NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2654 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..10f9551
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60161 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60161)
diff --git a/old/60161-8.txt b/old/60161-8.txt
deleted file mode 100644
index 7ccd9c0..0000000
--- a/old/60161-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2654 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Rajalahden torppa, by J. O. (Johan Olof) Åberg
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Rajalahden torppa
-       Kertomus viimeisestä Suomen sodasta
-
-
-Author: J. O. (Johan Olof) Åberg
-
-
-
-Release Date: August 24, 2019  [eBook #60161]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAJALAHDEN TORPPA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-RAJALAHDEN TORPPA
-
-Kertomus viimeisestä Suomen sodasta
-
-Kirj.
-
-J. O. ÅBERG
-
-Mailta ja meriltä 28.
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1913.
-
-
-
-
-1.
-
-
-Eräänä kauniina, leppoisana kesäiltana 1808 kulki kolme miestä
-varovasti hiipien pitkin Näsijärven läntistä rantaa. Meidän nyt ensi
-kerran tehdessämme heidän tuttavuuttaan olivat he saapuneet punaiseksi
-maalatun sotilastorpan lähistölle, jonka pieni hyvin hoidettu
-puutarhapalanen ulottui vesirajaan asti.
-
-Pieni torppa oli parisataa kyynärää Rajalahden kylän eteläpuolella, ja
-tämä taas oli aivan lähellä Näsijärven pohjoisinta päätä.
-
-Aurinko oli juuri laskemaisillaan. Sen pitkät säteet kultasivat
-Ruoveden kirkontornin, tanssivat hilpeästi Näsijärven väreilevällä
-pinnalla, tunkeutuivat leikkien metsien kätköihin ja valaisivat
-sammuvalla hohdollaan pienen sotilastorpan turvekattoa ja pienen
-puutarhatilkun kukkia. Jätettyään viimeisen jäähyväissuudelman ne
-katosivat, hetkisen kuluttua taas tervehtiäkseen samoja esineitä
-hehkuvilla aamusuudelmillaan.
-
-Kolme miestä, kaikki suomalaisia, pysähtyi vähän matkan päähän torpasta
-osittain nuorta metsää kasvavalle, osittain autiolle maakielekkeelle,
-joka pisti vain viidenkymmenen kyynärän päähän ulapalle päin. Tältä
-ylen kapealta kaistaleelta oli näköala kuitenkin vapaa; pohjoiseen
-näkyi edelleen Ruovettä, etelään Kurua sekä vielä sen eteläpuolella
-olevia seutuja. Idässä taas siintivät avarat vedet monimuotoisine
-vaihtelevine saarineen ja luotoineen, ja näiden takana oli
-epäsäännöllinen itäinen ranta kylineen, yksityisine rakennuksineen,
-vainioineen, niittyineen ja metsineen, joiden yläpuolelle siellä täällä
-kirkontornin kapea huippu kohosi kohti taivasta kuin sanaton rukous
-kaiken elämän alkuunpanijalle, tahi kevyt sininen sauhu liiteli ylös
-milloin nopeissa, milloin hitaissa kiemuroissa.
-
-Auringonsäteiden kadotessa itäisten metsien taakse näkyivät ääriviivat
-vastakkaiselta rannalta vielä selvempinä.
-
-Rotevin kolmesta miehestä oli mennyt maakielekkeen päähän asti. Pienet
-laineet melkein koskettelivat hänen jalkojaan. Hänen takanaan seisoi
-hänen hieman pienempi seuralaisensa ja kauempana niemekkeellä kolmas
-henkilö, jäntevä ja luiseva, supisuomalaisen miehen perikuva.
-
-"Katsokaa", sanoi kielekkeen päässä oleva mies ja viittasi järvelle,
-"kauniimpaa seutua ei tässä maassa ole, ja pian kuitenkin vihollisen
-saaliinhimoiset laumat ovat sitä tuhoamassa ja..."
-
-"Mutta sitähän meidän on estettävä", sanoi toveri.
-
-"Niinpä niin", lisäsi toinen ja tarttui asetoverinsa käteen, "minä
-kyllä tiedän, että sinä, Spof, et väisty, milloin tosi on edessä.
-Suuresti minua lohduttaa myöskin se, että kansa tukee meitä niin paljon
-kuin mahdollista. Etkö sitä usko?"
-
-"Sen tahdon uskoa", vastasi Spof, "muutoin meidän hankkeestamme ei
-olisi juuri mihinkään."
-
-Kielekkeen päässä seisova roteva mies oli vääpeli Roth Porin
-rykmentistä ja Ruoveden komppaniasta, jota historioitsija on nimittänyt
-"urhoollisten kehdoksi ja opinahjoksi tässä sodassa."
-
-Lapuan tappelun jälkeen rupesi Roth harkitsemaan rohkeaa suunnitelmaa.
-Partioretkiä tekemällä olisi viholliselle tuotettava mahdollisimman
-paljon vahinkoa. Hänen samanmielinen toverinsa suostui ehdotukseen, ja
-Adlercreutz, joka ymmärsi miten sovelias maa oli tällaiseen
-sodankäyntiin, kannatti heti tätä rohkeaa suunnitelmaa.
-
-Roth pyysi ja sai 40 rykmenttinsä sotamiestä, jotka hän itse valitsi.
-Kun sanoma retkikunnasta tuli sotamiesten tietoon, koettivat he kaikki
-kilvan päästä mukaan, sillä vaarat ja seikkailut, mutta samalla suuri
-kunnia odotti näitä urhoollisia miehiä, onnistuisivatpa he
-yrityksissään tahi eivät.
-
-Huomattava on kuitenkin tässä asiassa, että vääpeli Roth ja hänen
-reipas toverinsa Spof eivät saaneet pienintäkään kunnianosoitusta
-siitä, että olivat saattaneet venäläisen kenraali Rajevskin sellaiseen
-ahdinkoon, että se oli vähällä aiheuttaa koko venäläisen sotajoukon
-hajaantumisen. Tiedot, joihin meidän historioitsijamme nojautuvat,
-eivät myöskään, omituista kyllä, ole saadut ruotsalaisista eikä
-suomalaisista, vaan venäläisistä lähteistä.
-
-Tämän urhoollisen pikku joukon etunenässä läksivät Roth ja Spof
-Lapualta, saatuaan vanhoista varastoista mukaansa aseita noin sadalle
-miehelle.
-
-Ylen vaivalloisen marssin ja monien seikkailujen jälkeen metsissä
-onnistuivat he vihdoin pääsemään ohi venäläisten Alavudelle
-sijoittuneen sotavoiman.
-
-Hävitettyään muutamia venäläisten kuormastoja ja muutoin
-tuotettuaan Rajevskille monia tuntuvia vahinkoja pääsi Roth vihdoin
-vihollisten sotavoiman selkään. Hänen menestymisensä vaikutti senkin,
-että rahvas tarjoutui hänen palvelukseensa, niin että reipas Roth oli
-muutamassa päivässä asestanut toista sataa talonpoikaa ja renkiä.
-
-Tultuaan vakuutetuksi, että he olivat saavuttaneet jonkinmoisen
-aseidenkäyttämistaidon, ja harjoitettuaan heitä yksinkertaisimpiin
-marsseihin läksi hän Näsijärven rannalle, johon odotettiin vesitse
-saapuvan useita venäläisiä muonavarastoja. Halki metsien hän oli
-lännestä saapunut Rajalahden lähistölle. Koska hänen joukkonsa oli
-jonkun verran uupunut pitkistä marsseista, kätki hän sen varmaan
-paikkaan, rytöisen metsän suojaan, ja hiipi itse Spofin ja Hiukka
-nimisen talonpojan kanssa Rajalasta Rajalahtea kohti hankkiakseen
-itselleen tarkempia tietoja vihollisen paikkakunnalla olevasta
-sotavoimasta.
-
-Tällä tutkimusretkeilyllä olemme tehneet hänen ja hänen toveriensa
-tuttavuutta.
-
-Kun Roth ja Spof olivat hetkisen neuvotelleet keskenään, miten
-venäläisten hankkeita voitaisiin mahdollisimmassa määrässä keskeyttää,
-viittasi edellinen Hiukan luokseen.
-
-Hiukka, talonpoika Rajalasta, oli oikea suomalainen visakoivu. Paitsi
-pitkällekantavaa pyssyään riippui hänen vyöllään pitkä puukko.
-
-"Kuuleppas, Hiukka", virkkoi vääpeli ja viittasi pieneen torppaan, joka
-niemekkeen kärjestä näytti niin houkuttelevalta, "tiedätkö, keitä
-tuolla asuu?"
-
-"Ka tiedänhän tuon", tuumi Hiukka. "Sehän se vanha Yrjö Kinnunen siellä
-asuu poikansatyttären kanssa. Ilma se onkin koko Näsijärven seutujen
-kaunein tyttö."
-
-"Va-ai niin", huudahti vääpeli, ja leveä hymy levisi hänen
-leukapieliinsä, "sinä sanot häntä kauniiksi, vaikka et ole edes enää
-naimaiässä."
-
-"Enpähän minä hänestä", vastasi Hiukka kuivasti. "Eukkoni kuoleman
-jälkeen välitän enää viis kaikista tytönheilakoista, Ja sitäpaitsi on
-meillä kyllä nyt muutakin tekemistä kuin niiden jäljessä juosta."
-
-"Siinä olet oikeassa", vastasi Spof. "Mennäänpä nyt katsomaan Yrjö
-Kinnusta. Kenties hän voi antaa meille tärkeämpiä tietoja kuin mitä
-voimme aavistaakaan."
-
-"Siinä olet oikeassa", toisti myöskin Roth, joka toverin näin lausuessa
-näytti heräävän syvistä ajatuksistaan. "Hiukka on kyllä oikeassa. Nyt
-ei ole aikaa nukkumiseen eikä rakkaudenhaaveisiin. Eteenpäin siis!"
-
-Pian nämä kolme suomalaista olivat pienen puutarhatilkun veräjällä.
-
-"Onko tuo vanha Yrjö?" kysyi Roth viitaten valkopartaiseen ukkoon, joka
-oli istuutunut tuvan vieressä olevalle turvepenkille ja juuri korjaili
-puujalkaansa.
-
-"Niin, hän se juuri on. Edellisessä sodassa hän oli melkein kaikissa
-taisteluissa, kunnes menetti jalkansa. Ja tyttö, joka juuri tulee ulos,
-on Ilma. Reipas ja kelpo tyttö hän on, ja se, joka saa hänet
-vaimokseen, ei varmaankaan ole naimistaan koskaan katuva."
-
-Nähdessään kolme aseellista miestä peräytyi Ilma kauhistuneena muutamia
-askeleita ja huudahti:
-
-"Isoisä, me saamme vieraita! Keitä he mahtanevat olla?"
-
-Vanha sotilas varjosti toisella kädellään silmiään nähdäkseen paremmin.
-Lopuksi hän sanoi:
-
-"Ensimäisenä kulkija on Hiukka Rajalasta. Kumpaakaan toista en tunne."
-
-
-
-
-2.
-
-
-Alavudella kenraali Rajevski käveli epäröivänä edestakaisin suurimmassa
-asuinhuoneessaan. Näkyi selvästi, että hänessä kuohuivat mitä
-ristiriitaisimmat tunteet.
-
-Usein hän pysähtyi pöydän ääreen, jossa oli joukko erilaisia karttoja
-siitä maasta, jonka valloittamisen hän oli saanut tehtäväkseen. Mutta
-vielä useammin hän istuutui ikkunan ääreen, josta näköala Lapuan
-tasangoille oli jokseenkin vapaa.
-
-Hyvillä ja täydellisen voiton toiveilla oli Rajevski tullut Suomeen.
-Tämä toive näyttikin, ainakin alussa, toteutuvan. Lakkaamattomien pikku
-taistelujen perästä vetäytyi kelvoton Klingspor alinomaa pohjoiseen, ja
-Luoja yksin tietää, olisiko hän uskaltanut pysähtyä ennenkuin
-Tukholmassa tahi Jäämeren rannalla, jollei urhoollinen Adlercreutz
-olisi tehnyt asiaan käännettä ja Siikajoella käynyt niin kiivaasti
-Rajevskin kimppuun, että hän oli pakoitettu vetäytymään takaisin.
-
-Hänen alipäällikkönsä Balytoffin tappio Revonlahdella ainoastaan
-muutamia päiviä Siikajoen tappion jälkeen sai hänet peräytymään yhä
-etemmäksi. Heinäkuun 14 päivä oli myöskin kovanonnen päivä Rajevskille.
-Itsepäisen vastustuksen jälkeen hänen täytyi jättää jokseenkin vahva
-asemansa Lapualla.
-
-Katkerin mielin täytyi ylpeän Rajevskin kiiruhtaa pakoon etelään päin.
-Hän pysähtyi, kuten edellä on mainittu, Alavudelle ja asetti
-etuvartionsa hyvän joukon alemmaksi Visuvedelle ja Näsijärvelle päin.
-Sitäpaitsi hän lähetti partiojoukkoja kaikille ilmansuunnille
-helpoittamaan elintarpeitten tuontia.
-
-Juuri nämä tuottivat Rajevskille enin epäröimisen aihetta hänen
-levottomana kulkiessaan edestakaisin huoneessaan. Hänen korviinsa oli
-tullut hämäriä huhuja heitä kohdanneista esteistä, ensin hämäriä, mutta
-lopuksi varmempia.
-
-"Ei ole mahdollista se, mitä eversti Stolypin kertoi aamulla", huudahti
-Rajevski itsekseen ja rupesi samalla astumaan kiivaammin. "Aivan
-mahdotonta täytyy olla, että kourallinen sotamiehiä ja talonpoikia
-olisi voinut saada aikaan sellaista, mitä Stolypin kertoi. Kolme maitse
-ja kaksi vesitse tulevaa kuormastoa anastettu, minä..."
-
-Samassa astui sisään Rajevskin nuorempi ajutantti, kapteeni
-Sergejevitsh. Nuori mies oli ylen liikutettu, ja kenraali vavahti hänen
-ensimäisestä katseestaan.
-
-"Olisivatko huhut mahdollisesti tosia? Senpähän nyt näemme. Mitä teillä
-on sanottavaa, kapteeni?" kysyi hän väkinäisen levollisena.
-
-"Huonoja tietoja, kenraali", vastasi kapteeni Sergejevitsh tuskin
-kuuluvalla äänellä.
-
-"Antakaa tulla vaan, olivatpa ne mitä tahansa", kehoitti Rajevski.
-"Minun täytyy tietää kaikki."
-
-"Eräs elintarvekuormasto on otettu Visuvedellä, ja pitkäsilta on
-poltettu. Kaksikymmentä soturiamme olemme menettäneet."
-
-Tämän ilmoituksen saatuaan Rajevski nosti toisen kätensä otsalle ja
-nojasi toisella pöytään.
-
-"Vai niin", sanoi hän vihdoin, ja syvä huokaus nousi hänen rinnastaan.
-"Kuka on suomalaisten johtaja?"
-
-"Roth niminen sissi."
-
-"Hänen nimeänsä en ole koskaan kuullut."
-
-"Hän lienee myöskin upseeri Porin rykmentissä. Sitäpaitsi olen myöskin
-kuullut kerrottavan..."
-
-"Vielä muutakin", keskeytti Rajevski ja alkoi samalla kulkea kiivaasti
-edestakaisin huoneessa.
-
-"Vesilläkin..."
-
-"Vai niin, sielläkin", huudahti kenraali harmistuneella äänellä.
-"Milloin tästä tulee loppu! Yhtäkaikki, kapteeni, esille
-onnettomuusviestit!"
-
-"Kurun tienoilla otettiin kaksi päivää sitten eräs meidän aluksiamme,
-jossa oli viisisataa jauhokulia."
-
-"Ja sitä en ole saanut tietää ennemmin!" huusi Rajevski ja polki
-lattiaa.
-
-"Juuri vasta sain sen tietää", vastasi kapteeni Sergejevitsh
-levollisena.
-
-"Miksi?"
-
-"Siksi että sanansaattajamme vain mitä suurimmilla ponnistuksilla
-kykeni selviytymään vaaroista, joita kapinalliset talonpojat..."
-
-Kuultuaan viimeiset sanat Rajevski hypähti paikoiltaan, katsoi
-kapteenia tuikeasti silmiin ja huusi:
-
-"Kapinalliset talonpojat! Mitä sillä tarkoitatte, kapteeni
-Sergejevitsh?"
-
-"Koko seutu on kapinassa. Kansa on kaikkialla kuohuksissa."
-
-"Kuka on teille siitä kertonut?"
-
-"Olen itse kokenut."
-
-"Ah, selittäkää."
-
-Kapteeni kertoi silloin seuraavaa:
-
-"Aamulla läksin pikku retkeilylle Tuulijoelle, sata miestä mukanani.
-Erääseen paikkaan olivat talonpojat kuitenkin kaataneet metsää
-etumurrokseksi, ja koettaessani päästä sen ylitse ympäröi meidät
-valtava talonpoikaislauma, jossa oli myöskin melko joukko sotilaita.
-Tein voitavani, mutta vihdoin minun täytyi palata menetettyäni puolet
-miehistäni. Maa oli karua, ja kun me emme tunteneet sitä niin paljon
-kuin olisi tarvinnut päästäksemme ehein nahoin, menetin vielä lisää
-miehistöäni. Palattuani puolen tunnin kuluttua oli jäljellä ainoastaan
-kymmenen miestä ja..."
-
-"Mikä on hänen nimensä, joka anasti vesitse tulevat kuormastot?" kysyi
-Rajevski ankarasti.
-
-"Olen kuullut häntä sanottavan Spofiksi!"
-
-Rajevski ei vastannut mitään pitkään aikaan. Hän oli ruvennut
-käyskentelemään nopeasti ympäri huonetta.
-
-"Vai niin", ajatteli hän, "nyt tästä näyttää kaikesta päättäen
-muodostuvan tosileikki. Tämä pieni sota on mitä vaarallisin
-sotajoukolle, joka ei tarkoin tunne paikkoja. Sitäpaitsi ovat
-suomalaiset taitavia tällaisessa sodankäymistavassa, jonka ohella maan
-laatu heitä erinomaisesti tukee. Kuulkaapa, kapteeni", jatkoi hän
-pysähtyen pöydän ääreen ja laski kätensä mahdollisimman
-yksityiskohtaiselle Näsijärven ja sen ympäristön kartalle, "teidän
-täytyy oppia tarkoin tuntemaan seutu, sillä..."
-
-Rajevski ei ennättänyt puhua loppuun, ennenkuin ovi aukeni ja toinen
-hänen ajutanteistaan astui sisään. Ajutantin takana näkyi punatukkainen
-miesolento, joka vilkuili Rajevskiin kavalin katsein.
-
-Kenraali itse peräytyi pari askelta huomatessaan vastenmielisen
-olennon.
-
-"Vanki, kenraali", sanoi ajutantti lyhyesti.
-
-"Missä otitte hänet kiinni?"
-
-"Kylän ulkopuolella hänen tarkkaavasti katsellessaan meidän
-puolustuslaitoksiamme."
-
-Rajevski viittasi vankia astumaan esille. Tämä totteli heti
-osoittamatta minkäänlaista epäröimistä.
-
-Tarkasteltuaan hetkisen punatukkaista aloitti Rajevski kuulustelun.
-Sitä kesti sangen kauan.
-
-Kuulustelun loputtua hän hieroi tyytyväisenä käsiään mutisten
-itsekseen:
-
-"Nyt en ollenkaan pelkää. Punatukkainen on kyllä pitävä sanansa, sillä
-mustasukkaisuus ajaa häntä ottamaan tämän askeleen, ja kun ihminen saa
-sen taudin, niin hän on aivan sokea eikä välitä muusta kuin kostosta."
-
-Tunnin kuluttua läksi lähes kahdensadan miehen suuruinen retkikunta
-Alavudelta ja samosi eri osastoina etelään päin.
-
-Joukon johtajana oli Rajevskin ajutantti, rohkeudestaan ja tarmostaan
-tunnettu kapteeni Sergejevitsh.
-
-Kapteeni itse oli ensimäisessä joukossa ja punatukkainen oli hänellä --
-oppaana. Heidän saavuttuaan Virroille hän mutisi itsekseen:
-
-"Nyt, Ilma, saat nähdä, että punatukkainen Niilo, jolle aina olet
-nauranut, saattaa kostaa ja tavalla, jota et ole edes uneksinut."
-
-
-
-
-3.
-
-
-Erittäin pitkän harkitsemisen jälkeen ja nautittuaan mitä pieni
-sotilastorppa voi tarjota läksivät Roth ja hänen ystävänsä liikkeelle
-vanhan Yrjön heille antamien ohjeiden mukaan.
-
-Pienen sotilastorpan matalasta eteisestä näkyi pieni metsäinen saari
-lähempänä itäistä kuin läntistä rantaa. Tätä saarta kansa nimitti
-"Varassaareksi."
-
-Nimensä saari oli saanut varasliitosta, joka siellä isännöitsi
-vuosisadan ensimäisinä vuosina majaillen eräässä luonnon muodostamassa
-rotkossa. Pitkän etsimisen jälkeen oli väestö vihdoinkin saanut vihiä
-liiton olinpaikasta. Jotta rohkeat varkaat luulisivat olevansa
-turvassa, ei pitkään aikaan oltu tehty mitään heidän vangitsemisekseen.
-
-Mutta eräänä pimeänä syyskuun yönä, noin viikko sen jälkeen kun rohkea
-murtovarkaus oli tehty Teiskon kirkkoon, kokoontui kolmen pitäjän väki,
-ja heidän onnistui vaivalloisen soudun jälkeen päästä toisten
-huomaamatta "Varassaareen".
-
-Täällä he piirittivät luolan suun ja nostivat melun, jolloin rosvot
-hyökkäsivät ulos hampaisiin asti asestettuina. Ankara taistelu syntyi.
-Kuusi varasta ja yhtä monta talonpoikaa makasi maassa.
-
-Mutta tarkoitus oli myöskin saavutettu. Eloon jääneet varkaat vietiin
-lähimpään kaupunkiin, jossa heidät tuomittiin ja mestattiin.
-
-Tähän saareen Yrjö Kinnunen nyt neuvoi Rothia menemään, koska se oli
-erittäin sovelias tyyssija samoiluretkillä. Venäläiset eivät sitä
-tunteneet, ja luolan suuta olisi tarpeen vaatiessa ollut erittäin
-helppo puolustaa. Saaren matalaa itäistä rantaa eivät myöskään mitkään
-suuret alukset voineet lähestyä.
-
-Menettämättä kallista aikaansa Roth kiiruhti odottavan joukkonsa luokse
-ja samoili sen kanssa muutamia tunteja Rajalahden rannoilta Kuruun
-asti. Tarkoituksena oli polttaa niin monta venettä kuin mahdollista.
-
-Retki onnistui paremmin kuin voi odottaakaan. Anastettiin 20-30
-venettä, joista toiset olivat varsin isoja.
-
-"Niin", sanoi Roth, kun kaikki oli selvänä, "nyt sinä Spof otat
-päällikkyyden vesillä, sillä sinä olet siihen tottuneempi. Minä
-pysyttäydyn kernaammin maan puolella."
-
-Lyhyen soutamisen jälkeen rohkeat sissit nousivat "Varassaareen"
-kohtaamatta ainoatakaan vihollista.
-
-Pienessä sotilastorpassa herätti partioretkeläisten läsnäolo erilaisia
-tunteita. Vanha Yrjö tunnusti suoraan, ettei hän pitkiin aikoihin ollut
-tuntenut itseään niin iloiseksi kuin nyt. Kanuunain jyrinä ja kiväärien
-soitto oli hänelle muistuttava aikoja, joina hän taistellen kolmannen
-Kustaan puolesta oli kostuttanut verellään melkein jokaista
-taistelukenttää. Näistä hän nyt innostuneena jutteli kuten ennenkin. Ja
-lopetettuaan hän lisäsi:
-
-"Olen iloinen, että Suomella on vielä miehiä, jotka uskaltavat uhrata
-henkensä, omaisuutensa ja verensä maansa pelastukseksi vihollisen
-orjuudesta."
-
-Ilmassa oli sitävastoin vallalla toisenlaiset tunteet.
-Luonnollisestikaan hän ei olisi kernaasti nähnyt sotanäyttämöä
-muutettavan tälle paikalle. Isoisän tahtoa hän ei kuitenkaan uskaltanut
-vastustaa, sillä hän tiesi, miten itsepäiseksi ukko tuli, kun joku
-uskalsi olla toista mieltä.
-
-Vihdoin ei Ilma voinut enää vaieta. Yrjö ukon mennessä levolle hän
-laski kätensä vanhuksen olalle sanoen:
-
-"Isoisä, nyt tulee kauhea aika."
-
-"Joutavia", sanoi vanhus.
-
-"Mutta ajattele, jos Onni nyt on..."
-
-Nuori tyttö ei lausunut ajatustaan täydellisesti. Hehkuva puna levisi
-sen sijaan hänen poskilleen.
-
-"Onni", huudahti vanha Yrjö ja peräytyi pari askelta. "Ajatteletko
-vielä tuota hourupäätä?"
-
-"Hourupäätä", toisti Ilma heittäen samalla isoisään syvän, moittivan
-katseen. "Ei hän ole mikään hourupää, ei."
-
-"Niin", vastasi Yrjö Kinnunen, "mutta sen pojan saat kyllä jättää
-mielestäsi. Sinun isäsi on mennyt manalle, ja nyt minä olen sinun
-naittajasi. Sinä tiedät, että minä olen valinnut Pekkalan Eerikin
-mieheksesi, ja..."
-
-"Mutta isoisä, minä kammoan häntä enemmän kuin ketään toista",
-keskeytti nuori tyttö.
-
-"Sinä olet hullu", väitti vanha Yrjö. "Jokainen tyttö Näsijärven
-ympäristöllä nuolisi huuliaan, jos saisi hänet miehekseen, ja sinä..."
-
-"Minä en välitä hänen rikkauksistaan", keskeytti Ilma toisen kerran ja
-nyt hyvin päättävästi.
-
-Vanha Yrjö oikein vavahti. Sellaista itsepäisyyttäpä hän ei olisi
-koskaan odottanut. Kesti kauan, ennenkuin hän voi saada mielensä
-hillityksi. Vihdoin hän huudahti ankarasti:
-
-"Onnia et koskaan saa mieheksesi! Ja muista se, että minä en sanojani
-peruuta."
-
-Ilman ihanat kasvot tulivat kalmankalpeiksi.
-
-"Mutta isoisä", huudahti hän, ja hienot huulet värähtelivät
-mielenliikutuksesta, "miten voit olla noin julma!"
-
-"Lapseni", vastasi vanha soturi, ja hänen äskeinen jyrkkä äänensä tuli
-lempeämmäksi, "minä huolehdin vain sinun tulevaisuudestasi. Eerikki on
-rikas, kun Onni sitävastoin on köyhä kuin kirkonrotta eikä voi
-koskaan..."
-
-"Mutta hänessä on raitista voimaa ja hän on uuttera", keskeytti Ilma
-nopeasti, "ja kun me rakastamme toisiamme, niin Jumala on kyllä
-kanssamme."
-
-Nuoren tytön näin lausuessa loisti niin lämmin lohdutus hänen kauniista
-kasvoistaan, että Yrjö alkoi tuntea itsensä aivan noloksi. Hän yski ja
-änkytti ja sai lopultakin sanotuksi:
-
-"On kyllä kaunista, Ilma, että olet uskollinen sille, jolle olet
-luvannut rakkautesi, mutta sinun tulee myöskin muistaa, että olen
-edesvastuunalainen Herrallemme, jos teen sinut onnettomaksi. Sinun
-velvollisuutesi on..."
-
-"Olethan kuullut, isoisä, että en tule onnettomaksi, jos saan Onnin",
-keskeytti nuori tyttö uudestaan. "Jos sitävastoin otan rikkaan Eerikin,
-tulen heti onnettomaksi."
-
-Samassa koputettiin ovelle.
-
-Tuskin oli nuori tyttö ehtinyt sen puoliksi avata, kun hän äkkiä
-peräytyi ja huudahti: "Niilo!"
-
-Tässä huudahduksessa oli niin paljon kammoa ja pelkoa, että yksin vanha
-Yrjökin tunsi sydäntään ahdistavan. Eikä hän kuitenkaan ensimäisenä
-säikähtänyt.
-
-"Vai niin", sanoi punatukkainen ja tuli kursailematta sisään. "Tulen
-vielä kerran luoksenne vierailulle. Tuloni syyn kyllä ymmärrätte, jos
-vähän tahdotte ajatella." Ja hänen huulensa levisivät ilkeään
-irvistykseen.
-
-Ilma vetäytyi isoisän taakse. Hän pelkäsi todellakin Niiloa tässä
-silmänräpäyksessä.
-
-"Asiasi kyllä tiedämme", vastasi vanha Yrjö, joka tuskin saattoi
-hillitä vihaansa. "Ja vastaukseni olet myöskin kyllin usein kuullut."
-
-"No kun olette niin sananne pitävä, vanha Yrjö, niin voitte kernaasti
-maksaa minulle viime vuonna lainaamanne rahat. Kaksi kuukautta sitten
-on jo velka joutunut maksettavaksi."
-
-Vanhan Yrjön kasvot tulivat ensin punaisiksi ja sitten valkoisiksi
-hänen vastatessaan:
-
-"Ja kaksi kuukautta sitten sinä lupasit, että velka saisi olla, kunnes
-sota loppuisi. Voithan ymmärtää, että tällaiseen aikaan rahan
-hankkiminen on mahdotonta."
-
-"Sen kyllä ymmärrän", vastasi Niilo ivaten. "Mutta silloin luulin, että
-Ilma ja sinä olisitte myöntyväisemmät. Sitäpaitsi ei lupaus ollut
-kirjallinen eikä se merkitse mitään oikeudessa."
-
-Niilon puheen röyhkeä sävy saattoi Yrjö Kinnusen veren kiehumaan.
-"Viheliäinen lurjus!" huusi hän ja tarttui halkoon, jolla teki uhkaavia
-liikkeitä. "Sinä tiedät varsin hyvin, missä arvossa olet koko
-paikkakunnalla. Ja mistä olet rahasi saanut? Etkö luule tiedettävän,
-että isäsi varasti minkä jaksoi kruunulta. Ja että sinä et ole yhtään
-parempi, sen tietää jok'ikinen kylän poika ja tyttö."
-
-Nyt loisti Niilon kavalissa silmissä sellainen sanomaton viha, että
-Ilma vetäytyi isoisänsä suojaan.
-
-"Vai niin te puhutte", vastasi Niilo ivaten, jonkun verran
-toinnuttuaan. "Vielä saatte nähdä, kenenkä kanssa olette tekemisissä."
-Ja nyrkkiään puiden läksi hän ulos ja löi oven kiini, niin että koko
-tupa tärisi.
-
-Yrjö istui hetkisen päätään liikauttamatta ja saamatta suustaan
-sanaakaan. Vihdoin hän nosti kätensä ristiin rinnoilleen ja sanoi:
-
-"Hyvä Jumala, suojele meitä niissä koettelemuksissa, jotka aivan
-varmaan meitä kohtaavat. Sinä yksin voit torjua vaaran."
-
-Ja ankarassa mielenliikutuksessa lisäsi Ilma:
-
-"Ah, jos Onni olisi täällä! Mikä lohdutus hän olisikaan minulle!"
-
-
-
-
-4.
-
-
-Kun reipas Roth oli ollut yön "Varassaaressa", tuli hänen luokseen
-seutuun täysin perehtynyt talonpoika, joka omasta aloitteestaan oli
-ruvennut ottamaan selkoa vihollisten liikkeistä.
-
-Hän kertoi, että eräs muonakuormasto oli matkalla Venäjältä Alavudelle.
-Hän oli itse nähnyt sen pysähtyvän Kuorehveden kirkolle, vähän yli
-kolmen peninkulman päähän suoraan itään "Varassaaresta".
-
-"Milloin sen näit?" kysyi Roth miettiväisenä.
-
-"Eilen puolenpäivän aikana", vastasi viestintuoja mitä rauhallisimpana.
-
-"Perkele!" huudahti vääpeli ja peräytyi muutamia askeleita, "silloin he
-ovat varmaankin jo päässeet livistämään kynsistämme."
-
-"Eikös mitä", vastasi talonpoika mahdollisimman levollisena, "niin
-nopeasti se ei kuitenkaan käy. Kaikki näyttivät ylen uupuneilta, ja
-varma on, että he ottavat perinpohjaisen levon."
-
-"Paljonko heitä suunnilleen oli?" kysyi Roth miettiväisenä.
-
-"Koin pari- kolmekymmentä."
-
-Reipas vääpeli harkitsi asiaa hyvän aikaa. Sitten hän keskusteli Spofin
-kanssa, joka oli yhtä mieltä asiassa. Tunnin kuluessa olivat
-tarpeelliset alukset kunnossa, ja puolenpäivän aikana olivat
-partioretkelle valitut sotamiehet ja talonpojat myöskin valmiit.
-
-"Varassaaresta" pitkälle puusillalle, joka yhdisti Visuveden ja
-Vaskiveden väliset salmet toisiinsa ja jossa Tampereen ja Vaasan
-välinen maantie kulkee, oli noin kaksi peninkulmaa.
-
-Spofin kulkiessa vesitse, mukanaan puolet joukosta, samosi Roth toisten
-kanssa pitkin rantoja, kuitenkin niin, että hän, mikäli mahdollista,
-voi pitää silmällä vesitse kulkevia.
-
-Pian huomasikin Spof kaksi alusta, jotka pakenivat minkä airoista
-pääsi.
-
-Jahti alkoi heti ja molemmat saatiin kiinni. Saaliiksi tuli paljon
-aseita, parikymmentä kulia; aluksissa olevat sotamiehet vangittiin,
-jonka jälkeen heitä vartioitiin tarkasti.
-
-Iltapäivällä Roth ja Spof saapuivat Visuveden sillalle.
-
-Saatuaan eräältä vanhalta akalta, ainoalta, joka oli uskaltanut jäädä
-kotipaikoilleen, tietää, että venäläisten muonakuormasto ei ollut vielä
-kulkenut sillan poikki, asetti Roth heikon vartioston sillan eteläiseen
-päähän ja piiloutui itse, mukanaan vahvempi joukko, sen
-pohjoispuolelle.
-
-Sillan alla oli Spof kätkössä veneineen, niin että etelästä maanteitse
-tuleva vihollinen ei voinut häntä huomata.
-
-Roth aikoi antaa venäläisten kuormaston tulla sillan puoliväliin. Hän
-hyökkäisi silloin heidän kimppuunsa edestäpäin, samalla kun Spof,
-mukanaan riittävä joukko, kapuaisi rannalle ja hyökkäisi takaapäin
-venäläisten kuormaston niskaan. Saadessaan viholliset kahden tulen
-väliin piti Roth voiton varmana.
-
-Jotta venäläiset vangit eivät voisi millään tavalla varoittaa
-tovereitaan, oli Spof sidotuttanut heidän kätensä ja jalkansa, pannut
-kapulat heidän suuhunsa ja asettanut heidät suurimman veneen pohjalle.
-
-Hyvän aikaa odottelivat partioretkeläiset tässä asemassa, eikä mitään
-kuulunut. Roth alkoi jo tulla kärsimättömäksi, ja usein hän hiipi
-sillalle tähystelemään. Vihdoin hän alkoi epäillä saamiensa tietojen
-todenperäisyyttä. Mutta hänen aikoessaan lähteä kuudennelle
-tähystysretkelleen huudahti Hiukka viitaten kädellään:
-
-"Mikäs hullu tuolla tulla viilettää?"
-
-"Ah", huusi Roth, "sanantuoja!" Hän aikoi mennä tulijaa vastaan. Mutta
-monta syltä hän ei ollut astunut, ennenkuin tulija viittasi häntä
-peräytymään.
-
-Heti vetäytyi vääpeli takaisin sillankorvalle.
-
-"Nyt ne ovat täällä", huusi talonpoika heti kun arveli äänensä
-kuuluvan. "Aikaa ei ole yhtään hukattavissa."
-
-Tutkittuaan tarkemmin viestintuojaa järjesti vääpeli pienen joukkonsa
-taisteluun. Sillankorvalla olevat valtavat kivilohkareet ja maanlaatu
-olivat vaanijoille varmana suojana, niin että he saattoivat turvassa
-odottaa hyökkäyksen hetkeä. Mutta heidän vilkkaat liikkeensä ja
-säkenöivät silmänsä kertoivat selvästi, mikä leikki venäläisillä oli
-edessään.
-
-Vihdoin alkoikin venäläisten kuormasto näkyä viidakosta, järven
-toiselta puolelta. Ensimäisenä ratsasti upseeri. Sen jälkeen tulivat
-muonavaunut kasakkain ja jääkärien kulkiessa sivuilla. Viimeisenä
-ratsasti neljä aivan hampaita myöten asestettua kasakkaa.
-
-Niin kauan kuin venäläiset olivat metsässä, noudattivat he
-mahdollisimman suurta varovaisuutta, mutta heidän päästyään sillalle
-laukesivat heidän kielensä siteet.
-
-Huolettomina he nauroivat ja lauloivat, ja majuri jo hieroskeli
-tyytyväisenä käsiään. Pianhan oltaisiin Alavudella.
-
-Vapisi vanha silta hevosten kavioiden kopsaessa ja vaunujen rätistessä.
-
-Samassa huomasi eräs kasakoista aseita vilahtelevan kivien takaa.
-
-Kohta hän aavisti niiden merkityksen ja ratsasti majurin eteen
-huomauttaen häntä asiasta. Tämä komensi heti pysähtymään.
-
-Mutta Rothkin huomasi, että hänet oli keksitty. Ja samassa hän antoi
-hyökkäysmerkin.
-
-Nopeasti hyökkäsivät talonpojat ja soturit sillalle. Venäläiset ottivat
-heidät vastaan tuimalla tulella. Mutta ainoakaan luoti ei osunut
-määräänsä. Rothilla sitävastoin oli parempi onni. Jo ensimäinen laukaus
-osui majurin hevosen rintaan. Tuskasta hirnuen eläin nousi
-takajaloilleen, niin että ratsastaja töintuskin ehti heittäytyä
-syrjään.
-
-"Takaisin", karjui hän, mutta tuskin oli viimeinen tavu päässyt hänen
-huuliltaan, kun hän jo huomasi olevansa saarroksissa.
-
-Spof oli joukkoineen noussut eteläiselle sillankorvalle ja lähestyi
-pikamarssissa.
-
-Venäläisten vastarinta ei kestänyt kauan. Ainoastaan kerran koetteli
-majuri, jättämällä vaunut jälkeensä, pelastua jälleen viidakkoon, mutta
-hän ei voinut murtaa Spofin rivejä. Silloin hän kutsui kaikki hornan
-voimat avukseen. Hän rukoili ja uhkasi, mutta yhä enemmän likistyi hän
-aseineen vaunujen väliin.
-
-Nähtyään kaiken vastustuksen turhaksi hän käski polttaa muonavarat,
-jotta suomalaisetkaan eivät niistä mitään hyötyisi. Mutta kasakan, joka
-riensi käskyä toimeenpanemaan, singahutti Spofin riveistä tullut luoti
-salmeen. Samoin kävi myös eräälle jääkärille. Hän sai tehdä toverilleen
-seuraa.
-
-Nyt aikoi majuri itse sytyttää kuormat, mutta samassa kuului hänen
-takaansa karhea ääni:
-
-"Antautukaa tahi olette kuoleman oma!"
-
-Majuri tarttui äkkiä pistooliinsa, mutta ennenkuin hän pääsi sitä
-käyttämään, tunsi hän olevansa puristuksessa kahden käden välissä kuin
-ruuvipenkissä.
-
-Majuri huusi ja potki kaikin voimin, mutta Roth piti lujasti kiinni
-saaliistaan. Venäläisen avuksi lähestyi kuitenkin kaksi jääkäriä,
-jolloin vääpelin asema näytti varsin uhkaavalta.
-
-Mutta apu tuli oikeassa hetkessä. Hiukka oli huomannut Rothia uhkaavan
-vaaran. Nopeasti hän kokosi niin monta miestä kuin taisi ja ehti
-piikinpistolla kaataa kasakan, joka juuri oli nostanut miekkansa Rothin
-päätä kohti. Lyhyen käsikähmän jälkeen vihollinen laski aseensa
-nähdessään johtajansa vangittuna.
-
-"Uh", puhisi Roth, selviydyttyään viimein sekasorrosta. "Enpä luule
-Lapuallakaan olleeni pahemmassa pinteessä. Kiitos, kelpo Hiukka", sanoi
-hän sitten ja ojensi talonpojalle kätensä. "Sinä olet pelastanut
-henkeni. Ole varma, etten sitä koskaan unohda."
-
-"Oh, joutavia", vastasi suomalainen jurosti, "Jollen minä olisi teitä
-pelastanut, niin olisi joku toinen sen tehnyt."
-
-Venäläiset olivat täydellisesti antautuneet. Hyvin varustettu kuormasto
-oli nyt Rothin ja Spofin käsissä ja se vietiin heti takaisin sillan
-eteläiseen päähän.
-
-Tuskin oli reipas suomalainen joukko sinne ehtinyt, kun jo kavioiden
-kapse kuului pohjoisesta. Yksinäinen ratsumies ajoi aivan täyttä
-laukkaa.
-
-Suomalaiset katselivat toisiaan hämmästyneinä. Kuka se mahtoi olla?
-Venäläinen se ei ollut, niin paljon he ainakin saattoivat nähdä.
-
-Mutta pian he saivat vastauksen kysymykseensä. Ratsumies oli nuori
-talonpoika Virtain kirkonkylästä. Hänen täyteläät kasvonsa olivat aivan
-purppuranpunaiset.
-
-Hiki valui niistä virtanaan, ja epävarmaa oli, kumpi hikoili enemmän,
-mies vai hevonen. Pian näkyi kuitenkin, että jälkimäinen oli
-uupuneempi, sillä se kaatui kuoliaana maahan.
-
-Mies taas sai vasta monien ponnistusten perästä suustaan sanat:
-
-"Vihollinen... tuolla kaukana... tu... lee... pian... Suuri...
-joukko... Kiiruhtakaa. Poltta... polttakaa..."
-
-Ponnistus oli nuorelle miehelle ollut liian suuri, ja puhumisyritys oli
-vaikuttanut häneen vahingollisesti. Hän ei voinut puhua lausettaan
-loppuun, sillä hän menetti tajuntansa.
-
-"Korjatkaa hänet ja hoivatkaa häntä hyvin", käski Roth ja laski toisen
-kätensä pyörtyneen sydämelle. "Hän on vielä hengissä ja antaa varmaan
-toinnuttuaan meille tärkeitä tietoja. Mutta mitä hän käski polttamaan?
-Kenties muonavaroja?"
-
-"Luuletko sitä?" kysyi Roth ja katsoi miettivästi maahan. "Mutta ei
-kaiketikaan Rajevski ole vielä lähtenyt Alavudelta."
-
-"Ei kaiketikaan. Mutta hän on kyllä saanut tiedon meidän
-partioretkistämme ja on lähettänyt joukkonsa kostamaan. Minusta
-tuntuu..."
-
-"Vihollisia kaukana sillan pohjoispuolella", huusi samassa sillan
-päässä oleva vartija.
-
-Kaikkien katseet kääntyivät osoitettuun suuntaan. Parintuhannen sylen
-päässä sillasta pohjoiseen on autio kukkula, jonka yli maantie kulkee.
-Tällä kukkulalla, josta avautuu mitä laajin näköala yli salmen sekä
-Visuveden ja Vaskiveden, näkyi neljä ratsumiestä. Näki selvästi, että
-he olivat huomanneet suomalaiset, sillä eräs heistä läksi ajamaan
-täyttä laukkaa alas.
-
-"Nyt huomaan, että talonpojan renki on kertonut totta", huusi Roth.
-"Sillalle kaikki miehet ja sytyttäkää se keskeltä. Sinä Spof saatat
-tehdä samoin veneistä käsin, niin joudutaan pikemmin."
-
-Sanottu ja tehty. Suomalaiset hyökkäsivät palavin pärein sillalle.
-Helposti tarttui tuli kuivaan puuhun, ja kun Spof, joka
-silmänräpäyksessä oli kiiruhtanut veneille, sytytti sillan altapäin,
-yltyi tuli niin valtavaksi, ettei se enää ollut sammutettavissa.
-
-Ensimäisen tulipatsaan noustessa keskeltä siltaa taivasta kohti oli
-pieni kukkula täynnä vihollisia. Jyrisevällä äänellä käski silloin
-Sergejevitsh joukkoansa pikamarssissa rientämään eteenpäin. Hän luuli
-näet vielä voivansa ehtiä perille oikeaan aikaan voidakseen sammuttaa
-tulen.
-
-Tämä ei kuitenkaan olisi missään tapauksessa enää onnistunut, sillä
-monipäiväinen pouta ja tuuli olivat tehneet sillan niin kuivaksi, että
-se paloi kuin taula.
-
-Sitä mahdottomammaksi kävi tulen sammuttaminen, kun suomalaiset
-lähettivät lakkaamatta surmaavia luotejaan joka kerta kun venäläiset
-koettivat lähestyä sillan pohjoista päätä.
-
-Sergejevitsh oli itse äärimäisen rohkea. Valittuaan muutamia
-uljaimpiaan hän kiiruhti sillanpäätä kohti.
-
-Silloin Roth komensi uudelleen ampumaan. Sergejevitshin hevosen kaulaan
-osui luoti. Tuska ajoi haavoitetun eläimen kohti leimuavia leikkejä.
-
-Turhaan kapteeni koetti hillitä ratsua. Hän tunsi jo tulen kuumuuden.
-Jollei hän saisi ratsua kääntymään, niin hän syöksyisi sen kanssa
-rätiseviin liekkeihin. Ja jos hän olisi tässä huimaavassa vauhdissa
-hypännyt alas, niin hänen henkensä olisi ollut vaarassa.
-
-Pistooli oli jo ammuttu tyhjäksi. Silmänräpäys oli vakava. Kuumuus
-lisääntyi lisääntymistään.
-
-Mutta tällä hädän ja epätoivon hetkellä pisti kapteenin päähän hyvä
-ajatus. Hän tempasi miekan huotrastaan ja pisti sen syvälle
-pillastuneen hevosen kaulaan. Muutamia hyppyjä, ja hevonen syöksyi
-maahan. Sergejevitsh sinkosi monen kyynärän päähän. Muutamiin
-minuutteihin hän ei kyennyt nousemaan ylös, mutta lisääntyvä kuumuus ja
-rätisevien liekkien läheneminen herättivät hänet tajuihinsa.
-
-Muutamat apuun kiiruhtaneet soturit nostivat hänet jälleen jalkeille.
-Hän oli, kumma kyllä, melkein vahingoittumaton. Muutamia mustelmia vain
-siellä täällä.
-
-Koko silta oli syttynyt tuleen. Siitä lähtevä kuumuus vaikutti sen,
-että Sergejevitshin joukkoineen täytyi vetäytyä kauemmaksi
-rannalle. Koska veneitä ei ollut missään saatavissa, sai se vain
-tyhjäntoimittajana harmissaan katsella, miten Roth maitse ja Spof
-vesitse vetäytyivät takaisin mukanaan runsas muonavarasto ja kaikki
-taistelussa saadut vangit.
-
-"Miten uljas renki jaksaa?" kysyi Roth parituntisen marssin jälkeen.
-"Ilman häntä olisimme joko joutuneet vangeiksi tahi kärsineet pahan
-häviön, sillä venäläisten partiojoukko oli kaksi kertaa näin suuri kuin
-meidän."
-
-"Hyvin", vastasi Hiukka, jolle kysymys oli tehty, "hän virkistyy
-kyllä."
-
-
-
-
-5.
-
-
-Yllämainittu Tampereen ja Vaasan välinen maantie koskettelee ainoastaan
-Vaskiveden molempia päitä. Tämän itäinen ranta tekee näet käänteen
-länteen päin.
-
-Eteläinen pää on Rothin äsken polttama pitkä silta, pohjoinen ei ole
-kaukana Virtain kirkolta, jossa venäläisillä on suuria muona-aittoja.
-Vähän Visuveden tapahtuman jälkeen näkivät he hyväksi polttaa Virroilla
-olevat varastot, koska pelkäsivät rohkeain partioretkeläisten pian
-tulevan niitä tervehtimään.
-
-Suunnilleen Visuveden salmen ja Virtain kirkon keskivälillä on
-Johduspohjan kylä maantien vierellä. Sanotusta kylästä Vaskiveden
-itäiselle rannalle on tuskin neljännes peninkulmaa. Tämä seutu on
-milloin vuorista, milloin metsäistä ja soveltuu sen vuoksi erittäin
-hyvin sekä hyökkäys- että pakolaisten piiloutumispaikaksi.
-
-Samaan aikaan kun Sergejevitsh samosi täältä eteenpäin, hiipi kaksi
-henkilöä vuorenhalkeamien välitse. Heidän kuluneet soturipukunsa
-ilmaisivat heti, että he kuuluivat urhoolliseen Porin rykmenttiin.
-
-"Tule tänne, Jussi", sanoi vihdoin pitempi, noin kahdenkymmenenneljän
-vuotias nuorukainen. "Täältä minä olen löytänyt hyvän piilopaikan, jota
-vihollisen on mahdoton keksiä."
-
-Tiheän viidakon läpi, joka näytti siltä, kuin ihmisjalka ei olisi
-siihen koskaan astunut, tulivat molemmat pakolaiset pieneen onkaloon,
-joka oli niin matala, että he eivät voineet siinä seisoa suorina, vaan
-saivat olla joko kumarassa tahi kokonaan pitkällään.
-
-"Uh", sanoi Onni ja heittäytyi melkein rentonaan epätasaiselle
-lattialle, "pahempaa retkeä en ole koskaan tehnyt."
-
-"Enpä minäkään", vastasi Jussi, Onnin paras toveri ja osanottaja
-kaikkiin hänen uhkarohkeihin yrityksiinsä sekä mailla että vesillä.
-
-Lukija on jo varmaankin arvannut, että Onni oli sama, jolta Kinnus-ukko
-oli kieltänyt kauniin tyttärensä.
-
-Kun nuori karhunampuja, koko pitäjän reippain poika, joka asui
-Rajalahden kylän pohjoispäässä, tuli vanhan Yrjön luokse pyytämään
-Ilmaa omakseen, oli vanha soturi kohdellut häntä tavalla, joka loukkasi
-hänen arkatuntoista mieltään.
-
-Yrjö oli näet syyttänyt häntä siitä, että hän ei ollut ryhtynyt
-mihinkään hyödylliseen työhön, vaan sen sijaan vetelehtänyt metsissä
-painiskellen villien petojen kanssa, eikä hän ottanut ollenkaan
-huomioon, että hän hävittämällä vahinkoeläimiä teki ympäristölleen
-varsin suuria palveluksia. Ja harmissaan siitä, että köyhä metsämies
-uskalsi kiinnittää katseensa tyttöön, joka kuitenkin hänen kuoltuaan
-saisi periä ei ainoastaan pientä torppaa, vaan hieman rahojakin, unohti
-Yrjö, että Onni oli kerran pelastanut hänenkin kolme lammastaan susien
-kynsistä. Mutta pääasia oli, että Onni oli köyhä eikä sen vuoksi voinut
-saada Ilmaa puolisokseen.
-
-Tähän asti oli nuori mies ollut jotenkin levollinen, mutta kun Yrjö
-Kinnunen rupesi puhumaan hänen köyhyydestään, seikasta, jolle hän itse
-ei mitään mahtanut, kuohahti hänen mielensä. Ainoastaan tytön läsnäolo
-sai hänet estetyksi lausumasta kovia moitteita Yrjölle. Lähtiessään
-sanoi hän ainoastaan:
-
-"No niin, ylpeilkää vaan, vanha Yrjö, mutta saattaapa tapahtua, että
-tulen kerran kotiin rikkaampana kuin aavistattekaan."
-
-Nyt joutui ukko hämilleen ja huudahti juuri Onnin lähtiessä ovesta:
-"Niin, silloinhan saattaisi tapahtua, että voisit saada Ilman, mutta en
-minä silti lupaa."
-
-Onni riensi Ruoveden kirkonkylään, missä Jussi asui, ja ehdotti, että
-he yhdessä menisivät sotajoukkoon.
-
-Sanottu ja tehty. Jo samana iltana he menivät hyvät pyssyt olalla Porin
-rykmentin kokoontumispaikalle, jossa heidät heti otettiin rekryyteiksi.
-Verrattain lyhyessä ajassa he kävivät rekryyttikoulun, jonka jälkeen
-heidät otettiin sotureiksi siihen rykmenttiin, joka koko sodan ajan
-erikoisesti kunnosti itseään.
-
-He ottivat osaa Siikajoen ja Revonlahden tappeluihin, mutta Lapualla he
-erityisesti osoittivat rohkeuttansa. He hyökkäsivät näet ensimäisinä
-pajunetit käsissä Lapuan kirkonkylään. Vähän matkan päähän oli neljä
-venäläistä soturia asettunut puolustusasentoon pieneen mökkiin, jonka
-luukuista lakkaamatta ampuivat pikamarssissa hyökkääviä suomalaisia.
-
-Onni ja Jussi loivat lyhyen katseen toisiinsa, tarttuivat yhdessä oveen
-ja valtasivat sen nopeasti. Sen jälkeen he hyökkäsivät rinnakkain
-mökkiin, surmasivat kaksi venäläistä, vangitsivat kolmannen ja ajoivat
-neljännen päistikkaa ikkunanluukusta, niin että hän syöksyi suoraa
-päätä hyökkäävien suomalaisten syliin.
-
-Döbeln oli katsellut molempien suomalaisten sankarillista taistelua.
-Kahakan loputtua heidät kutsuttiin rykmentin eteen, jolloin Adlercreutz
-antoi heille omakätisesti kunniamerkit urhoollisuudesta.
-
-Miten kuohahtelikaan Onnin povi riemusta ja toivosta hänen
-katsellessaan "rahaa" rinnallaan! Vieläkin kasvoi hänen toivonsa, kun
-Jussi huudahti: "Nyt ei varmaankaan vanha ruudinhaistelija kieltäydy
-antamasta tytärtään vertaiselleen."
-
-Muutamia päiviä tämän jälkeen olivat molemmat ystävykset siinä
-joukossa, jonka urhoollisen Eekin johdolla tuli tehdä tutkimusretki
-Alavudelle. Heti Kuortaneen kirkon eteläpuolella kohtasi Eek äkkiä
-ylivoimaisen venäläisen joukon.
-
-Peräytymistä ei uljas upseeri ajatellutkaan. Hän hyökkäsi tavallisella
-reippaudellaan heidän kimppuunsa ja oli vähällä murtaa heidän rivinsä,
-mutta silloin he saivat äkkiä lisäväkeä.
-
-Silloin täytyi Eekin väistyä ylivoiman tieltä. Mutta hän piti joukkonsa
-ihmeellisessä järjestyksessä ja peräytyi ainoastaan askel askeleelta
-monasti torjuen kasakkain hyökkäykset.
-
-Keskellä taistelun temmellystä oli Eek käskenyt pientä joukkoa tekemään
-erään upseerin johdolla uhkaavan liikkeen venäläisten vasenta sivustaa
-vastaan.
-
-Liikkeellä oli toivottu vaikutus. Kuullessaan hurraahuudon metsästä
-luulivat venäläiset suuremman joukon lähestyvän ja rupesivat sen vuoksi
-peräytymään.
-
-Aliupseeri alkoi rohkeana ajaa heitä takaa. Hän uskalsi kuitenkin liian
-pitkälle, ja vihollisen saatua apuväkeä huomasi pienoinen rohkea joukko
-äkkiä olevansa saarroksissa.
-
-Vastustuksen tekeminen olisi nyt tuottanut suorastaan turmion.
-Päätettiin sen vuoksi, että joukko nopeasti hajaantuisi ja että kaikki
-kaksittain, venäläisille tuntemattomia teitä, koettaisivat päästä
-Lapuan joukkoon tahi johonkin muuhun suomalaiseen osastoon.
-
-Onni ja Jussi pysyivät nytkin eroittamattomina toveruksina.
-
-He syöksyivät salaman nopeudella metsään ja kääntyivät pohjoiseen päin.
-Mutta pitkälle he eivät olleet ehtineet, ennenkuin suuri venäläisten
-joukko oli heidän edessään.
-
-Kaikeksi onneksi oli venäläisillä siksi paljon tekemistä
-tähystellessään Eekin joukkoa, joka oli tuottanut heille varsin
-tuntuvan tappion, että he eivät kiinnittäneet huomiotaan pakeneviin
-ystävyksiimme. Nämä pääsivät sen vuoksi livahtamaan pakoon ja käänsivät
-kulkunsa etelään päin.
-
-Heidän tarkoituksensa oli nyt koettaa saavuttaa Rothin ja Spofin
-joukot. Sen vuoksi he kääntyivät länteen päin päästäkseen
-mahdollisimman kauaksi Alavudelta.
-
-Monien seikkailujen jälkeen he vihdoin saapuivat Virtain kirkolle.
-Saatuaan täällä tietää, että kapteeni Sergejevitsh ainoastaan pari
-tuntia ennen oli lähtenyt etelään päin vievää tietä, kiiruhtivat he
-läpi Vaskiveden itäpuolella olevien metsien Näsijärveä kohti.
-
-Tällä retkellä, jota saattoi tehdä ainoastaan öisin, koska venäläisiä
-oli läheisyydessä, olemme tehneet pienessä epämukavassa onkalossa
-olevien ystäviemme tuttavuutta.
-
-Kun he olivat aterioineet hyvällä halulla syöden puolet leivästä ja
-lihasta, jota eräs vanha eukko oli heille hankkinut, sanoi Onni:
-
-"Jospa olisi kotona, niin..."
-
-Nopeat askeleet keskeyttivät hänen sanansa. Molemmat ystävykset
-hiipivät rotkoon niin syvälle kuin pääsivät ja olivat valmiina
-laukaisemaan ladatut kiväärinsä, heti kun tarvittaisiin.
-
-Heidän hämmästyksensä kasvoi yhä suuremmaksi, kun he huomasivat, että
-ohi kulkevat olivat venäläisiä. Vaikea oli kuvata heidän tunteitaan,
-kun he tunsivat vihollisten oppaan -- Niiloksi.
-
-He pidättivät henkeään hetkisen, joka tuntui aivan ikuisuudelta.
-Muutamien minuuttien kuluttua sanoi Jussi:
-
-"Erityinen Luojan onni, ettei petturi tunne tätä onkaloa."
-
-"Ohoo, kyllä hän sen tuntee", oli Onnin vastaus. "Mutta hän ei voi
-aavistaa ihmisten, kaikkein vähimmän meidän olevan täällä piilossa.
-Siinä tapauksessa olisimmekin hukassa."
-
-"Niin, sinä olet oikeassa. Niilohan on myöskin kosinut Ilmaa, ja te
-olette siis kilpakosijat."
-
-Onni nyökäytti päätään mitään virkkamatta. Hetkisen kuluttua hän
-vastasi:
-
-"Eivät Ilma eikä hänen isoisänsä tahdo hänestä mitään tietää. Oh",
-jatkoi hän ja kavahti ylös kiivaasti: "Minä aavistan, että hän on
-antautunut venäläisten palvelukseen kostaakseen Yrjö Kinnuselle."
-
-"Niinkö luulet?" sanoi Jussi.
-
-"En ainoastaan luule, vaan tiedän", vastasi Onni. "Siksi meidän täytyy
-mahdollisimman nopeasti aloittaa jälleen vaelluksemme. Kävi miten kävi,
-mutta tänä yönä tahi viimeistään huomisaamuna varhain täytyy meidän
-olla Rajalahdessa, sillä minä aavistan, että siellä tapahtuu jotakin
-kauheaa."
-
-"Seuraan sinua", vastasi Jussi ojentaen toverille kätensä.
-
-Hämärän muututtua melkein puolipimeäksi läksivät molemmat pakolaiset
-onkalosta kulkien hiljaa etelää kohti.
-
-Äkkiä Jussi pysähtyi erään puuryhmän ääreen. Kuunneltuaan tarkkaavasti
-kuiskasi hän Onnin korvaan:
-
-"Ihmisiä on lähistössä."
-
-Onnikin kuunteli hetkisen ja sanoi:
-
-"Nukkujia on kaksi."
-
-"Mitäs on tehtävä?"
-
-"Täytyy kai lähteä katsomaan", sanoi Onni vihdoin.
-
-Puukot hampaissa ja pajunetit pyssyihin ruuvattuina kulkivat molemmat
-miehet varovaisesti eteenpäin. Vihdoin he olivat ainoastaan
-parin kyynärän päässä nukkujista. Samassa hajaantuivat pilvet sen
-verran, että he saattoivat eroittaa edessään kaksi venäläistä
-sotamiestä. He kuuluivat varmaankin siihen joukkoon, joka äsken oli
-kulkenut ohi pienen onkalon, missä Onni ja Jussi olivat olleet
-kätkössä.
-
-Mutta miksi he siinä nukkuivat? Tähän kysymykseen saivat Onni ja Jussi
-pian vastauksen. Toisen sotilaan vierellä oli tyhjä viina- ja toisen
-olutpullo.
-
-"Näistä kai on päästävä, muutoin he saattavat hälyttää toisia", sanoi
-Onni.
-
-"Mutta on ikävä surmata turvattomia", sanoi Jussi. "Jos herättäisimme
-heidät."
-
-Onni ei ehtinyt vastata, vielä vähemmin pidättää toveria. Yhdellä
-hyppäyksellä oli tämä toisen venäläisen kimpussa ja iski häntä
-pyssynperällä päähän. Iskun saanut nousi nuolen nopeudella ylös ja
-hapuili aseita, mutta kaatui jälleen maahan ja menetti tajuntansa.
-
-Toverin huudosta heräsi toinenkin venäläinen. Hän tarttui heti
-kivääriinsä ja aikoi juuri nousta ylös, mutta samassa Onni, joka
-huomasi, että aikaa ei ollut yhtään hukattavissa, iski pitkän
-pajunettinsa hänen rintaansa.
-
-Venäläinen kaatui ääntäkään päästämättä.
-
-Melkein kädenkäänteessä oli Jussi pukenut päälleen vihollisensa puvun,
-samalla kun hän kietoi omansa venäläisen pitkään takkiin.
-
-Onni seurasi silmänräpäyksessä esimerkkiä, ja pian olivat molemmat
-porilaiset muuttuneet venäläisiksi sotamiehiksi. Se joka oli kaatunut
-Jussin pyssyniskusta, alkoi nyt osoittaa elonmerkkejä.
-
-"Pian täältä!" huusi rohkea suomalainen. "Ennenkuin hän tulee
-tajuihinsa ja ehtii toveriensa luokse, on meidän oltava kaukana
-täältä!"
-
-Tehtyään venäläisten aseet kelvottomiksi ja otettuaan mukaansa
-ainoastaan heidän pajunettinsa kiiruhtivat molemmat suomalaiset
-eteenpäin minkä jaksoivat. Tulipalosta ja taistelusta Visuveden
-sillalla ei heillä ollut vähintäkään aavistusta.
-
-
-
-
-6.
-
-
-Onnistumattoman tulipalonsammutus-yrityksen jälkeen oli kapteeni
-Sergejevitsh sijoittanut miehistönsä sillan pohjoiseen päähän.
-
-Surkean näköinen oli leveä salmi. Ainoastaan vähäinen osa siltaa,
-nimittäin molemmat päät, olivat jääneet vahingoittumatta. Siellä täällä
-riippui hiiltyneitä palkkeja päällekkäin kauheassa sekamelskassa. Monet
-olivat myöskin vedessä, ja ainoastaan se seikka, että ne olivat vielä
-osittain kiinni toisissa pölkyissä, esti virran viemästä niitä
-mukanaan.
-
-Mutta veneitä ei löytynyt mistään. Ainoastaan uimalla olisi siis voinut
-päästä yli syvän salmen. Mutta useimmat venäläiset soturit eivät
-olleet uimataitoisia. Tämä keino ei siis voinut tulla kysymykseen.
-
-Kiertämiseen Vaskiveden tahi Visuveden ympäri olisi taas mennyt liian
-pitkä aika.
-
-Mitä siis oli tehtävä?
-
-Sergejevitshin tätä mietiskellessä läheni häntä Niilo inhoittavasti
-irvistäen ja sanoi:
-
-"Tahtoisin ilmoittaa teille tärkeän asian. Sitäpaitsi toivoisin toki
-saavani jotakin palkkaa siitä, että olen teille tänne tien näyttänyt."
-
-"Palkaksi saat pitää henkesi", vastasi kapteeni kärtyisästi. Mutta
-huomattuaan, ettei Niilo ollut tyytyväinen tähän vastaukseen, vaan
-aikoi kääntyä ympäri, jatkoi hän: "Mikä tärkeä asia sinulla on sitten
-ilmoitettavana?"
-
-"Minä harkitsen miten voisimme päästä yli salmen." Ja samalla hän
-viittasi rannalle.
-
-"Sinä", huudahti kapteeni halveksivalla äänellä. "Ei, kyllä sinä saat
-mennä!"
-
-"Ja kuitenkin se on maailman yksinkertaisin asia", vastasi
-punatukkainen levollisesti.
-
-Tässä silmänräpäyksessä tarttui kapteeni miehen hartioihin ja ravisteli
-häntä valtavasti.
-
-"Ilmaise tietosi", karjui hän, "muutoin hakkautan sinut tuhansiksi
-kappaleiksi!"
-
-"Menkäämme lähemmä rantaa", sanoi Niilo. "Siellä tahdon ilmoittaa
-ehtoni."
-
-Heidän saavuttuaan aivan veden partaalle sanoi punatukkainen viitaten
-salmelle:
-
-"Kun olen auttanut teidät salmen toiselle puolelle, niin lainaatte
-minulle kaksikymmentä miestä muutamiksi tunneiksi."
-
-"Mitä sinä niillä teet?" kysyi kapteeni epäluuloisesti katsellen
-Niiloa.
-
-"Tahtoisin vain käväistä kyläilemässä eräässä pienessä sotilastorpassa
-Rajalahden eteläpuolella. Kaunis tyttö odottaa minua siellä, mutta
-ukonkäppärä on aivan mahdoton. Lopun ymmärrätte."
-
-"Kyllä ymmärrän", sanoi kapteeni ja katseli tutkivasti punatukkaista.
-
-"No, saanko?"
-
-"Olkoon menneeksi, kun vain ilmaiset ehdotuksesi."
-
-"No hyvä, kapteeni, katsokaa noita hiiltyneitä pölkkyjä. Hakkaamalla ne
-erikseen ja sitten liittämällä lujalla köydellä toisiinsa saatte
-lautan, joka kuljettaa enemmän kuin puolet joukostanne, ja virta on
-kyllä teille silloin avullinen. Toisella puolella on varmaankin
-veneitä."
-
-Kapteeni Sergejevitsh löi kiivaasti otsaansa. Kirous oli vähällä päästä
-hänen huuliltaan. Miksi hän ei itse ollut tällaista keksinyt! "Niin,
-suomalainen on oikeassa", ajatteli hän itsekseen.
-
-"No, kapteeni", kysyi punatukkainen, odotettuaan kotvasen aikaa
-vastausta, "miltäs ehdotukseni tuntuu?"
-
-Kapteeni Sergejevitsh ei vastannut mitään. Hän mutisi vain itsekseen ja
-poistui kiiruusti.
-
-Puolen tunnin kuluttua venäläiset olivat irroittamassa sillan
-pohjoispuolella olevia palkkeja toisistaan. Tähän tarvittiin melkoisia
-ponnistuksia. Monet putosivat veteen ja ainoastaan suurella vaivalla
-voitiin heidät onkia ylös. Kolme vei virta mukanaan.
-
-Vihdoin oli lautta kuitenkin puolittain valmis.
-
-Hämärän tulo keskeytti lopuksi kaiken työn. Ja väki pääsi hyvin
-tarpeelliseen lepoon, jatkaakseen lautan rakentamista päivän
-koittaessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keskiyö oli tullut. Hieno sumuharso teki pimeän sankemmaksi.
-
-Pitkin rantapensaikkoa hiipi kaksi miestä palaneelle sillalle. Tultuaan
-parin kyynärän päähän sillan paikasta he pysähtyivät.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" sanoi Onni ja tuijotti läpi hämärän eteensä.
-"Missä on silta?"
-
-Jussi kohotti molemmat kädet silmilleen, mutta yhtä turhaa oli
-tähystäminen.
-
-"Olemmeko kulkeneet harhaan?"
-
-"Mahdotonta, sillä minä tunnen tämän yhtä hyvin kuin Rajalahden
-seudut."
-
-"Mutta silta on poissa."
-
-"Poissa. No niin, sodassahan ei saa mitään ihmetellä", vastasi Onni.
-"Sen ovat hävittäneet joko ryssät tahi meidän partioretkeläisemme."
-
-Harkittuaan vähän aikaa mitä olisi tehtävä, rupesivat ystävykset
-etsimään venettä. Mutta mistään ei löytynyt. Vihdoin he päättivät uida
-salmen yli.
-
-Nopeasti he heittivät päältään venäläiset sotilaspuvut, mutta samalla
-Onni viittasi sillalle:
-
-"Mikäs musta esine tuolla on?"
-
-"Mennään katsomaan", sanoi Jussi.
-
-Ilosta huudahtivat molemmat huomattuaan sen lautaksi.
-
-Mutta samassa kuului pyssynhanan napsaus. Ja heti sen jälkeen seurasi
-laukaus, ja luoti lensi vinkuen heidän välitseen. Tulen välähtäessä
-huomasivat Jussin terävät silmät punatukka Niilon.
-
-"Taivaan tähden", huudahti hän, "nyt olemme joutuneet vihollisten
-sekaan. Niilo ampui."
-
-Yhdellä iskulla hän samalla katkaisi puukollaan köyden, tarttui
-seipääseen, joka onneksi oli lähellä, ja pian he liukuivat lautalla
-jokseenkin vuolaassa virrassa kohti toista rantaa.
-
-Laukaus herätti jok'ikisen venäläisen. Muutamien minuuttien kuluttua he
-olivat kaikki jalkeilla, ja kun laukaus kuului rannasta, hyökkäsivät he
-kaikki sinne.
-
-Siellä juoksi punatukkainen Niilo aivan kuin hullu edestakaisin ja
-huusi:
-
-"Ampukaa keskelle salmea. Ne lurjukset ovat ryöstäneet lautan."
-
-Kuultuaan tämän kehoituksen heittäytyivät Jussi ja Onni pitkäkseen
-lautalle.
-
-Eikä tämä suinkaan ollut tarpeetonta varovaisuutta, sillä pian
-vinkuivat venäläisten luodit aivan heidän päänsä ylitse.
-
-Kapteeni Sergejevitshin raivolla oli tuskin mitään rajoja. Hän juoksi
-rannalla kuin ärsytetty peto, ja kaikki sotamiehet vetäytyivät sen
-vuoksi hiljaa ja varovasti takaisin, niin että kapteeni huomasi vihdoin
-olevansa aivan yksin.
-
-Niilo oli kätkeytynyt rantapensaikkoon, josta hän vihdoin hiipi esille
-huomattuaan kapteenin alkavan rauhoittua.
-
-"Vai näin, siinä sinä pahanilman lintu", karjui tämä. "Paras että
-sidottaisin sinut käsistä ja jaloista ja lähettäisin virran mukana
-varastetun lautan perästä."
-
-"Kukas silloin veisi teidät Rothin ja Spofin lymypaikkoihin?" vastasi
-punatukkainen levollisesti. "Enpä luule, että tällä paikkakunnalla
-toinen suomalainen tahtoisi sitä tehdä."
-
-Kapteeni Sergejevitsh huomasi punatukkaisen sanojen totuuden ja sanoi
-sen vuoksi levollisempana:
-
-"Luulen, että voimme aamulla alkaa hakata uutta lauttaa."
-
-"Siitä asiasta ei tarvitse ollenkaan huolehtia", sanoi Niilo.
-"Metsässähän on riittävästi puita, ja niistä saadaankin paljoa parempi
-ja kantavampi lautta."
-
-Käyskenneltyään hetkisen kiivaasti edestakaisin rannalla sanoi
-kapteeni:
-
-"Aamulla heti aletaan tehdä uutta lauttaa, sillä huomenna minun täytyy
-olla toisella rannalla."
-
-"Sepä hyvä", ajatteli Niilo itsekseen käsiään hieroen. "Ah, Onni,
-pääsitpä kyllä edelle, mutta suoraan oletkin loukkuun joutunut! Sinä
-riennät luonnollisesti sotilastorpalle, mutta sielläpä otankin sinut
-kiinni. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Kaikki käy oivallisesti."
-
-Päivän koitossa alettiin tehdä uutta lauttaa, ja ennen iltaa liukui jo
-kapteeni Sergejevitsh joukkoineen samaa tietä, jota edellinen lauttakin
-oli kulkenut.
-
-
-
-
-7.
-
-
-Rothin ja Spofin partioretket maitse ja vesitse ilmaisivat selvästi,
-mitä kunnollisesti johdettu rahvas voi aikaansaada.
-
-Kului tuskin päivääkään, jona molemmat partioretkeläiset eivät olisi
-tehneet jotakin urotyötä.
-
-Niinpä he olivat tehneet yöllisen hyökkäyksen Tamperetta vastaan ja
-olivat vähällä saada tämän kaupungin valtaansa. Ainoastaan suurilla
-ponnistuksilla sai siellä oleva päällikkö ylivoimallaan pakoitetuksi
-rohkeat partioretkeläiset peräytymään.
-
-Tämä vaikutti kuitenkin niin paljon, että kenraali Rajevskin silmät
-aukenivat vaaralle, jonka tämä kourallinen sankareita uhkasi hänelle
-tuottaa.
-
-Mutta mitä tekikään ruotsalais-suomalaisen joukon ylipäällikkö,
-Klingspor? Ei suorastaan mitään. Sen sijaan että olisi vahvistanut
-Rothin ja Spofin osastoja antamalla heille uusia voimia ja aseita, ei
-hän edes kuunnellut niitä ääniä, jotka sitä varten kohotettiin. Ei
-Adlercreutzin taivuttamiskykykään voinut temmata unteluudestaan tätä
-miestä, jolla oli "kaksi leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas."
-
-Vaikea on vapautua siitä synkästä ajatuksesta, että tähän liittyi
-petturuuttakin.
-
-Pari päivää partioretkeläisten onnistumattoman hyökkäyksen jälkeen
-Tamperetta vastaan olivat Roth ja Spof kahdeksalla veneellä noin puolen
-peninkulman päässä "Varassaaresta."
-
-Tuuli oli elpynyt, ja veneet purjehtivat kysymyksenalaista saarta
-kohti. Ennen sinne saapumistaan oli heidän kuljettava useiden lähempänä
-maata olevien pikku saarien ohi.
-
-Näiden saarien välinen kulkuväylä on ahdas ja purjehtimiselle
-vaarallinen, etenkin myrskyssä.
-
-Äkkiä huusi tähystäjä siinä veneessä, missä Roth ja Spof olivat: "Purje
-saarien sisäpuolella!"
-
-Tähystäjä viittasi heti näkemäänsä esineeseen. Se oli jokseenkin suuri
-purjealus, ja täysin purjein se koetti päästä pohjoista kohti. Vesi
-kuohui vaahtona keulan ympärillä, ja sen kallellaan olevasta asennosta
-saattoi päättää, että päällikkö teki kaiken mahdollisen joutuakseen
-sekä että se ei ollut lastissa.
-
-Viimeksimainitun seikan johdosta ehdotti Spof, että sitä ei
-seurattaisi.
-
-"Sen ahdistamisesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä", sanoi hän.
-"Saalis tulee kuitenkin niin pieni."
-
-"Kukaan ei voi tietää, mitä sillä on kätkössä laiteittensa sisällä",
-vastasi Roth. "Sitäpaitsi on kai aluskin jonkin arvoinen."
-
-Neuvottelun tulokseksi tuli, että takaa-ajo päätettiin aloittaa.
-
-Suomalaiset alukset ohjasivat heti kulkunsa saarien väliseen kapeaan
-salmeen ja olivat pian niiden sisäpuolella.
-
-Kolme aluksista (ensimäisessä olivat molemmat johtajat) kiiruhti
-ampumaan suurta purjealusta edestä päin. Toiset viisi ajoivat suoraan
-takaa.
-
-Mitä lähemmäksi suomalaiset veneet tulivat, sitä suuremmaksi tuli
-sekamelska aluksella. Veneiden miehistö saattoi selvästi nähdä, miten
-väki aluksella juoksenteli peljästyneen lammaslauman lailla.
-
-"Onko pikkukanuuna kunnossa?" kysyi Roth.
-
-"On, vääpeli. Valmis käytettäväksi minä hetkenä hyvänsä."
-
-"Hyvä, annammepa sitten heille lämpöisen tervehdyksen näyttääksemme,
-että täysi tosi..."
-
-Vääpeli ei ehtinyt saada lausettaan loppuun, ennenkuin tuli välähti
-purjealuksesta ja luoti sinkosi veteen ainoastaan parin kyynärän päähän
-suomalaisten veneestä.
-
-"Vai niin, te tahdotte aloittaa leikin", huudahti Roth, "Mutta minä
-luulen, että tämä kanuuna lennättää hieman kauemmaksi." Ja hän komensi
-ampumaan.
-
-Samassa laukaistiin. Ruudinsavu hälveni heti, mutta vielä olivat
-purjeet jäykkinä ja jännityksessä. Lisääntyvästä liikkeestä aluksen
-kannella saattoi kuitenkin selvästi huomata, että luoti oli osunut,
-mutta näytti siltä, kuin jotakin olisi laahustettu pois.
-
-Toisistakin aluksista ammuttiin kiivaasti, mutta vähemmällä
-menestyksellä.
-
-Vihdoin Roth käski jälleen ladata pikkukanuunan. Kun tämä oli tehty,
-tähtäsi vääpeli itse ja laukaisi myöskin.
-
-Samalla kuului purjealuksesta rytisevä ääni suomalaisten veneisiin.
-Aluksen suurmasto oli pitkänään kannella. Raikas hurraahuuto kajahti
-suomalaisten veneistä. Ilo häiriytyi kuitenkin heti, kun uljaat
-partioretkeläiset huomasivat, miten vesille laskettiin vene, joka oli
-täynnä soutajia ja miten se sitten ohjasi kulkunsa suoraan rantaa
-kohti.
-
-"Nopeasti perästä", huusi Roth, "maihin viedään varmaan nyt joku
-merkkihenkilö, koska he soutavat henkensä edestä."
-
-Sekä airoin että purjein kiitivät suomalaisten veneet purjealusta
-kohti, joka nyt oli kääntänyt kokkansa maata kohti ja koetti päästä
-turviin kahdella jäljelle jääneellä pienellä etupurjeella.
-
-Se ei kuitenkaan onnistunut, jonka vuoksi päällikkö rupesi luovaamaan
-käydäkseen vihamiehiään vastaan. Hän antoi myöskin kerran laukaista
-ainoan pikku kanuunansa, joka hänellä oli, mutta luoti lensi yli
-veneiden eikä sen vuoksi tehnyt mitään vahinkoa.
-
-Jätettyään seitsemän venettä vartioimaan purjealusta kiiruhti Roth
-kahdeksannella ajamaan takaa pientä venettä, joka tosin oli melko
-lailla edellä, mutta jonka hän yhtäkaikki oli vähällä saavuttaa. Onni
-venäläisille oli myöskin, että ranta ei ollut kaukana ja että se oli
-niin matala, että syvempikulkuinen suomalaisten vene ei uskaltanut
-tulla sen perästä.
-
-Mutta siitä huolimatta ei pakeneva vene ollut vielä välttänyt vaaraa.
-Sen ollessa ainoastaan muutamain sylien päässä rannasta mursi hyvin
-osunut pikkukanuunan luoti sen takaosan ja singahutti perämiehen ja
-kaksi muuta sotilasta veteen.
-
-Suomalaisten vene läheni kauhistavalla nopeudella. Kuolema ja vankeus
-uhkasi miehistöä. Onnettomuuden lisäksi vajosi venäläisten vene niin
-nopeasti, että miehistö ainoastaan töin tuskin ehti pelastua joutumasta
-pyörteeseen.
-
-Kaikeksi onneksi ulottui vesi haaksirikkoontuneille ainoastaan
-kainaloihin asti; ja pian he pääsivätkin maihin ja katosivat heti
-läheiseen viidakkoon.
-
-Miehistön joukossa oli mies, jolle kaikki osoittivat mitä syvintä
-kunnioitusta. Hän oli kookas ja ryhdikäs, ja hänellä oli ankarat
-soturin piirteet.
-
-Kun hänen mukanaan olevat upseerit toivottivat hänelle onnea vaarasta
-pelastumisen johdosta, vastasi hän:
-
-"Niin, hyvät herrat, myönnän kernaasti, etten koko edellisenä
-soturiaikanani ole koskaan ollut pahemmassa pinteessä kuin tänään.
-Olisi kyllä saattanut tapahtua, että venäläisen armeijan päällikkö
-kenraali Rajevskin jälkeen ei olisi koskaan saanut ryhtyä tehtäväänsä."
-
-Kun Roth ja Spof palasivat purjealukselle, olivat toiset veneet sen jo
-anastaneet.
-
-Täällä saivat rohkeat partioretkeläiset tietää, millainen saalis oli
-ollut vähällä joutua heidän käsiinsä. Sanotaan, että molemmat siitä
-päivästä lähtien tulivat sulkeutuneemmiksi ja harvapuheisemmiksi.
-
-Aavistivatkohan he kenties muutosta siinä voittoradassa, jota he niin
-onnellisesti olivat kulkeneet.
-
-Tultuaan "Varassaarelle" huomasivat he jonkun matkan päässä rannasta
-vajoavan veneen ja siinä kaksi miestä, jotka kiihkeästi viittoillen
-pyysivät apua.
-
-Roth käski heti rientämään heille avuksi. Jonkun sylen päässä
-katosi vene aaltoihin. Kumpaakaan miestä ei näkynyt muutamaan
-silmänräpäykseen, mutta vihdoin he ilmestyivät jälleen vedenpinnalle ja
-uivat nopein vedoin venettä kohti, jolloin heidät heti vedettiin ylös.
-
-Luotuaan heihin silmäyksen huudahti Roth ylen hämmästyneenä:
-
-"Mitä näen, Onni ja Jussi, oman komppaniani miehiä!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niilon edelläkerrotun käynnin jälkeen vanhan Yrjön luona oli tämä
-tullut yhä kärtyisemmäksi poikansa tyttärelle. Siitä, että Ilma tästä
-kärsi, ei vanha soturi paljoa välittänyt. Hän pysyi vain lujasti
-päähänpistossaan, että tytön piti välttämättä tulla Pekkalan Eerikin
-vaimoksi.
-
-Eräänä aamuna hän sanoi tytölle:
-
-"Pane pöytään nopeasti mitä sinulla on. Puolenpäivän aikaan minä tulen
-kotiin vieraita mukanani."
-
-"Keitä sitten, isä?" uskalsi nuori tyttö kysyä.
-
-"Sittenpähän saadaan nähdä", vastasi Yrjö Kinnunen ja nilkutti pois
-puujalallaan niin hyvin kuin taisi.
-
-"Hyvä Jumala, nyt hän menee Pekkalan Eerikin luo", huudahti Ilma
-itsekseen katsellessaan ikkunasta isoisän kookasta vartaloa. "Ah, jospa
-Onni nyt olisi täällä! Mutta hän on kaukana vaaroissa, ja Luoja tietää,
-onko hän edes hengissä." Näin sanoen hän peitti kasvonsa käsiinsä ja
-nyyhkytti puoliääneen.
-
-Jokapäiväiset tehtävät eivät olleet koskaan ennen hänestä tuntuneet
-niin raskailta kuin nyt.
-
-Hänen kattaessaan yksinkertaista päivällispöytää, joka isän käskystä
-oli tehtävä jokapäiväistä hienommaksi, aukeni ovi ja pieni ryppyinen
-eukko astui sisään.
-
-"Ah, Vappu muori", huudahti Ilma ja juoksi vanhusta vastaan, "minä olen
-niin onneton, niin onneton!"
-
-"Sinä, tyttöseni, joka olet niin kaunis ja kaikkien suosima! Mutta sinä
-et välitä muista kuin yhdestä, minä tiedän, Onnista, joka juuri on
-taistelemassa karkoittaakseen venäläisen maahansa: no etkö voi häntä
-saada?"
-
-"En, isoisä ei sitä salli", sanoi Ilma vielä surullisempana.
-
-"Mitäs joutavia! Pian Onni ja Jussi tulevat kotiin kunniamitalit
-rinnassaan."
-
-"Se ei ole totta, Vappu!" huudahti Ilma, ja hänen kauniit silmänsä
-loistivat ihastuksesta. "Sanokaa, Vappu muori, puhutteko totta vai
-ettekö?" huudahti hän ja tarttui vanhuksen käsiin.
-
-"Puhun, Ilma, puhun täyttä totta. Ruoveden kirkonkylän Antti, joka
-haavoittui pahoin Lapualla ja lähetettiin kotiin, näki omin silmin,
-miten kenraali omakätisesti ripusti Onnin ja Jussin rintaan mitalit,
-kirkkaat kuin hopearahat. Mutta miksi noin innostut?"
-
-Ilman ilo hävisi kuitenkin pian eukon kosketellessa toista aihetta.
-
-"Isäkö? Niin hän on ulkona ja sanoi tulevansa vieraan kanssa
-päivälliselle."
-
-"Kenen?" kysyi Vappu ja näytti kovin hämmästyneeltä.
-
-"En tiedä", vastasi nuori tyttö ja käänsi äkkiä pois päänsä,
-
-Mutta juuri tämä nopea liike herätti vanhassa eukossa epäluuloja.
-"Kevennä minulle sydämesi", sanoi hän. "Kenties voin auttaa sinua."
-
-"Sitä ette voi, Vappu muori, mutta kerronhan kuitenkin. Isoisä tuo
-mukanaan erään kosijani."
-
-"Kuka se mahtaa olla?"
-
-"Pekkalan Eerikki", vastasi Ilma ja peitti kasvonsa käsiinsä.
-
-"Pekkalan Eerikki", toisti vanhus, ja hänen hyvänsävyiset kasvonsa
-synkkenivät. "Vai niin, se kitupiikki. Mutta muista minun sanojani,
-tyttö: jos tulet hänen vaimokseen, niin et saa välttämättömintäkään
-mitä tarvitset, kun olette olleet kuukauden tahi pari naimisissa. Mutta
-tuollahan Yrjö ja Eerikki tulevat. Pidä siis vaan puoliasi, tyttö, ja
-koeta mitä Onnin mitalikin saattaa vaa'assa painaa."
-
-Näin sanoen Vappu läksi.
-
-
-
-8.
-
-
-Yksinkertainen ateria viinoineen oli nautittu, jonka jälkeen Ilma toi
-esille piiput ja vaahtoavan oluen ja läheni ovea mennäkseen ulos.
-
-"Mihin, lapseni?" kysyi vanha Yrjö ja loi poikansa tyttäreen vakavan
-katseen.
-
-"Menen kastelemaan kukkapenkkejäni", sanoi nuori tyttö, ja hieno puna
-nousi hänen poskilleen.
-
-"Niillähän ei ole mitään kiirettä. Istuppa nyt tarinoimaan hetkeksi.
-Älä siihen", jatkoi ukko ja viittasi Eerikin vieressä olevaan tuoliin.
-
-"En", vastasi Ilma niin päättävästi, että ukko oli vähällä tulla
-hämilleen. Ja muitta mutkitta hän istuutui puusohvaan mahdollisimman
-kauaksi vihatusta kosijasta.
-
-Yskiskeltyään hetkisen voimatta heti aluksi koota ajatuksiaan sanoi
-hän:
-
-"Ilma, sinä tiedät, miten pyhässä sanassa sanotaan, että miehen ei ole
-hyvä yksinänsä olla. Sen vuoksi on Pekkalan Eerikki nyt..."
-
-"Mitäs se minuun kuuluu?" keskeytti Ilma hilpeästi, sillä nyt hän
-huomasi koko aseman hullunkuriseksi.
-
-"Hän tahtoo sinut vaimokseen."
-
-"Minut!"
-
-"Niin, juuri sinut!"
-
-"Ha ha haa!" nauroi nuori tyttö, ja hänen häikäisevän valkoiset
-hampaansa loistivat. "On sekin mies, joka ei osaa itse kosia. Mutta
-minä tiedän, hän pelkää rukkasia, ja kyllä hän ne ainakin minulta saa."
-
-Silloin kimposi vanha Yrjö tuoliltaan kuin nuoli ja alkoi pikamarssin
-ympäri tupaa. Hänen otsasuonensa paisuivat, ja puujalka paukkui
-lattiaan kuin pistoolinlaukaukset. Vihdoin hän pysähtyi Ilman eteen.
-Tässä oli linnoitus, joka hänen nyt oli valloitettava.
-
-"Oletko suunniltasi, tyttö?" karjaisi hän kaikkein karheimmalla
-äänellään. "Katso tuota miestä", ja näin lausuen hän viittasi Pekkalan
-Eerikkiin, "eikö hän todellakaan ole sen arvoinen, että voi astua
-vihkituolin eteen."
-
-"Enhän ole sitä kieltänytkään", vastasi nuori tyttö levollisesti.
-"Mutta ei minun kanssani."
-
-Nyt kimposi Pekkalan Eerikkikin paikoiltaan.
-
-"Mi... mitä sanot? Enkö ole kylliksi hyvä sinulle? Tahi mikä minussa on
-vikana?"
-
-"On montakin vikaa", vastasi Ilma vakavasti, "mutta ennen kaikkea olet
-ahne ja ilkeä alustalaisillesi. Joku sanoi minulle, että pian kidutat
-minut nälällä kuoliaaksi, jos saat minut vaimoksesi."
-
-Polttava puna lensi Pekkalan Eerikin kasvoille. Hän yski hetkisen eikä
-tiennyt mitä sanoa.
-
-Saatuaan nähdä, miten kosija joutui tappiolle, saapui Yrjö-ukko avuksi
-apujoukkoineen.
-
-"Ne ovat vain pahoja puheita", sanoi hän.
-
-"Sitä ne eivät ole", vastasi nuori tyttö. "Koko pitäjä siitä puhuu ja
-tietää sen."
-
-"Mutta olkoon miten hyvänsä", vastasi Yrjö Kinnunen. "Pekkalan Eerikki
-sinun on otettava mieheksesi."
-
-"Sinä olet siis myynyt minut kuin kauppatavaran. Mutta tiedä, että
-siitä ei tule mitään."
-
-"Mutta Onnille, tuollaiselle kirkonrotalle, sinä olet myynyt itsesi",
-sanoi nyt kosija vuorostaan kiivaasti.
-
-"Niin, minä olen myynyt itseni hänelle ja hän minulle", vastasi nuori
-tyttö, "Ja jos hän olisi täällä, niin olisipa hän yhtä komea kuin
-isoisäkin, sillä hänelläkin on mitali!"
-
-Tytön viimeisiä sanoja lausuessa ponnahti Yrjö Kinnunen muutamia
-askeleita taaksepäin.
-
-"Mitali! Onnilla mitali! Hah -- haa, nyt on minun vuoroni nauraa."
-
-Ja Pekkalan Eerikkikin nauroi.
-
-"Se on totta", vastasi Ilma. "Jussikin sai mitalin samalla kertaa."
-
-Sen jälkeen Ilma kertoi mitä Vappu oli puhunut. Hänen lopetettuaan
-lausui Yrjö Kinnunen miettiväisenä:
-
-"Niin, niin, Lapualla oli kauhea taistelu, ja porilaiset
-kunnostautuivat kaikkein enin. Niin, niin, voi olla mahdollista. Hm!"
-
-Nähtyään ukon mielialan muutoksen sanoi Pekkalan Eerikki:
-
-"Sitten kai minulla ei ole enää syytä avata teidän oveanne, isä Yrjö."
-
-Yrjö oli pahemmassa kuin pulassa. Vihdoin hän keksi hyvän ajatuksen.
-
-"Kuule nyt", sanoi hän rikkaalle kosijalle, "ensiksikään ei ole aivan
-varma, että Antti on oikeassa, ja toiseksikaan", nyt hän kuiskasi
-kosijan korvaan, "ei ole varma, että Onni enää tulee kotiin sodasta."
-
-"Voitte olla oikeassa, Yrjö-vaari", sanoi kosija, ja hänessä heräsi
-uusi toivo.
-
-"Siksi arvelen, että kernaasti voimme lykätä naimasuunnitelmat sodan
-loppuun. Vai miten?"
-
-"Mi-miten tahdotte, Yrjö-vaari", vastasi Pekkalan Eerikki taipuvaisena.
-"Minä suostun siihen."
-
-Hän otti sen jälkeen hattunsa ja rupesi lähtemään, mutta peräytyi
-ovelta takaisin kalmankalpeana ja huudahti:
-
-"Herra Jumala! Herra Jumala! Venäläisiä, venäläisiä!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Partioretkeläisten saavuttua "Varassaareen" puettiin Onni ja Jussi
-jälleen sotilaspukuihin. Mitalinsa he olivat kumpikin paetessaan
-kiinnittäneet nauhaan ja ripustaneet kaulaan lähimmäksi ruumistaan.
-Nämä olivat heille kauniita ja kalliita muistoja, joita he eivät
-mitenkään tahtoneet kadottaa.
-
-Levättyään parisen tuntia ja virkistyttyään hieman ponnistuksistaan
-läksivät he kiertelemään saarta. Tosin olisi Onni suoraapäätä halunnut
-rientää hänelle niin rakkaaseen sotilastorppaan, jonka turvekaton
-saattoi eroittaa läntisen rannan puitten välistä, mutta hänen täytyi
-vielä malttaa mieltään jonkun verran. Roth aikoi tehdä retkeilyn
-ympäristöön, ja hänen oli kai tehtävä seuraa.
-
-Jussin puhellessa muutamain kotikylän tuttujen kanssa käveli Onni yksin
-saaren läntistä rantaa katsellen alakuloisena kohti pientä
-sotilastorppaa, jonka piipusta vaaleansininen sauhu kieri taivasta
-kohti. Mutta yhtäkkiä hänen mietteensä keskeytti miehevä ääni:
-
-"Mitäs siinä niin surkean näköisenä kuljet. Mikä sinulle on tullut?"
-
-Onnin kohottaessa päätään seisoi vääpeli Roth hänen edessään.
-
-"En... en... ajattele juuri mitään", änkytti nuori sotilas ja
-punastui korviaan myöten.
-
-"Etpä vaan! Totta totisesti punastuit kuin nuori tyttö", keskeytti Roth
-hilpeästi. "No, no, sellaista kai ajattelitkin?"
-
-Onnin koettaessa puolustautua keskeytti vääpeli hänet lausuen:
-
-"No no, jättäkäämme se asia. Tuleppa nyt kertomaan minulle
-seikkailuistanne."
-
-Onnin lopetettua kertomuksensa hykersi vääpeli käsiään pelkästä
-tyytyväisyydestä ja huudahti:
-
-"Voisinpa minä antaa mitaleja, niin olis teillä kummallakin vielä
-toinen rinnassanne. Mutta kuka on se punatukkainen, josta puhuit?"
-
-"Muuan Rajalahden talonpoika."
-
-"Tiedätkö, miksi hän on antautunut viholliselle?"
-
-"Luulen tietäväni sen", vastasi Onni viivytellen. Ja sitten hän kertoi
-koko jutun Niilon onnistumattomasta kosimisesta.
-
-"Onko hän myöskin kierosilmä?" kysyi vääpeli.
-
-"On."
-
-"Siinäpä se. Heti tultuani tänne näin tuollaisen otuksen piilevän
-rantapensaissa. Annoin hänen olla alallaan, koska luulin, että hän
-pelkäsi minun pistävän kiväärin hänen käteensä ja pakoittavan tulemaan
-mukaani. Tuo konna on vakoillut olinpaikkaani ja ilmiantanut sen
-vihollisille. No no, toivonpa saavani hänet vielä kerran käsiini. Mutta
-kuuleppa, Onni, asiasta toiseen. Olen kuullut kerrottavan, että Yrjö
-Kinnusen pojantytär rakastaa sinua. Onko asia niin?"
-
-"Kyllähän se niin on", vastasi Onni.
-
-"Rakastatko sinäkin häntä?"
-
-"Kyllähän minä."
-
-Samassa kavahti vääpeli Roth pystyyn ja ojensi Onnille kätensä
-huudahtaen:
-
-"No hitto vieköön, ota hänet silloin myöskin vaimoksesi. Sinähän olet
-oiva poika niin kauniille tytölle!"
-
-"Mutta... mutta..." änkytti Onni nolona, "vanha Yrjö ei siihen
-suostu!"
-
-"Miksi ei?"
-
-"Siksi että minä olen köyhä."
-
-"Se vanha kettu. Mutta kyllä minä opetan hänet suostumaan."
-
-Ja näin sanoen läksi reipas vääpeli onkaloon päin.
-
-Toisena päivänä juuri ennen lähtöä meni Onni jälleen läntiselle
-rannalle luoden kaipaavia katseita hauskaa pikku torppaa kohti.
-Seisoessaan siinä syvissä ajatuksissaan huomasi hän äkkiä pienen
-aluksen lähenevän saarta. Se liiti nopeasti juuri kohti sitä paikkaa,
-missä Onni seisoi.
-
-Suuri oli Onnin hämmästys, kun hän veneen tultua lähemmäksi huomasi
-soutajan naiseksi. Voimakkain vedoin hän souti kohti rantaa. Vihdoin
-hän tunsi siinä istujan Vappu-muoriksi.
-
-"Jotakin on varmaan tapahtunut, koska eukko noin rientää", ajatteli
-Onni itsekseen. "Mutta mitä?"
-
-Pian kolahti veneen kokka rantaan, ja yhdellä hyppäyksellä oli
-Vappu-muori maalla.
-
-"Mitä näen, Onni", huudahti hän iloisena. "No, olipa hyvä, että sinut
-tapasin. Minulla on sinulle oikein tärkeää ilmoitettavaa. Mutta
-katsoppa miten mitali sinua kaunistaa. On varmaa, että Yrjönkin suu on
-hyvällä paikalla, jahka saa sinut nähdä."
-
-"Luuletteko niin, Vappu-muori?" kysyi Onni, ja hänen entinen
-hilpeytensä alkoi palata.
-
-"Luulen kylläkin, mutta nyt minulla on pieni uutinen sinulle
-kerrottavana."
-
-Samassa tuli eukon ilme niin vakavaksi, että Onni peljästyen huudahti:
-
-"Mitä sitten on tapahtunut, Vappu, koska olette niin ylen juhlallisen
-näköinen?"
-
-"Niin, Yrjö tahtoo heti naittaa Ilman Pekkalan Eerikille."
-
-"Pekkalan Eerikille", huudahti Yrjö hämmästyneenä, "milloin on ollut
-puhetta siitä?"
-
-"Heti lähdettyäsi sotaan." Ja Vappu kuvasi tarkoin käyntinsä Rajalahden
-torpassa vakuuttaen, että Ilmaan ei pysty Yrjö Kinnusen enemmän kuin
-Pekkalan Eerikinkään rukoukset. "Siksi ei sinun tarvitse ollenkaan
-peljätä", sanoi hän lopuksi, "että tuo kitupiikki veisi hänet sinulta."
-
-Eukon viimeisissä sanoissa oli sellainen äänenpaino, että se sai Onnin
-levottomaksi. Hän kysyi sen vuoksi:
-
-"Miksi puhutte niin, Vappu-muori? Onko mitään muuta tapahtunut?"
-
-"No, poikaseni, älähän peljästy, ei kai se ole niin vaarallista. No
-niin, kuulehan sitten. Poikettuani sotilastorpasta metsäpolulle näin
-väkijoukon, joka piiloutui pensaihin. Huomasin selvästi, että se oli
-sotaväkeä, mutta en voinut ensiksi huomata, olivatko ne venäläisiä
-vaiko suomalaisia. Pian kuitenkin tunsin heidät vihollisiksi.
-Kätkeydyin niin hyvin kuin voin ja huomasin nyt punatukka Niilon noin
-kahdenkymmenen sotilaan etunenässä kulkevan Yrjö Kinnusen kotia kohti.
-Minä..."
-
-"Niilon", keskeytti Onni jyrisevällä äänellä. "Niin, tuo konna on
-tullut salmen poikki ja viholliset hänen mukanaan!"
-
-"Niin, Onni, se on totinen tosi. Nähtyäni tuon heittiön vihollisten
-joukossa aavistin hänellä olevan konnanjuonia. Päätin sen vuoksi
-ilmoittaa vääpelille vaarasta ja nyt olenkin kohdannut sinut. Oli onni,
-sillä..."
-
-"Kiitos, kiitos, Vappu-muori!" huudahti Onni ja tarttui eukon molempiin
-käsiin. "Jos onnistun pääsemään kaikista koetuksista, jotka ovat
-edessäni, on teillä oleva leipää ja lepoa kuolinpäiväänne asti."
-
-"En tee sitä oman voittoni vuoksi", vastasi kelpo eukko, "vaan siksi
-että pidän sinusta ja Ilmasta ja vihaan pahuutta. Mutta nyt kiiruhda
-sinne mahdollisimman nopeasti!"
-
-Näin sanoen Vappu-eukko riensi jälleen veneeseen, viittasi
-ystävällisesti jäähyväisiksi ja sousi kaikin voimin mantereelle.
-
-Onni taasen kiiruhti mahdollisimman nopeasti vääpeli Rothin luo ja
-selvitti muutamin sanoin mitä eukko oli kertonut ja lausui pelkäävänsä,
-että punatukka Niilo pääsisi ennen heitä.
-
-"Ole rauhassa, poikani", vastasi vääpeli levollisena, "ennen meitä hän
-ei pääse."
-
-Hetkisen kuluttua oli suurin osa Rothin joukosta matkalla mantereelle.
-
-
-
-
-9.
-
-
-Pekkalan Eerikin huuto: "Herra Jumala, venäläisiä, venäläisiä", oli
-kovin kauhistuttanut Yrjö Kinnusta ja Ilmaa, mutta ainoastaan
-hetkiseksi.
-
-"Ah, se ei varmaankaan ole niin vaarallista", vastasi vanha soturi
-hieman toinnuttuaan, "missä niitä on?"
-
-"Tuolla, tuolla", huusi Pekkalan Eerikki ja viittasi pieneen
-puutarhatilkkuun. "Kas vaan, tuolla ne tulevat."
-
-Yrjö Kinnunen oli sillä välin mennyt ikkunan ääreen.
-
-"Niin, tuolla niitä lurjuksia on. Sulkekaa hyvin ovet. Hyväpä että saan
-vielä kerran temmeltää heidän kanssaan!"
-
-"Mitä!" huudahti Pekkalan Eerikki, ja hänen katseensa ilmaisi sillä
-hetkellä mitä syvintä epätoivoa. "Aiotte tapella niin monen kanssa? Te
-yksin."
-
-"_Minä yksin_", huudahti Yrjö vanhus korostaen viimeistä sanaa.
-"Etkös sinäkin ole mukana, emmekö voisi pidättää heitä, kunnes Roth ja
-Spof kuulevat laukaustenvaihdon ja rientävät avuksemme! Kiiruhda, Ilma,
-ja ota kiväärit. Ne ovat latingissa. Luoteja ja ruutia voit ottaa
-isosta arkustani."
-
-Pahemmassa pulassa ei Pekkalan Eerikki ollut koskaan ollut. Sydämessään
-hän kirosi sitä hetkeä, jona astui Kinnusen Yrjön kotiin.
-
-"Kas tässä", sanoi Yrjö ja ojensi Eerikille pyssyn.
-
-Pekkalan Eerikki vetäytyi taaksepäin ottamatta vastaan kivääriä. Nyt
-hän ei välittänyt halveksivista silmäyksistä, joita Yrjö loi häneen.
-
-"Mikä hitto sinua vaivaa?" huusi vanha soturi suuttuneena. "Miksi sinä
-et tahdo..."
-
-"Rikas Pekkalan Eerikki on raukkamainen pelkuri", sanoi Ilma
-ivallisesti.
-
-"Minä en tahdo tapella, sillä minä olen rauhan mies", vastasi rikas
-talonpoika ja vetäytyi yhä kauemmaksi nurkkaan.
-
-"Niin, niin", vastasi nuori tyttö halveksivaisesti. "Kun on kysymys
-torppareista ja niistä raukoista, jotka ovat sinulle velkaa, niin
-karjut villipetoakin pahemmin ja olet kiveäkin kovempi. Isoisä, nyt
-näet, minkä raukan tahdoit antaa minulle mieheksi."
-
-"Eikä hän siksi pääsekkään", huudahti Yrjö Kinnunen vihaisesti, "mutta
-tapella hänen täytyy."
-
-Pekkalan Eerikki oli vetäytynyt nurkkaan niin pitkälle kuin taisi.
-
-"Kas niin, ota pyssy nyt!" huusi Yrjö ja kävi kauhistuneen miehen
-kimppuun.
-
-Mutta tämä torjui molemmin käsin huutaen: "Minä en osaa ampua! Minä en
-ole koskaan opetellut ampumaan!"
-
-"Se ei ole ollenkaan vaikeata. Minä näytän. Opit muutamissa
-minuuteissa."
-
-"En, en, en, en!" huusi rikas talonpoika kauhusta käheällä äänellä ja
-teki käsillään torjuvia liikkeitä.
-
-"No, seiso sitten siinä, raukkamainen pelkuri", karjui Yrjö Kinnunen,
-"mutta muista minun sanani, että joka raukkamaisena ensiksi karttaa
-vaaraa, sitä se myös ensiksi kohtaa."
-
-Venäläiset olivat sillä välin hiipineet lähemmäksi sotilastorppaa.
-Sotamiesten takana kulki punatukka Niilo.
-
-Nähtyään aamupäivällä joukon veneitä risteilevän Näsijärvellä arveli
-hän Rothin ja Spofin olevan partioretkillä, jonka jälkeen hän päätti
-tehdä uskaliaan retkensä pientä sotilastorppaa vastaan.
-
-Pahimmillakin rikollisilla on hetkiä, joina heidän parempi "minänsä"
-pääsee voitolle, ainakin vähäksi aikaa. Niin oli Niilonkin laita. Hän
-oli rikollinen pahinta laatua, sillä hän oli isänmaanpettäjä. Kauan hän
-oli koettanut nukuttaa omantunnonnuhteita, ja aluksi se oli hänelle
-onnistunutkin.
-
-Mutta nyt tullessaan tuottamaan tuhoa pienelle sotilastorpalle rupesi
-hän hetkiseksi epäröimään. Hän oli jo kutsumaisillaan pois
-hiiviskelevät sotilaat, mutta silloin Onnin kuva äkkiä ilmeni hänen
-eteensä. Hän oli näkevinään hänen kuiskivan helliä sanoja Ilman
-korvaan, ja äkkiä hänen kostonhimonsa heräsi uuteen eloon.
-
-Ja hän käski sotilaita hyökkäämään torppaa vastaan. Itse hän tuli
-viimeisenä, sillä hän tunsi vanhan Yrjön päättäväisyyden ja pelkäsi
-hänen tarkasti ampuvan kiväärinsä luotia.
-
-Venäläiset lähestyivät jokseenkin huolettomina suljettua ovea aivan
-kuin olisi ollut kysymys rauhallisesta vierailusta.
-
-He naputtivat, mutta kukaan ei avannut. He jyskyttivät, mutta tulos oli
-sama. Sen jälkeen he koettivat kiskoa ovea auki, mutta se oli niin
-lujasti kiinni, että kaikki yritykset olivat turhat.
-
-Kiväärinperät saivat sitten tehdä palvelustaan, mutta sekään ei
-auttanut.
-
-Eräs sotamiehistä meni ikkunan ääreen. Mutta kun häntä samalla kohtasi
-kaksi uhkaavaa pyssynsuuta, vetäytyi hän nopeasti syrjään ja riensi
-Niilolle kertomaan näkemiänsä.
-
-"Ampukaa pari laukausta ilmaan, niin varmaankin he taipuvat", sanoi
-punatukkainen. Mutta kun tämäkään kehoitus ei tuottanut tarkoitettua
-tulosta, huusi hän suuttuneena:
-
-"No lähettäkää heille tervehdys ikkunasta, niin saamme nähdä, mitä se
-vaikuttaa."
-
-Pekkalan Eerikki parka oli, kuten edellä mainittiin, tulisessa
-tuskassa. Venäläisten ensi laukausten pamahtaessa hän päästi hätähuudon
-ja olisi kellähtänyt selälleen, jollei seinä olisi ottanut vastaan.
-Vielä pahemmin kävi, kun uudelleen ammuttiin. Eräs venäläisten
-luodeista lensi seinään ainoastaan pari tuumaa hänen päänsä
-yläpuolelle. Sydäntäsärkevä huuto, ja Yrjö ja Ilma kuulivat raskaan
-ruumiin kaatuvan lattiaan.
-
-Rikas Pekkalan Eerikki oli mennyt paljaasta kauhusta tainnoksiin.
-
-"Olkoon siinä", sanoi Yrjö Kinnunen, kun Ilma aikoi rientää taintunutta
-auttamaan.
-
-"Mutta jos hän kuolee, isä", huudahti nuori tyttö säälien.
-
-"Mitä joutavia. -- Sen sijaan että olisi ollut hyödyksi, tuo möhkäle
-nyt lepää tuossa ja..."
-
-"Nyt näet, isä, ettei hän kelpaa minun miehekseni... Toistapa olisi jos
-Onni olisi täällä..."
-
-Samassa lensi luoti ikkunan yläosasta ja tunkeutui vastakkaiseen
-seinään.
-
-"Kah, nyt alkaa tulla täysi tosi", huudahti Yrjö. "Käy rinnalleni,
-Ilma, ja rupea lataamaan. Näytänpä miten suomalainen ennen vanhaan
-ampui ja ampuu vieläkin, vaikka on jo vanha ja harmaa."
-
-Ja Yrjö Kinnunen, soturivanhus kolmannen Kustaan loistavilta päiviltä,
-näytti, että hänen jänteissään vieläkin oli voimaa ja katseessaan
-tarkkuutta.
-
-Ennen pitkää hän oli kaatanut maahan kolme venäläistä soturia, mutta
-itse hän ei ollut saanut naarmuakaan.
-
-Kun kaatuneiden toverit huomasivat tämän, alkoivat he nurista. Niilo
-käski keskeyttämään ampumisen.
-
-Kun punatukkainen oli ottanut mielenvahvistusta viinapullosta, meni hän
-yksin ikkunan ääreen, josta näkyivät Yrjön harmaat hapset.
-
-"Tule tänne, Ilma, niin saat nähdä, ketä meidän on kiittäminen tästä
-pienestä seikkailusta."
-
-"Niilo", huudahti nuori tyttö, "voiko se olla mahdollista."
-
-"Onpa kylläkin", vastasi Yrjö. "Olen nähnyt, miten tuo lurjus on koko
-ajan puutarhan takaa piilosta jaellut käskyjään. Juuri hän on tuonut
-venäläiset tänne, mutta kyllä minä..."
-
-Yrjö ei puhunut loppuun, vaan nosti kiväärin silmälleen.
-
-Ilma syöksähti kuitenkin väliin ja huudahti:
-
-"Isoisä", sanoi hän moittivalla äänellä, "ei ole sotilastavan mukaista
-aseettoman miehen surmaaminen."
-
-"Hän piiloittaa kyllä vaatteissaan aseita", väitti ukko. "Mutta
-tahdonpa kuulla, mitä hänellä on sanomista."
-
-Tultuaan niin likelle, että Yrjö saattoi kuulla hänen äänensä, sanoi
-Niilo:
-
-"Etkö ammu, jos tulen keskustelemaan kanssasi."
-
-"En, sinä et ansaitse laukausta kunniallisen miehen kivääristä",
-vastasi vanha Yrjö.
-
-Punatukkainen ei ollut kuulevinaan näitä ivallisia sanoja, Tultuaan
-lähemmäksi hän sanoi:
-
-"Tiedät kenties, mitä varten olen tänne tullut?"
-
-"En tiedä enkä myöskään siitä välitä", vastasi Yrjö Kinnunen jyrkästi.
-
-Hieman nolostuneena vastasi punatukkainen:
-
-"Minulla on sama asia kuin viimekin kerralla."
-
-"Silloin saat myös saman vastauksen."
-
-"Mutta ajattele tarkoin, Yrjö-vaari. Jos pysyt edelleen kiellossasi,
-niin ei tuvastasi ole illalla puupalaakaan jäljellä."
-
-"Jumala ohjaa meidän kohtaloitamme. Ilman hänen tahtoaan ei
-varpunenkaan putoa maahan. Me olemme hänen turvissaan."
-
-Olisi luullut tällaisen hurskaan luottamuksen vaikuttavan Niiloon,
-mutta turhaan.
-
-"Nyt puhut tyhmyyksiä, ukko", vastasi punatukkainen, ja jääkylmä
-hymyily väreili hänen suupielissään. "Sinä olet tullut lapseksi
-uudelleen, eikä muutoin voi ollakaan, koska olet jo haudan partaalla."
-
-"Juuri sen vuoksi en sinua pelkää, petturi!" karjui Yrjö Kinnunen ja
-ojensi pyssynsä punatukkaista kohti. "Kuule minun sanani: niin kauan
-kuin on vanhurskas Jumala, joka meidät tuomitsee tekojemme mukaan, niin
-totta hän myöskin sinut tuomitsee, viheliäinen konna!"
-
-"Vai niin, sinä et siis tahdo suostua ehdotukseeni!" sanoi Niilo
-kylmästi, vastaamatta Yrjön sanoihin.
-
-"En, vaikka sinulla olisi kaiken maailman rikkaudet, sillä sinä olet
-isänmaankavaltaja."
-
-"Onko tämä viimeinen sanasi?"
-
-"On."
-
-"No, hyvä. Silloin saat syyttää itseäsi, härkäpää!"
-
-Näin sanoen Niilo vetäytyi takaisin, ja muutamien minuuttien kuluttua
-alettiin sotilastorppaa jälleen ampua, mutta entistä ankarammin.
-
-
-
-
-10.
-
-
-Heti noustuaan maihin pyysi Onni vääpeliltä, että saisi kiiruhtaa
-edeltäpäin venäläisten uhkaamalle paikalle.
-
-"Niin, mutta ota mukaasi vähintään viisitoista miestä sille varalle,
-että eukko olisi nähnyt väärin", vastasi Roth.
-
-Onni arveli vääpelin olevan oikeassa. Valittuaan sen vuoksi reippaimmat
-talonpojista ja sotilaista hän kiiruhti sotilastorpalle.
-
-Ainoa, joka pysyi hänen tasallaan, oli Jussi. Vihdoin hänkin pysähtyi
-ja huudahti:
-
-"Mutta tuhat tulimaista, jos tällä tavalla kiiruhdat, niin väsymme pian
-emmekä voi taistella niin reippaasti kuin tarvitaan."
-
-"Olet oikeassa", lausui Onni ja rupesi kulkemaan hiljempaa. Heidän
-odotettuaan jäljessä tulevaa joukkoa kävi marssi tavallisessa tahdissa.
-
-Sateen liottama maa hidastutti marssia, mutta vihdoin alkoi kuitenkin
-sotilastorpan turvekatto häämöittää kaukaa puiden välistä.
-
-"Nyt olemme vihdoinkin perillä", puhisi Jussi ja katseli pyssyään.
-
-Hän oli tuskin ehtinyt lausua viimeisiä sanoja, kun kuului laukaus
-torpasta päin.
-
-"Mitäs sanoin", huudahti Onni säpsähtäen. "Vappu-muori ei ole nähnyt
-peikkoja selvällä päivällä. Tuo viheliäinen on jo ehtinyt sinne! Nyt ei
-enää ole vitkastelemista."
-
-Ja yli kivien ja kantojen hyökkäsi pieni suomalainen joukko
-pikamarssissa.
-
-Uudistunut laukausten vaihto oli herättänyt Pekkalan Eerikin
-tajuihinsa. Samalla häntä rupesi myöskin hävettämään ja hän hypähti
-pystyyn ja huudahti:
-
-"Minä olen viheliäinen raukka, kun en voi edes auttaa teitä
-puolustautuessanne..."
-
-Enempää hän ei ehtinyt. Venäläisten luoti lävisti samassa hänen
-sydämensä ja sammutti silmänräpäyksessä hänen elämänsä, Nyt vuosi
-tuvassa ensi kerran veri tässä taistelussa.
-
-"Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen", kuiskasi nuori tyttö,
-kumartui nuorta miestä kohti ja levitti liinan hänen kasvoilleen.
-
-Tämä hänen osanottavaisuutensa sai myöskin palkintonsa, sillä juuri
-hänen kumartuessaan Pekkalan Eerikin yli suhahti toisen luoti aivan
-hänen ylitsensä, niin että hänestä olisi aivan varmaan tullut toinen
-uhri, jos hän olisi seisonut suorana.
-
-Samassa huudahti Yrjö Kinnunen väsyneellä äänellä:
-
-"Minä olen haavoittunut."
-
-Ilma kirkaisi ja hyökkäsi esiin, niin että juuri paraiksi ehti ottamaan
-ukon käsivarsilleen.
-
-Melkein samassa silmänräpäyksessä näkyivät Niilon vastenmieliset kasvot
-ikkunassa.
-
-"Ah, nyt hän on minun", huusi hän riemuiten itsekseen ja hyppäsi
-ketterästi tupaan, kiskaisi Ilman luokseen, niin että Yrjö-vanhus, joka
-menetti tukensa, kaatui valittaen lattialle.
-
-Turhaan nuori tyttö pyysi ja rukoili. Punatukkainen oli taipumaton.
-Silmänräpäyksessä oli ovi avattu.
-
-"Auttakaa minua kantamaan hänet metsään", sanoi punatukkainen
-sotamiehille. "Sitten pääsette ryöstämään mielin määrin."
-
-Mutta tuskin olivat venäläiset ehtineet puutarhatilkun puoliväliin, kun
-näytelmä yhtäkkiä muuttui.
-
-Joka taholta hyökkäsi talonpoikia ja porilaisia sotilaita vihollisten
-kimppuun, ja etunenässä olivat Onni ja Jussi.
-
-Punatukkainen oli heti tajunnut tilansa vakavuuden. Hän näki Onnin
-hyökkäävän vastaansa, ja hänen huulensa vääntyivät julmaan hymyyn.
-
-Ilma lepäsi pyörtyneenä hänen käsivarsillaan. Ajatuksen nopeudella hän
-veti esiin puukkonsa. Hän nosti sen turvatonta tyttöä kohti, ja koko
-hänen rajaton mustasukkaisuutensa keskittyi tähän huudahdukseen:
-
-"Koska en voi häntä saada omakseni, niin ei häntä tuokaan saa!"
-
-Onni päästi sydäntäsärkevän huudon, hänen pajunettinsa teki umpimähkään
-puoliympyrän; hän kuuli miten jokin sitä vastaan kilahti, ja
-katsoessaan eteensä näki hän Niilon puukon maassa Ilman vieressä.
-Sattuman oikku auttoi häntä viimeisessä hetkessä torjumaan Ilmalle
-tarkoitetun kuoliniskun.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kun hänelle onnistui iskun torjuminen, oli
-Jussi takaapäin heittäytynyt punatukkaisen kimppuun. Molemmat
-taistelijat piehtaroivat maassa, mutta vihdoin voitti vahvempi Jussi ja
-pani polvensa punatukkaisen rinnalle kuristaen häntä kurkusta.
-
-Niilon kasvot olivat melkein mustanpunaiset Onnin tullessa esille.
-
-"Päästä hänet", sanoi Onni. "Heti vääpelin saavuttua saa hän kyllä sen
-palkan, jonka jokainen isänmaanpetturi on ansainnut."
-
-Vastarintaa tekevät venäläiset sotamiehet surmattiin, toiset
-vangittiin.
-
-Kun vääpeli Roth puolen tunnin kuluttua ehti paikalle, osoitti Onni
-sidottua, raivoissaan sihisevää punatukkaista.
-
-"Kas tuossa lepää isänmaanpetturi", sanoi hän. "Hänet tavattiin aivan
-teossa."
-
-"Tiedät kyllä minkä palkan hän saa", sanoi Roth ja meni Niilon eteen.
-"Valmistaudu kuolemaan. Saat puoli tuntia armonaikaa."
-
-Punatukkainen vastasi ainoastaan kauheasti kiroten, menipä hänen
-rohkeutensa niinkin pitkälle, että hän sylki vääpeliä kasvoihin.
-
-Tämä ei kuitenkaan siitä välittänyt, vaan poistui täysin rauhallisena.
-
-Ilma oli kannettu tupaan, jonne Yrjö-vanhus, joka oli saanut luodin
-vasempaan olkapäähänsä, myöskin pian saapui.
-
-"Miten ihmeessä ovat asiat?" kysyi vanhus.
-
-Hiukka seisoi hänen vierellään ja kertoi taistelun lopusta.
-
-"Onni on siis meidät kaikki pelastanut", sanoi Yrjö Kinnunen hiljaa,
-nähtävällä ponnistuksella.
-
-"On."
-
-Vanhan soturin kasvoille nousi polttava puna.
-
-"Missä hän sitten on?" kysyi hän muutamia minuutteja epäröityään.
-
-"Hän saapuu, kun vain punatukka Niilo on saanut ansaitun
-rangaistuksensa."
-
-Tämän tiedon saatuaan Yrjö hengähti helpommin.
-
-Kun Rothin määräämä aika oli tullut, ripustettiin Niilo vannomisistaan
-ja vastalauseistaan huolimatta lähimpään puuhun. Hänen kuolemansa
-varoitti kaikkia käymästä hänen jälkiään.
-
-Tämän jälkeen Onni kiiruhti tupaan. Rinnallaan hän kantoi kunniamerkkiä
-Lapuan taistelusta. Saatuaan sen nähdä käänsi Yrjö pois päänsä
-hetkiseksi.
-
-Mutta katkeruus, joka vieläkin asui hänen sielussaan, hävisi pian ja
-nähdessään Ilman toipuvan pyörryksistä ja rientävän Onnin rinnalle,
-liitti ukko heidän kätensä siunaten yhteen.
-
-Onni otti sittemmin osaa kaikkiin taisteluihin, ja rauhanteon jälkeen
-hän tuli kotiin korpraalina, kaksi kunniamerkkiä rinnassaan.
-
-Nuorten häät vietettiin kaikella sillä upeudella, minkä Yrjö Kinnunen
-voi hankkia, eikä hänen koskaan tarvinnut katua sitä, että oli antanut
-tyttärensä miehelle, jota ennen niin halveksivasti oli nimittänyt
-kirkonrotaksi.
-
-Kun Kamenski sittemmin lähetti eversti Sabanejeffin Näsijärvelle,
-täytyi urhoollisen Rothin ja hänen toverinsa Spofin väistää ylivoimaa.
-
-Jos heitä olisi ajoissa autettu, ei Rajevskin taitavalle
-jälkeläisellekään olisi onnistunut jo niin suureen ahdinkoon joutuneen
-venäläisen sotavoiman pelastaminen.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAJALAHDEN TORPPA***
-
-
-******* This file should be named 60161-8.txt or 60161-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/1/6/60161
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60161-8.zip b/old/60161-8.zip
deleted file mode 100644
index bbca2aa..0000000
--- a/old/60161-8.zip
+++ /dev/null