diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60251-8.txt | 1858 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60251-8.zip | bin | 39145 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1858 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3c75b78 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60251 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60251) diff --git a/old/60251-8.txt b/old/60251-8.txt deleted file mode 100644 index bc65911..0000000 --- a/old/60251-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1858 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Joosef vakkamestari, by Johanna Spyri - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Joosef vakkamestari - - -Author: Johanna Spyri - - - -Release Date: September 7, 2019 [eBook #60251] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JOOSEF VAKKAMESTARI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -JOOSEF VAKKAMESTARI - -Kirj. - -JOHANNA SPYRI - -Suomennos - - -Täti kertoo XII. - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1912. - - - - -SISÄLLYS: - -1. Joosef vakkamestari -2. Uusi tuttavuus. -3. Mitä salaaminen vaikuttaa. -4. Mitä hyvä Jumala antaa. -5. Jouluiltana. - - - - -Ensimäinen luku. - -Joosef vakkamestari. - - -Missä kauniita, vihreitä laidunkunnaita kohoaa taivaalle toinen -toisensa perästä ja missä laaksot niiden lomassa ovat loistavien -punaisten ja sinisten kesäkukkien peitossa, siellä on pieni kylä -nimeltä Altkirch. Siisti, valkea pikku kirkko punaisine tornineen ja -puutalot yltympäri seisovat tuulensuojassa vihreätä taustaa vasten, -sillä kylän takana ja molemmilla puolin kohoaa kukkuloita, ja vain -etuosa on vapaa ja avonainen. Tämä on vastapäätä kohoavalle, vihreälle -Rechbergin kukkulalle päin, jonka huipulta toinen kylä valkeine -kivitaloineen loistaa etäälle. Sen nimi on kuten kukkulankin Rechberg. -Kunnaitten lomitse syöksyy raju Ziller-puro, joka tuo mukanaan alas -vuorilta paljon puita ja vierinkiviä saineissa aalloissaan. -Altkirchistä Rechbergiin johtaa ajotie, jonka täytyy tehdä suuri mutka. -Aluksi kulkee se mutkistellen Ziller-purolle asti, sitten vanhan, -katetun sillan yli ja toiselta puolen taas mutkaisena Rechbergin -kylään. Koko matka kestänee lähes kaksi tuntia. Lyhempi ja paljon -herttaisempi on kapea polku. Se vie keskeltä kukkulaa alas -Ziller-purolle, suoraan kaitaa puusiltaa kohden, joka sillä paikalla -johtaa vuolaan puron yli. Silta on niin kapea, että ainoastaan yksi -henkilö kerrallaan saattaa kulkea sen yli, ja on hyvä, että molemmille -puolille on asetettu kaidepuut, joten voi pitää kiinni niistä, sillä -heikko silta vapisee ja heiluu joka askeleella, niin että kulkijan -valtaa varsin epävarma tunne tästä astuessaan. - -Yltympäri ei erota ainoatakaan asumusta vihreillä kukkuloilla, vain -viimeisellä, jolta polku jyrkkänä laskeutuu purolle, seisoo yksinäinen -kappeli ja katselee ammoisista ajoista asti vuolasta virtaa ja usein -tulvan viemää ja taas korjattua siltaa. - -Altkirchissä on paljon köyhiä ihmisiä, sillä siellä on vähän -työnansiota saatavissa. Useimmat miehet käyvät päivätyöläisinä -naapuritaloissa, muutamilla on myöskin palanen maata, jota he -viljelevät, ja vain parilla kolmella kylän talonpojista on kyllin maata -voidakseen pitää useampia lehmiä. - -Yksi köyhimpiä koteja oli vakkamestari Joosefin, joka asui syrjäisessä, -vanhassa mökissä kappelille vievän tien varrella aivan yksikseen. Tupaa -peittivät melkein kokonaan ikivanhan pajun pitkälle riippuvat oksat. Ne -olivat levinneet leviämistään, kunnes lopulta ympäröivät koko mökin. -Joosef oli aina asunut mökkisessä, sillä se oli ollut jo hänen -isälläänkin, joka siinä oli elänyt ikivanhaksi. Nyt oli Joosefista -itsestään tullut vanha mies ja hän asui tuvassa ijäkkään, kauvan -sairastaneen vaimonsa ja kahden lapsenlapsensa kera. - -Joosefilla oli ainoa poika Juuso, joka aina oli ollut sävyisä, mutta -hieman huikentelevainen ja epävakainen ihminen. Hänen nykyistä -olinpaikkaansa eivät ijäkkäät vanhemmatkaan tietäneet; jo kuusi vuotta -oli hän ollut poissa kotoa ja sen ajan kuluessa antanut niukasti -tietoja itsestään. Juuso oli hyvin varhain mennyt naimisiin, ja se oli -ollut vanhempien mieleen, sillä hänen vaimonsa oli tuo ahkera, kelpo -Heleena, josta kaikki pitivät. Hän oli hyvännäköinen ja kulki aina -tietään hiljaisena, ahkerana ja tunnollisena. Hän piti myös kaiken -miehensä asunnossa hyvässä järjestyksessä, ja Joosefilla ja hänen -vaimollaan oli hyvät päivät niinkauan kuin Heleena-tytär oli talossa. -Hän teki työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään eikä antanut vanhuksien -tehdä mitään, sillä hän sanoi, että isän ja äidin tuli nyt levätä, he -olivat tehneet kylliksi, ja heidän kahden nuoren oli nyt valmistettava -vanhuksille hyviä päiviä, Juuso kävi joka päivä työssä suuressa -kartanossa Ziller-puron toisella puolen ja toi lauantaisin sievän -rahasumman kotiin. Kaikki oli niin hyvin järjestetty ja kävi niin -onnellisesti hyvinvoinnissa ja tyytyväisyydessä, että Juusokin tottui -tasaiseen elämään eikä muuta toivonut kuin että sellaista jatkuisi. - -Kolme vuotta kului siten häiritsemättömässä rauhassa ja vanha munkki -isä Kleemens, joka asui pitkässä, vanhassa rakennuksessa Altkirchin -takana ja usein astui Joosefin tupaan, sanoi monesti: "Joosef, teillä -on hyvä asua, täällä ei kuule yhtään pahaa sanaa." Ja hänen hyvät -silmänsä loistivat ilosta, kun Heleena aina yhtä puhtaana ja siistinä -astui sisään ja toivotti hänet iloisella äänellään tervetulleeksi, ja -kun pikku Helli hänen käsivarreltaan jo kaukaa ojensi isä Kleemensille -kätösensä. Silloin toisti tämä vieläkin: "Niin tosiaan, teillä on hyvä -asua, Joosef!" - -Kun pikku Helli oli lähes kaksivuotias, tuli pikku Seppi maailmaan. Se -oli suuri ilo kaikille, mutta heti sen jälkeen tapahtui surullisin -onnettomuus, mikä saattoi kohdata Joosefin kotia: Kuolema tempasi -Heleenan hänen mieheltään ja pienokaisiltaan. Hän jätti aukon, joka ei -enää ollut täytettävissä. Siitä alkaen kuljeskeli Juuso niinkuin se, -jolla ei enää ole mitään päämäärää. Hänet valtasi levoton, epävakainen -mieli, hän ei enää saattanut jäädä kotiin sunnuntaisin kuten hän -muulloin niin mielellään oli tehnyt. Jokin ajoi häntä pois, yhä -kauemmas, ja lopuksi arveli hän, että hänen kävisi taas paremmin, -kunhan hän vain pääsisi pois kylästä ja hakisi muualta työtä. Hän -lupasi lähettää vanhemmilleen aika ajoin rahaa heidän ja lasten -elatukseksi, ja niin hän lähti. Jonkun aikaa piti hän lupauksensa ja -lähetti avustusta. Sitten se loppui, eivätkä he kuuteen vuoteen enää -olleet saaneet tietää mitään hänestä, ei, mihin hän oli joutunut eikä -edes, oliko hän enää elossakaan. Sillävälin olivat molemmat vanhukset -käyneet yhä vanhemmiksi ja köyhemmiksi. Ainoa vähäinen elatuskeino, -mikä heille oli jäänyt, oli siinä, että isoisä punoi pajunoksista -vakkasia ja antoi ne perjantaisin juustomiehen mukaan, kun tämä vei -juustonsa kaupungin torille. Paljoa ei isoisä ansainnut tekemillään -vakoilla, ja isoäidin täytyi paloitella joka leivänkappale, jotta -päästäisiin päivästä toiseen. Niin oli nyt Helli tullut lähes -yhdeksän-, Seppi lähes seitsemänvuotiaaksi, ja Hellin täytyi jo aika -lailla auttaa isoisää kaikissa toimissa, sillä yli neljä kuukautta oli -isoäiti jo maannut vuoteen omana eikä voinut enää yhtään mitään tehdä. -Niinpä täytyi isoisän ja pikku Hellin yhdessä päivittäin huolehtia -keittämisestä, mikä tosin ei ollut varsin mutkikasta, sillä ei keitetty -mitään muuta kuin maissipuuroa ja perunoita ja silloin tällöin -harvinaisuuden vuoksi hiukan kahvia. Mutta tarvittiin kumminkin nuo -kaksi valmistamaan ruokaa, sillä pikku Helli oli vielä liian pieni -nostelemaan pannua, eikä isoisä milloinkaan oikein tiennyt, missä -järjestyksessä keittohommat oli suoritettava, jonka taas pikku Helli -tiesi tarkoin. Siten he aina yhdessä työskentelivät keittiössä, ja -tavallisesti seisoi pikku Seppi tällöin myöskin tuossa pienessä -sopessa, jossa toiset kaksi tuskin saattoivat liikkua ja oli milloin -toisen, milloin toisen tiellä suurin silmin katselemassa ja odottamassa -niitä ihania laitoksia, joita siinä valmisteltiin. Eivätkä isoisä ja -Helli enää yrittäneetkään karkoittaa pienokaista pienestä keittiöstä, -hehän kyllä hyvin tiesivät, että hän kahden minuutin kuluttua olisi -taas siellä, sillä pikku Sepillä oli monessa asiassa sanomaton -kestävyys. - -Kaunis, lämmin syyskuun aurinko kimalteli Altkirchin ympärillä -olevilla, vihreillä kukkuloilla. Nyt juuri osui muutamia säteitä -himmeitten ikkunaruutujen läpi isoäidin vuoteelle. - -"Oi, Jumalani!" huokasi hän, "vieläkö aurinkokin paistaa? Kunpa minäkin -vietä kerran pääsisin ulos! Mutta kyllähän jo alallanikin pysyisin, -kunhan ei vuode olisi kova kuin puu; patjassakaan ei ole enää mitään. -Ja kun ajattelen talvea sitten, jolloin minun täytyy virua kovalla -säkillä ohuen peittopahasen alla ilman kunnon patjaa: Minunhan täytyy -paleltua kaiken muun lisäksi, johan minua nyt viluttaa." - -"Ei nyt vielä auta talvea surra", sanoi isoisä vaimentaen, "vielähän -silloinkin Taivaan isä elää, hän on auttanut meitä jo monta kertaa -pulassa ollessamme, älä unohda sitä. Mitähän, jos kiehauttaisimme -sinulle kahvitilkan, jotta lämpiäisit?" - -Isoäiti halusi mielellään kahvikupposen, ja isoisä avasi oven -keittiöön, sillä sinne pääsi suoraan huoneesta, missä isoäidin vuode -oli. Pienet portaat uunin takana johtivat ylös makuukammioon, jossa -isoisä nukkui lasten kera. Hän viittasi nyt pikku Helliä tulemaan -mukaan, ja samassa tuli Seppikin perässä, sillä hänen täytyi katsella, -mitä syötävää mahdollisesti valmistettaisiin. Keittiössä otti isoisä -pannun hyllyltä ja kaatoi siihen vettä, sitten sanoi hän: "Pikku Helli, -mitä nyt ensiksi pannaan?" - -"Ensiksi minun täytyy jauhaa kahvipavut", ilmoitti lapsi ja istui heti -jakkaralle vanha kahvimylly polvella ja väänsi kaikin voimin. Mutta hän -ei liene ollut aivan tyytyväinen jauhamiseensa, sillä hän tarkasteli -myllyä puolelta ja toiselta ja veti vihdoin sen laatikon huolellisesti -auki. Siinä oli kauniin jauhon sijasta, jota siinä olisi pitänyt olla, -suuria murenia, melkeinpä kahvipavun puolikkaitakin. Pikku Helli ojensi -kauhistuneena laatikkoa isoisää kohti ja näytti hänelle vahinkoa. Tämä -huomasi sen ja sanoi rauhoittaen: "Älä nyt vain nosta mellakkaa, ettei -isoäiti kuule, muuten hän voivottaa ja luulee, ettei hän saa enää -koskaan juoda kahvia, odotahan nyt hiukan." - -Samassa meni isoisä ulos ja palasi kohta takaisin kädessä iso kivi. -Sillä hän murensi ja hieroi kahvipavut paperilla, ja sitten kaatoi -pikku Helli karkean jauhon pannuun. Mutta kun isoäiti pian sen jälkeen -sai kupin käteensä, huudahti hän valittaen: "Voi, voi! Siinähän kelluu -suuria jyväsiä pinnalla, kahvimylly on särkynyt. Voi, kunpa se olisi -kestänyt, me emme jaksa ostaa uutta enää." Mutta isoisä sanoi -lepyttelevällä äänellä: "Älähän nyt sitä harmittele, kärsivällisyydellä -moni seikka korjataan." - -"Niinpä kylläkin, muttei kahvimyllyä", voivotti isoäiti vieläkin. - -Pikku Helli ja Seppi saivat myös kumpikin kupillisen kahvia ja -perunanmurusia sen kanssa, sillä leipää saivat he vain sunnuntaisin -kappaleen kumpikin, Sitten haki isoisä esille vakkaset, jotka oli -punonut, sitoi ne parittain nuoralla yhteen ja antoi kummankin lapsen -käteen kimpun pieniä vakkoja. Sitten käski hän heidän lähteä matkaan ja -varoitti heitä vielä tulemasta liian myöhään kotiin. He tiesivät jo, -mihin heidän vakkoinensa oli mentävä, sillä heidän oli joka toinen -viikko saatettava sellainen lähetys juustomiehelle. Tämä asui -jokseenkin kaukana kylästä, täytyi kulkea kukkuloitten toiselle -puolelle, kappelin ohi, ylös metsään asti, siellä oli hänen mökkinsä. - -Lapset lähtivät nyt yhdessä matkaan, ja kun pikku Helli yhä -tunnollisesti jatkoi matkaansa, niin täytyi Sepinkin seurata, vaikkakin -hän kernaasti olisi pysähdellyt ja katsellut yhtä ja toista. Vasta kun -he saapuivat kappelille, pysähtyi Helli ja sanoi: "Laske vakat tähän -maahan, Seppi, meidän pitää nyt mennä kappeliin rukoilemaan Isämeidän; -sen aikaa ne voivat olla tässä." - -Mutta Seppi oli itsepäinen. - -"En tahdo mennä sisälle, minun on liian kuuma", sanoi hän ja istui -maahan. - -"Ei, Seppi, tule nyt, kyllä se täytyy tehdä", kehotti Helli. "Etkö -muista enää isä Kleemensin sanoneen, että kappelin ohi kulkeissa aina -on mentävä sisään jotakin rukoilemaan. Nouse nyt ja tule pian!" - -Seppi jäi itsepintaisesti maahan istumaan. Mutta Helli ei jättänyt -häntä rauhaan. Vallan surullisena tarttui hän hänen käteensä ja nosti -hänet seisaalleen. "Sinun täytyy tulla, Seppi, sillä lailla ei -varmaankaan käy hyvin, sinun pitäisi myös rukoilla mielelläsi." - -Samassa tuli joku alhaaltapäin kappelia kohden, ja yhtäkkiä seisoi isä -Kleemens lasten edessä. - -Seppi oli yhdellä hyppäyksellä hänen jalkainsa juuressa. Lapset -ojensivat kiireesti munkille kätensä. - -"Seppi, Seppi", sanoi hän aivan ystävällisesti puristaessaan tämän -kättä, "mitä olenkaan kuullut? Sinäkö et tahdo seurata pikku Helliä, -kun hän mielellään menisi kanssasi kappeliin? Mutta minäpä sanon -sinulle jotakin: Katsos, ei Herra Jumalamme mitenkään pakota ketään -menemään kappeliin rukoilemaan, vaan meillä on lupa saada siellä -rukoilla häntä. Ja joka kerta, kun sen teemme, lahjoittaa hän meille -jotakin, me vain emme aina voi sitä heti nähdä." - -Sitten lähti hyvä munkki taas tiehensä, ja Seppi astui nyt -vastustelematta Hellin kera kappeliin ja luki hartaasti rukouksensa. -Kun lapset jonkun ajan perästä taas tulivat ulos, kuulivat he kovia -ääniä ja läähätystä polulta, joka tässä kohdin hyvin jyrkkänä laskeutuu -Ziller-purolle. Nyt tuli peräkkäin kolme päätä esiin, ensin tytönpää ja -sitten kaksi pojanpäätä, ja nyt seisoi yhtäkkiä kolme lasta vastapäätä -noita toisia, ja suuresti hämmästyneinä katselivat he kaikki toisiaan. - - - - -Toinen luku. - -Uusi tuttavuus. - - -Äsken ilmaantunut tyttö oli suurin kaikista, hän lienee ollut -yhdentoistavuotias ja suurempi pojista hiukan toista vuotta nuorempi, -jotavastoin toinen näytti melkoista pienemmältä, mutta sangen -tanakalta. Tyttö lähestyi nyt vielä pari askelta lapsia ja kysyi: - -"Mitkä teidän nimenne ovat?" - -Lapset mainitsivat niinensä. - -"Mistä te olette kotoisin?", kysyi lapsi edelleen. - -"Altkirchistä, tuolta, mistä näkyy kirkontorni", vastasi Helli ja -osoitti punaista tornia kukkuloitten välissä. - -"Siellä siis on teidän kirkkonne. Meillä on myöskin sellainen kirkko, -mutta se on suljettuna ja sinne mennään vain sunnuntaisin. Mutta -tuollaisia kappeleita ei meillä ole ensinkään. Tuolla ylempänä on -vielä yksi, katso, Kurt, ihan ylhäällä metsänrinteessä." Tyttö näytti -sormellaan korkealle ylös, ja veli nyökäytti päätään merkiksi, että hän -näki toivomansa esineen. "Tahtoisin vain tietää, miksi teillä täällä on -sellaisia kappelia niin monella kukkulalla." - -"Jotta voi mennä sisälle rukoilemaan, kun kulkee ohi", sanoi Helli -nopeasti. - -"Sitähän saattaa muutenkin tehdä", arveli toinen tyttö, "voihan -kaikkialla rukoilla, missä on. Rakas Jumala kuulee kaikkialla -rukouksemme, sen tiedän." - -"Niin, mutta ei ajatellakaan, että pitäisi joskus rukoillakin, kunnes -tullaan kappelille, silloin sen heti huomaa ja tekeekin sen", vastasi -Helli vakavasti. - -"Nyt meidän täytyy mennä, Liisa", muistutti Kurt-veikko, jota -keskustelu pitkästytti. Mutta Liisalla ei ollut mitään kiirettä, hän -teki mielellään hiukan tuttavuutta, ja pikku Helli miellytti häntä, -koska hän vastasi niin päättävästi ja oli nyt juuri sanonut jotakin, -jota Liisa ei lainkaan voinut kumota, miten hän asiaa pohtikin. Niinhän -todellakin oli, ei hänenkään milloinkaan pälkähtänyt päähänsä, että -saattaisi joskus rukoillakin ja kiittää hyvää Jumalaa kävellessään ja -ilakoidessaan, joskin hän oli Hellille varsin varmasti sanonut, että -saattaahan kaikkialla rukoilla. Nyt teki kappelikin yhtäkkiä aivan -uuden vaikutuksen Liisaan, sillä siihen asti oli hän katsellut sitä -kuin puuta, joka seisoi paikallaan vain siksi, että kerran, aikoja -sitten oli asetettu siihen, mutta hän ei ollut vielä koskaan ajatellut, -että se vielä tänään saattaisi huutaa jotain määrättyä jokaiselle -ohikulkijalle. Nyt tuntui hänestä yhtäkkiä kuin olisi hyvä Jumala -osoittanut taivaasta kappelia ja sanonut: "Tuossa se seisoo, jotta -sinäkin kerran minua ajattelisit." - -Kun Liisa mietteisiinsä vaipuneena ei pitkään aikaan virkkanut mitään, -jatkoi Helli: "Eikä ole mikään käsky, vaan lupa, että saamme astua -sisälle ja rukoilla, sillä niin tehdessämme antaa hyvä Jumala meille -aina jotakin, joskaan emme saata sitä nähdä. Isä Kleemens on niin -sanonut." - -"Niin, mutta minä haluaisin mieluummin kerran jotakin, jonka saattaa -nähdä", lisäsi nyt pikku Seppi, joka oli seisahtunut Hellin viereen ja -tarkkaavasti kuunnellut. - -"Tunnetko sinäkin isä Kleemensin?", kysyi Liisa aivan iloissaan, sillä -tämä oli Ziller-puron toisellakin puolen laajalti kaikkien lasten hyvä -tuttu ja ystävä. Missä ikinä he hänet näkivät pitkässä kaavussaan, -suuri ristiinnaulitunkuva sivullaan, juoksivat he heti joka taholta -hänen luokseen ja ojensivat hänelle kätensä, ja samassa hän veti pitkän -kaapunsa alta vanhan kirjelaukun ja antoi kullekin lapsista kauniin, -värillisen kuvan. Liisa oli saanut jo monta sellaista, niissä oli -vaaleanpunaisia pikku enkeleitä, jotka sirottelivat kukkia, ja toisissa -taas oli kukoistava ruusupensas ja pikkulintu istumassa ylinnä siinä, -ja sitten oli monta muuta kuvaa, ja isä Kleemensin nimi herätti eloon -Liisan rakkaimpia muistoja. - -"Hän asuu siellä meillä Altkirchissä, ylhäällä vanhassa luostarissa ja -tulee usein luoksemme", ilmoitti Helli. - -"Niin, ja hän tuo isoäidille usein kokonaisen leivän", täydensi Seppi, -joka erikoisesti muisti tämän seikan. - -"Nyt meidän pitää mennä, meillä on vielä pitkälti juustomiehelle", -sanoi Helli nostaessaan vakkakimppuansa ja ojentaessaan Sepille omansa. - -"Tulethan joskus luokseni Rechbergille", kysyi Liisa, joka mielellään -tahtoi jatkaa uutta tuttavuutta. - -"En osaa sinne, en ole vielä koskaan käynyt Ziller-puron toisella -puolen." - -"No, sinnehän on ihan helppo löytää, tule nyt vain joskus aikaisin -sunnuntai-iltapäivällä", rohkaisi häntä Liisa, "sitten leikimme iltaan -asti. Sinun on vain kuljettava sillan yli tuolla alhaalla ja sitten yhä -vain ylöspäin aina korkeimmalle kohdalle asti, siellä on Rechberg, ja -tuo suuri talo, joka on aivan erikseen ylinnä, on meidän. Tule siis -silloin!" - -Nyt lapset erosivat. Helli lähti Sepin kera vuorta ylöspäin, ja Liisa -alkoi tarkata veljiään, joista ei vähiin aikoihin ollut kuullut mitään. -Kurt oli kiivennyt vanhaan kuuseen kappelin vieressä ja kiikkui -uhkarohkeasti edestakaisin lahonneella oksalla, joka arveluttavasi -rätisi, niin että Liisa mielenkiinnolla katseli, romahtaisiko Kurt -kohta oksineen alas. Tämä tuntui hänestä enemmän hullunkuriselta kuin -vaaralliselta. Lähelle kuusta oli pieni, paksu Kaarlo oikaissut itsensä -maahan ja nukahtanut sikeästi, niin sikeästi, että Liisan äänekkäät -huudot kehottaessaan häntä nousemaan häipyivät jäljettömiin. Mutta -samassa tuli jotakin vierimällä kukkulaa alas, mikä yhtäkkiä sai Kurtin -oksaltaan ja Kaarlon jaloilleen. Se oli suuri lammaslauma, vanhoja ja -nuoria, suuria ja pieniä lampaita, Koko parvi aaltoili, hyppeli ristiin -rastiin, ja lauman rinnalla juoksi suuri paimenkoira ja haukkui -herkeämättä, jottei kukaan laumasta eksyisi, niin kovasti ja hartaasti, -että Kaarlo silmänräpäyksessä siitä heräsi ja kiireesti hyppäsi pystyyn -katsellakseen alaspäin vierivää laumaa. - -Paimen ajoi laumaansa lasten ohi Altkirchiä kohden. Nuo kolme -katselivat hiljaisella ihastuksella ohikulkijoita eivätkä kyllikseen -saattaneet silmäillä hullunkurisia hyppyjä, joita pienet, somat -karitsat tekivät emiensä viereltä, ja kuinka nämä huolestuneina -seurasivat katseillaan, hyppelisivätkö karitsat vallattomina riveistä -ja eksyisivät. Kun lauma oli jo melkein kulkenut ohi, ja viimeiset -vanhat lampaat vain enää juoksivat jälessä, silloin hengähti yhä vielä -ällistyksissään oleva Kaarlo syvään ja sanoi: "Kunpa meillä vain olisi -sellainen karitsa!" - -Samaapa Kurt ja Liisakin juuri sinä silmänräpäyksenä ajattelivat, ja -kaikki kolme olivat yhtäkkiä harvinaisen yksimielisiä. Liisa ehdotti -nyt heti, että palattaisiin kiireesti kotiin ja pyydettäisiin isää ja -äitiä antamaan heille sellainen karitsa. Sitten kuvaili hän vielä -veljilleen, kuinka he saattaisivat kuljettaa karitsaa kaikkialle -mukanaan ja viedä sen laitumelle ja aina katsella sen hauskoja hyppyjä -ja kuinka he vartioisivat sitä yhtä huolellisesti kuin isot lampaat. He -riemastuivat kaikki ajatellessaan voivansa omistaa karitsan, jopa siinä -määrin, että he suorastaan syöksyivät vuorta alas ja juoksivat sitten -sillan yli Liisa edeltä. Häntä seurasi Kurt, ja molemmat ryntäsivät -hennon portaan yli hypellen niin korkealle ilmaan, että silta heilui ja -tutisi heidän jalkainsa alla, ja irtonaiset laudat keikkuivat, niin -että toisten perässä juokseva Kaarlo menetti kaiken vakavan pohjan -jalkojensa alta, lankesi keskellä siltaa ja oli vähältä suistua -vuolaaseen Zlller-puroon. Kurt kääntyi takaisin ja nosti hänet pystyyn, -ja koska Liisa sillä välin oli päässyt maalle, ei silta enää notkunut -edestakaisin, ja veljekset saapuivat nyt onnellisesti toiselle -puolelle. Tie sieltä ylös Rechbergille oli jokseenkin pitkä, ja lapset -tarvitsivat runsaasti kolme neljännestuntia, ennenkuin saapuivat -viimeiselle jyrkänteelle ja näkivät tulen tuikkivan asuinhuoneen -akkunoista; oli näet jo tullut pilkkopimeä. - -Jo tunnin ajan oli ylimaaherran rouva levottomana kulkenut edestakaisin -kamarista kiviportaille, sitten alas puutarhaan katsellen yltympäri, -palannut sitten taas takaisin ja vähän päästä tehnyt saman kierroksen -uudelleen. - -Hän ei ollut päivällisestä saakka nähnyt ketään lapsista, ja kello -neljän tienoissa kahviaikana olisi heidän tavallisuuden mukaan -pitänyt olla kotona. Äiti oli antanut heille luvan viettää vapaan -lauantai-illan ylhäällä metsikössä, ja niin olivat heti syötyä kaikki -kolme riemuissaan juosseet tiehensä. Mutta nyt oli tullut pimeä, eikä -lapsista vieläkään kuulunut hiiskaustakaan. Missähän he olivatkaan, kun -niin myöhästyivät? Vai olisikohan pikku Kaarlolle, joka ei vielä -kävellyt ensinkään varmasti, tapahtunut jotakin? Äidin mieleen tuli -kaikellaisia huolestuneita ajatuksia ja hän juoksi yhä rauhattomampana -ulos ja takaisin sisälle ja joka akkunaan. - -Mutta nyt -- siinähän ne tutut äänet olivat, ne kuuluivat jo etäältä -varsin kiihtyneiltä. Äiti juoksi ulos -- aivan oikein, siinä he -kiipesivät ylös, ja kun lapset huomasivat äidin, juoksivat he toinen -toistaan nopeammin voidakseen ensiksi kertoa; pikku Kaarlo vain jäi -kauas toisten jälkeen. Kurt ja Liisa hyökkäsivät melkein yhtaikaa äidin -luo ja tahtoivat molemmat kertoa kaiken samalla kertaa, mutta samassa -kuului toiselta taholta luja ääni: "Illalliselle! Illalliselle!" Nämä -sanat lausui ylimaaherra, joka juuri palasi toimistaan ja rupesi -kotijärjestyksen ylläpitäjäksi. - -Kun nyt kaikki istuivat rauhassa pöydän ääressä, saattoi kertominen -alkaa, mutta nyt se ei tahtonutkaan kohta oikein sujua, sillä ensiksi -oli selitettävä, mitä oli tapahtunut, koska lapset eivät olleet tulleet -kahviajaksi kotiin, -- määräys, jota oli noudatettava. - -Vihdoinkin saatiin selville, että Liisan mielestä oli aika käynyt liian -pitkäksi ylhäällä metsikössä ja hän oli ehdottanut, että kavuttaisiin -ylös vanhan lehmuksen luo. Koska sieltä näki ylös kappelille ja alas -Ziller-purolle ja kapealle sillalle, oli Liisan vallannut vastustamaton -halu kerran juosta sinne asti ja katsella kaikkea ympäristöllä, ja -portaan keikkumista ja vapisemista muisteli hän vielä suurena -nautintona eräästä aikaisemmasta huviretkestä asti. Heti olivat -veljetkin suostuneet aikeeseen, ja niin kiiruhdettiin matkalle, joka -lopulta huomattiin kumminkin paljoa pitemmäksi kuin miltä se oli -näyttänyt. Kun nyt luvaton retki oli tunnustettu, ja varoitettu toiste -siten seuraamasta jokaista mielijohdetta, päästiin täyteen kertomisen -vauhtiin. Ensin puhuttiin kappelista, sitten molemmista lapsista, -sitten lammaslaumasta ja sitten vietä kerran alusta alkaen ja vielä -perinpohjaisemmin. Lopuksi seurasi kuvaus hauskasta Ziller-puron yli -menosta ja kuinka siinä oli käynyt. Tästä kuvauksesta kyllä seurasi, -että isä ankarasti kielsi vastedes kaikki retket Ziller-purolle. Tuo -häilyvä silta oli laitos, jonka poistamista ylimaaherra jo kauan oli -innokkaasti ajanut, mutta joka siitä huolimatta yhä vain säilyi -entisellään. - -"Kaarle paksu lepää päivätyöstään, ja teidänkin päivätyönne lienee jo -lopussa", sanoi nyt isä ja pudisteli vähän vieressään olevaa tuolia, -jolle Kaarlo sillävälin oli nukahtanut, sillä hän oli kestänyt suuren -ponnistuksen. Tätä hyvää ensi unta ei kumminkaan ollut niinkään helppo -keskeyttää, ja yhtäkkiä tarttui isä tuoliin ja kantoi sen ynnä nukkujan -makuuhuoneeseen, ja hypellen seurasivat muut lapset perässä ja -riemuitsivat tuosta oivasta kepposesta. Viimeiseksi tuli äiti ja -häneltä oli aika vaiva saada yksi lapsista hereille ja toiset levolle. - -Siitä päivästä lähtien ei kulunut ainoatakaan aamiaista, päivällistä -tai illallista ilman että lapset toinen toisensa perästä, yhä uudelleen -ja joka äänilajissa lausuivat sanat: "Kunpahan meillä vain olisi -sellainen karitsa!" Vihdoin kyllästyi ylimaaherra siihen. - -Eräänä iltana äidin istuessa lasten kera pöydän ympärillä ja pikku -Kaarlon, jonka aika vanhempien lasten koulutehtäviään harjoitellessa -tuli pitkäksi, juuri kuudennen kerran toistaessa: "Kunhan meillä vain -olisi --", avasi isä yhtäkkiä oven selkosen selälleen, ja sisään -hyppäsi todellinen, elävä karitsa. Pikku elukka oli lumivalkean, -kiharaisen villan peittämä ja niin soma, etteivät lapset sellaista -olleet vielä koskaan nähneet. Nyt syntyi sellainen ilometeli, sellainen -hälinä ympäri huonetta, ettei enää sanaakaan saattanut kuulla, sillä -karitsa kiiti etsien ja määkien nurkasta toiseen etsien tietä ulos, ja -kaikki kolme lasta ilosta huutaen juoksivat sen perässä. Mutta yhtäkkiä -kajahti isän luja ääni: "No niin, nyt riittää! Nyt pääsee pikku lammas -ensiksikin uuden uutukaiseen navettaansa, ja te tulette luokseni -kuulemaan, mitä minulla on teille sanottavana." Lapset saivat ensin -saattaa karitsansa ulos, ja he tuumivat suuresti kummastuneina, missä -pikku elukalle varustettu uusi navetta sijaitsisi ja minkä näköinen se -olisi. - -Aivan oikein, ihka uusista laudoista oli laitettu pieni osasto kauas -hevostallin perälle, ja siinä oli kauniita, valkeita olkia, joilla -karitsa saisi maata. Karsinaan oli asetettu pieni häkkikin; siihen sopi -kaataa ruohoja, heiniä ynnä muuta, mikä karitsalle hyvältä maistui. Kun -se nyt oli asetettu hyvästi nukkumaan pahnoilleen ja makasi aivan -hiljaa ja hengitti enää vain hiukan pelokkaasti, silloin sanoi isä, -että nyt sen piti saada nukkua, sulki matalan oven ja viittasi lapsia -seuraamaan itseään. - -Sisällä huoneessa istuutui hän, asetti kolme lastaan eteensä, kohotti -etusormensa ja sanoi vakavasti: - -"Kuunnelkaa nyt minua tarkasti ja ajatelkaa, mitä kuulette. Olen -ottanut pikku lampaan emänsä luota antaakseni sen teille. Nyt tulee -teidän olla sille emän sijassa, kaita ja hoitaa sitä, niin että se -alkaa viihtyä luonanne eikä kuole koti-ikävään. Teidän tulee joka -joutohetkenä ottaa se ulos, leikkiä sen kanssa ja kävelyttää sitä, -Voitte viedä sen ylös laitumelle, sieltä saattaa se itse valikoida -ruohoa itselleen; saatte mennä sen kanssa, minne haluatte. Mutta ette -milloinkaan saa jättää elukkaa yksiksensä, ette silmänräpäykseksikään, -se on vielä liian pieni tullakseen toimeen, se eksyisi heti, ei -löytäisi enää navettaa ja saattaisi surkeasti menehtyä. Joka sen -tallista ottaa, hän pitää sitä silmällä, kunnes on saattanut sen -takaisin paikoilleen. Oletteko oikein ymmärtäneet minua ja tahdotteko -hoitaa karitsaa niin täsmällisesti kuin olen sanonut teille, tai jos -mieluummin tahdotte olla sitä tekemättä, niin sanokaa, siinä -tapauksessa vien sen vielä tänään emälleen takaisin." - -Lapset huudahtivat kaikki kolme, että isä jättäisi heille karitsan. He -eivät mistään hinnasta tahtoneet antaa sitä pois. He lupasivat kaikki -kolme sydämestään ja koko tahdostaan paimentaa karitsaa ja pitää siitä -huolta kuten isä vaati eikä antaa elukan milloinkaan jäädä yksikseen. -Kukin vakuutti itse haluavansa joka kerta viedä karitsan takaisin -talliin, kun se aika tuli, sillä se oli oleva heille suurin ilo. Mutta -isä teroitti heille vielä kerran tämän asian tärkeyttä ja sanoi, että -sen lapsista, joka ottaisi karitsan ulos, tulisi myös viedä se sisälle, -niin oli oleva. Vielä kerran lupasivat lapset menetellä elukkansa -suhteen tarkalleen isän määräyksen mukaisesti ja antoivat kaikki kolme -hänelle kätensä vahvistukseksi ja olivat niin täynnä ihastusta -ajatellessaan ainaiseksi saavansa omistaa oman, elävän karitsan, että -he sinä iltana vasta sangen myöhään saivat unta. Pieni, muuten niin -unelle herkkä Kaarlokin seisoi pystyssä vuoteessaan ja huusi kerta -toisensa perästä Kurtille: "Isä saa kyllä nähdä, ettei karitsan -tarvitse meillä menehtyä, kyllä minä siitä huolen pidän." - - - - -Kolmas luku. - -Mitä salaaminen vaikuttaa. - - -Seuraavana päivänä oli pääkysymyksenä, mikä karitsan nimeksi -pantaisiin. Liisa ehdotti, että sille annettaisiin nimi "Eulalia", -sillä se oli hänen ystävättärensä kissan nimi ja tuntui hänestä -erittäin kauniilta. Mutta veljet eivät tahtoneet siitä mitään tietää, -nimi oli heistä liian pitkäveteinen. Kurt ehdotti nimeä "Neero", sillä -se oli hänen ihailemansa suunnattoman suuren koiran nimi alhaalta -myllyltä. Mutta Liisa ja Kaarlo eivät ensinkään halunneet karitsan -nimeksi samaa kuin tuon leveäkuonoisen koiran. Nyt kysyttiin äidin -neuvoa asiassa, ja hän ehdotti, että elukkaa kutsuttaisiin oman -laatunsa mukaisesti "Kutripääksi". - -Tästä nimestä olivat lapset heti yksimielisiä, ja se oli karitsan nimi -siitä lähtien. Valkoisen, soman Kutripään tuottama ilo oli kaikkien -kolmen mielestä kaikkia muita iloja ja huveja parempi. Jokaisena -lomahetkenä se haettiin navetastaan ja sitä kuljetettiin sinne tänne. - -Välistä lähtivät lapset kaikin yhdessä ulos ja veivät Kutripään ylös -laitumelle tai metsikköön ja istuutuivat sen kera sinne. Liisan tällöin -penkillä istuessa ja elukan tuttavallisesti pannessa päänsä hänen -helmaansa, juoksivat Kurt ja Kaarlo läheiselle apilaspellolle ja toivat -oivia, meheviä lehtiä. Ne söi Kutripää sitten suurella mielihyvällä -toisen toisensa perästä heidän kädestään ja määki vähä väliä varsin -iloisesti. - -Toisinaan haki joku lapsista yksinään karitsan tallista ja otti sen -mukanaan retkelle, kun oli toimitettava joku asia alhaalla myllyllä tai -leipurilla tai vanhan pesumummon luona. Silloin asteli karitsa aina -iloisesti kuljettajansa rinnalla ja tuntui aivan hyvin ymmärtävän, kun -Kurt ja Liisa ja erikoisesti sen hyvä ystävä Kaarlo sille näillä -matkoilla puhelivat. Se vastasi tällöin vähäväliä myöntävällä, -iloisella määkinällä ja katseli sen lisäksi seuraajaansa niin hartaan -ymmärtäväisesti, ettei ollut epäilemistäkään Kutripään vilkkaasta -osanotosta keskusteluun. Päivä päivältä tuli se myös yhä -tuttavallisemmaksi ja hellemmäksi lapsia kohtaan. Nyt painautui se aina -heti sitä vasten, joka haki sen tallista, ikäänkuin sen oma emä olisi -tullut. Lapset myös rakastivat sitä päivä päivältä yhä enemmän ja -hoitivat ja paimensivat sitä ja veivät sen kävelyjen ja hauskojen -keskustelujen jälkeen aina huolellisesti takaisin tallissa olevaan -pieneen karsinaansa pehmeälle olkivuoteelleen. - -Kutripää viihtyi tuossa mainiossa hoidossa niin hyvin, että se kävi -varsin lihavaksi ja näytti lumivalkeine villakiharoineen niin siistiltä -ja sievältä kuin olisi se aina ollut pyhäpuvussa. - -Niin kului kaunis, aurinkoinen syksy, ja oli tullut marraskuu niin -pian, etteivät lapset vielä koskaan olleet sellaista huomanneet. Nythän -saattoi jo puhua joulusta, sillä johan sen juhlan täytyi tulla -seuraavassa kuussa. Kurt ja Kaarlo voivat hyvästi yhdistää nykyhetken -ilot ja tulevaisuuden toiveet ja siten nauttia kaksin verroin. Niinpä -he iloitsivatkin lakkaamatta Kutripäästään ja jokaisella kävelyllään -kertoivat he sille kaikesta ihanuudesta, minkä joulujuhla toisi -mukanaan, ja luettelivat sille kaikki esineet, joita he salaa toivoivat -Jeesus-lapselta. Kutripää kuunteli silloin hyvin tarkkaavaisesti, -eivätkä veljekset olleet antamatta sillekin toiveita saada osansa -juhlalahjoista. Niinpä he useimmiten nauttivatkin kaikin kolmin näistä -ihanista toiveista ja tulivat siten päivä päivältä vielä -tuttavallisemmiksi keskenään. - -Liisa oli hieman erilainen. Kun hänellä oli odotettavissa joku uusi, -suuri ilo, valtasi se hänet kuumeentapaisesti ja täytti silloin niin -kaikki hänen ajatuksensa, että entiset ilot joutuivat kaikki syrjään. -Nyt oli Liisalla erikoisen hyvä ystävä suuressa talonpoikaistalossa -alas Ziller-purolle johtavan tien varrella, ystävällinen Maria, joka -aina mieluisasti suostui kaikkiin Liisan aikeisiin. Tätä ystävätärtä -tahtoi Liisa nyt niin mielellään kerran käydä tervehtimässä, sillä -hänen kanssaan saattoi hän puhella paremmin perinjuurin joulujuhlaa -koskevista toiveistaan ja odotuksistaan kuin veljien kanssa, joilla oli -niin peräti erilaiset toiveet ja jotka eivät edes käsittäneet hänen -omiaan. - -Äiti antoikin Liisan mennä kyläilylle, hän sai lähteä ensimäisenä -vapaana iltapäivänä. Hän malttoi töin tuskin odottaa, kunnes äiti vielä -oli sitonut hänen ympärilleen lämpimän villahuivin, joka kyllä oli -tarpeen kylmässä marraskuun tuulessa. Sitten riensi Liisa hypellen -tiehensä, ja äiti katseli vielä lastaan, kunnes tämä oli ehtinyt -puoliväliin rinnettä alas, sitten palasi hän sisälle. Samassa juolahti -Liisan mieleen, että matkaa oli koko pitkältä ja että oikeastaan olisi -ollut hauskaa ottaa Kutripää seuraksi mukaan, elleivät veljet jo olleet -sitä ottaneet. Nopeasti palasi hän takaisin, juoksi talliin, löysi -Kutripään rauhallisena makaamassa pahnoillaan, otti sen kiireesti ulos -ja juoksi nyt sen kanssa alaspäin kuivaa tietä pitkin, jolla kirjavat -syyslehdet lensivät hänen ympärillään tuulessa. Lyhyessä ajassa olivat -he alinomaa juosten päässeet matkansa perille. Pian käveli Liisa -syvällisiin keskusteluihin vaipuneena edestakaisin talon edustalla -Kutripään hyvillään pureksiessa lehtiä pensasaidasta, joka ympäröi -puutarhaa. Ystävyksetkin virkistivät itseään pitkien neuvottelujen -välillä syömällä makeita päärynöitä ja mehukkaita, punaisia omenia, -joita oli runsaasti, sillä Marian äiti oli heti tuonut suuren -kopallisen hedelmiä, ja mitä lapset eivät jaksaneet syödä, se piti -Liisan ottaa mukaansa. Niin oli aina ollut, sillä talossa kasvoi -runsaasti hyviä omenia ja päärynöitä. - -Kun Liisan oli aika palata kotiin, lähti ystävätär heti saattamaan -häntä, ja niin paljon oli heillä yhä vielä sanottavaa toisilleen, että -he olivat aivan huomaamattaan ehtineet Liisan kodin luona olevalle, -pienelle jyrkänteelle. Maria jätti nopeasti hyvästi, ja Liisa kiiruhti -tietä ylös, olihan jo tullut pimeä. Nyt tultuaan pihalle, välähti kuin -salama hänen mieleensä ajatus: "Missä on Kutripää?" Hän tiesi -ottaneensa sen mukaansa, nähneensä sen sitten vielä syövän lehtiä -pensasaidasta, sitten oli hän sen aivan unohtanut eikä enää yhdelläkään -silmäyksellä tarkannut sitä. Mitä suurimman kauhun vallassa syöksyi hän -taas vuorta alas ja huusi joka taholle: "Kutripää! Kutripää! Missä -olet? Tulehan nyt! Tule nyt!" Mutta kaikki oli hiljaa, Kutripäätä ei -näkynyt missään. Liisa juoksi takaisin talonpoikaistaloon asti. -Asuinhuoneen akkunoista loisti jo tuli, hän saattoi kiviportailta -talon edustalla hyvin nähdä sisälle. He istuivat siellä kaikin -illallispöydässä, isä, äiti ja Maria, hänen veljensä ja rengit, ja -uuninrahilla makasi vanha kissa. Mutta ei missään ollut jälkeäkään -Kutripäästä näkyvissä, miten Liisa tähystelikin joka nurkkaan. Nyt -juoksi Liisa rakennuksen ympäri puutarhaan, ympäri koko pensasaidan ja -taas puutarhaan ja siellä pensasaidan sisäpuolitse yhä houkutellen: -"Kutripää, tulehan nyt! Tulehan nyt!" Kaikki turhaan, karitsasta ei -ollut jälkeäkään näkyvissä eikä kuuluvissa. Liisan tuska yhä kasvoi. -Tuli yhä pimeämpi, ja tuuli ulvoi yhä kovemmin ja oli vähällä -pyyhkäistä hänet mukaansa. Hänen täytyi palata kotiin, mitä piti hänen -tehdä? Hän ei voinut sanoa kadottaneensa Kutripäätä, koska hän oli sen -unohtanut. Mutta äidille tahtoi hän sen sanoa. Hän juoksi voimainsa -perästä vuorta ylös. Kotona oli jo kaikki illallista varten valmiina, -isäkin oli jo saapunut. Liisa hyökkäsi huoneeseen niin punaisena ja -kuumana, tukka hajallaan, että äiti sanoi: "Tuollaisena et voi tulla -pöytään, lapsi; mene ensin siistimään itsesi." Ja isä lisäsi: "Näin -myöhään ei sinun yleensä pidä tulla kotiin! Häviä nyt ja tule heti -muuttuneena takaisin, taikka ei ole enää mitään syötävää." Liisa -totteli nopeasti. Syömisestä ei ollut väliä, paljon mieluummin olisi -hän ollut tulematta enää ollenkaan, mutta se ei käynyt päinsä. Hän -palasi masentuneena paikalleen. Hän pelkäsi hirveästi, mitä muita -huomautuksia ja kysymyksiä vielä tulisi. Mutta ennenkuin kukaan vielä -saattoi sanoa hänelle sanaakaan, kiinnitti kaikkien perheenjäsenten -huomiota eräs uusi tapaus. - -Hannu-renki pisti päänsä ovesta sisään ja sanoi: "Luvallanne, herra -ylimaaherra, ovathan lapset kaikki kotona kuten Katri sanoo, eikä -pikkulammas ole vielä tallissa." - -"Mitä?", sanoi ylimaaherra tulistuen. "Siinä nyt ollaan! Kuka on -ottanut sen ulos? Kuka sen on tehnyt?" - -"En minä vain!" -- "En minä vain!" -- "Minä en varmastikaan!" -- "En -minäkään!", huusivat Kurt ja Kaarlo niin raivokkaasti yhteen ääneen, -ettei ensinkään saattanut kuulla, vaikeniko Liisa, vai huusiko hänkin. -Äiti sanoi hilliten: "Älkäähän nyt niin myrskyisesti. Liisa varmaan ei -ole sitä tehnyt, jo iltapäivällä juoksi hän yksin ystävättärensä Marian -luo ja palasi vasta muutamia hetkiä sitten." - -"Siis on kumminkin toinen teistä sen tehnyt", keskeytti isä nopeasti -suunnatessaan läpitunkevan katseen molempiin poikiin. - -Vastaukseksi kaikui hänelle suunnaton huuto: "En minä vain!" -- "En -minä vain!" -- "Minä en varmastikaan!" ja molemmat katselivat niin -rehellisesti silmät selällään isää, että tämä heti huudahti: "Ei, ei, -eivät he sitä ole tehneet. Sitten on Hannu mahtanut jättää tallinoven -auki lampaan ollessa siellä, ja se lienee samassa silmänräpäyksessä -juossut ulos; mutta sekin näyttää minusta niin epätodenmukaiselta, -pitääpä käydä katsomassa." - -Isä jätti huoneen tutkiakseen asiaa vielä ulkona tallissa. - -Kun nyt syyttämisen ja puolustuksen aiheuttama kiihtymys oli ohi, sai -toinen vaikutus vallan. Yhtäkkiä pani Kaarlo päänsä käsivarrelleen ja -nyyhkytti ääneen surkeasti: "Nyt on Kutripää hukassa! Me emme saa sitä -enää! Nyt täytyy sen kuolla kurjuuteen!" - -Nyt yhtyi Kurtkin häneen. Ääneen itkien huudahti hän: "Niin, nyt tulee -yhä kylmempää, eikä sillä ole mitään syötävää ja sen täytyy paleltua ja -menehtyä." Ja vielä kovemmin kuin nämä molemmat alkoi nyt Liisa itkeä -ja valittaa. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta saattoi selvästi kuulla, -kuinka paljon tuskaisempi ja syvempi hänen surunsa vielä oli kuin hänen -veljiensä, ja Liisahan kyllä tiesi, miksi. Vielä kun myöhemmin Kurt ja -Kaarlo aikoja sitten olivat nukahtaneet patjoilleen ja näkivät iloisia -unia Kutripäästä, makasi Liisa vielä levottomuuden vallassa vuoteessaan -eikä saanut unta. Häntä ei vaivannut ainoastaan sääli karitsaa kohtaan, -joka nyt arkana ja hyljättynä harhaili ulkona, vaan hän myös tiesi itse -aiheuttaneensa sen ja lisäksi oli hän vielä salannut asian, vaikka -hänen olisi pitänyt se tunnustaa. - -Liisa ei tosin ollut huutanut mukana: "En minä vain! En minä vain!" -mutta hän oli vaijennut, kun äiti niin luottavasti sanoi: "Liisa ei ole -voinut sitä tehdä", ja lapsi tunsi kyllin selvästi, että hän oli -salaamisellaan tehnyt saman vääryyden kuin jos hän olisi valehdellut. -Liisa oli sangen onneton eikä saanut lohdutusta eikä rauhaa, kunnes hän -päätti heti seuraavana aamuna ilmaista kaikki äidille, ehkäpä Kutripää -sentään vielä löytyisi. - -Seuraavana aamuna paistoi aurinko kirkkaasti, ja heti aamiaisen jälkeen -päätettiin, että kaikki kolme heti koulun päätyttyä lähtisivät -Kutripäätä etsimään, senhän täytyi olla jossakin. Iltapäivällä -tahtoivat he tehdä samaa ja olivat kaikki vakuutettuja, että sen -illaksi täytyisi löytyä. Äitikin sanoi lapsille vielä lohdutukseksi, -että isä oli jo varhain aamulla lähettänyt Hannun etsimään elukkaa -kaikkialta, sitenhän oli hyviä toiveita sen löytämisestä. -Onnellisimmaksi tunsi näistä toiveista itsensä Liisa, joka ajatteli, -ettei hänen nyt tarvitsisikaan sanoa mitään, kaikki tulisi kai ilmankin -ennalleen. - -Sinä päivänä etsittiin karitsaa pitkin koko Rechbergiä, joka talosta -sitä kysyttiin, mutta Kutripää oli kuin hävinnyt maan pinnalta. Ei -yksikään ihminen ollut sitä koskaan nähnyt, ei missään näkynyt siitä -jälkeäkään. Sitä etsittiin ja kyseltiin vielä muutamia päiviä, mutta -turhaan. Sitten sanoi ylimaaherra, että oli kylliksi haettu, se ei -auttaisi enää mitään, joko ei eläinrukka enää ollut elossa tai oli se -eksynyt aivan etäälle. - -Muutaman päivän perästä satoi ensi lumi, ja niin taajaan ja suurina -putoilivat hiutaleet, että lyhyessä ajassa koko puutarha oli lumen -peitossa, ja tuo valkea peite kohosi puoliväliin pensasaitaa. Muulloin -olivat lapset joka vuosi suunnattomasti iloinneet ensi lumesta ja -huudahdelleet ja riemahdelleet sitä enemmän, kuta enemmän hiutaleet -ryöppysivät. - -Nyt olivat he aivan hiljaa ja katselivat mikä mistäkin akkunasta, ja -jokaisen täytyi itsekseen ajatella Kutripäätä, joka ehkä makasi jossain -kylmän lumen alla, tai koetti kahlata siinä eikä voinut ja huusi -tutulla äänellään surkeasti apua, eikä kukaan kuullut eikä auttanut -sitä. Kun isä vielä illalla kotiin tullessaan sanoi: "Tulee pureva -pakkanen yöksi, lumi on jo kovaksi jäätynyt. Jos eläinrukka vielä on -jossain ulkona eikä ole kuollut, niin menehtyy se ensi yönä surkealla -tavalla. Kunpa en olisi koskaan tuonut karitsaraukkaa kotiin!" --, -silloin puhkesi Kaarlo niin surkeaan valitukseen, ja Kurt ja Liisa, -myöskin täynnä tuskaa yhtyivät siihen niin sydäntä vihlovasti, että isä -jätti huoneen, ja äiti koetti nyt parhaansa mukaan lohduttaa. Siitä -alkaen ei ylimaaherra enää milloinkaan puhunut karitsasta, ja äiti -puhui lapsille armaasta joulujuhlasta, kun he uudelleen alkoivat surra -Kutripäätä. Hän sanoi heille, että Jeesus-lapsi oli tullut ilahuttamaan -kaikkia sydämiä, ja että tämä juhlapäivä nyt pian tulisi ja tekisi -heidätkin taas iloisiksi. Mutta kun säälivä Kaarlo kylminä, pimeinä -iltoina taas alkoi valitella: "Kunpa vain ei Kutripään täytyisi palella -tai väristä kuoliaaksi tuolla ulkona!", silloin lohdutti äiti: -"Katsohan, Kaarlo, kyllä hyvä Jumala huomaa pienet eläimetkin, hän on -voinut valmistaa Kutripäälle johonkin lämpimän vuoteen ja antaa sille -hyvin käydä. Ja joskaan se ei enää ole meidän luonamme, emmekä voi -sitä hoitaa, niin tyytykäämme nyt kumminkin ja jättäkäämme Kutripää -kokonaan hyvän Jumalan haltuun." - -Kurtkin kuunteli tarkkaavaisesti äidin siten lohduttaessa Kaarloa, ja -niin veljekset vähitellen tulivat taas ihan iloisiksi, uskoivat -Kutripään kokonaan hyvän Jumalan haltuun ja iloitsivat nyt päivä -päivältä enemmän ja toivehikkaammin lähestyvästä joulujuhlasta. Mutta -Liisa ei tullut iloiseksi heidän kerallaan, häntä ikäänkuin painoi -raskas kuorma, joka aivan masensi hänet eikä koskaan enää antanut hänen -tulla iloiseksi. Öisin näki hän unissaan Kutripään makaavan nälkään -kuolemaisillaan ja jähmettyneenä lumessa, ja se katsoi häneen kovin -surullisin silmin ja sanoi: "Sinä sen teit." Silloin heräsi Liisa -itkien, ja kun hän myöhemmin tahtoi hauskutella veljien kanssa, ei hän -voinut, sillä hänen täytyi aina ajatella: Jos nuo molemmat tietäisivät, -että hän sen oli tehnyt! Isää ja äitiä ei hän enää koskaan saattanut -katsoa suoraan silmiin, sillä hänhän oli salannut heiltä, mitä hänen -olisi pitänyt tunnustaa, eikä hän nyt enää mitenkään voinut saada sitä -sanotuksi, sillä nyt oli hän jo niin kauan luulotellut vanhemmille -olevansa tietämätön asiasta. - -Siten ei Liisalla ollut yhtään hauskaa hetkeä enää, ja päivä päivältä -näytti hän surullisemmalta ja onnettomammalta, ja kun Kurt ja Kaarlo -tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Iloitsehan sinäkin, Liisa, kerran, -nyt tulee joulu joka päivä lähemmäksi, ja ajatteleppas, mitä kaikkea -saattaakaan tulla!" silloin nousivat heti kyyneleet Liisan silmiin ja -puoleksi itkien sanoi hän: "Minä en voi enää iloita, en milloinkaan, en -ikinä enää, en joulunakaan." Se tuntui sääliväisestä Kaarlosta sentään -liian surulliselta ja hän sanoi Liisalle kylläkin lohduttavasti: -"Katsos, Liisa, kun ei enää voi mitään tehdä, silloin jättää kaikki -hyvän Jumalan haltuun ja silloin tulee taas iloiseksi, kun vain ei ole -tehnyt mitään pahaa, äiti on sen sanonut." Mutta silloin Liisa vasta -oikein alkoikin itkeä, niin että Kaarloa rupesi pelottamaan ja hän -hyppäsi pystyyn ja juoksi pois kuten Kurt jo ennen oli tehnyt, sillä -hänestä oli kovin ikävää, että iloinen Liisa oli niin muuttunut. - -Äitikään ei ollut voinut olla huomaamatta muutosta Liisan olennossa. -Usein hän hiljaisuudessa tarkkasi lasta, mutta ei tehnyt mitään -kysymyksiä hänelle. - - - - -Neljäs luku. - -Mitä hyvä Jumala antaa. - - -Marraskuu oli loppuun kulumassa. Lumi oli kohonnut vielä paljon -ylemmäs, päivä päivältä yltyi nyt pakkanen. Altkirchissä siirteli -isoäiti ohutta peittoansa edestakaisin, hän ei tahtonut enää ensinkään -lämmetä sen alla. Huone olikin aika kylmä, sillä siellä oli vain pieni -puuvarasto, ja tässä paksussa lumessahan ei saattanut löytää yhtään -risua. Kahvia keitettiin vain harvoin ja pavut täytyi nyt aina survoa -kivillä, mylly oli ainaiseksi pilalla, eikä ollut varaa uuteen. Isoäiti -paralla oli paljon valitettavaa ja voivoteltavaa. Isoisä istui -enimmäkseen uuninrahilla, koetti viihdyttää valittelevaa ja punoi -sillävälin pieniä pajuvakkojaan. - -Niinkauan kuin oli herkeämättä satanut lunta ja syvä hanki oli pysynyt -pehmeänä, oli isoisän itse täytynyt kantaa vakkasensa juustomiehelle, -sillä jos hän olisi lähettänyt lapset, olisivat ne painuneet lumeen. Ei -ollut mitään aurattua tietä vuorta ylöspäin, isoisänkin oli vaikea -päästä kulkemaan, niin syvään hän välistä vaipui kinoksiin. - -Mutta nyt oli taivas kirkastunut, ja aavat lumikentät olivat yltympäri -jäätyneet niin lujasti, että saattoi kävellä niitten yli kuin kovaa -katua, hanki ei pettänyt painavien miestenkään alla. Nyt saattoi taas -kerran lähettää lapsetkin kävelylle, Helli kietoi huivin ympärilleen ja -pikku Seppi pani villalakin päähänsä, sitten he lähtivät matkaan -kummallakin vakkakimppunsa käsivarrellaan. Kun he runsaan puolentunnin -kuluttua saapuivat kappelille, laski Helli vakkansa maahan ja tarttui -pikku Sepin käteen astuakseen sisään. Mutta Seppi oli taaskin -vastahakoinen: "En tule, en tahdo nyt rukoilla, sormiani palelee", -väitti hän ja ponnisti jaloillaan maata vasten, jottei Helli saisi -häntä siirretyksi eteenpäin, Mutta tämä pyysi ja veti häntä ja -muistutti, mitä isä Kleemens oli sanonut, ja oli ihan suruissaan, -ikäänkuin saattaisi Seppi heidät molemmat menettämään jonkin suuren -lahjan. Helli oli jo kuullut ja ymmärtänyt niin paljon hätää ja -kurjuutta, että hänestä tuntui suurelta onnelta ja lohdutukselta saada -siten polvistua ja rukoilla Taivaallista isää, joka tahtoo auttaa -kaikkia köyhiä. Vihdoin Seppi suostui, ja he astuivat hiljaiseen -kappeliin. Helli lausui hiljaa ja hartaasti rukouksensa. Yhtäkkiä -kuului syvässä hiljaisuudessa omituinen, valittava ääni. Vähän -pelästyneenä kääntyi Helli Sepin puoleen ja sanoi hiljaa: "Älä niin -sano kappelissa, sinun pitää olla hiljaa." Yhtä hiljaa, mutta -julmistuneena vastasi Seppi: "Enhän minä mitään sanonut, sinähän -sanoit." - -Samassa kuului valitus uudelleen, mutta kovemmin. Seppi katseli -tutkivasti erästä kohtaa alttarin luona. Yhtäkkiä tarttui hän Helliä -käsivarteen ja veti hänet sellaisella voimalla penkiltään alttaria -kohden, ettei hän voinut olla seuraamatta. Siellä alttarin juurella, -puoleksi alttariliinan peitossa makasi valkea karitsa vavisten ja -väristen vilusta ja oikoen hentoja jalkojaan ikäänkuin se ei olisi -voinut uupumuksesta enää liikahtaakaan. - -"Se on lammas, nyt me kerrankin saimme lahjaksi jotain, minkä voi -nähdä", selitti pikku Seppi iloisena. - -Helli katseli ihmeissään elukkaa. Hänen mieleensä olivat johtuneet isä -Kleemensin sanat eikä hän voinut muuta uskoa kuin että hyvä Jumala, -joka antaa jokaiselle rukoilevalle jotakin, tänään oli lähettänyt -heille karitsan. Sitä Helli vain ei ymmärtänyt, miksi se makasi niin -näännyksissä ja kuin puolikuolleena. Hän alkoi silitellä eläintä -näyttääkseen sille, ettei sen tarvinnut pelätä, mutta tämä tuskin -hievahti ja vain silloin tällöin valitti surunvoittoisesti. - -"Mennään kotiin sen kanssa ja annetaan sille perunaa, sen on nälkä", -sanoi Seppi, sillä hän tiesi vain siitä pahasta, joka jo usein oli -saanut hänetkin valittamaan. - -"Mitä sinä oikein ajattelet, Seppi? Meidänhän pitää mennä ylös -juustomiehen luo", muistutti velvollisuuksistaan tarkka Helli. "Mutta -noin yksikseen emme sitä tännekään voi jättää", ja miettiväisenä -katseli lapsi levottomasti hengittelevää elukkaa. "Nyt minä tiedän -jotakin", jatkoi Helli hieman mietittyään, "näinhän voidaan tehdä. Sinä -vartioit karitsaa täällä ja minä juoksen parhaani mukaan juustomiehelle -ja tulen takaisin, ja sitten menemme kotiin!" - -Seppi oli sangen tyytyväinen ehdotukseen, ja Helli juoksi heti -tiehensä, kuin kepeä metsäkauris kiiti hän lumiaavikkoa ylös. - -Seppi istui maahan ja katseli hyvillään lahjaansa. Karitsa oli niin -tuuhean, paksun villan peittämä, että kun viluinen Seppi pisti kylmän -kätensä sen turkkiin, lämpisi se heti niin suloisesti, että hän heti -pisti toisenkin. Nyt siirtyi hän aivan elukan viereen, se oli kuin -pieni uuni hänelle, sillä vaikka se itse värisikin vilusta, oli sen -villaturkki kumminkin mainio lämmityskeino Sepille. - -Tuskin puolta tuntia myöhemmin palasi Helli juoksujalkaa takaisin, ja -nyt aikoivat lapset viedä lahjansa iloiten kotiin isoisälle ja -isoäidille. Mutta turhaan yrittivät he nostaa karitsaa jaloilleen. Se -oli niin heikko, että se heti kaatui maahan, kun he olivat sitä hiukan -kohottaneet, ja valitti sitten vallan haikeasti. - -"Sitä täytyy kantaa", sanoi Helli, "mutta se on liian raskas minulle, -sinun pitää auttaa minua", ja hän näytti Sepille, miten tämän tuli -karitsaan tarttua, jottei siihen sattuisi, ja niin he kantoivat sen -yhdessä pois. Matka kävi tosin hiukan hitaasti, sillä oli jotenkin -hankalaa kulkea ja kahden kantaa taakkaa, mutta lapset olivat niin -iloissaan lahjastaan, etteivät he hellittäneet, kunnes tulivat -mökillensä ja nyt saattoivat hyökätä yllätyksineen huoneeseen. - -"Me olemme saaneet lampaan, elävän lampaan, jolla on ihan lämpöinen -villa", huusi Seppi jo sisään astuttaessa, ja kun he olivat päässeet -sisään, laskivat he karitsan hämmästyneen isoisän viereen uuninrahille. -Sitten alkoi Hellikin kertoa, kuinka kaikki oli tapahtunut ja kuinka -oli käynyt aivan niinkuin isä Kleemens aina oli sanonut, että hyvä -Jumala aina antaa jotakin sille, joka rukoilee, sitä vain ei aina voi -nähdä. - -"Mutta tänään sen voi nähdä", lisäsi Seppi iloissaan. - -Isoisä katsahti isoäitiin, mitä hän siitä ajattelisi, ja tämä taas -katsahti häneen ja sanoi: "Mitä arvelet siitä, Joosef? Sanohan sinäkin -sanasi." - -Hetkisen mietittyään sanoi isoisä: "Nyt pitää mennä kysymään isä -Kleemensiltä, mikä lienee tämän tarkoituksena, taidan itse mennä, -luulen minä," Samassa nousi hän istuimeltaan, pani vanhan karvalakin -päähänsä ja lähti. - -Isä Kleemens tuli isoisän mukana. Tervehdittyään isoäitiä ja sanottuaan -hänelle pari ystävällistä sanaa istuutui hän lopen uupuneen karitsan -viereen, joka makasi lattialla, ja katseli sitä. Sitten otti hän Hellin -ja Sepin eteensä ja sanoi ystävällisesti: "Nähkääs, lapset, sillä -tavalla käy: Kun joku rukoilee, antaa hyvä Jumala hänelle iloisen ja -luottavan sydämen. Se on kaunis lahja ja siihen liittyy sitten vielä -paljon muita, hyviä lahjoja. Mutta tämä karitsa on eksynyt, se lienee -siitä suuresta laumasta, joka vielä myöhään syksyllä kerran kulki tämän -kautta, paimen kyllä kysynee sitä. Sen on jo aikoja sitten täytynyt -eksyä, sillä se on aivan nälkiintynyt ja puolikuollut, ehkemme saa sitä -edes enää oikein henkiin. Ensiksi täytyy sille nyt antaa hiukan -lämmintä maitoa ja sitten katsoa, mitä muuta se voi nauttia." - -Hyvä munkki oli viimeisiä sanoja lausuessaan kohottanut vähäsen -karitsaa ja pannut säälivästi kätensä sen pään alle. - -Nyt sanoi isoisä arasti: "Tehkäämme voitavamme. Helli, mene katsomaan, -onko yhtään maitopisaraa jälellä." - -Mutta isä Kleemens esti Helliä ulos menemästä ja sanoi: "En minä niin -tarkoittanut, jos suostutte ehdotukseeni, otan karitsan luokseni, sillä -on minun tykönäni enempi tilaa, ja minä voin sitä hoitaa." - -Se oli suuri huojennus molemmille vanhuksille, sillä eiväthän he -tahtoneet antaa karitsan kuolla nälkään, eivätkä tienneet, mistä -hankkia sille ravintoa. - -Nyt otti isä Kleemens väsyneen pikku eläimen käsivarrelleen ja lähti -siten sen kanssa vanhaa luostaria kohden. Seppi katseli kauvan hänen -jälkeensä ja napisi hieman. - -Parin päivän perästä näki isoisä isä Kleemensin taas tulevan mökkiään -kohden ja sanoi kummastuneena isoäidille: "Mitä ajattelet, miksi tulee -hyvä munkki taas luoksemme?" - -"Lammas lienee kuollut, ja hän tahtoo nyt sanoa meille, ettemme muka -turhaan odottaisi saavamme löytäjäisiä paimenelta", arveli isoäiti. - -Isä Kleemens astui sisään, hänestä saattoi huomata, ettei hänellä ollut -mitään hyvää sanomaa tuotavana. Helli ja Seppi juoksivat heti häntä -vastaan antaakseen hänelle kätensä. Hän silitteli molempia -ystävällisesti, sitten sanoi hän hiljaa isoisälle: "Soisin, että -lähettäisitte lapset vähäksi aikaa pois, minulla on teille puhuttavaa." - -Isoisän mieli kävi vähän epävarmaksi ja hän ajatteli itsekseen: "Kunpa -edes voisin siirtää isoäidin vähän syrjään, ettei hän kuulisi, jos -jotakin pahaa on ilmoitettavana." Hän antoi Hellin kainaloon tinapullon -ja sanoi: "Mene Sepin kanssa maitoa hakemaan, ja jos tulette hiukan -liian aikaisin, niin voitte odottaa ylhäällä talonpojan luona, -navetassa on lämmintä." - -Kun lapset olivat lähteneet, siirsi munkki tuolinsa lähemmäksi isoäidin -vuodetta ja sanoi: "Tulkaa tekin, Joosef, vähän lähemmäksi, minun pitää -ilmoittaa teille molemmille jotakin, mutta vastenmielisesti sen teen: -Asia koskee Juusoa." - -Tuskin oli tämä sanottu, kun isoäiti puhkesi äänekkääseen valitukseen -ja huudahti kerta toisensa perästä: "Ah, Jumalani, että minun vielä -sekin piti kokea! Minun viimeisenä toivonani oli, että Juuso vielä -kerran palaisi ja auttaisi meitä vanhoilla päivillämme, ja nyt on -kaikki hukassa. Ehkä meidän vielä täytyy kärsiä suurta häpeääkin, -vaikka olemme rehellisesti ja kunnollisesti tulleet toimeen aina -vanhuuden päiviin asti. Oi, kuinka mielelläni olisinkaan valittamatta -mitään muuta ja makaisin nurkumatta kovalla sijallani ja olisin ilman -kahvitilkkaa elämäni loppuun asti, jos vain ei olisi tuota Juuson -asiaa! Kunpa hän ei olisi syössyt itseään ja meitä onnettomuuteen ja -häpeään!" - -Isoisäkin istui kovin kauhistuneena ja masentuneena. - -"Mitä hän onkaan tehnyt, isä?", kysyi hän arkana, "onko se pahaa?" - -Munkki vastasi, ettei hän vielä ensinkään tiennyt, mitä se oli, hän oli -vain kuullut, että Juuso oli toisella puolen Ziller-puroa pannut -jotakin toimeen ja nyt oli hän joutunut tekemisiin Rechbergin -ylimaaherran kanssa, tämä kai vangituttaisi hänet. - -"Ah, Jumalani, sielläkö hän sen on tehnyt?" huudahti isoäiti uudelleen. -"Voi, kuinkahan hänen nyt käy! Kai ne rankaisevat häntä aika ankarasti -jo senkin tähden, että hän on toista uskontoa." - -"Ei, ei, älkää sellaista otaksuko", keskeytti tässä munkki torjuen, "ei -se niin ole. Herra ylimaaherra ei harjoita vääryyttä ja, mitä uskoon -tulee, on hänellä siitä hyvä mielipide, olen itse kuullut hänen sanovan -useammin kuin kerran: 'Ziller-puron tällä puolen asuva hurskas ihminen -ja samallainen toisella puolen, he rukoilevat molemmat aivan samaa -taivaallista Isää, ja toisen rukous on hänelle aivan yhtä mieluinen -kuin toisenkin.' Olen tuntenut tuon herra ylimaaherran jo vuosikausia -ja voin myöskin sanoa teille, että olen jo satoja kertoja ollut -rakentavissa keskusteluissa hänen ja hänen vaimonsa kanssa, ja me -olemme ymmärtäneet toisiamme niin hyvin, että meidän silloin on aina -tullut oikein hyvä olla ja niin, että tunnen oikein vetäymystä sinne, -kun en vain pitkään aikaan ole siellä käynyt. Aijonkin ennen pitkää -mennä sinne taas nähdäkseni, kuinka Juuson laita on ja sanoakseni -kenties jonkun sanan herra ylimaaherralle hänen hyväkseen." - -Tästä aikeesta olivat molemmat vanhukset sangen iloisia ja kiitollisia, -mutta isoäidin valtasi vielä kerran huoli, ja hän sanoi vaikertaen: -"Kunhan en minä vain olisi syypää siihen, että meille nyt täytyy käydä -niin huonosti, koska olen niin paljon nurkunut ja valittanut -vähäpätöisiä asioita. Mutta sitä en varmaan enää tahdo tehdä, vaan olen -kärsivällinen, isä Kleemens. Mitä arvelette, hyväksyyköhän taivaallinen -Isämmekin katumukseni eikä rankaise minua niin ankarasti?" - -Munkki lohdutti isoäitiä vielä ja kehotti häntä pysymään hyvässä -päätöksessään. Sitten nousi hän ja lupasi vanhuksille tulevansa taas, -heti kun olisi käynyt Rechbergillä ja voisi tuoda tietoja Juusosta. - -Isoisä saattoi munkkia ulos, siellä kysyi hän: "Ja miten on pikku -lampaan laita? Elääkö se vielä, vai onko se kuollut?" - -"Ei kuolemisesta puhettakaan", vastasi isä Kleemens iloisesti, "se -pyöristyy ja pullistuu ja hyppelee jo taas hullunkurisesti ja on niin -tuttavallinen elukka, että minun on oikein ikävä antaa se pois, kun -paimen kerran tulee. Olen lähettänyt hänelle tiedon, että karitsa on -minun luonani, hän kai antaa sen olla, kunnes hänellä on asiaa tälle -seudulle, ja nyt Jumalan haltuun!" Munkki pudisti isoisän kättä ja -lähti kiireesti pois, sillä hänellä oli lohdutettavina vielä muita -sairaita, jotka ikävöiden häntä odottivat, olihan hyvä isä Kleemens -kaikkien köyhien ja sairaitten lohduttaja koko Altkirchissä ja vielä -laajalti ympäristöllä. - - - - -Jouluiltana. - - -Kauvan kaivattu joulupäivä oli tullut. Aamusta varhain olivat Kurt ja -Kaarlo kulkeneet kuumeisessa odotuksessa huoneesta toiseen, portaita -ylös ja alas, eivätkä he missään saattaneet löytää pysyvää sijaa, sillä -lähestyvän onnen valtava tunne ajoi heitä yhä uudelleen yltympäri. -Alituisesti kulkiessaan tuntui heistä kuin voisivat he vähän nopeammin -lähestyä iltaa. - -Liisa istui aivan hiljaa eräässä nurkassa ja antoi tuskin vastausta, -kun veljet saapuivat hänen luokseen ja tahtoivat temmata hänet mukaan -korkealentoisiin toiveisiinsa. Sellaista joulupäivää ei Liisa vielä -koskaan ollut elänyt. Kuinka täynnä iloista levottomuutta ja mitä -palavinta illan odotusta olikaan hän ennen ollut! Kuinka täynnä onnea -ja riemua hän oli ollut, niin ettei hän tiennyt mitään ihanampaa kuin -nämä odotuksen hetket ja sitten niitten äkillisen toteutumisen -säteilevässä kynttilänvalossa! Nyt istui hän siinä ja tahtoi niin -mielellään iloita kuten veljet, mutta häntä painoi ikäänkuin kuristava -taakka, joka tukahutti jokaisen ilontunteen. Ja kun hän tahtoi pakottaa -itsensä heittämään pois ja unohtamaan kaiken ja sittenkin iloitsemaan -illasta kuten ennen, tuntui hänestä kuin kuulisi hän yhtäkkiä jonkun -tulevan, joka oli löytänyt Kutripään kuolleena ja tiesi, että hän oli -sen hukannut ja unohtanut, ja aikoi juuri sanoa sen isälle. Silloin -ryömi Liisa vielä peremmälle nurkkaan ja kuunteli tarkasti, ja ilo oli -ihan mennyttä; se ei enää tullut hänen sydämeensä. - -Iltapäivällä olivat Kurt ja Kaarlo vihdoinkin saaneet hetkisen rauhaa, -tai pikemminkin oli jännitys, joka nyt oli saavuttanut korkeimman -kohtansa, lumonnut heidät molemmat jakkaralle istumaan, siinä he -kuunnellessaan ja odotellessaan saattoivat enää vain hiljaa puhella -keskenään. - -"Mitä arvelet krokettipelistä kirjavine palloineen?" kuiskasi Kaarlo, -"luuletko, että Jeesus-lapsi ajattelee sitä?" - -"Ehkä", vastasi Kurt hiljaa, "mutta tiedätkö mitä? Minä toivoisin vielä -paljoa mieluummin, että hän olisi ajatellut uutta kelkkaa, sillä, -katsos, Kessler ei luista hyvin, ja sitten on meillä vain Vuohi, ja kun -Liisa taas kerran tulee iloiseksi, niin saatpahan nähdä, kuinka hän -tahtoo laskea mäkeä, sen minä kyllä tiedän, emmekä me kaksi silloin saa -Vuohta milloinkaan, emmekä me molemmat edes sovi istumaan Kesslerille." - -"Niin, mutta entäs linnoitus sitten, tiedäthän, Kurt, kuinka monet -tuhannet kerrat me jo olisimme halunneet linnoitusta?", muistutti -Kaarlo, "melkein vielä mieluummin olisimme ilman kelkkaakin, eikö -sinustakin?" - -"Kyliähän niinkin", sanoi Kurt epäröiden, sillä hänen mieleensä oli jo -taas juolahtanut uusi ajatus. "Tai mitä, jos Jeesus-lapsi toisikin -värilaatikon, ja saisimme taas maalata suuria sotamieskuva-arkkia?" - -"Oi, oi!", voihki Kaarlo aivan ihastuttavan odotuksen ahdistamana. - -Nyt astui äiti huoneeseen. "Lapset", sanoi hän ja viittasi heille -sormellaan, "tuolla pianon luona ovat kynttilät sytytetyt, menkäämme -nyt laulamaan laulu. Missä Liisa on?" - -Hämärässä ei äiti ollut huomannut Liisan istuvan nurkassa, eivätkä -veljeltään sitä havainneet, hän kun ei ollut hiiskahtanutkaan. Nyt -astui hän esiin, ja kaikki menivät pianon luo. Äiti istui sinne, soitti -ja johti laulua. Kurt ja Kaarlo yhtyivät täydestä kurkusta, ja Liisa -lauloi hiljaa mukana. Kun nyt laulussa tulivat sanat: - - 'Jeesus on suurempi, Jeesus on suurempi, - Hän sydämemme suruiset lohduttaa --', - -silloin lauloi Kaarlo ne niin iloisen repäisevästi, että saattoi -huomata, ettei hänellä sillä kertaa ollut mikään surullinen sydän. -Mutta Liisa oli kokenut, mitä on olla sydämestään surullinen, hän -nielasi ja nielasi eikä saattanut laulaa edelleen. Kun laulu oli -laulettu loppuun, nousi äiti ja sanoi: "Nyt jäätte hiljaa yhdessä -tänne, kunnes palaan." Mutta Liisa juoksi hänen jälkeensä ja huusi -surkeasti: "Äiti, äiti! Enkö saa kysyä sinulta jotakin?" - -Äiti veti lapsen makuuhuoneeseensa ja kysyi, mitä tämä pyysi. - -"Äiti, voiko Herra Jeesus tehdä kaikki, kaikki surulliset sydämet -jälleen iloisiksi?", kysyi Liisa murheellisena. - -"Kyllä, lapsi, kaikki", vastasi äiti, "kaikki, mikä heitä sitten -raskauttaneekin, ainoastaan yhtä hän ei voi ilahduttaa, sitä, joka -tahtoo säilyttää jonkun vääryyden eikä luopua siitä." - -Nyt puhkesi Liisa ääneensä itkemään: "Enhän minä enää tahdo sitä -säilyttää", nyyhkytti hän, "minähän tahdon sen sanoa. Minä otin -kumminkin Kutripään mukaani ja unohdin ja hukkasin sen sitten ja sitten -salasin asian ja olen syypää siihen, että se on kuollut nälkään ja -viluun, enkä voi enää ensinkään iloita, en mistään." - -Nyt veti äiti Liisan hellästi luokseen ja sanoi lohduttaen: "Nyt olet -saanut kokea, rakas lapsi, kuinka vääryys, jota sydämessämme -säilytämme, tekee meidät kauhean onnettomiksi. Kyllä sinä sen muistat -etkä enää tahdo sitä tehdä. Mutta nyt olet katuen tunnustanut sen, ja -nyt voi ja tahtoo pyhä Kristus tulla sydämeesi ja tehdä sen uudelleen -iloiseksi, sillä tänään tahtoo hän aivan erikoisesti ilahduttaa kaikkia -sydämiä. Pyyhi nyt kyyneleesi ja mene veljien luo, minä tulen kohta -jälessäsi." - -Liisan sydämeltä oli otettu sellainen paino, ja niin keveältä ja -vapaalta tuntui hänestä, että hän olisi mieluimmin hyppinyt yli -vuorten. Vasta nyt valtasi hänet yhtäkkiä voimakkaasti tietoisuus: -Tänään on joulu! Mitä kaikkea voikaan tänään vielä tapahtua? Hänen koko -olentonsa riemuitsi. Vain yksi ainoa varjo vielä toisinaan nousi hänen -mieleensä: Kutripää! Missähän nälkään kuollut Kutripää nyt makasi? - -Kun Liisa korkealle hypellen tuli veljiensä luo, olivat nämä hyvin -ihmeissään, mutta Kaarlo sanoi heti: "Onpa hyvä, että taas olet -tuollainen, minä jo ajattelinkin, että kyllä tulisit iloiseksi." - -Nyt täytyi Liisan hiukan purkaa iloista liikutustaan ja vasta äsken -heränneitä toiveitaan veljille, mutta hänen parhaillaan innokkaasti -kertoessaan kajahti talon kello kovasti ja yhä kovemmin, ja Kaarlo -huudahti lumivalkeana liikutuksesta: "Jeesus-lapsi!" Samassa avasi äiti -oven, ja valovirta tulvehti lapsia vastaan -- he syöksyivät sitä -kohden. - -Siinä säteili ja kimmelsi ja säihkyi joka puolella, ja ihmeellisen -ihanuuden häikäisemänä oli aluksi mahdotonta saada selville, mitä -kaikkea siinä olikaan. Keskellä ainakin seisoi suuri kuusi, jossa oli -kirkkaita, säteileviä kynttilöitä kaikilla oksilla ylhäältä alas asti, -ja punertavia pikku enkeleitä ja loistavia perhosia liehui kynttilöiden -ympärillä, ja punaisia mansikoita ja kimaltelevia kirsikoita ja -kullattuja päärynöitä ja omenia riippui joka oksalla, ja lapset -juoksentelivat puun ympärillä sanattomina ihastuksesta. Mutta yhtäkkiä -ryntäsi jokin sisään, ja Liisa oli samassa vähältä kaatua kumoon, hän -päästi suunnattoman ilohuudon -- todellakin, siinähän oli Kutripää! -Pyöreänä kuin pallo, reippaana ja vallattomana puskasi se Liisaa ja -hieroi pientä päätänsä häntä vasten ja määki äänekkäästi ilosta. Kurt -ja Kaarlo syöksyivät tuttua ääntä kohden ja saattoivat tuskin uskoa, -mitä näkivät. Ei nälkään eikä viluun kuolleena, ilmi elävänä ja -iloisena seisoi Kutripää taas heidän keskellään! He olivat vähältä -kuristaa sen rakkaudesta ja ilosta. - -Kaarlo oli samassa huomannut vielä muuta, hän loikkasi syrjään: "Kurt! -Kurt!" huusi hän ihan suunniltaan, "linnoitus, linnoitus!" Mutta Kurt -oli jo hypännyt toiselle puolelle ja huusi vastaan: "Tule tänne! Tule -tänne! Tässä on uusi kelkka! Voi, sitä upeata kelkkaa!" Ja Kaarlon -juostessa hänen luokseen huudahti hän vielä kerran: "Voi, voi! Tuossa -on värilaatikko! Voi, kuinka paljon siveltimiä siinä on!" - -Liisa puristi ja hyväili yhä vielä Kutripäätä, sillä sen ilmestyminen -oli hänen rakkain lahjansa. Kuinka iloinen hän nyt taas saattoikaan -olla! Kaikki, kaikki oli ohi, mikä oli häntä kiusannut, kaikki oli taas -hyvin! Mitenkä se olikaan mahdollista? - -Yhtäkkiä huomasi Liisa kaksi silmää, jotka selkosen selällään -hievahtamatta ja ihaillen tuijottivat puuta. Senhän täytyi olla pikku -Seppi. Liisa nousi lattialta, missä hän oli kyykkysillään istunut -Kutripään vieressä -- aivan oikein, siinähän pikku Hellikin istui Sepin -vieressä ja katseli hämmästynein silmin kaikkea loistavaa ihanuutta -ympärillään. - -Liisa meni lasten luo: "Oletko nyt tänään kerrankin tullut luokseni, -Helli?" kysyi hän. "Eikö puu olekin kaunis? Tiesitkö, että Jeesus-lapsi -tulisi tänään?" - -"Oi en! Oi en!" sanoi pikku Helli sangen ujosti ja hiljaa, "mutta -äitisi toi meidät tuosta sisään, Tänään vasta sanoi isä Kleemens, että -karitsa on teidän ja että saisimme tuoda sen tänne." - -"Tekö sitten toittekin Kutripään? Mutta mistä sitten, Helli? Missä se -sitten oli? Kuinka se saattaakaan olla niin terve ja lihavan näköinen?" - -Nyt tuli äiti heidän luokseen ja sanoi, että Liisa sitten kuulisi -kaiken häneltä, mutta nyt tuli hänen viedä lapset akkunapöydän luo, -sillä Jeesus lapsi oli ajatellut heitäkin. Ensin eivät mitkään -kehotukset saaneet Seppiä hievahtamaankaan, sillä sellaista loistavaa -puuta houkuttelevine, kimmeltävine, ihmeellisine koruineen joka oksalla -ei hän vielä eläissään ollut nähnyt, hän ei voinut enää siirtää -silmiään siitä. Hän ei millään ehdolla ottanut askeltakaan eteenpäin, -miten houkuttelevalta kutsumus kuuluikin. Vihdoin sanoi Liisa: "Tule -nyt, Seppi, tuolta pöydän tyköä voit ihan yhtä hyvin nähdä puun ja -sitten vielä lisäksi, mitä Jeesus-lapsi on sinulle tuonut." - -Nyt liikahti Seppi hitaasti ja kääntämättä katsettaan puusta. Mutta -pöydällä kohtasi häntä näky, jota hän ei ollut odottanut. Lautasella -oli piparkakku, niin suuri, ettei hän sellaista ollut koskaan nähnyt, -ja yltympäri oli koko joukko punaisia omenia ja suuria pähkinöitä. Ja -niitten vieressä oli luja selkäreppu, jossa saattoi kantaa kaikki, mitä -koulussa tarvitsi, niin ettei sitten mikään joutunut hukkaan. Ja kirja -ja taulu ja kivikynä, joita kaikkia Seppi pääsiäisestä alkaen tulisi -tarvitsemaan, olivat jo valmiina repussa. Ja sen vieressä oli vielä -Sepille varsin kestävä nuttu, jollaista ei hänellä vielä milloinkaan -ollut ollut. Sen jälkeen, kun Liisa oli sanonut: "Nämä ovat Sepille", -seisoi tämä kuin kivettyneenä pöydän vieressä ja katsahti ensin -Helliin, olisiko tämä totta, ja sitten taas aarteisiinsa. - -Ei Hellikään saattanut kylliksi katsella kaunista, lämpöistä hametta -ja runsaasti täytettyä ompelulipasta, joka vielä oli suuren -piparkakkulautasen vieressä. Mutta nyt hän suuresti pelästyi, sillä -herra ylimaaherra tuli yhtäkkiä häntä kohden erään miehen kanssa, joka -äsken oli seisonut Hannun ja Katrin kera oven vieressä. Herra -ylimaaherra sanoi: "Katsokaahan tuonne, ette varmaankaan tunne heitä -enää." - -Sitten meni hän edemmäksi. - -Mies ojensi kätensä: "Anna minulle kätesi, Helli", sanoi hän. Lapsi -totteli ja katsoi häneen kysyvästi vakavilla silmillään. - -"Pikku Helli! Pikku Helli!" sanoi mies nyt liikutettuna, "älä minua -noin viero! Sinun katsantosihan on ihan kuin äitivainajasi. Tule, -sanohan edes sana, Helli, minähän olen isä, ja sinä katselet minua -aivan kuin hän." Ja hänen täytyi kerta toisensa perästä pyyhkiä -silmiään. - -"Meillä on vain isoisä ja sitten vielä isoäiti", selitti nyt -päättäväisesti Seppi, joka oli kuunnellut. - -"Ei, ei, Seppi, teillä on isäkin, minä olen isänne", sanoi isä ja -tarttui kummankin lapsen käteen. "Tahdon sen nyt varmaan näyttää -teille, mutta teidänkin pitää tuntea minut. Tahdothan, Helli, olla -ystävä isäsi kanssa, eikö niin? Sinustahan on tullut ihan äitisi -tapainen." - -Miehen täytyi yhä pyyhkeillä silmiään. - -"Kyllähän minä tahdon", sanoi Helli empien, "mutta minä en ensinkään -tunne teitä". - -Ylimaaherra oli tähän saakka katsellut tuota pientä ryhmää pöydän -luona, nyt hän taas lähestyi heitä. "Juuso", sanoi hän vakavasti, -"tiedän vielä yhden isän ja äidinkin, joita surettaa, ettei poika tunne -heitä, eikä enää yhdelläkään hyvällä sanalla eikä kiitollisella -vastapalveluksella muista heitä, jotka ovat elättäneet hänen omia -lapsiaan. Mutta tänään on joulu, tänään pitää kaikkien tulla iloisiksi. -Menkää, Juuso, valjastakaa Rusko reen eteen, teidän pitää viedä -lapsenne kotiin, loput uskon teidän tehtäväksenne." - -"Palkitkoon Jumala herra ylimaaherralle kaiken, palkitkoon Jumala -kaiken tuhatkertaisesti", sanoi Juuso liikutettuna. "Herra ylimaaherra -saa varmaan olla tyytyväinen minuun, niin totta kuin toivon, että Herra -Jumala on sieluparalleni armollinen." - -"Hyvä! Hyvä! Nyt tuumasta toimeen, Juuso, ja tuo tuosta pannaan mukaan -rekeen", ja ylimaaherra osoitti suunnatonta myttyä lasten pöydän -vieressä. Juuso nosti sen harteillensa ja lähti. - -Nyt käärittiin kauniisti kaikki lahjat, jotka kuuluivat pikku Hellille -ja Sepille. Sitten jättivät lapset hyvästi, ja päätettiin, että Seppi -ja Helli tulisivat taas ensimäisenä kauniina kevätsunnuntaina, ja -sitten tulisivat joskus Liisa ja hänen veljensä Altkirchiin, sillä he -halusivat mahdollisimman pian käydä Kutripään kanssa tervehtimässä isä -Kleemensiä kiittääkseen häntä hyvästä Kutripään hoidosta. Nyt tarttui -Katri kummankin lapsen käteen sijoittaakseen heidät alhaalla pihalla -rekeen, ja äiti huusi vielä kerran hänen jälkeensä: "Katri, kietokaa -heidät molemmat oikein hyvin suuriin peitteisiin, jottei heitä palele." - -Sisällä joulukuusen alla kesti vielä kauan, kauan ilo ja riemu monista -ihmeellisistä lahjoista, jotka sinne oli levitetty, ja ennen kaikkea -syntyi se yhä uudelleen iloisesti määkivästä Kutripäästä, joka oli -lapsille takaisin lahjoitettu. - -Samaan aikaan kuin voimakas Rusko rekineen laukkasi ylimaaherran -talolta, tuli isä Kleemens kuutamoista polkua pitkin alas vanhasta -luostarista. Hän hymyili hyvillään itsekseen, sillä hän ajatteli -Rechbergillä käyntiään kymmenen päivää sitten ja kuinka silloin oli -tullut ilmi, ettei Juuson laita ollutkaan niin huonosti kuin pelättiin. -Juuso oli karannut erään mestarin luota, joka oli pidellyt häntä -pahoin. Mutta mestari oli rikas ja arvossa pidetty talonpoika eikä -tahtonut suostua sellaiseen. Hän nosti suuren melun ja syytti Juusoa, -ja siten tuli asia ylimaaherran ratkaistavaksi, mutta tämä sanoi, ettei -renkiä saa pidellä pahoin, kuka tahansa isäntä lieneekin, ja Juuso sai -mennä matkaansa. Niin paljon oli munkki kuullut ylimaaherralta -itseltään. Sitten kertoi hän tälle vähäsen Juuson vanhemmista ja hänen -kahdesta lapsestaan ja kuinka Juuso ei ollut pahanluontoinen vaan -huikentelevainen, ja kuinka hän oli menetettyään vaimonsa joutuen pois -hyviltä raiteilta. Hän arveli, että ylimaaherra voisi vaikuttaa -hänessä muutosta hyväänpäin, jos hän vain tahtoisi vähän puhutella -häntä. Ylimaaherra oli silloin luvannut munkille tehdä sen, ja sitten -oli ylimaaherran rouva vielä tarkemmin kysellyt Joosefin taloutta ja -lapsia, ja niin oli johduttu toisesta toiseen. Lopuksi oli munkki vielä -kertonut karitsasta, jonka lapset olivat löytäneet ja joka nyt oli -hänen hoidossaan. Niin selvisi yhtäkkiä, kenen kadonnut karitsa oli, ja -että se oli Kutripää. Silloin olivat ylimaaherra ja hänen rouvansa -tulleet hyvin iloisiksi ja antaneet munkille tehtäväksi lähettää lapset -itse karitsaa tuomaan ja vieläpä joulupäivänä, jotta heilläkin olisi -juhlailta joulukuusineen. - -Se oli hyvälle munkille sanomaton ilo, mutta hänpä ei ollut maininnut -joulukuusesta sanaakaan, ei vanhuksille eikä lapsille ja siksi -hymyilikin hän taas varsin hyvillään ajatellessaan lasten yllätystä. Ja -koska hän mielellään tahtoi nähdä heidän iloiset kasvonsa ja toivoi -näkevänsä vanhuksetkin vielä hiukan iloisina, käveli hän nyt vielä -pimeässä pajumökkiä kohden. Heti kun hän astui huoneeseen, huusi -isoäiti hänelle: - -"Jumalan kiitos, että tulette, isä! Sitenhän saa edes lohdutuksen -sanan. Nyt on jo niin pimeä, ja lapset ovat vielä matkalla ja heidänhän -täytyy kulkea Ziller-puron yli. Voi, kunpa ei heille vain olisi vielä -jotain pahaa tapahtunut." - -"Ei, ei, isoäiti", sanoi munkki iloisella äänellä, "älkäämme tänään -enää valittako, tänään on iloa, ja pyhä Kristus vartioi tänään -erikoisesti lapsia, eikä anna yhdellekään tapahtua mitään pahaa. -Puhelkaamme nyt keskenämme jotain hyvää, siten kuluu aika parhaiten. -Tulkaa tekin, Joosef, mukaan!" - -Sillä välin antoi Juuso Ruskon laukata, niin että reki kiiti kuin -lentämällä, sillä hänet oli vallannut sellainen halu kerran taas päästä -kotiin, ettei hänen mielestään päästy kyllin nopeasti eteenpäin. -Kuuteen vuoteen ei hän ollut käynyt siellä, ja jos hänen mieleensä -joskus siellä ja täällä oli muistunut kotiseutu, niin oli hän aina -nähnyt edessään suuren surun ja tyhjyyden, jommoista hän silloin tunsi, -kun hänen Heleenansa kuoli. Paetakseen näitä ajatuksia oli Juuso sitten -kulkenut aina edemmäksi. Mutta tänään, kun hän oli nähnyt lapsensa, -tuntui hänestä kaikki toiselta, ja pikku Helli oli niin elävästi tuonut -hänen silmäinsä eteen äitivainajansa ja kaikki ne rauhalliset päivät, -jotka hän hänen ja vanhempainsa kanssa oli viettänyt pajumökissä, ettei -hän luullut voivansa kestää, kunnes taas näkisi mökin ja isän ja äidin. - -Nyt pysähtyi reki pajun kohdalle. Juuso nosti lapsensa reestä ja -viskasi paksun peitteen Ruskon selkään. Sitten tarttui hän toisella -kädellään Hellin, toiselta Sepin käteen ja astui huoneeseen. Mutta -siellä tuli Juuso niin liikutetuksi, että hän nyyhkyttäen juoksi -vuoteen luo ja huudahti: "Äiti! Isä! Älkää enää olko vihaisia minulle -ja antakaa minulle anteeksi. Minä tahdon varmaan myös tehdä voitavani, -jotta saatte vielä nähdä parempia päiviä. Tiedän kyliä, että te vaivoin -olette elättäneet itseänne, mutta jos Jumala suo, pitää tästä päivästä -alkaen olojen parantua." - -Isän ja äidin täytyi itkeä ilosta, ja äiti sanoi vain vähä-väliä: "Oi, -Juuso, Juuso, onko sekin mahdollista! En olisi ikänä saattanut uskoa, -että Herra Jumala voisi niin muuttaa sydämesi. Mutta nyt minä tahdonkin -enää vain ylistää ja kiittää häntä niinkauan kuin minussa henki on." Ja -isä antoi pojalle kätensä ja sanoi: "Se on oikein, Juuso, olkoon kaikki -anteeksi annettu ja unohdettu, ja ollos tervetullut luoksemme! Mutta -sano nyt, miten kohtasit lapset ja miten on laitasi?" - -Ensin täytyi Juuson vielä puristaa isä Kleemensin kättä. Tämä oli -hiljaa mielihyvästä myhäillen kuunnellut. Sitten kuulivat vanhemmat -hämmästyksekseen, että herra ylimaaherra oli ottanut Juuson rengikseen -ja uskonut jo hänelle hevosensa rekineen. Koska Hannu ja Katri aikoivat -uudeksi vuodeksi perustaa oman talouden, niin oli renginpaikka tullut -avoimeksi, ja Juuso lisäsi suuresti iloissaan: "Ja minkälainen paikka! -Niin hyvä herra, joka puhuttelee kuin isä, ja sen lisäksi niin oiva -palkka ja näin monta vaatekappaletta pitkin vuotta, sen kaiken olen -saanut tietää Hannulta. Mutta minä olen jo pyytänyt herra ylimaaherraa, -ettei hän anna minulle mitään palkastani, jotten voi mitään tuhlata, ja -jotta te kuukauden lopussa voitte saada kaikki. Nyt minulla tosin ei -ole teille muuta tuotavana kuin hyvä tahto." - -"Sekin on jonkin arvoista, antakoon Herra Jumala sille siunauksensa, -amen!", sanoi isä Kleemens. - -Pikku Seppi oli jo kauan kulkenut edestakaisin raskaine taakkoineen -eikä ollut löytänyt paikkaa eikä saavuttanut huomiota aarteilleen. -Mutta nyt hän saattoi tunkeutua isoäidin vuoteelle ja pian oli hän nyt -peittänyt puolet sijasta lahjoillaan, ja kun Helli sen näki, kiiruhti -hänkin peittämään toisen puolen omilla lahjoillaan. Niin katseli -isoäidin pää kuin keskeltä markkinoita, ja hänen täytyi ihmetyksestä -lyödä kätensä yhteen ja taas sanoa: "Onko sellainenkin mahdollista!" -Mutta kun Juuso vielä yhtäkkiä toi suuren mytyn sisälle ja avasi sen, -ja nyt tuli esille kolme, neljä kappaletta pehmeitä vuodevaatteita, -silloin ei isoäiti yllätyksestä ja suuresta kiitollisuudesta saattanut -enää sanoa mitään, mutta hän oli ristinyt kätensä ja kiitti varmaankin -hiljaisuudessa edelleen. Isoisä nosti maasta kovan esineen, joka oli -kierinyt vuodevaatteiden välistä, ja vanhuksen silmät loistivat ilosta, -sillä hänen ainoa toivomuksensa oli toteutunut: Hänellä oli ihka uusi -kahvimylly kädessään. Nyt saattoi hän vihdoinkin taas kerran saada -oikeata jauhoa ja valmistaa isoäidille sellaista juomaa kuin pitikin. - -Sellaista jouluiltaa, niin täynnä onnea ja iloa, ei vielä koskaan oltu -vietetty Joosef vakkamestarin mökissä. Juuso sai vielä kokea senkin -kaihoamansa ilon, että hänen lapsensa istuivat luottavaisesti hänen -polvilleen, Seppi toiselle, Helli toiselle, ja kumpikin tahtoi nyt -parhaiten tuntea isän, sillä koska he olivat nähneet, kuinka hän -rakasti isoisää ja isoäitiä ja niin läheisesti kuului heihin, silloin -hekin rakastivat häntä ja huomasivat kuuluvansa hänelle. - -Nyt täytyi Juuson palata Rechbergille, mutta hän tiesi, että hän pian -saisi taas tulla ja viettää kaikki sunnuntai-iltapäivät omaistensa -kanssa, sen oli ylimaaherra hänelle sanonut. - -Kun hän jo istui reessä ja juuri aikoi ajaa pois, juoksi Seppi vielä -kerran hänen luokseen ja huusi: "Isä, odota, minun pitää vielä sanoa -sinulle jotakin." Kun isä kurottautui reen laidan yli, sanoi Seppi -hartaasti hänen korvaansa: "Isä, kun kuljet kappelin ohi, niin älä -unohda myös mennä sisään rukoilemaan. Tiedätkö, hyvä Jumala lahjoittaa -siellä aina jotakin, sitä vain ei ensiksi voi nähdä, mutta myöhemmin -kyllä." - -Seppi oli näet kyllä ymmärtänyt, että kaikki tämänpäiväiset hyvät -lahjat olivat yhteydessä karitsan kanssa, jonka hyvä Jumala oli heille -kappeliin tuonut, ja muisteli kai, miten hän oli kieltäytynyt menemästä -sisään. Sitä ei hän enää milloinkaan tahtonut tehdä. - -Rechbergiläisten ja altkirchiläisten välillä on säilynyt vilkas yhteys. -Juuso on herra ylimaaherran uskollinen ja vilpitön renki ja menee joka -sunnuntai-iltapäivällä kotiin ja tuo tuoreen, valkean leivän mukanaan -kahvin kanssa syötäväksi. Tämä maistuukin uudessa myllyssä jauhettuna -taas isoäidistä niin hyvältä, että se muiden Rechbergiltä lähetettyjen, -vahvistavien aineitten kanssa on saanut hänet uudelleen voimistumaan. -Nyt saattaa hän itse hyöriä talousaskareissa ja isoisän ja lasten -kanssa iloisesti tervehtiä Juusoa sunnuntaiksi siistityssä tuvassa, -niin että Juuso koko viikon iloitsee siitä ja että hänen nyt aina -hiljaisuudessa täytyy sanoa: "Kotona on sentään parasta." - -Aika ajoin saavat hänen lapsensa käydä häntä tervehtimässä -Rechbergillä. Silloin on kaikilla lapsilla yhdessä hauska päivä, ja -Kutripää on aina mukana kaikessa, ja Liisa on ajatellut usein sitä -katsellessaan: "Oi, kuinka hyvä minun onkaan taas olla! En eläissäni -enää tahdo säilyttää vääryyttä sydämessäni." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JOOSEF VAKKAMESTARI*** - - -******* This file should be named 60251-8.txt or 60251-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/2/5/60251 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60251-8.zip b/old/60251-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 06a85b7..0000000 --- a/old/60251-8.zip +++ /dev/null |