NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1858 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3c75b78
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60251 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60251)
diff --git a/old/60251-8.txt b/old/60251-8.txt
deleted file mode 100644
index bc65911..0000000
--- a/old/60251-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1858 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Joosef vakkamestari, by Johanna Spyri
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Joosef vakkamestari
-
-
-Author: Johanna Spyri
-
-
-
-Release Date: September 7, 2019  [eBook #60251]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JOOSEF VAKKAMESTARI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-JOOSEF VAKKAMESTARI
-
-Kirj.
-
-JOHANNA SPYRI
-
-Suomennos
-
-
-Täti kertoo XII.
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1912.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-1. Joosef vakkamestari
-2. Uusi tuttavuus.
-3. Mitä salaaminen vaikuttaa.
-4. Mitä hyvä Jumala antaa.
-5. Jouluiltana.
-
-
-
-
-Ensimäinen luku.
-
-Joosef vakkamestari.
-
-
-Missä kauniita, vihreitä laidunkunnaita kohoaa taivaalle toinen
-toisensa perästä ja missä laaksot niiden lomassa ovat loistavien
-punaisten ja sinisten kesäkukkien peitossa, siellä on pieni kylä
-nimeltä Altkirch. Siisti, valkea pikku kirkko punaisine tornineen ja
-puutalot yltympäri seisovat tuulensuojassa vihreätä taustaa vasten,
-sillä kylän takana ja molemmilla puolin kohoaa kukkuloita, ja vain
-etuosa on vapaa ja avonainen. Tämä on vastapäätä kohoavalle, vihreälle
-Rechbergin kukkulalle päin, jonka huipulta toinen kylä valkeine
-kivitaloineen loistaa etäälle. Sen nimi on kuten kukkulankin Rechberg.
-Kunnaitten lomitse syöksyy raju Ziller-puro, joka tuo mukanaan alas
-vuorilta paljon puita ja vierinkiviä saineissa aalloissaan.
-Altkirchistä Rechbergiin johtaa ajotie, jonka täytyy tehdä suuri mutka.
-Aluksi kulkee se mutkistellen Ziller-purolle asti, sitten vanhan,
-katetun sillan yli ja toiselta puolen taas mutkaisena Rechbergin
-kylään. Koko matka kestänee lähes kaksi tuntia. Lyhempi ja paljon
-herttaisempi on kapea polku. Se vie keskeltä kukkulaa alas
-Ziller-purolle, suoraan kaitaa puusiltaa kohden, joka sillä paikalla
-johtaa vuolaan puron yli. Silta on niin kapea, että ainoastaan yksi
-henkilö kerrallaan saattaa kulkea sen yli, ja on hyvä, että molemmille
-puolille on asetettu kaidepuut, joten voi pitää kiinni niistä, sillä
-heikko silta vapisee ja heiluu joka askeleella, niin että kulkijan
-valtaa varsin epävarma tunne tästä astuessaan.
-
-Yltympäri ei erota ainoatakaan asumusta vihreillä kukkuloilla, vain
-viimeisellä, jolta polku jyrkkänä laskeutuu purolle, seisoo yksinäinen
-kappeli ja katselee ammoisista ajoista asti vuolasta virtaa ja usein
-tulvan viemää ja taas korjattua siltaa.
-
-Altkirchissä on paljon köyhiä ihmisiä, sillä siellä on vähän
-työnansiota saatavissa. Useimmat miehet käyvät päivätyöläisinä
-naapuritaloissa, muutamilla on myöskin palanen maata, jota he
-viljelevät, ja vain parilla kolmella kylän talonpojista on kyllin maata
-voidakseen pitää useampia lehmiä.
-
-Yksi köyhimpiä koteja oli vakkamestari Joosefin, joka asui syrjäisessä,
-vanhassa mökissä kappelille vievän tien varrella aivan yksikseen. Tupaa
-peittivät melkein kokonaan ikivanhan pajun pitkälle riippuvat oksat. Ne
-olivat levinneet leviämistään, kunnes lopulta ympäröivät koko mökin.
-Joosef oli aina asunut mökkisessä, sillä se oli ollut jo hänen
-isälläänkin, joka siinä oli elänyt ikivanhaksi. Nyt oli Joosefista
-itsestään tullut vanha mies ja hän asui tuvassa ijäkkään, kauvan
-sairastaneen vaimonsa ja kahden lapsenlapsensa kera.
-
-Joosefilla oli ainoa poika Juuso, joka aina oli ollut sävyisä, mutta
-hieman huikentelevainen ja epävakainen ihminen. Hänen nykyistä
-olinpaikkaansa eivät ijäkkäät vanhemmatkaan tietäneet; jo kuusi vuotta
-oli hän ollut poissa kotoa ja sen ajan kuluessa antanut niukasti
-tietoja itsestään. Juuso oli hyvin varhain mennyt naimisiin, ja se oli
-ollut vanhempien mieleen, sillä hänen vaimonsa oli tuo ahkera, kelpo
-Heleena, josta kaikki pitivät. Hän oli hyvännäköinen ja kulki aina
-tietään hiljaisena, ahkerana ja tunnollisena. Hän piti myös kaiken
-miehensä asunnossa hyvässä järjestyksessä, ja Joosefilla ja hänen
-vaimollaan oli hyvät päivät niinkauan kuin Heleena-tytär oli talossa.
-Hän teki työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään eikä antanut vanhuksien
-tehdä mitään, sillä hän sanoi, että isän ja äidin tuli nyt levätä, he
-olivat tehneet kylliksi, ja heidän kahden nuoren oli nyt valmistettava
-vanhuksille hyviä päiviä, Juuso kävi joka päivä työssä suuressa
-kartanossa Ziller-puron toisella puolen ja toi lauantaisin sievän
-rahasumman kotiin. Kaikki oli niin hyvin järjestetty ja kävi niin
-onnellisesti hyvinvoinnissa ja tyytyväisyydessä, että Juusokin tottui
-tasaiseen elämään eikä muuta toivonut kuin että sellaista jatkuisi.
-
-Kolme vuotta kului siten häiritsemättömässä rauhassa ja vanha munkki
-isä Kleemens, joka asui pitkässä, vanhassa rakennuksessa Altkirchin
-takana ja usein astui Joosefin tupaan, sanoi monesti: "Joosef, teillä
-on hyvä asua, täällä ei kuule yhtään pahaa sanaa." Ja hänen hyvät
-silmänsä loistivat ilosta, kun Heleena aina yhtä puhtaana ja siistinä
-astui sisään ja toivotti hänet iloisella äänellään tervetulleeksi, ja
-kun pikku Helli hänen käsivarreltaan jo kaukaa ojensi isä Kleemensille
-kätösensä. Silloin toisti tämä vieläkin: "Niin tosiaan, teillä on hyvä
-asua, Joosef!"
-
-Kun pikku Helli oli lähes kaksivuotias, tuli pikku Seppi maailmaan. Se
-oli suuri ilo kaikille, mutta heti sen jälkeen tapahtui surullisin
-onnettomuus, mikä saattoi kohdata Joosefin kotia: Kuolema tempasi
-Heleenan hänen mieheltään ja pienokaisiltaan. Hän jätti aukon, joka ei
-enää ollut täytettävissä. Siitä alkaen kuljeskeli Juuso niinkuin se,
-jolla ei enää ole mitään päämäärää. Hänet valtasi levoton, epävakainen
-mieli, hän ei enää saattanut jäädä kotiin sunnuntaisin kuten hän
-muulloin niin mielellään oli tehnyt. Jokin ajoi häntä pois, yhä
-kauemmas, ja lopuksi arveli hän, että hänen kävisi taas paremmin,
-kunhan hän vain pääsisi pois kylästä ja hakisi muualta työtä. Hän
-lupasi lähettää vanhemmilleen aika ajoin rahaa heidän ja lasten
-elatukseksi, ja niin hän lähti. Jonkun aikaa piti hän lupauksensa ja
-lähetti avustusta. Sitten se loppui, eivätkä he kuuteen vuoteen enää
-olleet saaneet tietää mitään hänestä, ei, mihin hän oli joutunut eikä
-edes, oliko hän enää elossakaan. Sillävälin olivat molemmat vanhukset
-käyneet yhä vanhemmiksi ja köyhemmiksi. Ainoa vähäinen elatuskeino,
-mikä heille oli jäänyt, oli siinä, että isoisä punoi pajunoksista
-vakkasia ja antoi ne perjantaisin juustomiehen mukaan, kun tämä vei
-juustonsa kaupungin torille. Paljoa ei isoisä ansainnut tekemillään
-vakoilla, ja isoäidin täytyi paloitella joka leivänkappale, jotta
-päästäisiin päivästä toiseen. Niin oli nyt Helli tullut lähes
-yhdeksän-, Seppi lähes seitsemänvuotiaaksi, ja Hellin täytyi jo aika
-lailla auttaa isoisää kaikissa toimissa, sillä yli neljä kuukautta oli
-isoäiti jo maannut vuoteen omana eikä voinut enää yhtään mitään tehdä.
-Niinpä täytyi isoisän ja pikku Hellin yhdessä päivittäin huolehtia
-keittämisestä, mikä tosin ei ollut varsin mutkikasta, sillä ei keitetty
-mitään muuta kuin maissipuuroa ja perunoita ja silloin tällöin
-harvinaisuuden vuoksi hiukan kahvia. Mutta tarvittiin kumminkin nuo
-kaksi valmistamaan ruokaa, sillä pikku Helli oli vielä liian pieni
-nostelemaan pannua, eikä isoisä milloinkaan oikein tiennyt, missä
-järjestyksessä keittohommat oli suoritettava, jonka taas pikku Helli
-tiesi tarkoin. Siten he aina yhdessä työskentelivät keittiössä, ja
-tavallisesti seisoi pikku Seppi tällöin myöskin tuossa pienessä
-sopessa, jossa toiset kaksi tuskin saattoivat liikkua ja oli milloin
-toisen, milloin toisen tiellä suurin silmin katselemassa ja odottamassa
-niitä ihania laitoksia, joita siinä valmisteltiin. Eivätkä isoisä ja
-Helli enää yrittäneetkään karkoittaa pienokaista pienestä keittiöstä,
-hehän kyllä hyvin tiesivät, että hän kahden minuutin kuluttua olisi
-taas siellä, sillä pikku Sepillä oli monessa asiassa sanomaton
-kestävyys.
-
-Kaunis, lämmin syyskuun aurinko kimalteli Altkirchin ympärillä
-olevilla, vihreillä kukkuloilla. Nyt juuri osui muutamia säteitä
-himmeitten ikkunaruutujen läpi isoäidin vuoteelle.
-
-"Oi, Jumalani!" huokasi hän, "vieläkö aurinkokin paistaa? Kunpa minäkin
-vietä kerran pääsisin ulos! Mutta kyllähän jo alallanikin pysyisin,
-kunhan ei vuode olisi kova kuin puu; patjassakaan ei ole enää mitään.
-Ja kun ajattelen talvea sitten, jolloin minun täytyy virua kovalla
-säkillä ohuen peittopahasen alla ilman kunnon patjaa: Minunhan täytyy
-paleltua kaiken muun lisäksi, johan minua nyt viluttaa."
-
-"Ei nyt vielä auta talvea surra", sanoi isoisä vaimentaen, "vielähän
-silloinkin Taivaan isä elää, hän on auttanut meitä jo monta kertaa
-pulassa ollessamme, älä unohda sitä. Mitähän, jos kiehauttaisimme
-sinulle kahvitilkan, jotta lämpiäisit?"
-
-Isoäiti halusi mielellään kahvikupposen, ja isoisä avasi oven
-keittiöön, sillä sinne pääsi suoraan huoneesta, missä isoäidin vuode
-oli. Pienet portaat uunin takana johtivat ylös makuukammioon, jossa
-isoisä nukkui lasten kera. Hän viittasi nyt pikku Helliä tulemaan
-mukaan, ja samassa tuli Seppikin perässä, sillä hänen täytyi katsella,
-mitä syötävää mahdollisesti valmistettaisiin. Keittiössä otti isoisä
-pannun hyllyltä ja kaatoi siihen vettä, sitten sanoi hän: "Pikku Helli,
-mitä nyt ensiksi pannaan?"
-
-"Ensiksi minun täytyy jauhaa kahvipavut", ilmoitti lapsi ja istui heti
-jakkaralle vanha kahvimylly polvella ja väänsi kaikin voimin. Mutta hän
-ei liene ollut aivan tyytyväinen jauhamiseensa, sillä hän tarkasteli
-myllyä puolelta ja toiselta ja veti vihdoin sen laatikon huolellisesti
-auki. Siinä oli kauniin jauhon sijasta, jota siinä olisi pitänyt olla,
-suuria murenia, melkeinpä kahvipavun puolikkaitakin. Pikku Helli ojensi
-kauhistuneena laatikkoa isoisää kohti ja näytti hänelle vahinkoa. Tämä
-huomasi sen ja sanoi rauhoittaen: "Älä nyt vain nosta mellakkaa, ettei
-isoäiti kuule, muuten hän voivottaa ja luulee, ettei hän saa enää
-koskaan juoda kahvia, odotahan nyt hiukan."
-
-Samassa meni isoisä ulos ja palasi kohta takaisin kädessä iso kivi.
-Sillä hän murensi ja hieroi kahvipavut paperilla, ja sitten kaatoi
-pikku Helli karkean jauhon pannuun. Mutta kun isoäiti pian sen jälkeen
-sai kupin käteensä, huudahti hän valittaen: "Voi, voi! Siinähän kelluu
-suuria jyväsiä pinnalla, kahvimylly on särkynyt. Voi, kunpa se olisi
-kestänyt, me emme jaksa ostaa uutta enää." Mutta isoisä sanoi
-lepyttelevällä äänellä: "Älähän nyt sitä harmittele, kärsivällisyydellä
-moni seikka korjataan."
-
-"Niinpä kylläkin, muttei kahvimyllyä", voivotti isoäiti vieläkin.
-
-Pikku Helli ja Seppi saivat myös kumpikin kupillisen kahvia ja
-perunanmurusia sen kanssa, sillä leipää saivat he vain sunnuntaisin
-kappaleen kumpikin, Sitten haki isoisä esille vakkaset, jotka oli
-punonut, sitoi ne parittain nuoralla yhteen ja antoi kummankin lapsen
-käteen kimpun pieniä vakkoja. Sitten käski hän heidän lähteä matkaan ja
-varoitti heitä vielä tulemasta liian myöhään kotiin. He tiesivät jo,
-mihin heidän vakkoinensa oli mentävä, sillä heidän oli joka toinen
-viikko saatettava sellainen lähetys juustomiehelle. Tämä asui
-jokseenkin kaukana kylästä, täytyi kulkea kukkuloitten toiselle
-puolelle, kappelin ohi, ylös metsään asti, siellä oli hänen mökkinsä.
-
-Lapset lähtivät nyt yhdessä matkaan, ja kun pikku Helli yhä
-tunnollisesti jatkoi matkaansa, niin täytyi Sepinkin seurata, vaikkakin
-hän kernaasti olisi pysähdellyt ja katsellut yhtä ja toista. Vasta kun
-he saapuivat kappelille, pysähtyi Helli ja sanoi: "Laske vakat tähän
-maahan, Seppi, meidän pitää nyt mennä kappeliin rukoilemaan Isämeidän;
-sen aikaa ne voivat olla tässä."
-
-Mutta Seppi oli itsepäinen.
-
-"En tahdo mennä sisälle, minun on liian kuuma", sanoi hän ja istui
-maahan.
-
-"Ei, Seppi, tule nyt, kyllä se täytyy tehdä", kehotti Helli. "Etkö
-muista enää isä Kleemensin sanoneen, että kappelin ohi kulkeissa aina
-on mentävä sisään jotakin rukoilemaan. Nouse nyt ja tule pian!"
-
-Seppi jäi itsepintaisesti maahan istumaan. Mutta Helli ei jättänyt
-häntä rauhaan. Vallan surullisena tarttui hän hänen käteensä ja nosti
-hänet seisaalleen. "Sinun täytyy tulla, Seppi, sillä lailla ei
-varmaankaan käy hyvin, sinun pitäisi myös rukoilla mielelläsi."
-
-Samassa tuli joku alhaaltapäin kappelia kohden, ja yhtäkkiä seisoi isä
-Kleemens lasten edessä.
-
-Seppi oli yhdellä hyppäyksellä hänen jalkainsa juuressa. Lapset
-ojensivat kiireesti munkille kätensä.
-
-"Seppi, Seppi", sanoi hän aivan ystävällisesti puristaessaan tämän
-kättä, "mitä olenkaan kuullut? Sinäkö et tahdo seurata pikku Helliä,
-kun hän mielellään menisi kanssasi kappeliin? Mutta minäpä sanon
-sinulle jotakin: Katsos, ei Herra Jumalamme mitenkään pakota ketään
-menemään kappeliin rukoilemaan, vaan meillä on lupa saada siellä
-rukoilla häntä. Ja joka kerta, kun sen teemme, lahjoittaa hän meille
-jotakin, me vain emme aina voi sitä heti nähdä."
-
-Sitten lähti hyvä munkki taas tiehensä, ja Seppi astui nyt
-vastustelematta Hellin kera kappeliin ja luki hartaasti rukouksensa.
-Kun lapset jonkun ajan perästä taas tulivat ulos, kuulivat he kovia
-ääniä ja läähätystä polulta, joka tässä kohdin hyvin jyrkkänä laskeutuu
-Ziller-purolle. Nyt tuli peräkkäin kolme päätä esiin, ensin tytönpää ja
-sitten kaksi pojanpäätä, ja nyt seisoi yhtäkkiä kolme lasta vastapäätä
-noita toisia, ja suuresti hämmästyneinä katselivat he kaikki toisiaan.
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-Uusi tuttavuus.
-
-
-Äsken ilmaantunut tyttö oli suurin kaikista, hän lienee ollut
-yhdentoistavuotias ja suurempi pojista hiukan toista vuotta nuorempi,
-jotavastoin toinen näytti melkoista pienemmältä, mutta sangen
-tanakalta. Tyttö lähestyi nyt vielä pari askelta lapsia ja kysyi:
-
-"Mitkä teidän nimenne ovat?"
-
-Lapset mainitsivat niinensä.
-
-"Mistä te olette kotoisin?", kysyi lapsi edelleen.
-
-"Altkirchistä, tuolta, mistä näkyy kirkontorni", vastasi Helli ja
-osoitti punaista tornia kukkuloitten välissä.
-
-"Siellä siis on teidän kirkkonne. Meillä on myöskin sellainen kirkko,
-mutta se on suljettuna ja sinne mennään vain sunnuntaisin. Mutta
-tuollaisia kappeleita ei meillä ole ensinkään. Tuolla ylempänä on
-vielä yksi, katso, Kurt, ihan ylhäällä metsänrinteessä." Tyttö näytti
-sormellaan korkealle ylös, ja veli nyökäytti päätään merkiksi, että hän
-näki toivomansa esineen. "Tahtoisin vain tietää, miksi teillä täällä on
-sellaisia kappelia niin monella kukkulalla."
-
-"Jotta voi mennä sisälle rukoilemaan, kun kulkee ohi", sanoi Helli
-nopeasti.
-
-"Sitähän saattaa muutenkin tehdä", arveli toinen tyttö, "voihan
-kaikkialla rukoilla, missä on. Rakas Jumala kuulee kaikkialla
-rukouksemme, sen tiedän."
-
-"Niin, mutta ei ajatellakaan, että pitäisi joskus rukoillakin, kunnes
-tullaan kappelille, silloin sen heti huomaa ja tekeekin sen", vastasi
-Helli vakavasti.
-
-"Nyt meidän täytyy mennä, Liisa", muistutti Kurt-veikko, jota
-keskustelu pitkästytti. Mutta Liisalla ei ollut mitään kiirettä, hän
-teki mielellään hiukan tuttavuutta, ja pikku Helli miellytti häntä,
-koska hän vastasi niin päättävästi ja oli nyt juuri sanonut jotakin,
-jota Liisa ei lainkaan voinut kumota, miten hän asiaa pohtikin. Niinhän
-todellakin oli, ei hänenkään milloinkaan pälkähtänyt päähänsä, että
-saattaisi joskus rukoillakin ja kiittää hyvää Jumalaa kävellessään ja
-ilakoidessaan, joskin hän oli Hellille varsin varmasti sanonut, että
-saattaahan kaikkialla rukoilla. Nyt teki kappelikin yhtäkkiä aivan
-uuden vaikutuksen Liisaan, sillä siihen asti oli hän katsellut sitä
-kuin puuta, joka seisoi paikallaan vain siksi, että kerran, aikoja
-sitten oli asetettu siihen, mutta hän ei ollut vielä koskaan ajatellut,
-että se vielä tänään saattaisi huutaa jotain määrättyä jokaiselle
-ohikulkijalle. Nyt tuntui hänestä yhtäkkiä kuin olisi hyvä Jumala
-osoittanut taivaasta kappelia ja sanonut: "Tuossa se seisoo, jotta
-sinäkin kerran minua ajattelisit."
-
-Kun Liisa mietteisiinsä vaipuneena ei pitkään aikaan virkkanut mitään,
-jatkoi Helli: "Eikä ole mikään käsky, vaan lupa, että saamme astua
-sisälle ja rukoilla, sillä niin tehdessämme antaa hyvä Jumala meille
-aina jotakin, joskaan emme saata sitä nähdä. Isä Kleemens on niin
-sanonut."
-
-"Niin, mutta minä haluaisin mieluummin kerran jotakin, jonka saattaa
-nähdä", lisäsi nyt pikku Seppi, joka oli seisahtunut Hellin viereen ja
-tarkkaavasti kuunnellut.
-
-"Tunnetko sinäkin isä Kleemensin?", kysyi Liisa aivan iloissaan, sillä
-tämä oli Ziller-puron toisellakin puolen laajalti kaikkien lasten hyvä
-tuttu ja ystävä. Missä ikinä he hänet näkivät pitkässä kaavussaan,
-suuri ristiinnaulitunkuva sivullaan, juoksivat he heti joka taholta
-hänen luokseen ja ojensivat hänelle kätensä, ja samassa hän veti pitkän
-kaapunsa alta vanhan kirjelaukun ja antoi kullekin lapsista kauniin,
-värillisen kuvan. Liisa oli saanut jo monta sellaista, niissä oli
-vaaleanpunaisia pikku enkeleitä, jotka sirottelivat kukkia, ja toisissa
-taas oli kukoistava ruusupensas ja pikkulintu istumassa ylinnä siinä,
-ja sitten oli monta muuta kuvaa, ja isä Kleemensin nimi herätti eloon
-Liisan rakkaimpia muistoja.
-
-"Hän asuu siellä meillä Altkirchissä, ylhäällä vanhassa luostarissa ja
-tulee usein luoksemme", ilmoitti Helli.
-
-"Niin, ja hän tuo isoäidille usein kokonaisen leivän", täydensi Seppi,
-joka erikoisesti muisti tämän seikan.
-
-"Nyt meidän pitää mennä, meillä on vielä pitkälti juustomiehelle",
-sanoi Helli nostaessaan vakkakimppuansa ja ojentaessaan Sepille omansa.
-
-"Tulethan joskus luokseni Rechbergille", kysyi Liisa, joka mielellään
-tahtoi jatkaa uutta tuttavuutta.
-
-"En osaa sinne, en ole vielä koskaan käynyt Ziller-puron toisella
-puolen."
-
-"No, sinnehän on ihan helppo löytää, tule nyt vain joskus aikaisin
-sunnuntai-iltapäivällä", rohkaisi häntä Liisa, "sitten leikimme iltaan
-asti. Sinun on vain kuljettava sillan yli tuolla alhaalla ja sitten yhä
-vain ylöspäin aina korkeimmalle kohdalle asti, siellä on Rechberg, ja
-tuo suuri talo, joka on aivan erikseen ylinnä, on meidän. Tule siis
-silloin!"
-
-Nyt lapset erosivat. Helli lähti Sepin kera vuorta ylöspäin, ja Liisa
-alkoi tarkata veljiään, joista ei vähiin aikoihin ollut kuullut mitään.
-Kurt oli kiivennyt vanhaan kuuseen kappelin vieressä ja kiikkui
-uhkarohkeasti edestakaisin lahonneella oksalla, joka arveluttavasi
-rätisi, niin että Liisa mielenkiinnolla katseli, romahtaisiko Kurt
-kohta oksineen alas. Tämä tuntui hänestä enemmän hullunkuriselta kuin
-vaaralliselta. Lähelle kuusta oli pieni, paksu Kaarlo oikaissut itsensä
-maahan ja nukahtanut sikeästi, niin sikeästi, että Liisan äänekkäät
-huudot kehottaessaan häntä nousemaan häipyivät jäljettömiin. Mutta
-samassa tuli jotakin vierimällä kukkulaa alas, mikä yhtäkkiä sai Kurtin
-oksaltaan ja Kaarlon jaloilleen. Se oli suuri lammaslauma, vanhoja ja
-nuoria, suuria ja pieniä lampaita, Koko parvi aaltoili, hyppeli ristiin
-rastiin, ja lauman rinnalla juoksi suuri paimenkoira ja haukkui
-herkeämättä, jottei kukaan laumasta eksyisi, niin kovasti ja hartaasti,
-että Kaarlo silmänräpäyksessä siitä heräsi ja kiireesti hyppäsi pystyyn
-katsellakseen alaspäin vierivää laumaa.
-
-Paimen ajoi laumaansa lasten ohi Altkirchiä kohden. Nuo kolme
-katselivat hiljaisella ihastuksella ohikulkijoita eivätkä kyllikseen
-saattaneet silmäillä hullunkurisia hyppyjä, joita pienet, somat
-karitsat tekivät emiensä viereltä, ja kuinka nämä huolestuneina
-seurasivat katseillaan, hyppelisivätkö karitsat vallattomina riveistä
-ja eksyisivät. Kun lauma oli jo melkein kulkenut ohi, ja viimeiset
-vanhat lampaat vain enää juoksivat jälessä, silloin hengähti yhä vielä
-ällistyksissään oleva Kaarlo syvään ja sanoi: "Kunpa meillä vain olisi
-sellainen karitsa!"
-
-Samaapa Kurt ja Liisakin juuri sinä silmänräpäyksenä ajattelivat, ja
-kaikki kolme olivat yhtäkkiä harvinaisen yksimielisiä. Liisa ehdotti
-nyt heti, että palattaisiin kiireesti kotiin ja pyydettäisiin isää ja
-äitiä antamaan heille sellainen karitsa. Sitten kuvaili hän vielä
-veljilleen, kuinka he saattaisivat kuljettaa karitsaa kaikkialle
-mukanaan ja viedä sen laitumelle ja aina katsella sen hauskoja hyppyjä
-ja kuinka he vartioisivat sitä yhtä huolellisesti kuin isot lampaat. He
-riemastuivat kaikki ajatellessaan voivansa omistaa karitsan, jopa siinä
-määrin, että he suorastaan syöksyivät vuorta alas ja juoksivat sitten
-sillan yli Liisa edeltä. Häntä seurasi Kurt, ja molemmat ryntäsivät
-hennon portaan yli hypellen niin korkealle ilmaan, että silta heilui ja
-tutisi heidän jalkainsa alla, ja irtonaiset laudat keikkuivat, niin
-että toisten perässä juokseva Kaarlo menetti kaiken vakavan pohjan
-jalkojensa alta, lankesi keskellä siltaa ja oli vähältä suistua
-vuolaaseen Zlller-puroon. Kurt kääntyi takaisin ja nosti hänet pystyyn,
-ja koska Liisa sillä välin oli päässyt maalle, ei silta enää notkunut
-edestakaisin, ja veljekset saapuivat nyt onnellisesti toiselle
-puolelle. Tie sieltä ylös Rechbergille oli jokseenkin pitkä, ja lapset
-tarvitsivat runsaasti kolme neljännestuntia, ennenkuin saapuivat
-viimeiselle jyrkänteelle ja näkivät tulen tuikkivan asuinhuoneen
-akkunoista; oli näet jo tullut pilkkopimeä.
-
-Jo tunnin ajan oli ylimaaherran rouva levottomana kulkenut edestakaisin
-kamarista kiviportaille, sitten alas puutarhaan katsellen yltympäri,
-palannut sitten taas takaisin ja vähän päästä tehnyt saman kierroksen
-uudelleen.
-
-Hän ei ollut päivällisestä saakka nähnyt ketään lapsista, ja kello
-neljän tienoissa kahviaikana olisi heidän tavallisuuden mukaan
-pitänyt olla kotona. Äiti oli antanut heille luvan viettää vapaan
-lauantai-illan ylhäällä metsikössä, ja niin olivat heti syötyä kaikki
-kolme riemuissaan juosseet tiehensä. Mutta nyt oli tullut pimeä, eikä
-lapsista vieläkään kuulunut hiiskaustakaan. Missähän he olivatkaan, kun
-niin myöhästyivät? Vai olisikohan pikku Kaarlolle, joka ei vielä
-kävellyt ensinkään varmasti, tapahtunut jotakin? Äidin mieleen tuli
-kaikellaisia huolestuneita ajatuksia ja hän juoksi yhä rauhattomampana
-ulos ja takaisin sisälle ja joka akkunaan.
-
-Mutta nyt -- siinähän ne tutut äänet olivat, ne kuuluivat jo etäältä
-varsin kiihtyneiltä. Äiti juoksi ulos -- aivan oikein, siinä he
-kiipesivät ylös, ja kun lapset huomasivat äidin, juoksivat he toinen
-toistaan nopeammin voidakseen ensiksi kertoa; pikku Kaarlo vain jäi
-kauas toisten jälkeen. Kurt ja Liisa hyökkäsivät melkein yhtaikaa äidin
-luo ja tahtoivat molemmat kertoa kaiken samalla kertaa, mutta samassa
-kuului toiselta taholta luja ääni: "Illalliselle! Illalliselle!" Nämä
-sanat lausui ylimaaherra, joka juuri palasi toimistaan ja rupesi
-kotijärjestyksen ylläpitäjäksi.
-
-Kun nyt kaikki istuivat rauhassa pöydän ääressä, saattoi kertominen
-alkaa, mutta nyt se ei tahtonutkaan kohta oikein sujua, sillä ensiksi
-oli selitettävä, mitä oli tapahtunut, koska lapset eivät olleet tulleet
-kahviajaksi kotiin, -- määräys, jota oli noudatettava.
-
-Vihdoinkin saatiin selville, että Liisan mielestä oli aika käynyt liian
-pitkäksi ylhäällä metsikössä ja hän oli ehdottanut, että kavuttaisiin
-ylös vanhan lehmuksen luo. Koska sieltä näki ylös kappelille ja alas
-Ziller-purolle ja kapealle sillalle, oli Liisan vallannut vastustamaton
-halu kerran juosta sinne asti ja katsella kaikkea ympäristöllä, ja
-portaan keikkumista ja vapisemista muisteli hän vielä suurena
-nautintona eräästä aikaisemmasta huviretkestä asti. Heti olivat
-veljetkin suostuneet aikeeseen, ja niin kiiruhdettiin matkalle, joka
-lopulta huomattiin kumminkin paljoa pitemmäksi kuin miltä se oli
-näyttänyt. Kun nyt luvaton retki oli tunnustettu, ja varoitettu toiste
-siten seuraamasta jokaista mielijohdetta, päästiin täyteen kertomisen
-vauhtiin. Ensin puhuttiin kappelista, sitten molemmista lapsista,
-sitten lammaslaumasta ja sitten vietä kerran alusta alkaen ja vielä
-perinpohjaisemmin. Lopuksi seurasi kuvaus hauskasta Ziller-puron yli
-menosta ja kuinka siinä oli käynyt. Tästä kuvauksesta kyllä seurasi,
-että isä ankarasti kielsi vastedes kaikki retket Ziller-purolle. Tuo
-häilyvä silta oli laitos, jonka poistamista ylimaaherra jo kauan oli
-innokkaasti ajanut, mutta joka siitä huolimatta yhä vain säilyi
-entisellään.
-
-"Kaarle paksu lepää päivätyöstään, ja teidänkin päivätyönne lienee jo
-lopussa", sanoi nyt isä ja pudisteli vähän vieressään olevaa tuolia,
-jolle Kaarlo sillävälin oli nukahtanut, sillä hän oli kestänyt suuren
-ponnistuksen. Tätä hyvää ensi unta ei kumminkaan ollut niinkään helppo
-keskeyttää, ja yhtäkkiä tarttui isä tuoliin ja kantoi sen ynnä nukkujan
-makuuhuoneeseen, ja hypellen seurasivat muut lapset perässä ja
-riemuitsivat tuosta oivasta kepposesta. Viimeiseksi tuli äiti ja
-häneltä oli aika vaiva saada yksi lapsista hereille ja toiset levolle.
-
-Siitä päivästä lähtien ei kulunut ainoatakaan aamiaista, päivällistä
-tai illallista ilman että lapset toinen toisensa perästä, yhä uudelleen
-ja joka äänilajissa lausuivat sanat: "Kunpahan meillä vain olisi
-sellainen karitsa!" Vihdoin kyllästyi ylimaaherra siihen.
-
-Eräänä iltana äidin istuessa lasten kera pöydän ympärillä ja pikku
-Kaarlon, jonka aika vanhempien lasten koulutehtäviään harjoitellessa
-tuli pitkäksi, juuri kuudennen kerran toistaessa: "Kunhan meillä vain
-olisi --", avasi isä yhtäkkiä oven selkosen selälleen, ja sisään
-hyppäsi todellinen, elävä karitsa. Pikku elukka oli lumivalkean,
-kiharaisen villan peittämä ja niin soma, etteivät lapset sellaista
-olleet vielä koskaan nähneet. Nyt syntyi sellainen ilometeli, sellainen
-hälinä ympäri huonetta, ettei enää sanaakaan saattanut kuulla, sillä
-karitsa kiiti etsien ja määkien nurkasta toiseen etsien tietä ulos, ja
-kaikki kolme lasta ilosta huutaen juoksivat sen perässä. Mutta yhtäkkiä
-kajahti isän luja ääni: "No niin, nyt riittää! Nyt pääsee pikku lammas
-ensiksikin uuden uutukaiseen navettaansa, ja te tulette luokseni
-kuulemaan, mitä minulla on teille sanottavana." Lapset saivat ensin
-saattaa karitsansa ulos, ja he tuumivat suuresti kummastuneina, missä
-pikku elukalle varustettu uusi navetta sijaitsisi ja minkä näköinen se
-olisi.
-
-Aivan oikein, ihka uusista laudoista oli laitettu pieni osasto kauas
-hevostallin perälle, ja siinä oli kauniita, valkeita olkia, joilla
-karitsa saisi maata. Karsinaan oli asetettu pieni häkkikin; siihen sopi
-kaataa ruohoja, heiniä ynnä muuta, mikä karitsalle hyvältä maistui. Kun
-se nyt oli asetettu hyvästi nukkumaan pahnoilleen ja makasi aivan
-hiljaa ja hengitti enää vain hiukan pelokkaasti, silloin sanoi isä,
-että nyt sen piti saada nukkua, sulki matalan oven ja viittasi lapsia
-seuraamaan itseään.
-
-Sisällä huoneessa istuutui hän, asetti kolme lastaan eteensä, kohotti
-etusormensa ja sanoi vakavasti:
-
-"Kuunnelkaa nyt minua tarkasti ja ajatelkaa, mitä kuulette. Olen
-ottanut pikku lampaan emänsä luota antaakseni sen teille. Nyt tulee
-teidän olla sille emän sijassa, kaita ja hoitaa sitä, niin että se
-alkaa viihtyä luonanne eikä kuole koti-ikävään. Teidän tulee joka
-joutohetkenä ottaa se ulos, leikkiä sen kanssa ja kävelyttää sitä,
-Voitte viedä sen ylös laitumelle, sieltä saattaa se itse valikoida
-ruohoa itselleen; saatte mennä sen kanssa, minne haluatte. Mutta ette
-milloinkaan saa jättää elukkaa yksiksensä, ette silmänräpäykseksikään,
-se on vielä liian pieni tullakseen toimeen, se eksyisi heti, ei
-löytäisi enää navettaa ja saattaisi surkeasti menehtyä. Joka sen
-tallista ottaa, hän pitää sitä silmällä, kunnes on saattanut sen
-takaisin paikoilleen. Oletteko oikein ymmärtäneet minua ja tahdotteko
-hoitaa karitsaa niin täsmällisesti kuin olen sanonut teille, tai jos
-mieluummin tahdotte olla sitä tekemättä, niin sanokaa, siinä
-tapauksessa vien sen vielä tänään emälleen takaisin."
-
-Lapset huudahtivat kaikki kolme, että isä jättäisi heille karitsan. He
-eivät mistään hinnasta tahtoneet antaa sitä pois. He lupasivat kaikki
-kolme sydämestään ja koko tahdostaan paimentaa karitsaa ja pitää siitä
-huolta kuten isä vaati eikä antaa elukan milloinkaan jäädä yksikseen.
-Kukin vakuutti itse haluavansa joka kerta viedä karitsan takaisin
-talliin, kun se aika tuli, sillä se oli oleva heille suurin ilo. Mutta
-isä teroitti heille vielä kerran tämän asian tärkeyttä ja sanoi, että
-sen lapsista, joka ottaisi karitsan ulos, tulisi myös viedä se sisälle,
-niin oli oleva. Vielä kerran lupasivat lapset menetellä elukkansa
-suhteen tarkalleen isän määräyksen mukaisesti ja antoivat kaikki kolme
-hänelle kätensä vahvistukseksi ja olivat niin täynnä ihastusta
-ajatellessaan ainaiseksi saavansa omistaa oman, elävän karitsan, että
-he sinä iltana vasta sangen myöhään saivat unta. Pieni, muuten niin
-unelle herkkä Kaarlokin seisoi pystyssä vuoteessaan ja huusi kerta
-toisensa perästä Kurtille: "Isä saa kyllä nähdä, ettei karitsan
-tarvitse meillä menehtyä, kyllä minä siitä huolen pidän."
-
-
-
-
-Kolmas luku.
-
-Mitä salaaminen vaikuttaa.
-
-
-Seuraavana päivänä oli pääkysymyksenä, mikä karitsan nimeksi
-pantaisiin. Liisa ehdotti, että sille annettaisiin nimi "Eulalia",
-sillä se oli hänen ystävättärensä kissan nimi ja tuntui hänestä
-erittäin kauniilta. Mutta veljet eivät tahtoneet siitä mitään tietää,
-nimi oli heistä liian pitkäveteinen. Kurt ehdotti nimeä "Neero", sillä
-se oli hänen ihailemansa suunnattoman suuren koiran nimi alhaalta
-myllyltä. Mutta Liisa ja Kaarlo eivät ensinkään halunneet karitsan
-nimeksi samaa kuin tuon leveäkuonoisen koiran. Nyt kysyttiin äidin
-neuvoa asiassa, ja hän ehdotti, että elukkaa kutsuttaisiin oman
-laatunsa mukaisesti "Kutripääksi".
-
-Tästä nimestä olivat lapset heti yksimielisiä, ja se oli karitsan nimi
-siitä lähtien. Valkoisen, soman Kutripään tuottama ilo oli kaikkien
-kolmen mielestä kaikkia muita iloja ja huveja parempi. Jokaisena
-lomahetkenä se haettiin navetastaan ja sitä kuljetettiin sinne tänne.
-
-Välistä lähtivät lapset kaikin yhdessä ulos ja veivät Kutripään ylös
-laitumelle tai metsikköön ja istuutuivat sen kera sinne. Liisan tällöin
-penkillä istuessa ja elukan tuttavallisesti pannessa päänsä hänen
-helmaansa, juoksivat Kurt ja Kaarlo läheiselle apilaspellolle ja toivat
-oivia, meheviä lehtiä. Ne söi Kutripää sitten suurella mielihyvällä
-toisen toisensa perästä heidän kädestään ja määki vähä väliä varsin
-iloisesti.
-
-Toisinaan haki joku lapsista yksinään karitsan tallista ja otti sen
-mukanaan retkelle, kun oli toimitettava joku asia alhaalla myllyllä tai
-leipurilla tai vanhan pesumummon luona. Silloin asteli karitsa aina
-iloisesti kuljettajansa rinnalla ja tuntui aivan hyvin ymmärtävän, kun
-Kurt ja Liisa ja erikoisesti sen hyvä ystävä Kaarlo sille näillä
-matkoilla puhelivat. Se vastasi tällöin vähäväliä myöntävällä,
-iloisella määkinällä ja katseli sen lisäksi seuraajaansa niin hartaan
-ymmärtäväisesti, ettei ollut epäilemistäkään Kutripään vilkkaasta
-osanotosta keskusteluun. Päivä päivältä tuli se myös yhä
-tuttavallisemmaksi ja hellemmäksi lapsia kohtaan. Nyt painautui se aina
-heti sitä vasten, joka haki sen tallista, ikäänkuin sen oma emä olisi
-tullut. Lapset myös rakastivat sitä päivä päivältä yhä enemmän ja
-hoitivat ja paimensivat sitä ja veivät sen kävelyjen ja hauskojen
-keskustelujen jälkeen aina huolellisesti takaisin tallissa olevaan
-pieneen karsinaansa pehmeälle olkivuoteelleen.
-
-Kutripää viihtyi tuossa mainiossa hoidossa niin hyvin, että se kävi
-varsin lihavaksi ja näytti lumivalkeine villakiharoineen niin siistiltä
-ja sievältä kuin olisi se aina ollut pyhäpuvussa.
-
-Niin kului kaunis, aurinkoinen syksy, ja oli tullut marraskuu niin
-pian, etteivät lapset vielä koskaan olleet sellaista huomanneet. Nythän
-saattoi jo puhua joulusta, sillä johan sen juhlan täytyi tulla
-seuraavassa kuussa. Kurt ja Kaarlo voivat hyvästi yhdistää nykyhetken
-ilot ja tulevaisuuden toiveet ja siten nauttia kaksin verroin. Niinpä
-he iloitsivatkin lakkaamatta Kutripäästään ja jokaisella kävelyllään
-kertoivat he sille kaikesta ihanuudesta, minkä joulujuhla toisi
-mukanaan, ja luettelivat sille kaikki esineet, joita he salaa toivoivat
-Jeesus-lapselta. Kutripää kuunteli silloin hyvin tarkkaavaisesti,
-eivätkä veljekset olleet antamatta sillekin toiveita saada osansa
-juhlalahjoista. Niinpä he useimmiten nauttivatkin kaikin kolmin näistä
-ihanista toiveista ja tulivat siten päivä päivältä vielä
-tuttavallisemmiksi keskenään.
-
-Liisa oli hieman erilainen. Kun hänellä oli odotettavissa joku uusi,
-suuri ilo, valtasi se hänet kuumeentapaisesti ja täytti silloin niin
-kaikki hänen ajatuksensa, että entiset ilot joutuivat kaikki syrjään.
-Nyt oli Liisalla erikoisen hyvä ystävä suuressa talonpoikaistalossa
-alas Ziller-purolle johtavan tien varrella, ystävällinen Maria, joka
-aina mieluisasti suostui kaikkiin Liisan aikeisiin. Tätä ystävätärtä
-tahtoi Liisa nyt niin mielellään kerran käydä tervehtimässä, sillä
-hänen kanssaan saattoi hän puhella paremmin perinjuurin joulujuhlaa
-koskevista toiveistaan ja odotuksistaan kuin veljien kanssa, joilla oli
-niin peräti erilaiset toiveet ja jotka eivät edes käsittäneet hänen
-omiaan.
-
-Äiti antoikin Liisan mennä kyläilylle, hän sai lähteä ensimäisenä
-vapaana iltapäivänä. Hän malttoi töin tuskin odottaa, kunnes äiti vielä
-oli sitonut hänen ympärilleen lämpimän villahuivin, joka kyllä oli
-tarpeen kylmässä marraskuun tuulessa. Sitten riensi Liisa hypellen
-tiehensä, ja äiti katseli vielä lastaan, kunnes tämä oli ehtinyt
-puoliväliin rinnettä alas, sitten palasi hän sisälle. Samassa juolahti
-Liisan mieleen, että matkaa oli koko pitkältä ja että oikeastaan olisi
-ollut hauskaa ottaa Kutripää seuraksi mukaan, elleivät veljet jo olleet
-sitä ottaneet. Nopeasti palasi hän takaisin, juoksi talliin, löysi
-Kutripään rauhallisena makaamassa pahnoillaan, otti sen kiireesti ulos
-ja juoksi nyt sen kanssa alaspäin kuivaa tietä pitkin, jolla kirjavat
-syyslehdet lensivät hänen ympärillään tuulessa. Lyhyessä ajassa olivat
-he alinomaa juosten päässeet matkansa perille. Pian käveli Liisa
-syvällisiin keskusteluihin vaipuneena edestakaisin talon edustalla
-Kutripään hyvillään pureksiessa lehtiä pensasaidasta, joka ympäröi
-puutarhaa. Ystävyksetkin virkistivät itseään pitkien neuvottelujen
-välillä syömällä makeita päärynöitä ja mehukkaita, punaisia omenia,
-joita oli runsaasti, sillä Marian äiti oli heti tuonut suuren
-kopallisen hedelmiä, ja mitä lapset eivät jaksaneet syödä, se piti
-Liisan ottaa mukaansa. Niin oli aina ollut, sillä talossa kasvoi
-runsaasti hyviä omenia ja päärynöitä.
-
-Kun Liisan oli aika palata kotiin, lähti ystävätär heti saattamaan
-häntä, ja niin paljon oli heillä yhä vielä sanottavaa toisilleen, että
-he olivat aivan huomaamattaan ehtineet Liisan kodin luona olevalle,
-pienelle jyrkänteelle. Maria jätti nopeasti hyvästi, ja Liisa kiiruhti
-tietä ylös, olihan jo tullut pimeä. Nyt tultuaan pihalle, välähti kuin
-salama hänen mieleensä ajatus: "Missä on Kutripää?" Hän tiesi
-ottaneensa sen mukaansa, nähneensä sen sitten vielä syövän lehtiä
-pensasaidasta, sitten oli hän sen aivan unohtanut eikä enää yhdelläkään
-silmäyksellä tarkannut sitä. Mitä suurimman kauhun vallassa syöksyi hän
-taas vuorta alas ja huusi joka taholle: "Kutripää! Kutripää! Missä
-olet? Tulehan nyt! Tule nyt!" Mutta kaikki oli hiljaa, Kutripäätä ei
-näkynyt missään. Liisa juoksi takaisin talonpoikaistaloon asti.
-Asuinhuoneen akkunoista loisti jo tuli, hän saattoi kiviportailta
-talon edustalla hyvin nähdä sisälle. He istuivat siellä kaikin
-illallispöydässä, isä, äiti ja Maria, hänen veljensä ja rengit, ja
-uuninrahilla makasi vanha kissa. Mutta ei missään ollut jälkeäkään
-Kutripäästä näkyvissä, miten Liisa tähystelikin joka nurkkaan. Nyt
-juoksi Liisa rakennuksen ympäri puutarhaan, ympäri koko pensasaidan ja
-taas puutarhaan ja siellä pensasaidan sisäpuolitse yhä houkutellen:
-"Kutripää, tulehan nyt! Tulehan nyt!" Kaikki turhaan, karitsasta ei
-ollut jälkeäkään näkyvissä eikä kuuluvissa. Liisan tuska yhä kasvoi.
-Tuli yhä pimeämpi, ja tuuli ulvoi yhä kovemmin ja oli vähällä
-pyyhkäistä hänet mukaansa. Hänen täytyi palata kotiin, mitä piti hänen
-tehdä? Hän ei voinut sanoa kadottaneensa Kutripäätä, koska hän oli sen
-unohtanut. Mutta äidille tahtoi hän sen sanoa. Hän juoksi voimainsa
-perästä vuorta ylös. Kotona oli jo kaikki illallista varten valmiina,
-isäkin oli jo saapunut. Liisa hyökkäsi huoneeseen niin punaisena ja
-kuumana, tukka hajallaan, että äiti sanoi: "Tuollaisena et voi tulla
-pöytään, lapsi; mene ensin siistimään itsesi." Ja isä lisäsi: "Näin
-myöhään ei sinun yleensä pidä tulla kotiin! Häviä nyt ja tule heti
-muuttuneena takaisin, taikka ei ole enää mitään syötävää." Liisa
-totteli nopeasti. Syömisestä ei ollut väliä, paljon mieluummin olisi
-hän ollut tulematta enää ollenkaan, mutta se ei käynyt päinsä. Hän
-palasi masentuneena paikalleen. Hän pelkäsi hirveästi, mitä muita
-huomautuksia ja kysymyksiä vielä tulisi. Mutta ennenkuin kukaan vielä
-saattoi sanoa hänelle sanaakaan, kiinnitti kaikkien perheenjäsenten
-huomiota eräs uusi tapaus.
-
-Hannu-renki pisti päänsä ovesta sisään ja sanoi: "Luvallanne, herra
-ylimaaherra, ovathan lapset kaikki kotona kuten Katri sanoo, eikä
-pikkulammas ole vielä tallissa."
-
-"Mitä?", sanoi ylimaaherra tulistuen. "Siinä nyt ollaan! Kuka on
-ottanut sen ulos? Kuka sen on tehnyt?"
-
-"En minä vain!" -- "En minä vain!" -- "Minä en varmastikaan!" -- "En
-minäkään!", huusivat Kurt ja Kaarlo niin raivokkaasti yhteen ääneen,
-ettei ensinkään saattanut kuulla, vaikeniko Liisa, vai huusiko hänkin.
-Äiti sanoi hilliten: "Älkäähän nyt niin myrskyisesti. Liisa varmaan ei
-ole sitä tehnyt, jo iltapäivällä juoksi hän yksin ystävättärensä Marian
-luo ja palasi vasta muutamia hetkiä sitten."
-
-"Siis on kumminkin toinen teistä sen tehnyt", keskeytti isä nopeasti
-suunnatessaan läpitunkevan katseen molempiin poikiin.
-
-Vastaukseksi kaikui hänelle suunnaton huuto: "En minä vain!" -- "En
-minä vain!" -- "Minä en varmastikaan!" ja molemmat katselivat niin
-rehellisesti silmät selällään isää, että tämä heti huudahti: "Ei, ei,
-eivät he sitä ole tehneet. Sitten on Hannu mahtanut jättää tallinoven
-auki lampaan ollessa siellä, ja se lienee samassa silmänräpäyksessä
-juossut ulos; mutta sekin näyttää minusta niin epätodenmukaiselta,
-pitääpä käydä katsomassa."
-
-Isä jätti huoneen tutkiakseen asiaa vielä ulkona tallissa.
-
-Kun nyt syyttämisen ja puolustuksen aiheuttama kiihtymys oli ohi, sai
-toinen vaikutus vallan. Yhtäkkiä pani Kaarlo päänsä käsivarrelleen ja
-nyyhkytti ääneen surkeasti: "Nyt on Kutripää hukassa! Me emme saa sitä
-enää! Nyt täytyy sen kuolla kurjuuteen!"
-
-Nyt yhtyi Kurtkin häneen. Ääneen itkien huudahti hän: "Niin, nyt tulee
-yhä kylmempää, eikä sillä ole mitään syötävää ja sen täytyy paleltua ja
-menehtyä." Ja vielä kovemmin kuin nämä molemmat alkoi nyt Liisa itkeä
-ja valittaa. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta saattoi selvästi kuulla,
-kuinka paljon tuskaisempi ja syvempi hänen surunsa vielä oli kuin hänen
-veljiensä, ja Liisahan kyllä tiesi, miksi. Vielä kun myöhemmin Kurt ja
-Kaarlo aikoja sitten olivat nukahtaneet patjoilleen ja näkivät iloisia
-unia Kutripäästä, makasi Liisa vielä levottomuuden vallassa vuoteessaan
-eikä saanut unta. Häntä ei vaivannut ainoastaan sääli karitsaa kohtaan,
-joka nyt arkana ja hyljättynä harhaili ulkona, vaan hän myös tiesi itse
-aiheuttaneensa sen ja lisäksi oli hän vielä salannut asian, vaikka
-hänen olisi pitänyt se tunnustaa.
-
-Liisa ei tosin ollut huutanut mukana: "En minä vain! En minä vain!"
-mutta hän oli vaijennut, kun äiti niin luottavasti sanoi: "Liisa ei ole
-voinut sitä tehdä", ja lapsi tunsi kyllin selvästi, että hän oli
-salaamisellaan tehnyt saman vääryyden kuin jos hän olisi valehdellut.
-Liisa oli sangen onneton eikä saanut lohdutusta eikä rauhaa, kunnes hän
-päätti heti seuraavana aamuna ilmaista kaikki äidille, ehkäpä Kutripää
-sentään vielä löytyisi.
-
-Seuraavana aamuna paistoi aurinko kirkkaasti, ja heti aamiaisen jälkeen
-päätettiin, että kaikki kolme heti koulun päätyttyä lähtisivät
-Kutripäätä etsimään, senhän täytyi olla jossakin. Iltapäivällä
-tahtoivat he tehdä samaa ja olivat kaikki vakuutettuja, että sen
-illaksi täytyisi löytyä. Äitikin sanoi lapsille vielä lohdutukseksi,
-että isä oli jo varhain aamulla lähettänyt Hannun etsimään elukkaa
-kaikkialta, sitenhän oli hyviä toiveita sen löytämisestä.
-Onnellisimmaksi tunsi näistä toiveista itsensä Liisa, joka ajatteli,
-ettei hänen nyt tarvitsisikaan sanoa mitään, kaikki tulisi kai ilmankin
-ennalleen.
-
-Sinä päivänä etsittiin karitsaa pitkin koko Rechbergiä, joka talosta
-sitä kysyttiin, mutta Kutripää oli kuin hävinnyt maan pinnalta. Ei
-yksikään ihminen ollut sitä koskaan nähnyt, ei missään näkynyt siitä
-jälkeäkään. Sitä etsittiin ja kyseltiin vielä muutamia päiviä, mutta
-turhaan. Sitten sanoi ylimaaherra, että oli kylliksi haettu, se ei
-auttaisi enää mitään, joko ei eläinrukka enää ollut elossa tai oli se
-eksynyt aivan etäälle.
-
-Muutaman päivän perästä satoi ensi lumi, ja niin taajaan ja suurina
-putoilivat hiutaleet, että lyhyessä ajassa koko puutarha oli lumen
-peitossa, ja tuo valkea peite kohosi puoliväliin pensasaitaa. Muulloin
-olivat lapset joka vuosi suunnattomasti iloinneet ensi lumesta ja
-huudahdelleet ja riemahdelleet sitä enemmän, kuta enemmän hiutaleet
-ryöppysivät.
-
-Nyt olivat he aivan hiljaa ja katselivat mikä mistäkin akkunasta, ja
-jokaisen täytyi itsekseen ajatella Kutripäätä, joka ehkä makasi jossain
-kylmän lumen alla, tai koetti kahlata siinä eikä voinut ja huusi
-tutulla äänellään surkeasti apua, eikä kukaan kuullut eikä auttanut
-sitä. Kun isä vielä illalla kotiin tullessaan sanoi: "Tulee pureva
-pakkanen yöksi, lumi on jo kovaksi jäätynyt. Jos eläinrukka vielä on
-jossain ulkona eikä ole kuollut, niin menehtyy se ensi yönä surkealla
-tavalla. Kunpa en olisi koskaan tuonut karitsaraukkaa kotiin!" --,
-silloin puhkesi Kaarlo niin surkeaan valitukseen, ja Kurt ja Liisa,
-myöskin täynnä tuskaa yhtyivät siihen niin sydäntä vihlovasti, että isä
-jätti huoneen, ja äiti koetti nyt parhaansa mukaan lohduttaa. Siitä
-alkaen ei ylimaaherra enää milloinkaan puhunut karitsasta, ja äiti
-puhui lapsille armaasta joulujuhlasta, kun he uudelleen alkoivat surra
-Kutripäätä. Hän sanoi heille, että Jeesus-lapsi oli tullut ilahuttamaan
-kaikkia sydämiä, ja että tämä juhlapäivä nyt pian tulisi ja tekisi
-heidätkin taas iloisiksi. Mutta kun säälivä Kaarlo kylminä, pimeinä
-iltoina taas alkoi valitella: "Kunpa vain ei Kutripään täytyisi palella
-tai väristä kuoliaaksi tuolla ulkona!", silloin lohdutti äiti:
-"Katsohan, Kaarlo, kyllä hyvä Jumala huomaa pienet eläimetkin, hän on
-voinut valmistaa Kutripäälle johonkin lämpimän vuoteen ja antaa sille
-hyvin käydä. Ja joskaan se ei enää ole meidän luonamme, emmekä voi
-sitä hoitaa, niin tyytykäämme nyt kumminkin ja jättäkäämme Kutripää
-kokonaan hyvän Jumalan haltuun."
-
-Kurtkin kuunteli tarkkaavaisesti äidin siten lohduttaessa Kaarloa, ja
-niin veljekset vähitellen tulivat taas ihan iloisiksi, uskoivat
-Kutripään kokonaan hyvän Jumalan haltuun ja iloitsivat nyt päivä
-päivältä enemmän ja toivehikkaammin lähestyvästä joulujuhlasta. Mutta
-Liisa ei tullut iloiseksi heidän kerallaan, häntä ikäänkuin painoi
-raskas kuorma, joka aivan masensi hänet eikä koskaan enää antanut hänen
-tulla iloiseksi. Öisin näki hän unissaan Kutripään makaavan nälkään
-kuolemaisillaan ja jähmettyneenä lumessa, ja se katsoi häneen kovin
-surullisin silmin ja sanoi: "Sinä sen teit." Silloin heräsi Liisa
-itkien, ja kun hän myöhemmin tahtoi hauskutella veljien kanssa, ei hän
-voinut, sillä hänen täytyi aina ajatella: Jos nuo molemmat tietäisivät,
-että hän sen oli tehnyt! Isää ja äitiä ei hän enää koskaan saattanut
-katsoa suoraan silmiin, sillä hänhän oli salannut heiltä, mitä hänen
-olisi pitänyt tunnustaa, eikä hän nyt enää mitenkään voinut saada sitä
-sanotuksi, sillä nyt oli hän jo niin kauan luulotellut vanhemmille
-olevansa tietämätön asiasta.
-
-Siten ei Liisalla ollut yhtään hauskaa hetkeä enää, ja päivä päivältä
-näytti hän surullisemmalta ja onnettomammalta, ja kun Kurt ja Kaarlo
-tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Iloitsehan sinäkin, Liisa, kerran,
-nyt tulee joulu joka päivä lähemmäksi, ja ajatteleppas, mitä kaikkea
-saattaakaan tulla!" silloin nousivat heti kyyneleet Liisan silmiin ja
-puoleksi itkien sanoi hän: "Minä en voi enää iloita, en milloinkaan, en
-ikinä enää, en joulunakaan." Se tuntui sääliväisestä Kaarlosta sentään
-liian surulliselta ja hän sanoi Liisalle kylläkin lohduttavasti:
-"Katsos, Liisa, kun ei enää voi mitään tehdä, silloin jättää kaikki
-hyvän Jumalan haltuun ja silloin tulee taas iloiseksi, kun vain ei ole
-tehnyt mitään pahaa, äiti on sen sanonut." Mutta silloin Liisa vasta
-oikein alkoikin itkeä, niin että Kaarloa rupesi pelottamaan ja hän
-hyppäsi pystyyn ja juoksi pois kuten Kurt jo ennen oli tehnyt, sillä
-hänestä oli kovin ikävää, että iloinen Liisa oli niin muuttunut.
-
-Äitikään ei ollut voinut olla huomaamatta muutosta Liisan olennossa.
-Usein hän hiljaisuudessa tarkkasi lasta, mutta ei tehnyt mitään
-kysymyksiä hänelle.
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-Mitä hyvä Jumala antaa.
-
-
-Marraskuu oli loppuun kulumassa. Lumi oli kohonnut vielä paljon
-ylemmäs, päivä päivältä yltyi nyt pakkanen. Altkirchissä siirteli
-isoäiti ohutta peittoansa edestakaisin, hän ei tahtonut enää ensinkään
-lämmetä sen alla. Huone olikin aika kylmä, sillä siellä oli vain pieni
-puuvarasto, ja tässä paksussa lumessahan ei saattanut löytää yhtään
-risua. Kahvia keitettiin vain harvoin ja pavut täytyi nyt aina survoa
-kivillä, mylly oli ainaiseksi pilalla, eikä ollut varaa uuteen. Isoäiti
-paralla oli paljon valitettavaa ja voivoteltavaa. Isoisä istui
-enimmäkseen uuninrahilla, koetti viihdyttää valittelevaa ja punoi
-sillävälin pieniä pajuvakkojaan.
-
-Niinkauan kuin oli herkeämättä satanut lunta ja syvä hanki oli pysynyt
-pehmeänä, oli isoisän itse täytynyt kantaa vakkasensa juustomiehelle,
-sillä jos hän olisi lähettänyt lapset, olisivat ne painuneet lumeen. Ei
-ollut mitään aurattua tietä vuorta ylöspäin, isoisänkin oli vaikea
-päästä kulkemaan, niin syvään hän välistä vaipui kinoksiin.
-
-Mutta nyt oli taivas kirkastunut, ja aavat lumikentät olivat yltympäri
-jäätyneet niin lujasti, että saattoi kävellä niitten yli kuin kovaa
-katua, hanki ei pettänyt painavien miestenkään alla. Nyt saattoi taas
-kerran lähettää lapsetkin kävelylle, Helli kietoi huivin ympärilleen ja
-pikku Seppi pani villalakin päähänsä, sitten he lähtivät matkaan
-kummallakin vakkakimppunsa käsivarrellaan. Kun he runsaan puolentunnin
-kuluttua saapuivat kappelille, laski Helli vakkansa maahan ja tarttui
-pikku Sepin käteen astuakseen sisään. Mutta Seppi oli taaskin
-vastahakoinen: "En tule, en tahdo nyt rukoilla, sormiani palelee",
-väitti hän ja ponnisti jaloillaan maata vasten, jottei Helli saisi
-häntä siirretyksi eteenpäin, Mutta tämä pyysi ja veti häntä ja
-muistutti, mitä isä Kleemens oli sanonut, ja oli ihan suruissaan,
-ikäänkuin saattaisi Seppi heidät molemmat menettämään jonkin suuren
-lahjan. Helli oli jo kuullut ja ymmärtänyt niin paljon hätää ja
-kurjuutta, että hänestä tuntui suurelta onnelta ja lohdutukselta saada
-siten polvistua ja rukoilla Taivaallista isää, joka tahtoo auttaa
-kaikkia köyhiä. Vihdoin Seppi suostui, ja he astuivat hiljaiseen
-kappeliin. Helli lausui hiljaa ja hartaasti rukouksensa. Yhtäkkiä
-kuului syvässä hiljaisuudessa omituinen, valittava ääni. Vähän
-pelästyneenä kääntyi Helli Sepin puoleen ja sanoi hiljaa: "Älä niin
-sano kappelissa, sinun pitää olla hiljaa." Yhtä hiljaa, mutta
-julmistuneena vastasi Seppi: "Enhän minä mitään sanonut, sinähän
-sanoit."
-
-Samassa kuului valitus uudelleen, mutta kovemmin. Seppi katseli
-tutkivasti erästä kohtaa alttarin luona. Yhtäkkiä tarttui hän Helliä
-käsivarteen ja veti hänet sellaisella voimalla penkiltään alttaria
-kohden, ettei hän voinut olla seuraamatta. Siellä alttarin juurella,
-puoleksi alttariliinan peitossa makasi valkea karitsa vavisten ja
-väristen vilusta ja oikoen hentoja jalkojaan ikäänkuin se ei olisi
-voinut uupumuksesta enää liikahtaakaan.
-
-"Se on lammas, nyt me kerrankin saimme lahjaksi jotain, minkä voi
-nähdä", selitti pikku Seppi iloisena.
-
-Helli katseli ihmeissään elukkaa. Hänen mieleensä olivat johtuneet isä
-Kleemensin sanat eikä hän voinut muuta uskoa kuin että hyvä Jumala,
-joka antaa jokaiselle rukoilevalle jotakin, tänään oli lähettänyt
-heille karitsan. Sitä Helli vain ei ymmärtänyt, miksi se makasi niin
-näännyksissä ja kuin puolikuolleena. Hän alkoi silitellä eläintä
-näyttääkseen sille, ettei sen tarvinnut pelätä, mutta tämä tuskin
-hievahti ja vain silloin tällöin valitti surunvoittoisesti.
-
-"Mennään kotiin sen kanssa ja annetaan sille perunaa, sen on nälkä",
-sanoi Seppi, sillä hän tiesi vain siitä pahasta, joka jo usein oli
-saanut hänetkin valittamaan.
-
-"Mitä sinä oikein ajattelet, Seppi? Meidänhän pitää mennä ylös
-juustomiehen luo", muistutti velvollisuuksistaan tarkka Helli. "Mutta
-noin yksikseen emme sitä tännekään voi jättää", ja miettiväisenä
-katseli lapsi levottomasti hengittelevää elukkaa. "Nyt minä tiedän
-jotakin", jatkoi Helli hieman mietittyään, "näinhän voidaan tehdä. Sinä
-vartioit karitsaa täällä ja minä juoksen parhaani mukaan juustomiehelle
-ja tulen takaisin, ja sitten menemme kotiin!"
-
-Seppi oli sangen tyytyväinen ehdotukseen, ja Helli juoksi heti
-tiehensä, kuin kepeä metsäkauris kiiti hän lumiaavikkoa ylös.
-
-Seppi istui maahan ja katseli hyvillään lahjaansa. Karitsa oli niin
-tuuhean, paksun villan peittämä, että kun viluinen Seppi pisti kylmän
-kätensä sen turkkiin, lämpisi se heti niin suloisesti, että hän heti
-pisti toisenkin. Nyt siirtyi hän aivan elukan viereen, se oli kuin
-pieni uuni hänelle, sillä vaikka se itse värisikin vilusta, oli sen
-villaturkki kumminkin mainio lämmityskeino Sepille.
-
-Tuskin puolta tuntia myöhemmin palasi Helli juoksujalkaa takaisin, ja
-nyt aikoivat lapset viedä lahjansa iloiten kotiin isoisälle ja
-isoäidille. Mutta turhaan yrittivät he nostaa karitsaa jaloilleen. Se
-oli niin heikko, että se heti kaatui maahan, kun he olivat sitä hiukan
-kohottaneet, ja valitti sitten vallan haikeasti.
-
-"Sitä täytyy kantaa", sanoi Helli, "mutta se on liian raskas minulle,
-sinun pitää auttaa minua", ja hän näytti Sepille, miten tämän tuli
-karitsaan tarttua, jottei siihen sattuisi, ja niin he kantoivat sen
-yhdessä pois. Matka kävi tosin hiukan hitaasti, sillä oli jotenkin
-hankalaa kulkea ja kahden kantaa taakkaa, mutta lapset olivat niin
-iloissaan lahjastaan, etteivät he hellittäneet, kunnes tulivat
-mökillensä ja nyt saattoivat hyökätä yllätyksineen huoneeseen.
-
-"Me olemme saaneet lampaan, elävän lampaan, jolla on ihan lämpöinen
-villa", huusi Seppi jo sisään astuttaessa, ja kun he olivat päässeet
-sisään, laskivat he karitsan hämmästyneen isoisän viereen uuninrahille.
-Sitten alkoi Hellikin kertoa, kuinka kaikki oli tapahtunut ja kuinka
-oli käynyt aivan niinkuin isä Kleemens aina oli sanonut, että hyvä
-Jumala aina antaa jotakin sille, joka rukoilee, sitä vain ei aina voi
-nähdä.
-
-"Mutta tänään sen voi nähdä", lisäsi Seppi iloissaan.
-
-Isoisä katsahti isoäitiin, mitä hän siitä ajattelisi, ja tämä taas
-katsahti häneen ja sanoi: "Mitä arvelet siitä, Joosef? Sanohan sinäkin
-sanasi."
-
-Hetkisen mietittyään sanoi isoisä: "Nyt pitää mennä kysymään isä
-Kleemensiltä, mikä lienee tämän tarkoituksena, taidan itse mennä,
-luulen minä," Samassa nousi hän istuimeltaan, pani vanhan karvalakin
-päähänsä ja lähti.
-
-Isä Kleemens tuli isoisän mukana. Tervehdittyään isoäitiä ja sanottuaan
-hänelle pari ystävällistä sanaa istuutui hän lopen uupuneen karitsan
-viereen, joka makasi lattialla, ja katseli sitä. Sitten otti hän Hellin
-ja Sepin eteensä ja sanoi ystävällisesti: "Nähkääs, lapset, sillä
-tavalla käy: Kun joku rukoilee, antaa hyvä Jumala hänelle iloisen ja
-luottavan sydämen. Se on kaunis lahja ja siihen liittyy sitten vielä
-paljon muita, hyviä lahjoja. Mutta tämä karitsa on eksynyt, se lienee
-siitä suuresta laumasta, joka vielä myöhään syksyllä kerran kulki tämän
-kautta, paimen kyllä kysynee sitä. Sen on jo aikoja sitten täytynyt
-eksyä, sillä se on aivan nälkiintynyt ja puolikuollut, ehkemme saa sitä
-edes enää oikein henkiin. Ensiksi täytyy sille nyt antaa hiukan
-lämmintä maitoa ja sitten katsoa, mitä muuta se voi nauttia."
-
-Hyvä munkki oli viimeisiä sanoja lausuessaan kohottanut vähäsen
-karitsaa ja pannut säälivästi kätensä sen pään alle.
-
-Nyt sanoi isoisä arasti: "Tehkäämme voitavamme. Helli, mene katsomaan,
-onko yhtään maitopisaraa jälellä."
-
-Mutta isä Kleemens esti Helliä ulos menemästä ja sanoi: "En minä niin
-tarkoittanut, jos suostutte ehdotukseeni, otan karitsan luokseni, sillä
-on minun tykönäni enempi tilaa, ja minä voin sitä hoitaa."
-
-Se oli suuri huojennus molemmille vanhuksille, sillä eiväthän he
-tahtoneet antaa karitsan kuolla nälkään, eivätkä tienneet, mistä
-hankkia sille ravintoa.
-
-Nyt otti isä Kleemens väsyneen pikku eläimen käsivarrelleen ja lähti
-siten sen kanssa vanhaa luostaria kohden. Seppi katseli kauvan hänen
-jälkeensä ja napisi hieman.
-
-Parin päivän perästä näki isoisä isä Kleemensin taas tulevan mökkiään
-kohden ja sanoi kummastuneena isoäidille: "Mitä ajattelet, miksi tulee
-hyvä munkki taas luoksemme?"
-
-"Lammas lienee kuollut, ja hän tahtoo nyt sanoa meille, ettemme muka
-turhaan odottaisi saavamme löytäjäisiä paimenelta", arveli isoäiti.
-
-Isä Kleemens astui sisään, hänestä saattoi huomata, ettei hänellä ollut
-mitään hyvää sanomaa tuotavana. Helli ja Seppi juoksivat heti häntä
-vastaan antaakseen hänelle kätensä. Hän silitteli molempia
-ystävällisesti, sitten sanoi hän hiljaa isoisälle: "Soisin, että
-lähettäisitte lapset vähäksi aikaa pois, minulla on teille puhuttavaa."
-
-Isoisän mieli kävi vähän epävarmaksi ja hän ajatteli itsekseen: "Kunpa
-edes voisin siirtää isoäidin vähän syrjään, ettei hän kuulisi, jos
-jotakin pahaa on ilmoitettavana." Hän antoi Hellin kainaloon tinapullon
-ja sanoi: "Mene Sepin kanssa maitoa hakemaan, ja jos tulette hiukan
-liian aikaisin, niin voitte odottaa ylhäällä talonpojan luona,
-navetassa on lämmintä."
-
-Kun lapset olivat lähteneet, siirsi munkki tuolinsa lähemmäksi isoäidin
-vuodetta ja sanoi: "Tulkaa tekin, Joosef, vähän lähemmäksi, minun pitää
-ilmoittaa teille molemmille jotakin, mutta vastenmielisesti sen teen:
-Asia koskee Juusoa."
-
-Tuskin oli tämä sanottu, kun isoäiti puhkesi äänekkääseen valitukseen
-ja huudahti kerta toisensa perästä: "Ah, Jumalani, että minun vielä
-sekin piti kokea! Minun viimeisenä toivonani oli, että Juuso vielä
-kerran palaisi ja auttaisi meitä vanhoilla päivillämme, ja nyt on
-kaikki hukassa. Ehkä meidän vielä täytyy kärsiä suurta häpeääkin,
-vaikka olemme rehellisesti ja kunnollisesti tulleet toimeen aina
-vanhuuden päiviin asti. Oi, kuinka mielelläni olisinkaan valittamatta
-mitään muuta ja makaisin nurkumatta kovalla sijallani ja olisin ilman
-kahvitilkkaa elämäni loppuun asti, jos vain ei olisi tuota Juuson
-asiaa! Kunpa hän ei olisi syössyt itseään ja meitä onnettomuuteen ja
-häpeään!"
-
-Isoisäkin istui kovin kauhistuneena ja masentuneena.
-
-"Mitä hän onkaan tehnyt, isä?", kysyi hän arkana, "onko se pahaa?"
-
-Munkki vastasi, ettei hän vielä ensinkään tiennyt, mitä se oli, hän oli
-vain kuullut, että Juuso oli toisella puolen Ziller-puroa pannut
-jotakin toimeen ja nyt oli hän joutunut tekemisiin Rechbergin
-ylimaaherran kanssa, tämä kai vangituttaisi hänet.
-
-"Ah, Jumalani, sielläkö hän sen on tehnyt?" huudahti isoäiti uudelleen.
-"Voi, kuinkahan hänen nyt käy! Kai ne rankaisevat häntä aika ankarasti
-jo senkin tähden, että hän on toista uskontoa."
-
-"Ei, ei, älkää sellaista otaksuko", keskeytti tässä munkki torjuen, "ei
-se niin ole. Herra ylimaaherra ei harjoita vääryyttä ja, mitä uskoon
-tulee, on hänellä siitä hyvä mielipide, olen itse kuullut hänen sanovan
-useammin kuin kerran: 'Ziller-puron tällä puolen asuva hurskas ihminen
-ja samallainen toisella puolen, he rukoilevat molemmat aivan samaa
-taivaallista Isää, ja toisen rukous on hänelle aivan yhtä mieluinen
-kuin toisenkin.' Olen tuntenut tuon herra ylimaaherran jo vuosikausia
-ja voin myöskin sanoa teille, että olen jo satoja kertoja ollut
-rakentavissa keskusteluissa hänen ja hänen vaimonsa kanssa, ja me
-olemme ymmärtäneet toisiamme niin hyvin, että meidän silloin on aina
-tullut oikein hyvä olla ja niin, että tunnen oikein vetäymystä sinne,
-kun en vain pitkään aikaan ole siellä käynyt. Aijonkin ennen pitkää
-mennä sinne taas nähdäkseni, kuinka Juuson laita on ja sanoakseni
-kenties jonkun sanan herra ylimaaherralle hänen hyväkseen."
-
-Tästä aikeesta olivat molemmat vanhukset sangen iloisia ja kiitollisia,
-mutta isoäidin valtasi vielä kerran huoli, ja hän sanoi vaikertaen:
-"Kunhan en minä vain olisi syypää siihen, että meille nyt täytyy käydä
-niin huonosti, koska olen niin paljon nurkunut ja valittanut
-vähäpätöisiä asioita. Mutta sitä en varmaan enää tahdo tehdä, vaan olen
-kärsivällinen, isä Kleemens. Mitä arvelette, hyväksyyköhän taivaallinen
-Isämmekin katumukseni eikä rankaise minua niin ankarasti?"
-
-Munkki lohdutti isoäitiä vielä ja kehotti häntä pysymään hyvässä
-päätöksessään. Sitten nousi hän ja lupasi vanhuksille tulevansa taas,
-heti kun olisi käynyt Rechbergillä ja voisi tuoda tietoja Juusosta.
-
-Isoisä saattoi munkkia ulos, siellä kysyi hän: "Ja miten on pikku
-lampaan laita? Elääkö se vielä, vai onko se kuollut?"
-
-"Ei kuolemisesta puhettakaan", vastasi isä Kleemens iloisesti, "se
-pyöristyy ja pullistuu ja hyppelee jo taas hullunkurisesti ja on niin
-tuttavallinen elukka, että minun on oikein ikävä antaa se pois, kun
-paimen kerran tulee. Olen lähettänyt hänelle tiedon, että karitsa on
-minun luonani, hän kai antaa sen olla, kunnes hänellä on asiaa tälle
-seudulle, ja nyt Jumalan haltuun!" Munkki pudisti isoisän kättä ja
-lähti kiireesti pois, sillä hänellä oli lohdutettavina vielä muita
-sairaita, jotka ikävöiden häntä odottivat, olihan hyvä isä Kleemens
-kaikkien köyhien ja sairaitten lohduttaja koko Altkirchissä ja vielä
-laajalti ympäristöllä.
-
-
-
-
-Jouluiltana.
-
-
-Kauvan kaivattu joulupäivä oli tullut. Aamusta varhain olivat Kurt ja
-Kaarlo kulkeneet kuumeisessa odotuksessa huoneesta toiseen, portaita
-ylös ja alas, eivätkä he missään saattaneet löytää pysyvää sijaa, sillä
-lähestyvän onnen valtava tunne ajoi heitä yhä uudelleen yltympäri.
-Alituisesti kulkiessaan tuntui heistä kuin voisivat he vähän nopeammin
-lähestyä iltaa.
-
-Liisa istui aivan hiljaa eräässä nurkassa ja antoi tuskin vastausta,
-kun veljet saapuivat hänen luokseen ja tahtoivat temmata hänet mukaan
-korkealentoisiin toiveisiinsa. Sellaista joulupäivää ei Liisa vielä
-koskaan ollut elänyt. Kuinka täynnä iloista levottomuutta ja mitä
-palavinta illan odotusta olikaan hän ennen ollut! Kuinka täynnä onnea
-ja riemua hän oli ollut, niin ettei hän tiennyt mitään ihanampaa kuin
-nämä odotuksen hetket ja sitten niitten äkillisen toteutumisen
-säteilevässä kynttilänvalossa! Nyt istui hän siinä ja tahtoi niin
-mielellään iloita kuten veljet, mutta häntä painoi ikäänkuin kuristava
-taakka, joka tukahutti jokaisen ilontunteen. Ja kun hän tahtoi pakottaa
-itsensä heittämään pois ja unohtamaan kaiken ja sittenkin iloitsemaan
-illasta kuten ennen, tuntui hänestä kuin kuulisi hän yhtäkkiä jonkun
-tulevan, joka oli löytänyt Kutripään kuolleena ja tiesi, että hän oli
-sen hukannut ja unohtanut, ja aikoi juuri sanoa sen isälle. Silloin
-ryömi Liisa vielä peremmälle nurkkaan ja kuunteli tarkasti, ja ilo oli
-ihan mennyttä; se ei enää tullut hänen sydämeensä.
-
-Iltapäivällä olivat Kurt ja Kaarlo vihdoinkin saaneet hetkisen rauhaa,
-tai pikemminkin oli jännitys, joka nyt oli saavuttanut korkeimman
-kohtansa, lumonnut heidät molemmat jakkaralle istumaan, siinä he
-kuunnellessaan ja odotellessaan saattoivat enää vain hiljaa puhella
-keskenään.
-
-"Mitä arvelet krokettipelistä kirjavine palloineen?" kuiskasi Kaarlo,
-"luuletko, että Jeesus-lapsi ajattelee sitä?"
-
-"Ehkä", vastasi Kurt hiljaa, "mutta tiedätkö mitä? Minä toivoisin vielä
-paljoa mieluummin, että hän olisi ajatellut uutta kelkkaa, sillä,
-katsos, Kessler ei luista hyvin, ja sitten on meillä vain Vuohi, ja kun
-Liisa taas kerran tulee iloiseksi, niin saatpahan nähdä, kuinka hän
-tahtoo laskea mäkeä, sen minä kyllä tiedän, emmekä me kaksi silloin saa
-Vuohta milloinkaan, emmekä me molemmat edes sovi istumaan Kesslerille."
-
-"Niin, mutta entäs linnoitus sitten, tiedäthän, Kurt, kuinka monet
-tuhannet kerrat me jo olisimme halunneet linnoitusta?", muistutti
-Kaarlo, "melkein vielä mieluummin olisimme ilman kelkkaakin, eikö
-sinustakin?"
-
-"Kyliähän niinkin", sanoi Kurt epäröiden, sillä hänen mieleensä oli jo
-taas juolahtanut uusi ajatus. "Tai mitä, jos Jeesus-lapsi toisikin
-värilaatikon, ja saisimme taas maalata suuria sotamieskuva-arkkia?"
-
-"Oi, oi!", voihki Kaarlo aivan ihastuttavan odotuksen ahdistamana.
-
-Nyt astui äiti huoneeseen. "Lapset", sanoi hän ja viittasi heille
-sormellaan, "tuolla pianon luona ovat kynttilät sytytetyt, menkäämme
-nyt laulamaan laulu. Missä Liisa on?"
-
-Hämärässä ei äiti ollut huomannut Liisan istuvan nurkassa, eivätkä
-veljeltään sitä havainneet, hän kun ei ollut hiiskahtanutkaan. Nyt
-astui hän esiin, ja kaikki menivät pianon luo. Äiti istui sinne, soitti
-ja johti laulua. Kurt ja Kaarlo yhtyivät täydestä kurkusta, ja Liisa
-lauloi hiljaa mukana. Kun nyt laulussa tulivat sanat:
-
-    'Jeesus on suurempi, Jeesus on suurempi,
-    Hän sydämemme suruiset lohduttaa --',
-
-silloin lauloi Kaarlo ne niin iloisen repäisevästi, että saattoi
-huomata, ettei hänellä sillä kertaa ollut mikään surullinen sydän.
-Mutta Liisa oli kokenut, mitä on olla sydämestään surullinen, hän
-nielasi ja nielasi eikä saattanut laulaa edelleen. Kun laulu oli
-laulettu loppuun, nousi äiti ja sanoi: "Nyt jäätte hiljaa yhdessä
-tänne, kunnes palaan." Mutta Liisa juoksi hänen jälkeensä ja huusi
-surkeasti: "Äiti, äiti! Enkö saa kysyä sinulta jotakin?"
-
-Äiti veti lapsen makuuhuoneeseensa ja kysyi, mitä tämä pyysi.
-
-"Äiti, voiko Herra Jeesus tehdä kaikki, kaikki surulliset sydämet
-jälleen iloisiksi?", kysyi Liisa murheellisena.
-
-"Kyllä, lapsi, kaikki", vastasi äiti, "kaikki, mikä heitä sitten
-raskauttaneekin, ainoastaan yhtä hän ei voi ilahduttaa, sitä, joka
-tahtoo säilyttää jonkun vääryyden eikä luopua siitä."
-
-Nyt puhkesi Liisa ääneensä itkemään: "Enhän minä enää tahdo sitä
-säilyttää", nyyhkytti hän, "minähän tahdon sen sanoa. Minä otin
-kumminkin Kutripään mukaani ja unohdin ja hukkasin sen sitten ja sitten
-salasin asian ja olen syypää siihen, että se on kuollut nälkään ja
-viluun, enkä voi enää ensinkään iloita, en mistään."
-
-Nyt veti äiti Liisan hellästi luokseen ja sanoi lohduttaen: "Nyt olet
-saanut kokea, rakas lapsi, kuinka vääryys, jota sydämessämme
-säilytämme, tekee meidät kauhean onnettomiksi. Kyllä sinä sen muistat
-etkä enää tahdo sitä tehdä. Mutta nyt olet katuen tunnustanut sen, ja
-nyt voi ja tahtoo pyhä Kristus tulla sydämeesi ja tehdä sen uudelleen
-iloiseksi, sillä tänään tahtoo hän aivan erikoisesti ilahduttaa kaikkia
-sydämiä. Pyyhi nyt kyyneleesi ja mene veljien luo, minä tulen kohta
-jälessäsi."
-
-Liisan sydämeltä oli otettu sellainen paino, ja niin keveältä ja
-vapaalta tuntui hänestä, että hän olisi mieluimmin hyppinyt yli
-vuorten. Vasta nyt valtasi hänet yhtäkkiä voimakkaasti tietoisuus:
-Tänään on joulu! Mitä kaikkea voikaan tänään vielä tapahtua? Hänen koko
-olentonsa riemuitsi. Vain yksi ainoa varjo vielä toisinaan nousi hänen
-mieleensä: Kutripää! Missähän nälkään kuollut Kutripää nyt makasi?
-
-Kun Liisa korkealle hypellen tuli veljiensä luo, olivat nämä hyvin
-ihmeissään, mutta Kaarlo sanoi heti: "Onpa hyvä, että taas olet
-tuollainen, minä jo ajattelinkin, että kyllä tulisit iloiseksi."
-
-Nyt täytyi Liisan hiukan purkaa iloista liikutustaan ja vasta äsken
-heränneitä toiveitaan veljille, mutta hänen parhaillaan innokkaasti
-kertoessaan kajahti talon kello kovasti ja yhä kovemmin, ja Kaarlo
-huudahti lumivalkeana liikutuksesta: "Jeesus-lapsi!" Samassa avasi äiti
-oven, ja valovirta tulvehti lapsia vastaan -- he syöksyivät sitä
-kohden.
-
-Siinä säteili ja kimmelsi ja säihkyi joka puolella, ja ihmeellisen
-ihanuuden häikäisemänä oli aluksi mahdotonta saada selville, mitä
-kaikkea siinä olikaan. Keskellä ainakin seisoi suuri kuusi, jossa oli
-kirkkaita, säteileviä kynttilöitä kaikilla oksilla ylhäältä alas asti,
-ja punertavia pikku enkeleitä ja loistavia perhosia liehui kynttilöiden
-ympärillä, ja punaisia mansikoita ja kimaltelevia kirsikoita ja
-kullattuja päärynöitä ja omenia riippui joka oksalla, ja lapset
-juoksentelivat puun ympärillä sanattomina ihastuksesta. Mutta yhtäkkiä
-ryntäsi jokin sisään, ja Liisa oli samassa vähältä kaatua kumoon, hän
-päästi suunnattoman ilohuudon -- todellakin, siinähän oli Kutripää!
-Pyöreänä kuin pallo, reippaana ja vallattomana puskasi se Liisaa ja
-hieroi pientä päätänsä häntä vasten ja määki äänekkäästi ilosta. Kurt
-ja Kaarlo syöksyivät tuttua ääntä kohden ja saattoivat tuskin uskoa,
-mitä näkivät. Ei nälkään eikä viluun kuolleena, ilmi elävänä ja
-iloisena seisoi Kutripää taas heidän keskellään! He olivat vähältä
-kuristaa sen rakkaudesta ja ilosta.
-
-Kaarlo oli samassa huomannut vielä muuta, hän loikkasi syrjään: "Kurt!
-Kurt!" huusi hän ihan suunniltaan, "linnoitus, linnoitus!" Mutta Kurt
-oli jo hypännyt toiselle puolelle ja huusi vastaan: "Tule tänne! Tule
-tänne! Tässä on uusi kelkka! Voi, sitä upeata kelkkaa!" Ja Kaarlon
-juostessa hänen luokseen huudahti hän vielä kerran: "Voi, voi! Tuossa
-on värilaatikko! Voi, kuinka paljon siveltimiä siinä on!"
-
-Liisa puristi ja hyväili yhä vielä Kutripäätä, sillä sen ilmestyminen
-oli hänen rakkain lahjansa. Kuinka iloinen hän nyt taas saattoikaan
-olla! Kaikki, kaikki oli ohi, mikä oli häntä kiusannut, kaikki oli taas
-hyvin! Mitenkä se olikaan mahdollista?
-
-Yhtäkkiä huomasi Liisa kaksi silmää, jotka selkosen selällään
-hievahtamatta ja ihaillen tuijottivat puuta. Senhän täytyi olla pikku
-Seppi. Liisa nousi lattialta, missä hän oli kyykkysillään istunut
-Kutripään vieressä -- aivan oikein, siinähän pikku Hellikin istui Sepin
-vieressä ja katseli hämmästynein silmin kaikkea loistavaa ihanuutta
-ympärillään.
-
-Liisa meni lasten luo: "Oletko nyt tänään kerrankin tullut luokseni,
-Helli?" kysyi hän. "Eikö puu olekin kaunis? Tiesitkö, että Jeesus-lapsi
-tulisi tänään?"
-
-"Oi en! Oi en!" sanoi pikku Helli sangen ujosti ja hiljaa, "mutta
-äitisi toi meidät tuosta sisään, Tänään vasta sanoi isä Kleemens, että
-karitsa on teidän ja että saisimme tuoda sen tänne."
-
-"Tekö sitten toittekin Kutripään? Mutta mistä sitten, Helli? Missä se
-sitten oli? Kuinka se saattaakaan olla niin terve ja lihavan näköinen?"
-
-Nyt tuli äiti heidän luokseen ja sanoi, että Liisa sitten kuulisi
-kaiken häneltä, mutta nyt tuli hänen viedä lapset akkunapöydän luo,
-sillä Jeesus lapsi oli ajatellut heitäkin. Ensin eivät mitkään
-kehotukset saaneet Seppiä hievahtamaankaan, sillä sellaista loistavaa
-puuta houkuttelevine, kimmeltävine, ihmeellisine koruineen joka oksalla
-ei hän vielä eläissään ollut nähnyt, hän ei voinut enää siirtää
-silmiään siitä. Hän ei millään ehdolla ottanut askeltakaan eteenpäin,
-miten houkuttelevalta kutsumus kuuluikin. Vihdoin sanoi Liisa: "Tule
-nyt, Seppi, tuolta pöydän tyköä voit ihan yhtä hyvin nähdä puun ja
-sitten vielä lisäksi, mitä Jeesus-lapsi on sinulle tuonut."
-
-Nyt liikahti Seppi hitaasti ja kääntämättä katsettaan puusta. Mutta
-pöydällä kohtasi häntä näky, jota hän ei ollut odottanut. Lautasella
-oli piparkakku, niin suuri, ettei hän sellaista ollut koskaan nähnyt,
-ja yltympäri oli koko joukko punaisia omenia ja suuria pähkinöitä. Ja
-niitten vieressä oli luja selkäreppu, jossa saattoi kantaa kaikki, mitä
-koulussa tarvitsi, niin ettei sitten mikään joutunut hukkaan. Ja kirja
-ja taulu ja kivikynä, joita kaikkia Seppi pääsiäisestä alkaen tulisi
-tarvitsemaan, olivat jo valmiina repussa. Ja sen vieressä oli vielä
-Sepille varsin kestävä nuttu, jollaista ei hänellä vielä milloinkaan
-ollut ollut. Sen jälkeen, kun Liisa oli sanonut: "Nämä ovat Sepille",
-seisoi tämä kuin kivettyneenä pöydän vieressä ja katsahti ensin
-Helliin, olisiko tämä totta, ja sitten taas aarteisiinsa.
-
-Ei Hellikään saattanut kylliksi katsella kaunista, lämpöistä hametta
-ja runsaasti täytettyä ompelulipasta, joka vielä oli suuren
-piparkakkulautasen vieressä. Mutta nyt hän suuresti pelästyi, sillä
-herra ylimaaherra tuli yhtäkkiä häntä kohden erään miehen kanssa, joka
-äsken oli seisonut Hannun ja Katrin kera oven vieressä. Herra
-ylimaaherra sanoi: "Katsokaahan tuonne, ette varmaankaan tunne heitä
-enää."
-
-Sitten meni hän edemmäksi.
-
-Mies ojensi kätensä: "Anna minulle kätesi, Helli", sanoi hän. Lapsi
-totteli ja katsoi häneen kysyvästi vakavilla silmillään.
-
-"Pikku Helli! Pikku Helli!" sanoi mies nyt liikutettuna, "älä minua
-noin viero! Sinun katsantosihan on ihan kuin äitivainajasi. Tule,
-sanohan edes sana, Helli, minähän olen isä, ja sinä katselet minua
-aivan kuin hän." Ja hänen täytyi kerta toisensa perästä pyyhkiä
-silmiään.
-
-"Meillä on vain isoisä ja sitten vielä isoäiti", selitti nyt
-päättäväisesti Seppi, joka oli kuunnellut.
-
-"Ei, ei, Seppi, teillä on isäkin, minä olen isänne", sanoi isä ja
-tarttui kummankin lapsen käteen. "Tahdon sen nyt varmaan näyttää
-teille, mutta teidänkin pitää tuntea minut. Tahdothan, Helli, olla
-ystävä isäsi kanssa, eikö niin? Sinustahan on tullut ihan äitisi
-tapainen."
-
-Miehen täytyi yhä pyyhkeillä silmiään.
-
-"Kyllähän minä tahdon", sanoi Helli empien, "mutta minä en ensinkään
-tunne teitä".
-
-Ylimaaherra oli tähän saakka katsellut tuota pientä ryhmää pöydän
-luona, nyt hän taas lähestyi heitä. "Juuso", sanoi hän vakavasti,
-"tiedän vielä yhden isän ja äidinkin, joita surettaa, ettei poika tunne
-heitä, eikä enää yhdelläkään hyvällä sanalla eikä kiitollisella
-vastapalveluksella muista heitä, jotka ovat elättäneet hänen omia
-lapsiaan. Mutta tänään on joulu, tänään pitää kaikkien tulla iloisiksi.
-Menkää, Juuso, valjastakaa Rusko reen eteen, teidän pitää viedä
-lapsenne kotiin, loput uskon teidän tehtäväksenne."
-
-"Palkitkoon Jumala herra ylimaaherralle kaiken, palkitkoon Jumala
-kaiken tuhatkertaisesti", sanoi Juuso liikutettuna. "Herra ylimaaherra
-saa varmaan olla tyytyväinen minuun, niin totta kuin toivon, että Herra
-Jumala on sieluparalleni armollinen."
-
-"Hyvä! Hyvä! Nyt tuumasta toimeen, Juuso, ja tuo tuosta pannaan mukaan
-rekeen", ja ylimaaherra osoitti suunnatonta myttyä lasten pöydän
-vieressä. Juuso nosti sen harteillensa ja lähti.
-
-Nyt käärittiin kauniisti kaikki lahjat, jotka kuuluivat pikku Hellille
-ja Sepille. Sitten jättivät lapset hyvästi, ja päätettiin, että Seppi
-ja Helli tulisivat taas ensimäisenä kauniina kevätsunnuntaina, ja
-sitten tulisivat joskus Liisa ja hänen veljensä Altkirchiin, sillä he
-halusivat mahdollisimman pian käydä Kutripään kanssa tervehtimässä isä
-Kleemensiä kiittääkseen häntä hyvästä Kutripään hoidosta. Nyt tarttui
-Katri kummankin lapsen käteen sijoittaakseen heidät alhaalla pihalla
-rekeen, ja äiti huusi vielä kerran hänen jälkeensä: "Katri, kietokaa
-heidät molemmat oikein hyvin suuriin peitteisiin, jottei heitä palele."
-
-Sisällä joulukuusen alla kesti vielä kauan, kauan ilo ja riemu monista
-ihmeellisistä lahjoista, jotka sinne oli levitetty, ja ennen kaikkea
-syntyi se yhä uudelleen iloisesti määkivästä Kutripäästä, joka oli
-lapsille takaisin lahjoitettu.
-
-Samaan aikaan kuin voimakas Rusko rekineen laukkasi ylimaaherran
-talolta, tuli isä Kleemens kuutamoista polkua pitkin alas vanhasta
-luostarista. Hän hymyili hyvillään itsekseen, sillä hän ajatteli
-Rechbergillä käyntiään kymmenen päivää sitten ja kuinka silloin oli
-tullut ilmi, ettei Juuson laita ollutkaan niin huonosti kuin pelättiin.
-Juuso oli karannut erään mestarin luota, joka oli pidellyt häntä
-pahoin. Mutta mestari oli rikas ja arvossa pidetty talonpoika eikä
-tahtonut suostua sellaiseen. Hän nosti suuren melun ja syytti Juusoa,
-ja siten tuli asia ylimaaherran ratkaistavaksi, mutta tämä sanoi, ettei
-renkiä saa pidellä pahoin, kuka tahansa isäntä lieneekin, ja Juuso sai
-mennä matkaansa. Niin paljon oli munkki kuullut ylimaaherralta
-itseltään. Sitten kertoi hän tälle vähäsen Juuson vanhemmista ja hänen
-kahdesta lapsestaan ja kuinka Juuso ei ollut pahanluontoinen vaan
-huikentelevainen, ja kuinka hän oli menetettyään vaimonsa joutuen pois
-hyviltä raiteilta. Hän arveli, että ylimaaherra voisi vaikuttaa
-hänessä muutosta hyväänpäin, jos hän vain tahtoisi vähän puhutella
-häntä. Ylimaaherra oli silloin luvannut munkille tehdä sen, ja sitten
-oli ylimaaherran rouva vielä tarkemmin kysellyt Joosefin taloutta ja
-lapsia, ja niin oli johduttu toisesta toiseen. Lopuksi oli munkki vielä
-kertonut karitsasta, jonka lapset olivat löytäneet ja joka nyt oli
-hänen hoidossaan. Niin selvisi yhtäkkiä, kenen kadonnut karitsa oli, ja
-että se oli Kutripää. Silloin olivat ylimaaherra ja hänen rouvansa
-tulleet hyvin iloisiksi ja antaneet munkille tehtäväksi lähettää lapset
-itse karitsaa tuomaan ja vieläpä joulupäivänä, jotta heilläkin olisi
-juhlailta joulukuusineen.
-
-Se oli hyvälle munkille sanomaton ilo, mutta hänpä ei ollut maininnut
-joulukuusesta sanaakaan, ei vanhuksille eikä lapsille ja siksi
-hymyilikin hän taas varsin hyvillään ajatellessaan lasten yllätystä. Ja
-koska hän mielellään tahtoi nähdä heidän iloiset kasvonsa ja toivoi
-näkevänsä vanhuksetkin vielä hiukan iloisina, käveli hän nyt vielä
-pimeässä pajumökkiä kohden. Heti kun hän astui huoneeseen, huusi
-isoäiti hänelle:
-
-"Jumalan kiitos, että tulette, isä! Sitenhän saa edes lohdutuksen
-sanan. Nyt on jo niin pimeä, ja lapset ovat vielä matkalla ja heidänhän
-täytyy kulkea Ziller-puron yli. Voi, kunpa ei heille vain olisi vielä
-jotain pahaa tapahtunut."
-
-"Ei, ei, isoäiti", sanoi munkki iloisella äänellä, "älkäämme tänään
-enää valittako, tänään on iloa, ja pyhä Kristus vartioi tänään
-erikoisesti lapsia, eikä anna yhdellekään tapahtua mitään pahaa.
-Puhelkaamme nyt keskenämme jotain hyvää, siten kuluu aika parhaiten.
-Tulkaa tekin, Joosef, mukaan!"
-
-Sillä välin antoi Juuso Ruskon laukata, niin että reki kiiti kuin
-lentämällä, sillä hänet oli vallannut sellainen halu kerran taas päästä
-kotiin, ettei hänen mielestään päästy kyllin nopeasti eteenpäin.
-Kuuteen vuoteen ei hän ollut käynyt siellä, ja jos hänen mieleensä
-joskus siellä ja täällä oli muistunut kotiseutu, niin oli hän aina
-nähnyt edessään suuren surun ja tyhjyyden, jommoista hän silloin tunsi,
-kun hänen Heleenansa kuoli. Paetakseen näitä ajatuksia oli Juuso sitten
-kulkenut aina edemmäksi. Mutta tänään, kun hän oli nähnyt lapsensa,
-tuntui hänestä kaikki toiselta, ja pikku Helli oli niin elävästi tuonut
-hänen silmäinsä eteen äitivainajansa ja kaikki ne rauhalliset päivät,
-jotka hän hänen ja vanhempainsa kanssa oli viettänyt pajumökissä, ettei
-hän luullut voivansa kestää, kunnes taas näkisi mökin ja isän ja äidin.
-
-Nyt pysähtyi reki pajun kohdalle. Juuso nosti lapsensa reestä ja
-viskasi paksun peitteen Ruskon selkään. Sitten tarttui hän toisella
-kädellään Hellin, toiselta Sepin käteen ja astui huoneeseen. Mutta
-siellä tuli Juuso niin liikutetuksi, että hän nyyhkyttäen juoksi
-vuoteen luo ja huudahti: "Äiti! Isä! Älkää enää olko vihaisia minulle
-ja antakaa minulle anteeksi. Minä tahdon varmaan myös tehdä voitavani,
-jotta saatte vielä nähdä parempia päiviä. Tiedän kyliä, että te vaivoin
-olette elättäneet itseänne, mutta jos Jumala suo, pitää tästä päivästä
-alkaen olojen parantua."
-
-Isän ja äidin täytyi itkeä ilosta, ja äiti sanoi vain vähä-väliä: "Oi,
-Juuso, Juuso, onko sekin mahdollista! En olisi ikänä saattanut uskoa,
-että Herra Jumala voisi niin muuttaa sydämesi. Mutta nyt minä tahdonkin
-enää vain ylistää ja kiittää häntä niinkauan kuin minussa henki on." Ja
-isä antoi pojalle kätensä ja sanoi: "Se on oikein, Juuso, olkoon kaikki
-anteeksi annettu ja unohdettu, ja ollos tervetullut luoksemme! Mutta
-sano nyt, miten kohtasit lapset ja miten on laitasi?"
-
-Ensin täytyi Juuson vielä puristaa isä Kleemensin kättä. Tämä oli
-hiljaa mielihyvästä myhäillen kuunnellut. Sitten kuulivat vanhemmat
-hämmästyksekseen, että herra ylimaaherra oli ottanut Juuson rengikseen
-ja uskonut jo hänelle hevosensa rekineen. Koska Hannu ja Katri aikoivat
-uudeksi vuodeksi perustaa oman talouden, niin oli renginpaikka tullut
-avoimeksi, ja Juuso lisäsi suuresti iloissaan: "Ja minkälainen paikka!
-Niin hyvä herra, joka puhuttelee kuin isä, ja sen lisäksi niin oiva
-palkka ja näin monta vaatekappaletta pitkin vuotta, sen kaiken olen
-saanut tietää Hannulta. Mutta minä olen jo pyytänyt herra ylimaaherraa,
-ettei hän anna minulle mitään palkastani, jotten voi mitään tuhlata, ja
-jotta te kuukauden lopussa voitte saada kaikki. Nyt minulla tosin ei
-ole teille muuta tuotavana kuin hyvä tahto."
-
-"Sekin on jonkin arvoista, antakoon Herra Jumala sille siunauksensa,
-amen!", sanoi isä Kleemens.
-
-Pikku Seppi oli jo kauan kulkenut edestakaisin raskaine taakkoineen
-eikä ollut löytänyt paikkaa eikä saavuttanut huomiota aarteilleen.
-Mutta nyt hän saattoi tunkeutua isoäidin vuoteelle ja pian oli hän nyt
-peittänyt puolet sijasta lahjoillaan, ja kun Helli sen näki, kiiruhti
-hänkin peittämään toisen puolen omilla lahjoillaan. Niin katseli
-isoäidin pää kuin keskeltä markkinoita, ja hänen täytyi ihmetyksestä
-lyödä kätensä yhteen ja taas sanoa: "Onko sellainenkin mahdollista!"
-Mutta kun Juuso vielä yhtäkkiä toi suuren mytyn sisälle ja avasi sen,
-ja nyt tuli esille kolme, neljä kappaletta pehmeitä vuodevaatteita,
-silloin ei isoäiti yllätyksestä ja suuresta kiitollisuudesta saattanut
-enää sanoa mitään, mutta hän oli ristinyt kätensä ja kiitti varmaankin
-hiljaisuudessa edelleen. Isoisä nosti maasta kovan esineen, joka oli
-kierinyt vuodevaatteiden välistä, ja vanhuksen silmät loistivat ilosta,
-sillä hänen ainoa toivomuksensa oli toteutunut: Hänellä oli ihka uusi
-kahvimylly kädessään. Nyt saattoi hän vihdoinkin taas kerran saada
-oikeata jauhoa ja valmistaa isoäidille sellaista juomaa kuin pitikin.
-
-Sellaista jouluiltaa, niin täynnä onnea ja iloa, ei vielä koskaan oltu
-vietetty Joosef vakkamestarin mökissä. Juuso sai vielä kokea senkin
-kaihoamansa ilon, että hänen lapsensa istuivat luottavaisesti hänen
-polvilleen, Seppi toiselle, Helli toiselle, ja kumpikin tahtoi nyt
-parhaiten tuntea isän, sillä koska he olivat nähneet, kuinka hän
-rakasti isoisää ja isoäitiä ja niin läheisesti kuului heihin, silloin
-hekin rakastivat häntä ja huomasivat kuuluvansa hänelle.
-
-Nyt täytyi Juuson palata Rechbergille, mutta hän tiesi, että hän pian
-saisi taas tulla ja viettää kaikki sunnuntai-iltapäivät omaistensa
-kanssa, sen oli ylimaaherra hänelle sanonut.
-
-Kun hän jo istui reessä ja juuri aikoi ajaa pois, juoksi Seppi vielä
-kerran hänen luokseen ja huusi: "Isä, odota, minun pitää vielä sanoa
-sinulle jotakin." Kun isä kurottautui reen laidan yli, sanoi Seppi
-hartaasti hänen korvaansa: "Isä, kun kuljet kappelin ohi, niin älä
-unohda myös mennä sisään rukoilemaan. Tiedätkö, hyvä Jumala lahjoittaa
-siellä aina jotakin, sitä vain ei ensiksi voi nähdä, mutta myöhemmin
-kyllä."
-
-Seppi oli näet kyllä ymmärtänyt, että kaikki tämänpäiväiset hyvät
-lahjat olivat yhteydessä karitsan kanssa, jonka hyvä Jumala oli heille
-kappeliin tuonut, ja muisteli kai, miten hän oli kieltäytynyt menemästä
-sisään. Sitä ei hän enää milloinkaan tahtonut tehdä.
-
-Rechbergiläisten ja altkirchiläisten välillä on säilynyt vilkas yhteys.
-Juuso on herra ylimaaherran uskollinen ja vilpitön renki ja menee joka
-sunnuntai-iltapäivällä kotiin ja tuo tuoreen, valkean leivän mukanaan
-kahvin kanssa syötäväksi. Tämä maistuukin uudessa myllyssä jauhettuna
-taas isoäidistä niin hyvältä, että se muiden Rechbergiltä lähetettyjen,
-vahvistavien aineitten kanssa on saanut hänet uudelleen voimistumaan.
-Nyt saattaa hän itse hyöriä talousaskareissa ja isoisän ja lasten
-kanssa iloisesti tervehtiä Juusoa sunnuntaiksi siistityssä tuvassa,
-niin että Juuso koko viikon iloitsee siitä ja että hänen nyt aina
-hiljaisuudessa täytyy sanoa: "Kotona on sentään parasta."
-
-Aika ajoin saavat hänen lapsensa käydä häntä tervehtimässä
-Rechbergillä. Silloin on kaikilla lapsilla yhdessä hauska päivä, ja
-Kutripää on aina mukana kaikessa, ja Liisa on ajatellut usein sitä
-katsellessaan: "Oi, kuinka hyvä minun onkaan taas olla! En eläissäni
-enää tahdo säilyttää vääryyttä sydämessäni."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JOOSEF VAKKAMESTARI***
-
-
-******* This file should be named 60251-8.txt or 60251-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/2/5/60251
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60251-8.zip b/old/60251-8.zip
deleted file mode 100644
index 06a85b7..0000000
--- a/old/60251-8.zip
+++ /dev/null