyt, että
+kuula oli lävistänyt hänen päänsä ja että punainen sydän oli maalattu
+hänen rinnalleen.
+
+"Metsien kummitus on tappanut hänet! Tämä oli ensimmäinen uhri, jonka
+'Punasydän' on joukostamme vaatinut. Paetkaamme täältä, ettei kuolo
+meidätkin saavuttaisi!"
+
+Sentapaisia huudahduksia päästivät säikähtyneet intiaanit, jotka väliin
+silmäsivät ruumista, väliin valkoiseen kallioon päin, jota punertava
+iltarusko kietoi hehkuvaan valoonsa.
+
+Julma Korppikotkakin säikähti alussa, kun hän näki kummituksen
+ensimmäisen uhrin, mutta pian karaisihe hän ja kehoitti tovereitaan
+hakemaan 'Punasydäntä' tehdäkseen hänet vaarattomaksi.
+
+"Kuinka voimme me häntä hakea, kun yö jo on tulossa?" väitti eräs
+intiaaneista, jota kutsuttiin "Havukaksi", osoittaen kädellään
+laskeutuvaa aurinkoa.
+
+"Viettäkäämme yötä metsässä, varhain huomisaamuna voimme sitten tarkoin
+tutkia seutua", ehdoitti päällikön poika.
+
+Mutta intiaanit eivät suostuneet tähän, vaan vaativat, että heidän
+sallittaisiin heti kohta palata leiriin.
+
+"Voi teitä kurjia raukkoja!" huudahti Julma Korppikotka vihastuneena,
+tarttuen tuimasti pitkän puukkonsa päähän.
+
+"Julma Korppikotka on tosin esimiehemme poika", sanoi Havukka viitaten
+tovereilleen, että he rauhoittuisivat, "mutta vielä hän ei ole
+päällikkömme. Me saimme käskyn hakea Haukkaa, emmekä suinkaan käskyä
+vainota 'Punasydäntä'. Julma Korppikotka tietää aivan hyvin, että
+Havukka ja hänen toverinsa ovat urhoollisia sotilaita eivätkä
+pelkurimaisia raukkoja; he eivät säikähdä taistelua julmimmankaan
+vihollisen kanssa, mutta 'Metsien kummituksen' kanssa he eivät
+kumminkaan antaudu taisteluun, koskapa he siinä aivan turhanpäiten
+uhraisivat henkensä. Päättihän muutenkin heimomme neuvoskunta, ettei
+tulisi ahdistaa 'Punasydäntä' ja vanhempia on totteleminen. Jos Julma
+Korppikotka haluaa tänne jäädä, emme ole häntä siitä pidättävät, mutta
+me palaamme kotiin".
+
+Päällikön nuori poika oli jo vihaisesti vastaamaisillaan tähän
+puheeseen, kun samassa ylhäältä päin kuului pitkäveteinen valittava
+ääni, ja samassa voitiin laskevan auringon viimeisissä säteissä
+eroittaa jättiläismäinen, valkoinen olento kallion huipulla.
+
+"Punasydän!" huudahti Julma Korppikotka puoleksi tukahtuneella äänellä
+ja peräytyi vaistomaisesti muutaman askeleen.
+
+"Metsien kummitus!" sanoivat hänen toverinsa kauhistuneina. "Pian
+täältä pois, ennenkun hänen kostonsa meidät tavoittaa!"
+
+"Sinä sen peto!" huudahti äkisti päällikön poika, "Julma Korppikotka
+lähettää sinulle terveisensä!"
+
+Samassa paukahti nuoren intiaanin pyssy, mutta kummitus oli
+paikoillaan. Hetkisen kuluttua kuuluivat taas surulliset ja valittavat
+äänet ja kummitus katosi näkyvistä.
+
+Kauhistuneet intiaanit tarttuivat nyt kuolleeseen Haukkaan ja hänen
+aseisiinsa ja kiiruhtivat juoksujalassa pimeään metsään. Julma
+Korppikotka seurasi heitä.
+
+Vasta keskiyön aikaan ehtivät he leiriin.
+
+
+
+
+Julman Korppikotkan loppu.
+
+
+Oli kulunut muutamia päiviä.
+
+Dakota-intiaanien leirissä vallitsi sellainen kauhu, etteivät edes nuo
+urhoolliset miehetkään uskaltaneet poistua leiristään, ellei heitä
+ollut ainakin kolme yhdessä.
+
+Tämän kauhun oli metsien kummitus, Punasydän, herättänyt.
+
+Samana päivänä, jolloin Haukan ruumis tuotiin intiaanien kylään,
+menetti vielä toinenkin intiaani henkensä salaperäisen olennon käden
+kautta. Seuraavanakin päivänä löydettiin eri paikoista kylän
+läheisyydestä kaksi ruumista, joilla oli tuo maalattu punainen sydän.
+
+Kauhea kostaja raivosi kuulumattomalla tavalla punaihoisten
+keskuudessa.
+
+Kun nuo kaksi ruumista oli löydetty kutsuttiin neuvoskunta uudelleen
+kokoon ja nuotion ääressä päätettiin, ettei intiaanien tullut yksin
+lähteä leiristä, päätös, jota tervehdittiin yleisellä mielihyvällä.
+
+Intiaanien päällikkö, Musta Kotka, yritti nytkin saada heimon vanhimmat
+taivutetuiksi siihen, että sotilaat tekisivät päättäväisen ja yleisen
+hyökkäyksen tuhotakseen metsien kummituksen, mutta tälläkin kertaa
+turhaan. Alipäälliköt koettivat todistaa, että heidän olisi mahdotonta
+saada Punasydän kiinni sekä että punaihoisia olisi kova kosto kohtaava
+semmoisesta uskaliaasta yrityksestä. Jos joku tahtoisi hakea
+Punasydäntä, niin he eivät tosin tahtoneet estää häntä siitä, mutta
+intiaanien neuvoskunta ei koskaan tulisi antamaan käskyä tuon
+salaperäisen olennon vainoomisesta.
+
+Musta Kotka pui nyrkkiä, mutta hillitsi kumminkin vihansa. Hän oli
+hyvin suuruksissaan, että hänen päällikön itsensä täytyi mukautua
+alipäälliköiden tahtoa noudattamaan. Vaikka hän luuli, että Punasydän
+oli kauhistuttava olento, niin luuli hän kumminkin, että se yhdistetyin
+voimin voitaisiin masentaa.
+
+Ja minkä maineen hän ei olisi saavuttavakaan, jos kaikissa valtioissa
+tulisi tunnetuksi, että Dakota-intiaanien päällikkö oli kukistanut
+punaihoisten vaarallisimman vihollisen! Mustan Kotkan poika himoitsi
+myös saada kostaa metsien kummitukselle ja sentähden oli hän vihoissaan
+neuvostolle ja herjasi urhoollisia päälliköitä kutsuen heitä
+jäniskoiviksi ja vanhoiksi akoiksi.
+
+Seuraavana päivänä löydettiin eräs intiaani hengetönnä omassa
+_wigwam'issaan_ ja punainen sydän hänen rinnassaan. Julma Korppikotka
+päätti nyt sentähden itse ruveta ajamaan Punasydäntä takaa. Päätöksensä
+ilmoitti hän isälleen ja lupasi heti lähteä valkoiselle kalliolle,
+jolla tuolla salaperäisellä olennolla varmaankin oli piilopaikkansa.
+
+"Julma Korppikotka on urhoollinen nuorukainen, ja Musta Kotka on ylpeä
+siitä", sanoi isä poikaansa kiittäen. "Päällikkö ja hänen poikansa
+uskaltavat yksin lähteä kummitusta vastaan ja he tulevat osoittamaan
+sotilaille, että heillä kummallakin on enemmän uskallusta kuin kaikilla
+heillä yhteensä".
+
+Varustettuaan itsensä aseilla ja ampumavaroilla läksivät he
+wigwam'istaan ilmoittamatta kellekään mitä he aikoivat tehdä ja menivät
+metsään. Varovaisesti kulkivat he eteenpäin, kuulostaen jokaista ääntä
+ja aina valmiina hyökkäykseen. Julmalla Korppikotkalla oli pyssy
+kädessään ja Musta Kotka heilutti tomahawkiaan, joka oli hänen
+lempiaseensa.
+
+Vihdoin tulivat he metsänaukeamalle valkoisen kallion luona ja Julma
+Korppikotka näytti isälleen paikan, jossa he olivat löytäneet
+hengettömän Maukan.
+
+Musta Kotka kumartui tutkimaan maanpintaa, mutta hänen oli kumminkin
+vaikea mitään eroittaa, sillä rankkasade edellisenä päivänä oli
+tykkönään huuhtonut kaikki jäljet pois.
+
+Nuorukainen kosketti silloin hiljaa päällikön olkapäätä ja osoitti
+valkoista kalliota.
+
+Päällikkö katsoi samaan suuntaan, mutta ei voinut huomata mitään
+erikoisempaa ja aikoi juuri kysyä pojaltaan, mitä oli tapahtunut, kun
+surkea voivotteleminen tunki hänen korviinsa.
+
+Hän viittasi nyt salaperäisesti pojalleen, paneutui mahalleen ja hiipi
+hautakumpua kohden. Saman teki myös poika. Tällä tavoin pääsivät
+molemmat kummulle huomaamatta enää mitään tavatonta, mutta juuri kun he
+olivat päässeet perille, kuului taas voivottelemista. Tähysteltyään
+hetkisen näkivät eteenpäin hiipivät punaihoiset ruohokossa kallion
+alapuolella valkoihoisen miehen, joka painoi kättänsä verisiä kasvojaan
+vastaan; vähän matkan päässä hänestä oli hänen pyssynsä.
+
+Julman Korppikotkan kasvoissa kuvastui tavaton verenhimo. Tarttuen
+nylkyveitseensä hyökkäsi hän muutamin pitkin harppauksin haavoitetun
+kimppuun. Kun valkoihoinen mies kuuli äänen, avasi hän silmänsä ja
+huomasi kauhistuen aseellisen intiaanin.
+
+Vaikka hän oli hyvin heikko niin koetti hän kumminkin puolustautua. Hän
+vetäisi ison metsästyspuukkonsa, joka riippui hänen vyöllään ja hosui
+sillä niin tuimasti, ettei punaihoinen päässyt hänen kimppuunsa.
+Raivostuen tästä tempasi Julma Korppikotka pyssynsä olaltaan ja iski
+sen perällä puukon valkoisen miehen kädestä. Hurjasti hihkaisten
+tarttui hän taasen nylkyveitseensä ja hyökkäsi haavoitettua vastaan
+sekä varustautui nylkemään hänen päänahkaansa.
+
+Mielihyvällä katsoi Musta Kotka poikansa toimia eikä hänen mieleensä
+edes juolahtanutkaan auttaa häntä, sillä hän tiesi hyvin, että hänen
+poikansa oli pääsevä voitolle.
+
+Mutta samassa näki hän kuinka tämä äkkiä hypähti pystyyn, levitti
+käsivartensa luotaan ja kaatui oikealle kyljelleen ruohikkoon, johon
+hän jäi liikkumattomana makaamaan. Päällikkö aikoi kiiruhtaa hänen
+luoksensa, mutta samassa tuli metsästä jättiläismäinen, valkoiseen
+puettu olento, jolla rinnassaan oli punainen, sydämentapainen merkki.
+Kädessään oli sillä lyhyt pyssy.
+
+Kun päällikkö näki tämän salaperäisen kummituksen pudotti hän aseensa.
+
+"Metsien kummitus!" huudahti hän samassa ja hänet valtasi äkillinen
+kauhistus niin, että hän läksi pakoon.
+
+Omituinen pitkäveteinen ja valittava ääni kaikui hänen jäljissään.
+
+Kun Musta Kotka oli kadonnut näkyvistä, astui salaperäinen olento
+Julman Korppikotkan luo, joka jo oli kuollut; ohimossa oli hänellä
+pieni haava, josta vuoti verta. Haamu mursi hänen aseensa rikki ja
+piirsi hänen rintaansa punaisen sydämen. Sitten läheni se valkoihoista
+miestä, joka tunnottomana makasi ruohokossa ja jonka kasvot olivat niin
+veren tahraamat, että oli mahdotonta eroittaa hänen kasvonpiirteensä.
+Nyt se jäi hetkiseksi seisomaan tietämättä mitä oikeastansa oli
+tehtävä.
+
+Äkkiä muuttui se puolta pienemmäksi, nosti tajuttoman valkoihoisen
+miehen hartioilleen ja pääsi nojaten lyhyeen pyssyynsä vaivaloisesti
+kalliolle, jonka jälkeen se katosi mustaan aukkoon.
+
+Kun se taas tuli näkyviin oli se yksin; palasi vielä kerran aukeamalle
+ja laahasi päällikön kuolleen pojan samalle paikalle, jossa Haukka
+muutama päivä sitten oli maannut, järjesti rikki murretut aseet hänen
+viereensä ja tuli takaisin valkealle kalliolle. Huomatessaan
+valkoihoisen pyssyn, tarttui se siihen ja kumartui myöskin ottamaan
+tämän hatun, jota tuuli pyöritteli ruohokossa ja katosi piakkoin
+kallionaukkoon.
+
+
+
+
+Veljekset.
+
+
+Eräällä Kansasin _farm'illa_ [farm = englantilainen nimitys
+ameriikkalaiselle maakartanolle] oli monta vuotta sitten Wigth niminen
+englantilainen siirtolainen vaimoineen ja kaksine poikineen, nimeltä
+Edmund ja Rudolf. Molemmat nuorukaiset auttoivat vanhempiansa
+maanviljelemisessä ja muissa askareissa, mutta seurasivat kaikista
+mieluimmin isäänsä hänen metsästysretkillään, joten heistä kohta tuli
+erinomaiset tarkka-ampujat.
+
+Edmund, veljeksistä vanhin, oli luonteeltaan levoton ja hänen mielensä
+paloi päästä seikkailuihin osalliseksi. Nuorempi veli, Rudolf, oli
+vakavampi ja rakasti enemmän rauhallista ja tyyntä elämää.
+
+Tuo englantilainen perhe, joka jo kauvan aikaa oli asunut eräässä
+Kansasin autioimmista seuduista, ei tähän saakka ollut nähnyt
+ainoatakaan punaihoista ja niin vanha Wigth pariskunta kuin myös Rudolf
+olivat siitä hyvillään, koskapa heidän ei ollenkaan tehnyt mieli tehdä
+sellaisia tuttavuuksia, joista harvoin on onnellisia seurauksia.
+
+Toinen oli taas Edmundin laita. Hänen ainoa toivomuksensa oli tavata
+joku punaihoinen, jonka kanssa hän pääsisi taisteluun ja jonka hän
+siinä voittaisi; tämä hänen toivomuksensa vihdoin toteutuikin, mutta
+sillä oli hyvin surulliset seuraukset.
+
+Kuu farmin kaikki asukkaat eräänä yönä nukkuivat sikeintä untaan,
+kuului kauheata melua läheisyydestä. Uudisasukkaat heräsivät, mutta
+ennenkun miehet ehtivät tarttua aseisiinsa, hyökkäsi taloon joukko
+intiaaneja, joista muutamilla oli tulisoihdut mukanaan, eikä kestänyt
+kauvan ennenkun vanha Wigth ja hänen vaimonsa lävistetyin rinnoin
+vaipuivat permannolle ja heidän päänahkansa olivat verenhimoisten
+punaihoisten nylkemät. Edmund jätettiin henkiin, mutta huolimatta hänen
+hurjasta vastarinnastaan sidottiin hänet käsistä ja jaloista.
+
+Rudolfin onnistui anastaa ladattu kaksipiippuinen pistooli ja sitten
+huomaamatta paeta ikkunasta. Kun intiaanit olivat laahanneet vangitun
+Edmundin ulos pellolle, sytyttivät he rakennuksen palamaan ja aikoivat
+lähteä pois. Mutta silloin huomasivat he Rudolfin, joka aikoi paeta
+metsään. Heti hyökkäsi joukko intiaaneja häntä vastaan. Nuorukainen
+laukasi kummankin piipun ja satutti kummallakin laukauksellaan
+vihollisen, mutta siitä yltyi vaan näiden raivo ja kilpiään, puukkojaan
+ja kirveitään heiluttaen hyökkäsivät he nyt aseettoman miehen kimppuun.
+
+Varma kuolema silmien edessä teki nyt Rudolf rohkean päätöksen.
+Ennenkun hän sallisi noitten petojen tappaa ja silpoa itsensä tahtoi
+hän kernaammin vapaaehtoisesti erota elämästä. Huudahtaen: "Jumalani,
+sinun käsiisi annan sieluni!" hyökkäsi hän aimo hyppäyksellä palavaan
+rakennukseen.
+
+Hämmästyneet intiaanit tuijottivat ääneti loimuaviin liekkeihin, joihin
+urhokas nuorukainen oli kadonnut; kohta sen jälkeen läksivät he
+paluumatkalle, laahaten vangittua Edmundia mukanaan ja hävittivät ohi
+kulkiessaan talon pellot ja vainiot. Tuskin olivat he ehtineet sen
+tehdä ennenkun koko seutu peittyi synkkään pimeään, sillä rakennus oli
+palanut pohjiaan myöten ja nyt juuri luuhistui se kokoon.
+
+Rohkea Rudolf ei kumminkaan hukkunut liekkeihin. Kun hän töytäsi savun
+ja liekkien täyttämään tupaan, kaatui hän erästä laskuovea vastaan,
+joka vei lattian alla olevaan kellariin ja joka murtui hänen altaan.
+Hänen tilansa ei suinkaan sittenkään ollut kadehdittava: hirveä kuumuus
+tunkeusi alas kellariinkin ja kohta alkoi hengityskin käydä
+mahdottomaksi, koska hänen piilopaikkansa täyttyi tukehduttavalla
+savulla. Vihdoin puoleksi tukehtuneena ja voimatta enää toimiaan
+arvostella, aikoi hän hyökätä ulos takaisin. Samassapa luuhistui
+rakennuksen runko yhdeksi ainoaksi raunioksi.
+
+Onnellisen sattuman kautta säilyi kellari kumminkin jotakuinkin
+palkkien pudotessa sen päälle niin että raitista ilmaa kohta alkoi
+tunkeutua sinne. Vähitellen alkoi Rudolf tointua, vaikka kohta
+rakennuksen palavista tähteistä lähtevä kuumuus oli hyvin ankara, ja
+uskalsi vihdoin jättää piilopaikkansa. Onneksi pääsi hän ehein nahoin
+hirsiläjän läpi, mutta kaatui ulos päästessään aivan voimattomana
+nurmelle ja meni tainnuksiin.
+
+Kun hän heräsi oli täysi päivä. Rudolf ajatteli nyt miten hänen tuli
+menetellä. Kun hänellä ei ollut muuta kuin tulen kärventämät
+vaatteensa, jotka hänellä oli yllä, täytyi hänen pyytää apua muilta.
+Hän muisti nyt lähistössä asuvan farmarin, joka asui noin päivänmatkan
+päässä sieltä.
+
+Kun hän oli virkistänyt itseään juomalla vähän vettä purosta, laskeusi
+hän polvilleen palopaikalle, ja purskahti katkerasti itkemään. Hän
+rukoili kuolleitten vanhempainsa ja onnettoman veljensä edestä, joka jo
+myöskin ehkä oli kuollut. Sitten läksi hän matkalle farmarin luo, joka
+otti hänet ystävällisesti vastaan. Vieraanvaraisen isäntänsä luona
+viipyi hän muutamia päiviä. Mutta kun samaan aikaan iso joukko
+siirtolaisia, jotka aikoivat asettua Englannin amerikkalaisille
+alueille [tästä huomannee lukija, että kertomuksen tapahtumat ovat 18
+vuosisadan keskivaiheilta. Suom. muist.], matkusti siitä ohi, niin
+heitti Rudolf jäähyväiset farmarille, joka lahjoitti hänelle aseet
+ja ampumavaroja ynnä vähän määrän ruokatavaroita, ja liittyi
+siirtolaisiin, jotka mielihyvällä ottivat uljaan aseellisen nuorukaisen
+mukaansa.
+
+Matkaa kesti kauvan ja siirtolaisten täytyi sen kestäessä kestää monta
+vaikeutta. Heidän ei ainoastaan täytynyt suojella itseään raivoavilta
+luonnonvoimilta, vaan myöskin puolustautua punaihoisia vastaan, jotka
+hyökkäsivät heidän kimppuunsa, mutta jotka karkoitettiin ja voitettiin.
+
+Kun he olivat ehtineet matkansa perille, asettuivat Rudolf ja eräs
+siirtolainen, jolla oli tytär, Manitoka-järven rannalle. Täällä
+harjoittivat he molemmat metsästämistä ja myivät kaatamainsa otusten
+nahkat hallitukselle. Rudolf meni kohta naimisiin toverinsa tyttären
+kanssa, jonka kanssa hän eli kolme onnellista vuotta. Silloin eroitti
+heidät kuolema ja kun hänen appi-isänsä myöskin kohta sen jälkeen
+kuoli, niin ei Rudolf enää viihtynyt samalla paikalla vaan läksi
+Dakotaan.
+
+Täällä rakensi hän Miniwaka-järven rannalle itselleen hirsimajan ja eli
+täällä kuin todellinen metsänkulkija, harjoittaen metsästystä ja
+muistellen kadonnutta onneaan. Hän joutui moniin seikkailuihin ja oli
+usein hengenhädässä, mutta Jumala oli tähän asti aina suojellut häntä.
+
+Eräänä päivänä sattui hän tulemaan Suuren Käärmeen hautakummulle. Hänen
+teki mieli ottaa alas vanhat kuivuneet päänahat ja alkoi kiivetä
+rinnettä ylöspäin; mutta äkkiä irtautui kivi ja mies parka luiskahti
+kummun juurelle verinen haava otsassa ja kasvot rikkirevittyinä. Siinä
+hyökkäsi myös Julma Korppikotka hänen kimppuunsa, josta hän pelastui
+ainoastaan metsien kummituksen väliintulon kautta.
+
+Rudolf heräsi ja katsoi kummastuneena ympärilleen. Hän oli
+kallionluolassa, jossa oli puolihämärä. Hän tahtoi nousta, mutta vaipui
+tuskasta ähkien takaisin heinävuoteelleen tuntien mitä kauheinta kipua
+päässään.
+
+"Missä minä olen ja mitä on minulle tapahtunut?" sanoi hän heikolla
+äänellä.
+
+Näitä sanoja seurasi kahinaa toisesta nurkasta, jonka jälkeen miehinen
+olento, jonka kasvot olivat tuuhean parran peitossa, lähestyi Rudolfia.
+
+"Te olette pudonnut kalliolta ja haavoittunut, mutta olette nyt hyvässä
+turvassa", kuului vastaus hyvällä Englannin kielellä.
+
+"Oi Jumalani, tehän olettekin maamiehiäni!" huudahti Rudolf iloisesti.
+"Arvattavasti Te pelastitte minut!"
+
+Äkkiä näytti hän muistavan jotakin. "Hyvä Jumala, minähän olin vähällä
+menettää päänahkani! Missä punaihoinen nyt on?"
+
+"Rauhoittukaa ystäväni, teitä ei uhkaa mikään vaara nyt enää", lohdutti
+häntä vieras. "Tässä luolassa olette yhtä hyvässä turvassa kuin Lontoon
+vilkkaimmassa liikekeskustassa".
+
+"Minä uskon sen ja kiitän Teitä sydämellisesti avustanne", sanoi Rudolf
+liikutettuna ojentaen kätensä muukalaiselle, joka sitä ystävän tavoin
+puristi.
+
+Tuo tuntematon otti nyt eräästä nurkasta esille vesiastian ja pesi pois
+veret Rudolfin kasvoista, sittenkun tämä ensin oli sammuttanut janonsa.
+
+Muutamat kirkkaat auringonsäteet valaisivat samassa Rudolfin kasvot.
+
+Tuntematon peräytyi äkisti ja pudotti vesiastian ja huudahti: "Taivas,
+onko se harhakuvitusta? Sehän on Rudolf!"
+
+"Niin, nimeni on Rudolf", vastasi nuori metsästäjä hämmästyneenä.
+"Miten voitte Te tuntea ristimänimeni, ja kuka Te olette?"
+
+"Sanokaa, olkaa hyvä, vanhempienne nimi?" sanoi kiihkeästi tuntematon
+mies vastaamatta toisen kysymykseen.
+
+"Isäni nimi oli Wigth. Mies parka menetti äitini kanssa henkensä
+intiaanien toimeenpanemassa hyökkäyksessä; nuot pedot laahasivat
+samassa tilaisuudessa veljeni Edmundinkin mukaansa eikä hän
+todennäköisesti enää ole hengissä".
+
+"Oi ei, Edmund Wigth elää!" huudahti muukalainen. "Etkö sinä enää tunne
+minua, veli Rudolf?"
+
+Hän asettui niin, että auringon valo täydelleen valaisi hänen kasvonsa
+piirteet.
+
+Rudolf katsoi häneen tarkasti ja vaikka hänen kasvonsa olivat tuuhean
+parran peittämät, tunsi hän kumminkin nuot rakkaat kasvot. Niin, se oli
+todellakin hänen kaivattu veljensä!
+
+Avosylin ja syvästi liikutettuna huudahti hän: "Edmundini, niin
+olemmepa vihdoin löytäneet toisemme!"
+
+Ja molemmat veljekset, jotka niin pitkään aikaan eivät olleet nähneet
+toisiansa ja surreet toisensa kuolemaa, syleilivät nyt ja suutelivat
+toisiaan.
+
+Kun heidän ilonsa oli jonkun verran tyyntynyt, pesi Edmund
+huolellisesti veljensä haavat ja sitoi ne; sitten sytytti hän tulen
+kahden kiven väliin ja paistoi sillä kaksi kyyhkystä, jotka veljekset
+hyvällä ruokahalulla söivät. Kun he olivat virkistäneet itsensä
+raittiilla lähdevedellä, istuutui Edmund Rudolfin viereen ja kertoi
+pitäen hänen kädestään kiinni, mitä hän oli kokenut.
+
+Kun intiaanit olivat laahanneet hänet leiriinsä niin viskasivat he
+hänet sidottuna erääseen wigwam'iin kiduttaakseen hänet seuraavana
+päivänä kuoliaaksi. Vangin onnistui kumminkin hangata nuorat, joilla
+hänet oli sidottu, rikki ja pääsi onnellisesti teltasta, tukittuaan
+suun siltä sotilaalla, joka oli siinä vahtina.
+
+Kiireimmän kautta paettuaan leiristä, harhaili hän muutamia päiviä
+autiossa seudussa elättäen itseään kasveilla, koskapa hänellä ei ollut
+pyssyä metsänriistaa ampuakseen. Hurjaluontoinen kun oli, päätti hän
+kumminkin mielessään kostaa intiaaneille.
+
+Päästyään monien vaivalloisuuksien jälkeen ihmisten pariin, pyysi hän
+eräältä varakkaalta farmarilta pyssyn ja muutamia patruunia ja seurasi
+sitten Smokyhill-joen juoksua itään, kunnes hän tuli Missouri-valtioon
+ja vihdoin S:t Louis nimiseen kaupunkiin. Täällä onnistui hänen päästä
+erään liikkeen palvelukseen ja kun hän oli säästänyt hiukan rahoja,
+yritti hän toteuttaa sen tuuman, jota hän oli mietiskellyt
+harhaillessaan Arkansasin tasankomailla. Kaikkea romantillista ihaillen
+päätti hän nyt oikein salaperäisellä tavalla kostaa intiaaneille sen
+minkä nämät olivat tehneet hänen vanhemmilleen sekä hänen veljelleen
+Rudolfille. Tätä tarkoitusta varten osti hän itselleen valkoisen,
+vedenpitävän palttinaisen puvun sekä tukevan sauvan, jota voi pidentää
+ja sisäkkäin työntämällä lyhentää.
+
+Varustettuaan itsensä oivallisella ilmapyssyllä ja melkoisella määrällä
+kuulia ynnä muilla kapineilla, pani hän kaikkityyni pitkään
+matkalaukkuun ja läksi St. Louisestä. Kun hän tuli Kansasiin takaisin
+suuntasi hän matkansa intiaanien alueelle. Salaa vetäisi hän kirjaillun
+puvun, jolle hän oli maalannut punaisen sydämen, yllensä sauvan varaan,
+pitensi tätä ja näyttäytyi tällä tavoin taikauskoisille intiaaneille ja
+herätti heissä suurta pelkoa.
+
+Ilmapyssyllään, joka ei aikaansaanut mitään paukausta, ampui hän
+sopivassa tilaisuudessa jonkun intiaanin ja maalasi aina punaisella
+savella sydämen kuvan uhrinsa rintaan. Suurentaakseen salaperäisen
+menettelynsä vaikutusta oli hänellä tapana soittaa omituista konetta,
+josta läksi vaan valittavia ääniä.
+
+Täten kosti hän ja kohta pelkäsivät kaikki punaihoiset hirveästi
+"metsien kummitusta", jota he kutsuivat; Punasydämeksi.
+
+Aluksi uskalsi yksi ja toinen intiaani ampua haahmua, mutta onneksi ei
+hänelle siinä koskaan sattunut vahinkoa. Intiaanit luulivat sentähden,
+että Punasydän oli haavoittumaton ja pelkäsivät siitä syystä haahmua
+yhä vaan enemmän.
+
+Kun Edmund täten harhaili intiaanien alueella haki hän itselleen aina
+hyviä piilopaikkoja, joista käsin hän läksi salaperäisille retkilleen.
+Muonavaroja ei häneltä koskaan puuttunut, metsissä oli niitä
+yltäkyllin.
+
+Kun Edmund oli lopettanut kertomuksensa kävi Rudolf hyvin miettivän
+näköiseksi. Hetkisen kuluttua katsoi hän veljeensä ja sanoi hyvin
+vakavasti: "Minäkin olen kuullut puhuttavan metsien kummituksesta ja
+minusta oli heti kohta kuin jos se olisikin joku valkoihoinen, joka
+tahtoi kostaa intiaaneille jotakin heidän tekemää konnantyötä. En minä
+koskaan olisi kumminkaan voinut uskoa, että tämä kostaja olisi ollut
+semmoinen sydämeni ystävä kuin veljeni Edmund on".
+
+Sitten vaikeni hän hetkiseksi, mutta tarttui nyt Edmundin käteen,
+katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi: "Rakas veli, mitä sinä nyt aiot
+tehdä kun olet löytänyt minut?"
+
+"Mitäs muuta kuin että jatkan alotettua työtäni!" huudahti Edmund
+intohimoisesti. "Noille punaihoisille pedoille tapahtuu vaan oikeus kun
+ne lopetetaan sukupuuttoon. Vanhempani olivat enemmän arvoiset kuin
+sata tuollaista raakalaista enkä minä lähimainkaan ole vienyt henkeä
+niin monelta! Sentähden aion edelleenkin olla 'Metsien kummituksena';
+ja sinä, Rudolf, voisit olla minulle työssäni avullisena".
+
+"Siihen en minä rupea, rakas veljeni", sanoi Rudolf päättäväisesti,
+"Minä rakastan sinua niin että mielelläni uhraisin henkenikin edestäsi,
+mutta murhamieheksi en sittenkään antaudu".
+
+"Kertoessasi taisteluistasi intiaanien kanssa olet kumminkin sanonut,
+että olet tappanut useita punaihoisia!" huudahti Edmund, johon hänen
+veljensä sanat olivat tehneet ikävän vaikutuksen.
+
+"Totta kyllä -- mutta ainoastaan henkeni puolustukseksi, Henkeni oli
+vaarassa ja sentähden puolustauduin minä. Sinä taasen, veljeni -- älä
+nyt suutu minuun -- olet joutunut väärälle uralle, sillä sinä tapat
+eroitusta tekemättä. Intiaanit ovat tosin ilkeitä ihmisiä, joilla on
+raa'at tavat ja he vihaavat valkoihoisia, mutta he ovat kumminkin
+lähimmäisiämme eivätkä suinkaan olisi niin verenhimoisia, elleivät
+eurooppalaiset siirtolaiset olisi heitä niin sortaneet. Vanhempaini
+kuolema katkeroittaa myöskin minua sanomattomasti, enkä tiedä mitä
+tekisinkään saadakseni heidät eloon takaisin, mutta kostaa heitä sitä
+en taida. Jospa minulla olisikin mahti tappaa tuhansia punaihoisia
+heidän tähtensä -- en suinkaan minä sen kautta voisi herättää
+vanhempiani henkiin? Älä myös unhoita, rakas veli, että kosto on
+Jumalan!"
+
+Edmund painoi päänsä alas ja muuttui miettiväksi. Vihdoin sanoi hän:
+"Tahdon tarkoin punnita sanojasi ja huomenaamuna ilmaista sinulle
+päätökseni".
+
+
+
+
+Loppu.
+
+
+Kaksi valkoihoista miestä on matkalla aarniometsässä. Toinen, jonka
+kasvoja tuuhea parta peittää, kantaa vasemmassa kädessään pitkää
+matkalaukkua ja on heittänyt lyhyen aseensa -- ilmapyssyn -- oikealle
+olalleen. Hänen matkatoverinsa on nuorempi ja hänellä on kalpeat
+kasvot, joissa monin paikoin on mustelmia. Hänen otsassaan punoittaa
+vasta umpeenmennyt arpi. Hänelläkin on aseet, nimittäin kivääri -- ja
+kuten vanhemmallakin -- pitkä puukko vyöllä.
+
+Me tunnemme heidät. He ovat veljekset Edmund ja Rudolf Wigth.
+
+Edmund oli päättänyt olla sen enempää ahdistamatta punaihoisia ja
+asettua asumaan veljensä majaan Miniwaka-järven rannalle, josta he
+sitten yhdessä retkeilisivät metsälle. Niinpian kuu Rudolf oli
+jotakuinkin voimistunut, olivat veljekset lähteneet luolasta
+"Valkoisella kalliolla".
+
+Ensimmäinen päivä kului vastuksitta. Etsittyään itselleen tiheässä
+pensaikossa mukavan lepopaikan ja syötyään viimeisen lihakimpaleen,
+joka heillä vielä oli, panivat he maata. Varhain seuraavana aamuna
+läksivät he taas eteenpäin.
+
+Nälkäisinä kokivat he päästä ampumamatkan päähän jostakin
+metsänriistasta. Silloin huomasivat he metsänkauriin, jonka Rudolf
+ampui ja he lähenivät kuollutta eläintä, joka oli tarjoova heille
+hyvänmakuisen paistin. Mutta samassa kuului hirveä kiljunta ja noin
+kymmenkunta intiaania hyökkäsi veljeksiä vastaan.
+
+"Älä ammu, Rudolf!" huusi Edmund. "Siten me hyödyttämättä itseämme vaan
+yhä enemmän ärsyttäisimme heitä. Paetkaamme kernaammin!"
+
+Rudolf totteli, kääntyi ympäri ja juoksi veljensä seuraamana tiheään,
+melkein läpipääsemättömään pensaikkoon. Välittämättä siitä, että
+terävät piikit ja oksat repivät heidän vaatteensa ja ihonsa, juoksivat
+he yhä edemmä pensaikkoon. Intiaanit seurasivat kiljuen heidän
+jäljissään.
+
+Valkoihoisten miesten asema oli sangen vaarallinen, koskapa pensaitten
+oksat olivat niin tiheässä, että veljekset vaan hitaasti ja kirveen
+avulla voivat raivata tietä itselleen; takaisin he eivät myöskään
+voineet kääntyä, elleivät tahtoneet joutua punaihoisten kynsiin.
+Painautuen maata vastaan kuulostivat he tykyttävin sydämin intiaanien
+kauheita huutoja ja kirkunaa.
+
+Äkkiä puhkesi Edmund sanomaan: "Veljeni, minä tiedän keinon, joka
+varmaan pelastaa meidät! Avaa joutuisaan matkalaukkuni!"
+
+Rudolf ei heti käsittänyt tarkoitusta, mutta totteli kumminkin. Vasta
+kun hänen veljensä kiireesti otti esille sauvan ja valkoisen puvun,
+ymmärsi hän sen.
+
+Edmund vetäisi maalatun puvun yli sauvan, jonka hän kiinnitti vyöhönsä,
+sitten pisti hän kätensä kahteen puvun alareunassa olevaan reikään ja
+tarttuen soittokoneeseen? ja pyssyynsä kulki hän eteenpäin seuraten
+intiaanien liikkeitä puvussa olevien silmäreikien kautta. Sukkelaan
+työnsi hän nyt sauvaa ylemmä -- ja samassa näkyi pensaikosta
+korkeakasvuinen, valkea haamu, joka valittavia ääniä päästäen
+reippaasti läheni punaihoisia.
+
+Tuskin uskaltaen hengittää, seurasi Rudolf uhkarohkean miehen
+liikkeitä, valmiina heti paikalla ampumaan, jos vaara uhkasi.
+
+Hänen apuaan ei kumminkaan tarvittu.
+
+Valittavat äänet olivat herättäneet intiaanien huomion ja pian
+huomasivat he salaperäisen olennon: kun he sitten havaitsivat punaisen
+sydämen hänen rinnassaan huusivat he: "Metsien kummitus!" ja juoksivat
+päistikkaa pakoon.
+
+Yksi ainoa jäi seisomaan: Musta Kotka, Dakotaintiaanien päällikkö. Kun
+hän näki Punasydämen muisti hän lemmittynsä, Julman Korppikotkan ja
+julma kostonhalu heräsi hänessä.
+
+"En pelkää sinua, sinä sen peto!" huusi hän uhkaavasti. "Muutama
+silmänräpäys vaan -- ja Musta Kotka on laahaava sinut leiriinsä ja
+antava sinut leluksi lapsille".
+
+Hän heilutti tomahawkiaan; raskas ase lensi kiivaasti hänen kädestään
+ja -- hyvin tähdätty kuin se oli -- olisi se varmaan sattunut
+Edmundiin. Mutta tämä, joka seurasi intiaanin pienimpiä liikkeitä
+hypähti tappokirveen ilmassa singahtaessa nopeasti syrjään. Kirves
+tarttui puuhun aivan lähelle Rudolfia, Silloin kohotti Edmund pyssynsä
+ja seuraavana silmänräpäyksenä kaatui Musta Kotka hengettömänä maahan.
+Oiva ampuja kiiruhti hänen luokseen, piirsi punaisen sydämen hänen
+rintaansa, mursi hänen pyssynsä rikki ja palasi Rudolfin luo.
+
+"Tämä on, kuten toivon, metsien kummituksen viimeinen uhri!" sanoi hän,
+riisuessaan kummituspuvun päältään. "Punasydän ei enää ole olemassa,
+mutta on kumminkin elävä intiaanien muistossa".
+
+Edmund ei erehtynyt. Hänen ei enää tarvinnut pukeutua kirjailtuun
+peikkopukuunsa, sillä koko jäljellä olevalla matkallaan eivät he
+tavanneet ainoatakaan intiaania.
+
+He pääsivät onnellisesti Miniwaka-järvelle ja asettuivat asumaan
+Rudolfin hirsimajaan. Täällä viettivät he onnellista elämää,
+harjoittivat metsästystä ja elivät sovussa ja rauhassa intiaanien
+kanssa, jotka pitivät uljaista metsästäjistä eivätkä suinkaan
+aavistaneet, että vanhempi heistä kerran oli ollut heidän niin
+pelkäämä, salaperäinen "_Punasydän_".
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNASYDÄN ELI METSIEN KUMMITUS ***
+
+***** This file should be named 60609-8.txt or 60609-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/6/0/6/0/60609/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions will
+be renamed.
+
+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
+law means that no one owns a United States copyright in these works,
+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
+States without permission and without paying copyright
+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
+of this license, apply to copying and distributing Project
+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
+specific permission. If you do not charge anything for copies of this
+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
+performances and research. They may be modified and printed and given
+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
+trademark license, especially commercial redistribution.
+
+START: FULL LICENSE
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
+www.gutenberg.org/license.
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
+Gutenberg-tm electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or
+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
+1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
+electronic works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
+works in the collection are in the public domain in the United
+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
+United States and you are located in the United States, we do not
+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
+displaying or creating derivative works based on the work as long as
+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
+you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
+in a constant state of change. If you are outside the United States,
+check the laws of your country in addition to the terms of this
+agreement before downloading, copying, displaying, performing,
+distributing or creating derivative works based on this work or any
+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
+representations concerning the copyright status of any work in any
+country outside the United States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
+performed, viewed, copied or distributed:
+
+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+  most other parts of the world at no cost and with almost no
+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
+  United States, you'll have to check the laws of the country where you
+  are located before using this ebook.
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
+contain a notice indicating that it is posted with permission of the
+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
+the United States without paying any fees or charges. If you are
+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
+posted with the permission of the copyright holder found at the
+beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
+any word processing or hypertext form. However, if you provide access
+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
+provided that
+
+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
+  within 60 days following each date on which you prepare (or are
+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
+  Literary Archive Foundation."
+
+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+  License. You must require such a user to return or destroy all
+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
+  works.
+
+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
+  receipt of the work.
+
+* You comply with all other terms of this agreement for free
+  distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
+electronic works, and the medium on which they may be stored, may
+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
+cannot be read by your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium
+with your written explanation. The person or entity that provided you
+with the defective work may elect to provide a replacement copy in
+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
+or entity providing it to you may choose to give you a second
+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
+without further opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of
+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
+violates the law of the state applicable to this agreement, the
+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
+remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
+Defect you cause.
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of
+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
+from people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
+www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
+U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
+volunteers and employees are scattered throughout numerous
+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
+date contact information can be found at the Foundation's web site and
+official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+
+    Dr. Gregory B. Newby
+    Chief Executive and Director
+    gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
+state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations. To
+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
+freely shared with anyone. For forty years, he produced and
+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
+volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
+edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search
+facility: www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/60609-8.zip b/old/60609-8.zip
index f4a8c03..f4a8c03 100644
--- a/60609-8.zip
+++ b/old/60609-8.zip