Initial commit

2 files changed, 1307 insertions, 0 deletions

diff --git a/60609-8.txt b/60609-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..704acbb
--- /dev/null
+++ b/60609-8.txt
@@ -0,0 +1,1307 @@
+The Project Gutenberg EBook of Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms

+of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll

+have to check the laws of the country where you are located before using

+this ebook.

+

+

+

+Title: Punasydän eli Metsien kummitus

+       Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista

+

+Author: P. B. St.

+

+Release Date: November 2, 2019 [EBook #60609]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNASYDÄN ELI METSIEN KUMMITUS ***

+

+

+

+

+Produced by Tapio Riikonen

+

+

+

+

+

+

+

+

+PUNASYDÄN ELI METSlEN KUMMITUS

+

+Kertomus Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista

+

+

+Kirj.

+

+P. B. St.

+

+

+Suomennos

+

+

+

+

+

+Haminassa,

+Alfred Lagerbom,

+1903

+

+

+

+

+NEUVOTTELU:

+

+Neuvottelu-nuotion ääressä.

+"Punasydämen" ensimmäinen uhri.

+Julman Korppikotkan loppu.

+Veljekset.

+Loppu.

+

+

+

+

+Neuvottelu-nuotion ääressä.

+

+

+Dakota, eräs Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain nuorimpia valtioita, on

+hedelmällinen vaikka näihin aikoihin sangen harvaan asuttu maa.

+

+Eräänä iltapäivänä loimusi aika nuotio Dakota-intiaanien leirissä

+vuolaasti virtaavan puron oikealla rannalla. Lähellä olevalle

+tasangolle kokoontuivat kohta kaikki kylän miehet. Alipäälliköt ja

+merkittävimmät sotilaat asettuivat ympyrään nuotion ympärille ja

+tuijottivat synkin katsein tuleen. Ei kukaan uskaltanut lausua

+sanaakaan; ison joukon äänettömyys näkyi ennustavan jotakin

+salaperäistä.

+

+Äkkiä käänsivät useimmat kasvonsa kohti erästä isoa _Wigwamin_ [wigwam

+-- intiaanien teltanmuotoinen maja], josta jättiläismäinen mies juuri

+astui ulos. Hänellä oli hartioillaan pedon nahka; joukko ihmisten

+kuivuneita päänahkoja, tupakka-kukkaro, pussillinen kuulia ja ruutia,

+pitkä puukko ja lyhyt nylky-veitsi olivat kiinnitetyt hänen vyöhönsä.

+Olallaan kantoi hän oivaa kaksipiippuista pyssyä ja oikeassa kädessään

+heilutti hän raskasta _tomahawkia_ eli tappokirvestä. Pitkät

+kotkansulat, jotka olivat hänen tukassaan, ilmaisivat hänen olevan

+ylimmäisen päällikön.

+

+Hitain askelin läheni päällikkö sotilasjoukkoansa, astui nuotion ääreen

+ja istuutui alipäällikköjen viereen.

+

+Eräs nuori sotilas tarjosi hänelle täytetyn piipun ja pani pienen

+kekäleen koppaan tupakan päälle. Päällikkö vetäisi muutamia savuja ja

+antoi sitten piipun lähimpänä olevalle punaihoiselle. Tämäkin vetäisi

+muutaman savun ja ojensi sen sitten naapurilleen, niin että jokainen

+nuotion ääressä istuva sotilas sai vuoroonsa sitä polttaa.

+

+Nyt nousi päällikkö ylös ja alkoi kaikkien tarkkaavaisesti kuunnellessa

+puhua: "Dakotan urhoolliset sotilaat!" sanoi hän. "Musta Kotka on

+kutsunut teidät neuvottelu-nuotion ääreen kuullakseen teidän, heimomme

+kokeneimpien miesten mieltä. Pojaltaan Julmalta Korppikotkalta on Musta

+Kotka saanut kuulla tärkeän uutisen. Sallittakoon sen tähden Julman

+Korppikotkan kertoa, mitä hän on havainnut!"

+

+Häikäilemättä suostui intiaanien neuvoskunta siihen, ja Mustan Kotkan

+viittauksesta astui toisten joukosta aseestettu nuori mies, jolla jo

+oli voitonmerkkeinä muutamia päänahkoja vyötäröillään ja jonka koko

+olemus huokui hurjaa taistelunintoa.

+

+Päällikkö silmäsi mielihyvällä uljasta nuorukaista, joka solakkana kuni

+honka asettui nuotion ääreen.

+

+"Julma Korppikotka kertokoon, mitä hän on huomannut!" huudahti vanhin

+alipäälliköistä.

+

+Muutamat sotilaat yhtyivät tähän kehoittavin _hugh_-huudoin, mutta

+päällikön ankara katse sai heidät kohta vaikenemaan.

+

+"Julma Korppikotka harhailee mielellään metsissä metsänriistan ajossa",

+sanoi nuorukainen kaikuvalla äänellä. "Eräänä iltana läksi hän

+metsälle. Ajaen metsänkaurista takaa tuli hän valkoiselle

+kalliolle, missä Suuren Käärmeen hauta on. Samassa juoksi eläin

+läpipääsemättömään pensaikkoon, Uutta Julma Korppikotka ei pelkää

+ohdakkeita ja aikoi sentähden kiiruhtaa metsänkauriin jälkeen.

+Yht'äkkiä kuului ylhäältä valittava ääni ja samassa näyttäytyi Julmalle

+Korppikotkalle hirvittävä kummitus, joka oli kaksi kertaa niin iso kuin

+tavallinen ihminen, se oli aivan valkoinen ja sillä oli pyssy kädessä.

+Julmalla Korppikotkalla on terävät silmät; hän huomasi sentähden heti

+kohta sen punaisen sydämen, joka oli kummituksen rinnassa. Vaikka se

+oli kauhean ja peljättävän näköinen, niin ei Julma Korppikotka

+säikähtänyt, vaan kohotti pyssynsä ja tähtäsi salaperäistä olentoa

+vastaan. Mutta ennenkuin hän ehti laukasta, niin lensi pyssy hänen

+käsistään ja tuo salaperäinen kummitus oli kadonnut. Julman

+Korppikotkan pyssyä ei enää voinut käyttää, sillä sen perä meni

+pirstaleiksi; muutoin olisi Julma Korppikotka varmaan ottanut

+kummituksen kiinni".

+

+Kun kerskaileva intiaani oli lopettanut puheensa, otti hän esiin

+tuliluikkunsa ja ojensi sen vanhimmalle alipäällikölle. Tämä tutki sitä

+ja sanoi hetkisen kuluttua kolealla äänellä: "Julman Korppikotkan

+pyssyn on kuula, joka on lähtenyt toisesta tuliluikusta, vioittanut. Ja

+tämä kuula on lähtenyt amerikkalaisten metsien kummituksen,

+'Punasydämen' pyssystä".

+

+Jo päällikön nuoren pojan puhuessa oli sotilaissa voinut huomata suurta

+levottomuutta, niin että he tuskin taisivat hillitä itseään. Mutta kun

+alipäällikkö nyt lausui sanan "Punasydän" kuului moniääninen

+kauhunhuuto: "Metsien kummitus! Voi punaihoisia sotilaita! Manitou

+[Manitou = suuri henki = intiaanien palvelema jumaluusolento] on

+hyljännyt lapsensa!"

+

+Musta Kotka katsoi halveksuen sotilaihin ja huudahti: "Ne, jotka noin

+kirkuvat, eivät ole sotilaita, vaan polonalaisia ämmiä!"

+

+"Julma Korppikotka nauraa jäniksenkoiville!" huusi päällikön poika ja

+rupesi nauraa hohottamaan.

+

+Kaikki alipäällikötpä nuhtelivat ilakoitsevaa nuorukaista, joka häveten

+kiiruhti toisten joukkoon.

+

+Mustaa Kotkaa harmitti se, että hänen lemmittyänsä oli julkisesti

+nuhdeltu, mutta hän ei taitanut kumminkaan asialle mitään, koskapa

+nuorukaisella ei ollut oikeutta käyttäytyä sillä tavoin heimon

+vanhinten edessä.

+

+Nuotion ääressä istuvat intiaanit puhkesivat nyt vilkkaasti

+keskustelemaan ja päällikkökin otti siihen osaa. Taaempana yhdessä

+ryhmässä soivista sotilaista ei yksikään kuullut sanaakaan, mutta

+Mustan Kotkan kiivaista eleistä päättäen voitiin kumminkin arvata,

+ett'ei päällikkö ollut samaa mielipidettä kuin Dakotaheimon

+neuvoskunta.

+

+Vihdoin nousi vanhin nuotion ääressä istuvista alipäälliköistä

+seisoalleen ja sanoi vakavasti: "Sotilaat puhuivat totta: Manitou on

+hyljännyt lapsensa. Nyt näyttäytyy Dakotan mailla metsien kummitus

+'Punasydän', joka on punaihoisen kansan verivihollinen. Jo monta vuotta

+sitten alkoi tämä henki pelinsä intiaanien keskuudessa, eivätkä nämät

+mahda hänelle mitään. Monta, niin, monta monituista sotilasta on hän jo

+passittanut ikivihreille metsästysmaille, tappaessaan heidät

+tuliluikullaan, joka ei koskaan petä. Naapureimme alueilla on jo

+löydetty lukuisia ruumiita, joiden rinnassa on merkkinä ollut punainen

+sydän, metsäin kummituksen puumerkki. Tähän saakka on Dakota-intiaanien

+maa ollut rauhoitettuna tämän kauhistuttavan hengen käynneiltä, ja

+alipäälliköt toivovat sentähden, ettei 'Punasydän' ole vaativa uhrejaan

+täältä. He hylkäävät sentähden urhoollisen päällikkönsä Mustan Kotkan

+neuvon, että tätä henkeä vastaan tehtäisiin hyökkäys, johon heimon

+urhokkaimmat sotilaat ottaisivat osaa. Dakota-intiaanit ovat

+pelkäämättömiä miehiä eivätkä suinkaan pelkää vaaroja, mutta metsien

+kummitukselle he eivät taida mitään ja heidän verensä vuotaisi

+turhaan".

+

+Äänekäs "hugh"-huuto sai ilman värähtelemään ja sotilaitten kasvoista

+voi nähdä, että he olivat hyvin tyytyväisiä tähän päätökseen.

+

+Ainoastaan päällikkö ja hänen poikansa näyttivät nyrpeiltä.

+

+"Kurjat raukat!" murisi Musta Kotka. "Kerran olette vielä katuvat

+raukkamaista leväperäisyyttänne!"

+

+

+

+

+"Punasydämen" ensimmäinen uhri.

+

+

+Kaksi päivää neuvottelun jälkeen astui nuori sotilas "Haukka" leiristä

+ja läksi aarniometsään. Hänen tarkoituksensa oli tappaa jotakin

+metsänriistaa, josta hänen nuori vaimonsa olisi voinut laittaa

+päivällisaterian. Varovasti tutki hän sammaleen peittämää maata

+löytääkseen jotakin jälkeä. Mutta kuinka kauvan hän hakikaan, ei hän

+voinut sellaista huomata, ei ainakaan ison ja arvokkaan eläimen jälkiä;

+siellä täällä näkyi kyllä jälkiä, mutta ne olivat pienten petoeläinten,

+kuten näätien, kettujen y.m. tekemiä.

+

+Tämä vastoinkäyminen teki hänet alakuloiseksi, sillä ei siinä kylläksi,

+että hän jäi paistinlihaa vaille, vaan hän oli joutuva naurunkin

+alaiseksi, sentähden että hän -- kuulu metsämies -- oli pakoitettu

+palaamaan tyhjin toimin leiriin. Senpätähden päätti hän olla kotiin

+lähtemättä, ennenkun hän oli ampunut metsänkauriin tahi hirven.

+

+Kahta tarkemmin tutki hän nyt maanpintaa ja tutkisteli pensaikot, ehken

+piili niissä sittenkin saalis. Mutta yhä vaan oli onni hänelle yhtä

+vastainen. Useita tunteja oli hän jo kulkenut aarniometsää,

+levähtämättä ja huolimatta siitä, että häntä vaivasi nälkä ja jano --

+sillä hän oli tottunut pitkiin marsseihin ja vaivoja näkemään ja siten

+poistui hän yhä kauvemma leiristään.

+

+Vihdoin tuli hän pienelle avonaiselle paikalle, josta melkoisen korkea

+ja jyrkkä kiiltävän valkoinen kalkkikerroksinen kallio kohosi. Sen

+lähellä oli pieni kumpu, jonka huipulla oli maahan isketty keihäs,

+jossa muutamia päänahkoja riippui.

+

+"Valkoinen kallio -- Suuren Käärmeen hauta!" sanoi Haukka itsekseen

+ja katsoi kammoksuen tätä hautauspaikkaa, joka oli omistettu

+Dakotaintiaanien urhokkaalle päällikölle, joka niin useassa

+taistelussa oli voiton vienyt ja joka ei koskaan ollut haavoittunut,

+kunnes vihdoin tapaturma -- hän katkaisi kaulansa kerran kun hänen

+hevosensa kaatui -- lopetti hänen päivänsä.

+

+Äkkiä muistui hänen mieleensä se kertomus, jonka intiaanipäällikön

+poika oli kertonut, ja vaikka hän oli rohkea niin vapisutti häntä nyt

+kumminkin. Sillä juuri tällä paikallahan oli Julmalle Korppikotkalle

+näyttäytynyt metsien kummitus, tuo kaikkia punaihoisia vainoova,

+salaperäinen henki, joka tappoi äänettömällä laukauksella ja joka

+merkitsi punaisella sydämellä uhrinsa rinnan. Ajatteles, jospa hän

+juuri nyt olisikin tässä! Varmaan oli Maukka silloin kuoleman oma,

+sillä ei kukaan voinut "Punasydäntä" vastustaa. Mutta kohta hän

+rohkaisihe.

+

+"Kukapa kumminkin voi tietää, missä 'Punasydän' nyt on!

+Arvattavastikaan hän ei pysyttelehe kaksi päivää peräkkäin samoilla

+paikoilla, varsinkaan ei, koska hän varsin hyvin tietää, että intiaanit

+harvoin käyvät hautausmailla. Ei, sehän ei suinkaan voisi olla eduksi

+sellaiselle olennolle, joka niin kiihkeästi etsii tilaisuutta

+tappaakseen niin monta punaihoista kuin suinkin!"

+

+Näin tuumien astui Haukka avonaiselle paikalle. Varmuuden vuoksi otti

+hän pyssyn olaltaan ja pysyttelihe valmiina ampumaan milloin tahansa.

+Kohta oli hän "Valkoisen kallion" juurella ja alkoi sitä kiertää.

+Samassa oli hänestä, kuin joku puhuisi tuolla ylhäällä. Henkeään

+pidättäen painautui hän kalliota vastaan ja kuulosti tarkkaan.

+

+Todellakin silloin tällöin eroitti hän valittavan äänen, jota hän ei

+voinut ymmärtää. Uteliaisuus heräsi hänessä ja hän alkoi --

+ajattelematta äskeisiä pelkoaan -- kiivetä ylöspäin. Hän teki sen niin

+varovaisesti, ettei pieninkään kivi ruvennut vierimään. Valittavat,

+oudot äänet kävivät yhä selvemmiksi. Sangen väsyksissä oli hän päässyt

+melkein kallion huipulle, kun äänet lakkasivat kuulumasta, Hän

+piiloutui ulkonevan lohkareen taakse. Samassa kuuli hän nyyhkytystä,

+joka hänen mielestään tuli jostakin läheltä ja hän tuli siitä siihen

+päätökseen, että hän oli saavuttamaisillaan tarkoituksensa.

+

+Jotta häntä ei voisi huomata ryömi hän nyt mahallaan ja hiipi siten yhä

+ylemmä. Kalliossa huomasi hän nyt pienen aukon, josta salaperäiset

+valittavat äänet taas kuuluivat.

+

+Piiloutuneena kallionlohkareen taakse kurotti Haukka nyt päätään

+nähdäkseen vieläkin paremmin. Hetkiseksi oli hänestä kuin jos miehinen

+valkoiseen pukuun puettu olento olisi näyttäytynyt aukossa; hän ei

+kumminkaan voinut päästä selville siitä josko se ei ollut pelkkää

+mielikuvitusta vaan. Valittavat äänet taukosivat kuulumasta ja nuori

+intiaani kohottautui hiukkasen. Äkkiä kaatui hän nyt, hänen kasvonsa

+peittyivät vereen, hänen rintansa korahteli ja ruumis luuhistui kokoon

+ja -- Haukka heitti henkensä.

+

+Hetkisen kuluttua näyttäytyi jotain valkoista aukossa. Äkkiä nousi se

+pystyyn ja kalliolla seisoi nyt pitkä, valkoinen olento lyhyt pyssy

+kädessä. Rinnan kohdalla oli hänellä punainen sydän. Laahustavin

+askelin läheni olento ruumista ja silmäsi sitä hetkisen. Sitten lankesi

+se polvilleen ja pyyhkäisi toisella kädellään intiaanin rintaa, jossa

+nyt näkyi iso, vaalean punainen sydämen kuva. Taasen noustuaan tarttui

+olento ruumiiseen ja laahasi sen kalliolta alas.

+

+Kun se oli ehtinyt metsänaukon rinteeseen, jätti se kuolleen Haukan

+pensaan juurelle, taittoi intiaanin puukon kiveen ja pani sen jälleen

+kuolleen viereen, jonka jälkeen se taasen läksi kalliolle.

+

+Tultuaan sinne huomasi se intiaanin pyssyn, joka oli rauniolla. Muutama

+isku kallionseinään ja ase oli käyttämätön. Olento laskeusi vielä

+kerran alas aukeamalle, laski murskatun pyssyn ruumiin viereen ja

+kiipesi sitten uudelleen kalliolle, jonka aukon kohdalla se äkkiä

+pienenemistään pieneni ja hävisi kohta alla olevaan luolaan, josta

+hetkisen kuluttua kuului omituinen valittava ääni, kuin jos se olisi

+jostakin soittokoneesta lähtenyt.

+

+Haukan nuori vaimo odotti levottomana miehensä takaisintuloa, hän ei

+kotiutunut myöhään yölläkään. Kuu hän ei seuraavana aamunakaan ollut

+palannut, läksi vaimo päällikön luo ja ilmoitti hänelle, ettei Haukka

+vielä ollut palannut metsältä. Musta Kotka päätti, että Haukkaa

+odotettaisiin puolipäivään asti. Mutta kun tätä ei vielä silloinkaan

+näkynyt eikä kuulunut, lähetti hän viisi sotilasta kadonnutta etsimään.

+Haukan vaimo pyysi saada seurata heitä, mutta Julma Korppikotka

+käännytti hänet tylysti takaisin, käskien hänen jäädä kotiin, koskapa

+sotilaitten ei ollut soveliasta kulkea naisten seurassa.

+

+Hakijat haaraantuivat eri tahoille metsään ja tähystelivät

+tarkkaavaisina maata siten löytääkseen Haukan jäljet. Vihdoin onnistui

+Julman Korppikotkan huomata _mokkassiini_-jalkineen tekemät tuoreet

+jäljet, joita he sitten seurasivat.

+

+Aurinko oli jo mailleen menemäisillään kun etsijät ehtivät

+metsänaukeamalle valkoisen kallion luona.

+

+Äkkiä huudahti eräs sotilaista: "Haukka!"

+

+Sotilaat katsoivat siihen suuntaan, johon huutava viittasi ja

+kauhukseen huomasivat he nyt kuolleen toverinsa. Tutkiessaan häntä

+tarkemmin näkivät he myös, että hänen aseensa olivat särjetyt, että

+kuula oli lävistänyt hänen päänsä ja että punainen sydän oli maalattu

+hänen rinnalleen.

+

+"Metsien kummitus on tappanut hänet! Tämä oli ensimmäinen uhri, jonka

+'Punasydän' on joukostamme vaatinut. Paetkaamme täältä, ettei kuolo

+meidätkin saavuttaisi!"

+

+Sentapaisia huudahduksia päästivät säikähtyneet intiaanit, jotka väliin

+silmäsivät ruumista, väliin valkoiseen kallioon päin, jota punertava

+iltarusko kietoi hehkuvaan valoonsa.

+

+Julma Korppikotkakin säikähti alussa, kun hän näki kummituksen

+ensimmäisen uhrin, mutta pian karaisihe hän ja kehoitti tovereitaan

+hakemaan 'Punasydäntä' tehdäkseen hänet vaarattomaksi.

+

+"Kuinka voimme me häntä hakea, kun yö jo on tulossa?" väitti eräs

+intiaaneista, jota kutsuttiin "Havukaksi", osoittaen kädellään

+laskeutuvaa aurinkoa.

+

+"Viettäkäämme yötä metsässä, varhain huomisaamuna voimme sitten tarkoin

+tutkia seutua", ehdoitti päällikön poika.

+

+Mutta intiaanit eivät suostuneet tähän, vaan vaativat, että heidän

+sallittaisiin heti kohta palata leiriin.

+

+"Voi teitä kurjia raukkoja!" huudahti Julma Korppikotka vihastuneena,

+tarttuen tuimasti pitkän puukkonsa päähän.

+

+"Julma Korppikotka on tosin esimiehemme poika", sanoi Havukka viitaten

+tovereilleen, että he rauhoittuisivat, "mutta vielä hän ei ole

+päällikkömme. Me saimme käskyn hakea Haukkaa, emmekä suinkaan käskyä

+vainota 'Punasydäntä'. Julma Korppikotka tietää aivan hyvin, että

+Havukka ja hänen toverinsa ovat urhoollisia sotilaita eivätkä

+pelkurimaisia raukkoja; he eivät säikähdä taistelua julmimmankaan

+vihollisen kanssa, mutta 'Metsien kummituksen' kanssa he eivät

+kumminkaan antaudu taisteluun, koskapa he siinä aivan turhanpäiten

+uhraisivat henkensä. Päättihän muutenkin heimomme neuvoskunta, ettei

+tulisi ahdistaa 'Punasydäntä' ja vanhempia on totteleminen. Jos Julma

+Korppikotka haluaa tänne jäädä, emme ole häntä siitä pidättävät, mutta

+me palaamme kotiin".

+

+Päällikön nuori poika oli jo vihaisesti vastaamaisillaan tähän

+puheeseen, kun samassa ylhäältä päin kuului pitkäveteinen valittava

+ääni, ja samassa voitiin laskevan auringon viimeisissä säteissä

+eroittaa jättiläismäinen, valkoinen olento kallion huipulla.

+

+"Punasydän!" huudahti Julma Korppikotka puoleksi tukahtuneella äänellä

+ja peräytyi vaistomaisesti muutaman askeleen.

+

+"Metsien kummitus!" sanoivat hänen toverinsa kauhistuneina. "Pian

+täältä pois, ennenkun hänen kostonsa meidät tavoittaa!"

+

+"Sinä sen peto!" huudahti äkisti päällikön poika, "Julma Korppikotka

+lähettää sinulle terveisensä!"

+

+Samassa paukahti nuoren intiaanin pyssy, mutta kummitus oli

+paikoillaan. Hetkisen kuluttua kuuluivat taas surulliset ja valittavat

+äänet ja kummitus katosi näkyvistä.

+

+Kauhistuneet intiaanit tarttuivat nyt kuolleeseen Haukkaan ja hänen

+aseisiinsa ja kiiruhtivat juoksujalassa pimeään metsään. Julma

+Korppikotka seurasi heitä.

+

+Vasta keskiyön aikaan ehtivät he leiriin.

+

+

+

+

+Julman Korppikotkan loppu.

+

+

+Oli kulunut muutamia päiviä.

+

+Dakota-intiaanien leirissä vallitsi sellainen kauhu, etteivät edes nuo

+urhoolliset miehetkään uskaltaneet poistua leiristään, ellei heitä

+ollut ainakin kolme yhdessä.

+

+Tämän kauhun oli metsien kummitus, Punasydän, herättänyt.

+

+Samana päivänä, jolloin Haukan ruumis tuotiin intiaanien kylään,

+menetti vielä toinenkin intiaani henkensä salaperäisen olennon käden

+kautta. Seuraavanakin päivänä löydettiin eri paikoista kylän

+läheisyydestä kaksi ruumista, joilla oli tuo maalattu punainen sydän.

+

+Kauhea kostaja raivosi kuulumattomalla tavalla punaihoisten

+keskuudessa.

+

+Kun nuo kaksi ruumista oli löydetty kutsuttiin neuvoskunta uudelleen

+kokoon ja nuotion ääressä päätettiin, ettei intiaanien tullut yksin

+lähteä leiristä, päätös, jota tervehdittiin yleisellä mielihyvällä.

+

+Intiaanien päällikkö, Musta Kotka, yritti nytkin saada heimon vanhimmat

+taivutetuiksi siihen, että sotilaat tekisivät päättäväisen ja yleisen

+hyökkäyksen tuhotakseen metsien kummituksen, mutta tälläkin kertaa

+turhaan. Alipäälliköt koettivat todistaa, että heidän olisi mahdotonta

+saada Punasydän kiinni sekä että punaihoisia olisi kova kosto kohtaava

+semmoisesta uskaliaasta yrityksestä. Jos joku tahtoisi hakea

+Punasydäntä, niin he eivät tosin tahtoneet estää häntä siitä, mutta

+intiaanien neuvoskunta ei koskaan tulisi antamaan käskyä tuon

+salaperäisen olennon vainoomisesta.

+

+Musta Kotka pui nyrkkiä, mutta hillitsi kumminkin vihansa. Hän oli

+hyvin suuruksissaan, että hänen päällikön itsensä täytyi mukautua

+alipäälliköiden tahtoa noudattamaan. Vaikka hän luuli, että Punasydän

+oli kauhistuttava olento, niin luuli hän kumminkin, että se yhdistetyin

+voimin voitaisiin masentaa.

+

+Ja minkä maineen hän ei olisi saavuttavakaan, jos kaikissa valtioissa

+tulisi tunnetuksi, että Dakota-intiaanien päällikkö oli kukistanut

+punaihoisten vaarallisimman vihollisen! Mustan Kotkan poika himoitsi

+myös saada kostaa metsien kummitukselle ja sentähden oli hän vihoissaan

+neuvostolle ja herjasi urhoollisia päälliköitä kutsuen heitä

+jäniskoiviksi ja vanhoiksi akoiksi.

+

+Seuraavana päivänä löydettiin eräs intiaani hengetönnä omassa

+_wigwam'issaan_ ja punainen sydän hänen rinnassaan. Julma Korppikotka

+päätti nyt sentähden itse ruveta ajamaan Punasydäntä takaa. Päätöksensä

+ilmoitti hän isälleen ja lupasi heti lähteä valkoiselle kalliolle,

+jolla tuolla salaperäisellä olennolla varmaankin oli piilopaikkansa.

+

+"Julma Korppikotka on urhoollinen nuorukainen, ja Musta Kotka on ylpeä

+siitä", sanoi isä poikaansa kiittäen. "Päällikkö ja hänen poikansa

+uskaltavat yksin lähteä kummitusta vastaan ja he tulevat osoittamaan

+sotilaille, että heillä kummallakin on enemmän uskallusta kuin kaikilla

+heillä yhteensä".

+

+Varustettuaan itsensä aseilla ja ampumavaroilla läksivät he

+wigwam'istaan ilmoittamatta kellekään mitä he aikoivat tehdä ja menivät

+metsään. Varovaisesti kulkivat he eteenpäin, kuulostaen jokaista ääntä

+ja aina valmiina hyökkäykseen. Julmalla Korppikotkalla oli pyssy

+kädessään ja Musta Kotka heilutti tomahawkiaan, joka oli hänen

+lempiaseensa.

+

+Vihdoin tulivat he metsänaukeamalle valkoisen kallion luona ja Julma

+Korppikotka näytti isälleen paikan, jossa he olivat löytäneet

+hengettömän Maukan.

+

+Musta Kotka kumartui tutkimaan maanpintaa, mutta hänen oli kumminkin

+vaikea mitään eroittaa, sillä rankkasade edellisenä päivänä oli

+tykkönään huuhtonut kaikki jäljet pois.

+

+Nuorukainen kosketti silloin hiljaa päällikön olkapäätä ja osoitti

+valkoista kalliota.

+

+Päällikkö katsoi samaan suuntaan, mutta ei voinut huomata mitään

+erikoisempaa ja aikoi juuri kysyä pojaltaan, mitä oli tapahtunut, kun

+surkea voivotteleminen tunki hänen korviinsa.

+

+Hän viittasi nyt salaperäisesti pojalleen, paneutui mahalleen ja hiipi

+hautakumpua kohden. Saman teki myös poika. Tällä tavoin pääsivät

+molemmat kummulle huomaamatta enää mitään tavatonta, mutta juuri kun he

+olivat päässeet perille, kuului taas voivottelemista. Tähysteltyään

+hetkisen näkivät eteenpäin hiipivät punaihoiset ruohokossa kallion

+alapuolella valkoihoisen miehen, joka painoi kättänsä verisiä kasvojaan

+vastaan; vähän matkan päässä hänestä oli hänen pyssynsä.

+

+Julman Korppikotkan kasvoissa kuvastui tavaton verenhimo. Tarttuen

+nylkyveitseensä hyökkäsi hän muutamin pitkin harppauksin haavoitetun

+kimppuun. Kun valkoihoinen mies kuuli äänen, avasi hän silmänsä ja

+huomasi kauhistuen aseellisen intiaanin.

+

+Vaikka hän oli hyvin heikko niin koetti hän kumminkin puolustautua. Hän

+vetäisi ison metsästyspuukkonsa, joka riippui hänen vyöllään ja hosui

+sillä niin tuimasti, ettei punaihoinen päässyt hänen kimppuunsa.

+Raivostuen tästä tempasi Julma Korppikotka pyssynsä olaltaan ja iski

+sen perällä puukon valkoisen miehen kädestä. Hurjasti hihkaisten

+tarttui hän taasen nylkyveitseensä ja hyökkäsi haavoitettua vastaan

+sekä varustautui nylkemään hänen päänahkaansa.

+

+Mielihyvällä katsoi Musta Kotka poikansa toimia eikä hänen mieleensä

+edes juolahtanutkaan auttaa häntä, sillä hän tiesi hyvin, että hänen

+poikansa oli pääsevä voitolle.

+

+Mutta samassa näki hän kuinka tämä äkkiä hypähti pystyyn, levitti

+käsivartensa luotaan ja kaatui oikealle kyljelleen ruohikkoon, johon

+hän jäi liikkumattomana makaamaan. Päällikkö aikoi kiiruhtaa hänen

+luoksensa, mutta samassa tuli metsästä jättiläismäinen, valkoiseen

+puettu olento, jolla rinnassaan oli punainen, sydämentapainen merkki.

+Kädessään oli sillä lyhyt pyssy.

+

+Kun päällikkö näki tämän salaperäisen kummituksen pudotti hän aseensa.

+

+"Metsien kummitus!" huudahti hän samassa ja hänet valtasi äkillinen

+kauhistus niin, että hän läksi pakoon.

+

+Omituinen pitkäveteinen ja valittava ääni kaikui hänen jäljissään.

+

+Kun Musta Kotka oli kadonnut näkyvistä, astui salaperäinen olento

+Julman Korppikotkan luo, joka jo oli kuollut; ohimossa oli hänellä

+pieni haava, josta vuoti verta. Haamu mursi hänen aseensa rikki ja

+piirsi hänen rintaansa punaisen sydämen. Sitten läheni se valkoihoista

+miestä, joka tunnottomana makasi ruohokossa ja jonka kasvot olivat niin

+veren tahraamat, että oli mahdotonta eroittaa hänen kasvonpiirteensä.

+Nyt se jäi hetkiseksi seisomaan tietämättä mitä oikeastansa oli

+tehtävä.

+

+Äkkiä muuttui se puolta pienemmäksi, nosti tajuttoman valkoihoisen

+miehen hartioilleen ja pääsi nojaten lyhyeen pyssyynsä vaivaloisesti

+kalliolle, jonka jälkeen se katosi mustaan aukkoon.

+

+Kun se taas tuli näkyviin oli se yksin; palasi vielä kerran aukeamalle

+ja laahasi päällikön kuolleen pojan samalle paikalle, jossa Haukka

+muutama päivä sitten oli maannut, järjesti rikki murretut aseet hänen

+viereensä ja tuli takaisin valkealle kalliolle. Huomatessaan

+valkoihoisen pyssyn, tarttui se siihen ja kumartui myöskin ottamaan

+tämän hatun, jota tuuli pyöritteli ruohokossa ja katosi piakkoin

+kallionaukkoon.

+

+

+

+

+Veljekset.

+

+

+Eräällä Kansasin _farm'illa_ [farm = englantilainen nimitys

+ameriikkalaiselle maakartanolle] oli monta vuotta sitten Wigth niminen

+englantilainen siirtolainen vaimoineen ja kaksine poikineen, nimeltä

+Edmund ja Rudolf. Molemmat nuorukaiset auttoivat vanhempiansa

+maanviljelemisessä ja muissa askareissa, mutta seurasivat kaikista

+mieluimmin isäänsä hänen metsästysretkillään, joten heistä kohta tuli

+erinomaiset tarkka-ampujat.

+

+Edmund, veljeksistä vanhin, oli luonteeltaan levoton ja hänen mielensä

+paloi päästä seikkailuihin osalliseksi. Nuorempi veli, Rudolf, oli

+vakavampi ja rakasti enemmän rauhallista ja tyyntä elämää.

+

+Tuo englantilainen perhe, joka jo kauvan aikaa oli asunut eräässä

+Kansasin autioimmista seuduista, ei tähän saakka ollut nähnyt

+ainoatakaan punaihoista ja niin vanha Wigth pariskunta kuin myös Rudolf

+olivat siitä hyvillään, koskapa heidän ei ollenkaan tehnyt mieli tehdä

+sellaisia tuttavuuksia, joista harvoin on onnellisia seurauksia.

+

+Toinen oli taas Edmundin laita. Hänen ainoa toivomuksensa oli tavata

+joku punaihoinen, jonka kanssa hän pääsisi taisteluun ja jonka hän

+siinä voittaisi; tämä hänen toivomuksensa vihdoin toteutuikin, mutta

+sillä oli hyvin surulliset seuraukset.

+

+Kuu farmin kaikki asukkaat eräänä yönä nukkuivat sikeintä untaan,

+kuului kauheata melua läheisyydestä. Uudisasukkaat heräsivät, mutta

+ennenkun miehet ehtivät tarttua aseisiinsa, hyökkäsi taloon joukko

+intiaaneja, joista muutamilla oli tulisoihdut mukanaan, eikä kestänyt

+kauvan ennenkun vanha Wigth ja hänen vaimonsa lävistetyin rinnoin

+vaipuivat permannolle ja heidän päänahkansa olivat verenhimoisten

+punaihoisten nylkemät. Edmund jätettiin henkiin, mutta huolimatta hänen

+hurjasta vastarinnastaan sidottiin hänet käsistä ja jaloista.

+

+Rudolfin onnistui anastaa ladattu kaksipiippuinen pistooli ja sitten

+huomaamatta paeta ikkunasta. Kun intiaanit olivat laahanneet vangitun

+Edmundin ulos pellolle, sytyttivät he rakennuksen palamaan ja aikoivat

+lähteä pois. Mutta silloin huomasivat he Rudolfin, joka aikoi paeta

+metsään. Heti hyökkäsi joukko intiaaneja häntä vastaan. Nuorukainen

+laukasi kummankin piipun ja satutti kummallakin laukauksellaan

+vihollisen, mutta siitä yltyi vaan näiden raivo ja kilpiään, puukkojaan

+ja kirveitään heiluttaen hyökkäsivät he nyt aseettoman miehen kimppuun.

+

+Varma kuolema silmien edessä teki nyt Rudolf rohkean päätöksen.

+Ennenkun hän sallisi noitten petojen tappaa ja silpoa itsensä tahtoi

+hän kernaammin vapaaehtoisesti erota elämästä. Huudahtaen: "Jumalani,

+sinun käsiisi annan sieluni!" hyökkäsi hän aimo hyppäyksellä palavaan

+rakennukseen.

+

+Hämmästyneet intiaanit tuijottivat ääneti loimuaviin liekkeihin, joihin

+urhokas nuorukainen oli kadonnut; kohta sen jälkeen läksivät he

+paluumatkalle, laahaten vangittua Edmundia mukanaan ja hävittivät ohi

+kulkiessaan talon pellot ja vainiot. Tuskin olivat he ehtineet sen

+tehdä ennenkun koko seutu peittyi synkkään pimeään, sillä rakennus oli

+palanut pohjiaan myöten ja nyt juuri luuhistui se kokoon.

+

+Rohkea Rudolf ei kumminkaan hukkunut liekkeihin. Kun hän töytäsi savun

+ja liekkien täyttämään tupaan, kaatui hän erästä laskuovea vastaan,

+joka vei lattian alla olevaan kellariin ja joka murtui hänen altaan.

+Hänen tilansa ei suinkaan sittenkään ollut kadehdittava: hirveä kuumuus

+tunkeusi alas kellariinkin ja kohta alkoi hengityskin käydä

+mahdottomaksi, koska hänen piilopaikkansa täyttyi tukehduttavalla

+savulla. Vihdoin puoleksi tukehtuneena ja voimatta enää toimiaan

+arvostella, aikoi hän hyökätä ulos takaisin. Samassapa luuhistui

+rakennuksen runko yhdeksi ainoaksi raunioksi.

+

+Onnellisen sattuman kautta säilyi kellari kumminkin jotakuinkin

+palkkien pudotessa sen päälle niin että raitista ilmaa kohta alkoi

+tunkeutua sinne. Vähitellen alkoi Rudolf tointua, vaikka kohta

+rakennuksen palavista tähteistä lähtevä kuumuus oli hyvin ankara, ja

+uskalsi vihdoin jättää piilopaikkansa. Onneksi pääsi hän ehein nahoin

+hirsiläjän läpi, mutta kaatui ulos päästessään aivan voimattomana

+nurmelle ja meni tainnuksiin.

+

+Kun hän heräsi oli täysi päivä. Rudolf ajatteli nyt miten hänen tuli

+menetellä. Kun hänellä ei ollut muuta kuin tulen kärventämät

+vaatteensa, jotka hänellä oli yllä, täytyi hänen pyytää apua muilta.

+Hän muisti nyt lähistössä asuvan farmarin, joka asui noin päivänmatkan

+päässä sieltä.

+

+Kun hän oli virkistänyt itseään juomalla vähän vettä purosta, laskeusi

+hän polvilleen palopaikalle, ja purskahti katkerasti itkemään. Hän

+rukoili kuolleitten vanhempainsa ja onnettoman veljensä edestä, joka jo

+myöskin ehkä oli kuollut. Sitten läksi hän matkalle farmarin luo, joka

+otti hänet ystävällisesti vastaan. Vieraanvaraisen isäntänsä luona

+viipyi hän muutamia päiviä. Mutta kun samaan aikaan iso joukko

+siirtolaisia, jotka aikoivat asettua Englannin amerikkalaisille

+alueille [tästä huomannee lukija, että kertomuksen tapahtumat ovat 18

+vuosisadan keskivaiheilta. Suom. muist.], matkusti siitä ohi, niin

+heitti Rudolf jäähyväiset farmarille, joka lahjoitti hänelle aseet

+ja ampumavaroja ynnä vähän määrän ruokatavaroita, ja liittyi

+siirtolaisiin, jotka mielihyvällä ottivat uljaan aseellisen nuorukaisen

+mukaansa.

+

+Matkaa kesti kauvan ja siirtolaisten täytyi sen kestäessä kestää monta

+vaikeutta. Heidän ei ainoastaan täytynyt suojella itseään raivoavilta

+luonnonvoimilta, vaan myöskin puolustautua punaihoisia vastaan, jotka

+hyökkäsivät heidän kimppuunsa, mutta jotka karkoitettiin ja voitettiin.

+

+Kun he olivat ehtineet matkansa perille, asettuivat Rudolf ja eräs

+siirtolainen, jolla oli tytär, Manitoka-järven rannalle. Täällä

+harjoittivat he molemmat metsästämistä ja myivät kaatamainsa otusten

+nahkat hallitukselle. Rudolf meni kohta naimisiin toverinsa tyttären

+kanssa, jonka kanssa hän eli kolme onnellista vuotta. Silloin eroitti

+heidät kuolema ja kun hänen appi-isänsä myöskin kohta sen jälkeen

+kuoli, niin ei Rudolf enää viihtynyt samalla paikalla vaan läksi

+Dakotaan.

+

+Täällä rakensi hän Miniwaka-järven rannalle itselleen hirsimajan ja eli

+täällä kuin todellinen metsänkulkija, harjoittaen metsästystä ja

+muistellen kadonnutta onneaan. Hän joutui moniin seikkailuihin ja oli

+usein hengenhädässä, mutta Jumala oli tähän asti aina suojellut häntä.

+

+Eräänä päivänä sattui hän tulemaan Suuren Käärmeen hautakummulle. Hänen

+teki mieli ottaa alas vanhat kuivuneet päänahat ja alkoi kiivetä

+rinnettä ylöspäin; mutta äkkiä irtautui kivi ja mies parka luiskahti

+kummun juurelle verinen haava otsassa ja kasvot rikkirevittyinä. Siinä

+hyökkäsi myös Julma Korppikotka hänen kimppuunsa, josta hän pelastui

+ainoastaan metsien kummituksen väliintulon kautta.

+

+Rudolf heräsi ja katsoi kummastuneena ympärilleen. Hän oli

+kallionluolassa, jossa oli puolihämärä. Hän tahtoi nousta, mutta vaipui

+tuskasta ähkien takaisin heinävuoteelleen tuntien mitä kauheinta kipua

+päässään.

+

+"Missä minä olen ja mitä on minulle tapahtunut?" sanoi hän heikolla

+äänellä.

+

+Näitä sanoja seurasi kahinaa toisesta nurkasta, jonka jälkeen miehinen

+olento, jonka kasvot olivat tuuhean parran peitossa, lähestyi Rudolfia.

+

+"Te olette pudonnut kalliolta ja haavoittunut, mutta olette nyt hyvässä

+turvassa", kuului vastaus hyvällä Englannin kielellä.

+

+"Oi Jumalani, tehän olettekin maamiehiäni!" huudahti Rudolf iloisesti.

+"Arvattavasti Te pelastitte minut!"

+

+Äkkiä näytti hän muistavan jotakin. "Hyvä Jumala, minähän olin vähällä

+menettää päänahkani! Missä punaihoinen nyt on?"

+

+"Rauhoittukaa ystäväni, teitä ei uhkaa mikään vaara nyt enää", lohdutti

+häntä vieras. "Tässä luolassa olette yhtä hyvässä turvassa kuin Lontoon

+vilkkaimmassa liikekeskustassa".

+

+"Minä uskon sen ja kiitän Teitä sydämellisesti avustanne", sanoi Rudolf

+liikutettuna ojentaen kätensä muukalaiselle, joka sitä ystävän tavoin

+puristi.

+

+Tuo tuntematon otti nyt eräästä nurkasta esille vesiastian ja pesi pois

+veret Rudolfin kasvoista, sittenkun tämä ensin oli sammuttanut janonsa.

+

+Muutamat kirkkaat auringonsäteet valaisivat samassa Rudolfin kasvot.

+

+Tuntematon peräytyi äkisti ja pudotti vesiastian ja huudahti: "Taivas,

+onko se harhakuvitusta? Sehän on Rudolf!"

+

+"Niin, nimeni on Rudolf", vastasi nuori metsästäjä hämmästyneenä.

+"Miten voitte Te tuntea ristimänimeni, ja kuka Te olette?"

+

+"Sanokaa, olkaa hyvä, vanhempienne nimi?" sanoi kiihkeästi tuntematon

+mies vastaamatta toisen kysymykseen.

+

+"Isäni nimi oli Wigth. Mies parka menetti äitini kanssa henkensä

+intiaanien toimeenpanemassa hyökkäyksessä; nuot pedot laahasivat

+samassa tilaisuudessa veljeni Edmundinkin mukaansa eikä hän

+todennäköisesti enää ole hengissä".

+

+"Oi ei, Edmund Wigth elää!" huudahti muukalainen. "Etkö sinä enää tunne

+minua, veli Rudolf?"

+

+Hän asettui niin, että auringon valo täydelleen valaisi hänen kasvonsa

+piirteet.

+

+Rudolf katsoi häneen tarkasti ja vaikka hänen kasvonsa olivat tuuhean

+parran peittämät, tunsi hän kumminkin nuot rakkaat kasvot. Niin, se oli

+todellakin hänen kaivattu veljensä!

+

+Avosylin ja syvästi liikutettuna huudahti hän: "Edmundini, niin

+olemmepa vihdoin löytäneet toisemme!"

+

+Ja molemmat veljekset, jotka niin pitkään aikaan eivät olleet nähneet

+toisiansa ja surreet toisensa kuolemaa, syleilivät nyt ja suutelivat

+toisiaan.

+

+Kun heidän ilonsa oli jonkun verran tyyntynyt, pesi Edmund

+huolellisesti veljensä haavat ja sitoi ne; sitten sytytti hän tulen

+kahden kiven väliin ja paistoi sillä kaksi kyyhkystä, jotka veljekset

+hyvällä ruokahalulla söivät. Kun he olivat virkistäneet itsensä

+raittiilla lähdevedellä, istuutui Edmund Rudolfin viereen ja kertoi

+pitäen hänen kädestään kiinni, mitä hän oli kokenut.

+

+Kun intiaanit olivat laahanneet hänet leiriinsä niin viskasivat he

+hänet sidottuna erääseen wigwam'iin kiduttaakseen hänet seuraavana

+päivänä kuoliaaksi. Vangin onnistui kumminkin hangata nuorat, joilla

+hänet oli sidottu, rikki ja pääsi onnellisesti teltasta, tukittuaan

+suun siltä sotilaalla, joka oli siinä vahtina.

+

+Kiireimmän kautta paettuaan leiristä, harhaili hän muutamia päiviä

+autiossa seudussa elättäen itseään kasveilla, koskapa hänellä ei ollut

+pyssyä metsänriistaa ampuakseen. Hurjaluontoinen kun oli, päätti hän

+kumminkin mielessään kostaa intiaaneille.

+

+Päästyään monien vaivalloisuuksien jälkeen ihmisten pariin, pyysi hän

+eräältä varakkaalta farmarilta pyssyn ja muutamia patruunia ja seurasi

+sitten Smokyhill-joen juoksua itään, kunnes hän tuli Missouri-valtioon

+ja vihdoin S:t Louis nimiseen kaupunkiin. Täällä onnistui hänen päästä

+erään liikkeen palvelukseen ja kun hän oli säästänyt hiukan rahoja,

+yritti hän toteuttaa sen tuuman, jota hän oli mietiskellyt

+harhaillessaan Arkansasin tasankomailla. Kaikkea romantillista ihaillen

+päätti hän nyt oikein salaperäisellä tavalla kostaa intiaaneille sen

+minkä nämät olivat tehneet hänen vanhemmilleen sekä hänen veljelleen

+Rudolfille. Tätä tarkoitusta varten osti hän itselleen valkoisen,

+vedenpitävän palttinaisen puvun sekä tukevan sauvan, jota voi pidentää

+ja sisäkkäin työntämällä lyhentää.

+

+Varustettuaan itsensä oivallisella ilmapyssyllä ja melkoisella määrällä

+kuulia ynnä muilla kapineilla, pani hän kaikkityyni pitkään

+matkalaukkuun ja läksi St. Louisestä. Kun hän tuli Kansasiin takaisin

+suuntasi hän matkansa intiaanien alueelle. Salaa vetäisi hän kirjaillun

+puvun, jolle hän oli maalannut punaisen sydämen, yllensä sauvan varaan,

+pitensi tätä ja näyttäytyi tällä tavoin taikauskoisille intiaaneille ja

+herätti heissä suurta pelkoa.

+

+Ilmapyssyllään, joka ei aikaansaanut mitään paukausta, ampui hän

+sopivassa tilaisuudessa jonkun intiaanin ja maalasi aina punaisella

+savella sydämen kuvan uhrinsa rintaan. Suurentaakseen salaperäisen

+menettelynsä vaikutusta oli hänellä tapana soittaa omituista konetta,

+josta läksi vaan valittavia ääniä.

+

+Täten kosti hän ja kohta pelkäsivät kaikki punaihoiset hirveästi

+"metsien kummitusta", jota he kutsuivat; Punasydämeksi.

+

+Aluksi uskalsi yksi ja toinen intiaani ampua haahmua, mutta onneksi ei

+hänelle siinä koskaan sattunut vahinkoa. Intiaanit luulivat sentähden,

+että Punasydän oli haavoittumaton ja pelkäsivät siitä syystä haahmua

+yhä vaan enemmän.

+

+Kun Edmund täten harhaili intiaanien alueella haki hän itselleen aina

+hyviä piilopaikkoja, joista käsin hän läksi salaperäisille retkilleen.

+Muonavaroja ei häneltä koskaan puuttunut, metsissä oli niitä

+yltäkyllin.

+

+Kun Edmund oli lopettanut kertomuksensa kävi Rudolf hyvin miettivän

+näköiseksi. Hetkisen kuluttua katsoi hän veljeensä ja sanoi hyvin

+vakavasti: "Minäkin olen kuullut puhuttavan metsien kummituksesta ja

+minusta oli heti kohta kuin jos se olisikin joku valkoihoinen, joka

+tahtoi kostaa intiaaneille jotakin heidän tekemää konnantyötä. En minä

+koskaan olisi kumminkaan voinut uskoa, että tämä kostaja olisi ollut

+semmoinen sydämeni ystävä kuin veljeni Edmund on".

+

+Sitten vaikeni hän hetkiseksi, mutta tarttui nyt Edmundin käteen,

+katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi: "Rakas veli, mitä sinä nyt aiot

+tehdä kun olet löytänyt minut?"

+

+"Mitäs muuta kuin että jatkan alotettua työtäni!" huudahti Edmund

+intohimoisesti. "Noille punaihoisille pedoille tapahtuu vaan oikeus kun

+ne lopetetaan sukupuuttoon. Vanhempani olivat enemmän arvoiset kuin

+sata tuollaista raakalaista enkä minä lähimainkaan ole vienyt henkeä

+niin monelta! Sentähden aion edelleenkin olla 'Metsien kummituksena';

+ja sinä, Rudolf, voisit olla minulle työssäni avullisena".

+

+"Siihen en minä rupea, rakas veljeni", sanoi Rudolf päättäväisesti,

+"Minä rakastan sinua niin että mielelläni uhraisin henkenikin edestäsi,

+mutta murhamieheksi en sittenkään antaudu".

+

+"Kertoessasi taisteluistasi intiaanien kanssa olet kumminkin sanonut,

+että olet tappanut useita punaihoisia!" huudahti Edmund, johon hänen

+veljensä sanat olivat tehneet ikävän vaikutuksen.

+

+"Totta kyllä -- mutta ainoastaan henkeni puolustukseksi, Henkeni oli

+vaarassa ja sentähden puolustauduin minä. Sinä taasen, veljeni -- älä

+nyt suutu minuun -- olet joutunut väärälle uralle, sillä sinä tapat

+eroitusta tekemättä. Intiaanit ovat tosin ilkeitä ihmisiä, joilla on

+raa'at tavat ja he vihaavat valkoihoisia, mutta he ovat kumminkin

+lähimmäisiämme eivätkä suinkaan olisi niin verenhimoisia, elleivät

+eurooppalaiset siirtolaiset olisi heitä niin sortaneet. Vanhempaini

+kuolema katkeroittaa myöskin minua sanomattomasti, enkä tiedä mitä

+tekisinkään saadakseni heidät eloon takaisin, mutta kostaa heitä sitä

+en taida. Jospa minulla olisikin mahti tappaa tuhansia punaihoisia

+heidän tähtensä -- en suinkaan minä sen kautta voisi herättää

+vanhempiani henkiin? Älä myös unhoita, rakas veli, että kosto on

+Jumalan!"

+

+Edmund painoi päänsä alas ja muuttui miettiväksi. Vihdoin sanoi hän:

+"Tahdon tarkoin punnita sanojasi ja huomenaamuna ilmaista sinulle

+päätökseni".

+

+

+

+

+Loppu.

+

+

+Kaksi valkoihoista miestä on matkalla aarniometsässä. Toinen, jonka

+kasvoja tuuhea parta peittää, kantaa vasemmassa kädessään pitkää

+matkalaukkua ja on heittänyt lyhyen aseensa -- ilmapyssyn -- oikealle

+olalleen. Hänen matkatoverinsa on nuorempi ja hänellä on kalpeat

+kasvot, joissa monin paikoin on mustelmia. Hänen otsassaan punoittaa

+vasta umpeenmennyt arpi. Hänelläkin on aseet, nimittäin kivääri -- ja

+kuten vanhemmallakin -- pitkä puukko vyöllä.

+

+Me tunnemme heidät. He ovat veljekset Edmund ja Rudolf Wigth.

+

+Edmund oli päättänyt olla sen enempää ahdistamatta punaihoisia ja

+asettua asumaan veljensä majaan Miniwaka-järven rannalle, josta he

+sitten yhdessä retkeilisivät metsälle. Niinpian kuu Rudolf oli

+jotakuinkin voimistunut, olivat veljekset lähteneet luolasta

+"Valkoisella kalliolla".

+

+Ensimmäinen päivä kului vastuksitta. Etsittyään itselleen tiheässä

+pensaikossa mukavan lepopaikan ja syötyään viimeisen lihakimpaleen,

+joka heillä vielä oli, panivat he maata. Varhain seuraavana aamuna

+läksivät he taas eteenpäin.

+

+Nälkäisinä kokivat he päästä ampumamatkan päähän jostakin

+metsänriistasta. Silloin huomasivat he metsänkauriin, jonka Rudolf

+ampui ja he lähenivät kuollutta eläintä, joka oli tarjoova heille

+hyvänmakuisen paistin. Mutta samassa kuului hirveä kiljunta ja noin

+kymmenkunta intiaania hyökkäsi veljeksiä vastaan.

+

+"Älä ammu, Rudolf!" huusi Edmund. "Siten me hyödyttämättä itseämme vaan

+yhä enemmän ärsyttäisimme heitä. Paetkaamme kernaammin!"

+

+Rudolf totteli, kääntyi ympäri ja juoksi veljensä seuraamana tiheään,

+melkein läpipääsemättömään pensaikkoon. Välittämättä siitä, että

+terävät piikit ja oksat repivät heidän vaatteensa ja ihonsa, juoksivat

+he yhä edemmä pensaikkoon. Intiaanit seurasivat kiljuen heidän

+jäljissään.

+

+Valkoihoisten miesten asema oli sangen vaarallinen, koskapa pensaitten

+oksat olivat niin tiheässä, että veljekset vaan hitaasti ja kirveen

+avulla voivat raivata tietä itselleen; takaisin he eivät myöskään

+voineet kääntyä, elleivät tahtoneet joutua punaihoisten kynsiin.

+Painautuen maata vastaan kuulostivat he tykyttävin sydämin intiaanien

+kauheita huutoja ja kirkunaa.

+

+Äkkiä puhkesi Edmund sanomaan: "Veljeni, minä tiedän keinon, joka

+varmaan pelastaa meidät! Avaa joutuisaan matkalaukkuni!"

+

+Rudolf ei heti käsittänyt tarkoitusta, mutta totteli kumminkin. Vasta

+kun hänen veljensä kiireesti otti esille sauvan ja valkoisen puvun,

+ymmärsi hän sen.

+

+Edmund vetäisi maalatun puvun yli sauvan, jonka hän kiinnitti vyöhönsä,

+sitten pisti hän kätensä kahteen puvun alareunassa olevaan reikään ja

+tarttuen soittokoneeseen? ja pyssyynsä kulki hän eteenpäin seuraten

+intiaanien liikkeitä puvussa olevien silmäreikien kautta. Sukkelaan

+työnsi hän nyt sauvaa ylemmä -- ja samassa näkyi pensaikosta

+korkeakasvuinen, valkea haamu, joka valittavia ääniä päästäen

+reippaasti läheni punaihoisia.

+

+Tuskin uskaltaen hengittää, seurasi Rudolf uhkarohkean miehen

+liikkeitä, valmiina heti paikalla ampumaan, jos vaara uhkasi.

+

+Hänen apuaan ei kumminkaan tarvittu.

+

+Valittavat äänet olivat herättäneet intiaanien huomion ja pian

+huomasivat he salaperäisen olennon: kun he sitten havaitsivat punaisen

+sydämen hänen rinnassaan huusivat he: "Metsien kummitus!" ja juoksivat

+päistikkaa pakoon.

+

+Yksi ainoa jäi seisomaan: Musta Kotka, Dakotaintiaanien päällikkö. Kun

+hän näki Punasydämen muisti hän lemmittynsä, Julman Korppikotkan ja

+julma kostonhalu heräsi hänessä.

+

+"En pelkää sinua, sinä sen peto!" huusi hän uhkaavasti. "Muutama

+silmänräpäys vaan -- ja Musta Kotka on laahaava sinut leiriinsä ja

+antava sinut leluksi lapsille".

+

+Hän heilutti tomahawkiaan; raskas ase lensi kiivaasti hänen kädestään

+ja -- hyvin tähdätty kuin se oli -- olisi se varmaan sattunut

+Edmundiin. Mutta tämä, joka seurasi intiaanin pienimpiä liikkeitä

+hypähti tappokirveen ilmassa singahtaessa nopeasti syrjään. Kirves

+tarttui puuhun aivan lähelle Rudolfia, Silloin kohotti Edmund pyssynsä

+ja seuraavana silmänräpäyksenä kaatui Musta Kotka hengettömänä maahan.

+Oiva ampuja kiiruhti hänen luokseen, piirsi punaisen sydämen hänen

+rintaansa, mursi hänen pyssynsä rikki ja palasi Rudolfin luo.

+

+"Tämä on, kuten toivon, metsien kummituksen viimeinen uhri!" sanoi hän,

+riisuessaan kummituspuvun päältään. "Punasydän ei enää ole olemassa,

+mutta on kumminkin elävä intiaanien muistossa".

+

+Edmund ei erehtynyt. Hänen ei enää tarvinnut pukeutua kirjailtuun

+peikkopukuunsa, sillä koko jäljellä olevalla matkallaan eivät he

+tavanneet ainoatakaan intiaania.

+

+He pääsivät onnellisesti Miniwaka-järvelle ja asettuivat asumaan

+Rudolfin hirsimajaan. Täällä viettivät he onnellista elämää,

+harjoittivat metsästystä ja elivät sovussa ja rauhassa intiaanien

+kanssa, jotka pitivät uljaista metsästäjistä eivätkä suinkaan

+aavistaneet, että vanhempi heistä kerran oli ollut heidän niin

+pelkäämä, salaperäinen "_Punasydän_".

+

+

+

+

+

+

+

+

+End of Project Gutenberg's Punasydän eli Metsien kummitus, by P. B. St.

+

+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNASYDÄN ELI METSIEN KUMMITUS ***

+

+***** This file should be named 60609-8.txt or 60609-8.zip *****

+This and all associated files of various formats will be found in:

+        http://www.gutenberg.org/6/0/6/0/60609/

+

+Produced by Tapio Riikonen

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/60609-8.zip b/60609-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..f4a8c03
--- /dev/null
+++ b/60609-8.zip