diff options
Diffstat (limited to '59871-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59871-8.txt | 14636 |
1 files changed, 0 insertions, 14636 deletions
diff --git a/59871-8.txt b/59871-8.txt deleted file mode 100644 index 1431349..0000000 --- a/59871-8.txt +++ /dev/null @@ -1,14636 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, by Väinö -Voionmaa - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Suomalaisia keskiajan tutkimuksia - Veroja, laitoksia, virkamiehiä - - -Author: Väinö Voionmaa - - - -Release Date: July 7, 2019 [eBook #59871] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KESKIAJAN -TUTKIMUKSIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SUOMALAISIA KESKIAJAN TUTKIMUKSIA - -Veroja, laitoksia, virkamiehiä - -Kirj. - -VÄINÖ VOIONMAA - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1912. - - - -SISÄLLYS: - -JOHDANTO. - Silmäys aikaisempiin tutkimuksiin. - I. KESKIAJAN HALLINTO- JA VEROTUSKAUDET. - 1. Suomen valloitus. - 2. Vanhin kruununtalous Suomessa. - 3. Linnakausi. - 4. Ylimääräiset verot. - 5. Uudistuksia 1400-luvulla. - II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA HALLINNON ALKUMUOTOJA. - 1. "Verot" ja "vakat". - 2. "Perevaara", "pitäjä", "pokosta". - III. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURI. - 1. Itämeren maitten muinaiset turkikset. - 2. Vanhimmat Lapinkävijät. - 3. Hämäläisten Lapinretket. - 4. Pirkkalaiset. - 5. Piispan "kiltti". - 6. Turkiskäräjät. - 7. Turkislahjat. - 8. "Jouset" ja jousiverot. - 9. "Veronahat" ja "oravanmaat". - 10. Suomalainen turkiskulttuuri. (Yleiskatsaus.). - IV. AHVENANMAA KESKIAJALLA. - 1. Merikulttuuri - 2. Ahvenanmaan maakuntakäräjät ja maantuomari. - 3. Ahvenanmaan "tridungit" (kolmannekset). - 4. Ahvenanmaalainen pitäjä. - 5. Skandinavialainen "ledung" ja "ledungslama". - 6. Markkajärjestelmä ja sotalaitos Ahvenanmaalla. - 7. Täysiverot ja niiden tehtävät. - 8. Savu. - V. SUOMEN RANNIKKOJEN ASUTUS- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ. - 1. Ruotsalainen verotusalue. - 2. Ala- ja Ylä-Satakunta. - 3. Pohjanmaa. - 4. Suomen maakuntain verokyky ja asutusaste unioniajan alussa. - VI. KESKIAJAN KANSALLISUUSKYSYMYS. - 1. Suomalainen ja ruotsalainen oikeus. - 2. Kansallinen oikeudenkäyttö -- kansallisia laamanneja. - 3. Muita kansallisuusmuistoja. - VII. KESKIAJAN MAAKYSYMYKSIÄ. - 1. Bol. - 2. Koukku. - 3. Lounais-Suomen savu. - 4. Kylän tangoitus. - 5. Kylvöjärjestelmä ja lohkojako. -VIII. KESKIAJAN LIIKENNEOLOJA JA ITSEHALLINTOA. - 1. Tie- ja siltahallinto. - 2. "Matkaveneet". - 3. Kyytivelvollisuus ja "pitkätkyydit". - IX. OIKEUSLAITOKSIA. - 1. Tuomarit. - 2. Pitäjänkäräjät. - 3. Maakunnan- ja kihlakunnantuomarit. - 4. Karjalaisten oikeuslaitoksia. - X. KINKERIT. - 1. Kinkerejä muissa maissa. - 2. Kuninkaankinkeri Suomessa. - 3. Ruokaruotsi. - 4. Kinkeritapoja. - XI. LAHJAVEROT. - 1. Pyhän Martin lahjajänikset. - 2. Pääsiäislammas -- Olavinlammas. - 3. "Kypsi-raha". - 4. Kyökkimestarin lahjat. - XII. KESKIAJAN TYÖVEROJA JA TYÖTAPOJA. - 1. Työverot naapurimaissa. - 2. Lampuotien työverot. - 3. Linnain päivätyöt. - 4. Rakennusvelvollisuus. - 5. "Sotken savea, teen tiiliä". - 6. "Pitkiätyömiehiä". - 7. Ajoverot. -XIII. KESKIAJAN VIRKAMIEHIÄ. - 1. Lääninmiehet ja linnanvoudit. - 2. Maanvoudit. - 3. Vanhat "nimitysmiehet". - 4. Myöhemmät nimismiehet. - 5. Nimismiesvero. -Viiteselitykset. - -KÄYTETTYJÄ LYHENNYKSIÄ JA MERKKEJÄ. - -VA = Suomen valtioarkisto. MU = Hausen, Reinh., Finlands -Medeltidsurkunder I. Mustak. = Hausen, Registrum Ecclesiae Aboensis -eller Åbo Domkyrkas Svart bok. - -Markan merkkinä on käytetty mk, kirjakkeen ct vastineena th ja ø -kirjakkeen vastineena ö. - -Viitteissä on asiakirjain kirjoitustapa säilytetty muuttamatta, koska -vanhan kirjoitustavan muuttaminen nykyaikaiseksi usein on vaikea ja voi -aiheuttaa erehdyksiä. - - - - -JOHDANTO. - - - -SILMÄYS AIKAISEMPIIN TUTKIMUKSIIN. - - -Seuraavilla lehdillä on koetettu yksityiskohtaisemmin käsitellä ja -valaista muutamia Suomen keskiajan yhteiskuntahistorian kysymyksiä. - -Keskiajan valtiollisen ja kirkkohistorian tutkimuksen rinnalla tämä -tutkimushaara näihin saakka on ollut verraten vähäantoinen. Se seikka -näyttää johtuneen ensi sijassa keskiaikaisten tietolähteitten -runsaudesta edellisellä ja niukkuudesta jälkimäisellä alalla. - -Tärkeimmät keskiaikamme yhteiskunnalliset asiakirjat havaitsi varmalla -silmällä jo H. G. Porthan, ja hän niistä myöskin esitti tulkinnan, joka -suurimmaksi osaksi on pätevä tänäkin päivänä. Mutta asiakirjat olivat -harvalukuiset, ja ne koskivat vain hajanaisia yhteiskunnallisia -seikkoja. Porthan ei niiden pohjalla yrittänytkään luoda täydellisempää -kuvaa keskiajan yhteiskunnasta. Ja kun Porthanin jälkeinen keskiajan -tutkimus ei pitkiin aikoihin sanottavasti poikennut oppi-isän -aukaisemilta urilta, jäi tieto Suomen keskiajan yhteiskuntaelämästä -noiden harvain asiakirjain varaan, joista ei uudistettukaan tutkimus -voinut saada esiin enempää kuin ne sisälsivät. - -Myöhempinä aikoina on kumminkin melkoinen joukko uusia Uusia keskiajan -yhteiskunnallisia asiakirjoja sekä Suomesta että Ruotsista tuotu päivän -valoon ja jatkuva tutkimus siten tehty mahdolliseksi. Tärkeän alustavan -työn on suorittanut Suomen valtionarkisto (R. Hausen) ryhtymällä -julkaisemaan karttuneita lähdevaroja järjestettyinä ja tarkastettuina -kokoelmina (merkilliset Johan Buren otteet Eerik Pommerilaisen -verokirjasta 1413, Hämeen ja Varsinais-Suomen tuomiokirjat keskiajan -lopulta, Birger Trollen linnantilit 1463-1464 ja Kallialan kirkon tilit -1469-1524, julaistut kokoelmassa Bidrag till Finlands historia I, -1881-1883; Åbo Domkyrkas Svartbok, julaistu 1890; Finlands -Medeltidsurkunder I, -- 1400, julaistu 1910). - -Mutta keskiajan yhteiskunta ei ole jättänyt muistojansa ainoastaan -omiin asiakirjoihinsa. Myöskin seuraavain aikain asiakirjaperusta niitä -on löydettävissä. Ei ole vain ennakkopäätelmää, että Kustaa Vaasan ajan -yhteiskunnalliset asiakirjat, etupäässä suunnaton verotiliaineisto, -sisältävät paljon välillisiä todisteita keskiajankin oloista. A. G. -Fontell on menestyksellä käyttänyt mainittuja verotilejä erään -keskiajan hämärän yhteiskunnallisen kysymyksen, suomalaisen ja -ruotsalaisen oikeuden, valaisemiseksi (Om "svenska och finska rätten", -1883) ja J. W. Ruuth on Fontellin alkamaa uraa kulkien esittänyt -mielenkiintoisia piirteitä Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan -keskiaikaisesta asutushistoriasta (Satakunnan asutusoloista -keskiajalla, 1896, Hist. Ark. XV; Silmäys Hämäläisten muinaisiin -asutusoloihin Suupohjassa, 1897, Joukahainen XI). Mutta Kustaa Vaasan -ajan kulttuurikerrosta kannattaa keskiajan harrastajan vielä enemmän -kaivella. Kuten lukija on havaitseva, on seuraavissa tutkimuksissa -keskiajan olojen valaisemiseksi runsaassa määrin käytetty asiakirjoja -uuden ajan alulta ja niiden suomaa tilaisuutta yksityiskohtaisten -maakuntaisten ja vielä paikallisempain vertailujen tekemiseen. - -Keskiajan yhteiskuntaolojen tutkimuksen suuntaan ovat paljon -vaikuttaneet vanhemmat käsitykset muinaissuomalaisen yhteiskunnan -- -tarkemmin määräten pakanuuden ajan loppukauden ja ruotsalaisen -valloituskauden suomalaisen yhteisteiskunnan -- luonteesta. -Asiakirjattomasta suomalaisesta yhteiskunnasta vain harvat -yhteiskuntaelämään kohdistuvat kulttuurisanat ja Kalevalan runot, -sitten kuin ne olivat tulleet tunnetuiksi, näyttivät säilyttäneen -joitakuita enemmän tai vähemmän hämäriä piirteitä; niistä kuitenkin -luultiin voitavan varmuudella päätellä pakanallisen suomalaisen -yhteiskuntajärjestyksen kehittymättömyyttä, heikkoutta ja aikuisuutta. -Toiselta puolen Ruotsin maakuntalakien tarkemman tuntemisen ja -pohjoisgermanilaisen oikeushistorian jatkuvan tutkimuksen kautta -varmistuivat käsitykset muinaisruotsalaisen yhteiskunnan lujista -muodoista ja muista etevistä ominaisuuksista. Yleisessä käsityksessä -pakanallis-suomalainen ja kristillis-ruotsalainen yhteiskunta aivan -luonnollisesti joutuivat toistensa jyrkimmiksi vastakohdiksi. Juurtui -se mielipide, että ruotsalainen yhteiskuntalaitos ja järjestetty -yhteiskuntaelämä Suomessa yleensä merkitsivät samaa ja että -ruotsalaiset valloittajat toivat tänne puhtaasti ruotsalaisen -yhteiskuntajärjestyksen. Suomen kuuluisimman oikeushistorioitsijan -J. J. Nordströmin kirjoittamaa ruotsalaisen yhteiskuntalaitoksen -historiaa (Bidrag till den svenska samhällsförfattningens historia -I-II, 1839-1840), jonka esipuheessa lyhimmiten käsiteltiin alkuperäistä -suomalaista yhteiskuntaa, varmaan kaikki aikalaiset pitivät Suomen -yhteiskunnan lopullisena historiana. - -Tätä käsitystä vastaan, joka Suomen tosihistoriallista yhteiskuntaa -tarkemmin tuntematta kuitenkin teki mitä laajakantoisimpia päätelmiä -sen laadusta ja vaiheista, Yrjö Koskinen esitti toisen, kotimaan oman -historian huolelliseen tarkkaamiseen perustuvan käsityksen (Suomenmaan -keskiaikaisesta aatelistosta, 1880, Hist. Ark. VIII; Tutkimus -maanomistus-seikoista Suomenmaassa keskiaikana, 1881). Pääasiallisesti -keskiajan hallinto-oloja koskevain havaintojen perusteella Yrjö -Koskinen osoitti, ettei Suomen Ruotsiin liittämisen seurauksena ollut -niin paljon Suomen vanhan yhteiskunnan kukistaminen ja uuden -perustaminen kuin kahden erilaisen yhteiskuntalaitoksen sekaantuminen -ja uusien yhteiskunnallisten muotojen syntyminen, joissa nykyaikaista -sanontaa käyttääksemme valtakunnallisten piirteitten ohella esiintyi -sangen huomattavia paikallisia piirteitä. Tätä peruskäsitystä tuki -myöskin Y. K. Yrjö-Koskisen vertailevaan sosiologiaan perustuva -tutkimus "Suomalaisten heimojen yhteiskunta-järjestyksestä pakanuuden -loppu-aikoina" (1890), jossa m.m. ruotsalaisen valloituksen vaikutusta -Suomen maanomistusoloihin valaistiin. Yrjö Koskisen edustaman kannan -omaksui myöskin Jaakko Forsman julaistussa luentojaksossaan -"Suomen lainsäädännön historia" (1896), ja suomalaisessa -historiankirjoituksessa se kanta on nykyään yleisesti vallitseva. Mutta -kun tämä keskiajan yhteiskuntahistoriamme keskuskysymys on useimmissa -kohdissaan vielä tarkemmin tutkimatta,[1] on vaillinaisiin tietoihin ja -vääriin otaksumiin perustuvain päätelmäin vaara tällä alalla -edelleenkin suuri. Niinpä, muihin kohtiin koskematta, ei ole täysin -oikein asettaa ruotsalaisen yhteiskuntajärjestyksen vastakohdaksi -ainoastaan yhdenlainen suomalainen yhteiskuntalaitos, koska Suomessa -valloituskaudella ja aikaisemmin oli kaksi toisistaan eroavaa -yhteiskuntamuotoa, joihin yhdistävä ruotsalainen valtiojärjestys -vaikutti eri tavalla. - -Tässä teoksessa esitettäväin tutkimusten pohjana ja lähtökohtana ovat -keskiajan vero-olot. Työn on täytynyt mukaantua lähteitten mukaan, -jotka valtaavaksi osaksi -- niin keskiajan omat kuin erittäinkin -seuraavan aikakauden lähteet koskevat juuri vero-oloja. Mutta -todellisuudessa onkin verolaitos se keränpohja, jonka ympäri keskiajan -hallinto- ja muut yhteiskuntaolot ovat kiinteimmin kiertyneet. - -Ensimäisen yleiskatsauksellisen esityksen Suomen vanhimmista -tunnetuista vero-oloista -- jos jätämme huomioonottamatta J. G. v. -Bonsdorffin suuren kameraliteoksen (Stor-Furstendömet Finlands -Kameral-Lagfarenhet I-III, 1833), joka ainoastaan vähäisessä määrässä -valaisee vanhimpia vero-oloja -- on laatinut J. W. Rosenborg (Bidrag -till jordbeskattningens historia i Finland, under medlet af sextonde -seklet, 1860). Tämä paljon käytetty pieni teos sisältää maakunnittain -järjestetyn luettelon Suomen veroista ja veroperusteista uuden ajan -alulla, mutta mitään tutkimusta niiden synnystä ja kehityksestä saati -keskiajan vero-oloista ei kirjassa ole tehty. Kokonaan toisensuuntainen -on Axel Liljenstrandin verohistoriallinen teos (Finlands jordnaturer -och äldre skatteväsende 1879, uusi painos 1894). Siinä tapaamme -mielenkiintoisia piirteitä Suomen vanhimmasta verolaitoksesta, mutta -nuo rohkeat ja lennokkaat kuvaukset eivät ole kaikissa paikoin olleet -värinsäpitäviä, joskin monet huomiot ovat hyvin sattuvia ja saavat -vahvistuksen uusista todistuskappaleista. - -Yrjö Koskisen kirjoitus keskiaikaisesta "ruokaruotsi" verosta -(Muutamista keski-aikaisista veroitus-seikoista, 1873, Hist. Ark. IV) -oli onnistunut tutkielma eräästä keskiajan verolaitoksen -yksityiskohdasta, mutta toisia sellaisia ei ole ilmestynyt. - -Käkisalmen Karjalan keskiaikaisten yhteiskuntaolojen tuntemiselle -sangen tärkeään asiakirjaan perustuu J. V. Ronimuksen tutkimus -"Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja v. 1500 ja Karjalan -silloinen asutus" (1906, Hist. Ark. XX). Useissa tutkimuksissa on -esitetty Kustaa Vaasan aikaisia vero-oloja määrätyillä alueilla.[2] -Monessa niissä on lausuttu arveluita myöskin keskiajan vero-oloista, -mutta täyttä hyötyä ei niistä keskiajan tutkimukselle ole voinut olla, -kun yhdistävää kokonaiskäsitystä ja välttämättömiä esitöitä on -puuttunut. - -Ruotsin lukuisista historiantutkijoista on C. G. Styffe ainoa, joka -erityisemmin on kiinnittänyt huomiota Suomen keskiaikaisiin vero- ja -hallinto-oloihin, ja todellinen vahinko on, ettei hänen alottamaansa -alueellisia jakoja ja paikallisia laitoksia tarkkaavaa ja -varmapohjaista työtään (Skandinavien under unionstiden, 1867, kolmas -pain. 1911) ole Suomessa jatkettu. Styffen muissakin tutkimuksissa, -joista tässä on mainittava etupäässä kruunun omistuksia koskeva -(Framställning af de så kallade Grundregalernas uppkomst och -tillämpning i Sverige intill slutet af sextonde århundradet, 1860, -Vitterh., Hist. o. Ant. Akad. Handl. XXIV) on Suomen keskiaikaisia -yhteiskuntaoloja ansiokkaalla tavalla valaistu. - -Siinä lähimain kaikki, mitä viimeisten sukupolvien aikana on -erityistutkimuksia tehty Suomen keskiaikaisten vero- ja hallinto-olojen -alalla. Tähänastiset osittain hyvin ansiokkaat tutkimukset vaativat jo -täydennyksekseen yhdistävää kokonaisesitystä samalla kuin näiden -kysymysten uusi käsittely alkulähteitten perusteella on käynyt kipeäksi -tarpeeksi. - -Niinkuin keskiajan kirkollinen elämä kaikissa kristityissä maissa -muodostui samansuuntaiseksi, niin tavataan keskiajan Europan maitten -maallisessakin elämässä paljon yhteisiä, kansainvälisiä piirteitä. -Kieltämättömän kotimaisen luonteensa ohella Suomen keskiaikaiset -yhteiskuntaolot, eritoten verotus- ja hallinto-olot, osoittavat selvää -kehitysyhteyttä muitten maitten, varsinkin skandinavialaisten, -vastaavain olojen kanssa. Meidän maamme keskiaikaisten -yhteiskuntaolojen tutkimuksen täytyy alati pitää silmällä samalla -alalla tapahtuvaa tutkimusta muissa Europan maissa. Kirjan loppuun -liitetyssä kirjallisuusluettelossa on mainittu ne tutkimukset, jotka -tavalla tai toisella valaisevat tässä teoksessa käsiteltyjä kysymyksiä. -Erityisesti tässä muistettakoon Skandinavian maitten, etupäässä Ruotsin -ja Tanskan keskiaikaisten vero- ja hallintolaitosten läheistä suhdetta -Suomeen. Siltä kannalta katsoen ovat Ruotsin maakuntalait edelleenkin -tärkeitä lähteitä suomalaistenkin olojen ymmärtämiseen. P. E. -Bergfalkin yhä vieläkin erinomainen verohistoriallinen katkelma ja -uudemmat ja vanhemmat erikoistutkimukset kuten Skandinavian vanhempia -aluejakoja koskevat, joita C. G. Styffen lisäksi ovat kirjoittaneet -C. J. Schlyter, Rudolf Tengberg, Joh. C. H. R. Steenstrup ja äsköisin -S. Tunberg, tärkeää markkajärjestelmää koskevat Kr. Erslevin -tutkimukset, Gabr. Thulinin perinpohjainen selvitys manttaalin -kehityksestä, C. W. Ramstedtin Sveanmaan sotalaitoksesta, C. G. -Malmströmin vanhimmista virkamiehistä, sekä Emil Hildebrandin, H. D. -Rydinin ja Hans Hildebrandin yleisteokset ovat kaikki meikäläisellekin -tutkimukselle tärkeitä. - -Suomalainen tutkimus tällä alalla ei voi sivuuttaa myöskään vastaavia -tutkimuksia Keski- ja Länsi-Europassa. Sikäläisissä maissa keskiajalla -vallinnut feodalinen yhteiskuntajärjestys vero- ja hallinto-oloineen on -kuitenkin pohjoismaisista ja vielä enemmän suomalaisista oloista niin -poikkeava, että hyöty vertailuista on enimmäkseen ainoastaan -välillinen; Englannin keskiaikaista yhteiskuntahistoriaa koskevat -uudemmat tutkimukset (Th. Rogersin, J. W. Ashleyn, W. Cunninghamin, Fr. -Pollockin, Fr. W. Maitlandin, N. Neilsonin, Fr. Seebohmin, P. -Vinogradoffin y.m.) ovat aiheensa vuoksi pohjoismaiselle tutkimukselle -mielenkiintoisimmat. - -Suomen keskiajan yhteiskuntahistorialla on useita kosketuskohtia -myöskin itäisen naapurimaan ja eteläisen heimoalueen vanhan -yhteiskuntahistorian kanssa. Sikäläisiä keskiajan tietolähteitä (kuten -liivinmaalaisia ja venäläisiä aikakirjoja) ja erityisiä kokoelmia ja -tutkimuksia (A. W. Hupelin, Fr. G. v. Bungen, Fr. v. Keusslerin, A. -Transche-Roseneckin, P. Miljukowin) on seuraavissa tutkimuksissa voitu -hyväksi käyttää. - - - - -I. KESKIAJAN HALLINTO- JA VEROTUSKAUDET. - - - -1. SUOMEN VALLOITUS. - - -Pysyvää, säännöllistä hallinto- ja verolaitosta voidaan ajatella -olevaksi ainoastaan järjestyneen valtiolaitoksen ja kehittyneen -yhteiskunnan yhteydessä. Mutta jo alkuisemmissakin yhteiskuntaoloissa -tavataan kaikkialla jonkinlaista hallintoa ja verotusta. Näillä -laitoksilla näyttää olevan kaksi yleistä alkulähdettä, sisäinen ja -ulkonainen, edellinen johtuva paikallisen uskonnollisen ja -elinkeinollisen elämän tarpeista, jälkimäinen valtiollisista -alistussuhteista. - -Niin oli laita muinaissuomalaisessakin yhteiskunnassa. Seuraavassa -luvussa ("Suomalaisia verotuksen ja hallinnon alkumuotoja") koetetaan -osoittaa, että Suomessa asuvilla heimoilla jo pakanuuden aikana oli -uskonnollisen uhritoimen yhteydessä kehittynyt verotusmuotoja, joita -voitiin käyttää maallisiinkin tarkoituksiin. Myöskin maanvaltaukseen -tai omistukseen perustuva aluemuodostus (pitäjä, kihlakunta) ja -yksinkertainen kansankokous-hallinto (käräjät) näyttävät täällä olleen -jo historiantakaisten heimoaikain laitoksia. - -Mutta jo niinä muinaisina aikoina liikkui myöskin valloittajia -suomalaisilla mailla. Skandinavialaisten ja venäläisten tietolähteitten -mukaan täytyi suomalaisten heimojen usein suorittaa pakkoveroja -voitokkaille vihollisille, jopa pitemminkin ajoin elää heidän -alaisuudessaan. Samat tietolähteet kertovat myöskin meikäläisten -heimojen laajoista sota- ja ryöstöretkistä, joiden seuraukset eivät -olleet vaikuttamatta kotoisiinkaan yhteiskuntaoloihin. - -Esihistoriallisten aikain heimojen ja kansain kosketukset saattoivat -olla rauhallistakin laatua. Suomen merireitit samoinkuin -mantereittenkin kauppatiet välittivät tänne aineellista ja henkistä -kulttuuria, joka on suuresti vaikuttanut niihinkin oloihin, joita nämä -tutkimukset koskevat. - -Kun ruotsalainen valloitus käänsi kansamme ulkonaiset olot kokonaan -uusille urille, on muistettava, että suomalaisella yhteiskunnalla oli -vanhoja perusteita, jotka eivät valloituksen kautta hävinneet, vaikka -tulivat uusien tarkoitusten palvelukseen. - -Kuten tunnettu ei ensimäinen ristiretki (n. 1154), joka kohdistui -"Suomeen", s.o. maamme lounaisimpaan osaan, ollut kovin mullistavaa -laatua. Valloitusretki, jota ruotsalainen paikalliskuningas johti, oli -kaikesta päättäen samanlainen tilapäinen meriretkeily, kuin -ruotsalaisten aikaisemmat sotaretket itäisillä vesillä olivat olleet ja -vielä myöhemmätkin retket olivat. Venäläisissä aikakirjoissa -mainituista 1142 ja 1164 vuosien retkistä edellinen, jolla kuten Suomen -retkelläkin piispa oli mukana, tehtiin 60 ja jälkimäinen 55 haahdella. - -"Suomen" valloitus jäi keskeneräiseksi enemmäksi kuin puoleksi -vuosisadaksi. Ruotsalaisten omassa maassa ei valtioyhteys ollut vielä -maakunnallista liittoutumista pitemmällä, verotuslaitos oli -kehittymätön ja kilpailevain kuninkaitten sukusodat lamasivat heidän -merentakaista toimintaansa. Tanskan vallanpitäjät, käyttäen hyväkseen -tilaisuutta, tekivät v. 1191 ja mahdollisesti v:n 1202 aikoina retkiä -Suomeen, mutta pysyvää ei heidänkään valtauksestaan tullut.[3] - -Kun Suomen piispain kronikka mainitsee Rodulfia Henrikki-piispan -seuraajana ja kun Turun hiippakunnasta (episcopatus) puhutaan v. -1192,[4] näyttää ainoastaan katolinen kirkko ensimäistä ristiretkeä -seuranneina levottomina vuosikymmeninä saaneen Suomessa jalansijaa, -arvatenkin yhtä paljon rauhallisen käännytystoimensa kuin pakkokeinojen -avulla. Mutta senkään olemassaolo ei ollut taattu, kuten selviää vv. -1209 ja 1221 kirjoitetuista paavin kirjeistä, joissa Suomea mainitaan -"äskettäin" ja "uudelleen" kristinuskoon käännetyksi maaksi.[5] - -Vasta tämän jälkeen alkoi todella Suomen maallinenkin valtaaminen. -Ruotsi oli viimeinkin saavuttanut valtiollisen ykseyden ja sen hallitus -järjestynyt, vaikkapa vielä sangen ahtaalla alalla. V. 1216 paavi -vahvisti Ruotsin kuninkaan vallan siinä maassa, jonka kuninkaan -edeltäjät olivat pakanain käsistä temmanneet ja johon kuningas vielä -voisi lisää valloittaa.[6] Paavin kirje ei voinut tarkoittaa muuta -maata kuin Suomea. Valloituksen suoritti loppuun voimakas ja -toimintahaluinen Folkunga-suku. V. 1249 vallattiin Häme ja v. 1293 -aljettiin Karjalassa valloitustyö, joka v. 1323 päättyi Karjalan ja -karjalaisen heimon jakamiseen Ruotsin ja Novgorodin kesken. - -Nämä valloitusretket näyttävät olleen omaa laatuaan. Ruotsin -riimikronikka kuvailee peräti loistaviksi soturijoukot, jotka -purjehtivat Hämettä ja Karjalaa valloittamaan. Valloittajain suurista -sotateoista samat kronikat kumminkin ovat aivan lyhytsanaisia, vaikka -ne muita samanaikaisia sotatapauksia laajasti kuvailevat. Kronikasta -saa sen käsityksen, etteivät hämäläiset ja karjalaiset taistelleet -viimeiseen mieheen saakka ruotsalaisia vastaan, vaan alistuivat -jokseenkin helpolla. Sellainen tulos olikin sopusoinnussa suomalaisten -heimojen ja ruotsalaisten edellisten suhteitten kanssa. Yhteistoiminta -ruotsalaisten kanssa ei ollut hämäläisille tuntematonta ennen Hämeen -Birger jaarlin retkeä; hämäläisten (jäämien) tiheät sotaretket Nevan ja -Laatokan seuduille eivät varmaankaan aina tapahtuneet ruotsalaisten -tietämättä, ja v:n 1240 kuuluisalla Nevan retkellä hämäläiset -esiintyvät suorastaan ruotsalaisten ja suomalaisten (sumien) -liittolaisina.[7] Hämeen valloittamisessa ei kaiketikaan hämäläisten -kukistaminen ollut niin tärkeä tehtävä kuin Novgorodin vallan -vastustaminen ja uhatun maan valtaaminen ja linnoittaminen, ennenkuin -Novgorod ehtisi sen tekemään. Sitä tarkoittaen riimikronikassa Hämeen -valloittamisen johdosta lausutaankin: - - jag tror at rytza konungen mistit[8] - (luulenpa ryssän kuninkaan hävinneen) - -Niinkuin kävi hämäläisten, niin vähää myöhemmin kävi osan karjalaisia. -Novgorodin liitto tai pakkovalta ei ajan mittaan ollut karjalaisille -mieliksi. Venäläiset aikakirjat kertovat v. 1269 aiotusta ja 1278 -toimeenpannusta rankaisuretkestä Karjalaan.[9] Toiselta puolen -karjalaisten suhteet ruotsalaisiin näyttävät näihin aikoihin -muuttuneen, mikä seikka varmaan on yhteydessä kirkollisen lähetystyön -tai ruotsalaisen uutisasutuksen kanssa, joka kävi ruotsalaisen -valloituksen edellä. Länsi-Karjalan rannikkoseutujen asukkaat olivat -näet kristittyjä jo ennen Torkel Knuutinpojan retkeä, kuten käy -selville ruotsalaisen kronikan Viipurin linnan perustamista koskevista -sanoista:[10] - - Ok bygdo eth hwss a then ända, - ther cristin land ather wända - ok hedhin land taka widher - - (Ja rakensivat linnan sille äärelle, - missä kristitty maa loppuu - ja pakanamaa tulee vastaan) - -Näihin Karjalan muuttuneihin oloihin nähden on luultavaa, etteivät -karjalaiset tehneet veristä vastarintaa Länsi-Karjalan ruotsalaisia -valloittajia vastaan eivätkä yleensä omavaltaisesti puuttuneet -taisteluihin, joiden ratkaisu jo aikaa sitten oli lakannut heistä -riippumasta. - -Näinpä Suomen valloitus tapahtui ajan tavallisuudesta poikkeavasti, ja -saa selityksensä edeltävistä tapauksista ja oloista. - -Ruotsalainen valloitus ja sen seuraukset herättävät -yhteiskuntahistoriallisessa suhteessa erityistä mielenkiintoa. -Saksalaisten vallattua itäisen Saksan laajat alueet hävisivät -sikäläiset slaavilaiset heimot lyhyessä ajassa miltei olemattomiin. -Samalla tavoin venäläiset valloittajat jo varhaisena keskiaikana -hävittivät lukuisia Itä-Europan suomalaisheimoja jäljettömiin. -Kummallakin näillä alueilla tuotti alkuperäisille asukkaille turmion -valloitukseen liittynyt vieras asutus, joka osittain karkoitti osittain -sisäänsä sulatti vanhan väestön. Itämeren maakuntain ja monen muun maan -historiasta nähdään, että vähälukuinen valloittajajoukko yksinäänkin on -saattanut kytkeä voitettuja väkirikkaita heimoja vuosisatoja kestävään -valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen orjuuteen. - -Aivan toisin kävi Suomessa. Valloituskauden päätyttyä Suomi -muodollisestikin tuli Ruotsin valtakunnan täysioikeutetuksi osaksi -(1362), eikä maatamme aikaisemminkaan kohdeltu sanottavasti toisin kuin -Ruotsin omia nuorempia maakuntia. Turhaan myöskin etsii vanhimmista -asiakirjoista ilmauksia ruotsalaisten ja suomalaisten heimojen -keskinäisestä rotuvihasta. Jo ensi alustaan keskiajan valtiolliset ja -yhteiskunnalliset olot Suomessa joutuivat kehitysuralle, joka jyrkästi -poikkesi eteläisten ja itäisten heimomaitten tavasta. - -Voidaan esittää useitakin seikkoja tämän omituisen ilmiön -selittämiseksi. Käy esim. ajatteleminen, että valloitetun maan olojen -sellainen järjestäminen olisi ollut korkeammalla kannalla olevan -valloittajan harkittua tointa. Sellaisia valloittajia kumminkaan tuskin -tuntee keskiajan todellinen historia, jossa sen sijaan paljon kerrotaan -ylivallan häikäilemättömästä käytöstä ja heikompivoimaisen sorrosta. -Paremmalla perusteella voidaan viitata valloittajain vähälukuisuuteen. -Jos jotain Ruotsista tullutta uutisasutusta olisikin valloituskautena -täällä tapahtunut, ei se levinnyt saaristoja ja kapeaa -rannikkovyöhykettä laajemmalle eikä missään tapauksessa riittänyt -aikaansaamaan mainittavampaa kansallisuusmuutosta valloitetuilla -alueilla. Hyvin tärkeäksi tekijäksi on vielä katsottava Suomen -maantieteellinen asema, joka ylimuistoisista ajoista nykyisiin saakka -on osoittautunut suotuisaksi täällä olevain kansallisuuksien -säilymiselle; erittäinkin oli niin laita muinaisina aikoina, jolloin -meret ja suunnattomat erämaat enemmän kuin myöhemmin pitivät Suomea -erillään naapurimaista. - -Nämä yleiset seikat selvittävät sitä puolta valloituskysymyksestä, joka -koskee vanhain kansallisuusolojen säilymistä valloituksen jälkeen. - -Mitä taas valloituskauden yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin oloihin -tulee, niin on historianesittäjäin huomio yleensä keskittynyt -valloittajiin ja Ruotsin olojen vaikutukseen Suomessa. Mutta -ruotsalaisen valloituksen omituisuus ei ollut ainoastaan siinä, mitä se -täällä teki, vaan myöskin siinä, mitä se jätti tekemättä. Valloittajain -perustamain, monessa suhteessa varsin heikkojen, yhteiskuntalaitosten -ohella havaitaan täällä valloituksen vuosisatoina ja yleensä vanhempana -keskiaikana runsasta omaperäistä kehitystä. On kerran otettava -tutkittavaksi tuo viimemainittukin puoli valloituskysymystä ja sen -tekijät. - -Näistä kotimaisista tekijöistä mainittakoon tässä ensinnäkin Suomen oma -ruotsalainen väestö. - -Tarkastellessa keskiajan oloja tapaa lounaisen Suomen ruotsalaisella -asutusalueella jätteitä ja merkkejä paikallisista sotalaitoksista, -jotka ilmeisesti ovat skandinavialaista alkuperää ja ijältään varmaan -valloituskautta vanhempia.[11] Sellaisia muistoja tavataan, niinkuin -tuonnempana tarkemmin näytetään, alueellisissa jaoissa, -oikeudenkäytössä, eräissä liikennelaitoksissa y.m. Tämä tekee -luultavaksi, että puheenaolevat seudut jo varhain Ruotsin -muinaismaakuntain tapaan itse ovat hoitaneet paikallista hallintoaan ja -kyenneet siitä vastaamaan. Varhaisella keskiajalla, valtion -keskusvallan vielä heikkona ollessa, tällä maamme ruotsalaisseutujen -maakuntaisella itsehallinnolla on ollut mitä suurin valtiollinenkin -arvo, koska siitä ensi sijassa riippui ylimmänkin hallinnon etu ja -hyöty ja ylin hallinto sitä sen vuoksi suvaitsi. Näitä vanhoja -paikallisia muotoja tavataan varsinkin Ahvenanmaalla ja siihen -historiallisesti liittyvässä Varsinais-Suomen saaristossa, vieläpä -todennäköisesti läntisellä Uudellamaallakin. Maamme vanhat ruotsalaiset -alueet siten aivan rauhallisella tavalla välittivät skandinavialaisten -yhteiskuntamuotojen leviämistä Suomeen ja jo edeltäpäin tekivät -miekkavallan ja väkivallan piirissään tarpeettomiksi. - -Suomen ruotsalaiset olivat myös kristinuskon esijoukkoja maassamme. On -hyvin uskottava Mikael Agricolan Uuden Testamentin suomennoksen -esipuheessa antama tieto, että lounaisen saariston ruotsalaiset -- -luotolaiset kalandis -- olivat kristittyjä kauan ennen kuin muun Suomen -asukkaat.[12] Viipuriin saakka ulottuva kristitty seutu, jota -riimikronikka Torkel Knuutinpojan retken yhteydessä mainitsee, -tarkoittaa todennäköisesti itäisen Uudenmaan ja Länsi-Karjalan rannikon -ruotsalaista asutusta, joka kaiketi on tullut alkuun viimeistään Birger -jaarlin retken aikana. Nämä kristityt ruotsalaiset saaristo- ja -rantalaiset, jotka olivat ikivanhoissa yhteyksissä Ruotsin asukkaiden -kanssa, ovat -- Ahvenanmaan varhainen sotalaitos varsinkin sitä -ajatusta kannattaa -- kylläkin voineet ruotsalaisten liittolaisina -ottaa osaa Suomen muitten alueitten valloittamiseen. - -Vaikka kansalliset eroavaisuudet Suomessa valloituksen aikoina olivat -paljon jyrkemmät ja merkitsevämmät kuin myöhemmin keskiajalla, olivat -lounaisen Suomen suomalaiset asukkaat jo kauan ennen valloitusta -eläneet läheisessä yhteydessä meripuolen ruotsalaisten kanssa, nousseet -samalle elinkeinolliselle tasolle kuin ruotsalaiset naapurinsa ja -omistaneet samanlaisia yhteiskunnallisia tapoja ja laitoksia kuin he. -Samoin tuo lounainen suomalainen heimo, jota kaiketi erityisesti -kutsuttiin "suomalaiseksi", vanhemmalla keskiajalla sekä -elinkeinollisesti että yhteiskunnallisesti huomattavassa määrässä erosi -sisämaan ikivanhoista heimoista, hämäläisistä ja karjalaisista. Ei -tähänkään lounaisen Suomen suomalaiseen yhteiskuntaan ruotsalainen -valloitus voinut hävittävästi vaikuttaa. - -Sisä- ja takamaan suomalaiset heimot, hämäläiset ja karjalaiset, -olivat valloituksen aikoina vielä kaskitalouteen perustuvassa -heimokuntaisessa tilassa. Mahdotonta olisi ollut Hämeen ja varsinkin -Karjalan silloisia yhteiskunnallisia oloja välittömästi muuttaa -ruotsalais-länsisuomalaisten olojen mukaisiksi. Valloittaja noudatti -ainoaa mahdollista menettelyä: määräsi verot tai sopi niistä -asukkaitten kanssa, ja jätti heidät omiin oloihinsa. Sen vuoksi -laajalla karjalais-savolaisella asutusalueella vielä vuosisatoja -myöhempään tapaamme yhteiskunnan, joka valtiollisesti ja kirkollisesti -oli sulanut muuhun Suomeen, mutta perusteiltaan oli muinaissuomalainen. -Lännessä ruotsalaiset valloittajat joutuivat tutunomaisiin oloihin, -idässä ventovieraisiin -- kummassakaan tapauksessa ei uuden -yhteiskuntalaitoksen istuttamista tarvittu eikä perinpohjaista olojen -muutosta voinut tapahtua. - - - -2. VANHIN KRUUNUNTALOUS SUOMESSA. - - -Ruotsalainen valtiojärjestys Suomessa alkoi ikäänkuin ulkopuolelta -vanhaa yhteiskuntaa, hyvin yksityisenä kruununtaloutena, joka -vähitellen laajeni yhä monipuolisemmaksi valtiolliseksi järjestykseksi -ja kaivautui yhä syvemmälle maakuntaiseen ja paikalliseen -yhteiskuntaelämään. - -Suomen valloituskauden loppupuolella oli verotus niinkuin koko -kruununtalous Ruotsissa tosin alkeellisella, vaan ei kuitenkaan aivan -kehittymättömällä kannalla. - -Vielä 11. ja 12. vuosisadoilla kaikki tärkeämmät valtion tehtävät -pohjoismaissa olivat järjestetyt maakuntaiselle pohjalle ja -suoritettiin luonnossa, paikallisina rasituksina (oikeustoimi, tiet ja -sillat, sotalaitos). Kuninkaalle lienee aluksi maksettu vain -vapaaehtoisia lahjoja suurina juhlina tai kuninkaan matkoilla ollessa. -Pakollinen veron maksaminen oli kansalle outoa ja vastenmielistä. -Tanskassa menetti Knut pyhä henkensä (1086), kun koetti saada kansaa -maksamaan henkiveroa (Nefgjald); vasta satasen vuotta myöhemmin, -Valdemarien aikana, muuttui siellä vanha mieskohtainen sotavelvollisuus -pysyväksi maaveroksi (Leding) ja kuninkaan tilapäinen matkakestitys -pysyväksi lunastukseksi (Stud). Norjassa mainitaan Harald Haarfagren -vaatineen "nefgjaldia" ja maaveroa, mutta myöhemmin onnistui kansan -päästä näistä veroista, ja vielä Magnus Lagaboterin laissa (1274) -kiellettiin kuningasta yleisiä veroja ottamasta.[13] - -Ruotsin vanhat sadut puhuvat verolahjoista (skattgiafir) ja verojen -henkiverosta (nefgiäld). Viimemainittua mainitaan historiallisessa -asiakirjassakin v:lta 1285 Vestmanlannissa maksettuna säännöllisenä -verona, mutta todennäköisesti on sekin alkuaan kuulunut vapaaehtoisiin -tai puolipakollisiin verolahjoihin. Maakuntalakien edustamana aikana, -s.o. pääasiallisesti 1200-luvulla, maksettiin Ruotsissa jo yleisesti -pysyviäkin veroja, missä laivamuonaa (skipvist) tai sotavelvollisuuden -lunastusta eli sotalomaveroa (ledungslama), missä kinkeriä kuninkaan -matkakestityksen lunastamiseksi (gingärd) tai samanaikaisesti -useammanlaisia veroja. Tähän vanhimpaan verokerrokseen on luettava -vielä sukuvero (settargiäld), joka mahdollisesti oli tuon tarunomaisen -nefgiäldin jatkoa.[14] - -Kuten E. Hildebrand on huomauttanut, eivät vanhimmat verot Ruotsissa -aina näytä syntyneen vapaan sopimuksen pohjalla; Sigtunan aikakirjoissa -kerrotaan Uplannin talonpoikain kapinan johdosta joutuneen maksamaan -veroja.[15] - -Muuten oli kuninkaan hankittava omat tulonsa ja palvelijainsa -- -ensimäisten kruunun virkamiesten -- hyvitykset osittain -yksityistaloudella, kuten muittenkin suurmiesten, osittain kuninkaalle -vähitellen myönnetyillä tai hänelle muuten karttuneilla julkisilla -eduilla: kruunun tiloista (Upsala öd; Tanskassa Konungslef), jotka jo -alkuansa lienevät olleet kuninkaan yksityisistä tiloista erotettuja -tiloja, salamurhasakoista ja sittemmin muunlaisistakin sakoista, -perijättömäin perinnöistä, sekä asumattomain maitten omistamisesta ja -asuttamisesta. - -Ensimäisten Folkunga-sukuisten hallitsijain aikana Ruotsin -kruununtalous ja verolaitos nähtävästi ripeästi edistyi ja juurtui. -Niiltä ajoilta varsinaisesti alkaa Ruotsin verotushistoria.[16] - -Suomen verolaitosta voi sanoa kirkon perustamaksi. Ensimäisen -ristiretken jälkeen oli kirkko lähes vuosisadan ainoa hallinnon hoitaja -ja verottaja Suomessa, sikäli kuin täällä hallintoa ja verotusta niinä -aikoina oli olemassa. Katolisella kirkolla oli jo Suomeen tullessaan -valmis hallintojärjestelmä, jota se saattoi sovelluttaa tänne, heti -kuin olot suinkin sen myönsivät. Tähän järjestelmään varmaan jo alusta -asti niinkuin myöhemmin kuului kirkon taloudellisten etujen valvominen. -Piispan kymmenysten ja muittenkin kirkollismaksujen suorittamisessa -tavataan Lounais-Suomessa muotoja, jotka ilmeisesti ovat peräisin -kristinuskon ensi ajoilta maassamme. - -Kuinka kauan kirkko täällä yksinänsä harjoitti verotusvaltaa, siitä ei -ole tarkempia tietoja. Eräässä keskiaikaisessa aikakirjan katkelmassa -kerrotaan, että Bero piispa 1200-luvun puolivälissä olisi luovuttanut -suomalaisten veron kuninkaan käsiin.[17] Yleisesti myöskin uskotaan -saman aikakirjan katkelman ja Suomen piispain kronikan tiedonantoa, -että kirkko (papisto) piispa Ragvaldin aikana (k. 1266) rupesi -kantamaan n.s. ruokalisäveroa (matskott).[18] - -Kirkon ja kruunun aikaisimpain verotulojen suhdetta eivät nämä -aikakirjain tiedonannot kumminkaan riittävästi valaise. Emme tiedä, -mikä se vero, "tributum", oli, jonka piispa kuninkaalle luovutti, -emmekä myöskään, oliko ruokalisävero korvaus kirkolle vähää ennen -menetetyistä verotuloista, kuten yleisesti otaksutaan. Kun näyttää -varmalta, että piispat Suomessa ovat ensimäisinä kehittäneet -paikallisverojen ulkopuolelle kuuluvaa pysyvää yleistä verolaitosta, -niinkuin yleensäkin maan keskushallintoa, ja kun 1300-luvulla huomaamme -kruunun veronkannossaan ja hallinnossaan noudattavan samoja tapoja, -vieläpä toimivan yksissä piispan hallinnon kanssa, näyttää -luultavimmalta, että mikäli kruunulle luovutettiin kirkollisia veroja -ne olivat piispan tuloja. Mutta siinä tapauksessa seurakuntain -papistolle maksettua ruokalisäveroa tuskin voi pitää kruunulle -luovutettujen tulolähteitten korvauksena. - -Kirkosta aivan riippumattakin oli jo 1200-luvulla Suomessa alkanut -säännöllinen veronmaksu kruunulle. Ahvenanmaa on todistettavasti -muinoin suorittanut merisotavelvollisuutta (ledung), johon kuuluvan -sotalomaveron (ledungslama) järjestämisessä siellä tapaamme samoja -muotoja, joita Skandinavian maissa käytettiin 1100-luvun lopulla ja -1200-luvun alkupuolella. Samantapaisia muotoja tavataan myös -Varsinais-Suomen ruotsalaisilla seuduilla. Tämä vero on vanhin tunnettu -kruununvero Suomessa. - -Keskiaikana maksettiin Suomessa yleisesti linnanvoudeille erinäisiä -lahjaveroja. Vaikkemme voi tarkemmin määrätä aikaa, jolloin nämä verot -ovat tulleet käytäntöön, voimme kuitenkin niiden laadusta ja niiden -suoritustavoista päättää, että ne ovat ikivanhoja ja kuuluvat -vanhimpaan veroryhmään maassamme. - -Yltympäri keskiajan Suomea tavataan useanlaisia kruunulle suoritettuja -karja- ja ruokaveroja, jotka kaikki kuuluvat alkuperäisenä pidettävään -kuninkaankinkeriin. Tämän veron tapaamme kehittyneenä 1300-luvun -alussa, mutta hyvin luultavasti on sekin melkoista vanhempi. - -Muita keskiajan kruununveroja -- paikalliset verot ja rasitukset tässä -sivuutamme -- emme yhtä suurella varmuudella voi väittää 1300-lukua -vanhemmiksi. - -Myöhempiin keskiaikaisiin veroihin verrattuina vanhimmat kruununverot -olivat vähälukuiset ja varmaan myöskin vähemmin raskaat. Mainittavampaa -eroa niiden ja Ruotsissa käytettyjen verojen välillä ei voi havaita. - -Varhaisen keskiajan kruununtalous Suomessakaan ei saattanut perustua -pysyviin veroihin. Kuninkaan tai hänen valtansa edustajain tuli -täälläkin hankkia suuri osa tulojansa muilla keinoin. Ruotsin vallan -alusta asti kantoi kruunu täällä sakkoja, ja kuten Yrjö Koskinen on -huomauttanut, oli kruunun sakotusvalta täällä yleensä suurempi kuin -Ruotsissa -- yksi niitä harvoja aloja, joissa Suomi esiintyy kuninkaan -voittomaana, Ruotsin vanhain maakuntain vastakohtana.[19] - -Myöskin uutisasutuksista oli kruunulla jo vanhimpana aikana Suomesta -tuloja, sillä täällä, kuten yleensä muuallakin Europassa, jo varhain -katsottiin kruunun omiksi kaikki sellaiset metsät, saaret ja -asumattomat alat, joilla ei ollut määrättyä omistajaa. - -Kruunun talouden varsinaisena pohjana keskiajan vanhimpana aikakautena -Suomessa olivat kruununkartanot,[20] joita todennäköisesti oli kaikissa -Suomen pääseuduissa. Emme tunne tarkemmin näiden kartanoiden -syntymisseikkoja, mutta voimme olettaa, että ne ainakin osittain ovat -saaneet alkunsa vanhemmilta omistajilta anastetuista maista, samalla -tavoin kuin katolinen kirkko otti haltuunsa pakanallisia uhrilehtoja. -Suomen vanhat kruununkartanot vastasivat oikeudellisesti täydellisesti -Ruotsin "Upsalan tiloja" ja pidettiin ne nähtävästi jo alusta alkaen -erillään kuninkaan yksityisistä kartanoista. Kruununkartanoiden -varsinainen kukoistusaika oli todennäköisesti 1200-luvun puolella, -sillä 1300-luvun alkupuolella, hallinnon keskityttyä suuriin -keskuslinnoihin, kruununkartanolaitos jo ilmeisesti oli rappiolla. - -Tällainen kartanolaitos sopi täydellisesti 1200-luvun yleiseen -hallintojärjestelmään, joka perustui kiertotalouteen. Siihen aikaan -näet ei vielä ollut pysyviä hallituskeskuksia, vaan kuninkaat ja -valtaherrat kulkivat joukkoineen paikasta paikkaan, kartanosta toiseen -nauttimassa veronsa ja saatavansa ja suorittamassa virkatehtävänsä. -Kruununkartanoitten mukaan Suomi jakaantui lukuisiin pieniin -kartanolääneihin, joihin kuului pääkartano sekä pienempi -"lampuotilääni", jonka asukkaat pitivät kartanon viljelykset ja -rakennukset kunnossa. Muut talonpojat kaiketi määrätyiltä alueilta -kuljettivat veronsa näihin kartanoihin ja mahdollisesti suorittivat -niihin käräjänpito-, työ- ja kyytivelvollisuutensa.[21] - -Kun kuningas harvoin lienee liikkunut Suomessa ja hänen arvatenkin oli -vaikea hoitaa kruununkartanoita omaan laskuunsa, käytettiin Suomen -kruununkartanoita varmaan yleisesti läänitykseksi kuninkaan miehille. -Nämä kruununkartanoitten läänimiehet olivat kuninkaanvallan edustajia -Suomessa ja siten maamme ensimäisiä kruunun virkamiehiä. - - - -3. LINNAKAUSI. - - -Kolmannen- ja neljännentoista vuosisatain vaihteesta alkoi Suomen -hallinnon ja verojen historiassa uusi aikakausi. Näiden aikakausien -eroavaisuuden voimme lyhimmästi ilmaista nimityksellä "kartanokausi" ja -"linnakausi", koska edellisen aikakauden tunnuksellisten -kruununkartanoitten, paikallishallinnon ja paikallisverojen sijalle -jälkimäisellä aikakaudella tulivat suuret keskuslinnat, linnahallinto -ja linnaverot. - -Tämä muutos oli yhteiskunnallisen ja valtiollisen kehityksen mukainen. -Ruotsi vähitellen joutui lähempään yhteyteen ritari- ja läänitysvaltaisen -Europan kanssa. Kallis ratsupalvelus syrjäytti pohjoismaissakin -kansanomaiset sotatavat ja joudutti sotilaallisen rälssisäädyn -muodostumista. Mahtavimmat ylimykset, kuningassuvun jäsenet etupäässä, -rakensivat suuria linnoja, pitivät kalliita hovia ja suuria -ratsumiesjoukkoja ja harjoittivat omin uhkinsa rohkeaa valtiollista -keinottelua. Kruunun linnat ja läänitykset joutuivat suureksi osaksi -korkeasukuisten, usein ulkomaalaistenkin ylimysten käsiin. - -Kruununkin oli vastaavalla tavalla muutettava hallintoansa. Koti- ja -ulkomaiset valtasuhteet pakottivat sen keskittämään voimansa varmoihin -linnoihin ja hankkimaan palvelukseensa suurempia ratsujoukkoja; uudet -olot muutenkin suuresti laajensivat kruunun toimialoja ja -virkamiehistöä. - -Tähän kaikkeen ja lisäksi kuninkaan suuresti laajenneeseen -hovitalouteen tarvittiin paljon varoja, sitäkin kipeämmin kun kruunu -läänitysten kautta menetti suuren osan entisiä tulojansa. Kruununtalous -muuttui monimutkaiseksi läänitystaloudeksi (tilitys-, sopimus-, pantti- -y.m. läänit), mutta yleinen, kansan suurta enemmistöä koskeva seuraus -ajan yhteiskuntakehityksestä oli verojen ja rasitusten suuri -kasvaminen. - -Suomessa niinkuin Ruotsissakin oli linnatalous tämän uuden järjestelmän -varsinaisena keskuksena ja ylläpitäjänä. Tänne perustettiin suuria -linnoja, joista tuli laajain linnaläänien -- Suomen historiallisten -maakuntain -- sotilaallisia ja hallinnollisia pääpaikkoja. Viipurin -linnan perustamista voitaneen pitää uuden kauden alkumerkkinä, sillä -tämä linna riimikronikan mukaan alun pitäin rakennettiin kivestä ja -tuli heti laajemman valtiollisen toiminnan tukikohdaksi. Muut -suuret maakuntalinnat muodostettiin nähtävästi vanhemmista -kuninkaankartanoista ja kartanolinnoista. Ainakin jo v. 1308 oli -maassamme kolme suurta linna-aluetta -- Turun, Hämeen ja Viipurin --, -joita niiden linnain päälliköt hallitsivat.[22] V. 1326 mainitaan -Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa, vieläpä Hämekin ja -"muita maita" Turun linnan alueeseen kuuluvina,[23] mistä -päättäen maassa puheenalaisena aikana oli vain kaksi päälinnaa. -Ahvenanmaalle, läntiselle Uudellemaalle ja Satakuntaan myöhemmin -1300-luvulla rakennetut maakuntalinnat, jotka täyttivät vanhempain -kruununkartanoitten sijan, olivat, kuten Pohjanmaankin maakuntalinna, -hallinnollisesti verraten itsenäisessä asemassa, mutta niiden -valtiollista ja sotilaallista merkitystä ei voi verrata Turun ja -Viipurin linnain merkitykseen. - -"Hallintoon -- lausuu Styffe 1300-luvun Ruotsista -- kuului oikeittain -vain linnain ja niiden miehistöjen ylläpitäminen, missä linnoja oli, -sekä kruunun tulojen kokoaminen läänistä".[24] Paikalleen sanottu -Suomestakin. Linnahallinto ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista, -kuin tästä ehkä voisi luulla, vaan kehittyi se kylläkin monimutkaiseksi -vanhain ja uusien tapain kudokseksi. - -Linnatalous nieli nyt kaikki vanhat verot, ja lisää veroja tarvittiin -välttämättä. Silloisella asteellaan kruunu vielä eli kädestä kärsään -kykenemättä omasta kohdastaan mitään aikaan saamaan; pienimpiinkin -uusiin menoihin tarvittiin ammentaa varoja alkulähteestä, talonpojan -voimasta tai aitasta ja kukkarosta. - -Näinä linnainrakennusaikoina linnatyövelvollisuus monenmoisine -rakennusaineveroineen, ajoineen, "pitkine töineen" ja päivätöineen tuli -yleiseksi pysyväksi rasitukseksi. Tunnettua on, että Albrekt -Meklenburgilainen v. 1367 käski siirtää pois Kokemäellä olevan linnan, -koska se tuotti kansalle liikoja rasituksia, ja että Viipurin ja -Uudenmaan linnaläänin talonpojat samaan aikaan niskoittelivat -säännöllisten kruununverojen ja palvelusten (seruicia) suorittamisessa -Viipurin linnaan.[25] Margareta kuningattaren aikana päivätyöveroja -Ruotsissa erityisesti järjestettiin. Kaikesta päättäen tämä rasitus -Suomessa oli hyvin kiusallinen ja aiheutti työkapinoita ja lakkoja, -jollaiset myöhemminkin uuden ajan alussa olivat hyvin tavallisia. -Kaikissa päälinnoissa, varsinkin Viipurin linnassa, myöhemmin ajoittain -myöskin parissa sivulinnassa (Raaseporissa ja Kastelholmassa) -ylläpidettiin lukuisaa varustusväkeä, johon pääasiallisesti kuului -ratsumiehiä eli "huoveja". Linnaväkeä ja sen ratsuja elätettiin -kiertotapaan, kuljettamalla niitä pitäjissä ja verokunnissa -ruokaruotsilla. - -Alkujaan kaiketi sellainen kestitys ja ylläpito kuului ainoastaan -kiertomatkoilla liikkuvalle kuninkaalle (kuninkaan-kinkeri); Ruotsin -maakuntalait eivät muunlaista matkaveroa tunne tai tunnusta. Myöhemmin -siitä siellä kehittyi pysyvä kruununhevosten syöttövero (årliga hästar, -kungshästar). Suomen ruokaruotsi oli toisenlainen, sillä täällä -kulkivat miehet ratsujensa mukana ja kiertoretki oli samalla verojen, -rästien ja sakkojen ulosottomatka. Se oli siten mitä tärkein osa -linnahallinnosta ja todennäköisesti sen mukana kehittynyt, joskin se -alkujuuriltaan saattoi olla vielä vanhempi. - -Turun ja Viipurin linnain isännät olivat useimmiten sijaiskuninkaan -vallalla varustettuja valtakunnan virkamiehiä, ja muittenkin linnain -voudit hoitivat lääninsä hallintoa hyvin itsenäisesti. Tämä hallinto -tapahtui samaan ikivanhaan kiertotapaan, jota aikaisemmin lienee -noudatettu kartanokauden hallinnossa niihin kuuluvilla alueilla. -Linnanisännät siis tekivät säännöllisiä kiertomatkoja pitääkseen -käräjiä ja valvoakseen veronkirjoitusta ja -kantoa, omia erityisiä -saataviansa unohtamatta. Alemmillakin virkamiehillä, alavoudeilla, -kirjureilla, yksin kyökkimestareilla ja kellarirengeillä, piti näillä -jokatalvisilla ja -kesäisillä voudinmatkoilla olla lahjansa ja -saatavansa. Nämä vanhat voudinkestitykset ja käräjäkinkerit sulautuivat -pian erityiseksi nimismiesveroksi, joka kuitenkin vasta 1400-luvulla -esiintyi täysin muodostuneena säännöllisenä paikallisverona. - -Tämän yhteydessä on huomautettava oikeuslaitoksen eristymistä -linnahallinnosta ja joutumista uudenlaisten laamannien ja -kihlakunnantuomarien hoidettavaksi, mikä muutos lienee tapahtunut -Maunu Eerikinpojan maanlain käytäntöön tullessa 1300-luvun -loppupuolella. Linnaläänien jakautuminen pienempiin kihlakuntiin ja -nimismiehenptäjiin näyttää olleen edellämainitusta kehityksestä -riippuva seuraus. - -Selväpiirteisen kuvan linnakauden verojärjestelmästä antaa Maunu -Eerikinpojan v. 1340 laatima asiakirja, jolla hän neljäksi vuodeksi -luovuttaa Turun, Hämeen ja Viipurin linnat Dan Niilonpojalle. -Asiakirjan mainitsemat verot jakautuvat seuraaviin ryhmiin: (1) -kuninkaanvero, joka Suomesta (Turun läänistä) ja Ahvenanmaalta oli -kuninkaalle edelleenkin kokonaisuudessaan lähetettävä ja johon kuului -turkiksia, selvää rahaa, voita ja karjaa, sekä "kuninkaan karpio"; (2) -linnain rakennusverot ja (3) linnanvoudin- ja linnaväen-verot.[26] V. -1346 laatimassaan jälkisäädöksessä Maunu kuningas ja Blanka kuningatar -luettelevat Suomesta tulevina kuninkaan saatavina veron, selvän rahan, -ruiskarpion ja haukkaveron.[27] Tästäkin asiakirjasta näemme, mitä -veroja siihen aikaan oli kuninkaalle Ruotsiin lähetettävä. - -Vaikka useat keskiajan verot olivat samat tai samanlaatuiset koko -maassa tai suuressa osassa maata, oli kuitenkin jokaisella -linnaläänillä oma yhdenmukainen, mutta muista lääneistä poikkeava -verolaitoksensa. Nämä osittain hyvin suuretkin eroavaisuudet johtuivat -eri heimojen alueitten ikivanhasta taloudellisesta kannasta ja -tavoista, mutta epäilemättä myöskin siitä, että kunkin linnanläänin -verolaitos oli järjestetty läänin muodostamisen yhteydessä, eri aikana -ja eri oloissa. - -Mutta linnakauden veroissa oli samankin läänin alueella suuria -paikallisia eroavaisuuksia. Niin etenkin nimismiesverossa; Hämeessä ja -Varsinais-Suomessa sitä tuskin kahdessa pitäjässä maksettiin samalla -tavalla. Tämä omituinen kirjavuus on selitettävä linnakauden -valtiolaitoksen jo ennen mainitusta kehittymättömyydestä ja -heikkoudesta. Ei ollut vielä keinoja, joilla verotus olisi saatettu -järjestää yhdenmukaisesti ja pysyvästi koko valtakunnassa. Veroista oli -kruunun sovittava maakuntain, kihlakuntain ja pitäjäin kanssa -- niitä -vastaan oli hallituksella kyllin sanan- ja arvovaltaa.[28] Samaa -valtiolaitoksen heikkoutta todistaa verojen jakamis- ja -kantamistapakin, kruunu kun yleensä peri lääniltä, kihlakunnalta tai -pitäjältä määrätyn joukon veroesineitä tai määrätyn summan rahaa, mutta -ei puuttunut niiden jakamiseen yksityisten maksajain kesken, jotka -siinä kohden jäivät oman paikallishallintonsa varaan; miten verot -lopulta tasattiin, se toisinaan pysyi verokunnan talonpoikain -salaisuutena -- kunnes Kustaa Vaasa sitäkin seikkaa rupesi peräämään. - - - -4. YLIMÄÄRÄISET VEROT. - - -Linnakauden verottajalle eivät riittäneet lisätytkään vakinaiset verot. -14. vuosisadan alusta alkaen otettiin kansalta ehtimiseen ylimääräisiä -veroja eli apuveroja milloin mitäkin tarkoitusta varten. Ensimäisiä -apuveron ottajia Suomessa lienee ollut Birger kuninkaan veli Valdemar -herttua, joka v. 1302 tuli Suomen herttuaksi ja lääniherraksi.[29] -Valdemar ja Eerik herttuat samoinkuin kuningaskin olivat tavattoman -ankarain veronkiskojain maineessa. Kuninkaan verotustoimet saivat -näihin aikoihin Gotlannin, Helsinglannin ja Smålannin talonpojat -nousemaan vaarallisiin kapinoihin. Herttuain tiedetään v:sta 1310 -alkaen joka vuosi ottaneen n.s. "markka"-veroja (markgälder), joita -maksettiin talonpojan omaisuuden ja perusteella kolmekin kertaa samana -vuonna, markka (täysitilalta) kullakin kerralla. Markkaverojen ohella -tai lomassa Valdemar herttua kiristi myöskin ylimääräisiä kinkerejä. -Niinpä vaati hän kultakin talonväeltä (hjonelag) lehmän, 6 leiv. -silavaa ja 6 leiv. voita, ja kultakin talonisännältä pannin maltaita, -saman verran ohrajauhoja, kanan ja 1/2 hanhea, ennen määrätyn 15 -ruispannin ja 1/6 härän lisäksi. Nämä verot epäilemättä joutuivat ensi -sijassa herttuan alaisen Suomen asukkaiden suoritettavaksi.[30] Myöskin -Suomen kirkkoa herttuain kiristykset näkyvät koskeneen, kuten ilmenee -paavin v. 1317 antamasta suojeluskirjasta, joka oli osoitettu m.m. -Turunkin piispalle.[31] - -Tällaiset verotusolot saattoivat Ruotsin valtaneuvoston v. 1319 -tekemään ylimääräisiä veroja vastaan tunnetun päätöksensä, jolla -laittomat verot kiellettiin. Maunu Eerikinpojan maanlain mukaan oli -kuninkaalla lupa ottaa apuveroa ainoastaan muutamissa määrätyissä -tapauksissa. Mutta hyvät päätökset ja säännökset eivät näy vähentäneen -näitä veroja. Uusi markkavero (pro solucione marce) määrättiin v:n 1326 -aikoina Skarassa tehdyllä sopimuksella suoritettavaksi niinkuin näkyy -Matti Kettilmundinpojan jälkisäädöksestä, jossa myöskin mainitaan tätä -veroa olleen Suomesta (Varsinais-Suomesta) suoritettavana 200 -hopeamarkkaa.[32] Skenningessä v. 1335 tehdystä päätöksestä selviää, -ettei valtakunnan rahvaan rasittaminen, varsinkaan laiton kestitys ja -kyyditys, ollut tauonnut, ja Lödösen herrainpäivillä 1346 tehtiin -jälleen turhia päätöksiä ylimääräisiä kinkerejä ja rakennusveroja -vastaan. Messeniuksen tiedon mukaan Suomen herttua Pentti Algotinpoika -1350-luvulla verotuksillaan rasitti Pohjanmaata.[33] Seuraavalla -vuosikymmenellä Albrekt Meklenburgilainen vaati Ruotsin valtakunnan -papistolta ja aatelilta tavattoman raskaan tilapäisen tuloveron.[34] - -Vuosisadan loppupuolella ylimääräisten verojen maksaminen jo oli -juurtunut tapa Suomessa. Bo Joninpojan v. 1381 suomalaiselle -rälssimiehelle antamassa vapautuskirjassa niitä mainitaan vuotuisen -veron rinnalla niinkuin ainakin säännöllisiä maksettavia.[35] V. 1387 -kuningas nimenomaan valtuutti läänitysmiehensä Jaakko Djeknin -vuosittain kantamaan lääniksi saamaltaan alueelta tarkoin määrätyn -avun,[36] joka yksityiskohdissaankin muistuttaa lounaisessa Suomessa -vielä uuden ajan alussa suoritettua ruoka- ja karjaveroa -(kuninkaankinkeriä). - -Mielenkiintoista on puheena olevaa veroläänitystä koskevassa -asiakirjassa tavata "bedhas" sana, sillä sitä käytetään siinä samassa -merkityksessä kuin vanhan saksan "Bede" sana, joka merkitsi -ruokaveroa.[37] Esikuvat, joita Ruotsin valtakunnassa tähän aikaan -verotuksessa pidettiin, olivatkin enemmän keskieuroppalaisia kuin -kotimaisia. - -Myöskin markkaverot olivat näihin aikoihin niin yleisiä, että sitä -tarkoittava verosana "markagield" (margeld) tuli pysyväksi rahaveron -nimeksi,[38] jollaisena se vielä uuden ajan alussa esiintyi suuressa -osassa Suomea. - -Raskaimmillaan lienevät verot keskiaikaisessa Suomessa ja Ruotsissa -olleet varhaisempain unionikuninkaitten aikana. Margareta kuningatar ei -ollut heistä vähimmin vaativa. Ruotsin valtaistuimelle noustessaan -hänelle myönnettiin koko Ruotsin valtakunnasta "kuningattaren markaksi" -nimitetty apuvero, jota "jokaisen miehen" oli maksettava markka Ruotsin -rahaa tai vastaava arvo määrättyjä verotavaroita. Vähää myöhemmin, -luultavasti Eerik Pommerilaisen kuninkaaksi valitsemisen yhteydessä -(1396), tuli maksettavaksi n.s. "15 markan vero", jota suoritettiin -kuten näyttää täysiverottain. Tätä veroa maksettiin v:een 1403 saakka, -jolloin se lakkasi ja sen sijaan suostuttiin uuden markkaveron -suorittamisesta. Samaan aikaan Ruotsin valtakunnanneuvosto myönsi -linnain muonittamiseksi suuren kinkeriveron, johon joka miehen oli -maksettava lehmä, 2 lammasta, voita ja rukiita.[39] - -Aivan sanan mukaan ei siis ollut uskottava kuningattaren vakuutuksia -eikä Thord Bonden sitoumusta v. 1403 pitää Viipurin läänin asukkaille -"Eerikin lakia ja oikeutta".[40] - -Muuttuneet valtiolliset ja taloudelliset olot, mutta etenkin suuret -kansanliikkeet lienevät olleet päävaikuttajana siihen, että raskaammat -apuverot myöhemmin 1400-luvulla olivat verraten harvinaisia. -Riimikronikka kertoo Kristoffer Baijerilaisen vaatineen tavattomia -kestityksiä ja Kristian I:n ottaneen uuden laittoman veron.[41] Nämä -verot mainitaan otetuiksi Ruotsista, mutta arvatenkaan ei Suomeakaan -unohdettu. - -Keskiajan lopulla olivat apuverot Suomessa jälleen hyvin tavallisia. -Vuosien 1504-1513 aikoina koottiin läntisen Suomen linnalääneistä -moneen kertaan apuveroja, jotka suoritettiin pääasiallisesti rahassa, -mutta myöskin verokappaleissa.[42] Kustaa Vaasa oli ahkera käyttämään -tätä perintötapaa, ja ne muodot, joissa apuveroja hänen aikanaan -otettiin, luultavasti olivat samoja, joita pitkin myöhempää keskiaikaa -käytettiin. - -Keskiajan ylimääräiset verot jakautuvat kahteen päälaatuun: (1) rahassa -suoritettuihin (tai laskettuihin) markkaveroihin, joita maksettiin -monenlaisilla perusteilla -- omaisuus- ja tuloverotkin olivat -tunnettuja --, ja (2) kinkeriveroihin, joita suoritettiin -verokunnittain. Nämä verot ilmenivät Ruotsin valtakunnassa kasvavan -ylimysvallan mukana ja olivat raskaimpia muukalaisten häiritsijäin -aikana. Näiden raskaitten verojen suorittaminen Suomessa todistaa, -ettei maamme niiden aikana ollut aivan huonossa taloudellisessa -tilassa. - - - -5. UUDISTUKSIA 1400-LUVULLA. - - -Eerik Pommerilaisen hallitusajasta voidaan jälleen lukea uuden verotus- -ja hallintokauden, keskiajan viimeisen, alku. Tällä aikakaudella astui -valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään pari uutta tekijää: Ruotsin -kotimainen puolue ja kapinoiva kansa. 1400-luvun verohistoria -Suomessakin on senvuoksi paljon vaiherikkaampi ja tärkeämpi kuin -edellisen vuosisadan. Pääasiassa kyllä vero-olot vieläkin pysyivät -entisellä linnatalouden pohjalla, mutta nyt niissä tapahtui -perinpohjaisia muutoksiakin ja järjestelyjä osittain valtion -rahataloudellisten tarpeitten osittain veroamaksavan luokan eduksi. -Ylipäänsä tulivat vero-olot 1400-luvulla maassamme entistä paljon -vakaammalle kannalle ja järjestyivät muotoihin, jotka sitten pysyivät -käytännössä kauas uudelle ajalle saakka. - -Keskiajan vero-oloissa oli veroamaksavan kansan kannalta kolme arkaa -kohtaa, jotka pitivät parannusvaatimuksia vireillä: ensimäinen oli -suoranainen verojen kasvaminen, toinen veronalaisen maan joutuminen -rälssin alle, minkä kautta veroa maksavan maan kuorma tuli -raskaammaksi, ja kolmas vihdoin verojen epätasainen jako yksityisten -veronmaksajain kesken. Näistä kysymyksistä on ensimäistä jonkun verran -jo edellisessä käsitelty; nyt on kohdistettava huomio toisiin. - -Kuten eräästä v:n 1334 asiakirjasta ilmenee, oli Suomessa jo siihen -aikaan -- ellei jo aikaa ennen -- syntynyt selvä ero veromaan ja -rälssimaan välille.[43] Siihen aikaan jo, kuten samasta asiakirjasta -voi päättää, rälssimiesten maanostojen ja -anastusten vuoksi veromaa ja -kruununtulot huolta herättävästi vähenivät. Nämä epäkohdat saivat Maunu -Liehakon yrittämään, vaikka ei jatkamaan, jonkunlaista rälssin -supistumista ja rälssin alle joutuneen veromaan peruutusta; -rälssioikeuksien parempaa valvomista varten hän m.m. rupesi -antamaan rälssikirjoja.[44] Riimikronikan mukaan myöskin Albrekt -Meklenburgilainen yritti peruuttaa kruunulle kolmatta osaa aatelin ja -kirkon anastamia tiloja. Mutta vasta Margareta kuningattaren aikana -huomattiin vaaralliseksi lykätä parannusta. - -Eerik Pommerilaista kuninkaaksi valittaessa päätettiin Ruotsissa, että -kaikki verotilat, jotka Albrekt Meklenburgilaisen hallitsijaksi -tulemisesta ruveten (1363) olivat joutuneet rälssin alle, olivat -palautettavat entisille omistajilleen, anastetut tilat ilman korvausta, -ostetut tilat maksamalla kauppahinnan takaisin. Palauttaminen aiottiin -saada toimitetuksi puolessa vuodessa. Se vei Ruotsissa kolmetoista -vuotta, mutta olikin perinpohjainen, sillä tuhansia taloja lasketaan -sen kautta jälleen joutuneen veronalaiseksi; yksin Vesteråsin läänissä -oli palautettuja tiloja 500.[45] - -Suomessa tapahtui peruutus pääasiallisesti keväällä 1405 pidetyissä -etsikkokäräjissä, joissa tuomarina ja syyttäjinä toimivat kuninkaan -valtuuttamat luottamusmiehet. Kutakin kolmea neljää veropitäjää varten -pidettiin etsikkokäräjät, tammi-, maalis- ja huhtikuussa 1405 Turun -läänissä, helmikuussa Hämeessä, maaliskuussa Raaseporin läänissä. -Kruunun saalis oli niissä paikoin, joista tietoja on, sangen runsas, ja -epäilemättä voidaan koko peruutuksen tulos arvioida sadoiksi -tiloiksi.[46] - -Tämän peruutuksen kautta tuli rälssi- ja veromaan ero entistä -selvemmäksi, ja seuraavina aikoina sekä kruunu että talonpojat pitivät -tarkemmin silmällä, ettei veronalaista maata niin helposti kuin ennen -päässyt pujahtamaan rälssin alle. Sellainen vaara pyöri, milloin esim. -rälssitilalla oli allaan veromaata tai kun rälssimiehet vaihtoivat -toistensa kanssa eri pitäjässä olevia sekaluontoisia tilaryhmiänsä. Kun -esim. Ulvilassa olevan Koiviston ja Huittisten pitäjässä ja kylässä -olevain rälssitilain omistajat v. 1419 vaihtoivat näitä tilojansa, niin -järjestettiin asia siten, että Huittisten tilain puolesta tuli -pysyvästi suoritettavaksi kruunulle kahden savun verot, ja molemmat -pitäjät myönsivät, että kahden kuninkaansavun verot olivat -täydellisesti korvatut, niin etteivät kruunun tulot olleet -vähentyneet.[47] Samoin, kun Yläneen ja Danskilan (Pöytyän veropitäjää) -omistajat v. 1421 vaihtoivat näitä tiloja, pitäjä antoi samanlaisen -todistuksen.[48] - -Myöskään kirkollisten tilain verovapaudet eivät näinä aikoina olleet -yhtä helpot kuin ennen. Kemiön pitäjäläiset vaativat v. 1432, että -eräästä sikäläisestä tuomiokirkon tilasta, jonka verorästit pitäjä oli -suorittanut, oli tuomiokirkon itsensä vastedes maksettava verot, ellei -talo voisi nauttia verovapautta.[49] Pöytyän ja Ruskon asukkaat ottivat -v. 1432 maksaakseen erään talon verot, jotta piispa saisi sen pitää -verovapaana.[50] Kolmantena tämäntapaisena esimerkkinä mainittakoon, -että kun v. 1449 piispa valitti Ahvenanmaan pappiloita vastoin Ruotsin -lakia verotetun, tuomittiin pappilat tosin veroista vapaiksi, mutta -lisättiin, että jos pappiloille oli jotain veroa laskettu, tuli -pitäjäläisten siitä vastata, ja että pappikin itsensä tuli suorittaa -verot siltä maalta, mitä niillä oli enemmän kuin laki määräsi.[51] -Tapaukset tällaiset osoittavat, että veroasioita nyt toisinaan -hoidettiin enemmän vanhain lakien henkeen kuin edellisellä -linnakaudella oli ollut tapana. - -Merkillinen Eerik Pommerilaisen ajan verouudistus oli hänen kuuluisa -verojen rahamuutoksensa, joka pantiin toimeen useissa Ruotsin -maakunnissa ja Suomessa. Tämän muutoksen kautta kuningas, sanotaan -Henrik Königsmarkin neuvosta, koetti saada mikäli mahdollista kaikki -kuninkaalle tulevat verot arvioiduksi ja kannetuksi rahassa. Meillä -sellainen sopimus saatiin aikaan kuninkaan käydessä Suomessa -luultavasti 1407. Itse sopimuskirjaa tai sopimuskirjoja ei ole -säilynyt, mutta vv:n 1414 ja 1419 asiakirjoista näkyvät ainakin asian -pääkohdat. Veroa oli maksettava kultakin savulta 5, koukulta 2 ja -bolilta 10 markkaa "eikä enemmän". Vero oli laskettu Turun rahassa[52] -sellaisen kurssin mukaan, että Turun äyrityinen luettiin 6, Preussin -killinki 8 ja Tallinnan killinki 3 (Ruotsin) penningiksi. Kaikkia -veroja ei kuitenkaan vaadittu rahassa, vaan voitiin rahan arvo -suorittaa tavallisissa verokappaleissa eli n.s. "arvoäyreissä" -(värdören). - -Paitsi säännöstä rahassa arvioidusta pääverosta sisälsi sopimus vielä -määräyksiä linnain työveroista, joita niinikään muutettiin rahaksi. -Kaikenlaiset kinkerit ja kestitykset sitävastoin olivat kielletyt -- -niitä oli suoritettava ainoastaan kuninkaan tai kuningattaren maassa -käydessä tai erikseen niitä vaatiessa. Kieltoa ei kuitenkaan -noudatettu, kuten kuninkaan omista kirjeistä kyllä selviää. - -Myöhemmin kuningas myönsi Turun läänin asukkaille vielä joitakin -lisähelpotuksia "arvoäyrien" hinnoitteluun, verojen kuljetukseen ja -maksuaikaan y.m.s. nähden.[53] - -Verojärjestelynsä yhteydessä laitatti hallitus nyt, kuten näyttää ensi -kertaa, suuresta osasta Ruotsia ja Suomea tarkempia maa- tai -verokirjoja, joihin oli yksityiskohtaisesti merkitty kunkin seudun -veroyksiöt ja suoritettavat sekä muut vero-olot. Tästä tietolähteestä -on säilynyt vain muutama niukka v:n 1413 verokirjasta tehty ote, jotka -Hausen on julaissut.[54] - -Suomesta tulevat verot ovat näissä lyhyissä otteissa merkityt rahassa; -tuotteissa maksetuksi tai maksettavaksi on merkitty ainoastaan osa -Ahvenanmaan ja Kemin veroja. Viipurin läänistä ei otteissa mainita -sanaakaan; arvatenkin se lääni on jäänyt Eerik kuninkaan -verojärjestelyn ulkopuolelle. Veroyksiöinä on otteissa lueteltu Turun -läänissä savut (1546), bolit (54) ja koukut (345 1/6), Satakunnassa -savut (837 1/2), bolit (17) ja koukut (664), Raaseporin läänissä -pitäjät (8), bolit (102) ja miesluku (1011), Korsholman läänissä savut -(Mustasaaressa 120, Kyrössä 160, Kemissä 20, "Rannassa" 40, Torniossa -30), Hämeenlinnan läänissä toisessa osassa nimismieskunnat (8) ja -koukut (400) ja toisessa osassa koukut (555 3/4 ja 2 1/2 kuudesosaa) -sekä Ahvenanmaalla talonpojat (526) ja nautakunnat (65 1/2). - -Huomiota herättää, etteivät veroyksiöt kaikkialla olleet samat saman -läänin alueella. Niinpä Turun läänissä tavataan ikivanhain -ruotsalaisten bolien ja hämäläisten koukkujen ohella myöskin savuja. -Tällainen veroyksiöiden kirjavuus on muisto kartanokauden aikaisista -verotusoloista. Savut, jotka v. 1413 olivat yleisiä laajoilla aloilla, -näyttävät edustavan uudempaa verotusta. - -Veroyksiöiden suoritettavat maksut ovat yleensä suuremmat kuin -alkuperäisessä sopimuksessa määrätyt, mikä johtunee osittain siitä, -että maksut on merkitty Turun rahassa, joka oli 1/4 halvempaa kuin -Ruotsin raha, osittain ehkä siitä, ettei rahaverosopimus ollut -kaikkialla samanlainen. - -Eri alueitten loppusummat tekivät: - - Turun läänin 9 832 mk - Satakunnan 5 882 mk - Korsholman läänin 2 300 mk - Tornion 150 mk - Hämeenlinnan läänin 4 222 mk 4 äyrit. - Ahvenanmaan (ilman tuotteiden arvoa) 643 mk - koko alue 23 029 mk 4 äyrit. - -Turunkin rahassa laskettuna ja huomioonottaen, etteivät kaikki verot ja -rasitukset sisältyneet tähän rahaveroon, olivat nämä loppusummat -korkeat ja verot maksajille raskaat. Sata vuotta myöhemmin nousivat -kruununverot, mukaan luettuina rahaksi muutetut verotavaratkin, samalta -alueelta tasaisin luvuin n. 15 000 silloiseen (arvoltaan alenneeseen) -markkaan.[55] - -Tämä osoittaa, että Suomen taloudellinen tila viisisataa vuotta sitten -oli keskiajan loppukauteen verraten harvinaisen hyvä tai että -- se on -luultavampaa -- silloinen verotus oli harvinaisen ankara. Aikalaiset -eivät Eerik Pommerilaisen veronuudistuksiin olleet tyytyväisiä. -Riimikronikka sisältää pitkiä valituksia veroparsellimuutoksen -turmiollisuudesta ja silloisten verojen raskaudesta.[56] Toiselta -puolen ei kuninkaan valtiollisten vastustajain moitteita voi käsittää -puustavillisesti. Eerik Pommerilainen tuli Suomessa tunnetuksi myöskin -veronhuojennuksistaan; eivätkä ne olleet ainoat hänen parannuksensa -täällä. Toimeenpantu verojen järjestely oli jo itsessään edistysaskel. -Mutta tämä kaikki ei voi kumota sitä tosiasiaa, että verot hänen -aikaansa olivat hirvittävän raskaat. - -Taloudelliseen tyytymättömyyteen yhtynyt valtiollinen ja kansallinen -tyytymättömyys, jota erityiset seikat kiihottivat, saivat Ruotsissa v. -1434 Engelbrektin kapinan puhkeamaan. Alkaneessa taistelussa veroseikat -olivat aivan etualalla. Ensi töikseen helpotti Engelbrekt rahvaan -veroja kolmanneksella. Myöskin kuningas suostui rauhansovitteluissa -melkoisiin veronalennuksiin -- talonpoikain jouset merkitsivät näinä -levottomina aikoina tavallista enemmän ja kaikki tekivät heille nyt -myönnytyksiä. - -Suomenkin talonpojille tuli vuoronsa. Juhannuksena 1436 Ruotsin -valtaneuvosto, arkkipiispa Olavi, drotsi Kristiern Niilonpoika ja -marski ja valtakunnan päämies Kaarle Knuutinpoika etunenässä, antoi -merkilliset kaksi julistustansa, joista toisella uskollinen ja -kuuliainen Suomen rahvas, kun se oli luvannut olla kapinapäällikköä -itselleen nostamatta, otettiin Ruotsin hallituksen suojelukseen ja -luvattiin sille samat veronhuojennukset kuin valtakunnan muullekin -rahvaalle, ja toinen lähemmin määräsi verojen alennukset ja järjesti -koko verotuksen. - -Todennäköisesti Suomen talonpojat saivat kaksinkertaisen -veronalennuksen: ensinnä kolmanneksen alennuksen, joka asiakirjan -ilmoituksen mukaan oli jo v. 1435 tullut toimeenpannuksi, ja toiseksi -sen erityisen alennuksen, joka järjestettiin v. 1436.[57] - -Edellisen alennuksen perusteluissa mainitaan, että vero oli -kuudentoista vuoden ajat ollut kolmatta osaa korkeampi kuin muutoin sen -kautta, että Turun äyrityinen, joka ennen oli vastannut 6 penninkiä eli -1/4 äyriä, oli alentunut arvossa 4 penningin eli 1/6 äyrin arvoiseksi. -Tällainen veronnousu tuntuu kummalliselta ja mainitun laskelman -pätevyyttä on epäilty. Laskelma on kuitenkin ymmärrettävä. Suomen -veronmaksajille oli todella myönnetty sellainen etu, että he -veronmaksussaan saisivat lukea Turun äyrityisen 6 penningiksi, niinkuin -Eerik kuninkaan kirjelmässä v. 1414 nimenomaan selitetään.[58] -Myöhemmin (v. 1419) oli Turun rahan huonontuessa kuitenkin ruvettu -Turun äyrityistä laskemaan vain 4 penningiksi. Veronmaksajat eivät siis -saaneet nauttia ennen luvattua etuansa, vaan oli heidän maksaminen -kolmattaosaa suurempi vero. Mutta taloudellisestikin oli vero varmaan -ylentynyt. Hinnat Suomessa olivat suhteessa oman maan käypään rahaan -(Turun äyrityiseen) ja, kuten keskiajan hinnat yleensä, sangen hitaasti -seurasivat rahan hopea-arvon alentumista. On siis hyvin luultavaa, -etteivät hinnat Suomessa puheenaolevana aikana olleet nousseet samassa -suhteessa kuin rahan metalliarvo oli alentunut, ja että siis -veronmaksajat, joiden täytyi suorittaa veronsa käypää hintaa -kalliimmasti, joutuivat tuntuvaan vahinkoon. V:n 1436 veronalennus ei -siinä kohden ollut mikään oikea alennus, vaan ainoastaan palaus -entiselle kannalle. - -Erityisen alennuksen järjestely sisälsi seuraavat päämääräykset: (1) -kaikki maa, mikä tähän saakka oli tullut rälssiksi ja saanut laillisen -vahvistuksen ja mitä ei ennen oltu poistettu veronalaisesta maasta, oli -nyt siitä poistettava, niin ettei mitään erimielisyyttä siitä voisi -syntyä rälssimiesten ja talonpoikain välillä; (2) sen jälkeen oli -(varmaan siten syntyneen veronmaksuvähennyksen korvaukseksi) -vähennettävä talonpojilta joka viides savu, ja miesluku ja markkaluku -(s.o. veroyksiöltä suoritettava veromäärä) jäävä siksi, minä se silloin -oli; (3) kaikki savut, koukut ja bolit oli tasoitettava pitäjäin kesken -arviomiesten tutkimuksen mukaan; (4) linnantyö- ja -rakennusverot, -jotka olivat muutetut rahaveroksi, oli poistettava rahaverosta -kohtuullisen arvion mukaan.[59] - -V:n 1436 verojärjestelyllä on kaikesta päättäen ollut suuri vaikutus -maamme vero-oloihin keskiajan loppupuolella. Sellaisina, miksi -vero-olot v. 1436 ja sitä seuraavina vuosina muodostuivat, ne sitten -pysyivät. Turun läänin talonpojille osoitetulla julistuksella -Kristoffer kuningas v. 1441 Ruotsin neuvoston neuvolla vahvisti -edellisen veronalennuksen.[60] Samassa julistuksessa annettiin ohjeita -linnan muonittamiseksi suoritettavan veron määräämisestä. V. 1450 -Kaarle kuningas antoi kirjeen Turun läänistä suoritettavan -voudinkinkerin järjestämisestä. Nämäkin edellisinä aikoina niin -epävakaat kinkeriverot siten 1400-luvun keskimaissa näyttävät -Länsi-Suomessa tulleen lailliselle, sopimusperäiselle kannalle. -Keskiajan verolaitos alkoi olla valmis. Pääasiallisesti sellaisena, -miksi se puheenaolevina aikoina muodostui, sen tapaamme vielä kauan -uudella ajalla. - -V:n 1436 ja sitä seuraavain veroparannusten yhteydessä tapahtui -todennäköisesti myös perinpohjaisia uudistuksia maamme pitäjä- ja -verokuntajaossa. Keskiajan verojen rasittavaisuus riippui suureksi -osaksi veronsuorittajain ryhmityksestä. Vanhastaan verot suoritettiin -yleensä siten, että pitäjäin ja sen alaisten verokuntain -- bolien, -nautakuntain, neljänneskuntain, täysiverokuntain -- maksettavaksi tuli -tietty veromäärä, jonka suorittamisesta asianomainen pitäjä tai -verokunta oli vastuussa. Kun jostakin sellaisesta verokunnasta tiloja -joutui maallisen tai kirkollisen rälssin alaiseksi tai autioksi, -suureni siitä toisten maksajain vero ja samanlaisten verokuntainkin -kesken syntyi ikävää epätasaisuutta. Näiden epäkohtain poistaminen oli -tärkeää kruunulle ja vielä tärkeämpää talonpojille. Epäkohta oli -korjattavissa ainoastaan verontasoituksella, s.o. verokuntia oli -tarpeellisilla siirroilla ja uudestaanlaskemisilla pidettävä keskenään -niin tasaväkisinä kuin mahdollista. Sentapaista verontasausta tarkoitti -jo Uplannin lain määräys, että verojen suorittamista varten olivat koko -hundarin miesluvut verrattavat.[61] Tähän kuuluvia epäkohtia oli -Suomessakin aikain kuluessa syntynyt paljonkin, kunnes niitä vihdoin -Engelbrektin kansanliikkeen aikana oli ruvettava korjaamaan. V:n 1436 -suuren veronuudistuksen yhteydessä määrättiin, kuten mainittu, -ensinnäkin laillinen rälssi kokonaan poistettavaksi veromaan joukosta, -minkä jälkeen vero (poiston korvaamiseksi) oli alennettava 1/5:lla ja -lopuksi kaikki savut, koukut ja bolit tasoitettavat pitäjäin kesken. - -Tämmöinen tasoitus tulikin toimeenpannuksi. Sen voi päättää jo siitä, -että itse veronalennus ilman vastaavaa verontasoitusta olisi -menettänyt suuren osan hyötyään. Parhaana todistuksena tasoituksen -toimeenpanemisesta ovat 1400-luvun loppupuolen verokirjat, joissa -verokunnat esiintyvät useilla seuduilla täysin samankokoisina.[62] -Samoin ensimäiset maakirjat uudelta ajalta. Niissä esiintyvä pitäjä- ja -verokuntalaitos on näet aivan v:n 1436 säännösten mukainen: veropitäjät -tosin enään harvemmin ovat aivan toistensa kokoiset, vaikka -sellaisiakin tapauksia on useita, mutta laajoilla aloilla ovat nuo -tärkeät neljänneskunnat (tai kolmannekset) samassa pitäjässä, jopa -useankin pitäjän alalla niin tarkalleen toistensa kokoiset, sisältävät -murto-osia myöten niin samoja määriä veroyksiöitä (savuja, koukkuja), -että järjestävän käden vaikutus on ihan ilmeinen. Kun rälssit näissä -pitäjissä ja verokunnissa on jo jätetty kokonaan pois laskusta, ovat -pitäjät ja verokunnat niinmuodoin saaneet muotonsa sen jälkeen kuin -vanha rälssi oli muodostunut ja jätetty maalaskusta pois, siis jälkeen -v:n 1436. Mutta aivan lähelle uutta aikaa ei tämä pitäjäin ja -verokuntain muodostuminen ole voinut lykkäytyä, siksi paljon todisteita -keskiajan oloista puheenaolevat maakirjat kuitenkin sisältävät. -Pitäjäin ja verokuntain yhtäläisyydellä ei olisi uudella ajalla enään -ollut olemisen syytäkään, koska kruunu tällöin jo kaikin tavoin pyrki -yksilöverotukseen ja kollektivisen veronmaksun hylkäämiseen. Mistään -vuotta 1436 nuoremmasta yleisestä pitäjäjaon uudistamisesta eivät -asiakirjat tiedäkään kertoa. Sen sijaan esiintyy juuri 1400-luvun -keskivaiheilla veropitäjiä, jotka luultavasti ovat niihin aikoihin -perustettuja. - -Loimaalaiset valituksissaan 1540-luvulta mainitsivat heidän pitäjänsä -vanhan veronpanon olleen Kaarle kuninkaan aikaisen; silloin oli heidän -pitäjässään ollut 4 neljänneskuntaa, kussakin 5 savua -- siis täälläkin -sangen tasainen määrä.[63] - -Tällä tavoin sai keskiajan verolaitos ulkonaisestikin sisällystään -vastaavan muodon. - - - - -II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA HALLINNON ALKUMUOTOJA. - - - -1. "VEROT" JA "VAKAT". - - -Maamme vanhimman vero- ja hallintohistorian jälkiä etsiessä huomio ei -voi olla kiintymättä muutamiin suomalaisiin nimityksiin, jotka -näyttävät luovan jonkin verran valoa Suomen suomalaisten heimojen -yhteiskunnallisiin oloihin ennen historiallisesti tunnettua aikaa. - -Eräs sellainen nimitys on vero. Porthan ja Fellman mainitsevat -tämän sanan lapinkielessä (varro) merkitsevän sekä uhria että veroa; -myös Luulajan lapin murteessa sama sana esiintyy sellaisessa -merkityksessä.[64] Fellmanin kuvauksesta päättäen lappalaisten "varro" -kohdistui eläin- eli veriuhriin: "varro muorra" (veropuu) oli puinen -jumalankuva, joka pystytettiin maahan peitetyn tuohisen uhriastian -kohdalle ja siveltiin uhrieläimen verellä. Vesisaaren (Vadsön) -kauppalan lappalaisen nimen "Vera" eli "Värra" Fellman asettaa -yhteyteen kauppalan entisellä paikalla olleen tärkeän lappalaisen -uhripaikan kanssa, jota norjalaiset vielä kertojan aikaan kutsuivat -nimellä "Finne kirke".[65] - -Lapin kielen sanan perusteella Porthan arvelee "vero" sanan suomessakin -alkuaan merkinneen uhria, mutta kristinuskon vaikutuksesta sittemmin -saaneen maallisen veron merkityksen. Tämä käsitys tuntuu varsin -hyväksyttävältä: onhan matka luonnollinen ja johdonmukainen uhrista -uhrivarain keräämiseen, uskonnolliseen verotukseen ja vihdoin saman -tavan käyttämiseen muunkinlaisia tarkoituksia varten. Uskonnollisen -verotuksen laajeneminen maalliselle alalle on ollut hyvinkin -mahdollinen jo pakanallisella ajalla, jolloin uskonnollisten -ja maallisten asiain välillä ei voi otaksua olleen sellaista -selvää rajaviivaa, minkä kristinoppi niiden väliin teki. Näin on -puheenaoleva nimitys omansa tukemaan sitä yleistä katsomusta, -että yksi julkisoikeudellisen verotuksen juuria menee muinaiseen -uhriyhteiskuntaan. - -Toinen suomenkielinen nimitys, joka samalla tavoin näyttää olevan -yhteydessä toiselta puolen uskonnollisten uhrien ja toiselta puolen -maallisen verotuksen kanssa, on vakka. - -Tämä sana esiintyy yleisesti Suomen historiallisissa asiakirjoissa -uuden ajan alussa, ja se on täällä ollut tunnettu niin suomalaisilla -kuin ruotsalaisillakin alueilla. Ruotsissa sitä ei ole tavattu. Aivan -yleinen sitävastoin se on ollut Itämeren maakuntain sekä virolaisilla -että lättiläisillä alueilla.[66] Kun sana ei myöskään liene johtunut -mistään venäläisestä sanasta, niin sen tunnettu käyttö siten rajoittuu -Itämeren lähimpiin itäisiin alueisiin. - -Nykyisessä suomenkielessä vakka yleisesti merkitsee määrätynlaista -juuri- tai tuohikoppaa tai puuastiaa, määrätyntapaista viljan -mitta-astiaa tai viljamittaa (määrää), joka on eri seuduilla eri -suuruinen, missä 4, missä 5 kappaa, j.n.e.[67] Vanhemmissa -asiakirjoissa vakka yleensä merkitsee määrätyn suuruista -viljamittaa.[68] Vanhoina aikoina sillä myöskin yleisesti tarkoitettiin -virkamiehelle maksettua viljapalkkaa, joko tiettyä palkkamäärää tai -epämääräisesti virkamiehen saatavia yleensä (lukkarin, papin, -nimismiehen, voudin, tuomarin "vakat").[69] Heinjoelta on tunnettu -nimitys "vakan talo", jolla on tarkoitettu 1/12 manttaalin tilaa.[70] - -Tällaisessa veroa tarkoittavassa merkityksessä vakka sanaa on kauan -käytetty Itämeren maakuntain lättiläisellä alueella. Saksan kieleen -lainatulla paikallisella nimityksellä "Wacke" tarkoitettiin 1500-luvun -lopulla ja seuraavan sataluvun alussa ritaritilaan kuuluvain -talonpoikaistalojen muodostamaa yhtenäistä piiriä, jonka vastakohtana -olivat hajatilat; vielä v:n 1744 maakirjassa mainitaan Riian lähellä -"Wacke" nimellä kolmea 11, 19 ja 28 alustalaistalon muodostamaa piiriä. -Kun Wacke usein oli yksiönä verojen suorituksessa, kutsutaan Liivinmaan -tilain maakirjoja nimellä "Wackenbücher", rahavero on "Wackengeld" ja -maksuajastakin käytetään nimitystä "Wacke".[71] Erinomaisen valaisevan -ja elävän kuvauksen liivinmaalaisen vakka-piirin verovelvollisuuksista -antaa Rüssow tunnetussa kronikassaan 1500-luvun loppupuolelta. -Suomennettakoon tähän asiaankuuluva kohta: - -"Mutta liivinmaalaisten vakkain laita on niin, että kaikkien herrain ja -aatelismiesten kylät on jaettu vakkoihin. Suuria ja varakkaita kyliä on -vakassa yksi tai kaksi, ja pienempiä ja köyhempiä on useita pantu -yhteen, niin että itsekullakin herralla ja aatelismiehellä kyläinsä -luvun mukaan on ollut muutamia vakkoja. Ja kunkin vakan täytyi joka -vuosi toimittaa herralle tai junkkerille uljaat pidot, joihin silloin -myöskin kaikkien siihen vakkaan kuuluvain talonpoikain ja -vapaatalollisten (Landfreien) oli tultava maksamaan herralle tai -junkkerille vuotuisia verojaan ja maksujaan. Silloin ovat ritarikunnan -herrat Mikonpäivänä alkaneet pitää vakkoja, joihin myöskin koko heidän -hoviväkensä ja kaikki ympärillä asuva aateli ja vapaatilalliset, -saksalaiset ja vierasheimoiset, ovat joukolla saapuneet. Ja kun vero -oli maksettu, on ruvettu juomaan ja hummaamaan kaikin voimin. -- -- -Tätä vakkajuhlaa on kautta koko maan kestänyt Mikonpäivästä jouluun -kaikkien ritarikunnan herrain, haltijain ja aatelin mailla -- --".[72] - -Liivinmaalla 1500-luvulla tunnetun perimystarinan mukaan siis vakoiksi -kutsuttiin määrättyjä verokuntia ja niiden toimeenpantavia veropitoja. - -Huomattava on, että suomenkielessäkin "vakat" on tunnettu pitojen -merkityksessä.[73] Mutta vakkapitojen alkuperä näyttää olevan -liivinmaalaisia veropitoja vielä vanhemmissa ja aikuisemmissa -yhteiskuntaoloissa. - -Suomalaisilla ja virolaisilla "vakka" sana on merkinnyt myös -uhriastiaa, uhrivakkaa. Suomalaisilla oli muinoin Ukonvakkansa, joka -Agricolan tunnetun säkeen mukaan haettiin esille Ukon juhlaan -kevätkylvön aikana. Virolaisilla oli Kreutzwaldin tietojen mukaan joka -talossa tuohesta tai päreistä tehty kannellinen Ukolle pyhitetty -uhrivakka, jota säilytettiin aitassa ja jolle Ukon juhlassa uhrattiin. -Samanlainen uhrivakka oli virolaisten "Tönne vak" ja "Vana Tönni -vak".[74] - -Meille tunnetussa muodossaan uhrivakat ilmeisesti olivat -maanviljelysjumaluuden palvelukseen kuuluvia vilja-, leipä- (ja -olut)-uhria. Tässä kohden aitassa säilytetyn joululeivän esillekanto ja -jakaminen kylvöpäivänä (toukoleipä, kylvöleipä), mikä tapa on tunnettu -eri tahoilta Suomea, muistuttaa niin läheisesti Ukon vakkaa, että ne -tuskin ovat voineet olla toisilleen vieraita uhreja.[75] - -Vakan merkitys leipäuhrina on myöskin säilynyt nimityksessä -"leipävakat", joiksi jo v. 1345 Karjalassa ja uuden ajan alussa -kutsuttiin papinmaksuja, varsinkin rukiissa suoritettua -papinmaksua.[76] Kun tämän veron aine (rukiit) ja peruste (mies- eli -taloluku) Savossa olivat samat kuin Hämeen ruokaverossa, vieläpä -määräkin Savossa oli sama kuin Hämeessä (1 pannin- tai 2 karpion -"kolmannesta"),[77] täytyy Savon ruisveroa pitää ruokaverona ja -"leipävakkaa" ruokalisän (matskott) kansanomaisena suomalaisena nimenä. -Kysymyksessä on kaikkein alkuperäisimmän laatuinen ruokalisävero, sillä -Ruotsissa oli Helsinglannin lain mukaan ruokalisän pääosana alttarille -viety leipäuhri[78] -- pakanallinen suomalainen vakka kristityssä -ruotsalaisessa muodossa. Näin saavat luonnollisen historiallisen -selityksensä vakkauhrit ja vakkanimen kiintyminen erityisesti -viljamittaan ja jauhovakkaan. - -Uhrit ovat helposti voineet tulla suurempain yhdyskuntain yhteisiksi ja -yksityiset vakkajuhlat suuremmiksi vakkapidoiksi. Agrikolan mainitsema -kylvöjuhla, johon ukon vakka haettiin, oli yleinen juomajuhla, jota -arvatenkin vietettiin kokonaisin kylittäin, niinkuin Pohjois-Hämeessä -vielä viime vuosisadan puolivälissä "Ukon vakkoja" keväällä -pidettiin.[79] Kustaa Vaasan aikaisessa asiakirjassa Savon asukkaiden -juomingeista käytetty ruotsalainen nimitys "thordhns gildhe" myöskin -viittaa yhteiseen Ukon juomajuhlaan.[80] Kurkijoella on "Ukon vakoiksi" -kutsuttuja pitoja pidetty kesäkuussa kuivuuden aikana.[81] Inkerinmaan -Tarinaisin kylä on viettänyt yhteistä "Vakkove" nimistä olutjuhlaa -- -ilmeisiä Ukon vakkoja -- Eliaanpäivänä.[82] Olemme täten löytäneet -suomalaisella alueella liivinmaalaisia vakkajuhlia yksinkertaisemman ja -vanhemman vakkajuhlan. - -Tarinaisin Vakkove juhlan olutta varten hankki jokainen isäntä maltaita -olojensa ja varojensa mukaan. V. 1757 syytettiin muutamia Sortavalan -Rekolan asukkaita siitä, että he Yrjön päivänä -- Ukon vakkoja -vastaavana juhlana -- "olivat kokoontuneet Rekolaan ja koonneet varoja -yhteisiä pitoja varten".[83] Rautalammilla ja Kurkijoella kustansi -kukin talo Ukon vakat arvan määräämässä järjestyksessä.[84] - -Tällaisesta varain kokoamisesta tai vuorojärjestyksestä määrätyn piirin -yhteisiä uhripitoja varten, joista niin runsaat vakkamuistot kertovat, -varmaan on verotuksen alku suomalaisten heimojen keskuudessa haettava. - - - -2. "PEREVAARA", "PITÄJÄ", "POKOSTA". - - -"Perevaara"-kysymystä on viimeksi ja laajimmin käsitellyt J. V. -Ronimus. Vatjan viidenneksen verokirjan muutamissa Laatokan -rannikkopokostoissa esiintyviä "perevaara" nimisiä verokuntia hän kuten -O. A. Hainari pitää alkuperäisenä suomalaisena (karjalaisena) -yhteiskuntamuotona, mutta eräitten venäläisten asiakirjain perusteella, -joissa samannimisiä yhdyskuntia mainitaan Novgorodin alueella, Valdain -tienoilla, hän katsoo näitä tienoita perevaarain alkukodiksi: "Valdain -metsäisillä ylängöillä olivat luultavasti jo kaukaisessa muinaisuudessa -perevaarat syntyneet, täältä ne myöskin pohjoiseen siirtyvien -karjalaisten mukana olivat Suomeen muuttaneet".[85] - -Tähänastiset perevaaran selitykset ovat rakentuneet sille kielelliselle -otaksumalle, että nimitys johtuisi sanoista "per(h)e" ja "vaara". Tästä -selityksestä lienee kumminkin luovuttava jo historialliseltakin -kannalta asiaa arvosteltaessa. Jokaista perevaaraa ei voi selittää -yhteenkuuluvaksi asutusalueeksi. Kun Niinisyrjän kylän taloja -Jänisjärven lähellä kuului kahteen Sortavalan perevaaraan, niin tuntuu -hyvin uskottavalta, että Niinisyrjän asukkaat olivat alkuaan kotoisin -noista kahdesta perevaarasta.[86] Mutta kun keskellä vanhaa asutusta -pienellä Laatokan saarella olevan Mäkisalon kylän talot, jotka kaiketi -muodostivat jokseenkin vanhan yhteenkuuluvan asutuksen, kuuluivat -_neljään_ eri perevaaraan,[87] niin on vaikea sen perusteella ilman -muuta väittää, että nuo talot olivat alkuaan tulleet perustetuiksi eri -perevaaroista käsin. Ei voi kieltää sitäkään mahdollisuutta; mutta joka -tapauksessa se aika oli verokirjan olojen vallitessa jo ollut ja mennyt -ja Mäkisalon kylä jo kauan ollut omana yhteenkuuluvana asutuksenaan. - -Verokirjasta täysin selviää ainoastaan se, että perevaarat ovat olleet -määrättyjä veroalueita, joita yhdessä pokostassa on ollut useita. Mutta -kun Ronimus katsoo niitä alkuperäisiksi asutusalueiksi, joiden -olemassaoloa veronkantajat vain ovat käyttäneet hyväksensä, näyttää -uskottavammalta, että perevaarat ovat muodostetut veronkantoa -varten, vaan kerran muodostettuaan muuttuneet uudenlaisiksi, -verotaloudellisiksi asutusaloiksi. Oli näet luonnollista, että -perevaaraan sitä muodostettaessa luettiin kaikki perevaaran asukkaille -kuuluvat etäisetkin omistukset ja että kaikki perevaarasta kenenkään -omistamattomille takamaille siirtyneet uutisasukkaat joutuivat -maksamaan veronsa sen perevaaran mukana, josta olivat lähteneet. Sillä -tavoin saattoi Laatokan rannalla olevana Sorolan perevaaraan kuulua -kalapaikkoja ja asutuksia Pielisjoella j.n.e. Juuri sellainen tapa -vallitsi vielä uuden ajan alussa laajoilla aloilla sisä-Suomea. Tämä -verotaloudellinen asutustapa on omituista suomalaisten alueitten -keskiaikaisille oloille ja on vanhemman sukulaisuuden pohjalle -rakentuvan heimokunnallisen asutustavan historiallinen vastakohta. - -Joka tapauksessa ovat Karjalan perevaara-verokunnat sangen vanhoja -laitoksia. 1500-luvun alussa niitä oli tavattavana enään vain Laatokan -pohjoispuolisella alueella. Verokirjassa mainitaan kuitenkin yksinäinen -perevaara Sakkulassa, josta päättäen perevaarajako oli ollut -käytännössä etelämpänäkin.[88] - -Ronimuksen esittämäin venäläisten asiakirjain mukaan ovat Novgorodin -alueen perevaarat olleet ruokaveroja, erityisesti olut- ja -simakestitystä, suorittavia verokuntia (ven. perevar = oluenkeittovero, -olut). Siinä on epäilemättä Karjalankin perevaaran alkujuuri. -Keskiajalla yleisesti, myöskin Suomessa, kinkeriverojen suuruutta -ilmaistiin niiden tärkeimmän erän, oluttynnörien, luvulla. Aivan oikein -Ronimus tätä veroa vertaa muinaisruotsalaiseen kinkeriin. -Vertaamiskohtia löytyy muitakin. Walesin keltiläiset elivät -heimokaudellaan hajanaisissa asutuksissa, joista oli keinotekoisesti -muodostettu veropiirejä kinkeriverojen suorittamista varten. -Intiassakin keinotekoiset veropiirit ovat olleet yleisiä -alkuperäisimmissäkin oloissa.[89] Sentapainen, sangen vanha kinkeri- -eli olutkunta lienee ollut Karjalan perevaarakin. Laajemmilla alueilla -yhdenmukaisesti järjestettyinä veropiireinä Karjalan perevaarat -varmaankin ovat vieraan verottajan luomia keinotekoisia laitoksia.[90] -Perevaaran kehitys siis olisi pääpiirteissään samanlainen kuin -liivinmaalaisen "vakan" tai läntisemmän Suomen suomalaisten -verokuntain, joista tuonnempana tulee puhe. - -Edellä esitettyjen muinaisten olojen perusteella voidaan ottaa -kysymykseen, eikö "pitäjä" nimityskin alkuperäisesti ole tarkoittanut -määrätynlaisten verojen suorittamista varten muodostunutta -alueellista yhdyskuntaa.[91] Varmaan pitäjä on katsottava itäisten -suomalaisalueitten vanhan "pokosta"-laitoksen läntiseksi vastineeksi. -Venäläiset aikakirjat kertovat suuriruhtinatar Olgan 900-luvun -puolivälissä säätäneen pokostia Novgorodin suomalaisilla alueilla. 12. -vuosisadalla pokostia mainitaan verohallinnollisina piireinä. Vatjan -viidenneksen verokirjassa v:lta 1500 pokosta-laitos esiintyy -juurtuneena yhteiskunnallisena laitoksena koko Käkisalmen Karjalassa. -Uusimpain venäläisten tutkijain mukaan pokostat alkuaan olivat -liikepaikkoja, joihin muinoin eläintenpyytäjät ja hunajankerääjät -kokoontuivat kaupantekoa, "gost'haa" varten; sellaisia paikkoja -ruvettiin kutsumaan "pokosteiksi" ja niistä kehittyi veropiiriä.[92] - -Samantapaisia keskuspaikkoja ovat myöskin läntisten alueitten "pitäjät" -alkuaan voineet olla ja siitä kehittyä veropiireiksi. Mutta se aika on -hyvin kaukana, sillä vanhimmat pitäjät, joiden jälkiä paikallisella -tutkimuksella on voitu seurata, kuntia, ovat olleet jo kehittyneitä -maanomistus-yhdyskuntia.[93] On tietysti kulunut pitkiä aikoja, -ennenkuin maanomistusolot ovat ehtineet täysin mukaantua -hallinnollisten ja elinkeinollisten tarpeitten synnyttämäin -yhdyskuntain mukaisiksi. Että kehitys on siinä järjestyksessä -tapahtunut -- s.o. että verollinen ja hallinnollinen alkupitäjä on -vanhempi kuin maanomistuspitäjä -- selviää Karjalan pokostoista -(pitäjistä), jotka pysyvinä verohallinnollisina piireinä ovat -ikivanhoja, mutta vasta isonjaon kautta ovat kehittyneet -maanomistus-yhdyskunniksi.[94] - -Edellisen nojalla saamme suomalaisten verotuksen ja hallinnon -alkumuotojen kehityksestä seuraavanlaisen yleiskuvan. (1) lähtökohtana -on ollut heimokautinen yhdyskunnallinen uhritoiminta, joka on antanut -aihetta paikalliseen uhriverotukseen ja varmaan muunlaiseenkin -yhteistoimintaan. (2) Ulkopuolelta tuleva pakkovalta on sittemmin -aiheuttanut uhriverojen kehittymisen pysyväksi veronalaisuudeksi sekä -uskonnollisten yhdyskuntain muuttumisen pysyviksi verotus- ja -hallintopiireiksi. (3) Näin syntyneet uudet olot ovat vuorostaan -tulleet myöhemmän maanomistuksen ja asutuksen perusteiksi. - - - - -III. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURL - - - -1. ITÄMEREN MAITTEN MUINAISET TURKIKSET. - - -Turkisrikkaus saattoi Pohjolan maat jo varhain etelämpäin maitten -kansain tieto- ja vaikutuspiiriin. Jordanes n. vv:n 551-552 aikoina -kirjoittamassaan gootilaisten historiassa kertoo svealaisten (Suehans) -kauppaavan lukemattomain muitten kansain kautta roomalaisten -käytettäväksi eräänlaisia nahkoja, jotka olivat kuuluisia tumman -värinsä vuoksi.[95] Toiselta puolen kertovat keskiajan arapialaiset -maantieteilijät turkiksista, joita Pohjolan maista kaupattiin itämaille -pääasiallisesti Volgan varrella asuvain kauppakansain välityksellä. Ibn -Chordâdhbeh 800-luvun keskivaiheilla laaditussa teoksessaan sanoo -slaavilaissukuisten Russien (ruotsalaisten) kuljettavan slaavien maan -kaukaisimmista osista saukon (majavan) ja mustien kettujen nahkoja sekä -miekkoja Roomanmerelle (Mustan- tai Välimeren maihin) ja retkeilevän -Kaspianmerellekin, jopa Bagdadiinkin saakka.[96] Eräs vähää myöhemmin -elänyt arapialainen kirjoittaja Ibn Ruste kertoo (v. 912), että -saarella asuvain ja slaavilaisia hätyytteleväin Russien ainoa elinkeino -oli soopelin-, oravan- ja muitten turkisten kauppa.[97] - -Al-Masudi, joka eli ennen vuotta 950, kertoo, että mustanketun nahkoja, -jotka olivat kaikista turkiksista arvokkaimpia, saatiin pohjoisessa -olevasta Burtâsien maasta ja ettei näitä turkiksia ollutkaan muualla -kuin siellä ja lähiseuduilla. Valkoisen ja punaisen ketun nahkoja -saatiin samasta Burtâsien maasta, jonka turkiskauppa oli niin laaja, -että mainittuja turkiksia vietiin Frankkien maahan, Andalusiaan -(Espanjaan) ja Pohjois-Afrikkaan saakka. - -Burtâseja pitävät monet tutkijat mordvalaisina. - -Vielä muudan arapialainen Abû Hâmid (1080-1169 tai 1170) kertoo, kuinka -kauppiaat matkustivat Bulgârista Isû nimiseen uskottomain maahan, josta -saatiin majavia; siellä kauppiaat persialaisilla miekanterillä ostivat -itselleen majavannahkoja; Isûn asukkaat taas veivät nämä miekat -pimeyden läheiseen maahan synkeän meren äärelle, missä möivät ne -soopelinnahkoihin; tuon äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat -miekat mereen, josta Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja.[98] -Siinä on muutamalla piirteellä kuvattu koko vaihtokaupan kulku -Persiasta Jäämerelle ja Jäämereltä Persiaan. - -Muillakin arapialaisilla kirjoittajilla on tietoja Wisusta. Jaqutin -(k. 1229) tietojen mukaan oli Wisun maa kolmen kuukauden matkan päästä -Bulgarista. Majavan-, soopelin- ja oravannahkoja Itilin kauppiaat -hankkivat Wisusta. Kaikki arapialaiset kirjoittavat tämän maan olevan -kylmässä pohjoisessa. - -Arapialaisten käyttämät Isû ja Wîsu nimet lienevät samat kuin Bremenin -Adamin (n. 1070) mainitsemat Wizzi ja venäläisen Nestorin kronikassa -(1100-luvun alulta) mainittu Ves'. Nestorin Ves' tarkoitti Valkeajärven -seuduilla asuvaa suomalaista (vepsäläistä) heimoa, mutta arapialaiset -Wisu nimellä mahdollisesti tarkoittivat yleensä pohjoisen Venäjän -suomalaisia kansoja.[99] Myöhemmätkin arapialaiset kirjoittajat -kertovat Wisun tavattomasta turkisrikkaudesta.[100] - -Haluttua turkistavaraa ei Pohjolan mailta aina hankittu -kaupankäynnillä, vaan otettiin sitä myöskin maan asukkailta väkisin -tai pysyvänä verona. Svealaiset ja russit, jotka niin aikaisin -harjoittivat laajaa turkiskauppaa, näkyvät yhtä kauan tunteneen tuon -toisenkin hankintatavan. Nestorin kronikassa kerrotaan Varjagien -v. 859 tulleen meren takaa ja ottaneen veroa tshuudeilta ja -sloveeneilta, merjalaisilta, vesseiltä ja krivitsheiltä, muutamain -kronikkatoisintojen mukaan joka mieheltä valkoisen oravan tai joka -mieheltä oravan ja kärpän.[101] Kun Venäjän valta oli perustettu, sen -ruhtinaat kauan aikaa saivat epäilemättä tärkeimmät tulonsa -turkisveroista. Rurikin seuraaja Oleg (879-912) otti etelässä asuvilta -drevljaneilta veroa mustan näädännahan asutulta talolta eli -savulta.[102] Novgorodilaisten mainitaan v. 1018 Jaroslav ruhtinaan -auttamiseksi nostaneen veroa neljä "näädännahkaa" jokaiselta -mieheltä.[103] - -Tällä tavoin joutuivat suomalaisetkin alueet usein maksamaan veroja -venäläisille valtioille ja todennäköisesti suoritettiin nämä verot -pääasiallisesti turkiksissa.[104] - -Tämän ajan sotaretkien ja valloitusten tarkoituksena oli nähtävästi -useinkin ainoastaan verojen otto. Sattuvasti lausuu venäläisistä -Henrikki Lättiläinen, ettei heidän ruhtinaittensa tapa ollut saattaa -voitettuja kansoja kristinuskon alaisiksi, vaan pakottaa niitä veron ja -rahan (tributum et pecuniam) maksamiseen.[105] Useissa tapauksissa ei -pysyvämpikään venäläisten valta tai hallitus ulettunut yksinkertaista -verottamista pitemmälle. Veronottajat tekivät säännöllisempiä tai -satunnaisempia retkiä veronmaksajain alueille, ottivat otettavansa ja -heittivät maksajat jälleen omiin oloihinsa. Saattoipa parikin -ruhtinasta tai valtaa kantaa veroja samalta alueelta, ilman että siitä -syntyi sen kummempia valtio-oikeudellisia selkkauksia. Tällaista -alkuista laatua oli liiviläisten, virolaisten ja todennäköisesti -myöskin karjalaisten suhde venäläisiin vallottajiin.[106] -Turkiskaupalla on siis muinaisuudessa ollut mitä suurin valtiollinen -merkitys. - -Turkistalouden muinaista suurta merkitystä Itämeren itäpuolella -olevilla alueilla todistaa turkisten yleinen käyttö rahana vanhoilla -Venäjän ja Liivinmaan alueilla. Tavallisimpina käypinä rahoina (venäl. -kuny) olivat oravannahat (venäl. belki, belitshnyj meha, bely), joita -laskettiin nelinkymmenin kappalein (vrt. suomal. "kiihtelys"). -Arvokkaampia rahoja olivat kärpännahat, joita venäl. nimitys belj -näyttää erityisesti tarkoittaneen. Nahkarahoja arvioitiin Venäjällä -yleensä värinsä mukaan, aivan niinkuin keskiajan ruotsissa erotettiin -"gråverk" ja "hvitskinn". Samalla tavoin kuin Suomessa nahkaisen -"rahan" nimitys siirtyi metallisen rahan nimitykseksi, samoin Itämeren -itäpuolella turkikset antoivat nimensä näiden maitten vanhimmille -metallirahoille. - -Nahkain käyttäminen rahana pysyi kauan tapana Pohjois-Venäjällä. -Aikakirjoissa kerrotaan, että "kunat" (rahanahkat) jätettiin pois ja -kovat rahat otettiin käytäntöön Pihkovassa v. 1409 ja Novgorodissa -1410,[107] Mutta vielä senkin jälkeen pysyivät turkikset tärkeänä -arvotavarana, jota käytettiin veroina ja lunnaina; v. 1425 ottivat -novgorodilaiset ustjugilaisilta sopiaisia 50 000 oravaa ja 240 -(toisinnon mukaan 2 080) soopelia.[108] - - - -2. VANHIMMAT LAPINKÄVIJÄT. - - -Norjalainen Ottar, joka 800-luvun lopussa kuningas Alfredille kertoi -merkillisestä matkastaan Vienanmerelle, kuvaa kertomuksessaan myöskin -Ruijan lappalaisten silloisia verotusoloja. Lappalaisvero oli -Haalogalannin ylimysten suurin tulolähde. Veroksi saatiin turkiksia, -untuvia, mursunhampaita ja mursun- ja hylkeennahasta tehtyjä -laivaköysiä. Kukin maksoi varainsa mukaan; rikkaimman piti suorittaa 5 -näädännahkaa, 5 porontaljaa, karhuntalja, 10 vasua untuvia, karhun- tai -saukonnahkainen peski ja kaksi 60-kyynäräistä laivaköyttä, toinen -mursun-, toinen hylkeennahkainen.[109] - -Norjalaisessa Egilin sadussa kerrotaan Ottarin aikalaisen ja maamiehen -Thorolf Kveldulfssonin tehneen laajoja verotusmatkoja Lapissa -(Finmarkissa). Pohjoisimpain Lapin seutujen verotus ja ehkä kauppakin -näinä varhaisina aikoina lienee kuulunut yksinoikeutena Norjan -kuninkaalle, joka määrätyillä ehdoilla luovutti oikeutensa -läänitysmiehille. Tällaisia lapinveroa kantavia kuninkaanmiehiä -näyttävät olleen m.m. edellä mainitut Ottar ja Thorolf. V:n 1100 -aikoina oli lapinvero Sigurd Ranessonin hallussa, jonka kanssa Sigurd -Jorsalfarer kauan käräjöi tästä verosta; tulot Norjan lapinverosta -(ynnä lapinkaupasta) laskettiin siihen aikaan 120 hopeamarkaksi, mikä -oli melkoinen summa. 1300-luvun alussa oli tämä tulolähde kumminkin jo -melkein kokonaan kuivunut.[110] - -Ottarin esimerkkiä seuraten myöhemmät norjalaiset lapinverottajat usein -jatkoivat matkaansa Vienan vesille saakka. Retkien päätarkoituksena oli -turkisten hankkiminen. Thore Hund ja hänen toverinsa Karle kuuluisalla -Vienanmatkallaan v. 1026 tekivät permalaisten kanssa edukkaita -turkiskauppoja; Thoren mainitaan saaneen sangen paljon oravan-, -majavan- ja soopelinnahkoja. Rauhallista kaupankäyntiä jatkettiin usein -ryöstöillä. V. 1222 tekemällään Vienanmatkalla norjalaiset ryöstivät -suuren saaliin oravannahkoja ja sulatettua hopeaa. Vienankaupan -turvaamiseksi he v. 1307 perustivat Varjakan (Vardöhusin) linnan.[111] - -Norjalaiset eivät olleet ainoita Lapin verottajia. Ottarin -kertomuksessa kuningas Alfredille sanotaan kainulaisten (Cwênas) joskus -tekevän erämaan poikki ryöstöretkiä norjalaisten alueelle ja -norjalaisten joskus kainulaisten alueelle; erämaassa oli paljon järviä, -joihin kainulaiset taipaleitten yli kantoivat pieniä kevyitä veneitänsä -käydessään norjalaisia ryöstämässä. Kainulaiset olivat varmaan -Pohjanlahden itärannikoille ja perille asettuneita suomalaisia. He -ilmeisesti kilpailivat lappalaisten verottamisessa norjalaisten kanssa -ja siitä syystä joskus joutuivat kahakkaan heidän kanssansa. - -Mutta Lapin raukoilla rajoilla kuljeskeli vielä kolmansiakin -verottajia. Egilin sadun mukaan Thorolf Kveldulfsson joutui -lapinveromatkallaan v. 874 kauaksi itään ja lähti pyynnöstä auttamaan -kainulaisten kuningasta Faravidia kainulaisten alueella ryösteleviä -kirjaleja (karjalaisia) vastaan. Palkaksi luvattiin Thorolfille -saaliista yhtä suuri osa kuin Faravid itse sai ja jokaiselle Thorolfin -miehelle kahden kainulaisen osa. "Mutta kainulaisilla oli sellainen -laki, että kuninkaan tuli saada kolmas osa saaliista ja lisäksi kaikki -majavannahat ja soopelinnahat ja näädännahat." Sopimus syntyi ja -karjalaisia vastaan tehtiin onnekas kostoretki. - -Lapin rikkaudet, etupäässä tietysti turkikset, olivat siten jo sangen -varhaisina aikoina saattaneet norjalaiset, kainulaiset ja karjalaiset --- joukkoon lienee lisättävä vielä ruotsalaiset -- käymään kauppa-, -verotus- ja ryöstöretkillä Lapin laajoilla aloilla ja milloin sopi -myöskin toisten verottajain alueilla. Näillä retkillä oli epäilemättä -tärkeä sijansa Pohjolan muinaiskansain taloudellisessa ja -valtiollisessa elämässä. Hoitaakseen kaukaisia tulolähteitänsä ja -puoltaakseen omaansa ahnaita kilpailijoita vastaan täytyi lapinkävijäin -perustaa joitakin alkuisia valtiolaitoksia. Sadun sanat kainulaisten -kuninkaasta ja saaliinjaosta ansaitsevat siinä kohden huomiota, koska -se on vanhin ja ainoa tunnettuihin oloihin perustuva tieto pakanuuden -ajalla suomalaisten keskuudessa tai Suomen alueella vallinneen -valtiojärjestyksen laadusta. - -Jo hyvin aikaisin näkyy karjalaisten valta muita ennen ehtineen -nykyisen Suomen ja Vienan Karjalan pohjoisille seuduille, aina Jäämeren -rannoille saakka. Kun karjalaiset joutuivat novgorodilaisten -alaisuuteen, joutui myöskin lapinverotus Novgorodille. Norjan kuninkaan -ja Novgorodin ruhtinaan v. 1251 tekemästä sopimuksesta on eräs v:n 1330 -aikoina tehty kirjaanpano säilyttänyt mielenkiintoisia tietoja. Aivan -niinkuin Itämeren maakuntien alueilla oli seutu, jota kaksi -valloittajaa verotti, niin täälläkin jätettiin yhteiseksi -verotusalueeksi Malangin vuonolta Turjanniemeen ja Vieljoelle -Kantalahden rannalle ulottuva alue. Edelleen selviää, että -veronalaisuuteen nähden oli rotu ratkaiseva: kaikki karjalaiset olivat -jäävät Novgorodin alaisiksi, mutta norjalaiset saivat verottaa paitsi -lappalaisia myös puolikarjalaisia, joilla oli lappalainen äiti. -Sovitulla alueella verottajat saivat ottaa ainoastaan viisi -oravannahkaa jouselta.[112] Kaikesta näkyy, että lappalaisten -suoritettava turkisvero oli varsinaisesti se valtio-asia, joka aiheutti -pohjoisimpain valtain sopimusten teot niinkuin sodatkin. - -Ikivanhaa juurta oli karjalais-novgorodilainen valta myöskin -Pohjanlahden peräseuduilla. Kemiläisten kuuluisassa valituskirjassa -v:lta 1490 kerrotaan venäläisten (venäjänkarjalaisten) väittävän -Perä-Pohjolan maitten ja vesien kuuluvan Venäjälle Pyhäjokeen saakka -etelässä ja venäläisten sillä perusteella vaativan veroa suomalaisilta -"kolme valkonahkaa mieheltä" sekä puolet lohensaaliista.[113] Tässä -täysin uskottavassa perinnäismuistossa epäilemättä esiintyy -karjalaisten muinainen heimo- ja valtaraja muita suomalaisia heimoja -vastaan sekä ikivanha turkisvero, joka alkuaan oli näiden seutujen -lappalaisten karjalaisille isännilleen maksettava. - - - -3. HÄMÄLÄISTEN LAPINRETKET. - - -Ennen historiassa mainittuja pirkkalaisia ja vielä heidän aikanansa -liikkuivat myöskin hämäläiset lapinretkillä kaukaisilla Pohjan perillä. -Se tuntuisi melkein uskomattomalta, elleivät selvät todistuskappaleet -sitä vahvistaisi. - -Tornion käräjillä 1420 näet valittivat pirkkalaiset, että -irtolaismiehet (lösmän) Hämeestä, joilla oli vain hyvin pieniä osuuksia -lappalaisiin, kuljeksivat kaikkialla Lapissa vahingoittamassa -varsinaisia verottajia. Valituksen johdosta kiellettiin lapinkäynti -niiltä, joiden osuus oli kokonaista oravannahkaa pienempi s.o. joiden -vero kruunulle ei tehnyt kokonaista oravannahkaa. Niiden, joihin tämä -tuomio koski, tuli luovuttaa osansa lähimmille sukulaisilleen ja -osaveljilleen. - -Toisesta asiakirjasta, joka on v:lta 1454, selviää, että Piitimen ja -Luulajan pirkkalaiset Länsipohjassa olivat saaneet haltuunsa muutamia -lappalaisia laillisella jaolla "jakoveljiltänsä Hämeessä". - -Muistotarinoita hämäläisistä on Perä-Pohjolassa säilynyt vielä -myöhempiinkin aikoihin. Erään 1500-luvun Lapin voudin muistoonpanon -mukaan olivat pirkkalaiset tulleet Hämeestä, asettuneet Kemiin ja -Tornioon ja retkeilleet aina Kuolan niemimaalle saakka. Myös -paikannimet sellaiset kuin Hämeenjärvi ja Hämeenlammet Kiimingin ja -Haukiputaan rajamailla sekä Hämeenperän kallio Olhavan ja Kuivaniemen -välillä[114] saattavat olla muistoja hämäläisten retkistä täällä -saakka. - -Perä-Pohjolassa retkeilleet hämäläiset ovat varmaan lähinnä olleet -Satakunnan asukkaita. Siihen viittaa sekin, että Bo Joninpoika -Perä-Pohjolaa koskevissa asioissa v. 1374 vetosi myös Kokemäen ja -Pirkkalan asukkaiden vanhimpain todistuksiin.[115] - -Lappalaisten ja hämäläisten näissä asiakirjoissa ja muistoissa -esiintyvä suhde on sangen omituinen. Ei tunneta mitään hämäläistä -valtiota eikä mitään hämäläistä kuningasta tai ruhtinasta, jonka -alamaisia lappalaiset olisivat olleet. Ylipäänsä ei puheena oleva suhde -ole verrattava historiallisen ajan valtiollisiin alistussuhteisiin. -Sitä ei voi käsittää muuksi kuin alkuisimmaksi rodulliseksi -valtasuhteeksi, joka on verrattava klassillisen muinaisuuden orjuuteen. - -Miten tämä hämäläisten ja lappalaisten suhde oli alkanut ja kehittynyt, -siitä ei ole mitään varmoja tietoja. Saatamme ainoastaan arvella, että -alkuperäinen rotuerilaisuus, hämäläisten korkeampi yhteiskunnallinen -kehityskanta ja kaiketi myöskin turkiskaupan aiheuttamat taloudelliset -edut ovat olleet muutamia syitä lappalaisten joutumiseen hämäläisten -naapuriensa valtaan. - -Lappalaisten rodullinen alamaisuus nähtävästi järjestyi -yksinkertaisimpaan perhevaltaiseen tapaan. Määrätyillä hämäläisillä -suvuilla tai perheillä oli heimon takamailla lappalaiset orjaperheensä, -joiden tuli suorittaa omistajalleen tietyt verot. Isännyys niinkuin -orjuuskin jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi -hämäläisen isäntänsä veronalaisuudessa kunne kulkikin, Länsipohjaan -saakka jouduttuaankin, niinkuin asiakirjat selvästi kertovat. - -Hämäläisten kiinnyttyä maanviljelykseen lappalaisten verot -luonnollisesti muuttuivat maatiloihin kuuluviksi tuloiksi. Se näkyy v:n -1390 lahjakirjasta, jolla Maunu Kasi lahjoitti tuomiokirkolle Vanajassa -olevan Kantolan tilan "sen talon alle kuuluvine lappalaisineen".[116] -Vanha verotusoikeus muuttui näin maaomaisuuden tapaiseksi, tuli -jakojen, vaihdon ja kaupan alaiseksi, niinkuin asiakirjat kertovat. -Tästä syystä ja vielä enemmän kaiketi lappalaisten yhä kauemmaksi -siirtymisen vuoksi lapinkäynti etelämmillä hämäläisalueilla keskiajan -kuluessa vähitellen lakkasi tai muuttui lappalaisten hylkäämäin -erämaanpaikkain omistamiseksi. Ne hämäläiset taas, jotka eivät -lappalaisistaan luopuneet, saivat etsiä niitä Kemin ja Tornion -takamailta ja muuttaa pirkkalaisiksi Perä-Pohjolaan. - - - -4. PIRKKALAISET. - - -Myöhemmin keskiajalla pirkkalaiset esiintyvät isäntinä ja verottajina -suuressa osassa Lapinmaata. Kun näiden lapinkävijäin olot suuressa -määrin valaisevat Perä-Pohjolan ja etelämmänkin Suomen alkuisia -yhteiskuntaoloja, on lyhyt katsaus niihin tässä paikallaan.[117] - -Nimitys "pirkkalainen" lienee alkuaan merkinnyt yksinkertaisesti vain -kauppamiestä ja johtunee muinaisruotsalaisesta sanasta "birka", -kauppala, kauppapaikka. Perä-Pohjolan pirkkalaiset esiintyvät keskiajan -loppupuolella järjestettynä kauppakuntana, joka harjoitti Lapin -verotusta ja kauppaa yksinoikeutenaan kuninkaan suojeluksessa ja -suorittaen kruunulle määrättyä veroa. - -Oikeuksia nauttivain Perä-Pohjolan pirkkalaisten luku oli verraten -vähäinen. 1500-luvun puolivälissä oli heitä Piitimessä 16, Luulajassa -15 ja Torniossa 19; keskiajalla oli lukumäärä arvatenkin vieläkin -pienempi. Kansallisuudeltaan pirkkalaiset nimistä päättäen olivat -suurimmaksi osaksi ruotsalaisia ja vain pieneksi osaksi suomalaisia, -nekin yksinomaan Kemissä ja Torniossa asuvia. Näillä pirkkalaisilla oli -kieltämättä hämäläisiä (satakuntalaisia) alkujuuria. Mutta aikain -kuluessa arvatenkin monen hämäläisen lapinosuudet olivat joutuneet -Perä-Pohjolassa vakituisesti asuvain kauppiaiden käsiin. Näitä -kauppiaita oli kaiketi alkuaan Ruotsin ja Suomen eri tahoilta -kerääntynyt Perä-Pohjolaan, missä he ja heidän jälkeläisensä asuivat -talonpoikais-porvareina harjoittaen maalaiselinkeinoja, mutta ensi -sijassa lapinkäyntiä. - -Jo 1300-luvulla nämä pirkkalaiset muodostivat pysyviä kauppakuntia, -jotka olivat järjestetyt myöhempäin aikain kauppakomppaniain tapaan. -Oikeutensa pirkkalaiset saivat turvatuksi v. 1328 Helsinglannin -asukkaitten kanssa tekemällään sopimuksella, v. 1358 kuninkaan -vahvistamilla erioikeuksilla ja useilla myöhemmillä oikeuskirjoilla. - -Pirkkalaisten kauppakuntia oli neljä, nim. Luulajassa, Piitimessä, -Torniossa ja Kemissä, joista paikoista niillä oli nimensäkin. Kullakin -kauppakunnalla oli oma kauppa- ja valta-alueensa, mitkä vastasivat -myöhempiä pitäjiä. Kauppakunnalla oli yksinoikeus harjoittaa -lapinkäyntiä alueellaan. Nähtävästi suorittivat saman alueen -pirkkalaiset retkiänsä osittain yhdessä. Muudan Lapinvouti kertoo v. -1602 pirkkalaisten jakavan kannetut verot arvalla keskenään -"perintölaskunsa" mukaan. - -Pirkkalaisten isännyys Lapissa oli ikivanhaa perhevaltaista laatua. -Piitimessä v. 1424 tehdystä pirkkalaisten lapinkäyntiä koskevasta -sopimuksesta näkee, että lappalaiset olivat henkilöllisesti jaetut -pirkkalaisten kesken. Kun uuden ajan alussa mainitaan Tornion ja Kemin -pirkkalaisilla olleen kullakin omat lapinkylänsä, niin sillä ilmeisesti -tarkoitettiin kylässä asuvia määrättyjä sukuja tai perheitä eikä kylän -maita. - -Mutta kehittyvät asutus- ja hallinto-olot aiheuttivat lappalaisten -vero-oloissa erikoisia muutoksia. Monet lappalaiset joutuivat maksamaan -veroa yhtaikaa kahdelle isännälle, torniolaiselle ja kemiläiselle. Tämä -seikka varmaankin johtui Perä-Pohjolan seutujen jakamisesta -määrättyihin pirkkalaisalueisiin (pitäjiin) ja lappalaisten -siirtymisestä toisesta tällaisesta alueesta toiseen. Sellainen kahden -isännän alainen lappalainen maksoi kuten ennenkin yhden veron, mutta -vero jaettiin tasan vanhan heimollisen ja uuden alueellisen isännän -kesken. Sillä tavoin kehittyneemmät valtiolliset ja hallinnolliset -seikat muuttivat alkuperäisiä lapinkäyntioloja. - -Piitimen sopimuksessa v:lta 1424 mainitaan tärkeimmät kauppatavarat, -joita pirkkalaiset tapasivat lappalaisille myydä. Niitä olivat verkot, -kirveet, padat ja kattilat, porot ja ruokatavarat. Mutta lappalaiset -olivat tarkimmasti jaetut pirkkalaisten kesken, ja ainoastaan -suurimmassa hädässä, kun hengen pelastaminen oli kysymyksessä, sai -pirkkalainen auttaa toisen pirkkalaisen lappalaista ja sen jälkeen -pitää lappalaista määrävuodet kauppa-alaisuudessaan. - -Pirkkalaiset kuten tietty eivät ainoastaan käyneet kauppaa lappalaisten -kanssa, vaan myöskin verottivat heitä. Näistä lappalaisten maksamista -veroista on tarkempia tietoja v:lta 1553. Tornion Lapissa maksoi siihen -aikaan kukin lappalainen vuotuista veroa ("Tornion veroa") 3 -porontaljaa tai 3 näädännahkaa tai 6 leiv. haukia, kinkeriä (gingärd) -väen (lapinkävijäin) elatukseksi 1 leiv. haukia tai määrän poronlihaa, -ja lisäksi vielä lahjanahkoja, joita Tornion lappalaiset puheenaolevana -vuonna antoivat 5 suden, 1 mustan ketun, 1 ristiketun ja 1 siniketun -nahkan. Kaikki nämä verot maksettiin alkuaan pirkkalaisille, vaikka v. -1553 jo kuninkaan vouti kantoi lahjanahat. Tämä verotusjärjestelmä on -hyvin muinaisaikainen, mutta varsin täydellinen määrättyine -vuosiveroineen ja veronkantoretkineen ynnä niihin kuuluvine -kinkereineen ja lahjoineen. Pirkkalaistoiminta Lapissa antaa -yksityiskohtaisen, elävän kuvan maamme muinaisimmista kauppatavaroista -ja verokäytännöstä. - -Verraten myöhään esiintyy kruunu Lapin verottajana. Helposti näkee, -että pirkkalaisten oikeudet Lapissa olivat vanhemmat, kruunun -nuoremmat. Pitkään aikaan ei kruunun verotus suoranaisesti koskenut -lappalaisia, vaan ainoastaan pirkkalaisten harjoittamaa lapinkauppaa. -V. 1528 tehdyn sopimuksen mukaan tuli Tornion pirkkalaisten maksaa -kruunulle vuodessa 16 kiihtelystä oravannahkoja ja 4 näädännahkaa, mikä -oli kahta vertaa suurempi vero kuin ennen. - -Jo aikaisemmin oli kruunulla ollut Pohjois-Ruotsissa omiakin -lappalaisia, joita se verotti. Samoin piti kruunu jo 1400-luvulla -pirkkalaisten Lapissa erityistä lapinvoutia, joka ratkaisi lappalaisten -ja pirkkalaisten oikeusasioita. Kustaa Vaasan aikana pirkkalaiset -vihdoin kokonaan menettivät veronkanto-oikeutensa. Lappalaiset -muuttuivat silloin kruunun alamaisiksi ja pirkkalaiset jäivät vain -erioikeutetuiksi Lapin kauppiaiksi. Kemin lappalaisten kruununvero teki -1530-luvulla yhteensä 7 näädännahkaa.[118] - -Tämän kruunun turkisveron suoraa jatkoa on kalastaja-, tunturi- ja -metsälappalaisten vielä meidänkin aikanamme valtiolle maksama vero -("Lapin vero").[119] Se on Suomen vanhin vero ja sen juuret johtavat -pakanuuden aikoihin saakka. - - - -5. PIISPAN "KILTTI". - - -Piispalle kanonisen oikeuden mukaan maksettavaan veroon (piispan -kymmenyksiin) nähden 1300-luvun alkupuolella, jolta ajankohdalta tästä -verosta on tarkempia tietoja, havaitaan Suomessa toisistaan eroavia -alueita. "Suomalaisen oikeuden" piirissä s.o. Varsinais-Suomen ja -alisen Satakunnan vanhoilla suomalaisilla rintamailla ja muutamilla -muilla pienemmillä Lounais-Suomen seuduilla sai piispa kolmanneksen -ruiskymmenyksistä ja puolet kevätkylvökymmenyksistä. "Ruotsalaisen -oikeuden" piirissä s.o. Varsinais-Suomen ja alisen Satakunnan -ruotsalaisilla rintamailla, joillakuilla myöhemmin syntyneillä -suomenkielisilläkin uutisasutusseuduilla samoinkuin "Uudenmaan -oikeudessa" s.o. Uudellamaalla ja Länsi-Karjalan rannikkoalueella -sekä vielä suurimmassa osassa Pohjanmaan rannikkoja sai piispa -kymmenyksikseen "nokkaverovoita", jota maksettiin henkiluvun mukaan. -"Kyrön oikeuden", "Hämeen Turkisoikeuden" ja "Karjalan oikeuden" -aloilla s.o. ylisessä Satakunnassa, Hämeessä, Savossa ja suurimmassa -osassa Karjalaa vieläpä Pohjanmaalla Kemin alueella (Kemin, Iin, -Limingan ja Saloisten vanhoissa pitäjissä) ja osassa Isoakyröä, -lyhyesti Suomen sisäosissa maksettiin piispan vero turkiksissa. - -Piispan turkisverosta on verraten aikaisia tietoja. Niiden mukaan -olivat hämäläiset maksaneet piispalle alkuaan neljä nahkaa, mutta Maunu -piispa (1291-1308) oli venäläisten hävitysten vuoksi helpottanut Hämeen -asukkaille neljännen nahkan, joka sitten jäi maksamatta, kunnes Upsalan -arkkipiispa tuomitsi hämäläisen jälleen maksamaan piispalle kaikki -neljä nahkaa.[120] Kun v. 1239 Savon asukkaat velvoitettiin maksamaan -samanlaisia kymmenyksiä kuin heidän naapurinsa Hämeessä,[121] koski -tämä määräys varmaan myöskin piispalle suoritettavia nahkoja, joita -myöhemminkin Savossa mainitaan. V. 1331 vahvisti Maunu kuningas piispan -ja Viipurin linnaläänin sopimuksen, jonka mukaan oli maksettava -kultakin "suitsulta" (savulta) Karjalan oikeudessa kaksi hyvää -valkonahkaa.[122] Ylä-Satakunnan turkisverosta piispalle ei ole näin -varhaisia tietoja, mutta kun niillä seuduilla muuten noudatettiin samaa -kirkollista verotusta kuin Hämeessä, ei ole syytä katsoa ylisen -Satakunnan jääneen turkisverotuksen ulkopuolelle. Pohjanmaalta -suoritettavista piispan turkiksista ei ole suoranaisia todisteita, vaan -muista seikoista päättelemme sen sielläkin olleen käytännössä. - -Edellisestä havaitsemme, että turkisverojen maksaminen piispalle oli -sisä-Suomessa tapana jo ensimäisinä kristillisinä aikoina. Vastoin sitä -mielipidettä, jonka mukaan turkisvero olisi ollut muka aikaisemman -viljakymmenyksen lunastus,[123] on tätä turkisveroa pidettävä -alkuperäisenä piispankymmenyksenä. Viljaa saivat sisä-Suomen -asukkaat kaskistaan jo näihin aikoihin varmaan vielä enemmän kuin -rannikkoseutujen suomalaiset; Karjalan vanhimpain kymmenyssääntöjen -mukaan olivat kaikki papin ja kirkon maksut, yksin käsityöläisten ja -renkienkin, suoritettavat viljalla tai sillä lunastettavat. Mutta -suitsujen piispalle maksettavat kaksi valkonahkaa eivät olleet viljalla -lunastettavia.[124] Viljan säännöllinen kuljettaminen kaukaisista -maanääristä piispalle Turkuun olisi aikaisen keskiajan oloissa -käytännössä ollut sangen vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Jo siitä -syystä oli piispanveroksi valittava toinen verokappale, ja siksi oli -tietenkin sopivin sisämaitten arvokkain tuote, turkikset. - -Tämäntapainen luontaisvero suoritettiin muinaisissa oloissa -järjellisimmin metsääkäyväin miesten tai isäntäin luvun mukaan. Siten -oli Perä-Pohjolassa vielä uuden ajan alussa _jousi_, yleensä kaikkien -turkisverojen maksuperuste. Etelämmässä Suomessa ei piispan -turkisveroja säädettäessä nähtävästi enään eletty yhtä alkuperäisissä -oloissa. Mutta ei siellä myöskään vielä oltu niin kehittyneissäkään -oloissa, että tarkempaan maanarvioimiseen (maalukuun) perustuva verotus -olisi saattanut tulla käytäntöön. Senvuoksi karjalaisilla ja -hämäläisillä alueilla piispan nahkavero suoritettiin alkuperäisen -taloluvun mukaan. Suitsu (rök), jonka perusteella tämä vero "suitsu", -v:n 1345 asiakirjassa mainitaan Karjalassa suoritetuksi,[125] näet -merkitsi siinä maakunnassa vielä myöhempäinkin aikain veroselitysten -mukaan isäntälukua tai talouslukua (alkuperäistä mieslukua), eikä -mitään maalukua. Hämeessä suoritettiin valkonahat mahdollisesti jo -alkuansakin koukun perusteella,[126] mutta Hämeen koukku ei -alkuperäisesti merkinnyt määrättyä maalukua, vaan täysitilaa, täyden -tilan isäntää. Voinemme siis pitää varmana, että piispan turkikset -sisä-Suomessa vanhimpina aikoina maksettiin talon eli isäntäluvun -perusteella. - -Keskiajan piispoille maksetut turkikset olivat tavallisia oravannahkoja -arvokkaampia nahkoja, etupäässä näädän ja kärpän. V:n 1331 asiakirja -niistä käyttää latinankielistä nimitystä "bonas pelles", ruotsiksi -"huitskin" ja suomeksi "palke".[127] - -Piispan turkisveron vaiheita keskiajalla voidaan osittain seurata -myöhempäin asiakirjain avulla. - -Katolisen ajan lopussa olivat valkonahat jo tulleet niin harvinaisiksi, -että piispan saatava yleisesti maksettiin rahassa; Kustaa Vaasan -hallituksen alussa nämä rahat muitten piispain tulojen mukana joutuivat -kruunun haltuun. - -Tällä rahamaksulla oli uuden ajan alussa nimenä _kiltisrahat_. Niitä -kannettiin tarkalleen turkisveron entiseltä alueelta, mutta niinkuin -yleensä kaikkia vanhempain aikain rahaveroja ei miesyksiön, vaan -maayksiön perusteella. - -Ylä-Satakunnassa oli v. 1551 kiltisrahoja maksettava 3 äyriä kultakin -"kirkon koukulta".[128] Hämeessä maksettiin näitä rahoja Hollolan -kihlakunnassa samoin 3 äyriä koukulta, mutta muissa osissa maakuntaa -kultakin koukulta 4 äyriä ja rälssikoukulta 3 äyriä.[129] Karjalan -oikeuden alalla maksettiin kaikkialla kiltisrahoja 1 äyri (4 killinkiä) -"verolta", jota täällä käytettiin maalukuna.[130] Savossa oli -maksettava kiltisrahoja 12 penninkiä (1/2 äyriä) koko ja 6 -penninkiä puolelta verolta; kokoverot täälläkin perustuivat maan -arvioimiseen.[131] Pohjanmaalla maksettiin piispan vero Kemissä -kiltisrahoissa,[132] ja suomalaisella Etelä-Pohjanmaalla suoritettiin -"nokkaverovoin sijasta" s.o. piispanveroksi kiltisrahoja maaluvun -mukaan, punnanmaalta 1 äyri.[133] - -Siitä säännöllisyydestä, millä kiltisrahoja uuden ajan alussa koko -sisä-Suomessa maksettiin, voidaan päättää aikaisemman turkisveron -yleisyyttä samalla alueella. - -Paitsi vanhaa piispan kilttiä esiintyy uuden ajan alussa toisia, -kruunulle suoritettuja kilttiveroja, jotka vaativat huomiotamme. - -Kemin alueella kutsuttiin kilteiksi verojousia s.o. miehiä, joilta -pääveroa kannettiin; joskus kutsuttiin kiltiksi itse pääveroa.[134] -Täällä siis kiltti merkitsi sangen alkuista maallista veroa. - -Karjalan oikeuden vanhalla alueella kutsuttiin kilteiksi eräitä -verotettuja metsäkappaleita.[135] Ajan veroselityksistä nähdään, että -nämä metsäkappaleet olivat yhteismaalla eli kruununmaalla ja että -niistä otettiin kruunulle erityistä veroa. Erittäin yleisiä olivat -tällaiset kiltit Lapveden seuduilla. Kilteiksi sanottuja "ulkomaita" -eli pikku metsiä, joissa oravia ja jäniksiä pyydettiin, mainitaan v. -1539 Lapvedellä 168 ja Taipaleessa 180.[136] V:n 1558 aikoina mainitaan -samain seutujen kilttien olevan kruununmaalla ja niitä käytettävän -kaskenviljelykseen.[137] Äyräpään puolella samaan aikaan ilmoitetaan -kilttien olevan "jäniksen metsästykseen tai kaskeamiseen", sittemmin -vain kaskenviljelykseen käytettyjä verotettuja "kruunun ulkomaita" tai -"kihlakunnan ulkomaita", mutta täällä ei niiden luku näy olleen niin -suuri kuin Lapveden seuduilla.[138] - -Näistä tiedoista päättäen kruunun kiltti ilmeisesti on merkinnyt -verometsää tai metsäveroa. - -Erittäin huomattava on Lapveden seutuja koskeva tieto, että -kiltti-metsiä vielä uuden ajan alussa käytettiin oravain ja jänisten -metsästykseen. Siitä päättäen on kilttivero tarkemmin määrättynä ollut -metsästysvero. Myöskin kiltin ja verojousen samuus varmaan johtui -metsästysverosta. - -Metsästysvero edellyttää, että metsästysmaat ovat jollakin tavoin -jaetut veronmaksajain kesken. Lapveden kilttimetsissä niin olikin -laita, koskapa kilttien (joiden nimenomaan aina sanotaan metsiä -merkitsevän) lukumääräkin ilmoitetaan. Myöskin läntisemmillä, Hämeen ja -Satakunnan alueilla nautittiin erämaitten metsiä muinoin määrätyissä -kappaleissa, joita kutsuttiin miehenmetsiksi (mans skog) tai -miehenosiksi (mans del).[139] Tällainen jakaminen on epäilemättä -johtunut ensi sijassa metsästyksestä ja sen muinaisesta suuresta -taloudellisesta arvosta. - -Oravain ammunta oli vielä myöhemmällä keskiajalla yleinen -kansanelinkeino Suomessa. V. 1374 mainitaan oravimetsää Lammilla, v. -1390 puhutaan Vanajan Kantolan ja v. 1437 Kokemäen Grootilan -oravimetsistä niinkuin talon tarvemetsistä ikään.[140] Läntisemmässäkin -Suomessa oravimetsät siis ovat muinoin olleet tärkeitä -erikoisomistuksen alaisia tiluksia. - -On täysi syy pitää vanhaa kruunulle maksettua kilttiveroa -metsästysverona ja saattaa se yhteyteen muinaisen piispankiltin kanssa. -Kruunun ja piispan kiltit esiintyvät samoilla itä- ja pohjois-Suomen -alueilla. Molemmilla puheenaolevilla veroilla on sama nimi. Molemmissa -veroissa on ilmeisiä metsästysveron piirteitä. Huomautettakoon tässä -erityisesti Savon kirkollisten kiltisrahain ja "veron" yhteyttä. -"Kiltti on", eräässä Savon verokirjassa selitetään, "missä -talonpojalla on puoli veroa tai kolme".[141] Savon verot muodostuivat -"veronahoista", joilla uuden ajan alussa tarkoitettiin kaskiviljelystä, -mutta alkuperäisesti varmaan metsästysmaita. - -Piispalle muinoin maksettu turkisvero tämän mukaan on ollut -metsästysvero, jota maksettiin määrätyiltä metsäkappaleilta. - -"Jouset", "savut" ja "koukut", joiden perusteella 1300-luvulla piispan -turkisverot maksettiin, eivät sinänsä ilmaise tämän veron kaikkein -alkuperäisintä maksuperustetta, vaan on siihen kuulunut myöskin -määrätyn metsästysalueen omistaminen, siis kuhunkin "jouseen" myös -metsästysmaa. Piispan turkisveron jäljet johtavat sangen vanhoihin -aikoihin ja hyvin aikuisiin heimokunnallisiin oloihin, joihin verraten -maataloudelliseen koukkuun perustuva verotus jo tuntuu suurelta -edistykseltä. Alkuperäisellä perusteella kiltti-veroa kauimmin -maksettiin Perä-Pohjolassa, jossa taloudellinen elämä kauimmin pysyi -alkuperäisellä heimokunnallisella kannalla. - -Piispan turkisveroa lienee pidettävä vanhimpana varsinaisesti -historiallisena verona Suomessa. - -Kiltti-sanan kielellistä johtoa ei tähän saakka lukuisillakaan -yrityksillä ole onnistuttu tyydyttävästi selvittää.[142] Huomattava on -suomalaisten käyttämän "kiltis", "kiltti" sanan samanlaisuus ikivanhain -skandinavialaisten veroa merkitseväin sanain "gild", "gäld", "gille" -kanssa. Näillä nimityksillä pohjoismaissa pakanuuden ajoilta saakka -ilmaistiin etenkin maanvuokramaksua[143] ja Suomessakin -maanvuokramaksusta keskiaikana ja myöhemmin yleisesti käytettiin samaa -nimitystä.[144] Toiselta puolen "gjald" (gäld, gild) muinaisten -skandinavialaisten verokäsitteissä merkitsi pakollista veroa. Tällaista -muinaisaikaista veroa näyttää Suomen kiltti merkinneen. Se on kaiketi -aikoinaan ollut ainoa yleinen vero, joten siitä voitiin käyttää -yleisnimeä kiltti. Mahdollisesti pidettiin piispain vaatimaa veroa -alkuaan jonakin vuokramaksuna, jonka kirkko kantoi vastakäännetyiltä -suomalaisilta metsänkävijöiltä, heille vastavuoroon metsästysonnea -antaen. - - - -6. TURKISKÄRÄJÄT. - - -Piispan itsen oli koottava nahkaveronsa. Tämä selviää Albrekt kuninkaan -kirjeestä v:lta 1364, jossa kuningas kertoo Hemminki piispan -valittaneen, että vaikka vanhoista ajoista saakka piispa itse tai hänen -erityiset lähettinsä olivat saaneet periä nahkaveronsa ilman mitään -vähennystä samassa tilaisuudessa, jossa kuninkaan vero kannettiin, niin -nyt olivat kuninkaan veronkantajat häirinneet piispan veronkantoa -lykäten sen myöhemmäksi ja siten tuottaen piispalle vahinkoa; sen -vuoksi kuningas nyt kohtuuden nimessä ja sakkojen uhalla määrää, että -sekä kruunun että piispan nahkaveron kantaminen on tapahtuva -yhdenaikaisesti ja täysin tasapuolisesti, missä nämä verot olivat -samanlaiset.[145] Muutamaa vuotta myöhemmin (1370) piispa määrää tämän -Albrekt kuninkaan säännön noudatettavaksi Savossa mainiten hämäläisten -ja satakuntalaisten sitä noudattavan ja uhaten 3 markan sakolla, ellei -nahkoja määräajassa suoriteta.[146] - -Luonnolliselta näyttää, että piispa kantoi turkisveronsa tavallisilla -tarkastusmatkoillaan, jotka todennäköisesti suoritettiin talvisin. Ne -1300-luvun piispanmatkat, joiden päivämääristä on tietoja, tehtiin -vuoden parina ensi kuukautena.[147] Talvikinkeriä ilmeisesti tarkoitti -Juvan seurakuntalaisten sitoumus v:lta 1442;[148] tuskinpa olisi -piispan ollut mahdollistakaan muulloin kuin talvisin liikkua -hevosjoukkonsa kanssa Savon sydänmailla. - -Piispan virkatoimiin kuului myöskin käräjäin (piispankäräjäin) -pitäminen, joilla piispa käytti hänelle kuuluvaa tuomio- ja -sakotusvaltaa. Luonnollisimmin nämä käräjätkin pidettiin piispan -tavanmukaisten virkamatkain yhteydessä. Uuden ajan alussa -piispankäräjiä pidettiin yleisesti kahdesti vuodessa, talvella ja -kesällä.[149] - -Hämeessä kutsuttiin Kustaa Vaasan aikana piispan käräjiä -"kilttikäräjiksi", ilmeisesti siitä syystä, että kilttirahat olivat -siinä tilaisuudessa suoritettavat.[150] Aikaisemmin oli piispan -talvikäräjillä varmaan suoritettu turkisvero, jonka myöhempi vastine -kilttirahat olivat. - -Joukko merkkejä siten osoittaa, että piispan säännölliset talvimatkat, -piispan käräjät ja piispan turkisveron kanto kuuluvat yhteen. - -Mutta v:n 1364 säännöstä näemme, että piispalla tai hänen -asiamiehellään oli tapana periä turkisveronsa siinä tilaisuudessa, -jossa kruununkin veroja koottiin. Kruununveroilla puheenaolevassa -säännössä tarkoitettiin kruunun nahkaveroa. Se tilaisuus taas, jossa -kruunun nahkaverot koottiin, oli talvikäräjät. Se oli vanha laajalle -levinnyt tapa. Helsinglannin lain alueella Ruotsissa maksettiin vero -muinoin kahdessa osassa ja kahtena aikana, nim. turkisvero (jousivero) -talvella ja rahavero (maavero) kesällä.[151] Suomen Perä-Pohjolassa -noudatettiin samaa järjestystä vielä uuden ajan alussa.[152] Muuallakin -Suomen Pohjanmaalla jaettiin vero talvi- ja kesäveroon.[153] Niinikään -Satakunnassa.[154] Savossa uuden ajan alussa kannettiin nimenomaan -nahkaverot talvikäräjillä ja kalaverot kesäkäräjillä.[155] Savon tavan -kanssa ovat yhdenmukaiset Kaakkois-Hämeen säilyneet tuomiokirjat -1400-luvun jälkipuoliskolta, joiden mukaan sikäläisiä talvikäräjiä -kutsuttiin myös "verokäräjiksi" (skatting) ja kesäkäräjiä -"kalakäräjiksi" (fiskting).[156] Tällainen järjestys näyttää sangen -alkuperäiseltä ja verotuksen alkuajoilta saakka sisä-Suomeen -kotiutuneelta.[157] - -Kun nyt piispan veroa kannettiin talvikäräjillä ja kruunun veroa -kannettiin talvikäräjillä, käypi hyvin ymmärrettäväksi, että -1300-luvulla piispan ja kruunun veronkantajat saattoivat joutua -toistensa tielle ja veronkanto vaatia tasapuolisuutta. Piispan -talvikäräjät, joihin piispa tai hänen edustajansa saapui, ja kruunun -talvikäräjät, jotka olivat vuoden maalliset pääkäräjät (myöh. -laamanninkäräjät), lienevät käytännössä olleet samoja tilaisuuksia. -Upsalan arkkipiispa ja hänen alaisensa piispat ehdottivat v. 1321 tai -1322 paaville erinäisiä toimenpiteitä, jotta piispantarkastuksilla -vältettäisiin tunkeilevain aatelismiesten aiheuttamat rasittavat -kestitykset;[158] tapa ei liene ollut tuntematon Suomessakaan. -Ainoastaan muistoksi maallisten ja kirkollisten herrain yhteisistä -käräjistä saatamme ymmärtää sen omituisen seikan, että vielä uuden ajan -alussa kaikissa Hämeen pitäjissä maaprovasti (piispan edustaja) sai -puolen puntaa kauroja kruunun käräjäin pitämistä varten kootusta -nimismiesverosta.[159] Toiselta puolen uuden ajan alussa tapahtui -usein, että maalliset voudit tai voudinsijaiset istuivat -provastinkäräjiä, koska niiden tulot nyt kuuluivat kruunulle.[160] -Maallista ja kirkollista toimintaa ei muinoin aina niin tarkoin pidetty -erillään. - -On siis luultavaa, etteivät piispan talvikäräjät ja kruunun -talvikäräjät vasta 1300-luvun loppupuoliskon aikana joutuneet toistensa -yhteyteen, vaan että niillä on vielä vanhempi yhteinen alku, muinaiset -yhteiset talvikäräjät. - -Kun otetaan huomioon, että kirkollinen keskusvalta Suomessa yleensä -järjestyi aikaisemmin kuin maallinen, on piispankäräjät otaksuttavasti -vanhempi laitos kuin kruunun käräjät ja vanhin maallinen hallinto niin -käräjäinpidossa kuin verojen kannossa ja muussakin hallinnossa -lainannut muodot maamme ensimäiseltä hallinnolta, piispan hallinnolta. - - - -7. TURKISLAHJAT. - - -Savon linnanvoudin tehtäviin kuuluivat vielä uuden ajan alussa -säännölliset kiertoretket läänissä oikeus- ja verotusasiain vuoksi. -Sitävarten piti vouti määrätyissä paikoissa määräaikoina käräjiä. Maan -vanhan tavan mukaan antoivat talonpoikain omat veronkokoojat, -neljänneskuntamiehet, näillä käräjillä linnanvoudille minkä mitäkin -tuomisia, joita sanottiin "lahjoiksi", mutta jotka todellisuudessa -olivat tarkoin määrätty vero, jota kunkin neljäskuntamiehen -maksettavaksi karttui kaikkiaan:[161] - - 10 oravannahkaa - 1 revonnahka, - 6 jänistä tai 12 jäniksen nahkaa, - 2 leiv. haukia, - 1 punta ohria. - -Mutta lisäksi oli Savon neljäsmiesten hankittava viemisiä linnaankin: -karitsoja, kanoja ja munia, jäniksiä ja lintuja; sitten erityisenä -lahjana: - - 10 oravannahkaa "herranlahjaa" - 10 " "rouvanlahjaa" - 5 " "lastenlahjaa" - 10 " "tulkinlahjaa" - 12 jänistä "joululahjaa"[162] - -Nämä linnaan viedyt lahjat merkittiin linnan tileihin ja tulivat siten -kuninkaan hyväksi. Savon korkeimmalle herralle ne varmaan olivat -alkuaan aiotutkin, muukalaiselle valloittajalle, joka tarvitsi tulkkia. - -Myös Viipurin läänissä oli uuden ajan alussa säilynyt omituinen -voudinvero, samantapainen kuin Savossakin. Äyräpään kihlakunnassa -maksettiin uuden ajan alussa Viipurin linnanvoudille talvikäräjillä -revonnahka kultakin neljäskunnalta.[163] - -On mielenkiintoista, että tapaamme samantapaisen linnanvoudin veron -muuallakin Suomessa. Hämeen linnanvouti vaati itselleen Jämsästä -nahkaveron, yhden valitun oravannahkan tai sen sijasta yhden "fyrkin" -rahaa kultakin talonpojalta, ja karttui siitä nahkoja 4 1/2 kiihtelystä -(à 40 nahkaa).[164] Tätä veroa tarkoittaa myös Hämeenlinnan v:n 1533 -tileissä mainittu "voudin vero -- -- 2 kiihtelystä".[165] - -Näissä Savon ja Karjalan pääpiirteiltään niin yhtäläisissä veroissa -ansaitsevat muutamat seikat erityistä huomiota. Ensinnäkin suuri osa -noita "lahjaveroja" esiintyy uuden ajan alussa vakinaisena linnaan -suoritettavana kruununverona, jonka vapaaehtoisuudesta ei ole -jälkeäkään. Toiseksi maksetaan näitä lahjoja kaikkialla linnaläänissä -niin samalla tavoin, että niitä täytyy pitää maakunnalle -kokonaisuudessaan määrättynä verona, josta tuskin on tehty sopimuksia -eri seutujen kanssa. Vielä on huomattava, että näitä lahjoja, sekä -linnaan vietäviä että linnanvoudille käräjillä annettavia, maksetaan -verokunnittain (neljänneskunnittain, nautakunnittain). - -Kaikki sangen vanhain verojen piirteitä. Epäilemättä meillä näissä -turkisveroissa on edessämme alkuisin virkamiesvero, piispan turkisveron -maallinen vastine. - - - -8. "JOUSET" JA JOUSIVEROT. - - -Suomen, maan etelämpäinkin seutujen, turkisrikkaudesta keskiaikana on -jo karttunut useita todistuksia. Pari vielä mainittakoon. Pähkinäsaaren -rauhakirjassa mainitaan Vuoksen seuduilla pesiviä majavia. -Maksuvälineinä eli "arvoäyreinä" (värdören) olivat turkikset sitä -yleisempiä mitä niukemmin kovaa rahaa oli liikkeellä. Puoltatoista -kiihtelystä vastaan "jousinahkoja" v. 1338 pantattiin maata Koroisissa -Turun lähellä.[166] Keskiajan lopussakin maksettiin sakkoja joskus -turkiksissa.[167] Vielä uuden ajan alussa ei Savossa maksettu -mitään veroja rahassa, vaan kaikki suoritettiin luonnontuotteissa, -etupäässä nahoissa ja turkiksissa, jota varten verokirjoissa oli -laadittu erityisiä taksoja.[168] Hämeessäkin uuden ajan alussa -verovelvollisuuksia paikoin vielä lunastettiin nahoilla. Niinpä -kannettiin muutamilta pitäjiltä yhteensä 8-9 kiihtelystä -päivätyönahkoja.[169] Samoihin aikoihin kannettiin Hämeessä 13 -kiihtelystä oravia teistä ja silloista.[170] - -Muinaisesta turkisrikkaudesta ja turkistaloudesta Suomen hämäläisillä -ja karjalaisilla alueilla sekä Perä-Pohjolassa on kumminkin puhuvimpana -todistuksena jousen yleinen käyttäminen veropohjana näillä alueilla. - -Jousen tapaamme ensinnäkin vanhoissa kirkon veroissa. - -Kirkkojen ylläpitämiseksi suoritettujen kymmenyksien maksamisessa -keskiajan Suomessa havaitaan samanlainen alueellinen jako kuin piispan -kymmenysten suorittamisessa. Toisella alueella (n.s. suomalaisen ja -ruotsalaisen sekä Uudenmaan oikeuden alueella) sai kirkko osansa -ruiskymmenyksistä, toisella (s.o. hämäläisellä ja karjalaisella -alueella sekä Perä-Pohjolassa) kirkonkymmenys maksettiin turkiksissa, -niinkuin piispanverokin. - -Kyrön-Hämeen keskiaikaisen kirkollisvero-oppaan mukaan oli kirkolle -maksettava kultakin jousimieheltä jousinahka tai 1/2 äyrityistä.[171] -Uuden ajan alussa käytettiin Ylä-Satakunnassa kirkolle menevän -jousirahan maksajista nimitystä "kirkon orava".[172] Karjalassa oli v:n -1345 kymmenysjärjestyksen mukaan kunkin jousimiehen maksettava kirkolle -"jousinahka tai kolmannes viljaa".[173] Samanaikaisen, Kemin ja -Salon pitäjäin kymmenysjärjestyksen mukaan olivat melkein kaikki -Perä-Pohjolan kirkolliset verot "jousinahoissa" maksettavia, m.m. oli -kunkin jousen maksettava 2 nahkaa kirkon ja papin tarpeeksi ja kirkon -saatava puolet turkiskymmenyksistä.[174] - -Selvästi on tämä vero turkisverona alkuperäinen. Perä-Pohjolassa ei -keskiaikana tunnettu mitään viljaveroja, vaan melkein kaikki verot -maksettiin turkiksissa (tai rahassa) jousien mukaan. Tuskinpa on -"jousi" muuallakaan ollut mikään viljaveron peruste; milloin -karjalaisella alueella jousi esiintyy viljamaksun yhteydessä, ei ole -kysymyksessä viljan lunastaminen nahkoilla, vaan nahkain lunastaminen -viljalla, mikä muutenkin tuntuu luonnolliselta. Meidän on siis -tässäkin, kuten piispan kymmenyksissäkin, hyljättävä se mielipide, että -nahkavero olisi vanhemman viljaveron lunastus. - -Uuden ajan alussa maksettiin kirkon jousinahat jo kaikkialla rahassa -("jousirahat", "kymmenysrahat", "kirkkorahat"). Agricola Turun -tuomiokirkon v:n 1542 tileihin liittämässään vero-opastuksessa kertoo, -että "ensimäisessä alussa, kun kristinusko tuli Suomeen, maksettiin -oravannahka kultakin jouselta, sitten jonkun aikaa myöhemmin muutettiin -se rahaksi, koska he eivät voineet saada nahkoja". Tämä selitys onkin -uskottava.[175] - -Jousen tapaamme hämäläis-karjalais-peräpohjalaisella alueellamme -veroyksiönä myöskin papin maksuissa. Karjalassa se oli yleisenä -sääntönä. Virolahden, Vehkalahden ja Säkkijärven kirkollisissa tileissä -v:lta 1557 selitetään, että ne talonpojat, jotka asuivat rannikolla -Virolahdella ja Vehkalahdella, maksoivat papinmaksunsa kymmenyksen -mukaan, mutta ne, jotka asuivat Lapveden rajan puolella, maksoivat -papinmaksunsa jousiluvun mukaan.[176] Näin oli laita jo alkuaankin; -Karjalan oikeuden kymmenyssäännöksen mukaan v:lta 1345 oli -"jousimiesten" suoritettava suurin osa seurakuntain omain pappien -kymmenyksistä.[177] - -Karjalan papin saataviin jousimieheltä kuului m.m. "valkonahka" tai 2 -kolmannesta viljaa, emmekä erehtyne pitäessämme tässäkin nahkaa -alkuperäisenä. Samanlaisen järjestyksen tapaamme myöskin hämäläisellä -alueella, vaikka tietomme siitä ovat myöhemmiltä ajoilta. Akaan -kirkkopitäjää perustettaessa v. 1483 määrättiin seurakuntalaiset -maksamaan papilleen "koukkunahkansa" edestä 1 äyrin penninkejä kultakin -valkonahalta,[178] mikä on ymmärrettävä niin, että kultakin -(papin)koukulta oli ennen ollut maksettava valkonahkoja, jotka nyt -lunastettiin rahalla. Vanhassa Kyrön oikeuden selityksessä ilmoitetaan -koukulta maksettavan 2 valkonahkaa,[179] ja tämän mukaisesti maksettiin -vielä uuden ajan alussa Ylä-Satakunnassa ja suurimmassa osassa Hämettä -(Hollolan seutu oli poikkeuksena) kultakin koukulta 2 äyriä -"koukkurahoja".[180] - -Alkuperäisessä muodossaan tämäkin vero esiintyy Perä-Pohjolassa, jossa -oli kunkin tilallisen (bolfast) talonpojan maksettava pappilan -ylläpitämiseksi 2 valkonahkaa ja kunkin jousimiehen kirkkoherralle -(ynnä kirkolle) 2 "jousinahkaa".[181] - -Karjalan ja Hämeen pappien jousinahat olivat, niinkuin veron nimestä ja -nahkain hintailmoituksista (1 äyri) voi päättää, arvokkaampia turkiksia -(näädännahkoja), kuten piispallekin suoritettavat turkikset. Ehkäpä -papin ja piispan turkikset lähtivät alkuperin samasta verosta, joka -aikanansa tuli jaetuksi piispan ja papin kesken. Veron suorittaminen -turkiksissa näyttää jo varhain käyneen joillakin seuduin vaikeaksi, -koskapa Karjalassa jo 1345 se saatiin viljassa suorittaa ja v:n 1413 -tiliotteissa "koukkunahan" arvoksi on ilmoitettu 2 (silloista) -äyrityistä.[182] - -Jousen käyttämisestä veropohjana maallisessa verotuksessa on puheena -olevalta alueelta muutamia muistoja. Uuden ajan jousialussa oli -Hämeessä kultakin jouselta suoritettava linnaan 3 päivätyötä, jotka -voitiin lunastaa viljalla tai rahalla.[183] Samoin maksettiin -Ylä-Satakunnasta Kokemäen kartanoon kultakin jouselta 6 leiv. -"päivätyöhaukia".[184] Häme ja Ylä-Satakunta ovat tässäkin -suhteessa muodostaneet ilmeisesti yhteen kuuluvan alueen, jossa -päivätyövelvollisuus suoritettiin tuon muinaisen yleisperusteen mukaan. - -Samalla alueella tavataan vielä toinenkin jousiverojäte. Hämeen -Sääksmäen ja Ylisen kihlakunnan useimmissa pitäjissä maksettiin uuden -ajan alussa kultakin jouselta "käräjäkaloja" 3 naulaa, mitkä muutamissa -vähäkalaisissa pitäjissä lunastettiin muilla esineillä.[185] -Kysymyksessä on varmaankin alkuperäinen jousittain suoritettu kaloissa -maksettava käräjävero. Epäilemättä on jousi suomalaisilla alueilla -maallisessakin verotuksessa muinoin ollut paljon yleisempi veroyksiö -kuin meille tunnettuina aikoina. Sitä mielipidettä tukevat sekä -Hämeessä ja Satakunnassa havaitsemamme jäljet että etenkin jousen -käyttö Perä-Pohjolassa yleisenä veroperusteena. - -Mitä oli jousi? - -Siitä tapaamme uuden ajan alussa monenlaisia määritelmiä, jotka -kuitenkin kaikki näyttävät palautuvan yhteiseen alkuun. - -Hämeestä olemme merkinneet seuraavat määritelmät: "täysikasvanut mies, -jolla on voimaa virittää jousi"; "kaikki, jotka jaksavat mennä jousella -metsälle"; "kaikki, jotka jaksavat kantaa jousen metsään eläinten -ampumiseksi".[186] Kemistä: "jokainen, joka on talonpojan talossa, joka -voi eli jaksaa mennä jousella metsään".[187] - -Näiden määritelmäin aikana ei siis veropohjana ollut -- jos koskaan oli -ollutkaan -- esineellinen jousi, jousen omistaminen, vaan -metsästyskykyinen mies. Eerik Pommerilaisen verokirjan otteessa v:lta -1413 tavattava määritelmä: "jousimiehet, jotka nahkoja etsivät ja -tekevät nahkaveroa",[188] ilmoittaa asianlaidan jo vanhastaan olleen -sellaisen. - -Edellä on lausuttu se eräisiin tietoihin perustuva arvelu, että niille -jousimiehille, jotka muinoin suorittivat kilttiveroa piispalle ja -kruunulle, kuului myöskin määrättyjä metsästysalueita (miehenmetsiä, -miehenosia). Mutta jos näin alkuperäisessä jousiverotuksessa olikin -laita, ei siitä ole sen enempiä varmoja jälkiä. - -Sen sijaan tapaamme myöhemmässä verojousessa muita tuon ylipäisen -metsästyskykyisyyden rajoituksia. Lähteissämme esiintyy hyvin yleisesti -yhteiskunnallinen rajoitus: jousiveroja maksoivat ainoastaan talollisen -perheeseen kuuluvat jouset, isäntä itse, hänen poikansa ja -vävynsä.[189] Veronalaisuus oli rajoitettu itsenäiseen (myöh. -maataomistavaan) talonpoikaisluokkaan. Hämäläisen alueen asiakirjoissa -nimenomaan sanotaan, etteivät rengit maksa jousiveroja.[190] -Vesterbottenissa luetellaan jousien joukossa myös talonpoikain -veljet.[191] Ainakin myöhemmän käytännön mukaan oli talon isäntä -vastuussa talonsa jousien veroista. Paikoin myönnettiin maksualennusta -taloille, joilla oli useampia jousia.[192] - -Mielenkiintoinen on jouseen liittyvä ikämääräys. Sellaiseksi jouseksi, -jonka tuli suorittaa päivätyöhaukia, luettiin Ylä-Satakunnassa jokainen -vähintäin 15 vuotta täyttänyt talollinen, hänen poikansa ja -vävynsä.[193] Hämeessä niinikään laskettiin päivätyöjouseksi jokainen -15 vuotta täyttänyt ja muut määrätyt ehdot pitävä mies.[194] Tämä sama -jousi-ikä tavataan Kajaanin läänissä (Paltamossa) vielä 1600-luvun -lopulla.[195] - -Tässä esiintyvä ikäraja ei ole kirkollisen kypsyyden, vaan ilmeisesti -työkykyisyyden. 15 vuotta täyttänyt nuorukainen Hämeessä katsottiin -työkykyyn nähden täydeksi mieheksi ja vaadittiin häneltä -linnapäivätöitä. - -Tämä aikainen täysi-ikäisyyden määrä näyttää muinoin olleen laajalle -levinnyt tapa. Vanhemman Vestmanlannin lain mukaan alkoi -käräjäkelpoisuus 15 vuoden ijästä.[196] Huomattava on, että -puheenaoleva laki oikeittain oli Taalainmaan laki, joka maakunta -muinoin kuului Ruotsin jousi- ja turkisveroalueeseen. Niinikään on -merkittävä, että vanha laillinen ikä Walesin keltiläisillä oli 14 -vuotta.[197] On mahdollista, että Suomen jousiverojen yhteydessä 15 -vuoden ikäraja on ollut laillisen ijän määräaika suomalaisilla -heimoilla ja sen vuoksi tullut huomioonotetuksi heimokautisessa -jousiverotuksessakin. Ruotsin myöhemmässä, edistyneemmässä -yhteiskunnassa oli jo hyvin vanhoina aikoina 20 vuotta laillinen -ikä.[198] Tämä laillisen ijän raja lienee Suomenkin edistyneemmissä -osissa ollut keskiajalla vallitseva. Tavataanpa sitä jousiverojenkin -alueella. Lapvedellä, karjalaisen oikeuden piirissä, alkoi uuden ajan -alussa täysi-ikäisyys 20 vuodesta; jouseksi näet siellä luettiin kukin -mies, "joka on 20 vuoden vanha ja on vapaa ja työhönpystyvä ja aina -siksi kunnes hän tulee 50-vuotiaaksi ja sitten hän poistetaan -jousimiesten luettelosta".[199] Jousilla oli siis myöskin ylimmät -ikärajansa. Vanhat ja vialliset olivat Savossa jousiveroista -vapaat.[200] Paltamossa pääsivät 60-vuotiaat kruunun jousiluvusta -vapaiksi.[201] - -Myöhempinä aikoina mainitaan jousen Pohjanmaalla merkinneen talon -suuruutta eli maalukua. Sellainen ilmaisutapa luonnollisesti kehittyi -sellaisena aikana, jolloin talossa olevasta jousiluvusta riippui sen -taloudellinen arvo.[202] - -Uuden ajan alussa oli alkuperäinen jousi-käsite jo suureksi osaksi -menettänyt merkityksensä, kuten näyttää kirkonkin vaikutuksesta. -Kirkollisessa verotuksessa Ylä-Satakunnassa pidettiin nyt jousina -talonpoikain työkelpoisia poikia, jotka kävivät "jumalan -pöydässä".[203] Kemissä ja Salossa otettiin jo v:n 1345 kymmenyssäännön -mukaan jousiveroja myöskin rengeiltä ja tilattomilta, joita kirkko -katsoi seurakunnan jäseniksi.[204] Toiselta puolen kehittyi -jousiverotus Kemissä sellaiseksi, että jouseksi luettiin jokainen -talollisen poika olipa suuri tai pieni.[205] Samalla tavoin luettiin -1600-luvun lopulla Paltamossa "kirkon jousiksi" kaikki 12-13 vuotta -täyttäneet, Herran ehtoollisella käyvät,[206] ja Pohjois-Savossa jousi -1600-luvulla merkitsi talonomistaja-pariskuntaa.[207] - -Näin merkitessään kirkollisia veroja suorittavia naisiakin oli -verojousen alkuperäinen merkitys jo kokonaan himmennyt. - -Suomalaisia oloja vastaavia vero-oloja tavataan myöskin Suomen -jousialueen lähimmillä naapurialueilla. - -Siinä sopimuksessa, jonka Novgorodin ja Norjan hallitsijat v. 1251 -tekivät Ruijan lappalaisten ja karjalaisten verottamisesta, mainitaan -jousia turkisverojen perusteena.[208] Saamme siitä käsityksen tämän -veroyksiön ikivanhuudesta pohjoisilla alueilla. - -Käkisalmen Karjalan verotusoloja koskee n.s. Vatjan viidenneksen -verokirja v:lta 1500. Koko pohjoisessa Karjalassa, Kurkijoen, -Sortavalan, Ilomantsin ja Salmin pokostoissa sekä pienemmässä osassa -kaupungin (Käkisalmen) pokostaa esiintyy tässä verokirjassa ainoana -veropohjana jousi (dukj). Kaikkiaan oli pohjoisessa Karjalassa 3 111 -jousta etelämmän Karjalan 928 1/2 obsjaa (maayksiötä) vastaan. -Verokirjasta selviää myöskin, että "vanhan kirjoituksen aikaan", joka -oli tapahtunut ennen v:tta 1480, oli veroja ruhtinaalle ja -arkkipiispalle maksettu turkiksissa. Niinpä oli eräällä Kurkijoen -alueella 49 jousta maksanut 54 oravaa, 11 näätää ja jahtihaukan, -Sortavalassa 66 jousen verolääni Kiteellä suorittanut 880 oravaa, -Ilomantsin Megrijärven 66 jousta 910 oravaa ja eräillä muilla paikoilla -13 jousta antaneet 30 oravaa ja 2 näätää ja Salmissa 15 jousta -maksaneet 75 oravaa. Todennäköisesti oli oravavero ollut yleisempikin. - -Mutta puheenaoleva verokirja näyttää, että uudet verotavat jo olivat -tulleet käytäntöön: jousen laskettiin vastaavan obsjaa ja verot -kannettiin tai laskettiin obsjain ja aurain perusteella rahana ja -osaviljana.[209] - -Jos yhtäläisyys Suomen jousialueen ja Käkisalmen Karjalan välillä on -kouraantuntuva, on se myöskin ilmeinen Suomen ja Pohjois-Ruotsin -välillä. Vesterbottenissa ja Ångermanlannissa otettiin aivan samalla -tavoin kuin Kemissä keskiajalla talvisin jousien mukaan maksettava -turkisvero. Helsinglannin lain mukaan, joka on 1300-luvun alkupuolelta, -suoritettiin sotalomaveroa (ledungslame) Medelpadissa ja -Ångermanlannissa osittain turkiksissa, ja uloinna pohjoisessa, -Uumajassa ja Bygdessä, pääsivät asukkaat sotilasrasituksestaan vapaaksi -suorittamalla jokaiselta jouselta (båga) kaksi nahkaa (två blåskurna -skinn).[210] Täydellinen turkiskulttuuri vallitsi muinoin Taalaissakin, -jonka maakuntalaki mainitsee asukkaitten veroina "wighra manna skin" -(kelpoisen miehen nahkat), "leöungx skin" (sotaveronahkat) ja -"bælskin".[211] Erään tiedon mukaan v:lta 1413 olivat Taalain pitäjät -jaetut "belghar" nimisiin piireihin.[212] "Bælskin" ja "belghar" -vastannevat suomen "palke" nimitystä, joka keskiajalla merkitsi näädän -tai kärpän nahkoja. - -Olemme siis sekä Suomessa että Novgorodin Karjalassa ja -Pohjois-Ruotsissa, vieläpä Jäämeren rannoilla tavanneet ominaisen -ikivanhan verotustavan, jonka perusteet koko alueella ovat niin -samanlaiset kuin olisivat ne samain muinaisten verottajain järjestämät. - -Samoja verottajia ei tässä tapauksessa kumminkaan tarvitse edellyttää. -Pikemminkin on meidän tämä seikka selitettävä maantieteelliseksi -ilmiöksi, muinaiseksi kansainväliseksi tavaksi, jonka ovat synnyttäneet -samanlaiset luonnon, talouden ja yhteiskunnan olot koko tällä laajalla, -Laatokan ääriltä Taalainmaan järvilaaksoihin saakka ulottuvalla -riistametsävyöhykkeellä ja jota eri verottajat ovat hyväkseen -käyttäneet. - - - -9. "VERONAHAT" JA "ORAVANMAAT". - - -Jo ennen mainitusta kuninkaan kirjeestä v:lta 1364, joka koskee kruunun -ja piispan turkisverojen kantoa, voi päättää, että vanhemmalla -keskiajalla on ollut turkisveroja muitakin kuin mihin jo olemme -tutustuneet. Muutamat veronimitykset ja tähteet, joita on säilynyt -Kustaa Vaasan ajan verokirjoissa, tätä otaksumaa vahvistavat. - -Savossa oli uuden ajan alussa koko verojärjestelmän pohjana n.s. -veronahka (skattskin), jonka mukaan maksettiin maavero (päävero); -veronahoista kokoontuivat n.s. verot, jotka taasen olivat kymmenkuntain -ja neljänneskuntain sekä nimismies- ja muunlaisen verotuksen pohjana. - -Veronahka tarkoitti mainittuna aikana määrätynsuuruista kylvöalaa, -jolta oli maksettava määrätty viljavero. Käytännössä tätä veroa vain -vähimmäksi osaksi suoritettiin viljassa, vaan enimmäkseen nahoissa ja -muissa arvoäyreissä. - -Uskottavaa on, että veronahka on ollut alkuperäinen turkisvero, joka on -ollut metsästyskykyisten miesten suoritettava.[213] Varmaan on tätä -veroa myöskin maksettu tai laskettu oravissa. Orava, oravanmaa on näet -veronahan vanha savolainen nimitys. Mikkelissä vielä 1850-luvulla -"oravan talo" vastasi 1/2 manttaalia[214] ja toiselta puolen tiedetään -savolaisen manttaalin sisältäneen 4 veromarkkaa (veronahkaa).[215] -Kansan kesken oravanmaita on puheessa lystikkäästi ositeltu ja -yhdistelty: "oravanpää" oli 1/4 veromarkkaa eli 1/16 manttaalia, -"päätön orava" 3/16 mtl, "montako talossa on oravaa?" merkitsi samaa -kuin "mikä on talon manttaali?".[216] - -Alkuperäinen turkisvero Savossa sittemmin muuttui maanviljelys- eli -maaveroksi. Oravanmaalta alkuaan maksettavan turkisveron vastineena -tavataan myöhemmin viljamitta _Oravainen eli orava_. Se oli pieni mitta -ja vastasi karpion kolmannesta, josta sen toisintonimi kolmannes. Uuden -ajan alussa tämä mitta oli käytännössä Savossa ja Lapveden -kihlakunnassa Karjalassa.[217] - -Samanlaisen muutoksen kautta kaskiviljelyksen päästyä valta-asemaan -veronahka tuli merkitsemään määrätynsuuruista viljelysmaata, josta -laskettiin viljaveroa 1/2 pannia eli karpio viljaa ja joka sellaisena -tuli maaverotuksen pohjaksi. - -Mainitut seikat tekevät ilmeiseksi, että Savon maaverotus on asteittain -kehittynyt aikaisemmasta metsästysverosta. - -Savon veronahan kehityksellä metsästysverosta maaveroksi on ollut -yksityiskohtaiset vastineensa Käkisalmen Karjalassa. Täällä nähdään -keskiajan loppupuolella jousilta maksettavan oravaveron muuttuvan -määrätyltä kylvöalalta (obsjalta) maksettavaksi (raha)veroksi. Muutos -tapahtui yksinkertaisesti siten, että jousi on kirjoitettu obsjaksi. -Obsja oli -- peltoseuduilla -- alkuisin miehen ja hevosen viljeltävä -ala. Kaskiseuduilla sopi verotettavaksi yksiöksi paremmin kylvöala. -Obsjan vanhaksi kylvömääräksi taas ilmoitetaan 4 ruiskorobjaa, mikä -suunnilleen vastaa Savon puntaa.[218] Valtiollinen raja ei näy saaneen -aikaan erittäin jyrkkää eroavaisuutta karjalaisten alueitten vanhoissa -elinkeino- ja yhteiskuntaoloissa. Suomessa tavataan "veronahkoja" uuden -ajan alussa Savon ulkopuolella Jääskessä, missä v. 1539 mainitaan 4 -veronahkaa ja annetaan se mielenkiintoinen selitys, että veronahat -olivat 4 talonpoikaa, jotka maksoivat rahaa "kruunun takamaista -eläimistä, joita he niillä takamailla ampuvat".[219] Paria vuotta -myöhemmin mainitaan näiden 4 talonpojan ennen maksaneen -nahkaverorahoja, mutta nyt suorittavan erityiseksi sopimusveroksi -haukia.[220] Tässä esimerkissä veronahka esiintyy metsästysverona, -mutta on jo muuttumassa maaveroksi: ensin alkuperäisten turkisten -sijasta maksettiin rahaa ja sitten haukia. - -Lapveden, Taipaleen, Jääsken, Muolan, Hanttulan ja Uudenkirkon -pitäjissä s.o. Karjalan karjalaisen oikeuden alueella suoritettiin -Kustaa Vaasan aikana kruunulle _nahkarahoja_ 1 äyri täysiverolta eli 10 -äyriä nautakunnalta.[221] Tätä aivan säännöllistä maaveroa on vaikea -ymmärtää muuksi kuin muinaisen yleisen savolais-karjalaisen -heimokunnallisen metsästysveron jätteeksi. Tämän karjalaisen veron -yleinen yhtäläisyys alkuperäisen savolaisen veronahan kanssa on -silmäänpistävä; myöskin veron määrä, äyri kokoverolta, muistuttaa -vanhaa valkonahan hintaa. - -Mutta näillä samoilla Karjalan alueilla olemme nähneet (ss. 66-67) -uuden ajan alussa juuri mainittujen nahkarahain lisäksi otettavan -myöskin erityistä "kiltti" nimistä veroa kruunun takamailla olevilta -metsästys- ja kaskikappaleilta. Kuinka on tämä kaksinainen verotus -ymmärrettävä? Luultavasti niin että kun karjalaisten rintamailla kylät -jo olivat joutuneet kokoverolaskuun perustuvan pysyvän maaverotuksen -alaiseksi, johon vanha nahkavero nahkarahoina sulautui, jatkettiin yhä -edelleen vanhoja elintapoja, otettiin uusia metsänkäyntimaita ja -kaadettiin uusia kaskia. Mutta näiltä uusilta metsäkappaleilta, joita -vanhasta tavasta kutsuttiin "kilteiksi", vaadittiin niinikään vanhasta -tavasta erityistä veroa, kiltisrahoja. - -Hämäläinen alue näyttää tässä alkuperäisessä metsästysverotuksessa -läheisesti liittyneen itäiseen naapurialueeseensa. Sekä Hämeessä että -Ylä-Satakunnassa kruunu uuden ajan alussa kantoi pienempiä määriä -veronahkoja tai _oravannahkarahoja_.[222] Hämeen vanhimmista -verokirjoista selviää, että oravannahkarahoja maksettiin Saarioisten -sekä Padasjoen, Sysmän ja Jämsän pitäjissä kultakin koukulta 1 1/2 -(Sysmässä 2) äyriä.[223] Epäilemättä on tämäkin viimeinen jäännös -muinoin yleisestä metsästysverosta, jota vielä kannettiin varsinaisen -maaveron lisäksi ainoastaan niillä seuduilla, jotka harjoittivat -erämaankäyntiä. - -Savon "veronahat", Käkisalmen Karjalan obsja-verotus, Jääsken -"nahkaverot", karjalaisen oikeuden "nahkarahat" ja "kilttirahat" sekä -Hämeen "oravannahkarahat" todistavat muinaisen heimokunnallisen -metsästysveron yleisyyttä ja antavat meidän aavistaa, millä tavoin tuo -tärkeä siirtyminen metsästysveroista maaveroihin, metsästysasteelta -maanviljelysasteelle on tapahtunut. - - - -10. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURI. - -(YLEISKATSAUS.) - - -Edellä esitetyistä piirteistä saamme kuvan maamme vanhoista -suomalaisista heimoista metsästysasteella. - -Tätä metsästysastetta ei ole ajateltava miksikään aivan aikuiseksi -maanviljelyksen ja karjanhoidon takaiseksi raakalaisasteeksi, yhtä -vähän kuin voimme väittää Suomen ruotsalaisten keskiajalla olleen -paimentolaisia sen vuoksi, että he maan muihin asukkaihin verraten -pitivät paljon karjaa. Se metsäläisaste, jota tässä on käsitelty, on -päinvastoin ollut alkuista maanviljelystä (kaskitaloutta) ja -karjanhoitoa korkeampi viljelyskanta. Sitä on muutamilla alueilla -kestänyt keskelle myöhäisiä historiallisia aikoja. Vielä uuden ajan -alussa se oli täydessä voimassa Perä-Pohjolassa. Kalastusta ja -metsästystä mainitaan vielä 1600-luvun lopulla Kajaanin seutujen -pääelinkeinoiksi.[224] Pohjois-Karjalan yhteiskunnallisiin epäkohtiin -karjalainen Johan Lagus v. 1756 luki myöskin "muutamissa pitäjissä -tavallisen oravanammunnan, joka väkirikkaista taloista pitää toimessa -pitkän aikaa 3-4 miestä ynnä pojan, taitavimmankaan voimatta jousineen -ampua enempää kuin 3, korkeintaan 4 kiihtelystä".[225] - -Tällaista metsästysastetta muistuttavan kulttuurin olemme havainneet -vallinneen paljon laajemmilla aloilla Suomea, nim. Pohjanmaan lisäksi -koko karjalaisella ja hämäläisellä heimoalueella, johon kuului Karjala -ja Savo sekä Häme ja Ylä-Satakunta. Raja, joka tämän alueen erotti -lounaisista rannikkomaakunnista, oli tarkalleen sama, joka erotti -lounaiset oikeusalueet, ruotsalaisen ja suomalaisen oikeuden, -hämäläisestä ja karjalaisesta oikeudesta. Tuo vanhemman keskiajan -merkillinen raja erotti sisämaiden suomalaiset heimoalueet, niiden -ihmiset, elinkeinot, elintavat ja koko kulttuurin lounaisista -rannikkoseuduista. - -Viimemainitut seudut olivat jättäneet metsästyskannan nähtävästi jo -ennen ruotsalaisen vallan tuloa, koskapa historia ei ole sikäläisestä -metsästysasteesta muistoa säilyttänyt. Se aika, jolloin metsästys oli -hallitsevana elinkeinona hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla, oli -keskiajan loppupuolella näitten alueitten rintamailla ilmeisesti jo -aikaa sitten mennyt: pesäseudut ja suurin osa erämaitakin olivat -silloin jo turkiksista niin tyhjentyneet, ettei niiden saantiin enää -voitu elämistä perustaa. Näin ollen on metsästyskannan varsinaisena -historiallisena valtakautena hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla -ollut aikaisempi ja aikaisin keskiaika eli valloituksen vuosisadat. - -Tämä aikamäärä vastaa suunnilleen Volgan seutujen turkisaikakautta. -11. ja 12. vuosisadalla ne seudut olivat kuuluisia kallisarvoisten -turkisten runsaudesta, vielä 14. ja 15. vuosisadoilla oli sikäläinen -riistarikkaus taloudellisen elämän perustuksena, mutta metsän aitat -tyhjentyivät nopeasti ja 15. vuosisadan alussa oli Moskovan tienoilla -jänis ainoa metsästettävä.[226] - -Suomen vanha turkiskulttuuri perustui kauppaan. Maailman turkiskauppa -veti näkymättömin käsin vihdoin suomalaisetkin alueet vaikutuspiiriinsä -saaden aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Kansan kotoisessa -taloudessa vanhaan tapaan kaiketi syötävän riistan pyytämisellä ja -kaskiviljelyksellä oli tärkein sija. Mutta turkistaloudesta tuli -johtava elinkeino. Turkikset olivat rahaa ja raha rikkautta ja valtaa. -Turkiskausi oli varmaan sekä edellisiä että jälkeisiä aikoja -pääomarikkaampi ja pääomavaltaisempi. Rauhallisen kehityksen lisäksi, -minkä uusi kauppa aiheutti, tuli nyt entistä enemmän myös sotia ja -verotusretkiä. Heikot lappalaiset joutuivat ahnaitten naapuriensa -vero-orjuuteen, suomalaiset heimot joutuivat uusiin kohtaloihin. - -Taka-Karjalan ja Perä-Pohjolan myöhemmistä oloista voidaan osaksi -päätellä, minkälaisia turkiskauden olot etelämmässä Suomessa ovat -olleet. Aikaisemman turkiskauden olot ovat kuitenkin olleet monessa -suhteessa toisenlaiset. Silloinen yhteiskunta oli vielä puhtaammin -heimokuntainen. Kaiken yhteiskunnallisen niinkuin taloudellisenkin -elämän varsinaisena pylväänä alkuisin oli metsästyskykyinen heimomies, -"jousi". Tietolähteistämme saamme harvapiirteisen, mutta kuitenkin -paljon puhuvan kuvan turkiskauden yksinkertaisista verotus- ja -hallintolaitoksista, joiden rinnalla edellisessä pääluvussa kuvatut -verotukset ja hallinnon alkumuodot myöskin varmaan olivat käytännössä. - -Olemme nähneet myöskin piirteitä, kuinka jousesta sitten tuli -"suitsuja" ja "koukkuja", turkisveroista vilja- ja rahaveroja, ja -kuinka ylipäänsä vanha turkiskulttuuri väistyi syrjään pysyvän -maanviljelyskulttuurin tieltä. - - - - -IV. AHVENANMAA KESKIAJALLA. - - - -1. MERIKULTTUURI. - - -Kuinka toisenlaiseen maailmaan joudummekaan, kun karjalaisten -jousimiesten oravisaloista ja heidän kaskisavuisilta heimomailtaan -annamme ajatusten siirtyä Ahvenanmaan lauhkeaan saaristoon aavain -merten yhtymäkohdalla! - -Tämä luonnoltaan Suomen mantereen luonnosta poikkeava saarimaa on -historiallisessa viljelyksessäkin muusta maastamme eriävä. Usein on -huomattu ja huomautettu saarimaitten erityistä taipumusta säilyttää -oloja, jotka niihin kerran ovat juurtuneet. Sellainen ominaisuus on -Ahvenanmaallakin. Siellä on ollut ja on vieläkin tapoja ja oloja, jotka -näyttävät vain paikallisilta poikkeuksilta, mutta lähemmin katsoessa -ovat vanhuuden jätteitä, jotka ovat täällä säilyneet, kun ne muualta jo -aikaa ovat hävinneet. Ahvenanmaalla on harjoitettu lammashoitoa -Itämeren saarten ikivanhaan tapaan aina meidän aikoihimme asti, -lampaanhoidon toisissa Suomen seuduissa seuratessa uusimman -villatalouden muutoksia. Ahvenanmaalla lienee hevosrotu säilynyt -aikuisempana kuin muualla, täällä ei kauranviljely vielä uuden ajan -alussa ollut levinnyt, vaikka se muualla Suomessa jo vuosisatoja oli -yleiseen maanviljelykseen kuulunut. Radloff Ahvenanmaan kertomuksessaan -kustavilaiselta ajalta esittää meille pitäjäin jaon "markkakuntiin", -joita sellaisinaan tapaamme Kustaa Vaasan verokirjoissa, jopa -vuosisatoja aikaisemmin; Böcker kokoelmissaan 19. vuosisadan -kolmannelta vuosikymmeneltä luettelee Ahvenanmaalla joukon ikivanhoja -"yhteismaita", jollaisia ei muualla tavata. Ahvenanmaan ominaiselle -kulttuurille on siten vanhanaikaisuus, historiallisuus aivan -tunnuksellista. - -Tämä historialliselle elämälle niin suotuisa saarimaa joutui muita -Suomen osia aikaisemmin merentakaisten vaikutusten alaiseksi. -Ahvenanmaa on kieltämättä Suomen ja välillisesti myöskin suomalaisten -heimojen läntinen kulttuurikehto. Täällä ovat kaikesta päättäen -pystyssä vanhimmat keskiajan kirkkorakennukset, täältä on vielä -vanhempain aikain muistoja runsaimmin tavattu. - -Suomalaisen keskiajan harrastaja ei voi jättää käymättä tällä -historiallisella muistosaarella. - - - -2. AHVENANMAAN MAAKUNTAKÄRÄJÄT JA MAANTUOMARI. - - -Ahvenanmaa esiintyy jo aikaisin järjestyneenä oikeudellisena j& -valtiollisena kokonaisuutena. Jo v:lta 1322 on asiakirja -oikeustoimituksesta, joka on tehty Ahvenanmaan maakunnan yhteisillä -käräjillä ja vahvistettu Ahvenanmaan sinetillä.[227] Läpi keskiajan, -kauas uudelle ajalle saakka pysyivät Ahvenanmaan maakuntakäräjät -voimassa. - -Maakunnankäräjäin kokoontumispaikka oli vv. 1322, 1414, 1422, 1431, -1438 ja 1538 Saltvik, v. 1330 Önningevik (luult. Jomalassa) ja 1564 ja -1565 Färjsundet.[228] Saltvikin kirkko ja sen läheisyydessä muinoin -ollut Saltvikin kruununkartano sekä Färjsundet ovat juuri sen -vesiväylän varrella, joka muinoin erotti toisistaan Ahvenanmaan pääosat -(tridungit). Maakunnan eri osain yhteiseksi käräjäpaikaksi oli tämä -seutu kylläkin luonnollinen. Jos, kuten luultavalta näyttää, muinainen -Saltvikin kruununkartano on ollut sama saarikartano kuin myöhempi -Germundsö,[229] niin näyttäisi siltä kuin juuri paikan asema olisi -aiheuttanut sen valitsemisen maakunnan käräjäpaikaksi ja -kruununkartanoksi. Vähän etelämpänä Saltvikistä on Färjsundet, vanha -tunnettu lauttasalmi ja 1600-luvulla maakunnan hirsipuu- ja -mestauspaikka;[230] täällä oli 1500-luvulla maakuntakäräjäin -kokouspaikka. Onko Färjsundetin eteläpuolella, Saltvikin vuonon suussa -oleva rajapaikka "Tingö" (Käräjäsaari) myöskin jossakin tekemisissä -maakuntakäräjäin kanssa, jääköön paikallisolojen tuntijain -ratkaistavaksi. - -Ahvenanmaan maakuntakäräjillä käsiteltiin tärkeämpiä maanluovutuksia ja -maariitoja sekä rikoksia, joista seurasi kuolemantuomio, ja niillä -kuulutettiin tärkeitä julistuksia.[231] - -Lautakunta Ahvenanmaan maakuntakäräjillä näyttää ainakin uuden ajan -alussa olleen kaksinkertainen, mikä viittaa siihen, että näihin -käräjiin otti osaa Ahvenanmaan eri osia.[232] - -Maakuntakäräjille kokoontuivat muinoin kaikki Ahvenan suuret herrat: -provasti, kuninkaan vouti (linnanvouti), laamanni ja "maatuomari". -Näistä ovat vouti ja laamanni Ahvenanmaan alkuperäiselle -paikallishallinnolle vieraita henkilöitä, jotka vasta myöhemmällä -keskiajalla astuvat näyttämölle valtiovallan edustajina. Provastin -toimi on Ahvenanmaalla kylläkin vanha ja maakunnan kirkollisen -itsehallinnon varhaisuutta todistava, mutta maakuntakäräjiä ei voi -johtaa kirkollisesta alusta eikä provastilaitoksesta. - -On jäljellä vielä maantuomari. Kun maakuntakäräjäin varsinaisena -tarkoituksena oli Ahvenanmaan omain paikallisten asiain hoito ja -maantuomarin (landsdomare) jo hänen nimensä ilmaisee paikalliseksi -viranomaiseksi, näyttävät maakuntakäräjät ja maatuomari ilman muuta -yhdistettäviltä. - -Ensimäinen maatuomari mainitaan Ahvenanmaalla sillä nimellä vasta v. -1410.[233] Seuraavina aikoina Ahvenanmaalla esiintyy useita -maantuomareita, esim. 1428-1433 Knut Jönsson,[234] v. 1451 Nils -Eriksson,[235] vv. 1531 ja 1538 Henrik Jönsson.[236] Nämä -maakuntatuomarit eivät esiinny varsinaisina tuomitsijoina, joka toimi -keskiajan lopulla jo yleensä oli valtion tuomareilla, vaan olivat läsnä -käräjillä maanluovutusten välimiehinä ja asiakirjain todistajina. - -Tämän mukaisesti on hyvin mahdollista, että v. 1330 maakuntakäräjillä -välimiehenä esiintyvä Johan Stryk on ollut tuomari, maantuomari. - -Kaikki tunnetut maantuomarit Ahvenanmaalla ovat olleet maakunnan omia -miehiä, kaikesta päättäen maakunnan rälssimiehiä.[237] Juuri se seikka -tekee uskottavaksi, että maakunnankäräjät ovat olleet maakunnan -itsehallinnollisia paikallisia laitoksia, joita maakunnan omat -kansanvirkamiehet johtivat. Päättäen siitä, että v. 1330 maantuomari -yksinänsä, muiden herrain olematta läsnä, piti maakunnankäräjiä, oli -tämä laitos alkuperäisessä voimassaan vielä 1300-luvun alkupuolella. -Mutta valtion oikeusvallan kasvaessa maantuomarit vähitellen joutuivat -syrjään, jäivät vain joukon jatkoksi ja käräjäin koristuksiksi. - - - -3. AHVENANMAAN "TRIDUNGlT" (KOLMANNEKSET). - - -Sangen tärkeänä osana Ahvenanmaan vanhimmissa oikeus- ja -itsehallintolaitoksissa oli tridung-laitos. - -Ahvenanmaa eli oikeittain sen aikaisimmin asutettu pääseutu, Ahvenan -manner, oli muinoin jakautuneena tridungeiksi (kolmanneksiksi) -nimitettyihin osiin. Näiden tridungien rajat ja alueet ovat tiedossa -Kustaa Vaasan ajan asiakirjoista. Itäisen ja keskimäisen tridungin -rajana oli etelästä pohjoiseen käyvä vesireitti, joka kulki -Lumparsundin, Lumparin selän, Färjsundetin ja Saltvikin vuonon kautta -Raumanmereen. Tämän rajan itäpuolella olevaan tridungiin -- jolla -varmaan on ollut nimenä Saltvikin tridung -- kuului Sundin pitäjä ynnä -Lumparlandin marklag (markkakunta) sekä suurin osa Saltvikin pitäjää -("Saltwijk östen fierden").[238] - -Muut kaksi tridungia olivat kerrotun vesirajan länsipuolella. Toinen -niistä oli nimeltään Finströmin tridung. Siihen kuului erään -tiedonannon mukaan v:lta 1544 Saltvikin pitäjästä Ödkarbyn ja Labyn -marklagit (= "Saltwijk westen fierden"), koko Finströmin pitäjä, -Bredbolstan marklag Hammarlandia ja Ekkerö.[239] Tämä tridung siis -käsitti koko luoteisen Ahvenanmaan pohjoisimpine ja läntisimpine -äärineen. - -Kolmas tridung oli Jomalan tridung, johon kuului jäljellä oleva osa -Ahvenanmaata, s.o. eteläinen osa Hammarlandia, koko Jomala ja Lemland -eli eteläinen ja lounainen Ahvenanmaa.[240] - -Kaikkien kolmen tridungin rajat yhtyivät Färjsundetin -- Ahvenanmaan -vanhan merkkipaikan -- tienoolla. Finströmin ja Jomalan tridungit -muutamissa suhteissa jo aikaisin kuuluivat lähemmin yhteen, niinkuin -tuonnempana osoitetaan. - -Mikä on ollut tämän tridung-jaon tarkoitus? - -(1) Uuden ajan alussa valittivat Ahvenanmaan talonpojat Kastelholman -voudin sakottaneen muutamia Hammarlandin eteläosan talonpoikia siitä, -että he olivat hakanneet palkkeja yhteismaalta, vaikka yhteismaa kuului -sille tridungille, jossa talonpojat asuivat.[241] Tässä siis nähdään -selvä jäte tridungin yhteisomistuksesta. Ahvenanmaalla mainitaan uuden -ajan alussa useita saaria ja yhteisiä kalastuspaikkoja, jotka olivat -kruunun hallussa ja joita verotettiin kruunun hyväksi.[242] Borgön -esimerkin nojalla on pidettävä luultavana, että nämä saaret ja -kalapaikat aikaisemmin ovat olleet tridungien. Päätämme tästä -tridung-laitoksen ikivanhaksi, koskapa maanomistus- ja maanvaltausolot -sen mukaisesti ovat järjestyneet.[243] - -(2) Ahvenanmaan tridungien toisena vanhana tehtävänä oli maakunnan -siltain ja lauttain rakentaminen. Ahvenanmaan talonpoikain uuden ajan -alussa tekemissä valituksissa Kastelholman voutia vastaan oli -sellainenkin, että hän oli ottanut Färjsundetin lautan rakentamista -varten 3 äyriä kultakin talonpojalta vuonon itäpuolisesta Saltvikistä, -kolmesta Sundin marklagista ja Lumparlandista -- siis yhtä marklagia -vailla juuri Saltvikin tridungin alueelta.[244] Finströmissä olevan -Bjerströmin sillan rakentamiseen velvollisia oli uuden ajan alussa sekä -Hammarlandin että Jomalan pitäjissä, mistä päättäen silta oli Jomalan -tridungin ylläpidettävä; samoin näyttää Finströmin ja Jomalan -rajalla olevan Ämnäsin sillan ylläpitäminen olleen tridungien -velvollisuutena.[245] Mahdollisesti olivat molemmat nämä -"maansillat" kahden tridungin (Finströmin ja Jomalan) yhteisesti -ylläpidettäviä.[246] - -(3) Kyyditysrasitus Ahvenanmaalla oli uuden ajan alussa niinikään -jaettu tridungien kannettavaksi. Nimenomaan mainitaan, että Ahvenanmaa -oli sitä varten jaettu kolmeen osaan. Ensimäisen (Saltvikin) tridungin -tuli pitää kuljetuslaivansa alati valmiina maansiltansa luona ja viedä -kyydittävät Suomen puolelle.[247] Toiset "kaksi Ahvenanmaan osaa" -suorittivat kyyditysvelvollisuutensa yhdessä Ekkerön kyytipaikassa, -josta kyydittävät vietiin Ruotsin puolelle. Tätä kyyditystä varten -olivat velvolliset ryhmittyneet kolmeen ryhmään ja suorittivat -tehtävänsä siten, että kukin marklag kävi kyydissä vuorovuotensa.[248] - -Näistä tiedoista käy kieltämättä selville, että "maansiltain" -rakentaminen ja kyyditys alkuaan olivat tridungittain suoritettavia -rasituksia, vaikka erityisistä syistä Finströmin ja Jomalan tridungit -joutuivat yhdessä, suorittamaan tätä rasitusta. - -(4) Ahvenanmaan verojen kuljetus Ruotsiin suoritettiin muinoin -tridungittain, siten että kukin tridung huolehti tästä -kuljetustehtävästä vuorovuotensa. Tästä alkuperäisestä laitoksesta on -tieto Ahvenanmaan tileissä v:lta 1544, joissa kerrotaan voudin tehneen -sellaisen sopimuksen Finströmin tridungin kanssa, jonka sinä vuonna -tuli vastata veronkuljetuksesta Tukholmaan, että jokainen tridungin -mies maksaisi voudille kyynärän sarkaa, jota vastaan vouti huolehtisi -veronkuljetuksesta.[249] - -(5) Tärkeitten paikallisten tehtäväinsä kautta tridungit tulivat -oikeusyhdyskunniksi, joilla oli oma oikeudenkäyttönsä. Ahvenanmaan -tridungeilla on todella ollut omat käräjänsä. Kahdet sellaiset ovat -keskiajalta meille tunnetut. V. 1433 pitivät vouti, laamanni ja -maatuomari lakimääräiset tridungkäräjät Kastelholman ulkopuolella.[250] -Siellä käsiteltiin maariitaa, jossa esiintyvä 12-miehinen lautakunta -kotipaikkainsa nimistä päättäen oli Jomalan tridungista, joten käräjät -varmaan olivat Jomalan tridungin käräjät, vaikka ne pidettiin -Kastelholmassa, tridungin ulkopuolella. Toiset tunnetut tridungin -käräjät piti laamanni linnavoudin läsnäollessa v. 1438 Ödkarbyssä. -Näitä käräjiä nimitetään laamanninkäräjiksi, mutta koska riita koski -Saltvikin länsiosassa olevaa tilaa, 12-miehinen lautakunta oli -Saltvikin länsiosasta ja Finströmistä, ja kun käräjät nimenomaan -mainitaan pidetyksi Finströmin tridungissa, niin varmaan on tässä -kysymys Finströmin tridungkäräjistä.[251] - -Luultavasti myöskin v. 1428 Finströmin Ämnäsissä pidetyt käräjät olivat -koko Finströmin tridungin käräjät, koska niiden lautakunnassa oli -jäseniä Finströmistä, Getasta ja pohjois-Hammarlandista.[252] -Mahdollisesti olivat myöskin Sundissa ja Kastelholmassa v. 1431 pidetyt -käräjät samanlaatuiset.[253] - -On myöskin selviä todistuksia siitä, että tridungeilla on ollut omat -tuomarinsa. Niin on ollut laita vielä uuden ajan alussa. V:n 1537 -kesäkäräjät Ahvenanmaalla piti säilyneitten sakkoluettelojen mukaan -Kastelholman vouti, Jeppe Olofson nimisen "kihlakunnantuomarin" -läsnäollessa. Seuraavat talvikäräjät (1538) piti Kastelholman -vouti ympäri Ahvenanmaata toisen "kihlakunnantuomarin", Henrik -Jönssonin läsnäollessa.[254] Tämä Henrik Jönsson on sama mies, -joka samana vuonna 1538 esiintyy maantuomarina ("landzdomare") -Ahvenanmaan maakuntakäräjillä ja jo v. 1531 esiintyy asiakirjoissa -"domar"-nimellä.[255] - -Ahvenanmaan tuomariolot näyttävät olleen merkilliset: sama mies -esiintyy milloin missäkin tuomarinvirassa ja päälle päätteeksi on -tällaisia kaksoisolioita yhtäaikaa parittain. - -Mitä olivat nämä tuomarit ja mikä heidän suhteensa? Puheenaolevat -sakkoluettelot antavat jälkimäiseen kysymykseen selvän vastauksen: -tuomarit vuorottelivat. Jeppe Olofsonista sanotaan v. 1537 nimenomaan, -että hän oli tuomarina "sinä vuonna, joka edellä on mainittu".[256] -Vaan aivan samaa sanotaan Henrik Jönssonista seuraavana vuonna.[257] -Tämä lauseparsi toistetaan niin usein, ettei mitenkään voi epäillä -sillä tahdotun ilmaista määrättyä asianlaitaa. Jeppe Olofson ja Henrik -Jönsson olivat siis kihlakunnantuomareina käräjämatkalla vuorovuotensa. - -Edelleen on ilmeistä, että se virka, jossa nämä tuomarit vuorottelivat, -oli maantuomarin virka. Kumpikin "kihlakunnantuomari" kulki -vuorovuotenaan voudin kanssa käräjillä Ahvenanmaan kaikissa -käräjäpaikoissa. Henrik Jönssonia sanotaan v. 1538 nimenomaan -"maantuomariksi". Nimitys "kihlakunnantuomari" on tässä tapauksessa -annettu maantuomareille. Ahvenanmaalla elettiin vv. 1537 ja 1538 -vanhanaikaisissa oloissa: linnanvouti piti käräjät, joilla -kihlakunnantuomarin sijasta vielä toimivat tuomareina vanhat -maantuomarit vuoronsa jälkeen. Nimi oli uusi, mutta asia vanha. Käänne -uusiin oloihin tapahtui juuri näinä vuosina, sillä v:sta 1544 alkaen -oli Ahvenanmaan säännöllisillä talvi- ja kesäkäräjillä tuomarina -kuninkaan nimittämä pysyvä tuomari Olaf Trotteson, entinen Kastelholman -vouti. - -Vuorottelevaa tuomarijärjestelmää Ahvenanmaalla emme käsittäisi, -ellemme ota tridungeja avuksemme. Usein mainitut tuomarit ovat olleet -tridungien tuomareita, jotka ovat vuorotelleet maantuomarin toimessa. -Sen saattaa päättää muistakin asianhaaroista. Keskiajalta säilyneissä -ahvenalaisissa maatuomioissa esiintyy huomattava, osittain -säännölliseltä näyttävä vaihtelu tuomarien kesken. Tosin ei se yksin -mitään todista, että v. 1328 tuomarina Ahvenanmaalla esiintyy Sveno -Skuk ja v. 1330 Johannes Stryk;[258] saattaahan vaihdos olla -satunnainen. Mutta Ahvenanmaan maatuomioissa vv. 1428-1433 ilmenevä -tuomarien (välimiesten) vuorottelu tuskin on ollut vain satunnaista. -Saamme näistä tuomioista näet seuraavan katsauksen:[259] - - aika tuomari - - lokak. 1428 Nils Djækn - jouluk. 1429 -- tammik. 1431 Knut Jönsson - tammik. 1431 -- syysk. 1431 Nils Djækn, Gisle Storbjörnson - lokak. 1431 -- tammik. 1432 Knut Jönsson - tammik. 1432 -- toukok. 1432 Nils Djækn, Finvid Lauridson, - Olaf Storbjörnson - tammik. 1433 -- jouluk. 1433 Knut Jönsson. - -Tuomarien vuorottelu tämän katsauksen mukaan ei ole aivan säännöllinen. -On huomioon otettava, etteivät käräjäajat Ahvenanmaan vaikeakulkuisessa -saaristossa aina voineet olla aivan täsmällisimpiä; niinpä pidettiin -v:n 1538 talvikäräjät Kumlingessa ja Kökarissa vasta kesäkuussa.[260] -Sitten on otettava lukuun mahdolliset tilapäiset säännöttömyydet ja -ennen muita se mahdollisuus, ettei itse tridungtuomarilaitos enään -1400-luvulla ollut alkuperäisenään, vaan, kuten luettelosta näyttää -käyvän ilmi, jakautunut oikeudenkäytössäkin kolmen sijasta kahteen -ryhmään, niinkuin tiedetään niiden uuden ajan alussa kyydityksiinkin -nähden jakautuneen, siten että Finströmin ja Jomalan tridungit -muodostivat toisen ryhmän ja Saltvikin tridung yksinään toisen. Mutta -näinkin ollen käy edellä olevasta luettelosta ilmi tridung-jakoon -liittyvä tuomarin viran vuorottaisuus, jonka osoittaminen tässä on -pääasiana.[261] - -Tässä esitetyn käsityksen vahvistaa kaikissa kohdin ratkaisevasti se -tosiseikka, että tridung-laitoksen siihen liittyneine vuorottaisine -maantuomarin virkoineen tapaamme Ahvenanmaan vanhassa merinaapurissa -Gotlannissa. - -Tuon kuulun saaren oikeus- ja hallintolaitokset olivat keskiajalla -hyvin itsenäiset ja täydelliset. Saari oli oikeudellinen kokonaisuus, -jonka keskuksena olivat saarelaisten yhteiset maakäräjät (Gutnalthing). -Jo 1100-luvulla oli Gotlanti sekä maallisessa että kirkollisessa -suhteessa jaettuna kolmeen alueelliseen tridungiin (Thrithiungr), -joilla oli omat käräjänsä. Kun tridungin-tuomareja ei Gotlannin -asiakirjoissa mainita, mutta saarella 1400-luvulla samana aikana -esiintyy 3 maantuomaria, on ilmeisesti kullakin tridungilla ollut -maantuomari, joka vuorovuotenaan oli maakäräjäin tuomarina. - -Gotlanti oli edelleen jaettu kuudenneksiin (siettungr), joita oli kaksi -kussakin tridungissa (koko saarella kuusi). Kuudennesten alaosina -olivat "hundarit" eli "thingit", jotka vielä jakautuivat pienempiin -alapiireihin, nim. neljänneksiin, kolmanneksiin tai puoliskoihin -riippuen pikku pitäjäin luvusta, jotka olivat näinä neljänneksinä ja -kolmanneksina. Kuudenneksilla ja hundareillakin oli omat tuomarinsa ja -käräjänsä, joista vedottiin tridungin käräjiin.[262] - -Myös Helsinglanti jakautui maakuntalakinsa mukaan "tridungeihin", -vaikkei tiedetä, tarkoittiko tuo jako koko Norrlannin vaiko ahtaamman -Helsinglannin jakoa. Luultavasti oli tämä jako ainoastaan -hallinnollinen, kruununkartanoihin liittyvä.[263] Mutta on myös -oikeudellisesta tridungjaosta Helsinglannissa havaittu jälkiä, jotka -osoittavat tämän jaon vanhemmuutta laivakunta- ja pitäjäjakoon -nähden.[264] - -Ahvenanmaan tridung-laitos ei nähdäksemme kuitenkaan ole kotoisin -Helsinglannista. Yhtäläisyys Helsinglannin tridungien kanssa on vain -ylimalkainen, Gotlannin tridungien kanssa sitävastoin yksityiskohtainen -myöskin tuomarilaitokseen nähden. Varmaan on jo hyvin varhaisina -aikoina liikeyhteyttä ollut näiden verraten lähekkäin olevain -saarimaiden välillä. Ahvenanmaan kirkkorakennuksissa lienee -havaittavissa gotlantilaisia vaikutteita. Ahvenanmaan paikannimistössä -arvellaan olevan eteläruotsalaisia asutusmuistoja.[265] Monet muutkin -historialliset yhtäläisyydet, joista edempänä kohdallansa huomautetaan, -osoittavat eteläistä vaikutusta Ahvenanmaalla. Näin ollen voidaan -hyvällä syyllä pitää Ahvenanmaan tridung-laitosta lähinnä Gotlannista -saatuna. - - - -4. AHVENANMAALAINEN PITÄJÄ. - - -Kristinusko levisi Ahvenanmaalle aikaisemmin kuin muihin Suomen osiin. -Ahvenanmaan kirkkorakennuksetkin ovat vanhempia kuin Suomen muissa -seuduissa, arvellaanpa Hammarlandin kirkko rakennetuksi jo 1100-luvun -puolella.[266] Sikäläiset muut vanhat seurakunnat, Jomala, Finström, -Saltvik ja Sund, olivat olemassa jo 1300-luvun alkupuolella, -luultavasti jo aikaisemminkin. Ahvenanmaan provastia mainitaan v. 1322. - -Mutta Ahvenanmaalla tavataan myöskin maallinen pitäjälaitos, mikä -alueellisesti täydellisesti sopeutui kirkolliseen pitäjäjakoon, joten -Ahvenanmaan pitäjät olivat sekä seurakuntia että maallisia yhdyskuntia. - -Nämä Ahvenanmaan maalliset pitäjät ovat ilmeisesti olleet paikallisia -oikeusyhdyskuntia, joilla on ollut omat tuomarinsa. Vielä 1600-luvun -alkupuolella oli Ahvenanmaalla pitäjäntuomareja. Heitä oli silloin yksi -kussakin Ahvenanmaan kahdeksassa emäpitäjässä, he olivat -talonpoikaisia, kirjoitustaidottomia miehiä ja toimittivat -maanmittailua, verojen tasoittelua ja nähtävästi muitakin -tehtäviä.[267] Paikallishallinnon suureen merkitykseen nähden -keskiaikana on luultavaa, että pitäjäntuomareja on Ahvenanmaalla ollut -keskiajallakin, vaikkei heistä suoranaisia tietoja olekaan säilynyt. - -Ne lukuisat käräjät, joita keskiajalla tiedetään pidetyiksi Ahvenanmaan -kirkoilla, olivat kaiketi yleensä pitäjänkäräjiä, vaikkei sitä -nimenomaan olisi sanottukaan; v. 1419 mainitaan erityisesti -Finströmissä pidettyjä pitäjänkäräjiä.[268] - -Erityistä huomiota herättävät pitäjäin käräjäpaikat. "Sundin kirkon -luona" mainitaan keskiajalla käräjiä tiheään pidetyksi, ensi kerran v. -1381.[269] Samoin pidettiin käräjiä Saltvikin kirkolla, Jomalan -kirkolla ja nähtävästi myös Finströmin, Lemlannin ja Ekkerön -kirkoilla.[270] - -Pakanuuden aikana ja vielä keskiajalla oli Suomessa tapa pitää käräjiä -taivasalla.[271] Kun Ahvenanmaan vanhimmilla kirkoilla ja pitäjillä -niin yleisesti on luonnonpaikkain eikä kyläin nimiä, on lähellä se -ajatus, että pitäjät ovat saaneet nimensä pitäjän yhteisestä -käräjäpaikasta. Se omituinen sattuma, että Jomalan pitäjän Jomalan tila -v. 1700 määrättiin tuomarin puustelliksi,[272] ei ehkä olekaan sattuma, -vaan muisto ikivanhasta käräjäpaikasta. Huvittava on Radloffin -tiedonanto, että useat Ahvenanmaan vanhimmat kirkot ovat kruunun -omistamalla maalla,[273] Jos tosiaan niin on asianlaita, niin -kruununmaa tässä varmaan edustaa aikaisempaa pitäjän yhteismaata, s.o. -todenmukaisesti käräjäpaikkaa. Tämän mukaan Ahvenanmaan vanhimmat -kirkot olisi rakennettu muinaisille käräjäpaikoille. - -Vahvistusta näille mielipiteille saamme Gotlannista, jonka muinaisilla -hundareilla oli nimensä hundarissa olevasta käräjäpaikasta.[274] Samoin -Tanskan "Herred" (kihlakunta) nimiset yhteiskunnalliset alueet, jotka -todennäköisesti ovat sen maan vanhimpia aluelaitoksia, olivat -muodostuneet yhteisen käräjäpaikan perusteella, jolle paikalle -sittemmin pääkirkot (Herredskirker) rakennettiin.[275] - -Myöskin pitäjä (socken) esiintyy Gotlannissa oikeudellisena -yhdyskuntana, mutta vain hundarin alapiirinä.[276] Ahvenanmaan suuret -emäpitäjät näyttävät kuitenkin pikemmin verrattavilta Gotlannin -hundareihin kuin pitäjiin. Näköjään Ahvenanmaan pitäjäjako ei ole -elimellisessä yhteydessä muinaisen tridung-jaon kanssa, koska Saltvikin -ja Hammarlannin pitäjät kumpikin olivat jaetut kahden tridungin kesken. -Vaikea kuitenkin olisi uskoa, että pitäjä kuuluisi johonkin toiseen -oikeusjärjestelmään kuin siihen, jonka ylempinä asteina esiintyivät -tridung ja koko maakunta. Pitäjä- ja tridungjaon eroavaisuuden on -mahdollisesti aiheuttanut kirkollinen aluemuodostus, joka muuten -kaikissa kohdin noudatti alkuperäistä pitäjäjakoa. - -Uuden ajan alussa Ahvenanmaan 8 vanhaa pitäjää olivat jakaantuneina 17 -nimismiespiiriin (länsmansdöme), joissa kussakin oli erityinen -virkamies, 10 piirissä varsinainen nimismies (länsman) ja muissa -"nimitysmies" (nempningeman). Nämä nimismiespiirit olivat -veronkantoalueita ja niissä pidettiin kruununkäräjiä. Ne olivat valtion -hallinnollis-oikeudellisia alueita, jotka muodostuivat linnahallinnon -mukana, eikä niillä sellaisina ole välitöntä yhteyttä alkuperäisten -paikallisten laitosten kanssa. - - - -5. SKANDINAVIALAINEN "LEDUNG" JA "LEDUNGSLAMA". - - -Kaikissa Skandinavian maissa perustui merisotavelvollisuus (leding, -ledung), kun se tuli järjestetyksi, alueellisiin laivakuntiin, joiden -nimenä oli Tanskassa "skipæn", Norjassa "skipreitha", Ruotsissa -"skiplagh", "skip", "snäckiolag". Kunkin laivakunnan tuli rakentaa ja -varustaa sotalaiva. Laivan miehittämistä ja evästämistä varten olivat -laivakunnat jaetut pienempiin hamina-, hanka- tai airokuntiin -(Tanskassa "hafnæ", Ruotsissa "hamna", "har" eli "ar"), joiden kunkin -osalle tuli yhden miehen ja määrättyjen varustusten ja eväitten -hankkiminen. Tavallisesti laivan miehistöön kuului nelisenkymmentä -miestä. Todennäköisesti oli alkuaan jokaisen itsenäisen miehen -suoritettava laivastopalvelus mieskohtaisesti. Mutta myöhemmin, -maanviljelyksen ja yhteiskunnallisen luokkajaon kehittyessä -sotapalvelus kytkeytyi maanomistukseen, niin että täysitila tai sen -osat yhdessä oli velvollinen vastaamaan miehestä ja eväistä ja sitä -varten muodosti haminan. - -Tanskassa toimitettiin Valdemarien hallitusaikana ledingin -uudelleenjärjestäminen maan arvioimisen perusteella, siten että -määrätty arvo maata laskettiin haminaksi, jonka tuli vastata määrätystä -laivastopalveluksesta tai sen lunastamisesta. Tällä uudistuksella oli -varmaan suuri merkitys: kuorma, joka ennen oli ollut ylipäänsä vain -maatilain vanhaan tapaan kannettavana, voitiin nyt sovittaa maan -todellisen arvon mukaan ja siten tasoittaa verovelvollisten kesken. - -Maan arvioimisessa Tanskassa käytettiin kahta eri järjestelmää. -Vanhempi ja yksinkertaisempi, etupäässä Jyllannissa käytetty -järjestelmä perustui maan arvioituun pääoma-arvoon eli sen -myyntihintaan (Erslevin "Guldvurdering"). Maatilain hinnan määrääminen -oli jo hyvin aikaisin tavallinen ja tarpeellinen maan myyntien ja -sukulunastusten vuoksi. Varmuudella ei tiedetä, mihin maan hinnan -arvioiminen milloinkin perustui, mutta ainakin vuokramaahan nähden oli -sääntönä, että maan arvo katsottiin 24 kertaa suuremmaksi kuin -vuotuinen maanvuokra; maa, josta lampuoti maksoi veroa 1 markan, oli -siis 24 markan hintainen, maa, josta suoritettiin veroa äyrityinen -(1/24 markkaa), oli markan arvoinen j.n.e. Tämän saman suhteen mukaan -laskettiin nyt lampuotien leding-velvollisuuskin. - -Toinen täydellisempi järjestelmä tuli käytäntöön hiukan myöhemmin, -vasta 13. vuosisadalla, ja etupäässä Sjellannissa. Tämän järjestelmän -pohjana oli maan kylvömäärä ja sen mukaan maksettava vero (Erslevin -"Skyldtaxation"). Pohjoismaiset viljamitat näyttävät alkuaan -rahajärjestelmään sovitetuilta: niinkuin hopeamarkassa oli 8 äyriä, -äyrissä 3 äyrityistä, äyrityisessä 10 penninkiä (Tanskassa), niin -viljaakin mitattiin markoittain, markassa eli lastissa 8 äyriä, äyrissä -3 äyrityistä ja äyrityisessä 10 kappaa ("Skæpper") normalihintaista -viljaa (halvempihintaista viljaa luettiin äyrityiseen useampia -kappoja). Viljamittain arvellaan tulleen rahajärjestelmää vastaaviksi -sellaisena aikana, jolloin yleisimmin käytetty viljamitta, Skæppe, -maksoi hopeapenningin, mikä oli ainoa liikkeessä oleva raha. -Maanvuokrauksessa noudatettiin jo varhain sellaista sääntöä, että maa, -johon voitiin kylvää markka viljaa, maksoi markan hopeaa veroa. -Tässä järjestelmässä siis perustui kylvö ja vero suhteeseen 1:1. -Leding-velvollisuus järjestettiin nyt samalle kannalle. Markan vero -vastasi täyden haminan velvollisuuksia; leding-velvollisuuden -lunastamiseksi tuli sellaisen haminan maksaa kuninkaalle veroksi -(Skyld) markka hopeaa. - -Tämän järjestelmän etuja oli, että se perustui tarkempaan maan -arvioimiseen kuin pääoma-arvio on ja suorastaan, ilman mutkallisia -laskuja, ilmaisi kunkin tilan tai tilanosan ledingvelvollisuuden -suuruuden. Luultavaa on, että tämän järjestelmän käytäntöön tulemisen -yhteydessä tapahtui ledingvelvollisuuden lunastamisen järjestäminen -rahamaksuksi.[277] - -Ruotsissa tuli koko itärannikko Ångermanlannin perille saakka, Itämeren -suuret saaret, vieläpä suuri osa Sveanmaan sisämaitakin jaetuksi -laivakuntiin; lounaisen Suomenkin rannikkoseudut olivat keskiajalla -jaetut sellaisiin alueisiin. Laivakunnat vastasivat missä kihlakuntia -missä kihlakuntain osia. Näiden kuntain jako pienempiin alueisiin oli -eri seuduissa erilainen. Ledung-laitos Ruotsissa oli täydessä voimassa -12. vuosisadan keskipalkoilla, jolloin se pantiin toimeen Gotlannissa. -13. vuosisadan loppupuolella tämä vanha laitos jo rappeutui, vaikka -laivakunnat poikkeuksittain vielä kauan varustivat laivoja, Ruotsissa -viimeisen kerran v. 1429, Suomessa 1450. - -Vero, joka oli maksettava laivain muonittamiseksi tai kuninkaalle -ledung-velvollisuuden lunastamiseksi, suoritettiin pääasiallisesti -haminoittain. Sitä kutsuttiin nimellä "skipvist" (laivaeväät) tai -"ledungslama" (sotalomavero). Veroesineet olivat eri maakunnissa jopa -jo maakunnan osissa erilaiset; Uplannissa ja Vestmanlannissa viljaa ja -rahaa, Roslagenissa humaloita ja rahaa, Taalaissa, Helsinglannissa ja -pohjoisemmissa maakunnissa turkiksia. Meille erityisemmin huomattavia -ovat tähän kuuluvat silava- ja voiverot. Roslagenissa oli -edellämainitun humala- ja rahaveron lisäksi vielä jokaisen, joka söi -omaa leipäänsä, maksettava 8 naulaa voita, luultavasti sotalomaveroksi. -Nyköpingin läänissä Södermanlannissa maksoi 1360-luvulla jokainen -hamina skipvistiä punnan viljaa, 4 leiviskää silavaa ja 2 leiv. voita. -Smålannissa oli kunkin hamiminan maksettavasta verosta 2/3 silavaa ja -1/3 voita.[278] - -Vaikka sotalomaveroa Ruotsissa ja maakuntalakien mukaan maksettiin eri -seuduilla varsin eri tavalla, havaitaan siinä kuitenkin kaikkialla -- -Pohjois-Ruotsin turkisveroalueita lukuunottamatta -- se yhteinen -piirre, että sen suorittaminen oli yhteydessä maanomistuksen kanssa. -Niinikään on todennäköistä, että ledung-verot Ruotsissakin ovat -oikeittain olleet maaveroja ja perustuneet maan arvioimiseen -hopeamarkoissa ja markan osissa. - -Samaan tapaan kuin Tanskan vanhemmassa maanarvioimisessa -(Guldvurderingen) oli tapahtunut, oli Sveanmaassa jo 12. vuosisadalla -maan hinta arvioitu markan-, äyrin- ja äyrityismaihin ja maavero -(lampuotivero) tullut määrätyksi pääoman ja veron suhteessa 24:1, niin -että 24 markan arvoinen maa maksoi veroa 1 markan ja markan arvoinen -maa 1/24 mk eli äyrityisen.[279] Maan pääoma-arvo oli siis -täälläkin 24 kertaa veron suuruus. Tämä oli Sveanmaan markanmaa -(markland)-järjestelmä. - -Sekä maan arvo että vero oli laskettu hopeassa, sillä käyvällä rahalla -oli aluksi hopean arvo. Kun raha huonontui ja verot maksettiin -huonontuneella rahalla, täytyi syntyä ero alkuperäisesti lasketun ja -myöhemmin käytännössä esiintyvän järjestelmän välillä. Schlyterin -arvelun mukaan pysyi markkaverotus muuttuneiden olojen mukaisena siten, -että uusien viljelysten markkaluku määrättiin uudessa rahassa ja että -vanhoilta markanmailta vaadittiin lisäveroa viljassa.[280] -Mahdollisemmalta kuitenkin tuntuu Åströmin selitys, että veronlaskussa -edelleenkin pysyttiin puhtaan hopean kannalla, vaadittiin siis -hopeamarkan arvo käypää rahaa, minkä lisäksi paremmilta markanmailta -otettiin veroksi sekä viljaa että rahaa, huonommilta vain rahaa; -viimemainittua luokitusta oli jo hyvin varhain käytetty eikä sillä -ollut tekemistä rahan huonontumisen kanssa.[281] - -Maan arvioimisen perusteita ei varmuudella tunneta; toisten arvelujen -mukaan olisi lähtökohtana ollut kylvömäärä, toisten mukaan määrätty -mittausopillinen pelto-ala.[282] - -Jo tämä Ruotsin ja Tanskan maanarvioiden yleinen samanlaisuus tekee -luultavaksi, että molemmilla on ollut sama alku ja tarkoitus. Sitä -mielipidettä tukee lujasti se Ramstedtin huomauttama seikka, että -markanmaaverot noudattivat ledung-laitokselle ominaista hamina-jakoa ja -että laivaeväät ja sotalomaverot suoritettiin markanmaiden mukaan ja -olivat ainoat sillä perusteella suoritetut verot.[283] Huomattava on -myös, että markanmaajärjestelmä oli levinnyt samoilla seuduilla, missä -tiedetään muinaisen laivakuntajaon vallinneen. - -Eräistä myöhemmistä veroseikoista voi havaita samaa. Niinpä Ölannissa -uuden ajan alussa maksettiin useimmat verot "gerde"-kunnittain ja -miesluvuttain, mutta ledungslamasta nimenomaan sanotaan, ettei sitä -suoriteta miesluvun mukaan, vaan sen mukaan kuinka "heidän tiluksensa -määräävät".[284] Smålannin Sunnerbossa oli samaan aikaan maa jo -vanhastaan arvioitu äyrinmaihin. Näiltä äyrinmailta suoritettiin 2\3 -verosta voissa (kultakin äyrinmaalta 3 1/3 naulaa voita kesäveroksi) ja -1/3 verosta rahassa (kultakin äyrinmaalta 2 Ruotsin penninkiä -talviveroksi).[285] Tämä vero on ilmeinen ledungslama. - -Voimme siten huoleti lausua, että Ruotsin rannikkomaakunnissa -kuten Tanskassakin vanhemmalla keskiajalla maa oli arvioitu -markkajärjestelmän mukaan ja että tämän arvion alkuna ja tarkoituksena -oli merisotavelvollisuuden, ledungin, järjestäminen. - - - -6. MARKKAJÄRJESTELMÄ JA SOTALAITOS AHVENANMAALLA. - - -1300-luvulta lähtien markanvero (marka skatt, markskatt) esiintyy -yleisenä maatilain veroarvon ilmaisijana Ahvenanmaalla. Sitä mainitaan -Ahvenanmaan asiakirjoissa varsinaisesti ensi kerran v. 1376, sitten yhä -useammin, kunnes se 1400-luvun alkupuolella esiintyy tilain mittana -kaikkialla Ahvenanmaalla. - -Aikaisimmat asiakirjakohdat, joissa Ahvenanmaan markanverot esiintyvät, -ovat seuraavat: - -(i) V. 1333: "vnum fyaerdingxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta -in Alandia -- -- in quantum se pro octoginta marchis denariorum -extendit" (Mustak. s. 45). - -(2) V. 1376: "x marcha skat j Fastolsby ok iiij marcha skat jnnan -Halwardaby, met allom tiillaghom" (Mustak. s. 157). - -(3) V. 1376: "mit goz j Ålande, som aer fyra marcha skat j Radhergsböle -ok twa marcha skat inan Svaertinxmarum, met enne öö, ther heter Husö, -met allom til laghom, som ær hws, åker, æng, skogh ok fiskewatn, innan -gardha ok wtan" (MU s. 361). - -(4) V. 1377: "xviij mracha skat j Alandhe j Thiwdhö, met alla thera -tillaghom, som aer aengh, skogh, fiskiewatn, jnnan gaardh ok vtan" -(Mustak. s. 163). - -(5) V. 1381: "adhirthon march skat jordh liggiande j Tiudhö j -Finneströms sokn, met allom tiillaghum, skogh, fiskiewatn -- -- engo -vndhan (taghno), ty ther tiil hörer" (Mustak. s. 176). - -(6) V. 1397: "eth fierdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc: -allom androm tillaghom, engo vndantagno, fore xl march redhe peningha -jnnan ij aar tiil oterlösande, swa met skæl, haffuom wi ey thet sama -bool jordh oterlöst -- -- tho skal han giffua os v march for -markskatten oc ey mere vtöffuer huwdh" (Mustak. s. 212). - -(7) V. 1400: "j halff booli jordh och tree marker skathe j Syldhödeby j -Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s. -218). - -(8) V. 1400: "eth booli jordh och fem mark skatte aff myno fäderne j -Sildodhe by j Saltvik sokn, met åker och ængh, fææ markom ok -fiskiewatnom, och allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219). - -(9) V. 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh -och nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s. -240). - -Kuten jo näistä asiakirjan paikoista näkyy, ei markan vero niinkuin ei -bolkaan Ahvenanmaalla esiinny määrättynä pintamittana eikä -kylvömittana, vaan viljelyskokonaisuuden, tilan, mittana; -markanveroilla tarkoitetaan maatilan kaikkia tiluksia ja etuja, -peltoja, niittyjä, laitumia, kalavesiä, rakennuksia. Se säännöllisesti -ilmaisee tilan tai sellaisen osan hintaa, arvoa. Markanvero oli markan -arvoinen maa. - -Markanvero nimestä ja yleisestä esiintymisestä Ahvenannmaan kaikissa -osissa näkyy, että tämä yksiö on syntynyt (hopea)markoissa lasketusta -ja verotustarkoituksessa toimitetusta yleisestä maanarvioimisesta. Yhtä -ilmeistä on, että tämä verotus läksi pääoma-arviosta. Markanvero -asiakirjoissamme ei milloinkaan merkitse maksettavan veron suuruutta, -vaan pääomaa, jolta vero maksetaan; verokirjoissa ilmoitetaan tilain -markanverot ja niiden mukaan lasketaan verot. Erehtymättä voimme jo -lausua, että Ahvenanmaan markanverolaitos on ollut samanlainen kuin -Tanskan "Guldvurdering"- ja Ruotsin "markland"-järjestelmä. - -Tämä järjestelmä, kuten jo ennemmin on mainittu, perustui siihen -sääntöön, että 24 hopeamarkan arvoisesta maasta oli suoritettava veroa -1 markka ja siis 1 markan arvoisesta maasta 1/24 markkaa eli -äyrityinen. - -Myöhemmiltä ajoilta on siitä lukuisia todisteita. Niinpä kantoi kruunu -1540-luvulla monin paikoin Ahvenanmaalla lampuodeiltaan ja -ulkomaankappaleilta maaveroa (affrads pening) 8 penninkiä (= 1 -äyrityisen) markanmaalta.[286] Ivar Flemingin hallussa olevilta -(kruunun) lampuotitiloilta Önningebyssä, Dalkarbyssä, Gregsbyssä y.m. -kannettiin 1543 kruunulle kultakin markalta "ostomaata" 1 äyrityinen ja -muunlaiselta maalta ("pieniltä markanmailta", mahdollisesti -rälssimaalta) 4 penninkiä eli 1/2 äyrityistä.[287] Tämän tavanomaisen -taksan mukaan kannettiin kruunulle v. 1547 maaveroa myöskin 30 markalta -asumatonta "kirkon maata" 8 penninkiä kultakin markalta.[288] Mikä -kaikki osoittaa, että Ahvenanmaalla samoin kuin Ruotsissa ja Tanskassa -äyrityinen markalta kerran on ollut lampuotiveron peruste. - -Uuden ajan alussa maksettiin Ahvenanmaalla erityistä veroa niiltä -markanmailta, jotka jäivät liikaa tai käyttämättä suurempia -veroyksiöitä muodostettaessa. Näitä markanmaita kutsuttiin jäännös- eli -epäparimarkoiksi (Öfwerlöps eller Vddemarker). Kultakin sellaiselta oli -maksettava veroa 8 penninkiä eli äyrityinen, josta veron nimi -jäännösäyrityinen (öfverlöpsörtig).[289] Tämä esimerkki vielä paremmin -kuin edellämainitut osoittaa järjestelmän muinaista yleisyyttä. - -Vastikään mainituissa myöhäisissä veroissa on kuitenkin ainoastaan maan -arvon ja veron suhde enään alkuperäinen. Itse markanmaat sitävastoin -olivat jo muuttuneet. Puheenaolevia veroja ei näet maksettu -alkuperäisten markanverojen, vaan maan käyvän hinnan (käyvän -markkaluvun) mukaan. Ahvenanmaan verokirjoissa tehdään tarkka ero -näiden kahdenlaisten maa-arvioiden välillä. Alkuperäiset markanmaat -ovat edelleenkin markanveroja, uudet markanmaat sitävastoin ovat -markanostoja tai vain markanmaita (markaköp, markland). - -Että markanostot eli markanmaat todella vastasivat maan käypää hintaa -käyvässä rahassa, siitä on 1400-luvun asiakirjoissa lukuisia -todisteita.[290] - -Tämän erotuksen oli ilmeisesti aikaan saanut rahan arvon alentuminen. -Alkuperäinen markanvero oli sidottu maahan, joka kerran oli sen -mukaisesti arvioitu; se jäi vähitellen vain maaluvuksi, veroyksiöksi, -jonka käypä hinta rahan arvon alentuessa nousemistaan nousi. Uusi -markanmaa sen sijaan seurasi muuttuvaa rahaa, oli liikkuva suuruus, -joka merkitsi sitä maata, minkä kulloinkin käyvällä rahamarkalla -saattoi ostaa. - -Vanhasta markanverosta siten tuli maksettavaksi yhä nousevia näennäisiä -hintoja ja markan veroa tuli vastaamaan yhä useampi uusi markanmaa. -Määräävänä oli käyvän markan suhde hopearnarkkaan; niin monta kertaa -kuin käypä markka oli halvempi hopeamarkkaa, niin monta kertaa suurempi -hinta oli maksettava markanverosta. Maanhinnat keskiaikana eivät -kumminkaan äkillisesti vaihdelleet eivätkä seuranneet kaikkia -rahanarvojen muutteluja, vaan yleensä pysyivät pitkiä aikoja alallaan. -Niinpä näyttää 1300-luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuolella -markanvero Ahvenanmaalla kauan aikaa pysyneen noin 5 rahamarkan -hinnassa, mikä suhde vastasi hopean ja käyvän rahan suhdetta 1300-luvun -alkupuolella, kun viimemainittu suhde 1300-luvun lopulla ja seuraavan -alulla oli suunnilleen 1:6-9. Niinpä myytiin v. 1397 Sundin Björnebyssä -9 markanveroa maata 52 rahamarkalla ja määrättiin (toisen) maan -hinnaksi samassa kylässä 5 markkaa markanverolta.[291] V. 1406 -Finströmin Kullassa myytiin 9 markanveroa 45 markalla, ja v. 1431 -myytiin samalla seudulla 1 markanvero maata 5 markalla.[292] - -Edellä sanotusta seuraa, että jos vanhain markanverojen ja uusien -markanmaiden lukumäärä jollakin seudulla jonakin aikana on tunnettu, -pitää markanmaiden luvun olla markanverojen lukua niin monta kertaa -suurempi kuin silloisia käypiä markkoja sisältyi hopearnarkkaan. -Sellaisen vertailun voi toimittaa v:n 1547 veroselitysten nojalla, -joissa on ilmoitettu Ahvenanmaan pitäjäin "maaluku" käyvän hinnan -mukaan ja vanha markanveroluku. Tulos on seuraava:[293] - - pitäjä "naaluku" markan- "maaluku" kutakin - markkoja veroja markanveroa kohden - - Saltvik 9 747 l 47l 6.6 - Sund 14 116 ja 2 äyriä 1 826 7.7 - Kumlinge 6 319 507 1/2 12.5 - Föglö 9 212 1 040 1/2 8.8 - Lemland 10 936 ja 2 äyriä 1 094 1/2 10.0 - Jomala 13 609 1 793 1/2 7.6 - Hammarland 9 756 1 558 1/2 6.2 - Finström 11 228 ja 6 äyriä 1 672 1/2 6.7 - koko Ahvenanmaa 84 925 ja 2 äyriä 10 964 1/4 7.7 - -Markanmaiden luku kutakin markanveroa kohden tässä asetelmassa ei -kuitenkaan -- sen heti näkee -- lähimainkaan ilmaise käyvän ja -hopearahan suhdetta v. 1547, vaan edustaa 1400-luvun keskivaiheen ja -jälkipuoliskon oloja. Tämä taasen nähtävästi riippuu siitä, että -markanmaatkin tulivat verotusyksiöiksi eivätkä luonnollisesti silloin -enään voineet seurata kaikkia rahan arvon vaihteluita. Lähinnä -kuvastanee taulukkomme siten jotakuta tai joitakuita 1400-luvulla -tapahtuneita veronkirjoituksia. - -Vertailu osoittaa myöskin markanverojen ja markanmaiden suhteissa -melkoisia paikallisia eroavaisuuksia, mitkä ovat saattaneet johtua -monenlaisistakin syistä. Kun markanverot vanhoissa emäpitäjissä ovat -suhteellisesti halvempia kuin saariston uloimmissa pitäjissä, on siihen -saattanut olla syynä se, että markanveroon on nuoremmissa pitäjissä -laskettu enemmän maata kuin vanhoissa pitäjissä, kuten luonnolliselta -tuntuukin. Muuten voivat markanverojen myöhemmät erilaisuudet johtua jo -alkuperäisten bolien erilaisuuksista, uutisasutustavasta y.m.s. -seikoista, joita emme tarkemmin tunne. - -Ahvenanmaalla myöhemmällä keskiajalla esiintyvät markanmaat ovat siten -kieltämättä johdettavat alkuperäisestä markanveroista; ilman noita -vanhoja markanveroja eivät myöhemmät markanmaat äyrityisveroineen olisi -käsitettäviä. Yhtä epäilemätöntä on, että alkuperäiset markanverot -perustuivat rahan pysyvään arvoon (hopea-arvoon) ja sellaisina jäivät -pysyväksi maaluvuksi. Koko järjestelmä ei ole voinut aiheutua muusta -kuin verotuksesta. Markanveron nimikin jo ilmaisee, että sitä on -käytetty veroa varten, ja veron tarkoin määrätty suhde maan arvoon, -1:24, samoinkuin sen samanlaisuus koko Ahvenanmaan alueella osoittavat, -että kysymys on valtiovallan määräämästä tärkeästä rasituksesta tai -verosta. Mutta niin ollen tämä vero Ahvenanmaallakin on varmaan ollut -sama, joka Ruotsissa ja Tanskassa vanhemmalla keskiajalla oli -markkajärjestelmään yhdistetty: sotavelvollisuus ja sotalomavero. - -Niin onkin ollut. Ahvenanmaan tileihin uuden ajan alussa on merkitty -markanveroilta maksetuksi erityinen "markanvero", kultakin -markanverolta 1 naula voita ja 3 penninkiä rahaa.[294] Tällä -rahaverolla oli nimenään "sotalomavero", ruots. ledungslama.[295] - -Veron peruste, nimi ja maksuesineet olivat Ahvenanmaalla samat kuin -Ruotsissa laajalti käytetyt; markkajärjestelmän mukaan suoritettavan -veron jakautumisen rahaveroon ja markanveroon olemme tavanneet niin -kaukana kuin Sunnerbossa lounaisessa Smålannissa. - -Vero esiintyi vielä uuden ajan alussa ikivanhassa muodossa; nuo -mitättömät 3 penninkiä, jotka nyt maksettiin ala-arvoisessa käyvässä -rahassa, olivat alkuaan olleet arvokkaampia penninkejä. Voimaksu oli -niinikään ikivanha. Verosta maksettiin selvästi puolet rahassa ja -puolet voissa, sillä voinaulan arvo Ruotsissa 1300-luvun alkupuolella, -jolta ajalta varhaisimmat tiedot ovat, oli 3 penninkiä eli sama määrä, -minkä Ahvenanmaan markanvero suoritti rahassa.[296] Markanverolta -Ahvenanmaalla siis maksettiin sotalomaveroa kaikkiaan vain 6 penninkiä -Ruotsin rahaa, jossa Ahvenanmaan tilit ovat tehdyt. Mutta nyt on -huomattava, että Ahvenanmaalla niinkuin Etelä-Ruotsissakin läpi koko -keskiajan ja vielä uuden ajan alussa laskettiin yleisesti n.s. Tanskan -markkoja, jotka olivat 1/4 pienempiä kuin Ruotsin markat.[297] Tämän -mukaan 6 ruotsalaista penninkiä vastasi 8 penninkiä eli täyttä -äyrityistä tanskalaisen markkalaskun mukaan. Ahvenanmaan sotaveron -suuruus on siten todennäköisesti alkuaan ollut 1 (Tanskan) äyrityinen -markanverolta. - -Ahvenanmaan markkajärjestelmä ja sotavero tämän mukaan maan on ollut -eteläruotsalainen. Kuten mainittu on veroesineitten jakotapakin raha- -ja voiveroon lähinnä eteläruotsalainen. Onko mahdollisesti Ahvenanmaan -markka- ja sotalaitoksella ollut suoranaista yhteyttä tanskalaisen -sotalaitoksen kanssa, emme nykyisillä tietokeinoilla voi ratkaista. - -Käännymme vielä tarkastamaan eräitä Ahvenanmaan markkajärjestelmän -ilmiöitä. Ahvenanmaan vanhin tunnettu tilamitta on bol. Aikaisemmalla -keskiajalla mainitaan sitä useampia kertoja Ahvenanmaan maatilain -suuruuden tai arvon ilmaisijana, ensi kerran v. 1328, viimeisen kerran -v. 1410. Se esiintyy Sundissa, Saltvikissä, Finströmissä ja Jomalassa, -ja on siitä päättäen ollut varsin yleinen Ahvenanmaalla. Bolin -perustana ei näy olleen mittausopillinen peltomitta eikä myöskään -kylvömäärä, vaan tarkoitti bol ainoastaan perittyä täyttä tilaa -rakennuksineen, peltoineen, niittyineen ja muine etuineen. Siihen -aikaan, jolloin asiakirjat boleista puhuvat, niitä jo jaettiin -tasaisiin osiin (1/2, 1/4. 18). - -Bol on yleisskandinavialainen tilusyksiö, joka alkuaan merkitsi yleensä -talonpoikaisperheen asuntoa, taloa, tilaa ja myöhemmin oli yleisenä -verojen ja rasitusten suoritusyksiönä. - -Tanskassa bol todennäköisesti oli ensi sijassa leding-velvollisuuden -perusteena. Se näyttää vastanneen "hafnia" ja suorittaneen -veroksi täyden markan. Bol-jako pysyi Tanskassa paikoin voimassa -1300-luvun loppupuolelle saakka. Aikain kuluessa se kuitenkin oli -menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja jäänyt yksinomaan vain -maaverotusyksiöksi.[298] - -Ruotsissakin bol jo aikaisin toisin paikoin esiintyi verotusyksiönä. -Kuten Tanskassa niin Ruotsissakin täyden bolin vero alkuaan oli täysi -markka, minkä vuoksi nimityksiä bol ja "markabol" käytettiinkin -samanmerkitsevinä; niin oli laita etenkin Ölannin saarella.[299] - -Ahvenanmaan bolia koskevissa myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan bolin -rinnakkaisena tilusmittana usein "markanmaita"; niitä käytetään milloin -vaihtoehtoisesti bolin sijasta, milloin pienten bolin osain -määräämiseksi. Tästä ilmenee, että markkajärjestelmä on ollut -tunnettuna Ahvenanmaan maanomistuksessa ja verotuksessa boljärjestelmän -myöhempänä jaksona sekä etteivät nämä järjestelmät silloin ole olleet -toisilleen vieraita. - -Markkajärjestelmälle ominaista oli sen kiinteä suhde maan arvoon eli -hintaan. Ellei bolilla ennemmin ollut pysyvää raha-arvoa, joutui se -markkajärjestelmän kautta saamaan sellaisen. Tämä arvo varmaan oli -sellainen, joka soveltui markkajärjestelmään, minkä mukaan täysi -"markanvero" suoritti veroa 1/24 markkaa eli äyrityisen ja 24 markan -arvoinen maa 1 markan. Kun nyt bol sekä Tanskassa että Ruotsissa oli -sellainen 1 markan veroa suorittava yksiö, on hyvin luultavaa, että -Ahvenanmaankin bol on ollut samanlainen, siis tarkalleen Ruotsin -"markabolin" vastine. - -Asiakirjoista siihen saadaan todistuksia. Eräs asiakirja v:lta 1397 -ilmoittaa, että 1/4 bolia Sundin Björnebyssä luovutettiin 40 markasta -selvää rahaa, mutta sellaisella ehdolla, että luovutettu maa saatiin -lunastaa takaisin maksamalla 5 markkaa markanverosta. Koska nyt 5 -markalla lunastettiin 1 markan vero, niin 40 markalla voitiin ostaa 8 -markanveroa; mutta kun toiselta puolen asiakirjan mukaan 1/4 bolia -vastasi 8 markanveroa, niin koko bol vastasi 32 markanveroa. Mutta kun -Ahvenanmaalla vallitsi tanskalainen arvolasku, jonka markat olivat 1/4 -pienemmät kuin ruotsalaiset markat, on ilmeistä, että 32 tanskalaista -markkaa vastasi 24 ruotsalaista markkaa. - -Jos katsomme 24 markan arvoa bolin oikeaksi arvoksi, olisi tämän mukaan -Ahvenanmaan bol ollut ruotsalainen veroyksiö. Kun toiselta puolen -näyttää varmalta, että markanverolta alkuaan on maksettu veroa 1 -äyrityinen tanskalaisen laskun mukaan, ei bolin ja markanveron välillä -täten syntynyttä ristiriitaa voitane selvittää muuten kuin olettamalla -että Ahvenanmaan verojärjestelmä ennen 1300-luvun loppua on ollut -ruotsalainen, vaikka tanskalaista laskutapaa edelleenkin käytettiin. -Saman seikan huomasimme ledungslaman maksussakin. - -Viiden tunnetun hintailmoituksen mukaan w:lta 1333-1410 teki kokonaisen -bolin hinta 160-213 markkaa käypää rahaa; kun tämä hinta on 5-7 kertaa -suurempi kuin 24 markkaa ja hopea- ja rahamarkan suhteena -puheenaolevana aikana myöskin voidaan pitää 1:5-7, niin nämäkin -hintailmoitukset tukevat mielipidettä, että bolin hinta on ollut 24 -markkaa.[300] - -Markkajärjestelmän ja bolin läheisestä suhteesta saapi myöskin -selityksensä Ahvenanmaalla niinkuin Skandinaviassakin ilmenevä bolin -jakaminen säännöllisiin osiin 1/2, 1/4, 1/8. Tämä jako oli epäilemättä -syysuhteessa markan jakautumiseen 8 äyriin. Veron ja tilain jakaminen -tämän perusteen mukaan oli selvää ja käytännöllistä; se melkoisesti -rajoitti vapaata tilanjakamisoikeutta, mutta nähtävästi kuitenkin antoi -riittävän tilaisuuden silloin tärkeimpinä pidettyjen tilain -eroavaisuuksien varteenottamiseen. Kun säilyneissä asiakirjoissa ei -mainita 1/8 pienempää bol-lukua, lienee 1/8 markan eli 1 äyrin tila -ollut pienin siihen aikaan käytetty tilamitta. - -Todennäköisesti on Suomenkin markanverojärjestelmän historiallinen -lähtökohta löydettävä vanhasta bol-laitoksesta. Bol on aikoinaan ollut -yksiö, joka suoritti markan veroa. Markanvero on syntynyt bolista -siten, että bol ja sen vero jaettiin 24 osaan; 1/24 bolia oli -markanvero, joka suoritti veroa äyrityisen. Se on aikoinaan ollut -tärkeä uudistus, sillä sen kautta bolit tulivat yhtä suuriksi, -pienetkin bolin osat (tytärtalot) joutuivat veronalaisiksi ja kruunun -tulot melkoisesti kasvoivat. - -Mutta tämäkään järjestelmä ei ikuisesti tyydyttänyt valtio- ja -yhteiskuntaelämän kasvavia ja muuttuvia tarpeita. 1400-luvun alulla -bol-laitos Ahvenanmaallakin, niinkuin muuallakin Skandinaviassa jo -kuului menneiden muistojen joukkoon. - -Hämärästä muinaisuudesta uusiin aikoihin saakka ovat _markkakunnat_ -(marklag) olleet Ahvenanmaalle ominaisia pysyviä alueellisia -muodostumia. Radloff v. 1795 painetussa Ahvenanmaan kertomuksessaan -luettelee sikäläisissä emäpitäjissä suuren joukon markkakuntia, jotka -ovat nimiltään ja alueiltaan samat kuin Kustaa Vaasan aikaisissa -verokirjoissa mainitut.[301] - -Ahvenanmaan markkakunta oli vielä uuden ajan alussa yhteenkuuluvana -piirinä melkein poikkeuksetta kaikkien rasitusten ja verojen -suorittamisessa, jota varten kullakin markkakunnalla oli oma -veronkantovirkamiehensä, "lukumies" (räkningsman). Toinen markkakunta -ei ollut tekemisissä toisen markkakunnan veronmaksujen kanssa, vaan -kantoi ja tasasi verokuormansa omassa keskuudessaan. Samassa -markkakunnassa markanverot ja niiden yhtymät (täysiverot ja savut) -olivat aina yhtä suuret ja samanarvoiset.[302] - -Toistensa kanssa markkakunnat sitävastoin eivät olleet yhtä suuria -eivätkä veroyksiöihinsäkään nähden aivan samanlaatuisia. Epätietoista -on, tokko markkakuntain veroyksiöitten arvot alkuaankaan olivat aivan -tasalaatuiset. Erilaisuutta ovat suurentaneet varmaan aatelin ja kirkon -verovapaudet. Uskonpuhdistusajan verokirjoissa usein huomautetaan tästä -markkakuntain täysiverojen eriarvoisuudesta.[303] Saman pitäjänkin -markkakunnat olivat keskenään melkoisen erisuuruisia. - -Markkakunta kuuluu alkuaan, kuten nimestäkin jo voi päättää, -markkajärjesteimään. Se on kaiketi ollut jokin sotavelvollisuuteen -kuuluva yksiö. V:n 1545 aikoina otettiin Ahvenanmaalta kruunun -merimiehiä Tukholmaan.[304] Jaakko Teitin valitusluettelossa tavataan -merimiehien ottoa koskeva merkillinen tieto. Siinä näet kerrotaan, -ettei kukaan tiedä Ahvenanmaan merimiesverosta muuta kuin että 26 -talonpoikaa on ollut sellaisessa verokunnassa, mistä tulee 36 3/4 -verokuntaa koko maalle.[305] Ei voi olla tässä kiinnittämättä huomiota -siihen, että Ahvenanmaan markkakuntain lukumäärä ajan alussa oli 37, -siis hyvin likeltä sama määrä kuin Teitin merimieskuntain. Tämä -pakottaa pitämään markkakuntia merimieskuntina: Ahvenanmaan markkakunta -olisi sama kuin skandinavialainen "hamna" eli "hafnæ" ja kaivattu -rengas saarimaamme muinaisessa sotalaitoksessa olisi löydetty. - -Tämän mukaan Ahvenanmaa olisi muinaisuudessa miehittänyt ainoastaan -yhden laivan. Se on kylläkin uskottavaa siihen nähden, että koko -Gotlanti, jossa oli päälle 20 hundaria, ja päälle 90 pitäjää, varusti -vain 7 laivaa ja että Suomen lounaisrannikon kihlakunnat muinoin -myöskin varustivat laivansa kukin. - -Tämä laivanmiehitysvelvollisuus oli nähtävästi eri asia kuin -ledungslama-vero, jota bolit suorittivat markanveroittain, äyrityisen -markanverolta. Ahvenanmaalainen ledungslama lieneekin siten käsitettävä -alkuperäiseksi laivaevääksi (skipvist), vaikka se muuttui -sotalomaveroksi sen kautta, että se enimmäkseen tuli rauhan aikana -maksetuksi. - -Markkakuntain tehtävä sotalaitoksessa ei ole ristiriitainen sen kanssa, -että ne Ahvenanmaan vanhoissa mannerpitäjissä näyttävät olleen pitäjän -neljänneksiä tai kolmanneksia. Markkakuntia oli täällä 5 pitäjässä -yhteensä 20 (Saltvikissä 5, Sundissa, Jomalassa ja Finströmissä -kussakin 4, Hammarlandissa 3). Tässä tapauksessa Ahvenanmaan -markkakuntien olisi katsottava vastanneen Ruotsin hundarien -neljänneksiä, joilla oli oikeudellisia, veronkanto- y.m. tehtäviä, -niinkuin Ahvenanmaankin markkakunnilla tiedetään olleen. - -Kun on edellytettävä, että markkakunnat lähinnä ovat olleet bolien -muodostamia verokuntia, olisi tärkeää tietää, miten monta bolia -markkakunta on sisältänyt. Siihen nähden voidaan tilastollisella -tavalla havaita uuden ajan alussa Ahvenanmaalla kaksi aluetta, joista -toiseen kuuluivat Ahvenan mantereen vanhat pitäjät, toiseen -syrjäisemmät ulkosaaripitäjät (Lemland, Föglö ja Kumlinge). Edellisellä -alueella tuli kutakin markkakuntaa kohden keskimäärin 17 1/3 kpl. 24 -veromarkan arvoista yksiötä (bolia), jälkimäisellä ainoastaan 6 1/2 -kpl. Muinaiset verokunnat tämän mukaan olivat Ahvenan mantereella pian -kolme kertaa voimakkaampia kuin ulkosaarilla. - -Manner-Ahvenan markkakunnat tulevat laskumme mukaan hyvin lähelle 16 -lukua, joka määrä täysiveroja kuului huomattavan useaan markkakuntaan. -Mutta 16 täysiveroa sisältää kaksi 8 täysiveron muodostamaa verokuntaa -(nautakuntaa), jotka olivat vielä yleisempiä kuin 16 täysiveron -verokunnat. Näyttää siltä, kuin markkakunnat jo alusta olisivat -muodostetut 8 ja 16 yksiön ryhmiä silmällä pitäen.[306] - -Ahvenanmaan markkakunnilla siis näyttää olleen tekemistä kaiken -verotuksen ja hallinnon kanssa. Se osoittaa vain, että markkakunnat -ovat Ahvenanmaan maahan ja vanhimpaan oikeus- ja talouselämään -juurtuneita perustavia ja pitäjäin ohella luultavasti kaikkein -alkuperäisimpiä alueita. - - - -7. TÄYSIVEROT JA NIIDEN TEHTÄVÄT. - - -V. 1322 asiakirjoissa mainitaan Ahvenanmaalta sellaista henkilöä, joka -virkanimestään (exactor) päättäen on kantanut kuninkaan- tai -kruununveroja Ahvenanmaalla.[307] V. 1340 mainitsee kuningas -käskykirjeessään Ahvenanmaalta hänelle tulevaa veroa.[308] Kun nämä -asiakirjat tuskin koskenevat sotaveroa, jonka taloudellinen merkitys -1300-luvun alussa jo oli vähentynyt ja jota sitäpaitsi täytyy katsoa -oikeammin paikalliseksi rasitukseksi kuin kuninkaan tulolähteeksi, niin -saanemme yllämainitusta päättää, että muitakin varsinaisia veroja kuin -ledungslama on kuninkaalle suoritettu Ahvenanmaalla jo 1300-luvun -alussa -- luultavasti aikaisemminkin. - -Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on -jälkimaailmalle säilynyt erittäin valaiseva yleislasku Ahvenanmaan -veroista. Yleislasku on lyhyydessään seuraava:[309] - - - Åland - - Bönder -- 526 gofue 643 mk Stadgemän -- 25 mk - Rogh 175 1/2 te nöt -- 65 1/2 - Malt 175 1/3 te får -- 131 - Korn 175 1/3 te gäs -- 65 1/2 - lamb 263 smör -- 526 pd - flesk 263 pd fisk -- 526 pd - förutan Gengärden, arbete, hö och vedh - -Kaikkien veroerien suorittajana tässä luettelossa esiintyy uusi -veröyksiö, talonpojat (bönder). Kun v. 1384 Ahvenanmaalla maksettiin -rahaveroa 12 äyriä "joka mieheltä" (af huariom manne)[310] ja v. 1413 -yhtä suuri rahavero meni joka talonpojalta, niin ilmeisesti asiakirjat -tarkoittavat samaa uutta veroyksiötä, joka siis on ollut käytännössä jo -ennen v. 1384. - -Nämä "talonpojat" ja "joka miehet" olivat hyvin pitkäikäisiä, sillä -vielä 120-130 vuoden päästä, 1530-luvulla ja senkin jälkeen, heidät -tavataan maksamassa samanlaisia veroja, vaikka nyt täysiverojen (gerd, -fullgerd) nimisinä. Että yksiöt kumpanakin aikana ovat samat, näkee -niiden lukumäärästäkin: v. 1413 526 talonpoikaa, v. 1543 514 1/2 ja v. -1547 507 ja 2 1/2 neljännestä täysiveroa.[311] - -Aivan uusi ja outo tämä veroyksiö ei kumminkaan ollut, sillä sen -pohjana on ollut vanha verotus, maan arvioiminen veromarkoin. - -Täysiverolla ei ole verokirjoissa muuta tunnusta kuin sen hinta, hinta. -V:n 1556 veroselityksessä sanotaan, ettei täysiveroissa ole yhtä monta -markkaa kaikkialla, vaan että muutamilla on täysiverossa 200, toisilla -184, toisilla 140 markkaa, mistä on seurannut suuri sekaannus -talonpoikain kesken, kun eivät osaa laskea, kuinka paljon kunkin -maalukunsa mukaan on täysiveroon maksettava.[312] Tarkempia tietoja -täysiveron hinnasta saamme v:n 1547 vero-opastuksesta. Sen mukaan hinta -vaihteli eri pitäjissä 131-195 markkaa (markanostoa) ja teki koko -Ahvenanmaalla keskimäärin 167 1/2 mk.[313] - -Mitään tarkoin määrättyä pysyvää hintaa täysiveroilla ei näy olleen -eikä näiden hintailmoitusten perusteella voi määrätä, mitä täysivero -oikeastaan oli. Se vain ilmenee, että täysivero vastasi melkoisen -suurta tilaa. On senvuoksi syytä tarkastaa täysiverojen suhdetta -vanhempaan samanlaatuiseen verotusyksiöön, 24 markanveroa sisältäviin -boleihin. - -Täysiveron keskimääräisenä markanverolukuna eri pitäjissä on 11-29 1/2 -ja koko Ahvenanmaalla 21 markanveroa. Huomataan siis, että täysiveron -keskimääräinen arvo tulee sangen lähelle markanbolin veroa. Jos -laskuista jätetään pois syrjäisemmät pitäjät Kumlinge, Föglö ja -Lemland, niin tulee Ahvenan mantereen vanhain emäpitäjäin täysiveron -keskimääräiseksi markan veroluvuksi 25, joten näillä seuduin on ollut -tuskin mitään eroa markanbolin ja täysiveron välillä. Tämän perusteella -voimme pitää Ahvenanmaan vanhimpain asutusseutujen täysiveroja yleensä -vanhoja boleja ja markanboleja vastaavina veropohjina.[314] - -Vielä valaisevampaa on verrata täysiverojen lukua Ahvenanmaan eri -pitäjissä ja koko Ahvenanmaalla laskettuihin markanboleihin (à 24 -markanveroa) samoilla alueilla. Saamme v:n 1547 veroselityksen nojalla -seuraavat numerot: - - laskettuja täysiveroja täysiver. % - pitäjä markanboleja täysi- enemmän (+) enemmän (+) - (à 24 mknver.) veroja vähemmän (-) vähemmän (-) - kuin mknbol. kuin mknbol. - - Saltvik 61 7/24 49 3/8 -11 22/24 - 19 - Sund 76 2/42 84 +72 2/24 + 9 - Kumlinge 21 3/24 45 +23 21/24 +113 - Föglö 43 8/24 70 1/2 +27 4/24 + 63 - Lemland 45 14/24 59 1/2 +13 22/24 + 30 - Jomala 74 18/24 76 l/4 + 1 12/34 + 2 - Hammarland 64 22/24 62 - 2 22/24 - 4 - Finström 69 18/24 61 - 8 18/24 - 12 - koko Ahvenanmaa 456 20/24 507 +50 17/24 + 11 - + 2 1/2 nelj. - -Koko Ahvenanmaalla oli 456 20/24 markan bolia ja 507 + 2 1/2 -neljännestä täysiveroa. Ero ei ole niin suuri, että sen perustuksella -voisimme täysiveroja markanboleille vieraaksi laitokseksi sanoa. -Päinvastoin on yhteys ilmeinen. Markanbolit ovat olleet täysiä tiloja -ja täysiverot ovat olleet täysiä tiloja. Mutta täysiverojen luku on -jonkun verran suurempi kuin samanaikaisten markanbolien. Siitä -päätämme, että täysiverot ovat nuorempia, ovat myöhemmän ajan -veroyksiöitä kuin markanbolit. Kun ero ei kuitenkaan ole 50 17/24 -yksiötä (11 %) suurempi, eivät ne ajat, joiden tiloja nämä veropohjat -edustavat, voi olla kovin kaukana toisistaan. - -Noista numeroista voimme lukea Ahvenanmaan asutushistoriaa. Etelässä ja -lännessä Ahvenan mantereella, Jomalassa ja Hammarlannissa, talojen luku -markanbolien ja täysiverojen välisenä aikana on pysynyt alallaan, -pohjoisessa ja koillisessa se on suorastaan taantunut, mikä ehkä on -johtunut poismuutoista. Kuinka lieneekään, markanbolien säätämisen -jälkeen asutus mantereella oli jo saavuttanut korkeimman rajansa. -Asutusvirta liikkui nyt voimakkaammin kaakossa ja idässä leviävään -saarimaailmaan, Lemlantiin sekä Föglön ja etenkin Kumlingen -saaristoihin, jonne jo bol-aikakaudella heikkoja asutuksia oli -syntynyt. Kumlingessä bol-aikakautta seuranneena, nyt puheenaolevana -ajanjaksona täysitalojen luku kasvoi enemmän kuin kahta vertaa -suuremmaksi. - -Ahvenanmaan maanomistus- ja viljelysolot olivat bol-ajan jälkeen siinä -määrin muuttuneet, että kun uusien verojen otto tuli, verottajan täytyi -sekä veronmaksajain että oman etunsa vuoksi käyttää tarjolla olevaa -uutta veroyksiötä. Olihan kohtuullista, että uudessa verotuksessa -edellisten sukupolvien aikana syntyneet uudet talot tulivat mukaan -verokuormaa kantamaan. Veroyksiönä nimittäin todennäköisesti silloin, -niinkuin aikaisemmin ja myöhemmin, käytettiin todellisia taloja. -Silloisten tilain veroarvo ei riippunut niinkään talon maan suuruudesta -verotus. kuin talon karjasta, talon pellosta ja kalavesistä, siis -etupäässä talonväen omasta työstä. Osatila saattoi siten helposti tulla -samanarvoiseksi tilaksi kuin koko tila, johon se ennen oli luettu. -Toisin sanoen, talot muinaisaikoina olivat useissa suhteissa -tasa-arvoisia paljon suuremmassa määrässä kuin meidän aikanamme ja -"täyden tilan" käsite silloin luonnollinen: bol-aikakautena saatettiin -kaikki täydet tilat arvostella 24 hopeamarkan arvoisiksi. Uusia veroja -määrättäessä otettiin ensi sijassa huomioon tilain kasvanut luku. -Jakaessaan verokuormaa keskenänsä veronalaiset saattoivat ottaa -huomioon tilainsa suhteellista arvoa ja suuruutta, mutta verottajan -kannalta sellainen tarkempi jaoitus oli vähemmän arvoinen. - -Tämän käsityksen mukaan bolit olivat Ahvenanmaan vanhin sotaverojen -suorittamista varten määrätty tilaluku, ja täysiverot myöhempäin uusien -verojen mukana saatu tilaluku. Bol-aikakautta seuranneena aikana siis -"talonpojat", "joka miehet" ja "täysiverot" olivat toistensa -vastineita, niinkuin asiakirjat selvään ilmoittavatkin. - -Aikaa myöten kulloinenkin veroyksiö vanheni ja uusi veroyksiö, uusi -taloluku, sysäsi sen syrjään. Niin oli käynyt bolin ja oli käyvä -täysiveronkin. - -Palaamme nyt tarkastamaan v:n 1413 tiliotteen kuvaamia vero-oloja. -Huomiomme kiintyy aluksi siinä esiintyvään _karjaveroon_. Näemme että -526 talonpoikaa suoritti 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea. -Havaitsemme vielä, että tämä vero suoritettiin ryhmittäin, siten että -8 talonpojan muodostama verokunta suoritti 2 naudan, 2 lammasta ja -1 hanhen. Tämä 8 talonpojan (täysiveron) muodostama verokunta oli -muinainen nautakunta (nöt[s]lag). - -Vielä v. 1531 oli aivan sama vero merkitty Ahvenanmaan markkakuntain -(nautakuntain) maksettavaksi; mutta sen jälkeen maksettiin kultakin -täysiverolta: - - nautarahoja............ 6 äyriä - lammasrahoja........... 1 äyri - hanhirahoja............ 6 penninkiä.[315] - -Kun naudan arvoksi samoissa verokirjoissa on laskettu 6 markkaa -(= 8 x 6 äyriä), lampaan 1/2 markkaa ja hanhen 2 äyriä, nähdään, että -8 täysiverolta tuli suoritettavaksi 1 nauta, 2 lammasta ja 1 hanhi eli -juuri sama määrä, joka oli 8 talonpojan suoritettava v. 1413. - -Sama seikka selviää myöskin asiakirjain käyttämästä nimityksestä -"ottemansnöt", "ottemansfår" (kahdeksanmiehennauta, -kahdeksanmiehenlammas), jota asiakirjoissa käytetään karjaveron -nimenä.[316] V:n 1556 veroselityksessä nimenomaan kerrotaankin, että -"kun he ostavat naudan 6 markalla, silloin on 8 täysiveroa yhdessä -naudassa".[317] Tässäkin esiintyvät nautakunnan 8 täysiveroa. - -Kahdeksan täysiveron muodostama nautakunta esiintyy Ahvenanmaalla uuden -ajan alussa myöskin alueellisena veropiirinä, jolla on samanlainen -asema kuin markkakunnalla. V:n 1531 verokirjassa nimitetään useita -Sundin, Jomalan ja Lemlannin 8 täysiveroa käsittäviä markkakuntia -"nautakunniksi".[318] V. 1413, jolloin naudat on merkitty luonnossa -suoritettaviksi, alueellinen nautakuntajako luultavasti on ollut -täydessä voimassa. Uuden ajan alussa se jo oli menettänyt -merkityksensä, niin että se oli vain jätteistään tunnettava.[319] - -Ryhmittyminen suurempain karjaverojen suorittamista varten oli -tarpeellinen siitä syystä, ettei verokarjaa muulla tavoin voitu -suorittaa; ryhmän muodostettua voitiin karja hankkia yhteisesti tai -suorittaa se vuorottaisessa järjestyksessä, jota mukavaa tapaa -keskiajalla yleisesti käytettiin. - -Nautakunnan tapaiset veroyksiöt ovat skandinavialaisilla alueilla -olleet yhtä yleiset kuin luonnollisetkin. Ahvenanmaan nautakunta vastaa -lähinnä ruotsalaista "gärd" ryhmää, joka oli tavallisesti kokoonpantu -6 talonpojasta ("setting").[320] Ahvenalainen 8 täysiveron yhdistelmä -on nähtävästi johtunut tanskalaisesta laskutavasta, jonka mukaan 8 -tanskalaista yksiötä vastasi 6 ruotsalaista ja jota muussakin vanhassa -verotuksessa täällä niin paljon käytettiin. - -Ahvenanmaalaista nautakuntaa sopii verrata myöskin hundarin -neljännekseen, jonka Uplannin lain mukaan tuli suorittaa kuninkaalle -veroksi nauta.[321] Kumpikin tehtävä, sekä "gärdin" että neljänneksen, -käypi yhteen ja uskottavaa on, että Ahvenanmaan nautakunta on ne -kummatkin täyttänyt. Kun nautakunta ei ole ristiriitainen -markkajaonkaan kanssa, on otaksuttavaa, että nautakunta-muodostus on -tapahtunut markkajaon pohjalla. - -Toisena pääosana v:n 1413 veroissa oli _ruokavero_, jota Ahvenanmaan -526 talonpojalta karttui 175 1/3 tönniä[322] rukiita, sama määrä ohria -ja niinikään maltaita, 263 karitsaa, 263 leiv. silavaa, 526 leiv. voita -ja sama määrä kalaa. - -Samantapainen vero oli täysiverojen suoritettavana vielä uuden ajan -alussa. Jos vertaamme tähän kuuluvia eriä vuosina 1413 ja esim. 1547 -pitämällä silmällä "talonpojan" (täysiveron) ja nautakunnan -suoritettavia, saamme seuraavat luvut: - - vuonna 1413 vuonna 1547[323] - kukin nautakunta kukin nautakunta - talonpoika täysvero - - rukiita 2 pannia 2 puntaa 1 panni (jauhoja) 1 punta - maltaita 2 " 2 " 1 " 1 " - ohria[324] 2 " 2 " 1 " 2 " - voita 1 leiv. 8 leiv. 1/2 leiv. 4 leiv. - kalaa 1 " 8 " 1/2 " Hhaukia) 4 " - silavaa 1/2 " 4 " 1/2 " 4 " - karitsoja[325] 1/2 kpl 4 kpl -- -- - -Molemmissa luetteloissa esiintyvät suurimmaksi osaksi samat -verokappaleet, v. 1547 kuitenkin puolta pienemmissä määrissä. Uuden -ajan alussa näistä verokappaleista joskus käytetyt nimitykset -"verojauhot" (skattemjöl), "veromaltaat" (skattemalt), "verovoi" -(skattesmör) osoittavat niiden kuuluneen vanhaan pääveroon.[326] -Lisäksi havaitsemme, että nämäkin verot hyvin ovat sopineet -nautakuntain suoritettaviksi, ja varmaan ne niin ovat suoritetutkin. - -Tämä ruokavero kuuluu vanhaan kinkeriin. Kun tuonnempana tätä veroa -tulee erikseen tarkastettavaksi (pääluvussa "Kinkerit"), niin tässä nyt -ainoastaan merkitsemme muistoon kinkerin pitkäaikaisen esiintymisen -Ahvenanmaalla. - -Vielä on tarkastettava v:n 1413 tilien ensimäisenä mainittua pääosaa, -_rahaveroa_, jota 526 talonpojalta karttui 643 markkaa. Se on varmaan -sama rahavero, jonka drotsi Bo Joninpoika v. 1384 luovutti Pietari -Ålänningin kannettavaksi Ahvenanmaalta ja joka silloin teki 12 äyriä -"mieheltä".[327] V:n 1413 rahavero teki tanskalaisen laskutavan mukaan -hiukan yli 12 äyriä talonpoikaa kohden. Toiselta puolen maksettiin -Ahvenanmaalla uuden ajan alussa rahaveroja kultakin täysiverolta -kaikkiaan 10 äyriä (12 äyriä tanskal. laskutavan mukaan). Tämäkin vero -siis näyttää hyvin pitkäaikaiselta. - -Kustaa Vaasan ajan tilikirjoista ilmenee, että tämä rahavero on ollut -kokoonpantu useammasta mielenkiintoisesta osasta. Uuden ajan alussa -maksettiin rahavero alussa seuraavasti:[328] - - täysiverolta nautakunnalta - - markanmaksurahoja 2 äyriä = 2 mk - heinärahoja 2 " = 2 " - nautarahoja 6 " = 6 " - yhteensä 10 äyriä = 10 mk - -V:n 1413 rahaveron suuruus teki 643 markkaa. Kun Ahvenanmaan -markanmaksu, heinärahat ja nautarahat v. 1543 nousivat aivan samaan 643 -markan yhteissummaan (2 äyriä vailla), niin sekin mitä selvimmin -osoittaa, että v:n 1413 rahavero on ollut kokoonpantu mainituista -osista. - -Ensimäinen erä näistä on _markkavero eli markanmaksu_ (markgeld, -margäldspen:r). Sen nimi johtuu niistä "markagield" nimisistä -rahaveroista, joita pitkin 1300-lukua, erittäinkin loppupuolella, -otettiin Ruotsista ja Suomesta, usein markka veroyksiöltä. "Markagell" -nimisenä rahaverona tämä sama vero tavataan Raaseporin läänissä v. -1451, ja koko Uudellamaalla ja Ruotsin Karjalassa samaa veroa -maksettiin vielä kauan uskonpuhdistuksen aikakautena. - -Heinärahat (höpenningar) ovat nimestään päättäen korvausta -alkuperäisestä heinäverosta. Muualla Suomessa tavataan luonnossa -suoritettavia heiniä jo vanhimmissa veroissa[329] ja uuden ajan alussa -"heinärahoja" pääveron osana.[330] Ahvenanmaallakin heinärahat -toisinaan nimenomaan luetaan pääveroon, kuten siitä käytetyt nimitykset -"hömarkgeld" tai "skatt pen:r" osoittavat.[331] Vaikkei muita -perusteita olisikaan, niin jo tämä seikka riittäisi osoittamaan, että -heinärahat ovat sisältyneet v:n 1413 rahaveroon. - -Kolmantena eränä uuden ajan alussa Ahvenanmaalla suoritetussa -rahaverossa ovat _nautarahat_ (nötepen:r). - -Tämän veroerän vaiheet ovat vanhimman keskiaikamme verohistorian -mielenkiintoisimpia kohtia. - -Varsinais-Suomessa maksettiin uuden ajan alussa kultakin bolilta -(verokunnalta, neljänneskunnalta) karjaveroa lehmä ja 2 lammasta, mutta -luettiin nämä erät bolin suoritettavaan pääveroon sillä tavoin, että -kukin lehmä lyhensi rahaverosta 1 markan ja kukin lammas 2 äyriä eli -yhteensä lehmä ja 2 lammasta 12 äyriä, niinkuin veroselityksissä -nimenomaan selitetään.[332] Näistä lehmistä ja lampaista -käytetyt nimitykset "veronaudat" ja "verolampaat" ("skattanöt", -"skattafår")[333] myöskin osoittavat, että puhe on varsinaiseen veroon -kuuluvasta karjasuorituksesta. - -Käytännössä tämä vero oli järjestetty siten, että verokuntaan kuuluvat -pienemmät veroyksiöt maksoivat määrätyt äyrit lukumiehelle, joka -toimitti lehmän linnaan. Mutta vero oli vielä mutkallisempi. Lapin -(Rauman) pitäjässä maksoi kukin täysivero 1 äyrin, ja siten -karttuneella rahalla ostivat neljännesmiehet lehmiä ja lampaita linnaan -ja käyttivät ylijääneet rahat muihin veromenoihin, linnaan tehtävän -työveron korvaukseen, verokalain suolaamiseen, verojen laivaamiseen -j.n.e.[334] - -Tästä päättäen on Varsinais-Suomessa bolin (verokunnan) alkuaan ollut -suoritettava linnaan markka, mikä vero on lunastettu lehmällä. Kun tätä -markan lehmää varten paikoin on kultakin täysiverolta maksettu 1 äyri, -siis 8 täysiverolta markka, on siis 8 täysiveroa muodostanut -nautakunnan. Nähtävästi on lehmää alkuaan käytetty arvoäyrinä, niin -että rahan niukkuuden vuoksi on saatu markka lunastaa lehmällä, jonka -arvo laskettiin markaksi. Rahan arvon alennuttua oli verottajalle -edullista ottaa rahamarkan sijasta lehmä, jonka arvo jo oli paljon -suurempi kuin käypä markka; siinä luultavasti syy veron säilymiseen -uudelle ajalle saakka. Veron pysyessä entisellään talonpojatkin vanhaan -tapaan maksoivat osansa verokunnan lukumiehelle, joka toimitti lehmän -linnaan. Kun täysiverojen luku verokunnissa aikain kuluessa kasvoi, -karttui nautarahoja enemmän kuin yhden naudan hankkimiseen tarvittiin, -jonka vuoksi jäännös käytettiin verokunnan muihin veromenoihin. - -Muuallakin Suomessa nautaveroja keskiajalla maksettiin, vaikkemme aina -tiedä minkälaatuista veroa tarkoitetaan, koska nautoja on voitu käyttää -maksuarvona useammanlaisissa veroissa. Niinpä Raaseporin läänissä v:n -1451 verokirjan mukaan oli suoritettava "kolmaskunnan nautaa varten" -(för tridiungs nöt) kultakin verokunnalta 20 äyrityistä (kultakin -täysiverolta taaskin 1 äyrityinen) sekä koko pitäjältä 18 äyriä 2 -äyrityistä m.m. "veronautarahoja" (skatnötpeningar) varten.[335] -"Kolmaskunnan nauta" lienee ollut sama kuin uuden ajan alussa bolin -suoritettavana esiintyvä nauta.[336] - -Viipurin suurella linna-alueella oli uuden ajan alussa nautakunnan -maksettava kinkeriveroa m.m. nauta ja 2 lammasta. Kun Viipurin -pitäjästä maksettiin vain 8 kinkerinautaa, vaikka nautakuntia pitäjässä -oli 12, on tämä vero siellä varmaan tullut määrätyksi siihen aikaan, -jolloin Viipurin pitäjässä oli vain 8 nautakuntaa.[337] Luultavasti -noita veronautoja tarkoitti v. 1347 annettu kuninkaan kirje, jossa -Viipurin pitäjän asukkaille myönnettiin sellainen oikeus, ettei heidän -(työ)verolunastukseksi tuomainsa nautain tarvinnut olla 12 äyrin hintaa -parempia.[338] Tässäkin siis nautaa käytetty veron lunastamiseen. - -Edellä esitettyjen olojen valossa Ahvenanmaankin muinaiset -nautavero-olot käyvät ymmärrettäviksi. Kun v:n 1413 tiliotteessa -merkittyyn rahaveroon, 643 mk:aan, epäilemättä sisältyvät nautarahat, -mutta tiliotteeseen samalla on merkitty nautakuntain luonnossa -suoritettava karjavero -- 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea ---, niin naudat tässäkin varmaan ovat käsitettävät rahaveron -vastineeksi tai päinvastoin, joten vero tileissämme ei ole tarkoitettu -maksettavaksi kaksinkertaisesti, vaan vaihtoehtoisesti rahassa tai -luonnossa. - -Naudan, erittäinkin lehmän, käyttäminen rahayksiön vastineena, jopa -suorastaan sellaisena yksiönä, on yleismaailmallinen muinaistapa.[339] -Skandinaviassakin se tapa on ollut niin yleinen, että esim. Norjan -vanhimmassa laissa, Gulathingin laissa, sukusakot ja muita maksuja on -määrätty 2 1/2 äyrin hintaisissa lehmissä.[340] Suomessa on nautakarja -muinoin ollut suosittu maksuväline, ja veron, nimenomaan rahaveronkin, -suorittaminen naudoilla on edellä kerrotuista esimerkeistä päättäen -ollut muutamissa keskiajan Suomen seuduissa varsin yleistä. Emme -tarkemmin tunne nautaverotuksen ominaisuuksia ja kehittymistä. -Mahdollisesti voisi kuitenkin veronautain hintasuhteista tehdä -joitakuita yleisiä päätelmiä tästä verosta. - -Ruotsin maakuntalakien mukaan teki lehmän hinta 3-4 äyriä hopeaa, mikä -vastaa 6-8 äyriä silloista käypää rahaa. 1300-luvun puolivälistä -lähtien oli lehmän tavallinen hinta Suomessa läpi keskiajan 12 äyriä -(1 1/2 mk).[341] Ahvenanmaan nautakuntain uuden ajan alussa maksamat -nautarahat -- 6 markkaa --, tuntuvat yhden naudan hinnaksi ilmeisesti -liian suurelta määrältä. Sitävastoin 6 äyriä eli se määrä, jolla kukin -täysivero otti osaa nautakunnan lehmän hankkimiseen, edustaisi hyvin -lehmän arvoa Ruotsin maakuntalakien aikana. Kun 6 ruotsal. äyriä -Ahvenanmaalla käytetyn laskutavan mukaan vastasi 8 tanskalaista äyriä -eli täyttä markkaa, näyttäisi mahdolliselta, että Ahvenanmaan nautavero -olisi tullut säädetyksi suunnilleen Ruotsin maakuntalakien aikana ja -että aluksi jokaisen bolin (täysiveron) tuli suorittaa markan arvoinen -nauta. Tämä vero oli luonnollinen eikä sisältänyt muuta kuin että bolit -saivat naudalla suorittaa sen markan, jonka ne markkajärjestelmän -mukaan olivat velvolliset (sota)veroksi suorittamaan. Myöhempinä -aikoina bolit (täysiverot) edelleen maksoivat markkansa verolehmää -varten, jonka hankkimiseen veron pysyessä entisellään ja rahan arvon -alentuessa nyt tarvittiin kokonainen nautakunta. Asutuksen -laajentumisen kautta kasvava nautakuntain luku osittain korvasi sen -verolehmäin luvun vähennyksen, minkä uusi järjestely sai aikaan. Täten -olisi myöskin nautakuntain synty Ahvenanmaalla määrättävä Ruotsin -maakuntalakien valta-ajan loppu- tai jälkiaikaan. - -Tämä on sanottu ainoastaan mahdollisuutena. Lisävalaisu on tarpeen, -ennenkuin tästä perustavasta kysymyksestä voidaan täysin varmoja -päätöksiä tehdä. - -Olemme v:n 1413 tilien johdolla päässeet tutustumaan Ahvenanmaan -verojärjestelmään unioniajan alussa ja osittain sitä vanhempina -aikoina. Karjavero ja ruokavero, jotka ovat pääosana v:n 1413 -listassa, ovat alkujuuriltaan Ruotsin maakuntalaeissa esiintyvää -kuninkaankinkeriä, ehkäpä osalta ikivanhaa sotalomaveroakin. Alkuun -päästyään kinkeriverotus nopeasti kehittyi pitkin 1300-lukua. Sen -kehityksen varmaan aiheuttivat valtiovallan paisuminen, voutihallinnon -juurtuminen ja maakuntaisten itsehallintolaitosten taantuminen. Tämän -aikakauden uudet verot olivat yleensä ruoka- ja karjaveroja, koska -niillä oli vanhaa pohjaa ja koska veroja ensi sijassa tarvittiin -valtakunnan herrain sekä heidän hoviensa ratsujoukkojen ylläpitämiseen. - -Sen mukaisesti kehittyivät Ahvenanmaankin vero-olot. Vero rasitti nyt -tiloja, joiden luku sitten ensimäisten ledungverojen oli huomattavasti -kasvanut. Kun tämä kasvaminen kuvastuu verokirjoissa, saatamme -yleisimmissä piirteissä seurata asutuksen levenemistä muinaisella -Ahvenanmaalla. "Talonpojat" eli "täysiverot" järjestyivät nyt -8-osaisiin nautakuntiin, joista kukin suoritti määrätyn karja- ja -ruokaveron, tasaten sen keskenään täysiveroluvun perusteella. -Nautakunnan tärkeimpänä verona oli lehmä, nauta, jota mahdollisesti jo -aikaisemminkin bolit olivat suorittaneet alkuperäisen markan veron -sijasta. Naudan suorittamiseen liittyi ryhmä muitakin veroja, minkä -kautta nautakunnan verotoiminta tuli huomattavaksi. Syystäpä voitaisiin -tätä aikakautta Ahvenanmaalla nimittää kinkeri- tai nautakunta-ajaksi. - - - -8. SAVU. - - -Kuninkaan läsnäoloa saivat Ahvenanmaalaiset vanhimpana keskiaikana -tuntea harvemmin mieskohtaisesti, mutta pysyvästi kuninkaan tilusten ja -niitä hoitavain kuninkaan miesten kautta. Jo ennen 1300-luvun -puoliväliä oli Ruotsin kruunulla Ahvenanmaalla Saltvikin kartano, joka -luultavastikin oli sama kuin myöhemmin kuninkaankartanona esiintyvä -Germundö. Muitakin tiloja mainitaan kruunulla jo vanhemmalla -keskiajalla Ahvenanmaalla olleen.[342] - -1300-luvun loppupuolella rakennettiin Ahvenanmaalle oikea kruunun -sotalinna, Kastelholma. Sen rakentaminen teki käänteen Ahvenanmaan -sisällisissä oloissa, jotka monella tavoin joutuivat linnan päällikön -ja hänen miestensä hallittaviksi sen sijaan, että maakunta aikaisemmin -oli elänyt omissa oloissaan. Lähinnä toi linnakausi saariston -asukkaille uusia veroja ja rasituksia, joista linnaan suoritettavat -ajot ja päivätyöt olivat raskaimmat. - -"Työtä" ja "halkoja" mainitaan Ahvenanmaan veroissa jo v. 1413. -Lähempiä tietoja näistä rasituksista on kuitenkin vasta uuden ajan -alulta. Kunkin "savun" (rök) oli silloin toimitettava linnaan - - I hirsi - 1 lauta - 2 kuormaa halkoja - 2 tnriä sysiä - 12 päivätyötä - -Neljä ensiksi lueteltua verotavaraa muodostivat oman veroryhmän, jota -yhteisellä nimellä kutsuttiin _linnanajot_ (husåkar, husåkan, hus oka, -husoker).[343] Tavarat olivat määrätynlaatuiset ja olivat ne -lunastettavat määrätystä hinnasta: hirsi (12-kyynäräinen) 2 äyristä, -lauta (12-kyynäräinen) 1 äyristä, tynnöri sysiä 1 äyristä, 2 -puolikuormaa tai 1 kokokuorma halkoja 1 äyristä; yhteensä siis lunastus -5 äyriä.[344] Tapana lieneekin jo ollut suorittaa kuormat rahassa, -sillä verokirjoissa ovat nämä erät tavallisesti yhdistetyt 5 äyriksi -"linnanajorahoja" (husokerspenningar) tai "linnantyörahoja" -(husarbetispenningar). - -Linnataloudessa oli myöskin maataloudella tärkeä sija. Oikeastaan oli -Kastelholman linna ainoastaan linnoitettu maakartano; sen viljelykseen -kuului uuden ajan alussa Kullan karjakartano, ja myöskin Germundössä -(Saltvikin kartanossa), joka uudelleen oli kruunun hallussa, harjoitti -kruunu omaa maataloutta.[345] - -Siihen aikaan ja luultavasti aikaisemminkin suorittivat -päivätyövelvollisuutta luonnossa ainoastaan linnan lähellä olevat -Sundin 6 ja itäisen Saltvikin 3 markkakuntaa. Verokirjoissa on -nimenomaan mainittu, että päivätyöt olivat suoritettavat linnan -karjakartanoon tai viljelykseen, joten kysymys selvästi oli -maanviljelyspäivätöistä. Kunkin savun oli suoritettava 12 päivätyötä. -Kaikkialta muualta Ahvenanmaalta maksettiin päivätyörahoja 4 äyriä -savulta, äyrityinen päivätyötä kohden.[346] - -Tämä rasitus oli kumminkin sangen epämääräinen ja antoi runsaasti -aihetta väärinkäyttöihin. Kastelholman ympärillä asuvat talonpojat -anoivat v:n 1530 aikoina, että heidän tarvitsisi tehdä ainoastaan niin -monta päivätyötä kuin oli oikeudenmukaista ja ainoastaan linnaan, kuten -tapa oli, eikä muualle.[347] Tuon tuostakin kutsuttiin arpakapulalla -koko Ahvenanmaan talonpoikia tekemään rakennuspäivätöitä linnan -muurauksiin, kaivantoihin y.m., mistä aiheutui paljon "kapinoita" ja -lakkoja työvelvollisten ja sakotuksia kruunun puolelta.[348] Näitä -ylimääräisiä päivätöitä tarkoittanee asiakirjoissa käytetty nimitys -_antipäivätyöt_ (giffwe dagswercke),[349] mikä käsitteellisesti vastaa -Keski- ja Länsi-Europan "prekarioita" ja "Bedeä". V. 1543 kannettiin -jokaiselta "mieheltä" Ahvenanmaalla l 1/2 äyriä linnan muurimestarien -ja kirvesmiesten palkkaamiseksi.[350] Vähän myöhemmin maksettiin -päivätöitten lunastamiseksi savulta 1 1/2 markkaa, s.o. kolme kertaa -suurempi määrä kuin ennen.[351] Tällä tavoin päivätyörasitus linnan -perustamisen jälkeen on kasvamistaan kasvanut. - -Edelläkerrottujen verojen perustana esiintyvä savu näyttää -salaperäiseltä veroyksiöltä. Verokirjoissa sillä ei ole muuta tunnusta -kuin täysiverollakaan: molempain suuruutta ilmoitetaan markanostoissa. -Savun arvo on huomattavasti pienempi kuin täysiveron;[352] erotus on -suurempi kuin markanbolin ja täysiveron välillä. Mutta varmaa suhdetta -ei voi havaita savun ja täysiveron välillä. Ei myöskään huomaa -mitään yhteyttä savun ja vanhan markanverojaon välillä. Niillä -pääoma-arvoillakaan, mitä savuilla ilmoitetaan olevan, tuskin on ollut -käytännöllistä merkitystä. Minkäänlaista tasoittamista savujen kesken, -niin että suurempi savu olisi maksanut suuremman veron kuin pienempi, -turhaan hakee. - -Mikä oli tämä veroyksiö? - -Selvästi näkyy, että Ahvenanmaan savut kuuluvat yksinomaan linnan -rakennus- ja päivätyöveroihin, niin yksinomaan, että savuja joskus -kutsutaankin suorastansa "linnanajoiksi".[353] Todennäköisesti -savuverot ovat syntyneet linnanrakentamisvelvollisuuden yhteydessä, -tässä tapauksessa Kastelholman perustamisen aikana, 1300-luvun -loppupuolella. Täysiverot ja savut näin ollen ovat eri aikakausien -veroyksiöitä, edelliset vanhempia, kinkeriverojen aikaisia ja -silloisiin oloihin mukautuvia, jälkimäiset myöhempiä, linna-aikakauteen -kuuluvia ja sen oloihin sopivia. - -Kumpanakin aikakautena pantiin vero niiden kannettavaksi, joiden tuli -kantaa kaikki verot: talonpoikaistilain. Aikaisemmin oli tiloja -harvempia ja niillä suuremmat maat; ne olivat boleja ja sitten -täysiveroja, joiden kesken markanverojärjestelmä salli veron -tasoittamista sitä myöten kuin täysiverotalot jakautuivat osiin. -Myöhemmän verotuksen aikana olivat nuo entiset talonosatkin kehittyneet -todellisiksi täysiksi taloiksi, vaikka niitä nyt oli useampia ja niillä -pienemmät maat. Kunkin sellaisen talon kannettavaksi pantiin uusi vero -ja erotukseksi vanhoista täysiveroista kutsuttiin näitä veroyksiöitä -savuiksi. - -Täysiverot ja savut ovat siten vain eri aikakausien taloja. Kun menemme -vielä yhden askeleen ja aikakauden eteenpäin, tapaamme keskiajan -neljännen ja viimeisen veroyksiön: _miesluvun_ (mantal). Se on -samanlainen kuin kaikki nuo muutkin: määrätyn aikakauden verotila, -normalitalo, jonka kannettavaksi uusi aikakausi laski erityiset veronsa -ja rasituksensa (m.m. virkamiesverot). - -Lopuksi esitettäköön seuraava v:n 1547 verokirjoihin perustuva -taulukko,[354] joka hauskasti valaisee tätä asutuksen ja verotuksen -kerroskehitystä eli sanoisimmeko Ahvenanmaan koko historiaa myöhemmällä -keskiajalla: - - savut verrat- miesluku - tuna täysi- verratt. - pitäjät täysi- savuja mies- veroihin savuihin - veroja luku lis. (+) lis. (+) - väh. (-) % väh. (-) % - - Saltvik 49 3/8 96 3/4 94 +95.4 - 2.9 - Sund 84 140 1/2 132 +73.2 - 6.4 - Kumlinge 45 63 1/4 94 +40.4 +32.8 - Föglö 70 1/2 110 161 +56.0 +31.7 - Lemland 59 1/2 108 100 +8l.4 - 8.0 - Jomala 76 1/4 136 3/4 157 +79.4 +12.9 - Hammarland 62 102 l/4 152 +64.8 +32.8 - Finström 61 11l 3/4 133 +63.1 +16.0 - koko Ahvenanmaa 507 869 1/4 1023 +71.3 +15.0 - ja 2 1/2 nelj. - -Kun varsinainen markkaverotus ruotsalaisilla alueilla ei kernaasti voi -olla aikaisempi Tanskan Valdemarien valtakautta, jolloin markoitus -Tanskassa tapahtui, emme voi katsoa Ahvenanmaankaan markkajärjestelmää -sitä vanhemmaksi. Täysiveroaste taasen nähdäksemme vastaa Ruotsin -maakuntalakien aikakautta, 1200-lukua. Tuo Ruotsin valtion -vakaantumisen ja Folkungein tarmokkaan hallituksen aika on niinkuin jo -ennen on osoitettu, vaikuttanut Ahvenanmaankin oloihin edistävästi; se -on ollut selvä uutisasutuksen aika Ahvenanmaan ulkosaaristossa. - -Siirtymistä täysiverokaudesta savukauteen merkitsee taloluvun suuri -kasvaminen kaikkialla Ahvenanmaalla, mikä on selitettävä joko siten, -että ajat ennen 1300-luvun loppupuolta, jolloin savuverotus -luullaksemme tapahtui, ovat olleet erittäin suotuisia taloluvun -kasvamiselle tai että näiden verotusasteiden välillä on kulunut hyvin -pitkä aika. Silloin on tapahtunut Ahvenanmaan keskiajan suurin -väenlisäys; se ei kuitenkaan ilmene varsinaisessa ulkosaaristoon -suuntautuvassa uutisasutuksessa kuin vanhain emäpitäjäin tilaluvun -kasvamisessa, siis etupäässä kai tilain jakautumisessa ja -pienentymisessä, joka kehitys varmaan oli suoranainen seuraus -yhteiskunnallisista muutoksista (suurperheitten hajoamisesta). -Todennäköisesti siis Ahvenanmaan tilat jo ennen 1300-luvun loppua ovat -saaneet sen pikkutilaluonteen, joka niillä on uuden ajan alussa ja joka -on niin outoa varhaisimmalle keskiajalle. - -Taloluvun suhteellinen kasvaminen 1300-luvun lopusta (savuverokaudesta) -keskiajan loppupuolelle (mieslukukauteen) on paljon vähäisempi, -niinkuin aikakin on paljon lyhempi. Uloimmissa saaripitäjissä -(Kumlingessa ja Föglössä) sekä äärimäisessä lännessä (Hammarlandissa) -on kasvaminen ripein. Mutta kahdessa vanhassa asutuskeskuksessa, -Saltvikissä ja Sundissa, sekä Lemlannissa osoittavat numerot -suoranaista taantumista, mikä ei ole odottamatonta näillä vanhoilla -asutusaloilla, joilta puuttui suurempia ulkosaaria ja tilaisuutta -uutisasutukseen ja myöskin tilain jakamiseen. - -Ahvenanmaalla tapahtunut kehitys ei varmaankaan niin paljon poikennut -lounaisen Suomen saaristojen ja rannikkojen kehityksestä, ettei -ylläoleva kuvaus pääasiassa soveltuisi niihinkin. - - - - -V. RANNIKKOSEUTUJEN ALUE- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ. - - - -1. RUOTSALAINEN VEROTUSALUE. - - -Jo vanhemmalla keskiajalla, ja arvatenkin sitäkin ennen, oli lounaisen -ja eteläisen Suomen saaristo- ja rannikkoseuduilla ruotsalainen -asutusalue, joka käsitti pääasiallisesti samat seudut, mitkä tänäkin -päivänä ovat ruotsalaisten asumat. Tähän tunnettuun ruotsalaiseen -asutusalueeseen liittyi varhaisemmalla keskiajalla jatkoina -rannikkoalueita, joiden silloisia kansallisuusoloja emme varmuudella -tunne, mutta joiden laitoksissa ruotsalainen vaikutus on hyvin tuntuva. -Idässä tällainen vaikutusalue ulettui Karjalan perille, lännessä pitkin -Itämeren ja Raumanmeren rannikkoja Satakunnan äärille saakka, missä se -tapasi Pohjanmaan ruotsalaisen asutuksen. Koska koko tällä alueella tai -suuressa osassa sitä tavataan samantapaisia länsiperäisiä ja lähinnä -Ahvenanmaan oloihin verrattavia laitoksia, on näyttänyt olevan syytä -tässä käsitellä niitä yhdessä koossa. - -Ennen linnakaudella tapahtunutta hallinnon keskitystä näyttää -Lounais-Suomen rannikkoseuduilla olleen useampia pienten maakuntain -tapaisia alueita, joita nimitettäessä käytettiin ruotsalaista -liitesanaa _land_ (suomalainen vastine parhaiten "Kaland". "maakunta"). -Sellainen oli _Kaland_, joka alkuaan lienee tarkoittanut pohjoisen -Suomen ruotsalaista saaristo- ja rannikkoasutusta yleensä. Nimi -mainitaan asiakirjoissa ensi kerran v. 1332.[355] Jo 1347 Kaland -esiintyy hallintopiirinä,[356] joka ainakin myöhemmin tarkoitti Vehmaan -kihlakuntaa. Myöskin pienemmän alueen nimenä Kalandia käytettiin ja -tarkoitti se silloin Uudenkirkon pitäjää.[357] - -V.-Suomen erityisinä osina luetellaan v. 1386 Pohjois-Suomi ja -Etelä-Suomi ja niiden saaristo ja "Nybigdh".[358] Näistä seuduista -ensinmainittu ei alkuaan tarkoittanut koko sitä aluetta, jota sillä -nimellä myöhemmin on kutsuttu. Kun v. 1407 mainitaan "kihlakunnan -tuomaria Pohjois-Suomessa",[359] niin tarkoitetun alueen -ulkopuolelle jäi Vehmaan kihlakunta, jolla samaan aikaan oli toinen -kihlakunnantuomari. P.-Suomi siis 1300-luvulla lienee tarkoittanut -ainoastaan Maskun kihlakuntaa, johon kuuluvat pitäjät jo varhain -muodostivat yhteenkuuluvan oikeus- ja omistusalueen.[360] - -Mahdollista on, ettei Etelä-Suomikaan alkuaan ole käsittänyt koko sitä -aluetta, jota myöhemmin siksi sanottiin. E.-Suomen ruotsalaisen -saariston laitokset näet vanhemmalla keskiajalla huomattavasti erosivat -muun E.-Suomen oloista. Pappien ruokalisän maksamisessa saaristossa -muinoin noudatettiin toista tapaa kuin mantereella; vanhin tunnettu -verokuntalaitos oli eteläisen V.-Suomen ruotsalaisilla alueilla toinen -kuin suomalaisilla. On siis mahdollista, että nämä ruotsalaiset seudut -ovat muodostaneet suomalaisista alueista maakunnallisesti eroavan -alueen. - -Pieni Varsinais-Suomen maakunta olisi siten alkuaan ollut vielä -melkoista pienempi ja käsittänyt ainoastaan myöhemmän maakunnan -suomalaiset seudut, jotka ruotsalaisten seutujen tapaan jakautuivat -vielä pariin pienempään osaan (kihlakuntaan). - -Sellaisiin oloihin viittaa myöskin E.-Suomen ruotsalaisen saariston -muinainen läheinen yhteys läntisen Uudenmaan kanssa. Molemmat nämä -seudut kuuluivat papinmaksuissaan samaan Helsinglannin oikeuteen. -Ragvald piispan aikana (1309-1321) näitä maksuja koko oikeuden alalla -yhteisesti järjestettiin,[361] ja v. 1351 mainitaan Uudenmaan laamannia -oikeustoimituksen osallisena Kemiössä V.-Suomessa.[362] - -Kun Uusimaa (Nyland) nimitys 1300-luvun alkupuoliskolla varsinaisesti -näkyy tarkoittaneen vain Turun linnanpäällikön alaista läntisen -Uudenmaan hallintoaluetta[363] ja vasta myöhemmin myöskin Porvoon -lääniä ja koko itäistä ruotsalaista ranta-asutusta Viipuriin saakka, ei -ole mahdotonta, että aikaisimpaan Nylandin piiriin on kuulunut -E.-Suomen ruotsalainen saaristokin. - -Edellisen mukaan on siten lounaisimmassa Suomessa ennen linnakaudella -tapahtunutta hallinnon keskittymistä ollut kolme neljä pikkumaakuntaa: -Kaland, Suomi (Pohjois-Suomi, Etelä-Suomi) ja Uusimaa (läntinen alue). -Nämä maakunnat olivat jo varhain jakautuneet pitäjiin, jotka -Ahvenanmaan pitäjäin tapaan olivat samalla sekä kirkko- että -oikeuspitäjiä (ks. päälukua "Oikeuslaitoksia"). - -Lounais-Suomen rannikko- ja saaristoseuduilla esiintyy keskiajalla -_laivakuntia_ (snæckiolag). Niitä mainitaan kolmessa V.-Suomea -koskevassa asiakirjassa myöhemmältä keskiajalta. Ensimäinen asiakirja -koskee maariitaa, jota v. 1380 käsiteltiin etsikkokäräjillä Taivassalon -laivakunnassa.[364] Toinen asiakirja koskee maanluovutusta, joka samana -vuonna tapahtui "laivakunnan käräjillä" Santamalassa ja Nummenkylässä; -itse laivakunnan nimeä ei mainita.[365] Näistä tiedoista voidaan -päättää, että P.-Suomi 1300-luvun lopussa oli sota-alusten hankkimista -varten jaettu laivakuntiin, jotka myöskin olivat oikeuspiirejä; -Taivassalon laivakuntaa nimenomaan kutsutaankin "käräjäkunnaksi" -(thinglag). Mikäli voi havaita, ei laivakuntajako sovellu mihinkään -muuhun tunnettuun aluejakoon. Santamalan laivakuntakäräjillä -(Nousiaisissa) käsiteltävä asia koski Lemussa ja Mynämäellä olevia -kyliä ja todistajat olivat niiltä seuduilta ja Santamalasta. -Taivassalon laivakuntakäräjät käsittelivät Taivassalon asiaa, mutta -todistajia oli naapuripitäjistäkin, Rymättylästä saakka, joka ainakin -myöhemmin kuului toiseen kihlakuntaankin kuin Taivassalo. Laivakunta ei -siis olisi vastannut meidän tuntemiamme pitäjiä eikä kihlakuntia. On -jäljellä se mahdollisuus, että laivakunnat olisivat olleet erityistä -tarkoitustansa varten muodostettuja vero- ja oikeuspiirejä, joihin -olisi kuulunut eri pitäjäin boleja, tai että laivakunta olisi jonkin -suuremman piirin osa. - -V.-Suomen laivakuntia mainitaan vielä myöhemminkin, Kaarle kuninkaan -aikana v. 1450, tällä kertaa alkuperäisessä tehtävässään, kukin -laivansa varustajana. Tällöin laivakuntia myöskin mainitaan sekä -P.- että E.-Suomessa. Laivakunnista käytetty toisintonimi "kihlakunta" -(härad) osoittaa, että itsenäinen laivakuntajako, jos sellaista on -ollut, nyt oli hävinnyt ja että laivakunnan tehtävät olivat siirtyneet -kihlakunnalle.[366] - -Muudan lounaisilla seuduilla keskiajalla ilmenevä ruotsalaisalkuinen -laitos oli _kolmannes_ (tridung). Niitä oli täällä kahdenlaatuisia: -maakunnan kolmanneksia ja pitäjän kolmanneksia. - -Edellisen laatuisista kolmanneksista on ainoastaan kaksi vähäsanaista -tietoa, joista toisesta käy ilmi, että V.-Suomessa,[367] ja -toisesta, että Satakunnassa on keskiajan lopulla ollut maakunnan -kolmanneksia.[368] Kun molemmat nämä tiedot koskevat veronkantoa, -lienee mainittuja kolmanneksia pidettävä veronkantopiireinä. Satakunnan -kolmanneksia koskevasta tiedosta päättäen olisi kolmanneksilla ollut -määrätyt veronmaksuaikansa; ehkäpä juuri verojen määräaikainen perille -vieminen oli kolmannesjaon pääkohtia; samanlainen tehtävä oli -Ahvenanmaankin tridungeilla. - -Pitäjän kolmannekset olivat keskiajalla hyvin tunnettuja etenkin -Satakunnassa, missä uuden ajan alussa useat pitäjät (Eurajoki, Eura, -Närpöö, Tyrvää, Karkku, Vesilahti ja Lempäälä) olivat jaetut -kolmanneksiksi nimitettyihin verokuntiin. P.-Suomessa olivat Lapin, -Uudenkirkon molemmat ja Vehmaan molemmat veropitäjät jaetut -kolmanneksiin. Mitään muuta kuin alueellista eroa ei voi havaita -pitäjäin kolmannesten ja neljännesten välillä. Kaikilla suomalaisilla -alueilla ne olivat keskiajan tunnuksellisimpia verolaitoksia; niiden -toiminnasta saamme myöhemmin nähdä lukuisia esimerkkejä. - -Mutta pitäjän kolmanneksia ja neljänneksiä tavataan myöskin eteläisen -Suomen ruotsalaisilla alueilla, vaikka ne siellä jo keskiaikana -olivat joutuneet vallitsevan bol-jaon peittoon. Korpossa mainitaan -1460-luvulla neljä ilmansuuntain nimistä bolia sekä lisäksi -"tridingsbol", johon näyttää kuuluneen kaksi pienempää bolia; sana -kolmannes esiintyy vielä 1539 verokirjassa.[369] Sauvossa uudenajan -alussa mainitaan 8 "puoiibolia", jotka myöskin esiintyvät 4 -täysibolina.[370] Samanlaista suurempien bolien jakamista pienempiin -"puoliboleihin" havaitaan keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa -Nauvossa, jonka 5 kokobolia jakautuivat 10 puoliboliin.[371] Näille -ilmiöille ei voida löytää muuta selitystä kuin että V.-Suomen -ruotsalaiset saaristopitäjät muinoin ovat jakautuneet kolmeen tai -neljään (tai useampaan) pääosaan, jotka vuorostaan ovat jakautuneet -pienempiin verokuntiin (boleihin). Kolmannes- ja neljännesjaon -vanhemmuutta osoittaa se, että bolit aina, mikäli voi havaita, -mukautuvat noihin suurempiin verokuntiin. Näitä suurempia boleja on -syytä pitää likinnä Ahvenanmaan suurempain markkakuntain ja etäämmästi -Ruotsin hundarin neljännesten vastineina. - -Myöskin Raaseporin läänin pitäjissä tavataan 1400-luvun puolivälissä -vallitsevan bol-jaon ohella kolmannesjako; jokaiselta veroyksiöltä -siellä näet kannettiin 1 äyrityinen (koko bolilta 20 äyrityistä) -"kolmanneksen nautaa varten".[372] Hundarin neljänneksen nauta -luultavasti tässäkin näköpiiriimme ilmestyy. - -Porvoon lääni, kuten koko Viipurin linnan alue oli vielä uuden ajan -alussa jaettu pieniin 10 veroyksiön muodostamiin nautakuntiin. Mutta -Porvoon läänin ja Eänsi-Karjalan pitäjät olivat sen ohella jaetut -myöskin neljänneksiin; näillä neljänneksillä oli puheena olevana aikana -vielä pieni tehtävä liikenne- ja käräjälaitosten ylläpitämiseksi, -muuten ne jo kokonaan olivat menettäneet merkityksensä.[373] -Merkillinen tähän kuuluva muinaismuisto kuitenkin oli säilynyt Viipurin -pitäjässä. Tämä pitäjä oli jaettu neljään neljännekseen, joissa -kussakin oli kaksi _tectemen_ nimistä miestä, jotka maksoivat -kruunulle 4 1/2 markkaa kustakin neljänneksestä erityistä rahaveroa -(tecktepnr).[374] Nämä omituiset veronmaksajat ovat muinaisia vanhoja -veronkantajia. Kustaa Vaasan kirjelmässä v:lta 1558 Viipurin läänin -asukkaille luetellaan "Tächtemen" muitten rahvasta rasittavain -virkamiesten joukossa.[375] Voidaanpa vielä sanoa, minkälaisen -verokunnan veroja nämä veronkantajat ovat koonneet. Viipurin pitäjässä -oli uuden ajan alussa päälle 12 nautakuntaa, mutta paljon aikaisemmin -siellä oli ollut vain 8 nautakuntaa, jotka kukin suorittivat linnaan -lehmän. Pitäjän 8 veronkantajaa ovat varmaan olleet noiden 8 -nautakunnan virkamiehiä. Sen tiedämme siitäkin, että Viipurista länteen -olevalla rannikolla jo v. 1347 oli "tsekth" nimisiä pieniä verokuntia -tai veroyksiöitä, joiden kunkin tuli suorittaa kuninkaalle leiviskä -voita.[376] Varhaisempaan keskiaikaan näyttää kuuluvan se verokunta, -josta "tectemen" nimiset veronkantajat olivat nimensä saaneet. -Ymmärtääksemme 1300-luvun "tsekth" on ollut nautakunta tai sen -edeltäjä. - -Mutta tämä verokunta veronkantajineen on ruotsalaista juurta. Muutamain -Ahvenanmaan (Ekkerön, Lemlannin, Lumparlannin ja Föglön) markkakuntain -nimityksenä käytetään v. 1531 sanaa "techia" ja Uplannin laissa on -hundarin neljänneksissä toimivilla kuninkaan veronkantajilla nimi -"tækimæn".[377] Asiallisestikin Viipurin pitäjän kantopiirit ja -kantomiehet vastaavat ruotsalaisia oloja -- yksi todistus lisää -L.-Karjalan rannikon muinaisesta ruotsalaisuudesta. - -Edellisestä on jo ilmennyt, että koko tässä käsiteltävällä alueella on -keskiajalla ollut käytännössä pitäjän neljännestä (kolmannesta) -pienempi veroalue, jolla eteläisessä V.-Suomessa ja L.-Uudellamaalla on -ollut nimi bol, ja idempänä nautakanta (nöt[s]lag). - -Ruotsalaisessa V.-Suomessa bolit uuden ajan alussa yleensä olivat -pieniä ja erosivat jyrkästi suomalaisten alueitten suurista -verokunnista, joita myöskin sanottiin boleiksi. Ruotsalaiset bolit -olivat vanhoja, maahan juurtuneita alueita, joilla usein oli itsenäiset -nimet. V:n 1413 tiliotteissa esiintyy samassa maakunnassa 54 bolin -ryhmä, joka todennäköisesti tarkoittaa ruotsalaisia boleja. - -Nauvon 10 bolista vv. 1463-1464 oli 9 sellaista, joihin kuului 8 -veroyksiötä kuhunkin;[378] myös Kemiön 20 bolia uuden ajan alussa -olivat mitkä hiukan vaille mitkä hiukan päälle 8 veroyksiön kokoisia -(19 bolin keskimäärän 8 1/2 veroyksiötä).[379] Vanhimpain säilyneitten -tilien mukaan oli Kemiössä ja Paraisissa kunkin 8 täysiveron -suoritettava kinkerikuorma veroheiniä.[380] Sauvossa ja Kemiössä -näyttää 3 markanmaata tehneen täysiveron ja siis 8 täysiveroa -24-markkaisen kunnan (bolin).[381] On siis joitakin jälkiä siitä, että -V.-Suomen ruotsalaisen alueen bolit ovat sisältäneet 8 veroyksiötä, -niinkuin Ahvenanmaan nautakunnat. - -Raaseporin läänin aluejärjestelmästä on 1413 v:n tiliotteissa seuraava -merkintä:[382] - - Rasborgz län - Nyland - - Sokner -- 8 -- Bol -- 102 -- |: mantal 1 011 man - -L.-Uudenmaalla oli 1400-luvun alussa niinkuin myöhemmin lukuisia pieniä -boleja; v. 1413 niiden luku oli 102, v:sta 1451 uuden ajan alkuun -saakka tarkalleen 97 1/2. Kun 1 011 miehellä v. 1413 selvästi on -tahdottu merkitä silloisia veroyksiöitä, oli Raaseporin läänin -silloisten bolien keskimääräinen koko likimmiten 10 veroyksiötä. -Kymmenosainen verolasku oli muinoin käytännössä myöskin Porvoon -läänissä ja Karjalassa. Muissa suhteissa Raaseporin läänin bolit -muistuttavat läntisempäin ruotsalaisten alueitten boleja: sisälsivät -verraten pienen veroyksiöluvun ja myöhemmistä nimistään päättäen olivat -hyvin pysyviä alueellisia yhdyskuntia. - -V:n 1451 tileissä Raaseporin bolien luku on muutamaa pienempi kuin -ennen, mutta bolit esiintyvät nyt tasan 20 veroyksiötä sisältävinä, -niin tasamääräisesti 20, ettei sitä voi selittää muuten kuin verottajan -järjestävän käden laatimaksi. Vuosien 1413 ja 1451 välillä on -Raaseporin läänissä varmaan tapahtunut uusi veronlasku, jossa -veroyksiömäärä on ylennetty kaksinkertaiseksi vanhempaan yksiömäärään -verraten -- rahan alenneeseen arvoon nähden se saattoi todellisuudessa -olla veronalennus -- ja 10-jako muutettu 20-jaoksi.[383] - -20-jakoinen bol oli kumminkin ainoastaan laskettu bol; asiakirjoissa -määrätään bol-luku veroyksiöluvun perusteella, siten että 20 yksiötä -luetaan boliksi.[384] Tällä tavoin suoritettiin varsinainen bol-vero -(karjavero). Mutta bol-kestitys suoritettiin alueellisten (vanhain) -bolien mukaan, kuten ilmenee verokirjoista, joissa näistä boleista -nimenomaan huomautetaan, etteivät kaikki bolit ole yhtä suuria, vaan -että muutamissa boleissa oli 20, toisissa vain 12 tai 9 "bol- -miestä".[385] - -Itäisempäin rannikkoalueiden 10-osaiset nautakunnat olivat nautakun- -yleensä laskettuja nautakuntia s.o. niillä oli ainoastaan verollinen, -vaan ei asutuksellista merkitystä. Yhdestä Karjalan kylästä saattoi -osia kuulua useampaan nautakuntaan. Suomalaisilla alueilla ruotsalainen -vaikutus vihdoin häviää. - -Vielä on selvitettävä puheenaolevain meriseutujen perustavia -veroyksiöitä koskeva kysymys. - -Vanhin tunnettu veroyksiö on koko vyöhykkeellä samanniminen ja -samanlaatuinen kuin Ahvenanmaalla: _veromarkka_. - -Tätä veroyksiötä (markaskatt, skattmark) mainitaan Suomessa ja -Raaseporin läänissä jo vanhemmalla keskiajalla, vieläpä melkoista -laajemmalla alalla kuin meille tunnetussa ruotsalaisessa -asutuspiirissä.[386] Mitään erotusta tämän alueen ja Ahvenanmaan -vanhimpain veromarkkain välillä ei voi havaita. Myöskin ostomarkat -esiintyvät puheenaolevalla alueella (tapaukset 10, 11 ja 13) mutta -veromarkan ja ostomarkan välillä on ainakin Uudellamaalla erotus -suurempi kuin Ahvenanmaalla. - -Vielä paljon myöhemmin tavataan maan markoituksen jälkiä tutkittavalla -alueella. Varsinais-Suomen vanhimmassa maakirjassa niitä vilisee. -Nauvon Lökholmin asukkailla ei ollut peltoja eikä niittyjä, vaan he -maksoivat veronsa markkaluvun (marktal) perusteella, kultakin -markkaluvulta 6 penninkiä.[387] Samoin maksettiin kahdelta Taivassalon -saarelta veroa kultakin markan arvolta 6 penninkiä.[388] 6 ruotsal. -penninkiä vastasi tanskalaisessa laskussa 8 penninkiä eli äyrityistä, -joten tässä tapauksessa vero alkuaan luultavasti oli markkajärjestelmän -tavallinen: äyrityinen markalta. Sekä pohjoisen että eteläisen -V.-Suomen rannikkoseuduilla kylämittauksen ulkopuolelle jääneitä -maakappaleita, kuten niittyjä, saaria ja moisioita, yleisesti -verotettiin arvonsa mukaan, siten että suurimmassa osassa aluetta -maksettiin äyri kultakin 10 markan arvolta,[389] mutta Kemiön-Perniön -alueella äyri kultakin 6 markan arvolta.[390] Näissä tapauksissa näkee -selvästi, ettei verotettava arvo ole johdettu verosta, vaan -päinvastoin; yhtä selvää on, että markat näissä tapauksissa ovat käypiä -hintoja, ostomarkkoja, ja että 10 ja 6 markkaa edustavat yhtä -alkuperäistä veromarkkaa. - -Perniön takaisilla seuduilla (Muurlan läänissä) tavataan -markkajärjestelmän jatkuvaa kehitystä hyvin valaisevia esimerkkiä. -Veroa otettiin täälläkin äyri 6 markan arvolta, mutta ei maanarvolta -sinänsä, vaan tankojärjestelmään sovitetulta arvolta (kultakin 6 markan -tangolta 1 äyri, 12 markan tangolta 2 äyriä j.n.e.). Samaa tapaa -noudatettiin muutamissa Perniänkin kylissä.[391] - -Kun tankojärjestelmäkin V.-Suomessa, niinkuin seuraavassa pääluvussa -osoitetaan, mukaantui maan markoittamiseen, siten että tanko alkuaan -vastasi veromarkkaa, on odotettavaakin, että myöskin tangon verona -varsin yleisesti täällä tavataan tanskalaista äyrityistä vastaavat 6 -penninkiä[392] tai (vanha) äyrityinen[393] tai sen myöhempi vastine -äyri. Näitä tapauksia on maakirjassa niin lukuisasti, ettei niiden -luetteleminen tässä voi tulla kysymykseen.[394] - -Huvittava on Rymättylän Ovensaaren kylän suorittama vero, jota -maksettiin äyrityinen tangolta ja kutsuttiin "sovittelupenneiksi";[395] -se näyttää tarkalleen vastaavan Ahvenanmaan omituisia epäparimarkkoja -ja jäännösäyrityisiä. Kuinka kotoinen tuo vanha markkaverosuhde 24:1 on -ollut V.-Suomessa keskiajalla, havaitaan siitäkin, että useissa -pohjoisen V.-Suomen pitäjissä uuden ajan alussa maksettiin työrahoja -kultakin pääveron markalta äyrityinen.[396] - -Täten olemme havainneet markkajärjestelmästä selviä jälkiä V.-Suomessa -keskiajan varhaisemmalta kaudelta alkaen uudelle ajalle saakka. Näitä -jälkiä olemme tavanneet maakunnan ruotsalaisilla ja niiden läheisillä -suomalaisilla alueilla, varsinkin eteläisessä V.-Suomessa. Varmana on -pidettävä, että lounaisen Suomen markkajärjestelmä on samanlaatuinen ja -kehittynyt samanlaisissa oloissa ja samaan aikaan kuin Ahvenanmaan -markkajärjestelmä. Suomalaisille seuduille tämä järjestelmä on levinnyt -ruotsalaisista naapuriseuduista, sillä kuten seuraavassa pääluvussa -näytetään, suomalaisilla seuduilla on aikaisemmin ollut vallalla -"koukku"-järjestelmä. - -Raaseporin läänissä käytettiin veromarkkoja ("skattmark", "markland") -veroyksiöinä vielä uuden ajan alussa. Niistä olivat bolit muodostetut. -Veromarkat täällä olivat alkuaan kaikissa suhteissa samanlaiset kuin -lännempänä, mutta ennen 1400-luvun puoliväliä nostettiin täällä -markkaluku kaksinkertaiseksi. Sellaisina, miksi Raaseporin veromarkat -tämän veronlaskun kautta muodostuivat, ne pysyivät vielä uuden ajan -alussa; ne siis eivät silloin olleet tavallisia rahakurssin vaihteluja -seuraavia ostomarkkoja, vaan edustivat vanhempaa kantaa.[397] - -Porvoon läänissäkin näyttää markkajärjestelmä olleen perivanha. Kun v. -1327 Stensbölen tila Porvoossa myydään "täydestä hinnasta",[398] niin -sillä arvattavasti tarkoitetaan tilalla silloin ollutta pysyvää, -kiinteää arvoa -- markkalukua. Varsinaisia veromarkkoja ja samalla -ostomarkkoja -- mainitaan Porvoon läänissä vv. 1404 ja 1421. - -Uuden ajan alussa Porvoon läänissä ilmenee omituisia veroyksiöitä. -Läänin vanhimmassa verokirjassa selitetään talonpoikain maksavan -rahaveroa ja muitakin veroja miesluvun eli "talonpojan rikkauden" -mukaan, johon laskettiin kaikki talonpojan "irtaimisto" (lösöre), ja -veroselityksessä lisätään, ettei Porvoon läänissä ollut koskaan -toimitettu mitään muuta veronlaskua, vaan on jokainen pitäjä tiennyt -tekemästään sopimuksesta, kuinka monta mieslukua siellä piti olla ja -kuinka paljot kunkin miesluvun tuli maksaa.[399] - -Täällä siis ei veroa maksettukaan maaomaisuudesta, vaan arvioidusta -irtaimesta omaisuudesta. Minkälainen omaisuus tuli arvioitavaksi ja -millä perusteella arvioiminen tapahtui, siitä Satakunnan verokirjat -antavat tietoa. Satakunnassa näet ennen Kustaa Vaasan uutta veronpanoa -otettiin rahavero talonpoikain "irtaimistolta", johon luettiin "elävä -karja"; tämä irtaimisto arvioitiin "veromarkoiksi" siten, että yhdeksi -veromarkaksi luettiin: - - 2 hevosta 8 hiehoa - pari härkiä 32 lammasta - 4 lehmää - -ja kultakin sellaiselta veromarkalta suoritettiin veroa 2 äyriä.[400] -Tämä karjamarkkavero oli maakunnan varsinainen päävero, ja tuotti -kruunulle 2-3 kertaa enemmän kuin maaluvun mukaan otettu rahavero. - -Samantapainen karjamarkkaluku kuin Satakunnassa oli uuden ajan alussa -käytännössä myös Pohjanmaalla rahaveron maksamisessa. Verorahat, mm v:n -1540 verokirjassa selitetään, suoritetaan veromarkkaluvuttain ja -luetaan veromarkkaan kaikki, mitä talonpoika omistaa irtainta ja -kiinteää, tapahtuneen veronlaskun mukaan. Irtaimistoon luettiin täällä -härät, lehmät, hiehot, lampaat tai kutut, ohrat, rukiit, maltaat, -jauhot y.m., joista kukin seuraava ryhmä teki veromarkan: - - 2 härkää 3 puntaa rukiita - 4 lehmää 4 " ohria tai maltaita - 20 hiehoa 3 tynn. suoloja - 20 lammasta tai kuttua - -ja suoritettiin kultakin veromarkalta veroa 1 äyri.[401] - -Karjanomistamista on muistontakaisista ajoista saakka käytetty -veropohjana. Ruotsissa jo Gotlannin laki määräsi, että verot maan -tarpeita varten oli maksettava maamarkkain ja irtaimiston (karjan) -mukaan. Länsi-Göötanmaan lain myöhemmän lisäyksen mukaan oli 3 -karjamarkan omistaminen ja äyrityisen kylvö täyden verokykyisyyden -mitta.[402] Keski-Europassa karjanomistusverot olivat sangen -vanhoja,[403] ja Ruotsissa sellaista mainitaan Margareta-kuningattaren -aikana. Keskiajalla karja sitäkin paremmin sopi yleisen -omaisuusverotuksen esineeksi, kun sillä yleisenä maksuvälineenä oli -pysyvä kiinteä hinta, joka vain hitaasti muuttui. Tuskinpa "talonpojan -rikkautta" paremmin olisi voitu arvostellakaan kuin karjan mukaan. -Luultavaa kuitenkin on, ettei varsinaista karjaverotusta Suomessa -keskiajalla yleisemmin käytetty, koskapa sitä vain harvoin mainitaan. - -Karjan arvio keskiajalla oli samalla myöskin verraten oikea maan arvio. -Keskiajalla kuului -- ja kyläomistuksen vuoksi täytyi kuulua -- -määrätyn suuruiseen tilaan määrätyn suuruinen karja. Niinpä -lampuotitiloilla silloin tavallisesti pidettiin määrätynsuuruinen -karja. Senvuoksi siirtyminen karjamarkoista varsinaisiin maamarkkoihin -Porvoon läänissä 1540-luvun alussa ei ollut mikään mullistus. -Päinvastoin näyttävät maamarkat täällä niinkuin muuallakin olleen -alkuperäisiä ja karjamarkoitus vain ikäänkuin maamarkoituksen -täydennys. - -Todellisuudessa olivat maahan perustuvat veromarkat Porvoon läänissäkin -muitten veroyksiöiden, etupäässä savujen, perusteena. Savujen suuruus -määrättiin veromarkoissa ja kun lukuisissa tapauksissa samassa kylässä -tavataan kolme 1\3, neljä 1/4, viisi 1/5, kuusi 1/6 vieläpä seitsemän, -kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista ja kaksitoista 1/7, 1/8, 1/9, -1/10, l/11 ja 1/12 veromarkan suuruista savua, niin on selvää, että -nämä osat ovat kuuluneet samaan kokonaisuuteen, muodostaneet täyden -veromarkan.[404] Erittäin huomattavia ovat myöskin Porvoon läänin -veromarkkain hintailmoitukset, joiden mukaan monessa kylässä veromarkan -hinta oli tuo muinaisaikoja muistuttava 24 markkaa, harvoin yli 40 ja -harvoin alle 9 markkaa, mutta yleensä samoilla seuduilla hyvin -tasainen.[405] Tällöin oli siis läänissä olemassa vielä vanhat -veromarkat ja ostomarkat. Mullistuksen Porvoon läänin vanhoissa oloissa -sai aikaan vasta se Kustaa Vaasan toimi, jonka kautta pitäjäin vanhat -maamarkkaluvut, 64-75 veromarkkaa pitäjässään, nostettiin pian -kolminkertaisiin määriin.[406] Sen kautta tämä veroyksiö menetti -viimeisetkin yhdykkeensä muinaiseen markkajärjestelmään. - -Tutkittavan alueen myöhemmistä veroyksiöistä, joita uuden ajan alussa -mainitaan, ei tässä tarvitse pitkältä puhua. - -Varsinais-Suomessa niitä olivat savu (rök) ja täysivero (fullgerd). -Näistä on edellinen muinaisen täysitilan (bolin, koukun) myöhempi -vastine ja lähinnä verrattava Ahvenanmaan vanhoihin täysiveroihin; -asian tärkeyden vuoksi otetaan "savun" muodostaminen tuonnempana -erikseen selvitettäväksi. Täysivero oli myöhäissyntyinen taloluku -(miesluku), jonka mukaan päivätöitä, linnanajoja ja hyvin yleisesti -myös nimismiesveroa suoritettiin. Muutamissa jo ennen mainituissa -tapauksissa V.-Suomen täysivero kumminkin selvästi esiintyi -ahvenanmaalaisen täysiveron tai V.-Suomen savun tehtävässä. Sauvossa ja -Kemiön ulkosaaristossa (Kyrkosundskärissä) on sangen merkillisiä jälkiä -siitä, että täysiveroon luettiin määrätty luku markanmaita; -jälkimäisessä seudussa 3 markanmaata teki täysiveron, joten 24 -markanmaasta (bolista) tuli 8 täysiveroa;[407] on siis luultavaa, että -V.-Suomenkin, ainakin sen ruotsalaisissa osissa, täysiveroluku alkuaan -oli markkajärjestelmän mukainen, vaikka nimitys myöhemmin tarkoitti -todellista talolukua. - -Raaseporin läänin boleissa suoritettiin suurin osa veroja veromarkkain -mukaan, mutta bol-kestityksessä oli _miesluku_ (mantal) -veroyksiönä.[408] Tämä uusi miesluku oli pian kahta vertaa suurempi -kuin v:n 1413 veromarkkaluku eli vanha miesluku (1011) ja suunnilleen -yhtä suuri kuin myöhempi veromarkkaluku, josta se kuitenkin Espoossa ja -Lohjalla melkoisesti poikkesi -- merkki uutisasutuksesta tai -suomalaisesta väestöstä. Tärkein erotus verokunnan molempain -veroyksiöiden välillä oli siinä, että 1400-luvun puolivälistä alkaen -veromarkat olivat ainoastaan laskettuja veroyksiöitä, mutta miesluku -varmaan oli -- tai oli verraten äsköisin ollut -- todellinen taloluku. - -Porvoon läänissä uuden ajan alussa käytettiin kolmea veroyksiötä, jotka -edustivat verotuksen ja asutuksen kolmea eri astetta ja aikakautta. Ne -olivat vanha miesluku, josta jo on ollut puhetta, täysivero -(fullskatt) ja savu (rök).[409] Näistä ensinmainittu vastaa vanhinta -markkavero-lukua. Täysivero oli myöhempi veromarkka, jonka mukaan -ruoka-, karja- ja muitakin veroja suoritettiin, ja savu myöhäisin, -todellinen talollisluku, jonka perusteella maksettiin erinäisiä -päivätyöveroja ja osa nimismiesveroa. - -Täysivero ei siis ollut mikään Kustaa Vaasan verouudistuksen tuoma -laitos. Täysiverot esiintyvät jo vanhimmassa tunnetussa maakirjassa -vanhan miesluvun rinnalla; ne olivat keskenään hyvin eri arvoisia, -miten varmaan ei olisi ollut asian laita, jos ne olisivat kokonaan -uutta maayksiötä edustaneet; vihdoin savut uuden verotuksen jälkeenkin -osittain luontevasti ryhmittyivät täysiksi veromarkoiksi, niinkuin jo -edellä on huomautettu, osittain sisälsivät yksinäisiä epätasaisia -täysiveron murto-osia. Sellainen ei näytä uudelta maanjaolta, mutta -kyllä hyvin vanhalta. Kustaa Vaasan verouudistus näyttää olleen siinä, -että pääveroakin ruvettiin ottamaan täysiverojen mukaan ja että kylän -keskinäisellä tangoituksella kunkin talon vero ja peltoala saatettiin -sopusointuun keskenänsä. - -Porvoon läänin verotusjärjestelmä oli sama, joka oli käytännössä koko -Viipurin linnaläänin muinaisella alueella. On kuitenkin tärkeitä -eroavaisuuksiakin havaittavissa Porvoon läänin ja varsinaisen Viipurin -läänin välillä. Tarkastaessa Karjalan puolen vanhimpia verokirjoja -huomaa,[410] että verot eli täysiverot (skatt, fullskatt) täällä -edustavat sangen vanhoja veromarkkoja, luultavasti samanlaisia kuin -Porvoon läänin vanhat miesluvut, ja savut eli suitsut (rök) todellista -talo- tai isäntälukua.[411] Täällä siis vanhimmat ja uusimmat -veroyksiöt rinnan olivat käytännössä. Mutta "verot" Karjalassa olivat -ilmeisesti vieraita laitoksia. Ne eivät täällä, paitsi ehkä L.-Karjalan -rannikolla, perustuneet asutukseen ja maanomistukseen, niinkuin -ruotsalaisilla alueilla oli tapa, vaan verottaja muodosti täysiveroja -ja nautakuntia ainoastaan veron laskua silmällä pitäen; samaan veroon -saattoi kuulua taloja eri kylistä ja samasta kylästä saattoi osia -kuulua eri nautakuntiin. - -Kaikilla karjalaisilla ja hämäläisillä alueilla se oli yleinen tapa, -joka ne selvästi erotti ruotsalaisista ja lounaissuomalaisistakin -alueista. Tämän ilmiön, niinkuin monen muunkin keskiajan -yhteiskunnallisen seikan syvimpänä syynä oli ruotsalaisen yhteiskunnan -perustuminen maanomistukseen ja peltoviljelykseen, karjalais-hämäläisen -taas heimokuntaisuuteen ja metsätalouteen. Ruotsalaisten alueitten -vanha verotus oli täydellinen maanomistus- ja asutusjärjestelmä, -karjalaisen alueen verotus oli vain laskuopillinen järjestelmä. -Varsinaisilla karjalaisilla seuduilla tämä verotustapa tosin ei -rikkonut vanhaa pitäjälaitosta, vaan mukautui siihen. Mutta Savossa, -joka kaiketi suurimmaksi osaksi tuli asutetuksi historiallisena aikana -ja missä verotuksella ei ollut tiellään vanhempia laitoksia, nuo -matematiset veroyksiöt ja -alueet esiintyivät aivan puhtaina: määrätty -luku jousia tai arvioitu määräsato kaskista laskettiin veroksi, 10 -veroa kymmenkunnaksi (nautakunnaksi), 6 kymmenkuntaa neljänneskunnaksi, -neljä neljänneskuntaa pitäjäksi, 5 pitäjää kihlakunnaksi tai -lääniksi.[412] Savon vanhat veropitäjät olivat Pellosniemi, Visulahti, -Juva, Sääminki ja Rantasalmi. - -Näin kohtasivat äärimmäisyydet toisensa: puhtain ruotsalainen -verotusjärjestelmä suomalaisimman yhteiskunnan. - - - -2. ALA- JA YLÄ-SATAKUNTA. - - -Jo varhaisena keskiaikana on ollut melkoinen ero Ala-Satakunnan ja -Ylä-Satakunnan välillä.[413] - -Jätämme sikseen kysymyksen, onko Ala-Satakunta koskaan ollut -hämäläisten heimoaluetta ja ovatko sen suomalaiset asukkaat hämäläistä -sukuperää. Joskin niin olisi laita, niin jo varhain keskiajalla -Ala-Satakunnan seudut varmaan muodostivat oman asutus- ja -viljelysalueen, joka selvästi erosi hämäläisistä alueista. - -Ensimäisinä kristillisinä aikoina Ala-Satakunnan asutus näyttää -läheisesti liittyneen Varsinais-Suomen asutukseen. Vanhin kirkollinen -verotus oli molemmilla näillä alueilla aivan samanlaatuinen -- -molemmissa oli vallalla "suomalainen" ja "ruotsalainen oikeus" --, mikä -edellyttää samanlaisia asutus- ja talousoloja. - -Linnakauden alussa Ala-Satakunta ilmeisesti kuului Turun päälinnan -alueeseen. Siihen viittaa sekin, ettei Satakuntaa mainita lounaisen -Suomen läänejä ja hallintopiirejä lueteltaessa v. 1326, niinkuin -varmaan olisi tehty, jos Satakunnassa olisi erityinen lääni ollut. V. -1331 Satakunnan hallintoaluetta kuitenkin jo mainitaan, joten sen -syntyminen lienee niinä vuosina tapahtunut. - -Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan muinaista hallinnollista yhteyttä -todistavat vielä samanlaiset veroyksiöt (bolit, savut), jotka -1400-luvun alussa olivat käytännössä kummallakin alueella. - -Ala-Satakunnalla ei muinoin ollut selvää rajaa Varsinais-Suomea -vastaan, vaan oli rajatienoiila alueita, jotka tavallaan kuuluivat -kumpaankin maakuntaan. Yläneen ja Orippään asutukset olivat uuden ajan -alussa Pöytyän kirkkopitäjää, mutta Pyhäjärven lähellä olevat Yläneen -kylät sekä Orippää kuuluivat oikeudellisesti ja hallinnollisesti -Ala-Satakuntaan, jonne luonnon- ja asutusolot niitä yhdistivät. -Koko Pöytyän kirkkopitäjä luettiin eräässä v. 1540 laaditussa -luettelossa, joka edustaa sangen vanhoja oloja, Ala-Satakunnan -provastikuntaan.[414] Honkilahti Pyhäjärven länsipuolella oli Euran -aluetta, mutta uuden ajan alussa maksoivat Mestilän ja Mannilan kylät -Honkilahdella veronsa Turun linnaan.[415] Hinnerjoen asutus taas kuului -kirkollisesti Laitilaan (V.-Suomeen), mutta verollisesti Lapin -pitäjään. Lapin veropitäjä itse keskiajalla luettiin milloin -Satakuntaan (1413), milloin V.-Suomeen (1463 ja myöhemmin), mutta -kirkollisesti suuri osa Lappia kuului Eurajokeen Ala-Satakunnassa. -Tällainen rajaolojen epävakaisuus osoittaa, ettei varmaa erotusta -V.-Suomen ja Ala-Satakunnan välillä keskiajalla ollut olemassa. - -Toiselta puolen Ylä-Satakunta muinoin jotakuinkin jyrkästi erosi -Ala-Satakunnasta. On tunnettua, että Ylä-Satakunnan kieli melkoisesti -poikkeaa Ala-Satakunnan vanhain pesäseutujen kielestä. Kansantavoissa -on näiden maakunnan osain välillä ollut eroa, minkä voi päättää esim. -siitäkin, että uuden ajan alussa koko Ala-Satakunnassa käytettiin -kyntöjuhtana härkäparia, Ylä-Satakunnassa taas hevosta; v. 1539 oli -Ala-Satakunnassa ynnä Tyrväällä 2942 härkää, koko Ylä-Satakunnassa -(ilman Tyrväätä) sitävastoin vain 36.[416] - -Yhtä selvästi Ylä-Satakunnan vero-olot vanhemmalla keskiajalla erosivat -Ala-Satakunnasta: Ylä-Satakunnassa käytettiin maanveroyksiönä "koukkua" -ja vanhimmat kirkolliset verot suoritettiin siellä "Kyrön (Hämeen) -oikeuden" mukaan, suureksi osaksi turkiksissa. Ylä-Satakunnan -erämaatkin olivat toisella taholla kuin Ala-Satakunnan.[417] - -Ylä-Satakunnan ja Hämeen muinainen yhteenkuuluvaisuus on jo kauan ollut -tunnettu. Saattaa kuitenkin olla syytä hiukan lähemminkin osoittaa tuon -yhteyden laatua. - -Useat seikat osoittavat Ylä-Satakunnan muinoin lähinnä Sääksmäen Hämeen -kanssa muodostaneen yhteenkuuluvan asutus- ja omistusalueen. Sääksmäen -Ritvalan ja Jutikkalan eräpalstoja oli muinoin Satakuntaan luetuilla -Keuruun vesillä ja Tyrvännön kyläin lähellä Hämeenlinnaa tiedetään -keskiajalla omistaneen eräpalstoja keskellä Kangasalaa.[418] Satakunnan -erämaitten joukossa keskiajan lopulla mainitaan myös Sääksmäen ja -Saarioisten 10 miehenalaa.[419] Vanhat olot saattavat olla syynä -siihen, että Sääksmäen Hämeen kirkkopitäjät uuden ajan alussa luettiin -samaan provastikuntaan kuin Ylä-Satakunnan pitäjät.[420] Myöskin Hämeen -ja Ylä-Satakunnan vähitellen syntynyt raja todistaa pikemmin näiden -seutujen muinaista yhteyttä kuin eroa. Muudan suur-Sääksmäen vanhoja -hallintopitäjiä oli Kangasala. Ylisen Satakunnan eristyessä Hämeestä -Kangasalan pitäjä otettiin Satakunnan puolelle. Koska Kangasalan -verokunnilla oli erämaankappaleita itäpuolella Längelmävettä ja sieltä -myöskin käytiin Kangasalan kirkkoa, joutuivat ne kappaleet, s.o. -nykyinen Kuhmalahti, Satakuntaan. Niinikään joutui Satakunnan maakunta -tekemään pitkän kielekkeen poikki Roineen ja Mallasveden aina Hauhon -rajaan saakka, koska siellä oleva Ruokolan neljänneskunta maksoi -veronsa Kangasalle, vaikka kirkollisesti kuului Pälkäneeseen, jonka -kirkon itäpuolella osa neljänneskuntaa oli. Toiselta puolen joutuivat -Kulsialan vanhat erämaankappaleet maksamaan veronsa Hämeeseen ja -luettiin siis Hämeen maakuntaan, vaikka kirkollisesti kuuluivat -Orihveteen (Kangasalaan). Tällä tavoin tulivat Häme ja Satakunta -keskiajalla tekemään toistensa alueille syviä leikkauksia, jotka -osittain vielä tänäkin päivänä näkyvät kartalla. - -Merkilliseen välitysasemaan näkyvät keskiajalla Tyrvään ja Karkun -seudut jääneen. Nämä seudut muodostivat ikivanhan Saastamalaksi -kutsutun asutusalueen, jonka kalastuspaikkoja Pohjanlahden rannalla jo -v. 1303 mainitaan "Sastamall" nimellä (nyk. Merikarvia). Seurakuntana -Saastamalaa mainitaan ensi kerran v. 1328, ja yhtä vanha se lienee -maallisenakin pitäjänä. Myöhemmin tämä suurpitäjä esiintyy -kahtiajakautuneena tai kaksiosaisena: Yli-Saastamalana (Karkkuna) ja -Ala-Saastamalana (Kallialana, Tyrväänä), joita mainitaan v:n 1390 -aikoina.[421] Saastamalan alue luettiin uuden ajan alussa -Ylä-Satakuntaan, ja sekä Tyrväällä että Karkussa oli maaveroyksiönä -koukku. Siitä päättäen olisi siis Saastamalan alue kuulunut hämäläiseen -alueeseen. - -Muutamissa suhteissa kuten vetohärkien käyttämisessä oli puheenaoleva -seutu Ylä- ja Ala-Satakunnan välittäjä. Karkussa oli v. 1539 härkiä -vain 19, mutta Tyrväällä 138, siis paljon enemmän kuin Karkussa, -mutta kuitenkin suhteellisesti melkoista vähemmän kuin yleensä -Ala-Satakunnassa. - -Toisissa kohdin sitävastoin Saastamala ilmeisesti kuului Ala-Satakunnan -viljelyspiiriin. Vanhin kirkollinen verotus oli sekä Tyrvään että -Karkun puolella samanlainen kuin Ala-Satakunnankin suomalaisilla -seuduilla. Saastamalaisten ikivanhoja takamaita oli, niinkuin alisenkin -Satakunnan muinaisten pitäjäin, meren puolella Kokemäen ja Huittisten -kalavesien ja takamaitten pohjoispuolella.[422] - -Ylä-Satakunta erotettiin Hämeestä ja yhdistettiin samaksi lääniksi -Ala-Satakunnan kanssa todennäköisesti 1300-luvun alulla. Satakunnan -lääni mainitaan ensi kerran v. 1331.[423] Siitä alkaneet yhteiset -vaiheet keskiajan kuluessa ehtivät paljonkin muuttaa vanhoja oloja ja -sulattaa yhteen alkuaan erilaisia asutusaloja. - - - -3. POHJANMAA. - - -Etelä-Pohjanmaan rikkaista esihistoriallisista muistoista huolimatta -sikäläinen historiallinen asutus näyttää uutismaalta, jos sitä -verrataan Lounais-Suomen ikivanhoihin viljelyksiin. E.-Pohjanmaan -kylänimistö uuden ajan alussa muistuttaa suurelta osaltaan etelämpäin -seutujen nuorempain asutusten nimistöä. Närpööstä etelään olevat -rannikkoseudut luettiin v. 1303 Hämeen -- todennäköisesti hämäläisen -Ylä-Satakunnan -- metsiin, joiden asuttamista Hämeen vouti johti.[424] -Yläsatakuntalaiset vielä uuden ajan alussa harjoittivat erämaan käyntiä -Suupohjan jokilatvoilla, ja satakuntalaiset ja hämäläiset retkeilivät -pohjan pitkille perille ohi E.-Pohjanmaan, jonka omat erämaan oikeudet -asutuksen nuoruuden vuoksi olivat verraten ahtaat. E.-Pohjanmaalla ei -havaita niin selviä aluerajoja eikä sellaista hallinnollista -itsenäisyyttä kuin vanhemmilla heimoalueilla. Ennen Korsholman linnan -perustamista, mikä tapahtui jonkun verran vuotta 1374 aikaisemmin, -Pohjanmaan rannikkokaupan valvonta ja nähtävästi Pohjanmaan koko -hallinto oli jätetty Satakunnan voutien huoleksi. E.-Pohjanmaan vanhin -asutus on tästä päättäen siirtolaisasutusta, vaikkemme tarkemmin tunne -sen syntymisaikaa ja alkukotia. Tuoksi alkukodiksi lienee parhailla -syillä ajateltu Ylä-Satakuntaa. - -E.-Pohjanmaan asutus ei kuitenkaan ole aivan nuori, vaan on sillä ikää -ainakin Ruotsin vallan ensi ajoista saakka. Todistuksena siitä sekä -samalla tämän asutuksen hämäläisperäisyydestä on E.-Pohjanmaalla uuden -ajan alussa maksettavain piispankymmenysten suorittamistapa. -Lounais-Suomen ruotsalaisilla seuduilla maksettiin vanhimmista ajoista -saakka piispanveroksi nokkaverovoita henkiluvun mukaan ja samaa -maksutapaa noudatettiin yleensä kaikkialla E.-Pohjanmaalla Närpööstä -Pyhäjoelle saakka. Mutta maakunnan sydämessä, Kyrönjoen varrella -Ylistarosta alkaen Vähäänkyröön (Alastaroon) saakka, ja Ilmajoen, -Laihian ja Lapuan kirkkojen paikkeilla oli kolmisenkymmentä kyläkuntaa -käsittävä asutusseutu, jossa nokkaverovoin sijaan suoritettiin -"kilttirahoja" maayksiön perusteella. Tästä voidaan päättää, että tämä -seutu todennäköisesti oli hämäläis-yläsatakuntalaista, sillä ainoastaan -hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla tavataan "kiltti" ja -"kilttirahat" samanlaisessa merkityksessä.[425] - -Suurten erämaiden muusta Suomesta erottamina, maansa omituisissa -luonnonoloissa eläen ja sen erityisiin elinehtoihin mukautuen Suupohjan -suomalaiset, niinkuin toisissa oloissa ja toisella taholla savolaiset, -jo varhain kehittyvät omaksi historialliseksi heimoksi vanhempain -esihistoriallisten heimojen rinnalle ja ovat sellaisena historiallisena -heimona asuttaneet suurimman osan maakuntaansa. - -Etelä-Pohjanmaan asutushistoriasta ovat Pohjois-Pohjanmaan vanhimmat -asutusvaiheet kokonaan eroavia. Jo ensimäisinä historiallisesti -tunnettuina aikoina, 9. vuosisadalla, siellä liikkuvat lappalaiset ja -heidän verottajinaan salaperäiset kainulaiset ja kaukaa tulleet -karjalaiset. Myöskin norjalaiset olivat näillä seuduilla jo silloin -tunnettuja sotureita ja lapinverottajia, eivätkä liioin ruotsalaiset -(helsinkiläiset) liene unohtaneet heidän lähellään olevain lappalaisten -turkiksia. Varmana voimme pitää, etteivät hämäläisetkään laskeneet -Perä-Pohjolaan kulkevia lappalaisia käsistänsä. Joka taholta oli -lapinverotus houkutellut retkeilijöitä P.-Pohjanmaalle ja tehnyt tuosta -etäisestä maanperukasta pohjoismaiden yleisen kansa- ja heimomyllyn. - -Vanhemmalla keskiajalla, kun Suomen merien kaakkoisille ja lounaisille -puolille oli syntynyt uusia valloitus- ja asutustyötä harjoittavia -valtioita, Perä-Pohjolankin oloissa alkoi tapahtua suuria muutoksia. -Karjalan heimo oli joutunut Novgorodin vaikutuksen ja lopuksi vallan -alle, ja keskiajan yleiseen tapaan katsoivat karjalaisten isännät -omikseen kaikki ne alueet, missä karjalaiset harjoittivat -erämaankäyntiä tai lapinverotusta. Siten Venäjän valta pian kouri -Ruijan rantoja. Samalla tavoin olivat venäläisten vaatimukset -P.-Pohjanmaallakin alkuaan heimokunnallis-valtiollista laatua. -Sikäläisten oikeuksien varsinaisina omistajina olivat vielä kauan -myöhemminkin Käkisalmen ja etenkin Vienan karjalaiset, joiden asian -heidän herransa ottivat omakseen. Sillä tavoin Pähkinäsaaren -rauhanteossa (1323) Perä-Pohjola joutui Novgorodin vaikutus- ja -valtapiiriin.[426] - -Novgorodin ja Ruotsin alueitten rajaksi Pohjanlahden puolella tuli -Pyhäjoki, joka varmaan jo aikaisemmin oli ollut hämäläisen ja -karjalaisen heimoalueen rajana. Pyhäjoen nimi voi olla johtunut sen -muinaisesta rajatehtävästä. Tärkeille rajapaikoille oli keskiajan -hallituksilla tapana asettaa linnoja ja kartanoita; kun Turun piispalla -keskiajalla oli Pyhäjoella kalastusoikeus ja kartano, joka sittemmin -joutui kruunun omaksi, niin voinee sitäkin pitää rajapaikan vanhuuden -merkkinä.[427] - -Mutta aikaa ennen Pähkinäsaaren rauhaa oli myöskin Ruotsin kruunun -vaikutus alkanut P.-Pohjanmaalla. Ammoisista ajoista olivat Ruotsin ja -Suomen kauppiaat tottuneet kesäisin tekemään kaupparetkiä Pohjanlahden -perille. Useat kauppamiehistä asettuivat "pirkkalaisina" pysyvästi -Kemiin ja Tornioon lapinkäyntiä harjoittamaan. Tämä kauppa ja asutus -tuskin olisivat pysyneet voimassa ilman Ruotsin kruunun suojelusta ja -tukea. - -Muita uuraammin työskenteli katolinen kirkko kymmenen virran maan -liittämiseksi kristikuntaan ja Ruotsin valtaan. Tuskin oli -Pähkinäsaaren rauha tehty, kun Salon ja Kemin asukkaat määrättiin -maksamaan kymmenyksiä katoliselle kirkolle (1329) ja v:n 1345 aikoina -olivat mainitut seudut jo järjestyneitä kirkkokuntia papinmaksuineen. -Näistä puskuripitäjistä käsin harjoitettiin käännytystyötä pakanain ja -toisuskoisten keskuudessa; erään tiedon mukaan v:lta 1374 oli -aikaisemmin Torniossa kastettu parikymmentä henkeä lappalaisia sekä -Oulussa, Simossa ja Kemissä asuvia karjalaisia.[428] Näin tuli -Novgorodin alamaisista hyviä Ruotsin valtakunnan asukkaita ja heidän -maastaan jatkoa Ruotsin pohjoiseen valta-alueeseen. - -Korsholman linnan perustettua tuli koko Pohjanmaa sen alaiseksi. -Kaakaman joki sovittiin Turun ja Upsalan hiippakuntain rajaksi. Näin -P.-Pohjanmaa järjestyi Ruotsin valtakunnan osaksi. Mutta Pyhäjoki jakoi -Pohjanmaan kahteen osaan, eteläiseen ja pohjoiseen provastikuntaan, -muistuttaen vielä kauan näiden osain muinaisten vaiheitten -erilaisuutta. - -Uuden ajan alussa olivat Pohjanmaan aluejaot ja verotusolot hyvin -alkuiset. Koko Pohjanmaa jakaantui 5 suureen pitäjään, joista kukin -jälleen oli jaettu 4 neljännekseen. Pitäjät olivat Mustasaari, Kyrö, -Pietarsaari, Salo ja Kemi. Näiden pitäjäin neljänneskunnat kehittyivät -vähitellen omiksi vero- ja kirkkopitäjiksi. Kyrön pitäjän Vöyrin -neljänneskuntaa mainitaan v. 1531 myös Vöyrin pitäjäksi, Pietarsaaren -Kaarlebyn neljänneskuntaa myös Kaarlebyn pitäjäksi. Liminkaa kutsutaan -samaan aikaan pitäjäksi, mutta se sisälsi vain yhden neljänneskunnan, -niinkuin Iinkin pitäjä; kun Kalajoen ja Hailuodon neljännekset sekä -Liminka ja Ii kaikki maksoivat samansuuruisen veron, olivat ne jo -siitäkin päättäen saman kokonaisuuden (Salon emäpitäjän) osia.[429] - -Pohjanmaan ja Satakunnan välitysalueeksi jäi Närpöö. Se luettiin uuden -ajan alussa kuten kauan ennenkin (1413) Satakuntaan. Toiselta puolen -Närpöön alue ulettui E.-Pohjanmaan sydänseuduille saakka -- Vargö -(Bergö) lähellä Merenkurkkua ja Pirttikylän seutu luettiin siihen --, -se ei ollut selvillä rajoilla erotettu Pohjanmaasta ja sen vanhin -tunnettu verotuskin oli samantapainen kuin Pohjanmaalla.[430] Närpöö -siis lienee luettava alkuperäiseen Pohjanmaahan, vaikka se muun -Pohjanmaan eristyessä omaksi hallintoalueeksi jäi Satakunnan voutien -hallittavaksi. - -Pohjanmaan säännöllinen aluejako ilmaisee verottajan olleen sitä -järjestämässä ja vastaa pääpiirteissään Viipurin ja Savon linnaläänien -samanaikuista jakoa, jossa havaitaan kihlakuntia, niissä kussakin 5 -suurta pitäjää ja jokaisessa pitäjässä 4 neljänneskuntaa. - -Tämän säännöllisen aluejaon ijän määräämiseksi saadaan johtoa Eerik -Pommerilaisen v. 1413 laaditun verokirjan säilyneistä otteista. Niissä -esiintyy Pohjanmaan jako seuraavanlaisena:[431] - - Korsholm - - Mustzari 120 röker | än | 12 skipd siäl - Kyru 160 röker | 2 300 mk | Laxfisket i Kim - 1 so- | Kim 20 röker | hvar rök | las 1/2 lest - ken | Strand 40 röker | 5 mk - thet mynt som - går i Åbo - -Tästä luettelosta on selvästi poissa yksi 120 savua sisältävä pitäjä, -niinkuin helposti huomaa vertaamalla savulta maksettavaa 5 mk:n veroa -loppusummaan 2 300 mk. Poissa oleva pitäjä on varmaan Pietarsaari. -"Kim" ja "Strand" näin ollen yhteisesti edustavat koko Salon ja Kemin -aluetta, mikä alueen savuluvustakin päättäen on luultavaa, koskapa -Torniollakaan ei v. 1413 ollut suurempaa savulukua kuin 30, eikä -Pohjanmaan eteläisellä äärellä olevalla Närpööllä suurempaa savulukua -kuin 70. - -Varteenottamalla nämä huomautukset käy samuus v:n 1413 aluejaon ja -uuden ajan alussa vallitsevan välillä ilmeiseksi. Kumpanakin aikana oli -Pohjanmaalla samat 5 pitäjää. Kumpanakin aikana oli näiden pitäjäin -verokyky samassa suhteessa toisiin samanaikaisiin pitäjiin, kuten näkyy -seuraavista luvuista: - - savuja v. 1413 veron suuruus v. 1531 mk - - Mustasaari 120 320 - Kyrö 160 400 - Pietarsaari (120) 320 - Salo ("Strand") 40 128 - Kemi 20 128 - -Sekä v. 1413 että v. 1531 oli Kyrön verokykyisyys juuri 1/4 suurempi -kuin Mustasaaren ja Pietarsaaren, jotka kumpanakin aikana olivat -keskenään samanarvoiset. Kumpanakin aikana jäi Salon--Kemin alueen -verokyky kauas eteläisten pitäjäin taakse. - -Molempina aikoina on Pohjanmaan aluejaon täytynyt olla aivan sama. -Siinä koossa, missä Pohjanmaan pitäjät ja neljäskunnat uudenajan alussa -esiintyvät, ne siis ovat olleet olemassa jo ennen v. 1413. - -On mahdollista, että Pohjanmaan _savu_-verotus on peräisin Eerik -Pommerilaisen verojärjestelystä. Mutta mahdollista on myöskin, että se -on vähäistä aikaisempi, 1300-luvun loppupuolelta. Savu näet on, kuten -ennen on osoitettu, erityisesti 1300-luvun loppupuoliskolla kestäneellä -maakuntalinnain rakennuskaudella käytetty veroyksiö. Tietystikin tuli -Korsholman linnan rakentamisen yhteydessä Pohjanmaallakin lisätty -verotus tarpeelliseksi, ja silloin saattoi savulasku sielläkin tulla -käytäntöön ja samalla Pohjanmaan keskiaikainen aluejakokin saada -lopullisen muotonsa. Jos Albrekt Meklenburgilaista pidämme Korsholman -linnan rakennuttajana, on hänen hallitustansa pidettävä myöskin -savuverotuksen alkuna. - -Uuden ajan alussa maksoivat Pohjanmaan pitäjät rahaveronsa määrättyinä -sopimussummina pitäjittäin. Perusteita, joiden mukaan vero oli -maksajain kesken jaettava, tilikirjoissa ei mainita. Luonnollisesti on -vero kuitenkin ollut talonpoikain keskenään tasattava tiettyjen -perusteiden mukaan. Emme erehtyne väittäessämme, että peruste on uuden -ajan alussa ollut samanlaatuinen kuin v. 1413, s.o. savu tai sen -myöhempi vastine. Että taasen savu täällä, niinkuin Ahvenanmaalla ja -lounaisessa Suomessa, on aikanansa merkinnyt todellista tai laskettua -täyttä tilaa, täysiarvoa, se käypi selville jo savujen suhteellisen -vähäisestä lukumäärästä ja niiden maksettavan suuruudesta v. 1413. - -Savun suuruuden tai arvon tarkempi määrääminen oli tietysti jo -varhaisella asteella välttämätöntä. Uuden ajan alussa toimitettiin -Pohjanmaalla tilain arvioimista "veromarkoittain" siten, että -talonpojan viljelysmaalle, karjalle ja irtaimelle omaisuudelle -laskettiin vissi määrä veromarkkoja ja kultakin sellaiselta -veromarkalta suoritettiin veroa 1 äyri -- siis samanlainen menettely, -joka 1530-luvulla oli käytännössä Satakunnassa ja Porvoon läänissä. -Pohjanmaan tilikirjoissa v:lta 1540 mainitaan, että tämän -veronlaskutavan oli Jacob på Siöö tuonut Pohjanmaalle; myöhemmin -ilmoitetaan Pohjanmaalla olevan tapana, että kansa keskenään joka -kolmas vuosi arvioi kunkin varallisuuden, jopa "oluet ja ruuan" veron -jakamista varten.[432] Jacob på Siöö tätä kansantapaa tuskin on tuonut -Pohjanmaalle, sillä omaisuuden arvioiminen veroa varten on ikivanha -alkuinen tapa, joka hyvin on saattanut olla Pohjanmaallakin käytännössä -jo keskiaikana; arvioimista on uuden ajan alussa kumminkin voitu -toimittaa uusien yhdenmukaisten ja tarkempain perusteiden mukaan ja -sitä pitää kokonaan uutena veronpanona. - -Alkuperäisyyttä tai itsenäisyyttä emme Pohjanmaan veroissa yleensä voi -huomata. Ne muistuttavat useissa kohdin Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen -ruotsalaisperäisiä verojärjestelmiä, jotka ilmeisesti ovatkin niiden -esikuvana olleet. Poikkeuksen tekee ainoastaan Etelä-Pohjanmaan vanhin -kirkollinen verotus ja Perä-Pohjola, joissa suomalaisten heimojen -muinaiset kansaiset olot kuvastuvat eteemme. - - - -4. SUOMEN MAAKUNTAIN VEROKYKY JA ASUTUSASTE UNIONIAJAN ALUSSA. - - -Eerik Pommerilaisen verokirjan ja uuden ajan vanhimpain verokirjain -nojalla voidaan määrätä Suomen eri maakuntain todennäköinen verokyky ja -asutusaste unioniajan alussa. - -Ahvenanmaan täysiverojen luku v. 1413 oli 526. Asutusastetta 1300-luvun -lopussa kuvaisi paremmin Kustaa Vaasan aikainen savuluku, mutta -vallitsevina veroyksiöinä olivat vielä v. 1413 täysiverot. - -Turun linnaläänin vero Eerik Pommerilaisen aikaan teki kaikkiaan 9 832 -mk. Kun savun vero teki 5 mk ja kun varmaan niilläkin alueilla, missä -ei savulaskua vielä käytetty, veron suhteellinen suuruus oli -samanlainen, tulee koko läänin lasketuksi savuluvuksi 9 832:5 eli -1 966 savua. - -Raaseporin läänissä oli v. 1413 veroyksiöitä, jotka ovat katsottavat -savun vastineeksi, 1 011. - -Porvoon läänin vanha veromarkkaluku, mikä varmaan vastaa läntisten -alueitten savua, teki uuden ajan alussa, ja epäilemättä puoltatoista -sataa vuotta aikaisemmin, 350. - -Viipurin läänissä oli veromarkkoja uuden ajan alussa 1102, mutta -unioniajan alussa varmaan jonkin verran vähemmän, koska täällä -muodostettiin uusia veromarkkoja sitä myöten kuin uutisasutus kruunun -takamailla edistyi; suuresti erehtymättä voidaan Viipurin linnaläänin -verokykyisyyttä unioniajan alussa osoittaa luvulla 1 000. - -Savon alueella oli uuden ajan alussa 600 veromarkkaa, mutta koska -uutisasutus juuri sillä taholla oli ollut vilkkain, emme uskalla -unioniajan verolukua Savossa olettaa 300 suuremmaksi. - -Satakunnasta (ilman kaupunkeja, mutta Närpöö mukaan laskettuna) sai -Eerik Pommerilainen veroa, laskettuna 4 mk:n mukaan savulta, kaikkiaan -5 812 mk, josta käyttäen samaa perustetta kuin V.-Suomessa saisimme -6 995 mk eli 1 395 savua. Pohjanmaan savuluku v. 1413 teki 460, mihin -lisäksi otamme Tornion 30 savua. - -Hämeessä oli v. 1413 kaikkiaan hiukan yli 955 koukkua, jotka maksoivat -yhtä raskaan veron kuin lounaisen Suomen koukut ja siis ovat kyllä -niihin verrattavia. - -Suomen kaikkien maakuntain yleislasku tulee siis seuraavaksi: - - verokyky suhdeluku % - yksiöissä veroyksiöissä - - Ahvenanmaa 526 6 - Turun lääni 1 966 24.5 - Raaseporin lääni 1 011 12.6 - Porvoon lääni 350 4.4 - Viipurin lääni 1 000 12.5 - Savo 300 3.8 - Satakunta 1 395 17.5 - Pohjanmaa ja Tornio 490 6.1 - Häme 955 12.0 - koko Suomi 7 993 100.0 - -Tästä laskelmasta näkyy selvästi lounaisten saaristo- ja -rannikkoseutujen suuri taloudellinen ylivalta; tulihan noista -mahdollisimman samanarvoisiksi lasketuista veroyksiöistä päälle 61 % -Ahvenanmaan, Turun läänin, Raaseporin läänin ja Satakunnan osalle. -Toisin sanoen: suunnilleen nykyisen Turun läänin ja läntisen Uudenmaan -alue vastasi unioniajan alussa lähes 2/3 koko Suomen taloudellisesta -voimasta. Ahvenanmaa yksin merkitsi verotaloudellisesti enemmän kuin -koko Pohjanmaa! - -Tämäntapaiset laskelmat ovat kumminkin aina luonnollisesti hyvin -ylimalkaisia. Suuremmalla varmuudella laskelmamme osoittaa ainoastaan -lounaisten ja läntisten rannikkoseutujen keskinäistä suhteellista -taloudellista voimaa ja asutusastetta, joka näillä seuduin oli -veroyksiöiden mukainen. Suomalaistenkin sisämaitten verokyvystä antavat -numerot ylimalkaisen luvun, mutta näiden seutujen väkilukua ei voida -tällä perusteella arvostella. Suomalaisten alueitten ominaisuuksia -keskiajalla näet oli sekin, että niillä perustavaa veroyksiötä kohden -tuli suuri henkilöluku, niinkuin silmäys Viipurin alueen veroluvun ja -savuluvun suhteisiin selvästi osoittaa. Suomalainen väestö oli -ryhmittynyt suuriin perhe- ja heimokunnallisiin yhdyskuntiin, jotka -taloudellisesti olivat pääasiallisesti vain kulutuskuntia ja siis -heikkoja veronmaksajia. Merimaakunnissa sitävastoin, missä asutus ja -viljelys jo olivat ehtineet juurtua, veroyksiöt olivat vähemmin -väekkäitä omistus- ja tuotantokuntia, joiden taloudellinen kyky juuri -siitä syystä voitti umpisuomalaisen yhteiskunnan. - - - - -VI. KESKIAJAN KANSALLISUUSKYSYMYS, - - - -1. SUOMALAINEN JA RUOTSALAINEN OIKEUS. - - -Muinaistieteelliset ja paikannimitutkimukset ovat näyttäneet, että -suomalaisten ja ruotsalaisten muinaiset leviämisalueet Suomen -eteläisillä ja lounaisilla rannikkoseuduilla ovat melkoisesti -poikenneet niiden seutujen nykyisistä kielialueista. - -Vielä keskiajan ensimäisinä vuosisatoina puheenaolevain seutujen -kansallisuussuhteet huomattavasti poikkesivat nykyisistä. -Historiallinen tutkimus on lisäksi osoittanut, etteivät silloiset -kansalliset erilaisuudet olleet ainoastaan kielellisiä, vaan ulettuivat -myöskin yhteiskunnallisiin oloihin ja laitoksiin. - -Nämä yhteiskunnalliset erilaisuudet esiintyivät lähinnä niissä -ilmeisesti heimokunnallisissa "oikeuksissa" (rätt), joiden perusteella -kirkollisia veroja keskiajalla suoritettiin. Suomalaisperäisiä -oikeuksia olivat suomalainen, Hämeen ja Karjalan oikeus, -ruotsalaisperäisiä ruotsalainen ja Uudenmaan helsinkiläinen oikeus, -jotka kuuluivat läheisesti yhteen. Eri oikeudet erosivat toisistaan -jyrkimmin ikivanhain piispankymmenysten suorittamisessa: ruotsal. -oikeudessa maksettiin piispalle voita, suomal. oikeudessa viljaa, -Hämeen ja Karjalan oikeudessa turkiksia. Samanlainen ero oli vanhassa, -papille kuuluvassa "ruokalisässä", sekin kun ruotsalaisperäisten -oikeuksien alueella maksettiin voissa, mutta suomalaisperäisissä -oikeuksissa viljassa. Nämä erilaiset maksujärjestelmät riippuivat, -niinkuin suomalaista turkiskulttuuria ja varsinkin piispan kilttiveroa -koskevilla sivuilla on selvitetty, eri seutujen erilaisista -yhteiskunnallis-taloudellisista oloista. - -Enintä mielenkiintoa kansallisessa suhteessa herättävät lounaisen -Suomen suomalainen ja ruotsalainen oikeus, koska ne täällä esiintyvät -rinnakkain samoissa seurakunnissa ja muodostavat yhteisen -kokonaisuuden, mutta kuitenkin selvästi eroavat toisistaan, ja koska -täällä voidaan seurata näiden oikeuksien myöhempää kehitystä. - -Suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuden alueeseen kuului Varsinais-Suomi -ja alinen Satakunta. Tämä alue käsitti epäilemättä ne osat maata, mitkä -aikaisimmin joutuivat kristinopin ja Ruotsin vallan vaikutuksen -alaisiksi (ensimäisen ristiretken alue). Nimitys suomalainen oikeus -kohdistuu niin erityisesti tämän alueen suomalaisiin asukkaisiin, että -sitä on katsottava asukkaiden heimonimeksi. Suomal. oikeuden alue siis -ilmaisee suomalaiseksi nimitetyn heimon leviämisalaa ensimäisen -kirkollisen verotuksen aikana. - -Erilaisuus, mikä ilmenee suomal. ja ruotsal. oikeuden välillä niiden -vanhimmassa kirkollisessa verotuksessa, näyttää riippuneen ensi sijassa -erilaisista kansallisista taloustavoista. Ruotsalaisella alueella s.o. -V.-Suomen saaristossa (paitsi Paraisissa) ja rannikoilla oli -karjanhoitoon perustuva peltoviljelys ensimäisiä kymmenyksiä -määrättäessä jo vakaantunut; vero luonnollisimmin maksettiin väestön -tärkeimmästä omaisuudesta, karjasta. Suomal. oikeuden alueella -sitävastoin oli vielä alkuperäisen suomal. heimotavan perintönä -vallalla viljelysmuoto, joka ei perustunut karjaan ja kotipeltoihin, -vaan laaja-alaiseen kaskitalouteen; tällä alueella ei nähtävästikään -ollut paljon karjaa,[433] mutta runsaasti viljaa, ja senvuoksi se -maksoi ensimäiset kymmenyksensä viljassa, joka täällä meriteitten -läheisyydessä varmaan oli yhtä tärkeä ja kaupassa käypä kuin -ruotsalaisten seutujen voikin. - -Paitsi piispan "nokkaveroa", maksettiin ruotsal. oikeudessa voissa -myöskin ruokalisä ja n.s. lehmävero (komålssmör). Myöskin maallisessa -verotuksessa 1300-luvun alkupuolella mainitaan voiveron kuuluvan -ruotsal. oikeuteen.[434] Voiverot tämän mukaan olivat erittäin tärkeä, -luultavasti aivan hallitseva osa ruotsal. oikeuden verojärjestelmässä. -On mahdotonta otaksua, että ratkaisevana tässä kohden olisi ollut -yksinomaan sellainen tilapäinen seikka, kuin että voi oli veronsaajalle -edullisempi, mutta hyvin asianmukaista on, että verotus noudatti -taloudellis-heimollisia tapoja ja että voita otettiin sieltä, mistä -voita saatiin, ja viljaa sieltä, mistä sitä erityisesti liikeni. - -Suomal. ja ruotsal. oikeuden keskinäisissä suhteissa näyttää jo varhain -tapahtuneen muutoksia. Havaitaan näet, että ruotsal. oikeuden myöhempiä -veroja (ruokalisää y.m.) maksettiin huomattavan paljon laajemmilla -alueilla kuin saman oikeuden vanhimpia veroja (piispankymmenyksiä). -Toisin sanoen, ruotsal. oikeuden myöhemmät verotavat tulivat käytäntöön -eräillä suomal. oikeuden seuduilla. Näiden oikeuksien levenemisalueita -yksityiskohtaisesti tutkimalla Fontell on osoittanut, että ruotsal. -oikeuden ruokalisää tuli maksettavaksi kaikilla uutisasutuksilla, -kansallisuudesta riippumatta,[435] mikä sääntö on selvästi lausuttu -myös asiakirjoissa.[436] Jo 1300-luvun alussa tätä sääntöä -noudatettiin, mutta luultavasti sitä on käytetty jo 1200-luvulla. -Taloudelliselta kannalta tällainen kehitys on hyvin ymmärrettävä. -Lounaisen Suomen uutisasutusten metsäoikeudet tulivat varmaan jo -aikaisin rajoitetuiksi siihen tapaan kuin Ruotsissakin tytärkylistä -(afgärdaby) oli säädetty. Kun uutistaloilla ei ollut tilaisuutta -esi-isäin laaja-alaiseen kaskiviljelykseen, täytyi niiden perustaa -taloutensa kotipeltoihin ja karjaan ja maksaa veronsa voissa. Muutenkin -heimolliset tavat ja ominaisuudet kirkon, hallinnon ja yleensä uusien -historiallisten olojen vaikutuksesta vähitellen menettivät alkuperäisen -jyrkkyytensä ja tekivät tilaa uusille yhteisille ja yhdenmukaisille -oloille. - -V.-Suomen asiakirjoissa säilyneistä useista muistoista päättäen suomal. -ja ruotsal. oikeuteen kuuluvat asukkaat muodostivat eri verokuntia. -Niinpä v. 1463 mainitaan Paimiossa maallisina verokuntina suomal. -oikeus ja ruotsal. oikeus.[437] Jako täällä tuskin perustui -kansallisuuteen, sillä kirkolliseen suomal. oikeuteen kuului myöhemmin -kapea asutusvyöhyke ison joen ja merenlahden varrella sekä Piikkiön -joen latvaseutu (vanha suomal. asutus), ruotsal. oikeuteen Sauvonjoen -latvaseutu ja itäinen takamaa (uutisasutus). - -Rymättylässäkin v. 1463 ryhmitettiin verokunnat suomal. oikeuteen (4 -verok.) ja ruotsal. oikeuteen (4 verok.).[438] Jälkimäiseen oikeuteen -kuului ainoastaan ulkorantoja ja ulkosaaria s.o. nuorempia asutuksia. - -Nekin tilat, mitkä alkuaan kansallisuuden perusteella olivat joutuneet -suomal. tai ruotsal. oikeuteen, pysyivät siinä omistajain vaihdoksista -huolimatta ja siten saivat samanlaisen pysyvän veroluonteen kuin -uutisasutuksilla oli. Kun v. 1335 eräs henkilö vaihtoi Turun piispalle -Rymättylän suomal. oikeudessa olevan tilansa, niin tila varmaan jäi -suomal. oikeuteen uuden omistajan kansallisuudesta huolimatta.[439] -Tunnettu on myöskin, että v. 1446 Liedossa käytiin rajoja suomal. -ja ruotsal. oikeuden välillä, joten täälläkin alueet olivat -muuttumattomat.[440] Koko tämä alkuaan kansallinen järjestelmä siten -vähitellen kiintyi maahan, muuttui alue- ja maajärjestelmäksi, jolla ei -enään ollut mitään tekemistä kansallisuuksien kanssa. - -Jo varhain näkyvät eri oikeuksiin kuuluvat verokunnat ryhmittyneen eri -veropitäjiksi. Maskun pitäjässä uuden ajan alussa oli 5 verokuntaa, -joista 3 (Ylimmäinen, Keskimmäinen ja Utamaan) oli suomal. ja 2 -(Karvatun ja Koverin) ruotsal. oikeutta. Viimemainitut ruotsal. -oikeuden verokunnat olivat nyk. Merimaskun seudulla ja ne nähtävästi -muodostivat sen "Karvatun pitäjän", jota mainitaan v. 1405.[441] - -Vehmaan suomal. oikeutta mainitaan hallinnollisena alueena v. 1418, -ruotsal. oikeutta samalla tavoin v. 1447.[442] Maalliseen verotukseen -nähden Vehmaa v. 1463 jakautui suomal. ja ruotsal. oikeuteen, joissa -kummassakin oli 2 verokuntaa.[443] Uuden ajan alussa olivat "Vehmaan -suomalainen" ja "Vehmaan ruotsalainen" pitäjä eli "lääni" vielä -olemassa, kummassakin 3 verokuntaa. - -Aivan samanlainen jako oli keskiajalla Vehmaan naapuriseudussa, -Uudellakirkolla. Ruotsal. oikeuden alue esiintyy vv. 1463-1464 "Velluan -pitäjän" ja myöhemmin "Pettäisten läänin" nimisenä veropitäjänä, johon -alkuaan kuului 2, mutta myöhemmin 3 verokuntaa.[444] Suomal. oikeuteen -kuului 3 verokuntaa sisältävä "Hallun pitäjä", jota asiakirjoissa -mainitaan vv. 1413, 1437, 1463-1464 ja vielä uuden ajan alussa.[445] -Tämä sama jako oli vielä aikaisemmin käytännössä myöskin kirkollisella -alalla, sillä 1400-luvun alussa Uudenkirkon kirkkopitäjä oli jaettuna 4 -yökuntaan, joista 2 vastaa suomal. ja 2 ruotsal. oikeuden alaa.[446] - -Mutta sekä Velluassa että Hallun pitäjässä (Kodialassa) lienee muinoin -ollut omat kirkkonsakin; jälkimäisen rauniot vieläkin ovat näkyvissä. -Ilmeisesti nämä pienet kirkkokunnat ovat vanhemmat kuin todennäköisesti -1400-luvun alussa perustettu "uuden kirkon" suuri kirkkokunta, johon -vanhat pienet kirkkokunnat yhdistettiin. Uudenkirkon suomal. ja -ruotsal. oikeuden alueet siis ovat -- niinkuin Meinander ja Rinne -huomauttavat -- aikaisemmin olleet myös kirkkopitäjiä.[447] - -Onko tämä kirkkokuntajako riippunut alkuperäisistä kansallisuusoloista -vai uutisasutuksesta? Uudenkirkon suomal. oikeuteen kuuluvat alueet -olivat Männäisten jokivarrella, ruotsal. oikeuteen pääasiallisesti -rannikolla ja Velluan jokilaaksossa. Ei voi väittää näiden pitäjäin -ehdottomasti olleen eri kielialueita. Mutta koska ruotsalaisenkin -oikeuden alalla V.-Suomessa tavataan ikivanhoja asutuksia ja koska -Maskun Karvatun, Vehmaan ruotsal. oikeuden ja Uudenkirkon Velluan -pitäjiin selvästi pääasiallisesti kuului rannikko- ja saaristokyliä, -joita voi pitää alkuaan ruotsalaisina, on se luulo oikeutettu, että -ruotsal. ja suomal. oikeudessa esiintyvän pitäjäjaonkin, niinkuin -alkuisin koko suomal. ja ruotsal. oikeuden pohjana ja perustuksena ovat -olleet ikivanhat kansallisuusolot, vaikka tämä peruste uutisasutuksen -jatkuessa lakkasi olemasta ratkaiseva. - -Eerik Pommerilaisen maakirjassa v:lta 1413 mainitaan V.-Suomen -veroyksiöiden joukossa myöskin "koukkuja" (krok). Nähtävästi oli -koukkulasku tällöin käytännössä ainoastaan pienemmällä V.-Suomen -alueella, sillä verokirjoissa mainittujen 1 546 savun ja 54 bolin -rinnalla oli koukkujen luku ainoastaan 345 1/8.[448] Ne harvat -yksityistapaukset, joissa V.-Suomen koukkuja mainitaan, ovat 1300-luvun -loppupuolelta ja seuraavan sataluvun alkupuolelta ja kohdistuvat -Maariaan, Paattisiin, Ruskoon ja Vehmaaseen (?),[449] Kaarinaan,[450] -Santamalaan ja Lemuun[451] sekä Mynämäkeen.[452] Kaikki nämä koukut, -lukuunottamatta epävarmaa Vehmaan tapausta, ovat suomalaisen oikeuden -kylissä. Voidaan siten sanoa koukkulaskun puheenaolevana aikana olleen -Pohjois-Suomeksi kutsutun V.-Suomen osan suomalaisen asutuksen -kansallisena tunnuksena. - - - -2. KANSALLINEN OIKEUDENKÄYTTÖ -- KANSALLISIA LAAMANNEJA. - - -Veronmaksu ja oikeudenkäyttö olivat keskiajalla niin yhteenkuuluvia -asioita, ettei lainkaan ole odottamatonta tavata suomalaisen ja -ruotsalaisen oikeuden veropitäjiä myös käräjäpiireinä. V. 1418 laamanni -Suni Suninpoika piti kihlakunnankäräjiä Vehmaan suomal. oikeuden -asukkaiden kanssa,[453] ja v. 1447 pidettiin samanlaisia käräjiä -Vehmaan ruotsal. oikeuden asukkaiden kanssa.[454] Vielä niin myöhään -kuin v. 1555 pidettiin kolmet käräjät erikseen Vehmaan suomal. ja -ruotsal. oikeuden asukkaiden kanssa, ja samalla tavalla meneteltiin -samana vuonna Uudellakirkolla.[455] - -Uuden ajan alussa oli Vehmaa niinkuin Uusikirkkokin jo kauan ollut -yhtenä seurakuntana ja niiden väestö valtaavaksi osaksi ellei kokonaan -suomenkielinen. Laki, jota kummankinlaisilla käräjillä käytettiin, oli -sama. Fontellin mainitsemat käräjät pidettiin toistensa välittömässä -yhteydessä, suomal. oikeuden käräjät yhtenä, ruotsal. oikeuden käräjät -seuraavana päivänä, tai päinvastoin. Voimme lisätä, että Vehmaalla jo -v. 1418 luultavasti oli käräjäpaikkakin sama: suomal. oikeuden käräjät -pidettiin "kirkolla pitäjän tuvalla", joka tietenkin oli koko pitäjän -yhteinen kokouspaikka. Kaksien käräjäin pitäminen samassa pitäjässä -sellaisissa oloissa näyttää vain turhalta muodollisuudelta, -perinnäistavalta, jota ei ole tullut hävitetyksi. - -Eräs Fontellin huomauttama seikka paljastaa meille kysymyksen ytimen. -Suomal. ja ruotsal. oikeuden käräjillä oli kummallakin eri -lautakuntansa.[456] - -Oikeudenkäytön kiintyminen määrättyihin maa-alueisiin on verraten -myöhäinen historiallinen ilmiö. Vielä keskiajalla, osittain kauan -myöhemminkin, muodostivat Suomessakin määrätyt laitokset ja ihmisryhmät -eri oikeuspiirejä; viittaus kirkon oikeuteen, aateliston oikeuteen, -linnaoikeuteen, hansakauppiaitten oikeuteen riittää tätä suhdetta -valaisemaan. Keskiajan oikeus oli vielä kirjaimellisesti sääty- ja -luokkaoikeutta. Silloisen yhteiskunnan yleisimpiä periaatteita oli se, -että yksilö oli ainoastaan vertaistensa kautta syylliseksi -todistettava. Se oli aikuisemmilta yhteiskunta-asteilta peritty tapa ja -yhtä luonnollinen ja luja yhteiskunnan alemmissa kuin ylemmissäkin -kerroksissa. Tähän periaatteeseen perustui talonpoikain syylliseksi -todistaminen talonpoikaisten todistajain tai lautakunnan kautta. Läpi -keskiajan Viron talonpojat syvässä orjuuden tilassaankin säilyttivät -omat todistus- ja tuomiolaitoksensa, vaikka oikeuden johto ja -sakotusvalta kuuluikin kartanoherralle.[457] Siltä yleiseltä kannalta -ovat meidänkin maassamme keskiaikana kaikkialla esiintyvät ja niin -tärkeät lautakunnat ja todistajakunnat käsitettävät. - -Tällaisen oikeudenkäytön juuret ovat heimokunnalliset. -Heimokunnallisuuden kulmakiviä on ollut juuri heimokunnallinen oikeus -ja oikeudenkäyttö. Kullakin germanilaisella heimolla, usein pienemmillä -heimon osillakin, oli muinoin omat oikeuslaitoksensa. Heimo-oikeus oli -heimomiesten oikeus, joka ei ollut mihinkään paikkaan sidottu, vaan -seurasi heimoa sen kaikissa vaiheissa. Kun saalalaiset frankit -valloittivat Gallian, jättivät he roomalaiselle väestölle sen entisen -roomalaisen oikeuden, mutta itse edelleenkin noudattivat omia -heimolakejansa, koska pitivät itseänsä ja oikeuttansa roomalaisia ja -heidän laitoksiansa parempina. Kun heimo hajosi, säilyttivät hajonneet -osat perittyjä oikeuslaitoksiansa niin kauan kuin mahdollista; missä -yksinäinen heimomies tai pieni ryhmä heimomiehiä joutui asumaan vieraan -kansallisuuden keskessä, niin sittenkin se piti luonnollisena -oikeutenaan pysyä omain heimomiestensä tuomiovallan ja oman -lainkäyttönsä alaisena.[458] - -Suomen suomalaisten heimojen muinaisesta oikeudesta on jälkimaailmalle -säilynyt ainoastaan hämäriä ja epävarmoja muistoja. Mutta nähdäksemme -on riittävän selviä muistoja siitä, että lounaisen Suomen suomalaisilla --- niinkuin toiselta puolen heidän ruotsalaisilla naapureillaan -- -vielä 1300-luvun alkupuolella on ollut yleinen, kansalliselle pohjalle -järjestetty oikeudenkäyttö, mikä ilmeisesti oli aikaisemman -heimokunnallisen oikeuden perintöä. - -Kuten tunnettua, jo ennen varsinaisen valtakunnallisen laamannivirau -asettamista Suomessa mainitaan useita yksinäisiä "laamannin" nimellisiä -viranomaisia, joista ensimäinen, Bero "legifer", esiintyy v. 1324. -Näiden virkamiesten asema on näyttänyt hyvin arvoitukselliselta. Yrjö -Koskisen arvelun mukaan nämä ensimäiset laamannit olivat kuninkaan -tuomiovaltaa käyttäväin linnanisäntäin apulaisia tai muuten heistä -riippuvia virkamiehiä. Väitteensä Yrjö Koskinen perustaa -pääasiallisesti siihen, että ensimäiset laamannit tuomitsivat vain -kuninkaan tuomioita. Asia ei kuitenkaan ole selvä.[459] Mitä taas -siihen tulee, että ensimäiset laamannit olivat linnanpäälliköistä -riippuvia, niin muutamista asiakirjoista päättäen se todella oli -laita.[460] Tämä riippuvaisuussuhde ei kuitenkaan ollut päällikön ja -hänen apulaisensa, vaan ylemmän ja alemman oikeusasteen keskinäinen, -niin että linnanpäällikkö kuninkaan nimessä vahvisti laamannien -tuomioita. - -Ylipäänsä jää ensimäisten laamannien toiminta epäselväksi, jos sitä -tahdotaan verrata myöhempäin valtakunnallisten laamannien virkaan. -Toiseksi sitävastoin muuttuu asia, jos lähdemme siitä perusteesta, -minkä asiakirjat itse tarjoovat, nim. että nuo ensimäiset laamannit -ovat olleet paikallisia virkamiehiä siihen malliin kuin Ahvenanmaan -keskiaikaiset maantuomarit, joista edellä on ollut puhe. - -Suomen ensimäisten laamannien kotimaisuus on silmäänpistävä. Se on -sitäkin huomattavampi kun silloiset linnanpäälliköt enimmäkseen olivat -ruotsinmaalaisia ylimyksiä, jotka eivät Suomeen kotiutuneet, vaan yhtä -pian täältä poistuivat kuin tulivatkin. Ennen vuotta 1362 mainitaan -Suomessa nimeltä 5 laamannia ja alalaamannia. Heistä esiintyy -Bero täällä kahtena vuosikymmenenä, joten hän lienee ollut -perinpohjin maahamme perehtynyt; hänen toimintansa uusmaalaisten -papinpalkka-asiassa saattaa ajattelemaan, että hän oli Uudenmaan ja -siinä tapauksessa ehkä Tenholan asukkaita.[461] V. 1326 mainittu -Uudenmaan laamanni Ingo Dyækn oli sukunimestään päättäen kotimainen -mies.[462] 1340-luvulla esiintyvä laamanni Jaakko Antinpoika oli -sinetistään päättäen Kokemäen asukkaita.[463] Neljäs laamanni, Mathias -Kogh eli Kogger, piti samaa sukunimeä kuin 1400-luvun alussa eräs suku -Ahvenanmaalla[464] ja viides vihdoin, Jacob Korka, arvatenkin kuului -myöhemmin kuuluisaan Kurki-sukuun.[465] - -Näiden laamannien toimitapakin ilmaisee heidän paikallista luonnettaan. -He näet yleensä toimivat paikallistuomarien tapaan, etenkin välittäen -omaisuuden luovuttamisia, joiden laillisuus perustui henkilölliseen -tuntemukseen ja toimitukseen. - -Mutta asiakirjoista ilmenee vielä se ensi näkemältä omituinen seikka, -että täällä 1300-luvun alkupuolella on toiminut samanaikaisia -laamanneja kaksittain. Bero laamannin aikana esiintyy kaksikin muuta -laamanniksi kutsuttua henkilöä oikeustoimissa, ja v. 1362 täällä -myöskin on kaksi laamannin nimen omistajaa. - -Tähän seikkaan on luonnollinen selitys. Ne Beron virkatoimet, joista on -tietoa, kohdistuvat Uuteenmaahan ja eteläiseen V.-Suomeen, Raision -Luonnonmaahan, Maskun Sudinsaloon, Porvoon pitäjään ja Helsingin -oikeuden papinpalkkaukseen, lyhyesti seutuihin, jotka kuuluvat -historiallisen ruotsalaisen oikeuden alaan. Sillä määrätyllä alalla -Bero on ollut laamanni. Hänen v. 1345 käyttämänsä virkanimi "Uudenmaan -laamanni" (legifer Nylandiæ) on käsitettävä laajemmassa koko Helsingin -oikeuden alaa tarkoittavassa merkityksessä. Berosta muulloin käytetyt -nimet "laamanni" (legifer), "Suomen laamanni", "Suomen itäosain -laamanni" (legifer parcium orientalium Finlandiæ) ovat epämääräisiä -yleisnimiä, jollaisia keskiajalla usein kyllä käytettiin.[466] - -Beron aikalainen toinen laamanni, Jaakko Antinpoika, asui Kokemäellä ja -oli v. 1344 oikeustoimissa Ulvilassa.[467] Häntä mainitaan ainoastaan -yhdessä muussa asiakirjassa, mutta siitä saamme sen tiedon, että hän -oli suomalaisen oikeuden laamanni.[468] - -V:n 1344 aikoina siis Suomessa oli kaksi laamannia, toisen virkapiirinä -ruotsalaisen, toisen suomalaisen oikeuden alue. Tämä järjestys näyttää -vanhalta ja säännölliseltä. Ruotsalaisia laamanneja olivat Bero -(1324-1345), Ingo Dyækn (1326) ja Mathias Koog (1351-1356), joka -suoritti virkatoimia ruotsalaisen oikeuden alalla tai eteläisessä -V.-Suomessa (Kemiössä, Kaarinassa ja Sauvossa--Maariassa).[469] -Huomattava on kuitenkin, että Ingo Dyækn mainitaan Uudenmaan laamannina -Bero laamannin aikana;[470] virka on voinut vuorotella. Suomalainen -laamanni oli Jaakko Antinpoika (1344-1347) ja varmaan myös "Jacob -Korka", joka v. 1362 oli virkatoimissa Ulvilassa. - -Vahvistus siihen mielipiteeseen, että lounaisen Suomen suomalaisella ja -ruotsalaisella alueella 1300-luvun alkupuolella on ollut kaksi -laamannia, on löydettävissä Ruotsin maakuntalaeista. Södermanlannin -lain toisessa vanhassa käsikirjoituksessa (kodeks B), joka Schlyterin -mukaan on laadittu "ei kauan vuoden 1335 jälkeen", on näet sellainen -tieto, että Turun hiippakunnassa "on kaksi laamannikuntaa".[471] Koska -Suomi vasta v. 1435 jaettiin kahteen alueelliseen laamannikuntaan, -katsoo Schlyter Södermanlannin tiedonantoa erehdykseksi ja samoin -Tengberg, joka sanoo huomanneensa kodeks B:ssä muitakin -uudenaikaisuuksia.[472] Uusin tutkimus on kuitenkin osoittanut, että -kodeks B, niinkuin tämän maakuntalain muutkin kodeksit, edustavat lain -ainoaa v. 1327 tapahtunutta ja kuninkaan vahvistamaa kirjaanpanoa.[473] -Tosiasiaksi siten jää, että Södermanlannin laissa 1300-luvun -alkupuolella mainitaan Suomessa olevan kaksi laamannia. Ja ettei tämä -tieto ole erehdys, sen Suomen omat samanaikaiset asiakirjat todistavat. - -V. 1362 tapahtui Suomen laamannilaitoksessa muistettava käänne, kun -kuningas Haakon Maununpojan ja valtakunnan suurherrain julistuksella -Suomen laamannille annettiin oikeus olla osallisena Ruotsin kuninkaan -vaalissa. Julistuksessa nimenomaan sanotaan, että Suomi on yksi -laamannikunta ja että herra Niilo Tuurenpoika (Bjelke) sen laamannina -oli kutsuttu osalliseksi kuninkaan vaaliin. - -On kuitenkin mahdollista, että Suomella jo jonkun verran aikaisemmin -oli ollut yhteinen ylilaamanni: v:n 1362 julistusta annettaessa Niilo -Tuurenpoika jo oli Suomen laamanni ja kymmentä vuotta aikaisemmin -(1352) annetaan Mathias Koogille kerran virkanimi "Itämaitten -alalaamanni", ikäänkuin joku ylilaamannikin olisi ollut olemassa. Joka -tapauksessa on 1300-luvun puolivälin aikoja pidettävä Suomen -oikeudenkäytön suurena murrosaikana. Silloin syntynyt Maunu -Eerikinpojan maanlaki Ruotsissa päätti maakuntalakien aikakauden ja -alkoi siellä uuden valtakunnallisen kehityskauden. Suomessakin sama -maanlaki merkitsi heimokunnallisen oikeudenkäytön päättymistä ja -valtakunnallisen alkamista.[474] Suomen laamannin virasta tuli -valtakunnan virka, jota Ruotsin mahtavimmat ylimykset tavoittelivat ja -joka saattoi vanhat paikalliset ja kansalliset laamanninvirat -täydelliseen varjoon. - - - -3. MUITA KANSALLISUUSMUISTOJA. - - -Edellä kerrotut 1300-luvun alkupuolella toimineet laamannit sekä paljon -kauemmin pysyneet suomal. ja ruotsal. oikeus erillisine vero-, pitäjä- -ja käräjäjärjestelmineen luovat kuvan kahdesta muinaisesta -kansallisuudesta Lounais-Suomessa, joiden välillä ei ollut ainoastaan -kielellinen ero, vaan myöskin yhteiskunnallista ja taloudellista eroa. - -Kun monellakin lounaisen Suomen seudulla muinoin oli lähekkäin joku -hyvin vanha Suomenkylä ja Ruotsinkylä, niin on luultavaa, että niiden -asukkaat kerran ovat kuuluneet eri kansallisuuksiin, jotka useissa -tärkeissä asioissa olivat toistensa vastakohtia. Juuri tuo jyrkkä raja -nähtävästi antoi aiheen kyläin nimittämiseen kansallisuuden mukaan. -Tenholassa Raaseporin läänissä v:n 1451 verokirjan mukaan olivat -"Ffynnebol" ja "Swenskabol" eri verokuntia, Paraisissa oleva Sysilahden -kylä jakautui vielä uuden ajan alussa kahteen osaan "Finsk Sysilax" ja -"Svensk Sysilax", jotka ilmeisesti kansallisuusolojen vuoksi kuuluivat -eri verokuntiin.[475] Mutta tämä sama esimerkki on kansallisuuksien -myöhempää historiaa suuresti valaiseva; Suomen Sysilahdesta uuden ajan -alussa oli jo suurin osa joutunut ulkokyläläisten haltuun ja m.m. oli -kahdella Ruotsin Sysilahden isännällä jo taloja Suomen Sysilahdessa. - -Kylässä oli tapahtunut tai oli tapahtumassa kansallisuusmuutos. Sen oli -aikaansaanut heimokaudella tuntematon voima: valtiojärjestyksen -suojaama omistusoikeus, historiallisen elämän synnyttämä maan ostaminen -ja vaihtaminen ja koko uusi taloudellinen taso. "Suomenkylästä" saattoi -nyt tulla ruotsalaisten omistama kylä, "Ruotsinkylästä" supisuomalainen -asutus; kansallisuus ei enään sulkenut yhteiskunnallista ja -taloudellista elämää perinnöllisiin kieliryhmiin, vaan kieliryhmät -saivat nyt vapaasti levitä yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän -aloille. Se oli vanhemman keskiajan historiallisen kehityksen -päätuloksia maamme lounaisissa osissa. - - - - -VII. KESKIAJAN MAAKYSYMYKSIÄ. - - - -1. BOL. - - -Vanhimpia ja yksinkertaisimpia maanomistus- ja maaverotusyksiöitä -läntisessä ja luoteisessa Europassa on ollut tila -- täysi ja jakamaton -tila. - -Anglosaksilaisessa Englannissa sellaisen maa- ja verotusyksiön nimenä -oli "hide", "hid", millä alkuaan tarkoitettiin sellaista tilaa, joka -riitti perheen elatukseen. Myöhemmin tällaiseen täysitilaan laskettiin -120 acrea peltoa. Jo varhain täysitiloja jaettiin osiin; niinpä 1/4 -hiden tila oli "virgate". Mutta asutus- ja verotusmuutosten kautta hide -menetti entisen merkityksensä, ja feudalismin aikana se esiintyi enään -vain eräänlaisten verojen yksiönä.[476] - -Keski-Europan germanilaisilla aloilla oli vastaavan yksiön nimi "Hufe", -"huoba", "höba"; sen latinankielinen nimitys "mansus" merkitsi -kartanoa, asuinpaikkaa. Kuudennen vuosisadan lopulla näkyy Hufe -Länsi-Saksassa menettäneen alkuperäisen heimotilan luonteensa ja -muuttuneen määrätynlaatuiseksi veroyksiöksi. Frankkilaisella ajalla -mainitaan verotilan suuruudeksi usein 30 Morgenia, mutta eri seuduilla -olivat täysitilat hyvinkin erisuuruisia, mikä kyllä kävi päinsä, koska -tällaisten tilain ainoastaan samassa jakokunnassa tarvitsi olla -samansuuruisia.[477] - -Skandinavian maissa oli vanhimmalla verotilalla nimenä "bol". Tanskassa -se vanhemmalla keskiajalla merkitsi yleensä taloa, tilaa, joka elätti -talonpoikaisperheen. Uutisraivauksen ja parannetun viljelyksen kautta -alkuperäisten bolien suhteet aikaa myöten muuttuivat. Jo 11. vuosisadan -lopulla Tanskassa mainitaan bolin puoliskoja ja pian sen jälkeen bolin -neljänneksiä ja muita murto-osia. Bol Tanskassa oli myöskin peltojaon -perusteena kylässä. Kussakin kylässä laskettiin olevan määrätty luku -boleja. Otaksutaan, että jossakin kylässä oli boleja esim. 8; muudan -kylän taloista oli koko bolin tila, se oli siis peltojaossa saava 1/8 -kylän pellosta; toinen talo oli neljännesbolin tila ja sai siis -pellosta 1/32. Bolin suuruuden ja arvon määräsi siis sen suhde toisiin -saman kylän boleihin. Eri osissa maata bolit saattoivat olla ja -olivatkin erikokoisia. Kuinka "bol" Tanskassa tuli verojen ja -rasitusten, etupäässä leding-velvollisuuden, perusteeksi on jo ennen -esitetty. Aikain kuluessa bol täälläkin jäi yksinomaan vain -maanverotusyksiöksi.[478] - -Bol oli aikaisemmalla keskiajalla yleisesti käytetty nimitys -Ruotsissakin, Skånesta Norlantiin saakka. Alkuaan, kun ei maalla ollut -muuta kuin asuntopaikan arvo, bol Ruotsissakin merkitsi asuntopaikkaa, -tilaa yleensä, viljelmää; niin useimmissa maakuntalaeissa. Siinä -merkityksessä se esiintyy vieläkin käytetyissä ruotsinkielisissä -nimityksissä "prestbol", "klockarebol" (pappila, lukkarila). Mutta -aikuiselle bolille kävi Ruotsissa, niinkuin sille kävi muuallakin: se -jäi alkuperäisen tila-alueen nimeksi, vaikka alueelle syntyi useita -tiloja, ja se tuli merkitsemään määrättyä maa-alaa määräämättömän -viljelmän sijasta. Ruvettiin puhumaan kokonaisista boleista ja bolin -osista, 1/2 ja 1/4 boleista, ja bol tuli täälläkin verotusyksiöksi -samalla lailla kuin Tanskassakin oli tapahtunut.[479] - -Myöskin Suomessa esiintyy bol vanhemmalla keskiajalla. Edellä tehty -lyhyt katsaus jo viittaa siihen, mitä bol Suomessakin alkuaan on -ollut.[480] - -Suomen vanhat bolit esiintyvät asiakirjain mukaan ainoastaan Suomen -lounaisilla ruotsalaisilla alueilla, tarkemmin sanoen Ahvenanmaalla ja -Kemiössä. Jo tämä seikka osoittaa, että meidän maassamme esiintyvä bol -on samaa juurta kuin skandinavialainen. Bolin esiintymisaika Suomessa -supistuu varhaisempaan keskiaikaan; ensi kerran bolia täällä mainitaan -v. 1328 ja viimeisen kerran 1410. - -Kaikissa 11 asiakirjassa, joissa bolista puhutaan, sillä tarkoitetaan -tilaa, viljelmää rakennuksineen, peltoineen, niittyineen, metsineen, -kalavesineen ja muine etuuksineen. Alkuisin on bol varmaan täälläkin -merkinnyt normalista tilaa yleensä, sitä sen tarkemmin määräämättä. -Mutta siihen aikaan, jolloin asiakirjamme bolista puhuvat, tämä -kehityskausi jo oli sivuutettu ja bol tullut merkitsemään määrätyn -suuruista tilaa, kuten selviää siitä, että bolia ositettiin 1/2, 1/4 ja -1/8 boleihin ja että bolilla jo varhain oli määrätty arvo. Tällä tavoin -bol Suomessakin tuli veroyksiöksi, jollaisena se Ahvenanmaan -vanhimmassa verotuksessa esiintyy. - -Siihen aikaan kuin eri seutujen bolit verotuksen kautta saivat saman -veroarvon, ne todellisuudessakin luultavasti olivat yleensä -samanarvoisia ja -suuruisia. Mutta kun eri seuduilla olevain tilain -kesken ei voitu toimittaa minkäänlaista tilusten tasoittamista, ne -aikaa myöten, asutuksen ja viljelyksen eri tienoilla eri tavoin -kehittyessä, varmaan tulivat melkoisenkin erilaisiksi. Tästä yleisestä -syystä kaikki vähänkään vanhemmat maaveroyksiöt Suomessa ovat eri -seuduilla eri suuruisia, vaikka ovat samannimisiä ja alkuaan varmaan -olleet samansuuruisiakin. - -Mahdollisesti myöskin samassa kylässä olevat tai samaan asutukseen -lukeutuvat bolit alkuaan omistivat ja käyttivät omia erillisiä -peltojaan ja niittyjään, jotka eivät olleet yhteisen kyläjaon alaisia. -Lounaisen Suomen vanhin saaristo- ja rannikkoasutus on suuressa määrin -sellaisen yksinäisasutuksen luontoista ja lukemattomat maakirjoissa eri -kyliksi merkityt asutukset ovat ikivanhoja yksinäistiloja tai -sellaisesta jakautumalla syntyneitä pikkukyliä. "Lohkojaon" tapainen -erillinen omistustapa oli uuden ajan alussa yleinen Ahvenanmaalla ja -useilla seuduin lounaisen Suomen mantereella, ja syytä on katsoa tältä -asutus- ja omistusmuotoa ikivanhaksi. - -Todennäköistä kuitenkin on, että tätä kyläjärjestelmää paljon yleisempi -jo muinoin oli toinen kyläjärjestelmä, sellainen, jossa alku-bolit -kylän peltojen ja niittyjen omistamisessa ja käyttämisessä olivat -toisistaan riippuvia, niinkuin ne metsän, laitumen ja kalavesien -omistamisessa ja käyttämisessä tiettävästi kaikkiallakin olivat. - -Sellaisissa kylissä bol-järjestelmä varmaan on ollut jaonkin -perusteena. Kun verotuksen kautta boleille oli tullut lasketuksi sama -arvo ja sama vero, käy luultavaksi, että samassa kylässä olevat bolit -nyt saatettiin käytännöllisesti samanarvoisiksi ja -suuruisiksi, -elleivät ne jo aikaisemmin sitä olleet; oikeus ja kohtuus vero-oloissa -oli mahdollista ainoastaan siten, että yhtä suurta veroa maksavat tilat -samassa kylässä olivat samansuuruiset ja -arvoiset. Suomen bol-alueella -on siten luultavasti ollut samanlainen kyläjako, kuin Skandinaviassakin -tiedetään olleen. Tämän kautta bol alueellaan tuli kaiken myöhemmän -maaverotuksen pohjaksi ja perustukseksi, ja bolin nimi muuttui -verokunnan nimeksi. - - - -2. KOUKKU. - - -Kyntöneuvon käyttäminen verotusyksiönä ja viljelyksen alaisen maan -suuruuden ilmaiseminen kyntöaseen nimellä kuuluu niihin tapoihin, jotka -määrätyissä oloissa ovat samanlaisia kaikkina aikoina ja kaikissa -maissa. "Ikeeksi" (jugum) Varron mukaan kutsuttiin roomalaisessa -Italiassa muinoin peltoalaa, jonka härkäpari päivässä saattoi -kyntää,[481] ja "auranaloin" Himalaijan rinteitten asukkaat meidän -aikoinamme arvioivat peltoaloja.[482] Se historiallinen, kyntöaseen -nimestä johtunut tilamitta, "koukku" eli "aatra", joka keskiaikana on -vallitsevana suuressa osassa Suomea, ei tosiaankaan ole yksinomaan -suomalainen eikä virolainen, eipä edes europpalainenkaan, vaan -yleismaailmallinen viljelysyksiö. - -Suomen keskiaikaista koukkua ei kuitenkaan ilman muita mutkia sovi -verrata roomalaisten ja himalaijalaisten auranmaihin. Lähemmin -meikäläistä koukkua vastaavat ne laitokset, joita tavataan keskiajan -Europassa, niin läntisessä ja keskisessä kuin itäisessäkin. - -Lännestä alkaaksemme havaitaan, että Englannissa jo ennen Englannin -normannilaista valtausta käytettiin auraa ja auranmaata (carucate, -carucage, jugum) tilain mittana ja veroyksiönä. Tätä tapaa näkyy -alkuaan käytetyn tanskalaisten ja norjalaisten hallitsemissa seuduissa. -"Carucate" kohdistui Englannissa käytettyyn raskaaseen, tavallisesti 8 -härän vetämään auraan, minkä vuoksi auranmaa oli nimeltä "bovate". -Verotuksessa carucate merkitsi samaa kuin täysi tila (hide), jonka maat -siitä päättäen olivat alkuaan yhdellä auralla hoidettavat. "Carucagen" -nimellä taas ovat tunnetut ne auranaloilta maksetut verot, joita -normannilaiskuninkaat ottivat aikaisemman "Danegeldin" sijasta.[483] - -Tanskassakin on "aura" (Plov, Plovs Land) ollut tilan suuruuden -ilmaisijana. Valdemarin maakirjassa 1200-luvun keskivaiheilta sitä on -käytetty sellaisessa merkityksessä kaikkialla Tanskassa. Erittäin -huomattava on täysitilan (bolin) ja auranmaan yhteys Tanskassakin. -Juutin lain mukaan auranmaa (Plovs Aerje) vastasi varsinaista -täydellistä maaomaisuutta, ja Erslev osoittaa, että bol ja auranmaa -muutenkin ovat olleet toistensa täydellisiä vastineita, niin että -erotus oli oikeastaan vain nimessä. Auranalalle saatettiin -1200-1300-luvuilla kylvää n. 40-48 tynnöriä viljaa; myöhemmin -auranalaksi kutsuttu peltoala pieneni, niin että 1600-luvulla se -vastasi vain 1/3 tai 1/4 entisestä suuruudestaan.[484] - -Eri nimisenä auranala (saks. juch, Juchert, lat. terra boum, bovarium -y.m.) oli käytännössä useammalla taholla Saksaa 11-15. vuosisadoilla. -Niin paljon kuin auranalan todellinen suuruus Saksan eri -seuduissa vaihtelikin, niin kaikkialla sielläkin auranala alkuaan -tarkoitti täyttä tilaa, jonka katsottiin riittävän yhden perheen -elatukseksi.[485] - -Mutta myöskin niissä seuduissa ja maissa, missä sana aura ei esiinny -omaisuuden ilmaisijana, oli asianlaita kuitenkin sama, täysitilat -(Huben ja mansi) kun myöskin alkuaan tavallisesti tulivat määrätyiksi -yhden perheen tarvetta vastaaviksi ja sen vuoksi olivat yhtä suuria -kuin muualla auranmaat. Verot ja rasitukset pantiin senvuoksi yhtäällä -mansuksen tai talon, toisaalla taas auran kannettavaksi, mikä oikeutta -myöten on ollut sama asia.[486] - -Muissa Skandinavian maissa kuin Tanskassa ei auranmaan nimistä -tilamittaa keskiajalla tunnettu. Suomen vanhoilla ruotsalaisilla -alueilla, niinkuin Ruotsissakin, se oli tuntematon. Syynä siihen ei -voinut olla muu, kuin että näillä alueilla oli ennen kuvaamassamme -bol-laitoksessa länsi- ja keskieuroppalaista auranalaa vastaava -järjestelmä. - -Suomalaisenkaan koukun lähtökohta ei ole länsi- ja keskieuroppalaisessa -auranmaassa, vaan Itämeren itäpuolisilla alueilla. - -Vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka on Itämeren maakunnissa -verotusyksiönä ollut atra eli koukku (saks. Hakenpflug, Haken, lat. -uncus, lätt. arklis, vir. ader). Tämä verotusyksikkö oli muinoin yhtä -kotoinen lättiläisillä kuin liiviläisillä ja virolaisilla alueilla. -Saksalaisen valtauksen ensi aikoina koukun nimellä tarkoitettiin sekä -kyntöasetta että sillä hoidettavaa sangen epämääräistä kyntöalaa. Koska -vanhemmissa asiakirjoissa ei koskaan puhuta koukun osista, näyttää -luultavalta, että vero aluksi kannettiin suorastaan vain kyntöaseitten -mukaan. Kartanotalouden edistyessä kuitenkin verotus pian siirtyi -kyntöaseesta maahan, eivätkä asiakirjat 14. vuosisadan lopulta lähtien -puhukaan muunlaisesta koukusta kuin maakoukusta. Sen suuruutta -ilmaistiin yleisimmin kylvömäärällä. Koukunmaa tuli täten entistä -paljon tarkemmin määrätyksi, mutta mitään yhteistä tai samaa mittaa -sillä ei enään ollut, vaan vaihtelivat koukunmaan määritelmät eri -alueilla ja eri aikoina tuntuvasti. V. 1431 Kuurinmaalla luetellaan -kuudenlaisia koukkuja.[487] 1500-luvun loppupuolella Itämeren -maakunnissa puhutaan suurmestarin, Plettenbergin, arkkipiispan, -suurista puolalaisista ja pienistä saksalaisista koukuista. Ilmoitukset -näiden erilaatuisten koukkujen mittausopillisesta suuruudesta olivat -vieläkin hyvin epämääräiset; asiakirjoista käy selville ainoastaan se, -että koukunmaita mitattiin niiniköydellä, jonka mukaan koukun osiakin -nimitettiin (saks. Baste). Koukunmaan varsinaisena määrääjänä lienee -yhä edelleenkin ollut kylvömäärä. Keskiajan parin viimeisen -vuosisadan kuluessa koukku Liivinmaalla ja Virossa vihdoin muuttui -säännöllisemmäksi veroyksiöksi. Mutta vieläkään se ei ollut kaikkialla -samansuuruinen eikä samanlaatuinen. Liivinmaalla laskettiin koukkuun -kuuluvan 80 taalerin arvosta luokitettuja eri laatuisia viljelys- ja -käyttömaita sekä 20 hengen työvoima, Saarenmaalla saatiin tilain -koukkumäärä tietää jakamalla 24:llä peltojen, niittyjen ja laitumien -arvo ja laskemalla koukkua kohden 4 työkykyistä miestä. Virossa taasen -tuli Ruotsin aikana koukkuluku määrätyksi henkiluvun perusteella siten, -että sisämaan koukun osalle laskettiin 5 ja rannikkokoukun osalle 10 -työkykyistä miestä. Saarenmaan koukun suhde Liivinmaan koukkuun oli -kuin 3:10. Yleensä merkitsi koukku jo keskiajalta lähtien verraten -suurta tilaa, joka harvoin oli yhden talonpojan hallussa.[488] - -Myöskin suomalaisten kaakkoisilla naapureilla, venäläisillä, oli sahra -eli atra (ven. coxa, plugj.) muinoin yleisenä verotusyksiönä. -Tavallisesti mainitaan tatarien Venäjällä ensimäisinä käyttäneen tätä -verotustapaa, ja mahdollisesti tuoneen sen mukanansa sisä-Aasiasta. -Kuitenkin vanhimpain venäläisten aikakirjain mukaan jo v. 981 Wladimir -ruhtinas verotti vjatitseja auralta (ot pluga), niinkuin hänen -isänsäkin oli tehnyt.[489] Tatarit tekivät aurasta yleisen veroyksiön, -jonka perusteella raskaimmat verot suoritettiin. Heidän valta-aikanaan -laskettiin auran pitävän työssä pari kolme työntekijää hevosineen ja -vaadittiin auralta veroa 5 kopekkaa (nykyisessä Venäjän rahassa -vähintäin 5 ruplaa). Myöhemmin käyttivät venäläiset ruhtinaat samaa -verotustapaa alueillaan yhä yleisemmin; 1430-luvulla Novgorodin -ruhtinas otti veroa Torshokin alueelta kultakin auralta, mutta -auralaskua sovitettiin myös kaikenlaiseen muuhun verotettavaan: -karvarinammeisiin, nuottiin, myyntipuoteihin, pyöräauroihin, pajoihin, -jalkatyömiehiin, lotjiin, suolankeittopannuihin. Itsenäisessä Moskovan -ruhtinaskunnassa käytettiin verotuksessa hyvin suuria auraveroyksiöitä. -V:n 1550 säännön mukaan sisälsi veroaura määrätyn alan peltoa, -tavallisesti 400 desjatinaa eli 800 tshetvertin (silloinen tshetvertti -puolet nykyistä) kylvöalan kolmijakoisen vainion kussakin kolmessa -osassa.[490] - -Vatjal. viidenneksen verokirjassa ilmoitetaan auran sisältävän 3 -obsjaa, jokaiseen obsjaan menevän 4 korobjan kylvön, joten laskemalla -korobjaan 2 tshetverttiä veroauran-alaan voitiin kylvää 24 -tshetverttiä.[491] - -Mainittu vanha verokirja ei mainitse auraa veropohjana Käkisalmen -Karjalassa. Myöhempinä aikoina kumminkin esiintyy aatra eli aatranmaa -(ader) veropohjana Käkisalmen Karjalan eteläisimmässä osassa. Tämä -verotusyksiö ei voine olla Ruotsin suuruuden ajan sinne tuoma, koska -siinä tapauksessa se tuskin olisi rajoittunut niin pienelle alueelle. -Ei myöskään ole aatralasku levinnyt itäänpäin Ruotsin Karjalasta käsin, -missä verotus jo keskiajalla perustui n.s. "täysiveroihin". -Täytymälläkin täytyy katsoa Käkisalmen aatraa ikivanhaksi paikalliseksi -laitokseksi, jonka alkujuuret ovat haettavat Novgorodista tai Virosta -päin. - -Käkisalmelaisen aatranmaan suuruudeksi ilmoitetaan 1600-luvun -puolivälissä 6 tynnörin kylvömäärä. Toisen tiedon mukaan yhteen obsjaan -1680-luvulla meni 2 4/45 aatranmaata. - -Aatranmaa-laskua käytetään vieläkin maalukuna Raudun, Sakkulan, -Pyhäjärven, Räisälän, Kaukolan ja Käkisalmen pitäjäin alueella, missä -se voimassa olevain säännösten mukaan vastaa koko manttaalia muualla -Itä-Karjalassa.[492] - -Jo v. 1334 esiintyy aatra eli koukku (aratrum) Hämeessä sekä -kirkollisen että linnaverotuksen perusteena[493] ja Maunu kuninkaan -kirjeessä samalta vuodelta samaa yksiötä mainitaan tilusmittana maan -lounaisissa osissa.[494] Keskiajan alkupuolella on koukku ollut yleinen -verotusyksiö lounaisen Suomen suomenkielisillä alueilla; ruotsalaisilta -alueilta ei ole tunnettu ainoatakaan tapausta, missä koukkulukua olisi -käytetty. V.-Suomessakin koukun esiintyminen lakkasi jo aikaisin -1400-luvulla. Uuden ajan alussa koukkulaskun käytäntö supistui -Hämeeseen ja Ylä-Satakuntaan, mutta siellä se vielä kauan 1500-luvulla -oli maan arvioimisen ja verotuksen tärkeimpänä kulmakivenä. - -Suomessa tuo yleismaailmallinen maayksiö siten esiintyy yksinomaisesti -suomalaisten heimojen, etupäässä v.-suomalaisten ja hämäläisten, -laitoksena. Hyvillä syillä on arveltu, että se on Suomessa ollut -käytännössä jo pakanuuden aikana.[495] - -Verotusyksiönä ei koukku meikäläisissä asiakirjoissa koskaan merkitse -kyntöasetta, vaan aina veronalaista maata. Kun koukku halki pitkäin -aikain säilyi laajalla alueella tärkeänä verotusyksiönä, täytyi sen -vähitellen saada tarkempia suuruuden määräyksiä kuin minkä kyntöaseen -nimi sisälsi. Sellaisena tarkempana suuruusmittana käytettiin -keskiajalla kylvömäärää ja raha-arviota. Vanhin tieto koukun -kylvömäärästä on v:lta 1380, jolloin Lemun Lempoisten kylässä puolen -koukkua ilmoitetaan vastaavan 3 suomalaisen punnan kylvöä kummassakin -vainiossa sekä 8 kuormaa niittyä.[496] Tämä ilmoitus lienee käsitettävä -niin, että puoleen koukkuun silloin vallinneen kaksijakoviljelyksen -mukaan kuului 3 kylvettyä punnanalaa toisessa ja 3 kesantona olevaa -punnanalaa toisessa vainiossa, koko koukkuun siis 6 kylvettyä -punnanalaa toisessa ja yhtä suuri kylvämätön ala toisessa vainiossa. -Turun piispan v. 1442 Juvan asukkaiden kanssa tekemän sopimuksen mukaan -oli main. seurakuntaan perustettava "täysi pappila", johon oli kuuluva -6 punnanalaa kummassakin vainiossa ynnä niittyjä; kun Juvalla samalla -mainitaan veroyksiönä papinkoukkuja, näyttää siltä, että täydellä -pappilalla on tarkoitettu täyden koukun tilaa, johon oli kuuluva 6 -punnanalaa kummassakin vainiossa.[497] - -Hattulan ja Hollolan kihlakunnissa ilmoitettiin uuden ajan alussa koko -koukun maahan kylvettävän 3 puntaa viljaa.[498] Jos katsomme tähän 3 -punnan kylvöön kuuluneen yhtä suuren kesannon, olisi siten koukun ala -Hämeessä uuden ajan alussa ollut puolta pienempi kuin V.-Suomessa -1380-luvun lopulla. Mutta mahdollista on, ettei Hämeen koukun suuruus -ole ensinkään verrattava Nousiaisten ikivanhan peltoseudun koukkuun, -vaan Savon "veronahkaan" eli "arviopunnanmaahan", johon aikaisemmin -näyttää kuuluneen kolmen viljapunnan -- yhden ruis-, yhden ohra- ja -yhden kaurapunnan -- kylvö[499] ja joka tarkoitti kaskikylvöä. -Peltoseutujen koukku on saattanut olla toista kuin kaskiseutujen -koukku. - -Eräässä asiakirjassa, joka koskee Hollolan Lahden kylän tilusten -järjestelyä v. 1562, kerrotaan määrätyksi, että kylän uudestaan -verotuksessa oli pantava "kuhunkin verokoukkuun 2 puntaa ruismaata ja 2 -puntaa ohramaata peltoa".[500] Vaikkapa koukun kylvömäärät siten eivät -kaikin paikoin ja ajoin olisi olleet yhtäpitävät, on kumminkin -tosiasia, että koukulla on tarkoitettu määrättyä kylvöalaa. - -Koukun hinnat olivat Nousiaisten tienoilla v:n 1380 vaiheilla hyvin -vaihtelevat (40-165 mk),[501] mikä suureksi osaksi näyttää riippuneen -koukkuun kuuluvain niittyjen erilaisesta määrästä, mutta varmaan -myöskin pellon laajuudesta ja laadusta, jotka näillä ikivanhoilla -viljelysseuduilla saattoivat eri kyläin koukuissa olla hyvinkin -erilaiset. Saman kylän koukut sitävastoin näyttävät puheenaolevilla -seuduilla olleen samanarvoiset; niinpä v. 1380 Inkoisten kylässä -myytiin kaksi, eri omistajille kuuluvaa 1/2 koukun tilaa aivan samasta -hinnasta.[502] - -1400-luvun puolivälissä Hämeessä myytiin koko koukun maita 90 ja 88 -markalla.[503] Uuden ajan alussa ilmoitetaan koukun hinnan talonpoikain -kesken olleen Hämeessä 300 mk.[504] ja Ylä-Satakunnassa 200 mk.[505] -Kun jonkunlainen koukun normalihinta oli olemassa niin myöhään, on -sellainen luultavasti ollut jo aikaisemminkin. - -Uuden ajan alussa ilmoitettiin koukun suuruus usein myöskin -"tangoissa". Hämeen koukku sisälsi 6 tankoa. Mutta tämä mittaamistapa, -kuten tuonnempana osoitetaan, ilmeni koukun yhteydessä vasta myöhään, -eikä ollut siihen alkuaan kuuluva. Tangoitus Hämeessä merkitsi vain -viljelysmaan tarkempaa jakamista ja verokuorman tasoitusta, mutta itse -veropohjaa se ei muuttanut. - -Kun Hämeessä ja Ylä-Satakunnassa koukkua käytettiin mitä -erilaisimpain, kuninkaalle, nimismiehelle, kirkolle, papille -ja piispalle suoritettavain verojen perusteena, tuli tämä puoli -koukusta tilikirjoissa usein etualalle; niissä puhutaan siten -"kuninkaankoukuista", "nimismiehenkoukuista", "kirkonkoukuista", -"papinkoukuista" ja "kilttikoukuista". Kaikki nämä nimitykset -tarkoittavat ilmeisesti samaa vanhaa veroyksiötä; laskutavat -sellaiset, että kuninkaan koukussa oli kolme papinkoukkua ja että -nimismiehenkoukku teki kaksi papinkoukkua, tahtovat vain ilmaista, että -koukulta maksettiin kuninkaalle 3 ja nimismiehelle 2 kertaa enemmän -kuin papille. - -Koukun varsinaisia vanhoja tuntomerkkiä ovat edellisen mukaan siis -olleet pääasiallisesti kylvömäärä ja raha-arvo. Aikaisempana -kehityskautenaan koukku ei kuitenkaan merkinnyt ainoastaan pellon -kylvömäärää eikä raha-arvoa. Lemun Lempoisten kylässä v. 1380 -laskettiin puoleen koukunmaahan pellon lisäksi niittyäkin. Toisessa -samanaikaisessa kaupassa myytiin "koukku ja kaikki mitä siihen -kuuluu".[506] Tästä näkyy, että koukku mainittuna aikana on ollut -tilamitta, sellainen täyden tilan edustaja, minä se esiintyy -germanilaisillakin aloilla. Suomen koukun myöhempi jakautuminen -helposti laskettaviin osiin (1/1, 1/4, l/3, 1/6), joilla tiettävästi ei -ollut erinäisiä nimiä, viittaa alkuperäiseen kokonaisuuteen, jonka nimi -pysyi osissakin. Siihen käsitykseen, että koukku Suomessa alkuaan on -merkinnyt täysitilaa, pakottaa sekin seikka, että koukun varhaisempana -esiintymisaikana bol lounaisen Suomen ruotsalaisilla alueilla oli -samanlainen täyden tilan ilmaisija, ja ettei muuntapaisia veroyksiöitä -siltä ajalta yleensä tunnetakaan. - -Sellaiseen täysitilaan, jota koukku varhaisempana aikanaan merkitsi, ei -ole arvatenkaan kuulunut aivan suuria peltoaloja. Koukun tila ei ole -ollut suurviljelystila, vaan alkuistila. Tällaista alkuistilaa kohden -saattoi tulla hyvinkin suuri ala maata, mutta sen peltoala ei voinut -viljelyksen ensi asteilla olla suuri. Uudisraivauksia jatkettaessa, -koukuntiloja jaettaessa ja uusia tiloja vanhain koukuntilain maille -perustettaessa koukku vähitellen sai uuden merkityksen. Koukun maa-ala -pysyi entisellään, mutta kokonaiseen koukkuun kuuluvat peltoalat -suurenivat. Pientä peltoalaa merkinnyt koukku tuli vihdoin merkitsemään -suurta peltoalaa, suurtilaa, jollaista lopuksi tuskin kukaan omisti. - -Yhtä luonnollista kuin on, että saman viljelyskauden täysitilat yleensä -olivat suunnilleen toistensa vertaisia, yhtä luonnollista on, etteivät -koukut kaikkialla olleet aivan yhtä suuret peltoalaansa y.m. etuihin -nähden. Koukkujen laita oli sama kuin bolien: molemmat olivat eri -kylissä erilaisia, mutta samassa kylässä samanlaisia. Koukku on -ymmärrettävä ainoastaan kylän kautta; vanhemmittain koukku aina -tarkoittaa määrätyssä kylässä olevaa koukkua; milloin siis koukkua -mainitaan, muistetaan aina kyläkin, minkä koukusta on kysymys. -Ainoastaan sillä tavoin koukku saattoi olla maan ja verojen -jakoperusteena kylässä, minä se ilmeisesti on ollut. Useissa -asiakirjoissa keskiajan lopulta koukkua nimenomaan mainitaan kylän -osuuden perusteeksi.[507] - -Aikain kuluessa alkuperäiset koukuntilat osittuivat sukujakojen ja -arvatenkin myös kylän alueella tapahtuvan uutisasutuksen kautta. -Nousiaisten seudulla v. 1380 mainitaan 1/2 koukun tiloja ja toisten -tilain pienet kylvömäärät tietenkin edustavat vastaavia koukun -osia.[508] Keskiajan loppupuolella koukun ositus oli ehtinyt vielä -pitemmälle: 1/4 ja 1/6 jaettiin vielä kahtia, joten saatiin 1/8 ja -1/12.[509] Hämeen vanhimmassa maakirjassa v:lta 1539 on lukuisia -esimerkkiä koukunosatiloista, jotka kuitenkin luontaisesti ryhmittyivät -täysiksi tai puoliksi koukunmaiksi. Esimerkkinä olkoon Tuuloksen -Rukkoilan kylä, jossa oli 2 puolen ja 5 koko kuudenneksen sekä 2 puolen -ja 3 koko neljänneskoukun verotilaa (yhteensä siis 2 koukkua).[510] -Kuinka kääpiömäisiksi koukuntilat saattoivat osittua, näkyy Hollolan -Okeroisten ja Lahden kylistä, joissa v:n 1548 verokirjan mukaan asui -edellisessä 24 talollista 2 1/2 ja jälkimäisessä 29 talollista 2 5/6 -koukun alalla; enimmällä näiden kyläin talollisilla oli hallussaan vain -1/2 kuudenneksia (= 1/12) koukunmaita.[511] - -Koukun jakautumisen perusteella voinee tehdä asutushistoriallisesti -tärkeitä johtopäätöksiä. Jos kerran koukku alkuaan on ollut täysitila, -niin koukkuja pienemmät tilat ovat alkuoloissa olleet mahdottomat ja -siis kaikki erilliset asutukset ja kylät, joiden koukkuluku myöhempänä -aikana oli koukkua pienempi, niinmuodoin myöhäsyntyisiä, vanhemmista -kylistä erinneitä tai niiden alueille syntyneitä. Kun, ottaaksemme -esimerkin Hollolan seuduilta, Jalkarannan, Tiirismaan, Upilan ja -Siikaniemen kylillä kullakin uudenajan alussa oli maata vain murto-osa -koukusta, niin ilmeisesti nämä kylät ovat alkuperäisemmästä suuremmasta -koukkukokonaisuudesta (tai useammasta sellaisesta) erinneitä osia. Kun -kaikkien mainittujen kyläin ja lisäksi Lahden ja Mukkulan kyläin -yhteenlaskettu koukkumäärä teki tasan 3, niin on hyvin mahdollista, -että näiden lähekkäin olevain ja yhdenjaksoisen alueen muodostavain -kyläin piirissä on kerran ollut 3 alkutilaa, joista kaikki nuo kylät -vähitellen ovat syntyneet. - -Koukun ositustapa oli samanlainen kuin bolin: l/2, l/4, 1/8 tai 1/3, -1/6, 1/12. Tämä ositustapa on ilmeisesti perivanha ja on luultavastikin -riippunut verotuksesta. Maanjako ja veronjako tahdottiin pitää -yksinkertaisessa, helposti havaittavassa ja laskettavassa suhteessa -toisiinsa. Mutta tällainen jako ei ajan kuluessa voinut pysyä -todellisten omistusolojen kehityksen rinnalla. Kaikkia maan kauppoja, -vaihtoja ja panttauksia ei koukkujaossa voitu ottaa huomioon. -Siitä syystä koukkulasku vähitellen kävi yhä hankalammaksi ja -epäkäytännöllisemmäksi. Se oli muinaisiin perintöoloihin nojautuva -laitos eikä sopeutunut vapaisiin maanluovutusoloihin eikä yksilölliseen -verotukseen. Niinpä koukkulasku jo 1400-luvun alkupuolella hävisi -V.-Suomesta ja hämäläisilläkin alueilla se kyläjakona jo keskiajan -loppupuolella alkoi taantua ja väistyä syrjään uusia omistusoloja -paremmin vastaavan ruotsalaisen tangoituksen tieltä, vaikka veroyksiönä -yhä edelleenkin säilyi. - - - -3. LOUNAIS-SUOMEN SAVU. - - -Suomalaisen koukkulaskun katoamisen lounaisesta Suomesta aiheutti uuden -veroyksiön, _savun_ (rök), tuleminen yleiseen käytäntöön -puheenalaisessa osassa maatamme. Ensi kerran Lounais-Suomen savuja -mainitaan Albrekt kuninkaan ja Jeppe Djeknin v. 1387 tekemässä -sopimuksessa, jossa viimemainittu m.m. oikeutettiin Turun linnaläänistä -ottamaan apuveron kultakin savulta ja 20 savun muodostamalta -verokunnalta.[512] V. 1405 mainitaan savua tilamittana Sauvossa.[513] -Eerik Pommerilaisen verokirjan otteissa v:lta 1413 savu jo oli -hallitsevana veroyksiönä suurimmassa osassa V.-Suomea, Ala-Satakunnassa -ja Pohjanmaalla.[514] Sellaisena savu uuden ajan alussa oli käytännössä -koko V.-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Savulasku on ilmeisesti -tullut käytäntöön Lounais-Suomessa 14. ja 15. vuosisadan vaihdeaikoina. - -Lounais-Suomen savu ei ole mikään alkuperäinen asutus- tai -maanomistusilmiö, vaan ainoastaan uusi veroyksiö, jonka uudet -verotustarpeet ovat luoneet. Vanhat veroyksiöt (ruotsal. alueen bolit -ja suomal. alueen koukut) on hyljätty, koska ne eivät enään vastanneet -tilain todellista verokykyä, ja sijaan on muodostettu uusi parempi -veroyksiö, savu. Sekä ijältään että laadultaan lounaisen Suomen savu -vastaa Ahvenanmaan savua, vaikka edellinen muuten tuli paljon -tärkeämmäksi veroyksiöksi kuin jälkimäinen. - -Savun tärkeimpänä tehtävänä Lounais-Suomessa oli rahaverojen -suorittaminen. Eerik Pommerilaisen aikana savu oli veroyksiö 5 markan -maksamista varten, v:n 1436 verouudistuksen jälkeen ja vielä Kustaa -Vaasan aikana se oli veroyksiö 4 markan maksamista varten. Savun -maksettava teki siis aikaisemmin 40, myöhemmin 32 äyriä; sen vuoksi -uuden ajan alussa sanottiin savun jakautuvan 32 äyriin. Samalla tavoin -jaettiin savu 4 (aikaisemmin 5) markkaan, joita V.-Suomen vanhimmassa -verokirjassa kutsutaan veromarkoiksi (skattmark).[515] Laajalla alalla -pohjoisessa V.-Suomessa maksettiin aivan ruotsalaiseen tapaan kultakin -sellaiselta veromarkalta ("pääveron markalta") 1 äyrityinen linnan -työrahoja.[516] - -Savu olikin ilmeisesti ruotsalaiseen markkalaskuun perustuva veroyksiö. - - - -4. KYLÄN TANGOITUS. - - -Edellisillä lehdillä on jo eri puolilta tutustuttu keskiajan valtion -tapaan pidellä veroamaksavaa yhteiskuntaa. On nähty, kuinka ensinnä -alkuisista tiloista ja sitten jälleen myöhempäin aikakausien tiloista -verottajan käsissä muodostui veroyksiöitä ja verokuntia, joista valtion -koko taloudellinen ja hallinnollinen rakenne oli kokoonpantu. Mutta -valtion laitelman ulkopuolella keskiajalla seisoi toinenkin yksiöistä -kokoonpantu laitos,se jossa veroamaksavat talonpojat itse elivät ja -ahersivat, josta heidän toimeentulonsa ja onnensa riippui ja joka -heille senvuoksi oli muita laitoksia läheisempi ja tärkeämpi: kylä. -Keskiajan valtion säännötön ja särmikäs rakenne oli kyhätty -monenmoisista rakennusaineista; siinä boleja, veromarkkoja, -täysiveroja, nautakuntia, neljäskuntia, koukkuja, savuja, yksiöitä jos -joitakin. Keskiajan kylälaitos maamme lounaisissa, silloin -edistyneimmissä osissa perustui yhteen pysyvään yksiöön: _tankoon_. - -Kylän jakaminen tankoihin eli kylän tangoitus oli käytännöllinen -mittaustoimitus, jolla kylän viljelysmaat ja verot tulivat oikein ja -suhteellisesti jaetuksi kylän asukkaiden kesken. Sen tunnuksellisen -muodon mukaan, jonka kylän vainiot tangoituksen kautta saivat, -sitä kutsuttiin "sarkajaoksi" (tegskifte). Käytännöllisestä -toimitustavastaan se sai nimen "myötäpäivänjako" (solskifte) ja -alkuperästään vihdoin nimen "ruotsalainen jako". - -Aikaisin tieto tangoituksen käyttämisestä Suomessa on v.lta 1332, -jolloin Paraisissa tilan suuruutta määritellään kyynäröin.[517] V. 1351 -kyynärämitta esiintyy Kemiössä tilan (bolin) yhteydessä.[518] Sitten -tulee vuoro Paimiolle, jossa Moision kylän tankojakoa v. 1385 -seikkaperäisesti mainitaan.[519] V. 1405 esiintyy tangoitus sangen -yleisenä Sauvossa ja Paimiossa.[520] Ahvenanmaalta on tiedossa tapaus -v:lta 1400,[521] Ala-Satakunnasta v:lta 1402,[522] Raaseporin läänistä -v:lta 1414.[523] Vasta 1400-luvulla tangoitus yleisemmin levisi -Lounais-Suomen suomalaisille alueille, myöhemmin Hämeeseen, missä se ei -vielä uuden alussa ollut lähimainkaan yleinen. Historiallisten tietojen -mukaan siis tangoitus on eteläisen V.-Suomen saaristosta ja rannikolta -käsin 1300-luvulla alkanut levitä muihin Länsi-Suomen seutuihin. - -Mutta varsinaisella leviämisalueellaankaan ei tangoitusta käytetty eikä -voitu käyttää aivan kaikissa paikoissa. Sen ulkopuolelle jäivät -luonnollisesti kaikki yksinäistilat ja yksinäiset tiluskappaleet, -joissa mitään jakamista ei tarvittu. Edelleen jäi tangoittamatta joukko -V.-Suomen rälssitiloja nähtävästi siitä syystä, että nekin olivat -yksinäisiä, kylistä erilleen perustettuja tai kylistä eronneita -tiloja. Tangoituksen ulkopuolelle jäivät myös varhain Ruonan -kruununkartanolääni ja Kuusiston piispankartano todennäköisesti sen -vuoksi, että ne olivat joutuneet eri lääneiksi jo ennen tangoituksen -yleisempää leviämistä. Vihdoin pohjoisen V.-Suomen äärimmäinen alue -(Uudenkirkon, Laitilan ja Lapin pitäjät) muodostivat erityisen -verotuspiirin, jossa maaperä ja viljelystapa estivät tangoituksen -toimeenpanemista. Varmaan samasta syystä jäi suurin osa Ahvenanmaata -tangoittamatta.[524] Mutta muuten oli uuden ajan alussa koko V.-Suomi -jo omistanut uuden kyläjaon. - -Tangoituksen yhteys muinaisen ruotsalaisperäisen bol- ja -markkajärjestelmän kanssa käy ilmi sen nimestä ("ruotsalainen jako") -sekä sen ensimäisen esiintymisen ajasta ja paikasta. Tangoituksen -omituinen 24-luku, kylän säännöllinen jakautuminen 24 tankoon, saapi -bol- ja markkajärjestelmästä luonnollisen selityksensä. - -Markkajärjestelmän mukaan 24 markan arvoiset alkubolit suorittivat -veroa 1 markan siten, että jokainen markanvero suoritti 1/24 markkaa -eli 1 äyrityisen. Tangoitus ei alkuaan ollut muuta kuin tämä sääntö -käytännössä toimeenpantuna; missä bolilla oli useampia asujia, se -jaettiin 24 tankoon, joista kunkin suoritettavaksi tuli 1 äyrityinen. - -Kun bolin verolliset elivät ja asuivat samoilla kotivainioilla, tämä -sisällinen jaoitus jäi pysyväksi vielä sittenkin, kun alkubol oli -menettänyt merkityksensä ja muuttunut kyläksi. Tulipa kylä suuremmaksi -tai jäi pienemmäksi, se oli kumminkin samanlainen kokonaisuus, kuin bol -ennen oli ollut, ja jakautui yhä edelleen samalla tavalla. - -Siitä syystä varmaan lukuisissa V.-Suomen kylissä vielä uuden ajan -alussa maksettiin veroa tangolta 1 äyri (alkuaan äyrityinen). Tämä -tangon vanhin verotus oli myöskin määrätyssä suhteessa tangon -alkuperäiseen kylvömäärään, joka oli panni.[525] Juuri sellaisia olivat -nuo 1 äyrin maksavat tangot V.-Suomen kylissä.[526] - -Mutta kyläin kehitys ei jäänyt sille alkuiselle kannalle. Toiset kylät -olivat jo alusta alkaen suurempia kuin toiset, viljelykset laajenivat -enemmän, maat olivat parempia toisissa kylissä kuin toisissa. Siitä oli -seurauksena, että myöskin tangot olivat suurempia ja arvokkaampia -toisissa kylissä kuin toisissa. Veroakaan niin ollen ei voitu määrätä -kaikille tangoille samanlaiseksi, vaan täytyi veron mukautua tangon -kylvömäärän tai hinnan mukaan. - -Molempia tapoja käytettiin. Kylvömäärää seuratessa pidettiin -edelleenkin ohjeena 1 äyrin veroa 1 pannin kylvöltä, otettiin siis 2 -äyriä sellaiselta tangolta, jolle kylvettiin 2 pannia, 3 äyriä 3 pannin -tangolta j.n.e.[527] Yleisempi näkyy kumminkin olleen tangon verotus -arvon mukaan. Minkälaista suhdetta tai taksaa siinä noudatettiin, ei -ole kaikin paikoin tarkemmin tunnettu, mutta verraten yleisenä sääntönä -uuden ajan alussa oli 1 äyrin vero 10 markalta tangon arvoa. - -Olemme edellisestä nähneet, että tangoituksen alkuperäisenä -päätarkoituksena oli verokuorman jakaminen verollisille heidän -todellisen maaomaisuutensa mukaan. Toisena puolena tästä tehtävästä oli -pitää yllä järjestystä ja selvyyttä kyläin yhä pirstoutuvissa ja -sekaantuvissa tiluksissa. - -Historiallisen ajan alusta asti toimivat monet voimat Länsi-Suomen -varsinaisen kyläyhteiskunnan hajoittamiseksi. Aateli irroitti itselleen -osia vanhoista kylämaista, kirkko kokosi maaomaisuutta joka toisesta -kylästä, ja lopuksi oli maasta tullut yleinen vaihto- ja kauppatavara, -joka pilkkoi vanhat sukutalot ja saattoi joka kylässä taloja ja maita -"vieraskyläisten" (utbysmän) haltuun. - -Tuloksena oli maaomaisuuden suuri pirstoutuminen kaikilla vanhoilla -asutusseuduilla. Samassa kylässä saattoi olla veromaata, rälssimaata, -kirkonmaata, ulkokylänmaata, vuokramaata, autiomaata. Talonpoikaistilat -olivat yleensä kääpiöityneet; maakirjoissa on esimerkkiä siitä, että -verraten pienissä kylissä oli 2 ja 3 kyynärän tiloja, joiden hallussa -oli 1/72 tai 1/48 kylän maista.[528] Alkuperäisestä tasa-arvoisuudesta -kylässä ei ollut enään paljon jäljellä; koko Paraisten pitäjässä uuden -ajan alussa tuskin oli kahta tilaa, joilla olisi ollut yhtä suuri -tankoluku ja kylvömäärä.[529] - -Tähän maaomaisuuden hajoamiseen liittyi häiriöitä viljelyksessä. Kuta -useampaan osaan alkutilat jakaantuivat, kuta useampain omistajain -peltoliuskoja kylän vainiolla oli ja kuta erikokoisemmiksi nämä -peltoliuskat vielä tulivat, sitä vaikeampi oli pitää selvillä rajoja -eri omistajain maitten välillä ja määrätä kunkin omistuksen suuruus. -Kylvömäärä, joka suurissa omistuksissa vielä riitti maan mitaksi, oli -pienen pienten omistusten mitaksi liian ylimalkainen. - -Vielä pahempia olivat kylän maaverojen maksamisessa vähitellen -syntyneet epäkohdat. Nykyaikana maaverotus kohdistuu yksityisiin -(maakirja)tiloihin, joilla kullakin on oma muuttumaton -manttaalimääränsä. Keskiajan maaverotus oli pohjaltaan toisenlainen. -Maaverot oli silloin laskettu verokuntain ja kyläin kannettavaksi, -mutta kylät itse jakoivat ja sovittelivat veron yksityisten talojen -kesken. Kullakin talolla oli vanha tietty osansa kylän veromäärästä; -kylä kokonaisuudessaan oli kumminkin vastuussa kylälle kerran määrätyn -veron suorittamisesta, niin että jonkun talon köyhtyessä tai joutuessa -autioksi toisten kuorma suureni. Keskiajan verotuksen henkilökohtainen -luonne ilmeni siten maaveroissakin, joissa oikeana maksajana ei ollut -maa eikä talo, vaan talonpoika, kylässä asuva ja sen veroista vastaava -talollinen. - -Kun nyt kylän veronalaisesta maasta kappale toisensa jälkeen oston tai -perinnön tai muun saannin kautta joutui ulkokyläläisille, jotka eivät -asuneet kylässä, niin tuli kysymys, kuka oli maksava veron näiden -kappaleiden puolesta. On selvää, että kylä edelleenkin oli vastuussa -koko kylämaan verosta ja että kukin talollinen maksoi vanhan tietyn -veronsa, vaikkapa hänen talonsa maa oli vähentynytkin. Mutta ottiko -vieraskyläläinen osaa sen talon veroon, jonka maata oli joutunut -hänelle, siihen tapaan kuin palstatilat meidän aikanamme maksavat -vero-osansa päätilalle? Sikäli kuin tällaisesta seikasta voi tietoja -saada eivät "vieraskyläläiset" maksaneet mitään veroa. Paraisten -pitäjän merkilliseen maakirjaan Kustaa Vaasan ajalta on tarkoin -merkitty ulkokyläläisten kappaleet kussakin kylässä, useimmista -kappaleista on lisäksi mainittu, että ulkokyläläiset itse niitä -viljelivät, ja kerran on tehty merkintä, että tämä ulkokyläläisten -viljelys oli niille vahingoksi, jotka omistavat talot.[530] Tämä -maakirjan tiedonanto tuskin voi merkitä muuta kuin sitä, että hyöty -ulkokyläläisten viljelemistä kappaleista, joita Paraisissa oli -lukemattomia, oli mennyt vieraisiin kyliin oman kylän veronmaksajain -vahingoksi, joiden oli täytynyt maksaa verot kylän kaikista maista. - -Olipa nyt ulkokyläläisten maakappaleiden saantitapa mikä hyvänsä, niin -maan verokuorman lakkaamaton kasvaminen itse veromaan lakkaamatta -vähentyessä aikaa myöten synnytti arveluttavia epäkohtia. Tästäkin -syystä tuli yhä kipeämmäksi tarve siirtää maavero kylän talollisten -hartioilta itse maanomistajain hartioille, muuttaa kylän vastattava -vero itse maan vastattavaksi veroksi, todelliseksi maaveroksi. - -Tangoituksen kautta kävi mahdolliseksi järjestää kylän maaolot -näissäkin suhteissa oikeudenmukaiselle, selvälle, helposti -hallittavalle kannalle. - -On nyt katsottava, kuinka tangoitus käytännössä toimitettiin. Hyvän -tilaisuuden siihen tarjoo Paraisten edellä mainittu maakirja, jossa on -yksityiskohtaisia tietoja kyläin tangoituksestakin. - -Esimerkiksi otettakoon Paraisten Tarabyn kylä; kylän vanha maaverotus -näkyy perustuneen kylvömäärään. Koko kylvömäärä kylässä teki 12 puntaa -eli 72 pannia ja vero kaikkiaan 24 mk (vast. 6 savua). Kylässä oli 8 -taloa ja 9 talollista (2 talollista oli vielä yhteisviljelyksessä). -Mutta näillä 8 talolla, jotka todennäköisesti olivat vastanneet kylän -kaikista veroista, oli kylvössä vain 9 punnan maata (54 panninmaata); 3 -punnanmaata oli joutunut 7 ulkokyläläisen haltuun, jotka naapurikylissä -asuen itse viljelivät Tarabyssä olevia maitansa. - -Omistussuhteet kylän 8 talon kesken olivat jo varsin epätasaiset, mikä -ilmenee jokaisen talon erisuuruisesta kylvömäärästä: - - talo A kylvi 11 1/2 pannia - " B " 5 " 1/2 nelikkoa - " C " 6 " - " D " 4 " - j.n.e. - -Nyt tuli toimitettavaksi tangoitus. Koko kylän katsottiin käsittävän 24 -tankoa (à 6 kyynärää), joista mainitulla verotaloilla oli kylvömääränsä -mukaisesti katsottava olevan 3/4 eli 18 tankoa. Kunkin tangon -kylvömääräksi tuli siis (54:18 =) 3 pannia, niinkuin verokirjaan on -merkitty. - -Kun näin tiedettiin tangon kylvömäärä, oli muutettava kunkin kylvömäärä -tankomääräksi. Koska talo A kylvi 11 1/2 pannia ja kukin 3 pannin kylvö -vastasi täyttä tankoa, niin A:lle tuli (11 1/2:3 =) 3 5/6 tankoa eli 3 -tankoa 5 kyynärää. Juuri sillä tavoin onkin maakirjaan merkitty: - - kylvömäärä tankoluku - - talo A 11 l/2 pannia 3 tankoa 5 kyyn. - " B 5 " 1/2 nel. 1 tanko 4 " 1 kortteli - " C 6 " 2 tankoa - " D 4 1/2 " 1 1/2 tankoa - j. n. e. - -Tämän muutoksen toimitettua havaittiin, ettei kylän 8 talolle -tullutkaan aivan täyttä 18 tankoa, vaan 17 tankoa 5 kyyn. 1 kortt. ja -ulkokyläläisille 6 tankoa 3 korttelia. - -Tangoitus oli nyt toimitettava luonnossa. Sen voi kuvitella tapahtuneen -esim. seuraavaan tapaan. Otettiin 6 kyyn. pitkä tanko ja merkittiin -siihen kyynärät ja korttelit, joten tanko tuli jaetuksi 24 osaan. Siinä -oli nyt pienoiskoossa koko kylä ja kunkin osuus äsken osoitetun laskun -mukaan; niin suuri osuus kuin kullakin oli kylässä, niin suuri tässä -tangossa, jossa kortteli vastasi tankoa pellolla. Luultavasti oli -kunkin osa merkitty tankoon kylänmukaisessa järjestyksessä. - -Pellot olivat, erottamalla pahimmat kulmat ja pellonpäät pois, -sovitetut suunnikkaisiksi kappaleiksi (lohkoiksi eli leveiksi -"saroiksi"), niin että kunkin sellaisen voi jakaa yhdensuuntaisiin -liuskoihin eli kapeisiin sarkoihin. Oli joku peltokappale esim. 7 -tangonmittaa leveä. Jokainen oli siis saava siinä tankoon merkityn -osansa 7 kertaisesti; kenellä oli osuutta kylässä 6 tankoa (tangossa 6 -korttelia), sai 7 x 6 eli 42 korttelia eli 8 kyynärän levyisen saran, -j.n.e.[531] - -Näin voitiin tehdä hiustarkkaa työtä. Jos ei pellonpäitä voitu jakaa -osallisille, jäivät ne kylän yhteisesti "sovitettaviksi", mikä -luultavasti kävi päinsä siten, että talot vuorotellen viljelivät niitä -maksaen niiden veron. Siten saatiin vero pienimmistä maan murusistakin. - -Tangoituksesta oli monipuolinen hyöty. Maat voitiin sen kautta jakaa -viljelijöille paljon tarkemmin kuin kylvön mukaan. Hävinneet peltorajat -voitiin tangolla koska hyvänsä määrätä. Maavero voitiin mukavasti ja -tarkasti jakaa tankoluvun perusteella. Ja ennen kaikkea: se talonpoika, -joka luuli kärsivänsä vääryyttä ja maksavansa veroa suhteellisesti -enemmän kuin naapurinsa, voi tankojaon kautta saada tämän vääryyden -korjatuksi. Ulkokyläläistenkin tankoluvut voitiin nyt saada määrätyksi -ja ulkokyläläiset itse vastaamaan omistamainsa maitten veroista. -Epäilemättä juuri siinä tarkoituksessa on määrätty ne tankoluvut, jotka -lounaisen Suomen maakirjoissa uuden ajan alussa on merkitty -ulkokyläläistenkin palstoille. Talonpojan tukena tässä kohden olivat -Ruotsin maanlait, jotka antoivat yksityiselle oikeuden vaatia -tangoituksen toimittamista kylässä. Ne olivat tosiaan oikeita maan -lakeja, sillä vasta niiden kautta valtion vaikutus ulettui kyläelämään, -kävi mahdolliseksi todellinen maaverotus ja tuli kylän talonpojasta -myöskin valtion talonpoika. - -Tangoitusta voitiin sovittaa mukavasti sellaisiinkin kyliin, missä -verotus perustui koukkujärjestelmään. Hyvin hitaasti kuitenkin levisi -tangoitustapa hämäläisille alueille. Vielä 1500-luvun puolivälin -jälkeen ja 1600-luvullakin toimitettiin Etelä-Hämeen kylissä -tangoituksia nähtävästi ensi kertaa.[532] Hämeessä ei tangoitus siten -keskiajalla voinut saada samanlaista merkitystä kuin V.-Suomessa ja -Ala-Satakunnassa. Viimemainituissa seuduissa tangoitus uuden ajan -alussa oli ilmeisesti verotuksen pohjana laajoilla alueilla, -verokunnissa, pitäjissä ja kihlakunnissa, joissa 1436 v:n uudistuksessa -määrätty savujen vertaus ja sovitteleminen nähtävästi oli tullut -toimitetuksi yleisen tangoituksen yhteydessä. Hämeessä sitävastoin, -missä tangoitus ei ollut yleinen, täytyi verotuksen edelleenkin -perustua koukkujärjestelmään, jossa maan ja verojen osittaminen -tapahtui vanhalla perityllä jakamistavalla, eikä tangoituksella. Kun -V.-Suomessa laskettiin maavero kutakin tankoa ja kyynärää kohden, -laskettiin se Hämeessä koukkua tai sen osia kohden: koukkulaitos -yksinkertaisine jakoineen ja kylvömittoineen nähtävästi vielä uuden -ajan alussakin pystyi tyydyttämään hämäläisen yhteiskunnan vaatimukset -maanjakamiseen ja verotukseen nähden. - -Ainoastaan lounaisimmassa Hämeessä, V.-Suomen tankoalueen -läheisyydessä, tuli tangoitus nähtävästi jo keskiajalla yleisempään -käytäntöön. Mutta täälläkin tangoituksella ilmeisesti tahdottiin vain -jakaa kylän maita kunkin olevan koukkuluvun mukaan, eikä luoda uutta -veropohjaa koukun sijalle. Tammelan pitäjän hauskasta maakirjasta v:lta -1556, joka yksityiskohtaisuudessa on Paraisten maakirjan vertainen, -näkee runsaasti esimerkkiä, miten parilla tai useammalla talolla oli -samat kylvö- ja samat tankomäärät, joten ne selvästi olivat saman -kokonaisuuden (koukun) osia.[533] Paljon oli kuitenkin sellaisiakin -kyliä, joissa useammalla talolla oli samat kylvömäärät, mutta eri -tankomäärät, tai päinvastoin. Sellainen ristiriitaisuus oli voinut -syntyä siten, että kylän maat ostojen, perintöjen ja muitten -tapahtumain kautta olivat muuttuneet ilman että tangoitusta oli -uudistettu; sellainen olotila edustaisi siis taantunutta tangoitusta. - - - -5. KYLVÖJÄRJESTELMÄ JA LOHKOJAKO. - - -Pellon laajuuden ja arvon arvioiminen kylvömäärän mukaan -- punnan, -pannin, karpion, kolmanneksen maissa -- oli keskiajan Suomessa aivan -yleistä. Kylvömäärä näkyy hyvin aikaisin ja hyvin yleisesti tulleen -myöskin verotuksen pohjaksi, niin että kylän kunkin talon kylvö oli -suhteessa talon veroon. Mutta keskiajan verotus tapahtui kylittäin. -Verotuksen lähtökohtana ei siis ollut yksityisten talojen kylvömäärä, -vaan koko kylän kylvömäärä, niinkuin jo ensi katsomalta huomaa -vanhimmista verokirjoista, joissa kyläin kylvömäärät on ilmoitettu -suurempina tasaisina määrinä, yksityisten talojen sitävastoin pieninä -murto-osina näistä suurista kylvömääristä. Kylän kylvömäärä niinmuodoin -tuli jaetuksi yksityisten talojen kesken. Mutta koska kaikilla taloilla -oli yhtä hyvä oikeus kylän maahan ja koska kylän maat olivat -eriarvoisia satoonsa nähden, tuli kunkin talon luonnollisesti saada -suhteellisia osia kylän hyvistä niinkuin huonoistakin kylvömaista. -Täten kylvöverotuskin johti tilusten hajautumiseen. - -Kylvömäärällä saatettiin siten keskiajalla ilmaista talon suhdetta -saman kylän muihin taloihin sekä tilan suuruutta ja arvoa ylipäänsä. -Lukuisista esimerkeistä näkyy, että keskiajalla katsottiin määrättyyn -kylvöalaan kylässä kuuluvan vastaavat osuudet kylän niityistä ja muista -etuuksista, toisin sanoen, että kylvömäärä oli muuttunut täydelliseksi -tilusyksiöksi. Niinpä pohjoisimmassa V.-Suomessa (Uudenkirkon, Laitilan -ja Lapin pitäjissä) yleisesti laskettiin "panninmaaksi" 2 (talonpoikain -laskun mukaan 4) pannin kylvöala peltoa sekä 4 kuormaa niittyä.[534] - -Tällaisena tilusmittana kylvömäärää uuden ajan alussa, ja varmaan -aikaisemmin, käytettiin veroyksiönä yllämainitussa pohjoisen V.-Suomen -osassa. Siellä näet maksettiin kultakin ja kerrotun laatuiselta -panninmaalta pääveroa 2 äyriä (karpionmaalta 1 äyri). 32 äyristä (4 -markasta) tällaisia veroyksiöitä muodostui savu.[535] Myöskin Etelä- ja -Keski-Pohjanmaalla oli uuden ajan alussa kylvöjärjestelmä -käytännössä.[536] - -Panninmaan verotuksessa otettiin huomioon myöskin maan kasvuisuus ja -muut edut, niinkuin nähdään panninmaitten verokirjoihin merkityistä -erilaisista maitten raha-arvoista (veroarvoista). Uudenkirkon -- -Laitilan -- Lapin alueella oli panninmaan arvo uuden ajan alussa -kaikkialla 8 mk, mutta muualla se suuresti vaihteli ja arvatenkin sitä -mukaan vaikutti veron suuruuteen. - -Ennen on jo mainittu, että jo varhain Hämeen koukunmaan mittana oli -kylvömäärä. Savossakin vanhat "veronahat" uuden ajan alussa olivat -muuttuneet kylvöverotukseksi, _arviopunniksi_. Tätä Savon -kylvöjärjestelmää ei ole täysin selvitetty.[537] Vanhimmissa -verokirjoissa selitetään "arviopunnan" ala 3 viljapunnan (rukiin, ohran -ja kauran) alaksi.[538] Todennäköisesti tässä esiintyy aivan ominainen -savolainen kaskiverotus, sellainen, että 3 viljapunnan ala tarkoitti -kaskea, johon ensi vuonna kylvettiin punta rukiita, toisena vuonna -ohraa ja kolmantena vuonna kauraa.[539] Se havaitaan siitäkin, ettei -kaskimaiden verottaminen (annoiminen) Savossa tapahtunut joka kerran -kuin kaski oli kylvössä, vaan ainoastaan kerran, silloin kuin kaski oli -hakattu.[540] Myöskin se seikka, että kylvönä mainitaan kolmenlaista -viljaa, osoittaa vuorottaisuutta, sillä ruista, kauraa ja ohraa ei -sopinut viljellä samassa kaskessa samana vuonna, vaan kyllä kolmena -perättäisenä vuonna.[541] - -Myöhempäin tietojen mukaan olivat talonpojat ottaneet suorittaakseen -arviopunnan veron 1 viljapunnan alalta (s.o. 2 pannin alalta ruista, -ohraa ja kauraa).[542] Tämän voisi hyvin ymmärtää niin, että savolaiset -olivat ottaneet maksaakseen kaskiveroaan kaikilta vuosilta eikä vain -yhdeltä, mutta kun kaskien arvioimisessa pysyttiin vanhassa tavassa -s.o. arvioitiin kasket vain yhden eikä kolmea kertaa, täytyi -veronylennyksen verokirjassa saada sellainen muoto, että entinen vero -nyt maksettiin kolmannelta osalta entistä arviopuntaa. - -Suomessa, niinkuin useimmissa muissakin Europan maissa, on keskiajalla -ollut käytännössä kaksi maanjakotapaa: tangoitus ja lohkojako. -Edellisessä kylän vainion eri kappaleet jaettiin kylän talojen -käytettäviksi yhdensuuntaisina ja yhtä pitkinä sarkoina, joiden leveys -oli suhteellinen talojen veromäärään. Jälkimäisen järjestelmän mukaan -kylän pellot oli jaettu taloille viljeltäväksi epäsäännöllisinä -kappaleina (lohkoina), joiden suuruutta voitiin mitata vain -kylvömäärällä. - -Kylvöjärjestelmän maanjako oli siis lohkojako. Itä-Suomessa oli muinoin -rintamaillakin vallalla lohkojako, jonka mukaan kunkin talon tai veron -maat olivat erillään toisten viljelyksistä ja takamaan kappaleet siellä -täällä yhteisillä erämailla. Hyvin selvästi tämä sanotaan eräässä v:n -1556 asiakirjassa: - -"Eikä ole Viipurin läänissä pelto eikä niitty sarkajaossa (tega -skiffte) tangolla ja kyynärällä, niinkuin Turun läänissä tai muualla -Ruotsissa, vaan kullakin talonpojalla tai lampuodilla on lohkokappale -(hopa stijcke) itsekullakin eikä hän tule aituukseen tai pihaan -(I gärd eller I gård) naapurinsa kanssa".[543] - -Tällainen jakotapa on Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa, s.o. -muinaisella karjalaisella heimoalueella ollut vallitseva vielä -alkupuolella 1700-lukua.[544] Tämän jakotavan juuret ovat epäilemättä -haettavat heimokuntaisista yhteiskuntaoloista. Se on ilmeisesti -alkuisempi, vanhempi suomalainen jakotapa. - -Mutta myöskin lounaisessa Suomessa on lohkojakoa käytetty Suomessa -useissa paikoin. Vielä uuden ajan alussa sen tapaamme kartanoitten -alueilla, missä se oli vanhuuttaan säilynyt,[545] sekä pohjoisimmassa -V.-Suomessa, ulkosaaristossa ja Ahvenanmaalla, missä maan luonto -näyttää sellaista jakotapaa vaatineen. - -Vakka-Suomen ikivanhaa lohkojakoa kuvataan v:n 1556 verokirjassa -seuraavin sanoin: - -"On tiettävä, että Uudellakirkolla, Laitilassa ja Rauman pitäjässä ei -ole tankolaskua pellossa eikä niityssä, niinkuin muualla Turun -linnaläänissä, vaan ovat maat näissä kauan olleet jaettuina panneihin. -Kun näissä pitäjissä löytyy niin vuorista ja kivistä maata, niin ei ole -sentähden niitä hyvä asettaa tankoihin. Yhden pannin ala maata on niin -paljon kuin 2 pannia peltoa ja 4 kuorman alaa niittua." - -Merkillistä on, ettei "oikea ruotsalainen tangoitus" koko keskiaikana -näy saaneen yleisempää jalansijaa ruotsalaisella Ahvenanmaalla. -Yksinäisenä poikkeuksena siellä mainitaan tangoitusta jo v. 1397, -mutta vielä uuden ajan alussa eivät Ekkerön talonpojat tienneet -tankolukuaan,[545] ja niissä maankaupoissa, joita tiedetään -Ahvenanmaalla tehdyksi myöhemmällä keskiajalla, ei kaupanalaista maata -ilmaista tankoluvuin vaan erikseen nimitettyinä peltokappaleina: Herman -Skallan sarka Mörbyssä, Nissa Sigurdssonin sarka Berströmissä, -Sigbjörnin sarka Sibbabyssä, "minun sarkani" Tönitössä.[546] Huomattava -on, että näin nimitetyillä saroilla tarkoitetaan suurempia -maakappaleita, joista vain osia myytiin; niinikään on huomattava, -etteivät nämä nimet -- viimeiseksi mainittua tapausta lukuunottamatta --- kohdistuneet sarkakappaleiden omistajiin, jotka puheenaolevia -maakauppoja tekivät, vaan olivat muiden henkilöiden nimiä, arvatenkin -sarkain raivaajain tai vanhempain muistettavain viljelijäin. Vaan juuri -samanlainen tapa on vallinnut -- vallitsee vielä tänäkin päivänä -- -Itä-Suomen lohkojaossa. Tässä ahvenalaisten ja savolaisten yhteisessä -tavassa ei ole mitään ihmeellistä, sillä lohkojako on ikivanha yleinen -jakotapa, joka säilyi yhtä hyvin sille sopivissa eristetyissä seuduissa -kuin heimokuntaisissa oloissa. - - - - -VIII. KESKIAJAN LIIKENNEOLOJA JA ITSEHALLINTOA. - - - -1. TIE- JA SILTAHALLINTO. - - -Liikennevälineisiin nähden ei keskiaika ollut niin neuvoton kuin moni -ehkä luulisi. Talvi- ja vesiliikenteessä meidän maassamme varmaan -aikaisin saavutettiin kaikki täydellisyys, mitä talvikulkuneuvoilla ja -venerakenteilla voitiin saavuttaa. Oivallisiksi maateiksi kesäiseen -aikaan tarjoutuvia harjuja ei varmaankaan jätetty käyttämättä. -Paikallisia teitä ja siltoja mainitaan keskiajan asiakirjoissa niin -usein, että täytyy otaksua sellaisia olleen maan asutummissa osissa -varsin tiheässä. Mutta keskiajan Suomessa oli "yleisiäkin" teitä, -sellaisia, joita pitkämatkainen liikenne käytti. Esteetön kauttakulku -kaikissa osissa maata oli silloisissa oloissa sitäkin tärkeämpi, kun -koko hallinto oli lakkaamatta liikkeellä, oli oikeata matkahallintoa. -Hyvin luultavaa on, että yhdenjaksoiset tiet, miten vaillinaisia ne -myöhempäin aikain malliteihin verrattuina olivatkin, yhdistivät -keskiajan päälinnat toisiinsa ja eteläisen Suomen pääseudut keskenään. - -Näiden valtateitten korkeaa ikää, niinkuin sitä arvoakin, ja mikä -esteettömälle maantieliikkeelle keskiaikana pantiin, todistavat ne -monet suuret sillat, joita jo keskiaikana puheenalaisilla teillä -tavataan. Turun siltaa mainitaan 1414, Piikkiön siltaa 1385, Paimiossa -olevaa "Sillankorvan" taloa 1407;[547] arvatenkin nämä sillat olivat -Turusta lähtevillä valtateillä. Todennäköisesti useiden muidenkin -ikivanhoilla valtateillä olevain siltain ikä ulettuu keskiaikaan. -Sellaisia mainittakoon Siuntion "maansilta", sillat Kymen suuhaarain -yli, Viipurin linnansillat (Turun--Viipurin valtatiellä), Korvensuun -"maansilta" Vehmaan--Taivassalon välillä (Ruotsiin menevällä -valtatiellä) sekä Huittisten "kihlakunnansilta", Vammaskosken silta, -Tammerkosken silta, Hämeenlinnan silta ja Vuolenkosken silta -sisämaassa, kaikki mainitut 1500-luvulla tai seuraavan sataluvun -alkupuolella, Kymen sillat Jaakko Teitin 1500-luvun puolivälissä -kartalle piirtämätkin.[548] - -Ruotsin maakuntalaeista näkyy kyllin hyvin, kuinka tärkeäksi teitten ja -siltain kunnossapitämistä katsottiin keskiajan Ruotsissa. Siitä oli -tullut tärkeimpiä paikallishallinnon haaroja. Uplannin laki, joka -sisältää erittäin täydellisiä määräyksiä teistä ja silloista, erottaa -pienet tilussillat jaetuista silloista, jotka olivat niin suuria, että -niiden ylläpitämiseen tarvittiin suurempien alueitten voimat. -Sääntönä oli, että tällaisten siltain rakentaminen oli tapahtuva -kollektivisesti, kylittäin, "attungittain", neljänneskunnittain ja -kihlakunnittain. Suurimpina siltoina mainitaan "folklandien" väliset -sillat, ja 5 lueteltua siltaa oli niin suurta, että useiden "hundarien" -tuli niiden rakentamiseen ottaa osaa.[549] Helsinglanninkin lain mukaan -oli maakunnan miesten yhteisesti pidettävä voimassa muutamia -nimitettyjä siltoja.[550] - -Tie- ja siltalaitoksen tarpeellista valvomista varten täytyi olla -paikallishallinnollisia elimiä. Itägöötanmaan laista saamme tietää, -kuinka paikallinen hallinto siinä kohden toimi. Kihlakunnan teitten ja -siltain ylivalvojana oli kihlakunnantuomari. Hänen tuli määrätä teitten -ja siltain tarkastaminen, joka oli tapahtuva kesäiseen aikaan. -Tarkastamisen toimitti neljänneskunnittain neljänneskunnan valitsema -12-miehinen lautakunta.[551] - -Lounaisen Suomen tie- ja siltalaitoksen hoito näkyy keskiajalla -järjestyneen samaan tapaan, kuin mainituissa Ruotsin maakuntalaeissa on -säädetty. Sillat olivat täälläkin jo keskiaikana lajittuneet pieniin -paikallissijoihin ja yleistä liikennettä välittäviin suuriin -"maansiltoihin", joita kokonaiset maakunnat tai maakunnan osat -ylläpitivät. Viimemainittua laatua oli 1414 mainittu Turun silta, jonka -ylläpitämisestä kaupungilla ja maalaisilla oli riitaa.[552] Ahvenkosken -siltaa Kymen suussa rakensi 1600-luvun alussa Sipookin, josta päättäen -se oli koko Porvoon läänin ylläpidettävä vanha "maansilta".[553] V. -1607 kerrotaan, että Korvensuun "maansillan" rakentamista vasten oli -Vehmaan kunkin talonpojan joka kymmenes vuosi maksettava 2 äyriä -eräille Taivassalon talonpojille, jotka siltaa heidän puolestaan -rakensivat; sekin siis laajemman alueen ylläpidettävä silta.[554] -Vuolenkosken siltaa Kymen niskassa rakensivat 1500-luvun lopulla sekä -Lapveden talonpojat että "hämäläiset".[555] Ahvenanmaalla olivat -suurimmat sillat kolmanneksien ylläpidettäviä. - -Linnain suuret sillat pidettiin voimassa koko linnaläänin -kustannuksella. 1600-luvulla mainitaan Hämeen Ylisessä klk:ssa vanhaksi -tavaksi, että täysiverolliset joka kuudes vuosi maksoivat 10 kappaa -viljaa niille linnan lähellä asuville talonpojille, jotka sillan -korjuun suorittivat. Viipurin linnan siltain rakentamiseen otti alkuaan -osaa koko Ruotsin Karjala ja Savo. Vasta 1600-luvun puolivälissä pääsi -Savo siitä rasituksesta vapaaksi.[556] - -Edellä kerrotut esimerkit ovat kyllä myöhäiseltä ajalta, mutta kun ne -koskevat kieltämättä jo keskiajalla rakennettuja siltoja ja kun -rakennuksen kustantaminen 6- ja 10-vuotisilla kiertomaksuilla -epäilemättä on hyvin keskiajan tapain mukaista, niin voinee mainittujen -esimerkkien nojalla katsoa, että siltain lajitusta on Suomessakin jo -keskiaikana käytetty. - -Se tulee näkyviin myöskin Lounais-Hämeen tuomiokirjoissa 1500-luvun -alulta, joissa tuomitaan yksityisiä taloja ja kyliä, mutta myös -kokonaisia neljänneskuntia ja pitäjiä sakkoihin rikkonaisista -silloista.[557] Siitä päättäen on siltoja rakennettu taloittain, -neljänneskunnittain ja pitäjittäin. V. 1508 joutui kaksi Kalvohan -pitäjän neljänneskuntaa 10 markan sakkoihin "kihlakunnan sillan -rikkoutumisesta", mistä päättäen suurempienkin siltojen ylläpitäminen -käytännössä suoritettiin neljäskunnittain. Säännöllinen siltajako koko -pitäjän kesken pantiin toimeen Ulvilassa 1551.[558] - -Sillanrakennussakot edellyttävät siltain tarkastamista. Uuden ajan -alussa sitä ainakin siellä täällä toimittivat erityiset tie- ja -siltalautakunnat. Niinpä 1552 tuomittiin Kirkkonummella 12 miestä -sakkoihin siitä, etteivät lähteneet siltaintarkastukseen, ja -Espoossa samoin 12 miestä sakkoihin vastahakoisuudestaan lähteä -tientarkastukseen.[559] - -Pysyvästä paikallisesta tiehallinnosta on lounaisesta Suomesta aikaisia -muistoja. - -Hämeen vanhimmissa verokirjoissa tavataan kaikkialla linnaläänissä -neljänneskuntain maksettavan vuotuisen veron joukossa pari -verokappaletta _teitä ja siltoja varten_. Tämän veron tavallisin määrä -oli 1 punta ohria ja 1 leiv. humaloita kustakin neljänneskunnasta.[560] - -Myöskin Satakunnassa tapaamme tämän veron. Tässä maakunnassa 1540- ja -1550-luvuilla maksettuun "laamanninkinkeriin" sisältyi myöskin useita -neljänneskunnittain (kolmanneskunnittain) suoritettavia verokappaleita, -niiden joukossa 1 punta siltaohria, jotka Köyliön kappelissa -lunastettiin pellavilla ja hampuilla ja Luvian kolmanneskunnassa joka -miehen maksettavilla kuivilla säynäillä.[561] Vero oli siis yleensä -Satakunnassa nimeltään, perusteeltaan ja määrältään -- ja epäilemättä -myöskin alkuperäiseltä tarkoitukseltaan sama kuin Hämeessä. - -Tuntuu ensimältä hiukan omituiselta, että kruunulle maksettiin -erityistä tie- ja siltaveroa, kun teitten ja siltain rakentaminen -ammoisista ajoista kuului paikallisiin, luonnossa suoritettaviin -rasituksiin. Se ajatus, että puheenaoleva vero olisi tarkoittanut -linnain suurten siltain rakentamista ja ylläpitämistä, ei kelpaa, sillä -ensinnäkin linnansiltainkin rakentaminen suoritettiin työllä eikä -vuotuisena kruununverona, toiseksi tuollaista ylipäistä nimitystä -"teitä ja siltoja varten" tuskin olisi käytetty niin erikoisesta -verosta kuin linnansillan rakentamisesta, ja vihdoin suoritettiin -Hämeessä 1500-luvulla erikseen vero "teistä ja silloista" ja erikseen -sen lisäksi ylläpidettiin linnansilta. - -Hämeen ja Satakunnan tie- ja siltaveroa ei myöskään voi verrata niihin -_siltarahoihin_, joita v. 1538 muutamat Turun linnaläänin -saaristopitäjät maksoivat linnaan laivasiltansa rakentamiseksi, ja -tuskin myöskään niihin sillanrakennusturskiin, joita Kökarin asukkaat -maksoivat Kastelholmaan arvatenkin samanlaista tarkoitusta varten kuin -Turun saaristolaiset Turun linnaan.[562] - -Luonnollisempi mielipide on se, että Hämeen ja Satakunnan tie- ja -siltaveroa alkuaan olisi maksettu paikallisia liikennelaitoksia varten. - -Ne verokappaleet, jotka tässä verossa esiintyvät, eivät ole mitään -rakennusaineita, vaan selvästi aiotut veronsaajan palkaksi -(oravannahat) tai kestitykseksi (maltaat ja humalat). Vero on alkuaan -käytetty sen tai niiden henkilöiden palkkaamiseen, joiden huolena -teitten ja siltain valvominen oli. Lähinnä johtuu tässä ajattelemaan -tuonnoin mainittuja siltalautakuntia, mutta vielä suuremmalla syyllä -kihlakunnan tai oikeammin varmaan pitäjän tuomaria. - -Tässä kohden on erityisesti huomattava, että Satakunnassa uuden ajan -alussa maksetut "siltaohrat" kuuluivat "laamannin kinkeriin" ja että -tästä verosta Ala-Satakunnassa kihlakunnantuomari nautti osan. Samoin -käy ymmärrettäväksi, että Hämeessä tämä vero välikäden kautta saattoi -joutua kruununverojen joukkoon. Tuomarinvirat näet vähitellen -muuttuivat kruunusta riippuviksi läänityksiksi, ja Kustaa Vaasan -hallituksen ensi vuosina virkamiesten palkkoja ruvettiin ottamaan -linnoihin ja virkamiehiä siirtämään kruunun palkalle. Tällä tavoin -joutui vanha tie- ja siltaverokin Hämeen linnan tilikirjoihin. - -Edempänä tulemme näkemään muita todistuksia Suomen keskiajan tuomarien -toiminnasta paikallishallinnollisella alalla. Jos mitkä, niin -liikennelaitokset keskiajalla vaativat tuomarin silmälläpitoa ja -hallintoa. - -Ansaitsee panna huomioon, ettei nimismiehillä keskiajalla ollut -tekemistä teitten ja siltain hallinnossa, vaikka koko kyydityslaitos -oli heidän hoteissaan. Asia on varmaan ollut sellainen, että tie- ja -siltahallinto on vanhempi kuin nimismieslaitos, joka todennäköisesti -järjestyi vasta unionin aikana. Lisäksi nimismies- ja kyytilaitos oli -vain osa kruunun linnahallintoa, jotavastoin tie- ja siltahallinto oli -ikivanha paikallishallinnon haara, jolla piti olla omat paikalliset -hoitajansa. - -Kuten näkyy, on lounaisen Suomen keskiaikainen tie- ja siltahallintokin -ollut yksityiskohdissaan Uplannin ja Itägöötanmaan maakuntalakien -kuvaamaa vastaava. - -Tuomarin seuraaja tie- ja siltahallinnossa ei meillä ollut nimismies, -vaan siltavouti. Näitä vouteja mainitaan Suomessa sangen useissa -paikoin 1600-luvun alkupuolella. Tuomarien muinaisen viran perijöinä -nämä kansanomaiset virkamiehet kuuluvat maamme vanhimpaan -virkamiehistöön.[563] - - - -2. "MATKAVENEET". - - -Hämeen vanhimpain maakirjain mukaan ei Hollolan alueella maksettu -tie- ja siltaohria eikä -humaloita vaan _uisko-sopimusohria ja -uisko-sopimushumaloita_.[564] Vero-oppaiden mukaan "uisko" merkitsi -matkavenettä tai pitäjänvenettä.[565] Puheenaoleva vero siis Hollolan -alueella tarkoitti veneitten hankkimista tai veneliikenteen -ylläpitämistä -- hyvin luonnollinen tehtävä tässä vesistöseudussa, -josta tärkeitä veneteitä haaraantui Pohjois-Hämeeseen ja Savoon. -Seuraavina aikoina Hollolan alueella usein esiintyvät "pitäjänveneet", -joilla tehtiin virallisia kyytejä.[566] - -Aikoinaan on tällaisten matkaveneitten ylläpitäminen ollut laillinen -velvollisuus muissakin Hämeen vesipitäjissä, koskapa v. 1507 -Saarioisten ja seur. vuonna Kulsialan pitäjät saivat yhteissakkoja -"uiskonsa" vuoksi.[567] - -Myöskin Hämeen itäpuolella, Saimaan vesistön piirissä tapaamme tähän -kuuluvan kruununveron. Lapveden ja Taipaleen pitäjissä maksettiin uuden -ajan alussa neljänneskunnittain erästä veroa siten, että pitäjän -viidestä neljänneksestä kolme maksoi 72 tynnöriä verotervaa, mutta -kaksi suoritti -- _veroveneen_.[568] Muolassa ja Hanttulassa asti -maksoivat neljänneskunnat tervaveroa, vaikka se siellä suoritettiin -rahassa.[569] Lapveden veneet kaiketi olivat samanlaisia kuin Hämeen -"uiskot", ja terva oli kai niitä veneitä varten. - -Savossa jos missään oli pidettävä huolta kruunun veneliikkeestä ja -niinpä siellä uuden ajan alussa olikin sitä tarkoittava vero yleinen. -Järjestys oli täällä sellainen, että Liistonsaaren (Säämingin) pitäjän -neljänneskunnat vuosittain toimittivat linnaan kukin matkaveneen, mutta -muista neljästä pitäjästä maksettiin sen sijaan n.s. kavasohria siten, -että jokainen neljäskunta maksoi joka kolmas vuosi 2 puntaa, mikä -vastasi 4 pantiin maksua vuodessa.[570] Savon neljänneskuntain -linnaveroon kuului myöskin terva, 1 tynnöri tai sen vastineeksi 2 -pannia ohria neljänneskunnalta.[571] - -Mutta meren rannikollakin voimme seurata tämän veron jälkiä. Porvoon -läänin vuotuinen vero sisälsi uuden ajan alussa erityisen -neljänneskuntaveron, johon kuului 1/2 tnr. _tervaa_ sekä lisäksi eri -määriä kaloja tai niiden vastikkeita.[572] Tämä Porvoon läänin -neljänneskuntavero jäisi selvittämättömäksi arvoitukseksi, ellemme jo -tuntisi, mistä on kysymys. Kun asiakirjat kertovat voudin Porvoon -läänissä tehneen virkamatkoja veneellä,[573] niin arvelemme hänellä -alkuaan olleen virkavenekin. - -Samaa alkuperää lienevät olleet Raaseporinkin läänin _tervarahat_, -jotka ovat merkityt v:n 1451 tileihin jokaiselta pitäjältä maksetuiksi. -Uuden ajan alussa tätä veroa maksettiin verokunnittain.[574] - -On näin saatu selville, että sisä-Suomen järvialueilla on keskiajalla -ylläpidetty virallista liikennettä julkisilla "matkaveneillä", joiden -hankkiminen oli talonpoikain velvollisuus. Hämeessä tämä liikenne -ilmeisesti oli järjestetty siten, että pitäjät ylläpitivät tällaisia -veneitä määrätyissä paikoissa tai maksoivat sitä varten erityistä -veroa. Savossa sitävastoin toimitettiin veneet tai niiden korvaus -linnaan, joka oli maakunnan vesiteitten keskuksessa. Mielenkiintoinen -on tämän veron esiintyminen Porvoon ja Raaseporin lääneissä. Saamme -tästä jonkinlaisen käsityksen siitä, miten kruunu vanhimpina aikoina -veronmaksajain avulla järjesti virkamiestensä ja muun väkensä matkat -sielläkin, missä teitä ja siltoja ei ollut. - - - -3. KYYTIVELVOLLISUUS JA "PITKÄTKYYDIT". - - -Ruotsissa oli jo maakuntalakien aikana kansalla velvollisuus toimittaa -kruunulle maksutonta väen ja tavarain kuljettamista eli kyyditystä. -Tätä kuninkaan kyytioikeutta mainitsevat Uplannin, Södermanlannin, -Vestmanlannin ja Helsinglannin lait. Siitä, ettei maanlaki tästä -rasituksesta mitään virka, Rydin päättelee, ettei se myöhemmällä -keskiajalla ollut tunnustettu.[575] - -Suomessa kumminkin kyyditysrasitus oli myöhemmällä keskiajalla käytetty -ja oikeudellisesti järjestettykin. Saaristen ja Kulsialan pitäjässä -Hämeessä v. 1507 tuomittiin "kyydintasoitus" yli koko pitäjän ja -kahta vuotta myöhemmin samanlainen kyydintasoitus tuomittiin -toimeenpantavaksi Kalvoilassakin "kunkin koukkuluvun mukaan".[576] -Saamme siis tietää, minkä perusteenkin mukaan tämä velvollisuus -keskiajan lopulla Hämeessä oli jaettu. - -Lounais-Hämeen tuomiokirjain mukaan keskiajan lopulla oli kolmenlaisia -kyydityksiä, joiden laiminlyömisestä seurasi sakkoja: (1) valtakunnan -herrain tai hallituksen kirjettä kuljettavan miehen kyyditys, jota -voisi nimittää kuninkaankyyditykseksi,[577] (2) käräjäkyyditys, -johon nähtävästi kuului kruunun koko käräjäväen kyydittäminen -nimismiestalosta toiseen,[578] ja (3) pitkäkyyditys, jonka -tarkoituksena oli kruunun väen tai tavaran kuljettaminen kaukaisempiin -määräpaikkoihin.[579] - -Ensiksi mainittua lajia kyyditystä saatiin keskiajalla varmaan muita -seutuja raskaammin kokea Ahvenanmaalla, jonka kautta osittain maisin -osittain meritse jo aikaisella keskiajalla kulki valtatie Suomen ja -Ruotsin välillä. Varmaankin tästä kauttakulusta johtuvan suuren -kestitysrasituksen vuoksi Ahvenanmaan papeille jo v. 1335 myönnettiin -erityisiä palkkaetuja.[580] Kyyditysrasituksen jakaminen Ahvenanmaan -kolmanneksien kesken sillä tavoin kuin ennen on kerrottu oli siitä -päättäen varmaan pantu toimeen jo vanhemmalla keskiajalla. - -Turun läänin rahvaan hyväksi antamassaan käskykirjassa Eerik -Pommerilainen v. 1419 m.m. määräsi, ettei talonpojilta saanut vaatia -kyydityksiä muulloin kuin kuninkaan tai kuningattaren itsensä maassa -ollessa tai kuninkaan erityisellä kirjeellä käskettäessä; erityisesti -kielletään kuninkaan voutia veronkannolla ratsastaessaan kansaa sillä -tavoin rasittamasta.[581] Kyyditysrasitus lounaisessa Suomessa oli -1400-luvun alussa varmaan tavattomammin lisääntynyt, koskapa siitä -Tanskassa saakka käytiin kuninkaalle valittamassa. Näyttää siltä, että -toiseksi mainitsemamme laji kyyditystä, linnanvoudin ja hänen väkensä -käräjäkyydit, oli Turun läänissä erityisen valituksen aiheena. Toiselta -puolen kuitenkin tällainen kyyditys 1400-luvulla Turun läänissä oli -pysyvä, tunnustettu rasitus; v. 1464 Räntamäen käräjillä sakotettiin -talonpoikaa niskoittelusta kyydinteossa, kuten näyttää linnan voudin -kyydissä.[582] Mahdollistahan on, että käräjä- ja muut paikalliset -virkakyydit vasta 1400-luvun kuluessa tulivat järjestyneeksi tavaksi, -aikaisemmin oltuaan mielivallan ja väkivallan alaisia. - -Keskiajan lopulla olivat kuten näimme Hämeessä käytännössä myöskin -_pitkätkyydit_. - -Niistä saadaan lähempiä tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan -tilikirjoista. Hämeessä siihen aikaan oli pitkiinkyyteihin velvollinen -koko linnalääni. 1520-luvun lopulla tätä rasitusta luonnossa suoritti -ainoastaan lähellä linnaa oleva alue, Saaristen ja Kalvoilan pitäjät -Sääksmäen kihlakuntaa ja Hattulan kihlakunta, lukuunottamatta Hattulan -pitäjää, joka oli tästä rasituksesta vapautettu, koska linnan hevosia -kesäisin laidunnettiin sen takamailla ja niityillä. - -Kultakin koukulta oli kerran vuodessa lähetettävä hevonen linnankyytiin -Turkuun tai minne hyvänsä muualle. Liikennetarpeet eivät kuitenkaan -aina olleet niin suuret, että mainitun ahtaammankaan alueen koko -hevosmäärää olisi tarvittu. V. 1539 suorittivat "kyytihevosia" -ainoastaan Turun tien varrella olevat Mäskälän ja Rengon pitäjät. Kun -seuraavana vuonna taasen Hauhon pitäjä oli pitkässäkyydissä, näyttää -tämäkin rasitus olleen jonkinlainen kiertovero. Kyytivelvollisuus -suoritettiin nähtävästi kollektivisesti neljänneskunnittain; v. 1507 -sakotettiin Saarioisten Airanteen neljänneskunnan jokaista talonpoikaa -3 markkaa pitkänkyydin laiminlyömisestä. Ne, jotka eivät tehneet -pitkääkyytiä, maksoivat lunastusta 1 markan koukulta.[583] - -Pitkiäkyytejä suoritettiin Savossakin, kultakin neljännekseltä 12 -hevosta, joskus enemmänkin, miten kuljetettavaakin oli. Savon -pitkätkyydit tavallisesti tehtiin Viipuriin. Kun ei kaikkia hevosia -täälläkään tarvittu ajoon ja kun kaukana asuvain olisi ollut hankala -tulla kyytiin, otettiin sijaan _hevospalkkaa_ 2 1/2 puntaa viljaa -neljännekseltä.[584] - -Eräästä Kustaa Fincken kirjeestä v:lta 1553 selviää, että kruunulle -suoritettavain pitkäinkyytien lisäksi oli niitä tehtävä vielä -yksityisille virkamiehillekin: linnanvoudille, maanvoudille, -linnankirjurille, maankirjurille, tuomarille ja nimismiehelle, -kullekin 2. Varmaan nämäkin sangen vanhoja tapoja.[585] - -Merimaakunnillakin oli muinoin sisämaitten pitkiäkyytejä vastaava -kuljetuslaitos. - -Ahvenanmaalla kuljetti kukin maankolmannes vuorovuotenaan maakunnan -verot Tukholmaan. 1530- ja 1540-luvuilla täällä maksetut -_laivaäyrityiset_, joita kukin talollinen suoritti 1 äyrityisen, -näyttävät olleen tämän kuljetusveron lunastusta.[586] - -Varsinais-Suomen vanhimmissa tilikirjoissa kerrotaan, että Lapin -(Rauman) pitäjän neljännesmiehet verollisilta kootuilla varoilla -vuokrasivat aluksia, viedäkseen veroviljansa Turkuun.[587] - -Raaseporin läänin rahvaan velvollisuutena oli kuljettaa kuninkaan -viljaa ja veroja Tukholmaan; milloin sitä ei tarvittu, maksoi kukin -talollinen 1/2 äyriä laivarahoja.[588] - -Kyyditykset joutuivat jo varhain nimismiesten ja maanvoutien -valvottaviksi. Siitä niinkuin muustakin toimestaan maanvoudit keskiajan -yleiseen virkamiestapaan tekivät tulolähteen. Useissa Suomen seuduissa -maanvoudit uskonpuhdistusajan alussa kantoivat omaksi hyväkseen -kyyditysrahoja. - -Ahvenanmaalla vouti kantoi kyytirahoja pitäjittäin, useimmista -pitäjistä 16 mk (Ekkeröstä 11, Hammarlannista 10, Föglostä 8 ja -Kökarista 8 mk). Vero näyttää vanhastaan olleen järjestetty siten, että -jokainen kyytivelvollisuudesta vapautettu yksiö maksoi nimismiehelle 1 -mk ja nimismiehet sitten maksoivat voudille yllämainitut summat -"taksana".[589] - -Kyyditysrahoja kantoi maanvouti myöskin pohjoisessa V.-Suomessa: "Ne, -jotka ovat olleet vapaita kyydityksestä, ovat antaneet voudille 2 tai 3 -mk".[590] - -Hämeessä -- ainakin Saarioisten, Kalvohan ja Portaan pitäjissä -- -maanvouti 1550-luvulla tilapäisten saatavainsa joukossa kantoi -kyyditysrahoja, joista emme kumminkaan enempää tiedä.[591] - -Emme epäile lukea tähän rasitusluokkaan myöskin muutamissa Karjalan -seuduissa, Lappeen ja Taipaleen pitäjissä sekä koko Äyräpään -kihlakunnassa uuden ajan alussa maksettuja kyytirahoja. Niitä -maksettiin 6 penninkiä (1 killinki) täysiverolta eli 2 1/2 äyriä -nautakunnalta.[592] Karjalan kyytirahat eivät olleet voudin sivutuloja, -vaan kannettiin kruunulle. - - - - -IX. OIKEUSLAITOKSIA. - - - -1. TUOMARIT. - - -Alimman tuomarin ruotsinkielisenä virkanimenä Suomessa käytettiin -keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa yleisesti nimitystä -häradshöfding. Omituista kyllä ei tällä nimityksellä näytä olevan -suomenkielessä vanhaa, vakaantunutta vastinetta. Herra Martin -1500-luvun puolivälissä laaditussa maanlain suomennoksessa käytettyjä -nimityksiä "kihlakunnan päämies" ja "kihlakunnan mies" (harvemmin) ei -voitane sellaisena pitää. Sen sijaan on suomalaisessa kansankielessä -ammoisista ajoista käytetty nimitystä tuomari. Tämän nimityksen -juurtumiseen suomenkieleen on varmaan vaikuttanut se, että -aikaisemmalla keskiajalla oli Suomessa yleisesti käytännössä -ruotsinkielinen nimitys domare, joka vasta keskiajan myöhemmällä -aikakaudella vähitellen väistyi "häradshöfding" nimityksen tieltä. - -"Tuomari" nimityksen edustaman laitoksen juuria voimme Lounais-Suomessa -seurata 1300-luvun alkupuoliskolle saakka. - -Eräässä Turun maakuntakäräjillä 1353 laaditussa asiakirjassa mainitaan -jo edellisinä aikoina annettuja tuomarin tuomioita; erästä henkilöä -syytettiin siitä, että hän oli petollisesti kantanut maksettavaksi -joutuneita uhkasakkoja, nimittäin yhden markan tuomarin tuomiosta ja -kolme markkaa toisesta tuomiosta. Nähtävästi on tässä kohdassa puhe -kaksiasteisesta tuomiosta, jossa ensin "tuomari" pani 1 mk:n uhkasakon -ja sitten, kun se rikottiin, toinen korkeampi tuomari 3 mk:n uhkasakon, -kuten myöhemmin kihlakunnantuomarit. Näyttää siis siltä kuin esillä -olevassa asiakirjassa olisi kysymys vielä alemmasta tuomarista kuin -kihlakunnantuomarista, jostakin aivan paikallisesta kansantuomarista, -jolla on ollut virkanimenään "tuomari". Asiakirja koskenee Mynämäen -seutuja.[593] - -Tämä käsitys sopeutuu niihin muihin tietoihin, mitä on 1300-luvun -tuomareista. V. 1363 esiintyy Turun linnan voudin todistajana m.m. -eräs "Vilckin Domare", josta ei tiedetä muuta kuin nimi.[594] -Hiukan enemmän on tietoja kolmesta muusta pohjoisessa V.-Suomessa -toimineesta tuomarista. V. 1374 esiintyy "Otin domare" välimiehenä -maanluovutuksessa Taivassalossa.[595] Samana vuonna esiintyy -Taivassalossa vielä toinenkin välimies, Gudmar Gudmarsson, varmasti -sama mies, jota mainitaan kiinnemiehenä Otin tuomaria koskevassa -asiakirjassa ja nimellä "Gudhmar domare" todistajana eräässä saman -seudun asiakirjassa v:lta 1380.[596] V. 1375 tehdään Mynämäellä -maankauppa "Andris domaren" edessä.[597] Ja seur. vuonna esiintyy sama -mies samanlaisissa toimissa Maskussa.[598] - -Eteläisessä V.-Suomessa mainitsevat asiakirjat 1300-luvun lopulta -useampia tällaisia tuomareja. Vv. 1377-1380 mainitaan "Holmuider -domare" kolmasti maanluovutusasiain välimiehenä ja todistajana Piikkiön -käräjillä.[599] Maankaupan välimiehenä esiintyy v. 1378 "Michiael Rasi, -domarin" Kemiössä[600] ja seur. vuonna tavataan "Åke Sack, dommare" -pitäjänkäräjäin pitäjänä ja maankaupan välimiehenä niinikään -Kemiössä.[601] - -Kaikkien näiden kuuden tuomarin varsinaisena toimena niissä asioissa, -joita puheenaolevat asiakirjat koskevat, on maanluovutusten erotus- eli -välimiehen ("förskelaman") tehtävä; välimiehen latinankielinen nimitys -"prolocutor" kävi keskiajalla myöskin tuomarin virkanimestä. Tähän -nähden voi kysyä, eivätkö "prolocutoreina" ja välimiehinä vanhemmalla -keskiajalla mainitut henkilöt ole olleet samanlaisia "tuomareja" kuin -ne, joihin edellä olemme tutustuneet. Sellaisina mainitaan v. 1350 -Vehmaalla Nikolai Kiimakallio(?)[602] ja v. 1402 Mynämäellä eräs Olaff -Biörnsson.[603] Inkoossa v. 1452 esiintyy maakiinnemiesten joukossa -ensimäisenä "Matis domare" ikäänkuin hän olisi ollut toimituksen -johtaja.[604] - -Muinaisesta tuomarintoimesta lienee myöskin periytynyt "tuomari" sanan -käyttäminen sukunimenä. Halikossa mainitaan v. 1410 kiinnemiesten -joukossa "niclis domare", kaikesta päättäen tavallinen rahvaanmies eikä -mikään virkamies.[605] Tenholassa esiintyy w. 1395 ja 1399 kaksi -veljestä, joilla on sukunimenään "domare".[606] - -"Tuomari" nimen tapaamme vielä vanhoissa paikannimissäkin. Uuden ajan -alussa, osittain jo aikaisemmin, tavataan asiakirjoissa seuraavat tähän -kuuluvat paikannimet: - - Vehmaa: Domarla, kylä suomal. oik., - Taivassalo: Domaris, kylä ruotsal. oik.,[607] - Parainen: Domarby, kylä (6 taloa) Terffuebolissa, - Marttila: Domarla, kylä,[608] - Perniä: Domarby, kylä Hirvilahden bolissa, - Inkoo: Domarby, kylä Bakombergsbolissa, - Kirkkonummi: Domarkulla, kylä Gunnarskullabolissa, - Helsinki: Domarby, kylä.[609] - -Nämä paikannimet ovat ilmeisesti yleensä sangen vanhoja, varmaan -vanhempia kuin v. 1417, jolloin Helsingin Domarby nimeltä mainitaan. -Sen päätämme varsinkin siitä, että kaikki nämä paikannimet ovat kyläin -eivätkä yksityisten talojen nimiä; mahdollisesti on tuomarin talo ollut -koko kylän alkutila tai on tuomareita asunut kylässä hyvin kauan, niin -että tuomarin nimi vähitellen syrjäytti kylän alkuperäisen nimen. - -Kaikki nämä 1300-luvun tuomarimuistot tavataan maamme eteläisillä ja -lounaisilla rannikkoseuduilla. Nämä seudut olivat vielä 1300-luvulla -valtaavaksi osaksi ruotsalaisia. Useimmilla niistä tuomareista, joista -on tietoja, on selvästi ruotsalaiset nimet ja heidän toimensa koskevat -ruotsalaisia pitäjiä; suurin osa tuomari-aiheisista paikannimistäkin on -ruotsalaisten pitäjäin piirissä. 1300-luvun tuomari-laitoksen -varsinaisena pesäseutuna lienee niinmuodoin ollut Lounais- ja -Etelä-Suomen ruotsalainen asutusvyöhyke, eli n.s. ruotsalaisen oikeuden -alue. - -Näiltä ruotsalaisilta pesäseuduilta puheenaoleva laitos näyttää -levinneen läheisiin suomalaisiin seutuihin, joiden tuomarinimistöön -todennäköisesti kuuluvat "Nicolai Kumakallia" ja "Domarla" Vehmaalla, -"Andris domare" Mynämäellä ja Maskussa sekä "niclis domare" Halikossa. - -Koko tuo vanha tuomarilaitos tekee hyvin kansanomaisen ja -paikkakunnallisen vaikutuksen. - -Asiakirjat antavat sen käsityksen, etteivät nuo tuomarit ole kuuluneet -maan mahtavimpiin. Useimpien nimi on ilmoitettu vaatimattomasti vain -ristimä- ja virkanimellä. Kolmella heistä ("Otin tuomarilla", "Gudhmar -tuomarilla" ja Oiaff Björnssonilla) ei näytä olleen omaa sinettiä, -jolla olisivat sinetöineet asianomaisen asiakirjan, mistä päättäen he -ovat olleet talonpoikaisia miehiä. "Tuomari" sanasta johtuneet -talonpoikaiset sukunimet, tuomari-liitteiset paikannimet, jotka kaikki -ovat talonpoikaiskyläin, vaan eivät ylimyskartanoiden nimiä, puhuvat -alkuperäisen kansanomaisuuden ja talonpoikaisuuden puolesta. - -Toiselta puolen kuitenkin ovat useimmat 1300-luvulla mainituista -tuomareista sinetöineet asiakirjansa ja nähtävästi kuuluneet -alhaisempaan aateliin.[610] Mutta ei näistäkään yksikään ole kuulunut -maamme tunnettuihin ylimyssukuihin; he olivat kaiketi vain oman -paikkakunnan johtohenkilöitä. - -Mitä vihdoin näiden vanhain tuomarien virkapiiriin tulee, niin -lukuunottamatta Mynämäellä ja Maskussa toiminutta Antti tuomaria ei -kukaan heistä esiinny virassa silloista pitäjää laajemmalla alueella. -Varsinainen kihlakuntalaitos ei vielä 1300-luvun alkupuolella, jolloin -tuomareja jo esiintyy, ollut olemassa. Erittäin huomattava on, että Åke -Säck eli Sæk nimittää v:n 1379 asiakirjassa itse itseään "Kemiön -kirkkokunnan tuomariksi" ja toimii yksinään, ilman muitten -tuomiovaltaisten läsnäoloa, pitäjänkäräjäin tuomarina. Kun pitäjä -meidän maassamme kaikesta päättäen on alkuperäinen oikeus- ja -hallintopiiri, on erityisten tuomarien esiintyminen näissä piireissä -odotettavaakin. Yllämainitut tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, sen -tapaisia, joita Ahvenanmaalla oli vielä 1600-luvun alkupuolella.[611] - -Meidän aikamme talonpoikaisilla "herrastuomareilla" on ollut todelliset -alku-isänsä näissä 1300-luvun pitäjäntuomareissa, vaikkapa nimen olisi -antanutkin Maunu Eerikinpojan maanlain "häradsdomare". - - - -2. PITÄJÄNKÄRÄJÄT. - - -Edellisessä lausuttu käsitys, että lounaisen Suomen vanhat paikalliset -tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, saa vahvistuksen niistä -tiedoista, joiden mukaan samoilla alueilla samoina aikoina on ollut -olemassa pitäjänkäräjät. - -Pitäjä on ollut Suomen perustava, historiallinen oikeuspiiri ja -pitäjänkäräjät kaikkien käräjäin yhteinen muoto. "Laamanninkäräjät" ja -"kihlakunnankäräjät" keskiajalla olivat säännöllisesti myöskin -pitäjänkäräjiä. Mutta keskiajan kuluessa pitäjänkäräjälaitoksessa -tapahtui kehitystä. Kun myöhemmällä keskiajalla pitäjänkäräjät jo -yleensä olivat laamannien ja kihlakunnantuomarien johtamia valtion -käräjiä, niin ne aikaisemmalla keskiajalla vielä olivat paikallisten -tuomarien johtamia paikalliskäräjiä; kun myöhemmän keskiajan käräjät -pidettiin valtion muodostamissa hallintopitäjissä, niin varhaisemmalla -keskiajalla käräjät pidettiin vanhoissa emäpitäjissä. - -Käräjäpiirinä eli käräjäkuntana (tinglag) vanhempana keskiaikana -esiintyy kirkkokunta (Kemiö),[612] laivakunta (Taivassalo, -Santamala),[613] pitäjäyhdistelmä (Santamala, Masku ja Nousiainen; -Säkylä, Köyliö ja Yläne)[614] sekä pitäjä (Kaarina, Piikkiö).[615] -Mutta kaikki nämä käräjät olivat pitäjänkäräjiä. Useimpia niitä -kutsuttiinkin pitäjänkäräjiksi, niinkuin viitteistä näkyy. Niin -Kemiössä, Santamalassa, Säkylässä, Piikkiössä. Lisäesimerkkinä -mainittakoon, että Santamalassa v. 1380 pidettyjä talvikäräjiä -kutsuttiin milloin laivakuntakäräjiksi milloin pitäjänkäräjiksi.[616] -Todella kaikki nuo erinimiset käräjäpiirit vastaavatkin vanhoja pitäjiä -tai yhteenkuuluvia pitäjäalueita.[617] Pitäjä on siis 1300-luvulla -yleisesti käytetty käräjäkunta. - -Mutta tämä oikeuspitäjä ei luultavastikaan ole ollut sama kuin myöhempi -hallintopitäjä, vaan kirkkopitäjä. 1300- ja 1400-luvuilla kirkkopitäjä -hyvin yleisesti esiintyy maallisena pitäjänä, oikeuspiirinä, -oikeuspitäjänä. - -Huomautettakoon tässä vieläkin, että Kemiön tuomaria v. 1379 kutsuttiin -"Kemiön kirkkokunnan" tuomariksi.[618] Suomen mantereella oli niinkuin -Ahvenanmaallakin keskiaikana tapana pitää käräjiä ja suorittaa -oikeustoimituksia kirkoilla. Niinpä v. 1439 tapahtuivat -maanluovutusmenot "Räntamäen kirkkotarhassa"[619] ja v. 1442 -suoritettiin maanluovutus "pitäjänkokouksessa Räntamäen kirkolla".[620] -"Pitäjäntuvat", joita jo varhain näyttää olleen usean kirkon lähellä ja -jotka varmaan olivat kirkollisen pitäjän ylläpidettäviä, olivat usein -maallisinakin käräjäpaikkoina: v. 1418 pidettiin Vehmaan suomalaisen -oikeuden kihlakunnankäräjät "kirkolla pitäjäntuvassa",[621] v. 1455 -olivat käräjät Kokemäellä "pitäjäntuvassa"[622] ja v. 1505 pidettiin -Vesilahdella käräjiä "kirkontuvassa".[623] Parissa keskiajan -asiakirjassa kerrotaan maanluovutusten laillistuttamisesta itse -kirkonkokouksessa: v. 1419 "kirkonkokouksessa Ulvilassa"[624] ja v. -1436 "kirkonkokouksessa ja pitäjänkokouksessa" Halikossa.[625] -Toisinaan kutsutaan pitäjän oikeustilaisuutta eli pitäjänkäräjiä -"pitäjänkokoukseksi" (sockenstämma); niin Lohjalla v. 1382, jolloin -laamanni oli läsnä,[626] Kemiössä v. 1406,[627] Räntämäellä v. -1468.[628] - -Näissä asiakirjoissa ei voi havaita mitään erotusta maallisen -oikeuspitäjän ja kirkollisen pitäjän välillä. Ei niissä myöskään näe -erotusta pitäjänkokouksen ja pitäjänkäräjäin välillä. Herra Martin -maanlain suomennoksessa mainitaan samanlaisten oikeusasiain -käsittelemistä "pitäiänn cokoudhes" ja "pitäiänn käräiäs".[629] - -Kirkkopitäjän käyttöä oikeuspitäjänä keskiajalla täytyy pitää varmana. -Tähänkin laitokseen nähden olot Suomen lounaisosissa olivat Ahvenanmaan -olojen kaltaiset. - -Kirkkopitäjäin pitäjänkäräjillä vanhemmalla keskiajalla esiintyvät -toimivina kaikki tuomitsijat, linnanvoudista ja laamannista alaspäin. -Näyttää siltä, ettei varhaisemmalla keskiajalla -- alkuperäisten -pitäjäalueitten menetettyä merkityksensä -- ollut muita paikallisia -oikeuspiirejä kuin kirkkopitäjät ja niiden kansalliset alueet. -Myöhemmällä keskiajalla valtion käräjillä jo oli kirkkopitäjistä -eroavat oikeusalueensa (hallintopitäjät), joissa vanhain -pitäjäinkäräjäin sijasta pidettiin "laamanninkäräjiä" ja -"kihlakunnankäräjiä". Mutta sen ohella, kuten lukuisat esimerkit -ovat osoittaneet, jatkettiin kirkkopitäjäin pitäjänkäräjiä -pitäjänkokouksina, joissa edelleenkin eräänlaisia paikallisia -oikeusasioita käsiteltiin. - - - -3. MAAKUNNANTUOMARIT JA KIHLAKUNNANTUOMARIT. - - -Jo 14. vuosisadan alussa Suomessa oli pitäjää suurempia oikeusalueita. -Niitä olivat silloiset maakunnat, jotka pitivät yhteisiä maankäräjiä ja -käyttivät yhteisiä todistusvoimaisia maakunnan sinettejä.[630] - -Olemme nähneet, että Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen suomalaisella ja -ruotsalaisella alueella sekä Uudellamaalla jo varhain oli omat -tuomarinsa (maantuomarit, laamannit). Tämä seikka herättää kysymyksen, -eikö muissakin maakunnissa ole ollut asia sellainen. - -Asiakirjat tähän kysymykseen vastaavat myöntävästi. 1300-luvun -loppupuolella tavataan täällä tavallisesti tuomareiksi nimitettyjä -virkamiehiä, joiden virkapiirinä olivat kokonaiset maakunnat. Tällaisia -maakunnantuomareita mainitaan vuosisadan viimeisellä neljänneksellä -Hämeessä useita.[631] Satakunnan tuomaria mainitaan v. 1392[632] ja -läntisen Uudenmaan tuomaria v. 1395;[633] aikaisemmin oli Ala-Satakunta -kuulunut suomal. oikeuden laamannin ja läntinen Uusimaa ruotsal. -oikeuden laamannin alueeseen.[634] - -Että nämä maakunnantuomant ovat vastanneet myöhempiä -kihlakunnantuomareja ja olleet heidän edelläkävijöitään, näkyy muun -lisäksi siitä, että Hämeen tuomarin sakotusmääräksi useammassa -asiakirjassa ilmoitetaan 3 mk.[635] - -Ei tunneta lähemmin maakunnantuomarilaitoksen syntymisaikaa. Ilmeistä -on vain, että se kuuluu vanhempaan keskiaikaan. Nimistään päättäen -maakunnantuomarit ovat olleet kotimaisia paikkakunnallisia -rälssimiehiä, joita tavataan Ahvenanmaan maantuomareina ja suomal. ja -ruotsal. oikeuden laamanneina; varmaan nämä virat kaikki ovat -juureltaan olleet samanlaisia paikallisia laitoksia. - -Maakunnantuomarit Suomen mantereella katosivat pian varsinaisten -kihlakunnantuomarien tieltä, joiden lopullisina virka-alueina -1400-luvun alkupuolella esiintyivät kihlakunnat. Vv. 1390, 1417, 1423 -muudan "kihlak. tuomari" Suni Suninpoika toimi Taivassalossa ja -Vehmaalla, siis varmaankin Vehmaan kihlakunnassa.[636] V. 1407 -mainitaan kihlak. tuomaria Pohjois-Suomessa,[637] ja lähivuosina Etelä- -Suomessa ja Itä-Uudellamaalla. - -Kihlak. tuomarien toimissa ja oloissa keskiajan lopulla ja vielä uuden -ajan alussa havaitaan muutamia merkittäviä piirteitä, jotka kuuluvat -paljon aikaisempaan paikalliseen oikeus- ja itsehallintoelämään. - -Kihlak. tuomari ei ollut ainoastaan oikeudellinen virkamies. On jo -ennen mainittu, että tuomarit ovat olleet teitten ja siltain valvojia -ja että oli olemassa erityinen tie- ja siltavero, jota tuomari käytti. - -Kun 1550-luvulla Lapveden talonpojat syyttivät kihlak. tuomaria siitä, -että hän piti hallussaan pitäjän yhteisiä saaria, niin syytetty myönsi -omaavansa yhden yhteissaaren, koska kihlak. tuomarit kaikkialla -Suomessa käyttävät yhteisiä saaria.[638] Sama käsitys tuomarin -oikeudesta ilmenee eräästä toisestakin asiakirjasta, jossa kerrotaan -Porvoon tuomarin pyytäneen saada käytettäväkseen Haksalon saaren, -"koska hän oli kihlak. tuomari".[639] Näistä merkeistä voinemme -päättää, että kihlak. tuomareja Suomessa on muinoin pidetty kihlak. -ulkomaitten ja yhteisen omaisuuden hoitajina, ja että osittain vielä -uuden ajan alussa sillä perusteella ovat pitäneet ulkosaaria -hallussaan. - -Vielä uuden ajan alussa määrättiin kihlak. tuomareja useissa -Suomen seuduissa laamannien mukana ottamaan osaa verotuksen -panoon.[640] Samoin v. 1504 vedottiin Satakunnan ja Hämeen kihlak. -tuomarien myötävaikutukseen silloisen apuveron kokoamisessa.[641] -Savossa v. 1541 veronpano toimitettiin kihlak. tuomarin -läsnäollessa.[642] - -Kihlak. tuomarien tehtävät talvikäräjillä näyttävät myöskin olleen -hallinnollista laatua, sillä tuomarina talvikäräjillä ei ollut kihlak. -tuomari, vaan laamanni; mahdollisesti oli kihlak. tuomari -talvikäräjillä läsnä virkapiirinsä edustajana. - -Kihlak. tuomarin palkkaus oli uuden ajan alussa vielä osittain hyvin -vanhalla kannalla. - -Ruotsissa oli Kalmarin resessin mukaan v:lta 1483 maksettava -manttaalittain (miesluvuttain) erityinen kihlak. tuomarin palkka, jota -siellä uuden ajan alussa paikoin suoritettiin 1/2 markkaa kahden -syöttöhevosen edestä. Samanlainen vero tavataan Ahvenanmaalla, jossa -v:n 1556 aikoina kultakin talolta (mantal) maksettiin 1/2 mk kihlak. -tuomarin rahoja.[643] Samantapaista veroa maksettiin myös -V.-Suomessa.[644] - -Vanhempina aikoina näyttää kuitenkin kihlak. tuomarin pääpalkkana -olleen osa käräjäkestitystä, etupäässä viljaa. - -Ahvenanmaalla kantoi v. 1543 vouti maakunnan 17 nimismieheltä kultakin -pannin ohria, "jotka ennen tavallisesti olivat kihlak. tuomarin ohria -tai kutsuttiin tuomarin ohriksi".[645] Tämä on kaiketi ymmärrettävä -siten, että aikaisemmin kihlak. tuomari ja vielä aikaisemmin -tuomari (maantuomari) oli saanut osansa nimismiesverosta s.o. -käräjäkestityksestä, mutta että tämä vero v. 1543 meni linnanvoudille. - -V.-Suomessa näyttää v:n 1537 aikoina klk:ntuomarille kuuluneen 2 -yökunnan kestitys kunkin nimismiehen luona kolmilla käräjillä, s.o. -talvi,- kevät- ja kesäkäräjillä.[646] Lapin pitäjässä v. 1556 -tuomarille maksettu kappa rukiita tai ohria (talolta) luultavasti -kuului tähän veroon.[647] - -Raaseporin läänin tuomarinverosta ei meillä ole lähempiä tietoja, mutta -eräistä asiakirjain lauseista, joiden mukaan tuomari tässä läänissä -nautti muonitusta (fodring) ja talonpoikain oli maksettava 4 -käräjäkinkeriä vuodessa, voipi päättää, että tuomarilla täälläkin oli -säännölliset vuositulonsa käräjäkestityksestä.[648] - -Niistä "härkäkauroista", joita Satakunnan nimismiesten oli verostaan -suoritettava kruunulle, sai klk:n tuomari 1 punnan kustakin pitäjästä, -minkä lisäksi hänelle tuli joka kolmas käräjälampaanlapa ja - -siika.[649] Tämä oli ilmeisesti osa käräjäkestityksestä. - -Hämeessä kihlak. tuomari nautti samanlaista palkkaa kuin -Satakunnassa.[650] - -Karjalassa kihlak. tuomarit saivat nimismiesverosta kaikkia tämän veron -esineitä määrätyn osan, joka oli puolta pienempi kuin laamannin -osa.[651] Tämä vero oli suoritettava nähtävästi joka kerta kuin tuomari -kävi käräjillä nimismiestaloissa, mikä tapahtui neljästi vuodessa. -Tapana oli, että tuomarin miehet ja useimmiten myös itse tuomari -kävivät paikalla nauttimassa veronsa.[652] - -Yhtä alkuperäistä palkkaustapaa käytettiin Savossa, jossa oli määrätty, -että tuomari sai olla kunkin nimismiehen luona 4 hevosella kolme -yökuntaa; ellei hän saapunut, sai hän sen sijaan nimismieheltä 1 punnan -ohria tai 2 puntaa kauroja.[653] - -Hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla kihlak. tuomareilla uuden ajan -alussa oli tuloja myöskin neljänneskunnilta. - -Hämeen ruokaruotsia koskevassa tunnetussa asiakirjassa v:lta 1530 -kerrotaan, että linnanhuovit käyvät maanvoudin johdolla ympäri -kihlakunnassa kesäkäräjäin jälkeen perimässä sakkoja maaten 1 yön -kunkin nimismiehen luona, "ja tuomarin miehet käyvät kestityksellä -(gesta) saman ruokaruotsin mukana".[654] Tässä asiakirjassa ei mainita, -kävivätkö tuomarin miehet sillä ruokaruotsi-kestityksellä, joka -tapahtui talvi- ja syyskäräjäin jälkeen myöskin neljännysmiesten luona, -mutta luultavaa se on. V. 1530 peruutettiin kruunun omalle väelle se -Hämeen ruokaruotsi, "joka oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[655] - -Karjalassa kihlak. tuomarit kävivät käräjillä ja kestityksillä myöskin -neljänneskunnissa. Näitä kestityksiä oli vuodessa neljät, nim. syys-, -kevät-, "margeld-" ja kesäkestitykset, ja sai tuomari silloin kultakin -nautakunnalta kestityksen, joka jotensakin tarkoin vastasi -yllämainittua nimismiestalossa nautittua kestitystä.[656] Näyttää -siltä, että tuomari kullakin käynnillään neljänneskunnassa nautti vain -yhden nautakunnan kestityksen, jonka nautakunnat suorittivat vuoronsa -jälkeen. Ehkäpä nautittiin palkka nimismiestaloissakin saman -käytännöllisen järjestelmän mukaan. - -Savossa oli kihlak. tuomari saapa kultakin neljännysmieheltä 1 punnan -ohria ja toisen neljän hevosen kestitystä varten kolmena yökuntana, 2 -leiv. haukia ja 1 revonnahkan. Kymmenysmiehen oli maksettava tuomarille -1 leiv. haukia.[657] - -Luultavasti Karjalan ja Savon tuomarien neljänneskuntakestitykset ovat -ruokaruotsia. Ikivanha ruokaruotsivero ei kuitenkaan liene alkuaan -kuulunut oikeuslaitokseen; tuomarit näyttävät joutuneen sen -nauttimiseen vasta myöhemmällä keskiajalla, jolloin kihlak. tuomari oli -kruununvirkamies ja piti kruunun tarpeiksi miehiä, jotka kruunun omain -miesten kanssa kiersivät ruokaruotsilla. - -Alkuperäiseltä paikalliselta verolta sitävastoin näyttää Satakunnan ja -Hämeen neljänneskuntain (kolmanneskuntain) uuden ajan alussa kihlak. -tuomareille maksama tie- ja siltavero. - -Ala-Satakunnassa nautti kihlak. tuomari kolmanneskuntain suorittamasta -laamannin kinkeristä "siltaohria" yhden kolmanneskunnan osan. -Ylä-Satakunnassa vastaava verokunta maksoi kihlak. tuomarille punnan -ohria, minkä lisäksi tuomari sai Suomen haukia 17 puntaa nähtävästi -sellaisista seuduista, joista ei ohria maksettu. Kun täten sekä -Ala- että Ylä-Satakunnassa maksettiin punta ohria verokunnalta, niin -ilmeisesti nämä verot olivat samoja. - -V:n 1531 ilmoituksen mukaan Hämeen tuomarit saivat maakunnasta -erityisen veron, johon kuului viljaa, humaloita, hamppuja ja -haukia.[658] - -Tämän veron pääosana esiintyvät erät, ohrat ja humalat ovat tietenkin -niitä tie- ja siltaohria ja -humaloita, joita mainitaan Hämeen -vanhimmissa maakirjoissa ja joita paikoin lunastettiin hauilla. Tie- ja -siltaveron ja kihlak. tuomariveron samuus havaitaan toisistakin -seikoista. Tie- ja siltaveron ohraerä on perusteeseensa ja määräänsä -nähden sama sekä Hämeessä että Satakunnassa: kummassakin 1 punta -neljäskunnalta. Mutta tämä vero meni Ylä-Satakunnassa kokonaan ja -Ala-Satakunnassa osittain kihlak. tuomarille. Hämeessä kihlak. tuomari -näkyy saaneen tämän saman veron vielä täydellisempänä kuin -Satakunnassa. - -Huomattakoon vielä muudan yhtäläisyys. Köyliössä Satakunnassa -maksettiin "siltaohrain" sijasta sopimusvero, johon kuului 1 leiv. -pellavia ja 2 leiv. hamppua. Hämeessä esiintyy v. 1532 tuomarinverossa, -joka alkuaan on ollut tie- ja siltavero, 1 leiv. hamppua.[659] - -Tämä kaikki tekee hyvin todennäköiseksi, että Satakunnan ja Hämeen -tuomareilla on ollut tekemistä teitten ja siltain hallinnon kanssa ja -että sitä varten on maksettu erityistä tie- ja siltaveroa. - -Pari omituista kihlak.tuomarinveroa tavataan Pohjanmaalla. -Mustasaarella maksettiin tuomarille _vasikannahka_ kultakin talolta -(mantal);[660] tällainen vero oli nähtävästi peräisin niiltä ajoilta, -jolloin tärkeimmät asiakirjat kirjoitettiin pergamentille, ja on -verrattava Vermlannin asukkaitten Skaran piispalle maksettavaan -vasikannahkaveroon.[661] - -Iin Maksniemen, Simonniemen ja Simon kylät maksoivat tuomarille -yhteensä 10 leiv. _merisakkohaukia_.[662] - - - -4. KARJALAISTEN OIKEUSLAITOKSET. - - -Suomen keskiaikaisia oikeuslaitoksia tarkastaessa tulee selvään -huomanneeksi, kuinka hitaasti ruotsalainen oikeusjärjestelmä on edennyt -ja juurtunut. Kun Ahvenanmaalla on jälkiä ikivanhasta gotlantilaisesta -oikeuslaitoksesta, kun Suomen lounaisilla rannikkoseuduilla asuvilla -heimoilla jo varhaisella keskiajalla oli pitäjänkäräjänsä, -pitäjäntuomarinsa ja kansalliset laamanninsa, ovat Hämeen ensimäisiä -ruotsintapaisia tuomareja vasta 1300-lopulla esiintyvät -maakunnantuomarit, ja karjalaisilla alueilla näyttää ruotsalainen -oikeuslaitos läpi koko keskiajan pysyneen tuntemattomana.[663] - -Tämä ei kumminkaan voi merkitä sitä, että noilla kaukaisemmilla -suomalaisilla alueilla olisi läpi koko keskiajan eletty ilman -järjestettyä oikeutta. Lakia ja oikeutta on sielläkin epäilemättä -ollut, vaikka sitä on käytetty toisella tavoin kuin lännessä. - -Laajoilla suomalaisilla aloilla näkyy suntio sana alkuaan merkinneen -suuremman piirin vanhinta eli tuomaria.[664] Myöskin kupias sana, joka -virolaisilla alueilla on merkinnyt verosta vapautettua talonpoikaista -päällysmiestä[665] eli työvoutia, tavataan Suomessa jo keskiajalta -lähtien suku- ja paikannimien aineksena, joten mahdollista on, että -täällä on ollut kupiaisiksikin kutsuttuja kansanvirkamiehiä.[666] - -Hämeen ja Savon muinaisista kansantuomareista on pari -asiakirjallistakin tietoa. Eräässä Hämeen laamannin tuomiossa -keskiajalta (mahdoll. v. 1381) mainitaan Mäskälän ja Janakkalan -käräjillä läsnä ollutta "sikäläistä" tuomaria, mistä päättäen -Mäskälällä (Vanajalla) ja Janakkalalla olisi ollut pitäjäntuomari.[667] - -V. 1422 taas mainitaan "Pietari Utriaista, Juvan kappelin tuomaria", -siis talonpoikaista pitäjäntuomaria Savossa.[668] Tämä tiedonanto -varmentaa kansanomaisen oikeuslaitoksen olemisen keskiajan Savossa, -mutta savolaisen oikeuslaitoksen laatua ei siitä voi päättää. - -Sakkotulot ovat läpi keskiajan olleet kaikkialla niin tärkeitä -tulolähteitä kruunulle, että sakkojen tuomitsemisesta ja perimisestä -karjalaisillakin alueilla varmaan on huolta pidetty valloituksen ensi -ajoista saakka. Tätä puolta oikeudenhoidosta eivät alkuiset perhe- ja -heimokuntaiset laitokset varmaankaan voineet täyttää. Senvuoksi -oikeuslaitos Hämeessä ja varsinkin Karjalassa ja Savossa sai -keskusvaltaisemman luonteen kuin lounaisessa Suomessa. Lännessä -paikalliset oikeuslaitokset paikallisine virkamiehineen kykenivät ja -sopivat käyttämään kruununkin oikeutta. Idempänä paikallinen -oikeuselämä pysyi heimokuntaisissa kätköissään ja voudin täytyi -alavoutiensa avulla itse pitää huolta kaikesta valtion oikeustoimesta -ja hallinnosta. Karjalan ja Savon kihlak. tuomarit esiintyvät vasta -myöhään ja ovat muukalaisia vieraan rahvaan keskuudessa. - -Myöhemmän keskiajan käräjälaitos oli ulkopiirteiltään samanlainen -kaikkialla maassamme. Sen päätunnnuksena olivat jokavuotiset talvi- eli -laamanninkäräjät sekä niitä täydentävät kesäkäräjät, jonka lisäksi -kihlak. tuomarien johdolla pidettiin paikallisia käräjiä parit -vuodessa. Mutta yksityiskohdissa oli melkoinen ero lounaisten ja -itäisten alueitten käräjäin välillä. Lounaassakin olivat linnanvoudin -ja laamannin johtamat talvi- (ja kesä)käräjät keskuskäräjiä, joihin -liittyi tärkeitä veronkantoja. Mutta vuoden muut käräjät olivat -paikallisen kihlak. tuomarin johtamat, niinkuin näyttää pääasiallisesti -oikeusasioita varten. - -Toisin hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla. Siellä ei -käräjälaitoksella ollut perusteena vanhempia paikallisia -ruotsalaisperäisiä oikeustapoja, vaan koko käräjätoimi kehittyi -erottamattomassa yhteydessä verotoimen kanssa, niin että -kaikki veronkantotilaisuudet olivat käräjiä, kaikki käräjät -veronkantotilaisuuksia. Karjalan käräjiä pidettiin alusta alkaen -verottajan muodostamissa veropitäjissä ja niiden neljänneksissä, ja -luultavasti oli Hämeessäkin asianlaita ollut sama (neljänneskuntain -ruokaruotsi).[669] - -Sillä tavoin saattoivat suomalaisten alueitten heimokuntaiset olot -oikeuselämän alalla edelleenkin jatkua Ruotsin lain ja oikeuden -vallitessakin. - - - - -X. KINKERIT. - - - -1. KINKEREJÄ MUISSA MAISSA. - - -Maanviljelijäin ja muiden alkutuottajain veroksi suorittamilla -kulutustavaroilla, etupäässä ravintoon ja muonitukseen verojen -kuuluvilla, oli mitä tärkein tehtävä keskiajan luonnonperäisessä -talouselämässä, niin kuninkaan hovissa kuin yksityisen mahtimiehen -kartanossa. Tällaisia veroja, joita vanhalla kotimaisella yleisnimellä -kutsumme kinkereiksi, tavataan kaikissa keskiajan Europan maissa. - -Samasta yleispätevästä syystä kinkerien historia kaikkialla on -samantapainen. Kansain heimokunnallisella asteella ne syntyivät -tilapäisinä ruoka- tai kestityslahjoina, mutta pian ne muuttuivat -määrättyinä juhlina tai merkkiaikoina uudistuviksi säännöllisiksi -"lahjaveroiksi" (lat. dona, Skandinaviassa giöf, skattgiafir). Hämärän -alkuperänsä vuoksi tämäntapaisia veroja myöhemmin yleisesti kutsuttiin -"vanhaksi tavaksi" (saks. Herkommen, engl. Customary Rents). Hiukan -kehittyneemmissä oloissa havaitaan jo kahteen pääryhmään lajittuneita -kinkereitä: toiset olivat matkaveroja eli "kestityksiä" (yökuntia), -joilla kulkevia kuninkaita, heidän väkeään ja muita viranomaisia -ravittiin ja ylläpidettiin, toiset olivat muonituksia, joita -veronalaiset toivat verottajain linnoihin ja kartanoihin siellä -käytettäviksi. Lukemattomat ovat tällaisten verojen muodot ja nimet, -mutta niiden päämuodot ovat kaikkialla yksinkertaiset, keskiajan -luonnontaloudellisia oloja vastaavat. Se oli suosittu muoto uusiakin -tai tilapäisiä veroja otettaessa. Vihdoin enemmän kehittyneellä -keskiajalla, valtio- ja talouselämän korkeammalle päästessä, koko -kinkerilaitos alkoi hajota, joko siten että ne maaolojen muuttuessa -hävisivät tai rahatalouden levitessä lunastettiin rahaverolla. - -Tämäntapaisia veroja on muinoin käytetty frankkilaisessa -valtakunnassa, jossa myöskin laajassa mitassa esiintyi -roomalaisperäisiä lähettiläs- ja virkamieskestityksiä, vanhassa Saksan -valtakunnassa, anglosaksilaisessa Englannissa, Ranskassa ja -Italiassa.[670] - -Mitä erikseen Englantiin tulee, niin näkyy anglosaksilaisilla -kuninkailla olleen oikeus jokavuotisiin kestityksiin maakunnissa, -mikä kestitys muuttui pysyväksi veroksi. Myöskin ylimyksillä ja -kuninkaan virkamiehillä oli varhaisena anglosaksilaisena aikana -kestitysoikeuksia. Yksityisoikeudellisellakin alalla oli tällainen -kinkerijärjestelmä tavallinen siitä päättäen että "Domesday Book'issa" -tavataan lukuisia yökunta-veroja. Muonitusverokin oli jo -anglosaksilaisena aikana käytännössä "farmin" nimellisenä; farm (feorm, -lat. firmæ) oli se elintarvemäärä, mikä tarvittiin veronsaajan talouden -ylläpitämiseksi määrättynä aikana, yhtenä yökuntana tai viikkona tai 14 -yönä. Peräisin tämä verotapa Englannissa oli niiltä ajoin, jolloin -saksilainen tai keltiläinen päällikkö kokosi ja kulutti tulonsa -kiertäen paikasta toiseen nauttien kussakin paikassa määrätyn ajan -majoitusta ja ylläpitoa.[671] - -Vielä myöhään keskiaikaan tämäntapaiset verot -- varsinkin farmin -luontoiset -- olivat yleisesti käytännössä Englannin kartano- ja -luostarialueilla, vieläpä kuninkaankin taloudessa. Niihin kuuluivat -esim. jouluksi maksettavat kanat, pääsiäislampaat, -karitsat ja -munat, -paaston ajan kalat, Martinpäivän vilja. Pohjoisessa Englannissa -tapaamme pohjoismaalaiselle tutunomaisia veroja, sellaisia kuin "seat -malt", "scate haver", "reek hens" ("savulta" maksettavat, kanat) -vieläpä suomalaiselle tutun "mitta" nimisen viljaveron[672] -- tässä -ollaankin keskiajan kansainvälisellä alalla. - -Kiertokauden kuninkaankinkeristä Skandinavian maissa Lehmann antaa -seuraavan eloisan kuvauksen: - -"Pikkukuninkuuden" ajoista asti pohjoisgermanilaisella kuninkaalla on -ollut oikeus kestitykseen matkoillansa. Aluksi tuskin kenestäkään -muusta suurtilallisesta poiketen, ilman pysyviä linnoja, ilman pysyvää -hovinpitoa, ilman kuninkaallisen virkamiehistön monihaaraista laitosta, -suorittaa hän hallitusoikeuksiansa personallisesti matkustamalla -maakunnissaan. Niin suuresti esiintyy tämä matkaaminen hänen -hallitusvelvollisuuksiensa pääosana rauhan aikana, että yfirferth ja -yfirsókn sanat ovat hallituksen nimityksinä. Matkustukset ovat -tervetulleita alamaisille. Matkoilla kuningas valvoo voutejansa, -ratkaisee, myöhemmin tuomitsee riitoja, neuvottelee talonpoikain kanssa -heidän käräjillään, suorittaa arvattavasti uhreja (blót veizla) -pakanuuden aikana, tekee alotteita uudistuksiin. Vastavuoroon häntä -kestitsevät talonpojat, joiden alueella hän seurueineen oleskelee. - -Kestitysvelvollisuus on yleinen alamaisvelvollisuus, jota luultavasti -lajiteltiin maatilain suuruuden mukaan. -- - -Kestityksen laatu, aika ja määrä olivat sen ohessa vanhemman -kansanoikeuden mukaan tarkoin määrätyt. Kaikista kolmesta Skandinavian -valtakunnasta on meillä todistuksia, että kuningas kävi kestityksellä -joka kolmas vuosi. Norjasta tiedämme, kuinka suuri hänen -seurueensa sai olla. Kaikkialla oli kestitys alkuperäisesti puhdas -luontaissuoritus. -- - -Kestityksen edellytyksenä oli kaikkialla alkuperäisesti, että kuningas -saapui personallisesti. Juuri sen vuoksi, että se oli korvaus -hallitusvallan käyttämisestä, ei edusmiestä suvaittu.[673] - -Lehmannin mukaan kuninkaankestitys kaikissa kolmessa Skandinavian -maassa on ollut samantapainen kuin kristillisen ajan piispain -kirkonvihkimyskestitykset. - -Mitä erityisesti Ruotsiin tulee, on kuninkaalle suoritettava kinkeri -(gingerd, gengärd) siellä ikivanhaa juurta. Maakuntalakien aikaan -kinkereillä tarkoitettiin "elintarpeiden kokoamista kuninkaan -nimismiehelle ja hänen tämän kokoamisen yhteydessä pitämiä -kestejä".[674] - -Tarkemmin katsoen Ruotsin kuninkaankinkerissä on havaittavissa vanhempi -ja myöhempi muoto. Alkuaan kinkeriä suoritettiin määrätyssä tapauksessa -kuninkaan läsnäollessa paikkakunnalla. Se oli siis kuninkaan -omakohtaisesti käytettävä kestitys (gästning). Uplannin laissa on -nimenomaan säädetty, että herrain, läänitysmiesten ja laamannien on -itse huolehdittava elannostaan, milloin pitävät käräjiä. Ainoastaan -Helsinglannin lain alueella oli kuninkaan sijasta kulkeva "konungsari" -oikeutettu saamaan kestitystä (gengiard, veizla). Lisäksi on -huomattava, että alkuperäinen Ruotsin kuninkaan kestitys sisälsi vain -elatuksen, vaan ei majoitusta, sillä kuningas seuroineen piti majaa -omissa kartanoissaan virkamiestensä luona, niinkuin jo Ynglinga-sadussa -kerrotaan. - -Myöhemmässä muodossa kinkeri sitävastoin jo oli pysyvä vuotuinen vero. -Sellainen todennäköisesti on ollut Uplannin kinkeri, laissa mainittu -karja- ja ruokavero, jota häradin tuli suorittaa 4 nautaa, kunkin -kuuden talonpojan yhteisesti lammas sekä jokaisen talonpojan 4 parmasta -heiniä sekä kanan; samaan ryhmään kuului myös viljavero (spanne mali, -1 panni ohria ja 1 panni maltaita).[675] - -Kehittyneessä muodossa kuninkaankinkeri esiintyy nuor. Länsigöötanmaan -laissa, minkä mukaan tämä vero oli määräaikana määrätylle virkamiehelle -maksettava. Lakiin kuuluvassa liitteessä, joka on kirjoitettu muistoon -vasta 1400-luvulla, mutta todennäköisesti sisältää itse lain aikaisia -säännöksiä, annetaan hyvinkin tarkkoja tietoja laillisesta kinkeristä -(laghagingærdh); m.m. oli sen kantamista varten asetettu erityinen -virkamies, nimismies (næmdarmathr), jonka piirinä oli "skire". Kun -vuotuinen lakimääräinen kinkeri täten näyttää Ruotsissa aikaisemmin -kehittyneen Länsigöötanmaalla, on todennäköistä, että se verotustapa on -saatu läheisiltä tanskalaisilta alueilta, missä se lienee kehittynyt -aikaisemmin kuin muissa Skandinavian maissa.[676] - -Vähitellen Ruotsissa ruvettiin ottamaan kinkeriveroja muitakin tarpeita -varten. Etenkin näyttävät käräjäkestitykset jo vanhemmalla keskiajalla -olleen tavallisia. 14. vuosisadalla tuli ylimääräisten kinkeriverojen -(gärder, pålägg, impositiones) ottaminen tuiki tavalliseksi. - -Kinkeriverot ja niiden tapaiset tilapäiset apuverot olivat vanhastaan -maksettavat talollisluvun mukaan, siten että jokainen, jolla oli maata -niin paljon, että häntä pidettiin talonpoikana, maksoi saman verran. -Tällaisesta verotustavasta ei muinoin ollut suurempaa haittaa, koska -silloisissa oloissa talojen tuotto yleensä oli yhtä suuri. Talojen -ryhmittäminen "täysi-" ja "puoliverollisiin" näkyy kumminkin olleen jo -varhain tavallista; siten saatettiin verokuormaa jonkin verran -tasoittaa verollisten kesken. - -Kinkeriverot olivat yleensä sen laatuisia veroja, että niitä saattoi -suorittaa ainoastaan useampi talollinen yhdessä. Taloista senvuoksi -muodostettiin määrätyn suuruisia ryhmiä eli verokuntia, joiden tuli -suorittaa määrätty kinkeri. Veroa jakaessaan keskuudessaan saattoivat -kinkerikunnan talolliset ottaa huomioon talojen erilaista maksukykyä, -joka erilaisuus maanjakojen edistyessä tuli yhä suuremmaksi. Usein -kuitenkin lienee jokainen talollinen joutunut maksamaan yhtä paljon, -olipa hänen tilansa suuri tai pieni. - -Säännöllisten, muuttumattomain verojen suorittamisessa kinkerikunnalla -oli taipumus pysyä muuttumattomana. Verotuksen vakaantuessa kävi yhä -vaikeammaksi muuttaa vanhoja verokuntia ja talolukuja. Jos alkuperäinen -talo jakaantui, luettiin osat kuitenkin yhdeksi kokonaiseksi taloksi. -Toisin sanoen, taloluvustakin tuli maaluku. Tällä tavoin Ruotsin -"setting", joka alkuaan oli kinkerikunnan kuudennes s.o. talo, joka -maksoi kuudenneksen kuuden talon yhteisesti suoritettavasta kinkeristä, -vähitellen muuttui kiinteäksi veroyksiöksi; useimmiten setting -melkoisesti poikkesi "taloluvusta", jonka mukaan uudempia kinkereitä -suoritettiin.[677] - -Kinkerilaitos on ollut käytännössä keskiajalla ja vielä kauemminkin -myöskin itäisessä naapurimaassamme. Veroja vanhan Kiovan vallan -alueella kannettiin kahdella tavalla: joko toivat alamaiset veronsa -Kiovaan tai matkusti ruhtinas itse sitä keräämässä heimoilta. -Jälkimäisellä veronkantotavalla oli nimenä "poljudje" s.o. -"kansassa kulkeminen". On säilynyt Bysantin keisarin Konstantinos -Porfyrogennetoon 10. vuosisadan puolivälissä laatima kuvaus tällaisesta -venäläisen ruhtinaan poljudjesta. Ruhtinas läksi Kiovasta liikkeelle -marraskuun alussa "koko Rusin kanssa" s.o. saattojoukkoineen, kulki -veroa kantamassa severjanien, drevljanien, krivitshien ja muitten -Rusille veroa maksavain slaavilaisheimojen luona ja vietti tällä -matkallaan koko talven.[678] - -Tässä näemme muinaisaikaisen verokiertueen alkuisessa muodossaan. -Varmaankaan ei veronkokoaminen ollut Kiovan ruhtinaan kiertomatkan -ainoa tarkoitus, vaan ruhtinas elätti väkensä ja suoritti -hallitustehtävänsä tällä yksinkertaisella tavalla. - - - -2. KUNINKAANKINKERI SUOMESSA. - - -Jo varhaisemman keskiajan asiakirjoissa mainitaan Suomessa muutamia -veroja, jotka ilmeisesti ovat luettavat pysyvään vuotuiseen, linnaan -maksettavaan kuninkaankinkeriin. - -Kirjeessään v:lta 1320 Maunu kuningas pyytää Suomen (Turun linnan) -päällikköä lähettämään Tukholmaan ruisveron.[679] Eräästä asiakirjasta -v:lta 1334 taas saadaan tietää, että Hämeessä siihen aikaan oli -kultakin koukulta maksettava ja vietävä linnaan heiniä.[680] -Välipuheessa, jolla Maunu kuningas v. 1340 luovutti Dan Niilonpojalle -4 vuodeksi Turun, Hämeen ja Viipurin linnat, luetellaan Suomesta ja -Ahvenanmaalta kuninkaalle tulevain verojen joukossa voi, karja ja -kuninkaan karpio.[681] - -Verokappaleet, joita näissä asiakirjoissa mainitaan, ovat samanlaisia -ruoka- ja muonaveroja, jotka Ruotsissa kuuluivat vanhimpaan -kuninkaankinkeriin. Vv. 1320 ja 1340 mainittuja veroja sanotaan -nimenomaan kuninkaalle kuuluviksi ja kuninkaalle lähetettäviksi; Hämeen -heinätkin olivat linnaan vietävät. Tämä kaikki varmentaa sitä -mielipidettä, että puheenaolevat Suomen verot ovat kuuluneet -kuninkaankinkeriin, joka oli linnaan vietävä. - -Tämä kinkeri näyttää alkuaan olleen samantapainen kaikkialla maassa ja -pysyneen muuttumattomana läpi keskiajan; vielä uuden ajan alussa -suoritettiin Hämeessä linnaan kultakin koukulta 1 kuorma "veroheiniä" -(skattehö)[682] ja samaan aikaan oli kunkin Vehkalahden talonpojan -vietävä Viipuriin linnaan 1 kuorma "veroheiniä".[683] - -Kuninkaalle suoritettavan rahaveron kanssa, jota myöskin mainitaan v:n -1340 asiakirjassa, tämä kuninkaankinkeri muodosti pysyvän veron, jota -uudenajan alussa kutsuttiin pääveroksi. Mutta jo vanhemmalla -keskiajalla tapahtui pääveron veroesineissä muutoksia, niin että -toisinaan rahaveroakin maksettiin kinkerillä (naudalla), toisinaan -päinvastoin kinkeriä suoritettiin rahassa. Siitä varmaan osittain -johtui se ero, joka on havaittavissa eri maakuntain pääverossa -uuden ajan alussa, rannikkomaakunnissa kun maksettiin raskaita -rahaveroja, jotka sisämaassa olivat paljoa vähemmät, Savossa varsin -tuntemattomatkin. - -1300-luvulla esiintyvät maassamme ylimääräiset kinkerit, joita -nähtävästi kannettiin tavallisen kuninkaankinkerin tapaan. Niinpä on -yleinen yhtäläisyys ilmeinen v. 1387 Jaakko Djeknille luovutetun -apukinkerin ja Eerik Pommerilaisen tiliotteissa v. 1413 mainitun -Ahvenanmaan vakinaisen ruoka- ja karjaveron välillä, kuten lähemmin -näkyy seuraavasta:[684] - - V:n 1387 apukinkeri V:n 1413 vero Ahvenanmaalla - "savulta": "talonpojalta": - - I panni maltaita 2 pannia maltaita - 1 " rukiita 2 " rukiita - 1 " kauroja 2 " ohria - - 1 kana 1 leiv. voita - I kuorma heiniä 1 " kaloja - 1 " halkoja 1/2 " silavaa - 1/2 markkaa rahaa 1/2 karitsaa - - "20 savulta": 8 talonpojalta (nautakunnalta) - 1 nauta 1 nauta - 2 lammasta 2 lammasta - 1 leiv. voita 1 hanhi - 2 leiv. silavaa - -Näissä veroluetteloissa ilmenevä erilaisuus johtuu osittain -paikallisista omituisuuksista. Ahvenanmaalla maksettiin kaurain sijaan -ohria, koska kauraa ei Ahvenanmaalla viljelty. Hanhien suorittaminen -veroksi oli uuden ajan alussa yksinomaan Ahvenanmaahan ja Suomen -lounaiseen ruotsalaiseen alueeseen rajoittuva tapa. Niiden ja kalain -puuttuminen 1387 v:n listasta osoittanee, että tämä lista on kuulunut -Suomen mantereen seutuihin, lähinnä kaiketi Turun linnalääniin. -Huomioon ottaen nämä paikalliset eroavaisuudet käypi luettelojen -yhtäläisyys ja vanhimpain kinkerien laatu yhä selvemmäksi. - -Emme tiedä, tuliko v:n 1387 apukinkeri pysyväksi, vai jäikö se -tilapäiseksi apuveroksi. Kuinka lieneekään, ylimääräisten kinkerien -maksaminen näyttää jo 1300-luvun loppupuolella, ja vielä enemmän -seuraavan sataluvun alkupuolella olleen yleinen vaiva maassamme. Tähän -kuuluviin oloihin luo valoa Eerik Pommerilaisen v. 1419 Turun läänin -asukkaiden valitusten johdosta antama kirje, jossa lausutaan:[685] - -"Samoin tahdomme, ettei heille (talonpojille) panna mitään kinkeriä, -kyyditystä tai kestitystä, paitsi kun niin on, että me eli rakas -puolisomme Filippa itse olemme siellä maassa, eli meidän erityiset -kirjeet siitä käyvät; mutta kun voutimme ratsastaa veroamme kokoamassa, -että hän silloin niin ratsastaa ja toimittaa, ettei siitä koidu -rahvaalle rasitusta ja vahinkoa." - -Tässä kirjeessä ei ole puhe vanhasta kuninkaankinkeristä, joka -tietenkään ei enään ollut silloin tällöin maksettava, vaan pysyvä vero. -Kysymys on jostakin uudesta kinkeristä, jota oli ruvettu vaatimaan -entisen veron lisäksi. Kirjeen sanoista päättäen oli laki tai -perintötapa Suomessa sellainen, että tätä uutta kinkeriä oli maksettava -ainoastaan kuninkaalle, ja vain silloin kuin hän itse oli käymässä -maassa tai erityisesti sitä vaati. Muinaisen kuninkaankinkerin alkuperä -oli unohtunut ja uusi kuninkaankinkeri alkanut kehittyä. - -Mutta voudit ja muut herrat rikkoivat jo tätäkin sääntöä. Hekin olivat -ruvenneet vaatimaan itselleen kinkerejä ja kyytejä, pääasiallisesti -kaiketi käräjätilaisuuksissa. Tätä kasvavaa käräjäkinkeriä -(nimismiesveroa) vastaan oli 1419 v:n kirje tähdätty, sitä vastaan se -koetti talonpoikia suojella. - -Saamme kuitenkin nähdä, että tämä suojelu jäi tehottomaksi. - -Tähän lyhyeen esitykseen kuninkaankinkerin yleisestä kehityksestä -Suomessa liitettäköön muutamia paikallisia piirteitä kinkeriveroista -uuden ajan alussa, jolloin vielä keskiajan tavat tässä kohden näyttävät -olleen vallalla. - -Varsinais-Suomessa tavataan hyvin selviä jälkiä vanhasta -kuninkaankinkeristä. Bolien mukaan suoritettiin ja oli Turun linnaan -vietävä: - - 1 lehmä - 2 lammasta - 2 karitsa - 2-6 kanaa - -sekä Paraisissa ja Kemiössä lisäksi kultakin bolilta: - - i hanhi - 1 jänis - -Muu osa V.-Suomen alkuperäistä kinkeriä tavataan uuden ajan alussa -savuluvun mukaan suoritettavassa pääverossa, johon kuului verorahain -lisäksi: - - 1 panni rukiita - 1 " maltaita - 1 leiv. voita, sekä - heiniä (eri määriä eri seuduilta). - -Näitä veroja katsottiin pysyväksi kruununveroksi kuten niistä -käytetyt nimitykset "verolehmä", "veroruis" y.m. osoittavat. Vero -(skatte)-liitettä käytetään kaikista muista mainituista -verokappaleista, paitsi karitsoista ja jäniksistä; niitä kutsutaan -"lahjakaritsoiksi" ja "lahjajäniksiksi", ja ne kuuluvat jo siitäkin -päättäen toiseen veroryhmään (ks. päälukua "Lahjaverot"). - -Edellisestä näkyy, että V.-Suomen pääveroon uuden ajan alussa sisältyi -melkein muuttamatta 1387 v:n verolista. Onpa mahdollisesti tässä -myöhäisessä pääverossa sitäkin aikaisempain olojen muistoja. V:n 1387 -säännön verot otettiin "savun" ja 20-savuisen verokunnan perusteella. -Mutta Hirviluodon saarella (Räntamäkeä), Piikkiössä, Rymättylässä -suoritettiin heinäveron korvaus, Paimiossa, Kemiössä ja Paraisissa itse -heinävero "kokoverojen" perusteella, viimemainitussa pitäjässä 8 -kokoveron yhdistelmän perusteella, mikä saattaa ajattelemaan, että -kokovero- tai miesluku on laajemminkin ollut käytännössä heinäveron ja -varmaan muittenkin näiden verojen maksamisessa. Siihen viittaa sekin -seikka, että bolittain suoritettava karjavero pohjoisimmassa -V.-Suomessa koottiin täysiverojen mukaan.[686] - -Tästä tulemme siihen loppupäätelmään, että puheenaolevan veron -maksuyksiönä on ennen v:n 1387 sääntöä käytetty kokoveroa tai että -mainitussa säännössä käytetty nimitys "savu" ei ole muuta kuin toinen -nimitys muinaiselle täysiverolle. V.-Suomen vanha kuninkaankinkeri -tulee näin yhä enemmän Ahvenanmaan ja Ruotsin alkuperäisen -kuninkaankinkerin kaltaiseksi. - -Raaseporin läänissä maksettiin uuden ajan alussa neljänlaista -kinkeriveroa, nim. veroviljaa ja -voita, bol-veroa, bol-kestitystä ja -nimismiesveroa. Näistä kolme ensimäistä kuuluvat nyt käsiteltävään -asiaan.[687] - -(1) Kultakin veromarkalta maksettiin tässä läänissä linnaan seuraava -ruokavero: - - 11 vakkaa "verorukiita" - 11 " "veromaltaita" - 11 " "verokauroja" - 7 naul. verovoita - 6 äyriä 8 penn. rahaa - -Verokappaleet ja niiden nimitykset ovat samat kuin V.-Suomessa ja ovat -pidettävät vanhan kuninkaankinkerin osana. - -(2) Kinkerin toinen osa, joka pääasiallisesti sisälsi karjaveron, -suoritettiin kultakin 20 veromarkkaa käsittävältä bolilta seuraavasti: - - 1 lehmä (ynnä "naudanparannusmaltaita") - 2 lammasta - 1 karitsa - 1 hanhi - 7 kanaa - 40 munaa - 1 leiv. 7 naul. kapakalaa - 14 naul. humaloita - 4 kuormaa heiniä - (sekä joukko rakennus- ja tarveaineita) - -Lehmästä ja lampaista käytetyt nimitykset "verolehmä" ja "verolampaat" -ovat vanhan kuninkaankinkerin tunnuksia. Yhtäläisyys V.-Suomen -karjaveron ja 1387 v:n säännön kanssa on muutenkin silmään pistävä. - -(3) Paitsi yllämainittua kinkerikarjaa maksettiin boleittain vielä -toinenkin kinkeri, "bol-kestitys" (bolgestning). Se oli melkoista -huokeampi kuin karjavero ja verokappaleisiinsa sekä muihinkin -seikkoihin nähden karjaverosta poikkeava. Mutta kun se ilmeisesti oli -paikalliskinkeri, alkuaan paikalla nautittavaksi määrätty ruokavero, -jota muualla vastaa "ruokaruotsi", on sen lähempi esittäminen lykättävä -viimemainittua veroa koskevan esityksen yhteyteen. - -Myöskin Porvoon läänissä tavataan sangen säännöllinen kinkerivero, -johon kuului:[686] - -(1) aikaisemmin vanhan "miesluvun", sittemmin tarkemmin määrätyn -"veromarkan" eli "kokoveron" mukaan maksettavat "heinärahat"; - -(2) kokoveron mukaan maksettava kinkeri, nim.: - - 16 vakkaa (myöh. 1 panni) rukiita - 16 " " maltaita - 16 " " kauroja - 16 naul. (myöh. 1 leiv.) voita - 5 1/2 killinkiä silavarahoja - 10 kpl munia - (sekä lisäksi rakennusaineita) - -(3) kymmenestä kokoverosta muodostetun nautakunnan suoritettava -karjavero: - - 1 lehmä - 2 lammasta. - -Siis tutut tavarat vanhoissa tunnetuissa määrissään. - -Viipurin läänissäkään ei vanha kinkerivero suurin poikkea läntisillä -alueilla yleisestä muodosta.[689] Vero suoritettiin täälläkin osittain -kokoveron, osittain nautakunnan mukaan. Täysiverolta meni: - - 1 panni rukiita - 1 " maltaita - 1 " kauroja - 2 kuormaa heiniä - 1 kana (tai 6 pennink. kanarahoja) - voita niittyjen mukaan. - -Poikkeuksia näiden eräin määrissä oli paljonkin, mutta runko oli -kaikkialla sama. - -Säännöllisempi oli koko linnaläänissä nautakunnittain maksettu -karjavero, johon kuului: - - 1 lehmä (lisäksi "naudanparannuslampaita") - 2 lammasta - 2 sivua silavaa - 1 leiv. voita ("nautavoita") - -Näitä nautoja ja lampaita täälläkin kutsuttiin "veronaudoiksi" ja -"verolampaiksi". Tärkeä on Karjalassa esiintyvä verojen jako talvi- ja -kesäveroon. Talviveroon kuului etupäässä raskaita tavaroita: -edellämainituista verokappaleista vilja, heinät, silava. Kesäveroon -kuuluivat rahamaksut ja karja; siitä päättäen lienee kinkerikarja -elävänä kuljetettu linnaan.[690] - -Hämeessä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle näköjään sangen sekavaa -neljänneskuntaveroa, jossa esiintyy päälle 30 erinimistä veroerää. Tämä -moninaisuus johtuu suureksi osaksi siitä, että verokappaleita on -käytetty vaihtoehtoisesti s.o. vero maksettu jollakin toisella -verokappaleella kuin alkuansa; tämäntapaisia vaihtoveroja ovat jo -nimistään päättäen erät sellaiset kuin "ohria tynnörikalain edestä", -"ohria neljännesmiehenkalain edestä", "humaloita kirvesmiesten ja -savityön edestä", "haukia tiilihalkojen edestä", j.n.e. Toinen syy -Hämeen neljänneskuntaveron kirjavuuteen on se, että siihen on -yhdistetty useita rakennus- ja tarveaineita sekä lahjaveroja, jotka -eivät kuulu tutkittavana olevaan kinkeriveroon. Se, mikä täten jää -jäljelle, on kinkerivero, joka on kokoonpantu meille jo tunnetuista -osista. - -Niinpä tapaamme tässä verossa ryhmän, jossa esiintyy muutanna -"vero"-liitteisiä eriä. Niistä ensi sijassa mainittakoon _veroheinät_, -joita maksettiin koukulta 1 kuorma. Nämä heinät oli vietävä linnaan, -niitä siitä syystä joskus kutsutaankin "linnanheiniksi".[691] Tämä vero -on ilmeisesti sama; jota jo v. 1334 Hämeessä maksettiin. - -Toisia kinkerikappaleita olivat seuraavat neljänneskunnittain -maksettavat erät: - - 3 kupoa "vero-olkia" - 2 (Lounais-Hämeessä 8) leiv. "verohumaloita" - 1 tynn. "vero-tynnörikaloja" - 6 kpl "verokanoja" - 100 kpl "veromunia" - -Kuten näkyy on tähän ryhmään koottu vain sellaisia verokappaleita, -joiden nimityksissä verokirjoissa on tuo vanhaa, pysyvää kuninkaan -veroa merkitsevä "vero"-liite. Tällä perusteella voidaan -nämä hämäläiset kinkerikappaleet rinnastaa muitten seutujen -kuninkaankinkerin kanssa. - -Kun muutamia näistä veroeristä, kuten "vero-oljet" Ylisessä ja -Sääksmäen kihlakunnassa ja vero-tynnörikalat Hattulan kihlakunnassa, -maksettiin koukun perusteella, on otaksuttavaa, että näitä veroja -yleisemminkin on maksettu tuon vanhan veroyksiön perusteella. - -Kokonaiseksi kuninkaankinkeriksi yllämainitut verokappaleet kumminkin -ovat liian vähäpätöiset, ja luultavaa onkin, että pääosa -kuninkaankinkeristä on vielä poissa, on etsittävä siitä -neljännesmiehenverosta (bolmansränta), joka varsinaisena runkona -sisältyi Hämeen neljänneskuntaveroon uuden ajan alussa. Tähän -neljännesmiehenveroon kuului: - - neljännesmiehen heiniä (i kuorma koukulta) - 3 kupoa olkia (suurimmassa osassa lääniä koukulta) - 1 punta "neljännesmiehen rukiita" - 2 puntaa " ohria - 2 " " kauroja - 1 leiv. " voita - 2-4 leiv. " humaloita - 1 reki ("släde")" kaloja - 1 leiv. " talia (vaihtoeht. 200 kynttilää) - 2 kpl " lehmää - 6 " " lampaita - -Kun tämä selväpiirteinen vero esiintyy melkein poikkeuksettomana yli -koko Hämeen läänin, niin on se omiaan antamaan meille sen käsityksen, -että kyseessä on koko maakunnan kanssa yhdenaikaisesti sovittu ja siitä -päättäen sangen vanha kinkerivero. - -Kuitenkin on Hämeen verokirjain esittämässä "neljännesmiehenverossa" -ilmeisesti pantu yhteen kaksi eri kinkeriä tai kahden kinkeriveron -osia. "Neljännesmiehenveronkin" kappaleista nähdään joskus käytettävän -"vero"-liitettä ("verorukiita", "vero-ohria", "verovoita").[692] Useat -neljänneskuntaveron erät esiintyvät kahdesti tai kaksin kerroin. Siten -on laita heinäin, joita sekä "veroheinäin" että "neljännesmiehen -heinäin" nimellä maksettiin linnaan. Nimestä päättäen ne ovat eri -veroja ja niin huomaamme asianlaidan alkuansa olleen. Jälkimäiset -heinät kuuluivat "ruokaruotsiin" s.o. paikalliseen kinkeriin. Niinikään -tiedetään kauroja ja lihaa ennen maksetuksi neljännesmiehelle -kestitystä varten.[693] Lampaitten lukuun lienee laskettu myöskin -"naudanparannuslampaat", jotka maksettiin verolehmän arvon -lisäämiseksi. Tästä syystä neljännesmiehen karjavero Hämeessä onkin -kahta (lampaisiin nähden kolme) vertaa suurempi kuin kuninkaankinkeri -muualla. Edellisen perusteella voimme katsoa todennäköiseksi, että -Hämeen neljännesmiehenveroon on sulanut yhteen osia vanhasta linnaan -vietävästä kuninkaankinkeristä ja paikallisesta "ruokaruotsista". - -Satakunnan kinkeriverossa tavataan erillisenä verokappaleena -_veroheinät_, joita oli maksettava 1 "kinkerikuorma" kultakin koukulta -tai savulta. Ala-Satakunnassa maksettiin tämä vero, jolla oli nimenä -kinkeriheinät (gingersds höö), Kokemäen kartanoon. Myöskin -Ylä-Satakunnassa oli nimitys "kinkeriheinät" käytännössä, mutta täällä -vero tavallisesti lunastettiin rahalla.[694] Perusteeltaan, määrältään -ja tarkoitukseltaan tämä vero täydellisesti vastaa Hämeen "veroheiniä" -ja lieneekin alkuperin niiden kanssa sama vero. - -1540- ja 1550-luvuilla Satakunnassa sen lisäksi esiintyy erityinen -kinkeri (gingärd) niminen vero, joka suoritettiin osittain koukun -(Ala-Satakunnassa savun), osittain kolmanneskuntain (neljänneskuntain) -mukaan.[695] Koukun tai savun mukaan maksettiin kaikkialta -Satakunnasta: - - 1/6 pannia kinkerirukiita - 1/3 " " ohria - 1/3 " " kauroja - 2 naulaa " voita - 2 " " silavaa - 4 " " lihaa - 4 " " haukia - 8 kpl " kynttilöitä - -Kolmanneksen (neljänneksen) mukaan taas oli suoritettava: - - 1/2 pannia kinkeripapuja - 1 leiv. " suoloja - 2 kpl " jäniksiä, - - minkä lisäksi Ala-Satakunnassa tuli: - - 1-3 leiv. kinkerilohta - 1-3 " " siikaa - - sekä myöhemmin kaikkialta Satakunnassa: - - 2 kpl oluttynnöriä (ekeölträ) - 3 " kansitynnöriä (spilträ) - -Nimestään ja eristään päättäen sekä kun vero esiintyi samanlaatuisena -yli koko maakunnan, ei ole epäilystä, etteikö tässäkin ole edessämme -ikivanha kinkeri. Sillä näyttää kuitenkin tässä maakunnassa olleen -muitten maakuntain oloista poikkeavat vaiheet. - -V:n 1531 aikoina Satakunnan kinkeri esiintyy "laamanninkinkerin" -nimellä.[696] Se ei kuitenkaan voi olla alkuperäinen laamanninkinkeri, -koska erityinen laamanninpalkkaus Suomessa on kehittynyt vasta -myöhemmällä keskiajalla. Ei se myöskään voi olla käräjäkestitys -(nimismiehenvero), koska Satakunnassa nimismiehenvero esiintyy erikseen -tämän veron rinnalla. Jääpi niin ollen jäljelle vain se selitys, että -puheena oleva kinkeri v:n 1531 aikana on ollut laamannille luovutettu -eli läänitetty kuninkaankinkeri tai ruokaruotsi. - -Oli kuinka oli, niin esiintyy Satakunnan kinkeri uuden ajan alussa -vaillinaisemmassa muodossa kuin niissä Suomen osissa, joita edellä -olemme käsitelleet. Kinkeri on huomattavan pieni, ja siitä puuttuvat -lehmä ja lampaat, joita jo olemme tottuneet pitämään tämän veron -säännöllisimpinä tuntimina. Tämä oudostuttava seikka näyttää voivan -saada selityksensä siitä, että Satakunnassa uuden ajan alussa (ennen v. -1545) suurin osa pysyviä kruunulle meneviä veroja suoritettiin -rahaverona, jolloin kuninkaankinkerikin, joka oli pysyvän veron -tärkeimpiä osia, joutui muutoksen alaiseksi. Sellainen muutos oli -mahdollinen ja kruunun haluama varmaan siitä syystä, ettei Satakunnassa -ollut sellaista suurelle miehistölle varustettua varsinaista linnaa, -joka vaati suurien ruoka- ja muonavarain keräämistä; Kokemäenkartanon -tarpeet näkyvät jo keskiajalla tulleen tyydytetyiksi lähiseutujen -veronalaisten luonnossa suorittamilla töillä ja kinkeritavaroilla. -Ainoastaan paikallinen ruokaruotsikestitys pysyi luonnossa -suoritettavana sentähden ettei se ollut kruunun varsinaisiin tuloihin -kuuluva, vaan kruununväen kiertomatkoilla nautittava vero. On senvuoksi -hyvin mahdollista, että Satakunnan laamanninkinkeri on ollut -laamannille läänitetty ruokaruotsi. - -Savolaisetkin suorittivat linnaansa kinkeriä.[697] Siihen kuuluivat -ennen kaikkea veroheinät, joita oli maksettava linnaan kultakin koko -verolta 1 parmas (= 1/4 kuormaa). Tämä Hämeen veroheinäin kaltainen -vero on varmaan kuulunut vanhaan kuninkaankinkeriin. - -Alkuperäiseen kuninkaankinkeriin saattavat kuulua ne verokappaleet, -joita neljänneskuntamiehet maksoivat Savonlinnaan. Lista, vaikka siitä -lyhennämmekin kinkeriin kuulumattomia eriä, on kylläkin sisällysrikas: - - 2 pannia rukiita - 1 punta ohria - 2 puntaa kauroja 1 punta voita - 1/2-1 1/2 leiv. humaloita - 1 leiv. suoloja - 2 " lihaa - 2 kpl karitsoja - 1 leiv. haukia - 1 1/4-2 tynn. suolakalaa - 12 kpl kanoja - 12 " jäniksiä - 25 " lintuja - 100-120 kpl munia - 90-100 " kynttilöitä - -Näillä verokappaleilla on verokirjoissa nimensä toisilla -neljänneskuntamiehestä, toisilla kinkeristä.[698] Yhteisenä nimenä koko -tällä veroryhmällä oli myös _ruokaruotsi_.[699] Kun myöskin -veroheinillä oli ruokaruotsin toisintonimi, niin luulisi sen olevan -jonkun linnaan vaaditun paikallisen ruokaruotsikestityksen. Sellaisesta -ei kuitenkaan saata olla puhe, sillä linnaan maksettavan -neljänneskuntamiehen veron lisäksi olivat myöskin paikalliset -ruokaruotsit Savossa suuressa voimassa. Asia näyttää olleen sellainen, -että Savossa kutsuttiin sekä linnaan vietävää että paikallista kinkeriä -ruokaruotsiksi. - -Tässä maakunnassa olikin käytännössä hyvin alkuinen kinkerijärjestelmä, -josta kaikki kinkerit olivat lähtöisin. Kinkerien yhteisenä juurena -Savossa näet oli neljänneskuntamiesten veropiireistään nostama vero, -johon kuuluivat seuraavat kappaleet: - - 1 1/2-2 pannia ohria - 1 panni kauroja - 1-2 leiv. voita - 1 " humaloita - 1/2 " tuoretta kalaa - 1/2 kpl jäniksiä - 1 teeri - 6 kpl munia - 1/2 parmasta heiniä - -Tästä verosta neljännysmies suoritti -- näkyy siitä riittäneenkin -tavaraa -- osan linnaan ja osan nimismiehelle ja osan kulutti omain -monien kestitystensä kustannuksiin. Linnaan suoritettavaa osaa -sanottiin myös neljännysmiehen sopimukseksi (stadga), jolla vanhalla -veronimityksellä ilmaistiin myöskin nimismiesverosta kruunulle tulevaa -osaa ja yleensä sellaisia veroja, joissa saaja vain peri sovitun osansa -rahassa tai määrätyissä verokappaleissa, mutta ei ollut tekemisissä -veron perusteiden ja kantamisen kanssa. Sangen mahdollista on, että -tätä alkuista menettelytapaa on noudatettu myöskin Viipurin läänissä ja -Hämeessä. Eri kinkerien yhteen sulautuminen Hämeessä ja koko -neljännesmieslaitos tulisi täten entistä enemmän valaistuksi. - -Savon neljänneskuntamiehen verossa ei esiinny elävää karjaa. Ehkäpä oli -karjasta puute tässä kaskiviljelyksen maassa tai oli järvien vuoksi -vaikea kuljettaa karjaa linnaan. Puute korvattiin osittain lihalla, -osittain kaloilla. - -Yli koko Suomen on keskiaikana maksettu kuninkaankinkeriä eli -linnakinkeriä. Se esiintyy niin aikaisin, se on niin Ruotsin -kuninkaankinkerin tapainen, niin yleinen ja yhdenmukainen, että sitä on -pidettävä ensimäisinä valloittajan täällä ottamina varsinaisina -kuninkaan- tai kruununveroina. - -Kinkerin alkuperäisenä tarkoituksena oli kuninkaan ja hänen väkensä -ylläpitäminen. Sitä varten vero oli toimitettava kuninkaan linnoihin ja -kartanoihin, mutta koska kuningas oli Ruotsissa, niin tähän veroon -kuuluvia ruokatavaroita 1300-luvun alkupuolella ja varmaan -aikaisemminkin lähetettiin kuninkaalle Ruotsiin. Keskiajan -loppupuolella ja vielä myöhemmin on kinkeritavarain toimittaminen -Ruotsiin tärkeimpiä kuninkaan ja Suomen voutien välisiä asioita. -Melkoinen osa kinkeriveroja kumminkin kului kuninkaan linnain väen, -ratsujen ja karjan ylläpitämiseen. - -Linnakinkeriin kuului kaksi ryhmää verokappaleita, nim. varsinaiset -ruoka- ja rehutavarat ja elävä karja. Karja suoritettiin yhteisesti -määrätyiltä verokunnilta ja samalla tavoin muutkin kinkeriverot -maksettiin. Veroperusteena käytettiin kaikkialla aikuiseen tapaan -vanhaa talo- eli mieslukua tai sitä vastaavaa koukku-yksiötä. Veron -kanto ja toimittaminen linnaan oli kokonaan jätetty verokuntain itsensä -ja niiden veronkantomiesten ("lukumiesten", neljänneskuntamiesten) -huoleksi. Sisämaan suomalaisilla alueilla on jälkiä hyvin -alkuperäisestä verokuntain kinkeritoiminnasta. - -Keskiajan kuluessa kinkerioloissa tapahtui suuria muutoksia. Uuden ajan -alussa olivat tuotto-olot jo niin muuttuneet ja talouselämä siksi -edistynyt, että alkuperäisiä kinkeritavaroita yleisesti vaihdettiin -toisiin ja lunastettiin rahalla. Verottajalle ei enään ollut tärkeä -saada määrätty tavara, vaan määrätty arvo. Myöskään ei kinkerejä enään -käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa, vaan niitä läänitettiin, -käytettiin virkamiesten palkkoihin ja jos johonkin. - - - -3. RUOKARUOTSI. - - -Keskiajan kinkeriverot voidaan historiallisesti jakaa kahteen suureen -ryhmään siten että toiseen luetaan ne verot, jotka olivat vietävät ja -suoritettavat linnoihin, kuninkaan ja kruunun tarpeiksi (varsinaiset -kinkerit), toiseen taas ne verot, joita hallitusherrat miehineen -kiertoretkillään itse saapuivat ottamaan ja tavallisesti myöskin -paikalla nauttimaan (kestitykset). - -Edelliseen, keskittyneeseen kinkerijärjestelmään kuului kuninkaan- eli -linnakinkeri, jälkimäiseen eli paikallisiin kinkereihin taas -"nimismiesvero" ja "ruokaruotsi". - -Ruokaruotsilla tarkoitettiin keskiaikana pääasiallisesti linnaväen ja -sen hevosten ylläpitämistä niiden kiertoretkillä. Nimismiesveron -erityisenä tarkoituksena oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Nämä -paikalliset kinkerit olivat toisistaan niin suuresti eroavia, että on -syytä niitä käsitellä erikseen. - -Käymme nyt etupäässä uuden ajan alulta säilyneitten verokirjain -perusteella tarkastamaan ruokaruotsin esiintymistä Suomen eri -maakunnissa.[700] - -Varsinais-Suomen ruokaruotsista ei ole suoranaisia tietoja. V:n 1538 -tileissä mainittu erä "rahaa syyssyötön edestä" on kumminkin varma -merkki siitä, että ruokaruotsilla on sielläkin päin muinoin -kuljettu.[701] Luultavasti on ruokaruotsi tässä maakunnassa sulautunut -nimismiesveroon. - -Raaseporin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa erityistä -_verokuntakestitystä_ (bolgestning). Kun tämän kestityksen ohella -läntisellä Uudellamaalla samaan aikaan maksettiin "verokuntaveroksi" -(bolskatt) kutsuttua, ilmeisesti linnakinkeriä edustavaa kinkeriä sekä -nimismiesveroa, on syytä pitää bolkestitystä vanhana ruokaruotsina, -jota alkuaan on suoritettu linnaväen kiertomatkoilla. - -Verokuntakestitystä maksettiin kustakin verokunnasta seuraavat erät: - - 1 panni rukiita - 2 pannia maltaita - 3 " kauroja - 1/2 leiv. voita - 1/2 " silavaa - 1/2 " kuivaa lihaa - 1 lammas - 1 talvikuorma heiniä - -Kokoonpano on tavallisen kinkerin ja osoittaa tämän veron tarkoituksena -olleen sekä miesten että hevosten ylläpidon. - -Tämä vero oli alkuaan yökunnittain nautittava. V. 1537 oli laamanni -Eerik Flemingille läänitetty Raaseporin läänin bol-kestitys, 1 yökunta -kussakin bolissa.[702] Mitä siihen tulee, että tähän kestitykseen -näyttää kuuluneen vain yhden yön majoitus kussakin bolissa, niin on -huomattava, että läänin verraten vähäisellä alueella oli 97 1/2 -kestitysvelvollista bolia, joten niiden yhteenlaskettu kestitysaika -tämän mukaan teki jo päälle 3 kuukautta (lisäksi tuli vielä läänin -nimismieskestitys 48 yötä eli päälle 1 1/2 kuukautta). Kunkin -verokunnan suoritettavan kestityksen vähäisyys osoittanee sitä, että -kestityksen nauttijoita on ollut vähän tai että kestitystä on käyty -nauttimassa vähin joukoin. - -Uuden ajan alussa Raaseporin verokuntakestitys jo oli muutettu linnaan -maksettavaksi veroksi. - -Satakunnan ruokaruotsista ovat tiedot niukat. On kyllä suoranaisia -tietoja siitä, että Satakunnassa on neljännesmiehillä ollut -kestityksiä, vaan ei siitä, kelle nämä kestitykset kuuluivat ja miten -ne olivat järjestetyt.[703] - -Kuten jo on mainittu, näyttää luultavalta, että Satakunnan "kinkeri" -eli "laamanninkinkeri" on vanha ruokaruotsi, joka tilapäisesti on ollut -läänitetty laamannille. Läänittäminen laamannille on huomattava, sillä -juuri ruokaruotsia vastaava kestitys oli Raaseporinkin läänissä -1530-luvulla läänitetty laamannille ja samoin oli v:n 1530 aikoina -Hämeessä ruokaruotsi tai osa siitä luovutettuna tuomareille, joilta -se palautettiin kruunulle.[704] On siis todennäköistä, että -Satakunnassakin ruokaruotsin tapaista verotusta on käytetty, vaikka -tietomme siinä kohden rajoittuvatkin muutamain yleisten yhtäläisyyksien -havaitsemiseen Satakunnan ja muitten linnaläänien välillä. Kentiesi ei -ruokaruotsi tässä läänissä ole mainittavasti päässyt kasvamaan samasta -syystä, jonka vuoksi linnakinkerikin näyttää pysyneen pienenä, nim. -koska itse linnatalous Satakunnassa pysyi vähäisenä. - -Hämeen ruokaruotsista sitävastoin on riittävän selvät tiedot. Siitä -puhuu seikkaperäisesti tunnettu v:n 1530 asiakirja, jossa kerrotaan -linnanvoudin ja tuomarin kestityksestä nimismiestaloissa kolmilla -käräjillä vuodessa, ja sen jälkeen jatketaan seuraavasti:[705] - -"Kun nyt nämä käräjät ovat pidetyt ja vouti tulee jälleen kotia -linnaan, silloin lähtee ruokaruotsi (rokarosan) liikkeelle ja se -tapahtuu tällä tavoin, ensin jaetaan kaikki huovit (Svenne) kolmeen -joukkoon ja niistä ottaa kukin maanvouti yhden joukon kanssaan -kihlakuntaansa, ja silloin he makaavat ensin 1 yön kunkin nimismiehen -luona kesäkäräjäin jälkeen ja perivät sakot, ja tuomarin miehet käyvät -kestityksellä (gesta) saman ruokaruotsin mukana, mutta syyskäräjäin ja -talvikäräjäin jälkeen makaavat he yhden yön nimismiesten luona ja 2 -yötä kunkin neljäsmiehen luona, ja silloin ottavat syöttöä (fodring) -kunkin nimismiehen luona 1/2 puntaa kauroja 1 yönä ja 1 punnan kauroja -kunkin neljäsmiehen luona 2 yönä." - -Tämän itse elämästä otetun asiakirjan mukaan ruokaruotsi oli sangen -runsas; todennäköisesti olivat kaikki linnan hevoset kiertueissa mukana -samoin kuin kaikki huovitkin. Emme varmaankaan erehdy, jos katsomme, -että kiertomatkan yhtenä tarkoituksena, ehkäpä tärkeimpinä, oli juuri -linnan miesten ja hevosten ylläpitäminen. Perinpohjaiset kiertomatkat -tapahtuivat syys- ja talvikäräjäin jälkeen, jolloin vierailtiin -jokaisen neljännysmiehen luona kaksi yötä ja nimismiehen luona yksi yö; -sellainen matka kesti kussakin kihlakunnassa kerrallaan 1 1/2-2 -kuukautta, joten linnaväki näillä kahdella kestitysretkellään oleskeli -mailla suuren osan talvikautta, vuosittain kolme neljä kuukautta. Kun -muistetaan, että koko linnaväki vielä kulki voudin kanssa varsinaisilla -käräjillä, johon meni aikaa toiset kolme neljä kuukautta, niin -havaitaan, että linnaväki kulutti kiertomatkoihinsa suurimman osan -vuotta. - -Kesäkäräjäin jälkeen tapahtuvalla kiertueella linnan hevoset -luultavasti eivät olleet mukana, koskapa linnan hevosia kesällä -Hämeessä kuten muuallakin lienee pidetty laitumella linnan hallussa -olevilla, osittain kaukaisillakin saarilla; siitä syystä varmaan -kesämatkue jätti käymättä neljännysmiesten luona, kuten asiakirjastamme -käy ilmi. - -Voimme siten pitää varmana, että Hämeen ruokaruotsin tarkoituksena on -ollut sakkojen perittämisen ohella ylläpitää linnan miehiä ja hevosia -talvikuukausina, käräjäin välisenä aikana. - -V:n 1530 asiakirja ei ole ainoa tietolähde Hämeen ruokaruotsista. -Muissakin asiakirjoissa mainitaan maanvoudin kulkevan sakkoja -kantamassa[706] ja kutsutaan nimismiesten sitä varten pitämiä -kestityksiä sakkokestityksiksi.[707] - -Kestitykset olivat Hämeessä etupäässä neljänneskuntamiesten pidettävät. -Luonnollisesti oli neljänneskunnan talonpoikain suoritettava -ruokaruotsin ruoka- ja rehuvarat. Sääksmäen kihlakunnan talonpoikain -valituksissa 1530-luvun lopulta mainitaan neljänneskuntamiesten -ottaneen (neljänneskunnalta) 10 rekeä kestitysheiniä.[708] Toisessa -nähtävästi samaan asiaan kohdistuvassa, Hämeen rahvaan valituksia -koskevassa asiakirjassa samoilta ajoilta mainitaan ruokaruotsiheiniä, -"jotka muinoin kulutettiin neljänneskuntamiesten luona", -tehdyn 5 kuormaa "talvikestitykseen" ja toiset 5 kuormaa -"syksykestitykseen".[709] Tämänkin mukaan oli ruokaruotsiin kaksi -pääkestitystä, talvinen ja syksyinen. Saamme myös tietää, että -ruokaruotsiin kuului v. 1530 mainittujen kaurain lisäksi heiniäkin. - -Vaan eivätpä miehetkään jääneet osattansa. Kuten jo ennen on -huomautettu, on osa uuden ajan alussa linnaan suoritettavaa n.s. -neljännesmiehenveroa monine muonatavaroineen todennäköisesti ollut -aikaisempaa neljänneskunnissa nautittua ruokaruotsia. Hämeen -verokirjassa v. 1539 mainitaankin selvään Tuuloksen neljännesmiehen -rukiit (1 punta), voi (1 leiv.), lehmät (2 kpl) ja lampaat (6 kpl) -suoritetuiksi "voudin kestityksen edestä",[710] millä tietenkin -tarkoitetaan puheenaolevaa maanvoudin johtamaa ruokaruotsikestitystä -neljänneskunnissa. Hämeen rahvaan v:n 1537-1545 vaiheilla laaditussa -valituskirjassa ilmoitetaan, että neljänneskunnan 2 lehmän ja 6 lampaan -sijasta ennen suoritettiin neljänneskunnasta neljännesmiehelle 10 leiv. -"lihaa ja silavaa yhteensä".[711] - -Näistä kaikista eristä alkaakin jo kokoontua seuraavantapainen -vuosittain maksettava ruokaruotsi: - - neljänneskunnalta: (koukulta:) - - 1 punta rukiita (1/2 pannia rukiita) - 10 leiv. lihaa ja silavaa (1 leiv. lihaa ja silavaa) - 1 " voita (2 naul. voita) - 2 puntaa kauroja (1 panni kauroja) - 10 kuormaa heiniä (1 kuorma heiniä) - -Siinä ruokaruotsin alkuperäinen kokoonpano Hämeessä. Vero on, kuten -näkyy, todennäköisesti suoritettu koukkujen mukaan. Kaikissa suhteissa -se on säännöllinen kinkeri. Juuri näissä määrissään ruokaruotsierät -tavataan neljänneskuntamiehen verossa yli koko Hämeen, sillä -erotuksella, että lihan ja silavan tilalla uuden ajan alussa on 2 -lehmää ja 6 lammasta -- kuten luonnollistakin, koska vero nyt oli -vietävä linnaan ja liha sinne mukavimmin kulki itse. - -Hämeen ruokaruotsin loppuvaiheista vielä sana pari. Ensinnäkin v. 1530 -peruutettiin kruunun omalle väelle ja hevosille se ruokaruotsi, "joka -oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[712] Kun Hämeen vanhimmissa -säilyneissä tilikirjoissa, jotka ovat 1530-luvulta, koko -neljännesmiehen vero ja sen mukana myöskin vanha ruokaruotsi -esiintyy kruunulle kannettuna verona, voimme siitä päättää, että -ruokaruotsimatkat niihin aikoihin lakkasivat ja vero otettiin linnaan. -Linnan hevoset elätettiin vastaiseksi talven yli osittain siten, että -niitä jaettiin nimismiestaloihin. Niinpä v. 1545 oli yhdellä Ylisen -kihlakunnan nimismiehellä 4, kahdella Sääksmäen kihlak. nimismiehellä 8 -ja kolmella Hattulan kihlak. nimismiehellä 12 kuninkaan hevosta talven -yli.[713] - -Varmaan oli linnan hevosia kaikkiaan enempi kuin nämä 24. V. 1540 -mainitaan niitä olleen 50.[714] Hämeen talonpoikain valitusten mukaan -1530-luvun loppuvuosilta ei Hämeenlinnan sääntönäinen hevosmäärä ollut -40 suurempi,[715] vaikka vouti oli ruvennut kulkemaan maakunnassa -puolentoista sadan hevosen kanssa. Ruokaruotsi-kestityksen suuruudesta -päättäen ei Hämeenlinnan hevosten luku keskiaikana ollut 40-60 -suurempi. - -Hämeen ruokaruotsista keskiajan lopulla on täten saatu tietää -pääasiallisesti seuraavaa: Vuosittain syys- ja talvikäräjäin jälkeen -läksi linnan miehistö maanvoutien johdolla pienempinä joukkoina läänin -verokuntiin kiertomatkalle, jonka tarkoituksena oli sakkojen -kokoamisen ohella hankkia ylläpito miehille ja hevosille muutamina -talvikuukausina. Tätä varten suorittivat veronalaiset kulloinkin -neljännesmiehelle, jonka luona kestitys tapahtui, tavallisen kinkerin -tapaan kokoonpannun kestitysveron. Tämä tapa hävisi uuden ajan -alussa, jolloin kruunu järjesti väkensä ja hevostensa ylläpidon -osittain uudelle kannalle. Sen johdosta tuli vanha ruokaruotsi -"neljänneskuntamiehen verona" maksettavaksi linnaan yhdessä vanhan -linnakinkerin kanssa. - -Porvoon läänin ruokaruotsista ei ole tietoja, mutta Karjalaan -tullessamme joudumme ruokaruotsin luvatulle maalle. - -Viipurin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa vuosittain useampia -ruokaruotseja. Hyväksi aluksi mainitaan pari samanlaatuista kestitystä, -"kaksi suurta voudinkestitystä", nim. kevätkestitys ja syyskestitys, -joita toisinaan kutsutaan myös syötöiksi (fodringar) tai kevät- ja -syyskinkereiksi.[716] Olivatkin ne syöttöjä mokomia, sillä niitä kävi -ottamassa 80 miestä "hevosineen ja tallirenkeineen", kuten Äyräpään -kihlakunnan veroselityksessä v:lta 1551 mainitaan.[717] Kun Viipurin -linnaväen lukumäärä oli noin kahta kertaa suurempi, näkyy näitä -kestityksiä varten linnaväki tulleen jaetuksi kahteen joukkoon, joista -toinen kulki Äyräpään toinen Lapveden kihlakunnassa. - -Kestitys ja syöttö tapahtui neljäskuntamiesten ja nimismiesten -taloissa, joissa kussakin oli tuota joukkoa ylläpidettävä 4, Lappeen -kihlakunnan alueella kumminkin vain 3 yötä; myöhemmin ilmoitetaan -Äyräpäänkin kihlakunnassa kummankin kestityksen pituudeksi 3 -yötä paikassaan. Viimemainitusta kihlakunnasta on nimenomainen -tieto, että nämä kestitykset maksettiin kevät- ja syyskäräjäin -pitämistä varten,[718] josta päättäen näitä käräjiä pidettiin -neljänneskunnittain, mikä muutenkin on tunnettua.[719] Lapveden -kihlakunnassa kävivät kestitykset neljännesmiesten ja nimismiesten -taloissa, mutta käräjiä näkyy pidetyn vain viimemainituissa; -Säkjärvellä, Virolahdella ja Vehkalahdella eivät kestityksetkään näy -käyneen muualla kuin nimismiestaloissa.[720] - -Puheena olevat kestitykset ovat varsinaisia neljänneskuntakestityksiä. -Niitä joskus kutsutaankin "neljänneskuntamiehen veroksi".[721] -Nimismiesten esiintyminen kestittäjänä tuskin muuttaa asiaa, sillä -ainakin Äyräpään kihlakunnassa nimismiehet olivat myöskin yhden -neljänneskunnan neljännysmiehiä,[722] ja toimittivat kestityksen tämän -neljänneskunnan puolesta. - -Kestityksen vastaanottajana olivat "vouti" ja linnaväki. Voudilla tässä -alkuaan on tarkoitettu linnanvoutia; asiakirjoissa mainitaan näiden -kestitysten vastaanottajiksi "voutia" tai "voutia ja kirjuria", mutta -toisten kestitysten vastaanottajaksi nimenomaan "ratsuvoutia".[723] -Luultavasti kuitenkin linnanvouti saatuaan apulaisikseen ratsuvouteja -on lakannut käymästä näillä neljänneskuntaretkillä samoinkuin hän -vähitellen jätti neljänneskuntain käräjäin pitämisen toisten käsiin. - -Myöskin tuomarit näkyvät Karjalassa kulkeneen syys- ja kevätkäräjillä -ja nauttineen osaa kestityksestä. Ei ole kuitenkaan sanottu, että -käräjät ja syötöt tapahtuivat yhdenaikaisesti. Eräistä tileistä -päättäen tapa oli 1550-luvulla sellainen, että ensin kulkivat -käräjäherrat ja vasta heidän lähdettyään saapui huovijoukko loppuja -kestitysvaroja kuluttamaan. - -Eräässä talonpoikain valituksessa kerrotaan, että Jääsken pitäjässä -suoritti jokainen neljännyskunta kumpaakin kestitystä varten:[724] - - 6 tnr. olutta - 4 pannia rukiita leiväksi - 3 leiv. lihaa - 3 " voita - 3 " haukia - 3 " suoloja - 180 kpl kynttilöitä - 30 pannia kauroja - 6 kuormaa heiniä - -ja lisäksi tuoretta kalaa niin paljon kuin Jumala antaa, sekä vielä -syyskinkeriksi: - - 3 lammasta - 15 kanaa - 3 jänistä - 1 1/2 leiv. 6 naul. humaloita, - -mutta että tätä veroa oli Niilo Grabben tultua Viipurin linnan -isännäksi (Grabbe oli siinä virassa 1534-45) lisätty seuraavat määrät: - - 6 tnr. olutta - 120 kpl kynttilöitä - 2 puntaa rukiita - 1 1/2 leiv. lihaa - 1 1/2 " haukia - 10 puntaa kauroja - 6 kuormaa heiniä - 1 1/2 tnr. suolakalaa - -sekä kevätkinkeriksi: - - 3 lammasta - 1 leiv. 4 naul. humaloita. - -Myöhemmissä verokirjoissa ilmoitetaan nämä kestitykset suoritetuiksi -nautakunnittain, mikä epäilemättä oli alkuperäinen tapa. Kukin -nautakunta suoritti kumpaakin kestitystä varten samanlaisen veron, -jonka verokappaleet ja määrät olivat jokseenkin samat kaikkialla -maakunnassa, kuten tarkemmin näkyy seuraavasta vertailusta: - - Nautakuntain maksettava syys- ja kevätkestitys Karjalassa v. 1551. - - Säkjärvi, Lapvesi, Äyräpään - Virol., Vehkal. Taipale kihlak. - - rukiita 2 kylm. 3 pannia 2 pannia - maltaita 2 pannia 1 punta 1 punta - humaloita 5 naulaa 1 leiv. 1 leiv. - voita 1/2 leiv. 1 " 1 " - puntalihaa 1/2 " 1 " 2 " - puntakalaa 1/2 " 1 " 2 " - suoloja 1/2 " 1 nelikko 1 " - lampaita 1 kpl 2 kpl 2 kpl - jäniksiä* 1 " 2 " 2 " - kanoja 5 " 10 " 10 " - kauroja 10 kylm. 10 pannia 2 punt. 2 karp.*** - heiniä 3 parm. 15 parm. 20 parm. - olkia 20 kupoa 60 kupoa 20 kupoa - kynttilöitä 30 kpl 60 kpl 100 kpl - lintuja -- 5 " -- - suolakalaa -- 1 nelik.** 1/2 tnr. - - * maksettiin ainoastaan syksyllä. - ** lisäksi 100 lyhdettä "varsikauraa" syksyllä (1555). - *** keväällä; syksyllä 2 punt. 1 karp. - -Äyräpään kihlakunnan kestitys tässä vastaa jokseenkin tarkoin sitä -määrää, johon Niilo Grabbe jääskeläisten kestityksen korotti, mistä -päättäen korotus lienee koskenut koko kihlakuntaa, ehkäpä koko lääniä. - -Olemme siis Viipurin läänissä uuden ajan alussa tavanneet Hämeen -ruokaruotsin kaltaisen linnaväelle ja linnanvoudille kuuluvan -kestityksen, joka suoritettiin nautakunnittain ja nautittiin -neljänneskunnissa, siten että linnaväki jakautui kahteen joukkoon, -joista kumpikin teki kiertomatkan kihlakunnassaan. Kestitys oli -määrätty, kummallakin kerralla samansuuruinen, ja kesti yhtä kauan, -3-4 yötä, kussakin neljännysmiestalossa, niihin luettuina -nimismiestalotkin. Vielä uuden ajan alussa linnanvouti lisäili tätä -kestitystä. - -Paitsi näitä kahta kestitystä, talvikäräjiä varten suoritettavaa -tavallista nimismiesveroa ja kesäkäräjiä varten neljänneskunnittain -suoritettua, mutta vain nimismiestaloissa kulutettua kesäkestitystä, -suoritettiin Viipurin läänissä uuden ajan alussa yleisesti vielä -erityinen kestitys ratsuvoudille hänen kulkiessaan kesällä kokoamassa -sakkoja ja rahaveroja. Viimemainitun mukaan kutsuttiin tätä kestitystä -_margeld-syötöksi_; myöskin nimitystä "kesäkestitys" nähdään tästäkin -syötöstä käytettävän. - -Äyräpään kihlakunnasta on tieto, että margeldsyöttö tapahtui -kesäkäräjäin jälkeen, ja toinen tieto, että tätä syöttöä nautti 50 -miestä ja 16 hevosta kussakin neljännesmiehen talossa 3 yönä, "kun -veroraha kannettiin Laurin päivän aikana".[725] Lapveden kihlakunnassa -tapahtui margeldsyöttö myöskin veronkannon yhteydessä, mutta täällä -mainitaan myöskin _humalasyöttöä_,[726] jota maksettiin, kun sakot -kannettiin. Nähtävästi on humalasyöttö ollut sama kuin margeldsyöttö -- -niiden kokoonpanossa on tuskin mitään eroa --, vaikka kestitys jostakin -syystä jakaantui kahteen käyntiin.[727] - -Kaikki nämä kestitykset eivät ole keskiaikaisia. Jääsken pitäjäläisten -valituksissa 1530-luvulta kerrotaan, kuinka näitä syöttöjä syntyi. -Ratsuvoudilla, sanovat jääskeläiset, oli ollut erityinen palkka -veronkantovaivoistaan. Mutta, kuuluu jatko, "muutamia vuosia sitten -panivat voudit päällemme kestityksen, jota he kutsuvat ratsuvoudin -kestitykseksi,[728] jota ei koskaan ennen ollut". Samaan aikaan myöskin -Vehkalahden talonpojat valittivat, että "viidennen kinkerin syksyllä -ovat tuomari ja vouti panneet päällemme nyt äskettäin samaten kuin -Lapvedellä ja Jääskessä".[729] Nämä tiedot varmaan tarkoittavat -syyskesällä tapahtunutta ratsuvoudin kestitystä; linnanväen vanhaa -suurta syyskestitystä, johon oli yhdistynyt syyskäräjäin pitäminen, -nämä ratsuvoutien keinottelut eivät varmaankaan koskeneet. - -Savon kestitykset uuden ajan alussa jakautuivat kahteen ryhmään. -Linnanvoudin kestityksiä eli käräjäkestityksiä pidettiin neljästi -vuodessa nimismiesten ja kahdesti vuodessa neljänneskuntamiesten luona. -Toisen kestitysryhmän muodostivat maanvoudiu kestitykset. Niitä -suoritettiin neljänneskunnittain maanvoudeille neljät vuodessa, "ensin -kun hän lähtee ottamaan rästejä, toisen kerran kun hän käy sakkoja -perimässä, kolmannen kerran kun hän antaa merkkiä vero-ohrista ja -heinistä[730] ja neljännen kerran kun hän kulkee sakkoja ja verokarjaa -perimässä, kullakin kerralla 2 yötä".[731] Myöskin nimismiestaloissa -kävi maanvouti kestityksellä neljästi vuodessa "kantamassa sakkoja ja -vuotuista veroa" ja viipyi kullakin kerralla 1 yön. Näistä -kestityksistä ilmoitetaan vielä, että ne tapahtuivat kaikki -linnanvoudin pitämäin käräjäin jälkeen ja että maanvoudilla oli -mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Luultavasti maanvoudin -neljä sakko- ja veronkantokäyntiä neljänneskuntamiesten luona ja hänen -neljä käyntiään samanlaisissa asioissa nimismiesten luona tapahtuivat -samoilla kiertoretkillä ja olivat siis järjestetyt linnanvoudin kevät- -ja syyskiertueitten yhteyteen. - -Maanvoudin syksyinen kiertoretki syyskäräjäin jälkeen 18 hevosen kanssa -oli todennäköisesti Savon ruokaruotsi. - -Maanvoudilla oli mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Ne -tekevät yhteensä 35 eli juuri koko linnueen hevosmäärän, joka liikkui -voudin kanssa. Linnan hevoset jaettiin kahteen joukkoon, koska Savossa -oli kaksi maanvoudin lääniä, ja nämä joukot kulkivat maanvoutien mukana -kestityksellä, vieläpä niin että sama joukko kulki ensin yhdessä ja -sitten toisessa maanvoudin läänissä. Kuten huomaamme oli Savon -ruokaruotsi siis täysin samanlainen kuin Hämeen; varmaan on -Karjalassakin ruokaruotsi alkuaan ollut tällä samalla tavalla -järjestetty. - -Eräässä asiakirjassa mainitaan nimenomaan Savon ruokaruotsin olevan -syyskestityksen.[732] Toisessa asiakirjassa selitetääu, että -linnanhevoset oikeittain olisivat kulkevat syötöllä neljäsmiesten luona -ainoastaan kahdesti vuodessa, nimittäin kevätkäräjillä ja -ruokaruotsikestityksellä syksyllä.[733] - -Näitten alkuperäisten syöttöjen luku näkyy Savossa karttuneen samaan -tapaan kuin Karjalassa. - -Valituskirjassaan uuden ajan alulta Savon talonpojat ja neljännysmiehet -valittavat pitävänsä neljännyskunnissaan vuosittain 4 kestitystä -"hevosten kanssa", nimittäin "kevätkäräjät, 2 syyskestitystä ja -syyskäräjäkestityksen".[734] Syyskestityksiä olisi siis ollut -kokonaista kolme. Yksi niistä oli syyskäräjäkestitys, toinen vanha -ruokaruotsi, kolmas nähtävästi se syksyinen kestitys, joka Savossa -erään tiedon mukaan tapahtui verohumaloita kannettaessa syksyllä ja -jota varten maksettiin aikaisemmin 9 tynnöriä olutta, myöhemmin -enemmän.[735] Tämä kestitys oli ilmeisesti Lapveden kihlakunnan -"humalakestityksen" vastine. Asiakirjoista ei käy selville, mikä -ylempänä mainituista maanvoudin neljästä kestityksestä oli -"humalakestitys", mutta tuntuu luonnolliselta, että humalakestitys oli -sama kuin kesäkäräjiä seurannut maanvoudin kestitys. - -Kaikkiin näihin maanvoudin kestityksiin ja vielä linnanvoudin syys- ja -kevätkestityksiin neljänneskuntamiehen piti hankkia varat. Sekä nämä -kestitykset että maksunsa linnaan ja muut veronsa neljänneskuntamies -sai verokunnan asukkaitten suorittamista veroista, joista edellä on jo -ollut puhe. - -Linnanvoudin syys- ja kevätkestitykset olivat neljänneskunnan -kestityksistä suurimmat. Savolaiset valittivat, että heidän piti -näihin kestityksiin maksaa viljaa ja nahkoja kyökkimestarille, -tallimestarille, kokille, kellarimiehelle ja "hollarille".[736] -Niinikään saamme valituksista tietää, että Savossa -- niinkuin -Jääskessä -- oli talonpoikain kumpaakin näitä kestityksiä varten -aikoinaan ollut maksettava 6 tynnöriä olutta, mitä määrää sitten oli -ylennetty.[737] Erityisesti vielä tiedetään, että Savossa kunkin -kymmenmiehen tuli toimittaa neljäskuntamiehelle 3 leiv. tuoretta kalaa -kevät- ja yhtä paljon syyskestitystä varten.[738] - -Savon neljänneskuntakestityksistä eli ruokaruotsijärjestelmästä saamme -seuraavan yleiskuvan. - -(1) Talvikäräjäin pidettyä pitäjässä saapui neljänneskuntiin maanvouti -puolen linnahevosjoukon (17-18 hevosen) kanssa 2 yönä kunkin -neljäskuntamiehen luona syöttääkseen hevosia ja selvittääkseen sakko- -ja veroasioita. - -(2) Sen jälkeen tuli neljänneskuntaan itse linnanvouti pitämään -kevätkäräjiä. Kestitystä kesti kolme yötä. Mukanaan linnanvoudilla -olivat kaikki linnan 35 hevosta. - -(3) Kevätkäräjäin jälkeen saapui jälleen maanvouti sakko- ja -veroasioilleen, tällä kertaa ilman suurempaa hevosjoukkoa. - -(4) Kesäkäräjäin pidettyä pitäjässä alkoivat neljännesmiesten -syyskestitykset, joilla maanvouti kävi vaatimassa sakot ja humalaveron -ja muut kesäverot tai verojen rästit. - -(5) Syksymmällä linnanvouti piti neljäsmiestaloissa taasen käräjät -(syyskäräjät) samalla tavoin kuin keväällä. - -(6) Syyskäräjiä seurasi vihdoin ruokaruotsi, s.o. maanvouti mukanaan -toinen puoli linnan hevosia (17-18 hevosta) piti kestitystä ja hoiti -veroasioita 2 yökuntaa kussakin neljännysmiestalossa. - -Näihin kestityksiin tai joihinkin niistä oli neljänneskuntain -kymmenyskuntain alkuaan suoritettava 1 tynnöri olutta ja muuta särvintä -sen mukaan; mutta myöhemmin järjestyi kestitysvarain hankkiminen niin, -että neljäskuntamies kantoi piirinsä veroilta määrätyt verotavarat ja -erät ja niistä toimitti kestitykset ja muut maksut. - -Kokonainen sarja vanhoja paikallisia kestityksiä uuden ajan alulta tai -keskiajan lopulta on edellisillä sivuilla liitänyt ohitsemme. Ne olivat -erilaisia eri osissa maata, hävinneet tai häviämässä läntisissä osissa -maata, mutta vielä suuressa kukoistuksessa Karjalassa ja Savossa. Joku -osa näitä myöhäisen ajan kestityksiä oli vasta äskettäin syntynyt -virkamiesten keinotteluiksi, mutta toiset niistä epäilemättä olivat -paljon vanhempia ja itse tapa oli ikivanha, valtioelämän alkuisimpiin -asteisiin kuuluva. - -Näitten kestitysten joukossa on ruokaruotsiksi kutsutulla ollut -erikoisempi luonne. Ruokaruotsilla tarkoitettiin linnaväen säännöllisiä -kestityskiertueita linnaläänin verokuntiin linnan ja hevosten -ruokkimista sekä sakkojen perimistä varten. Uuden ajan alussa tämä -laitos esiintyy vielä tunnettuna Hämeessä, ja täydessä vallassa -Karjalassa ja Savossa. - -Suomalaisessa kansankielessä tällä kiertueella on jo vanhoina aikoina -ollut nimenä ruokaruotsi. Länsi-Suomessakin, jonka historiallisista -asiakirjoista ei tätä nimeä tavata, on se tunnettu vanhassa -sananparressa: - - täällä on ruotsi ruualla - musta kansa murkinalla. - -Länsi-Suomen kansan käsitystä muinaisesta ruokaruotsista ilmaisevat -piispa Henrikin surmavirren tunnetut säkeet: - - Jo kävi tässä ihmisiä, - täss' on syöty, tässä juotu, - tässä purtua pietty: - ruoka-ruotsi, syömä-saksa - kiertolaiset kelvottomat, - joivat oluen kellarista, - vettä viskasit sijahan, - kakun söivät kammarista, - kiven vierrytit sijahan, - veivät heiniä laosta, - heitit hieta'a sijahan, - kauroja hevosen syöä - saivat santa'a sijahan. - -Historiallisen asiakirjan mukaan oli tämän laittoman ja väkivaltaisen -ruokaruotsin ohella vielä uuden ajan alussa suuressa osassa Suomea -käytännössä säännöllinen ja suostuttu ruokaruotsi. Sen syntymiseen ja -kehittymiseen vaikutti kaksi tekijää, nim. linnalaitos ja ratsuväki. - -Linnat tietysti tarvitsivat linnamiehistöä, varsinkin sellaiset linnat, -jotka olivat suorastaan vihollisen suussa, kuten Viipurin linna ja -myöhemmin Savonlinna. Tärkeää oli linnain miehitys kotoisissakin -oloissa, sillä linnan isännyys merkitsi maakunnan isännyyttä, vieläpä -usein itsenäistä valtiollista asemaa. Sen jälkeen kuin yleinen -kansanaseistus oli lakannut ja kuningas- sekä ylimysvalta juurtunut, -oli kaikilla suurherroilla, etupäässä kuninkaan ja valtakunnan -tärkeimmillä virkamiehillä, aseellinen ratsujoukkonsa, joista koko -valtakunnan asevoima pääasiallisesti riippui. - -Varsin suureksi emme näitä ratsujoukkoja kumminkaan voi kuvitella, -sillä sotahevosen ja ajanmukaisesti varustetun ratsumiehen -ylläpitäminen oli keskiajalla kallis asia. Jonkunlaisen käsityksen -tähän kuuluvista oloista keskiajan puolimaissa saa Maunu kuninkaan v. -1344 antamista säännöistä, joiden mukaan eri arvohenkilöt olivat -oikeutetut ratsastamaan valtio-asioissa seuraavalla määrällä hevosia: -piispa 30 hevosella, kuninkaan "virkamies" kuninkaan poissa ollessa 45, -valtaneuvostoon kuuluva ritari tai "svenni" enintäin 12, valtaneuv. -kuulumaton ritari 8, sam. svenni 6, "pienempi mies" 3 hevosella.[739] -Nämä luvut varmaankin ilmaisevat siihen aikaan normalisia määriä. -Kuninkaan "virkamiehellä" varmaan tarkoitettiin valtakunnan ylimpiä -maallisia herroja, m.m. arvatenkin kuninkaan linnain vouteja. Vielä -uuden ajan alussa näyttää joissakuissa Suomen linnoissa tavanmukainen -linnaläänissä kiertävä huovimäärä olleen suunnilleen Maunu kuninkaan -taksan mukainen. Savonlinnassa se oli 35. Viipurin linnan vakinainen -hevosluku sitävastoin oli uuden ajan alussa harvinaisen suuri, -nim. 150. - -Linnueitten ja niiden hevosten ylläpitäminen oli keskiajan valtion -tehtävistä tärkeimpiä. Eipä ihmettä, että Suomessakin siinä kohden -ryhdyttiin erityisiin toimiin. Mitä ensinnäkin hevosiin tulee, niin oli -niiden hoito kesällä kylläkin helppo: kruunun hevoset vietiin -laitumelle, etupäässä saarille, joita linnoilla nähtävästi tätä -tarkoitusta varten oli hallussaan, usein rajaseuduilla. Talvella -sitävastoin tuotti asia vaikeuksia. Oli kaiketi hankala koota -rehuvaroja linnaan riittävästi ja oli vaikea vedättää niitä linnaan -linnaläänin kaikilta etäisiltä perukoilta. Mukavampaa oli panna -talliruokinnan aikana, varsinkin sopivilla talvikeleillä, hevoset -kiertämään maakuntaa, verokunnasta verokuntaan, jolla tavoin hevoset -tulivat ylläpidetyiksi ja veronmaksajat pääsivät vähemmällä vaivalla. -Se oli keskiajan yksinkertainen mutta käytännöllinen tapa ratkaista tuo -tärkeä kysymys. - -Hevosten mukana kulki linnaväki; järjestelmä oli näet yhtä edukas -myöskin ihmisten ylläpitämiseksi. Esivallalle linnanmiesten -kiertomatkat tuottivat muitakin merkittäviä etuja. Kiertomatkain -ohjelmaan kuului myöskin verojen ja sakkojen kokoaminen, jota -tarkoitusta linnamiehistön läsnäolo varmaan suuresti edesauttoi. V. -1506 lähetti Turun linnan vouti huovejansa kokoamaan kruunun veroja ja -sakkoja Raaseporin läänistä; v:lta 1508 on Turun läänistä tieto, että -kestitystä käytettiin ulosottokeinona niskoittelevia veronmaksajia -kohtaan.[740] Järjestelmä kaikesta päättäen oli tunnettu ja koetettu -koko maassa. Myöskin käräjäin pitämisen näemme keskiaikana olleen -yhdistettynä linnaväen kiertomatkoihin, mikä katsoen ajan levottomiin -oloihin ja itse käräjätoimen luonteeseen varmaan oli harkittu -parhaaksi. Vielä oli keskiajan virkamiesten itse koottava suuri osa -palkkaansa kansalta ja tämäkin tärkeä toimitus liittyi linnaväen -kiertomatkoihin. Niinpä tällä yhdellä ja samalla yleiskeinolla -keskiaika ratkaisi sekä sotilas- että hallintokysymyksensä. - - - -4. KINKERITAPOJA. - - -Kinkerilaitoksella oli erittäin tärkeä sija keskiajan yksityisessäkin -talouselämässä, kuten ilmenee kinkeriverojen yleisyydestä -lampuotiveroissa. Keskiajan asiakirjoissa usein mainitaan lampuotien -isännilleen suoritettavia kinkereitä; niitä maksoivat jotkut piispan -lampuodit, monet kirkkotalot, luostaritilat, aatelin lampuodit.[741] -Myöskin monien vanhain kruununkartanoiden alustalais-lampuodit olivat -vielä uuden ajan alussa velvolliset suorittamaan vuotuista -kinkeriä.[742] - -Tarkastaessa tähän kuuluvia asiakirjoja pistää silmään ensinnäkin -lampuotikinkerin yleisyys. Olipa maanvuokraaja sopimusveron maksaja -(stadgalandbo, pensionarius) tai osaveron maksaja (skifteslandbo, -parciarius) tai missä muussa asemassa hyvänsä, näissä kaikissa -tapauksissa hän saattoi joutua kinkeriä maksamaan. Tämä verotustapa -oli sangen laajalle levinnyt. Sitä tavataan V.-Suomessa, Ala- ja -Ylä-Satakunnassa, Uudellamaalla, Karjalassa. Vaikka aikaisin kinkeriä -koskeva asiakirja on vasta v:lta 1414, on kumminkin syytä uskoa, että -lampuotikinkeri on paljon vanhempi vero. - -Sen tarkoitus näyttää alkuaan olleen isännän omakohtainen ylläpito, -silloin kun hän tuli käymään lampuodin luona. Niinpä oli v:n 1422 -tapauksessa[743] Pirkkalan kolmen piispanlampuodin maksettava suurempi -kinkeri piispan itsensä tullessa heidän luoksensa, mutta pienempi -milloin piispan edustaja oli saapuva. Selvästi tässä edellytettiin, -että kinkeri nautittiin matkalla ollessa lampuodin luona. Matka oli -nähtävästi säännöllisesti uudistuva, koskapa kinkeri oli varattava -sijaisille, jos varsinainen isäntä jäi tulematta. Kinkerimatka tapahtui -arvatenkin kerran vuodessa, varmaan veronkanto- ja tarkastusmatkan -yhteydessä. - -Myöskin ruokaruotsin tapaisia retkikuntia lampuotien luoksi mainitaan -uuden ajan alussa,[744] ja sellaiset ovat varmaan olleet käytännössä -paljon aikaisemminkin. - -Luonnollisesti isäntä joutui usein yöpymään kinkerivelvollisen -jampuotinsa luoksi. Keskiajan lopulla mainitaan muutamain Katarinan -alttarin lampuotien velvollisuuksien joukossa myöskin yhden tai kahden -yökunnan ylläpito.[745] Tämä velvollisuus oli ilmeisesti samanlainen -yökuntavelvollisuus, joka tavataan vanhimmassa kirkollisessa -verotuksessa (yökunnat). - -Lampuotikinkerin verokappaleet olivat tavallisia ruokatavaroita; usein -kumminkin oli kinkeri keskiajan lopulla jo muuttunut määrätyksi -rahamaksuksi, mikä tietenkin osoittaa kinkerimatkain lakkaamista. -Milloin taas ruokavaroja suoritettiin, jätettiin veron suuruus usein -tarkemmin määräämättä. Vaan sellaisessakaan tapauksessa ei vero -ollut mielivaltainen. Vanha tapa oli keskiajalla laki; se mikä -ennen oli maksettu, se edelleenkin maksettiin.[746] Kinkerin -suuruuden määräämiseksi keskiajalla sen ohella oli erikoinen keino: -oluttynnöri-lasku. - -Keskiajan lampuotikinkeriin, niinkauan kuin sitä nautittiin paikalla, -kuului säännöllisesti olutta. Tynnöri olutta oli se määrämitta, jonka -mukaan kinkeriveron suuruus mitattiin, siten että koko tynnöriin olutta -kuului tietyt määrät muita nautittavia, puoleen tynnöriin olutta puolen -määrää j.n.e. Siten koko kinkerin suuruus tavallisesti ilmaistiin vain -oluttynnöreissä tai sellaisen osissa. "Tynnöri olutta ja siihen kuuluva -ruoka" oli tavallinen sanantapa.[747] Tällainen sananparren tapainen -lauselma tärkeissä verosopimuksissa ei voi johtua muusta kuin -juurtuneesta ja yleisesti tunnetusta tavasta. - -Muunkinlaisia kestityksiä kuin puheenaolevia kinkerejä arvioitiin -keskiajalla oluttynnöreissä. Niinpä Viipurin pappi Torsten v. 1366 -lahjoitti Turun koululle m.m. tynnörin olutta ja köyhille m.m. -"tynnörin olutta ja niin paljon ruokaa kuin siihen kuuluu".[748] -Katarinan alttarin lähellä Turkua olevat kolme lampuotia saivat -niittotyöstään vuotuiseksi korvaukseksi "tynnörin olutta ja siihen -kuuluvan muonan".[749] - -Arvatenkin ovat edellä mainitut yökuntaverot olleet tällä tavoin -suuruudeltaan määrätyt. Ilman laajempaa todistelua lienee myöskin -selvää, että asiakirjoissa mainittu "täysi kinkeri"[750] tarkoittaa -täyden tynnörin kinkeriä. - -"Kinkeriolueen" laskettiin uuden ajan alussa ja epäilemättä -aikaisemminkin menevän panni maltaita.[751] Tynnörissä kinkeriolutta -katsottiin olevan nautittavaa miehelle kuukaudeksi. Keskiajalla oli, -kuten näkyy, asioissaan helposti muistettavat laskut. Puuttuisi vain -vielä, että oluttynnörin hinta olisi ollut 1 mk.[752] - -Mutta kaikkivaltias tapa näkyy keskiajalla määränneen senkin, kuinka -suurelta tilalta oluttynnöri oli kinkeriksi maksettava. Skaran -maankäräjäin hyväksymässä säännössä v:lta 1416 on määräys sellainen, -että lampuodin on kultakin markanbolilta maksettava isännälleen tynnöri -olutta.[753] Muinaisaikaisen täyden tilan kinkeri tämän mukaan oli -täysi tynnöri olutta. Tämän säännön mukaan lienee Suomessakin eletty; -ainakin olivat ne tilat, jotka maksoivat kinkeriolutta täyden tynnörin, -melkoisen suuria tiloja, luultavasti vanhoja täysitiloja. - -Siten lampuotien kinkeritavoissakin näemme keskiajan yhteiskunnan -yleisiä tunnuksellisia piirteitä. - - - - -XI. LAHJAVEROT. - - - -I. PYHÄN MARTIN LAHJAJÄNIKSET. - - -Uuden ajan alussa Suomen kaikissa linnalääneissä tavataan useampia tai -harvempia lahjoiksi kutsuttuja veroeriä, jotka verot selvästi ovat -keskiajalla yleisesti vallinneen verotavan jälkiä. Vanhimpiin -tällaisiin lahjaveroihin varmaan kuuluvat turkislahjat, joista jo -alumpana kirjaa on mainittu. - -Eteläisen Suomen maanviljelysseuduilla keskiajan lahjaveroja maksettiin -toiseen tapaan kuin metsästysseuduilla. Näissä maanviljelijäinkin -lahjaveroissa havaitaan muutamia mielenkiintoisia historiallisia -piirteitä, joista tässä lyhyesti esitämme ne, jotka ovat kuuluneet -kruunulle tai linnaväelle maksettaviin, ja siten varmaan vanhimpiin -tavanomaisiin veroihin. - -Uuden ajan alussa maksettiin kaikista Viipurin läänin nautakunnista -kruunulle lahjavero, johon kuuluivat, tai olivat kuuluneet seuraavat -kappaleet: lahjat. - - 1 lahjakaritsa - 4 lahjajänistä - 4 lahjalintua - 5 lahjakanaa - 200 lahjamunaa - -ynnä toisin paikoin lisäksi vehnää ja papuja.[754] - -Maakunnan vanhimmassa vero-oppaassa olevan tiedonannon mukaan oli näitä -nautakunnan lahjoja maksettava neljästi vuodessa: jouluna, laskiaisena, -pääsiäisenä ja Martinpäivänä.[755] Tarkempain tietojen mukaan näistä -lahjajänikset ja lahjalinnut kuuluivat talviveroon, joka yleensä -maksettiin talvikäräjillä, lahjakaritsa ja lahjamunat kesäveroon, joka -oli kesäkäräjäin aikaan suoritettava.[756] - -Hyvin vanhassa muodossa tämä lahjavero esiintyy Uudenkirkon Kaukjärven -lampuotialueella, mistä maksettiin voudille (linnanvoudille) erityistä -"kinkeriä", johon kuului (koko alueen puolesta):[757] - - kinkeriä: lahjarahoja 7 1/2 äyriä - rukiita 1 punta - ohria 7 pannia - kauroja 7 pannia - pääsiäislahjaa: 200 kpl pääsiäislahjamunia - 10 " lintuja - Pyhän Martin lahjajäniksiä 8 kpl - -Lahjajänikset tästä päättäen olisivat Karjalassa alkuaan olleet -suoritettavat parhaana jänisaikana, syksyllä Martinpäivän (6 p. -marrask.) aikana, joka päivä samalla oli suuri kirkollinen -merkkipyhä.[758] Pääsiäislahjaan ilmeisesti kuuluivat lahjamunat ja -mahdollisesti myös lahjakaritsa. Kanat ja linnut kaiketi kuuluivat -joulu- ja laskiaislahjoihin. - - - -2. PÄÄSIÄISLAMMAS -- OLAVINLAMMAS. - - -Varsinais-Suomen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty jokaisen -verokunnan linnaan suoritettavan karjaveron joukkoon _lahjakaritsa_ -(gaffuelamb, giwilamb) niminen erä; vero oli verokuntamiesten -suoritettava ja kuten muutkin karjaverot linnaan vietävä. Sitä -maksettiin yli koko linnaläänin samalla tavoin: 1 karitsa -verokunnalta.[759] Nimestään huolimatta lahjakaritsa oli -vakinainen kruununvero, ja siitä käytettiinkin joskus nimitystä -"verokaritsa".[760] - -Tämän veron vanhuudesta on pari viittausta. Birger Trollen -linnatileissä 1463-64 se esiintyy bolien suoritusten joukossa,[761] ja -samoin se tavataan Ruonan kartanoläänin alustalaisten vuotuisten -verojen joukossa, jotka verot uuden ajan alussa yleensä edustivat -vanhempaa verotuskantaa. Karitsaveron maksutavasta antavat Ruonan tilit -hauskan tiedon: kustakin bolista maksettiin lahjakaritsa siten, että -kukin talonpoika (täysivero) antoi sen vuorotellen vuotensa.[762] Sekin -oli siis keskiajalle ominainen kiertovero. - -Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on -lause: "Pääsiäislammas suoritetaan kesällä Olavin päivän aikana".[763] -Lause on verokirjan otteisiin kuuluvassa sanastossa eli hakemistossa, -joissa selitetään veroja ja veronimityksiä. Mihin paikkakuntaan tieto -kohdistuu, ei käy selville, mutta luultavasti siinä kuvastuvat -Suomenkin silloiset olot. Olavin lammas on näet Suomessa, varsinkin -savolaisilla alueilla, muinoin ollut hyvin yleinen uhripito.[764] -Merkillistä oli vielä, että uhriksi käytettiin keväällä ensimäiseksi -syntynyt karitsa, "villavuona". Suomen vanhoissa linnoissakin -tunnettiin Olavinlammas. Varmaan linnan suojeluspyhimyksen uhrina -elätettiin muinoin Olavinlinnassa mustaa pässiä, ja sitä tapaa -pidettiin siellä 1700-luvun alkupuolellakin, venäläistenkin -isännöidessä, aina vuoteen 1728 saakka, jolloin viimeinen pässi -tapaturmaisesti hukkui.[765] Keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa oli -Olavinpäivä Satakunnassa ja Karjalassa tärkeä veronmaksuaika.[766] On -siis syytä rinnastaa Suomessa keskiaikana yleisesti suoritettu -kesäveroon kuuluva "lahjakaritsa" Olavin lampaan kanssa. Lahjaverot -keskiaikana, kuten Karjalan esimerkki selvästi osoittaa, suoritettiin -katolisen kirkon suurina juhla-aikoina. Siltä kannalta katsoen -muinaiset verottajat hyvinkin ovat voineet tulla osallisiksi Olavin -lampaista. Se v:n 1413 verokirjan otteiden tiedonanto, että -pääsiäislammas maksettiin Olavin päivänä, voi siis hyvin sopia -muinaisen villavuonan ja Olavin lampaan kirkolliseen ja -verotaloudelliseen vastineeseen. - -Lounaisessa Suomessa lahjakaritsa kenties on ollut ensi sijassa -pääsiäislammas. Joka tapauksessa on pääsiäislahjoja muinoin maksettu -Turun linnaan. Kaikkialla läänissä oli jokaisen miehen (täysiveron) -uuden ajan alussa maksettava 5 munaa pääsiäislahjaksi.[767] - -Nämä "lahjamunat" eli "pääsiäislahjamunat" esiintyvät samanlaisena -verona V.-Suomessa, kuin kaukana Karjalassakin. Kummallakin alueella -tavataan myös lahjakaritsa. Kun munaverot ja karitsa- tai lammasverot -muuallakin Suomessa ovat keskiaikana olleet yleisiä kinkeri- ja -kestitysverokappaleita ja lähintä sukua alkuisille lahjaveroille, -voidaan V.-Suomen ja Karjalan pääsiäislahjaa syyllä pitää näiden -verokappaleiden ensimäisenä alkuna. - - - -3. "KYPSI-RAHA". - - -Lahjaveroksi on myöskin tulkittava Hämeen merkillinen _kipsis_-vero. -Uuden ajan alussa sitä suoritettiin kaikkialla Hämeessä 1 1/2 äyriä -savulta eli täysiverolta. Padasjoella ja Jämsässä tätä veroa kuitenkin -maksettiin luonnossa, metsälinnuissa, ja verokirjoissa nimenomaan -selitetään, että kipsisrahat ovat rahoja lintujen ja jänisten -edestä.[768] Jaakko Teitin valituskirjassa kerrotaan, että Hollolan -seuduilla oli kypsi-raha (kypseraha) maksettu joko jäniksissä tai -teerissä tai 1/2 äyrillä.[769] - -Teitin käyttämässä nimityksessä "kypsi" mahdollisesti piilee "kipsis" -sanan alkumerkitys.[770] - -Satakunnan vanhassa kinkeriverossa (laamanninkinkerissä) maksettiin -kustakin verokunnasta m.m. 2 _kinkerijänistä_.[771] Tässä on kypsi-vero -osana paikalliskinkeriä, jonka laamannit nauttivat. - -Mutta alkuaan oli kruunullakin Satakunnassa kypsi-veronsa. -Ala-Satakunnan pitäjistä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle -nimismiesverosta menevän "taksan" mukana myöskin _lahjarahoja_ 1-6 l/2 -mk pitäjältä.[772] Eräässä kuitissa v:lta 1540 sanotaan selvään, että -nämä rahat olivat "lahjarahoja jänisten ja lintujen edestä".[773] Mutta -kuinka nämä rahat olivat joutuneet nimismiesveron yhteyteen? Siitä -saamme selvän eräästä v:n 1542 verokirjasta, jossa selitetään, että -mainittuja lahjarahoja, samoinkuin nimismiestaksaan kuuluvia -"härkärahoja", "lammasrahoja", "kyökkimestarinrahoja" ei kanneta -savuluvun eikä miesluvun mukaan, "vaan talonpojat sen keskenään -yhteisesti suorittavat niin, että he täyttävät vanhan summan, jonka -ennestään ovat tottuneet suorittamaan, ja verokuntamiehet vievät ne -esille kukin kolmanneksestaan ja neljänneksestään".[774] Tästä käy -ilmi, että alkuaan oli verokuntamiesten tuotava käräjille lahjoiksi -linnanvoudille ja hänen väelleen jäniksiä ja lintuja, mutta että -sitten, kaiketi riistan puutteessa, sen sijaan tuli maksettavaksi pieni -rahavero, joka vanhaan tapaan suoritettiin käräjätilaisuudessa. -Hämeessä suoritettiin kypsirahat linnaan, Ala-Satakunnassa käräjillä -- -siinä koko ero. - -Itse Varsinais-Suomessakin tapaamme kipsisveron. Kemiössä ja Paraisissa -oli kunkin bolin maksettava linnaan jänis;[775] se on varmaan ollut -lahjajänis, ja varmaan muuallakin vaadittu vero. Kaikkialta muualta -maakunnasta paitsi Kemiöstä, Paraisista ja parista muusta pitäjästä -maksettiin näet samaan aikaan nimismiesveron taksan joukossa linnaan -_lahjarahoja_[776] ja Uudenkirkon Pettäisten läänissä mainitaan nämä -lahjarahat maksetuksi lahjajänisten ja lintujen edestä.[777] -Epäilemättä on tässä kysymyksessä aivan samanlainen lahjavero, jonka -olemme tavanneet Ala-Satakunnassa. - -Kun myöhemmin nimismiesvero V.-Suomessa peruutettiin kruunulle, -esiintyy sen miesluvun (kokoveron) mukaan maksettavain eräin joukossa -suuressa osassa maakuntaa myöskin "lahjarahoja" 2 penningistä 1 äyriin -täysiverolta.[778] Tämä vero on ilmeisesti muinainen jänis- ja -lintuvero ja ilmaisee se myös, millä perusteella tätä veroa oli -aikoinaan maksettu. - -Ahvenanmaan markkakuntain säännöllisten kruununverojen joukkoon kuului -m.m. kultakin savulta 2 lintua tai niiden arvo ja kultakin -(täysiverolta) 9 penninkiä jänisrahoja.[779] "Lahja" nimitystä ei tästä -verosta käytetä; sitävastoin tavataan Ahvenanmaalla nimitys -verolinnut,[780] joka mahdollisesti kohdistuu lahjaveroon. - -Jo edellä on mainittu, että Viipurin läänin nautakuntain oli kruunulle -maksettava 4 lahjajänistä (Martinpäivä-jänistä) ja 4 lahjalintua, jotka -suoritettiin talvella. - -Jokainen Savon 20 verokuntamiehestä maksoi uuden ajan alussa linnaan -12 jänistä ja 25 lintua, minkä lisäksi yhdeksän verokuntamiestä -suoritti linnaan joululahjaksi 12 jänistä.[781] Ilmeisesti kuuluvat -nämä verokappaleet aikuiseen lahjaveroon. Erikseen vielä maksettiin -Savossa talvikäräjillä linnanvoudille "lahjaksi" m.m. 6 jänistä tai 12 -jäniksen nahkaa.[782] Kun verokuntamiesten suorituksessa nimismiehelle -esiintyy myöskin lintuja, on luultavaa, että nämä linnut kuuluivat -tuohon käräjälahjaveroon. Kun sekä linnaan viedyt että käräjillä -nautitut lahjat kummatkin tulivat samalle saajalle, niin ne alkuaan kai -olivat yksi ja sama vero. - -Suomen muinaishistoriallisiin vero- ja hallinto-oloihin tämä vanha -jänis- ja lintuvero luo erikoista valoa. Tämä vero tavataan melkein -koko maassa ja edustaa se niin ollen varmaan yleistä kypsiverokantaa. -Jäniksistä ja linnuista on valmistettu ne herkut, joita veroherralle on -tarjottu. "Kypsäksi" on tätä antia kutsuttu. Veron saajana on ollut -linnanvouti, maksajana verokunta lukumiehensä kautta. Siihen aikaan, -jolloin tämä vero tuli käytäntöön, linnanvoudin ja verokuntamiesten -suhde Lounais-Suomessakin oli vielä välitön, niinkuin se tavallaan -vielä uuden ajan alussa oli Savossa; alavouteja, nimismiehiä tai muita -virkamiehiä ei vielä ollut. Vero suoritettiin ja nautittiin -talvikäräjillä, joilla verokuntamiehet ja linnanvouti tapasivat -toisensa. - -Näin kypsi-vero keskiajan historian katselijalle kuvaa alkuisinta, -valloituksen aikuista, kartanokauden tai alkavan linnakauden olotilaa -yksinkertaisine käräjäkestityksineen ja hallintotapoineen. - -Mutta kypsi-veron historia kertoo myös olojen muutoksesta. Nimismies -vähitellen tulee veron välittäjäksi, riistan puutteen vuoksi kypsi -tulee yhä yleisemmin maksettavaksi rahassa, rahavero ja koko kypsi -joutuvat muun varsinaisen linnaveron joukkoon ja -- uusia käräjäveroja -ruvetaan ottamaan. - - - -4. KYÖKKIMESTARIN LAHJAT. - - -Keskiajan linnoissa olivat kyökkimestarit jo varhain sangen tärkeitä -viranomaisia. Verokirjoissa uuden ajan alulta tapaa muutamia keskiajan -verojätteitä, joista voi päätellä niitä oloja, joissa tämä valtion elin -toimi. - -Turun linnan tileissä 1530-luvulla esiintyy kruunun tulojen joukossa -pieni määrä kyökkimestarinrahoja, joita maksettiin sekä eteläisestä -että pohjoisesta V.-Suomesta.[783] Läänin vanhimmista veroselityksistä -näkyy, että näitä rahoja suoritettiin sen taksan mukana, joka -nimismiesverosta maksettiin kruunulle ja jota sanottiin "kinkeriksi", -ja että kyökkimestarinrahain määrä teki 12 äyriä kultakin täydeltä -pitäjältä.[784] - -Kun vertaa tätä omituista kruununveroa samalla tavoin kruunulle -maksettuihin "lahjarahoihin", joista edellä on ollut puhetta, ei voi -torjua sitä päätelmää, että tässäkin on kysymyksessä samanlainen vanha -verosiirto: alkuaan on linnan kokille käräjillä maksettu pieniä -lahjoja, jotka sitten ovat muutetut rahaksi ja, kun ei kyökkimestaria -syystä tai toisesta enään ollut niitä saamassa, otettiin linnaan -muitten kruununverojen mukana. - -Tämänkin verojätteen tapaamme muissa maakunnissa. Satakunnassa -maksettiin vanhan nimismiesveron aikana kaikissa pitäjissä -nimismiestaksassa kyökkimestarinrahoja, jotka säännöllisesti tekivät 6 -äyriä pitäjästä, paitsi Köyliössä, Eurassa ja Eurajoella, joissa se -teki vain 2 ja Luvialla, missä se oli 4 äyriä.[785] Vero siis oli -kaikin puolin V.-Suomen kyökkimestarinveron vastine. Mutta Satakunnasta -saamme varmennuksen, että vero alkuaan oli maksettava verokunnittain, -sillä se kuului täällä niihin rahamaksuihin, joita verokuntamiehet -käräjillä maksoivat kruunulle. - -Hämeen linnantileissä 1533 esiintyy pieni, 11 mkn suuruinen erä -"kyökkimestarinrahain" nimellä.[786] Linnan varsinaisissa tuloissa -sitävastoin ei näitä rahoja tavata, eikä niistä myöhemminkään näy -jälkiä maakunnan tileissä. Varmaan oli tämä vero Hämeessäkin alkuisin -käräjälahja, joka koko nimismiesveron joutuessa linnaan hävisi tai -sulautui johonkin muuhun veroerään. -- Tiedot tästä muinaisesta verosta -ovatkin säilyneet ainoastaan sattumalta, sen kautta että ne muuttuivat -rahaksi ja sellaisena tarkasti tilitettiin. - -Porvoon läänissä maksettiin 1540-luvun alussa nimismiesveron mukana -neljäskunnittain 4 l/2 äyriä "kyökkimestarinrahoja".[787] - -Läntisessä osassa Viipurin lääniä oli samoihin aikoihin jokaisen -täysiveron maksettava nimismiesveroon m.m. 4-6 penninkiä -"kyökkimestarinrahoja".[788] Äyräpään kihlakunnassa maksettiin -näitä rahoja kultakin neljänneskunnalta 1 1/2 markkaa, mitkä -rahat tilitettiin linnaan. Se oli siis vanha, alkuperäinen -kyökkimestarinvero. Mutta sen lisäksi maksoivat neljänneskuntamiehet -"sille, joka oli kyökkimestarina", erityisen viljaveron.[789] Se oli -ilmeisesti uusi kyökkimestarinvero, joka tuli maksettavaksi entisen -jouduttua linnaan. - -Näitä myöhempiä kyökkimestarinveroja tavataan uuden ajan alussa -muissakin Suomen maakunnissa. Mutta tässä on otettu huomioon ainoastaan -alkuperäinen, rahaksi muuttunut kyökkimestarinvero, joka ei ollut -kenenkään kyökkimestarin nautittava, vaan oli sulautunut kruununveroon -ja nimessään säilytti muiston valtiohallinnon alkuajoilta, jolloin -tämänkin veron vastaanottajina oli eläviä kyökkimestareita. - - - - -XII. KESKIAJAN TYOVEROJA JA TYÖTAPOJA. - - - -1. TYÖVEROT NAAPURIMAISSA. - - -Keskiajan työverojen tärkeään ryhmään kuuluivat kruunun tilain -viljelemisestä ja linnain rakentamisesta johtuneet rasitukset ja verot. -Niihin on luettava myöskin vaadittujen rakennusaineiden ja erittäin -kulutusaineiden (halkojen y.m.s.) hankinta, koska näiden veroesineiden -arvo keskiajalla ei ollut niiden aineessa, vaan niihin sisältyneessä -työssä. - -Näiden verojen kehittymiseen Suomessa ovat muitten maiden vastaavat -olot ilmeisesti hyvinkin määräävästi vaikuttaneet. - -Ruotsin asukkaiden lienee jo vanhimpina aikoina ollut suoritettava -tilapäisesti työtä linnan varustamiseksi, uhritemppelien, sitten -"Upsalan tilain" rakentamiseksi, ehkäpä muihinkin tarkoituksiin. -Arvatenkin myöskin oli tilapäinen kirkollinen rakennusvelvollisuus, -kuten kirkkojen ja pappilain rakentaminen ja korjaaminen, jo -kristinuskon ensi ajoista tullut käytäntöön. Säännöllisten -veropäivätöiden suorittamista sitävastoin on Ruotsissa verraten myöhään -vaadittu. Vanhempana keskiaikana eivät yksityisten ylimysten eivätkä -kuninkaan tilat vielä yleensä olleet niin suuria, että niiden -viljelemiseen olisi omain palvelijain lisäksi pysyvästi tarvittu -vierasta väkeä. Ylimysten ja kuninkaan tilat olivat enimmäkseen -hajallaan olevia talonpoikaistiloja, joita omistajat eivät itse -viljelleet, vaan jättivät lampuotien haltuun, saaden niistä -kaikenlaisia maksuveroja. Maakuntalaeissa päivätöitä ei ylipäänsä -mainittu; Itä-Göötanmaassa vain oli säädetty, että lampuodin oli -isännälleen tehtävä 2 päivätyötä, toinen talvella toinen kesällä. Vielä -13. vuosisadan lopulla oli päivätyölaitos tuntematon Ruotsin -itsenäisille talonpojille, niinkuin varmaan enimmille lampuodeillekin. - -Seuraavalla vuosisadalla nämä olot muuttuivat, kun lakkaamattomat -linnanrakennukset ja suurempi kartanotalous tulivat tavaksi. Pitkin -vuosisataa kansa valitti rasituksista, joita linnain rakentaminen -tuotti. Albrekt Meklenburgilaisen hallitusaikana näkyvät rasitukset -olleen pahimmillaan. Maunu Eerikinpojan maanlaissa oli jo säädettynä, -että kuninkaan oli saatava apua linnainsa ja kartanoittensa -rakentamiseen. Margareta kuningattaren v. 1403 antamassa julistuksessa -määrättiin, että lampuotien on suoritettava isännilleen 8 päivätyötä -vuodessa. Myöhemmin samana vuonna katsoi valtaneuvosto mahdolliseksi -esittää, että jokaisen talonpojan tulisi suorittaa 12 päivätyötä -vuodessa sellaisissa lääneissä, missä ei ollut linnaa, mutta muissa -24 päivätyötä. Tästä lähin sekä maataloudellisista että -rakennuspäivätöistä tuli pysyvä yhteiskunnallinen laitos -Ruotsissa.[790] - -Toisessa naapurimaassamme Virossa ja Liivinmaalla tämäntapaiset verot -tulivat käytäntöön, kuten voi odottaakin, jo saksalaisen valloituksen -alkuaikoina. Kirkkojen ja linnain rakentamisvelvollisuutta mainitaan -yleisenä verotapana siellä jo 1280-luvulla. Maatalous, jota saksalaiset -herrat rupesivat harjoittamaan valloituksen alusta asti, perustui jo -silloin osittain alkuasukkaitten päivätöihin, joita mainitaan jo 1211. -Päivätyörasituksen määrä näinä varhaisina aikoina oli kuitenkin vielä -verraten vähäinen; niinpä kuurilaisten oli tehtävä vain kaksi -päivätyötä mieheen kesällä ja kaksi talvella. Seuraavalla vuosisadalla -päivätyörasitus alkoi nopeasti kasvaa, kun maatalouden edistyessä -suurviljelys levisi ja päivätöitten arvo sen kautta kasvoi. Paikoin -aateliset tilanomistajat helpottivat talonpoikainsa maksuveroja -voidakseen sitä enemmän lisätä heidän päivätöitänsä. Aatelisilla -isännillä oli jo sillä vuosisadalla täysi valta määrätä alustalaistensa -päivätyörasituksen suuruus; ei tarvinne epäillä, etteikö tämä rasitus -pian tullut monta kertaa suuremmaksi kuin alkuaikoina, vaikkakin -toiselta puolen tämä niinkuin muutkin verot ei usein vaihdellut, vaan -pysyi pitempiä aikoja sillä kannalla, johon se maataloudellisista -syistä kerran oli joutunut.[791] - -Näemme siis, että verottaja, olipa se kruunu tai vapaasukuinen -tilanomistaja, läntisessä ja eteläisessä naapurimaassamme jo -1300-luvulla, osittain aikaisemminkin, oli saanut lasketuksi -talonpoikain hartioille säännöllisen päivätyöverotuksen. - - - -2. LAMPUOTIEN TYÖVEROT. - - -Pysyvän päivätyölaitoksen maanviljelystä varten tapaamme maassamme -aikaisimmin 1300-luvun suurtiloilla. Sellaisia tiloja, joissa -harjoitettiin suurviljelystä ja joissa siis laajemmalta alueelta -suoritettavat päivätyöt saattoivat kysymykseen tulla, on Suomessa ollut -1300-luvun alkupuolelta asti, ellei jo ennenkin. Tällaisia tiloja oli -ainoastaan kuninkaalla (kruunulla), piispalla ja mahtavimmilla -ylimyksillä. - -Kruununkartanoista[792] vanhimpia oli Pyhäjoki Perniössä, johon kuului -suuri yhteinen lampuotialue (uuden ajan alussa 17 kylää ja niissä 42 -lampuotia). Maunu kuninkaan v. 1347 Pyhäjoen lampuotien (coloni) -valitusten johdosta antamasta päätöksestä selviää, että lampuodit -siihen aikaan tekivät, ja jo aikaisemminkin olivat tehneet, -säännöllisiä maatalouspäivätöitä kartanon ruuassa.[793] Kartanon -jouduttua seuraavalla vuosisadalla Naantalin luostarin haltuun jatkui -päivätöiden tekemistä edelleenkin, kuten näkyy eräästä v:n 1447 -tuomiosta, jolla Pyhäjoen lampuodit määrättiin vanhaan tapaan "tekemään -lyhentämättä täyden veronsa ja kaikki päivätyöt ja rakennustyöt ja -pitämään kunnossa lailliset huoneensa ja rakentamaan myllyjä".[794] -Pyhäjoen päivätöitten luku ei liene keskiajalla ollut sen suurempi kuin -uuden ajan alussakaan, jolloin niitä tehtiin kultakin "mieheltä" -ainoastaan 5.[795] - -Pyhäjoen päivätöitä koskevain tietojen lisäksi on eräs v:lta 1446 oleva -tieto, joka koskee muutamasta talosta Maskun ikivanhaan -kruununkartanoon Stenbergiin (Teinperiin) suoritettavaa 1 markan -suuruista päivätyölunastusta,[796] ainoa suoranainen todiste, mitä -meillä on keskiajan kruununkartanoitten päivätöistä. - -Mutta koska Suomessa jo 1300-luvun alkupuolella on ollut useita -muitakin suurilla yhtenäisillä lampuotialueilla varustettuja -kruununkartanoita ja niissä uuden ajan alussa aivan yleisesti esiintyy -vakaantunut päivätyölaitos, vaikka kartanot siihen aikaan jo olivat -menettäneet alkuperäisen taloudellisen merkityksensä, täytyy otaksua, -että nämä päivätyöt ovat peräisin kartanoitten varsinaiselta -kukoistuskaudelta. Niinpä 1300-luvulla usein mainittuun Ruonan -kartanoon Sauvossa maksoi uuden ajan alussa 56 täysiverollista tilaa -käsittävä kartanolääni _työrahoja_ kaikkiaan 28 markkaa eli kultakin -täysiverolta 1/2 markkaa s.o. 12 äyrityistä, mikä oli 12 päivätyön -hinta, koskapa päivätyö keskiajan lopulla yleisesti maksoi vanhan -äyrityisen.[797] - -Porvoon kuninkaankartanon 60 lampuotia uuden ajan alussa olivat -joistakuista veroista vähemmällä voidakseen tehdä sitä enemmän -päivätöitä, sillä "mitä hyvänsä kartanonvouti heitä käskee -tekemään, silloin tulee heidän olla valmiita sekä kylvämään että -korjaamaan". Lampuotien velvollisuuksina mainitaan vielä puiminen, -myllynrakentaminen j.n.e Erikseen on mainittu, että Ohkolan kylän (nyk. -Mäntsälä) tuli omin ruokinsa pitää kunnossa kuninkaankartanon pellon -ojat ja aidat. Kartanon kalustoluetteloihin merkittyjen työaseiden -vähälukuisuudesta voi tehdä sen päätelmän, että lampuotien oli omine -työaseineenkin suoritettava melkein kaikki kartanon ulkotyöt.[798] - -Samoin kuin Porvoon samoin oli Kymenkartanonkin lukuisain lampuotien -uuden ajan alussa oltava aina valmiina tarvittaessa tekemään työtä -kartanoon.[799] Nämä molemmat kartanot ovat harvinaisia poikkeuksia -Suomen keskiajan kartanoitten joukossa siinä suhteessa, että niihin -suoritettavat päivätyöt ainakin asiakirjain sanoista päättäen olivat -epämääräiset kartanonvoutien määräysvallasta riippuvia. Sekin lienee -yksi piirre niistä monista, joita keskiaikana Uudellamaalla ja -Karjalassa on havaittavana Itämeren maakuntain olojen vaikutuksesta -Suomeen. - -Itäisin keskiajan suurista kruununkartanoista, joissa päivätyölaitos -oli kotiutunut, oli Saviniemi Jääskessä. Tähän kartanoon kuului uuden -ajan alussa laaja lampuotien (uutistalollisten) alue, jonka 63 talon -eli suitsun tuli tehdä kunkin 12 päivätyötä kartanoon. Kartanon -maatalous näyttää olleen kokonaan näiden päivätöiden varassa, kuten -kartanon kalustoluetteloiden niukkuudesta ja palvelusväen -harvalukuisuudesta voidaan päättää.[800] - -Päivätöitä tehtiin 1300-luvulla myös piispankartanoissa. - -Turun piispalla oli Kokemäellä melkoinen lampuotialue, jonka talonpojat -tietojen mukaan vuosilta 1365-1372 olivat velvolliset tekemään -päivätöitä ja palveluksia Köyliön kartanoon piispan kartanonvoudin -vaatiessa.[801] - -Vielä vanhempi piispan suurkartano oli Kuusisto, jonka lampuotialueena -oli koko Kuusiston saari. Tämän kartanon alustalaisten päivätöistä -keskiajalla ei ole tietoja, mutta kun uuden ajan alussa "talonpojat" -tekivät heinää kartanon niityillä ja kartanoa koskevissa tileissä -erikseen tilitettiin niitto- ja puimamiehille suoritetuista -ruokaveroista, niin siitä voimme päättää, että Kuusiston alustalaiset -jo varhaisempinakin aikoina eivät ainoastaan tehneet päivätöitä -kartanon niityillä ja riihissä, vaan tekivät nämä päivätyönsä "talon -ruuassa".[802] Kuusiston kartanoa mainitaan jo v. 1295 eikä se varmaan -kauankaan ole ollut ilman lampuotialuetta ja sen päivätöitä. - -Myöhemmällä keskiajalla näyttävät päivätyöt olleen käytännössä -joillakuilla muillakin kirkollisilla tiluksilla. Uuden ajan alussa -suorittivat tuomioprovastille kuuluvat Raisiossa ja Ruskossa olevat -Upalingon, Kauppilan, Luolalan ja Taimon tilat päivätyörahoja 6 äyristä --- 1 2/2 markkaan, joista rahoista kolmen viimemainitun tilan olivat -Skarpakullaan tehtäväin päivätöitten lunastusta.[803] Luultavaa on -myöskin, että ne päivätyöt, joita useat Turun tuomiokirkon tilat Kustaa -Vaasan hallitusaikana olivat velvolliset suorittamaan, olivat -keskiaikaista alkuperää.[804] - -Lähteistämme ei ilmene, oliko seurakuntalaisten jo keskiaikana -suoritettava pappiloihin maanviljelyspäivätöitä. Erään tiedon mukaan -keskiajan lopulta oli lukkarin suoritettava papille 7 päivätyötä -vuodessa.[805] - -Päivätöistä keskiajan aatelin yksityistiloilla ei ole suoranaisia -tietoja. Koska kuitenkin uskonpuhdistusajan alkupuolella päivätöitä -mainitaan monella aatelistilalla ja kun päivätöitä todistettavasti -varsin laajassa mitassa käytettiin suurimmissa kruununkartanoissa kuten -piispankartanoissakin jo 1300-luvulla, on samanlainen järjestelmä -keskiajan loppupuolella varmaan ollut käytännössä suuremmilla -aatelistiloillakin. Mitä muuten näitten tilain päivätöihin tulee, niin -näyttävät tavat uuden ajan alussa kaikkialla olleen samat. Aatelisten -sekä kuninkaan perintö- ja omain tilain lampuotien päivätyömäärät -olivat 8-12 päivään vuodessa; Suitian kartanon lampuotien 12 -päivätyöstä vähän myöhemmällä ajalla oli 6 varsinaista "vuotuista -päivätyötä" ja 6 "apupäivätyötä", jotka viimemainitut tehtiin kartanon -ruuassa.[806] - - - -3. LINNAN PÄIVÄTYÖT. - - -Suurimmat päivätöitten käyttäjät keskiajalla olivat kuitenkin kruunun -päälinnat. Keskiajan loppupuolella ne olivat maamme tärkeimmät -maatalouskeskukset ja niillä oli maanviljelystään varten käytettävänään -kokonaisten linnaläänien päivätyöt. - -Näistä linnain maataloudellisista päivätöistä, jotka ovat erotettavat -linnain rakennusvelvollisuudesta, eivät keskiajan omat asiakirjat -paljoa puhu. V. 1347 mainitaan Viipurin pitäjästä maksetuksi linnaan -nauta työn lunastukseksi.[807] Ahvenanmaalla esiintyy kruunulle -suoritettava työvero jo v:n 1413 tileissä. Lounais-Suomessa tämä -työvelvollisuus järjestettiin Eerik Pommerilaisen Suomessa käydessä -(1407) kuninkaan ja Turun läänin rahvaan sopimuksella, joka v. 1419 -määrättiin edelleenkin noudatettavaksi.[808] Kuningas Kaarle -Knuutinpojan kirjeellä v. 1450 järjestettiin Turun läänin päivätyöt -siten, että kuudesta linnan lähipitäjästä oli kunkin talonpojan tehtävä -8 juhtapäivätyötä karjakartanoon ja lisäksi 4 kuormaa halkoja linnaan, -mutta muiden pitäjäin oli toimitettava linnaan kultakin 40 savulta yksi -vuosityömies, eikä rahaa ollut enään otettava työn sijasta.[809] - -Näistä asiakirjoista selvästi nähdään, että päivätöitä keskiajan -linnoihin tehtiin myöskin maanviljelyksen vuoksi. Vaikkeivät asiakirjat -näiden päivätöiden syntymä-aikaa ja -tapaa tarkemmin valaisekaan, niin -jo se seikka, että keskuslinnat todennäköisesti ovat perustetut -vanhempain kartanoiden yhteyteen ja että yleensä sellaisissa -kartanoissa päivätyöt olivat käytännössä jo 1300-luvulla, tekee -luultavaksi, että päälinnainkin maanviljelyspäivätyöt ovat peräisin -1300-luvulta. - -Päivätyövelvollisuuden alaisia olivat keskiajan päättyessä kaikki -linnaläänit. Velvollisuuden perusteet olivat eri maakunnissa erilaiset. -Ahvenanmaalla suoritti jokainen savu 12 päivätyötä. V.-Suomessa -suoritettiin päivätyöt täysiveroittain ja savuittain, Turun lähellä -olevissa pitäjissä 5 päivätyötä täysiverolta. Myöskin Raaseporin -läänissä, Porvoon läänissä ja Savossa päivätyöt suoritettiin -täysiveroittain, ensinmainitussa läänissä kultakin täysiverolta 2 -"laillista päivätyötä", vaan 1540-luvulla 3, Porvoon läänissä -nähtävästi sama verta ja Savossa 12 "laillista päivätyötä". Viipurin -läänissä suoritti kukin savu eli mies 6 (Uudellakirkolla 5) päivätyötä. -Hämeessä ja Ylä-Satakunnassa, jotka alkuaan olivat samaa veroaluetta, -oli päivätyövelvollisuus suoritettava jousittain; jousen määrä oli 3 -päivätyötä. Ala-Satakunnassa ja Pohjanmaalla taas oli päivätöiden -alkuperäisenä perusteena miesluku, Satakunnassa 3 päivätyötä kultakin -talolliselta.[810] Työvelvollisuus siis yleensä perustui mies- eli -talolukuun. - -Suoritettavain päivätöiden lukumäärä vaihteli eri maakunnissa osittain -siitä syystä, että velvollisuuden perusteet olivat erilaisia, osittain -siitä syystä, että toisilla maakunnilla oli raskaampi taakka -kannettavanaan. Yleensä ei päivätyörasitus kuitenkaan ollut suuri, -sillä vielä 1530-luvulla oli tämänlaatuinen päivätyö yleensä -lunastettavissa 1 vanhalla äyrityisellä. - -Keskiajan linnat eivät voineet käyttää kaikkia laillisia päivätöitänsä -eikä laajain linnaläänien perukoilta olisi ollut mahdollistakaan niitä -luonnossa suorittaa. Missä päivätöitä luonnossa tehtiin, teki niitä -tavallisesti vain linnan lähin ympäristö. Ahvenanmaalla kävi työssä -vain Sundin pitäjä ja osa Saltvikin pitäjää. Turun linnaan tekivät -päivätöitä v:n 1450 määräyksen mukaan ainoastaan Räntamäen, Raision, -Ruskon, Kaarinan, Liedon ja Piikkiön pitäjät; 1530-luvulla mainitaan -Piikkiön sijasta Rymättylä, mutta 1500-luvun lopulla jälleen Piikkiö ja -Paimiokin päivätyön tekijöinä. Raaseporin tarpeeseen riittivät Karjan -pitäjän päivätyöt, Kokemäenkartano tuli toimeen Kokemäen, Euran, -Köyliön sekä 1 Eurajoen ja 3 Ulvilan neljänneskunnan päivätöillä. -Hämeessä teki päivätöitä ainoastaan Hattulan kihlakunta. Viipurin -linnan päivätöitä suorittivat luultavasti ainoastaan Viipurin, -Säkkijärven, Lappeen ja Taipaleen pitäjät. Savonlinnan "laillisia -päivätöitä" suoritti ainoastaan Sääminki täyden määrän (12 pt -täysiverolta) sekä Rantasalmen 2 ja Juvan 2 neljänneskuntaa puolet -määrää (6 pt täysiverolta). - -Muualta linnalääneistä lunastettiin päivätyöt raha- ja tavaramaksuilla. -Rahalunastus oli v:n 1451 tilien mukaan yleinen Raaseporin läänissä; -sitä maksettiin v. 1540 12 killinkiä 3 päivätyöltä, siis äyrityinen -päivätyöltä (äyrityinen = 4 killinkiä). Porvoon läänissä maksettiin -uuden ajan alussa työrahoja täysiverolta 9 killinkiä. Hämeessä -laskettiin kolmen päivätyön lunastukseksi 5 äyrityistä, -Varsinais-Suomessa v. 1540 täysiveron päivätyömaksuksi 1 1/2 äyriä, -mikä summa muutamaa vuotta myöhemmin nostettiin 5 äyriksi. Vallitsevana -päivätyön hintana keskiajan lopulla oli kuten sanottu 1 äyrityinen. - -Veroesineet taas, joilla päivätöitä keskiajan lopulla lunastettiin, -olivat jos jonkinlaisia: Turun läänissä "työruis", "työmaltaat", -"työvoi", "työkalat", "työturskat" (meripitäjissä), Ala-Satakunnassa -voi (72 leiv. kultakin talolliselta), Ylä-Satakunnassa "päivätyöhauit" -(jokaiselta jouselta 6 naulaa); Hämeessä maksettiin jouselta 2 karpiota -ohria, Viipurin läänissä Äyräpään kihlakunnassa 1 kyyn. palttinaa -päivätyöltä,[811] Savossa täysiverolta syli halkoja tai leiviskä -"viikkokaloja". Keskiajan kirjavat verotavat näkyivät tässäkin. - -Kuten muutkin verot keskiajalla niin päivätyötkin ja niiden -verovastikkeet yleensä suoritettiin verokunnittain. Turun läänissä -kruunu vielä keskiajan lopulla vaati boleilta määrätyn tasaisen summan -rahaa, mistä 1 1/2, mistä 2, mistä 5 markkaa, tai 1 1/2, 2, 3, 4 puntaa -rukiita tai ohria verokunnalta. - -Joskus oli sopimus veron suorittamisesta tehty koko pitäjän kanssa. Kun -Laitilassa kukin verokanta maksoi 14 äyriä, mutta koko pitäjä 7 mk, ja -Lapissa kukin verokunta 2 1/2 mk 4 äyrityistä, mutta koko pitäjä -yhteensä 8 mk, niin ilmeisesti oli vero ensin laskettu koko pitäjälle -ja vasta sitten tasattu verokuntain kesken. Muuallakin pitäjät olivat -tällä alalla verokokonaisuuksia, sillä yleensä suorittivat saman -pitäjän verokunnat samansuuruiset päivätyölunastukset. Yksinäisenä -poikkeuksena säännöstä oli Sauvon pitäjä, jonka verokunnat suorittivat -erisuuruisia työveroja. Satakunnan vanhimpain tilikirjain mukaan -suoritettiin Ylä-Satakunnan päivätyöhauit pitäjittäin, 48 leiv. -pitäjältä.[812] V:n 1451 tilien mukaan suorittivat verokunnat yli -koko Raaseporin läänin samansuuruisen päivätyölunastuksen -(erfuodespeningar): 20 äyriä 4 äyrityistä.[813] - -Verokunnan keskuudessa velvollisuus jaettiin veronalaisille tavallisten -veroperusteiden mukaan. Mutta harvinaisempiakin tapoja käytettiin. -Nousiaisissa, Lemussa, Mynämäellä, Vehmaalla ja Laitilassa perittiin -työrahat siten, että kultakin pääveron markalta maksettiin lisäksi 1 -äyrityinen (Laitilassa 9 penninkiä). Lapin pitäjässä saatiin työrahat -kokoon siten, että verokuntamiehet ottivat kultakin täysiverolta 1 -äyrin ja siten saaduista varoista maksoivat linnaan vietävän karjan, -päivätyömaksun ja erinäisiä verokulunkeja. Oli oikea mullistus tällä -alalla, kun nämä mutkalliset maksutavat v:n 1540 verouudistuksessa -hävisivät ja muutettiin yhdenmukaiseksi rahalunastukseksi, kultakin -täysiverolta 1 1/2, myöhemmin 5 äyriä.[814] - -Mutta seuratkaamme jo niitäkin, joiden tuli suorittaa päivätyönsä -linnan niityillä ja vainioilla. Eräs asiakirja, vaikka onkin sangen -myöhäinen (v:lta 1598), antaa hauskoja viittauksia siitä, miten -päivätöitä Turun linnaan suoritettiin luultavasti varhaisesta -keskiajasta saakka.[815] Siinä näet kerrotaan, että Maarian, Raision, -Ruskon ja Liedon talonpojat suorittivat päivätöitään Turun linnan -"suureen karjakartanoon" siten, että kukin täysiverollinen viljeli 1 -tynnörinalan peltoa. Samoin oli Piikkiön, Kaarinan ja Paimion -talonpoikain viljeltävä linnaan kuuluvan Heikkilän kartanon vainiota, -kunkin täysiveron 1 tynnörinala. Asiakirjassa ilmoitetaan, että suuret -osat mainittuja kartanoiden vainioita olivat joutuneet autioiksi ja -viljelemättömiksi siitä syystä, että kruunu oli läänitysten ja -verotalojen autioitumisen kautta menettänyt päivätöitä; niinpä oli -suuren karjakartanon vainiossa 53 miehen osaa eli 53 tynnörinmaata ja -Heikkilän vainiossa 77 1/2 miehen osaa eli 77 1/2 tynnörinalaa autiona. - -Jos päivätöitä olisi vain ylipäisesti tehty linnaan ja niitä käytetty -sen mukaan, kuinka linnan haltija kulloinkin määräsi tai katsoi -tarvittavan, ei tietystikään noin säännöllistä autioalaa linnan -vainiossa olisi ilmestynyt. Nähtävästi oli siis kullakin veronalaisella -linnan vainiossa määrätyssä paikassa oma pysyvä tarkoin määrätty -osansa, joka jäi autioksi, ellei viljelijä saapunut velvollisuuttansa -täyttämään. Luultavasti vielä saman pitäjän tai verokunnan viljelysosat -olivat linnan vainioilla sopivasti yhdistetyt ja ryhmitetyt, koskapa -asiakirjassa puhutaan Heikkilän vainiossa olevasta Kakskerran -saarelaisten osasta ikäänkuin jostakin kokonaisuudesta. Tällainen -viljelystapa vaati juhtapäivätöitä, jollaisia v:n 1450 määräysten -mukaan Turun linnaan suoritettiinkin. Sitävastoin ei päivätöitten luvun -tarvinnut olla suuri. Työ varmaankin suoritettiin kollektivisesti, -mutta talonpojat jättivät kyntämättä ja korjaamatta sellaisen osan, -jonka puolesta ei yhteiseen työhön otettu osaa. Tällä tavoin talonpojat -linnan vainiolla suorittivat viljelysvelvollisuutensa samanlaiseen -tapaan, joka oli vallalla talonpoikain kotikylissäkin. - -Raaseporin linnaan suorittivat Karjan pitäjän miehet päivätyönsä -luonnossa. Linnan vanhoissa tileissä on siitä säilynyt -yksityispiirteitä, joista nähdään, että työmaana olivat pääasiallisesti -linnan kaksi vainiota ja että työ suoritettiin verokunnittain, niin -että saman bolin puolesta oltiin samanaikaisesti työssä ja -samanlaatuisessa työssä. Tavallisesti tekivät veronalaiset yhden -hevospäivätyön, joka luettiin kahdeksi päivätyöksi, ja yhden -jalkapäivätyön.[816] - -Hämeenlinnassa hoidettiin veropäivätöillä linnan lähellä olevat -Saaristen ja Ojoisten karjakartanoiden kaksijakoiset vainiot sekä -linnan niityt. V:n 1547 tileissä on säilynyt hauska kaavake, jonka -mukaan kesätyöt täällä suoritettiin kollektivisesti pitäjittäin -määrätyssä järjestyksessä. Ensin saapui Janakkala tekemään kevätkynnön, -sitten Renko kertasi ja kylvi herneet ja pavut, Lehijärvi saapui -niittämään linnan niityt ja Mäskälä leikkasi rukiin, minkä jälkeen -Hattula toimitti syyskynnön ja -kylvön. Näihin töihin kului n. 2 000 -päivätyötä; jäljellä olevat n. 1 000 päivätyötä käytettiin lannanajoon -ja -levittämiseen y.m.s.[817] - -Puiminen oli Hämeenlinnassa järjestetty siten, että eri pitäjistä, -luultavasti kiertojärjestyksessä, tuli pitemmäksi ajaksi puimatyöhön -joukko miehiä, jotka saivat palkan kotonaolevilta jousilta. V. 1547 oli -sillä tavoin Asikkalan puolesta 20 miestä 36 päivää linnan puimatyössä, -ja vielä 1583 tuomittiin Lopella kaikille niille, jotka olivat puineet -riihiä ja tehneet alinomaistyötä (alinåmaisarbete) linnan -karjakartanossa, palkkansa muilta verollisilta.[818] - -Viipurin linnaan suoritettavain päivätöittensä sijasta Viipurin piirin -pitäjän verolliset vetivät linnaan halkoja, kantoivat ne ylös ja -pitivät kunnossa linnan ankeriaisarkut.[819] - -Paitsi edelläkerrottuja säännöllisiä päivätöitä, joita usein -nimitettiin laillisiksi päivätöiksi, oli talonpoikain uuden ajan alussa -toisissa lääneissä tehtävä vielä eri tarkoituksiin lisäpäivätöitä tai -erikseen ne lunastettava. Ala-Satakunnassa tuli neljänneskunnittain -Kokemäen, Huittisten, Loimaan ja Euran pitäjäin, Köyliön kappelin ja 3 -Ulvilan pitäjän neljänneskunnan "vetää nuottaa kartanon tarpeeksi omine -nuottineen niin usein kuin heille sanotaan", mutta koko muusta -Satakunnasta suoritettiin sen sijasta nuotanvetohaukia, koko -Ylä-Satakunnassa 5 leiv. neljänneskunnalta, Ala-Satakunnassa -epätasaisempia määriä. Savonlinnan läänissä vaadittiin kultakin -täysiverolta 4 ja puoliverolta 2 apupäivätyötä.[820] - -Erään veroselityksen mukaan oli Säämingin kolmen neljänneksen -velvollisuutena omine halkoineen ja kustannuksineen puida linnan -molempain karjakartanoiden vilja ja Säämingin neljännen neljänneksen -hoitaa Venäjän rajalla oleva Peltosalon niitty. Myöskin linnan -kaskenpoltto, jota varten Pellosniemen neljänneskuntain oli -toimitettava linnaan 2 "kahdeksan viikon kaskitalonpoikaa", on -parhaiten luettava tähän päivätyöryhmään.[821] - - - -4. RAKENNUSVELVOLLISUUS. - - -Rakennusvelvollisuus, sekä seurakuntalaisten että lampuotien ja kruunun -verollisten, on jo varhaisella keskiajalla juurtunut rasitus. - -Pappilan rakentaminen oli V.-Suomen Uudellakirkolla jo v. 1411 jaettu -neljänneskuntain kesken siten, että kullakin neljänneskunnalla oli -rakennettavanaan määrätyt huoneet.[822] Meillä ei ole keskiajalta -samanlaisia todisteita muilta seuduilta, mutta kun uudempina aikoina -sellainen alkuinen rakennusvelvollisuus oli vallitsevana lukuisissa -vanhoissa seurakunnissa, on hyvin luultavaa, että niissä on -keskiajan tapa jatkunut. Samaa on myöskin sanottava kirkkojen -rakentamisvelvollisuudesta.[823] - -Lampuotien rakennusvelvollisuutta mainitaan Pyhäjoen kruununkartanon -alustalaisten veroja koskevassa v. 1447 tuomiossa. Kun useassa vanhassa -kruununkartanossa oli torneja ja muita varustuksia, on luultavaa, ettei -niitä rakennettu eikä ylläpidetty ilman lampuotien työtä, vaikkei siitä -olekaan suoranaisempia todistuksia kuin ne rauniot, jotka vielä niiden -paikkoja merkkivät. - -Suurten päälinnain rakentaminen on jo ensi ajoista saakka -asiakirjainkin todistuksen mukaan ollut verollisten suoritettava. Sitä -mainitaan yleisenä verovelvollisuutena Turun, Hämeen ja Viipurin -linnoja koskevassa luovutuskirjassa v:lta 1340.[824] - -Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoissa on viittauksia siitä, miten -tämä rakennusvelvollisuus oli keskiajalla järjestetty. Hämeessä oli -kunkin kihlakunnan rakennettavana määrätty osa linnaa sekä Ojoisten ja -Saaristen karjakartanoiden rakennuksia. Viimemainitut rakennukset -olivat kussakin kihlakunnassa taas jaetut eri pitäjäin kesken, ja siitä -päättäen, että v. 1547 kaikkia Ylisen kihlakunnan neljänneskuntia -sakotettiin linnan kattojen korjauksen laiminlyömisestä, olivat varmaan -pitäjät ja neljänneskunnat vastuunalaiset kukin määrätystä osastaan -linnan rakennuksiakin.[825] - -Samanlaista järjestystä noudatettiin myös Viipurin linnan -rakentamisessa. Kun v. 1548 Viipurin linnassa rakennettiin kalahuoneen -ja nostosillan välistä hirsisiltaa, "havaittiin kaupungin -muistikirjasta (stadzens tänckebok), että Muolan ja Hanttulan piti -rakentaa".[826] - -Turun linnan rakennuksia varten pitäjät maksoivat linnanrakennusrahoja -sen mukaan kuin linnanvouti vaati; v. 1538 maksoivat useimmat pitäjät -8, jotkut 10, jotkut pienet pitäjät 2-7 mk. Paraisten, Kemiön -ja Nauvon pitäjät maksoivat sen lisäksi eri maksun laivasillan -rakentamisesta.[827] Nähtävästi tämän järjestelmän takana oli vanhempi -pitäjäin ja verokuntain kesken jaettu rakennusvelvollisuus. - - - -5. "SOTKEN SAVEA, TEEN TIILIÄ." - - -Linnanrakennusvelvollisuus tuotti talonpojille raskaan ja ikävän -lisätyön: savityön. Vielä uskonpuhdistusajan alussa tiilisavi -valmistettiin sotkemalla, ja tiilityöhön tarvittiin uskomattoman paljon -päivätöitä. Muuraustyössä taas tarvittiin kokeneitten muurimestarien -apua ja sekin niinkuin kaikki linnatyö tuli tietysti talonpoikain -kustannettavaksi. - -Hämeessä oli vanhimpain verokirjain mukaan kunkin koukun vastattava -6 savityöpäivästä; veroperuste oli siis toinen savi- kuin -maanviljelyspäivätöissä. Suurin osa Hämettä suoritti tämän veronsa -neljänneskunnittain kannetulla ohra-, hauki-, voi-, humala- tai -ruokakalamaksulla kirvesmiesten ja savityön edestä ja erityisellä -muurimestarimaksulla, jota meni 1 1/2 äyriä koukulta tai määrätty erä -ohria tai humaloita neljänneskunnalta. Luonnossa suorittivat savityön -ainoastaan Hattulan kihlakunnan pitäjät, paitsi Hattulaa, jonka sijasta -Kalvoila sai käydä sotkemassa savea linnan "tiilisalissa"; muitakin -pitäjiä tavataan toisinaan tässä työssä, joka siten osittain vuorotteli -eri pitäjäin kesken. Työ suoritettiin neljäskunnittain, siten että -esim. 11-koukkuinen neljäskunta piti miestä savityössä 66 päivää eli 11 -viikkoa.[828] - -Raaseporin läänissä suoritettiin ennen kerrottujen "laillisten -päivätöitten" lisäksi päivätyö pari muurimestarin työtä varten.[829] -Koska nämä jälkimäiset päivätyöt suoritettiin saman perusteen -(täysiveron) mukaan kuin ensiksi mainitutkin, ei niitä linnan -myöhemmissä tileissä aina erotettu. - - - -6. "PITKIÄTYÖMIEHIÄ". - - -Muutamissa keskiajan linnoissa oli linnan palveluksessa n.s. -_pitkiätyömiehiä_ (långarbetskarlar). Ne olivat talonpoikain koko -vuodeksi tai määrätyksi työkaudeksi linnan palvelukseen palkkaamia -kirvesmiehiä tai muita työntekijöitä. Tällä alkuisella tavalla -hankittiin keskiajalla linnoihin tarpeellinen palvelus- ja työväki. - -Tätä mielenkiintoista työlaitosta selvästi tarkoittaa Turun linnan -työveroja koskeva v:n 1450 asiakirja määrätessään, että niistä -pitäjistä, jotka eivät muita päivätöitä luonnossa suorittaneet, oli -jokaisen 40 savun toimitettava mies linnan työhön vuodessa.[830] -Myöhemmin ei näitä vuosityömiehiä Turun linnassa kumminkaan tavata. - -Raaseporin läänissä tuli uuden ajan alussa jokaisen pitäjän muitten -työverojensa lisäksi pitää kirvesmiestä linnan palveluksessa Valpurista -(toisinnon mukaan Filippon ja Jaakobin päivästä) Martinpäivään saakka, -siis kesä-puolen vuotta. Ellei sellaista miestä linnassa tarvittu, -maksettiin kruunulle 2 killinkiä (= l/2 äyriä) joka mieheltä -"kirvesmiesrahoja".[831] - -Viipurin läänissä oli jokaisen neljänneskunnan (= 30 täysiveron) -pidettävä miestä linnan työssä ympäri vuoden. Miehen palkkaamiseksi -maksoi jokainen täysivero pannin rukiita toisen maltaita, millä -viljalla neljänneskunnan pitkätyömies piti itsensä ruuassa ja -vaatteessa. Säkjärvi, Virolahti ja Vehkalahti eivät näy tätä veroa -maksaneen. V. 1546 lakkasi tämä vanha järjestelmä Viipurin linnassa; -sinne otettiin silloin omia renkejä ja entisten pitkäintyömiesten -palkkapannit vietiin kruunulle.[832] - -Savonlinnassakin oli pitkiätyömiehiä. Savossakin oli jokaisen -neljamieskunnan pidettävä linnan palveluksessa miehensä Ristinpäivästä -keväällä Ristinpäivään syksyllä s.o. noin 18 viikkoa; kun Savossa -neljänneskuntia oli 20, oli siis pitkiätyömiehiäkin 20.[833] Myöhemmän -tiedon mukaan oli jokaisen neljänneskunnan Savossa pidettävä linnan -työssä 2 (Säämingissä 1) "kahdenkymmenen viikon talonpoikaa", 2 -(Pellosniemessä 3) "kuuden viikon talonpoikaa", minkä lisäksi -Pellosniemen ja Visulahden oli suoritettava hiilenpolttoa linnalle -erityisen säännön mukaan ja päällepäätteeksi Rantasalmen ja Juvan 8 -neljänneskunnan vuosittain poltettava linnan kalkkiuunissa 2 uunia -kalkkia.[834] - -Savon päivätyöjärjestelmä oli erinomaisen laaja. Tässä etäisessä -rajamaakunnassa kruunu nähtävästi tarvitsi paljon työvoimia eivätkä -verolliset näytä olleen halukkaita vaihtamaan päivätöitä rahamaksuun -tai muihin veroesineisiin. Se suunnaton päivätyömäärä, mikä -Savonlinnassa kulutettiin 1500-luvun puolivälissä, oli nähtävästi vain -perintöä linnan rakennusajalta ja vieläkin varhaisemmista oloista. - -Kuten olemme nähneet, oli näitä päivätöitä usean laatuisia: (1) -lailliset päivätyöt, joita kukin täysivero suoritti 12, olivat vanhoja -maataloudellisia päivätöitä; (2) apupäivätyöt, kultakin täysiverolta 4, -joihin olemme lukeneet riihipäivätyöt; (3) pitkättyömiehet, joiden -työhön luemme myöskin hiilenpolton ja kalkinpolton. Tähän tulee vielä -lisäksi (4) jauhatustalonpojat (Male böndher eller Stampeböndher), -joita kunkin kymmenysmiehen tuli lähettää nimismiestaloon 6-36 -päivätyötä varten, sekä (5) nimismiespäivätyöt, joita kunkin täysiveron -tuli suorittaa nimismiehelle 2 ja kunkin puoliveron yksi niinikään -nimismiehelle. Molempia viimeksimainittuja päivätöitä, joiden tarkoitus -kaiketi oli käräjäkestitysten varustaminen ja nimismiehen talon -viljeleminen, mainitaan 1500-luvun keskivaiheilla jo vanhoiksi -veroiksi.[835] - - - -7. AJOVEROT. - - -Emme vieläkään ole päässeet keskiajan työlistan päähän. Jäljellä ovat -ajoverot s.o. rakennustarpeiden, kuten hirsien, lautain, tuohien, -kivien, kalkin hankinta ja kuljetus verottajalle. Myöskin sellaisten -tarveaineiden kuin halkojen, sysien ja olkienkin hankinta kuuluu -oikeittain tähän veroryhmään. Kuljetusvaivan vuoksi niitä jo -keskiajalla kutsuttiin ajoiksi tai ajoveroiksi (akse, okar), jota -nimitystä jo Helsinglannin laissa käytetään kirkon rakennusaineitten -hankinnasta. - -1500-luvun oloista päättäen kuului muutamain vanhain suurkartanoitten -lampuotien velvollisuuksiin ajoveroja. Kuusiston lampuodit maksoivat -piispankartanoon m.m. hiiliä ja halkoja.[836] Ruonan kartanon -lampuotien tuli kunkin toimittaa kartanoon 2 verohirttä, kuorma -aidaksia ja 1/2 katiskaa.[837] - -Kruunun linnoihin suoritettiin keskiajalla varmaan paljon ja -monenlaisia ajoveroja. Raaseporin läänissä suoritettiin v:n 1451 tilien -mukaan melkoinen rahavero ajojen lunastukseksi. Keskiajan ajoverojen -laadusta saadaan tarkempia tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan -tilikirjoista. Niiden mukaan ajoverot olivat suurimmassa osassa Suomea -pääasiallisesti samaan tapaan järjestetyt, vaikka eri linnain olojen ja -tarpeen mukaan lukuisia pieniä poikkeuksia tehtiin. Ajojen laadut ja -määrät näkyvät seuraavasta asetelmasta: - - Ahv.maa Turun l. Hämeen l. Raasep.l. PL VL Savonl.l. - Verokpl (savu) (er. per.) (nelj.k.) (verok.) (tv.) (tv.) (nelj.k.) - - hirsiä kpl 1 maks. 5 1 1 1 12 - lautoja " 1 " 10 2 -- -- 40 - tuohta, levyä -- " 9-10 400 30 -- 1500 - kantam. - kiviä, syltä -- -- -- -- maks. -- maks. - kalkkia, tnr -- -- 1 -- -- -- 1 - halk., syltä 2 kuor. maks. 2 2 -- 3 1/2 maks. - hiiliä, tnr 2 -- -- -- -- -- -- - niiniä, naul -- -- -- 14 7 4-10 1 - hamppua, naul -- -- -- 7 7 -- 20 - köysiä, kpl -- -- -- -- -- -- 12 - tervaa, tnr -- -- -- -- maks. maks. 1 - -Ahvenanmaan ajoveroista on jo ennen tehty selvää. - -Turun läänissä oli uuden ajan alussa jäljellä vain muutamia ajoja. -Yleisesti suoritettiin läänissä vain halkoja, joita maksettiin missä -savun, missä täysiveron eli miesluvun mukaan. Hirsiä ja lautoja saatiin -enään vain Pöytyältä, tuohta ainoastaan Teijon verokunnasta Perniöstä --- varmaan viimeisinä jätteinä muinoin yleisemmästä verosta. - -Hämeen läänin monimutkaiset työ- ja ajoverot uuden ajan alussa ovat -kauan olleet kameralistien kauhistuksena. Pohjaltaan ei asia Hämeessä -ollut sen kummempi kuin muuallakaan. Työverot olivat yleensä samat kuin -muualla, mutta kun ainoastaan linnan lähimmät ympäristöt niitä -suorittivat työllä ja ajoilla ja muut seudut niitä lunastivat rahalla -tai erilaisilla verotavaroilla, seurasi siitä näennäisesti selviämätön -vyyhti. Mitä erikseen ajoveroihin tulee, niin hirsiä ja lautoja -suoritti luonnossa ainoastaan 3 Hattulan kihlakunnan pitäjää; muilta -seuduilta maksettiin lunastukseksi rahaa (koukulta 1 äyri) tai ohria, -haukia, ruokakalaa, voita tai humaloita. Tuohia maksoi luonnossa neljä -Sääksmäen ja neljä Hattulan klk:n pitäjää; muualta tuli rahaa (1/2 -äyriä koukulta) tai ohria tai voita. Kalkkia maksoi 8 Hämeenlinnan -lähipitäjää. Tiilihalkoja vedättivät 4 Sääksmäen ja 4 Hattulan klk:n -pitäjää; muualta maksettiin rahaa (18 penninkiä koukulta), haukia tai -lahnoja. Hattulan pitäjä oli vapautettu hirsien, lautain, tuohien -ja tiilipuiden vedätyksestä sekä muurimestarin palkkauksesta -ja "rekirahoistakin", koska sen tuli vedättää hieta linnan -muuraukseen.[837] - -Raaseporin läänissä maksoi v. 1451 jokainen verokunta _ajorahoja_ -(aksepeningar) 2 mk 8 killinkiä. Uuden ajan alussa suoritettiin ajot -luonnossa samalla säännöllisellä tavalla kaikissa verokunnissa. - -Porvoon läänissä lunastettiin kivien vedätys 2 (Pyhtäällä 4) killingin -maksulla täysiverolta. Tervaa maksoi jokainen neljänneskunta 1/2 -tnr.[839] - -Viipurin läänissä suorittivat hirsiä ainoastaan Viipurin, Säkjärven, -Lappeen ja Taipaleen pitäjät. Samoista pitäjistä suoritettiin -verohalkoja 1 syli täysiverolta, Lappeen ja Taipaleen pitäjistä tehtiin -täysiverolta 1/2 syltä tiilihalkoja ja samoista pitäjistä ynnä Viipurin -pitäjästä 2 kuormaa hiilipuita. Sitäpaitsi suoritettiin koko läänistä -nimismiesverossa kultakin savulta kuorma halkoja, mikä velvollisuus -tavallisesti oli järjestetty niin, että muutamat neljänneskunnat sen -maksoivat rahassa (3 killinkiä savulta), mutta yksi neljänneskunta -suoritti halot (ja oljet) nimismiestaloon käräjäin ja kestitysten -pitämistä varten. Niiniä maksoivat luonnossa ainoastaan Virolahden ja -Vehkalahden pitäjät: muualla läänissä tämä vero lunastettiin 1 -killingin maksulla täysiverolta. Tervaa maksoivat Virolahti ja -Vehkalahti 6 naulaa täysiverolta; Lapveden, Taipaleen, Muolan ja -Hanttulan pitäjät suorittivat neljänneskunnilta 1/2 tnr. - -Savossa suoritti kuusitoista neljänneskuntaa kukin 12 hirttä ja 40 -lautaa ja neljä neljänneskuntaa kukin puolet näistä määristä. Halkoja -suorittivat muut pitäjät paitsi Sääminki täysiverolta 1 sylen. -Kivisyliä, jotka olivat mitaltaan halkosylen kokoisia, suorittivat -Pellosniemen ja Visulahden pitäjät sylen kultakin 4 täysiverolta. - - - - -XIII. KESKIAJAN VIRKAMIEHIÄ. - - - -1. LÄÄNINMIEHET JA LINNANVOUDIT. - - -Keskiajan johtavia kruununvirkamiehiä Suomessa ovat olleet -linnanvoudit. Mutta kun linnanvoutien viran on katsottava varsinaisesti -syntyneen vasta päälinnain perustamisen yhteydessä, tulee vastattavaksi -kysymys, miten virkamieslaitos täällä on ollut järjestetty -varhaisimmalla keskiajalla, ennen linnahallinnon muodostumista. - -Ennenkuin lähdemme tähän kysymykseen vastaamaan, mainittakoon pari -sanaa eräästä Ruotsissa ja Tanskassa varhaisimpana keskiaikana -ilmenevästä hallintoseikasta. - -Ruotsin tärkein paikallinen viranomainen mainittuna aikana oli -nimismies, tunnettu m.m. ruotsalaisella nimellä "länsman", "soknare" ja -latinankielisellä nimellä "exactor, exactor regius".[840] Mutta on -tarkoin huomattava, ettei se nimismies, jota Ruotsissa tällä nimellä -kutsuttiin, ollut samanlainen virkamies kuin nimismies myöhemmällä -keskiajalla ja uuden ajan alussa. Maakuntalakien aikana nimismies -Göötanmaissa "lænsman", "konungsbryti", "konungsbryti i Upsala bo" ja -"konungs soknare" Vestmanlannissa "husabyman" nimisenä kuninkaan -palvelusmiehenä hoiti hänelle uskottua kuninkaan kartanoa ja toimi -kuninkaan yleisvirkamiehenä piirissään. Vaikkei lähteistä näy, oliko -Sveanmaan "lænsman" alkuaan kuninkaankartanon hoitaja, niin näkyy -kumminkin se, että hän täälläkin oli aikaisin tunnettu varsinainen -virkamies, jolla oli mitä monipuolisimmat tehtävät.[841] - -Erinomaisen selvänä esiintyy vastaava laitos muinaisessa Tanskassa. -"Brytiæ" yksityisoikeudessa merkitsi osa-asukasta tai yhtiömiestä, joka -yhdessä toisen kanssa harjoitti maanviljelystä tai otti hoitaakseen -toisen maata ja karjaa. Kuninkaatkin käyttivät edukseen samaa -järjestelmää, ja Tanskan vanhoissa asiakirjoissa usein mainitaan -"Konungs brytiæ". Nämä kuninkaan maan viljelijät olivat samalla -kuninkaan virkamiehiä. Tanskan vanhimmissa laeissa mainitaan useasti -kuninkaan "Umbudsman" eli "exactor" nimellä kutsutun virkamiehen -asunnoksi suorastaan kuninkaan kartano.[842] Siis ilmeisesti sama -laitos, jota Göötanmaan "konungsbryti" tarkoittaa. - -Suomessakin esiintyy parissa 1300-luvun asiakirjassa _exactor_ ja -_exactor regius_ niminen viranomainen.[843] Tämän nimityksen -ruotsinkieliseksi vastineeksi on katsottu nimitystä "länsman".[844] -Itse asiakirjat eivät kumminkaan oikeuta meitä pitämään exactor nimellä -kutsuttua viranomaista tavallisena, keskiajan lopulta ja uuden ajan -alulta tunnettuna nimismiehenä. Kumpikin täällä mainittu exactor -näyttää olleen kokonaisen pikkumaakunnan virkamies. Kumpikin olivat -sinettimiehiä. arvattavasti siis rälssimiehiä, toinen lisäksi tuomarina -esiintyvä. Missään tapauksessa he eivät ole verrattavia myöhemmän -keskiajan talonpoikaisiin nimismiehiin. - -Yhtäläisyys Ruotsin ja Tanskan alkuperäisten "länsmanien", kuninkaan -kartanoissa toimivain "brytien" kanssa sitävastoin on sattuva. -Suomessakin kutsutaan exactoria nimenomaan "kuninkaan" virkamieheksi, -joten hän varmaankin on ollut välittömässä suhteessa kuninkaaseen. -Suomessakin on varhaisella keskiajalla useita melkoisia kuninkaan tai -kruunun kartanoita, joita kuninkaan oli vaikea omakohtaisesti hoitaa; -niissä jos missä olivat eri hoitajat tarpeelliset. Vanhemmalla -keskiajalla oli täällä käytännössä aluejako pikku maakuntiin ja -erityisesti pieniin kartanolääneihin, jotka alueet ovat voineet olla -näiden vanhain viranomaisten virkapiireinä. - -Tätä käsitystä puoltaa lisäksi länsman nimityksen vanhin käyttö -Suomessa. Tämä nimitys esiintyy ensimäisen kerran v. 1348 päivätyssä, -Satakuntaa koskevassa asiakirjassa[845] ja sen jälkeen vasta 1400-luvun -alulla. Mutta nuo aikaisemmat lääninmiehet eivät ole myöhempäin -kaltaisia. V:n 1348 lääninmies oli kuninkaan oma virkamies, hänen -luottamusmiehiään. joka voudin kanssa sai tehtäväkseen Ulvilan -kaupungin oikeuksien valvomisen kaupungista muuttaneita kohtaan; -myöhemmän keskiajan nimismiehet olivat alhaisia kansanvirkamiehiä, -joille kuninkaat tuskin erityisiä luottamustoimia antoivat. Sattuu nyt -vielä niin, että tiedetään Ulvilan kaupungin viimeistään 1300-luvun -ensimäisinä vuosikymmeninä tulleen siirretyksi Ulvilassa olevan -kruununkartanon (Isonkartanon, Storgården) maalle ja kartanonkin väen -kuuluneen kaupunkilaisiin.[846] Todennäköisesti on Satakunnassa v. 1348 -ollut kuninkaan "vouti" Kokemäenkartanossa ja muudan kuninkaan -"länsman" Ulvilan Isonkartanon ja sen alaisen kaupungin erityinen -lääninmies. - -Samantapainen virkamiesten ryhmitys näyttää Satakunnassa olleen -käytännössä vielä v. 1365, jolloin kuninkaan kirjeessä mainitaan -"meidän voutejamme ja virkamiehiämme Satakunnassa".[847] Voudin ohella -tässäkin mainitaan vielä toisia kuninkaan välittömästi käskettäviä -virkamiehiä, joita tuskin voi pitää muina kuin kruununkartanoitten -lääninmiehinä. - -Vanhojen kruununkartanoitten alueita kutsuttiin myöhemmin yleisesti -lääneiksi ("Ruonankartanon lääni" Sauvossa, "Kuninkaankartanon lääni" -Perniössä, j.n.e.). Länsmanit Suomessa ovat luultavasti alkuaan olleet -näiden läänien "läänin"- eli "läänitysmiehiä". - -Myöskin tuota v. 1353 tuomittua salaperäistä Bendict Agghæson nimistä -henkilöä pitäisimme tämäntapaisena virkamiehenä.[848] Virkamieheksi -hänet ilmaisee hänen toimensa sakkojen perijänä; toiselta puolen hän -oli välittömässä suhteessa kuninkaaseen, koskapa hänen rikoksiansa oli -sekin, että hän oli pidättänyt kuninkaalle lähetettäviä muonavaroja. -Tämäkin viranomainen oli läheisissä asioissa kuninkaankartanon -kanssa.[849] Omasta ja vaimonsa (Aelisif) nimestä päättäen hän kuului -ruotsalaiseen kansallisuuteen ja oli varmaan alhaissyntyinen, koskapa -ei käyttänyt sinettiä. Arvatenkin on lääninmiehiä niinkuin läänejä -ollut eriarvoisia. - -Kruununkartanoita ja niiden läänejä hoitavat, kuningasta välittömästi -palvelevat viranomaiset, joilla oli latinankielinen virkanimi "exactor" -ja ruotsalainen "länsman", tämän mukaan maamme vanhimpia varsinaisia -kruununvirkamiehiä. - -Heidän virkatoimistaan emme paljoa tiedä. Kruununkartanon hoitamisen -lisäksi niihin kaiketi kuului pääasiallisesti vain verojen kokoaminen -tai vastaanottaminen niiltä pieniltä maakunta-alueilta, joissa -kruununkartanot olivat. V. 1326 oli piispalla yksi ainoa nimismies koko -Uuttamaata (luult. läntistä Uuttamaata) varten;[850] kruunu on voinut -siinäkin noudattaa kirkon esimerkkiä. Kun varhaisimmalla keskiajalla -maakunnilla ja pitäjillä oli kansanomaiset tuomarinsa, ei kruunun -läänimiesten vaikutus arvatenkaan ulettunut varsin syvälle paikalliseen -hallintoon. - -Tämän aikuisen hallintolaitoksen sysäsi syrjään linnahallinto -_linnanvouteineen_. Tämän hallinnon synty on yhteydessä päälinnain -perustamisen kanssa. Koska päälinnat v. 1308 jo olivat olemassa, oli -maamme hallinnon suuri muutos jo silloin tapahtunut.[851] - -Vanhimmilla linnanpäälliköillä oli erilaisia virkanimiä, kuten lat. -"aduocatus", "praefectus", "capitaneus". Viimemainittu nimitys lienee -erityisesti sotilaspäällikön nimi, mutta kun samaa henkilöä joskus -kutsutaan sekä "aduocatus" että "capitaneus" nimellä, eivät ne -käytännössä näytä merkinneen jyrkästi erotettuja virkoja.[852] Suomen -linnanvoutien asema oli kuitenkin kautta koko keskiajan hyvin -eriarvoinen. Turun ja Viipurin linnain isännyydet olivat enimmäkseen -Ruotsin valtakunnan mahtavimpain miesten hallussa, joiden asema oli -valtiollisesti sangen itsenäinen. Usein näillä mahtavilla -läänitysmiehillä oli hallussaan päälääninsä lisäksi pienempiä -linnaläänejä, kuten Turun linnan päälliköllä Raaseporin lääni, -Satakunta ja Ahvenanmaa.[853] Porvoon lääni näyttää pysyvämmin -kuuluneen Viipurin linnan alueeseen. Toiselta puolen taas nähdään, että -kaikki läänit saattoivat olla välittömästi kuninkaan alaisia, jolloin -niiden linnanvoudit olivat kuninkaan suoranaisia palvelijoita ja -suorittivat lääninsä veroja suoraan kuninkaalle Ruotsiin, jossa myöskin -tekivät tilinsä. Epäilemättä on tämä järjestys alkuperäinen. Suomen -linnat olivat kaikki alkuaan kuninkaan linnoja, niihin maksetut verot, -yksin lahjaverotkin, olivat kuninkaan (kruunun) veroja. Linnanvouti oli -veronmaksajan kannalta katsoen aina kuninkaan vouti, silloinkin kun hän -oli kuninkaasta aivan riippumaton. Maamme keskiaikaisen linnahallinnon -varsinaisena perusteena eivät siten olleet nuo vaihtelevat ja -eriarvoiset linnanvoudit, vaan itse linnaläänit linnoineen, jotka -kaikissa oloissa muodostivat pysyvän verotus- ja hallintopiirin, vaikka -linnan isännyys kulkikin kädestä käteen. - -Jo 1300-luvun alkupuolella asiakirjoissa useamman kerran mainitaan -päälinnan voutien alaisia virkamiehiä.[854] Vaikkei näiden virkamiesten -laadusta sen enempää puhuta, on luultavaa, ettei näillä nimityksillä -tarkoiteta ainoastaan päävoutien sijaisia ja päälinnoissa olevia -virkamiehiä, vaan myöskin päävoudeista riippuvia alueellisia -virkamiehiä, alavouteja. Niitäkin näet jo nimenomaan mainitaan. -Sellaisena esiintyy v. 1346 eräs Maskussa asuva Henrikki, "Danielin -virkamies".[855] Tämä Daniel oli nähtävästi tunnettu Dan Niklinpoika, -näihin aikoihin Turun linnan vouti. Hänen alaisensa Maskussa oleva -virkamies ei varmaankaan ollut aivan halpa mies, koskapa käytti -sinettiä. Seuraavana vuonna mainitaan eräs Esgerus Dan Niklinpojan -"voutina" Kalandissa.[856] Tässä siis toinen, paikallinen, nimenomaan -voudiksi kutsuttu virkamies, jonka virkapiirinä on muinainen Kaloinen -eli myöhempi Vehmaan kihlakunta. Todennäköisesti siis jo 1300-luvun -puolivälissä pohjoisen V.-Suomen kummassakin vanhassa piirissä, -Kalandin ja Maskun-Mynämäen pitäjistöissä eli kihlakunnissa on -toiminut erityisiä alavouteja, jotka olivat linnanvoudin alaisia -veronkanto-virkamiehiä aivan samaan tapaan kuin myöhemmin kihlakunnissa -toimivat maanvoudit.[857] - -Vaikea on sanoa, kuinka näissä uusissa oloissa kruununkartanoitten -voutilaitoksen kävi. Mahdollista on, että toisin paikoin vanhoista -"lääninmiehistä" tuli linnanvouteja. Kun Ahvenanmaalla v. 1322 -mainitaan "exactor", v. 1328 "aduocatus" ja v. 1381 ja sitten myöhemmin -tavallinen linnanvouti,[858] niin näyttäisi luultavalta, että tässä -sama vanha virka esiintyy vaihtelevilla nimillä ja että Ahvenanmaan -kruununkartanon alkuperäisestä lääninmiehestä on tullut Kastelholman -linnanvouti. Mahdollista myös on, että toisin paikoin lääninmiehen -virka muodostui alavoudin viraksi.[859] Mutta useimmissa tapauksissa -kaiketi vanha virka hävisi pois, ja kruununkartanot jäivät vain -sellaisiksi ylimysten läänityksiksi tai kruunun sivuomistuksiksi, -jollaisina ne myöhemmällä keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa -enimmäkseen esiintyvät. - - - -2. MAANVOUDIT. - - -Keskiajan lopulla alavoudit eli "maanvoudit" maamme pesäseuduilla jo -esiintyivät vakiintuneina, määrätyillä alueilla toimivina -virkamiehinä.[860] Lähempiä tietoja tästä virasta voidaan kumminkin -saada ainoastaan myöhemmistä lähteistä, joihin senvuoksi tässäkin on -käännyttävä. - -Kustaa Vaasan aikana ratsuvoutien virka-alueena oli kihlakunta, joskus -pari kihlakuntaa, ja heidän tehtävänään pääasiallisesti kihlakunnan -verotus- ja veronkantoasiain hallinto. Heitä nimitettiin usein myöskin -"ratsuvoudeiksi" nähtävästi sen johdosta, että heidän vanhimpia ja -varsinaisimpia tehtäviään oli kuljettaa linnan ratsujoukkoa -ruokaruotsilla kihlakunnissa ja että he arvatenkin ratsain kulkivat -asioillaan. Useat ratsuvoudit tähän aikaan olivat halpasäätyisiä -miehiä, kyvykkäämpiä huoveja tai entisiä kirjureita, mutta monet olivat -myös kotimaisia rälssimiehiä. - -Ratsuvoutien tulot olivat uuden ajan alussa hyvin kirjavat, mutta -ryhmittyivät kahteen yleisempään luokkaan, nim. vakinaisiin, -veronalaisten suorittamiin palkkatuloihin ja tilapäisiin, kruunun tai -linnanvoudin luovuttamiin tuloihin, jotka olivat luonteeltaan -elinkeinoveroja tai vapautusmaksuja. Otamme aluksi tarkastaaksemme -edellisen ryhmän. - -(1) Maanvoudit saivat uuden ajan alussa toisinaan suoranaista -kruununpalkkaa linnasta. Pohjoisesta V.-Suomesta kannettiin v. 1538 -Turun linnaan kultakin nimismieheltä 1 punta kauroja, joita käytettiin -m.m. kahden maanvoudin hevosten ruokkimiseen.[861] Viipurin linnan -"kirjurintuvasta" mainitaan ratsuvoudin myöskin saaneen rahaa -hevosiansa varten.[862] Myöhemmin 1500-luvulla ratsuvoudit tulivat -melkein kokonaan kruunun palkoille. - -Kun ratsuvoudit uuden ajan alussa useimmiten näyttävät asuneen linnassa -ja nauttineen siellä pysyvää palkkaa, on mahdollista, että aikaisimmat -ratsuvoudit ovat suorastaan kuuluneet linnaväkeen ja saaneet palkkansa -kruunulta samalla tavoin kuin muutkin huovit. - -(2) Ratsuvoudin päätulona uuden ajan alussa oli kumminkin se palkka, -jonka hän sai hoitamansa alueen (kihlakunnan) talonpojilta. On helposti -havaittavissa, että tällä palkalla oli kaksi alkulähdettä, nim. -verokuntain (neljänneskuntain, nautakuntain) kestitys ja nimismiesvero. - -Verokuntapalkka oli käytännössä Hämeessä, Karjalassa ja Savossa. Hämeen -Sääksmäen kihlak:n neljänneskunnista maksettiin ratsuvoudille 1/2 -(Portaan pitäjässä 1) puntaa ohria ja 1 leiv. humaloita (Portaan -pitäjässä sen lisäksi koko pitäjältä 3 1/2 mk "rekirahoja").[863] -Luultavasti myöskin Hollolan seudun nimismiesten voudille maksettava -lahjavero, 3 puntaa ohria ja saman verran humaloita, maksettiin -neljänneskunnittain, vaikka nimismiehet olivat joutuneet sen -välittäjiksi.[864] - -Karjalassa tämäntapainen ratsuvoudin palkkaus oli uuden ajan alussa -suuressa kukoistuksessa. Kävisi tässä liian pitkäksi luetella kaikkia -näitä kestitystavaroita ("kalapanneja", "lahjalampaita" y.m.), joita -ratsuvoudit säännöllisten viljapanniensa lisäksi nostivat Karjalan -nautakunnilta neljillä vuotuisilla kestityksillään.[865] - -Savon ratsuvoutien palkkaus oli tässä kohden samantapainen kuin -Karjalassa. Kaikkialla Savossa maksoivat neljänneskunnat ohria 1 punnan --- pohjoisessa voutikunnassa sillä olikin nimenä "Rokarotzi" -- kauroja -1 punnan, haukia 1 leiv. ja jäniksiä 6 kpl. eli jäniksennahkoja 12 kpl, -mihin tuli lisäksi "lahjaa" ohria 1 punta ja pohjoisessa voutikunnassa -vielä haukia 6 leiv. Hyvin valaisevan tiedon vanhimmasta ratsuvoudin -palkkauksesta sisältää se pohjoista voutikuntaa koskeva ilmoitus, että -3 kymmenyskuntaa metsäseudussa maksoivat "oravan nahan kultakin -verolta, kun ruokaruotsiheiniä kannettiin". Savossakin näitä kaikkia -voudin veroesineitä kutsuttiin "lahjoiksi", ja annettiin ne -asianomaiselle käräjäaikoina.[866] - -Kun otetaan huomioon, että ratsuvoutien alkuperäisiin tehtäviin on -kuulunut linnaväen johtaminen kihlakunnan verokunnissa veronotto-, -sakko- y.m. kestityksillä, on todennäköistä, että ratsuvoudin -Karjalan ja Savon verokunnista saamat tulot olivat osa linnaväen -verokestityksestä eli ruokaruotsista. Tuloeräin nimittäminen -"lahjoiksi" näyttää johtuneen niistä erityisistä turkis- y.m. -lahjoista, joita ratsuvoudille ruokaruotsin lisäksi tuli maksettavaksi. - -Mahdollisesti ovat myöskin Varsinais-Suomessa uuden ajan alussa -suoritetut voudinkapat luettavat tässä puheenaolevaan luokkaan -ratsuvoutien tuloja. Pohjoisessa V.-Suomessa näitä kappoja maksoi kukin -talollinen 1 kapan rukiita tai maltaita.[867] Maarian, Pöytyän ja -Kaarinan alueella maksoi kukin verokunta voudinvakkarukiita tai -ohria -1 punnan.[868] - -(3) Ratsuvoudeilla oli myöskin hyvin yleisesti osaa nimismiesverosta, -jonka varsinainen tarkoitus oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Tämä -palkkaustapa olikin kehittynyt läntisessä Suomessa, missä käräjät jo -keskiajalla pidettiin pitäjittäin nimismiesveron varoilla. - -Turun läänissä ilmoitetaan Pohjois-Suomen maanvoudin kantaneen kultakin -nimismieheltä 1 leiv. lihaa ja 12 kynttilää sekä leipää,[868] joten -koko "taksa" teki kultakin nimismieheltä, kun otetaan huomioon -nimismiesten linnaan maksamat kauratkin, joista edellä jo oli puhetta: - - lihaa 1 leiv. - leipiä -- - kynttilöitä 12 kpl - kauroja 1 punta - -Tämä taksa näkyy vähitellen joutuneen pois käytännöstä muunlaisten -tulojen vakaantuessa. - -Hämeen ratsuvoudit saivat nimismiesverosta kynttilöitä kaikista -kihlakunnista ja kauroja Hattulan kihlakunnassa. Kuuluivatko Hattulan -ratsuvoudin ohrasaatavat ja Hollolan voudin haukileiviskät tähän vai -neljänneskuntaveroon, on ratkaisematta.[870] - -Limingan, Iin ja Kemin pitäjissä Pohjanmaalla suoritettiin v. 1556 -voudille monikappaleinen vero -- voita, lihaa, leipää, ohria, rahaa, -siikaa, kalaa, lampaita (Kemissä) ja kynttilöitä (Iissä ja Kemissä) ---, joka mahdollisesti oli osa nimismiesverosta.[871] - -(4) Maanvoudeilla oli muinoin joitakuita pienempiä tuloja, jotka olivat -vakinaisen veron luontoisia ja oikeastaan siis kuuluvat ruokaruotsin ja -nimismiesveron ryhmään, mutta kuitenkin nähtävästi ovat olleet aivan -erityisiä palkkaveroja. - -Sellainen ja lisäksi varsin omituinen oli 22 pannin suuruinen -_tulkinpanni_, joka 1540-luvulla maksettiin Äyräpään kihlakunnassa -maanvoudille koko kihlakunnan puolesta. -- Tämä vero maksettiin -nähtävästi neljäskunnilta, sillä puheenaolevana aikana oli Äyräpään -kihlak:ssa (Jääsken, Muolan, Hanttulan ja Uudenkirkon pitäjissä) juuri -22 neljäskuntaa. Mieltäkiinnittävä on tästä verosta annettu tieto, että -se maksettiin talvella "kihlakunnankäräjillä"; varmaan laamanneja ja -muita ruotsalaisia herroja varten nämä tulkinpannit alkuaan maksettiin. - -(5) Äyräpään klk:ssa Karjalassa mainitaan ratsuvoudin saaneen käräjillä -lautakunnalta lahjaksi 2-3 puntaa viljaa pitäjää kohden.[873] - -(6) Tähän ryhmään maanvoudin tuloja ovat myös luettavat _pitkätkyydit_, -joita Savossa mainitaan maanvoudille kuuluneen 2 kultakin -neljänneskunnalta.[874] - -(7) Kaikki edellä mainitut maanvoudin tulot olivat veronalaisten -maksettavia säännöllisiä veroja. Niiden lisäksi nauttivat maanvoudit -monenlaisia epävarmoja tai ylimääräisiä tuloja, jotka ovat parhaiten -verrattavia elinkeinoveroihin. Niihin kuuluivat ensinnäkin -_kapakkarahat_. Erään luettelon mukaan, joka on laadittu 1540-luvun -lopulla nähtävästi verotustarkoituksessa,[875] lasketaan Suomessa ilman -Pohjanmaata olleen 235 (239) maalaiskapakoitsijaa, eikä tämä lukumäärä -suinkaan ollut korkein.[876] Tällaisia kapakoita (krögare, taverner), -joissa tarjottiin olutta ja joita oli kaikkialla eteläisessä Suomessa -teitten varsilla, arvatenkin kaikkialla verotettiin jo keskiajalta -saakka. Kapakkavero näkyy alkuaan menneen linnaan (linnanvoudille). -Eräässä Porvoon läänin asiakirjassa v:lta 1543 seikkaperäisesti -kerrotaan, miten kapakanpitäjistä "kukin maksaa 2 leiv. humaloita -linnaan oluenmyynnistä ja kutsutaan heitä kapakoitsijoiksi, ja pidetään -kapakkaa sen mukaan kuin vuodentuloa maassa saadaan, sen mukaan he -alkavat oluenmyyntiä ja luopuvat siitä, kun itse tahtovat eivätkä -jaksa".[877] Samasta asiakirjasta nähdään, kuinka vero toisaalta oli -joutunut maanvoudeille. Siinä näet luetellaan kolmisenkymmentä Pyhtään, -Pernajan ja Porvoon miestä ja sanotaan heidän maksaneen "herralle" -(s.o. linnaan) 4 1/2 äyriä ja voudille 13 1/2 äyriä oluenmyynnistä ja -"ovat ne nyt suodut ratsuvoudille vuosipalkaksi, koska ei hän -linnasta mitään rahaa eikä verkaa saa, ja pitää hän sen edestä 2 -ratsuvarustusta". Luultavasti muuallakin Suomessa alkuaan linnaan -humaloissa suoritettu vero samalla tavoin muuttui maanvoudille -suoritettavaksi rahaveroksi. Kapakkaveroa tiedetään maksetuksi paitsi -Porvoon läänissä myöskin Varsinais-Suomessa,[878] Viipurin läänissä, -missä veron määrä vaihteli 1-6 mk:aan kapakoitsijalta,[879] sekä -Hämeessä, missä maavoutien kapakkarahoja useissa seuduin mainitaan, -vaikkei veromäärästä ole tietoa.[880] - -(8) Sukua edellisen veron kanssa olivat _laivarahat_. Ahvenanmaalla -otti vouti 12 äyriä -- 2 mk kultakin talonpojalta, joka purjehti -Riikaan tai Rääveliin.[881] Nämä rahat olivat samoja kuin -kauppiasrahat, joita Ahvenanmaan voudin mainitaan kantaneen -kauppiailta.[882] V.-Suomessa kantoi maanvouti "kauppiasrahoja" -laivoilta; v. 1555 Pohjois-Suomessa kuulon mukaan 90 laivalta.[883] -Hämeenlinnan alueella kauppiasrahoja havaitaan maksetuksi Vihdissä ja -Elimäellä;[884] siellä ne tietenkään eivät olleet laivarahoja. Viipurin -läänistä on ainoastaan Viipurin pitäjästä ja Koivistolta tietoja -laivarahain maksamisesta ratsuvoudille.[885] - -Tämäkin vero ilmeisesti oli ollut linnanvoudin tuloja, ennenkuin joutui -ratsuvoutien tuloksi. - -(9) Viipurin pitäjässä ja arvatenkin muuallakin rajaseuduilla -verotettiin voudin hyväksi erikseen hevoskauppiaita, joista kukin -maksoi 4 äyriä.[886] - -(10) Elinkeinoveroihin kuuluivat vielä _markkinarahat eli -puotipaikkarahat_, joita maanvouti kantoi markkina-aikoina -Pohjois-Suomessa "Mynämäen, Vehmaan ja Lemun kirkoilla kultakin -puodilta 1 äyrin".[887] - -Samantapainen vero oli puodinvuokrarahat, joita uuden ajan alussa, ja -luultavasti jo kauan aikaisemmin, otettiin Pohjanmaan satamain -"haminapuodeista", v. 1542 Kemin haminasta 10, Iin 12 ja Oulun -haminasta 39 haminapuodilta, kultakin l/2 mk.[888] Nämä maksut -mainitaan Pohjanmaan pysyväin kruununverojen joukossa. Myöskin -V.-Suomen "puotipaikkarahat" ovat todennäköisesti kuuluneet linnan -tuloihin ennen maanvoudille joutumistaan. - -(11) Maanvoudin tuloihin kuuluivat pohjoisessa V.-Suomessa _passirahat_ -"passeista (passbort), joita on annettu, toisilta 1 mk toisilta -vähemmän".[889] Ulkomaille purjehtivat laivuritko vai ketkä näitä -passeja lunastivat, ei käy lähteistämme selville. - -(12) Hämeen Sääksmäen kihlak:n ja Hollolan kihlak:n maanvoutien tulojen -joukossa mainitaan erärahoja,[890] joita nähtävästi maksettiin -erämaassa nautituista kalastusoikeuksista. - -(13) Viimeksi luetelluista elinkeinoveroista poikkeava oli laajalti -maassa tavattava talottomain vero. Ahvenanmaalla otettiin -itsellisrahoja (Husemandz peninger) kultakin itselliseltä 1 mk tai 12 -äyriä. V:n 1555 aikoina talonpojat valittivat, että vouti oli kantanut -näitä rahoja 6 vuotta, mutta siitä huolimatta vaatinut maksajilta -riihityötä.[891] Itsellisrahoja (husmanne peninga) mainitaan -1530-luvulla maanvoudin tuloina useissa Hämeen seuduissa.[892] Maksu -oli paikoin 1 mk itsellisparilta.[893] Karjalassakin verotettiin -itsellisiä ainakin paikoin (Lapveden ja Viipurin pitäjissä) 1 markalla -vuodessa.[894] Samoin tiedetään Savossa itsellisiltä vaaditun veroksi 6 -päivätyötä, jotka aluksi lienee tehty linnaan. Luultavasti muuallakin -oli itsellisten alkuperäisesti verokseen suoritettava päivätöitä -linnaan, vaikka vero myöhemmin muutettiin rahaksi ja luovutettiin -maanvoudille. - -(14) Maanvoutien vanhoja tulolähteitä olivat vielä kyyditysrahat, -joista ennen on puhuttu (ss. 228-229). - -On tietysti mahdotonta kaikissa yksityiskohdissa tarkoin uudentaa -keskiajan maanvoutihallintoa myöhemmän ajan tietojen perusteella. Mutta -keskiajan maanhallinnon yleinen laatu ilmenee näistäkin tiedoista. -Kapakoita, laivoja, markkinapuoteja, itsellisiä varmaan on verotettu jo -keskiajalla. Nämä verot ja yleensä maanvoutien tehtävät ovat kaikesta -päättäen alkuaan kuuluneet linnanvoutien tehtäviin. Missä, kuten -Ahvenanmaalla, ei ollut erityisiä maanvouteja, siellä linnanvouti -toimitti ne tehtävät, joita maanvoudit muualla suorittivat, ja nautti -samanlaisia tuloja kuin maanvoudit; Kastelholman vouti kantoi -voudinveroa (fogderänta) nimismiehiltä[895] sekä laivarahoja, -kauppiasrahoja, kyyditysrahoja. - -Vähitellen linnanvouti, varsinkin suuremmissa linnoissa, jätti yhä -useampia hallintotehtäviä erityisille linnaväkeen kuuluville miehille. -Sillä tavoin syntyi ratsuvoudin virka. Kun vihdoin ratsuvoudit saivat -hoitaakseen voudin tehtäviä kukin määrätyssä kihlakunnassaan, oli uusi -virka täysin valmis. - -Voutihallinto ja voutitavat olivat kaikkialla pääasiallisesti -samanlaiset. Maanvoudilla oli mitä monenlaisimpia tehtäviä, joita hän -suoritti lakkaamattomilla kestitysretkillään verokunnissa ja pitäjissä. -Voudinpalkkauksessa näkyy räikeimmässä valossa keskiajan koko -palkkausjärjestelmä; jokainen virkamies oli kansan erikseen -palkattava, jokaisen virkamiehen oli erikseen koottava palkkansa -veronmaksajilta. Virkamies oli matkoillaan kansan ruokittava; jokainen -yksityinen virantoimitus oli erikseen korvattava. Kaikki ne olivat -aito-keskiaikaisia tapoja ja laitoksia, yhtä tuntemattomia keskiajan -alussa kuin yleisiä keskiajan lopussa. - - - -3. VANHAT "NIMITYSMIEHET". - - -Tämän pääluvun ensimäisessä kappaleessa on osoitettu, ettei vanhimmalla -keskiajalla esiintyviä kruununkartanoita hoitavia "lääninmiehiä" -(länsman) ilman muuta voi rinnastaa keskiajan lopulla esiintyväin -pitäjäin nimismiesten (länsman) kanssa tai ensinmainittuja pitää -viimemainittujen suoranaisina edeltäjinä, vaikka virkanimien -yhtäläisyys sellaiseen yhdistämiseen näyttäisikin houkuttelevan. - -Mutta ennen myöhempiä pitäjäin nimismiehiä (länsman) mainitaan -asiakirjoissa eräitä toisennimisiä virkamiehiä, joita täydellä syyllä -voidaan pitää myöhempäin nimismiesten edeltäjinä. Tarkoitamme -1300-luvun lopussa ja seuraavina aikoina esiintyviä "nimitysmiehiä" -(nemdeman, næmdeman).[896] - -Voimme todeta, että näitä virkamiehiä on ollut Suomen eteläisellä -rannikolla ja Satakunnassa. He ovat selvästi pitäjän virkamiehiä. He -ovat halpasäätyisiä, nähtävästikin talonpoikia ja virkaansa määräajaksi -valittuja; mainitaanhan nimenomaan muudanta, joka nyt on (tapaus 2) ja -toista, joka _siihen aikaan oli_ (tapaus 5) sellaisena virkamiehenä. -Ilmeisesti oli pitäjässä vain yksi tällainen viranomainen, sillä heitä -mainitaan vain yksi paikassaan. - -Tämä kaikki osoittaa, ettei kysymys ole mistään lautamiehistä, joita -myöhemmin on kutsuttu ruotsalaisella nimellä "nämdeman", vaan pitäjäin -nimismiehistä. Herra Martin maanlain suomennoksessa tavataan vanha -suomalainen virkanimi nimitysmies, kuten myöhempi "nimismies", on suora -käännös tästä keskiajan "nemdemanista". - -Suomen keskiajan nimismiehillä oli sekä asiallinen että kielellinen -vastineensa Ruotsissa. Maakuntalakien aikana mainitaan Länsi- -Göötanmaalla "næmdarmather" nimistä kihlakunnan alapiireissä ("skiri") -toimivaa, ja Södermanlannissa "næmningaman" nimistä tuomiovaltaista -viranomaista.[897] - -Ruotsissa, niinkuin ruotsalaisen vaikutuksen alaisessa Suomessakin, -muinainen nimitysmies todennäköisesti oli paikallisen itsehallinnon -mies, jonka toimi jyrkästi erosi kuninkaan läänimiesten ja myöhemmin -kuninkaan voutien toiminnasta. Suoranaisena viittauksena siihen on -Ruotsin næmdarmanin esiintyminen tuomarina.[898] Suomenkin -nimitysmiesten toiminta maanluovutusasioissa antaa syytä samaan -käsitykseen (tapaukset 1, 2, 7). Nimitysmies Suomessa on lähinnä -verrattava pitäjän tuomariin, eikä ole liian rohkeaa ajatella sitä -mahdollisuutta, ettei nimitysmies alkujuurin olekaan muuta kuin -pitäjäntuomari toisella nimellä. - -Mutta tämän alkuperäisen asemansa nimitysmiehet keskiajan kuluessa -menettivät. Nimi ja virka tosin jatkuivat kautta koko keskiajan, -vieläpä hyvän matkaa uudellakin ajalla, mutta ei enään oikeudellisena, -vaan halpana paikallishallinnollisena laitoksena. - -Ahvenanmaa oli vielä 1530- ja 1540-luvuilla jaettu 17 (16) -nimismiespiiriin ("länsmansdöme"), joissa toisissa oli viranomaisena -"länsman", toisissa "nempningeman". Vaikka asiakirjoissa näillä -nimityksillä tehdään eroa, käytetään niitä kuitenkin selvästi toistensa -vastineina, niin että mainittavaa eroa länsmanin ja nempningemanin -tehtävien välillä ei voi havaita. Kumpainkin tuli huolehtia -kyydityksistä ja pitää taloissaan käräjäkestityksiä; kumpaisetkin -nauttivat samanlaisia vapautuksia ja etuja.[899] - -Raaseporin läänissä oli 1540-luvulla ja myöhemminkin viisi länsmania ja -kaksi "nempningemania" eli "kyytinimismiestä" (skiutznepnare); näiden -jälkimäisten päätehtäviä oli kestitysten ja kyyditysten -toimittaminen.[900] - -Säännöllinen kyytinimismieslaitos oli kehittynyt Savossa. Savon -kaikissa 20 neljänneskunnassa mainitaan v. 1539 sellainen -"kyytinimismies" (skjutsnemnare), joka korvaukseksi vaivoistaan nautti -verovapautuksia.[901] Säämingin, Juvan ja Pellosniemen pitäjissä -mainitaan 1540-luvulla neljän kyytinimismiehen lisäksi viides -kuninkaanmies (konungsman), joka nautti osittaista verovapautta -"yösijan edestä, jonka hän pitää linnanvoudille ja hänen miehilleen -siihen aikaan, kuin hän kulkee ympäri lääniä käräjillä".[902] -Nähtävästi siis kyytinimismiehiä ja kuninkaanmiehiä asetettiin pitkille -taipaleille kruunun väen majanpitäjiksi. - -Sellaista tarkoitusta varten oli Hämeessäkin uuden ajan alulla kruunun -yösijan pitäjä Tuuloksen Jutilassa.[903] Portaan pitäjän pitkille -taipaleille oli asetettu pari "neljännesmiestä", joiden tehtävänä oli -kruunun väen matkakestitys, jotavastoin varsinainen käräjäkestitys ei -näy heille kuuluneen.[904] - -Uuden ajan alussa siten nimitysmies merkitsi vain kyytirättäriä, joka -toimitti kyytejä ja matkakestityksiä kruunun väelle. Siihen tapaan -myöskin Ruotsissa Strengnäsin valtiopäiväpäätöksessä 1529 määritellään -"nemningsmanin" tehtäviä.[905] Mutta on ilmeistä, että ainakin Suomessa -tämä halpa virka todella on vanhemman pitäjän-nimitysmiehen viran -jatko. Sen osoittaa varsinkin suomenkielisen "nimitysmies" tai -"nimismies" sanan käyttäminen pitäjän nimismiehen virkanimenä, -Ahvenanmaan nimitysmiesten toiminta myöskin käräjäinpitäjinä, ja -vihdoin se seikka, että juureltaan sekä vanhain nimitysmiesten että -myöhempäin kyytinimismiesten tehtävät ovat paikallishallinnollisia -tehtäviä. - -Voidaan myöskin käsittää, miksi vanhain nimitysmiesten virassa -tapahtui perinpohjainen muutos. Syy ei voinut olla muu kuin keskiajan -kuluessa tapahtunut paikallisen oikeustoimen johdon siirtyminen -korkeampisäätyisten maantuomarien ja kihlakunnantuomarien haltuun sekä -kuninkaan paikallishallinnon keskittyminen linnanvoutien ja heidän -alavoutiensa käsiin. Sitä myöten kuin nämä laitokset vahvistuivat, -heikkoni ja hävisi vanha nimitysmieslaitos jäädäkseen lopuksi elämään -ainoastaan kyytinimismiehen toimessa ja nimessä. - - - -4. MYÖHEMMÄT NIMISMIEHET. - - -Myöhemmälläkin keskiajalla oli Suomen pitäjillä pitäjännimismiehensä. -Mutta näiden uusien nimismiesten virkanimenä ei ole enään -"nemningeman", vaan "länsman". Ero ei ole ainoastaan nimessä, vaan -asiassakin; uudet nimismiehet ovat ensi sijassa kruununhallinnon -paikallisia virkamiehiä, joilla ei ole syvempää yhteyttä vanhan -paikallisen itsehallinnon kanssa. - -Eerik Pommerilaisen kirjeessä v:lta 1414 mainitaan _nimismiesveroa_ -(lændzmandz gieldh), ikäänkuin Suomessa yleisesti tunnettua -laitosta,[906] ja Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta -1413 mainitaan Hämeessä 8 nimismieskuntaa (Länsmänsdö: 8), ilmeisesti -vain toisessa puolen Hämettä.[907] Tästä päättäen olivat maamme -lounaiset osat Eerik Pommerilaisen aikana varsin yleisesti jaetut -nimismieskuntiin, joita "länsman" nimiset viranomaiset hoitivat. - -On hyvin luultavaa, että uusien nimitysten käytäntöön tuleminen -merkitsee uutta kehitysastetta laitoksissakin. Vielä 1300-luvun lopulla -näyttävät vanhat suurpitäjät olleen maanomistus- niinkuin -kirkollisenkin elämän alueellisena perustuksena lounaisessa Suomessa, -vaikka todennäköisesti jo esihistoriallisina aikoina niiden -sisäpuolelle oli muodostunut kansallisuuden mukaisia vero- ja -oikeuspiirejä. Kruununhallinto 1400-luvun alussa jo kokonaan perustui -näihin vero- ja oikeuspiireihin, jotka nyt esiintyvät nimismiespitäjinä -(nimismiespiireinä). Myöhemmällä 1400-luvulla näitä piirejä -mahdollisuuden mukaan muodosteltiin ja tasoiteltiin, mutta vanhoja -aluejakoja ne siltä eivät hävittäneet. Hämäläisillä alueilla vastaava -uudennus oli tullut alulle jo 1300-luvun[908] lopulla. Savossa -mainitaan nimismiehiä ensi kerran v. 1442.[909] - -Koko tämä uusi nimismiespiirilaitos oli nähtävästi yhteydessä -kruununhallinnossa samaan aikaan tapahtuneitten muutosten kanssa. -Sveanmaissa Maunu Eerikinpojan maanlain vaikutusmuodostumisen aikoina -korkeasäätyinen kihlakunnantuomari (häradshöfding) lopullisesti -syrjäytti kansaiset tuomarit, kruunun voutihallinto työnsi syrjään -kruununkartanohallinnon ja vihdoin kuninkaan länsman varjosti vanhemman -nemdarmanlaitoksen.[910] Samanlaisen yleisen muutoksen voi todeta -Suomessakin. Varmaan on maanlaki edistänyt uuden "länsman" käsitteen ja -laitoksen leviämistä Suomeen. "Domare" ja "nemdeman" häviävät -täältäkin, ja niiden sijaan tulevat "häradshöfding" ja "länsman". -1400-luvun alussa näyttää muutos jo olleen pääasiallisesti suoritettu. - -Nimismiehen päätehtävänä oli toimittaa vuotuisten käräjäin pito -talossansa ja järjestää kruununväen kyyditystä ja kestitystä. -Monenmoisia muitakin toimia voidaan osoittaa nimismiehelle -kuuluneen.[911] Ylipäänsä nimismies oli hallituksen palvelusmies, -lähinnä verrattava järjestysmieheen. - -Sitävastoin on syytä tähdentää, ettei nimismiehellä missään Suomessa -ollut varsinaisen säännöllisen veronkannon kanssa tekemistä. -Veronkantajana oli verokuntamies (bolman), joka kaikkialla Suomessa -teki kruunun varsinaisista veroista tilin linnanvoutien ja ratsuvoutien -kanssa. Asia ei muuttunut siitä, että osa veroja aikoinaan maksettiin -käräjillä nimismiestaloissa, sillä veroviranomaisia olivat sielläkin -neljännesmiehet ja voudit. Ainoastaan se vero, joka maksettiin itse -käräjäin ylläpitämiseksi, suoritettiin nimismiehelle (nimismiesvero), -mutta vanha ja vielä uuden ajan alussa monesti käytetty tapa oli se, -että tämäkin vero suoritettiin neljäskunnittain neljäsmiesten -kautta.[912] - -Mutta vaikka nimismies siten oli kokonaan kruunun ja voutien alainen -virkamies, niin ei hallitus alkuaan näy miehiä virkaan ottaneen. -Hallitus vaati, että nimismiehiä piti sen käytettävänä olla, -mutta sopivan nimismiehen hankkiminen jäi pitäjän asiaksi. -Kaikkialla Suomessa lienevät nimismiehet alkuaan käräjillä määrätyt -virkaansa.[913] Virka ei aina ollut haluttu, koskapa keskiajan lopulta -on esimerkkejä siitä, että miehiä oli sakotettava, kun eivät ruvenneet -veronkantajiksi.[914] - -Samasta syystä kaiketi virkaan ruvettiin vain määrävuovuosiksi, vuoron -perään.[915] - -Milloin kruunu itse halusi asettaa nimismiehiä, ei siihen estettä liene -ollut.[916] Karjalassa ja Savossakin uuden ajan alussa jotkut -nimismiehet asuivat kruununkartanoissa; tiedetään, että näitä -kartanoita alkuaan oli perustettukin kruunun käräjäpaikoiksi -ja nimismiestaloiksi.[917] Ikivanha skandinavialainen -kuninkaankartano-järjestelmä lääninmiehineen siten uudistui Karjalan -alkuisissa oloissa vielä keskiajan lopulla. - -Nimismiesvirkain täyttämistä varten oli keskiajalla olemassa valmis -henkilökunta. On näet hyvin todennäköistä, että nimismieheksi -tavallisesti joutui joku pitäjän verokuntamiehiä, tai että joku pitäjän -verokuntamiehiä samalla oli nimismiehenä. Niin oli laita uuden ajan -alussa paikoin Karjalassa, niin Savossa, ja niin keskiajan lopulla itse -V.-Suomessa, koskapa sielläkin nimismiehiä tavataan verokuntamiesten -tehtävissä.[918] - -Vaikka nimismiehen ja verokuntamiehen tehtävät olivat aivan erilaiset, -ja vaikkei nimismiestä ole pidettävä verokuntamiehen esimiehenä, on -näiden virkain välillä kuitenkin historiallista yhteyttä. - -Keskiajalla oli oma tapansa suorittaa korvausta paikallisille -viranomaisille: he saivat tilansa osittain tai täydellisesti verosta -vapaaksi. Sellainen on ollut varmaan nimismiestenkin vanhin palkkaus. -Kyytinimismiehet uuden ajan alussa nauttivat kaikkialla sellaista -korvausta, ja luultava on, että pääasiallisesti sellainen oli heidän -edeltäjäinsä palkka ollut. - -Verokuntamiehiin nähden oli sama tapa yleisesti käytännössä -V.-Suomessa uuden ajan alussa; verotileissä mainitaan säännöllisesti -verokuntamiesten "pidättäneen itselleen" pienempiä rahaveroeriä.[919] -Juuri samalla tavoin samoissa verotileissä lyhennetään vakinaisesta -kruunun rahaverosta nimismiestenkin hyväksi määrättyjä rahaeriä. -Ilmeistä on edelleen, että tämä lyhennys oli asianom. tilan -verovapautta, sillä tileissä nimenomaan mainitaan nimismiesten ja -verokuntamiesten pitäneen rahoja "savuluvun mukaan". Saadaanpa vielä -tietää sekin, että nimismiehellä oli vapaana koko savun tila.[920] -Tästä voisi päättää, että tämä vapautus on myönnetty sellaiseen aikaan, -jolloin nimismiehellä säännöllisesti oli koko savun tila. Että -todellakin tässä on kysymys jostakin hyvin vanhasta vapautuksesta, -näkyy siitä, että ainoastaan kolmen pitäjän, Maarian, Kaarinan ja -Liedon, nimismiehillä oli tämä etu. Tämä palkkaustapa on -historiallisesti ymmärrettävä. Vanhimpina aikoina, jolloin ei -pakollista käräjäkestitystä ollut, täytyi varmaan käräjätalon isännän -omastaankin kestitä käräjäherroja ja yhtä luonnollisesti saada siitä -korvaus, jota ei voitu antaa muussa muodossa kuin verovapautena. -Myöhemmin käräjäkestityksen tullessa yleiseksi tavaksi ja veroksi, voi -nimismies saada korvauksen käräjäverosta. Tämän mukaisesti näemme -V.-Suomessakin ainoastaan parin kolmen ikivanhalla seudulla olevan -nimismiehen nauttivan verovapautta, mutta muiden nimismiesten saavan -korvausta käräjäkestityksestä. - -Myöskin Hämeessä oli uuden ajan alussa nimismiehen tila säännöllisesti -laskettu täydeksi koukuksi ja vapautettu muutamista veroista.[921] -Ahvenanmaankin nimismiehillä saman aikuisen palkkaustavan mukaan oli -talonsa verovapaa.[922] - - - -5. NIMISMIESVERO. - - -Vielä on tässä pääluvussa tutustuttava siihen veroon, joka oli -myöhemmän keskiajan koko virkamieskunnan yhteinen suuri varastoaitta: -nimismiesveroon (länsmansränta). - -Tätä monessa suhteessa merkillistä veroa mainitaan harvoin keskiajan ja -vielä uudenkaan ajan vanhimmissa verokirjoissa, syystä ettei kruunulla -ollut suoranaista tekemistä sen kanssa. Tämä vero oli näet syntynyt ja -kehittynyt kokonaan ulkopuolella kruunun vakinaisen verolaitoksen. Se -oli alkuaan paikallinen kinkerivero käräjäin ylläpitämiseksi ja -käräjillä käyväin virkamiesten palkkaamiseksi; se suoritettiin, -kannettiin ja suureksi osaksi nautittiinkin pitäjäin käräjäpaikoissa, -nimismiestaloissa. Se jäi siten pitäjäin ja virkamiesten keskinäiseksi -asiaksi. - -Vasta uuden ajan alussa tämä vero kokonaisuudessaan joutui kruunun -haltuun, jolloin kruunun luonnollisesti myöskin tuli vastattavaksi -virkamiestensä palkasta; mutta senkin jälkeen jäi osa nimismiesverosta -käytettäväksi vanhaan paikalliseen tarkoitukseensa. - -Ainoa keino nimismiesveron tuntemiseen on sen jälkien seuraaminen -kruunun tileistä uuden ajan alussa. - -Selvässä ja yksinkertaisessa muodossa esiintyy nimismiesvero uuden ajan -alussa Raaseporin läänissä. Nimismiehet nostivat pitäjissään erityistä -nimismiesveroa seuraavalla tavalla:[923] - - kultakin veromarkalta - - 3 1/2 vakkaa rukiita - 3 1/2 " ohria - 3 1/2 " kauroja, sekä - - kultakin 10 veromarkalta - 1 talvikuorma heiniä. - -Veroa maksettiin kaikissa läänin pitäjissä samalla tavalla. Näin -kertyneestä verosta otettiin kaurat linnaan, mutta muut erät olivat -jätetyt nimismiesten käytettäväksi käräjäkestityksissä. Käräjöin -pitäminen oli nimismiesten tärkein velvollisuus, ja ilmeistä on, että -nimismiesveron varsinainen tarkoitus on ollut juuri käräjille -kokoontuneiden hallitusherrain ja kruununväen ruokkiminen ja -majoittaminen. - -Raaseporin läänin nimismiesvero kokonaisuudessaan ilmestyi v. 1540 -kruununtileihin ja niihin jäi. Sen kautta tuli koko vero uudelle -kannalle, muuttui luonteeltaan kruununveroksi, vaikka todellisuudessa -vero vielä jäi käräjäin yhteydessä käytettäväksi, siten että määrätyt -virkamiehet siitä saivat määrätyt osansa. Myöhemmin tapaamme osia -läänin nimismiesverosta virkamiesten palkkaetuina.[924] - -Ahvenanmaalla nimismiesvero maksettiin taloluvun (mantal) mukaan. -Vaikka verokirjoissa sanotaan, että vero suoritettiin eri pitäjissä eri -tavalla, sen mukaan miten ovat yleisen tien varrella, olivat maksut -kuitenkin hyvin samanlaatuiset kaikkialla maakunnassa, kuten -seuraavasta 1540-luvun verokirjain mukaan tehdystä taulukosta -näkyy:[925] - - Saltvik Sund Kuml. Föglö Leml. Jomala Hammarl. Finström - - ohria, pannia 1 1 1 1 1 1 1 1 - rukiita 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 - lihaa, leiv. 1/2 1/2 1/4 1/4 1/2 1/2 2/2 1/2 - voita, naul. 2 2 2 1 2 2 2 2 - humaloita, naul. 2 2 2 1 2 2 2 2 - leipiä, kpl 4 4 -- -- -- 4 4 4 - kynttilöitä, kpl 3 4(3) 3 2 4 4 3 3 - olkia, kupoa 3 3 1 4 3 4(3) 3 3 - heiniä, syltä 2 2 2 2 2 2 2 2 - -Ahvenanmaan nimismiesvero uuden ajan alussa oli, sen jälkeen kuin -kruunu sen oli haltuunsa ottanut, suureksi osaksi luovutettu eri -virkamiesten palkoiksi. Niinpä sai vouti "vanhastaan" kustakin 17 -nimismieskunnasta:[926] - - 4 pannia ohria - 1 leiv. lihaa - 1 " voita - 20 kynttilää ("lensmans spiseljus"). - -Linnankirjuri sai 6 kynttilää nimismieskunnasta. Tuomarille tuli panni -ohria nimismieskunnasta, mutta tämä erä joutui voudille. Nimismiehet -(erään tiedon mukaan 10 nimismiestä) saivat pidättää itselleen 2-6 -puntaa ohria kestityksiä varten.[927] - -Ahvenanmaalta siirrymme Hämeeseen. - -Hämeessä maksoivat veronalaiset nimismiesveroa Kustaa Vaasan -hallituksen loppupuolella yleensä seuraavaan tapaan: - - koukulta: rukiita 1/2-3 pannia - maltaita 1/2-4 1/2 " - kauroja 1/2-4 1/2 " - humaloita 3-18 naulaa - lihaa 1 leiv. - heiniä 1 talvikuorma - kynttilöitä 30-40 kpl - jouselta: käräjäkaloja 3 naulaa - savulta: olkia 1 kupo - -Tämän veron suorittamisessa esiintyy maakunnassa paljon samanlaisuutta -ja paljon erilaisuutta. Samanlaisella tavalla maksettiin kaikissa -varsinaisissa pitäjissä lihaa (1 leiv.) ja heiniä (1 talvikuorma).[928] -Käräjäkalain määrä oli 3 naulaa kaikkialla, missä niitä maksettiin, -mutta niitä ei maksettu sellaisissa pitäjissä, missä kalastus oli -vähemmän arvoinen.[929] Olkien määrä oli 1 kupo savulta, mutta niitä -maksettiin vain Sääksmäen kihlakunnassa sekä Lammilla, Asikkalassa ja -Villähteellä Ylistä ja Lopella Hattulan kihlakuntaa. - -Lähekkäin olevissa pitäjissä oli nimismiesvero useissa tapauksissa -hyvin samantapainen; niin Hollolassa ja Villähteellä ja kaikissa -Sääksmäen kihlakunnan pitäjissä, paitsi Portaassa. Tarkalle ottaen oli -kumminkin ainoastaan Sääksmäen ja Pälkäneen pitäjissä täysin -samanlainen nimismiesvero. Kaikkialla muualla oli pitäjäin kesken -paikallisia eroavaisuuksia, etupäässä viljan ja humalain maksussa. -Huomioon sattuu, että jokaisessa pitäjässä maksettiin kauroja aina sama -määrä kuin ohria. - -Viidessä Ylisen kihlakunnan pitäjässä (Asikkalassa, Villähteellä, -Elimäellä, Sysmässä ja Jämsässä) otettiin nimismiesveroon lisäksi lehmä -pari ja muutama lammas kultakin pitäjältä, yhteensä viidestä pitäjästä -7 lehmää ja 20 lammasta. Nämä elukat suoritettiin "pitäjän sopimuksena" -käräjain pitämistä varten. Jämsässä maksettiin myöskin lihaa, silavaa -ja voita erityisen sopimuksen mukaisesti. Puheenaolevat pitäjät olivat -kihlakunnan nuorempia ja syrjäisempiä seutuja.[930] Nimismiesveroon -kuului paikoittain vielä muitakin pikku eriä, joiden luetteleminen -kumminkaan ei ole tässä tarpeellinen. - -Hämeessä oli pitäjittäin sovittu, koukuittain maksettava vero. Se oli -nimismiehelle suoritettu kestitysvero; sen useimmat erät olivat -kestitystavaroita ja joskus siitä suoraan käytetäänkin nimeä -"kinkeri".[931] Verokappaleista käytetyt nimitykset sellaiset kuin -"käräjälahjat", "käräjälehmä", "käräjälampaat", osoittavat sitä, mikä -monesta muustakin seikasta selviää, että nimittäin tämä vero oikeastaan -oli pitäjän käräjain ylläpitämistä varten suoritettu paikallinen vero. - -Lisävalaistusta tässä kohden saamme eräästä Hämettä koskevasta -veroselityksestä v:lta 1531, jossa nimismiehen verosta nimenomaan -sanotaan, ettei siitä "ole mitään tullut tähän saakka linnaan", vaan -että "tällä mainitulla verolla on vouti kaikkien miesten kanssa -kulkenut kestityksellä kolme kertaa vuodessa kolmilla käräjillä, -kesäkäräjillä, syyskäräjillä ja talvikäräjillä".[932] Vouti, jota tässä -tarkoitetaan, oli linnanvouti, ja pitäjän käräjät pidettiin -nimismiestaloissa, joissa siis nimismiesvero alkuaan kulutettiin. - -Mutta käräjiä ei voitu näin säännöllisesti pitää, ja se seikka aiheutti -muutoksia nimismiesveron käyttämisessä. Juuri mainittu v:n 1531 -asiakirja kertoo vielä: - -"Kolmasti vuodessa pidetään käräjiä yli koko läänin, kesällä, syksyllä -ja talvella. Käräjät pidetään nimismiesten luona ja silloin vouti ja -tuomari makaavat kaksi yötä kunkin nimismiehen luona; koska läänissä on -24 nimismiestä, niin jokainen kestitys kestää 7 viikkoa. Jos -kesäkäräjät myöhästyvät, niin eivät ehdi olemaan muuta kuin yhden yön; -toisen sijaan otetaan linnaan karjaa. Talvella hevoset apetetaan; mutta -kun ei kesällä tarvitse apettaa, niin sen sijaan otetaan käräjäkauroja -linnaan". - -Aivan tämäntapaisesti käytettiin Hämeen nimismiesveroa vielä 1540-luvun -alussa. Linnaan näet silloin kannettiin kultakin pitäjältä 4 -yösijalehmää eli "lehmiä kesäkäräjäkestityksen edestä" ynnä 8 samaan -veroon kuuluvaa lammasta (muutamissa vaillinaisissa pitäjissä teki tämä -erä 1-2 lehmää ja 4-6 lammasta). V:n 1530 tilien mukaan tuli sillä -tavoin linnaan 42 yösijalehmää ja 87 yösijalammasta.[933] - -Niinikään perittiin 1540-luvun alussa linnaan "kinkerikauroja" eli -"nimismiehen kauroja" -- "voudin kestityksen ja yösijan edestä", -lisätään Kulsialan tileissä -- 1 punta kultakin neljänneskunnalta eli -3-4 puntaa pitäjältä riippuen neljänneskuntain luvusta. V:n 1530 -tileissä tämä erä linnan tileissä mainitaan käräjäkaurain nimellä.[934] - -Näiden eräin lisäksi perittiin linnaan puheenaolevana aikana -nimismiehiltä vielä rahaverokin, jota v. 1539 maksettiin jokaisesta -Hämeen pitäjästä 12 ja seur. vuonna 10 markkaa (muutamista pitäjistä -vielä vähemmän). Näitä yösijarahoja eli kestitysrahoja maksettiin -linnanvoudin käräjäkestityksen edestä. Nämä rahat eivät näy olleen -sidotut määrättyihin käräjiin, vaan maksettiin niitä milloin -talvikäräjäin, milloin kesäkäräjäin, milloin yleensä vain vuotuisten -käräjäin edestä. Tämä vero tavataan v:n 1530 linnatileissä -"kestitysrahain" nimisenä eränä.[935] - -Osaa nimismiesverosta oli siten lakattu kuluttamasta käräjillä ja -ruvettu sitä osaa ottamaan linnaan. Tähän linnan osaan nimismiesverosta -kuului: - - pitäjältä neljänneskunnalta - - lehmä (yösijalehmiä) (2-)4 eli (1/2-)1 - lampaita yösijalampaita) (4-)8 " (1-)2 - kauroja (käräjäkauroja) 4 puntaa " 1 punta - rahaa (yösijarahaa) 10-12 mk " 2 1/2-3 mk - -Tämä vero, se on tarkoin huomattava, ei ollut mikään lisäys -talonpoikain veroihin, vaan otettiin se nimismieheltä, hänelle -kertyneistä nimismiesveron varoista, niinkuin vanhimmissa -linnantileissä nimenomaan sanotaan.[936] Tätä osuutta nimitetään -tileissä nimismiehen sopimukseksi eli taksaksi. Se ei ollut, vaikka -niin on arveltu, mikään urakkasumma, jonka nimismies maksoi kruunulle -saadakseen omaksi hyväkseen pitää pitäjän nimismiesveron, vaan, -kuten on nähty, linnanvoudille ja linnaväelle kuuluva osuus -nimismieskestityksestä, joka oli suoritettava linnaan, kun sitä ei -voitu paikalla käydä nauttimassa.[937] - -Hämeen nimismiesverosta tulivat määrätyt osat määrätyille -virkamiehille. - -Tuomarien velvollisuuteen kuului käydä kaikilla kolmilla käräjillä, ja -heille oli tuleva määrätty osa nimismiesverosta. V. 1545 nauttivat -Hämeen tuomarit nimismiesverosta seuraavat osat: - - Ylinen Sääksmäen Hattulan - kildak. kihlak. kihlak. - - kauroja, puntaa...... 9 1/2 6 7 - "ruokakalaa", kippunt. 2 1 kipp. 2 leiv. -- - kynttilöitä, kpl 700 580 560 - heiniä, talvikuorm 26 1/5 18 21 - -Erään tiedon mukaan tuli tuomarin saada 1 punta kauroja ja 3 koukun -heinät kultakin pitäjältä; yllämainitut määrät vastaavatkin jokseenkin -tarkoin tätä sääntöä.[938] - -Myöskin maanvouti sai osansa nimismiesverosta. Paitsi -varsinaista käräjäkestitystä tuli Hämeen nimismiesten pitää -vuodessa kolmet kestitykset maanvoudeille, jotka jokaisten käräjäin -jälkeen kulkivat sakkoja kantamassa alueellaan majaillen kunkin -nimismiehen luona. Syys- ja talvikäräjäin jälkeen oli maanvoudin mukana -linnanhevosia, joiden syöttämiseksi silloin kussakin nimismiestalossa -oli suoritettava 1 punta kauroja.[939] Näitä kestityksiä varten -jaettiin linnan hevoset kolmeen osaan, joista kukin maanvouti otti -kihlakuntaansa yhden. Kun maanvouti myöhemmin sai nimismiesverosta -kauroja ja kynttilöitä, näyttää tuo osuus johtuneen juuri mainitusta -sakkokestityksestä. - -Kuinka Hämeen nimismiesvero alkuaan lieneekään järjestetty, uuden ajan -alussa se suureksi osaksi tuli käytetyksi niin, että kukin -käräjäkestitykseen oikeutettu sai siitä osansa. Tietysti täytyi jotain -jäädä nimismiehelle itselleenkin, jonka senkin jälkeen kuin herrat -saivat määräosansa tärkeimmistä verotavaroista edelleenkin arvatenkin -tuli pitää varsinaista käräjäkestitystä ja sakkokestitystä sekä sen -lisäksi kestittää kaikenlaista kruunun kulkevaa väkeä. Tätä varten -nimismies kaiketi sai käyttää sen osan nimismiesveroa, mikä jäi, kun -virkamiesten määräosat siitä oli otettu pois. - -Mutta tämä järjestely muuttui, kun v. 1540 nimismiesvero ruvettiin -merkitsemään linnan tilikirjoihin ja koko tätä veroa katsomaan kruunun -pysyväksi tuloksi. Nyt määrättiin nimismiehellekin tarkoin laskettu -osansa. V:n 1541 tilien mukaan nauttivat nimismiehet jokseenkin -säännöllisesti 10 koukun (= 1 neljäskunnan) veron. Milloin -nimismiehille tuli säännöllisten rasitusten lisäksi lisärasituksia, -kuten kruunun hevosten talvisyöttöä, määrättiin heille siitä erityinen -korvaus.[940] Käräjäkestitysten tähteetkin kuuluivat nyt kruunulle ja -myytiin kruunun hyväksi tai vietiin linnaan.[941] - -Savon nimismiesverossa tapaamme useita samanlaisia piirteitä kuin -Hämeessä, mutta myöskin huomattavia lisäpiirteitä. - -Savossa olivat nimismiesveron perusteet uuden ajan alussa kruunulle -niin tuntemattomat, että niistä täytyi erityisellä tiedustelulla selvää -ottaa.[942] Eikä ihmekään, sillä vero oli todellakin varsin -monimutkainen. Nimismiehet saivat veronsa kolmesta eri lähteestä -seuraavaan tapaan: - -(1) Kultakin neljänneskuntamieheltä sai nimismies erityisen veron, -johon kuului lähes pariakymmentä erilaista kinkeritavaraa. Näistä -eristä maksoivat neljänneskuntamiehet osan talvi- ja osan kesäkäräjiä -varten. Se oli epäilemättä alkuisimpia tapoja hankkia tarpeellisia -kestitysvaroja.[943] - -(2) Kultakin kymmenysmieheltä nimismies sai kuhunkin kestitykseensä -määräämättömän joukon lintuja, kanoja, jäniksiä, munia, tuoretta kalaa -"ja yhtä ja toista muuta, mitä hänellä on, vaikkei hänellä siitä mitään -määräsopimusta ole", sekä 2 lammasta, joista toinen sanottiin olevan -sotamiesten linnaleiriä varten ja toinen "vanhaa nimismiesveroa". -Kymmenyskunnittain kävi nimismiestaloissa jauhatustyössä mies (Male -böndher, Stampebönder), joka siellä työskenteli tavallisesti 8 -päivää.[944] - -Tämäkin vero käsinkiviä vääntävine talonpoikineen ja epämääräisine -käräjätuomisineen tekee mitä alkuisimman vaikutuksen. - -(3) Varsinaiseksi nimismiesveroksi jokainen täysivero Savossa maksoi -määrätyt erät viljaa (m.m. "kenkärahaohria"), voita, humaloita, heiniä, -olkia, halkoja ja päivätöitä.[945] - -Tämä vero maksettiin hyvin samanlaatuisena kaikkialla Savossa. Pääosana -siinä olivat sellaiset verotavarat, joita keskiaikana käytettiin -virkamiesten palkkauksiin ja hevosten syöttöön. Todella menikin suuri -osa nyt puheenaolevasta verosta sellaisiin tarkoituksiin. Tästä verosta -näet nimismies suoritti linnaan melkoisen "kinkerin" ja "taksan". - -Kinkeri esiintyy Savon vanhemmissa verokirjoissa erityisenä linnaan -maksettavana verona, jota suoritettiin kaikkialla maakunnassa samalla -tavalla, nimittäin kultakin täysiverolta:[946] - - 1 panni "kinkerikauroja" - 1 parmas "kinkeriheiniä" - -Nämä kaurat ja heinät olivat samat, jotka tavataan nimismiesverossa -(kohta 3). Niiden suorittaminen oli järjestetty sillä tavalla, että -pitäjästä kaksi neljänneskuntaa maksoi kinkerikaurat ja kinkeriheinät -linnaan ja kaksi nimismiehelle. Ettei tässä ole kysymys alkuperäisestä -linnakinkeristä, vaan nimismiesverosta, selviää siitä, että eräissä -veroselityksissä nimenomaan mainitaan nimismiehen maksaneen nämä erät -linnaan, ja että "kinkeriheinäin" lisäksi linnaan maksettiin erityisiä -"veroheiniä". - -Nimismiehen muista verotavaroista perittiin linnaan jokaiselta -pitäjältä suuri taksa, johon kuului:[947] - - rukiita 5 puntaa - ohria 10 " - voita 5 leiv. - humaloita 5 " - härkä 1 - lampaita 8 - -Näitä eriä kutsutaan myös "nimismiehentaksarukiiksi", -"nimismiehentaksaohriksi" j.n.e. Myöskin nimityksiä "kinkerirukiita", -"kinkeriohria" käytetään. Tällaiset nimitykset osoittavat niiden -kuuluvaisuutta samaan ryhmään "kinkerikaurain" ja "kinkeriheinäin" -kanssa. - -Kun nimismiehen "taksa" eli "kinkeri" täten otettiin määrätyllä tavalla -hankitusta osasta nimismiesveroa, näyttää uskottavalta, että tämän koko -pitäjältä kokoverojen mukaan kannetun nimismiesveron osan alkuperäinen -tarkoitus on ollut juuri tämän taksan hankkiminen, ja että siis -varsinainen käräjäkestitys on alkuaan ylläpidetty vain niillä -varoilla, joita neljäs- ja kymmenysmiehet edelläkerrotulla tavalla -nimismiestaloon hankkivat. Mistään urakoimisesta nimismiesverolla ei -siis täälläkään voi olla puhetta. Se on ollut suurherrain harjoittamaa -suoranaista kiskomista, joka alkoi linnassa ja jatkui alinomaisilla -käräjillä. - -Kun Savon nimismiehen velvollisuuksista on jo ennen mainittu, emme -tässä sen pitemmältä puutu niihin. Koko nimismiesvero joutui Savossakin -v:n 1540 vaiheilla kruunun haltuun. Nimismiehelle jätettiin -korvaukseksi nimismiesverosta määrätty osa, joka näkyy tehneen 1/5 -nimismiestaksasta eli yhden pitäjän taksaa vastaavan määrän, sekä -entiset määrät kinkerikauroja ja kinkeriheiniä ynnä joitakuita muita -eriä.[948] - -Viipurin linnaläänin s.o. Karjalan ja Porvoon läänin nimismiesvero oli -uuden ajan alussa yleensä samantapainen kuin Hämeessä ja Savossa. Vasta -sen jälkeen kuin kruunu v. 1541 otti Viipurin läänin nimismiesveron -välittömään hoitoonsa, tuli verokirjoihin merkityksi, mitä talonpoikain -oli täksi veroksi maksaminen. Vero kannettiin täälläkin useampain eri -perusteiden mukaan ja oli eri pitäjissä erilainen. - -(1) Pitäjän oli nimismiesveroon suoritettava:[949] - - 2-3 lehmää - 4-8 lammasta - -Nämä lehmät ja lampaat näyttävät vastaavan Viipurin lääniä lähimmässä -Hämeen osassa niinikään pitäjittäin suoritettuja "käräjänautoja" ja -"käräjälampaita". Todennäköistä on, että tämä vero oikeastaan oli -neljänneskunnittain suoritettava. Sillä tavoin suoritettiin vero -Jääskessä, jossa kunkin neljänneskunnan tuli suorittaa 1 -"teurastusnauta ja 4 lammasta". - -Myös Porvoon läänin pitäjät suorittivat naudat ja lampaat -neljänneskunnittain, siten että kolme neljännestä suoritti kukin 1 -naudan ja neljäs neljänneskunta 6 lammasta.[950] Kuten muistamme, tuli -Savonkin neljännysmiesten suorittaa nimismiesveroon nauta ja lampaita. - -Käräjäkarjan hankkiminen nimismiehelle on siten varmaan koko itäisessä -Suomessa tapahtunut alkuaan neljänneskunnittain. Se oli käytännöllisin -maksutapa, sillä olisi mutkalliselle keskiajallekin varmaan ollut liian -mutkallista järjestää koko pitäjää yhden ja kahden lehmän osakkaaksi. -Porvoon läänin tavasta voimme päättää, että neljänneskuntain tuli -kiertovuorossa hankkia lehmä ja lampaat. Ehkäpä ulettui kiertovuoro -pitemmällekin siten että "nautakunnat", joista Viipurin läänin -neljänneskunnat olivat kokoonpannut, vuoronsa jälkeen hankkivat -neljänneskunnan suoritettavan karjan. - -Karjalan puolella lääniä oli nimismiesveroon pitäjittäin maksettava -suolakalaa 2 1/2-3 tnr, mikä mahdollisesti myöskin toimitettiin -neljänneskunnittain. - -(2) Nautakunnittain maksettiin Karjalan puolella nimismiesveroon 1-2 -jänistä ja lisäksi paikoin 3 kanaa, paikoin "nautakuntasilavaa". -Porvoon läänissä ei nautakunnittain ole merkitty maksetuksi mitään, -mutta edustavat neljänneskuntain kanarahat nähtävästi vanhempia -nautakuntain kanoja. Tällä nautakuntaverolla on vastineensa Savon -kymmenysmiesten nimismiehelle maksettavissa jäniksissä, kanoissa y.m. -pienissä epämääräisissä antimissa. - -(3) Yli koko Viipurin läänin maksettiin nimismiehelle kultakin savulta -(s.o. talolta tai talonmieheltä) - - 1 kuorma halkoja - 1 kupo olkia. - -Tämä halko- ja olkivero tavataan suurimmassa osassa Suomea ja -yleisimmin savun tai manttaalin mukaan maksettavana. Se on luettava -alkuisimpiin käräjävarustuksiin. - -(4) Varsinaiseksi nimismiesveroksi Viipurin läänissäkin jääpi -täysiverojen suoritettava, monia kestitystavaraeriä sisältävä vero, -jonka määrät melkoisesti vaihtelivat eri pitäjissä.[951] - -Kaikella toivottavalla selvyydellä ilmoitetaan Viipurin läänin -verokirjoissa nimismiesveron tarkoitus: se maksettiin kuhunkin -nimismiestaloon talvi- eli laamannikäräjäin pitämiseksi. Eräässä -opastuksessa nimenomaan mainitaan, että nimismiesvero maksettiin -talvikäräjäin aikana kussakin nimismiestalossa. Toisessa sanotaan: -"Talvikäräjät pidetään neljässä käräjäpaikassa nimismiesten luona -kolmena yönä 150 miehelle renkineen ja hevosineen, niitä kutsutaan -laamanninkäräjiksi, ja tämä kestitys tapahtuu nimismiesverolla, ja mitä -jää, sen saavat nimismiehet pitääkseen kestityksiä ympäri vuoden".[952] - -Paitsi tätä suurta talvikäräjäin pitoa oli Viipurin läänin nimismiesten -suoritettava suuri joukko muita kestityksiä. - -Viipurin läänin nimismiehillä ei uuden ajan alussa ollut suurtakaan -käyttövaltaa nimismiesveroon nähden. Jo ennen nimismiesveron lopullista -joutumista kruunun haltuun kantoi kruunu täällä kinkerin eli taksan -nimellä suurimman osan nimismiesveroa itselleen, myöntäen sitten tästä -taksasta "lyhennyksiä" asianomaisille virkamiehille. Tämä taksa -kannettiin pitäjittäin verokappaleissa, jotka yleensä olivat samat, -joita talonpojat maksoivat nimismiesveroksi, ja määrissä, jotka eivät -olleet sanottavasti pienempiä kuin ne määrät, jotka talonpoikain -maksuista keräytyivät. V:n 1539 verokirjassa sanotaan, että "ei vouti -eikä kirjuri tiedä mieslukua siitä, kuinka se kinkeri suoritetaan eli -mitä kunkin tulee vuosittain suorittaa, vaan ovat vuosittain merkinneet -taksaksi ja sopimukseksi, mitä kukin pitäjä suorittaa".[953] Myöhemmin -tässä tapahtui vain se muutos, että kruunu hankki tiedon, minkä -perusteiden mukaan talonpojat nimismiesveron maksoivat, ja merkitsi ne -tileihinsä saaden siten veron kruunun eduksi nousemaan jonkun verran -suuremmaksi. - -Koska kuitenkin nimismiesveron perusteet vielä uuden ajan alussa olivat -kruunulle tuntemattomat, on ilmeistä, ettei tämä vero aikaisemmin ole -ollut mikään kruunulle menevä kinkeri, vaan erityinen, varsinaisista -linnaveroista poikkeava, paikallinen vero. Viipurin läänin olot -viittaavat ratkaisevasti siihen, että tämän erikoisveron tarkoituksena -on ollut yksinomaan talvikäräjäin ylläpitäminen eikä mikään muu. - -Virkamiesten osallisuus nimismiesveroon oli Viipurin läänissä -samantapainen kuin muualla. - -Lopuksi katsahdamme Varsinais-Suomenkin oloja. - -V.-Suomessa maksoivat talonpojat uuden ajan alussa nimismiesveroa -yleensä samanlaisissa verokappaleissa kuin Hämeessä, vieläpä -suunnilleen yhtä suurissa määrissäkin. Lähempää selvää veron -perusteista ja määristä ei tässä tarvitse tehdä, koska siitä jo on -olemassa esitys.[954] - -Nimismiesveroa käytettiin V.-Suomessakin käräjäin pitämiseen. Läänin -nimismiesten tuli uuden ajan alussa "pitää kestitystä niin usein kuin -käräjiä pidetään".[955] Tiedon mukaan v:lta 1537 oli Etelä-Suomen -nimismiesten kestitettävä tuomaria kolmilla käräjillä vuodessa 2 yötä -kerrallaan.[956] - -Jo 1530-luvun alussa nimismiehiltä kannettiin linnaan melkoinen osa -tätä veroa. V:n 1539 verokirjan mukaan maksoivat nimismiehet -suurimmassa osassa maakuntaa linnaan melkoisen kinkerin "sopimuksen -mukaan, ja se oli taksa nimismiesveron edestä". Taksaa karttui eri -pitäjistä hyvinkin erilaisia määriä.[957] - -Vehmaan ruots. ja Uudenkirkon Hallun lääni muodostivat piirin, josta -maksettiin linnaan aivan sama kinkeri kuin Taivassalossa ja Lapissa. -Täydellisesti samanlainen oli kinkeri ainoastaan tällä alueella, sillä -kaikkialla muualla oli pitäjäin maksuissa erotusta, ellei muussa, niin -pienissä lisämaksuissa. Kunkin pitäjän tai nimismiehen kanssa erikseen -tehdyt sopimukset siten lienevät olleet tämän kinkerin maksamisen -perusteena. - -Muutamat nimismieskinkerin kappaleet muistuttavat niin suuresti Hämeen -oloja, ettei voi olla epäilystä niiden alkusyyn samanlaisuudesta. -Ensinnäkin maksettiin 17 V.-Suomen pitäjästä linnaan härkä, -kinkerihärkä, joka epäilemättä vastaa Hämeen kinkerilehmiä. V:n 1531 -verokirjassa mainitaan näitä kinkerihärkiä tulleen linnaan 15-20 kpl. -Kinkerihärkä maksettiin Laitilasta vielä senkin jälkeen kuin vero -muualla oli lakannut, ja v:n 1556 verokirjassa on hauska esitys siitä, -miten Laitilan härkä hankittiin: nimismies kantoi vuosittain 6 mk -(vanhempain vero-opastusten mukaan 3 penninkiä kultakin talolta) avuksi -kelpaavan kinkerihärän hankkimiseksi, jonka hänen tuli suorittaa -linnaan, "ja on tiedettävä, että joka kolmas vuosi perii Kustavi Fincke -Hallun bolista kinkerihärän, koska kukin boli sen hankkii joka kolmas -vuosi".[958] Se oli siis vieläkin kerran keskiajalla niin suosittu -vuorovero. - -Seitsemästä V.-Suomen pitäjästä ja lisäksi Iniön saari-verokunnasta -maksettiin nimismiestaksassa v. 1539 myöskin kinkerirahoja, 2-19 mk -pitäjältä. Kun näistä pitäjistä (Paimiota lukuunottamatta) ei maksettu -kinkerihärkiä, on se oletus lähellä, että kinkerirahoja on maksettu -härkäin korvaukseksi. - -Kauroja maksoivat nimismiehet linnaan 2-5 puntaa pitäjältä, kauroja -maksettiin sellaisistakin pitäjistä, joiden muita tähän kuuluvia -ruokaparselleja ei lähteissämme mainita, mistä päättäen kauroja -erityisesti haluttiin saada linnaan. Tämä kauravero tavataan v:n 1531 -linnantileissä kinkerikaurain nimellisenä -- sama nimitys ja varmaan -asiakin, jonka olemme tavanneet Hämeessäkin. Näitä kinkerikauroja -käytettiin maanvoudin y.m. virkamiesten hevosten syöttämiseen -talviviikkoina, mikä viitannee tämän veron alkuperään.[959] - -Ylemmillä ja alemmilla virkamiehillä oli V.-Suomessakin tavalliset -osuutensa nimismiesverosta. Kruunun haltuun koko tämä vero joutui v. -1540.[960] - -Edellisestä on selvinnyt, että nimismiesvero kaikkialla Suomessa on -alkuaan ollut käräjiä varten suoritettu kinkeri. Tämä kinkeri on -tavallaan keskiajan vanhimpia ja nuorimpia veroja. Alkuperäisimpään -käräjäkestitykseen kuuluivat sisämaassa talonpoikain epämääräinen -nuotanveto, josta lukuisissa asiakirjoissa puhutaan, jousien -suorittamat varsinaiset käräjäverot ja kipsis- y.m. lahjat. Vasta -vähitellen ja ikäänkuin ulkopuolella lakia näkyy vero kasvaneen siksi -suureksi kinkeriksi, josta riitti jakaa ylhäisille ja alhaisille -virkamiehille. Vielä V. 1414 Eerik Pommerilainen yrittää ehkäistä -nimismiesveron kasvamista Suomessa määräten, että nimismiesveroksi -(lændzmandz gieldh) maksetun 1 1/2 viljapannin ja heinäin sijasta oli 1 -äyri rahaa savulta riittävä.[961] V:lta 1419 on toinen Eerik kuninkaan -käskykirje, jossa vielä koetetaan kestityksiä rajoittaa. Tapa näyttää -jo olleen juurtunut, ja aljetulla uralla kehitys sitten kävi nopeasti. -Kaarle kuninkaan kirjeestä v:lta 1450 Turun läänin asukkaille nähdään, -että voudinkinkeri jo oli pysyvä vero Turun läänissä; kysymys oli enään -vain siitä, kuinka suuren kinkerin kukin pitäjä oli maksava Turun -linnanvoudille, koska toiset pitäjät olivat suuria, toiset pieniä.[962] - -Emme kumminkaan erehtyne katsoessamme laamannilaitoksen kehittymistä -yhdeksi käräjäkestityksen pääaiheuttajaksi. Mutta piirteet sellaiset -kuin Hämeen ja V.-Suomen "yösijalehmät" ja yleensä "kinkerin" ja -"taksan" ottaminen linnaan näyttävät varsin vanhoilta, vaikkemme -tarkemmin osaa sanoa, kuinka vanhoja ne ovat. - -Tämän keskiajan tunnuksellisen veron joutuminen kokonaan kruunun -haltuun merkitsee samalla koko keskiaikaisen virkamiesjärjestelmän -muuttumista, virkamies- ja paikallishallinnon lopullista joutumista -valtion valvonnan ja määräysvallan alaiseksi. - - - - -VIITESELITYKSET: - - -[1] "Miten Ruotsin oikeus vähitellen voitti alaa meidän maassa ja miten -se tunki Suomalaisten alkuperäiset oikeustavat syrjälle, mutta itse -puolestaan, epäilemättä monessa kohden täytymyksestä, käytännössä -mukaantui näiden oikeustapain mukaan -- on vielä kirjoittamaton -historia" (Jaakko Forsman, Suomen lainsäädännön historia 6). - -[2] Niistä mainittakoon tässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran "Suomi" -ja "Pitäjänkertomuksia" sarjoissa ilmestyneiden pitäjänkertomusten -lisäksi seuraavat: - -Garibaldi Nyström, Tietoja Saarion pitäjän asemasta ja veroista v. -1539-1572 (1884, Hist. Ark. VIII); - -Hannes Gebhard, Savonlinnan läänin oloista vuoteen 1571 (1889); - -Kaarlo Ignatius, Tietoja Kangasalan pitäjästä ja vero-oloista -Ylä-Satakunnassa v. 1540-1577 (1890, Länsisuomalaisen osakunnan -julkaisu Länsi-Suomi IV); - -K. J. Jalkanen, Pohjois-Hämeen erämaat, asutus ja olot vuoteen 1620 -(1892); - -Anders Allardt, Borgå läns sociala och ekonomiska förhållanden åren -539-1571 (1898). - -[3] Ruuth, Tanskan keskiaik. kronikkojen mainitsemista tanskalaisten -retkistä Suomeen vuosina 1191 ja 1202 (Suomal. Tiedeakat. Esit. 1910 I, -1-16) sekä Lisiä esitelmään tanskalaisten retkistä Suomeen v:ina 1191 -ja 1202 (Suomal. Tiedeakat. Esit. 1910 II 57-63). - -[4] MU s. 16. - -[5] MU ss. 19, 24. - -[6] MU s. 21. - -[7] MU s. 30. - -[8] MU s. 40. - -[9] MU ss. 33, 60. - -[10] MU s. 77. - -[11] Vrt. Liljenstrandin huomautuksia, Finlands jordnaturer (1874) -44-46. - -[12] Vrt. Gummerus, Suomalaisten käännytys kristinuskoon, -Oma Maa I 251. - -[13] Vrt. Nielsenin, Tarangerin ja Hertzbergin väittelyä Norjan -vanhimmista verotusoloista, Hist. Tidskrift (Norjan), 4. sarjan 4. side -(1907), 39 seur., 98 seur., 161 seur. - -[14] Hildebrand, Medeltid I 264, 265. - -[15] Hildebrand, Svenska statsförfattn. hist. utveckling 81. - -[16] Kuinka monenlaisia veroja jo 1200-luvun lopulla Ruotsissa -tunnettiin ja kuinka tarkoin niiden laatuja erotettiin, näkyy hyvin -Maunu Latolukon v. 1281 annetusta kirjeestä, jossa on puhe papiston -vapautuksista "ab omni iure regio et causis regalibus, solucionibus -quoque wlgariter dictis skiphwister, spannemaale, ettergiaeld, -ledunxlame ac talliis, muneribus, exaccionibus seu quibuscunque -tributis, rebus uel personis impositis uel imponendis, quibuscunque -nominibus censeantur acsi nominatim et specialiter essent expressa." -(Dipl. Sv. I. 586.) - -[17] "Bero Vestgotus est; alienauit tributum Finonum ad manus regis, -cuius erat consanguineus et cancellarius", MU s. 48. Vrt. Porthan, -Chronicon 141. - -[18] "Raguald, Ostgotus; hic primo maskot instituit", MU s. 52. Vrt. -Porthan, Chronicon 142-144. - -[19] Yrjö Koskinen, Suomenmaan keskiaikaisesta aatelistosta, Hist. Ark. -VIII 9 seur. - -[20] Niistä tarkemmin ks. kirjoitustani Keskiajan kruununkartanot -Suomessa, Hist. Ark. XXII, II 1-27. - -[21] Useat kruununkartanot olivat varustetut linnoilla, mutta toisin -kuin myöhemmän ajan suurlinnat nämä vanhat kartanolinnat olivat -yksinäisiä tornia, joiden varustusväeksi riitti kourallinen sotureja. -Tätä linnamallia ovat olleet m.m. Koroisten linna Rantamäellä, Stenberg -Maskussa ja (myöhemmät) Kokemäen ja Korsholman linnat. Satakunnan -linnaväeksi v. 1367 määrättiin 8 miestä ja Korsholmassa oli keskiajan -lopulla koko 6 miestä, päällikkö mukaan laskettuna (Mustak. s. 134; -Aspelin, Korsholman linna ja lääni 44). - -[22] "castra omnia Finlandiae et partium orientalium, videlicet Aaboo -et Tauestahus et Wiborgh cum terris adiacentibus eisdem; et -- -- -mandabimus praefectis nostris ibidem" (MU s. 100). - -[23] "terras Finlandie, Alandie, Nylandie, Thawistie ceterasque alias -terras advocacie Aboensis subiacentes" (MU s. 132). - -[24] Bidr. IV s. XCL. - -[25] Mustak. s. 129, 134. - -[26] "tributum nostrum -- carpo regio -- residuum vero in aliis juribus --- pro dictorum castrorum edificiis ac suis et castrensium mibi -expensis et sumptibus", (MU ss. 178-179). - -[27] "all var ingiæld i Finlande -- -- skatten, rethupennynge, -rughkarper, falcalæghit" (MU s. 196). - -[28] Eräässä asiakirjassa Albrekt Meklenburgilainen mainitsee -vahvistaneensa sopimuksia ja päätöksiä, joita linnanvoudit olivat -tehneet Suomen maakuntain, kihlakuntain ja pitäjäin kanssa -(Mustak. s. 129). - -[29] Valdemar oli Suomen herttuana kuolemaansa saakka (1318) sillä -poikkeuksella, että vv. 1308-10 hän ja Eerik herttua yhdessä -hallitsivat alueitaan ja että v. 1310 Viipurin linnalääni joutui -kuninkaan alaiseksi. - -[30] Carlsson, Grundskatterna 163. - -[31] MU s. 109-111. - -[32] MU s. 130. - -[33] Vrt. Porthan, Chronicon 256, 257. - -[34] MU s. 319. - -[35] "af allom arlikom scatwm, alæghnom oc markagieldom oc af allom -thunga lidhugt" (MU s. 383). -- Sana "alæghnom" näkyy tässä erityisesti -tarkoittavan ylimääräisiä veronmaksuja; siinä merkityksessä sitä -käytetään myöskin Albrekt kuninkaan ja Jaakko Djeknin Suomen veroja -koskevassa sopimuksessa v. 1387 "alt Abo föghati, Satagunna oc Borgha -föghati mædh allom ærlikom ingiældom, alæghnom oc sakörom oc allom -konungelikom ræt" (MU s. 410). - -[36] "item vnnom wi at Jæppe ma bedhas ok upbæra hwart aar ena hielp at -enast aff thæm landom oc stadhom han jnne hafuir, swasom aff hwariom -rök en span malt, en span rugh, en span hafra, eet höns, eet las hö, -eet las widh ok ena halff mark penningae, ok aff hwariom thiughu rökiom -eet nöt, tw faar, eet pund smör och tw pund flæsk" (MU 411). - -[37] v. Below, "Grundsteuer in älterer Zeit", Handwörterb. d. -Staatswissensch. - -[38] MU ss. 383, 392. -- Omituinen erehdyttävä selitys Hildebrandilla, -Medeltid I 282. - -[39] MU ss. 421-422. -- Riimikronikassa puhutaan vielä Gotlannin -lunastamiseksi suoritetusta 12 äyrin verosta joka "tuvalta" ja Ericus -Olai mainitsee Margaretan aikaista "savuveroa" sekä erästä vihattua -karjaveroa ("Rumpeskatt"), mutta näillä nimityksillä arvattavasti -tarkoitettiin joitakin niitä veroja, joita ylempänä mainitaan -(Lagerbring, Svea Rikes hist. III 745-747, IV 238; Erslev, Dronning -Margrethe 307-308, 314-316, 492). - -[40] Grönblad, Nya källor 29. - -[41] Nya Rimkr., ed. Klemming s. 246 (Kristoffer Baijerilaisesta): - - ä hwar han gönom rikit redh, - han hade jo sa manga hesta - arma böndher han forgästa - han fodrade V lester korn mest huaria nath -- -- - -Sture-Krön. 24 (Kristian I) ja 143-144 (pitkä luettelo v:n 1496 -kinkeriverosta, jonka jokaisen 6 miehen tuli suorittaa). - -[42] Grönblad, Nya källor 216, 219, 236, 317, 382, 609. - -[43] (1334) "bona, que tributorum et exhibicionum ad nos spectancium -grauaminibus subjacentes bonorum suorum libertate congaudentibus ex -nunc jn posterum vendiderint, omnibus nichilominus pristinis -exhibicionum oneribus subjaceant in futurum" (Mustak. s. 47). - -[44] Styffe, Bidrag II s. LX seur. - -[45] Erslev, Dronning Margrethe 296-298. - -[46] Arv. Handl. II 18, 19-20, 20-21, 21-22; Grönblad, Nya källor ss. -31-34; Mustak. ss. 225-231; Styffe, Bidrag II s. LXV. - -[47] "oc sta badhe soknene til -- -- at fult ær geen fullo twa konunx -rökia frælst j schat swa at hwargen kronona jngeld minschas" (Arv. -Handl. II 48-49). - -[48] Arv. Handl. II 52-53. - -[49] Mustak. s. 335. - -[50] Mustak. s. 338. - -[51] Mustak. s. 437. - -[52] Se näkyy m.m. 1413 v:n katkelmasta, jossa Korsholman tileihin on -merkitty kunkin savun maksettavaksi 5 mk "sitä rahaa, joka käy Turussa" -(Hausen, Bidr. I 305). - -[53] Asiakirjat vv:lta 1414 ja 1419 (Mustak. ss. 260-261, 288-289), - -[54] Hausen, Bidr. I 301-319. Vrt. Erslev, Erik af Pommern 299. - -[55] Grotenfelt, Suomen hist. uskonp. aik. 82-83. - -[56] Nya eller Karls-krönikan (ed. Klemming) 19, 23: - - -- -- -- -- -- - Och monde han sverige meer förderffwa - alle then skat ther riket kunne werffua, - bönder sculle thz j reedho penunga vtgöra - them loth han alla til danmark föra - vtan som neppest fogadana gaatha - bespijsa slotten j nokra matha - före ärffwode togh han peninge samalund, - thy rothnado slotten nider j grundh - thy är riket förarmat swa - Reeda peninga är ther vndt at fa - -- -- -- -- -- - The fatige bönder j sverige ära - höglica the her mote kära - konungin en pänningh stadga stichtade - herra henning koningxmark thz dichtade - Sidan then penning stadga war sath - tha wordo mang gozen ödhalagt - Riket plagadis mz stora dödha - ther mz lagdis gozen ödha - the fatiga bönder som ater liffwa - jämstor stadga sculle the giffwa - -- -- -- -- -- - -[57] Näin käsittävät asian Paavali Juusten Suomen piispan kronikassaan -ja Porthan (Chronicon 373, 448). Sama asia ilmenee julistusten -otsikosta. - -[58] Vrt. Porthan, Chronicon 446. - -[59] Mustak. s. 352-354. - -[60] Mustak. s. 399. Vielä Kustaa Vaasan aikana Satakunnan talonpojat -muistelivat arkkipiispa Olavin -- v:n 1436 julistusten allekirjoittajan --- veronalennusta (Arv. Handl. VI 180-181). - -[61] UL, KB X 6 2. - -[62] Raaseporin läänin verokirja v:lta 1451, Hausenin kok. VA. -- Vrt. -Birger Trollen tilejä Turun linnaläänistä 1463-64, Hausen, Bidr. I -323-356. - -[63] Arv. Handl. VI 317. - -[64] Porthan, Chronicon 52-53; Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. II -40-41; Wiklund, Lule-lappisches Wörterbuch: "väru". Vrt. suomessa -ruokavero = ateria. - -[65] Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. Il 47-48, 186. Vrt. Krohn, -Suomen suvun pak. jumalanpalv. 76 ja 168-169. - -[66] Ahlqvist, Kulturwörter 199; Melander, Muistoonp. Suomen niittäjä -painosuhteista, Hist. Ark. XI 31-36, missä myös huomautetaan -hunajavakan esiintymistä eräässä kohdassa Norjan keskiaikaisia lakeja -(vrt. Ruotsissakin v. 1413 "3 aske hånigh", Hausen, Bidr. I 313). - -[67] Paitsi ed. viitteessä main. lähteitä ks. Renvallin ja Lönnrotin -sanakirjoja (vakka); Niemi, Kalevalan selityksiä (1910) 85 -(jauhovakka). - -[68] Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Raaseporin läänissä oli uuden -ajan alussa vakka sama kuin kappa, joita 20 meni "Suomen panniin" -(Melander, main. teos 24-27). Viimemainitussa läänissä maksettiin suuri -osa linnan- ja muita veroja sellaisissa vakoissa (VA 2918 us.; Jaakko -Teitti 193, 278). Mitta-astiaa tarkoittavat asiakirjain käyttämät -nimitykset "karp wacka" (Arv. Handl. IX 27) ja markvakka (Melander, -main. teos 25). - -[69] Melander, main. teos 32-35. -- Vrt. "skrifftewacke" Espoossa -(Teitti 193), "fougdewackarog" Varsinais-Suomessa (VA 697: 100), -tuomarin "vakka" Vesilahdella (Teitti 299) ja "domar vackar" Kokemäellä -(VA 216 a: 119), kaikki 1500-luvun keskivaiheilta. - -[70] Reinholmin kok. 17; 101. - -[71] v. Transehe-Roseneck, Gutsherr und Bauer 13-14. - -[72] Rüssow-Pabst, Chronik (1845) 75. - -[73] Lönnrot, Sanak. (vakka): "en kulu minä kutsuissa, enkä vanhene -vakoissa". - -[74] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 51, 57-58; Varonen, -Vainajain palvelus 205, 229. - -[75] Varonen, Vainajainpalvelus 194-195, 280, 290; lisäksi Suometar -1854: 9 (Kyntöleipä Mikkelissä). Kyntöleipä yksityiskohdissaan -muistuttaa ruotsalaisten Ukon karjua (Tors galt), joka jouluksi -leivottiin ja keväällä nautittiin. - -[76] Mustak. s. 69 ("före sen brodwakka j tridiung rog"); Arv. Handl. -III 329 ("Brödhwackar"). - -[77] VA 6: 214-232. - -[78] Hildebrand, Medeltid I 294. - -[79] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 184-185. - -[80] Arv. Handl. VI 309. - -[81] Krohn, "Ukon vakat", Kotiseutu 1910: 63,-64. - -[82] Suomi II, 6: 321-322. - -[83] Smedbergin kertomus matkalta v. 1864. -- Ilomantsin kylissä ennen -kukin talous vuoroonsa piti Olavin pidot, joissa "villavuonna" -uhrattiin, (U. Suometar 1878: 21). - -[84] Krohn, "Ukon vakat", Kotiseutu 1910: 63-64. - -[85] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 71-80 (lainattu kohta 78); -Forsström (Hainari), Suomen keskiajan historia 515. - -[86] Kamer. Asiak. VI 172, 176. - -[87] Kamer. Asiak. VI 184, 189, 191. - -[88] Kamer. Asiak. VI 40. - -[89] Hildebrand, Recht und Sitte 184. - -[90] Venäläisten asiakirjain mukaan suuriruhtinatar Olga v. 947 läksi -Novgorodiin ja sääti pitkin Mstan varsia pitäjiä (pokostia) ja veroja -ja pitkin Laukaan varsia veroja (Akiander 16). - -[91] Ahlqvist, Kulturwörter 224-225, johtaa "pitäjän" "pitää" -teonsanasta antamatta sen tarkempaa selitystä sanan vaiheista. -- Voisi -myöskin ajatella "pitäjä" sanan johtuvan "pito" (pidot) juuresta. - -[92] Kljutshevskij, Venäjän hist. pääpiirteet 28, 54. Vanhempia -selityksiä ks. Ronimus, Vatj. viid. verokirja 70 (Nevolinin selitys). - -[93] Sitä on tarkemmin selvitetty kirjoituksessa Suomen vanhin -maakunta- ja pitäjälaitos, Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 44-56. - -[94] Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 52. -- Vasta pysyvä maallinen -verotus olisi siis aiheuttanut pitäjän maanomistuksen eristymisen -muista pitäjistä, samoinkuin verotalous vaikutti kokoavasti pienempäin -veropiirien (neljänneskuntain) omistussuhteisiin. - -[95] "Sappherinas pelles", mahdollisesti "sinisiä" eli siniketun -nahkoja. Nansen, Nebelheim I 140-141; Snellman, Itämeren suomal. I 59. - -[96] Nansen II 144-145; Snellman I 67. - -[97] Nansen II 145-146. - -[98] Nansen II 90-91. - -[99] Snellman I 55; Nansen II 87-88. - -[100] Nansen II 88-90. - -[101] Akiander 12-13. - -[102] Snellman I 81. - -[103] Snellman I 102. - -[104] Vrt. Aspelin, Korsholman linna ja lääni 7. - -[105] v. Keussler, Der Ausgang der ersten russ. Herrschaft in -Ostseeprov. 9. - -[106] Österbladh, Viron-, Liivin- ja Kuurinmaan alkuasukasten -rasitukset saksal. vall. aikana, Hist. Ark. XIX 36, 47-49. -- Vrt. -novgorodilaisten ja susdalilaisten retket vv. 1169 l. 1171 Vienan -seuduille, (Akiander 34). - -[107] Akiander 135. - -[108] Akiander 143. - -[109] Nansen I 188-189. - -[110] Hansen, Oldtidens Nordmænd 77, 79, 80, 99. - -[111] Nansen II 80, 83, 85. - -[112] Rydberg, Sv. Traktater I 506-508; Aspelin, Korsholman linna ja -lääni 9. - -[113] Hadorph, Then Andra Delen til Rijm-Crönikorne (1676) 345. - -[114] Snellman, Oulun kihlak. 141. - -[115] MU s.350. - -[116] Mustak. s. 197. - -[117] Esitys perustuu suureksi osaksi J. Nordlanderin kirjoituksessa -"Om birkarlarne", Historisk Tidskrift (Ruotsin) 1906 ja 1907, oleviin -tietoihin. - -[118] Kamer. Asiak. I 135; VA 1:109. -- Savon lappalaisten -kruununverosta uuden ajan alussa ks. VA 6134: 6 ja 8:113. - -[119] v. Bonsdorff, Kamerallagf. II 580; Ekon. och Politie lag II -§ 300. - -[120] Mustak. ss. 32-33, 40-41, 43, 50-51. - -[121] Mustak. s. 33. - -[122] "de quolibet fumo in iure Karelico duas bonas pelles siue palke"; -"ij huithskin aff huario röök" (Mustak. ss. 42, 69). - -[123] Fontell, 33-37. - -[124] Mustak. s. 69. - -[125] Mustak. s. 69. - -[126] "jtem biscops ræth aff hwar konungx krok iiij hwithskin eller iij -ore denariorum" (vuosiluvuton selitys Mustak. s. 586). - -[127] "Palke" sana lienee samaa alkua kuin keskiajan ruotsin "bälskin" -(Schlyter, Gloss.: bälskin, skinn ovisst af hvad slag, hvilket erlades -såsom utskyld). Sanan venäjänkielinen vastine oli belj, joka merkitsi -erityisesti kärpän nahkaa (ks. ed.). - -[128] VA 1945: 2, 16. "Kirkon koukku" oli sama kuin tavallinen -verokoukku, mutta edellisiin luettiin rälssikoukutkin. - -[129] VA 3698: 8; 3755: 8; Fontell 50. - -[130] VA 5050: 1; 5092: 2; 5123: 96; 5160: 13; Gebhard, Hist. Ark. -XI 429. - -[131] Gebhard, Savonl. lääni 70; Arv. Handl. III 329; VA 6217 a: 1. - -[132] Fontell 32. - -[133] Fontell 32; VA 4559: 11. - -[134] VA 1: 108; Hist. Ark. XI 428, 429; XII 370. - -[135] Niistä puhutaan kaikessa yleisyydessä eräässä Kustaa Vaasan -kirjeessä Viipurin läänin asukkaille v:!ta 1558. "Like som mongestedis -finnes skog hosz edher Dannemenn vdi Viborgs Län, synnerligen som -kallis kijlter" (Arv. Handl. IX 308). - -[136] VA 1: 11, 13. - -[137] "skatt för Cronones urmark och kalles kilthr the Böndne plägo -bruka theris Swedelandh och Same kan Såå 2 sp och Same 3 spn wdi kilte -Jordh" (VA 5162: 3). - -[138] VA 5042: 2; Hist. Ark. XI 428. - -[139] Mustak. ss. 586-588 julaistussa Satakunnan metsäin laajassa -luettelossa, joka siinä esiintyvistä nimistä päättäen on laadittu -1400-luvun alkupuolella, ilmoitetaan metsäin suuruus 1 1/2-14 -"miehenmetsissä". Hämeen erämaitten "miehenosista" ks. VA 131 ja -3750 a us. - -[140] MU s. 353, Mustak. ss. 197, 357. - -[141] VA 6217 a: 1. - -[142] Porthan, Chronicon 636; Rosenborg, Jordbeskattn. 85, 86; Nyström, -Hist. Ark. VIII 61, 62; Melander, Hist. Ark. X 433-435; Gebhard, Hist. -Ark. XI 427-430, Melander, Hist. Ark. XII 368-371, 396-397. - -[143] Taranger, Hist. Tidskr. (Norjan) 4 sarja 4: 112, 113. - -[144] 1422: "aarligit landh geldh -- aarligit affgildh" (Mustak. s. -295); 1422: "landga;ld" (Mustak. s. 299); 1542: "landgilles pgr" (VA 5: -370); 1579: "landkillis Smör" (VA 1354: 26 seur.). - -[145] Mustak. ss. 121-122. - -[146] Mustak. ss. 140-141. - -[147] Mustak. ss. 140, 145-146. - -[148] Mustak. s. 400. - -[149] VA 3755: 20 seur.; 3002: us. - -[150] VA 3755: us. - -[151] Hildebrand, Medeltid I 280. - -[152] VA 1: 108-109. - -[153] Kamer. Asiak. I 127 seur. - -[154] Kamer. Asiak. I 10. - -[155] VA 1: 42. - -[156] Hausen, Bidr. I 4, 20, 21, 23, 29, 30, 32, 41, 57, 58, 68, 69, -76, 85, 86, 88, 90, 94, 96, 115, 120. - -[157] Koska kruununverot Karjalassakin uuden ajan alussa jaettiin -"talviveroon" ja "kesäveroon" (VA 5013: 18-19, 55-56) ja kun -Heikinpäivän aika talvella oli vanha veronmaksuaika V.-Suomessakin -(Grönblad, Nya Källor 407), näyttää talvisydän eli talvikäräjäin aika -kaikkialla Suomessa olleen vanha veronmaksuaika. - -[158] MU ss. 117-118. - -[159] VA 3672: 65 seur. - -[160] Esim. VA 2033: 4 seur.; 3002: 139 seur. - -[161] VA 6134; 20-21. Tätä veroa sanottiin linnanvoudin veroksi ja -kuului siihen myöhemmin myös 12 kyntteliä (Arv. Handl. VIII 42). -Linnanvouti peri ohrat talvikäräjillä ja hauit kesäkäräjillä (Teitti -19). Myöskin kymmenmiesten oli annettava voudille lahjaksi haukia (Arv. -Handl. III 249). - -[162] VA 6134: 20-11. - -[163] VA 5043: 112; Teitti 33. - -[164] Teitti 69-70. - -[165] Kamer. Asiak. I 21. - -[166] Mustak. s. 57. - -[167] Grönblad, Nya Källor 236. - -[168] Esim. seuraava v:lta 1539 (VA 1: 42) - - nahkat arvoluku - - hirven 5-7 - ahman 4 - ketun 3 - saukon 3 - näädän 2 - tuhkurin 1 - hillerin 1/2 - kärpän 1/2 - oravan 1/7 - sekalaisten ("samfong") 1/9-1/8 - -[169] "Daxuärkskin" (Kamer. Aisak. I 10). - -[170] "Gråwerk xiij tijmber för wäger och broor" (Kamer. Asiak. I 21). - -[171] Mustak. s. 586. - -[172] VA 1945: 18 (kijrkon oraua). - -[173] Mustak. s. 69. - -[174] Mustak. ss. 71, 585. - -[175] Porthan, Chronicon 636. Kirkolle maksettava nahka oli oravan -nahka. Sen ilmaisee yläsatakuntalainen nimitys "kirkon orava" ja -Agricolan käyttämä nimitys "eth groskin", joka merkitsee oravannahkaa -(Hildebrand, Medeltid 1207). Kun jousirahaa uuden ajan alussa -maksettiin läntisessä Suomessa yleensä äyrityinen jouselta (VA 6: us.), -lienee oravannahan arvo siellä siihen aikaan ollut äyrityinen (käypää -rahaa). Savossa ja Karjalassa oli jousimaksu yleensä vain "fyrkki" eli -6 penninkiä (Arv. III 329; VA 5123: 26). - -[176] VA 5123: 11. - -[177] Mustak. s. 69. - -[178] Mustak. s. 546. - -[179] Mustak. s. 586. Asiakirjassa mainitut 2 valkonahkaa pitänee olla -2 äyriä tai 2 valkonahkaa. - -[180] VA 6 us. (krokpeningar). - -[181] Mustak. ss. 70, 585. - -[182] Hausen, Bidr. I 319. - -[183] VA 1: 142; 3672: 2. - -[184] Ignatius, Kangasala 69, 70. - -[185] VA 3670: 49, 69, 70. Ylä-Satakunnassa suoritti kukin jousi -"käräjäverona" (tingskott) kolmille käräjille vuodessa 1 lampaanlavan -(Ignatius, Kangasala 72). Kustaa Vaasan kirjeessä v:lta 1554 Satakunnan -voudille mainitaan yläsatakuntalaisten lähettiläiden käyneen -valittamassa kuninkaalle "joistakin lampaanlavoista, joita heidän tulee -suorittaa käräjätaloon 4 kertaa vuodessa, vaikkei se koskaan ennen -ollut tapana ollut ennenkuin Maunu Niilonpoika sen pani maksettavaksi" -(VA 1998: 52). Kukatiesi liioittelivat talonpojat, sillä puheenaoleva -vero tuntuu perivanhalta. Ehkäpä oli Maunu Niilonpoika ruvennut -ottamaan lampaanlapoja vuodessa neljästi, vaikka niitä ennen oli -maksettu vain kolmasti, ja se antanut aiheen valitukseen. - -[186] Fontell 50; VA 1: 142; 1: 115. - -[187] VA 4529: 1; Hist. Ark. XI 428. - -[188] Hausen, Bidr. I 317. - -[189] VA 3672: 2; Ignatius, Kangasala 69; VA 6217 a: 1 (Savon jousi: -talonpoika ja hänen poikansa). - -[190] VA 3672: 2; Ignatius, Kangasala 70. - -[191] Thulin, Mantalet 91. - -[192] "v skilling for huar boga, och then som 2 boga haffr giör wt ix -sk och thn som 3 bogar ägar gor ut xii sk" (VA 6: 229; Iitin -karjalainen oikeus 1543). - -[193] Ignatius, Kangasala 70. - -[194] VA 3672: 2. - -[195] "Cronobågar, hvilket namn deraf är tagit, at hwar mans-person när -han fyller 15 år, at han kan opspänna och föra en stålbåga, blifver han -kallad Joutzi, båga" (Åbo Tidn. 1777, s. 133). - -[196] "hwar sum fæmton ara gammal ær han ær inggildir" -(ÄWmL, ThB pr). - -[197] Seebohm, Tribal Custom in Anglo-Saxon Law 22-23. - -[198] Thulin, Mantalet 6. - -[199] Fontell 50; VA 5162. - -[200] Arv. Handl. III 329. -[201] Åbo Tidn. 1777 s. 143. - -[202] "_Joutsi_ Botn. porcio certa prædii rustici [Sv. mantal]. -- -- -magnitudo enim prædiorum temporibus antiquioribus, ex numero virorum -arcipotentium cujusque familiae censeri, tributumque capitale in -pellibus max. sciurorum, arcu l. jaculando captorum pendi solebat, unde -_montako jousta talossa?_ -- -- vel cujus magnitudinis est prædium? -onko poika joutsella? num puer est arcipotens l. tributarius?" -(Renvall, Suomal. Sanakirja). - -[203] VA 2033: 1. - -[204] Mustak. s. 69. - -[205] Rosenborg, Jordbeskattn. 95-96. - -[206] Åbo Tidn. 1777, s. 134. - -[207] S. Rissanen, Iisalmen kirkollisia vaiheita (käsikirjoitus). - -[208] Aspelin, Korsholman linna ja lääni 9. Vrt. ed. s. 57. - -[209] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 87, 93, 107; Kamer. Asiak. VI 145, -171, 199, 208, 209, 210, 213. - -[210] Hildebrand, Medeltid I 280; Hjärne, Helsingelif under Helsingelag -27. - -[211] ÄWmL, ThB 7 § 2. - -[212] Hausen, Bidr. I 316. - -[213] Rosenborg, Jordbeskattn. 87-88; Gebhard, Savonlinnan lääni 62. - -[214] Reinholmin kok. 19: 110. - -[215] v. Knorring, Gamla Finland 116. - -[216] Lönnrot, Suomal.-Ruotsal. Sanakirja: "Orava"; (Lisävihko:) -"Oravanmaa", "Oravanpää". - -[217] Melander Suomen mitta- ja painosuht., Hist. Ark. XI 36-38. - -[218] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 58, 60-62. -- 1 korobja = n. 2 hl, -4 korobjaa = n. 8 hl; 1 punta = 6 pannia eli n. 6 hl. - -[219] VA 1: 15. - -[220] VA 4994: 11; 5043: 3. - -[221] VA 1: 10-18; 4994; 6-14. - -[222] Kamer. Asiak. I 8, 10, 11 ("skattaskin", "gråskins peninga"). - -[223] VA 3670. - -[224] Åbo Tidn. 1777: 134. - -[225] Kraftman-Lagus, Tanckar om hushållningens uphjelpande -i Carelen 25. - -[226] Milukow, Skizzen russischer Kulturgeschichte I 53-55. - -[227] "in communi placito" (Mustak. ss. 19-20). - -[228] 1330: "in generali placito -- -- in Øningiawiik habito" (Mustak. -s. 37); 1414: "een tiidh ther soknamennena aff Salthwiik och andre -godhe mæn aff allo landena wore saman kompne widh Saltwika kirkio" -(Mustak. s. 259); 1538: "eth almening ting på Oland j saltwik" (Arv. -Handl. IX 15-17); 1564: "till landztingett till Färgesundett" (Hausen, -Bidr. II 178); 1565: "landsting vid fergesundet" (VA 215 1: 59). Vrt. -Hausen, Sv. Litt. Sällsk. Förh. och uppsatser 8: 195-196. Vielä v:n -1565 maakunnankäräjillä käytettiin Ahvenanmaan maakuntasinettiä. - -[229] Hist. Ark. XXII, II 2. - -[230] Hausen, Något om Ålands forna afrättsplatser, Sv. Litt. Sällsk. -Förh. och uppsatser 8: 195-202. - -[231] Viimemainitussa suhteessa on valaiseva eräs v:n 1564 tuomio, -jolla 3 Kumlingen miestä langetettiin sakkoihin siitä, että he -halveksumistaan osoittaakseen olivat jättäneet menemättä Färjsundetissa -pidettyihin maakuntakäräjiin kuulemaan siellä "koko pitäjän puolesta" -kuninkaan kirjettä, "joka koski koko maata" (Hausen, Bidr. II 178. Vrt. -Bomansson, Om Ålands fornminnen 13). - -[232] V. 1538 luetellaan lautakunnassa 20 nimeä, v. 1565 mainitaan -siinä "tvenne tolfter". - -[233] "Larens Olaffson, lansdomare" (Mustak. ss. 240, 242). - -[234] Arv. Handl. II 68, 69, 73-76; IV 4; vrt. myös II 79, 81, 83-85. -8789, 98. - -[235] Arv. Handl. VII 23. - -[236] VA 2598: 49. Arv. Handl. IV 16. - -[237] Henrik Jönsson, joka 1530-luvulla mainitaan Ahvenanmaan -maantuomarina (myös "kihlakunnantuomarina", "häradshöfding") oli -aikaisemmin Turun linnan vouti. Ahvenanmaan maantuomarina hän -ilmeisesti oli paikallisista syistä, sillä hänellä oli siellä -perintötilana ylinen Haga, jolle hän sai ikuisen rälssioikeuden -(Arv. Handl. II 214-215; V 282). - -[238] Arv. Handl. IX 266; Hausen, Bidr. II 375. - -[239] "ij Saltuick sockn i ödekara mklag oc i Laby mklag 45 men oc huar -ma(n) i finström sockn 140 me(n) oc i hamar Landz sock(en) bredebolste -mklag nordan skirkyon 46 me(n) oc i äccröö mklag 58 me(n) löp sama -T(r)idiugr mantalz i en summo 289 me(n)." -- "Item giorde huar ma(n) i -finneströms T(r)iding i alin vadmall huar ma(n), oc är mantalz 289 -me(n)" (VA 2603: 29, 55; vrt. Arv. Handl. II 115, IX 266-267). - -[240] Hausen, Bidr. II 375; Arv. Handl. IX 266-267. - -[241] "för thet the hade hugget til theris behoff 10 tillier opå en -almenningx öö benembd Borgöö, som log vnder Jomale tridung, ändog the -lågo i samme tridung" (Hausen, Bidr. II 375). - -[242] VA 5: 93, 94; 2603: 3, 44; Hausen, Bidr. II 214. -- - -[243] Borgön saari on Hammarlandia ja Ekkerötä erottavan Marsundin -salmen suussa. Saarella lienee pakanuuden aikana ollut linnavarustus, -joka ehkä sekin on ollut tridungin yhteinen. 1600-luvulla kuului saari -Grelsbyn kuninkaankartanon alle (Appelgren, Suomen muinaislinnat 1-2). -Vielä 1830-luvulla oli Ahvenanmaalla useita yhteissaaria -("allmänningsholmar") kruunun hallussa (VA, Böckerin kokoelmat, -kertomuksia Ahvenanmaalta). - -[244] Hausen, Bidr. II 375. - -[245] Hausen, Bidr. II 20, 21, 23. - -[246] Vrt. Arv. Handl. IX 268. - -[247] "I förste triungen är Sundh Socknn och Saltwijk östen fierden, -the holle theris ferie städes rede förr theris landzbroo. Alle the -förer som komme westen, them före the öffwer Delen och til Kumbling -Sockn, Kumbling Sockn förer them anthen till Inio i Töffuesall, eller -och til Korpo Sockn" (Arv. Handl. IX 266). - -[248] Arv. Handl. IX 266-267. - -[249] VA 2603: 29, 55; vrt. Arv. Handl. IX 261, 264. - -[250] "et laghcallat trydiunxting vtan for castalholm" (Arv. Handl. II -98-99). - -[251] Arv. Handl. II 115-116. -- Näistä kahdesta käräjästä on -huomauttanut jo Styffe, joka niiden perusteella mainitsee Ahvenanmaan -jakautuneen 3 "käräjäkuntaan (tingslag) eli tridungiin" (Skandinavien -407). - -[252] Arv. Handl. II 67-68. - -[253] Arv. Handl. II 75-76, 79-80. - -[254] Hausen, Bidr. II 1-5, 6-11, 12-17. - -[255] Arv. Handl. IX 16; VA 2598: 49. - -[256] Hausen, Bidr. II, 3, 4. 5. - -[257] "nervarendes erlig mandh Hinrik Jönsson ppa Hagha, -herreshöffdinge wnder samma oor som fför skriffuad stoor" (Hausen, -Bidr. II 6, 7, 8, 9, 10, n, 13, 14, 15, 16). - -[258] Mustak. ss. 29, 37, 38. - -[259] Arv. Handl. I 67-69. - -[260] Hausen, Bidr. II 17. - -[261] Uuden ajan alussa mainituista kihlakunnantuomareista toinen asui -Finströmissä (Getassa) ja oli varmaan Finströmin tridungin tuomari, -toinen Saltvikin Hagassa, joka tosin on Finströmin tridungiin -kuuluneessa osassa Saltvikiä, mutta kuitenkin Saltvikin keskusseudussa, -joten tätä toista voinemme pitää Saltvikin tridungin tuomarina. -Ahvenanmaan vanhain maantuomarien virka mahdollisesti kulki perintönä -samoissa suvuissa. - -[262] Lindström, Om de gotländska Domarena, Anteckn. om Gotlands -Medeltid I 480-487. Vrt. Schlyter, Jurid. Afhandl. II 64-65; Styffe, -Skandinavien 428. - -[263] Bergfalk, Sv. jordens beskattn. 51-52. - -[264] Tunberg, Skandin. äldsta polit. indeln. 136. Myöskin Nerikessä, -Taalainmaassa ja Norjassa on tridung-jako Tunbergin mukaan kotoinen. -Helsinglannin haaksikuntain (skeppslag) kolmanneksiin ei Ahvenanmaan -tridungeja voitane verrata. - -[265] Saxén, Den svenska befolkningens ålder i Finland, belyst af -ortnamnen, SMMY:n Aikakausk. XXI, 3: 33. - -[266] Oma Maa I 316. - -[267] Melanderin tiedonanto Hist. Ark. X 431-433. - -[268] "sokna thingh" (Arv. Handl. II 49). - -[269] Mustak. ss. 176, 240; Arv. Handl. II 78-79. - -[270] Arv. Handl. II 74, 78, 83, 87, 95, 97. - -[271] "tå jag för rätta satt på wallen vthan för Raseborg" (VA, -Hausenin kok. 30.7.1513); "oppo tingx backan i Saltvik" (Hausen, Bidr. -II 31); v. 1601 pidettiin kesäkäräjät "vid Casterholms hus" (VA 222, -Sundin käräjät 17.6.1601). "Tingön" saaresta ed. s. 91. - -[272] Weckström, Geogr. stat. lex. 35. - -[273] Radloff, Åland 56, 70, 82, 99, 111, 125, 134, 147. - -[274] Nordisk Familjebok, Gottland; Styffe, Skandinavien 428. - -[275] Steenstrup, Danmarks ældste Inddelning, D. Vidensk. Selsk. -Oversigt 1896, 396-402. - -[276] Bergfalk, Sv. jordens beskatta. 15. - -[277] Esitys perustuu pääasialliseti Erslevin teokseen Valdemarernes -Storhedstid. Vrt. Vinogradoff, English Society in the Eleventh Century -37; Steenstrup, Danm. Riges Hist. I 790-791. - -[278] Rydin 37; Styffe, Bidr I: XCV seur. Vrt. Hildebrand, Medeltid I -266. - -[279] Styffe, Bidr. III: CXII. - -[280] Schlyter, UL, Gloss.: Markland. - -[281] Åström, Om svensk jordäganderätt 23-24. - -[282] Ramstedt, Om krigs- och skatteväsendet 31; Hildebrand, Medeltid I -243-245. - -[283] Ramstedt, Om krigs- och skatteväsendet 28. - -[284] Berg, Bidr. till den inre statsförvaltn. hist. 293. - -[285] Berg, sama teos 286-287. - -[286] Saltvik 1547: "Item en affradz peninge opburett vtoff 60 mk wtth -iord ssom ær liggiandes J lagmandzby 8 pening effter huar mk" (Arv. -Handl. IX 53). - -Jomala 1547: "Item är opburet affradz pening wtoff 40 mk wtt iord ssom -är liggiandes ij möcleby (Jomala) 8 pening effter huar mk -- --. Item -æn är affradz pening opburit wtoff 15 mk wtt iord ssom är liggiandes i -Dalkarby 8 pening effter huar mk" (Arv. Handl. IX 75). - -Finström 1547: "Item är affradz pening opburit aff bransböle fför 13 mk -iord ssom är liggiandes görs 8 d:r effter huar mk" (Arv. Handl. IX 84). - -Toisinaan on lampuodin vero ilmoitettu yhteenlaskettuna summana, mutta -silloinkin näkyy, että vero tekee suunnilleen äyrityisen markalta (Arv. -Handl. IX 53, 58). - -[287] VA 2603: 3. - -[288] Arv. Handl. IX 71. - -[289] Selitys tästä verosta Arv. Handl. IX 53. Toinen täydellisempi, -luultavasti Jaakko Teitin laatima selitys Arv. Handl. IX 260. - -[290] Finström 1431: "VIII markaköp jord. liggiandis j Berström for -VIII mark peninger" (Arv. Handl. II 73). Muita samanlaisia tapauksia -vv. 14311432 eri seuduilta Ahvenanmaata ks. Arv. Handl. II 77, 78, 79, -84-85, 86, 89, 91, 115. -- V:lta 1438 on tiedossa tapaus, jolloin 10 -markanostolta maata maksettiin 10 mk ja kuorma (heiniä) (Arv. Handl. II -114). - -Luonnollisesti myöskin jonkun seudun markanostoja vaihdettiin samaan -määrään markanostoja toisella seudulla. Esim. Hammarland 1428: "jöns -bagge gaff IX markaköp j mörby liggiandis j hamarlandz sokn j herman -skallas tegh for IX markaköp jord liggiandis j ödha j wigars bole" -(Arv. Handl. 1167); -- Muita samanlaisia tapauksia eri pitäjäinkin -kesken ks. Arv. II 76, 82, 88, 90, 91, 94, 97. -- Poikkeuksena olen -merkinnyt tapauksen, jolloin 8 markanostoa vaihdettiin 9 markanostoon -(Arv. Handl. IV 4). - -[291] Mustak. s. 212. - -[292] Arv. Handl. II 25, 74. - -[293] Arv. Handl. IX 51, 55, 60, 64, 69, 73. 77- - -[294] Arv. Handl. IX 53, 57, 62, 65-66, 71, 75, 79, 84, 258-259. - -[295] "Ledingx lamb", "Lendings lambz penninge", "leydinx lambs -penninger", VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 87, 258-259. - -[296] Skenningen sääntö 1335, § 5 (Nordström, Penningeväsendet -362-363); Ruuth, Om varupris 14-15. - -[297] Forssell, Anteckn. om mynt 40, 42. -- Koska tällä seikalla on -merkitystä Ahvenanmaan muinaisessa taloudessa, otettakoon tähän -Forssellin sanat: - -"Kuten jo Hallenberg laajasti on osoittanut, on tästä todellisesta -Tanskan markasta äärimmäisen tarkoin erotettava ne _tanskalaiset -markat_ (mark danska), jotka keskiajalla ja vielä kauan Kustaan -hallitusajalla esiintyvät Ruotsin Göötanmaakuntain asiakirjoissa ja -tileissä. Nämä tanskalaiset markat olivat kokonaan _laskutapa_, joka -rahan todellisesta laadusta aivan riippumatta oli pysyvässä suhteessa -Ruotsin _äyrityismarkkaan_ (mark örtugar), eli niinkuin 3:4, niin että -tanskalainen markka Itä-Göötanmaalla, Länsi-Göötanmaalla ja Smålannissa -16 killinkineen (kukin à 3 valkoista) laskettiin = _kuudeksi_ äyriksi -äyrityisiä, jota vastoin äyrityismarkka oli = _kahdeksan_ äyriä -äyrityisiä." - -[298] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist. -I 789. - -[299] Hildebrand, Medeltid I 247-248; Thulin, Mantalet 26-27; -Söderwall, Ordbok: mark (märka bol); Bergfalk, Sv. jordens beskattn. -66. - -[300] Bolin hinnat Ahvenanmaalla olivat seuraavat (Mustak. ss. 37-38 ja -ed. s. 108): - - myyty saatu koko bolin suhdeluku 24 markan - boleja hinta mk hinta mk arvoiseen boliin - - 1) V. 1330 1/8 60 480 20 (?) - 2) " 1333 1/4 ja 1/8 80 213 6.6 - 3) " 1397 1/4 40 160 5 - 4) " 1400 1/2 85 170 7 - 5) " 1400 1 175 175 5-5 - 6) " 1410 1/2 106 /1/2 213 6.6 - -Kahdessa viimemainitussa tapauksessa kuului kauppaan lisäksi joitakuita -"markanveroja", joiden hinta, siihen aikaan 5 mk markanverolta, on -kauppahinnasta vähennetty. Tapauksissa 1 ja 4 tarkoittaa hinta Ruotsin -rahaa, tapauksessa 1 on hinta epäiltävän suuri. - -[301] Radloff, Åland 35-56, 68-69, 81-82, 108-109. - -[302] Että veroyksiöt olivat samassa markkakunnassa saman suuruiset, -näkyy seuraavasta v:n 1556 veroselityksestä, joka koskee Ekkerön -markkakuntaa (Arv. Handl. IX 262): - -Effter thette sätte vtgiörs Skatten på Äkerööen, och Recknes i huar -Rock, och fulgärd, som her effter folier hele Marcklaget vtöffwer. - - | Röck 85 mk - I huar ful | Gerdh 148 mk 7 öre 13 d:r - | Marckskatther 616 mk - -Samasta asiakirjasta nähdään, että nuo merkilliset epäparimarkat -(uddemarker) tasattiin markkakunnan kesken: "Huilkit Bönderne i så -måtthe betyge, att then ena byen, hielper medt sin öfuerlöps marker til -then andre, heele Marcklaget igenom, Och när the haffwe fyltt alle -fulgärdz skatter, tå göre the öffuerlöps marker, wtaff thet -öffwerbliffwer" (Arv. Handl. IX 260). - -[303] V:n 1556 veroselityksestä (Arv. Handl. IX 259): - - Fulgärdz skatt. - -Fölier aff samme iordh, fullgärdz skatt, och haffuer icke huartt -Marcklagh, like månge marker vnder fulgerden. Ty en partt haffuer 200 -mk:r wnder fulgerden. En partt 184 mk:r, En part 140 mk & c Huilkit är -och en stoor wille ibland almogen. - -[304] Hausen, Bidr. II 46. - -[305] "Båtzmandzgerden", Teitti 311. - -[306] V:n 1531 verokirjan markkakuntaluettelon (VA 2598) ja v. 1547 -pitäjittäin ilmoitettujen veromarkkamäärien (Arv. Handl. IX 51 seur.) -laskelma on seuraava: - - markka- verp- veromarkk. 24 mk bojeja - kuntia markkoja markkakunt. markkakunt. - kohden kohden - - Saltvik 5 1 471 296 12 1/3 - Sund 4 1 826 456 19 - Jomala 4 1 793 1/2 448 18 1/2 - Hammarland 3 1 588 1/2 319 13 7/24 - Finström 4 1 672 1/2 1/4 418 13 1/3 - manner-Ahvena 20 8 321 1/2 1/4 416 17 1/3 - Lemland 6 1 094 1/2 182 5 7/24 - Föglö 7 1 040 /1/2 146 6 1/12 - Kumlinge 4 507 1/2 127 7 7/12 - ulkosaaristo 17 2 642 1/2 156 6 1/2 - koko Ahvenanmaa 37 10 964 1/4 291 12 1/6 - -[307] Mustak. s. 19. - -[308] "Tributum nostrum de Alandia" (MU s. 179). - -[309] Hausen, Bidr. I 306. - -[310] MU 8. 392. -[311] VA 2601: 1; Arv. Handl. IX 87. - -[312] Arv. Handl. IX 259. - -[313] V:n 1547 veroselitysten perusteella (Arv. Handl. IX 51, 55-56, -60, 64, 69, 73, 77, 82, 86-87) saamme seuraavat keskimääräiset -täysiveron hinnat: - - pitäjät täysiveroja markanostoja täysiveron - keskim. hinta mk - - Saltvik 49 3/8 9 747 195 - Sund 84 14 116 ja 2 äyriä 166 - Kumlinge 45 6 319 140 - Föglö 70 1/2 9 212 131 - Lemland 59 2/2 10 936 ja 2 ä. 182 - Jomala 76 1/4 13 609 179 - Hammarland 62 9 756 157 - Finström 61 11 228 ja 6 ä. 184 - koko Ahvenanmaa 507 + 2 1/2 nelj. 84 925 ja 2 ä. 167 1/2 - -[314] Täysiverojen keskimääräiset markanveroluvut olivat v:n 1547 -veroselitysten mukaan seuraavat (Arv. Handl. IX 51, 55-56, 60, 64, 69, -73, 77, 82, 86-87): - - markanver. - pitäjä täysi- markan täysiver. kut. täysiver. - veroluku veroluku kohden - - Saltvik 49 3/8 1 4?1 29 1/2 - Sund 84 1 826 22 - Kumlinge 45 507 1/2 11 - Föglö 70 1/2 1 040 1/2 15 - Lemland 59 1/2 l 094 1/2 18 - Jomala 76 1/4 1 793 1/2 23 - Hammarland 62 1 558 1/2 25 - Finström 61 1 672 1/2 1/4 27 - koko Ahvenanmaa 507 + 2 1/2 nelj. 10 964 21 - -[315] VA 1: 152-153; 2598: 1 seur., 107 seur.; 2601: 1. - -[316] VA 2624: 4, 10, 16. - -[317] Arv. Handl. IX 259. - -[318] VA 2598: us. - -[319] Lähemmin tästä "Veropiiri-järjestelmästä Suomessa uuden ajan -alussa" Hist. Ark. XXI, II, 5: 1-2. - -[320] Vrt. Hildebrand, Medeltid I 263. - -[321] UL, KB X § 3. - -[322] Asiakirjassa käytetty merkki te vastaa tarkoin Itägöötanmaan -"thon" eli "tynna" mittaa, joka sisälsi 6 pannia. Jokaisen -ahvenanmaalaisen talonpojan suoritettava oli siten 1/3 tynnaa eli 2 -pannia. - -Sveanmaassa oli käytännössä punta, joka sisälsi 8 pannia samaa kokoa -kuin Itägöötanmaassa (Forssell, Om mynt 116-117). - -[323] Arv. Handl. IX 52. - -[324] V. 1413 suoritetut ohrat vastannevat uuden ajan alussa -erikseen tilitettyjä "hevosohria" eli "hevoskulkuohria" (hestekorn, -hestelöpskorn), joita suoritettiin miesluvuittain (täysitiloittain). -(VA 2598: 1 seur.). - -[325] Tämän verokappaleen vastine saattaa olla uuden ajan alussa -täysiverojen suoritettava jänisvero ("harapenningar 9 d:r"). - -[326] VA 2602: 2 seur. - -[327] MU s. 392. - -[328] VA 2601: 1. - -[329] Esim. Hämeessä 1334 (Mustak. s. 47). - -[330] Allardt, Borgå län 21, 30-31 (Rosenborgin antama selitys -kuitenkin väärä). - -[331] VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 259. - -[332] VA i: 63-78. "Ja ken on lukumies (boleman) pitäjässä, hän -lyhentää vuorostaan markan joka lehmältä, jonka hän suorittaa linnaan -vuosittain" (VA 484: 1). - -[333] Kamer. Asiak. I 9. - -[334] VA 484: 6. - -[335] VA, Hausenin kok. - -[336] VA 2918: 1. - -[337] Se näkyy siitäkin, että Viipurin 12 nautakuntaa suorittivat kukin -hyvin epätasaisen summan "nautarahoja" (1 mk 2 äyriä 2 äyrityistä), -jotavastoin koko pitäjän oli maksettava 16 mk 8 lehmästä à 2 mk -(VA 1; 31). - -[338] "nöthet -- -- fore thera ærifuidz lösn" (MU s. 203). - -[339] Schrader, Linguistisch-historische Forschungen zur -Handelsgeschichte und Warenkunde I (1886) 113-117. - -[340] Seebohm, Tribal Custom in Anglosaxon Law 246 seur. - -[341] Nordström, Penningeväsendet 358, 362-363, 364; Ruuth, -Om varupris II. - -[342] Hist. Ark. XXII, II 1:2. - -[343] Nimitys "husåker", joka tavataan joskus asiakirjoissa, on antanut -aihetta väärinkäsityksiin (Rosenborg, Jordbeskattn. 38, -"husåkerskatten"). - -[344] Arv. IX 258. Ekkerön markkakunta oli ajoveroihin nähden -poikkeusasemassa (Arv. Handl. IX 78). - -[345] VA 2598: 27, 30. - -[346] VA 2598: us. - -[347] VA 215 1:1. - -[348] Hausen, Bidr. II 47, 52-56, 72, 74, 75, 77, 78. - -[349] Hausen, Bidr. II 45. - -[350] VA 2602: 3. - -[351] Arv. Handl. IX 61, 65, 70, 74, 78. - -[352] Savun arvoksi ilmoitetaan v. 1556 100 "markkaa maata", muutamin -paikoin enemmän, toisin paikoin vähemmän. Ekkerössä sen arvo samana -vuonna oli 85 mk (Arv. Handl. IX 258). - -[353] VA 2598: 55. - -[354] Arv. Handl. IX 51 seur. - -[355] MU s. 155. -- Yhdysnimi "Kalenningiatekt" esiintyy jo v. 1316 -(Mustak. s. 15). - -[356] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam" -(Neovius 163). - -[357] Meinander ja Rinne, Finlands kyrkor I. Nykyrko och Nystad 1-2, - -[358] MU s. 404. - -[359] Mustak. s. 235, 280, 304; MU s. 428. - -[360] Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 54. - -[361] Mustak. s. 67. - -[362] Mustak. s. 88. - -[363] MU ss. 132, 180, 240, 231; Mustak. s. 27. - -[364] MU 37 ss. 376-377. - -[365] Mustak. s. 173. - -[366] Mustak. s. 441. - -[367] "Thzta hawer jach op boret syden aff lænet aff annen tridingen" -(Birger Trollen tilit Turun läänistä 1463, Hausen, Bidr. I 323). - -[368] "iak har opboreth skatten aff lenith, bode the tridungene, som vt -bör ga om sancti Olaffs tiidh och Michelss messe, som är vij c (700) -marcher" (Satakunnan voudin kirje v. 1513, Grönblad, Nya Källor 607). - -[369] Hausen, Bidr. I 332, 346-347; VA 1:61. - -[370] VA 1:77; 485:00. - -[371] Hausen, Bidr. I 326-327; VA 1: 78; 485. - -[372] "för tridungs nöt" (VA, Hausenin kok., Raaseporin l:n tilit v:lta -1451). - -[373] Suomalaisen Karjalan ja Savon suurten pitäjäin jako -neljänneksiin, jotka olivat tärkeitä veronkanto- ja oikeuspiirejä, ei -kuulu tähän. - -[374] VA 4994: 17; 5000: 113; 5008: 17. - -[375] "med the swåre gestninger, som till thänne dagh sketh ähr, både -aff Lendzmen, Fiärdingzmen, Bolemänn, Tächtemen" (Arv. Handl. IX 309). - -[376] MU s. 203. - -[377] ZA 2898: 9' 12' 15' 20; UL' KB X §§ 2' 4; Gloss. "Tadriuman". - -[378] Hausen, Bidr. I 326-327. - -[379] VA 485: 209-229. - -[380] Oksanen, V.-Suomi 9. - -[381] VA 484: 39. - -[382] Hausen, Bidr. I 305. - -[383] V:n 1451 tilien mukaan oli bolin maksettava useampia veromääriä, -jotka hyvin sopivat 20-jakoisen verokunnan suoritettavaksi: "työrahoja" -20 äyriä 4 äyrit., "kolmanneksen nauta" 20 äyrit., ja "ajorahoja" 20 -äyriä 10 kill. Pienet ylijäämät keskiajalla tavallisesti suoritettiin -yhteisesti (vuoronsa perään kukin yksiö). - -[384] VA 2918: 1-18. - -[385] VA 2918: us. (Bolegestning). - -[386] Aikaisimmat asiakirjain mainitsemat tapaukset ovat seuraavat: - -(1) 1326: "v oras terre in Lundenum" (Mu s. 130); - -(2) 1345: "predia mea sedecim talentorum in agris -- -- jn villa, que -dicitur Keris" (Kaarinassa) (Mustak. s. 68); - -(3) n. 1361: "II skattmarker jord, liggiande i Gudhlogsböle" (Inkoossa) -(Neovius 193); - -(4) 1376: "en tolftinx marcha skat och tre marcha skat jnnan Wartiasara -j Vemo sokn" (Mustak. s. 157); - -(5) 1383: "ij marcha skat jnnan Warthiasara i Vemo sokn" (Mustak. s. -179); - -(6) 1392: "allan thenna ægholot j Sandanes, liggiande j Karisa sokn, -swa som ær ij skatmarc enom fierthung minna" (MU s. 437); - -(7) 1400: "1/2 skatmark jordh, liggiande i Offwanæng" (Inkoossa) -(Neovius 254); - -(8) 1402: "alt vart godsz som wj i löpö liggiande attom som ær fæm skat -mark -- -- oc een trydiung aff fæm skat markom -- -- oc ena siættungx -skat mark" (Taivassalossa) (Arv. Handl. II 16); - -(9) 1404: -- "godz i Borgo, somær halfannan skattmarck jordh, -liggiandes i Åkerby" (Neovius 253); - -(10) 1411: "siæxtighi marka kööp iordh j Hiruonpä, liggiande j Pemara -sokn" (Mustak. s. 244); - -(11) 1421: "alt thera gothz aa Kwsakosche liggiande -- -- som ær III -scat-mark jordh, for II mark ok sivtighi mark reflist tall" -(Pernajassa) (Arv. Handl. II 54). - -(12) 1437: "ena skatmark jordh liggiande j Mayalaby" (Inkoossa) -(Mustak. s. 361); - -(13) 1438: "ena skatmark jordh liggiande j Mayalaby -- -- war laglica -köpt före xxxviij mark Abo peningha" (Mustak. s. 362). - -[387] VA 485: 251. - -[388] VA 485: 94- - -[389] VA 485: 29 (Nousiainen), 35, 36 (Pöytyä), 42, 43 (Maaria), 50 -(Raisio), 87, 99 (Vehmaa), 162, 164 (Paimio), 172, 175, 176 (Halikko), -181 (Salo). - -[390] VA 485: 182 (Salo), 198, 204 (Perniö), 215 (Kemiö). - -[391] VA 485: 190-197 (Muurla), 197, 199 (Perniö). - -[392] VA 485: 198 (Perniö), 247, 248 (Sauvon Ruonan kuninkaankart. -ikivanha lääni, useita tapauksia). - -[393] VA 485: 176, 182 (Halikko), 206 (Perniön kuninkaankart. lääni), -222 (Kemiö), 248 (Ruonan kart. lääni). - -[394] Muutamissa tapauksissa maksettiin tangolta kokonainen markka (6 -äyriä = tanskal. markka); 1 kyynärältä 1 vanha äyrityinen eli tangolta 6 -äyriä (= tanskal. markka); niin Nousiaisten Santamalassa (VA 485: 29), -Halikon Rompsilan kruununkylässä (VA 485: 185), Kemiön Engelsbyn -rälssiltä (VA 485: 229). Nämä tapaukset näyttävät edustavan vanhinta -ajateltavaa verokantaa, mihin mainittujen paikkain korkea ikä ja -erikoinen veroluonnekin näyttää viittaavan. - -[395] "skattar fförskriffna by i ort Rök af huar stong kallas jencka -dr" (VA 485: 52). -- Toisessa Rymättylän kylässä samanlaista veroa -kutsuttiin nimellä "stong penigr" (sam.). - -[396] VA 484: 2, 4. - -[397] VA 2918 us. -- Koko Raaseporin läänin markkaluku nousi uuden ajan -alussa (VA 2975: 1 seur.) n. 1 878 uuteen eli 939 vanhaan markkaan, -mikä oli hiukan pienempi kuin 1413 v:n veroyksiöluku eikä varsin kahta -vertaa niin suuri kuin Ahvenanmaan silloinen veroyksiöluku. Tämän -perusteella voidaan katsoa Raaseporin läänin 1400-luvun alussa -viljelyksensä ja väkilukunsa puolesta olleen kaksi Ahvenanmaan vertaa. - -[398] "pro pleno precio" (Mustak. s. 27). - -[399] Allardt, Borgå län 20 seur. - -[400] VA 1: 87 seur.; Arv. Handl. VI 181. Satakunnan karjamarkkain -hävittyä kutsuttiin "savuja" usein "veromarkoiksi" (VA 330: 38). - -[401] VA 2: 103; Rosenborg, Jordbeskattn. 97. - -[402] Schmoller, Staats- und socialwissensch. Forschungen IV, 5: 6.; -Schanz, Finanzarchiv I 398. - -[403] Bergfalk, Sv. jordens beskattn. 47, 48. - -[404] Allardt, Borgä län, TaululIiiteet II a-c. - -[405] Allardt BOrgå län, TauluIiite III c. - -[406] Allardt BOrgå län 21 ja Taululiite I. - -[407] VA 484: 39. - -[408] V:n 1555 verokirjassa (VA 3033: 12-23) on Raaseporin läänin -pitäjille merkitty seuraavat veroyksiöt: - - pitäjä veromarkkoja mieslukua - - Tenhola 312 292 - Pohja 238 1/2 355 - Karja 267 7/18 288 - Lohja 216 3/4 350 - Inkoo 289 2/4 280 - Siuntio 213 1/2 180 - Kirkkonummi 210 190 - Espoo 167 13/16 21 - koko lääni 1 916 43/48 2 256 - -[409] Näiden veroyksiöiden keskinäiset suhteet näkyvät seuraavasta -(VA 1 ja 4994): - - vanha miesluku täysiveroja savuja - pitäjä (v. 1539) (v. 1539) (v. 1541) - - Helsinki 75 200 352 - Sipoo 75 160 358 - Porvoo 72 190 467 - Pernaja 64 180 388 - Pyhtää 64 110 367 - koko lääni 350 840 1 932 - -[410] Viipurin läänin täysiverojen ja savujen suhteet uuden ajan alussa -olivat seuraavat (VA 1 ja 4994): - - täysiveroja savuja täysiveroja savuja - pitäjä (v. 1539) (v. 1541) pitäjä (v. 1539) (v. 1541) - - Vehkalahti 84 1/2 459 Jääski 168 1/2 1 016 - Virolahti 75 276 Muola 130 289 - Säkjärvi 60 246 Hanttula 104 270 - Lapvesi 123 668 Uusikirkko 96 216 - Taipale 141 721 Viipuri 120 460 - -[411] Savujen laatua kuvaa erinomaisesti v:n 1541 verokirjan ilmoitus, -että savuja oli edell. vuonna ollut Muolassa 310, joista 21 oli -karannut Venäjälle, ja Uudellakirkolla 359, joista 1430 (!) karannut -Venäjälle (VA 4994: 13, 15). - -[412] Viiden pitäjän muodostamat kokonaisuudet (kihlakunnat) näyttävät -kuuluneen järjestelmään niillä alueilla, jotka myöhemmin joutuivat -Ruotsin alle. Sellaisia viisikuntia olivat vielä uuden ajan alussa -Porvoon lääni, Lapveden kihlakunta, Äyräpään kihlakunta, Savon -linnalääni ja Pohjanmaa. - -[413] Satakunnan vanhimmista asutusseikoista ks. Ruuth, Satakunnan -asutusoloista keskiajalla (Hist. Ark. XV 1-28). Muutamia näkökohtia -myös kirjoituksessa "Suomen vanhin maakunta- ja pitäjälaitos" (Suomal. -Tiedeak. Esit. 1911, I 44-56). - -[414] VA 9. - -[415] VA 216 b: 89. - -[416] VA 1: 87-100. - -[417] Tiedetään tapaus, että Ylä-Satakunnassa olevan Vesilahden Palhon -kylän mies on omistanut erämaata nyk. Laukaassa (VA 131). - -[418] VA, Hausenin kok. 24.8.1427; 29.11.1470. - -[419] Mustak. s. 583. - -[420] VA 9. - -[421] MU ss. 97, 144, 430. - -[422] Ruuth, Satak. asutusol. 12-16. - -[423] Ala-Satakuntaa mainitaan eräässä v:n 1335 asiakirjassa (MU s. -165), jonka alkuperäisyyttä on epäilty (Neovius 145). Ala-Satakunnan -asiallista olemassaoloa v. 1335 ei ole syytä epäillä. - -[424] MU s. 97. - -[425] Piispanmaksut Pohjanmaalla eivät niinmuodoin olleet samanlaiset -kuin lounaisessa Suomessa, missä vanhimmat suomalaiset asutukset -maksoivat piispalle viljaa. Pohjanmaalla ei "ruotsalaisen oikeuden" -(voi-järjestelmän) vastakohtana ollut "Suomen oikeus", vaan "Hämeen -(Kyrön) oikeus". (Vrt. Ruuth, Joukahainen XI 136). "Kilttirahat" olivat -aikaisemman turkisveron lunastusta. Lisätodisteena siihen, että -Etelä-Pohjanmaalla muinoin on käytetty turkisverotusta, mainittakoon, -että vielä 1550-luvulla Ilmajoelta suoritettaviin kymmenyksiin kuului -2 kiihtelystä oravannahkoja (lukkarintaksa) (VA 4555: 1). - -Jussi Lauroselan kainulais- ja pirkkalaiskysymystä valaisevassa -kirjoituksessa "Kveen-Kainulais-kysymys" (Hist. Ark. XXII, II, 4) -esitetty mielipide, että Pohjanmaan suomalainen väestö polveutuisi -pääasiallisesti itsenäisestä esihistoriallisesta heimosta, -kainulaisista, ei ole riittävästi perusteltu. Vaikka, kuten main. -kirjoituksessa syylläkin huomautetaan, useimmat n.s. asutustarinat ovat -epäluotettavia ja harhaanjohtavia, eivät kysymystä myöskään ratkaise -enimmäkseen kielteiset tai epävarmat asutusnimien vertailut. Suupohjan -keskiaikaiseen suomalaiseen asutukseen nähden, josta tässä on puhe, ei -ole aihetta luopua Ruuthin kirjoituksessa "Silmäys Hämäläisten -muinaisiin asutusoloihin Suupohjassa" (Joukahainen XI) kehitetystä -mielipiteestä etelä-pohjalaisten hämäläis(satakuntalais)peräisyydestä. - -[426] Vrt. Aspelin, Korsholman linna ja lääni 9, 15, 18. - -[427] Mustak. s. 564; VA 4560: 1; Hist. Ark. X 278; Ruuth, Joukahainen -XI 138-139; Aspelin, Korsholman linna ja lääni 18. - -[428] Mustak. ss. 33, 70, 154. - -[429] Kamer. Asiak. I 126-129; Rosenborg, Jordbeskattn. 96. - -[430] VA 4779; Aspelin, Kert. Maalahden pit:stä (Suomi II 6) 116, 117. - -[431] Hausen, Bidr. I 305. - -[432] Rosenborg, Jordbeskattn. 97; VA, 2: 103; 4554: 00; 2555: 00. - -[433] Myöhemminkin kaskenpolttoseuduilla yleensä oli vähän karjaa. Vrt. -esim. VA 6: 226 (Hollola). - -[434] Mustak. s. 55. - -[435] Fontell 67 seur. - -[436] Mustak s. 55. - -[437] Hausen, Bidr. I 330. - -[438] Hansen, Bidr. I 337. - -[439] Mustak. s. 49- 50. - -[440] Fontell 80-82. - -[441] "Karuatho sokn" (Arv. Handl. II 22-23). - -[442] Arv. Handl. II 44; Fontell 78-70. - -[443] Hausen, Bidr. I 331, 351. - -[444] "Wællo sokn" (Hausen, Bidr. I 334, 356). - -[445] VA, Iivar Flemingin maakirja (1413); Arv. Handl. II 105 (1437); -Hausen, Bidr. I 334-335. 353-354. - -[446] Meinander-Rinne, Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 8-9. - -[447] Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 3-6. - -[448] Hausen, Bidr. I 305. - -[449] 1417: "twa röke i Brusaby, -- -- eeth godz i Virmismæky, -- -- -eth torp i Patis, -- -- eth torp j Rusko oc eth torp j Pankioki, -- -- -eth godz i Biorneby oc -- -- eth godz i Bastöö -- -- ok swa mikit göra -fyre röke ok tre kroka j Finlandh" (Mustak. s. 276). Koska Brusabyn -kaksi tilaa lienevät Kemiössä ja Björneby ja Bastö Ahvenanmaalla, -kaikki siis ruotsalaisella alueella, vastannevat ne asiakirjan 4 savua, -mihin näiden tilain lukumääräkin viittaa; Virmusmäen (Maariassa), -Paattisten, Ruskon ja Pankijoen (Vehmaalla?) tilat vastaavat siis -asiakirjan kolmea koukkua. - -[450] n. 1350: "itt Konungh Kristierns stadfestilse breff vppå fordom -Konung Eriks breff lydhandis ath stadhenom vnt war af köpa -- -- itt -heelt krookland jord -- -- j for:da Rettis godz och Pissuby" (Arv. -Handl. V 267; vrt. Neovius 179). -- 1378: "en halffuer kroker, -lighiande j Pysw j sancta Katherine soken" (Mustak. s. 163). - -[451] 1380: "innan Ingolsby j Santamalum oc Lemmo -- -- en halffwan -kroch jord j Ingosby" (Mustak. s. 174). - -[452] 1380: "j Lempoys by oc j Runoys by jnnan Virmo soken -- -- en -helan kroch j akronom oc XV lass æng j bodhom byomen" (Mustak. s. 173). - -[453] Arv. Handl. II 44. -- Myös vv:n 1446 ja 1474 oikeustapaukset -näkyvät edellyttävän Liedon pitäjän jakautumista suomal. ruotsal. -oikeuden käräjäpiireihin (Porthan, Chronicon 270). - -[454] Arv. Handl. III 95. - -[455] Fontell 78-79. - -[456] Fontell 78. - -[457] v. Engelhardt, Entstehung der Gutsherrschaft in Livland 62, 102. - -[458] Vrt. Brunner, Rechtsgeschichte I 333, 377, 382, 383, 386. - -[459] V:lta 1362 edeltävältä ajalta tunnetaan vain kaksi laamannin -sakkotuomiota. Toisessa, v:lta 1352 (Mustak. s. 98), "alalaamanni" -panee 40 markan sakko-uhan, mutta kysymys oli Aurajoen salpaamisesta, -jollainen asia kaiketi koski kuninkaan oikeutta. Toisessa tapauksessa, -joka on v:lta 1353, mainitaan laamannin tuomitsemaa 40 markan sakkoa, -mutta tässäkin oli rikoksen laatu erikoinen, nim. moninkertainen -tuomionrikkominen (MU ss. 261-262). Kuninkaansakko siis kummassakin -tapauksessa näyttää johtuneen asian laadusta pikemmin kuin tuomarin -virka-asemasta. - -[460] V. 1324 eräässä maajutussa oli läsnä Bero laamanni, mutta tuomion -lausui linnanpäällikkö (Mustak. ss. 23-24). V. 1333 Suomen vouti antoi -uudelleen Beron edell. vuonna antaman tuomion (Mustak. ss. 44, 46). V. -1337 Turun linnanvouti "herran kuninkaan puolesta" tarkastaa ja -vahvistaa laamannin ja muiden asianomaisten tuomion (Mustak. s. 56). - -[461] Mustak. s. 67. - -[462] MU s. 133. - -[463] "S. Iacobi Andriss de Kvmv" (MU s. 187). - -[464] Mustak. ss. 88, 240, 284. - -[465] Mustak. s. 116. - -[466] Huomautettakoon, ettei viimeksi mainittu nimitys voi tarkoittaa -ItäSuomea, vaan tarkoittaa "itämaita" eli Suomea; Beron enempää kuin v. -1347 "itäisten osain laamannina" esiintyvän Jaakko Antinpojan -vaikutuksesta Itä-Suomessa ei ole mitään tietoa. - -[467] MU s. 186-187. - -[468] "legifer parcium orientalium iuris finnonici" (MU s. 200). - -[469] Mathias Koogin virkanimet olivat "legifer", "legifer Nylandie" ja -"undilaghman i Österlandum" (Mustak. ss. 88, 98, 105-106). - -[470] Kahdessa asiakirjassa (vv:lta 1351 ja 1356) mainitaan erään jo -kuolleen Holmger laamannin Rantamäen Koroisissa omistamia ja kruunulle -joutuneita tiluksia (Mustak. ss. 96, 106). Mahdollisesti on siinäkin -yksi maamme vanhoja laamanneja. - -[471] Schlyter, Södermannalagen: pr. V-VI, s. 184 (Addit.). - -[472] Tengberg, Om den äldsta territor. indeln. 64-66. - -[473] Bååth, Till frågan om en eller tvenne redaktioner af SmL, Hist. -Tidskrift (Ruots.) 1903: 172-183. - -[474] Maanlain myöhemmissä käsikirjoituksissa mainitaan Turun -hiippakunta yhtenä laamannikuntana (Neovius 162). - -[475] VA 632: 63-65. - -[476] Cunningham, Growth of Engl. Industry I 125, 164. -[477] Brunner, Rechtsgeschichte I 88, 89, 285; Lamprecht, Deutsche -Geschichte I 117, 140-142. - -[478] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist. -I 789. - -[479] Hildebrand, Medeltid I 247-248; Thulin, Mantalet 26-27; Bergfalk, -Sv. jordens beskattn. 66. - -[480] Asiakirjakohdat, joissa Suomen bol vanhemmalla keskiajalla -esiintyy, ovat seuraavat: - -(1) 1328: "vnum dimidium bool in Sibboby cum omnibus suis attinenciis, -mobilibus et immobilibus" (Mustak. s. 29). - -(2) 1322-1338 (?): "bona mea in Alandia, villa dicta Getu -- -- -videlicet vnum bool, similiter cum domibus, agris, pratis, siluis, -piscariis, pascuis et aliis quibuscunque adiacenciis" (Mustak. s. 19). - -(3) 1330: "bona nostra in Öninggeby, videlicet vnum bool et vnum -attungxbool cum omnibus edificiis domorum in eisdem bonis existentibus, -necnon pratis, agris, piscariis, ceterisque aliis eisdem bonis -attinenciis" (Mustak. s. 36). - -(4) 1330: "bona nostra, videlicet vnum attungxbool in Sybbaby, cum -omnibus edificiis domorum in eisdem bonis existentibus, cum agris, -pratis, siluis, piscariis, ceterisque aliis dictiis bonis adiacenciis" -(Mustak. s. 37). - -(5) 1333: "vnum fyærduaxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta -Jumalaby" (Mustak. s. 45). - -(6) 1351: "bona mea jn Brvsaby -- -- parrochia Kimitto, videlicet -quartam vnius baal, vlna et duabus terciis vnius vlne minus" (Mustak. -s. 88). - -(7) 1353: "vnum fiærdunx bool terre in villa Biorneby, parrochia Sunda -in Alandia sita, cum omnibus suis pertinenciis, agris, pratis, pascuis, -siluis, piscarijs et exitibus aliis quibuscunque" (Mustak. s. 99). - -(8) 1397: "eth fiærdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc -allom androm tillaghom, engs vndantagno" (Mustak. s. 212). - -(9) 1400: "j halff booll jordh och tree marker skatthe j Syldhödeby j -Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s. -218). - -(10) 1400: "eth booll jordh och fem mark skattas aff myno faderne j -Sildodhe by j Saltwik sokn, met åker och ængh, fææ markorn ok -fiskiewatnom, ok allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219). - -(11) 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh och -nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s. 240). - -[481] v. Maurer, Einleitung zur Gesch. d. Mark-, Hof-, Dorf- und -Stadtverf. 134. - -[482] Roscher, Syst. d. Finanzwiss. 453. - -[483] Cunningham, Growth of Engl. Industry I 126, 151; Vinogradoff, -English Society in the Eleventh Century 147. - -[484] Erslev, Valdemarerne 50, 124-125, 127-128. - -[485] v. Maurer, Einleitung zur Gesch. d. Mark-, Hof-, Dorf- und -Stadtverf. 129-134- - -[486] v. Maurer 134. - -[487] "inter uncos antiquos et noovs et inter uncos feodalium et -neophitorum rurales et censuales" (v. Engelhardt, Gutsherrschaft 121). - -[488] Hupel, Topogr. Nachrichten I 189; II 202; v. Hagemeister, -Materialien 1-4; v. Bunge, Privatrecht 130, 132-134, 137-141. v. -Engelhardt, Gutsherrschaft (116-128). - -[489] Akiander 17. - -[490] Milukow, Skizzen russ. Kulturgesch. I 129-130; Simkhovitsch, -Feldgemeinschaft in Russland 43-44. - -[491] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 94-97. - -[492] Forsström, Kuvaus Inkerinmaan oloista 107; v. Knorring, Gamla -Finland 116. - -[493] Mustak. s. 47. - -[494] "de iugis boum, dictis vobiscum kroka" (Mustak. s. 46). - -[495] Yrjö-Koskinen, Suomal. heim. yhteisk.järj. 140. - -[496] Mustak. s. 173. - -[497] Mustek, ss. 399-400. - -[498] VA 3863: 1, 6, 88. - -[499] VA 1:42. - -[500] VA 3959: 31. - -[501] Mustak. 173-175. - -[502] Mustak. s. 174. - -[503] VA, Hausenin kok., Tavastin talouskirja. - -[504] VA 3863: 88. - -[505] VA 1938: 1. - -[506] Mustak. s. 174. - -[507] 1400-luvun puolivälissä Sääksmäen Huittulassa: "en siettings -krogh lijghendis öffuer allen hijvttalaby" (Arv. Handl. IX 2; -Yrjö-Koskinen, Suomal. heim. yhteisk.-järj. 144); v. 1506 Kulsialassa: -"Dömdes en reth swensk skifft wtöffuer all vhinemiby effter theris krok -tal och andel" (Hausen, Bidr. I 235); v. 1507 Loimossa: "at skiffte och -jäncke them millan theris wtmark som kallas reggon ma epter theris -andel och krock tal" (Hausen, Bidr. I 142); v. 1508 Pälkäneellä: "en -reth swenske skiffte wtöffner all packalaby at jäncke och skiffte -effter theris krock tal" (Hausen. Bidr. I 264). - -[508] Mustak. s. 175 (4 punnanmaata = 2/3 koukkua; 1 1/2 punnanmaata = -1/6 koukkua). - -[509] "1/2 qt" = 1/2 qvarter = 1/8; "1/2 S" = 1/2 setting = 1/12. - -[510] VA 3668: 7. - -[511] VA 3707: 11-12. - -[512] MU s. 411. - -[513] Grönblad, Nya källor 34. - -[514] Hausen, Bidr. I 305. - -[515] VA 484: 28. - -[516] VA 484: 2. 4. - -[517] "octo vlnis minus quam dimidiam villani dictam Hasnikuby" -(MU s. 156) - -[518] "jn Brvsaby -- -- quartam vnius baal, vlna et duabus terciis -unius vlne minus" (Mustak. s. 88). - -[519] "Katerina gaard j Moysis j Pemare -- -- three stænger j hwariom -tegom wm allan aker -- -- thwa stænger oc halff anner alin j hwariom -tegenom -- -- ena stangh j hwariom tegenom" (Mustak. s. 186). - -[520] Grönblad, Nya källor 23, 34. - -[521] Mustak. s. 217. - -[522] Mustak. s. 220 (Noormarkku). - -[523] Mustak. s. 237. - -[524] Vakka-Suomi ja Ahvenanmaa ovat molemmat rapakivialueita, jotka -ovat tunnettavia lukemattomista pienistä kallioistaan ja kivikoistaan. - -[525] 24 tangon (koko bolin) kylvömäärä tämän mukaan teki 3 puntaa, jos -ruotsalaiseen tapaan laskettiin 8 pannia puntaan. 3 puntaa oli -koukunkin muinainen kylvömäärä. Jos taas suomalaiseen tapaan puntaan -laskettiin 6 pannia, tuli 24 tangon kylvömääräksi 4 puntaa. - -[526] Sellaisia kyliä oli esim. Lemussa, Mynämäellä, Pöytyällä, -Maariassa, Raisiossa, Vehmaalla, Muurlassa ja Perniässä (VA 485: 8, 12, -21, 25, 34, 40, 43, 45. 48, 71. 73, 193, 194. 206). - -[527] Esimerkkejä useimmista V.-Suomen pitäjistä (VA 485: 8-9, 12-14, -16, 23, 27, 30-37, 40, 41, 43-45. 47-52. 55, 74, 77, 192-196, 198, -206-207). Huomattakoon tässä erityisesti kylvöverotuksen yleisyydestä -Maskun kihlak:ssa, jossa jo 1300-luvulla tilain arvio punnanmaista oli -käytännössä. - -[528] VA 485: 195, 196. - -[529] VA 632. - -[530] VA 632: 1 c. - -[531] Muunlaisiakin tangoitustapoja voi ajatella ja on varmaan -käytettykin. P. J. Raamin tangoitusoppaassa (Then Swenske Åkermätningen -eller Ortuga Deelo Book, Strängnäs 1670) neuvotaan jakamaan tanko yhtä -moneen osaan kuin kylässä on äyrilukua. Tangon normalipituus oli 9 -kyyn., mutta tangoituksen toimittaminen ei riippunut tangon pituudesta, -joka sai olla mielivaltainen. - -Englannissa uuden ajan alussa mitattiin maata puisella 16-18 jalan -pituisella tangolla ("perch", "pole") (Sir R. Benese, Measuring book, -London 1540). Acren neljännes ("rood") oli 1 "rod" (5 1/2 yardia) leveä -(Cunningham, Growth of Engl. Industry I 119-120). Keskiajan Englannin -"virgate" johtuu tangon latinankielisestä nimestä "virga", jota -Suomessakin käytettiin (Mustak. ss. 500-501). - -Saksassa oli tangon nimi "Rute" (Ruthe); tangoitus oli -saksalaisillakin alueilla ikivanha tapa (v. Inama-Sternegg, -Deutsche Wirtschaftsgeschichte I). - -Tangoituksella on Europassa ollut vanha ja laaja käytäntö, jonka -historian esittäminen pääpiirteittäinkään ei voi tässä tulla -kysymykseen. - -[532] Esim. Ruotsin VA, Hattula härads Db 31.7.1609 Hattula (Hurttala). - -[533] VA 3806. Sen on julaissut laskelmilla ja selityksillä valaistuna -Malin, Hämeen koukku- ja tankomitoista Kustaa Vaasan aikana, Hist. Ark. -X 214-223. -- Otettakoon tähän pari esimerkkiä kylvömäärän ja -tangoituksen suhteista: - - kunkin kunkin ta- - talon lon kylvö- kunkin talon - kylä taloja koukku- määrä tankomäärä - luku pannia - - Torro 2 1/12 1 1/2 1 1/1 t. - Perttula 4 1/6 4 3 t. 2 kyyn. - Vieremä 4 1/24 2 3 t - -[534] VA 617 us. - -[535] VA 485: 106 seur. - -[536] Pietarsaaressa ja Kokkolassa jaettiin veromaa penninmaihin, -karpionmaihin ja punnanmaihin, joilta maksettiin erilainen vero -maan laadun mukaan; maa oli lisäksi jyvitetty kolmeen luokkaan -(VA 4562: 48). - -[537] Rosenborg, Jordbeskattn. 87-89, Gebhard, Savonlinnan lääni 62-65. - -[538] "efter skattskinnetal, thz är ept arffpundelandh, och kallis itt -arffpundelandh ett skattskinn thz är try Sädis pundelandh ssom är, -Rogh, kornn och haffra" (VA 1: 42). - -[539] Tästä on Santeri Rissanen ensimäisenä huomauttanut -kirjoituksessaan "Iisalmen seurakunnan vaiheita" (käsikirj.). - -[540] "Ock när som sodane swidier äro optagne blifna. skijckas thr -synmän till, som thm verdera och skatta skålla wiidh theres eedh huru -monge skatteskynn iordh sodane swidiar kumme gelles och giöre skell -för" (VA 6134: 1). - -[541] Santeri Rissasen ilmoituksen mukaan oli Savossa muinoin tapana -viljellä samassa kaskessa yhtenä vuonna ruista, toisena ohraa ja -kolmantena kauraa. - -[542] Arv. Handl. III 281-282. - -[543] VA 49 b: 1. - -[544] Piponius, Oma Maa II 470-471. - -[545] Kuusiston kartanon lampuodeista on nimenomaan mainittu, ettei -heillä ollut tangoitettuja maita, vaan lohkokappaleita (hop stycke) (VA -485: 240). Kun Ruonan kartanon alue ei ollut laskettu savuihin, vaan -ainoastaan täysiveroihin, ei sielläkään liene tangoitus ollut tunnettu. - -[545] Arv. Handl. IX 263. - -[546] Arv. Handl. II 67, 74-75, 89, 91. - -[547] Mustak. ss. 260, 262, 233. - -[548] Mustak. s. 280; Teitti 15, 224-225; VA 220, Vehmaan käräjät -24.10.1601; Boisman, Rättskontrollerna 214; Wallin, Suomen maantiet, -Fennia VIII, 2: 5-7, 50, 59-60, 65. - -[549] UL, WithB. XXIII alk., §§ 2, 5. - -[550] HL, WithB. XVIII § 32. - -[551] ÖGL, RæfstaB. IV alk. - -Suomen herttua Pentti ja Linköpingin piispa julkaisivat v. 1288 käskyn, -ettei kirkon tiloja ja henkilöitä saanut vaivata millään rasituksilla -valtion hyväksi, paitsi milloin oli kysymys kihlakunnan silloista ja -haaksista (Neovius 97). - -Englannissa oli keskiajalla teitten ja siltain ylläpitäminen -järjestetty useissa yksityiskohdissakin samaan tapaan kuin -Skandinaviassa (Neilson, Customary Rents 137-141, "Pontage"; Cannan, -History of Local Rates in England 6-9). - -[552] Mustak. s. 260. - -[553] Ruotsin VA, Porvoon läänin tuomiok. 2.3.1607. Sipoo. - -[554] VA 220, Vehmaan käräjät 24.10.1601; vrt. VA 616: 2 (Uudenkirkon -pitäjän sillanrakennusvelv.). - -[555] Wallin, Suomen maantiet, Fennia VIII 2: 60. - -[556] VA, Hollolan kihlak. tuomiok. 30.10.1643, Hauhon, Tuuloksen ja -Lammin ja 13.11.1643 Asikkalan käräjät; Wallin, Suomen maantiet, Fennia -VIII, 2: 5-8. Kruunun omistamina keskussiltoina linnain sillat -oikeittain eivät kuulukaan paikallisten siltain ryhmään. - -[557] Hausen, Bidr. I 131, 149, 272. - -[558] VA 216b: 109. - -[559] VA 3002: 127, 129. -- Esimerkkiä Ahvenanmaalta, Hausen, Bidr. -II 88. - -[560] Humalain sijasta maksettiin kalarikkaissa seuduissa "haukia" -(Padasjoki, Sysmä, Jämsä) tai "ruokakalaa" (Pälkäne). Ohrainkin sijasta -maksettiin Jämsässä ruokakalaa. Vihdissä maksettiin ainoastaan ohria (4 -puntaa neljänneskunnalta), Lopella rukiita, humaloita ja kauroja, -Elimäellä rukiita, ohria ja "kuivia ankeriaita" (VA 3670 us.). V. 1533 -maksettiin Hämeessä 13 kiihtelystä oravannahkoja "teitä ja siltoja -varten" (Kamer. Asiak. I 21), mikä nähtävästi edustaa vanhempaa -verokantaa tässä kohden tai sellaisen paikallista jäännöstä. - -[561] VA 1931: 31-43. - -[562] VA 484: 13-14; Arv. Handl. IX 69, 89. - -[563] Luullaksemme kunink. kirje 7.8.1801 oli aivan oikeassa -määrätessään silta- ja jahtivoudin kapat näiden virkain lakatessa -otettavaksi kruunulle, koska nämä kapat olivat osa varsinaisesta -maaverosta ja olivat otetut huomioon talojen verotuksessa (Bergh, Vår -styrelse och våra landtdagar I 647; vrt. v. Bonsdorff, Debiterings- och -Beskattn.-verket i Åbo län I 244). - -[564] "Semie korn for vskon" -- "Semie humbla for vskon" -- "viskon" -(VA 1: 122, 124, 129). Tuo omituinen sana viskon on kaiketi -suomalaisessa asussaan ollut "uisko", "uiska", joka mahd. on -johdannainen jostakin "ui" juurisanasta. - -[565] VA 1: 122, 5: 237. - -[566] V. 1568 sakotettiin Padasjoella erään kylän miehiä siitä, -etteivät tahtoneet soutaa "venettä, jonka pitäjä omistaa" -(VA 4045: 43). - -V:n 1639 käräjillä tuomittiin koko Asikkalan pitäjä "hankkimaan -pitäjänveneen Pulkkilan rantaan", jolla kruunun väkeä voitiin kuljettaa -Päijänteen ja Vesijärven yli (VA, Hollolan kihlak. Tuomiok. 5.2.1639 -Asikkala). - -[567] Hausen, Bidr. I 187, 248. Uuden ajan alussa oli Jokioisten -neljänneskunnan velvollisuus yllä pitää haapioita kyytejä varten -(VA 3830: 52). - -[568] VA 4494: 7, 9. - -[569] VA 1: 16, 17. - -[570] VA 6134: 14; Arv. Handl. III 283, 289, 294, 299, 305, 310; -Gebhard, Savonlinnan lääni 68, jossa myös huomautetaan, että "kavassi" -voisi johtua venäl. sanasta "karbas" = vene. - -[571] VA 6134: 14. - -[572] VA 1: 22-24. Allardt, Borgå län 32. Helsingin pitäjässä tapaamme -tämän veron maksukappaleena "kuivat säynäät" -- aivan niinkuin Luvialla -Satakunnassa. - -[573] Allardt, Borgå Iän 94. - -[574] VA, Hausenin kok., Raasep. l:n verokirja 1451; VA 2118: 4, 11, -14; 2974: 5. - -[575] Rydin 33. - -[576] Hausen, Bidr. I 187, 242, 278. - -[577] Hausen, Bidr. I 157, 287. - -[578] Hausen, Bidr. I 141, 261. - -[579] "longh skiwdz fierd", Hausen, Bidr. I 187. - -[580] "ad mensas presbiterorum parrochialium ecclesiarum earundem, in -immensi grauaminis intuitu, quod racione hospitalitatis sustinere -noscuntur" (Mustak. s. 52). - -[581] Mustak. s. 288. - -[582] Hausen, Bidr. I 128. - -[583] Hist. Handl. XI 15; VA 1: 147, 148; Hausen, Bidr. I 187. - -Uuden ajan alussa Padasjoella, Sysmässä, Jämsässä lunastettiin -pitkätkyydit hauinmahoilla ("geddemagor") tai ruokakalalla tai -kummallakin. - -Suurimmassa osassa Hämettä, nim. Sääksmäen ja Hattulan klk:issa (paitsi -Hattulan p:ssä) sekä Hauholla ja Tuuloksessa maksettiin linnaan -kultakin koukulta 5 penninkiä rekirahoja ("slädepeningar") tai -rekimaltaita (Hist. Handl. XI 14-15; VA 3670 us). Tämä vero, jota ei -ole sekoitettava samoista paikoista samaan aikaan maksettuihin -neljännesmiehen rekikaloihin ja niiden lunastuksiin, on arvatenkin joku -liikennelaitosvero. Kun rekiveroa ja uisko-veroa ei maksettu toistensa -alueilla, on mahdollista, että toisten Hämeen seutujen muinoin tuli -ylläpitää pitäjän veneitä, toisten pitäjänrekiä. - -[584] "hestelega" (VA 1: 43). - -[585] Arv. Handl. III 197, 249. - -[586] "skepsortugar" (VA 2598: 1; 2602: 2). - -[587] VA 484: 6. -- Samanlaatuisen veron lunastusta ehkä olivat Ulvilan -förslepgr (Hist. Haudl. XI: 12). - -[588] "skipspeningar" (VA 5: 115; Rosenborg, Jordbeskattn. 75-76). - -[589] Arv. Handl. IX 261; Hausen Bidr. II 370-371; Teitti 304-305. -Yllämainittujen kyytirahain lisäksi vouti kantoi kultakin Ahvenanmaan -pitäjältä (nimismieheltä) 6 mk Röije peninger eli rijepenninger (Arv. -Handl. IX 261; Hausen, Bidr. II 371-372). Kenties on tämä se vanha -Redhegiäld, joka Eerik Pommerilaisen tiliotteissa v:lta 1413 mainitaan -maksetuksi "Olandista." (Hausen, Bidr. I 315). - -[590] VA 585: 61. - -[591] "Skiutz Resse pngr" (VA 3801: 19; 3801: 1). - -[592] "skiutz pnr" (VA 1: 10-18). - -[593] MU s. 262. Vrt. selostusta Hist. Ark. XXII, II 1: 10-11. - -[594] Mustak. s. 118. - -[595] MU s. 355. -[596] MU ss. 351, 355, 376. - -[597] "for beskedlighen man Andris domare" (Mustak. s. 156). - -[598] Mustak. s. 157. - -[599] MU ss. 363, 370, 379. - -[600] MU s. 371. - -[601] MU s. 375. - -[602] "cum prolocutore Nicolao in Kummikællæ -- Kumakallia" (Mustak. s. -86). - -[603] Mustak. s. 221. - -[604] VA, Hausenin kok. 5.7.1452. - -[605] Arv. Handl. IV 1. - -[606] MU ss. 445, 485. - -[607] "domare by" 1462 (Arv. Handl. IV 79). - -[608] "Domaraby" (Mustak. s. 574). - -[609] "Domarby" 1417 (Mustak. s. 275). - -[610] Niinpä Vehmaan Kiimakalliota, josta eräs 1300-luvun välimies oli -kotoisin, mainitaan uuden ajan alussa "flöte"-tilana s.o. entisenä -rälssinä. - -[611] Lounais-Suomen tuomarilaitoksen alkujuuria voisi löytää myös -Sveanmaan maakuntalakien hundarin tuomarilaitoksesta. Sillä tavoin -selvenisi, kuinka Taivassalossa 1370-luvulla samanaikaisesti saattoi -toimia kaksi tuomaria; Sveanmaankin hundarissa oli tuomareja kaksi. - -[612] 1379: "dommare i Kimmetoo kyrkiolaagh -- tå iagh hulth -sochnatingh -- thà stodo ther för alle tingz lagino" (MU s. 375). - -[613] 1380: "ræfstæ thing met Theuesala snækkiolagh -- -- fore -ræfstenne oc alle thinglaghino withnadho" (MU s. 376); 1380: "aa -snæckielagx tingeno j Santamalum" (Mustak. s. 173). - -[614] 1380: "vpa sokna tingheno -- -- met them j Santamalom, Masko ok -Nowsis" (Mustak. s. 174). -- 1392: "tha jak sokna tingh [hioit] j -Sakilæ by met Sækilæ sokn, Kiulæ ok Ylælæ -- -- tha stodo thær fore -allo tinglageno" (Mustak. s. 205). - -[615] 1352: "in placito parochiali apud parochiam Nummis" (MU s. 257); -1380: "a sokna thingeno j Pike sokn" (MU s. 379). - -[616] Mustak. ss. 173, 174. - -[617] Lähemmin "Suomen vanhin maakunta- ja pitäjälaitos", Suomal. -Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 44-56. - -[618] MU s. 375. - -[619] "vpa Rænthamækj kirkiagord" (Mustak. s. 380). - -[620] "vpa sokne stæmpnone wiidh Ræntemækj kirkio" (Mustak. s. 405). - -[621] Arv. Handl. II 44. - -[622] Mustak. s. 455. - -[623] "i kirkestufvun" (VA, Hausenin kok. 17 ja 24.7.1505). - -[624] Arv. Handl. II 47. - -[625] Arv. Handl. II 101; Mustak. s. 352. - -[626] MU s. 386. - -[627] Mustak. s. 233. - -[628] Arv. Handl. V 54. - -[629] Suomen kielen muistomerkkejä II, 1: 86, 95. - -[630] Maakunnan sinetillä vahvistettu maanluovutus Hämeessä v. 1319 -(Mustak. ss. 17-18). Ahvenanmaan sinetillä varustettu maanluovutus v. -1322 (Mustak. s. 19). Maakunnan käräjät ja sinetti V.-Suomessa 1322 -(Mustak. s. 21). - -[631] "domare jnnan Tavistelande", Lammi 1374 (MU s. 353). -- "Clafvs, -domare ther sama stadh [j Tavistalanda]", Hämeenlinna 1383 (MU s. 390) --- "iak Clawus Dyækn, domare j Tauestalande", Tennilä 1390 (MU s. 420). -"Claus Diægn, domare j Thawaste landhe", Saarioinen 1390 (Mustak. s. -197). - -[632] "domore j Sathagunnom" Säkylä 1392 (Mnstak. s. 205). - -[633] "domare j westra Nyland", Tenhola 1395 (MU s. 444). - -[634] Oliko suomal. ja ruotsal. oikeuden alueilla pitäjäntuomarien ja -laamannien välillä vielä joitakin tuomareja, on epätietoista. V. 1353 -kumminkin mainitaan V.-Suomessa sellaista tuomaria, joka tuomitsi 3 -markan sakkoon (MU s. 262). - -[635] MU ss. 390. 392, 429. - -[636] MU s. 428; Mustak. ss. 280, 304. - -[637] Mustak. s. 235. - -[638] "almening öer" (VA 215 1: 22). - -[639] Teitti 64, 240. Vrt. "kihlakunnan ulkomaita" Karjalassa. - -[640] Arv. Handl. VI 189-195. - -[641] Grönblad, Nya källor 216. - -[642] VA 6133: 1, 24, 48, 77, 108. - -[643] Arv. Handl. IX 261. - -[644] VA 1106: 55. - -[645] "häredzhöfdingekorn", "domarkorn" (VA 2602: 14). - -[646] Kamer. Asiak. II 3, 9. - -[647] Teitti 296, 297. - -[648] Kamcr. Asiak. II 6; Teitti 192. - -[649] VA 1994; 2026. - -[650] Hämeessä kihlak. tuomarin lyhennys nimismiehen verosta v. 1545 -teki (VA 8: 145, 147, 148): - - Ylisessä Sääksmäen Hattulan - klk:ssa klk:ssa klk:ssa - - kauroja 9 1/2 puntaa 6 puntaa 7 puntaa - ruokakaloja (käräjäkaloja) 2 kipp. 1 kipp. 2 leiv. -- - kynttilöitä 700 kpl 580 kpl 560 kpl - heiniä 26 2/5 kuorm. 18 kuorm. 21 kuorm. - -Tätä palkkausta sanotaan v. 1547 Sääksmäen kihlakunnassa "vanhaksi -tavaksi" (VA 3696: 52, 53). V. 1541 mainitaan Hauholla tuomarin saaneen -palkakseen kultakin pitäjältä 1 punnan kauroja ja kolmen koukun heinät -(VA 3672: 65 seur.). Se sopii täydellisesti taulukossa oleviin määriin. - -[651] VA 5123: 11. - -[652] VA 5121: 36. - -[653] Arv. Handl. III 245, 246, 248, 249. -- Mainittu punta ohria oli -ilmeisesti tuomarin osa nimismiesverosta. V. 1560 mainitaan tuomarin -tulona Juvan pitäjästä 1 punta "nimismiehenverorukiita"; kun tällä -nähtävästi tarkoitettiin tuomarin koko vuotuista korvausta, -tarkoittavat edellämainitut 1 ohrapunta tai 2 kaurapuntaa luultavasti -myöskin tuomarin koko vuoden korvausta (VA 6309: 12). - -[654] Hist. Handl. XI 16-17. - -[655] Arv. Handl. V 260. - -[656] VA 5123: 6. - -[657] Arv. Handl. III 245, 246, 248, 249. - -[658] Hist. Handl. XI 17. -- Veroa karttui koko läänistä: - - viljaa 10 lästiä 7 puntaa - humaloita 6 kipp. - hamppua 1 leiv. - haukia 1 1/2 leiv. - -Toisen tiedon mukaan v:lta 1537 (Kamer. Asiak. II 5) Sääksmäen -kihlakunnasta tätä veroa karttui: - - ohria 2 lästiä 3 puntaa - humaloita 1/2 kipp. - Suomen haukia 5 puntaa - -[659] VA 1929: 31. - -[660] VA 201: 21 seur.; 4563: 12, 26. - -[661] Hildebrand, Medeltid I 293. - -[662] "merisacko" (VA 4744: 2). - -[663] Vrt. sattuvaa lausuntoa Yrjö-Koskinen, Suomal. heimojen -yhteiskuntajärj. 180. - -[664] Ahlqvist, Kulturwörter 228-229; Yrjö-Koskinen, Suomal. heimojen -yhteiskuntajärj. 168-169. - -[665] Hupel, Topogr. Nachrichten I 61. - -[666] "Jon Cupiasson" Lammilla 1374 (MU s. 353); "Cubias" lautamiehen -nimenä Säkjärvellä 1654 (VA 8613: 324); "Kupiala" ja "Kupiainen" kylän -ja suvun nimi Säämingissä 1654 (VA 8613: 1292). - -[667] MU s. 494. - -[668] "Pæder Udraaynen domare i Jokas Capelle" (Mustak. s. 399). - -[669] Ruotsal. käräjälaitoksesta ks. Nordström II 516, 526, 527; -Uppström, Öfversigt af den svenska processens hist. 10. -- Suomen -käräjälaitoksesta ks. Ståhlberg, Suomen käräjälaitoksesta 1500-luvun -keskipalkoilla, Valvoja 1890: 349-362. - -[670] Lehmann, Gastung 74-96. - -[671] Lehmann, Gastung 76-77; Vinogradoff, Villeinage 301. - -[672] Neilson, Customary Rents 29, 30, 38. - -[673] Lehmann 70-74. -- Vastaväitteitä Amiran arvostelussa Götting, -Gelehrte Anzeigen 1889: 249 seur. - -[674] Schlyter, UL, Gloss.: Gingærth. -- Tanskalaisilla alueilla -tällaisia kiertokauden kinkerejä olivat "stud" ja "nathold" (servitium -noctium). - -[675] UL, KgB X §§2, 3, 8. Kuninkaankinkeriksi näitä veroja katsovat -Strinnholm (Svenska folkets hist. IV 661), Hildebrand (Medeltid I 268) -ja Ramstedt (Om krigs- och skatteväsendet 34-36). Lehmann on toista -mieltä (Gastung 57), vaan ei perustele mielipidettään. - -Karjaveron kuulumisen kuninkaankinkeriin näkee siitäkin, että -Helsinglannin laissa, kuten Ramstedt (36) on huomauttanut, ei mainita -karjaveroa, vaan sen sijaan kestitysvero (väsla, gingärd). - -[676] Lehmann, Gastung 46-55, 57-70. - -[677] Thulin, Mantalet 7, 14, 15, 20-24. -- Vastaavista Ahvenanmaan -oloista ks. kappaletta "Täysiverot ja niiden tehtävät". - -[678] Kljutshevskij, Venäjän historian pääpiirteet 41-42. Vrt. Milukow, -Skizzen russ. Kulturgesch. I 124-125. - -[679] "rogamus ut de siligine tributaria, dicta wlgariter rughskat, -quantum plus dimittere potestis, nobis destinare velitis" (MU s. 115). - -[680] "tantum feni de tribus aratris, quantum de vno aratro ad castrum -dari et deferri solet" (Mustak. s. 47). - -[681] "tributum nostrum de Finlandia et Alandia -- in -- bytiro et -pecoribus ac carpo regio proueniens" (MU s. 179). - -[682] VA 1: us. - -[683] VA 1; 7 seur. - -[684] MU s. 411; Hansen, Bidr. I 306. - -[685] Mustak. ss. 288-289. - -[686] Oksanen, V.-Suomi 9. Vrt. ed. s. 146. - -[687] VA 2918: us. - -[688] Allardt, Borgå län 20-21, 30, 32. - -[689] VA 1: 7 seur. - -[690] VA 5013: 18, 19, 53, 56. - -[691] Arv. Handl. IX 23. - -[692] Kamer. Asiak. I 10. - -[693] Arv. Handl. VI 313. - -[694] VA 1923: 1; 1925: 147; Ignatius, Kangasala 71, 74. - -[695] VA 1931:31 seur.; 1994: 7 seur. - -[696] Kamer. Asiak. I 11. - -[697] VA 1: 47. - -[698] "bolmansråg", "bolmanskorn", "bolmanshafra", "bolmanslamb", -"gingerdssmör", "gingerdskött", "gingerdshumla", "gingerdssalt" (VA -6133: 146). - -[699] "boolmas rokarotzi" (VA 1: 47). - -[700] Vrt. Yrjö Koskisen valaisevaa kirjoitusta "Ruokaruotsi" (Hist. -Ark. IV 107-113). - -[701] Kamer. Asiak. I 35. - -[702] Kamer. Asiak. II 2-3. - -[703] VA 370: 26, 30. - -[704] Arv. Handl. V 260. - -[705] Hist. Handl. XI 16-17. - -[706] VA 3696: 54. - -[707] VA 3030: 15. - -[708] Arv. Handl. IX 23. - -[709] Arv. Handl. VI 313. - -[710] "för fougdens gestning" (VA 1: 157). - -[711] Arv. Handl. VI 313. - -[712] Arv. Handl. V 260. - -[713] VA 8: 148. - -[714] VA 3670: 48. - -[715] "män inthe foores vppå slotthet öffuer XL hästa" (Arv. Handl. IX -29). - -[716] VA 5014: 1 seur.; Arv. Handl. VI 301-303. - -[717] VA 5042: 16. - -[718] VA 5097: 48. - -[719] VA 5137:32. - -[720] VA 5041: 102-103, 111-112, 118-120. - -[721] VA 5014: 1 seur. - -[722] "lensmans fjerding" (VA 5000: 73, 89. 95). - -[723] VA 5014: 4 seur.; 5097: 52. - -[724] Arv. Handl. VI 301-302. - -[725] VA 5042: 16. - -[726] "humble foringen" (VA 5094: 48). - -[727] VA 5094:47, 48; 2151: 27. - -[728] "Ridfougthens ein (?) gestning" (Arv. Handl. VI 302-303). - -[729] Arv. Handl. VI 302-303, 306. - -[730] "gifver ut märckie påå skattkornet och höt". - -[731] VA 6134: 22. - -[732] "Rokarotzj gesthningh om hösthen" (Arv. Handl. VI 308). - -[733] Arv. Handl. VI 308. - -[734] Arv. Handl. VI 308 - -[735] Arv. Handl. VI 311. - -[736] Arv. Handl. VI 308. - -[737] Arv. VI 311. Oluttynnörien 6-luku on huomiota kiinnittävä. Kun -näet Perevaara kussakin neljänneskunnassa oli 6 kymmenkuntaa, tuli -kunkin kymmenkunnan suoritettavaksi tynnöri olutta -- siis suomalainen -olutkunta samantapainen kuin venäläisten aikakirjain perevaarat. - -[738] Arv. Handl. III 246. - -[739] Dipl. Sv. V n:o 3864. - -[740] Grönblad, Nya källor 269, 358. - -[741] Arv. Handl. II 37; V 51-52; Mustak. ss. 295, 299, 428, 569, 578, -579-580; VA, Hausenin kok. 26.4.1490. - -[742] VA 8: 22; 485 A: 259, 317; 5043: 4. - -[743] Mustak. s. 295. - -[744] "Och när Jöns Knutssons tienere komme till Säkile, att gäste hans -landboor" (Teitti 29). - -[745] "Yros jn Masko. Dabit -- et victum pro vna nocte" -- "Poktis in -parrochia Wemo -- J te colonus procurabit expensas pro vna nocte" -- -"In Lemo -- prima Moukula -- dabit pro duabus noctibus" (Mustak. s. -581). - -[746] Monen seudun verokirjoissa uuden ajan alussa lausutaan, ettei -kukaan tiedä, minkä perusteiden mukaan veroja oli maksettava, vaan että -niitä maksettiin niinkuin esi-isät olivat maksaneet. - -[747] Esimerkkejä: Pirkkala v. 1422: "och till gingerdh hwar thera 1/2 -tunna ööl och kosten, som ther till hörer -- ena tunna ööll alla til -saman -- met swa mykyn kost som til ena tunna hörer" (Mustak. s. 295); -Sund v. 1422: - -"1/2 tunna ööl met allom kost ther tiil hörir, for aarliga gingerd" -(Mustak. siv. s. 299); Mynämäki v. 1439: "ena tunno ööll met kost ok -fodher som ther tiil böör fore gengerdh" (Mustak. s. 372); Ahvenanmaa -v. 1448: "1/2 tunna ööl met kost ther till hörer" (Mustak. s. 428); -Perniä v. 1464: "eena twnno ööl met kosth oc gingerden" (Mustak. s. -479). - -[748] Mustak. s. 131. - -[749] Mustak. s. 580. - -[750] Mustak. s. 579. - -[751] Ahvenanmaan apuverossa v. 1543 laskettiin tynnöriin "huoviolutta" -(svenneöl) menevän 1 ja tynnöriin "herraolutta" 1 l/2 pannia (VA 2602: -17). Kokemäenkartanon lampuotien "kinkeriolueen" v. 1561 laskettiin -menevän panni maltaita ja 4 1/6 naulaa humaloita tynnöriin. (VA 2120). -Kustaa Vaasa, aina kitsailija, määräsi voutisäännössään v:lta 1556, -että 3/4 pannista (= 1/2 tynnöristä) maltaita piti tulla tynnöri -"voutiolutta" (Arv. Handl. IV 104). - -[752] Oluttynnöriin menevän mallaspannin hinta lienee kerran ollut -1 äyri ja uuden ajan alussa se Suomessa todellakin oli 1 markan -vaiheilla. - -[753] Styffe, Bidr. IV s. XCVII. - -[754] VA 1: 7-19; 4994 us.; 5000 us.; 5043 us. Lapvedellä ja -Taipaleella maksettiin yleisten lahjakappaleitten lisäksi vehnää ja -papuja, kumpiakin panni nautakunnalta, Äyräpään kihlak:n alueella -(paitsi Viipurissa) vehnää panni nautakunnalta. - -Vehnälahja lienee maksettu vehnäleipänä. Eräässä muistoonpanossa -Lapveden veroista sanotaan: "on heidän vanhemmillaan (foreldre) ollut -vanhastaan tapana lahjoittaa linnaan jonkun verran (någet) vehnäleipää -ja munia." - -Uuden ajan alussa näitä veroja melkoiselta osalta suoritettiin rahassa -("karitsarahoja", "munarahoja", "jänisrahoja"). Lapveden ja Äyräpään -kihlakunnissa maksettiin "kanarahoja"; nähtävästi ei sielläpäin -kananhoito ollut yleinen. - -[755] VA 1: 7, 8. - -[756] VA 5013: 18-19. - -[757] VA 5149: 59. - -[758] Itämeren maakunnissa on Martinpäivä muinoin ollut tärkeä kansan -merkkipäivä. Suomen Karjalan vanhat olot näyttävät tässäkin kohden -samanlaisia yhteyksiä Itämeren maakuntiin päin, joita muillakin aloilla -havaitaan. Vrt. Setälän lausumaa mielipidettä, että suomen "Marraskuu" -olisi samoin kuin viron "Mardikuu" Martinpäivästä nimensä saanut -(Virittäjä 1897: 44, 45). - -[759] Oksanen 8: VA 484: 49. Vehmaalla maksoi kaksi bolia kumpikin 2 -karitsaa. - -[760] VA 8: 1 seur. - -[761] Hausen, Bidr. I 345, 346, 350, 351, 353. - -[762] VA 485 A: 317. - -[763] "Påskelamb gofues ut om Sommeren Olai tijdh" (Hausen, Bidr. I -316). - -[764] Krohn, Suomen suvun pakanall. jumalanpalv. 183-184. - -[765] Ote Säämingin pitäjän kirkonkirjasta, Suometar 1853: 50. Saman -tietolähteen mukaan linnan pässin hyvät päivät olivat koko maakunnassa -tunnetut, kuten todistaa Savossa usein kuultu sananlasku "elää kuin -linnan pässi". - -[766] Grönblad, Nya källor 607; Arv. Handl. VI 289. - -[767] VA 5: 14. - -[768] VA 3670: 5, 13, 15. - -[769] Teitti 271. - -[770] Vert. "Kypsis, szom är hara och fogla" (Kamer. Asiak. II 4). Joka -tapauksessa on "kypsi" parempi kuin Rosenborgin "kipsahtaa", jota hän -pitää mahdollisena juurisanana (Jordbeskattn. 65). "Kypsi" tässä -tapauksessa merkitsisi valmista ateriaa. - -[771] VA 1929: 31 seur.; 1931: 32-43. - -[772] VA 1: 95-103. - -[773] "gaffua pgr för harar och foglar" (VA 4: 32). - -[774] VA 1922: 3. - -[775] Oksanen, V.-Suomi 10. - -[776] VA 5:49. - -[777] "för gavehara och fogla" (VA 484: 5). - -[778] Oksanen, V.-Suomi 14-15. - -[779] VA 5: 91; Arv. Handl. IX 48. - -[780] "Skatt ffoglar" (Arv. Handl. IX 90). - -[781] VA 6134: 19, 20. Vrt. summia VA 8: 115. Aikaisemmin näyttävät -määrät olleen pienemmät (VA 1:46). - -[782] VA 6134: 20, 21. - -[783] "Kögemester penninger", "Kökömesteres penningen" (Kamer. Asiak. -I 17) - -[784] VA 1: 57 seur.; 4: 39. - -[785] VA 1919: 2; 1920: 162; 1922: 3. - -[786] Kamer. Asiak. 1 20. - -[787] Allardt, Borgå län 35. - -[788] VA 5000: 118-120. - -[789] Arv. Handl. VIII 41. - -[790] Rydin 8-10; Bergfalk, Om utomordentliga penningehjälper 8, 9; -Hildebrand, Medeltid I 185, 271-272; Styffe, Bidr. I: XCI seur. V: -XVIII. - -[791] Österbladh 55-58; v. Engelhardt, Entstehung der Gutsherrschaft -3435, 49, 65-70. - -[792] Esitys kruununkartanoitten päivätöistä perustuu tekijän -kirjoitukseen "Keskiajan kruununkartanot Suomessa" (Hist. Aik. XXII, II -1-27) sekä muutamiin uusiin tietoihin. - -[793] "nec ad labores et operas ad vsus curie nostre Hælghuaa predicte -impendendas quomodolibet tenebuntur, nisi sicud consueuerunt ex -antiquo. Ymmo cum ad curiam et quociens ex debito laborabunt, ex ipsius -curie prouisore, quamdiu laborauerint, recipiunt alimenta" (MU s. 204). - -[794] "ok theris fulla affurath göra vthan affslagh och all dagxwerke -ok ærffuode ok theris lagahws wppe halla ok qwærnana byggia -- -- som -the aff aller förra haffua varith vane ath göra" (Arv. Handl. -III 103-104). - -[795] VA 485 A: 253. - -[796] Arv. Handl. VI 143. - -[797] VA 485 A: 313. - -[798] Allardt, Borgå län 80-81. - -[799] VA 5437: 10. - -[800] VA 5043: 4; 5138: 29. - -[801] "laboricia et obsequia" (Mustak. ss. 307-308, 326, 345-346). - -[802] VA 484: 42, 45. 47, 51, 54, 55. - -[803] VA 9: 22. - -[804] VA 10: 1 seur; 49 b: 1, 6, 9. - -[805] VA, Hausenin kok., asiakirja 1480-luvulta. - -[806] VA, Ivar Flemingin maakirja 8 (Sundholma); 1354: 26-36 (Yläne); -212 a: 54 (Suitia); 15: 34 (kunink. perintötilat). - -[807] "fore thera ærffuidz lösn" (MU s. 203). Keskiajalla usein -käytetty sana "ærffuid", "ærwede", "arffwode" merkitsee työtä, maatyötä -(Söderwall, Ordbok). Englannissa keskiajalla oli "erw" kynnöksen nimi -(Cunningham, Growth of English Industry I 41). - -[808] Mustak. s. 258. - -[809] "viij dagxwerkas met sin ök" -- "hwarie lx rokæ en man til -slotsins arffwode om aaret" (Mustak. s. 441). - -[810] Rosenborg, Jordbeskattn. 38, 48-49, 54. 66, 75. 78, 84, 90, 98. - -[811] Arv. Handl. VI 132; VA 1 ja 484 us. - -[812] VA 1: 88. - -[813] VA, Hausenin kok., Raaseporin l:n verokirja v:lta 1451. - -[814] Oksanen, V.-Suomi 10, 12, 17. - -[815] VA 348: 128. - -[816] VA 2919: 82-83. - -[817] VA 3672: 59; 3696: 97. - -[818] Hist. Handl. XI 15; VA 3696: 97; 217, Lopen käräjät 18.3.1583. - -[819] 5008: 17; 5016: 50. - -[820] VA 1: 88; 1919: 1; 8: 157. - -[821] Arv. Handl. III 279. - -[822] Meinander--Rinne, Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 8-II. - -[823] Uuden ajan alussa oli Ahvenanmaalla Föglön ja Lemlannin pappilain -rakennuksia jaettu määrättyjen talojen rakennettavaksi (Hausen, Bidr. -Il 103, 104), -- V.-Suomessa oli vielä 19. vuosisadan alkupuolella -Paraisten pappilan rakentaminen vanhan sopimuksen mukaan jaettu kyläin -kesken ja Raision pappilan kaikki rakennukset jaetut yökuntain -rakennettaviksi (Tengström, Afhandl. om presterl. tjenstgörn. i Åbo -erkestift II 162, 209). -- Satakunnassa oli 1600-luvulla pappilain -rakentaminen neljänneskuntain velvollisuutena; Alastaron -neljänneskunnan rakennettavana oli v. 1645 Loimaan pappilan riihi ja -Vampulan neljänneskunnan piti samana vuonna rakentaa Huittisten -pappilan pirtti (Boisman, Om rättskontrollerna 194). -- Uuden ajan -alulta on Uudeltamaalta ja Hämeestä tietoja siitä, että määrätyillä -taloilla oli määrätyt rakennusvelvollisuudet pappilassa (Karjalohja, -VA 3002: 142; Tammela, VA 3755: 24; Hattula, VA 3755: 40). -Hauholla ja Tuuloksessa oli tämä velvollisuus niihin aikoihin -jaettu neljänneskuntain kesken (Heikel, Kertomus Hauhon klk:n -muinaisjäännöksistä 115). Sääksmäellä oli v:n 1703 aikoina pappilan -tupa Saarioisten yökunnan, talli Ritvalan yökunnan, kaksi riihtä ja -luhti Salon ja Ritvalan yökuntain, kaksi navettaa Ritvalan ja -Metsäkansan, ulkohuoneet Voipaalan yökunnan rakennettavat (Gunnar -Suolahden tiedonanto). Samalla tavoin kuin pappilaa rakennettiin -myöskin kirkkoa uuden ajan alussa yökunnittain (Vanaja ja Renko VA -3755: 39). Boismanin mukaan (Om rättskontrollerna 194) oli -kirkonrakennuksessa koko pitäjä yhtenä piirinä. - -[824] "residuum vero in aliis juribus et causis nostris jbidem -emergentibus proueniens annis singulis pro dictorum castrorum -edificiis" (MU s. 179). - -[825] VA 3668: 149-150, painettuna Bomansson, Om Ålands fornminnen -47-49; VA 3696, sakkoluettelot. - -[826] VA 5016: 49. - -[827] VA 484: 13-14. - -[828] VA 1: 115 senr.; 3672: 3; 3696: 1 seur.; Hist. Handl. XI 15. - -[829] Kamer. Asiak. I 13. - -[830] "och i andhra soknar göra hwarie lx rökas en man til slotsins -arffwode om aaret" (Mustak. s. 441). - -[831] Rosenborg, Jordbeskattn. 75; VA 2118: 43; 2119: 2. - -[832] VA 5008: 12, 14; 5043: 1; 215 1: 27. - -[833] VA 1: 49. - -[834] VA 1: 48. - -[835] Arv. Handl. III 197. - -[836] VA 5: 38. - -[837] VA 485 A: 313. - -[838] VA 3696: us., eritt. 34. - -[839] VA 1: 22-24. - -[840] Malmström, Centralisation 266; Forssell, Sveriges inre hist. 5; -Hildebrand, Medeltid II 101. - -[841] Malmström, Centralisation 272-273. Samanlaista käsitystä -edustavat Forssell (Bidrag till hist. om Sveriges förvaltn. 6, 91 ja -Sveriges inre hist. 4) ja Hildebrand (Medeltid II 101, 103, 104). Vrt. -Schlyter, Gloss.: Læn; Lænsmather, lænsman. -- Hildebrand katsoo, ettei -yhdessä häradissa ollut yhtä useampaa nimismiestä ja että hän oli -kuninkaan virkaan ottama. - -[842] Velschow, Om Bryderne, (Tanskan) Hist. Tidskr. I (1840) 112-147, -eritt. 127-120. - -[843] Ahvenanmaa 1322: "cum Jacobo, tunc exactore in Alandia" (Mustak. -s. 19). -- Uusimaa 1373: "Simonis Jonsson, prout exactoris regii in -Nylandia" (Mustak. s. 146). - -[844] MU ja Mustak. hakemistot: "Exactor", "Länsman". - -[845] "varom foghatom oc länsmannom i Satagunnom" (MU s. 211). - -[846] Hist. Ark. XXII, II, 1: 17. - -[847] "Biudom ok wi allom warom foghatom ok embijdzmannom i Satagundom" -(MU s. 303). - -[848] MU ss. 261-262. - -[849] Hist Ark XXII, II, 1: 10-11. - -[850] "Lindwidus, exactor domini Aboensis super Nyland" (MU s. 139). - -[851] Jo v. 1297 mainitaan "entistä Hämeen voutia" -- "quondam aduocati -Tavestie" (MU s. 83; Neovius 109). - -[852] Vrt. Radloff Das landesfürstliche Beamtentum Meklenburgs im -Mittelalter 40-41. - -[853] MU s. 132. - -[854] 1334: "Aeringislo Anderson uel substituti eius" (Mustak. s. 46). -1347: "ne quis aduocatorum nostrorum seu eorum officialium" (Mustak. s. -79). 1348: "aduocatorum nostrorum eorundemque officialium" (MU s. 213). - -[855] "curatus in Masku, Hinrichinus ibidem, officialis Danielis" -(Mustak. ss. 73, 74). - -[856] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam" -(Neovius 163). - -[857] Läänitysvaltaisissa oloissa luonnollisesti saattoi syntyä -monenlaisia poikkeuksellisia suhteita voutihallinnossa. Kun v. 1326 -Turun läänin alaisina maina mainitaan Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa ja -Häme ja näissä maakunnissa samaan aikaan mainitaan nimeltä erityisiä -vouteja, kuten v. 1327 Hämeessä ja Uudellamaalla (Mustak. s. 27) ja v. -1328 Ahvenanmaalla (Mustak. s. 28), niin näyttäisivät mainitut -syrjämaakuntain voudit olevan Turun linnanvoudin alavouteja. Niin -tuskin kumminkaan on ollut, vaan on Turun linnan päällikkö hallinnut -syrjämaakuntia kuninkaan sijaisena (läänitysmiehenä) ja näiden -maakuntain voudit edelleenkin olleet linnanvouteja eivätkä alavouteja. - -[858] Mustak. ss. 19, 28, 99, 176; MU s. 362. - -[859] Mustak. s. 473; Neovius, Anteckningar rör. Borgå stads och -sockens hist. 14. - -[860] Maanvoutien toiminnasta ja tavoista uuden ajan alussa antavat -eloisan kuvauksen Jaakko Teitin keräämät valitukset, jotka ovat -julaistut Todistuskappaleissa Suomen historiaan V, ja Ahvenanmaan -talonpoikain valituskirja Kastelholman voutia vastaan, julaistu -Hausenin Bidrag'eissa II 370-377. - -[861] VA 484: 34, 38. - -[862] Arv. Handl. VIII 41. - -[863] Arv. Handl. VIII 44. - -[864] Teitti 270-271. - -[865] Arv. Handl. VIII 37, 42; VA 5121: 75; 5123: 9, 15, 24; Teitti 42. -Äyräpään pitäjän voudinveroon kuului m.m. 10 kyyn. palttinaa -nautakunnalta. - -[866] VA 6134: 20-21. - -[867] VA 585: 61; Teitti 297. Vero paikoin ylennetty (VA 215 1: 4; Arv. -Handl. VIII 45). - -[868] VA 697: 4. Eteläisessä V.-Suomessa maksettiin "voudin veroksi" -rukiita tai ohria 1-3 puntaa pitäjältä, Halikosta ja Salosta 2 puntaa -rukiita, 2 pannia ohria ja 4 pannia kauroja (VA 1106: 55; Arv. Handl. -VIII 45). - -[869] VA 585: 61. - -[870] VA 8: 145, 147, 148; Arv. Handl. VIII 45. - -[871] VA 4565: 49. - -[872] Arv. Handl. VIII 39. - -[873] Arv. Handl. VIII 41. - -[874] Arv. Handl. III 197; VA 215 1: 139. - -[875] Arv. Handl. VIII 33-36. - -[876] Arv. Handl. VIII 38, 40. - -[877] VA 5000: 132. - -[878] VA 585: 61. - -[879] VA 5121: 75; 5123: 15. - -[880] Kamer. Asiak. II 11, 13, 14; Arv. Handl. V 321; VA 215 1: 42. - -[881] Hausen, Bidr. II 371. - -[882] Arv, Handl. IX 81. - -[883] VA 585: 61. - -[884] Kamer. Asiak. II 13, 14. - -[885] VA 5123: 24; Arv. Handl. VIII 39. - -[886] VA 5123: 24. - -[887] VA 585: 61. - -[888] VA 5: 365, 366. - -[889] VA 585:61. - -[890] "äri raha", "Ari peninger" (Arv. Handl. VIII 43, 45). - -[891] Arv. Handl. IX 261; Hausen, Bidr. II 571. - -[892] Arv. Handl. V 321; Kamer. Asiak. II 11, 13, 14. - -[893] VA 2151:41, 42. - -[894] Arv. Handl. VIII 37; VA 5123: 24. - -[895] VA 2602: 14; Hausen, Bidr. II 373. - -[896] Aikaisimmat maininnat ovat seuraavat: - -(1) V. 1392 mainitaan Karjan pitäjässä maanluovutusta toimittavassa -lautakunnassa "Jon nempdaman" (MU s. 437). - -(2) V. 1396 myy Viipurin linnan isäntä Vehkalahdella olevia -kruununtiluksia Erkki Laurinpojalle, "såm nu är nempdemann i Wekelax" -(MU s. 465). - -(3) V. 1411 mainitaan Maarian pitäjässä maanluovutus-lautakunnassa -"Niles næmpdeman" (Mustak. s. 244). - -(4) 1419 esiintyy Huittisten käräjillä "jonis jaopson nemdeman" (Arv. -Handl. II 46). - -(5) V. 1419 mainitaan "Olaff Korala, som pa then tiid nempdman war j -sancta Katerina sokn" (Mustak. s. 285). - -(6) V. 1420 esiintyy todistajana Köyliössä ja Säkylässä "Marthin -nemphdema" (Mustak. s. 300). - -(7) V. 1442 esiintyy omistussopimuksen todistajain joukossa "Anders -Jonisson næmdeman (j) Pyttis" (Mustak. s. 402). - -[897] Schlyter, Gloss. "Næmdarmather", "Næmningaman"; Malmström, -Centralisation 261; Kjellén, Stat och samhälle i det gamla -Vestergötland (Vestergötalands Fornminn. Tidskr. 10) 14. - -[898] Schlyter, Gloss: "Næmningaman". - -[899] VA 2: 75; 2602: 33; Arv. Handl. VI 244-253; IX 55, 59, 63, 72, -76, 85: Teitti 307. - -[900] VA 8: 70; 2974: 56; 2981: 43. - -[901] VA 1: 49. - -[902] VA 6134: 3, 7, 11 - -[903] VA 3696: 3. - -[904] VA 3783: 5, 20, 3784: 13. - -[905] Paasikivi, Kyydinpito ja kestikievarilaitos 18. - -[906] Mustak. s. 260. - -[907] Hausen, Bidr. I 306. - -[908] Hämeessä mainitaan Saarioisten ja Tennilän nimismiespitäjät v. -1390, Kulsiala 1405. Viimemain. vuonna mainitaan Satakunnassa Ylä- ja -Ala-Saastamala. - -[909] Mustak. s. 399. - -[910] Malmström, Centralisation 275-280. - -[911] Savon nimismiehen velvollisuudet uuden ajan alussa olivat sangen -raskaat. Hänen oli pidettävä vuosittain linnanvoudille neljät -käräjäkestitykset ja ratsuvoudille niitä seuraavat neljät sakko- ja -verokestitykset. Kutakin kestitystä kesti säännöllisesti 3 yökuntaa. -Talvi- ja syyskäräjillä kulki linnanvouti kaikkien 35 hevosen kanssa. -Ratsuvouti kiersi talvikäräjiä seuraavalla kestityksellään 17 ja -syyskäräjäin jälkeen 18 hevosella. - -[912] Rosenborg, Jordbeskattn. s. 80; Allardt, Borgå län 33; Arv. -Handl. IX 28. -- Vrt. muuten seuraavaa kappaletta "Nimismiesvero". - -[913] Vrt. VA 217: Hatt. ja Lehij. kär. 21.1.1583; Allardt, -Borgå län 98. - -[914] Hausen, Bidr. I 236. - -[915] Esim. Ahvenanmaalta V. 1547: "som thet åår lendzman war" (Teitti -177). Karjalassa vielä 1600-luvun alussa tässä virassa kovin ahkeraan -vuoroteltiin. Mikä oli 4 mikä 5 vuotta; Jääskessä kerran ensimäisenä -vuonna A, toisena ja kolmantena B, neljäntenä C, viidentenä D, -kuudentena B j.n.e. (VA 483 G 1: 38, 63; 483 r: 85, 89). - -[916] Vrt. Jalkanen, Rautalammin pit. hist. 105. - -[917] Hist. Ark. XXII, II 1: 22-23. Vrt. Salenius, Tietoja Tavisalmen -eli Kuopion pit. 14. - -[918] V. 1463 "lænsman boleman" Nauvossa ja nimismies lukumiehen -tehtävissä Nousiaisissa (Hausen, Bidr. I 326, 349). - -[919] "haffua inne mz sig" (VA 484: 1-12). - -[920] VA 484: 2, 10, n, 28. - -[921] VA 3755: 14. - -[922] Arv. Handl. IX 261. - -[923] VA S: 70; 2119: 74. - -[924] VA 2981: 43. - -[925] Arv. Handl. VI 244 seur.; IX 54 seur., IX 260-261. Taulukkoon ei -ole merkitty Kökarin eikä Ekkerön nimismiesveroa, joka näillä -syrjäseuduilla poikkesi säännöllisestä. - -[926] VA 2602: 14, 26, 32, 33. - -[927] Arv. Handl. IX 261: VA 2602: 15. - -[928] Ainoastaan parissa nuoressa Päijänteen pitäjässä oli lihan määrä -1/2 leiv. ja heinäin 1/2 kuormaa.. - -Kynttilöitäkin maksettiin yleensä 30 kpl koukulta; poikkeuksen teki 9 -pitäjää. - -[929] Hattulan kihlakunnassa, Portaan ja Kalvoilan pitäjissä Sääksmäen -kihlakuntaa sekä Lammin, Hollolan, Tennilän, Villähteen ja Elimäen -pitäjissä Ylistä kihlakuntaa; Lammilla ja Hollolassa maksettiin -korvausta viljassa. - -[930] VA 8: 137-138; 3696: 43. - -[931] Hausen, Bidr. I 150; Arv. Handl. VI 313. - -[932] Hist. Handl. XI 16-17. - -[933] Hist. Handl. XI 14-15; vrt. VA 3670: 73, 74. - -[934] VA 1: 114 seur.; Hist. Handl. XI 14-15. - -[935] VA 1: 114 seur.; Kamer. Asiak. I 10. - -[936] VA 1: 114 seur., 3671: 4, 16. - -[937] Ainoastaan Vihdissä oli nimismiesvero järjestetty -urakkasopimuksen tavoin; siellä nimismies sai pitää koko -nimismiesveron, josta hänen tuli suorittaa kestitykset sekä taksaa -linnaan 35 mk (VA 3670; 50). - -[938] VA 8: 145, 147, 148; 3672: 65 seur. - -[939] VA 3696: 54; vrt. ed. ss. 269 seur. - -[940] VA 8: 148. - -[941] VA 3670: 48; 3671: 76. - -[942] Arv. Hanell. III 243. - -[943] VA 6134: 15, 19-23; Arv. Handl. III 244. - -[944] Arv. Handl. VIII 197, 284. - -[945] VA 6134: 15 seur.; Arv. Handl. III 283-317. - -[946] VA 6134: 3 seur. - -[947] VA 1: 46; 8: 115. - -[948] VA 8: 119-122. - -[949] VA 5000: 118 seur. - -[950] Allardt, Borgå län 45. - -[951] VA 5000: 118 seur. - -[952] VA 5041: 17. - -[953] VA 1: 28. - -[954] Oksanen, V.-Suomi 14-15. - -[955] VA 8: 14, 17, 20. - -[956] Kamer. Asiak. Il 3 - -[957] VA I 55. - -[958] VA 617: 9. - -[959] VA 484: 38. - -[960] Arv. Handl. VI 190. - -[961] Mustak. s. 260. - -[962] Mustak. s. 441. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KESKIAJAN TUTKIMUKSIA*** - - -******* This file should be named 59871-8.txt or 59871-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/8/7/59871 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |