diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60161-8.txt | 2654 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60161-8.zip | bin | 43044 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2654 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..10f9551 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60161 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60161) diff --git a/old/60161-8.txt b/old/60161-8.txt deleted file mode 100644 index 7ccd9c0..0000000 --- a/old/60161-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2654 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Rajalahden torppa, by J. O. (Johan Olof) Åberg - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Rajalahden torppa - Kertomus viimeisestä Suomen sodasta - - -Author: J. O. (Johan Olof) Åberg - - - -Release Date: August 24, 2019 [eBook #60161] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAJALAHDEN TORPPA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -RAJALAHDEN TORPPA - -Kertomus viimeisestä Suomen sodasta - -Kirj. - -J. O. ÅBERG - -Mailta ja meriltä 28. - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - -1. - - -Eräänä kauniina, leppoisana kesäiltana 1808 kulki kolme miestä -varovasti hiipien pitkin Näsijärven läntistä rantaa. Meidän nyt ensi -kerran tehdessämme heidän tuttavuuttaan olivat he saapuneet punaiseksi -maalatun sotilastorpan lähistölle, jonka pieni hyvin hoidettu -puutarhapalanen ulottui vesirajaan asti. - -Pieni torppa oli parisataa kyynärää Rajalahden kylän eteläpuolella, ja -tämä taas oli aivan lähellä Näsijärven pohjoisinta päätä. - -Aurinko oli juuri laskemaisillaan. Sen pitkät säteet kultasivat -Ruoveden kirkontornin, tanssivat hilpeästi Näsijärven väreilevällä -pinnalla, tunkeutuivat leikkien metsien kätköihin ja valaisivat -sammuvalla hohdollaan pienen sotilastorpan turvekattoa ja pienen -puutarhatilkun kukkia. Jätettyään viimeisen jäähyväissuudelman ne -katosivat, hetkisen kuluttua taas tervehtiäkseen samoja esineitä -hehkuvilla aamusuudelmillaan. - -Kolme miestä, kaikki suomalaisia, pysähtyi vähän matkan päähän torpasta -osittain nuorta metsää kasvavalle, osittain autiolle maakielekkeelle, -joka pisti vain viidenkymmenen kyynärän päähän ulapalle päin. Tältä -ylen kapealta kaistaleelta oli näköala kuitenkin vapaa; pohjoiseen -näkyi edelleen Ruovettä, etelään Kurua sekä vielä sen eteläpuolella -olevia seutuja. Idässä taas siintivät avarat vedet monimuotoisine -vaihtelevine saarineen ja luotoineen, ja näiden takana oli -epäsäännöllinen itäinen ranta kylineen, yksityisine rakennuksineen, -vainioineen, niittyineen ja metsineen, joiden yläpuolelle siellä täällä -kirkontornin kapea huippu kohosi kohti taivasta kuin sanaton rukous -kaiken elämän alkuunpanijalle, tahi kevyt sininen sauhu liiteli ylös -milloin nopeissa, milloin hitaissa kiemuroissa. - -Auringonsäteiden kadotessa itäisten metsien taakse näkyivät ääriviivat -vastakkaiselta rannalta vielä selvempinä. - -Rotevin kolmesta miehestä oli mennyt maakielekkeen päähän asti. Pienet -laineet melkein koskettelivat hänen jalkojaan. Hänen takanaan seisoi -hänen hieman pienempi seuralaisensa ja kauempana niemekkeellä kolmas -henkilö, jäntevä ja luiseva, supisuomalaisen miehen perikuva. - -"Katsokaa", sanoi kielekkeen päässä oleva mies ja viittasi järvelle, -"kauniimpaa seutua ei tässä maassa ole, ja pian kuitenkin vihollisen -saaliinhimoiset laumat ovat sitä tuhoamassa ja..." - -"Mutta sitähän meidän on estettävä", sanoi toveri. - -"Niinpä niin", lisäsi toinen ja tarttui asetoverinsa käteen, "minä -kyllä tiedän, että sinä, Spof, et väisty, milloin tosi on edessä. -Suuresti minua lohduttaa myöskin se, että kansa tukee meitä niin paljon -kuin mahdollista. Etkö sitä usko?" - -"Sen tahdon uskoa", vastasi Spof, "muutoin meidän hankkeestamme ei -olisi juuri mihinkään." - -Kielekkeen päässä seisova roteva mies oli vääpeli Roth Porin -rykmentistä ja Ruoveden komppaniasta, jota historioitsija on nimittänyt -"urhoollisten kehdoksi ja opinahjoksi tässä sodassa." - -Lapuan tappelun jälkeen rupesi Roth harkitsemaan rohkeaa suunnitelmaa. -Partioretkiä tekemällä olisi viholliselle tuotettava mahdollisimman -paljon vahinkoa. Hänen samanmielinen toverinsa suostui ehdotukseen, ja -Adlercreutz, joka ymmärsi miten sovelias maa oli tällaiseen -sodankäyntiin, kannatti heti tätä rohkeaa suunnitelmaa. - -Roth pyysi ja sai 40 rykmenttinsä sotamiestä, jotka hän itse valitsi. -Kun sanoma retkikunnasta tuli sotamiesten tietoon, koettivat he kaikki -kilvan päästä mukaan, sillä vaarat ja seikkailut, mutta samalla suuri -kunnia odotti näitä urhoollisia miehiä, onnistuisivatpa he -yrityksissään tahi eivät. - -Huomattava on kuitenkin tässä asiassa, että vääpeli Roth ja hänen -reipas toverinsa Spof eivät saaneet pienintäkään kunnianosoitusta -siitä, että olivat saattaneet venäläisen kenraali Rajevskin sellaiseen -ahdinkoon, että se oli vähällä aiheuttaa koko venäläisen sotajoukon -hajaantumisen. Tiedot, joihin meidän historioitsijamme nojautuvat, -eivät myöskään, omituista kyllä, ole saadut ruotsalaisista eikä -suomalaisista, vaan venäläisistä lähteistä. - -Tämän urhoollisen pikku joukon etunenässä läksivät Roth ja Spof -Lapualta, saatuaan vanhoista varastoista mukaansa aseita noin sadalle -miehelle. - -Ylen vaivalloisen marssin ja monien seikkailujen jälkeen metsissä -onnistuivat he vihdoin pääsemään ohi venäläisten Alavudelle -sijoittuneen sotavoiman. - -Hävitettyään muutamia venäläisten kuormastoja ja muutoin -tuotettuaan Rajevskille monia tuntuvia vahinkoja pääsi Roth vihdoin -vihollisten sotavoiman selkään. Hänen menestymisensä vaikutti senkin, -että rahvas tarjoutui hänen palvelukseensa, niin että reipas Roth oli -muutamassa päivässä asestanut toista sataa talonpoikaa ja renkiä. - -Tultuaan vakuutetuksi, että he olivat saavuttaneet jonkinmoisen -aseidenkäyttämistaidon, ja harjoitettuaan heitä yksinkertaisimpiin -marsseihin läksi hän Näsijärven rannalle, johon odotettiin vesitse -saapuvan useita venäläisiä muonavarastoja. Halki metsien hän oli -lännestä saapunut Rajalahden lähistölle. Koska hänen joukkonsa oli -jonkun verran uupunut pitkistä marsseista, kätki hän sen varmaan -paikkaan, rytöisen metsän suojaan, ja hiipi itse Spofin ja Hiukka -nimisen talonpojan kanssa Rajalasta Rajalahtea kohti hankkiakseen -itselleen tarkempia tietoja vihollisen paikkakunnalla olevasta -sotavoimasta. - -Tällä tutkimusretkeilyllä olemme tehneet hänen ja hänen toveriensa -tuttavuutta. - -Kun Roth ja Spof olivat hetkisen neuvotelleet keskenään, miten -venäläisten hankkeita voitaisiin mahdollisimmassa määrässä keskeyttää, -viittasi edellinen Hiukan luokseen. - -Hiukka, talonpoika Rajalasta, oli oikea suomalainen visakoivu. Paitsi -pitkällekantavaa pyssyään riippui hänen vyöllään pitkä puukko. - -"Kuuleppas, Hiukka", virkkoi vääpeli ja viittasi pieneen torppaan, joka -niemekkeen kärjestä näytti niin houkuttelevalta, "tiedätkö, keitä -tuolla asuu?" - -"Ka tiedänhän tuon", tuumi Hiukka. "Sehän se vanha Yrjö Kinnunen siellä -asuu poikansatyttären kanssa. Ilma se onkin koko Näsijärven seutujen -kaunein tyttö." - -"Va-ai niin", huudahti vääpeli, ja leveä hymy levisi hänen -leukapieliinsä, "sinä sanot häntä kauniiksi, vaikka et ole edes enää -naimaiässä." - -"Enpähän minä hänestä", vastasi Hiukka kuivasti. "Eukkoni kuoleman -jälkeen välitän enää viis kaikista tytönheilakoista, Ja sitäpaitsi on -meillä kyllä nyt muutakin tekemistä kuin niiden jäljessä juosta." - -"Siinä olet oikeassa", vastasi Spof. "Mennäänpä nyt katsomaan Yrjö -Kinnusta. Kenties hän voi antaa meille tärkeämpiä tietoja kuin mitä -voimme aavistaakaan." - -"Siinä olet oikeassa", toisti myöskin Roth, joka toverin näin lausuessa -näytti heräävän syvistä ajatuksistaan. "Hiukka on kyllä oikeassa. Nyt -ei ole aikaa nukkumiseen eikä rakkaudenhaaveisiin. Eteenpäin siis!" - -Pian nämä kolme suomalaista olivat pienen puutarhatilkun veräjällä. - -"Onko tuo vanha Yrjö?" kysyi Roth viitaten valkopartaiseen ukkoon, joka -oli istuutunut tuvan vieressä olevalle turvepenkille ja juuri korjaili -puujalkaansa. - -"Niin, hän se juuri on. Edellisessä sodassa hän oli melkein kaikissa -taisteluissa, kunnes menetti jalkansa. Ja tyttö, joka juuri tulee ulos, -on Ilma. Reipas ja kelpo tyttö hän on, ja se, joka saa hänet -vaimokseen, ei varmaankaan ole naimistaan koskaan katuva." - -Nähdessään kolme aseellista miestä peräytyi Ilma kauhistuneena muutamia -askeleita ja huudahti: - -"Isoisä, me saamme vieraita! Keitä he mahtanevat olla?" - -Vanha sotilas varjosti toisella kädellään silmiään nähdäkseen paremmin. -Lopuksi hän sanoi: - -"Ensimäisenä kulkija on Hiukka Rajalasta. Kumpaakaan toista en tunne." - - - - -2. - - -Alavudella kenraali Rajevski käveli epäröivänä edestakaisin suurimmassa -asuinhuoneessaan. Näkyi selvästi, että hänessä kuohuivat mitä -ristiriitaisimmat tunteet. - -Usein hän pysähtyi pöydän ääreen, jossa oli joukko erilaisia karttoja -siitä maasta, jonka valloittamisen hän oli saanut tehtäväkseen. Mutta -vielä useammin hän istuutui ikkunan ääreen, josta näköala Lapuan -tasangoille oli jokseenkin vapaa. - -Hyvillä ja täydellisen voiton toiveilla oli Rajevski tullut Suomeen. -Tämä toive näyttikin, ainakin alussa, toteutuvan. Lakkaamattomien pikku -taistelujen perästä vetäytyi kelvoton Klingspor alinomaa pohjoiseen, ja -Luoja yksin tietää, olisiko hän uskaltanut pysähtyä ennenkuin -Tukholmassa tahi Jäämeren rannalla, jollei urhoollinen Adlercreutz -olisi tehnyt asiaan käännettä ja Siikajoella käynyt niin kiivaasti -Rajevskin kimppuun, että hän oli pakoitettu vetäytymään takaisin. - -Hänen alipäällikkönsä Balytoffin tappio Revonlahdella ainoastaan -muutamia päiviä Siikajoen tappion jälkeen sai hänet peräytymään yhä -etemmäksi. Heinäkuun 14 päivä oli myöskin kovanonnen päivä Rajevskille. -Itsepäisen vastustuksen jälkeen hänen täytyi jättää jokseenkin vahva -asemansa Lapualla. - -Katkerin mielin täytyi ylpeän Rajevskin kiiruhtaa pakoon etelään päin. -Hän pysähtyi, kuten edellä on mainittu, Alavudelle ja asetti -etuvartionsa hyvän joukon alemmaksi Visuvedelle ja Näsijärvelle päin. -Sitäpaitsi hän lähetti partiojoukkoja kaikille ilmansuunnille -helpoittamaan elintarpeitten tuontia. - -Juuri nämä tuottivat Rajevskille enin epäröimisen aihetta hänen -levottomana kulkiessaan edestakaisin huoneessaan. Hänen korviinsa oli -tullut hämäriä huhuja heitä kohdanneista esteistä, ensin hämäriä, mutta -lopuksi varmempia. - -"Ei ole mahdollista se, mitä eversti Stolypin kertoi aamulla", huudahti -Rajevski itsekseen ja rupesi samalla astumaan kiivaammin. "Aivan -mahdotonta täytyy olla, että kourallinen sotamiehiä ja talonpoikia -olisi voinut saada aikaan sellaista, mitä Stolypin kertoi. Kolme maitse -ja kaksi vesitse tulevaa kuormastoa anastettu, minä..." - -Samassa astui sisään Rajevskin nuorempi ajutantti, kapteeni -Sergejevitsh. Nuori mies oli ylen liikutettu, ja kenraali vavahti hänen -ensimäisestä katseestaan. - -"Olisivatko huhut mahdollisesti tosia? Senpähän nyt näemme. Mitä teillä -on sanottavaa, kapteeni?" kysyi hän väkinäisen levollisena. - -"Huonoja tietoja, kenraali", vastasi kapteeni Sergejevitsh tuskin -kuuluvalla äänellä. - -"Antakaa tulla vaan, olivatpa ne mitä tahansa", kehoitti Rajevski. -"Minun täytyy tietää kaikki." - -"Eräs elintarvekuormasto on otettu Visuvedellä, ja pitkäsilta on -poltettu. Kaksikymmentä soturiamme olemme menettäneet." - -Tämän ilmoituksen saatuaan Rajevski nosti toisen kätensä otsalle ja -nojasi toisella pöytään. - -"Vai niin", sanoi hän vihdoin, ja syvä huokaus nousi hänen rinnastaan. -"Kuka on suomalaisten johtaja?" - -"Roth niminen sissi." - -"Hänen nimeänsä en ole koskaan kuullut." - -"Hän lienee myöskin upseeri Porin rykmentissä. Sitäpaitsi olen myöskin -kuullut kerrottavan..." - -"Vielä muutakin", keskeytti Rajevski ja alkoi samalla kulkea kiivaasti -edestakaisin huoneessa. - -"Vesilläkin..." - -"Vai niin, sielläkin", huudahti kenraali harmistuneella äänellä. -"Milloin tästä tulee loppu! Yhtäkaikki, kapteeni, esille -onnettomuusviestit!" - -"Kurun tienoilla otettiin kaksi päivää sitten eräs meidän aluksiamme, -jossa oli viisisataa jauhokulia." - -"Ja sitä en ole saanut tietää ennemmin!" huusi Rajevski ja polki -lattiaa. - -"Juuri vasta sain sen tietää", vastasi kapteeni Sergejevitsh -levollisena. - -"Miksi?" - -"Siksi että sanansaattajamme vain mitä suurimmilla ponnistuksilla -kykeni selviytymään vaaroista, joita kapinalliset talonpojat..." - -Kuultuaan viimeiset sanat Rajevski hypähti paikoiltaan, katsoi -kapteenia tuikeasti silmiin ja huusi: - -"Kapinalliset talonpojat! Mitä sillä tarkoitatte, kapteeni -Sergejevitsh?" - -"Koko seutu on kapinassa. Kansa on kaikkialla kuohuksissa." - -"Kuka on teille siitä kertonut?" - -"Olen itse kokenut." - -"Ah, selittäkää." - -Kapteeni kertoi silloin seuraavaa: - -"Aamulla läksin pikku retkeilylle Tuulijoelle, sata miestä mukanani. -Erääseen paikkaan olivat talonpojat kuitenkin kaataneet metsää -etumurrokseksi, ja koettaessani päästä sen ylitse ympäröi meidät -valtava talonpoikaislauma, jossa oli myöskin melko joukko sotilaita. -Tein voitavani, mutta vihdoin minun täytyi palata menetettyäni puolet -miehistäni. Maa oli karua, ja kun me emme tunteneet sitä niin paljon -kuin olisi tarvinnut päästäksemme ehein nahoin, menetin vielä lisää -miehistöäni. Palattuani puolen tunnin kuluttua oli jäljellä ainoastaan -kymmenen miestä ja..." - -"Mikä on hänen nimensä, joka anasti vesitse tulevat kuormastot?" kysyi -Rajevski ankarasti. - -"Olen kuullut häntä sanottavan Spofiksi!" - -Rajevski ei vastannut mitään pitkään aikaan. Hän oli ruvennut -käyskentelemään nopeasti ympäri huonetta. - -"Vai niin", ajatteli hän, "nyt tästä näyttää kaikesta päättäen -muodostuvan tosileikki. Tämä pieni sota on mitä vaarallisin -sotajoukolle, joka ei tarkoin tunne paikkoja. Sitäpaitsi ovat -suomalaiset taitavia tällaisessa sodankäymistavassa, jonka ohella maan -laatu heitä erinomaisesti tukee. Kuulkaapa, kapteeni", jatkoi hän -pysähtyen pöydän ääreen ja laski kätensä mahdollisimman -yksityiskohtaiselle Näsijärven ja sen ympäristön kartalle, "teidän -täytyy oppia tarkoin tuntemaan seutu, sillä..." - -Rajevski ei ennättänyt puhua loppuun, ennenkuin ovi aukeni ja toinen -hänen ajutanteistaan astui sisään. Ajutantin takana näkyi punatukkainen -miesolento, joka vilkuili Rajevskiin kavalin katsein. - -Kenraali itse peräytyi pari askelta huomatessaan vastenmielisen -olennon. - -"Vanki, kenraali", sanoi ajutantti lyhyesti. - -"Missä otitte hänet kiinni?" - -"Kylän ulkopuolella hänen tarkkaavasti katsellessaan meidän -puolustuslaitoksiamme." - -Rajevski viittasi vankia astumaan esille. Tämä totteli heti -osoittamatta minkäänlaista epäröimistä. - -Tarkasteltuaan hetkisen punatukkaista aloitti Rajevski kuulustelun. -Sitä kesti sangen kauan. - -Kuulustelun loputtua hän hieroi tyytyväisenä käsiään mutisten -itsekseen: - -"Nyt en ollenkaan pelkää. Punatukkainen on kyllä pitävä sanansa, sillä -mustasukkaisuus ajaa häntä ottamaan tämän askeleen, ja kun ihminen saa -sen taudin, niin hän on aivan sokea eikä välitä muusta kuin kostosta." - -Tunnin kuluttua läksi lähes kahdensadan miehen suuruinen retkikunta -Alavudelta ja samosi eri osastoina etelään päin. - -Joukon johtajana oli Rajevskin ajutantti, rohkeudestaan ja tarmostaan -tunnettu kapteeni Sergejevitsh. - -Kapteeni itse oli ensimäisessä joukossa ja punatukkainen oli hänellä -- -oppaana. Heidän saavuttuaan Virroille hän mutisi itsekseen: - -"Nyt, Ilma, saat nähdä, että punatukkainen Niilo, jolle aina olet -nauranut, saattaa kostaa ja tavalla, jota et ole edes uneksinut." - - - - -3. - - -Erittäin pitkän harkitsemisen jälkeen ja nautittuaan mitä pieni -sotilastorppa voi tarjota läksivät Roth ja hänen ystävänsä liikkeelle -vanhan Yrjön heille antamien ohjeiden mukaan. - -Pienen sotilastorpan matalasta eteisestä näkyi pieni metsäinen saari -lähempänä itäistä kuin läntistä rantaa. Tätä saarta kansa nimitti -"Varassaareksi." - -Nimensä saari oli saanut varasliitosta, joka siellä isännöitsi -vuosisadan ensimäisinä vuosina majaillen eräässä luonnon muodostamassa -rotkossa. Pitkän etsimisen jälkeen oli väestö vihdoinkin saanut vihiä -liiton olinpaikasta. Jotta rohkeat varkaat luulisivat olevansa -turvassa, ei pitkään aikaan oltu tehty mitään heidän vangitsemisekseen. - -Mutta eräänä pimeänä syyskuun yönä, noin viikko sen jälkeen kun rohkea -murtovarkaus oli tehty Teiskon kirkkoon, kokoontui kolmen pitäjän väki, -ja heidän onnistui vaivalloisen soudun jälkeen päästä toisten -huomaamatta "Varassaareen". - -Täällä he piirittivät luolan suun ja nostivat melun, jolloin rosvot -hyökkäsivät ulos hampaisiin asti asestettuina. Ankara taistelu syntyi. -Kuusi varasta ja yhtä monta talonpoikaa makasi maassa. - -Mutta tarkoitus oli myöskin saavutettu. Eloon jääneet varkaat vietiin -lähimpään kaupunkiin, jossa heidät tuomittiin ja mestattiin. - -Tähän saareen Yrjö Kinnunen nyt neuvoi Rothia menemään, koska se oli -erittäin sovelias tyyssija samoiluretkillä. Venäläiset eivät sitä -tunteneet, ja luolan suuta olisi tarpeen vaatiessa ollut erittäin -helppo puolustaa. Saaren matalaa itäistä rantaa eivät myöskään mitkään -suuret alukset voineet lähestyä. - -Menettämättä kallista aikaansa Roth kiiruhti odottavan joukkonsa luokse -ja samoili sen kanssa muutamia tunteja Rajalahden rannoilta Kuruun -asti. Tarkoituksena oli polttaa niin monta venettä kuin mahdollista. - -Retki onnistui paremmin kuin voi odottaakaan. Anastettiin 20-30 -venettä, joista toiset olivat varsin isoja. - -"Niin", sanoi Roth, kun kaikki oli selvänä, "nyt sinä Spof otat -päällikkyyden vesillä, sillä sinä olet siihen tottuneempi. Minä -pysyttäydyn kernaammin maan puolella." - -Lyhyen soutamisen jälkeen rohkeat sissit nousivat "Varassaareen" -kohtaamatta ainoatakaan vihollista. - -Pienessä sotilastorpassa herätti partioretkeläisten läsnäolo erilaisia -tunteita. Vanha Yrjö tunnusti suoraan, ettei hän pitkiin aikoihin ollut -tuntenut itseään niin iloiseksi kuin nyt. Kanuunain jyrinä ja kiväärien -soitto oli hänelle muistuttava aikoja, joina hän taistellen kolmannen -Kustaan puolesta oli kostuttanut verellään melkein jokaista -taistelukenttää. Näistä hän nyt innostuneena jutteli kuten ennenkin. Ja -lopetettuaan hän lisäsi: - -"Olen iloinen, että Suomella on vielä miehiä, jotka uskaltavat uhrata -henkensä, omaisuutensa ja verensä maansa pelastukseksi vihollisen -orjuudesta." - -Ilmassa oli sitävastoin vallalla toisenlaiset tunteet. -Luonnollisestikaan hän ei olisi kernaasti nähnyt sotanäyttämöä -muutettavan tälle paikalle. Isoisän tahtoa hän ei kuitenkaan uskaltanut -vastustaa, sillä hän tiesi, miten itsepäiseksi ukko tuli, kun joku -uskalsi olla toista mieltä. - -Vihdoin ei Ilma voinut enää vaieta. Yrjö ukon mennessä levolle hän -laski kätensä vanhuksen olalle sanoen: - -"Isoisä, nyt tulee kauhea aika." - -"Joutavia", sanoi vanhus. - -"Mutta ajattele, jos Onni nyt on..." - -Nuori tyttö ei lausunut ajatustaan täydellisesti. Hehkuva puna levisi -sen sijaan hänen poskilleen. - -"Onni", huudahti vanha Yrjö ja peräytyi pari askelta. "Ajatteletko -vielä tuota hourupäätä?" - -"Hourupäätä", toisti Ilma heittäen samalla isoisään syvän, moittivan -katseen. "Ei hän ole mikään hourupää, ei." - -"Niin", vastasi Yrjö Kinnunen, "mutta sen pojan saat kyllä jättää -mielestäsi. Sinun isäsi on mennyt manalle, ja nyt minä olen sinun -naittajasi. Sinä tiedät, että minä olen valinnut Pekkalan Eerikin -mieheksesi, ja..." - -"Mutta isoisä, minä kammoan häntä enemmän kuin ketään toista", -keskeytti nuori tyttö. - -"Sinä olet hullu", väitti vanha Yrjö. "Jokainen tyttö Näsijärven -ympäristöllä nuolisi huuliaan, jos saisi hänet miehekseen, ja sinä..." - -"Minä en välitä hänen rikkauksistaan", keskeytti Ilma toisen kerran ja -nyt hyvin päättävästi. - -Vanha Yrjö oikein vavahti. Sellaista itsepäisyyttäpä hän ei olisi -koskaan odottanut. Kesti kauan, ennenkuin hän voi saada mielensä -hillityksi. Vihdoin hän huudahti ankarasti: - -"Onnia et koskaan saa mieheksesi! Ja muista se, että minä en sanojani -peruuta." - -Ilman ihanat kasvot tulivat kalmankalpeiksi. - -"Mutta isoisä", huudahti hän, ja hienot huulet värähtelivät -mielenliikutuksesta, "miten voit olla noin julma!" - -"Lapseni", vastasi vanha soturi, ja hänen äskeinen jyrkkä äänensä tuli -lempeämmäksi, "minä huolehdin vain sinun tulevaisuudestasi. Eerikki on -rikas, kun Onni sitävastoin on köyhä kuin kirkonrotta eikä voi -koskaan..." - -"Mutta hänessä on raitista voimaa ja hän on uuttera", keskeytti Ilma -nopeasti, "ja kun me rakastamme toisiamme, niin Jumala on kyllä -kanssamme." - -Nuoren tytön näin lausuessa loisti niin lämmin lohdutus hänen kauniista -kasvoistaan, että Yrjö alkoi tuntea itsensä aivan noloksi. Hän yski ja -änkytti ja sai lopultakin sanotuksi: - -"On kyllä kaunista, Ilma, että olet uskollinen sille, jolle olet -luvannut rakkautesi, mutta sinun tulee myöskin muistaa, että olen -edesvastuunalainen Herrallemme, jos teen sinut onnettomaksi. Sinun -velvollisuutesi on..." - -"Olethan kuullut, isoisä, että en tule onnettomaksi, jos saan Onnin", -keskeytti nuori tyttö uudestaan. "Jos sitävastoin otan rikkaan Eerikin, -tulen heti onnettomaksi." - -Samassa koputettiin ovelle. - -Tuskin oli nuori tyttö ehtinyt sen puoliksi avata, kun hän äkkiä -peräytyi ja huudahti: "Niilo!" - -Tässä huudahduksessa oli niin paljon kammoa ja pelkoa, että yksin vanha -Yrjökin tunsi sydäntään ahdistavan. Eikä hän kuitenkaan ensimäisenä -säikähtänyt. - -"Vai niin", sanoi punatukkainen ja tuli kursailematta sisään. "Tulen -vielä kerran luoksenne vierailulle. Tuloni syyn kyllä ymmärrätte, jos -vähän tahdotte ajatella." Ja hänen huulensa levisivät ilkeään -irvistykseen. - -Ilma vetäytyi isoisän taakse. Hän pelkäsi todellakin Niiloa tässä -silmänräpäyksessä. - -"Asiasi kyllä tiedämme", vastasi vanha Yrjö, joka tuskin saattoi -hillitä vihaansa. "Ja vastaukseni olet myöskin kyllin usein kuullut." - -"No kun olette niin sananne pitävä, vanha Yrjö, niin voitte kernaasti -maksaa minulle viime vuonna lainaamanne rahat. Kaksi kuukautta sitten -on jo velka joutunut maksettavaksi." - -Vanhan Yrjön kasvot tulivat ensin punaisiksi ja sitten valkoisiksi -hänen vastatessaan: - -"Ja kaksi kuukautta sitten sinä lupasit, että velka saisi olla, kunnes -sota loppuisi. Voithan ymmärtää, että tällaiseen aikaan rahan -hankkiminen on mahdotonta." - -"Sen kyllä ymmärrän", vastasi Niilo ivaten. "Mutta silloin luulin, että -Ilma ja sinä olisitte myöntyväisemmät. Sitäpaitsi ei lupaus ollut -kirjallinen eikä se merkitse mitään oikeudessa." - -Niilon puheen röyhkeä sävy saattoi Yrjö Kinnusen veren kiehumaan. -"Viheliäinen lurjus!" huusi hän ja tarttui halkoon, jolla teki uhkaavia -liikkeitä. "Sinä tiedät varsin hyvin, missä arvossa olet koko -paikkakunnalla. Ja mistä olet rahasi saanut? Etkö luule tiedettävän, -että isäsi varasti minkä jaksoi kruunulta. Ja että sinä et ole yhtään -parempi, sen tietää jok'ikinen kylän poika ja tyttö." - -Nyt loisti Niilon kavalissa silmissä sellainen sanomaton viha, että -Ilma vetäytyi isoisänsä suojaan. - -"Vai niin te puhutte", vastasi Niilo ivaten, jonkun verran -toinnuttuaan. "Vielä saatte nähdä, kenenkä kanssa olette tekemisissä." -Ja nyrkkiään puiden läksi hän ulos ja löi oven kiini, niin että koko -tupa tärisi. - -Yrjö istui hetkisen päätään liikauttamatta ja saamatta suustaan -sanaakaan. Vihdoin hän nosti kätensä ristiin rinnoilleen ja sanoi: - -"Hyvä Jumala, suojele meitä niissä koettelemuksissa, jotka aivan -varmaan meitä kohtaavat. Sinä yksin voit torjua vaaran." - -Ja ankarassa mielenliikutuksessa lisäsi Ilma: - -"Ah, jos Onni olisi täällä! Mikä lohdutus hän olisikaan minulle!" - - - - -4. - - -Kun reipas Roth oli ollut yön "Varassaaressa", tuli hänen luokseen -seutuun täysin perehtynyt talonpoika, joka omasta aloitteestaan oli -ruvennut ottamaan selkoa vihollisten liikkeistä. - -Hän kertoi, että eräs muonakuormasto oli matkalla Venäjältä Alavudelle. -Hän oli itse nähnyt sen pysähtyvän Kuorehveden kirkolle, vähän yli -kolmen peninkulman päähän suoraan itään "Varassaaresta". - -"Milloin sen näit?" kysyi Roth miettiväisenä. - -"Eilen puolenpäivän aikana", vastasi viestintuoja mitä rauhallisimpana. - -"Perkele!" huudahti vääpeli ja peräytyi muutamia askeleita, "silloin he -ovat varmaankin jo päässeet livistämään kynsistämme." - -"Eikös mitä", vastasi talonpoika mahdollisimman levollisena, "niin -nopeasti se ei kuitenkaan käy. Kaikki näyttivät ylen uupuneilta, ja -varma on, että he ottavat perinpohjaisen levon." - -"Paljonko heitä suunnilleen oli?" kysyi Roth miettiväisenä. - -"Koin pari- kolmekymmentä." - -Reipas vääpeli harkitsi asiaa hyvän aikaa. Sitten hän keskusteli Spofin -kanssa, joka oli yhtä mieltä asiassa. Tunnin kuluessa olivat -tarpeelliset alukset kunnossa, ja puolenpäivän aikana olivat -partioretkelle valitut sotamiehet ja talonpojat myöskin valmiit. - -"Varassaaresta" pitkälle puusillalle, joka yhdisti Visuveden ja -Vaskiveden väliset salmet toisiinsa ja jossa Tampereen ja Vaasan -välinen maantie kulkee, oli noin kaksi peninkulmaa. - -Spofin kulkiessa vesitse, mukanaan puolet joukosta, samosi Roth toisten -kanssa pitkin rantoja, kuitenkin niin, että hän, mikäli mahdollista, -voi pitää silmällä vesitse kulkevia. - -Pian huomasikin Spof kaksi alusta, jotka pakenivat minkä airoista -pääsi. - -Jahti alkoi heti ja molemmat saatiin kiinni. Saaliiksi tuli paljon -aseita, parikymmentä kulia; aluksissa olevat sotamiehet vangittiin, -jonka jälkeen heitä vartioitiin tarkasti. - -Iltapäivällä Roth ja Spof saapuivat Visuveden sillalle. - -Saatuaan eräältä vanhalta akalta, ainoalta, joka oli uskaltanut jäädä -kotipaikoilleen, tietää, että venäläisten muonakuormasto ei ollut vielä -kulkenut sillan poikki, asetti Roth heikon vartioston sillan eteläiseen -päähän ja piiloutui itse, mukanaan vahvempi joukko, sen -pohjoispuolelle. - -Sillan alla oli Spof kätkössä veneineen, niin että etelästä maanteitse -tuleva vihollinen ei voinut häntä huomata. - -Roth aikoi antaa venäläisten kuormaston tulla sillan puoliväliin. Hän -hyökkäisi silloin heidän kimppuunsa edestäpäin, samalla kun Spof, -mukanaan riittävä joukko, kapuaisi rannalle ja hyökkäisi takaapäin -venäläisten kuormaston niskaan. Saadessaan viholliset kahden tulen -väliin piti Roth voiton varmana. - -Jotta venäläiset vangit eivät voisi millään tavalla varoittaa -tovereitaan, oli Spof sidotuttanut heidän kätensä ja jalkansa, pannut -kapulat heidän suuhunsa ja asettanut heidät suurimman veneen pohjalle. - -Hyvän aikaa odottelivat partioretkeläiset tässä asemassa, eikä mitään -kuulunut. Roth alkoi jo tulla kärsimättömäksi, ja usein hän hiipi -sillalle tähystelemään. Vihdoin hän alkoi epäillä saamiensa tietojen -todenperäisyyttä. Mutta hänen aikoessaan lähteä kuudennelle -tähystysretkelleen huudahti Hiukka viitaten kädellään: - -"Mikäs hullu tuolla tulla viilettää?" - -"Ah", huusi Roth, "sanantuoja!" Hän aikoi mennä tulijaa vastaan. Mutta -monta syltä hän ei ollut astunut, ennenkuin tulija viittasi häntä -peräytymään. - -Heti vetäytyi vääpeli takaisin sillankorvalle. - -"Nyt ne ovat täällä", huusi talonpoika heti kun arveli äänensä -kuuluvan. "Aikaa ei ole yhtään hukattavissa." - -Tutkittuaan tarkemmin viestintuojaa järjesti vääpeli pienen joukkonsa -taisteluun. Sillankorvalla olevat valtavat kivilohkareet ja maanlaatu -olivat vaanijoille varmana suojana, niin että he saattoivat turvassa -odottaa hyökkäyksen hetkeä. Mutta heidän vilkkaat liikkeensä ja -säkenöivät silmänsä kertoivat selvästi, mikä leikki venäläisillä oli -edessään. - -Vihdoin alkoikin venäläisten kuormasto näkyä viidakosta, järven -toiselta puolelta. Ensimäisenä ratsasti upseeri. Sen jälkeen tulivat -muonavaunut kasakkain ja jääkärien kulkiessa sivuilla. Viimeisenä -ratsasti neljä aivan hampaita myöten asestettua kasakkaa. - -Niin kauan kuin venäläiset olivat metsässä, noudattivat he -mahdollisimman suurta varovaisuutta, mutta heidän päästyään sillalle -laukesivat heidän kielensä siteet. - -Huolettomina he nauroivat ja lauloivat, ja majuri jo hieroskeli -tyytyväisenä käsiään. Pianhan oltaisiin Alavudella. - -Vapisi vanha silta hevosten kavioiden kopsaessa ja vaunujen rätistessä. - -Samassa huomasi eräs kasakoista aseita vilahtelevan kivien takaa. - -Kohta hän aavisti niiden merkityksen ja ratsasti majurin eteen -huomauttaen häntä asiasta. Tämä komensi heti pysähtymään. - -Mutta Rothkin huomasi, että hänet oli keksitty. Ja samassa hän antoi -hyökkäysmerkin. - -Nopeasti hyökkäsivät talonpojat ja soturit sillalle. Venäläiset ottivat -heidät vastaan tuimalla tulella. Mutta ainoakaan luoti ei osunut -määräänsä. Rothilla sitävastoin oli parempi onni. Jo ensimäinen laukaus -osui majurin hevosen rintaan. Tuskasta hirnuen eläin nousi -takajaloilleen, niin että ratsastaja töintuskin ehti heittäytyä -syrjään. - -"Takaisin", karjui hän, mutta tuskin oli viimeinen tavu päässyt hänen -huuliltaan, kun hän jo huomasi olevansa saarroksissa. - -Spof oli joukkoineen noussut eteläiselle sillankorvalle ja lähestyi -pikamarssissa. - -Venäläisten vastarinta ei kestänyt kauan. Ainoastaan kerran koetteli -majuri, jättämällä vaunut jälkeensä, pelastua jälleen viidakkoon, mutta -hän ei voinut murtaa Spofin rivejä. Silloin hän kutsui kaikki hornan -voimat avukseen. Hän rukoili ja uhkasi, mutta yhä enemmän likistyi hän -aseineen vaunujen väliin. - -Nähtyään kaiken vastustuksen turhaksi hän käski polttaa muonavarat, -jotta suomalaisetkaan eivät niistä mitään hyötyisi. Mutta kasakan, joka -riensi käskyä toimeenpanemaan, singahutti Spofin riveistä tullut luoti -salmeen. Samoin kävi myös eräälle jääkärille. Hän sai tehdä toverilleen -seuraa. - -Nyt aikoi majuri itse sytyttää kuormat, mutta samassa kuului hänen -takaansa karhea ääni: - -"Antautukaa tahi olette kuoleman oma!" - -Majuri tarttui äkkiä pistooliinsa, mutta ennenkuin hän pääsi sitä -käyttämään, tunsi hän olevansa puristuksessa kahden käden välissä kuin -ruuvipenkissä. - -Majuri huusi ja potki kaikin voimin, mutta Roth piti lujasti kiinni -saaliistaan. Venäläisen avuksi lähestyi kuitenkin kaksi jääkäriä, -jolloin vääpelin asema näytti varsin uhkaavalta. - -Mutta apu tuli oikeassa hetkessä. Hiukka oli huomannut Rothia uhkaavan -vaaran. Nopeasti hän kokosi niin monta miestä kuin taisi ja ehti -piikinpistolla kaataa kasakan, joka juuri oli nostanut miekkansa Rothin -päätä kohti. Lyhyen käsikähmän jälkeen vihollinen laski aseensa -nähdessään johtajansa vangittuna. - -"Uh", puhisi Roth, selviydyttyään viimein sekasorrosta. "Enpä luule -Lapuallakaan olleeni pahemmassa pinteessä. Kiitos, kelpo Hiukka", sanoi -hän sitten ja ojensi talonpojalle kätensä. "Sinä olet pelastanut -henkeni. Ole varma, etten sitä koskaan unohda." - -"Oh, joutavia", vastasi suomalainen jurosti, "Jollen minä olisi teitä -pelastanut, niin olisi joku toinen sen tehnyt." - -Venäläiset olivat täydellisesti antautuneet. Hyvin varustettu kuormasto -oli nyt Rothin ja Spofin käsissä ja se vietiin heti takaisin sillan -eteläiseen päähän. - -Tuskin oli reipas suomalainen joukko sinne ehtinyt, kun jo kavioiden -kapse kuului pohjoisesta. Yksinäinen ratsumies ajoi aivan täyttä -laukkaa. - -Suomalaiset katselivat toisiaan hämmästyneinä. Kuka se mahtoi olla? -Venäläinen se ei ollut, niin paljon he ainakin saattoivat nähdä. - -Mutta pian he saivat vastauksen kysymykseensä. Ratsumies oli nuori -talonpoika Virtain kirkonkylästä. Hänen täyteläät kasvonsa olivat aivan -purppuranpunaiset. - -Hiki valui niistä virtanaan, ja epävarmaa oli, kumpi hikoili enemmän, -mies vai hevonen. Pian näkyi kuitenkin, että jälkimäinen oli -uupuneempi, sillä se kaatui kuoliaana maahan. - -Mies taas sai vasta monien ponnistusten perästä suustaan sanat: - -"Vihollinen... tuolla kaukana... tu... lee... pian... Suuri... -joukko... Kiiruhtakaa. Poltta... polttakaa..." - -Ponnistus oli nuorelle miehelle ollut liian suuri, ja puhumisyritys oli -vaikuttanut häneen vahingollisesti. Hän ei voinut puhua lausettaan -loppuun, sillä hän menetti tajuntansa. - -"Korjatkaa hänet ja hoivatkaa häntä hyvin", käski Roth ja laski toisen -kätensä pyörtyneen sydämelle. "Hän on vielä hengissä ja antaa varmaan -toinnuttuaan meille tärkeitä tietoja. Mutta mitä hän käski polttamaan? -Kenties muonavaroja?" - -"Luuletko sitä?" kysyi Roth ja katsoi miettivästi maahan. "Mutta ei -kaiketikaan Rajevski ole vielä lähtenyt Alavudelta." - -"Ei kaiketikaan. Mutta hän on kyllä saanut tiedon meidän -partioretkistämme ja on lähettänyt joukkonsa kostamaan. Minusta -tuntuu..." - -"Vihollisia kaukana sillan pohjoispuolella", huusi samassa sillan -päässä oleva vartija. - -Kaikkien katseet kääntyivät osoitettuun suuntaan. Parintuhannen sylen -päässä sillasta pohjoiseen on autio kukkula, jonka yli maantie kulkee. -Tällä kukkulalla, josta avautuu mitä laajin näköala yli salmen sekä -Visuveden ja Vaskiveden, näkyi neljä ratsumiestä. Näki selvästi, että -he olivat huomanneet suomalaiset, sillä eräs heistä läksi ajamaan -täyttä laukkaa alas. - -"Nyt huomaan, että talonpojan renki on kertonut totta", huusi Roth. -"Sillalle kaikki miehet ja sytyttäkää se keskeltä. Sinä Spof saatat -tehdä samoin veneistä käsin, niin joudutaan pikemmin." - -Sanottu ja tehty. Suomalaiset hyökkäsivät palavin pärein sillalle. -Helposti tarttui tuli kuivaan puuhun, ja kun Spof, joka -silmänräpäyksessä oli kiiruhtanut veneille, sytytti sillan altapäin, -yltyi tuli niin valtavaksi, ettei se enää ollut sammutettavissa. - -Ensimäisen tulipatsaan noustessa keskeltä siltaa taivasta kohti oli -pieni kukkula täynnä vihollisia. Jyrisevällä äänellä käski silloin -Sergejevitsh joukkoansa pikamarssissa rientämään eteenpäin. Hän luuli -näet vielä voivansa ehtiä perille oikeaan aikaan voidakseen sammuttaa -tulen. - -Tämä ei kuitenkaan olisi missään tapauksessa enää onnistunut, sillä -monipäiväinen pouta ja tuuli olivat tehneet sillan niin kuivaksi, että -se paloi kuin taula. - -Sitä mahdottomammaksi kävi tulen sammuttaminen, kun suomalaiset -lähettivät lakkaamatta surmaavia luotejaan joka kerta kun venäläiset -koettivat lähestyä sillan pohjoista päätä. - -Sergejevitsh oli itse äärimäisen rohkea. Valittuaan muutamia -uljaimpiaan hän kiiruhti sillanpäätä kohti. - -Silloin Roth komensi uudelleen ampumaan. Sergejevitshin hevosen kaulaan -osui luoti. Tuska ajoi haavoitetun eläimen kohti leimuavia leikkejä. - -Turhaan kapteeni koetti hillitä ratsua. Hän tunsi jo tulen kuumuuden. -Jollei hän saisi ratsua kääntymään, niin hän syöksyisi sen kanssa -rätiseviin liekkeihin. Ja jos hän olisi tässä huimaavassa vauhdissa -hypännyt alas, niin hänen henkensä olisi ollut vaarassa. - -Pistooli oli jo ammuttu tyhjäksi. Silmänräpäys oli vakava. Kuumuus -lisääntyi lisääntymistään. - -Mutta tällä hädän ja epätoivon hetkellä pisti kapteenin päähän hyvä -ajatus. Hän tempasi miekan huotrastaan ja pisti sen syvälle -pillastuneen hevosen kaulaan. Muutamia hyppyjä, ja hevonen syöksyi -maahan. Sergejevitsh sinkosi monen kyynärän päähän. Muutamiin -minuutteihin hän ei kyennyt nousemaan ylös, mutta lisääntyvä kuumuus ja -rätisevien liekkien läheneminen herättivät hänet tajuihinsa. - -Muutamat apuun kiiruhtaneet soturit nostivat hänet jälleen jalkeille. -Hän oli, kumma kyllä, melkein vahingoittumaton. Muutamia mustelmia vain -siellä täällä. - -Koko silta oli syttynyt tuleen. Siitä lähtevä kuumuus vaikutti sen, -että Sergejevitshin joukkoineen täytyi vetäytyä kauemmaksi -rannalle. Koska veneitä ei ollut missään saatavissa, sai se vain -tyhjäntoimittajana harmissaan katsella, miten Roth maitse ja Spof -vesitse vetäytyivät takaisin mukanaan runsas muonavarasto ja kaikki -taistelussa saadut vangit. - -"Miten uljas renki jaksaa?" kysyi Roth parituntisen marssin jälkeen. -"Ilman häntä olisimme joko joutuneet vangeiksi tahi kärsineet pahan -häviön, sillä venäläisten partiojoukko oli kaksi kertaa näin suuri kuin -meidän." - -"Hyvin", vastasi Hiukka, jolle kysymys oli tehty, "hän virkistyy -kyllä." - - - - -5. - - -Yllämainittu Tampereen ja Vaasan välinen maantie koskettelee ainoastaan -Vaskiveden molempia päitä. Tämän itäinen ranta tekee näet käänteen -länteen päin. - -Eteläinen pää on Rothin äsken polttama pitkä silta, pohjoinen ei ole -kaukana Virtain kirkolta, jossa venäläisillä on suuria muona-aittoja. -Vähän Visuveden tapahtuman jälkeen näkivät he hyväksi polttaa Virroilla -olevat varastot, koska pelkäsivät rohkeain partioretkeläisten pian -tulevan niitä tervehtimään. - -Suunnilleen Visuveden salmen ja Virtain kirkon keskivälillä on -Johduspohjan kylä maantien vierellä. Sanotusta kylästä Vaskiveden -itäiselle rannalle on tuskin neljännes peninkulmaa. Tämä seutu on -milloin vuorista, milloin metsäistä ja soveltuu sen vuoksi erittäin -hyvin sekä hyökkäys- että pakolaisten piiloutumispaikaksi. - -Samaan aikaan kun Sergejevitsh samosi täältä eteenpäin, hiipi kaksi -henkilöä vuorenhalkeamien välitse. Heidän kuluneet soturipukunsa -ilmaisivat heti, että he kuuluivat urhoolliseen Porin rykmenttiin. - -"Tule tänne, Jussi", sanoi vihdoin pitempi, noin kahdenkymmenenneljän -vuotias nuorukainen. "Täältä minä olen löytänyt hyvän piilopaikan, jota -vihollisen on mahdoton keksiä." - -Tiheän viidakon läpi, joka näytti siltä, kuin ihmisjalka ei olisi -siihen koskaan astunut, tulivat molemmat pakolaiset pieneen onkaloon, -joka oli niin matala, että he eivät voineet siinä seisoa suorina, vaan -saivat olla joko kumarassa tahi kokonaan pitkällään. - -"Uh", sanoi Onni ja heittäytyi melkein rentonaan epätasaiselle -lattialle, "pahempaa retkeä en ole koskaan tehnyt." - -"Enpä minäkään", vastasi Jussi, Onnin paras toveri ja osanottaja -kaikkiin hänen uhkarohkeihin yrityksiinsä sekä mailla että vesillä. - -Lukija on jo varmaankin arvannut, että Onni oli sama, jolta Kinnus-ukko -oli kieltänyt kauniin tyttärensä. - -Kun nuori karhunampuja, koko pitäjän reippain poika, joka asui -Rajalahden kylän pohjoispäässä, tuli vanhan Yrjön luokse pyytämään -Ilmaa omakseen, oli vanha soturi kohdellut häntä tavalla, joka loukkasi -hänen arkatuntoista mieltään. - -Yrjö oli näet syyttänyt häntä siitä, että hän ei ollut ryhtynyt -mihinkään hyödylliseen työhön, vaan sen sijaan vetelehtänyt metsissä -painiskellen villien petojen kanssa, eikä hän ottanut ollenkaan -huomioon, että hän hävittämällä vahinkoeläimiä teki ympäristölleen -varsin suuria palveluksia. Ja harmissaan siitä, että köyhä metsämies -uskalsi kiinnittää katseensa tyttöön, joka kuitenkin hänen kuoltuaan -saisi periä ei ainoastaan pientä torppaa, vaan hieman rahojakin, unohti -Yrjö, että Onni oli kerran pelastanut hänenkin kolme lammastaan susien -kynsistä. Mutta pääasia oli, että Onni oli köyhä eikä sen vuoksi voinut -saada Ilmaa puolisokseen. - -Tähän asti oli nuori mies ollut jotenkin levollinen, mutta kun Yrjö -Kinnunen rupesi puhumaan hänen köyhyydestään, seikasta, jolle hän itse -ei mitään mahtanut, kuohahti hänen mielensä. Ainoastaan tytön läsnäolo -sai hänet estetyksi lausumasta kovia moitteita Yrjölle. Lähtiessään -sanoi hän ainoastaan: - -"No niin, ylpeilkää vaan, vanha Yrjö, mutta saattaapa tapahtua, että -tulen kerran kotiin rikkaampana kuin aavistattekaan." - -Nyt joutui ukko hämilleen ja huudahti juuri Onnin lähtiessä ovesta: -"Niin, silloinhan saattaisi tapahtua, että voisit saada Ilman, mutta en -minä silti lupaa." - -Onni riensi Ruoveden kirkonkylään, missä Jussi asui, ja ehdotti, että -he yhdessä menisivät sotajoukkoon. - -Sanottu ja tehty. Jo samana iltana he menivät hyvät pyssyt olalla Porin -rykmentin kokoontumispaikalle, jossa heidät heti otettiin rekryyteiksi. -Verrattain lyhyessä ajassa he kävivät rekryyttikoulun, jonka jälkeen -heidät otettiin sotureiksi siihen rykmenttiin, joka koko sodan ajan -erikoisesti kunnosti itseään. - -He ottivat osaa Siikajoen ja Revonlahden tappeluihin, mutta Lapualla he -erityisesti osoittivat rohkeuttansa. He hyökkäsivät näet ensimäisinä -pajunetit käsissä Lapuan kirkonkylään. Vähän matkan päähän oli neljä -venäläistä soturia asettunut puolustusasentoon pieneen mökkiin, jonka -luukuista lakkaamatta ampuivat pikamarssissa hyökkääviä suomalaisia. - -Onni ja Jussi loivat lyhyen katseen toisiinsa, tarttuivat yhdessä oveen -ja valtasivat sen nopeasti. Sen jälkeen he hyökkäsivät rinnakkain -mökkiin, surmasivat kaksi venäläistä, vangitsivat kolmannen ja ajoivat -neljännen päistikkaa ikkunanluukusta, niin että hän syöksyi suoraa -päätä hyökkäävien suomalaisten syliin. - -Döbeln oli katsellut molempien suomalaisten sankarillista taistelua. -Kahakan loputtua heidät kutsuttiin rykmentin eteen, jolloin Adlercreutz -antoi heille omakätisesti kunniamerkit urhoollisuudesta. - -Miten kuohahtelikaan Onnin povi riemusta ja toivosta hänen -katsellessaan "rahaa" rinnallaan! Vieläkin kasvoi hänen toivonsa, kun -Jussi huudahti: "Nyt ei varmaankaan vanha ruudinhaistelija kieltäydy -antamasta tytärtään vertaiselleen." - -Muutamia päiviä tämän jälkeen olivat molemmat ystävykset siinä -joukossa, jonka urhoollisen Eekin johdolla tuli tehdä tutkimusretki -Alavudelle. Heti Kuortaneen kirkon eteläpuolella kohtasi Eek äkkiä -ylivoimaisen venäläisen joukon. - -Peräytymistä ei uljas upseeri ajatellutkaan. Hän hyökkäsi tavallisella -reippaudellaan heidän kimppuunsa ja oli vähällä murtaa heidän rivinsä, -mutta silloin he saivat äkkiä lisäväkeä. - -Silloin täytyi Eekin väistyä ylivoiman tieltä. Mutta hän piti joukkonsa -ihmeellisessä järjestyksessä ja peräytyi ainoastaan askel askeleelta -monasti torjuen kasakkain hyökkäykset. - -Keskellä taistelun temmellystä oli Eek käskenyt pientä joukkoa tekemään -erään upseerin johdolla uhkaavan liikkeen venäläisten vasenta sivustaa -vastaan. - -Liikkeellä oli toivottu vaikutus. Kuullessaan hurraahuudon metsästä -luulivat venäläiset suuremman joukon lähestyvän ja rupesivat sen vuoksi -peräytymään. - -Aliupseeri alkoi rohkeana ajaa heitä takaa. Hän uskalsi kuitenkin liian -pitkälle, ja vihollisen saatua apuväkeä huomasi pienoinen rohkea joukko -äkkiä olevansa saarroksissa. - -Vastustuksen tekeminen olisi nyt tuottanut suorastaan turmion. -Päätettiin sen vuoksi, että joukko nopeasti hajaantuisi ja että kaikki -kaksittain, venäläisille tuntemattomia teitä, koettaisivat päästä -Lapuan joukkoon tahi johonkin muuhun suomalaiseen osastoon. - -Onni ja Jussi pysyivät nytkin eroittamattomina toveruksina. - -He syöksyivät salaman nopeudella metsään ja kääntyivät pohjoiseen päin. -Mutta pitkälle he eivät olleet ehtineet, ennenkuin suuri venäläisten -joukko oli heidän edessään. - -Kaikeksi onneksi oli venäläisillä siksi paljon tekemistä -tähystellessään Eekin joukkoa, joka oli tuottanut heille varsin -tuntuvan tappion, että he eivät kiinnittäneet huomiotaan pakeneviin -ystävyksiimme. Nämä pääsivät sen vuoksi livahtamaan pakoon ja käänsivät -kulkunsa etelään päin. - -Heidän tarkoituksensa oli nyt koettaa saavuttaa Rothin ja Spofin -joukot. Sen vuoksi he kääntyivät länteen päin päästäkseen -mahdollisimman kauaksi Alavudelta. - -Monien seikkailujen jälkeen he vihdoin saapuivat Virtain kirkolle. -Saatuaan täällä tietää, että kapteeni Sergejevitsh ainoastaan pari -tuntia ennen oli lähtenyt etelään päin vievää tietä, kiiruhtivat he -läpi Vaskiveden itäpuolella olevien metsien Näsijärveä kohti. - -Tällä retkellä, jota saattoi tehdä ainoastaan öisin, koska venäläisiä -oli läheisyydessä, olemme tehneet pienessä epämukavassa onkalossa -olevien ystäviemme tuttavuutta. - -Kun he olivat aterioineet hyvällä halulla syöden puolet leivästä ja -lihasta, jota eräs vanha eukko oli heille hankkinut, sanoi Onni: - -"Jospa olisi kotona, niin..." - -Nopeat askeleet keskeyttivät hänen sanansa. Molemmat ystävykset -hiipivät rotkoon niin syvälle kuin pääsivät ja olivat valmiina -laukaisemaan ladatut kiväärinsä, heti kun tarvittaisiin. - -Heidän hämmästyksensä kasvoi yhä suuremmaksi, kun he huomasivat, että -ohi kulkevat olivat venäläisiä. Vaikea oli kuvata heidän tunteitaan, -kun he tunsivat vihollisten oppaan -- Niiloksi. - -He pidättivät henkeään hetkisen, joka tuntui aivan ikuisuudelta. -Muutamien minuuttien kuluttua sanoi Jussi: - -"Erityinen Luojan onni, ettei petturi tunne tätä onkaloa." - -"Ohoo, kyllä hän sen tuntee", oli Onnin vastaus. "Mutta hän ei voi -aavistaa ihmisten, kaikkein vähimmän meidän olevan täällä piilossa. -Siinä tapauksessa olisimmekin hukassa." - -"Niin, sinä olet oikeassa. Niilohan on myöskin kosinut Ilmaa, ja te -olette siis kilpakosijat." - -Onni nyökäytti päätään mitään virkkamatta. Hetkisen kuluttua hän -vastasi: - -"Eivät Ilma eikä hänen isoisänsä tahdo hänestä mitään tietää. Oh", -jatkoi hän ja kavahti ylös kiivaasti: "Minä aavistan, että hän on -antautunut venäläisten palvelukseen kostaakseen Yrjö Kinnuselle." - -"Niinkö luulet?" sanoi Jussi. - -"En ainoastaan luule, vaan tiedän", vastasi Onni. "Siksi meidän täytyy -mahdollisimman nopeasti aloittaa jälleen vaelluksemme. Kävi miten kävi, -mutta tänä yönä tahi viimeistään huomisaamuna varhain täytyy meidän -olla Rajalahdessa, sillä minä aavistan, että siellä tapahtuu jotakin -kauheaa." - -"Seuraan sinua", vastasi Jussi ojentaen toverille kätensä. - -Hämärän muututtua melkein puolipimeäksi läksivät molemmat pakolaiset -onkalosta kulkien hiljaa etelää kohti. - -Äkkiä Jussi pysähtyi erään puuryhmän ääreen. Kuunneltuaan tarkkaavasti -kuiskasi hän Onnin korvaan: - -"Ihmisiä on lähistössä." - -Onnikin kuunteli hetkisen ja sanoi: - -"Nukkujia on kaksi." - -"Mitäs on tehtävä?" - -"Täytyy kai lähteä katsomaan", sanoi Onni vihdoin. - -Puukot hampaissa ja pajunetit pyssyihin ruuvattuina kulkivat molemmat -miehet varovaisesti eteenpäin. Vihdoin he olivat ainoastaan -parin kyynärän päässä nukkujista. Samassa hajaantuivat pilvet sen -verran, että he saattoivat eroittaa edessään kaksi venäläistä -sotamiestä. He kuuluivat varmaankin siihen joukkoon, joka äsken oli -kulkenut ohi pienen onkalon, missä Onni ja Jussi olivat olleet -kätkössä. - -Mutta miksi he siinä nukkuivat? Tähän kysymykseen saivat Onni ja Jussi -pian vastauksen. Toisen sotilaan vierellä oli tyhjä viina- ja toisen -olutpullo. - -"Näistä kai on päästävä, muutoin he saattavat hälyttää toisia", sanoi -Onni. - -"Mutta on ikävä surmata turvattomia", sanoi Jussi. "Jos herättäisimme -heidät." - -Onni ei ehtinyt vastata, vielä vähemmin pidättää toveria. Yhdellä -hyppäyksellä oli tämä toisen venäläisen kimpussa ja iski häntä -pyssynperällä päähän. Iskun saanut nousi nuolen nopeudella ylös ja -hapuili aseita, mutta kaatui jälleen maahan ja menetti tajuntansa. - -Toverin huudosta heräsi toinenkin venäläinen. Hän tarttui heti -kivääriinsä ja aikoi juuri nousta ylös, mutta samassa Onni, joka -huomasi, että aikaa ei ollut yhtään hukattavissa, iski pitkän -pajunettinsa hänen rintaansa. - -Venäläinen kaatui ääntäkään päästämättä. - -Melkein kädenkäänteessä oli Jussi pukenut päälleen vihollisensa puvun, -samalla kun hän kietoi omansa venäläisen pitkään takkiin. - -Onni seurasi silmänräpäyksessä esimerkkiä, ja pian olivat molemmat -porilaiset muuttuneet venäläisiksi sotamiehiksi. Se joka oli kaatunut -Jussin pyssyniskusta, alkoi nyt osoittaa elonmerkkejä. - -"Pian täältä!" huusi rohkea suomalainen. "Ennenkuin hän tulee -tajuihinsa ja ehtii toveriensa luokse, on meidän oltava kaukana -täältä!" - -Tehtyään venäläisten aseet kelvottomiksi ja otettuaan mukaansa -ainoastaan heidän pajunettinsa kiiruhtivat molemmat suomalaiset -eteenpäin minkä jaksoivat. Tulipalosta ja taistelusta Visuveden -sillalla ei heillä ollut vähintäkään aavistusta. - - - - -6. - - -Onnistumattoman tulipalonsammutus-yrityksen jälkeen oli kapteeni -Sergejevitsh sijoittanut miehistönsä sillan pohjoiseen päähän. - -Surkean näköinen oli leveä salmi. Ainoastaan vähäinen osa siltaa, -nimittäin molemmat päät, olivat jääneet vahingoittumatta. Siellä täällä -riippui hiiltyneitä palkkeja päällekkäin kauheassa sekamelskassa. Monet -olivat myöskin vedessä, ja ainoastaan se seikka, että ne olivat vielä -osittain kiinni toisissa pölkyissä, esti virran viemästä niitä -mukanaan. - -Mutta veneitä ei löytynyt mistään. Ainoastaan uimalla olisi siis voinut -päästä yli syvän salmen. Mutta useimmat venäläiset soturit eivät -olleet uimataitoisia. Tämä keino ei siis voinut tulla kysymykseen. - -Kiertämiseen Vaskiveden tahi Visuveden ympäri olisi taas mennyt liian -pitkä aika. - -Mitä siis oli tehtävä? - -Sergejevitshin tätä mietiskellessä läheni häntä Niilo inhoittavasti -irvistäen ja sanoi: - -"Tahtoisin ilmoittaa teille tärkeän asian. Sitäpaitsi toivoisin toki -saavani jotakin palkkaa siitä, että olen teille tänne tien näyttänyt." - -"Palkaksi saat pitää henkesi", vastasi kapteeni kärtyisästi. Mutta -huomattuaan, ettei Niilo ollut tyytyväinen tähän vastaukseen, vaan -aikoi kääntyä ympäri, jatkoi hän: "Mikä tärkeä asia sinulla on sitten -ilmoitettavana?" - -"Minä harkitsen miten voisimme päästä yli salmen." Ja samalla hän -viittasi rannalle. - -"Sinä", huudahti kapteeni halveksivalla äänellä. "Ei, kyllä sinä saat -mennä!" - -"Ja kuitenkin se on maailman yksinkertaisin asia", vastasi -punatukkainen levollisesti. - -Tässä silmänräpäyksessä tarttui kapteeni miehen hartioihin ja ravisteli -häntä valtavasti. - -"Ilmaise tietosi", karjui hän, "muutoin hakkautan sinut tuhansiksi -kappaleiksi!" - -"Menkäämme lähemmä rantaa", sanoi Niilo. "Siellä tahdon ilmoittaa -ehtoni." - -Heidän saavuttuaan aivan veden partaalle sanoi punatukkainen viitaten -salmelle: - -"Kun olen auttanut teidät salmen toiselle puolelle, niin lainaatte -minulle kaksikymmentä miestä muutamiksi tunneiksi." - -"Mitä sinä niillä teet?" kysyi kapteeni epäluuloisesti katsellen -Niiloa. - -"Tahtoisin vain käväistä kyläilemässä eräässä pienessä sotilastorpassa -Rajalahden eteläpuolella. Kaunis tyttö odottaa minua siellä, mutta -ukonkäppärä on aivan mahdoton. Lopun ymmärrätte." - -"Kyllä ymmärrän", sanoi kapteeni ja katseli tutkivasti punatukkaista. - -"No, saanko?" - -"Olkoon menneeksi, kun vain ilmaiset ehdotuksesi." - -"No hyvä, kapteeni, katsokaa noita hiiltyneitä pölkkyjä. Hakkaamalla ne -erikseen ja sitten liittämällä lujalla köydellä toisiinsa saatte -lautan, joka kuljettaa enemmän kuin puolet joukostanne, ja virta on -kyllä teille silloin avullinen. Toisella puolella on varmaankin -veneitä." - -Kapteeni Sergejevitsh löi kiivaasti otsaansa. Kirous oli vähällä päästä -hänen huuliltaan. Miksi hän ei itse ollut tällaista keksinyt! "Niin, -suomalainen on oikeassa", ajatteli hän itsekseen. - -"No, kapteeni", kysyi punatukkainen, odotettuaan kotvasen aikaa -vastausta, "miltäs ehdotukseni tuntuu?" - -Kapteeni Sergejevitsh ei vastannut mitään. Hän mutisi vain itsekseen ja -poistui kiiruusti. - -Puolen tunnin kuluttua venäläiset olivat irroittamassa sillan -pohjoispuolella olevia palkkeja toisistaan. Tähän tarvittiin melkoisia -ponnistuksia. Monet putosivat veteen ja ainoastaan suurella vaivalla -voitiin heidät onkia ylös. Kolme vei virta mukanaan. - -Vihdoin oli lautta kuitenkin puolittain valmis. - -Hämärän tulo keskeytti lopuksi kaiken työn. Ja väki pääsi hyvin -tarpeelliseen lepoon, jatkaakseen lautan rakentamista päivän -koittaessa. - - * * * * * - -Keskiyö oli tullut. Hieno sumuharso teki pimeän sankemmaksi. - -Pitkin rantapensaikkoa hiipi kaksi miestä palaneelle sillalle. Tultuaan -parin kyynärän päähän sillan paikasta he pysähtyivät. - -"Mitä tämä merkitsee?" sanoi Onni ja tuijotti läpi hämärän eteensä. -"Missä on silta?" - -Jussi kohotti molemmat kädet silmilleen, mutta yhtä turhaa oli -tähystäminen. - -"Olemmeko kulkeneet harhaan?" - -"Mahdotonta, sillä minä tunnen tämän yhtä hyvin kuin Rajalahden -seudut." - -"Mutta silta on poissa." - -"Poissa. No niin, sodassahan ei saa mitään ihmetellä", vastasi Onni. -"Sen ovat hävittäneet joko ryssät tahi meidän partioretkeläisemme." - -Harkittuaan vähän aikaa mitä olisi tehtävä, rupesivat ystävykset -etsimään venettä. Mutta mistään ei löytynyt. Vihdoin he päättivät uida -salmen yli. - -Nopeasti he heittivät päältään venäläiset sotilaspuvut, mutta samalla -Onni viittasi sillalle: - -"Mikäs musta esine tuolla on?" - -"Mennään katsomaan", sanoi Jussi. - -Ilosta huudahtivat molemmat huomattuaan sen lautaksi. - -Mutta samassa kuului pyssynhanan napsaus. Ja heti sen jälkeen seurasi -laukaus, ja luoti lensi vinkuen heidän välitseen. Tulen välähtäessä -huomasivat Jussin terävät silmät punatukka Niilon. - -"Taivaan tähden", huudahti hän, "nyt olemme joutuneet vihollisten -sekaan. Niilo ampui." - -Yhdellä iskulla hän samalla katkaisi puukollaan köyden, tarttui -seipääseen, joka onneksi oli lähellä, ja pian he liukuivat lautalla -jokseenkin vuolaassa virrassa kohti toista rantaa. - -Laukaus herätti jok'ikisen venäläisen. Muutamien minuuttien kuluttua he -olivat kaikki jalkeilla, ja kun laukaus kuului rannasta, hyökkäsivät he -kaikki sinne. - -Siellä juoksi punatukkainen Niilo aivan kuin hullu edestakaisin ja -huusi: - -"Ampukaa keskelle salmea. Ne lurjukset ovat ryöstäneet lautan." - -Kuultuaan tämän kehoituksen heittäytyivät Jussi ja Onni pitkäkseen -lautalle. - -Eikä tämä suinkaan ollut tarpeetonta varovaisuutta, sillä pian -vinkuivat venäläisten luodit aivan heidän päänsä ylitse. - -Kapteeni Sergejevitshin raivolla oli tuskin mitään rajoja. Hän juoksi -rannalla kuin ärsytetty peto, ja kaikki sotamiehet vetäytyivät sen -vuoksi hiljaa ja varovasti takaisin, niin että kapteeni huomasi vihdoin -olevansa aivan yksin. - -Niilo oli kätkeytynyt rantapensaikkoon, josta hän vihdoin hiipi esille -huomattuaan kapteenin alkavan rauhoittua. - -"Vai näin, siinä sinä pahanilman lintu", karjui tämä. "Paras että -sidottaisin sinut käsistä ja jaloista ja lähettäisin virran mukana -varastetun lautan perästä." - -"Kukas silloin veisi teidät Rothin ja Spofin lymypaikkoihin?" vastasi -punatukkainen levollisesti. "Enpä luule, että tällä paikkakunnalla -toinen suomalainen tahtoisi sitä tehdä." - -Kapteeni Sergejevitsh huomasi punatukkaisen sanojen totuuden ja sanoi -sen vuoksi levollisempana: - -"Luulen, että voimme aamulla alkaa hakata uutta lauttaa." - -"Siitä asiasta ei tarvitse ollenkaan huolehtia", sanoi Niilo. -"Metsässähän on riittävästi puita, ja niistä saadaankin paljoa parempi -ja kantavampi lautta." - -Käyskenneltyään hetkisen kiivaasti edestakaisin rannalla sanoi -kapteeni: - -"Aamulla heti aletaan tehdä uutta lauttaa, sillä huomenna minun täytyy -olla toisella rannalla." - -"Sepä hyvä", ajatteli Niilo itsekseen käsiään hieroen. "Ah, Onni, -pääsitpä kyllä edelle, mutta suoraan oletkin loukkuun joutunut! Sinä -riennät luonnollisesti sotilastorpalle, mutta sielläpä otankin sinut -kiinni. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Kaikki käy oivallisesti." - -Päivän koitossa alettiin tehdä uutta lauttaa, ja ennen iltaa liukui jo -kapteeni Sergejevitsh joukkoineen samaa tietä, jota edellinen lauttakin -oli kulkenut. - - - - -7. - - -Rothin ja Spofin partioretket maitse ja vesitse ilmaisivat selvästi, -mitä kunnollisesti johdettu rahvas voi aikaansaada. - -Kului tuskin päivääkään, jona molemmat partioretkeläiset eivät olisi -tehneet jotakin urotyötä. - -Niinpä he olivat tehneet yöllisen hyökkäyksen Tamperetta vastaan ja -olivat vähällä saada tämän kaupungin valtaansa. Ainoastaan suurilla -ponnistuksilla sai siellä oleva päällikkö ylivoimallaan pakoitetuksi -rohkeat partioretkeläiset peräytymään. - -Tämä vaikutti kuitenkin niin paljon, että kenraali Rajevskin silmät -aukenivat vaaralle, jonka tämä kourallinen sankareita uhkasi hänelle -tuottaa. - -Mutta mitä tekikään ruotsalais-suomalaisen joukon ylipäällikkö, -Klingspor? Ei suorastaan mitään. Sen sijaan että olisi vahvistanut -Rothin ja Spofin osastoja antamalla heille uusia voimia ja aseita, ei -hän edes kuunnellut niitä ääniä, jotka sitä varten kohotettiin. Ei -Adlercreutzin taivuttamiskykykään voinut temmata unteluudestaan tätä -miestä, jolla oli "kaksi leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas." - -Vaikea on vapautua siitä synkästä ajatuksesta, että tähän liittyi -petturuuttakin. - -Pari päivää partioretkeläisten onnistumattoman hyökkäyksen jälkeen -Tamperetta vastaan olivat Roth ja Spof kahdeksalla veneellä noin puolen -peninkulman päässä "Varassaaresta." - -Tuuli oli elpynyt, ja veneet purjehtivat kysymyksenalaista saarta -kohti. Ennen sinne saapumistaan oli heidän kuljettava useiden lähempänä -maata olevien pikku saarien ohi. - -Näiden saarien välinen kulkuväylä on ahdas ja purjehtimiselle -vaarallinen, etenkin myrskyssä. - -Äkkiä huusi tähystäjä siinä veneessä, missä Roth ja Spof olivat: "Purje -saarien sisäpuolella!" - -Tähystäjä viittasi heti näkemäänsä esineeseen. Se oli jokseenkin suuri -purjealus, ja täysin purjein se koetti päästä pohjoista kohti. Vesi -kuohui vaahtona keulan ympärillä, ja sen kallellaan olevasta asennosta -saattoi päättää, että päällikkö teki kaiken mahdollisen joutuakseen -sekä että se ei ollut lastissa. - -Viimeksimainitun seikan johdosta ehdotti Spof, että sitä ei -seurattaisi. - -"Sen ahdistamisesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä", sanoi hän. -"Saalis tulee kuitenkin niin pieni." - -"Kukaan ei voi tietää, mitä sillä on kätkössä laiteittensa sisällä", -vastasi Roth. "Sitäpaitsi on kai aluskin jonkin arvoinen." - -Neuvottelun tulokseksi tuli, että takaa-ajo päätettiin aloittaa. - -Suomalaiset alukset ohjasivat heti kulkunsa saarien väliseen kapeaan -salmeen ja olivat pian niiden sisäpuolella. - -Kolme aluksista (ensimäisessä olivat molemmat johtajat) kiiruhti -ampumaan suurta purjealusta edestä päin. Toiset viisi ajoivat suoraan -takaa. - -Mitä lähemmäksi suomalaiset veneet tulivat, sitä suuremmaksi tuli -sekamelska aluksella. Veneiden miehistö saattoi selvästi nähdä, miten -väki aluksella juoksenteli peljästyneen lammaslauman lailla. - -"Onko pikkukanuuna kunnossa?" kysyi Roth. - -"On, vääpeli. Valmis käytettäväksi minä hetkenä hyvänsä." - -"Hyvä, annammepa sitten heille lämpöisen tervehdyksen näyttääksemme, -että täysi tosi..." - -Vääpeli ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, ennenkuin tuli välähti -purjealuksesta ja luoti sinkosi veteen ainoastaan parin kyynärän päähän -suomalaisten veneestä. - -"Vai niin, te tahdotte aloittaa leikin", huudahti Roth, "Mutta minä -luulen, että tämä kanuuna lennättää hieman kauemmaksi." Ja hän komensi -ampumaan. - -Samassa laukaistiin. Ruudinsavu hälveni heti, mutta vielä olivat -purjeet jäykkinä ja jännityksessä. Lisääntyvästä liikkeestä aluksen -kannella saattoi kuitenkin selvästi huomata, että luoti oli osunut, -mutta näytti siltä, kuin jotakin olisi laahustettu pois. - -Toisistakin aluksista ammuttiin kiivaasti, mutta vähemmällä -menestyksellä. - -Vihdoin Roth käski jälleen ladata pikkukanuunan. Kun tämä oli tehty, -tähtäsi vääpeli itse ja laukaisi myöskin. - -Samalla kuului purjealuksesta rytisevä ääni suomalaisten veneisiin. -Aluksen suurmasto oli pitkänään kannella. Raikas hurraahuuto kajahti -suomalaisten veneistä. Ilo häiriytyi kuitenkin heti, kun uljaat -partioretkeläiset huomasivat, miten vesille laskettiin vene, joka oli -täynnä soutajia ja miten se sitten ohjasi kulkunsa suoraan rantaa -kohti. - -"Nopeasti perästä", huusi Roth, "maihin viedään varmaan nyt joku -merkkihenkilö, koska he soutavat henkensä edestä." - -Sekä airoin että purjein kiitivät suomalaisten veneet purjealusta -kohti, joka nyt oli kääntänyt kokkansa maata kohti ja koetti päästä -turviin kahdella jäljelle jääneellä pienellä etupurjeella. - -Se ei kuitenkaan onnistunut, jonka vuoksi päällikkö rupesi luovaamaan -käydäkseen vihamiehiään vastaan. Hän antoi myöskin kerran laukaista -ainoan pikku kanuunansa, joka hänellä oli, mutta luoti lensi yli -veneiden eikä sen vuoksi tehnyt mitään vahinkoa. - -Jätettyään seitsemän venettä vartioimaan purjealusta kiiruhti Roth -kahdeksannella ajamaan takaa pientä venettä, joka tosin oli melko -lailla edellä, mutta jonka hän yhtäkaikki oli vähällä saavuttaa. Onni -venäläisille oli myöskin, että ranta ei ollut kaukana ja että se oli -niin matala, että syvempikulkuinen suomalaisten vene ei uskaltanut -tulla sen perästä. - -Mutta siitä huolimatta ei pakeneva vene ollut vielä välttänyt vaaraa. -Sen ollessa ainoastaan muutamain sylien päässä rannasta mursi hyvin -osunut pikkukanuunan luoti sen takaosan ja singahutti perämiehen ja -kaksi muuta sotilasta veteen. - -Suomalaisten vene läheni kauhistavalla nopeudella. Kuolema ja vankeus -uhkasi miehistöä. Onnettomuuden lisäksi vajosi venäläisten vene niin -nopeasti, että miehistö ainoastaan töin tuskin ehti pelastua joutumasta -pyörteeseen. - -Kaikeksi onneksi ulottui vesi haaksirikkoontuneille ainoastaan -kainaloihin asti; ja pian he pääsivätkin maihin ja katosivat heti -läheiseen viidakkoon. - -Miehistön joukossa oli mies, jolle kaikki osoittivat mitä syvintä -kunnioitusta. Hän oli kookas ja ryhdikäs, ja hänellä oli ankarat -soturin piirteet. - -Kun hänen mukanaan olevat upseerit toivottivat hänelle onnea vaarasta -pelastumisen johdosta, vastasi hän: - -"Niin, hyvät herrat, myönnän kernaasti, etten koko edellisenä -soturiaikanani ole koskaan ollut pahemmassa pinteessä kuin tänään. -Olisi kyllä saattanut tapahtua, että venäläisen armeijan päällikkö -kenraali Rajevskin jälkeen ei olisi koskaan saanut ryhtyä tehtäväänsä." - -Kun Roth ja Spof palasivat purjealukselle, olivat toiset veneet sen jo -anastaneet. - -Täällä saivat rohkeat partioretkeläiset tietää, millainen saalis oli -ollut vähällä joutua heidän käsiinsä. Sanotaan, että molemmat siitä -päivästä lähtien tulivat sulkeutuneemmiksi ja harvapuheisemmiksi. - -Aavistivatkohan he kenties muutosta siinä voittoradassa, jota he niin -onnellisesti olivat kulkeneet. - -Tultuaan "Varassaarelle" huomasivat he jonkun matkan päässä rannasta -vajoavan veneen ja siinä kaksi miestä, jotka kiihkeästi viittoillen -pyysivät apua. - -Roth käski heti rientämään heille avuksi. Jonkun sylen päässä -katosi vene aaltoihin. Kumpaakaan miestä ei näkynyt muutamaan -silmänräpäykseen, mutta vihdoin he ilmestyivät jälleen vedenpinnalle ja -uivat nopein vedoin venettä kohti, jolloin heidät heti vedettiin ylös. - -Luotuaan heihin silmäyksen huudahti Roth ylen hämmästyneenä: - -"Mitä näen, Onni ja Jussi, oman komppaniani miehiä!" - - * * * * * - -Niilon edelläkerrotun käynnin jälkeen vanhan Yrjön luona oli tämä -tullut yhä kärtyisemmäksi poikansa tyttärelle. Siitä, että Ilma tästä -kärsi, ei vanha soturi paljoa välittänyt. Hän pysyi vain lujasti -päähänpistossaan, että tytön piti välttämättä tulla Pekkalan Eerikin -vaimoksi. - -Eräänä aamuna hän sanoi tytölle: - -"Pane pöytään nopeasti mitä sinulla on. Puolenpäivän aikaan minä tulen -kotiin vieraita mukanani." - -"Keitä sitten, isä?" uskalsi nuori tyttö kysyä. - -"Sittenpähän saadaan nähdä", vastasi Yrjö Kinnunen ja nilkutti pois -puujalallaan niin hyvin kuin taisi. - -"Hyvä Jumala, nyt hän menee Pekkalan Eerikin luo", huudahti Ilma -itsekseen katsellessaan ikkunasta isoisän kookasta vartaloa. "Ah, jospa -Onni nyt olisi täällä! Mutta hän on kaukana vaaroissa, ja Luoja tietää, -onko hän edes hengissä." Näin sanoen hän peitti kasvonsa käsiinsä ja -nyyhkytti puoliääneen. - -Jokapäiväiset tehtävät eivät olleet koskaan ennen hänestä tuntuneet -niin raskailta kuin nyt. - -Hänen kattaessaan yksinkertaista päivällispöytää, joka isän käskystä -oli tehtävä jokapäiväistä hienommaksi, aukeni ovi ja pieni ryppyinen -eukko astui sisään. - -"Ah, Vappu muori", huudahti Ilma ja juoksi vanhusta vastaan, "minä olen -niin onneton, niin onneton!" - -"Sinä, tyttöseni, joka olet niin kaunis ja kaikkien suosima! Mutta sinä -et välitä muista kuin yhdestä, minä tiedän, Onnista, joka juuri on -taistelemassa karkoittaakseen venäläisen maahansa: no etkö voi häntä -saada?" - -"En, isoisä ei sitä salli", sanoi Ilma vielä surullisempana. - -"Mitäs joutavia! Pian Onni ja Jussi tulevat kotiin kunniamitalit -rinnassaan." - -"Se ei ole totta, Vappu!" huudahti Ilma, ja hänen kauniit silmänsä -loistivat ihastuksesta. "Sanokaa, Vappu muori, puhutteko totta vai -ettekö?" huudahti hän ja tarttui vanhuksen käsiin. - -"Puhun, Ilma, puhun täyttä totta. Ruoveden kirkonkylän Antti, joka -haavoittui pahoin Lapualla ja lähetettiin kotiin, näki omin silmin, -miten kenraali omakätisesti ripusti Onnin ja Jussin rintaan mitalit, -kirkkaat kuin hopearahat. Mutta miksi noin innostut?" - -Ilman ilo hävisi kuitenkin pian eukon kosketellessa toista aihetta. - -"Isäkö? Niin hän on ulkona ja sanoi tulevansa vieraan kanssa -päivälliselle." - -"Kenen?" kysyi Vappu ja näytti kovin hämmästyneeltä. - -"En tiedä", vastasi nuori tyttö ja käänsi äkkiä pois päänsä, - -Mutta juuri tämä nopea liike herätti vanhassa eukossa epäluuloja. -"Kevennä minulle sydämesi", sanoi hän. "Kenties voin auttaa sinua." - -"Sitä ette voi, Vappu muori, mutta kerronhan kuitenkin. Isoisä tuo -mukanaan erään kosijani." - -"Kuka se mahtaa olla?" - -"Pekkalan Eerikki", vastasi Ilma ja peitti kasvonsa käsiinsä. - -"Pekkalan Eerikki", toisti vanhus, ja hänen hyvänsävyiset kasvonsa -synkkenivät. "Vai niin, se kitupiikki. Mutta muista minun sanojani, -tyttö: jos tulet hänen vaimokseen, niin et saa välttämättömintäkään -mitä tarvitset, kun olette olleet kuukauden tahi pari naimisissa. Mutta -tuollahan Yrjö ja Eerikki tulevat. Pidä siis vaan puoliasi, tyttö, ja -koeta mitä Onnin mitalikin saattaa vaa'assa painaa." - -Näin sanoen Vappu läksi. - - - -8. - - -Yksinkertainen ateria viinoineen oli nautittu, jonka jälkeen Ilma toi -esille piiput ja vaahtoavan oluen ja läheni ovea mennäkseen ulos. - -"Mihin, lapseni?" kysyi vanha Yrjö ja loi poikansa tyttäreen vakavan -katseen. - -"Menen kastelemaan kukkapenkkejäni", sanoi nuori tyttö, ja hieno puna -nousi hänen poskilleen. - -"Niillähän ei ole mitään kiirettä. Istuppa nyt tarinoimaan hetkeksi. -Älä siihen", jatkoi ukko ja viittasi Eerikin vieressä olevaan tuoliin. - -"En", vastasi Ilma niin päättävästi, että ukko oli vähällä tulla -hämilleen. Ja muitta mutkitta hän istuutui puusohvaan mahdollisimman -kauaksi vihatusta kosijasta. - -Yskiskeltyään hetkisen voimatta heti aluksi koota ajatuksiaan sanoi -hän: - -"Ilma, sinä tiedät, miten pyhässä sanassa sanotaan, että miehen ei ole -hyvä yksinänsä olla. Sen vuoksi on Pekkalan Eerikki nyt..." - -"Mitäs se minuun kuuluu?" keskeytti Ilma hilpeästi, sillä nyt hän -huomasi koko aseman hullunkuriseksi. - -"Hän tahtoo sinut vaimokseen." - -"Minut!" - -"Niin, juuri sinut!" - -"Ha ha haa!" nauroi nuori tyttö, ja hänen häikäisevän valkoiset -hampaansa loistivat. "On sekin mies, joka ei osaa itse kosia. Mutta -minä tiedän, hän pelkää rukkasia, ja kyllä hän ne ainakin minulta saa." - -Silloin kimposi vanha Yrjö tuoliltaan kuin nuoli ja alkoi pikamarssin -ympäri tupaa. Hänen otsasuonensa paisuivat, ja puujalka paukkui -lattiaan kuin pistoolinlaukaukset. Vihdoin hän pysähtyi Ilman eteen. -Tässä oli linnoitus, joka hänen nyt oli valloitettava. - -"Oletko suunniltasi, tyttö?" karjaisi hän kaikkein karheimmalla -äänellään. "Katso tuota miestä", ja näin lausuen hän viittasi Pekkalan -Eerikkiin, "eikö hän todellakaan ole sen arvoinen, että voi astua -vihkituolin eteen." - -"Enhän ole sitä kieltänytkään", vastasi nuori tyttö levollisesti. -"Mutta ei minun kanssani." - -Nyt kimposi Pekkalan Eerikkikin paikoiltaan. - -"Mi... mitä sanot? Enkö ole kylliksi hyvä sinulle? Tahi mikä minussa on -vikana?" - -"On montakin vikaa", vastasi Ilma vakavasti, "mutta ennen kaikkea olet -ahne ja ilkeä alustalaisillesi. Joku sanoi minulle, että pian kidutat -minut nälällä kuoliaaksi, jos saat minut vaimoksesi." - -Polttava puna lensi Pekkalan Eerikin kasvoille. Hän yski hetkisen eikä -tiennyt mitä sanoa. - -Saatuaan nähdä, miten kosija joutui tappiolle, saapui Yrjö-ukko avuksi -apujoukkoineen. - -"Ne ovat vain pahoja puheita", sanoi hän. - -"Sitä ne eivät ole", vastasi nuori tyttö. "Koko pitäjä siitä puhuu ja -tietää sen." - -"Mutta olkoon miten hyvänsä", vastasi Yrjö Kinnunen. "Pekkalan Eerikki -sinun on otettava mieheksesi." - -"Sinä olet siis myynyt minut kuin kauppatavaran. Mutta tiedä, että -siitä ei tule mitään." - -"Mutta Onnille, tuollaiselle kirkonrotalle, sinä olet myynyt itsesi", -sanoi nyt kosija vuorostaan kiivaasti. - -"Niin, minä olen myynyt itseni hänelle ja hän minulle", vastasi nuori -tyttö, "Ja jos hän olisi täällä, niin olisipa hän yhtä komea kuin -isoisäkin, sillä hänelläkin on mitali!" - -Tytön viimeisiä sanoja lausuessa ponnahti Yrjö Kinnunen muutamia -askeleita taaksepäin. - -"Mitali! Onnilla mitali! Hah -- haa, nyt on minun vuoroni nauraa." - -Ja Pekkalan Eerikkikin nauroi. - -"Se on totta", vastasi Ilma. "Jussikin sai mitalin samalla kertaa." - -Sen jälkeen Ilma kertoi mitä Vappu oli puhunut. Hänen lopetettuaan -lausui Yrjö Kinnunen miettiväisenä: - -"Niin, niin, Lapualla oli kauhea taistelu, ja porilaiset -kunnostautuivat kaikkein enin. Niin, niin, voi olla mahdollista. Hm!" - -Nähtyään ukon mielialan muutoksen sanoi Pekkalan Eerikki: - -"Sitten kai minulla ei ole enää syytä avata teidän oveanne, isä Yrjö." - -Yrjö oli pahemmassa kuin pulassa. Vihdoin hän keksi hyvän ajatuksen. - -"Kuule nyt", sanoi hän rikkaalle kosijalle, "ensiksikään ei ole aivan -varma, että Antti on oikeassa, ja toiseksikaan", nyt hän kuiskasi -kosijan korvaan, "ei ole varma, että Onni enää tulee kotiin sodasta." - -"Voitte olla oikeassa, Yrjö-vaari", sanoi kosija, ja hänessä heräsi -uusi toivo. - -"Siksi arvelen, että kernaasti voimme lykätä naimasuunnitelmat sodan -loppuun. Vai miten?" - -"Mi-miten tahdotte, Yrjö-vaari", vastasi Pekkalan Eerikki taipuvaisena. -"Minä suostun siihen." - -Hän otti sen jälkeen hattunsa ja rupesi lähtemään, mutta peräytyi -ovelta takaisin kalmankalpeana ja huudahti: - -"Herra Jumala! Herra Jumala! Venäläisiä, venäläisiä!" - - * * * * * - -Partioretkeläisten saavuttua "Varassaareen" puettiin Onni ja Jussi -jälleen sotilaspukuihin. Mitalinsa he olivat kumpikin paetessaan -kiinnittäneet nauhaan ja ripustaneet kaulaan lähimmäksi ruumistaan. -Nämä olivat heille kauniita ja kalliita muistoja, joita he eivät -mitenkään tahtoneet kadottaa. - -Levättyään parisen tuntia ja virkistyttyään hieman ponnistuksistaan -läksivät he kiertelemään saarta. Tosin olisi Onni suoraapäätä halunnut -rientää hänelle niin rakkaaseen sotilastorppaan, jonka turvekaton -saattoi eroittaa läntisen rannan puitten välistä, mutta hänen täytyi -vielä malttaa mieltään jonkun verran. Roth aikoi tehdä retkeilyn -ympäristöön, ja hänen oli kai tehtävä seuraa. - -Jussin puhellessa muutamain kotikylän tuttujen kanssa käveli Onni yksin -saaren läntistä rantaa katsellen alakuloisena kohti pientä -sotilastorppaa, jonka piipusta vaaleansininen sauhu kieri taivasta -kohti. Mutta yhtäkkiä hänen mietteensä keskeytti miehevä ääni: - -"Mitäs siinä niin surkean näköisenä kuljet. Mikä sinulle on tullut?" - -Onnin kohottaessa päätään seisoi vääpeli Roth hänen edessään. - -"En... en... ajattele juuri mitään", änkytti nuori sotilas ja -punastui korviaan myöten. - -"Etpä vaan! Totta totisesti punastuit kuin nuori tyttö", keskeytti Roth -hilpeästi. "No, no, sellaista kai ajattelitkin?" - -Onnin koettaessa puolustautua keskeytti vääpeli hänet lausuen: - -"No no, jättäkäämme se asia. Tuleppa nyt kertomaan minulle -seikkailuistanne." - -Onnin lopetettua kertomuksensa hykersi vääpeli käsiään pelkästä -tyytyväisyydestä ja huudahti: - -"Voisinpa minä antaa mitaleja, niin olis teillä kummallakin vielä -toinen rinnassanne. Mutta kuka on se punatukkainen, josta puhuit?" - -"Muuan Rajalahden talonpoika." - -"Tiedätkö, miksi hän on antautunut viholliselle?" - -"Luulen tietäväni sen", vastasi Onni viivytellen. Ja sitten hän kertoi -koko jutun Niilon onnistumattomasta kosimisesta. - -"Onko hän myöskin kierosilmä?" kysyi vääpeli. - -"On." - -"Siinäpä se. Heti tultuani tänne näin tuollaisen otuksen piilevän -rantapensaissa. Annoin hänen olla alallaan, koska luulin, että hän -pelkäsi minun pistävän kiväärin hänen käteensä ja pakoittavan tulemaan -mukaani. Tuo konna on vakoillut olinpaikkaani ja ilmiantanut sen -vihollisille. No no, toivonpa saavani hänet vielä kerran käsiini. Mutta -kuuleppa, Onni, asiasta toiseen. Olen kuullut kerrottavan, että Yrjö -Kinnusen pojantytär rakastaa sinua. Onko asia niin?" - -"Kyllähän se niin on", vastasi Onni. - -"Rakastatko sinäkin häntä?" - -"Kyllähän minä." - -Samassa kavahti vääpeli Roth pystyyn ja ojensi Onnille kätensä -huudahtaen: - -"No hitto vieköön, ota hänet silloin myöskin vaimoksesi. Sinähän olet -oiva poika niin kauniille tytölle!" - -"Mutta... mutta..." änkytti Onni nolona, "vanha Yrjö ei siihen -suostu!" - -"Miksi ei?" - -"Siksi että minä olen köyhä." - -"Se vanha kettu. Mutta kyllä minä opetan hänet suostumaan." - -Ja näin sanoen läksi reipas vääpeli onkaloon päin. - -Toisena päivänä juuri ennen lähtöä meni Onni jälleen läntiselle -rannalle luoden kaipaavia katseita hauskaa pikku torppaa kohti. -Seisoessaan siinä syvissä ajatuksissaan huomasi hän äkkiä pienen -aluksen lähenevän saarta. Se liiti nopeasti juuri kohti sitä paikkaa, -missä Onni seisoi. - -Suuri oli Onnin hämmästys, kun hän veneen tultua lähemmäksi huomasi -soutajan naiseksi. Voimakkain vedoin hän souti kohti rantaa. Vihdoin -hän tunsi siinä istujan Vappu-muoriksi. - -"Jotakin on varmaan tapahtunut, koska eukko noin rientää", ajatteli -Onni itsekseen. "Mutta mitä?" - -Pian kolahti veneen kokka rantaan, ja yhdellä hyppäyksellä oli -Vappu-muori maalla. - -"Mitä näen, Onni", huudahti hän iloisena. "No, olipa hyvä, että sinut -tapasin. Minulla on sinulle oikein tärkeää ilmoitettavaa. Mutta -katsoppa miten mitali sinua kaunistaa. On varmaa, että Yrjönkin suu on -hyvällä paikalla, jahka saa sinut nähdä." - -"Luuletteko niin, Vappu-muori?" kysyi Onni, ja hänen entinen -hilpeytensä alkoi palata. - -"Luulen kylläkin, mutta nyt minulla on pieni uutinen sinulle -kerrottavana." - -Samassa tuli eukon ilme niin vakavaksi, että Onni peljästyen huudahti: - -"Mitä sitten on tapahtunut, Vappu, koska olette niin ylen juhlallisen -näköinen?" - -"Niin, Yrjö tahtoo heti naittaa Ilman Pekkalan Eerikille." - -"Pekkalan Eerikille", huudahti Yrjö hämmästyneenä, "milloin on ollut -puhetta siitä?" - -"Heti lähdettyäsi sotaan." Ja Vappu kuvasi tarkoin käyntinsä Rajalahden -torpassa vakuuttaen, että Ilmaan ei pysty Yrjö Kinnusen enemmän kuin -Pekkalan Eerikinkään rukoukset. "Siksi ei sinun tarvitse ollenkaan -peljätä", sanoi hän lopuksi, "että tuo kitupiikki veisi hänet sinulta." - -Eukon viimeisissä sanoissa oli sellainen äänenpaino, että se sai Onnin -levottomaksi. Hän kysyi sen vuoksi: - -"Miksi puhutte niin, Vappu-muori? Onko mitään muuta tapahtunut?" - -"No, poikaseni, älähän peljästy, ei kai se ole niin vaarallista. No -niin, kuulehan sitten. Poikettuani sotilastorpasta metsäpolulle näin -väkijoukon, joka piiloutui pensaihin. Huomasin selvästi, että se oli -sotaväkeä, mutta en voinut ensiksi huomata, olivatko ne venäläisiä -vaiko suomalaisia. Pian kuitenkin tunsin heidät vihollisiksi. -Kätkeydyin niin hyvin kuin voin ja huomasin nyt punatukka Niilon noin -kahdenkymmenen sotilaan etunenässä kulkevan Yrjö Kinnusen kotia kohti. -Minä..." - -"Niilon", keskeytti Onni jyrisevällä äänellä. "Niin, tuo konna on -tullut salmen poikki ja viholliset hänen mukanaan!" - -"Niin, Onni, se on totinen tosi. Nähtyäni tuon heittiön vihollisten -joukossa aavistin hänellä olevan konnanjuonia. Päätin sen vuoksi -ilmoittaa vääpelille vaarasta ja nyt olenkin kohdannut sinut. Oli onni, -sillä..." - -"Kiitos, kiitos, Vappu-muori!" huudahti Onni ja tarttui eukon molempiin -käsiin. "Jos onnistun pääsemään kaikista koetuksista, jotka ovat -edessäni, on teillä oleva leipää ja lepoa kuolinpäiväänne asti." - -"En tee sitä oman voittoni vuoksi", vastasi kelpo eukko, "vaan siksi -että pidän sinusta ja Ilmasta ja vihaan pahuutta. Mutta nyt kiiruhda -sinne mahdollisimman nopeasti!" - -Näin sanoen Vappu-eukko riensi jälleen veneeseen, viittasi -ystävällisesti jäähyväisiksi ja sousi kaikin voimin mantereelle. - -Onni taasen kiiruhti mahdollisimman nopeasti vääpeli Rothin luo ja -selvitti muutamin sanoin mitä eukko oli kertonut ja lausui pelkäävänsä, -että punatukka Niilo pääsisi ennen heitä. - -"Ole rauhassa, poikani", vastasi vääpeli levollisena, "ennen meitä hän -ei pääse." - -Hetkisen kuluttua oli suurin osa Rothin joukosta matkalla mantereelle. - - - - -9. - - -Pekkalan Eerikin huuto: "Herra Jumala, venäläisiä, venäläisiä", oli -kovin kauhistuttanut Yrjö Kinnusta ja Ilmaa, mutta ainoastaan -hetkiseksi. - -"Ah, se ei varmaankaan ole niin vaarallista", vastasi vanha soturi -hieman toinnuttuaan, "missä niitä on?" - -"Tuolla, tuolla", huusi Pekkalan Eerikki ja viittasi pieneen -puutarhatilkkuun. "Kas vaan, tuolla ne tulevat." - -Yrjö Kinnunen oli sillä välin mennyt ikkunan ääreen. - -"Niin, tuolla niitä lurjuksia on. Sulkekaa hyvin ovet. Hyväpä että saan -vielä kerran temmeltää heidän kanssaan!" - -"Mitä!" huudahti Pekkalan Eerikki, ja hänen katseensa ilmaisi sillä -hetkellä mitä syvintä epätoivoa. "Aiotte tapella niin monen kanssa? Te -yksin." - -"_Minä yksin_", huudahti Yrjö vanhus korostaen viimeistä sanaa. -"Etkös sinäkin ole mukana, emmekö voisi pidättää heitä, kunnes Roth ja -Spof kuulevat laukaustenvaihdon ja rientävät avuksemme! Kiiruhda, Ilma, -ja ota kiväärit. Ne ovat latingissa. Luoteja ja ruutia voit ottaa -isosta arkustani." - -Pahemmassa pulassa ei Pekkalan Eerikki ollut koskaan ollut. Sydämessään -hän kirosi sitä hetkeä, jona astui Kinnusen Yrjön kotiin. - -"Kas tässä", sanoi Yrjö ja ojensi Eerikille pyssyn. - -Pekkalan Eerikki vetäytyi taaksepäin ottamatta vastaan kivääriä. Nyt -hän ei välittänyt halveksivista silmäyksistä, joita Yrjö loi häneen. - -"Mikä hitto sinua vaivaa?" huusi vanha soturi suuttuneena. "Miksi sinä -et tahdo..." - -"Rikas Pekkalan Eerikki on raukkamainen pelkuri", sanoi Ilma -ivallisesti. - -"Minä en tahdo tapella, sillä minä olen rauhan mies", vastasi rikas -talonpoika ja vetäytyi yhä kauemmaksi nurkkaan. - -"Niin, niin", vastasi nuori tyttö halveksivaisesti. "Kun on kysymys -torppareista ja niistä raukoista, jotka ovat sinulle velkaa, niin -karjut villipetoakin pahemmin ja olet kiveäkin kovempi. Isoisä, nyt -näet, minkä raukan tahdoit antaa minulle mieheksi." - -"Eikä hän siksi pääsekkään", huudahti Yrjö Kinnunen vihaisesti, "mutta -tapella hänen täytyy." - -Pekkalan Eerikki oli vetäytynyt nurkkaan niin pitkälle kuin taisi. - -"Kas niin, ota pyssy nyt!" huusi Yrjö ja kävi kauhistuneen miehen -kimppuun. - -Mutta tämä torjui molemmin käsin huutaen: "Minä en osaa ampua! Minä en -ole koskaan opetellut ampumaan!" - -"Se ei ole ollenkaan vaikeata. Minä näytän. Opit muutamissa -minuuteissa." - -"En, en, en, en!" huusi rikas talonpoika kauhusta käheällä äänellä ja -teki käsillään torjuvia liikkeitä. - -"No, seiso sitten siinä, raukkamainen pelkuri", karjui Yrjö Kinnunen, -"mutta muista minun sanani, että joka raukkamaisena ensiksi karttaa -vaaraa, sitä se myös ensiksi kohtaa." - -Venäläiset olivat sillä välin hiipineet lähemmäksi sotilastorppaa. -Sotamiesten takana kulki punatukka Niilo. - -Nähtyään aamupäivällä joukon veneitä risteilevän Näsijärvellä arveli -hän Rothin ja Spofin olevan partioretkillä, jonka jälkeen hän päätti -tehdä uskaliaan retkensä pientä sotilastorppaa vastaan. - -Pahimmillakin rikollisilla on hetkiä, joina heidän parempi "minänsä" -pääsee voitolle, ainakin vähäksi aikaa. Niin oli Niilonkin laita. Hän -oli rikollinen pahinta laatua, sillä hän oli isänmaanpettäjä. Kauan hän -oli koettanut nukuttaa omantunnonnuhteita, ja aluksi se oli hänelle -onnistunutkin. - -Mutta nyt tullessaan tuottamaan tuhoa pienelle sotilastorpalle rupesi -hän hetkiseksi epäröimään. Hän oli jo kutsumaisillaan pois -hiiviskelevät sotilaat, mutta silloin Onnin kuva äkkiä ilmeni hänen -eteensä. Hän oli näkevinään hänen kuiskivan helliä sanoja Ilman -korvaan, ja äkkiä hänen kostonhimonsa heräsi uuteen eloon. - -Ja hän käski sotilaita hyökkäämään torppaa vastaan. Itse hän tuli -viimeisenä, sillä hän tunsi vanhan Yrjön päättäväisyyden ja pelkäsi -hänen tarkasti ampuvan kiväärinsä luotia. - -Venäläiset lähestyivät jokseenkin huolettomina suljettua ovea aivan -kuin olisi ollut kysymys rauhallisesta vierailusta. - -He naputtivat, mutta kukaan ei avannut. He jyskyttivät, mutta tulos oli -sama. Sen jälkeen he koettivat kiskoa ovea auki, mutta se oli niin -lujasti kiinni, että kaikki yritykset olivat turhat. - -Kiväärinperät saivat sitten tehdä palvelustaan, mutta sekään ei -auttanut. - -Eräs sotamiehistä meni ikkunan ääreen. Mutta kun häntä samalla kohtasi -kaksi uhkaavaa pyssynsuuta, vetäytyi hän nopeasti syrjään ja riensi -Niilolle kertomaan näkemiänsä. - -"Ampukaa pari laukausta ilmaan, niin varmaankin he taipuvat", sanoi -punatukkainen. Mutta kun tämäkään kehoitus ei tuottanut tarkoitettua -tulosta, huusi hän suuttuneena: - -"No lähettäkää heille tervehdys ikkunasta, niin saamme nähdä, mitä se -vaikuttaa." - -Pekkalan Eerikki parka oli, kuten edellä mainittiin, tulisessa -tuskassa. Venäläisten ensi laukausten pamahtaessa hän päästi hätähuudon -ja olisi kellähtänyt selälleen, jollei seinä olisi ottanut vastaan. -Vielä pahemmin kävi, kun uudelleen ammuttiin. Eräs venäläisten -luodeista lensi seinään ainoastaan pari tuumaa hänen päänsä -yläpuolelle. Sydäntäsärkevä huuto, ja Yrjö ja Ilma kuulivat raskaan -ruumiin kaatuvan lattiaan. - -Rikas Pekkalan Eerikki oli mennyt paljaasta kauhusta tainnoksiin. - -"Olkoon siinä", sanoi Yrjö Kinnunen, kun Ilma aikoi rientää taintunutta -auttamaan. - -"Mutta jos hän kuolee, isä", huudahti nuori tyttö säälien. - -"Mitä joutavia. -- Sen sijaan että olisi ollut hyödyksi, tuo möhkäle -nyt lepää tuossa ja..." - -"Nyt näet, isä, ettei hän kelpaa minun miehekseni... Toistapa olisi jos -Onni olisi täällä..." - -Samassa lensi luoti ikkunan yläosasta ja tunkeutui vastakkaiseen -seinään. - -"Kah, nyt alkaa tulla täysi tosi", huudahti Yrjö. "Käy rinnalleni, -Ilma, ja rupea lataamaan. Näytänpä miten suomalainen ennen vanhaan -ampui ja ampuu vieläkin, vaikka on jo vanha ja harmaa." - -Ja Yrjö Kinnunen, soturivanhus kolmannen Kustaan loistavilta päiviltä, -näytti, että hänen jänteissään vieläkin oli voimaa ja katseessaan -tarkkuutta. - -Ennen pitkää hän oli kaatanut maahan kolme venäläistä soturia, mutta -itse hän ei ollut saanut naarmuakaan. - -Kun kaatuneiden toverit huomasivat tämän, alkoivat he nurista. Niilo -käski keskeyttämään ampumisen. - -Kun punatukkainen oli ottanut mielenvahvistusta viinapullosta, meni hän -yksin ikkunan ääreen, josta näkyivät Yrjön harmaat hapset. - -"Tule tänne, Ilma, niin saat nähdä, ketä meidän on kiittäminen tästä -pienestä seikkailusta." - -"Niilo", huudahti nuori tyttö, "voiko se olla mahdollista." - -"Onpa kylläkin", vastasi Yrjö. "Olen nähnyt, miten tuo lurjus on koko -ajan puutarhan takaa piilosta jaellut käskyjään. Juuri hän on tuonut -venäläiset tänne, mutta kyllä minä..." - -Yrjö ei puhunut loppuun, vaan nosti kiväärin silmälleen. - -Ilma syöksähti kuitenkin väliin ja huudahti: - -"Isoisä", sanoi hän moittivalla äänellä, "ei ole sotilastavan mukaista -aseettoman miehen surmaaminen." - -"Hän piiloittaa kyllä vaatteissaan aseita", väitti ukko. "Mutta -tahdonpa kuulla, mitä hänellä on sanomista." - -Tultuaan niin likelle, että Yrjö saattoi kuulla hänen äänensä, sanoi -Niilo: - -"Etkö ammu, jos tulen keskustelemaan kanssasi." - -"En, sinä et ansaitse laukausta kunniallisen miehen kivääristä", -vastasi vanha Yrjö. - -Punatukkainen ei ollut kuulevinaan näitä ivallisia sanoja, Tultuaan -lähemmäksi hän sanoi: - -"Tiedät kenties, mitä varten olen tänne tullut?" - -"En tiedä enkä myöskään siitä välitä", vastasi Yrjö Kinnunen jyrkästi. - -Hieman nolostuneena vastasi punatukkainen: - -"Minulla on sama asia kuin viimekin kerralla." - -"Silloin saat myös saman vastauksen." - -"Mutta ajattele tarkoin, Yrjö-vaari. Jos pysyt edelleen kiellossasi, -niin ei tuvastasi ole illalla puupalaakaan jäljellä." - -"Jumala ohjaa meidän kohtaloitamme. Ilman hänen tahtoaan ei -varpunenkaan putoa maahan. Me olemme hänen turvissaan." - -Olisi luullut tällaisen hurskaan luottamuksen vaikuttavan Niiloon, -mutta turhaan. - -"Nyt puhut tyhmyyksiä, ukko", vastasi punatukkainen, ja jääkylmä -hymyily väreili hänen suupielissään. "Sinä olet tullut lapseksi -uudelleen, eikä muutoin voi ollakaan, koska olet jo haudan partaalla." - -"Juuri sen vuoksi en sinua pelkää, petturi!" karjui Yrjö Kinnunen ja -ojensi pyssynsä punatukkaista kohti. "Kuule minun sanani: niin kauan -kuin on vanhurskas Jumala, joka meidät tuomitsee tekojemme mukaan, niin -totta hän myöskin sinut tuomitsee, viheliäinen konna!" - -"Vai niin, sinä et siis tahdo suostua ehdotukseeni!" sanoi Niilo -kylmästi, vastaamatta Yrjön sanoihin. - -"En, vaikka sinulla olisi kaiken maailman rikkaudet, sillä sinä olet -isänmaankavaltaja." - -"Onko tämä viimeinen sanasi?" - -"On." - -"No, hyvä. Silloin saat syyttää itseäsi, härkäpää!" - -Näin sanoen Niilo vetäytyi takaisin, ja muutamien minuuttien kuluttua -alettiin sotilastorppaa jälleen ampua, mutta entistä ankarammin. - - - - -10. - - -Heti noustuaan maihin pyysi Onni vääpeliltä, että saisi kiiruhtaa -edeltäpäin venäläisten uhkaamalle paikalle. - -"Niin, mutta ota mukaasi vähintään viisitoista miestä sille varalle, -että eukko olisi nähnyt väärin", vastasi Roth. - -Onni arveli vääpelin olevan oikeassa. Valittuaan sen vuoksi reippaimmat -talonpojista ja sotilaista hän kiiruhti sotilastorpalle. - -Ainoa, joka pysyi hänen tasallaan, oli Jussi. Vihdoin hänkin pysähtyi -ja huudahti: - -"Mutta tuhat tulimaista, jos tällä tavalla kiiruhdat, niin väsymme pian -emmekä voi taistella niin reippaasti kuin tarvitaan." - -"Olet oikeassa", lausui Onni ja rupesi kulkemaan hiljempaa. Heidän -odotettuaan jäljessä tulevaa joukkoa kävi marssi tavallisessa tahdissa. - -Sateen liottama maa hidastutti marssia, mutta vihdoin alkoi kuitenkin -sotilastorpan turvekatto häämöittää kaukaa puiden välistä. - -"Nyt olemme vihdoinkin perillä", puhisi Jussi ja katseli pyssyään. - -Hän oli tuskin ehtinyt lausua viimeisiä sanoja, kun kuului laukaus -torpasta päin. - -"Mitäs sanoin", huudahti Onni säpsähtäen. "Vappu-muori ei ole nähnyt -peikkoja selvällä päivällä. Tuo viheliäinen on jo ehtinyt sinne! Nyt ei -enää ole vitkastelemista." - -Ja yli kivien ja kantojen hyökkäsi pieni suomalainen joukko -pikamarssissa. - -Uudistunut laukausten vaihto oli herättänyt Pekkalan Eerikin -tajuihinsa. Samalla häntä rupesi myöskin hävettämään ja hän hypähti -pystyyn ja huudahti: - -"Minä olen viheliäinen raukka, kun en voi edes auttaa teitä -puolustautuessanne..." - -Enempää hän ei ehtinyt. Venäläisten luoti lävisti samassa hänen -sydämensä ja sammutti silmänräpäyksessä hänen elämänsä, Nyt vuosi -tuvassa ensi kerran veri tässä taistelussa. - -"Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen", kuiskasi nuori tyttö, -kumartui nuorta miestä kohti ja levitti liinan hänen kasvoilleen. - -Tämä hänen osanottavaisuutensa sai myöskin palkintonsa, sillä juuri -hänen kumartuessaan Pekkalan Eerikin yli suhahti toisen luoti aivan -hänen ylitsensä, niin että hänestä olisi aivan varmaan tullut toinen -uhri, jos hän olisi seisonut suorana. - -Samassa huudahti Yrjö Kinnunen väsyneellä äänellä: - -"Minä olen haavoittunut." - -Ilma kirkaisi ja hyökkäsi esiin, niin että juuri paraiksi ehti ottamaan -ukon käsivarsilleen. - -Melkein samassa silmänräpäyksessä näkyivät Niilon vastenmieliset kasvot -ikkunassa. - -"Ah, nyt hän on minun", huusi hän riemuiten itsekseen ja hyppäsi -ketterästi tupaan, kiskaisi Ilman luokseen, niin että Yrjö-vanhus, joka -menetti tukensa, kaatui valittaen lattialle. - -Turhaan nuori tyttö pyysi ja rukoili. Punatukkainen oli taipumaton. -Silmänräpäyksessä oli ovi avattu. - -"Auttakaa minua kantamaan hänet metsään", sanoi punatukkainen -sotamiehille. "Sitten pääsette ryöstämään mielin määrin." - -Mutta tuskin olivat venäläiset ehtineet puutarhatilkun puoliväliin, kun -näytelmä yhtäkkiä muuttui. - -Joka taholta hyökkäsi talonpoikia ja porilaisia sotilaita vihollisten -kimppuun, ja etunenässä olivat Onni ja Jussi. - -Punatukkainen oli heti tajunnut tilansa vakavuuden. Hän näki Onnin -hyökkäävän vastaansa, ja hänen huulensa vääntyivät julmaan hymyyn. - -Ilma lepäsi pyörtyneenä hänen käsivarsillaan. Ajatuksen nopeudella hän -veti esiin puukkonsa. Hän nosti sen turvatonta tyttöä kohti, ja koko -hänen rajaton mustasukkaisuutensa keskittyi tähän huudahdukseen: - -"Koska en voi häntä saada omakseni, niin ei häntä tuokaan saa!" - -Onni päästi sydäntäsärkevän huudon, hänen pajunettinsa teki umpimähkään -puoliympyrän; hän kuuli miten jokin sitä vastaan kilahti, ja -katsoessaan eteensä näki hän Niilon puukon maassa Ilman vieressä. -Sattuman oikku auttoi häntä viimeisessä hetkessä torjumaan Ilmalle -tarkoitetun kuoliniskun. - -Samassa silmänräpäyksessä kun hänelle onnistui iskun torjuminen, oli -Jussi takaapäin heittäytynyt punatukkaisen kimppuun. Molemmat -taistelijat piehtaroivat maassa, mutta vihdoin voitti vahvempi Jussi ja -pani polvensa punatukkaisen rinnalle kuristaen häntä kurkusta. - -Niilon kasvot olivat melkein mustanpunaiset Onnin tullessa esille. - -"Päästä hänet", sanoi Onni. "Heti vääpelin saavuttua saa hän kyllä sen -palkan, jonka jokainen isänmaanpetturi on ansainnut." - -Vastarintaa tekevät venäläiset sotamiehet surmattiin, toiset -vangittiin. - -Kun vääpeli Roth puolen tunnin kuluttua ehti paikalle, osoitti Onni -sidottua, raivoissaan sihisevää punatukkaista. - -"Kas tuossa lepää isänmaanpetturi", sanoi hän. "Hänet tavattiin aivan -teossa." - -"Tiedät kyllä minkä palkan hän saa", sanoi Roth ja meni Niilon eteen. -"Valmistaudu kuolemaan. Saat puoli tuntia armonaikaa." - -Punatukkainen vastasi ainoastaan kauheasti kiroten, menipä hänen -rohkeutensa niinkin pitkälle, että hän sylki vääpeliä kasvoihin. - -Tämä ei kuitenkaan siitä välittänyt, vaan poistui täysin rauhallisena. - -Ilma oli kannettu tupaan, jonne Yrjö-vanhus, joka oli saanut luodin -vasempaan olkapäähänsä, myöskin pian saapui. - -"Miten ihmeessä ovat asiat?" kysyi vanhus. - -Hiukka seisoi hänen vierellään ja kertoi taistelun lopusta. - -"Onni on siis meidät kaikki pelastanut", sanoi Yrjö Kinnunen hiljaa, -nähtävällä ponnistuksella. - -"On." - -Vanhan soturin kasvoille nousi polttava puna. - -"Missä hän sitten on?" kysyi hän muutamia minuutteja epäröityään. - -"Hän saapuu, kun vain punatukka Niilo on saanut ansaitun -rangaistuksensa." - -Tämän tiedon saatuaan Yrjö hengähti helpommin. - -Kun Rothin määräämä aika oli tullut, ripustettiin Niilo vannomisistaan -ja vastalauseistaan huolimatta lähimpään puuhun. Hänen kuolemansa -varoitti kaikkia käymästä hänen jälkiään. - -Tämän jälkeen Onni kiiruhti tupaan. Rinnallaan hän kantoi kunniamerkkiä -Lapuan taistelusta. Saatuaan sen nähdä käänsi Yrjö pois päänsä -hetkiseksi. - -Mutta katkeruus, joka vieläkin asui hänen sielussaan, hävisi pian ja -nähdessään Ilman toipuvan pyörryksistä ja rientävän Onnin rinnalle, -liitti ukko heidän kätensä siunaten yhteen. - -Onni otti sittemmin osaa kaikkiin taisteluihin, ja rauhanteon jälkeen -hän tuli kotiin korpraalina, kaksi kunniamerkkiä rinnassaan. - -Nuorten häät vietettiin kaikella sillä upeudella, minkä Yrjö Kinnunen -voi hankkia, eikä hänen koskaan tarvinnut katua sitä, että oli antanut -tyttärensä miehelle, jota ennen niin halveksivasti oli nimittänyt -kirkonrotaksi. - -Kun Kamenski sittemmin lähetti eversti Sabanejeffin Näsijärvelle, -täytyi urhoollisen Rothin ja hänen toverinsa Spofin väistää ylivoimaa. - -Jos heitä olisi ajoissa autettu, ei Rajevskin taitavalle -jälkeläisellekään olisi onnistunut jo niin suureen ahdinkoon joutuneen -venäläisen sotavoiman pelastaminen. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAJALAHDEN TORPPA*** - - -******* This file should be named 60161-8.txt or 60161-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/1/6/60161 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60161-8.zip b/old/60161-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index bbca2aa..0000000 --- a/old/60161-8.zip +++ /dev/null |